Veljekset: Uutelo

The Project Gutenberg EBook of Veljekset, by K. J. Gummerus This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Veljekset Uutelo Author: K. J. Gummerus Release Date: March 2, 2009 [EBook #28238] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VELJEKSET *** Produced by Tapio Riikonen VELJEKSET Kirj. K. J. Gummerus Helsingiss‰, Suomalaisen Kirjall. Seuran kirjapainossa, 1862. P. Th. Stolpen kustannuksella. I. Kuin joskus satut, suomalainen, k‰velem‰‰n Pietarsaaren kirkkomaalla, niin silm‰ile it‰puolelle kirkkoa, seisahda ja ajattele -- "kukahan tuollekin suurelle koivulle ruumiillaan hˆystett‰ antaa?" Mene sitten liiemm‰ksi, kaiva koivun juurella tuuman maahan, pyhi pois multa ja hautaa merkitsev‰ kivi kohtaa sinua ja sana sattuu silmiisi; sana joka tiet‰ antaa kutka juurten alla lep‰‰v‰t, sana: Veljekset. Sin‰ et viisastu, sin‰ et osaa aavistaa kutka n‰‰ veljekset ovat. Sin‰ katselet kive‰, se on homehtuneena, rˆhmyinen. Sin‰ ajattelet: Ei rikkaus tuota rakentanut, ei sukulaiset kive‰ maahan k‰tkenyt; ja sinulla on oikeen. Kivi on toista sataa ajastaikaa paikkansa pit‰nyt, toista sataa ajastaikaa peitt‰nyt suuren salaisuuden. -- Anna heid‰n rauhassa lev‰t‰, ‰l‰ ilmoita salaisuutta, joka jo homehen alla taltuu; niin taidat sanoa, tahi viekoittelee sinua uteliaisuus ja sin‰ kysyt -- kutka n‰‰ ovat, n‰m‰t veljekset? Kev‰t-lumi sulaa jo Ebba Brahen raunioissa, istu kysyj‰ ja kuuntele, min‰ tahdon sinulle salaisuuden ilmoittaa. Iso-vihan aikoin palatkaamme. Maamme oli suru-hunttuun puettu. Kauppamies Anstrˆmin talossa oli hirve‰ r‰hin‰ ja hyppy. Kaikki jotka paeta saattivat, seisovat valmiina jo, kartanolla odottaen is‰nt‰‰, joka viel‰ katseli kamarissaan, ettei mit‰‰n j‰isi. N‰‰ odottavat olivat: vaimonsa, Hanna h‰nen tytt‰rens‰, Elias ja Aato, ottopojat, joittenka kasvatuksesta kauppamies oli t‰h‰n saakka murheen pit‰nyt. Elias oli jo t‰ytt‰nyt 18 vuotta ja Aato, jo yli kahdenkymmenen, oli vuotta ennen saanut nimismies-viran Pietarsaaressa; n‰it‰ paitsi oli pakotuumassa monta muuta asukasta kaupungista, joittenka seassa kauppamies Ilstrˆm on mainittava, koska h‰nen toimella paatti, jonka oli pako-v‰en yli meren vieminen, jo rannalla odotti. Vihdoin tuli Anstrˆm ja itku silmin l‰htiv‰t nyt rannalle. Pojat! sanoi kauppamies paatista rannalle seisoville Eliakselle ja Aatolle, pojat! jos meri meit‰ hukuttaa, jos aallot meit‰ syvyyteen k‰tkee, niin j‰‰k‰‰t hyv‰sti; rakastakat toistanne, niinkuin t‰h‰n asti petoksetta, sotikaat uutterasti vihollisia vastaan, jos tila sen teille suopi, -- rakastakaatte toisianne, sanon viel‰ kerran, vaan enemm‰n kuin toisianne, rakastakaatte is‰nmaatamme, rakastakaatte kuolema hetkeen asti -- -- Pojat seisoivat k‰sik‰dess‰, kyynelsilmiss‰ kuunnellen is‰ns‰ puhetta ja kuin viime sana oli hiljentynyt katsellen paattia, joka hiljaisesti tuulen t‰ytt‰m‰ purjeella rannalta ulappaa haki. Viel‰ kauvan, kuin paatti jo oli n‰kyvist‰ kadonnut, seisoivat he samalla paikalla, k‰si k‰dess‰ katsellen pilvien kulkua taivaalla. Elias ja Aato olivat veljekset; sama ‰iti oli heit‰ synnytt‰nyt, sama is‰ heit‰ siitt‰nyt, sama rakkaus oli nuoruudesta juurtunut molempain syd‰mmiin. Kˆyhyys oli heit‰ kohdannut el‰m‰ns‰ aamulla, kuolema k‰ynyt heid‰n kodossansa ja net ainoat, joita toistansa enemmin rakastivat -- is‰ns‰ ja ‰itins‰ oli kuoleman enkeli samalla hetkell‰ hautaan saattanut. Silloin oli Anstrˆmi haudalla kuullut orpojen valitusta, ja is‰ns‰ hautausp‰iv‰n‰ sˆiv‰t veljekset ensikerran armo-pˆyd‰ll‰. Kauppamies oli ollut heille is‰, is‰n rakkaudella heit‰ kasvattanut, ‰itin rakkaudella oli samasta hetkest‰ vaimonsa heit‰ kohdellut, sisaren helleydell‰ oli Hanna -- kauppamiehen ainoa tyt‰r -- heid‰n kanssa lapsuudesta leikki‰ laskenut. Nyt oli ajat muuttuneet. Yliopistossa, jossa Elias jo oli k‰ynyt kaksi vuotta, oli sama tyhjyys kuin koko maakunnassa. -- Tyhjyys! sill‰ tyhj‰t olivat talot, mets‰ ja pako kaikki korjannut -- ja miss‰ el‰v‰ henki lˆytyi, siin‰ kuultiin valitus ja surun surkea huuto. Kaikki jotka paeta taisivat, hakivat piilopaikan. Kauppamies Anstrˆmin talossa ei kukaan paennut; is‰nt‰ ei tahtonut maatansa j‰tt‰‰; vaan vaara eneni, p‰iv‰ p‰iv‰st‰, ja vihdoin p‰‰tti ukko muuttaa majaansa ja Ruotsissa hakea turvaa. Elias ja Aato p‰‰ttiv‰t j‰‰d‰ talon sek‰ maan -- is‰n maan puollustukseksi ja p‰‰tˆksens‰ oli luja, luja kuin kallio, jot' ei tuuli eik‰ myrsky voi kaataa. -- -- Nyt olivat veljekset seuranneet kasvatus-vanhempiansa paattiin, he olivat n‰hneet paatin taivaan rannalla katoavan, -- nyt seisoivat he yksin, nyt olivat he toistensa turvana. -- Veljeni -- sanoi Aato -- tule! tyˆ odottaa; suru ei auta. -- Niin on, -- huokasi Elias, -- niin on, menn‰‰n! j‰tet‰‰n meni‰t Jumalan haltuun! Vaan takanansa kuului huokaus! -- Kuka siell‰, -- sanoi Aato ja k‰‰nsi p‰‰t‰ns‰ kohdalle josta huokaus, v‰en keskelt‰ kuului; kuulinko oikeen, niin on Maria seuranut meit‰, sill‰ Marian oli huokaus, niin ei kukan tunne kuin h‰n, niin ei kukaan rakasta t‰t‰ rakastettavaa is‰nmaata kuin tuo nˆyr‰-p‰inen, hullu tyttˆ! Maria, -- sanoi h‰n, ja meni tytˆn luo -- Maria mit‰ tuumaat, mit‰ n‰et? -- Surua, surkeutta ... ne meniv‰t ... ne tulevat ... ja ne tuovat ... vaan mit‰ ne tuovat, sen tiet‰‰ Jumala ... ne tuovat ... ja kamalalla ‰‰nell‰ kuiskutti tyttˆ Aaton korvaan ... ne tuovat kirouksen. Tyttˆ oli hullu, -- hullu, siit‰ p‰iv‰st‰ jona h‰n unessa oli n‰hnyt rakastetun ylk‰ns‰ kaukana Ven‰j‰ss‰ kaatuvan -- hullu, mutta kumminki tuntui Aaton syd‰mmess‰, kun olisi miekka sen l‰pi k‰ynyt. H‰n huokasi nyt itse ja Jumala kuuli rukouksen: salli Herra tytˆn ennustuksen hulluudeksi. -- Tule! -- sanoi Elias. -- Menk‰‰t ... menk‰‰t ... rakastakaat toisianne, min‰kin olen rakastanut -- kuolema vei minun rakkauteni, ha ... ha ... ha ... rakastakaatte ... vihaksi rakkaus muuttuu -- veli verens‰ veljen miekalla vuodattaa. -- Kuuletko mit‰ tyttˆ sanoo? -- kysyi Elias. -- Kuulen, vaan h‰n on hullu, -- vastasi Aato, ehk‰ kasvonsa vaaleus kyllin n‰ytti miten sanat olivat koskeneet. Veljet l‰htiv‰t. -- Ha ... ha ... ha! -- nauroi hullu, -- menk‰‰t, tuleehan viel‰ p‰iv‰, jona aurinko paistaa kun nytkin taivaalla ... vaan tuleehan p‰iv‰ jona syntym‰-p‰iv‰‰nne kirootte ... ha ... ha ... ha! N‰m‰t veljekset, joita n‰et k‰velev‰n pitkin katua, olivat pulskat miehet. Posket punaiset, otsat rypytt‰, rehellisyytt‰ merkitsev‰t, silm‰t kirkkaat, taivaan siniv‰riset; varreltansa suorat kuin kuusi metsiss‰ns‰, olivat he komeat katsella. He menev‰t nyt tyˆhˆns‰ takasin, Aato kirjoituspˆyd‰lleen ja Elias kirjoihinsa. Me emme heit‰ seuraa, sill‰ merell‰ aaltojen keskell‰ h‰ilyy paatti -- ja paattia me tahdomme seurata. II. Ison vihan aika on viel‰ maineen kautta suomalaisen muistossa. T‰‰ armas maa oli siihen aikaan aivan toisellainen kuin nyt. Miss‰ sin‰ lukiani nyt istut, siin‰ oli 1713 kentiesi viel‰ neva ja synkk‰ syd‰nmaa, ja jos talorakennuskin siell‰ t‰‰ll‰ lˆytyi, niin oli se kumminkin n‰in‰ vuosina, ainakin rantamaille j‰tetty, sill‰ Ven‰l‰iset t‰yttiv‰t maakunnan, marseivat paikasta paikkaan ja mist‰ eiv‰t ihmiset olleet pakoon l‰hteneet, siin‰ n‰htiin, vihollisten kulettua, verta ja ruumiita. Ja miss‰ yksi eli toinen uuttera poika uskalsi ruveta vastakyntt‰ panemaan, siin‰ n‰kyi susien k‰yntˆ‰, siin‰ savusi kyl‰t ymp‰rill‰, siin‰, niinkuin Ylikannuksessa, Hankinevan ja R‰‰tty‰n kyl‰in v‰lill‰, latoon nauloilla isketty tyttˆ raiskattuaan kuolema kivuissa k‰ppyrˆitsi. Pellot, josta nyt elantoasi saat, olivat siihen aikaan nurmikasvossa, pahnatut vihollisten askeleilta; sana-suoralla, Suomen maa oli n‰in‰ vuosina kokonaan synkk‰ syd‰nmaa. ƒl‰ siis kummastele, ett‰ jokainen jolla vara oli haki meren toisella puolen turvansa. Turun akademia oli tyhj‰n‰, rohvessorit, mitk‰ sen tehd‰ taisivat, olivat paossa, kirkot olivat lukitut pyhin‰, pappilat asumattomat, koko pit‰j‰t autiot; ja niinkuin muinen Hirmu-kuolema mustassa muodossa kulki Suomen poikki, mit‰‰n s‰‰st‰m‰tt‰, niin samoin nyt ik‰‰n riensiv‰t Ven‰l‰iset joka haaralta t‰h‰n onnettomaan maahan, jonka puolustajat eiv‰t saaneet aluksi sit‰ puolustaa ja kuin viimein saivat, Isonkyrˆn kent‰ll‰ uhrata henkens‰ maamme hyv‰ksi -- vaikka verivuotonsa ei auttanut. Mutta miksi kerron min‰ n‰it‰, miksi muistutuksillani vaivaan langenneita velji‰mme -- ei lev‰tkˆˆn he rauhassa, jotka tyˆns‰ uskollisesti tekiv‰t. Aamu-rusko koitti taivaalla ja tyvenneess‰ lep‰si laiva, jossa pakolaiset unen helmassa makaavat. Yksi ainoastaan laivan kannella k‰velee, ukko harmaa-p‰inen vuosi-painosta kyyristynyt; yksin h‰n katselee taivasta, nousevaa aurinkoa ja h‰n huokaa Jumalallen, rukoilee maansa edest‰, rukoilee asukasten edest‰, rukoilee Eliaksen ja Aaton edest‰. T‰m‰ ukko oli Pietarsaaren vanha kauppamies Erikki Anstrˆm. H‰n mietti Jumalan kummallisia tˆit‰, h‰n surkutteli is‰nmaansa surkeaa onnettomuutta ja auringon ensi s‰teet n‰kev‰t kirkkaan kyyneleen ukon silm‰st‰ putoavan aavaan mereen. -- Nyt on sauva katkaistu, -- sanoi h‰n -- Jumala maatansa unhottanut. Uutteruus on Suomalaisten povista kadonnut. Suomalaiset -- ne totiset -- ovat Saksaan haudatut, ja heid‰n lapset ... he eiv‰t huoli. -- Ruotsalaiset vet‰v‰t poikiamme kuolemaan muilla mailla. -- Voi onnetoin is‰nmaa... Ukko oli syviss‰ tuumissa. N‰in puheli h‰n itsekseen eik‰ havainnut ett‰ Hanna, tytt‰rens‰, seisoi selk‰ns‰ taa! Kyynel vierei tytˆnkin silm‰ss‰, kuin h‰n kuuli is‰ns‰ sanat, ne tekiv‰t kipe‰‰ syd‰mess‰‰n -- h‰n laskee k‰tens‰ ukon olalle ja sanoo valittavalla ‰‰nell‰: Is‰ni, viel‰ ei Suomi ole loppunsa n‰hnyt, koska tyttˆjenkin povessa rakkaus palaa! Ukko k‰‰nt‰‰ p‰‰t‰‰n ja sanoo huo'aten: Oi! jos olisi Jumala mulle suonut poikia -- vaan samassa muistaen Eliasta ja Aatoa pys‰htyy h‰n puheessaan. Hanna pyhkii pienoisella k‰dell‰‰n harmaat hivukset ukon silmilt‰, katselee h‰nt‰ vakavasti silmiin ja sanoo: Puhu is‰ni! mit‰ tahdot? heikko on tytˆn voima, vaan ei niin heikko kuins luulet. Ukko suuteli h‰nt‰ itku silmiin. -- Sin‰ olet minun, -- sanoo h‰n ja nostaa silm‰ns‰ kiitollisuudella taivasta kohden. Nelj‰ pitk‰‰ viikkoa kesti matka. Ruoka-aineet olivat loppuneet, kuin vihdoin paatti p‰‰si satamaan. Kauppamies Anstrˆm oli Ruotsista nainut, ja oli miettinyt pakoon l‰hteiss‰‰n suoverinsa taloon ottaa turvansa. Mutta t‰m‰ suoveri asui Malmarissa, kaukana merimaasta, Ruotsin sisuksessa. Tuskin oli siis p‰‰ssyt maalle, ennenkuin jo otti pitkitt‰‰kseen matkansa, p‰‰st‰kseen mit‰ pikemm‰sti perille. Vaan toisin oli h‰nelle sallittu. Vaimonsa, joka kiusauksillaan oli h‰nt‰, enemm‰n kuin pelko tai h‰t‰, pakoon ajanut, sairastui tiell‰ Liden'iss‰ ja nyt ei sopinut muu, kuin hiljaisuudessa k‰rsiv‰llisesti odottaa parantamistaan. Vieraassa, oudossa maassa tuli t‰m‰ odottaminen ukolle, jonka koko mieli ja syd‰n oli Suomessa, tuskalliseksi ja pitk‰ksi. H‰n kulki kes‰-iltoina usein ymp‰ri luulleen olevansa Suomessa, h‰n vanheni p‰iv‰ p‰iv‰lt‰ ja kuin suoverinsa tuli sisartaan katsomaan, ei h‰n en‰‰n nuoruutensa yst‰v‰‰ tuntenut. H‰n kuuli tuon tuostakin puhuttavan Suomesta, vaan h‰n ei kuullut muuta kuin onnettomuutta; kuin joskus pakolaisten kanssa kirje Eliakselta tai Aaatolta tuli, huokasi ukko sit‰ avaten, hyvin tiet‰en sen ei muuta kuin surua sis‰lt‰v‰n -- ja niin olikin enimmiten. Hanna, tuo korea hell‰syd‰minen, ylev‰ neito istui p‰iv‰kaudet ‰itins‰ vuoteella, vaan h‰nenkin syd‰n oli kaukana Suomessa; siell‰ oli h‰n ajatuksillaan, kuin tauti sallei hetken lepoa sairaalle. ƒiti‰‰n h‰n rakasti, rakasti hell‰sti ei ainoastaan sen vuoksi, ett‰ se oli ‰iti, vaan paljota enemmin koska ‰iti oli itsess‰‰n ihmisn‰ rakastettava. Johanna Anstrˆm oli myˆskin tavallisia vaimoja ylev‰mpi, ehk‰ h‰n ei koskaan Suomeen rakastanut -- ja mik‰ muukalainen taisi rakastaa sit‰. -- H‰n ei koskaan ollut -- ei nuoruudessakaan -- mik‰‰n kauneus, vaan h‰ness‰ asui korkea-mielinen, kaunis syd‰n, joka ei lukenut vaivaksi seurata miest‰‰n rikkaasta kodostaan kˆyh‰‰n Suomeen. Nyt makasi h‰n k‰rsiv‰llisesti sairaus vuoteella. Syys aurinko loisti akkunasta er‰‰n‰ iltana sairashuoneessa. Sairas oli unesta vasta her‰nnyt. H‰n silm‰ili ymp‰rilleen. Vuoteensa laidalla istui tytt‰rens‰, jonka kauneuden jo yˆ-valvominen uhkasi kukistaa. -- Hanna! -- sanoi ‰iti -- tee minulle mieleksi ja hae kyl‰st‰ joku tyttˆ, joka valvoo vuoteeni vieress‰; min‰ n‰en ja tunnen ett‰ p‰iv‰ni ehtoolle raukee, vaan viel‰ kest‰‰ voimani kentiesi viikot; minun k‰y surkeaksi n‰hd‰ sinun vaalenevan. Hanna tee minulle mieleksi. -- ƒitini! -- vastasi tyttˆ, -- kasvoni vaalenee ja syd‰mmeni kuivuu, ei senvuoksi ett‰ t‰ss‰ istun p‰iv‰t ja yˆt valvoen, vaan senvuoksi ett‰ Suomi on surkeassa tilassa. Eilen kirjeess‰ Eliakselta, luin miten p‰iv‰ p‰iv‰lt‰ talot j‰‰ asukkaitta, miten kohta, kuin luontokappaleet Suomalaiset eiv‰t muita kuin itse‰‰n muista, miten is‰n-maani menee peri katoon ellei pikainen apu tule; senvuoksi ‰itini kasvoni vaalenee... -- Sit‰ suurempi syy on minulla pyyntˆˆni -- sanoi ‰iti. -- Hanna! jos minua rakastat, niin tee kuin olen sanonut. -- Jos se on teid‰n k‰skynne niin tapahtukoon. III. Talvi peitti jo valkealla hunnullaan maan. Johanna Anstrˆmin vuoteella istuvat miehens‰, tytt‰rens‰ ja nuori 19 vuotinen erinomainen kaunis tyttˆ. Sairas nostaa sammuvaiset silm‰ns‰ taivaalle p‰in, laskee laihat k‰tens‰ yhteen ja huokaa. -- Miten on kanssasi? -- kysyi miehens‰. -- Nyt on loppu k‰siss‰, -- sanoi sairas matalalla ‰‰nell‰. -- Suokoon Jumala, ett‰ min‰ saikin seurata sinua, -- sanoo ukko ja lankeaa polvilleen peitt‰en k‰sill‰ kasvonsa. -- Ja min‰! -- sanoo Hanna syd‰mmess‰‰n, vaikka ei huulet liikkuneet. Kaunis tyttˆ laskee k‰tens‰ Hannan olalle ja sanoo: et sin‰ ainakaan tahdo kuolla ja j‰tt‰‰ minua? Hanna puristaa tytˆn k‰tt‰; -- Emma! -- sanoo h‰n -- mit‰ vasten min‰ soisin itselleni elonaikaa, kuin vanhempani mullassa makaavat? -- Mit‰ vasten? Enkˆ min‰ ole mit‰‰n sinulle? -- Emma! Emma! -- torusi Hanna, -- sin‰ tied‰t, miten min‰ rakastan sinua! Emma syleili Hannaa. -- Tulkaat t‰nne rakkaani, -- sanoo sairas, ja Hanna lankeaa polvilleen is‰ns‰ viereen, vaan Emma j‰i seisomaan. -- Tule sin‰kin tytt‰reni! -- rukoilee sairas, ja Emma tuli. -- Minun p‰iv‰ni loppuvat, r‰p‰ykset ovat luetut, min‰ kuolen; ... kuin multa on peitt‰nyt kangistuneet j‰seneeni, niin palatkoot Suomeen takasin. Sanokaat terveykset Eliakselle ja Aatolle; sanokaat, ett‰ min‰ olen heit‰ rakastanut ... ett‰ min‰ odotan heit‰ haudan toisella puolen. --ƒlk‰‰t itkekˆ, ... rakas Erikkini! kiitos sinulle hyvyydest‰si... Sin‰ Hanna! pid‰ huolta is‰st‰si, hoida h‰nt‰, niinkuin olet minua hoitanut ... rakasta Emmaa kuin sisartasi... Ja sin‰ Emma! pid‰ Hannan is‰‰ omana is‰n‰si -- seuraa heit‰ Suomeen... Jumala siunatkoon teit‰... Mit‰ viel‰ olisi sanonut ei ihminen tied‰, esirippu putosi, henki oli majansa heitt‰nyt ja ainoastaan ruumis oli j‰lill‰. Ulkona oli myrsky. Mustana juoksivat pilvet id‰st‰ l‰nteen, niinkuin olisivat tienneet, mik‰ suru, mik‰ murhe huoneessa oli, jonka yli kulkivat. Suru oli Anstrˆmin syd‰mmess‰, suru oli Hannan, suru oli Emman, ainakin n‰ytti se silt‰. Polvillaan he makasivat kuolleen edess‰ -- makasivat kauvan. -- Siin‰ h‰n lep‰‰! -- huokasi ukko. -- Siin‰ h‰n lep‰‰! -- huokasi Hanna. Emma itki kuolleen yli. Mutta taidat jo kysy‰ kuka oli Emma? -- H‰n oli orpolapsi. ** Hanna, kuin er‰‰n‰ iltana, kuukausi ennen ‰itins‰ kuolemaa, oli is‰nens‰ mennyt hakemaan siaislastaan, tapasi Lidenin pappilassa, johon ensiksi meni, kauniin kukoistavan tytˆn. Ennen ket‰‰n taloon kuuluvata tavattuan oli h‰n Emmaa kohdannut. H‰n oli puhunut asiansa Emmalle, ja tuskin puhuttuaan oli Emma syleillyt ja suudellut h‰nt‰, luvaten itse‰‰n yst‰v‰ksens‰ ja sairaan hoitajaksi. Hanna suostui ilolla-mielin ja is‰ns‰ laski siunauksella k‰tens‰ Emman p‰‰lle, sitte vasta kysyen kuka h‰n oli. Emma sanoi olevansa it‰-Ruotsista, sodassa kaatuneen upsierin tyt‰r, joka suosio-kirjeen kautta kohta vuotta t‰t‰ ennen oli tullut pappilaan, vaan ei t‰ss‰ mielistynyt oloaan, sill‰ sanoi h‰n: yst‰v‰‰ min‰ haen, helleydell‰ on minua kohtaaminen, vaan t‰‰ll‰ kaipaan min‰ molempia. Pastori vaimonensa suostuivat ilolla Emman muuttoon, -- sill‰, -- sanoi pastori kahden kesken Anstrˆmille -- tosiaan min‰ en tied‰ kuka tuo tyttˆ on, h‰n ei tahdo puhua suvustaan, eik‰ myˆsk‰‰n sanoa is‰ns‰ sukunime‰; tuo -- lis‰si pastori -- ei itsess‰‰n tee sinne eik‰ t‰nne, vaan salaisuutta min‰ en k‰rsi; sill‰ min‰ olen kerran pahasti petetty; sit‰ paitsi on Emma usein uppiniskanen, mahdanpa kohta sanoa pahakin. Tukholman kaupungissa sanoo h‰n ainoan t‰tins‰ el‰v‰n taikka el‰neen 2 vuotta t‰t‰ ennen. -- Mutta kysyi Anstrˆmi -- mitenk‰ tuli h‰n teid‰n tykˆnne? -- Pastori huokasi. Siit‰ on tulevassa kuussa 2 vuotta kuin ainoa lapseni, rakastettu Emmani tuli kotia Tukholmasta, jossa oli t‰tins‰ tykˆn‰ k‰ynyt. Molemmat Emmat olivat tavanneet toisiaan jossa kussa tanssissa ja siell‰ tulleet yst‰viksi. Minun Emmani kotia tultuaan sai h‰n kohta kirjeen t‰lt‰ Emmalta, ett‰ h‰nen ‰itins‰ oli kuollut ja h‰n nyt ypˆ yksin, orpo mailmassa. Samassa kirjeess‰ oli myˆs nˆyr‰ pyyntˆ yst‰v‰ns‰ vanhemmille ottaa taloonsa mailmalta hyl‰tty‰. Luottaen Emmamme sanoihin, joka kiitti yst‰v‰‰ns‰ varsin erinomaiseksi, suostuimme me, ja t‰m‰ Emma tuli taloon. Ensi vuoden eli h‰n kuin hyv‰sti kasvatettu lapsi -- ja lapsi oli h‰n myˆs -- erkanemattomassa yst‰vyydess‰ tytt‰remme kanssa, vaan -- jos t‰m‰ oli kutjailus eli totuus sit‰ selvitt‰kˆˆn Jumala -- kaikki muuttui. Iso Emma, niin ne eroitettiin toisistaan, sai er‰‰n‰ aamuna kirjeen, jonka h‰n luettuaan tapa-turmassa j‰tti esiin, ja meid‰n Emmamme luki; samassa tuli toinen, n‰ki kirjeens‰ toisen k‰dess‰, vaaleni ja sanoi h‰t‰-naurulla: "Oletkos kummempata kuullut el‰iss‰si, tuon kirjeen l‰hetti yst‰v‰ni Tukholmasta n‰ytt‰‰kseen minulle miten er‰s nuori tyttˆ taisi kuvitella, ehk‰ oli paha kuin paha henki; mutta annasta t‰nne se." Emma antoi kirjeen, josta ei sanonut sanaakaan ymm‰rt‰v‰ns‰, toisena p‰iv‰n‰ lankesi h‰n tautiin, joka kahden viikon kuluttua lopetti el‰m‰ns‰. Kuolema vuoteellaan rukoili h‰n ett‰ ottaisimme ison Emman h‰nen siaan tytt‰reksemme -- me lupasimme ja teimme niin. Vaan Emmamme hautaan laskettua oli toinen Emmakin kadonnut, ei ruumiillisesti, sill‰ sama muoto sˆi pˆyd‰st‰mme, Vaan h‰n oli kaiken niin muuttunut. Otto-lapsi oli tytt‰ren‰ paha ja itsep‰inen -- oli ja on siit‰ myˆden ollut. -- Min‰ tahdon antaa teid‰n tiet‰‰ kaikki mit‰ min‰ h‰nest‰ tied‰n, saatte sitten ottaa h‰nen jos tahdotte, sill‰ minun huonessani h‰n ei saa kuukautta en‰‰n tuollaisena asua. Min‰ en tied‰ mik‰ minulle v‰list‰ tulee kuin muistan Emma-vainajani viimeist‰ terve-p‰iv‰‰ ja tuota kirjett‰, josta jo puhuin. Siin‰ on, olen itsekseni sanonut, syv‰ salaisuus k‰tkˆss‰ ... ja ... mutta tehk‰‰tte niinkuin tahdotte. Anstrˆmi oli h‰mm‰styksell‰ kuullut pastorin puhetta. H‰n kyseli itselt‰‰n, miten niin nuori, niin erinomainen kaunis tyttˆ saattaisi olla niin kakslainen. Vaan h‰nen t‰ytyi luottaa pastorin sanoihin ja ep‰ilem‰tt‰ olisi Emma j‰‰nyt pappilaan viel‰, ellei h‰n pastorin puhuttua olisi itku-silmin yht‰kki‰ rient‰nyt sis‰‰n, nakannut itse‰‰n pastorin helmaan ja vuotavilla kyynelill‰ anonut anteeksi pahankurisuudestaan, luvaten kaikenniin uudessa tilassaan muuttua siivoksi ja kuuliaiseksi. Pastori kyll‰ puisti p‰‰t‰‰n, vaan Anstrˆm lˆi kohta Emmasta saadut pahat ajatuksensa tuuleen -- ja viikko j‰lkeen oli Emma sairaan vuoteella valvomassa vuorottain Hannan kanssa. Emma oli viikossa voittanut kaikkein sydammet; jokainen rakasti h‰nt‰, ja Hanna olisi mennyt kuolemaan edest‰ns‰; sairaskin tytyi h‰neen samalla mielisuosiolla kuin Hannaan. -- Sairas kuoli ja p‰‰si n‰kem‰st‰ kenest‰ niin paljon piti. IV. Kes‰ tuli. Kauniina loisti aurinko levolle menness‰‰n er‰‰n‰ Toukokuun iltana, kuin kaksi nuorukaista k‰yskeliv‰t Pietarsaaren meri-rannalla ehtimiseen katsellen ulapalle, eikˆ jo purje n‰kyisi; vaan, turhaan. Tunti tunnista kului, auringon viime s‰teet sanoivat jo j‰‰-hyv‰iset kuluneelle p‰iv‰lle, pitk‰t varjot leveniv‰t levenemist‰‰n, lintujen viserrys oli jo kauvan sitte la'antunut, ihmisetkin, jotka vast'ik‰‰n t‰yttiv‰t rannan, olivat jo vet‰yneet kaupunkiin. -- Palatkaamme jo -- sanoi toinen nuorukaisista -- ne eiv‰t ainakaan tule t‰n‰ p‰iv‰n‰ en‰‰n. -- Odotetaan viel‰ Elias! ehtoo on kaunis, kentiesi tulevat. -- Luotatko sin‰ hopero Maijan sanoihin? N‰et jo itsekin, n‰ky-sia on t‰‰lt‰ lavea, mutta en n‰e muuta kuin hyˆky-laineita niin kauvas kuin silm‰ kantaa; sanokoon Maija mit‰ tahansa, ne eiv‰t tule en‰‰n. -- Et sin‰ niin puhunut Maijasta viime kes‰n‰; salli minun nyt vuorossani luottaa h‰nen ennustuksiin. Aato ei vastanut mit‰‰n. Veljekset, joita viimen n‰imme samalla paikalla, olivat muuttuneet. Samat syd‰mmist‰ olivat ruumiinsa vuoden vanhenneet, ja vuosi ei ole v‰h‰inen osa ihmisen el‰m‰st‰. Aato oli jo 21 ja Elias 19 vuotinen. Iho-karva Eliaksenkin leu'alla oli jo mustaksi, komeaksi parraksi kasvanut -- kirjansa oli nuorukainen j‰tt‰nyt, ja miekkaan tarttunut. Ehk‰ veljekset eiv‰t olleet mitk‰‰n urot, tiesiv‰t he kumminkin teht‰v‰ns‰, ja moni vanha vihollinen oli miekka otsassa tai keih‰s syd‰mmess‰ Suomen kentoilla hautansa lˆyt‰nyt. Pitk‰ arpi oli Aaton poskella vasta kasvanut umpeen ja syv‰ haava Eliaksen kainalossa todisti ett'ei h‰n sota-meteli‰ pel‰nnyt. Eilisp‰iv‰n‰ oli v‰h‰inen joukko, joittenka lukuun veljekset luettiin, tulleet Pietarsaareen; kirjeen saatua jo lumi-sulalla oli heill‰ tietoa ‰itins‰ kuolemasta ja is‰ns‰ kotia tulemisesta saattanut. Nyt oli meri jo j‰‰st‰ puhdas; Maija, jonka ensiksi olivat tavanneet, oli sanonut kasvatus-is‰ns‰ toisena p‰iv‰n‰ takasin tulevan; ei siis kumma ett‰ nyt t‰ss‰ lˆyd‰mme veljekset odottamassa. -- Turha on odottaminen, sanoi Aato. J‰seneni kaipaavat lepoa, l‰hdet‰‰n pois. -- Mik‰s tuolla, purje taivaan rannalla ... en n‰e, -- virkkoi Elias, kuulematta veljens‰ puhetta. -- Mit‰! miss‰? ... ‰l‰ odotakaan, tuuli v‰‰nt‰‰ vahto-laineita ... ei, totta mar' onkin purje! Olisiko Maijalla oikein! -- Viimein tulevat -- lausui Aato ja hyp‰hti ilosta. -- Nyt saamme n‰hd‰ tuon Emman josta Hanna niin paljon on kirjoittanut; onko h‰n vaan puolenkaan niin kaunis kuin Hanna kehuu, niin tiesi miten k‰y. -- Noh! jopa kummaa, -- sanoi Aato. Min‰ takaan ett‰ vaikka se olisi kaunis kuin tuo Venus, jonka kauneutta muinan luku-aikanasi kehuit, niin ei syd‰mmesi siit‰ enemp‰‰ pit‰si kuin esimerkiksi hopero Maijasta. -- Ha ... ha ... ha -- kuului nauru mets‰st‰. -- Kuka se on! -- kysyiv‰t veljekset yht'aikaa. -- Min‰ vaan ... ha ... ha ... ha -- oli vastaus. -- Se on Maija -- sanoi Aato hirmustuen. -- Maija! -- lausui Elias; -- no, mit‰ nyt sanot, oliko ennustuksessaan per‰‰? -- Ha ... ha ... ha... Veljekset! ... veti verens‰ veljen miekalla vuodattaa ... ha ... ha ... ha... Mit‰ kauhistutte? En min‰ tee mit‰‰n pahaa ha, ha! Jo tulee laiva! Ettekˆ n‰e? Musta lintu istuu kokassa ... ettekˆ n‰e! silm‰ns‰ loistavat kuin tuli-liekki helvetiss‰ ... ha ... ha ... ha ... ha... -- Kuka tuon hullun aina tuo tiehemme, -- sanoi Elias kauhistuen. -- Ha, ha, ha, lˆrpˆtti hullu, ettekˆ s‰‰d‰ minua? No, Jumala siunatkoon, en min‰ tahdo pahaa kenellek‰‰n... Ha, hamutta kuin makaatte haudassanne... Saanko silloin vuodatta kyyneleni multanne p‰‰lle... Hyv‰sti hyv‰sti ... ha ... ha ... ha... -- Ei h‰n ollut niin riivattu eilen -- sanoi Elias. -- Mit‰ me h‰nest‰ huolimme, laiva on totisesti tulossa -- on kuin onki ja Ilstrˆmin viel‰ onki; -- vastasi Aato. -- ƒl‰ salaa ajatuksiasi, veljeni! Sin‰ pelk‰‰t hullua, sin‰ ainakin kauhistut h‰nt‰. -- Ole vaiti! min‰ akkoja! ‰l‰ puhu. -- Ha, ha, ha, kuului kaukaa ja tionot ymp‰rill‰ vastasivat kaikkuen ... ha ... ha ... ha... Ehtoo oli jo yˆksi muuttunut. Viile‰ yˆ-tuuli ja hyˆkylaineitten kuohu rantaa vasten h‰irittiv‰t yˆ-hiljaisuuden. Aato istui syviss‰ ajatuksissaan ja Elias katseli katselemistaan laivaa, joka ehtimiseen likeni. -- N‰in istua yˆ-hiljaisuudessa muuttaa ajatukset. Elias muisti lapsuuttaan, jonka rajalta vasta oli enn‰tt‰nyt; h‰n muisti Hannaa, jota oli veli-rakkaudella rakastanut. Toiset halut olivat syntyneet sotamiehen povessa; veli-rakkaus ei en‰‰ kyll‰ksi ollut. Hanna! sin‰ tulet, sin‰ tulet ajatteli h‰n. Aato taasen oli ajatuksillaan meteliss‰. Yˆ kului ja jo vaaleni taivas, laivan kannella sopii jo veljien n‰hd‰ yksin‰isen miehen. T‰m‰ mies oli Anstrˆmi. Ukko oli kouristunut, p‰‰ns‰ valkea kuin lumi, ja k‰tens‰, jolla h‰n piti laivan partaasta kiini, vapisivat. -- T‰‰ on minun maani, is‰ni maa huokasi h‰n. Kiitos Jumalalle, joka sallei sen povessa vaivatulle makuu-siaan. -- H‰nen hime‰t silm‰ns‰ katselivat rantaa, ne n‰kiv‰t Veljekset. -- Hanna, Emma! tulkaat, tulkaat! Ja tytt‰ret kiiruttivat kannelle. Hannan silm‰t eroittivat kohta kutka rannalla istujat olivat. -- Tuolla Emmani, tuolla is‰ni odottaa meit‰ Elias ja Aato. V. Kes‰ oli jo k‰siss‰, sota ei ensink‰‰n loppumaisillaan. Kumminkin mitk‰ pakoon oli l‰hteneet tulivat taasen toinen toistansa j‰lkeen takaisin; mitk‰ tavaransa maahan oli kaivanneet, kaivoivat tavaransa maasta, mitk‰ t‰h‰n p‰iv‰‰n olivat el‰nee tulivat taloonsa j‰lleen. Vaan tuliat eiv‰t olleet monta; tauti, n‰lk‰ ja vihollisten luodit elikk‰ keih‰‰t olivat surmaneet ison osan asukkaista. Suomalainen, joka t‰t‰ luet, sinun esivanhempasi eliv‰t siihen aikaan! Tied‰tkˆ sin‰, eikˆ niist‰ joku n‰l‰ss‰‰n v‰‰nnellyt k‰si‰‰n, eikˆ niist‰ joku ruttoon 1710 kaatunut, eikˆ niist‰ joku veress‰‰n maannut keih‰s syd‰mmess‰? Ei, aika on kulunut, vuodet kuluneet ja suru-huntu, silloin levitettyn‰ maamme yli, on nyt poissa. Jos jollonkin kulet Pietarsaareen, niin ennen Sundbyst‰ kaupunkiin tultuasi noin ven‰j‰n virstan paikkoin em‰kirkosta, poikene tielt‰ vasemmalle puolen. Riihen sivuitse menee polku, seuraa sit‰ ja pienen pellon yli kulettuasi, tulet er‰‰n koivikkoon jonka kaupunkilaiset t‰h‰n aikaan kutsuvat Mamren lehdoksi (Mamres lund). Miss‰ pelto nyt on siin‰ oli t‰h‰n aikaan herras talo -- kauppamies Anstrˆmin kes‰-asunto. Pienet koivupensaat istutetut Emmalta ja Hannalta eiv‰t silloin siimest‰ auringon paisteessa antaneet. Kelleri, lahden pohjais puolella ei viel‰ lˆytynyt -- kaikki oli toisin kuin t‰h‰n aikaan. Vaan lahden toisella puolen, jossa muinan Ebba Brahe oli asuntonsa rakentanut, seisoivat viel‰, ehk‰ vaan rapistuneena, linnan kiviset muurit. Aseta itsesi sata viisikymment‰ seitsem‰n vuotta ajassa ta'ap‰in. Miss‰ nyt rauniosta ei v‰h‰ist‰k‰‰n n‰e, suuren koivun alla, joka jo kauvan on lakastuneena maanut, istuivat Elias ja Hanna er‰‰n‰ kes‰-iltana. -- Miksi sin‰ olet niin hiljainen? -- kysyi Hanna veljelt‰‰n -- miksi on ilosi kadonnut, miksi v‰ijyt sin‰ ihmisi‰, semmoinen et sin‰ ennen ollut? -- Hanna -- sanoi nuorukainen, -- oletkos sin‰ minun yst‰v‰ni? Neito katseli vakavasti h‰nen silmiins‰. -- Sin‰ olet, min‰ sen tunnen syd‰mmess‰ni; min‰ tahdon sinulle sen ilmoittaa, min‰ tahdon kertoa sinulle mit‰ ei kukaan, ei veljenik‰‰n tied‰; syd‰mmeni puhkeaa ellen saa salaisuuteni ilmottaa. -- Kuin te l‰hditte pakoon, kuin me j‰imme rannalle seisomaan teid‰n menty‰, sanoin min‰ itsekseni: Oletko sin‰ huonompi velje‰si? Min‰ p‰‰tin, kuin laiva katosi n‰kym‰ttˆmiin, p‰‰tin tarttua miekkaan ja uhrata vereni maamme edest‰. Min‰ menin Aaton kanssa vapa-ehtoollisena sota-v‰keen. Min‰ kulin paikasta paikkaan, min‰ ha'in vihollisia, piilo-paikoista min‰ ammuin ket‰ niist‰ n‰kyviini tuli! Min‰ olin silloin tekev‰ni velvollisuuteni. Helmikuun 19 p‰iv‰n‰ mennyt vuonna Isossa kyrˆss‰ oli tuo suuri tappelus, jossa yhden t‰hden koko Suomen armeija lyˆtiin; min‰ tappelin t‰ss‰ Aaton vieress‰. Ven‰l‰isten kolonnia n‰in joen pohjais-puolelta, j‰‰lt‰, nousevan, t‰m‰ kolonni yhdistetty‰‰n mets‰st‰ tulleen toisen kolonnin kanssa rynnist‰v‰t vasempaa sota-rinnan puoltamme (flygel). Samassa tuli Turpalan talosta Ven‰l‰iset, talon ensin poltettua. Taivas, joka oli ollut sumunen, rupesi nyt lunta varistamaan, it‰-tuuli toi sek‰ saven ett‰ lumen suomalaisten silmiin, ett‰ tˆin tuskin taisivat eteens‰ n‰hd‰. T‰st‰ mit‰‰n huolimatta jalkav‰ki vasemmalta rinnaltamme rynnistiv‰t vihollisia vastaan ja vasta kymmenen askelta liki tultuaan ampuivat he. Min‰ kuulin kajahuksen, min‰ n‰in, kuin savu oli hajonnut, sumussa hirve‰n n‰vˆn; koko rivet olivat kaatuneet ja mitk‰ ei kuolleena tai haavoitettuna maassa maaneet vet‰ytyiv‰t ‰kki‰ takasin. Vaan kohta olivat he taasen valmiit uudistamaan rynnistˆ‰ns‰. T‰ll'aikaa oli Suomalaisten oikea-puoli j‰‰n yli enn‰tt‰nyt, vasemman avuksi. Toinen rynnistˆ ei siis entist‰ enemp‰‰ onnistunut. Nyt riensiv‰t Suomalaiset vuorostaan vihollisten p‰‰lle, ottivat 6 tykki‰, jotka kohta k‰‰nsiv‰t suin heit‰ vastaan. Turhaan ratsastivat kasakat p‰‰llemme, turhaan kokivat hevoskavioissa meit‰ turmioon saada; moni komea partaukko t‰riskˆitsi Ison kyrˆn ahteella kuoleman k‰siss‰. -- T‰h‰n saakka olen itse n‰hnyt, mit‰ kertonut olen, vaan t‰ss‰ oli kanssa loppu tulossa; min‰ tunsin, jossa kokoon-k‰skyl‰isten parissa tappelin, niinkuin olisi kuuma rauta yht'aikaa aivoilleni ja k‰sivarrelleni laskettu -- ja min‰ kaaduin. Kaikki olisi, niin olen sitten kuullut, onnestunut, ellei hevosv‰en p‰‰llikkˆ De la Barre, kuin n‰ki kentraali Brucen nelj‰ll‰ hevos-rykm‰ntill‰ tulla vastaansa, olisi miehineen pˆtkinyt tiehens‰, ennenkuin olivat ainoaa luotiakaan ampuneet. T‰m‰ konna-tyˆ paljasti jalkav‰kemme sivun, ja kenraali Bruce, joll' ei ollut tuumissakaan De la Barren kanssa rynnistˆlle ruveta, vaan ainoastaan pid‰tt‰‰ h‰nt‰ ahdistamasta, sai nyt k‰skyn karata, trakonain hevoistensa sel‰st‰ astuttua, jalkav‰kemme oikeata sivua vastaan. Talonpoikien kanssa johon h‰n ensiksi sattui, tuli kova pula, vaan Bruce onnistui ne saada ahdistukseen. Samassa k‰‰ntyi Ven‰l‰isten jalkav‰ki takasin ja hyˆkk‰si kolmannen kerran Suomalaisten p‰‰lle, jotka nyt olivat ihan ymp‰rˆityt. Ja mik‰ sitten seurasi sen arvaa jokainen -- verisauna, jonka muistoa ei ajat voi lievitt‰‰. -- Kuin min‰ her‰sin oli yˆ ymp‰rill‰ni; unen n‰'ˆksi n‰kyi kaikki mit‰ tapahtunut oli, p‰‰ni oli painava ja maa jonka p‰‰ll‰ makasin verest‰ livakka ja m‰rk‰. Min‰ kuulin ymp‰rill‰ni valitus-huutoja vaan itse min‰ en kipua tuntenut. Min‰ haperoitsin maatessaani k‰sin ymp‰rill‰ni ja taittunut kasakka-keih‰s tapasi k‰teni, mutta nyt tunsin hirmuisen kivun vasemmassa kainalossani. Min‰ tulin vimmaan ja vimmaus antoi voimaa; min‰ nousin jalkeelle, otin askeleen ja -- kaaduin. S‰‰st‰ henkeni! kuului ‰‰nen sanovan -- min‰ olin langennut kaatuneen Suomalaisen yli. Vaan veli ja vihollinen olivat minusta nyt yksi, kipu kainalossani oli hirve‰. S‰‰st‰ henkeni, sanoi ‰‰ni toisen kerran, vaan samassa tunsin jonkun kaikin voimin purevan reiteeni. Mit‰ nyt tein, sen tunnen tulisesti syd‰mmess‰ni. Piru viekˆˆn sinut, huusin min‰ ja lˆin, reiteni ‰kisti revetty‰ pakanan hampaasta, keih‰n Suomalaisen rintaan. Sen Jumala sinulle kostakoon kˆrisi kuolevainen. Jeptsujumat kuului ‰‰ni jalkaini alta. Tuo ‰‰ni: sen Jumala sinulle kostakoon kuuluu aina korvissani. Aamulla min‰ puolikylmettyn‰ k‰yd‰ kopotin sota kent‰lt‰ ja sanomattomalla vaivalla ja Aaton auttamalla p‰‰sin vihdoin kotia, t‰nne. Mutta tuo ‰‰ni: sen Jumala sinulle kostakoon, ei l‰hde mielest‰ni. -- Min‰ olen murhamies! ... murhamies! Hanna oli tarkastavasti kuunnellut kertoelman t‰st‰ onnettomasta tappeluksesta, jonka monta monituista kertaa ennen sek‰ Aaton ett‰ Eliaksen suusta oli kuullut, vaan n‰in innollisena ei Elias koskaan ennen kertonut. Ven‰l‰isest‰, joka oli purrut h‰nt‰ oli h‰n nauraen ennenkin puhunut, vaan toisesta jonka tappoi, ei h‰n koskaan ollut sanaa virkkanut. -- Hanna otti h‰nen k‰tens‰. -- Kuin karhu -- sanoi h‰n -- ryhtyy lammas-joukkoon, lukeeko kukaan karhun syyksi ett‰ luontonsa on niit‰ repi‰; kuin houraava houriossaan tekee tˆit‰, josta ansaitsisi kuolema rangaistuksen, rohkeneeko kukaan tuomari langettaa kuolema tuomion? Ei suinkaan. Niin sinunkin laitasi, Elias, on. Se mies, jot'ei Jumala sallinut, ehk‰ vihollisten k‰sist‰ p‰‰sty‰, el‰‰, oli ainakin suuri pahan teki‰ ... ja... -- Hanna! Hanna! sen miehen nimi, jonka verta k‰teni vuodatti, sen miehen nimi oli Lind. -- Lind! -- Ja luultavasti Emman veli, -- Emman, jota min‰ ... rakastan... Nyt tied‰t minun el‰m‰ni, Hanna. -- Sin‰ rakastat Emmaa! -- sanoi Hanna ja kasvonsa vet‰ytyiv‰t lumen vaaloseksi. -- Min‰ olen sen nyt sanonut, k‰tke yst‰v‰ syd‰mmeesi tunnustukseni, rakas Hannani! -- Se on k‰tkˆss‰, syvemm‰ss‰ kuins luulet. -- Tule, ehtoo tulee ja pilvet nousevat jo mustana. -- Ja sin‰ pid‰t minua murha-miehen‰? Hanna ei ensin sanonut mit‰‰n. -- Min‰! sanoi h‰n vihdoin niinkuin olisi her‰nnyt unesta. -- Min‰! et sin‰ tied‰ mit‰ teet. -- Tied‰! enkˆ min‰ tied‰ mit‰ olen tehnyt? -- Sin‰ et tienyt, mit‰ teit -- piti minun sanomaan. Elias ei tienyt mik‰ totuus n‰iss‰ Hannan viimeiss‰ sanoissa lˆytyi. He astuivat veneesen; Elias tarttui airoon. -- Ha ... ha ... ha, kuului rannalta josta olivat l‰hteneet. -- Maija on kuullut puheeni -- sanoi Elias. Nauru oli la'annut, ja laulu kuului rauniosta. Mun veljeni, voi kultainen Jo lep‰‰ muoto multainen Jo murtunut on sauva, Mun el‰m‰ni katoaa, Mun hautani jo aukeaa Ja suopi vihdoin rauhaa! Mun syd‰mmeni suruinen, Mun miekkani on verinen, Ja sota, surma pauhaa -- Ei kent‰ll‰, mun povessaan' Vaan kuolio kohta ovensa Mull' avaa, suopi rauhaa. -- Ha ... ha ... ha ... Elias ja Hanna! ha, ha, ha... VI. Syksy tuli myrskynens‰. Lahti jonka yli viimes n‰imme Hannan ja Eliaksen soutavan oli j‰‰-pukuun puettu. Rauniot, lumen peitt‰m‰t nyt, silm‰iliv‰t kolkosti, niinkuin muinais-aika aina nykyist‰ katselee, toisella puolen j‰‰t‰ olevaa taloa. Mik‰ liike t‰ss‰ talossa? Kello on 4 ehtoopuolella p‰iv‰‰. Reki toisensa per‰‰n seisahtuu portaan eteen, vieras vieraan per‰‰n tulee; palveliat pyh‰-vaatteissa hyppiv‰t e'es takaisin. H‰‰t on kauppamiehen Anstrˆmin talossa. Rannalla istuu yksin‰inen neito; h‰nen kasvojansa ei lumen valkeudesta eroita, vaan silm‰ns‰ ovat ehtoo-h‰m‰r‰ss‰ punaiset -- h‰n on itkenyt. H‰n painaa k‰tens‰ kovasti rintaansa vasten, niinkuin pelk‰isi syd‰mmens‰ puhkeavan. Toivottomuuden tuska loistaa silmist‰‰n. -- Mit‰ olen min‰ onnetoin tehnyt -- puhuu h‰n itsekseen. -- Miksi toin min‰ Emman t‰nne? Voi minua onnetointa ... onnetointa -- h‰n otti k‰tens‰ rinnalta ja v‰‰nteli ne tuskallisesti. -- Elias! minun yst‰v‰ni, minun ylk‰ni, minun kultani, kaikki kadotan min‰ yhdell‰ kertaa. -- Hanna! Hanna! -- kuului huuto kartanolta. Hanna hyp‰hti ylˆs. -- Minua huuetaan. Jumala anna minulle voimaa k‰rsi‰. -- Hanna! Hanna, miss‰ sin‰ olet? -- Se on Aato, joka minua huutaa. Aato! -- H‰n l‰ksi k‰ym‰‰n kartanolle. -- Min‰ tulen -- vastasi h‰n. -- Mit‰s suret, -- sanoi Aato kuin tapasi kasvatus-sisartaan. -- Min‰! En min‰ mit‰‰n sure, minun p‰‰ni on kipe‰, min‰ menin j‰hdytt‰m‰‰n... Mutta sin‰ olet itse niin kumman n‰kˆinen, Aato! -- Hanna! -- sanoi Aato -- minun syd‰mmeni puhkeaa, minun rakas veljeni! Miten saatan min‰ est‰‰ sinun onnettomuuttas. -- Eliaksen! -- huusi Hanna ja v‰risi kun haavan lehti tuulessa. -- Eliaksen! Tule kentiesi tied‰t sin‰ keinon, joka voi onnettomuuden est‰‰; tule, tule! Vaan Emmansa vieress‰ komeasti pynt‰tyss‰ kamarissa istui Elias; h‰n oli iloinen, iloinen kuin lapsi, joka ensikerran on avutta, lankeamatta kulkenut yli lattian, ja syy oli h‰nell‰ iloon. Vieress‰‰n istui neito, jonka kauneuden arvoista ei kukaan ollut n‰hnyt. H‰nen poskensa on punaiset, kuin ruusu kes‰-auringon loisteessa. Hoikka on h‰n varreltaan kuin kev‰t-istuttama pensas -- ja silm‰ns‰! Niist‰ loisti rakkauden valkea ja syd‰mmen yl‰vyys. Kuin h‰n nojaten laski p‰‰ns‰ Eliaksen olkap‰‰t‰ vastaan ja suurilla sinisill‰ silmill‰‰n rakkaasti katseli Eliasta, niin k‰vi sanomatoin ihanuuden tunto syd‰mmeens‰ ja h‰n syleili suloista morsiantaan. Elias oli luonostaan viehke‰ ja hell‰, ei kumma siis jos koko olentonsa rakkauteen sulasi, kuin syliss‰‰n piti t‰t‰ suloista tyttˆ‰, jonka kohta sai kutsua omakseen. Anstrˆmin ‰‰ni kuului ovesta: -- Elias, h‰‰v‰ke‰ tulee ehtimiseen, anna anteeksi jos min‰ erotan teid‰t v‰h‰ksi aikaa. -- Elias hyp‰hti ylˆs ja seurasi kasvatus-is‰‰ns‰. Ukko Anstrˆm oli vanhennut, h‰n oli kuin kuoleman kannella k‰vi‰, joka tiet‰‰ kannen kohta puhkeavaan ja nielev‰n ruumiinsa. Vapisevilla k‰sin ja horjuvilla jaloin kulki h‰n Eliaksen edell‰. Muinan olivat tavat nykyisi‰ aivan toisellaiset: ehk‰ rakkaus aina on ollut ja t‰stedeskin pysyy yhdenlaisena; vaan Eliaksen kanssa ei niin tiukasti luettu koska morsiamensa oli omassa kodissaan. Muuten olivat vanhemmat t‰h‰n aikaan uutterat varoomaan tyttˆj‰ns‰ ylk‰inkin edest‰ ja vasta vihkemisen j‰lkeen saivat kihlatut toisiaan est‰m‰tt‰ tahtonsa j‰lkeen tavata. Elias seurasi ukkoa. H‰‰salin ovella tuli Hanna ja Aato heit‰ vastaan. -- Minulla on sinulle v‰h‰n puhumista -- sanoi Aato kolkolla ‰‰nell‰. -- Sano! sanoi Elias ilo-loistavilla silmill‰. -- Seuraa minua luhti-kamariin. [Luhdiksi kutsuttiin muinan niinkuin viel‰ t‰n‰p‰iv‰n‰ miss‰ semmoista en‰‰n lˆytyy, kes‰ asu-huoneet; erinomattain sellaiset rakennukset, joissa puoteja ali-kerannossa lˆytyi ja niiden p‰‰ll‰ takattomat nukkuma-kamarit kes‰ll‰. Tavallisesti, miss‰ tie talon liki k‰vi, tultiin talon pihalle t‰mmˆisen luhdin l‰pi, jonka t‰hden keski huoneessa, puodi-sivuilla yksi oli j‰tetty pituus-seinitt‰. T‰llaisia lˆytyi viime-aikoina n‰ill‰ seuduin mutta miss‰ taloja uudesta rakennetaan j‰‰v‰t ne tavallisesti pois ja puodit itsekseen kuin myˆs erin‰iset kamarit tuvan per‰ss‰ tekev‰t niit‰ liikanaisiksi.] -- Mit‰ nyt -- lausui ukko. -- H‰‰v‰ki ja pappi odottavat jo, onhan teill‰ aikaa sitten puhua. -- Anna heid‰n menn‰ is‰ni; -- rukoili Hanna. -- Mit‰ tuommoinen tiet‰‰! Noh, menk‰‰t mutta muistakaat ett‰ kohta tulette takasin. -- Ennenkuin luulette, -- sanoi Elias ja seurasi hyp‰ten Aatoa. Kamariin tultua Aato surullisesti silm‰ili velje‰‰n. -- No, nyt olen t‰ss‰, sano sanottavasi. -- Elias! lupaa ett‰ maltat mielesi! -- Min‰ lupaan, sano, sano pian. -- Lue t‰t‰ kirjett‰. -- "Neito Emma Ruthstrˆmille!" -- mist‰ olet sen kirjeen saanut, miksi min‰ sit‰ lukisin? kuka sitten tuo Emma Ruthstrˆmi on? -- Lue, lue. Elias avasi kirjeen ja luki. "Vihdoin olen saanut tiet‰ miss‰ sin‰ olet, mutta ‰l‰ luule ett‰ niin k‰tkˆist‰ paikka mailmassa lˆyd‰t, jossa en min‰ sinua lˆyt‰isi. Lapsesi el‰‰, suuri lihava ja vanka poika, joka jo puhuu aikaa lailla, mutta jolla ei ole muuta kuin ryysyj‰ peitteeksi ja tilkkuja vaatteeksi. Niinkˆ Emma lupauksensa pit‰‰? senkˆ vuoksi etten min‰ mit‰‰n pastorille ilmoittanut ja en nytk‰‰n, ehk‰ sopisi, hiiskua sanaa Anstrˆmille. Miss‰ ovat ne 15 riksi‰ vuodessa joita lupasitte ja joita en ole muuta kuin kerran saanut, ehk‰ jo 3 vuotta on kulunut. Min‰ olen Pietarsaarilais-merimiesten kautta kuullut, ett‰s olet naimiseen menossa kauppamies Anstrˆmin nuoremman pojan kanssa! Sill‰kˆ lailla tuummaat lupauksestasi p‰‰st‰. Luutnantti Lindin murhasta puhutaan viel‰ ja veljens‰ sanotaan Suomessa jossakussa tappeluksessa kaatuneen. Varokaas itsenne vaan! Muistakaat etten min‰ tarvitse muuta kuin avata suutani ja sanoa: Min‰ tied‰n kuka sen murhan teki ja syyn siihen, niin saisitte n‰hd‰ enkˆ saisi enemm‰n kuin viisitoista riksi‰! Viel‰ odotan min‰ 3 kuukautta, ellei raha sill‰ aikaa tule, niin k‰ykˆˆn kuin olette itse tahtoneet. Yst‰v‰llisesti Maria Bohm." -- Mist‰ olet saanut tuon kirjeen, huusi Elias hirmuisella ‰‰nell‰? -- Muistatkos ett‰ lupasit malttaa mielt‰si -- sanoi Aato hiljaisesti. -- Mist‰ olet saanut tuon kirjeen? -- huusi Elias viel‰ hirmuisemmalla ‰‰nell‰. -- Emmalta -- sanoi Aato. -- Emmalta! sin‰ valehtelet, sin‰ valehtelet -- Emmalta! -- ei, se on mahdotointa -- sanoi Elias hiljemmalla ‰‰nell‰; -- Emma murhaaja ha, ha, ha, miten saatin r‰p‰yst‰k‰‰n uskoa sit‰. Ei, Veljeni! tuon kirjeen on joku, joka kadehtii onneani kirjoittanut... -- Se on Emmalla ollut, ‰l‰ luota h‰neen, veljeni ... ‰l‰!... -- Ole vaiti, h‰‰v‰ki odottaa, menn‰‰n sis‰‰n. Sitke‰ kuin Suomalainen on sanan parsi, mutta kuka olisi Eliaksena uskonut Emmasta jotain pahaa. VII. H‰‰t olivat pidetyt, ensi lumi peitti jo maan, Anstrˆmi perheenens‰ olivat muuttaneet kaupunkiin. Aurinko oli koko p‰iv‰n -- se oli 1 p‰iv‰ Joulukuussa -- k‰tkenyt itse‰‰n, ilma oli sumunen ja valkea lumi -- kuollon kaltainen -- k‰‰rei niityt, pellot ja kadut. Ilta-valkean edess‰ istuivat Elias ja Emma, syleillen toisiaan. -- Rakas mieheni, sanoi Emma, lupaatko t‰ytt‰‰ anomukseni? -- Olenko koskaan mit‰‰n sinulle kielt‰nyt? -- Et ole, ja juuri se sytytti toivon rinnassa, ett‰ sin‰ nytkin t‰yt‰t tahtoni. -- No sano kultani? Emma loi silm‰ns‰ alas ja rukoili: Anna minun l‰hte‰ Ruotsiin jouluksi. -- Oletko vimmassa, kuka nyt talven tullessa l‰htee matkalle. -- Min‰ arvasin jo ett‰ kielt‰isit. -- Mutta mit‰ sin‰ siell‰ tekisit? -- Min‰ sain t‰n'aamuna kirjeen t‰dilt‰ni -- h‰n pit‰‰ paljon minusta -- nyt on h‰n sairas, eik‰ kukaan hoida h‰nt‰ niin, kuin h‰n ansaitsee ja tarvitsee. H‰n rukoilee minua ja k‰skee tulla tykˆns‰. Elias, et sin‰ ole kova, min‰ sen tunnen. Ehk‰ hullulta pyyntˆni n‰kyy, niin et sin‰ raski kielt‰‰, rakas Eliakseni! -- Ja Emma lˆi k‰tens‰ Eliaksen ymp‰ri ja katseli rukoilevilla silmill‰ h‰nt‰. -- Kuka voi kielt‰‰ mit‰ sin‰ pyyd‰t, -- sanoi h‰n ja pyhki Emman silmist‰ k‰her‰n. Mutta kuin oikeen ajattelen niin on se joulun edell‰ mahdotoin -- minun pit‰isi seurata sinua, mutta minulla ei olisi aikaa. -- Tuo ei nyt kumminkaan tulisi kysymykseen, sill‰ Aato saattaisi l‰hte‰ puollustajaksi, mutta j‰‰ ei kanna viel‰ kaukaan aikaan ja ymp‰ri meren meneminen Oulun kautta viivytt‰‰ sinun kuukausia. -- Mutta sin‰ p‰‰st‰t minua heti kuin se kantaa? -- P‰‰st‰n ja tulen itse kanssasi. -- Kiitoksia, monta tuhatta kiitosta, min‰ tiesin, ett‰ hell‰ syd‰mmesi ei suo t‰tini kuolevan outoin k‰siin. Samassa tuli poika ja k‰ski Eliasta ulos. Emma oli yksin. -- Haa -- puhui h‰n itsekseen -- Elias, et sin‰ tied‰ ket‰ syleilet, et sin‰ tied‰ ett‰ vaimosi on murhaaja, ett‰ h‰n on mustilaistyttˆ. Sin‰ vaadeit minun sanomaan sukunime‰ni; -- semmoista ei ole minulla omaa koskaan ollut ... ha ... ha ... min‰ sanoin kuin kysyit, min‰ sanoin Lind -- sin‰ vaalenit ... ha ... ha ... ha. Lind! sanoit sin‰, niin oli senkin nimi, jonka min‰ vimmassani tapoin isossa Kyrˆss‰, ha ... ha ... ha... Sin‰ murhasit toisen, vaimosi toisen ... me olemme yht‰l‰iset... -- Emma tukisteli takaan. -- Ei -- sanoi h‰n -- sin‰ olet enkeli, min‰ olen piru, min‰ laskin puukkoni, min‰ lˆin sen syd‰mmeesi ... no niin ... miksis petit sin‰ minun -- minun joka rakasti sinua enemm‰n kuin Jumalaa... Mutta olenko nyt onnellinen?... silm‰ns‰, jotka vakavasti katsoivat minua viel‰ kuolemassa ... hyi ... vereni j‰‰htyy, pois paha, hirve‰ muisto, sin‰ kuoletat minua. Mutta jos tuo akka, jonka hallussa lapseni on, pett‰‰ minua, jos h‰n, joka seisoi vuoteen vieress‰ kuin ter‰ puhkasi syd‰mmen, ei pid‰ valansa... Oh ... Jumala! h‰n uhkaa kaikki ilmoittaa, ellen viimest‰‰n uudeksi vuodeksi laita h‰nelle rahaa ... ha ... ha! ilmoittakoon -- kuin uusi vuosi tulee makaat sin‰ mullassa, sill‰ Elias vie minun tykˆsi, -- minun lapseni! sen min‰ ... ei, sen min‰ otan omakseni, min‰ sanon sen olevan t‰tini... -- Emman katsanto oli hirve‰ ja hirveni viel‰ enemmin. -- Jumala -- sanoi h‰n -- miksi min‰ sen tyˆn tein, miksi en antanut kukoistavan tytˆn kukoistaa -- miksi katkasin min‰ el‰m‰nuoransa ... haa ... minun t‰ytyi se niin tehd‰ -- minun t‰ytyi ... h‰n tiesi osan salaisuudestani ja ... joka sen tiet‰‰ sill‰ on hauta valmis... Vaimon kasvot olivat kauheat, silmist‰‰n loisti helvetin tuli. H‰n nousi, h‰n kohensi hiileksi palannutta valkeaa takassa. Ovi aukeni, Aato tuli sis‰‰n, Emma ei h‰nt‰ havannut. -- Niin se on -- sanoi h‰n -- tehty on tehty, tiet‰ jonka j‰lkeen ihminen k‰y, tie, joka ihmisen takana katoo, ... tiet‰ ... t‰t‰ tiet‰ t‰ytyy jokaisen k‰yd‰ perille saakka; miksi min‰ siis suren ... ei ... eteenp‰in -- eteenp‰in. -- Onko se minun syyni ett‰ min‰ olen t‰mmˆinen, ett‰ min‰ olen murhaaja ... ei, miksi h‰n petti minua ... miksi toi sattuma kirjeeni pikku Emman k‰teen... -- Emma! -- sanoi ‰‰ni takanansa. Emma k‰‰nsi ‰kisti silm‰ns‰ puhujaa kohden. Valkean edess‰ poskessaan nousneet ruusut pakenivat ja lumivaaleana kysyi Emma: Aato oletko kuullut mit‰ olen puhunut. -- Olen, onnetoin tyttˆ! Min‰... -- Sin‰ olet kuullut ... sin‰ olet kuullut ... mik‰ toi sinun t‰nne ... sattumus ... sattumus. -- Ei Emma! Min‰ tulin puhumaan kanssasi. Min‰ tied‰n, kauan olen tiet‰nyt ett‰ sin‰ salaat jonkun hirve‰n tapauksen el‰m‰ss‰si... Sin‰ sait aamulla kirjeen, sin‰ tahdot l‰hte‰ Ruotsiin, min‰ tied‰n mit‰ vasten. -- Sin‰ tied‰t ... sin‰ tied‰t ... eth‰n sin‰ niin sanonut. -- Emma min‰ tied‰n, min‰ olen Eliakselle sanonut, mit‰ min‰ tied‰n, vaan h‰n ei usko minua. -- Sin‰ olet sanonut... Elias ei usko!... -- Emma, -- sanoi Aato vakaisesti, -- uskotko yhden Jumalan p‰‰lle. Emma ei vastanut. -- Uskotko ett‰ yksi kaikkivaltias lˆytyy, jonka edess‰ ihmisten pime‰mm‰tkin ajatukset ovat selv‰t ja tiedyt, uskotko Emma? -- En usko -- vastasi Emma hiljaa. -- Mutta Jumala lˆytyy. Jumala tiet‰‰ ajatuksemme, h‰n n‰kee tekomme ... h‰n sallii meid‰n tehd‰, sill‰ h‰n on mieleemme istuttanut lakinsa ja tahtonsa. H‰n on sanonut: Tee se, niin saat el‰‰. H‰n on meit‰ auttava kuin me tykˆˆns‰ rukouksessa tulemme... Oletkos sin‰ koskaan rukoillut? -- Olen, -- vastasi Emma ja viime veripisare katosi kasvoistaan. Aato ei tiet‰nyt, ei osannut aavistaa miten viime sanansa olivat k‰yneet Emmaan. Jos h‰n olisi n‰hnyt Emman ajatukset niinkuin ne Jumala n‰ki; mit‰ olisi h‰n ajatellut?... Emma ajatteli... Min‰ olen rukoillut: Jumala! salli k‰delleni voimaa, salli syd‰mmeens‰ puukkoni k‰yd‰, min‰ olen ainoan kerran rukoillut -- Lindin vuoteella... -- Onko Jumala kuullut rukouksesi? -- kysyi Aato, Emman vastattua. -- On, -- vastasi Emma hirve‰ll‰ ‰‰nell‰. -- Ja sin‰ et kumminkaan usko Jumalan p‰‰lle. -- En... Mik‰ on ihminen? Luontokappale, joka ajattelee, joka el‰‰, joka kuolee... Mik‰ on Jumala? ihmisen luoja ... ha, ha, ha ... minunkin luojani. -- ƒl‰ h‰v‰ise, Jumala el‰‰, h‰n pit‰‰ murheen meist‰, h‰n kulkee sivullamme; h‰n on sinunkin luonut. -- Sin‰ tied‰t kuka min‰ olen ... sanoitko ‰skˆn niin? -- Niin. -- Haa! saas n‰hd‰ el‰‰kˆ, lˆytyneekˆ Jumala. -- Emma! Me olemme ihmiset, me emme saa m‰‰r‰t‰ Jumalan teht‰v‰ksi mit‰‰n. Jumala viipyy usein apunsa kanssa, vaan se tapahtuu niinkuin h‰n tahtoo, se tapahtuu meid‰n hyv‰ksi, ehk‰ v‰list‰ emme ymm‰rr‰ miksi se tapahtuu toisin kuin me rukoilemme... -- Sin‰ tied‰t, sin‰ tied‰t ... ett‰ min‰ olen murhaaja! -- Emma oli nousnut ylˆs, h‰nen ryˆvˆst‰ vapisi Aato. -- Murhaaja, sanoi h‰n hirve‰ll‰ ‰‰nell‰. Mene, sano ... sano; min‰ olen kaksinkertainen murhaaja ... minun k‰teni laski puukon ... Aato, t‰m‰ k‰si laski puukon pett‰j‰n syd‰mmeen. Silloin rukoilin min‰ Jumalaa, min‰ rukoilin: Jumala salli minun osata syd‰mmeens‰... Min‰ lˆin ja min‰ osasin, pett‰j‰ kuoli... Niin kuulee Jumala rukouksemme ... ha ... ha ... ha. Aato oli yht‰ vaalea kuin Emma. -- Ja sin‰ olet veljeni Eliaksen vaimo. Oi Jumala, mik‰ kirous makaa sukumme yli... Miksi on k‰tesi niin kova... Koko Aaton ruumis v‰risi... H‰n oli usein puhunut veljelleen kirjeest‰, jonka h‰‰-iltana oli saanut k‰siins‰, vaan Elias ei uskonut mit‰‰n. -- Emma, -- sanoi h‰n -- oletko sin‰ ihminen vai paha henki? Emma ei vastanut mit‰‰n. H‰n tointui niinkuin unesta, kasvoinsa muuttuivat entiselleen; h‰n n‰ki Aaton, meni h‰nen tykˆns‰. -- Mit‰ olen min‰ sanonut? -- kysyi h‰n suloisella ‰‰nell‰. -- Voi suuri Jumala! mik‰ hirve‰ petos. Niin nuori ja jo tuommoinen. -- Aato, -- sanoi Emma, -- sin‰ et vastaa, mit‰ olen min‰ puhunut? Minun mieleni muuttuu v‰list‰ niin kummaksi... Min‰ n‰en v‰list‰ n‰kˆj‰, niin hirmuista ett‰ j‰rkeni katoaa ... niin oli nytkin... Aato! huomena saat kuulla koko el‰m‰ni. Huomen tuli -- vai mimmoinen! Sill‰ aikaa kuin Emma ja Aato n‰in haastelivat, istui ukko Anstrˆmi tytt‰rens‰ sivulla kamarissaan. Ukko oli viel‰ -- jos sen saattaa sanoa -- vanhenut, h‰nen silm‰ns‰ olivat jo h‰m‰r‰t ja korvansa milt'ei lukossa, h‰n tunsi vanhuutensa hyvin, h‰n tiesi ett‰ el‰m‰ns‰ loppu oli k‰siss‰. Viime viikkoon ei h‰n ollut kyennyt mihink‰‰n. Sivullansa istui Hanna, valkea kuin liinavaate kes‰-auringon paisteessa. -- Is‰ni! -- sanoi Hanna, min‰ olen luvannut sinulle salaisuuden ilmoittaa, mutta lupaa minulle vuorostasi ett'ei kukaan saa aavistaakaan mit‰ sanon -- t‰m‰n sanoi tyttˆ suunsa pit‰en is‰ns‰ korvaa niin likell‰ kuin taisi. -- Min‰ lupaan sen. -- Se on sanottu kolmella sanalla -- h‰n kuiskutti is‰ns‰ korvaan -- Min‰ rakastan Eliasta! -- Eliasta! -- Min‰ rakastan Eliasta -- lis‰si Hanna niinkuin olisi itsekseen puhunut. -- Min‰ rakastan -- olen rakastanut. Ukko puisti p‰‰t‰ns‰ ja suuri kirkas kyynel lankesi Hannan j‰‰kylm‰lle k‰delle. -- Lapsi raukkani! -- ja syleili syd‰mmellisesti tyt‰rt‰ns‰. -- Nyt tied‰t salaisuuden, ‰l‰ ilmoita sit‰? -- ei e'esk‰‰n kuin hauta minun pit‰‰ ja multa peitt‰‰. N‰‰ viime sanat sanoi Hanna hiljan, h‰n ei tahtonut murehuttaa vanhusta. Hautaa sin‰ rakastit, hauta sun nyt k‰tkee, vaan hautasi on ... onko mullassa, kirkkomaassa? -- ei, vedess‰ -- aalloissa. VIII. Mitk‰ tyˆt eikˆ ole yˆn pimeydess‰ tehdyt! Mitk‰ rikokset! Varas kuin h‰n varastaa, murhamies kuin h‰n murhaa -- jokainen valitsee yˆn. Oi suuri p‰iv‰, jona kaikki kaikkivaltiaan suusta kuullaan, jona kaikki tutuksi tulee. Emma! sinun tyˆsi ei j‰‰ unohdukseen. Aato oli vasta mennyt; Emma on taasen yksin; h‰n lukee -- mit‰? H‰n lukee -- Uutta Testamenttia. -- Niin t‰ss‰ seisoo!... Ei, se on valhe. -- Ei, h‰nen pit‰‰ kuoleman -- se on p‰‰tetty. Nyt tuli Elias. Parikunta lep‰siv‰t jo syv‰ss‰ unessa, Elias nukkui. Emma oli nukkuvinaan, mutta h‰n ei nukkunut, miten olisi h‰n saattanut sit‰! H‰nen syd‰mmens‰ tykytti kovasti. Yˆ kului -- keski yˆ oli jo sivu. N‰e, mik‰ haahmo hiipii tuolla! h‰nell‰ on ter‰v‰ puukko k‰dess‰, h‰n seisoo alus-hameessa laattialla -- h‰n miettii. -- Ei, se pit‰‰ tapahtuman. Emma avaa oven, hiljaan kuin hiiri l‰htee h‰n huoneesta, vaan saranat rutisee, h‰n ei voi est‰‰ sit‰. Yˆ oli kolkko ja pime‰. Yks ja toinen t‰hti loistaa suruisesti pilvien v‰list‰; tuuli pauhaa hirmuisesti. -- Miksi vapisee minun k‰teni, miksi v‰risee minun j‰seneni, kysyy haamu, joka kartanon yli hiipii. Toisella puolen kartanoa pieness‰ kamarissa lep‰‰ Aato, h‰n uneksii, h‰n v‰‰nt‰‰ tuskallisesti k‰tens‰. Painajainen on kauniin tytˆn muodossa h‰nen rinnalla, h‰n tekee hi'iss‰‰n tyˆt‰ p‰‰st‰‰kseen unesta. -- turhaan. Ovi, jossa ei lukkoa ollut, aukenee -- haamu jonka kartanolla havaitsimme l‰henee vuodetta, jossa Aato nukkuu, k‰tens‰ on nostettu ja pimeydess‰ v‰lkkyy ter‰v‰ ase. -- Jumala! -- sanoo haamu hiljaisella ‰‰nell‰ -- kerran olet minua auttanut, jos sin‰ el‰t, jos n‰et minua t‰ss‰ -- auta, salli puukkoni Aaton syd‰mmeen, -- min‰ rukoilen sinua toisen kerran. Emma -- sin‰ olet jo lukiani arvannut kuka haamu on -- kallistaa itsens‰ vuoteen yli, h‰n nostaa peitteen, h‰n kuulee makaavan syd‰mmen tykytyksen. K‰tens‰ laskee h‰n Aaton syd‰mmelle. -- T‰ss‰ on syd‰n -- nyt auta minua Jum... piru. K‰tens‰, jolla puukkoa piti, putosi voimallisesti -- puukon ter‰ oli ummessa -- Aaton syd‰mmess‰. Aato huokasi -- se oli kaikki -- se oli loppunsa, h‰n ei liikahtanut. Kuu k‰vi pilvist‰ ja paisti kuolleen kasvoille, ne olivat vaaleat. Emma on tyˆns‰ tehnyt, h‰n ei s‰‰d‰ kuun valoa -- h‰n avaa jo oven l‰hte‰ksens‰ pois. Vaan miksi ei h‰n mene, miksi seisoo h‰n samalla paikalla, miksi tirkistelee h‰nen silm‰ns‰, lyˆkˆ h‰nt‰ oman tunnon nuhde? -- katuuko h‰n tyˆt‰ns‰? Ei, oma tunto nukkuu, katumus ei ole koskaan siaa lˆyt‰nyt Emman syd‰mmess‰. No, miksi ei h‰n mene, miksi seisoo h‰n, mit‰ miettii h‰n. Elias seisoo h‰nen sivulla. Kuun valo n‰ytt‰‰ tyˆn, puukonp‰‰ haavan, verinen k‰si murhaajan. Mutta kuka toi Eliaksen nyt keski yˆn‰ t‰nne? Tuskin oli Emma avannut Aaton oven kuin Hanna hirmu-‰‰nell‰ huusi Eliaksen vuoteen vieress‰: Her‰‰ Elias, her‰‰ Emma, is‰ni on tullut halvatuksi. Elias oli heti jalkeella, h‰n riensi ukon vuoteelle ja n‰ki -- ruumiin. -- Mutta miss‰ Emma on -- oli h‰n kysynyt, h‰nest‰ ei kukaan tienyt mit‰‰n. Elias riensi Aatoa her‰tt‰m‰‰n, h‰n tuli kartanolle, tuuli vinkui lehdettˆmiss‰ oksissa. -- Ha ... ha ... ha -- kuului kadulta -- nyt on pimeyden hetki, nyt vuotaa viaton veri, sen tunnen ... ha ... ha ... ha ... veli verens‰ veljen verisell‰ miekalla vuodattaa, ha ... ha. -- Hullu Maija! jupisi Elias ja juoksi ter‰v‰mm‰sti; h‰n huusi menness‰‰n palkollisille, joista jo muutama oli kuullut r‰hin‰n ja hypyn, h‰n avasi Aaton oven ja h‰n n‰ki -- Aaton ja Emman. Mit‰ nyt seuraa siihen ei kyn‰ni pysty, min‰ kysyn vaan: Oletkos koskaan tuntenut tuskan, hirve‰n tuskan ei ruumiissasi, kuin sielussasi. Onko ylk‰si onko rakastettu morsiammesi pett‰nyt sinun. -- Vaan mit‰ min‰ kysyn, se tuska ei ole mik‰‰n Eliaksen tuskan suhteen. H‰n n‰kee rakastetun yst‰v‰ns‰, veljens‰ murhattuna ja murhaaja on -- oma vaimonsa -- rakastettu puolisonsa. H‰n seisoo kuin kiini-isketty, h‰nen huulensa ovat siniset, h‰nen silm‰ns‰ ovat p‰‰st‰ns‰ pudota. Vaan h‰n ei seiso kauvan. Tiet‰m‰ttˆm‰n‰, sanaa sanomatta menee h‰n vakaisilla askeleilla Aaton luo, ottaa puukon haavastansa -- se on verinen -- punanen. -- Lyˆ -- sanoo h‰n, avaa paitansa ja paljastaa rintansa -- lyˆ! Mutta Emma ei en‰‰n huoneessa ollut, kuin Elias k‰‰nsi silm‰ns‰ h‰nest‰, kuin h‰n kallistui kuolleen yli oli Emma rient‰nyt ulos. Elias ei n‰hnyt ket‰‰n; ulkoa kuuli h‰n ‰‰nen: Yksi Jumala lˆytyy joka kaikki tiet‰‰. -- H‰n on pakennut... No, yks asia -- h‰nen k‰tens‰ olivat veriset... Haa! ... kuu!... Ja Elias laski puukon kaiken voimin omaan syd‰mmeens‰. -- Ha ... ha ... ha kuului kadulta... Veli verens‰ veljen verisell‰ miekalla vuodattaa. Ha ... ha. Niin ennusti hullu-Maija, niin sanoi h‰n kuin Eliaksen veri ja Aaton lattialla juoksivat yhteen. * * * * * Vuosi j‰lkeen on Kruununkyl‰n sel‰nneell‰ hirve‰n suuri v‰ki-joukko. -- Joko ne kohta tulevat -- kysyi kauppamies Ilstrˆmi toveriltaan, vanha harmaa-p‰inen, lihava ukko. -- Kohta ... tyttˆ on tehnyt tunnustuksensa ... h‰n on murhanut kaksi ihmist‰ ennen, luutnantti Lindin ja pastor Arnerin tytt‰ren Ruotsissa. -- Onko h‰n tunnustanut miksik‰ niit‰ murhasi? -- Lind oli ollut h‰nen rakastajansa, h‰n oli pett‰nyt tyttˆ‰ ja tyttˆ kosti -- ja pastori Arnerin... -- Se tulee, se tulee, -- kuului nyt tuhansien suusta. Ja Emma tuli. H‰n oli kaunis viel‰ nytkin; pukunsa oli valkea kuin lumi, jonka p‰‰ll‰ k‰veli. Sivullansa kulki Kruununkyl‰n kappalainen Johan Pihlkaw ja Pietarsaaren Elias Teliin. Emma oli itkenyt; kyyneleet vieryiv‰t viel‰ poskea myˆden. -- Yksi Jumala lˆytyy, sanoo h‰n hiljaisella ‰‰nell‰, ja t‰t‰ Jumalaa min‰ olen vihoittanut ... armoa, armoa... H‰n n‰kee mestaus-lavan, jonka vieress‰ teloittaja seisoo -- h‰n vapisee. -- Kohta tapaan min‰ molemmat ... Eliaksen ja Aaton... Voi Jumala miksi loit sin‰ minun? -- Vaan kohta selkenee silm‰ns‰ ja korkealla ‰‰nell‰ huutaa h‰n -- Jumala lˆytyy ja min‰ olen armon saanut, min‰ tunnen rauhan syd‰mmess‰ni, Aaton ja Eliaksen haahmot eiv‰t en‰‰ irvistele minulle. H‰n nousee lavalle, silm‰ns‰ sidotaan huivilla, p‰‰ns‰ vyˆryy... Se oli loppunsa. Telottaja nosti p‰‰n tukasta, n‰ytti sen katsojille... -- Noin kaunis ei h‰n ik‰n‰ elossaan ollut, -- sanoi Ilstrˆmi. * * * * * Samana iltana seisoo Pietarsaaren kirkkomaalla kuun valossa kaksi vaimonpuolta. He hakkaavat kivell‰ kiveen ja sana "Veljekset" n‰kee kuu taivaaltaan. -- Ha ... ha ... ha! -- nauraa toinen -- tyˆ on tehty ... ha ... ha ... ha! -- Elias! Elias! -- huutaa toinen, -- Elias! Elias! -- Anna h‰nen maata kammiossaan, ‰l‰ kuollutta huudollasi her‰t‰ -- sanoo toinen. -- Elias, Elias! T‰ss‰kˆ loppusi on... -- Niin on ... veli verens‰ veljen verisell‰ miekalla vuodattaa ... ha ... ha ... ha! -- Elias! Elias! Elias! Kutka ovat n‰m‰t vaimot? Hanna ja Maija -- molemmat hulluna. * * * * * Peit‰ jo kivi mullalla, anna kuolleen maata, miss‰ makaavat; -- nyt olen salaisuuden, jonka sana "Veljekset" k‰tkee, ilmoittanut; peit‰ jo kivi mullalla ja k‰tke salaisuuden syd‰mmeesi. Paina syv‰‰n muistoosi: Yksi Jumala lˆytyy, joka pikemmin eli myˆhemmin -- yks kaikki -- kostaa rikoksen, varo itsesi ett'et t‰t‰ Jumalaa h‰v‰ise -- sill‰ ehk‰ h‰n ajan k‰rsii, sattuu vihdoin k‰tens‰ ja kostonsa on vanhurskauden -- kova ja ijankaikkinen. Loppu. End of the Project Gutenberg EBook of Veljekset, by K. J. Gummerus *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VELJEKSET *** ***** This file should be named 28238-8.txt or 28238-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/2/8/2/3/28238/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.