Viisauden sanoja: Mieleen pantavia kertoelmia

The Project Gutenberg EBook of Viisauden sanoja, by C. H. Spurgeon This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license Title: Viisauden sanoja Mieleen pantavia kertoelmia Author: C. H. Spurgeon Release Date: November 17, 2018 [EBook #58297] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIISAUDEN SANOJA *** Produced by Juhani Kðrkkðinen and Tapio Riikonen VIISAUDEN SANOJA Mieleen pantavia kertoelmia Kirj. C. H. SPURGEON Suomennos TAMPEREELLA, G. M. GIESCKE'N KUSTANNUKSELLA, 1898. SISáLLYS: Mitð on ylpeys? Hyvðt ty—t ja sðrkyneet avaimet. Huikentelevainen. Nðytelmð viidessð nðyt—ksessð. Paholaisen pidot. " Itsevanhurskaat vieraat. " Maallisesti viisas. Tulen lðvitse meneminen. Velttouden pahat seuraukset. K——penhaminan piiritys. Uni Jumalan lahjana. Ravintolan isðnnðn rukous. Kuoleman rangaistus. Rowland Hill ja neiti Erskine. Jumala kaikille puhuvana. Epðluulonalainen ravintola. Muutamia tavallisia hairahduksia. Mitð on ylpeys? Ei l—ydy mitððn, jolla olisi niin helppo pððsy ihmisen sydðmeen kuin ylpeydellð, ei kumminkaan l—ydy yhtððn pahetta, joka useammin, painavimmin ja kaunopuhelijaimmin tuomitaan raamatussa. Ylpeys on jotakin perusteetonta. Sen olemassa-olo on hiedalla; tai pahemmin vielð niin, ettð sen perustus on laineilla, jotka huuhtovat sen jalkoja; pahemmassa tapauksessa on se vielð kuplien pððllð, jotka hajoovat sen jalkain alla. Kaikista paheista on ylpeydellð huonoin maaperð; ei sillð ole mitððn kalliota maan pððllð perustuksenaan. Meillð on aihetta yhteen ja toiseen, mutta ei pienintðkððn syytð ylpeyteen. Ylpeys on jotakin, jonka tðytyy olla meille luonnotonta, sillð eipð meillð ole mitððn ylpeilemisen syytð. Sen lisðksi on ylpeys vielð ylitð jðrjet—ntð kuin perusteetontakin; sillð se ei kykene tuottamaan meille mitððn etuja. Ei ole olemassa yhtððn viisautta itsensð suurentelemisessa. Muille paheille l—ytyy jonkun verran puollustusta, sillð niillð nðyttðisi jotain voitettavan; ahneus, himollisuus ja nautinnon halu voidaan joissakin mððrin jðttðð lukuun ottamatta; ylpeð ihminen sitð vastoin my— sielunsa sangen halvasta hinnasta. Hðn avaa sydðmensð sulut selki seljðlleen nðyttððkseen kuinka tyhjð hðnen sielunsa on; heti hy—kkðð tðmð ulos, ja kaikki on poissa, -- kaikki, joka oli tyhjðð, niin ettð tyhjð tuulen puuska, hyrðilevð suosion sana -- kadottaa sielun, niin ettð jðljelle ei jðð pisaratakaan. Melkein jokaisesta muusta synnistð voimme edes koota tuhkaa kun tuli on palanut; mutta mitð ylpeydestð jðð jðljelle? Ahneella on kiiltðvð kultansa, mutta mitð on ylpeðllð? Hðnellð olisi enemmðn ellei hðn olisi ollut ylpeð, eikð hðn ole voittanut mitððn. Ei ylpeys voita kruunua; ihmiset sitð eivðt koskaan kunnioita, ei halveksitut orjatkaan, sillð kaikki ihmiset katsovat alaspðin ylpeðn nðhdessððn ja huomaavat hðntð vðhemmðn kuin itseððn. Ylpeys on hulluin ominaisuus mitð voi l—ytyð; se elðð omasta elðmðn nesteestððn; se riistðð itse henkensð, kutoakseen verestððn purppuramanttelin hartioillensa; se kaivaa haudan rakennuksen alle, kohottaakseen sen harjan pilviin. Ei mikððn todista enemmðn ihmisten hulluutta kuin heidðn ylpeytensð. Sen lisðksi on ylpeys hyvin muutteleva; se vaihtaa muotoansa niin, ettð sitð voi huomata missð muodossa hyvðnsð; sen voi huomata yhtð hyvin kerjðlðisen ryysyissð kuin rikkauden loistossa. Yhtð paljo l—ytyy ylpeyttð rikkaassa kuin k—yhðssðkin. Kengðt—n mies saattaa olla yhtð ylpeð kuin jos hðn ajaisi vaunuissa. Ylpeyttð voidaan tavata kaikissa yhteiskunnan luokissa kaikellaisten ihmisten keskuudessa. Toisinaan se esiintyy puhuen kauniisti yksil—n vapaudesta ja niin tulee siitð kalvinisti ja ollen mahtava silloin kuvitellusta turvallisuudestaan, unohtaa luojansa, joka yksin voi uskomme elðvðnð pitðð. Ylpeys saattaa hyvðksyð tunnustaakseen mitð uskonnon muotoa tahansa; se voi olla suuresti kirkollinen ja palvella Jumalaa, komeissa katedraaleissa se voi olla dissenteri ja mennð rukoushuoneisiin; se on yleisin katoolinen olio maailmassa, se l—ytyy kaikissa kappeleissa ja kirkoissa; mene minne tahansa, niin l—ydðt aina ylpeyden. Se seuraa meitð Jumalan huoneesen, se on mukanamme kotiin mennessðmme, se l—ytyy markkinapaikoissa ja pankeissa, kadulla ja kaikkialla. Sallittakoon minun esittðð kaksi muotoa, joihin se pukeutuu. Toisinaan ilmestyy ylpeys uskonnollisissa dogmeissa; se julistaa oppia ihmisen itsensð riittðvðisyydestð; se sanoo meille mitð ihminen _voi_ tehdð, eikð tahdo my—ntðð meidðn olevan kadotettuja langenneita, turmeltuneita olennoita, kuten todellisesti olemme. Se vihaa Jumalan kaikkivaltiaisuutta ja ivaa hðnen valintaansa. Jos sillð siis on tðmð lðht—kohta, ottaa se toisen muodon; se my—ntðð ettð oppi vapaasta armosta on tosi, mutta ei tunne sitð. Se tunnustaa, ettð vapahdus tulee yksin Jumalalta, mutta kokee pakottaa ihmisið etsimððn taivasta omilla t—illððn, vielðpð lainkin t—illð. Ja niin ollen uskottelee se ihmisið ei yksin tyytymððn Kristukseen lunastuksen ty—ssð; ja kun tðmð kaikki on hajonnut ja kaikki oman vanhurskauden rððsyt palaneet, voi ylpeys tehdð pesðnsð yhtð hyvin kristityn sydðmeen kuin synnin tekijðnkin -- se kukoistaa itseriittðvðisyyden nimellð, neuvoen kristittyð, ettð hðn on "rikas ja edistynyt hyvðssð ja ei kaipaa ketððn." Ylpeys puhuttelee hðntð hylkððmððn jokapðivðisen armon, niin ettð mitð hðn kerran on tuntenut, on kyllin kaikiksi ajoiksi -- ettð hðn tietðð jo kyllin. Ylpeys saa ihmisen unhottamaan "ett'ei hðn vielð ole voittanut mitððn;" se ei salli ihmisen tavoitella tulevia asioita, unhottaen menneet. Ylpeys tunkee uskovaisen sydðmeen ja kiusaa hðntð kulkemaan tietðnsð kunnes Herra on hðnet pakottanut hengelliseen perikatoon; ylpeys on pidðttðvð ihmistð kððntymðstð Jumalan tyk—. Ylpeys esiintyy tuhansissa eri muodoissa; ei yksistððn tuo kopea ja jðykkð herrasmies ole sen edustaja; se on jotakin alhaista, matelevaa, tunkeilevaa laatua, joka kððrmeen tavalla hiipii sydðmiimme. Se voi puhua n—yryydestð ja esiintyð tomuna ja tuhkana. Olen tuntenut ihmisið, jotka puhuvat vihelijðisyydestððn uskomattomimmalla tavalla ja tekeytyen sulaksi n—yryydeksi, olivat he samalla kertaa ylpeimpið raukkoja, joita voi tavata. Ystðvðni, ette voi kuvitella kuinka moneen muotoon ylpeys voi pukeutua. Katsokaa tarkoin ympðrillenne, tai pettðð se teidðt, ja kun luulette olevanne tekemisissð enkeleitten kanssa, tulette tietðmððn vastaan ottaneenne perkeleitð. Ylpeyden todellinen valtaistuin on aina ihmissydðn. Jos me toivomme Jumalan armolla voivamme ajaa sen pois, on meillð ensimðinen ty— sydðmemme kanssa. Sallikaa minun esittðð teille vertaus itðmaisen kertomuksen muodossa, joka selvemmin todistaa tðtð totuutta. Viisas mies itðmailla, dervischi, tuli kerran matkoillaan ollessa vuorelle ja nðki sen kukkulalta hymyilevðn laakson levenevðn jalkainsa alla sekð joen, joka juoksi sen keskitse. Aurinko lðhetti sðteensð joen ylitse, jonka vesi heijasti ne puhtaina ja kauniina. Mutta kun hðn laskeutui vuorelta alas, huomasi hðn, ettð joen vesi olikin kelvotonta ja savista. Kohta sen jðlkeen huomasi hðn nuorenmiehen paimenen puvussa, joka oli huolellisesti puhdistamassa vettð, tehdðkseen sitð kelvolliseksi karjalleen. Ensin kaatoi hðn veden astiaan, jonka antoi olla yhdessð kohden, ja kun savi oli laskeutunut pohjalle, kaatoi hðn nesteen sðili——n. Toisessa paikassa johti hðn virtaa sivulle ja antoi veden juosta hiedan ja kivien yli, ettð se puhdistuisi kaikesta liasta. Dervischi kiinnitti huomionsa tuohon nuoreen mieheen, joka nðki noin paljo vaivaa tðyttðessððn suurta sðili—tð puhtaalla vedellð ja sanoi hðnelle: "poikani, mitð varten kaikki tðmð ty—? -- minkð tarkoituksen sillð voitat?" Nuori mies vastasi: "Isðni, olen paimen; tðmð vesi on likaista, niin ettei karjani voi sitð juoda; olen sentðhden pakotettu nðin vðhitellen sitð puhdistamaan ja kokoan tðten kyllin niille juotavaa; mutta kovaa ty—tð se on." Tðtð sanoessaan kuivasi hðn hikeð otsaltaan, sillð hðn oli aivan vðsynyt ty—stððn. "Kyllðhðn olet ty—tð tehnyt, sanoi vieras, mutta sinun vaivasi ei ole hyvin kðytetty. Puolella vaivannð—llð olisit saanut paremman tuloksen. Minð arvelisin, ettð tðmðn joen lðhde on sekainen, menkððmme yhdessð katsomaan sitð." Sitte kulkivat he joitakuita peninkulmia virtaa yl—spðin, kaveten monen kiven ylitse, sekð tulivat lopulta siihen paikkaan, josta virta alkoi juoksunsa. Kun he lðhenivðt sitð paikkaa, nðkivðt he laumoittain villejð elðimið sy—ksevðn metsððn; nðmðt ne olivat, jotka tullessaan juomaan sekoittivat veden jaloillaan. Molemmat matkamiehet l—ysivðt nimittðin avonaisen lðhteen, josta vesi taukoamatta pulppusi, mutta kun nðmð elðimet lakkaamatta polkivat lðhteen pohjaa, oli virta aina sekainen ja savinen. "Poikani," sanoi tuo vieras, "ota nyt suojellaksesi lðhdettð, sillð lðhde on virran alku; ja kun sen olet tehnyt ja pidðttðnyt villit elðimet kaukana, tulee joki itsestððn virtaamaan puhtaana ja kirkkaana, etkð sinð tarvitse enðð kauvemmin jatkaa raskasta ty—tðsi." Nuori mies teki kuten hðnelle neuvottiin ja hðnen tehdessððn ty—tð, sanoi vieras hðnelle: "Poikani, kuule tðtð viisauden sððnt—ð: jos olet paha, niin ðlð koe parantaa ulkonaista elðmððsi, mutta koe ensin ojentaa sydðmmesi, sillð siitð virtaa koko elðmðsi toiminta, ja sinun elðmðsi on oleva puhdas niin pian kun sydðmesi on puhdas". Jos siis tahdomme pððstð vapaiksi ylpeydestð, ei meidðn tarvitse aloittaa vaatteistamme tai kðyttðð vierasta kieltð, mutta rukoilkaamme Jumalaa, ettð hðn puhdistaisi meidðn sydðmemme ylpeydestð ja varmasti silloin, kun ylpeys on pois jumitettu sydðmestðmme, on elðmðmme oleva n—yrð. Tee puu hyvðksi, niin tulee siihen hyvð hedelmð, puhdista lðhde, niin on virtakin oleva puhdas. Hyvðt ty—t ja sðrkyneet avaimet. Tapahtuma Niagaralla. Usko on vðlttðmðt—n vapahdukselle, sillð raamatussa sanotaan: ty—t eivðt voi meitð vapahtaa. Ettð jokainen ymmðrtðisi mitð tarkoitan, kerron yksinkertaisen kertomuksen asian valaisemiseksi. Pappi meni erððnð pðivðnð saarnaamaan. Hðnen tiensð kulki kukkulan ylitse, jonka juurella uinuvat kylðt levisivðt kaunoina jðykkine viljavainioineen auringon kultaisen valon valaisemina; mutta ei hðn niitð katsellut, sillð hðnen huomiotansa kiinnitti vaimo, joka kiiruhti hðnen tyk—nsð ja sanoi: "Voi herra, onko teillð avaimia muassanne? Olen rikkonut kaappini avaimen ja siellð on sellaista, jota minun tðytyy saada". "Ei", vastasi hðn, "ei minulla ole yhtððn avainta". Vaimo oli pettynyt toiveessaan, ettð jokaisella olisi avaimia. "Otaksutaan", sanoi pappi, ettð minulla olisi avaimia, niin voisihan sattua, ettð ne eivðt olisi sopivia ettekð te saisikaan mitð tarvitsette. álkðð kumminkaan olko levoton, vaan odottakaa kðrsivðllisesti kunnes joku toinen tulee. "Mutta", jatkoi hðn, kðyttððkseen tilaisuutta hyvðkseen, "oletteko koskaan kuullut puhuttavan taivaan avaimista?" "Kyllð", vastasi vaimo, "olenhan jo kauvan elðnyt ja kðynyt paljon kirkossa tietððkseni, ettð jos me teemme ty—tð ja sy—mme leipðmme otsamme hiessð ja teemme hyvðð lðhimmðisellemme, ja kuten katkismus neuvoo, olemme tottelevaisia ja alamaisia kaikille meitð korkeammille ja tðytðmme velvollisuutemme sillð paikalla elðmðssðmme, johon Jumala meidðt on nðhnyt hyvðksi asettaa, niin tulemme vapahdetuiksi." "Voi", sanoi pappi, "hyvð vaimo, se on rikottu avain, sillð te olette rikkonut Jumalan kðskyn, ette tðyttðnyt kaikkia velvollisuuksianne. "On olemassa yksi hyvð avain, mutta olette sen rikkonut". "Olkaa hyvð ja sanokaa minulle, herra", sanoi hðn ja nðytti kauhistuneelta, sillð hðn luuli ymmðrtðvðnsð asian, "mitð olen jðttðnyt pois?" "Niin", sanoi pappi, "tðrkeimmðn kaikista, Jesuksen Kristuksen veren. Ettek— tiedð mitð sanottu on, ettð taivaanvaltakunnan avain riippuu hðnen vy—llððn: Hðn avaa eikð kukaan sulje; Hðn sulkee eikð kukaan avaa?" Ja selittððkseen sitð selvemmin hðnelle, lisðsi vielð: "Kristus yksin on, joka voi avata, taivaan teille, ei hyvðt ty—nne." "Miten, herra pastori," kysyi hðn "ovatko hyvðt ty—mme aivan hy—dytt—mðt?" "Ei" hðn sanoi, "ei uskon jðlkeen. Jos te ensin uskotte, voitte tehdð niin monta hyvðð ty—tð, kuin mahdollista; mutta jos kerran uskotte, niin ette koskaan niihin luota, jos niihin luotatte, olette ne turmellut eikð ne ole hyvið t—itð enððn. Tehkðð niin paljon hyvðð kuin mahdollista, mutta pankaa luottamuksenne yksistððn Jesukseen Kristukseen, sillð jos ette sitð tee, ei koskaan avaimenne avaa teille taivaan porttia." Niin tðytyy meillð olla totinen usko, koska t—itten vanha avain on niin rikottu ettei se kellekððn meistð avaa paradiisia. Joskin vðitðt, ettei sinulla ole yhtððn syntið, niin sanon sinulle, ettð petðt itsesi, eikð totuus ole sinussa. Jos uskot ettð hyvillð teillðsi tulet taivaaseen, niin ei l—ydy suurempaa harhailua, ja olet l—ytðvð viimeisenð suurena pðivðnð toivosi tyhjðnð ja ettð jaloimmat toimesi haihtuvat kuten lakastuneet syksyiset lehdet tai palavat ne tulessa, jossa kenties itsekin saat ijðisesti kðrsið. Pidð siis huolta hyvistð t—istðsi, tulkoot ne uskon jðlkeen, muista vapahduksen tien olevan yksinkertaisesti siinð, ettð uskot Jesukseen Kristukseen. Ilman uskoa on mahdotonta tulla vapahdetuksi ja tyydyttðð Jumalaa, koska ilman uskoa ei l—ydy mitððn yhteyttð Kristuksen kanssa. Siis on yhteys Kristuksen kanssa vðlttðmðt—n meidðn vapahduksellemme. Jos minð Jumalan valta-istuimen tyk— rukouksineni menen, en niihin koskaan saa vastausta joll'en edeskanna Kristusta my—tðni. Kun muinaiset molossilaiset eivðt voineet l—ytðð mitððn armoa kuninkaaltaan, valitsivat he omituisen menettelytavan; he kantoivat kuninkaan ainoata poikaa kðsivarsillaan, lankesivat polvilleen ja huusivat "Oi kuningas, kuule rukouksemme poikasi tðhden!" Hðn hymyili ja sanoi: "Niitð en ole kuulematta, jotka rukoilevat poikani nimessð." Niin on Jumalankin laita. Hðn ei kiellð mitððn siltð ihmiseltð, joka tulee Hðnen tyk—nsð Kristus sivullansa; mutta joka tulee yksin, hðnet heitetððn pois. Yhdistys Kristuksen kanssa on varmasti pðð-asia vapahduksessa. Sallittakoon minun kertoa kertomus tðmðn valaisemiseksi. Mahtavat Niagaran putoukset ovat kautta rantain kuuluisat. Mutta samalla kertaa kun ihmetellen niistð kuulee ja kummastellen niitð katselee, samalla ovat ne olleet my—skin tuhoa tuottavia ihmishengille, niin pian kuin onnettomuus on vienyt ihmisið niitten lðhelle. Muutamia vuosia sitten istui kaksi miestð, soutaja ja kaivosty—mies venheessð jota olivat voimattomia ohjaamaan, sillð virta vei niin nopeasti venettð my—tðnsð, ettð nðennðisesti molempain oli pakko sy—ksyð alas ja musertua. Ne henkil—t, jotka rannalta heidðt nðkivðt, olivat kykenemðtt—mið tehdðkseen paljoakaan heidðn pelastuksekseen. Vihdoinkin pelastui toinen heistð siten, ettð hðn sai kiinni erððstð k—ydestð, joka tuli hðntð lðhelle. Samalla hetkellð kun k—ysi tuli hðnen kðteensð, kulki puup—lkðre toisen miehen sivuitse. Sen sijaan, ettð hðn olisi tarttunut k—yteen, tarttui tuo laittamaton ja vimmastunut soutaja kiinni puunp—lkðreesen. Se oli onneton erehdys; molemmat olivat perikadon partaalla, mutta toinen vedettiin rantaan kun hðn oli yhteydessð maalla olevien ihmisten kanssa, sillð aikaa kun toisen virta kuljetti ulapalle, niin ettei hðnestð kuultu sen enempðð. Eik— tðssð ole merkillinen kuva? Usko on yhteys Kristuksen kanssa. Kristus seisoo niin sanoaksemme rannalla ja pitðð kiinni uskoa k—ydestð, ja jos me tartumme siihen luottamuksen kðdellð, vetðð hðn meidðt rantaan; mutta hyvðt ty—mme, joilla ei ole mitððn yhteyttð Kristuksen kanssa, sy—stððn kadotuksen kuiluun. Saamme tarttua niihin niin lujasti kuin voimme, niin, vaikkapa rautakourin -- ne ei voi meitð vðhintðkððn auttaa. Huikentelevainen. Lordi Byronin muistopatsas. Bileam sanoi: "Minð olen tehnyt syntið;" mutta jatkoi kumminkin synnin tekemistð. Merkillisin luonne koko maailmassa on tðllð Bileamilla. Olen usein ihmetellyt tðtð miestð; hðn tosiaan anastaa senlaatuisen aseman, josta Ralph Erskines sanoo seuraavasti: "Hðn hyvððn pahaan ol' yhtð valpas, Mik' pyhð ja demooni olikaan." Sillð sellaiselta hðn nðyttðð. Joskus ei voinut kukaan puhua kaunopuheliaimmin ja todellisemmin ja toisissa tilaisuuksissa nðytti hðn taas hðijyintð ja likaisinta voiton pyynt—ð, joka koskaan voi saattaa ihmistð huonoon valoon. Kuvittele mielessðsi, ettð nðet Bileamin; hðn seisoo vuoren huipulla ja Israelin kansankunnat ovat leirissð hðnen edessððn; hðntð kðsketððn kiroomaan heitð, mutta hðn huutaa: "Kuinka voin kirota sitð, jota Jumala ei ole kironnut?" Ja kun Jumala avaa hðnen silmðnsð, puhuu hðn vielð Kristuksen tulosta ja sanoo: "Minð nðen hðnen, mutta en nyt, minð katselen hðntð, vaan en lðheltð". Ja hðn lopettaa puheensa nðillð sanoilla: "Anna minun kuolla vanhurskaan kuolema ja anna minun loppuni olla kuten hðnen!" -- Ja sinð sanot tðstð miehestð, ettð hðn on toivorikas luonne. Mutta odota kunnes hðn on tullut alas vuoren kukkulalta, ja sinð kuulet hðnen antavan Moabin kuninkaalle perkeleellisen neuvon, kuten itse saatana olisi sen sepittðnyt. Hðnhðn sanoi kuninkaalle: "Taistelemalla et ole voittava tðtð kansaa, sillð Jumala on heidðn kanssansa; koettele houkutella heitð heidðn Jumalastansa". Ja sinð tiedðt miten moabilaiset irstaisuudella koettivat houkutella heitð heidðn liitostansa Jehovan kanssa; niin ettð tðllð miehellð nðyttðð toisinaan olevan enkelin ððni, mutta kumminkin samalla kertaa paholaisen henki sydðmessððn. Hðn oli kauhea luonne; hðn oli kaksipuolinen mies, mies, joka elðmðnsð ajan hðilyi kahden ððrimmðisyyden vðlillð. Minð tiedðn, ettð raamattu sanoo: "Ei kukaan voi palvella kahta herraa." Tðtð usein vððrin ymmðrretððn. Jotkut lukevat sen nðin: "Ei kukaan voi _palvella_ kahta herraa." Oikea tapa lukea sitð on nðin: "Ei kukaan voi palvella kahta _herraa_. Molemmat palveltavat eivðt voi olla herroja, vielðpð kahtakymmentðkin. Voi elðð kahtakymmentð eri tarkoitusta varten, mutta ei useampaa kun yhtð pððtarkoitusta varten -- ei voi l—ytyð kuin yksi pððmððrð kenenkððn sielussa." Mutta Bileam koetti palvella kahta; hðnen laitansa oli samoin kuin sen kansan, josta sanotaan: "Ho pelkðsivðt Herraa ja palvelivat muita jumalia". Tai kuten oli Rufuksen laita, joka oli samaa hapatusta. Sillð tiedetððn miten kuningas Rufus maalautti kilpeensð Jumalan toiselle ja perkeleen toiselle puolelle, joitten alle oli kirjoitettu. "Valmiina molemmille. Vangitkoon se, joka vangita voi!" L—ytyy monta jotka ovat "valmiina molemmille. --" Katsellaanpa pappeja, miten hurskaita ja pyhið eivðtk— he ole? Sunnuntaisin ollaan enin kunnioitettavia ja kunniallisia ihmisið, joita voi kuvitella; heillð on varmuutta pitkðllisessð puheessaan jonka luulevat olevan uskonnollisuuden pððmððrð. -- Mutta jos arkipðivinð tahdot etsið pahimpia pettureita ja valapattoisia, tapaat heitð juuri noitten seassa, jotka ovat noin tekopyhið. Ole varma, ett'ei mikððn synnin tunnustus ole puhdas, ellei se vaan tule sydðmestð. Ei lðhde hy—tyð, jos sanoo: "Olen syntið tehnyt", ja sitte jatkaa synnin tekoa. Sinð sanot: "Olen syntið tehnyt," ja kauniin puolesihan silloin nðytðtkin; mutta voi sinua sen synnin takia, jonka olet ensi hetkellð valmis uudistamaan! -- Jotkut ihmiset nðyttðvðt synnynnðstððn asti omistavan kaksi luonnetta. Minð katsoin kerran Trinity College'n kirjastossa Cambridgessð lordi Byronin kaunista kuvapatsasta. Kirjaston hoitaja sanoi minulle: "Tulkaapa tðnne, herrani". Minð menin katsomaan ja sanoin: "Mikð jalo ja ðlykðs olento! Mikð nero hðn olikaan!" "Tulkaa tðnne toisellekin puolelle", sanoi hðn. "Oi, mikð demooni! Siinð seisoo mies, joka voi ylpeillð Jumalaa vastaan". Hðnellð nðytti olevan niin julma ja synkkð katse; aivan samallainen, jommoiseksi Milton kuvittelee saatanan, sanoessaan: "Parempi hallita helvetissð kuin palvella taivaassa". Minð kððnnyin pois ja sanoin kirjaston hoitajalle: "Luuletteko, ettð taiteilija on tðmðn tarkastanut?" "Kyllð", sanoi hðn, "hðn tahtoi maalata nuo molemmat luonteet -- tuon suuren, -- epðinhimillisen neron ja kumminkin samalla kertaa mahdottoman suuren syntikuorman, joka painoi hðnen sieluansa." Lukemattomia l—ytyy samanlaatuisia. Minð voin Bileamin kanssa sanoa, ettð he voisivat voittaa kaikki viehðtysvoimallaan; he voisivat tehdð ihmeitð; ja kumminkin samalla kertaa on heissð jotakin joka paljastaa kauhean syntipaljouden, joka on yhtð suuri kuin heidðn nðennðinen hurskautensa. Bileam uhrasi, kuten tiedðtte, Herralle Baalin alttarilla: tðmð oli juuri ilmaisu hðnen luonteestansa. Niin tekevðt monet muut, he uhraavat Jumalalle mammonan alttarilla; ja auttaessaan jonkun kirkon rakentamista ja jakaessaan almuja k—yhille, ry—stðvðt samat ihmiset konttoorinsa toisella ovella k—yhðltð hðnen leipðnsð ja imevðt lesken veren rikastuakseen. Kuinka turhaa ja hy—dyt—ntð onkaan sinun sanomisesi: "Olen tehnyt syntið," kun et kerran sydðmestðsi sitð sano. Huikentelevaisen tunnustus ei ole parannukseksi. Nðytelmð viidessð nðyt—ksessð. (1 Kor. 7: 29-31.) Ensimðisessð kohtauksessa esiintyvðt ne, joilla on vaimoja nðyttðm—llð. Se alkaa hðillð. Morsian ja sulhanen lðhestyvðt hððpuvussa alttaria. Kellot soivat; kansajoukot riemuitsevat oven ððressð, sillð aikaa kuin valtaava ilo vallitsee sisðllð. Toisessa kohtauksessa nðemme koti-onnen ja hauskuuden, rakastavan miehen ja onnellisen puolison. Sen jðlkeen nðemme ruusuposkisia lapsia kiikkuvan isðn polvilla ja miten nuo mellakoivat palleroiset yrittelevðt ðitinimeð sanoa. "Niin", sanoo mies hurmaantuneena vierellðmme, "tðmð on todellista ja pysyvðistð, siitð olen vakuutettu, se tyydyttðð minua; minð en halua mitððn enemmðn. Sana koti on yhtð suloinen kuin sana taivaskin, ja kukoistava onnellinen lapsilauma on kaunein omaisuus, niin ettð enkelikin sitð itselleen toivoisi. Tðlle kalliolle rakennan koko toivoni; vakuutan itselleni sellaisen osan, ja mielellðni luovun uskonnon unelman riemuista." Me kuiskaamme hðnen korvaansa ettð kaikki tðmð on ylimenevð kohtaus, joka kohta on ohi; sillð aika on lyhyt ja vaimo ja lapset ovat kuolevaisia olennoita. -- Mies nauraa ja sanoo meille: "Haaveilijat ja innoittelijat, etsikððt ikuista riemua, mutta tðssð on minulle kyllin." Hðn luulee, ettð jos yleensð l—ytyy pysyvðistð onnea, on se avioliitossa, perheen jðsenten hyvðssð menestyksessð. Siinð hðnellð on oikein, ettð hðn panee arvoa tðmðn siunaukselle, mutta vððrin siinð, ettð hðn tekee sen kaikeksi. -- Huomaako hðn erehdyksensð ennenkuin esirippu laskee? Tai jatkaako hðn kuolemattoman sielunsa toivon rakentamista riemuihin, joilla on loppu? Katso viheri—itsevið turpeita kirkkomaalla ja hautakivið kirjoituksineen: "Tðssð lepðð hðn". Voi sinua pettynyt maailman lapsi, missð on sielusi nyt? Voiko se sinua lohduttaa ettð jðlkelðisesi tomu sekoittuu oman tuhkasi kanssa? Missð sinulla nyt on koti? Mistð perheestð nyt huolta pidðt? Ensimðinen kohtaus on loppunut; huokaa ja sano: "My—skin tðmð on turhuus". Oi kuinka pian muuttuukin nðytelmðn muoto! Kodin riemut yhtyvðt sen suruihin. Ne, jotka itkevðt, seisovat edessðmme toisessa kohtauksessa. Pilviset ja synkðt pðivðt ovat tulleet. Vanhemmat vððntelevðt kðsiðnsð; rakastettu lapsi on kuollut, ja he saattavat hðnen kylmðn tomunsa hautaan. Kauppias on kðrsinyt suuren tappion; hðn painaa kðsillððn pakottavaa pððtððn, sillð hðn ei tiedð miten hðnen surunsa loppuu. Puolison on tavoittanut kuoleman kylmð kðsi; hðn lepðð vuoteellansa taudin ja tuskan kalventamana; hðnen itkevð miehensð seisoo hðnen vierellðnsð, ja taas on kðsillð maahanpanijaiset, ja taas nðen nuo mustat hevoset. Ihmisten kðrsimykset ovat monet, ja surun vierailu ei tapahdu kuten enkelitten, harvoin. Maailman lapsemme, joka on hyvin liikutettu tðmðn toisen kohtauksen ajalla koska siinð nðkee omat surunsa kuvattuina, puhkee kyyneleihin, puristaa vakavana kðttðmme ja huudahtaa: "Tðmð on sydðmeen koskeva totuus; tðtð ei voi kutsua pintapuoliseksi suruksi tai ohimenevðksi kðrsimykseksi. Tahdon alinomaa vððnnellð kðsiðni; silmieni huvitus on paennut minusta; olen kadottanut koko iloni; minun rakastettuni, johon minð toivoin, on lakastunut kuten syksyn lehti silmðini edessð; nyt jouduin epðtoivoon; en katso koskaan enðð yl—spðin!" "Olen kadottanut varallisuuteni," sanoo tðmð onneton kauppias, "ja huolet minun valtaavat; maailma on minulle erðmaa; kaikki sen kukat ovat lakastuneet. En tahdo panna tikkua ristiin elððkseni enðð, sillð kaikki, joka oli elðmisen arvoista on poissa!" Vaikka osoitammekin sydðmellistð osanottoa ystðvððmme kohtaan, rohkenemme kumminkin sanoa, ettð nðmðt onnettomuudet, jotka ovatkin niin lyhyitð ja vaikuttavat niin paljon pysyvðistð hyvðð, eivðt kristitylle ole mitððn kuolettavia suruja. "Niin", sanoo hðn, "teillð, joilla on usko, voitte niin puhua, mutta sitð en minð voi; tðmðn sanon teille, ettð se on todellisuutta." Kuten kerran englantilainen merimies, nðhdessððn erðstð kappaletta nðyttðm—llð nðyteltðvðn, hy—kkðsi nðyttðm—lle auttaakseen erðstð neitið jostakin pulasta, luullen, ettð kaikki oli todellisuutta, samoin itkevðt ja surevat sellaiset ihmiset ikððnkuin heidðn tulisi ijankaikkisesti surra, kun jonkin maallisen hyvðn ovat menettðneet. Oi, jospa tietðisivðt, ettð surun syvyyttð ei kukaan kuolevainen ole pohjannut! Oi jospa tahtoisivat paeta niitð pohjattomia syvyyksið, missð kuolemattomat sielut valittavat ja vaikeroivat kurjuuden mððrðtt—myydessð! Hetkelliset surut ovat pienið asioita kun niitð verrataan ijankaikkisen rangaistuksen kipuihin; ja toiselta puolen aavistamme me, ettð ne eivðt ansaitse vertailua sen kunnian kanssa, joka meille ilmestyvð on. Ne ovat ainoastaan mitðtt—mið tuskallisuuksia, jotka kestðvðt ainoastaan hetken, ainoastaan neulan pistoja uskovaiselle. Autuas se ihminen, jonka silmðt ovat avoinna sille totuudelle, ettð taivaan perilliset eivðt sure kuten ne, jotka ovat toivottomia. Todellinen ilo, joka on taivaallista alkuperðð, l—ytyy aina uskovaisessa ja ainoastaan surun varjo lankee heidðn pððllensð. Siellð laskeutukoon esirippu alas -- astukaamme vaan ijðisyyteen, -- ja mitð ja missð ovat nðmðt hetken surut. Mutta kolmas nðyt—s alkaa ja meillð ovat nðhtðvðnð ne, jotka riemuitsevat. Esikoinen on tullut tðysi-ikðiseksi, ja suuria juhlia vietetððn. Sy—dððn ja juodaan palvelioitten huoneessa, isðnnðn juhlasalissa; kosolta l—ytyy ilonosoituksia ja onnentoivotuksia, ja hymyilevð perheen isð on niin iloinen kuin ihminen olla voi. Tai on tyttðren hððt ja hyvðt ystðvðt toivottavat tuhannet siunaukset hðnelle, ja isð iloitsee ja loistaa riemusta. Tai on kysymys liikevoitoista, onnistuneesta keinottelusta; tai on ahkeruuden siunaus tullut huoneesen, pitkðveteisesti kenties, mutta varmasti joka tapauksessa, ja mies on sula riemu; hðnellð on koti ja kontu, ystðvið, arvoa, kunnioitusta ja on kaikkien tuttujensa luullen onnellinen; ne, jotka hðntð eivðt tunne luulevat ettei hðnellð ole mitððn suruja, ettð hðnen elðmðnsð tðytyy olla taukoamaton juhlallisuus, ettð varmasti hðnen auringossaan ei l—ydy tahraa, hðnen elðmðssððn ei mitððn talvea, ei mitððn pakovettð, joka seuraa hðnen nousuvettðnsð. Ystðvðmme tðmðn valoisan taulun edessð hymyilee. "Katso tuonne", sanoo hðn, "eik— tðmð ole todellista? Niin, onhan siinð jotakin; Mitð voikaan enemmðn toivoa? Salli minun vaan se nðhdð, ja minð jðtðn valta-istuimen, toivon ja kuolemattomuuden riemut omaan arvoonsa; tððllð on jotakin minua varten; anna minun nauraa ja olla iloisen, ja sinð saat kernaasti rukoilla niin paljo kuin tahdot. Tðytð minun lasini; pane paisti p—ydðlle, ja salli minun sy—dð ja juoda, sillð huomenna minð kuolen." Jos lempeðsti selitðmme ystðvðllemme, ettð kaikki tðmð katoaa kuten —inen nðky sekð ettð me pidðmme itseðmme sellaisina ettei sitð ole olemassakaan, nauraa hðn meille ja pitðð meitð hulluina, kun hðn itse parhaallaan on hulluna. Mitð meihin itseemme tulee, olemme niin kauan etsimðttð maan pððllð sangen pehmoista pððnalusta, ettð me tðydellð syyllð halveksimme sen tyhjið nautinnolta. Mutta nðytelmðn neljðs kohtaus alkaa; ne jotka ostavat, kiinnittðvðt huomiotamme. Kauppias ei ole sureva eikð riemuitsevakaan; muutamien mammonan miesten silmissð on hðn sellainen, joka toimii vðlttðmðtt—mimmðn asian kanssa. Tððllð saavat silmðnne herkutella, kovat, kðytðnn—lliset rahan kokoojat. Ja sitte rahapussit; kuulkaa niiden kilinðð p—ytðð vastaan; Pankkisetelit, panttilaput, kiinnityskirjat, valtionobligatsioonit kimaltavat silmissðnne! Hðnellð on hyvð elinkeino, ja kuitenkin hðn on asioissaan kiinni, ikððnkuin hðn olisi pakoitettu siihen; kuten orja, kokoo hðn vielð ja lisðð kasaansa, liittðð pellon toiseensa, tilan tilukseen, kunnes hðnellð on kohta melkein koko kreivikunta. Hðn on ðskettðin ostanut suuren ja muhkean talon, jossa hðn aikoo viettðð lopun ikððnsð, sillð hðn on aikeessa jðttðð liikkeensð; asianajaja on jðrjestðmðssð laillisia asiakirjoja, kauppasumma odottaa, maksuaikaa, ja koko asia on nðin valmis. "Mitð", sanoo ystðvðmme, "sanotko, ettð tðmðkin on varjoa?" "Mutta sitð se ei ole; se on jotakin todellista, jossa on perustus, jotakin, joka ainakin minua tðydellisesti tyydyttðð," Me sanomme hðnelle, ettð hðn mahdollisesti l—ytðð siinð tyydytyksensð, mutta ettð meidðn toivomme ulottuu pitemmðlle ja ett'ei mikððn muu kuin loppumattomuus voi sitð tðyttðð. Voi ihmistð, joka voi l—ytðð tyydytyksensð maallisissa asioissa! Se kðy pðinsð ainoastaan joksikin aikaa; sillð kun hðn joutuu kuolemanvuoteelleen, on hðn huomaava ettð kaikki ostamansa ja myymðnsð ei kelpaa muodostamaan kuolevalle pehmeðð pððnalustaa. Hðn on huomaava ettð kaikki mitð on voittanut ja koonnut, kykenee aivan huonosti parantamaan tuskallista sydðntð, eikð kykene antamaan lepoa omalletunnolle, joka pelkðð tulevaa vihaa. "Oi todellakin," hðn huudahtaa ja hymyilee ivallisesti, sillð hðn ei tuhlaa sanoja puhutellakseen meitð, jotka hðnen mielestððn olemme sopivia hulluin huoneesen; "jos vaan saan harjoittaa liikettðni ja koota rikkautta: se on minulle kyllin, ja siihen olen sangen tyytyvðinen!" Voi sinua, hullu raukka, lumi ei sula niin nopeasti kuin rikkauden miellyttðvðisyys, ja savu, joka py—rteleikse uunin piipusta on yhtð pysyvðistð kuin ilo, jonka maatilat tarjoovat! Mutta ðlkððmme unhottako viidettð kohtausta. Rikas mies, meidðn ystðvðmme, joka ðskettðin nai ja jonka sitten nðimme surevan ja joka sen jðlkeen iloitsi ja onnistui asioissaan, on tullut vanhaksi. Maailma arvostelee hðntð viisaaksi mieheksi, koska hðn on toimittanut kaikki hyvin, sillð kaikki ihmiset sinua ylistðvðt jos vaan olet tehnyt hyvin itseðsi kohtaan. Nyt viettðð hðn hyvið pðivið, hðnellð on komea puutarha, mainiot hevoset ja paljon palvelijoita. Hðnellð on kðytettðvðnððn kaikki rikkauden tuottamat edut. Ja kun katselet ympðrillesi hðnen komeassa puutarhassaan, nðet kðytðvðt, juhlallisine puineen tai jos jððt pariksi pðivðksi hðnen kotiinsa ja nðet kaiken loiston siellð, kuulet ystðvðsi sanovan: "Tðmð on jotakin oikein todellista; tai mitð siitð luulet?" Kun sanomme hðnelle, ettð harmaat hiukset ilmoittavat kaikkien nðiden rikkauksien omistajalle ettð hðn on kohta kuoleva, ja ettð vaikkakin kaikki tðmð loisto on hðnen, on hðn kumminkin sangen k—yhð, koska hðn pian on pahoitettu kaikesta tðstð luopumaan, ja ettð tðmðn eron tuottama suru tekee kuoleman vielð katkerammaksi, niin vastaa ystðvðmme: "Niinhðn sinð aina puhut. Minð sanon ettð tðmð ei ole unta. Olen vakuutettu ettð tðmð on pelkkðð todellisuutta, ja enkð minkððn puheesi kautta ota uskoakseni ettð se olisi katoovaista." Oi maailma, sinulla tulee olla loistavia nðyttelij—itð voidaksesi nðin hyvin pettðð ihmisið, tai on ihminen suruton houkkio, joka antautuu verkkoosi kuten kala meressð. Tiima kaikki kokonaisuudessa nðyttðytyy sangen selvðsti nðyksi, ja kumminkin antavat ihmiset sielunsa sitð saavuttaakseen. Miksi te ihmislapset olette niin mielett—mið? "Miksi tuhlaatte rahanne siellð, missð ei leipðð ole ja ty—nne, missð ette tyydytystð l—ydð?" Paholaisen pidot. Paheen p—ytð. Meitð varoittava katse siihen juhlasaliin, jonka saatana on rakentanut; sillð, kuten viisaus on rakentanut talonsa ja veistðnyt seitsemðn pilariansa, niin on my—skin hulluus valmistanut temppelinsð juhlasalineen, jonne se alinomaa houkuttelee ajattelematonta ihmistð. Kðy katsomaan juhlarakennusta, niin minð nðytðn sinulle neljð p—ytðð ja ne vieraat, jotka niitten ððressð istuvat; ja kun nðitð p—ytið katselet, voit my—s oppia tuntemaan niitten kestityksen. Ensimmðisen p—ydðn ððressð, johon sinun pyydðn kiinnittðmððn huomiotasi, vaikkapa en koskaan vaivaakaan sinua istumaan sen p—ydðn ððreen juomaan, istuu paheen harjoittaja. Paheen harjoittajan p—ytð on katettu ilahduttavalla tavalla; p—ytðliina on hohtavan punainen, ja kaikki astiat nðyttðvðt sangen kiiltðviltð. Monta on istumassa sen ððressð; mutta he eivðt tiedð olevansa vieraina helvetissð ja ettð juhla vihdoin on loppuva turmion kuilussa. Nðetk— juhlan komean toimeenpanijan, kun hðn esiintyy? Hðn hymyilee suloisesti; hðnen pukunsa ei ole musta, mutta hðnen vaatteensa ovat useaa eri vðrið; hðnellð on suloisia sanoja huulillaan, ja viettelevð tenhovoima on hðnen sðihkyvðssð silmðyksessððn. Hðn kohottaa maljan ja sanoo: "Nuoret miehet hoi, juokaa, malja sðihkyy ja vaahtoilee. Nðettek—s? Tðmð on huvin viinimalja". Tðmð on ensimðkien malja saatanan juhlapalatsissa. Nuori mies tarttuu maljaan ja maistaa nestettð. Ensin maistaa hðn hyvin varovaisesti, sillð hðn tahtoo maistaa ainoastaan vðhðn ja sitte pidðttðð hðn itseðnsð. Hðn ei tahdo antautua irstailemaan, hðn ei aijo sy—stð itseðnsð suin pðin perikatoon. Jyrkðn kallion reunalla kasvaa kukka: hðn tahtoo ojentaa itsensð yli kuilun sitð ottaakseen; mutta ei hðn aijo sy—stð itseðnsð tuota viettðvðð kalliosyvðnnettð my—ten turmellakseen itsensð. Ei varmaankaan! Ei hðnellð ole ajatustakaan heittðytyðkseen sen huumattavaksi. Hðn luulee voivansa helposti ty—ntðð malja luotaan, kun on vain makua koettanut. Hðn maistaa kerran. Mutta miten suloista se on! Miten se panee veren liikkeelle. Mikð hullu olen ollutkaan, kun en ennen ole maistanut tðtð, ajattelee hðn. L—ytyyk— koskaan riemua tðmðn vertaista? Olisiko voinut luulla jonkin muun olevan niin hurmaavaa kuin tðmð? Hðn juo taasen; tðllð kertaa maistaa hðn enemmðn, ja viini virtaa tulisena hðnen suonissaan. Miten olenkaan onnellinen! Mitð sanoja hðn olisikaan valmis kðyttðmððn tehdðkseen ihaniksi Bachusta tai Venusta tai jotakin muuta Beltsebubin ilmestysmuotoa. Hðn tulee varsin kaunopuheliaaksi, ja hðnen puheensa aiheena on synnin ylistys! Se on kaunis, se on suloinen; nautinnon syvð kirous nðyttðð yhtð iloiselta kuin taivaan riemut. Hðn maistaa kerta toisensa perððn ja juo juomastakin pððstyððn, kunnes hðnen ajatuksensa alkaa pimitð synnillisen nautinnon huumaamana. Tðmð on saatanan ensimðinen kestitys, joka hðnellð on tarjottavana. Juokaa te Efraimin pojat, vððntðkðð ylpeyden seppele pððnne ympðri ja kutsukaa meitð hulluiksi, koska ty—nnðmme pois maljan tyk—ðmme. Juokaa porton kanssa ja riemuitkaa nautinnon himoisen seurassa; pitðkðð itseðnne viisaina sen takia, ettð niin teette, mutta me tiedðmme, ettð kaiken tðmðn jðlkeen seuraa jotakin pahempaa; sillð viininne on Sodoman ja Gomoran lakeuksien viinið; viininne kðtkee sapen katkeruuden; viininne on kððrmeen myrkkyð. Hðijysti katsellen nousee nyt juhlan kavala johtaja paikaltaan. Hðnen uhrinsa on saanut kyllikseen parhaasta viinistð. Hðn ottaa pois tðmðn maljan ja laittaa toisen maljan sijaan, joka ei ole niin sðihkyvð. Katsele nestettð, se ei vaahtoa ilahduttavista hedelmistð; se on tylsyttðvðð, laimeata ja mautonta: se on yltðkyllðisyyden malja. Mies on saanut kyllikseen huvista; koiran tavoin oksentaa hðn ja koiran tavoin tulee hðn oksennuksensa luo: Kellð on itku? Kellð punaiset silmðt? Niillð, jotka viipyvðt maljan ððressð. -- Minð puhun kuvaannollisesti yhtð hyvin kuin todellisesti viinistð. Nautinnon viini tekee samoin silmðt punaisiksi; irstaileva ihminen havaitsee pian, ettð huvituksen malja tyhjennyksellððn synnyttðð kyllðstymistð vain ja vastenmielisyyttð. "Mitð minð voin", sanoo hðn, "enempi tehdð? Olen tehnyt itseni syypððksi kaikkiin irstauden muotoihin, olen tyhjentðnyt kaikenlajisten nautintojen maljat pohjaan. Anna jotakin uutta! Olen kaikkia nðytelmið katsellut, enkð tahdo antaa penniðkððn niistð yhteensð. Olen koetellut jokaista nautinnon lajia. Kaikki on ohitse. Itse ilokin on mauton ja tukala. Mitð tulee tehdð?" Ja tðmð on perkeleellisen kestityksen toinen -- kyllðstymisen kestitys -- juonikas horroksiin vievð tulos edellð kðyneestð irstailemisesta. L—ytyy tuhansittain niitð, jotka maistavat tuosta kyllðstyttðvðstð maljasta joka pðivð; ja jokainen uusi keksint—, jolla voisivat antaa tuoreutta, olisi arvoton heille; ja jos l—ytyisi ihminen, joka keksisi heille uuden irstaisuuden muodon, jonkun syvemmðn turmion kuilun nautinnon syvimmðssð helvetissð, siunaisivat he hðnen nimeðnsð siksi, ettð hðn kykeni antamaan heille uutta kiihoitusta. Tðmð on pahan hengen toinen kestitys. Ja nðettek— niitð, jotka siitð ottavat osaa? Monet heistð ovat paljon siitð maistaneet. Olette nautinnon perkeleen uuvuksiin ajamia hevosia, nautinnon ruhtinaan pettðmið seuralaisia. Jumala tietðð, ettð jos puhuisitte suunne puhtaaksi, olisitte pakotetut sanomaan: "Olen maistanut huvia ja tunnen ett'ei se ole huvittavaa; olen kðynyt ympðri, ja kuten sokean hevosen myllyn tyk—nð, tðytyy minunkin kðydð taas ympðri. Olen taikavoimalla syntiin sidottu, mutta en tunne siitð nautintoa kuten ennen, sillð sen kiilto on kuten kuihtunut kukka, kuten ennen kesðð kypsynyt hedelmð." Joksikin aikaa pysðhtyy renttuilija lumouksessansa, mutta toinen nðyt—s alkaa. Juhlanjohtaja kðskee tuoda toista juomaa. Tðllð kertaa kohottaa paholainen mustan maljan ja ojentaa sen, silmðt tðynnð kuoleman tulta, liekiten palavaa kirousta. "Juo tðstð", sanoo hðn, ja uhrinsa maistaa siitð, mutta kauhistuen menee hðn takaperin ja huudahtaa: "Jumalani, oi etten koskaan olisi tullut tðhðn saakka!" Sinun tðytyy juoda. Se, joka juo ensi maljan, hðnen tulee my—skin juoda toinen ja kolmas. Juo, vaikkakin se polttaisi kuten tuli kaulassasi! Juo vaikka se olisi Etnan laavaa sisðlmyksissðsi! _Juo, sinun tðytyy juoda!_ Joka tekee syntið, hðnen tðytyy my—s kðrsið; ken on nuoruudessaan paheen harjoittaja, hðnen ruumiinsa tulee veltoksi. Joka asettuu Jumalan lakeja vastaan, hðnen tðytyy koota hedelmðt omassa ruumiissaan tððllð maan pððllð. Oi, minð voisin kertoa teille monta kauhistavaa seikkaa tðstð saatanan kolmannesta vierasvaraisuudesta. Saatanan rakennuksessa on etumainen huone tðytetty kaikella silmðð houkuttelevalla ja sellaisella, joka voi mielen hurmata; mutta taaempana l—ytyy my—s rakennus, jonka kauhuja ei ole kukaan nðhnyt eikð niitð tunne. L—ytyy salahuone, jonne hðn sysðð ne olennot, jotka itse on turmellut -- huone, jonka lattian alla helvetin tulet liekitsee ja jonka lattian raoista polttava kuumuus pistðð esiin. Tarvittaisiin lððkðri kertomaan niitð kauhuja, joita monella on kðrsittðvðnð paheittensa seurauksena. Jðtðn tðmðn; mutta anna minun sanoa pahetta harjoittavalle tuhlarille, ettð se k—yhyys, jota hðnen tulee kðrsið, on seurauksena hðnen vimmatusta tuhlaamisestaan; anna hðnen my—skin tietðð, ettð omantunnon miekka, joka on myrkyttðvð hðnen elðmðnsð, ei ole mitððn tilapðistð, joka sattumalta putoo alas taivaasta, mutta on pakollinen seuraus hðnen omista irstailuistaan; sillð luottakaa siihen miehet ja veljet, synti kulkee kðsikðdessð kurjuuden kanssa ja aikaisemmin tai my—hemmin on se tuottava kauheat hedelmðnsð. Jos me kylvðmme, on meidðn my—skin niittðminen. Nðin on laki helvetissð -- "ensin hyvð viini ja sitte huonompaa. --" Vielð on puhuttava viimeisestð kestityksestð. Ja nyt, te vankat miehet, jotka ivaatte varoitusta, jonka tahtoisin teille antaa veljellisellð ððnellð ja hellðllð mielellð, joskin sattuvilla sanoilla. Tulkaa tðnne ja juokaa tðstð viimeisestð maljasta. Synnintekijð on vihdoinkin ehtinyt hautansa partaalle. Hðnen toivomuksensa ja riemunsa olivat kuten kulta kukkarossa, joka oli tðynnð reikið, ja josta ne ovat kadonneet ikuisiksi ajoiksi, nyt hðn on tullut viimeiseen. Hðnen syntinsð ahdistavat hðntð, hðnen ylitsekðymisensð kauhistuttavat hðntð; hðn pyydystetððn kuten juhta verkkoon, ja miten hðn on siitð pakeneva? Hðn kuolee ja kulkee kðrsimyksistð tuomioon. Tuleeko kuolevaisen koettaakaan kertoa kaikkia tðmðn viimeisen maljan kauhuja, joka pahantekijðllð on tyhjennettðvðnð ikuisiksi ajoiksi? Katsele sitð. Et voi huomata sen pohjaa, mutta heitð silmðys sen kuohuvalle pinnalle. Kuulen kadotettujen sielujen valituksen ja hampaitten kiristyksen. Katson maljaan ja kuulen ððnen, joka sen pohjalta kuuluu: "Nðiden tðytyy mennð ijankaikkiseen kadotukseen". Sillð "kadotus on kauvan sitte valmistettu, sen roviot vaativat paljon polttoaineita ja tulta, Herran henki, kuten tulikiven virta on sen sytyttðvð". Ja mitð sanotte tðstð saatanan viimeisestð vierasvaraisuudesta? "Kuka meistð on kituva tuossa kuluttavassa tulessa?" Paheen harjoittaja, minð varoitan sinua Isðn nimessð, nouse tðstð p—ydðstð! Oi, ðlð noin huolettomana tyhjennð kadotuksen maljaa; álð ole niin vðlinpitðmðt—n, ðlð kadota rauhaasi, jota nyt nautit! Ihminen, kuolema on ovellasi ja sen jðljessð seuraa pian perikato! Niiden suhteen, joita on pidðttðnyt rakastava isð tai huolestunut ðiti, annan tðmðn varoituksen: paetkaa tðtð synnin ja hulluuden asuntoa. Olkoon viisaan sanat sydðmeesi kirjoitetut, ja muista kiusauksen hetkellð: "Eroita tiesi kauvas hðnestð ja ðlð mene lðhellekððn hðnen huoneensa ovea, sillð vieraan naisen huulilta valuu hunaja ja hðnen kitansa on —ljyð liukkaampi; mutta koiruohoa katkerammaksi hðn lopulta tulee, terðvðksi kuin miekka. Hðnen jalkansa kulkevat kuolemaan, hðnen askeleensa johtavat helvettiin". Paholaisen pidot. Itsevanhurskaat vieraat. Nðettek— tuota toista p—ytðð palatsin keskellð? Voi heikkouskoisia sieluja! Monet teistð eivðt luulleetkaan menevðnsð helvetin pitoihin; mutta siellð l—ytyy p—ytð teillekin. Se on kauniin valkoisen liinan peittðmð, ja kaikki astiat p—ydðllð ovat sangen puhtaat ja sievðt. Viini ei nðytð Gomoran viiniltð. Se on ikððnkuin Eskolin rypðleistð puserrettua; se ei nðytð pðihdyttðvðltð; Se on vanhan viinin kaltaista, joka rypðleistð on maljaan puserrettu ja joka ei ole myrkyllistð ja kuolettavaa. Nðettek— niitð ihmisið jotka istuvat tðmðn p—ydðn ððressð? Miten he nðyttðvðtkððn itseensð tyytyvðisiltð! Kysy valkeilta perkeleiltð, jotka ovat tarjoilemassa ja he sanovat sinulle: Tðmð on _itsevanhurskasten_ p—ytð: fariseus siellð istuu. Sinð voit tuntea hðnen; hðnellð on pergamentti-side raamatunlauseineen otsalla; hðnen pukunsa poimut ovat leveðt; hðn on parhaimpia opettajia parhaiten joukossa. "Kuulkaahan", sanoo saatana ja vetðð esiripun sen p—ydðn eteen, missð paheenharjoittajat ilakoitsevat, "olkaa vðhemmðllð, ðlkðð pitðk— suurta melua etteivðt nðmðt tekopyhðt, synnin orjat arvaisi missð seurassa he ovat. Nðmðt itsevanhurskaat ihmiset ovat yhtð hyvin minun vieraitani kuin tekin, yhtð varma olen niistðkin". Valon enkelinð ottaa saatana sitte esille kullatun maljan, joka on ehtoollis-kalkin nðk—inen. Ja mitð viinið se on? Se nðyttðisi olevan itse pyhðð ehtoollisviinið; sitð kutsutaan itseensðtyytymisen viiniksi, ja sen pinnalla voit nðhdð ylpeyden kuplia. Katsele sen vaahtoa: "Jumala, minð kiitðn sinua, etten ole sellainen kuin muut, koronkiskoja, vððrð, juomari, tai niinkuin tðmð publikaani." Te tunnette tðmðn maljan, itsenne pettðneet lukijat. Oi jospa my—skin tuntisitte sen kuolettavan h—ysteen, joka siihen on sekoitettu! Synti, jota muut ihmiset tekevðt? Ette te; ei ollenkaan! Ettehðn siis te ainakaan tahdo antautua Kristuksen vanhurskautettaviksi; mitð te sitð tarvitsette? Olette yhtð hyvið kuin naapurinnekin; jollette ole vapahdettuja, niin luulette ansaitsevanne tulla vapahdetuiksi, uskotte te. Ettek— maksa jokaiselle satapennið markasta? Ry—stðttek— koskaan ketððn elðmðssðnne? Annatte naapurillenne hyvðð esimerkkið, olette yhtð hyvið kuin kaikki muutkin. Tðmð on ensimmðinen malja, jonka saatana asettaa esille; hyvð viini paisuttaa teidðn kuviteltua arvoanne, sen h—yryt tunkeutuvat sydðmiinne ja paisuttavat rintaanne turmelevalla ylpeydellð. Nðen teidðn istuvan siellð niin sievinð ja somina; ihastelijoita seisoo joukoittain ympðrillðnne, niiden joukossa my—skin Jumalan lapsia, ja he sanovat: "Olisinpa puoleksikaan niin hyvð kuin hðn!" Kumminkin on niin, ettð vanhurskaan totinen n—yryys antaa yllykettð teidðn ylpeydellenne. Odotappas vðhðsen, sinð liukas kerskaaja, odota, sillð kohta tulee toinen kestitys esille. Saatana nðyttðð yhtð tyytyvðiseltð vieraineen tðllðkin kertaa. "Niin" sanoo hðn "iloiset pojat hurmasin huvin maljalla ja annoin heille sitte yltðkyllðisyyden mauttoman maljan, teitð olen my—skin hurmannut. Luulette olevan hyvin kaikki teidðn asianne, mutta minð petin teidðt kaksinkertaisesti, sokaisin teidðt kokonaan". Nðin tuo hðn esille maljan, jonka tarjoomisesta hðn ei itse toisinaan pidð. Tðmð malja on tyytymðtt—mðn ja levottoman mielen malja, ja monet ovat ne, joiden tðytyy juoda tðmðkin malja kaiken itseensð tyytymisen jðlkeen. Sinð, joka niin hyvð omasta mielestðsi olet, etkð Kristuksesta vðlitð, etk—s huomaa ijðisyyden varalta tilejð tarkastaessasi, ettð sille puolelle minne tahtoisit vaakaa kallistuvaksi, se ei kallistukaan. Etk— ole joskus havainnut, ettð luullen seisovasi kalliolla, luisti se jalkojesi alta? Kuullessasi kristityn laulavan riemullisesta varmuudesta, ettð hðn Kristuksen veren kautta on pelastettu synnin kirouksesta, sanoit sinð: "Ei, minð en voi laulaa samalla tavalla. Olen ollut niin ahkera kirkossa kðvijð enkð koskaan nðinð vuosina ole laimin ly—nyt mennð kirkkoon, mutta en voi sanoa ettð minulla olisi lujaa vakuutusta". Kerta sinulla oli itseesi tyytymyksen toivo; mutta nyt on toinen juoma tuotu sisðlle, ja nyt et olekaan enððn niin tyytyvðinen. "Niin", sanoo joku toinen, "olen ollut rukoushuoneessa, olen kastettu ja minulla on ollut uskonnollinen tunnustus vaikkapa en koskaan ole oppinut tuntemaan Jumalaa yksinkertaisuudessa ja totuudessa; ja kerran luulin ettð hyvin on laitani, mutta nyt tunnen tarvitsevani jotakin jota en saata l—ytðð." Nyt alkaa sydðn vapista. Ei olekaan niin suloista kuin olisi luullut rakentaa omalle vanhurskaudelleen. Oi, tðmð on toinen kestitys! Odota vðhðn. Kenties jo tðssð maailmassa, mutta varmasti ainakin kuoleman hetkellð, tarjoo saatana kolmannen maljan, _joka on kauhua herðttðvð paljastaessaan todellisen tilasi_. Kuinka moni, joka itsevanhurskaudessa on elðmðnsð viettðnyt, onkaan lopulta huomannut toivonsa perustuksen horjuvan! Olen kuullut kerrottavan sotajoukosta, joka vðhðpðt—isen tappion jðlkeen tahtoi pelastautua pakenemalla. Niin nopeasti kuin voivat, pakenivat sotamiehet erððlle joelle, missð he luulivat l—ytðvðnsð sillan, voidakseen sitð my—ten pelastua. Mutta kun olivat tulleet joelle, kuultiin kauhun huuto: "Silta on rikottu, silta on rikottu!" Turha oli kumminkin tðmð huuto, sillð heidðn takanaan olevat joukot hy—kkðsivðt eteenpðin vastustamattomalla voimalla, pakottaen edellðnsð olevia jokeen menemððn, kunnes joki oli hukkuneiden ruumiiden tðyttðmð. Sellaiseksi on my—skin itsevanhurskaan kohtalo tuleva. Luulit l—ytðvðsi Jumalan palveluksen muodoissa jonkun sillan, luulit kasteen, kasteenliiton uudistuksen ja Herran ehtoollisen muodostavan hyvien t—iden ja velvollisuuksien sillan. Mutta kun olet kuolemaisillasi, kuuluu huuto: "Silta on rikottu, silta on rikottu!" On liika my—hð kððntyðksesi takaisin. Kuolema on aivan lðhellðsi; se pakoittaa sinua eteenpðin, silloin olet huomaava mitð merkitsee joutua kadotukseen, hylkððmðllð todellisen vapahduksen ja koettamalla tulla lunastetuksi omilla hyvillð t—illðsi. Tðmð on viimeisen edellinen kestitys: kaikkein viimeisin, huonoin viini, kohtalosi ijðisyydessð on oleva sama kuin irstaankin kohtalo. Hyvðnð kun itseðsi pidit ja halveksit p—yhkeðnð Kristusta, tðytyy sinun juoda Jumalan vihan maljasta, joka on kauhistuksella tðytetty. Maailman jumalattomat ovat tyhjentðneet tðmðn maljan viimeiseen pisaraan sakkoinensa; ja sinunkin tðytyy juoda siitð yhtð paljon kuin heidðnkin. Ota sen takia ajoissa vaaria! Poista ylpeytesi ja n—yryytð itseðsi Jumalan vðkevðn kðden alla. Usko Herraan Jesukseen Kristukseen, niin sinð tulet autuaaksi. Paholaisen pidot. Maallisesti viisas. Olet tðhðn saakka sðilynyt; mutta l—ytyy my—skin kolmas p—ytð, jossa istuu sangen kunnioitettavia vieraita. Luulen, ettð tðssð p—ydðssð useat ruhtinaat, kuninkaat ja korkeat herrat ovat istuneet enemmðn kuin muissa p—ydissð. Sitð kutsutaan _maailmalliseksi_ p—ydðksi. "Oh" sanoo erðskin mies, "minð en pidð paheenalaisesta. Katsoppas vanhinta poikaani. Minð olen ahkerasti tehnyt ty—tð kootakseni rahoja elðmðssðni, ja nyt tðmð nuori mies ei tahdo laisinkaan ryhtyð liikkeeseen: hðnestð on tullut tuhlari ja renttuilija. Olen hyvin iloinen, ettð pastori puhui niin purevasti asiasta. Mitð minuun tulee, niin en vðlitð vðhintðkððn teistð itsevanhurskaista ihmisistð; minua se ei ollenkaan koske; minð ylipððtððn varsin vðhðn pidðn lukua uskonnosta; tahdon vain tietðð jos korot nousevat tai laskevat ja jos on kysymyksessð tilaisuus tehdð hyvið asioita; mutta tuosta muusta en minð vðlitð". Voi sinð maailman ihminen; olen lukenut erððstð ystðvðstðsi, joka oli puettu purppuraan ja hienoihin liinavaatteihin ja eli herkullisesti joka pðivð. Tiedðtk— mikð hðnestð tuli? Sinun tulisi muistaa hðnen kohtalonsa, ettei sinulle samoin kðvisi. Hðnen riemujensa loppu on my—s oleva sinun. Jos sinun jumalasi on tðmð maailma, niin ole varma, ettð tiesi on tðyttyvð katkeruudella. Katso nyt maailmallisten p—ytðð, maailman ihmisen, joka elðð yksistððn maallista hy—tyð varten. Saatana tarjoo hðnelle tðyden maljan: "Katso tðtð, nuori mies, sinð omistat elðmðsi liikkeelle; sinð et tarvitse vðlittðð vðhðpðt—isistð kunniallisuuden varjokuvista tai uskonnon vanhanaikuisista haaveista; tule rikkaaksi niin pian kuin voit. Hanki rahaa, hanki rahaa; kunniallisesti, jos voit, jos et siten, niin toisella tavalla", sanoo paholainen ja ojentaa maljansa. "Katso tðnne", sanoo hðn, "tðssð on vaahtoava juoma teille". "Niin", sanoo nuorukainen, "minulla on yltðkyllin nyt. Minun toiveeni ovat todellisuudessa toteutuneet". Tðmð on maailmallisuuden ensimðinen ja paras viini, ja monet teistð ovat kiusauksessa kadehtia tðtð miestð. "Jospa minulla olisi sellainen onni asioissa", sanoo joku. "En ole puoleksikaan niin taitava kuin hðn; minð en voisikaan neuvotella niinkuin hðn, sillð uskontoni ei minulle sitð sallisi. Mutta kuinka pian hðn rikastuukaan. Jospa minð onnistuisin kuten hðn!" Tule veljeni, ðlð arvostele liian aikaisin; nyt seuraa toinen juoma esille, surua tuottava levottomuuden paksu ja tympðisevð juoma. Mies on ansainnut rahansa mutta ne, jotka tahtovat rikastua lankeevat kiusaukseen ja pauloihin. Huonosti hankittu ja huonosti kðytetty tai kasaan tallennettu rikkaus tuo mukanansa ruostetta, joka ei koske kultaan eikð hopeaan, vaan ihmissydðmeen; ja ruosteen sy—mð sydðn on kauheimpia esineitð, joita ihmisellð saattaa olla. Katsos tðtð rahan rakastajaa ja huomaa tuota levottomuutta, joka kalvaa hðnen sydðntððn. Katso tuota k—yhðð vaimoa, joka elðð ihmisten armeliaisuudesta. Ei hðnellð ole mitððn, mutta sanoo kuitenkin: "Kiitetty olkoon Herra, minulla on kyllin!" Hðn ei koskaan kysy miten hðn on elðvð tai miten kuoleva tai haudattava, mutta nukkuu suloisesti tyytyvðisyyden alustalla; katso sitð vastoin tðtð hullua raukkaa paljoine kultineen; hðn on aivan epðtoivoissaan, ettð hðneltð putosi 50 pennið kulkeissaan kadulla, tai kun hðnen ylimððrðiseen hyvðntekevðisyyteensð oli aiheena jonkun ystðvðn lðsnðolo; tai suree hðn kenties ettð hðnen takkinsa niin pian kuluu. Tðmðn jðlkeen tulee ahneus. Monen on tðytynyt juoda tðstð maljasta. Suojelkoon Jumala meitð sen tulipisaroista! Suuri ameriikkalainen saarnaaja on sanonut: "Ahneus tuottaa kurjuutta. Nðhdð huoneita, jotka ovat komeammat kuin meidðn, vaatteita, jotka ovat varojemme yli, kalliimpia jalokivið kuin jaksamme kantaa, komeita ajokaluja ja harvinaisia arvoesineitð, joita emme kykene itsellemme hankkimaan, tðmð kaivaa esille sellaisten ajatusten kððrmeen siki—n; ahdistaen k—yhðð, joka tahtoisi olla rikas; vaivaten rikasta, joka tahtoisi olla vielðkin rikkaampi. Ahne kðrsii, nðhdessððn kuvia; kðrsii iloisten lðsnðollessa; ja maailman ilo on hðnen surunsa, koska toisten onni ei ole hðnen omansa. En ihmettele, ettð Jumala hðntð kauhistuu. Sellaisen sydðmen huomaa hðn tðytetyksi haisevilla raadoilla kyykððrmetten pesðksi, jota hðn inhoo. Ahneelle on elðmð painajainen, ja Jumala antaa hðnen painia sen kanssa niin hyvin kuin hðn voi. Maailman tavara saattaa rakentaa palatsinsa sellaisessa sydðmessð, huvi uhrata kaikki mielihalunsa siinð, kunnia ripustaa kaikki seppeleensð siihen. -- Kuitenkin tuo kaikki olisi vain haudan seppeleitð ja juhlia". Kun joku tulee ahneeksi, on kaikki mitð hðn omistaa tyhjðð hðnen mielestððn. "Enemmðn ja aina enemmðn", sanoo hðn, kuten kuumetautiset huutavat: "vettð, vettð, vettð!" Annat heidðn juoda, mutta juomalla lisððntyy heidðn janonsa. Ahneus on raivohulluus, joka tahtoo koota puolelleen koko maailman ja kumminkin halveksii sitð paljoa, joka jo on hallussaan. Se on kirous, joka monelle on kuoleman tuottanut; ja moni on kuollut kultasðkki kðsissð ja onnettomuuden kiduttavat piirteet kasvoillaan, kun eivðt ole voineet viedð kultaa mukanaan arkussaan, muuttaakseen sitð toiseen maailmaan. Siellð odottaa heitð toinen juoma. Baxterilla ja muilla vanhoilla saarnamiehillð oli tapana maalata ahneutta ja sitð ihmistð, joka ainoastaan elðð kootakseen kultaa, keskelle helvettið; ja he kuvittelevat mielessðnsð, ettð mammona kaatoi sulatettua kultaa alas heidðn kurkustaan. "Katsos tðtð," sanovat perkeleet ivallisesti, "tðmð on juuri sitð, jota tahdoitkin; sen olet nyt saanut; juo juomastakin pððstyðsi;" ja sulanutta kultaa kaadetaan hðnen kitaansa. Minð sitð vastoin en antaudu tuollaisiin kauheisiin ajatuksiin, mutta sen vain tiedðn, ettð joka elðð ainoastaan itselleen tððllð, hðnen tðytyy joutua kadotukseen; joka kiinnittðð rakkautensa maallisiin asioihin, ei ole kaivanut syvðlti -- hðn on rakentanut huoneensa hiedalle; ja kun sade lankee ja vuolas virta tulee, tðytyy hðnen huoneensa langeta, ja sen lankeemus tðytyy olla suuri. Ensin tulee hyvð viini; se on tuo kunniakas mies, kunnioittava ja kunnioitettu, jokainen hðntð kunnioittaa; mutta jðlkeenpðin tulee huonoin, kun hðn huonoilla keinoilla on kartuttanut rikkauttaan ja ahneus on pimittðnyt hðnen jðrkensð. Se on varmasti tapahtuva, yhtð varmasti kuin se, ettð sinð olet antautunut maailman orjaksi. Neljðs p—ytð on asetettu erityiseen, hyvin kðtkettyyn loukkoon saatanan palatsissa. Siellð on p—ytð katettu _salaisille synnintekij—ille_, ja siellð on my—s noudatettava vanhaa sððnt—ð. Tðmðn p—ydðn ððressð, hyvin pimeðssð huoneessa, nðen nuoren miehen istuvan ja saatana tarjoilee hðnelle, hiipien niin ððnett—mðsti ettei kukaan sitð voisi kuulla. Hðn maistaa ensin maljasta ja kuinka se onkaan suloista! Se on suloinen synnin malja. "Varastettu vesi on maukasta, ja salaisuudessa sy—ty leipð on herkullista". Oi, kuinka suloista se on! L—ytyyk— mitððn, mikð maistuisi suloisemmalta? Tðmð on ensimðinen malja; sitte tuodaan toinen esille -- levottoman omantunnon viini. Nuoren miehen silmðt avautuvat. Hðn sanoo: "Mitð olen tehnyt! Mitð olen ollut tekemðisillðni!" "Voi", huudahtaa tðmð Akan, "ensimðisessð maljassa, jonka sain, nðin minð kultaisen astian vðlkkyvðn ja babylonilaisen puvun; ja minð ajattelin: minulla tðytyy tðmð olla, mutta nyt on ajatukseni: mitð tulee minun tehdð tðtð piilottaakseni; minne voin sen kðtkeð? Minun tðytyy kaivaa syvðlle kuten helvetti, voidakseni sðilyttðð sitð piilossa, sillð varmasti se tulee huomatuksi." Tuo kauhea juhlan johtaja tuo sisððn suuren maljan tðynnðnsð mustaa sekoitusta. Salainen juoppo juo ja sekaantuu; hðn pelkðð ettð hðnet tavataan synnissð. Hðnellð ei ole mitððn lepoa, ei mitððn onnea; hðn on ahdistavan pelvon vallassa, hðn pelkðð tulevansa paljastetuksi. Hðn uneksii y—llð, ettð joku hðntð vaivaa; ððni kuiskaa hðnen korvassaan ja sanoo hðnelle: "Minð tiedðn kaikki; minð olen puhuva siitð." Hðn ajattelee, ettð kenties hðnen syntinsð tulee tunnetuksi hðnen ystðvilleen, hðnen isðnsð saa sen tietðð, hðnen ðitinsð saa sen tietðð. Niin, kenties lððkðri kertoo tapauksen ja levittðð kauhean salaisuuden. Sellaiselle miehelle ei l—ydy lepoa. Hðn on aina pelvon vallassa tulla paljastetuksi. Hðn on sen miehen kaltainen, josta olen lukenut, ettð kun hðn oli paljo velkaa ja alinomaa pelkðsi velkamiesten hðntð ahdistavan, tapahtui erððnð pðivðnð kun hðnen takkinsa tarttui naulaan kiinni, sanoi hðn: "Oi, antakaa minun mennð; minulla on kovin kiire. Minð maksan teille huomenna". Sellainen on asema joka valmistetaan siten, ettð otetaan osaa hðpeðn ja synnin peitettyihin esineihin; joka niin tekee, ei l—ydð mitððn lepoa siitð pelvosta, ettð hðnet huomataan. Viimeksi tulee paljastus: se on viimeinen malja. Usein tapahtuu se maanpððllð; sillð ole varma ettð syntisi tulee ilmi ja se tapahtuu tavallisesti jo _tððllð ajassa_. Mitð kauhistavia nðyt—ksið saammekaan nðhdð oikeuden-istunto tilaisuudessa, kun ihmisten tðytyy juoda viimeinen mustien paljastusten malja! Sama mies, joka johti uskonnollisia kokouksia, ja jota kunnioitettiin kuten pyhimystð, on lopulta paljastettu. Ja mitð sanoo tuomari -- mitð sanoo maailma? Hðn joutuu ivan esineeksi, saa moitetta ja paheksumista kaikkialla osakseen. Mutta otaksutaan, ettð hðn kyllin taitavasti elðisi lopun ikððnsð tulematta paljastetuksi -- jonka pidðn melkein mahdottomana -- mikð malja hðnellð onkaan juotavana kun hðn viimein seisoo Jumalan tuomio-istuimen edessð! "Tuo hðnet esille, vangin vartija! Tuo vanki esille, sinð julma helvetin vankeuden vartija!" Hðn tulee! Koko maailma on koolla. "Nousse yl—s! Olihan sinulla uskonnollinen tunnustus? Eik— jokainen pitðnyt sinua pyhimyksenð?" Hðn on vaiti. Mutta monet tuosta suuresta joukosta huutavat: "Me luulimme hðnet sellaiseksi". Kirja avataan, hðnen tekonsa julkiluetaan, ylitsekðyminen toisensa perððn paljastetaan. Kuuletteko melua? Vanhurskaat kohottavat kiukuissaan ððnensð miestð vastaan, joka petti heitð kuten susi lampaan vaatteissa. Kuinka kauheaa onkaan, kun tðytyy kantaa kaikkien yl—nkatsetta! Joka on hyvð, voi sietðð huonon yl—nkatsetta, mutta se hðpeð ja ikuinen ylenkatse, jonka vanhurskas viha kokoaa salaisen synnintekijðn pððn pððlle, tðytyy olla kauheinta kaikista, lðhinnð sitð vaivaa, jonka Jumalan viha ijankaikkisuudessa tuottaa, joka kðrsimys on viimeinen malja, mikð saatanalla on tarjottavana pidoissaan salaiselle synnintekijðlle ijankaikkisuudessa. Tulen lðvitse meneminen. Nðen paheen vallan kaikilla tahoilla. Sen liekit leimuavat jokaista mielen puuskausta vastaan; ja uusia uhreja vetðð se lakkaamatta murhaaviin py—rteisiinsð. Se leviðð kaikkiin kansan luokkiin. Yhtð vðhðn palatsi kuin h—kkelikððn on siltð turvattuna; yhtð vðhðn suuret, tukevat huoneet, jotka kðtkevðt kauppiaan tavaravarastot, tai jalot, komeat rakennukset, jotka ovat aijotut Herran palvelusta varten. Pahe, jonka myrkky on sy—vyttðvð kuten tuli, leviðð ja tarttuu kaikkeen, joka on puhdasta ja kaunista; sððstðmðttð hy—dyllistð ja pyhððkððn. Meidðn on meneminen tulen lðvitse. Meidðn, jotka olemme Jumalan todistajat, tðytyy seisoa sen keskellð valaaksemme elðmðn veden virralla tulta ja jos emme voikaan sitð sammuttaa, tðytyy meidðn koetella estðð sen levenemistð. Sieluni silmðin edessð kuvastuvat kauniimpien tunnustusten hiiltyneet ruumiit. Joukottaisin on ihmisið kukistunut kiusauksien laaksossa, jotka kerran ihmissilmillð pððttðen, olivat taivasta lðhellð. Kuinka moni onkaan joutunut saatanan hy—kkðyksien uhriksi. Tðmð on tuli, joka polttaa. Moni on sanonut: "Tahdon tulla taivaan matkamieheksi, pyhðksi vaeltajaksi;" mutta miten olikaan, tapasi hðn Apollyonin tiellð ja kððntyi takaisin. Moni otti pððlleen rautavarustuksen, mutta luopui pian taistelusta; ryhtyi ty—h—n, mutta katsoi pian taaksensa. L—ytyy useampia kuin yksi suolapatsas. Jos Lotin emðntð olisi ainoa lajiansa, niin olisikin koko hyvð; mutta onpa ollut olemassa tuhansia, jotka hðnen tavallaan ovat katsoneet taakseen nðhdðkseen Sodoman lakeuksia, jotka ollen samanlaisia hengen suhteen, ikuisesti ovat tulleet siksi mitð olivat -- kadotetuiksi sieluiksi. álkððmme ylenkatseella katselko vaarojamme; ne ovat vaaroja; ne ovat koettelemuksia. Pitðkððmme kiusauksiamme hðvittðvinð liekkeinð: sellaisia ne todellisuudessa ovatkin! Jos et sitð usko, erehdyt. Jos niiden keskelle omin voimin ajaudut, sanoen: "Minð ne kyllð kestðn," huomaat, ettð ne ovat todellisia tulen liekkejð, jotka katkonaisin kielin nuolevat veresi silmðnrðpðyksessð, ellei sinulla vaan ole parempaa suojaa kuin oma voimasi. "Kun kðyt tulen lðpi, et sinð pala; ja liekin ei pidð sinua sytyttðmðn". T:ri Aleksander, suuri amerikalainen kirjailija arvelee ettð kððnn—s hðnen mielestððn on puutteellinen, koska molemmat lauseet hðnen katsantonsa mukaan muodostavat toisensa vastakohdan. "Sinð et ole palava"; ja sitten seuraa: "eikð tulen liekki ole sinua sytyttðvð". Minusta taas nðyttðð, ettð korkoon toisella lauseella: "Et ole palava", niin ettð henkesi menetðt; et kðrvennykððn, niin ettet kðrsi pienintð vahinkoakaan, "sillð liekin ei pidð sinua sytyttðmðn;" samoin aivan kuin sanotaan kolmesta pyhðstð miehestð, kun he tulivat ulos tulisesta pðtsistð: "Ei tuli heidðn ruumiillensa mitððn tehnyt, eikð hiuskarvaakaan heidðn pððssðnsð ollut kðrventðnyt, ei heidðn vaatteensa vahingoittuneet eikð tulen kðryðkððn heissð tuntunut". Nðin ollen minusta nðyttðð teksti opettavan, ettei kristillinen kirkko kaikkien koettelemuksiensakaan aikana ole kukistunut ja vielð niinkin ei ole vðhintðkððn menettðnyt koettelemuksien kautta. Herran kirkko ei ole vielð hðvitetty vainojen ja koettelemuksien kautta. Sen vainoojat luulivat sen kukistavansa, mutta se elðð vielðkin. He kuvittelivat mielessðnsð ottaneensa siltð hengen, mutta se nousi elinvoimaisempana kuin koskaan. En luule l—ytyvðn yhtðkððn kansaa, josta Kristuksen kirkko on tðydellisesti karkoitettu. Vielðpð Espanjassakin, joka viimeksi nðytti ty—nsð pððttðvðn suurimpine julmuuksinensa, l—ytyy muutamia uskovaisia kuten orjantappurapensaita ulkokullaisuuden sivulla; ja mitð omaan lahkoomme tulee, on Herra samassa maassa, jossa verenvuodatuksella luultiin tukahdutettavan baptistien lahko, valinnut Oncken'in vðlikappaleeksi herðttðmððn sen eloon, niin ettð ne Saksassa ja kaikissa Tanskan osissa, Preussissa, Puolassa ja vielðpð Venðjðllðkin ovat herðnneet uuteen, voimakkaaseen ja ihmeelliseen eloon. Ja Ruotsissa, jonka hallitus on julistanut meitð vastaan painavimmat vainojulistukset, olemme kummastuksella nðhneet, miten seurakuntia on syntynyt kaikkialla. Totuudella on itsessððn elðvð siemen, joka ei tule hðvitetyksi. Mutta kirkko ei suinkaan hðvið olemasta; se ei menetðkððn mitððn. Kirkon jðsenluku ei ole koskaan vðhentynyt. Vainot ovat siitð pesseet ja puhdistaneet akanat pois, mutta ei ainoatakaan nisun jyvðistð ole otettu pois kasasta. Ei nðkyvðistenkððn jðsenten luvussa ole kirkko vðhentynyt vainoamisen kautta. Se on kuten Israel Egyptissð; kuta enemmðn Israelin lapsia vainottiin, sitð enemmðn he lisððntyivðt. Erððnð pðivðnð surmattiin piispa. Seuraavana aamuna tuli kymmenen nuorta miestð roomalaisen maaherran tyk— tarjoutuen kuolemaan, koska he samana y—nð olivat tulleet kastetuiksi kuolleen piispan siaan ja antaneet tunnustuksensa tðyttððksensð hðnen paikkansa. "Minð tðytðn avonaisen paikan kirkossa ja kuolen sitte kuten hðnkin". Erðs vaimo hirtettiin ja kidutettiin julkisesti. Seuraavana aamuna tuli kaksikymmentð vaimoa, jotka pyysivðt saada kðrsið, kuten hðn kðrsi, voidakseen kunnioittaa Kristusta. Polttihan roomalainen kirkko parhaina aikoinansa yhden suurimmista uskonpuhdistajistamme -- Juhana Hussin ja eik— ikððnkuin hðnen tuhkastansa herðtettynð esiintynyt Martti Luther? Ja kun Wycliffe oli mennyt pois, eik— juuri se seikka, ettð hðntð oli vainottu, auttanut hðnen oppinsa leviðmistð ja eik— Englannin jokaisessa kaupungissa l—ytynyt sadottain nuoria miehið, jotka lukivat lollardien kirjoituksia ja tunnustivat lollardien uskoa? Ja niin on aina oleva, luottakaa siihen. Jos koiralle annat huonon nimen, niin sinð hirtðt koiran; antamalla kristitylle huonon nimen, kunnioitat hðntð. Anna kristitylle ainoasti joku liikanimi, niin se on tuleva hðnelle arvonimeksi. Kun Yrj— Foxia nimitettiin kveekariksi, oli se naurua herðttðvð ja kummallinen nimi. Mutta ne Jumalan miehet, jotka hðntð seurasivat, kutsuivat my—s itseððn kveekareiksi ja niin tuo nimi menetti halventavan merkityksensð. Whitefieldin ja Wesleyn seuraajia kutsuttiin metodisteiksi; he ottivat sen arvonimekseen, josta tuli arvossa pidetty nimi. Kun monet Englannissa vainotuista baptisti esi-isistðmme menivðt Amerikaan etsiðkseen vapaata kaupunkia, kuvittelivat he, ettð puritanein keskuudessa saisivat olla tðydellisessð rauhassa, mutta puritanien omantunnon vapaus merkitsi: "Oikeus ja vapaus niille, jotka samoin ajattelevat kuin hekin, mutta ei mitððn suvaitsevaisuutta toisin ajattelevia kohtaan." Niin pian kuin baptisti nðyttðytyi Uuden Englannin puritanein joukossa, vainosivat he hðntð yhtð tunnottomasti kuin episkopaalit olivat vainonneet puritaaneja. Tuskin oli baptisti siellð, ennenkuin hðnet etsittiin ja kuljetettiin omien kristittyin veljiensð eteen. Kiinnittðkðð huomiota siihen, ettð hðntð langettaessa sakkoihin, pantaessa vankeuteen, omaisuutensa menettðmiseen ja maanpakoon, vietiin samojen miesten eteen, jotka itse olivat vainoa kðrsineet. Ja mikð oli seurauksena siitð? Ameriikassa, jossa meitð vainottiin, olemme suurimpana kristittynð yhteiskuntana. Jossa tuli paloi valtavimmin, siellð opetettiin vanhaa Kalvinin oppia, ja baptisti vastasi siellð enemmðn nimensð merkitystð kuin muualla. Emme my—skððn ole koskaan vðhemmin lujasti pysyneet kiinni perus-opissamme, jonka hyvðksi esi-isðmme verellððn sekoittivat kasteverensð kaikkien vainojen ja koettelemuksien aikana, joille olemme olleet alttiiksi annettuina, ja emme tule sitð koskaan tekemððnkððn. Viimeiseltð ei koko kirkossa ole tuntuva tulen kðryð. Minð nðen sen kðyvðn ulos pðtsistð. Minð nðen sen kohoavan korkeuteensa ja kunniaansa Herransa ja mestarinsa tyk—nð ja enkelit nðkevðt sen vaatteet; ne eivðt ole ollenkaan vahingoittuneet. Eivðt vihollisten kðdet ole saaneet valtaa tehdð niihin naarmuakaan. He lðhestyvðt sitð; he nðkevðt sen liehuvat hiukset, ja nðmðt eivðt ole kuumuudesta kðyristyneet. Ja kun he katsovat sen jalkoja, niin vaikka hðn on astunut hiilien pððlle, ei niissð ole rakkuloita, ja hðnen silmðnsð eivðt ole kuivuneet tuosta seitsen-kertaisesta kuumuudesta. Se on tullut kauniimmaksi, ihanammaksi, kunniallisemmaksi tuliliekkien kautta, mutta vahingoittunut se ei ole, siksi se ei voi tullakaan. Jos kððnnymme yksityisen kristityn puoleen, niin tulee meidðn muistaa, ettð lupaus on yhtð luja jokaiselle uskovaiselle. Kristitty, jos olet totinen Jumalan lapsi, ei koettelemukset voi sinua turmella; ja mikð vielð on parempi, et voi niissð mitððn menettððkððn. Sinusta voi nðyttðð, ettð menetðt pðivð pðivðltð, mutta kun lasku tehdððn, olet huomaava ettet vðhintðkððn ole menettðnyt kaikkien koettelemusten ja saatanan hy—kkðysten kautta, joita sinulla on ollut kestettðvðnð. Ei, pðinvastoin, sinð tulet ihmeellisesti voittaneeksi. Koska koettelemuksesi ovat tuottaneet kðrsivðllisyyttð ja kokemusta, tekevðt ne sinut rikkaaksi. Koska kiusauksesi ovat opettaneet sinua tuntemaan heikkouttasi ja nðyttðneet missð voimasi on, tekevðt ne sinut voimallisemmaksi. Erðstð veljeð on kohdannut kova onni toisensa perððn, vastoinkðyminen toistansa, ei mikððn hðnelle onnistu. Hðn on kunniallinen ja vðsymðt—n kauppias, ja kuitenkin, tehk——n mitð tehneekin, hupenee hðnen varallisuutensa kuten lumi vedessð. Nðyttðð siltð kuin kaikilla hðnen laivoillaan olisi vastatuuli, ja missð muut voittavat, menettðð hðn. Kun puhuin hðnelle tulessa kðymisestð, sanoi hðn: "Voi, se on juuri samaa, jota olen tehnyt; minð olen vaeltanut sen lðvitse nðinð kuukausina; Jumala yksin ja oma sieluni tietðvðt kuinka kuuma tuo pðtsi on". Veljeni, ota tðmð teksti my—tðsi: "Kun kðyt tulessa, et pala". Kun murheesi ovat ohi, olet sinð kumminkin jðljellð, ja mikð vielð parempi on: "liekki ei ole sinua sytyttðnyt". Aikanaan olet huomaava, ettet ole mitððn menettðnyt. Luullakseni, ettð olet menettðnyt omaisuutesi, huomaat raamattua lukiessasi, ettð ainoastaan varjoja olet menettðnyt. Sinun aarteesi l—ytyvðt aina turvallisesti Kristuksen huostassa taivaassa, olet ajan tðyttyessð huomaava, ettð nðmðt onnettomuudet olivat parhaita, mitð sinulle saattoi tapahtua. Pðivð on tuleva, jolloin Davidin tavoin sanot: "Minð tahdon laulaa tuomiosta ja laupeudesta". "Ennenkuin minua vaivattiin, kuljin harhaan, mutta nyt minð pidðn sanasi". Tai samallaisissa olosuhteissa elðð joku nuori nainen. Sinð rakastat Vapahtajaa, sisareni, mutta olet sangen k—yhð, ja sinun tðytyy ansaita toimeentulosi sððlið herðttðvðllð tavalla. Nouseva aurinko nðkee sinun ahkerasti ty—tð tekevðn neula kðdessð, nðkee sinun samalla nðkymðtt—mðllð langalla ompelevan itsellesi kuolin pukua; koko pðivðn kuluessa on sinulla tuskin aikaa sy—dðksesi ja iltasella, kun sormesi ovat vðsyneet ja silmðluomesi ovat raskaat, tðytyy sinun karkoittaa uni, koska ansiosi on niin pieni, ettð sillð tuskin voit elðð. Tunnemme tuhansittain tðmðn luokan ihmisið, jotka herðttðvðt osanottoamme, koska he saavat kovasti ty—tð tehdð mitðtt—mðstð palkasta. Kentiesi on ðitisi kuollut, ja isðsi ei sinusta vðlitð; hðn on roikale, jota sinð vðltðt kohdata kadulla. Ei sinulla ole auttajia eikð ystðvið. Et sinð tahtosi ottaa vastaan mitððn, vaikkakin joku sinulle hyvðntekevðisyyttðnsð osoittaisi; sinð pidðt kovana osanasi olla niin kiusattu kuin olet. Nðyttðð siltð kuin tie olisi sinulle avoinna ylellisyyteen ja joissakin mððrin nautintoon. Mutta sinð sanot: "Ei," "ei," Sinð olet tuntenut vastenmielisyyttð pahaan Kiusauksen hetkellð ja seisonut kiusausta vastaan. Ja minð tiedðn miten moni teistð vuosi vuodelta on taistellut kiusausta vastaan ja jatkuvasti taistelevat, vaikkakin nðlkð-kuolema olisi lðhellð; mutta ette ole tahtoneet tehdð tðtð suurta syntið Jumalaa vastaan. Sisareni, minð kehoitan sinua hakemaan vahvistusta raamatusta tulevien taistelujen varalta. Olet kðynyt tulen liekkien lðvitse, mutta et sinð vielð ole palanut, ja minð siunaan Jumalaa sen tðhden. Sinun vaatteissasi ei tunnu tulen kðryðkððn. Jatka sisareni, jatka, huolimatta kaikesta surusta ja katkeruudesta; jatka, sillð mestarisi sinut nðkee. Hðn on sinua kehoittava ja vievð sinut viimein tulen lðvitse suurempana kuin voiton sankarin. Kuinka julmia ja typerið ovatkaan usein maailman nuoret miehet kristittyjð nuoria miehið kohtaan. Julmia -- sillð kun l—ytyy tusina maailman mielisið ja ainoastaan yksi kristitty, pitðvðt he kunniakkaana kurittaa yhtð ainoata. Tusina suuria roikaleita pitðvðt toisinaan kauniina tekona pakoittaa viisitoista vuotista kuulemaan heidðn rumia pilkkasanojansa. Sanotaan, ettð rosvojenkin kesken l—ytyy kunnian tuntoa, mutta maailman ihmisten keskuudessa ei nðytð l—ytyvðn mitððn kunniallisuutta. Nuori mies, sinð olit saanut kðrsið ja olit kestðnyt; olit sanonut: "Tahdon olla vaiti ja kðrsið," vaikka sydðmmesi kovin l—i povessasi. Muista, ettð alasin ei hajoa vaikka kuinka monta vasaraa siihen l—isi, mutta sen sijaan voivat vasarat hajota. Ajattele nðin! Jatka vaan, ja jððmðt tulen liekit eivðt sinua kuluta. Jos tuli nielisi sinun hurskautesi, todistaisi se vaan, ettð hurskautesi ei ollut minkððn arvoinen. Jos et voi kestðð ivaa ja kujeita, silloin et ole se raaka-aines, josta Jumalan temppelið rakennetaan, sillð se kestðð tulikoetuksen. Kestð loppuun, ja lopulla huomaat, ettð tðmð kova osasi, tðmð ankara kuritus teki sinulle oikein hyvðð, teki sinut paremmaksi ihmiseksi kuin olisit tullutkaan kiikkuessasi ðitisi hemmoittelevalla polvella, vapaana taisteluista. Jos kerran tulevaisuudessa arvokkaalla paikalla tulet toimimaan hy—dyttðvðllð tavalla, on sinun kenties sen takia kiittðminen kovaa ja ankaraa kuritusta, jonka alaiseksi nuoremmalla ijðllðsi jouduit. "On hyvð ihmiselle, ettð hðn nuoruudessaan oppii kestðmððn ivaa". -- Tai ehkðpð puhun sille, joka on saanut kokea kovuutta lðhimmðisiltððn. Muista silloin, miten Jesus sanoi: "Minð tulin tulta sytyttðmððn maan pððlle; ja mitð mieluummin tahdon, kuin ettð se jo palaisi? Tðmðn jðlkeen eroitetaan viisi yhdessð huoneessa toisistaan, niin ettð kolme on kahta ja kaksi kolmea vastaan". Kukatiesi on isðsi uhannut sinua tai mikð vielð katkerampaa, puolisosi on uhannut karkoittaa sinut luotansa. Silloin varmaankin kuljet tulen keskitse. Hðn tekee ivaa jumalisuudestasi, ivaa kaikkea, jota sinð rakastat, ja koettaa parastansa sðrkeðksensð julmuudella sinun sydðmmesi. Rakas sisar Kristuksessa, tuli ei polta sinua. Jos armo asuu sydðmessðsi, ei perkele voi sitð pois karkoittaa, vielð vðhemmðn puolisosi. Jos Herra on sinut armonsa kautta kutsunut, eivðt kaikki maailman ihmiset eikð kaikki helvetin joukot voi tðtð kutsumusta tyhjðksi tehdð; ja lopuksi huomaat, ettet ole mitððn vahinkoa kðrsinyt; tulen liekki ei ole sinua polttanut. Sinun on kðyminen tulessa ja siunaaminen Jumalaa sen tðhden. Kuolemavuoteellasi tai ainakin paradiisin portilla olet nðkevð takanasi tuon synkðn, kolkon tien ja olet sanova: "Oli hyvð minulle, ettð kannoin tðtð ristið, sillð nyt saan kantaa tðmðn kruunun". Velttouden pahat seuraukset. Mestari Greenhamin neuvo. Ihminen ei saata olla vitkallinen ja kuitenkin omistaa etua Kristuksen seurasta. Kristus on nopea vaeltaja, ja jos hðnen kanssaan tahtoo puhua, tðytyy my—s sen ihmisen nopeasti vaeltaa, muuten menettðð ihminen pian hðnen seuransa. Kristus, mestarini, kulkee ympðri ja tekee hyvðð, ja jos tahdot kulkea hðnen seurassaan, tðytyy sinunkin kulkea samaan tarkoitukseen; Herra ei odota hidasta. Olen huomannut raamatusta, ettð suuret ilmestykset, joita pyhien miesten sallittiin nðhdð, tapahtuivat heidðn ollessa toimessa. Moses kaitsee appensa lampaita, kun hðn nðkee pensaan palavan. Josua kulkee Jerikon ympðri kun hðn kohtaa Herran enkelin. Jakob on rukoilemassa, Jumalan enkeli nðyttðytyy hðnelle. Gideon pui ja Elias kyntðð kun Herra kutsuu heitð; Matteus on tulliveroa kantamassa, kun hðn saa kðskyn seurata Jesusta ja Jakob ja Johannes ovat kalastamassa. Se manna, jonka Israelin lapset sðilyttivðt seuraavaan pðivððn, paheni ja sikisi matoihin; armo ilman toimintaa on tuleva enemmðn turmiota kuin hy—tyð tuottavaksi. Toimettomuus ja velttous on sitð paitse paaduttamassa omaatuntoa. Abimelek sai taivutetuksi toimettoman kansan palvelukseensa, ja niin saa pimeydenkin ruhtinas. Oi ystðvðni, on jotakin hyvin surullista antaa sielunsa terðn ruostua, kadottaa siveellisen kðsityksen terðvyyden; mutta velttouden hedelmð meissð on juuri sellainen. David sai kokea toimettomuuden turmiollista voimaa; hðnen omatuntonsa menetti voimansa, ja hðn oli valmis mihin hyvðnsð. Paha on tarjolla. Hðn menee huoneensa katolle ja nðkee olennon, joka herðttðð hðnen himonsa, hðn kðskee noutaa vaimon luoksensa, ja synti on tehty, se synti johtaa hðntð uuteen rikokseen; hðn kiusaa Urian; hðnet viedððn murhattavaksi. Uria poistetaan tieltð, ja hðn ottaa Urian vaimon. Oi David! Mikð ððret—n lankeemus? Miten syvðlle onkaan Israelin ruhtinas langennut ja tullut irstailijaksi! Tðstð pðivðstð alkaen muuttuu hðnen aurinkonsa paiste pilviseksi; hðnen rauhansa muuttuu kðrsimykseksi, ja hðn astuu hautaan murheellisena ja onnettomana. Ja vaikkakin hðn voi sanoa: "Jumala on tehnyt kanssani ikuisen liiton," tðytyy hðnen kumminkin sitð ennen sanoa: "Eik— minun huoneeni my—s ole Jumalan kanssa?" L—ytyyk— Herran kansassa joku, joka uudestaan tahtoisi ristiinnaulita ja julkisesti hðvðistðvðksi saattaa Herraamme? L—ytyyk— joku, joka Judaksen kanssa tahtoisi myydð mestarinsa tai mennð pois Kristuksen tyk—ð Demaksen kanssa? Sehðn on valitettavasti kyllð helposti tehty. Sinð sanot, sitð en voisi tehdð. _Nyt_ mahdollisesti et sitð voisi. Mutta jos tulet veltoksi, jðtðt Herran taistelut taistelematta, niin ei tule yksistððn helpoksi tehdð syntið, vaan sinð tulet my—skin varmuudella synnin uhriksi. Voi, kuinka saatana iloitsee, kun hðn saa Jumalan kansan lankeamaan syntiin! Silloin hðn ly— niin sanoen uuden naulan Kristuksen haavoitettuun kðteen; silloin tekee hðn veristðvðksi tuon heleðn valkoisen liinan Kristuksen puvussa; silloin paisuttaa hðn rintaansa, saavutettuansa voiton Jesuksesta ja vietyðnsð tahtonsa vankina yhden hðnen rakastajistansa! Oi ystðvðni, jos emme tahdo, ettð helvetti tðten tulisi kaikumaan saatanan naurusta, ettð Jumalan miehet itkisivðt Libanonin cedrien kaatumista, niin valvokaamme rukoillen ja tehkððmme mestarimme tekoja, "hengessð palaen ja palvellen Herraa." -- David _oli_ vapahdettu. Puhun ainoasti teille, jotka olette vapahdettuja ja rukoilen teitð ottamaan varoituksen Davidin lankeemisesta ja siitð velttoudesta ja valppauden puutteesta, joka oli aiheena hðnen lankeemiseensa. Lukemattomat kiusaukset ahdistavat joutilasta. Otettakoon huomioon tapa, jolla maalaisvðest— pyytðð ampiaisia. He kaatavat jotakin imelðð nestettð pitkðnlaiseen ja ahdassuiseen pulloon. Laiska ampiainen menee sinne, tuntee imelðn tuoksun, menee pulloon ja hukkuu. Mutta mehilðinen tulee samaa tietð, ja vaikkakin se pysðhtyy hetkeksi taistellakseen, ei se mene sisðlle, sillð hðnellð on omaa hunajaansa valmistettavana; se on yhteiseksi hyvðksi yritetyn ty—n uhraamista houkutukselle. Mestari Greenham, puritaninen jumalanmies sai kerran vieraakseen naishenkil—n, joka oli hyvin kiusattu. Muutamien kysymysten kautta, jotka koskivat hðnen elðmðnsð tapaa, sai Greenham tietðð, ettð vaimolla oli vðhðn tekemistð ja sanoi hðnelle: "Siinð on salaisuus, ettð olette niin kiusattu. Sisareni, jos teillð on paljon toimia, voi saatana teitð kiusata, mutta ei voita teitð helposti, ja pian luopuu hðn yrityksistððn". Toimettomat kristityt joutuvat enimmðn kiusauksiin sen kautta, ettð he kiusaavat saatanaa itseðnsð kiusaamaan. Toimettomuus avaa sydðmen ovet auki ja pyytðð saatanaa astumaan sisðlle; mutta jos olemme ty—ssð kiinni aamusta iltaan, tðytyy saatanan pððstðkseen sisðlle, tunkeutua oven kautta. Lðhinnð Jumalan armoa ja uskoa ei l—ydy tðtð parempaa kilpeð kiusausta vastaan: "olla ahkera toimessaan, hengessð palava ja palvella Herraa". Teille, jotka vðhðn teette Kristuksen hyvðksi, sallikaa minun muistuttaa, ettð kerran ette olleet niin kylmið kuin nyt. L—ytyi Davidillakin aika, jolloin sotarummun ððni sai hðnen verensð kuohuksiin ja hðnellð oli halua mennð taisteluun. Oli aika, jolloin Israelin ala-valtain joukot olisivat saaneet Davidin urhoolliseksi kuin jalopeuran. Oi, mikð nðky, nðhdð jalopeura muuttuneena! Jumalan urho jðð naisten seuraan kotiinsa! Oli aika, jolloin sinðkin olisit hypðnnyt aitojen ja ojien ylitse saadaksesi kuulla saarnaa ja vðhimmðn olisit perustanut siitð, jos olisitkin saanut seistð kðytðvðllð koko ajan; mutta nyt ovat saarnat tukalia kuullaksesi, vaikkapa sinulla olisikin pehmeimmðt tyynyt allasi istuttavina. Jos oli kokous joko pirtissð tai muualla, niin olit siellð. Niin, sanonet, se oli pelkðstð kiihkosta. Siunattu kiihko! Herra kiihoittakoon sinua uudestaan; sillð joskin se oli kiihkoilemista, innostus parempi kuin kuoleman lepo, on parempi saada kiihkoilian nimi kuin ansaita laiskiaisen nimi Kristuksen mehilðispesðssð. K——penhaminan piiritys. Irlannin kveekarit. Seuraavan omituisen tapauksen kertoo muudan meriupseeri K——penhaminan piirityksestð, joka tapahtui lordi Nelsonin johdolla. "Valtavan vaikutuksen", sanoo tðmð upseeri, "teki minuun erðs seikka, jonka nðin kolme tai neljð pðivðð kauhean ampumisen jðlkeen. Useina —inð ennen kaupungin antautumista, oli pimeys peittðnyt seudut kamalan kivððrien paukkinan ja muitten murha-aseitten tuottaman suhinan sðestyksellð, noitten murha-aseitten ty—skennellessð, jotka levittðvðt hðvi—tð ja tulta ympðrilleen. Kauhistavat seuraukset olivat kohta nðkyvissð loistavan tulen leimutessa kaikkialla kaupungissa. Rikasten palavat palatsit ja k—yhien liekitsevðt h—kkelit kohottivat liekkinsð korkeuteen; ja kun nuot taajalti hðvittðvðt tulet heijastuivat salmen veteen, loitsivat ne katsojan silmiin laivoilla tðytetyn metsðn joka oli kaupungin hðvityksen todistajana. Murhapoltto jatkuu useita —itð, mutta vihdoin antautuivat tanskalaiset; ja muutamia pðivið tulipalon jðlkeen kðvelin nðitten raunioitten keskellð, jotka olivat jððnn—ksið k—yhien majoista, rikasten palatseista, tehtaista, korkeista kirkoista ja matalista rukoushuoneista, huomasin keskellð tðtð kauhujen paikkaa yksinðisen rakennuksen, joka oli aivan vahingoittumaton; sen ympðrist—llð oli kaikki palanut, mutta tðmðn huoneuston oli tuli jðttðnyt koskematta, joka oli siellð ikððnkuin Jumalan laupeuden muistopatsaana. 'Kenen nðmðt rakennukset ovat', kysyin minð. 'Tðmð rakennus, vastasi tulkki, on erððn kveekarin. Ei hðn tahtonut taistella eikð jðttðð huonettakaan, vaan pysyi sisðllð koko ajan, rukoillen perheineen niin kauvan kuin ampumista kesti': Totisesti, ajattelin minð, vanhurskaan kðy hyvin. Jumala on ollut kiipesi taistelussa, muurina tulta vastaan, voimakkaana apuna hðdðssð". Tðmð kertomus voi nðyttðð sepitetyltð, mutta on itse teossa niin historiallinen tapahtuma kuin l—ytyð voi. Kerrotaan toinenkin jossakin mððrin samallainen kertomus tðstð sodasta. "Kohta sen jðlkeen kun K——penhamina oli antautunut englantilaisille v. 1807, sijoitettiin pienempið joukkoja sotamiehið ympðrist—-kyliin. Silloin tapahtui erððnð pðivðnð, ettð kolme sotamiestð tahtoivat hankkia ruokavaroja lðheisistð talonpoikaistaloista. He kðvivðt useammissa taloissa, mutta ne olivat autioita. Vihdoin tulivat he erððsen suureen puutarhaan, jossa tðytelðisten omenapuiden oksat olivat katketa omenien painosta. He menivðt puutarhaan portin kautta ja kulkivat sieltð johtavaa tietð sievððn talonpoikaistaloon. Talon ulkomuoto osoitti rauhaa ja turvallisuutta; mutta kun he astuivat etumaisesta ovesta sisððn, pakeni emðntð ja hðnen lapsensa huutaen, takimaisen oven kautta. Talon sisusta osoitti jðrjestystð ja kodikkaisuutta, joka jðrjestys voitti kaiken mitð voi odottaa ihmiseltð tðllaisissa olosuhteissa ja sen lisðksi maalla. Taskukello riippui seinðllð, ja kaunis kirjahylly, joka oli tðynnð kirjoja, kiinnitti vanhemman sotamiehen huomion puoleensa. Hðn otti kirjan alas: se oli kirjoitettu hðnelle tuntemattomalla kielellð, mutta nimi Jesus Kristus oli hðnelle luettavana jokaisella sivulla. Samalla hetkellð tuli talon isðntð sisðlle samasta ovesta, jonka kautta hðnen vaimonsa ja lapsensa olivat paenneet. Erðs sotamiehistð vaati uhkaavien liikkeitten kautta ruoka-aineita: mies seisoi lujana ja liikkumattomana ja pudisti ainoasta pððtððn. Se sotamies, joka piti mainittua kirjaa kðdessððn, meni silloin hðnen luokseen ja osoitti nimeð Jesus Kristus ja laskien kðtensð sydðmelleen, katsoi taivasta kohden. Samassa silmðnrðpðyksessð tarttui talonpoika hðnen kðteensð, puristi sitð sydðmellisesti ja kiiruhti pois huoneesta. Kohta palasi hðn takaisin vaimonsa ja lapsensa seurassa, kaikki kantaen maitoa, munia, lðskið j.m.s., jotka hðn vierasvaraisesti jðtti sotamiehille; ja kun rahoja tarjottiin korvaukseksi, esteli hðn ensin ottaa niitð vastaan, mutta kun kaksi sotamiehistð olivat hurskaita miehið, pakottivat he isðnnðn toverinsa mielipahaksi, ottamaan maksun kaikesta, jonka olivat saaneet. Kun he kðttelivðt jððhyvðisiksi, antoivat nuo hurskaat miehet merkin, ettð talonpoika panisi kðtk——n kellonsa. Mutta hyvin ymmðrrettðvðn merkin kautta antoi hðn heille tiedoksi, ettei hðn peljðnnyt mitððn pahaa, sillð hðn luotti Jumalaan, ja vaikka hðnen naapurinsa kaikkialla ympðrillð olivat paenneet ja pakoretkiensð takia menettðneet kaikki, jota eivðt voineet kðtkeð, niin ei hiuskarvaakaan hðnen pððstððn ollut kðrventynyt, eikð omenaakaan oltu otettu hðnen puistostaan". Hðn kyllð tiesi sen, ettð "joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu;" sentðhden oli hðn sitð mielipidettð, ettei tekisi vastarintaa; ja Jumala, johon hðn jðrkðhtðmðtt—mðstð luotti, ei sallinut hðnelle mitððn pahaa tapahtua. On muistettava, ettð kerran, kauvan sitte, Irlannin protestantteja murhattaessa, asui tuhansittain kveekaria maassa, mutta ainoastaan kaksi heistð tapettiin; ja nðillð kahdella ei ollutkaan mitððn luottamusta uskoonsa; toinen heistð juoksi pois ja kðtkeysi suohon, toisella oli aseita huoneessaan; toiset sitð vastoin kulkivat kaikkialla, noitten raivojen joukkojen keskellð; niin hyvin roomalais-katolisten kuin protestanttien, ilman ettð heihin kukaan koski, sillð he olivat vðkevðt Israelin Jumalan voimassa ja pistivðt miekan tuppeen, hyvin tietðen, ettð on vððrin taistella lðhimaistansa vastaan, sillð onhan Kristus sanonut: "álkððt olko pahaa vastaan, vaan jos joku _ly—_ sinua oikealle poskelle, niin kððnnð hðnelle my—s toinenkin." "álð ole yksistððn hyvð kiitollista kohtaan, vaan my—skin kiittðmðt—intð ja pahansuopaa kohtaan." "Anteeksi antakaa vihollisillenne". "Siunatkaa niitð, jotka teitð vihaavat ja rukoilkaa niitten edestð, jotka teitð vainoovat". Mutta me hðpeðmme nðin tehdð; me pelkððmme luottaa Jumalaan; ja siksi kunnes nðin ajattelemme, emme tunne valta-istuimen majesteettia, emmekð voi todistaa Jumalan voivan suojella meitð. "Jumalassa ainoastaan olkoon lepo sielulleni; sillð hðn on toivoni". Uni Jumalan lahjana. Ruumiillinen uni on Jumalan lahja. Nðin sanoi muinen Homerus, kun hðn kertoi sen pilvistð laskeutuneena levinneen sotamiesten telttien pððlle muinaisen Troijan ympðrillð. Ja nðinhðn lauloi Vergiliuskin kertoen, miten Palinurus uupui uneen laivan etukannella. Uni on Jumalan lahja. Luulemme, ettð asetamme pððmme tyynyille ja annamme ruumiimme mukavasti asettua ja nðin aivan luonnollisesti ja vðlttðmðtt—mðsti nukumme. Mutta nðin ei ole. Uni on lahja Jumalalta; ja ei kukaan ihminen sulkisi silmiðnsð uneen, jos ei Jumala asettaisi sormiansa hðnen silmðluomilleen -- jos ei kaikkivaltias lðhettðisi lempeðn ja suloisen voimansa vaikuttamaan hðnen otsaansa, tuudittaen hðnen ajatuksensa lepoon ja antaen tulla siihen suloisen tilaan, jota kutsutaan uneksi. Kyllðhðn l—ytyy rohdoksia ja huumaavia aineita, joitten kautta ihmiset saattavat myrkyttðð itseðnsð, niin ettð makaavat puolikuolleina, tilassa, jota he kutsuvat uneksi; mutta terveen ruumiin uni on Jumalan lahja. Jumala antaa sen rakkaudesta; hðnen hellyytensð tuudittaa meidðt lepoon joka ilta; hðnen hyvyytensð kietoo pimeðn esiripun ympðrillemme ja antaa auringon kðtkeð polttavan paisteensa. Rakkaus tulee, sanoen: "Nuku suloisesti lapseni, minð annan sinulle unta". Etk— koskaan ole saanut kokea, miltð tuntuu virua vuoteellaan ja turhaan ponnistella saadakseen unta? Kuten Darius'esta sanotaan, siten sinustakin voitaisiin sanoa. "Kuningas lðhetti noutamaan soittajansa, mutta uni luopui hðnestð". Sinðkin koetat tarttua uneen kiinni, mutta se pakenee: Kuta enemmðn ponnistelet nukkuaksesi, sitð varmemmin pysyt valveilla. Terveellisen levon hankkiminen on ulkopuolella omaa voimaamme. Sinð kuvittelet kiinnittðvðsi ajatuksesi johonkin mððrðttyyn asiaan, siksi, kunnes se haihduttaa kokonaan huomiosi ja niin muka nukut; mutta huomaat, ett'et kykene siihen. Kymmensin tuhansin lentðð asioita aivojesi lðvitse, ikððnkuin koko maailma py—risi silmiesi edessð. Kaikki, mitð jonkun kerran ennen olet nðhnyt, nðet hurjassa vilinðssð silmiesi edessð. Jos suljet silmðsi, niin nðet kumminkin, ja l—ytyy korvissasi, pððssðsi ja aivoissasi asioita, jotka eivðt tahdo jðttðð sinua rauhaan. Uni on halveksinut pððnalustaasi, jolla tahdoit kytkeð sen valtaasi. Jumala yksin sulkee samalla tavalla laivapojan silmðt huojuvassa mastossa kuin lahjoittaa yksinvaltiaallekin unen mukavassa sðngyssððn: sillð ei kaikilla ponnistuksillaan, kaikkia tarjolla olevia keinojakaan kðyttðmðllð voisi kuningas nukkua, vaan heitteleytyisi vuoteellaan sinne ja tðnne, kadehtien mielessððn alhaista orjaansa, jonka pððn alle vðsymys hyvðilevðllð kðdellððn on pehmeðn alustan asettanut. Jumala se on, joka virvoittaa sieluamme ja tarjoo meille unta vðsyneiden ruumiittemme virkistykseksi, niin ettð vahvistetuin voimin voimme herðtð koittavan pðivðn vaivoihin. Kuinka kiitolliset meidðn tulisi ollakaan unesta! Uni on paras tunnetuista lððkðreistð. Uni on parantanut useampia kipuja vðsyneissð jðsenissð kuin kehutuimmat lððkðrit maan pððllð. Uni on paras lððke; mainioin parannuskeino kaikkien niitten joukossa, jotka ovat kirjoitetut lððkintð-opin sivulle. Ei mikððn lððkðrin taikajuomista voi kilpailla unen kanssa. Mikð suuri armo onkaan ettð se yhtð paljo kuuluu meille kaikille! Jumala ei ole tehnyt unta rikkaan yksityiseksi erikoisoikeudeksi; hðn ei anna sitð yksistððn ylimykselle tai rikkaalle, niin ettð he voisivat kðydð yksin tðllð nautinnolla kauppaa, jota he yksinomaan voisivat edukseen kðyttðð, ei, hðn ei unhoita k—yhintð ja alhaisintakaan. Niin, l—ytyyk—hðn eroitusta, ty—miehen uni on suloinen, sy—k——n hðn sitte vðhðn tai paljo. Joka tekee ty—tð kovimmin, nukkuu raskaimmin. Perðti mukavissa olosuhteissa ei l—ydy lepoa; vaan kððnnyttelee levottomuus nukkujaa sinne ja tðnne untuva vuoteella. Mutta kun ty—mies kestettyððn pðivðn ankarat ponnistukset, jotka hðnen voimansa ovat uuvuttaneet, heitðksen vuoteelleen, nukkuu hðn heti: ja herðtessððn kiittðð hðn Jumalaa, ettð on saanut herðtð tervein voimin. Et tiedðkððn missð kiitollisuuden velassa olet Jumalalle nukuttuasi y—n rauhallisesti. Jos saisit viettðð unettomia —itð, oppisit arvoa panemaan sille siunaukselle, jonka uni mukanaan tuo. Jos viikkokausia viruisit vuoteellasi, kiittðisit Jumalaa siitð kuten armonosoituksesta. Sillð uni on Jumalan armonosoitus; se on kallisarvoisimpia lahjoja, lahja, jota emme kykene arvostelemaan ennen kuin se otetaan meiltð pois; vielðpð emme arvostele sitð kyllin suureksi silloin kuin meidðn pitðisi niin tehdð. Psalmista sanoo, ettð on niin hullunkurisia ihmisið, jotka kieltðytyvðt nukkumasta. Voiton tai kunnian himosta nousevat he aikaisin yl—s ja valvovat my—hððn. Me olemme osalliset tðhðn hulluuteen. Olemmehan nousseet aikaisin aamulla silmðillðksemme jotakin kirjakasaa, siten lisðtðksemme tietojamme; olemme valvoneet my—hððn y—h—n, kunnes sammuva lamppu taasen huomautti meille auringon olevan nousemassa; silmiðmme pakoitti, ohimoissamme suonet sykkivðt ja sydðmemme l—i kiivaasti. Kun olemme ty—tð tehneet ahkerasti, olemme tulleet perin vðsyneiksi; tðten olemme joutuneet sy—mððn leipðmme surumielin sen johdosta, ettð olemme turmelleet terveyttðmme. Monet liikemiehet tekevðt tðten ty—tð. Emme tuomitse heitð sen takia; emme kiellð heitð my—hððn valvomasta ja aikaisin nousemasta, mutta muistutamme teille tðtð kohtaa: "Se on turha, ettð te varhain nousette ja hiljan maata menette, sillð Jumala antaa ystðvillensð heidðn maatessansakin." Sanaa uni kðytetððn raamatussa pahassa merkityksessð, osoittamaan nimittðin maailmallisten ja aistillisten ihmisten tilaa. Monet ihmiset nukkuvat aistillisen hyvinvoinnin ja laiskuuden unta; ja niitð he ovat, joista Salomo sanoo, ettð he ovat tyhmið poikia, jotka elonajalla nukkuvat, vetðen puoleensa hðpeðtð; kun elonaika on ohitse ja kesð kulunut, eivðt he ole vapahdettuja. Uni merkitsee usein laiskuuden tilaa, voimattomuutta ja vðlinpitðmðtt—myyttð, jossa tilassa kaikki jumalattomat ovat, kuten, raamatussa sanotaan: "On jo kyllin aika herðtðksenne unesta". "álkððmme nukkuko kuten muut, mutta valvokaamme ja olkaamme raittiit." Useita l—ytyykin, jotka nukkuvat laiskan unta ja antautuvat vetelðn velttouden patjalle; mutta heitð odottaa kauhea herððminen, jolloin he huomaavat, ettð parannuksen aika on loppuun kulunut, ettð elðmðn kultainen hieta on tiimalasista loppuun juossut; ja he ovat joutuneet siihen maailmaan, jossa ei enðð mitððn anteeksi antoa l—ydy, mitððn toivoa, mitððn pakopaikkaa, mitððn pelastusta. Toisissa paikoin on unta kðytetty kuvaamassa vððrðð turvallisuutta, joka perustuu yksistððn maallisiin perusteihin, mutta jollaiseen uneen moni kumminkin on tuuditettu. Katsele Saulia kun hðn nukkuu huolettoman turvallisesti, tðysin maallisen voiman turvaamana. Hðn ei ole Davidin kaltainen, joka sanoi: "Rauhassa panen maata ja nukun; sillð yksin sinð Herra annat minun asua turvallisena". Abner, Saulin sotajoukkojen pððllikk— on siellð, ja kaikki joukotkin nukkuvat, nukkuvat samoin kuin Abnerkin. Nuku Saul! Nuku: Abisai seisoo pððnalustasi vieressð keihðs kðdessð ja sanoo: "Salli minun lðvistðð hðnet yhdellð ainoalla iskulla". Vielð nukkuu hðn: hðn ei tiedð, ettð hðn on lðhellð ijankaikkisen unen parrasta! Sellaisia ovat monet teistð, jotka nukutte ja sielunne on vaarassa, saatana seisoo ylitsenne nojautuneena, laki on valmis teitð lðvistððkseen, kosto on valmistettu; my—skin sallimus nðyttðð sanovan: "Joko lðvistðn? Annan hðnelle tðmðn yhden ainoan iskun ja hðn ei enðð herðð". Mutta Jesus vðlimiehemme sanoo: "pysðhdy, pysðhdy!" Ja keihðs tðrisee jo. "Pysðhdy! Sððstð nukkujaa vielð yksi vuosi; vielð l—ytyy toivo, ettð hðn on herððvð pitkðllisestð synnin unesta". Kuten Sisera -- sanon minðkin sinulle, synnintekijðlle -- jos nukut turmion majassa, niin vaikka maallinen asemasi ei koskaan voisi olla tyynempi ja suloisempi: nukut kuitenkin helvetin kynnyksellð. Vihollinen kohottaa jo vasaransa ja naulansa kiinni ly—dðksensð sinut maahan, nukkuaksesi siellð ijankaikkisessa kuolemassa kðrsimyksen unta, joka on jotakin pelottavampaa kuin tavallinen kuolema. Raamatussa mainitaan my—skin nautinnon uni, samallainen, joka uuvutti Simsonin, kun hðn menetti hiuksensa ja my—s sellainen uni, joka monen on nukuttanut, jotka ovat syntiin antautuneet ja herððvðt l—ytððkseen itsensð paljastettuina. My—skin l—ytyy levðperðisyyden uni, joka valtasi neitseet, joista sanotaan: "He tulivat uneliaiksi ja nukkuivat;" ja lisðksi surun uni, sellainen, joka valtasi Pietarin, Jakobin ja Johanneksen Getsemanen yrttitarhassa. Mutta nðmðt unen lajit eivðt ole Jumalan antamia. Ne ovat yhteydessð luonteemme puutteellisuuden kanssa: ne valtaavat meidðt, koska olemme langenneita olentoja: ne hiipivðt luoksemme, koska olemme syntyneet kadotetuista ja turmeltuneista vanhemmista. Nðmðt unen lajit eivðt ole Jumalan siunauksia, joita Jumala lðhettðð yksistððn rakastetuillensa. Ravintolan isðnnðn rukous. Kerrotaan Rowland Hillin kerran matkallaan ollessa olleen pahoitetun menemððn y—ksi ravintolaan, kun muuta paikkaa ei l—ytynyt. Ja kun hðnellð oli mukanaan pari hevosia ruokittavina, ja kun hðn meni ravintolan parhaaseen huoneesen, pidettiin hðntð arvokkaana vieraana. Tulipa isðntð sisððn ja sanoi: "On hauska nðhdð teitð, herra Hill". "Tahdon jððdð taloonne y—ksi," oli vastaus. "Sallitteko pitðð perherukousta kanssanne tðnð iltana talossanne!" "En koskaan ole pitðnyt perherukouksen laista talossani," vastasi ravintoloitsia, "eikð minulla ole haluakaan sen pitðmiseen nyt". "Vai niin; laita hevoseni ulos; minð en tahdo pysðhtyð taloon, jossa ei haluta rukoilla Jumalaa. Vie hevoset ulos". Kun hðn kumminkin oli liika hyvð vieraaksi, ajatteli mies enemmðn asiaa ettei hðntð kadottaisi ja lupasi ettð perherukouksen saisi pitðð. "Se on hyvð," sanoi Hill; "mutta", jatkoi hðn, "tahdon sanoa teille, ettð minulla ei ole tapana johtaa rukousta toisten huoneissa. Teidðn itsenne tðytyy sitð johtaa." Mies vastasi, ettei hðn voi rukoilla. "Teidðn tðytyy," sanoi Rowland Hill. "Niin, mutta en ole koskaan rukoillut". "Silloin, ystðvðni, on teidðn tðnð iltana aljettava," oli vastaus. Kun ilta sitten tuli ja perhe oli polvillaan, sanoi Rowland Hill: "Jokainen rukoilee omassa huoneessaan: teidðn tulee rukoilla tðnð iltana". "En voi rukoilla, _minð en voi_", sanoi isðntð. "Miten, ihminen, olette saaneet kaiken tðmðn siunauksen tðnð pðivðnð ja voitteko kumminkin olla niin kiittðmðt—n, ettette voi kiittðð Jumalaa sen edestð? Ja lisðksi, millainen synnintekijð olettekaan olleet! Ettek— voi sanoa Jumalalle, millainen syntinen olette ollut ja pyytðð anteeksi?" Mies alkoi itkeð ja sanoi: "Minð en voi, Herra Hill, minð en voi, se on tosi, etten voi!" "Niin sanokaa siis Herralle, ett'ette voi; sanokaa hðnelle ett'ette voi rukoilla ja pyytðkðð hðntð itseðnne auttamaan." Ravintolan isðntð parka lankesi polvilleen. "Oi, Herra," sanoi hðn, "minð en voi rukoilla; minð toivon ettð voisin sen". "Nðettek—s nyt," sanoi Rowland Hill, "nyt olette jo alkaneet rukoilla ja ðlkðð koskaan lakatko siitð. Niin pian kuin Jumala on saanut teidðt rukoilemaan, olkoon sitte vðhðnkin, niin ðlkðð koskaan lakatko. Nyt tahdon rukoilla puolestanne". Ja niin hðn tekikin, eikð kauan kulunut aikaa ennenkuin Herra nðki hyvðksi tðmðn ihmeellisen keinon kautta pehmittðð ravintolan isðnnðn kova sydðn ja johdattaa hðnet Kristuksen tyk—. Tahtoisin vielð sanoa kaikille teille, jotka ette rukoile: puhukaa Herralle tðstð puutteestanne. Esitð Herralle toivomuksenasi, ettð Hðn opettaisi sinua rukoilemaan: ettð hðn osoittaisi sinulle halusi tulla vapahdetuksi; ja ellet voi rukoilla, niin sano hðnelle aivan yksinkertaisesti, ettð hðn antaisi sinulle kaikki mitð tarvitset. Kristus on muusta huolen pitðvð. Hðn on verensð priiskoittava rukouksesi ylitse; ja niin on Isð lðhettðvð Pyhðn Hengen antamaan sinulle enemmðn uskoa ja enemmðn luottamusta Kristukseen. Kuoleman rangaistus. Sijaissovituksen uhri. Joku aika sitten kðvi erðs naishenkil— luonani, "saadakseen minut," kuten sanoi, kuoleman rangaistuksen vastustajaksi. Kuuntelin niitð pðtevið syitð, joita hðnellð oli tuotavana vastustaakseen ihmisten hirttðmistð murhasta, ja vaikka hðn ei saanut minua asiasta vakuutetuksi, en tahtonut vastustaa hðntð. Hðn esitti, ettð joku murhantekijð suljettaisiin elinajakseen vankeuteen. Minð muistutin silloin, ettð ihmiset, jotka puolet ijðstððn ovat olleet suljettuina vankeuteen, eivðt sillð ole tulleet rahtuakaan paremmiksi. Ja hðnen arvelunsa, ettð heitð pitðisi pakoittaa katumukseen, pelkðsin minð, ettð se on vaan unelma. "Niin", sanoi hðn hyvðsydðmisesti, "se johtuu siitð, ettð meillð on ollut aivan vððrð kðsitys rangaistuksesta. Rankaisemme ihmisið, koska luulemme heidðn ansaitsevan rangaistusta. Meidðn tulisi kumminkin nðyttðð heille rakastavamme heitð". "Aivan niin, rouvaseni", sanoin hðnelle, "sen toivon olen kuullut esitettðvðn useita kertoja ja nðhnyt monta kaunista kirjoitusta siitð, mutta en luota siihen. Rangaistuksen tarkoituksena tulisi olla parannus, mutta rangaistuksen perustana on rikollisen positiivinen rikollisuus. Luulen, ettð kun ihminen tekee jotakin pahaa, on hðn rangaistava sen tðhden, ettð synnin teossa l—ytyy rikollisuus, joka oikeuden mukaisesti on rangaistava". Ei, tðtð hðn ei saattanut kðsittðð. Synti hðnen mielestððn on jotakin aivan vððrðð, mutta rangaistus ei ole mikððn sopiva aate. Hðn luuli ettð ihmisið kohdellaan vankeudessa liian julmalla tavalla ja ettð sen sijaan tulisi meidðn osoittaa, ettð rakastamme heitð. Jos heitð kohdeltaisiin hellðsti ja rakkaasti vankeudessa, tulisivat he sitð paremmiksi, siitð hðn oli vakuutettu. Tarkoituksella kehittððkseni hðnen omaa teoriaansa, sanoin hðnelle: "Minð otaksuisin siis, ettð te tahdotte valmistaa rikoksen tekiðlle kaikkea elðmðn sulostusta vankeudessa, sillð saattaisi l—ytyð esim. joku maankulkija, joka tusinoittain on tehnyt murtovarkauksia -- otaksun ettð antaisitte hðnen illoilla istua mukavalla tuolilla suloisen takkavalkean ððressð, sekoittaisitte hðnelle lasin vðkiviinaa ja vettð, antaisitte hðnelle hðnen piippunsa ja kaikin tavoin kokisitte tehdð hðntð onnelliseksi, nðyttððksenne hðnelle kuinka paljon hðntð rakastamme! Ei, vðkiviinaa ei hðnelle annettaisi, mutta kaikki muu tekisi hðnelle hyvðð. Minusta tuntuisi tuo mitð tehokkaimmalta menettelyltð saada siten syntymððn suurimpia pahantekij—itð. Luulen, ettð tðllð tavalla saataisiin hyvin suuri lukumððrð rosvoja; sillð se olisi erinomainen keino edistðmððn rikoksia ja kaikellaisia konnan t—itð. Nðmðt kauniit teoriiat olivat niin yksinkertaisen kuin minun mielestðni loppumattoman ilon lðhde; roikaleitten hemmoitteleminen ja heidðn rikoksiensa kðsitteleminen lasten leikkeinð, oli ajatus, joka sai minut sydðmellisesti nauramaan. Luulin huomaavani hallituksen luovuttavan virkansa nðille mainituille henkil—ille ja noille mainioille tuloksille heidðn kanssaan rakkaudella kokeilemisesta. Esivallan miekka muuttuisi rauhalliseksi puurokapustaksi, ja vankilat mieluisiksi pakopaikoiksi niille, joiden maine on jonkun tahran saanut. "Vðhð toivoin kumminkin saavani nðhdð aikakautta, jolloin tðllaisia aatteita saarnatuolista julistettaisiin, en luullut silloin ettð jonakuna pðivðnð syntyisi jumaluustiede, joka polkisi alas Jumalan siveellisen hallituksen korkeasta vakavuudestaan, joka on luonteenomaista sille raamatussa! Mutta emmehðn koskaan tiedð tðnððn, mitð saattaa huomenna kohdata. Olemme saaneet elðð aikana, jolloin joku laji ihmisið -- kiitos Jumalan, ettð ne eivðt ole baptisteja, vaikkakin surulla minun tðytyy my—ntðð, ettð suuri joukko baptistejakin on ruvennut heitð seuraamaan -- kokevat levittðð sitð oppia kansaan, ettð Jumala on kaikkein isð ja ettð meidðn aatteemme Jumalan menettelystð katumattoman kanssa tuomarin eikð isðn tavoin, ovat jððnn—ksið vanhoista harha-opeista. Synti on nðitten ihmisten mielestð enemmðn sððnn—tt—myys kuin rikos, mieluummin erehdys kuin pahe. Rakkaus on ainoa lisððnt—, jota he saattavat kðsittðð. Ja Jumalaa tðydellisyydessððn he eivðt ole koskaan tunteneet. Muutamat nðistð ihmisistð ovat tunkeuneet kauvas epðtotuuksien heteik—ille ja vetisille soille ja ovat valmiit selittðmððn meille, ettð oppi ijankaikkisesta rangaistuksesta on naurettavaa. Itse teossa ilmestyykin nykyaikana kirjoja, jotka pyytðvðt opettaa ettei l—ydykððn mitððn Herran Jesuksen Kristuksen sovitusuhrin kaltaista. He kðyttðvðt kyllð sanaa sovitus, mutta sen merkityksen suhteen ovat he ottaneet paikaltaan vanhan kulmakiven. He tunnustavat ettð Isð on osoittanut suurta rakkauttaan k—yhið syntisið kohtaan lðhettðmðllð poikansa, mutta eivðt my—nnð ettei Jumala olisi ollut jðrkðhtðmðtt—mðn vanhurskas armoty—ssððn, ei ettð hðn olisi rangaissut Kristusta kansansa tðhden, tai ettei Jumala koskaan rankaisekaan ketððn vihassaan, tai ettð yleensð ei l—ydykððn mitððn vanhurskautta, lukuun ottamatta kasvattavaa oikeutta. My—skin synti ja helvetti ovat ainoastaan vanhoja sanoja, joita vast'edes kðytetððn muutetussa merkityksessð. Ne ovat vanhanaikaisia kðsitteitð, ja me raukat, jotka jatkuvasti puhumme valitsemisesta ja armosta, olemme jðljellð ajastamme. "Olen usein ajatellut parhaaksi vastaukseksi nðille uusille aatteille, ettð todellista evankeliumia saarnattaisiin k—yhille: 'K—yhille saarnataan evankeliumia'. Olen varma siitð etteivðt k—yhðt koskaan opettele tðmðn uuden jumaluusopin evankeliumia, sillð he eivðt voi selvittðð sen sotkettua vyyhtið, ja sitð eivðt voi tehdð rikkaatkaan; sillð luettuasi loppuun tðllaisen teoksen, ei sinulla ole pienintðkððn aatetta mistð kirja puhuu, ennenkuin olet lukenut sen lðvitse kahdeksan eli yhdeksðn kertaa, ja silloin joudut miettimððn, ettð olet ollut sangen hullunkurinen olento ryhtyessðsi sellaiseen pintapuoliseen vððrððn oppiin, sillð se katkeroittaa mieltðsi nðhdessðsi Jumalan totuuksia tðten poljettavan jalkojen alle. Meidðn tðytyy torjua tðllaiset hy—kkðykset totuutta vastaan, vaikkakaan emme hyvðksyisi taistelua. Me annamme kernaasti tunnustuksemme kanssaihmistemme tunnon rauhalle ja toivomme my—skin ettð he lausuvat julki vakuutuksensa, mutta jos he ryhtyvðt nðihin kalleisiin asioihin, silloin koskevat he silmðterððmme. Voimme suvaita tuhansia ajatuksia maailmassa, mutta sitð, joka loukkaa kallista oppia lunastuksesta Kristuksen ansion kautta, hðntð vastaan tahdomme panna suoran ja vakavan vastalauseen, niin kauvan kuin Jumala suo meidðn elðð. Jos riistðt meiltð nðmðt ihanat opit, niin mihin joudumme, veljeni? Saamme laskeutua alas kuollaksemme, sillð ei mitððn ole jðljellð, joka ansaitsee elðmðð. Olemme joutuneet silloin kuoleman varjon maahan, jos pidðmme tðmðn opin vððrðnð. Jos nðmðt asiat eivðt olisi Kristuksen totuutta, jos ne eivðt olisi todellisuuksia, ei l—ytyisi mitððn iloa viheliðisille ja kurjille ihmisille Jumalan taivaan alla ja silloin olisi parasta ett'emme koskaan olisi syntyneetkððn. Voin sanoa Jonathan Edvard'in tavoin: 'Jos joku voisi tyhjðksi tehdð evankeliumin oppeja, tulisi hðnen kumartua maahan itkeðkseen ettð ne eivðt voi olla tosia sillð', jatkaa hðn, 'se olisi kauhein onnettomuus, joka maailmaa voi kohdata, ettð ne nðhtyððn olisi pakoitettu havaitsemaan ne hðviðviksi ilmaan, ikððnkuin niillð ei itsessððn olisi mitððn todellisuutta'. Nouse, varustautuaksesi Kristuksen totuudella, en tahdo sinun olemaan teeskentelijðn, mutta ettð olet varma. álð anna nðitten huonojen mielikuvien johtaa itseðsi vððrðlle tielle, vaan seiso lujana. álð anna vetðð itseðsi pois lujuudestasi jonkun jðrkiperðisen ja filosoofisen syvðmielisyyden kautta, mutta taistele lujasti sen opin puolesta, joka kerran pyhille miehille annettiin ja pysy lujana vanhoissa, voimallisissa sanoissa niiden alkuperðisessð muodossa, kuten meiltð olet kuullut, oppinut nuoruudessasi, lukenutkin vielð kirjojen kirjassa, sillð tðmð on ijankaikkisen elðmðn tie." Rowland Hill ja neiti Erskine. Kerran kun Rowland Hill saamasi, sattui neiti Erskine ajamaan siitð ohitse. Hðn nðki tuon lukuisan kuulijakunnan, joka saarnaajaa ympðr—i ja hðn kysyi ajajalta: mitð ihmisillð siellð oli tekemistð. "He kuuntelevat Rowland Hillið," oli vastaus. Niin, hðn oli paljon kuullut tðstð erinomaisesta miehestð, jota pidettiin sangen etevðnð saarnamiehenð, ja sentðhden ajoi hðn lðhemmðksi. Tuskin sai Rowland Hill hðnet nðhdð, ennenkuin hðn sanoi: "Tulkaa, minð pidðn huutokauppaa, minð my—n neiti Anna Erskinen". Neiti tietysti sðpsðhti ja ihmetteli mitð saarnaaja aikoisi tehdð. "Kuka tahtoo hðnet ostaa?" Maailma astuu esille. "Mitð tahdot hðnestð antaa?" "Tahdon antaa hðnelle kaikki tðmðn elðmðn loiston ja turhuuden; hðn on tuleva onnelliseksi naiseksi tððllð, hðn on tuleva hyvin rikkaaksi, hðn on saava monta ihailijaa, monta riemua on hðn saava nauttia tðmðn elðmðn ajalla. Sinð et hðntð saa; hðnen sielunsa on ijankaikkinen; liika halvan hinnan tarjoot; annat vaan hiukkaisen; ja mitð se auttaa hðntð jos hðn kaiken maailman voittaisi ja sielunsa kadottaisi". Astuupa silloin esille toinen ostaja -- se on saatana. "Mitð tarjoat hðnestð?" "Niin" sanoo saatana, "minð antaisin hðnen jonkun aikaa nauttia kaikkia synnin huvituksia; hðn on antautuva kaikkeen, joka houkuttelee hðnen sydðntðnsð; hðn on saava kaikki, mikð hyvðilee silmðð tai korvaa; hðn on sy—ksyvð joka syntiin ja paheesen, joka vaan voi nautintoa hetkeksi tarjota". Miten aijot saatana, hðnen kanssaan menetellð ijðisyydessð? Sinð et hðntð saa, sillð tiedðn mitð tarkoitat, antaisit hðnestð polkuhinnan ja turmelisit hðnen sielunsa ijankaikkisesti. Mutta tulee toinenkin -- tunnen hðnet -- se on Jesus. "Mitð tahdot hðnestð antaa?" Herra Jesus vastaa: "Ei ole kysymys siitð mitð olen antava, vaan siitð mitð olen antanut. Olen antanut henkeni ja vereni hðnen edestððn; olen ostanut hðnet, ja minð tahdon antaa hðnelle taivaan ijankaikkisesti; minð tahdon nyt antaa armoni hðnen sydðmeensð ja kunnian ijankaikkisesti". "Herra Jesus Kristus", sanoi Rowland Hill, "sinð saat hðnet. Neiti Anna Erskine, onko teillð jotakin kauppaa vastaan?" Hðn oli kauniisti vaiti; ei ollut vastausta annettavana. "Se on pððtetty" sanoi Hill; "te olette vapahtajan oma; olen kihlannut teidðt hðnen kanssaan, ðlkðð koskaan rikkoko tðtð liittoa". Ja sitð hðn ei tehnytkððn koskaan. Iloisesta ja pintapuolisesta ihmisestð tuli tðstð hetkestð alkaen sangen vakava ihminen, evankeliumin totuuden parhaita tukia niinð aikoina, ja hðn kuoli ihanassa vakuutuksessa saada astua taivaan valtakuntaan. Jokaisen, joka tahtoo Kristuksen omakseen, hðnet tahtoo my—s Kristus omakseen. Jumala kaikille puhuvana, Jokainen ihminen saa erityisen saarnan osakseen silloin kuin hðntð kutsutaan. _Talonpoika_ saa kuulla tuhansia saarnoja. Hðn ei voi ottaa askeltakaan, kuulematta enkelien ððnten ja henkien ððnen kehoittavan hðntð vanhurskauteen; sillð koko luonto puhuu enkelien kieltð hðnen ympðrillððn, jos vaan ihmisellð on korvaa sitð kuunnella. L—ytyy kuitenkin toisia, joilla on aivan vðhðn tilaisuutta ottaa huomioon luonnon varoituksia, mutta Jumala kuitenkin on varustanut heillekin varoituksia. Esimerkiksi sopii leipuri. Hðn heittðð puita uuniin, siitð tulee uuni hehkuvaksi ja kuumaksi, jonne hðn sitte leivðt sysðð. Jos hðn on jumalaton ihminen, on hðnellð syytð vapista kuuman uunin aukon edessð seistessððn, sillð l—ytyy erðs teksti, joka hðnen tulisi hyvin ymmðrtðð siellð seistessððn: "Sillð pðivð on tuleva, joka palaa kuten uuni, ja kaikki yl—nkatsojat ja jumalattomat ovat kuten oljet ja poltetaan. Heidðt sidotaan kokoon ja heitetððn tuleen poltettaviksi". Uunista tulee kuuma ja polttava varoitus, ja leipurin sydðn sulaisi kuten vaha, jos vaan hðn jotakin siitð vðlittðisi. Katsele teurastajaa. Kuinka syyt—n elðin puhuukaan hðnelle! Hðn nðkee karitsan ikððnkuin nuolevan veistð, ja mulli menee mitððn ymmðrtðmðttð teurastuspenkille. Miten tulisikaan hðnen ajatella omaa loppuansa teurastaessa nðitð itsetiedottomia elðimið! Meitð kaikkiahan ruokitaan teurastusrahia varten, jotka elðmme ilman Kristusta. Emmek— ole hullumpia kuin mullikka, sillð eik— jumalaton seuraa py—veliðnsð, ja eik— hðn kulje tuhoojansa jðljessð helvetin kammioihin saakka? Kun nðemme juopon antautuvan paheesensa tai irstaan ihmisen heittðytyvðn synteihin, eik— hðn ole hðrkð, joka kulkee teurastuspenkille? Eik— Jumala ole teroittanut veistðnsð ja asettanut kirvestðnsð valmiiksi kuolettaakseen tðmðn maan sy—tt—karjaa, jolloin hðn on sanova ilman linnuille ja kedon elðimille: "Olen valmistanut teille kosto-pidot, ja te saatte kyllðksenne sy—dð tapetun verta ja juopua sen virroista?" Teurastaja, tðssð on luento sinun ammattiasi varten; ja sinun toimesi varoittakoon sinua. Ja sinua, jonka kutsumuksena on istua pðivðkaudet ja tehdð kenkið jalkoihimme, muistuttakoon se alusta, jonka pððllð nahkaa taot, ettei sydðmesi olisi niin kova kuin se. Eik— sinua ole ly—ty yhtð monasti kuin sinð olet ly—nyt tuota alustaa, ja kuitenkaan ei kivi-kova sydðmesi ole tullut sðrjetyksi tai pehmitetyksi? Ja mitð on Herra lopulta sanova sinulle, jonka rinnassa hðn l—ytðð kivi-kovan sydðmen, sinulle, joka et ota varteen hðnen kuritustansa ja varoittavaa ððntðnsð. _Juoman valmistaja_ muistakoon ettð millaista juomaa hðn valmistaa, sellaista saa hðn juodakin. Muistakoon _astian tekijð_ varoa, ettei hðn tulisi rikki menneen astian kaltaiseksi. Katsokoon _kirjapainaja_ ettð hðnen elðmðnsð painettaisiin taivaan kirjoihin eikð synnin mustaan kirjaan. Maalari, ota huomioon, sillð maali ei ole riittðvð, meidðn tðytyy omistaa maalaamatonta todellisuutta. Kukaties toimit siellð missð alinomaa kðytetððn vaakaa ja pituusmittaa. Etk— voisi usein itseðsi opettaa tðlle vaalle? Etk— voisi kuvitella mielessðsi ettð suuri tuomari seisoisi evankeliumineen toisessa vaakakupissa ja sinð toisessa ja hðn sanoisi juhlallisella vakavuudella sinulle: "_Mene, mene, tebel_ -- sinð olet punnittu ja k—ykðiseksi havaittu". Sinð kðytðt my—skin pituusmittaa, ja kun olet mitannut, leikkaat sen palan, jota ostaja tahtoo. Ajattele omaa elðmððsi, sillð on oleva mððrðtty pituutensa, ja joka vuosi viepi mittapuikkoa lðhemmðksi mððrðpaikkaansa, ja viimein tulevat saksit, jotka leikkaavat elðmðsi langan, ja pian se on pððtetty. Mistð tiedðt, milloin olet viimmeiseen tuumaan pððssyt? Mitð on se sairaus, jota nyt kðrsit muuta kuin saksin ensimmðinen leikkaus? Mitð on tðmð jðseniesi vapistus, tðmð nðk—si heikkous, tðmð muistin puute, tðmð voimasi vðheneminen muuta kuin saksien ensimmðisið haukkauksia? Kuinka pian voitkaan olla leikattuna kappaleiksi, pðivðsi lasketut, kulutetut ja ikuisesti kadotetut. Mutta sanot, ettð sinulla on palvelijan toimi, jolla on kaikellaisia askareita. Silloin pitðð Jumalakin kaikellaisia luennolta sinulle. "Palvelija odottaa palkkaansa, ja pðivðmies tðyttðð ty—pðivðnsð". Ajattele itseðsi kun kerran olet tðyttðnyt pðivðsi maan pððllð ja olet vastaan ottava palkkasi. Kuka on silloin kanssasi? Jos palvelit saatanaa ja lihan himoja, olet l—ytðvð palkkasi maksuna kuuman metallin, tai jos palvelet jaloa ruhtinasta Emanuelia, on palkkasi oleva taivaan kultanen kruunu. Oi, onnellinen olet jos palvelet hyvðð herraa, sillð isðntðsi mukaan sinulle palkka maksetaan; ty—si mukaan on loppusikin oleva. Tai ty—skentelet kynðllð kirjoittaen taukoamatta hetkestð hetkeen. Oi ihminen, tiedð ettð elðmðsi on my—skin kirjoittamista. My—skin silloin kun et kynðð pitele, kirjoitat lakkaamatta; kirjoitat alituisesti ijðisyyden sivulle; joko kirjoitat syntejðsi tai pyhðn luottamuksen hðneen, joka sinua rakasti. Onnekasta on oleva, oi kirjoittaja, jos nimesi on kirjoitettu elðmðn kirjaan ja jos se muste, jolla olet taivaan tiesi historiaan kirjoittanut on Kristuksen veren haihduttama ja Jehovan suloinen nimi on otsallesi kirjoitettu ikuisesti luettavaksi. Olet kenties lððkðri tai kemisti -- joka mððrððt lððkkeitð tai valmistat niitð. Jumala seisoo silloinkin vierellðsi ja kuiskaa korvaasi: "Ihminen, sinð olet sairas; voin mððrðtð sinulle jotakin, Kristuksen veri ja vanhurskaus, uskolla omistettuina, voivat sinun sielusi parantaa. Voin valmistaa sinulle lððkkeen, joka sinut pððstðð kaikista kivuistasi ja vie siihen paikkaan, jossa ei kukaan sano: 'Minð olen sairas.' Kðytðtk— lððkettðni tai hylkððtk— sen?" "Onko se niin katkerata, ettð sitð pakenet? Tule ja juo, lapseni, sillð elðmðsi siitð riippuu; miten olet sðilyvð, jos hylkððt lunastuksen?" Jos sulatat rautaa tai lyijyð tai muita metalleja, pyydð silloin Herraa sulattamaan sydðntðsi ja valamaan sinut evankeliumin valimessa. Jos teet ihmisille vaatteita, niin pidð silloin huolta ettð l—ytðisit itsellesi ijankaikkisesti pysyvðn vaatetuksen. Jos olet rakennus-ty—ssð pðivðt pitkððn asettaen kivið toisiinsa saviruukulla. Ajattele silloin, ettð my—s rakennat ijðisyyden varalta. Oi, jospa itse olisit rakennettu hyvðlle perustalle! Ja jospa rakennuksesi ei olisi puusta, heinistð tai korsista, vaan kullasta, hopeasta, jalokivistð ja sellaisista aineista, jotka eivðt tulessa kulu! Ota huomioosi ihminen, ett'et olisi Jumalan rakennusteline, ett'ei sinua kðytettðisi maan pððllð rakennustelineenð kirkkoa rakentaessa ja sitte kirkon rakennettua poltettaisiin sammumattomalla tulella. Katso, ettð olet rakennettu kalliolle ja kivet ovat kiinni perustassa tuolla punaisella cementillð, jonka nimenð on vapahtajan kallis veri. Kenties olet jalokivien kauppias ja hiot jalokivið pðivðstð pðivððn, suokoon Jumala ettð ottaisit huomioosi eron itsesi ja kiven vðlillð, jonka kanssa ty—skentelet. Sinð hiot kiveð, ja sitð kauniimmaksi se tulee, jota enemmðn sitð hiot; mutta vaikkakin sinð olet tullut tahkotuksi ja hiotuksi, vaikka sinð olet sairastanut kuolettavia ruttotauteja ja kuumetauteja, seisten monasti kuoleman portilla, et ole tullut sen selvemmðksi, vaan pimeðmmðksi pðin vastoin, sillð sððli sinua, sinð et ole mikððn timantti. Olet ainoastaan joku puron kiillotan, kivi; ja sinð pðivðnð, jolloin Jumala tutkii jalokiviððn, ei hðn ole paneva sinua niitten joukkoon; sillð sinð et ole jðsen Sionin veljeskunnassa, jotka ovat kultaa arvokkaampia. Mutta olkoon asemasi elðmðssð millainen hyvðnsð, kutsumuksesi mikð tahansa, niin kumminkin taukoamaton saarna on omallatunnollasi kuunneltavana. Toivon ettð tðstð hetkestð alkaen tahtoisit avata sekð silmðsi ettð korvasi kuullaksesi niitð asioita, joita Jumala tahtoo sinulle opettaa. Epðluulonalainen ravintola. Ananias-parkaa peloitti mennð Sauluksen tyk—; hðn piti sen yhtð vaikeana kuin jalopeuran luolaan meneminen. "Jos menen hðnen huoneesensa", sanoi hðn, "on hðn samalla hetkellð vievð minut Jerusalemiin, sillð olen yksi Kristuksen oppilaista, minð en tohdi mennð". Jumala sanoo silloin: "Katso, hðn rukoilee". "Jos niin on", sanoo Ananias, "on se minulle kyllin. Jos hðn on mies, joka rukoilee, ei hðn tee minulle mitððn pahaa: jos hðn on totisesti Jumalaa pelkððvð mies, olen turvattu". Ole varma ettð aina voit luottaa ihmiseen, joka rukoilee. En tiedð mistð se tulee, mutta my—skin jumalattomat ihmiset pitðvðt arvossa vakavaa kristittyð. Monen isðnnðn mieleen on, ettð palvelijat rukoilevat; jos hðn ei itse vðlitð uskonnosta, niin pitðð hðn mielellððn hurskasta palvelusvðkeð, ja hurskaaseen hðn luottaa enemmðn kuin muihin. On totta, ettð monta l—ytyy nðistð ihmisistð, jotka rukoilevat muodon vuoksi, joilla ei todellisuudessa ole mitððn rukouksesta omanaan; mutta niin pian kuin tapaat ihmisen, joka todellisuudessa rukoilee, saat luottaa hðneen ummessa silmin. Jos hðn todella rukoilee, et tarvitse hðntð peljðtð. Joka elðð Jumalan yhteydessð hiljaisuudessa, siihen voi my—skin julkisesti luottaa. Tunnen aina itseni turvalliseksi sen seurassa, jonka tapana on lðhestyð armo-istuinta. Olen kuullut pienen kertomuksen kahdesta herrasta, jotka matkustelivat kerran Schveitsissð. Nðin tulivat he kerran synkkððn metsððn, ja te olette kuulleet kerrottavan kamalia kertomuksia majataloista nðissð yksinðisissð seuduissa, kuinka vaarallista niissð asuminen on. Toinen matkailijoista, joka ei ollut uskovainen, sanoi kristitylle matkatoverilleen: "Minð en halua ollenkaan tðnne jððdð, talo on sangon kummallisen nðk—inen". "Totta kyllð," vastasi toinen, "mutta koettakaamme joka tapauksessa". Niin menivðt he taloon sisðlle, mutta molemmista tuntui kaikki niin epðilyttðvðltð, ettei kumpikaan ollut mielissððn: ilman epðilystð olisivat he tahtoneet olla tðllð kertaa kotonaan Englannissa. Hetkisen kuluttua sanoi isðntð: "Herrani, ennen vuoteelle menoa minð aina luen ja rukoilen perheeni kanssa; sallitteko minun tehdð niin my—skin tðnð ehtoona?" "Kyllð", vastasivat he, "aivan mielellðmme". Mennessððn yl—s rappusia, sanoi toinen, joka ei ollut uskovainen: "Minua ei yhtððn peloita nyt". "Miksi ei", kysyi kristitty. "Koska isðntðmme on rukoillut". "Mutta sittenkin", sanoi kristitty, "nðyttðð siltð kun vðlittðisitte uskonnosta. Kun miehemme vaan rukoili, voitte paneutua nukkumaan hðnen huoneessaan ilman murhan tai ry—vðyksen pelkoa". Ja ihmeteltðvðn hyvðsti nukkuivat molemmat. Suloisesti he uneksuivat, sillð he tunsivat, ettð missð rukous on rakentanut huoneen katon ja Jumalan pelko veistðnyt seinðt, ei kukaan voisi heille pahaa tehdð. Tðmð olikin se todistuskappale, joka voi vakuuttaa Ananiasta menemððn Sauluksen asunnolle. Rouva Berryn tapana oli sanoa: "Tuhatkaan maailmaa ei voisi minua pakoittaa lðhtemððn loukostani; jossa rukoilen". Minð sanoin: "Jos nuo kaksitoista apostolia elðisivðt teidðn ajallanne; eikð seurustelu heidðn kanssaan voisi eroittaa teitð omasta rukouspaikastanne, ja olisiko heidðn seuransa vahingollinen sielullenne?" Rukous on laiva, joka kuljettaa kotiin rikkaimman tavaravaraston taivaan rannoilta. Rukous on maaperð, joka antaa rikkaimman sadon. Veljeni, kun aamusella nouset yl—s, kiinnittðð sinua toimiesi mietteet niin, ettð kaksi, kolme sanaa sanottuasi kiiruhdat maailman hðlinððn; ja iltasella kun olet suurista ponnistuksista vðsyneenð, annat Jumalalle pðivðn hylkyosan, ja seurauksena on, ett'et koskaan tule mihinkððn yhteyteen hðnen kanssaan. Syy siihen, ettð meillð ei ole todellista uskonnollisuutta, on siinð, ettemme harjoita hiljaista rukousta enemmðn. Minulla on aivan vðhðpðt—iset ajatukset niistð seurakunnista nyky-aikana, jotka eivðt rukoile. Sano papillesi: "Herra, meidðn tðytyy enemmðn harrastaa rukoilemista". Kehoita kansaa rukoilemaan. Pidð rukous-kokouksia, joskin olisi pakko pitðð se yksinðsi; ja jos sinulta kysytððn kuinka monta oli saapuvilla, niin sano, ettð meitð oli neljð. "Neljð, kuinka niin?" "Niin, olin itse, Isð Jumala, Poika ja Pyhð Henki; ja meillð oli rikas ja todellinen yhteys keskenðmme". Meidðn tðytyy tulla todellisen jumaluuden voiman vaikutuksen alaisiksi, sillð mitð muuten ovat monet seurakuntamme? Herðttðk——n ja kehoittakoon Jumala meitð kaikkia rukoukseen, sillð silloin me voittoon edistymme! Tahtoisin ottaa teidðt kiinni, sekð sitoa rukouksen tuliset siteet teihin ja lðhettðð teidðt kylvðmððn kunnes koko keto tulessa leimuten liekitseisi. Tahtoisin sanoillani herðttðð tulipalon teissð ja sytyttðð kaikki seurakunnat intoon Jumalan kunnian puolesta. Muutamia tavallisia hairahduksia. L—ytyy monta, jotka kuvittelevat ettð vapahdus ei voi tapahtua muuten kuin jollakin mððrððmðtt—mðllð ja salaisella tavalla; ja pappi sekoitetaan siihen, saaden siten lukea ansiokseen suuren osan armoty—tð. Niin kuulkaa nyt; jos ette olisi koko elðmðssðnne nðhneet pappia, jos ette koskaan olisi kuulleet piispan aukasevan suutaan, ette edes vanhimmankaan piispan, niin olisi vapahduksenne yhtð varma yhdelle kuin toisellekin, jos vaan avuksenne huutaisitte Herran nimeð. Pappeja olemme kaikki, jotka rakastamme Jesusta Kristusta, ja jokainen, jolle Jumala on kyvyn antanut, on yhtð oikeutettu evankeliumia saarnaamaan. Ei mitððn papillista kðttð, ei piispan kðttelyð, ei mitððn inhimillistð asetusta ole tarpeen; me vetoomme ihmisen oikeuteen puhua mitð hðn uskoo sekð Jumalan Hengen kutsumukseen hðnen sydðmessððn, joka kehoittaa hðntð todistamaan Hðnen totuuttansa. Mutta yhtð vðhðn Paavali kuin taivaan enkelikððn, yhtð vðhðn Apollos kuin Kephaskaan voi tehdð vapahduksellesi. Se ei lðhde ihmisistð, ja yhtð vðhðn on paavilla, arkkipiispalla, piispalla, papilla yleensð, tai jollakin muulla ihmisellð armoa toisille annettavana. Jokaisen meistð tðytyy mennð lðhteelle, turvautuen tðhðn lupaukseen: "Jokainen joka Herran nimeð avuksi huutaa, tulee autuaaksi". Vietðk——n minut Siperian kaivoksille, jossa olisin estetty kuulemasta evankeliumin saarnaa: jos vaan avukseni huudan Kristuksen nimeð, niin on vaellukseni aivan yhtð suora papitta kuin hðnen kanssaan, ja tie taivaaseen on yhtð selkeð Afrikan erðmailta ja vankeuden kammioista kuin Jumalan pyhðt—istð. Kaikki kristityt kumminkin rakastavat pappiansa hðnen sanojensa tuottaman virkistyksen tðhden, joskaan se ei ole mikððn autuuden ehto; ja vaikkakaan he eivðt pane luottamustaan pappiin tai saarnamieheen, on kumminkin kaunista kuulla Jumalan sanaa, ja "suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat". Toinen sangen yleinen erehdys on, ettð joku hyvð uni pidetððn erinomaisena keinona vapahdukselle. Monet teistð eivðt luulekaan kuinka laajalti tðmð erehdys on vaikuttamassa; minð tiedðn sen. Monella ihmisellð on se kðsitys, ettð jos nðkevðt Herran unessa, tulevat he autuaiksi, jos nðet hðnet ristillð, uneksut enkeleistð tai kuulet Jumalan sinulle sanovan: "Syntisi annetaan sinulla anteeksi," niin on kaikki hyvin; mutta jos et nðe kaunista unta, niin et tule vapahdetuksi. Nðin uskoo koko joukko parempaa vðkeð. Jos nðin olisi, niin tulisi meidðn, edistððksemme asiaa, sy—dð opiumia, sillð ei l—ydy ainetta, joka enemmðn saattaa uneksimaan; ja paras neuvo, jonka voisin antaa, olisi se, ettð jokainen pappi saisi jakaa opiumia suuret mððrðt ja panna ihmiset uneksumaan itsensð taivaaseen. Pois nðmðt tyhmyydet, sillð ei niihin ole mitððn arvoa pantava. Kuinka unet, jotka ovat hillitt—mðn mielikuvituksen tuotteita, voisivat kelvata keinoksi vapahdukselle? Olette kenties kuulleet Rowland Hillin hyvðn vastauksen: kumminkin kerron sen tðssð paremman puutteessa. Kun erðs naishenkil— selitti hðnelle olevansa vapahdettu, koska oli nðhnyt unta, sanoi Hill: "On hauskaa nðhdð kauniita unia, mutta tahdon katsoa miten valveilla ollessanne menettelette; sillð jos kðyt—ksenne ei ole yhteydessð evankeliumin vaatimuksen kanssa, en tahdo antaa palanutta puolukkaa unistanne." Olen ihmetellyt, miten ihmiset ovat saattaneet taidottomuudessa edistyð niin paljon kuin olen saanut kuulla heidðn kertomistaan unista. Typerðt raukat, parhaillaan nukkuessaan nðkivðt he taivaan portit aukenevan, ja valkea enkeli tuli ja pesi heidðn syntinsð, ja nðin he saivat syntinsð anteeksi; ja sen jðlkeen heillð ei ole ollut pelkoa eikð epðilystðkððn. Olisi aika alkaaksenne silloin epðilemððn; sangen tðrkeð aika; sillð jos toivonne on tðllainen, on se kurja. Muistakaa kirjoitetuksi: "Jokainen, joka Herran nimeð huutaa," eikð jokainen joka hðnestð uneksuu. Unet voivat olla hy—dyksi. Joskus ihmiset ovat sðikðhtðneet niiden takia ja menettðneet mielensð; mutta oli niin parempi, kuin ettð he olisivat pysyneet selvðpðisinð ja tehneet pahaa; ja tðten oli unista hy—tyð. Monia ihmisið ovat unet tehneet levottomiksi, mutta niitð uskominen on varjon tavoittelemista, kuplille rakentamista, jotka ensi tuulen puuska hajottaa. Muista, ettet tarvitse mitððn nðkyð, mitððn erityistð ilmestystð! Jos sinð olet nðhnyt nðyn eli unen, et tarvitse sitð halveksia, se on voinut olla sinulle siunaukseksi: mutta ðlð pane siihen luottamustasi Jos sinulla ei ole mitððn senkaltaisia ollut, niin muista, ettð ainoastaan Jumalan nimen avuksihuutaminen on pantu ehdoksi lupauksen tðyttðmiselle. L—ytyy taas toisia ihmisið, jotka luulevat tarvitsevansa erityisið tunnelmia tuntea, sillð muuten he eivðt muka voi tulla vapahdetuksi. Erðs vaimo pyysi kerran pððstð kirkkomme jðseneksi. Kysyin silloin hðneltð, jos hðnen sydðmessððn on muutosta tapahtunut. "Kyllð, herra," vastasi hðn, "niin merkillinen muutos; minun rinnassani tuntui niin oudolta, ja kun rukoilin erððnð pðivðnð, tuntui niin kumma muutos minussa, etten tietðnyt, mitð minulle oli tapahtunut. Ja kun minð olin erððnð ehtoona kirkossa, niin tuntui kokonaan toiselta kuin ennen; niin helpolta". "Kyllð k—ykðisyydessðnne sen uskotte, mutta ei mitððn muuta, pelkððn minð". Tuo hyvð vaimo oli kyllin vakava; hðn luuli kaikki nyt hyvin olevan, sillð joku vika oli ollut hðnen keuhkoissaan tai muu ruumiillinen vaiva hðirinnyt hðntð. "Ei", kuulen teidðn sanovan, "niin hulluja eivðt ihmiset voi olla." Voin vakuuttaa teille, ettð monella ei ole korkeampaa kðsitystð taivaasta kuin tuollainen; sillð tahdon esittðð nyt aivan tavallisen kðsityksen. "Ajattelin", sanoi erðs henkil—, joka kerran kðvi luonani, "ettð Kristus voisi ottaa yhtð helposti syntini pois, kuin hðn hajoittaa pilven. Ollessani puutarhassa oli pilvi auringon edestð poikessa parin minuutin ajan, joten aurinko pððsi paistamaan. Silloin ajattelin itsekseni: Herra ottaa pois kaikki syntini". Tðllaisen naurettavan kðsityksen ette luulisi monesti esiintyvðn. Sanon sen, ettð se todellisuudessa tapahtuu sangen useasti. Ihmiset otaksuvat, ettð tolkuttomin mielett—myys maan pððllð on jumalallisen armon ilmestys heidðn sydðmissððn. Ainoa tunne, jota koskaan tarvitsen kokea, on juuri tðmð: olen syntinen, ja Kristus on Lunastajani. Pidð sinð kiinni nðyistðsi ja ihastuksen ilmauksista; ainoa tunne, jota halajan, on katkera katumus ja n—yrð usko; ja jos sinð k—yhð syntinen saat tuntea samaa, olet vapahdettu. Niin, muutamat ihmisethðn luulevat, ettð heidðn tðytyy saada sðhk—-isku, koskea jotakin merkillistð, joka vaikuttaa kiireestð kantapððhðn. Kuulkaa mitð raamattu sanoo: "Sana on juuri sinun tyk—nðsi, suussasi ja sydðmessðsi. Jos sydðmestðsi uskot Herraan Jesukseen Kristukseen ja suullasi tunnustat hðnet, tulet autuaaksi." Mikð on tarkoituksesi naine sisðllyksett—mine uninesi ja luonnottomine havaintoinesi? Kaikki, joka on tarpeellista, sisðltyy siihen, ettð apua tarvitsevana syntisenð tulet Kristuksen tyk— ja antaudut hðnen syliinsð. Silloin on sielusi turvallinen, ja kaikki nðyt yhteensð eivðt voi tehdð sitð turvallisemmaksi. Ja vielð erðs harha-luulo on minulla ojennettavana. Hyvin k—yhðn kansan keskuudessa -- ja monen luona heistð olen kðynyt -- kansan, joka on sangen k—yhðð ja taitamatonta, on se luulo yleinen, ettð ehtona autuuteen on jonkullainen taito osata lukea ja kirjoittaa. Kenties hymyilette tðlle, mutta minð tiedðn sen varmaksi. Usein sanoo k—yhð vaimo: "Tðstð ei ole mitððn hy—tyð nðin k—yhille, taitamattomille olennoille kuin me olemme; ei minulla ole mitððn toivoa; en osaa lukea. Tiedðttek— herra, ett'en tunne kirjaintakaan. Luulisin voivani tulla vapahdetuksi jos osaisin edes vðhðn lukea; mutta taitamaton kuin olen, en ymmðrrð miten sitð voisin, sillð ei minulla ole mitððn kykyð oppiin". Samallaisia kðsityskantoja olen tavannut muuallakin, sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka oppisivat lukemaan jos vaan tahtoisivat. Ja ketððn lukutaidottomia ei ole, muutoin kuin laiskuuden takia. Ja kumminkin jðttðytyvðt he jðykðsti vðlinpitðmðtt—miksi vapahdukseen nðhden, selittðen ettð pastorilla on mahdollisuus tulla autuaaksi, sillð hðn osaa lukea niin kauniisti; lukkari voi tulla autuaaksi, koska hðn sanoo "amen" niin kauniisti; "hðnen armonsa" voi tulla autuaaksi, sillð hðn tietðð niin paljo asioita ja kun hðnellð on niin paljo kirjoja kirjastossa; mutta ettð heillð ei ole mahdollisuutta, kun he elðvðt tietðmðtt—myydessð, ja siksi on se mahdottomuus. Ystðvð parka, paljon et tarvitse tietðð, tullaksesi taivaaseen. Kehoitan sinua tietðmððn niin paljon kuin mahdollista; ðlð ole levðperðinen tietoja hankkiessasi. Mutta mitð tulee taivaaseen pððsyyn, on tie niin selvð ettð: "Yksikertaisinkaan ei voi siitð eksyð". End of the Project Gutenberg EBook of Viisauden sanoja, by C. H. Spurgeon *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VIISAUDEN SANOJA *** ***** This file should be named 58297-8.txt or 58297-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/5/8/2/9/58297/ Produced by Juhani Kðrkkðinen and Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.