Tuhannen ja yhden yön tarinoita III

Project Gutenberg's Tuhannen ja yhden y—n tarinoita III, by Anonymous This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Tuhannen ja yhden y—n tarinoita III Author: Anonymous Translator: Helmi Krohn Release Date: July 21, 2008 [EBook #26096] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUHANNEN JA YHDEN *** Produced by Marja and Kalevi Polamo TUHANNEN JA YHDEN YøN TARINOITA III Toimittanut Helmi Krohn Nuorten Kirjoja N:o 18. Kustannusosakeyhti— Otava, Helsinki, 1920. SISáLLYS: Pðivð kalifina Kalastaja ja henki Epðilevð sulttaani Pieni tuomari Kuningas Mahmud ja leipuri PáIVá KALIFINA. Kalifi Harun al Rashidin aikana eli Bagdadissa kauppias, joka oli hyvin rikas ja hyvin itara. Hðnellð oli yksi ainoa poika, jonka nimi oli Abu Hassan. Hðntð kasvatettiin hyvin ankarasti. Hðn sai kðydð huonoissa vaatteissa aivankuin k—yhðn miehen poika ja sy—dð yhdessð ty—miesten kanssa; huvituksia ei tullut koskaan kysymykseenkððn, mutta sen sijaan hðn sai selkððnsð ja nuhteita, jollei hðn kyllin ahkerasti ty—skennellyt. Usein Abu Hassan ajatteli alakuloisena toisia nuoria miehið, jotka kðvivðt hienosti puettuina ja elivðt iloista elðmðð, vaikka heidðn vanhempansa olivat paljoa varattomammat kuin hðnen omansa, ja hðn olisi mielellððn antanut puolet perinn—stðnsð, jos hðn olisi saanut olla heidðn asemassaan. Mutta kun Abu Hassan oli viidenkolmatta vuoden vanha, kuoli hðnen isðnsð. Poika oli vihdoinkin vapaa ja sai kðyttðð suurta omaisuuttansa miten itse vain halusi. Nyt hðn tahtoi nauttia elðmðstð. Mutta olipa hðn noina puutteen ja kðrsimyksen aikoina oppinut yhtð ja toista ja tullut varovaisemmaksi, kuin mitð hðn muuten varmaan olisi ollut, ellei hðn olisi tuntenut rahan arvoa. Erððnð aamuna hðn meni ðitinsð luo, jota hðn hellðsti rakasti, ja kysyi hðneltð neuvoa, miten hðn parhaiten jðrjestðisi elðmðnsð. Hðn sanoi tahtovansa elðð yhtð iloisesti ja huolettomasti kuin muutkin nuoret miehet. Mutta hðn pelkðsi, ettei hðn voisi elðð varojensa mukaan kerran vauhtiin pððstyðnsð ja siksi hðn pððtti jakaa omaisuutensa kahteen yhtð suureen osaan. Toisen osan varoistaan hðn kðyttðisi maatilojen ostamiseen, joita ei ollut helppo my—dð, ja toisen osan huvituksiinsa. Jos hðn kadottaisikin sen osan omaisuuttansa, niin se ei olisi niin vaarallista. Olihan hðn joka tapauksessa saanut elðð iloisesti, ja jðljelle jðisi sittenkin niin paljon, ettð hðn saattaisi elðð rauhassa lopun elðmððnsð. áiti taputti poikaansa pððlaelle ja arveli, ettð hðn teki oikein. Hðn iloitsi siitð, ettð poika, jonka koko lapsuus oli ollut niin ilotonta, saisi nyt hiukan korvausta, ja ajatteli vain ilolla poikansa huvituksia, vaikka ne riistivðtkin hðneltð hðnen seuransa. Poika tekikin niinkuin hðn oli sanonut, osti maatiloja puolella omaisuudellaan ja kðytti toisen puolen huvituksiin. Nytpð vasta iloinen elðmð alkoi. Hðn otti osaa jos jonkinlaisiin huveihin. Hðn antoi koristaa talonsa kallisarvoisilla matoilla, huonekaluilla ja taloustarpeilla. Hðn hankki itselleen hienoja vaatteita ja jalokivið, ja ystðvið hðn sai vaikka kuinka paljon. Vihdoin vanhan ðidin mielestð talo kðvi liian rauhattomaksi, sillð juhlia ja huvituksia riitti siellð y—t pðivðt, ja hðn muutti asumaan pieneen taloon, jonka hðn omisti kaupungin laidassa. Mutta silloin Abu Hassanin elðmð muuttui vielðkin hurjemmaksi. Sellaisia juhlia kuin hðnen talossansa ei ennen oltu nðhtykððn, ja kaikki rikkaat nuoret miehet etsivðt kilvan hðnen seuraansa, sillð ei missððn ollut niin hauska olla kuin hðnen luonansa. Sellaista komeutta kuin Abu Hassanin talossa ei ollut missððn muualla, eikð muualla missððn ollut niin iloista, ystðvðllistð ja vierasvaraista isðntððkððn. Hðn auttoi jokaista joka vain apua tarvitsi, ja koko kaupunki kilvan ylisti hðntð. Eipð ollut ketððn muuta nuorta miestð, jota kaikki olisivat niin suuresti ihailleet ja rakastaneet kuin hðntð, ja hðn ajatteli mielissððn monia uskollisia ystðviðnsð. Mutta erððnð pðivðnð tuli hðnen taloudenhoitajansa hðnen luoksensa ja pyysi saada enemmðn rahaa. -- Mitð! huudahti Abu Hassan, olenhan antanut sinulle kaikki varani ja kðskenyt sinua hoitamaan niitð jðrkevðsti. -- Enhðn minð ole voinut sððstðð, kun sinð tahdoit niin komeasti elðð! vastasi taloudenhoitaja. Ja sitten hðn nðytti Abu Hassanille, ettð rahat olivat rehellisesti kðytetyt hðnen omiin tarpeihinsa. Parissa vuodessa oli Abu Hassan siten kuluttanut loppuun toisen puolen suurta perint—ðnsð. Surumielin lðksi nyt Abu Hassan ðitinsð luo ja kertoi hðnelle asian laidan. Hðnen oli pakko asettaa elðmðnsð aivan toiselle kannalle, jos mieli saada rahansa riittðmððn loppuelðmðksensð, ja hðnestð tuntui varsinkin kovin ikðvðltð ajatella, ettei hðn enðð entiseen tapaansa voisi seurustella monien ystðviensð kanssa, jotka olivat tulleet hðnelle hyvin rakkaiksi. Mutta ðiti lohdutti hðntð niin hyvin kuin hðn taisi. -- Minð muutan jðlleen asumaan sinun luoksesi, sanoi hðn, ja jos jðrkevðsti elðmme, niin tulemme erittðin hyvin toimeen niillð varoilla, jotka sinulla vielð on jðljellð, jollet voikkaan viettðð enðð yhtð suuria juhlia kuin ennen. Ja mitð ystðviisi tulee, niin he kyllð kutsuvat nyt vuorossaan sinut luoksensa, kun he saavat tietðð, ettei sinulla enðð ole siihen varaa. Nuo viimeiset sanat hðn lausui kuitenkin hiukan pilkallisesti hymyillen, sillð hðn oli nðhnyt elðmðssð jo yhtð ja toista ja tiesi, etteivðt kaikki ystðvðt olleet luotettavia. He tekivðt niinkuin ðiti oli ehdottanut. áiti muutti pojan luo asumaan. Poika erotti useimmat palvelijoistansa, m—i hevosensa ja vaununsa ja supisti elðmððnsð kaikella tavalla. Mutta kun hðnen ystðvðnsð kuulivat puhuttavan tðstð muutoksesta, niin he luulivat hðnen tulleen aivan k—yhðksi, eikð hðn sen jðlkeen enðð ollut heidðn mielestððn yhtð mieluisa ja hupainen kuin ennen. Kun he tapasivat hðnet kadulla, niin heillð oli aina niin kiire, etteivðt he ennðttðneet puhua hðnen kanssansa. Muutamat eivðt yhtððn hðntð huomanneetkaan, vaikka hðn tuli suoraan heitð vastaan, eikð mitððn kutsujakaan saapunut, vaikka Abu Hassan olisi kuinka kðrsivðllisesti tahansa odottanut niitð. Vihdoin hðn ei malttanut olla valittamatta ðidillensð ja kysyi ihmeissðnsð, mikðhðn saattoi olla syynð siihen, ettei kukaan hðnen ystðvistðnsð enðð tullut hðntð tervehtimððn. áiti hymyili ja ny—kkðsi pððtððn merkitsevðsti. -- Niin, niin, sanoi hðn, melkeinpð minð sitð aavistin. Mutta sellaisia ystðvið kuin nuo sinun ystðvðsi nðyttðvðt olleen, ei maksa vaivaa surra. Voitpa olla iloinen, ettð niin vðhðllð opit tietðmððn millaisia he oikeastaan ovat. Mutta Abu Hassan suuttui ja puolusti ystðviðnsð. Niin huonoja he eivðt olleet, ettð he hylkðisivðt hðnet. Heillð oli tietysti pðtevðt syyt, miksi he eivðt olleet kðyneet hðnen luonansa, ja osoittaakseen ðidilleen olevansa oikeassa, hðn aikoi panna heidðt koetukselle. Hðn pððtti sanoa heille tulleensa perin k—yhðksi ja pyytðð heiltð apua, niin silloin ðiti saisi nðhdð, etteivðt he olleet unohtaneet hðntð. Abu Hassan lðksi lðhimmðn ystðvðnsð luo, mutta tðmð vastasi, ettei hðn tðllð kertaa voinut hðntð auttaa, sillð hðn oli itsekin rahapulassa. Ja kuitenkin Abu Hassan nðki suuren kasan kultarahoja p—ydðllð. Toisella, jonka luo hðn lðksi, ei ollut aikaa hðntð puhutella. Kolmas katsoi hðneen oudosti ja kysyi kuka hðn oli. Hðnen oli aivan mahdotonta muistaa nðhneensð hðntð ennen. Neljðs kðski sanoa hðnelle, ettð hðn oli matkoilla, vaikka Abu Hassan nðki hðnet ikkunassa. Ja viides kðski palvelijoidensa heittðð hðnet ulos ovesta. Abu Hassan kðvi siten kaikkien ystðviensð luona, mutta ei ainoakaan antanut hðnelle pienintðkððn apua. Kaikki kððnsivðt vain hðnelle selkðnsð, eivðtkð ajatelleet yhtððn sitð ystðvðllisyyttð ja vieraanvaraisuutta, jota hðn oli osoittanut heille niin runsaasti. áiti oli oikeassa. Ihmisellð on ystðvið yllinkyllin, kun onni hðntð suosii, mutta harvat pysyvðt uskollisina onnettomuuden kohdatessa. Ja Abu Hassanin mieli katkeroittui hðnen tehdessððn tðmðn huomion. Hðn ei tahtonut enðð koskaan tulla tekemisiin nðiden viekkaiden ihmisten kanssa. Hðn ei luottaisi enðð keneenkððn. Ja hðn antoi sen pyhðn lupauksen, ettei kukaan Bagdadin asukkaista pððsisi enðð hðnen taloonsa eikð saisi nauttia hðnen vieraanvaraisuuttansa. Hðn sulkeutui nyt omaan taloonsa ja eli siellð ðitinsð kanssa hiljaista elðmðð. Mutta hðnen entinen hilpeð mielensð oli kadonnut, ja hðn nðytti niin synkðltð ja miettivðltð, ettð ðiti alkoi tulla levottomaksi. -- Hae itsellesi seuraa, poikaseni! sanoi ðiti. Voithan l—ytðð uusia ystðvið ja ehkðpð lopulta tapaat sellaisiakin, jotka ovat hyvið ja vilpitt—mið. Mutta Abu Hassanin kokemukset olivat niin katkeria, ettei hðnen tehnyt mielensð yrittðð uudestaan. Erððnð pðivðnð hðn kuitenkin pyysi ðitiððn varustamaan oikein hienon aterian kahdelle hengelle. -- Olen keksinyt hyvðn tuuman, sanoi hðn. Tosin olen pyhðsti luvannut, etten kestitse ainoatakaan Bagdadin asukasta enðð talossani, mutta mikð estðð minua kutsumasta luokseni muukalaisia. Olen aikonut kehottaa matkustavaisia, jotka tulevat kaupunkiin, tulemaan luokseni. Heidðn parissaan on varmaan paljon kokeneita ihmisið, ja luulenpa saavani paljon huvia heidðn seurastansa. Mutta jotta en pettyisi heidðnkin suhteensa, niin aion panna heille sen ehdon, etteivðt he koskaan saa toistamiseen tulla talooni, eikð kutsua minua my—skððn luoksensa, sillð minð en tahdo enðð koskaan kiintyð mihinkððn elðvððn olentoon. áiti tuli iloiseksi, kun poika oli keksinyt jotakin, joka voisi tuottaa hðnelle huvia, ja lupasi heti pitðð huolta ateriasta. Sillð vðlin Abu Hassan lðksi ulos etsimððn sopivaa vierasta. Matkustavien piti aina kulkea leveðn sillan yli pððstðkseen itse kaupunkiin, ja tðnne sillan korvaan asettui Abu Hassan nyt tarkastelemaan ohikulkevia. Moni sai kulkea hðiritsemðttð hðnen ohitsensa, mutta kun hðn vihdoin nðki miehen, jonka kasvot nðyttivðt hðnestð viisailta ja miellyttðviltð, niin hðn astui hðnen luokseen ja kutsui hðnet kotiinsa illalliselle, samalla kun hðn selitti, ettð tuttavuuden tðytyi rajoittua tðhðn ainoaan kertaan. Vieras suostui mielissððn Abu Hassanin pyynt——n, ja seurasi hðntð kotiin. Siellð he viettivðt iltansa iloisesti, s—ivðt, joivat ja juttelivat, kunnes y— tuli ja isðntð ohjasi vieraansa huoneeseen, missð vuode oli varattuna hðntð varten. Seuraavana aamuna miehet erosivat iðksi. Mutta parin pðivðn kuluttua Abu Hassan lðksi jðlleen sillalle ja kutsui luokseen uuden vieraan, ja siten hðn hankki itselleen monta hauskaa hetkeð. Hðn tuli iloiseksi taas mieleltðnsð, ja jokainen, joka oli vieraana hðnen talossansa, olisi mielellððn tullut toisenkin kerran. Mutta heitð ei koskaan kutsuttu uudestaan. Vaikka Abu Hassan olisi ollut kuinka mieltynyt tahansa vieraaseensa, niin ei hðn sittenkððn luopunut pððt—ksestððn ja jos hðn sattumalta kohtasi hðnet kadulla, niin hðn vðistyi aina hðnen tieltððn. Erððnð pðivðnð, kun Abu Hassan tapansa mukaan seisoi sillalla ja etsi jotakuta, jonka hðn voisi kutsua vieraaksensa, nðki hðn muukalaisen, jonka ulkomuoto hðntð suuresti miellytti. Se oli suuri, komea mies, joka astui pystypðisenð, ja jonka kasvojenpiirteet olivat jalot ja hienot. Mutta hðnen pukunsa oli aivan tomussa ja kasvojenilme vðsynyt. Pððttðvðsti Abu Hassan astui hðnen luokseen. -- Herra, sanoi hðn ja kumarsi kunnioittavasti, minð nðen, ettð olet vðsynyt matkastasi. Jos tahtoisit tulla kotiini levðhtðmððn, niin tekisit minulle suuren ilon. Se minun tðytyy kuitenkin edeltðpðin sinulle ilmoittaa, etten voi pitðð sinua luonani kauemmin kuin pðivðn, sillð olen pyhðsti luvannut, etten samaa vierasta kutsu kuin kerran talooni. Matkustaja ei ollut kukaan muu kuin itse kalifi Harun al Rashid, joka kauppiaan valepuvussa oli matkustellut suurvisiirinsð, Giafarin, kanssa ympðri maata ottaaksensa selkoa alamaistensa elðmðstð ja oli juuri paluumatkalla palatsiinsa. Hðntð huvitti Abu Hassanin merkillinen kutsu, ja kun miehen kasvot hðntð miellyttivðt, niin hðn pððtti seurata hðnen mukanansa. -- Kiitos, sanoi hðn, seuraan mielellðni sinua, mutta sillð ehdolla, ettð ulotat vieraanvaraisuutesi palvelijaanikin. Samalla hðn viittasi Giafarille, joka oli astunut pari askelta hðnen jðljessðnsð, mutta nyt kiiruhti herransa rinnalle. Koska Giafar nðytti rehelliseltð ja siivolta palvelijalta, vielðpð varsin herrasmaiseltakin, niin ei Abu Hassanilla ollut mitððn sitð vastaan, ja iloisesti jutellen kaikki kolme astuivat hðnen asunnollensa. Kalifi huomasi, ettð Abu Hassan oli erittðin miellyttðvð nuori mies, ja mitð vieraanvaraisin isðntð. P—ytð oli katettu, kun he saapuivat perille, ja tðynnð mitð herkullisimpia ruokia. Mutta parhaana ruuan h—ysteenð olivat Abu Hassanin leikkipuheet ja hyvð tuuli. Ja kun he olivat kyllikseen sy—neet, niin haki Abu Hassan hyvðð viinið ja tarjosi sitð vieraillensa. -- Tavallisissa oloissa ei meillð muhamettilaisilla ole lupa juoda viinið, sanoi hðn, mutta juhlat ovat poikkeuksia, ja tðnððn on minulla juhla. Puhuessaan Abu Hassan kaatoi viinið laseihin, ja koska sekð kalifi ettð Giafar pitivðt hyvðstð ruuasta ja juomasta, niin he joivat hyvðllð halulla. Mieliala kðvi yhð iloisemmaksi, ja he nauroivat aivan pakahtuaksensa kaikille Abu Hassanin hauskoille jutuille. Mutta lopulta kalifi ei voinut enðð hillitð uteliaisuuttansa, vaan kysyi Abu Hassanilta, miksikð hðn niin omituisella tavalla kutsui luokseen vieraita suoraan kadulta ja miksei hðn useamman kerran halunnut olla heidðn seurassansa. Abu Hassan kertoi asian alusta alkaen salaamatta mitððn, ja sanoi ettei hðn voinut enðð luottaa keneenkððn ihmiseen, kun hðnen ystðvðnsð olivat pettðneet hðnet niin hðpeðllisesti, ja ettð hðn oli nyt asettanut elðmðnsð niin, ettð hðn saattoi tyytyvðisenð ja iloisena elðð ilmankin heitð. Kun kalifi kuuli tðmðn tunnustuksen, niin hðnen ihailunsa kohosi vielð entistð enemmðn. -- Minð ihailen sinua todellakin, sanoi Harun al Rashid, sillð en koskaan ole kuullut puhuttavan kenestðkððn, joka olisi jðrjett—mðsti tuhlannut varojansa, mutta kyennyt ajoissa hillitsemððn halunsa, ennenkuin oli joutunut perikatoon. Mutta my—nnðpð kuitenkin, ettð joskus olet tyytymðt—n ja saat taistella halujasi vastaan! Mutta Abu Hassan vastasi kieltðvðsti. Hðn vakuutti olevansa tðysin tyytyvðinen, eikð toivovansa mitððn muutosta elðmðssðnsð. Mutta tðmð vastaus ei tyydyttðnyt kalifia. Hðn oli suuresti mieltynyt viisaaseen ja hauskaan isðntððnsð, ja olisi mielellððn jollakin tavalla osoittanut hðnelle suosiotaan. Siksipð hðn ei tyytynytkððn tðhðn vastaukseen, vaan jatkoi kyselyjððn ja tiedustelujaan. -- Rakas ystðvð, ei ole mahdollista, ettð olisit tðydellisesti tyytyvðinen, sanoi hðn. Jokainen ihminen haluaa jotakin, jota hðnen on mahdoton saavuttaa, ja jos voisin auttaa sinua, jotta saisit jonkun toiveesi tðytetyksi, niin olisin hyvin iloinen. Tosin olen vain kauppias Stambulista, mutta minð olen rikas ja minulla on paljon vaikutusvaltaa. Sano suoraan, eik— mikððn toive mielessðsi pðily? Vieraan erinomainen ystðvðllisyys ilahdutti Abu Hassania ja hðn puristi sydðmellisesti hðnen kðttðnsð. -- Usko minua, sanoi hðn, minð olen aivan tyytyvðinen ja onnellinen, ja jos jotakin toivoisinkin, niin sitð et kuitenkaan voisi minulle hankkia. -- Mutta voisithan ainakin sanoa, mitð se on, pyysi kalifi. -- Te nauratte vain minulle jos sen sanon. Toiset lupasivat olla nauramatta. -- No, voinhan sen sitten vaikka sanoakin, sanoi Abu Hassan. Niin, minð toivoisin, ettð saisin olla yhden pðivðn kalifina, sillð minðpð tiedðn yhtð ja toista, mistð hyvðllð hallitsijallamme, Harun al Rashidilla, ei ole aavistustakaan. -- Mitð sinð silloin tekisit? kysyi kalifi. -- Sen minð sanon sinulle. Tiedðthðn, ettð kaupunkimme on jaettu kortteleihin, ja joka korttelilla on oma moskeansa, joka moskealla imaninsa, jonka tulee hoitaa jumalanpalvelusta ja olla hyvðnð esimerkkinð seurakuntalaisillensa. Mutta meidðn korttelimme imani ei tðytð laisinkaan velvollisuuttansa. Hðn ei selitð yhtððn koraania, mutta sen sijaan hðn on hyvin kðrkðs selittðmððn kanssaihmistensð sanoja ja tekoja huonolla tavalla, panettelee ja pitðð heitð kovassa kurissa ja ottaa vastaan lahjoja. Jos olisin kalifi, niin ensi ty—kseni mððrðisin hðnelle neljðsataa raippaa jalkapohjiin ja sitten antaisin hðnen ratsastaa aasin selðssð ympðri kaupunkia istuen takaperin sen selðssð, aasin hðntð ohjaksinaan, ja mies, joka taluttaisi hðntð, saisi huutaa: "Ratsastakoon takaperin se, joka selittðð takaperin Jumalan sanaa." Toiseksi mððrðisin kaksisataa raipaniskua kullekin noista neljðstð kauppiaasta, jotka asuvat tuossa kadun toisella puolen ja sekottavat hiekkaa jauhoihin ja my—vðt sitð sitten k—yhille. Ja kolmanneksi ty—kseni tekisin kepposet entisille ystðvilleni. -- Millaiset ne kepposet olisivat? kysyi kalifi. -- Sitð en tiedð. Mutta kyllð kai minð keinon keksisin, jos vain pððsisin kalifiksi, sanoi Abu Hassan. -- Niin, niin, kukapa tietðð, mitð voi tapahtua! Kalifi ny—kkðsi pððtððn ja nauroi. Abu Hassanin toiveet huvittivat hðntð suuresti ja hðn alkoi tuumia, miten hðn voisi ne tðyttðð. Pila oli hyvð, eikð uusi kalifi hoitaisi niinkððn hullusti tointansa, sillð hðn puhui sekð viisaasti ettð oikeudenmukaisesti. Voisipa todellakin olla huvittavaa nðhdð miten hðn kðyttðytyisi. -- Rakas ystðvðni, sanoi hðn, sinun toiveesi miellyttðð minua niin suuresti, ettð todellakin toivoisin voivani sen tðyttðð. Mutta ainakin voimme juoda sen onneksi! Hðn tarttui itse viinikannuun ja kaatoi toisillekin. Samassa hðn viittasi ulos ikkunasta kadulle, josta kuului melua, ja kun Abu Hassan kiiruhti ikkunan luo katsoakseen mitð ulkona tapahtui, niin kalifi sekotti unipulverin Abu Hassanin viinipikariin. Sitten hðn nosti pikarinsa ja joi isðntðnsð maljan. Mutta tuskin Abu Hassan oli laskenut pikarinsa jðlleen p—ydðlle ja kðynyt istumaan entiselle paikallensa, niin hðn tunsi pððtðnsð py—rryttðvðn. Hðn vaipui kokoon istuimelleen, pðð painui alas rinnalle ja hðn nukahti sikeððn uneen. Kalifi viittasi Giafarille ja kðski hðnen heti mennð hakemaan pari vahvaa kantajaa. Hetken kuluttua Giafar palasikin jo takaisin mukanaan kaksi orjaa, jotka nostivat Abu Hassanin olkapðilleen. He kantoivat hðnet kuninkaalliseen palatsiin ja laskivat hðnet sohvalle Harun al Rashidin omassa makuuhuoneessa. Kun orjat olivat menneet, niin kamaripalvelijat kðskettiin sisððn ja he pukivat Abu Hassanin ylle kalifin y—nutun, ja kantoivat hðnet vuoteeseen, jossa hðn sai nukkua levossa ja rauhassa. Sitten Harun al Rashid kðski koko hovinsa saapuville ja sanoi heille, ettð kaikkien tuli seuraavana pðivðnð kohdella Abu Hassania kuin oikeata kalifia, tðyttðð kaikki hðnen kðskynsð ja kunnioittaa hðntð aivankuin Harun al Rashidia itseððnkin. Kaikki lðsnðolijat kumarsivat maahan saakka merkiksi, ettð he tottelisivat kalifin kðskyð ja poistuivat sitten kukin tahollensa. Kalifi meni my—s itse levolle. Seuraavana pðivðnð hðn nousi varhain yl—s, sillð hðn tahtoi itse olla nðkemðssð, kun Abu Hassan herðisi komeuteensa ja loistoonsa. Hðn meni makuuhuoneensa viereiseen suojaan, jonka seinðssð oli pieni ristikkoikkuna, ja siitð hðn saattoi kenenkððn huomaamatta tarkastella Abu Hassania ja seurata kepposensa menestymistð. Juuri kun kalifi oli asettunut paikoillensa ikkunan ððreen, astuivat kaikki nekin, joilla oli tapana aamuisin kðydð tervehtimðssð kalifia itseðnsð, Abu Hassanin luo. Siinð oli ministereitð ja visiirejð, hoviherroja ja virkamiehið, kamaripalvelijoita ja orjia, ja kaikki he nyt asettuivat juhlallisina ja arvokkaina Abu Hassanin vuoteen ympðrille. Ei kukaan edes uskaltanut vetðð suutaan nauruun, sillð he tiesivðt, ettð kalifi nðki koko nðytelmðn, ja rankaisisi ankarasti sitð, joka uskaltaisi rikkoa hðnen kðskyðnsð vastaan ja pilata hðnen huvinsa. Kun kukin oli asettunut paikallensa, astui Giafar esiin ja piteli hetken aikaa etikkaan kastettua sientð Abu Hassanin nenðn alla ja vetðytyi sitten kiireesti taas paikoillensa. Hassan aivasti, oikoi jðseniðnsð ja avasi silmðnsð. Ja samassapa hðn nosti pððnsð ðkisti pystyyn ja katseli unimielissððn ja hðmillððn ympðrilleen. Missð hðn oli? Miten hðn oli tullut tðnne? Samassa hðn muistikin eilisen keskustelunsa kauppiaan kanssa. Varmaan hðnen pððssððn py—rivðt yhð nuo tyhjðt puheet, miten hðn oli toivonut saavansa olla yhden pðivðn kalifina, ja nyt tuo mielijohde varmaan sekaantui hðnen unelmiinsakin. Ja siksipð hðn laskeutui uudelleen alas pððnalukselleen ja yritti nukkua. Mutta siitðpð ei tullutkaan mitððn. Mesrur, orjien pððllikk—, astui nyt hðnen vuoteensa ððreen ja kumarsi syvððn. -- Suurivaltainen herra, kaikkien oikeauskoisten hallitsija, suvaitse jo nousta toimittamaan aamuhartauttasi, sillð aurinko nousee pian! sanoi hðn. Nyt Abu Hassan kohoutui jðlleen vuoteellaan ja katseli hðmmðstyneenð ympðrilleen, sillð kaikki, ihmiset, ððnet, huone, pðivðnvalo, kaikki nðytti hðnestð niin todelliselta ja elðvðltð, ettei hðn voinut enðð luulla uneksivansa. Mutta missð ihmeessð hðn oli? Hðn ei tuntenut ainoatakaan ihmistð ympðrillðnsð, ei edes Giafaria, sillð edellisenð pðivðnð hðnellð oli ollut valepuku, irtoparta leuassa ja irtokulmakarvat kulmilla. ákkið hðnen silmðnsð osuivat komeaan, kultakirjailtuun pukuun ja jalokivillð koristettuun turbaaniin, joita yksi orjista ojensi hðntð kohti. Tuohan oli Harun al Rashidin puku ja turbaani, nehðn jokainen Bagdadin asukas tunsi! Hðn tarttui pððhðnsð. Oliko hðn tullut hulluksi, vai olisiko Allah kuullut hðnen toiveensa ja tehnyt hðnestð kalifin? Kaikki hðnen ympðrillððn kumarsivat hðnelle maahan asti, ikððnkuin hðn olisi ollut kalifi. Mutta eihðn se sittenkððn voinut olla mahdollista! Tiesihðn hðn olevansa Abu Hassan, ðitinsð poika eikð kukaan muu, vaikka harhakuvat hðnen ympðrillððn nðyttivðtkin niin ihmeen elðviltð. Ja hðn laskeutui jðlleen maata. Mutta rauhaa hðn ei saanut. Tuskin hðn oli painanut korvansa vasten tyynyð, kun Giafar astui hðnen luoksensa ja kuiskasi hðnen korvaansa: -- Kaikkeinarmollisin herra ja kalifi, sanoi hðn, et koskaan ennen ole nukkunut nðin kauan. Aurinko on jo korkealla taivaalla ja rukoushetki on jo mennyt ohitse. Mutta suvaitse nyt nousta ja tulla neuvottelusaliin, sillð siellð odottavat sinua lðhettilððt kaikista valtakunnan maakunnista, ja kansaa on kerðytynyt idðstð ja lðnnestð kuulemaan sinun viisaita tuomioitasi ja pððt—ksiðsi. Hassan kohosi kyynðrpððnsð varaan ja siveli silmiðnsð. Mutta kun tuo harhanðky ei sittenkððn kadonnut, niin hðn huudahti niin kovasti, ettð ððni kuului aina ulos kadulle saakka: -- Mutta missð ihmeessð minð olen? Kaikki hoviherrat, ministerit ja orjat painoivat kðden sydðmelle ja kumartuivat maahan aivankuin tuulessa huojuvat kaislat. -- Omassa palatsissasi, kaikkivaltias herra, vastasivat he. Silloin viittasi Abu Hassan luokseen lðhimpðnð olevan orjan. -- Sano minulle suoraan, keneksi sinð luulet minua? kysyi hðn. -- Kaikkien oikeauskoisten hallitsijaksi, vastasi orja, eikð hðnen kasvoissaan kuvastunut mitððn muuta kuin kaikkein syvintð kunnioitusta. Ja lakkaamatta kumartaen hðn astui takaperin takaisin paikallensa. Mutta Hassan suuttui, kun hðn ei voinut hallita tðtð ihmeellistð mielikuviensa leikkið, jonka vallassa hðn luuli olevansa. -- Tule tðnne! huusi hðn Mesrurille. Luuletko sinð todellakin, ettð te voitte saada minut uskomaan, ettð olisin muka kalifi? Ei, veikkonen, niin tyhmð minð en ole. Mesrur laski kðtensð ristiin rinnalle ja kumarsi syvððn. -- Salli minun, kaikkeinarmollisin herra ja kalifi, kysyð sinulta, miten sinð jaksat, sanoi hðn. Sinð olet varmaan nðhnyt pahoja unia, koska et tunne omaa palatsiasi etkð omia palvelijoitasi, niin, etpð edes tiedð kuka oikeastaan olet. Mutta pitðisihðn sinun toki luottaa meihin, uskollisiin orjiisi, jotka olemme niin kauan palvelleet sinua. Enk— minð, joka olen joka ainoa aamu ojentanut sinulle takkisi ja pesuvatisi, enk— minð tietðisi, ettð sinð olet minun rakkain herrani ja kalifini! Oi, herra, jos olemme rikkoneet sinun tahtoasi vastaan, ja jos tahdot meitð rangaista, niin sano, mitð me olemme tehneet, mutta ðlð vðitð, ettet tunne meitð! Tðmð puhe, joka nðytti ilmaisevan syvðð surua, tðytti tarkoituksensa. Olisiko palvelija voinut puhua tuolla tavalla, ellei hðn tarkoittanut mitð hðn sanoi? Abu Hassan tuli ðkkið aivan rauhalliseksi. -- No, sanoi hðn, koska todellakin nðyttðð siltð, kuin Allah olisi suvainnut tehdð minut teidðn herraksenne ja kalifiksenne, niin en huoli sen kauemmin tuumailla, miten se on kðynyt, vaan tyydyn kohtalooni. Olkaa hyvðt, minð sallin teidðn pukea ylleni! Hðn ojensi jalkansa, jotta kengðt vedettðisiin hðnelle jalkaan. Kaikki orjat hy—kkðsivðt esiin samalla kertaa, toiset toivat pesuvettð, toiset hyvðnhajuisia —ljyjð, toiset taas vaatteita ja kallisarvoisia koristeita, joilla he koristivat uutta kalifia. Kun hðn oli valmis, huusi Giafar: -- Tehkðð tilaa kalifille! Ja kaikki palvelijat ja hoviherrat asettuivat kahteen riviin, ja kun Abu Hassan ja Giafar kulkivat heidðn ohitsensa, niin he sanoivat kaikki kovalla ððnellð: -- Allah antakoon armolliselle hallitsijallemme hyvðn pðivðn! Mutta Harun al Rashid, joka oli seisonut ristikkoikkunan ððressð ja nauranut, kiersi toista tietð neuvossaliin ja piiloutui verhon taakse, jotta hðn salassa saattaisi nðhdð mitð nyt tapahtuisi. Vahdit avasivatkin jo samassa suuret ovet, ja Abu Hassan astui sisððn Giafarin ja koko saattojoukkonsa kanssa. Hðn ei nðyttðnyt olevan vðhððkððn hðmillððn, kun hðn astui suoraan valtaistuimen luo, otti valtikan kðteensð ja kðvi istumaan, samalla kun ministerit ja neuvosherrat asettuivat hðnen ympðrilleen. Rummunrðminðð kuului salin perðltð ja ovet avautuivat vielðkin kerran. Emiirit loistavissa puvuissaan astuivat saliin ja heidðn jðljessððn kaikki vieraat lðhettilððt. Kukin vuorossaan astui hitaasti ja juhlallisesti Abu Hassanin eteen ja tervehtiessððn hðntð syvðllð kumarruksella sanoi: -- Siunattu ollos sinð, oi herra ja kalifi, siunattu tðmð pðivð, jolloin silmðni sinut nðkevðt! Seurasi sitten hetken ððnett—myys ennenkuin ryhdyttiin asioiden kðsittelyyn. Lðhettilððt astuivat esiin ja esittivðt asiansa. Emiirit puhuivat lðmpimðsti uudelle kalifille monesta eri asiasta, ja suurvisiiri esitti valituksia, joita Bagdadin asukkaat olivat nostaneet toisiansa vastaan. Kaikkia nðitð asioita tuli Abu Hassanin nyt tuomita, ja hðn tekikin sen niin arvokkaasti ja ðlykkððsti, ettð oikea kalifi piilossansa oli aivan ihmeissððn. Hðnen tðytyi tunnustaa, ettei hðn itsekððn olisi voinut niistð suoriutua sen paremmin. Kun kaikki asiat vihdoin olivat suoritetut, ja Giafar aikoi julistaa neuvottelun pððttyneeksi, niin Abu Hassan kðski hðnen vielð odottaa hetken aikaa. -- Anna avata ovet vielð kerran! sanoi hðn. Giafar viittasi vahdeille, ja ovesta astui nyt sisððn surkean nðk—inen imani, jota kaksi henkivartiostoon kuuluvaa miestð talutti. Asian laita oli nimittðin se, ettð Abu Hassan oli asioiden kðsittelyn vðliaikana antanut kðskyn hakea paikalle tuon kelvottoman papin josta hðn edellisenð pðivðnð oli puhunut Harun al Rashidille. Hðn ei ollut unohtanut, miksi hðn oli halunnut tulla kalifiksi. -- Sinð kelvoton imani! sanoi hðn hðnelle. Minð tiedðn, kuinka jumalattomasti sinð elðt, ja ettð olet hðpeðpilkkuna koko siinð kaupunginosassa, jossa asut. Varoitukseksi kaikille muille tuomitsen minð sinulle neljðsataa raipaniskua jalkapohjiin ja pððlle pððtteeksi saat ratsastaa takaperin aasin selðssð ympðri kaupunkia, ja vahti, joka sinua kuljettaa, huutakoon kaikelle kansalle: Ratsastakoon takaperin se, joka selittðð takaperin Jumalan sanaa! Salissa kajahti ððret—n riemu, sillð moni tunsi tuon jumalattoman imanin, joka niin kauan oli saanut rankaisematta viettðð huonoa elðmððnsð. Ja kaikkien mielestð hðn oli saanut ansaitun palkkansa, kun hðnet kauhusta kokoonlyyhistyneenð kuljetettiin ulos rangaistustaan kðrsimððn. Mutta samassa kun hðnet vietiin ulos, saattoivat vahdit neljð muuta rikollista sisððn. Siinð oli nyt nuo neljð kauppiasta, joilla oli tapana sekottaa hiekkaa jauhojen sekaan ja my—dð sitð sitten k—yhille. Abu Hassan oli salassa lðhettðnyt my—s heitð hakemaan. -- Te roistot! sanoi hðn uhaten heitð sormella, kun he tulivat hðnen eteensð. Te aioitte rikastua pettðmðllð k—yhið kansalaisianne. Mutta palkaksenne saatte kaksisataa raipaniskua jalkapohjiinne, ja tðstðlðhin teidðn tðytyy aina kantaa kaulassanne hiekkapussia, jotta se painaisi teidðn sydðntðnne. Taaskin kajahti salissa riemu, sillð kaikki iloitsivat, kun nðiden pettureiden viekkaus tuli ilmi ja rangaistuksi. Se oli terveellinen muistutus kaikille muillekin epðrehellisille kauppiaille, sillð niitð oli kaupungissa yllinkyllin. Mutta kun nuo neljð rikollista astuivat ulos salista, katseet maahan luotuina, niin ovet pysyivðt yhð edelleenkin auki, sillð joukko koreapukuisia nuoria miehið tunkeutui nyt sisððn saliin. Ne olivat Abu Hassanin entisið ystðvið, jotka hðn my—s oli kutsuttanut paikalle. He nðyttivðt varsin ðllistyneiltð, sillð he eivðt voineet ymmðrtðð, miksi kalifi oli kutsuttanut heidðt niin ðkkið luokseen, mutta he astuivat sittenkin selðt kenossa sisððn ja nðyttivðt hyvin kopeilta, sillð eipð ollut niinkððn pieni kunnia tulla kutsutuksi kalifin palatsiin. -- Astukaa lðhemmðksi, ystðvðni, ja katselkaa minua! sanoi Abu Hassan. Ja ystðvðt astuivat aivan valtaistuimen ððreen ja katselivat hðntð. Mutta silloinpa heidðn kasvonsa muuttuivatkin niin ihmeen kummallisiksi. Toiset tulivat aivan vihreiksi, toiset keltaisiksi. Toiset irvistelivðt, ikððnkuin he olisivat yrittðneet hymyillð, toisten hampaat alkoivat kalista. -- Tunnetteko minut? kysyi Abu Hassan. Mutta silloin he heittðytyivðt kaikki maahan, niin ettð lattia tðrisi. -- Hyvð, sanoi Abu Hassan. Minð nðen, ettð tunnette minut. Kiitos viimeisestð. Tarkoitan sitð kertaa, jolloin te ajoitte minut ulos ovesta. -- Armoa, armoa, armoa! huusivat kaikki ystðvðt maatessaan valtaistuimen juuressa ja vapistessaan kuin haavan lehdet. -- Niin, sanoi Abu Hassan, tiedðnhðn minð, ettei teidðn tarkoituksenne ollut olla epðystðvðllisið vanhalle ystðvðlle. Te laskitte vain leikkið. Ja tullakseni siitð vakuutetuksi minð lðhetinkin teitð tðnne hakemaan. Itse en enðð kaipaa teidðn apuanne, minð kun nyt olen kohonnut nðin suuresti arvossa ja tullut kalifiksi. Mutta k—yhið on sittenkin yllin-kyllin tðssð kaupungissa. Lðhtekðð kotiinne ja tuokaa tðnne niin paljon rahaa, kuin olisitte halukkaat minulle antamaan, jos olisin avun tarpeessa. Minð annan ne sitten k—yhille. Salissa kuului ikððnkuin sadottain lintuja olisi pyrðhtðnyt lentoon, niin ðkkið ystðvðt kohosivat maasta ja kiiruhtivat kotiin hakemaan lahjoja ja rahoja kalifille. Abu Hassan ei ehtinyt kuin hetken aikaa jutella vieraiden maiden lðhettilðiden kanssa, kun hðnen entiset juomatoverinsa palasivat jo takaisin tuoden mukanaan mitð kallisarvoisimpia lahjoja. Toiset toivat kultarahoja, toiset taas koristeita ja hopeakaluja, sillð kaikilla ei ollut aikaa hankkia rahaa. Muutamien lahjat olivat niinkin kallisarvoisia, ettð ne vastasivat neljðttð osaa heidðn omaisuuttaan, sillð kukin halusi antaa enimmin pððstðkseen uuden kalifin suurimpaan suosioon. -- Hyvð, hyvð, sanoi Abu Hassan, nyt minð nðen, ettð te sððlitte k—yhið. Saatte mennð. Sitten hðn antoi kaikki aarteet kuninkaalliselle almujenjakajalle, ja ystðvðt, jotka olivat luulleet, ettð heitð pyydettðisiin aterialle, saivat p—tkið tiehensð pitkin nenin. Mutta salissa nousi suuri ilo, kaikki hoviherrat ja visiirit ja emiirit, vielðpð orjatkin nauroivat, sillð jokaisen oli hauska nðhdð, miten kavalat ystðvðt saivat ansaitun palkkansa. Mutta Abu Hassan otti sormestaan kauneimman sormuksensa. Mesrur oli ojentanut sen hðnelle aamulla, kun hðn puki yllensð, ja timantti, joka loisti siinð, oli suuri kuin kirsikka. -- Ota tðmð sormus, sanoi hðn yhdelle palvelijoistansa, ja vie se Abu Hassanin ðidille ja sano hðnelle paljon terveisið pojaltansa, kalifilta! Hðn selitti tarkalleen talon, missð hðn asui, ja nousi sitten arvokkaasti ja levollisesti valtaistuimelta, kðski Giafarin hajoittaa neuvottelun, viittasi jððhyvðisiksi lðsnðoleville ja lðksi pois salista samaa tietð, kuin hðn oli tullutkin. Mutta Giafar kiiruhti hðnen jðljessððn ja vei hðnet juhlallisesti koristeltuun ruokasaliin, missð viidensadan hengen suuruinen kuoro alkoi laulaa kaikkein ihanimpia lauluja samassa hetkessð kun hðn astui sisððn. Seitsemðn kultaista kynttilðkruunua riippui katosta ja niistð levisi valo, joka oli pðivðnvaloakin voimakkaampi. Seinillð kimaltelivat kultaukset ja jalokivet, ja keskellð lattiaa seisoi suuri p—ytð, joka oli tðynnð mitð herkullisimpia ja hyvðhajuisimpia ruokia. Giafarin kehotuksesta hðn kðvi istumaan ja alkoi sy—dð, ja kaiken aikaa kuului palmupuiden muodostamasta lehdosta suloista soittoa, ja seitsemðn nuorta, kaunista tytt—ð leijaili sisððn kðsissððn viuhkat, joilla he l—yh—ttelivðt hðnen kasvojansa ja tarjosivat hðnelle ruokaa aterian kestðessð. -- No, jos nðen yhð vielðkin unta, niin on tðmð kaikkein ihaninta unta, mitð maan pððllð voi nðhdð, ajatteli Abu Hassan. Ja ilomielissððn hðn pyysi tytt—jð istumaan p—ytððn ja sy—mððn hðnen kanssaan, vaikka he olivatkin niin ujoja, etteivðt juuri uskaltaneet koskea mihinkððn. Mutta silloin hðn pani itse ruokaa heidðn eteensð, laski leikkið heidðn kanssansa ja kysyi heidðn nimiðnsð. Niin, ensimðinen oli nimeltððn Kuutar, toinen Lilja, kolmas Kamelia, neljðs Annansilmð, viides Orvokki, kuudes Kirkassilmð ja seitsemðs Ruusunnuppu. Ja hðn oli niin kohtelias ja laski niin paljon leikkið, ettð hðn sai kaikki nauramaan, mitð he eivðt koskaan ennen olleet tehneet, ja oikea kalifi, joka seisoi palvelijoiden takana piilossa, nauroi my—skin. Kun ateria oli loppunut, niin Kuutar antoi merkin toisille orjille, ja nðmð kiiruhtivat heti esille kantaen kultaista pesuvatia ja kukkasellista silkkipyyhettð. Abu Hassan kasteli kðtensð vedessð, pyyhki ne silkkiliinaan ja nousi yl—s. Heti soittokunta alkoi soittaa marssia. Viereisen huoneen ovet avattiin selkoselðlleen ja nuo seitsemðn neitosta saattoivat Abu Hassanin sinne. Tðmð sali oli vielðkin loistavampi kuin edellinen. Kultaa ja jalokivið sðken—i ikkunapuitteista, matto oli vihreðtð samettia ja niin paksu, ettð olisi voinut luulla kðvelevðnsð pehmeðssð ruohossa, ja kun kðvi sohvapatjoille istumaan, niin tuntuipa siltð kuin olisi keinunut keveillð pilvillð. Herkullisia hedelmið oli p—ydðllð huoneen nurkassa, ja kun Abu Hassan kðvi sohvaan istumaan, niin taaskin tuli seitsemðn nuorta tytt—ð juoksujalassa saliin, otti kultaiset hedelmðmaljakot kðsiinsð ja tarjosi hðnelle. Mutta hðn pyysi heitðkin istumaan viereensð, ja ilo kohosi yhð korkeammalle. Tðten aika kului nopeasti, eikð Abu Hassan huomannutkaan, ettð oli jo ilta. Silloin ovet avautuivat vielð kolmanteenkin saliin ja nuoret tyt—t kuljettivat nyt hðnet keskessððn sinne. Hðikðisevð valomeri tulvahti tððllð hðntð vastaan, sillð neljðtoista aitokultaista kynttilðkruunua valaisi salia. Tððllð ei ollut katettua p—ytðð. Sen sijaan sinne tuli taaskin seitsemðn valkeapukuista nuorta tytt—ð, joilla oli helmið ja kultakoristeita, ja kullakin oli kðdessð kultainen viinimalja ja kultainen pikari. Kun Abu Hassan oli kðynyt istumaan kaikkein kauneimmalle, silkillð pððllystetylle sohvalle, tulivat tyt—t tanssien hðnen luoksensa. Yksi joukosta astui piiristð esiin, laskeutui polvilleen maahan, kaatoi viinið pikariin ja tarjosi sen hðnelle. Niin hyvðð viinið ei hðn elðissððn ollut juonut, ja kun hðn tahtoi lisðð, niin hðn viittasi vain tanssiville tyt—ille, niin heti oli yksi heistð valmis tðyttðmððn hðnen pikarinsa. Jotta tyt—t saisivat levðtð tanssin vðlillð, kutsui hðn heidðt viereensð istumaan ja hðn jutteli ja laski leikkið kaikkien kanssa. Sellaista iloa ei koskaan ennen ollut vallinnut Harun al Rashidin palatsissa. Kun keskiy— lðhestyi, arveli kuitenkin oikea kalifi, ettð iloa oli ollut riittðmððn asti. Salaa hðn antoi merkin yhdelle valkeapukuisista tyt—istð, antoi hðnelle unipulverin ja kðski tðmðn sekottaa sen Abu Hassanin viiniin. Tytt— pani sen salaa siihen pikariin, joka hðnellð oli kðdessð, kaatoi sen tðyteen viinið ja tarjosi sen Abu Hassanille pyytðen, ettð hðn tyhjentðisi tðmðn pikarin alamaistensa onneksi. -- Olkoon menneeksi, sanoi hðn. Elðk——t onnellisina ja tyytyvðisinð minun valtikkani kunniaksi! Mutta heti kun viimeinen pisara oli mennyt hðnen kurkustaan alas, kaatui hðn patjoja vasten ja vaipui yhtð sikeððn uneen kuin silloinkin, kun hðnet tuotiin palatsiin. Harun al Rashid astui nyt palvelijoiden joukosta esiin yhdessð Giafarin ja Mesrurin kanssa ja hðn lðhetti kaikki tyt—t ja orjat pois paitsi kahta, jotka saivat toimekseen tuoda Abu Hassanin omat vaatteet, pukea ne hðnen ylleen ja viedð hðnet sitten takaisin hðnen omaan asuntoonsa. Mutta kalifilla oli koko pðivðn ollut niin hauska, ettei hðn tahtonut tðhðn lopettaa pilaansa. Hðn tahtoi nðhdð miten Abu Hassanin herðtessð kðvisi, ja sitð paitsi oli hðn oppinut panemaan niin suurta arvoa hðneen, ettð hðn arveli velvollisuudekseen antaa hðnelle jonkinmoisen selityksen. Puettuna kalifin pukuun ja Giafarin seuraamana hðn lðksi siis kantajien jðljissð Abu Hassanin taloon. Kun he olivat saapuneet perille, niin kolkuttivat orjat talon ovelle, ja hetken kuluttua nðkyi tulta ikkunasta. Abu Hassanin vanha ðiti oli herðnnyt kolkutukseen ja tuli nyt avaamaan ovea, lamppu kðdessð. Mutta hðn perðytyi kauhusta nðhdessððn poikansa kankean ruumiin, jota kaksi vierasta miestð kantoi, ja kalifin heidðn jðljessððn koko kuninkaallisessa komeudessaan. Hðn oli ollut hyvin huolissaan, kun Abu Hassan oli kadonnut kotoa, ja ihmetellyt suuresti sitð ihmeellistð lahjaa, jonka hðn oli saanut pojaltaan, kalifilta, mutta nyt hðn oli varmasti vakautunut siitð, ettð jotakin pahaa oli tapahtunut. Mutta kalifi rauhoitti hðntð. -- álð pelkðð, hyvð vaimo! sanoi hðn. Pððstð meidðt vain poikasi huoneeseen, jotta voimme laskea hðnet vuoteeseen makaamaan, niin selitðn sinulle koko jutun. Vaimo astui edeltð ja molemmat miehet kantoivat Abu Hassanin vuoteeseen. Sitten orjat lðksivðt pois. Mutta Harun al Rashid ja Giafar jðivðt taloon. -- Nyt, sanoi kalifi, saat tietðð, miksi me olemme tððllð. Ja hðn kertoi sitten koko jutun alusta alkaen, siitð saakka kun Abu Hassan ensin kohtasi hðnet sillalla aina siksi kunnes hðn toisen kerran juotti hðnelle unijuomaa, ja kehui sitten hðnen ðlykkðisyyttððn ja sukkeluuttaan ja miten paljon huvia hðn oli tuottanut hðnelle. -- Mutta tðmð pila ei ole tðydellinen, jollen saa olla mukana nðkemðssð hðnen herððmistðnsð. Sentðhden pyydðn saada jððdð tðnne y—ksi. Sitð paitsi haluan aamulla pððstð sellaiseen paikkaan, josta voin hðnen huomaamattaan nðhdð ja kuulla kaikki. Mutta lupaa, ettet anna meitð ilmi. Abu Hassanin ðiti oli tietysti kovin mielissððn kalifin ystðvðllisyydestð ja kiiruhti laittamaan kuntoon korkealle vieraalle y—sijaa. Varhain seuraavana aamuna hðn herðtti heidðt ja osoitti heille paikan erððn esiripun takana, joka erotti Abu Hassanin makuusuojan hðnen pukuhuoneestansa. Sinne he saattoivat kuulla joka sanan makuuhuoneesta ja esteett—mðsti nðhdðkin esiripussa olevien ratkeamien kautta. Giafar antoi nyt Abu Hassanin ðidille sienen, joka oli kastettu etikkaan, ja neuvoi hðntð miten hðnen tuli pitðð sitð poikansa nenðn alla saadakseen hðnet herððmððn. Vanha vaimo tekikin niinkuin hðntð neuvottiin ja vetðytyi sitten nopeasti pois vuoteen ððrestð. Kaikkein ensiksi kuului kova aivastus, sitten Abu Hassan avasi silmðnsð ja katseli unisena ympðrilleen. -- Giafar! huusi hðn. Mesrur! Ettek— kuule? Hetken aikaa hðn makasi ja odotti, mutta sitten hðn alkoi taas huutaa, joskin toisia nimið. -- Kuutar! Orvokki! Annansilmð! Ruusunnuppu! Kun ei kukaan saapunut, tuli hðn hyvin hðmillensð, kohosi kyynðrpððnsð varaan ja siveli kðdellððn otsaansa selvitellðkseen ajatuksiaan. -- Missð ovat kaikki minun orjani? mutisi hðn itsekseen. Kyllð minð heitð vielð opetan. Ja missð ovat kaikki muutkin, jotka eilen olivat niin ihmeen kohteliaita? Ovatko he nukkuneet yli ajan? Mutta kun hðn sai silmðnsð oikein auki ja oli ehtinyt katsella tarkemmin ympðrilleen, hðmmðstyi hðn entistððn enemmðn. Hðnestð tuntui ikððnkuin hðn olisikin ollut taas siinð samassa huoneessa, jossa hðn asui ennen ollessaan Abu Hassan. Mutta kuinka se oli mahdollista, nyt kun hðn oli tullut kalifiksi? Varmaan hðn uneksi vielð. No, kyllð siitð on helppo ottaa selkoa. Hðn puraisi sormeensa niin kovasti, ettð veri alkoi juosta ja valui alas vaatteille ja hðn itse huudahti tuskasta. Ei, ei hðn enðð nukkunut. Sitten varmaan hðnen mielikseen oli huone jðrjestetty samanlaiseksi, kuin hðnellð oli ennen kotonaankin ollut. Mutta oliko tuo nyt laita, ettð hðnet jðtettiin nðin yksin. Ja hðn alkoi huutaa niin kovaan kuin hðn jaksoi: -- Giafar! Mesrur! Missð te olette? Kiiruhtakaa tðnne! Kalifi ja Giafar olivat pakahtua nauruun esirippunsa takana. Mutta kun Abu Hassan ei lakannut huutamasta, vaan oli herðttðð kaikki naapuritkin melullansa, niin hðnen ðitinsð meni hðnen luokseen ja kysyi mitð ihmeen pelið hðn piti. Abu Hassan mittaili hðntð kiireestð kantapððhðn saakka, ojensi itsensð suoraksi ja teki kopean liikkeen kðdellðnsð. -- Keneksi luulet minua, koska uskallat tðten minua kohdella? kysyi hðn. -- Keneksik— luulen sinua! toisti ðiti. Kukapa muu sinð olisit kuin minun rakas poikani, Abu Hassan? Mutta silloin Abu Hassan vimmastui. -- Mitð sinð uskallat vðittðð? huusi hðn. Etk— tiedð, etk— nðe, ettð minð olen kalifi, kaikkien oikeauskoisten hallitsija? En minð ole Abu Hassan. Allah on korottanut minut valtaistuimelle, jotta tuomitsisin ihmisið lain ja oikeuden mukaan. Enk— muka lðhettðnyt sinulle eilen sormusta sormestani ja kðskenyt viedð terveiset pojaltasi, kalifilta, jotta sinðkin saisit tietðð, mihin arvoon olin korotettu. -- Kyllð, sen sinð teit, ðnkytti vanha vaimo. Mutta hðn ei ehtinyt sanoa sen enempðð, sillð samassa Abu Hassan seisoikin suorana hðnen edessððn etusormi ojossa. -- Sinð siis tunnustat? huusi hðn. Polvistu siis ja pyydð anteeksi, kun uskalsit minua puhutella niin r—yhkeðsti! Olihan siinð selvð todistus, ettð hðn oli kalifi, koska ðitikin tunnusti saaneensa sormuksen. Mutta vanha ðiti pudisti pððtððn ja koetti puhua hðnelle jðrkeð. Hðn pyysi ettei hðn ajattelisi enðð eilistð pðivðð. Pitihðn hðnen huomata, ettei hðn nyt enðð ainakaan ollut kalifi. Makasihan hðn omassa vuoteessansa, omissa vaatteissansa. Kaikki esineet huoneessakin olivat hðnen omiaan, ja ikkunastahan hðn saattoi nðhdð naapurien talot. Ja pitðisihðn hðnen tuntea my—s oma ðitinsð, joka oli aina ollut hðnelle rakas. Vðhitellen Abu Hassan tuli rauhallisemmaksi. Hðn alkoi ymmðrtðð, ettð jotakin hullua varmaan oli tapahtunut. -- Voi, rakas ðiti, sanoi hðn, minustapa tuntuu melkein siltð, kuin sinð olisitkin oikeassa. Enhðn minð voi olla kukaan muu kuin Abu Hassan vain. Varmaan en ollut aivan viisas. Mutta kun hðn rupesi muistelemaan kaikkia kalifin palatsin ihanuuksia, loistavia saleja, joissa hðn oli saanut hallita, kaikkia visiirejð ja emiirejð, jotka polvistuivat hðnen eteensð, Kuutarta, Orvokkia, Ruusunnuppua ja kaikkia muita, jotka olivat hðntð palvelleet ja auttaneet, niin ajatukset alkoivat py—rið sekaisin hðnen pððssðnsð. -- Mutta olenpa sittenkin kalifi, huudahti hðn ukkosððnellð ja iski nyrkkinsð p—ytððn. Minð opetan sinua, sinð vanha noita, osoittamaan kunnioitusta kaikkien oikeauskoisten hallitsijalle! Hðn aikoi hy—kðtð ðitinsð kimppuun kurittaakseen hðntð. Mutta samassa oikea kalifi ty—nsi esiripun syrjððn ja seisoi kuninkaallisessa komeudessaan Abu Hassanin edessð, kalifin vaippa hartioilla. Nyt Abu Hassan aivan kivettyi. Hðn nðki heti paikalla, ettð Harun al Rashid, oikeauskoisten oikea hallitsija seisoi hðnen edessðnsð, ja hðn vapisi pelosta ajatellessaan, ettð hðn itse oli tahtonut esiintyð kalifina. Mutta samassa, kun hðn ymmðrsi, ettð Harun al Rashid oli huoneessa, tunsi hðn my—skin hðnet siksi kauppiaaksi, joka oli ollut hðnen vieraanaan, ja hðn alkoi aavistaa, miten kaikki oli kðynyt. Sanaakaan sanomatta hðn vihdoin polvistui maahan ja nosti ristiin pannut kðtensð kalifia kohti. -- Nouse yl—s! sanoi kalifi ja auttoi hðnet ystðvðllisesti yl—s. Ei sinulla ole syytð pyytðð minulta armoa. Pðin vastoin pitðð minun pyytðð sinulta anteeksi, kun olen sinun kustannuksellasi huvitellut. Sitten hðn kertoi, miten hðnen oli tehnyt mieli tðyttðð Abu Hassanin toive ja antaa hðnen olla pðivðn kalifina, ja kuinka paljon huvia hðnellð oli ollut nðhdessððn, miten hðn tðytti tehtðvðnsð oikeauskoisten hallitsijana. -- Niin, kiitos avusta! lopetti hðn puheensa ja puristi Abu Hassanin kðttð. Olipa oikein ihanaa, kun kerrankin sain levðtð hallitustoimistani kokonaisen pðivðn, varsinkin kun sain sijaisen, joka hoiti tehtðvið niin hyvin kuin sinð. Abu Hassan nauroi nyt itsekin koko jutulle ja oli mielissðnsð, ettð hðn oli saavuttanut hallitsijansa suosion. Ja hðnen ilonsa muuttui vielðkin suuremmaksi, kun kalifi ehdotti hðnelle, ettð hðn muuttaisi ðitinsð kanssa palatsiin asumaan ja lupasi antaa hðnelle oman huoneustonkin. Hðnen ei tarvitsisi tehdð muuta kuin silloin tðll—in pitðð hðnelle seuraa ja huvittaa hðntð hauskoilla jutuillaan. Abu Hassan suostui tðhðn, eikð hðnen koskaan tarvinnut sitð katua. Sillð kalifi oli aina hðnelle armollinen ja ystðvðllinen. Ja siten leikki oli kaikille mieleen ja sai hyvðn ja onnellisen lopun. KALASTAJA JA HENKI. Olipa kerran vanha kalastaja, jolla oli vaimo ja kolme lasta. Hðn oli hyvin k—yhð, mutta hðn koetti kalastuksella elðttðð perhettððn niin hyvin kuin taisi. Joka pðivð hðn laski verkkonsa neljðsti mereen, mutta saalis oli enimmðkseen hyvin huonoa. Erððnð pðivðnð hðn lðksi taaskin keskipðivðn aikana merenrantaan ja laski verkkonsa veteen. Hðn odotti kunnes se oli laskeutunut pohjaan, ja kun hðn alkoi vetðð sitð jðlleen yl—s, tunsi hðn, ettð se oli kovin raskas. Hðn veti sitð kaikin voimin ja iloitsi jo mielessðnsð, ettð vihdoinkin onni oli hðntð suosinut ja verkkoon tarttunut oikein kosolta kaloja. Mutta kyllðpð hðn ðllistyi, kun verkossa ei ollut ainoatakaan kalaa, vaan sen sijaan vanhan aasin raato, joka oli repinyt verkon monesta kohti rikki. Pahoilla mielin kalastaja irrotti aasin verkosta, korjasi rikkinðiset kohdat ja laski sen uudestaan mereen rukoillen Jumalalta nyt parempaa kalaonnea. Tuskin verkko tðllðkððn kertaa oli painunut veteen, niin kalastaja alkoi vetðð sitð yl—s, ja se tuntui vielðkin raskaammalta kuin edellisellð kerralla. Kalastaja luuli taaskin saavansa koko kantamuksen kaloja, mutta pahastipa hðn jðlleen pettyi, kun verkkoon olikin tarttunut vain kivið ja liejua. Hðn puhdisti verkon ja huokasi istuessaan meren rannalla: -- Jumalalla ei suinkaan ole aikaa ajatella minua, koska hðn niin kokonaan on hyljðnnyt minut! Sitten hðn heitti verkkonsa jðlleen mereen ja rukoillen Jumalalta parempaa kalaonnea hðn katseli, miten se hiljalleen vaipui syvyyteen. Tðllðkin kertaa verkko tuntui heti hyvin raskaalta, mutta kun hðn veti sen yl—s, niin ei siinð ollutkaan muuta kuin lasinsiruja. Ja alakuloisena hðn alkoi taas puhdistaa verkkoansa. Kolme kertaa hðn oli jo turhaan heittðnyt verkkonsa veteen, mutta hðn pððtti vielð kerran koettaa. Eik—hðn Jumala hðntð vihdoin armahtaisi ja antaisi hðnelle edes hiukan saalista. Eihðn hðn voinut sallia, ettð hðnen vaimonsa ja lapsensa kuolisivat nðlkððn. Hðn heitti siis vielð viimeisen kerran verkon veteen, ja hetken kuluttua se tuntui jðlleen raskaalta. Kun hðn sai verkon yl—s, niin hðn huomasi, ettei siinð tðllðkððn kertaa ollut kaloja, mutta sen sijaan raskas vaskipullo, joka sisðlsi jotakin nestettð. Pullo oli tarkasti suljettu sinetillð. Kalastaja oli mielissððn tðstðkin saaliista, sillð saisihan hðn sillð hiukan rahaa, kun hðn sen m—isi markkinoilla. Kalastaja irroitti pullon verkosta ja koetti avata sitð. Kun hðn vihdoin sai sen auki, yritti hðn kaataa siitð nestettð kðteensð, mutta vaikka hðn olisi kallistellut pulloa kuinka paljon tahansa, niin eipð siitð sittenkððn lðhtenyt mitððn. Ihmeekseen hðn huomasi vain, ettð paksu savu alkoi nousta pullosta ja kohota aina yl—s taivaaseen asti. Ja kun pullo vihdoin oli tyhjð, niin koko seutu oli paksun savun peitossa. Vðhitellen savu alkoi vetðytyð kokoon ja muodostua pilviksi, ja ðkkið kalastaja ihmeekseen nðki edessððn hirveðn jðttilðisen, jonka pðð ylettyi pilviin asti, mutta jalat koskettelivat maata. Pðð oli niin suuri kuin kirkon kupu, kðdet ikððnkuin heinðhankoja, suu kuin kallioluola, hampaat kuin kivilohkareita ja silmðt kuin kaksi suunnatonta lamppua. Kalastaja vapisi pelosta nðhdessððn tuon hirvi—n, ja hampaat kalisivat hðnen suussaan. Ja vielðkin enemmðn hðn kauhistui, kun hirvi— huusi ukkosððnellððn: -- Jumala on yksi ja Salomon on hðnen profeettansa! Anna minulle anteeksi, Salomon, mitð sinua vastaan olen rikkonut! En enðð koskaan vastusta sinun tahtoasi. Kun kalastaja tðmðn kuuli, rohkaisi hðn mielensð. Tokkopa tuo hirvi— olikaan niin pelottava, koska hðn puhui noin n—yrðsti. -- Puhutko sinð profeetta Salomonista? kysyi kalastaja hengeltð. Hðnhðn on maannut haudassaan jo tuhatkahdeksansataa vuotta. Mikð on sinulle tapahtunut? Miksi sinð olit sulkeutunut pulloon? Henki katseli kalastajaa halveksien ja huudahti kovalla ððnellð: -- Kurja raukka, kuinka sinð uskallat puhutella minua? Tiedð, ettð minð olen voimakkain kaikista hengistð! Sinð olet kuoleman oma! Kalastaja pelðstyi pahanpðivðisesti, mutta sanoi ðkisti: -- Miksikð minun pitðisi kuolla? Minðhðn pelastin sinut juuri ðsken pullosta. -- Sinun tðytyy kuolla, sanoi henki taaskin ukkosððnellðnsð. En voi muuta armoa sinulle suoda, kuin sallia sinun valita tavan, millð tahdot kuolla. -- Mitð minð sitten olen tehnyt, koska palkitset minua tuolla tavalla? -- Kuule siis, mitð sinulle kerron, sanoi henki. Ja kun olet kuullut kertomukseni, niin huomaat itsekin, etten voi toisin tehdð. Suuri joukko henkið liittoutui kerta taivasta vastaan, ja minð olin heidðn joukossansa. Me emme tahtoneet tunnustaa muuta valtaa olevankaan, kuin meidðn omamme vain. Mutta profeetta Salomon oli sittenkin meitð voimakkaampi. Hðnen palvelijansa ottivat kerta minut kiinni ja veivðt hðnen valtaistuimensa eteen. Hðn istui siinð kaikessa komeudessaan ja loistossaan ja puhui minulle hyvin ystðvðllisesti. Hðn lupasi minulle anteeksiantoa, jos tunnustaisin Jumalan kaikkivallan, mutta minð olin uhkamielinen. Silloin Salomon tuli kðrsimðtt—mðksi, antoi tuoda vaskipullon ja pani minut siihen. Hðn sulki pullon sinetillðnsð, jota me henget emme kykene rikkomaan, ja sitten hðn kðski heittðð sen mereen, kaikkein syvimpððn kohtaan. Eipð minulla ole ollut paljon toivoa, ettð koskaan enðð saisin nðhdð pðivðn valoa. Minð kaduin katkerasti tottelemattomuuttani. Ja maatessani syvðllð meren pohjassa lupasin pyhðsti, ettð jos joku pelastaisi minut ennenkuin vuosisata on loppuun kulunut, niin tekisin hðnet rikkaaksi ja onnelliseksi. Mutta vuosisata meni menojaan, eikð kukaan tullut minua vapahtamaan. Silloin minð tein uuden lupauksen, sen nimittðin, ettð jos seuraavan vuosisadan kuluessa joku tulisi minua pelastamaan, niin antaisin pelastajalleni kaikki maailman aarteet. Mutta sekin vuosisata meni menojaan, eikð pelastajaa kuulunut. Kolmannen vuosisadan alkaessa lupasin korottaa pelastajani kuninkaaksi ja suojella hðntð koko elinaikansa. Mutta ei sinðkððn aikana kukaan sððlinyt minua. Silloin minð sydðnnyin ja pððtin, ettð jos joku nyt tulisi minua pelastamaan, niin hðn olisi kuoleman oma. Ja katso, sinð olet pelastanut minut! Sinua tðmð kova kohtalo nyt kohtaa! Kalastaja joutui aivan suunniltansa. Hðn pyysi ja rukoili, ettð henki armahtaisi hðntð, mutta mikððn ei auttanut. Tðmð kðski hðnen vain sanoa, millð tavalla hðn halusi kuolla, mutta hðnen piti kiiruhtaa, sillð hðnellð ei ollut aikaa tuhlata turhaan. Kun kalastaja huomasi, ettei mikððn tðssð auttaisi, niin hðn ajatteli suruissaan vaimoaan ja lapsiaan, jotka varmaan kuolisivat nðlkððn, kun hðn ei enðð voinut pitðð heistð huolta, ja ðkkið hðn sai pððhðnpiston. Ehkðpð hðn viekkaudella voisi pelastua tðstð vaarasta. -- Suuri ja voimakas henki, sanoi kalastaja, jos sinð todellakin olet niin kovasydðminen, ettð tahdot kostaa hyvðn pahalla ja tappaa minut, niin tðytynee minun alistua kohtalooni, mutta lupaa minulle ainoan oikean Jumalan nimessð, ettð vastaat minulle yhteen kysymykseen, ennenkuin otat minut hengiltð. Kun henki kuuli Jumalan nimen, niin hðntð vapisutti, mutta hðn ei voinut kieltðytyð, kun kalastaja vetosi siihen nimeen. -- Puhu, mutta nopeasti! Silloin kysyi kalastaja: -- Kuinka sinð, joka olet niin suuri, voit mahtua noin pieneen astiaan? Ehkðpð koko juttusi on vain turhaa lorua! -- Etk— sinð usko, ettð minð olin tuon pullon sisðllð? kysyi henki. -- En usko, jollen nðe sitð omin silmin, vastasi kalastaja. -- No, jollet usko, sanoi henki, niin voinhan ry—mið sinne sisððn. Hðn muutti itsensð savuksi, joka kohosi aina yl—s taivaaseen asti, ja tunkeutui vðhitellen pullon sisððn, kunnes viimeinenkin jðlki hðnestð oli kadonnut. Silloin kalastaja sulki pullon suun nopeasti ja huusi: -- Valitsepa nyt millð tavalla tahdot kuolla! Minð viskaan sinut takaisin mereen, mistð sinut l—ysinkin. Sen saat palkaksesi, kun hyvðð tahdoit pahalla palkita. Henki vððnteli itseððn pullossa ja koetti pððstð pois vankeudestansa, mutta kalastaja oli painanut Salomonin sinetin pullon suulle, eikð henki voinut sitð rikkoa. Kun hðnellð ei ollut muuta neuvoa, rupesi hðn kauniisti rukoilemaan ja lupasi kalastajalle kultaa ja kalleuksia, jos tðmð pððstðisi hðnet jðlleen vapaaksi. Mutta kalastaja nosti vaskipullon veneeseensð ja ty—nsi jo aluksensa vesille. -- Ei minun mieleni tee kuolla, sanoi kalastaja, ja koska olet maannut tuhatkahdeksansataa vuotta meren pohjassa, niin saat maata siellð vielð kauemminkin, aina tuomiopðivððn asti. Enk— minð pyytðnyt sinua armahtamaan itseðni, mutta vðlititk— sinð minun pyynn—stðni? Sentðhden Jumala antoi sinut minun valtaani, jotta saisit ansaitun rangaistuksesi. -- Kuulehan, sanoi henki. Jos pððstðt minut vapaaksi, niin minð palkitsen sinua moninkertaisesti. Korkeimman nimessð minð vannon, ettð pidðn lupaukseni. Kalastaja tiesi, ettð henget pitðvðt aina lupauksensa, kun he vannovat jotakin Jumalan nimeen, sillð muuten heitð kohtaa ikuinen perikato. Ja ehkðpð hðnellð ja hðnen perheellððn voisi olla jotakin hy—tyðkin siitð, jos hðn pððstðisi hengen vapaaksi. -- No, koska sinð lupaat niin pyhðsti, niin uskon sinua, sanoi hðn hengelle ja nosti pullon veneestð maalle. Kalastaja aukaisi pullon suun ja savu kohosi jðlleen yl—s ilmaan ja muodostui jðttilðismðiseksi haamuksi. Mutta hðn seisoi nyt kalastajan edessð n—yrðnð ja kiitti hðntð sydðmellisin sanoin pelastuksestansa. Sitten hðn heitti pullon kauaksi mereen, jotta se ei enðð tuottaisi hðnelle harmia. Sen tehtyððn hðn kðski kalastajan koota verkkonsa ja seurata hðnen mukanansa. He astuivat tietð my—ten ja kulkivat kaupungin ohi korkealle kukkulalle, ja siitð he laskeutuivat alas suureen laaksoon. Siellð henki pysðhtyi. -- Kuule nyt tarkoin mitð sinulle sanon, virkkoi henki. Sinð voit pelastaa erððn onnettoman ihmisen ja samalla saavuttaa itsekin onnen. Mutta yksin et voi sitð ty—tð suorittaa. Noudata siis tarkasti minun neuvojani, niin kaikki kðy hyvin. Henki veti kepillðnsð ympyrðn maahan, ja heti siihen ilmestyi kirkasta vettð. Ihmeissððn kalastaja katseli eteensð, eikð voinut ymmðrtðð, mistð tuo jðrvi ðkkið oli tullut keskelle kuivaa maata. Se oli syvð ja vesi oli lðpikuultavan kirkasta. Hðn saattoi nðhdð monen sylen syvyyteen, ja jðrven pohjalla hðn ihmeekseen huomasi kokonaisen kaupungin, jossa oli komeita taloja ja kristallipalatseja. Kalat uiskentelivat edestakaisin talojen ikkunoista ja ovista, aivankuin ne olisivat olleet niiden omia asuntoja. Mutta olivatpa ne kummia kaloja! Toiset olivat sinisið, toiset aivan valkeita, toiset taas tulipunaisia. -- Kerran pðivðssð vain saat heittðð verkkosi veteen, sanoi henki. Joka kerralla saat neljð kalaa. Mutta kun viet nuo kalat sulttaanille, niin hðn antaa sinulle paljon rahaa, niin ettei sinun enðð tarvitse puutteessa elðð. Mitð sitten tapahtuu, sen saat tietðð my—hemmin. Heti kun hðn oli puhunut loppuun, polki hðn maata, ja maa avautui hðnen jalkojensa juuressa ja tuo jðttilðishenki katosi tietymðtt—miin. Kalastaja hieroi silmiððn tullakseen vakuutetuksi siitð, ettð hðn oli valveilla, mutta kun hðn yhð edelleen nðki monivðristen kalojen uiskentelevan jðrven pohjassa, niin hðn laski kiireesti verkkonsa veteen. Ja kun hðn veti sen yl—s, niin verkossa olikin neljð kalaa, sininen, punainen, keltainen ja valkoinen. Hyvillð mielin kalastaja kiiruhti saaliineen kaupunkiin, astui sulttaanin palatsiin ja tapasi ovella sulttaanin itsensð. Sulttaani, jota alamaiset rakastivat, mutta viholliset pelkðsivðt, ny—kkðsi ystðvðllisesti kalastajalle pððtððn ja katseli hðnen kalojansa. Hðn ihastui suuresti nðihin kauniihin kaloihin ja kðski rahavartijansa maksaa niistð kaksisataa sekiinið. Kalastaja oli vðhðllð hypðtð ilosta ilmaan, ja onnellisena hðn lðksi kotiinsa vieden mukanaan lihaa ja leipðð ja kaikenlaista muuta hyvðð vaimolleen ja lapsilleen. Nyt heillð oli mitð he tarvitsivat pitkðksi aikaa. Mutta sulttaani antoi kalat visiirilleen, ja visiiri vei ne keitti——n ja kðski kokin valmistaa niistð maukkaan aterian. Kokki perkasi ja huuhtoi ne hyvin, pani paistinpannun tulelle ja paistoi ne voissa, niin ettð ne kiehuivat ja pihisivðt ja nðyttivðt oikein maukkailta. Mutta juuri kun hðn oli kððntðmðssð kaloja, avautui keitti—n seinð, ja solakka, kaunis tytt— astui sieltð esiin. Hðn oli puettuna hienoon silkkipukuun ja otsalla loisti jalokivillð koristettu pððnauha. Toisessa kðdessððn hðnellð oli sauva, jolla hðn liikutteli kaloja. Hðn lausui seuraavat sanat: Kirjokalat, ystðvðni, noudatteko kðskyjðni? Kaikki kalat kohottivat samassa pððnsð ja vastasivat yhteen ððneen: Kuinka toisin olla vois? -- Tottelemme -- huoli pois! Sitten kalat painuivat taas paikoillensa, ja haamu katosi. Mutta kun kokki hiukan tointui hðmmðstyksestððn ja yritti jðlleen kððntðð kaloja, niin ne hyppðsivðt kaikki pannun laidan yli tuleen ja paloivat poroksi, jotta niitð oli mahdoton sy—dð. Kokki kiiruhti heti visiirin luo ja kertoi mitð oli tapahtunut, hðn vuorostaan meni taas sulttaanin luo. Juttu tuntui sulttaanista niin kummalliselta, ettð hðnen oli vaikea sitð uskoa, mutta hðn antoi kuitenkin kokille anteeksi ja kðski lðhettðð kalastajalle sanan, ettð tðmð toisi hðnelle uusia kaloja. Kalastaja lðksi seuraavana aamuna jðrven rannalle ja heitti taas verkkonsa veteen ja sai tðllðkin kertaa neljð kalaa: punaisen, keltaisen, sinisen ja valkoisen. Hðn vei ne jðlleen sulttaanin palatsiin. Palkakseen hðn sai nytkin kaksisataa kultarahaa, joista hðn ihastui ikihyvðksi. Nyt hðn mielestððn oli oikein rikas ja osti kaikenlaisia herkkuja vaimolleen ja lapsilleen. Visiiri vei kalat keitti——n ja varmuuden vuoksi hðn tahtoi itse olla lðsnð, kun kokki niitð valmisti, jotta onnettomuutta ei uudestaan tapahtuisi. Kokki perkasi ja huuhtoi kalat ja pani ne sitten pannulle paistumaan. Mutta juuri kun ne alkoivat pihistð, tapahtui aivan samoin kuin edellisellðkin kerralla. Seinð halkesi kahtia ja nuori, kaunis tytt— tuli esille. Hðn kosketteli taaskin kaloja sauvallaan ja sanoi: Kirjokalat, ystðvðni, noudatteko kðskyjðni? Heti kalat nostivat pððnsð pystyyn ja vastasivat yhteen ððneen: Kuinka toisin olla vois? -- Tottelemme -- huoli pois! Sitten kaikki taasen laskeutuivat paikoilleen ja haamu katosi. Visiiri seisoi ihmeissððn, ja kokki astui varovaisesti lieden ððreen veitsi kðdessð. Hðn ei tiennyt, uskaltaisiko hðn koskea kaloihin ja kysyi visiiriltð neuvoa. -- Kððnnð vaan, sanoi visiiri ja asetti kðtensð suojelevasti pannun yli, jotta kalat eivðt voisi pððstð karkuun. Mutta tuskin kokki oli veitsellð niihin kajonnut, niin kalat hypðhtivðt korkealle ilmaan ja putosivat tuleen. Kauhun vallassa visiiri ja kokki juoksivat sulttaanin luo ja kertoivat mitð oli tapahtunut. Varmaan tuossa jutussa sittenkin oli perðð, ajatteli sulttaani, koska he molemmat olivat sen nðhneet. Kalastajalle lðhetettiin taaskin sana ja kðskettiin hðnen tuoda uusia kaloja. Seuraavana pðivðnð hðn toikin taas neljð kalaa ja sai nytkin palkakseen kaksisataa kultarahaa. Tðllð kertaa hðn osti vaimolleen ja lapsilleen vaatteita ja meni iloisin mielin kotiinsa. Sulttaani oli nyt niin utelias, ettð hðn tahtoi omin silmin nðhdð, millð tavalla kokki valmisti kalat, ja siksi hðn meni nyt keitti——n katselemaan. Kokki perkasi ja huuhtoi kalat ja pani ne pannulle. Ja totta tosiaan, juuri kun voi alkoi pihistð, avautui seinð taaskin kovalla rytinðllð. Mutta tðllð kertaa ei kaunis tytt— astunutkaan esiin, vaan suuri, musta mies, joka nðytti hyvin ankaralta. Hðn kosketteli kaloja sauvalla ja huusi kovalla ððnellð: Kalat, mik' on toimenne? Ja kalat kohottivat heti pððnsð pystyyn ja vastasivat: Kðskyjðsi seuraamme. Seinð sulkeutui jðlleen ja nðky katosi. Sulttaani, visiiri ja kokki katsoivat ihmeissððn toisiinsa. -- No, kððnnðpð nyt kalat! sanoi sulttaani, kun kokki seisoi pelosta vapisten veitsi kðdessð, muuten ne palavat. Sekð sulttaani ettð visiiri koettivat kðsillððn varjella pannua, jotta kalat eivðt pððsisi karkuun, mutta heti kun kokki kosketteli niitð veitsellððn, hyppðsivðt kalat korkealle ilmaan ja katosivat liekkeihin. -- Tðssð on jotakin hullua, sanoi sulttaani. Kðskekðð kalastaja tðnne huomen-aamulla! Hðnen tðytyy viedð minut ja koko hovini tuon jðrven rannalle, mistð hðn on pyytðnyt nðmðt kalat, niin saadaanpa nðhdð, emmek— saa jotakin selvitystð tðlle arvoitukselle. Seuraavana pðivðnð sai kalastaja tehdð sulttaanille selkoa tuosta merkillisestð jðrvestð. -- Mutta eihðn siellð ole mitððn jðrveð, sanoivat kaikki ministerit, kun kalastaja oli lopettanut kertomuksensa. Ei kukaan ihminen ollut kuullut puhuttavankaan jðrvestð niin lðhellð kaupunkia. Sulttaani lðksi kuitenkin koko hovinsa kanssa sinne, missð kalastaja oli sanonut jðrven olevan, ja vðhðn matkaa kuljettuansa he saapuivat korkealle kukkulalle, josta he nðkivðt laajan laakson edessðnsð. -- Tuolla, tuolla se on, sanoi kalastaja ja osoitti jðrveð, jonka kirkas vesi pðilyi auringon paisteessa, tuossa jðrvi on! -- Missð, missð? huusivat ministerit ja hoviherrat ja katselivat ympðrilleen. Mutta he eivðt voineet nðhdð mitððn. -- Sepð kummallista, ettð te ette nðe mitððn, sanoi sulttaani. Hðn nðki sen aivan selvðsti, ja kun he astuivat jðrven rantaan, niin hðn varoitti toisia, etteivðt he menisi liian lðhelle, sillð muuten he putoaisivat veteen. Mutta hoviherrat, jotka eivðt nðhneet mitððn, eivðt voineet sitð varoa, ja ihmeekseen sulttaani huomasi, ettð he astuivat keskelle jðrveð suoraan laineihin, kastamatta kuitenkaan jalkojansa. Mutta kun sulttaani pisti kðtensð veteen, niin tuli se mðrðksi. Sen kaikki saattoivat selvðsti nðhdð ja he ihmettelivðt suuresti. -- Heitð verkkosi veteen, sanoi sulttaani kalastajalle, joka hyvðn aikaa oli seisonut ja katsellut veteen. -- En minð nðe ainoatakaan kalaa, sanoi hðn. En my—skððn nðe kaunista kaupunkia enkð kristallipalatseja ja puutarhoja. -- No, voithan kuitenkin heittðð verkkosi veteen, arveli sulttaani. Kalastaja totteli ja veti verkon jðlleen yl—s. Tosin se oli mðrkð ja ruohojakin siihen oli takertunut, mutta siinð ei ollut ainoatakaan kalaa. Silloin sulttaani viittasi hðnelle ja sanoi: -- Mennððn me molemmat, jotka voimme nðhdð jðrven, hiukan kauemmaksi. Toiset voivat meitð niinkauan odottaa. Hðn ny—kkðsi pððtððn toisille ja lðksi kalastajan kanssa astumaan pitkin jðrven rantaa. Kalastaja tarkasteli koko ajan vettð, mutta hðn ei nðhnyt ainoatakaan kalaa. He olivat kulkeneet noin tunnin aikaa, kun sulttaani ðkkið huudahti: -- Kas, mikð kaunis kaupunki on tuolla, jðrven toisessa pððssð! Kumma, etten sitð ennemmin huomannut! Kalastaja katseli ja katseli, mutta hðn ei voinut nðhdð mitððn. Mutta kun hðn katsoi alas jðrveen, niin hðn nðki taaskin kauniin vesikaupungin jðrven pohjassa. -- Armollisin sulttaani, sinð tarkoitat kai tðtð vesikaupunkia! sanoi hðn, sen minðkin nyt nðen. Mutta sitð ei sulttaani tarkoittanut. Hðn nðki kaupungin kuivalla maalla, ja kalastaja nðki sen vedessð. Sulttaani oli jo aivan suuttua, kun kalastaja ei voinut sitð nðhdð, vaikka se kohosi aivan heidðn nenðnsð edessð jðrven rannassa. He tulivat yhð lðhemmðksi sitð ja olivat nyt aivan portin edessð. -- No, nyt ainakin sinð nðet sen, sanoi sulttaani. Sinðhðn isket nenðsi suoraan vasten muuria. -- En minð sitð tunne, sanoi kalastaja. Mutta varohan toki, kaikkein armollisin sulttaani, sinðhðn astut suoraan veteen! Hðn kiiruhti auttamaan sulttaania, joka perðytyikin askeleen, mutta hðnen vaatteensa eivðt olleet yhtððn mðrkið. -- Nyt minð kolkutan porttia, sanoi sulttaani. Kalastajaa kuuli kolkutuksen, vaikkei hðn nðhnytkððn mitððn porttia. Mutta sulttaani nðki sen aivan selvðsti, hðn nðki my—s, miten se avautui, vaikkei ainoatakaan ihmistð ollut paikalla. -- Astu sisððn, sanoi hðn kalastajalle, kuljettuaan itse portista sisððn. Mutta kalastaja vetðytyi kauemmaksi kauhun vallassa. Jos hðn olisi seurannut sulttaania, niin hðn olisi astunut suoraan veteen. Hðn nðki hðnet jo syvðllð jðrvessð. -- No, odota sitten tððllð minua, kunnes palaan takaisin! sanoi sulttaani ja sulki portin jðlessððn kiinni. -- Allah meitð auttakoon! huudahti kalastaja ja nosti kðtensð taivasta kohti, sillð hðn nðki, miten aallot l—ivðt sulttaanin pððn yli ja hðn katosi syvyyteen. Kalastaja arvasi, ettð suuri henki, jonka hðn oli vapauttanut vaskipullosta, oli mukana tðssðkin pelissð ja oli loihtinut heidðn silmðnsð, ja siksi hðn jði kaikessa rauhassa odottamaan jðrven rannalle. Mutta sulttaani lðksi edelleen astumaan ja tuli kaupunkiin. Siellð oli kauniita palatseja ja ihania puutarhoja, mutta hðn ei voinut nðhdð ainoatakaan ihmistð. Kadut ja torit olivat tyhjðt, ja jos kaupungissa oli asukkaita, niin ne varmaan nukkuivat kaikki sikeðssð unessa. Hetken kuluttua hðn tuli suuren ja komean linnan edustalle, joka oli niin ihana, ettei se voinut olla muuta kuin kuninkaallinen palatsi, ja kun portit olivat auki, niin hðn astui sisððn. Sisðltðkin linna oli yhtð kaunis kuin ulkopuolelta. Sulttaani katseli ihaillen korkeita pilarikðytðvið ja kultaisia saleja, joiden lðpi hðn astui, ja ihmetteli kaikkea sitð komeutta ja loistoa, mikð kohtasi tððllð hðnen silmððnsð. Mutta eipð tððllðkððn ollut ainoatakaan ihmistð, ja hðn luuli jo, ettei elðvið olentoja ollutkaan koko kaupungissa, kun ðkkið surkea valitushuuto kohtasi hðnen korvaansa. Hðn pysðhtyi ja kuunteli. Huuto kuului uudestaan, vaikkei se tðllð kertaa ollutkaan yhtð ððnekðs. Hðn astui ððntð kohti ja kulki vielð usean huoneen lðpi, joissa marmorisista suihkukaivoista vesi kohosi korkealle ilmaan, levittðen vilpoisuutta ylt'ympðrille. Hðn nðki pehmeitð patjoja, jotka olivat pððllystetyt kulta- ja hopeakankailla ja tarjosivat hetken lepoa ja rauhaa. Mutta hðn kiiruhti niiden ohi yhð kauemmaksi, sillð hðn ei voinut ajatella muuta kuin tuota onnetonta, jonka surkea valitus oli kuulunut hðnen korviinsa. Vihdoin hðn kuuli sen aivan lðheltð, ja kun hðn avasi puoleksi suljetun oven, niin hðn nðki kauniin, nuoren miehen, joka istui keskellð suurta salia mustalla marmorisella valtaistuimella. Pððssððn hðnellð oli kultainen kruunu. Purppuraviitta riippui hðnen hartioillaan ja kðdessð hðnellð oli valtikka. Mutta vaikka hðn olikin nðin komeasti puettu, niin hðnen kasvojensa ilme oli tuskallinen, ikððnkuin joku suuri suru olisi hðntð vaivannut. Sulttaani tervehti hðntð syvððn kumartaen, mutta mies ei liikahtanut paikaltaan, vastasi vain tervehdykseen ystðvðllisellð pððnny—kkðyksellð. -- Tervetultua, muukalainen, ken lienetkin, sanoi hðn. álðkð ihmettele, vaikken tervehdikððn sinua kohteliaammin. Jos astut lðhemmðksi, niin selitðn sinulle syyn tarkemmin. Nuori mies avasi purppuraviittansa. Hðnen ruumiinsa oli solakka ja kaunis, aivankuin tavallisen ihmisen. Mutta vain lanteita my—ten se oli lihaa ja verta. Koko alaosa oli mustaa marmoria, samoinkuin valtaistuinkin. Sanaakaan sanomatta onneton nuorukainen kððri taas viitan ympðrilleen, peitti kasvonsa kðsiinsð ja purskahti itkuun. Sulttaani seisoi ensin aivan kivettyneenð kauhusta, mutta sitten hðn astui nuorukaisen luo ja syleili hðntð hellðsti, osoittaakseen hðnelle siten my—tðtuntoisuuttaan. -- Kerro miten tðmð onnettomuus on tapahtunut, pyysi hðn, ja minð tahdon tehdð sinulle mitð ikðnð voin, helpoittaakseni ja kostaakseni sinun kðrsimyksiðsi. Nuorukainen katsoi sulttaaniin kiitollisena. -- Minð kerron sinulle tarinani, sanoi hðn. Se on yhtð surullinen kuin ihmeellinenkin. Kun sulttaani hðnen kehotuksestaan oli istunut sohvalle hðnen viereensð, alkoi hðn kertoa: -- Minð olen kuningas Mahmudin poika. Isðni hallitsi Neljðn mustan saaren valtakunnassa. Hðnen kuolemansa jðlkeen minð astuin valtaistuimelle ja nain setðni tyttðren. Hðn oli kaunis ja hyvð ja hðn rakasti minua niin suuresti, ettei hðn tahtonut edes sy—dðkððn minun poissaollessani. Monta vuotta me elimme onnellisina yhdessð. Sattuipa sitten kerran, ettð vanha, ruma harpunsoittaja tuli linnaan ja pyysi saada soittaa ja laulaa meille. Hðn sai luvan siihen, ja me olimme hyvin ihastuneet hðneen ja hðnen soittoonsa. Mutta varsinkin kuningatar ihastui hðneen suuresti. Hðn ei voinut kyllin kuunnella hðntð, pidðtti hðnet linnassa pðivðn toisensa jðlkeen, ja vihdoin hðnen pyynn—stððn mies sai jððdð linnaan opettaakseen kuningatarta soittamaan harppua. Siitð hetkestð alkaen minun onneni oli kadonnut. Vanha harpunsoittaja opetti tosin puolisoani soittamaan harppua, mutta vain sen vuoksi, ettð saisi hðnet valtaansa ja voisi kðyttðð hðntð hyvðksensð. Ammatiltaan hðn oikeastaan oli noita, ja hðnen tarkoituksensa oli sy—stð minut valtaistuimelta ja anastaa minun paikkani. Kun hðn opetti kuningatarta soittamaan, kðytti hðn samalla tilaisuutta hyvðkseen huvittaakseen hðntð pienillð noitakonsteilla, ja ne huvittivat hðntð niin suuresti, ettð hðn alati tahtoi nðhdð uusia. Noita tarjoutui silloin opettamaan hðntð itseððnkin tekemððn niitð, ja sen sijaan ettð he olisivat soittaneet, he istuivat nyt kaiken aikaa ja tekivðt noitakonsteja. Puolisoni tuli yhð epðystðvðllisemmðksi minua kohtaan, ja minð huomasin pian, ettei hðn vðlittðnyt enðð kenestðkððn muusta kuin vanhasta, rumasta noitaukosta. Siihen mððrððn hðn oli jo noiduttu. Mutta kun minð huomasin tðmðn, niin pððtin tehdð lopun koko jutusta. Minð kutsuin puolisoni luokseni ja pyysin, ettð hðn erottaisi harpunsoittajan toimestaan. Mutta hðn vastasi minulle kieltðvðsti kylmðllð ja uhkamielisellð ððnellð. Ja vaikka kuinka hartaasti olisin hðntð pyytðnyt ja rukoillut, niin hðn ei muuttanut mieltðnsð. Silloin minð suutuin ja sanoin, ettð hðnen tðytyi totella minua, jos hðn mieli elðð minun luonani. Ja silloin vasta hðn alistui tahtooni. Noitaa ei enðð nðkynyt. Minð luulin, ettð hðn oli lðhtenyt pois ja toivoin, ettð kaikki muuttuisi taas entiselleen ja onni palaisi kotiini. Mutta siinðpð minð petyinkin. Erððnð iltapðivðnð, kun olin paneutunut sohvalle lepððmððn, ja kaksi orjatarta seisoi pððpuolessa l—yh—tellen viuhkoillansa, suljin minð silmðni. Mutta en ollut ennðttðnyt vielð nukahtaa, kun kuulin orjattarien keskustelevan hiljaa keskenðnsð otaksuen, ettð olin nukkunut. -- Onpa se sentððn hyvin merkillistð, sanoi toinen, ettei kuningatar rakasta hyvðð kuningastamme, joka on niin lempeð ja ystðvðllinen ruhtinas. -- Niin, sanoi toinen, kuinka hðpeðllistð, ettð hðn pettðð hðntð tuon vanhan, ruman noidan vuoksi. Jospa kuningas vain tietðisi, ettð hðn on piilottanut hðnet huvimajaan puutarhassa ja kðy hðnen luonaan joka y— keittðmðssð noitasoppiaan. Mutta ei kukaan uskalla sitð hðnelle sanoa, sillð kuningatar kostaisi aivan kauheasti. -- Mutta minð en voi ymmðrtðð, sanoi toinen, ettei kuningas itse mitððn huomaa, kun kuningatar joka y— nousee vuoteeltaan ja lðhtee ulos huoneesta. -- Ihmek— tuo, vastasi taas toinen, kuningatar sekoittaa joka ilta unipulverin kuninkaan juomaan, ja silloin hðn nukkuu vaikka kuinka kauan. Orjattaret vaikenivat, ja vaikka olin aivan suunniltani siitð, mitð olin kuullut, niin makasin sittenkin vielð hetken aikaa aivan hiljaa ja olin nukkuvinani, jotta he eivðt huomaisi, ettð olin kuullut koko heidðn keskustelunsa. Mutta illalla, kun kuningatar hymyillen tarjosi minulle juomaa, menin ikkunan luo ja kaadoin hðnen huomaamattaan juoman ulos ikkunasta. Sitten panin maata ja olin nukkuvinani. Onneksi juuri silloin pððsin hðnen petoksensa perille, sillð hðn olikin sekottanut juomaan myrkkyð. Hðn ilmaisi sen itse kumartuessaan hetken kuluttua vuoteeni yli ja sanoessaan: -- Makaa nyt siinð, ðlðkð koskaan enðð nouse yl—s! Sitten hðn lðksi ulos huoneesta ja hetken kuluttua nðin hðnen kulkevan puutarhan kautta huvimajaa kohti. Kiireesti puin ylleni ja juoksin hðnen jðlkeensð. Minð hiivin hiljaa pensaitten varjossa, ja kun hðn kolkutti huvimajan ovelle, niin seisoin minð nurkan takana piilossa ja nðin noidan avaavan hðnelle oven. He seisoivat hetken aikaa portailla kuutamossa, ja minð kuulin heidðn puhuvan keskenðnsð. -- Onko hðn kuollut? kysyi noita. -- Hðn makaa henkitoreissaan, vastasi kuningatar, mutta en malttanut jððdð sinne, sillð minð ikðv—in sinun luoksesi. Silloin vanha noita ojensi hðnelle armollisesti kðtensð suudeltavaksi. -- Hyvð, sanoi hðn. Silloin minusta vihdoinkin tulee kuningas ja sinusta minun kuningattareni. Nyt olin kuullut kylliksi. Minð hy—kkðsin esiin ja iskin petturia miekallani pððhðn, niin ettð hðn kaatui maahan, ja minð luulin hðnen kuolleen. Sitten tartuin puolisoani ranteesta kiinni ja koetin vetðð hðnet mukanani. Mutta hðnen kasvonsa olivat kalpeat kuin haamun ja silmðt py—rivðt pððssð. Ja hðn nosti kðtensð minua kohti ja lausui loihtusanoja. Minð pelðstyin ja pððstin hðnet irti, kiiruhdin takaisin linnaan, herðtin palvelijat ja kðskin kutsua ministerit neuvottelusaliin. Itse kðvin istumaan valtaistuimelle. Vielð tðnð y—nð tahdoin tuomita tuon uskottoman vaimon. Mutta kun me kaikki olimme kokoontuneet saliin, niin ovet avautuivat aivan itsestðnsð. Kuningatar astui sisððn yhtð kalmankalpeana kuin ðskenkin ja lðhestyi minua kðsi pystyssð. -- Sinð murhasit sen ainoan, jota minð rakastin, sanoi hðn. Ota siis vastaan palkkasi! Ole puoleksi ihminen, puoleksi marmoria, niinkuin valtaistuin, jolla istut! Minð tunsin heti kivettyvðni ja siitð saakka olen nyt ollut tðmm—inen. Mutta ei tðssð kyllin. Hðnen kostonsa ulottui my—s alamaisiini. Hðn viittasi kðdellððn ja karkotti siten ministerini ja palvelijani salista, ja my—hemmin hðn kertoi minulle, ettð hðn upotti valtakuntani jðrven pohjaan ja muutti kaikki kaloiksi: muhamettilaiset valkoisiksi kaloiksi, persialaiset punaisiksi, kristityt sinisiksi ja juutalaiset keltaisiksi. Vain linnan ja pienen osan kaupunkia hðn erotti vedestð piirtðmðllð sauvallaan piirin sen ympðrille. Mutta millð tavalla sinð olet voinut pððstð tðnne veden alle, sitð en ymmðrrð, jollei siinðkin ole taikakonsteja kðytetty. Sulttaani ny—kkðsi pððtððn ja lupasi siitð kertoa my—hemmin, kun kuningas ensin oli lopettanut kertomuksensa. Niin, jatkoi kuningas, sen pðivðn jðlkeen on minun elðmðni ollut yhtðmittaista kðrsimystð. Joka aamu puolisoni tulee tðnne ja ly— minua hartioihin nahkapiiskalla, jotta veri vuotaa pitkin selkððni. Ja sillð vðlin hðn kertoo minulle, kuinka hðn pitðð hellðð huolta tuosta kurjasta noidasta, sillð hðn ei ole kuollut, vaikka ei oikein elðvðkððn. Noitakonsteillaan hðnen onnistui pelastaa hðnen henkensð, mutta oikein terveeksi hðn ei hðntð saanut. Hðn on jðrjestðnyt huvimajan komeaksi temppeliksi, ja siellð noita makaa purppurapatjoillansa voimatta kuitenkaan puhua. Mutta niinkauankuin nuo kaksi elðvðt, ei minun tuskillani ole mitððn lievitystð. Onneton kuningas peitti kasvonsa viittaansa ja valitti surkeasti. Mutta sulttaani lohdutti hðntð ja kertoi, miten hðn oli joutunut tðhðn autioon kaupunkiin. Ihmeellinen kðsi nðytti johtavan heidðn kohtaloitansa, ja se varmaan auttaisi hðntð keksimððn jonkun keinon, jonka avulla hðn voisi pelastaa onnettoman kuninkaan. Mutta y— oli jo kðsissð, ja he tarvitsivat kumpikin lepoa. Sulttaani meni viereiseen huoneeseen, sammutti janonsa suihkulðhteen vedellð ja heittðytyi sohvalle kootakseen ajatuksensa ja keksiðkseen jonkun keinon, jonka avulla hðn voisi pelastaa onnettoman kuninkaan. Pian hðnellð olikin suunnitelma valmis ja hðn nukkui hyvin koko y—n. Heti aamun sarastaessa hðn lðksi ulos puutarhaan ottaakseen selkoa huvimajasta, jossa noita asusti. Sitð ei ollutkaan vaikea l—ytðð, sillð sen kultainen katto ja kimaltelevat puolikuut loistivat jo pitkðn matkan pððhðn. Astuttuaan sisððn hðn nðki my—s heti komean vuoteen, jossa noita lepðsi purppurapatjoilla. Mutta eipð sulttaani kauan vitkastellut, vaan otti miekkansa esille ja yhdellð iskulla irrotti pððn hðnen ruumiistansa. Nopeasti hðn kððri hðnet peitteeseen, laahasi hðnet puutarhaan ja kaivoi kuopan, johon hðn hautasi tuon vanhan petturin. Nyt toinen rikollisista oli saanut ansaitun palkkansa. Mutta toinen oli vielð jðljellð. Mieluimmin hðn olisi yhdellð iskulla my—s lopettanut uskottoman kuningattaren elðmðn, mutta hðn pelkðsi, ettei hðn voisikaan silloin vapauttaa kuningasta noituudesta, ja siksi hðn pððtti toimia viekkaasti ja varovaisesti. Hðn palasi takaisin temppeliin ja kðvi makaamaan noidan vuoteeseen, laitteli tukkaansa ja partaansa, jotta hðn tuli noidan nðk—iseksi ja veti purppurapeitteen korviinsa, jotta kasvoista ei nðkynyt juuri mitððn. Heti kun hðn oli laskeutunut vuoteeseen, kuuli hðn surkeata valitushuutoa, ja hðn tiesi, ettð kuningatar taaskin ensi ty—kseen piiskasi puolisoraukkaansa. Hetken kuluttua hðn kuuli askeleita portailta, ja seuraavassa hetkessð kuningatar kumartui hðnen ylitsensð. -- Miten voit tðnððn, rakas oppimestarini? kysyi hðn hunajanmakealla ððnellð. -- Hiukan paremmin, mutisi sulttaani peitteen alta. -- Paremminko? Ilosta huudahtaen kuningatar heittðytyi hðnen ylitseen ja alkoi hyvðillð hðntð. -- Oi, armas ystðvðni! Onko se mahdollista, ettð kuulet minun ððneni ja voit vastatakin minulle? -- Niin, vaikket sinð yhtððn ansaitse, ettð puhuisin sinulle, sanoi sulttaani ja painautui vielðkin syvemmðlle tyynyihin. Sinua saan kiittðð siitð, ettð nðin kauan olen saanut maata ja taistella elðmðstð ja kuolemasta. Sinun puolisosi valitushuudot estðvðt minua saamasta rauhaa y—llð ja pðivðllð. Niinkauankuin hðn on noiduttuna, en minðkððn voi parantua. -- Jollei mikððn muu estð sinua terveeksi tulemasta, rakkahin herrani ja mestarini, niin kyllð se helposti on autettu, sanoi kuningatar. Hðn kiiruhti temppelistð linnaan. Suihkulðhteen luona hðn tðytti kultamaljan vedellð ja astui sitten valtaistuinsaliin, missð hðnen puolisonsa istui. Kolme kertaa hðn pirskotti vettð hðnen ylitsensð ja mutisi samalla loihtuja. -- Jos alkujaan olet luotu sellaiseksi kuin nyt olet, niin jðð my—s entisellesi! sanoi hðn. Mutta jos olet loihdittu, niin muutu jðlleen entiseen muotoosi. Heti lumous katosi nuoren kuninkaan ruumiista. Hðn nousi terveenð ja reippaana piinapenkiltðnsð ja kiitti Allahia pelastuksestaan. Mutta kuningatar torjui hðntð kðdellððn. -- Mene pois silmistðni! huusi hðn. álðkð palaa koskaan takaisin, jos henkesi on sinulle kallis! Pelðten, ettð kuningatar loihtisi hðnet uudestaan, lðksi kuningas pois linnasta ja hiipi temppelin lðheisyyteen, sillð hðn aavisti, ettð hðnen uusi ystðvðnsð, sulttaani, oli siellð, ja hðn halusi nðhdð, mitð nyt tapahtuisi. Kuningatar kiiruhti takaisin vuoteen ððreen, jossa hðn luuli noidan nukkuvan. -- Nyt, herrani ja mestarini, sanoi hðn ilosta loistaen, nyt ei enðð mikððn hðiritse sinun rauhaasi. Ilkeð kuningas on mennyt tiehensð. -- Voi, en minð vielðkððn saa rauhaa, mutisi sulttaani ja vððnteli itseððn peitteen alla. Niinkauankuin kalat huokaavat —isin ja vesi kohisee pððmme pððllð, en saa sitð lepoa ja rauhaa, jota tarvitsisin parantuakseni. -- No, kyllð sen saa autetuksi, vastasi kuningatar. Nopein askelin hðn astui temppelin portaille, kohotti kðsivartensa pððn yli ja lausui loihdun hiljaisella ja yksitoikkoisella ððnellð. Tuskin hðn oli lopettanut, niin koko veteen vajonnut valtakunta kohosi aalloista. Taloja ja moskeoja, vuoria ja metsið nousi vedestð ja joka puolelta kuului ihmisððnið ja melua. Kuninkaallisen linnan ikkunoista katselivat palvelijat ulos, ja kaikkialla oli elðmðð ja liikettð, niinkuin suuressa kaupungissa ainakin. Silloin astui kuningatar jðlleen temppeliin. -- Olen totellut kðskyðsi, sanoi hðn. Ja nyt, armas opettajani, ei mikððn enðð voi sinua hðiritð, eikð estðð parantumistasi. Etk— voisi nousta yl—s vuoteelta? -- Tule lðhemmðksi, sanoi sulttaani, tule vielðkin lðhemmðksi! Sulttaani tarttui lujasti miekkansa kahvaan, ja juuri kun kuningatar kumartui hðnen ylitsensð, hy—kkðsi hðn yl—s ja iski miekkansa hðnen rintaansa niin nopeasti, ettei toisella ollut aikaa puolustautua. Sulttaani veti helpotuksenhuokauksen ja astui ulos portaille. Samassa nuori kuningaskin tuli hðntð vastaan ja syleili hðntð. Piilopaikastaan hðn oli nðhnyt, miten paha nainen oli saanut rangaistuksensa, ja hðn kiitti pelastajaansa kyynelsilmin. Sitten hðn vei hðnet mukanaan linnaan voidakseen iloita hðnen ja alamaistensa kanssa lumouksen katoamisesta. Ja minne ikðnð sulttaani astui, siellð ihmiset laskeutuivat polvilleen hðnen eteensð, ja kun hðn nðyttðytyi linnan parvekkeella, niin kansa huusi riemuiten: -- Elðk——n jalo pelastajamme! Mutta vihdoin hðn muisti kalastajan, joka istui kaupunginportin ulkopuolella ja odotti. Hðn oli varmaan istunut siellð lðhes vuorokauden. Ja yhdessð kuninkaan kanssa hðn meni pððstðmððn hðntð sisððn. Mutta kun hðn katseli portista ulos, niin eipð siellð ollutkaan kalastajaa, ja koko seutu oli hðnelle vallan vieras. Hðn sanoi sen kuninkaalle, joka tuumi hetken aikaa ja kysyi sitten mistð maasta hðn oli kotoisin, sillð sitð sulttaani ei ollut muistanut kertoa. Ja kun kuningas sai sen tietðð, niin hðn hðmmðstyi suuresti. -- Voi, ystðvðni, sanoi hðn, sinð olet kaukana kotoasi ja saat matkustaa kokonaisen kuukauden, ennenkuin pððset sinne. Voimakas henki se varmaan oli, joka muutti koko jðrven ja vedenalaisen kaupungin sinun pððkaupunkisi lðheisyyteen. Mutta kun lumous katosi, niin kaikki tuli tietysti taas entiselle paikallensa, ja sinð jouduit kauaksi omaisistasi. Sulttaani ihmetteli, mitðhðn hðnen uskolliset alamaisensa nyt tuumivat, kun hðn niin ðkkið oli kadonnut. Mutta he saivat rauhoittua niin hyvin kuin saattoivat, ja hðn jði kolmeksi pðivðksi "Neljðn mustan saaren" kuninkaan luo ja oli mukana kaikissa juhlallisuuksissa, joita hðnen kunniaksensa pantiin toimeen. Neljðntenð pðivðnð hðn vihdoin lðksi matkaan. Mutta nuori kuningas oli niin suuresti mieltynyt hðneen, ettei hðn voinut erota hðnestð, vaan seurasi hðnen kanssansa hðnen valtakuntaansa ja otti mukanansa loistavan seurueen ja kaksikymmentð kamelia, joiden selkððn sðlytettiin kallisarvoisia lahjoja sulttaanille. Kuukauden kuluttua he tulivat perille, ja kaikki ihmiset sulttaanin valtakunnassa olivat suuren surun vallassa. Mutta kun he nðkivðt hðnen lðhestyvðn kaupunkia, niin heidðn surunsa muuttui yhtð suureksi iloksi. "Neljðn mustan saaren" kuningas jði pitkðksi aikaa sulttaanin vieraaksi ja nai sulttaanin sisaren. Siten heidðn ystðvyydenliittonsa vahvistui vielð entistð lujemmaksi, ja juhlia vietettiin loppumattomasti. Mutta eipð kalastajaakaan unohdettu. Hðnet kutsuttiin kullatuissa vaunuissa linnaan ja hðn sai niin paljon kultaa "Neljðn mustan saaren" kuninkaalta, ettð hðn saattoi ostaa itselleen suuren talon ja elðð koko elinaikansa ylellisyydessð. Ja sen hðn olikin rehellisesti ansainnut, sillð jollei hðn olisi saanut verkkoonsa vaskipulloa ja pakottanut henkeð palvelemaan itseðnsð, niin olisi kai nuori kuningas vielð tðnðkin pðivðnð saanut istua kahlehdittuna marmoriseen valtaistuimeensa. EPáILEVá SULTTAANI. Useita satoja vuosia sitten eli Egyptissð sulttaani, joka ei ollut muitakaan ihmisið parempi, mutta hðnen oli hyvin vaikea uskoa todeksi niitð ihmeitð, joita kerrottiin Jumalan tehneen profeetta Muhamedin aikana. -- Siitðhðn on jo niin pitkð aika, oli hðnellð tapana sanoa. Ja mikð on tapahtunut hyvin kauan sitten, siitð ei koskaan voi olla aivan varma. Jos nyt tapahtuisi jotakin ihmeellistð, jota minð itse saisin nðhdð, niin se olisi toista. Silloin minð kyllð uskoisin. Mutta sellaista ei tapahdu. Erððnð pðivðnð hðn oli neuvotellut kauan aikaa ministeriensð ja muiden viisaiden miesten kanssa maan asioista, ja sitten he alkoivat puhua henkisistð asioista ja sanoivat, ettei mikððn ollut Jumalalle mahdotonta. Vanhin miehistð kertoi sen johdosta esimerkkinð, ettð Jumala antoi kerran ylienkelinsð Gabrielin tuoda luokseen profeetta Muhamedin suoraan vuoteesta, ja pidettyððn kahdeksankymmentðtuhatta keskustelua hðnen kanssaan eri aineista, oli enkeli kantanut hðnet takaisin maan pððlle hðnen omaan huoneeseensa. Mutta meno- ja paluumatka sekð nuo kahdeksankymmentðtuhatta keskustelua eivðt olleet kestðneet edes niin kauan, ettð hðnen vuoteensa sillð vðlin olisi ehtinyt jðhtyð. Niin, eipð edes vesi ruukusta, jonka enkeli Gabriel sattui kaatamaan nurin, ollut ehtinyt juosta loppuun. -- Loruja, sanoi sulttaani, kun viisas mies oli lopettanut kertomuksensa. Kuinka viisas ihminen voi uskoa tuollaisia tyhmyyksið? Ei kukaan saa minua uskomaan, ettð profeetta Muhamed olisi kulkenut niin pitkðð matkaa niin lyhyessð ajassa. Jokainen tietðð, ettð jos kaataa ruukun nurin, jossa on vettð, ja kiiruhtaa nostamaan sitð pystyyn, niin vesi on sittenkin jo ehtinyt juosta kuiviin. Sanopa siis minulle, miten Muhamed saattoi nðhdð veden vielð juoksevan ruukusta lattialle, kun hðn matkusti kaikkien seitsemðn taivaan halki pððstðkseen Jumalan luo, ja kun matka kustakin taivaasta toiseen kestðð viisi pðivðð, sillð sen lyhyempi se ei taida olla! Tahtoisinpa nðhdð sen miehen, joka pystyy selvittðmððn sellaista laskuesimerkkið. Viisaat miehet selittivðt, ettð Jumala oli kaikkivaltias ja saattoi tehdð mitð hðn tahtoi. Ihmety— oli ihmety—, eikð sitð voinut selittðð siten, ettð kuolevainen sitð voisi ymmðrtðð. Mutta sulttaani suuttui, kun toiset eivðt olleet samaa mieltð kuin hðn, ja hetken kuluttua hðn lausui neuvottelun pððttyneeksi. Ylt'ympðri maata levisi tieto sulttaanin epðilevðisyydestð, ja monet surivat sitð, sillð hallitsijan tulee aina osoittaa hyvðð esimerkkið alamaisilleen. Vihdoin tuo tieto saapui erððn hurskaan dervishinkin korviin, joka asui Kiseldagi vuorella. Hðnen nimensð oli Shahabeddin ja hðn oli hyvin viisas ja oppinut mies, mutta viime aikoina hðn oli vetðytynyt pois maailmasta ja eli erakkona pienessð majassa vuorellaan. Hðntðkin sulttaanin epðusko suuresti suretti, ja hðn lðksi heti matkalle pððkaupunkiin, Kairoon, jossa sulttaani asui, koetellakseen valistaa ja kððnnyttðð hðntð. Kun hðn oli tullut matkansa mððrððn ja astui sulttaanin palatsiin, otti maan hallitsija hðnet sydðmellisesti vastaan, sillð tðmð kunnioitti hðntð suuresti hðnen viisautensa ja hurskautensa vuoksi. Hðnet saatettiin komeaan saliin, jonka katto kaareutui korkeana kupuna ja joka sai valonsa neljðstð, korkeasta, eri ilmansuunnille viettðvðstð ikkunasta. Sulttaani pyysi hðnet viereensð istumaan pehmeðlle sohvapatjalle, ja siinð he sitten keskustelivat kauan ja hartaasti. Dervishi koetti selittðð kauniin sanoin Jumalan viisautta ja voimaa, mutta vaikka hðn olisi sovitellut sanansa kuinka viehðttðvðsti tahansa, niin sulttaanilla ei ollut muuta vastausta hðnelle varattuna: -- En voi uskoa asioita ja tapahtumia, joita en itse ole nðhnyt tai kokenut. Silloin dervishi nousi paikaltansa. -- Korkea-arvoinen sulttaani, sanoi hðn kunnioittavasti, sinð et usko mitððn, mitð et itse ole nðhnyt tai kokenut. No hyvð, minðpð nðytðn sinulle jotakin, saadaanpa nðhdð, voitko sitð sitten uskoa. Hðn astui sen ikkunan ððreen, joka vietti pohjoisen puolelle, avasi sen ja kehotti sulttaania katsomaan ulos. Tðmð seurasi hðnen kehotustansa ja nðki vuorien piirittðmðn laajan lakeuden, missð vilja hiljalleen huojui tuulenhengessð. ákkið hðn huomasi, ettð keihðitten kðrkið vðlkkyi kallioiden lomassa, rautapukuisia miehið hy—kkðsi hevosten selðssð alas laaksoon, heidðn joukkonsa kasvoi kasvamistaan, eikð kestðnyt kauan ennenkuin kokonainen armeija lðhestyi pððkaupunkia. Aurinko vðlkkyi kiivissð, torvet toitottivat, sotahuutoja kajahti ilmassa ja hurja humina kohosi eteenpðin ryntððvðstð joukosta. Sulttaani kalpeni ja tarttui dervishið kðsivarteen kiinni. -- Jumala armahtakoon meitð! huudahti hðn. Miten voin puolustaa itseðni ja kaupunkiani tuollaista vihollisjoukkoa vastaan! Mutta dervishi vain hymyili ja kehotti sulttaania vielð kerran katsomaan ulos ikkunasta. Hðn totteli ja seisoi siinð ihmeissððn, sillð ei nðkynyt enðð jðlkeðkððn koko mahtavasta sotajoukosta. Lakeus siinsi silmððn rauhallisena kuten ennenkin, ja vilja huojui taaskin tuulen hengessð. -- Katsopa nyt tðnne; sanoi dervishi ja vei sulttaanin itðisen ikkunan ððreen. Sulttaani avasi ikkunan, mutta aluksi hðn ei nðhnyt muuta kuin Kairon kaupungin monine katuineen ja toreineen, palatseineen ja komeine moskeoineen. Mutta ðkkiðpð kohosi liekkejð joka puolelta kaupunkia. Paksut savupylvððt nousivat ilmaan, ja koko kaupunki nðytti loppumattomalta tulimereltð. Kauhuissaan sulttaani sðpsðhti ja kiiruhti ovelle huutaakseen apua. -- Voi, kaunista kaupunkiani! Kohta se on maan tasalla! huusi hðn. Mutta dervishi pidðtti hðntð. -- Katsohan uudestaan ulos! sanoi hðn. Ja kun sulttaani katsoi jðlleen ulos ikkunasta, niin oli kaunis kaupunki taas entisellððn. Ennenkuin sulttaani ehti ilmaista ihmetystððn, vei dervishi hðnet taaskin etelðisen ikkunan ððreen. Sieltð nðkyi suuri Niili-virta, kun se juhlallisena ja levollisena virtasi kaupungin ohi. Mutta ðkkið vesi alkoi nousta, se paisui yli ðyrðittensð ja kohosi aivan rakennusten tasalle. áðrett—mið vesijoukkoja vieri yli peltojen ja niittyjen, kaatui puita ja taloja ja lðhestyi Kairoa hirveðllð vauhdilla. Ei nytkððn sulttaani voinut hillitð kauhistustansa ja huudahti tuskissaan: -- Niili paisuu yli ðyrðittensð! Se hukuttaa kaikki elðvðt olennot! Taaskin dervishi hymyili hðnen kauhulleen ja kðski hðnen katsoa uudestaan ulos ikkunasta. Ja kun hðn sen teki, niin virta oli jðlleen aivan tyyni ja vesi kulki rauhallisesti eteenpðin. Kun sulttaani oli rauhoittunut, vei dervishi hðnet lðntisen ikkunan ððreen. -- Katsopas nyt tðnne! sanoi hðn. Tðstð ikkunasta nðkyi tavallisesti autio, hedelmðt—n erðmaa, jonka lentohiekassa ei puu eikð kasvi voinut juurtua, mutta kun sulttaani katsoi nyt ulos, niin hðnen silmððnsð kohtasi nðky, joka sai hðnet ihastuksesta huudahtamaan ja mielissððn hðn siveli mustaa partaansa. Siinð missð erðmaa oli ennen ollut, ulottui nyt ihana puutarha yli koko lakeuden. Ruusupensaista levisi suloinen tuoksu aina palatsiin asti. Komeat, korkeat liljat huojuivat tuulessa. Palmulehdot humisivat ja tarjosivat vilpoista suojaa. Purojen hopeankirkas vesi kiemurteli vihantojen pensaitten ja tuuheiden puiden lomissa. Linnut visertelivðt lentðessððn taivaan alla. -- Millainen paratiisi! Mikð ihana paikka! huudahti sulttaani. Minð tahdon mennð lðhemmðksi katselemaan. Ja hðn kððnnðhti ympðri mennðkseen uuteen puutarhaansa, mutta dervishi tarttui hðntð kðteen kiinni. -- Sððstð vaivasi! sanoi hðn. Ennenkuin pððset perille, on puutarhasi kadonnut. Ja hðn viittasi ulos ikkunasta, jotta sulttaani katsoisi sinne. Ihmeekseen hðn nyt nðki miten palmut kðpertyivðt, kukat kuihtuivat, ruoho lakastui, purot kuivuivat. Hetken kuluttua oli viimeinenkin jðlki kauniista puutarhasta kadonnut. Erðmaa avautui siinð silmien eteen niinkuin ennenkin. -- Oletko nyt huomannut, ettei aina voi luottaa silmiinsð ja korviinsa? kysyi dervishi. -- Arvoisa isð, vastasi sulttaani kumartaen syvððn dervishille. Jumala on antanut sinulle suuren vallan. Mutta vaikka oletkin voinut hetkeksi lumota minun silmðni, niin ei se sittenkððn todista tosiksi niitð ihmeellisið ihmeitð, joita profeetta Muhamed on voinut nðhdð. -- Hyvð, vastasi dervishi, minðpð teen vielð yhden kokeen, jotta saisin sinut uskomaan. Kðske palvelijoiden tuoda tðnne kylpyamme ja valmistaa kaikki kylpyð varten. Sulttaani teki kuten dervishi pyysi ja kðski palvelijoiden valmistaa kylvyn. Kun se oli valmis, niin dervishi sanoi: -- Anna minun nyt auttaa pððltðsi ja kylvettðð sinua! Mutta ei kukaan palvelijoistasi saa poistua huoneesta. Sulttaani oli hyvin utelias nðkemððn tðtð uutta ihmettð ja suostui sentðhden dervishin pyynt——n. Ja hetken kuluttua hðn oli kylvyssð. -- Pistð nyt pððsi veden alle, mutta nosta se heti taas yl—s! sanoi dervishi. Sulttaani teki niinkuin hðntð kðskettiin, mutta samassa hðn tunsi aivan kðsittðmðtt—mðllð tavalla joutuvansa pois huoneestaan ja ympðrist—stððn, ja kun hðn tointui tuosta py—rryttðvðstð tunteesta ja avasi silmðnsð, niin hðn huomasi makaavansa alastomana ja avuttomana vieraalla, autiolla rannalla, hyrskyðvð meri silmiensð edessð. Sulttaani kauhistui huomatessaan minne hðn oli joutunut ja katui herkkðuskoisuuttaan, sillð hðn kðsitti nyt, ettð viekas dervishi oli kðyttðnyt valtaansa saattaakseen hðnet perikatoon. Hðn kohotti kðtensð nyrkkiin ja huusi kovalla ððnellð, ikððnkuin dervishi olisi voinut kuulla hðnen ððnensð: -- Lurjus! Petturi! Sinð olet kðyttðnyt vððrin minun luottamustani anastaaksesi maani ja valtakuntani. Mutta jos joskus pððsen takaisin valtaan, niin silloin minun kostoni kohtaa sinua! Tuhatkertaisen kuoleman sinð saat kestðð! Voi, minua houkkiota! Kuinka onneton nyt olen! Tðten hðn valitti ja kulki tuntikausia pitkin rantaa, melkein hulluna surusta ja vihasta. Vihdoin alkoi kuitenkin aurinko paahtaa niin kuumasti, ettð hðnen tðytyi paeta palmupuitten suojaan, jotka nðkyivðt jonkun matkan pððssð rannasta. Nyt hðn huomasikin, ettei seutu ollutkaan niin autio kuin hðn oli luullut, sillð hðnen korvaansa kuului kirveen iskuja ja hetken kuluttua hðn tapasi useita puunhakkaajia, jotka kaatoivat puita. Kun he nðkivðt hðnet aivan alastomana, niin he hðmmðstyivðt suuresti, eikð sulttaani uskaltanut kertoa heille asian todellista laatua, sillð he eivðt olisi sitð kuitenkaan uskoneet. Hðn koetti keksið siis jotakin uskottavampaa. -- Hyvðt ystðvðt, sanoi hðn, armahtakaa minua! Olen haaksirikkoinen, ja monta pðivðð olen ajelehtinut aalloilla. Kaiken omaisuuteni olen kadottanut, vielðpð viimeiset vaateriepunikin. Antakaa minulle jotakin, millð alastomuuteni peittðisin! Hyvðsydðmiset miehet sððlivðt onnetonta ja ottivat hðnet mukanaan kotiin. Kukin antoi hðnelle jonkun vaatekappaleen, niin ettð hðn sai vaatteet pððlleen. Sitten he neuvoivat hðnelle tietð lðheiseen kaupunkiin, jossa hðn ehkð voisi saada ty—tð. Hðn lðksi matkaan kiittðen ja siunaten hyvðntekij—itððn. Heti kun hðn kohtasi ihmisið, kysyi hðn heiltð, tokko he tunsivat hðnen maatansa ja voisivatko he neuvoa hðnelle tietð sinne. Mutta ei kukaan ollut kuullut edes sen nimeð. Ja kun hðn tuli kaupunkiin, niin ei siellðkððn kellððn ollut edes aavistusta siitð, ettð sellaista maata oli olemassakaan. Hðnestð tuntui ikððnkuin hðn olisi tullut maailman toiseen ððreen ja hðn kadotti kaiken toivonsakin enðð koskaan pððstð kotiinsa. Alakuloisena ja nððnnyksissð sekð nðlðstð ettð vðsymyksestð hðn kuljeskeli pitkin suuren kaupungin katuja tietðmðttð miten hðn voisi ansaita palasenkaan leipðð. Kerjððmððnkin hðn oli liian ylpeð. Kun hðn vihdoin oli vðsymyksestð uupua maahan, pysðhtyi hðn erððn pajan edustalle, missð parasta aikaa taottiin komeita aseita ja haarniskoja. Hðn nojautui oven pieleen, mutta ei katsonut edes sisððn, sillð hðn ajatteli vain kovaa kohtaloansa, joka niin ðkkið oli muuttanut koko hðnen elðmðnsð. Vielð eilen hðn oli mahtava sulttaani, tðnððn kurjempi kurjintakin kerjðlðistð, sillð kerjðlðinen osasi ainakin kerjðtð leipððnsð. Mutta pajan omistaja oli huomannut hðnet ja hðn tunsi sððlið tuota mies raukkaa kohtaan, joka nðytti niin sairaalta ja kurjalta, eikð kuitenkaan valittanut. Hðn oli hyvðsydðminen mies ja niinpð hðn meni kysymððn, miten hðn voisi hðntð auttaa. -- Voi, sanoi sulttaani, minð olen kovan onnen mies! Sitten hðn kertoi saman jutun haaksirikosta, jonka hðn oli kertonut puunhakkaajillekin, sillð hðn tiesi, ettð jokainen luulisi hðntð petturiksi, jos hðn kertoisi asian niinkuin se todellisuudessa oli. Sehðn oli aivan uskomaton asia. Kun hðn oli kertonut loppuun, tunsi seppð vielð entistð suurempaa sððlið hðntð kohtaan ja vei hðnet asuntoonsa, missð hðn sai levðtð ja sy—dð hyvðn aterian. Sitten hðn lupasi antaa hðnelle hyvðn neuvon. -- Koska et osaa mitððn ammattia, jolla voisit hankkia itsellesi elatusta, niin voithan koettaa onneasi. Mene joen rantaan, sinne missð naisten uimahuoneet ovat, ja asetu oven eteen seisomaan. Kun nðet jonkun naisen tulevan ulos uimahuoneesta lðhteðkseen kotiinsa, niin kysy hðneltð onko hðn naimisissa. Jos hðn on naimisissa, niin hðn ny—kkðð pððtððn ja astuu edelleen. Mutta jollei hðn ole naimisissa, niin tðytyy hðnen pysðhtyð, sillð maan tapa on sellainen, ettð hðn ottaa miehekseen sen, joka tekee hðnelle tuon kysymyksen. Jos sinulla on hyvð onni, niin voit saada rikkaan vaimon. Ja jollei ole, niin tuskimpa voit joutua sen kurjempaan tilaan, kuin missð nyt jo olet. Sulttaani kiitti hðntð ja pððtti seurata miehen neuvoa. Voisihan sattua, ettð onni suosisi hðntð. Sepðn neuvon mukaan hðn kulki nyt kaupungin lðpi ja tuli pian naisten uimahuoneelle. Hðn kðvi seisomaan oven pieleen ja odotti, kunnes joku tuli ulos. Hetken kuluttua ovi aukenikin ja toinen hunnutettu nainen toisensa jðlkeen astui ulos. Muutamista hðn luuli voivansa huomata, ettð he olivat vanhoja ja rumia, ja jonkunmoisella pelolla hðn kysyi heiltð olivatko he naimisissa. Mutta kaikki, sekð nuoret ettð vanhat, lihavat ja laihat ny—kkðsivðt pððtððn ja astuivat edelleen. Kylpyaika lðheni loppuaan, ja sulttaani tuumi mielessðnsð, tokko kaikki kaupungin naiset olivatkin naituja, kun ovi jðlleen avautui ja kookas, komea nainen nðyttðytyi kynnyksellð. Hðnen pukunsa oli koristettu jalokivillð ja helmillð, ja siitð sulttaani pððtti, ettð hðn varmaan oli rikas. Ja luultavasti hðn oli nuori ja kauniskin, sillð hðnellð oli hyvð ryhti ja juostava kðynti. Siksipð sulttaani nyt sykkivin sydðmin kysyi hðneltð, oliko hðn naimisissa. Sulttaani otaksui, ettð tðmðkin nainen ny—kkðisi vain hðnelle pððtððn ja astuisi hðnen ohitsensa, niinkuin kaikki muutkin, mutta hðn ihastui suuresti, kun tðmð pysðhtyikin ja jði hðntð katselemaan. Mutta hetken kuluttua hðn viittasi palvelijallensa ja heittðen kopeasti pððtððn jatkoi matkaansa. Sulttaani jði nolona paikoilleen seisomaan, sillð hðn ei voinut muuta otaksua, kuin ettð nainen halveksi hðnen huonoa pukuansa, ja ettei maan laki merkinnyt mitððn tuollaiselle kurjalle raukalle kuin hðn oli. Alakuloisena hðn istahti nyt maahan ja peitti kasvonsa kðsiinsð ja alkoi tuumia mitð hðn nyt tekisi. Sillð turhaa hðnen enðð oli kysyðkððn niiltð naisilta, jotka vielð tulivat uimahuoneesta, olivatko he naituja vai ei. ákkið hðn herðsi kuitenkin ajatuksistansa, sillð joku puhutteli hðntð, ja kun hðn katsoi yl—s, niin hðn nðki edessððn mustan orjan, joka oli puettu komeaan pukuun ja kumarsi hðnelle syvððn. -- Minð etsin erðstð repaleista miestð, joka vast'ikððn kysyi kaikilta ohikulkevilta naisilta, olivatko he naituja vai ei, sanoi orja. Minð oletan, ettð sinð olet samainen mies. Kun sulttaani vastasi my—ntðvðsti, niin orja pyysi hðntð seuraamaan itseððn. He kulkivat kadulta toiselle, kunnes he tulivat kauniin palatsin edustalle, jonka portilla seisoi kaksi orjaa. Nðmðt avasivat portin ja kumarsivat syvððn sulttaanille. Orja saattoi hðnet komeaan saliin, jossa oli peililasiset seinðt ja purppuranpunaiset, pehmeðt sohvat. Orja jðtti hðnet hetkeksi yksin ja palatessaan takaisin toi hðnelle komean puvun, jonka hðn auttoi hðnen yllensð. Eipð kestðnyt kauan ennenkuin sulttaani oli kurjasta kerjðlðisestð muuttunut kauniiksi, komeaksi mieheksi, mikð hðn todellisuudessa olikin, ja musta orja katseli hðntð ihmeissððn. Hðn kumarsi nyt vielð entistððn syvempððn ja vei hðnet toiseen huoneeseen, joka oli vielðkin suurempi ja komeampi kuin se, jossa hðn ðsken oli ollut. Kaunis tytt— nousi sohvalta, kun sulttaani tuli sisððn, ja astui hðntð vastaan. Hðnen kasvonilmeensð oli kylmð, eikð hðn ensin tahtonut edes silmiððn kohottaa sulttaaniin. Mutta kun hðn vihdoin katsoi hðneen, niin hðnen kasvonsa kirkastuivat. Hðn nðytti hyvin hðmmðstyneeltð, mutta samassa hðnen hðmmðstyksensð muuttui iloksi ja hðn ojensi ystðvðllisesti sulttaanille kðtensð. -- Tervetuloa, herrani ja puolisoni! sanoi hðn. Maan lain mukaan olen minð nyt sinun vaimosi ja minun olisi pitðnyt tyytyð sinuun sittenkin, vaikka olisit ollut vain kurja kerjðlðinen, joksi sinua luulin. Mutta iloni on suuri, kun nyt huomaankin, ettð olet jalo ja miellyttðvð mies. Tyt—n vanhemmat astuivat nyt sisððn ja lausuivat sulttaanin tervetulleeksi. Sitten he veivðt hðnet suureen saliin, jossa juhla-ateria oli valmistettu. Herkullisia ruokia ja hienoja viinejð tarjottiin ihanan soiton kajahtaessa korkeitten lehtikasvien takaa, ja laulajattaret lauloivat morsiamen kunniaksi. Kun juhla, oli pððttynyt, niin morsiamen ðiti saattoi tyttðrensð ja sulttaanin heitð varten varattuihin huoneihin, jotka olivat jðrjestetyt hyvin aistikkaasti ja kauniisti. Tððllð sulttaani vietti nyt onnellisia pðivið yhdessð kauniin puolisonsa kanssa. Vuoden kuluttua syntyi heille kaksoiset, tytt— ja poika. Ja kun taaskin vuosi oli umpeen kulunut, syntyi heille jðlleen tytt— ja poika. Siten jatkui vuosi vuodelta, kunnes heillð kaikkiaan oli neljðtoista lasta. Mutta silloinpa oli sekð heidðn omat varansa ettð appivanhempien omaisuus lopussa. Niin monta suuta oli vaikea sy—ttðð, kun ei kukaan ansainnut mitððn. Kallisarvoiset huonekalut olivat nyt my—tðvðt, samoin orjat, vaatteet ja koristukset. Vihdoin heidðn oli pakko muuttaa pois kauniista palatsistaankin ja asua pienessð kurjassa m—kissð. Ja erððnð pðivðnð tuli sulttaanin puoliso hðnen luoksensa kðsiððn vððnnellen. -- Nyt kaikki varat ovat lopussa, sanoi hðn. Nekin rahat, jotka saimme palatsistamme, ovat kuluneet loppuun, eikð minulla ole edes leipðð antaa nðlkðisille lapsillemme. Seitsemðn vuotta minð olen elðttðnyt sinua. Nyt on sinun vuorosi elðttðð meitð. Sulttaani tietysti tuli kovin pahoillensa. Mutta hðn my—nsi kuitenkin, ettð hðnen vaimonsa oli oikeassa, ja ettð hðnen velvollisuutensa oli nyt pitðð huolta perheestðnsð. Raskaalla mielellð hðn lðksi ulos ja astuessaan edestakaisin kaduilla tietðmðttð mitð tehdð, hðnen mieleensð ðkkið muistui seppð, joka seitsemðn vuotta sitten oli antanut hðnelle niin hyvðn neuvon. Ehkðpð hðn nytkin voisi auttaa hðntð. Viipymðttð hðn lðksi hðnen luokseen ja kertoi hðnelle huolensa. -- Mitð minð nyt teen? lopetti hðn puheensa. Nyt minun asemani on tuhat vertaa tukalampi kuin seitsemðn vuotta sitten, sillð silloin minð olin yksin, jota vastoin minulla nyt on neljðtoista lasta, vaimo, anoppi ja appi. Seppð pudisti pððtðnsð ja tuumi hetken aikaa. Sitten hðn ojensi hðnelle kultarahan ja sanoi: -- Ystðvð parka, ota tðmð raha ja osta itsellesi nuora! Sinulla ei ole muuta neuvoa kuin heittðð se olalle ja mennð satamaan, asettua siellð toisten kantajien joukkoon ja odottaa kunnes joku antaa sinulle ty—tð. Muuta neuvoa en tiedð, kun et osaa mitððn ammattia. Tuo neuvo ei ollut kovin houkutteleva, mutta sulttaani kiitti kuitenkin seppðð, osti nuoranpðtkðn ja asettui kantajien joukkoon seisomaan. Mutta toiset olivat paljoa nopeammat kuin hðn tarjoutumaan ty—h—n, ja kesti kauan ennenkuin sulttaani sai tavaroita kannettavakseen. Vihdoin kuitenkin erðs kauppias antoi hðnelle arkun kannettavaksi. Sulttaani kiersi nuoran arkun ympðrille ja nosti sen selkððnsð. Mutta se oli niin raskas, ettð hðnen tðytyi matkalla levðtð monta kertaa. Hiki juoksi virtana otsalta, ja hðn luuli tuon kovan painon musertavan jalat hðnen altaan. Kun hðn vihdoin kumminkin pððsi mððrðpaikalle, sai hðn kauppiaalta muutamia hopearahoja, ja hðn kiiruhti kotiin antaakseen ne vaimolleen. Mutta vaimo alkoi vain valittaa ja voivotella. -- Voi, puoliso raukkani, sanoi hðn, etk— koko pðivððn ole ansainnut sen enempðð? Jollet joka pðivð voi antaa minulle ainakin kymmenen vertaa nðin paljon, niin me kuolemme nðlkððn. Nðmð sanat koskivat kovasti sulttaaniin, kun hðn ajatteli, kuinka kovasti hðn oli saanut raataa ansaitakseen tðmðnkin summan, ja hðn huomasi, ettð hðnen olisi aivan mahdotonta ansaita edes kaksi sen vertaa. Ja kuitenkin vaimo olisi halunnut saada kymmenen kertaa enemmðn. Epðtoivoissaan hðn lðksi jðlleen ulos ja astui kauaksi ulkopuolelle kaupunkia saadakseen olla yksin omine ajatuksineen. Kaiken y—tð hðn samoili umpimðhkððn ajatellen onnetonta kohtaloaan ja kiroten dervishið, joka oli syynð kaikkeen. Kun pðivð alkoi sarastaa, niin hðn huomasi tulleensa aina sille autiolle rannalle, jossa hðn seitsemðn vuotta sitten oli herðnnyt alastomana ja turvattomana, kaukana kotoaan ja maastaan. Hðn aikoi polvistua maahan ja rukoilla Allahilta armoa, mutta samassa hðn muisti, ettð hðnen sitð ennen tuli pestð itsensð, niinkuin jokaisella hurskaalla muhamettilaisella on tapana tehdð ennenkuin hðn toimittaa hartauttansa. Kiireesti hðn riisui yltððn ja kasteli itseððn vedessð. Mutta samassa, kun hðn nosti pððnsð yl—s, himmeni kaikki hðnen silmissðnsð, eikð hðn voinut ymmðrtðð mitð hðnelle oikeastaan tapahtui. Hðn ei tuntenut enðð ympðrist—ððn. Meri ja ranta oli kadonnut ja sen sijaan hðn olikin omassa kylpyammeessansa. Hðnen vieressððn seisoi dervishi ja kaikki hðnen palvelijansa. Ensin hðn hieroi silmiððn eikð voinut uskoa muuta, kuin ettð nðk— petti hðntð. Mutta kun ei mikððn muuttunut hðnen ympðrillððn, kohosi hðn vihdoin yl—s ja puristi nyrkkiððn dervishille. -- Sinð lurjus! huusi hðn. Miten olet uskaltanut kohdella tðllð tavalla herraasi ja sulttaaniasi? Minð kostan sinulle nuo seitsemðn vuotta, jotka olen saanut maanpaossa viettðð! -- Seitsemðn vuotta! Minð en kðsitð mitð sinð sanot, armollisin hallitsijani, sanoi dervishi. Tuskin on tunti siitð kulunut, kun tulin palatsiisi ja nðin sinut ensi kertaa. Enkð minð ole tehnyt sinulle mitððn muuta kuin ettð pyysin sinua kastamaan pððsi veteen ja heti nostamaan sen taas yl—s. -- Valehtelija! huudahti sulttaani. Vðitðtk— sinð, ettð aivan ðsken pistin pððni veden alle? Dervishi nauroi ja viittasi palvelijoihin. -- Voithan kysyð palvelijoiltasi, sanoi hðn. Kaikki orjat vakuuttivat yhdellð suulla, ettð siitð oli kulunut vain sekunnin verran aikaa ja etteivðt he sinð aikana olleet liikahtaneet paikoiltansakaan. Mutta hðn ei tahtonut sitð sittenkððn uskoa, vaan kertoi vaimostansa ja neljðstðtoista lapsestansa ja kaikesta, mikð hðnelle noina seitsemðnð vuonna oli tapahtunut, jolloin hðn oli ollut poissa. Silloin dervishi lðhetti hakemaan sulttaanin omaa pientð poikaa, joka oli vain kahden vuoden vanha, ja vasta kun tðmð ojensi molemmat kðtensð isðllensð, putosivat ikððnkuin suomut hðnen silmiltðnsð ja hðn ymmðrsi, ettð nuo seitsemðn vuotta olivatkin olleet vain silmðnrðpðys. Hðn kumartui maahan ja suuteli dervishin vaipan lievettð, ja dervishi laski kðtensð hðnen pððlaellensa. -- Allah on minun heikon voimani kautta tahtonut antaa sinulle todistuksen voimastaan, sanoi hðn. álð nyt enðð epðile niitð ihmeitð, joita jðrkesi ei voi kðsittðð! Pyhð mies palasi takaisin yksinðisyyteensð vuorelle. Mutta sulttaani oli parantunut epðuskostansa ja hallitsi suuremmalla viisaudella ja lempeydellð alamaisiaan kuin ennen. PIENI TUOMARI. Harun al Rashidin hallitessa asui Bagdadissa mies, nimeltð Ali Chodjah. Hðn harjoitti pientð kauppaa omassa talossaan, jonka hðn oli isðltððn perinyt. Siten hðn ansaitsi niukan leipðnsð. Kolmena y—nð perðtysten hðn nðki unen, joka vaikutti hðneen hyvin valtavasti. Vanha, kunnianarvoinen ukko astui hðnen vuoteensa ððreen, kohotti kðtensð ja lausui lujalla ððnellð: -- Ali Chodjah, miksi nukut toimettomana vuoteellasi? Nouse ja lðhde pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan! Joka kerta Ali Chodjah sðikðhti niin kovasti, ettð hðn herðsi kesken untaan, ja kolmannella kerralla hðn pððtti heti lðhteð matkaan. Hðn m—i kaikki tavaransa, vuokrasi talonsa toisille ja hankki matkatarpeita pitkðð ja vaivalloista retkeðnsð varten. Kun kaikki oli valmista, niin hðn huomasi omistavansa vielð tuhatta sekiinið, joita hðn ei turhan pðiten halunnut ottaa matkaan. Hðn koetti keksið jonkun varman sðilytyspaikan, jonne hðn rahansa piilottaisi, kunnes hðn palaisi taas kotiin, ja hðn luuli l—ytðneensð hyvðnkin paikan. Aitassaan hðnellð oli suuri, savinen ruukku, sen hðn nyt otti, pani rahat ruukun pohjalle ja tðytti astian oliiveilla. Sitten hðn sulki ruukun visusti ja meni naapurinsa luo, joka oli hðnen hyvð ystðvðnsð. -- Olen aikonut lðhteð Mekkaan, kertoi Ali Chodjah ystðvðlleen, Mustafalle, tokko ottaisit tðmðn ruukun talteen ja sðilyttðisit sitð, kunnes parin kuukauden kuluttua palaan takaisin? -- Mielellðni, sanoi Mustafa, tðssð on aittani avain, laske ruukkusi minne sinua haluttaa. Kotiinpalatessasi l—ydðt sen samasta paikasta. He menivðt yhdessð aittaan, ja Ali Chodjah laski ruukkunsa aitan nurkkaan. Sitten he sulkivat aitan ja Ali lðksi matkaan. Suuren karavaanin mukana hðn saapuikin Mekkaan ja rukoiltuaan Muhamedin haudalla hðn otti esille mukanaan tuomat tavaransa ja alkoi kaupitella niitð, sillð viisaana kauppiaana hðn oli ajatellut my—s omaa etuansa. Hðn m—ikin tavaroitaan edulliseen hintaan, mutta kun hðn kuuli kerrottavan, ettð tavaroiden hinta Egyptissð oli vielð paljoa suurempi kuin Mekassa, niin hðn pððtti lðhteð sinne ja koettaa siellð onneansa. Kauppa onnistuikin hyvin ja menestys viekoitteli hðntð kulkemaan yhð kauemmaksi ja poikkeamaan yhð useampiin kaupunkeihin. Siten hðnen matkansa kestikin paljoa kauemmin kuin mitð hðn alkuaan oli aikonut, ja kun hðn vihdoin kððntyi kotimatkalle, olikin jo seitsemðttð vuotta kulunut. Sillð vðlin ei Mustafa ollut yhtððn muistanut Ali Chodjahia eikð hðnen oliiviruukkuansa. Mutta erððnð pðivðnð, kun hðn istui vaimonsa kanssa aterioimassa, sanoi vaimo ðkkið: -- Kyllðpð nyt oliivit hyvðltð maistuisivat! Meillð ei ole ollut niitð moneen aikaan. -- Maltahan, sanoi Mustafa, aitassa on ruukullinen oliiveja, jotka Ali Chodjah jðtti sinne ennen matkalle lðht—ðnsð. Mutta siitð on jo lðhes seitsemðn vuotta, ja hðn on varmaan sillð retkellð kuollut, koskei hðntð ole takaisin kuulunut. Haepas ruukku aitasta, ja jos oliivit ovat vielð tuoreita, niin voimme sy—dð ne hyvðllð maulla. -- álð koske niihin, sanoi vaimo. Ethðn voi tietðð, vaikka Ali Chodjah tulisi huomispðivðnð kotiin. Mutta Mustafa ei ottanut hðnen puhettaan korviinsa. Hðn meni aittaan, sytytti lyhdyn ja etsi ruukun nurkasta esille. Se oli tarkasti suljettu, mutta kun Mustafa avasi sen ja maisteli paria marjaa, niin ne olivat aivan pilaantuneet ja homeessa. Hðn kallisteli ruukkua nðhdðksensð, olivatko ne pohjaa my—ten pilaantuneet, ja silloin hðn kuuli kilahtavan ððnen ruukun pohjalta. Hðn ei malttanut nyt olla kaatamatta koko ruukun sisðllystð toiseen astiaan, ja ihmeekseen hðn nðki, ettð ruukussa olikin joukko kirkkaita, kiiltðvið kultarahoja. Kiusaus oli liian suuri. Kiireesti hðn pisti rahat taskuunsa, kaatoi oliivit takaisin ruukkuun ja sulki aitan oven. -- Ne olivat aivan pilaantuneet, sanoi hðn vaimollensa, ei niitð kukaan voi sy—dð. Mutta vaimo oli levottomalla mielellð. -- Ei sinun olisi pitðnyt niihin koskea, sanoi hðn. Jos Ali Chodjah palaa takaisin, niin hðn on varmaan pahoillansa, kun hðnen ruukkuunsa on koskettu. Siitð Mustafakin pelðstyi. Kaataessaan oliivit ruukusta oli osa pudonnut maahan ja tahraantunut, eikð niitð kðynyt enðð ruukkuun paneminen. Sitð paitsi kun rahatkin olivat poissa, niin astia ei ollut enðð yhtð tðynnð kuin alkuaan. Siksipð Mustafa osti tuoreita oliiveja, tðytti ruukun niillð ja asetti sen jðlleen entiselle paikallensa. Ei kukaan voinut nyt huomata, ettð ruukkuun oli koskettu. Eipð kestðnytkððn monta viikkoa ennenkuin Ali Chodjah palasi kotiin. Ensi ty—kseen hðn meni ystðvðnsð, Mustafan, luo. Hðn tervehti iloisena ystðvððnsð, joka koetti my—s tekeytyð iloiseksi, vaikka hðn sydðmessððn tunsikin levottomuutta ja pelkoa. Kun Ali Chodjah oli kertonut matkastaan ja onnistuneista kaupoistansa, pyysi hðn saada saviruukkunsa takaisin, jonka hðn ennen matkalle lðht—ððn oli jðttðnyt Mustafan luo talteen. -- Mene itse sitð aitastani hakemaan, sanoi Mustafa, itsehðn parhaiten tiedðt, minne sen panit. Minð en ole koko ruukkua sen koomin nðhnyt. Ali Chodjah otti ruukun aitasta ja lðksi kotiinsa. Heti sisððn tultuaan hðn kaasi oliivit ruukusta, mutta ihmeekseen hðn huomasi, ettð kultarahat olivat poissa. Hðn tuli kovin pahalle mielelle ja kiiruhti heti takaisin Mustafan luo. -- Rakas ystðvð, sanoi hðn astuessaan sisððn, kun annoin tuon ruukun haltuusi, oli siinð tuhatta sekiinið, mutta nyt ne ovat kaikki poissa. -- Mitð ihmettð, huudahti Mustafa, oliko ruukussa tuhat sekiinið! Jos ne olivat siinð lðhtiessðsi, niin ovat ne siellð vielðkin. Ethðn voinne epðillð, ettð ystðvðsi olisi sinua pettðnyt? -- Ei, sitð en tosiaankaan tahtoisi, mutta ihmeen kummallista tðmð on. Lðhtiessðni ruukussa oli tuhat sekiinið, mutta nyt ne ovat poissa. Ehkð olet ollut rahan tarpeessa ja olet lainannut ne? Jos niin on, niin tunnusta rehellisesti. En minð sinua siitð syytð. Saathan maksaa sitten kun jaksat. Mutta silloin alkoi Mustafa huutaa ja sðttið. -- En minð ole saanut muuta kuin ruukullisen oliiveja, sanoi hðn vihasta vðristen. Ei kukaan ole sanaakaan puhunut rahoista. Yhtð hyvin voisit vaatia minulta helmið ja jalokivið! Ali Chodjah koetti kaikella tavalla saada hðntð tunnustamaan ja uhkasi, ettð hðn vetðisi asian oikeuteen, jollei toinen hyvðllð tunnustaisi. Mutta Mustafa pysyi yhð vðitteessððn, ettei hðn ollut rahoja nðhnytkððn. Hðn tuli yhð ðkðisemmðksi ja alkoi sðttið Ali Chodjahia. Ihmisið kertyi paikalle, ja Mustafa selitti nyt kaikille, jotka halusivat hðntð kuulla, kuinka hðvytt—mðsti Ali Chodjah hðntð syytti ja koetti pilata hðnen hyvðð mainettansa. Ja hðn lupasi vaikka valalla vannoa viattomuutensa. Silloin Ali Chodjah tarttui hðntð kðsivarteen kiinni. -- Hyvð, sanoi hðn, minð menen nyt tuomarin luo, hðnelle et ainakaan voi valehdella. Mutta pidð mielessðsi, ettð varotin sinua. Ali Chodjah odotti vielð pari pðivðð, sillð hðn toivoi Mustafan katuvan ja tunnustavan tekonsa. Mutta kun hðn ei sitð tehnyt, niin Ali Chodjah meni tuomarin luo ja kertoi hðnelle asiansa. Tuomari kuunteli hðnen kertomustansa ja kysyi: -- Onko sinulla todistajia? -- Oi herra, vastasi Ali Chodjah, minð en uskaltanut kertoa kellekððn, mihin rahani olin piilottanut, mutta minð luotin ystðvððni ja luulin, ettð hðn oli rehellinen mies. -- Sitten minð en voi muuta tehdð, sanoi tuomari, kuin kðskeð mies valalle. Mustafa saapui r—yhkeðnð tuomarin eteen ja vannoi, ettei hðn ollut rahoja nðhnyt eikð tiennyt niistð yhtððn mitððn. Ja kun todistajia ei ollut, niin tuomari julisti hðnet syytt—mðksi. Ali Chodjah lðksi suruissaan kotiinsa. Hðn ei voinut ymmðrtðð, miksi tuollaisen onnettomuuden oli pitðnyt hðntð kohdata. Mutta kaikkea toivoaan hðn ei kuitenkaan kadottanut. Hðn pððtti kirjoittaa anomuskirjeen Harun al Rashidille ja anoa hðneltð oikeutta, ja pantuaan pyynt—nsð paperille, hðn lðksi kalifin palatsiin. Kalifi otti vastaan Ali Chodjahin anomuksen ja mððrðsi, ettð seuraavana pðivðnð oli pidettðvð uusi tutkinto asiasta, ja lupasi itse saapua paikalle. Mutta vielð samana iltana lðksi Harun al Rashid tapansa mukaan valepuvussa kaupungille ja yhdessð visiirinsð kanssa hðn samoili pitkin katuja ja toreja, nðhdðkseen omin silmin miten hðnen alamaisensa elivðt. Hðn astui suuren torin yli, jossa parhaillaan muutamia lapsia oli leikkimðssð, ja hðn pysðhtyi heidðn leikkiðnsð katsomaan. Siinð oli noin kaksitoista poikaa, jotka istuivat piirissð kuutamossa, ja Harun al Rashid kuuli erððn nuoren, kauniin pojan sanovan tovereillensa: -- Ruvetaanko leikkimððn Ali Chodjahia ja Mustafaa? Toiset olivat heti valmiit. Poika, joka oli leikin ehdottanut, rupesi tuomariksi ja kðvi istumaan suurelle laatikolle vakavan ja juhlallisen nðk—isenð. Kaksi muuta poikaa rupesi Ali Chodjahiksi ja Mustafaksi. -- Astukaa esiin, sanoi pieni tuomari korkealta tuomioistuimeltansa, ja esittðkðð kumpikin asianne. Kun Harun al Rashid kuuli Ali Chodjahin nimen, niin hðnen mieleensð muistui kauppiaan anomuskirje, ja hðn jði kuuntelemaan poikien leikkið. Tuo oikeusjuttu oli varmaan herðttðnyt koko kaupungin huomiota, koska lapsetkin siitð puhuivat, ja hðn pððtti kuunnella, miten tuo pieni tuomari suoriutui asiastansa, ja minkð tuomion hðn langettaisi. Molemmat pojat, jotka olivat olevinaan Ali Chodjah ja Mustafa, astuivat nyt tuomarin eteen, ja tðmð kysyi heiltð: -- Ali Chodjah, mistð sinð syytðt tðtð kauppiasta? Syyttðjð esitti asiansa seikkaperðisesti. Kun hðn oli lopettanut kertomuksensa, niin tuomari kððntyi sen pojan puoleen, joka esitti Mustafaa, ja sanoi hðnelle: -- Mitð sinulla on tðhðn syytteeseen vastattavana ja miksi et antanut kultarahoja takaisin? Syytetty vastasi aivan samoin kuin todellinenkin Mustafa oli vastannut, ja oli valmiina vannomaan vðitteensð todeksi. -- Odotahan hiukan, sanoi pieni tuomari miettivðn nðk—isenð, ennenkuin vannot, tahtoisin nðhdð sitð saviruukkua, jonka Ali Chodjah antoi sinun haltuusi. Se pojista, joka oli Ali Chodjah, lðksi etsimððn jotakin astiaa ja palasi hetken kuluttua rikkinðinen ruukku kðdessð. -- Onko tðmð sama ruukku, joka oli sinun aitassasi? kysyi tuomari Mustafalta. Hðn my—nsi sen samaksi. Silloin tuomari pisti kðtensð ruukkuun ja oli ottavinaan sieltð oliiveja. -- Hyviðpð nðmð ovatkin, sanoi poika maiskutellen suutansa. Ja hðn puraisi niin, ettð hampaat narskuivat. -- Mutta sepð on ihmeellistð, jatkoi hðn hetken kuluttua, kuinka ne voivat olla nðin tuoreita ja hyvðnmakuisia, vaikka ne ovat olleet seitsemðn vuotta ruukussa? Miten sen asian laita oikeastaan lienee? Onko tððllð yhtððn oliivikauppiasta? Kaksi poikaa astui esille. -- No, mitð te arvelette, sanoi tuomari, kððntyen poikien puoleen, jotka esittivðt oliivikauppiaita. Voivatko oliivit pysyð seitsemðn vuotta pilaantumatta? -- Armollinen herra, vastasivat oliivikauppiaat, se on aivan mahdotonta. Oliivit voivat sðilyð korkeintaan kolme vuotta hyvinð, mutta silloinkin ne ovat kadottaneet kauniin vðrinsð ja hyvðn makunsa. Tuomari ojensi heille ruukun tarkasteltavaksi. -- Katsokaa nðitð, sanoi hðn. Voitteko suunnilleen sanoa, kuinka vanhoja ne ovat? Oliivikauppiaat olivat ruukusta ottavinansa muutamia oliiveja, maistelivat niitð ja vakuuttivat: -- Herra, nðmð oliivit ovat erinomaisen hyvið ja aivan tuoreita. -- Sepð kumma, sanoi tuomari, sillð ne ovat jo seitsemðn vuoden vanhoja. Seitsemðn vuotta sitten, kun Ali Chodjah lðksi pyhiinvaellusretkellensð, hðn pani ne tðhðn astiaan. -- Se on mahdotonta, vðittivðt oliivikauppiaat, kysy keltð tahansa, mutta nðmð oliivit ovat tðmðn vuoden satoa. Pieni tuomari katsoi ankarasti syytettyyn ja sanoi: -- Jos nðmð oliivit ovat tðmðn vuoden satoa, niin silloin sinð olet varas ja petturi! Ja rangaistukseksi sinut ripustetaan hirsipuuhun. Kun pojat kuulivat tðmðn tuomion, niin he hyppivðt ilosta ja taputtivat kðsiðnsð, ja sitten he ottivat sen pojan kiinni, joka oli esittðnyt Mustafan osaa ja olivat ripustavinaan hðnet lðheisimpððn puuhun. Kun leikki oli lopussa, niin Harun al Rashid ja hðnen visiirinsð lðksivðt pois. Mutta kalifi oli niin ihmeissððn pojan viisaudesta, ettð hðn kðski visiirinsð ottamaan selkoa pojasta ja tuomaan hðnet seuraavana pðivðnð palatsiin. My—skin hðn kðski hðnen antaa sanaa Ali Chodjahille ja Mustafalle, ettð hekin saapuisivat palatsiin seuraavana pðivðnð, ja ettð Ali Chodjah toisi saviruukkunsa mukanaan. Kyllðpð poika ja hðnen ðitinsð hðmmðstyivðt, kun niin suuri vieras, itse kalifin visiiri, astui heidðn matalaan m—kkiinsð, mutta heidðn hðmmðstyksensð muuttui peloksi ja kauhistukseksi, kun hðn kðski pojan seuraamaan mukanaan kalifin palatsiin. áiti luuli pojan tehneen jotakin pahaa ja oli vðhðllð purskahtaa itkuun. Mutta visiiri lohdutti hðntð ja vakuutti, ettei pojalle tulisi mitððn pahaa tapahtumaan, ja ettð hðn pian pððsisi taas kotiinsa. áiti puki hðnen ylleen hðnen parhaat vaatteensa, ja sitten poika lðksi visiirin kanssa linnaan. Visiiri vei hðnet heti kalifin luo, ja kun poika kumarsi hðnelle syvðsti ja katsoi hðntð rohkeasti silmiin, niin kalifi taputti hðntð olkapððlle ja sanoi hðnelle: -- Minð kuulin eilen teidðn leikkinne, poikaseni, ja siksi olen kðskenyt sinut nyt luokseni. Tule mukanani, niin saat tuomiosalissani uudistaa leikkisi ja ratkaista oikean Ali Chodjahin ja Mustafan riidan. Hðn otti poikaa kðdestð kiinni ja astui hðnen kanssansa tuomioistuinsaliin, jossa koko hovi oli koolla. Ali Chodjah ja Mustafa seisoivat keskellð lattiaa, ja vðhðn matkan pððssð heistð tuomari, joka oli langettanut vððrðn tuomion. Sillð kalifi tahtoi antaa hðnellekin pienen opetuksen, miten tuomittaessa oli otettava asioista selkoa. Kalifi nousi tuomioistuimelleen ja nosti pienen pojan viereensð istumaan. Kaikki katsoivat ihmeissððn tuota k—yhðð poikaa, voimatta ymmðrtðð, mitð tekemistð hðnellð saattoi olla tðssð tðrkeðssð tilaisuudessa. Nyt kðski kalifi, ettð Ali Chodjah ja Mustafa esittðisivðt asiansa. Mustafa vakuutti jðlleen syytt—myyttððn ja oli valmis valalla vannomaan viattomuutensa, ja Ali Chodjah pyysi, ettð hðnelle annettaisiin takaisin kadottamansa rahat. Kun molemmat kauppiaat olivat lopettaneet kertomuksensa, sanoi pieni poika kaikkien lðsnðolevien suureksi hðmmðstykseksi: -- álð vanno, Mustafa, ennenkuin sinua kðsketððn. Tuokaa saviruukku tðnne, jossa oliivit olivat sðil—ssð. Ruukku tuotiin esille, ja Mustafan tðytyi tunnustaa, ettð se oli sama astia, joka hðnen aitassansa oli ollut seitsemðn vuotta. Sitten poika kððntyi kohteliaasti kalifin puoleen ja pyysi, ettð hðn maistaisi oliiveja. -- Totta tosiaan, ne ovat erinomaisen maukkaita, sanoi kalifi, pistðen yhden suuhunsa. -- Kuuletteko, sanoi pieni tuomari, oikeauskoisten hallitsija sanoo, ettð ne ovat maukkaita. Mutta kuinka kauan oliivit voivat sðilyð? Jos tððllð olisi oliivikauppiaita, niin voisimme saada sen tietðð. Visiiri oli pitðnyt tðstðkin seikasta huolta, ja kutsuttanut useita oliivikauppiaita paikalle. Nðmð astuivat nyt esille ja sanoivat olevansa valmiit lausumaan mielipiteensð. -- Kauemmin kuin kolme vuotta eivðt oliivit voi sðilyð, sanoivat he. -- Tutkikaa nðitð ja sanokaa, kuinka vanhoja ne voivat olla, sanoi pieni tuomari. Oliivikauppiaat tekivðt niinkuin heitð kðskettiin, ja kaikki vðittivðt yhdestð suusta, ettð ne olivat saman vuoden satoa. -- Sehðn on mahdotonta, huudahti pieni tuomari, seitsemðn vuotta sitten Ali Chodjah antoi ne Mustafan haltuun! Mustafa kalpeni ja aikoi sanoa jotakin puolustukseksensa, mutta kalifi pakotti hðnet vaikenemaan. -- Sinun rikoksesi on tullut ilmi, sanoi hðn Mustafalle, tðmð lapsi on sen paljastanut kaikille. Viekðð pois varas ja hirttðkðð hðnet, mutta vasta sitten, kun hðn on tunnustanut, minne hðn on kðtkenyt Ali Chodjahin rahat. Vahdit ottivat Mustafan heti vangiksi ja veivðt hðnet pois, ja kalifi kððntyi tuomarin puoleen, joka oli tuominnut Mustafan syytt—mðksi. -- Ota oppia tðltð lapselta, sanoi hðn laskien kðtensð pojan pððlaelle, ja muista, ettð tðstðlðhin tutkit tarkemmin asiaa, ennenkuin tuomitset. Sitten kalifi syleili poikaa ja kðski antaa hðnelle tuhat kultarahaa vanhempiansa varten. Eikð siinð kylliksi. Hðn piti huolta siitð, ettð poika sai hyvðn kasvatuksen, ja kun hðn oli varttunut mieheksi, otti kalifi hðnet palvelukseensa ja osoitti hðnelle aina suurta suosiota ja hyvyyttð. KUNINGAS MAHMUD JA LEIPURI. Suuressa valtakunnassa itðmailla hallitsi kauan aikaa sitten vanha kuningas, joka rakasti suuresti alamaisiansa. Siksipð hðn kasvatti my—s pojastansa hyvðn hallitsijan ja antoi hðnen oppia ja kehittðð lahjojansa. Mutta jotakin hðneltð vielð puuttui ennenkuin hðnen kasvatuksensa oli loppuunsaatettu: hðnen tuli matkustaa ja nðhdð vieraita maita oppiakseen maailmaa tuntemaan. Vanha kuningas oli tðhðn asti halunnut pitðð hðnet kotona, sillð hðn tiesi, ettei hðnellð itsellððn ollut enðð pitkðltð elinpðivið ja hðn tahtoi mielellððn nðhdð poikansa luonaan kuoleman lðhestyessð. Mutta vihdoin hðn pððtti antaa hðnen matkustaa, sillð kun poika kerran oli pððssyt kuninkaaksi, ei hðn voinut enðð poistua valtakunnastaan. -- Rakas Mahmud, sanoi vanhus erððnð pðivðnð prinssille, koska minð nðyn elðvðn vaikka sadan vuoden vanhaksi, niin ei maksa vaivaa lykðtð enðð matkaasi. Ota paras hevonen tallistani ja kaksi palvelijaa seuralaiseksesi! Ota matkaasi kaksi rahakukkaroa ja tðytð kumpikin kolmella tuhannella sekiinillð! Ratsasta sitten ulos maailmaan ja palaa takaisin viisaampana ja kokeneempana! Mahmud suuteli isðnsð kðttð ja lðhti iloisin mielin matkaan. Useita maita ja kaupunkeja ja paljon merkillisyyksið hðn nðki tðllð matkallansa, mutta kaikista nðkemistððn miellytti hðntð kaikkein eniten erðs ihmeen ihana tytt—. Hðnen isðnsð oli linnanvoutina erððn kuninkaan linnassa, jossa prinssi oli vieraisilla. Ihastuttava Naima hurmasi hðnet siihen mððrððn kauneudellaan ja suloudellaan, ettð hðn jði linnaan paljoa pitemmðksi aikaa kuin mitð hðn alkujaan oli aikonut ja lopulta hðn huomasi, ettei hðn voinut elðð ilman hðntð. Tosin tytt— ei ollut kuninkaallista sukua, mutta hðnen suloinen kðyt—ksensð, komea ryhtinsð ja kauneutensa olivat kuin kuningattaren, ja hðn pððtti pyytðð hðnet omaksensa. Erððnð aamuna prinssi kutsui tyt—n isðn, linnanvoudin, luoksensa, ja kun tðmð seisoi syvðsti kumartaen hðnen edessðnsð, niin prinssi kehotti hðntð ystðvðllisesti istuutumaan. -- Olen kutsunut sinut luokseni, sanoi hðn, siksi ettð tyttðresi suuresti miellyttðð minua, ja minð haluan ottaa hðnet puolisokseni, jos isðni siihen vain suostuu. Linnanvouti nousi yl—s kumartaen syvððn. -- Suo anteeksi, herra prinssi, mutta minð saan luvan sanoa sinulle, ettei asia vielð sillð ole pððtetty. Prinssi, joka aina oli tottunut saamaan tahtonsa tðytetyksi ja joka sitðpaitsi luuli osoittaneensa yksinkertaiselle linnanvoudille tavattoman armon, josta tðmðn olisi pitðnyt kiittðð hðntð polvillansa, hðmmðstyi niin suuresti, ettei hðn aluksi voinut muuta kuin katsella voutia silmðt py—reinð pððssð. -- Mitð tðmð merkitsee? sanoi hðn vihdoin. -- Niin, se merkitsee sitð, ettð minullakin on jotakin sanottavaa asiassa. -- Ehkðpð minð sinun mielestðsi en ole kyllin hieno vðvyksi? kysyi prinssi pilkallisesti. -- No, herra prinssi, mitð siihen tulee, niin voisin olla aivan tyytyvðinen. Mutta katsos, minð olen antanut pyhðn lupauksen, etten anna tytðrtðni kellekððn, joka ei taida jotakin ammattia. Voisihan tosin tuntua siltð, ettet sinð, tuleva kuningas, koskaan joutuisi minkððnlaiseen pulaan. Mutta eihðn mistððn voi olla aivan varma, ja kuningaskin voi menettðð paikkansa. Ja tðytyyhðn jokaisen oppia itse ansaitsemaan leipðnsð. Jos tahdot saada tyttðreni, niin tulee sinun oppia jokin ammatti. Se on minun viimeinen sanani. Tðmð puhe tuntui kuitenkin prinssistð niin hðvytt—mðltð, ettð hðn antoi r—yhkeðn linnanvoudin heti lðhteð ja lðksi tapaamaan hðnen tytðrtðnsð, kun tðmð iltapuolella oli kðvelyllð linnan puutarhassa. Prinssi ilmaisi hðnelle peittelemðttð rakkautensa ja pyysi, ettð hðn lðhtisi isðnsð luota ja seuraisi hðntð valtakuntaansa. Mutta tytt— loi vain ylpeðn silmðyksen prinssiin. -- Prinssini, sanoi hðn, en koskaan mene naimisiin vastoin isðni tahtoa. Toistamiseen hðnen aikeensa siis menivðt myttyyn ja vihan ja harmin vallassa hðn lðksi heti kotimatkalle. Hðn tahtoi unohtaa tuon ylpeðn kaunottaren ja hðnen vielðkin kopeamman isðnsð. Olipa sekin laitaa, kun pantiin ehtoja prinssille, joka kosi alhaista linnanvoudin tytðrtð. Ja mikð hðpeð, kun hðntð kðskettiin oppimaan jotakin ammattia. Kun hðn saapui jðlleen kotimaahansa, niin hðn sai yllin kyllin muutakin ajateltavaa, sillð ensimðinen sanoma, joka kohtasi hðntð, oli hðnen isðnsð ðkillinen kuolema. Hðn oli rakastanut hellðsti isððnsð, ja siksi hðnen surunsa oli hyvin suuri, ja hðn tunsi nyt seisovansa aivan yksin maailmassa. Hðnen uudet hallitsijavelvollisuutensa eivðt voineet lievittðð hðnen suruansa, yhtð vðhðn kuin kansan rakkauskaan, ja yhð kiihkeðmmin hðn alkoi taas kaivata kaunista Naimaa, joka oli voittanut hðnen sydðmensð. Hðn yksin olisi voinut lohduttaa hðntð, sen hðn nyt selvðsti tunsi. Mutta osaamatta mitððn ammattia hðn ei voinut saada hðntð puolisokseen, ja miten olikaan, niin hðn aikoi koettaa oppia jotakin. Hðn pððtti oppia kutomaan silkkimattoja. Sehðn on hienoa ja siistið kðsity—tð, ja hðn pyysi kaikessa salaisuudessa suurvisiiriððn hankkimaan hðnelle opettajan. Sellainen l—ytyikin helposti, ja kuningas Mahmud istui nyt joka ilta ty—ssð kutoen silkkimattoja ja koristaen niitð reunusmalleilla tai kreikkalaisilla lauseparsilla, sillð hðn oli hyvin mieltynyt kreikankieleen. Vihdoin hðn sai valmiiksi maton, joka suurvisiirin mielestð oli niin erinomaisen kaunis, ettð se heloitti kirkkaammin kuin itse aurinko ja kuu. Oppimestarinkin mielestð se oli oikein hyvð, ja hðn antoi kuningas Mahmudille mestarikirjan, joka todisti, ettð hðn oli tðysin oppinut matonkutomisammatissa. Nyt kuningas saattoi siis uudestaan lðhteð kosimaan. Hðn lðksikin pian matkaan, eikð mikððn estðnytkððn enðð hðntð tuomasta kaunista Naimaa morsiamenansa kotiin. Linnanvouti oli kovin hyvillðnsð, sillð kun hðn tiesi saavansa vðvykseen matonkutojan, niin hðn arveli, ettð hðnen tyttðrensð tulevaisuus oli taattu. Hððt vietettiin suurella komeudella, juhlia pantiin toimeen ylt'yleensð koko valtakunnassa, ja kuningas Mahmud eli onnellisena kauniin kuningattarensa kanssa monta monituista vuotta. He saivat useita lapsia, ja kuningas hallitsi kansaansa rakkaudella ja viisaudella, jotta kaikki hðntð rakastivat. Hðnen paikkansa valtaistuimella ei siis ollutkaan niin epðvarma, kuin hðnen appensa oli luullut, ja usein hðn itsekseen naureskeli ukon pelolle. Mutta saipa hðn kerran kokea, ettei vanhus ollut niinkððn vððrðssð ollut. Samoinkuin suuri sulttaani Harun al Rashid ja monta muuta itðmaista hallitsijaa, oli kuningas Mahmudillakin tapana kuljeskella valepuvussa alamaistensa parissa oppiaksensa tuntemaan heidðn olosuhteitansa niin hyvin kuin suinkin. Kerran hðn oli pukeutunut dervishin pukuun ja lðksi varhain aamulla yksin ulos. Kðvelyllððn hðn osui aina laitakaupungille saakka, ja aika kului hðneltð nopeammin kuin mitð hðn oli luullut katsellessansa kaikenlaista, mikð hðnen mieltðnsð kiinnitti. Vihdoin hðn tunsi kuitenkin olevansa nðlkðinen, ja koska hðn oli kaukana palatsista, niin hðn pððtti poiketa leipurin luo, joka oli ovensa edustalle ripustanut houkuttelevan kyltin. Siellð varmaan olisi ainakin jotain, joka poistaisi hðnen nðlkðnsð. Astuttuaan sisððn hðn huomasi, ettð puoti oli erinomaisen hieno ja soma. Leivoksia oli rivissð p—ydðllð, ja kaikki oli puhdasta ja miellyttðvðð. Raollaan olevan oven kautta nðkyi toinen vielðkin kauniimpi huone. Seinið koristivat maalatut k—ynn—kset, ja pehmeðt, punaiset patjat huoneen nurkissa houkuttelivat hetken lepoa nauttimaan. Kohtelias leipuri, joka kiiruhti tarjoamaan vieraalleen parasta mitð talossa oli, kysyikin heti, eik— hðn tahtonut astua toiseen huoneeseen. -- Siellð on hyvin mukava istua, sanoi hðn, ja aivan rauhassakin saa siellð olla, sillð siellð ei ole ketððn muuta tðllð erðð. Voinpa sulkea ovenkin, ettei kukaan pððse hðiritsemððn. Kuningas Mahmud oli mielissððn saadessaan sy—dð ja levðtð rauhassa. Hðn astui siis aistikkaasti jðrjestettyyn huoneeseen ja antoi leipurin tuoda muutamia leivoksia, jotka tðmð asetti pienelle p—ydðlle kaikkein pehmeimmðn patjan viereen. Heti kun isðntð oli poistunut ja sulkenut oven, niin kuningas heittðytyi punaiselle h—yhenpatjalle ja tarttui halukkaasti leivokseen. Mutta tuskinpa hðn ehti haukatakaan sitð, ennenkuin hðn kauhukseen huomasi vajoavansa lattian alle. Hðn ei kyennyt liikuttamaan kðttðnsðkððn pelastuaksensa, ennenkuin hðn vajosi syvððn pimeyteen. Kaikkein ensiksi hðn kuuli kovan kolahduksen. Luukku oli osunut pohjaan, ja puoleksi tunnotonna hðn vieri kostealle maapermannolle. Kun hðn tointui ja saattoi selvðsti ajatella, niin hðn kðsitti joutuneensa kellariin. Katonalaisesta ikkunasta tunkeutui hiukan valoa, ja kun hðnen silmðnsð olivat tottuneet hðmðryyteen, niin hðn saattoi erottaa esineitð ympðrillððn. Mutta samalla hðn keksi jotakin kauheaa. Hðn nðki lattialla ihmisten ruumiita ja katkottuja jðsenið, ja kaikesta pððttðen nuo ihmiset olivat murhattuja. Kaikkialla oli pððkalloja ja luita, ja hirveð l—yhkð oli tukehduttaa hðnet. Mutta hðn ei ehtinyt vielð selvðsti kðsittðð koko onnettomuuttansa, ennenkuin rautaovi aukeni kellarin pimeimmðssð sopukassa, ja mies hiipi sisððn kðdessððn kirves, joka vðlðhti puolihðmðrðssð. Hetkeksi valo lankesi my—s miehen kasvoille, ja Mahmud tunsi hðnet. Se oli leipuri. Pimeðssð ei leipuri voinut oikein tietðð, missð hðnen uhrinsa oli, mutta ðkkið hðn huomasikin hðnet ja ryntðsi hðntð kohti kirves ojossa. Mutta kuningas oli huomannut hðnen aikomuksensa, vðistyi syrjððn ja piiloutui suuren arkun taakse, joka seisoi nurkassa. Ensiksi hðn aikoi ilmaista kuka hðn oli, mutta hðn huomasikin samassa, ettei se hðntð auttaisi, sillð tuo roisto ei kuitenkaan koston pelosta uskaltaisi pððstðð hðntð hengissð luotaan. Silloin ðkkið hðnen mieleensð juolahti keino, millð pelastaa itsensð. -- Sððstð minua! huudahti hðn. Minðhðn olen vain k—yhð dervishi, et sinð minusta hy—dy yhtððn. Mutta jos annat minun elðð, niin voisit ansaita paljon minun ty—llðni, sillð minð olen taitava ammatissani. Leipuri nðytti epðilevðltð. Dervishin vaatteet eivðt tosiaankaan olleet suuren arvoiset, ja jos hðnellð oli rahoja, niin saattoihan hðn ne ottaa hðneltð tappamattakin hðntð. -- No, mitð sinð sitten osaat? kysyi leipuri murahtaen. -- Minð osaan kutoa erinomaisen kauniita mattoja, sanoi kuningas Mahmud. Anna minulle vain silkkið, lankaa ja kultarihmaa ja tuo minulle lamppu, niin kudon sinulle mattoja, joita ruhtinaat ja kuninkaatkin voivat kadehtia, ja sinð rikastut my—mðllð niitð. -- Sinð valehtelet varmaan, sanoi leipuri, mutta voithan saada koettaa. Leipuri lðksi pois ja toi hetken kuluttua hiukan lankaa, silkkið ja lampun, jotta Mahmud saattoi kutoa hðnelle nðytteen. Mahmud kðvi heti ty—h—n kðsiksi, ja kun rosvo huomasi, kuinka taitavasti hðn teki ty—tð, niin hðn pððtti antaa hðnen elðð. Taiteellisesti tehdyt matot olivat haluttua tavaraa, ja hðn laski helposti ansaitsevansa tðllð vangillaan enemmðn kuin kymmenellð tavallisella vieraalla, joita hðn pudotutti alas luukusta ja murhasi. Jotta Mahmudin olo ei olisi kovin tukala, kuljetti leipuri ruumiit pois kellarista, lakaisi lattian, antoi hðnelle olkivuoteen ja toi hðnelle kahdesti pðivðssð ruokaa ja juomaa. Sitðpaitsi hðn antoi hðnelle runsaasti silkkið, lankaa ja kultaa ja nðki iloksensa, miten suuri, komea matto valmistumistaan valmistui hðnen uhrinsa kðsistð. Iloiset, kirjavat vðrit muodostuivat kauniiksi kuosiksi, mutta laitoja pitkin kulki pienistð epðsððnn—llisistð kuvioista punottu reunus, jota leipuri ei oikein voinut ymmðrtðð. -- Mitð tuo on olevinaan? hðn kysyi. -- Se on uudenlainen kuosi, joka nykyððn on hyvin muodissa, sanoi kuningas. Mutta todellisuudessa se ei ollutkaan mikððn kuosi, vaan kirjoitusmerkkejð, ja tðmðn kummallisen reunuksen avulla kuningas Mahmud toivoi pelastuvansa. Parin viikon kuluttua matto oli vihdoin valmis, ja se ilahdutti loistollaan ja komeudellaan leipurin mustaa, ahnasta sielua. Sillð hðn varmaan ansaitsisi hyvðt rahat. -- Minðpð sanon sinulle, minne sinun tulee mennð saadaksesi matto my—dyksi, sanoi kuningas Mahmud. Kuninkaan suurvisiiri on kovasti ihastunut kauniihin mattoihin. Ei kukaan osaa panna niihin niin suurta arvoa kuin hðn, eikð kukaan voi niistð parempaa hintaakaan maksaa. Se neuvo oli leipurista hyvð. Hðn kððri maton kokoon, otti sen kainaloonsa ja lðksi heti visiirin luo, joka asui kuninkaallisessa palatsissa. Mutta tullessaan sinne oli koko hovi syvðn surun vallassa, sillð rakastettu kuningas oli ollut kateissa kauan aikaa, eikð visiiri ensin tahtonut kuulla puhuttavankaan maton ostosta. Mutta kun leipuri oli kovin kiihkeð ja kðski sanoa, ettei kukaan ollut ennen nðhnytkððn niin kaunista mattoa kuin hðnellð oli tarjona, niin visiiri vihdoinkin halusi nðhdð sitð, sillð muistuttihan se hðnelle rakasta herraansa ja kuningastansa, jonka hðn luuli ainaiseksi kadottaneensa. -- Anna miehen tulla sisððn, sanoi hðn, niin saamme nðhdð mitð hðnellð on! Leipuri saatettiin sisððn, ja hðn levitti maton visiirin eteen, joka heti ihastui siihen. Mutta mikð ihmeellinen reunus siinð oli? Hðn kumartui lðhemmðksi ja katseli sitð tarkemmin. Ja hðnen hðmmðstyksensð eneni yhð. Siinðhðn oli kirjoitusmerkkejð ja kreikkalaisia sanoja! Hðn alkoi tavata ja sommitella kirjaimia yhteen ja kun hðn oli lopettanut lukemisensa, seisoi hðn hðmmðstyksestð aivan jðykkðnð. Siinð seisoi: "Seuratkaa miestð, joka tarjoo tðtð mattoa! Hðn on roisto, joka on vanginnut kuninkaanne kellariholviin." Visiiri ei kuitenkaan ilmaissut mielenliikutustansa, vaan kðski maksaa sata sekiinið leipurille kallisarvoisesta matosta. Mutta kun tðmð oli lðhd—ssð, niin visiiri kðski kahden oikeudenpalvelijan seurata hðntð salaa, ja itse hðn heitti hartioilleen vaipan ja hiipi varovaisesti roiston jðljessð. Tðmð ei aavistanut mitððn. Hðn ajatteli vain sitð suurta rahasummaa, jonka hðn matosta oli saanut ja lðksi tyytyvðisenð kotiinsa valmistaakseen itselleen iloisen pðivðn. Mutta juuri kun hðn oli pððssyt ovesta sisððn ja parhaillaan sitoi eteensð leipuriesiliinansa, astuivat oikeudenpalvelijat sisððn ja tarttuivat hðntð olkapðistð kiinni. Ja samassa suurvisiirikin ilmestyi kynnykselle. -- Lurjus, sinun konnanvehkeesi ovat tulleet ilmi! Vie meidðt heti kellariin, huusi tðmð ukkosððnellð. Leipuri vapisi kuin haavanlehti, sillð hðn tiesi loppunsa nyt tulleen, ja vastustelematta hðn otti esiin kuningas Mahmudin vankilan avaimen. Visiiri kiiruhti heti alas ja avasi kellarin oven selkoselðlleen. Seuraavassa hetkessð hðn sulki herransa ja kuninkaansa syliinsð, ja he itkivðt molemmat ilosta onnellisen pelastuksen johdosta. Sillð vðlin oli koko korttelissa levinnyt tieto siitð, mitð leipurin talossa oli tapahtunut. Vðkijoukko tunkeili kellarin oven edustalle, ja kun kuningas Mahmud astui ulos, tervehdittiin hðntð loppumattomalla riemulla, ja sitð jatkui pitkin matkaa hðnen astuessaan linnaansa. Mutta kun oikeudenpalvelijat astuivat ulos puodista leipurin kanssa, niin silloinpa tuli toinen ððni kelloon. Silmðnrðpðyksessð kansanjoukko riisti hðnet heidðn kðsistðnsð ja kivitti hðntð, kunnes hðn heitti henkensð. Tðmðn seikkailun jðlkeen kuningas Mahmud eli taas tyytyvðisenð ja onnellisena perheensð ja rakkaitten alamaistensa keskuudessa. Mutta niinpiankuin hðn sai aikaa, matkusti hðn appensa luo ja kiitti hðntð siitð, ettð hðn oli pakottanut hðntð oppimaan jotakin ammattia, sillð nyt hðnen tðytyi my—ntðð, ettð hðnellð oli ollut siitð hy—tyð. End of Project Gutenberg's Tuhannen ja yhden y—n tarinoita III, by Anonymous *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUHANNEN JA YHDEN *** ***** This file should be named 26096-8.txt or 26096-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/2/6/0/9/26096/ Produced by Marja and Kalevi Polamo Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.