Samuel Cröell - Näytelmä neljässä näytöksessä

The Project Gutenberg EBook of Samuel Cr—ell, by Arvid Jðrnefelt This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Samuel Cr—ell Nðytelmð neljðssð nðyt—ksessð Author: Arvid Jðrnefelt Release Date: March 21, 2005 [EBook #15423] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAMUEL CRøELL *** Produced by Tapio Riikonen SAMUEL CRøELL Nðytelmð neljðssð nðyt—ksessð Kirj. Arvid Jðrnefelt Otava, Helsinki, 1899. HENKILøT: SAMUEL CRøELL. SOFIA, hðnen vaimonsa. LlSBETA, heidðn tyttðrensð. TøRNSKJøLD. MøRNER, Kðkisalmen ja Inkerin kenraalikuvern——ri. ROSENHANE, Viipurin maaherra. JORDAN, Savonlinnan maaherra. METSTAKE, Kðkisalmen maaherra. Aatelisherroja, vouteja, vallesmanneja. Markkinamiehið, talonpoikia, linnanvartioita. PEKKA, Samuel Cr—ellin renki. Palvelustytt—. PAAVOLA | ROLLI | talonpoikia. LAHNAS | Tapaukset Viipurissa ja Kðkisalmen lððnissð 17:nen vuosisadan keskipaikoilla. ENSIMáINEN NáYTøS. Samuel Cr—ellin vierashuone. K—yhð sisustus; kuitenkin siellð tððllð kallisarvoisia huonekaluja. Perðseinðllð hirvensarvia ja metsðstysesineitð, joiden alla perheistuin. Ovia sivuilla ja molemmin puolin istuinta. P—ytð oikealla, ja kangastuoli. ENSIMáINEN KOHTAUS. Sofia, Palvelustytt—, sitten T—rnskj—ld. SOFIA (Nousee kangastuolilta.): Kuka kolkuttaa nðin varhain porttia? PALVELUSTYTTø (ikkunalta): Herranen aika, se on pormestari. Mitðs nyt? SOFIA: Pormestari? Sinð nðet vððrin. (Menee ikkunalle). On kuin onkin T—rnskj—ld! PALVELUSTYTTø: Armollinen rouva, pððstðnk— hðntð sisðlle? Sanotaan, ettð hðn on meidðn herramme pahin vihollinen. SOFIA: Ei hðn ole vuosikausiin astunut meidðn kynnyksemme yli. PALVELUSTYTTø: Sitðpð on ylpeiltð! Kyllð pysyy portti aukaisematta. Kolkuta, kolkuta paremmin! SOFIA: Aukase hðnelle! (Palvelustytt— menee vas. perðovesta). Tðmð ei voi koskaan olla hyvð merkki! (Pormestari TøRNSKJøLD tulee vas. perðovesta). No, kuinka tðmð on ymmðrrettðvð? TøRNSKJøLD: Virka-asiassa. SOFIA: Niin, T—rnskj—ld, kun vannoit, ettet meidðn kynnyksemme yli astu, et silloin muistanut virkaasi. TøRNSKJøLD: Onko sihteeri Samuel Cr—ell kotona? SOFIA: Jos oikein arvaan, sinð tulet tðnððn, kun luulet tietðvðsi, ettei hðn ole kotona. TøRNSKJøLD: Pelkðisin hðntð tavata? Ha-ha-ha! SOFIA: Mitð sinulla on asiaa? TøRNSKJøLD: Sano sinð ensin onko hðn kotona. SOFIA: Matkoilla. TøRNSKJøLD: En halua tððllð useammin kðydð. Sentðhden--tuoss' on kirjallinen haaste hðnelle saapumaan hovioikeuden eteen-- SOFIA: Mitð tðmð on? TøRNSKJøLD:--syytettynð useammista virkarikoksista, omavaltaisuuksista ja kavalluksista kruunun asioissa. SOFIA: Mistð syytettynð? TøRNSKJøLD: Hðn on pitðnyt vððrið kirjoja kuninkaallisen majesteetin sotavðen otossa, vapauttanut suosikkejansa, siirrellyt jalkavðestð ratsuvðkeen ja ratsuvðestð jalkavðkeen kunkin toivon mukaan, sitten hðn on-- SOFIA: T—rnskj—ld, miksi te kaikki vihaatte hðntð? TøRNSKJøLD: Otatko tðmðn--tai tahdotko ettð naulaan sen oven pððlle? (Sofia ottaa vastaan paperin, jonka panee p—ydðlle). Sinð toimitat tuon paperin minulle sittenkuin hðn on kirjoittanut nimensð sen alle. SOFIA: Voitko sanoa minulle, T—rnskj—ld, miksi te vihaatte hðntð noin sammumattomasti. TøRNSKJøLD: Kuten sanoin, minð teen ainoastaan mitð virkani kðskee. Tietysti minun tðytyy my—ntðð, ettei hðn ole rakastettu meidðn piireissðmme,--ei todellakaan. SOFIA: Mutta syy! TøRNSKJøLD: Tjah--! SOFIA: Se on kovin inhoittavaa, kun tuo puolitalonpoika sinuttelee ja ly—pi olalle aivan kuin hyvð tuttu? TøRNSKJøLD: Ei ole todella miellyttðvð tuo hðnen r—yhkeð, epðhieno tapansa ly—dð olalle: £no veliseni, kuta kuuluu?£--tuo tðydellinen sokeus kaikille arvoerotuksille. SOFIA: Ja kuitenkin hðn on ylennetty kaikkien teidðn ohitsenne maaherran kðsikirjuriksi. Hðnellð on terðvð pðð ja tarmokas mieli, eik— niin T—rnskj—ld? TøRNSKJøLD: Rosenhane suosii hðntð, kðsittðmðt—ntð kyllð. SOFIA: Mutta sinð T—rnskj—ld, sinulla on erityinen syy vihata hðntð kaiken tðmðn pððlliseksi. Sinðhðn olit piireissðsi ajateltu Rosenhanen kðsikirjuriksi. TøRNSKJøLD: Se ei kuulu sinuun. SOFIA: Tunnen sinut lapsuudesta. Aina tahdoit olla ensimðisenð ja loistaa muiden yli. Armahda sitð, joka tiellesi sattui! Ja nyt sinð, aatelinen, istut pormestarina, kun ei ole muuta, Hyi, hyi, sopiiko se aateliselle. £Se kirottu Samuel Cr—ell,£ niink—? TøRNSKJøLD: Turhaan soitat suutasi. Mies on meille vastenmielinen, siinð kaikki. Hðn on joutunut vððrðlle paikalle; talonpoika, joka tahtoo ritariksi pukeutua. Me emme kðrsi hðntð seuroissamme. SOFIA: Ja senvuoksi hðn on tehnyt itsensð syypððksi £kavalluksiin kruunun asioissa£! TøRNSKJøLD: Juuri senvuoksi. Ja huomaa vielð, Sofia: hðn on tehnyt ne rikokset, joista hðntð syytetððn: mutta jos hðn vetðytyy tððltð pois, paraiten jonnekin maaseudulle, niin voi hðnen asiansa pððttyð vðhðpðt—isiin sakkoihin tai kokonaankin sammua. SOFIA: Minð ymmðrsin teidðt kohta! Ja jos hðn siis ei vetðydy maaseudulle--? TøRNSKJøLD: Laissa on mððrðtty kuolemantuomio,--niin Sofia. SOFIA: Luuletteko nyt saaneenne toimeen kauan mietityn koston! Odota T—rnskj—ld! Samuel Cr—ell on niinkuin haukka, joka vielð istuu kannon nenðssð, mutta kun se lentoon nousee, niin te kaikki hiivitte maassa ja pelkððtte, ettei se vaan iskisi teihin. TøRNSKJøLD: No, no, my—hðistð on siivistð puhua, kun ne ovat leikatut. Kuinka sinð, vanhan aatelissuvun tytðr, kðrsit tuota talonpoikaa, on sinun asiasi. Syytð itseðsi. Kuitenkin, kuten sanoin, muuttakaa tððltð, ja kaikki unohtuu. SOFIA: Tðssð alkaa taistelu elðmðstð ja kuolemasta. TøRNSKJøLD: Tuon syytekirjan kanssa, joka on sinun p—ydðllðsi, on kaikki taistelu jo loppunut. SOFIA: Totisesti, T—rnskj—ld, tðmðn jðlkeen et ole ainoatakaan ilon hetkeð maistava, ja naurusi on kuivuva sinun huulillesi. Varo itseðsi! Minð olen tehnyt valan, ja se on pysyvð! (T—rnskj—ld menee vas. perðovesta.) TOINEN KOHTAUS Sofia yksin. (Aurinko nousee). SOFIA (kauan mietittyðnsð): Kunhan ei teidðn kuolemantuomionne juuri perustaisikin Samuel Cr—ellin elðmðn! (Oikealla sivuovella): Lisbeta, Lisbeta, nouse yl—s lapsukaiseni, sydðnkðpyseni. Tðnððnhðn on sinun pðivðs, se odotettu. Tðnððn J—ran tulee, sulhosi uljas! Nouse, nouse,-- aurinko on noussut. Nouse elðmððn, ole huoletta, sinun elðmðsi minð valaisen ja sinun tulevaisuutesi minð laitan loistavaksi,--elð pelkðð herðtð, lapsukaiseni, sydðnkðpyseni, nouse! KOLMAS KOHTAUS. Sofia, Lisbeta. LISBETA (ulkopuolelta): Mitð puhut, ðiti? Minð jo pukeudun ja tulen tuossa tuokiossa: Mitð sinð laitat loistavaksi? SOFIA (kangastuolilla): Hððhameesi laitan valkeaksi ja loistavaksi kudon morsiushuntusi. LISBETA: Pððrlyillð ja helmillð koristat minun kaulani ja rannerenkailla minun kðteni. SOFIA: Ja sidon kruunun sinun pððhðsi. LISBETA: Kuinka kauan olen unissani jo kuullut sinun kutomisesi, ja se on tiedðtk— minulle ihan kuin unijuomaa ollut, on niin turvallista ja nukuttaa niin hirveðsti! (Tulee oikealta.) Tðnððn siis! SOFIA: Lisbeta, aamurukous? LISBETA: Ah, olin unohtaa. SOFIA: Mitð rukoilevat hyvðt lapset aamusin? LISBETA: Isðn edestð, ðidin edestð ja Ruotsin valtakunnan edestð. SOFIA: Niin, ettð kaikkivaltias suojelisi Kustaa Aadolf vainajan sotajoukkoja, jotka kaukana vieraalla maalla taistelevat meidðn uskomme puolesta,--sitð rukoilevat joka aamu prinssit ja prinsessat ja kaikki valtakunnan ylimykset ja my—skin sinun J—ranisi. LISBETA: Niin, ðiti. (Menee oikean perðoven kautta.) SOFIA (Laittaa ruokaa p—ydðlle, sitten istun jðlleen kutomaan, hyrðilee.): Jumala ompi linnamme j.n.e. LISBETA (Tulee Sofian luo, joka suutelee hðntð otsalle; istuu sy—mððn.): áiti, ajattele, jo muutaman tunnin kuluttua voi J—ran olla tððllð! Minun sydðntðni vihlasee. Mitðhðn hðn ajattelee tðstð meidðn yksinkertaisesta kodistamme, hðn joka on niin hieno aatelismies ja aina elðnyt Ruotsin pððkaupungissa! Eik— olisi paras siirtðð nuo sarvet ja jouset ja isðn matkakapineet pois; nðkyy heti ettei meillð ole kyllin huoneita, kun on tðmm—inen sekoitus. SOFIA: Tððllð on paljon, mikð ei ole niinkuin ylimyksillð. Ainoastaan nuo muutamat esineet vanhempieni kodista ovat todellisesti hienoja. Kaikki muu muistuttaa enemmðn Viron saksalaisia kuin vanhaa Ruotsia. Mutta se saa kaikki olla toistaiseksi nðin. Me emme muutu aatelisiksi, jos muutamme huonekalut. Ei, Lisbeta. Sillaikaa kuin sinð vielð nukuit, tein minð pððt—kseni. Minð matkustan itse Tukholmaan puuhaamaan isðn puolesta. LISBETA (riemastuneena): áiti, ðiti, sinð tahdot todellakin sen tehdð! SOFIA: Vielð ei ole unohtunut vanhan perheemme mahti Tukholmassa ja minun vaikutukseni voi ulottua hyvin kauas. LISBETA: Niin, ðiti, en epðile hetkeðkððn, ettð kaikki kðy toivomme mukaan, jos sinð vaan itse lðhdet. Sitten unelmamme toteutuvat, minð kelpaan J—ranille ja hðnen sukunsa suostuu. Eik— meidðn nimemmekin tule muutettavaksi. Ei suinkaan meidðn nimemme tule olemaan enðð Cr—ell? SOFIA: Mitð sinð sanot nimestð Rosencr—ell? LlSBETA: Rosencr—ell--J—ran Bjelke ja Lisbeta Rosencr—ell--minð luulen, ettð se on kaunis. áiti, koska olet sen keksinyt? SOFIA: Kun olen unetonna valvonut ja ajatellut sinun tulevaisuuttasi, niin ovat pienimmðtkin seikat olleet tuhansin kerroin mielessðni. Tðmð nimi tuli itsestððn ajatuksiini, niinkuin olisi sen joku sanonut. LISBETA: Ja kaikki on niin kðyvð, kuin sinð olet ajatellut. SOFIA: Ihmisten kohtalot ovat, lapseni, kaikkivaltiaan kðdessð. LISBETA: áiti, minð tunnen, ettei voi kðydð muuten kuin niin. Uskotko, se oli herran enkeli itse, joka kuiskasi sinulle tðmðn nimen. Se on minusta niinkuin jo kauan tapahtunutta ja vanha asia, ettð nimemme on Rosencr—ell. Se on unta ettð olemme Cr—ellejð. Mutta ðiti,--monta kertaa olen ajatellut,--sano minulle, kuinka sinð, Gyllenstjernan tytðr, tulit suostuneeksi aatelittomaan? SOFIA: Kysy pikemmin, kuinka minð en vielðkððn ketððn muuta valitsisi kuin hðnet. Naiset kadottavat oman aateliutensa, kun menevðt naimisiin. Mutta heidðn salainen tehtðvðnsð silloin on korottaa aateliseksi se mies, jonka kanssa he ovat vihityt. Kaikki aatelissuvut ovat tðytyneet kerran syntyð. Se on vaimojen nðkymðt—n ty—. Ja sen ty—n minðkin aijon tehdð. LISBETA: Mutta eihðn jokaisesta voi kuitenkaan tulla aatelismiestð. SOFIA: Niin nðyttðð ainoastaan ulkoapðin. Mutta minð sanon sinulle: melkein jokaisella on jotakin semmoista sydðmmeen kðtketty, josta voi synnyttðð aateliuden. Ainakin Samuelissa on sitð. Se tðytyy vaan oikein l—ytðð. Ja minð olen l—ytðnyt. Hðnen kðyt—ksensð on tosin hiomaton. Isðnsð kanssa alituisilla kauppamatkoilla on hðn aina elðnyt vaan talonpoikien seuroissa ja heidðn k—mpel—t tapansa ovat hðneen tarttuneet. Mutta se ei merkitse mitððn. Kun Samuel Cr—ell kerran kasvaa suureksi, niin hðnen k—mpelyytensð muuttuu muodiksi ja sanotaan hienoksi. Hðnen sydðmmessððn on aateliuden lunnassana. LISBETA: En ymmðrrð mistð se voisi nðkyð. SOFIA: Siitð tavasta, jolla hðn kohtelee vihollisiansa, siitð tavasta, jolla hðn sððlimðttð musertaa heidðn aikeensa ja samalla antaa heille anteeksi kaikki parjaukset hðntð itseðnsð vastaan,--siitð, ettð hðn on rohkea, ettð hðn on leijonan rohkea. LISBETA: Se on voinut nðkyð vaan meidðn pienissð oloissamme-- raatihuoneen edessð ja pormestaria vastaan. SOFIA: Se kaikki on samaa siellð suuressa valtakunnassa. Kysymys on vaan siitð, kuinka siirtðð hðnet pienistð oloista suuriin. Ja sinð nðet, ettð hðn nousee niinkuin kotka pilvien tasalle. LISBETA: Isð?! SOFIA: Yksi hðneltð puuttuu. Hðn ei tahdo tietðð Luteruksesta eikð Kustaa Aadolfin sankarit—istð Saksanmaalla,--juuri siitð, joka tðyttðð kaikkien tosiylimyksien mielen. LISBETA: Niin, ei J—rankaan puhu muusta. Aina hðn kertoo minulle niistð heidðn retkistððn ja tappeluistaan. Vrangel on hðnen ihanteensa. SOFIA: Samuelin ihanteet eivðt ole siellðpðin. Mutta olkoon, ettð hðn osaa kðyttðð rohkeuttansa vielð vasta karhunpyynnissð. Ajattele, ettð sama rohkeus kerran palvelisi valtakunnan asioita! Se sytyke vaan on l—ydettðvð, joka hðnet sytyttðð. Ja minð luulen, ettð kohta sen l—ydðn. Ehkð olen jo l—ytðnytkin. LISBETA: Oi, ðiti, kuinka paljon sinð olet ajatellut! Minua oikein pelottaa. SOFIA: Sinun tðhtesi pðivin, sinun tðhtesi —in, oma lapsukaiseni. Malttia vaadin vaan sinulta ja J—raniltasi. Tðssð tulee tapahtumaan suuria asioita, tai ei mitððn, ja silloin kaikki jðð entiselleen. LISBETA: Kaikki jðtðn sinun haltuusi. (Kuuluu portinkolkutus). Ah, se on J—ran! (Ikkunalla): Se olikin vaan isð! SOFIA (Ikkunalla.): Millð melulla he tulevat! Mikð ihme heillð on reessð? LISBETA: Etk— nðe, se on karhun nahka. SOFIA: Mutta ei heidðn pitðnyt olla pyynnillð tðllð kertaa. LISBETA: Etk— nðe, se on valmis talja, vuorilla peitetty. SOFIA: Luulisi talon kaatuvan perusteiltaan, niin he meluavat! NELJáS KOHTAUS. Entiset, Samuel Cr—ell, Pekka. SAMUEL CRøELL (tulee vasemmalta perðovelta, laahaten Pekan kanssa perðssððn suurta, lumista karhuntaljaa.): Hii, hoo! Sisðlle vaan! Katsokaa, katsokaa, mitð minð tuon! He-heei! Nðin suurta taljaa ei ole kellððn koko kaupungissa. LlSBETA: Huu, kuinka luminen se on! SOFIA: Viekðð herrantðhden pois. Katsokaa kuinka paljon lunta te tuotte mukananne! SAMUEL CRøELL: Mutta katsohan ensin! Oletko moista ennen nðhnyt! SOFIA: Viekðð, viekðð! SAMUEL CRøELL (Pekalle, joka on pudistanut lumen hðnen hartioiltaan): Vie se ja lðmmitð ja tuo sitten tðnne takasin. (Pekka vie taljan pois). Sofia, minne me ripustamme sen? SOFIA: Samuel, ensin tervehditððn, ensin kysytððn, kuinka sinð olet voinut, ensin suudellaan kðdelle! SAMUEL CRøELL: Ha-ha-ha. No terve sitten ja kuinka sinð olet voinut? Hyvin, nðen minð!--Ja sinð, Lisbeta, tule tðnne syliin, tule-tule! (avaa sylinsð.) LISBETA: Mutta muista, isð, minulla, on uusi kaulus--se rutistuu niin helposti. SAMUEL CRøELL: Tule, tule! (Ottaa Lisbetan syliin). Voi sinð minun Liisukkani. LISBETA: Oi isð, pððstð, nðetk—s nyt, arvasinhan minð, voi-voi! SAMUEL CRøELL: Laitetaan uusi huomenna. SOFIA: Se oli J—ranin tulon johdosta-- SAMUEL CRøELL: Ahaa, se on totta, tðnððn tulee J—ran--suo anteeksi Lisbeta. minð en muistanut, ðlð viitsi nyyhkytellð. SOFIA: Lapseni, isð on varmaan tuonut sinulle tuliaisia,--jotakin muuta kaunista. SAMUEL CRøELL: En ole mitððn tuonut, ei ole pððhðni pðlkðhtðnyt. (Itsekseen): Kuinka minð todellakin--! Enk— minð rakasta lastani?-- (Lisbetalle): Lisbeta, Lisbeta, anna anteeksi, kuuletko! (Jonkun ajan kuluttua): Hahaha. mitð joutavata! No nyt tulkaa kuuntelemaan mitð minulla on kertomista matkoiltani! (Lisbeta poistuu vasemman perðoven kautta). Olimme karhun pyynnillð, vaan emme mitððn saaneet. Korvessa nousi pyry, niin kauhea, niin armoton, etten semmoisessa ole ikinðni ollut. Kohta ensimðisenð pðivðnð me jouduimme siihen myllðkkððn. Ja tiedðppðs, se saavutti meidðt suurella aukeamalla, me eksyimme, emme nðhneet eteemme mitððn,--kun pððsimme metsðn rintaan, oli pimeð y—--ja siinð sitð oltiin. SOFIA: No oletpa nyt tðssð kuitenkin. SAMUEL CRøELL: Ehk'en olisi ellei olisi ollut Pekka mukanani--se mainio Pekkani--voi kuinka minð rakastan hðntð--me tulimme kuin veljiksi tðllð matkalla. SOFIA: Oho! Renkisi kanssa, Samuel! SAMUEL CRøELL: Minð jo luulin, ettð palellumme. Mutta Pekka kaivoi suojaiseen paikkaan kuopan lumeen, hakkasi havuja, peitti pohjan niillð, pani niitð kuopan ylðpuolellekin ja ajoi lunta pððlle. Sinne me k—mmimme kuin kaksi karhunpentua. £Tulehan tðnne syliini,£ sanoi hðn.-- Ja niin me makasimme koko y—n sylikkðin Pekan kanssa, eikð kylmð pððssyt kouristamaan. SOFIA: Tðtð juttua ðlð kerro kansliassa. SAMUEL CRøELL: Ja kun minð makasin siinð ja pitelin kðsillðni Pekan kaulasta, niin en minð ajatellut teitð eikð kotia, vaan minð olin niinkuin hðnen poikansa, joka oli turvautunut hðneen. Muistelin niitð menneitð aikoja, jolloin minð seurasin isððni pitkillð matkoilla salomaiden ja korpien halki--ja rakastin vastuksia ja vaaroja ja kðrsimyksiðkin, niin, ja sitten kaikkia semmoisia kuin Pekkakin, sydðnmaan lapsia. Kuinka paljon minua viisaampi, voimakkaampi, uskaliaampi, neuvokkaampi oli Pekka, jonka rinta rauhallisesti nousi ja laski minua vastaan: minð makasin hðnen vieressððn niinkuin lapsi, joka vielð tarvitsee suojelijaa. Tunsin itseni onnelliseksi ja iloiseksi, ja kun vihdoin nukuin, nðin unta ettð kaikki minun elðmðssðni oli muuttunut, ettð minð asuin maalla laajassa savupirtissð rohkeiden ja suurien talonpoikien kanssa, ja me valmistuimme hiihtomatkalle karhua kiertðmððn ja he hymyilivðt minulle ystðvðllisesti ja tutkivat silmistðni pelkðsink— minð. Voi niitð metsið ja huurteisia honkia, joihin me olisimme kohta uponneet--! Siellð hðn jo hilaa taljaa. PEKKA (vetðð taljan sisðlle, taputtaa Samuel Cr—ellið olalle): No lðmmin se on nyt--onneksi olkoon, hyvðn sait taljan Paavolan ðijðltð, oikeen hyvðn. (Menee.) VIIDES KOHTAUS. Samuel Cr—ell, Sofia. SOFIA: Hðn pani kðtensð sinun olallesi Samuel, se nyt meidðn tðytyy lopettaa. Kun kerran olet siinð asemassa, missð olet, ðlð unohda, ettð heitð tðytyy aina pitðð jonkun vðlimatkan pððssð. SAMUEL CRøELL: Ei kuitenkaan pyryssð lumien alla--. SOFIA: Ah, Samuel, jðtð nyt jo tuo! Kas onpa talja todellakin kaunis! SAMUEL CRøELL: Niin eik— olekin! Katso kuinka tuuhea ja pitkð karva,-- uh! Sanoppas, sanoppas minne me ripustamme sen. Missð ovat minun vasarani ja naulani. SOFIA: Samuel, emmek— jðtð sitð mieluummin alas jalkoja lðmmittðmððn? SAMUEL CRøELL: Ei, minð tahdon sen yl—s, kðpðlðt hajalleen joka suunnalle, noin: hðð! Niin se oli hðnellðkin, Paavolan ðijðllð. Pois nuo rimssut ja ramssut, ne ovat minua jo kauan harmittaneet. Minð tahdon nðhdð jotakin yhtð suurta, voimakasta, enkð vðlitð pikkukoristuksista, ei mitððn nauhasia! SOFIA: Paavolan ðijðllð? Sieltðk— tðmð talja on? SAMUEL CRøELL (puhuu seuraavat sanottavat ly—dessððn taljaa kiinni seinððn): Sieltð. SOFIA: Sinð sait sen hðneltð? SAMUEL CRøELL: Niin. niin. Hðn lahjoitti sen minulle. SOFIA: No mistð se semmoinen ystðvyys? SAMUEL CRøELL: Minð vapautin hðnen poikansa sotapalveluksesta. SOFIA: Sinð vapautit? SAMUEL CRøELL: Niin, viimeisestð sotavðen otosta jðtin hðnet pois. SOFIA: Mutta, Samuel, onko se luvallista? SAMUEL CRøELL: Ei tðmð talja ole mikððn palkinto minulle. Minð en voinut olla sitð vastaanottamatta, kun Paavolan ðijð vesissð silmin sen minulle antoi. Kuvaile, erota lapsestaan ikiajaksi! SOFIA: Mutta kaikkienhan tðytyy--! SAMUEL CRøELL: Niin se on, niin se on, mutta joskus tulee niin repivð sððli, niin armoton surku, ettei voi muuten menetellð, ei aina, mutta joskus, kun oikein sattuu. SOFIA: Oletko vapauttanut muulloinkin? SAMUEL CRøELL: Olen kyllð. Edellisessð otossa viisi poikaa pððstin-- lyhyellð kynðnvedolla. SOFIA: Mutta ajattele, ettð se olisi tullut ilmi. SAMUEL CRøELL: Oh, minð tiedðn monta pappiakin, jotka ovat merkinneet kirjoihin kuolleeksi ja siten vapauttaneet. Sofia, ajattele, oma lapsi, juuri parhaasen ikððn tullut, joka juuri on alkanut miettið ja elðð, jossa on talon koko toivo--semmoinen lðhetetððn vieraille maille, ajetaan surman suuhun, laumassa niinkuin karja. Tiedðtk—, Sofia, mitð se on heille, noille yksinðisille ujoille salomaan asukkaille! Epðtoivoissaan he jðttðvðt talonsa. Kokonaiset kylðkunnat pakenevat sotavðen kirjoittajan tieltð. SOFIA: Samuel, sinð sanot meidðn miehet pelkureiksi,--mutta Kustaa Aadolfin kenraalit ylistðvðt heidðn rohkeuttansa. Sinð unohdat, ettð he taistelevat Saksassa pyhðn asian edestð, protestanttisen uskon puolesta. SAMUEL CRøELL: Minð nyt niistð pyhistð uskoista viis! Ry—st—retkið ne ovat kaikki. Ja heitð ylistetððn vaan pahan omantunnon vuoksi. Kas niin, Sofia, nyt se on valmis, eik— ole mainio! Tule nyt istumaan tðnne sen alle. Nyt se on aivan kuin Paavolassa,--kunpa meillð vaan olisi oikein iso pirtti. Istu tðhðn. SOFIA: Minð tahtoisin puhua vielð ðskeisestð. Sinð rakastat noita Pekkojasi ja pirttejð ja hiihtoretkið, ja pilkkaat uskon pyhðð taistelua. Sinun pitðisi elðð enemmðn valtakunnan suurissa asioissa, Samuel. Etk— nðe, ettð kaikki, jotka ovat korkealla, my—skin korkeita asioita ajattelevat,--ja kaikilla on uskontuli. SAMUEL CRøELL: Minð en ole koskaan pyrkinyt korkealle. SOFIA: Samuel, mitð on mies, joka ei pyri korkealle! SAMUEL CRøELL: Minð tunnen monta miestð, jotka eivðt pyri korkealle. SOFIA: Sinulla ei ole mitððn makua sinnepðin. Samuel, sinð olet ja tahdot olla jokapðivðinen. Sinulla ei ole koskaan ollut semmoista uskoa eikð semmoisia ajatuksia,--(hillitt—mðsti:) jotka voisivat hankkia sinulle aateluuden! SAMUEL CRøELL: Ei ole. Voitko sinð antaa minulle semmoisia ajatuksia? SOFIA (p—ydðn luona): Kuka ties! SAMUEL CRøELL: Minð aateliseksi! Ha-ha-ha! He s—isivðt minut elðvðltð. Ei, Sofia: kyllð he ovat vihoissaan minulle muutenkin. Kun oikein tuumitaan, niin se taitaa olla meidðn kaikkien onneksi, ettei minulla ole uskoa eikð ajatuksia. SOFIA: Tððllð kðvi tðnððn pormestari. SAMUEL CRøELL: Oo! Sepð harvinainen vieras. SOFIA: Hðn tahtoi sinua tavata virka-asiassa, mutta kun sanoin, etten tiennyt milloin sinð palaat matkoiltasi, jðtti hðn tðnne paperin, joka on hðnelle takasin lðhetettðvð sittenkuin sinð olet kirjoittanut sen alle. SAMUEL CRøELL: Missð on paperi? SOFIA: Tðssð. SAMUEL CRøELL (avaa paperin): Oh! Mitð tðmð on! SOFIA: Niin, mitð se on? SAMUEL CRøELL: Minð haastetaan hovioikeuteen siitð, ettð olen ottanut vastaan lahjoja ja kavaltanut kruunulta sille kuuluvia sotilaita. Syyttðjðnð on T—rnskj—ld--Jaakko ystðvðni--ja ilmiantajina: kuule Sofia, kaikki ystðvðni: Plantin, Menscheffer ja pikku Hinriksson. Mutta eivðtk— he p—ll—pððt ymmðrrð, ettð semmoisesta seuraa minulle kuolemantuomio! SOFIA: Eivðtk—hðn ne juuri sitð ymmðrrðkin! SAMUEL CRøELL: Tðmð on jo liian vaarallista leikkið! SOFIA: Minð en luule, ettð se ollenkaan on leikkið. SAMUEL CRøELL: Mitð sanot, Sofia? Ei suinkaan Menscheffer, T—rnskj—ld tahdo, ettð minð menettðisin henkeni? SOFIA: Eivðt he sitð tahdo. SAMUEL CRøELL: Mutta, kuinka sitten--? He tietðvðt varmaan, ettð heidðn syyt—ksensð tuopi minulle kuolemantuomion? SOFIA: He tahtovat vaan, ettð sinð poistuisit ja jðttðisit heille sijaa. Kuinka sinð poistut, on heille yhdentekevð. SAMUEL CRøELL: Tietysti, tietysti he tahtovat vaan sitð. Oh, kuinka jo ehti sydðntðni kouristaa. SOFIA: Miksi olet iloinen? SAMUEL CRøELL: Siksi, ettei kukaan tahdo minua hengiltð. SOFIA: Mutta mitð sinð aijot nyt tehdð? SAMUEL CRøELL: Tiesinhðn minð, ettð he olivat napisseet minun ylennystðni vastaan, mutta ettð asia olisi ollut nðin totinen, en voinut aavistaa. Ettei tulla ensin puhumaan!--Mitðk— aijon tehdð? Sofia, minð jðtðn kaikki vapaaehtoisesti. Minð palajan takasin metsiini: minð en kuulu tðhðn maailmaan. SOFIA: álð ole akka. Mies ottaa oikeutensa. SAMUEL CRøELL: Ei. Tðssð ei ole kysymys mistððn oikeudesta. Jos he luulevat toimittavansa sotavðen kirjoituksia paremmin, niin ottakoot minun virkani. Minð en vðitð, ettð olisin siihen kaikista sopivin. Pðinvastoin minð vihaan koko virkaa. SOFIA: Sinð perððnnyt ilman taistelua. Peljðstyit. SAMUEL CRøELL (huutaa): Se on niinkuin sanoin. SOFIA (hðtððntyneenð): Ei-ei, se on mahdotonta, ettð niin olisi,-- jotakin tðssð tðytyy olla vððrin ajateltu. Sinð et saa heittðð suurta tulevaisuuttasi. Sinð pyrit korkealle ja sinð tulet korkealle, Samuel, Samuel. SAMUEL CRøELL: Kun ummistan silmðni, kulkee minun ohitseni synkðt kuvat. Siellð maan sydðmmessð, Sofia, jospa sinð tietðisit mitð siellð tapahtuu. Koko lððni on kuin tyhjðksi ry—stetty. Ry—vðritk—, luulet. Ei, vaan me virkamiehet. Erittðinkin minð, sotavðen ottaja. Mutta my—skin kaikki muut; voudit, papit, piispat, maaherrat ja itse kenraalikuvern——rikin. Ajattele tuota loppumatonta sotaa vieraalla maalla--asettaa joka vuosi tuhansia miehið kaatuneiden sijaan, maksaa mahdottomia sotaveroja. Ja kaikki, jotka herran ja virkamiehen nimeð kantavat, ne kiskovat, ettei vaan viimeinen mehu ennðttðisi muiden kðsiin. Vððryyksillð ei ole mitððn rajoja. Ja minð nðen edessðni silmið, ne ovat niinkuin sammuva hiillos, joka ei enðð voi liekehtið.-- Herrat tahtovat tuomita minua: Se on niinkuin tuomio minulle, etten ole ennen paennut heitð. Ja minð otan vastaan sen tuomion ja pakenen, ja pesen kðteni. SOFIA: Samuel, minð tunnen sinut, sinð teet sen, minkð kerran sanot. Mutta nyt sinð et saa. Sinð et ajattele minua etkð Lisbetaa. Sinulle voi olla mahdollista elðmð savupirtissð, meille ei.--Ajattele, ajattele Lisbetaa! SAMUEL CRøELL: Mikð hðnen on? SOFIA: Tðnðpðivðnð hðn odottaa sulhastansa. Elðmð aukenee hðnelle. Hðn ei mitððn aavista. Toivoo vaan, ettð J—ran saisi kerran vanhempainsa siunauksen. He tahtoisivat pojallensa aatelisneidin. SAMUEL CRøELL: Tytt— on vielð alaikðinen.--Taitaa olla todellakin rakastunut. SOFIA: Se sama Liisukkasi, jota sinð olet polvellasi hypittðnyt ja joka repi kðt—sillððn sinun partaasi! SAMUEL CRøELL: Jos vaikka tahtoisinkin, en voi: sinð tiedðt, ettð minua uhkaa kuolemantuomio. SOFIA: Sinð et tahdo. Samuel Cr—ell ei sðikðhtðisi kaikkien nurkkakirjurien salavehkeitð. SAMUEL CRøELL: Asiani on ilmiannettu. Minð olen tehnyt sen, mistð olen syytetty, ehkð enemmðnkin. Todistuksia ei puutu. SOFIA: Samuel, onhan Ruotsissa hallitus, mahtavampi kuin kukaan tððllð! SAMUEL CRøELL: Mitð tarkoitat? SOFIA: Niin, Samuel, onhan Ruotsissa mahtava hallitus. Katso yl—s, Samuel, ja katso sitten ylhððltð alas. Tððllð on vaan joukko paikallisia pikku mahteja, merkityksett—mið ja ððnett—mið, tuolla on kaikki mahti ja voima. SAMUEL CRøELL: Kuinka sinð osaat ottaa kaikki yhteen kouraan. £Paikallisia mahteja!£ Mutta mitð sinð tarkoitat? SOFIA: Kukista maan tasalle koko tðmð joukko vallattomia nylkyreitð! SAMUEL CRøELL: Minð? Mitð, minð? SOFIA: Niin, sinð! Eihðn sinultakaan puuttune todistuksia heitð vastaan. Nðytð Ruotsin hallitukselle, mitð tððllð tapahtuu. Ja he saavat palkkansa. SAMUEL CRøELL: Sinð tarkoitat, ettð kantelisin Ruotsiin heidðn vððristð yl—skannoistansa ja nylkemisestðnsð. Kaunis soppa siitð syntyisi: Jordan, Savonlinnan maaherra, ensimðisenð hirsipuuhun, sillð hðn on kruunun suurin varas, Metstake kðdett—mðksi, Rosenhane viralta, T—rnskj—ld kunniattomaksi, ja itse M—rner, kenraalikuvern——ri, pahasti kiinni ja suuri tahra maineelle ja hðnkin viralta. Samaa tietð menisi piispa ja hðnen koko hðntðnsð.--Ei, Sofia, minun tulisi heitð sððli, se tehtðvð sopisi itse paholaiselle. SOFIA: Mutta sinð hankkisit oikeutta kansalle, niille, joiden £silmðt ovat kuin sammuva hiillos£. SAMUEL CRøELL: Mitð sanoit?--Sanoitko: oikeutta? Onko sinun tarkoituksesi, ettð minð nousisin kansan puolesta? Sinð tarkoitat: ei mitððn kostoa, ei mitððn hengen asiaa kellekððn, vaan ainoastaan oikeutta sorretuille. Ettð Ruotsin hallitus tuomitkoon ja auttakoon? SOFIA: Niin. nyt sinð tiedðt itse paremmin kuin minð. SAMUEL CRøELL: Sofia, mistð sinulla on tðmð? SOFIA: Minun vaikutukseni Tukholmassa ei ole vielð loppunut. Koska hyvðnsð pððset vaikkapa itse Oxenstjernan puheille. Hðn on nyt Ruotsin mahtavin mies. SAMUEL CRøELL: Ja minð esittðisin asiat niinkuin ne ovat, liioittelematta, rauhallisesti,--juuri niinkuin ne ovat. SOFIA: Ja Oxenstjerna on antava sinulle valtakirjan. Eikð kukaan koske sinuun. SAMUEL CRøELL: Sinð annat minulle ajatuksen, joka sykðhyttðð kaikki veret minussa. Sinð annat minulle elðmðni. Yhdellð sanalla toit minut siihen, mitð olen hamunnut aina enkð l—ytðnyt. Sofia, jos uskallat vaan sinð! SOFIA: Sinun kanssasi, Samuel, uskallan vaikka mitð! Tuomitkoot he vaan sinut kuolemaan. Ennenkuin tuomio tðytetððn, sinð kutsutaan Ruotsiin. SAMUEL CRøELL: No aateloitse minut sitten! Eteenpðin tuntematonta tulevaisuutta kohden! Kaikki mitð olemme nðhneet edessðmme soluu nyt pois, ja me emme tiedð mitð meitð odottaa huomenna, mitð tunnin kuluttua. Ah, Sofia, tðmð on niinkuin aurinko nousisi ja minð lðhtisin hiihtðmððn tuntemattomalta vaaralta. Minð en nðe mitððn, en mitððn! Tðssð (nðyttðð, rintaansa) vaan on matkan mitta ja ainoa tieto! SOFIA (itseksensð): Nyt hðn on lentoon lðhtenyt. (áðneen): Samuel, viisaasti ja varovasti on alku tehtðvð. SAMUEL CRøELL: En tiedð, en tiedð mitððn, enkð nðe eteeni. Tiedðn ja nðen vaan yhden: oikeus! Siinð on minun viisauteni ja varovaisuuteni. SOFIA (itseksensð): Minð luulen, ettð pelkððn yhtð paljon kuin iloitsen. KUUDES KOHTAUS. Entiset, Lisbeta, sitten Ritari. LISBETA (juoksee sisððn): áiti, ðiti, J—ran on portailla,--ratsun selðssð. SAMUEL CRøELL: Tðllð hetkellð en voi hðntð tavata. (Menee.) LISBETA: áiti, mitð on isð puhunut? SOFIA: Lapseni, yksi asia lupaa minulle. Paljon voi kohta tapahtua, paljon odottamatonta, paljon semmoista, mikð uhkaisi pettðð kaikki toiveemme. Mutta kuinka nðyttðisikin synkðltð, ðlkðð kadottako malttianne, sinð ja J—ran. LISBETA: Sinuun panen kaiken toivoni, sinð tee kaikki, me emme voi mitððn ilman sinua. SOFIA: Kohta voi nðyttðð, niinkuin me olisimme hðvi—n partaalla ja ihmiset tulevat laulamaan meille hautausvirsið;-- LISBETA: áiti, mitð sinð sanot! SOFIA:--mutta ðlkðð hðtððntyk—. Minð luulen, ettð asiamme on nyt varmempi kuin koskaan. LISBETA: Niink—?! SOFIA: Minð olen herðttðnyt hðnessð sen suuren, joka on hðnet aateloitseva. Hetki vielð ja tuli on leimahtanut, eikð Suomessa kohta kerrota muusta kuin hðnestð, Samuel Cr—ellistð. LISBETA: Kuule! Siinð on J—ran! SOFIA: Oletko valaissut etehisen? LISBETA: Olen, olen. (Aukasee etehisen oven, jonka kautta nðkyy nðyttðm—lle nuori ritari. Riisuttuaan miekkansa ja pððhineensð tðmð pysðhtyy kuuntelemaan Sofian tervehdystð.) SOFIA (kynnyksellð): Terve tuloa, nuori herra, matalaan majaamme. Sinun kirjeesi olemme saaneet ja tiedðmme vanhempiesi vaatimuksen. Kun tulet jðlleen Tukholmaan ja tervehdit vanhempiasi, sano heille: Sofia Cr—ell ei itse suostu meidðn avioliittoomme, ennenkuin aateliskruunu kaunistaa hðnen tyttðrensð nimeð! (Ritari suutelee Sofian kðttð.) Esirippu. TOINEN NáYTøS. Aatelisten kokoussali Viipurissa. ENSIMáINEN KOHTAUS. ROSENHANE, METSTAKE, JORDAN, TøRNSKJøLD ja muita aatelisherroja; vouteja, vallesmanneja ja palvelijoita. ROSENHANE: Terve tuloa, korkea-arvoiset herrat. Terve tuloa, Jordan, pitkðltð matkaltasi. JORDAN: Neljð hevosta olen ajanut nððnnyksiin. Tðssð nyt olen pitojen koristuksena, ha-ha-ha! ROSENHANE: Terve tuloa Metstake, vanha sotaveikko. Paisut, paisut vaan yhð.--Terve tuloa kaikki yhteisesti ja jokainen erikseen! Olen pyytðnyt teidðt kokoon erihaaroilta tðnne Viipuriin. Se on kenraalikuvern——ri M—rnerin tahto. Hðn on matkoilla ympðri lððnejðnsð ja halusi poiketa tðnne meille viettððksensð jonkun hetken vanhojen sotatoverien seurassa. JORDAN: Hurraa M—rnerille! MUUT: Hurraa kenraalikuvern——rille. ROSENHANE: Panen toimeen sotavðenkatselmuksen hðnen kunniakseen, ja sitten pidot. Katsokaa ettð otatte vastaan iloisesti: ettei nðkyisi ainoatakaan hapanta naamaa! Ei juhlallisesti, ei aristellen, ei ððnett—minð. Hðn on niitð Saksan sotakarhuja, on tottunut meluun ja rakastaa pitoja. JORDAN: Sanalla sanoen, hðn on meidðn miehið. METSTAKE: Joskus, muistan, taistelun kuumimmassa tuoksinassa, hðn saattoi sanoa toisen korvaan: entðs se Weimarin olut, veikkonen! Ja kannusti hevosensa eteenpðin. ROSENHANE: Ja nyt kun hðn on meidðn erðmaihimme joutunut, on iloinen hetki hðnelle kahta arvokkaampi. Niinkuin meille jokaiselle! Kuka kðrsisi surullisia naamoja tai tyytymðtt—mið puheita. Valmistukaa, valmistukaa; ðlk——n olko yhtðkððn selvðð sielua! Parasta ettð huudatte kaikki yhteen suuhun kun hðn tulee, niinkuin vaan joku hyvð ystðvð saapuisi juomaseuraan. Hei, palvelijat, kantakaa esiin mitð hyvðð teillð on. (Palvelijat kantavat esiin ruokia ja juomia). Metstake, Kðkisalmen herra, olen kuullut, ettð sinð sy—t puoli hðrkðð yhdessð ateriassa. Sy—ppðs kokonainen tðllð kertaa. METSTAKE: Saa nðhdð kuinka hyvðð alustusta tarjoatte. ROSENHANE: Ha-ha-ha, vielðk— mahtuu alustuskin!--No —versti Jordan, Savonlinnan herra, olen kuullut sinun tyhjentðvðn kannun olutta yhdessð siemauksessa. Tyhjennðppðs kaksi tðllð kertaa. JORDAN: Ennestððn on jo paljon sisðllð. ROSENHANE: Niinpð nðkyy. Varo itseðs Jordan! Sinð olet suuri suustasi kun olet juovuksissa ja mahdoton hallita: joskus olet tehnyt asioita, joita ei selvðnð voi enðð parantaa. Ei liiaksi! Ei liiaksi, Jordan! Muista! JORDAN: Sinð et ole minun herrani. ROSENHANE: No-no, Jordan. En tarkoittanut pahaa. Urhoollisuutesi Lytsenillð kieltðð sinua solvaisemasta, vaikka joisit sekð jðrkesi ettð koko pððsi. JORDAN: Tuohon kðteen, sotaveikko. Silmðð rðpðyttðmðttð teen kunniaa vapaaherrallesi, eikð jalkani horjahda. ROSENHANE: No istukaa kaikki ja nauttikaa, mitð tarjona on. Hei T—rnskj—ld siellð! Miksi niin alla pðin? METSTAKE: Hðntð ei tunne entiseksi. Istuu kuin paleltunut nauriinvarsi. ROSENHANE: Sano, T—rnskj—ld, mikð painaa sinua? Kas tðssð, koetetaan, eik— Suomenkin olut saa suruja pakoon. Hei! TøRNSKJøLD: Malttakaa jo oluenne kanssa. Silloin kuin me tððllð huoletoinna mðssððmme, kðy paholainen irrallaan, ja minð hetkenð emme aavistakaan, voi olla keskellðmme. METSTAKE: Tuopa uhkaavalta kuulostaa. JORDAN: On ollut papin parissa. Mitð sinð paholaisista keskellð pðivðð! TøRNSKJøLD: Vapaana kulkee Samuel Cr—ell. (Kaikki hytkðhtðvðt.) Liian kevyesti katsotte asioita. Kun hðn Ruotsista sai armokirjan kuolemantuomiosta, te kaikki sanoitte itseksenne: no, jððk——n hirttðmðttð mies pahanen. Ja luulitte, ettð kaikki oli niinkin hyvð, Samuel Cr—ell muka syrjððn sysðttynð. Ja hiljaa olikin kaikki. Mutta se oli vaan valmistusaika. Pirullinen juoni on alkuunpantu meitð vastaan. Samuel Cr—ell esiintyy jonkinlaisella valtakirjalla varustettuna. Hðn antaa ilmi muka meidðn virheitðmme, matkustelee, kerðð todistuksia meitð vastaan syyttððkseen meitð hovioikeudessa. Varokoon jokainen itseðnsð. Ei ole hyvð mðssðtð ja iloita. METSTAKE: Kun et itse saata nauraa, ðlð pilaa toisten iloa! JORDAN: Hðð, sinð, myrkyn sekotit oluehen! TøRNSKJøLD: Sanoin vaan missð myrkky on. Olen saanut tietðð, ettð Cr—ell lðhestyy Viipuria, on aivan lðhellð. Voi olla tððllð milloin hyvðnsð. Hðn hakee herroja kuin korppi haaskaa. JORDAN: Itse Pehr Brahe on puolellamme. Tahdotko kuulla? (Vetðð kirjeen povestansa, lukee:) £Kunnon Jordan!£--Alku ei kuulu teihin, mutta mitð lopussa seisoo, sen saatte tietðð. Avatkaa siis korvalaukkunne! £Mitð siihen mieheen, Samuel Cr—elliin, tulee, joka syyttðð sinua ja monta muuta maan rehellisistð alamaisista, kaikenlaisista t—rkeistð rikoksista, niin kðsken minð sinua ottamaan hðneltð valtakirjan niinkuin kunniattomalta ja lðhettðmððn hðnet Turun linnaan, tai, jos se nðkyy sopimattomaksi, pistðmððn hðnet Savonlinnan muurin alle, minne ei pðivð paista eikð kuu kumota.£ Hðh? Mitð sanotte? TøRNSKJøLD: Ja sinð, mitð teit tuon kðskyn saatuasi. JORDAN: Minð tietysti--tsðp! Kiinni rautoihin! TøRNSKJøLD: Mutta Cr—ell kulkee vapaana. JORDAN: En voinut panna toimeen kðskyð. Hðn veti esiin armokirjan, jolla oli saanut takaisin kunniansakin ja nðytti valtakirjan. Sen alla oli nimi--Aksel Oxenstjerna, valtakansleri. KAIKKI, paitsi JORDAN ja TøRNSKJøLD: Mitð oli valtakirjassa? JORDAN: Hðn nimitetððn, paitsi Viipurin ja Savonlinnan, my—s Kðkisalmen ja Inkerinlððnin viskaaliksi, toimeenpannakseen tutkintoja kaikkien virkamiesten vððrinkðyt—ksistð, laittomista yl—skannoista siellð. METSTAKE: Tulee siis vuoro minullekin. JORDAN: Niin, veli Metstake, sinð olet Kðkisalmen maaherra, pidðppð nyt puoliasi! No, no, ei tarvitse mennð noin kalpeaksi. Enemmðn hðrðnpaistia, palveliat! TøRNSKJøLD: Heitð pilat, Jordan. Sinð olet my—s syytettyjen joukossa. JORDAN: Olen ollut. Kehenkð se kuuluu? Kreivi Brahe itse julisti kaikki todistukset minua vastaan mitðtt—miksi pikkuasioiksi, ja minð vapautettiin. TøRNSKJøLD: Se oli silloin. Nyt on jotakin suurempaa.--Tietysti, syyt—s on nytkin perðt—n. Sinð muka olisit vastaanottanut verovoudeilta lahjoja ja jðttðnyt heidðn tilinsð tarkastamatta! METSTAKE: Enemmðn olutta, palveliat! øversti on selvinnyt! (JORDAN tarttuu miekkansa kahvaan.) ROSENHANE: Rauhoittukaa, korkeat herrat. Kiivautenne on ymmðrrettðvð, mutta miksi kðytte toisianne vastaan, kun on teillð yhteinen vihollinen? Sanon vielðkin: rauhoittukaa! Ei ole eikð voi olla mitððn vaaraa Samuel Cr—ellistð. Kaikki ovat hðntð vastaan. Itse M—rnerkððn ei voi hðntð kðrsið. Ja jos Oxenstjerna nðyttðð suosivan, niin vaan siksi, ettð on kaukana eikð tunne tuota alhaista miestð. TøRNSKJøLD: Ette tiedð missð on pahan alku. Se on Sofia Cr—ell. Hðn on sukua Oxenstjernalle, ja J—ran Bjelke, tuo maitonaama, on Cr—ellin tuleva vðvy. Siitð johtuu suosio. ROSENHANE: Mitð tahtoo Sofia Cr—ell? TøRNSKJøLD: Kostaa meille. Hðn olisi tahtonut Samuelinsa aateloida, mutta me hðnet syrjðytimme. (Kaikki nauravat.) Naurakaa, kuka voi! Minð sanon teille: se vaimo on rohkeampi kuin yksikððn teistð, ja viisaampi kuin kððrme. Tarkoitus on hðnellð tðmð: Samuel tekee kruunulle suuren palveluksen, kun palauttaa takaisin, mitð me muka olemme talonpojilta liikaa ottaneet. Ja palkinnoksi tðytyy kruunun nyt hðnet aateloida. Sofia Cr—ell on parhaallansa Tukholmassa uusia verkkoja meitð vastaan kutomassa. ROSENHANE: Kaikki nððt sinð mustana. Tiedðttek— mitð Aksel Oxenstjerna sanoi meille kenraaleille, kun me palasimme Saksasta Tukholmaan ja esitettiin holhojahallitukselle?--£Tervetuloa veikot kotimaahan£, hðn sanoi. £Sillaikaa kuin te Saksaa myllersitte, valmistin minð tððllð kotona teille rauhaisia leposijoja. Olen kirjoituttanut uuden hallitusmuodon. Koko maa on jaettu teidðn hallittavaksenne. Kaikki on jðrjestetty. Te olitte Saksassa —verstejð, majoreja ja kenraaleja. Nyt te tulette olemaan tððllð kamreereja, hovineuvoksia ja kuvern——rejð. Levðtkðð nyt sodan vaivoista, levðtkðð rauhan aikana. Ruotsin hallitus on pitðvð huolta siitð, ettð palkkanne rauhan toimissa on oleva vðhentymðttð sama kuin ennen sotapalveluksessakin.£--Nðin hðn sanoi. Nytk— jo Ruotsin hallitus kadehtisi palkkojamme. Nytk— jo unohtaisi vanhat sotaurhonsa, jotka puhtaan uskon puolesta taistelivat vieraalla maalla, unohtaisi jonkun jyvðkapan tðhden, joka on moukilta liikaa otettu. Hei veljet, heittðkððmme turhat huolet ja pelot. JORDAN: Niin juuri, hurraa! ROSENHANE: Hurraa Ruotsin hallitukselle! KAIKKI: Hurraa! TøRNSKJøLD: Liian aikasin nostitte riemuhuutonne. JORDAN: Cr—ell yl—salasin ja jaloista hirsipuuhun! METSTAKE: Ei, vaan yhdestð jalasta, toinen poikki! 1:NEN AATELISMIES: Olisipa hðn tððllð, niin tietðisin mitð tekisin. METSTAKE: Mitð tekisit sinð karhun voimainen? JORDAN: Tðmðn kannun ja sen sisðllyksen annan palkinnoksi sille, joka parhaan rangaistuksen keksii. 1:NEN AATELISMIES: Heittðisin hðnet ilmaan ja miekalla ottaisin vastaan. METSTAKE: Sinð T—rnskj—ld, Cr—ellin vihaaja, varmaan parhaan vastaanoton tietðisit. TøRNSKJøLD: Piloihinne en jaksa sekaantua. 2:NEN AATELISMIES: Minð valjastaisin pððn puolelle yhden hevosen ja jalkojen puolelle toisen ja ajaisin hðnet kahtia. 3:S AATELISMIES: Minð sitoisin kymmenen talonpoikaa hðnen kðsiinsð ja jalkoihin ja nostaisin hðnet riippumaan leuastaan koukkuun. 4:s AATELISMIES: Koukku sieramiin! JORDAN: Hððh! Palkinto sinulle. Se oli hyvð. Koukku sieramiin. Uuh! TøRNSKJøLD: Katsos paholaista! (Kaikki sðpsðhtðvðt.) TOINEN KOHTAUS. Entiset. Samuel Cr—ell. SAMUEL CRøELL: Sain kuulla ettð herrat ovat koossa. Minulla on asiata jokaiselle teistð. En voi olla tilaisuutta kðyttðmðttð. TøRNSKJøLD: Nyt vastaanottakaa,--ha-ha--kukin tavallanne! ROSENHANE: Tulet kutsumatta. Mikð on asiasi? SAMUEL CRøELL: Saanko todellakin heti sanan vuoron? METSTAKE: Milloin hyvðnsð voi kenraalikuvern——ri olla tððllð,--tuo mies hðiritsee vastaanottoa. JORDAN: Vereni kuohuu ilmankin. Syyttðkðð itseðnne, jos annatte tuon miehen jððdð. SAMUEL CRøELL: Jos M—rner tulee tðnne, sitð parempi. JORDAN: Ulos koira! METSTAKE: Ulos kuokkavieras! SAMUEL CRøELL: Ketð tottelen? ROSENHANE: Isðntðvalta tðssð on minulla. Samuel Cr—ell! Sinð olet ollut ennenaikaan minun palveluksessani. Jo silloin nðin sinun kykysi, ja tahdoin auttaa sinua eteenpðin. Nytkin vielð olen valmis parastani koettamaan. Heitð huono virkas, se sopii paremmin pimeðlle salanuuskijalle, kuin sinulle, jolla on korkea otsa. Tule ystðvðksemme! Kaikki olkoon unohdettu. Tðhðn istahdu joukkoomme. Jos et aatelinen vielð olekaan etkð sodassa ollut, sinun kykysi rauhan toimissa on sinut aateloitseva. Minð itse autan sinua ja puhun puolestasi. SAMUEL CRøELL: Puheesi kuulostaa ystðvðlliseltð. Suo anteeksi kuitenkin, etten tule liikutetuksi; minð olen liikutuksen jo kauan sitten karkoittanut virasta.--Tiedð my—skin, etten pyri aateluuteen. Tahdon vaan oikeutta, tahdon olla sokea kaikelle muulle. Ei ole minun syyni, ettð oikeutta ajaessani te jððtte py—rien alle. JORDAN: Jos sinð tahdot oikeutta ja kðrðjið, niin mene, hae esiin varkaita ja syytð niitð! Miksi olet meidðn kimpussamme niinkuin verikoira. SAMUEL CRøELL: Suurimmat kivet enin vaunujani hðiritsevðt. METSTAKE: Katsos p—yhkeðtð--! Minkð lain alle haastat esimiehesi ja pððllikk—si? SAMUEL CRøELL: Sen, joka kieltðð ry—stðmðstð ja varastamasta. ROSENHANE: Mies, mitð uskallat sanoa! SAMUEL CRøELL: Sen, minkð uskallan my—s tehdð. ROSENHANE: Etk— ymmðrrð, ettð se laki on kirjoitettu niille, jotka salaisesti tunkeutuvat aittaan, tai sille, joka pimeðssð ry—stðð matkamieheltð hðnen rahansa. SAMUEL CRøELL: Mutta minð panen lain alle ne, jotka keskellð pðivðð mittaavat itsellensð toisen aitasta ja julkisesti ry—stðvðt vieraita rahoja. En nðe teistð ketððn, jonka nimi ei olisi tðssð salkussani. JORDAN: Sinð sanot meitð varkaiksi. Kunniani kautta! Hðvðistys ei ole ennen koskaan jððnyt kostamatta, Miekkas maalle! Mitellððn. Vai varkaita ja ry—vðrið! No, miekkas? SAMUEL CRøELL: Laki ratkaiskoon. JORDAN: En ole minð mikððn kðrðjðmoukka, Tðssð on minun lakini. Tahdotkos maistaa! SAMUEL CRøELL: Humalainen sanoi ððneen mitð teillð on ajatuksissa. Vðkivalta on teidðn lakinne. JORDAN: Miekkas!--Taikka, eik— sinulla miekkaa olekaan. SAMUEL CRøELL: Ei ole. JORDAN: Antakaa hðnelle miekka, taikka naulaan hðnet tuohon seinððn. Konna sinð, kavaltaja, palkattu salavakooja! Miekka antakaa hðnelle! PALVELIJA: Kenraalikuvern——ri seurueensa kanssa ratsastaa suurella tiellð. ROSENHANE: Kunniavahti riviin kadulle! Sivus-upseerit vastaan! Jymisevðt komennushuudot, muistakaa!--No. korkeat herrat, niinkuin ei olisi mitððn tapahtunut: ilosesti vastaan, kaikki rintamaan ja paikoillenne. (Samuel Cr—ellille): Sali jððk——n tyhjðksi. (Kaikki menevðt. Samuel Cr—ell jðð.) KOLMAS KOHTAUS. Sofia. Samuel Cr—ell. Kohtauksen kestðessð kuuluu rummun pðristyksið, soittoa ja hurraahuutoja. SOFIA (perðllð) Samuel! SAMUEL CRøELL: Sofia, sinð? SOFIA: Nyt juuri laivalla Tukholmasta J—ranin seurassa. Kaikki on siellð muuttunut: Kristiina itse on valtaistuimella. SAMUEL CRøELL: Kuinka tðnne l—ysit? Tðmð on vaarallinen paikka meille. ásken juuri olivat pððlle tulemassa miekkoinensa. SOFIA: Tulin sinua varoittamaan; Itse M—rner on tulossa. Joudu pois tððltð. SAMUEL CRøELL: Sen tiedðn, ja hðntð juuri odotankin. Sanoivat ðsken, ettð hðn jo olisi nðkyvissð. SOFIA: Varovasti, varovasti, Samuel! Et aavista mimmoiset monimutkaiset suhteiden langat nykyjððn on Tukholman hovissa. Aateliston valta yhð kasvaa. SAMUEL CRøELL: Mutta laki varkaita ja ry—vðreitð vastaan on yhð muuttumaton, tiemmð. SOFIA: Sanon vaan: ole varovainen. Erittðinkin anna M—rnerin olla rauhassa. Hðn on hovin suosiossa. Samoin Metstake, sota-ansioittensa vuoksi. SAMUEL CRøELL: Mutta hðn on syyllisistð syyllisin. Hðn ja M—rner. SOFIA: Juuri niitð kahta et saa kajota. Oh, Samuel, minð tiedðn niin varmaan--niin varmaan, ettð niin on. Sinð et ymmðrrð niitð asioita. Tukholmassa puhuvat Metstakesta paljon ja hðnen sukkeluutensa ovat vielð pðivðjðrjestyksessð. Mutta joskin hðntð, niin ei ainakaan M—rnerið, hovin nimenomaista suosikkia. Nyt erittðinkin, kun Kristiina on valtaistuimella. Hðn on Suomeen lðhetetty vaan parantamaan rappiolle joutuneita raha-asioitansa. Muuten eivðt olisi hðnestð tahtoneet luopua. Hðn oli siellð kaiken seuran henki ja ilo. Ah, Samuel, niitð on niin paljon, paljon asianhaaroja ja suhteita, joista et mitððn tiedð. SAMUEL CRøELL: Sanoitko ettð parantamaan raha-asioitansa? SOFIA: Niin. Luuletko, ettð hðntð muuten olisi tðmm—iseen erðmaahan lðhetetty. SAMUEL CRøELL: Mutta kuinka erðmaassa voi raha-asiansa parantaa? SOFIA: Ah, Samuel, he katsovat Tukholmassakin nðitð asioita sormien lðpitse. Yleisesti kyllð kielletððn, mutta yksityisesti my—nnetððn suosikeille vaikka mitð. SAMUEL CRøELL: Se ei ole mahdollista. Ruotsinko jalo hallitus--? SOFIA: Mutta ymmðrrðthðn,--jollakinhan tðytyy palkita kotiin palanneet sotaherrat ja ylimykset. SAMUEL CRøELL: Ja miksi olisin minð sitten virkaani nimitetty? SOFIA: Ei olekaan aikomus, ettð sinð ottaisit asian noin kuumasti. Voithan syyttðð noita vðhempið, vouteja ja vaikka lainlukijoita. Mutta T—rnskj—ldið ennen muita. Hðn on kaiken alku. Miksi sinð tahdot saada ansaan juuri kaikkein ylimpið. Tukholmassa ei sitð odoteta, ja sinð voit tulla hallitukselle epðmukavaksi. SAMUEL CRøELL: álð ota minulta uskoani, Sofia. Oikeushan juuri siinð onkin, ettei tee erotusta ylhðisen ja alhaisen vðlillð, vaan molemmat mitataan samalla mitalla. SOFIA: Sinð teet itsesi ylemmðksi kaikkia. SAMUEL CRøELL: Ainoastaan ylemmðksi varkaita ja ry—vðrið. SOFIA: Hm. Missð on raja niille! SAMUEL CRøELL: Jossakinhan tðytyy olla korkeimman oikeuden paikan. Laki on annettu: tðytyyhðn olla siellð hallituksessa joku korkein, joka sydðmmensð pohjasta tahtoo, ettð tðmð laki tðyttyisi. Se tðytyy olla siellð jossain, vaikket sinð nðe. No, jollei Kristiina,--hðn on heikko nainen,--niin joku, joka hðnen jðlkeensð tulee, tai joka on hðnen vieressðnsð. Sen korkeimman, oikeamielisen hallituksen palvelija olen minð ja siltð olen minð saanut valtakirjan. SOFIA: Suuri lapsi! SAMUEL CRøELL: Niinpð niin, se on minun uskoni, ettð oikeuden tðytyy maassa tapahtua! SOFIA: Ah Samuel, Samuel, me sorrumme. Sinð et tiedð kuinka mahtava on heidðn valtansa ja kuinka vðhðpðt—iset me olemme heidðn rinnallaan. Tuo kaikki vy—ryy meidðn pððllemme vastustamattomalla voimalla.--M—rnerið syyttðmððn! SAMUEL CRøELL: Jollen uskoisi oikeuteen, niin olisin minð pieni ja vðhðpðt—inen heidðn rinnallansa, mutta nyt ei ole voimassa minun vertaistani. Minð tunnen, ettð he ovat kaikki minun kðsissðni. SOFIA: Niin sinð kukistat heidðt asemiltaan, sinð mullistat kaikki, mutta sitten, sitten kuin se on tehty ei sinulla ole voimaa vaatimaan itsellesi, mitð sinulle tulee. SAMUEL CRøELL: Vaatia itselleni ei ole minun asiani. Kuitenkin uskon, ettð oikeus tapahtuu minullekin: ja jos vaan hðnen majesteettinsa asiaa oikeen ajan, ei hðn ole kieltðvð minulta aateliutta. SOFIA: Mutta Lisbeta! Panethan alttiiksi---- SAMUEL CRøELL: álð, ðlð, Sofia! SOFIA: Ah, Samuel!--Mikð melu tðmð on? SAMUEL CRøELL: M—rner seurueinensa. SOFIA: Anna anteeksi, ettð olen sinua kiusannut. Ota koko voimasi takasin, voimasi ja rohkeutesi. álð pelkðð, kaikki paperisi ovat jðrjestyksessð. Kuitenkin, ethðn minulle suutu: ole varovainen, ðlð M—rnerið! SAMUEL CRøELL: Nyt en kuule enðð mitððn. (Sofia vetðytyy perðlle). NELJáS KOHTAUS. Kaikki entiset. M—rner seurueensa kanssa. MøRNER (tulee melulla, seisahtuu Samuel Cr—ellin nðhtyððn): Mikð mies se on tuo musta haamu? Luulen tuntevani. ROSENHANE: Samuel Cr—ell, kuninkaallinen viskaali,--teidðn ylhðisyytenne! Kðskin hðnet ðsken pois, hðn ei ole totellut. MøRNER: Samuel Cr—ell? Olen kuullut, olen kuullut. Vai tuo se nyt on. Missð toimissa hðn tððllð kuljeksii? ROSENHANE: Hðn kokoo syyt—ksið teidðn ylhðisyytenne virkamiehið vastaan. MøRNER: Olen kuullut, olen kuullut. (Samuel Cr—ellin puoleen:) Sinusta, Samuel Cr—ell, on tullut korviini paljon valituksia. Liikut tððllð vapaasti ja mahtavasti niinkuin mikðkin seudun hallitsija, yllytðt rahvasta, loukkaat maan korkeata aatelistoa. SAMUEL CRøELL: Teidðn ylhðisyytenne, minð ajan tððllð lain ja oikeuden asiata. Olen yksinkertainen virkamies ja tilin toimistani annan kamarikolleegiolle Ruotsiin. MøRNER: Olen sinun kenraalikuvernoorisi. Ohitseni ja tietðmðttðni et saa mitððn toimia. SAMUEL CRøELL: Teidðn ylhðisyytenne, en parempaa pyydðkððn. Ilmoitan siis paikalla, ettð salkussani kannan tðllð kertaa kaksikymmentð kaksi eri syytekirjaa, nðistð tðrkeimmðt maaherroja Johan Rosenhanea, Reinhold Metstakea, Mikael Jordania ja pormestari T—rnskj—ldið vastaan. He kaikki ovat tððllð. Jos suvaitsette, luen kohta syytekirjat julki. Se voi kestðð vaan jonkun minuutin. MøRNER: Minð odotan. (Viittaa rauhoittavasti muille). SAMUEL CRøELL: Kðkisalmen lððnissð, joka on maaherra Reinhold Metstakelle uskottu, on lopussa kaikki kunnia ja oikeus. Kaikki rehellisyys on kuin hautakirstuun ly—ty. Lainlukijat ja lautamiehet ottavat rahaa ensin kantajalta, sitten my—skin vastaajalta. Voudit, vallesmannit ja tuomarit, kaikki ovat punoutuneet niinkuin herneenvarret toisiinsa kiskoakseen yhdessð mitð k—yhtyneellð kansalla vielð olisi jðljellð. Jos joku valittaa, sysðtððn hðn takasin ly—nneillð tai pannaan rautoihin. Nðmðt kaikki ovat yleisið syyt—ksið. Mutta minulla on erityisiðkin. Henrik von Blankenhagen--nðin hðnet ðsken tððllð--hðn on myynyt 300 tynnyrið jyvið, jotka mððrðttiin Kðkisalmen kaupunginkirkon korjaamiseen,--rahat omaan taskuunsa. Thomasson, tullininspehtori, on yksin Viipurin tullirahoista pidðttðnyt vððryydellð 8000 rikstalaria. Hðn elððkin niin ylellisesti, ettei ruhtinaat vedð hðnelle vertoja. Eik— hðnkin ollut tððllð? Mitð maaherra Metstakeen itseensð tulee, rajoitun tðllð kertaa vaan pienempiin syyt—ksiin. Hðn ottaa jokaiselta tuomarilta suuria rahoja muka kðrðjðverona. Se vero on tuntematon Ruotsin hallitukselle. Jokaiselta irtolaiselta hðn ottaa rikstalarin. Sakkorahat pistðð hðn ja lainlukija omiin taskuihinsa--kruunu ei niistð saa vihiðkððn. METSTAKE: Teidðn ylhðisyytenne--! MøRNER: (viittaa Metstaken vaikenemaan): Rauhoittukaa, hyvðt herrat. SAMUEL CRøELL: Jordan--hðn on tððllð,--Rosenhane--niinikððn-- T—rnskj—ld, tððllð--kuulkaa! MøRNER: Vaiti hðpeemðt—n, jo riittðð! SAMUEL CRøELL: Yksi syytekirja kuitenkin on vielð muita tðrkeðmpi, ja siitð ette tahtone jððdð tietðmðtt—mðksi. Se koskee teitð itseðnne. (Yleinen hðmmðstys. Samuel Cr—ell hakee paperia salkustansa). MøRNER: Minð odotan. SAMUEL CRøELL: Teidðn suuret pitonne, juomingit ja ateriat,--missð ikðnð liikuttekin,--maksavat liian paljon rahoja. Tuhlaavaisuutenne on tullut sananparreksi. Jokainen lapsi tietðð tðmðn asian. No, tietðk——n sen my—skin Turun hovioikeus. Olen koonnut todistettavia esimerkkið. Onko se nyt laitaa, teidðn ylhðisyytenne, ettð yhtenð ainoana y—nð pelkkððn juomatavaraan ja ruokaan menee 1,293 taleria. K—yhðssð maassa! ROSENHANE: Puhuttelee niinkuin vertaistansa! MøRNER (nauraa): Sek— sinun syyt—ksesi? Sehðn on raportti ky—kistðni ja syyt—s olisi ollut kokkimestariani vastaan tehtðvð. Hðn hankkii ruuat niinkuin juomatkin. SAMUEL CRøELL: Jostakinhan rahat tðhðn ylellisyyteen tðytyy ottaa. Tileistð olen turhaan niiden lðhdettð hakenut. Tileissð ei ole tðtð postia. Ja kuitenkin minulla on tðssð todistukset siihen, ettð nðmðt rahat ovat talonpojilta omavaltaisesti yl—skannetut, 1,293 talaria 24 ðyrið. Se on syyt—kseni. MøRNER (raivostuneena): Valtakirjas! SAMUEL CRøELL (antaa valtakirjansa M—rnerille): Olette sitðpaitsi vuosikausittain kantaneet veroja, joista Ruotsin hallitus ei tiedð mitððn. Olette jakaneet ne maaherra Metstaken kanssa omaksi hyvðksenne, ja lahjonut yl—skantomiehet. Tðmð kaikki on todistettavissa. MøRNER (Luettuaan valtakirjan.): Tðmðn kirjan alla on nimi Axel Oxenstjerna, valtakansleri.--Te elðtte tððllð Suomessa kuin sðkissð. Ettek— siis tiedð, ettð holhojahallitus on hajonnut? Ettek— tiedð, ettð Ruotsin valtaistuimella jo on hðnen majesteettinsa Kristiina kuningatar? (Heittðð valtakirjan Samuel Cr—ellin jalkoihin.) Sinun valtakirjasi on vanhentunut! Ehkð tahdot kðyttðð tilaisuutta hyvðksesi ja pyytðð minua toimittamaan sinulle uuden? (ððnett—myyden perðstð, kððntyen muiden puoleen): Mitð minð nðen! (polkee jalkaansa maahan). Nðink— Suomen aatelismiehet kðsittðvðt velvollisuutensa, kun kuulevat kenraalikuvern——rið solvaistavan! ROSENHANE: Teidðn ylhðisyytenne, anteeksi! Hðmmðstys tuon lurjuksen rohkeudesta on saanut meidðt sanattomiksi. (Viittaa vallesmannille): Rautoihin! (Samuel Cr—ell pannaan rautoihin. M—rner alkaa rauhallisesti ja ylenkatseellisesti nauraa, vðhitellen my—s kaikki muut.) SOFIA (Esiintyy perðltð.): Seis! Kuka vangitsee kuninkaallisen valtuutetun? MøRNER: Mitð tahtoo tuo rouva? TøRNSKJøLD: Teidðn ylhðisyytenne, se on Samuel Cr—ellin vaimo, syntyisin Gyllenstjerna. MøRNER: Totta totisesti! Sofia Gyllenstjerna. SOFIA: Tunsit. Se on onneksesi. Pððstð siis kahleista Samuel Cr—ell. MøRNER: Hðn on loukannut paitsi minua my—s maan korkeimpia aatelisherroja. SOFIA: Valittakaa majesteetille, ratkaiskaa riitanne kuinka parhaaksi nðette. Mutta nyt vapauta. Saat katua, ellet sitð tee. USEAT ááNET: Vankeuteen! Muurin alle hðnet! Missð ei pðivð paista eikð kuu kumota. JORDAN (miekka kðdessð): Kðskekðð, teidðn ylhðisyytenne, minð teen oikeudenkðynnin lyhkðiseksi. MøRNER: Linnan kellariholviin viekðð! SOFIA: Seis, sanon. Te uskallatte hðnen majesteettinsa Kristiinan valtuutettua! JORDAN: Me uskallamme mitð uskallamme. SOFIA (Antaa M—rnerille paperikððr—n.): Tðssð, M—rner. MøRNER: Valtakirja Kristiinalta itseltððn!--Seiskaa! Takaisin! (Samuel Cr—ell tuodaan takasin.) Emme hðntð vielð vangitse. Irti raudat. (Vapautetaan raudoista.) JORDAN: Kirottu rouva! MøRNER: Tðssð on valtakirja kuningattarelta itseltððn. Kuinka se on jo tðnne voitu saada. SOFIA: Se on kuningattaren kansliasta suoraan annettu--minun kauttani! MøRNER: Sofia, nðyttðð niinkuin sinð itse olisit tðmðn meitð vastaan nostetun vainon takana, Sano suoraan, mitð sinð tðllð tahdot? SOFIA: Sen saanette pian nðhdð. Me tahdomme oikeutta. MøRNER: Oikeutta? Mitð vððryyttð on teille tehty? Ja jos on, eik— voi sitð sovittaa ilman tðmm—isið rettel—itð. Tulkaa jðrkiinne, hyvðt ihmiset, sanokaa suoraan mitð haluatte: sinð Sofia, miksi matkustelet Tukholmassa, ja sinð Cr—ell, miksi tððllð panet toimeen pahennusta. SOFIA (Itsekseen.): Miksi tunnen epðvarmuutta. MøRNER: Jos sinulla on jotain toivomusta, sano; ehkð voisin auttaa minðkin. SOFIA (Samoin.): Ah, kuinka tðmð on tuskallista. (Samuel Cr—ellille): Samuel, mitð on minun vastaaminen. Hðn voisi yhdellð sanalla luoda onnemme. MøRNER: Minð odotan, vastatkaa! SAMUEL CRøELL: Teidðn ylhðisyytenne, sovinto vðlillðmme voi tulla toimeen vaan yhdellð tapaa. Lakatkaa tðtð kansaa ry—stðmðstð. Peruuttakaa kaikki omavaltaiset verot, erottakaa virasta kruunun hirttðmðttð olevat varkaat ja toimittakaa takasin ainakin osa niistð varoista, joita itse olette kruunulta pidðttðneet. MøRNER: Houkka! Minð tarjosin sinulle armoa ja sinð latelet minulle sovinnon ehtoja. Luuletko sinð--! (Itsekseen): Maltahan, koira, vielð sinut kahlitsen! (áðneen): Eteenpðin lðhden matkalle. Tðmð paikka minua inhoittaa. Hurraa hðnen majesteetillensa! (Heittðð valtakirjan Samuel Cr—ellille.) MUUT: Hurraa Kristiina kuningattarelle! (Lðhtevðt kiihoittuneina.) VIIDES KOHTAUS. Sofia ja Samuel Cr—ell. SAMUEL CRøELL: Nyt Kðkisalmeen! (Katsoo ikkunasta poislðhtevið). SOFIA: Katso etees, Samuel, siksi sinulla on jðrki. SAMUEL CRøELL: Tahdon pitðð silmðni kiinni, ettð nðkisin oikeuden. SOFIA: Samuel, jos en olisi oikealla ajalla tullut, sinð olisit linnan kellariholvissa. Eik— se ollut kaikkivaltiaan oma viittaus sinulle, ettð olisit varovainen ja katsoisit eteesi? SAMUEL CRøELL (repðisten itsensð mittel—stð): Oh Sofia, sattumuksista ei riipu oikeuden asia. Jollet sinð,--jotain muuta olisi tapahtunut. (Kððntyy jðlleen katsomaan). SOFIA: Erilainen on meidðn molempien usko. Itse olen sinut lentoon laskenut. Kunpa nyt voisin sinun lentosi hillitð! SAMUEL CRøELL: Oo! Niin totta kuin elðn, olen minð murtava tðmðn lððnin varasjoukon! KOLMAS NáYTøS. Markkinapaikka Kðkisalmen lððnissð. Talvi. Hðmðrð. ENSIMáINEN KOHTAUS. Markkinat. Markkinavðkeð. Pekka. 1:NEN MARKKINAMIES: Kuka tuolta tulee. Hðmðrðltð ei erota. 2:NEN MARKKINAMIES: Kuka kumma-- 3:S MARKKINAMIES: Pekka se on, viskaalin renki. 1:NEN MARKKINAMIES: Totisesti onkin. 2:NEN MARKKINAMIES: Nyt tulee pian itse viskaalikin. 3:S MARKKINAMIES: Saamme kuulla Pekalta. Hyvð olis kun tulis viskaali. Kuuluu pahoja sanomia; sotamiehið ovat taas ruvenneet ottamaan. Ajavat vðkeð kokoon joka taholta yhtaikaa, ettei enðð tahdo pððstð pakosalle. 1:NEN MARKKINAMIES: Tuoss' on jo Pekka. USEAT MARKKINAMIEHET: Terve mieheen Pekka! Mitð kuulumisia.-- PEKKA: Terve miehet! En ole pelkkð Pekka. Olen sihteeriksi korotettu. Rðisðlðsta tultuamme viskaali itse korotti. (Miehet nauravat). 1:NEN MARKKINAMIES: No, no, terve sihteeri! PEKKA: Viskaali saapuu tðnne kohta. Pitkiltð matkoilta tulemme, suurien salojen kautta. No tuokaas esiin evðitðnne, nðlkð on ja jano. (Istuu kivelle, vasemmalla). 4:S MARKKINAMIES: Kas tðssð kalakukko, leikkaapa siekale. 5:S MARKKINAMIES: Minulta saat talkkunapiiraisia. 6:S MARKKINAMIES: Otapas otrarieskaa, pannukakkua. 7:S MARKKINAMIES: Maistapa oluttani pððlle. PEKKA: No, no, en kaikkea hyvðð saa yhtaikaa suuhuni, pankaa tuohon ympðrille. Kuinka markkinat kðy? (Rupeaa sy—mððn.) 1:NEN MARKKINAMIES: Kaikki hyvin tðhðn asti. Viipurin puolelaisia odotamme turkiksia ostamaan. 2:NEN MARKKINAMIES: Ei yhtððn herraa ole tðhðn asti nðkynyt. 3:S MARKKINAMIES: Ja kauppavðkeð hiipii nðkyviin joka suunnalta. 2:NEN MARKKINAMIES: Vakoojat panimme tuonne vaaralle. Pelkðsimme sotavðen kirjoitusta. Jos nðkevðt herroja, kohta meille ilmoittavat, ja me hajoamme. PEKKA: Kohta loppuu herrain valta! 1:NEN MARKKINAMIES: On kestðnyt miehen iðn, loppuneeko pðivðssð. PEKKA: Suuria uutisia tuon mukanani. USEAT MARKKINAMIEHET: Mitð sanoo hðn? Kuulkaa, kuulkaa! Onko viskaalimme taas jotain kepposia niille tehnyt? Kerro meille uutisesi! PEKKA: Viskaalimme on aina liikkeellð. Ja suuri on aina hðnen apajansa saalis. MARKKINAMIEHET (nauravat): No niin on; niin on! PEKKA: Nððtsen kun lasken sormillani, yks: erotimme pormestari Kr——nin virasta, kaks: toimitimme Plankenhaakenin vankeuteen, kolme: tulli-inspehtori Tuomassonin kunniattomaksi ja suuret sakot, neljð: Savonlinnan maaherran Jordanin panimme viralta, viis: maaherran Meestaakin panimme viralta. Nððtsen ei riitð yhden kðden sormet. Otetaan toisen kðden peukalo: Meestaakin jðlkeen pððsi maaherraksi T—ns—lti, samana vuonna hðnelle toimitimme eropassit. Hðn tosin nyt on pððssyt sotakomisarjukseksi, mutta l—yhðllð istuu siinðkin se virkaheitto. Toisen kðden etusormi: piispalle toimitimme kovat muistutukset Ruotsista. Mutta sinð armainen keskisormi, (huutaa): kenraalikuvern——ri M—rneri on kutsuttu Ruotsiin nuhteita saamaan ja lðhetetððn tððltð pois--Viroon! MARKKINAVáKI: Kenraalikuvern——ri! 1:NEN MARKKINAMIES: Olisiko uskonut! 2:NEN MARKKINAMIES: Mitðs muut suuret herrat siihen sanovat? PEKKA: Kaikki ovat kuin raivoisat pedot viskaalin jðljissð. Tahtoivat ottaa kiinni Rðisðlðn kðrðjillð, kun jðimme yksin ja oli pimeð. £Viiltelenk— puukollani£, kysyin minð. £Pistð puukkosi tuppeen, et saa kðdellðsikððn huitaista£, hðn vastasi. MARKKINAMIEHET: No? PEKKA: Siihen olisi jððnyt kiinnipantavaksi. Ei tahtonut paeta eikð sallinut riipsið. Mutta minð ihan viime hetkessð ty—nsin hðnet rekeen ja lðimðytin oritta piiskalla. Niin pððsimme. Muuten olisikin hukka perinyt. Sieltð ajaessa korotti viskaali minut sihteeriksi. En minð herroja pelkðð! 2:NEN MARKKINAMIES: Etk— sitð mustapartaistakaan? PEKKA: Niin T—ns—ltið? No jos pimeðllð vastaan tulis ja luulisin piruksi, en tiedð kuinka kðvisi. 2:NEN MARKKINAMIES: Mutta pðivðllð? PEKKA: Jos ei kukaan nðkis? 2:NEN MARKKINAMIES: Jos ei olis todistajia-- PEKKA: Jos ei olis todistajia:--(nðyttðð puukkoansa). 2:NEN MARKKINAMIES: Niin minðkin. 3:S MARKKINAMIES: álkðð nyt sentððn, ihmisverta sekin olisi. 1:NEN MARKKINAMIES: Mutta sano, kuinka yksin jðitte kðrðjðpaikalle? PEKKA: No nððtk—s. Herrat tðhðn aikaan kulkevat sotavðen kirjoituksissa. Se on se virkaheitto Meestaaki komisarjuksena siellð. Kansa kun nðki herrain tulevan, kaikki sikseen heittivðt ja pakenivat. 2:NEN MARKKINAMIES: Sehðn meillðkin. Olemme sentðhden panneet vahdit vaaralle. 3:S MARKKINAMIES: Vai ovat liikkeellð herrat! Kunhan eivðt vaan tðnnekin--! PEKKA: álkðð mitððn peljðtk—. Niinkauan kuin viskaali on mukana, eivðt he mitððn vððryyttð uskalla tehdð. Kunhan vaan ette jðtð meitð yksin, niinkuin Rðisðlðssð. Kyllð minð Meestaakin hallitsen! Aseisinhan sitð viimein kuitenkin tullaan, mikðs siinð auttaa. 1:NEN MARKKINAMIES: Niink— luulet. PEKKA: Noh! 2:NEN MARKKINAMIES: Emme jðtð viskaaliamme! MUUT MARKKINAMIEHET: Emme jðtð! 1:NEN MARKKINAMIES: Teemme hðnet kuninkaaksi! 2:NEN MARKKINAMIES: Sinðpð sanoit sanan! Teemme kuninkaaksi ja ammumme jousillamme ja pyssyillð, kun viime tinka tulee. 3:S MARKKINAMIES: Lðhetðmme hðnet Karjalasta apua hakemaan. 4:S MARKKINAMIES: Pois herrain valta! 1:NEN MARKKINAMIES: Pois herrat nðiltð kulmilta. MARKKINAVáKI: Pois herrat! Samuli kuninkaaksi! 1:NEN MARKKINAMIES: Tuolla tulee viskaalimme! 4:S MARKKINAMIES: Tuolla hðn jo tulee. TOINEN KOHTAUS. Entiset. Samuel Cr—ell (vanhentunut). SAMUEL CRøELL: Mitð huudatte? Kyllð kai muutenkin herrat teidðt l—ytðvðt! Vai ettek— pelkðð? 1:NEN MARKKINAMIES: Terve Samuli! Emme pelkðð. Meillð on vahdit vaaralla. SAMUEL CRøELL: Nðin minð ne vahtinne, kun tulimme ohi, vanha Paavola, Rolli, Lahnas, kaikki tuttuja ja ystðvið. Kðskin pois, eivðt lðhteneet. Ihan turhaan siellð pðiviðnsð kuluttavat. Herrat tulkoot rauhassa. MARKKINAMIEHET: Mitð sanot? SAMUEL CRøELL: Sanoin: herrat tulkoot rauhassa, me emme enðð pelkðð herroja. 1:NEN MARKKINAMIES: Mutta jos he tahtovat sotavðen kirjoitusta toimittaa! SAMUEL CRøELL: Laillisesti ensin kokoonkutsukoot. Ei sotavðen ottoa markkinoina toimiteta. 1:NEN MARKKINAMIES: He tulevat rumpujen kanssa joka suunnalta ja mars vaan joka kymmenes mies. SAMUEL CRøELL: Jos sotakomisarjuksen rumpu kuuluu, sitð ei saa paeta. Me jððmme paikoillemme, ja minð kiellðn toimituksen. 1:NEN MARKKINAMIES: Vielð heillð on tapa ruplaveroja nostaa joka mieheltð ja heillð on verovoudit muassansa. SAMUEL CRøELL: Mitððn veroja eivðt saa nostaa nðissð tilaisuuksissa. Sen kieltðð asetus. Ja me sen my—skin kiellðmme. 3:S MARKKINAMIES: Paperit sinulla taitaa olla ylen hyvðt, kun puhut kuin kuninkaan nimessð. SAMUEL CRøELL: Hyvðt ovat. 4:S MARKKINAMIES: Koska sinulla on lupa kuninkaalta, niin sanoppa sanasi tðssð asiassa: Meidðn kylðssð nðet on aatelisherra; hðnelle on Ruotsin kruunu myynyt kaikki meidðn veromme. Mutta tðmðpð nyt tahtoo isðnn—idð, veroja nostaa kaksinkerroin ja sitte vielð---- 5:S MARKKINAMIES: Mutta meidðn kylðssð on aatelisherran vouti pannut kiinni veljeni,--ei ollut mitððn syytð, siitð vaan ettei nostanut lakkia. 4:S MARKKINAMIES: Kuulehan minun asiani ensin. Hðn on kðskenyt meidðn kaivaa joen niittyjemme poikki, ettð hðnen maansa kuivaisi. Mitð sanot tðstð? SAMUEL CRøELL: Mitððn ojaa ðlkðð kaivako. Sanokaa herrallenne ettð viskaali itse tulee kðrðjille. Kyllð hðn painaa hðntðnsð alas.--Sinð siellð (5:lle markkinamiehelle) sano voudille, ettð viskaali kðski pððstðmððn veljesi, ja hðn pððstðð. 5:S MARKKINAMIES: Uskallanko sanoa? Pistðð vielð minutkin kiinni. Sanoppas sinð itse hðnelle-- 3:S MARKKINAMIES: Kðskeppð meidðn kymmenniekan toimittamaan minun kðrðjðpaperini, jotka hðn jo vuosi sitten---- 6:S MARKKINAMIES: Minulta vei vouti ainoan lehmðni, kun en jaksanut verotalaria maaherralle suorittaa-- MARKKINAVáKI (Tuopi esiin valituksiansa yhtaikaa. Kuitenkin kuuluvat seuraavat lauseet selvemmin): Toimita meille maat takasin.--Me tahdomme maksaa verot kruunulle, eikð herroille.--Kohta ei ole tðssð maassa yhtððn ristinsielua. Kaikki pakenevat.--Minun kaikki hevoseni ajoivat pilalle, kun tuomaria kyydittiin.--Poikani veivðt sotamieheksi, ainoan poikani, kuules, ainoan poikani! SAMUEL CRøELL: Hiljaa, hiljaa, ðlkðð kaikki yhteen suuhun huutako. Luuletteko ettð minð joudan teidðn lehmiðnne ja kðrðjðpaperejanne takasin perimððn. En voi mitððn sille, ettð sinun hevosesi ovat pilalle ajetut, tai ettð sinun poikasi on sotaan viety. Minð voin hakea oikeutta vaan teille kaikille yhtaikaa. Sentðhden minun tðytyy suurimpia herroja vastaan ensin kðrðjðt kðydð. Vððrðt verot tahdon teiltð poistaa. Hðvittðð herrojen vallan kaikkein pððltð yhtaikaa, kuuletteko. 2:NEN MARKKINAMIES: Sinulla on lupa kuninkaalta. SAMUEL CRøELL: Minulla on lupa. (Hyppðð kivelle.) Kaikki verot, jotka ruplaverojen nimellð kannetaan, ovat laittomia. Kuka niitð kantaa, hðnet antakaa ilmi minulle--olkoon vouti tai maaherra tai itse kenraalikuvern——ri. Ja minð toimitan hðnet viralta. 1:NEN MARKKINAMIES: Suuren painon otat meiltð. MARKKINAVáKI (hyvðksyvðn melun ohella): Mikð mies se on, joka veroista vapauttaa! Joka kenraalikuvern——rið vastaan nousee! Kuninkaaksi hðn on tehtðvð! (Yltyvðsti kaikki): Kuninkaaksi Samuli viskaali! SAMUEL CRøELL: Hiljaa! Luuletteko minun kapinaa nostavan Ruotsin hallitusta vastaan! 1:NEN MARKKINAMIES: Ei kapinaa, vaan voimaa tarvitset avuksesi, jos mielit herrat kukistaa. Me autamme sinua. SAMUEL CRøELL: Emme tarvitse mitððn aseita. Laki ja oikeus auttaa minua. 1:NEN MARKKINAMIES: Mutta herrat itse ajavat sinua takaa. Rðisðlðssð sinð vapautit kansaa veroista, mutta herrat tulivat ja olisivat ottaneet sinut kiinni, ellei Pekka olisi sinua pelastanut. SAMUEL CRøELL: Kaikki karkasivat luotani ja jðttivðt minut yksin. 1:NEN MARKKINAMIES: Sinð kielsit jousilla ampumasta. SAMUEL CRøELL: Kielsin ja kiellðn vielðkin. Kapina on vastoin lakia, mutta mehðn tahdomme ettð laki tapahtuisi; kuinka silloin aseisin kðvisimme, ymmðrrðtk—? Laki on heidðt saavuttava! 2:NEN MARKKINAMIES: Hðnen puheensa ovat lapsekkaat! 1:NEN MARKKINAMIES: Kruunu on kaukana. Rupee sinð kuninkaaksi. Me kannatamme sinua. SAMUEL CRøELL: Minð olen kuninkaan palvelija ja ajan hðnen oikeuttansa, Mutta kapina on vððryys ja laittomus. Luottakaa Ruotsin hallitukseen. 1:NEN MARKKINAMIES: Herrat sinut kukistavat. Mitð me sitten? SAMUEL CRøELL: Oikeus ei kukistu. 2:NEN MARKKINAMIES: Hðnen puheensa ovat lapsekkaat. MARKKINAVáKI (Kiistelevðt keskenðnsð meluten.): Mikð oikeus! Samoja herroja ne on Ruotsissakin. Ei herra herraa kosta. 3:S MARKKINAMIES: Tuli on sytytetty vaaralla! MARKKINAVáKI (sðikðhtðen hyppððvðt pystyyn ja tahtovat paeta): Herrat! SAMUEL CRøELL (huutaa): Hei miehet! Seis! (Kaikki seisahtuvat.) Mihin nyt? Karkuunko? Te tiedðtte, ettð he tulevat sotavðkeð kirjoittamaan. Saako hðnen majesteettinsa sotavðen otosta karata? 2:NEN MARKKINAMIES: Mitð hðn tarkoittaa? 4:S MARKKINAMIES: Mies on meitð vastaan! MARKKINAVáKI: Tulkaa pois! (Osa pakenee). SAMUEL CRøELL: Teitð vastaan en ole. Teidðn puolellanne olen. Nðen ettð teille tehdððn vððryyttð ja tahdon, ettð laki teitð suojelisi. Sentðhden, katsokaa, ðlkðð tekððn tehk— vððrin. álkðð olko pelkureita. Jððkðð tðnne minun kanssani. He tulkoot; me seisomme tðssð. Minð puhun teidðn puolestanne. Minð kiellðn heitð ruplaveroja kantamasta, nðytðn, ettð se on asetusta vastaan. He pelkððvðt minua, kun te olette minun kanssani ja nðette mitð he tekevðt. Mutta jos pakenette, mitð voin minð yksin! Rohkeat olette, ette pelkðð metsðn vaaroja, ei vettð eikð tulta. Miksi pelkððtte herroja? (Kuuluu rummun pðrinð kaukaa.) 3:S MARKKINAMIES: Kuulkaa mikð se on? 2:NEN MARKKINAMIES: Sotakomissarjuksen rumpu! Jo tulevat. MARKKINAVáKI: Kuulkaa, kuulkaa, pois tððltð joutuin! (Osa pakenee.) SAMUEL CRøELL: £Sotakomissarjuksen rumpu!£ Joku pikentti pahanen puupalikoilla pðristelee tyhjðð rakkoa. Mitð siinð on pelkððmistð. áðnihðn se on vaan. Lapsiahan tuommoisella pðrinðllð pelotetaan, prrrr! Ja jos sieltð nyt tulee niitð koko joukko lierilakkisia t—yht—pðitð, roimahousuja,--ðlkðð olko millðnnekððn; ei t—yht— ole muuta kuin linnun hðntðsulka ja hansikas on palanen vasikan nahkaa ja roimahousut tyhjðð ilmaa tðysi. Jos tulee vaikka uusi maaherra itse, nuori Stenbock, miekkoinensa, ðlkðð hðmmðstyk— miekkaa eikð hðnen pukuansa. Sen puvun sisðssð istuu poikanulikka, jonka reidet ovat vielð kuumat mammansa koivurieskasta. Jos tulee T—rnskj—ld, niin tietðkðð, ettð se on virkaheitto. Tai tulee Metstake, toinen virkaheitto, ja rupee ðrjymððn; muistakaa, ettð se on vaan tyhjð rðhinð. Kellð ei ððntð olisi, kun huutamaan rupee! Hðn p—yhistelee ja kððntelee vartaloansa kuin kalkkuna, mutta samassa hðnen mahansa l—llyy kuin lihavan ðmmðn. (Rumpu kuuluu selvemmin. Kaikki kavahtavat yl—s ja aikovat lðhteð, osa lðhtee.) 1:NEN MARKKINAMIES: Ota jousi, rupee pððllik—ksemme! Kðske ampumaan! Minð palautan vielð kaikki karkuun lðhteneet! Mitðs teet? 2:NEN MARKKINAMIES: Kuninkaaksemme rupea! Jos meitð ei riittðne, saat apua; kaikki pakolaiset palajavat. Nousee koko Karjala, Inkeri---- SAMUEL CRøELL: Minulla ei ole siihen oikeutta. 1:NEN MARKKINAMIES: Ota oikeus! SAMUEL CRøELL: Jððkðð kanssani, kuka uskaltaa. Jouset pois! 2:NEN MARKKINAMIES: Heitð lorusi! Kukapa tðssð pððnsð satimeen pistðisi. 1:NEN MARKKINAMIES: Salli ampua edes koetteeksi! Kuuletko? Vihellðn kaikki takasin. Tðssð on hyvðt lymypaikat. SAMUEL CRøELL: áðh, sinð pelkuri! Nðreidenk— takaa sinð ampuisit miehinesi ja jousinesi! Paeta et saa, kun kuulet komisarjuksen rummun, se kutsuu vðkeð kokoon. Ampua et my—skððn saa, se olisi kapina. Siis sinun tðytyy seista, (Pelottaen): Katso etees, etten sinuakin vielð kðrðjille haasta! (Kaikki markkinamiehet pakenevat.) KOLMAS KOHTAUS. Samuel Cr—ell, Pekka. SAMUEL CRøELL: Ha-ha-ha. Taas jðtitte minut yksin asiatanne ajamaan. (Menee perðlle, tðhystelee vasemmalle). Siellð tulee jo vakoojamiehetkin niin ettð lumi tuiskuaa suksen tieltð. He laskevat mðkeð alas, Rolli ja Lahnas eteenpðin kumartuneena, £nyt, nyt, se paholainen saa kiinni£, ponnista paremmin, ai-ai, jo on kintereillð! Ja itse Paavolakin, eik— se ole Paavola, tuo pieni kerð mðen rinteellð, vanha, jykevð Paavola--hipoo eteenpðin kuin olisi hirven jðljillð. Tulevat tðnnepðin.--No Pekka, me jððmme taaskin kahden. Ethðn peljðnne? PEKKA: Piru tietðð. SAMUEL CRøELL: No-noo! Ethðn karhujakaan pelkðð. PEKKA: En. SAMUEL CRøELL: Et peljðnnyt kerran, vaikka seisoit aseettomana sylen pððssð. PEKKA: En peljðnnyt. SAMUEL CRøELL: Ja pelkðisit herroja! PEKKA: Karhu on sentððn toista. Olihan minulla ainakin puukko. SAMUEL CRøELL: Mutta se olisi sinut nutistanut. Sinð olit kuolemaa vastassa etkð peljðnnyt; tiedðn Pekka, ettet peljðnnyt. PEKKA: Minulla oli puukko, ja minð olisin noin--noin--, jos olisin joutunut alle. SAMUEL CRøELL: Ei karhusta puukolla pððstð. PEKKA: No olisin sitten henkeni heittðnyt. Annatko m—yhertðð tðllð puukollani, niin en nytkððn pelkðð, vaikka tulis herroja kaksikymmentð, ja menk——n henkenikin. SAMUEL CRøELL: Menk——n henkesi? Mutta miksi et uskalla sitten aseettomana seista. PEKKA: Antaisinko heidðn pilkata ja raadella! Panisivat vielð kiinni. Minkð hyvðn edestð? Eei. NELJáS KOHTAUS. Entiset. Paavola, Rolli, Lahnas, kolme muuta vakoojamiestð. PAAVOLA (pysðhtyy, huomattuaan Samuel Cr—ellin): Hei Samuli! Sinðk— tððllð; joudu, ettet jðð vainolaisen jalkoihin! Kðy taakseni suksille! SAMUEL CRøELL: Tðstð en lðhde minnekððn. PAAVOLA: Heitð on suuri joukko vouteja ja vallesmanneja; komisarjus itse tulee etunenðssð, kolmivaljakolla. SAMUEL CRøELL: Hðnellepð minun onkin asiata! PAAVOLA: Se on T—rnskj—ld, vihamiehes. Tule joutuin (Pekka pakenee). SAMUEL CRøELL: En ole mitððn pahaa tehnyt; miksi pakenisin! PAAVOLA (hyppðð suksilta, tulee Samuel Cr—ellin luo): Joko olet ottanut vanhan pððsi jðlleen. Sinð olet yksin. He tappavat sinut! SAMUEL CRøELL: Eivðt tapa. Minulla on mahti puolellani. Minuun ei saa kukaan kajota. PAAVOLA: Nððtk— kuinka jo pimenee, ja pimeðssð he uskaltavat. LAHNAS: Joutukaa miehet! Aika on tðpðrðllð. PAAVOLA: Tiedðthðn itse, ettei valtakirjas mitððn auta, kun sinut kiinni saavat. Onko tðmð ensi kerta! Samuli, sinð pelastit poikani kerran. Tuolla hðn on, Rolli, nyt jo partasuuna. (Rollille): Tðhystele, tðhystele sinð! (Samuel Cr—ellille): álð anna itseðs vainolaiselle, sinð olet meille tarpeen. SAMUEL CRøELL: Tarpeen on, etten lðhde pakoon vððryyden tekij—itð. Minð tiedðn tieni. LAHNAS: Hiisi teitð odottakoon! (Hiihtðð pois kolmen muun vakoojan kanssa). PAAVOLA: Tunnen sinut Samuli. Oh sinua, Samuli, Samuli! SAMUEL CRøELL: Ruotsin valta on kerran kostava kaikki vððryydet. PAAVOLA: Menehdyt siihen uskoosi! SAMUEL CRøELL: Se on sinun uskos. PAAVOLA: Jousta emme voi jðnnittðð herroja vastaan, meidðn tðytyy paeta. SAMUEL CRøELL: Onhan laki. PAAVOLA:--ja he itse tuomarina. Ei ole meillð aseita heitð vastaan, Samuli. Seisomme kuin pedon edessð. Jos voimme salaa iskeð, niin iskemme; jos hðn vainuaa meitð, me hðnet petðmme; jos joudumme eteen, me liehakoimme hðntð lakki kourassa. Mitð muuta tekis se, jolta on ase otettu.--Samuli, sinð olet meidðn mies, vaan et ole talonpoika. Sinð rakastat heitð ja tahdot ettð oikeus tapahtuisi heidðn keskellðnsð. Me emme vðlitð heistð. Vielð enemmðn: me vihaamme heitð. Jos heillð olisi kynnet niinkuin kotkalla, jos hampaat niinkuin sudella ja jos voimat niinkuin karhulla, ja he nousisivat meitð vastaan, me emme vihaisi heitð. Mutta he eivðt ole meitð pitemmðt, ei voimat riitð meidðn voimillemme, samaa ihmisrotua, samaa verta ja lihaa, ja kuitenkin-- meidðn tðytyy seista aseettomina heidðn edessððn ja paeta heitð, tikari tupessa. Se on siksi, Samuel,--siksi me vihaamme heitð, vihaamme! Oh; mitð puhunkaan sinulle! SAMUEL CRøELL: Niin, niin, ehkðpð niin tðytyy olla, ettð te pakenette. PAAVOLA: Lðhdemme rajan yli; muutamme pois koko heimo nðiltð mailta. Kiskokoot mitð petðjðstð irti saavat.--Seuraa meitð Samuli! Siellð on suuret metsðt, paljon riistaa, siellð hirvet, siellð otson ottelut. Tule! SAMUEL CRøELL: Te lðhdette. Lðhtekðð. Kuolleena en kulje teidðn kanssanne. PAAVOLA: Kuolleenako, Samuli? Metsðssð on elðmð. Pðivð kimmeltðð huurteisessa petðjðssð! Rakastit sinð ennenmuinoin hiihtoretkið, rakastit peijaisia ja vanhoja Vðin—n lauluja. Jðtð tðmð kaikki, herrat ja heidðn oikeutensa. Mennððn!--Samuli, eihðn ole Ruotsin mahti tððllð. Kuka sinut pelastaa? SAMUEL CRøELL: En tiedð minð. Oikeus itse. No, teidðn jumalanne, jos niin tahdotte! ROLLI: Jo laskevat vaaran rinnettð. PAAVOLA: Ota tðmð tikari, olethan ilman mitðkððn. SAMUEL CRøELL: En tarvitse. PAAVOLA: Hyvðsti sitten Samuli! Jos vielð meitð kaipaisit, hae rajamailta, kevððn tullen vasta etenemme siitðkin.--Tule alas lumituisku, tule pyry, suksen latu peitð vainoojilta! Hyvðsti! (Paavola ja Rolli hiihtðvðt pois). VIIDES KOHTAUS. Samuel Cr—ell, yksin. SAMUEL CRøELL: Yksin! Juuri niinkuin Rðisðlðssð, paitsi ettð tðllð kertaa Pekkakin on karannut. Karhuja ei pelkðð, mutta herroja--! Tuolla he menevðt. Hyvðsti, hyvðsti! Sanoin heille, ettð minulla on usko. Onko minulla? Herra jumala, miksi olenkaan tððllð! Pois!-- Olenko ruvennut epðilemððn ihan viime hetkellð. En ymmðrrð miksi olen tððllð:--ketð puolustan, kun ei tððllð ketððn ole. Ja nyt juuri minun pitðisi ymmðrtðð. Jðrkeni, jðrkeni, miksi minð olen tððllð? Jalka ei nouse, on kuin naulattu maahan. Tiedðn, etten tule liikahtamaan paikaltani. Minun tðytyy jððdð. Miksi, miksi? Kohta he ovat tððllð. He ly—vðt. Oh, kun en ottanut veistð Paavolalta! Pois!-- Oikeutta?--Mutta mitð voin yksin heitð vastaan! He eivðt kuule minua. Heidðn vihansa on sammumaton. Mitð hy—tyð on kelleen siitð ettð he saavat kiduttaa minua! En muista syytð, miksi olen tððllð. Jðrkeni, jðrkeni! Nyt,--nyt muistan. Se oli se suuri oikeus. Minð tahdoin olla sokeana kaikelle muulle: ei kysyð mitð tulee: ainoastaan uskoa! Sofia sanoi: £Jollen olisi oikealla ajalla tullut, sinð olisit linnan kellariholvissa. Eik— se ollut kaikkivaltiaan viittaus.£ Minð vastasin: £Jollet sinð, niin jotain muuta£. Sehðn oli minun uskoni. Mutta nyt? Tððllð ei ole ketððn. Sofia ei tule. Ei kukaan tule. Ei mikððn tapahdu. He vievðt minut Kðkisalmen linnan holviin.--Oh, miksi aukenevat vðkisin silmðni! Kiinni, kiinni! Noin. Ei mitððn kuulu. He ovat juuri ahteen alla. Olisinko minð tyhmð. He kaikki sanovat minua lapsekkaaksi. He eivðt usko oikeuteen, kun herrat itse ovat tuomarina. Ei Sofiakaan usko. £Suuri lapsi£, hðn sanoi. En ymmðrrð jotain. En nðe jotain, jota kaikki muut nðkevðt. Kuka on sanonut minulle, ettð minun tðytyy ajaa oikeutta? Ja panna silmðni kiinni. Ettð minun tðytyy. Jospa onkin joku muu tie, kuin nyt olla tðssð. Herra jumala, muu tie, jota minð en nðe! En osaa ajatella. Kuka se on se toinen, joka tahtoo vðkisin avata silmðni? Tðllð viimeisellð hetkellð!--Jðttðð kaikki syyt—kseni ja kðrðjðtoimet. Kapinaako?--Ei, ei ihmisverta. Paetako?--Ei paeta. Syleillð onnetonta T—rnskj—ldið. Mitð! Mitð! (Huutaa): Mutta oikeus! (Polvillaan maassa). Oh tðtð tuskaa! Pois kaikki! Tahdon olla sokea. Sinð maan jðinen kivi, ole sinð minun uskoni, minð pidðn sinusta kiinni, vaan sinusta. Nyt en nðe muuta, kuin sinun. Minð uskon, ettð oikeus elðð maailmassa. Minun tðytyy sitð ajaa. Minð uskon ettð on oikeus, joka rankaisee, joka erottaa T—rnskj—ldin virasta. Minð uskon, ettð minun tðytyy pitðð silmðni kiinni eikð peljðtð,--ettð vielð jotain tapahtuu!--Ah, nyt on minun hyvð olla, nyt en nðe muuta kuin sinun. (Rumpu kuuluu rðikeðnð, lðheltð, SAMUEL CRøELL kavahtaa pystyyn.) Nyt on my—hðistð paeta. (Helpoituksella): Ah! (Kuuluu hevosten t—minð, pysðhdyshuudot ja piiskan ly—nnit.) KUUDES KOHTAUS. Samuel Cr—ell. T—rnskj—ld, vouteja, vallesmanneja ja sotamiehið. TøRNSKJøLD (piiska kðdessð): Tyhjð kylð: ei ainoatakaan elðvðð sielua; kaikki siis tððltðkin karkuun lðhteneet. Kirotut moukat! 1:NEN VOUTI: Tuoll' on joku, tuolla kiven luona. TøRNSKJøLD: Ohoi! Kuka siellð? SAMUEL CRøELL: Oikeuden palvelija. MUUT: Samuel Cr—ell! SAMUEL CRøELL: Minð hain sinua, T—rnskj—ld. Hyvð. ettð tulit minua vastaan. TøRNSKJøLD: Vai hait sinð minua ja minð tulin sinun etees. 1:NEN VOUTI: Hðnellð on vðkijoukko takanansa. Varokaa itseðnne kaikki. Tðð on ansa meille. SAMUEL CRøELL: Sinulle on tðllð kertaa asiata. 2:NEN VOUTI: Puhuttele hðntð ystðvðllisesti. 1:NEN VOUTI: Hðn antaa merkin ja joka suunnalta saamme nuolia silmillemme. TøRNSKJøLD: Sano asiasi. SAMUEL CRøELL: Kuninkaan nimessð kiellðn sinua toimittamasta sotavðen ottoja noiden voutien seurassa. Mitððn yl—skantoja ette saa toimittaa nðissð tilaisuuksissa. Olette kuin pedot kansan niskassa. Taas olette kantaneet laittomia ruplaverojanne. Tietðkðð siis, ettð tðnðpðivðnð olen julistanut ne kaikki laittomiksi ja vapauttanut talonpojat niistð. Saatte kððntyð takasin.--Onko sinun kylmð, T—rnskj—ld. koska vapiset? 1:NEN VOUTI: No, kun on sinulla kerran semmoinen valta.--Me kannamme mitð meille vanhastaan on kuulunut. SAMUEL CRøELL: Tðstð lðhin se ei kuulu enðð teille. TøRNSKJøLD: Kuninkaallinen viskaali, sallinette minun sentððn toimittaa vðenottoa hðnen majesteettinsa armeijaan. SAMUEL CRøELL: Kuninkaan nimessð kiellðn sinua tulemasta rumpuinesi kansanjoukkoon niinkuin haukka varpusten niskaan. Kihlakunnittain sinun tðytyy ensin kutsua kokoon vðki mððrðpðivðksi. Kaikki tðmm—iset sotavðen otot, ilman mitððn ilmoitusta, ovat laittomia. Saat siis sinðkin kððntyð takaisin ja toimittaa asiasi vasta paremmin. Tulet uudestaan syytettðvðksi. 2:NEN VOUTI (T—rnskj—ldille): álð ylly, vaikka ðrsyttððkin. TøRNSKJøLD (vallesmanneille): Menkðð, tiedustelkaa, kuinka monta hðnellð on jousimiestð ja onko pyssyjð. (Samuel Cr—ellille): Nðyttðnet minulle kuitenkin, onko tððllð paljonkin sinulla sotakuntoista nuorisoa. SAMUEL CRøELL: Katso itse, tððllð ei ole yhtðkððn. TøRNSKJøLD: Leikki pois. Kðske esiin vaan; kaikessa ystðvyydessð tðssð tarkastaisimme. SAMUEL CRøELL: Tðssð ei ole muita kuin minð ja minun valtakirjani. Mitð te kiertelette minua kuin kissat kuumaa puuroa. Kaikessa ystðvyydessðk—? 1:NEN VOUTI (T—rnskj—ldille): Hðn tahtoo saada meitð tekemððn vðkivaltaa sitten kantaakseen meidðn pððllemme. TøRNSKJøLD: Se on selvð. Hðnellð ei ole mitððn asetta. Ohoo, ðlð luule meitð niin herkkðuskoisiksi, kððrme! (Samuel Cr—ellille): Jos olet yksin, Samuel, niin tule meidðn seurassamme. Meillð on hyvðt hevoset. Miksi aina riitelisimme, johan niihin kyllðstyykin. SAMUEL CRøELL: Onko ystðvðllinen puheesi vilpit—n, en tiedð. Mutta monta kertaa olen sinua ajatellut ja minun tulee surku sinua, ettð niin paljon olet saanut vastoinkðymisið kokea. Sanovat kovan onnen sinua jo lapsuudessa seuranneen, ðsken kadotit virkasikin. Usko minua, ei se ollut helppoa minullekaan. TøRNSKJøLD: Hm, hm. vai ei ollut sinullekaan. SAMUEL CRøELL: Sinð nðytðt taipuisalta. Toivotaanpa siis, ettð kaikki onnettomuutesi ovat pððttyneet. Tuohon kðteen, T—rnskj—ld! VALLESMANNI: Ei ole ketððn koko kylðssð. Pakenijain selvðt jðljet veivðt itððn kðsin. TøRNSKJøLD (juoksee Samuel Cr—ellin pððlle, jota alkaa ly—dð piiskalla. 1 ja 2:nen vouti pidðttðvðt T—rnskj—ldið vðkivoimalla.) 1:NEN VOUTI: Malttakaa, malttakaa, herran tðhden, hðn on kuninkaan valtuutettu! TøRNSKJøLD: Pððstðkðð minut irti!--Sinð, Samuel.--minun elðmðni olet sinð myrkyttðnyt. Kaikki toiveeni olet sinð ruhjonut, kaiken tulevaisuuteni sðrkenyt. Niinkuin kyykððrme olet sinð ollut minun tiellðni--ja saitpa, saitpa, minua pistetyksi. SAMUEL CRøELL: Usko minua, kun sinulle on tapahtunut oikeus, on se sinulle parasta mitð tapahtua voi. Maaherran virkasi tuomitsi sinulta hðnen majesteettinsa, enkð minð. Minð ajoin vaan oikeuden asiaa. Ja aijon ajaa vastakin. TøRNSKJøLD (ry—stðytyy irti): Niinpð tapahtukoon sinullekin kerran oikeus! (Ly—pi piiskalla, mutta otetaan jðlleen kiinni.) SAMUEL CRøELL: T—rnskj—ld, T—rnskj—ld, hillitse mielesi. Jaksatko vastata teoistasi. TøRNSKJøLD: Pððstðkðð minut irti, sanon. Te olette minun todistajani. Me tulimme sotavðen kirjoitusta toimittamaan, mutta tðmð kansan villitsijð ennðttðð joka paikkaan meidðn edellðmme ja me l—ydðmme kylðt tyhjinð. Jos ette anna minun piiskata hðntð, niin vangitkaa minun vastuullani: sitokaa kðdet ja jalat ja viekðð linnaan. Niin totta kuin elðn on meillð oikeus se tehdð. (Pððstetððn irti): No viskaali, tulitko kerrankin kiinni. Sinð asetusten tuntija, muistat kai mitð sanotaan hðnen majesteettinsa sotavðenoton hðiritsemisestð. Sinð olet vielð pahempaa tehnyt, sinð olet auttanut kaikki pakenemaan! Asetus ei tee poikkeusta viskaaleja varten. Kerran sinð tuomittiin kuolemaan petoksistasi. Silloin luikertelit irti kahleistasi. Vielðk— nytkin luikertelet! SAMUEL CRøELL: Koetin kaikin voimin estðð heidðn pakoansa. TøRNSKJøLD: Valehtelet! Sotamiehet, sitokaa hðnen kðtensð! (Samuel Cr—ell sidotaan). 1:NEN VOUTI: Tðmð juttu loppui somemmin kuin luulinkaan. 2:NEN VOUTI: Hyvðn rekryytin sai sotakomissarjus. SAMUEL CRøELL: T—rnskj—ld, etk— luule, ettð kerran minua kysytððn Ruotsissa. Silloin sinun on tuleminen tilille. Sinð tiedðt, ettð teet minulle vððryyttð, etk— usko ettð oikeus on kerran tapahtuva! TøRNSKJøLD: Kuninkaallisen asetuksen mukaan sinut vangitsin ja nyt linnaan heitðn odottamaan tuomiotas. Olet kansan villitsijð, kuninkaan pettðjð. Te kaikki olette minun todistajani. MUUT: Olemme. TøRNSKJøLD: Kuulitko Samuel?--Nyt tapahtuu sinulle oikeus! Eteenpðin sotamiehet! Kðkisalmeen tðmðn kavaltajan kanssa! 2:NEN VOUTI (mennessð): Tulipa kerran kiinni! 1:NEN VOUTI (samoin): Tulit itse surman suuhun, houkka! Kyllð nyt kiinni pysytkin. (Vievðt Samuel Cr—ellið. pahoin pidellen). Esirippu. NELJáS NáYTøS. Metsð Kðkisalmen linnan edustalla. Ilta. ENSIMáINEN KOHTAUS. Sofia. Lisbeta. (Tulevat vasemmalta.) SOFIA: Tuossa on linnan portti. LISBETA: Siellð siis istuu isð raukka! SOFIA: Kolme pitkðð vuotta ry—vðrien ja murhamiesten seurassa, vankilan holvissa, jonne ei milloinkaan aurinko pððse. Kolme pitkðð vuotta! LISBETA: Niin, ðiti, £kolme pitkðð vuotta£; mutta kuinka monta pitkðð vuotta olen minð kulkenut kuin vangittuna, tietðmðttð tulevaisuudestani, toivon ja epðtoivon vðlillð! Niitð on enemmðn kuin kolme. Pian olen J—ranille jo liian vanha. SOFIA: Niin, niin, lapseni, minun sydðntðni kouristaa, kun ajattelen teitð kahta.--Kuinka toisin on kaikki kðynyt! LISBETA: Ja kuitenkin luulit voivasi edeltðpðin laskea kaikki.--Sinð tiesit jo nimenkin: Rosencr—ell.--Rosencr—ell! SOFIA: Niinpð niin Rosencr—ell!--Ei kaikki ole vielð menetetty. LISBETA: Minð en jaksa toivoa enðð. SOFIA: Lapseni, lapseni, tiedðthðn kuinka paljon olen koettanut--ja ettei syy ole ollut minun. LISBETA: Niin, niin ðiti,--ei sinun. Tiedðn kuinka paljon olet uhrannut ja koettanut. SOFIA: Mutta yksi oli sentððn kaikkein vaikein. Minð olen rukoillut T—rnskj—ldið! Rukoillut ettð hðn sððlisi vaimo raukkaa ja pððstðisi vihdoin hðnen miehensð. Minð, Lisbeta, T—rnskj—ldið! LISBETA: Yhtð kummallista on, ettð T—rnskj—ld on suostunut. SOFIA: Hðn antoi palvelijansa vastata: £pððstðn taikka en, sen saamme nðhdð; linnan edustalle tule miestðs tapaamaan, silloin asiasta puhumme.£--Tðnð iltana siis. Nyt, Lisbeta, alkaa soma leikki. Hiukseni ovat harmaat, mutta murtunut en ole. Aikeeni ovat suuremmat kuin koskaan ennen. LISBETA: Sinð aijot kai isðssð herðttðð taas jotakin. SOFIA: Luulen ettð kolme vuotta hirveðð vððryyttð kðrsittyðnsð hðnessð on itsestððnkin herðnnyt se, mikð tarvitaan. LISBETA: Mitð tarkoitat? SOFIA: Herðnnyt tuo toinen,--voimaa antava koston tuli,--niin ettð hðn nyt kerrankin tahtoo toteuttaa omaa oikeuttansa!--Hðnen toimensa on tðhðn asti jððnyt miedoksi. Niinkuin joku £kirjuri£ vaan olisi jotain puuhannut. Mutta kun hðn vihdoin nousee oman loukatun oikeutensa puolesta, silloin on toinen ryhti oleva hðnen kðsivarressaan eikð hðn ole hylkððvð miekkaa. Lisbeta, kuinka tyhmðð: ajaa oikeutta ilman miekkaa! LlSBETA: En voi ajatella isðð miekka kðdessð. SOFIA: Hðn on taitava miekkailija. LISBETA: Se on kyllð totta: mahdoton on aatelismies ilman miekkaa. Mutta ketð hðnen pitðisi kostaa? SOFIA: Voi lapsi, kuinka vðhðn tiedðt omasta isðstðsi. Koko tðmðn lððnin aatelisto hðnen tðytyy ly—dð alas. Ne ovat kaikki sekð oikeuden ettð hðnen vihollisensa. LISBETA: Mutta luuletko, ettð se olisi kuningattaren mieleen. SOFIA: Kuningatar ei sydðmmessððn mitððn niin toivo, kuin ettð semmoinen mies ilmestyisi. LISBETA: Mutta sanotaanhan, ettð kuningatar on tðmðn lððnin kaikki maat aatelisille suosikeille lahjoittanut. SOFIA: Kuningatar ei muuta voinut. Hðnen tðytyy heitð sy—ttðð. Mutta hðn tietðð mitð se hðnelle maksaa. Ja siksi hðn sydðmmessððn salaisesti ajattelee: jospa l—ytyisi se mies, joka heidðt kukistaisi! Minð sanon sinulle: se mies on Samuel Cr—ell. LISBETA: áiti, sinun aikeesi ovat aina niin pelottavan rohkeat. SOFIA: Ensin on T—rnskj—ld kukistettava, joka on nyt osannut tehdð itsensð tðmðn linnan pððllik—ksi. Oh, Lisbeta, koston pðivð on tuleva! Oikeuden pðivð! Onko suurempaa vððryyttð maailmassa tapahtunut! Hðn, joka ilman mitððn tutkintoa salpasi Samuelin tðhðn linnaan, on pððssyt saman linnan pððllik—ksi. Kolme vuotta on hðn osannut viivyttðð tutkintoa, pidðttðnyt valistuskirjoja ja antanut vaan omia selityksiðnsð Ruotsiin.--T—rnskj—ld on julma, niin ettð ðidit lapsiansa pelottavat hðnen nimellððn. Hðnen silmðnsð palavat kuin kekðleet. Hðn yllðpitðð vanhaa vihaa, hðn puhaltaa sitð joka paikkaan ja kaikkiin. Talonpojat vapisevat hðnen edessððn. Lisbeta, kerrotaan, ettð hðn oli tahtonut muutamilta talonpojilta silmðt puhkaista, kun he olivat pyrkineet linnaan Samuelin puheille. Hðn on nyt niinkuin mielipuoli. Ja tðmm—istð inhoittavaa vððryydentekijðtð vastaan auttaisi kðrðjðt ja laki ja oikeus ilman vðkivaltaa. Ettð yhden miehen ikð ja vankeus vanhoilla pðivillð pitððkin niin selvðð asiata todistaa! Niinkun kyykððrmeen minð musertaisin hðnen pððnsð--ja muserrankin, Lisbeta, Vðkivaltaa vastaan vðkivalta! LISBETA: áiti, mitð on nuo miehet, jotka tulevat tðnnepðin kuin vðijyen meitð? SOFIA: Ne ovat meidðn ystðvið, jousimiehið,--jos T—rnskj—ldin pistðis pððhðn juonitella. He tuovat miekan minulle, jonka annan Samuelille, heti kun hðn on pððstetty. LISBETA: Kaikki sinulla on valmiina. Voi ðiti, olethan sinð hellð minulle? SOFIA: Lapseni, ðlð pelkðð. Sinun tðhtes kaikki, sinun tulevaisuutes tðhden! (Vasemmalle): Psh! tðnne! TOINEN KOHTAUS. Entiset. 1 ja 2:nen jousimies. Talonpoika. 1:NEN JOUSIMIES (tuoden miekkaa): Tðssð on. Ei kukaan ole mitððn huomannut. SOFIA (Vetðð miekan tupesta. Lisbetalle:) Katso kuinka kaunis se on ja kiiltðvð! LISBETA: áiti, ðiti, ettei vaan linnasta joku nðkisi. (Sofia kðtkee miekan pensaikkoon.) 1:NEN JOUSIMIES: Kylðssð on vðkeð enemmðn kuin luulimmekaan. Hiljaa ovat, ja varuillansa. Ensi merkin saatua, juoksevat kaikki tðnne. 2:NEN JOUSIMIES: Meidðn kylðn pojilla on sirppið ja viikatteita. SOFIA: Hyvð on. (Linnasta kuuluu kellonsoitto.) LISBETA: Ah, kuinka sðikðhdin! SOFIA: Se on iltahuuto vaan. Vangit ja linnavðki soitetaan riveihin ja tarkastetaan ovatko kaikki. Sitten seuraa ruoka-aika. Sen jðlkeen y—soitto. Ja sitð ennen on mððrð T—rnskj—ldin tuoda Samuel tðnne. LISBETA: áiti, tððllð syntyy ehkð taistelu. SOFIA: Voi lapseni, sinð pelkððt. Lðhde kylððn ja odota siellð meitð. (Lisbeta menee.) TALONPOIKA: Joko nyt? Saanko pian tavata viskaalia, ennenkuin kukaan muu? SOFIA: Kohta, kohta. Pysyytykðð loitompana vielð. Jos linnanherra nðkee teidðt, hðn ei tuokaan viskaalia. TALONPOIKA: Mutta minun pitðisi kaikin mokomin puhua viskaalin kanssa, jos vielð vievðt hðnet takasin linnaan, kuten sanovat. SOFIA: Mikð asia? TALONPOIKA: Nððtsen, perint—riita. Katsos nðitð papereita, armollinen rouva, kun lukea osaat-- SOFIA: Sinun perint—riitojasiko tðssð olisi aika selvitellð. TALONPOIKA: Minulla nðet on velipuoli, pahansisuinen mies, jos oikeen puhutaan; tðmð nyt, kun isð kuoli, ja ðiti oli jo ennen kuollut,--me olemme nððt saman emon lapsia--maltahan nyt armollinen rouva, kuule loppuun, tðmð on tðrkeð ja pulmallinen asia--olen tullut pitkðltð matkaa. SOFIA: Tðllð tðrkeðllð hetkellð ei ole aikaa kuulla loruja. TALONPOIKA: Lorujako? Ei ne asiat ole meille loruja. Ei ole rouva viskaalin vððrti. (Menee.) SOFIA: Tðnne jousimiehet! Nyt on tullut aika. Tðstð hetkestð siis kaikki riippuu!--Jos T—rnskj—ld tulee ilman vartioita, me hðnet ammumme, ja hðnen tðytyy kaatua ððnnðhtðmðttð. 1:NEN JOUSIMIES: Jos uskaltaa nðin nðk—isðllð paikalla. SOFIA: Piiloudutte tuonne pensaikkoihin. Minð yksin jððn nðkyviin ja vastaan kaikesta. Linnavðki on tyytymðt—n hðnen komentoonsa. Ja kun hðn on kerran hengiltð, te huudatte miehet kylðstð ja viskaalin johdolla juoksette linnaan; sen vðki helposti taipuu antautumaan. Sanoman levittðvðt muut, ja ympðrillemme kokoontuu muutamassa pðivðssð suuret joukot. 2:NEN JOUSIMIES: Ei ole epðilystð. SOFIA: T—rnskj—ldin kuolemalla alkaa kapinamme. 1:NEN JOUSIMIES (jðnnittðen jousta): Ennen epðilisin lðvistðð ilvestð, kuin tðmðn linnan herraa. 2:NEN JOUSIMIES: Kevyesti niinkuin teiriin lentðð nuoli minunkin jousestani. SOFIA: No niin, ammumme vaan, jos ilman vaaraa sen voi tehdð. Minð annan merkin, nostan tðmðn huivin. Silloin!--Jollen nosta, ðlkðð ampuko, vaan sopivassa hetkessð vetðytykðð kenenkððn nðkemðttð kylððn takasin. Ja odottakaa siellð. Toinen tðlle puolelle, ja toinen tuolle. 1:NEN JOUSIMIES: Paha vaan, jos kauan vielð viipyy, kohta on niin pimeð, ettei nðe ampua, 2:NEN JOUSIMIES: Hiljaa! Ellen erehdy,--kuulen askeleita tðnnepðin. SOFIA: Nyt paikoillenne. (Jousimiehet hajoavat eri suunnille.) T—rnskj—ld yksin!--Siis vielð kerran valehdella n—yrtynyttð. KOLMAS KOHTAUS. Sofia. T—rnskj—ld. TøRNSKJøLD: Sinð siellð kuka olet?--Ahaa, Sofia! Harmaaksi olet sinðkin kðynyt. Nðytðppðs kun katson sinua, Sama, sama olet. Ei ylpeys ole vielð hivunut sinusta. Ei ole vielð kangistunut niskasi. Sinð olet meidðn rotua. Tahdot vaan teeskennellð n—yrðð, ettð sinulle Samuelin antaisin.--Tule linnaan, siellð saamme puhua. SOFIA: Linnaanko? Pelkððn tuota linnaa ja sen holveja. TøRNSKJøLD: Sinð pelkððt?! Ei ole totta. Sinð et pelkðð paholaista itseðnsð,--kuinka sitten hðnen linnaansa. Ylpeð olet vaan. Et tahdo tulla hakemaan Samuelia, tahdot ettð hðnet sinulle toisin. SOFIA: Sano minulle, T—rnskj—ld,--ymmðrrðthðn vaimon tuskaa, joka kolme vuotta on ollut erotettuna miehestððn, sano, etk— jo pian pððstð hðntð puheilleni: pðivð on lopussa. TøRNSKJøLD: Mistð tuo hellð puhe? Mikset tule linnaan, tahdon nðhdð teidðn tervehtivðn toisianne, ja kuulla mitð Samuelilla on sinulle sanomista. Jos tottelet, pððstðn hðnet ehkð vielð tðnð iltana kokonaan vapaaksi.--On tapahtunut semmoista, jota en odottanut. Samuel Cr—ell on meille vaaraton. Hðn on sitten vuoden ajan mykkð. SOFIA: Mitð sanot? TøRNSKJøLD: Meillð on ollut linnassa tðysi rauha. Kaikki valituskirjat yhtðkkið pððttyivðt. Hðn ei puhu enðð mitððn kellekððn. Syyttðjð ilman kieltð! SOFIA: Ei voi puhua? TøRNSKJøLD: Ruotsista oli tullut vastaus Samuelille, odottamaton vastaus hðnen kaikkiin valituksiinsa. SOFIA: No? TøRNSKJøLD: Hðnelle annetaan virkaero ja valtakirja pois. Hðnen toimensa ei ole Ruotsin hallitukselle tuottanut sitð hy—tyð, jota oli odotettu. SOFIA: Sitðk— vaan! Ja siitð saakka--? TøRNSKJøLD: Siitð saakka hðn vaikeni ja meni harmaaksi. SOFIA: Sen arvasinkin: hðn vaan ei tahdo puhua. On siis oppinut ettei puheilla ja kirjoituksilla mitððn aikaan saada. TøRNSKJøLD: áhðð, jopa nðytit kyntesi. Tunnen sinut, korskea rouva! No niin, se onkin paremmin mieleeni. Mitð tðssð valehdella! Erehdyt kuitenkin suuresti. Hðnen silmðssðnsð ei pala koston tuli. Hðn on n—yrð. (Unohtaen vihansa): Sofia, on kummallista, mutta minusta nðyttðð, ettei hðn enðð ole oikein--kuinka sanoisin-- SOFIA: Mistð sen pððtðt? TøRNSKJøLD: Hðnen katseestansa joskus nðen, ettei hðn enðð muista, mitð on ollut, SOFIA: Olisi antanut anteeksi sinulle? TøRNSKJøLD: Niin, aivan kuin olisi--(Havahtaen): Mitð,--mitð! siksihðn pððtðnkin, ettei hðn ole tðysijðrkinen. Minua vaivaa hðnen synkkð katseensa, kammottaa, SOFIA: Siis pððstð irti kurja mielipuoli. TøRNSKJøLD (Miettien, niinkuin itseksensð): Niinkuin mielipuolen voisin hðnet pððstðð, vaan ei niinkuin viisaan. SOFIA: Mutta joutuin; katso kuinka jo alkaa hðmðrtðð. TøRNSKJøLD (Viheltðð pillillð. Vanginvartijat tulevat.). Tahdon nðhdð eik— hðn sinullekaan mitððn sano. (Vartijoille): Vanki Samuel Cr—ell pððstðkðð tðnne ulos, yksin, ilman vartioita. (Vartiat menevðt jðttðen linnan oven auki.) NELJáS KOHTAUS. Entiset, Talonpoika, sitten Samuel Cr—ell. TøRNSKJøLD (Tarttuu talonpojan niskaan.): Sinð mikð otus? TALONPOIKA: Armollinen herra, en minð mitððn. Olen aseitta, rauhallinen asiamies. TøRNSKJøLD: Mitð sinð tððltð haet? TALONPOIKA: Tulin tapaamaan viskaalia, armollinen herra, kun tiesin---- TøRNSKJøLD: Kun tiesit mitð? TALONPOIKA: Kun tiesin, ettð hðnet tuodaan ulos. áð, ðlkðð puristako, armollinen herra, ðlkðð! TøRNSKJøLD: Kuka sinulle sen sanoi? Vastaa! Etk— ole kuullut, ettð T—rnskj—ld polttaa kekðleellð silmðt pððstð? TALONPOIKA: Tðmð armollinen rouva tðssð--hðn sanoi. TøRNSKJøLD: Mitð hðn sinulle sanoi? TALONPOIKA: Ei minulle,--toisille. Ei minulla ole mitððn aseita, ei mitððn. TøRNSKJøLD: Mitð sanoi toisille? TALONPOIKA: Ei hðn kðskenyt tulla tðnne, kðski jððmððn kylððn. TøRNSKJøLD: Oliko toisilla aseita? TALONPOIKA: Mitðpð, armollinen herra, semmoisilla pila-aseilla teidðn linnavðkeðnne vastaan,--kellð sirppi, kellð viikate ja vaan jollakulla jousi, eihðn semmoisilla mitð! TøRNSKJøLD (pððstðð irti talonpojan): Sofia! Petos! (ákkið, tuskaisella kauhistuksella): Samuel,--nyt ymmðrrðn--te olette liitossa keskenðnne! Samuel on tahtonut minut pettðð! Samuel--pettðð minua! (Samuel Cr—ell seisahtuu linnan ovella. Ryysyissð.) Kuinka saatoin olla sitð nðkemðttð. Kuinka saatoin luulla--(Huomaa Samuel Cr—ellin): Samuel, kaikki on tullut ilmi! (Menee hiljaa hðntð kohden.) Mikð on nyt sinun katseesi? Nðytðs, nðytðs--! (Sofia nostaa huivin.) Mikð se oli? (Vetðð nuolen puunrungosta.) Totisesti, nuoli, minuun tðhdðtty. (Nuoli lðvistðð T—rnskj—ldin hatun, joka putoo maahan.) Ah! Toinen! Se oli vðhðn paremmin osattu. SAMUEL CRøELL (asettuu suojelevasti T—rnskj—ldin eteen): álkðð, ðlkðð! Heretkðð ampumasta, keitð lienettekin. TøRNSKJøLD (Helpoituksella): Hðn ei ole pettðnyt minua! Tuolla pakenevat vðijyjðt. Niin, Samuel, katsot kummastellen, sinð et tiedð, (Nðyttðð Sofiaa): Nððtk—? SAMUEL CRøELL (huomaa Sofian): Sofia! TøRNSKJøLD: Hðn on sinulle valmistanut suuren vastaanoton. Hðn on koonnut talonpojat ympðrist—ltð. Heillð on aseita. He ovat valmiit sinun johdollasi kapinaan. Tðstð hetkestð, Samuel, sinð olet vapaa! Kolme vuotta olet sinð pitðnyt minua vankeudessa. Niin, niin, vaikka minð olen ollut sinun vartijasi, kuitenkin minð olen ollut vanki. Minua inhoittaa tðmð linna, sen kiviseinðt ja koko ympðrist—. Tahdon siitð irti. Sinulla ei ole enðð valtakirjaa! Mitð siitð? Mitð niistð iankaikkisista kðrðjistð lðhtee! (Villiintyen yhð enemmðn.) Sinð olet vapaa! Hanki miekka itsellesi! Nosta vðki Karjalassa, sinua he vaan odottavat. Koko lððni nousee villiin kapinaan. Tapaamme toisemme kentðllð. Sinð hengitðt ja minð hengitðn. Vðkevðmpi voittaa. Ah, Samuel, tunnempa taas itseni. Sinð olet vapaa! SAMUEL CRøELL: Huoletta voit minut vapauttaa; mihinkððn kapinaan en aijo sekaantua. TøRNSKJøLD: Etk—? Kummalliselta kuuluu vihollisen vihollista neuvoa, mutta sen sanon sinulle: sopivampaa hetkeð et voi l—ytðð. T—rnskj—ld on niinkuin kekðle, ja talonpojat ððrimmilleen ðrsytetyt, Vielð enemmðn: sanotaan ettð Kristiina tahtoo luopua kruunustansa, kun ei tule toimeen meidðn kanssa. SAMUEL CRøELL: Ole huoletta. Kun pððsen irti, minð puhun talonpoikieni kanssa; he tyyntyvðt ja jððvðt hiljaa kðrsimððn, niinkuin ennenkin. TøRNSKJøLD: Hankit uuden valtakirjan? SAMUEL CRøELL: En. TøRNSKJøLD: Parempaan aikaan nostat kapinan? SAMUEL CRøELL: En sitðkððn. TøRNSKJøLD: En tiedð, Samuel, vienk— sinut linnaan takasin, kun et tahdo kamppailla. SAMUEL CRøELL: Pððstð irti, mitðpð minusta kiinni pidellð. TøRNSKJøLD: Mutta--en ole sinua voittanut. SAMUEL CRøELL: Usko pois, en sinua koskaan enðð kðrðjillð ahdistele. TøRNSKJøLD: Sen uskon, mutta--mutta jommankummanhan meistð tðytyy--. Samuel, minð tuon sinulle miekan, sinð olet hyvð miekkailija, taistellaan tðssð paikassa, taistellaan vimmattu taistelu, se ratkaiskoon meidðn vðlimme. SAMUEL CRøELL: T—rnskj—ld, sinð tahtoisit ly—dð minua? Tðssð minð olen. TøRNSKJøLD (Koettaen irtautua hðmmðstyksestð.): En ymmðrrð sinua. Jommankummanhan--. Tule linnaan takasin. En pððstð sinua ennenkuin olen sinusta selvillð. Hðð! Luuletko minun ehkð heltyneen, minun!--Se on totta, saatte jðttðð toisillenne hyvðstit. Pian! (Vetðytyy peremmðlle, nðkymðtt—miin.) SAMUEL CRøELL: Sofia! lyhyt hetki vaan! SOFIA: Oh, kuin hðn sai vereni kuohuksiin, se peto ihmishaamussa. SAMUEL CRøELL: Kuohuu yli reunojensa, sitten vasta asettuu. Lisbeta kuinka? SOFIA: Hðn on tððllð mukana. Tuolla kylðssð. SAMUEL CRøELL: J—ran Bjelke? SOFIA: Ruotsissa. He yhð odottavat niinkuin ennenkin. SAMUEL CRøELL: Odottavat? (Tarkoittaen ryysyjðnsð:) Pitðisihðn olla selvð, ettei minusta ole--aatelismieheksi. SOFIA: Niink— sanot! SAMUEL CRøELL: Kehoittaisit sitten Lisbetaa hylkððmððn koko miehen ehtoinensa. SOFIA: Hylkððmððn, sittenkuin he kymmenen vuotta ovat odottaneet ja yhð toivoneet! SAMUEL CRøELL: Huono mies semmoisen syyn tðhden odotuttaa itseðnsð. SOFIA: Erehdyt Samuel. Minð en suostu heidðn avioliittoonsa ennen kuin ehto on tðyttynyt. Se on minun valani heille, ettð ehto tðyttyy kerran. Ja se tðyttyykin! SAMUEL CRøELL: Ei tðyty milloinkaan. Minð en usko enðð oikeuteen. SOFIA: Et enðð usko, ettð lain avulla, ilman mitððn aseita, silmðt ummessa, sokkona, mitððn oikeutta voisi saavuttaa. Sitð en minðkððn ole koskaan uskonut. SAMUEL CRøELL: Siinð oli koko minun uskoni. Viimeiseen saakka pidin siitð kiinni. Mutta yhtðkkið tuli kuolemanisku. SOFIA: T—rnskj—ld kertoi, ettð sait Ruotsista erokirjan. SAMUEL CRøELL: Viimeisiin saakka luotin, ettð jossain maan pððllð vaikkakin ehkð kaukana, pitðisi olla se tai ne, joille oikeuden voitto on kallis asia. Minð luulin, se paikka on hallituksessa. Mutta juuri sieltð tuli minulle vihdoin vastaus avunhuutoihini: £kruunulta kavallettuja varoja olet sinð, Samuel Cr—ell, pitkðnð virka-aikanasi toimittanut niin vðhðn takaisin, ettð katsomme kruunulle edullisemmaksi kokonaan lakkauttaa sinun virkasi, kuin edelleen sinua siihen mððrðtð£. Minusta ei siis ollut mitððn rahallista hy—tyð kruunulle! Minð luulin, ettð hallitus ei odottanut hy—tyð, vaan iloitsi minun kanssani siitð, ettð totuus ja oikeus tuli yhð enemmðn ilmi. Ei, Sofia. Siellðkððn ei siis ole ketððn, jolle oikeuden voitto olisi sydðminen asia. Sen vastauksen kanssa sammui minun uskoni. Ei saa oikeutta maailmassa. VIIDES KOHTAUS. Entiset. Talonpoika. TALONPOIKA (hiipii esille): Herra viskaali, uskaltaako tulla? (T—rnskj—ld nðyttðytyy perðllð.) SOFIA: Taas tuo sama talonpoika! Pois tððltð! SAMUEL CRøELL: Antaa hðnen tulla, koska on uskaltanut nðin vaarallisille poluille. TALONPOIKA: Uskaltaako tulla, herra viskaali? SAMUEL CRøELL: Tule, mitð haet? TALONPOIKA: Oikeutta. SAMUEL CRøELL: Minultako? TALONPOIKA: Olet jo kaiketi rouvalta kuullut mikð asia minulla on. Velipuoli, nðet, otti puolet perint—ð isðn jðlkeen, vaikka meillð on eri isðt, hðnen on kuollut jo vuotta parisenkymmentð takaperin, ðiti on meillð sama. Nððt minkð vððryyden teki minulle. Tuomari piti hðnen puoliansa. Mitð lienevðtkin supattaneet. Tuomio lankes ja oli vððrð, vastoin Ruotsin lakia, jonka alla nyt eletððn. Olen kðynyt kahdeksat kðrðjðt tðstð asiasta. Ei auta.--Sinusta olen kuullut, ettð olet mies ylen taitava ja tiedðt tarkkaan sanat, jotka tuovat voiton. SAMUEL CRøELL: Jos minua uskot, tee niinkuin minð sanon: sovi veljes kanssa. TALONPOIKA: Et ymmðrtðnyt, mitð minð haastoin sinulle. Veli on ottanut minun osani vððryydellð. SAMUEL CRøELL: Ja sinð alotat kohta yhdeksðnnet kðrðjðjutut. Ja nððnhðn minð pððltðsikin: olet niissð riidoissa k—yhtynyt, tuomarille puolet omaisuuttasi jo jakanut. TALONPOIKA: Kun saan oikeuteni, niin jðlleen nousen. SAMUEL CRøELL: Totisesti, ei lopu tðmð juttusi ennenkuin istut velkavankilassa. TALONPOIKA: Mutta senpðtðhden sinð, joka asian tiedðt ja ymmðrrðt, sano mitkð sanat ovat pantavat tuomarin eteen. SAMUEL CRøELL: Katso minun murtunutta vartaloani ja nðitð vaatteitani ja minun pððtðni. Kaiken sen olen saanut osakseni, kun hain oikeutta ja uskoin sitð saavani. álð sinð tee niin. Sinun kðy samalla tavalla. álð hae oikeutta omilta sortajiltasi. Ne eivðt sitð sinulle anna. Ne elðvðt ja lisððntyvðt sinun tyhmyydestðsi ja sy—vðt sinun omaisuudestasi. TALONPOIKA: Olisinko mies, jos oikeuttani antaisin polkea. Yhtðhyvin antaisin silmiini sylkeð.--Ja vaikka viimeisen roponi kadottaisin, oikeuden kuitenkin tahdon saada. Vaaroista en vðlitð. Jos kuristaa joku, kuolen. Mutta niinkauan kuin elðn, haen oikeuttani. Menen vaikka tulen lðpi. Vððryyteen en tyydy, sano sinð, keltð oikeutta saa vððryyttð vastaan. Sen toki sanonet. SAMUEL CRøELL: Ei keltðkððn. Niinkauan kuin haet oikeuttasi, olet orja. TALONPOIKA: Minð ymmðrrðn sinut: jos herroilta jotain pyytðð, niin herroille tðytyy jotain antaakin; (kuiskaten intohimoisesti): mutta sano nyt kuitenkin minulle tðllð kertaa vaan, mitð minun pitðð tehdð. Sano,--sano yksi sana! SAMUEL CRøELL: Sovi veljesi kanssa. Se on sinun ainoa oikeutes. TALONPOIKA: Tfu! Vai semmoinenko sinð olitkin! (Menee.) SOFIA: Etk— ly— murskaksi tuota miestð!--Minun tðhteni, Samuel, katso ettei talonpoika sylje sinua silmiin. SAMUEL CRøELL: Hðn ei tiennyt mitð teki. Luuli varmaan minua vihamieheksensð. (T—rnskj—ld lðhestyy hiljaa seuraavan monoloogin aikana.) SOFIA: Samuel, ettð sinð sallit semmoista! Eik— sinun ylpeytesi tule loukatuksi! En ymmðrrð sinua enðð. Ettð olet ennenkin viihtynyt talonpoikien seurassa, sen olen tiennyt, mutta ettð sinð paikaltasi liikahtamatta sallit tuollaisen olennon sylkeð kasvoihisi, en olisi voinut uskoa! TøRNSKJøLD (Arasti): Samuel, nðen ettð sinð voit paljon anteeksi antaa. Mutta voisitko vielð pahemmalle--kaikkein pahimmalle.--voisitko minulle--? SAMUEL CRøELL: T—rnskj—ld! (Antaa kðttð T—rnskj—ldille.) Tðssð on enemmðn kuin vaan sinð ja minð. Tðssð on se suuri oikeus. TøRNSKJøLD: Niin, niin! (Menee, voimatta hillitð liikutustaan. Samuel Cr—ell jðð katsomaan hðnen jðlkeensð. Linnan ovi suljetaan.) KUUDES KOHTAUS. Samuel Cr—ell. Sofia. SOFIA (Osoittaen, ettð tðmð tekee hðnelle kipeðtð sydðmmeen, huutaa.): Samuel! Onko se totta? Niink—? T—rnskj—ld jððpi kostamatta! SAMUEL CRøELL: En ole mitððn saavuttanut elðmðssðni. Kaikki, mitð kðrðjillðni sain auki, se on mennyt umpeen: kaikki, minkð olin sitonut, on jðlleen auennut; missð rikkaruohoja hðvitin, siellð on ohdakkeita sijaan tullut. Se oli kaikki vaan, ettð nðkisin, kuinka vðhðn suuren oikeuden virta minun tðhteni voi muuttaa juoksuansa. Sofia, tðmð tðssð, se oli minun ensimðinen voittoni, sillð totisesti on tðssð mennyt jotain auki, joka ei voi enðð umpeen kasvaa. SOFIA: Siinðk— sinun elðmðsi ainoa voitto! Oh kuinka auttamaton ja onneton sinð olet silmissðni. Lopetat elðmðsi vankeudella, ja solmit n—yrðð ystðvyyttð sen miehen kanssa, joka on sinua kiduttanut. Ei sinua yksin: sinun vaimosi elðmðn tðrvellyt ja oman lapsesi onnen kukistanut. Oh, Samuel, sinussa ei ole aatelisverta, liian my—hððn nyt sen nðen. Nðen, etteivðt minun sanani voi herðttðð sinua siitð pimeydestð, jossa tahdot olla. SAMUEL CRøELL: En ole koskaan semmoisessa valossa kulkenut. SOFIA: Jos niin, niin tule, ota miekka! Yhdestð viittauksesta tuhannet talonpojat seuraavat sinua,--teet Kustaa Adolfin valtakunnalle palveluksen ja pelastat nimesi hðpeðllisestð kuolemasta!-- SAMUEL CRøELL: Ei nðkyð, ei mitððn vastustaa, ei askeleillaan oljen kortta rikkoa--! SOFIA: Pimeys! SAMUEL CRøELL: Valo! SOFIA: Ah, Samuel, minð en voi ymmðrtðð, en voi uskoa, etten minð saa sinua enðð hereille. Samuel sinð nðet ettð sinun uskosi ei ole mitððn voinut. Mutta on vielð minun uskoni. (Ottaa miekan kðtk—stð). Tðssð on miekka, ota se! Minð annan sen sinulle, se on minun viimeinen sanani, niin totta kuin tðssð seison!--Oh, olisinpa minð sinun asemassasi! (Helistðð miekkaa ilmassa). Samuel--ota se minulta! álð katso minun harmaita hiuksiani, katso nuoruuden kultaiset suortuvat valuvat olkapðilleni; ðlð katso minun mustaa surupukuani, katso nuoren Sofia Gyllenstjernan samettiliivi kiertðð hðnen solakkaa vartaloansa; ðlð katso nðitð kuivuneita kðsið, katso neidon sormet ojentavat sinulle laakeriseppelið ja nuori suu puhuu: Samuel, minð tahdon aateloida sinut, nuori Samuel, sinð uljas, sinð rohkea, sinð ryhdikðs, sinð tulet suureksi ja kunniakkaaksi ja sinun nimesi on varjoova valtakunnan ylimykset! (Kðsi putoaa, miekka herpoo kðdestð.) Ei, sanot sinð. Samuel, sinð poljet minun elðmðni unelman. Samuel, sinð teet tyhjðksi minun valani lapsellemme. Ja sinð teet vðlttðmðtt—mðksi meidðn--eromme. SAMUEL CRøELL: Sofia! SOFIA: Niin. Ei ole mitððn vðlitietð. SAMUEL CRøELL: Kaikki, mikð minua odottaa, on hiljaista oikeutta, joka kenenkððn ajamatta vuotaa suuresta lðhteestð. Ei kellððn ole valtakirjaa ohjata sen juoksua. Minð nðen sen vaan, ja sydðmmeni lðmpenee, mitð ikðnð tapahtuisikin. SOFIA: Matkustan lapseni kanssa Ruotsiin ja koetan parsia kokoon, mitð meidðn elðmðmme sirpaleista vielð on jðljellð. Minð en ole sitð sðrkenyt. Niinkuin olen elðnyt tðhðn asti, niin elðn loppuun asti vaan lastani varten. Mutta sinð olet sen sðrkenyt.--Hyvðsti! SAMUEL CRøELL: Sofia, nyt on y—. SOFIA: En pelkðð yksin kulkea. Minun ystðvðni on tuolla, sinun tðssð lðhempðnð. Tðssð erosivat tiemme. (Menee.) SEITSEMáS KOHTAUS. Samuel Cr—ell yksin. SAMUEL CRøELL: Niin, niin, niin! Niin juuri sen piti kðydð, vaikka minð en ensin sitð ymmðrtðnyt. Kuitenkin se oli alusta asti kirjoitettu totuuden ja oikeuden kirjaan, eikð mikððn mahti maailmassa olisi voinut sitð estðð. Kunpa minð vaan olisin saanut annetuksi hðnelle rauhani, sen suuren, horjumattoman rauhan. Mutta minð uskon--ja minð sen jo nðenkin: tulee vielð aika, ettð hðn tarvitsee minun rauhaani. Ja hðn tulee takasin ja hakee kaikki vankeudet ja kaikki kolot, missð on se ryysyinen mies ilman uskontunnustusta, ilman vaakunaa ja nimeð, jolla oli se rauha. (Linnasta kuulun kellonsoitto.) Se on y—soitto. (Menee ajatuksissaan linnan portille! huomaa ettð se on lukittu.) Se on totta minðhðn olen nyt vapaa! Minne y—pynenkððn. Siellð niillð on kaikilla paikkansa. Siellð he menevðt nyt kaikki sillan yli y—komeroihinsa.--Jos kuu ei olisi pilvien takana, olisi pilkko pimeð. Siinð kiireessð eik— vaan jððnyt lakkini linnaan. Kanan varas! Mitð se oli?--Joku elðin. Niin, niin, hiivi vaan ohitseni pehmytjalka: sinne mðttððn kupeelle, nðreen alle kallista pððsi. Teillð pitðð olla kaikilla pesðnne, jonne y—vytte. Ihminen vaan voi olla ilman pesðð. (L—ytðð miekan, jolla hakkaa alas havuja; laittaa vuoteen; kuutamo.) Kaikki, kaikki on minulta mennyt. (Laskeutuu vuoteellensa.) Mutta rauhaani ei ole minulta kukaan voinut ottaa. Mistð oletkaan kotosin, sinð minun rauhani! Tuoltako puhtaista ilmakerroksista kuun ja tðhtien vðliltð. Totisesti, on niinkuin sinð ððneen puhuisit minun kanssani tðssð hiljaisuudessa! Minun syvð, syvð rauhani. Esirippu. End of the Project Gutenberg EBook of Samuel Cr—ell, by Arvid Jðrnefelt *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SAMUEL CRøELL *** ***** This file should be named 15423-8.txt or 15423-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: https://www.gutenberg.org/1/5/4/2/15423/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at https://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at https://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit https://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: https://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.