Väsyneen haudalla: Alkuperäinen novelli

The Project Gutenberg EBook of V‰syneen haudalla, by Kaarle Karikko This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: V‰syneen haudalla Alkuper‰inen novelli Author: Kaarle Karikko Release Date: March 9, 2009 [EBook #28290] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VƒSYNEEN HAUDALLA *** Produced by Tapio Riikonen VƒSYNEEN HAUDALLA Alkuper‰inen novelli Kirj. KARIO [Kaarle Karikko] Tampereella 1897, Hj. Hagelberg'in kustannuksella. G. C. Jansson & Kumpp. kirjapainossa. I. Kulkiessa N:n avaraa ulappata, er‰‰n lahden rannalla vet‰‰ huomiota puoleensa komeasti rakennettu talo. Sen et‰‰lle ulottuneet, laajat vainiot ovat silm‰‰n pist‰v‰t, sill‰ niiss‰ huomaat paljon tyˆn ja toimen j‰lki‰. Talo itse on rakennettu nykyajan sivistyksen ja vaatimusten mukaan rikkaalta n‰ytt‰v‰ksi: kaksi punaiseksi maalattua asuinhuone-rivi‰ rajoittaa komeata pihaa, jota viel‰ kaunistaa vuosia takaperin istutetut, tuuheat pihlajapuut, joita katsellessa n‰et, ett'ei talon asujamilta ole puuttunut kauneuden aistiakaan. Toisen asuinrakennuksen seinustalla on soma kukkamaa. Siin‰ viihtyy silm‰si hetken, sill‰ sit‰ katsellessasi huomaat hell‰in k‰tten tyˆt‰, huomaatpa viel‰ kukkia akkunoillakin, joita suojelee kotikutoiset varjostimet liialta auringon paisteelta. Antti Niemel‰inen, joksi t‰m‰n talon is‰nt‰‰ nimitet‰‰n (talo on Niemel‰), on 60 vuotias ukko. Hiuksensa ovat jo aikaa vaalistuneet, ja muutenkin j‰yk‰t j‰ntereens‰ ovat kangistuneet paljosta tyˆst‰, sill‰ Niemel‰inen ei ollut niit‰, jotka vain ovat k‰skij‰n‰, vaan h‰n on tahtonut itse n‰ytt‰‰, kuinka ahkera tyˆmies vastuksetkin voittaa, vaikka usein saikin kokea pohjolan hallaˆitten kovuutta, mutta sit‰ uutterampi ja s‰‰st‰v‰isempi oli ukko. Tarkalla huolella ja j‰yk‰ll‰ pontevuudella olikin h‰n koonnut Niemel‰ss‰ melkoisen rikkauden. Luonnoltaan oli Niemel‰inen suora, itsen‰inen ja sanansa pit‰v‰. Mit‰ h‰n sanoi, niin se oli tavallansa oikeen, jolla teeskentelem‰ttˆm‰ll‰ k‰ytˆksell‰‰n h‰n oli voittanut pit‰j‰l‰isten kunnioituksen. Niemel‰isell‰ on kaksi lasta: tyt‰r Maria, 22 vuoden vanha, ja poika Heikki, 13 vuotias. Viisi vuotta on kulunut siit‰, kun lasten ‰iti, Leena, k‰tkettiin maan poveen. Siit‰ pit‰en katosi Niemel‰st‰ hellyys ja avuliaisuus, paitsi lapsiaan h‰n rakasti l‰mpim‰sti, -- eritt‰inkin Mariaa. Niin jˆrˆm‰inen kuin olikin, voi h‰n t‰lt‰ tuskin mit‰‰n kielt‰‰. Aina uneksi ukko Marian rikkaista ylk‰miehist‰, ja monta niit‰ oli jo k‰ynytkin, eik‰ ihmek‰‰n, sill‰ Maria oli kaunis, milt'ei mit‰ ihanimpana pidetty kaunotar. Kultasuortuvina valuivat h‰nen ruskeat hiuksensa pyˆre‰lt‰ p‰‰laeltaan valkoiselle kaulallensa. H‰nen ryhtins‰ oli siev‰ ja vieh‰tt‰v‰. Neitsyellisen syd‰mens‰ puhtaus loisti h‰nen tummista, kirkkaista silmist‰‰n. Eip‰ ihmek‰‰n, ett‰ moni poika oli onneansa koittanut h‰nt‰ kosimalla, sill‰ h‰nen erinomainen kauneutensa oli nuorten miesten syd‰miin lempe‰ sytytt‰nyt, jos oli niit‰kin joukossa, jotka halusivat niit‰ tuhansia, jotka tiesiv‰t Mariata seuraavan. II. Oli er‰s toukokuun lauvantaip‰iv‰. Niemel‰n is‰nt‰ oli itsekin v‰en kanssa mets‰ss‰, ulkotˆitten toimessa. Maria, joka piti em‰nnyytt‰ talossa, oli yksin kotona, paitsi ruotimummoa, joka istui nurkassa. Maria on puhdistanut huoneet ja pessyt astiat, kaikki on j‰rjestetty siev‰sti. N‰it‰ kaikkia tehdess‰‰n hyr‰ili Maria iloisia lauluja, sill‰ h‰nen nuori syd‰mens‰ oli viel‰ vapaa huolista, vaikka h‰n ehk‰ aavistikin tuonnempana tulevansa vastuksiakin kokemaan el‰m‰ns‰ tiell‰, Mutta siit‰ huolimatta nautti h‰n nuoruutensa onnea, antamatta sit‰ mink‰‰n h‰irit‰. -- Johtuipa Marian mieleen, ett‰ mummo mielell‰‰n ennusteli k‰sien juonteista, sent‰hden p‰‰tti h‰n tehd‰ pilkkaa mummon taikauskosta ja vei k‰tens‰ h‰nen tutkittavakseen, pyyt‰en h‰nt‰ siit‰ sanomaan, mit‰ tulevaisuudessa oli tapahtuva. Mummo hetken tirkistelty‰‰n Marian k‰tt‰, sanoi h‰nen pian joutuvan naimisiin ja siten muka p‰‰sev‰n mahtavaan taloon em‰nt‰ksi. Maria keskeytti ennustuksen kysym‰ll‰, miten sitten k‰visi, jos h‰nell‰ jo olisi kˆyh‰ poika sulhasena. -- Mit‰ joutavia, sanoi mummo, mit‰ rikkaan ja kauniin tytˆn tarvitsee kest‰‰n kˆyh‰st‰ huolia, onhan sill‰ rikkaitakin. Sep‰ oli kehumista, joka saattoi Marian syviin ajatuksiin ja j‰tt‰m‰‰n sikseen koko ennustustoimen. Maria toi mummolle kupillisen kahvia ja l‰ksi rannasta noutamaan vett‰ kukilleen, ajatellen, ett‰ Jumala sen tiet‰‰, miten komea on tuleva miehens‰. Tyttˆ ei malttanutkaan rannasta pian palata, vaan istautui raidan-juurella olevalle kivelle, nauttiakseen kev‰isen luonnon ihanuutta. Mets‰ ja nurmikot jo alkoivat vihannoida. Linnut lauloivat kilvassa sulo‰‰nisesti. Tuuli henk‰ili vienosti. Aallot loiskuivat hiljaa rantaan, vapaina ‰sken p‰‰sseist‰ j‰‰kahleistansa. Kaikki oli vieh‰tt‰v‰n lumoavata. Marian mieleen johtui seuraavat s‰ikeet, jotka h‰n lauloi naisen kimakalla ‰‰nell‰: "Nyt luonto elpyy; vapahasti Aalto liikkuu leijuillen Lemmen tunteet suloisesti Her‰‰ ihmissyd‰mmehen." Pian taukosi laulu, sill‰ muuan vene pist‰ysi esille niemen takaa ja kiiruhti suoraan t‰t‰ rantaa kohti. Venosen likemm‰ksi tultua tunsi Maria siin‰ olevan henkilˆn Ojalan Kaarloksi. -- Onpa oikein onnen sattuma, ett‰ h‰n tulee, sill‰ viikkoja on vierinyt, kun h‰nt‰ olen n‰hnytk‰‰n, ajatteli Maria, ja n‰ihin ajatuksiin pys‰htyi h‰n siksi, ett‰ venonen enn‰tti rantaan, josta hypp‰si maalle reipas ja sorea nuorukainen. T‰t‰ tervehti Maria hymyhuulin ja toivotti tervetulleeksi. -- Mit‰ kuuluu, ja kuinkas olet voinut? kysyi Kaarlo tervehditty‰‰n, hiljaisella ‰‰nell‰. -- Kiitoksia; ei erinomaisia ... mutta ent‰s sinulle ... sin‰h‰n n‰yt niin synkk‰mieliselt‰ ... kerro mit‰ on tapahtunut? -- Niin -- kertomukseni ei ole juuri ilahuttavaakaan laatua... Toivoni on murtumaisillaan ... syd‰meni on raskas ... siksi riensin vapaaseen luontoon, siell‰ yksin‰isyydess‰ huojentamaan suruani... Tuolla j‰rvell‰ soutaessani olin huomaamattani l‰hestynyt teid‰n rantaa ja kuultuani laulusi, riensin t‰nne, tavatakseni sinua, sill‰ teill‰ ei minun ole en‰‰ hyv‰ k‰yd‰kseni. -- Miks'ei ... mist‰ syyst‰? keskeytti Maria. -- Ompahan vain.... -- Sano, sano! -- Is‰si k‰vi eilen meill‰ ja, siell‰ yht‰ ja toista puhellessamme, vihdoin rohkasin mieleni ja kysyin lupaa tullakseni sinua ... niinkuin on puhuttuna ... mutta se k‰vi, kuten min‰ pelk‰sinkin. H‰n sanoi sen heti mahdottomaksi ja k‰ski heitt‰m‰‰n pois semmoiset turhat lapsuuden unelmat. Sanoi Mariansa kerran rehoittavan em‰nt‰n‰ mahtavassa talossa, eik‰ miss‰‰n kˆyh‰ss‰ Ojalassa. Ja vakuudeksi, etten toisten en‰‰ semmoisia kyselisi, sanoi h‰n Markkulan Juusen tulevan sinua kosimaan. -- Markkulan Juusen... Luuletko, ett‰ is‰ni vaatii minua menem‰‰n Markkulan Juuselle? -- Onpa syyt‰ luullakseni, sill‰ is‰si ei tunne rakkautta tahi paremmin sanoen, todellisen rakkauden arvoa. Rikastuminen on h‰nen p‰‰maalinsa, ja siihen samaan maaliin tahtoo h‰n sovittaa lastensakin kohtalon. -- Ei rakas Kaarloseni ... sin‰ tuomitset v‰‰rin ... rakastaahan is‰ minua... Kyll‰ h‰nen mielens‰ voi muuttua ... jahka min‰ kerron h‰nelle ... en ket‰‰n muita rakastavani kuin sinua ja ... paljoa ennen viihtyv‰ni sinun kanssasi olemaan Ojalassa kuin mahtavassa Markkulassa. Marian n‰it‰ sanoja puhuessa oli Kaarle kiert‰nyt k‰tens‰ h‰nen hoikan vartalonsa ymp‰rille ja sanoi melkeen kuiskaamalla: -- Suokoon Jumala, ett‰ niin tapahtuisi! ... mutta pahoinpa pelk‰‰n, ett‰ is‰si ei v‰h‰ll‰ sanojansa peruuta... Kˆyh‰ olen, niinkuin h‰n on sen sanonutkin; mutta ei rakkaus synny hengettˆm‰st‰ kullasta... Se syttyy ja palaa Luojan luomissa syd‰miss‰ ilman mammonan mahtia. Monasti olen koettanut tukahuttaa sen liekki‰, ollessani ep‰toivon ja toivon v‰lill‰; mutta taivas paratkoon! ei tahtoni voimat siihen kylliksi riit‰... Ja nyt kun sinua tulee pit‰j‰n rikkain poika omakseen pyyt‰m‰‰n, niin voitko vastustaa is‰‰si siin‰ asiassa? Sill‰ h‰n varmaankin sinua vaatii Juuselle menem‰‰n. -- Sinun t‰htesi voin min‰ mit‰ pahinta, vastasi Maria. Kaarlon silm‰t kirkastuivat. Ilon hohde n‰kyi h‰nen kasvoillaan. H‰n veti lemmittyns‰ hell‰sti rintaansa vasten. -- Siin‰ unhottivat he kaikki vastukset, siin‰ uneksivat he ‰‰nettˆmin‰ tulevaisesta onnestaan. Vihdoin katkasi Maria ‰‰nettˆmyyden, sanoen: -- Pit‰‰ jo menem‰ni kotia, sill‰ v‰kikin voi jo pian tulla mets‰st‰... Mit‰ sanoisikaan is‰ni, jos h‰n ei minua kotoa lˆyt‰isi! -- Voipi niin olla, virkkoi Kaarlo, ja painoi aran j‰‰hyv‰is-suutelon armaansa huulille. Sitten pujahti Kaarlo purteensa, kevennetyll‰ syd‰mell‰ viel‰ heitt‰en hell‰n silm‰yksen lemmittyyns‰, joka jo l‰heni kotinsa porttia. III. Ken oli tuo Ojalan Kaarlo, jota Maria niin rakasti? Niinkuin tiedet‰‰n, on Niemel‰ lahden rannalla; sen lahden toisella puolen on Ojala, Kaarlon koti. Se oli pieni, v‰h‰varainen talo; ja siin‰ oli Kaarlo ollut is‰nt‰n‰ kolme vuotta, eli is‰ns‰ kuolemasta saakka. Siit‰ ruveten oli Ojalassa riitt‰nyt tarpeet, sill‰ Kaarlo oli ahkera ja kunnollinen tyˆntekij‰. Sit‰ paitsi oli h‰n sivistyst‰ harrastava, sill‰ h‰n tilasi sanomalehti‰ ja luki kaikkia kirjoja, mit‰ vain k‰teens‰ sai, ja n‰in tavoin oli h‰n koonnut itselleen joltisetkin tiedot kaikenlaisista asioista ja tapahtumista. Sen t‰hden katseli Niemel‰n is‰nt‰ Kaarloa omituiselta kannalta, eik‰ sanonut tyˆmiehen tarvitsevan muita kirjoja lukea -- niihin aikaansa ja rahaansa tuhlata -- kuin mit‰ tavallisesti lukukinkereill‰ vaaditaan. Siit‰ huolimatta Kaarlo lainasi sopivia ja hauskoja kirjoja Niemel‰n Mariallekin, joita t‰m‰ luki oikein ahmimalla, sill‰ olihan Kaarlo sanonut niiden olevan arvokkaita. -- Tiedet‰‰nh‰n, ett‰ lemmen seppele oli heid‰n v‰lill‰‰n sidottu, joskin siin‰ lˆytyi paljon pistimi‰kin, mutta rakkaus on k‰rsiv‰llinen. -- "Rakkaus on luja kuin kuolema," huokaili Kaarlo usein, -- mutta ep‰toivo ei kuitenkaan heitt‰nyt h‰nt‰ rauhaan -- se kolkutti h‰nen syd‰mens‰ ovella ja v‰liin se valtasi h‰net kokonaan. Toisinaan se taasen helpoitti niin paljon, ett‰ h‰n ajatteli: Ehk‰ Maria saa taipumaan is‰ns‰ mielen, vaikkapa se omituinenkin on. Yksi arvoton seikka vaivasi Kaarloa muun mukana: se, kun h‰nen is‰ns‰ ja Niemel‰inen olivat ennen olleet vihamiehet kesken‰‰n, niin siit‰kin syyst‰ ep‰ili Kaarlo aran asiansa menestymist‰. Vaikka kyll‰ is‰ns‰ oli kuolinvuoteellaan pyyt‰nyt Niemel‰iselt‰ kaikkia anteeksi, h‰n kuitenkin pelk‰si viel‰ olevan Niemel‰isen itsekk‰‰ss‰ syd‰mess‰ jotakin kaihoa. IV. Viikko on kulunut siit‰, kun Kaarlo ja Maria keskustelivat Niemel‰n rannassa. Koko viikon on Maria ollut mietiskelev‰ ja hiljainen. Pois oli kadonnut h‰nen lapsellinen hilpeytens‰. Usein oli is‰ns‰ h‰nt‰ silm‰illyt kysyv‰isesti, ja vihdoin kysyikin mik‰ h‰nt‰ vaivasi, sill‰ h‰n luuli, ett'ei Maria viel‰ tiennyt, mink‰laisen vastauksen h‰n oli Kaarlolle antanut. H‰n siis luuli, ett'ei tytt‰rens‰ viel‰ sit‰ huolehtinut ... jos h‰nelle siit‰ huolta tulisikaan. Maria vakuutti teeskennellen, ett'ei h‰nt‰ muka mik‰‰n vaivannut. Ukko uskoi sen ja sanoi: -- Ei nuorta tyttˆ‰ saakaan mik‰‰n vaivata... Sinun sopii paremmin olla iloinen ... kohta tulee sinulle rikkaita kosioita. Maria oli ‰llisty‰, sill‰ h‰n arvasi, mit‰ kosioita is‰ns‰ tarkoitti, mutta ei kuitenkaan ollut siit‰ tiet‰vin‰‰n. Sen vuoksi h‰n kysyi: keit‰h‰n nuo sitten ovat? -- No tuohan Markkulan Juuse sit‰ on niin monasti minulta kysynyt ... ja annoin kun annoinkin myˆnt‰v‰n vastauksen... Mit‰p‰ syyt‰ siin‰ on kielt‰‰k‰‰n... Juuse on moitteeton, ja talo on semmoinen, ett‰ niit‰ saakin etsi‰ monesta pit‰j‰st‰... Ei mit‰‰n puutu... Se onkin onni ja viel‰p‰ suuri onni p‰‰st‰ semmoiselle tilalle... -- Mutta is‰ ... antakaa anteeksi ... min‰ en koskaan aijo menn‰ Juuselle puolisoksi. -- Noh, noh, el‰h‰n nyt vastustamaan rupeakaan ... johan on aika, ett‰ joudut naimisiin, ja mist‰ se sitten sen sopivampi tulisi ... sanoppas mit‰ Juuselta puuttuu. -- Rakkautta puuttuu... Juuse ei rakasta minua, enk‰ min‰ h‰nt‰... -- Rakasta, matki ukko, jopa nyt puhut turhia ... vallan lapsellisia... Sanoppas, mink‰ t‰hden h‰n sitten sinua pyyt‰‰ ... jos h‰n ei sinusta pit‰isi? -- Tiet‰‰h‰n Juuse teill‰ olevan rahoja kassassa ... ja arvelee minunkin niist‰ osan saavani, vastasi Maria. -- No, olisiko se sitten v‰‰rin, vaikka h‰nen entiset rikkautensa viel‰ lis‰‰ntyisiv‰tkin? -- Ei olisikaan, is‰ hyv‰, mutta vaikka h‰n olisi viel‰ ‰veri‰‰mpi, kuin onkaan ... en sittenk‰‰n voisi menn‰ h‰nelle. Nyt loppui ukon maltti, ja h‰n sanoi kovalla ‰‰nell‰: -- Sep‰ saadaan n‰hd‰!... Ensi lauantaina tulee sulhainen ... silloin p‰‰tet‰‰n asiasta... -- P‰‰tt‰k‰‰ vain ... vaan en min‰... -- Sep‰h‰n n‰hd‰‰n! ‰yhk‰si ukko ja l‰hti ulos, paiskaten oven j‰lkeens‰. N‰m‰ is‰ns‰ viimeiset sanat s‰ik‰yttiv‰t Mariaa niin, ett‰ h‰n hyr‰hti katkeraan itkuun, aavistaen mit‰ pahinta, sill‰ ensi kerran sai h‰n kokea is‰ns‰ kovuutta. N‰in toteutui Kaarlon ep‰ilys siihen n‰hden, mit‰ h‰n oli Marialle rannalla arvellut. El‰m‰ k‰vi entist‰ ik‰v‰mm‰ksi. Maria vietti aikansa nˆyr‰n‰ ja pelk‰‰v‰isen‰, sit‰ vastaan kun is‰ns‰ oli entist‰ harvapuheisempi ja ‰re‰mpi, ja eip‰ ihme, jos ukko v‰h‰n tuskaantuikin siit‰, kuin h‰nen tahtoaan ja lupauksiaan vastaan taisteltiin, jota h‰n ei ollut oppinut viel‰ el‰m‰ss‰‰n suvaitsemaan. -- Ei kukaan muu kuin Markkulan Juuse tule sinua saamaan, aprikoi ukko itsekseen ... h‰n ajatteli yli pit‰j‰n, viel‰p‰ muistakin pit‰jist‰, eik‰ sittenk‰‰n lˆyt‰nyt niin mahti taloa ja kelpo poikaa kuin Markkulassa. Viikko oli vierinyt ja se pel‰tty lauvantai tuli. Maria katseli alituisesti tielle p‰in ja toivoi, ettei Juuse tulisikaan; -- mutta eip‰ aikaakaan, kun hevonen riensi t‰ytt‰ ravia Niemel‰n pihaan, ja sen per‰st‰ olevilta rattailta hypp‰si pˆn‰kk‰ nuorukainen, joka tunsi arvonsa, sill‰ sen huomasi heti h‰nen k‰ytˆksest‰‰n. H‰nt‰ vastaanottamaan riensi is‰nt‰ ja vei h‰nen kamariin, jossa yht‰ ja toista puheltuaan vihdoinkin Juuse ilmoitti todellakin tulleensa kosimaan entisen puheen mukaan. -- Eih‰n sinulla ole puhemiest‰k‰‰n, sanoi Niemel‰inen. -- Mit‰p‰s sill‰ viel‰ tehd‰‰n ... min‰ ajankin itse asiani, niinkuin sanotaan herrass‰‰tyl‰istenkin tekev‰n ... ja voidaanhan se puhemies j‰ljest‰p‰inkin saada, vaikka sitte vasta, kun menn‰‰n kuulutusta ottamaan. -- Niinp‰ niinkin -- mutta seh‰n on ollut vanha talonpoikaiskansan tapa, ett‰ sulhanen tulee puhemiehen kanssa, enk‰ min‰ tied‰ syyt‰, miksi sit‰ muuttaa tarvitsisi ... mutta olipa se meid‰n kesken miten hyv‰ns‰... Kyll‰ se sopii minun puolestani, ja saatpa puhua itse siit‰ Mariallekin. N‰it‰ ukon sanoessa Maria astuikin kamariin kahvia tarjoomaan. Is‰nt‰ l‰hti ulos, j‰tt‰en nuoret kahden kesken... Maria aikoi seurata is‰ns‰ esimerkki‰, mutta Juuse sen huomattuaan sanoi: -- Elk‰‰p‰s menkˆ ... minulla on teille sanomista... Maria pys‰htyi. -- Juuse rohkaisi luontonsa ja kysyi: -- Ettekˆ, Maria, tahtoisi tulla minulle ... is‰nne kanssa siit‰ olen keskustellut ja ... h‰n lupasi puolestaa ... nyt pyyt‰isin tiet‰‰ teilt‰ itselt‰nne, tuletteko Markkulaan em‰nn‰ksi, vai onko mit‰‰ vastaan sanomista? Maria punastui, kuullessaan Juusen suoran ja totisen kysymyksen, mutta kuitenkin ujostelematta vastasi: -- En koskaan ... etsik‰‰ vain muualta em‰nt‰‰ Markkulaanne. T‰m‰ vastaus h‰mm‰stytti Juusea. -- Hiisi viekˆˆn, eih‰n t‰‰ll‰ taida p‰‰st‰ mihink‰‰n koko kosioimistoimessa, ajatteli h‰n itsekseen ja hetken vaiti oltuaan kysyi: -- Miksi, Maria, ette voi minulle tulla?... Talo on hyv‰, sen tied‰tte ilman kehumistanikin ... ei ole velkaa eik‰ perintˆosia maksettavia, koska olen talon ainoa perillinen ... eik‰ liioin ole el‰kett‰ maksettavana, ett‰ sen kanssa tarvitsisi r‰yski‰ ja sotia, niinkuin se tahtoo tavallisesti olla, milt'ei joka talossa... Rahaa on s‰‰stˆss‰kin ... mit‰s puuttuu...? -- Puuttuu sit‰, etten voi tulla, oli vastaus. -- Oletteko sitten muille morsianna, vai onko minun puolellani mit‰‰n vikaa? Jos on, niin korjataan. -- Ei, hyv‰ Juuse, se ole teid‰n korjattava ... se on mahtavamman asia, sanoi Maria surullisesti. -- Sep‰ ihmeellist‰, -- joka ei korjatuksikaan tule. Mutta todellakin, min‰ rakastan teit‰ ... minun pit‰isi saada... -- Mink‰t‰hden minua rakastatte? -- Mink‰t‰hdenkˆ ... no kun olette kaunis ja ... ‰nkytti Juuse. -- Ja rikas, jatkoi Maria. Jopa astui is‰nt‰kin kamariin ja kysyi: -- Mill‰s kannalla on asiat? -- Eih‰n siit‰ mit‰‰n valmista taida tulla... Maria kielt‰‰ suorastaan, sanoi Juuse. -- Kielt‰‰? Oletko uskaltanut sen tehd‰? ‰yhk‰si Niemel‰inen. -- Olen, rakas is‰ni ... ja tiesitteh‰n sen jo ennenkin, vastasi Maria rukoilevasti. -- Tiesin kyll‰... Mutta se ei auta... El‰k‰, Juuse huoli olla pahoillasi... Semmoisiahan ne naiset aina ovat ... niin kauvan ne vastaan pit‰v‰t, kun kaupat valmiiksi tulevat ... mutta kyll‰ he siit‰ tasaantuvat -- jahka kerran puolisoksi tulevat. Niinh‰n se k‰vi vaimovainajanikin kanssa ... h‰np‰ vastusti oikeen vesiss‰ silmin ... mutta eip‰ meill‰, Jumalan kiitos, sittemmin riitaa ollut, ja taisipa olla onneensa hyvinkin tyytyv‰inen. -- Eik‰ t‰ss‰k‰‰n muuta tarvitse, kuin ett‰ tehd‰‰n kaupat ... suostukoon Maria mielell‰‰n taikka v‰kisin. Is‰th‰n ovat velvolliset lastensa onnesta huolta pit‰m‰‰n ... eih‰n nuoret ja kokemattomat sit‰ itse ymm‰rr‰ ... niin min‰kin tahdon nyt Mariani onnen perustaa, koska siihen on hyv‰ tilaisuus. -- Mit‰ lienee tuo Ojalan Kaarlo hˆlissyt Marialle lemmest‰ ja rakkaudesta ... sen t‰hden t‰m‰ on ruvennut vastustelemaan muille kosioille. Mik‰ lemmen ja rakkauden aarre niill‰ kˆyhill‰ lienee paremmin kuin rikkaillakaan ... sit‰ min‰ en ota ymm‰rt‰‰kseni. Maria keskeytti is‰ns‰ puheen, sanoen Kaarloa rakastavansa, eik‰ ket‰‰n muita. -- Ei se tarvitse puhuakaan, ‰rj‰si is‰nt‰ ... enkˆ min‰ sit‰ jo ole kerrassaan sanonut, ettei siit‰ mit‰‰n tule... Kuinka min‰ kehtaisin v‰vyn‰ni n‰hd‰ semmoista kˆyh‰‰ retua. Eik‰ t‰ss‰ nyt koko p‰iv‰‰ jaaritella, vaan p‰‰tet‰‰n, ett‰ kahden viikon p‰‰st‰ teid‰t kuulutetaan. K‰ske sin‰kin Juuse, yst‰vi‰si silloin meille ... onhan se tapana, ett‰ silloin aina pidet‰‰n kestit ... enk‰ min‰ siin‰k‰‰n tahdo olla miest‰ turhempi. T‰m‰n kaiken kuultuaan Maria tuskin voi kyyneleit‰‰n pid‰tt‰‰, mutta vastusteleminen ei t‰ll‰ kertaa auttanut. Sen tiesi Maria ja l‰hti murtuneella mielell‰ kamarista ulos. Pian oli Juusekin rattaillaan ... huimasi hevostaan ja ajoi kosintaonneaan mietiskellen, kotiaan. Maria huokasi vapaammin, n‰hdess‰‰n h‰nen menneen, -- mutta kuitenkin, ajatellessaan sit‰, mit‰ is‰ns‰ sanoi kahden viikon p‰‰st‰ tapahtuvan, oli h‰nen syd‰mmens‰ pakahtua. -- T‰m‰n Marian surun ja vetistyneet silm‰t huomasi h‰nen nuorin veljens‰, Heikki, ja kysyi: Mit‰ sin‰, siskoni, itket? Tahtooko Markkulan Juuse sinut v‰kisin vied‰? -- Melkeinp‰ kyll‰, vastasi Maria. -- ƒl‰ sent‰‰n sure ... koetetaan sit‰ joukolla est‰‰. Eih‰n is‰k‰‰n niin kova liene, ett‰ sinua mihink‰‰n v‰kisin ahdistaa. -- Kunhan siin‰ jokin auttaisi, huokasi Maria, silitt‰en pojan p‰‰t‰. T‰m‰n keskustelun keskeytti v‰ki, tullessaan mets‰st‰ kotia, omituisella h‰lin‰ll‰. -- Nyt astui is‰nt‰kin tupaan ja ilmoitti juhlallisella ‰‰nell‰, kuinka muka Maria on onnellinen, ollessaan Markkulan Juusen morsian. Enemp‰‰ ei enn‰tt‰nyt is‰nt‰ puhua, kun poikansa Heikki sanoi: -- Jos Juuse viel‰ kerran tulee sit‰varten meille, niin otan rautapellin ja sill‰ rumputan h‰net koko talosta pois, jos ei v‰hempi auta. Mit‰ h‰nen tarvitsee Mariaa v‰kisin kosia! Kaikki purskahtivat nauramaan pojan omituiselle puheelle. -- Is‰nt‰ yksin pysyi vakaana ja sanoi: -- Lapsilla on lasten mieli, menness‰‰n tuvasta ulos. V. Mit‰ nyt mietti Juuse kotiin p‰‰sty‰‰n? H‰n oli niin oudolla mielell‰ siit‰, kun tyttˆ piti vastaan, ja aprikoi p‰‰ns‰ ymp‰ri, mik‰ siihen syyn‰ mahtoi olla. H‰n milt'ei jo katunut, ett‰ oli alkanut koko kosijoimisjutun Marian kanssa. -- Olihan niit‰ tyttˆj‰ muuallakin, jotka tietysti tulisivat hyppien taloon, arveli h‰n. Enk‰ voi ymm‰rt‰‰ sit‰, mink‰ t‰hden minun tarvitsee vasten toisten mielt‰ ket‰‰n pyyt‰‰... Mutta kun nyt jo kaikki tiet‰v‰t, ett‰ olen Mariaa kosinut, ei muu en‰‰n auta, kun tehd‰ p‰‰tˆs asiasta, sit‰ parempi, jota pikemmin ... vaikkapa niin ja n‰inkin ... t‰m‰nmˆisen pojan ei sovi rukkasia saada ... seh‰n olisi varsin arvoani alentavaista. -- Onhan Maria siksi viehett‰v‰ kuin muutkin tytˆt ja -- p‰‰lliseksi niin rikas, niin mahtavan talon tyt‰r... N‰it‰ arvellessaan kiihtyi Juusen mieli yh‰ enemm‰n Mariaan. -- Nuo Marian sanat: -- Kaarloa rakastan enk‰ ket‰‰n muita, ne n‰pittiv‰t h‰nen syd‰mmess‰‰n. H‰nen tuntonsa rupesi taas tutkimaan. -- Mit‰ kummaa h‰n Kaarlossa rakastaa ... mik‰ siin‰ h‰nt‰ paremmin miellytt‰‰... Olihan h‰n monta vertaa rikkaampi Kaarloa ja -- kunnioittavathan h‰nt‰ toiset ihmiset isostikin... Varmaankin on Kaarlo Marian vietellyt joillakin suloisilla sanoilla, niinkuin sit‰ jo Niemel‰inen arveli. Kyll‰ min‰kin olisin niit‰ osannut lasketella koko joukon ... mutta enh‰n min‰ ket‰‰n houkutella tahdo. -- Ahaa! annahan olla, onpa minullakin keinoja... T‰ss‰ pˆll‰hti Juusen p‰‰h‰n pienen kepposen tekeminen Kaarlolle siit‰, kun t‰m‰ oli h‰nen tiell‰ns‰ mokomassa kosioseikassa. H‰n istautui pˆyt‰ns‰ ‰‰reen, kirjoittaakseen Kaarlolle kirjett‰. Kirje valmistui, ja sen kirjoitti Juuse Niemel‰n Marian nimeen. Siin‰ muka kutsui Maria Kaarloa tulemaan Niemel‰‰n, sanoen siell‰ olevan itsell‰‰n jotakin uutta hankkeessa. -- Juuselle osaantui kirje niin onnistumaan, ett‰ siin‰ ei voinut Kaarlo petosta aavistaakkaan. Sit‰ pani Juuse renkins‰ viem‰‰n Ojalaan, k‰skem‰ll‰: -- Jos Kaarlo kysyy, kuka kirjeen l‰hetti, niin sano Niemel‰n Marian l‰hett‰neen, ja sano myˆskin, ett‰ Markkulan Juuse on Niemel‰ss‰. -- Muistatko nyt niin toimittaa ... palattuasi saat palkkasi. -- Olkaa huoletta, vakuutti poika ja l‰hti matkalle. VI. Oli aamup‰iv‰. Kaarlo istui Ojalan tuvassa miettiv‰isen‰. Syd‰mmens‰ v‰r‰hteli oudosti. Kaikki tiesiv‰t kertoa sen, ett‰ Juusea ja Mariaa kuulutetaan tulevana sunnuntaina. Kaarlo ei ollut Mariaa tavannut sitten kun Niemel‰n rannassa, josta jo olemme kertoneet, Eik‰ h‰n arvannut yritt‰‰k‰‰n menn‰ Marian puheille, sill‰ h‰n luuli Niemel‰isen vartioivan h‰nt‰, pel‰ten h‰nen tyt‰rt‰‰n viettelev‰n. Kaarlo alkoi yh‰ enemm‰n luulla kadottaneensa morsiammensa, -- siksip‰ istuikin h‰n syviin ajatuksiin vaipuneena, huomaamatta Markkulan rengink‰‰n tuloa, ennenkuin t‰m‰ oli h‰nen vieress‰‰n ja tarjosi h‰nelle kirjett‰. Ilon v‰re v‰l‰hti Kaarlon kasvoilla, sill‰ h‰n arveli kirjeen olevan Marialta ja toivoi sen sis‰lt‰v‰n jotakin lohdutusta. Kirjeen tuoja ajettuaan asiansa, meni. Kaarlo avasi kirjeen ja luki... Kasvonsa vaalenivat, sill‰ kirjeen sis‰ltˆ vaikutti h‰neen niin masentavasti. -- Voi sent‰‰n! huokasi h‰n, ovatko Markkulan mahtavuus ja Juusen rakkaus sovaisneet Marian syd‰mmen niin, ett‰ h‰n hylj‰‰ minun rakkauteni. Jos niin on, niin siin‰ tapauksessa ei h‰n koskaan ole minua oikein rakastanutkaan ... sit‰ kuitenkaan en tahdo ep‰ill‰ ... mutta is‰‰ns‰ totellen lienee h‰n suostunut Juuselle menem‰‰n. Kaarlo luki kirjeen uudelleen ja vihan vimmassa repi sen moneksi kappaleiksi, jotka heitti leimuavaan tuleen, jupisten itsekseen; -- Maria k‰skee minuakin l‰sn‰olollani kunniottamaan juhlaansa ... mutta voinko min‰ h‰nt‰ n‰hd‰ toisen omana syd‰meni pakahtumatta... En koskaan... Kyll‰ min‰ tahdon kaikki k‰rsi‰ ... mutta sit‰ en voi t‰‰ll‰ tehd‰ ... sill‰ Marian h‰‰t ja muuttamisensa Markkulaan repisiv‰t syd‰mmeeni parantumattomia haavoja. Pois tahdon v‰isty‰ h‰nen tielt‰‰n. Pois tahdon menn‰ avarampaan maailmaan ... siell‰ el‰m‰n taistelussa kadotkoon kaikki! Valtaava murhe kuvaantui Kaarlon kasvoille ja hajamielisen‰ l‰hti h‰n k‰velem‰‰n ulos, sill‰ tuskaansa, jota h‰n ei tahtonut omaisilleen n‰ytt‰‰, oli h‰nen vaikea salata. -- Minne meni Kaarlo? Tiet‰m‰tt‰ns‰ oli h‰n joutunut j‰rven rannalle sille kohdalle, josta sopii n‰hd‰ Niemel‰‰n. Kaarlo istuutui kivelle, ja silm‰ns‰ tuijottivat aaltoihin, jota tuuli ajoi rajusti rantaa vasten. -- Oi! huokasi h‰n, kuinka monasti olen n‰hnyt t‰m‰n rannan tyyneen‰ ja rauhallisena ... juuri kuin onneansa ihaillen. Mutta kuinka pian muutos tapahtuu. Kuinka myrskyiseksi se muuttuu muutamasta tuulen puuskasta. Se lienee minun syd‰mmeni kaltainen, joka toki on ollut t‰h‰n asti tyyni ja rauhallinen ... ainoastaan joskus katkera ep‰toivo on kylmyydell‰‰n sit‰ hyyt‰nyt ... vaan sekin on aina toivon heijastavat s‰teet ja lemmen kimaltava tuli sulattanut. Ennen n‰'in aatteissani toivon silmill‰ tulevaisuuden sulosuvia... Mutta nyt on edess‰ni kaikki mustaa ... aivan sysimustaa... Min‰ hullu! Miksi katselinkaan tuon naisen kauneutta ... miksi en nauranut tuon ensimm‰sen lemmen kipin‰n syttyess‰ ja antanut sen ikuisesti kadota. Miksi kuulin syd‰mmeni kuisketta ... miksi olin sen houkutuksille alttiina ... oi, miksi en ollut mies, jolla ei olisi syd‰mmen unelmia? Mutta vast'edes tahdon se olla, sep‰ saadaan n‰hd‰. Kukaan ei saa tiet‰‰, mit‰ k‰rsin, ja mit‰ olen kadottanut Mariassa ... sit‰ en tahdo itsekk‰‰n muistella ... sit‰ en ajattele t‰st'edes. Mik‰ houkkio olinkaan, kun luotin naisen uskollisuuteen... Olinhan niitten petollisuudesta jo niin monta kertomusta kuullut... Mutta se on ollut ja mennyt ... ja menkˆˆn... Ha ha-haa! nauroi h‰n sitten kylm‰sti omille ajatuksilleen ja tuijotti hurjasti Niemel‰‰ kohden -- eik‰ ensink‰‰n huomannut, kuinka synkk‰ pilvi kohoutui taivaan rannalla. Salamat leimahtelivat, ja ukkosen jyrin‰ alkoi kuulua. Pian satoi vett‰kin taivaan t‰ydelt‰. Kaarlo tuli l‰pim‰r‰ksi, mutta siit‰ oli h‰n huolimaton, sill‰ povessaan riehuvat tunteet estiv‰t h‰nt‰ tuntemasta kylm‰‰ v‰ristyst‰ ruumiissaan. Ik‰‰nkuin unissaan n‰ki h‰n ilman olevan sakean, aaltojen hurjasti vyˆriv‰n rantaan, ja salaman taivaalla leimahtelevan ... kuuli ukkosen tˆr‰hdyksen ja tuulen vaikeroivan ‰‰nen puidenlatvoissa. -- Ha-haa nauroi taas Kaarlo houreissaan ... tee tyˆsi s‰‰lim‰tt‰ ... se sopii hyvin syd‰mmelleni, koska myrskyinen on rakkauskin. N‰in hurjasti uneksien oli Kaarlo istunut rannalla syd‰nyˆhˆn asti. Ukkosen pilvi oli paennut. Myrsky oli lakannut. Mutta Kaarlon tunteet eiv‰t olleet tyyntyneet h‰nen sielussaan raivosi yh‰ ankara rajuilma. Yh‰ vahvistui h‰ness‰ p‰‰tˆs v‰isty‰ kotipaikaltaan pois. -- Mutta mihink‰? Amerikaanko? Ei ... se olisi is‰nmaansa hylk‰‰mist‰, aprikoi h‰n. -- Mutta mihink‰s sitten? -- No, Turkin maalle, taistelemaan el‰m‰st‰ ja kuolemasta ... taistelemaan kristiveljein puolesta. Seh‰n on jaloa ja Suomen pojan teht‰v‰‰! Sill‰, arveli h‰n, ehk‰ olen joksikin hyˆdyit. Sill‰ ehk‰ joku luoti tahi pistin lˆyt‰‰ tien syd‰mmeeni ... siell‰ tahdon taistella ja -- kuolla. N‰in oli Kaarlo miettinyt ja p‰‰tt‰nyt. -- P‰iv‰n valetessa h‰n riensi rannalta kotiaan ja valmistausi matkalle. Niin matkalle -- kenties ikuiselle matkalle ... siihen ei h‰nell‰ ollut mit‰‰n tietoa. T‰m‰ oli raskasta; mutta se olisi ollut viel‰ raskaampaa, jos Kaarlon syd‰n olisi ollut entisell‰‰n. ƒskeiset tapahtumat olivat sen musertaneet ja -- j‰‰neet kurjaksi, niin kurjaksi, ett‰ h‰n voi hyv‰stij‰tt‰m‰tt‰ hylj‰t‰ ‰itins‰, sisarensa ja kotonsa, jossa oli iloiten viett‰nyt lapsuutensa viattomat p‰iv‰t ja jossa oli nauttinut el‰m‰ns‰ suloa nuoruuden kukoistavassa ij‰ss‰‰n sek‰ uneksinut ihania unelmiansa. VII. Viikko oli vierinyt edelleen. Ojalan Kaarlo rient‰‰ vapaaehtoisena sotilaana Turkinmaata kohden. T‰h‰n asti oli h‰nen k‰ytˆksens‰ matkalla reipas ja iloinen, ik‰‰nkuin ei olisi mit‰‰n tapahtunutkaan, sill‰ h‰n oli p‰‰tt‰nyt kantaa kohtalonsa nurkumatta ja heitt‰‰ ‰skeiset tapahtumat unhotuksiin. Mutta pian tuli muutos. Yksitoikkoinen matkustaminen rautatien vaunussa ja muu outo kulkeminen saivat h‰nen tulemaan tuntoonsa ja halajamaan ‰skeisiin ik‰viin muistoihinsa. N‰in raukesi Kaarlon p‰‰tˆs, olla muistamatta entist‰ rakkauttaan, turhaan. H‰n ei ollutkaan tunteittensa valtias, niinkuin h‰n alusta luuli, vaan ne tulivat v‰kisinkin takaisin ja -- mit‰ enempi h‰n ajatteli, sit‰ ihanammaksi tuli Marian kuva h‰nen syd‰mmess‰‰n, sit‰ katkerammalta tuntui h‰nen kadottaminen. T‰h‰n asti oli Kaarlo ajatellut n‰it‰ asioita pilkallisesti hymyillen -- vaikka sen varjossa piili syd‰mmen syvint‰ tuskaa. Mutta nyt todellakin oli hellyys ja suru saanut h‰ness‰ voiton. Se tukahutti h‰nen syd‰mmess‰‰n viimeisenkin oman tahdon voiman. T‰h‰n asti oli h‰n ajatellut Juusen onnea kateudella -- mutta t‰st‰ l‰hin tahtoi h‰n oppia noudattamaan pyhimpi‰ tunteita ... oppia myˆs tiet‰m‰‰n, paljonko ihminen voi ilman sallimuksetta. Senp‰ t‰hden h‰n nyt huokailikin: "Tyˆl‰s on potkia tutkainta vastaan" ... on parasta tyyty‰ osaansa ja kohtaloonsa ... mit‰ Kaikkivaltias s‰‰t‰‰. Ik‰v‰ll‰ muisteli h‰n nyt onnellista kotiaan ja rakkaita omaisiaan, joista h‰n niin itsekk‰‰sti oli eronnut -- kukatiesi kuinka kauvaksi. H‰n katui karvaalla mielell‰, ett'ei h‰n kotona ilmaissut l‰htˆ‰‰n. Nyt kiiruhti h‰n kirjoittamaan ‰idilleen -- sen h‰n oli p‰‰tt‰nyt tehd‰ jo kotoa l‰hteiss‰‰nkin, ilmoittaakseen paostaan ja pyyt‰‰ksens‰ anteeksi, ett‰ h‰n niin oudolla tavalla oli l‰htenyt. Mutta siin‰ pula, miten voi h‰n sen tehd‰. Aivan mahdotonta oli h‰nen, kertoa miksi h‰n niin j‰tti synnyinmaansa ja armaan kotinsa, ‰itine, sisarine ja muine hyvyyksineen -- rient‰en kohden kuolemaa. Vihdoin sai Kaarlo voimaa kirjoittaa -- ja siin‰ kirjeess‰ns‰ h‰n koetti asiata kierrell‰ ja kaunistella niin paljon kuin suinkin. -- H‰n tunnusti l‰hteneens‰ kotoaan huikentelevaisuudesta ja kevytmielisyyden synnytt‰m‰st‰ ‰kkin‰isyydest‰ ... halusta voittaa kunniaa ja mainetta -- tahi saada kaatua kunnian tantereella kosk'ei h‰nell‰ ollut maailmassa, ket‰ varten h‰n el‰isi. Mutta is‰nmaa ja kristiveljet ... niiden edest‰ on jaloa taistella ja saada sankarina -- kaatua ... taikka jos sallimus toisin m‰‰r‰isi, niin h‰n sodan loputtua palajaisi kotimaahansa -- ehk‰ onnellisempana kuin sielt‰ l‰htiess‰‰n. -- Annattehan minulle kuitenkin anteeksi n‰m‰ harhailemiseni, mit‰ onneni kanssa kamppaillessani te'en, oli viimeiset sanat Kaarlon kirjeess‰. VIII. Kaksi viikkoa on kulunut siit‰ kuin Juuse k‰vi Niemel‰ss‰ kosioretkell‰‰n. Taas h‰n riensi t‰nne t‰ydess‰ touhussa, kuulutusta muka ottamaan. -- Kaikki tiesiv‰t sen kertoa, ett‰ Ojalan Kaarlo oli kadonnut ... mutta mihink‰? Sit‰ ei kukaan tiennyt. Sen oli vaan Kaarlo heid‰n tieten sanonut, ettei palajaisi vuosikausiin takaisin. Se oli Juusen mieleen, -- Hyv‰, ett‰ v‰istyitkin tielt‰ni, ajatteli h‰n. Tottahan tyttˆ nyt suostuu vastustelematta minulle tulemaan, koska Kaarlo on kadonnut teille tiet‰m‰ttˆmille. Siksi riensi Juuse mielihyviss‰‰n Niemel‰‰n, autuaallisesti hymyillen. Ja kenp‰ ei olisikaan niin tehnyt, sill‰ mik‰ on maailmassa armaanpaa kuin se, ett‰ saa hartaat toiveensa toteutumaan, ja mik‰ autuaampaa kuin uneksiminen tulevaisesta onnesta. Mutta eip‰ kaikki ole kultaa mik‰ kiilt‰‰, eik‰ hopeata, mik‰ hohtaa. Ei myˆs Juusenkaan kosioretki ollut niin onnellinen, kuin h‰n sen unelmissaan kuvitteli. Sill‰ samana p‰iv‰n‰ sai h‰n sielt‰ palata takaisin kokonaan toisella mielell‰ kuin menty‰‰n, lieneekˆ h‰n sielt‰ pois rumputettu, vai mik‰ lienee syyn‰ ollut. -- Sen vain tied‰mme, ett‰ naimisesta ei tullut mit‰‰n. Pian kerrottiin yli pit‰j‰n, ett‰ Juuse sai Marialta rukkaset. Se kirveli Juusen syd‰nt‰. Siit‰ h‰n pahoilla mielin itsekin hˆpisi: -- mit‰ hittoja menink‰‰n Niemel‰st‰ naimaan, koska se nyt n‰in k‰vi... Nyt siit‰ on kaikilla sanomista... L‰mpp‰-Liisa sit‰ nyt vaan soittaa ymp‰ri mailman, kuin suurtakin ihmett‰ ... mutta hiisi huolikoon ... eih‰n se minua kˆyhdyt‰! IX. Mit‰ vaikutti Mariassa Kaarlon ‰kkin‰inen katoaminen? Musertavasti tietenkin. -- Ah, n‰inkˆ tuskallinen on ihmisen el‰m‰ ... n‰inkˆ puuttuvainen sen t‰ydellisyys... T‰h‰nkˆ nyt loppuikin kaikki, mit‰ minulle oli suloista ja vieh‰tt‰v‰‰ t‰ss‰ maailmassa? N‰inkˆ piti onneni katoaman ja ihmisten juonilta mit‰ttˆm‰ksi tulevan? Oi, Jumalani! oliko se sinun tahtosi?... Miksi niin rankaiset luotujasi ... miksi annoit ihmisille voiman eroittaa kaksi rakastavaista, sin‰, joka itse olet rakkauden Jumala! N‰'enkˆ todellakaan en‰‰ koskaan Kaarloa? Se on milt'ei mahdotonta ... vaikeroi Maria, ja kyyneleet vuotivat h‰nen silmist‰‰n. Edess‰‰n oli h‰nell‰ Kaarlon ‰idilleen l‰hett‰m‰ kirje, jonka h‰n oli Ojalasta hakenut, sitten kun kuuli Kaarlon Turkin sotaan l‰hteneen ja sielt‰ matkallaan ‰idilleen kirjoittaneen. Kirjeest‰ sai h‰n tiet‰‰ Juusen petoksen ja syyn, miksi Kaarlo oli kotonsa j‰tt‰nyt. Maria luki kirjeen moneen kertaan -- ja itki, itki katkerasti, sill‰ h‰n oli niin suuren surun vallassa. Nyt tunsi h‰n itsens‰ varsin yksin‰iseksi ... onnettomimmaksi orvoksi. Ei ollut ket‰‰n, jolle olisi h‰n surunsa ilmaissut ja huolensa huokaillut. Is‰lleen ei h‰nen sopinut sit‰ tehd‰, sill‰ sen kautta ei se olisi ensink‰‰n lieventynyt. -- Voi, jospa el‰isi ‰itini! H‰n toki minua lohduttaisi ... h‰n suruni ymm‰rt‰isi, koska h‰nen kuulin ennen usein puhuvan siit‰, mik‰ voima on rakkaudella, huokaili h‰n ja kiitti syd‰mens‰ pohjasta Jumalaa, ett‰ oli edes Juusesta p‰‰ssyt. N‰in vaikeroiden itki Maria yksin‰isyydess‰ myˆh‰‰n yˆhˆn, ja nojasi polttavan otsansa akkunaa vasten, jota elokuun kuutamo valaisi niin lumoavan juhlallisesti. -- T‰m‰ luonnon rauha ... tuo vieh‰tt‰v‰n tyyni lahti, jonka pinnassa taivas kuvasti tumman sinist‰ kauneuttaan, kirkkaasti kimaltelevia lahtiaan ja keve‰sti leijailevia pilven hattaria ... t‰m‰ oli ik‰‰nkuin luonnon haltiatar olisi tahtonut viihdytt‰‰ tuota onnetonta Mariaa. Maria aukasi akkunan ja hengitti yˆsyd‰men viile‰‰ ilmaa. Se keventi h‰nen murhettansa, ja j‰‰hdytti polttavata poveaan ... nyt vasta voi h‰n tyynnemm‰sti kuin ‰sken ajatella, mit‰ tapahtunut oli. Vasta voi h‰n luoda silm‰ns‰ tulevaisuutta kohden ja tutkia, voisiko h‰n, jos Kaarlo kaatuisi Turkin maalla sodassa, kantaa surunsa, sen alle vaipumatta ... se tuntui milt'ei mahdottomalta. -- Taas kohosi syv‰ huokaus h‰nen rinnassaan, ja ajatuksensa n‰kyi v‰hitellen siirtyv‰n tuonne surullisten muistojen avaruuteen. Sen ilmaisi utuinen kyynel, joka verkalleen vieri h‰nen kummallisesti v‰r‰j‰v‰lle poskelleen, ja ne katkonaiset, kuiskaamalla lausutut sanat, jotka milt'ei tiet‰m‰tt‰ns‰ luiskahtivat h‰nen huultensa v‰litse. Ne varmaankin olivat valituksia h‰nen haavoitetun, sairaan syd‰mens‰ pusertamia, jotta rukouksen siivill‰ liiteliv‰t yˆn hiljaisuudessa korkeuteen rakastettunsa pelastumiseksi, ja ett‰ Luoja varjelisi h‰nen armaansa vihollisen k‰delt‰ ja saattaisi, j‰lleen sodan loputtua h‰net kotimaahansa, niinkuin Kaarlo itsekin olisi toivonut. N‰in oli Maria huokaillut, milloin rajummasti milloin tyynemm‰sti, kunnes aamu oli valjennut, ja p‰‰skynen Marian akkunan kohdalla, r‰yst‰‰n alla, pes‰ss‰‰n aamuvirsi‰ viserrellen sit‰ haihduttanut. H‰n oli ennenkin katsellut kamarinsa akkunasta yˆn juhlallista hiljaisuutta -- nauttien sit‰ viattomuuden suloisilla tunteilla. Niin olisi h‰n tehnyt nytkin, ell'ei h‰nen nuoruutensa olisi kulkenut okaista polkua myˆden, ja ellei h‰nen rintansa olisi k‰tkenyt niit‰ synkki‰ aattehia, joiden kanssa h‰n oli taistellut ja joiden vallassa h‰n viel‰kin huokaili. Ah, miksi niin monta suloista toivetta j‰‰ t‰ytt‰m‰tt‰? Miksi lilja kaatuu ennen syksy‰ muutamasta tuulen puuskasta? -- Onko se sallimuksen syy vai s‰ilytt‰‰kˆ kukin povessaan omaa onnettomuuttaan? Ken sen selitt‰‰ ... ken huojentaa n‰m‰ huoleni? -- Ah, armias taivas, vapahda minut tuskistani! X. Siirtyk‰‰mme Turkin maalle. Seuratkaamme Kaarloa h‰nen sotaretkill‰‰n. Ensi kerran joutui h‰n taisteluun Gorni-Dubniakin kent‰ll‰, jossa "suomalaiset olivat kunnostaneet itsens‰, jalosti niinkuin is‰nmaa vaatii, josta is‰nmaa heit‰ kiitt‰‰," ja jonka Kaarlokin kesti haavoittumatta. Sitten alkoi marssiminen ja seisominen syv‰ss‰ lumessa Balkanin vuoren rinteill‰, kunnes p‰‰sˆn itse vuoristoon aukasi armeija itselleen, kaksi p‰iv‰‰ taistellen Prawetsin luona. T‰ss‰ sai Kaarlo haavan k‰teens‰, joka kuitenkin pian parani. Kolme p‰iv‰‰ oltuaan sairashuoneessa, ryhtyi h‰nkin muitten mukana tuohon suureen j‰ttil‰istyˆhˆn, nimitt‰in rynnist‰m‰‰n ennen ylip‰‰sem‰ttˆmien vuorien poikki, taistellessa pakkasta, lumimyrsky‰ ja monilukuisia sek‰ vahvasti varustettuja vihollisia vastaan. "Repaleihin vaatetettuna, kantaen muonansa, kiv‰‰rins‰, ampumavaransa, lapiot, teltankaihtaleet sel‰ss‰‰n ja sen ohessa hinaten raskaat tykit ja niiden ampumaneuvot per‰ss‰‰n jylh‰ss‰, tiettˆm‰ss‰ vuoristossa, valui hiki sotamiehen ruumiista h‰nen liikkeell‰ ollessaan ja j‰‰tyi taas, kun h‰n pys‰htyi, jolloin h‰n lˆysi jonkunlaista suojaa ainoastaan kaivamalla itsens‰ tahi antaen lumipyryn itsens‰ peitt‰‰ syv‰‰n nietokseen". T‰ss‰ sai moni vammoja, ehk‰p‰ kuolemantaudinkin. Mutta Kaarlo, pohjan poika, oli siihen sitke‰ ja tottunut kylm‰‰kin k‰rsim‰‰n. Lepoaikoina katseli h‰n taivaalle, jossa t‰hdet loistivat ... vaan ei h‰nen mielest‰‰n niin kirkkaasti kuin Suomessa. Ei kimallellut lumi t‰‰ll‰ yht‰ kirkkaasti kuutamolla. Ei ollut luonnossa pohjan raittiutta... Oi Suomi! ei suotta sua ylistet‰, koska talvesikin ovat vieh‰tt‰v‰mm‰t kuin muualla. Tyynell‰, miettiv‰isell‰ olennollaan ja lannistumattomalla urhoudellaan oli Kaarlo voittanut kunnioitusta kaikilta sotatovereiltaan. Eritt‰inkin rakasti h‰nt‰ majuri B., jonka l‰heisyydess‰ h‰n oli alituisesti tapellut kahakoissa. Usein oli majuri h‰nt‰ taputellut olalle ja sanonut Kaarloa "lannistumattomaksi suomalaiseksi." T‰h‰n lempe‰‰n p‰‰llikkˆˆn oli Kaarlokin suuresti suostunut, ja t‰t‰ kunnioitti h‰n syd‰mmens‰ pohjasta muun velvollisuuden ohella, sek‰ rakasti h‰nt‰ kuin poika is‰‰ns‰. Sit‰ hellemm‰ksi kiintyi majurinkin suosio Kaarloa kohtaan, mit‰ useammasti Kaarlo h‰nt‰ vihollista ja kylm‰‰ vastaan suojusti. Sill‰ Balkanin pyryt ja pakkaset olivat yht‰ ankarat p‰‰llikˆlle kuin alhaisemmallekin sotilaalle. Mutta Kaarlo, ollessaan nuori ja verev‰ ja sit‰ paitsi kylm‰‰n tottunut, ei tiet‰nyt siit‰ puolinkaan niin suuresti kuin majuri. Senp‰ t‰hden tuli majuri useinkin iltasilla Kaarlon luokse, viluansa lievitt‰m‰‰n. Ylh‰ist‰ p‰‰llikkˆ‰‰n rakastava Kaarlo suojusti h‰nt‰ usein peitt‰m‰ll‰ h‰net omalla p‰‰llystakillaan ja oli itse ilman. -- Voi, hyv‰ yst‰v‰, sinua... Sin‰ s‰‰lit ja rakastat l‰himm‰ist‰si enemm‰n kuin itse‰si! -- Jumala siunatkoon ja antakoon armoa sinulle! huudahti majuri, v‰risten vilusta, Kaarlon h‰nt‰ peitelless‰. Er‰‰n‰ iltana oli ilma varsin kova ja kylmyydest‰‰n ankara. Lunta pyrytti taivaan t‰ydelt‰, ja tuuli riehui hurjasti Balkanin rinteell‰, tunkien kylm‰sti viileksellen sotilastemme vaatteiden alle. Raskaan tyˆn rasittamina olivat sotilaat heitt‰yneet tuohon ilmaan levolle, mutta Kaarlo viel‰ valvoi. H‰n istui, poski k‰den nojalla, hiljaisena ja alakuloisen n‰kˆisen‰. Mit‰ mietti h‰n? Riensiv‰tkˆ ajatuksensa t‰‰lt‰ kauas synnyinmaahansa, vai miettikˆ h‰n niit‰ ankaria taisteluja, joita h‰n sai kokea t‰‰ll‰ vieraalla maalla? Sit‰ emme tied‰. N‰in ollen l‰hestyi h‰nt‰ majuri, jonka huomattuaan Kaarlo aikoi nousta kunnioitusta tekem‰‰n, mutta majuri esti h‰nt‰, ja sanoi tulleensa taas Kaarlon l‰mpˆsiin. Majuri, joka t‰ll‰ kertaa ei ollutkaan eritt‰in viluisa, sill‰ h‰n oli ottanut liikkeist‰‰n l‰mmint‰, istui Kaarlon viereen ja rupesi puhumaan: -- Olennossasi olen huomannut jotakin raskasta ... etkˆ tahdo sit‰ ilmoittaa ... etkˆ vaadi mit‰‰n, jota min‰ voisin sinulle tarjota? Sin‰ olet erinomainen nuorukainen ... kuinka usein olen sinun n‰hnyt p‰iv‰n vaivoista p‰‰sty‰si valvovan muitten nukkuessa. Olen n‰hnyt, ik‰‰nkuin k‰rsiminen ja tuskat pilkisteleisiv‰t sinun syd‰mesi pohjasta, rauenneen silm‰si kautta. -- Niin ... jos sinua painaa joku mielt‰ runteleva ja sielun polttava suru ... etkˆ voi sit‰ sanoa minulle ... etkˆ toivo yst‰v‰st‰ mit‰‰n huojennusta...? -- Jumala siunatkoon teit‰, herra majuri, hyv‰st‰ tahdostanne! sanoi Kaarlo. Olenkin, herra majuri, sit‰ yst‰v‰‰ vailla, jolle kertoisin suruni ja huokaisin huoleni t‰‰ll‰ myrskyn maailmassa. Teid‰n ylh‰isyytenne! Teille tahdon paljastaa sieluni ja syd‰meni tilan. -- Tee niin, yst‰v‰ni... Tietysti liikkuu asia Suomessa, josta min‰kin s‰ilyt‰n muistoja, sanoi majuri ja likisti Kaarlon k‰tt‰. -- Oh! Sep‰ ei ole sen parempi eik‰ pisempi kuin rakka... -- Rakkausko? -- Niin, kun min‰ onneton lemmin semmoista, jolta j‰in... -- Rukkasetko? -- Melkeinp‰ niin, syyst‰ kun olen kˆyh‰ ja h‰nen is‰ns‰ rikas, niin ei suotu h‰nt‰ minulle. -- Vai niin ... kyll‰ ymm‰rr‰n ... kerro, kerro... -- Raskasta on kertoakin, lis‰si Kaarlo, mutta tahdon kuitenkin selitt‰‰ sen kovan onneni p‰‰seikkoja, joka minun mielt‰ni niin sanonattomasti rasittaa. Minulla on kotimaassani pieni maatila... Sit‰ olen hoitanut jo kolme vuotta ... ja siit‰ j‰rvenlahden toisella puolella, on mahtava talo, jossa on ‰veri‰s, rikkaudestaan ylpeilev‰ is‰nt‰, ja h‰nell‰ oli tyt‰r ... ihana impi. H‰neen rakastuin min‰, ollessamme lapsuuden yst‰vi‰, syd‰mmeni pohjasta, h‰nkin sanoi rakastavansa minua, mutta is‰ns‰ ei suonut h‰nt‰ minulle. H‰n rupesi pakolla v‰'itt‰m‰‰n t‰t‰ minun lempeni esinett‰ muille, rikkaammille... Min‰ katosin t‰nne, enk‰ tied‰, miten nyt lieneek‰‰n armaani asiat... -- Vai niin, keskeytti majuri ... varsin el‰v‰ kuva on minulla huolesi syist‰. Kyll‰ tunnen sen, mik‰ valtaava voima on rakkaudella. -- Siit‰ koeta olla nyt rauhoitettu ... min‰ ehk‰ voin jotakin ... mutta j‰‰kˆˆn nyt t‰ll‰ kertaa t‰lleen. -- Minun tulee kylm‰ ... k‰yk‰‰mme telttaan, onhan siell‰ v‰h‰n suojaa. -- Teid‰n tahtonne, hyv‰ majuri, sanoi Kaarlo seuraten majuria telttaan. XI. Jo on p‰‰sty Balkanin yli, ja Plewnakin on ven‰l‰isten vastassa, sanomattoman paljon on ollut vaivoja ja varsinaista kovaa koettavaa; mutta viel‰ on kokemisiakin. Sill‰ Balkanin yli p‰‰sty‰ oli verilˆylyj‰ milt'ei yht‰mittaisesti. N‰iss‰ oli Kaarlokin osallisina Taschissenin, Wraschtjebnajan ja Sofian kaupungin luona. Mainittakoon t‰ss‰ erikseen er‰s taistelu, jossa Kaarlo kunnosti suuresti itse‰‰n ja saavutti majuri B:n suosion. Kuusi tuntia tapeltiin kiv‰‰ritulen r‰tin‰ss‰, V‰hin erin l‰hestyess‰ vihollisen patteria kohden, joka oli rakennettu v‰h‰iselle maantˆyr‰‰lle. Ven‰l‰iset seisahtivat parin sadan askeleen p‰‰h‰n vihollisen patterista, sill‰ heid‰n oli vaikea l‰hesty‰ varustusta, syyst‰ ett‰ aukea lakea olisi ollut pian t‰ytetty heid‰n verisill‰ ruumiillaan. Sen t‰hden seisahtuivatkin ven‰l‰iset hetkeksi v‰h‰iseen viitakkoon, houkutellen sinne vihollista ja luulotellen muka voimansa niin heikoksi kuin suinkin, Mutta turkkilainen oli kyll‰ viisas t‰ll‰ kertaa pysym‰‰n varustuksessaan sopivaan aikaan asti. Ven‰l‰isen ei auttanut muu, kuin kiivet‰ juoksujalassa, ja ampua lakkaamatta, varustusta kohden. Kolme tuntia hyˆkk‰siv‰t ven‰l‰iset alituisesti varustusta vastaan, mutta eiv‰t onnistuneet. Aina lyˆtiin he veriss‰p‰in takaisin. Turkkilaisia oli kahden kertainen ylivoima ja hekin koettivat tapella uljuudella. -- Vihdoin teki Turkkilainen ulosrynt‰yksen. Myrskyn tapainen taistelu syntyi nyt lakealle. Majuri B. taisteli tapansa mukaan etimm‰isen‰, siten rohkaisten pient‰ joukkoaan, joka myˆskin koetti parastaan. -- Voitto alkoi jo kallistua vihollisen puolelle, sill‰ he saivat apuv‰ke‰, joka riensi ven‰l‰isten kylke‰ vastaan, ja oli melkein est‰m‰isill‰‰n per‰ytymisenkin. T‰ss‰ hurjassa sekasorrossa oli majuri vaarassa tulla piiritetyksi viholliselta muutaman sadan miehen kanssa. -- Nytp‰ urhokas Kaarlo sieppasi ‰kki‰ kaatuneelta lipun ja sen kanssa riensi, rajusti hurraten, majurin avuksi, ja h‰nt‰ seurasivat per‰ytyv‰t ven‰l‰iset uudella, karaistulla innolla eteenp‰in. Mahdoton oli nyt turkkilaisten kest‰‰ t‰t‰ villitty‰ rynn‰yst‰. Muutamassa hetkess‰ oli vihollinen hajoitettu -- eip‰ se joutunut en‰‰n varustukseenkaan pys‰htym‰‰n. Kun vihollinen oli karkoitettu kauvas, asettuivat ven‰l‰iset varustukseen huokaamaan p‰iv‰n verisest‰ tyˆst‰. Iso joukko oli ven‰l‰isi‰ verikent‰ll‰; mutta Kaarlo oli aivan haavoittumaton. H‰nt‰ tervehtim‰‰n tuli majuri B., suurella hartaudella lausuen: -- Kaarlo yst‰v‰ni! aina olet ansainnut kiitosta, mutta eritt‰inkin t‰m‰n p‰iv‰n tˆist‰si. T‰ss‰ annan nyt sinulle t‰m‰n pienen sota-aseen muistoksi t‰m‰n p‰iv‰n sankaritˆist‰si ... tyˆst‰, joka ei likimainkaan ole t‰ll‰ palkittu; mutta onhan se muistona. -- Jumala olkoon ohjaajanasi ijankaikkisesti! Suuresti liikutettuna otti Kaarlo majurin k‰dest‰ tarjotun revolverin ja kiitti nˆyr‰sti. XII. Useampia urhokkaita tappeluja on Kaarlo kartin mukana kest‰nyt, jossa on ainakin vierinyt kuukausia eteenp‰in. Jopa on kahlattuna tuonkin 300 askeleen levyisen Maritsa-joen yli, jossa vesi nousi miesten kainaloihin saakka. T‰m‰kin oli kova kohtaus sent‰hden, kun se tapahtui kylm‰n talven aikana, tammikuun 14 p‰iv‰n‰. -- Sen j‰lkeisen‰ p‰iv‰n‰ oli taas varustaminen taisteluun. Vihollinen seisoi jonkun matkan p‰‰ss‰ Filippopolin kaupungin l‰heisyydess‰. Vakoojat toivat tietoja uusien joukkojen l‰hestymisest‰. -- Kaarlon syd‰n tykytti rajusti, kun joukon ensim‰iset rivit tulivat n‰kyviin. H‰n vilkasi majuriin, jonka rinnalla h‰n taaskin tuli taistelemaan. Outo aavistus lenn‰hti syd‰mmeens‰, jonka pohjasta nousi rukous korkeuteen heid‰n kaikkein edest‰ ja eritt‰inkin tuon rakastetun majurin. Pian leimahti tuli sadoista kiv‰‰reist‰, johonka ven‰l‰iset vastasivat samoin. Nyt alkoi ankara taistelu, sill‰ siihen komennettiin kovasti kahden puolen. Mutta vaikea oli kuulla komentosanojakaan, sill‰ ankara kiv‰‰rien pauke ja tulen r‰tin‰ sek‰ hurjat "hurraa"-huudot niit‰ sekoittivat. Ruudin savu eneni enenemist‰‰n, ja kaatuneiden valitus kuului hyttyisten hyrin‰lt‰ muun metelin seasta. -- Hirmukseen huomasi Kaarlo paljon kaatuvan ven‰l‰isi‰ jos vihollisiakin. Samassa myˆs huomasi h‰n, kuinka kaksi sekasortoon joutunutta, tavattoman rotevaa turkkilaista, riensi majuri B:t‰ kohden ojennetuilla pistimill‰. Kaarlon syd‰nt‰ vihlasi. Nuolen nopeudella kiiti h‰n heit‰ kohden, pyssy t‰hd‰ttyn‰, ja laukasi. Silloin syˆksyi turkkilainen kumoon, laukaisten kaatuessaan kiv‰‰rins‰, josta luoti meni ilmaan. Samassa myˆs kaatui toinenkin vihollinen majurin antamasta iskusta. -- Mutta voi hirmua! Nyt horjui majurikin. Verta n‰kyi tulvaavan rinnastaan... Ja jopa t‰r‰hti Kaarlonkin ruumis, jotta h‰n meni tainnuksiin. Vihollinen alkoi h‰vit‰, mutta tappelun pyˆrre vyˆri edelleen. Kuolleet ja haavoitetut j‰iv‰t j‰lelle. Kaarlo tointui pian. H‰n katsahti ja n‰ki ymp‰rill‰‰n ruumiita ja kuoleman kanssa kamppailevia kaatuneita, joiden valittava ‰‰ni tunki h‰nen sielunsa l‰pi. Kaarlo tarkasti, oliko h‰ness‰ haavoja, koska h‰n oli kaatunut, muuta ei onneksi lˆytynyt yht‰k‰‰n haavaa. Ruhjevamman arveli t‰ytt‰neen itsens‰ tainoksiin. Samalla muisti Kaarlo majurin kaatumisen. H‰nt‰ rupesi Kaarlo etsim‰‰n ... ja lˆysikin h‰net pian. Majuri istui h‰nt‰ l‰hell‰ er‰st‰ pensasta vasten vaaleana. Kaarlon huomattuaan nosti majuri rauvenneen k‰tens‰ ja vapisten ilmoitti, ett‰ kaksi miest‰, varmaankin turkkilaisia rosvoja, juuri laskeusi m‰en rinnett‰ alas laaksoon, ja ett‰ he pian lienev‰t t‰‰ll‰ ryˆv‰‰m‰ss‰... Voi toki! jatkoi h‰n... En voi ... pakene sin‰ ... pelasta itsesi, miten voit ... minun t‰ytyy loppua... Oh!... Kaarlolle leimahti veri kasvoihin. H‰n vapisi vihasta ja -- pelosta, sill‰ h‰nt‰ kauhistutti nyt uhkaava vaara. Mit‰ tehd‰ ... se oli seikka, joka ahdisti h‰nt‰, ja joka oli sill‰ hetkell‰ ratkaistava. Itse kyll‰ olisi h‰n voinut paeta sotivien toveriensa luokse; viel‰ kuului et‰‰mm‰lt‰ kiv‰‰rien r‰tin‰‰ ja kova "hurraa"-huuto. Mutta j‰tt‰isikˆ h‰n majurinsa siihen avutta? Ei, ennen tahtoi Kaarlo h‰nen kanssaan kuolla, vaikka kuinka hirve‰n kuoleman -- taikka tapella viimeiseen hengenvetoon saakka. -- Nyt laski h‰n majurin hiljaa pitk‰lleen ja k‰ski t‰m‰n olemaan ik‰‰nkuin kuollut. Itse teki h‰n samoin ja asetti kiv‰‰rin viereens‰, pit‰en sit‰ toisella k‰dell‰‰n, ja toisessa k‰dess‰‰n oli h‰nell‰ majurin antama revolveri t‰ydess‰ latingissa. Kauvan ei tarvinnutkaan odottaa, kun kuului haavoittuneiden h‰t‰huudot ja surkeat rukoukset. Sanoilla ei voi selitt‰‰, mit‰ se teki kuulian syd‰mmelle. Kaarlo puri huuliaan vihasta ja kuiskasi majurille, jonka kasvot olivat kylm‰n hien v‰reiss‰: -- Nuo roistot ... Min‰ annan heille palkkansa, jahka vaan t‰nne ehtiv‰t... -- Suokoon Jumala sinulle voiman ja meille pelastusta! rukoili majuri. -- Hiljaa ... kuiskasi Kaarlo, kun n‰ki, ett‰ rosvot l‰heniv‰t, ja niit‰ oli kaksi, kuten majuri oli n‰hnytkin. -- Kaarlo kiinitti k‰tt‰‰n revolveriin, ja siin‰ kuolleen asemassa odottivat he hetken toivon ja ep‰toivon raivoavilla tunteilla. Pian tuli ratkaiseva hetki. Turkkilainen oli laskemaisillaan k‰tt‰‰n, Kaarloa ryˆst‰‰kseen, mutta siin‰ silm‰nr‰p‰yksess‰ ojensi Kaarlo revolverin rosvoa kohden ja laukasi sill‰ seurauksella, ett‰ t‰m‰ kaatui. Ja samassa hypp‰si h‰n nuolen nopeudella pystyyn, kiv‰‰ri k‰dess‰, jota ‰kkin‰ist‰ vastarintaa s‰ik‰hti toinen rosvo niin, ett‰ l‰hti pakenemaan, mutta Kaarlo riensi per‰ss‰ ja antoi semmoisen t‰r‰yksen, ett‰ kyll‰ ryˆst‰misen halu j‰i. -- Tied‰tteh‰n, ett‰ Suomen poika on sankari viel‰ kuoltuaankin, huusi h‰n roiston j‰lkeen, palatessaan. N‰in onnellisesti oli Kaarlo taas pelastanut majurin ja itsens‰ noilta raatelioilta. -- Mutta tutkittuaan majurin haavaa, huomasi h‰n surukseen sen olevan pahan, sill‰ luoti oli rev‰issyt syv‰lt‰ h‰nen rintaansa. Ja kun sotilaat palasivat sek‰ rupesivat kaatuneita korjaamaan, niin vaivalla saatiin t‰m‰ sairashuoneesen heikkoutensa t‰hden. XIII. On saman p‰iv‰n ilta, jona viimmeksi mainittu tappelu oli. Ven‰l‰iset olivat asettuneet levolle, raskaasta verityˆst‰‰n uupuneina. Kaarlokin oli heitt‰nyt pitk‰lleen ja mietti, miten raskaalta se tuntui h‰nelle, jos majuri, h‰nen ainoa todellinen yst‰v‰ns‰, kuolee... Ainako surua surun p‰‰lle, ajatteli h‰n ja toivoi milt'ei itselleen kuolemaa. -- N‰it‰ miettiess‰‰n tuli h‰nen luokseen er‰s soturi, joka toi k‰skyn, ett‰ Kaarlon piti rient‰m‰n viipym‰tt‰ majurin luokse. Kaarlon tultua sairashuoneen likelle, h‰nen vastaansa juoksi mies, joka lis‰si viel‰ kiirett‰. Kaarlon syd‰n sykki levottomasti, l‰hestyess‰‰n majurin vuodetta, jossa t‰m‰ makasi vaaleana. Majuri hymyili raukeasti, kun Kaarlon n‰ki, ja sanoi: -- Yst‰v‰ni! Kahdesti olet sin‰ minun pelastanut; ensikerran turkkilaisen pistimell‰ ja toisen kerran raatelevilta baschibostsukeilta, ja nyt, kun tunnen kuolemani l‰hestyv‰n tahdon sinulle palkita jaloista tˆist‰si ja muista avuistasi. -- Sano mik‰ on palkkiosi oleva. -- Ei, herra majuri -- mit‰‰n en vaadi ... min‰ olen tehnyt vain velvollisuuteni. Jumala, herra majuri, teid‰t pelasti ... min‰ olin vaan heikko ase h‰nen k‰dess‰‰n. -- Kyll‰ niinkin on, myˆnsi majuri ... mutta sittenkin tahdon sinulle palkita... Tahdon sinulle antaa kaikki omaisuuteni ... minulla ei ole muitakaan sukulaisia ja ... hyv‰stip‰ sin‰ olet sen ansainnutkin. Hyvi‰ tˆit‰ ei Jumala j‰t‰ palkitsematta ... ja H‰n on n‰hnyt sinun avusi ja urhollisuutesi, alttiiksiantavaisuutesi minua sek‰ velvollisuuttasi kohtaan, ja h‰n nyt minun kauttani sinun n‰in palkitsee. Ota kaikki mit‰ tarjoon ... jos viel‰ palajat Suomenmaahan, lis‰si h‰n, vet‰en povestaan paperik‰‰rˆn ... ett'ei morsiammesi tarvitse sinusta erota kˆyhyytesi t‰hden. K‰ske vaan l‰‰k‰reit‰ t‰nne kuulemaan. -- N‰iden tultua avasi sairas paperik‰‰reen ja luki. Min‰ allekirjoittaja annan Kaarlo Ojalalle Suomenmaasta, T:n l‰‰niss‰, P:n pit‰j‰ss‰, omistamani Hovilan kartanon, kaikkine siihen kuuluvine tavaroineen, jonka t‰ten vakuutan vapaehtoisesti ja t‰ydell‰ ymm‰rryksell‰ ollessani. Turkinmaalla, sairashuoneessa, tammikuun 24 p. 1878. Hovilan kartanon omistaja. T. B. majuri. Testamentissa oli muitakin muistutuksia, joita emme katso tarpeelliseksi t‰ss‰ kertoa. Ja sit‰ paitsi majuri viel‰ kertoi suusanallisestikin vierasmiehille lupauksensa, sek‰ painoi oman sinettins‰ testamentin alle ja antoi sen Kaarlolle. -- T‰m‰n tehty‰‰n n‰ytti majuri kovin v‰syneelt‰. H‰n painoi silm‰ns‰ kiini, hetkeen huoatakseen, sill‰ h‰nen oli viel‰ muutakin teht‰v‰‰ ennen kuolemaansa. T‰m‰n kaiken n‰hty‰‰n ja kuultuaan oli Kaarlo kuin kivettynyt. Tuskin sai h‰n majuria kiitetyksi. Niin oli h‰n lumountunut siit‰, kuin h‰n niin ‰kki‰arvaamatta tuli v‰h‰ss‰ hetkess‰ rikkaaksi. -- Tiet‰m‰tˆnt‰ on, josko palajankaan en‰‰ synnyinmaahani, ja jos palaisinkin, niin mit‰ tekisin kartanolla ja rikkauksilla, jos Maria on minulta ryˆstetty, niin kuin arvattava onkin, ajatteli h‰n ja seisoi ‰‰nettˆm‰n‰. Vaiti olivat l‰‰k‰ritkin, katselivat vaan levottomalla mielell‰ sairaan majurin raskasta henkityst‰ ja kalpeita kasvoja. Hiljaa laski l‰‰k‰ri sormensa sairaan valtimolle ja sanoi milt'ei kuiskaamalla heikoksi h‰nen el‰m‰n lankaansa, sill‰ veren v‰hyys joudutti kuolemata. T‰m‰n kuultuaan majurikin avasi silm‰ns‰ ja k‰ski viittaamalla l‰‰k‰rit menem‰‰n toisiin huoneisiin. -- N‰iden menty‰ virkkoi h‰n Kaarlolle; -- Sinut olen min‰ perillisekseni tehnyt. Sinulle tahdon myˆs kertoa el‰m‰ni salaisuuden, jota tuskin elossa olevista kukaan tiet‰‰. Kuuntele, kun ma kerron vointini mukaan. Is‰ni oli parooni, ja B:n pit‰j‰ss‰ oli h‰nell‰ kartano. Viisi vuotta oli h‰n ollut naimisissa er‰‰n kreivin tytt‰ren kanssa, joka kuten is‰nikin oli ven‰l‰ist‰ sukua. Heille syntyi vain yksi poika, ja se olin min‰; mutta syntymiseni maksoi ‰itini hengen. Se oli ensimm‰inen vajavaisuus, kun jo kadotin ‰itini el‰m‰ni alussa. Mutta is‰ni rakasti minua kahdenkertaisesti. Kaikkia oli minulla tarjolla, mit‰ rikkailla ainakin. Kymmenen vuotiaana l‰hdin kouluun Helsinkiin, joka oli 50 penikulman matkan p‰‰ss‰ kotoani. Sanomaton ik‰v‰ vaivasi minua ensimm‰lt‰: mutta ei se auttanut -- t‰ytyih‰n minustakin tulla ylimyshenkilˆ, jonkin eteinen, niin ainakin is‰ni sanoi ... ja siihen tapaan uneksuin itsekkin. Koulussa ollessani -- yliopistoon saakka -- n‰ytin min‰ is‰ni mielest‰ silt‰, ett‰ h‰n p‰‰tti panna minut sotakouluun; -- mutta olin kuin olinkin vain "ylioppilas" jonkun vuoden. Er‰‰n kerran tulin Helsingist‰ tavallisuuden mukaan ja tavalliselle lomalle ik‰v‰lt‰ lukuoloiltani kotia, toivoen saada nauttia kes‰isen luonnon suloisuutta ja raitista ilmaa maaseudulla. Oli lauvantai-ilta kuin p‰‰sin kotia ja -- heti seuraavana aamuna l‰ksin ampumaan suorsia er‰‰lle lammille, johon oli vaan nykyinen virstan matka kotoani. Kirkkaasti paistoi aurinko kes‰kuun taivaalla. Puut viheriˆitsiv‰t, ja linnut lauloivat iloten kes‰n lempeydest‰. -- Lammin rannalle menin ... se oli kirkas kuin peili, mutta ei ainoatakaan suorsaa n‰kynyt sen tyynell‰ pinnalla. Min‰ istuin rannalle, koska en samalla malttanut kotiini palata. Olihan hauska kuulla lintujen laulua ja honkain huminaa. Olihan siell‰ luonnon kirja t‰ydellisesti avoinna, ja se oli vallan toista kun tuo Helsingin tuimien katujen pˆly ja "issikoiden" ajamisen ratinaa. Siin‰ istuissani sain ankaran janon; mutta lammin vesi oli l‰mmint‰ ja pahanmakuista; sen t‰hden p‰‰tin menn‰ lammin takana olevaan torppaan, siell‰ saadakseni raitista vett‰ tahi maitoa. Sinne p‰‰sty‰ni luulin tˆllin v‰en olevan kaikki kotoa poissa, sill‰ se n‰ytti niin autiolta ulkoa p‰in; vaan tupaan astuessani huomasin tytˆn, joka luki pˆyd‰n ‰‰ress‰ Raamattua. Tyttˆ s‰ps‰hti, kun tuloni huomasi. H‰n tunsi minut kartanon "nuoreksi herraksi," ja varmaankin ajatteli, ett‰ mit‰h‰n sinulla on t‰‰ll‰ tekemist‰. Vaan rauhoittui, kun kuuli asiani ja riensi hakemaan minulle maitoa l‰heisest‰ huoneesta. Sill‰ aikaa silm‰ilin ymp‰ri huonetta ja oivalsin kaikki olevan yksinkertaista, mutta siisti‰ ja k‰yt‰nnˆllist‰. Huoneessa oli monessa paikassa kirjoja, josta voi p‰‰tt‰‰ niit‰ viljelt‰v‰n ahkerasti. Olipa paikkakunnan sanomalehti‰kin lˆyt‰nyt tien tˆlliin. Sammutettuani janoni tytˆn tuomalla maidolla, istuin tarjoomallensa rahille ja aloin kysell‰ yht‰ ja toista h‰nelt‰. Ensimm‰iseksi sain tiet‰‰, ett‰ is‰ns‰ ja ‰itins‰ olivat kirkossa ja h‰n yksin‰‰n kotona. Ei siis tˆllin v‰ke‰ enemp‰‰ ollut kuin he kolme. Tytˆn vapaa ja teeskentelem‰tˆn k‰ytˆs sek‰ ymm‰rt‰v‰iset vastaukset miellyttiv‰t minua niin, ett‰ koetin tehd‰ puhetta vaikka "tikusta" -- Kuka lukee kaikkia noita paljoja kirjoja! kysyin. -- Min‰h‰n niit‰ olen koettanut katsella, vastasi Anna, se oli tytˆn nimi. -- Ent‰s is‰si? -- H‰n ei v‰lit‰ paljon muista kirjoista kuin Raamatusta. -- Mutta kuinkas h‰n sitten on hennonnut noin paljon kirjoja ostaa, itse niit‰ tarvitsemattaan? -- Onhan is‰ni hyv‰n suopa, kaikkia h‰n ostaa, mit‰ vain haluan; mutta ei nuo kirjat olekaan kaikki ostetuita. Niiss‰ on lainatuitakin, ja kolme kirjaa on kartanon paroonin, -- teid‰n is‰nne, antamaa. -- Koska sanoit is‰si ostavan kaikkia, mit‰ haluat ... etkˆ muutakin halua kuin ainoastaan kirjoja? T‰m‰n kuultuaan katsoi Anna minuun v‰h‰n kummastuneena ja kysyi? -- Mit‰s minun pit‰isi muuta niin haluaman? -- Onhan minulla mielest‰ni tavalliset tarpeet. -- Tavalliset ... oi, kuinka olettekaan v‰h‰‰n tyytyv‰iset, te viattomuudessa kasvaneet mets‰n lapset, ajattelin itsekseni ja otin tytˆlt‰ j‰‰hyv‰iset, sek‰ pudistettuani h‰nen k‰tt‰ns‰ l‰ksin astumaan kotiani. Siit‰ p‰ivin alkoi olla Lampilan Anna minun mieless‰ni, miten lienee niin ollutkin. Ja sit‰ ihmettelin, mitenk‰ Anna oli siihen asti minulta s‰ilynyt, vaikka tˆlli oli is‰ni alustalaisia. -- V‰h‰n muistelin h‰net lapsena n‰hneeni, mutta sittemmin en h‰nest‰ mit‰‰n tiennyt. Kerran olin mieheksi tultuani tˆlliss‰ k‰ynyt, mutta silloin ei n‰kynyt Annaa, enk‰ osannut h‰nt‰ kaivatakkaan. -- Mutta nyt olin alituinen linnustaja lammilla. Siit‰ pit‰in oli lammi viehett‰vin linnustuspaikka koko seudulla, vaikka harvoin sielt‰ saalista sain. Aina tein asiaa, k‰yd‰kseni tˆlliss‰, niin mielell‰ni tahdoin n‰hd‰ Annaa. Niin oli t‰m‰ mets‰n ruusu lumonnut syd‰mmeni, ett‰ kaikki ylh‰iset ja komeudessa kasvatetut unhotin. Aina vein tˆllin Annalle jonkun kirjan luettavaksi ja lahjaksi. Silloin nousi vieno ujouden puna tytˆn muuten valkeille kasvoille, ja tummista ja haaveksivista silmist‰‰n loisti minulle syv‰ kiitollisuus. Silloin tulin liikutetuksi, ja syd‰mmess‰ni kasvoi p‰‰telm‰: -- H‰net tahdon voittaa. Haaveksin omakseni t‰t‰ viatonta ruusua. En silloin nuoruuteni lemmen tulessa tullut ajatelleeksikaan niit‰ esteit‰, mitk‰ Annan eroittivat minusta. En siis tiennyt rikkaudella ja kˆyhyydell‰ olevan semmoista eroa, kuin sittemmin tulin n‰kem‰‰n. N‰in kului kes‰. Pian tuli se aika, jona minun tuli l‰hte‰ Helsinkiin, opinnoitani jatkamaan. Mielell‰ni olisin j‰‰nyt kotiini, niin herttaiseksi se oli minulle k‰ynyt, Siell‰h‰n oli armaani, jonka seurassa uneksin olevani onnellinen. Mutta niinkuin selke‰ll‰kin taivaalla lˆytyy joku pilven hattara, niin minunkin tuossa onnessani oli yksi pime‰ kohta. Jos Anna olisi ollut yht‰ ylh‰inen kuin min‰kin, niin kaikki olisi k‰ynyt hyvin. Mutta n‰in ollen -- miten voin ilmoittaa sit‰ itselleni ... olinko voittanut h‰nen suostumustaan ... se oli milt'ei mahdotointa ja se poltti minun syd‰nt‰ni, mutta siit‰ kuitenkin t‰ytyi saada selko ennen l‰htˆ‰ni. Jo l‰heni syyskuun 15 p‰iv‰. Se oli syntym‰p‰iv‰ni, ja sen p‰‰tti is‰ni viett‰‰ juhlallisesti. Silloin t‰ytin 25 vuotta, ja se oli m‰‰r‰tty l‰htˆp‰iv‰ksi. Vieraita k‰skettiin yli pit‰j‰n, mutta v‰h‰t min‰ niist‰ v‰litin, vaan riensin Lammin Annalle sanomaan j‰‰hyv‰isi‰ni. -- Anna, joka osui olemaan yksin kotona, tarjosi minulle k‰tens‰, joka j‰i lep‰‰m‰‰n minun k‰teeni. H‰nen silmist‰‰n loisti salainen surumielisyys, sill‰ h‰n tiesi minun pian l‰htev‰n. Tytˆn murheelliset kasvot liikuttivat mielt‰ni, ja salaman tapainen aavistus lenn‰hti syd‰mmeeni, n‰enkˆ Annaa en‰‰ el‰iss‰ni. Min‰ istuin ja vedin tuon punastuvan tytˆn polvelleni. Siin‰ painoin t‰m‰n kainostelevan immen rintaani vasten ja kysyin? -- Anna, tahdotko lempi‰ minua? Tunnusta se sanoilla, mit‰ silm‰si on jo aikoja ilmoittanut. Anna ei vastannut mit‰‰n. -- Mutta min‰ jatkoin viel‰: -- ƒl‰ kuitenkaan unhota minua. -- Olisiko minulla voimaa teit‰ unhottaakaan, ‰‰nn‰hti Anna, nostaen painuneen p‰‰ns‰ ylˆs, ja pehmonen k‰sivartensa solahti kaulalleni. Silloin huomasin h‰nen silmiss‰‰n kyyneleit‰ ja sent‰hden kysyin: -- Mit‰ suret armas Annani? Miksi utuinen kyynel himment‰‰ puhtaan silm‰si? Etkˆ luota rakkauteeni? Vai suretko sit‰, kuin olen ylh‰isempi sinua maailman mielest‰? Pelk‰‰tkˆ arvon voivan meit‰ eroittaa? -- Sit‰ ‰l‰ huolehti, Ei mik‰‰n maallinen voima eroita meit‰... Ennen tahdon luopua kaikista, mit‰ minulla on ... mik‰‰n ei te'e minua onnelliseksi, paitsi sin‰. -- N‰in tunnustaen Annalle rakkauteni vedin t‰m‰n armaan olennon likemm‰ksi sykkiv‰‰ syd‰nt‰ni ja painoin tulisen suukkosen h‰nen huulillensa. -- Minun t‰ytyy menn‰ ... huomenna l‰hden ... mutta sit‰ ennen tahdon ilmoittaa is‰lleni rakkauteni. -- ƒlk‰‰ viel‰ ... kuiskasi Anna pelk‰‰v‰sti... Arvaattehan mink‰ vastauksen is‰nne antaa. -- Min‰ kuitenkin luulen yhdistyksemme olevan mahdottoman alhaan sukuni t‰hden. Eik‰ ole ihmek‰‰n, ett‰ t‰m‰n asian lyˆ is‰nne laimin, sill‰ niin tekisiv‰t kaikki h‰nen sijassaan. -- Ei, armaani! sanoin min‰. Mitenk‰ h‰n meid‰t eroittaa voi? Kyll‰ kai h‰n ensin v‰h‰n vastaan pit‰‰ ... sit‰ kyll‰ min‰kin pelk‰‰n, perinnˆn voi h‰n minulta kielt‰‰ ... mutta v‰h‰t siit‰. Sit‰ kalliimpi on Annani minulle -- kun h‰nen t‰htens‰ olen saanut jotain uhrata. -- Niin, mutta jos is‰nne teid‰t kiroaisi ... voisitteko kantaa sit‰? -- Unhoittakaa ennemmin min‰ ... kyll‰ min‰ tahdon tulla unhotetuksi ennemmin, kuin saattaa pahaksi is‰n ja pojan v‰li‰ ja siten est‰‰ loistavaa tulevaisuuttanne... Min‰ olen jo onnellinen siit‰, kun n‰inkin olen rakastettu ... kohtaloni tahdon kantaa tyytyv‰isen‰ ja rukoilla onnenne edest‰. Min‰ lohdutin Annaa, sanoen, ett'ei is‰ni ole minua koskaan kiroava. -- Otin h‰nelt‰ katkerat j‰‰hyv‰iset sek‰ painoin sormuksen h‰nen sormeensa, kuiskaten: -- Minun olet el‰m‰ss‰ ja kuolemassa. -- T‰t‰ tehdess‰ni himmentyiv‰t tytˆn silm‰t, sill‰ h‰nen mieless‰‰n eli selitt‰m‰ttˆmi‰ tunteita. Taisipa kyynel vier‰ht‰‰ minunkin poskelleni. Vaikealta tuntui minulle l‰hteminen tˆllist‰. Vaikealta tuntui sulkea tuon onneni oven ij‰ksi j‰lkeeni, vaikka en sit‰ silloin tiennyt enk‰ uskonut. Oli ilta kun ehdin kotiani. Min‰ riensin huoneeseeni, sill‰ muu seura ei minua miellytt‰nyt ... niin olin raskaalla mielell‰. Mutta enp‰ siell‰ kauvan saanut olla kun ovi aukeni, ja is‰ni astui sis‰‰n. H‰n n‰ytti olevan jotenkin hyv‰ll‰ tuulella, siveli harmaata partaansa, ja sanoi: -- Niin poikani, kun huomena l‰hdet, niin tulin luoksesi keskustelemaan tulevan ajan asioista, sill‰ min‰ tunnen ruumiini raukenevan. Kuolemani voi olla hyvinkin likell‰; mutta sit‰ ennen tahtoisin n‰hd‰ sinut kihloissa. Etsi siis, jos et viel‰ ole asiassa kiini, itsellesi sopiva morsian. Nyt oli tullut ratkaiseva hetki, ja sanoin siis is‰lleni: -- Sen olen jo lˆyt‰nyt. Siit‰ aioinkin teille, is‰-hyv‰ kertoa ja pyyd‰n suostumustanne ennen l‰htˆ‰ni. -- No, hyv‰, sanoi is‰ni, koska ollaan yht‰ mielt‰, niin sano kohta, kuka valittusi on? -- Se on ... vain kˆyh‰ ja... -- Miten kˆyh‰ ja...? -- Tuo -- Lammin Anna ... h‰nt‰ rakastan, jatkoin min‰ arasti. -- Mit‰ ... h‰h? Kuulinko oikeen, vai teetkˆ pilkkaa?... "Lammin Anna," h‰nt‰kˆ rakastat? Oletko t‰ydell‰ j‰rjell‰, poika, vai ollaanko satujen maailmassa? mutisi is‰ni ja seisahtui eteeni. Mutta nyt sain min‰kin rohkeuteni. Loin katseeni h‰neen ja kysyin: -- Miksi en saisi Annaa rakastaa? -- No, hiisikˆ sinua on riivannut, kun et sit‰ tied‰ ... "miksi et saisi Annaa rakastaa." Etkˆ tied‰, ett‰ h‰n on, paitsi kˆyhyytt‰, oppimaton tˆllin tyttˆ, jonka t‰hden saisit vertaisesi parissa ja sivistyneitten seurassa h‰vet‰. -- Ei, is‰ni ... jos n‰kisitte h‰nen hilpe‰n, teeskentelem‰ttˆm‰n olentonsa ja tuntisitte h‰nen puhtaan, viattoman syd‰mmens‰, joka on altis kaikelle hyv‰lle. Siksi on h‰n oppinut ja sill‰ alallaan sivistynyt. -- Heit‰ jo kehumisesi... Sen min‰ vain sanon, ett‰ yht‰l‰iset aina parhaiten yhteen sopivat. Ja onko pojan velvollisuus tehd‰ toisin, kun is‰ns‰ tahtoo, ‰rj‰si is‰ni. -- Kaikessa muussa koetan t‰ytt‰‰ ilolla tahtoanne, mutta t‰ss‰ t‰ytyy minun rikkoa kuuliaisuuden lakia, intin min‰. T‰t‰ kuunteli is‰ni ‰‰neti ja k‰veli lattialla ajatuksiin vaipuneena, ik‰‰nkuin miettien jotakin p‰‰tˆst‰. -- Vihdoin seisahtui h‰n eteeni ja kysyi nololla ‰‰nell‰: -- Onko sinun j‰rk‰ht‰m‰tˆn p‰‰tˆksesi ottaa vain Lammin tyt‰r? -- On. -- Lupaatko t‰ytt‰‰ tahtoni muissa tapauksissa. -- Lupaan, oli taas vastaukseni. -- No, saadaanpa n‰hd‰, eikˆ tuo hulluus tule j‰‰m‰‰n, sanoi is‰ni ‰re‰sti ja meni ulos. N‰m‰ is‰ni viimeiset sanat k‰viv‰t minun syd‰meeni kuin tikarin pisto. Min‰ aavistin ... enk‰ tiennyt mit‰. Levotoinna heitt‰ysin vuoteelleni, mutta mahdoton oli minun saada unta, ja kun vihdoinkin nukuin, niin n‰'in kamalata unta, johonka her‰sin. -- Taas oli ensimm‰isen‰ ajatusteni esineen‰ Anna, ja is‰ni viimeiset sanat. Kun en tiennyt, mit‰ is‰ni niill‰ sanoilla tarkoitti, niin se saattoi minut viel‰kin levottomammaksi. Vihdoin tuli aamu. -- Vieraita tuli tulvalta. -- Juonti alkoi ... kymmeniin maljoihin kilistin min‰kin ryyppylasini ... onnentoivotuksilleni ... mutta se oli niinkuin ei mit‰‰n -- Onneksi kovin jo ensimm‰isen myrskyn l‰pitse, mutta se vasta mahtoi olla alku pahempaan, ajattelin silloin. Jo l‰hestyi se hetki, jona minun piti l‰htem‰ni. Mielell‰ni olisin sanonut Annalle jotain lohduttavaista. Mutta tˆllist‰ ei ollut meill‰ ket‰‰n, ja aikaa ei ollut en‰‰n mihink‰‰n, sill‰ hevonen oli jo valmis minua viem‰‰n. Kiiruhdin is‰ni per‰ss‰ h‰nen kamariinsa ja siell‰ heitt‰ysin h‰nen kaulaansa, sek‰ pyysin, ett'ei h‰n Annalle minun t‰hteni mit‰‰n tekisi, eik‰ sanoisi, ett‰ oli yhdistyksemme kielt‰nyt. Is‰ni lupasi olla tiet‰m‰tˆn koko asiasta. Siit‰ tulin hieman paremmalle tuulelle. Pian olin matkalla Helsinki‰ kohden -- ja muutaman p‰iv‰n per‰st‰ olin perill‰. Kahden viikon kuluttua sain is‰lt‰ni kirjeen, joka m‰‰r‰si el‰m‰ni juoksun. Siin‰ m‰‰r‰si is‰ni minun muutamaan sotakouluun. -- Sotilaan virassa, sanoi h‰n, voi paremmin nousta maineen kukkulalle, kuin miss‰‰n muussa. Is‰-parka! tietysti luuli h‰n minun paljoa mainetta haluavani. Luuli kai ihmisen tulevan maineen kautta kaikessa onnelliseksi. Kyll‰ nuorena halusinkin p‰‰st‰ sotilaaksi; mutta nyt kun olin jo milt'ei valmis muuhunkin virkaan, niin ennemmin olisin sill‰ alalla pysynyt ... vaan ei auttanut muu, kuin is‰ni tahto oli t‰ytett‰v‰, vaikka kyll‰ surulla huomasin, ett‰ Annasta tulin sen t‰hden eroitetuksi pitemm‰ksi aikaa. Ja taisipa is‰ni sill‰ tarkoittaakin meid‰n eroittamista, sill‰ h‰n tietysti luuli Annan minulta unhottuvan aikojen kuluessa. -- Mutta voiko syd‰n unhottaa syd‰nt‰, joka siihen on liittynyt? Kokenut sen tiet‰‰. Is‰ni tahto tapahtui ja minusta tuli sotilas. Sanomaton ik‰v‰ vaivasi minua. Annalle l‰hetin kirjeen, jossa kerroin kohtaloni... Ja sit‰ tehden annoin Annan saada itselt‰ni kirjeit‰, kerran sain min‰kin Annalta kirjeen, jossa h‰n lupasi minua odottaa vaikka kymmenen vuotta. Se lohdutti syd‰nt‰ni, ja sit‰ silm‰ilin useamman kerran. Niin kului talvi, ja suloinen kev‰t l‰hestyi. -- Minulle oli luvattu kes‰kuussa vain kaksi viikkoa vapautta eli loma-aikaa. -- Silloin p‰‰tin rient‰‰ kotiani ja siit‰ syd‰mmest‰ni iloitsin. Viikko oli en‰‰n l‰htˆni aikaan -- kun tuli hetki, joka kumosi kerrassaan kaikki suloiset toiveeni. Hallitukselta tuli tieto sodan syttymisest‰ Turkkia, Englantia ja Ranskaa vastaan. Kaikkia kiellettiin l‰htem‰st‰ kotiansa. Uusia poikia otettiin ja opetettiin yˆt‰ p‰iv‰‰. Siin‰ alituisessa tyˆss‰ kului minunkin aikani. Kaikki mielet olivat kiihdyksiss‰, kun sota julistettiin. Min‰ sijoitettiin Wiaporiin, odottamaan vihollista, joka sinne l‰hestyi Elokuulla ja kolme p‰iv‰‰ pommiteltuaan sit‰ l‰hti pois. Wiaporissa oltuani sain pienen viran ylennyksen ja olin kiihtynyt sotilaaksi, ett‰ halusin enemp‰‰. Omasta pyynnˆst‰ni p‰‰sin sitten Krimin niemelle, jossa oli alkanut jo varsinainen pommitus. Taas kirjoitin Annalle ennen l‰htˆ‰ni, lohduttain h‰nt‰, ett'ei h‰n surisi, jos kaatuisin sotakent‰lle, sill‰ "soreahan on sotainen kuolema." Ja jos saisin el‰‰, niin palajaisin mainehikkaana ja ylennetyll‰ arvolla, jolloin ei en‰‰ kukaan arvaisi est‰‰ Annaa omakseni saamasta. Viikko kului matkalla Wiaporista Krimiin. Sinne p‰‰sty‰ni jouduin heti tuliseen sotaan. Kolme vuotta oli kulunut, jolla ajalla en ole k‰ynyt Suomessa, vaan olen vieraalla maalla muuttanut paikasta toiseen ja ollut melkein alituisesti sodassa. Vihdoin tuli rauha. Min‰ olin ylennyt virassa. Useampia kunniamerkkej‰ kannoin rinnassani. Otin virkavapautta palveluksestani ja kiiruhdin kotiani, p‰‰st‰kseni tuonne uneksimaani rauhan satamaan. Is‰ni, joka tiesi minun tuloni, oli saapunut Helsinkiin minua vastaan ottamaan. Satamaan p‰‰sty‰ni n‰in is‰ni, jonka luokse kiiruhdin ja lankesin h‰nen kaulaansa. Is‰ni nyyhki lapsen lailla ilosta, kun n‰ki ainoan poikansa, jonka luuli jo ij‰ksi kadottaneensa, syyst‰ kun oleskeli yh‰ti suuremmissa hengenvaaroissa. H‰n pyysi minulta anteeksi, ett‰ oli antanut nuoren henkeni niin kuolemalle alttiiksi. Min‰ vakuutin, ett'ei minulla ollut mit‰‰n h‰nelle anteeksi antamista, vaan olin kiitollinen siit‰, ett‰ niin oli tapahtunut. Nyth‰n olin jo t‰ytt‰nyt isosta osasta velvollisuuteni maatani kohtaan ja is‰ni tahdon. -- Nyth‰n toki lienee minullakin parempi syy vaatia tahtoni t‰ytt‰mist‰, ajattelin min‰, ja kysyin: Sallitteko nyt Annan olevan morsiameni, vai onko h‰nt‰ kukaan minulta ryˆst‰nyt ja tahtoisiko h‰nt‰ kukaan ryˆst‰‰? Nyt vaaleni is‰ni ja sanoi: -- Etkˆ ole jo Annaa unhottanut sodan pauhussa ja vuosien vieriess‰? Kuitenkin on se sinun unhottaminen. -- Miksi niin, is‰ni, mik‰ on tapahtunut? Vai viel‰kˆ te tahdotte syd‰meni valitun minulta est‰‰? ƒlk‰‰ sit‰ tehkˆ, rakas is‰ni! ƒlk‰‰ tehkˆ onnettomaksi el‰m‰t‰ni turhan, maallisen rikkauden ja arvon t‰hden. -- Kerran sen tein, ett‰ johdatin sinut erilleen Annasta... Nyt en en‰‰n sit‰ tekisi: mutta sen on tehnyt -- kuolon enkeli. -- Kuollutko Anna! ... puhutteko totta? kiljahdin min‰, jouduttuani ankarasti h‰mille. -- Niin, kuollut ... ja jo useita kuukausia maannut maan povessa. T‰m‰ oli minulle niin odottamattoman outoa, ett‰ olin j‰rkeni menett‰m‰isill‰ni. Se syˆksyi kauhuna l‰pi syd‰meni... N‰m‰ viimeiset sanat sanottuaan vaikeni sairas majuri. Tuo muisto n‰kyi sattuvan viel‰kin h‰neen. Kasvoissaan kuvautui syd‰men k‰rsimyst‰, jota pyh‰ tunne, ett‰ kaikki on pian lopussa, ik‰‰nkuin hieman lievensi. Kun sairas oli hetken lev‰nnyt ja viipynyt aatteissaan, ponnisteli h‰n voimiansa, kertoakseen viel‰ raskaalla ‰‰nell‰: -- Sin‰, joka olet rakastunut ja surrut rakkautesi h‰viˆt‰, paremmin voit minua ymm‰rt‰‰. Sin‰ voit ymm‰rt‰‰, kuinka surkean vaikutuksen j‰tti minuun tuo Tuonen kukistama lempi. -- Oi! miten musta oli mieleni, kun vilkasin merelle: ja olin syˆksy‰ sen syliin. Sen huomasi is‰ni ja sanoi. -- Rauhoitu, Herran t‰hden! etkˆ voi olla tuskassasi maltillisempi? -- L‰hdet‰‰n kotia -- matkalla tahdon sinulle kertoa Annan el‰m‰st‰ ja kuolemasta. Siit‰ viihdyin min‰ siksi, ett‰ uteliaana odotin tarkempia tietoja t‰st‰ tapahtumasta. -- Pian sainkin haluttujani; mutta ne eiv‰t paljoa minua rauhoittaneet. Oli kes‰kuun ilta, kun p‰‰simme kotia. Nyt tahdoin rient‰‰ Annan haudalle. Ensin kiiruhdin Lammin tˆlliin. Siell‰ oli suuria muutoksia tapahtunut. Annan ‰iti oli ollut kuolleena kaksi vuotta, ja Annan is‰, Eero, oli jo lapsellinen, vanha ukko. Eeron sisar, Eeva, piti vaimonpuolista hoitoa tˆlliss‰; h‰n oli myˆs hoitanut Annaa kuolinvuoteella. T‰m‰n Eevan pyysin itse‰ni saattamaan kirkkomaalle Annan haudalle, johon oli matkaa tˆllist‰ nelj‰nnes peninkulmaa. -- T‰ll‰ matkalla kertoi Eeva, kuinka Anna heti minun l‰htˆni j‰lkeen rupesi hiljakseen riutumaan: -- H‰n k‰vi harvapuheiseksi ja n‰kyi aateksivalta sek‰ ep‰tasaiselta. Silloin n‰kyi vieno puna vaaleilla poskilla, kun sai kirjeen teilt‰. Ja vihdoin kun tuli tieto, ett‰ olitte l‰htenyt Krimin sotaan; niin silloin h‰n lankesi tautivuoteelle, josta ei en‰‰ koskaan noussut. ƒitins‰ kuolema ja teid‰n poissa olonne vaikuttivat h‰neen niin voimallisesti, ett'ei mitk‰‰n apukeinot auttaneet, puheli Eeva ja heng‰hti pitk‰‰n. -- Etsittiinkˆ h‰nelle l‰‰k‰rin apua? kysyin min‰. -- Teid‰n is‰nne.-- jos saan teille niin sanoa -- jatkoi Eeva, oli niin avulias, ett‰ kutsui l‰‰k‰rin ja kustansi sen apua Annalle, -- mutta mahdotointa oli aineellisten l‰‰kkeiden avulla parantaa niit‰ haavoja. Sill‰ ne haavat olivat ep‰toivon poltteita onnettomasta rakkaudesta. Niin -- semmoisesta tulesta tullut poltto tietysti kalvoi h‰nen sieluaan ja syd‰nt‰‰n, ett‰ ruumiin t‰ytyi vihdoin riutua, vaikka ei h‰n siit‰ paljoo puhunut, sill‰ h‰n k‰tki surut syv‰lle syd‰meens‰ ja oli p‰‰tt‰nyt kantaa yksin niit‰ niin kauvan, kuin voi ... ne tahtoi h‰n kantaa haudan hiljaisuuteen. Onnetoinna piti h‰n rakkauttaan sen t‰hden, kun luuli teid‰n, majuri, menneen jo ij‰ksi, ja sit‰ paitsi ep‰ili h‰n, muistaisitteko en‰‰ palattuanne halpaa Annaa -- ja sen lis‰ksi oli h‰nen mahdotointa ajatellakaan is‰nne suostumusta, vaikka tosin is‰nne kohteli Annaa lempeydell‰, varsinkin siit‰ pit‰in, kun l‰ksitte sotaan. Monasti k‰vi h‰n Lammin tˆlliss‰ ja toi sanomalehti‰ ja muita kirjoja Annan luettavaksi. Niin kului puolentoista vuotta, ja sitten l‰hestyi Annan kuolema. -- Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ kutsui h‰n minut luokseen ja pyysi t‰ytt‰m‰‰n viimeist‰ tahtoaan: h‰n sanoi lˆytyv‰n kirkkomaalla pienen pihlajan, jonka oli istuttanut itse silloin, kun oli saanut luvan p‰‰st‰ nauttimaan Herran pyh‰‰ ehtoollista. -- Sen juurelle tahtoi h‰n p‰‰st‰ lep‰‰m‰‰n. -- Sanokaa majurille jos h‰n viel‰ t‰nne tulee ja muistaa minua ne terveiseni, ett‰ ilolla menen ijankaikkisen rauhan majoihin... Sinne miss‰ ylh‰iset ja alhaiset ovat yhdenarvoisia. -- Ah, siell‰ on autuasta yhty‰ yst‰vien ja armaiten kanssa, virkkoi h‰n viimeiseksi sanoikseen ja vaikeni ... vaikeni vaikenemistaan kunnes kuolon hetki lˆi. Eeva lakkasi kertomasta, mutta sit‰ en min‰ huomannut, sill‰ min‰ olin niin mietteiss‰ni. Ajatukseni olivat rient‰neet kolme vuotta takaperin entisiin onnellisiin aikoihin. Olin Lammin tˆlliss‰, jossa n‰in Annan kauniina ja vieh‰tt‰v‰n‰ kuin aamun koi ja l‰mpim‰n‰ sek‰ kukoistavana kuin kev‰tp‰iv‰. -- Ah, miten ensi katsannossani jo vieh‰tti Anna minua, vaikka en h‰nt‰ silloin viel‰ ajatellut puolisokseni. Mutta syd‰mmet k‰viv‰t liittoon ... syd‰mmeni halua en voinut vastustaa. Jota useammasti k‰vin tˆlliss‰, sit‰ enemmin huomasin rakastavani Annaa ... ja olin onnellinen. -- Rakkauteni oli puhdas kuin sininen taivas, ‰‰retˆin kuin sen avaruus ja kirkas kuin aurinko. N‰in ajatellessani olimme ‰kkiarvaamatta ehtineet kirkkomaalle, jossa Eeva osoitti minulle paikan, miss‰ Anna lep‰‰. T‰m‰n n‰hty‰ni laskin Eevan menem‰‰n pois, sill‰ yksin tahdoin huoliani huokailla rakastettuni haudalla. -- Aurinko oli jo laskemaisillaan. Viimeiset s‰teet kultasivat puiden latvoja. Juhlallisena seisoi kirkko hautakumpujen vierell‰, ik‰‰nkuin suojellaksensa niit‰ maailman myrskyilt‰. Verkalleen lakkasi lintujen laulu. Koko luonto oli tyyni ja rauhallinen: -- mutta toisin oli minun syd‰mmeni laita. Siell‰ raivosi myrsky -- pettyneiden toiveiden hirmuinen myrsky. Vaikeroiden istuin Annan haudalla ja huokasin: -- Oi, Jumalani! miks'en saanut h‰nt‰ seurata? Miks'en saanut kaatua sodassa, ett‰ olisin yht‰ onnellinen kuin h‰nkin ja saisin vaeltaa kanssaan siin‰ paratiisiss‰, jossa ei meit‰ kukaan voittaisi. Ah, mik‰ taivaan suloisuus on rakkaudella! Mik‰ voima on todellisella lemmell‰! Miten ihminen murtuu onnettomasta rakkaudesta. Sen kautta olen min‰ tullut tuntemaan Jumalan kaikkivallan: kuinka kummallisesti h‰n johtaa askeleitamme; sen kautta myˆs tulin huomaamaan, ett‰ haudan tuolla puolella odottaa meit‰ vasta se maa, jossa rakkaus ja onni on t‰ydellinen, johonka meid‰n on matkustaminen t‰m‰n el‰m‰n per‰st‰, polkua, jonka H‰n on meille ahtaana ja monimutkaisena eteemme asettanut. -- Oi, onnellinen Anna, kun sinne olet jo enn‰tt‰nyt! Pian seuraan per‰ss‰si ... sen suokoon mulle Jumala! N‰in istuin min‰ tunteitteni valtaamana v‰syneen haudalla. Ja t‰h‰n vuodatin kyyneleit‰ni ... ne valuivat runsaasti poskiani pitkin alas hautakummulle. Ah, armas Jumala, kuinka minun suruni on suuri! Aamuruskon ensimm‰iset s‰teet heijastivat kastehelmist‰ kimaltelevalle maalle ... kukat aukasivat nuppunsa niiden suuteloille. Ja min‰ olin l‰htem‰isill‰ni pois, kun peippo lensi siin‰ olevaan pihlajaan ja visersi niin lumoavan suloisesti, ett‰ se oli ik‰‰nkuin tervehdys Annaltani. Se toi lohdutusta v‰syneelle mielelleni. -- Kyynelsilmin, mutta kevennetyll‰ syd‰mmell‰ palasin kotiini, jossa kaikki olivat viel‰ unen helmassa. Min‰ hiivin huoneeseeni ja heitt‰ysin v‰syneen‰ vuoteelleni. Pian kului vapauteni aika. Minun oli l‰hdett‰v‰ sotajoukkoihin; sinne halusinkin, sill‰ muistot olivat kotiseuduillani tyhj‰‰n rauvenneet; unelmani vaivasivat minua liian masentavasti. Riensin yh‰ sodasta toiseen. Vapaaehtoisena eli omasta pyynnˆst‰ni riensin Puolan kapinaan ja sielt‰ palattuani taas Ven‰j‰n sotajoukoissa Aasian rajoille. Sanalla sanoen: miss‰ veri virtana vuoti, sinne tahdon rient‰‰. -- Usein tarjottiin minulle viran ylennyst‰: mutta niit‰ kaikkia en ole vastaan ottanut. Oltuani 27 vuotta sotapalveluksessa otin eron virastani ja palasin kotiini, jossa vietin yksin‰isyydess‰ rauhallista el‰m‰‰... Is‰ni ei ollut aikoinkaan en‰‰ elossa. Luulinpa saavani loput p‰iv‰ni viett‰‰ rauhassa. -- Mutta syttyi t‰m‰ Turkin sota, ja t‰nne halusin vanhanakin. Kotitalouteni annoin er‰‰n pehtoorin huostaan, jolta sin‰ olet oikeutettu sen vastaan ottamaan. -- Min‰ tunnen olevani onnellinen, kun tied‰n pian p‰‰sev‰ni t‰‰lt‰ monien vaiheitten ja k‰rsimysten maailmasta. Sen vaan olisin suonut, ett‰ olisin saanut kuolla synnyinmaassani ja tulla sinne haudatuksi. V‰symys jo tahtoo tavata ... kylm‰ hiki on otsallani... Mutta yst‰v‰ni! Se on viimeinen pyyntˆni, ett‰ jos sin‰ t‰‰lt‰ p‰‰set Suomeen ja hallitset hoviani, niin istuta aina kev‰isin moniais kukka Annan haudalle. Ne kukoistaessaan kertovat ihmisille -- jos n‰m‰t voivat niit‰ ymm‰rt‰‰ -- kuinka k‰rsimyksist‰ rikas oli siin‰ kummussa lep‰‰j‰n el‰m‰, vaikka se oli lyhyt, sill‰ h‰n oli nainen ja v‰syi; min‰ olin mies, min‰ kestin enempi. H‰n oli se heikompi. Nyt olin kertonut, yst‰v‰ni, sinulle isosta osasta el‰m‰‰ni. Siit‰ voi p‰‰tt‰‰, kuinka olen taistellut ja mit‰ olen voittanut. Nyt tahdon lev‰t‰ Herran rauhassa... Syv‰sti liikutettuna kuunteli Kaarlo koko kertomuksen sek‰ katseli majurin tunteellista syv‰‰ ja haudan hiljaisuutta haaveksivaa olentoa. Mielell‰‰n olisi h‰n vaikka hengell‰‰n pelastanut viel‰kin tuon rakastetun majurin... Mutta ennenkuin aamu valkeni, makasi haavoitettu kylm‰n‰. Majuri haudattiin. -- Valtaavat olivat ne tunteet, jotka liikkuvat Kaarlon rinnassa, j‰tt‰ess‰‰n ikuisesti hyv‰sti tuon hellimm‰n yst‰v‰ns‰ ja hyv‰ntekij‰ns‰ lepokammion. Suru ja katkeruus haikasivat h‰nen mielt‰‰n hautakummulla. Murheen valtaava tulva syˆksyi h‰nen sielunsa sisimp‰‰n, tehden koko maailman mahdottoman viheli‰iseksi. Miten painavat olivatkin ne kyyneleet, jotka silloin valuivat Kaarlon kasvoille? Sin‰, lukijani, voit sen paremmin arvata, kun min‰ kyn‰ll‰ kuvata. XIV. Rauhan sanoma on kaikunut. Verivirrat ovat tukittuina Turkin maalla. Siit‰ iloitsevat kaikki ihmiset. Vapaana rient‰v‰t nyt sodan kalpaa heiluttaneet, urhoolliset soturit kotimaahansa. Kaarlo seurasi mukana. Matkallaan oli h‰n rikastunut ei ainoastaan aineellisesti mutta kokemukseltakin. H‰n oli kokenut sek‰ n‰hnyt ja siten paljon oppinut. -- Majurin kertomuksesta oli h‰n oppinut tiet‰m‰‰n, miten oikullinen onni on rikkaalle niinkuin kˆyh‰llekin. Ja majurin el‰m‰ kuvasi h‰nelle sen, ett'ei rikkaudella eik‰ ulkonaisella arvolla ainoastaan saavuteta kaikkia syd‰mmen vaatimuksia. Kuten sanottu, oli Kaarlo oppinut paljon. H‰n oli k‰ynyt el‰m‰n koulua ja siten valmistunut hurjasta nuorukaisesta neroksi, jaloksi, koettelemuksia kest‰v‰ksi mieheksi. H‰n sai henke‰ ja tahdon lujuutta kaikkiin jalonpiin pyrinnˆihin ja uuden ajan aatteisiin. Helsinkiin p‰‰sty‰‰n riensi Kaarlo kohden kotiaan, eik‰ ensiksi majurilta saatuun Hovilaansa. Omaistensa ik‰v‰ sek‰ salainen, himme‰ toivo Marian ehk‰ viel‰ vapaana olemisesta rienn‰ttiv‰t h‰nt‰ kiireesti kotiansa. Rient‰k‰‰mme Kaarlon edell‰ Niemel‰‰n, johonka p‰‰sty‰mme huomaamme, ett‰ v‰ki on kaikki, paitsi Mariaa, kotoa poissa, ulkotˆiss‰. Maria istuu kangastuolissa. H‰n on kutonut, mutta nyt lep‰‰ syˆst‰v‰: poskensa on nojattuna k‰tt‰ vasten. Mit‰ mietti tyttˆ noin aateksivaisena? H‰nen ajatuksensa hyˆriv‰t Kaarlon luona. H‰nen huuliltansakin kuului: -- Onkohan mahdollista, ett‰ Kaarlo on hengiss‰? Ehk‰ on! ... ehk‰ palajaa h‰n viel‰... Korkeimman k‰si on voinut h‰nt‰ varjella... Onpa suurempiakin ihmeit‰ tapahtunut. N‰in aprikoi Maria, eik‰ en‰‰n kyyneleet kastelleet h‰nen vaalistuneita poskiaan, kuten joku aika takaperin, jolloin h‰n unelmissaan seurasi armastaan sodan kauhussa: kuinka mahdotointa h‰nen on en‰‰n olla elossa -- kuinka paljon h‰n oli saanut k‰rsi‰ sodassa ja kuinka kurjasti h‰nen t‰ytyi -- kuolla. Mutta j‰lleen ajatteli h‰n: voipa suomalainen uljaasti taistellakin ja voittaa ... onhan jaloa n‰hd‰ h‰nen palajavan kunnialla kaunistettuna. N‰m‰ haaveet saivat j‰lleen Marian silm‰t kirkastumaan ja kyyneleet kuivamaan. Kaikki katosivat Marialta mietteet, kun Kaarlo astui Niemel‰n pirttiin. Ilon valtaamana kiljahti h‰n: -- Ah, sin‰kˆ vihdoin palajat sielt‰... Terve, terve, kiitos Jumalalle, ett‰s palasit! -- Mutta kuinka sin‰ olet elossakaan, kun siell‰ on niin paljon kuollut sodassa. -- Ja miksi l‰hdit minulle edes j‰‰hyv‰isi‰ sanomatta. Kuinka min‰ surin ... mutta nytp‰ sin‰ n‰yt‰t jalolta. N‰ihin puheisiin ei Kaarlo virkannut mit‰‰n, vaan sulki Marian syliins‰ ja hetken per‰st‰ kysyi: Viel‰kˆ olet vapaana, etkˆ olekaan mennyt Markkulan Juuselle? Kuinka se on niin k‰ynyt? Ja kuinka nyt is‰llesi kuuluu? Viel‰kˆ h‰n kielt‰‰ sinua tulemasta kˆyh‰‰n Ojalaan? -- Kyll‰ h‰n on aina sanonut, ettei antavansa minua kˆyh‰lle; -- mutta en usko, ett‰ h‰n en‰‰ kielt‰‰, kun sinut n‰kee. Kaarlo hymyili ja siveli viiksi‰‰n, kun Maria h‰nt‰ kˆyh‰ksi luuli. -- Annahan olla, ajatteli h‰n, min‰ koetan viel‰ kˆyh‰n nimess‰, ukko, sinulta tyt‰rt‰si. Min‰ koettelen viel‰ vissimm‰ksi, mink‰ arvon tuo ahmatti antaa aineelliselle rikkaudelle. Maria vaipui nojalleen Kaarlon syd‰nt‰ vasten, lumoutuneena riemusta ja rakkaudesta, jota kumpaakin h‰nen rintansa t‰ysin m‰‰rin uhkueli. Mutta t‰ll‰ kertaa ei Kaarlo joutunut t‰‰ll‰ kauan viivyttelem‰‰n, sill‰ h‰nen t‰ytyi palata kotiansa, Ojalaan, kertomaan omaisilleen matka muistelmiaan, jota ei h‰n ‰sken viel‰ ollut enn‰tt‰nyt tehd‰, vaikka he suurella uteliaisuudella niit‰ tiedustelivat. -- Kun h‰n n‰et kuuli, ett‰ Maria oli viel‰ vapaana, niin riensi h‰n t‰t‰ ensin tervehtim‰‰n. Ja kuka olisikaan voinut olla niin tekem‰tt‰, sill‰ "vanha suola janottaa, ja rakkaus ei ruostu." -- El‰h‰n nyt viel‰ l‰hde, esteli Maria; odota, ett‰ is‰kin sinut n‰kee ja -- ett‰ tied‰mme, viel‰kˆ h‰n sinua halveksii ... mutta ei h‰n sit‰ voi tehd‰. Meit‰ ei pid‰ en‰‰ kenenk‰‰n eroittaman... Mutta en sent‰‰n sinua, armaani, enemp‰‰ est‰ kotiasi menem‰st‰. Siin‰ tekisin v‰‰rin omaisiasi kohtaan, jotka ovat surreet sinua niin suuresti. -- Huomaisitko ‰itisi kalpeita kasvoja ... kuinka h‰n on vanhentunut! Kuinka murhe on painanut h‰neen leimansa. Rienn‰ vain heid‰n luoksensa ... min‰ olen onnellinen, n‰hty‰ni sinut hengiss‰ palanneena sielt‰ kuoleman ottelukent‰lt‰. Kaarlo kuunteli ‰‰netˆinn‰, sill‰ h‰nen syd‰mens‰ oli liiaksi onnellinen sanoihin puhkeamaan. H‰n katseli silmi‰‰n pois k‰‰nt‰m‰tt‰ Marian kasvoihin, joissa oli lilja muuttunut ruusuksi, mutta tuo kuitenkin oli liljaa kauniimpi, sill‰ se ilmaisi puhdasta sammumatonta rakkautta. Iloisena ja onnellisena erosi Kaarlo nyt Mariasta ja sanoi huomenna tulevansa j‰lleen. Toisen p‰iv‰n tultua kiiruhtikin Kaarlo Niemel‰‰n. T‰‰ll‰ otti h‰net Niemel‰inen vastaan kohteliasuuden osoitteella. Se oli Marian mielest‰ hyv‰ enne. Ennenkuin pitkiin puheisiin enn‰tettiink‰‰n, kysyi Kaarlo entist‰ rohkeammin ja jyrkemm‰sti: -- Oletteko te, is‰nt‰, mielipiteiss‰nne yht‰ kuin ennenkin ... ettekˆ jo suostu antamaan minulle Mariaanne? -- Taas sama vastaus kuin ennenkin, ajatteli Niemel‰inen itsekseen, ja oudosti oukailtuaan hetken per‰st‰ sanoi: -- Kyll‰h‰n olet moitteeton mies k‰ytˆksesi puolesta; -- mutta min‰ olen yht‰ armotoin siin‰ asiassa kuin ennenkin. Maria masentui, kuullessansa tuon jyrk‰n kiellon. H‰nen syd‰mmens‰ sykki niin kovasti, jotta oli tulla rinnasta ulos. H‰n v‰risi kuin haavan lehti, ja silm‰ns‰ oli kyyneleihin puhkeamaisillaan. -- Oletteko siin‰ aina yht‰ armottoman ankara? jatkoi Kaarlo kysymyst‰‰n. -- Olen, oli vastaus. -- Voi sent‰‰n teit‰ kun te olette itsek‰s! ƒlk‰‰ is‰-kulta, ‰lk‰‰ olko niin tyly, rukoili Maria tuskin kuuluvalla ‰‰nell‰ ja karkasi is‰ns‰ kaulaan. -- Noh, hurjanahan sin‰, tyttˆ, olet, ‰yhk‰si ukko, riist‰en itsens‰ irti ja riensi ovesta ulos. Maria pyyhki silmist‰‰n tulevata kyyneltulvaa ja oli kuin tulisilla hiilill‰. -- Mutta Kaarlo, h‰n ei voinut sit‰ siet‰‰: h‰n lohdutti armastaan, sanoen: -- ƒl‰ sure suotta, ei meid‰n yhdistyksemme siteet ole viel‰ katkottuina. Kyll‰ min‰ aarteitteni avulla saan is‰si suostumuksen, vaikka t‰ll‰ hetkell‰, mutta min‰ tahdon saada h‰nen ymm‰rt‰m‰‰n senkin, ettei aineellinen kulta ole ainoastaan saavutettava avioliittoa perustettaissa. Nyt otti Kaarlo paperin taskustaan ja sanoi: -- T‰ss‰ on minulla omaisuutta, jonka sinulle nyt ilmoitan, mutta sit‰ lupausta vastaan, ett'et siit‰ virka mit‰‰n is‰llesi. Koettakaamme h‰nt‰ k‰‰nt‰‰ siksi ihmiseksi, ett'ei h‰n ole esteen‰ meid‰n avioliitoomme. Suostutko sin‰ siihen? -- Mutta mit‰s sitten, jos ei h‰n per‰lt‰k‰‰n myˆnn‰ kˆyhyytesi t‰hden minua sinulle. -- Siit‰ saadaan tuonempana tuumia ja viimeksi pakkotarpeessa tehd‰, mit‰ hyv‰ksi n‰hd‰‰n. Mutta nyt pidet‰‰n t‰m‰ paperin sis‰ll‰ m‰‰r‰tty omaisuus salassa. -- Tehd‰‰n niin, sanoi Maria hymyillen, sill‰ h‰n oli nyt jo ilosta itke‰, kun tiesi olevan Kaarlolla semmoisen aarteen, jonka avulla h‰n kuitenkin p‰‰see onnelliseen miehel‰‰n. T‰m‰n keskustelun per‰st‰ painoi Kaarlo Marian sormeen sormuksen, jonka kantaan oli kullan v‰risill‰ kuvilla merkittyn‰ _Usko, Toivo, Rakkaus_, -- ja j‰tti j‰‰hyv‰stin silt‰ kertaa. Kaarlo riensi majurilta saatua Hovilataan katsomaan, johon p‰‰sty‰‰n h‰n ilokseen huomasi olevan kaikki hyvin. T‰‰ll‰ oli oivallinen ja oppinut pehtoori K., joka oli hoitanut talouden hyvin. Kaikki oli kunnossa ja kaikkia talouteen kuuluvia tarpeita oli kyll‰lt‰. Koneita oli kosolta, ja niitten avulla tehtiin tˆit‰. T‰‰ll‰ oli niitto-, leikkuu-, puima- y.m. koneita, joiden pehtoori sanoi olevan erinomaisia k‰yt‰nnˆss‰. Mutta ennenkuin pidempiin tutkimuksiin ruvettiin, oli pehtoori K. utelias tiedustelemaan Kaarlon asiata ja h‰nen matkansa suuntaa. Siit‰ joutuivat he pitkiin puheisiin, sill‰ Kaarlo esitti itsens‰, mik‰ mies h‰n oli, ja sanoi olleensa Turkinmaalla taisteluissa majuri B:n kumppalina majurin kuolemaan asti. Ja sen selitetty‰‰n Kaarlo sanoi olevansa Hovilan kartanon nykyinen omistaja, n‰ytt‰en todistustaan puheensa varmikkeeksi. Nyt k‰vi pehtoori K. Kaarlolle entist‰ kohteliaammaksi ja kysyi: -- Koska, arvoisa is‰nt‰, tulette itse t‰nne asumaan. -- Se on viel‰ tiet‰m‰tˆin, sill‰ min‰ pyyd‰n teit‰ viel‰ edelleenkin hoitamaan t‰t‰, sent‰hden, ett‰ minulla on is‰lt‰ni peritty pieni talo asuttavanani, joka tarvitsee kohentamista, ja toinen seikka se, ett‰ min‰ pid‰n salaisuutena t‰m‰n kartanon olemista itsell‰ni, jonka vuoksi pyyd‰n teit‰kin olemaan ilmoittamatta, ett‰ olen t‰m‰n pes‰n omistaja. Ainoastaan ylij‰‰nnˆksen t‰m‰n tilan hoidosta vaadin saada k‰ytt‰‰ huonon kotitaloni tarpeisiin. -- Sit‰ on nytkin olemassa, sanoi pehtoori, otti talouskirjat katseltaviksi, joiden mukaan oli kaunis j‰‰nnˆs omaisuutta tallella, mink‰ Kaarlo sai omistaa, koska testamentissa oli niin m‰‰r‰tty. Sen lis‰ksi sai Kaarlo viel‰ paljon neuvoja tuolta maanviljelykseen ja uusiin keksinnˆihin oppineelta pehtoorilta. Nyt rupesi Kaarlo asumaan Ojalassa aikalailla. H‰n rakennutti kartanota ja levitti viljelyksi‰ niin, ett‰ Ojalassa rupesi ik‰‰nkuin uusi p‰iv‰ paistamaan Niemel‰isen silmiin. Kaarlo laittoi koneita joka alalle, miss‰ vaan sopi niit‰ k‰ytt‰‰ ja k‰ytti keinotekoista lannoitusta, jota vastoin t‰ll‰ paikkakunnalla muut, kuten Niemel‰inenkin, lannoittivat peltojaan vanhan tavan mukaan, paraastaan havurehulla, joten haaskataan paljon mets‰‰ ja tehd‰‰n kuivaa, voimatonta murtoa pellolle. Pian rupesi Niemel‰inen huomaamaan, miten edullista on Kaarlon talouden hoito kaikkine koneineen ja tapoineen. Sit‰ ihmeemp‰t‰ oli viel‰ Niemel‰isest‰, kun h‰n n‰ki, miten Kaarlolle riitti varoja asua niin taloaan. -- Kaarlo ei virkannut puuteistaan koskaan mit‰‰n, vaan h‰n oli kunnokas n‰ytt‰m‰‰n miten _j‰rjell‰ ja tahdon voimalla_ saadaan paljon aikaan ihmisel‰m‰n edistyst‰. H‰n tahtoi luoda ik‰‰nkuin uuden maailman, sill‰ h‰n seurasi kaikissa ajan henke‰ ja ponnisti etunen‰ss‰ ylˆsp‰in valistuksen vastamaata. XV. Kolme vuotta on kulunut siit‰, kun Kaarlo oli tullut sotaretkelt‰, ja kun h‰n oli Mariata puolisokseen Niemel‰iselt‰ pyyt‰nyt. Jopa jotkut luulivat Mariasta tulleen "vanhan piian" kun ei en‰‰ Markkulan Juusekaan k‰ynyt h‰nt‰ armastelemassa. Sit‰p‰ jo alkoi itse Niemel‰inenkin arvella, mutta ei pel‰nnyt h‰nelt‰ sill‰ hyv‰n el‰m‰n loppuvan. Niemel‰n kartano kaikui aisakellon ‰‰nest‰, kun ajoi pihaan er‰s mies, joka tunnettiin rikkaaksi Markkulan Juuseksi. T‰m‰ kietoi hevosensa riimun nauhan kiinni tallin sein‰ss‰ olevaan renkaaseen. Niemel‰inen nouti hevoselle heini‰ ja pyysi vierasta korutupihin "tupakoimaan". T‰nne p‰‰sty‰‰n pyysi Markkulan is‰nt‰ haettamaan Ojalan Kaarloa sinne, sanoen olevan itsell‰‰n t‰lle asiata. T‰m‰n pyynnˆn lupasi Niemel‰inen t‰ytt‰‰ ja laittoi renkins‰ sinne menem‰‰n. Pian olikin Kaarlo Niemel‰ss‰, tuoden toisen miehen mukanaan, jonka h‰n esitteli pehtoori K:ksi sanoen t‰m‰n olevan vanhoja tuttujansa, jonka vuoksi h‰n pyysi tuttavataan tulemaan mukana. Puhe alkoi ensin, kuten tavallista, ilmoista, sitten johtui se maanviljelykseen, jossa pehtoori K. selitti kemiallisia tutkinnoitaan ja omia kokemuksiaan. T‰t‰ kuunteli Niemel‰inenkin tarkasti, sill‰ h‰n myˆntyi jo antamaan tieteellekin arvoa, jota vastaan h‰n ennen oli ollut liian ankara. Maria kantoi kamariin vieraille "suun avausta", jolla k‰ynnill‰‰n h‰n osui pys‰htym‰‰n sinne siksi, ett‰ Markkula sai tilaisuuden ottaa h‰nen k‰dest‰‰n kiinni sek‰ samalla kertaa Kaarlon k‰den toiseen k‰teens‰ ja suuresti liikutettuna lausui: -- Yst‰v‰iseni! voitteko antaa anteeksi, mit‰ tuhmuudessani olen tehnyt, ja mit‰ olette t‰hteni k‰rsineet? Silloin kun Mariaa omakseni havittelin, kirjoitin h‰nen puolestaan kirjeen sinulle, Kaarlo ... sen tein halusta, n‰ytt‰‰kseni muka, kuinka turhaa sinun on minun kanssani kilpailla. En silloin tiennyt, mit‰ ne muutamat v‰h‰p‰tˆiset rivit matkaan saattoivat; ne vaikuttivat, ett‰ l‰hdit sotaretkelle... Siten olit pois tielt‰ni; mutta yritykseni Mariaan n‰hden raukesivat turhaan. -- Min‰ aloin kysell‰ syd‰mmelt‰ni syyt‰ siihen, miksi en h‰nelle kelvannut. Olin muka mielest‰ni sorea ja sit‰ paitsi rikas Marian omistajaksi, jonka vuoksi en arvannut aavistaakaan syyt‰ kelpaamattomuuteeni. -- T‰mmˆist‰ tuhmuutta ja itserakkauden ylpeytt‰ oli minussa, onnettomassa. Luulin, n‰et, ihmisen el‰v‰n onnellisena yksinomaisesti sit‰ nauttiessaan mit‰ rahalla saadaan. -- Mutta eip‰ aikaakaan, kun min‰, kylm‰syd‰minen, jouduin rikkauteni kanssa koittelemusten vaakalle. Silloin huomasin itseni paljon kˆyk‰isemm‰ksi sinua Kaarlo. Silloin oivalsin mieleni. Maria on minua tunteellisempi ja rakkaudessaan syd‰mekk‰‰mpi -- se vaatii samalloista vastarakkautta, ja sen h‰n lˆyt‰‰kin Kaarlolta ... mutta sin‰, katala, olet heid‰n erottajansa. Min‰ n‰in Marian surevan katkerasti, ja se vaikutti minuun voimallisesti. Olin mielest‰ni murhaaja, sill‰ min‰ luulin, ett'et sin‰ en‰‰ n‰it‰ maita k‰vele. Se kolkutti minun syd‰mmess‰ni koston kamalana uhkana ja mursi itsekk‰isyyden kahleet. Min‰ kaduin ‰‰rettˆm‰sti tekoani ja -- miten olisi k‰ynytk‰‰n, jos sin‰ olisit kaatunut sodassa. Vaan kun palasit, niin min‰ olin p‰‰ssyt kuormastani, mutta sit‰ kantaessani olin oppinut paljon. Syd‰meni on muuttunut ... nyt ymm‰rr‰n, kuinka v‰h‰p‰tˆiset ovat ihmisen pyrinnˆt, jos ei niiss‰ ole oikeata suuntaa ja jalompaa henke‰. Kuten olen sanonut, olin saattanut teid‰t k‰rsim‰‰n ja -- itseni; mutta itselleni se oli hyv‰ksi. Se her‰tti tuntoni, joka pakoittaa minun nyt kysym‰‰n: -- Saanko rakastaa teit‰ yst‰vin‰, veljen‰ni ja sisarenani? Ja t‰m‰n ohessa myˆs pyyd‰n esitt‰‰, ett‰ te, rakkaudessa yhdistetyt henkilˆt, antaisitte k‰tenne toinen toisellenne ij‰nikuiseksi liitoksi. Siihen ei sovi olla Marian is‰ll‰ mit‰‰n estett‰, enk‰ usko ett‰ h‰n sit‰ t‰ydell‰ ymm‰rryksell‰ voi est‰‰k‰‰n. Kaarlo kuunteli syv‰mielisen‰ Juusen puhetta, ja vastasi: -- Sin‰ olet onneani johdattanut, vaikka sen olet tehnyt tiet‰m‰tt‰si. -- Heitt‰k‰‰mme menneet asiat unhotuksiin ja olkaamme yst‰v‰t mit‰‰n kaihoa toisiamme kohtaan tuntematta, kiitt‰k‰‰mme Luojaa siit‰, mit‰ on tapahtunut, sill‰ se on ollut meille kaikille hyv‰ksi. Jos olemmekin k‰rsineet, niin ihmiselle on aina hyv‰ksi se, ett‰ h‰n ponnistaa vastuksien l‰pitse, sill‰ siit‰ saa h‰n oppia, ymm‰rryst‰, kest‰vyytt‰ ja ter‰st‰ tahdolleen. -- N‰hk‰‰mme, ett‰ ihmisell‰ on paljon velvollisuuksia t‰ytett‰v‰n‰, sill‰ h‰n on luotuna herraksi kaikille maan p‰‰ll‰ oleville olennoille, hallitsemaan n‰it‰ ja ottamaan elatuksensa maasta raivaamalla tiens‰ luonnon laatimiin lujempiinkin kohtiin. Kurja on se ihminen, joka el‰‰ vain sattumusten nojassa ja antaa tuulen vied‰ itse‰ns‰ minne milloinkin. -- T‰m‰ maa, joka on meid‰n ‰itimme, kaipaa runsaampaa ravintoa, se on: aineellista varallisuutta ja henkist‰ jaloutta. Mit‰ ehdoitukseesi tulee, ett‰ saisin Marian vihdoinkin el‰m‰ni kumppaniksi, niin siihen myˆnnyn syd‰mmest‰ni, mutta koska h‰nen is‰ns‰ on ollut sit‰ vastaan, niin olen antanut sen olla h‰nen asianaan. Siit‰ saa tuo arvoisa is‰nt‰ antaa nytkin lausuntonsa. -- Kyll‰h‰n min‰ sit‰ vastaan olen ollut, mutta murretaanhan kivikin, mit‰ sitten ihmisen mieli, sill‰ nyt olen tullut jo toiselle tuumalle, kun olen huomannut, miten kunnokas ja ymm‰rt‰v‰ mies Kaarlo on. -- Siis tapahtukoon heid‰n oma tahtonsa, sanoi Niemel‰inen v‰r‰htelev‰ll‰ ‰‰nell‰, sill‰ h‰n tuli ik‰‰nkuin loukatuksi, kun kuuli Juusen ja Kaarlon puheet. Arvaahan mik‰ sitten tapahtui... Mit‰s muuta kuin onnelliset kihlajaiset. Ojalan perhe ynn‰ muita l‰hell‰ olevia arvoisia henkilˆit‰ ja yst‰vi‰ kutsuttiin Niemel‰‰n, jossa oli riemua ja nautinnoita vieraille tarjona. Kaikki iloitsivat siit‰ ett‰ Maria p‰‰sisi Kaarlolle el‰m‰n kumppaniksi. Niemel‰inen itsekin hieroi k‰mmeni‰‰n mieliss‰‰n ja kohteli kunnioituksella Kaarloa. Mutta miten suureksi siit‰ tuon ilo riemastuikin, kun pehtoori K. ilmoitti kaikkien l‰sn‰ollessa, miten paljon Kaarlolla on omaisuutta, sanoen h‰nell‰ olevan mahtavan maatilan T. l‰‰niss‰ P:n pit‰j‰st‰. H‰n sanoi itse olevansa sen talouden hoitaja eli pehtoori, joten h‰n tiet‰‰, ett‰ tila on hyvin tuottava ja nimelt‰‰n Hovila. T‰m‰ oli kuulijoille suuri ihme, mutta he uskoivat kuitenkin sen todeksi, kun saivat kuulla kaikki asianhaarat. Niemel‰inen hymyili ja milt'ei itkenyt ilosta. XVI. On kulunut joku aika. Kaarlo ja Maria ovat onnellisessa yhteisel‰m‰ss‰. Nyt ovat he uudessa paikassaan, Hovilassa, johon muutettuaan he antoivat Ojalan talouden pehtoori K:n hoidettavaksi. Tyytyv‰isyys ja ylt‰kyll‰isyys on nuorella parilla jokap‰iv‰isen‰ onnena. -- Maria kukoistaa kunniassa ja kauneudessa. Ruusut ovat palanneet entist‰ kauniimpana h‰nen kasvoilleen. N‰it‰ ihaeli usein Kaarlo ja kutsui Mariata "kultanupuksensa". -- Niinkˆs toki ... sin‰ olet se kettu, ‰‰nn‰hti Maria noihin Kaarlon imarruksiin. Muun muassa kasvoi Hovilan salin ikkunalla kaksi ruusua, joita katseli Maria aatteisiin vaipuneena ja sanoi: -- Kaarlo, koska vied‰‰n n‰m‰t kukat Annan haudalle, sill‰ ilma on ehk‰ jo siksi l‰mmint‰, ett‰ n‰m‰t rupeavat hyvin kukoistamaan? -- Ehk‰ huomeniltana? -- No niin -- huomeniltana; jos on n‰in kaunis, ihana ilma, niin seh‰n on sopiva aika. Seuraavana iltana l‰hestyi kirkkomaata nelj‰ eri henkilˆ‰ yhdess‰ joukossa. Niiss‰ n‰emme etunen‰ss‰ Kaarlon ja Marian. He kantavat ruusuja. -- Heid‰n l‰hestyess‰‰n Annan hautaa, n‰kiv‰t he, kuinka hautakummulla oleva pihlaja hiljaisen tuulen heiluttamana pudisteli tukkaansa, ik‰‰nkuin varottaen tulijoille: te maan p‰‰ll‰ el‰v‰t, ‰lk‰‰t h‰iritkˆ nukkuneiden lepoa. Sit‰ eiv‰t he tahtoneet tehd‰k‰‰n; vaan sit‰ vastoin tulivat he osoittamaan kuolleille kunnioitusta. -- Laskettuaan kukat m‰‰r‰ttyyn paikkaan, istuivat he itse pihlajan juurelle. Siin‰ kertoi Kaarlo kaikki, mit‰ tiesi majurin ja Annan el‰m‰st‰, -- kuinka Annan k‰tki hiljainen, mutta musertava suru hautaan, ja kuinka majuri uskollisuudella seurasi h‰nt‰ hautaan asti. Kertomus oli surullinen, kuulijoiden silmiss‰ n‰kyi s‰‰list‰ heltyneiden tunteiden pusertama, kirkas kyynel. T‰ss‰ seurueessa oli Markkulan Juuse ja Kaarlon sisar, Ojalan Heta; ennenmainittujen mukana. N‰m‰t kaksi viimeksi mainittua olivat kihloissa ja sen johdosta tulleet tervehtim‰‰n Kaarloa ja h‰nen puolisotaan. -- Hetasta voin sanoa sen, ilmoitti Juuse, ett‰ h‰net saadessani olen varmaan onnellinen. H‰n kiintyi syd‰mmeeni, ja jos h‰net kadottaisin, voisin kentiesi tuntea itseni niin onnettomaksi, ett‰ el‰m‰ni p‰iv‰t synkistyisiv‰t kuten niidenkin, joista toinen t‰ss‰ kummussa lep‰‰. -- Niin, jatkoi Kaarlo, luonnotointa on itsetajuntaan tulleelle ihmiselle antautua moisen tuskan valtaan, mutta koska ihmisess‰ on heikkojakin puolia, niin sekin seikka tulee mahdolliseksi, sill‰ k‰rsimyksill‰ koetellaan monella tavalla ihmist‰ t‰‰ll‰ matoisessa maailmassa. -- Se siis on lankeemuksen tuomio; sill‰ ilman lankeemusta meill‰ ei olisi k‰rsimyst‰, kipua, eik‰ kuolemaa, ei myˆsk‰‰n ‰‰retˆint‰, ikuista onnellisuutta saavutettavana, ellei vapahduksen hetki olisi lyˆnyt Golgathalla. -- T‰m‰ el‰m‰mme on vain kouluaika, t‰ynn‰ns‰ vastuksia ja murheita, mutta niin v‰h‰n iloa. Se onni, jota t‰‰ll‰ nautimme, on vain v‰h‰inen heijastus ijankaikkisesta kirkkaudesta s.o. haudan tuolla puolella olevasta t‰ydellisyydest‰. Kun kannamme kunnialla kuormamme synk‰n murheenkin aikoina, muistaen pyhimpi‰ velvollisuuksiamme ja is‰nmaatamme, niin kerran p‰‰semme ijankaikkiseen rauhaan levolle tuonne maan hell‰‰n poveen, jota kaikki meille nytkin muistuttaa t‰ss‰ v‰syneen haudalla. End of the Project Gutenberg EBook of V‰syneen haudalla, by Kaarle Karikko *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VƒSYNEEN HAUDALLA *** ***** This file should be named 28290-8.txt or 28290-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/2/8/2/9/28290/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.