Pietar Patelin eli Sukkela asianajaja: Ilveilys kolmessa näytöksessä

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 49666 *** PIETAR PATELIN eli SUKKELA ASIANAJAJA Ilveilys kolmessa nﺣ۳ytﺣﭘksessﺣ۳ Franskasta suomentanut P. Hannikainen. Helsingissﺣ۳, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1864. Painoluvan antanut: G.F. Aminoff Jﺣ„SENET: Wilhelm, kauppamies. Waltter, hﺣ۳nen poikansa. Victor Patelin, asianajaja. Rouva Patelin. Henrika, Patelinin tytﺣ۳r. Bﺣ۳rttylin, tuomari. Antti, Wilhelmin paimenpoika. Kati, Patelinin piika. Kaksi talonpoikaa. ENSIMﺣ„INEN Nﺣ„YTﺣ–S. Ensimﺣ۳inen kohtaus. Herra Patelin (yksin). Se on pﺣ۳ﺣ۳tetty; ihan tﺣ۳nﺣ۳ﺣ۳n, vaikka minulla ei ole yhtﺣ۳ penniﺣ۳, minun tﺣ۳ytyy saada uusi vaatteus. Todellaki, ihmiset sanovat oikein, ettﺣ۳ se on yhdentekevﺣ۳ olla saita tahi kﺣﭘyhﺣ۳. Ken hiis, joka nﺣ۳kee minun nﺣ۳issﺣ۳ vaatteissa, tuntisi minua asianajajaksi. Ei, paremmin voisivat luulla minut koulumestariksi. Siitﺣ۳ on kaksi viikkoa kun lﺣ۳ksin kotikylﺣ۳stﺣ۳ni ja tulin tﺣ۳nne, toivoen tﺣ۳ﺣ۳llﺣ۳ menestyﺣ۳ asioissani paremmin. Ne sensiaan yhﺣ۳ti pahenevat. Tuossa yhdellﺣ۳ puolellani mulla on naapurina tuttava piirikunnan tuomari, eikﺣ۳ pienintﺣ۳kﺣ۳ﺣ۳n juttua. Toisella puolella rikas veran kauppias, eikﺣ۳ penniﺣ۳ millﺣ۳ ostaisin huononkaan vaatteuksen. Voi sinua Patelin parka! millﺣ۳ sinﺣ۳ nyt tyydytﺣ۳t vaimosiki, joka vﺣ۳lttﺣ۳mﺣ۳ttﺣﭘmﺣ۳sti tahtoo sinun naittamaan tytﺣ۳rtﺣ۳si. Ken hﺣ۳nestﺣ۳ nyt huolii, nﺣ۳hdessﺣ۳ sinua noissa rytkissﺣ۳. Sinun tﺣ۳ytyy rumasti kﺣ۳ydﺣ۳ toimeen kﺣ۳sin. Niin, jos koettasin saada velaksi verkasen takin tuon naapurimme Wilhelmin puodista. Kunhan ma kerran ulkonaisesti nﺣ۳ytﺣ۳n rikkaalta mieheltﺣ۳. Toinen kohtaus. Kati. Rouva Patelin. Herra Patelin. H. Patelin. Vaan tuossa tulee vaimoni piikoinensa, puhellen minun vaate-asioistani. Saas kuulla mitﺣ۳ he niistﺣ۳ sanovat. (Syrjﺣ۳ytyy). R. Patelin. Noh, tuleppas tﺣ۳hﺣ۳n, Kati, minﺣ۳ en voinut sinua puhutella kammarissani, pelosta ettﺣ۳ se mieheni rutale voisi kuulla. H. Patelin. Jopa. R. Patelin. Sinun tﺣ۳ytyy suorastaan sanoa mistﺣ۳ tyttﺣ۳reni saa ne koriat vaatteet joissa hﺣ۳n kﺣ۳ypi. Kati. Noh! rouva, isﺣ۳ntﺣ۳hﺣ۳n ne hﺣ۳nelle antaa. R. Patelin. Isﺣ۳ntﺣ۳kﺣﭘ! hﺣ۳n ei saa vaatteita itselleenkﺣ۳ﺣ۳n. H. Patelin (syrjﺣ۳ssﺣ۳). Se on totta. R. Patelin. Minﺣ۳ ajan sinun pois, etkﺣ۳ ole enﺣ۳ﺣ۳ Antin morsiankaan, jos et puhu totta. Kati. Voi hyvﺣ۳ rouva, kun minun tﺣ۳ytyy se teille sanoa. Waltteri, teidﺣ۳n naapurin, sen riitaan verkakauppian ainoa poika rakastaa mamseli Henrikkaa ja lahjoittelee sille vﺣ۳hﺣ۳n vﺣ۳liﺣ۳. H. Patelin (syrjﺣ۳ssﺣ۳). Tyttﺣ۳reni ammentaa samasta lﺣ۳hteestﺣ۳ johon minulla on aikomus mennﺣ۳. R. Patelin. Vaan mistﺣ۳ Waltteri saa ne lahjukset? Hﺣ۳nen isﺣ۳nsﺣ۳ on rikas saituri, mikﺣ۳ hﺣ۳nelle ei anna mitﺣ۳ﺣ۳n. Kati. Kuulkaapas rouva, kuin isﺣ۳t eivﺣ۳t anna lapsilleen mitﺣ۳ﺣ۳n, niin lapset varastavat, se on ihan tavallista ja Waltter tekee muiden mukaan. R. Patelin. Noh, vaan miksi hﺣ۳n ei tule tytﺣ۳rtﺣ۳ni kosioimaan. Kati. Sen hﺣ۳n jo olisi tehnytki, mutta hﺣ۳n pelkﺣ۳ﺣ۳ isﺣ۳nsﺣ۳ ei siihen suostuvan, syystﺣ۳, jos ette pahastu, ettﺣ۳ isﺣ۳ntﺣ۳ aina kﺣ۳y niin huonoissa vaatteissa. Se muka todistaa huonoja asioita. H. Patelin. Sen minﺣ۳ tahdonki korjata. R. Patelin. Minﺣ۳ kuulin jotai, pakene pian! Kolmas kohtaus. R. Patelin. H. Patelin. R. Patelin. Noh siinﺣ۳hﺣ۳n sinﺣ۳ olet! H. Patelin. Tﺣ۳ssﺣ۳! R. Patelin. Ja miten vaatetettu? H. Patelin. Niin etten tahdo ylpeillﺣ۳. R. Patelin. Vaan pysyﺣ۳ rutaleena, ja minﺣ۳ sanon sen suoraan, sinun rutaleesi peloittavat kaikki kosiat jotka voisivat tulla tyttﺣ۳rellemme. H. Patelin. Sinulla on oikein. Ihmiset katsovat esinnﺣ۳ vaatteihin. Minﺣ۳ tunnustan ettﺣ۳ nﺣ۳mﺣ۳ tekevﺣ۳t pahaa Henrikalle; ja minulla on sentﺣ۳hden aikomus tﺣ۳nﺣ۳ﺣ۳n pukeutua vﺣ۳hﺣ۳n paremmin. R. Patelin. Sinﺣ۳kﺣﭘ pukeutua paremmin! ja millﺣ۳, jos saan luvan kysyﺣ۳? H. Patelin. Siitﺣ۳ sinﺣ۳ et tarvitse pﺣ۳ﺣ۳tﺣ۳si vaivata; Hyvﺣ۳sti! R. Patelin. Ja mihin sinﺣ۳ nyt menisit jos saan kysyﺣ۳? H. Patelin. Menen ostamaan verkasen vaatteuksen. R. Patelin. Ostamaan vaatteuksen, ilman rahatta? H. Patelin. Niin kaiketi. Minkﺣ۳ vﺣ۳risen sinﺣ۳ neuvot sitte minun ottamaan? Raudanharmaan vainko pimiﺣ۳mmﺣ۳n? R. Patelin. Noh! Ota sitte min saat, ja minkﺣ۳ lﺣﭘydﺣ۳t sinulle kyllﺣ۳ksi huonon. Minﺣ۳ tahdon puhutella Henrikkaa. Minﺣ۳ sain kuulla asioita jotka eivﺣ۳t minua kovin hyvitﺣ۳. H. Patelin. Jos ken tulee minua kysymﺣ۳ﺣ۳n, niin minﺣ۳ olen tuolla naapurimme puodissa. Neljﺣ۳s kohtaus. Herra Patelin (yksin). Puodin ovi ei ole vielﺣ۳ kiini... minﺣ۳ ajattelen ettei se haittaisi jos panisin toisen viitan. Paitsi ettﺣ۳ se peittﺣ۳isi vﺣ۳hﺣ۳n nﺣ۳itﺣ۳ ryysyjﺣ۳ni, parempi viitta voisi ehkﺣ۳ antaa enemmﺣ۳n painoa sanoilleni, joita arvelen puhella herra Wilhelmille voittaakseni tarkoitustani. Tuossa se onkin poikanensa. Pukeutukaamme pian ja laittaikaamme jﺣ۳rkiﺣ۳ﺣ۳n sinne. Viides kohtaus. Waltter. H. Wilhelm. (Tulevat ulos puodistansa, kantaen pﺣﭘydﺣ۳n, jossa on verkapankko ja pannen sen puodin oven viereen ja kolme tuolia ympﺣ۳rille joita kantaa puotipoika). H. Wilhelmi. Puodissa alkaa tulla hﺣ۳mﺣ۳rﺣ۳. Asettakaamme tﺣ۳mﺣ۳ vﺣ۳hﺣ۳n enemmﺣ۳n kﺣ۳veliﺣﭘin nﺣ۳kyville. Istuppas tuohon, Waltteri, minﺣ۳ arvelen sinun kﺣ۳skeﺣ۳ etsimﺣ۳ﺣ۳n paimenen kaitsemaan lampaita, joiden villa tarvitaan verkaan. Waltter. Eikﺣﭘs isﺣ۳ sitte tyydy Anttiin, entiseen paimeneen? H. Wilhelm. En ensinkﺣ۳ﺣ۳n, sillﺣ۳ hﺣ۳n minua varastaa, ja minﺣ۳ pelkﺣ۳ﺣ۳n ettﺣ۳ sinﺣ۳ olet samassa neuvossa. Waltter. Minﺣ۳! H. Wilhelm. Juuri sinﺣ۳. Minﺣ۳ olen kuullut ettﺣ۳ sinﺣ۳ rakastelet, en tiedﺣ۳ mitﺣ۳ tyttﺣﭘﺣ۳ tﺣ۳ssﺣ۳ lﺣ۳hellﺣ۳ ja ettﺣ۳ sinﺣ۳ sille annat lahjuksia, ja minﺣ۳ tunnen ettﺣ۳ sinulla on morsiamena joku Kati, mikﺣ۳ palvelee hﺣ۳ntﺣ۳, se kaikki vaikuttaa ettﺣ۳ minﺣ۳ pelkﺣ۳ﺣ۳n sinua. Waltter (syrjﺣ۳ssﺣ۳). Ken hiis sen on hﺣ۳nelle virkkanut. (Kovasti). Minﺣ۳ vakuutan teille isﺣ۳, ettﺣ۳ Antti palvelee meitﺣ۳ hyvin uskollisesti. H. Wilhelm. Niin sinua, vaan ei minua, sillﺣ۳ tﺣ۳mﺣ۳n kuukauden ajalla, kun hﺣ۳n lﺣ۳ksi entisestﺣ۳ talostansa ja tuli minulle, on minulta hﺣ۳vinnyt sata kaksikymmentﺣ۳ lammasta; ja se ei ole mahdollista, ettﺣ۳ niin vﺣ۳hﺣ۳ssﺣ۳ ajassa niitﺣ۳, miten hﺣ۳n sanoo, niin monta on kuollut kapiin. Waltter. Taudit raatelevat usein hirviﺣ۳sti. H. Wilhelm. Niin missﺣ۳ lﺣ۳ﺣ۳kﺣ۳rit niitﺣ۳ auttaavat, mutta lampaille ei ole lﺣ۳ﺣ۳kﺣ۳riﺣ۳. Muuten Antti on olevinansa tuhma pﺣﭘllﺣﭘ, mutta totuudessa hﺣ۳n on kavala peto ja suuri konna. Viimenki minﺣ۳ tapasin hﺣ۳net ihan tyﺣﭘssﺣ۳, tappamassa lammasta; Minﺣ۳ hﺣ۳ntﺣ۳ lﺣﭘin ja kﺣ۳sketﺣ۳n tﺣ۳ksi pﺣ۳ivﺣ۳ksi oikeuteen. Kuitenki, ennen kuin asia menee etemmﺣ۳ksi, tahdoin kuulla jos sinulla on mitﺣ۳ osaa siihen varkauteen, joka minulle nﺣ۳in on tapahtunut. Waltter. Voi, isﺣ۳seni! Kuin minﺣ۳ puuttuisin teidﺣ۳n lampaihinne? H. Wilhelm. Minﺣ۳ vien sen sitte oikeuteen, mutta tahdon sen ensin tarkemmin tutkistella. Annappas minulle nuo tilikirjat. (Hﺣ۳n istuutuu, Waltter noutaa kirjat ja panee pﺣﭘydﺣ۳lle verkapankon pﺣ۳ﺣ۳lle). Hyvﺣ۳! jﺣ۳tﺣ۳ minut yksinﺣ۳ni. Jos lautamies tulee minua kysymﺣ۳ﺣ۳n, niin kutsuta minua sisﺣ۳lle. Minﺣ۳ jﺣ۳ﺣ۳n tﺣ۳nne vielﺣ۳ odottelemaan ostajia. Waltter (erikseen). Minﺣ۳ noudan Antin sovittelemaan isﺣ۳ﺣ۳ni. Kuudes kohtaus. H. Patelin. H. Wilhelm. H. Patelin (itsekseen). Hyvﺣ۳, hﺣ۳n on yksinﺣ۳ﺣ۳n, lﺣ۳hestykﺣ۳ﺣ۳mme. H. Wilhelm (lukee kirjastansa). Tilinteko lampaista ja niin edespﺣ۳in... Kuusi sataa lammasta, ja niin edespﺣ۳in -- H. Patelin (itsekseen). Tuo verkapankko, se sopiiki minulle; (kovasti) nﺣﭘyrin palvelianne, herra Wilhelm! H. Wilhelm (nostamatta silmiﺣ۳ﺣ۳n kirjasta). Vissisti lautamies jota pyydﺣ۳tin luokseni! Odottakaa vﺣ۳hﺣ۳n! H. Patelin. Ei, herra, minﺣ۳ olen... H. Wilhelm. Vaatteustako? Ostajako sitte, nﺣﭘyrin palvelianne. H. Patelin. Ei herra, minﺣ۳ olen asianajaja, jos suvaitsette. H. Wilhelm. Sellaista minulla ei ole tarvis, hyvﺣ۳sti, hyvﺣ۳sti! H. Patelin. Minun nimeni ei voi teille olla outo: minﺣ۳ olen Patelin, asianajaja. H. Wilhelm. Patelin? Asianajaja? Minﺣ۳ en tunne teitﺣ۳ herra... H. Patelin (erikseen). Tekeytykﺣ۳ﺣ۳mme siis tutuksi. (Kovasti). Minﺣ۳ lﺣﭘysin isﺣ۳vainajani paperitﺣﭘistﺣ۳ velan, joka ei ole maksettu, ja -- --- H. Wilhelm. Se ei liikuta minua, minﺣ۳ en ole velkaa kellekﺣ۳ﺣ۳n. H. Patelin. Ei herra, se on ihan vastoin, minun isﺣ۳vainajani jﺣ۳i velkaa teidﺣ۳n isﺣ۳vainajalle kolmesataa markkaa, ja ollen rehellinen mies, minﺣ۳ tulen teille maksamaan. H. Wilhelm. Minulle maksamaan? Malttakaapas herra: minﺣ۳ muistelen vﺣ۳hﺣ۳n teidﺣ۳n nimeﺣ۳. Oikein, minﺣ۳ tunsin ennen sukunne. Te asuitte erﺣ۳ﺣ۳ssﺣ۳ kylﺣ۳ssﺣ۳ tﺣ۳ssﺣ۳ lﺣ۳hellﺣ۳. Me olemme myﺣﭘs olleet tuttavat. Suokaa anteeksi! Nﺣﭘyrin palvelianne, istuikkaatte, istuikkaatte tuohon. (Kumarteleivat toisillensa. H. Wilhelm osoittaa tuolia etempﺣ۳nﺣ۳ verkapankosta, vaan H. Patelin tahtoo lﺣ۳hemmﺣ۳ksi sitﺣ۳ ja istuiksee vihdoin niin). H. Patelin. Herra... H. Wilhelm. Niin herra... H. Patelin (pannen yhden kﺣ۳tensﺣ۳ verkapankon pﺣ۳ﺣ۳lle). Jos kaikki jotka minulle ovat velkaa, olisivat yhtﺣ۳ rehelliset kuin minﺣ۳ maksamaan velkansa, minﺣ۳ olisin paljon rikkaampi kuin olen, vaan minﺣ۳ en sentﺣ۳hden voi pidﺣ۳ttﺣ۳ﺣ۳ vierasta omaisuutta. H. Wilhelm. Kuinka moni ihminen sitﺣ۳ ei nykyaikana osaa tehdﺣ۳! H. Patelin. Minusta se on rehellisen ihmisen ensimﺣ۳inen toimi maksaa velkansa, ja minﺣ۳ halasin sentﺣ۳hden nyt kuulla milloin te suvaitsette ottaa vastaan ne kolmesataa markkaanne. H. Wilhelm. Paikalla. H. Patelin. Teidﺣ۳n rahat ovat minulla kyllﺣ۳ valmiiksi luettuna, mutta teidﺣ۳n tulee saada aikaa valmistaa minulle laillisen kuitin, sillﺣ۳ tﺣ۳mﺣ۳ velka on lﺣ۳htevﺣ۳ tyttﺣ۳reni Henrikan perintﺣﭘrahoista, joista minun tﺣ۳ytyy antaa laillinen tili. H. Wilhelm. Oikein. Olkoon sitte huomenaamuksi kello viisi. H. Patelin. Kello viisi, aivan oikein. Minﺣ۳ vaan olen valinnut niin pahasti aikani, herra Wilhelm, ettﺣ۳ pelkﺣ۳ﺣ۳n nyt teitﺣ۳ hﺣ۳mmentﺣ۳vﺣ۳ni. H. Wilhelm. Ette ollenkaan: minulla on nyt kaupastani ihan jouto-aika. H. Patelin. Teillﺣ۳ yksinﺣ۳ﺣ۳n on kuitenki suuremmat asiat kuin kaikilla tﺣ۳mﺣ۳n paikan kauppeilla. H. Wilhelm. Se tulee siitﺣ۳ ettﺣ۳ minﺣ۳ teen paljon tyﺣﭘtﺣ۳. H. Patelin. Ei, ei, se tulee siitﺣ۳, herra, ettﺣ۳ te olette lauhkein mies koko maassa. (Koetellen verkaa). Ompas se oivallinen verka. H. Wilhelm. Se on jotenki kaunista. H. Patelin. Te kﺣ۳ytﺣ۳tte kauppaanne niin erinﺣ۳isellﺣ۳ nerolla. H. Wilhelm. Herra Patelin... H. Patelin. Niin merkillisellﺣ۳ lempeydellﺣ۳... H. Wilhelm. Olkaa, herra Patelin. H. Patelin. Niin jalolla vapamielisyydellﺣ۳, joka viehﺣ۳ttﺣ۳ﺣ۳ kaikki ihmiset. H. Wilhelm. Ei, herra! H. Patelin. Turkanen! Kuin tuo veran vﺣ۳ri on suloinen silmille. H. Wilhelm. Sen minﺣ۳ uskon, sillﺣ۳ se on kastanianvﺣ۳ri. H. Patelin. Kastanianvﺣ۳ri! Kauhian ihana! Lyﺣﭘkﺣ۳ﺣ۳mme veto, herra Wilhelm, ettﺣ۳ tuo vﺣ۳ri on teidﺣ۳n keksimﺣ۳. H. Wilhelm. Minun, niin, mutta vﺣ۳rjﺣ۳rini avulla. H. Palelin. Johan minﺣ۳ sen olen sanonut, ettﺣ۳ tuossa pﺣ۳ﺣ۳ssﺣ۳ on enemmﺣ۳n ﺣ۳lyﺣ۳ kuin pienessﺣ۳ kylﺣ۳ssﺣ۳. H. Wilhelm. Noh, noh, noh! H. Patelin (silittﺣ۳en verkaa). Mutta on tuo villaki hienointa laatua. H. Wilhelm. Se on engelskan villaa. H. Patelin. Sen minﺣ۳ luulinki... mutta engelskasta johtuu mieleeni, herra Wilhelm, emmekﺣﭘs me ole olleet koulukumppanit? H. Wilhelm. Maisteri Nikodemuksen luonna? H. Patelin. Aivan niin. Te olitte kaunis kuin enkeli. H. Wilhelm. Ne sanoivat niin ﺣ۳itilleni. H. Patelin. Ja teillﺣ۳ oli hirmuisen hyvﺣ۳ oppi. H. Wilhelm. Kahdeksantoista vuotissa minﺣ۳ jo luin ja kirjoitin. H. Patelin. Mikﺣ۳ vahinko kuin ette ruvenneet korkeimpiin virkoihin! Mene tiedﺣ۳, herra Wilhelm, jos nyt voisitte hallita koko valtakuntaa. H. Wilhelm. Kuin joku toinenki. H. Patelin (katsellen verkaa). Kesken puheenne: minﺣ۳ ajattelin ostaa tuon vﺣ۳ristﺣ۳ verkaa. Sillﺣ۳ jos oikein muistan, niin vaimoni halavoi minun ostaa itselleni uuden vaatteuksen, ja arvelen sentﺣ۳hden ettﺣ۳, huomenaamuna, kello viisi, tuotuani teille kolmesataa markkaa, voisin ehkﺣ۳ ottaa tﺣ۳tﺣ۳ verkaaki. H. Wilhelm. Minﺣ۳ sen sitte sﺣ۳ilytﺣ۳n. H. Patelin (hiljaan syrjﺣ۳ssﺣ۳). Sﺣ۳ilytﺣ۳n! Minﺣ۳ en ole sillﺣ۳ autettu. (Kovasti). Aikomuksessa ostaa tilan, olin tﺣ۳nﺣ۳ aamuna pannut erikseen tuhat kaksisataa markkaa, joita en arvellut ennen koskettaa, mutta nyt nﺣ۳en, herra Wilhelm, ettﺣ۳ te tuletta siitﺣ۳ ottamaan osanne. H. Wilhelm. Elkﺣ۳ﺣ۳ sentﺣ۳hden tilaa jﺣ۳ttﺣ۳kﺣ۳ﺣ۳, saattehan te verkani ainaki. H. Patelin. Kyllﺣ۳hﺣ۳n minﺣ۳ sen tiedﺣ۳n, mutta minﺣ۳ en rakasta ottaa mitﺣ۳ﺣ۳n velaksi. No miten minua huvittaa nﺣ۳hdﺣ۳ teidﺣ۳t noin iloisna! Miten tervet muoto, se on pitkﺣ۳n ijﺣ۳n tunnusmerkki. H. Wilhelm. Minﺣ۳ voin hyvin. H. Patelin. Kuin paljon te luulisitte minun tuota verkaa tarvitsevan, ettﺣ۳ tietﺣ۳sin niiden kolmen sadan markan lisﺣ۳ksi panna yhtaikaa veran hinnanki. H. Wilhelm. Teille on tarvis... malttakaa. Te tahdotte varmaan tﺣ۳yden vaatteuksen... H. Patelin. Hyvin tﺣ۳yden, se tahtoo sanoa, nutun, vﺣ۳stin ja kaatiot, kaikki hyvin pitkﺣ۳t ja vﺣ۳lkit. H. Wilhelm. Siihen kaikkeen teille pitﺣ۳ﺣ۳ olla, malttakaas... ummelleen kuusi kyynﺣ۳rﺣ۳ﺣ۳. Kﺣ۳skettekﺣﭘ minun odottaessani sen nyt leikata. H. Patelin (erikseen harmitellen). Odottaessako! (Kovasti). Ei herra, ei vielﺣ۳, ensin raha kﺣ۳dessﺣ۳, jos suvaitsette. Minﺣ۳ en osta mitﺣ۳ﺣ۳n kuin kﺣ۳teisellﺣ۳ rahalla. Se on minun tapani. H. Wilhelm. Se tapa on hyvin hyvﺣ۳. (Erikseen). Tarkka mies, liian tarkka. H. Patelin. Muistatteko vielﺣ۳, herra Wilhelm, kun kerran sﺣﭘimme yhtenﺣ۳ iltaista Hotel de Nordissa. H. Wilhelm. Se oli erﺣ۳snﺣ۳ markkina-aikana. H. Patelin. Aivan niin. Me puhelimme ruuan perﺣ۳stﺣ۳ sen ajan asioista: kuin kauneita asioita minﺣ۳ silloin teiltﺣ۳ kuulin! H. Wilhelm. Ja ne te vielﺣ۳ muistatte? H. Patelin. Minﺣ۳ en muistasi? Te ennustitte jo silloin kaikki mitﺣ۳ maassamme sittemmin on tapahtunut. H. Wilhelm. Minﺣ۳ nﺣ۳en asiat hyvin kaukaaki. H. Patelin. Kuin paljon, herra Wilhelm, te minulta anotte kyynﺣ۳rﺣ۳stﺣ۳ tﺣ۳tﺣ۳ verkaa? H. Wilhelm. Katsotaanhan. (Katselee veran pintaa). Toiselle minﺣ۳ sen mﺣﭘisin kuudesta markasta, vaan teille, herra, minﺣ۳ sen annan viidestﺣ۳. H. Patelin (erikseen). Sinﺣ۳ juutalainen. (Kovasti). Se on hyvin helposta; kuusi kertaa viisi kyynﺣ۳rﺣ۳ﺣ۳, se tekee ummelleen... H. Wilhelm. Kolmekymmentﺣ۳ markkaa. H. Patelin. Oikein, kolmekymmentﺣ۳ markkaa, umpinainen luku. Mutta olkaapas, herra Wilhelm, meidﺣ۳n tulee uudistaa tuttavuutemme, huomenna te syﺣﭘtte pﺣ۳ivﺣ۳llisen minun luonnani, hanhen paistin, jonka minulle lahjoitti erﺣ۳s valittaja. H. Wilhelm. Hanhen paatin! sitﺣ۳ minﺣ۳ hyvin rakastan. H. Patelin. Sen parempi. Sille pﺣ۳ﺣ۳tﺣﭘkselle kﺣ۳ttﺣ۳. (Antavat kﺣ۳ttﺣ۳). Huomenna pﺣ۳ivﺣ۳lliselle. Vaimoni sen valmistaa ihmeellisesti. (Lyﺣﭘden kﺣ۳dellﺣ۳ﺣ۳n verkaan). Mutta todella sanoen, minun haluttaa saada pﺣ۳ﺣ۳lleni vaatteuksen tuosta verasta. Uskotteko te, jos sen otan huomenaamuna, ettﺣ۳ se ehtisi valmiiksi pﺣ۳ivﺣ۳lliselle? H. Wilhelm. Jos ette rﺣ۳ﺣ۳tﺣ۳lille anna sen enemmﺣ۳n aikaa, niin hﺣ۳n vissisti sen turmelee. H. Patelin. Se olisi suuri vahinko. H. Wilhelm. Tehkﺣ۳ﺣ۳ vielﺣ۳ paremmin. Te sanoitte rahat olevan valmiina. H. Patelin. Ilmankos minﺣ۳ ajattelisin koko asiaa! H. Wilhelm. Minﺣ۳ lﺣ۳hetﺣ۳n erﺣ۳ﺣ۳n puoti-poikani tuomaan veran teille kotiin. Nyt muistanki ettﺣ۳ minulla on leikattu juuri sellainen kappale kuin teille on tarvis. (Vetﺣ۳ﺣ۳ erilleen sen leikatun kappaleen). H. Patelin (temmaten kappaleen). Se on hyvin onnellisesti. H. Wilhelm. Malttakaa, minun tﺣ۳ytyy ensin se mitata teidﺣ۳n nﺣ۳hden. H. Patelin. Hyvﺣ۳, mutta se on juuri kuin epﺣ۳ilisin teitﺣ۳. (Nousee seisalleen). H. Wilhelm (nousten seisalleen). Antakaa, antakaa, minﺣ۳ lﺣ۳hetﺣ۳n sen tuomaan, ja te lﺣ۳hetﺣ۳tte takaisin pﺣ۳in siitﺣ۳ mulle maksun. H. Patelin (erikseen). Maksun? (Kovasti). Ei, ei elkﺣ۳ﺣ۳ vaivatko palvelioitanne. Minulla ei ole kuin pari askelta kotiini. (Tahtoo ottaa veran ja pitﺣ۳en siitﺣ۳ aina kiini). Ja kuin sanoitta, niin se joutuu vﺣ۳lemmin rﺣ۳ﺣ۳tﺣ۳lille. H. Wilhelm. Antakaa pojan tulla kerallanne, ettﺣ۳ minﺣ۳ sitﺣ۳ myﺣﭘten saan rahat. H. Patelin. Elkﺣ۳ﺣ۳ vaivatko poikaanne, minﺣ۳ en ole niin suurellinen ja muuten nyt jo on niin pimeﺣ۳, ettei se nﺣ۳ykﺣ۳ﺣ۳n minun kainalostani. (Ottaa veran ja panee kainaloonsa). Ihmiset voivat luulla tﺣ۳mﺣ۳n suttu-paperiksi. H. Wilhelm. Mutta, hyvﺣ۳ herra, minﺣ۳ annan teille kumminki pojan keralla, ettﺣ۳... H. Patelin. Elkﺣ۳ﺣ۳ huoliko mitﺣ۳ﺣ۳n, minﺣ۳ sanon se on ihan turha; kello viisi ummelleen kolmesataa kolmekymmentﺣ۳ markkaa ja pﺣ۳ivﺣ۳lliseksi hanhi. Voi kuin minulla nyt on kiire, hyvﺣ۳sti naapuri, nﺣﭘyrin palvelianne (nﺣ۳hden hﺣ۳nen seuraavan) hyvﺣ۳sti, hyvﺣ۳sti. (Syﺣﭘksee pikaisesti tiehensﺣ۳). H. Wilhelm. Hyvﺣ۳sti, herra, hyvﺣ۳sti! Seitsemﺣ۳s kohtaus. H. Wilhelm (yksin). Sinne se hiis nyt meni minun verkani kanssa, mutta kello viiteen aamua ei ole pitkﺣ۳ aika. Minﺣ۳ syﺣﭘn pﺣ۳ivﺣ۳llisen hﺣ۳nellﺣ۳, kyllﺣ۳ hﺣ۳n maksaa, vissisti hﺣ۳n sen maksaa. Mutta katsopas miten tunnollinen asianajaja, hitto viekﺣﭘﺣﭘn! jos elinaikanani olen sellaista nﺣ۳hnyt. Minﺣ۳ vaan kadun ettﺣ۳ otin niin kalliin hinnan verastani, koska hﺣ۳n kuitenki maksaa minulle kolmesataa markkaa, joita en tiennyt kaivatakaan. Sillﺣ۳ minﺣ۳ en vielﺣ۳kﺣ۳ﺣ۳n voi ymmﺣ۳rtﺣ۳ﺣ۳ mistﺣ۳ hiideltﺣ۳ se velka on voinut tulla. Mutta olkoon! Nyt jo onki yﺣﭘ. Arvelen tﺣ۳ssﺣ۳ mitﺣ۳hﺣ۳n tﺣ۳nﺣ۳ﺣ۳n tulen voittamaan. Hoi, hoi, tﺣ۳nne! Kahdeksas kohtaus. H. Wilhelm ja puotipoika. H. Wilhelm. Pankaa kaikki puodin ovet ja ikkunat kiini. (Poika kantaa pﺣﭘydﺣ۳n ja tuolit puotiin). Mutta katsopas, jos se ei ole tuossa se Antin hylky, joka varasti minun lampaani. Yhdeksﺣ۳s kohtaus. Antti, kﺣ۳ﺣ۳rittyin pﺣ۳in. H. Wilhelm. H. Wilhelm. Voi se sen varas, kaikki mitﺣ۳ tﺣ۳ssﺣ۳ voitan, se lurjus varastaa minulta pois. Antti. Hyvﺣ۳ﺣ۳ iltaa, isﺣ۳ntﺣ۳, ja hyvﺣ۳ﺣ۳ yﺣﭘtﺣ۳! H. Wilhelm. Vielﺣ۳ sinﺣ۳ rohkenet tulla minun eteeni? Antti. Sentﺣ۳hden, hyvﺣ۳ herra, elkﺣ۳ﺣ۳ suuttuko, ettﺣ۳ monjat herra antoi minulle paperin, missﺣ۳ muka puhutaan lampaista, oikeudesta ja manauksesta. H. Wilhelm. Sinﺣ۳ tekeydyt hyvin tuhmaksi; mutta minﺣ۳ vakuutan sinulle ettet enﺣ۳ﺣ۳ lampaita tapa, muista se! Antti. Voi hyvﺣ۳ isﺣ۳ntﺣ۳, elkﺣ۳ﺣ۳ toki panettelioita uskokaa. H. Wilhelm. Vain panettelioita, lurjus! Enkﺣﭘ minﺣ۳ yﺣﭘllﺣ۳ tavannut sinut lammasta tappamassa. Antti. Minun kaulani pﺣ۳ﺣ۳lle, isﺣ۳ntﺣ۳! se tapahtui sentﺣ۳hden ettei se kuolisi. H. Wilhelm. Tappaa lampaita etteivﺣ۳t ne kuolisi? Antti. Niin, kapiin, nimittﺣ۳in; sillﺣ۳ elkﺣ۳ﺣ۳ suuttuko, jos ne kuolisivat pahaan tautiin, niin ne eivﺣ۳t kelpaisi kellekﺣ۳ﺣ۳n, ja sentﺣ۳hden ne tﺣ۳ytyy tappaa ennen kuin ehtivﺣ۳t kuolla. H. Wilhelm. Ehtivﺣ۳tkﺣﭘ kuolla? petturi! Lampaat joiden villasta minﺣ۳ teen engelskan verkaa, mistﺣ۳ maksetaan viisi markkaa kyynﺣ۳rﺣ۳. Suoria tﺣ۳stﺣ۳ lurjus! satakaksikymmentﺣ۳ lammasta yhdessﺣ۳ kuukaudessa! Antti. Ne olisivat pilanneet kaikki muutki, minﺣ۳ vannon sen kaulani... H. Wilhelm. Saathan sen huomena nﺣ۳hdﺣ۳ tuomarin edessﺣ۳. Antti. Voi hyvﺣ۳ isﺣ۳ntﺣ۳, tyytykﺣ۳ﺣ۳ nyt siihen ettﺣ۳ olette minut tappaneet, niin kuin nﺣ۳ette, ja sopikaamme pois, jos lystﺣ۳ﺣ۳tte. H. Wilhelm. Minﺣ۳ lystﺣ۳ﺣ۳n nﺣ۳hdﺣ۳ sinut hirtettynﺣ۳. (Mennen pois) kuulit sinﺣ۳ sen? Antti. Taivas suokaan teille paljon iloa. Kymmenes kohtaus. Antti (yksin). Minun tﺣ۳ytyy siis mennﺣ۳ saamaan asianajajan, puolustamaan oikeuttani. Yhdestoista kohtaus. Waltter. Henrika. Kati (lyhti kﺣ۳dessﺣ۳) ja Antti. Henrika. Jﺣ۳ttﺣ۳kﺣ۳ﺣ۳ minut, Waltter. Isﺣ۳ni ja ﺣ۳itini tulevat heti, me olemme matkalla tﺣ۳tini luo iltaiselle. He ovat kﺣ۳skeneet minun astua edellﺣ۳nsﺣ۳, paetkaa nyt heti. Antti. Pitﺣ۳ﺣ۳kﺣﭘ minun, herra, sammuttaa lyhti? Waltter. Ei, ei, silloin minﺣ۳ kadottaisin ilon hﺣ۳ntﺣ۳ nﺣ۳hdﺣ۳. Ihana Henrika, koska nyt olemme sattuneet vastakkain, salli minun, minﺣ۳ rukoilen... Henrika. Ei, ei, paetkaa, minua vapisuuttaa. Waltter. Pelkﺣ۳ﺣ۳ttekﺣﭘ te sitﺣ۳ joka teitﺣ۳ niin rakastaa. Henrika. Minﺣ۳ en pelkﺣ۳ﺣ۳ koko maailmassa ketﺣ۳ﺣ۳n niin kuin teitﺣ۳, ja te tunnette mintﺣ۳hden. Antti (Antin kanssa etenee Henrikasta). Elﺣ۳ jﺣ۳tﺣ۳ minua, Kati! Kati. Se on tﺣ۳mﺣ۳ invalidi joka vetﺣ۳ﺣ۳ minua kﺣ۳destﺣ۳. Henrika. Jos rakastat minua, Waltter, niin elﺣ۳ ajattele enﺣ۳ﺣ۳ minua, ennen kuin saat siihen isﺣ۳si suostumuksen. Kati (Henrikalle). Antti ja minﺣ۳ olemme pﺣ۳ﺣ۳ttﺣ۳neet siinﺣ۳ teitﺣ۳ auttaa. Antti. Minﺣ۳ jo olen keksinyt hyvﺣ۳n neuvon, joka auttaa, niin pian kuin minﺣ۳ olen pﺣ۳ﺣ۳ssyt erilleen jutustani. Waltter (Antille). Tulkoon mitﺣ۳ hyvﺣ۳nsﺣ۳, minﺣ۳ pelastan sinun kaikesta. Henrika. Isﺣ۳ni tulee, paetkaamme kaikki. (Juoksevat pois). Kahdestoista kohtaus. H. Patelin. R. Patelin. H. Patelin. Noh, eukkoseni, onko tﺣ۳mﺣ۳ verka sinusta hyvﺣ۳? R. Patelin. Oivallinen, mutta millﺣ۳ sen maksat. Sinﺣ۳ olet luvannut huomenaamuna, ja tiedﺣ۳t sinﺣ۳ millainen juutalainen tuo Wilhelm on, se ei sinulle anna mitﺣ۳ﺣ۳n armoa. H. Patelin. Hﺣ۳nen tullessa, elﺣ۳ ajattele muuta kuin mitﺣ۳ jo olen sulle sanonut ja miten minua puolustat. R. Patelin. Minun tﺣ۳ytyy se tehdﺣ۳ vasten tahtoani, nimittﺣ۳in, auttaa sinua ulos huoneistasi, mutta se mitﺣ۳ olet aikonut tehdﺣ۳ on minusta nﺣ۳hden hyvin hﺣ۳pﺣ۳isevﺣ۳ﺣ۳ ja sopimatointa rehelliselle miehelle. H. Patelin. Vaimo parsa, sinﺣ۳ olet hyvin typerﺣ۳. Mikﺣ۳ﺣ۳n ei ole maailmassa helpompaa kuin olla rehellinen sen, joka kerran on rikas. Ainoasti kﺣﭘyhﺣ۳lle se on hyvin tyﺣﭘlﺣ۳s. Mutta jﺣ۳ttﺣ۳kﺣ۳ﺣ۳mme se kaikki. Lﺣ۳htekﺣ۳ﺣ۳mme nyt sisareni luo iltaiselle, ja sieltﺣ۳ palattuamme, vielﺣ۳ tﺣ۳nﺣ۳iltana se on paras leikata tuo vaatteus, tapausten varaksi jotka voivat tapahtua. R. Patelin. Lﺣ۳hkﺣ۳ﺣ۳mme; mutta minua peloittaa vaan ettei huomisaamuna kﺣ۳y hyvﺣ۳sti. TOINEN Nﺣ„YTﺣ–S. Ensimﺣ۳inen kohtaus. H. Wilhelm (yksin). Toimellisen miehen tulee aamulla luetella kaikki tyﺣﭘt mitﺣ۳ pﺣ۳ivﺣ۳llﺣ۳ aikoo tehdﺣ۳, katsokaamme mitﺣ۳ minulla tﺣ۳nﺣ۳ﺣ۳n on. Ensiksi, kello viisi minun tulee ottaa kolmesataa markkaa Patelinilta hﺣ۳nen isﺣ۳vainaansa velkaa. Sitte kolmekymmentﺣ۳ markkaa kuudesta kyynﺣ۳rﺣ۳stﺣ۳ verkaa, minkﺣ۳ hﺣ۳n minulta otti eilen illalla. Samalla yksi hanhipaisti pﺣ۳ivﺣ۳lliseksi, valmistettu hﺣ۳nen vaimoltansa. Sen perﺣ۳stﺣ۳ mennﺣ۳ oikeuteen paimentani vastaan niistﺣ۳ kymmenestﺣ۳ tusinasta lampaita, jotka hﺣ۳n on minulta varastanut. Minﺣ۳ arvelen ettﺣ۳ siinﺣ۳ on kyllﺣ۳. Mutta hiis! Aika jo on ammoin sivuin, eikﺣ۳ miestﺣ۳ vielﺣ۳ nﺣ۳y. Lﺣ۳hkﺣ۳ﺣ۳mme hﺣ۳ntﺣ۳ etsimﺣ۳ﺣ۳n. (On lﺣ۳htemﺣ۳ssﺣ۳ mutta palaikse takaisin). Ei, niin tarkka mies ei unhota lupaustansa. Mutta hﺣ۳nellﺣ۳ on kuitenki minun verkani ja minﺣ۳ en ole hﺣ۳nestﺣ۳ sen enemmﺣ۳n kuullut. Mitﺣ۳ tehdﺣ۳? (Vﺣ۳hﺣ۳n mietittyﺣ۳). Mutta voisinhan minﺣ۳ olla menevinﺣ۳ni kﺣ۳ymﺣ۳ﺣ۳n hﺣ۳nellﺣ۳; saadakseni sillﺣ۳ tiellﺣ۳ kuulla miten asiat siis ovat. (Kuuntelee ovella). Luulen ettﺣ۳ hﺣ۳n paraillaan lukee minulle rahoja; ja minun nenﺣ۳ssﺣ۳ni tuntuu juuri kuin hanhea paraikaa paistettaisi. Annas kun vﺣ۳hﺣ۳n kolkutan ovelle. (Kolkuttaa ja kuuntelee). Toinen kohtaus. H. Patelin (huoneessaan) ja H. Wilhelm. H. Patelin. Eukko-o-o. H. Wilhelm. Se on hﺣ۳nen ﺣ۳ﺣ۳nensﺣ۳. H. Patelin. Avaa ovi, apteekkari tulee -- -- H. Wilhelm. Apteekkaariko? Mitﺣ۳? H. Patelin. Joka tuopi oksennus -- -- pul-ve-ria. H. Wilhelm. Oksennus-pulveriako? Siellﺣ۳ on joku sairasna ja minﺣ۳ en varmaan oven lﺣ۳pi tuntenut hﺣ۳nen ﺣ۳ﺣ۳ntﺣ۳nsﺣ۳. Kolkuttakaamme kovemmin. (Kolkuttaa kovemmin). H. Patelin. Lu-ut-ka! Ku-u-vatus, ava-at sinﺣ۳? Kolmas kohtaus. H. Wilhelm. R. Patelin. R. Patelin (surkialla ja vienolla ﺣ۳ﺣ۳nellﺣ۳). Ken se niin jyskyttﺣ۳ﺣ۳? Voi, tekﺣﭘ se oletta, herra Wilhelm? H. Wilhelm. Minﺣ۳hﺣ۳n se olen. Ja te olette varmaan rouva Patelin. R. Patelin. Niin olen herra, vaan suokaa anteeksi, minﺣ۳ en tohdi puhella niin kovasti. H. Wilhelm. Puhelkaa sitte kuin suaitsette. Minﺣ۳ tulin tapaamaan herra Patelinia. R. Patelin. Puhelkaa, hyvﺣ۳ herra, hiljemmin. H. Wilhelm. Miksi hiljemmin? Minﺣ۳ tulin, kuin jo sanoin, kﺣ۳ymﺣ۳ﺣ۳n teillﺣ۳. R. Patelin. Vielﺣ۳ hiljemmin, minﺣ۳ rukoilen. H. Wilhelm. Niin hiljaan kuin tahdotte, mutta minﺣ۳ tahdon hﺣ۳ntﺣ۳ nﺣ۳hdﺣ۳. R. Patelin (pian itkein). Voi herra kulta, onhan se raukka nyt nﺣ۳htﺣ۳vﺣ۳ssﺣ۳ tilassa! H. Wilhelm. Kuin? Mikﺣ۳ hﺣ۳ntﺣ۳ on voinut kohdata sitte eilen illan? R. Patelin. Eilen illanko? Kuin, herra, hﺣ۳n ei ole viikkokauteen liikahtanut vuoteelta. H. Wilhelm. Vuoteeltako? Ja eilen illalla hﺣ۳n kuitenki kﺣ۳vi minulla. R. Patelin. Teillﺣ۳kﺣﭘ, hﺣ۳n? H. Wilhelm. Hﺣ۳n, minulla, ja hﺣ۳n oli hyvin iloinen ja hyvﺣ۳llﺣ۳ tuulella. R. Patelin. Oh, hyvﺣ۳ herra, te oletta vissisti tﺣ۳nﺣ۳ yﺣﭘnﺣ۳ nﺣ۳hneet unta. H. Wilhelm. Oikein, se ei ole pahasti sanottu. Nﺣ۳hnyt unta! Ja ne kuusi kyynﺣ۳rﺣ۳ﺣ۳ verkaa, jotka hﺣ۳n otti, olenko minﺣ۳ siitﺣ۳ki nﺣ۳hnyt unta? R. Patelin. Kuusi kyynﺣ۳rﺣ۳ﺣ۳ verkaako? H. Wilhelm. Aivan niin, kuusi kyynﺣ۳rﺣ۳ﺣ۳ verkaa, kastanian vﺣ۳ristﺣ۳, ja hanhipaisti, joka meidﺣ۳n piti syﺣﭘdﺣ۳ pﺣ۳ivﺣ۳lliseksi, noh olenko minﺣ۳ senki nﺣ۳hnyt unta? R. Patelin. Te olette pahaan aikaan tulleet minua ivaamaan. H. Wilhelm. Ivaamaanko? sen kattilassa; Minﺣ۳ en ollenkaan ivaa, eikﺣ۳ minun sitﺣ۳ haluta. Minﺣ۳ vakuutan teille ettﺣ۳ hﺣ۳n eilen illalla toi minulta nuttunsa alla kuusi kyynﺣ۳rﺣ۳ﺣ۳ verkaa. R. Patelin. Jospa hﺣ۳n olisi sellaisessa tilassa edes ollut! Mutta kuulkaapas, herra, hﺣ۳n oli koko eilisen pﺣ۳ivﺣ۳n hyvin raivossa, jossa hﺣ۳n houraili jotai, ja minﺣ۳ luulen sitﺣ۳ kestﺣ۳ﺣ۳ vielﺣ۳ nytki. H. Wilhelm. Oh! menkﺣ۳ﺣ۳ helvettiin, te raivootte itse ja minﺣ۳ tahdon kaiken mokomin hﺣ۳net nﺣ۳hdﺣ۳. R. Patelin. Oh. hyvﺣ۳ herra! se on siinﺣ۳ tilassa, missﺣ۳ hﺣ۳n nyt on, ihan mahdotoin. Me olemme panneet hﺣ۳net ﺣ۳sken sohvalle oven viereen, korjataksemme vﺣ۳hﺣ۳n hﺣ۳nen tilaansa. (Itkein). Te surkuttelette hﺣ۳ntﺣ۳ kun saatte nﺣ۳hdﺣ۳. H. Wilhelm. Hyvﺣ۳, hyvﺣ۳, minun sﺣ۳ﺣ۳littﺣ۳ﺣ۳, mutta missﺣ۳ tilassa hyvﺣ۳nsﺣ۳ minﺣ۳ tahdon hﺣ۳ntﺣ۳ nﺣ۳hdﺣ۳ eli... (Syﺣﭘksee ovea kohti). R. Patelin. Voi, voi, elkﺣ۳ﺣ۳ avatkaa, te tapatte minun mieheni. Hﺣ۳n saa aika-ajoin sellaisen vimman lﺣ۳hteﺣ۳ juoksemaan. Neljﺣ۳s kohtaus. H. Wilhelm. H. Patelin. R. Patelin. (Ovi avautuu, H. Patelin yﺣﭘviitassa ja yﺣﭘlakissa juoksee vimmaisena). R. Patelin. Katsokaapas, nyt se jo on mennyt. Sanoinhan minﺣ۳ sen. Auttakaa nyt minun saamaan hﺣ۳n jﺣ۳lle paikalleen. Mies parka, lepﺣ۳ﺣ۳ nyt tuossa! (Hﺣ۳n taluttaa sen istumaan tuolille). H. Patelin. Ai, ai, minun pﺣ۳ﺣ۳tﺣ۳ni! H. Wilhelm. Todella, miten kurjassa tilassa. Mutta kuitenki, minusta hﺣ۳n nﺣ۳yttﺣ۳ﺣ۳ pian saman nﺣ۳kﺣﭘiseltﺣ۳ kuin illalla, aivan vﺣ۳hﺣ۳n muuttunut. Jos mﺣ۳ katson lﺣ۳hempﺣ۳ﺣ۳. (ﺣ„ﺣ۳nellﺣ۳ kuin puhutellaan sairasta). Herra Patelin, tunnetteko te minua? H. Patelin (Wilhelm). Ah! hyvﺣ۳ﺣ۳ pﺣ۳ivﺣ۳ﺣ۳, herra Antolin! H. Wilhelm. Herra Antolinko? R. Patelin. Hﺣ۳n luulee teitﺣ۳ apteekkariksi; jﺣ۳ttﺣ۳kﺣ۳ﺣ۳ hﺣ۳n. H. Wilhelm (rouvalle). Minﺣ۳ en tee mitﺣ۳ﺣ۳n. (H. Patelinille). Herra muistatteko te illallisen? H. Patelin. Minﺣ۳ olen teille sﺣ۳ilyttﺣ۳nyt... H. Wilhelm. Hyvﺣ۳, hﺣ۳n muistaa kaikki. H. Patelin. Suuren lasin tﺣ۳ynnﺣ۳ vettﺣ۳ni. H. Wilhelm. Sen kanssahan mulla on tekemistﺣ۳ki! H. Patelin. Eukko nﺣ۳ytﺣ۳ se apteekkarille, ettﺣ۳ hﺣ۳n saa nﺣ۳hdﺣ۳ jos minulla on mitﺣ۳ vikaa ureterissﺣ۳. H. Wilhelm. Hyvﺣ۳, hyvﺣ۳! Mutta herra minﺣ۳ tahdon maksun. H. Patelin. Jos te voisitte vﺣ۳hﺣ۳n valaista minun tarpeeni, ne ovat -- minﺣ۳ sanon sen teille, ne ovat kovia kuin rauta ja mustia kuin teidﺣ۳n partanne. H. Wilhelm. Pa, pa, pa! se on hyvﺣ۳llﺣ۳ rahalla kuin te maksatte. R. Patelin. Ettekﺣﭘ te nﺣ۳e ettﺣ۳ hﺣ۳h horisee? Menkﺣ۳ﺣ۳ pois! H. Wilhelm. Turha kaikki. H. Patelin. Elkﺣ۳ﺣ۳ minulle enﺣ۳ﺣ۳ antako sellaisia ilkeitﺣ۳ pilleriﺣ۳; ne ajaavat minulta sisukset ulos. H. Wilhelm. Minﺣ۳ soisin ettﺣ۳ ne ajasivat sinusta ulos minun verkani. H. Patelin. Eukko, aja, aja pois nuo mustat perhoset ympﺣ۳riltﺣ۳ni; (katsellen ylﺣﭘs) katsokaa kuin ne nousevat -- H. Wilhelm (katsoen ylﺣﭘs). Minﺣ۳ en nﺣ۳e siellﺣ۳ mitﺣ۳ﺣ۳n. R. Patelin. Hﺣ۳n hourailee niin kuin jo sanoin, menkﺣ۳ﺣ۳ pois. H. Wilhelm. Lﺣﭘrpﺣﭘtystﺣ۳! Minﺣ۳ tahdon rahat. H. Patelin. Ne tohtorit ovat minut tappaneet rohtoillansa. H. Wilhelm. Nyt hﺣ۳n ei houraile, minﺣ۳ tahdon hﺣ۳ntﺣ۳ puhutella. Herra Patelin! H. Patelin. Hyvﺣ۳t herrat, minﺣ۳ ajan nyt Homeruksen asiaa. H. Wilhelm. Homeruksenko? H. Patelin. Nimittﺣ۳in Calypson neittﺣ۳ vastaan. H. Wilhelm. Calypsonko neittﺣ۳! Ken hiis se sitte on? R. Patelin. Se oli sellaista kirjaa lukiessa kuin hﺣ۳n kﺣ۳ﺣ۳ntyi tautiin. H. Patelin. Hﺣ۳nen luolansa seinﺣ۳t eivﺣ۳t enﺣ۳ﺣ۳ kaikuneet sen suloisesta ﺣ۳ﺣ۳nestﺣ۳. H. Wilhelm (erikseen). Mitﺣ۳ hittoja! Olisinko minﺣ۳ pitﺣ۳nyt jotai toista hﺣ۳nenﺣ۳! R. Patelin. Hyvﺣ۳ herra, jﺣ۳ttﺣ۳kﺣ۳ﺣ۳ nyt rauhaan se mies raukka. H. Wilhelm (rouva Patelinille). Odottakaa, hﺣ۳nellﺣ۳ voisi olla joku vﺣ۳lipﺣ۳ﺣ۳; nyt hﺣ۳n katsoo minua ikﺣ۳ﺣ۳n kuin tahtoisi jotai sanoa. H. Patelin. Voi, herra Wilhelm... H. Wilhelm. Noh, nyt hﺣ۳n minut tunsi. Herra Patelin! H. Patelin. Suokaa minulle anteeksi -- -- H. Wilhelm (rouvalle). Katsokaa, kuin hﺣ۳n muistaa. H. Patelin. Kun minﺣ۳ en kahteen viikkoon, jonka olen tﺣ۳ssﺣ۳ kylﺣ۳ssﺣ۳ ollut, ole tullut teillﺣ۳ kﺣ۳yneeksi. H. Wilhelm. Hitoilla! se ei ole niin menevﺣ۳. (Herra Patelinille). Eilen illalla, herra... H. Patelin. Niin eilen illalla, sovittaakseni teitﺣ۳, minﺣ۳ lﺣ۳hetin erﺣ۳ﺣ۳n ystﺣ۳vﺣ۳n teiltﺣ۳ ostamaan... H. Wilhelm (erikseen). Hiidellﺣ۳, minun verkani sitte sillﺣ۳; hﺣ۳nen ystﺣ۳vﺣ۳llﺣ۳, jota minﺣ۳ en koskaan tapaa. (Vﺣ۳hﺣ۳n ajan mietittyﺣ۳). Se on vaan juonia, ei kukaan muut kuin te itse ole ottaneet minun verkaani. Sellaisilla perustuksilla... H. Patelin (nousten seisalleen). Muistatteko te ettﺣ۳ hypykkﺣ۳ oli yksi laiji tanssia. Tarallalallala, tanssikaamme kaikki. (H. Patelin tempaa H. Wilhelmiﺣ۳ kﺣ۳destﺣ۳ ja vie hﺣ۳ntﺣ۳ vﺣ۳kisin tanssiin rallattaen:) Mummot, konsa minﺣ۳ tanssin... H. Wilhelm (tanssittua). Oh, oh! En minﺣ۳ sitﺣ۳ jaksa. Mutta minﺣ۳ tahdon rahat. H. Patelin (hiljaan, erikseen). Odotas, jos minﺣ۳ en saa sinua pois! (Kovasti). Vaimo, kuule vaimo, varkaat tulevat, ne jo avaavat ovea, kuulet sinﺣ۳, ne sﺣ۳rkevﺣ۳t oven, katso, ne jo ovat tuossa, oh niitﺣ۳ koiria, kyllﺣ۳ minﺣ۳ annan teille kyydin. Minun kirveeni! Missﺣ۳ kirveeni! (Tempaa kirveensﺣ۳ ja juoksee Wilhelmiﺣ۳ kohti hosuen ja huutaen). Varkaita, varkaita! H. Wilhelm (paeten). Jumalani! tﺣ۳ssﺣ۳ ei ole hyvﺣ۳ olla. Viides kohtaus. R. Patelin. H. Patelin. R. Patelin. Hyvﺣ۳, nyt se on tiessﺣ۳nsﺣ۳. Minﺣ۳ nyt perﺣ۳ydyn. Mutta jﺣ۳ﺣ۳ vielﺣ۳ hetkeksi tﺣ۳nne, jos hﺣ۳n sattuisi palautumaan. (Menee). Kuudes kohtaus. H. Patelin. H. Bﺣ۳rttylin. H. Patelin (nﺣ۳hden Bﺣ۳rttylinin ja luullen sen WWilhelmiksi). Varkaita, varkaita! Ei, tehﺣ۳n se olette, herra Bﺣ۳rttylin. H. Bﺣ۳rttylin. Ken se huusi varkaita? Mitﺣ۳ meteliﺣ۳ se on minun ovellani? Ja mitﺣ۳ vallattomuutta tﺣ۳ﺣ۳llﺣ۳ on? Noh, tehﺣ۳n se olette, virkakumppalini! H. Patelin. Minﺣ۳hﺣ۳n se olen. H. Bﺣ۳rttylin. Ja noin varustettuna. H. Patelin. Kun minﺣ۳ luulin. H. Bﺣ۳rttylin. Asianajaja sellaisissa aseissa? H. Patelin. Minﺣ۳ luulin kuulleni var... H. Bﺣ۳rttylin. _Militant causarum patroni!_ se on: asianajajat ovat syypﺣ۳ﺣ۳t sotaan. H. Patelin. Se tuli siitﺣ۳ ettﺣ۳ luulin kuulleni varkaiden sﺣ۳rkevﺣ۳n oveani. H. Bﺣ۳rttylin. Sﺣ۳rkevﺣ۳n ovea tuomarin nenﺣ۳n edessﺣ۳? H. Patelin. Minﺣ۳ luulin varkaat tunkevan huoneeseni. H. Bﺣ۳rttylin. Sitﺣ۳ tulee kuulustella. H. Patelin. Mutta niitﺣ۳ ei ollutkaan. H. Bﺣ۳rttylin. Kuulustella, nimittﺣ۳in vierasmiehiﺣ۳. H. Patelin. Ja ketﺣ۳ vastaan? H. Bﺣ۳rttylin. Ja sitte ne hirtﺣ۳ttﺣ۳ﺣ۳. H. Patelin. Keitﺣ۳ hirtﺣ۳ttﺣ۳ﺣ۳. H. Bﺣ۳rttylin. Ei tﺣ۳ssﺣ۳ varkaille siaa anneta. H. Patelin. Mutta johan minﺣ۳ sanoin, ettei niitﺣ۳ ollutkaan ja ettﺣ۳ minﺣ۳ olin erehtynyt. H. Bﺣ۳rttylin. Noh! sitte aseet pois ja hippa sijaan. Viskatkaa pois toi kirves ja tulkaa oikeuteen, joka istuu tunnin perﺣ۳stﺣ۳. H. Patelin. Sen minﺣ۳ arvelen tehdﺣ۳ki. Seitsemﺣ۳s kohtaus. H. Patelin (yksin). Minﺣ۳ tulen auttamaan erﺣ۳stﺣ۳ paimenta, josta Kati on puhunut. Se taitaa nyt olla paras pukeutua heti ja tulla tﺣ۳hﺣ۳n samassa. Kahdeksas kohtaus. Kati. Antti. Kati. Sinun on tarvis hankkia sukkela asianajaja joka jollai juonella pﺣ۳ﺣ۳stﺣ۳ﺣ۳ sinut pulasta, ja koko kylﺣ۳ssﺣ۳ ei ole muita kuin H. Patelin, joka sen mahtaa. Antti. Minﺣ۳ hﺣ۳nen jo tunnen, joku aika sitte, nimittﺣ۳in velivainaa ja minﺣ۳, mutta minﺣ۳ en tiedﺣ۳ kuin tehdﺣ۳, sillﺣ۳ minﺣ۳ unhotin silloin hﺣ۳nelle maksaa. Kati. Ehkei hﺣ۳n sitﺣ۳ enﺣ۳ﺣ۳ muista. Ja muutenki, elﺣ۳ nimitﺣ۳ ettﺣ۳ palvelet herra Wilhelmiﺣ۳, hﺣ۳n ehkei tahtosi tulla sen vastaan. Antti. Minﺣ۳ en haasta hﺣ۳nelle kuin isﺣ۳nnﺣ۳stﺣ۳ni, ja hﺣ۳n voi luulla ettﺣ۳ minﺣ۳ palvelen vielﺣ۳ samassa talossa kuin sinua kihlatessani. Kati. Muistathan, kun kerran olet asiasta irti, mitﺣ۳ olemme sopineet, saadaksemme herra Wilhelmin antamaan luvan poikansa ja Henrikan naimiseen. Tuossa se onkin nyt sinun asianajajasi, hyvﺣ۳sti. Yhdeksﺣ۳s kohtaus. Antti ja Patelin. H. Patelin. Noh, tuon lurjuksen minﺣ۳ tunnen. Sinﺣ۳hﺣ۳n se olet minun palveliani Katin sulhanen. Antti. Minﺣ۳hﺣ۳n se olen, herra, minﺣ۳. H. Patelin. Te olitte kaksi veljestﺣ۳, jotka minﺣ۳ pelastin vankeudesta. Toinen teistﺣ۳ jﺣ۳tti minulle maksamatta. Antti. Se oli veljeni. H. Patelin. Te olitte sairaat lﺣ۳htemﺣ۳ﺣ۳n vankeudesta ja toinen teistﺣ۳ kuoli. Antti. Minﺣ۳ se en ollut. H. Patelin. Kyllﺣ۳hﺣ۳n minﺣ۳ sen nﺣ۳en. Antti. Minﺣ۳ olin kuitenki paljon kipiﺣ۳mpi kuin veljeni. Mutta sanalla sanoen, minﺣ۳ tulin teitﺣ۳ pyytﺣ۳mﺣ۳ﺣ۳n ajamaan minulle asiaa isﺣ۳ntﺣ۳ﺣ۳ni vastaan. H. Patelin. Sinun isﺣ۳ntﺣ۳si, se on talollinen tﺣ۳ssﺣ۳ lﺣ۳hellﺣ۳. Antti. Se ei asu tﺣ۳stﺣ۳ kaukana, ja minﺣ۳ maksan teille hyvin. H. Patelin. Sen minﺣ۳ olen vaativaki. Tule nyt puhelemaan asiasi, ja ilman valehtelematta. Antti. Tietﺣ۳kﺣ۳ﺣ۳ herra, ettﺣ۳ isﺣ۳ntﺣ۳ni maksaa mulle hyvin tiukalta palkkaa. Sitﺣ۳ korjatakseni ja vahingoittamatta isﺣ۳ntﺣ۳ﺣ۳ni, minﺣ۳ teen vﺣ۳listﺣ۳ pieniﺣ۳ kauppoja erﺣ۳ﺣ۳n rikkaan tilaajan kanssa. H. Patelin. Mitﺣ۳ kauppoja sinﺣ۳ teet? Antti. Teidﺣ۳n luvalla, minﺣ۳ estﺣ۳n isﺣ۳ntﺣ۳ni lampaat kuolemasta kapiin. H. Patelin. Siinﺣ۳ ei ole mitﺣ۳ﺣ۳n pahaa, ja miten sinﺣ۳ sen teet? Antti. Elkﺣ۳ﺣ۳ suuttuko, minﺣ۳ tapan ne silloin kun rupeevat kuolemaan. H. Patelin. Se on hyvin varma keino. Mutta etkﺣﭘhﺣ۳n sinﺣ۳ niitﺣ۳ tapa varten ja sitte sano isﺣ۳nnﺣ۳llesi niiden kuolleen kapiin, saadaksesi ne viskattavaksi ulos ja sitte jakaa myﺣﭘdyksi omaksi hyﺣﭘdyksesi. Antti. Sitﺣ۳hﺣ۳n isﺣ۳ntﺣ۳ni syyttﺣ۳ﺣ۳, sentﺣ۳hden ettﺣ۳ toissa yﺣﭘnﺣ۳, minun pannessa lampaita kiini, hﺣ۳n nﺣ۳ki kun minﺣ۳ olin yhden -- sanonenko minﺣ۳ kaikki? H. Patelin. Jos tahdot minun ajamaan asiaasi, niin se on vﺣ۳lttﺣ۳mﺣ۳tﺣﭘin. Antti. Toisena yﺣﭘnﺣ۳ nﺣ۳ki taas kun otin yhden suuren pﺣ۳ssin joka oli ihan terve. Minﺣ۳ vakuutan, etten tiennyt mitﺣ۳ tehdﺣ۳ -- minﺣ۳ panin, ihan hellﺣ۳sti -- veitseni sen kaulaa vasten, -- enkﺣ۳ minﺣ۳ tiennyt miten se tuli, mutta se kuoli yhtﺣ۳kkiﺣ۳. H. Patelin. Minﺣ۳ kuulen. Mutta ken sinun nﺣ۳ki sitﺣ۳ tekevﺣ۳n. Antti. Isﺣ۳ntﺣ۳ni oli lymyinnyt navettaan: hﺣ۳n sanoi minun tehneen samaten kymmenelle tusinalle lampaalle joita hﺣ۳n kaihosi. Ja muuten, te tunnette ettﺣ۳ se on mies joka puhuu aina totta. Hﺣ۳n lﺣﭘi minua (nﺣ۳yttﺣ۳ﺣ۳ pﺣ۳ﺣ۳tﺣ۳nsﺣ۳) kuin nﺣ۳ette ja minun tﺣ۳ytyy mennﺣ۳ tohtorin paranuksen ala. Sentﺣ۳hden, minﺣ۳ rukoilen, te olette asianajaja, tehkﺣ۳ﺣ۳ ettﺣ۳ hﺣ۳nelle kﺣ۳y pahasti ja minulle hyvﺣ۳sti ja etten minﺣ۳ tulisi mitﺣ۳ﺣ۳n maksamaan. H. Patelin. Minﺣ۳ ymmﺣ۳rrﺣ۳n hyvin asiasi. Siinﺣ۳ nyt on kaksi tietﺣ۳. Ensimﺣ۳inen ei maksasi sinulle yhtﺣ۳ penniﺣ۳. Antti. Rukoilen nﺣﭘyrimmﺣ۳sti, ottakaamme se tie. H. Patelin. Olkoon vaan! sinun omaisuutesi on varmaan kaikki rahassa? Antti. Se en totta. H. Patelin. Se sinun pitﺣ۳ﺣ۳ hyvin peittﺣ۳ﺣ۳. Antti. Kyllﺣ۳ kaiketi minﺣ۳ sen teen. H. Patelin. Isﺣ۳ntﺣ۳si tﺣ۳ytyy maksaa kaikki kulungit. Antti. Sen parempi. H. Patelin. Ettei se sinulle maksa niin ﺣ۳yriﺣ۳. Antti. Sen minﺣ۳ soisinki. H. Patelin. Hﺣ۳nen tﺣ۳ytyisi, jos tahtoisi, sinut hirtﺣ۳ttﺣ۳ﺣ۳. Antti. Ottakaamme nyt se toinen tie, minﺣ۳ rukoilen. H. Patelin. Noh, nﺣ۳et sinﺣ۳ -- sinut viedﺣ۳ﺣ۳n tuomarin eteen. Antti. Kyllﺣ۳ kaiketi. H. Patelin. Muistat sinﺣ۳ mitﺣ۳ sinulle neuvon? Antti. Minulla on hyvﺣ۳ muisti. H. Patelin. Kaikkiin kysymyksiin, tehkﺣﭘﺣﭘn niitﺣ۳ sinulle tuomari, isﺣ۳ntﺣ۳si eli sen asianajaja elikkﺣ۳ minﺣ۳, elﺣ۳ vastaa mitﺣ۳ﺣ۳n kuin sen mitﺣ۳ olet kuullut niiltﺣ۳ elﺣ۳imiltﺣ۳ joita paimennat. Sinﺣ۳ tunnet niiden kielen ja voit tekeytyﺣ۳ vaikka lampaaksi. Antti. Se ei ole juuri tyﺣﭘlﺣ۳stﺣ۳. H. Patelin. Tuo haava pﺣ۳ﺣ۳ssﺣ۳si antaa minulle tilan pelastaa sinun kaikesta vastuuksesta. Mutta minﺣ۳ vaadinki ettﺣ۳ sinun tulee sitte maksaa minulle hyvin reimasti. Antti. Vaikka hengellﺣ۳ni, sen pitﺣ۳ﺣ۳ tapahtuman. H. Patelin. Tuomari kﺣ۳ypi pian istumaan, elﺣ۳ laiminlyﺣﭘ tulla esiin. Sinﺣ۳ tapaat minut siellﺣ۳. Hyvﺣ۳sti! Elﺣ۳ unhota tuoda minulle rahat. Antti. Minﺣ۳ teen niin kuin olette minua neuvoneet. Kymmenes kohtaus. Antti (yksin). Kuin tyﺣﭘlﺣ۳s kunnon miehen on elﺣ۳ﺣ۳! KOLMAS Nﺣ„YTﺣ–S. Ensimﺣ۳inen kohtaus. Antti. H. Patelin. H. Bﺣ۳rttylin. H. Bﺣ۳rttylin (istuen oikeus pﺣﭘydﺣ۳ssﺣ۳). Noh, asiamiehet voivat tulla esiin. H. Patelin (hiljaan Antille). Kun sinulta kysytﺣ۳ﺣ۳n, niin vastaa miten olen neuvonut. H. Bﺣ۳rttylin. Ken tuo mies on? H. Patelin. Erﺣ۳s paimen, jota isﺣ۳ntﺣ۳nsﺣ۳ on pieksﺣ۳nyt, ja joka tﺣ۳stﺣ۳ pﺣ۳ﺣ۳styﺣ۳ menee tohtoriin. H. Bﺣ۳rttylin. Meidﺣ۳n tﺣ۳ytyy odottaa riitaveljeﺣ۳, hﺣ۳nen valtuusmiestﺣ۳nsﺣ۳ eli asianajajaansa. Toinen kohtaus. Antti. H. Patelin. H. Bﺣ۳rttylin. H. Wilhelm. H. Bﺣ۳rttylin. Mutta mitﺣ۳s herra Wilhelm nyt tahtoo? H. Patelin (peittﺣ۳en nﺣ۳kﺣﭘﺣ۳nsﺣ۳). H. Wilhelm! H. Wilhelm. Minﺣ۳ tahdon itse ajaa asiani. H. Patelin (hiljaan Antille). Voi sinﺣ۳ petturi, se oliki herra Wilhelmiﺣ۳ vastaan: Antti. Noh, sehﺣ۳n se on minun isﺣ۳ntﺣ۳ni. H. Patelin (hiljaan). Koetelkaamme pﺣ۳ﺣ۳stﺣ۳ pois. H. Wilhelm (katsoen Pateliniﺣ۳). Mitﺣ۳ hittoja, ken tuo mies on? H. Patelin (muuttaen ﺣ۳ﺣ۳ntﺣ۳nsﺣ۳). Herra; minﺣ۳ en aja asiaa kuin toista asianajajaa vastaan. H. Wilhelm. Minﺣ۳ en tarvitse asianajajaa. (Itsekseen). Tuon miehen nﺣ۳ﺣﭘssﺣ۳ on jotai. H. Patelin. Minﺣ۳ sitte menen tieheni. (Lﺣ۳htee menemﺣ۳ﺣ۳n). H. Bﺣ۳rttylin. Jﺣ۳ﺣ۳kﺣ۳ﺣ۳ tﺣ۳nne ja ajakaa asiaa. H. Patelin (Bﺣ۳rttylinille). Mutta herra -- H. Bﺣ۳rttylin. Minﺣ۳ sanon teille, jﺣ۳ﺣ۳kﺣ۳ﺣ۳. Minﺣ۳ tahdon edes yhden asianajajan oikeudessani. Jos te menette pois, minﺣ۳ pyyhin teidﺣ۳t ulos asianajajain kirjoista. H. Patelin (erikseen). Koetelkaamme sitte peittﺣ۳ytyﺣ۳ kuin voimme. H. Bﺣ۳rttylin. Herra Wilhelm, te olette pﺣ۳ﺣ۳llekantaja, puhukaa. H. Wilhelm. Tietﺣ۳kﺣ۳ﺣ۳t herra ettﺣ۳ tuo lurjus... H. Bﺣ۳rttylin. Ei mitﺣ۳ﺣ۳n haukkumista. H. Wilhelm. Noh, tﺣ۳mﺣ۳ varas sitte... H. Bﺣ۳rttylin. Kutsukaat hﺣ۳ntﺣ۳ nimeltﺣ۳nsﺣ۳ tahi ammatiltansa. H. Wilhelm. Tuo paimenen lurjus, sanon minﺣ۳, on minulta varastanut kymmenen tusinaa lammasta. H. Patelin (peittﺣ۳en ja muuttaen ﺣ۳ﺣ۳ntﺣ۳nsﺣ۳). Se ei ole todistettu. H. Bﺣ۳rttylin (H. Patelinille joka pitﺣ۳ﺣ۳ pyyhettﺣ۳nsﺣ۳ silmillﺣ۳nsﺣ۳). Mikﺣ۳ teillﺣ۳ on, asianajaja? H. Patelin. Hirmuinen hammastauti. H. Bﺣ۳rttylin. Se on paha. (H. Wilhelmille) Jatkakaa. H. Wilhelm (erikseen ja katsoen H. Pateliniﺣ۳). Saakeli! Tuo asianajaja vivahtaa samaan nﺣ۳kﺣﭘﺣﭘn kuin se mikﺣ۳ vei minun kuusi kyynﺣ۳rﺣ۳ﺣ۳ni verkaa. H. Bﺣ۳rttylin. Mitﺣ۳ todistuksia teillﺣ۳ on siitﺣ۳ varkaudesta. H. Wilhelm. Minﺣ۳ mﺣﭘin hﺣ۳nelle eilen... minﺣ۳ annoin hﺣ۳nelle kuusi kyynﺣ۳rﺣ۳ﺣ۳... kuusisataa lammasta ja minﺣ۳ en nyt lﺣﭘydﺣ۳ katraassa kuin neljﺣ۳sataa kahdeksankymmentﺣ۳. H. Patelin. Minﺣ۳ sen kiellﺣ۳n. H. Wilhelm (erikseen vﺣ۳hﺣ۳n korkeammin). Todella, jos minﺣ۳ en olis hﺣ۳ntﺣ۳ ﺣ۳sken nﺣ۳hnyt houreissaan, niin uskosin jﺣ۳rkiﺣ۳ﺣ۳n ettei se ole muu kuin hﺣ۳n. H. Bﺣ۳rttylin. Antakaa sen miehen nyt olla ja todistakaa asianne. H. Wilhelm. Minﺣ۳ sen todistan verallani, minﺣ۳ sen nﺣ۳ytﺣ۳n kauppakirjallani. (Katsoen Pateliniﺣ۳). Mihin ne kuusi kyynﺣ۳rﺣ۳ﺣ۳ tulivat... ne kymmenen tusinaa lammasta tuliat minun karjastani? H. Patelin (vﺣ۳hﺣ۳n peittﺣ۳ytyen). Ne ovat kuolleet kapiin. H. Wilhelm. Hiis vie, jos se ei ole hﺣ۳n itse! H. Bﺣ۳rttylin. Ken sen kieltﺣ۳ﺣ۳ ettei se ole hﺣ۳n. Vaan teille sanotaan ettﺣ۳ lampaanne ovat kuolleet kapiin, mitﺣ۳ te siihen vastaatte? H. Wilhelm. Minﺣ۳ vastaan, teidﺣ۳n luvalla, ettﺣ۳ se on valetta; ettﺣ۳ hﺣ۳n vei viittansa alla... ettﺣ۳ hﺣ۳n ne on tappanut ja myﺣﭘnyt; ettﺣ۳ minﺣ۳ itse eilen illalla... noh se on hﺣ۳n (katsoen Pateliniﺣ۳ joka ei enﺣ۳ﺣ۳ paljon peittele). Juuri eilen illalla mﺣﭘin hﺣ۳nelle kuusi... kuusi (katsoen Anttiin) lﺣﭘysin hﺣ۳nen tappamassa lammasta. H. Patelin (nﺣ۳hden H. Wilhelmin hﺣ۳mmennyksissﺣ۳ ja hﺣ۳mmentﺣ۳ﺣ۳kseen sitﺣ۳ enemmﺣ۳n). Turhia juonia, herra, peitellessﺣ۳ vaan tekoansa, pieksﺣ۳essﺣ۳ tﺣ۳tﺣ۳ paimen raukkaa jonka nyt tﺣ۳ytyy mennﺣ۳ leikeltﺣ۳vﺣ۳ksi. H. Wilhelm. Hitoilla, kuultaa herra tuomari, se on totinen tosi ettﺣ۳ se on hﺣ۳n, ihan hﺣ۳n, joka eilen illalla vei minulta kuusi kyynﺣ۳rﺣ۳ﺣ۳ verkaa, ja tﺣ۳nﺣ۳ aamuna, kun hﺣ۳n siitﺣ۳ oli maksava 30 markkaa... H. Bﺣ۳rttylin. Mitﺣ۳ hittoja ne kuusi kyynﺣ۳rﺣ۳ﺣ۳ verkaa ja 30 markkaa tﺣ۳hﺣ۳n asiaan kuuluvat? Eihﺣ۳n tﺣ۳ssﺣ۳ ole kysymystﺣ۳ kuin varastetuista lampaista. H. Wilhelm. Se on totta, herra, tﺣ۳mﺣ۳ on ihan toinen asia, mutta me tulemme siihen sitte... mutta kuitenki minﺣ۳ en ole pettynyt -- tietkﺣ۳ﺣ۳t sentﺣ۳hden ettﺣ۳ minﺣ۳ olin lymyinnyt navettaan (katsoen Pateliniﺣ۳). Noh! ihan se on hﺣ۳n... minﺣ۳ olin lymyinnyt, kuin sanoin, silloin nﺣ۳in tulevan tﺣ۳mﺣ۳n lurjuksen navettaani ja... istuttua tuohon... hﺣ۳n otti suuren lampaan... ja kauneilla puheillansa hﺣ۳n minut vietteli niin ettﺣ۳ hﺣ۳n minulta vei... kuusi kyynﺣ۳rﺣ۳ﺣ۳. H. Bﺣ۳rttylin. Kuusi kyynﺣ۳rﺣ۳ﺣ۳ lampaitako? H. Wilhelm. Ei, verkaa, sen vietﺣ۳vﺣ۳! H. Bﺣ۳rttylin. Antakaa nyt verka olla ja palatkaa lampaihinne. H. Wilhelm. Minﺣ۳ palaan sinne. Tﺣ۳mﺣ۳ lurjus otettua poveltansa veitsen... minﺣ۳ tahdoin sanoa verkani ... ei veitsen, minﺣ۳ sanoin... hﺣ۳n, hﺣ۳n, hﺣ۳n pisti sen viittansa ala ja vei kotiinsa, ja tﺣ۳nﺣ۳ aamuna kun hﺣ۳nen oli maksettava kolmekymmentﺣ۳ markkaa, hﺣ۳n kieltﺣ۳ﺣ۳ multa sekﺣ۳ rahat ettﺣ۳ veran. H. Patelin. Katsokaat nyt, herra, hﺣ۳n ei tiedﺣ۳ mitﺣ۳ puhelee. H. Wilhelm. Hﺣ۳n sen tietﺣ۳ﺣ۳ hyvin, (katsoen paimeneen) ettﺣ۳ hﺣ۳n on varastanut minulta kymmenen tusinaa lammasta (katsoen Pateliniﺣ۳) ja tﺣ۳nﺣ۳ aamuna -- kun hﺣ۳nen piti mulle maksaa kolmekymmentﺣ۳ markkaa kuudesta kyynﺣ۳rﺣ۳stﺣ۳, kastanian vﺣ۳ristﺣ۳ verkaa, hﺣ۳n maksoi minulle mustia perhosia, Calipson mamselia, tratallallala, tanssia ja hypykﺣﭘitﺣ۳ ja mitﺣ۳ helvettiﺣ۳ minﺣ۳ enﺣ۳ﺣ۳ tiedﺣ۳n. H. Patelin (nauraen). Hﺣ۳n on hullu, hﺣ۳n on ihan hullu! H. Bﺣ۳rttylin. Todella, herra Wilhelm, kaikki valtakunnan oikeudet eivﺣ۳t voisi saada selvﺣ۳ﺣ۳ teidﺣ۳n asioista. Te syytﺣ۳tte paimenenne varastaneen teiltﺣ۳ kymmenen tusinaa lammasta, ja te siihen hﺣ۳mmennﺣ۳tte sekaisin kolmekymmentﺣ۳ markkaa ja mustia perhosia ja tuhat muuta hullutusta. Noh, vielﺣ۳ kerran, palatkaa lampaihinne, tahi minﺣ۳ pﺣ۳ﺣ۳stﺣ۳n pois tﺣ۳mﺣ۳n paimenen. Mutta jos koettaisin itse hﺣ۳ntﺣ۳ kysellﺣ۳. (Antille). Tuleppas likemmﺣ۳ksi, mikﺣ۳ sinun on nimesi? Antti. Pﺣ۳ﺣ۳... ﺣ۳... ﺣ۳... ﺣ۳. H. Wilhelm. Sen hﺣ۳n valehtelee, hﺣ۳nen nimensﺣ۳ on Antti. H. Bﺣ۳rttylin. Antti eli Pﺣ۳ﺣ۳, se on yhtﺣ۳kaikki. (Antille) Sanopas minulle onko se tosi ettﺣ۳ tuo herra antoi sinulle paimentaa kymmenen tusinaa lampaita? Antti. Pﺣ۳ﺣ۳... ﺣ۳... ﺣ۳... ﺣ۳. H. Bﺣ۳rttylin. Mitﺣ۳ kummaa, oikeus on sinun pelﺣ۳styttﺣ۳nyt, kuule, elﺣ۳ pelkﺣ۳ﺣ۳, ja vastaa suoraan, lﺣﭘysikﺣﭘ herra Wilhelm sinun yﺣﭘllﺣ۳ tappamassa lammasta? Antti. Pﺣ۳ﺣ۳... ﺣ۳... ﺣ۳... ﺣ۳. H. Bﺣ۳rttylin. Mitﺣ۳ kummitusta tﺣ۳mﺣ۳ on? H. Patelin. Ne loukkaukset jotka hﺣ۳n on saanut pﺣ۳ﺣ۳hﺣ۳nsﺣ۳ ovat sekoittaneet hﺣ۳neltﺣ۳ aivot. H. Bﺣ۳rttylin. Tﺣ۳mﺣ۳ on teille hyvin paha, herra Wilhelm. H. Wilhelm. Minulle paha! Yksi varastaa minulta veran, toinen lampaat, yksi maksaa sen lauluillansa, toinen mﺣ۳ﺣ۳kimﺣ۳llﺣ۳, menkﺣﭘﺣﭘt helvettiin, kun se kaikki vielﺣ۳ minulle on paha. H. Bﺣ۳rttylin. Niin, hyvin paha. Teillﺣ۳ ei ole lupa lyﺣﭘdﺣ۳, etenki pﺣ۳ﺣ۳hﺣ۳n? H. Wilhelm. Saakeli sen tiesi, se oli yﺣﭘ ja kun minﺣ۳ lyﺣﭘn, silloin minﺣ۳ lyﺣﭘn joka paikkaan. H. Patelin. Hﺣ۳n tunnustaa tekonsa; _habemus confidentem reum_. H. Wilhelm. Ah! mene sinne ja sinne confitareisi kanssa. Sinﺣ۳ maksat minulle ne kuusi kyynﺣ۳rﺣ۳ﺣ۳ verkaa tahi perikﺣﭘﺣﭘn sinut hiis. H. Bﺣ۳rttylin. Vielﺣ۳ kerran se verka. Se on oikeuden pilkkaa, oikeus on pﺣ۳ﺣ۳ttﺣ۳nyt asian mitﺣ۳ttﺣﭘmﺣ۳ksi, kulungit vastakkain. H. Wilhelm. Minﺣ۳ vetoon. (H. Patelinille). Ja mitﺣ۳ teihin tulee herra, me tapaamme kohta toisemme. (Menee). Kolmas kohtaus. Antti. H. Patelin. H. Bﺣ۳rttylin. H. Patelin (Antille). Kiitﺣ۳ nyt herra tuomaria. Antti (Bﺣ۳rttylinille). Pﺣ۳... ﺣ۳... ﺣ۳... ﺣ۳. H. Bﺣ۳rttylin. Siinﺣ۳ on kyllﺣ۳, suoria nyt tohtoriin, onneton! Neljﺣ۳s kohtaus. H. Patelin. Antti. H. Patelin. Noh! Eikﺣﭘ se ollut oivallisesti kun minﺣ۳ pelastin sinut asiasta, josta olisit voinut pﺣ۳ﺣ۳stﺣ۳ hirteen. Nyt se on sinun vuorosi minulle hyvﺣ۳sti maksaa kuin olet luvannut. Antti. Pﺣ۳... ﺣ۳... ﺣ۳... ﺣ۳. H. Patelin. Niin, sinﺣ۳ teit oikein hyvin; mutta nyt sinun pitﺣ۳ﺣ۳ maksaa, kuulit sinﺣ۳ sen? Antti. Pﺣ۳... ﺣ۳... ﺣ۳. H. Patelin. Noh, heitﺣ۳ jo hitoille se pﺣ۳ﺣ۳ﺣ۳, ei siitﺣ۳ nyt enﺣ۳ﺣ۳ ole kysymystﺣ۳. Tﺣ۳ssﺣ۳ ei ole nyt muita kuin minﺣ۳ ja sinﺣ۳. Tahdot sinﺣ۳ nyt maksaa hyvﺣ۳sti kuin olet luvannut? Antti. Pﺣ۳ﺣ۳ﺣ۳. H. Patelin. Kuin, konna, minun olisi pettﺣ۳nyt tuo lammas ihmisen vaatteissa (juoksee Antin pﺣ۳ﺣ۳lle joka pakenee). Lurjus! sinﺣ۳ maksat tahi... Viides kohtaus. Kati (ottaen kiini Pateliniﺣ۳). Kati. Voi, voi, antakaa hﺣ۳nen mennﺣ۳, hyvﺣ۳ herra, nyt on kysymys toisesta asiasta. H. Patelin. Kuin sitte? Kati. Se haava jonka hﺣ۳n sanoo olevan pﺣ۳ﺣ۳ssﺣ۳ﺣ۳n on antanut meille varman aseen, jolla pakottaa herra Wilhelmin suostumaan poikansa naimiseen teidﺣ۳n tyttﺣ۳renne kanssa. Ettekﺣﭘ te ole sillﺣ۳ palkittu. H. Patelin. Voisko se olla mahdollista? Kati. Antti on sanonut tuomarille menevﺣ۳nsﺣ۳ tohtoriin leikkuuttamaan loukkaustansa. Hﺣ۳n on kuollut leikkauksesta, ja se on herra Wilhelm joka siis hﺣ۳nen on tappanut. H. Patelin. Noh! Nyt minﺣ۳ nﺣ۳en koko teidﺣ۳n laitoksenne. Kati. Odottakaa meitﺣ۳ vaan, minﺣ۳ menen pyytﺣ۳mﺣ۳ﺣ۳n tuomarilta oikeutta. (Menee). Kuudes kohtaus. Patelin (yksin). Todellaki, se jonka hﺣ۳n nyt saa nﺣ۳hdﺣ۳, saattaa hﺣ۳nen uskomaan ettﺣ۳ Antti on kuollut. Ja onneksi herra Wilhelm on itse syyttﺣ۳nyt itsensﺣ۳. Se on totta ettﺣ۳ tﺣ۳mﺣ۳ paimen on suuri konna, hﺣ۳n on aina petellyt minua, joka toisinaan pettelen muita, mutta sen minﺣ۳ suon hﺣ۳nelle anteeksi, jos hﺣ۳nen kauttansa saan tyttﺣ۳reni rikkaasen naimiseen. Seitsemﺣ۳s kohtaus. H. Patelin. H. Bﺣ۳rttylin. Kati. Kati (itkein). Voih, voih! H. Bﺣ۳rttylin. Mitﺣ۳ te sanotte? se poika parka kuollut, ja niin rutosti! H. Patelin. Koko kylﺣ۳ sen jo tietﺣ۳ﺣ۳. Kuin onnettomuudet kohtavat yhtﺣ۳kkiﺣ۳! Kati (itkein). Voih, voih, voih! H. Bﺣ۳rttylin. Minﺣ۳ teen teille oikeuden, elkﺣ۳ﺣ۳ niin itkekﺣ۳ﺣ۳. Kati. Hﺣ۳n oli minun sulhaseni. Ah, ah, ah! H. Bﺣ۳rttylin. Lohduttaikaa, hﺣ۳n ei ollut kuitenkaan vielﺣ۳ teidﺣ۳n miehenne. Kati. En minﺣ۳ niin itkisikﺣ۳ﺣ۳n jos hﺣ۳n olisi ollut mieheni, hi, hi, hi! H. Patelin. Tyttﺣﭘ parka! se on paha asia herra Wilhelmille. H. Bﺣ۳rttylin. Hﺣ۳n tulee kyllﺣ۳ rangaistuksi. Teidﺣ۳n kanteelle minﺣ۳ jo olen antanut kﺣ۳skyn hﺣ۳nen kiinipanemisesta; hﺣ۳n tuodaan heti tﺣ۳nne. Sillﺣ۳ aikaa minﺣ۳ asian vuoksi menen kuitenki katsomaan ruumiin. Te sanoitte ettﺣ۳ hﺣ۳n on siellﺣ۳ teidﺣ۳n setﺣ۳nne, tohtorin luonna. Minﺣ۳ olen heti takaisin. Kahdeksas kohtaus. H. Patelin. Kati. H. Patelin. Hﺣ۳n huomaa vissisti petoksen, jos ei lﺣﭘydﺣ۳ kuollutta. Kati. Elkﺣ۳ﺣ۳ pelﺣ۳tkﺣﭘ. Setﺣ۳ni on meidﺣ۳n kanssa samassa neuvossa ja Antti on asettanut vuoteelle pﺣ۳ﺣ۳n, joka panee hﺣ۳nen pian pakenemaan. H. Patelin. Mutta kylﺣ۳ssﺣ۳ voi joku kohdata Antin. Kati. Hﺣ۳n meni peittﺣ۳imﺣ۳ﺣ۳n erﺣ۳ﺣ۳n naapurimme heinﺣ۳latoon, josta hﺣ۳n ei lﺣ۳hde ennen kuin naiminen on pﺣ۳ﺣ۳tetty. Yhdeksﺣ۳s kohtaus. H. Patelin. H. Bﺣ۳rttylin. Kati. H. Bﺣ۳rttylin (itsekseen palatessaan). Ei, en elﺣ۳mﺣ۳ssﺣ۳ni ole nﺣ۳hnyt ihmisen pﺣ۳ﺣ۳tﺣ۳ sellaisena. Se on raadeltu lyﺣﭘnnillﺣ۳ tahi sitte leikkelemisellﺣ۳. Sillﺣ۳ on tuskin ihmisen muotoa, ja minﺣ۳ en voinut sitﺣ۳ katsoa kﺣ۳ﺣ۳ntﺣ۳mﺣ۳ttﺣ۳ siitﺣ۳ pois silmiﺣ۳ni. Kati (itkein). Ah, ah, ah! H. Patelin. Minﺣ۳ surkuttelen sitﺣ۳ herra Wilhelmiﺣ۳. Se oli hyvﺣ۳ mies, ja sen kanssa oli mielellﺣ۳ﺣ۳n asioissa. H. Bﺣ۳rttylin. Minﺣ۳ hﺣ۳ntﺣ۳ sﺣ۳ﺣ۳lin; mutta mitﺣ۳ tehdﺣ۳! Yhdellﺣ۳ puolella murha ja toisella morsian joka vaatii minulta oikeutta. H. Patelin. Kati, mitﺣ۳ sinﺣ۳ voitat hﺣ۳nen hirttﺣ۳misestﺣ۳? Eikﺣﭘ sinulle olisi parempi -- -- Kati (Patelinille). Kuulkaa isﺣ۳ntﺣ۳! minﺣ۳ en tahdo enemmﺣ۳n voittaa kuin kostaa; ja jos millﺣ۳ hﺣ۳ntﺣ۳ voisi pelastaa... mutta tunnettehan te miten minﺣ۳ rakastan mamselia, teidﺣ۳n tytﺣ۳rtﺣ۳, joka on tﺣ۳mﺣ۳n herran ristitytﺣ۳r... H. Bﺣ۳rttylin. Minun ristitytﺣ۳r! Noh! Mitﺣ۳ kaikkea hﺣ۳nellﺣ۳ on tﺣ۳stﺣ۳ asiasta? Kati. Waltteri, hyvﺣ۳ herra, sen herra Wilhelmin ainoa poika, rakastaa hﺣ۳ntﺣ۳; herra Wilhelm on tﺣ۳tﺣ۳ naimista vasten. Te olette molemmat niin viisaat. Katsokaa nyt jos ei tﺣ۳ssﺣ۳ olisi jotai millﺣ۳ voisi tyydyttﺣ۳ﺣ۳ kaikkia. H. Bﺣ۳rttylin. Oikein, tﺣ۳mﺣ۳ tyttﺣﭘ luopuu kanteestansa sillﺣ۳ ehdolla ettﺣ۳ herra Wilhelm suostuu mainittuun naimiseen. Kati. Se on oivallisesti mietitty. H. Patelin. Se on mennﺣ۳ laupeuden tietﺣ۳... H. Bﺣ۳rttylin (Katille). Ennen vankeuteen viemistﺣ۳, hﺣ۳n tuotakoon tﺣ۳nne; minun tﺣ۳ytyy itseni hﺣ۳ntﺣ۳ puhutella. Mutta suostuttekos te herra Patelin? H. Patelin. Todella sanoen, minﺣ۳ en ollut vielﺣ۳ pﺣ۳ﺣ۳ttﺣ۳nyt naittaa tytﺣ۳rtﺣ۳ni... mutta kuitenkin pelastaakseni herra Wilhelmin hengen, olkoon sitte, minﺣ۳ suostun. H. Bﺣ۳rttylin. Minﺣ۳ odotan hﺣ۳ntﺣ۳ tﺣ۳nne. (Katille). Te menkﺣ۳ﺣ۳ pikaisesti hautaamaan kuollut, ettei minua voitaisi syyttﺣ۳ﺣ۳ rikoksesta virkaani vasten. (Kati menee). Kymmenes kohtaus. H. Patelin. H. Bﺣ۳rttylin. H. Patelin. Ja minﺣ۳ menen kirjoittamaan lyhykﺣ۳isen liiton, jonka te tahtoisitte alle kirjoituttaa. Yhdestoista kohtaus. H. Bﺣ۳rttylin. H. Wilhelm (tuotuna sotamiehiltﺣ۳). H. Bﺣ۳rttylin. Noh! Te olette siinﺣ۳. Tiedﺣ۳ttekﺣﭘs miksi olette vangittu? herra Wilhelm. H. Wilhelm. Tiedﺣ۳n. Se konna Antti sanoo olevansa kuollut. H. Bﺣ۳rttylin. Hﺣ۳n sen on ihan totuudessa. Minﺣ۳ nﺣ۳in sen ﺣ۳sken itse. Ja te olette tunnustaneet tekonne. H. Wilhelm. Helvetissﺣ۳! H. Bﺣ۳rttylin. Noh! Minulla on teille yksi ehto. Te voitte sillﺣ۳ pﺣ۳ﺣ۳stﺣ۳ koko asiasta, ja palata vapaudessa kotiinne. H. Wilhelm. Jos se on minun tahdossani, niin hyvﺣ۳sti sitte. (Lﺣ۳htee menemﺣ۳ﺣ۳n vaan vartiat pidﺣ۳ttﺣ۳vﺣ۳t). H. Bﺣ۳rttylin. No noh! Odotelkaa. Tﺣ۳ssﺣ۳ on kysymys jos te rakastatte paremmin naittaa poikanne tahi itse tulla hirtetyksi. H. Wilhelm. Kaunis ehto! Minﺣ۳ en rakasta enemmﺣ۳n yhtﺣ۳ kuin toistakaan niistﺣ۳. H. Bﺣ۳rttylin. Minﺣ۳ sen teille selitﺣ۳n. Te olette tappaneet paimenenne, eikﺣﭘ se ole tosi? H. Wilhelm. Minﺣ۳ olen hﺣ۳ntﺣ۳ lyﺣﭘnyt. Jos hﺣ۳n on siitﺣ۳ kuollut, se on hﺣ۳nen oma syynsﺣ۳. H. Bﺣ۳rttylin. Ei, ei, se on teidﺣ۳n; kuulkaa. Herra Patelinilla on tytﺣ۳r, kaunis ja sievﺣ۳. H. Wilhelm. Niin, ja lisﺣ۳ksi yhtﺣ۳ kﺣﭘyhﺣ۳ kuin hﺣ۳n itse. H. Bﺣ۳rttylin. Teidﺣ۳n poikanne hﺣ۳ntﺣ۳ rakastaa. H. Wilhelm. Ja mitﺣ۳ se minuun koskee? H. Bﺣ۳rttylin. Sen kuolleen morsian luopuu kanteestansa, jos te suostutte poikanne naimiseen. H. Wilhelm. Vaan minﺣ۳ en siihen suostu. H. Bﺣ۳rttylin (vartioille). Viekﺣ۳ﺣ۳ hﺣ۳n vankeuteen. H. Wilhelm. Vankeuteenko, menkﺣ۳ﺣ۳ hiidelle. Laskekaa minua edes kotiini sanomaan etteivﺣ۳t minua tarvitse sinne odottaa. H. Bﺣ۳rttylin (vartioille). Elkﺣ۳ﺣ۳ laskekaa hﺣ۳ntﺣ۳ karkaamaan. Kahdestoista kohtaus. H. Patelin. H. Bﺣ۳rttylin. H. Wilhelm. Vartiat. H. Patelin (hiljaan herra Bﺣ۳rttylinille jﺣ۳ttﺣ۳in sille paperin). Tﺣ۳ssﺣ۳ on se kontrahti. Kolmastoista kohtaus. Kati. Waltter. Henrika. H. Patelin. H. Bﺣ۳rttylin. H. Wilhelm. H. Patelin. Vartiat. H. Patelin (herra Wilhelmille). Herra, minun koko pereeni on valmis auttamaan teitﺣ۳ kovassa onnessanne. H. Wilhelm. Mitkﺣ۳ kiuasasteliat! H. Bﺣ۳rttylin. Noh! tﺣ۳ssﺣ۳ nyt ovat teidﺣ۳n kaikki riitaveljet, selittﺣ۳kﺣ۳ﺣ۳ pian tahdotteko te pﺣ۳ﺣ۳stﺣ۳ asiasta. H. Wilhelm. Tahdon. H. Bﺣ۳rttylin. Kirjoittakaa liiton ala. H. Wilhelm. En ensinkﺣ۳ﺣ۳n! minﺣ۳ en tahdo siitﺣ۳ tietﺣ۳ﺣ۳. H. Bﺣ۳rttylin. Viekﺣ۳ﺣ۳ vankeuteen, jalat rautoihin. H. Wilhelm. Jalatko rautoihin? Jumalani! miten te sen tekisitte? H. Bﺣ۳rttylin. Se ei ole vielﺣ۳ siinﺣ۳, minﺣ۳ rupeen heti tutkimaan. H. Wilhelm. Tutkimaanko? H. Bﺣ۳rttylin. Niin tutkimaan, laillisesti tutkimaan, ja sen perﺣ۳stﺣ۳ minﺣ۳ en voi muuta kuin antaa teidﺣ۳t hirttﺣ۳ﺣ۳. H. Wilhelm. Hirttﺣ۳ﺣ۳? armoa! H. Bﺣ۳rttylin. Pankaa sitte ala nimenne; jos vﺣ۳hﺣ۳nkﺣ۳ﺣ۳n epﺣ۳ilette niin te olette hukassa, minﺣ۳ en silloin voi teitﺣ۳ pelastaa. H. Wilhelm. Noh! Jumalan armo! (Kirjoittaa alle). H. Bﺣ۳rttylin (hﺣ۳nen kirjottaissa). Minﺣ۳ olen kuullut erﺣ۳ﺣ۳n kuuluisan lﺣ۳ﺣ۳kﺣ۳rin sanovan, ettﺣ۳ pﺣ۳ﺣ۳hﺣ۳n lyﺣﭘnti on vaarallinen kuin hitto. (Ottaen vastaan sen alakirjoitetun paperin). Noh, nyt se on hyvﺣ۳. (Antaa sen Patelinille). Minﺣ۳ viskaan nyt tuleen koko jutun, ja toivotan teille onnea! H. Wilhelm. Niin, minﺣ۳ olen tﺣ۳nﺣ۳ﺣ۳n tainnut tehdﺣ۳ hyvﺣ۳n kaupan! H. ja R. Patelin. Onnea kaupallenne. H. Wilhelm (molemmille). Te saitte sen huokialla hinnalla, Waltter (Wilhelmille). Isﺣ۳ni, minﺣ۳ en sitﺣ۳ tunnusta. H. Wilhelm. Mene hiidelle. Henrika (Wilhelmille). Herra, minﺣ۳ olen teille vihainen. H. Wilhelm (Henrikalle). Ja minﺣ۳ myﺣﭘs teille. Kati (Wilhelmille). Mitﺣ۳ te annatte minulle palkinnoksi sulhasestani? H. Wilhelm (Katille) Lampaat jotka hﺣ۳n varasti. Neljﺣ۳stoista kohtaus. Entiset. Kaksi talonpoikaa. Antti. (Kaksi talonpoikaa tuovat Antin uhaten sitﺣ۳ ruoskalla. Hﺣ۳n sﺣ۳ikﺣ۳yttﺣ۳ﺣ۳ jokaisen). Yksi talonpoika (Antille). Astu! Antti. Armahtakaa! Toinen talonpoika. Astu! Antti. Armoa! H. Wilhelm. Sen petturi, sinﺣ۳ et olekaan kuollut? Minﺣ۳ kuristan sinun, se ei maksa minulle yhtﺣ۳ﺣ۳n enemmﺣ۳n. (Antti lankee polvilleen). H. Bﺣ۳rttylin (pidﺣ۳ttﺣ۳ﺣ۳ Wilhelmiﺣ۳). Odottakaa. (Talonpojille). Mistﺣ۳ tﺣ۳mﺣ۳ kummitus tulee? Yksi talonpoika. Me lﺣﭘysimme tﺣ۳mﺣ۳n varkaan meidﺣ۳n heinﺣ۳ladosta, jonka tﺣ۳hden nyt tuomme hﺣ۳net oikeuteen. H. Bﺣ۳rttylin (Antille, koetettua kﺣ۳sillﺣ۳ﺣ۳n sen pﺣ۳ﺣ۳tﺣ۳, josta kﺣ۳ﺣ۳re on pois). Hitoilla! Eihﺣ۳n sinulla ole mitﺣ۳ﺣ۳n haavaa pﺣ۳ﺣ۳ssﺣ۳! Antti (itkein). Minﺣ۳ sen tunnustan, ei mitﺣ۳ﺣ۳n haavaa. H. Bﺣ۳rttylin. Mitﺣ۳ se sitte oli jota minulle nﺣ۳ytettiin tohtorin vuoteella? Antti (itkein). Se oli vasikan pﺣ۳ﺣ۳. H. Wilhelm (Patelinille). Noh! koska hﺣ۳n ei olekaan kuollut, antakaa minulle liittokirjaki takaisin, minﺣ۳ vaadin sen. H. Bﺣ۳rttylin. Se on oikein. H. Patelin. Niin kyllﺣ۳, kun vaan maksatte minulle luovumaisia kymmenen tuhatta markkaa. H. Wilhelm. Kymmenen tuhatta markkaa? se tﺣ۳ytyy sitte jﺣ۳ttﺣ۳ﺣ۳ sikseen. Mutta te maksatte minulle ne kolmesataa markkaa isﺣ۳vainaanne velkaa. H. Patelin. Hyvin mielellﺣ۳ni, kun vaan tuotte minulle hﺣ۳nen velkakirjansa. H. Wilhelm. Hﺣ۳nen velkakirjansako? Ja minun kuusi kyynﺣ۳rﺣ۳ﺣ۳ verkaani. H. Patelin. Se oli tyttﺣ۳reni morsiusapua. H. Wilhelm. Morsius apuako? Syﺣﭘnhﺣ۳n minﺣ۳ toki teidﺣ۳n hanhipaistinne. H. Patelin. Sen me olemme syﺣﭘneet pﺣ۳ivﺣ۳lliseksi. H. Wilhelm. Pﺣ۳ivﺣ۳lliseksi? (Osottain Anttia). Tuo lurjus saa maksaa kaikki ja lisﺣ۳ksi tulla hirtetyksi. Waltter. Isﺣ۳ni, nyt on aika minun tunnustaa, hﺣ۳n ei ole tehnyt mitﺣ۳ﺣ۳n ilman minun kﺣ۳skyittﺣ۳ni. H. Wilhelm. Kas niin, nyt minﺣ۳ olen saanut hyvﺣ۳n maksun verastani ja lampaistani. End of Project Gutenberg's Pietar Patelin eli Sukkela asianajaja, by Anonymous *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 49666 ***