Rikas tyttö Ruusulaaksossa

The Project Gutenberg EBook of Rikas tyttˆ Ruusulaaksossa, by Pehr Thomasson This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Rikas tyttˆ Ruusulaaksossa Author: Pehr Thomasson Release Date: October 30, 2010 [EBook #34174] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RIKAS TYTT÷ RUUSULAAKSOSSA *** Produced by Tapio Riikonen RIKAS TYTT÷ RUUSULAAKSOSSA Kirj. Pehr Thomasson Muiden maiden marjoja II. Helsingiss‰, Theodor Sederholm'in kustannuksella. Theodor Sederholm'in kirjapainossa. 1862. Imprimatur: _C. R. Lindberg_. 1. Yhdess‰ Blekingin kauniista paikoista lˆytyy suuri talonpojan talo, nimelt‰ Ruusulakso, kolmelta taholta piiritettyn‰ peilikirkkaalta j‰rvelt‰, jonka sinisiss‰ aalloissa se kaksinkertainen punaiseksi maalattu huonerakennus somasti kuvastelee itse‰ns‰; vaan nelj‰nnelt‰ taholta on suuri lakso. T‰m‰ suviseen aikaan ihana paikka ansaitsisi maalarin kuvata. Miss‰ havaitsee silm‰ hedelm‰llisi‰ peltoja, joittenka vilja, osoitellen sit‰ pient‰ j‰rve‰, h‰ilyy l‰nsi-tuulen puhaltaissa sinne t‰nne; miss‰ muutamia sammaltaneita tammia, jotka ajan h‰vityksilt‰ kajoomatta yht‰ tuoreina kuin vuosisatoja sitten viel‰ heiluttavat latvojansa; miss‰ muutamia sakeita koivuja, yst‰v‰llisesti nojaavat latvojaan yhteen, niinkuin olisi heill‰ jotakin salaista toisellensa kuiskuteltavana; miss‰ taas pienen joen, kynt‰in hopiavakoansa lakson l‰pitse ja juostessansa kiilt‰vill‰ vesihelmill‰ns‰ kastellen kahden puolen rannalla olevia pensaita, siksi kuin viimein katoo pienen, niinipuiden ja lepp‰in piirt‰m‰n kummun juurella. Tuhansia kukkia kasvaa t‰m‰n varjossa, moniv‰risill‰ silmill‰‰n ujosti katsellen yht‰ suurta ruusupensasta, joka uljaasti rehentelee kummun ylimm‰isell‰ kukkulalla. Satu kertoo onnettoman prinsin t‰m‰n pensaan morsiamensa haudalle istuttaneen ja viel‰ nytkin joka yˆn‰ puoli-yˆn aikaan t‰h‰n paikkaan tulevan, silloin kyynelill‰ns‰ pensaan juuria kastain. T‰m‰n syyn vuoksi onkin se niin suureksi kasvanut. T‰st‰ sadusta on talo nimens‰ saanut. Ymp‰ristˆ‰ h‰t‰ h‰t‰‰ silm‰ilty‰mme, k‰yk‰‰mme jo lukian luvalla taloon. Nyt on yksi sunnuntai-p‰iv‰ touko kuussa. Me astumme sis‰‰n suureen, avaraan tupaan. Laattia on kaunistettu tuoreilla kuusen haoilla, jotka lemuavat hyv‰lt‰ nen‰‰mme; sein‰t ja katto kalkilla silatut; akkunat ja ovet, kaapit ja muut huonekalut punaiseksi maalatut. Kaikki todistaa hauskuudesta ja siistiydest‰, ynn‰ semmoisesta mausta, jommoinen se t‰h‰n aikaan usein tavataan usiamman voivan talonpojan huoneessa. Kuvilla kaunistetulla, lumivalkealla peitteell‰ katetun pˆyd‰n ‰‰ress‰ istuu talon is‰nt‰, lautamies Matti Antinpoika, lukein Hagberin postillaa. H‰n n‰ytt‰‰ keski-ik‰iselt‰, noin viiden kymmenen vuoden vanhalta miehelt‰, muodoltansa vaka-mieliselt‰. P‰‰tt‰‰ksemme siit‰, ett‰ h‰n, tavan takaa nostain p‰‰t‰ns‰ kirjasta, silm‰ilee muita kappaleita ymp‰rill‰ns‰, n‰ytt‰isi kuin h‰n syv‰sti ajattelisi jonkun muun asian, vaan ei saarnan p‰‰lle. Semmenkin katselee usein vaimoansa, yht‰ v‰h‰ist‰, lempe‰‰ ja iloista ihmist‰, joka toimeliaasti hyˆrii edes-takaisin laattialla, teeskellen yht‰ ja toista pient‰ askaretta. Milloin havaitsee vuoteen ymp‰rill‰ olevassa, kukilla kaunistetussa vaipassa laskoksen olevan ojastavan, milloin pˆyt‰-peitteess‰ paltteen silitett‰v‰n, ja joskus myˆskin h‰mm‰h‰kin h‰vyttˆm‰sti kyll‰ kekr‰‰v‰n pient‰ lankaansa yhdest‰ akkuna liinasta toiseen; kohta kiiruhtain sinne, poislakaisee pienell‰ tomuharjallansa sek‰ sen ahkeran tyˆnteki‰n, ett‰ h‰nen heikon tyˆns‰. N‰in askaroiten ei huomaa miehens‰ h‰nt‰, eli oikeimmin h‰nen tyˆt‰ns‰ katselevan, ennenkuin h‰n joksikin lujasti lyˆ kirjansa kiini ja puhuttelee h‰nt‰ nuhtelevalla ‰‰nell‰ seuraamalla tapaa: "Mielest‰ni on t‰n‰‰n jo tarpeeksi siivottu! Sananlasku sanoo kaikella lopun olevan, vaan sinun ruvettuasi siivoomaan ei siit‰ tahdo koskaan loppua tulla." "No, ‰l‰ pahastu ‰ij‰seni!" vastasi vaimo niin hiljaisella ‰‰nell‰, ett‰ siit‰ kyll‰ taisi havaita miehen olevan is‰nt‰ talossansa. "Eih‰n mit‰‰n koskaan pid‰ puolier‰iseksi j‰tett‰m‰n. Milt‰ se n‰ytt‰isi, jos laastaisiin keskelt‰ laattiaa, vaan nurkat ja loukkat j‰tett‰isiin lakaisematta, eli pyyhitt‰isiin kolme akkunalasia, vaan nelj‰s j‰isi koskematta. Olen kyll‰ n‰hnyt, kuinka muutamissa paikoissa tavataan tehd‰. Ihmiset, jotka jotakin ymm‰rt‰v‰t, t‰m‰n sitten kyl‰lle huutavat, ja ei suinkaan syytt‰; sill‰ en tied‰ mit‰‰n harmillisempaa, kuin ett‰ n‰hd‰ siivottomuutta joko taloillisen eli torpparin huoneessa." "J‰rjestyst‰ ja siivoa min‰kin tahdon sek‰ asioissa ett‰ tˆiss‰," sanoi lautamies. "Vaan kohtuus on aina paras. Mit‰ yksi ryppy enemm‰n eli v‰hemm‰n vuoteen ymp‰rill‰ olevassa vaipassa tekisi, jos muutoin kaikki on j‰rjestyksess‰. Kyll‰ sit‰ sitten k‰skisi, jos kaikkien pienien kanssa niin askaroittaisiin. Jos ulko-tˆiss‰ yht‰ turhamainen olisin, niin tarvitsisin kaksi vertaa enemm‰n tyˆv‰ke‰ vuodessa, kukatiesi suurempaa vuodentuloa talostani saamatta, kuin t‰h‰nk‰‰n saakka. Edelt‰p‰in pit‰‰ asiansa selv‰ksi ajatteleman ja suun pussinsa j‰lkeen asettaman; j‰lest‰p‰in on se myˆh‰ist‰, ja ei kelpaa mihink‰‰n." Lautamiehen t‰t‰ jo tuhansia kertoja ennen luettua lorua huoneen oikeasta hoinnosta uudestaan laskeissa, pani vaimonsa pois tomuharjan ja istui pitk‰lle toolille, sanaakaan vastaamatta. Siin‰ tekikin aivan ymm‰rt‰v‰llisesti; sill‰ Matti Antinpoika oli se mies, joka ei k‰rsinyt vastustamista, semmenkin omassa huoneessaan. Ollensa velatoin ja voipa, ei h‰nen tarvinnut kenenk‰‰n edess‰ niskojansa taivuttaa -- niin kuin itse tapasi sanoa -- vaan vaati kuitenkin muitten ihmisten itse‰ns‰ h‰nen edess‰‰n nˆyryytt‰m‰‰n. Ylpeytt‰ lˆytyy talonpoikaisessakin s‰‰dyss‰, ja Matti Antinpojalla oli sit‰ enemm‰n kuin monella muulla. Syy siihen oli, ett‰ oli rikkain koko seurakunnassa. Huuto tiesi h‰nell‰ suuretta talottansa olevan ylitse tynnyrin kulta-rahoja lainattuna; joka tapaus usein maailmassa saattaa ihmisen ylistetyksi ja kehutuksi. Matti Antinpoika pidettiinkin sek‰ ylh‰isilt‰, ett‰ alhaisilta suuressa arvossa. Luonnolta varustettu hyv‰ll‰ puhunlahjalla, puhui lautamies seurakunnan miehien edest‰ kirkonkokouksissa ja muissa tiloissa, joissa seurakunnan asioista oli kysymys. Kuitenkin kartti aina kirkkoherraa vastaan sanoa. T‰m‰ antoi yhdelle ja toiselle ilvesteli‰lle tilaisuuden kaikellaisia halventavia pilkka-sanoja lausua lautamiehest‰, vaan ei kell‰‰n ollut rohkeutta h‰nelle itselle t‰t‰ sanoa. Ei sen vuoksi ollutkaan ihmeellist‰, jos luuli kaikki, mit‰ teki, oikeaksi ja laittamattomaksi. Kotonansa h‰n oli kova ja toimellinen perheen is‰nt‰. Vaimonsa kanssa eli hyv‰ss‰ sovinnossa josta kuitenkin enemm‰ksi osaksi kunnia on luettava vaimollensa, joka kaikissa koitti noudattaa h‰nen tahtoansa; jommoista k‰ytˆst‰ t‰h‰n aikaan harvoin tavataan em‰nnill‰mme. V‰h‰n ajan kuluttua alkoi lautamies taas, vaan nyt niin alhaisella ‰‰nell‰, ett‰ se n‰ht‰v‰sti ihmehdytti vaimoansa, joka koitti kuudella niin tarkasti kuin mahdollista oli ettei sanaakaan mahtaisi hukkaan menn‰. "Rakas Kaisani!" sanoi h‰n, "minulla on jotakin aivan t‰rke‰‰ sinulle sanottavaa, ja nyt v‰en kirkossa ollessa on meill‰ tilaisuus asiasta rauhassa keskustella. Mielest‰ni rupee tulemaan aika tyt‰rt‰mme pois naittaa; h‰nell‰ on jo ollut niin monta kosioitsiaa, ett‰ semmoinen juoksu minua kohta rupee ‰kˆˆtt‰m‰‰n. Sen vuoksi on paras kohta p‰‰tt‰‰ asia; koska sen kerran kuitenkin tapahtuman pit‰‰." "Minulle puolestani n‰ytt‰‰," vastasi Kaisa, "sen asian kanssa kyll‰ viel‰ aikaa olevan. Anna ei ole viel‰ t‰ytt‰nyt kahdeksaatoista vuotta, ja h‰nen tarvitsee ilman sit‰ viel‰ v‰h‰n enemm‰n oppia, ennenkuin omin p‰ins‰ taitaa huonettansa kunnollisesti hointaa." "Anna taitaa kyll‰ huoneensa hointaa," vastasi lautamies ‰re‰sti, "niin ett‰ sill‰ herrasmieskin saattaisi olla tytyv‰inen. Sen asian aivan hyvin molemmin ymm‰rr‰mme, ja se ei suinkaan est‰ naimistansa: nuorimainen h‰n kyll‰ viel‰ on; vaan raudan kuumana ollessa on paras takoa." "No! eth‰n vaan tyttˆ‰mme jonkun herrasmiehen kanssa naimisiin tahtone?" "Jumala varjelkoon siit‰! Sek‰ nimismies ett‰ monta muuta siisti‰ herraa on kyli‰ h‰nt‰ kosioinnut; vaan en tied‰ mit‰‰n viheli‰isemp‰‰, kuin ett‰ talonpoikaiset ihmiset menev‰t naimisiin herrasv‰en kanssa; pysykˆˆn kukin s‰‰dyss‰ns‰!" "Se on aivan tosi! Muistan kyll‰, mik‰ riema oli sisareni tytt‰ren naimisiin aikoissa yhden nimismiehen kanssa. Ilo oli silloin korkeinna, vaan muutaman vuoden kuluttua pantiin miehens‰ pois viralta. Nyt ei niill‰ vaivaisilla ole mit‰‰n. Min‰ oikein surkuttelen h‰nt‰, sill‰ h‰n oli hyv‰nluontoinen tyttˆ ja olisi ansainnut paremman miehen saada; vaan kullakin on t‰ss‰ mailmassa sallimuksensa." "Minun luullakseni on ihminen itse syy tilaansa. Kyll‰h‰n sen jo edelt‰p‰in n‰hd‰ saattoi, ettei naimisesta nimismiehen kanssa mit‰‰n onnea seuraisi. Sen kyll‰ sanoin sisaresi miehelle, ehkei h‰n sit‰ uskonut; nyt n‰kee sanani todeksi: niinkuin siasi teet, niin saat maata. Lapsiansa naittaissa tarvitsee tarkoin katsoa eteens‰; sill‰ se ei ole niin paljasta tyhj‰n tointa, kuin moni luulee. Sen vuoksi olenkin asiaa tyyni tutkinut, ja oikein per‰‰najateltuani en ket‰‰n Annan monista kosioitsioista ennen Haaviston Jussia v‰vykseni tahtoisi. Sen j‰lkeen kuin olen kuullut, pit‰‰ h‰n taloansa miehen tavalla. H‰n on myˆskin rikkain koko seurakunnassa, ja olisikin melkein h‰pi‰ semmoista tilaisuutta k‰sist‰ns‰ p‰‰st‰‰. Min‰ juttelin h‰nen kanssaan hiljan ja lupasin t‰n‰ p‰iv‰n‰ j‰lkeen Jumalan palveluksen antaa vastauksen. Eih‰n sinulla t‰t‰ vastaan mielest‰ni ole mit‰‰n sanomista?" "Ei suinkaan mit‰‰n, jos vaan Anna mielistyy; vaan en ole koskaan viel‰ kuullut h‰nen siit‰ sanaakaan mainitsevan. Meid‰n t‰ytyy sen vuoksi h‰nen mielt‰ns‰ kysy‰ ennenkuin vastausta annamme." "Kysy‰mme h‰nelt‰ t‰ytyy, vaan luullakseni mieltyy h‰n asiaan. Vaan jos olisi vastahakoinen, puhun kanssansa j‰rjellisesti ja n‰yt‰n h‰nelle velvollisuutensa vanhempainsa tahtoa noudattaa jotka kuitenkin paremmin ymm‰rt‰v‰t mik‰ h‰nelle tulevaisessa ajassa hyˆdyksi on." "Eih‰n aikomuksesi lienee h‰nt‰ siihen pakottaa? Se olisi suuri synti! Koska ei meill‰ ole usiampaa kuin yksi lapsi ja niin paljon Jumalan siunausta, tulee meid‰n n‰in t‰rke‰ss‰ asiassa, joka saattaa ihmisen onnelliseksi sek‰ nyt ett‰ tulevaisissa ajoissa, j‰tt‰‰ h‰nelle vapaus mielens‰ j‰lkeen valita." "Pakotusta en luule tulevan kysymykseenk‰‰n. Vaan jos niin olisi, katson velvollisuudekseni tytt‰reni tulevaisesta ajasta murhetta pit‰‰. Naiset puhuvat toisestansa piittaamisesta ja n‰kev‰t unta ikuisesta rakkaudesta, jommoista ei koskaan ole lˆytynyt maailmassa, ja siin‰ suloisessa toivossa antavat itsens‰ naimisiin. Mit‰ t‰st‰ seuraa? Viikon eli kaksi on olo niin ihanaa; vaan kohta muuttuu kaikki toiseksi; semmoisia esimerkki‰ lˆytyy yllin kyllin. Eth‰n sin‰k‰‰n, jos oikein muistat, alussa minusta pit‰nnyt; muistan viel‰, kuinkas itkit ensikerran kuulutettaissa ja monta aikaa per‰‰n; vaan onhan kaikki hyvin k‰ynyt! T‰h‰n saakka olemme hyv‰ss‰ sovussa el‰neet, ja Jumalan avulla el‰mme t‰st‰kin l‰hin." Kaisa ei vastannut mit‰‰n, vaan huokaisi syv‰sti, ja n‰ytti melkein kuin olisi kyynele ollut poskillensa vierim‰isill‰‰n. Ehkei ollutkaan niin onnellinen, kuin lautamies luuli. Lautamies veti v‰h‰n suutansa nauruun, niinkuin olisi aikonut puhetta jatkaa, vaan k‰‰nsi sen siaan p‰‰t‰ns‰ oveen, joka aukeni ja josta nuori tyttˆ astui sis‰‰n. H‰nen mustanruskea tukkansa, varjoova kauniita kasvojansa, ei rippunut valloillaan tuulen heiluteltavana, vaan oli pantu pitk‰lle palmikoille, jonka p‰‰ oli punaisella silkki nauhalla sidottu kiini. Ilo ja toivo loistivat h‰nen suurista, mustan-sinisist‰ silmist‰ns‰, ja terveyden ruusu-karva oli maalattu h‰nen poskillensa. Rintansa peitettiin mustalta samettisesta liivilt‰, joka aivan pisti silm‰‰n niit‰ lumivalkeita hiljaisia vastaan, jotka suojelivat h‰nen k‰sivarsiaan. Ruumiiltansa oli hoikka vaan kuitenkin t‰ysin‰inen, ja joka liikunnossa oli liukkautta ja suloisuutta ynn‰ luonnollisuutta, omaisuudet usein viel‰ tavattavat kauniilla Blekingin tytˆill‰mme, ennenkuin kaupungin luonnottomalta koreilemiselta ovat tartutetut. K‰ytˆksest‰ns‰ t‰ss‰ luulisivat lukiamme h‰nen jonkun kaupunkilaisen hyvin kasvatetuksi tytt‰reksi. Vaan ei kuitenkaan ollut kukaan muu, kuin tyt‰r talossa, se rikas tyttˆ Ruusulaksossa, niinkuin h‰nt‰ tavallisesti kaikilta kutsuttiin. Lautamies, puhuessansa tytt‰rens‰ usioista kosioitsioista, ei tosin kehuaksensa sit‰ tehnytk‰‰n; sill‰ se on aivan ymm‰rrett‰v‰, ettei niin kaunis ja rikas tyttˆ nuorilta miehilt‰ havaitsematta j‰‰nyt. N‰m‰t tulivatkin kaikilta tahoilta muutamat h‰nen kauneudestansa, vaan usiammat suurelta rikkaudeltansa vietellyt. Kaikki kantoivat edes uhrinsa h‰nen syd‰mens‰ altarille, vaan turhaan! Jos h‰n rakasti jotakuta eli ei, oli salaisuus suljettu omaan syd‰mmeens‰. Yksi ja toinen kyll‰ tiesi siit‰ kuiskata, vaan se n‰ytti niin v‰h‰n toden mukaiselta, ettei sit‰ kukaan uskonut. Hauskaa on olla suutoinna sanatoinna katseliana jossakussa paikassa, jossa lˆytyy rikas ja kaunis tyttˆ. Tykkyv‰ll‰ syd‰mell‰ ja palavilla silmill‰ tulee kosioitsia ja puhuu syv‰st‰ rakkaudestansa; t‰m‰n tuskin enn‰tetty‰ pois, tulee toinen ja laskee samaa lorua. Jolloin kulloin myˆskin tapahtuu, ett‰ kaksi eli kolme osaa tulla yhteen aikaan; silloin on hauska kunkin erin‰ist‰ kasvonluontoa katsella; yksi koittaa mahdollisuuden j‰lkeen salata harmiansa; toinen on vihasta punainen kuin kukko; kolmas, jolla on paras onni tytˆn tykˆn‰, silm‰ilee kosio-kumppaniansa yli olkaensa, voitto-juhlaa jo syd‰mess‰ns‰ viett‰en. Vaan kuinka asia k‰‰ntyy, tassuttelevat kaikin menn‰ tiehens‰, kukin saatuine rukkasineen. Anna oli tuskin enn‰tt‰nyt sanoa hyv‰‰ p‰iv‰‰, panna pois virsikirjansa ja kukkansa, ennenkuin kaukaa mies kysyi: "Mit‰ uusia kirkosta?" "Kirkkoherra piti niin kauniin saarnan! Esipuhe seisoo Johanneksen evankeliumissa; jos saan raamatun, niin haen paikan," vastasi Anna niin hele‰ll‰ ‰‰nell‰, kuin huilun soitto. "En min‰ huoli saarnasta; eikˆ siell‰ kuulutettu jotakuta huutokauppaa, pit‰j‰n kokousta eli..." Lautamies ei enn‰tt‰nyt p‰‰tt‰‰ puhettansa, koska kuuli ulkona jyrin‰n pihaan ajavista vaunuista. H‰n nousi ylˆs istualtansa, katsoi ulos akkunasta ja sanoi: "T‰‰ll‰ tulee vieraita!" 2. Tuokion kuluttua astui kaksi miest‰ sis‰‰n. Toinen heist‰ oli vanha, harmaatukkainen, jonka kasvoihin vuodet olivat kynt‰neet syvi‰ vakoja. Toinen taas oli viel‰ nuori, noin kolmen kymmenen vuotinen, ympyri‰isill‰, lihavilla kasvoilla; joka taholle pystyyn seisova tukkansa ei ollut juuri punainen eik‰ keltainenkaan, vaan n‰ytti kummallisesti sukua olevan molemmille. Silm‰ns‰ olivat harmaat ja nalteat; jos jotakin rupesi katselemaan, olivat kuin siihen kiini noidutut. Ruumiiltansa oli h‰n aivan lyhy, paksu ja tukeva. Joka liikunnossa oli t‰nkeytt‰ ja hitaisuutta, jota tuskin nauramatta saattoi katsella. K‰tt‰ tavallisuuden j‰lkeen paiskattua, avasi lautamies oven suureen tupaan ja k‰ski vieraitansa astumaan sis‰‰n. T‰‰ll‰ loisti kaikissa merkillinen ylˆllisyys; sein‰t olivat kaunistetut ranskan tapeetill‰ ja suurilla sein‰-peilill‰. Lasinen kynttil‰-ruunu rippui katosta, kaikki huone-kalut kiilsiv‰t ja l‰ikkyiv‰t; suuret silkki-vaipat rippuivat kauniissa poimuissa korkeitten akkunain edess‰. Puuttui ainoastaan, ett‰ laattia olisi ollut maalattu, taitaaksemme verrata t‰t‰ huonetta jonkun rikkaan kauppiaamme uljaasen asuntoon. Jotakin pit‰‰ kuitenkin aina puuttuman, pane mieleesi se, sin‰ kuin niin mielell‰si tahdot el‰‰ herroiksi, ja opi kerran kaikkien edest‰ pysyyn niitten rajoen sis‰ss‰, kuin luoja sinulle on asettanut. Askele niist‰ tekee sinun pilkanalaiseksi kansa-ihmistesi silmiss‰. Olkoon t‰m‰ t‰st‰ kylliksi sanottu. Nyt kertomukseemme. Em‰nn‰n tarjottua kahveata puhtaista, kullatuista poslini-kupista ja kaikenlaisten turhanaikaisten asiain puheeksi tultua, k‰ski lautamies tuomaan totia. Anna kiiruhti kohta likimm‰isest‰ kaapista ottamaan pienen lumivalkean pˆyt‰liinan, jonka levitti v‰h‰iselle, ympyri‰iselle tuvan yhdess‰ nurkassa olevalle pˆyd‰lle. Sill‰ aikaa palasi Kaisa, tuoden tullessaan toti-lasia ja hopeakannun, t‰ytettyn‰ l‰mpˆisell‰, hˆyry‰v‰ll‰ teevedell‰. Nyt istui lautamies vieraineen nauttimaan t‰t‰ virvoittavaa juomaa, jolloin seuraava v‰li-puhe syttyi keskell‰ns‰: "Min‰ olen t‰n‰‰n," sanoi se vanha mies, nimelt‰ Pietari Mikonpoika, "aivan t‰rke‰ss‰ asiassa seurannut veljeni poikaa t‰nne. H‰nell‰ on n‰ets‰ aikomus tyt‰rt‰si tulla kosioitsemaan, hyv‰ yst‰v‰ni, Matti Antinpoika! Ennen kyll‰ jo on kanssasi asiasta puhunut, vaan h‰n tahtoo jota pikemmin sit‰paremmin vastausta, saattaakseen k‰‰nt‰‰ ajatuksiaan toiselle haaralle, jos t‰‰ll‰ ei onnistuisi. T‰t‰ tapahtuvan ei minulla kuitenkaan ole syyt‰ luulla, sill‰ totta puhuakseni et koskaan saata tyt‰rt‰si Haavistoa parempaan taloon asettaa, ja mit‰ Jussiin kuuluu, niin on h‰n t‰h‰n p‰iv‰‰n saakka kelpomiehen tavalla asiansa toimittanut." N‰ht‰v‰sti hyvill‰ mielin t‰st‰ kehumisesta rypisteli Jussi tytyv‰isen‰ silmi‰‰n ja littasi v‰h‰n lasistansa, odottaissansa lautamiehen vastausta. "Olen kyll‰ asian ottanut mietti‰kseni," vastasi lautamies, ottaen juhlallisen muodon p‰‰llens‰, "ja mit‰ Jussiin tulee, ei ole minulla h‰nt‰ vastaan mit‰‰n; vaan ennen itse‰ni siihen p‰‰tetty‰ tahtoisin mielell‰ni tiet‰‰, mill‰ kannalla asiansa ovat. T‰h‰n aikaan on aivan tarpeellista katsoa eteens‰; parempi on vett‰ ojassa, kuin joessa sulkea." Nyt tuli Jussin vuoro puhua, ja muutaman kerran ensist‰ ry‰isty‰ns‰ ja hyv‰n joukon nuuskua nen‰‰ns‰ pistetty‰ns‰, alkoi seuraavalla tavalla: "Asiani ovat sill‰ kannalla, ettei suinkaan tarvitse h‰vet‰ni niist‰ selvitt‰‰ vaikka itse maaherrallekin. Ei minulla ole kahta tuhatta riksi‰ enemp‰‰ velkaa talostani, ja jos t‰n‰ vuonna saan yht‰ paljon perunoita kuin viimeis-vuonakin, saatan paloviinaa sen rahan edest‰ myyd‰. Muutoin taidan talossani ruokkia nelj‰kymment‰ nautaa ja kuusi hevoista, pient‰ karjaa mainitsemattani, jota en t‰ss‰ tilassa katso tarpeelliseksi. Set‰ni tiet‰‰ totta puhuneeni." "Aivan totta se on," sanoi Jussin set‰, naurain v‰h‰n nyrkkiins‰. Vaan lautamies ei ollut viel‰ t‰ydellisesti tytyv‰inen. H‰n kysyikin sent‰hden: "Kuinka paljon talostasi maksat veroa vuodelta? Onko talossasi kyll‰ tilaisuutta uutta peltoa tehd‰? Se on t‰h‰n aikaan aivan suuresta arvosta; min‰ saan kahta vertaa suuremman tulon talostani nyt, kuin ennen." N‰m‰t kysymykset tulivat kaikki mielens‰ j‰lkeen vastatuiksi ja v‰lipuheensa kesti viel‰ muutaman hetken asioista samasta johdosta. Vaan n‰itten ollen lukiallemme aivan v‰h‰n huvittavia, tahdomme saattaa asian lopulle; mit‰ jo on sanottu lienee tarpeeksi n‰ytt‰‰ksemme kunkin mielenluonnon heist‰. V‰h‰n aikaa ajateltuansa lˆi lautamies k‰tt‰ Jussin kanssa, sanoin: "Sinun vaan ei kenenk‰‰n muun pit‰‰ saaman tyttˆni! Ensi lauvantaina pidet‰‰n kihlajaiset; tule sen vuoksi niin aikaisin t‰nne, ett‰ samana p‰iv‰n‰ taidamme ottaa kuulutuksen. Sinun ei tarvitse t‰n‰ ehtoona Annan kanssa puhua mit‰‰n; itse tahdon sanoa h‰nelle p‰‰tˆkseni, ja niin on asia ratkaistu." Iloisena kuin haukka kyhkysen saatuansa matkusti Jussi kotio, kerta toisensa per‰‰n huutain: Ah kuinka olen onnellinen! Vaan j‰tt‰k‰‰mme h‰n autuaalliseen vimmaansa ja k‰‰nt‰k‰‰mme silm‰mme toisaalle. Anna oli vallan tiet‰m‰tˆin is‰ns‰ nykyisest‰ p‰‰tˆksest‰; h‰n oli sill‰ aikaa ‰idilt‰ns‰ saanut luvan menn‰ terveht‰m‰‰n er‰st‰ sairasta naapurissa. Tultuansa kotio, ei h‰n mennyt oitis sis‰‰n, vaan seurasi pient‰, monessa mutkassa lakson l‰pitse juoksevaa ja jo ennen mainitulle kummulle saattavaa polkua. T‰‰ll‰ istui h‰n ruohostolle, noukki siit‰ suuresta ruusu-pensaasta muutamia ruusuja ja rupesi, niist‰ kiehkuraa sitoissaan, laulamaan. Laulaessaan katsahti h‰n tavan takaa j‰rvelle, ik‰‰nkuin olisi jotakuta odottanut. Ei kauan viipynytk‰‰n, ennenkuin pieni venhe rupesi n‰kym‰‰n kaukana sel‰ll‰. Kˆyk‰isesti kuin hirvi juoksi t‰m‰ kiilt‰vien aaltojen ylitse ja muutaman hetken kuluttua oli jo rannalla. Hoikka, vilpas nuorukainen hypp‰si venheest‰, vet‰in t‰t‰ v‰h‰n matkaa per‰ss‰‰n pehme‰lle ruohostolle ettei aallot mahtaisi sit‰ vietell‰ j‰rvelle. H‰nen jokap‰iv‰set, siistit vaatteensa peittiv‰t ruumiin, niin hyvin muatun ja kauniin, kuin se muinaan mahtoi Adonilla olla. Musta tukkansa oli hyv‰ss‰ j‰rjestyksess‰ ja korkean otsansa alta loistivat ruskeat silm‰t, todistain vilppaasta luonnosta. Pitk‰nluontoisissa, valeissa kasvoissansa oli jotakin mielistytt‰v‰‰, joka saattoi n‰m‰t kauniiksi. Havaittuansa tytˆn kummulla, seisoi h‰n tota pikaa t‰m‰n vieress‰, terveht‰in h‰nt‰ seuraavilla sanoilla: "Hyv‰‰ ehtoota, kaunis Annani! Kuinka sin‰ voit? Oletko sin‰ jo minun unohtanut, eli miksi et kertaakaan ole minua k‰ynyt katsomassa? Yksi ainoa sana huuliltasi, yksi ainoa katsanto kauniista silmist‰si, ja min‰ olisin valittamatta tyhjent‰nyt k‰rsimyksen pikarin, kuinka katkera se ik‰‰n ehk‰ olisi ollut viimeiseen pisaraan; vaan turhaan; t‰t‰ lohdutusta ei minulle suotu. Oletko sin‰ minun jo unohtanut?" N‰ihin kysymyksiin ei seurannut mit‰‰n vastausta. Anna seisoi ‰‰nettˆm‰n‰ kuin kuva. Viimein sanoi h‰n hiljaisella, tuskin kuuluvalla ‰‰nell‰: "Sinua en koskaan unohda!" T‰t‰ sanoissaan nosti h‰n ujosti suuret, mustansiniset silm‰ns‰ yl‰h‰lle maasta ja kyynele vieri pitkin poskiansa. Samoin vierii kasi-pisara pitkin puhtaita ruusunlehti‰, auringon id‰ss‰ s‰kenˆitsev‰‰ silm‰‰ns‰ nostaissa. "Rakastettu Anna!" sanoi nuorukainen ottain tytˆn k‰den omaansa. "Minua et koskaan unohda! Etkˆst‰ sin‰ niin sanonut? -- Ja min‰ -- unohtaisinko min‰ sinun? En! niinkauan kuin veri juoksee suonissani, olet sin‰ toivotuksieni p‰‰-maali, niinkauan kuin syd‰meni tytkyy, on se sinun; sin‰ olet hyv‰ enkelini; kuullessani ‰‰nesi, hiljenev‰t myrskyt syd‰meni merell‰, ja kaikki tulee tyyneksi, niin tyyneksi, kuin ei olisi mik‰‰n myrskyinen tuuli siell‰ puhaltanut. Ja sent‰‰n pakotetaan kukatiesi t‰m‰ ‰‰ni lohdutuksen sanoja toisen korvaan kuiskaamaan, t‰m‰ k‰si rakkauden siteit‰ toisen kanssa kiinitt‰m‰‰n." "Ei ik‰n‰ns‰, ik‰n‰ns‰! sanoi Anna, vet‰in k‰tens‰ niin ‰kisti takaisin, ett‰ nuorukainen horjahti ja oli kaatumaisillaan. V‰h‰‰n aikaan ei kumpikaan n‰ist‰ toistansa rakastavista puhunut mit‰‰n, vaan silm‰ns‰ sanoivat sit‰ enemm‰n. Kuinka usein eikˆ silm‰ys, oikein ymm‰rretty, sano tuhansia sanoja monta vertaa enemm‰n. Nuorukainen havaitsi liian arkaa kielt‰ sielun suloisessa kanteleessa koskeneensa; h‰n p‰‰tti sent‰hden t‰st‰l‰hin paremmin varansa pit‰‰. H‰n istui ruohostolle, otti sen puoli-valmiin ruusu-kiehkuran k‰teens‰ ja rupesi puhumaan lempe‰mm‰ll‰ ‰‰nell‰ seuraavaan tapaan: "Rakastettu Anna! tule ja istu t‰h‰n ruohostolle, t‰m‰n suuren ruusu-pensaan viereen, ja hengitt‰k‰‰mme sis‰‰mme kukkain hyv‰‰ lemua. Katso! kaikki on niin kaunista; kuu hopioitsee korkeat puut, ja tuhansittain t‰hti‰ katsoo niin lempe‰sti alas maamme laksoihin. Yst‰v‰llisesti suovat suostumuksensa rakkauteemme; sill‰ tuolla yl‰h‰ll‰ ei lˆydy kateutta." "Kuule! kuinka veden haltian suloinen kanteleen soitto kuuluu tyynelt‰ j‰rvelt‰; h‰n soittaa surevalle morsiamellensa, joka ainoastaan ik‰vˆitsee takaisin maamme laksoihin, ne kerran, n‰ilt‰ suloisilta ‰‰nilt‰ vieteltyn‰, j‰tetty‰ns‰; vaan joka kerta h‰nen p‰‰t‰ns‰ aalloista nostaissaan ja paeta aikoissaan tarttuu veden haltia uudestaan kanteleensa punaisiin kultakieliin, vietellen niist‰ suloisia ‰‰ni‰. Silloin sukeltaa h‰n j‰lleen alas helmill‰ kaunistettuihin salihinsa." "Ah kuule! tuolta tuonempata kuuluu yksi‰‰nisesti kohisevan kosken kanssa yˆrastaan ihana ‰‰ni; h‰n laulaa morsiamellensa! rakkauden puhe sulaa suloisissa ‰‰niss‰ eritt‰m‰ttˆm‰‰n yhtyyteen." "Rakastettu Anna! Etkˆst‰ tunne autuaita liikutuksia sieluasi l‰pitse-tunkevan? Eikˆst‰ muisto, niinkuin hyv‰ enkeli, n‰yt‰ sinulle, levitt‰in kirjaansa eteesi, kauniita ja moninaisia kuvia muinaisista ajoista? Muistatkosta viel‰, kuinka ihastuit, minun sinulle, molemmin pikkuisena ollessamme, kukkain nimi‰ opettaissani, ja kuinka syd‰mellisesti taputit pieni‰ k‰si‰si yhteen." Se hyv‰npuheliainen nuorukainen vaikeni. Oliko se muisto lapsuuden hauskoista ajoista eli toivo tulevista, joka t‰ll‰ hetkell‰ l‰pitse-tunki Annan sielun? Min‰ en tosin sit‰ tied‰! Vaan sen tied‰n, ett‰ h‰nen otsansa valkeni, silm‰ns‰ loistivat, poskensa punottivat ja suunsa oli naurulla. H‰n oli iloinen, eik‰ se ihmeellist‰ ollutkaan, sill‰ molemmat istuivat k‰si k‰dess‰, unohtain maailman murheet ja ehk‰ hereill‰ns‰ kuitenkin vaipuneina suloisiin unihin. Lukiani! oletkos koskaan rakastanut -- rakastanut sanan oikeassa merkityksess‰? Ah! Silloin on sinullakin semmoisia hetki‰ ollut, ja minun ei tarvitse n‰ist‰ sinulle kertoa. Vaan jos ei rakkaus ik‰n‰ns‰ ole s‰teill‰ns‰ syd‰nt‰si sytytt‰nyt, olisi koetukseni n‰ist‰ kertoa ainoastaan turha vaiva. Molempain v‰h‰n aikaa ‰‰neti oltua, sanoi Anna viimein, laskein k‰tens‰ nuorukaisen otsalle: "Ah! kuinka sinun kasvosi ovat k‰yneet kelmeeksi! En ollut sinua tullessasi ensin tunteakkaan; tosin sin‰ olet mahtanut olla kovasti kipe‰?" "Sangen kovasti minua on tauti ransinut ja jollei l‰‰k‰rin apua aikanansa olisi tullut, emme t‰ss‰ maailmassa suinkaan toistamme en‰‰n olisi n‰hneet. L‰mmin-tauti on aivan kovaa sairastaa; usiammat siit‰ menev‰t hautaan. Tosin myˆskin monta kuolee huolimattomasta hoinnosta, koska suurimmalla osalla yhteisest‰ kansastamme on se hullu luulo, l‰‰k‰rin apua hakea olevan synnin; 'kyll‰ Jumala auttaa.' Eiv‰tk‰ saata ymm‰rt‰‰ l‰‰k‰rin ainoastaan Jumalan avulla sairasta kuoleman kynsist‰ taitavan pelastaa. Vaan ‰lk‰‰mme nyt t‰ll‰ hetkell‰ en‰‰n siit‰ puhuko; min‰ olen nyt j‰lleen terve, ja eth‰n minua sen vuoksi hylj‰nne, ett‰ kasvoni ovat entist‰ kelveemm‰t." "En, en suinkaan! Sit‰ syd‰mellisemm‰sti min‰ sinua rakastan. Viel‰ pikkuisena lapsena ollessani sanoit kerran minulle kuun olevan rakkauden auringon; siit‰ hetkest‰ olen h‰nt‰ sanomattomasti rakastanut, ja h‰n on kuitenkin mielest‰ni monta vertaa sinua kelmeempi. Vaan miksis nuhtelit minua siit‰, etten sairastaissasi sinua ole k‰ynyt terveht‰m‰ss‰? Sin‰ tied‰t kuitenkin aivan hyvin is‰ni ei koko vuoden mittaan kertaakaan siihen lupaa antaneen. Syyt‰ siihen en tied‰; vaan joka kerta kysyiss‰ni pimenee h‰nen otsansa ja h‰n n‰ytt‰‰ niin vihaiselta, ett‰ min‰ muuta vastausta odottamatta, kuin mink‰ jo olen lukenut h‰nen kovissa kasvoissansa, menen tieheni." N‰ist‰ sanoista h‰mm‰styi Kustaa ja h‰nen kasvonsa k‰viv‰t viel‰ kelmeemm‰ksi; joka t‰ll‰ hetkell‰ olisi tainnut n‰hd‰ h‰nen syd‰mens‰ syvyyteen, olisi tosin havainnut pime‰n, ei pienimm‰lt‰k‰‰n toivon s‰teelt‰ valaistun rotkon. Vaan Anna jatkoi huomaamatta Kustaan h‰mm‰styst‰ ja liikutuksia h‰nen sielussansa: "Semmoisina hetkin‰ on suloista olla yksin‰ns‰ ja hiljaisuudessa itke‰. Monta monista kertaa rukoilin min‰ sinun edest‰si Jumalaa ja h‰n kuuli rukoukseni; sill‰ enkelin ‰‰ni kuiskasi korvaani meid‰n kohta toisemme n‰kev‰mme. -- Kustaa! sin‰ olet suutoin sanatoin; sinun on kukatiesi vilu; ehtoo on vilpe‰ ja sumu kylm‰; me olemme istuneet liian kauan." "Emme suinkaan ole istuneet liian kauaa," vastasi Kustaa. "Minun ei myˆsk‰‰n ole vilu; min‰ ainoastaan ajattelin tulevaista aikaa. Anna! sin‰ et tunne maailmaa tuhansine juonineen, ja onnellinen sin‰, jos et t‰t‰ koskaan tulisi tuntemaan. Mielell‰ni tahtoisin salata, mit‰ minulla nyt on sinulle sanottavaa, vaan se on kerran kuitenkin tapahtuva, ja sent‰hden niin hyvin nyt kuin toiste! Min‰ tied‰n sinun minua niin syd‰mellisesti rakastavan kuin ik‰n‰ns‰ joku taitaa rakastaa, ja yht‰ syd‰mellisesti rakastan min‰ sinua; sinun t‰htesi j‰tin lukemisen ja p‰‰tin ruveta talonpojaksi. T‰t‰ en suinkaan kadu; sill‰ ihminen taitaa olla hyˆdyllinen miss‰ tilassa hyv‰ns‰, kuin h‰n vaan tahtoo. Vaan min‰ en miettinyt niit‰ esteit‰, jotka saattavat olla yhdistyst‰mme vastaan. Minua aavistaa is‰si tahtovan naittaa sinua suureen tavaraan, mielest‰si huolimatta." "Sin‰ erehdyt, Kustaa," sanoi Anna. "Is‰ni on kyll‰ kova ja j‰rk‰ht‰m‰tˆin; vaan niin julma h‰n ei saata olla. H‰n sanoo aina onnellisuuttani tarkoittavansa, ja seisoohan katkismuksessa el‰m‰n oikean arvon ja onnellisuuden ei olevan korkeudessa, rikkaudessa eli maallisissa tavaroissa. Kuinkasta h‰n sitten saattaisi minulta kielt‰‰ anomistani? Eih‰n meid‰n taivaallinen is‰mmek‰‰n lapsiltansa kiell‰, mit‰ anovat, kuin he vaan ovat kuuliaisia ja vanhurskaita." N‰iss‰ sanoissa lˆytyi niin paljon lapsellista luottamusta, ettei Kustaa sanonutkaan mit‰ juuri oli sanomaisillaan; sen siaan syleili hell‰sti t‰t‰ hoikkaa tyttˆ‰ ja suuteli h‰nen punaisia huuliansa. Samassa kohisi pieni tuulen puuska laksossa ja pudisti ruusu-pensasta, niin ett‰ ruusut vuodattivat kyyneli‰, jotka pienien hopea-helmien n‰kˆisin‰ vieriv‰t sametti-hienoon maahan. "Nyt on jo puoli-yˆ", kuiskasi Kustaa, "meid‰n t‰ytyy erota! Mittumaari-aatto-ehtoona tapaamme toisemme j‰lleen; siksi hyv‰sti!" "Hyv‰‰ yˆt‰," vastasi Anna ja meni kˆyk‰isin askelin kotio p‰in. 3. Kotio tultuansa kiipesi Anna hiljaa rappuja myˆden ylˆs pieneen, huonerakennuksen toisessa kerrassa olevaan kamariinsa. Oven suljettuansa avasi kohta j‰rven puolehisen akkunan, vaan turhaan katsoi h‰n ulos; sumu ja pimeys oli asettunut n‰itten toistansa rakastavien v‰lille. Sen vuoksi sulki akkunan, pani maata pehme‰lle sialleen, vaan ensi kerran el‰iss‰ns‰ puuttui h‰nelt‰ koko yˆn‰ uni. Ajatus, ettei is‰ns‰ mahtaisi suostua h‰nen yhdistykseens‰ niin syd‰mellisesti rakastetun Kustaansa kanssa, karkoitti unen silmist‰ns‰. Sen p‰‰lle ei ollut koskaan ennen ajatellutkaan; ja koskapa seitsem‰ntoista vuotinen tyttˆ, jonka syd‰n on rakkauden s‰keilt‰ tullut sytytetyksi, jonkun muun asian, kuin rakkauden ja ilon p‰‰lle ajattelee? Toivo rakentaa silloin linnoja, jotka raukeevat tyhj‰‰n; vasta j‰lkeenp‰in n‰ytt‰‰ koettelmus el‰m‰n vaiheista, kuinka monta suloista toivoa on turhaan rauennut. Nyt vasta rupesi arvelemaan miksi is‰ns‰ h‰nt‰ oli kielt‰nyt Kustaata terveht‰m‰st‰. -- Kukatiesi sen vuoksi, ett‰ rakastan h‰nt‰? Ei, se on mahdotointa! Kustaa on niin rehellinen ja hyv‰nluontoinen; ei kell‰‰n ihmisell‰ sovi h‰nt‰ vastaan mit‰‰n olla, ja is‰ni on myˆs hyv‰nluontoinen; h‰n ei suinkaan tahdo minua pakottaa; semmoisen ep‰luulon on joku paha henki Kustaan sieluun istuttanut. Vaan ei! Kustaan sielu on puhdas, sinne ei p‰‰se mik‰‰n paha henki. Ainoastaan hyv‰t henget pit‰v‰t siell‰ asuntoansa. T‰mmˆisiss‰ levottomissa ajatuksissa kului yˆ. Aamu l‰heni, luonnon suuressa valtakunnassa her‰si kaikki eloon ja liikuntoon. K‰et, n‰m‰t mets‰n vartiat, kukkuivat puissa ja linnut visertiv‰t suloisilla ‰‰nill‰‰n iloista aamu-virtt‰ns‰. Anna avasi taas akkunan. Lempe‰ l‰nsi-tuuli kuiskasi aamu-tervehdyksens‰ h‰nen korvaansa ja saatti levottoman syd‰mens‰ j‰lleen tyyneksi. Aamu-rukouksensa luettua, jota ei koskaan unohtanut eli laimilyˆnyt, rupesi kastamaan kukkiansa, jotka savi-astioissa siell‰ t‰‰ll‰ seisoivat huoneessa. T‰m‰n kanssa askaroitessansa aukeni ovi, ja lautamies astui sis‰‰n. Tulonsa n‰in aikaisin oli sek‰ kummallista ett‰ odottamatointa, pelko ja vapistus syttyi niin kovasti Annan syd‰mess‰, ett‰ oli melkein pyˆrtym‰isill‰‰n. Vaan silm‰ys is‰ns‰ kasvoihin vakuutti h‰nen tulevan aivan yst‰v‰llisess‰ asiassa. "Yl‰h‰ll‰ jo n‰in aikaisin," sanoi lautamies, "ja p‰‰lliseksi viel‰ t‰ydess‰ tyˆss‰ kukkiesi kanssa! Se on tarpeetointa vaivaa; sill‰ ulkona niityll‰ kasvaa tuhansittain kukkia pienimm‰tt‰k‰‰n hoinnotta. Vaan jos se huvittaa sinua, mahdat mielell‰si antaa heille kaiken tarpeellisen hoinnon; se n‰ytt‰‰ sinun ainoastaan liikkeell‰ tahtovasi olla, ja ei taida h‰irit‰ muita askareitasi." "Niist‰ tulee myˆs hyv‰ lemu huoneesen," vastasi Anna. "L‰‰k‰ri sanoi viimein t‰‰ll‰ ollessaan kukkien pit‰misen huoneessa olevan aivan terveellist‰. Jostakusta kirjasta olen myˆskin lukenut muutamilla kukilla olevan hyˆdyllisen vaikutuksen." "L‰‰k‰rien puheista ei tarvitse huoliasi," sanoi lautamies, "heill‰ on enimmitt‰in v‰‰ryys. Sen saattaa n‰hd‰ usiammista heid‰n m‰‰r‰yksiens‰ j‰lkeen el‰vist‰ herrasv‰ist‰. Ei myˆsk‰‰n kaikellaisia joissakuissa kirjoissa lˆytyvi‰ lorutuksia tarvitse uskoasi; niit‰ lˆytyy paljon, jotka kirjoittavat ainoastaan hupaa ajankulua laiskuudessa el‰ville ihmisille toimittaaksensa. Semmoiset kirjat ovat ainoastaan vahingollisia. Raamattu ja Virsi-kirja ovat ainoat talonpoikaisessa s‰‰dyss‰ tarpeelliset ja luettavat kirjat." Mielell‰ns‰ olisi Anna t‰ss‰ kohdassa is‰‰ns‰ vastaan sanonut, vaan tiet‰in h‰nen pienimm‰st‰kin vastustamisesta n‰rk‰styv‰n ei puhunut mit‰‰n. Lautamies lis‰si: "Nyt minulla on jotakin aivan toista sinulle sanottavaa. Olet nyt jo niin vanha ett‰ tarvitsee ajatellasi jotakin muuta, ei vaan kukkiasi hointaa ja itse‰si huvitella; t‰h‰n saakka olen k‰ytˆksell‰si ollut aivan tytyv‰inen, ja toivon t‰st‰kin l‰hin mielt‰ni noudattavasi. Niinkuin tied‰t, on sinulla ollut monta kosioitsiaa, vaan osittain nuoruutesi t‰hden, osittain muista syist‰ olen viivytt‰nyt naimistasi. Vaan nyt on aika sis‰ll‰; sen vuoksi toivoisin sinun tulevasi naiduksi Haaviston Jussin kanssa; h‰n on rikkain nuorukainen koko kihlakunnassamme, ja jos h‰nen hylj‰‰t, ei ket‰‰n semmoista en‰‰n koskaan tule tarjolle. Ajattele sen vuoksi asian p‰‰lle; minun lupaukseni on h‰n jo saanut, ja jos tahdot vanhempiasi totella, annat myˆskin _sin‰_ h‰nelle lupauksesi!" Anna vuorottain punehtui ja valjehtui; rintansa oli kokoon kypertym‰isill‰‰n; moneen hetkeen ei saanut sanaakaan sanotuksi. Viimein vastasi h‰n: "hyv‰ is‰, Jussin kanssa en tahdo tulla naiduksi. Syd‰meni on toisen oma, ja min‰ olen vakuutettu teid‰n mielistyv‰nne valittuuni." "Sin‰ et tahdo; syd‰mesi on toisen oma, ja et h‰pe‰ t‰t‰ is‰llesi vasta kasvoja sanoa. Vaan muista, ett‰ syd‰mesi ja kaikki omasi on minun... Kenenk‰ sitten olet syd‰mesi luvannut, ja miksi olet niin vakuutettu minun suostumuksestani? Ymm‰rt‰‰kseni mahtanee olla jollekulle reippaalle herralle, joka on kaikellaisia hulluuksia korvaasi kuiskannut." N‰m‰t sanat saattoivat Annan vapisemaan; is‰ns‰ ei ollut koskaan ennen h‰nt‰ n‰in nuhtelevalla ‰‰nell‰ puhutellut. Ehk‰ kovuus oli p‰‰-omaisuus luonnossansa, oli h‰n kuitenkin aina lempeydell‰ kohdellut tyt‰rt‰ns‰, ja Annan ylistykseksi saatamme sanoa h‰nen aina, niinkuin tottelevaisen lapsen tulee tehd‰, vanhempainsa tahdon j‰lkeen itsens‰ k‰ytt‰neen. Ei sen vuoksi arvellutkaan rehellisesti is‰llens‰ totuutta sanoa, ehk‰ ‰‰nens‰ vapisi vastatessaan: "Herroista ei suinkaan kukaan ole korvaani mit‰‰n kuiskannut. Koiviston Kustaa on saanut syd‰meni; h‰nt‰ olen jo lapsuudestani rakastanut; h‰nt‰ olen vannonut rakastaa ja h‰nelle uskollinen olla aina kuolemaani asti, ottain t‰hdet taivaalla, kukat maassa ja linnut ilmassa todistajiksi valastani. Leivonen kuuli valani, yleni taivaalle ja jutteli, mit‰ oli kuullut, Jumalalle. H‰n kirjoitti joka sanan kaikkitiet‰v‰isyyden kirjaansa, vaan ei h‰n vihastunut; miksip‰ te vihastutte? Kuulisitte kuinka hyv‰‰ Kustaa puhun kaikista ihmisist‰, tiet‰isitte mik‰ hyv‰ enkeli asuu h‰nen sielussansa, niin tosin suostuisitte yhdistykseemme, ja iloisina ja onnellisina siunaisimme teit‰ niinkuin hyv‰nteki‰t‰mme." "Suusi kiini lorunesi!" ‰rj‰si lautamies ukkosen ‰‰nell‰. "Sin‰ Kustaan kanssa naimiseen! Siit‰ ei tule mit‰‰n! Onko sinulla t‰ysi j‰rkesi j‰lell‰, vai piruko sinua riivaa. Hm, hm, niinmuodoin Kustaa, joka takaper‰isi‰ ajatuksiaan aivoihisi on istuttanut. Kyll‰ sit‰ ajattelin jotakin semmoista h‰nell‰ olevan mieless‰‰n, kaksi vuotta takaperin t‰‰ll‰ tavan takaa juostessaan; vaan jos Jumala minulle suo elon p‰ivi‰, saatan hankkeensa turhaksi, se on nyt totinen tosi; ‰l‰ minulle t‰st‰ l‰hin h‰nest‰ en‰‰n sanaakaan virkkaa! Min‰ olen p‰‰tt‰nyt sinun Jussin kanssa tulevasi naiduksi, ja minun tahtoni on sinun lakisi. ƒl‰ luule minun t‰t‰, tulevaista aikaa ajattelematta, p‰‰tt‰neeni. Jumala tiet‰‰ minun onnellisuuttasi tarkoittavan." "Herra siunaa! mik‰ t‰‰ll‰ nyt on?" huusi Kaisa, samassa sis‰‰n tullen. "Etkˆs n‰e, ett‰ Anna pyˆrtyy!" Anna kaatui takaperin vuoteelle, j‰sent‰k‰‰n j‰rk‰hytt‰m‰tt‰. Molemmat h‰mm‰styiv‰t, vaan ‰iti juoksi niin joutuisasti kuin suinkin mahdollista oli noutamaan kylm‰‰ vett‰, jolla hautoi h‰nen ohauksiaan. Heikko puna, jommoinen se v‰liin n‰hd‰‰n taivaan reunalla, nousi v‰hitellen Annan poskille, ja h‰n rupesi tointumaan. "Ei en‰‰n mit‰‰n vaaraa; Anna virkoo kyll‰," sanoi lautamies ja meni tiehens‰. Anna nousi ylˆs, lankesi ‰itens‰ kaulaan ja rupesi katkerasti itkem‰‰n. "Tahdotko sin‰kin minua pakottaa?" sanoi h‰n. "Ah, en ik‰n‰ns‰!" huokasi ‰iti, lempe‰sti tyt‰rt‰ns‰ syleillen. Anna jutteli nyt mit‰ h‰nen ja is‰ns‰ v‰lill‰ oli tapahtunut, ja ‰iti jo aikaa tiet‰in h‰nen Kustaata rakastavan koitti lohduttaa h‰nt‰, vakuuttain Kustaan puolta pit‰v‰ns‰. T‰m‰ oli aikomuksensakin; sill‰ Kustaa oli sive‰ll‰ ja vilppaalla k‰ytˆksell‰‰n niin ‰mm‰n suosion voittanut, ett‰ oli valmis h‰nt‰ pilviin ylist‰m‰‰n, eik‰ enemp‰‰ kuin Annakaan saattanut ymm‰rt‰‰, mit‰ lautamiehell‰ mahtoi olla h‰nt‰ vastaan, koska muutoin kaikilta, jotka h‰nen tunsivat, oli rakastettu ja arvossa pidetty. Jo pienen‰ poikana oli Kustaa p‰‰tt‰nyt lukea papiksi, ja sen vuoksi tullutkin jo viidentoista vuoden vanhana, n‰ytetty‰‰n itsell‰ns‰ siihen tarpeelliset taidot olevan yli-opistoon kirjoitetuksi; vaan nyt kuoli is‰ns‰, ja poika n‰ki rahan puutteesta mahdottomaksi oloansa yli-opistossa, taitoansa kartuttaakseen, pident‰‰. T‰st‰ syyst‰ k‰‰ntyi j‰lleen talonpoikaiseen s‰‰tyyn, ja oli nyt kertomuksemme aikaan ainoastaan kahdenkolmatta vuoden vanha. Taitonsa ja j‰rkin‰inen k‰ytˆksens‰ oli saattanut h‰nen seurakunnan miehilt‰ arvossa pidetyksi ja p‰‰lleluotettavaksi; ainoastaan muutamat ei t‰t‰ tehneet. Aikomuksensa oli suurempaa valistusta yhteisess‰ kansassa levitt‰‰. T‰t‰ saattaakseen toimeen esitteli pit‰j‰n kokouksessa lainakirjaston asettamisesta ja j‰rjestytt‰misest‰ seurakuntaan. Sivistyneemm‰t talonpojat syd‰mest‰ns‰ t‰h‰n mielistyiv‰t, vaan lautamies ja h‰nen kaltaisensa katsoivat t‰m‰n aivan tarpeettomaksi, jonka vuoksi olivatkin kovin t‰t‰ vastaan. Aikomuksensa tukahutettiin n‰in jo kapalossansa, ja siit‰ hetkest‰ oli Kustaa silm‰n tikkuna lautamiehelle. Ennen h‰n oli melkein joka sunnuntaina Ruusulaksossa, jolloin rakkain ja hupaisin ajankulunsa oli Annaa lukemaan ja kirjoittamaan opettaa. Aikaisin ahkeroitsi h‰n h‰nen sielunsa omaisuuksia viljell‰ ja ahkeroitsemisensa onnistui, sill‰ Anna oli luonnolta varustettu onnellisella k‰sityksell‰ ja selv‰ll‰ ymm‰rryksell‰. Joka kerta pois menness‰‰n h‰n j‰tti h‰nelle jonkun tarpeellisen kirjan v‰li-hetkill‰ns‰ luettavaksi. N‰in onnistui Kustaalle saattaa Annalle talonpoikaisessa s‰‰dyss‰ harvoin tavattavan sivistyksen, joka tekikin h‰nen niin suloiseksi ja rakastettavaksi kanssa-k‰ymisess‰‰n. Alussa h‰n rakasti Kustaata kaikella lapsellisella yst‰vyydell‰, vaan v‰hitellen muuttui yst‰vyys molemmin puolin rakkaudeksi, ja he vannoivat toistansa ikuisesti rakastaa ja toisellensa uskolliset olla. Ei sen vuoksi ollutkaan ihmeellist‰ ett‰ h‰n pyˆrtyi, kuultuansa is‰ns‰ kovat sanat. Vaan ‰itens‰ hell‰ syleileminen saattoi h‰nen kohta levolliseksi, ja murheettomana meni h‰n tavallisille askareilleen, siin‰ iloisessa toivossa, ett‰ ensi keskiviikkona oli mittumaari-aatto. 4. Aurinko on laskemaisillaan; viimeiset s‰teens‰ kirmaavat viel‰ v‰risevill‰ lehdill‰; v‰hitellen k‰‰rii h‰n ymp‰rillens‰ ruusu-vaippansa ja menee lep‰‰m‰‰n l‰nsi-meren purppura-karvaisin aaltoihin. Ehtootuuli suhisee viheri‰isiss‰ puissa, lehdet huiskuvat, kyhkyinen kuhertaa hell‰‰ rakkauttansa puolisolleen, myˆskin yksi ja toinen muista linnuista visert‰‰ iloisena suloista virtt‰ns‰, kukat sulkevat silm‰ns‰, lilja, puetettu kiilt‰vill‰ kasi-helmill‰, nojautuu maahan, perhoset ottavat yˆsiansa hyv‰lt‰ lemuaviin ruusuihin, ehtookello soi laksossa, tyˆmies nostaa lakkiansa, pyhk‰‰ hien otsastansa ja j‰tt‰‰, v‰syneen‰ p‰iv‰n kuumuudesta ja raskaasta tyˆst‰, lapionsa ja sahransa. Paimenet tulevat kotio, koristettuina kukilla, laulain yksi-‰‰nisi‰ veisujaan. Kaikki luonnon valtakunnassa menee levolle; ainoastaan yˆ-rastas ja koski valvovat ja laulavat kyl‰n nuorison kanssa: Nyt on mittumaari-aatto-ehtoo. Viheri‰isell‰ tasaisella paikalla, lurisevan l‰hteen vieress‰, ei kaukana H----n kartanosta on salko, koristettu maasta latvassa heiluvaan sini-keltaiseen liinaan saakka kukilla, nostettu pystyyn. T‰nne on kyl‰n nuoriso kokoontunut. Katso, mimmoinen kirjava joukko! Pojat sinisiss‰ sarka-takissa ja valkoisissa liinahousuissa, lakit ja napinl‰vet kaikellaisilla kukilla kaunistetut, heittelev‰t h‰rk‰-pylly‰ ruohostossa, katseliain k‰si‰ns‰ mielisuosiosta yhteen lyˆdess‰. Katso, tuossa on valkoisen-verev‰ tyttˆ, joka kellokukilla on koettanut kaunistaa vaaleita hivuksiansa! Tuossa taas mustan-pintainen, joka paremmalla maulla on istuttanut muutamia vuohensilmi‰ mustan-ruskeaan, kiharaan tukkaansa; kimppu sinisirkkusia on h‰nen k‰dess‰ns‰. Suu simalla sanoo h‰n itseksens‰: Nyt on mittumaari-aatto-ehtoo. Kuule, nyt alkaa soitto! Ujoilematta ottaa kukin tyttˆns‰! Hyppy k‰y helposti; pojat pyˆriv‰t tyttˆineen kuin tuulisp‰‰t; hiki-pisarat kierielev‰t pitkin poskia; nen‰liinat heiluvat tuulessa. Vaaleinkin tyttˆ tulee ruusunpunaiseksi; rinta aaltoilee, syd‰n lyˆ ep‰tasaisesti ja suu punottaa kuin kyps‰ mansikka. Poika muiskaa kesku hypyss‰ suuta, vilkaisee sivulleen ja sanoo: "Sahaa p‰‰lle soittaja; hei hauskaa pojat! Nyt on mittumaari-aatto-ehtoo. Hyp‰tk‰‰mme ja laulakaamme." Sin‰ n‰et heid‰n mehuavan ilonsa! Jokaisen kasvot loistavat riemusta. Laulu ja hyppy vaihettelevat kesken‰ns‰. Sin‰ kadehdit heid‰n onneansa eli naurat sille, vaan sin‰ teet v‰‰rin; sill‰ jos katselisit heit‰ p‰iv‰n l‰pitse heid‰n raskaissa tˆiss‰ns‰ auringon kuumuudessa, ja tiet‰isit kuinka v‰synein‰ he ehtoolla panevat maata kovalle olki- ja pahna-sialleen, niin et suinkaan ylpe‰sti naurahtelisi heid‰n kehnoille huvituksilleen, et suinkaan saattaisi heid‰n jo kyll‰ katkeria p‰ivi‰ns‰ viel‰ katkerammiksi. Tosin huutaisit ilolla: Hyp‰tk‰‰tte ja riemutkaatte! Nyt on mittumaari-aatto-ehtoo! Vaan nyt ei ole en‰‰n ehtoo! Aurinko nostaa jo s‰kenˆitsev‰‰ syrj‰‰ns‰ vuoren ylitse, linnut t‰ytt‰v‰t ilman suloisilla viserryksill‰‰n, niinipuu varistaa hopea-sadettansa ruusuin ylitse. Metti‰iset ja perhoset lent‰v‰t kukalta kukalle, joki juoksee riemuiten pitkin vuorta alas. O, t‰m‰ on intoista katsella! Luonnon joka j‰seness‰ on eloa ja liikuntoa! Nosta silm‰si taivaalle ja veisaa ilo- ja riemu-virsi, katsellessasi luonnon suurta h‰‰juhlaa! Nyt on mittumaari-aamu. Salko ei ole en‰‰n piiritetty iloisilta tytˆilt‰ ja nuorukaisilta. Siell‰ t‰‰ll‰ n‰et heid‰n, hajonneina pieniin joukkoihin, k‰si k‰dess‰ kuljeskelevan kotionsa. Vaan ketk‰ ovat n‰m‰t kaksi, jotka istuvat tuolla tuon sammaltuneen koivun juurella, yst‰v‰llisesti puhuin kesken‰ns‰? Me olemme n‰hneet heid‰n ennen; toinen heist‰ on tyttˆ, joka vuohen-silmill‰ on kiharan tukkansa kaunistanut. L‰hestyk‰‰mme hiljaa, varpaillamme puitten v‰liss‰ puikkien, kuudellaksemme. Hiljaa, hiljaa, kuudelkaamme! "Niinmuodoin on is‰si p‰‰tt‰nyt kihlajaisesi ensi lauvantaina pidett‰v‰ksi?" "Niin h‰n on m‰‰r‰nnyt." "Ja h‰n tahtoo pakottaa sinua?" "Niin kumminkin sattuivat sanansa." "Voi kovia sanoja! voi hirvitt‰v‰‰ aikomusta! Is‰ tahtoo uhrata lapsensa onnen tavarain edest‰, jotka ruoste ja koi syˆv‰t. H‰n on yht‰ kova ja tunnotoin kuin kallio; tottumus ja luonto ovat ter‰st‰neet h‰nen rintansa ja j‰‰t‰neet h‰nen syd‰mens‰. Sivistys ei ole saanut ainoallakaan s‰teell‰ h‰nen sieluansa valaista. H‰n ei tunne rakkautta." "Sinulla on oikeus, Kustaa! H‰n ei tunne rakkautta. Jokainen sanansa kuului korviini hirvitt‰v‰lt‰ kuin tarhapˆllˆn ja huhkaan poru pime‰n‰ syksy-yˆn‰. O, min‰ olen onnetoin, kovin onnetoin!" "ƒl‰ itke, rakastettu Anna! Jokainen kyyneleesi on siksi syd‰meni juurta kalvava mato, kuin ruusut surkastuvat ja kauniit lehdet kuivaneina varisevat. Anna minun suudellani kyyneleet poskiltasi; sin‰ et ole onnetoin. ƒl‰ myˆnny lauvantaina naimiseen Jussin kanssa! Sunnuntaina tulen min‰ is‰lt‰si anomaan k‰tt‰si, ja h‰n ei suinkaan, vaikka olisi kuinka kova, taida vastaan seisoa rukoustani. Etk‰ ole sent‰hden raskasmielinen; alamaisuudella taidat t‰ss‰ voiton pit‰‰. Myrsky kaataa suuren ja v‰kev‰n tammen, vaan voi ainoastaan taivuttaa hoikan liljan." "Eikˆst‰ minun pid‰ vanhempiani totteleman?" "Pit‰‰, jollei heid‰n tahtonsa ole Jumalan k‰skyj‰ ja vaatimuksia vastaan. Vaan Jumala ei suinkaan vaadi ket‰‰n syd‰nt‰ns‰ kiinitt‰m‰‰n siihen, jota ei rakasta. Se on aivan vastoin h‰nen tahtoansa. H‰n tarkoittaa ainoastaan onnellisuuttasi, ja h‰nen p‰‰llens‰ luottain taidat urhollisesti sotia maailman mustia hankkeita vastaan." "Se on tosi, Jumala tarkoittaa ainoastaan onnellisuuttani ja h‰nen avullansa pid‰n voiton ensi lauvantaina; mutta tule sin‰ vaan kaikella muotoa sunnuntaina!" "Min‰ tulen sunnuntaina ja silloin... Hyv‰sti, el‰ onnellisena ja p‰‰tˆksess‰si pysyv‰isen‰!" Oliko h‰n uskollinen eli ei? kysyt sin‰. Malta, malta yst‰v‰ni! Aika asian selitt‰‰, sanoo vanha sananlasku. Vaan jollet, niin pane pois t‰m‰ pieni kertomukseni ja huokaa v‰h‰n aikaa iloisen yˆn per‰st‰. Tapaukset, joita nyt menen kertomaan, eiv‰t suinkaan ole iloisia; vaan rakastain totuutta, en salaa mit‰‰n. Minun ei ole vikani, jos kuvaus on pime‰. 5. Viimein oli lauvantai sis‰ll‰. Ruusulaksossa oli kaikki valmistettuna kihlajaisiin. Lautamies k‰veli edes-takaisin laattialla, harmissansa ja k‰rsim‰ttˆmyydess‰ns‰ tavan takaa kyns‰isten korvansa takustaa. "T‰ss‰ ei auta kyyneleet eik‰ rukoukset," sanoi h‰n. "Mit‰ kerran on sanottu, on myˆs tapahtuva. Siit‰ tulisi kauniita juttuja kulkuun pit‰j‰lle, jos naittaisin tytt‰reni kahdeksannen osan manttaalin talonpojan kanssa, joka ainoastaan istuu nen‰ kirjassa, ja hylj‰isin sen, jolla on melkein koko manttaalin talo, jota komeampaa rakennuksestaankaan tuskin taitaa toivoa. Olkoon kohta ‰iti tytt‰reneen tyhm‰, niin tahdon min‰ n‰ytt‰‰ itsell‰ni kuitenkin olevan t‰yden j‰rjen j‰lell‰." Lautamiehen t‰t‰ lorua itseksens‰ laskeissa istui Kaisa lohduttamassa Annaa, joka vuodatti katkeria kyyneleit‰. Molemmat p‰‰ttiv‰t seisoa lautamiehen toivomuksia vastaan, maksoi mit‰ maksoi. T‰ll‰ kannalla olivat asiat Haaviston Jussin kumppanineen sis‰‰n tullessa. Lautamies avasi nyt samoin, kuin viimeisell‰ kerrallakin oven vieras-tupaan, ja k‰ski vieraitansa astumaan sis‰‰n. Syˆty‰ns‰ hyv‰n suuruksen, jossa ei suinkaan unohtaneet ottaa ruoka-ryyppy‰, kala-ryyppy‰ ja joitakuita pieni‰ v‰li-ryyppyj‰, ajatuksiansa selvitt‰‰kseen, rupesivat juttelemaan kohta asiasta. "No, hyv‰ Jussini!" sanoi lautamies, "me emme ole viel‰ keskustelleet, mit‰ sin‰ tulet saamaan tytt‰reni kanssa. Kukatiesi luulet nyt oitis saavasi kaikki, mit‰ minulla on; vaan siin‰ pet‰t itsesi. Min‰ en ole viel‰ vanhempi, kuin ett‰ hyvin taidan itse asiani toimittaa ja toisten seassa maailmassa pyˆri‰, jonka t‰hden en haluakkaan viel‰ muonalle ruveta. Se aika on kyll‰ tuleva silloin, kuin voimat v‰henev‰t ja j‰senet kaukenevat. Aikomukseni on sen t‰hden h‰itten pidetty‰ antaa sinulle velkasi suorittamiseen tarpeellisen rahan, paitsi mit‰ on menev‰ kunnollisen pes‰n j‰rjest‰miseen; ja jos ilmiantosi on tosi, olisi noin seitsem‰n eli kahdeksan tuhatta riksi‰ siihen tarpeeksi." "Siin‰ sit‰ on aivan kylliksi. Vaan saanhan v‰h‰n irtainta omaisuutta; min‰ naitin hiljan pois sisareni, ja se sai kolmannen osan kaikesta, mit‰ oli." "Se on ymm‰rrett‰v‰, ett‰ sin‰ osan irtaimesta omaisuudesta tulet saamaan", vastasi lautamies v‰h‰n n‰rk‰styneen‰. "ƒl‰ luule minun tyt‰rt‰ni aivan paljaaksi j‰tt‰v‰n, niinkuin kirkkohiirt‰. Minulla on, Jumalan kiitos, v‰h‰n yht‰ ja toista; vaan en sit‰ oitis niin n‰in j‰t‰. Mutta jos t‰st‰kin l‰hin itsesi miehen‰ pid‰t ja asioissasi ja tˆiss‰si olet ahkera ja toimelias, niin ole vakuutettu minun parastani hyˆdyksesi tekev‰ni. Eih‰n minulla ole muuta kuin yksi lapsi, ja kaikki, mit‰ minulla on, tulee h‰n kerran perim‰‰n; en min‰ sit‰ myˆt‰ni hautaan ota." V‰h‰n h‰peill‰ns‰ vastasi Jussi: "Min‰ olen tytyv‰inen sill‰, mink‰ lautamies paraaksi katsoo." "No sitten ymm‰rr‰mme toisemme, eik‰ minulla ole mit‰‰n muuta sanottavaa, vaan mene nyt juttelemaan Annan kanssa, minun Mikon kanssa avioliitto-v‰likirjaanne tehdess‰ni. Sen valmiiksi tultua, l‰het‰n sanan teille." T‰t‰ ei tarvinnut Haavisten Jussille kahdesti sanoa. Ilo-mielin h‰n konki rappuja ylˆs Annan kamariin. Ovi oli raollansa. Jussi astui sis‰‰n, vaan seisahti oven suuhun, n‰hdess‰ns‰ Annan vuodattavan kyyneli‰. Muutaman hetken siin‰ seisottuansa sanoi h‰n "hyv‰‰ huomenta!" Anna s‰ik‰hti kuullessansa h‰nen karhean ‰‰nens‰, v‰li‰kuin h‰n olisi her‰nnyt jostakin hirve‰st‰ unesta. H‰n toipui kuitenkin pian h‰mm‰styksest‰ns‰ ja k‰ski h‰nt‰ istumaan; Jussi t‰ytti oitis h‰nen vaatimuksensa, istui alas, otti nuuska-rasian taskustansa ja pani muutaman hyv‰n kuormallisen t‰st‰ nen‰‰ns‰; h‰n tarjosi Annallekin, joka ei tainnut olla suutansa nauruun vet‰m‰tt‰. Vaan ehk‰ kohta Jussi nuuskasi, ei h‰n kuitenkaan tahtonut saada mielehist‰ns‰ puheen alkua, ja tosin se ei ole niin helppoa alkaa puhelemista kauniin tytˆn kanssa. Ensimm‰iset sanat ovat usein tyˆl‰imm‰t; monta monista rakastunutta nuorukaista on t‰lle salakarille venheens‰ pirstaksi laskenut; sill‰ yht‰ mahdotointa kuin on huonetta rakentaa perustusta panematta, yht‰ mahdotointa on myˆskin puhetta alkaa mit‰‰n sanomatta. Viimein lˆysi Jussi aineen alkuun p‰‰st‰ksens‰; jos se oli sopiva eli ei, p‰‰tt‰kˆˆn lukiamme; vaan ei h‰n sit‰ itse niin huonosti valituksi katsonut. "T‰n‰‰n tulee varmaan enempi vieraita, koska harakat nauravat niin herttaasti puutarhassa." "Ei minun tiedostani." "Se on aivan vaka merkki. Tuonan nauroivat kotonani samoin, ja ennenkuin tiesimme mit‰‰n, tuli pappiskunta." "Sin‰ luulet niinmuodoin harakoilla olevan ennustus-hengen." "En juuri sit‰k‰‰n. Vaan tosin kyll‰ lˆytyy el‰vi‰, jotka omat yht‰ ymm‰rt‰v‰isi‰ kuin ihmisetkin." "Kumminkin kuin muutamat." "Niin, tosin lˆytyy ihmisi‰kin, jotka ovat joksensakin tyhmi‰. Minulla esimerkiksi on yksi niin tˆlppˆm‰inen palvelia, ett‰ tuskin luulen toista lˆytyv‰n. Uskotkosta, ett‰ h‰n t‰n‰‰n itse‰ni t‰nne valmistaissa asetti hevoset vanhain vaunuin eteen, ehk‰ minulla on koko viikko ollut satulamaakari ja maalari saadakseni uudet t‰ksi p‰iv‰ksi valmiiksi. N‰m‰t ovatkin niin uljaat ja muhkeat, ettei toisia lˆydy koko seurakunnassa. Tosin ne ovat jotensakin kalliit, vaan minun mielest‰ni ei pid‰ jotakin uutta itsellens‰ laittaissa niin kopeekan p‰‰lle katsoman, semmenkin kuin on varoja siihen; eikˆst‰ niin, vaan kuinkas luulet?" "Sit‰ asiaa min‰ en ymm‰rr‰. Is‰ni ei kysy koskaan semmoisissa neuvoja vaimov‰elt‰." Moni olisi tosin t‰st‰ Annan pist‰v‰st‰ ja pilkkaavasta vastauksesta n‰rk‰stynyt ja katsonut paraaksi olla vaiti; vaan Haaviston Jussi ei ollut niit‰ miehi‰, jotka niin pian antavat itsens‰ pelottaa. Uudestaan nuuskaa nen‰‰ns‰ pistetty‰ jatkoikin sen vuoksi: "Hm, ‰l‰ luule minua sent‰‰n niin tyhm‰ksi! Min‰ tied‰n hyvin sinun sek‰ yht‰ ett‰ toista ymm‰rt‰v‰si; juuri sen vuoksi olenkin sinua kosioinnut, ja is‰si on jo myˆntynyt siihen; min‰ toivon sinunkin olevasi samasta ajatuksesta." T‰m‰ kysymys ei ollut Annalle odottamatoin; h‰n vastasi sen vuoksi: "T‰ss‰ kohdassa olen toisesta tuumasta. Min‰ en tahdo niin pian menn‰ naimisiin. Usein tarvitaan monta vuotta itse‰ns‰ n‰in t‰rke‰ss‰ asiassa p‰‰tt‰‰ ja semmenkin pidempi tuttavuus, jos saatetaan jotakin onnea tulevaisissa ajoissa toivoa." "Se on niin hyv‰ ensin kuin viimeinkin p‰‰tettyn‰", vastasi Jussi. "Sin‰ saatat olla vakuutettu naimistasi minun kanssani et koskaan katuvasi. Minulla on talo, joka kyll‰ taitaa em‰nn‰n ruokkia, niin ettei kˆyhyytt‰ tarvitse pel‰t‰si; ja is‰si on luvannut minulle kahdeksan tuhatta riksi‰ koreuksia ostaakseni. Me tulemme el‰m‰‰n niinkuin paratiisiss‰. Saatatkos viel‰ parempaa toivoa?" "Min‰ en rakasta kˆyhyytt‰, vaan en myˆsk‰‰n pid‰ rikkautta ep‰-jumalanani; min‰ en halua mit‰‰n korkeemmin, kuin ett‰, n‰it‰ molempia kohtia katsomatta, kiinitt‰‰ syd‰meni siihen, jota rakastan", sanoi Anna ja nousi ylˆs menn‰ksens‰ huoneesta. "Odota v‰h‰n, odota!" huusi Jussi, "ei nyt niin h----n kiiru kumminkaan mahtane olla. Minulla on viel‰ enemm‰n sanottavaa. Kukatiesi rakastat jotakuta toista, etk‰ minua? Siin‰ tapauksessa olisi hauska saada tiet‰‰ ket‰. Huuto sanoo sinun Koiviston Kustaata rakastavasi, vaan eth‰n niin lapsellinen lienekk‰‰n?" "Miksi se niin lapsellista olisi?" kysyi Anna. "Kyll‰h‰n se lapsellista olisi, jos sin‰, joka olet niin rikas, tulisit Kustaan vaimoksi, jolla on kyll‰ katsomista kuinka talostansa leiv‰lle tulee. Yht‰l‰iset sopivat aina paraiten yhteen; sen vuoksi olemme me mielest‰ni v‰li‰kuin toistamme vasten luodut, ja min‰ toistan viel‰, mit‰ jo ‰sken sanoin, ettet suinkaan koskaan tule t‰t‰ naimistasi katumaan; sill‰ sin‰ saat tehd‰ ja hummastaa talossani, kuinka ik‰n‰si itse tahdot. Jos sinua haluttaa juoda kahveata kerran eli kaksi p‰iv‰‰ns‰, on se vapaassa tahdossasi tehd‰ mielesi j‰lkeen siihen lupaa kysym‰tt‰. Viel‰kˆs parempaa saatat toivoa? No, ‰l‰ nyt en‰‰n niin nuhaiselta n‰yt‰, kaunis kultaseni! Tule ja anna minulle suuta avio-liittomme vahvistukseksi!" Jussi nousi seisoalleen ja likeni Annaa, halataksensa h‰nt‰, vaan tapaturma teki ett‰ kompastui laattialla olevaan palliin ja kaatui suullensa pˆyd‰n ylitse, joka t‰st‰ sai semmoisen t‰r‰yksen ett‰ kaksi sill‰ olevaa kaunista vesipulloa ja yksi kukka-astia meni rikki. Anna ei tainnut olla syd‰mellisesti nauramatta ja viel‰ suuremmaksi harmiksi Jussille kysyi h‰n: "Milt‰ suuteleminen maistui?" Samassa avasi oven ja meni tiehens‰. Jussi nousi ylˆs, niin pian kuin mahdollista oli, l‰pim‰rk‰n‰ kuin kaijakka. "Kirottu palli", sanoi h‰n itseksens‰, "ja nuot vesipullotkin, joittenka piti menem‰n rikki. Min‰ luulen ett‰ uudet verka-vaatteeni tulivat vallan pilatuksi. Kaikki olisi sent‰‰n k‰ynyt hyvin, jollei vaan morsiameni olisi katsellut kometiaa. Ehk‰ luulee minun niin honteloksi, etten koskaan taida seisoa jaloillani, koska nauroi niin herttaasti. Vaan, hiisi ollen, min‰ tahdon n‰ytt‰‰ toista! Kyll‰ sit‰ ajattelin, ett‰ t‰n‰‰n jotakin mielikarvautta piti saamani, koska menneen‰ yˆn‰ unissani sain niin kovin paljon hopea-rahaa, ja pentele viekˆˆn, eikˆ t‰n‰ aamuna kotoa l‰hteiss‰ni kaikkein ensiksi tullut vanha ‰mm‰ vastaani! Ahaa, siin‰p‰ se oli! Se velho on noitunut; vaan se on pian autettu. Jos kerta vaan luen is‰-meid‰n takaperin, niin ei ole noitumisestaan mit‰‰n." Jussi rupesi nyt lukemaan, vaan samassa tuli sana lautamiehelt‰, ett‰ kaikki oli valmista. Jussi luki kuitenkin rukouksensa loppuun, Vakuutettu nyt olevansa vapaa sek‰ pirusta ett‰ kaikesta h‰nen seurastansa. Vaan seuratkaamme h‰nt‰ alas tupaan, n‰hd‰ksemme mimmoisen p‰‰tˆksen asia siell‰ saa. 6. Lautamies ja Mikko Matinpoika istuvat, molemmat totisina, vastatusten pˆyd‰n ‰‰ress‰. Jussi seisoi v‰h‰n ulompana; myˆskin h‰n n‰ytti olevan ajatuksissa, ja viel‰ et‰‰mm‰ll‰ seisoivat Kaisa ja Anna, viimeinen vaaleana ja vapisevana, niinkuin ulpukka tyynen j‰rven pinnalla. H‰nen suunsa ei ollut naurussa, h‰nen silmiss‰ns‰ ei ollut kyynelt‰; h‰nen syd‰mens‰ vet‰ytyi kokoon. H‰n oli muodoltansa enemm‰n kuolleen kuin el‰v‰n n‰kˆinen, ja tosin h‰n olisi t‰ll‰ hetkell‰ katsonut kuoleman enkelin terve-tulleeksi vieraaksi. Hirvitt‰v‰‰ ja kauheaa on se, ett‰ yhdist‰‰ itsens‰ toiseen, jota ei taida rakastaa ja jonka pelkk‰ l‰ss‰-olokin jo saattaa nurjamieliseksi. Ainoastaan ajatuskin siit‰ on jo esi-maku i‰nkaikkisesta kadotuksesta. Ja kuinka monta eikˆ sent‰‰n, semmenkin yhteisess‰ kansassa, ole tullut t‰h‰n pakotetuksi! Hirvitt‰v‰‰ on myˆskin olla paikalla siin‰ tilassa, kuin is‰ ei mist‰‰n muusta syyst‰, kuin ainoastaan noudattaakseen omaa turha-mielisyytt‰ns‰, menee uhraamaan lapsensa ajallisen onnen ja ilon. Sill‰ en suinkaan tahdo sanoa lautamiehen aikoneen niin tehd‰, sill‰ h‰n luuli juuri t‰ll‰ naimisella, jos se muutoin k‰visi mielens‰ j‰lkeen, vahvistavansa tytt‰rens‰ onnen. Lautamies otti avio-liitto-kirjan k‰teens‰ ja luki sen vakavalla ‰‰nell‰. Sen tehty‰ sanoi h‰n: "Min‰ toivon teid‰n molempain panevan nimenne t‰h‰n, ja Jumalan runsaalla mitalla siunaavan teid‰n liittonne. T‰t‰ t‰rke‰mp‰‰ paperia ette luullakseni koko elinaikananne viel‰ ole nimell‰nne vahvistaneet. En sen vuoksi ihmehtelekk‰‰n sinun, Anna, olevasi v‰h‰n tyhmistyksiss‰! Niin ovat tavallisesti aina naiset painavain asiain p‰‰tˆs-hetkill‰; vaan ole hyv‰ss‰ turvassa, sill‰ sin‰ saatat olla vakuutettu minun ei, tarkoin asiaa miettim‰tt‰ni, naimistasi Jussin kanssa p‰‰tt‰neeni, ja ehket nyt ymm‰rt‰ne kuinka hyvin tarkoitan, tulet sen kuitenkin tulevina aikoina havaitsemaan, jolloin sit‰ enemm‰n kiit‰t minua. Ota sen vuoksi kyn‰ k‰teesi ja kirjoita nimesi!" Kaisa tarttui lautamiest‰ k‰teen ja sanoi: "Min‰ olen turhaan koettanut saada Annaa t‰h‰n mieltym‰‰n; h‰n ei tahdo niin pian menn‰ naimisiin, ja kyll‰h‰n sen asian kanssa aikaa viel‰ onkin. Emmekˆ sen vuoksi saattaisi j‰tt‰‰ t‰t‰ joksikuksi ajaksi sillens‰? Ehk‰h‰n sitten paremmin suostuu siihen..." "Sin‰ tahdot pitkitt‰‰ asiaa?" sanoi lautamies vihoissansa. "Miksik‰, sen aivan hyvin tied‰n; te ved‰tte molemmat yht‰ kˆytt‰; vaan ‰lk‰‰tte luulko minua niin pett‰v‰nne, sill‰ min‰ olen teid‰n juonenne havainnut. T‰ss‰ ei auta turhat puheet, tule nyt oitis ja kirjoita!" Niinkuin pahanteki‰, joka horjuvin askelin menee mestattaa, l‰hestyi Anna pˆyt‰‰; mutta h‰n ei ottanut kyn‰‰, vaan lankesi sen siaan polvillensa is‰ns‰ eteen, joka istui totisena ja synke‰-mielisen‰. Se oli syd‰nt‰ liikuttavaa n‰hd‰ t‰m‰n kauniin tytˆn polvillansa rukoilevan is‰lt‰ns‰ armahtamista. Maalari, joka olisi tahtonut kuvata rukoilevan enkelin, olisi t‰st‰ saanut kauniin ja sopivan mallin. Lukiamme luullee kukatiesi lautamiehen tulleen t‰st‰ liikutetuksi ja hell‰sti sulkeneen tytˆn syliins‰. Ei, h‰n tuuppasi h‰nen pois tykˆ‰ns‰, kirous huulillansa. "T‰m‰ menee liian pitk‰lle," sanoi Pietari Mikonpoika, joka t‰h‰n asti oli istunut sanaakaan lausumatta. "T‰m‰ menee liian pitk‰lle. Is‰ kiroo lapsensa, ja mill‰ oikeudella h‰n sen tekee? Sen vuoksi, ettei t‰m‰ tahdo uhrata onneansa h‰nen ainoastaan omaa hyˆty‰ns‰ tarkoittavain tuumien edest‰. Hyv‰ Matti Antinpoika! Tahdothan sin‰ ihmisilt‰ pidett‰‰ ymm‰rt‰v‰isen‰ miehen‰; vaan nyt n‰yt‰t merkki‰ suuresta hulluudesta; sill‰ onkosta se viisaan tyˆt‰ tahtoa pakottaa tyt‰rt‰ns‰ naimiseen? Muista, ett‰ avio-liitto on pyh‰, johonka kunkin pit‰‰ itsens‰ antaman vapaasta tahdosta, rakkauden l‰mpim‰ll‰ tunnolla, v‰hint‰k‰‰n tavaran suuruutta eli pienyytt‰ katsomatta. Ainoastaan silloin me t‰yt‰mme Luojan korkeat tarkoitukset avios‰‰dyll‰, ainoastaan silloin taidamme toivoa onnellisesti el‰v‰mme toisemme kanssa. Maailmassa lˆytyy kyll‰ surua ja murheita, niinkuin myˆskin niit‰ ihmisi‰, jotka koettavat saattaa el‰m‰mme p‰ivi‰ katkeroiksi, ettei meid‰n tarvitse pit‰‰ rauhan rikkojaa omassa huoneessamme." "Sin‰ oikein saarnaat," sanoi lautamies. "Luuletkosta sitten, ett‰ Anna tulisi Jussin kanssa onnettomaksi?" "Kutsu sit‰ saarnaamiseksi eli miksis tahdot," vastasi Pietari Mikonpoika; "min‰ en kuitenkaan sano mit‰‰n muuta, kuin mik‰ on totta ja mink‰ olen n‰hnyt pakotetuista naimisista seuraavan. Sen katson myˆs velvollisuudekseni, koska tapaus ja asia niin vaativat; sill‰ min‰ en saattaisi koskaan rauhallisella omalla-tunnolla olla todistajana siihen avio-liittoon, johonka ei molemmat antaa omasta vapaasta tahdosta, vaan johonka jompikumpi pakotetaan. Mit‰ Annan onnellisuuteen tulee, en v‰hint‰k‰‰n ep‰ile sanoa suutani puhtaaksi. Ei suinkaan h‰n minun luullakseni Jussin kanssa monta iloista p‰iv‰‰ tulisi el‰m‰‰n, koska ei h‰n h‰nt‰ rakasta, ja Jussin puolesta olisi tapaus sama." "Jollei h‰n nyt oitis ensi silm‰n r‰p‰yksess‰ rakasta Jussia", vastasi lautamies, "niin saattaa h‰nen mielens‰ ajalle muuttua ja rakkaus h‰nenkin syd‰mess‰‰n sytty‰, kuin he tulevat toinen toisensa likemmin tuntemaan. Yksi ensin, toinen sitten; eih‰n kaikki yht‰ aikaa taida tapahtua. Min‰ tunnen monta, jotka ei alussa ensink‰‰n ole toistansa rakastaneet, vaan jonkun ajan kuluttua toiseensa hyvin tytyneet; min‰ olen myˆskin n‰hnyt niit‰, jotka rakkauden suloisimmissa toivoissa ovat antauneet naimiseen, vaan j‰lkeenp‰in el‰neet niinkuin kissa ja koira." "Tosin lˆytyy esimerkki‰ molemmista", vastasi Pietari Mikonpoika; "vaan harvoin tavataan kuitenkin onnellista, jollekulle toiselle kannalle rakettua avio-iiittoa, kuin keskin‰isen ja palavan rakkauden. Ulko-n‰kˆ pett‰‰ usein, niinkuin n‰hd‰‰n sanan laskustakin: Kaunis kakku p‰‰lt‰ n‰hden, akanainen alta puolen. Kukatiesi ne, jotka sinun mielest‰si el‰v‰t paraassa sovussa ja rakkaudessa, ovatkin per‰ti onnettomat, koska koettavat peitt‰‰ suruansa ja murhettansa teetellyll‰ ilolla. Niit‰ lˆytyy myˆs, jotka luulevat itsens‰ rakastuneeksi, tyynemmin ajattelematta, miss‰ totinen rakkaus itsens‰ osottaa; jotka ainoastaan hetken mieltymisest‰ johonkuhun eli vieteltyn‰ syd‰mens‰ ensi liikutuksesta jonkun kauniista muodosta antavat itsens‰ yhteyteen, jota sitten kaiken elin-aikansa katuvat. Minun mielest‰ni pit‰‰ sen vuoksi ensiksi tyyni tunteman sen, johonka aikoo kiinitt‰‰ el‰m‰ns‰ vaiheet, eik‰ tavallisuuden j‰lkeen j‰tt‰m‰n kaikkea sattumukselle. Kuin nyt sill‰ tavalla paraasta j‰rjest‰‰n ja koettelemuksesta oman mielens‰ mukaan on valinnut jonkun, jota taitaa rakastaa, saattaa myˆs turvallisesti luottaa Jumalan kaikkea paraasen ohjaavaan huolenpitoon." "Ennenkuins pidemm‰lt‰ puhut," sanoi lautamies, "tahdon asettaa yhden kysymyksen vastataksesi: jos sinulla olisi naitava tyt‰r ja h‰nen naimisiin aikoissaan p‰lk‰ht‰isi p‰‰h‰ns‰ yhdist‰‰ itsens‰ semmoiseen, joka n‰ht‰v‰sti pikemmin eli myˆhemmin saattaisi sek‰ h‰nen ett‰ sinun kerj‰l‰iseksi, antaisitko h‰nelle vallan tehd‰ mielens‰ j‰lkeen eli koettaisitkos valaista h‰nt‰ sokeudessaan?" "Tosin min‰ h‰nelle n‰ytt‰isin vaaran p‰‰tˆksest‰‰n, ja jos h‰n olisi ymm‰rt‰v‰inen lapsi, tytyisi h‰n neuvoihini ja varoituksihini. Vaan sen vuoksi en suinkaan tahtoisi h‰nt‰ pakottaa toista ottamaan. Taidanhan min‰ kukatiesi erehty‰ yht‰ hyvin kuin h‰nkin, ja kuinka surullista ja syd‰nt‰ painavaa eikˆ se olisi, jos syd‰nt‰ni vanhoilla p‰ivill‰ni kalvaisi soimaus, ett‰ olen vikap‰‰ lapseni onnettomuuteen; kirouksen koko paino tapaisi minua itse‰ni. Vaan jos tyttˆ sen siaan saa tehd‰ oman p‰‰ns‰ j‰lkeen, ei h‰nell‰ ole ket‰‰n muuta syytett‰v‰n‰ onnettomuuteensa, ja varmaan h‰n sen vuoksi levollisemmasti kantaa k‰rsimyksens‰. Tosin se olisi ik‰v‰‰ n‰hd‰ lapseni onnettomana, vaan suuri lohdutus murheessa olisi kuitenkin hyv‰ oma-tuntoni, etten itse pienint‰k‰‰n ole t‰h‰n syyp‰‰. Vaan eih‰n meid‰n, hyv‰ lautamies, niin pitki‰ puheita t‰st‰ tarvitse pit‰‰! Mit‰‰n semmoista ei saata tulla kysymykseenk‰‰n. Anna on ymm‰rt‰v‰inen tyttˆ, h‰n ei koskaan taida valita niin kelvotointa, kuin sin‰ luulet." "Semmoisesta t‰ss‰ juuri onkin kysymys. Anna on sanonut minulle vasta silmi‰ni tahtovansa menn‰ naimiseen Koiviston Kustaan kanssa, ja seh‰n silmi-n‰ht‰v‰sti olisi suurin kaikista hulluuksista." "Miksi niin? Min‰ en siin‰ saata n‰hd‰ mit‰‰n hulluutta", vastasi Pietari Mikonpoika. "Kustaa on vilpas ja toimelias nuorukainen ja h‰nest‰ tulee ajalle kelpo talonmies." N‰ill‰ sanoilla oli sama vaikutus kuin jos salama olisi tavannut jokaista heist‰. Lautamiehen kiukku nousi korkeimmalleen; h‰n v‰‰nteli suutansa, puri hampaitansa ja katseli viha-silmin ymp‰ristˆ‰ns‰. Jussi seisoi kuin palavilla hiilill‰. Paljaasta h‰mm‰styksest‰ h‰n unohti kokonaan nuuska-rasiansa, jolla tavallisesti aina muutoin neuvottomilla hetkill‰ tapasi lohduttaa itse‰ns‰. Vaan toisin oli tapaus Annan kanssa; h‰nelle olivat Pietari Mikonpojan sanat parantava voide, joka samalla hetkell‰ tunki l‰pitse jokaisen j‰senen koko h‰nen olennossansa; h‰n ei en‰‰n seisonut surullisena ja k‰rsiv‰n n‰kˆisen‰, vaan pikemmin iloisena ja v‰li‰kuin voitolla. Mutta h‰nen ilonsa oli lyhy, sill‰ lautamies lausui vihoissap‰in: "Tosin Kustaa on vilpas nuorukainen, vaan myˆskin ylpe‰ konna, ja ylpeys k‰y lankeemuksen edell‰. Ei h‰nest‰ koskaan oikein kelvollista miest‰ tule. Se olisi saattanut tapahtua, jollei h‰n olisi lukenut. Vaan nyt h‰n ainoastan tahtoo istua lukemassa; h‰n ostaa kirjoja ja pit‰‰ sanomalehti‰. Mit‰ p----t‰ talonpoika semmoisilla tekee. Muistatkosta h‰nen esittelemist‰ns‰ kerran pit‰j‰n kokouksessa laina-kirjaston asettamisesta seurakuntaan, joka olisi tullut maksamaan pit‰j‰n miehille sata riksi‰, v‰li‰kuin ei meill‰ olisi muuhun rahaamme pantavaa. Min‰ annoinkin h‰nelle silloin kelpo muistopalan, jonka toivon sattuneen hyv‰‰n maahan. Jos h‰n vaan olisi saanut aikomuksensa matkaan saatetuksi, olisi siit‰ seurannut, ett‰ suuri osa pojistamme olisi ruvennut lukua harjoittamaan ja tyˆt olisivat j‰‰neet sillens‰, joka sotii vallan Jumalan k‰skyj‰ ja vaatimuksia vastaan; sill‰ niiss‰ seisoo: Otsasi hiess‰ pit‰‰ sinun syˆm‰n leip‰si, ja myˆskin: joka ei tahdo tehd‰ tyˆt‰, h‰nen ei myˆsk‰‰n pid‰ syˆm‰n." "Sin‰ p‰‰t‰t v‰‰rin", sanoi Pietari Mikonpoika. "Kustaalla ei ollut mit‰‰n senkaltaista aikomusta esittelemisell‰‰n. H‰n on itse el‰v‰ esimerkki siit‰; t‰‰ll‰ ei lˆydy koko seurakunnassa toista, joka paremmalla toimella ja huolella pit‰‰ taloansa, ja sanomalehtien pit‰minen ei suinkaan saata olla vahingollinen; ei kell‰‰n talonpojalla ole niin suurta kiirutta tˆitten kanssa, ettei joskus lˆytyisi v‰li-aikoja, jolloin h‰n ei tee mit‰‰n, ja silloin tosin on hyˆdyllisempi viett‰‰ aikansa lukemisella kuin viinapullon vieress‰. Usein saattaa myˆs sanomalehdist‰ jotakin hyˆdyllist‰ ja opettavaista tulla tiet‰m‰‰n. Ihminen ei el‰ ainoastaan itse‰ns‰ vasten; h‰n on myˆskin j‰sen kansakunnasta, ja h‰nen t‰ytyy sen vuoksi vaikuttaa t‰m‰n hyˆdyksi ja edistykseksi. Saattaaksensa t‰m‰n oikein tehd‰, on h‰n sek‰ sivistyksen ett‰ valistuksen tarpeessa; sill‰ n‰itten molempain puutteessa h‰n ei taida suurta hyv‰‰ vaikuttaa. K‰sitys n‰itten tarpeellisuudesta levi‰‰ p‰iv‰ p‰iv‰lt‰ yh‰ laviammalle, oppineemme tekev‰t tyˆt‰ tekemist‰‰n n‰itten edistymiseksi, ja pyrkimisens‰ ja vaivansa tulevat tosin tulevina aikoina kantamaan kauniin hedelm‰n. Valistus edistyy, vaan pitk‰llˆisesti, ehk‰ se saattaisi j‰ttil‰is-askelin astuskella, jos vaan yhteinen kansa sit‰ suuremmalla l‰mpˆm‰isyydell‰ kohkelisi. Jos Kustaan esittelemist‰ t‰ll‰ tavoin katselemme, niin se ei suinkaan ollut hylj‰tt‰v‰." "Katselkaamme sit‰ kuinka hyv‰ns‰", lausui lautamies, "niin en kuitenkaan ota sanaakaan takaisin siit‰, mit‰ olen sanonut, ja minua ihmehdytt‰, ett‰ sin‰ saatat toisin puhua. Mit‰h‰n hyˆty‰ sanomalehdist‰ olisi? Eiv‰th‰n ne tee mit‰‰n muuta, kuin lykk‰‰v‰t valhetta niin paljon kuin ehtiv‰t ja enn‰tt‰v‰t. Eiv‰tk‰ h‰pe‰ itse kuningastakin vastaan kirjoittaa, v‰li‰kuin h‰n ei osaisi ilman heit‰ maata ja valtakuntaa hallita; ja kuinka kohtaavat he meid‰n maaherraamme, josta rehellisyydess‰ ja kunnollisuudessa ei miest‰ parata? T‰m‰n p‰‰lle en taida ajatella villiin tulematta, ja jos min‰ joskus tapaan n‰m‰t sanomalehti-herrat, niin katsokoot selk‰-nahkansa." "Monta aikaa ei ole viel‰ kulunut, kuin min‰ ajattelin melkein samoin," sanoi Pietari Mikonpoika, "vaan nyt minulla on sanomalehdist‰ aivan toiset tuumat, jotka tahdon sinullekin osottaa, jos vaan mit‰‰n virkkaamatta tahdot kuudella, etk‰ niinkuin ‰skein pienimm‰st‰kin sanasta, joka sattuu v‰h‰n happamalta maistumaan, syty tuleen; sill‰ semmenkin tarvitaan k‰rsimyst‰ ja malttamusta jotakin asiaa tutkittaissa, jos sen kanssa toivotaan per‰lle tulla." "Ensiksi on muistettava, ett‰ t‰‰ll‰ lˆytyy monellaisia ihmisi‰, sen vuoksi myˆskin monellaisia sanomalehti‰; ja koska ei kukaan ihminen ole t‰ydellinen. Niin ei myˆsk‰‰n mik‰‰n sanomalehti saata olla vioitta ja vaillinaisuuksitta, ehk‰ n‰m‰t vaillinaisuudet saattavat lˆyty‰ suuremmassa eli pienemm‰ss‰ mitassa, sen j‰lkeen kuin kirjoittajain aikeet ovat hyv‰t eli ilke‰t, heid‰n ymm‰rryksens‰ selv‰ eli pime‰. Yksi sanomalehti on saattanut p‰‰tt‰‰ tehd‰ valkoisen mustaksi, eli p‰in vastoin. Toinen taas on saattanut p‰‰tt‰‰ puhua totuuden koreuksitta, maaherraa ja muita ylh‰isi‰ herroja pelk‰‰m‰tt‰, ainoastaan kuudellen sit‰ ‰‰nt‰, joka puhuu h‰nen sielunsa syvyydest‰ syntym‰maan hyˆdyksi. Semmoinen sanomalehti voittaa aina kaikkein totuudesta pit‰v‰in ja valistusta ja sivistyst‰ rakastavain ihmisten mieli-suosion, sen siaan kuin se edellinen, jolla on valhe johdattajana ja joka nostaa eripuraisuutta ja vihaa kansakunnassa, on mielukas ainoastaan yht‰-ajattelevaisille ihmisille, jotka enemm‰n rakastavat pimeytt‰ kuin valkeutta. Toiseksi ei pid‰ koskaan sokean tavalla uskoman mit‰‰n sanomalehte‰, vaan lukeissansa myˆskin luottaman omaan j‰rkeens‰; ei myˆsk‰‰n pid‰ katsoman kaikkea, jota ei ymm‰rr‰, mahdottomaksi, sill‰ usein saattavat asiat, joita ei meid‰n j‰rkemme k‰sit‰, toisille lukioille olla aivan suuresta arvosta. Kolmanneksi on muistettava, ett‰ jollei t‰‰ll‰ lˆytyisi sanomalehti‰, jotka pit‰isiv‰t ylh‰isi‰ herroja silm‰ll‰, saattaisivat n‰m‰t tehd‰ niin pahoin kuin ik‰n‰ns‰ tahtoisivat, muun kansan t‰t‰ v‰hint‰k‰‰n aavistamatta. N‰emmeh‰n melkein joka p‰iv‰, kuinka yksi ja toinen meid‰n rahakkaista herroistamme koettaa aikomuksiansa v‰ki-sanoilla matkaan saattaa kˆyh‰n kustannuksen p‰‰lle. T‰m‰ onnistuisikin t‰ydellisesti jollei n‰it‰ pahoin moitituita sanomalehti‰ lˆytyisi, joita laitetaan kaikisten enemmm silloin, kuin he sakistelevat vallan omaisia. Lis‰ksi, kuinkahan k‰visi herrain p‰iviss‰mme, jollei sanomalehti‰ lˆytyisi? Emmeh‰n saattaisi tiet‰‰, jos meid‰n sinne l‰hetettymme tarkoittaisivat omaa eli yhteist‰ hyˆty‰, jos seuraisivat omaa mielt‰ns‰ eli antaisivat v‰li‰kuin nuora kaulassa taluttaa itse‰ns‰ toisilta, sanalla sanottu, jos olisivat ansainneet t‰m‰n suuren luottamuksemme eli ei. T‰st‰ n‰et niin muodoin sanomalehtien ei suinkaan olevan moitteen alaisien eli hylj‰tt‰vien, ja min‰ menen niin pitk‰lle, ett‰ katson n‰m‰t tarpeellisiksi jokaiselle talonpojalle, jolla vaan on varaa siihen ja jolle is‰n-maan kunnia ja seisovaisuus on jostakin arvosta." "Sanot, mit‰ sanonet", vastasi lautamies, jolla ei ollut muita sanoja kumota Pietari Mikonpojan puolustusta sanomalehdist‰, kuin n‰m‰t vanhat: "ainoastaan raamattu ja virsi-kirja ovat talonpoikaisessa s‰‰dyss‰ tarpeelliset kirjat", jonka h‰n vakuutti kirkkoherralta monta monista kertaa kuulleensa. Mit‰ taas sanomalehtiin tulee, niin oli kirkkoherra maininnut yht‰, nimelt‰ Iltalehti, hyvin halventavaisilla sanoilla, ja h‰n nyt ymm‰rt‰nee niitten p‰‰lle, jos joku toinenkin. Pietari Mikonpoika taas vakuutti t‰t‰ moitittua sanomalehte‰ kaikista paraaksi ja lis‰si siihen: "Syy kirkkoherran n‰r‰‰n Ilta-lehte‰ vastaan on se, ett‰ kuin h‰n muutama vuosi takaperin oli valittu maamme rahaston tilaa tutkistelemaan, luuli h‰n siell‰ saavansa tehd‰ niinkuin t‰‰ll‰ kotonakin; h‰n rupesi sen vuoksi liian omavaltaisesti menett‰m‰‰n, vaan nyt h‰nen oli toisellaisten miesten kanssa teht‰v‰, kuin meid‰n tyhm‰in talonpoikain. Sen vuoksi k‰vikin aivan toisin. Ilta-lehti teki kirkkoherran sopimattoman k‰ytˆksen kansalle tiett‰v‰ksi ja antoi h‰nelle siin‰ sivussa kelpo lailla hyvin ansaituita nuhteita, josta seurasi, ett‰ kirkkoherra riensi kiiruusti kotio, v‰h‰ksi kunniaksi sek‰ itselleen ett‰ niille, joittenka asiaa oli ajanut. Siit‰ hetkest‰ on kirkkoherra ollut kaiken paremman tiedon vihamies. N‰ytt‰‰ melkein, kuin me saisimme maksaa, mit‰ h‰n on rikkonut; sill‰ nyt h‰n tahtoo hallita seurakunnassa samoin, kuin historia mainitsee muinaisista sylkki-kuninkaista. Ja t‰m‰ ei ole h‰nelle tyˆl‰st‰, semmenkin kuin sek‰ sin‰ ett‰ moni muu autat h‰nt‰ kaikissa h‰nen toimissaan, ei suinkaan kˆyh‰-raukkojen hyˆdyksi, jotka saattaisivat tarvita rahansa muuhun, kuin turhiin maksoihin. Vaan se oikein taitaa naurattaa, ettei kirkkoherra pid‰ uskollisistansa suurempaa lukua, kuin lapsi puusta tehdyist‰ leikki-kaluistansa, jotka h‰n saa liikkeelle kuin vaan tahtoo, hyvin tiet‰in, ett‰ n‰m‰t eiv‰t sent‰‰n ole muuta kuin puunpalaisia." T‰m‰ oli joksikin kovin sulavaa ruokaa lautamiehelle, jonka korvat harvoin olivat tottuneet kuulemaan totuutta; h‰n vihastuikin sen vuoksi kovin, jota ei kukaan mahda ihmehdell‰, joka v‰h‰nkin tuntee lautamiehen ‰kkin‰isen luonnon. Nyt syttyi kova kina pit‰j‰n asioista, jossa k‰vi niinkuin tavallisesti ainakin k‰y kinoissa, ett‰ molemmat, tyhjetty‰ns‰ runsaat sanavaransa, kuitenkin seisoivat samalla kannalla, pienint‰k‰‰n toistansa totuudesta eli v‰‰ryydest‰ vakuutetuksi saamatta. Lautamies oli niin innossaan, ettei huomannut, kuin Kaisa ja Anna meniv‰t huoneesta tiehens‰. Viimein havaittuansa heid‰n pois-olonsa h‰n kysyi Jussilta, mihink‰ he olivat joutuneet, johonka sai sen sukkelan vastauksen: "Min‰ en tied‰." "Se on yht‰, miss‰ ovat," sanoi Pietari Mikonpoika, v‰h‰n totisempana kuin tavallisesti muutoin, "ei t‰‰ll‰ sent‰‰n t‰n‰‰n, sen j‰lkeen kuin min‰ olen havainnut, mit‰‰n kihlajaisia tule; min‰ en kuitenkaan siihen apuani lainaa." Samassa otti avio-liitto-kirjan ja repi sen tuhansiin kappaleisiin. "Ne ovat joskus kuitenkin tulevat," vakuutti lautamies ja polki jalkaansa laattiaan, niin ett‰ permannot notkuivat. 7. Nyt Jussi matkusti yksin uusissa vaunuissansa kotio, vaan aivan toisilla tunnoilla kuin sielt‰ l‰hteiss‰ns‰. Silloin h‰n ajatteli hyvill‰ mielin, mik‰ rikas ja kaunis vaimo h‰nelle oli suotu; vaan nyt se n‰ytti h‰nelle v‰h‰n mahdottomalta. Tosin lautamies oli vannonut, ett‰ sen, mit‰ kerran oli sanonut, myˆs piti tapahtuman. Vaan Jussi ei ollut sill‰ tytyv‰inen. H‰n tahtoi oitis nautita onneansa. "Nyt h‰n olisi istunut t‰ss‰ vieress‰ni," sanoi h‰n itseksens‰, "ja min‰ olisin sanonut h‰nelle jotakin hauskaa, joka olisi h‰nt‰ naurattanut; ehk‰ olisin saanut suuta palkakseni! Mutta hiisi ollen, nyt juohtuu jotakin mustaa mieleeni! Jos se tulee tietyksi, kuinka tyhm‰sti k‰ytin itseni kamarissa, niin saan h‰vet‰ silm‰t p‰‰st‰ni." Jussi raukka! Se tulee kyll‰ tietyksi, kuin itsens‰ tyhm‰sti k‰ytt‰‰. Sen h‰n tuli pian havaitsemaan, sill‰ er‰s piika Ruusulaksossa oli sattunut n‰kem‰‰n tapauksen, jonka lupausta vastaan, ettei kellek‰‰n hiiskua mit‰‰n, kertoi paikkakunnan pirttivaimolle, joka taas kohta kiireesti pani apostoli-hevoiset kulkuun talosta taloon, ainoastaan kertoakseen, mit‰ oli kuullut, jokaiselle lupausta vastaan, ettei kellek‰‰n sanaakaan sanoa, se on ymm‰rrett‰v‰. Ja lukia saattaa olla vakuutettu siit‰, ettei tapaus suinkaan pirttivaimon kertomuksista kehnommaksi k‰ynyt; sill‰ h‰n oli niit‰ ihmisi‰, jotka eiv‰t koskaan kerro asiaa siipi‰ sivulle panematta. Mihink‰ ik‰n‰ns‰ Jussi tuli, sai h‰n aina kuulla jonkun n‰ist‰ pilkkasanoista: "Toivotan onnea! Kelpo kihlajaisetpa siell‰ Ruusulaksossa pidettiin! Etkˆs leikannut k‰si‰si pirstaksi pulloja kallistaissasi? Menikˆ montakin akkuna-lasia rikki? Milt‰ suuteleminen maistui?" Jussi n‰ki tapauksen monin kerroin parannetuksi; h‰n oli sen vuoksi kovin yriinnyksiss‰ns‰. "Mutta", ajatteli h‰n, "min‰ tied‰n, mihink‰ luotan! Se nauraa paraiten, joka viimeksi nauraa." * * * * * Ruusulaksossa k‰vi nyt kova ukkonen yˆhˆn myˆh‰iseen, nimitt‰in sis‰ll‰ huoneessa. Lautamies ei suinkaan ollut niit‰ ‰iji‰, jotka k‰yv‰t ja narisevat yht‰ mittaa niinkuin variksen pelotus, ja joista pit‰isi olla rukous litaniassa; vaan jos myrsky joskus p‰‰si valloilleen, oli se sit‰ ankarampi. Kaikeksi onneksi ei vihansa kuitenkaan t‰ll‰ er‰‰ tavannut Kaisaa, ja ket‰st‰ sitten jollei Pietari Mikonpoikaa? Jollei h‰nt‰ olisi ollut, olisi asia k‰ynyt aivan toisin. "Kirotut juonet! Vaan emp‰ sen kummempaa koskaan ole kuullut enk‰ n‰hnyt; oman veljens‰ pojanpa h‰n kaatoi, sen siaan ett‰ h‰nen olisi pit‰nyt h‰nt‰ auttaman. Sen nyt saattaa kutsua huolimattomuudeksi sek‰ itsest‰‰n ett‰ omaisistaan; semmoinen ei nyt koskaan minun p‰‰h‰ni olisi p‰lk‰ht‰nyt; sill‰ ensiksi pit‰‰ joka ihmisen omaa etuansa katsoman ja sitten vasta toisten. Vaan v‰h‰n min‰ siit‰! Min‰ tahdon n‰ytt‰‰ Pietari Mikonpojalle itse olevani is‰nt‰ talossani, ja enk‰ suinkaan h‰nen hoinnettavansa. Jos ei muut neuvot auta, tahdon uhata Annaa tehd‰ h‰nen perinnˆttˆm‰ksi; vaan t‰m‰ tulee kuitenkin olemaan viimeinen turvani, sill‰ minun k‰y Anna raukkaa surkeekseni; h‰n on kuitenkin minulle rakkain kaikesta, mit‰ minulla on. Jos h‰n taitaisi n‰hd‰ minun syd‰meni pohjaan, niin tosin havaitsisi, etten suinkaan ole niin kylm‰ ja tunnotoin, kuin pakotan itseni olemaan, ainoastaan sen vuoksi ett‰ tarkoitan h‰nen onnellisuuttansa." "Mink‰ sin‰ sitten mielest‰si katsot h‰nen onnellisuudeksensa?" kysyi Kaisa, joka oli tullut takaisin ja nyt rohkeni sanan sanoa. "Vapaan, murheettoman el‰m‰n, ja en suinkaan kˆyhyytt‰ ja viheli‰isyytt‰," ‰r‰hti lautamies vastaukseksi. Kaisa huokasi syv‰sti, vaan vaikeni ja valmisti itse‰ns‰ maata menem‰‰n. Vihdoin lautamies teki samoin. Anna istui viel‰ valveillaan pieness‰ kamarissansa; h‰nen ajatuksensa olivat kovin levottomat. Ihmisen syd‰n on meren kaltainen: se aaltoilee, myrskyn jo hiljetty‰, viel‰ ison aikaa per‰‰np‰in. Annan sielu taisteli kovan taistelun; v‰liin juoksi katkeria kyyneleit‰ alas pitkin h‰nen poskiansa, v‰liin taas hymyiliv‰t huulensa semmoisesta tytyv‰isyydest‰, jommoisen ainoastaan sis‰llinen ilo saattaa vaikuttaa, kuin syd‰n on t‰ynn‰ puhtaita, viattomia tuntoja. H‰nt‰ itketti muisto is‰ns‰ kovasta kohtelemisesta, h‰nt‰ kamotti ajatus, ett‰ h‰n joskus t‰st‰ l‰hin saattaisi esittelemisens‰ t‰yteen. Vaan h‰nt‰ ilahutti se, ett‰ h‰n t‰n‰‰n oli voittanut, ja h‰n toivoi viel‰ t‰st‰kin l‰hin saattavansa voiton pit‰‰. T‰ss‰ mieli-alassa h‰n otti kirjan ja rupesi lukemaan. Se oli Runeberin runot, jotka oli saanut Kustaalta, ja v‰li‰kuin itsest‰‰n aukeni h‰nen eteens‰ paikka, jossa runomitassa kauniisti kerrotaan seuraava tapaus: "Tyttˆ oli ‰iti-vainajaltansa saanut muistoksi timanteilla ja helmill‰ koristetun, kallis-arvoisen soljen. Nyt tuli h‰nelle kaksi kosioitsiaa; toinen heist‰ oli muhkea, reipas ja rikas, vaan h‰n mieli ainoastaan tytˆn solkea; toinen taas oli ujo ja kˆyh‰, vaan h‰nen syd‰mens‰ paloi rakkaudesta tyttˆ‰ itse‰ kohtaan. ƒiti-puoli k‰ski h‰nt‰ nyt n‰ist‰ molemmista ottamaan sen rikkaan, vaan hylj‰‰m‰‰n kˆyh‰n, muistuttain, ett‰ kulta kuitenkin oli suloista kˆyhyyden suhteen. Tyttˆ itki ja kielsi t‰t‰ tekev‰ns‰, vaan kaikki turhaan. Mutta sin‰ p‰iv‰n‰, kuin kuuluutus piti otettaman, ei lˆytty tyttˆ‰ ei ‰idin saleista, ei pihasta, eik‰ puutarhasta, vaan h‰n lˆyttiin meren rannalta. Sek‰ h‰nen sulhaisensa, ett‰ ‰itipuolensa tulivat nyt t‰nne, houkutellen h‰nt‰ seuraamaan heit‰ pitoihin ja iloon, sill‰ h‰nen kuuluutuksensa oli t‰n‰‰n otettava. Vaan tyttˆ riisti soljen suolivyˆlt‰ns‰, otti sen valkoiseen k‰teens‰ ja sanoi: Katso, jolla v‰h‰n on, se v‰h‰‰n tytyy, vaan jolla on paljon, enemp‰‰ se viel‰ vaatii. Tuhansia vuosia on jo meri niellyt rikkautta, koonnut tavaroita, vaan se vaati viel‰ minun solkeani. T‰m‰n sanottuansa viskasi solkensa kauas ulos mereen. Kovasti t‰st‰ vihoissansa meni se rikas tiehens‰, ja myˆskin h‰nen ‰iti-puolensa lausui vihap‰iss‰: Onnetoin! mit‰s olet tehnyt? Korkeutta et saata en‰‰n koskaan odottaa, kulta ei loista milloinkaan huoneessasi, ja solkeasi et ik‰n‰ns‰ saa takaisin. Vaan tyttˆ vastasi naurusuulla: Mit‰ tahtoo sanoa korkeus tulevaisien aikoini onnen suhteen? Mit‰ kulta el‰m‰n suhteen t‰ynn‰ rakkautta? Mit‰ solki nuorukaiseni syd‰men suhteen?" "N‰in min‰kin tahdon tehd‰", sanoi Anna. "Ennen tahdon kˆyh‰n‰ ja puutteen alaisena el‰‰ maailmassa, kuin hylj‰t‰ Kustaan; sill‰ mit‰ on kulta el‰m‰n suhteen t‰ynn‰ rakkautta?" T‰ss‰ p‰‰tˆksess‰ h‰n pani maata ja nukkui levollisesti, niinkuin seitsem‰ntoista vuoden vanhana tavallisesti tekee; p‰iv‰ on mahtanut olla kuinka levotoin hyv‰ns‰, niin siautuvat kuitenkin nuoruus ja uni, niinkuin kaksoiset, yst‰v‰llisesti yhteen. Kuinka kummallisesti eikˆ t‰ss‰ maailmassa toisinaan tapahdu! Lautamies nukkui levollisena siin‰ ajatuksessa, ett‰ saattaisi Annan taipumaan tahtonsa j‰lkeen uhkauksella, ett‰ tehd‰ h‰nen perinnˆttˆm‰ksi. H‰nelle oli rikkaus kaikki; h‰n ei tuntenut suurempaa onnellisuutta. Anna taas olisi katsonut lautamiehen uhkauksen ilon sanomaksi, jos sen vaan olisi kuulla saanut. H‰nelle oli kulta kuormaksi, vaan rakkaus kaikki. N‰in erin‰isist‰ ajatuksista oli n‰ht‰v‰sti kova taistelu syttyv‰, ennenkuin vakinainen p‰‰tˆs asiassa taisi kangeta. Kummalla heist‰ oli oikeus, ja kumpiko viimeksi voitolle j‰i? 8. Seuraavana p‰iv‰n‰ istui lautamies ja poltti piippuansa, Kaisan ja Annan huonetta siivotessa. Ei kukaan heist‰ lausunut sanaakaan. N‰ytti melkein kuin olisivat h‰venneet puhetta kesken‰ns‰ alkaa. Anna ratkasi viimein vaiti-olon. "Saanko min‰ menn‰ kirkkoon t‰n‰ p‰iv‰n‰?" kysyi h‰n vapisevalla ‰‰nell‰. "Et!" vastasi lautamies, "sin‰ saatat hyvin pysy‰ kotona; sill‰ niinkuin sin‰ k‰yt‰t itsesi, sopii sinun h‰vet‰ n‰ytt‰m‰st‰ itse‰si ihmisiss‰; ja ei siin‰ kyllin, ett‰ sin‰ h‰v‰ist‰‰n, vaan myˆskin min‰ ylˆn-katsotaan sinun t‰htesi. Onnetoin se, jolla on tottelemattomia lapsia!" Anna vaikeni ja puhkesi katkerasti itkem‰‰n; vaan samassa tuli Kustaa. H‰n tervehti yst‰v‰llisesti koossa olevia, vaan tultuansa Annan tykˆ h‰mm‰styi h‰n v‰h‰n. H‰n tunsi h‰nen k‰tens‰ vapisevan omassaan ja eik‰ tiennyt, miten t‰t‰ selitt‰‰. Pitk‰ kysymysmerkki oli luettava h‰nen kasvoissansa, vaan Annan katsanto ei antanut tydytt‰v‰‰ vastausta; h‰n n‰ytti karttavalta ja h‰mm‰styneelt‰. Kukatiesi oli jo antanut k‰tens‰ toiselle? T‰mmˆiset olivat ne ajatukset, jotka t‰ll‰ haavaa vaihettelivat Kustaan sielussa. H‰n k‰‰ntyi sen j‰lkeen sive‰sti ja nˆyr‰sti lautamieheen, joka puolestaan k‰ski h‰nen olemaan tervetulleen, ehk‰ syd‰mess‰‰n ja sielussaan ajatteli jotakin aivan toista. Kustaa johdatti nyt suurella taidolla puheeksi semmoiset asiat, joittenka tiesi paraiten huvittavan lautamiest‰, niinkuin vuoden-tulon ja ilman nykyisen luonnon, viinan polton ja karjatarhan hoinnon j.n.e. H‰n kartti t‰ss‰ taiten sanoa jotakin, joka soti lautamiehen ajatuksia vastaan. T‰m‰ saattoi ‰ij‰n puheliaaksi, niin ett‰ h‰n lavialta jutteli, mit‰ aikanansa oli havainnut, mimmoiselta tuleva vuosi n‰ytti y.m. Kaisa oli hyvyys itse. H‰n kysyi, kuinka ‰iti, sisaret ja veljet voivat kotona, ja lis‰ksi, mit‰ uusia kuului pit‰j‰lt‰; h‰n pyytti viel‰ p‰iv‰llisellekin. Vaan se joka oli kaikista iloisin, oli Anna. Kustaa ei ollut h‰nelle ennen koskaan niin kauniilta n‰ytt‰nyt; h‰n oli j‰lleen t‰ydess‰ terveydess‰‰n, oli siististi ja hyvin vaatetettu, kaulaliinakin oli solmittu erinomaisen kauniisti. T‰m‰ ei suinkaan j‰‰nyt Annalta, h‰nt‰ silm‰ilyss‰ns‰, huomaamatta. H‰n ei saattanut sen vuoksi olla vertailemisia tekem‰tt‰. Mik‰ ero eikˆ ollut Jussin ja Kustaan v‰lill‰? Edellinen tˆlppˆm‰inen ja ylpe‰, j‰lkim‰inen sivistynyt, itse‰ns‰ v‰h‰-arvoisena pit‰v‰ ja kaunis, kaikki omaisuuksia, jotka miellytt‰v‰t naisihmisen tunnollista syd‰nt‰. Kustaa ajatteli samoin Annasta; kerta toisensa per‰‰n lensiv‰t silm‰ns‰ h‰nen puoleensa, vaan Anna n‰ytti mielt‰ mielin karttavan n‰it‰. "T‰m‰ ei ole syytt‰", ajatteli Kustaa ja kiusasi itse‰ns‰ katkerilla ajatuksilla. P‰iv‰lliselt‰ p‰‰sty‰ pyysi Kustaa saada puhutella lautamiest‰ kahden kesken, johonka t‰m‰ myˆs pienint‰k‰‰n vasta-kyntt‰ vet‰m‰tt‰ suostui. J‰‰ty‰ns‰ kahden lykk‰si lautamies salvan oven eteen, ettei kenenk‰‰n pit‰nyt, heid‰n keskustellessaan, tiet‰m‰tt‰ sis‰‰n tuleman. Kustaa alkoi nyt: "Minulla on yksi anomus edeskannettava lautamiehelle, ja jo edelt‰k‰sin uskallan olla siin‰ suloisessa toivossa lautamiehen t‰h‰n anomukseeni myˆntyv‰n, ja ilolla kahden olennon tulevaista onnellisuutta noudattavan. Ep‰ilem‰tt‰ se ei ole saattanut j‰‰d‰ lautamiehelt‰ huomaamatta, ett‰ Anna ja min‰ jo kauan olemme toistamme rakastaneet. Sis‰llinen yht‰l‰isyys ajatuksissamme antaa minun toivoa murheettomasti saattavamme tulevaisia p‰ivi‰mme kohdata, olkoot ne sitten pilvisi‰ tahi kirkkaita, ohdakkeisia tahi kukkaisia. Kaikki muu on muuttuvaa paitsi rakkaus, se on iankaikkinen niinkuin se Jumala, josta johdattaa alkunsa. Luottain t‰h‰n, pyyd‰n teilt‰ tytt‰renne k‰tt‰, syd‰mens‰ olen jo aikaa omistanut." "Se surettaa minua", vastasi lautamies, "etten taida anomukseesi myˆnty‰; sill‰ nyt se on jo myˆh‰ist‰. Jo eilen antoi Anna sek‰ syd‰mens‰ ett‰ k‰tens‰ Haaviston Jussille, ja tehty tyˆ pit‰‰ paikkansa. T‰st‰ saatat n‰hd‰ kuinka v‰h‰n naisten lupauksiin on luottamista; jos sen siaan olisit minulle aikanansa asiasi puhunut, olisi kaikki k‰ynyt aivan toisin." "Se ei ole totta!" sanoi Kustaa. "ƒlk‰‰tte syytt‰kˆ omaa lastanne. H‰n ei ole koskaan pakotuksetta t‰h‰n yhdistykseen antaunut, ja kerran teid‰n pit‰‰ kaikkivaltiaan Jumalan edess‰ tˆist‰nne vastaaman." "Ha, ha, ha," keskeytti lautamies pilkka-naurulla; "min‰ luulen ett‰ sin‰ olet sein‰hullu, mies! Luuletkos, etten min‰ taida vastata tˆist‰ni sek‰ Jumalan ett‰ ihmisten edess‰? Ja mit‰ Annan naimiseen tulee, ei minulla ole siin‰ kohdassa itse‰ni nuhdeltavaa; sill‰ h‰n on vapaasta tahdosta suostunut siihen, joka olikin paljon ymm‰rt‰v‰isemm‰sti tehty, kuin ett‰ kuudella sinun lapsellisia larituksiasi rakkaudesta, ikuisesta uskollisuudesta, ja Jumala tiesi mist‰ kaikesta." "Olkaatte semmoisia soimauksia lausumatta!" sanoi Kustaa. "Ei siin‰ kyllin, ett‰ olette ryˆst‰nyt minulta el‰m‰ni ilon; te tahdotte myˆs herjata minua. Mutta min‰ sanon teille: ‰lk‰‰tte loukatko minun kunniaani; se on minulle kalliin kaikesta, mit‰ minulla on, ja sen tahdon koettaa pit‰‰ puhtaana. Ehk‰ kˆyh‰ teid‰n silmiss‰nne, olen min‰ kuitenkin rikas syd‰mess‰ni. Minulla on levollinen omatunto. Hyvin teille, jos taidatte sanoa saman." T‰m‰n sanottua meni Kustaa. Hyv‰sti-j‰tˆksi katsahti h‰n nuhtelevin silmin Annan p‰‰lle, jonka syd‰men syvyyteen t‰m‰ silm‰ys tunki kuin salama. 9. Kuusi viikkoa on kulunut Annan viimeksi n‰hty‰mme. T‰m‰ on ollut katkerin aika koko h‰nen el‰m‰st‰ns‰. J‰tettyn‰ Kustaalta ja ainoostaan kiusattuna lautamiehelt‰ Haaviston Jussin t‰hden ei h‰nell‰ ollut lepoa yˆll‰ eik‰ p‰iv‰ll‰. Tosin koetti ‰iti h‰nt‰ lohduttaa, vaan turhaan; yksi ajatus huoletti h‰nt‰ joka aika, ja se oli: "enkˆ min‰ en‰‰n ole Kustaalta rakastettu? Oh, se on sitten tosi, ett‰ maailma on surun ja murheen lakso! T‰‰ll‰ ei lˆydy yht‰‰n varsinaista iloa. Nuoruutemme innossa uneksimme ilosta ja onnellisuudesta, rakennamme ajatuksissamme linnoja tulevaisiksi ajoiksi, jotka kuitenkin kukistetaan pienimm‰lt‰kin vastoink‰ymisen puuskaukselta, ja meille n‰ytt‰‰ kaikki valkoiselta ja kirkkaalta, vaan on kuitenkin mustaa. Kustaa! Kustaa! Miksi sin‰ kuvailit tulevaiset p‰iv‰mme niin kauniiksi? Oliko se saattaaksesi minun sit‰ onnettomammaksi, eli kukatiesi sin‰ ainoastaan olet teetellyt rakkautta? Kauhiaa ajatusta! Jos edes taitaisin karkoittaa kuvasi sielustani! Jos taitaisin unohtaa menneet ajat! Oh, sitten min‰ tahtoisin viel‰ kauan el‰‰; vaan nyt, nyt olisi minulle kuolema suloinen! Rankaiseva Jumala! Mit‰st‰ min‰ olen rikkonut, ett‰ sin‰ niin kovin vaivaat minua? Miksi sin‰ annoit minulle syd‰men, l‰mpim‰n rakkaudelle, koska ei t‰‰ll‰ maailmassa lˆydy mit‰‰n rakkautta? Miksi sin‰ et varoittanut minua karttamaan itse‰ni liehakoitsialta, joka makiasti k‰ytti rakkauden suloisia puheita kielell‰ns‰, tuntematta sen totuutta syd‰mess‰‰n? Jos edes taitaisin vihata h‰nt‰, olisi se kukatiesi pieni helppous vaivoissani; vaan nyt olen ilman kaikkea; syd‰meni on tyhj‰, niinkuin se mittaamatoin taivaan avaruus. Oh, kuka olisi taitanut aavistaa jotakin semmoista! Min‰ muistan ajan, kuin kaikki oli toisin. Ilo ja riemu olivat silloin kuvattuna jokaalla. Jos katsahdin yˆll‰ kirkkaalle taivaalle, niin luin yst‰v‰llisen vastauksen syd‰men tuhansille kysymyksille; jos katselin vaan kauniita kukkaisia, niin loistivat jokaisen heid‰n silm‰ns‰ taivaallisesta ilosta; jos kuultelin lintujen viserryksi‰, niin tuntui minulle ik‰‰n kuin olisin kuullut ‰‰ni‰ lapsuuteni suloisista ajoista; joka ‰‰ni kaikui suloisesti ja hele‰sti syd‰meni syvyydest‰. Iloisia, suruttomia p‰ivi‰! Tuletteko te en‰‰n koskaan ilmi-olossa takaisin, vaan el‰ttekˆ ainoastaan muistossa? Salainen ‰‰ni kuiskaa syd‰mess‰ni: 'kaikki on kadonnut!' Toivon t‰hti loistaa viel‰ el‰m‰ni taivaalla, ja levollisena min‰ tahdon seurata h‰nen s‰keni‰ns‰; se on minun johdattava askele askeleella horjumatta sit‰ tiet‰, jonka Jumala on viittonut k‰yt‰v‰kseni." N‰in Anna istui ja valitti itseksens‰. Ehtoo oli pime‰ ja kylm‰hkˆ; ukkonen jylisi et‰‰ll‰, salama valaisi silloin t‰llˆin taivaan kannen, ja sade juoksi virtoina syksyiseen maahan. ƒkisti h‰n kuuli jonkun k‰velev‰n ulkona ja kohta sen j‰lkeen naputuksen oven p‰‰lle. "Kuka se on?" kys‰si Anna. "Min‰", vastasi heikko, naisihmisen ‰‰ni. "Vai niin; se on pikku Kaisa! Tule nyt t‰nne ja istu v‰h‰ksi aikaa, jutellessasi jotakin hauskaa. Se on kiltisti tehty sinulta, ett‰s jolloin kulloin tulet terveht‰m‰‰n minua; mutta mik‰ maailmassa on sinun n‰in myˆh‰‰n t‰mmˆisess‰ ilmassa ulos viekotellut?" "Minulla on kirje", vastasi se pikkuinen tyttˆ, joka n‰ytti noin kymmenvuotiselta. H‰nen vaaleat hiuksensa ja punottavat poskensa todistivat maa-elon viattomuudesta, raittiudesta ja suloisuudesta. "Se on ep‰ilem‰tt‰ is‰lleni", sanoi Anna. "Ei ik‰‰n, se on juuri sinulle." "Mist‰ se on?" "Min‰ en tied‰", vastasi tyttˆ viekkaalla katsannolla. "ƒsken k‰vi kotonani mies, joka pyysi t‰t‰ niin pian kuin suinkin saattamaan t‰nne. Se ei suinkaan ole mahdollista t‰n‰ ehtoona, ajattelin min‰ itsekseni; vaan samassa havaitsin kynttil‰n palavan kamarissasi, ja oitis juoksin t‰nne, ehk‰ siell‰ sataa niinkuin saavista kaatain." "Anna minun n‰hd‰ kirje!" "ƒl‰p‰s usko! Min‰ pid‰n sen itse, jollet lupaa minulle mit‰ pyyd‰n." "No, mit‰ sin‰ sitten tahdot?" "Jos se nyt, n‰ets‰, on rakkauskirje, josta sin‰ oikein ihastut, tahdon min‰ ruveta lapsen piijaksi sinulle tultuasi naiduksi." "Sin‰ jaarittelet aivan turhan aikaisia, pikku Kaisani. Min‰ en tahdo koskaan antaa itse‰ni naimisiin. Annapas nyt vaan kirje minulle ja ‰l‰ en‰‰n pilkka-puheita loruttele." "Ja mit‰ maarian viel‰! sin‰ et naimisiin!" sanoi tyttˆ, nyˆk‰sten p‰‰t‰ns‰ ja antain kirjeen. "Se on Kustaalta!" huusi Anna iloissansa. "Enkˆ min‰ sit‰ arvannut", sanoi pikku Kaisa, mennen tiehens‰ suuresti naurain. Anna avasi kirjeen ja luki: "Rakastettu Anna!" "Aina siit‰ hetkest‰, kuin viimeksi puhuin sinun kanssasi, on sieluni taistellut kovan taistelun. Jos tiet‰isit mit‰ min‰ sill‰ ajalla olen k‰rsinyt, niin tosin surkuttelisit minua. Vaan ei! min‰ en vaadi sinun surkuttelemista; itse tahdon painia kovan kuormani kanssa, ja jos en taida voittaa, taidan ja tahdon miehekk‰‰sti vaipua sen alle. Satoja kertoja olen tarttunut kyn‰‰n, l‰hett‰‰kseni sinulle hyv‰sti-j‰ttˆni; vaan joka kerta olen tuntenut itseni v‰li‰kuin n‰kym‰ttˆm‰lt‰ k‰delt‰ pid‰tetyksi; nyt vasta luulen itsell‰ni olevan tarpeeksi voimaa t‰h‰n. Omalta is‰lt‰si kuulin sinun olevasi kihlatun toiseen; min‰ en tahtonut uskoa h‰nen sanojansa. Min‰ sanoin h‰nelle vasta kasvoja h‰nen sinun siihen pakottaneensa, vaan h‰n vakuutti sinun t‰h‰n vapaasta tahdosta suostuneesi; h‰n pilkkasi minua rakkauteni t‰hden, joka olin ollut tyhm‰ kyll‰ uskomaan naisen valoja rakkaudesta. "Rakastettu Anna! N‰inkˆ sin‰ pid‰t sen valan, jonkas vannoit lapsuutesi yst‰v‰lle? T‰m‰kˆ on palkinto rakkaudelle, joka viel‰ t‰ll‰kin hetkell‰ taitaa siunata, vaan ei koskaan sadatella? Taidatkos ilolla muistella menneit‰ aikoja, ja levollisena odottaa tulvia? Oh, jos niin on, et sin‰ ole koskaan rakastanut! T‰t‰ min‰ en kuitenkaan tahdo uskoa. Kukatiesi sin‰kin olet k‰rsinyt ja monta katkeraa kyynelt‰ vuodattanut? Kukatiesi t‰m‰ itsesi uhraaminen on saattanut sinulle monta levotointa hetke‰ ja monta unetointa yˆt‰? Hyvin, jos niin olisi! Siin‰ tapauksessa ei minulla ole mit‰‰n sinua nuhdeltavaa; edesvastuu tulee olemaan silloin jonkun toisen, ja kenenk‰ muun, jollei is‰si? Ah! jos min‰ edes tiet‰isin sinun tulevasi onnelliseksi tulevaisina aikoina, niin levollisemmasti k‰rsisin vaivani; vaan sit‰ en uskalla toivoakkaan, sill‰ koskastapa heikko yrttitarha-kukka n‰hd‰‰n menestyv‰n pillikkeitten ja orjantappuroitten seassa? Vaan kuitenkin tahdon sek‰ nyt ett‰ t‰st‰kin l‰hin rukoilla onnesi edest‰; minulle itselleni ei ole sallittu tulevia p‰ivi‰si suloisuttaa. El‰ onnellisena ja unohda min‰, jos taidat. Muinaan rakastettu Kustaasi." "Ei, sin‰ olet viel‰ minun ikuisesti rakastettu Kustaani!" sanoi Anna ja lis‰si siihen surullisella ‰‰nell‰: "Onko se mahdollista! Onko is‰ni saattanut sanoa semmoisen valheen? Min‰ tahdon viel‰ t‰n‰ ehtoona menn‰ terveht‰m‰‰n Kustaata ja sanoa h‰nelle kaikki, kaikki!" P‰‰tˆs ja sen t‰ytt‰minen ovat yht‰ naisella, sanoo runoniekka. Niin se myˆs oli Annallakin. Silm‰n r‰p‰yksess‰ h‰n jo istui pieness‰ venheess‰ j‰rvell‰ ja tarttui tottunein k‰sin airon pyyryihin, v‰hint‰k‰‰n pelk‰‰m‰tt‰ pimeytt‰ ja ukkosen jylin‰‰, joka likeni likenemist‰‰n. Me toivotamme h‰nelle onnea matkalla ja j‰t‰mme h‰nen muutamaksi hetkeksi yksin‰ns‰, k‰ydess‰mme sill‰ aikaa silm‰ilem‰ss‰ toista paikkaa. 10. Suuressa, siistiss‰ tuvassa istui paukkuvan valkean ymp‰rill‰ v‰h‰inen perhe ja puhdisti p‰hkinˆit‰, jotka samana p‰iv‰n‰ olivat noukitut. Kaikki olivat iloisia ja riemuisia, ainoastaan yksi heist‰ istui totisena ja synke‰-mielisen‰; se oli Kustaa, joka oli ottanut siansa sisariensa, veljiens‰ ja palkollisiensa keskelle. Pojat tekiv‰t kaikellaisia ilveksen vehkeit‰ ja tytˆt lauloivat niin ett‰ sit‰ oli hauska kuudella. Heid‰n laulaissaan Anna astui sis‰‰n; vaan h‰nen tultuansa he heti vaikenivat. Kaikki silm‰iliv‰t t‰t‰ ujoa tyttˆ‰, joka seisoi siin‰ v‰li‰kuin pilvist‰ pudonnut. Kustaa uskoi tuskin silmi‰ns‰. Viimein h‰n hypp‰si ylˆs, tarttui Annaa k‰teen ja vei h‰nen pieneen kamariin. T‰‰ll‰ istuivat sitten yˆhˆn myˆh‰iseen, yst‰v‰llisesti keskustellen sek‰ yhdest‰ ett‰ toisesta. Jos t‰t‰ ennen molemmin puolin olivat k‰rsineet erehdyksen kautta, niin n‰yttiv‰t nyt t‰ydess‰ mitassa nauttivan onneansa. Ei mik‰‰n maallinen riemu ja onnellisuus ole suurempi sit‰, kuin mink‰ kaksi toistansa syd‰mest‰ rakastavaa, jotka juonien kautta ovat olleet eroitetut, tuntee, j‰lleen tarjotessaan k‰tt‰ns‰ toiselleen rauhan ja sovinto-liiton merkiksi. Kaikki menneet mieli-karvaudet ja k‰rsimykset juoksevat pois unohduksen virrassa; ainoastaan heid‰n nykyinen onnellisuutensa on se maailma, jossa el‰v‰t. Kauan ei kuitenkaan saaneet nauttia onneansa, sill‰ Annan oli asia menn‰ kotio; lautamies nostaisi muutoin s‰ik‰hdyksess‰‰n aika myryn. Vaan nyt h‰n ei mennyt yksist‰ns‰. Kustaa istui airoille, ja venhe kulki lennossa h‰nen soutaissaan. Ukkonen oli jo helpottanut; synkk‰ sumu makasi sen siaan j‰rvell‰, niin ett‰ heid‰n oli mahdotointa n‰hd‰, mit‰ ilmaa pitiv‰t. Molemmat olivat vaiti; n‰ytti v‰li‰kuin olisivat aavistaneet jotakin tapaturmaa. Yht‰kki‰ sattui venhe kivelle ja molemmat muljahtivat laineisiin. Kustaa oli taitava uimari; t‰ysin voimin h‰n halkaisi laineita, vaan turhaan. Pimeys esti h‰nen n‰kem‰st‰ Annaa, joka taistellen kannatti itse‰ns‰ toisella airolla. Viimein h‰n lˆysi h‰nen, ja alkoi voimainsa per‰st‰ uida maalle; vaan kussa lˆyt‰isi maan? Ehk‰ pikemmin ui ulos j‰rvelle! Ei; viimein arvoltansa veti Annan maalle ja vaipui v‰syneen‰ ja uupuneena h‰nen viereens‰. V‰h‰n toinnuttuansa h‰mm‰styksest‰‰n kiittiv‰t hartaasti Jumalaa pelastuksensa edest‰. Vaan nyt nousi uusia vastuksia. Kustaa havaitsi heid‰n olevansa pieness‰ saaressa, ja t‰‰ll‰ oli heid‰n mahdotointa yˆt‰ kuluttaa terveytt‰ns‰ turmelematta. Kustaa rupesi sen vuoksi huutamaan apua, ja molempain suureksi iloksi kuului vastuu ei j‰rin kaukana siit‰. Muutaman hetken kuluttua laski venhe saaren rannalle. "Onko t‰‰ll‰ ihmisi‰?" kysyi hyvin tunnettu ‰‰ni. "On", vastasi Kustaa. "Kuka olette?" kysyi taas sama ‰‰ni, joka ei ollut kenenk‰‰n muun kuin Pietari Mikonpojan. "Koiviston Kustaa." "Vai niin, sin‰kˆ t‰‰ll‰ keskell‰ yˆt‰ oleskelet? Kuka sinulla kanssasi on?" "Sen tahdon sittemmin sanoa. Nyt pyyd‰n teit‰ hyv‰ksi saattamaan meit‰ maalle jota pikemmin sit‰ paremmin, sill‰ me olemme l‰pitse m‰r‰t." "Mielell‰ni, aivan mielell‰ni!" vastasi ukko ja alkoi soutaa kotoa kohden. Kustaa kertoi nyt, mink‰ jo tied‰mme, ja ukon tuli n‰it‰ nuoria rakastuneita surkeeksi, joittenka piti niin paljon k‰rsim‰n. H‰n vaati heit‰ sen vuoksi viipym‰‰n yˆt‰ tykˆn‰ns‰, johonka ilolla suostuivat. Ukko asui likell‰ j‰rve‰. Matkustavaisemme astuivat nyt pieneen tupaan. Takassa paloi paukkuin suuri valkea, jonka valossa kaksi vanhanpuoliaista tyttˆ‰ istui ja neuloi, laulaa hyr‰illen itseksens‰. T‰‰ll‰ ei tosin mik‰‰n todistanut suuresta rikkaudesta, vaan ei myˆsk‰‰n kˆyhyydest‰. Kaikki oli puhdasta ja siivoa; vaski ja tina loistivat seinist‰, ja siniseksi maalatusta sein‰kellosta tuli k‰ki ja kukahti joka kellon lyˆm‰ll‰. Nyt kukahti ainoastaan kolme kertaa; n‰in pitk‰lle oli yˆ kulunut. Kuin nyt vieraamme olivat muuttaneet vaatteita ja juoneet muutaman kupillisen hyv‰lt‰ maistuvaa kahveata, istuivat he l‰mmitt‰v‰n valkean ymp‰rille ja rupesivat yst‰v‰llisesti keskustelemaan kaikellaisista. Ukko lausui: "T‰n‰ yˆn‰ olen saanut aivan odottamattomia vieraita. Olin juuri maata panemaisillani, kuin kuulin apu-huudon ulkoa, sill‰ t‰m‰n kovan ukkosen t‰hden olen ollut kaiken yˆt‰ valveillani. Ensiksi luulin valkean olevan vallallansa, vaan pian havaitsin ep‰huomioni. N‰in tulin teid‰n avuksenne." Ukko otti tupakka-piippunsa, lykk‰si yˆlakkiansa v‰h‰n toiselle korvalleen ja jatkoi. "N‰in katsellessani teit‰ molempia, jotka olette nuoret ja tuoreet, ja syd‰mellisesti rakastatte toistanne, muistuu mieleeni ajat, joina min‰kin olin onnellinen. Vanhemmiltani sain hyv‰n talon, ja nuori ja liukas kuin olin, ei ollut minun tyˆl‰s vaimoa saada. Pian valitsinkin itselleni tytˆn, joka ansaitsi rakkauteni, ja ilolla ja riemulla me vihittiin toiseemme. Onnellisina elimme nyt toisemme kanssa. Harkkaa sanaa ei kuultu v‰lill‰mme, kaikessa koetimme noudattaa toisemme mielt‰. Jos min‰ joskus olin surussani ja murheissani, muuttui mieleni, n‰hdess‰ni rakkaan Elinani, oitis iloiseksi. H‰nen silmiss‰‰n oli jotakin niin syd‰mellisen hyv‰‰, joka kohta paikalla saattoi minun unohtamaan p‰iv‰n murheet ja vastukset. Ah, en viel‰ nytk‰‰n taida h‰nt‰ kyynelitt‰ muistella! N‰in kului hauskasti muutama vuosi; vaan kuin ei t‰‰ll‰ lˆydy yht‰‰n ruusua orjantappuroitta, niin ei myˆsk‰‰n mit‰‰n maallista onnea, joka olisi t‰ydellinen. Kaikki on suruilla ja murheilla sekoitettu. T‰m‰n min‰kin tulin pian tuntemaan, jonka seuraavassa tahdon kertoa. "Yhten‰ p‰iv‰n‰ joulun pyhin‰ oli meill‰ kotonamme muutamia vieraita, joittenka seassa myˆskin ruukin patrooni S---- Vaskikoskelta. Ehtoolla toisten vieraitten l‰hteiss‰ viipyi S---- ja pyysi saadaksensa puhutella minua kahden kesken. Me menimme pieneen kamariin ja suljimme oven. Nyt h‰n jutteli lavialta k‰rsityist‰ vahingoistansa ja pyysi sen vuoksi saada lainata minulta 'yhden pienen summan' -- niinkuin sanansa sattuivat -- noin 600 riksi‰. Minulla ei osannut olla tykˆn‰ni niin paljoa, muutoin h‰n olisi sen oitis saanut, koska yli koko pit‰j‰n oli tunnettu niinkuin hyviss‰ varoissa oleva ja rehellinen mies. Min‰ sanoin h‰nelle asian kohdan; silloin h‰n kysyi minulta, jos tahtoisin menn‰ takuusen t‰m‰n edest‰, jos sen saisi lainata joltakulta toiselta. Min‰ annoin h‰nelle k‰teni sen p‰‰lle, vaan en kuitenkaan ennen kuin vaimoni oli antanut suostumuksensa t‰h‰n, ja n‰in erosimme toisestamme. Seuraavana p‰iv‰n‰ h‰n tuli er‰‰n hyv‰n yst‰v‰n kanssa j‰lleen tykˆni, ja me menimme molemmin takuusen sen vaaditun summan edest‰. Kaksi kuukautta t‰m‰n j‰lkeen j‰tti patrooni S---- kaiken omaisuutensa velkamiesten kesken‰ns‰ jaettavaksi. T‰mmˆinen petos saatti meid‰n sek‰ ik‰v‰mieliseksi ett‰ myˆskin ‰kˆˆtti meit‰, vaan me olimme kuitenkin iloisia, ettei summa ollut suurempi, kuin ett‰ sen taloamme menett‰m‰tt‰ hyvin maksaa jaksoimme. Vaan kuinka emmekˆ h‰mm‰styneet, kuin rahat piti maksettaman. Kuuden sadan riksin siassa seisoi takuukirjassa nyt yht‰ monta tuhatta. Min‰ kielsin t‰t‰ summaa maksavani ja k‰vin k‰r‰ji‰ monta vuotta, vaan turhaan. Viimein tuomittiin min‰ yksin‰ni maksamaan koko summa, sill‰ toinen takuu-mies oli sill‰ aikaa juonien ja petoksen kautta myynyt kaikki, mit‰ h‰nell‰ oli. Nimismies kirjoitti ylˆs kaiken sek‰ irtaimen ett‰ kiinti‰n omaisuuteni; talo myytiin puoleen hintaan. Kˆyh‰ ja viheli‰inen seisoin min‰ nyt vaimoneni lapsineni paljaan taivaan alla. T‰mmˆisess‰ tilassa k‰‰nnyin pyyt‰m‰‰n apua sukulaisilta ja yst‰vilt‰; vaan sen siaan sain kuulla pilkka- ja ilves-sanoja. T‰m‰ oli enemm‰n kuin mit‰ vaimoni jaksoi kantaa; terveytens‰ huononi p‰iv‰ p‰iv‰lt‰; niinkuin kukka riutui h‰n suruin ja murheitten alaisena riutumistaan pois. "Se oli kirkas talvi-ehtoo; min‰ muistan sen viel‰ niinkuin se olisi ollut eilen. Lumi makasi kuin valkea peite yli maan ja t‰hdet n‰yttiv‰t vapisevan vilusta taivaan kannella. Vaaleana, kipuin ja tuskien kanssa taistellen, makasi Elina vuoteella; h‰n pyysi minua auttamaan h‰nt‰ akkunan tykˆ, saadaksensa n‰hd‰ t‰htikirkkaan taivaan, jolloin sielunsa tulisi levollisemmaksi; ja nyt h‰n istui siin‰ kyyneleet silmiss‰ ja katseli huokaillen ylˆs t‰htist‰ taivasta kohden. Huulensa liikkuivat rukoukseen. 'Min‰ olen saanut kyllin maailmasta ja olen nyt v‰synyt', sanoi h‰n, pusertain k‰tt‰ni. 'Oh, joka olisi tuolla yl‰h‰ll‰! Min‰ n‰en enkelin kirkkailla, valkoisilla siivill‰. H‰n tarjoo minulle k‰tt‰ns‰. Hyv‰sti! Taivaassa n‰emme toisemme j‰lleen!' -- T‰m‰n sanottuansa h‰n kaatui kuolleena syliini." Ukko laski pois piippunsa, pyhkisi muutaman kyyneleen poskiltansa ja jatkoi: "t‰ll‰ hetkell‰ mustenivat silm‰ni; syd‰mell‰ ei n‰ytt‰nyt olevan tilaa rinnassa, se oli pakahtumaisillaan, vaan ei sit‰ kuitenkaan voinut tehd‰. Min‰ riensin ulos synkk‰‰n mets‰‰n, lumi narisi jalkaini alla; mustia, surullisia ajatuksia liikkui aivuissani ja ep‰-toivon varjot peittiv‰t sieluni. N‰in vaelsin siksi kuin vaivuin yhdelle sile‰lle, yksin‰iselle kalliolle. T‰ss‰ her‰si sieluni parempaan tuntoon, ja levollisemmassa mieli-alassa palasin kotio lapsieni tykˆ, jotka t‰st‰ l‰hin olivat ainoa lohdutukseni t‰ss‰ maailmassa. Sen ajan per‰st‰ olen monta puutetta ja vaivaa k‰rsinyt, vaan myˆskin monta iloista hetke‰ nauttinut. Toimella ja ahkeruudella on minulle onnistunut saada kokoon tarpeisiini ulottuvan omaisuuden; tosin en ole rikas, vaan en kˆyh‰k‰‰n. Minulla on mit‰ tarvitsen, sill‰ tytyv‰isyys on suurin rikkaus." Aamu-rusko liekitsi jo id‰ss‰. Kustaa ja Anna j‰ttiv‰t sen yst‰v‰llisen ukon hyv‰sti ja riensiv‰t iloisina ja tytyv‰isin‰ kirmaavien laineitten yli kotoa kohden. T‰ss‰ j‰ttiv‰t toisensa hyv‰sti, sit‰ ennen kuitenkin p‰‰tetty‰ns‰ j‰tt‰‰ el‰m‰ns‰ kohdan tulevain aikain ratkaistavaksi. Kaikeksi onneksi ei ollut lautamies viel‰, Annan kotio tullessa, hereill‰ns‰, eik‰ kukaan muu paitsi ‰iti saanut tiet‰‰ ett‰ h‰n oli pois ollutkaan. 11. Syksy oli tullut. Pime‰ ja kolkko oli Lokakuun yˆ. Myrsky vinkui ja kiljui Ruusulakson nurkissa; akkuna-luukut narisivat, ovet ja portit porasivat surullisesti sarannoillansa, ja huhkaan poru ynn‰ syksy-yˆn vinkuva tuuli kuuluivat hirvitt‰v‰lt‰. Sis‰ll‰ oli niin hiljainen olo. Lautamies makasi taistellen kovassa taudissa; kylm‰ hiki juoksi pitkin h‰nen otsaansa, ja himme‰t silm‰ns‰ katselivat ‰iti‰ ja tyt‰rt‰, jotka rukoillen seisoivat molemmin puolin vuodetta, k‰det ristiss‰ ja kyynele-silmin. "Min‰ tunnen t‰m‰n olevan viimeisen yˆni", sanoi lautamies karhealla ‰‰nell‰, "vaivat enenev‰t enenemist‰‰n. Sen vuoksi tahdon j‰tt‰‰ hyv‰sti teid‰n, jotka olette olleet minulle rakkaimmat t‰ss‰ maailmassa. Monta monista kertaa min‰ olen ollut kova ja taipumatoin; min‰ olen ainoastaan ajatellut maallisen tavaran p‰‰lle ja ylˆnkatsonut sen ainoan tarpeellisen, joka on i‰nkaikkinen rauha ja onnellisuus. Anna! anna k‰tesi Kustaalle, jotas rakastat, ja ‰lk‰‰tte koskaan unohtako pit‰‰ Jumalaa silm‰inne edess‰ kaikissa tˆiss‰nne ja toimissanne. Antakaatte minulle anteeksi, mit‰ olen rikkonut, ja rukoilkaatte Jumalaa minun viheli‰isen sieluni edest‰. Min‰ olen suuri syntinen. Rukoilkaatte, rukoilkaatte!" ƒiti ja Anna laskivat polvillensa. Samassa kuului kuoleman rohina lautamiehen rinnasta, ja henki muutti i‰isiin majoihinsa. * * * * * Kahdeksan kuukautta j‰lkeen lautamiehen kuoleman pitiv‰t Anna ja Kustaa h‰‰ns‰ Ruusulaksossa. Se kunnon ukko Pietari Mikonpoika oli puhemiehen‰ siin‰ tilassa. T‰m‰n virkansa puolesta vaati h‰n h‰‰-vieraita tyhjent‰m‰‰n maljan nuoren parin onneksi, jossa sivussa kehotti heit‰ el‰m‰‰n kesken‰ns‰ niinkuin puolisoin tulee, ja toivotti heille onnea ja siunausta heid‰n yhdistyksess‰ns‰. T‰ss‰ loppukoon kertomuksemme niille, joita niin haluttaa, vaan me puolestamme emme ole tytyv‰iset sill‰, ett‰ olemme saaneet Kustaan ja Annan yhteen; tahdomme myˆskin n‰hd‰ kuinka t‰st‰ l‰hin el‰v‰t yhdess‰. * * * * * Kaksitoista vuotta on kulunut. Sill‰ ajalla on Ruusulaksossa tapahtunut monta muutosta ja mulkkausta sek‰ yhdess‰ ett‰ toisessa kohdassa. Suuria liuskoja uutta peltoa on otettu yl‰h‰lle. Pellot ovat hyv‰ss‰ voimassa ja j‰rjestyksess‰ niinkuin herrain kartanoissa. Huonerakennuksesta k‰y tie, kahden puolen istutettu puilla, alas kummulle. T‰lle on rakennettu koulu-huone, jossa pit‰j‰n kˆyh‰t lapset omistajan kustannuksella saavat opetusta. Ranskan tapeetien siassa n‰hd‰‰n salissa kauniita kuvauksia ihanista maan paikoista, ja niitten v‰lill‰ Ruotsin suuresti rakastettuin kuninkaitten kuvia. Annan pieness‰ kamarissa lˆytyy viel‰ muutamia kukkaisia, niinkuin myˆskin v‰h‰inen, kaunis kirjasto, sis‰lt‰v‰ monta hyˆdyllist‰ ja opettavaista kirjaa, jotka pitkin‰ talvi-ehtoisina ovat hupaisa ajan viete Kustaalle. Paljon on niinmuodoin muuttunut; vaan rakkaus Annan ja Kustaan v‰lill‰ on yht‰ l‰mmin ja syd‰mellinen kuin aina ennenkin. Nelj‰ v‰h‰ist‰ lasta on hedelm‰ heid‰n avio-liitostansa, ja n‰itten kanssa loruttelee Kaisa ja se v‰h‰inen tyttˆ, joka toi Annalle rakkauskirjeen; mutta nyt h‰n ei en‰‰n ole v‰h‰inen, vaan suuri, t‰ysi-kasvuinen, kaunis tyttˆ. N‰in el‰v‰t Anna ja Kustaa kesken‰ns‰, kumpikin tavallansa askaroiten levitt‰‰ iloa ja hauskuutta ymp‰rillens‰, arvossa pidettyin‰ kaikilta ihmisilt‰, jotka tuntevat heid‰n hyv‰n ja siivon k‰ytˆksens‰. * * * * * Jos joku tahtoo tiet‰‰, kuinka Haaviston Jussin kanssa laita on, niin taidan min‰ kertoa h‰nen monen tuskan ja tyˆl‰yden per‰st‰ tulleen naiduksi kauniin tytˆn kanssa, joka otti h‰nen rikkauden vuoksi. T‰t‰ h‰n nyt katuu syd‰mens‰ pohjasta; sill‰ p‰iv‰t l‰pitse h‰n enimmiten istuu ja itkee. Ei Jussikaan ole useammin iloinen, kuin koska on v‰h‰n kallellansa, joka tapahtuu melkein joka ehtoo, ja v‰liin, jos onni oikein on, keskell‰-p‰iv‰‰kin. End of Project Gutenberg's Rikas tyttˆ Ruusulaaksossa, by Pehr Thomasson *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RIKAS TYTT÷ RUUSULAAKSOSSA *** ***** This file should be named 34174-8.txt or 34174-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/4/1/7/34174/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.