Valkoisia öitä

The Project Gutenberg EBook of Valkoisia —itð, by F. M. Dostojevsky This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Valkoisia —itð Author: F. M. Dostojevsky Release Date: November 24, 2008 [EBook #27319] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOISIA øITá *** Produced by Tapio Riikonen VALKOISIA øITá Kirj. F. M. Dostojevski Suomensi --teini. Raumalla 1896. Rauman Kirjapaino-Osakeyhti—n kirjapaino. SISáLLYS: Johdanto Ensimðinen y— Toinen y— Nastjenkan historia Kolmas y— Neljðs y— JOHDANTO. Sairaanloisten hengentilain kuvaileminen on kertovalle kirjailijalle vaikeimpia tehtðvið, mikð ei aina ota onnistuakseen. Usein ovat sellaiset kuvaukset pintapuolisia, osaksi aivan epðtosiakin, mutta usein koetetaan niitð kokonaan vðlttððkin. Ja kuitenkin on elðmðn kuvaus epðtðydellinen, jos henkiset sairaustilat jðtetððn pois. Me kohtaamme niitð elðmðssð useammin kuin itse tiedðmmekððn, sillð hengen sairaus, jonka syyt ovat niin monilukuiset, ei ole harvinaisempi, kuin joku muukaan sairaus. Venðjðn kirjallisuudessa l—ydðmme lukuisia kertomuksia kaikenlaisista sieluntiloista. Melkein jokainen mainittava venðlðinen kirjailija, niinkuin esim.: Gogol, Sollogub, Turgenjev, Pissemsky, Gontsharov, Tolstoi, Soltikov y.m. ovat sellaista esittðneet. Mutta ei kukaan muu maailman kirjailija ole hengensairasten tilaa niin laajaperðisesti esittðnyt kuin Dostojevsky. Hðnen teoksessaan tapaamme melkein kaikki tilat ja kohdat, erakosta alkain, jonka elðmð liikkuu sððnn—llisen ja sairaan tilan vðlillð, aina raivohulluun saakka. Mutta ei ainoasti kuvauksiensa lukuun, vaan my—s havaantojensa terðvyyteen ja hienouteen katsoen ja kertomuksensa elðmðn todellisuuteen ja tarkkuuteen nðhden on Dostojevsky merkittðvð poikkeus. Venðlðiset kirjallisuushistorijoitsijat asettavat hðnet tðssð suhteessa Shakespearen rinnalle ja nimittðvðt hðnen koottuja teoksiaan tðydelliseksi psychopathologiaksi, mikð on luonnontieteilijðnkin arvoista. Kðsittððksemme Dostojevskyn mestarillista esitystð, on oikeastaan lyhyt valmistus psychiatriassa tarpeellinen. Kukin Dostojevskyn lukuisista romaaneista ja kertomuksista sisðltðð vðhintððnkin yhden lajin hengensairautta. Seuraava kertomus tekee sentðhden erityisen vaikutuksen, ettð kertoja itse on henkisesti sairas tyyppi ja itsekin nimittðð itsensð sellaiseksi. ENSIMáINEN Yø. Oli ihmeteltðvð y—, y—, jollaista vain nuorena eletððn, arvoisa lukijani. Lukematon joukko tuikkivia tðhtið kimalteli kirkkaalla taivaslaella ja tuonne yl—s silmðillessð tðytyi ehdottomasti kysyð: "Onko mahdollista, ettð sellaisenkin taivaan alla elðð oikullisia, pahoja ihmisið?" Onhan tuo lapsellinen kysymys, arvoisa lukija, hyvinkin lapsellinen, mutta se tuli useammin mieleeni kuin teille, hyvðt herrat!... Puhuessani oikullisista, pahoista ihmisistð, muistan minð omituista kuljetustani koko tuona pðivðnð. Aamusta varhain rasitti minua raskasmielisyys. ákkið pðlkðhti pððhðni, ettð kaikki pakenivat, kaikki jðttivðt minua. -- Tietysti kysyy jokainen: "Kutka kaikki?" -- Jo kahdeksan vuotta elðn minð Pietarissa, enkð ole tuskin tuttavaakaan osannut hankkia. Mutta mitð minulla on tuttavista? Ilman niitðkin on minulle koko Pietari tuttua. Senpð vuoksi nðytti minusta ikððnkuin kaikki minut jðttðisivðt, kun koko Pietari yhdellðhaavaa lðksi liikkeelle ja meni maahuviloihinsa. Kamalalta tuntui minusta jððdð yksinðni ja my—tððnsð kolme pðivðð juoksin minð murheessa ja tuskassa, tarkoituksetta, lðpi kaupungin, kðsittðmðttð, mitð minussa tapahtui. Jos menin yli Nevskyn tai kðvelin kesðpuistossa tai pitkin virran rantaa -- ei ainuitakaan kasvoja enððn, joita olin tottunut kaiken vuotta kohtaamaan, mððrðttynð hetkenð, samalla paikalla. He eivðt luonnollisesti tunne minua, mutta minð tunnen heidðt. Minð tunnen heidðt tarkasti, minð olen tutkistellut heidðn naamansa, minð iloitsen, kun he ovat tyytyvðisið ja tulen synkkðmieliseksi, kun hekin synkistyvðt. Minð olen milt'ei ystðvyyden suhteissa erððn ukon kanssa, jonka minð jokapðivð, mððrðtunnilla, kohtaan Fontankalla. Hðn puhuu aina itsekseen ja huitoo vasemmalla kðdellððn, samalla kuin hðn oikeassaan pitðð pitkðð, kultaisella pððllð varustettua kierokeppið. Hðn on jo huomannut minut ja osoittaa vilkasta mielenkiintymystð minua kohtaan. Ell'en minð joskus, sattumalta, ole mððrðhetkellð Fontankalla, niin voin olla varma, ettð hðn tulee levottomaksi. Sentðhden olimme toisinaan vðhðllð tervehtðð toisiamme, erittðinkin jos me kumpikin olimme hyvðllð tuulella. Sitten taaskin, ellemme kahteen pðivððn olleet nðhneet toisiamme ja kolmantena jðlleen kohtasimme, tartuimme ehdottomasti hattuihimme, mutta vielð oikiaan aikaan oivalsimme asian oikian laidan, annoimme kðden vaipua ja menimme my—tðtuntoisina toistemme ohitse. Talotkin ovat minulle tuttuja. Astuessani pitkin katuja nðkyy jokainen tunkeutuvan esiin, katselevan minua kaikkine ikkunoineen, ikððnkuin tahtoisivat sanoa: -- "Hyvðð pðivðð! kuinka voitte? Minð olen, Jumalan kiitos, terve ja toukokuussa saan minð vielð yhden kerroksen." Taikka: -- "Kuinka voitte? Minulla alkaa huomenna korjaus." Taikka: -- "Olin vðhðllð palaa ja olen kovin pelðstynyt." Minulla on lemmikkið niiden seassa, lðheisið ystðvið, erðs niistð tulee tðnð suvena kðymððn parannuksella arkkitehdin luona. Mutta sitten tulen minð jokapðivð menemððn siitð ohitse ettei vain mitððn tuosta parantamisesta tapahtuisi noin vain pððllemmittðin. álk——n niin tapahtukokaan! Mutta en koskaan ole unohtama erððn vaalean ruusunvðrisen talon historiaa. Se oli niin soma, kivinen, vðhðinen huoneus, se katseli niin ystðvðllisesti ja kutsuvasti minuun ja niin ylpeðsti k—mpel——n naapuriinsa, ettð sydðmeni iloitsi, niin usein kuin kuljin sen ohitse. Edellisellð viikolla astuskelin minð jðlleen tuota katua pitkin ja kun minð silmðilin ystðvðni puoleen, kuulin minð valittavaisen huudon: "He ovat minut tahrineet keltaisella vðrillð!" Raakalaiset! Eivðt he ole mitððn sððstðneet, ei edes pylvðitð eikð koristeita ja ystðvðni on aivan kokonaan keltainen, niinkuin kanarialintu. Sappeni paisui partaittensa yli tðstð nð—stð enkð vielð tðnððnkððn voi tuota niin surkeasti rumennettua taloa jðlleen nðhdð, mikð tuonelan vðrillð siveltiin. Nðin saattaa nyt lukija kðsittðð mitenkð minð olen koko Pietarin kanssa tuttu. Maininnut olen jo, ettð minua vaivasi levottomuus kolme pðivðð, kunnes vihdoin keksin syyn siihen. Kadullakaan ai l—ytðnyt rauhaa. -- Tðmð ei ollut siellð eikð tuokaan ollut siellð ja mihinkð oli sekððn mennyt? -- Ja kotonani oli vielð pahemmin. Kaksi ehtoota vaivasin itseðni kysymyksellð: Mitð puuttuu minulta sitten tðssð sopessani? Mikð tekee oloni tððllð niin kiusalliseksi? Neuvottomana katselin minð viheriðisið, savustuneita seinið ja kattoa, missð riippui hðmðhðkin seittið, joiden sðilyttðmisessð Matrena kunnosti itsensð. Minð silmðilin kaikkia huonekaluja, tarkastelin joka tuolia ja kysyin itseltðni eik— tuo paha siinð olisi? Sillð niinpiankuin ei tuoli niin seiso, niinkuin se eilen seisoi, niin olen aivan raivossani. Minð tðhystelin ikkunaankin, mutta kaikki oli turhaa, ei tullut olo minulle vðhintðkððn helpommaksi. Sitten juolahti mieleeni kutsua Matrenaa ja antaa hðnelle isðllisið varoituksia hðmðhðkin seitistð erittðinkin ja epðjðrjestyksestð yleensð. Mutta hðn vain kummastellen katseli minua ja meni, sanaakaan sanomatta, tiehensð ja hðmðhðkin seitit riippuvat vielðkin hyvin sðilytettynð samassa paikassa. Vihdoin, vasta tðnð aamuna huomasin minð mistð oli kysymys! Voi! He rientðvðt kaikki ulos maahuviloihinsa! Anteeksi arkipðivðinen puheeni, mutta en ollut siinð mielessð, ettð voisin suuria sanoja sommitella, koska kaikki mitð Pietarissa oli eloa, oli lðhtemðisillððn maahuviloihinsa, tai oli jo niihin mennyt, -- koska kukin sððdyllisen nðk—inen kunnioitettava herra, joka otti isvossikan, nðytti minun silmissðni kunnianarvoiselta perheenisðltð, joka suoritetun pðivðty—n jðlkeen matkustaa pois virkistyðkseen perheensð parissa maahuvilassaan... Koska kussakin ohikulkijassa oli jotakin niin omituista, mikð jokaiselle vastaantulijalle ilmoitti: "Minð, herrani, olen tððllð vain noin sivumenneen ja kahden tunnin kuluttua matkustan maahuvilaan..." Aukeni ikkuna, jota hentoset sormet, valkeat kuin sokeri, tðristivðt, ilmestyi soman tytt—sen pðð, joka kutsui luokseen erðstð astioissa kasvavia kukkia kaupittelevaa kulkukauppiasta. Oitis tuli mieleeni ajatus, ettð nðitð kukkia ostettiin ei ilahtuakseen niiden hyvðstð hajusta kolkossa kaupungin asunnossa, vaan viedðkseen ne maahuvilaan. Pian oli minulla sellainen menestys uudessa omituisessa keksinn—ssðni, ettð minð paljaasta ulkonð—stð, hairahtumatta, saatoin sanoa, millð maahuvilalla kukin asui. Kameny-Ostrovan (kivisen saaren) ja Apteekkari-saaren ja maahuvilain asukkaat Pietarihovin rautatien varrella, tunnettiin erinomaisesta loisteliaisuudesta, hienoista kesðpuvuista ja komeista ajopelistð, joissa he kaupunkiin tulivat. Pargolovan ja ympðrist—n asukkaat tekivðt jo heti ensi silmðyksessð vaikutuksen jðrjellisellð vakavuudellaan. Krestovsky-saaren asujamet olivat vaatimattoman, iloisen ulkonðk—nsð puolesta tunnettavat. Kohdatessani pitkðn jonon kuormavaunuja, mitkð kulkivat verkalleen, h—llillð ohjaksilla, ja joissa oli kokonaisia vuoria huonekaluja, tuoleja, p—ytið, turkkilaisia ja ei turkkilaisia divaaneja ja kaikenlaatuista taloustavaraa, joiden pððllð istui kukoistava keittðjðtðr varjellen haltijavðkensð omaisuutta niinkuin silmðterðð -- nðhdessðni aluksia, jotka, kuormattuina kaikenmoisilla talontarpeilla, kulkivat Nevaa tai Fontankaa alaspðin saaria kohti, monistuivat kuormavaunut ja alukset kymmen- ja satakertaisiksi silmissðni. Minusta nðytti ikððnkuin lðhtisi kaikki liikkeelle vaeltaakseen suurissa matkueissa maahuviloihin, ikððnkuin koko Pietari muuttuisi erðmaaksi. Vihdoin kðsitti minut hðpeðn ja murheen tunto, sillð minulla ei ollut lainkaan paikkaa mihinkð minð maille menisin. Minð olin valmis matkustamaan jokaisessa kuormavaunussa ja jokaisen sððdyllisen nðk—isen herran kanssa, joka oli ajopelit vuokrannut. Mutta ei kukaan, ei niin kukaan kutsunut minua. Minut unhotettiin kokonaan, minð olin tosiaankin vieras kaikille! Minð kuljeksin paljon ja kauvaksi, niin ettð minð, tapani mukaan, olin jo kokonaan unohtanut missð minð olinkaan, kun minð ðkkið nðin portinvartijan edessðni. Kohta tulin sydðmessðni iloiseksi, minð menin portin lðpitse, ketoja ja niittyjð pitkin, enkð vðlittðnyt vðsymyksestð, vaan tunsin koko olennossani, ettð kuorma kirposi sielustani. Kaikki ohikulkijat katselivat minuun niin iloisesti, ettð todella jouduin kiusaukseen tervehtið heitð, kaikki nðkyivðt he olevan jostakin syystð iloiset, kaikki polttivat he sikaareja. Ja minð olin niin tyytyvðinen niinkuin ei koskaan ennen. Minð tunsin itseni ðkkið siirretyksi Italiaan, -- niin voimallisesti vaikutti luonto minuun, puolikuolleesen kaupunkilaiseen, joka olin melkein tukehtunut kivisten muurien vðliin. On jotakin sanomattomasti vaikuttavaa meidðn Pietarilaisessa luonnossamme, kun se, kevððn lðhestyessð, ðkkið kehittðð kaiken valtansa, kaikki taivaalta saamansa voimat, seppel—itsee ja kukilla koristaa itsensð. Ehdottomasti muistuttaa se minua jostakusta sairaanloisesta, nððntyneestð tyt—stð, jota surkuttelulla, rakastavalla my—tðtuntoisuudella katsellaan, mutta joka ðkkið, yhdessð silmðnrðpðyksessð, kukoistaa ihmeteltðvðssð ihanuudessa, sill'aikaa kuin me hðmmðstyneinð, ihastuneina kysymme itseltðmme, mikð voima sen vaikutti, ettð nuo surulliset, ajattelevaiset silmðt leimahtivat sellaiseen tuleen, ettð nuo kalpeat, laihat posket tðyttyivðt verellð, ettð nuo hennot kasvojenpiirteet tulivat niin innostuneiksi, ettð tuo povi kohosi, ettð tuon tytt—paran kasvoja elðhytti elðmðn voima ja kauneus sekð hurmaava hymyily? Me katselemme ympðrillemme ja etsimme jotakuta, joka voisi tðtð ihmettð selittðð... Mutta vain silmðnrðpðyksen, -- ehkð jo huomenna tapaamme jðlleen tuon hajamielisen silmðyksen, kuin ennen, samat kalpeat kasvot, saman epðr—imisen liikkeissð ja kuolettavan tuskan jðlkiðkin lyhyen kukoistusajan kuluttua... Ja me surkuttelemme, ettð tuo katoova kauneus haihtui niin nopeasti ja takaisin palajamatta, ettð sen loisto oli niin petollinen. Mutta kuitenkin oli y—ni pðivðð parempi! Se oli tðllainen: Hyvin my—hððn palasin minð kaupunkiin ja kello l—i jo kymmenen kun minð lðhestyin asuntoani. Tieni vei minut pitkin kanavaa, missð ei tðhðn aikaan tapaa yhtððn ihmissielua. Minð asun nimittðin etðisessð kaupunginosassa. Minð kuljin ja lauloin, sillð, kun minð olen onnellinen, laulan minð aina jotakin itsekseni, niinkuin jokainen onnellinen ihminen, jolla ei ole ystðvið, eikð hyvið tuttavia, joiden kanssa hðn voisi iloansa jakaa. ákkið sattui minulle aivan odottamaton seikkailu. Syrjðssð, kanavan kðsipuita vasten nojautuneena seisoi erðs naisellinen olento. Hðnen kyynðrpððnsð lepðsivðt kðsipuitten raudalla ja hðn katseli hyvin tarkasti kanavan synkkððn veteen. Hðn kantoi viehðttðvðð keltaista hattua ja somaa mustaa kauhtanaa. "Se on neito ja kaikissa tapauksissa ruskosilmðinen", ajattelin minð. Ei hðn nðkynyt kuulevan askeleitani eikð liikahtanut astuessani pidðtetyllð henkðyksellð ja kovasti tykyttðvðllð sydðmellð hðnen ohitsensa. "Merkillistð!" ajattelin minð, "luultavasti on hðn vaipunut ajatuksiinsa jostakin syystð", ja ðkkið jðin minð ikððnkuin kivettyneenð seisomaan. Kuulin tukahdutettua itkua. Niinpð! Se ei ollut erehdys. Neito itki ja nyyhkyi tuon tuostakin. Jumalani! Sydðmeni lakkasi sykkimðstð. Ja niin kovin ujo olen minð naisia kohtaan, ... mutta se oli niin liikuttava hetki! Minð kððnnyin ympðri, astuin hðnen luokseen ja olin juuri hðntð puhuttelemaisillani: "Neitiseni!"; ellei olisi mieleeni johtunut, ettð tðmð puhuttelemistapa jo tuhansia kertoja on esiintynyt suuren maailman romaaneissa. Se vain pidðtti minua. Mutta etsiessðni toisia sanoja, ojentihe neitonen, katseli ympðrilleen, painoi silmðnsð alas ja astui reippaasti ohitseni pitkin rantakatua. Minð seurasin hðntð oitis perðssð, mutta hðn huomasi sen, jðtti rannan, astui kadun poikki ja sitten eteenpðin kðytðvðllð. En uskaltanut seurata hðntð kadun poikki. Sydðmeni sykki kiivaasti. Aavistamatta tuli sattumus avukseni. Tuolla puolen kðytðvðð, ei kaukana tuntemattomastani, ilmestyi ðkkið erðs hðnnystakkiin puettu vakavan ikðinen herrasmies, mutta ei voi sanoa, ettð hðn oli yhtð vakava kðyt—kseltððn ja kðynniltððn. Hðn astui horjuen, nojaten samassa varovasti muuria vasten. Neitonen riensi niinkuin nuoli, nopeasti ja ujosti kuten kaikkien tytt—jen on tapa, jotka eivðt toivo, ettð kukaan seuraa y—llð heitð kotiin, Tietysti ei olisi tuo hoiperteleva herra hðntð saavuttanutkaan, ellei kohtaloni olisi pakoittanut hðntð kðyttðmððn keinokkaita keinoja. ákkið, sanaakaan sanomatta, kiiruhtaa herra juoksujalassa tuntemattomani perðssð. Neitonen riensi niinkuin myrsky, mutta tuo hoiperteleva herra saavutti hðnet; neitonen huudahti -- ja ... minð siunaan kohtaloa mainiosta kepistðni, mikð tðllð haavaa oli sattumalta oikiassa kðdessðni. Silmðnrðpðyksessð olin minð kadun toisella puolen. Oitis kðsitti kutsumaton seuralainen, mistð oli kysymys, tuli jðrkihinsð, vaikeni ja jði jðlkeenpðin. Vasta kun jo olimme melkoisen matkan pððssð, teki hðn vastalauseen oikein pontevin sanoin. Mutta hðnen sanansa eivðt saavuttaneet meitð enððn. "Antakaa minulle kðsivartenne", sanoin minð tuntemattomalleni, "sitten ei hðn enððn rohkene teitð ahdistaa." Vaijeten ojensi hðn kðsivartensa minulle, vapisten vielð liikutuksesta ja peljðstyksestð. Oi, kuinka minð tðssð silmðnrðpðyksessð siunasin kutsumatonta herraa. Silmðilin neitoa sivultapðin, -- hðn oli viehðttðvð ruskosilmð, -- olin oikein arvannut. Hðnen mustissa silmðripseissððn kiilsi vielð kyyneleet pððstystð peljðstyksestð tai aikaisemmasta murheesta. Mutta hðnen huulillaan oli jo hymyily. Hðn katsahti salaa minuun, punastui hieman ja l—i silmðnsð alas. "Kuulkaas, miksi pakenitte minua? Jos minð olisin ollut lðsnð, niin ei olisi teille mitððn tapahtunut." "Mutta enhðn minð teitð edes tuntenut. Luulin ettð tekin..." "Tunnetteko sitten nyt minua?" "Vðhðn ... esimerkiksi ... miksi vapisitte te?" "Oi, te olette oitis huomanneet!" vastasin minð, ihastuneena, ettð tuntemattomani oli niin ðlykðs. Se ei koskaan ole kaunottarelle vahingoksi. "Niin te olette oitis huomanneet kenenkð kanssa teillð on tekemistð. Minð olen arka naisien parissa, enkð vðitð, etten ollut vðhemmin, kuin tekððn, hðmmðstynyt silloin kuin tuo herra teitð peljðstytti... Nyt pelkððn vain yhtð. Se on minusta kuin unta. Unissakaan en olisi ajatellut, ettð kerrankaan saisin puhua naisellisen olennon kanssa." "Kuinka? Tosiaankin?" "Ja kun kðsivarteni vapisee, niin on se siitð, etten vielð koskaan ole kðsitellyt niin somaa, pientð kðsivartta kuin teidðn. Olen kokonaan vieraantunut seurustelusta naisten kanssa, se on, minð en ole vielð koskaan siihen tottunut. Minð elðn yksinðni... En tiedð lainkaan kuinka heidðn kanssa puhutaan. Nðhkððs, minð pelkððn sanovani tyhmyyksið. Sanokaas suoraan minulle, enk— minð ole vastenmielinen." "Ei, ei lainkaan, pðinvastoin. Ja jos te vaaditte, ettð puhun suoraan, niin saatan teille sanoa, ettð sellainen kainous miellyttðð naisia. Jos tahdotte tietðð vielð enemmðn, niin tahdon teille uskoa, ettð te miellytðtte minuakin -- ja ettð minð kernaasti suostun seuraanne asunnolleni." "Te saatte kai ujouteni oitis haihtumaan", vastasin minð ihastuneena, "ja sitten on keinoni lopussa." "Keinotko? Mitkð keinot, mitð varten? Se on jo huonoa." "Suokaa anteeksi, kieleni on liijan kerkið. Mutta kuinka voitte vaatia, ettð sellaisena hetkenð ei toivoa..." "Mieliksennek—? Eik— totta?" "Niinpð niin! Olkaa, Jumalan nimessð, varovainen. Tuomitkaa kuka minð olen. Minð olen nyt kuudenkolmatta vuoden vanha, mutta en ole vielð koskaan seurustellut kenenkððn kanssa. Kuinka voisin siis kauniisti ja viisaasti puhua? Teille on sopivampi kun kaikki on suoraan puhuttu. Minð en osaa vaijeta, kun sydðn on tðysi. Yhtðkaikki... Uskotteko minua? Ei ainoatakaan naista, ei koskaan, ei koskaan. Ei vðhintðkððn tuttavuutta. Minð uneksin ja toivon vain jokapðivð, ettð minð vihdoin kerrankin kohtaisin jonkun. Voi, jos te tietðisitte kuinka usein minð jo olen tðllð tavalla ollut rakastunut!" "Nytk—? Kuinka? Kehenkð?" "Ei kehenkððn, -- ihannekuvaan, -- tuohon, joka minulle unessa ilmestyy. Ajatuksissani elðn minð lðpi koko romaanin. Oi, te ette tunne minua! Se on totta, minð olen kohdannut kaksi, kolme naista. Mutta mitð naisia olivatkaan he. He olivat aina tuollaisia ravintolanaisia, ettð... Mutta te tulette nauramaan, kun minð kerron teille, ettð usein tuli mieleeni puhutella kadulla jotakuta ylhðissððtyistð naista, arvattavasti, kun hðn olisi yksinððn ja luonnollisesti kaino, kunnioitettava ja intohimoinen. Aikomukseni oli sanoa hðnelle, ettð minð yksinðisyydessðni menen hukkaan, ettei hðn karkoittaisi minua luotaan pois, minulla kun ei ole mahdollisuus oppia ketððn naista tuntemaan. Minð tahdoin huomauttaa hðntð siitð, ettð naisen velvollisuus on ei kieltðð niin onnettoman ihmisen kainoa rukousta kuin minun, ettð minð en pyydð enempðð kuin sanomaan minulle kaksi my—tðtuntoista, ystðvðllistð sanaa, eikð ajamaan minua ensiaskeleella pois, uskomaan sanaani, kuulemaan mitð minulla olisi sanottavaa, nauramaan minulle, jos niin mieli tekisi, lohduttamaan minua, lahjoittamaan minulle pari sanaa, ainoastaan pari sanaa, sitten en tahtoisi puolestani enððn koskaan kohdata hðntð!... Mutta te nauratte!... Muutoin, puhunhan minð tðtðkin tarkoitusta varten." "álkððt olko pahoillanne siitð. Minð nauran senvuoksi, ettð te itse olette oma vihollisenne, jos te yrittðisitte sitð, niin tulisi se teille ehkð onnistumaan vaikkapa kadullakin, -- jota yksinkertaisemmin sitð parempi. Ei kukaan hyvðsydðminen nainen, ellei hðn vain ole tyhmð, tai sillð hetkellð vihainen jostakin, tulisi kieltðmððn teiltð noita muutamia sanoja, joita te niin kainosti rukoilette. Olenhan minðkin esimerkkinð siihen! Luonnollisesti tulisi hðn pitðmððn teitð mielett—mðnð. Minð tuomitsen itseni mukaan. Minð tiedðn hyvin kyllð, kuinka ihmiset maailmassa elðvðt." "Oi, minð kiitðn teitð!" huusin minð. "Te ette tiedð kuinka paljon hyvðð te nyt juuri osoitatte minulle." "Hyvð, hyvð! Mutta sanokaas minulle, kuinka tiesitte te, ettð minð olen sellainen nainen, jonka kanssa ... tai jota te piditte huomaavaisuuden ja ystðvyyden arvoisena ... sanalla sanottuna, ei ravintolanaisena, niinkuin te sanoitte. Miksi pððtitte kððntyð minun puoleeni?" "Miksik—? Miksik—? Tehðn olitte yksinðnne, kun tuo herra tuli liijan rohkeaksi, on y— ... my—nnðttehðn itsekin, ettð se on velvollisuus..." "Ei, ei, vielð varhemmin, tuolla kanavalla. Tahdoittehan jo silloin lðhestyð minua." "Tuollako? Minð en oikein tiedð, mitð minð vastaisin, minð pelkðsin... Tietðkððs, tðnððn olin minð onnellinen. Minð menin kðvelylle ja lauloinkin. Olin kaupungin ulkopuolella. Ei ole minulla vielð koskaan ollut niin onnellisia hetkið. Te ... ehkð nðytti se minusta sellaiselta. Suokaa nyt anteeksi, ettð minð muistutan siitð: minð luulin ettð te itkitte enkð minð voinut sitð kuulla ... sydðmeni oli ahdistettu... Oi, Jumalani! Eik— minun tullut huolehtia teistð? Oliko ehkð synti tuntea veljellistð surkuttelua teitð kohtaan? Suokaa anteeksi, minð sanoin surkuttelua ... niinpð niin, sanalla sanottu, saatoinko teitð loukata, ettð ehdottomasti johtui mieleeni lðhestyð lðhemmðksi teitð?" "Riittðð jo, ðlkðð puhuko enempðð", sanoi neito, ly—den silmðnsð alas ja puristaen kðsivarttani. "Minð olen itse syyllinen, koska puhuin siitð, mutta minua ilahduttaa, etten minð teistð erehtynyt... Mutta nyt olen minð jo kotona, minun on mentðvð tðmðn pereulokin [syrjðkatu] poikki ... Tðssð, kaksi askelta. Jððkððt hyvðsti! Kiitðn teitð..." "Emmek— enððn koskaan saa nðhdð toinen toistamme? Pitððk— nyt tuttavuutemme tðhðn loppua?" "Katsokaas", sanoi neito hymyillen, -- "alussa tahdoitte vain pari sanaa vaihtaa ja nyt ... nyt, mutta minð en tahdo kieltðð, ehkð tulemme jðlleen kohtaamaan toisemme." "Minð tulen huomenna jðlleen tðnne", sanoin minð. "Oi, sallikaa minulle, minð pyydðn jo..." "Te olette kðrsimðt—n, johan te teette vaatimuksen." "Kuulkaapas minua", keskeytin minð hðntð. "Antakaa minulle anteeksi, ettð minð taasen sanon teille jotakin sellaista... Mutta nðhkððs, en voi minð muuta kuin tulla huomenna jðlleen tðnne. Minð olen uneksija. Minð saan elðmðn todellisuutta niin vðhðn osakseni; sellaiset silmðnrðpðykset niinkuin nytkin, ovat minulle niin harvinaiset, etten minð voi muuta kuin vielð kerran elðð nðitð minuutteja mielikumituksessani. Minð tulen uneksimaan teistð koko y—n, koko viikon, jopa koko vuodenkin. Minð tulen kaikissa tapauksissa huomenna tðnne, tðhðn paikkaan, tðllð tunnilla ja minð olen onnellinen ajatellessani edellistð pðivðð. Tðmð paikka on minulle jo kallis. Minulla on jo kaksi, kolme sellaista paikkaa Pietarissa. Minð olen kerran itkenyt muistoa, kuten tekin... Kuka tietðð, ehkð itkitte tekin kymmenen minuuttia ennen muistellessanne jotakin... Mutta antakaa anteeksi, minð olen taaskin unohtanut itseni... Ehkð olitte tekin kerran tðssð erittðin onnellinen." "Hyvð", sanoi neitonen, "minð tulen huomenna tðnne kymmenen tienoissa. Huomaan etten voi sitð teiltð kieltðð... On nimittðin tarpeellista, ettð minð huomenna olen tððllð. álkðð ajatelko, ettð minð tahtoisin kahdenkeskistð kohtausta teidðn kanssanne, minð sanon suoraan teille, ettð minun tðytyy erityisestð syystð olla tððllð. Mutta, nðhkððs, parempi on ettð sanon teille kohta: ei ole vahingoksi, jos tekin tulette. Sillð ensiksi saattaisi tapahtua sellaista hðiri—tð kuin ðskettðinkin, mutta se on nyt sivuasia ... sanalla sanottu, minð halajaisin kernaasti teitð nðhdðkseni ... sanoakseni teille muutaman sanan. Mutta ettek— nyt tule tuomitsemaan minua? álkðð luulko, ettð minð niin helposti my—nnðn jðlleennðkemistð. Minð en tulisi sitð my—ntðmððn, jos ... mutta se on minun salaisuuteni! Mutta ennen tðytyy meidðn tehdð vðlipuhe." "Vðlipuhe! Puhukaa! Sanokaa edeltðpðin minulle kaikki. Minð suostun, minð olen valmis kaikkiin", huusin ihastuksissani, "minð vakuutan olevani kuuliainen ... tunnette minut." "Juuri senvuoksi, ettð minð tunnen teidðt kutsun minð teitð huomenna tulemaan", sanoi neito hymyillen. "Minð tunnen teidðt tarkasti. Mutta huomatkaa se, ettð tulette ehdoilla. Ensiksi (mutta olkaa hyvð ja tðyttðkðð, mitð minð teiltð pyydðn -- nðhkððs, minð puhun suoraan) ðlkðð rakastuko minuun ... se ei saa tapahtua, minð vakuutan teille. Ystðvyyteen olen minð valmis, tðssð on kðteni. Mutta rakastua, se on mahdotointa, minð pyydðn teitð." "Minð vannon teille", huusin minð, tarttuen hðnen kðteensð... "Kyllin, ðlkðð vannoko, minð tiedðn jo, te olette valmis rðjðhtðmððn niinkuin ruuti. álkðð kðsittðk— minua vððrin, kun minð niin puhun. Jos te tietðisitte... Ei ole minulla ketððn, jonka kanssa minð voisin sanan vaihtaa, jonka luona voisin neuvon l—ytðð, tietysti ei sovi kadulla hakea neuvonantajaa, mutta te olette poikkeus. Minð tunnen teidðt tarkasti, niinkuin olisimme jo parikymmentð vuotta olleet tuttavat... Eik— totta, ettehðn tule minua pettðmððn?" "Nðhkððs, minð en lainkaan tiedð kuinka minð viettðisin nðmð neljðkolmatta tuntia." "Nukkukaa makeasti, hyvðð y—tð ja muistakaa mitð minð jo olen teille uskonut. Mutta olettehan niin kauniisti sanonut: pitððk— jokaisesta tunteesta tehdð tilið, veljellisestðkin my—tðtuntoisuudesta? Tietðkððs, se oli niin kauniisti sanottu, ettð samassa pððtin uskoa itseni teille." "Mutta mihinkð saakka? Kuinka pitkðlle?" "Hyvðsti. Se tðytyy vielð pysyð salaisuutena. Se on sitð parempi teille. Etððltð nðkyy se enemmðn romaanin kaltaiselta. Ehkð sanon minð sen teille, ehk'en my—skððn. Minun tðytyy vielð enemmðn puhua kanssanne, me tulemme vielð paremmin tuntemaan toisemme." "Niinpð, minð tulen huomenna tarkemmin kertomaan itsestðni. Mutta mitð se on? Aivan kuin olisi ihme minussa tapahtunut... Missð minð olen, Jumalani? Sanokaappas minulle, ettek— ole tyytyvðinen siihen ettette hðmmðstynyt niinkuin joku toinen olisi tehnyt ja ettette oitis karkoittanut minua pois? Kaksi minuuttia ja te teitte minut ainiaan onnelliseksi! Niin onnelliseksi! Kuka tietðð, ehkð olette te sovittanut minut itseni kanssa ja pelastanut minut epðilyksestðni. Niinpð tulen minð huomenna kertomaan teille kaikki, teidðn pitðð kaikki tietðmðn, kaikki..." "Hyvð, suostuttu. Ja te alatte..." "Tietysti." "Nðkemððn asti." "Nðkemððn asti." Ja me erosimme. Minð kuljeskelin koko y—n ympðri. En voinut pððttðð palata kotiin. Minð olin niin onnellinen ... huomiseksi! TOINEN Yø. "Katsokaas vain, olettehan toki elðnyt!" sanoi Nastjenka hymyillen ja puristaen molempia kðsiðni. "Minð olen ollut jo kaksi tuntia tððllð. Te ette tiedð mitð minulle tðnð pðivðnð on tapahtunut." "Tiedðn, tiedðn. Mutta nyt asiaan. Tiedðttek— miksi minð tulin? Varmaankin ei turhia l—rp—tellðkseni, niinkuin eilen. Nðhkððs, meidðn tðytyy tðstðlðhin menetellð viisaammin. Minð olen eilen kauvan aikaa miettinyt kaikkea." "Missð suhteessa sitten viisaammin? Omasta puolestani olen minð kernaasti valmis, mutta todellakin, elðmðssðni ei tapahdu mitððn viisaampaa kuin mitð nyt tapahtuu." "Todellako? Ensiksi pyydðn teitð, ettette niin kovin purista kðsiðni. Toiseksi ilmoitan teille, ettð tðnððn olen kauvan aikaa ajatellut teitð." "Ja millaiseen pððt—kseen tulitte?" "Pððt—s, mihinkð tulin, oli, ettð meidðn tðytyy alkaa aivan uudestaan, koska minð tðnððn huomasin, ettð te olette aivan tuntematon minulle, ettð minð eilen menettelin niinkuin lapsi, niinkuin pieni tytt—, mistð luonnollisesti seuraa, ettð hyvð sydðmeni on vikapðð kaikkeen. Ja sitten erehdystð korjatakseni, pððtin tarkasti tiedustella teistð. Mutta en voinut keltððn saada tietðð teistð mitððn ja sentðhden tðytyy teidðn itsenne kertoa minulle kaikki, kaikkine yksityisseikkoineen. Siis, mikð ihminen olette te? Nopeasti! Alkakaa, kertokaa historianne." "Historianiko?" huusin niinð hðmmðstyksissðni -- "kuka sanoi teille, ettð minulla on historia? Ei minulla ole mitððn historiaa." "Mutta kuinka te sitten olette elðnyt, kun ei teillð ole mitððn historiaa?" keskeytti hðn minua hymyillen. "Aivan ilman mitððn historiaa. Minð elin yksinðni, yksinðni, aivan yksinðni? Ymmðrrðttek—, mitð se on, aivan yksinðni?" "Kuinka, yksinðnnek—? Se on, teillð ei ole ollut koskaan kanssakðymistð kenenkððn kanssa, niink—?" "Niin, minð olen aina elðnyt yksinðni." "Kuinka sitten? Ettek— te puhukkaan kenenkððn kanssa?" "Tarkasti sanottuna, ei kenenkððn kanssa." "Niin mutta, mitð ihmisið te olette sitten? Selittðkððs! Antakaas olla, minð olen sen jo ðlynnyt, luultavasti on teillð isoðiti, niinkuin minullakin. Hðn on sokea eikð salli minun mennð mihinkððn, niin ettð olen melkein unohtanut puhumisen taidon. Mutta kun minð kaksi vuotta takaperin tulin uppiniskaiseksi ja hðn nðki, ettei hðn voinut pidðttðð minua, huusi hðn minua luokseen ja pisti parsinneulalla hameensa kiinni minun hameeseni. Sitten istumme kaiket pðivðt yhdessð, hðn kutoo sukkaa, vaikka onkin sokea ja minð istun hðnen vieressððn ja neulon tai luen hauelle ððneen kirjasta." "Voi, Jumalani! Mikð onnettomuus! Ei, ei minulla ole sellainen isoðiti!" "Mutta ellei ole, kuinka voitte sitten huoneessa istua?" "Kuulkaas, te haluatte tietðð, kuka minð olen?" "Niin, niin!" "Sanan tarkimmassa merkinn—ssðk—?" "Sanan tarkimmassa merkinn—ssð!" "Minð olen -- tyyppi." "Tyyppi, tyyppi! Mikð tyyppi?" huusi neitonen, nauraen ððneen, ikððnkuin ei hðn olisi koko vuoteen l—ytðnyt parempaa tilaisuutta nauruun. "Teidðn seuranne on hyvin huvittava! Katsokaas, tðssð on penkki, istukaamme! Tðssð ei kukaan kulje ohitse, ei kukaan kuule meitð, -- alkakaa nyt historianne! Te ette ole vain oikein suora minua kohtaan, teillð on historia, mutta te salaatte sen minulta. Ennen kaikkia, mikð on tyyppi?" "Tyyppi, tyyppi, se on alkuperðinen olento, se on naurettava ihminen!" vastasin minð, ruvettuani minðkin hðnen lapsellisesta naurustaan nauramaan. "Se on luonne. Tiedðttek—, mikð haaveilija on?" "Haaveilijako? Minðk— en sitð tietðisi? Olenhan itsekin haaveilija. Usein istun minð isoðidin vieressð ja kun ei mitððn muuta tule mieleeni, niin alan minð haaveksimaan ja mietiskelemððn sekð joudun naimiseen Kiinan prinssille. Mutta onpa haaveksiminenkin ihanaa, erittðinkin kun on jotakin ajateltavaa", lisðsi neito hyvin totisena. "Mainiota! Kun te sitten todellakin olette tulleet Kiinan prinssille naiduksi, niin ymmðrrðtte tðydellisesti minut. Nyt, kuulkaas... Mutta suokaa anteeksi, en tiedð vielð laisinkaan, kuinka teitð kutsutaan." "Vihdoinkin! Te olette todellakin ajoissa sitð ajatellut?" "Voi, Jumalani! Se ei ole mieleeni johtunut. Minð tunsin itseni niin kokonaan onnelliseksi." "Minua kutsutaan Nastjenkaksi." "Nastjenka'ko? Eik— mitððn muuta?" "Onko se teille liijan vðhðn, te tyytymðt—n?" "Liijan vðhðnk—? Ei, paljon, paljon, pðinvastoin sangen paljon! Ja nyt kuulkaas minun naurettavaa historiaani!" Minð asetuin hðnen viereensð, otin vakavan ryhdin ja aloitin: "Pietarissa on, ellette vielð sitð tiedð, Nastjenka, hyvin harvinaisia solia. Nðihin paikkoihin ei paista tðmð aurinko, mikð kaikille ihmisille Pietarissa paistaa, vaan toinen, uusi, varta vasten nðitð paikkoja varten tilattu, toisella omituisella valolla. Nðissð solissa, hyvð Nastjenka, vallitsee aivan toinen elðmð, erinlainen siitð, mikð meidðn ympðrillðmme liikkuu, sellainen kuin se voi olla tuntemattomassa valtakunnassa, vaan ei meidðn luonamme, meidðn niin kovin vakavalla ajallamme. Sama elðmð on sekoitus jostakin puhtaasti haaveksivasta, hehkuvan aatteellisesta ja senohessa, voi, Nastjenka, hyvin arkipðivðisestð ja tavallisesta, ellen tahdo sanoa, sanomattoman vastenmielisestð." "Pyh! Jumalani, millainen esipuhe! Miksi pitðð minun kuulla sellaista?" "Kuulkaas, Nastjenka, minusta nðyttðð, etten koskaan tule lakkaamaan kutsumasta teitð Nastjenkaksi, nðissð paikoissa asuu omituisia ihmisið, uneksijoita, haaveilijoita. Uneksija ei ole mikððn ihminen, vaan jonkunmoinen vðliolento. Enimmðkseen istuu hðn jossakin luoksepððsemðtt—mðssð solassa ikððnkuin tahtoisi hðn sulkea itsensð pðivðnvalolta ja kun hðn sulkeutuu itseensð, niin kasvaa hðn niin kiinni solaansa kuin simpukka tai kilpikonna." "Miksi, luulette te, rakastaa hðn niin paljon neljðð seinððnsð, mitkð jokatapauksessa ovat viheriðksi maalatut, paljaat ja savustuneet? Sanokaas minulle, miksi esim. tuo naurettava herra, kun hðntð joku hðnen naurettavista tuttavistaan kðy katsomassa, ottaa hðnet niin hðmillððn ja sellaisilla kasvojen ilmeillð vastaan ja ikððnkuin olisi hðn juurikððn tehnyt neljðn seinðn sisðpuolella rikoksen, valmistanut vððrið pankinsetelið tai huonoja vðrssyjð lðhettððkseen ne nimett—mðn kirjeen seuraamana sanomalehteen, muka tekosyyllð, ettð runoilija on jo kuollut ja ettð hðn hðnen ystðvðnððn katsoo pyhðksi velvollisuudekseen julkaista hðnen vðrssyjððn? Miksi loppuu puhe? Miksi ei kuulla naurua, eikð mieluista sanaa tuon ðsken ilmestyneen ja jotenkin pukahtuneen tutun puolelta, joka muutoin suosii iloista puhetta kauniista sukupuolesta, pilaa ja naurua? Nðhtðvðsti on hðn uusi tuttava, joka kðy ensikerran vieraisilla. Miksi tempaa hðn ðkkið hattunsa, muistaa hyvin tðrkeðtð asiaa, mikð hðnellð on tehtðvðnð ja menee nopeasti pois? Miksi nauraa hðn ððneensð ja lupaa ei koskaan tulevansa tðmðn erakon luoksi, vaikka tðmð erakko on parhain ihminen maailmassa, samalla kun hðn ei voi kieltðð itseltððn tuota vðhðistð huvitusta vertailla ystðvðn katsantoa, jonka kanssa hðn oli puhunut, tuon onnettoman kissan kasvoihin, jota lapset ahdistivat ja vainosivat sekð rððkkðsivðt kaikin tavoin ja joka vihdoin pelastautui lavitsan alle, missð se hyvðn aikaa lððh—itti ja molemmilla kðpðl—illððn siveli ja puhdisteli kuonoaan." "Kuulkaas kerrankin", keskeytti Nastjenka, joka kaiken aikaa kuunteli avosuin ja avosilmin -- "kuulkaappas, minð en tiedð lainkaan, miksi tðmð kaikki tapahtui ja miksi te asetatte minulle sellaisia naurettavia kysymyksið. Mutta mitð minð varmasti tiedðn, on se, ettð te olette tðtð kaikkea hakenut." "Epðilemðttð", vastasin minð vakavimmalla katsannolla. "Pitkittðkðð vielð", vastasi Nastjenka -- "sillð minð olen hyvin halukas tietðmððn, kuinka tðmð kaikki pððttyi." "Te tahdotte tietðð, Nastjenka, mitð sankarimme teki solassaan, tai paremmin sanottu, minð, koska koko historian sankari olen minð omassa vðhðpðt—isessð persoonassani. Te haluatte tietðð, miksi minð tulin niin levottomaksi ystðvðni odottamattomasta kðynnistð. Te haluatte tietðð, miksi minð punastuin, kun huoneeni ovet avattiin, miksi en ymmðrtðnyt vastaanottaa vieraita ja tðyttðð vierasvaraisuuden vaatimuksia." "Niin, niin", vastasi Nastjenka, -- "sitð juuri halajankin. Te kerrotte sangen hyvin, mutta ettek— voi kertoa vðhemmin kauniisti. Te kerrotte niinkuin te kirjasta lukisitte." "Nastjenka", vastasin minð vakavalla ja jyrkðllð ððnellð tuskin voiden pidðttðð nauruani, -- "hyvð Nastjenka, minð tiedðn kertovani hyvin, mutta suokaa anteeksi, en ymmðrrð toisia. Minð olen kuningas Salomon'in hengen kaltainen, joka oli tuhannen vuotta seitsemðn sinetin alla erððssð astiassa ja josta vihdoin nuo seitsemðn sinettið otettiin pois. Nyt, hyvð Nastjenka, kun olemme niin pitkðn eron jðlkeen l—ytðneet jðlleen toinen toisemme, -- sillð minð tunnen teidðt jo kauvan aikaa sitten ja se on juuri merkki, ettð minð vain teitð etsin ja ettð meidðn oli mððrð nyt tulla yhteen, -- nyt avautuvat pððssðni tuhannen lðppðð ja minun tðytyy pððstðð sanavirran tulvimaan tai minð tukehdun. Ja nyt pyydðn siis ett'ette keskeytð, Nastjenka, minua, vaan kuulette kðrsivðllisesti, ja vaijeten minua. Muutoin -- vaikenen minð!" "Ei, ei! Ei suinkaan! En sano enððn sanaakaan." "Minð pitkitðn, ystðvðni Nastjenka. Pðivðni kuluessa on hetki, jota minð erittðin rakastan. Se on tuo hetki, jolloin melkein kaikki toimet ja kaikki velvollisuudet lepððvðt ja kaikki rientðvðt kotiin nauttiakseen silmðnrðpðyksen lepoa ja sen ohessa tehdðkseen muita iloisempia suunnitelmia ehtoota ja y—tð varten, saadakseen siten mielensð mukaan kðyttðð vapaata aikaa. Meidðn sankarimmekin -- sillð teidðn tðytyy, Nastjenka, antaa minun puhua kolmannessa persoonassa, syystð ettð ensimðisessð persoonassa puhuminen loukkaa hðveliðisyyttð, -- siis, sankarimmekin, joka niinikððn ei ole toimetta, tekee niinkuin muutkin. Mutta harvinainen tyytyvðisyyden tunne ilmenee hðnen kalpeilla, jotenkin vðsyneillð kasvoilla. Ei hðn vðlinpitðmðtt—mðsti katsele iltaruskoa kohti, mikð verkalleen ilmestyy kylmðlle Pietarin taivaalle. Kun minð sanon, ettð hðn katselee sitð kohti, niin valehtelen minð, hðn ei katsele, hðn silmðilee vain tyhjððn niinkuin tiedoton, ikððnkuin hðnen huomiotaan kiinnittðisi joku muu miellyttðvðmpi seikka. Hðn on tyytyvðinen kun hðn hðnelle uskottuine toimineen aamuksi on valmis ja iloinen niinkuin koulupoika, kun hðn pððsee koulupenkiltð. Katsokaas hðntð syrjðstð, Nastjenka! Te huomaatte pian, ettð joku iloinen tunne vaikutti hyvintekevðsti hðnen heikkoihin hermoihinsa ja hðnen sairaanloisesti kiihoitettuun mielikuvitukseensa. Hðn on jotakin mietiskellyt. Kenties pðivðllisateriaa? Taikka tðmðnpðivðistð ehtoota? Mitð hðn niin innokkaasti tarkastelee? Kenties tuota jalonnðk—istð herraa, joka niin kohteliaasti tervehti tuota hðnen ohitsensa komeissa ajopelissð kulkevaa naista. Ei Nastjenka! Mitð hðn tuollaisista vðhðpðt—isyyksistð huolii. Hðn tuntee nyt jo itsensð rikkaaksi omasta, erinomaisesta elðmðstððn ja laskevan auringon hohtava sðde, joka niin kirkkaasti liekehti hðnen edessððn, herðtti hðnessð koko joukon kuvia ja vaikutuksia. Nyt huomasi hðn tuskin tien, jolla ennen vðhinkin vðhðpðt—isyys saattoi kiihoittaa hðntð. Nyt on jo mielikuvituksen jumalatar oikullisella kðdellððn merkinnyt kultaisia perusaatteitaan hðnen eteensð ja avannut hðnen silmðnsð aavistamattomaan, ihmeteltðvððn maailmaan ja kuka tietðð, ehkð kohotti se hðnet tuolta mainiolta kivikðytðvðltð, jolla hðn kðveli, seitsemðnteen kristallitaivaasen." "Yrittðkððs kerrankaan pidðttðð hðntð ja kysyð ðkkið, missð hðn nyt seisoo ja mitð katua hðn kulkee? Todennðk—isesti ei hðn ole sitð tietðvð ja vihassa punehtuen on hðn jotakin sopertava vain nð—n vuoksi." "Sentðhden kyyristyi hðn niin kokoon ja oli milt'ei sðikðyksestð huutaa, kuin erðs hyvin arvoisa nainen pidðtti hðntð keskellð kðytðvðð ja kysyi kohteliaasti tietð, minkð hðn oli kadottanut. Harmistuneena astuu hðn eteenpðin, tuskin huomaten, ettð ohikulkijat katsovat hðnen jðlkeensð nauraen ja ettð tuo nuori tytt— arasti vðistyi hðnen edessððn tieltð. Mutta leikkivð mielikuvitus kðsitti tuon kaiken lennossa, tuon vanhan naisen, nuo nauravat ohikulkijat, ja tuon nuoren tyt—n, ja talonpojat, jotka aluksissaan Fontankalla keittivðt ehtooruokaansa, kietoutuivat hekin mielikuvituksen verkkoon niinkuin kðrpðnen hðmðhðkin seittiin. Uusilla havaannoillaan meni erakko kotiin ja istahtui pðivðllisaterialle. Jo kauvan sitten oli hðn aterioinut ja herðsi vihdoin vasta kun mietiskelevð, aina raskasmielinen Matrena, joka hðntð palveli, korjasi kaikki p—ydðltð ja ojensi piipun hðnelle. Hðmðrsi huoneessa, hðnen sielunsa oli tyhjð ja murheellinen, tðydellinen unimaailma laskeusi hðnen ympðrilleen ilman melua ja hðlinðð. Pienessð huoneessa vallitsee hiljaisuus. Yksinðisyys ja vðsymys sivelevðt mielikuvitusta, se herðð uudelleen, se kiehahtaa yli partaittensa, niinkuin vesi vanhan Matrenan kahvikattilassa, joka ulkona keitti—ssð lakkaamatta liikuskelee ja keittðð kahvia. Rðjðhdys keskeyttðð hðntð, kirja, jonka uneksija on sattumalta kðteensð ottanut, putoaa lattialle, ennenkuin hðn on vielð ehtinyt kolmannelle sivullekaan. Hðnen mielikuvituksensa on uudelleen herðtetty, taaskin kulkee uusi maailma, uusi lumoava elðmð hðnen editsensð loistavassa kuvassa. Uusi uni, uusi onni. Uusi annos hienoa, suloista myrkkyð! Oi, mitð onkaan meidðn elðmðmme, meidðn velvollisuutemme hðnelle!" "Te kysytte ehkð, mitð hðn uneksii? Mitð varten tðmð kysymys? Kaikesta ... runoilijan nðytekappaleesta, jota ei aluksi ymmðrretty, vaan my—hemmin kruunattiin; ystðvyydestð Hoffman'in kanssa; Perttulin y—stð; Diana Vernon'ista, Ivan Vassiljevitsch julman sankarity—stð Kasanin valloituksessa, Clara Mowbray'sta, Hussista, kirkon kokouksen edessð, kuolleitten yl—snousemisesta Robert'issa, Beresinan tappelusta, runojen lukemisesta kreivitðr M. D:n luona. Danton'ista, Cleopatrasta _ei suoi amanti_, Kolomnan talosta, omasta kodistaan ja vieressððn olevasta suloisesta olennosta, joka hðnelle kuuluu jonakuna talviehtoona, suu ja silmðt suljettuina, niinkuin te nyt minulle kuulutte, pieni enkelini... Ei, Nastjenka, mitð pitðð hðnen, mitð pitðð hðnen ... tuon hekumallisen vetelyksen tðssð elðmðssð? Hðn ajattelee, ettð se on vaivaloista, viheliðistð elðmðð, aavistamatta, ettð hðnellekin kerran ly— raskas hetki, jolloin hðnen on yhtð ainoata pðivðð varten tðssð kurjassa elðmðssð uhraaminen kaikki haaveelliset vuotensa. Mutta ennenkuin hðntð saavuttaa tðmð uhkaava aika, ei hðn toivo lainkaan mitððn, koska hðn on yli toivon koroitettu, koska hðn on tyrttynyt, koska hðn on elðmðnsð seppð ja muodostaa sen joka hetki oman mielensð mukaan." "Ja niin helposti, niin luonnollisesti rakentuu tðmð haaveellinen maailma. Ikððnkuin ei se sisðltðisi mitððn valhekuvia. Sanokaas, Nastjenka, miksi sellaiset hetket rasittavat henkeð? Miksi ly—pi valtimosuoni arvoituksellisesta, tuntemattomasta syystð, miksi valuvat kyyneleet hðnen silmistððn ja polttavat hðnen kalpeilla, kuluneilla poskillaan? Miksi kuluvat kokonaiset unettomat y—t niinkuin silmðnrðpðys tyhjentymðtt—mðssð ilossa ja suloudessa ja sanokaas minulle, miksi aamukoiton ruusuvalollaan hohtaessa ikkunan lðpi ja hðmðrðn valaistessa tuota kolkkoa huonetta epðilyttðvðllð, haaveksivalla valollaan, niinkuin meillð tððllð Pietarissa, uneksijamme uuvuttaa itsensð, heittðytyy vuoteelle ja sitten, huumautuneena sairaanloisesti kiihoitetun henkensð ihailusta nukkuu niin hurmauttavan suloisella tuskalla sydðmessððn?" "Ja sitten, mikð petos! Rakkaus herðsi hðnen povessaan tyhjentymðtt—mðllð ilolla ja kaikilla tuskillaan... Katselkaas hðntð ja tuomitkaa itse! Uskoisittekohan, hðnet nðhdessðnne, hyvð Nastjenka, ettei hðn todellakaan ole koskaan tuntenut hðntð, jota hðn kiihkoisessa mielikuvituksessaan niin paljon rakasti? Onko hðn nðhnyt hðnet vain pettðvissð unikuvissa? Eik— hðn todellakin my—hemmin, kun ero oli tapahtuva, sulkeutunut itkien ja valittaen hðnen syliinsð? Oliko ne kaikki vain unikuvia? Ja eik— hðn todellakin my—hemmin kohdannut hðntð, kaukana kotorannoilta, vieraan taivaan alla, tuossa ihmeellisessð, ijankaikkisessa kaupungissa, loistavissa tanssijaisissa, hurmaavan soitannon ohella Palazzossa -- tietysti Palazzossa -- tuolla mirthien ja ruusujen siimeksessð, missð hðn, tuntien hðnet, kiireesti otti naamarinsa pois ja kuiskaili: 'minð olen vapaa' ja sitten vapisten heittðysi hðnen rinnoilleen ja riemuitsi ihastuksesta, jolloin he silmðnrðpðyksessð unohtivat murheen, eron ja kaikki tuskat ja hðn sitten viimeisellð, intohimoisella suutelolla tempasi itsensð irti hðnen tuskalloisesta syleilystððn?" "Oi, tiedðttehðn itse, Nastjenka, ettð kavahdamme, tulemme levottomiksi ja punastumme, niinkuin koululainen, joka naapurin puutarhasta vast'ikððn varastamansa omenan kðtki taskuunsa, kun pitkð, terve nuorukainen, ilveilijð, kutsumaton ystðvðnne avaa ovenne ja huutaa ikððnkuin ei olisi mitððn tapahtunut: 'Minð, ystðvðni, tulen tðllð haavalla Pavlovskista!' Jumalani, vanha kreivi on kuollut, sanomaton onni on tulossa ja tuolla tulee ihmisið Pavlovskista kaupunkiin." Lopetettuani pulskan puheeni, vaikenin minð. Minð muistan, ettð minulla oli suuri halu nauraa ððneen, tuntiessani ettð vihoillismielinen henki liikkui minussa, joka jo rupesi ajatuksiani valtaamaan ja ettð silmðni alkoivat hehkua... Odotin, ettð Nastjenka avaisi viisaat silmðnsð ja remahtaisi lapselliseen, raikkaasen, iloiseen nauruun ja minð rupesin jo katumaan, ettð olin mennyt liian pitkðlle; ettð minð hy—dytt—mðsti olin kertonut, mitð jo kauvan liikkui sydðmessðni, josta minð niinkuin kirjasta voin puhua, minð kun jo kauvan aikaa sitten olin langettanut itsestðni tuomion ja tuskin voin pidðttðð itseðni lukemasta sitð julki, aavistamatta, ettð hðn tulisi minua ymmðrtðmððn. Mutta kummastuksekseni vaikeni hðn. -- Hetken kuluttua puristi hðn lempeðsti kðttðni ja kainolla my—tðtuntoisuudelta kysðsi hðn: "Oletteko todellakin noin mieltðnyt koko elðmðnne?" "Koko elðmðni, Nastjenka, koko elðmðni", vastasin minð, ja nðyttðð siltð, ettð tulen sen samoin lopettamaankin!" "Ei, se ei saa tapahtua", sanoi hðn levottomasti. "Minð vietðn kaiken elðmðni isoðitini luona. Ja tiedðttek— ettei sellainen elðmð ole suloista?" "Tiedðn, Nastjenka, tiedðn!" huudahdin minð voimatta enððn pidðttðð tunteitani. "Minð huomaan nyt selvemmin kuin koskaan, ettð olen turhaan kuluttanut parhaimmat vuoteni! Nyt tiedðn tðmðn ja tunnen vielð paremmin tðmðn tiedon katkeruutta. Jumala itse on lðhettðnyt teidðt, hyvð enkelini, sanomaan ja todistamaan sitð minulle. Nyt istuessani vieressðnne ja puhuessani kanssanne, kðy minulle vaikeaksi ajatella tulevaisuutta, koska tulevaisuus jðlleen tuopi mukanaan yksinðisyyttð ja tðtð murheellista, hy—dyt—ntð elðmðð. Oi, olkaa siunattu, suloinen hengettðreni, ett'ette heti karkoittanut minua pois, ettð saatoin sanoa ððneeni kumminkin kaksi ehtoota elðmðstðni." "Oi, ei, ei!" huusi Nastjenka ja kyyneleet tulivat hðnen silmiinsð, "se ei saa enððn niin olla. Niin emme tule eroamaan! Mitð on kaksi ehtoota!" "Voi Nastjenka, Nastjenka, tiedðttek—, ettð te olette pitkðksi ajaksi sovittanut minut itseni kanssa? Tiedðttek— te etten minð itsestðni ajattele enððn niin pahaa kuin ennen toisinaan? Tiedðttek— te etten ehkð enððn siitð harmiinnu, ettð tein elðmðssðni rikoksia ja syntið, koska sellainen elðmð on rikos ja synti? Ja ðlkðð ajatelko, ettð minð olen liioitellut, Nastjenka, kun minulla toisinaan on niin murheellisia hetkið ... kun minusta sellaisina hetkinð usein nðyttðð, etten ole mahdollinen todellista elðmðð viettðmððn, ettð minð kadotan kaiken maltin, kaiken vaiston todellisuudelle, kun minð vihdoin itseðnikin kiroan, kun minulla haaveellisten —itteni jðlkeen usein on toipumuksen hetkið, mitkð ovat hirvittðvið!" "Ja kuinka paljon mielikuvitusta onkaan murheessa! Me tunnemme, ettð se vihdoin tyhjentyy tðssð alituisessa jðnnityksessð, tuo tyhjentymðt—n mielikuvitus, kadottaessamme varhaisen ihanteemme, jotka rikkoutuvat tomuksi ja pirstaleiksi. Jos toista elðmðð l—ytyy, niin tðytyy se noista pirstaleista tulla raketuksi." "Kuitenkin halajaa sielu jotakin muuta! Turhaan penkoilee uneksija tuhvassa, vanhoissa mielikuvituksissaan, etsien tðssð tuhvassa kipenðð puhaltaakseen sitð sytyksiin ja tðllð nðin saadulla tulella lðmmittððkseen kylmettynyttð sydðntððn ja herðttððkseen jðlleen siinð kaikkea sitð, mitð siinð ennen oli, mikð sielua liikutti, mikð veren pani liikkeesen, mikð kutsui kyyneleitð silmiin ja petti niin suurenmoisesti! Tiedðttek—, Nastjenka, kuinka pitkðlle minð olen tullut? Tietðkððs, ettð minun tðytyy viettðð tunnelmieni vuosipðivðð, sen vuosipðivðð, mikð minulle oli niin kallista, mikð ei koskaan todellisuudessa ollut olemassa, koska tðtð vuosipðivðð vietetððn vain tyhmien ruumiittomien mielikuvitelmien muistolle. Mutta, unikuvistakin voidaan pððstð irti! Tietðkððs, ettð minð nyt halusta muistelen mððrðttyinð aikoina kðydð niillð paikoilla, missð minð joskus tapani mukaan olin onnellinen. Minð halajan rakentaa nykyistð oloani palajamattoman menneisyyden avulla ja usein riennðn minð murheellisena niinkuin varjo ilman hðtðð ja ilman tarkoitusta, pitkin Pietarin katuja ja kujia. Mitð muistoja ne ovatkaan! Minð muistan esimerkiksi, ettð minð juuri tðssð, tðllð paikalla, tðsmðlleen vuosi sitten, samalla tunnilla, tðllð samalla kðytðvðllð, kuljeksin yhtð yksinðisenð; yhtð murheellisena kuin nytkin. Ja minð muistan, ettð haaveiluni olivat silloinkin surulliset ja vaikk'ei ennemminkððn ollut keveðmpi oltava, niin tuntui elðmð kuitenkin silloin helpommalta ja rauhallisemmalta, ilman noita pimeitð ajatuksia, mitkð nyt minussa riippuvat, ja ilman noita kolkkoja omantunnon ahdistuksia, mitkð eivðt pðivðllð eikð y—llð anna rauhaa. Ja minð kysyn itseltðni: mihinkð jðivðt unikuvasi? Ja pððtð pudistellen sanon minð: kuinka nopeasti kuluvatkaan vuodet! Ja taaskin kysyn itseltðni: mitð olet sinð vuosillasi tehnyt? Kuinka olet sinð viettðnyt parhaimman aikasi? Oletko sinð elðnyt tai etk—? Katsos, sanon minð itselleni, kuinka maailmassa tulee olo kylmðksi Vielð kuluu vuosia ja niiden jðlkeen tulee iloton yksinðisyys ja surullinen vanhuus ja sitten murhe ja tuska. Haaveellinen maailma vaalenee, unikuvat haihtuvat ja kuolevat ja makaavat ympðrihajoitettuina niinkuin lakastuneet puun lehdet. Oi Nastjenka! Voi, vaikeata on yksin jððdð, eikð omistaa mitððn surettavaa, ei niin mitððn, koska kaikki, mitð minð kadotin oli arvotonta, ei minkððn veroista, aivan mitðt—ntð, kaikki vain petosta ja unta." "álkðð valittako kauvemmin", sanoi Nastjenka, kuivatessaan kyyneleitððn. "Riittðð jo! Nyt olemme kaksin, niinkuin tuleekin olla, me emme koskaan tule toisistamme eroamaan. Kuulkaappas, minð olen yksinkertainen ja vðhðn opetettu tytt—, vaikka mummoni otti minulle opettajan. Mutta todellakin, minð ymmðrrðn teitð, koska minðkin olen kokenut kaikki, mitð te nyt juuri sanoitte minulle, ollessani kiinnitetty mummoni hameesen. Luonnollisesti en voisi kertoa niin kauniisti kuin te, sillð minð en ole niin sivistynyt", lisðsi hðn kainosti, samalla kuin hðn antoi huomata ihmetyksensð kaunopuheliaisuudestani, "mutta minð iloitsen suuresti, ettð te puhutte niin avonaisesti. Nyt tunnen minð teidðt tarkasti. Ja tiedðttek—s? Minð kerron teille koko historiani, aivan suoraan, ja antakaa sitten minulle neuvo. Te olette hyvin viisas mies. Luvatkaa minulle, ettð neuvotte minua." "Voi Nastjenka", vastasin minð, -- "vaikka en koskaan ole ollut neuvonantaja, saati sitten viisaskaan neuvonantaja, huomaan minð kuitenkin, ettð jos aina niin elðmme, niin on se viisaasti ja antaahan kukin ystðvð toiselleen parhaimpia neuvoja. Nyt siis kaunis Nastjenka, millaisen neuvon tarvitsette? Puhukaa avonaisesti. Minð olen nyt niin iloinen ja onnellinen, rohkea ja viisas!" "Ei, ei", keskeytti Nastjenka minua nauraen, "minð en tarvitse vain viisasta, vaan veljellistðkin neuvoa, oikein sydðmellistð, ikððnkuin olisitte minua jo ikuisesti rakastanut! "Oivallista, Nastjenka, oivallista!" huusin minð ihastuneena, "ja vaikka minð jo kaksikymmentð vuotta olisin teitð rakastanutkin, niin en tulisi minð kuitenkaan sen hellemmin rakastamaan kuin nytkððn!" "Kðtenne!" sanoi Nastjenka. "Tðssð se on!" vastasin minð, ojentaen kðteni hðnelle. "Siis, aloitamme minun historiaani." NASTJENKAN HISTORIA. "Puolet historiastani tunnette jo, se on, te tiedðtte, ettð minulla on vanha isoðiti." "Ellei toinen puoli ole sitð pitempi..." keskeytin minð hymyillen. "Vaijetkaa ja kuulkaa! Ennen kaikkia on ehtona, ettð te ette enððn keskeytð minua, muutoin minð vaikenen. Kuunnelkaa siis vaijeten. Minulla on vanha mummo. Tulin jo hyvin nuorena tytt—nð hðnen luokseen, kun isð ja ðiti kuolivat. Luullakseni oli mummoni ennen ollut varoissaan, koska hðn vielð nytkin muistelee parempia pðivið. Hðn opetti minulle ranskan kieltð ja otti opettajankin minulle, kun minð olin viidentoista vanha -- nyt olen minð seitsemðntoista -- loppui opetus. Tðllð ajalla tein minð muutaman kepposen. Mitð minð tein, en tahdo teille sanoa. Olkoon kyllin sanottuna, ettð rikos oli vðhðpðt—inen. Mummo huusi minua erððnð aamuna luokseen ja sanoi, ettð kun hðn oli sokea, ei voisi hðn pitðð minua silmðllð, otti sentðhden parsinneulan ja kiinnitti hameeni omaansa ja nyt oli tilamme sellainen ikððnkuin pitðisi meidðn istuman tðllð tavalla kaiken elðmðmme ellei jotakin keinoa l—ytyisi pððstð siitð vapaaksi. Sanalla sanottuna: alussa oli minulle aivan mahdotonta mennð mihinkððn, minun tðytyi ty—skennellð, lukea, oppia -- aivan mummoni vieressð. "Kerran yritin minð kavaluutta ja pyysin Theklan istumaan sijassani. Thekla on meidðn palvelijamme; hðn on mykkð. Thekla istui aivan hiljaa sijallani. Sill'aikaa nukkui mummo nojatuolissaan ja minð menin erððn ystðvðn luo. Mutta asia pððttyi huonosti. Mummo herðsi poissaollessani ja luulossa minun istuvan rauhallisesti hðnen luonaan, kysyi hðn jotakin. Thekla huomasi mummon kysyvðn jotakin, mutta ei voinut ymmðrtðð mitð se oli. Hðn mietiskeli, mitð hðnen piti tekemðn, otti parsinneulan pois ja juoksi tiehensð..." Tðssð pysðhtyi Natsjenka ja nauroi ððneensð. Minðkin nauroin hðnen kanssaan. Kohta pitkitti hðn: "Minð sanon teille, ðlkðð naurako mummolleni. Minð nauran, koska se on naurettavaa... Mitð tulisi minun tehdð, kun mummo nyt kerran on sellainen. Ja minð rakastan hðntð todella kumminkin vðhðn. Minð asetettiin vanhalle paikalleni jðlleen enkð pððssyt enððn liikkumaan. "Unhotin vielð sanoa teille, ettð mummollani on oma vðhðinen, puinen huoneus kolmella ikkunalla ja yhtð vanha kuin mummokin, siinð on ullakkokamarikin. Tðhðn muutti muudan vuokralainen..." "Kenties isðllinen henkil—?" huomautin minð. "Tietystikin", vastasi Nastjenka -- "ja hðn ymmðrsi paremmin vaijeta kuin te. Tosiaankin, hðn sai tuskin kielensð liikkeesen. Hðn oli vðhðinen, vanha mies, kuiva, mykkð, sokea, niin ettei hðn vihdoin voinut elððkkððn. Ja niin hðn kuolikin. Sitten l—ysin jðlleen uuden vuokralaisen, sillð ilman vuokralaista emme voineet elðð. Se oli paitsi mummoni elðkettð melkein ainoa tulolðhteemme. Uusi vuokralainen oli nyt sattumalta nuori mies nð—ltððn. Kun ei hðn harjoittanut mitððn kauppaa, otti mummo hðnet vastaan ja kysyi sitten: "'Nastjenka, onko vuokralaisesi vanha vai nuori?' "Minð en tahtonut valehdella. Sanoin ettei hðn ollut juuri nuori eikð mikððn vanhuskaan. "'Ja miellyttðvðn nðk—inen?' kysyi mummo. "Taaskaan en tahtonut valehdella. 'Niin, miellyttðvðn nðk—inen, mummo!' Sitten sanoi mummo: "'Voi, onnettomuutta, onnettomuutta! Minð varoitan sinua, pienokainen, ettet katselisi hðntð liian paljon! Voi! Millainen aika! Tulee uusi vuokralainen ja vielð miellyttðvðn nðk—inenkin! Niin ei ollut meidðn aikanamme.' "Mummo eli aina menneisyydessð. Hðn oli silloin nuorempi, aurinko paistoi lðmpimðmmin eikð luumut kðyneet niin pian happamiksi. Silloin oli kaikki minun aikanani! Minð istuin vaijeten ja mietiskelin miksi mummo minua varoitti, kysyessððn onko vuokralainen nuori ja kaunis. Sitten rupesin jðlleen sukkaa kutomaan, silmikoita laskemaan ja unohdin asian kokonaan siihen. "Erððnð aamuna tuli vuokralainen luoksemme ja puhui ettð hðnelle oli luvattu ettð hðnen kamarinsa paperoitaisiin uudestaan. Sana antoi toisen, mummo on jotenkin vireðmielinen ja sanoi minulle: "'Mene makuuhuoneeseni ja tuo tilikirjani tðnne.' "Minð hypðhdin oitis yl—s, punastuen, tietðmðttð miksi ja unhotin kokonaan, ettð olin parsinneulalla kiinnitetty. Sen sijaan ettð olisin huomaamatta irroittanut itseni, tempasin minð niin, ettð mummon tuoli seurasi mukana. Huomattuani nyt, ettð vuokralainen kðsitti kaikki suhteeni, punastuin minð ja jðin niinkuin kivettynyt seisomaan paikalleni ja purskahdin itkuun. Niin hðvettðvð ja katkera oli tðmð hetki etten enððn rohjennut katsoa yl—s! Mummo huusi: 'Mitðs siinð seisot?' Mutta kun vuokralainen huomasi, ettð minð hðpesin hðntð, kumarsi hðn ja meni pois. "Tðstð ajasta alkain olen minð aina niinkuin puolin kuollut pelosta, niinpian kuin vaan etehisessð kuuluu jonkinlaista kolinaa. Luulen aina vuokralaisen tulevan ja otan kaikissa tapauksissa neulan varovasti pois. Mutta hðn ei tullutkaan enððn. Kului pari viikkoa kun hðn Theklan kautta ilmoitti, ettð hðnellð oli paljon ranskalaisia kirjoja, ainoastaan hyvið kirjoja, ja haluaisiko mummo, ettð minð saisin ajan kuluksi lukea niitð hðnen kuultensa. Mummo otti kiitollisuudella tarjoomuksen vastaan, mutta kyseli kuitenkin ehtimiseen oliko ne siveellisið kirjoja taikka ei, koska, jos ne vain olivat epðsiveellisið, sanoi hðn: 'Sinð, Nastjenka, et missððn tapauksessa saa lukea niitð, vaan opit vain pahaa niistð.' "'Mitð minð niistð sitten oppisin, mummo? Mitð niissð on?' kysyin taas. "'Voi', sanoi hðn, 'niissð kerrotaan kuinka nuoret miehet viettelevðt hyvin kasvatettuja tytt—jð, kuinka he, luuloittelemalla tahtovansa naida heitð, vievðt heitð pois vanhempain huoneesta, kuinka he sitten jðttðvðt nðmðt onnettomat tyt—t niin ettð he surkeimmalla tavalla menehtyvðt. Minð olen lukenut paljon sellaisia kirjoja', sanoi mummo, 'ja kaikki on niin kauniisti kerrottu, ettð niitð lueskelee y—t my—tððnsð. Siis, Nastjenka, ðlð lue niitð! Millaisia kirjoja on hðn tðnne lðhettðnyt?' "'Walter Scott'in romaaneja, mummo.' "'Walter Scott'inko? Mutta eik—hðn siinð vain piileksi joku juoni? Katsos tarkasti eik— hðn vain ole johonkin pistðnyt rakkauden kirjettð?' "'Ei, mummo', sanoin minð, 'ei ole mitððn kirjettð tððllð.' "'Katsos kannen alle! Monesti kðtkevðt he kirjeitððn sinne, nuo roistot!' "'Ei, mummo, kannenkaan alla ei ole mitððn.' "'Vai niin! Sepð on varsin hyvð.' "Niin aloimme lukemaan Walter Scott'ia ja kuukauden kuluttua olimme lukeneet melkein puolet. Sitten lðhetti vuokralainen ehtimiseen toisia, jopa Puschkin'in teoksetkin, niin etten vihdoin voinut tulla ilman kirjoja toimeen, enkð enððn toivonut naimistani kiinalaiselle prinssille. "Sellainen oli asiain tila, kun minð kerran sattumalta portaissa kohtasin vuokralaisemme. Mummo oli minut lðhettðnyt jotakin hakemaan. Hðn pysðhtyi ja minð punastuin, hðnkin punastui, mutta sen ohessa hðn nauroi, tervehti, ja kysyen mummon vointia sanoi hðn: "'Oletteko lukeneet niitð kirjoja?' "'Olemme', vastasin minð. "'Mikð on niistð mieluisin teille?' "'Ivanhoe, ja erittðinkin miellyttðð Puschkin minua.' "Tðhðn loppui keskustelumme tðllð haavalla. Viikon kuluttua kohtasin minð hðnet jðlleen portaissa. Tðllð kertaa ei ollut mummo lðhettðnyt minua, minð olin omasta pððstð lðhtenyt hakemaan jotakin. Kello oli kolmen vaiheella ja tðhðn aikaan palasi vuokralainen aina kotiin. "'Hyvðð pðivðð', sanoi hðn. "'Hyvðð pðivðð', vastasin minð. "'Mutta eik— teille tule pitkðksi', kysyi hðn, 'istua kaiket pðivðt mummon vieressð?' "Hðnen tðtð minulta kysyessð, punastuin minð jðlleen, tietðmðttð miksi, minð hðpesin itseðni ja minua kosketti katkerasti, ettð jo muutkin sitð kyselivðt. Minð tahdoin, vastaamatta, mennð ohitse, mutta siihen ei ollut minulla voimaa." "'Kuulkaappas minua', sanoi hðn, 'te olette hyvð tytt—! Suokaa anteeksi, ettð minð niin puhun teidðn kanssanne, mutta minð vakuutan teille, ettð minð, enemmðn kuin mummonne, toivon teille hyvðð. Eik— teillð ole yhtððn ystðvðð, jonka luona toisinaan kðvisitte?' "'Ei, ei yhtððn', sanoin minð, 'paitsi Maschenka ja hðn on mennyt Pskoviin.' "'Ettek— tahdo minun kanssani kðydð teaatterissa?' kysyi hðn. "'Teaatterissako? Ja mitð sanoisi mummo siihen?' "'Irroittakaa varovasti itsenne mummostanne!' "'Ei', sanoin minð, 'en tahdo pettðð mummoa. Hyvðsti!' "'Hyvðsti, hyvðsti!' sanoi hðnkin. "Pðivðllisen jðlkeen tuli hðn luoksemme, istahtui, puheskeli kauvan mummon kanssa, tiedusteli kðvik— hðn koskaan ulkona, oliko hðnellð tuttavia ja yht'ðkkið sanoi hðn: "'Tðnððn olen ostanut loossin oopperaan. Annetaan Sevillan parturia. Tuttavani tahtoivat kðydð kanssani, mutta kieltðysivðt ja nyt jðð minulle piletti.' "'Sevillan parturiako?' huudahti mummo, 'samaa parturia, jota minunkin aikana nðytettiin?' "'Niin, samaa parturia', sanoi hðn ja katsahti minuun. Minð ymmðrsin kaikki, punastuin ja sydðmeni sykki kiivaasti odotuksesta. "'Oi, minð olen itse aikanani nðytellyt Rosinan osaa', huudahti mummo, 'seuranðytelmðssð.' "'Ettek— tahdo kðydð kanssani tðnððn?' kysyi vuokralainen. 'Pilettini menee muutoin hy—dyt—innð hukkaan.' "'Hyvð, minun puolestani, menkððmme', sanoi mummo, 'miksi emme menisi? Ja minun Nastjenkani tðssð ei ole vielð koskaan teaatterissa ollut.' "Jumalani, mikð ilo! Oitis valmistimme itsemme ja menimme. Mummo, vaikka sokea, tahtoi kumminkin soittoa kuulla ja sitðpaitsi oli hðn hyvð vanha rouva, hðn soi minulle mielellððn huvitusta, mutta itsestðmme emme koskaan olisi sinne menneet. "Voi! minð en voi teille kertoa, millaisen vaikutuksen 'Sevillan parturi' teki minuun. Mutta koko sen ehtoon katseli vuokralaisemme niin ystðvðllisesti minua ja puhui niin kauniisti, ettð minð oitis huomasin hðnen tahtovan asettaa minut koetukselle, niinkuin hðn tuona aamuna ehdoitti lðhtemððn yksin hðnen kanssaan kðvelylle. Mikð ilo nyt! Minð laskeuduin niin ylpeðnð, niin tyytyvðisenð nukkumaan, sydðmeni sykki niin kiivaasti kuin kuumeessa ja koko y—n uneksin minð Sevillan parturista. "Minð luulin hðnen nyt yhð useammin tulevan luoksemme. Mutta toisin kðvi. Hðn pysyi melkein kokonaan poissa. Hðn tuli tuskin kertaakaan kuussa ja aina vain kutsuakseen meitð teaatteriin. Vielð menimme kahdesti hðnen kanssansa. Siihen en ollut minð tyytyvðinen, huomasin hðnen surkuttelevan minua, ettð minð vietin mummon luona niin orjallista elðmðð, mutta ei sen enempðð. Minð kadotin rauhani, en voinut levollisesti istua, en tukea, enkð ty—skennellð, vðlistð nauroin ja tein mummolle jonkun kepposen, sitten jðlleen purskahdin itkemððn. Vihdoin kðrsi terveyteni siitð ja minð tulin melkein oikein sairaaksi. "Teaatteri-aikakausi loppui ja vuokralaisemme lakkasi tulemasta luoksemme. Kohdatessamme toinen toisemme, tietysti aina samoilla portailla, kumarsi hðn niin vakavasti ja vaijeten, ikððnkuin ei hðn tahtoisi puhua, meni portaita alas, sill'aikaa kuin minð vielð seisoin toisessa pððssð punaisena kuin kirsikka, syystð ettð kaikki veri nousi pððhðni niinpian kuin hðnet vain kohtasin. "Nyt olemme pian lopussa. Tðsmðlleen vuosi sitten, toukokuulla, tuli vuokralaisemme luoksemme ja kertoi mummolle lopettaneensa toimensa ja tðytyvðnsð nyt vuodeksi mennð Moskovaan. Kuultuani sen, kalpenin minð ja hervahdin puolikuolleena lavitsalle. Mummo ei huomannut mitððn ja luovutettuaan asuntonsa, kumarsi vuokralainen ja meni. "Mitð piti minun tekemðn? Mietin ja tuumin, vihdoin tulin pððt—kseen. Huomenna aikoi vuokralainen matkustaa pois ja minð pððtin, mummon mentyð nukkumaan, saattaa vielð tðnð ehtoona kaikki ratkaisuun. Niin tapahtuikin. Minð sidoin yhteen kimppuun kaikki, mitð tarvitsin, vaatteita ja kaluja, ja tðllð kimpulla kðdessðni menin, en juuri elðvðnð enkð kuolleenakaan, vuokralaisemme luokse ullakkokamariin. Tuntui ikððnkuin olisin tarvinnut kokonaisen tunnin portaita noustakseni yl—s. Avattuani hðnen ovensa, huudahti hðn hðmmðstyksestð nðhdessððn minut. Hðn luuli minua aaveeksi ja kiiruhti tarjoamaan minulle vettð, kun tuskin jaksoin jaloillani seisoa. Sydðmeni sykðhteli niin kovasti ettð pððtðni huimasi ja jðrkeni hðiriintyi. Saatuani silmðni jðlleen auki, asetin kimppuni hðnen vuoteelleen, istahdin itse sen viereen, peitin kasvoni kðsillðni ja purskahdin ððnekkððsen itkuun. "Silmðnrðpðyksessð nðkyi hðn kðsittðvðn kaikki. Hðn seisoi edessðni kalpeilla kasvoilla ja katseli murheellisena minua. 'Kuulkaas minua', alkoi hðn, 'kuulkaas minua, Nastjenka, minð en voi mitððn tehdð, minð olen k—yhð mies. Nykyisin ei ole minulla mitððn, ei edes oikeata paikkaakaan. Millð voisimme elðð, jos minð teidðt naisin?' "Me keskustelimme kauvan siitð, mutta vihdoin en voinut hillitð itseðni, vaan sanoin etten voinut pitemmðltð elðð mummon luona, minð karkaisin hðnen luotaan enkð enððn tahtoisi antaa parsinneulalla kiinnittðð itseðni, vaan tulisin hðnen kanssansa Moskovaan, jos hðn sallisi, koska en ilman hðntð voisi elðð. "Rakkaus, hðpeð ja ylpeys, kaikki puhuivat minussa yhdellð haavaa ja minð lankesin melkein voimattomana vuoteelle. Niin kovin pelkðsin minð kieltoa! Hðn istui muutaman minuutin vaiti, sitten nousi hðn yl—s, tuli luokseni ja tarttui kðteeni. "'Kuulkaas minua, rakas, hyvð Nastjenka', sanoi hðn vihdoin kyynelten lðpi. 'Minð vannon teille, ettð jos minulle vain kerrankin on mahdollista, niin nain minð teidðt ja te tulette ehdottomasti tekemððn minut onnelliseksi. Minð matkustan nyt Moskovaan ja tulen viipymððn siellð vuoden. Toivon siellð saavuttavani menestystð. Kun minð palajan ja te ette vain ole lakanneet rakastamasta minua, niin vannon teille, ettð me tulemme onnellisiksi. Nyt ei se ole mahdollista, minð en voi luvata teille mitððn eikð minulla ole oikeuttakaan siihen. Mutta minð kerron sen, ettð ellei se vuoden kuluessa onnistu, niin on se kuitenkin joka tapauksessa kerran tapahtuva, tietysti ehdolla, ett'ette kehenkððn toiseen mielisty, sillð minulla ei ole oikeutta, enkð uskallakkaan teitð sanalla sitoa.' "Nðin hðn puhui ja seuraavana aamuna matkusti hðn pois. Me olimme pððttðneet olla mummolle sanaakaan sanomatta. Niin hðn tahtoi. Ja nyt on koko historiani melkein lopussa. Kokonainen vuosi on kulunut. Hðn on tullut takaisin, hðn on jo kolme pðivðð sitten tððllð ja, ja..." "Kuinka? Mitð nyt?" huudahdin minð, kðrsimðtt—mðnð kuullakseni loppua. "Eikð hðn ole tðhðn saakka nðyttðytynyt!" vastasi Nastjenka tuskalloisesti. "Ei kuulu mitððn hðneltð." * * * * * Hðn pysðhtyi, vaikeni muutaman minuutin, antoi pððnsð vaipua ja peittðessððn kasvonsa kðsillððn, itki hðn niin, ettð sydðntðni vihloi. Sellaista pitkitystð en ollut lainkaan odottanut. "Nastjenka!" aloin arkatuntoisesti, "Nastjenka, ðlkðð, Jumalan tðhden, noin itkek—! Kuinka voitte te tietðð...? Ehk'ei hðn vielð ole tððllð?" "Hðn on tððllð!" vakuutti Nastjenka. "Hðn on tððllð, minð tiedðn sen. Me teimme ehtoolla ennen hðnen lðht—ððn sopimuksen. Puhuttuamme kaikki mitð minð juuri teille kerroin, tulimme tðnne rantaa pitkin kðvelemððn ja istuimme tðllð penkillð. Minð en enððn itkenyt, kuuntelin surumielisenð mitð hðn sanoi... Hðn sanoi oitis palaittuaan tulevansa meille ja ellen minð luopuisi hðnestð, niin tulisimme mummolle kertomaan kaikki. Nyt on hðn palannut, minð tiedðn sen, mutta hðn ei tule." Uudelleen rupesi hðn itkemððn. "Jumalani!" huudahdin minð, "eik— l—ydy mitððn keinoa tyynnyttðmððn murhetta?" Hðdissðni hypðhdin yl—s penkiltð. "Sanokaas minulle, Nastjenka, enk— minð ehkð voi mennð hðnen luoksensa?" "Kuinka olisi se mahdollista?" sanoi hðn, ðkkið kohoittaen pððtðnsð. "Ei, tietysti ei. Se ei sovi", vastasin minð tyynesti. "Mutta -- ehkð kirjoitatte hðnelle." "Ei, ei missððn tapauksessa!" huudahti hðn pððttðvðsti ja kumarsi taaskin pððtððn, katsomatta minuun. "Miksi ei?" pitkitin minð, pitðen ajatuksestani kiinni "Mutta tietðkððs, Nastjenka, millaisen kirjeen! Kirjeitð on kahdenlaisia ja... Voi, Nastjenka, siinð on koko asia! Luottakaa minuun. Minð en anna huonoa neuvoa. Kaikki voi vielð tulla hyvðksi! Te otitte ensimðisen askeleen -- miksi siis nyt..." "Mahdotointa, mahdotointa! Ikððnkuin minð tahtoisin hðnestð riippua." "Oi, hyvð Nastjenkani", vastasin minð, voimatta salata naurua, "ei toki, ei. Te olette oikeassa, koska hðn on antanut lupauksen teille. Ja minð huomaan kaikesta, ettð hðn on hienotunteinen ihminen ja ettð hðn hyvðð tarkoittaa", pitkitin minð, nousevassa ihastuksessa pððtelmieni selvyydestð. "Millainen on hðnen suhteensa? Hðn on lupauksella sidottu. Hðn sanoi ettei hðn tulisi ketððn toista naimaan kuin teidðt, jos hðn koskaan naisikaan. Teille antoi hðn tðyden vapauden sanomaan itsenne irti hðnestð... Tðssð tapauksessa saatatte ottaa ensimðisen askeleen. Teillð on etu-oikeus, esimerkiksi, jos te tahtoisitte pitðð kiinni hðnen sanoistaan." "Sanokaas kuinka te kirjoittaisitte?" "Mitð?" "Tuon kirjeenk—?" Minð kirjoittaisin tðhðn tapaan: "Kunnioitettava herra!" "Onko se ollenkaan tarpeellista tuo 'kunnioitettava herra'?" "Kaiketikin! Muutoin, miksikð ei? Minð ajattelen..." "Noh, hyvð, hyvð. Kuinka sitten?" "Kunnioitettava herra!" Suokaa anteeksi, ettð minð... Mutt'ei; ei ole tarvis pyytðð anteeksi! Pelkkð tosiasia oikeuttaa kaikki, kirjoittakaa yksinkertaisesti: "Minð kirjoitan teille. Antakaa anteeksi kðrsimðtt—myyteni, mutta kokonaisen vuoden oli toivo ainoa onneni. Olenko minð vððrðssð, jos en nyt voi kestðð epðilyksen pðivið? Kun nyt olette palainneet, olette te ehkð aikomuksenne muuttanut. Jos niin on, niin sanoo tðmð kirje teille, etten nðrkðsty, enkð valita. Minð en voi teitð sentðhden syyttðð, koska minulla ei ole mitððn valtaa sydðmenne yli. Se on nyt kerran minun kohtaloni!" "Te olette kunnian mies. Te ette tule nauramaan, ettekð vihastumaan kðrsimðtt—mistð riveistðni. Ajatelkaa, ettð erðs tytt—raukka on ne kirjoittanut, joka on yksin ja jolla ei ole ketððn, joka voisi opettaa tai neuvoa hðntð ja joka ei ole koskaan ymmðrtðnyt sydðmensð kanssa tulla toimeen. Mutta antakaa minulle anteeksi, ettð sydðmeeni voi silmðnrðpðykseksikin hiipið epðilystð. Te ette saata ajatuksissakaan loukkaantua siihen, joka niin kovin teitð rakasti ja vielðkin rakastaa." "Niin, niin! Se on aivan niin, kuin minð ajattelin!" huudahti Nastjenka ja ilo loisti hðnen silmistððn. "Oi, te pððstðtte minut epðilyksestðni, Jumala itse on lðhettðnyt teidðt minulle, kiitðn, kiitðn teitð!" "Miksi? Sitðvartenko, ettð Jumala on lðhettðnyt minut?" vastasin minð, katsellen ihastuksella hðnen iloisia kasvojaan. "Niin, juuri sitðvarten." "Voi Nastjenka! Kiitðmmek— ehkð muita ihmisið sentðhden, ettð he elðvðt samaan aikaan meidðn kanssamme? Minð kiitðn teitð sentðhden, ettð olette minua kohdannut, sentðhden, ettð minð kaiken elðmðni ajan tulen muistamaan teitð!" "Piisaa jo! Mutta kuulkaappas: Silloin sovimme, ettð hðn oitis, palaittuaan, antaisi minulle tiedon siten, ettð hðn jðttðisi kirjeen muutamille tutuilleni, hyville ja yksinkertaisille ihmisille, jotka eivðt mitððn tiedð asiasta. Taikka, ellei hðn tahtoisi kirjoittaa mitððn kirjettð, syystð siitð, ettei kirjeessð voi sanoa kaikkia, niin tulisi hðnen vielð palauspðivðnð tðsmðlleen kello kymmenen tulla tðnne, missð me kohtaisimme toinen toisemme. Minð tiedðn, ettð hðn on tullut, mutta tðmð on nyt kolmas pðivð kun minð turhaan odotan hðntð taikka kirjettð. Huomenna en voi mitenkððn pððstð irti mummostani. Antakaa huomenna kirjeeni noille hyville ihmisille, joista minð juuri puhuin, he lðhettðvðt sen kyllð hðnelle. Ja jos tulee vastaus, niin tuokaat itse se minulle, ehtoolla, kymmenen aikaan." "Mutta kirje, kirje! Ennen kaikkia on kirje kirjoitettava! Siis saattaa se kaikki vasta huomenna tapahtua." "Kirje", vastasi Nastjenka jotenkin hðmillððn, -- "kirje... mutta..." Hðn ei puhunut loppuun. Alussa kððnsi hðn kasvonsa minusta pois, punastui niinkuin ruusu ja samalla tunsin kðdessðni kirjeen, joka nð—stð pððttðen oli jo kauvan ollut kirjoitettu, valmis ja sinetitty. Erðs tuttu, rakas ja hempið muisto tuli mieleeni! "R-o-s-i-n-a", aloitin minð. "Rosina", lauloimme molemmat. Olin vðhðllð syleillð hðntð ihastuksesta. Hðn punastui, hymyillen kyynelten lðpi. "Nyt on kylliksi! Hyvðsti!" sanoi hðn reippaasti. "Tðssð on kirje ja tðssð osoite, mihinkð saatte viedð sen. Nðkemððn asti! Huomiseen!" Voimallisesti puristi hðn molempia kðsiðni, ny—kðhytti pððtððn ja katosi kuin nuoli. Minð seisoin kauvan paikalla ja seurasin hðntð silmillðni niinkauvan kuin mahdollista. "Huomiseen! Huomiseen!" kaikui pððssðni, kun hðn oli kadonnut silmistðni. KOLMAS Yø. Tðnððn oli surullinen sadepðivð, ilman auringon sðdettð, niinkuin tuleva vanhuutenikin. Minua vallitsevat sellaiset omituiset ajatukset, -- sellaiset kolkot tunteet, sellaiset minulle vielð epðselvðt kysymykset tunkeutuvat pððhðni ja sitðpaitsi puuttuu minulta tahtoa ja voimaa niitð selvittðmððn. Ei ole minun asiani selvittðð kaikkia! Tðnððn emme tule nðkemððn toisiamme. Eilen, kun erosimme toisistamme, rupesivat pilvet taivasta peittðmððn ja nousi sumu. Minð sanoin ettð huomenna tulee huono pðivð; hðn ei vastannut, hðn ei tahtonut puhua itseðnsð vastaan. Hðnelle on tðmð pðivð selvð ja kirkas eikð yksikððn pilvi synkistð heidðn onneansa. "Jos sataa, emme tule nðkemððn toisiamme", sanoi hðn, -- "sitten en minð tule." Minð luulin ettei hðn vðlittðisi tðmðn pðivðn sateesta, mutta hðn ei tullut. Eilen oli kolmas kohtauksemme, kolmas valoisa y—mme. Mutta kuinka tekevðtkððn ilo ja onni ihmisen kauniiksi! Kuinka syttyykððn sydðn rakkaudesta! Tuntuu niinkuin tahtoisi vuodattaa sydðmensð vieraasen sydðmeen, niinkuin toivoisi, ettð kaikki olisi iloista, kaikki hymyilisi. Ja kuinka tarttuvaista onkaan tðmð ilo! Eilen oli hðnen sanoissaan niin paljon viehkeyttð, niin paljon sydðmen hyvyyttð. Kuinka sydðmellisesti hðn minua kohteli, kuinka hðn minua hyvðili, kuinka hðn sydðntðni rohkaisi! Oi, kuinka paljon viehkeilemistð kutsuukaan onni esihin! Ja minðk—?... Minð pidin kaikkia kultana, minð ajattelin, ettð hðn... Mutta, Jumalani, kuinka saatoin minð ajatella! Kuinka saatoin minð olla niin sokea, kun kaikki oli toisen valtaamaa, -- kun hðnen lempeytensð, hðnen rakkautensa minuun ei ollut muuta kuin ilo toisen pikaisesta jðlleen nðkemisestð, toivo, antaa minunkin ottaa osaa hðnen ilostaan. Ellei hðn olisi tullut, niin olisimme turhaan odottaneet ja hðn olisi surullinen ja alakuloinen. Kaikki hðnen liikkeensð eivðt muutoin olisi niin herttaiset ja keveðt. Ja, omituista, hðnen huomaavaisuutensa minua kohtaan oli kaksinkertainen, ikððnkuin tahtoisi hðn vaistomaisesti tuhlata minulle, mitð hðn itse itselleen toivoi. Nastjenkani nðytti vihdoin niin hellðtuntoiselta ikððnkuin hðn kðsittðisi, ettð minð hðntð rakastan, ikððnkuin hðn armahtaisi minun kurjaa rakkauttani. Ollessamme itse onnettomat, tunnemme paremmin toistenkin onnettomuutta. Minð tulin hðnen luokseen avonaisella sydðmellð, ja odotin tuskin jðlleen nðkemistð. Minð en tuntenut edeltðpðin, mitð minð nyt tunnen, minð en tuntenut ettei kaikki vie toivottuun loppuun. Hðn loisti ilosta, hðn odotti vastausta. Vastaus oli hðn itse. Hðnen piti tulla, hðnen huudolleen rientðð esiin. Nastjenka tuli koko tunnin varemmin kuin minð. Alussa nauroi hðn kaikelle, kullekin sanalleni. Minð olin alkanut puhumaan, mutta pian vaikenin minð. "Tiedðttek— te, miksi minð olen niin iloinen?" sanoi hðn, -- "niin iloinen, teidðt nðhdessðni? Miksi minð teitð tðnððn niin rakastan?" "Noh miksi?" kysyin minð ja sydðmeni lakkasi sykkimðstð. "Minð rakastan teitð sentðhden, koska te ette ole rakastunut minuun. Joku toinen tulisi teidðn sijassanne levottomaksi, tunkeilevaksi ja valittavaksi, mutta te olette kokonaan toisin." Sen ohessa puristi hðn kðttðni niin lujasti, ettð minð melkein huusin. Hðn nauroi. "Jumalani! Mikð ystðvð te olettekaan!" alkoi hðn minuutin kuluttua hyvin totisena. "Tosiaankin on Jumala lðhettðnyt teidðt minulle! Mikð olisi minusta tullut, ellei minulla olisi teitð! Kuinka omaa hy—tyð pyytðmðt—n te olettekaan! Jos minð joudun naimiseen, tulemme sangen lðheisiksi ystðviksi, enemmðn kuin veljiksi. Minð olen teitð rakastava, melkein yhtð paljon, kuin hðntðkin..." Mieleni kðvi, tðssð silmðnrðpðyksessð, hyvin raskaaksi, mutta jotakin pilkantapaista liikkui sydðmessðni. "Teillð on kuume", sanoin minð, "te pelkððtte, te ajattelette ettei hðn tulekkaan." "Todellako?" vastasi hðn. -- "Jos olisin vðhemmin onnellinen, niin uskon, ettð itkisin teidðn epðuskonne, teidðn soimauksienne tðhden. Muutoin te saatatte minut jðrkeeni jðlleen. Mutta minð ajattelen perðstðpðin ja nyt tunnustan minð teille, ettð te sanoitte totuuden. Niin! Minð en ole omassa vallassani. Minð elðn kokonaan odotuksessa ja tunnen kaikki ehkð liian helposti. Nyt kyllin tunteista!" Sill'aikaa kuulimme askeleita ja hðmðrðssð nðkyi erðs ohikulkija, joka astui meitð kohti. Me vapisimme molemmat, Nastjenka oli melkein huudahtaa. Minð pððstin hðnen kðtensð irti ja tein liikkeen ikððnkuin aikoisin mennð. Mutta me petyimme, se ei ollut hðn. "Mitð te pelkðsitte? Miksi laskitte kðteni irti?" sanoi Nastjenka ja ojensi sen uudestaan minulle. Me tahdomme yhdessð kohdata hðntð. Minð tahdon, ettð hðn nðkee, kuinka me rakastamme toinen toistamme." "Kuinka me rakastamme toinen toistamme? huudahdin minð. "Oi, Nastjenka, Nastjenka!" ajattelin minð. -- "Kuinka paljon olet sinð nðillð sanoilla sanonut! Sellaisesta rakkaudesta, Nastjenka, tulee sydðn kylmðksi ja kovin ahdistetuksi. Kðtesi on kylmð, minun on kuuma niinkuin tuli. Kuinka sokea oletkaan Nastjenka!... Oi, kuinka sanomattomasti onnellinen on ihminen monessa silmðnrðpðyksessð! Mutta minð en voi olla sinulle paha!" Vihdoin oli sydðmeni liian tðysi. "Kuulkaas, Nastjenka", huudahdin minð. -- "Tiedðttek— mitð minð toimitin koko pðivðn?" "Noh mitð? Kertokaa pian. Miksi olitte te tðhðn asti vaiti?" "Ensiksi, Nastjenka, kun olin toimittanut kaikki asianne, antanut kirjeenne, ollut hyvien tuttavainne luona, sitten ... sitten menin kotiin ja laskeusin nukkumaan." "Eik— enempðð?" keskeytti hðn minua nauraen. "Melkein ei sen enempðð", vastasin minð vðkivaltaisella mielen maltilla, sillð minð tunsin kuinka silmðni tðyttyivðt tyhmillð kyyneleillð. -- "Minð herðsin jðlleen nðkemisemme hetkeksi, niinkuin en olisi nukkunut. Minð en tiedð kuinka oli laitani. Minð lðksin kertoakseni teille kaikki, ikððnkuin aika seisoisi hiljaa minua varten, ikððnkuin tunnelma, tunne pysyisi ikuisesti minussa elðvðnð, ikððnkuin minuutti kestðisi ijankaikkisesti ja pysyisi koko elðmðn ajan yhdessð kohdin minua varten... Herðttyðni tuntui minusta, ettð kauvan tunnettu, aikaisemmin jossakin kuultu, unhoitettu, suloinen, soitannollinen aihe nyt taasen sukelsihe muistossani esihin ja nyt..." "Voi, Jumalani", keskeytti Nastjenka, -- "kuinka oli siinð kaikki? Minð en ymmðrrð sanaakaan siitð." "Voi, Nastjenka, minð tahtoisin jollakin tavalla kuvailla tðtð omituista vaikutusta", aloitin minð valittavalla ððnellð, missð vielð kðtkeytyi toivo, vaikka kaukainenkin. "Kyllin, lakatkaa jo!" sanoi hðn ja kaikki ilmasi yhdessð silmðnrðpðyksessð veitikkaa! Yht'ðkkið tuli hðn tavattoman puheliaaksi ja iloiseksi. Hðn otti kðsivarteni, nauroi ja tahtoi minuakin nauramaan, ja jokainen kolkompi sana minulta herðtti hðnessð sydðmellisen ja pitkðn naurun... Minð rupesin suuttumaan, -- hðn lakkasi ðkkið veikistelemðstð. "Kuulkaas", alkoi hðn, -- "minun pitðisi olla kiitollinen siitð, ettette ole rakastuneet minuun. Sen mukaan on ihminen kðytettðvð! Mutta kuitenkin, taipumaton herrani, tulisi teidðnkin kiittðð minua siitð, ettð minð olen niin yksinkertainen. Minð puhun teille kaikkia, kaikki hulluudetkin, mitkð pððhðni pðlkðhtðvðt." "Kuulkaas! Kello on yksitoista", sanoin minð, -- kun mððrðtty kellonly—nti kaikui kaukaisesta raatihuoneen tornista. Hðn kðvi ðkkið hiljaiseksi ja lakkasi nauramasta ja luki ly—nnit. "Niin, yksitoista", sanoi hðn vihdoin aralla, epðvakavalla ððnellð. Oitis kaduin, ettð peljðstytin hðntð ja sain hðnet lukemaan kellon ly—nnit ja kirosin itseðni tðstð ilkeyden kohtauksesta. Minð tulin murheelliseksi hðnen tðhtensð, enkð tietðnyt kuinka minun piti korjata tuota erehdystðni. Minð rupesin lohduttamaan hðntð, hakemaan syitð hðnen poissa-oloonsa ja luettelemaan monenlaisia arveluita. Ei ketððn ollut helpompi pettðð kuin hðntð tðssð silmðnrðpðyksessð ja jokainen kuulee ilolla sellaisina hetkinð vðhintðkin lohdutusta ja on tyytyvðinen, ettð edes jonkinmoista puolustusta l—ytyy. "Niinpð, se on naurettava asia", aloin minð innokkaana ja ylpeðnð todistuksieni tavattomasta selvyydestð. "Ei hðn voinut tulla, te ja minð petyimme, Nastjenka, niin ettð kadotin ajanlaskunkin... Ajatelkaas vain... Ehkð on hðn saanut jonkun kirjeen. Otaksuttuna ettei hðn voinut tulla, on hðn kirjeellisesti antava tiedon siitð, eikð taas kirje voi varhemmin saapua kuin huomenna. Minð menen huomenna sitð hakemaan ja annan teille oitis tiedon. Vielð l—ytyy tuhansia mahdollisuuksia jðlellð. Kenties ei hðn ollut kotona kun kirje saapui ja ehk'ei hðn vielð ole sitð lukenutkaan! Kaikki on mahdollista!" "Niin, niin!" sanoi Nastjenka, -- "sitð en ajatellut. Luonnollisesti, kaikki on mahdollista", pitkitti hðn puheliaasti. Mutta hðnen ððnessððn oli surullinen epðsointu, toinen takana piileksivð ajatus. "Kuulkaas nyt, mitð teidðn on tehtðvð", pitkitti hðn. "Menkðð huomenna niin varhain kuin mahdollista ja jos jotakin saatte, niin antakaa minulle siitð oitis tieto. Tiedðttehðn jo, missð minð asun." Ja hðn ilmoitti minulle osoitteensa. Sitten tuli hðn ðkkið niin lempeðksi ja kainoksi minua kohtaan. Hðn nðytti tarkkaavaisesti kuuntelevan sanojani. Mutta tehtyðni hðnelle muutamia kysymyksið, vaikeni hðn, joutui hðmille ja kððnsi kasvonsa pois. Minð katselin hðnen silmiinsð -- todellakin, hðn itki. "Kuinka? Onko se mahdollista? Voi! Mikð lapsi te olettekaan! Lakatkaa toki!" Hðn yritti nauramaan, tyynnyttððkseen itseððn, mutta hðnen vartalonsa vavahteli ja rintansa kohosi. "Ajattelin teitð", huomautti hðn pitemmðn vaikenemisen jðlkeen. -- "Te olette niin hyvð, ettð minun tðytyisi olla kivestð, ellen sitð huomaisi. Tietðkððs, mitð mieleeni juuri nyt tuli? Minð vertailin teitð molempia. Miksi on hðn -- ettekð te? Miksi ei hðn ole niinkuin te! Hðn on teitð huonompi, vaikka minð rakastan enemmðn hðntð kuin teitð." Minulla ei ollut mitððn vastattavaa. Hðn nðkyi odottavan vastausta. "Luultavasti en ole vielð hðntð oikein kðsittðnyt taikka en tunne vielð hðntð tðydellisesti. Tietðkððs, minð pelkðsin hðntð oikein. Hðn oli aina niin totinen, oikeastaan ylpeð. Luonnollisesti tiedðn, ettð hðn vain sellaiseksi nðyttðytyy, ettð hðnen sydðmessððn on enemmðn hellyyttð kuin minun. Minð muistan kuinka hðn minua silloin katseli kun minð kimppuineni tulin hðnen luoksensa. Mutta aina minð kunnioitan hðntð ja tuntuu ikððnkuin emme seisoisi samalla asteella." "Ei, Nastjenka", vastasin minð, -- "se merkitsee, ettð te rakastatte hðntð enemmðn kuin kaikkia maailmassa ja paljon enemmðn kuin itseðnne." Hðn vaikeni ja puristi voimallisesti kðsivarttani. Minð en voinut mitððn puhua liikutuksesta. Niin kului muutama aika. "Hðn ei tosiaankaan tule tðnððn!" sanoi hðn vihdoin. "On jo liian my—hðistð." "Huomenna hðn tulee", vastasin minð jotenkin luottavaisesti. "Niin", sanoi hðn taaskin iloisemmasti. "Nyt huomaan itsekin, ettð hðn vasta huomenna tulee. Siis, nðkemððn asti! Huomiseen! Jos sataa, niin en tule ehkð tulemaan. Mutta ylihuomenna tulen joka tapauksessa, tulkoon sitten mitð tahansa. Tulkaa joka tapauksessa tðnne, minð tahdon nðhdð teidðt." Ja sitten, kun jðttelimme hyvðsti, antoi hðn kðtensð minulle ja sanoi, katsoen kirkkaasti minuun: "Nyt olemme ainiaaksi yhdistetyt. Eik— niin?" "Oi, Nastjenka, Nastjenka! Jospa te tietðisitte, kuinka yksinðiseksi minð tunnen itseni!" Kun kello l—i yhdeksðn, en voinut enððn huoneessa istua, pukeuduin ja menin, huolimatta pahasta ilmasta, ulos. Minð olin siellð ja istuin penkillðmme. Minð menin hðnen kadullensa, hðpesin ja kððnnyin ympðri katsomatta hðnen ikkunaansa. Murheissani ja surussani tulin minð kotiin. Mikð raskas aika! Jos olisi kaunis ilma ollut, niin olisin koko y—n kðvellyt. Mutta huomenna siis! Ei ollut kirjettð tðnððnkððn. Niinhðn tðytyi ollakin. He ovat jo yhdessð. NELJáS Yø. Hyvð Jumala, kuinka kaikki pððttyi! Minð tulin kello yhdeksðn. Hðn oli jo siellð. Minð huomasin hðnen jo kaukaa. Hðn seisoi, niinkuin silloin, ensi kohtauksessamme, rannalla, kyynðrpððt nojautuneina kðsipuihin, eikð kuullut, ettð minð hðntð lðhestyin. "Nastjenka!" huusin minð hðnelle, taistellen tuskalla liikutustani vastaan. Hðn kððntyi rivakkaasti puoleeni. "Noh", sanoi hðn, "nopeasti!" Katselin hðntð hðmmðstyneenð. "Noh, missð on kirje? Toitteko te kirjeen?" -- kertoi hðn, pitðen kðdellððn kiinni kðsipuusta. "Ei, ei minulla ole kirjettð", sanoin vihdoin. -- "Eik— hðn sitten vielðkððn ole tððllð?" Hðn kalpeni kauheasti ja katseli minua kauvan aikaa liikkumatoinna. Minð olin hðvittðnyt hðnen viimeisen toivonsa. "No niin, Jumala olkoon hðnen kanssansa", sanoi hðn vihdoin sortuneella ððnellð. -- "Jumala hðnen kanssansa, kun hðn minut niin jðttðð". Vielð muutaman silmðnrðpðyksen sðilytti hðn mielenmalttinsa, mutta ðkkið kððntyi hðn poispðin, nojasi kðsipuihin ja purskahti itkuun. "Jo on kyllðksi, jo on kyllðksi!" varoitin minð. Mutta minulla ei ollut voimaa pitkittðð ja mitð olisin minð sanonut? "álkðð koettako lohduttaa minua," sanoi hðn. "álkðð puhuko hðnen puolestansa, ðlkðð sanoko, ettð hðn tulee, hðn ei olisi niin julmasti, niin sydðmett—mðsti jðttðnyt minut, niinkuin hðn on tehnyt. Miksi? Miksi? Oliko ehkð jotakin kirjeessðni, tuossa onnettomassa kirjeessðni?" Hðnen ððnensð tukehtui kyyneltulvaan. "Oi kuinka sanomattomasti hirveðtð tðmð onkaan!" pitkitti hðn. "Ei riviðkððn! Jos hðn edes olisi vastannut minulle, etten minð ole hðnelle tarpeellinen, ettð hðn hylkðð minut. Mutta nyt, ei riviðkððn kolmeen pðivððn! Kuinka helppoa on hðnelle loukata kurjaa, turvatointa tytt—ð, jonka rikos on siinð, ettð hðn rakastaa hðntð. Oi, mitð olenkaan kðrsinyt nðinð kolmena pðivðnð! Jumalani! Jumalani! Kun minð muistelen, ettð minð ensiksi tulin hðnen luokseen, ettð minð alensin itseni hðnen edessððn, itkin! Ja sitten!... Kuulkaas", sanoi hðn minuun kððntyneenð, samalla kuin hðnen mustat silmðnsð loistivat, -- "ei voi se niin olla, se on luonnotonta! Te taikka minð olemme pettyneet. Ehk'ei hðn ole vielð kirjettð saanut? Ehk'ei hðn tðhðn silmðnrðpðykseen asti tiedð mitððn, kuinka on mahdollista, sanokaas minulle Jumalan tðhden, selittðkððs minulle ... minð en voi kðsittðð niin raakaa kohtelua. "Ei sanaakaan! Kurjimmallekin ihmiselle maailmassa osoitetaan toki sððlið! Ehkð on hðn kuullut jotakin, ehkð on joku parjannut minua. Mikð on teidðn ajatuksenne?" "Kuulkaas minua, Nastjenka, huomenna menen minð, teidðn nimessðnne, hðnen luokseen." "Entð sitten?" "Minð kysyn hðneltð kaikkea, kerron hðnelle kaikki." "Entð sitten? Entð sitten?" "Te kirjoitatte kirjeen hðnelle. álkðð kieltðk—, Nastjenka. Minð vaadin hðntð huolehtimaan teistð, hðn on saapa tietðð kaikki ja jos..." "Ei, ystðvðni, ei," keskeytti hðn minua. -- "Jo on kylliksi! Ei sanaakaan enððn, ei ainoatakaan sanaa minulta eikð riviðkððn. -- Kyllin! Minð en tunne hðntð enððn, enkð rakasta hðntð enððn! Minð olen hðnet unoh ... tava!" Hðn ei puhunut loppuun. "Rauhoittukaa, Nastjenka. Sijoittukaa tðnne", sanoin minð, vieden hðnet penkille. "Minð olen levollinen. Kyllin! Se on ohitse! Ne on kyyneleitð, ne kuivuvat." Sydðmeni oli tðysi. Minð koetin puhua, mutta turhaan. "Kuulkaas minua", pitkitti hðn, tarttuen kðteeni, "sanokaas minulle, ettehðn te olisi niin menetellyt? Ettehðn olisi jðttðnyt sitð, joka itse tuli luoksenne, ettehðn olisi viskanneet hðnen kasvoihinsa hðpeðllistð pilkan naurua hðnen heikon, tyhmðn sydðmensð vuoksi! Te olisitte sððstðnyt hðntð. Te olisitte ajatellut ettð hðn on yksin, ettei hðn ymmðrtðnyt pitðð huolta itsestðnsð, ettei hðn osannut varoa itseððn rakkaudesta teihin, ettð hðn on viaton ... ettei hðn ole tehnyt mitððn. Oi, Jumalani, Jumalani!" "Nastjenka!" huudahdin minð, voimatta liikutustani hillitð. -- "Nastjenka! Te kiusaatte minua! Te revitte sydðmeni rikki; Nastjenka! Minð en voi kauvemmin vaijeta! Minun tðytyy vihdoin ilmaista, mitð sydðmessðni piilee." Minð hyppðsin yl—s. Hðn tarttui kðteeni ja katseli kummastuksella minua. "Mikð on teillð?" kysyi hðn vihdoin. "Kuulkaas minua, Nastjenka", sanoin minð pððttðvðsti. Mitð minð nyt tulen teille sanomaan on kaikki mielet—ntð, kaikki tyhmðð! Minð tiedðn, ettei se koskaan tule tapahtumaan, mutta kuitenkaan en voi vaijeta. Edeltðpðin rukoilen teitð anteeksi antamaan minulle." "Kuinka? Mikð on teidðn?" kysyi hðn, lakaten itkemðstð ja katsellen lðpitunkevasti minua samalla kuin omituinen uteliaisuus loisti hðnen kummastelevissa silmissððn. "Se on mahdotointa. Mutta minð rakastan teitð, Nastjenka! Siinð se on. Nyt on kaikki sanottu. Nyt nðette, jos te voitte niin puhua minun kanssani, kuin te ennen puhuitte, jos te vihdoin voitte kuulla, mitð minð tulen teille puhumaan..." "Mitð? Mitð on siitð tuleva?" keskeytti Nastjenka minua. -- "Minð tiesin hyvin, ettð te rakastatte minua, mutta minusta nðytti, ettð te vain vðhðn rakastatte minua. Voi! Jumalani!" "Alussa oli rakkauteni vðhðinen, Nastjenka, mutta nyt on se yhtð vahva kuin teillðkin, silloinkuin te kimppuinenne tulitte hðnen luoksensa. Ja vielðpð enemmðnkin, koska hðn ei silloin rakastanut ketððn, vaikka te rakastitte." "Mitð sanotte minulle? Minð en ymmðrrð laisinkaan. Mutta sanokaas minulle, miksi se -- se on ei miksi, vaan mistð syystð te niin ja niin kerran... Jumalani! Minð puhun tyhmðsti! Mutta te..." Ja Nastjenka joutui tðydellisesti hðmille. Hðn l—i silmðnsð alas. "Mitð tulee minun tehdð, Nastjenka? Minð olen syyllinen, minð olen vððrin menetellyt... Mutta ei, ei, minð en ole syyllinen, sen tunnen minð, koska sydðmeni sanoo, ettð minulla on oikein, koska minð en mitenkððn voi teitð loukata. Minð olin ystðvðnne, mutta minð en ole itseðni muuttanut, minð olen vielðkin ystðvðnne. Katsokaas, Nastjenka, kyyneleeni valuvat. Valukoot, ne eivðt ketððn vahingoita. Ne kuivuvat jðlleen..." "Mutta istahtakaa," sanoi hðn. "Ei, Nastjenka, minð en tule istumaan. Minð en voi kauvemmin olla tððllð, te ette saa minua enððn nðhdð. Minð sanon teille kaikki ja sitten menen. Minð tahdon vain sanoa ettette koskaan olisi saanut tietðð, ettð minð teitð rakastan. Minð olisin salaisuuteni kðtkenyt. En tahtoisi nytkððn tðssð silmðnrðpðyksessð vaivata teitð itsekkðisyydellðni. En! Mutta minð en voinut kauvemmin kestðð. Te puhutte itse siitð, te olette syyllinen, te olette kaikkeen syyllinen, vaan minð en ole syyllinen. Te ette voi karkoittaa minua luotanne pois." "En, en! Minð en karkoita teitð," sanoi Nastjenka, salaten suruaan niin paljon kuin mahdollista. "Te ette karkoita minua pois. Ei! Mutta minun tðytyy itse paeta. Minð tulen menemððnkin, mutta sitð ennen tðytyy minun sanoa kaikki, koska, tðssð puhuessamme, en saattanut istua rauhallisesti, koska, teidðn itkiessðnne, tunsin sydðmessðni olevan niin paljon rakkautta teihin, Nastjenka, niin paljon rakkautta. Ja katkera on tunne, etten minð tðllð rakkaudellani voi teitð auttaa. Minð en voinut vaijeta, minun tðytyi puhua, Nastjenka, minun tðytyi puhua!" "Niin, niin! Puhukaatte, puhukaatte niin minun kanssani!" sanoi Nastjenka harvinaisella liikutuksella. "Teistð nðyttðð ehkð kummalliselta, ettð minð niin puhun teidðn kanssanne, mutta ... puhukaatte! Minð tulen vastaamaan teille, kertomaan teille kaikki." "Te sððlitte minua, Nastjenka, vain sððlitte, ystðvðni! Mitð on tapahtunut, on tapahtunut. Ja mitð on sanottu, ei voida kððntðð eikð vððntðð. Eik— niin? Nyt tiedðtte kaikki. Nðhkððs, se on ydinkohta! Hyvð, se on kaikki oivallista. Mutta kuulkaas nyt: kun te tuolla istuitte ja itkitte, ajattelin minð itsekseni -- voi! sallikaa minun sanoa, mitð minð ajattelin, ettð -- luonnollisesti, se ei voi niin olla, Nastjenka! -- minð ajattelin, ettð te ette ehkð jostakin kaukaisesta syystð rakasta minua enððn. Sitten ajattelin minð jo eilen ja toissapðivðnð, Nastjenka -- ettð minð saisin tuntea, ettð teidðn ehdottomasti tðytyy rakastaa minua. Olettehan itsekin sanonut, ettð te jo melkein rakastatte minua. Mitð enempðð? Se onkin melkein kaikki, mitð minð tahdoin sanoa, vielð on sanottavana, mitenkð sitten olisi, jos te minua rakastaisitte -- ei mitððn enempðð! Kuulkaas, ystðvðni, olettehan toki aina ystðvðni -- minð olen luonnollisesti kurja, yksinkertainen, vðhðpðt—inen ihminen. Mutta siitð ei ole kysymystð -- ja minð sanon sen vain murheella, Nastjenka, -- mutta minð rakastaisin teitð niin, niin paljon, ettð sittenkin kuin te vielð rakastaisitte hðntð, jota en minð tunne, te ette kuitenkaan tulisi huomaamaan, ettð minun rakkauteni missððn suhteessa olisi teille vaivaksi. Te saisitte vain joka minuutti tuntea, ettð teidðn vieressðnne sykkii kiitollinen, niin kiitollinen, lðmmin sydðn, joka teille... Oi, Nastjenka, Nastjenka! Mitð olettekaan te tehnyt minusta!" "álkðð itkek—, minð en tahdo, ettð te itkisitte," sanoi Nastjenka, rivakkaasti nousten. -- "Tulkaa, nouskaa yl—s, tulkaa minun kanssani, ðlkðð itkek—," sanoi hðn pyyhkiessððn kyyneleitðni taskuliinallaan. -- "Tulkaa nyt, ehkð sanon minð teille jotakin... Niin, nyt on hðn jðttðnyt minut, nyt on hðn unohtanut minut, vaikka minð hðntð vielð rakastan -- minð en tahdo teitð pettðð -- mutta kuulkaas, vastatkaa minulle. Jos minð esimerkiksi ... tulisin rakastamaan teitð, se on ... jos minð vain... Voi, ystðvðni! Kuinka saatan sitð ajatella, ettð minð teitð loukkasin, kun minð nauroin teidðn rakkaudellenne, kun kiitin teitð siitð, ettette olleet minuun rakastuneet! Oi, Jumalani! Kuinka on se mahdollista, etten minð edeltðpðin sitð huomannut, ettð minð olin niin tyhmð, mutta... Nyt olen pððttðnyt sanoa teille kaikki." "Kuulkaas, Nastjenka, tiedðttek— mitð? Minð menen pois luotanne. Todellakin tuotan minð teitte vain vaivaa. Nyt on teillð omantunnon nuhteita siitð, ettð te nauroitte. Minð en tahdo, en varmaankaan, ettð te paitsi murhettanne... Minð tietysti olen syyllinen, Nastjenka, mutta suokaa anteeksi minulle." "Pysðhtykðð, kuulkaa minua loppuun, -- voitteko te odottaa?" "Mitð varten odottaa? Mitð?" "Minð rakastan hðntð. Mutta se on ohimenevðð, sen tðytyy mennð ohitse, muutoin ei ole se mahdollista. Se meneekin jo ohitse, minð huomaan sen. Kuka tietðð, ehkð menee se jo tðnððn ohitse, koska minð hðntð vihaan, koska hðn minua pilkkasi, sill'aikaa kuin te tðssð itkitte minun kanssani, koska te ette minua halveksi kuten hðn, koska te rakastatte minua, eikð hðn minua rakasta, ja vihdoin koska minð teitð rakastan -- jopa todella, aivan niinkuin tekin rakastatte minua. Olenhan sen itse ennen teille sanonut, ja te olette sen itsekin kuullut. -- Sentðhden rakastan minð teitð, koska te olette hðntð parempi, koska te olette hðntð kunniallisempi, koska, koska hðn..." Hðnen liikutuksensa oli niin vahva, ettei hðn voinut puhua, hðn pani pððnsð minun olkapððlleni, sitten rinnalleni ja itki katkerasti. Minð lohdutin hðntð, puhuin hðnelle mutta hðn ei voinut kuulla, puristi aina kðttðni ja sanoi kyynelten valuessa: "Odottakaa, odottakaa, pian minð lakkaan. Minð tahdon teille sanoa... álkðð ajatelko, ettð nðmð kyyneleet -- se on vain heikkoutta, odottakaa kunnes se menee ohitse." Vihdoin lakkasi hðn, pyyhki kyyneleet pois ja me menimme eteenpðin. Minð tahdoin puhua, mutta hðn pyysi aina minua odottamaan. Me mykistyimme. Vihdoin hðn toipui ja rupesi puhumaan. "Nyt viimeinkin", alkoi hðn heikolla, vapisevalla ððnellð. "álkðð ajatelko, ettð minð olen epðvakainen ja huikenteleva, ettð minð niin helposti ja pian voin unohtaa. Minð rakastin hðntð kokonaisen vuoden ja vannon Jumalan nimessð, etten koskaan, en koskaan ajatuksissani ollut uskoton hðnelle. Hðn pilkkasi minua, Jumala olkoon hðnen kanssaan! Mutta hðn haavoitti ja loukkasi sydðntðni. Minð en rakasta hðntð enððn, koska minð vain sitð voin rakastaa, joka on jalomielinen, joka minua ymmðrtðð, joka on rehellinen, koska itsekin olen sellainen eikð hðn ole arvoiseni -- niin, Jumala olkoon hðnen kanssansa! Parempi on nðin, kuin ettð minð my—hemmin olisin pettynyt toiveissani ja saanut kokea millainen hðn on... Kuka tietðð, hyvð ystðvðni," pitkitti hðn, puristaen kðttðni, "kuka tietðð, ehkð oli koko rakkauteni vain itsepetosta, mielikuvitusta, ehkð sai se alkunsa vðhðpðt—isyyksistð, siitð, ettð minð elin mummoni toimissa! Kenties tðytyy minun erðstð toista rakastaa, ei hðntð, vaan erðstð toista, joka sððli minua ja ... ja ... jðttðkððmme hðnet," keskeytti Nastjenka, nyyhkyen liikutuksessaan, "minð tahtoisin vain vielð teille sanoa, ettð jos te huolimatta siitð, ettð minð hðntð rakastan -- ei, rakastin -- ja jos te huolimatta siitð ... vielð sanotte ... jos te tunnette, ettð rakkautenne on kyllin suuri karkoittamaan sydðmestðni varhaisemman rakkauden. Jos tahdotte minua armahtaa, jos ette tahdo jðttðð minut yksin kohtaloni varaan, ilman lohdutusta, ilman toivoa, jos te tahdotte rakastaa minua aina, jos te minua nyt rakastatte, niin vannon minð teille ettð kiitollisuus ... ettð rakkauteni tulee vihdoin olemaan teidðn rakkautenne arvoinen... Tahdotteko nyt ottaa kðteni vastaan?" "Nastjenka," huusin minð nyyhkyen, "Nastjenka! Oi, Nastjenka!" "Riittðð jo!" sanoi hðn, tuskin hilliten itseððn, "nyt on jo kaikki sanottu, eik— niin? Niin -- ja te olette onnellinen ja minð olen onnellinen, eikð enððn sanaakaan siitð. Puhukaas jotakin muuta!" "Niin, Nastjenka. Kyllin siitð, nyt olen minð onnellinen. Nyt, Nastjenka, nyt puhukaamme jotakin muuta, oitis, minð olen valmis." Ja me emme osanneet puhua mitððn, me nauroimme, me itkimme, me puhuimme tuhannen sanaa ilman mieltð ja yhteyttð. Milloin kðvimme kðytðvðð pitkin, milloin kððnnyimme ðkkið ympðri ja menimme kadun poikki. Sitten taas pysðhdyimme ja astuimme rannalle. Me olimme niinkuin lapset. "Nyt elðn minð yksinðni, Nastjenka," sanoin minð, "mutta huomenna -- nyt olen minð, Nastjenka, tietysti k—yhð, minulla on kaikkiaan tuhannen kaksisataa, mutta se ei tee mitððn." "Tietysti, ei. Ja mummolla on elðke, niin ettei hðn meitð rasita. Meidðn tðytyy kuitenkin ottaa mummo luoksemme." "Luonnollisesti tðytyy meidðn ottaa mummo luoksemme... Mutta Matrenakin..." "Niin ja meillð on Theklakin!" "Matrena on hyvin hyvð, vaan yksi vika on hðnellð, ei ole hðnellð mielikuvitusvoimaa. Mutta se ei ole vahingoksi." "Se on yhdentekevð, he voivat molemmat olla yhdessð. Mutta huomenna tulette te luoksemme." "Kuinka? Teidðnk— luoksenne? Hyvð, minð olen valmis." "Niin, te asutte meillð. Meillð, tuolla ylhððllð, ullakkokamarissa. Se on tyhjð. Meillð on ollut erðs vuokralainen, vanha vapaasukuinen nainen, mutta hðn on matkustanut pois ja mummo, sen tiedðn minð, tahtoo ottaa nuoren miehen. Minð kysyin hðneltð, miksi nuorta miestð? Siihen vastasi hðn: 'Se on parempi, minð tulen jo vanhaksi. Mutta ðlð ajattele, Nastjenka, ettð minð tahdon naittaa sinut.' Minð, nðhkððs, sanoin, ettð hðn sitð juuri tavoitti." "Voi, Nastjenka!" Ja me nauroimme molemmat ððneen. "Nyt hyvð! Mutta missð asutte te? Minð olen sen unohtanut." "Tuolla punasen sillan luona, Barannikovin talossa." "Se on suuri talo?" "Niinpð, suuri se on." "Oi, minð tiedðn, kaunis talo. Mutta jðttðkðð se ja muuttakaa meille." "Huomenna, Nastjenka, jo huomenna! Minð olen vðhðn vuokraa velkaa, mutta se ei tee mitððn. Minð saan pian palkkani." "Mutta, tietðkððs, ehkð rupean minð antamaan tuntia. Minð opetan itseðni samalla kun opetan muita." "Sepð mainiota! Ja minð saan lahjapalkan palveluksesta, Nastjenka." "Siis huomenna tulette vuokraajakseni." "Niin, ja me menemme oopperaan, koska nyt annetaan 'Sevillan parturia'." Nðin puhellessamme kuljimme molemmat niinkuin sumussa, ett'emme tietðneet mitð meissð tapahtui. Milloin pysðhdyimme ja puhuimme kauvan aikaa samalla paikalla, milloin astuimme edes ja takaisin nauraen ja itkien. Nastjenka tahtoi ðkkið kotiin, enkð minð rohjennut pidðttðð hðntð ja tahdoin saattaa hðntð. Me lðksimme tielle ja neljðnnestunnin kuluttua saavuimme ðkkið rannalle, jðlleen penkillemme. Hðn huokaili ja uudelleen tðyttyivðt hðnen silmðnsð kyyneleillð. Minð nolostuin... Mutta hðn tarttui kðteeni ja me astuimme, innokkaasti keskustellen, eteenpðin. "On aika mennð kotiin, luulen minð; on jo kovin my—hð," sanoi Nastjenka vihdoin. "Niinpð tosin, Nastjenka, mutta minð en saa nyt unta enkð mene kotiin." "En minðkððn luullakseni tule nukkumaan. Mutta seuraattehan minua?" "Joka tapauksessa!" "Mutta nyt menemme, kuin menemmekin kotiin!" "Kunniasanalla," vastasin minð nauraen. "Tulkaa siis!" "Menkððmme!" "Katsokaas taivasta, Nastjenka! Huomenna tulee olemaan ihmeteltðvð pðivð! Mikð sininen taivas, mikð viehðttðvð kuuvalo! Nðhkððs, tuo kellahtava pilvi nielee kuun. Katsokaas! Eipð, se pilkistððkin esiin. Nðettek—?" Mutta Nastjenka ei katsellut pilvið; hðn seisoi vaijeten niinkuin kivettynyt. Silmðnrðpðyksen kuluttua rupesi hðn vapisemaan ja hiipimððn lðhemmin minuun kiinni. Hðnen kðtensð vapisi kðsivarrellani. Minð katselin hðntð. Hðn nojautui vielð lujemmin minuun. Tðssð silmðnrðpðyksessð meni erðs nuori mies ohitsemme. Hðn pysðhtyi ðkkið, katsahti lðpitunkevasti meihin ja astui sitten muutamia askeleita. Sydðmeni vapisi. "Nastjenka," sanoin minð puoliððneen, "kuka se on, Nastjenka?" "Se on hðn!" vastasi hðn kuiskuttaen, lðheten yhð lðhemmðksi minua. Minð saatoin tuskin pysyð jaloillani. "Nastjenka, Nastjenka! Sinðhðn se olet!" kuulin ððnen takanani ja samassa silmðnrðpðyksessð astui tuo nuori mies muutaman askeleen meihin pðin. Mikð huudahdus! Kuinka hðn sðpsðhtikððn! Kuinka hðn irroittikaan itsensð minusta ja sy—ksi hðntð kohti! Minð seisoin ja silmðilin heidðn jðlkeensð niinkuin kivettynyt. Mutta tuskin oli hðn antanut kðtensð hðnelle ja heittðytynyt hðnen kðsivarsiinsa, kun hðn ðkkið jðlleen kððntyi minun puoleeni, silmðnrðpðyksessð niinkuin myrsky, niinkuin salama, seisoi hðn luonani ja ennenkuin ehdin malttaa mieleni, ympðr—i hðn molemmin kðsivarsin kaulaani ja suuteli minua innokkaasti. Sitten, sanaakaan sanomatta, sy—ksðhti hðn jðlleen hðnen luoksensa, tarttui hðnen kðteensð ja veti hðnet mukanaan pois. Kauvan seisoin minð siinð ja katselin heidðn jðlkeensð... Vihdoin katosivat he silmistðni. AAMU. Minun y—ni loppuivat aamulla. Pðivð ei ollut kaunis. Sateli ja ikkunaruutujani tðrisytti raskaat sadepisarat. Kamarissa oli hðmðrð ja ulkona surullista ja kolkkoa. Pððtðni kivisteli ja kuume hiiviskeli jðsenissðni. "Kirje, batjuschka (herra). Se tuli kaupungin postissa", sanoi Matrena. "Kirjekk—? Keltð?" huusin minð, hypðten tuolilta yl—s. "En tiedð, batjuschka. Katsokaa, ehkð siinð on tieto, keltð se on." Mursin sinetin. Se oli hðneltð. Nastjenka kirjoitti: "Oi, antakaa anteeksi, antakaa anteeksi! Polvillani rukoilen minð teitð anteeksi antamaan minulle. Minð olen pettðnyt teidðt ja itseni. Se oli uni, unikuva... Minð murehdin teistð tðnððn: antakaa anteeksi, antakaa anteeksi! álkðð syyttðk— minua, sillð en minð ole muuttanut mieltðni teistð. Minð sanoin, ettð tulen teitð rakastamaan ja nyt rakastankin minð teitð -- enemmðn kuin sitð. Oi, Jumala, jos minð voisin rakastaa teitð molempia yhdellð haavaa! Oi, jos te toki olisitte hðnenð!" "Oi, jos hðn olisi te!" tuli mieleeni. "Minð muistan sanojasi, Nastjenka!" "Jumala tietðð, mitð minð nyt tekisin puolestanne! Minð tiedðn, ettð mielenne on raskas ja murheellinen. Minð olen teitð loukannut, mutta tiedðttehðn, ettð rakastaessa ei kauvan muisteta loukkausta. Ja rakastattehan te minua!" "Kiitos teille, kiitos teille tðstð rakkaudestanne, koska se on muistossani kðtketty niinkuin suloinen uni, jota vielð kauvan, herðttyðkin, muistellaan, koska minð ikuisesti olen muistava sitð silmðnrðpðystð, jolloin te niin veljellisesti sydðmenne paljastitte minulle ja niin jalomielisesti otitte minun murretun sydðmeni vastaan sitð suojellaksenne ja parantaaksenne." "Jos te annatte minulle anteeksi, niin on muistonne tuleva vielð kalliimmaksi ikuisen, kiitollisen tunteen kautta teitð kohtaan, mikð et koskaan ole sydðmestðni haihtuva. Tðtð muistelmaa olen minð uskollisesti sðilyttðvð, sydðmeni ei tule siitð eroamaan, siksi on se liian luja. Vielð eilen kððntyi se niin nopeasti sen puoleen takaisin, jolle se entuudestaan kuului." "Me tulemme jðlleen kohtaamaan toisemme, te tulette meille; te ette kiellð sitð meiltð, te tulette ikuisesti olemaan ystðvðni ja veljeni. Ja kun te minut jðlleen nðette, niin tulette ojentamaan kðtenne minulle... Eik— niin? Tulettehan sen ojentamaan minulle! Olettehan antanut minulle anteeksi, eik— niin? Rakastattehan minua niinkuin ennenkin?" "Oi, rakastakaa minua, ðlkðð hyljðtk— minua, koska minð tðllð hetkellð rakastan teitð niin kovin, koska minð ansaitsen rakkauttanne ... kallis ystðvðni! Nousevalla viikolla on hððmme. Hðn on rakastuneena palannut takaisin eikð koskaan ollut hðn unohtanut minua. álkðð vihastuko minuun sentðhden, ettð minð hðnestð kirjoitan. Mutta minð tahdon hðnen kanssansa tulla teidðn luoksenne. Tekin tulette hðntð rakastamaan. Eik— niin?" "Suokaa anteeksi -- ja rakastakaa teidðn Nastjenkaanne." Minð luin verkalleen tðmðn kirjeen lðpi, kyyneleet valuivat silmistðni. Vihdoin putosi se kðsistðni ja minð peitin kasvoni. Hetken kuluttua astui Matrena huoneesen pitkittððkseen hðmðhðkkien ajoa. Minð katselin hðntð. Hðn oli vielð reippaannðk—inen eukko, mutta minð en tiedð miksi -- ðkkið nðytti hðn minusta surulliselta, ryppyiseltð ja menehtyneeltð. En tiedð miksi minusta huoneeni muuttui vanhentuneen nðk—iseksi niinkuin tuo vanha nainenkin. Seinðt ja permantopalkit vaalenivat, kaikki nðytti kolkonnðk—iseltð. Minð en kðsitð miksi minusta tuntui niinkuin vastapððtð oleva talo, katsoessani ikkunan lðpi, nðkyisi rðnsistyvðn, leikkausten murtuvan, koristusten mustenevan ja muurien kðyvðn kirjaviksi. Kenties tapahtui se syystð ettð auringon sðde, mikð ðkkið pilkisti pilvestð esihin, kðtkeytyi jðlleen sadepilvien taakse ja kaikki synkistyi taasen silmissðni, taikka ehkð syystð ettð koko tulevaisuuteni nðytti minusta niin ilottomalta ja murheelliselta ja minð huomasin itseni nyt viisitoista vuotta vanhempana tðssð samassa huoneessa, yhtð yksinðisenð ja saman Matrenan kanssa, joka kaikkina nðinð vuosina ei ollut tullut sen viisaammaksi. Mutta, minðk— muisteleisin loukkaustani, Nastjenka? Minðk— nostaisin synkðn pilven sinun hðiritsemðtt—mðn onnesi kirkkaalle taivaalle ja saattaisin katkerilla syyt—ksillð sydðmellesi murhetta sekð valmistaisin salaisilla omantunnon nuhteilla tuskaa sinulle ihastuksen hetkenð? Minðk— murtaisin ainoatakaan noista hennoista kukkaisista, joita sinð, alttarille mennessðsi, sidot mustiin kiharoihisi?... Oi, ei koskaan, ei koskaan! Loistakoon sinulle taivas kirkkaana! Iloinen ja hðiritsemðt—n olkoon suloinen hymyilysi! Ollos siunattu siitð onnellisesta ja suloisesta hetkestð, minkð sinð soit toiselle, yksittðiselle ja kiitolliselle sydðmelle! Jumalani! kokonainen minuutti suloutta! Onko se sitten vðhðn -- vaikkapa koko ihmiselðmðn ajaksi?! End of the Project Gutenberg EBook of Valkoisia —itð, by F. M. Dostojevsky *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOISIA øITá *** ***** This file should be named 27319-8.txt or 27319-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/2/7/3/1/27319/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.