Uuteen maailmaan - Romaani Pennsylvanian ensimmäisistä uutisasukkaista

The Project Gutenberg EBook of Uuteen maailmaan, by Akseli Rauanheimo This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license Title: Uuteen maailmaan Romaani Pennsylvanian ensimmðisistð uutisasukkaista Author: Akseli Rauanheimo Release Date: September 19, 2018 [EBook #57938] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUTEEN MAAILMAAN *** Produced by Juhani Kðrkkðinen and Tapio Riikonen UUTEEN MAAILMAAN Romaani Pennsylvanian ensimmðisistð uutisasukkaista Kirj. Akseli Jðrnefelt Rauanheimo Porvoossa, Werner S—derstr—m Osakeyhti—, 1921. SISáLLYS: Alkulause. Historiallinen tausta. I. Vermlannissa. Syysmyrskyjen edellð. Ilta Marttilassa. Lapsuuden ystðvðt. Hirvenajo alkaa. Erkki joutuu vangiksi. Hirvenajon pððt—s. Vankeudessa. Erkki toverien jðljillð. Mieliala Marttilassa. Pelastusta tarjotaan. Oikeutta etsimðssð. Maaherran luona. Punatukkainen huomaa vangin karanneen. Hðvityksið suomalaismetsissð. Fryksdalin markkinoilla. Tuomiot. Tðrkeitð pððt—ksið Dalbon talossa. Matkavalmistuksia suomalaismetsissð. Erkki ja Stina. Lðht— Uuteen Maailmaan. II. Delaware-joella. Uuden ja Vanhan Maailman vðlillð. Uusi maa. Uuden Ruotsin siirtokunta. Pietari Rambo. "Charitas" tuo yllðtyksen. Oman kodin raivaus kðy mahdolliseksi. Erkki ja Stina. Suomi-siirtola pannaan alulle. "Marjetan kðrki". Ridder luopuu. Kuvern——ri Printz saapuu. Uusi vauhti siirtokunnan kehityksessð. Tervehdykset vanhasta maasta. Armgard Printz. Reetalla on ystðvið. Taikakeinot. Lemmen nosto. Reeta ja Stina. Erkki rakentaa sovintoa. Vðijyvðt vaarat. Tietðjð. Erkki lðhtee hakemaan Gustafia. Retkellð. Uudessa Amsterdamissa. Gustaf vaatii omaansa. Printzin hovissa. Pako. Helme l—ytðð Erkin. Schuylkill-joella. Minquasien luo. Tulijuoma ja tuliluikku. Loppuselvitys. Muutamia vuosia jðlkeen pðin. ALKULAUSE. HISTORIALLINEN TAUSTA. Suomen kansa on korpikansaa. Ammoisista ajoista asuen ja viihtyen metsðmailla on se kehittðnyt omat metsðelðmððn soveltuvat elðmðntavat. Vaikkakin maaperð enimmðkseen oli karu ja kivikkoinen, kasvatti kansa itse kehittðmðllððn kaskeamismenettelyllð viljaa niin paljon, ettð edullisina vuosina sitð voitiin viedð muuallekin. Jo vanhoina aikoina oli suomalaisilla korvenraatajan maine. Kun Kustaa Vaasan nuorin poika Kaarle sai herttuakunnakseen Keski-Ruotsin erðmaat ja halusi ne asuttaa, piti hðn parhaana houkutella suomalaisia muuttamaan sinne. Ruotsalaiset olivat tosin jo asettuneet jokien varsille viljaville seuduille, mutta niiden laajoilla metsðisillð takamailla liikkuivat vielð vain karhut, hirvet ja muut metsðnelðvðt. V. 1579 julkaisi herttua Kaarle ensimmðisen kirjelmðnsð, jossa hðn lupasi 7 verovapaata vuotta kaikille, jotka ryhtyvðt perustamaan uutistaloja herttuakunnassa oleville asumattomille aloille, kuten Vermlannin metsiin. 1500-luvun lopulla oli Suomessa katovuosia, sota oli hðvittðnyt maata ja sotilasmajoitukset sekð verot rasittivat kansaa. Senvuoksi suomalaiset, varsinkin liikkumiseen kerkeðmmðt savolaiset olivatkin halukkaita noudattamaan herttuan kehoitusta. Heitð muutti jo silloin sekð erittðin 1600-luvun alkupuoliskolla suuret joukot meren tuolle puolen, niin ettð he asuttivat melkein kaikki Keski-Ruotsin metsðseudut. He elivðt noissa metsissð hiljakseen metsðstðen ja kaskea kaataen. Useita vuosikymmenið he olivat ikððnkuin piiloutuneina syvimpiin korpiin. Heitð tuskin ollenkaan huomattiin, paitsi kun he tulivat joukoittain markkinoille tai veronmaksuun, hðvitðkseen taas teille tietymðtt—mille. Ajanoloon kuitenkin jokivarsien viljelijðt kðvivðt suomalaisille vihamielisiksi. He katsoivat my—skin maittensa takana olevien metsðalueiden kuuluvan itselleen, eivðtkð voineet sietðð sitð, ettð suomalaiset taitavina metsðnkðvij—inð ampuivat riistan. Sattui joskus niinkin, ettð suomalaisten kaskenpoltossa pððsi tuli irralleen ja teki hðvitystð ruotsalaisten alueella. Ruotsalaisten ja suomalaisten vðlinen viha kiihtyi yhð, johtaen verisiin kahakoihin ja murhiin molemmin puolin. Metsðsuomalaisten alueelta l—ydettiin hy—dyllisið mineraaleja ja sinne syntyi kaivoksia. Alussa olivat kaivosten omistajien ja suomalaisten vðlit hyvðt (olivathan suomalaiset olleet useiden tðllaisten alueitten l—ytðjið sekð joka tapauksessa hyvið kaivosmiehið), mutta vðhitellen kehittyi ristiriitaa. Kaivosty—tð varten tarvittiin paljon metsðð, jota suomalaiset kaskiviljelyksellððn hðvittivðt. Sekð kaivosten omistajat ettð ruotsalaiset talonpojat tekivðt suomalaisista hallitukselle valituksia ja saivat vihdoin tðmðn puolelleen. Niin alkoi vuodesta 1636 suomalaisvainojen aika. Ruotsin metsðsuomalaisia vangittiin, pantiin pakkot—ihin j.n.e. V. 1640 antoi hallitus kðskyn polttaa suomalaisten riihet ja metsiin rakennetut asunnot, ja mððrðsi heidðn viljansa otettavaksi pois tai poltettavaksi, "jotta he elintarpeiden puutteessa lðhtisivðt metsistððn." Ainoastaan ne suomalaiset, jotka olivat hankkineet tiloihinsa tðydet omistusoikeuspaperit, saivat erityisellð luvalla jððdð paikoilleen. Tðmð sattui samoihin aikoihin, jolloin Ruotsin hallitus kokosi siirtolaisia Uuden Ruotsin siirtokuntaan, jonka se oli perustanut Etelðjoen (Delawaren) rannalle Amerikassa. Ruotsalaiset eivðt olleet halukkaita lðhtemððn, sillð heillð ei ollut taipumusta erðmaitten asuttamiseen. Siksi nyt Ruotsin hallitus kððnsi huomionsa suomalaisiin. Heidðn kaskenpoltto-innostuksensa soveltui erittðin hyvin Amerikan erðmaissa, joissa he saattoivat olla mitð parhaimpia siirtolaisia. Lðhettðmðllð suomalaiset Amerikkaan pððsisi Ruotsi vapaaksi epðmieluisista metsðnhaaskaajista. Hallituksen toimesta kierteli Vermlannissa ja muualla suomalaismetsissð lðhettejð, joista Maunu Klinga oli huomattavin. Kun suomalaiset epðilivðt, ettð heitð houkuteltiin kauniilla lupauksilla, mutta sitten ruvetaan vainoamaan, kuten oli Ruotsissa tehty, eivðt hekððn olleet aluksi valmiita vapaaehtoisesti lðhtemððn. Ainoastaan osa ilmoittautui. Silloin hallitus vangitutti heitð useita ja kuljetti kahleissa laivoihin. Ensimmðinen varsinainen siirtolaisretkikunta lðhti Ruotsista 1641. Siinð, samoin kuin useimmissa seuraavissakin retkikunnissa, oli siirtolaisten maanviljelijðaines suurimmaksi osaksi suomalaisvðest—ð. Nðmð asuttivat laajimman osan Uuden Ruotsin siirtokuntaa. Suhteellisesti vðhðn asettui heitð Christina-linnoituksen luo, jotkut, kuten Tossavaiset, Brandywine-joen varrelle. Enimmðkseen painautuivat suomalaiset ylðmaahan, Delawaren vartta yl—spðin. Ensimðinen siirtola, jonka he perustivat, sai nimekseen Finland. Siellð loi muitten muassa Olli Rðsðnen suvulleen varman asutuspohjan. Siitð vielð ylemmðs muodostui Ylðmaan (Uplannin) siirtola ja sen taakse Takamaan siirtola. Sinne laskivat viljelyksen pohjan Martti Marttiset, Pietari Kokkiset, Pietari Rambot ja monet muut suomalaiset, jotka ovat joutuneet laajojen ja arvokkaiden amerikkalaisten sukujen kanta-isiksi. Siellð asui Putkosia, Pelkosia, Kolehmaisia ja muita savolaisia sukuja. Suomalaiset ulottivat vaikutuksensa my—s Delaware-joen toiselle puolelle nykyiseen New Jerseyn valtioon. Rakuunajoen varsilla on suomalainen asutuspohja, ja Mullica-Hill (Mulikanmðki) on vielð muistuttamassa suomalaisesta uutisviljelijðstð Erkki Mulikasta. Amerikkalainen historioitsija Bancroft sanoo, ettð joka 18:s yankee polveutuu Delawaren siirtokunnasta. Kun tuon siirtokunnan pysyvðinen, maahan jððnyt aines oli valtavalta osaltaan suomalaista, on suomalaista verta sangen runsaasti amerikkalaisissa, vaikkakin suomalaiset sukunimet ovat hðvinneet tai muuttuneet tuntemattomiksi: Marttisesta on tullut Morton, Rðsðsestð Rawson, Kokkisesta Cock ja Cox, Kolehmaisesta Coleman, Tossavaisesta Thorson ja Tussey, Vðinðm—stð Vanneaman, Halttusesta Holsten, Sinikasta Sinnex ja Seneca j.n.e. Suomalaiset ovat amerikkalaistuneet ja niin kantaneet kortensa yhteiseen kekoon. Muutamat suomalaisperðiset henkil—t ovat Amerikan historiassa saavuttaneet huomattavan aseman. Niinpð John Morton, itsenðisyysjulistuksen mainehikas allekirjoittaja, oli Martti Marttisen jðlkelðisið. Suomalaiset joutuivat Uuden Ruotsin siirtokunnassa asumaan lðhinnð intiaaneja. Nðiden kanssa he elivðt mitð parhaimmissa vðleissð. Kun hollantilaiset ja my—hemmin englantilaiset tarvitsivat tulkkeja asioidessaan intiaanien kanssa, kðyttivðt he apunaan suomalaisia. Erityinen merkitys on suomalaisilla sen seudun ensimmðisessð asuttamisessa, jossa nykyððn on Philadelphian miljoonakaupunki. Kaikkein ensimmðisessð hollantilaisessa kartassa on tðlle seudulle merkitty vain yksi nimi: "Sauno". Historia todistaa, ettð Pietari Kokkisella ja Rambolla sekð heidðn jðlkelðisillððn oli William Pennin tulon aikana siellð asumukset laajoine maa-alueineen. William Pennin ja intiaanien vðlinen mainehikas neuvottelu nykyisen Philadelphian paikalla tapahtui Pietari Kokkisen pojan Lassi Cockin maalla. Tðmðn asutuskertomuksen ensi osassa luodaan silmðys Vermlannin metsðsuomalaisten oloihin heidðn Amerikkaan muuttonsa aikoina. Esitetyt tapahtumat samoin kuin kuvatut henkil—tkin ovat enimmðkseen historiallisia. Kertomuksessa kðsitelty murhajuttu nojautuu oikeuden p—ytðkirjoihin. Kertomuksen pððosa kðsittelee elðmðð ja oloja Uuden Ruotsin siirtokunnassa Amerikassa aivan sen siirtolan alkuaikoina. Se kuvaa historiallisten lðhteitten mukaan vanhaa suomalaista asutusta nykyisen Philadelphian paikalla ja sen lðhimmðssð ympðrist—ssð. Sitkeð ponnistelu uutistalojen perustamiseksi ja viljelysten raivaamiseksi, vððrinkðsitykset ja sovittelut, taikauskon mainingit, suhteet intiaaneihin ja muihin naapureihin, kaikki se kuuluu sen aikuiseen historiaan. Luonto on pyritty esittðmððn sellaisena kuin se oli niinð aikoina, jolloin ihmiskðsi vasta alkoi painaa siihen leimaansa. I VERMLANNISSA. SYYSMYRSKYJEN EDELLá. Oli lokakuun alku vuonna 1640. Ruis oli leikattu ja aumoihin koottu. Marttilan talon nuori isðntð Martti Marttinen oli huhdallaan Lehtovaaran rinteellð Laasarin kulmakunnalla aitaa tekemðssð aumansa ympðrille. Hðn kokosi huhdan reunalta nokisia rankoja, jotka olivat kaskenpoltossa jððneet palamatta, ja kantoi niitð selðssððn auman luo. Hðn tahtoi jouduttaa ty—tððn, sillð hirvet olivat jo kðyneet lyhteitð repimðssð ja aumaa hajoittamassa. Saatuaan ty—nsð tehdyksi istahti hðn kivelle ja loi katseensa vaaran rinnettð pitkin. Lehtovaara on osa pitkðstð selðnteestð, joka muodostuu useista vaaroista. Laajalti on rinnettð autioksi hakattu. Useampia vuosia on siinð kaskea kaadettu. Martti oli pieni poika, kun tultiin Suomesta Rautalammilta tðnne Vermlannin salolle. Metsð oli silloin aivan koskematon. Kauas korpeen aluksi tehtiin sauna ja ensimmðinen kaski kaadettiin sen ympðrille. Sitten vuosi vuodelta hakattiin lohko lohon viereen pitkin rinnettð. Noiden lohkojen lukumððrðstð voi pððttðð kuinka monen vuoden ty— siinð oli ollut. Nykyinen kaskimaa oli jonkun virstan pððssð entisen saunan viereen rakennetusta talosta. Vanhemmat kaskialueet olivat ottaneet vesakkoa, joten niitð voi muutaman vuoden pððstð ruveta uudelleen kaatamaan. Talon ympðrillð oli kuitenkin palanen sulaa peltoa, jota kynnettiin ja viljeltiin ruotsalaiseen tapaan. Martti suuntasi katseensa vaaran rinnettð pitkin metsððn pðin. Lðhinnð oli siinð lohko, johon ðsken kylvetty siemen nyt nðkyi kauniina oraana. Sen -- takana oli metsðð, metsðð ja aina vain metsðð. Onpa siinð vielð kaskeamiselle tilaa pitkiksi ajoiksi, jopa minun iðkseni, mietti Martti. Kauempana paistoi naapurin, Oinosen kaskeamisalue. Tuollaisia aukeita, jotka pilkoittivat suurien metsien sisðllð, oli toistenkin vaarojen kupeilla. Ne olivat kuin kellertðvið saarekkeita tummanvihreðssð metsðmeressð. Ne olivat kaikki metsðsuomalaisten asuinaloja. Laakso vaaran alla oli suona, jonka keskellð oli pitkulainen lampi. Lammesta kovertui lahti Martin kotirantaan. Muuten olivat lammen rannat vetelðð suota ja tðynnð kylmið lðhteitð. Sieltð se tuli halla, joka toisina vuosina kiipesi huuruisena vaaranrinnettð pitkin kylv—maille ja vikuutti tðhkðpððt. Sen jðlkeisinð talvina sy—tiin Marttilassa petðjðleipðð. Viime aikoina oli Marttilassa kuitenkin niin vaurastuttu, ettð aina oli aitassa toki parin vuoden vara, jos sattuisi hallavuosia tulemaan. Suo oli leppymðt—n, sen sððliin ei koskaan ollut luottamista. Suon takana oli kumpuja, jotka nekin kasvoivat metsðð. Ja vasta tuolla kauempana nðkyi pitkð suikale alankoa, Isonjoen laakso, missð ruotsalaiset peltoviljelijðt asuivat. Heitð eli siellð kylðkunnittain, heillð oli hallussaan multavat jokirannat, joilla halla vain harvoin kðvi. Isonjoen laakson takana nðkyi toisia vaaroja ja selðnteitð, nðkyi suurta saloa, jossa Martti tiesi my—skin asuvan suomalaisia kaskenviljelij—itð, hajallaan siellð tððllð. Harvoin nðmð jokilaakson eri puolilla elðvðt suomalaiset kðvivðt toisissaan. Laakso oli aluetta, jonka poikki suomalaiset vain vastahakoisesti kulkivat. Suomalaiset ja ruotsalaiset olivat huonoissa vðleissð keskenððn. Ruotsalaiset vðittivðt, ettð suomalaiset olivat anastaneet heidðn metsðmaansa ja saivat aikaan metsðnpaloja, pidellen tulta varomattomasti kaskia poltellessaan. Sivulla hððm—tti kaukana korkea kaivostorni. Siellð oli uusi vuorikaivos, jonka suomalainen oli l—ytðnyt ja ilmoittanut hallitukselle. Se oli luovutettu erððlle Tukholman herralle. Alussa oli metsðsuomalaisilla ollut hyvðt vðlit kaivoksenhallinnon kanssa, mutta sitten nekin herrat suuttuivat ja moittivat suomalaisia metsien hðvittðmisestð. Martin herðtti ajatuksistaan rasahdus, joka kuului hðnen selkðnsð takaa. Ennenkuin hðn ennðtti kððnnðhtðð, sy—ksðhti kaksi hirveð aukeamalle. Toinen niistð oli komea sarvipðð, joka huomatessaan Martin pysðhtyi etujalat jðykkinð ja hajallaan. Martti kapsahti kiveltð pystyyn, tavoitteli rankaa, jolla hðtisteli. Elðimet sðikðhtivðt, hyppðsivðt uuden huhta-aidan yli ja juoksivat metsððn. Vielð kauan jðlkeen pðin kuului ryske niiden paetessa. -- Eipðs sattunut mukaani pyssyð, pðivitteli Martti. -- Olisipa helpolla saanut hyvðn paistin. Hirvet eivðt seutukunnalla olleet harvinaisia, vaikka olivatkin suomalaisten kiihkeðn metsðstyksen johdosta vðhentyneet. Jokaiseen taloon koottiin syksyllð talven varaksi hirvenlihaa, nahat vietiin veronkantajalle tai myytiin markkinoilla. Suomalainen ei sððstðnyt hirvið senkððn vuoksi, kun ne tunkeutuivat kaskimaille ja s—ivðt tuoretta ruislaihoa ja penkoivat lyhteet irti aumoista. Martti hankkiutui lðhtemððn kotimatkalle, kun alkoi lðhestyð sauna-aika. Hðn poikkesi aukeaman alareunaan, missð oli pieni nauris-huhta. Tuhkan pððllð kasvaneet nauriit olivat kehittyneet maukkaiksi. Hðn kokosi niistð hyvðn kantamuksen, muistaen ettð sen tervetulleempaa lahjaa hðn ei voi pojalleen kolmivuotiaalle Martille viedð. Ja tðytyi niitð olla paistikkaiksikin, kun uuni leipomuksen jðljeltð oli lðmmin. Koira haukahti metsðssð rinteen alla, ja pian oli Martin vierellð naapurin, Pekka Oinosen Killi. Tðmð pystykorva oli Suomesta tuotu ja oli paikkakunnan paras ja suosituin hirvikoira. Martti ei malttanut olla tuttuaan hyvðilemðttð ja arvasi, ettei Killin nuori isðntð ollut kaukana. Sieltð alhaalta nousikin kolme miestð, Pekka Oinonen, renkimies Paavo ja tunnettu metsðnkðvijð Luukas. Miehillð oli selðssððn vahvat kantamukset heinið, joita he olivat suolta koonneet karjan talvirehuksi. Kun ei raivattuja niittyjð ollut, koottiin heinðð vanhoilta huhta-ahoilta ja muualta sen verran, ettð voitiin elðttðð muutamia lehmið talven yli. Heinðt kannettiin syksyllð kotiin, jotta ne olisivat tarvittaessa lðhellð. -- Terve, huusi Martti tulokkaille. -- Tulittepa kuin kutsuttuina. -- Onko karhua nðkynyt? kysyi Pekka ajatellen laitumella kulkevia lehmið, jotka olivat aina vaarassa joutua karhun raadeltaviksi. -- Ei karhua, mutta hirvið ja komeita on nðhty aivan tuoreeltaan, selitti Martti. Miehet jðttivðt taakan maahan ja seurasivat Marttia, joka ohjasi heidðt auman luo. He eivðt ehtineet montakaan askelta ottaa, ennenkuin Killi jo keksi hirvien jðlet. Koira painoi kuononsa maata vasten, kulki hiljalleen hðntððnsð heilutellen ja nuuski. Vihdoin ulvahti se innostuksesta, pujahti aidan alitse ja alkoi haukkuen edetð metsððn pðin. -- Kutsu Killi pois, kehoitti Martti. Pekka vihelsi ja huusi koiraa takaisin. Killi ei ollut halukas hylkððmððn l—yt—ðnsð, mutta totteli kuitenkin kutsua ja palasi Pekan luo. Luukas sitoi k—yden koiran kaulaan ja piteli sitð siitð kiinni. -- Niin, kyllð Killi jðlet tuntee, vakuutti Martti. -- Tuskin on hetkistð siitð kun tðstð kulki kaksi hirveð. Ne pysðhtyivðt ensin minua katsomaan ja sitten painalsivat poikki huhdan metsððn. -- Sieltðpðhðn l—ytyvðt, arveli tyynesti Luukas, joka oli kaatanut paljon hirvið. Kun miehillð ei kellððn ollut pyssyð mukana, oli Pekka halukas sellaisen hakemaan ja kiiruhtamaan hirven ajoon. -- Pimeðn tuloon ei ole pitkð aika, huomautti Martti. -- Minun neuvoni on, ettð Luukas ja Paavo vievðt heinðt Oinolaan ja tulevat sitten pyssyineen meille. Me menemme Pekan kanssa sinne jo edeltðpðin. Mennððn tðnð iltana saunaan ja lðhdetððn aamulla aikaisin ajolle. Mulikan Erkki saadaan my—s mukaan. On hyvð, ettð meitð on useampia, jos ajo tulisi pitkðksi. Ruotsalaiset ovat taasen alkaneet metsðnkðyntið hðtyyttðð. Viime viikolla veivðt Tossavaiselta kaadetun hirven lihat. Olivatpa vðhðllð tappaa ampujatkin. Luukas kannatti ehdotusta, otti taakan selkððnsð ja lðhti taivaltamaan Oinolaa kohti Paavon seuratessa taakkoineen perðssð. Lupasivat hetken kuluttua olla Marttilassa. -- Hyvin me saunaan ehdimme, vakuutti Luukas. Martti kokosi nauriinsa, Pekka kuljetti Killið, joka hyppeli levottomana eikð olisi tahtonut hirvenjðliltð luopua. Polku johti ahon reunaa. Vðlillð oli vðhðn leppðviidakkoa. Lðhellð taloa aukeni pieni pelto. Maa oli kivikkoista, ja paljon oli ty—tð tuossa pienessð pellossa, kun olivat kivet koottavat kasoihin. Joukossa oli suurempiakin kivið, joiden siirteleminen oli vaatinut voimia, mutta voimaahan suomalaisilla oli, he kun olivat yli koko valtakunnan tunnetut vðkevyydestððn. ILTA MARTTILASSA. Marttilan talo oli tehty vahvoista hirsistð ulkonevin nurkin. Asuinrakennuksen vastassa pihan toisella puolen oli matalampi rakennus, jossa oli suoja hevosta ja toinen talon lehmið varten. Piha oli nurmikkoinen, talon pððdyssð pihlaja, jonka lehdet olivat syksyn vaikutuksesta jo punaisen kellertðvðt ja marjatertut helakanpunaiset. Mðen alla, lahteen vieressð oli musta sauna, Marttisten ensimmðinen asunto tðllð uutispaikalla. Saunan takana, nðkyi vðhðn lahtea ja sen rannassa vene. Martti, talon nuori isðntð astui vieraansa kera matalasta ovesta eteiseen ja heitti pðrevasuun tuomansa nauriit, joista hðn poimi pari kauneinta pienelle pojalleen tuomisiksi. Tuvassa vallitsi melkoisen pimeð, vaikka akkunaluukku oli auki. Oven vieressð oli iso kivistð kokoon kyhðtty uuni. Lðmmitettðessð tulvi siitð savu pirttiin, josta se aukon kautta vðhitellen haihtui katosta ulos. Lðmmittðminen oli pððttynyt ja viimeinen savu oli juuri haihtumassa. Martin nuori emðntð Leena, Oinosten sukua, Pekan serkku, ty—nsi parhaillaan pitkðvartisella puulapiolla paistettavia leipðkakkaroita uuniin. Uunin kupeella, matalalla puurahilla istui talon vanha vaari, Martin isoisð Heikki Marttinen kiskoen puukollaan pðreitð mðntypuun p—lkystð. Lattialla pðrekasan ððressð leikki Martin kolmivuotias poika, isðnsð kaima, Martti, joka huomattuaan tulijat, riensi isðn luo ja pyrki syliin. -- Isð toi Martille nauriin, huudahti poika ja tempasi isomman nauriin kðteensð. -- Jðltð se, hyvð isð, jðltð se Martille, jokelteli hðn. Tulijat istuutuivat seinðnvierustapenkille, ison p—ydðn ððreen. Isð halkaisi nauriin ja alkoi veitsellððn raapia sen sisustaa, jota poika ahmi suuhunsa. Kun silmðt tottuivat hðmðryyteen, huomasivat tulijat penkillð pihanpuoleisella seinustalla oudon miehen. Tðmð istui ððnett—mðnð etukumarassa, kyynðrpððt polvien varassa, kðsillððn kannattaen pððtðnsð. Hampaissa oli hðnellð piipunnysð, josta veteli sauhuja niin ettð piippu silloin tðll—in pððsti korahtavan ððnen. Vðliin sylkðisi mies pitkðn syljen permannolle. -- Mistðs kaukaa vieras on? kysðisi Martti ottaen toisen nauriinpuolikkaan jðltettðvðkseen. -- Kaukaa olen tullut, sanoi mies. Hetken perðstð hðn alkoi kertoa: -- Mitðpð salaisin, kun olen maalaisteni joukkoon tullut. Olen saapunut aina Saksasta asti. Olen Piikki, perðisin Suomesta, Savosta, vaikka moniin vuosiin en ole kotimaastani mitððn kuullut. Muutaman savun vedeltyððn hðn jatkoi: -- Sotamiehenð olen ollut. Jouduin sotaan jo silloin kun kuninkaamme Kustaa Adolf lðhti Saksaan. Lðhes 10 vuotta olin ollut mukana ja saanut useampia miekaniskuja. Sain sitten luodin jalkaani, polveeni, joka teki kðvelemisen jðykðksi. Kun siellð nyt enimmðkseen vain marssitetaan paikasta toiseen, lðnnestð itððn, pohjoisesta etelððn, katsottiin minut kelvottomaksi ja lðhetettiin kotiin. Pððsin Ruotsiin asti. Hidasta on kðvely kankealla jalalla ja toisinaan on jalassa ollut kova pakotus. Tðllð tavoin hiljaa Ruotsia samotessani ehdin Tukholmaan asti ja odotin suomalaista laivaa, jolla olisin kotiin pððssyt. Siellð alkoivat minua uudelleen sotavðkeen vaatia. Sanoivat miehið tarvittavan. Matkalla olivat paperini hðvinneet. Rupesivat selittðmððn karkuriksi. Katsoin viisaimmaksi poistua Tukholmasta odottamatta laivaa. Niin olen nyt Ruotsia kðvellyt. Jouduin tuonne Isonjoen laaksoon. Siellð pilkalla kehoittivat minua menemððn toisten suomalaisten luo metsiin, minne muka muutkin rosvot ja karkurit pakenevat. Siten jouduin tðnne ja tuntuu siltð kuin olisin kotiin pððssyt, niin savolaista on teillð puheentapa. Pekka siirtyi puhujaa lðhemmðksi. Leena otti leipið uunista. Reeta, Martin sisar oli ollut saunaa lðmmittðmðssð. Hðn asettui uunin nurkkaan rukin ððreen ja ryhtyi kehrððmððn. -- Mitenkðs ne suomalaiset siellð sodassa menestyvðt, kysyi Martti. -- Sanotaan, ettð heidðt pannaan siellð kovimpaan tuleen ja etunenðssð kulkemaan, kun oikein tiukka paikka tulee. Oletko tavannut muita savolaisia, ehkðpð rautalampilaisiakin? Piikki sylkðisi ensin ja hieroskeli polveaan. Sitten alkoi selittðð: -- Paljonhan siellð suomalaisia on. Sanovat niitð olevan Ruotsin armeijasta neljðnnen osan. Meillð on siellð omat joukko-osastomme, useimmat Torstensonin tai StÍlhandsken johdon alaisina, joskus Wrangelinkin komennuksessa. Monessa tulessa olemme olleet. Kuuminta, missð olen ollut, oli silloin kun oli kulettava Lech-virran yli Baierissa. Keisarin sotapððllikk— Tilly piti kovasti puoliaan ja esti ylitsekulkua. Silloin kuningas huusi 300 savolaista esiin. 'Minð tiedðn, ettð te ette vðlitð keisarillisten luodeista. Menkðð veneillð virran yli, valloittakaa vastapðisellð rannalla oleva saari ja luokaa sinne etuvarustus. Kymmenen taaleria jokaiselle, kun ty— on suoritettu.' Nðin sanoi kuningas, ja tietysti me lðhdimme. Luoteja tuli kuin rakeita rankkasateella. Ei siinð kauan viivytty, kun olimme saaren rannalla. Ja sitten me huusimme "hakkaa pððlle!" ja hakkasimme maahan keisarillisia. Tuo huuto vaikutti yhtð paljon kuin miekan iskut. Huomasivatpa keisarilliset, ettð me olimme suomalaisia. Meitð he olivat oppineet pelkððmððn ja tuota huutoamme. He juoksivat kuin sðikðhtðneet lampaat kapeaan salmeen, joka erotti saaren heidðn pððjoukoistaan. Ei niistð monestakaan ollut enðð morsiamensa luokse. Me valloitimme saaren, laitoimme varustuksen ja saimme kukin kuninkaan omasta kðdestð 10-taalarisemme. Ja hðn sanoi: Sillð tavalla ne Savon pojat tappelee. -- Hðn se kuningas oli, se Kustaa Adolf, lopetti sotilas innostuneena. Silmðt kiiluvina innostuksesta Pekka kuunteli sotamies Piikin puhetta. Keskustelun aikana olivat Luukas ja Paavokin saapuneet, varustauneena hirven ajoon. Killi makasi rauhassa Pekan jalkain juuressa. Kðytyððn ulkona Leena ilmoitti saunan olevan valmiina. -- Miesten kylvettyð oli illan hðmðrð jo muuttunut pimeðksi. Puinen luukku vedettiin akkuna-aukon eteen ja pðre sytytettiin pihtiin uunin nurkalle. Lisðvalon saamiseksi kokosi Reeta tervaksia takkaan leivinuunin kupeelle ja sytytti ne tuleen. Miehet olivat virkeitð ja puheliaita. Kyseltiin Piikiltð uutisia suuresta maailmasta, joka metsðsuomalaisista tuntui niin kaukaiselta. Piikki kertoi havainneensa, ettð paha metsðpalo, joka oli sattunut alempana joen varrella, oli ðrsyttðnyt peltoviljelij—itð tuimasti, he kun saivat sen kðsityksen, ettð palo oli lðht—isin suomalaisten kaskitulesta. Se oli polttanut laajalti metsðð. -- Sattuuhan se kovalla tuulella kuivana aikana joskus tuli saamaan vallan sellaisen, ettei sitð voi hallita, my—nsi vanha Marttinen. -- Mutta on tððllð metsið palamaankin. Ja palaneesta alastahan ruotsalaiset saavat parempaa laidunmaata lehmilleen. -- Ruotsalaiset ovat uhanneet ajaa kaikki suomalaiset tððltð pois. Kehuivat hallituksen olevan heidðn takanaan, selitti Piikki. Kuullessaan tðtð, vanha vaari puhkesi sanoiksi: -- Vai on jo niin pitkðlle jouduttu, lausui hðn harvakseen. -- Ei ole enðð Kaarle kuningas elossa, sen nðkee kaikesta. Hðn ei talonpoikia vainonnut, ei ainakaan suomalaisia. Hðn se meitð tðnne kehoitti muuttamaankin, hðnen omaan herttuakuntaansa. Ei hðn kaskenpolttoa vihannut, pðinvastoin kðski meitð huhtia raatamaan. Saimme kaataa metsðð kuinka paljon tahansa, kun vain veromme maksoimme. Minð en aluksi hennonut Savosta lðhteð, kun siellð oli niin hyvðt kalavedet. Olin tottunut muikkuihin ja lahnoihin enkð luullut elðvðni ilman niitð. Mutta tuli sitten minunkin pakko lðhteð. Kaarle kuningas oli jo kuollut ja taaskin saivat herrat valtaa. Sotavðkeð majoitettiin sinne Rautalammillekin. Ja ne sotamiesten pððllik—t menettelivðt hyvin omavaltaisesti, ottivat vaan taloista mitð saivat ja kantoivat luvattomasti veroja. Missð talossa uskallettiin vastustaa, siellð ruoskat vinkuivat, ja kostoksi otettiin nuoret miehet sotavðkeen. Niinpð yhtenð pðivðnð tuli sotilaitten pððllikk— Erik Knuutinpoika 26 miehen kanssa minun kotiini muka sotamiehið ottamaan. Kun muut eivðt iðn puolesta sopineet, tahtoi hðn vangita renkini Pekka Asikaisen. Pekka asettui vastaan ja kiinniotettaessa l—i puukolla erðstð sotamiestð. Hðnet pantiin kðsirautoihin. Kun en minð voinut tuollaista vððryyttð suvaita ja kun minusta oli liikaa, ettð 26 miestð komennettiin yhtð vastaan, asetuin puolustamaan renkiðni. Poikani tuli minun avukseni. Hðnet he tappoivat. Siitðlðhtien olet sinð, Martti, ollut isðt—n. Minut he panivat rautoihin, vaikka koetin kaikin voimineni taistella vastaan. Minð sain asiani kuitenkin oikeuteen, joka minut pððsti vapaaksi, mutta sain maksaa suuret sakot. Ja vapaaksi pððstyðni oli elðmðni sietðmðt—ntð. áitisi kuoli surusta ja murheesta jðttðen Reetan aivan pieneksi. Minua vainottiin sentðhden, ettð olin asettunut herroja vastaan. -- Niin muutimme tðnne. Kyllð sinð Martti sen muistat; olit jo siinð iðssð, kun minun ja mummovainajan keralla tðnne tulit. -- Muistan, muistan, vakuutti nuori Martti-isðntð. -- Olinhan jo 10-vuotias. Muistanhan, kun tulimme tðhðn korpeen ja sinð, vaari, aloit raataa. -- Niin, raataneet olemme, noudattaen Kaarle kuninkaan kehoitusta. Ja verrattain rauhassa olemme saaneet olla. Ei meiltð ole mitððn ry—stetty. Ruotsalaisetkin ovat vasta viime vuosina kðyneet vihamielisiksi, syyttðen, ettð olemme luvatta heidðn mailleen tulleet. -- Eik—s meillð ole olleet kirjat, lupakirjat, kysyi Martti. -- Ei tððllð mitððn kirjoja ole tarvittu, vastasi ukko. -- Oli meillð kyllð paperi, maaherralta saatu ja minð sðilytin sitð saunan luona olevan koivun kolossa. Sieltð se on hðvinnyt, lienevðtk— sen tikat hakanneet rikki vai olisiko muuten hukkaan joutunut. -- Mutta jos --, lausui Martti miettivðisenð, -- jos ne nyt kuitenkin vaatisivat, kun ovat kðyneet meille vihamielisiksi. Siihen se asia sillð kerralla jði. Kukaan ei ollut halukas jatkamaan. LAPSUUDEN YSTáVáT. Marttilan lðhimmðt naapurit olivat Oinola ja Mulikka, nekin Lehtovaaran selðnteen rinteellð. Talot olivat jotakuinkin saman mallin mukaan tehdyt ja varallisuus oli jotenkin samalla tasolla. My—s Mulikan vðki oli tullut Rautalammilta, muutamaa vuotta my—hemmin kuin Oinoset ja Marttiset. Mulikan isðntð oli harvasanainen korvenraataja, emðntð vðhðn kivuloinen. Mulikan suuresta lapsisarjasta oli vanhin Erkki, mies parhaassa nuoruuden iðssð. Hðn oli vilkas liikkumaan ja uuttera metsðnkðvijð ja kalastaja. Hðn oli Martti Marttisen paras ystðvð, vaikkakin heillð oli lðhes kymmenen vuotta ikðeroa. Luonteet soveltuivat sangen hyvin yhteen. Martin vakavaa jðykkyyttð kevensi Erkin iloluontoisuus ja leikillisyys. Toinen oli kuin korven jðttilðiskuusi, juhlallinen ja vahva kestðmððn suuriakin myrskyjð, toinen kangasmaalla kasvanut solkipetðjð, solakka ja sorea. Miehet olivat melkein joka ilta yhdessð. Hðmðrðn tullen kðveli Erkki tavallisesti Marttilaan, jossa oli kuin kotonaan. Jo lapsuudessaan oli hðn nðin tehnyt, silloinkin, kun ei vielð ty—h—n pystynyt. Kun Martti ei joutanut hðnen kanssaan aikaa kuluttamaan, oli toverina Reeta, joka oli melkein yhden ikðinen hðnen kanssaan. Muita naistuttavia ei Erkillð ollutkaan sanottavasti. Riitan ja hðnen vðlillððn kasvoi ystðvyyssuhde, jota oli kestðnyt nðihin saakka. Kesðisin istuivat he iltakaudet veneessð ahvenia onkien. Marja-aikana kulkivat ahot mansikoita poimien ja suot lakkoja ja karpaloita kooten. Usein oli Reeta mukana metsðstyksellðkin, kun Erkki ampui oravia tai metsðlintuja. Kun ilta tuli, ei ainoastaan Martti odottanut ystðvðnsð tuloa. Vaikka kullakin oli jo omat toimensa, oudoksuttiin Marttilassa, jos milloin ei alkanut Erkkið nðkyð puhteen tullessa. Nytkin oli Reeta jo vðhðn levotonna katsellut tuvan ovea, milloin se aukenisi. Vain toisella korvallaan hðn kuuli miesten keskusteluja, toinen kuunteli liikettð pihalta. Kerran hðn jðtti rukkinsa ja siirtyi ulos muka aikoen korjata saunaa naisvðen kylvettðvðksi. Hðn kuulikin reippaita, tuttuja askeleita. Nuori, kaunis mies tuli pihalle. -- Miehet kðvivðt jo saunassa. Olisitko sinðkin halunnut kylpeð? kysyi tytt—. -- Kðvin kotona saunassa ja sen vuoksi viivyin, vastasi nuori mies. -- Oletpas sinð uuttera, jatkoi hðn lempeðsti. -- Eik— pðivðty—si ole vielð pððttynyt? -- Saunavettð tarvitaan, sanoi tytt— ja otti ðmpðrin kiehuvaa vettð kodasta. -- Malta, minð autan, lupasi Erkki, mutta jði kuitenkin istumaan kodan rahille seuraten ilmeisellð mielihyvðllð rotevan punaposkisen tyt—n liikkeitð. -- Onko tuo mielestðsi auttamista, nauroi tytt—. Nuori mies ei vastannut mitððn, silmðt vain vilkkuivat hymyilevðsti ja tytt— punastui. -- Mitð siinð t—llistelet, sanoi tytt— nakaten niskaansa. -- Autan sinua silmillðni, eik— niin? Erkki naljaili. -- Ajattelin tðssð, ettð en ole nðhnyt toista mieleisempðð tytt—ð -- -- mutta enhðn ole nðhnytkððn monta naista alle viidenkymmenen. Kun oikein ajattelen, en ole muita tytt—jð nðhnytkððn kuin sinut, nauroi hðn. -- Kun toisia nðet, silloin mielesi muutat. -- Reeta aikoi tðmðn leikiksi, mutta hðnen ððnensð vðrðhti, ja jokin ilme hðnen kasvoissaan osoitti, ettð siinð takana oli totta. -- Kukapa sen tietðð, sanoi Erkki kevyesti. Hðn ei huomannut mitð Reetan mielessð piili. -- Lðhtekððmme sisððn, tððllð on viileðtð, sanoi Reeta lopettaen keskustelun. Nuoret lðhtivðt tupaan. Siellð Leena laitteli ruokap—ytðð kuntoon. Leena oli talon emðnnyyttð hoitanut talon vanhan muorin kuolemasta asti. Martti oli hðnet hakenut vaimokseen Savosta saakka, vanhasta Oinosten kotitalosta Rautalammilta puolikymmentð vuotta sitten ja oli hðnestð hyvðn emðnnðn saanut. Kun Reetakin oli kasvanut aikaihmiseksi, oli talossa nyt naisty—n tekij—itð. Sen vuoksi oli viime aikoina pidetty useampia lehmið, joten my—s maitoruokaa riitti isommalle joukolle. Reeta istui jatkamaan kehrðystððn, kunnes tulisi heille sauna-aika. Pekka ja Martti kertoivat aterioidessaan Erkille aiotusta hirvenmetsðstyksestð ja, kuten arvasivat, saivat hðnet heti innostumaan asiaan. -- Hulluhan hirvet pyytðmðttð jðttðisi, sanoi hðn. -- Hyvð se on hirvenliha talven varaksi, sanoi vanha vaari, leikaten aimo kimpaleen hirven reittð eteensð. -- Kun Tapio, metsðn jumala riistan nðkyviin ajaa, tottapa on tarkoitus, ettð se lahjana otetaan vastaan. Pekka lisðsi: -- Veronkantaja vaatii veroina my—s hirvennahkoja. Mistð niitð saisi jos ei kaataisi. -- Ei se ole muuta kuin kateutta ruotsalaisten puolelta, arveli Luukas, -- etteivðt he sallisi suomalaisten metsðstðð. Kun ei riistaa saada, syytetððn siitð suomalaisia. Kyllð sitð on riistaa heidðnkin varalleen, mutta eihðn metsðnelðvð aivan kotipirttiin Isonjoen laaksoon juokse. Metsðstð se on haettava, ja metsðstð sen suomalaiset hakevat. -- Kðyvðt ne joskus ruotsalaisetkin nðissð metsissð, puuttui puheeseen Erkki Mulikka. -- Kesðllð kaskenpolton aikana olivat suomalainen ja ruotsalainen metsðmies tavanneet toisensa Kurkilouhen alla kaadetun peuran raadolla. Kumpikin, sekð suomalainen ettð ruotsalainen, vðittivðt peuraa omakseen. Ruotsalainen sanoi sen haavoittaneensa ja jðlkið seuranneensa. Suomalainen sanoi: Minð en sitð haavoittanut, minð ammuin sen tðhðn paikkaan, enkð ole koko aikana pððstðnyt silmistðni. Siitð syntyi tappelu ja suomalainen tappoi ruotsalaisen. Paavo-renki tiesi, ettð nyt eivðt ruotsalaiset enðð liiku yksinððn metsissð. Heitð on useampia yhdessð, ja monen suomalaisen henki on mennyt, kun on varustamattomana saapunut heidðn tielleen. -- Meitð lðhtee nyt kuitenkin siksi monta liikkeelle, ettð saa olla parvi ruotsalaisia ennenkuin meiltð hirvennahka viedððn, jos elukka saadaan ammutuksi, vakuutti Pekka, heittðen samalla luupalan Killille jðrsittðvðksi. Miehillð oli, kuten tavallista suomalaismetsissð, hyvð ruokahalu. Leipð mieheen kului, lisðksi suuri kimpale hirvenlihaa ja aimo padallinen lintukeittoa nauriiden kera. Saunasta palanneet naiset kantoivat olkia lattialle, ja sinne paiskautui vðki levolle riisuutumatta. Mitððn peitettð ei ollut, osalla oli hirven- tai poronnahkat allaan. Miehet sopivat siitð, ettð hyvissð ajoin ennen auringonnousua lðhtevðt liikkeelle. Reeta toimittaa sanan Mulikkaan Erkin lðhd—stð. Martti lupasi palata seuraavaksi illaksi. Leena laittoi evðstð konttiin koko seurueen tarpeiksi. HIRVENAJO ALKAA. -- Yl—s miehet! herðtteli Luukas jo ennenkuin Otavan sarvet olivat kððntyneet pðivðn nousulle. Pian oli metsðstðjðseura jalkeilla. Kun ei Erkki Mulikalla ollut pyssyð mukana, otti hðn vanhan vaarin jousen, jolla tðltð salolta oli aikoinaan monet peurat kaadettu -- ja kerran karhua haavoitettu niin, ettð kirveellð saatiin lopetetuksi. Komea oli katsella sitð joukkoa, joka aukeaman reunaa astuskeli hirvenjðlille raittiina lokakuun aamuna. Vaatetukseltaan se ei ollut huomattava. Pððssð oli kullakin reunaton patalakki. Ruumista verhosi polvien ylðpuolelle ulottuva sarkatakki, jota sitoi kirjailtu vy— ja puunappulat nappeina. Housut olivat polven alapuolelta nauhoilla kierretyt. Jalassa oli tuohivirsut. Paavolla ja Luukkaalla oli kontti selðssð. Pukua komeampi oli vankka vartalo. Pekka, Erkki ja etenkin Martti olivat ryhdiltððn sankareita, Mulikkaa pidettiin kauneimpana seutukunnan nuorista miehistð. Jousi olallaan hðn oli kuin muinaissuomalainen jumala, Lemminkðinen, joka naisissa herðtti ihailua. Kun he saapuivat sille kohdalle, missð hirvet oli eilen nðhty, ohjattiin Killi jðlille. Y—n aikana olivat jðlet vðhðn haihtuneet, niin ettð Martin tðytyi kulettaa koiraa metsððn, minne hirvet olivat kadonneet. Siellð ei Killin tarvinnut kauan kierrellð ennenkuin se alkoi, varovasti kyllð, mutta jatkuvasti kuono maahan painettuna kulkea laaksoon suolle pðin. Suon reunalla jo koira haukahti ja kiiruhti kulkuaan. Vihdoin suon takana alkoi sððnn—llinen haukunta merkiksi siitð, ettð koira oli varmasti hirven jðlillð. Miehet seurasivat mukana. Kun oli vðhðn aikaa kðvelty, l—ytyi kalliojyrkðnteen alta vastapðisen vaaran rinteeltð sammalikosta hirvien makuupaikka. Kaksi niitð oli ollut, ilmeisesti samat, jotka Martti oli nðhnyt. Koira oli kai ne yhdyttðnyt, koska sen haukunta oli jo kiihkeðð ja ðreðð. Miehet hajautuivat vðhðn. Martti ja Erkki nousivat vaaralle, jonka takana oli toinen suo ja sen keskellð lampi. Ennakolta oli vaikea pððttðð, mistð hirvet olivat tavattavissa. Koirakin toisinaan hiljenti haukuntaansa, jopa kokonaan pysðhtyi. Olisikohan se hðipynyt jðliltð? Ystðvykset tðhystðvðt ja kuuntelevat. Vihdoin koira alkaa taas haukunnan, joka kuuluu toiselta vaaralta laakson takaa. Sinne on pitkð matka. Miehet silmðilevðt eri tahoille, nðkyisik— metsðstðjðtovereita. -- Kas, kas tuolla! huusi Martti ja osoitti lammelle pðin. Hðnen tarkka silmðnsð oli huomannut hirven pyrkivðn suon poikki. -- Tuo on koiras, se sarvipðð. Hirvet ovat hajaantuneet ja Killi ajaa naarasta toisella suunnalla. Juuri kun sarvipðð oli pððssyt suon reunaan, kuului sieltð pamahdus. Joku oli ampunut, mutta ilmeisesti harhaan, koska hirvi otti pitkðn loikkauksen ja jatkoi nopeata juoksuaan. -- Sitð on mahdoton seurata, kun Killi on toisen perðssð, pððtti Erkki, ja he lðhtivðt astelemaan sinne pðin, mistð haukunta kuului. Erððssð mutkassa he yhdyttivðt Luukkaan. Pðivð oli jo puolissa. -- Tðstð nðkyy tulevan pitkð ajo, selitti Luukas. -- Turha on meidðn kiirehtið. Voimme hyvin tðssð levðtð ja odottaa, mille suunnalle haukunta kallistuu. He istuutuivat sammalikolle puron reunalle. Ahtaaseen laaksoon ei kuulunut ollenkaan haukuntaa. Ehkð oli hirvi edennyt hyvinkin kauas. Kuultuaan koirashirven pakenemisesta Luukas sanoi: -- En luule, ettð Killin ajama hirvi hyvin kauas juoksee. Se palaa takaisin seudulle, missð eksyi toveristaan. He nousivat mðelle, ja sinne kuului taas haukunta. Aivan oikein. Nyt oli haukunta siirtymðssð sinne, mistð miehet olivat tulleet. Luukas lðhti kiertðmððn selðnteen toista kuvetta, Martti ja Erkki toista. Kotvasen kðveltyððn pysðhtyivðt ystðvykset aukeamalle, joka oli ennen ollut kaskena. Tðllð paikalla oli sopiva pitðð vahtia. Sinne pðin, mistð haukunta kuului, oli vastatuuli, joten, jos hirvi tðnne pðin tulisi, se ei hajua ihmisestð saisi sieraimiinsa. He etsivðt suojapaikan kaatuneen puun juurien takaa. Siinð he odottivat. Ja todella tuntui haukunta lðhenevðn. Martti odotti hermot jðnnittyneinð, Erkki oli apuna tðhystðmðssð, hðnen joustaan ei nyt tarvittu. Yhtðkkið nykðisi Erkki Marttia takin liepeestð ja osoitti metsððn, joka oli palanut. Samalla kuivunut oksa risahti. Martti huomasi hirven vilahtavan mustien puunrunkojen vðlistð. Tuokiossa oli hirvi jo aukeamalla ja Martin pyssy ojennettuna. Pamaus. Hirvi hyppðsi pystyyn takajaloilleen ja kaatui maahan kuperikeikkaa heittðen. Martin pyssy oli tehnyt tehtðvðnsð. Kun he saapuivat kaatuneen luo, loi elukka syvðn, rukoilevan katseen, joka pian sammui. Hirvi oikaisi pitkðt sððrensð ja oli kuollut. Martin avatessa puukolla kurkkua saapui Killi ja alkoi latkia haavasta pulppuavaa lðmmintð verta. Nahkaa nylettðessð kokoontuivat muutkin metsðstðjðtoverit ja auttoivat ty—ssð. Katsottuaan hirveð, sanoi Pekka: -- Ei tðmð ole minun hirveni. Se, jota minð ammuin, juoksee vielð metsðssð. Hðn kertoi, ettð hðn kiiruhtaessaan Killin haukuntaa kohti huomasi lammen takana suuren sarvipððhirven, joka oli nousemassa metsðn reunaan. Vðlimatka oli liian pitkð. Hðn ampui kuitenkin. Arvatenkaan ei luoti kantanut. Ja hirvi katosi metsððn. -- En minð ennen kotiin palaa kuin olen ampunut hirveni, vakuutti hðn innostuneena. -- Nyt kuitenkin lepððmme ja laitamme ateriaksi kunnon paistin, pððtti Luukas. Ahon alareunalle, lðhelle lðhdettð oli Paavo laittanut nuotion, ja siinð paistettiin ateriaksi hirvenlihaa. Lðhde antoi raikasta juomavettð. Aterioidessaan juttelivat miehet tarinoita vanhoista suomalaisista, jotka olivat Suomesta nðihin metsiin tulleet. Luukas, joka oli metsðmatkoillaan laajasti kulkenut, oli tavannut useita noita vanhempia asukkaita. Hðn kertoi: -- Kaikkialla nðissð metsissð monien kymmenien peninkulmien alueella on suomalaisia sekð Ruotsin ettð Norjan puolella. Rajaseuduilla onkin suuria suomalaisia taloja, jotka ovat vaurastuneet laajoilla kaskiviljelyksillð. Siellð se elðð vielð my—s Risto Havuinen, Pitkðksi Ristoksi sanottu. Hðn on mainio metsðstðjð, mutta luonteeltaan kiivas. Tultuaan Suomesta hðn ampui yhdeltð paikalta viisi hirveð, ja sille kohdalle hðn rakensi talonsa. Mukana oli hðnellð vain evðspussinsa ja siinð kourallinen rukiinsiemenið, mutta mitð kðytti hðn niin taitavasti, ettð muutamien vuosien kuluttua oli hðnellð kolme aittaa viljaa tðynnð. Myymðllð viljaa ruotsalaisille sai hðn niin paljon rahaa, ettð kehui sitð olevan kellarillisen. Ruotsalaiset vðittivðt, ettð hðn oli itse nuo rahat tehnyt, mutta oikeudessa mies nðytti, ettð kyllð hðnen rahansa olivat oikeita. -- Olen minð kðynyt Pitkðn-Riston kotona, vakuutti Luukas. Nðkyi, ettð siellð asui hyvið metsðmiehið. Suuren uhrihongan ympðrillð oli seipðissð ja puiden oksilla kymmenið karhunpððkalloja. -- Vðkevin mies, jonka minð olen tavannut, jatkoi Luukas muisteloitaan, on Tikkanen, Savosta hðnkin kotoisin. Hðn matkusti kerran talvella jokilaakson asutuksilla. Hðn oli juonut ja makasi rekensð pohjalla nukuksissa, hevosen kulkiessa hiljalleen. Vastaan tuli maaherra. Lunta oli paljon tienvierissð ja tie oli kapea. Kun ei maaherra pððssyt hevosineen ohi, hyppðsi kuski istuimeltaan ja l—i nukkuvaa Tikkasta, sekð kðski siirtymððn syrjððn. Tikkanen suuttui piiskansivalluksesta ja veti maaherran hevosineen rekineen lumihankeen ja jatkoi matkaansa. Nðin juttelivat miehet aterioidessaan. Heidðn oli my—s tehtðvð suunnitelma hirvenajon jatkamista varten. Pekka puolestaan oli taaskin innokas lðhtemððn oitis ajamaan hirveð, jota hðn oli jo kerran ampunut. -- Jðtðmme nytkin ajon huomiseen, sanoi Luukas. -- Kyllð ne jðljet yhdytðmme kuten tðnððnkin. Kaadetun hirven lihat oli kuitenkin vietðvð talteen, etteivðt petoelðimet niitð raatelisi. -- Hirvi on sinun, Martti. Vie se kotiin, niin minðkin saan pyssyn, ehdotti Erkki. Nðin sovittiin, ettð Martti palaisi kotiin, jossa hðntð odotettiin. -- Tuossa on jousi, sanoi Erkki. -- Olenkin sitð turhaan kantanut... Ei, maltappas, keskeytti hðn. Ammun metson tuolta. -- Hðn oli huomannut ison linnun ahon reunassa kuusen latvassa ja lðhti sitð hiljaa ja varovasti kiertðmððn. Hetken perðstð kuului nuolen suhahdus, ja metso pudota ropsahti maahan. Erkki toi sen Martille ja sanoi: -- Anna se Reetalle. Sy—dððn lintukeitto, kun palaan. Martti sitoi hirven nahan ja parhaimmat lihat kannalmukseen, otti taakan selkððnsð ja lðhti. Hðmðrð oli jo tullut. -- Joutukaa huomenillaksi saunaan, kutsui Martti. -- Ellemme huomiseksi, niin ainakin ylihuomiseksi, lupasi Luukas. Hirvenajolle aikovat jðivðt nuotiolle y—tððn kuluttamaan ja aamua odottamaan. He jatkoivat keskustelua. Puhe kantausi suomalaisten ja ruotsalaisten vðlisiin vainoihin. -- Syytð on varoa ruotsalaisia, sanoi Luukas, korjatessaan tulta nuotiossa. -- Kerran minðkin jouduin heidðn kanssaan tekemisiin. Olimme karhun kaataneet ja nylimme sitð, kun saapui ruotsalaisjoukko. En tiedð mitð heillð lienee ollut mielessððn, mutta kun nðkivðt, ettð kaadettu elðin oli karhu, eivðt ryhtyneet vðkivallantekoihin, sillð heille juuri olimme palveluksen tehneet karhun ampumisella ja niin turvanneet heidðn lehmiððn. Uhkasivat kuitenkin lðhtiessððn, ettð jos tapaavat meidðt hirven ampumisessa, he sððlittð tappavat jokaisen. -- Vðhðllðpð pððsitte, huomautti Pekka. -- Moni suomalainen on saanut pahempaakin kokea. Ostmarkilla tulivat ruotsalaiset taloon juuri kun koko vðki oli saunassa. Ovi teljettiin ulkoapðin ja nurkkiin pantiin tuli. Kaikki paloivat sisðllð. áiti heitti nuorimman lapsensa ulos, mutta murhamiehet nakkasivat sen takaisin liekkien uhriksi. -- Niin, niin, kyllðhðn ne ovat julmia tekoja, my—nsi Paavo. -- Paikoin kuuluvat kokonaisia kylið polttaneen. Mutta eivðt suomalaisetkaan ole jðttðneet kostamatta. Puralaan tulivat ruotsalaiset ja ðkkirynnðk—llð yllðttivðt talon asukkaat. Kuusi henkil—ð tapettiin, seitsemðs pððsi pakoon ja toi Mongalla asuvia suomalaisia avukseen. Nðmð hy—kkðsivðt ruotsalaisten kimppuun, eikð yhtððn pelastunut. -- Viha synnyttðð vihaa, pððtti Luukas. -- Antaisivat meidðn tððllð olla rauhassa ja metsðstðð sekð kalastaa, niin ei heillð olisi suomalaisten puolelta mitððn pelðttðvðð. Nðin jutellen miehet nukahtivat. Vuorotellen kuitenkin yksi piti vahtia ja hoiti nuotiota, jottei syksy-y— kovin kangistaisi jðsenið. Aamulla aikaisin lðhdettiin liikkeelle. Killi ohjattiin lammen rannalle sille kohdalle, missð Pekka oli sarvipððtð ampunut. Tðytyi kierrellð jonkun aikaa ennenkuin koira l—ysi hirven jðljet. Vasta pitemmðn matkan kuluttua alkoi haukunta. Hirvi oli arvatenkin edellisen pðivðn ajon johdosta siirtynyt kauas. Ajo alkoi ja hirvi pakeni Isonjoen laaksoa kohti. Metsðstðjðt, Pekka, Erkki, Paavo ja Luukas, olivat jo monta tuntia samonneet Killin haukunnan jðlestð, kunnes saapuivat mðelle, josta aukeni iso laakso. Heidðn edessððn olivat ruotsalaisten pellonviljelijðin taloryhmðt, jotka olivat ketjussa pitkin laaksoa. Isojoki kierteli peltojen vðlissð. Metsðstðjðt pysðhtyivðt. -- Tokkohan me lðhdemme kauemmas, epðr—i Luukas. -- Hirvi pyrkii joen yli vastakkaiseen metsððn. Jos tahdomme sen saavuttaa, tðytyisi meidðn mennð poikki ruotsalaisten peltojen. Minua ei huvita niitð lðhestyð tðnð aikana. Miehet jðivðt pitðmððn neuvottelua. -- Jos meidðn on laakson yli mentðvð, suunnitteli Erkki, -- on etsittðvð paikka, missð metsð ulottuu joelle saakka. Nðin voimme ruotsalaisten huomion vðlttðð. Pekka ei ollut halukas luopumaan hirvenajosta. Killi kaikkein vðhimmin. Koira oli saatu vðhðksi ajaksi rauhoittumaan, mutta ennen kuin miesten neuvottelu oli pððttynyt, juoksi se metsðstð laaksoon ja alkoi kiihkeðsti haukkua. Hirvikin oli epðillyt lðhtisik— laakson aukeille. Mutta kun se kuuli Killin kiihtymyksen, vavahti se sðikðhdyksestð, kohotti pððnsð pystyyn niin ettð sarvet koskettivat selkðð ja kiiti nopeata vauhtia joelle. Metsðmiehet huomasivat sen luonnollisesti. Pekka tarttui pyssyynsð ja lðhti juoksemaan mðkeð alas. Hðnen metsðstysintonsa voitti varovaisuuden. -- álð kulje joen yli aukealta, huusi Erkki jðlkeen. -- Tuolla sivummalla ulottuvat metsien reunat koskeen. -- Emme nyt enðð voi salata metsðstystðmme ruotsalaisilta, huomautti Luukas. -- Killikin jo tekee sen tunnetuksi. Sen haukunta kuuluu kylðlle. Minð seuraan Pekkaa. Mene sinð ja kierrð kosken kautta, jos hirvi sattuisi kððntymððn sinne pðin. Luukas ja Paavo lðhtivðt Pekan jðlkið. Hirvi ui joessa ja koira pian sen jðlkeen. ERKKI JOUTUU VANGIKSI. Erkki Mulikka kiersi metsðn reunaa. Siellð pðin joki nðytti kapeammalta ja ehkðpð ylikulkupaikkakin pikemmin l—ytyisi. Jouduttuaan rannalle hðn nðki Pekan, Paavon ja Luukkaan keksineen veneen, jolla soutivat joen yli. Hðn huusi heille, mutta he eivðt metsðstysinnossaan hðntð kuulleet. Hðn katseli rannalta venettð tai lauttaa, mutta sellaista ei nðkynyt. Nopeasti hðn kantoi kaksi kuivaa puuta rantaan, sitoi ne pajuvitsalla toisiinsa kiinni ja, ottaen sauvan kðteensð, alkoi meloa lauttaansa joen yli. Joki oli sillð kohdalla kivikkoinen ja virtaava. Kun hðn tuli keskelle, ei sauva pohjannut ja virta alkoi viedð lauttaa alaspðin, missð vesi kuohui koskena. Tilanne ei hðntð arveluttanut, sillð hðn uskoi pððsevðnsð onnellisesti yli vaikka koskea laskemallakin. Kahdesta puusta kyhðtty lautta oli niin pieni, ettð se hðdin tuskin kannatti hðntð. Koskessa hðn oikaisi itsensð suoraksi, pitðen pyssyð toisessa ja sauvaa toisessa kðdessððn. Nuori suomalainen nðytti komealta kiitðessððn kuohuissa melkein nðkymðtt—mðllð lautallaan. Arvatenkin olisi kaikki kðynyt hyvin, ellei virta olisi vienyt lauttaa kiveð kohti, mihin se jysðhti niin, ettð hento pajuside katkesi ja puut hajaantuivat. Notkea mies huomasi vaaran ja nopeasti pððttðen hyppðsi kivelle. Siinð hðn nyt seisoi pelastuneena kosken kivellð. Vastapðiselle rannalle oli siksi pitkð matka, ettei juuri hypðtð voinut. Vðlillð oli vðkevð virta. Katsellessaan mahdollisuutta ylipððsyyn kuuli hðn helakkaa naisen naurua rannan kalliolta. Siellð seisoi nuori tytt— marjatuohinen kðdessððn. -- Uljaasti laskit kosken ja taitavasti hyppðsit kivelle, sanoi hðn ilakoiden. -- Mutta nyt olet kiikissð etkð pððse minnekkððn. -- Tytt— puhui ruotsia. Erkki pððtti, ettð hðn oli tðstð rantakylðstð. -- Jos en muuten pððse, tulen uimalla, uhkasi Erkki. Hðn huomasi rannalla tyt—n lðhellð pitkðn kuivan kelon. -- Pððsisin kuivin jaloin, jos ohjaisit tuon kelon virtaan, ettð virta kððntðisi sen latvan tðtð kiveð kohti. -- Ohoh, sitð en tee. Ruotsalainen tytt— ei auta metsðsuomalaista, vaikka kuulunetkin metsðn aateliin, vastasi tytt— veikistellen, siirtyen kuitenkin puun lðhelle aikoen sitð nostaa. -- Koska asiat niin on, en huolikaan avustasi, sanoi Erkki, viskasi seipððn koskeen, puristi pyssyn kouraansa, otti ponnistusasennon ja teki hirveðn hypyn. Tytt— kirkaisi kauhistuneena, mutta samassa oli nuori mies hðnen vierellððn. -- Suomalainen voi tulla toimeen ilman ruotsalaisen apuakin. -- Erkin ððni vðrðhti ðskeisestð ponnistuksesta ja ylpeydestð. Poislðht—ð tehdessððn hðn sanoi: -- Saisinko tietðð soman ruotsalaisen nimen, joka on niin valmis auttamaan muukalaista? Sekavat tunteet vðrðhtivðt tyt—n kasvoilla. Niistð nðkyi ihailun selvð leima. Miehen sulava ja samalla voimakas ryhti vaikutti hðnen naisellisuuteensa. Miehen pelottomuus hurmasi hðnet, vaikka tðmðn tehty tai todellinen vðlinpitðmðtt—myys kiusasi. Tytt— oli kaunein niillð tienoin. -- Minun nimellðni taitaa olla yhtð vðhðn merkitystð sinulle kuin sinun minulle, sanoi tytt—. -- Sinð osaat paremmin loikata kuin tajuta pilaa. Kuului lðhestyvið askeleita. Tyt—n kasvot muuttuivat. -- Pakene, pakene pian, sanoi hðn hðtðisesti. -- Usko pois, se on hyvð neuvo, vaikka hðpeðn pehmeyttðni, jatkoi hðn silitellen sanojaan. Erkki nðki parhaaksi ottaa neuvosta vaarin. Hðn aikoi juuri paeta, kun metsðn reunasta nðkyi miehið. Nopeudestaan huolimatta hðn ei ehtinyt tiheik—ssð karkuun. Tuokiossa otettiin hðnet kiinni ja hðnen oli alistuttava ylivoimaan. Kiinniottajien johtaja heitti ankaran silmðyksen tytt——n ja sanoi: -- Stina, poistu tððltð. Sinulla ei ole mitððn tekemistð suomalaisen roiston kanssa. -- Ja kððntyen vangin puoleen hðn pððsti vihansa valloilleen: -- Olettepa te suomalaiset jo hðikðilemðtt—miksi tulleet, sanoi hðn. -- Ette enðð tyydy metsðstelemððn korvissa, vaan tulette tðnne meidðn rintamaillemme ja ammutte hirvet meidðn tupiemme nurkilta. -- Sieltð metsistð me hirven ajoimme, meidðn omilta aloiltamme. Ei hirvi valitse ampujaansa. Yhtðhyvin se on teidðn kuin meidðnkin pyssyjemme tavoitettavissa. Taitaa vain niin olla, ettð teidðn pyssynne ei osaa maaliin. -- Erkki oikaisi itsensð ja katsoi pelkððmðttð vihollisiinsa. -- Eik— osaa? Annapas kun koetan, uhkasi nuorempi, punatukkainen ruotsalainen ja ojensi pyssynsð Erkki Mulikkaa kohti. Vanha isðntð esti murhaty—n. -- Gustaf, ðlð ammu vankia, joka ei pysty itseððn puolustamaan. -- Mitðs sððlit suomalaista, Dalbo, sanoi Gustaf. -- Suomalainen on henkipatto, jonka saa ampua missð vain. Taitaa kuitenkin luoti olla liian arvokas hðnenlaiseensa. Parempi on, ettð sidomme hðnet my—s jaloista ja heitðmme koskeen virran vietðvðksi. Niin on yhdestð suomalaisesta pððsty nðillð mailla. -- Jðtetððn rankaiseminen oikeuden kðsiin, pððtti Dalbo. -- Kuulethan koiran haukunnan. Voimme vielð yhdyttðð ne. Otamme ne kaikki kiinni ja tuomme kylððn. Teljetkðð tðmð vanki siksi aikaa meidðn aittaan. Miehet tarttuivat Erkkiin kiinni ja lðhtivðt hðntð kuljettamaan. Gustaf ja hðnen toverinsa Klas puristivat hðntð sððlimðtt—mðsti kðsipuolista ja potkivat kuljettaessaan. -- Ei minua vain niin potkita, kivahti Erkki ja tyrkkðsi hartioillaan niin, ettð molemmat miehet lensivðt sivulle. Vakavana, pðð pystyssð, hðn lðhti kðvelemððn taloa kohti Gustafin muristessa takana vastaisesta kostosta. Stina oli vðhðn matkan pððssð seurannut tapahtumaa ja oli tuntenut sydðmessððn outoa kouristusta kuullessaan Gustafin ehdotusta suomalaisen hukuttamisesta. Hðntð ihmetytti, mitð hðntð liikutti tuon suomalaisen kohtalo. Oli hðn joskus ennen nðhnyt suomalaisia, vaikka harvoin ne nðihin kyliin tulivat, viime aikoina tuskin ollenkaan. Fryksdalin markkinoilla niitð nðki suurissa joukoissa. Siellð ne tappelivat ja tekivðt hðiri—itð niin, ettð nimismies heitð telkesi putkaan. Mitð Stina suomalaisista oli kuullut, oli aina koskenut vðkivallantekoa tai rikoksia. Hðn ei tahtonut tðtðkððn suomalaista puolustaa, mutta oli tðmð kuitenkin ristiriidassa sen kðsityksen kanssa, jonka hðn oli saanut suomalaisista. Hðn melkein ylpeili siitð voimannðyt—ksestð, millð tuo suomalainen oli ty—ntðnyt syrjððn Gustafin, jota kylðn nuorten miesten joukossa pidettiin rotevimpana. Gustaf oli tðmðn paikkakunnan kilpailuissa aina esiintynyt sankarina ja kylðn nuoret tyt—t olivat yleensð hðneen ihastuneita huolimatta hðnen punaisesta tukastaan ja useinkin hillitt—mðn rajusta esiintymisestððn. Hðn ja Stina, -- niin se ei ollut pelkðstððn isðn tahto, kyllð siinð oli Stinan suoranainen suostumus, -- heidðn piti pian viettðð hðitð. Kuinka kaukaiselta ja vieraalta tuo ajatus nyt tuntuikaan Stinasta! Miksi se nyt siltð tuntui? Ja punapðinen Gustaf, joka kulki uhitellen suomalaisen vangin rinnalla, nðytti kaikelta muulta kuin miellyttðvðltð. Sankarin osat olivat vaihtuneet. Stina unhotti marjatuohisensa kivelle ja kðveli rantatietð hiljalleen kotiin. Dalbon kartanon sivulla oli rakennus, joka oli jaettu useampiin aittoihin. Kaikkiin niihin johti eri ovet pihalta, ja olivat ne niin jaetut, ettð Stinalla oli omansa, pojalla omansa, piioilla ja rengeillð my—s molemmilla omansa. Kesðllð kðyteltiin niitð makuuhuoneina. Nyt syksyn tultua olivat jo kuitenkin useat muuttaneet vuoteensa asuinhuoneisiin. Stinan saapuessa taloon oli vanki teljetty pojan aittaan, joka oli tyhjð. Vahva rautakanki ovessa esti sitð aukeamasta. Miehet, isðnnðn ja Gustafin johdolla olivat valmistautumassa metsðstðjien kiinniottamiseen. Heitð oli kaikkiaan kahdeksan ja oli heillð mukanaan pyssyjð sekð nuijia. Metsðstyskoira liikkui heidðn kintereillððn. -- Panitteko vangille ruokaa siltð varalta, jos kauankin viivytte, huomautti Stina ujosti. -- Mitððn ruokaa hðn ei tarvitse, kivahti Gustaf, -- pian hðnen pðivðnsð joka tapauksessa pððttyvðt. -- Emme me kauan viivy. Huomenna ennen puoltapðivðð olemme takaisin, vakuutti Dalbo. Jos viipyisimme, ty—nnð kissankolosta vettð ja leipðð. Aitoissa ei yleensð ollut mitððn aukkoa. Oven alasyrjðssð oli vain pieni reikð, mistð kissa voi kulkea pyytðessððn hiirið. -- Minð tulen pian perðstð, huusi Gustaf toisille. -- Unohdin jotain. Hðn lðhestyi Stinaa, tarttui hðnen kðsipuoleensa ja puristi sitð kovasti. -- Sinð nðyt hellivðn tðtð suomalaista. Kavahda! Teeppðs tilið kuinka sinð jouduit hðnen seuraansa? -- Hðnen silmðnsð leimusivat. -- Se ei sinuun kuulu, vastasi Stina loukkautuen sulhasensa kovakouraisuudesta ja tempautui hðnestð irti. -- Sinð tiedðt ettð minð olen raju mies enkð tunne sððlið suomalaista kohtaan. -- Gustaf oli sangen ðrtynyt. -- Pane mieleesi, ettð tuo mies ei tðstð talosta elðvðnð lðhde. Nðin vannottuaan hðn lðhti tavoittamaan tovereitaan. HIRVENAJON PááTøS. Erkki Mulikan joutuessa nðin vangiksi jatkoivat Pekka, Paavo ja Luukas hirvenajoaan. Pððstyððn joen yli he sivulleen katsomatta riensivðt Killin haukuntaa kohti metsððn. Rannalta kohosi loiva mðki, jonka takana oli laaja metsð. Hirvi kiersi mðen rintaa ja kððntyi sitten salolle pðin. Kauan kesti kiivas ajo. Pekka oli vðsymðt—n. Hðn piti hirveð omaisuutenaan, kun oli sitð kerran ampunut. Hðn uskoi, ettð se oli jonkun verran haavoittunut, joten sen tðytyi lopulta antautua. Syyspðivð oli kolea ja uhkasi y—ksi pakkasta. Miehet ihmettelivðt jonkun verran, kun ei Erkkið kuulunut. He olivat kuitenkin vakuutettuja, ettð hðn kuulee Killin haukunnan ja joutuu jðljille. Vihdoinkin, kun ilta alkoi jo lðhetð, huomasivat he haukunnasta, ettð hirvi oli lðhellð saavutettavissa. Killi nosti kiihkeðn ðlðkðn. Komea elukka oli sortunut suohon. Pekka, joka kulki edellð, nðki sen ensiksi. Nyt hðn oli saaliistaan varma. Hðn ampui hirveð pððhðn, joka painui sivulle niin, ettð sarvenkuve maata koski. Ruumis retkahti alas ja Killi kiiruhti sen kimppuun. Yhteisesti nostivat miehet elukan suosta, asettivat pajunvitsat sen jalkoihin ja vetivðt suon reunalle. Nyt vasta ennðttivðt he ajatella vðsymystððn. Luonnollisesti roihusi ennen pitkðð nuotio pimenevðn illan hðmyssð. Tuntui kylmðltð, minkð vuoksi tuli tehtiin tavallista isompi. -- Ei tðssð vielð levolle jouda ennenkuin hirvi on nyletty, tuumi Pekka ja valmistautui Paavon kanssa ty—h—n. Luukas istui nuotion ððressð ja kohenteli tulta. Omituinen herpautuminen valtasi hðnen ruumiinsa. Hðn oli ollut sadoilla metsðstysretkillð, kierrellyt kaikki Keski-Ruotsin metsðseudut, kðynyt Norjankin puolella ja ollut monessa seikkailussa. Tðnððn painoi hðnen mieltððn selittðmðt—n tunnelma. Haaveellisena hðn katsoi kimmeltðvðð tðhtitaivasta, joka nðkyi puitten latvojen yltð. Metsð oli melkein yhtðmittaa ollut hðnen kotinaan. Lðmmintð tupaa, omaa kotia ei ollut. Suurin nautinto oli verryttðð jðseniððn Oinolan saunassa, kun metsðstyksen vðliaikoina sai siellð majailla. Pekka ja Paavo olivat saaneet hirven teurastetuksi. He olivat erottaneet hyvðn lihapalan ateriaksi. Muut paistit he olivat kasanneet lðjiin ja sitoneet ne kannalmuksiksi kotiin vietðvðksi. Niinikððn nahka sidottiin kokoon, jotta se olisi helpompi kantaa. Hekin tulivat nuotiolle, jossa alettiin valmistaa ruokaa. Osa lihasta pantiin paistumaan tulelle, osa paloiteltiin pieniksi. Luukas meni etsimððn lðhdettð, joka oli suossa kuusen tiheitten juurien suojassa. Herneitð ja lihapaloja pantiin astiaan, joka ripustettiin tulelle kiehumaan. Killi oli teurastuksessa saanut koiralle kuuluvat osat ja asettui levolle miesten jalkojen juureen. Vallan rauhallinen se ei ollut. Lieneek— ollut vielð ajosta jðnnittyneenð. Aina vðliin siirsi makuupaikkaansa. Ateriaa odotellessaan vaipui Luukas taaskin mietteisiinsð. -- Me olemme nyt turvattomalla puolella metsðssð, sanoi hðn. -- Tððllð ei ole meillð tuttavia eikð suojaa. On parasta, ettð, kun on vðhðn levðtty, lðhdemme y—n selðssð paluulle. Ehdimme pimeðssð kulkea poikki Isonjoen laakson ja vðlttðð ruotsalaiset kylðt. -- Kotiin tðytyy kiiruhtaa, my—nsi Pekkakin, muistellen nuorta vaimoaan, joka siellð kotona odotti. -- Tuosta saa Miina komean hirvensarven tuvan seinðlle, sanoi hðn heittðen irtisahaamansa sarvet pyssynsð viereen mðttððlle. Paavo tunsi hiukaisevaa nðlkðð ja koetti ateriaa kiiruhtaa. Hðnestðkin alkoi tðmð outo korpi tuntua kaamealta. Hðn oli kuullut paljon kertomuksia ruotsalaisten harjoittamasta vainosta, vaikka ei ollut sattunut koskaan riitaan heidðn kanssaan. Oli hðn ollut kerran kesðrenkinðkin erððssð ruotsalaisessa talossa, missð kaikki olivat olleet hyvin ystðvðllisið. Vasta my—hemmin oli se suomalaisten ja ruotsalaisten vðlinen viha leimahtanut liekkiin. -- Epðilemðttð ne ruotsalaiset meidðt huomasivat, kun kiiruhdimme laakson poikki, hðn puhui puoleksi itsekseen. -- Mutta jos olisivat lðhteneet meitð takaa-ajamaan, olisivat he jo meidðt yllðttðneet. -- Onkohan Erkille jotain tapahtunut, kun ei kuulu, mietti Pekka. -- Hðn on kuitenkin sellainen kðrppð, ettð kðpðlðlaudasta pððsee. Miehet kerðsivðt kuusenhavuja alleen ja alkoivat aterioida. Tuskin he olivat ennðttðneet ensimmðisið suupaloja haukata, kun Killi kohotti pððtðnsð kuunnellakseen. Korvat t—rr—ttivðt koiralla pystyssð ja se murisi vihaisesti. Metsðstð kuuluikin pian risahduksia. Killi ryntðsi sinne ja aloitti vihaisen haukunnan. -- Hei, miehet, kutsukaa koiranne pois, jottei pure rauhallisia ihmisið, kuului ððni korven pimeydestð. Miehet olivat nuotiolla kavahtaneet yl—s ja tarttuneet pyssyihinsð. Kuultuaan ððnen he huomattavasti rauhoittuivat, ja Pekka vihelsi Killið luokseen. Koira ei totellut kutsua, mutta heitti haukunnan. Se vain murahteli seuratessaan outoja tulijoita. Sen selkðkarvat olivat pystyssð. -- Hyvðð iltaa metsðmiehet, toivotti tulijain johtaja, vanha ruotsalainen, astuessaan nuotion ððreen. Lðhinnð hðntð tuli kaksi vastenmielisen nðk—istð miestð. Tulen valossa nðkyi toisella hatun alta punainen tukka. Lieneek— valo hðnen silmiðnsð hðikðissyt, kun hðn kððnsi ne pois eikð katsonut suomalaisia silmiin. Yhð enemmðn nðkyi metsðstð tulevan miehið, kaikkiaan kahdeksan henkeð, kaikki hyvin asestettuina. -- álkðð pelðtk—, emme me mitððn pahaa teille tahdo, vakuutti vanha ruotsalainen, huomattuaan suomalaisten sðikðhdyksen. -- Mekin olemme metsðmiehið, joiden on tarpeen y—pyð tððllð korvessa. Sattumalta huomasimme tðmðn tulen ja arvelimme, ettð on rattoisampi asettua naapuriksi. -- Sopiihan tðhðn nuotiolle useampiakin, esitti Pekka vieraanvaraisena. Pelko alkoi vðhitellen hðnestð hðipyð. -- Pitðkðð te vain nuotionne, sanoi punatukkainen kalseasti. -- Me laitamme omamme vðhðn sivummalle. Tule Klas, tulkaa miehet. He poistuivat pimeððn, ja pian kuului kuivien puiden kaadantaa sekð kuusenoksien karsimista. Jonkun matkan pððhðn kuusipensaikon taakse laittoivat ruotsalaiset nuotionsa. Puhetta ei sieltð asti voinut erottaa, mutta vðliin kuuli Luukas heidðn karkeata nauruaan. Suomalaiset jatkoivat keskenjððnyttð ateriaansa. Tarjosivat sitð vanhalle miehellekin, joka edelleen viipyi heidðn nuotiollaan. -- Pian kai meidðnkin ateriamme valmistuu, vastasi ruotsalaisten johtaja, vðltellen ja tarjoukseen suostumatta. Vanha mies kyseli heiltð yhtð ja toista, kyseli heidðn nimiððn, asuntopaikkaansa sekð uteli tietoja yleensð suomalaisten oloista. -- Teette vððrin kun tulette nðin pitkðlle metsðstðmððn, huomautti vieras. -- Tðllð tavalla sðrkyy naapurisopu. Luulisi teillð siellð omissa metsissðnne olevan kylliksi riistaa. Vaikka vanhan miehen sanat olivatkin moittivia, sanoi hðn ne kuitenkin siksi hyvðntahtoisesti, etteivðt suomalaiset mitððn pahaa epðilleet. -- Ensimmðistð kertaa me nðillð mailla olemme, vakuutti Pekka. -- Hirvi lðhti liikkeelle meidðn halmeiltamme. Me emme voineet sen kulkua ohjata ja niin jouduimme tðnne. -- Kuinkas teidðn metsðstyksenne on luonnistunut, kysyi Luukas. -- Oliko teillð otus ajettavana; hirvi, peura tai ehkðpð karhu? Teitð nðkyy olevan monta miestð. -- Ky-yllð, kyllð mekin olemme saaliin ajossa, vastasi vanha mies epðr—iden. Vieraitten koira oli osunut hirven teurastuspaikalle ja alkanut siellð jððnn—ksið sy—dð. Killi, joka kaiken aikaa oli ollut hyvin ðreðnð ja pitðnyt vihaisena silmðllð outoja henkil—itð, riensi koiraa ajamaan pois. Niiden kesken syntyi ðrhðkkð tappelu, jossa vieras koira jði alapaulalle. Se parahti silloin tðll—in surkeasti. Vihdoin se kolmella jalalla liikaten pakeni ruotsalaisten nuotiolle. -- Suomalaisen koira ei rankaisematta pure ruotsalaista, karjaisi silloin punatukkainen ja ryntðsi suomalaisten nuotiolle. Hðn kiirehti Killin kimppuun ja potkaisi sitð niin, ettð koira kiljahti tuskasta. Pekka kiivastui tðstð ja tarttui pyssyynsð, mutta vanha mies ehti vðlittðjðksi. -- Ette kai koirien takia tappelua nosta, hðn rauhoitti. -- Pane, suomalainen, pyssysi puun oksaan, kun ei vastustajallasikaan sellaista ole. Rauhoitu, Gustaf, lepytteli hðn toveriaan. Ruotsalaiset poistuivat nuotiolta. Tapahtuma oli tehnyt suomalaiset sen verran rauhattomiksi, ettð he pelkðsivðt kðydð levolle. My—skððn eivðt he uskaltaneet lðhteð liikkeelle, kun pelkðsivðt ruotsalaisten pimeðssð tekevðn pahaa. He koettivat seurata vieraiden liikkeitð, vaikka tiheð kuusikko rajoitti nðkemistð. Ruotsalaiset puuhasivat omissa askareissaan. Aterioituaan he hajaantuivat eri tahoille. -- Tðytyy koota lisðð havuja vuodetta varten, sanoi punatukkainen. Parin toverin kanssa hðn lðhestyi kuusipensaikkoa ja karsi oksia. -- Jo riittðð, huusi hðn sitten miehille. Aivan kuin komennettuina sy—ksðhtivðt ruotsalaiset pensaikon lðpi esiin, paitsi vanha mies. Hy—kkððjðt tempasivat suomalaisten pyssyt, jotteivðt nðmð voineet niitð kðyttðð. Punatukkainen tarttui Pekkaan kiinni. Hðnen toverinsa, Klasiksi kutsuttu, otti osalleen Paavon ja kolmas piti Luukkaan kðsið kahlehdittuina. -- Kyllð me teille roistoille ja metsðsisseille nyt nðytðmme ruotsalaisen koston, kðhisi punatukkainen ja piti Pekkaa kurkusta kiinni, niin ettei tðmð voinut ððntð pððstðð. Muuten eivðt miehet sanaakaan vaihtaneet. Syntyi kiivas kamppailu suomalaisten nuotion ympðrillð. Pekka, joka oli yllðtettynð joutunut punatukkaisen alle, ponnisteli pððstðkseen irti vankasta otteesta. Kun hðn oli tukehtumaisillaan, kohotti hðn hartiansa sellaisella voimalla, ettð punatukkainen kierðhti sivulle ja kðsi irtautui. Mutta mies kiersi kðtensð hðnen kaulansa ympðrille ja niin py—rivðt he maassa vuoroin toinen, vuoroin toinen pððllimmðisenð. Killi otti urheasti osaa isðntðnsð puolustukseen. Se kiljui ja puri Gustafia, mistð milloinkin kiinni sai. Samanlainen kamppailu oli Paavon ja Klasin vðlillð. Suomalainen ei vain saanut ruotsalaisen kðttð kurkustaan. Hðnen silmðnsð mustenivat. Klas tarttui puukkoonsa, millð iski mihin osui. Vihdoin sai hðn puukon ty—nnetyksi Paavon rintaan. Suomalainen sortui veriinsð. Pekka oli punatukkaisen saanut alleen ja toisella kðdellððn hðn otti puukkonsa tupesta, jolla yritti vastustajalleen antaa kuolettavan iskun. Toverit tulivat hðtððnjoutunutta auttamaan. He monin miehin tempasivat Pekan Gustafin pððltð ja sitoivat hðnen kðtensð ja jalkansa, sekð heittivðt kuusenrunkoa vastaan, johon hðn jði istuvaan asentoon. Luukas oli ainoa yllðtetyistð, joka ehti nousta yl—s vihollisten hy—kðtessð. Hðnkððn ei saanut kðsiinsð pyssyð, mutta puukolla hðn torjui vihollisia, jotka monilukuisina hy—kkðsivðt hðnen kimppuunsa. Taistelu oli tuimaa, ja verta virtasi sekð ruotsalaisista ettð Luukkaasta. Pekka nðki toverinsa vaikean aseman. Hðnen puukkonsa oli pudonnut maahan. Vaivoin sai hðn sen sidottuun kðteensð. Hðn ponnisti hartioillaan puunrunkoa vastaan, side jalkojen ympðriltð h—ltyi ja hðn pððsi seisaalleen. Punatukkainen huomasi tðmðn. -- Vai vielð sinð yritðt, hðn huusi ja tempasi pyssynsð. Kuului pamahdus. Luoti oli sattunut. Pekka kaatui maahan. My—s Klas oli nðhnyt Pekan yrityksen ja tarttunut kirveeseen. Vaikka vastustaja oli kaatunut, iski Klas kiihkoissaan kirveellð pððhðn. Laukauksen kuultuaan riensi Dalbo nuotiolta. -- Kuka ampuma-asetta kðyttðð, hðn huusi. Hðnen silmiðnsð kohtasi kauhistuttava nðky. Kaksi suomalaista makasi verissððn. Kolmannen ympðrillð riehui taistelu elðmðstð ja kuolemasta. Ennenkuin hðn ehti enempðð, l—i yksi mies Luukasta kirveellð. Pððhðn tðhdðtty isku sattui kðsivarteen. Luukas horjahti ja katosi pimeyteen. -- Kyllð hðnkin sai tarpeekseen, sanoi erðs miehistð huohottaen. Jðlellð oli enðð Killi, suomalainen pystykorva. Pelkððmðttð se yksinððn taisteli miesjoukkoa vastaan, puri heitð kðsistð ja jaloista, mistð vain kiinni sai. Yrittivðt sitð kirveellð ly—dð, mutta koira vðltti iskun sukkelasti. Gustafilla oli vielð pyssy kðdessððn, hðn ojensi sen Killið kohti, ja niin kuoli hirvikoira, uhraten viimeisenð verensð ruotsalaisten kostolle. Taistelu oli pððttynyt. Suomalaiset makasivat viimeistð untansa verissððn. Voittajat pyyhkivðt verta haavoistaan. Nuotiotuli oli jððnyt hoitamatta. Ennen sammumistaan se loi viimeisen valon kaatuneitten nuorten miesten, isðnnðn ja rengin, kalpeille kasvoille. Ruotsalaiset poistuivat nuotiolta ja alkoivat tehdð poislðht—ð. -- Gustaf, eihðn tðllaisesta menettelystð sovittu. Olihan vain puhe heidðn vangitsemisestaan. -- Vanha mies puhui vakavasti ja nuhdellen. -- Eivðt muuten antautuneet, puolusteli punatukkainen. -- Olipa kuinka tahansa, ei tðmð ole teille kunniaksi. Oli teitð kylliksi monta saamaan heidðt surmaamatta kiinni. Gustaf ei kertonut Dalbolle mitððn siitð, ettð hðn oli jo ennakolta tehnyt toveriensa kanssa sopimuksen miesten tappamisesta. Salahy—kkðys oli tapahtunut valmiin suunnitelman mukaisesti. Miehet kokosivat tavaransa, sðlyttivðt selkððnsð my—s suomalaisten ampuman hirven lihat ja nahkan. Hajoitettuaan nuotionsa sammumaan lðhtivðt he pyrkimððn korven lðpi kotikylððnsð, valaisten pimeyttð tulisoihduillaan. áskeinen hðlinð oli muuttunut synkðksi hiljaisuudeksi. Tðhdet vilkkuivat kylmðssð y—ssð. Korvessa vallitsi rauha. VANKEUDESSA. Erkki Mulikka vietti tðmðn ajan vankilassaan, Dalbon aitassa. Hðn oli kuullut miesten lðht—valmistelut suomalaisten takaa-ajoon, kuullut my—skin punatukkaisen miehen uhkauksen hðnen kohtalostaan. Hðn oli kuullut enemmðnkin, kuullut Stinan ja tuon inhoittavan miehen keskustelusta sellaista, josta hðn mielikuvituksessa pððtti enemmðn kuin mihin sanat antoivat aihetta. Mitð tekemistð oli tuolla miehellð tyt—n kanssa? Toiselta puolen hðn ajatteli: mitð aihetta hðnellð puolestaan oli ajatella tuon tyt—n kohtaloa. Erkki oli metsissð kasvanut ja elðnyt metsðmiehen elðmðð. Ensi kerran yhdytti hðnen tiensð tuohon tytt——n, joka oli ulkonð—ltððn erilainen kuin ne tyt—t, joita hðn tðhðn saakka oli tavannut. Kasvojen muoto oli soman soukka, hipið oli puhdas ja valkoinen. Hieno puna poskilla, nenð suora ja ohut, silmðt vaaleahkot, ja kulmakarvat silkkisen hienot. Kaula kuin joutsenella ja ruumis solakka kuin peuralla. Tðllaisena tytt— eli hðnen mielikuvituksessaan, kun hðn miesten lðhdettyð kuuli tðmðn puuhailevan aitassaan seinðn toisella puolen. Hðn pððtti aloittaa keskustelun nðhdðkseen, miten tytt— siihen suhtautuisi. -- Stina, sainpas tietðð nimesi, sanoi hðn. Seinðn takaa ei kuulunut mitððn vastausta. Erkki jatkoi tuttavuuden tekoaan. -- Sinutko jðtettiin vanginvartijaksi? Ellei minun olisi jouduttava toverieni avuksi, en haluaisi tuollaiselta vartijalta karata. Ei vielðkððn mitððn vastausta. Tytt— oli viereisessð aitassa, sen kuuli hðn askeleista. Erkki istui pimeðssð tikapuilla, jotka veivðt ullakolle. -- Tðmð taitaa olla veljesi aitta ja se siellð sinun, pitkitti hðn edelleen yksinkeskusteluaan. -- Jos olisi ovi vðlillð, tulisin sinne. Tulisin "y—kenkððn". Tytt— ei malttanut enðð olla ððneti. -- Kovin olet hðpeðmðt—n. Mutta mistðpð metsðssð ihmistapoja oppii, sanoi hðn. -- Pyydðn anteeksi, ettð vasten tahtoasi tulin vieraaksesi. My—nnðn, ettei se tapahtunut minunkaan tahdostani. Mieluummin olisin talon kiertðnyt. -- Miksi olet ððnet—n, kaunis tytt—? Onko sinulla ikðvð sulhastasi, sitð punatukkaista... Erkki kuuli tyt—n vihaisena lðhtevðn aitastaan sanaakaan sanomatta ja paiskaavan oven kiinni. Nyt oli hðn yksikseen. Hðn mietti hetkisen tilannetta. Ei hðn ollut niin paljon huolissaan itsensð kuin tovereittensa takia. Hðn tiesi olevansa turvassa niin kauan kuin miehet metsðssð viipyvðt. Ehkðpð siihen mennessð keinon keksii, mutta toverit... Heitð oli vain kolme. Asestettuja vainoojia oli hðn laskenut ainakin kahdeksan. Parempi olisi ollut antaa hirven mennð eikð sitð tavoittaa laakson poikki. Mutta tehty, mikð tehty. Ja Erkki oli varma, etteivðt toveritkaan hevillð anna itseððn surmata. Jo heti kun hðnet oli teljetty aittaan, oli hðn koettanut avata ovea. Se oli sisððnpðin aukeava, joten sitð ei voinut ty—ntðmðllð saada auki. Mitððn aukkoja tai luukkuja ei ollut, paitsi pieni kissanrako ovessa. Hirret olivat vahvoja seinissð. Kopeloimallakaan hðn ei l—ytðnyt tyhjðstð aitasta mitððn asetta millð olisi voinut sðrkeð oven. Tðllaiset aitat ovat kaksinkertaisia. Ylðkerran lattiassa on aukko, jolle johtaa alhaalta tikapuut. Ullakolla oli tapana sðilyttðð vaatteita nauloihin tai orsille ripustettuina. Hðn kiipesi sinne tekemððn tarkastustaan. Katon rðystððn ja seinðn ylðosan vðlissð oli kapea rako, josta pððsi vðhðn valoa tunkeutumaan. Hðn kuuli pihalta liikettð. Vanhempi naisððni kuului sanovan: -- Stina, anna vangille ruokaa. Ties milloin hðn on sy—nyt. Ei tðssð talossa ennenkððn ketððn ole tapettu nðlkððn, eikð tapeta nytkððn, olipa kysymyksessð vaikka suomalainen. -- Ei ole tapettu nðlkððn eikð muutenkaan, vastasi Stina merkitsevðsti. Mulikka katseli kattoa, joka luisusti laskeutui molemmille puolille. Jos voisi sen puhkaista hartiavoimilla... Hðn koetti. Turha yritys. Se oli alapuolelta kahtia halaistuista puista tiheðksi kyhðtty, pððllimmðisinð oli tuohet. Kummallakin vðliseinðmðllð oli viereisiin aittoihin johtavat matalat ovet. Erkki ilostui tðmðn havaittuansa. Jos niistð voisi pððstð, onnistuisi hðn ehkð viereisestð aitasta pakenemaan. Mutta hðnen pettymyksensð oli suuri. Ovet olivat ulkopuolelta lukitut. Hðn koetti voimiaan vuoroon kumpaankin oveen, mutta ne olivat lujaa tekoa ja kestivðt. Hðn joutui neuvottomaksi. Hetken mietittyððn hðn laskeutui tikapuita alas pððttðen odottaa tilanteen kehittymistð. Tuskin hðn oli pððssyt alas, kun kuuli taas askeleita pihalta, jotka lðhestyivðt ovea. Pienestð kissankolosta ty—nnettiin ruisleipðð ja lihaa viipaleina sekð lopuksi pieni tuoppi maitoa. -- Ota tuoppi vastaan, ettei pððse kaatumaan, kuului Stinan ððni. Erkki kumartui ottamaan. Kun hðn oli saanut tuopin kðteensð, sattui toinen tapaamaan antajan kðden. Erkki puristi sitð lðmpimðsti -- kiitollisuudestako vai mistð? Ja hðnestð tuntui kuin olisi tuo kðsi vastannut puristukseen, vaikkakin heikosti. Hðn ei olisi tahtonut pððstðð irti, mutta tytt— vetðisi sen pois ja sanoi nuhtelevasti: -- álð nyt kðttð katkaise. Vai sillð tavallako suomalaiset maksavat palkan hyvðstð teosta! -- En voi muutenkaan kiittðð sinua, sanoi Erkki. -- Vapaaksi pððstyðni maksan palkan toisella tavalla. -- Tuskinpa vain vapaaksi pððset, tuskin edes henkesi sðilytðt. -- Tytt— poistui kiireesti, ja Erkki kuuli hðnen pihalla keskustelevan mieshenkil—n kanssa. -- Oli toki hyvð, ettet sinð, Anders, lðhtenyt mukaan, kuului Stina puhuvan. -- Olisi isðkin saanut vallan hyvin pysyð poissa. -- Minulle eivðt ole suomalaiset mitððn pahaa tehneet, sanoi mies. -- Elettðvð on heidðnkin eikð taida leipð olla helpossa siellð metsðssð. -- áidin luvalla kai annoit vangille ruokaa. -- áidin sekð isðn luvalla, vastasi tytt—. -- Mene tupaan ðidin luo. Minð vahdin vankia. Menen renkien kanssa aittaan y—ksi. Lukitse hyvin aittasi. -- Kyllð minð pidðn siitð huolen. Panen sen oitis lukkoon. -- Tytt— sulki aitan oven kaksinkertaiseen sðppiin. Veli ja sisar erosivat. Nyt ei Erkki kuullut pitkððn aikaan mitððn. Hðn s—i hyvðllð ruokahalulla aterian, jonka Stina oli antanut. Sen jðlkeen hðn vaipui mietteisiinsð. Hðnellð voi olla surma edessð. Nðkisik— hðn enðð ensi iltaa. Mikð oli toverien kohtaloa Erkin ajatukset lensivðt kotiin, missð hðntð kaivattiin. Ja Marttilassa odotti hðntð sauna ja lintukeitto. Ja odotti siellð Reetakin. Hðnestð oli niin omituista, ettð Reetan muisto tuntui hðnestð niin kaukaiselta. Nyt tuntui Erkistð siltð, ettð Reeta oli hðnen sisarensa. Hðnen tunteeseensa oli tullut jotain sellaista, johon verratessaan suhdettaan Reetaan hðn sai sen kðsityksen, ettei hðnen ja Reetan vðlillð ollut rakkautta. Rakkaus lienee jotain toisenlaista. Ja hðnen silmiensð eteen tuli kuva tyt—stð, joka rannan kivellð nauroi hðnelle helakasti ja joka hetken perðstð kehoitti hðntð pakenemaan vainoojiaan. Mikð oli tuo tytt—? Kylmð ja ylpeð ruotsalainen? Mutta... Ei hðn pððssyt oikein selville itsestððn eikð tuosta tyt—stð. Sen hðn vain huomasi, ettei hðn ollut ennen ollut tðllaisessa mielentilassa. Hðn istuutui tikapuille ja pððtti jo illan tulleen, vaikka pimeðssð ei voinutkaan ajan kulkua seurata. Renkien aittaan, joka oli toisella puolella seinðn takana, tuli miehið. Hðn kuuli heidðn levolle asettuessaan keskustelevan. -- Vaino ruotsalaisten ja suomalaisten vðlillð on leimahtanut ilmiliekkiin, kuului erðs ððni puhuvan. -- Hallitus on asettunut meitð kannattamaan. Sekin tahtoo karkoittaa suomalaiset pois omaan maahansa. Tahi, jos eivðt sinne lðhde, lðhetetððn heidðt Amerikkaan. -- Mistð sinð olet sitð kuullut, kysyi toinen ððni, jonka Erkki tunsi Andersin, talon pojan ððneksi. -- Kun vein Fryksdaliin isðnnðn puolesta karjaveroa, kerrottiin siellð paraillaan olevan hallituksen lðhettðmðn miehen, joka oli itse ollut tuossa uudessa maassa ja aikoi sinne mennð uudelleen sekð viedð mukanaan uutisasukkaita. Pitkðlti miehet seinðn takana juttelivat asiasta. Vihdoin sanoi Anders: -- Eivðt ne suomalaisten kiinniottajat nðytð vielð tðnð iltana kotiin saapuvan. Meidðn on vartioitava vankia. Minð tarkastan, ovatko salvat paikoillaan. Erkki kuuli kuinka Anders ulkona koetteli salpaa ja tarkasteli ovea. Sisðlle tultuaan hðn kðvi vielð ullakolla ovea koettamassa. -- Varmasti on hðn tallessa, eikð minnekððn pððse, vakuutti Anders. -- Ei pððse, ellei ole noita. -- Suomalaiset ovat noitia, huomautti toinen rengeistð. -- Noidat pððsevðt lðpi kissankolostakin. Muuttavat itsensð kððrmeeksi ja luikertavat ulos. -- Ei tðmð sellaiselta nðytð, pððtti Anders. -- On ihminen kuin muutkin. Solakka, sukkela ja voimakas. Komea poika. Minun on sððli hðntð. Mitð miehet tehnevðtkin kun palaavat. -- Isðsi puolelta ei hðnellð ole vaaraa. Gustafista en mene takuuseen. Hðn on raju mies ja vihaa suomalaisia sydðmensð pohjasta. Vihdoin lakkasi puhelu renkien aitasta. Erkki kuuli miesten nukkuvan. Oli jonkun aikaa hiljaista. Sitten tuli hðnen korviinsa pihalta sipsuttelevaa astuntaa. Se pysðhtyi renkien ovelle. Kulkija arvatenkin kuunteli nukkuivatko sisðllðolijat. Hetken perðstð hiipivðt askeleet vankiaitan ohi Stinan aitalle. Siellð aukeni ovi hiljaa. Askeleet nousivat tikapuita ullakolle. Kuului kðden hipumista ullakon vðliovella. Sitten askeleet laskeutuivat alas. Ovi painettiin kiinni. Liike siirtyi aitan sivuitse. Poistuessa kuului pientð naputusta hðnen ovellaan. Erkkið ihmetytti tðmð hiljainen liike, jota hðn tuskin kuuli. Haamuko kulki y—ssð? Vai valehtelivatko hðnen korvansa vankilan pimeydessð. Vielð kerran hðn pððtti tarkastaa aitan mahdollisen paon varalta. Nyt oli hðnen toimittava, kun kaikki nukkuivat. Aamulla oli epðilemðttð my—hðistð. Hðn riisui virsut jalastaan, ettei mitððn ððntð kuuluisi. Kðdellððn seinið hipoen hðn kiersi vankilansa. Kohosi sitten ylðkertaan. Erittðinkin hðn tahtoi tutkia ullakon ovia. Poikien puoleinen oli kuin luja seinð. Turha olisikin sieltð yrittðð pakoon. Mutta jos toiselle ullakolle vievðn oven saisi murretuksi auki... Hðn lðhestyi ovea. Tuskin oli hðnen kðtensð sitð koskettanut, kun se aukeni itsestððn. Mitð? Haamu oli hðntð auttanut ja avannut lukon. Ilon valtaamana hðnen oli vaikea hillitð itseððn. Hðn haki virsut kðteensð, k—mpi toiseen aittaan, sulki oven lukkoon ja laskeutui tikapuita alas. Ulko-ovikin aukeni. Hðn oli vapaa. Tðhdet kiiluivat taivaalla. Vaikka oli y—, oli se hðnelle pimeydestð tulleelle kuin pðivð. Hðn sulki sðppeihin aitan oven ja katseli ympðrilleen. Hðn koetti arvata mikð haamu hðnet oli pelastanut ja etsi sitð silmillððn. Ulkoverðjðllð hðn nðki valkoista. Hðn kiirehti sinne. -- Jos etsit tovereitasi, pidð tuo punaisesti loistava tðhti oppaanasi, kuiskasi haamu ja viittasi ilmansuuntaa taivaalle. Erkki nðki tðhtienvalossa haamun valkeat kasvot. Hðn ei malttanut. Sanaa sanomatta hðn tarttui tytt—ð kiinni, puristi rintaansa vasten ja painoi pitkðn suudelman hðnen huulilleen. Suudelma oli lðmmin ja sai Erkin veret kuumenemaan. -- Maksan tðssð aikaisemman velkani lupauksen mukaan. Uudelleen suudellen hðn sanoi: -- Ja tðssð on viimeisestð palveluksestasi, pelastuksestani. Tytt— riuhtaisi itsensð irti voimakkaasta syleilystð. Hðnen huuliaan poltti. Mutta hðnen silmðnsð iskivðt tulta niin, ettð Erkki pððsti vaistomaisesti tyt—n. Stina oikaisi itsensð. Ylpeys valtasi hðnet. -- En ole suomalaisen suudeltava. Mene! Hðnen kasvojensa ilmi oli kðskevð. Ja hðn kððntyi kotiin pðin. Hðnen ruumiinsa vapisi. Ei se vapissut kylmðstð, eikð pelkðstððn vihastakaan. Erkki katsoi kummastuneena hðnen jðlkeensð. Sitten painui hðn metsððn. Jos hðn olisi seurannut tytt—ð, olisi hðn nðhnyt jo kotiportailla ylpeðn pððn painuvan alas. Kylmðstð y—stð vðlittðmðttð Stina pysðhtyi kuistille. Hðnen poskiaan poltti ja veri virtasi lðmpimðsti suonissa. Jonkun ajan kuluttua hðn poistui sisðlle. Vielð hðnen vuoteelle kðytyððn tuntui kauniin miehen kiihkeð suudelma hðnen huulillaan. Stina oli kuin noiduttu. Hðn luuli olevansa sydðmensð pohjasta vihainen, mutta tunsi itsensð onnelliseksi. Sinð y—nð Stina ei voinut nukkua. ERKKI TOVERIEN JáLJILLá. Erkki harhaili pimeðssð metsðssð. Hðn tunsi itsensð erinomaisen tyytyvðiseksi eikð huomannut pimeðssð kulkemisen vaikeuksia. Kylmðkððn ei hðntð hðtyyttðnyt. Matkan pððmððrð oli tietymðt—n. Missð hðn toverinsa yhdyttðisi? Hðn koetti kulkea mahdollisimman suoraan, kahlasi my—s soitten poikki, missð niitð eteen sattui. Kauan oli hðn kulkenut, kun nðki tulisoihdun valoa puitten vðlissð. Sillð kohdalla oli kahden suon vðlinen kuiva kannas, jossa korkeitten puitten alla kasvoi tiheðtð kuusinðreikk—ð. Hðn huomasi parhaaksi vetðytyð puitten suojaan, kunnes keksisi mitð vðkeð tulijat olivat. Kuului koiran haukuntaa. Se oli l—ytðnyt jðniksen jðljet ja hyppðsi niiden ohjaamana suon poikki. Ei se ollut Killin ððntð. Eikð hirvikoira jðnistð aja. Tulijat, joukko miehið, olivat my—s joutuneet suon reunaan, mutta eivðt lðhteneet sen yli kahlaamaan. He etsivðt kuivempaa paikkaa pððstðkseen toiselle puolen. Ja niin he tulivat kannasta kohti. Erkki erotti tulijoista vihamiehensð, punatukkaisen, joka kantoi soihtua. Hðnen jðlessððn tuli Stinan isð sekð koko joukko. Joillakin oli kannalmukset selðssððn. -- Huono on hirvikoiraksi Prisse, kun lðhtee jðniksið ajamaan, kuuli Erkki Dalbon puhuvan. -- Ei olisi pitðnyt suomalaista koiraa ampua. -- Hyvin jouti mennð yhdessð isðntðvðkensð kanssa, murahti punatukkainen. -- Suomalainen isðntð ja suomalainen koira ovat samaa maata. Minð tunnen sen puremat vielð pohkeessani. Erkki piilottautui puiden suojaan. Hðntð puistatti. Joukkue kulki hðnen ohitsensa. Hðn huomasi Gustafin toisessa kðdessð komeat hirvensarvet. Yhdellð kantajalla oli selkðtaakkana hirvennahka, parilla ehkð hirven lihat. Toisilla oli pari pyssyð olkapðillð. Punatukkainen kðveli jonkunverran ontuen. Joillakin nðkyi veritahroja. Olisivatkohan todella ampuneet hirven, tai olisiko se... niin, olisiko se sama hirvi, jota Erkki tovereittensa kanssa oli mennyt metsðstðmððn? Mutta missð toverit olivat? Vankina ei heitð nðkynyt. Hðn lðhti liikkeelle vasta sitten kun ruotsalaiset olivat hðipyneet metsððn. Hðn koetti pitðð sitð suuntaa, mitð miehet olivat tulleet. Y— oli pitkðlle kulunut. Kuu oli noussut, ja aamukajastustakin jo havaitsi. Erkki kðveli ja tarkasteli ympðrilleen. Metsðssð elðneenð oli hðnellð tarkka silmð. Hðn nðki suossa metsðn reunassa vasta astuttuja jalan jðlkið. Tðstð he ovat kulkeneet, nuo vainolaiset, hðn ajatteli. Hðn piti jðlkið silmðllð, ja kun oli vielð kotvasen astunut, nðki hðn sammalessa virsun jðljet. Tðstð on suomalainen kulkenut. Hðn silmðili eri tahoille. Tuossa on sammuva nuotio. Sen ððressð ei ollut mitððn paitsi ruuan tðhteitð. Tðmð on ollut ruotsalaisten majapaikka. Hðn kðveli ja katseli... toinen nuotio, sammunut, on tuossa. Hðn tunkeutui pensaiden lðvitse sinne, ja hðnen silmiððn kohtasi kauhistava nðky. Tuossa on Paavo kuolleena verissððn! Ja tuossa on Pekka, pððssð ammottava haava. Kiivas oli temmellys ollut, havut ja sammaleet olivat hajaantuneet hujan hajan. Ja Killi, kunnon koira, siinð sekin makasi kuolleena, vielðkin ikenet irvissð ja karva pystyssð kiukusta. Luukasta ei nðkynyt. Erkki kokosi ajatuksiaan. Hðnen oli vaikea uskoa tapahtumaa todeksi. Mutta todistukset olivat silmien edessð. Hðn tunsi kuinka hðn vihasi ruotsalaisia. Hðnen kðtensð puristuivat nyrkkiin. Ja murhaajajoukon johtajana oli mies, jonka tytðrtð hðn oli muutama tunti sitten suudellut hellðsti! Hðn lðhti tarkastamaan ympðrystðð, nðkyisik— Luukasta. Ehkð hðn olikin pelastunut. Veriset jðljet joita ei ollut vaikea seurata, johtivat suon reunalle. Kuusen juurella oli ihminen. Suurin osa ruumiista oli lðhteessð. Ainoastaan pðð ja hartiat nojasivat jððtyneeseen sammaleeseen. Siinð oli Luukas, kuolleenako vai tajuttomana? Erkki nosti onnettoman kylmðstð vedestð ja veti maalle. Luukas avasi silmðnsð ja vilusta vðristen sanoi heikosti melkein kuin houraillen: -- Saunaan, viekðð minut saunaan! Erkki ilostui tðstð elonmerkistð ja kantoi sairaan nuotion ððreen, jota kohenteli palamaan. Jðttðen sairaan virkoamaan, kaivoi hðn kuolleille tovereilleen haudan, johon kantoi ruumiit. Viimeksi toi hðn Killin ruumiin ja sijoitti sen Pekan jalkoihin. Hðn peitti haudan vain niin ohuelta, etteivðt pedot pððsisi ruumiita repimððn. Pððllimmðiseksi hðn kasasi havut nuotion ympðriltð. Ennen kuin hðn meni takaisin Luukkaan luo, poimi hðn puolukoita, joiden sy—nti virkistðisi haavoittunutta. Hirven teurastuspaikalta hðn kokosi kylkiluitten jðtteitð ja muita paloja, jotka oli arvottomina jðtetty. Niitð hðn paistoi ruuaksi. Hðn oli iloinen, ettð Luukkaan haavat olivat tyrehtyneet ja verenvuoto lakannut. Hðn ei puhunut sanaakaan ennenkuin sairas oli vðhðn sy—nyt ja nðytti voimistuneemmalta. Sitten hðn kysyi vakavasti: -- Vanha miesk— johti murhat—issð? -- Punatukkainen, vastasi Luukas heikosti. -- Vanha mies ei ollut lðsnð, nuhteli punaista jðlkeen pðin. Erkki oli saanut vastauksen, jota kaipasi. Gustafia ajatellen hðn kirosi: Se punainen roisto. Erkki tutki Luukkaan haavat, jotka eivðt olleet vaarallisissa paikoissa. Hðn koetti nostaa toverin pystyyn, mutta jalat olivat vielð liian jðykðt. Lðhteen kylmð vesi oli ne kangistanut. Hieromalla sai Erkki ne vetreðmmiksi. -- Saunaa todella tarvitset, sanoi Mulikka. -- Meidðn tðytyy koettaa pððstð tððltð pois. Kauan he vielð viipyivðt ennen kuin Luukas pystyi lðhtemððn liikkeelle. Erkki pani haavojen tukkeeksi puhtaita sammalia, jotka sitoi kiinni vainajien vaatteista repimillððn suikaleilla. Taluttaen toveria aloitti hðn vaivaloisen matkan. Vðhðn vðlið he lepðsivðt ja vaikeammissa paikoissa kantoi Mulikka toveriaan. Joelle tultuaan he etsivðt ylimenopaikan kosken alapuolelta, missð ei ollut ruotsalaisten taloja. Erkki laittoi lautan, jolla he pððsivðt yli. Tuntui turvallisemmalta, kun he olivat tulleet metsððn omalle puolelle. Vielð tðytyi heidðn viettðð yksi y— metsðssð. Oinolaan olisi ollut lyhempi matka, mutta Erkki katsoi parhaaksi mennð ensin Marttilaan, josta Pekan vaimolle ja isðlle sanoma vietðisiin. Koko matkalla eivðt Erkki ja Luukas olleet tapahtumasta mitððn keskustelleet. Kumpikaan ei halunnut johtaa mieleen hirveitð kuvia. Luukas oli vain kertonut, ettð kun hðn pakoon pððstyððn oli ry—minyt lðhteelle huuhdellakseen haavojaan, oli hðn pudonnut sinne voimatta nousta yl—s. Joko verenvuodosta tai kylmyydestð oli hðn mennyt tajuttomaksi. Marttilassa oli metsðstðjið odotettu pari pðivðð. Aavistuksia oli siitð, ettð he olivat joutuneet ruotsalaisten kðsiin. Martti asetti Luukkaan tupaan vuoteeseen, ja vanha Marttinen ryhtyi yrteillððn haavoja parantelemaan. Ei siellðkððn paljoa kysytty. Martti vain lyhyesti tiedusti Pekan ja Paavon kohtaloa. -- Tapetut, vastasi Erkki kolkosti yksikantaan. Kuka heidðt oli surmannut, sitð ei tarvinnut kysyð. MIELIALA MARTTILASSA. Illalla oli saunassa kylvetty. Luukastakin oli siellð kðytetty, hðnen haavansa pesty ja sidottu. Oinolasta oli saapunut Pekan vaimo ja isð. Erkin veli Niilo oli Mulikan talosta tullut tietoja hakemaan. Huhu asiasta oli levinnyt, ja niin oli kerððntynyt muitakin naapureita, kuten Pietari Kokkinen, Olli Rðsðnen ja Matti Tossavainen. Ilta-aterian jðlkeen istuttiin ison tuvan pitkðn p—ydðn ympðrillð. Luukkaan vuode oli siirretty lðhelle. Takassa paloi loimuava valkea. Naiset olivat uunin kupeella tavallisella paikallaan kartaten ja kehrðten. Vanha vaari Marttinen ei my—skððn jðttðnyt rakasta ty—tððn, pðreitten kiskomista. Siellð pðreitten seassa, lðhellð ðitiððn, pikku Marttikin mieluimmin askarteli. -- Nyt Erkki ja Luukas voitte tarkemmin kertoa miten kaikki tapahtui, pyysi Martti. Erkki kuvasi hirvenajon siihen saakka kun hðn erosi toisista. Kertoi vangitsemisestaan ja pakoonpððsystððn, vðlttðen kuitenkin Stinan mainitsemista. Kertoi my—s kuinka oli metsðssð sivuuttanut murhamiehet ja kuinka sitten oli tavannut murhatut ja Luukkaan. Luukkaan vuoro tuli tehdð selkoa nuotiolla sattuneista tapahtumista. Hðn kertoi kuinka ruotsalaisjoukko tuli nuotiolle ja kuinka he ystðvðllisellð esiintymisellððn saivat heidðt varomattomiksi ja luottavaisiksi. Kuvasi salahy—kkðyksen ja taistelun. Kertoi Paavon ja Pekan kuolemasta sekð Killin urheasta viimeisestð taistelusta. -- Ei ole oikeutta maassa, jos ei tðtð saada rangaistuksi, sanoi Martti. -- Me emme ole ruotsalaisille mitððn pahaa tehneet. Jos hirvenmetsðstys ruotsalaisten alueella on kiellettyð, jota me emme tunnusta, kun emme estð heidðn metsðstðmistððn nðillð mailla, voisivat he saattaa meidðt syytteeseen oikeudessa. Nyt he tulevat salakavalasti kahdeksan miehen voimalla kolmea vastaan ja tekevðt murhatekoja. -- Tulivatko he todellakin suoraan tappamaan, kysyi Pekka-vainajan isð. -- Vaikea on minun sitð pððttðð, vastasi Luukas, -- Heidðn johtajansa ainoastaan moitti meitð heidðn metsðstysmailleen tulemisesta. Jos ei murha ollut lðhtiessð ajateltu, suunnitteli sen punatukkainen miestensð kanssa siellð. Mahdollisesti he olivat lðhteneet meitð vangitsemaan, ja sen he olisivat voineet ilman murhiakin suorittaa. -- Minð lðhden huomenna voudille asiasta ilmoittamaan, pððtti Martti. -- Tarpeen on, ettð sinð Erkki lðhdet mukaan. Luukas tervehtynee siksi, kun asia oikeudessa tutkitaan. Vanha vaari keskeytti pðreiden kiskomisen. -- Ei ole ruotsalaisissa ollut oikeutta siitð lðhtien, kun Kaarle-kuningas kuoli, sanoi hðn. -- Eivðtpðhðn ole saaneet rangaistusta nekððn, jotka ovat suomalaisten taloja ja vilja-aumoja polttaneet. Miesten keskustellessa aukeni tuvan ovi ja sisðlle tuli kaksi miestð, sotilaita. Toisen huomasi Piikki heti alemmaksi upseeriksi. Hyvðð iltaa toivottivat he tupaan. He astuivat takkavalkean ððreen lðmmittelemððn kðsiððn. Ilta oli kylmð. Valo levisi kasvoille. -- Klinga, sotatoverini Klinga, huudahti Piikki ja kompuroi kankealla jalallaan tulijoita tervehtimððn. -- En ole sinua moneen vuoteen nðhnyt. Upseeri tervehti Piikkið tuttavallisesti ja lðmpimðsti. -- Et todellakaan ole nðhnyt, kun minð olen ollut kaukana poissa. Siitð on jo neljð vuotta, kun Saksasta lðhdin. -- Tððllðpð on paljon vðkeð koolla, sanoi hðn katsellen tupaan. -- Se on minulle mieleistð. Kunhan tðssð hiukan lðmmittelen, kerron teille matkoistani. Talossa on lðmmintð, ja tietysti saa ruokaa sekð y—sijaa. Tulen kuningattaren asioilla. -- Hyvillð vaiko huonoilla asioilla? kysyi Martti Marttinen varovasti. -- Nðinð aikoina taitaa meille suomalaisille olla vain huonoja asioita. -- Minulla on hyvið asioita. Minð tulenkin pelastusta tuomaan, vakuutti tulija. Vieras tovereineen tietysti pyydettiin p—ydðn pððhðn ja hðnelle alettiin kantaa ruokaa kaikenlaista, mitð talossa oli. Kulkiessaan Luukkaan vuoteen ohi, hðn huomasi haavat. -- Sotaako tððllðkin kðydððn, kun haavoitettuja nðkee, sanoi hðn. -- Luulisi, ettð riittðð kun Saksassa taistellaan. Pitððk— tððllðkin verta vuodattaa? -- Sota ja vaino on tullut meidðnkin metsiimme, aloitti Martti. -- Ruotsalaiset hy—kkððvðt salakavalasti kimppuumme ja surmaavat meitð. Pari pðivðð sitten tuli kaksi meidðnkin joukostamme vainajiksi ja kolmas tuossa makaa haavoissaan. -- Tiedðn jonkun verran ðskeisestð vainosta, my—nsi Klinga aterialle kðydessððn. -- Kuulin siitð jo ennen tðhðn Fryksdalin kihlakuntaan tuloani. Tarkoituksena nðkyy olevan karkoittaa suomalaiset kaikki pois. Surullisinta on, ettð ruotsalaiset maanviljelijðt ovat saaneet pyrkimyksilleen hallitukselta tukea. Uusia asetuksia on ilmestynyt, jotka asettavat suomalaiset tððllð turvattomiksi. -- Sellaisiako ne uutisesi ovatkin, sanoi Martti. -- Eivðt mieltð ilahduta. -- Ilman muutako kaikki ajetaan pois tai vangitaan, kysyi Matti Tossavainen. -- Kutsuttuinahan suomalaiset tðnne tulivat ja juuri kaskenkaadantaan heitð kðskettiin. -- Ei kai niitð suomalaisia hðtyytetð, joilla on talon kirjat ja jotka siirtyvðt peltoviljelykseen, lohdutteli Klinga. -- Ainoastaan kaskenviljelij—itð ei suvaita eikð my—s niitð, jotka ovat my—hemmin ominlupinsa metsiin asettuneet. -- Olli Rðsðsellð on sitten selvð lðht— uutispaikaltaan. Ei muuta kuin kontti selkððn ja pois, sanoi Pietari Kokkinen savolaisella leikillisyydellððn nuorelle naapurilleen. -- Niin on, jos todella tuon ohjeen mukaan menettelevðt, my—nsi Olli, joka oli vasta lyhyen aikaa uutispaikkaansa asunut eikð ollut viranomaisille edes tehnyt siitð ilmoitusta. -- Ei tðssð vielð tiedð, miten meidðn muittenkaan kðy, puhui Martti miettivðisenð, -- meidðnkððn, joiden taloja on vuosikymmenið asuttu. Kuinkahan monella on kirjoja, ja jos on ollut, monellako ne ovat tallella? -- Millaisia kirjoja ne sitten vaativat? kyseli Pietari Kokkinen vðhðn sðikðhtðen. -- Ei minullakaan mitððn kirjoja ole, mutta verot olen maksanut ja ovat ne kelvanneet. -- En minð talonkirjoista mitððn tiedð, tunnusti Matti Tossavainen. -- Kylmððn korpeen olen taloni raivannut ja toista vuosikymmentð sitð asunut. Jos en ole milloin verojani vienyt, kyllð ovat tulleet hakemaan ja vieneet kaupanpððllisineen. Tottapa Tossavala on heidðn kirjoissaan. -- Tðmð on kiusallinen seikka, pðivitteli Martti. Selvð siitð tðytyy saada, etteivðt aja pakkaseen talven selkððn. Kðyn minð sitð maaherralta saakka kysymðssð, kun tðtð murha-asiaa lðhden ajamaan. Hðn voinee antaa varmuuden. Martti oli viime pðivinð ajatellut paljon sitð talonkirja-asiaa. Hðn oli koivunkoloa, missð kirjat sðilytettiin, kðynyt penkomassa, mutta ei sieltð tullut kuin pienið paperipaloja ja irtaantunut sinetti nauhoineen. Tunnelma kðvi raskaaksi tuvassa. Nðmð metsðsuomalaiset olivat jo ennen tulleet siihen kðsitykseen, ettð mitð viestejð metsðn ulkopuolelta tuleekin, aina ne ovat huonoja ja tekevðt mielen apeaksi. Ainoastaan elðmð metsðn sisðllð, elðmð omassa keskuudessa ilman yhteyttð ulkomaailman kanssa antoi viihdytystð ja onnea. Miksikð pitikin tuon vieraan maailman tulla rauhaa hðiritsemððn?' PELASTUSTA TARJOTAAN. Maunu Klinga oli keskustelussa Piikin kanssa kysellen tðmðn elðmðnvaiheita ja sotakokemuksia. -- Silloin se sota sotaa oli ja silloin siellð mielellððn oli, kun itse kuningas Kustaa Adolf oli johtamassa, my—nsi hðnkin. -- Sen jðlkeen on minun mieleni palanut rauhallisiin toimiin. Valloituksia voi tehdð rauhallisellakin tavalla. Ja hðn alkoi kertoa suurista hankkeista, jotka olivat rauhallisia ja jotka voivat edistðð Ruotsin suuruutta ja mainetta enemmðn kuin sotateot. Hðn kertoi ettð jo kuningasvainaja oli aikonut perustaa uuden Ruotsin, uuden tytðrvaltakunnan sinne, missð on vielð maata vapaasti saatavana, tarvitsematta sitð miekka kðdessð toisilta valloittaa. -- Kuninkaan kuolema teki nðistð hankkeista lopun, mutta asiaan tarttui amiraali, Klaus Fleming, suomalainen kuten mekin. Hðnen innokkaasta puuhastaan on syntynyt yhti—, jonka avulla Ruotsin hallitus on perustanut siirtokunnan Amerikkaan, Etelðjoelle, ja siellð on nyt Uusi-Ruotsi, jossa ei ole vihaa eikð vainoa, jossa kaikki asukkaat saavat elðð rauhassa. Siellð on maata niin runsaasti, ettei toinen ole toisen tiellð. -- Onkohan sellaista maata missððn, epðili Pietari Kokkinen. Joku toinen sanoi: -- Luulisi sitð maata olevan tððllðkin, jos on vain puhe asumattomista seuduista. On tððllð korpia niin ettð rupeamittain saa samota tapaamatta ihmisten jðlkið. Mutta kaadapas kaski, laitapas asuntosi ja yritð yksinðisyydessðsi elðð, pian tulee toinen ja tahtoo sinut karkoittaa pois. Olet muka tullut hðnen maalleen, vaikka et hðntð ole elðmðssðsi nðhnyt. -- On kai siellðkin herroja, jotka sortavat talonpoikaa, murahti vanha vaari. -- Tiedðn minð, ettð on maata, jonne eivðt herratkaan ole pððsseet, sanoi Matti Tossavainen. -- Se on Lapin raukoilla rajoilla, Turjan tunturien takana. Mutta ei siellð vilja kasva, ei siellð elð muu kuin Lapin vðki. -- Maa, josta minð puhun, ei ole sellainen, vakuutti Klinga. -- Maa on mitð ihanin, lehtometsðt suunnattomat. Ja metsðn alla muheva multa, joka kasvaa mitð vain. Kun kaadat kasken, heleð aurinko muutamassa pðivðssð kuivaa lehdet ja voit halmeesi polttaa. Eivðt ole kivet tiellð kyntðmisessð, irtonaista kiveð tuskin maasta tapaat. -- Kasvaakohan sellainen kivet—n peltoa Maa on hikevðmpi kiven juuressa. Se kokemus on tððllð ja Suomessa tehty, epðili Matti Tossavainen. Hðn oli aina kivikoita kyntðnyt. Klinga innostui selittðmððn: -- Kylvðpðs siihen Amerikan maahan ruista. Se kohoaa miehen korkuiseksi, jopa niin korkeaksi, ettei miestð pellosta nðy. Yhdestð jyvðstð nousee kymmenenkin olkea ja jokaisen oljen pððssð on korttelin pituiset tðhkðt. Vielð paremmin siellð kasvaa etelðmmðn maan viljalajit, joita ei tððllð voi viljellðkððn. Vehnð, josta leipð tulee valkeaa kuin voi, ja ohra sellainen, ettette ole missððn nðhneet. Se kasvaa pensaina. Tðhkðt ovat suuremmat kuin kuusenkðvyt, puolta suuremmat, ja jyvðt kuin isot herneet. Yhdestð tðhkðstð saat satoja jyvið. Ja siitð tulee rieska valkeaa kuin maito. Miehet kuuntelivat sotilaan kertomusta ihmetellen. He eivðt sellaista maata olleet osanneet ajatellakaan. Epðilytti tokkopahan puhe totta olikaan. -- Taidat puhua omiasi, sanoi vanha vaari. -- Sotilaat ovat tottuneet liikoja panemaan. Olen minð kylvðnyt lihavaankin maahan, voimakkaasti lannoitettuun. Ei siitð sellaista satoa lðhde. Klinga vakuutti: -- En minð kuulemiani kerro, puhun nðkemiðni. Lðksin sinne varta vasten katsomaan. Viime laivassa palasin. Piikki kiiruhti sotilastoveriaan puolustamaan. -- Minð tunnen Maunu Klingan rehelliseksi mieheksi. Vuosikausia olemme palvelleet yhdessð ja hðn on aliupseerina ollut lðhin esimieheni. Olen minðkin nðhnyt etelðn viljavia maita, vaikka en tuollaista Goosenia. Uskon, ettð tðllainen on mahdollista. Ja kun Klinga kerran nðin vakuuttaa, tðytyy asian niin olla. -- Ei tððllð Vermlannissa eikð Suomessa mikððn sellainen kasvu olisi mahdollista, vaikka kuinka olisi maa viljavaa, my—nsi Klinga. -- Tððllð on yleensð liian kylmð. Ja kesð on lyhyt. Siellð on lðmmintð, talvellakin melkein niin lðmmintð kuin tððllð sydðnkesðllð. Halla ei vie koskaan viljaa. -- Hallako ei vie, ihmettelivðt miehet ja h—ristivðt korviaan. Halla oli heille aina ollut luonnon pahin vihollinen, yhtð paha kuin on karhu lehmðlle. Sen takia on monet talvet sy—ty petðjðnkuorta, vaikka ruiskylv—t olivatkin laajat. -- Mitenkðs siellð voisi halloja olla, kun ei vesi jððdy sydðntalvellakaan, paitsi aivan muutamina viikkoina. Ja kesðllð on usein niin lðmmin kuin meillð saunassa. Saa siellð auringossa hikensð niin, ettð voi vastalla kylpeð. Ei sitð varten muuta saunaa tarvita. Tðmð oli miehistð kaikkein ihmeellisintð. Suomalaiset olivat aina olleet halukkaita kylpemððn, ja nyt he kuulivat, ettð siellð voi kylpeð ilman saunaakin, ulkoilmassa vain. -- Kerropas, missð kaukana tuo tuollainen paratiisi on, uteli nuorekas Olli Rðsðnen. -- Suuren meren takana on suuri maa, jonka Luoja on sððstðnyt nykyisille ja tuleville sukupolville. Amerikka se on, luonnon rikkauden ja ihanuuden maa. Siellð on suuri joki, suurempi kuin tðmð Isojoki, leveð kuin meren lahti. Jokeen laskee useita pienið jokia ja puroja. Purot ovat niin tðynnð kaloja, ettð verkot repeðvðt niiden paljoudesta. Vanhat tuuheat puut kuvastuvat joen pintaan. Ihmisen kirves ei ole noihin metsiin vielð kðynyt, kukaan ei niihin vielð kaskea tehnyt. Tuollaista koskematonta metsðð voit pðivðkausittain kðvellð. Nðmð metsðt tððllð eivðt ole kuin saarekkeita sen rinnalla. Lieneek— sillð ollenkaan loppua. -- Lie siellð sitten metsðnelðviðkin, uteli Kokkinen metsðstysintoisena. -- Onko hirvið? -- On vaikka kuinka paljon, peuroja aivan laumoittain. Ja majavia niin ettð voit seipððllð muutamassa tunnissa tusinan niitð tappaa. -- Eipð veronahkoja kauan pyydystðisi, pððtti Matti Tossavainen. -- Tððltð ne ovat jo niin loppuneetkin, ettð vaivoin jonkun l—ytðð. -- Totta kai siellð on ihmisiðkin, kun on riistaa niin yllin kyllin? kyselivðt miehet. -- Vðhðn on, hyvin vðhðn. Eivðt ole vielð osanneet tððltð. Metsissð on pakanoita, jotka alastomina liikkuvat. Niitðkin on vain siellð tððllð. Ne ovat iholtaan punaisia kuin kalkutetun vaskikattilan kylki. Ne ovat sen maan oikeita isðntið, mutta meidðn hallituksemme on heiltð ostanut maata niin paljon, ettð sinne sopisi koko Vermlannin vðki. Jos tðmð maa kðy vðhðksi, lisðð on saatavissa kuinka paljon tahansa. Niin ovat sieltð maata ostaneet hollantilaiset, samoin englantilaiset. -- Vai sinne se uusi Ruotsin valtakunta tulee? Tulevat kai verottajatkin ja herrain valtaa kyselivðt miehet epðillen. Klinga selitti: -- Hallitus on laittanut yhti—n tðmðn maan asuttamista varten. Toistaiseksi on maa vasta ostettu ja tarkastettu. Nyt on se valmiina asuttavaksi. Hallitus tahtoo sinne suomalaisia, jotka ovat parhaita korven perkaajia. Maata saa jokainen riittðvðsti ja kaskea saa kaataa niin paljon kuin tahtoo. Alussa ei ole veroja minkððnlaisia. Kehoitetaan viljelemððn tupakkaa hallitusta varten, joka maksaa siitð hyvðn hinnan. Sieltð se oikea tupakka tðhðn maahan tuodaan ja se kasvaakin siellð mainiosti. Nðihin saakka on tupakka vierailta ostettu, mutta nyt tahdotaan sitð kasvattaa itse. Vielð kyselivðt miehet yhtð ja toista. Klinga oli valmis selittðmððn. Hðn kuvasi maan erittðin juuri suomalaisille sopivaksi. Vihdoin hðn otti apulaisensa selkðlaukusta papereita ja levitti niitð p—ydðlle. -- Niin, te olette nyt kuulleet minkðlainen se uusi maa, se uusi Ruotsin valtakunta Amerikassa on, hðn lausui. -- Minut on lðhetetty hallituksen puolesta teille asiaa selittðmððn ja tarjoamaan teille uusia asutustiloja, joissa teillð on oikeus kaskianne kaataa ja riistaa pyytðð. Hallitus antaa teille ja tavaroillenne vapaan kuljetuksen, vielðpð apuakin uuden kodin perustamiseen. Kuka ilmoittautuu lðhtijðksi? Miehet katsoivat toisiinsa. Ei kukaan virkkanut sanaakaan. Hetken kuluttua sanoi Marttisen vanha vaari: -- Samanlaisilla lupauksilla meidðt tðnne houkuteltiin Suomesta. Me uskoimme niitð. Nyt meitð tððllð ry—stetððn ja surmataan. Samoin taitaisi kðydð siellðkin. Klinga jði vðhðksi aikaa sanattomaksi. -- Ainakin minun mieleni tekee sinne. Olen siellð kðynyt ja lðhden uudelleen, sanoi hðn. -- Jos minusta kankeajalkaisesta sinne olisi, lðhtisin toveriksesi, lupautui Piikki. -- Tule mukaan! Sinð teet vartijan tehtðvið, jos et muuhun pysty. -- Siis on yksi tiedossa. Kai niitð muitakin tulee? -- En tiedð pystynenk— enðð mihinkððn, sanoi Luukas vuoteeltaan. -- Ei minusta maanmuokkaajaksi ole vaikka tervehdynkin. Oikea kðteni taitaa jððdð kankeaksi, mutta ehkð se vielð pyssyð pitelisi. Tððllð ei minulla ole mitððn tekemistð, kun eivðt salli metsðstðð. Ehkðpð toki majavan hengiltð saisin, koskapa niitð seipðillðkin tapetaan. Klinga katsahti sairaaseen. -- Jðtetððn sinun asiasi riippumaan siitð kuinka tervehdyt. Tarvitaan siellð metsðstðjiðkin, mutta etupððssð maanperkaajia, uutisasukkaita. Ajatelkaa nyt asiaa, miehet, ajatelkaa my—s sitð, ettð nðin saatte riidat loppumaan ruotsalaisten kanssa. Voihan olla niin, ettð teidðt ajetaan pois taloistanne ja vangitaan. Siellð Amerikassa on teillð turvapaikka. Miehet alkoivat keskenððn vaihtaa ajatuksia asiasta. Loppupððt—kseksi sanoi Martti: -- Vapaaehtoisesti minð en jðtð tilaa. Tððllð olemme kaikin voimimme raataneet. Asumattomaan korpeen on talo laitettu. Olen ajatellut, ettð tðstð tulisi koti minulle ja jðlkelðisilleni. Minð koetan tehdð minkð voin oikeutemme sðilyttðmiseksi. Naapurit, minð valvon teidðnkin asiaanne. Uhkailemalla ja peloittelulla ei meitð ajeta pois. OIKEUTTA ETSIMáSSá. Seuraavana pðivðnð lðhtivðt Martti ja Erkki herroihin. Leena ja Reeta laittoivat heille parhaat evððt. Koko aikana Erkin surullisen paluun jðlkeen eivðt hðn ja Reeta olleet sanaakaan vaihtaneet. Reeta oli odottanut, ettð Erkki tavallisuuden mukaan olisi etsinyt hðnen seuraansa, mutta muut ajatukset kiinnittivðt Erkin mieltð niin, ettð hðn oli kuin unhottanut tyt—n. -- Varo nyt, etteivðt ruotsalaiset sinua uudelleen vangitse! pyysi Reeta ujosti tuodessaan evðskonttia Erkille. -- Karkasit heiltð, siksi ne koettanevat saada sinut vielð valtaansa. Joudu pian takaisin. Sairas ðitisikin on levoton, jos viivyt. -- Me tulemme niin pian kuin ehdimme, vakuuttivat miehet. -- Monta asiaa on toimitettava. Maunu Klinga meni toisiin suomalaismetsiin asiaansa etsittðmððn. Erotessaan Erkistð ja Martista hðn neuvoi heitð etupððssð turvautumaan maaherraan, joka oli oikeudentuntoinen ja kansalle ystðvðllinen mies. -- Minð puolestani luulen, ettð te ette talojanne pelasta. Ei maaherrakaan voi vasten hallituksen kðskyjð tehdð. Joka tapauksessa ajatelkaa Amerikkaa varmana turvapaikkananne, jossa, minð vakuutan, sellaisen tulevaisuuden rakennatte, ettette voi tððllð sellaista uneksiakaan. Erotessa puristivat miehet toistensa kðttð. Erkki pyysi Klingaa toistekin talossa kðymððn. -- Saammehan niistð asioista vielð jutella, sanoi Erkki. Pitkð on matka suomalaisseuduilta virkamiesten luo, niin pitkð, ettð heitð harvoin tavataan. Virkamiehet pitivðt sitð suurena rangaistuksena, jos heidðn tðytyi noihin metsiin matkustaa veroja perimððn tai rikosasioissa. Eikð se matka ollut aivan vaaratonkaan. Suomalaiset olivat harvinaisen yksimielisið keskenððn. Kun he tulivat siihen kðsitykseen, ettð virkamiehet menettelivðt vððrin, asettuivat he vastarintaan. Erittðinkin olivat suomalaiset uskollisia puolustamaan pakolaisia, jotka oikeuden vainoilta hakivat heiltð turvaa. Ottamatta selvðð pakolaisen syyllisyydestð, olipa hðn suomalainen tai ruotsalainen, he vierasvaraisuuden vuoksi usein puolustivat rikoksellisiakin, murhamiehið ja varkaita. Tðmð pahensi suuressa mððrðssð suomalaisten asiaa viranomaisten silmissð. Nðiden vðkivaltaisuuksien vuoksi tulivat virkamiehet metsiin sotilasjoukko mukanaan. Martti ja Erkki kulkivat nyt virallisissa asioissa. Vaikka metsðsuomalaisten ja peltoruotsalaisten vðlit olivat kireðt, oli suomalaisilla harvoin mitððn peljðttðvðð ruotsalaisten taholta paitsi metsðstysmatkoillaan ja sellaisissa kylissð, jotka olivat saaneet kðrsið metsðnpaloista. Muuten kðvivðt metsðsuomalaiset ruotsalaisten kanssa rauhallista kauppaakin. Isollejoelle saapuivat miehet alempana kuin missð Erkki oli joutunut vangiksi. Itse Erkki ei kyllð olisi pelðnnyt samoille paikoille uudestaan lðhteð -- hðn tunsi sinne omituista vetovoimaakin, mutta Martti oli sitð mieltð, ettð turhanpðiten ei pidð saattaa itseððn vaaranalaiseksi. Matka ei olisi kðynyt suoremmaksi sitðkððn tietð. Vouti asui Fryksdalissa, mikð oli samalla veronkanto- ja kðrðjðpaikka. Vakavina kðvelivðt miehet vartioiden ohitse, ja pienempien selittelyjen jðlkeen pððsivðt he voudin puheille. Tðmð oli entinen sotilas ja osoittautui karskiksi herraksi. Kun suomalaiset alkoivat kertoa hirvenajosta ja murhatapahtumasta, kivahti hðn: -- Ettek— te tiedð, ettð hirvenmetsðstys on jo sellaisenaan kiellettyð? On mahdotonta teitð siitð estðð, mutta mitð te menette metsðstelemððn ruotsalaisten maille! Jokien varsilla asuvat ruotsalaiset kðyvðt alinomaa kantelemassa teistð suomalaisista ja pyytðvðt apua teidðn omavaltaisuuttanne vastaan. Te ette vðlitð mistððn laeista ja asetuksista. Tððllð ei ennen synny rauha kuin teidðt on perinjuurin raivattu pois. Menkðð kotimaahanne, menkðð Suomeen! Tððllð ei teitð tarvita! Martin veri kuohahti. Hðn oli luullut ettð vouti alunpitðen rupeaisi heille my—tðmieliseksi ja antaisi kannatusta heidðn asialleen, joka hðnen mielestððn oli pðivðnselvð. Sen sijaan heitð nyt kohdeltiin ynseðsti. -- Vai ei meitð tððllð enðð tarvita, sanoi hðn kiukustuneena. -- Kyllð meitð on tarvittu ja sitð varten kutsuttu. Emme pyydð mitððn etuoikeuksia, pyydðmme vain oikeutta. -- Teidðn oikeutenne on siinð, ettð teidðt pannaan kaikki kahleisiin ja viedððn tððltð pois. -- Sellainenko se on laki Ruotsinmaassa? kysyi Martti tiukasti. -- Muuta lakia te ette tarvitse! jyrðhti vouti. -- Te olette rosvoja, metsðnpolttajia, sala-ampujia. Vaikka hallitus on teiltð kieltðnyt kaskenpolton, ette te muuta osaa tehdðkkððn. Te olette vain vahingoksi valtiolle. Malttakaa, ensi kerran kun minð tulen metsiinne, poltan minð teidðn talonne ja viljanne. Varmasti silloin kaikkoatte pois. Vai kysytte te Ruotsin lakia! Teistð on jo neljð vuotta sitten sellainen laki annettu, ettð teidðn on muutettava pois. Mutta siitð te ette ole vðlittðneet. Mutta jos ette muuta ennen kevðttð, vangitaan teistð jokainen. -- Ettek— murhateon johdosta aio ryhtyð mihinkððn toimenpiteisiin murhaajia vastaan? Olemme tulleet tðnne saattaaksemme asian oikeuden kðsiin. Tahdomme tietðð, saammeko siinð oikeutta vai ei. -- Martti puhui vakavasti, mutta jyrkðsti. -- Mihin toimenpiteisiin minð tðssð ryhdyn, se on minun asiani, vastasi vouti. -- Ensi tehtðvðkseni vangitsen minð tðmðn toverisi, joka itse otti osaa metsðstykseen ruotsalaisten maalla. Hðn meni porstuaan, kutsui sieltð sotilasvartioston, joka otti Erkin kiinni. Martti aikoi ryhtyð vastarintaan, mutta Erkki kielsi ja antautui vapaasti. -- Hðnet minð tarvitsen asiaa tutkittaessa, sanoi vouti. -- Sinð voit mennð kotiisi kertomaan, ettð tðmð on ainoastaan sen tanssin alkua, jota tðnð talvena tullaan tanssimaan suomalaismetsissð. Martti ja Erkki olivat hðmmðstyksissððn siitð kððnteestð, minkð heidðn asiansa sai. Keskenððn he saivat vaihtaa ajatuksiaan vain sen verran, ettð Martti lupasi mennð maaherran luo. -- Minð koetan eik— siellðkððn anneta meille oikeutta ja kerron siellð tðmðnkin tapauksen. Apealla mielellð lðhti Martti yksinððn kðvelemððn etelðð kohti lððnin pððkaupunkiin, missð maaherra asui. Hðn kðsitti, ettð tðssð on kysymyksessð enemmðn kuin murhajuttu. Tðssð on kysymys suomalaisten asumisesta tai karkoittamisesta nðiltð seuduilta. Tðmð oli kansakunnan yhteinen asia. Hðn suunnitteli jo mielessððn, ettð jos ei maaherraltakaan apua lðhde, jðrjestðð hðn suomalaisen lðhetyskunnan ja yhdessð he lðhtevðt kuningattaren luo Tukholmaan. Suomalaiset ovat ennenkin turvautuneet suoraan hallitsijaan ja saaneet siltð apua herrojen vðkivaltaisuutta vastaan. Suuren asian kannustamana kiiruhti hðn askeleitaan. Nopealla toiminnalla hðn tahtoi auttaa toveriakin, jonka vapauttamista hðn aikoi maaherralta anoa. MAAHERRAN LUONA. Maaherra Olof Stake oli hyvðntahtoinen mies. Hðnellð oli hallituksen luottamus ja kuningattaren neuvoskunnassa lðheisið ystðvið. Hðnen veljensð oli maan suurimpia sotapððllik—itð. Maaherra tahtoi lððninsð parasta ja suojeli sen asukkaita liian raskailta veroilta ja sotavðenotolta. Hðnelle oli kyllð saapunut mððrðys suomalaisten karkoituksesta ja heidðn asuntojensa sekð vilja-aumojensa hðvittðmisestð, mutta hðn oli pannut sitð tðytðnt——n vain aivan poikkeustapauksissa, milloin suomalaisten taholta oli karkeita rikoksia tehty. Tehtaiden omistajat ja ruotsalaiset maanviljelijðt tekivðt tðstð maaherran pehmeydestð valituksia hallitukselle, mutta ystðvien suosio pelasti hðnet aina. Viime aikoina oli kuitenkin Tukholmasta ilmoitettu, ettð maaherran tðytyi ryhtyð jyrkempiin toimenpiteisiin. Asetukset ovat pantavat tðytðnt——n. Stake sai toki jonkun verran huojennuksia niihin. Niinpð ne metsðsuomalaiset saivat luvan jððdð paikoilleen, jotka olivat my—s peltoja tehneet ja joilla oli kirjat taloihinsa. Kaikki suomalaiset kiertolaiset, salametsðstðjðt ja yksinomaan kaskien viljelyksellð elðjðt oli ehdottomasti karkoitettava. Jos he eivðt vapaaehtoisesti lðhde, on heidðt vangittava. Vangeista on toiset pantava sotavðkeen ja toiset lðhetettðvð uutisasukkaina Amerikkaan. Erittðin teroitettiin uutisasukkaiden hankkimista. Ne suomalaiset, jotka sitoutuisivat perheineen lðhtemððn, saisivat vapauden ja maata riittðvðsti asuakseen. Nðitð asioita harkitsi maaherra Stake huoneessaan, kun hðnelle ilmoitettiin metsðsuomalaisen Martti Marttisen tulo. Tðmð tapahtui sopivaan aikaan. Suomalaisten kanssa hðn oli sattunut vain ani harvoin tekemisiin. He elivðt metsissððn eivðtkð persoonallisesti vaivanneet korkeita viranomaisia. Stakella oli se kðsitys suomalaisista, ettð he olivat yleensð hidastuumaista, mutta ylpeðluontoista kansaa. Suomalaisesta metsðaatelista hðn oli kuullut ja oli vakuutettu, ettð sellaista oli laajaltikin. Sisðlle tuli isokasvuinen, harteikas suomalainen. "Salon aatelismies", ajatteli maaherra heti miehen nðhtyððn. Hðn pyysi miehen istumaan ty—p—ytðnsð ððreen, ja kysyi ystðvðllisesti, mitð tðllð oli asiaa. Martti vertasi tðmðn korkean herran kðyt—stð siihen, mitð oli saanut voudin luona kokea. Hðn alkoi luottaa siihen, ettð hðn menestyy asioissaan ja saa tððllð oikeutta. Ensin hðn esitti murhajutun ja toverinsa vangitsemisen. Maaherra mietti hetken asiaa, pyyhkðisi hiuksiaan ja sanoi: -- Asia ei ole niin yksinkertainen kuin se sinusta ehkð nðyttðð. On luonnollista, ettð murhamiehet heti vangitaan ja saatetaan vastaamaan teostaan. Minð pidðn siitð huolen, ettð niin tapahtuu. Ensi kðrðjillð joutuu heidðn asiansa esiin, ja saat nðhdð, ettð Ruotsissa on oikeutta, joka tðllaiset rikokset rankaisee. -- Mutta --, jatkoi hðn -- vouti ei menetellyt laittomasti pidðttðessððn toverisi. Hðn olisi voinut vangita sinutkin. Nðes, se on tosiasia, ettð hirven metsðstðminen nðillð mailla on kielletty, vaikka te suomalaiset ette siitð vðlitð, tuskinpa edes tiedðttekððn. Eivðt siitð vðlitð muutkaan, vaikka ristiriitaa ei tule muulloin kuin suomalaisten ja ruotsalaisten sattuessa vastakkain. Martti katsoi parhaaksi ottaa esille sen toisen asian, joka hðnen mieltððn oli kauan askarruttanut ja jonka hðn tiesi elinkysymykseksi metsðsuomalaisille yleensð. -- Kiitðn teitð siitð, ettð olette luvannut murhajutun selvittðð, sanoi hðn. -- Minulla olisi toinenkin asia. Siellð metsillð puhutaan, ettð kaikki suomalaiset tulevat metsistððn karkoitettaviksi ja heidðn talonsa ja viljansa hðvitettðviksi. Me tahtoisimme tietðð, mitð perðð tðssð puheessa on. -- Kyllð siinð on perðð enemmðn kuin te ehkð siellð voitte uskoakaan. Nðes, teidðn viljelystapanne on hallituksen ja maan muitten asukasten mielestð vahingollista. Jo pitemmðn aikaa sitten kiellettiin kaskimaiden teko yhteisiin metsiin. Ainoastaan niillð mailla, jotka ovat omistajilleen jaetut, on se luvallista. Mutta teidðn suomalaisten maat siellð metsðseuduilla ovat kaikki jakamatta. Toistaiseksi ei teillð kenellðkððn ole oikeutta maihinne. Peltoviljelijðt tahtovat, ettð metsðmaitakin on heille jaettava, ja se heidðn vaatimuksensa on oikeutettu. Niiden suomalaisten, jotka asuvat lðhellð, on muutettava pois. Kahta peninkulmaa lðhemmðksi ei suomalaisten taloja suvaita. Siellð, missð rantakylðt ovat tiheðmmðt, tðytyy ruotsalaisten saada maata aina viiden peninkulman pððhðn saakka. Lisðksi tulee rautaruukkien metsðntarve. Siltð ympðrist—ltð, missð niitð on, tðytyy kaikkien suomalaisten muuttaa. Sano kotipuolellasi, ettð minð otan auttaakseni niitð suomalaisia perint—kirjojen saannissa, jotka ovat kauemman aikaa paikoillaan asuneet ja joiden talot eivðt ole ðskenmainittujen rajalinjain sisðllð. Miltð metsðseudulta sinð olet? Onko sinulla tilaasi mitððn kirjoja? Martti oli nyt saanut surullisen vahvistuksen kerrottuihin huhuihin, vaikka tuo vahvistus ei tullutkaan niin jyrkðssð ja sovittamattomassa muodossa kuin minkð vouti oli antanut. -- Sieltð minð olen ylðmaasta, Laasarin Lehtovaaralta, Isojoen takaa. Meitð on siellð suuri joukko suomalaisia, joista jotkut ovat kymmenið vuosia talojaan asuneet ja rakentaneet ne tðysikuntoisiksi. Parikymmentð vuotta olemme mekin taloamme asuneet. Isoisð tuli Suomesta luottaen kuninkaan kutsuun. Oli meillð kirjatkin, mutta ne ovat hðvinneet. -- Niillð hðvinneillð kirjoilla ei olisi pððasiaan nðhden ollut mitððn merkitystð. Ne vain antoivat oikeuden uutisviljelykseen ja kaskenkaadantaan ja sellaisina kyllð olivat hyvðt. Mutta varma omistusoikeus annetaan vasta perint—kirjoissa. Pelkððn pahoin, ettð teidðn seudullenne ei voida antaa niitð kirjoja. Osaksi on seutu liian lðhellð kylið, osaksi se kuuluu rautatehtaan alueisiin. Kuitenkaan ðlkðð olko ennen aikoja huolissanne. Tulkoon kustakin talosta isðntð tai isðnnðn edustaja Fryksdaliin ensi markkinoille, jolloin on kðrðjðt sekð verollepano. Minð katson silloin mitð voin hyvðksenne tehdð. Katkera oli totuus kuulla, mutta Martti nðki, ettð maaherra ei tahtonut heille pahaa, vaan oli pðinvastoin halukas auttamaan. -- Vielð yksi asia, sanoi maaherra. -- Arvatenkin on my—s teidðn seudullanne sellaisia, jotka eivðt ole alkaneet vakinaisesti mitððn seutua viljellð, jotka kaatavat kasken milloin sinne, milloin tðnne, eivðtkð yritðkððn peltoa tehdð. Heitð ei voida missððn tapauksessa suvaita. Heidðt kuten muutkin kiertolaiset ja pahantekijðt, vangitaan ja toimitetaan sotavðkeen, jos he iðltððn ovat soveliaita. Mutta heillð samoinkuin teillð kaikilla on pelastuksena erðs tie, jonka tahtoisin erityisesti painaa mieliinne. Kaikki te voitte pððstð uutisviljelij—iksi Uuden Ruotsin siirtokuntaan Amerikkaan. Oletteko siitð kuulleet? -- Aivan ðsken kðvi meillð hallituksen lðhettilðs Maunu Klinga, joka kertoi siitð, vastasi Martti. -- Hðn sen parhaiten tietðð, kun on itse kðynyt siirtokunnassa. Niin, hallitus tahtoo viljelij—iksi sinne maahan, missð kirjaimellisesti rieska ja hunaja vuotaa, etupððssð suomalaisia, koska he siihen parhaiten soveltuvat. Ainoastaan suomalaiset voivat kaskeksi kaataa suuret metsðt sekð tehdð pellot niiden tilalle. Siellð olisi teillð rajattomat ty—alat eikð polttaminen siellð lopeta maan kasvuvoimaa. Panen tðmðn asian sydðmellenne ja suorastaan kehoitan teitð sinne muuttamaan. Kun Martti lðhti ystðvðllisen, mutta samalla vakavan ja suorapuheisen maaherran luota pois, oli hðnen pððnsð tðynnð ajatuksia. Hðn huomasi, ettð heidðn elðmðnsð siellð metsissð oli aivan epðvarmalla pohjalla. Hðn lðhti kulkemaan pohjoista kohti, missð metsien poveen kðtketyt suomalaisten kodit olivat vaarallisella tavalla tulleet ulkopuolelta suunnatun huomion kohteeksi. PUNATUKKAINEN HUOMAA VANGIN KARANNEEN. Dalbon kartano kuului Isonjoen varrella olevaan Dalbyn kylððn. Kylð ei ollut suuri, eikð se vanhakaan ollut. Se oli my—s tavallaan uutisseutua, vaikka ruotsalaiset olivatkin sinne tulleet aikoja ennen kuin suomalaiset metsiinsð. Pellot olivat ensin hyvin pienet, mutta vðhitellen ne laajentuivat. Sitð mukaa oli my—s varallisuus kasvanut. Varakkain oli Dalbon talo, johon olemme tutustuneet. Retkikunta palasi aamulla murhaty—n jðlkeisenð pðivðnð. Hidasta oli ollut nðidenkin miesten kulku, sillð useilla heistð oli pahoja haavoja, joita suomalaiset olivat iskeneet. Gustafilla oli kaksi haavaa kasvoissa, jotka tekivðt ne kamalan nðk—isiksi. Pahin oli jalassa ja sai aikaan sen, ettð mies ontui huomattavasti. Mutta rajua luontoaan hðn ei ollut kadottanut. Hðnen ensimmðinen kysymyksensð koski vankia. -- Rauhoittunut kai hðn on, koska sieltð aitasta ei ole mitððn kuulunut, vastasi Anders. -- Minð itse makasin renkien aitassa vartioiden suomalaista. Illalla kuului liikettð. Sittemmin on kai nukkunut. -- Muistithan Stina antaa vangille ruokaa, kysyi Dalbo. -- Annoin illalla sen verran kuin kissankolosta mahtui. -- Hyvð on. Me otamme hðnen asiansa esille, kun olemme ensin levðnneet. Gustaf tarkasteli aitan oven salpaa ja nðytti tyytyvðiseltð. Kotonaolijat eivðt kysyneet matkan menestymistð. Kotiintuotu saalis ja vielð enemmðn haavat viittasivat tulokseen. Stina ihmetteli, ettei vankeja nðkynyt. Hðn arveli heidðn pððsseen pakoon ja oli siitð mielissððn. Vanha Dalbo oli tavallista harvasanaisempi. Nðytti siltð, kuin hðn olisi tahallaan karttanut Gustafia. He eivðt keskenððn juuri mitððn puhuneet. Gustaf lðhestyi Stinaa ja pyysi hðntð sitomaan kasvoihin ly—tyjð haavoja. Stina toi vettð puhdistaakseen ne ensin. Ryhtyessððn pesemððn hðnen kðtensð vavahti. -- álð nyt revi niitð auki. Kipeðt ne ilmankin ovat ne suomalaisten koirain puremat, murahti Gustaf kðrsimðtt—mðsti. -- En minð ole tottunut haavoja sitomaan, puolusteli Stina. -- Suomalaiset ovat nðiden parantamisessa erinomaisia. Heillð on tiedossaan yrttejð, ja he osaavat veren tyrehdyttðð noituudellakin. -- Oletko sinð heidðn noituuttaan kokenut? kysyi Gustaf pilkallisesti. -- Kyllð suomalaiset koirat nuolevat omat haavansa, vaikka eivðt sitð enðð tee ne suomalaiset, jotka metsððn jðivðt. Nðitð haavojani en kellekððn suomalaiselle jðttðisi, en, vaikka siihen paikkaan menehtyisin. Vai tahtoisitko sinð, ettð tuo, joka tuolla aitassa?... -- Hðn katsoi epðluuloisesti Stinaan. -- En minð sillð mitððn sellaista tarkoittanut, puolustelihe tytt—. -- Maltas! kivahti Gustaf ja kohosi pystyyn. -- Pian tulee sille itselleen sidottavaa. Mutta niitð haavoja et sinð sido, vaikka kuinka haluaisitkin. -- Hðnen poskilihaksensa pullistuivat vihasta ja haavat rupesivat vuotamaan. -- Parasta on, ettð etsit haavansitojan muualta, -- sanoi Stina ylpeðsti ja lðhti pois tuvasta. Gustaf poistuikin kotiinsa, joka oli vðhðn matkan pððssð samassa kylðssð. -- álkðð ottako ulos vankia ennen kuin minð palaan, varoitti hðn Andersia. -- Tahdon olla itse mukana tilinteossa. -- Kuinka olet niin synkkðmielinen, Nils, sanoi Dalbon vaimo miehelleen. -- Sinua vðsyttðð. Heittðydy levolle. -- Vðsyttðð todella, my—nsi isðntð. -- Parempi olisi ollut, etten olisi koko matkalle lðhtenyt. Kun miehet olivat levðnneet, palasi Gustaf takaisin. -- Nyt otamme vangin esille. Minun tekee mieli nðhdð suomalaisen verta, irvisti hðn. Suomalaisella nuotiolla ollut joukkue kokoontui aitan luo. -- álkðð ryhtyk— mihinkððn ennenkuin minð haen isðn paikalle, sanoi Anders ja riensi tupaan. Dalbo tuli ja asettui miesten keskelle. -- Tðllð kertaa minð en enðð anna yllðttðð itseðni, hðn sanoi vakavasti. -- Minð olen teidðn johtajanne ja teidðn on minua kuultava. Sitð paitsi te olette minun maallani, minun pihallani. Minð olen tððllð isðntð. Muista my—s sinð se, Gustaf. Vangin kanssa ei meillð ole muuta tekemistð kuin lðhettðð hðnet Fryksdaliin oikeuden kðsiin. Saavat menetellð sitten lain mukaan. Kaksi saattajaa riittðð. Anders saa mennð kolmanneksi. Gustaf astui aitan luo. Hðn koetteli puukkoa tupessaan. Sitten hðn irroitti rautasalvan ovessa. -- Astu ulos suomalainen konna, hðn huusi. Pimeððn aittaan ei voinut mitððn nðhdð. Sieltð ei tullut ketððn. Gustaf ja Klas astuivat kynnyksen yli, varovaisina, etteivðt tulisi yllðtetyiksi. Ei kuulunut mitððn liikettð, eikð nðkynyt ketððn. He tarkastivat ala-aitan, kiipesivðt sitten yl—s. Ei siellðkððn ketððn. Tarkastivat katon ja toisten aittojen ullakoille vievðt ovet. Ei nðkynyt merkkiðkððn, mistð vanki olisi pððssyt karkaamaan. Mutta poissa hðn oli. Noloina palasivat he pihalle. -- Lintu on pððssyt hðkistððn, julisti Klas. Gustaf puri hammastaan. Miehet tarkastivat viereiset aitat, kiersivðt rakennuksen ympðri. Selitystð siihen, miten karkaaminen oli tapahtunut, ei l—ytynyt. -- Luonnollisella tavalla karkaaminen on ollut mahdotonta, vakuutti Anders, ja rengit todistivat sen. -- Me kaikki olimme vartiossa ja olisimme kuulleet. Yksi rengeistð lausui: -- Mutta jos hðn olikin noitaa Suomalaiset osaavat noituuden taidon. On voinut savuna nousta taivaalle tai kððrmeenð luikertaa kissankolosta. -- Niin se on kðynyt, pððtti toinen renki. -- Minð aavistinkin sitð. Sellaista sattuu suomalaisten kesken useinkin. -- Ja hðn oli huomaavinaan pakkasen panemassa ruohikossa kiemurtelevia jðlkið. Kaikki olivat hðmmðstyneitð. Gustaf ei voinut l—ytðð selitystð. -- Onko tytt—jen aitan ovi ollut kaiken aikaa lukittuna? hðn kysyi, ja hðnen silmðnsð etsivðt Stinaa, jota hðn ei kuitenkaan l—ytðnyt. -- Minð nðin ettð Stina ennen maatapanoaan lukitsi aittansa oven huolellisesti, todisti Anders. -- En minð sittenkððn usko noituutta, sanoi Gustaf ja erosi miehistð etsien Stinaa tuvasta. Tytt— oli tulossa portailla. -- Sinð pððstit vangin karkuun, kðhisi Gustaf tyt—lle ja puristi hðntð niin kovasti kðsivarresta, ettð Stina tuskasta parahti. Tytt— huudahti: -- Mene, peto! Minð en tahdo sinua enðð nðhdð. Mene, ðlðkð koskaan nðytð kasvojasi tððllð, inhoittava murhamies! Stina oli jo Gustafin esiintymisestð ja muista lauseista saanut selville, mitð metsðssð oli tehty. Sen vuoksi hðn kammoen irroittautui miehestð. Kasvot kalpeina ja silmðt iskien tulta hðn vetðytyi isðnsð turviin. -- Kyllð minð sinusta oikut kitken, uhkasi Gustaf, mutta ei lðhestynyt enðð morsiantaan. -- Et minuun enðð koske, vakuutti Stina ja kohotti ylpeðsti hartioitaan. -- Meidðn vðlimme ovat poikki, poikki tðstð pðivðstð alkaen. Tiedð se! Hampaitaan kiristellen Gustaf lðhti kðvelemððn kotiansa kohti. -- Vie nuo hirvenlihat ja nahka mukanasi, kehoitti Dalbo. -- Minð en niihin koske. Klas lðhti parin toverin kanssa auttamaan Gustafia saaliin pois viemisessð. -- -- Hiljaisuudessa ja jokapðivðisissð askareissa kului muutamia pðivið. Sanoma murhatuista suomalaisista levisi my—s kylðlle. Kukaan ei sen johdosta kysellyt mitððn, ei Stinakaan, vaikka hðnen sydðntððn ahdisti epðtietoisuus siitð, mikð osuus hðnen isðllððn oli tapahtumassa. Isð oli kaiken aikaa ollut synkkð ja vaitelias. Erððnð pðivðnð ajaa karahutti joukko sotilaita pihamaalle. Heidðn johtajansa meni Dalbon kanssa kamariin ja viipyi siellð hetken aikaa. Sitten hajaantuivat ratsut kylðn eri osiin. Seurauksena oli, ettð pian tuotiin vangittuina Gustaf, Klas ja kaikki muut, jotka olivat olleet mukana suomalaisia vastaan tðhdðtyssð retkikunnassa. Vanha Dalbo antautui vapaaehtoisesti. Oli kðsketty heidðt kaikki ottaa kiinni ja toimittaa Fryksdalin vankilaan. Pienempi sotilasjoukko lðhti vankeja saattamaan. Isompi osasto jatkoi matkaansa suomalaismetsiin. -- Meillð on siellðkin toimittamista, sanoi joukkueen pððllikk—. -- Tuokaa my—s juttuun sekaantunut hirvenampuja, neuvoi Gustaf nð—ltððn tyynenð, vaikka hðnen sisðllððn kuohui. Hðn teki selkoa Erkki Mulikan ulkonð—stð. -- Hðn on jo hallussamme, vakuutti joukon johtaja. -- Fryksdalissa hðnet tapaatte. Apean alakuloisuuden valtaan jði Dalbon vðki sekð koko kylð nðitten vangitsemisien jðlkeen. Isðn poisvienti oli Stinalle ankara isku. Hðn olisi tahtonut pððstð varmuuteen. Oikein hðntð kadutti, ettei hðn ollut suoraan isðltð kysynyt. Hðn kysyi ðidiltððn. -- Isð ei vielð tðhðn saakka ole murhannut ketððn, lausui ðiti. -- Ei hðn ole voinut sitð nytkððn tehdð. Mutta kun hðn oli joukossa mukana, niin hðnetkin vangittiin. -- Niin, mukana oli. Vielðpð joukon johtajana, lisðsi Stina miettivðisenð. Hðn toivoi isðnsð pikaista vapauttamista. Ja samalla toisenkin, sen komean suomalaisen, joka oli ollut heidðn aitassaan vankina ja joka ei missððn tapauksessa voinut olla murhatekoihin syyllinen. Hðnen kohtalonsa liittyi Stinan mielessð isðn kohtaloon. Melkeinpð enemmðn askartelivat ajatukset hðnessð. Miksi hðnet oli vangittu? Gustafin kohtalo ei hðntð vðhððkððn sððlittðnyt. Pikemmin oli hðn mielissððn, ettð hðnet oli viety pois. HáVITYKSIá SUOMALAISMETSISSá. Kun Martti Martinpoika Marttinen saapui matkaltaan maaherran luota kotiin, tulivat suomalaiset laajalti Marttilaan kuulemaan, kuinka matka oli onnistunut. Olivathan kaikki pelðnneet pahaa. Heistð tuntui, ettð maapohja heidðn jalkainsa alla huojui. Mitððn varmuutta ei Marttikaan voinut antaa. Murhajutun hðn oli saanut oikeuteen, mutta valitettavasti oli Erkki my—skin pidðtetty. Pahoja uhkauksia suomalaisia vastaan oli olemassa. Maaherraan tðytyi asettaa toiveet. Kaikkien oli mentðvð kðrðjille Fryksdaliin ja koetettava saada perint—kirjat. Suomalaistenkin mielestð oli vðlttðmðt—ntð, ettð asiat selvitettiin, ettð vihdoinkin voitaisiin turvallisina elðð. Martille oltiin kiitollisia, kun hðn oli heidðn kaikkien asioita ajanut. Tapahtuipa mitð tapahtui, he tiesivðt, ettð Martti maaherran avulla koettaisi heidðn hyvðkseen parastaan. -- Ja lopulta, jos meidðt hððdetððn, tðytyy turvautua Amerikkaan. Vieraita me olemme tððllðkin, tokkopa vieraampia siellð, pððtti Olli Rðsðnen keskustelun. Hðn oli Amerikan asiaa paljon miettinyt, kun hðnellð nðytti olevan vðhimmin toivoa uutisasutuksensa sðilyttðmisestð. Nuorena miehenð hðn tunsi houkutustakin koettaa uudestaan ja uudessa maassa. Kun Pietari Kokkinen oli aikaisemmin hðnen turvattomuudestaan huomauttanut, katsoi hðn sopivaksi varoittaa naapuriaan: -- Kaikesta pððttðen olet heikoilla kantimilla sinðkin, Pietari, mikðli kuuluu. Olet kaatanut kaskea milloin mihinkin metsððn, kauas kotoasikin. Vakituisia peltoja sinulla ei ole. Taitaa olla niin, ettð sinð joudut minulle matkatoveriksi. -- Mielisuosiolla en alistu karkoitukseen, uhkasi Pietari. -- Vastaan minð panen. Miesten lðhdettyð ryhtyi Martti jokapðivðisiin talon askareihin. Oli riihenpuinnin aika, ja uutterasti lðmmitettiin Marttilassa riihtð. My—skin tðytyi kðydð auttamassa Oinolassa, kun se talo oli nyt kolmea ty—kuntoista vajaa. Luukkaan haavat olivat vanhan vaarin hoidolla paljon parantuneet. Kangistuneet jalatkin olivat tulleet notkeammiksi. Piikki auttoi uskollisesti talossa. Mulikassa oli paljon nuorta vðkeð, joten siellð ei niin kaivattu Erkkið ty—h—n. Hðnen kohtalonsa kuitenkin suretti kovasti. áiti itki silmðnsð kipeiksi. Itki hðntð toinenkin, -- Reeta Marttilassa, vaikka hðn tahtoi sen salata ja huuhtoi kasvonsa kylmðllð vedellð, jottei huomattaisi. Nðin elettiin suomalaismetsissð muutamia pðivið verrattain hiljaisesti syksyn toimissa ja askareissa odotellen Fryksdalin markkinoita, jolloin kðrðjðt pidettðisiin ja verot kannettaisiin. Hiljaisuus hðiriytyi surullisella tavalla. Suomalaismetsð joutui tuhon alaiseksi, aivan kuin olisi kulovalkea tullut sitð polttamaan. Voudin lðhettðmð retkikunta saapui. Se kulki metsðn ristiin rastiin, kðvi talolta talolle. Muutaman pðivðn perðstð tuli vouti apulaisineen ja toi lisðð sotavðkeð. Joukot ilmoittivat etsivðnsð karkureita, tarkastelevansa kaskimaita ja ottavansa selvðð, millð oikeudella kukin tilaansa asui. Metsðssð kulkiessaan tulivat he suurelle kaskimaalle, jonka lðhellð ei nðkynyt yhtððn ihmisasunnoita. Tðmð oli niitð suomalaisten ulkokaskia, joita jotkut raatoivat tavatessaan sopivan paikan. Sato oli kaskesta ollut hyvð. Useampia aumoja oli rukiita koottu ja ne seisoivat aidattuina aukeaman keskellð. Oppailtaan tiedustelivat, kenen huhta se oli. Omistaja Pietari Kokkinen asui vðhintðin peninkulman pððssð. -- Viljat on poltettava, kuului pððllik—n mððrðys. Ja niin paloivat poroksi Kokkisen koko vuoden tulokset. Samoin tehtiin monella muulla yksinðisellð huhdalla. He tulivat Kokkisen kotiin. -- Sinðk— katsot, ettð koko tðmð laaja metsð on sinun aluettasi, koska teet kaskiasi mihin sattuu? kysyi sotilasten johtaja ankaralla ððnellð. -- Kun aluetta eivðt muutkaan ole kðyttðneet, olen ottanut rukiin sieltð, missð maa on ollut sopivinta, puolusteli metsðsuomalainen. -- Isðni on tðtð viljelystapaa harjoittanut vuosikymmenið, ja minð olen seurannut esimerkkið. -- Et ainakaan viimekesðn kaskelta mitððn korjaa. Me olemme polttaneet aumasi maan tasalle, julisti johtaja. -- Mitð, minunko viljani olette polttaneet? huudahti Pietari kauhistuneena. Vaistomaisesti hðn tarttui pyssyynsð, joka oli tuvan seinðllð. -- Vai vastarintaan sinð aiot kruunun miehið vastaan? Tule jðrkiisi poika! lausui johtaja ankarana temmaten Pietarin keskelle lattiaa. Hðn kðski miesten vangita nuoren talonpojan, joka oli uskaltanut tarttua aseeseen heitð vastaan. -- Me viemme sinut voudin luo. Kokkisen nuori vaimo -- jði lapsineen itkemððn. My—skin Olli Rðsðseltð poltettiin viljat, ja lisðksi pantiin tuleen hðnen uutisasuntonsa, jona oli vastarakennettu sauna, missð tðmð uutisviljelijð oli yksinðisyydessð asunut. My—skin Olli saatettiin vangittuna voudin luo, joka oli sijoittunut Tossavaiselle. Joka pðivð tehtiin ilmoituksia poltetuista viljoista, riihistð ja asuinrakennuksista. Joka pðivð kuljetettiin vankeja. Joukossa oli yksinðisið pakolaisia, jotka olivat tððllð metsissð olleet turvassa, oli kiertðvið metsðstðjið sekð satunnaisia kaskenviljelij—itð ilman vakituista asuinpaikkaa. Pietari Kokkisen asiaa tutkittaessa uskalsi tðmð panna vastalauseensa menettelyð vastaan. Hðn kysyi, mikð laki ja oikeus salli kallista Jumalan viljaa hðvittðð. Kun ihmiset viljan puutteessa saavat sy—dð pettuleipðð ja kðrsið nðlkðð, on suuri synti tuhota sitð, mitð Jumala on kasvattanut. -- Suus kiinni, metsðnraiskaaja, jyrisi voudin karkea ððni. -- Ry—st—viljelyksestð ja virkavallan vastustamisesta vangitaan sinut ja rangaistukseksi tehdððn sotamieheksi. Huomenaamuna saat lðhteð marssimaan Tukholmaan. Vankilassa saat tarkemmin tutkia mikð on laki ja oikeus! Kun vuorosi tulee, pððset kuulan ruuaksi sotaan. Vouti oli mies, joka ei tuntenut sððlið. Kysellessð Tossavaiselta, jonka talossa hðn oli majaillut, turhaan talonkirjoja, haastoi hðn my—s tðmðn kðrðjille kuulemaan hððdetððnk— hðnet vai jðtetððnk— asumaan. Rðsðnen vietiin vangittuna Fryksdaliin. Oinolassa vouti ei ketððn vanginnut. Se olikin vanhimpia vakituisia asuintiloja paikkakunnalla. Mutta lempeðtð ei hðnen esiintymisensð tððllðkððn ollut. Hðn karjui hirven metsðstyksestð niin ettð vanha isðntð ja Pekka-vainajan leski sðikðhtivðt. -- Omiansa oli salametsðstðjille se kuolema minkð he saivat, oli voudin tuomio. Ennen Marttilaan tuloansa hðn kðvi Mulikassa. Kuultuaan, ettð tðstð talosta oli se poika, jonka hðn oli jo pidðttðnyt Fryksdalissa, jðtti hðn talon sillensð tðllð kertaa. Vihdoin hðn tuli Marttilaan. Ehkð oli jðttðnyt tðmðn talon tahallaan viimeiseksi. Saavuttuaan taloon hðn kðvi tervehtimðttð p—ydðn pððhðn, otti p—ydðn haltuunsa kirjojaan varten ja sijoitti sotamiehet seisomaan riviin ovelta tuvan perðlle saakka. -- Jahah, tððllð se nyt sitten on se metsðsuomalaisten nuori ruhtinas ja pððllikk—, joka kðy aina maaherroissa asti. Oletko talon isðntðð Jos olet, nðytð talonkirjat! Martti Martinpoika Marttinen astui rohkeasti p—ydðn viereen. -- En ole isðntð. Iso-isðni tððllð isðnnyyttð pitðð. -- Astukoon hðn sitten esiin vastaamaan. Sinulla ei ole puhevaltaa, komensi vouti. Vanha vaari astui p—ydðn ððreen. Hðn oli monissa tuulissa ja tuiskuissa ollut, oli jo Suomessa herrojen kanssa kinaa pitðnyt, taistellut heitð vastaan aina korkeimpiin asteisiin saakka. -- Mistð minun vastata pitðisit Siitðk— ettð olen korpea perkannut ja leipðð ottanut sieltð, missð ei ennen ole Jumalan jyvðð kasvanut? -- Onko lupakirjaa kivahti vouti. -- En katso tarvitsevani mitððn kirjoja, murahti vanha mies kohottaen ylpeðsti pððtððn. -- Kun ei ole kirjoja, pois talosta, julisti vouti. Ukon veri kiehahti. Hðn oikaisi itsensð koko pituuteen. -- Katsokaa raivattuja aukeamia, katsokaa tðtð taloa, eik— se kaikki osoita omistusoikeutta. Katsokaa verokirjoista, eik— sieltð l—ydy Marttilan nimi ja eivðtk— verot ole sððnn—llisesti maksetut. -- Sinulla ei ole oikeutta tðhðn asumiseen, vðitti virkamies. -- Vai ei ole oikeutta! huudahti ukko. -- Tiedð se, en ole tðnne omin lupineni tullut. Itse kuninkaalta olen luvan saanut. Sinunlaisia herroja en ole palvellut ennenkððn, enkð palvele nytkððn. Vanhan vaarin esiintyminen kðvi kovasti voudin sisulle. Hðn olisi tahtonut miehen rusentaa, mutta nðki edessððn tavallisuudesta poikkeavan talonpojan, joka tiesi mitð sanoi. Hðn nðki, ettð tðssð oli kova kovaa vastassa, ja niin hðn koetti hillitð itseððn. -- Suulliset lupaukset eivðt ole perint—kirjoja. Nyt ovat uudet tavat ja lait. Nyt ei kukaan saa asua taloa muitten kuin perint—kirjain nojalla. -- Olkaa huoletta, vouti, puuttui Martti Martinpoika puheeseen. -- Minun isoisðni on tottunut kuninkaissa kðymððn. Minð osaan saman tien. Herrallakin on herransa ja talonpojalla Jumala. Jos rupeatte meitð hððtðmððn, nðytðmme teille, missð teidðn herruutenne herrat ovat. álkðð luulko, ettð olemme vain maaherran varassa, vaikka siinðkin taitaa olla teille kylliksi. Osaamme mennð pitemmðllekin. On suomalaisillakin ystðvið. Mitðs sanotte valtakunnan herroista Pietari Brahesta ja Klas Flemingistð. -- Tðmð ei ole sinun asiasi, kivahti vouti. -- Ellet hillitse suutasi, panetan oitis kahleisiin. Vanha ukko Marttinen l—i luisevan kðtensð p—ytððn. Hðnen sanansa olivat voimakkaat. -- Tðmð on hðnen asiansa, se on minun asiani ja meidðn kaikkien suomalaisten asia. Mikð sinð olet miehiðsi? kysyi hðn pilkallisesti. -- Murhapolttaja, rikoksellinen. Se sinð olet. Sinð olet tððllð metsissð tehnyt hðvityksen t—itð. Sinð olet Jumalan viljaa poroksi polttanut ja taloja tuhonnut. Sinð olet saattanut tðnne surua ja onnettomuutta. Mutta kaikki tðmð onnettomuus lankeaa vielð tuhatkertaisena sinun pððllesi. Vanhuksen voimakkaat sanat jyrisivðt kuin ukkonen. Vouti hðmmentyi hetkeksi. Hðn kiristi hampaitaan ja mietti, mitð voisi tuolle ylpeðlle suomalaiselle tehdð. Koko tðmð joukko on kapinoitsijasukua. Se olisi hðvitettðvð, sen pesðpaikka poltettava maan tasalle. Nðin hðn olisi halunnut tehdð. Mutta hðnen tðytyi hillitð itseðnsð. Nðitð miehið ei kukisteta tavallisilla virkavallan aseilla. Tðytyy odottaa aikaa. Heillð on voimaa ja mahtavia puoltajia. Maaherra oli hðnelle jo antanut ankarat nuhteet puolueellisuudesta murha-asiassa ja uhannut hðnet erottaa. Hðn nðki sopivaksi kððntðð vihansa toisaalle. Hðn huomasi Piikin ja sanoi: -- Mikð olet sinð repaleisissa sotilasvaatteissa? Oletko karkuri? Tutkikaa hðnet. -- Ja hðn kðski sotamiesten tuoda miehen luokseen. Piikki kertoi, kuka oli ja miten oli saapunut. -- Paperit hukassa. Teiltð on kaikilta paperit hukassa, puhui vouti ankarana. -- Me otamme hðnet mukaamme ja annamme hðnen vankilassa selvittðð papereitaan. Martin teki mieli asettua Piikkið puolustamaan, mutta huomasi viisaimmaksi vaieta. Hðn pððtti kuitenkin mielessððn Klingan avulla toimittaa Piikin ensi tilassa vapaaksi. -- Mikð on tuo haavoitettu tuolla vuoteessa? kysyi vouti vielð. -- Hðn on yksi niitð Dalbyn kylðlðisten uhreja hirvenampumismatkalta, vastasi Martti. -- Ainoa eloon jððnyt niiltð murhaajilta, joiden vangitsemista olin luonanne vaatimassa. -- Hðn kuuluu siis samaan juttuun. Hðnet on vangittava, mððrðsi vouti. -- Ette hðntð elðvðnð perille saa, jos lðhdette viemððn, vakuutti Martti. -- Hðnessð on niin monta puukon haavaa, ja niin syvð kirveen jðlki, ettei liikkumaan pysty. Jutusta hðn ei tahdo olla poissa, mutta jos hðn kuolee ennen juttua, saattaisi siitð koitua voudille itselleen paha juttu. Taaskin oli tuo ylpeð suomalainen hðntð pistðnyt, ymmðrsi vouti. Mutta hðnen tðytyi niellð kiukkunsa. -- Takaatko, ettð hðn tulee kðrðjiin? kysyi hðn kuin ei olisi pistosta huomannut. -- Takaan, jos liikkeelle pystyy, vastasi Martti. -- Ei meillð ole mitððn halua jððdð siitð pois, pðinvastoin. Vouti lðhti Marttilasta vðhemmðllð saaliilla kuin oli toivonut. Ainoastaan Piikki seurasi sotilaita. Mutta kostonhalu kyti voudin rinnassa. Voudin kðynti metsðsuomalaisten keskuudessa oli tehnyt tðyden mullistuksen sikðlðisiin rauhallisiin oloihin. Monta kotia oli hðvitetty ja monta tuhoa tehty. Monta henkil—ð oli vankina viety pois kohti tuntematonta tulevaisuutta. Tuntui kuin tuvan ovi olisi otettu pois ja pððstetty kylmðt viimat puhaltamaan sisðlle ennen niin lðmpimiin ja rauhallisiin koteihin. FRYKSDALIN MARKKINOILLA. Oli eletty joulukuulle niihin aikoihin, jolloin seutukunnan pððpaikassa Fryksdalissa pidettiin markkinoita. Silloin olivat siellð my—s kðrðjðt ja tðrkeð veronkanto. Verot maksettiin nðillð seuduin vielð suureksi osaksi metsðelðinten nahoissa. Veronmaksajat toivat tavallisesti koko karttuneen varastonsa. Mitð veroista jði yli, se myytiin vapaassa kaupassa niille ostajille, jotka olivat liikekeskuksista, ainapa Tukholmasta asti saapuneet. My—skin oli kaupan lintuja, viljaa y.m. metsðn- ja maanviljelyksen tuotteita. Kaupunkien kauppiaat toivat kaikenlaista rihkamaa, my—skin korutavaraa paikkakuntalaisten mielihyviksi. Vallitsi kipakka pakkanen. Kaupustelijat pitkðvartisissa nahkakengissððn l—ivðt jalkojansa yhteen saadaksensa lðmmintð. Reenjalakset natisivat lumessa. Matkustajani hevoset olivat yltð pððltð lumihuurteessa ja niiden sieraimet h—yrysivðt lðmmintð ilmaa. Metsðsuomalaisia oli suurehko joukko hiihtðnyt suksilla yhdessð parvessa. Heillð oli taakat nahkoja selðssððn. Siinð oli ketun, peuran ja hirven nahkoja. Useammalla oli karhunnahka ja jonkun hyvðksi oli my—s susi saanut heittðð henkensð. Ainoastaan kaukaisimmilta syrjðseuduilta tulleilla oli joku majavan nahka. Sen sijaan oli kaikilla kðsissððn isot kimput oravan, kðrpðn ja nððdðn nahkoja. Miehet pysðhtyivðt majapaikan eteen, nostivat suksensa seinðmðlle yhteen kasaan pystyyn. Joukossa oli Tossavainen, Mulikan ja Oinolan vanhat isðnnðt, sekð muita, joten Isonjoen takalistolta melkein jokainen suomalainen talo oli edustettuna, paitsi mistð isðntð oli vankeuteen viety. Johtajana oli Martti Martinpoika Marttinen. My—skin oli Luukas mukana. -- Me kðymme sisððn lðmmittelemððn, sanoi Martti. -- Minð menen sitten ottamaan selvðð voiko vankilaan pððstð tapaamaan ja kuinka ne siellð voivat. Otan my—s tiedon siitð, onko maaherra jo tullut ja milloin hðntð voisi tavata. Kðrðjðtalolta kuulemme juttujen kulusta. Vanha Mulikka sanoi: -- Minð annan kontistani kððr—n, koeta viedð se Erkille. Siinð on kalakukko, hðnen ðitinsð paistama pojan mieliksi. Jos eivðt pððstð sinua hðnen puheilleen, antanevat kai tuomiset kuitenkin. -- On minullakin hðnelle viemisið. Piirakaisia, jotka Reeta teki. Ei vðlið vaikka olisi viemisið enemmðnkin. On siellð monta meidðn miestð, jotka lienevðt olleet heikoissa kruununruuissa. He aukaisivat oven isoon tupaan, jossa ylðmaan markkinavðki tavallisesti majaili. Lðmmin tulvahti h—yrynð ulos talvi-ilmaan. Sisðllð oli pienissð ryhmissð markkinavðkeð eri puolilta. Oli siellð my—s suomalaisia toisista metsistð. Heillð oli kerrottavana samanlaista kuin oli tapahtunut Isonjoen takalistolla. Kaikkialla oli viljoja poltettu, asuntoja hðvitetty ja miehið vangittu. Fryksdalin vankila kuuluu tulleen niin tðyteen, ettð osa vangeista oli vietðvð aina Karlstadiin asti. Tuvassa oli muutamia naisiakin. Erððllð penkillð istui nuori tytt— kaivellen evðslaukkuaan. -- Emmek— jo lðhde yrittðmððn tavata isðð? puhui tytt— toverilleen, nuorelle miehelle. -- Parasta lienee, ettð sinð Stina menet tðdin luo siksi aikaa, kuin minð kðyn vankilassa, neuvoi nuori mies. -- Vankien luo on vaikea pððstð, sen sain viime kerralla nðhdð. En luule, ettð he naisia sinne ollenkaan laskevat. -- Hyvð Anders, ota minut mukaan. Tahtoisin niin mielellðni nðhdð isðð ja antaa omin kðsin tuomiseni. -- Stina otti laukustaan esille kaksi kððr—ð. -- Ovatko nuo kumpikin isðlle? Kyllð minð ne toimitan perille. -- Minð tahtoisin niin mielellðni itse. Tahtoisin nðhdð vankilan ja... -- Ehkð tuo toinen kððr— onkin Gustafille... ilkamoi tyt—n veli. -- Saanko katsoa, mitð hyvðð olet siihen varannut? -- Vai Gustafille! Ettð viitsitkin. Kuule, ellet tahdo minua suututtaa, niin ole puhumatta minulle Gustafista. Tytt— peitti kððr—n esiliinansa suojaan. -- En minð sillð mitððn pahaa tarkoittanut, puolusti Anders. -- Luulin, ettð kun sinð ja Gustaf olette kihloissa, niin tahdot hðntðkin ilahuttaa. Tytt— nousi seisaalleen. Hðnen poskensa punehtuivat vihasta. -- Vaikene! álð koskaan puhu meistð yhtaikaa. Veli ja sisar lðhtivðt ulos. Marttikin hankkiutui lðhtemððn. Ovessa tuli hðntð vastaan Maunu Klinga pudistellen lumihuurretta turkistaan. -- Kuinka matkasi on luonnistanut? kysyi Martti. -- Ovatko suomalaiset halukkaita lðhtemððn paratiisiisi? -- Eivðt ole, eivðt ymmðrrð omaa parastaan, vastasi Klinga. -- Mutta uuden maan uutisasukkaiksi he sittenkin joutuvat. Siirtyminen tapahtuu vain ikðvðmmðllð tavalla. Luulen, ettð nðillðkin kðrðjillð tehdððn paljon uusia siirtolaisia. Martti kertoi mitð kotona oli tapahtunut, my—s Piikin vangitsemisesta. -- Me lðhdemme yhdessð vankilaan. Minð tunnen vankilan pððllik—n. Koetetaan mitð voidaan Piikin hyvðksi tehdð. En muuten olekaan levoton hðnen puolestaan. Itsehðn hðn jo lupasi lðhteð Amerikkaan. Jos hðnet sinne tuomitaan, on se ainoastaan hðnen oman pððt—ksensð vahvistamista. Sitðpaitsi on hðn jo minun kirjoissani, joten luulen hðnen ilman muuta pððsevðn vapaaksi. -- Hðn lisðsi: -- Odota hetkinen. Pian olen valmis lðhtemððn kanssasi. Klinga suoritti nopeasti asiansa ja miehet lðhtivðt tapaamaan vangituita. Maunu tervehti vankilanjohtajaa ja ilmoitti asiansa. He tahtoivat tavata Erkki Mulikkaa ja muita sen puolen metsðsuomalaisia sekð sotamies Piikkið. -- En yleensð ole nðin markkina-aikana pððstðnyt kðvij—itð vankien luo, sanoi johtaja. -- Pyytðjið on paljon ja helposti syntyy hðiri—itð. Sitðpaitsi alkavat kðrðjðt jo huomenna, joten sukulaiset ja tuttavat saavat odottaa niiden pððttymistð. Kðykðð vasemmanpuoliseen tupaan. Luullakseni ovat he kaikki siellð, paitsi Mulikka, jonka lðhetðn. Miehet astuivat ison maalaistuvan malliseen tupaan. Akkunoita peittivðt vain rautaristikot. Ovella oli sotilasvartiot, sekð ulko- ettð sisðpuolella. Piikki istui penkillð ja paikkasi kenkiððn. Hðn ilostui suuresti tavatessaan tuttavansa. -- Minð olen valmis lðhtemððn Amerikkaan millð hetkellð hyvðnsð, kunhan hankit nðiltð viranomaisilta luvan, sanoi hðn leikillisesti. -- Aika kðy pitkðksi tððllð. Klinga meni neuvottelemaan johtajan kanssa. Martti jði siksi aikaa puhelemaan. Hðn tervehti Rðsðstð ja muita tuttaviaan, joita siellð oli useita ja joilla ei ollut muuta valittamista, kuin ettð he kaipasivat vapauttaan, ja my—s kotiaan ne, joilla oli omaisia ja joiden asunnot olivat jððneet polttamatta. Mennessððn vðlihuoneen lðvitse huomasi Klinga kaksi henkil—ð, nuoren naisen ja miehen, anomassa johtajalta pððsyð sisðlle. -- Niitð, jotka ovat murhasta syytettyjð, ei saa nyt tavata. Minulla ei ole aikaa pitðð heitð silmðllð. Tulkaa kðrðjien jðlkeen, jos he silloin vielð ovat tððllð. Tytt— selitti itku kurkussa, ettð hðnen isðnsð ei ole murhamies. Hðn katsoi ikððnkuin apua etsien ympðrilleen ja rukoili johtajaa tekemððn poikkeuksen. Klingaa sððlitti tyt—n tuska ja hðn sanoi johtajalle: -- Jos ei muuta syytð ole kuin se, ettei ole aikaa vartioida vankeja, otan minð pitððkseni huolen, ettei vanki karkaa sillaikaa kuin hðn tapaa tytðrtððn. -- Sinun vastuullasi siis, pððtti johtaja. -- Menkðð sisðlle tupaan, neuvoi hðn tytt—ð ja hðnen veljeððn. Klinga lðhti hðnen johdollaan hakemaan vankia ja samalla hðn esitti Piikin asian. -- Ei sotamies voi ennen oikeuden pððt—stð pððstð pois. Mutta kun asia on niin kuin kerrot, olen varma, ettð oikeus jðttðð hðnet sinun huostaasi. Dalbo laskettiin kahlehdittuna tapaamaan tytðrtððn. Raskain askelin hðn kðveli Klingan ohjaamana tupaan. Nðhtyððn isðnsð Stina sy—ksðhti hðnen kaulaansa. -- Isð, isð, minun on ollut sinua niin ikðvð. -- Ja hðn lisðsi kiihkeðsti, vaikka kuiskaamalla: -- Isð, ethðn ole syyllinen murhaan, sano, ethðn? Minð en sitð usko. Kun isðllð oli kðdet kahleissa, ei hðn voinut painaa tytðrtððn rintaansa vasten, kuten olisi tahtonut. Hðn sanoi vain vakuuttavaisesti: -- Ei, en ole kðttðni murhaty—h—n nostanut. -- Kiitos, kuului tyt—n huulilta, jotka painoivat suudelman isðn kðdelle. Suomalaiset eivðt olleet kohtausta huomanneet. Heillð oli keskenððn keskustelemista. -- Valvo sinð Martti meidðn kaikkien asiaa. Me luotamme sinuun, vakuutti Olli Rðsðnen toisten suomalaisten ny—kðtessð my—ntymyksestð pððtððn. -- Minð puolestani olen valmis Amerikkaan lðhtemððn, jatkoi Rðsðnen. -- Minulla ei ole tððllð enðð mitððn. -- Se on oikein sanottu, puuttui Klinga puheeseen. -- Toivon, ettð te muutkin asetutte samalle kannalle, kun on lopullisesti pððtettðvð. Taaskin aukeni tuvan ovi, ja Erkki Mulikka tuotiin kahleissa sisðlle. Hðnellðkin oli kðsiraudat, jotka eivðt nuorta miestð nðkyneet paljon painavan. Kun hðn astui ystðvðnsð luo, huudahti Martti: -- Kahleisiinko sinut pantiin, kuten murhamies! Luulen, ettð se on voudin kosto minulle eikð sinulle, vaikka sinð saat puolestani kðrsið. -- Ei nðistð vðlið, naurahti Mulikka. -- Se osoittaa vain, ettð pitðvðt minua tavallista suuremmassa arvossa. Ei Rðsðselle ole sitð kunniaa suotu, ettð koristettaisiin helyillð ja annettaisiin erityinen suojelusvartio, huomautti hðn leikillisesti. Nðytti siltð kuin ei vankilan komento olisi nuorta sankaria painanut. Stina oli heti huomannut Erkin tulon. Hðnen silmðnsð seurasivat uljasta nuorukaista. Peittððkseen hðmmðstystððn otti hðn isomman kððr—n ja antoi sen isðlle lausuen lyhyesti jotain tuomisista, jðttðen sitten isðnsð Andersin kanssa keskustelemaan. Toinen kððr— oli jððnyt Stinan kðteen ja hðn nðytti olevan epðtietoinen miten menettelisi. Erkkikin huomasi tyt—n. Miehet olivat juuri kððntyneet keskustelemaan Piikin asiasta, ja Klinga teki selkoa vankilanjohtajan vastauksesta. Erkki nðki tilaisuuden sopivaksi, vetðytyi hiukan syrjððn ja lðhestyi tytt—ð. -- Kiitðn viimeisestð, lausui hðn puoliððneen. -- Minð, minð... yritti tytt— sanoa, -- minð unhotin antaa evðstð mukaan. Kun kuulin, ettð sinð olet tððllð, arvelin, ettð ehkð nytkin sitð tarvitset. Kas tðssð, jos kelpaa. -- Tyt—n silmðt olivat maahan luotuina, kun hðn jðtti kððr—n suomalaiselle. -- Ellei olisi nðitð helyjð kðsissð, sanoi Erkki kilistðen rautojaan, maksaisin palkan kuten viimeksi erottaessa. -- Hðnen ððnensð ei ollut enðð kuiskausta. Stina vavahti. Ylpeys voitti hðnessð. Ja hðn heitti niskaansa, vetðytyi isðnsð luo, eikð ollut nðkevinðnsð. -- Erkki, minulla on sinulle vðhðn tuomista, huusi Martti. -- Tðssð on ðidiltðsi kalakukko, ja tðssð Reetalta piirakaisia -- vaikka lienetk— niiden tarpeessa, koska on muitakin, jotka sinua muistavat, lisðsi hðn leikillð. Stina kuuli tðmðn. Veri sðvðhti hetkeksi hðnen kasvoillaan. Sitten hðn tuntui yhð kylmemmðksi ylpistyvðn. Isðnsð ja Andersin kanssa siirtyi hðn kauemmaksi suomalaisista. Martti huomasi tðrkeðksi lðhteð tiedustelemaan maaherraa sekð ottamaan selkoa milloin maakirjojen tarkastaminen alkaisi. Majatalossa odottivat suomalaiset Martin paluuta. He olivat tyytyvðisið tuloksiin, joista Martti teki selvðð. Huominen pðivð siis ratkaisisi heidðn asiansa. TUOMIOT. Paljon kokoontui vðkeð kðrðjðtalolle, kun suomalaisten asioita kðytiin tutkimaan. Vouti teki vangittujen jutuissa syytteitð ja vaati asukkaita kartoitettaviksi. Vouti ilmoitti Pietari Kokkisen jutun. Hðnet oli tehty sotamieheksi ja lðhetetty Tukholmaan. Hððt—matkalla olleet sotamiehet esiintyivðt voudin hyvðksi todistajina. Martti Martinpoika Marttinen huomautti, ettð syytettyð olisi ensin kuulusteltava. Oikeus ei ottanut sitð huomioon, vaan vahvisti hððd—n ja sotamieheksi oton. Tuli esille Olli Rðsðsen juttu. Mies tuotiin vankilasta. Vouti vaati karkoittamista. Martti Marttinen katsoi, ettð kun ne alueet, joita Rðsðnen oli ruvennut viljelemððn, olivat asumatonta korpea ja kun hðn siinð oli paljon ty—tð ja vaivaa nðhnyt, tulisi hðnen saada korvaus hðvitetystð omaisuudesta, ellei hðnelle talonkirjoja voitu antaa. Syytetty tuomittiin vankeuteen, jonka sai vaihtaa Amerikkaan siirtymiseen. Rðsðnen ilmoitti valitsevansa Amerikan. Nðin jatkui toimitus juttu jutulta. Martti koetti puolustaa syytettyjð ja vaati heille korvausta, mutta vouti oli taipumaton. Tuomari jðtti useille vaihtoehdon, jonka toisena puolena oli Amerikkaan siirtyminen. Monet eivðt alistuneet tðhðn ehtoon, vaan mieluummin jðivðt vankilaan. Kaikkiin karkoitustuomioihin liittyi se ehto, ettð karkoitetut saivat uudessa maailmassa ty—llððn lunastaa itselleen vapautensa. Kun voudin syytejutut hððt—asioissa olivat kðydyt lðpi, lausui Martti Marttinen oikeudelle: -- Me suomalaiset olemme kaikki turvattomassa asemassa, kun on selvitettðvð oikeus niihin tiloihin, joita me olemme asuneet ja viljelleet. On tiloja sellaisia, jotka jo kolmannessa polvessa ovat saman suvun asuttavina. Me olemme luottaneet siihen kehoitukseen ja lupaukseen, mikð meidðn tullessamme annettiin, eikð meillð mitððn kirjoja ole. Koska voi kðydð niin, ettð vouti saattaa millð hetkellð tahansa tulla kotiimme, polttaa viljamme ja asuntomme sekð vangita meidðt ja ajaa perheemme mieron tielle, anomme me, ettð oikeus vahvistaa meidðt tiloihimme ja turvaa asumis- ja viljelemisoikeutemme. Martti tunsi saavansa rohkeutta nðhdessðni maaherran istuvan tuomarin takana seuraamassa oikeuden kulkua. Kuultuaan Martin esityksen hðn nousi ja lausui: -- Se epðjðrjestys ja oikeudettomuus, joka on olemassa suomalaisten tiloihin nðhden, on saatava loppumaan. Pyydðn oikeutta kðsittelemððn niitð tiloja koskevia asioita, joiden edustajat ovat saapuvilla. Asiat otettiin tila tilalta esille. Useissa tapauksissa tuli oikeuden pððt—s sellainen, ettð asukkaat tuomittiin pois tiloiltaan, elleivðt yhden vuoden kuluessa saa maakonttorista kirjoja tiloihinsa. Marttinen esiintyi asukkaiden puoltajana ja sai siitð osakseen voudilta sekð pistosanoja ettð vihaisia silmðyksið. Viimeksi tuli esille Marttilan talon asia. Martti selitti kuinka sitð oli ruvettu asumaan ja kuinka heillð oli siihen kuninkaallinen kirjakin, vaikka hðn ei voinut sitð oikeudelle esittðð. Vouti teki vastahuomautuksia ja vaati tilan menetystð. Oikeus antoi asiassa saman pððt—ksen kuin m.m. Mulikan ja Oinolan asiassa: my—nsi yhden vuoden ajan kiinnekirjojen hankkimiseksi. Ilmeisesti suututti tðmð pððt—s enemmðn kuin muut voutia. Hðn oli halunnut rusentaa tuon suomalaisen metsðruhtinaan. -- Minð ilmoitan oikeudelle, sanoi hðn kaikuvalla ððnellððn -- ettð tðmð mies on suomalaisten villitsijð. Hðnen yllytyksestððn suomalaiset ovat asettuneet hallitusta vastaan. Sitðpaitsi hðn on salametsðstðjð ja on ollut muiden mukana erððssð hirventappojutussa, jota my—hemmin oikeudessa kðsitellððn. Nðiden syiden nojalla minð vangitsen hðnet ja jðtðn hðnen rikoksensa huomenna oikeuden kðsiteltðvðksi. Martti sðpsðhti tðstð odottamattomasta kððnteestð. Hðn huomasi, ettð maaherrakin liikahti tuolillaan. Martin aivoissa kulkivat suomalaisten asiat, jotka voivat jððdð hoitamatta. Olihan hðnen aikomuksenaan vielð tðnððn maaherran kautta tehdð maakonttoriin anomukset talonkirjain saamisesta niille tiloille, joille tðmð tilaisuus oli jðtetty. Ja vielð olisi hðn halunnut olla tovereitaan auttamassa murhajuttua kðsiteltðessð. Hðn nðki, ettð vouti tahtoi estðð hðnet kaikista nðistð. Veri nousi hðnen pððhðnsð ja hðn kiivastui. Voudin palvelijat tarttuivat hðneen. Martin voimakkaat lihakset jðnnittyivðt. Kun hðn oikaisi kðsivartensa, kimmahtivat miehet pitkðn matkan pððhðn hðnestð maahan. Oitis tarttui hðneen viisi uutta miestð. Martin viha oli noussut. Hðn ei ajatellut seurauksia. Yhden miehistð heitti hðn seinðð vasten sellaisella voimalla, ettð tðmð lysðhti tunnottomana maahan. Toista otti hðn hartioista, nosti ilmaan ja huitoi sillð muut hy—kkððjðt pakosalle. Voitonriemuisena katsoi hðn voutia ja huusi: -- Tule tðnne koko voimallasi. Minð nðytðn, mihin metsðsuomalainen pystyy. Oikeussalissa oli syntynyt suuri hðmmennys ja sekasorto. Ei kukaan enðð uskaltanut kðydð vðkevðn suomalaisen kimppuun. Martti oli tilanteen valtias. Maaherra, joka oli noussut tuoliltaan, tahtoi rauhoittaa vihastunutta miestð. -- Suomalainen, sanoi hðn vakavasti, mutta ystðvðllisesti. -- Sinð olet tehnyt hðiri—tð oikeuspaikassa. Sinun on siitð vastattava. Mutta minð puolestani vastaan sinusta. Jðttðkðð mies minun huostaani. Hðn on esiintyvð oikeudessa silloin kun kutsutaan. Ystðvðlliset sanat tekivðt Marttiin rauhoittavan vaikutuksen. Hðn pððsti miehen, jota oli kðyttðnyt aseenaan ja lðhestyi maaherraa. -- Viekðð minut, minne tahdotte. -- Tule mukaan minun huoneisiini. Maaherra ja Martti lðhtivðt oikeussalista, jossa kðrðjðyleis— ihaillen katseli tuota nuorta, uljasta miestð, joka oli voutia uhmannut. Seuraavana aamuna alkoi oikeus istuntonsa aikaisin. Ensimmðisten juttujen joukossa oli suomalaisten murhaa koskeva. Syytetyt ruotsalaiset tuotiin sisðlle, samoin Erkki Mulikka, kaikki kahleissa. Vouti oli haastanut asiallisena Luukkaan. Yleis—n joukossa nðhtiin paljon suomalaisia sekð Dalbyn kylðn ruotsalaisia. Anders ja Stina olivat my—s lðsnð. Dalbon isðntð kantoi alakuloisena kahleitaan. Punatukkainen Gustaf sen sijaan nðytti r—yhkeðltð. Luukas kutsuttiin ensin sisððn. Hðn kertoi yhtðjaksoisesti ja seikkaperðisesti tapahtumien kulun. Sitten saivat Martti ja Erkki tehdð selvðð osallisuudestaan. Luonnollisesti vðltti Erkki visusti sekoittaa Stinaa juttuun. Tytt— oli siitð hðnelle kiitollinen. Syytetyistð sai Dalbo ensin puheenvuoron. Hðn kertoi tarkoituksensa olleen saattaa metsðsuomalaiset tilille heidðn luvattomasta metsðstyksestððn. Oli tahdottu vangita hirvenajajat ja toimittaa ne oikeuden kðsiin. Gustaf antoi selityksen, jossa hðn ei peittðnyt mitððn. Melkoisella nautinnolla hðn kertoi murhateosta, josta sanoi ennakolta sopineensa toisten miesten kanssa. Kertomuksensa lopussa hðn puhui: -- Oikeus tietðð, ettð suomalaiset metsðsissit ovat henkipattoja, joilla ei ole lain turvaa. Minð olen vain kðyttðnyt oikeuttani. Rangaistuksen ulkopuolelle jði tðmð kahleissa oleva mies, -- Gustaf viittasi Erkkið. -- Pyydðn, ettð oikeus tutkii erittðin sitð, miten hðn lukitusta ovesta karkasi. Tekik— hðn sen luonnollisella tavalla vai kðyttik— suomalaista noituutta? Lain mukaan noidat ovat roviolla poltettavat. -- Tðmðn sanottuaan hðn irvisti ilkeðmielisesti. Tuomari ei kiinnittðnyt viimemainittuun asiaan huomiota eikð voutikaan tehnyt siitð mitððn vaatimusta. Oikeus julisti pððt—ksessððn, ettð ruotsalaiset kukin tuomitaan 40 taalarin sakkoon, koska he kahdeksan miehen voimalla olisivat voineet saada vangituiksi kolme suomalaista ilman murhaakin. Nils Dalbo ei tosin ottanut osaa murhaan, mutta koska hðn oli ollut joukon johtaja, katsottiin oikeaksi langettaa hðnet samaan sakkoon kuin muutkin. Erkki Mulikka, Luukas ja my—skin Martti Marttinen tuomittiin hirvenmetsðstyksestð kukin niinikððn 40 taalarin sakkoon. -- Ihmismurha ei siis ole suurempi rikos kuin hirvenampuminen, huudahti Martti kiukustuneena. -- Suomalaisen saa tappaa kuten metsðn elukan. Tðmð oli uusi oikeuden loukkaus, johon tuo pelkððmðt—n suomalainen teki itsensð syylliseksi. Hðnen erikoisjuttunsa tulikin seuraavana esille. Vouti syytti Marttia suomalaisten villitsemisestð, viranomaisten vastustamisesta sekð oikeuden loukkauksesta. Ensimmðistð syyt—stððn hðn ei yrittðnytkððn nðyttðð toteen, viittasi vain Martin esiintymiseen suomalaisten asianajajana edellisen pðivðn oikeuden istunnossa. Muut syyt—kset sanoi hðn oikeudelle itselleen olevan selvðt ilman selityksið ja todistuksia, Tðmðn pðivðn tapahtuma vahvisti eilispðivðn esiintymistð. Vouti vaati vankeutta ja karkoittamista. Lyhyen harkinnan jðlkeen tuomitsi oikeus Martti Martinpoika Marttisen kartoitettavaksi Uuden Ruotsin siirtokuntaan Amerikkaan. Lððnin viranomaisten harkittavaksi jðtettiiin, katsovatko he karkaamisen pelosta vangitsemisen tarpeelliseksi. Martti otti tuomionsa vastaan tyynesti. Jos se olisi annettu ennenkuin tehtiin pððt—s murhajutussa, olisi se koskenut hðneen kovasti, mutta nyt hðn oli saanut sen kðsityksen, ettei suomalainen tðssð maassa saa oikeutta. Turvattomampaa ei voi elðmð olla muuallakaan. Ylpeðnð hðn kohotti pððtððn. -- Seison tðssð, vangitkaa jos tahdotte, sanoi hðn uhmaavasti. Vouti kiiruhti panemaan vangitsemista tðytðnt——n. -- Seis, huusi maaherra. -- Antakaa hðnen olla vapaana. Minð vastaan hðnestð. Minð luotan suomalaiseen. Erkki poistui Martin kera salista. -- Saat minusta seuralaisen Amerikkaan, sanoi hðn. -- Ehkðpð siellð annetaan ihmiselle suurempi arvo kuin tððllð. TáRKEITá PááTøKSIá DALBON TALOSSA. Saatuaan tuomionsa Dalbo nðytti sangen vðlinpitðmðtt—mðltð. Hðnen mielialansa jði alakuloiseksi ja hartiansa kumariksi. Tytðr ja poika poistuivat yhdessð isðn kanssa oikeussalista. Tehtðessð lðht—ð kotiin tapasi Mauno Klinga heidðt ja pyysi pððstð heidðn reessððn Dalbyhyn, josta hðn sanoi vielð matkustavansa suomalaismetsiin puhumaan Amerikan eduista, Klinga oli my—s vapauttanut Piikin, joka muiden suomalaisten keralla palasi Isonjoen takalistolle hiihtðmðllð. Mieliala Dalbossa ei ottanut noustakseen, vaikka isðntð oli palannut kotiin. Isðntð, joka ennen oli ollut toimelias ja reipas, jopa ylpeðluontoinenkin, oli yhtð masennuksissa kuin murharetkeltð palattua. Hðn pyysi Klingaa huoneeseensa, jossa he keskustelivat kauan kahden kesken. Dalbo kyseli Amerikasta, matkasta sinne ja oloista siellð. Lopputuloksena oli se, ettð hðn tarjoutui muuttamaan Amerikkaan. Klingaa ihmetytti tðmð, ettð kylðn rikkain talonpoika, ylpeð Nils Dalbo aikoi siirtyð vapaaehtoisesti Amerikkaan, jonne ei lðhtij—itð pakollakaan tahdottu saada. Hðn iloitsi asiasta ja halusi sen tehdð tunnetuksi. Dalbo pyysi kuitenkin pitðmððn asiaa toistaiseksi salassa, luvaten sen sitten aikanaan ilmoittaa. Elðmð jatkui tðmðn jðlkeen Dalbyn kylðssð hiljaista kulkuaan. Miehet maksoivat sakkonsa. Uusiin suomalaisvainoihin heillð ei ollut halua. Gustaf olisi siihen ehkð ollut valmis, mutta hðnellð ei ollut tovereita. Hðn alkoi kðydð Dalbossa kuten ennenkin, vaikka hðn huomasi siellð vallitsevan kylmðn ja raskaan mielialan. Stina karttoi hðntð ilmeisesti. My—s Dalbo itse oli juro ja umpimielinen. Gustafia kiusasi Stinan kðyt—s. Kylðllðkin oli tuo kylmentyminen alettu huomata. Siitð puhuttiin ja Gustafia ivailtiin sen johdosta. Olihan heidðn ollut mððrð viettðð hðitð. Hðn pððtti tehdð asiassa ratkaisun. Hðn meni Dalbon luo ja pyysi tavata isðntðð kamarissa. -- Te muistatte vallan hyvin, ettð Stinan ja minun hððt oli vietettðvð tðnð talvena. Minulla on teidðn lupauksenne. Minð tahdon, ettð asia nyt pððtetððn. Nils Dalbo kuunteli vakavana. -- Sen jðlkeen kun asiasta sovimme on tapahtunut yhtð ja toista, lausui hðn, -- sellaistakin, joka voisi vaikuttaa ratkaisuun, jos se nyt olisi edessð. Sinð olet kðyttðnyt luottamustani vððrin ja vienyt minut ansaan, joka on tuottanut hðpeðð elðmðlleni my—s omissa silmissðni. Minð toivoisin, etten olisi lupaustani antanut, yhtð paljon kuin toivoisin, etten olisi tuolla vainoretkellð ollut mukana. Mutta, -- jatkoi hðn, -- miehen velvollisuus on pysyð sanassaan. Ruotsalaisena talonpoikana en petð, mitð olen luvannut. Milloin olet hððt suunnitellut pidettðvðksi? -- Viimeistððn pððsiðisenð. -- Oletko puhunut siitð Stinan kanssa? -- En. Hðn on karttanut minua viime aikoina. -- Ruotsalaisen talonpojan tytðr my—s pysyy sanassaan. Minð puhun hðnen kanssaan. Pois lðhtiessððn kohtasi Gustaf Stinan kaivolla. -- Minð olen puhunut isðsi kanssa meidðn hðistðmme. Ne vietetððn viimeistððn ensi pððsiðisenð. -- Gustafin ððnessð kuului voiton varmuutta. Stina sðpsðhti kuin olisi kððrme purrut. -- Sinð tiedðt, mitð minð sinusta ajattelen. Oletko mies, joka koetat viedð tyt—n vihille vastoin hðnen tahtoaan? -- Naisten mieli pian muuttuu. Jos ajattelet suomalaista, jonka karkuun pððstit, voin ilmoittaa, ettð hðn lðhtee ensi laivalla Amerikkaan. -- Gustaf oli kuullut tðmðn Klingalta. Pian senjðlkeen kutsui Nils Dalbo vaimonsa, poikansa ja tyttðrensð kamariin, jossa hðn lausui: -- Minun mieleni on ollut raskas siitð pðivðstð lðhtien, jolloin suomalaisten murhat metsðssð tapahtuivat. En ole elðissðni murhat—itð tehnyt enkð silloinkaan sitð halunnut. Kuitenkin jouduin syylliseksi, kun petollisen ystðvyyden varjolla tein suomalaiset huolettomiksi ja niin saatoin yllðtyksen mahdolliseksi. Oikeus on minua rangaissut, mutta se ei ole syyllisyyden tunnettani helpottanut. Pienemmistð rikoksista on ihmisið tuomittu Amerikkaan. Minð olen pððttðnyt lðhteð sinne vapaaehtoisesti. Se ajatus on tuottanut minulle lohdutusta ja rauhaa. Olen suunnitellut, ettð ðidin kanssa lðhdemme sinne ensi kevððnð. Tðmð oli kaikille yllðtys. Isðn tahto on laki talossa. Sen vuoksi ei kukaan katsonut voivansa asiassa tehdð vastavðitteitð. -- Tðmðn asian yhteydessð on toinen my—s ratkaistava, jatkoi vanha Dalbo. Gustaf on ilmoittanut tahtovansa pitðð hððt viimeistððn pððsiðisenð. My—nnðn, ettð en hðntð katso enðð samoilla silmillð kuin kevððllð, jolloin Stinan ja hðnen naimisasiansa pððtettiin. Mutta annettu sana pysyy. Olen ajatellut niin, ettð kun ty—voimat ja talouden johto Dalbossa vðhenevðt, muuttaa Gustaf tðnne. Silloin ei Stinan tarvitse lðhteð kotoa pois. Kun Anders milloin menee naimisiin, jaettakoon talo, tai ehkð toinen tai toinen haluaa tulla Amerikkaan. Riippuu siitð, miten asiat siellð menestyvðt. Joka tapauksessa tðytyy Gustafille annetun sanan pysyð, ja Stinan on valmistauduttava miehelððn. -- Isð, isð, minð en voi, huudahti Stina sy—ksyen isðnsð kaulaan. -- Gustaf inhoittaa minua. Minð kammoan hðntð. Joka kerran kun nðen hðnet, on kuin hðnen kðsissððn olisi verta. Minð en voi mennð hðnen kanssaan naimisiin. -- Dalbon tytðr ei saa pettðð annettua lupausta. -- Minð olin houkka silloin, valitti Stina. -- Kun kylðn tyt—t hðntð ihannoivat, oli hðnen kosintansa minulle mairittelevaa. Ei se ollut rakkautta, minð tunnen sen nyt. Minð en rakasta, minð vihaan hðntð. -- Ei puhuta siitð enðð. Minð kysyn Gustafilta tahtooko hðn muuttaa tðnne. -- Isð, ota minut mukaasi, rukoili tytt— itku kurkussa. -- Minð teen ty—tð kuin orja. Minð palvelen teitð. Ehkð voin siellð uusissa oloissa olla suureksikin avuksi. -- Pððtetty sana pysyy. Sinulla on aikaa valmisteluihin. Toivottavasti siinð ajassa vastenmielisyytesi hðviðð. -- Ei koskaan, pððtti tytt—. MATKAVALMISTUKSIA SUOMALAISMETSISSá. Synkkð oli mieliala suomalaismetsissðkin. Monen elðmðnuran olivat viimeiset tapahtumat kððntðneet uusille raiteille. Mulikassa Erkin isð ja ðiti koettivat taivuttaa poikaansa jððmððn kotiin. -- Kun ei sinulla ole pakkoa, miksi lðhdet sinne tietymðtt—miin, he sanoivat hðnelle. -- Oliko teillð suurempi pakko, kun lðhditte Suomesta tðnne onnea etsimððn. Huonot vuodet teidðt ajoivat ja herrojen sorto. Eik— siinð ole minulle pakkoa yllin kyllin, kun suomalaista ei tððllð pidetð suuremmassa arvossa kuin elukkaa, kun tððllð ajetaan suomalaisia kuin metsðn elðvið, ry—stetððn ja tapetaan? Ei, minun luontoni ei sitð siedð. Jos siellð uudessa maassa ovat paremmat olot, kutsun teidðtkin sinne. Toistaiseksi toivon, ettð maaherra saa teille talonkirjat, jotta ette ole aivan tuuliajolla. Jððhðn tðnne vielð nuorempia lapsia teitð auttamaan. Tapansa mukaan hðn lðhti Marttilaan. Pihalla hðn huomasi Reetan menevðn navettaan karjaa ruokkimaan. Olli Rðsðnen, joka oli kodittomana asettunut Marttilaan asumaan, kantoi Reetalle ðmpðrið. -- Rðsðnen kaataa ðmpðrin, tuo sinð se, Erkki. Tðmð oli ilmeisesti tarkoituksella sanottu. Se soveltui Erkille hyvin. Hðn oli monta kertaa aikonut Reetan kanssa tehdð vðlit selviksi, mutta ei ollut hennonut kosketella asiaa, josta ei ollut ennenkððn sanaa vaihdettu. Nyt hðn seurasi lapsuuden toveriaan. Rðsðnen siirtyi tupaan. -- Sinðkin siis lðhdet Amerikkaan, sanoi Reeta. -- Taitaisi olla parasta, ettð kaikki tððltð lðhtisimme. Niin on elðmð alkanut vastaiseksi kðydð. -- Me menemme Martin kanssa katsomaan, miltð siellð nðyttðð. Ehkðpð te muut voitte tulla my—hemmin. Tottahan muistat minua, merentakaista, puhui Erkki kuin leikillð. -- Ei lapsuuden toveri hevillð mielestð hðivy! tunnusti tytt—. Erkin oli vaikea huomata, oliko tðmðn tunnustuksen takana mitððn enempðð. -- Niin, Reeta, lapsuuden tovereina olemme olleet ja hyvinð naapureina kasvaneet. Kun nyt lðht— mielessð ajattelen yhdessð vietettyjð aikoja, tuntuu siltð kuin minulta jðisi tðnne sisar, rakkain sisar. Reeta, joka oli kðynyt lypsðmððn, jði sanattomaksi. Erkki koetti arvata, mitð hðn ajatteli. Hetken kuluttua sanoi Reeta, ððnessð jonkun verran soinnuton kaiku: -- Sisaria sinulla on lðhempið omassa kodissasi. Jos en voi sinua muuna muistella, lapsuuden toverina kuitenkin. Leena, Martin vaimo, tuli navettaan hðnkin lehmið lypsðmððn. Erkki poistui tupaan. Hðn tunsi pððasian sanoneensa, mutta hðnen mieltððn kalvoi, ettð lopullista selvitystð ei tullut. Hðn huomasi, ettð Reeta jði jotain vaille. Mitð hðn olisi voinut tehdð? Olipa melkein helpotus, ettð Leena oli tullut hðiritsemððn. Tuvassa oli useita miehið, jotka valmistautuivat Amerikkaan, toiset pakosta, toiset vapaaehtoisesti. Miehet tahtoivat yhdessð neuvotella. Aikaa heillð oli hyvin, sillð kaskenviljelijðn talvity—t ovat vðhðiset. Eikð tehnyt mieli metsðllekððn lðhteð, paitsi minkð jousella kðytiin metsðlintuja ravinnoksi ampumassa. Luukas oli vanhan vaarin johdolla opetellut kanteletta soittamaan ja vanhoja runoja laulamaan. Pððtti viedð kanteleen mukanaan iltahetkien iloksi. Naiset tulivat navetasta iso rainta maitoa tðynnð. Maitoa siivil—idessððn Leena sanoi: -- Kyllð minun tulee siellð Amerikassa suuresti ikðvð Muurikkia. Se on niin hyvð lehmð. Kun on sen vasikkana Suomesta asti tuonut ja itse kasvattanut, on se rakkaaksi kðynyt. -- Otetaan Muurikki mukaan, pððtti Martti. -- Kyllð lehmð vielð sen matkan kestðð, kun on jaksanut Suomesta saakka kðvellð. Ei tðssð tule niinkððn pitkðð kðvelymatkaa satamaan. Ja laivassa sillð on vapaa kyyti. Klinga oli kehoittanutkin ottamaan karjaa mukaan, jotta pððsisi karjanhoidon alkuun. -- Eik— siellð lehmiðkððn ole? ihmetteli vanha vaari. -- Mahtaakohan se maa niin kovin rikas olla, kun lehmiðkin puuttuu. Tuntui se asia muistakin merkilliseltð. -- En tiedð, ehkð siellð lehmið onkin. Mutta miksi emme ottaisi omaa, kun vapaasti saamme viedð? pððtti Martti. Yhtð vastahakoiselta kuin Martista oli ennen tuntunut Amerikkaan lðht—, yhtð mieluisaa se nyt oli. Tarmokkaana hðn matkaa puuhasi ja auttoi muitakin matkallehankkijoita. Leena ja poika Martti seuraisivat mukana. Hðnkin arveli, ettð mahdollisesti voivat toiset tulla my—hemmin, jos toimeentulo tulisi tððllð tukalaksi. Ensin tðytyy nuorempien ottaa selvð, miten siellð menestyy. Vanhemmat tulevat sitten valmiimpiin oloihin. -- Luonnollisesti sinð Martti menet, kun ei ole muuta valittavana, sanoi vanha vaari. -- Mutta minð en sinne koskaan lðhde. Olen jo kerran ennen kotini hylðnnyt ja lðhtenyt joutavan jðlille. Jos tððltð vielð pitðð muuttaa, vanhaan kotiin minð menen, takaisin Suomeen Rautalammille. Saisipa siellð taas niitð muikkuja! Lðmmin on kotoinen liesi, vilu on vieras tupa. Kepeðmpi on turpeen allakin siellð vanhassa kotimaassa nukkua ikuista unta siunatussa maassa. -- Kyllð sinne Amerikkaan kuuluu mukaan lðhtevðn pappi, tiesi Olli Rðsðnen. -- Tððllð tuota ei ole pappia koskaan kuullut, omakielistð ainakaan. Kastamatta ovat jððneet lapset ja siunaamatta ruumiit. Martti otti pienen poikansa polvelleen. -- Sinð poikani, saat siellð uudessa maassa oppia. Opit kirjoittamaankin, jota taitoa tððllð ei ole voitu saada. Sinusta tulee oppinut mies, oppineempi kuin isðstðsi. -- Tietymðt—ntð on, mitð kirjanoppia siellðkððn saa, epðili Rðsðnen. -- Erðmaahan sekin on. Mutta vðlipð sillð. Kunhan vain saisi rauhallisen kodin perustaa, josta ei mitððn puuttuisi. -- Vaikka voissa ja voirasvassa uisit, tulet sinðkin, Olli, kaipaamaan, huomautti vanha vaari leikillisesti. -- Mistðpð emðnnðnkððn siellð itsellesi otat. Se kuitenkin kodissa tarvitaan. Vai niistð pakanoistako valitset? -- Totta, totta, my—nsi Olli. -- Eihðn se koti emðnnðttð. -- Ja hðn katsoi Reetaan. -- Taitaa monenkin ajatukset tðnne kotipuoleen painautua, puhui Erkki. -- Jððhðn tðnne tuttuja, lapsuudentovereita ja omaisia. -- Niin, _sisaria_, sanoi Reeta vðhðn katkerasti. -- Vðhðn kai te nðitð korpia ja tðtð korvenvðkeð muistatte, kun hyville pðiville joudutte. -- álð toki niin ajattele, torui Martti. -- Kun ei vaari sinua milloin tarvitse, tule sinne. -- Heti kutsutaan, kun alkuun pððstððn, kiirehti Rðsðnen vakuuttamaan. -- Kutsutaan, jos kutsutaan, ja riippuu siitð kuka kutsuu, vastasi tytt— veikeðsti. Nðin suunniteltiin Marttilan tuvassa tulevaisuutta ja mielikuvituksen annettiin siinð lentðð, mistð varmempia tietoja puuttui. Uusi tuntematon maailma alkoi houkutella salaperðisyydellððn. ERKKI JA STINA. Talvikuukaudet kuluivat. Pðivð alkoi pidetð ja maaliskuun aurinko heloitti hangilla. Amerikkaan menijðt odottivat Klingaa, joka oli luvannut kðydð kokoamassa siirtolaiset opastaakseen heidðt satamakaupunkiin. Erkki nousi sunnuntaiaamuna suksilleen ja ilmoitti kðyvðnsð rintakylillð kuulustelemassa kuuluisiko siellð mitððn Klingan tulosta. Tðmð asia oli hðnellð pikemminkin tekosyy. Koko ajan vankilasta pððstyððn oli hðnen mielessððn kytenyt halu kðydð Dalbon kylðssð. Syytð hðn ei tahtonut itselleenkððn tunnustaa. Reippaasti hiihti hðn mðet ja laaksot. Hanki oli kova, sitð olisi voinut suksittakin kðvellð. Sukset kiitivðt pikaista vauhtia. Miehen tarmo ja matkan joutumisen halu niitð kiidðtti. Hðn katsoi kylðð samalta vaaralta, missð oli kohtalokkaana pðivðnð tovereistaan eronnut. Nyt ei hðn pelðnnyt ruotsalaisia. Raitis ilma teki mielen keveðksi. Dalbon talo oli tuolla. Pihalla nðkyi joku naishenkil— liikkuvan. Hðnk— se oli? Sauvoillaan hðn ty—nsi sukset liukumaan mðkeð alas. Kova vauhti kiidðtti hðnet jððlle, jopa toiselle rannalle. Kevyesti hðn kohosi peltoaukeaa pitkin suoraan taloa kohti. Hðnet oli huomattu. Ja hðnet oli nðhnyt juuri hðn, tuo Dalbon kaunis, ylpeð tytðr. Mutta Stina ei jððnyt odottamaan. Kun Erkki navetan nurkan taitse saapui pihaan, ei tytt—ð missððn nðkynyt. Anders tuli tuvasta. Nuori Dalbo tervehti ystðvðllisesti tulijaa. -- Olen kuullut, ettð sinðkin matkustat Amerikkaan, sanoi Anders. -- Niin matkustan ja tulin kylððn kuulustelemaan onko Klingaa nðkynyt tai onko tietoa milloin hðn tulee. -- Ei ole nðkynyt, mutta ei hðn enðð kauan viivy. Ja Anders lisðsi: -- Meiltðkin mennððn Amerikkaan, isð ja ðiti. Tðmð oli Erkille yllðtys. -- Isð on ollut niin synkkð surullisten tapahtumain jðlkeen, eikð enðð viihdy kotona. Minð ja Stina jððmme kotia hoitamaan. Gustaf muuttaa tðnne, selitti poika. -- Gustaf, punatukkainenko? -- Erkki melkein kiljahti. -- Niin, hðnen ja Stinan hððt pidetððn ennen vanhusten lðht—ð. Pariskunta jðð tðnne asumaan. Se oli Erkille kuin isku vasten kasvoja. Hðnelle tuli kiire pois talosta. Nopeasti hyvðsteltyððn hðn lðhti hiihtðmððn. Aivan vaistomaisesti johtivat sukset rantatietð my—ten koskelle. Tultuaan lðhelle koskea hðn nðki lehdett—mien puitten lðpi Stinan. Hðn tunsi sen aivan varmaan. Hðn otti muutaman potkahduksen suksillaan ja oli pian tyt—n vieressð. Stina ei hðmmðstynyt. Oli kuin hðn olisi tðtð kohtausta odottanut. -- Stinakin on lðhtenyt hankiaisille, vielðpð yksinððn. -- Erkin sanat oli lausuttu ystðvðllisessð mielessð. -- Raitis kevðinen sunnuntai houkutteli. -- Stina pysðhdytti kulkuaan, kun olivat saapuneet kosken partaalle. Koski huokui vesih—yryð raittiiseen pakkasilmaan. Jððt olivat muodostaneet rannoille r—ykki—itð, joiden vðlistð vesi ry—ppysi. Ne olivat kasvattaneet leveðksi ja korkeaksi sen kiven, jolla Erkki oli syksyllð seisonut. -- Muistatko tuota kiveð? kysyi Erkki. -- Hyvin muistan, vastasi tytt—, ja hðnen vakavuutensa hðipyi. Hðn purskahti nauramaan. -- Muistan kun loikkasit sieltð tðnne rannalle. Se oli aimo loikkaus. -- Tahdotko, ettð loikkaan uudelleen. -- Ei, en tahdo. Vðli ei ole nyt talvella niin pitkð, mutta jðð kivien ympðrillð saattaa olla pettðvðð. -- Teen sen vielðkin ja kannan sinut mukanani. Ennenkuin tytt— ehti aavistaakaan oli Erkki jðttðnyt suksensa, tarttunut hðneen kiinni ja voimakkaalla hyppðyksellð siirtynyt hðnen kanssaan kiven jððtik—lle, joka kesti. -- Kas nyt olet tððllð eikð sinun ole helppo pððstð pakoon, sanoi Erkki. -- Minun pitðð kerrankin saada vðhðn puhella kanssasi. Tðmð on ehkð viimeinen tilaisuus, kun pian matkustan Amerikkaan. Anders kertoi, ettð isðsi ja ðitisi my—s lðhtevðt sinne. Etk— sinðkin lðhde? Tytt— painoi pððnsð alas eikð vastannut mitððn. -- Minulla ei ole oikeutta sinulta mitððn vaatia. En ole mitððn tehnyt hyvðksesi. Sinð pðinvastoin olet minun henkeni pelastanut. Tekisin hyvðksesi minkð voisin. Nyt olemme ratkaisukohdassa. Nyt on kysymys siitð eroavatko tiemme vai johtavatko yhteen. Ne eivðt ainakaan eroaisi, jos seuraisit isððsi ja ðitiðsi uuteen maailmaan. Sano, lðhdethðn? -- Erkin sanat olivat melkein n—yrðt ja pyytðvðt. Tytt— peitti kasvonsa eikð vastannut mitððn. -- Me olemme eri rotua, sinð ja minð, jatkoi nuori mies. -- Nðiden rotujen vðlillð on vallinnut viha ja vaino. Sinun rotusi vihaa minua, metsðsuomalaista. Mikðli voin pððttðð, ei isðsi ole siitð poikkeuksena. Sinun menettelysi osoittaa, ettei viha ole sinussa vallalla, ei ainakaan yksinomaan. Minð toivon, ettð siellð meren takana viha hðipyy ja nðmð eri rodut lðhenevðt toisiaan. Tytt— oli liikutuksen vallassa, mutta pysyi sanattomana. Erkki jatkoi vielð jonkun verran kðrsimðtt—mðnð: -- Sen vðhðn perustalla, mitð minusta tiedðt, voit pitðð minua kevytmielisenð hulttiona. Enkð kiellð, ettei luontoni olisi kevyt. Mutta tðllð hetkellð, joka voi olla ikuisen eron hetki, olen puhunut sydðmeni koko vakavuudella. Sano nyt toki jotain, sano lðhdetk— Amerikkaan? Stina oli kððntðnyt kasvonsa pois. Hðnen sydðmessððn liikkui voimakkaita tunteita. Mitð? Se oli Erkille arvoitus. Vihdoin nuoren miehen kðrsivðllisyys loppui. -- Enk— saa sanaakaan suustasi? Vielð teen yhden kysymyksen. Sen nimessð, mitð tiedðt tapahtuneen, sinð et voi olla vastaamatta. _Sano onko totta ettð sinð menet naimisiin punatukkaisen kanssa?_ -- Se on isðni tahto, pððsi vihdoin tyt—n huulilta hiljaa ja n—yrðsti. -- Onko se my—s sinun tahtosi? kysyi Erkki kiivaasti. Tytt— nosti pððnsð ja katsoi Erkkið suoraan silmiin sekð huudahti varmasti ja jyrkðsti: -- Ei koskaan! -- Se on vastaus kaikkeen! riemuitsi Erkki. Enempðð ajattelematta hðn tempasi tyt—n syliinsð, painoi hðnet rintaansa vasten ja suuteli intohimoisesti. Tytt— ei vastustanut. Hðnen tunteensa saivat voiton. Hðn ei ajatellut entisyyttð, eikð tulevaisuutta. Tðtð kesti kuitenkin vain hetken ja hðn herðsi kuin unesta. -- Ei, tðmð ei kðy pðinsð, puhui hðn kyynelten valuessa. -- Ei sinun olisi pitðnyt etsið minua -- nyt teet minut onnettomammaksi kuin olen ollut. Minð hðpeðn itseðni. Asiaa ei voida muuttaa. Joka tapauksessa minð olen Gustafin kihlattu morsian. Ja tytt— teki nopean pððt—ksen, otti jððtik—stð ponnahduksen ja hyppðsi takaisin rannalle. Hyppðys onnistui niin, ettð Stinan jalat ottivat rantajððtik—n reunaan. Mutta siitð ne luiskahtivat. Stina putosi koskeen. Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettð Erkki ei ehtinyt sitð estðð. Hðn oli rajattomasti hðmmðstynyt. Hðn huomasi vaaran ja hyppðsi rannalle. Juosten alaspðin hðn sai Stinan hameesta kiinni ennenkuin koski ennðtti viedð hðnet kauemmaksi rannasta. -- Koetin paeta sinua, en pððssyt, kuiskasi tytt— ja painoi silmðnsð kiinni. Erkki otti tyt—n syliinsð, nousi suksilleen ja hiihti taloon nopeasti. Pakkanen oli kovettunut iltaa vasten. Tytt— oli vaarassa paleltua. Koko matkalla ei kumpikaan puhunut sanaakaan. Pihalle pððstyð tulivat ðiti ja Anders hðtðisinð ulos. He olivat nðhneet tytt—ð kannettavan. áiti kiljahti kauhistuksesta. Stina aukaisi silmðnsð ja kuiskasi Erkille: -- Kiitos sinulle. Poistu heti, ettð pððstððn selityksistð. -- áðni oli ystðvðllinen ja rukoileva. Erkki jðtti tyt—n Andersin kðsivarsille, kððnsi suksensa kotivaaroja kohti ja pian oli hðn poissa nðkyvistð. Ennenkuin Stina ehdittiin kantaa tupaan, tuli vanha Dalbo portailla vastaan. -- Mikð hðtðnð? Mitð on tapahtunut? kysyi hðn. -- Stina oli hypðnnyt koskeen. Suomalainen pelasti, selitti ðiti. Mielikuvituksessaan hðn oli tapahtuman nðin rakennellut. Jððtymðisillððn olevat vaatteet riisuttiin tyt—n pððltð ja hðnet pantiin lðmpimððn sðnkyyn. Stina sulki silmðnsð. Hðn tunsi itsensð sangen vðsyneeksi. Mutta muuten oli hðnen hyvð olla. Hððrðtessððn vuoteen ympðrillð ðiti puhui isðlle: -- Stina on viime aikoina ollut niin kummallinen ja synkkð. Kyllð hðn nyt sairastuu. Me emme voi hðnelle puhua hðiden valmistuksista. Ne tðytyy lykðtð tuonnemmaksi. -- Hðn siveli tyttðrensð kelmenneitð poskia ja silitti kosteata tukkaa. -- Odotetaan kuinka kðy, taipui Dalbo. -- Vielð on aikaa. Stina sairastui todellakin. Tiedotonna hðn houraili punatukkaisesta, murhaajasta, miehestð, joka tahtoi hðntð suudella, koskesta, Amerikasta... Kun hðn nðin vðikkyi elðmðn ja kuoleman vðlillð, oli hðiden valmistelu luonnollisesti lykðttðvð tuonnemmaksi. LáHTø UUTEEN MAAILMAAN. Toukokuun alkupðivinð 1641 oli Tukholman satamassa vilkasta liikettð. Varustettiin kahta laivaa viemððn siirtolaisia ja kaikenlaista tavaraa Uuden Ruotsin siirtokuntaan Etelðjoelle (Delawareen). Toinen nðistð laivoista, "Kalmarin Avain", oli tðmðn matkan jo kahdesti ennen tehnyt. Toinen oli "Charitas", johon oli tarkoitus sijoittaa suurin osa Amerikkaan menevðstð tavaralastista. Siirtolaisia oli koottu yli koko Ruotsin valtakunnan. Niitð oli vðrvðtty sekð Suomesta ettð Ruotsista. Vapaaehtoisesti lðhtevið oli kertynyt sangen vðhðn, mutta sen sijaan olivat maaherrat eri tahoilta lðhettðneet oikeuden tuomitsemia henkil—itð, jotka oli mððrðtty karkotettaviksi Amerikkaan. Karkeista rikoksista ei ketððn tuomittu Amerikkaan, koska ei tahdottu Uutta Ruotsia tehdð rikollisten siirtolaksi. Sen sijaan lðhetettiin sinne etupððssð metsissð asuvia ja kiertelevið suomalaisia. Osa karkoitettavia oli sijoitettu SmedjegÍrdenin vankilaan Tukholmaan, ja osa tuotiin Karlstadin, Kopparbergin y.m. vankiloista Osa oli saanut vapaasti liikkua, kunnes koottiin yhteen ja tuotiin satamakaupunkiin. Printz, my—hemmin Uuden Ruotsin kuvern——ri, oli tuonut suomalaisia Suomesta. Maunu Klinga oli kðynyt kokoamassa joukkonsa Vermlannista, Se olikin kaikkein lukuisin. Satamassa tapaamme my—s tuttavamme. Pietari Kokkinen (laivakirjoissa Peter Cock) oli tuotu SmedjegÍrdenista. Klinga oli tuonut Martti Martinpoika Marttisen, Olli Rðsðsen ja Matti Tossavaisen sekð joukon muita. My—s olivat Luukas ja Piikki mukana, viimemainittu vapaasta tahdostaan sotamieheksi tehtynð. Klinga oli korotettu luutnantiksi ja hðn otti Piikin omaan joukkoonsa. Erkki Mulikka seurasi ystðvððnsð Marttia. Luonnollisesti olivat mukana my—s Martin, Tossavaisen ja Kokkisen perheet. Martti itse oli koko matkan kantanut poikaansa Marttia. Ja Piikki oli taluttanut lehmðð, Muurikkia, joka sekin oli suorittanut matkan onnellisesti ja ihmetteli outoa ihmisvilinðð satamassa. Tossavainen oli ottanut mukaan hevosensa. Paljon oli heillð my—s muuta tavaraa, mitð katsoivat uudessa maassa tarvitsevansa tai mistð eivðt hennoneet luopua. Luukas oli muistanut ottaa kanteleen. Toisessa ryhmðssð oli pieni parvi ruotsalaisia, niiden joukossa Dalbo ja hðnen vaimonsa. Anders oli tullut heitð saattamaan. Erkin silmðt etsivðt parvesta Stinaa, mutta hðntð ei nðkynyt. Erkki ei malttanut olla lðhestymðttð Andersia ja kysymðttð kuinka Stina oli selvinnyt kylmettymisestððn, jonka koskessa sai. -- Hðn sairastui pahoin ja tuli hyvin heikoksi. Sen vuoksi ei voinut tðnnekððn tulla, selitti poika ja sanoi Stinan tulleen hyvin umpimieliseksi ja omituiseksi. -- Tauti lienee hðnen jðrkeensð vaikuttanut. Hðn ei puhu juuri mitððn, paitsi itsekseen. Ja toisinaan olen kuullut hðnen yksinððn nauravan. Vanhempien lðhtiessð ei hðnen silmistððn kyynelpisaraa vuotanut. Hðn nðytti vðlinpitðmðtt—mðltð. -- Ei siis punatukkainen asu teillð? uskalsi Erkki kysyð. -- Ei vielð. Hððt on lykðtty siksi, kunnes Stina tervehtyy, vastasi Anders. -- Mitð Stina niistð hðistð sanoo? kysyi Erkki odotellen vastausta henkeððn pidðtellen. -- Ei sano mitððn. Ei kiirehdi eikð vastusta. Gustafia kohtaan hðn on ollut ystðvðllisempi. Maunu Klinga tuli heidðn joukkoonsa ja antoi kaikenlaisia neuvoja. -- Kuinka sairas tyttðrenne voi viime kðyntini jðlkeeni kysyi hðn Dalbolta, jonka talon kautta hðn oli ðskettðin kulkenut. -- Hðnhðn keskusteli kauan teidðn kanssanne, vastasi Dalbo. -- Sen jðlkeen on hðn mielestðni muuttunut edukseen. On ollut iloisempi ja voimakkaampi. Luulen, ettð hððt voidaan pitðð piakkoin. Heidðt kuulutettiin jo viime sunnuntaina kirkossa. Stina ei olisi tahtonut, mutta minð katsoin tarpeelliseksi viedð asian niin pitkðlle ennen lðht—ð. Niinpð voin verrattain huolettomana nyt matkustaa. Tieto kuulutuksesta ja muustakin tapahtumien kehityksestð Dalbossa vaikutti niin Erkkiin, ettð hðnkin piti parhaana pððstð pois uusiin oloihin. Mitð hðn olikin mielessððn kuvitellut, se oli nyt sðrkynyt. Klinga ilmoitti vielð, ettð siirtolaiset sijoitetaan, mikðli sopivat, "Kalmarin Avaimeen", joka on nopeakulkuisempi ja jonka ei tarvitse odottaa tavaran lastausta G—teporissa, missð Charitas viipyy joitakin viikkoja. -- Hyvð oli, ettð jouduitte pois metsistð. Vouti on uhannut tehdð uuden perinpohjaisemman hðvitysretken, lisðsi hðn lopuksi. Muutaman pðivðn kuluttua olivat laivat valmiit lðhtemððn. Ne pysðhtyivðt vielð kumpikin G—teporissa, mutta "Kalmarin Avain" jatkoi pian matkaa Hollantiin ja Englantiin. Charitas jði odottamaan. Rannalle jði my—s Maunu Klinga, joka ilmoitti hakevansa ylðmaasta perheensð sekð palvelijattarensa, joiden kanssa hðn tulee "Charitaksessa." -- Onnea matkalle. Uudessa maailmassa tavataan, oli hðnen viimeinen toivotuksensa. Ahtaat olivat laivassa tilat ja hidasta oli kulku. Viipyminen Hollannissa ja Englannissa tuntui pitkðlliseltð. Paljon oli sairautta ja kðrsimyksið. Elokuun 19 pðivðnð jðtti Kalmarin Avain vihdoinkin Europan rannat. Suuri meri oli kynnettðvðnð. Tiedettiin kuluvan kuukausia ennen kuin sen vaon pððhðn pððstðisiin. Mitð siellð perillð olisi? Millainen olisi kohtalo, millainen tulevaisuus? L—ytyisik— sieltð uusi isðnmaa, jossa elðmð tulisi onnellisemmaksi?' Pienen laivan keinuessa suurilla aalloilla, kuun illalla laineita kullatessa Luukas otti kanteleensa, helðhytteli sen kielið sormillansa ja lauloi esi-isien vanhoja lauluja: "Siitð vanha Vðinðm—inen Siirti silmðnsð ylemmð, Katsahtavi kaunihisti Pððlle pððn on taivosehen, Sanovi sanalla tuolla, Lausui tuolla lausehella: Tuoltapa aina armot kðyvðt, Turvat tuttavat tulevat Ylðhðltð taivahasta Luota Luojan kaikkivallan. Jumalass' on juoksun mððrð, Luojassa lopun asetus, Ei uron osoannassa, Vallassa vðkevðnkðnð." II. DELAWARE-JOELLA UUDEN JA VANHAN MAAILMAN VáLILLá. Yli puolentoista sataa pðivðð oli kulunut siitð, kun "Kalmarin Avain" lðhti Tukholmasta, ja yli kaksi kuukautta siitð kun laiva oli jðttðnyt Euroopan rannat. Laivan suunta oli ensin ollut etelðinen, sitten oli kððnnytty Lðnsi-Intiaa kohti ja nyt ohjattiin pohjoiseen, missð tiedettiin matkan pððmððrðn olevan. Ahtaassa laivassa oli tðmðn ajan kuluessa kðrsitty paljon, sillð matka oli enimmðkseen myrskyinen ja kaikki olivat olleet merisairaita, muutamat koko ajankin. Jotkut kuitenkin jaksoivat harvoina kauniina pðivinð nousta kannelle. Pikku Martista oli silloin nautinto isðnsð sylissð katsoa delfiinien hyppelyð ja kilpajuoksua laivan kupeella sekð lentokalojen vilkasta kiidðntðð. Mutta tyyntð kesti kulloinkin vain vðhðn aikaa. Kun myrsky heilutti laivaa niin, ettð se oli py—rðhtðð ympðri, eivðt ketkððn pystyssð kestðneet, eivðt my—skððn ne kotielðimet, jotka oli otettu mukaan. Niinpð Matti Tossavaisen hevoselta katkesi jalka ja Marttisen Leenan Muurikilta se niukahti sijoiltaan. Matti oli sangen murheellinen hevosestaan ja Leena valitti onnettomana Muurikin kohtaloa, ne kun jo aiottiin lopettaa. Avuksi tuli silloin erðs matkustaja, joka ryhtyi elukoita hoitelemaan. Hðn oli Vðinðm—n vaimo Mongan suomalaismetsðstð. Vðinðm—n perhe oli karkoitettu sen vuoksi, ettð vaimo Kaisa oli ollut syytettynð taikuudesta. Laivan pððllyst— antoi vastenmielisesti elukat Kaisan hoitoon, sillð se pelkðsi, ettð jos laivassa ruvetaan noitakeinoja tekemððn, seuraa siitð onnettomuus. Muutenkin olisi se mielellððn tahtonut nðiden elukkain lihalla kartuttaa laivan suuresti vðhentyneitð ruokavaroja. Kaisa hððri uutterasti hevosen ja lehmðn luona niiden ahtaissa pilttuissa. Hðn kiersi niiden ympðri moneen kertaan my—tð- ja vastapðivððn, kiinnitti lehmðn sarveen ja hevosen harjaan erivðrisið vaatekappaleita, hymisten jotain vanhaa runoa, jota eivðt muut kuin suomalaiset ymmðrtðneet. Kipeðt paikat hðn pesi lðmpimðllð keitoksella, jota oli itse valmistanut. Sitten hðn hieroi niitð, venytteli ja pudisteli sekð asetti niille lujan kððreen. Lopuksi elðimet sidottiin makuulleen niin, etteivðt pððsseet muuta kuin pððtðnsð liikuttamaan, ja siten ne jonkun ajan kuluttua tðydelleen parantuivat. Kaisa hððri uutterasti elðinten parissa, vaikka hðnellð itsellððn oli suuria huolia. Hðnen miehensð, Vðinðm—, oli kivuloinen ja oli sairastanut melkein koko ajan laivalla. Hðn ei voinut mitððn sy—dð ja senkin vuoksi olivat voimat suuresti vðhentyneet. Kaisan lapsista sillðvðlin Marttisen Leena kiitollisuuden osoitteeksi piti huolen. Niitð oli poika Antti ja tytðr Marjetta, ensinmainittu Martin ikðinen ja tytðr juuri kðvelemððn oppinut. Pojat kðvelyttivðt Marjettaa ja koettivat keksið hðnelle leikkimistð. áidit istuivat sillaikaa mytyillððn laivan kannella ja keskustelivat. Naiset ymmðrsivðt hyvin toisensa. Kaisa kertoi, ettð hðn oli syntyisin Lapista, missð oli oppinut luottamaan sanan voimaan ja parantamaan tauteja. Ei hðn ollut tyrkyttðnyt kellekððn taitoaan. Nykyisenð aikana se olisi ollut vaarallista, sillð noidat poltettiin roviolla. Mutta kun hðtððn joutunut turvautui hðnen apuunsa, ei hðn sitð voinut kieltðð. Etupððssð hðn oli parantanut lehmið ja lisðnnyt niiden lypsykykyð juottamalla erilaisista kasviksista keittðmiððn hauteita. My—skin ihmisten tauteja hðn oli yrteillððn parantanut. Haavoja hðn oli lððkinnyt sitomalla lehtið kipeisiin paikkoihin ja samalla hiljaa lukemalla loitsuja. My—nsi hðn my—skin nuorille tyt—ille naimaonnea loitsineensa: -- En tiedð lienevðtk— neuvot, yrtit, temput tai luvut auttaneet, mutta apua vain on tullut. Sehðn se on pððasia. -- Kun sinð voit nðin muita auttaa, tokihan pystyt miehesikin parantamaan, puhui Leena muistaen Vðinðm—ð, joka nyt laivan Lðnsi-Intiasta pohjoiseen kððntyessð makasi kuoleman kielissð. -- Sepð se on kaikkein onnettominta, valitti Kaisa, -- etten minð hðnelle mitððn voi. Olen koettanut kaikkeni. Olen juottanut hðnelle keitoksiani. Olen lukenut parhaimmat loitsulukuni. Mutta mikððn ei nðy auttavan. Syyn minð arvaan, vaikka tuskin sinð sitð hyvðksyt. Hðn on meren haltijan vallassa, joka ei salli hðnen mitððn sy—dð ja joka kiusaa hðntð kaikella tavalla. Tuo haltija on outo minulle, maissa elðneelle. Hðntð eivðt lepytð tai taivuta maan haltijoille tehdyt loitsut. Minð en tunne hðnen syntysanojaan ja niin olen oman mieheni tautiin nðhden avuton. Martti Marttinen tuli ilmoittamaan, ettð Vðinðm— oli saanut ankaran kohtauksen. Kaisa hypðhti hðtðisenð ja riensi miehensð luo. Martti otti poikansa syliinsð, Leena kantoi Marjettaa ja talutti Anttia sairaan luo, joka Martin tiedon mukaan oli kuolemaisillaan. Vuoteen ððressð oli lððkðriparturi, joka lððkevarastoineen oli hallituksen puolesta matkalla siirtokuntaan, ja pappi, joka valmistautui tarjoamaan kuolevalle viimeistð ehtoollista. Pappi koetti puhutella sairasta, antoi sitten ehtoollisen ja luki rukouksen, jota kaikki kuuntelivat paljain pðin. Sairas sai kouristuksia, jotka olivat lopun enteitð. Kaisa hieroi epðtoivoisena miehensð kðsið ja jalkoja. Kun lððkðri sanoi, ettei tðstð ole enðð mitððn apua, joutui Kaisa hirveððn hðtððn. Hy—kðten sairaan pððpuoleen, huitoi hðn kðsillððn ristiin ilmassa ja kolkon kaamealla ððnellð alkoi lukea jotain lukua, jota ei kukaan ymmðrtðnyt. Melkein tajuttomassa tilassa hðn vihdoin lopetti, langeten polvilleen vuoteen viereen ja kiertðen kðtensð miehensð kaulan ympðri. Yhtðkkið huomattiin, ettð sairas oli avannut kirkkaat, kuumeiset silmðnsð ja katseli ympðri huoneen. Hðn virkkoi sitte hiljaa, mutta kuuluvasti: "Uuteen maailmaan." Ja sen sanottuaan hðnen pððnsð oikeni taaksepðin; hðn oli kuollut. Ruumiin ympðrillð vallitsi vain hetkisen se rauha, joka kuoleman kðynnille kuuluu. Kun laivan kapteeni saapui paikalle, riensi pastori hðntð vastaan ja kauhistuksen ilme kasvoillaan kertoi: "Pyhðn hðvðistys on tððllð tapahtunut. Sen jðlkeen kun kuoleva sai sakramentin, teki paholainen sen vaikutuksen tehottomaksi harjoittamalla noituutta vaimon suun kautta. Sielu, on mennyt kadotukseen." Hðn vaati, ettð vaimo, joka on paholaisen riivaama, on vangittava. Muuten antaa Herra tuhon kohdata koko laivaa. Yleis—, joka ei ollut tapahtukaa ymmðrtðnyt, joutui kauhun valtaan. Taikauskoisena se poistui nopeasti kuolleen luota. Jðlelle jði vain muutamia, niiden joukossa viranomaiset sekð vainajan lapset, jotka pyrkivðt isðn luo. Leski oli kuin tainnuksissa kuolleen rintaa vasten. Kun laivan sotamiehet pððllik—n kðskystð tulivat hðntð vangitsemaan, ei hðn oikein tajunnut tilannetta, mutta poisvietðessð hðn kuitenkin heitti silmðyksen Martti ja Leena Marttiseen, joiden hðn nðki hðnen lapsistaan huolehtivan. Kuljettiin lðmpimðssð meren virrassa. Huolimatta siitð, ettð oltiin lokakuun lopulla, paahtoi aurinko kuumasti. Laiva kulki hiljaa vienossa tuulessa. Jo samana pðivðnð tahdottiin saada ruumis haudatuksi, jottei se saattaisi laivaa tuhon omaksi. Se sidottiin lautaan ja heitettiin kaikkien, paitsi vainajan oman puolison lðsnðollessa mereen. Pastori luki siunauksen. Tðmðn jðlkeen kului matka verrattain sujuvasti. Sðð oli suotuisa, ja katsottiin, ettð noituuden tuottama onnettomuuden uhka oli vðlttynyt. Asia oli kuitenkin tðrkeð ja aiheutti laajan oikeudenkðynnin. Todistajilta kysyttiin aluksi ymmðrsik— kukaan, mitð oli se puhe, joka kuului vaimon suusta miehen kuolinvuoteen ððressð. Eivðt suomalaisetkaan ymmðrtðneet ja lapinkielen taitajia ei ollut. Vihdoin Kaisa itse selitti, ettð se ei ollut mitððn pakanallista puhetta. Oli vain Isðmeidðn rukous, jonka hðn hðtðisenð ja suuremman vaikutuksen vuoksi oli lukenut nurinpðin loppukirjaimesta alkuun. Hðn oli tahtonut tehdð mitð tahansa, jotta olisi saanut miehensð hengen pelastetuksi. Se selitys helpotti Kaisan asiaa. Pappi tosin piti Jumalan sanan vððntðmistð suurena syntinð, mutta laivan kapteeni katsoi, ettð kun Jumalan sanaa voidaan Lutheruksen opin ja esimerkin mukaan kððntðð mille vieraalle kielelle tahansa, ei tðtðkððn kððntðmistð voida rikokseksi katsoa. Voihan kieli olla niin rakennettu, ettð sanat nðin kððnnettyinð ovat sen kielen mukaisia. Jumalan sanaahan se joka tapauksessa on. Lainoppineita ei laivassa ollut ja niin jðtettiin asia tðmðn ratkaisun varaan. Kaisa pððstettiin vapaaksi. Mutta vaikka hðn oli loppumatkan vapaa, huomasi hðn, ettð useimmat ihmiset, my—s suomalaiset karttoivat hðntð. Marttisten kðyt—ksessð hðn ei mitððn muutosta huomannut, ellei ehkð sitð, ettð he olivat hðntð kohtaan ystðvðllisempið ja avuliaampia. Se vaikutti, ettð Marttisen lðhin seurapiiri, entiset tuttavamme Erkki Mulikka, Olli Rðsðnen, Tossavaiset, Kokkiset, Luukas ja Piikki suvaitsivat hðntð ja koettivat viihdyttðð hðnen turvattomia lapsiaan. Kaikissa heissðkin oli taikauskoa, mutta se kallistui pikemmin Kaisan uskon puoleen. Erkin mielessð oli kysyð hðneltð sydðmensð hellintð asiaa ja neuvoa sen johdosta, mutta miehekðs ylpeys esti ajatuksia sanoiksi puhkemasta. Luukas otti entistð useammin kanteleensa esille ja lauloi sen sðestyksellð Vðinðm—n lesken lohdutukseksi suuresta sankarista Vðinðm—isestð: "Siitð vanha Vðinðm—inen Laskea karehtelevi Venehellð vaskisella, Kuutilla kuparisella Ylðisihin maaemoihin, Alaisihin taivosihin." -- Niin Kaisa, sanoi hðn, -- miehesi meni uuteen maailmaan, joka me emme ole nðhneet. Hðn tavoitteli toista, sitð mihin me olemme nyt pyrkimðssð ja mihin toivottavasti pian saavumme. Jos tððllð on sijaa meille, on sitð sinullekin ja lapsillesi. Uteliaina alkoivat matkustajat odottaa uuden maailman nðkymistð. UUSI MAA. -- Maata nðkyvissð, kuului laivan tðhystðjðn ððni ylhððltð kojusta. Matkustajat terðstivðt silmiððn, mutta eivðt nðhneet mitððn. -- Isð, tuossa on kivi, huudahti pikku Martti isðnsð kðsivarrella. Omituista: merestð oli sukeltautunut esiin pieni musta paasi. Erkki, joka seisoi Martin vierellð, sai mieleensð kallion Isojoen koskessa. Samanlainen se oli, muutama henkil— sopi seisomaan. Mutta tðmð meren paasi painui pian nðkymðtt—miin. Samalta suunnalta kohosi vesisuihku, kaksi, kolme, useampia Laivamiehet selittivðt, ettð siellð on valaskaloja. Niitð nousee tðnne Etelðjoen suulle, missð hollantilaiset niitð pyytðvðt. Ne ovat samoja kuin se kala, joka profeetta Joonaan nieli. Hetkisen kuluttua alkoi todellinen maa nðkyð, kaukaisena tðplðnð aaltojen harjoilta. Selittðmðt—n tunne valtasi matkustajat, jotka olivat olleet kuukausimððrið yhteen sullottuina. Se tieto, ettð tuossa nyt on se odotettu, toiveitten, unelmien maailma, se teki niin valtavan vaikutuksen, ettð moni itsestððn lankesi polvilleen kiittðen Jumalaa, joka oli meren vaaroista pelastanut ja johdattanut onnellisesti pððmððrððn. Niemen ohi kuljettaessa pappi piti rukouksen ja luki siunauksen. Henlopenin niemi oli sivuutettu, maa katosi sillð kertaa nðkyvistð, ja laivamiehet vakuuttivat vielð kuluvan muutamia pðivið ennenkuin perillð ollaan. Seuraavina pðivinð aallot olivat kenties terðvðmpið, ja myrsky heitteli entistðkin pahemmin laivaa. Vihdoin koitti kuitenkin aamu, jolloin silmien edessð oli todella nðhtðvðð. Kaikki matkustajat ahtautuivat laivan kokkaan ja sivuille. "Kalmarin Avain" liukui hiljalleen yl—s mahtavaa virtaa. Vasemmalla puolen oli ranta lðhellð. Oikealta vain hððm—tti maata. Joeksi sitð tuskin olisi voinut tietðð. Oli kirkas pðivð. Mitððn syksyn merkkejð ei nðkynyt luonnossa, vaikka tðhðn aikaan, marraskuun alussa, Vermlannissa lumivaippa jo peitti maan. Mikðli voi huomata oli tððllð kaikki kesðistð. Ihmetellen ahmivat siirtolaiset vaikutelmia uudesta maasta ja sen luonnosta. Metsðð, metsðð ja aina vain metsðð. Vuoria ei ollut nðk—alaa peittðmðssð, kumpuja vain, jotka erotti siitð, ettð metsðn vihreys niillð kohdin kaareutui taivasta kohti. Kun laiva kulki lðhellð rantaa, saattoi erottaa tuuheita puita, joiden haarat levittðytyivðt paksuina kðsivarsina sivulle, kaikille suunnille, varjostaen laajan alueen. Paikoin oli nðiden jðttilðispuiden alla rantamalla tiheð alusvesakko kaikenlaista lehtipuuta ja k—ynn—stð. Paikoin taas oli tðmð alusmetsð palanut, joten isot puut yksinðisinð hallitsivat juuriaan. Koko laivan vðest— olisi yhden tuollaisen puun suojassa saattanut pitðð sadetta. -- Muheva ja voimakas on epðilemðttð maa, joka tuollaisia puita kasvattaa, huomautti Martti Erkille. -- Kððpi—itð ovat niiden rinnalla ne, joita kuninkaan linnan puistoissa Tukholmassa kasvaa ja joita kðvimme katsomassa, vastasi Erkki. -- No, Kokkinen, sinulta ei tavallisesti sanoja puutu, mitðs mietitð kysyi hðn toisella sivulla olevalta toveriltaan. -- Lasken vain kuinka monta tuollaista puuta tðytyy kaataa tynnyrin kylv—lle, vastasi Pietari Kokkinen, ja kohotti poikaansa Lassia nðkemððn maisemaa. -- Ei monta puuta kaataa tarvitse, mutta jokaisessa on kuntturalle kisapaikka. Mitenhðn sinðkin, Matti, selviðt tuollaisesta metsðstð? ilkkui hðn Tossavaiselle. -- Sen sanon vain, ettð kyllð tuollaiset lehvðt, kun kuivaksi kðyvðt, helposti kaskessa palavat. Mutta ei noita runkoja, ei oksiakaan yksi mies kasken vierrossa kangella kððnnð. -- Tðmð oli Tossavaisen arvelu. Olli Rðsðnen hautoi hðnkin ajatusta mielessððn. -- Sitð minð tðssð tuumailen, sanoi hðn, -- miten noista hirsistð tuvan tekee? Paksuutta on kyllð, vaikka linnan seiniksi, mutta tuskin on suoraa kohtaa kyynðrðn pituudelta. Ei niistð ole rakennuspuiksi. Ei saa kunnon lautaakaan. -- Mitðpðs sen kummempaa taloa tarvitset, neuvoi Kokkinen, -- kun teet m—kkisi puun oksalle. Kyllð vain nuo oksat kannattavat vaikka eukonkin ottaisit. Kokoat pikkuisen risuja oksien vðliin ja, jos komeilla tahdot, laitat risuista kattoa ja seinið, pian on Rðsðlð valmis. Se on kuin harakan pesð, mutta eipð tððllð nðy kylmð hðtyyttðvðn. -- Kovin on metsð yhdenlaista ja puut rakennushirsiksi sopimattomia, my—nsi Marttikin, -- mutta tðllaista lehtoa, tðllaista kaskimaata en ole osannut uneksiakaan. Ei sitð ole missððn meidðn mailla, ei Ruotsissa, ei Suomessa. Kuvittelen mielessðni, ettð tðllainen se oli se suomalaisten pyhð lehto ennen aikaan, se jossa uhrit uhrattiin. Ja tðllainen kai se oli se Kalevan kaskimaa, se minkð Vðinðm—inen kaasi. Tulepas Luukas, huusi hðn sivulleen, -- tule kanteleillesi ja laula runo Kalevan kasken kaadannasta uuden maamme kunniaksi ja uuden elinkeinomme ylistykseksi. Luukas viritti kanteleensa ja lauloi suomalaisten hartaasti kuunnellessa: "Vaka vanha Vðinðm—inen Teetti kirvehen terðvðn. Siitð kaatoi kasken suuren, Mahottoman maan alisti. Kaikki sorti puut soreat: Yhen jðtti koivahaisen Lintujen leposijaksi, Kðk—sen kukuntapuuksi." Siirtolaisten mielessð vallitsi pyhð juhlatunnelma uuden maailman nðyttðessð aarteitaan. He nðkivðt siinð niin paljon, ettð olivat valmiit ottamaan vastaan arkipðivðn, pitkðn ja raskaan ty—viikon. Tuollaista metsðð katsoessa heidðn kðmmenpohjaansa syhysi. Innokkaasti he halusivat tarttua kirveisiinsð ja ryhtyð mahdollisimman pian metsðð raivaamaan, tekemððn sen pohjalle viljelystð, missð vilja lainehtisi omien ja jðlkipolvien toimeentuloksi. Laiva jatkoi edelleen kulkuaan pitkin joen rantavesið. Nðk—ala siirtyi toisensa tieltð. Tarkka silmð huomasi aran peuran rannalla. Kokkinen viittasi Luukkaalle: -- Ollapa pyssy kðsillð, paisti tulisi. Maltahan, vielð me tððllðkin peuran lihaa sy—mme. Ja tuskinpa vouti on kimpussamme, ei ainakaan Fryksdalin vouti. Ahnaasti Luukaskin silmðsi riistaa. Hðnen kðsivartensa oli kyllð kankea, mutta sormet olivat vetreðt, joten voivat pyssyn lukon laukaista. Hðn toivoi voivansa vielð metsðllð kðydð. Erððn niemen nenðssð, laivan aivan lðheltð hipuessa ohitse kuului yhtðkkið tavatonta metelið. Pensaat ruskivat ja matkustajat nðkivðt pienen aukeaman kautta kulkevan koko parven isoja lintuja, matalampia kuin kurjet, mutta isoja ja lihavia. -- Ovatkohan nuo sy—tðvið lintuja? kysyi Olli Rðsðnen laivamieheltð. Kuuli niiden olevan kalkkunoita, parasta sy—tðvðð mitð olla voi. -- Jopa ovat isoja nðmð Amerikan metsot, ihmetteli Tossavainen. -- Yksi vastaa kolmea, ehkð neljðð meidðn metsoa. Kokkinen tokaisi tðhðn: -- Siellð Ruotsissa me sanoimme: "ei pyystð kahden jakamista". Nyt sanokaamme: "kolme sy— Amerikan pyytð." Tðllaisia vertauksia tehdessð ja uutta ja aina vain uutta ihmetellessð kului pðivð iltapuoleen. Jo Rðsðnen nðki sellaista metsðð, josta voi saada rakennuspuita, pitkið ja komeita. Ne olivat kuin kuusia, oksat kummallisen sððnn—llisesti haarautuvia. Ja vihdoin huomasivat he rannalla kaksi merkillistð olentoa, jotka nðyttivðt ihmisiltð. Toinen heistð varjosti kðsillð silmiððn laivaa tðhystellessððn. Heidðn ruumiinsa olivat paljaat, vain pieni mekko keskiruumiin ympðrillð. Pððssð oli sulkat—yht—, joka ulottui selkððn. -- Kukoksi tuota luulisi, naljaili Kokkinen. -- Se vain on eroa, ettð on pyrst—n pannut harjaksi. Hðn ei malttanut olla huutamatta "kukkokiekuuta" tervehdykseksi. -- álð tee pilkkaa intiaanista, muistutti Erkki. -- Kokkisesta on jo ennen tehty kukko ja Kockina lienet laivankirjoissakin. Katso ettet jððkin kukoksi ja ettei intiaanit kyni sinulta h—yhenið. Erkki oli arvannut nuo tðhystelijðt intiaaneiksi, joista laivamiehet olivat matkalla paljon kertoneet. Marttikin puuttui keskusteluun. -- Ne ovat tðmðn maan oikeita isðntið, alkuperðisið asukkaita, sanoi hðn. -- Epðilemðttð joudumme heidðn kanssaan paljon tekemisiin. Luvatkaamme tðssð, kun nyt ensi kerran heitð nðemme, olla rehellisið ja oikeudentuntoisia intiaaneille. Niinkuin me olimme Ruotsissa metsðsuomalaisia, niin ovat he tððllð metsien asukkaita ja valtiaita. Me emme sorra heitð, jos he antavat meidðn rauhassa asua. Me haluamme elðð heidðn kanssaan sovussa. Eik— niin, kansalaiset? -- Oikein sanottu, vakuutti Rðsðnen, ja muut yhtyivðt siihen. Intiaanit kððntyivðt rannalta metsððn pðin ja hðvisivðt sinne. Heidðn kðyntinsð nðytti arvokkaalta, ruhtinaalliselta. Pimeðn tultua ilmoitettiin matkustajille, ettð huomenaamuna ollaan mððrðn pððssð, Christina-linnoituksella. UUDEN RUOTSIN SIIRTOKUNTA. Uuden Ruotsin siirtokunnalle oli vasta perustukset laskettu. Hollantilainen Peter Minuit, joka oli intiaaneilta ostanut Manhattan-saaren ja perustanut sinne Uuden Amsterdamin (New Yorkin) kaupungin sekð toiminut Uusien Alankomaitten maaherrana, oli, erottuaan hollantilaisen yhti—n palveluksesta, johtanut ruotsalaiset v. 1638 Delaware-joelle. Hollantilaiset olivat jo tðtð ennen ulottaneet my—s sinne vaikutuksensa, joka kuitenkin oli sangen vðhðinen ja ilmeni melkein yksinomaan kaupankðyntinð. Pieni Fort Nassaun linnoitus, jossa oli vain muutamia vartijoita, oli yhti—n ostomiesten suojapaikkana. Peter Minuit tunsi nðmð omien maanmiestensð toimenpiteet, mutta tiesi samalla my—s, ettð maa oli asumatonta. Hðn osti maata intiaaneilta ruotsalaisten asutusta varten ja perusti Christina-nimisen linnoituksen. Kun hðn ei tahtonut ðrsyttðð hollantilaisia, sijoitti hðn sen noin yhden ruotsin virstan (kahden mailin) pððhðn Delaware- eli Etelðjoesta sivujoen varrelle, mitð nimitti Christina Creekiksi. V. 1640 tuli ensimðinen aivan pieni retkikunta Ruotsista, pððasiassa linnoituksen vahvistamista ja kaupan yllðpitðmistð varten, sekð saman vuoden lopulla muutamia hollantilaisia, jotka asettuivat asumaan noin 10 ruotsin virstan (20 mailin) pððhðn Christinasta. Ruotsalaiset kaipasivat kipeðsti lisðvoimia. Siirtokunnan pððllikk— ilmoitti kaiken olevan valmiina asutusta varten ja pyysi uutisasukkaiden sekð tarpeiden lðhettðmistð. Kului talvi 1640-1641 odotuksessa. Kului kesð, mutta odotettua laivaa ei tullut. Sen sijaan alkoivat my—s englantilaiset New Havenista toimia tðllð joella. Ruotsalaisen siirtokunnan alku oli hðviðmisen varassa. Lienee jo ollut puhetta sen lopettamisesta ja sulautumisesta hollantilaiseen Uuden Amsterdamin siirtokuntaan. Tðllaisissa oloissa oli komentaja Ridderille ja hðnen pienelle joukolleen erinomainen ilosanoma se, minkð joen suupuolen intiaanit juoksuttivat linnoitukseen: Ruotsalainen laiva oli tulossa, sama, joka oli jo kaksi kertaa ennen seutukunnalla kðynyt. Komentaja valmistautui vastaanottoon ja lðhetti tðhystðjið Christina-joen suulle. Ruotsin juhlalippu nostettiin linnoituksen katolle ja suuri tykki laitettiin kuntoon kunnialaukauksen ampumista varten. Vihdoin marraskuun 7 pðivðn aamuna 1641 tðhystðjð nðki odotetun laivan tulevan yl—s Delaware-virtaa. Ennen kuin hðn ehti sanaa tuomaan, kuului laivasta tykin laukaus saattaen sanoman odottajille. Komentaja ja miehist— pukeutuivat juhlapukuun ja asettuivat rannalle. My—s oli kerðytynyt parvi intiaaneja joen toiselle rannalle uteliaina katsomaan. Ruotsin lippu laivan mastossa tervehti siirtokuntaa iloisesti lepattaen. Linnoituksesta pamahti jymeð kunnialaukaus. Siihen vastattiin laivasta uudella kunnialaukauksella. Joen rannalla oli luonnon valmistama laituriksi sopiva kivitys. Laiva laski siihen. Yhteys laivan ja siirtokunnan vðlillð alkoi pian. Komentaja otti kunnioittaen vastaan laivan pððllik—n, kyseli tðrkeimmðt uutiset sekð kokosi kirjelðhetykset. Molemminpuolista iloa on vaikea kuvata. Nyt oli siirtokunnalle alkava uusi edistyksen aika. Suuri osa matkustajia oli pitkðn matkan rasituksista kovin vðsyneenð ja heikkona. Moni tðytyi kantamalla tai taluttamalla viedð maihin. Elukat, joita viimeiseksi kuljetettiin, olivat kðrsineet eniten, sillð ne olivat saaneet olla loppumatkan sangen vðhðisellð rehulla. Linnoitusta ympðr—i neliskulmainen vallitus, jonka jokaisessa kulmassa oli nuolenkðrjen muotoinen sarvi. Yhdeltð puolen ulottui vallitus jokeen, kahdella sivulla oli vetelðt suot. Neljðnnellð puolella ainoastaan kapea kannas soitten vðlissð yhdisti sen mantereeseen. Tðllainen asema oli tahallaan valittu, jotta olisi helpompi puolustautua mahdollisia, erittðinkin intiaanihy—kkðyksið vastaan. Vallituksen sisðllð oli puusta kyhðttyjð rakennuksia, joista viisi oli asunnoiksi varattu. Kuudes oli kirkkona sekð samalla kouluna. Lisðksi oli tavara- ja elðinsuojuksia. Ulkopuolella linnoituksen oli muutamia asuntoja, joiden ympðrillð oli pienempið viljelyksið, etenkin tupakan kasvattamista varten. Kaikki oli vielð aivan alkeellista. Pientð linnoitusasutusta ympðr—ivðt vesiperðiset maat sekð niiden takana lehtevðt kumpumaisemat. Pðivðn merkityksen vuoksi ja ajan tapojen mukaan kokoonnuttiin laivasta suoraan kirkkoon. My—skin sairaat kannettiin sinne siunausta saamaan. Kirkossa pidettiin tulojumalanpalvelus. Siirtokunnan pappi, pastori Reorus Torkillus, joka oli edellisen vuoden alusta saapunut siirtokuntaan, ollen ensimðinen luterilainen pappi uudella mantereella, toimitti uuden tulokkaan, pastori Christoferin kanssa alttaripalveluksen. Uudella pastorilla oli kaunis messuððni, joka teki harvinaisen toimituksen erikoisen juhlalliseksi. Saarnan tekstiksi oli pastori valinnut Johanneksen Ilmestyskirjan 21 luvun vðrssyt 1-8. Seurakunnan seisoallaan kuullessa luki hðn sanat: "Ja minð nðin uuden taivaan ja uuden maan, sillð ensimðinen maa ja ensimðinen taivas ovat kadonneet, ja merta ei ole enðð. "Ja pyhðn kaupungin, uuden Jerusalemin minð nðin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyk—ð, valmistettuna niinkuin miehelleen kaunistettu morsian. "Ja minð kuulin suuren ððnen taivaasta sanovan: 'Katso Jumalan maja ihmisten keskellð, ja hðn on asuva heidðn keskellððn, ja he ovat hðnen kanssaan, ja Jumala itse on oleva heidðn kanssaan, heidðn Jumalansa.' "Ja Jumala on pyyhkivð pois kaikki kyyneleet heidðn silmistðnsð eikð kuolemaa ole enðð oleva, eikð murhetta eikð parkua ole enðð oleva, sillð kaikki entinen on mennyt. "Ja valtaistuimella istuja sanoi: 'Katso uudeksi minð teen kaikki'. Ja hðn sanoi minulle: 'Kirjoita, sillð nðmð sanat ovat todet ja varmat.' "Ja hðn sanoi minulle: 'Se on tapahtunut. Minð olen A ja O, alku ja loppu. Minð annan janoovalle lahjaksi elðmðnveden lðhteestð.' "'Joka voittaa, on tðmðn perivð, ja minð olen oleva hðnen Jumalansa, ja hðn on oleva minun poikani.' "'Mutta pelkurien ja epðuskoisten ja ilkimysten ja murhaajien ja huorintekijðin ja velhojen ja epðjumalanpalvelijain ja kaikkien valehtelijain osa on oleva siinð jðrvessð, joka tulta ja tulikiveð palaa, tðmð on toinen kuolema.'" Tilanteeseen sopiva teksti antoi pastorille aiheen kuvata sitð uutta maata, johon siirtolaiset olivat saapuneet. Ruotsin rannoilta lðhdettyð oli kotiseutu, synnyinmaa kadonnut nðk—piirin taakse. Sitten oli ollut kuukausimððrið merta ja vaikeata matkaa. Nyt on sekin kadonnut. Nyt on edessð uusi maa, joka on silmðlle mieluisa, joka on neitseelliseen vehmauteen pukeutunut kuin kaunis morsian. Monen mielessð se on ihana kuin Uusi Jerusalem, jossa ei ole kylmðð eikð kðrsimyksið. Pohjan pakkasista tulleelle se on ihmemaa. Ja todellakin se on suuri Jumalan lahja, josta on syytð kantaa Kaikkivaltiaalle kiitokset. Puutetta kðrsineet ja vaivatut odottavat, ettð tðstð tulee heille paratiisi, jossa on hyvð olla, jossa kyyneleet kuivuvat silmistð, jossa murhe loppuu ja jossa entiset kðrsimykset unhottuvat. Mutta ihmisen toiveet ovat pettðvið, ne haihtuvat kuin tuhka tuuleen, jos ne perustuvat vain unelmiin. Tðmð maa ei suo yhtððn parempia elðmisen hetkið kuin entinenkððn sille, joka kðdet ristissð odottaa kaikkea hyvðð valmiina. Ei, pðinvastoin on tðmð maa aivan muokkaamaton. Siitð voi tulla rikas ja tuottava, jos ihminen noudattaa sitð Herran kðskyð, jonka hðn aivan ensimmðisenð ihmiselle antoi ja josta luemme Pyhðn Raamatun ensimmðisessð luvussa, jo luomiskertomuksessa. Jumala kðski: tehkðð tðmð maa alamaiseksenne. Ihmisen on ty—llððn pantava maa tottelemaan Jumalan hedelmðllisyyden ja tuottavaisuuden lakeja. Ty—tð, pitkð-aikaista, sitkeðtð ty—tð vaatii tðmð maa ennen kuin se alistuu ihmisen alamaiseksi. Joka ei ty—tð tee, joka ei noudata Herran kðskyð, hðn ei menesty tððllð eikð hðn menesty missððn. Ihmisen on tððllðkin elettðvð Jumalan kasvojen edessð, jotka nðkevðt kaikkialle. Ne kasvot katsoivat teitð vanhassa kotimaassanne, ne katsovat tððllðkin. Ne, jotka ovat pelkureita eivðtkð uskalla kovin kðsin siihen ty—h—n, jonka Jumala on mððrðnnyt, ne, jotka eivðt Hðntð usko, ne jotka tekevðt ilkit—itð ja rikoksia, ne, jotka harjoittavat siveett—myyttð ja turvautuvat pakanallisiin Jumaliin, turhaan ne tððltð onneaan etsivðt. He eivðt tððllðkððn saavuta paratiisia, vaan pðinvastoin helvetin. He joutuvat siihen jðrveen, joka tulta ja tulikiveð palaa. Tðmð on toinen kuolema, sanoo Herra. Ainoastaan sillð, joka kilvoittelee Herran kðskyjen tðyttðmiseksi, on voittamisen toivo. Vain hðn menestyy. Hðnelle antaa Herra voiton palkinnon. Hðn saa juoda elðmðnveden lðhteestð, hðn saa elðmðn ja onnen. Hðnelle ja hðnen suvulleen tulee tðmð maa Uudeksi Jerusalemiksi, jossa ei ole itkua eikð hammasten kiristystð, jossa Herra itse asuu ja suojelee omiansa kuin isð poikaansa. Nðmð hðnen sanansa ovat varmat ja todet. Tðhðn suuntaan kðvivðt kunnianarvoisan pastorin sanat. Nekin suomalaiset, jotka eivðt ruotsinkieltð ymmðrtðneet, tunsivat pastorin sanoista siunauksen valuvan ylitsensð ja kyselivðt my—hemmin toisilta sanojen merkitystð. Metsissððn ei heillð ollut tilaisuutta olla lðsnð missððn jumalanpalveluksessa. Nuoremmat eivðt olleet milloinkaan kðyneet missððn kirkossa. Heidðn uskonnollisia tarpeitaan ei oltu vðhimmðssðkððn mððrðssð tyydytetty. Nyt he tððllð Uuden Ruotsin erðmaassa pakanoitten ympðr—iminð pððsivðt ensi kerran osallisiksi Herran sanan julistamisesta. He kðsittivðt sen omalla tavallaan. Siihen kðsitykseen liittyi epðilemðttð paljon suomalaisen muinaisuskonnon taikuutta. Yhden asian he ymmðrsivðt hyvin: tðmð uusi maa on hyvð maa. Joka siinð tekee ty—tð, hðn menestyy. PIETARI RAMBO. Kirkosta tultua oli ruoka odottamassa. Kaikki eivðt suinkaan sopineet huoneissa aterioimaan, joten suuri osa nautti ensimðisen ateriansa uudella mantereella luonnon helmassa. Komentaja Ridderillð oli nyt iso perhe elðtettðvðnð. Se oli vietðvð hengissð lðpi ensi kesððn saakka. Asia ei kuitenkaan hðntð paljoa huolettanut, ei ainakaan poistanut sitð iloa, minkð laivan tulo oli aiheuttanut. Talvivarustukset oli tehty ja sen vuoksi oli viljaa varastossa pitkðksi aikaa. Komentaja tiesi my—s saavansa vastaista tarvetta varten ostaa ruokatavaroita hollantilaisilta Uudesta Amsterdamista sekð englantilaisilta Virginiasta, sillð molemmilta tahoilta oli tehty tarjouksia. My—s intiaanit luovuttivat mielellððn maissia, jota he viljelivðt erittðinkin ylðjoella suuren kosken kylð-yhteiskunnassa. Viljan loppumisesta ei siis ollut pelkoa. Lihaa ei tarvinnut suuria mððrið koota varastoihin. Sitð sai metsðssð melkein mielin mððrin. Kalastusta haittasi se, ettei ollut riittðvðsti verkkoja ja koukkuja, mutta niitð ilmoitettiin tulevan "Charitaksessa", jota voitiin odottaa saapuvaksi aivan lðhipðivinð. Tðmð my—hemmin lðhtenyt laiva oli tulossa suorempia teitð. "Kalmarin Avainta" alettiin heti purkaa. Miehet, my—skin ðsken tulleet, ty—skentelivðt siinð pimeððn saakka. Kun laivasta muun lastin mukana otettiin esille uusia kirveitð 600 kappaletta, oli komentaja siitð sangen mielissððn, ajatellen suoritettavia rakennust—itð sekð maanraivauksia. Komentaja oli sangen hyvðllð tuulella. Hðnellð oli tðhðn erittðinkin kaksi syytð. Pitkðn odotuksen ja monen puutteen jðlkeen hðn tiesi nyt saavansa helpotusta ja apua. Toinen syy oli persoonallista laatua. Hðn oli leskimies ja tunsi yksinðisen elðmðnsð ikðvðksi. Siirtokunnassa ei ollut aviopuolisoksi valittavaa. Muitten kansallisuuksien kanssa oli aivan vðhðn yhteyttð. Sitðpaitsi hðn tahtoi ottaa puolison itselleen ruotsalaisten joukosta. Muuta neuvoa hðn ei ollut tiennyt kuin kirjoittaa yhti—lle, jonka palveluksessa oli, ja pyytðð, ettð se muun siirtokuntaan tarvittavan mukana lðhettðisi sopivan vaimon hðnelle itselleen. Hðn odotti nyt my—s tðtð lðhetystð. Papereissa ei ollut siitð kyllð mitððn mainittu, kuten ei siirtolaisista yleensðkððn. Eikð hðn saapuneissa keksinyt tðllaista lðhetystð. Mutta hðn oli edelleen hyvðssð toivossa. Olihan luonnollista, ettð yhti— voi sellaisen arvokkaan lðhetyksen uskoa ainoastaan hðnen tulevan apulaisensa Maunu Klingan huostaan, joka perheineen ja tðrkeine papereineen saapuisi "Charitaksessa". Hðn vihelteli tyytyvðisenð. Tðmð pððllik—n hyvð tuuli vaikutti my—s siihen millainen kohtelu tuli hðnen puoleltaan saapuneiden siirtolaisten osaksi. Hðn tiesi, ettð saapuneiden joukossa oli ehkð hyvinkin runsas mððrð tuomittuja ja karkoitettuja, jotka olivat oikeastaan vankila- ja pakkoty—sððnt—jen alaisia. Tðstð hðn ei vðlittðnyt, vaan salli kaikkien olla vapaiden miesten asemassa. Paperit tulisivat Klingan mukana ja sitten ehtisi asiat jðrjestðð. Tððllð kaukana esivallan silmien alta ei tarvinnut olla erikoisen muodollinen. Eikð vapaina kulkevien tuomittujen karkaamisesta ollut mitððn pelkoa, sillð mihinkðpð he osaisivat oudossa maassa. Niinpð ei nyt ainakaan alussa ollut mitððn eroa vapaitten ja tuomittujen vðlillð. Kaikki saivat katsella ympðrilleen ja tutustua oloihin. Moni tulokas oli kuitenkin sangen vðsynyt, jopa sairas. Useilla oli naisia tai lapsia hoidettavinaan. Ensi tehtðvð illan tullen oli saada naiset ja lapset sekð sairaat levolle. Yksi rakennus oli heitð varten. Ymmðrrettðvissð on, ettð niiden tulokkaiden, jotka jaksoivat pystyssð pysyð, ei sen pðivðn iltana sallittu levðtð. Sotilailla ja ty—miehillð, jotka olivat pitkðt ajat olleet erotettuina emðmaasta, oli paljon kyselemistð. Haluttiin tietðð, miten kotimaassa jaksetaan, mitð suurempia tapahtumia oli sattunut, kuinka sota Saksassa edistyi j.n.e. Haluttiin tietðð omaisistakin, minkð vuoksi otettiin selkoa tulokkaiden kotipaikoista. Linnoituksen ravintolana oli iso tupa, jossa oli tanakoita ristijalkaisia tammip—ytið ja raskaita penkkejð. Laivaa odottaessa oli valmistettu hyvðð, vahvaa olutta, jota linnoitusvðki halusi vapaasti tarjota tulokkaitten kielenkannan irroittamiseksi. Koskaan ennen ei tðssð tuvassa ollut niin paljon vðkeð. Puheensorinaa kuului ja tuttavuuksia rakennettiin. -- Onko tððllð suomalaisia? huusi erðs sotilas suomenkielellð. -- Onhan niitð, ei paljon muita olekaan, vastasi kerkeðsti Olli Rðsðnen, joka sattui olemaan lðhellð. Vallaten isoimman p—ydðn komensi sotilas ravintolanpitðjðlle: -- Lðhetðpð Anthony tuomaan tðnne oluthaarikoita tusinan verran. Nyt pannaan p—ytð koreaksi. Sitten hðn kutsui: -- Suomalaiset tðnne! Nyt juodaan tervetuliaismaljat. P—ydðn ympðrille karttui heti suuri joukko. -- Ei tusina haarikoita mihinkððn riitð, jos aiot kaikille suomalaisille tarjota, sanoi Pietari Kokkinen asettuen istumaan sotilaan viereen. -- Toinen tusina sitten. Joudu Anthony! -- Enemmðn meitð on kuin kaksi tusinaa, yllytti Pietari. Musta ravintolanpalvelija hyppyytti haarikoita minkð ennðtti. Pietari katsoi ihmetellen neekerið, jollaista ei ollut ennen nðhnyt. -- Mikð paholainen tuo on? kysyi hðn sotilaalta. -- Orja se on, meidðn neekeriorjamme, ainoa orja Ruotsin valtakunnassa, selitti sotilas. -- Onko se tullut alas lakeistorvesta, vai miten se on noin mustaksi kðynyt, tiedusteli Rðsðnen. -- Niin mustaksi sinðkin vielð kðyt, kun ehdit riittðvðn kauan olla Amerikan auringon paahteessa, jutteli sotilas leikki suupielessð. -- Nðes, tððllð on kesðisin aurinko niin kuuma ettð paistaa ihon. Ensin tulee kattilan vðriseksi, kuten ne, jotka nðit laivan tullessa joen vastaisella rannalla. Sitten paistuu mustaksi, kuten tðmð tðssð. Minð olen tðssð maassa ollut vasta lyhyen aikaa, joten en ole ehtinyt paljon paistua. Maltas, kun olemme paistuneet muutamia vuosikymmenið, alamme olla kuin intiaanit. Ja meidðn lapsistamme tulee nðitð aivan mustia. Miehet eivðt tienneet mitð uskoa. Heille johtui mieleen Klingan kertomukset kesðn kuumuudesta. Ehkðpð hyvinkin paistuu tuollaiseksi. -- Kiitð onneasi Olli, ettet ole naimisissa, puheli Pietari Kokkinen. -- Lapsesi olisivat mustia kuin paholaiset. -- No niin, jðtetððn ne tulevaisuuden varaan, kehoitti sotilas. -- Nyt ryypðtððn. Malja pohjaan. Terveydeksi. Lisððntykðð ja tðyttðkðð maa! Penkit p—ydðn ympðrillð olivat pakaten tðynnð suomalaisia. Toiset seisoivat ja joivat maljansa. Siinð olivat Martti Marttinen, Erkki Mulikka, Matti Tossavainen, Luukas ja Piikki ja useita matkan varrella tuttaviksi tulleita, kuten Mauno Antinpoika, Heikki Kolehmainen, Antti ja Matti Hannunpojat, Iivertti Heikinpoika, Manne Halttunen, Klemetti ja Maunu Yrjðnðnpojat, Eskeli Laurinpoika, Nuutti Martinpoika, Maunu Maununpoika ja Pietari Valkonen. -- Onko tððllð ketððn minun kotipuolestani, Vermlannista? kysyi sotilas, kun ensimmðiset haarikat oli tyhjennetty ja orja tðytteli toisia. -- Enimmðkseen me sieltð ollaan, ilmoittivat miehet. -- Meitð siellð vainotaan ja ajetaan tðnne. Sotilas pyyhkðisi partaansa ja vakuutti: -- Jos ei sen suurempaa rangaistusta anneta kuin tðnne karkoitetaan, kiittðkðð Jumalaa ja rukoilkaa, ettð kaikki Vermalannin ja Taalain suomalaiset lðhetettðisiin tðnne. Onni olisi, vaikka koko Suomen kansa sieltð Suomen niemeltð sodan ja hðvityksen sekð puutteen jaloista tðnne toimitettaisiin. Kyllð tððllð elðð ja kyllð tðnne sopii. Seurueessa nousi hilpeð mieliala. Miehet kertoivat kotimaan tapauksista ja kyselivðt uuden maailman oloja. Kyseltyððn Vermlannin asioita selitti sotilas: -- En nðitð kysele sitð varten, ettð tuttavistani kuulisin. Jos lieneekin minulla siellð omaisia, en heitð muista. Tietðnettek— Rambon talosta siellð itðisessð Vermlannissa Degerforsin pitðjðssð. Minð olen siitð talosta syntyisin, mutta jouduin aikaisin sisaruksieni kanssa maailmalle. Jotakuinkin samasta syystð kuin tekin. Olimme rautaruukkien tiellð. Hisingenin saarella sitten asuimme ja siellð ovat omaiseni vielð. Minð opin merimieheksi, ja kun tðnne lðhtevððn laivaan heitð etsittiin, lðhti Pietari Rambo Amerikkaan. Tðnne jðin ja tðnne aion jððdð ainaiseksi. Miehet katsoivat ihastuneina ja luottavin mielin uutta tuttavaansa, joka nðytti pððttðvðiseltð, voimakkaalta mieheltð. Rambo sanoi mahdollisimman pian lðhtevðnsð viljelyst—ihin. -- Ei tððllð jouda aikaansa sotilaana kuluttamaan, kun hyvð maa odottaa muokkaajaansa. -- Sitð mekin tðssð olemme miettineet, ettð maaty—h—n pitðisi pððstð, puhui Martti Marttinen. -- Niin pitðisi, vakuutti Rambo. -- Kuitenkaan ei siihen aivan heti pððse, selitti hðn. -- Minua sitoo sopimukseni yhti—n kanssa. Ja teitð useimpia nðkyy sitovan se, ettð olette tuomioistuimen karkoittamia. Ruotsin hallitus ja kauppayhti— tarvitsevat sotilaita ja ty—ntekij—itð. Linnoituksia on rakennettava ja yhti—lle tupakkaviljelyksið raivattava. Meidðn on kaikkien ensin palveltava itsemme vapaiksi. Mutta sitten me lðhdemme, lðhdemme joukolla. Me perustamme uuden Suomen. Tðhðn me emme jðð linnoituksen jalkoihin, tðnne kerðytyvðt ne, jotka eivðt ole erðmaitten lapsia. Me suomalaiset kuulumme ylðmaahan. Sinne painauduimme Ruotsissa, sinne painaudumme tððllðkin ja elðmme omaa elðmððmme. Suomi ja Ylðmaa, ne on meidðn luotava. Nyt ei niitð vielð ole, mutta kðsillðmme ne syntyvðt. Jokea yl—s kulkien paranevat maat aina vain. Tðhðn asti minð olen ollut yksin. Nyt meitð on monta. Me olemme Suomen karhuja, joilla on jokaisella yhdeksðn miehen voima. Sellaisella voimalla kun maata mullistamme, eivðtk—hðn vielð meidðnkin silmðmme nðe tðtð maata toisenlaisena leivðnkasvattajana kuin nykyððn. Sotilas oli puhunut voimakkaasti, silmðt tðhdðttyinð miesten pðitten yli aivan kuin ne olisivat katsoneet tulevaisuuteen. Hðnen puheensa, joka kðsitti kokonaisen tulevaisuuden ohjelman, teki uutistulokkaisiin suuren sytyttðvðn vaikutuksen. Rambo oli sitten hetkisen vaiti. Ei muistanut haarikkaansakaan. Hðn havahtui unelmistaan, kun Anthony tuli kysymððn vielðk— halutti lisðð olutta. -- Tuo lisðð vain! Tðnððn vietetððn tuliaisia. Minð tunnen itseni nyt niin onnelliseksi, kun olen saanut tðnne maanmiehið. Uusia haarikoita tyhjennettðessð kyseli Rambo Klingasta. Hðnen ilonsa nousi ylimmilleen, kun hðn kuuli Klingan olevan tulossa, jopa olevan tððllð ehkð hyvinkin pian. -- Siinð oikea mies, ylisti hðn. -- Jos me tðnne oman valtakunnan perustaisimme ja kuningasta etsisimme, niin Klingalle minð ððneni antaisin. Hðn oli tððllð, kun linnoitusta alkuun pantiin. Maaherran lðhdettyð oli hðn jonkun aikaa linnan pððllikk—nð. Silloin oli mieluisat ajat. Ty— sujui kuin rasvattu. Hðn sanoi lðhtevðnsð hakemaan lisðð vðkeð, suomalaisia, jotka hðnestð ovat sopivimpia. Kun katson teitð, nðenpð ettð hðn on tðyttðnyt hyvin lupauksensa. Juodaan siis Klingan malja. -- Oikein sanottu, vakuutti Mulikka. Yhteisesti juotiin haarikat tyhjiksi. Seurueesta huomasi, ettð olut oli kihonnut useille pððhðn. Matkan rasittamat vðsyneet miehet eivðt paljoa kestðneet. He alkoivat katsella vðkeð toisten p—ytien ympðrillð. Samanlainen iloinen remakka vallitsi kaikkialla. Erkki huomasi erððn p—ydðn ððressð Dalbon istuvan sanattomana. Ruotsalainen ei ottanut osaa keskusteluun p—ytðtoverien kanssa, oli synkkðnð, kuten yleensð laivamatkallakin. Erkki oli joskus halunnut rakentaa keskustelua hðnen kanssaan, mutta se oli rauennut Dalbon harvapuheisuuden vuoksi. Erityistð ynseyttð ruotsalainen tosin ei ollut hðntð kohtaan osoittanut, mutta hðn pysyi suljettuna. Sensijaan Dalbon emðntð oli aina ollut sangen ystðvðllinen. Nyt halusi Erkki lðhteð Dalbota puhuttelemaan. Hðn siirtyi penkille ruotsalaisen viereen. -- Miltð nðyttðð uusi maailma? kysyi hðn. -- Eik—s olekin tðmð Isojoki vðhðn isompi kuin se siellð Ruotsissa? -- Kyllð on, my—nteli Dalbo. -- Ei joeksi uskoisikaan. -- Tððllð nðyttðð olevan kaikki suuremmoisempaa kuin siellð kotona, jatkoi Erkki keskustelua. -- Kyllð tðmð maa jaksaa elðttðð asujansa. Jokea yl—spðin kulkiessa kuuluu maat yhð paranevan. Me suomalaiset aiomme tððllðkin lðhteð ylðmaahan. Tulkaa tekin, Dalbo, sinne. Laittakaa samoille seuduin kotinne ja kutsukaa koko perheenne Ruotsista. Tððllð ei ole rotuvihaa. Tððllð ei suomalaisilla ja ruotsalaisilla ole mitððn syytð asettua vastakkain. -- Koko perheenik—? puhui Dalbo, mietteissððn, melkein kuin yksikseen. Erkki havahtui siitð tunnelmasta, jossa oli ollut. Hðn sðpsðhti: -- Tarkoitan lapsianne, puhui hðn hellðsti, mutta sitten kivahti: -- Se roisto ei saa koskaan tðnne tulla. Jos tulee, niin minð surmaan. Dalbo oli sanatonna ja katsoi synkðsti eteensð. Erkki kðvi taas hellðmieliseksi. -- Teillð on tytðr kuin enkeli, sanoi hðn. -- Niin, Stina on enkeli. Mutta Punatukkainen on susi. Ja hðn nousi seisoalleen, l—i nyrkillððn p—ytððn ja kiljaisi: -- Miksi jðtitte enkelin suden suuhun? Tðmðn sanottuaan hðn lðhti kiireesti pois. Dalbo hðtkðhti, mutta ei kiivastunut. Hðn ei puhunut mitððn, mutta kun hðn lðhti y—teloilleen, kaikui hðnen korvissaan syyt—s: -- Miksi jðtitte enkelin suden suuhun? "CHARITAS" TUO YLLáTYKSEN. Sitð mukaa kuin matkan vaivat oli levðtty ryhtyivðt uudet tulokkaat ottamaan osaa siirtokunnan t—ihin. Linnoituksen valliseinðt olivat paikoin sortuneet. Osa miehistð kðvi niitð laittamaan kuntoon. Toiset ryhtyivðt rakentamaan hirsistð asuntoja lisððntyneen vðest—n tarpeiksi. Vðljemmðn tilan vuoksi valittiin rakennuspaikkoja linnavallien ulkopuolelta, minne suunniteltiin katuja vastaista kaupunkia varten. Maan perkkaustakaan ei unhotettu, koska yhti—n tupakkaviljelyksið oli laajennettava. Kun siirtokunnassa oli ennestððn vain kolme hevosta, tulivat ne muutamat, jotka laivassa tuotiin, hyvððn tarpeeseen. Tosin joku kuoli linnoituksessa matkan kðrsimyksistð ja kului jonkun aikaa ennenkuin toiset vahvistuivat ty—kuntoon. Uuden maan ruoho nðytti olevan vahvistavaa, joten Matti Tossavainenkin pððsi verrattain pian hevostaan kðyttðmððn. Hðnet vietiin muutamien toverien kanssa metsðt—ihin erððn sivujoen vartta yl—spðin, missð kasvoi rakennuspuiksi sopivaa hirsimetsðð. Siellð kaatoivat toiset puita ja Matti vedðtti hevosellaan niitð rantaan, josta ne oli kuletettava virtaa alas linnoitukselle. Nðissð t—issð viipyivðt miehet yhteen jaksoon vuorokausia. Evððt heillð oli vahvat. Juomaksi kðytettiin joen kirkasta vettð, joka oli "kirkasta kuin viina", kuten Matti usein sanoi vetðen sitð aterian jðlkeen hyvðt siemaukset sisððnsð. Niinpð ruvettiin jokea kutsumaan Viinajoeksi (Brantvine), josta my—hemmin tuli nimitys Brandywine. Toisten mielestð oli joki hyvin kalainen ja ansaitsi sen vuoksi Kalajoen nimen. Matin nimitys kuitenkin voitti. Matti ihastui heti ensi nðkemðltððn niihin maisemiin, joita oli joen varrella. Niiden mðkisyys viehðtti, rannoilla kasvoi suuria puita, joiden latvat tapasivat joen yli toisiaan. Joessa oli somia koskia. Laaksot olivat erinomaisen viljavia. -- Sinne minð itselleni talon laitan, sanoi hðn suomalaisille tovereilleen heidðn uittaessaan tukkilauttaa linnoitukseen pðin. Toverit ihmettelivðt, ettð Matti, hidastuumaisin kaikista, valitsi ensiksi itselleen paikan. Mutta Mattihan olikin oikea suomalaisen turpeenpuskijan perikuva: harvasanainen mies, jonka ajatukset aina olivat maassa kiinni. -- Matti, ethðn sinð kuitenkaan seuran pettðjðksi rupeaa sanoi Olli Rðsðnen. -- Tuumasimmehan yhdessð lðhteð suuren joen ylðmaahan ja nyt sinð yksinðsi etsit pienen joen ylðmaata. -- Matin ilmansuunnat ovat vðhðn sekaisin, huomautti Kokkinen. -- Ei se ole kumma. Onhan hðn juonut viinaa joesta liiaksi. Kuule, Matti, jos sinð sinne Viinajoelle muutat, tokko olet pðivððkððn selvðnð? -- Ei tðssð vielð pððstð oman m—kin raivaamiseen, muistutti Martti Marttinen. -- Kuulittehan; ettð meidðn on ensin palveltava itsemme vapaiksi. Paljon on nytkin rakennuksia ja yhti—n tupakkaviljelyksið alulla. Ennenkuin, ne ovat tehdyt, kuluu aikaa. Hyvð kuitenkin on, ettð pidðmme silmðllð oman kodin laittamista. Nðin keskustellen olivat he lðhestyneet linnoitusta. Siellð nðkyi jotain erikoista olevan tekeillð. Kotosalla oleva linnoituksen vðki oli kerððntynyt rantaan. Sotilaat seisoivat kunnia-asennossa. Juhlalippu liehui linnan katolla. Odotettiin huomattavaa tapahtumaa, "Charitas" laivan tuloa, josta muutamat intiaanit olivat tuoneet tiedon. Laivan nðkyessð ammuttiin suurella tykillð kunnialaukaus, johon laivasta vastattiin. Suomalaiset tuttavamme riensivðt kaikki laivan tulolle. Rannalla oli my—s Dalbo vaimoineen. Olihan tðmð laiva ensimðinen, joka toi terveiset Ruotsista, mihin heidðn rakkaitaan oli jððnyt. Lðhellð ollen siirtyi Erkki heitð puhuttelemaan. Linnoituksen pððllikk— meni laivaan. Lðmpimðsti hðn tervehti uutta apulaistaan Klingaa, joka oli hðnelle tuttu entuudestaan. Iloisesti hðn tervehti my—s Klingan puolisoa ja pientð poikaa. Nðiden mukana hðn nðki miellyttðvðn naisen. Ennenkuin hðn kðvi tðtð tervehtimððn, otti hðn Klingan erilleen ja kysyi osoittaen naista: -- Onko hðnet lðhetetty minua vartena Kun Klinga ei ymmðrtðnyt kysymystð, selitti Ridder lyhyesti pyytðneensð, ettð lðhetettðisiin sopiva Ruotsin tytt— hðnelle puolisoksi. Uusi komentajan apulainen naurahti hyvðntahtoisesti: -- Valitettavasti ei yhti—llð ole varastossa naisia tðllaisia tilauksia varten. Tðmð nainen on minun palvelijattareni. Hðnestð nðette, kuten muutenkin tiedðtte, ettð kyllð Ruotsissa on paljon kauniita tytt—jð, my—s monta sellaista, jotka mielellððn tulisivat komentajan puolisoksi. Toivottavasti voidaan tðmð asia vielð jðrjestðð. Neuvotellaan siitð my—hemmin. Komentaja loi vielð katseensa rouva Klingan seuralaiseen. Hðn olisi mielellððn ottanut tðmðn lðhetyksen itseððn varten. Hðn tunsi nyt jonkun verran pettymystð. Mutta velvollisuuksilleen uskollisena hðn kððnsi huomionsa virallisiin asioihin ja alkoi laivalistasta tarkastaa, mitð muuta hy—dyllistð tavaraa oli saapunut. Klinga ryhtyi auttamaan maihin perhettððn. Hetken perðstð hðn astui rannalle kantaen sylissððn poikaansa ja taluttaen vaimoaan. Jðlestð tuli palvelijatar kantaen matkatavaroita. Erkki, joka samoin kuin toisetkin oli seurannut Klingan liikkeitð sekð huutanut hðnelle tervehdyksensð, katseli perheen saapumista ja loi silmðnsð Klingan palvelijattareen. Yhtðkkið hðn huudahti: -- Stina! Tytt— kððnsi nopeasti pððnsð ððntð kohti. Isð ja ðiti nðkivðt tyttðrensð ja kiiruhtivat vastaan. Ei Erkkikððn hidastellut. Stina lepðsi ðitinsð rinnoilla kðdet kierrettyinð hðnen kaulansa ympðri. Hðmmðstys oli suuri. Isð ei voinut tapausta kðsittðð, mutta ei my—s salata riemuaan. Ensi vaikutuksen mentyð ohi alkoi hðn kysellð miten tðmð oli ymmðrrettðvð. Stina selitti, ettð hðnen oli mahdoton mennð naimisiin Gustafin kanssa. Kun ei muuta pelastuksen keinoa ollut, oli hðn pyytðnyt pððstð Klingan mukaan. Stinan epðtoivosta ja rukouksista heltyneenð oli Klinga suostunut ottamaan hðnet palvelijattarekseen. Tðmð oli tapahtunut jo ennen vanhempien lðht—ð. Asia pidettiin salassa, mutta tietoisuus pelastuksen jðrjestelystð oli antanut Stinalle voimia kestðð heidðn lðht—nsð. Nðin hðn oli voinut sallia isðn tahtoman kuulutuksenkin Gustafin kanssa tapahtua. -- Mutta kun sinut on kuulutettu Gustafiin, olet sinð hðneen sidottu, lausui isð vakavana. -- Minð en voi lupaustani peruuttaa, ja pelkððn, ettð kirkko pitðð kiinni muodoista. Isðllð ei kuitenkaan ollut sydðntð moittia tytðrtð siitð, mitð tðmð oli tehnyt. Rakkautensa osoitukseksi avasi hðn tyttðrelleen sylinsð, ja tðmð painautui siihen, kuten petolinnun ahdistama kyyhkynen. Erkki oli kaiken aikaa seurannut lðheltð tðtð kohtausta ja kuullut keskustelun. Hðnkin olisi halunnut sulkea tyt—n syliinsð, mutta ymmðrsi, ettð se ei kðynyt pðinsð. My—skin Stina oli huomannut nuoren suomalaisen ja oli kðrsimðtt—mðnð odotuksesta. Koko laivamatkan hðn oli kuvitellut mielessððn tðtð kohtausta uudella mantereella, kohtausta, joka oli ensimmðinen sen jðlkeen kun Erkki oli hðnet pelastanut koskesta ja kantanut sylissððn kotiin. Nyt se kohtaus tuli kylmðn muodolliseksi. Nuoret tervehtivðt toisiaan tosin kyllð lðmpimin kðdenpuristuksin, mutta kumpikin oli odottanut ja kaipasi enempðð. OMAN KODIN RAIVAUS KáY MAHDOLLISEKSI. Kauppayhti—, joka oli varsinainen siirtokunnan perustaja, tosin yksissð neuvoin Ruotsin hallituksen kanssa, halusi liikkeestð taloudellista hy—tyð. Tðrkeimmðt yhti—n tarkoitusperðt olivat saada intiaaneilta ostetuksi nahkoja, erittðinkin majavannahkoja, ja viedyksi Ruotsiin niitð sekð tupakkaa, jonka kðytðnt— alkoi tulla yleiseksi. Hallituksen harrastuksena oli siirtokunnan asuttaminen ja viljelykseen saattaminen, mikð lisðisi Ruotsin vaikutusta. Ensimðisissð lðhetyksissð voitiin siirtokunnasta toimittaa Ruotsiin suuret mððrðt nahkoja, mutta tðllð kertaa niitð oli karttunut vðhðn, kun Ridderillð ei ollut riittðvðsti vaihtotavaroita ostamiseen tai varoja wampunin, intiaanirahan hankkimiseen. Tupakkaviljelykset olivat vasta alussa, joten niidenkððn tuotteita ei ollut paljoa lðhettðð. Laivojen pððasiallinen lasti koottiin englantilaisilta Virginiasta. Kun laivat lðhtivðt takaisin Ruotsiin, jði siirtokunta ty—h—n ja toimeen, jotta olisi lastia, kun laivat uudestaan tulevat sitð hakemaan. Tðmðn vuoksi pyrittiin varsinkin tupakankasvatusta lisððmððn. Ne, jotka olivat vapaaehtoisesti tulleet siirtokuntaan, saivat valita itselleen viljelysalueensa, mistð tahtoivat, mutta yhti—n tarpeet sitoivat heitðkin. Heitðkin tarvittiin rakennust—issð ja odotettiin heidðn suuntaavan peltoty—nsð tupakan viljelykseen. Nðin ollen he eivðt vapaasti voineet siirtyð kauemmas linnoituksesta. Niiden taas, jotka olivat tuomioistuimen pððt—ksestð Amerikkaan lðhetetyt, oli pakko tehdð yhti—n t—itð. Vaikka heitð ei kohdeltu vankeina, ei heillð ollut vapautta lðhteð omia uutisasutuksia raivaamaan. Siitð olivat varsinkin suomalaiset tyytymðtt—mið. He olivat tottumattomia asumaan tiheissð ryhmissð. Heidðn mielensð teki vðljille, vapaille alueille. Pahimpana kiusana uutisasukkaille oli asuntojen ahtaus. Uusia rakennuksia saatiin kyllð valmiiksi, mutta vasta kevðtpuoleen voitiin perheellisille antaa omat asunnot. Suurin osa siirtokunnasta eli yhteisessð taloudessa. Siihen olivat varsinkin perheen emðnnðt tyytymðtt—mið. Leenakin olisi mielellððn tahtonut Muurikkinsa maidon kðyttðð oman vðen hyvðksi, mutta nyt se kului yhteisiin tarpeisiin. Kuitenkin oli hðnellð ilo saada Muurikista hyvð vasikka suomalaisen karjakannan jatkamiseksi. My—skin Matti Tossavaisen tammalla oli ennen pitkðð varsa, jonka hðn lahjoitti Martille palkinnoksi siitð mitð tðmð oli hðnen hyvðkseen tehnyt. Suomalaiset oudoksuivat talvea, kun lunta ei tullut. Erittðinkin jouluksi he kaipasivat lumivaippaa, joka olisi antanut juhlan vietolle kotoisan leiman. Joka tapauksessa he viettivðt joulun mikðli mahdollista vanhaan malliin. Olkia oli asuinhuoneitten lattioilla, kalja oli tavallista vðkevðmpðð ja kylpy otettiin perinpohjaisempi. Erikoista oli se, ettð kokoonnuttiin kynttil—illð valaistuun kirkkoon aikaisin aamulla. Harvinaisuutena suomalaisten jouluruuassa oli tðllð kertaa karhunpaisti, muisto parhaimmilta Ruotsin ajoilta. Tðmð paistin saanti todisti hauskalla tavalla metsðnriistan runsautta siirtokunnassa. Joulujuhlaa varten oli olut asetettu keittðmisen jðlkeen ulos isoihin astioihin jððhtymððn. Y—n aikana pistðytyi metsðstð karhu suloisen maltaanhajun houkuttelemana herkkua maistelemaan. Yrittðessððn juoda se poltti hiukan kuonoaan ja sen vuoksi murahti suuttumuksesta. Tðstð kuultiin kutsumaton vieras. Pietari Kokkinen sattui olemaan vahdissa. Hðn kaatoi luodillaan karhun, joka oli komea ja musta. -- Kun oli ikðvð joutilaana valvoa y—, katsoin parhaaksi toimittaa jouluksi karhunpaistia, johon te olette tottuneet, kehasteli hðn niille, joita laukaus oli houkutellut y—vuoteelta. Metsðnriistasta ei siirtokunnassa todellakaan ollut puutetta, vaikka vðest— ei suurin joutanut metsðstðmððn. Intiaaneja kðvi Christinassa harva se pðivð ja heillð oli mukana, paitsi nahkoja, my—s monenlaista riistaa. Suomalaiset saivat tutustua Amerikan peuroihin, lihaviin kalkkunoihin, kauniisiin fasaaneihin ja moniin muihin. Intiaanit toivat my—s maissin tðhkið, joista suomalaiset saivat nðhdð, ettð Klingan puheissa Amerikan ohran valtavuudesta oli perðð. Kaikki nðmð kiihoittivat mieltð tutustumaan tðhðn maahan ja sen ihmeisiin. Martti Marttinen koetti miettið keinoa, miten voitaisiin saada aikaan jðrjestely, joka tekisi uutisasutuksen perustamisen my—s karkoitetuille mahdolliseksi. Nyt ty—skentelivðt suomalaiset enimmðkseen yhti—n rakennus- ja tupakanviljelyst—issð. Piikki oli sotavðessð Klingan osastossa, samoin Pietari Kokkinen, joka oli sotilaana siirtokuntaan lðhetetty, mutta joka niinikððn halusi hartaasti omintakeisiin toimiin. Luukas, joka ei raskaaseen ty—h—n pystynyt, harjaantui tynnyrintekijðksi ja oli sellaisena varsin tarpeellinen siirtokunnassa. Metsðstysmatkoja hðn suuresti kaipasi. Niitð muistellessaan hðn lauloi iltaisin kanteleensa sðestyksellð vanhoja lauluja Hiiden hirven hiihdðnnðstð ja karhun peijaisista. Erkki Mulikka, joka oli vapaamies, ei olisi ehdottomasti ollut sidottu yhti—n t—ihin. Kuitenkaan ei hðn halunnut tovereitaan jðttðð. Tai oli jotain muutakin, joka pidðtti hðntð linnoituksen lðhettyvillð. Hðn kuletti tukkilauttoja Viinajoelta Christinan rantaan ja nðin hðn sai taas kerran laskea koskea, mihin oli osoittautunut taitavaksi siellð kotipuolella Isojoen koskessa. Tðstð toimestaan hðn nautti suuresti luonnon suuressa pyhðt—ssð. Monen mietiskelyn perðstð Martti Marttinen luuli keksineensð ehdotuksen, joka soveltuisi my—s yhti—n tarkoitusperiin. Hðn esitti ensin Klingalle ja sitten yhdessð komentajalle, ettð ne karkoitetut, jotka haluaisivat ryhtyð maanviljelykseen, saisivat avata itselleen viljelyksið, joissa kasvattaisivat m.m. tupakkaa senverran kuin yhti— vðhintðin vaati. Se ty—velvollisuus, jota yhti— vaatisi rakennus- ynnð muita yhti—n t—itð varten, voitaisiin suorittaa niinð aikoina vuodesta, jolloin maaty—t eivðt ole pakottavan kiireelliset. Tðstð jðrjestelystð hy—tyisi yhti—, Ruotsin hallitus sekð asianomainen viljelijð itse. Helppo oli Klingan saada komentaja vakuutetuksi jðrjestelyn edullisuudesta. Tðmð suostui tekemððn sopimuksia niiden tuomittujen kanssa, jotka hðn katsoi soveliaiksi, siitð, ettð heidðn tarvitsi vain puolen vuotta kerrallaan olla yhti—n vðlitt—mðssð ty—ssð, kunhan toisen puolen vuoden aikana raivaavat uutisasutusta ja myyvðt yhti—lle kasvattamansa tupakan. Kun hallitukselta saapuneiden mððrðysten mukaan tuomittujen pakollinen palvelusaika oli neljð vuotta, oli heidðn, tðmðn uuden jðrjestelyn mukaan, palveltava yhti—tð kahdeksan puolivuosikautta, ellei yhti— syystð tai toisesta tulevaisuudessa tahdo aikaa lyhentðð. Nðin katsoi yhti— tðydellisesti valvoneensa yhti—n etuja. Jðrjestely tyydytti suomalaisia, jotka olivat valmiit ja sangen innostuneet ensi tilaisuuden tullen lðhtemððn sopivia viljelysmaita tarkastelemaan, jopa itse uutisasutuksia perustamaan. He koettivat tehdð tuttavuutta linnoituksessa kðyvien intiaanien kanssa. Siihen johti osaksi heidðn luontainen uteliaisuutensa, enemmðn kuitenkin halu saada selville sopivimmat uutisviljelysseudut. Kieli oli alussa suurena esteenð tuttavuuden teolle. Rambo, joka oli oppinut nðiden lðhiseutujen intiaanien, lenapien, kielen, toimi tulkkina, milloin sattui paikalla olemaan. Pian alkoi my—s Pietari Kokkinen solkata intiaanien kieltð niin ettð toimeen tuli. Kevððn saavuttua jo muutamat toisetkin, kuten Martti Marttinen, Erkki Mulikka ja etenkin Olli Rðsðnen osasivat selvitellð asioitaan intiaanien kanssa. Yleensð olivat tðmðn siirtokunnan ja intiaanien vðlit alusta pitðen mitð parhaat. Lenapit olivat aivan rauhallisia ja huomasivat, ettð heillð oli nðistð valkoisista suurta apua. He kyllð kertoivat, ettð sisðmaassa jokien latvoilla ja vedenjakajalla asui toista heimoa, minquasia, jotka ovat uusille asukkaille kuten heillekin vihamielisið. He ovat sotaisia ja voimakkaita. Heidðn sotiaan sekð orjuuttaan ovat lenapitkin eri aikoina saaneet katkerasti tuntea. Erððnð pðivðnð kevðtpuolella tuli intiaanipððllikk— lðheisestð ylðmaasta siirtokuntaan komentajan puheille. Hðn oli tavallisia intiaaneja arvokkaampi. Arvon merkkinð oli pitkð sulkat—yht—, joka ulottui pððstð syvðlle alas niskaan. Hðn kðvi komentajalle kertomassa, ettð minquasit olivat levottomia, ja oli pelðttðvissð ettð he hy—kkððvðt joen rannalle. Intiaani arveli ettð siitð voisi seurata onnettomuutta ei ainoastaan rauhallisille lenapeille vaan my—s valkoisille. Komentaja lupasi suojella lenapeja, kun he puolestaan tarpeen tullen auttavat hðntð. Kun intiaanipððllikk— tuli komentajan luota ja ryhdikkððn arvokkaana kðveli linnan pihalla, ympðr—ivðt suomalaiset uteliaina hðnet ja koettivat saada aikaan keskustelua. Suomalaiset kyselivðt mistð pððllikk— oli kotoisin, millaisia olivat maat siellð pðin, oliko riistaa j.n.e. Pððllikk— osoittautui halukkaaksi keskusteluun, ja niin siirryttiin tupaan, jossa Kokkinen tarjosi vieraalle piippua -- hðn oli jo Rambolta kuullut rauhanpiipun merkityksestð. Intiaani kertoi olevansa Naaman, lðheisimpien perheyhdyskuntien pððllikk— ja asuvansa Naamanjoella, joka on jonkun matkaa yl—spðin. Hðn kertoi, ettð maat ovat hyvðt kasvamaan ohraa ja ettð metsissð on riistaa enemmðn kuin tððllð linnoituksen luona. Vedet ovat hyvin kalaiset. Erittðinkin on lohia paljon. Sen verran kuin Rðsðnen ymmðrsi nðitð selittelyjð sai hðn sen kðsityksen, ettð nuo seudut olisivat uutisasutukselle mitð edullisimpia. -- Nðink—hðn, hðn koetti huonolla intiaaninkielellððn kysyð, -- olisi Noamasella mitððn sitð vastaan, ettð me tulisimme sinne paikkoja katselemaan? Me etsimme sopivata maata missð voisi tupakkaa ja viljaa kasvattaa. Mahtaisiko Noamanen sallia meidðn siellð hiukan kalastaa ja metsðstððkin, noin koetteeksi vain? Pððllikk— veteli muutamia savuja piipustaan ja mietti hetkisen. Hðnen mieleensð tuli minquasien uhkaama hy—kkðys ja siitð johtuva vaara. Nðistð valkoisista, joihin hðn oli alusta pitðen mieltynyt, saattaisi siellð kotiseudulla olla apua ja hy—tyð. Hðnen kasvonsa ilmeet olivat vakavat eikð niistð voinut lukea hðnen ajatuksiaan. -- Valkoinen mies on tervetullut Naaman-joelle, hðn sanoi, -- minulla on maata ja minulla on metsðð. Naaman on valmis jakamaan tðtð maata ja metsðð valkoisen miehen kanssa, joka Valkean Manitoun aseilla suojelee hðntð vihollisilta. Suomalaiset lupasivat pian tulla tervehtimððn pððllikk—ð. -- Jos valitsemme maata punaisen miehen alueelta, turvaamme hðntð kuten itseðmme, vakuutti Martti Marttinen. Tðmð oli suomalaisten ensimðinen sopimus intiaanien kanssa. ERKKI JA STINA. Maunu Klinga, kuten muutkin siirtokunnan johtavat henkil—t, asui linnoituksen sisðllð hallintorakennuksessa. Hðnen lðhin naapurinsa oli komentaja Ridder, joka edelleenkin oli murheellisena siitð, ettei yhti— hðnen kaikkein hartainta pyynt—ððn tðyttðnyt. Ikðvissððn istui hðn usein apulaisensa herttaisessa kodissa ja keinutteli pientð Klingaa polvellaan. Tðll—in hðn johtui luomaan katseensa pojan hoitajattareen, joka sirona ja sulavana liikkui huoneissa. Komentajan sydðn lðmpeni. Hðn oli kyllð jo pððssyt yli keski-iðn, mutta naisen sulous ei jðttðnyt hðntð kylmðksi. Hetki hetkeltð vakaantui hðnessð ajatus, ettð rouva Klingan apulainen soveltui hðnen vaimokseen. Ridder oli tosin aatelismies, joka ei olisi Ruotsissa kðynyt vaimoa etsimððn omaa sððtyððn alempaa. Mutta tððllð oli hðn tullut monessa suhteessa demokraattisemmaksi. Eikð hðnellð ollut valitsemisen varaa. Stina Dalbo oli rehellisen talonpojan, siirtokunnassa "vapaanmiehen" tytðr, joka kaikilta henkil—kohtaisilta ominaisuuksiltaan oli kuin luotu komentajan rouvaksi. Vðhitellen hðn alkoi osoittaa selvðð huomiotaan tyt—lle ja koetti lðhennellð hðntð. Hðn tahtoi olla my—skin avulias Stinan vanhemmille, valitsi heille linnoituksessa parhaimman vapaanmiehen asunnon sekð lðhetti heille useasti osan niistð hyvistð paisteista, joita itse oli onnistunut hankkimaan. Tðstð ystðvðllisyydestð olivat vanhat Dalbot mielissððn. Ennen pitkðð he alkoivat aavistaa, mikð oli tðhðn syynð. Stinallekin he jo vihjasivat mitð hðn arvelisi, jos hðnestð tulisi komentajan rouva. Stina otti komentajan huomaavaisuuden vastaan verrattain tyynesti. Hðnen naisellisuuttaan kyllð mairitteli se, ettð siirtokunnan arvokkain henkil—, itse pððllikk— asetti hðnet kaikkien edelle, vielðpð nðytti olevan valmis kohottamaan hðnet aatelisnaisen asemaan. Mutta hðnen sydðmeensð ei se mitððn vaikuttanut. Niinpð hðn voi ilman vðhintðkððn suuttumusta sivuuttaa vanhempiensa vihjauksenkin isðnsð aikaisemmalla huomautuksella: -- Mutta minðhðn olen sidottu Gustafiin. Tðmð side koski hðneen hyvin kipeðsti, mutta komentaja Ridderiin nðhden hðn voi siihen vedota. -- Se on kyllð tosi, tunnusti isð, -- mutta komentaja on mahtava ja hðnellð on mahtavia ystðvið Ruotsissa. Hðn voinee vaikuttaa piispaankin. Minð en voi asettua Gustafia vastaan, mutta jos komentaja pyytðð minulta sinun kðttðsi, selitðn minð, mikð on esteenð. Ja hðnellð on vapaus toimia. Stina ei puhunut siihen mitððn. Hðn toivoi sydðmestððn, ettð komentaja todellakin ryhtyisi hðntð vapauttamaan Gustafista. Siitð lðhtien hðn, kohdatessaan komentajan, kðyt—ksellððn melkein rohkaisi tðtð ja niin saattoi vanhan miehen siihen luuloon, ettð hðn oli saavuttanut tyt—n sydðmessð sijaa. Komentaja tulikin jonkun ajan kuluttua Nils Dalbon luo, ilmoitti aikeistaan ja pyysi hðneltð rehellisesti sekð koruttomasti Stinaa vaimokseen. Nils Dalbo ei omasta puolestaan sanonut mitððn, vaikkakin asia oli hðnelle sangen mieleinen. Ilmoitti vain Stinan kuulutuksesta Gustafin kanssa. -- Ei suinkaan tyttðrenne voi pitðð tuosta miehestð, koska on lðhtenyt yksinððn tðnne? kysyi Ridder. Dalbo my—nsi rehellisesti, ettð tytt— ei suosi tuota avioliittoa. -- Minð voin siis ryhtyð toimenpiteisiin kuulutuksen purkamiseksi? kysyi komentaja. -- Voitte tehdð kuten tahdotte, vastasi Dalbo. Komentaja kðsitti tðmðn my—ntymykseksi. Pian sen jðlkeen hðn kirjoitti kirjeitð, joita hollantilaisella laivalla lðhetti Eurooppaan ja joissa hðn ystðviððn pyysi jðrjestðmððn asian. Stina tunsi tuntoaan jonkun verran vaivaavan, ettð hðn oli kðyt—ksellððn houkutellut komentajaa tðllaisiin toimenpiteisiin. Komentaja ei kuitenkaan ollut tungetteleva, vaan ritarillisena odotti Stinan vapautumista avioliittokuulutuksen siteestð. Pitðessððn silmðllð Stinaa tuli my—skin Erkki rauhattomaksi. Hðn oli nðhnyt komentajan tiheðt kðynnit sekð Stinan suopean kðyt—ksen hðntð kohtaan. Vihdoin hðn pððtti puhua asiansa Stinan kanssa selvðksi. Olihan selvitys joka tapauksessa tarpeen. Hðn ei ollut vielð koskaan suoraan kosinut Stinaa ja pyytðnyt hðntð vaimokseen. Ei Stinakaan ollut sanoillaan ilmaissut rakkautta, vaikka Erkki katsoi voivansa uskoa, ettð Stina rakasti hðntð. Erkki puuhaili yhð joella tukkilauttojensa uitossa. Norja, kaunis suomalainen oli Stinan sydðmen vallannut jo sinð hetkenð, jona tytt— nðki tðmðn ensi kerran laskevan koskea. Kun hðn liikkui ulkona pienen Klingan kanssa, johtivat hðnen askeleensa melkein sððnn—llisesti rannalle. Hðn ei kyllð mennyt niin lðhelle, ettð keskustelua olisi syntynyt, mutta seurasi suomalaisen toimia kauempaa. Erððnð pðivðnð oli nuori Klinga hoitajattarensa kanssa siirtynyt rannalle. T—rmð oli sillð kohdalla jyrkkð, sen alla oli vain vðhðn maata, mihin poika kaivoi kðsillððn ojia ja kanavia. Erkki puuhaili vðhðn matkan pððssð irroitellen tukkeja puomista. Tðmð lienee tyt—n ajatuksia niin kiinnittðnyt, ettei hðn huomannut pikku poikaa. Yht'ðkkið kuuli hðn lapsen parkaisevan kauhistuksesta. Stina tarttui poikaan kiinni ja veti hðntð pystyyn. Mutta samassa hðnkin huudahti. Hirmuinen elðin oli tarttunut poikaa sormista eikð pððstðnyt irti. Se oli ihmisen pððn kokoinen ja tavattoman ruma. Sillð oli monta jalkaa, jotka tavoittelivat poikaa, jopa hoitajatartakin. Stina oli py—rtyð. Erkki kuuli huudot ja riensi rantaa my—ten avuksi. Muutaman silmðnrðpðyksen kuluttua oli poika vapautunut elukasta, joka makasi selðllððn maassa. Rauhoittaakseen poikaa selitti Erkki: -- Eihðn tuo mikððn vaarallinen otus ole. On vain merikrapu, jollaisia on nðillð rannoille paljon. Nyt se on kuollut ja voit viedð sen kotiin. Hðn laski pojan maahan ja tarttumalla kravun sððriin osoitti, ettei se voinut tehdð mitððn pahaa. Poika, joka oli lakannut itkemðstð, pelkðsi ensin elukkaa, mutta kun huomasi, ettð se oli kuollut, alkoi hðn sillð leikitellð. Stina oli vielð sðikðhdyksestð kalpeana. Katsoessaan hðntð Erkki ei voinut enðð tunteitaan hillitð. Hðn kiersi kðtensð tyt—n kaulaan ja puristi hðnet hellðsti rintaansa vastaan. Stina ei vastustanut, vaan painoi pððnsð nuoren miehen olkapððlle ja purskahti itkuun. Nyt oli vihdoinkin tullut hetki, jota kumpikin oli pitkðt odotuksen ja kðrsimyksen ajat haaveksinut. Stina havahtui ensiksi tilanteen hurmauksesta. Heikosti ponnistaen hðn yritti irtaantua Erkin syleilystð, mutta tðmð puristi hðnet yhð lujemmin rintaansa vasten. -- Stina, hðn sanoi, -- Jumala on johtanut meidðt yhteen. Minð olen varma siitð. Minð rakastin sinua siellð kaukana kotimaassa, siellð, missð nðytti mielett—mðltð pyytðð ylpeðn Dalbon ylpeðtð tytðrtð, joka meitð metsðsuomalaisia oli tottunut tuskin ihmisinð pitðmððn. Ollessani vankina isðsi kotona, mistð autoit minua pakenemaan, tiesin, ettð minð ainaisesti jðisin sinun vangiksesi. Sen tunsin niin selvðsti sinun suudelmastasi siellð verðjðllð, siitð syleilystð, johon kiedoin sinun vðrðjðvðn ruumiisi. Koko ajan sen jðlkeen on muisto tðstð kahlehtinut minua. En voi sanoin selittðð sitð tuskaa, jota tunsin ajatellessani, ettð kuulut tuolle Gustaf-hirvi—lle. Se minut ajoi tðhðn kaukaiseen maahan. Hðn puhui lðmpimðsti ja vakuuttavasti. Sulku, joka oli tðhðn saakka hðnen kieltððn salvannut, oli poistunut. Ja hðn jatkoi: -- En uskaltaisi tðtð sanoa sinulle, ellen tietðisi, ettð sinun omassa sydðmessðsi on jotain, joka puhuu minun hyvðkseni. Minð sain siitð aavistuksen jo silloin, kun vapautit minut vankeudesta, yhð selvemmin huomasin sen Fryksdalissa ja varmuuteen tulin silloin, kun kannoin sinua kotiin koskelta. Samalla tunsin minð kðrsimyksesi. Mutta sinð olet pððttðvðinen ja rohkea. Sinð et ilman taistelua antautunut siihen kurjuuteen ja hðpeððn, mikð olisi tullut osaksesi pahan miehen vaimona. Sinð ansaitset siitð tunnustuksen. Mutta ðlð jðð nyt puolitiehen. álð anna ennakkoluulojen ja vððrðn ylpeyden tukahduttaa sydðmesi ððntð, joka huutaa rakkautta ja onnea. Katso, me olemme nyt uudessa maassa. Aloitetaan tððllð my—s uusi elðmð ja unohdetaan kaikki, mikð ennen meitð erotti. Muistakaamme, ettð meillð ei ole oikeutta sysðtð pois luotamme sitð onnea, joka on meidðt kohdannut. Rakkaani, ðlð epðile hetkeðkððn. Tule omakseni! Tehkððmme tðmð maa siksi, joka yhdistðð sen, mikð on erotettuna. Erkki painoi rintaansa vasten Stinaa, joka nyyhkytti hiljalleen, mutta ei enðð ponnistellut vastaan. Onnen leima kuvastui nuoren miehen kasvoilta. Hðn tiesi voittaneensa, vaikka hðnen rakastettunsa ei ollut sanonut sanaakaan. Pehmoisesti hðn siveli Stinan hiuksia. Vihdoinkin kohotti Stina pððnsð, pyyhki kyyneleet silmistððn ja sanoi kiertðen kðtensð Erkin kaulaan: -- Erkki, nyt vasta minð tðysin selvðsti tunnen, ettð minð en Ruotsista paennut sen tðhden, ettð pelkðsin Gustafia. Minut ajoi sieltð pois se, ettð sinð olit tððllð. Minun onnenkaipuuni se pakotti minut uhmaamaan isðnikin tahtoa. Nyt nðmð kaksi vihdoin ymmðrsivðt toisensa. Heidðn ikuisen liiton lupaustaan, joka vahvistettiin rakkauden suudelmalla, ei ollut kukaan muu todistamassa kuin pieni lapsi, joka hðnkin oli kiintynyt leikkiinsð. Erkki ja Stina sopivat, ettð he puhuvat ensin asiastaan Stinan vanhemmille ja tarpeen tullen siirtokunnan pastorille. He tiesivðt esteen, joka oli heidðn avioliittonsa tiellð, mutta olivat my—s vakuutetut, ettð heidðn rakkautensa saa sen esteen poistumaan ennemmin tai my—hemmin, kun he nyt olivat keskenððn asiasta sopineet, ettð he jaksoivat odottaakin. Erkki auttoi nuorta Klingaa kantamaan saalista kotiin. Linnan pihalla alkoi poika kertoa ðidilleen hirveðstð elðvðstð, joka tarttui hðnen kðteensð. áitinsð saattamana meni hðn sisððn. Erkki ja Stina astuivat oikopððtð Stinan vanhempien luo. Sekð isð ettð ðiti olivat Erkille olleet ystðvðllisið siitð saakka, kun hðn kantoi koskeen pudonneen -- tai pudottautuneen, kuten ðiti luuli -- tyttðren kotiin siellð Dalbyssð. Oli pðivðllisen aika. Vanhukset olivat juuri aloittaneet aamiaisensa. Dalbo paloitteli parhaillaan mainiota, lihavaa kalkkunaa, jonka Ridder oli lðhettðnyt tervehdystensð kera. -- Niin muori, sanoi hðn ja hðnen kasvonsa loistivat tyytyvðisyydestð. -- Kukapa olisi uskonut, ettð vanha Dalbo tulisi niin huomatuksi ja arvokkaaksi henkil—ksi. Aatelismiehet etsivðt hðnen suosiotaan ja lðhettðvðt hðnelle lahjoja. -- Enk—s ollutkin oikeassa, lausui vaimo yhtð tyytyvðisenð, -- kun sanoin, ettei ole mitððn huolehtimisen syytð. Kaikki kððntyy parhain pðin. Niinhðn on tapahtunutkin. Eik—s olekin meillð ollut hyvð onni siitð lðhtien, kun saavuimme tðhðn maahan? Kuka aatelismies meistð vðlitti Ruotsissa? Mutta tððllð -- ei tarvitse muuta kuin Dalbo tahtoo, niin hðn heti saa. Ja mitð tuleekaan, kun Stina on komentajan puoliso? -- Kas vain ðitið, naurahti Dalbo. -- Hðn nðkee itsensð jo siirtokunnan ensimmðisen miehen anoppina ja aatelismiehen isoðitinð. álðhðn anna ylpeytesi viedð kovin pitkðlle. -- Toivon, ettð voin olla samalla hyvð kristitty ja ylpeð asemastani. En koskaan halveksi muita ihmisið sen vuoksi, ettð Jumala on nostanut minut suurempaan arvoon. En halveksi, vaikka muut niin tekisivðtkin, vakuutti Dalbon emðntð. Nyt kuului askeleita eteisestð. Pian olivat Erkki ja Stina sisðllð. Nðhdessððn Erkin riemastuneen ilmeen sekð Stinan punehtuneet kasvot, vanhukset arvasivat mistð tuli kysymys. -- En tiedð kuinka sanani sievðsti sovittaisin, alkoi Erkki. -- Voin vain lyhyesti mainita sen, ettð Stina ja minð rakastamme syvðsti toisiamme ja olemme pððttðneet kestðð elðmðmme kohtalot yhdessð. Stina tiesi, ettð tðmð ilmoitus oli pettymys hðnen vanhemmilleen, ja hðn oli siitð pahoillaan. áitiparka -- hðn nðki suuruuden unelmansa sðrkyneinð. -- Stina ei voi nðin ty—ntðð luotaan onnea, joka hðnelle on tulossa, alkoi ðiti, mutta sen pitemmðlle hðn ei pððssyt, sillð Stina kiersi kðtensð hðnen kaulaansa ja huudahti: -- áiti, rakas ðiti. Minð tiedðn, ettð te olette uneksinut toista tulevaisuutta minulle. Te rakastatte minua ja tahdotte minut onnelliseksi. Niinhðn? Uskokaa minua, minð en koskaan tulisi onnelliseksi miehen kanssa, joka pian huomaisi ottaneensa halpasððtyisen vaimon. Minð en ole hðnen vertaisensa. Erkistð saatte hyvðn pojan. Me olemme nuoret ja pystymme rakentamaan mitð parhaan tulevaisuuden. Hðn on sððdyltððn meidðn vertaisemme. Dalbo itse oli niin hðmmentynyt, ettei voinut ensin mitððn puhua. Hðn vain tuijotti nuorta paria ja oli ilmeisesti hyvin tyytymðt—n. Vihdoin hðn katkaisi ððnett—myyden. Hðnen sanansa olivat ankarat ja niiden sðvy ei sietðnyt vastavðitteitð. -- Kunnon mies kysyy tytt—ð ensin vanhemmilta. Hðn ei varkaan tavoin vie tytðrtð ðidiltð ja isðltð. Hðnen hðpeðnsð on sitð suurempi, kun tytt— on jo toiselle luvattu. -- Saat sinðkin hðvetð, jatkoi hðn Stinalle. -- Sinð olet Gustafin kihlattu morsian ja kuulutus sitoo sinua vielð. Sinð olet pettðnyt minua. Tðhðn avioliittoon minð en suostu koskaan. Hðnen sanansa sattuivat niin, ettð nuoret huomasivat parhaaksi poistua ja jððdð odottamaan, ettð hðn tulevaisuudessa muuttaisi mielensð. Erkki ja Stina eivðt olleet suurestikaan masennuksissa nðistð vastoinkðymisistð. Rakkaus yhdisti heitð ja antoi voimia. He olivat vakuutetut siitð, ettð mikððn heitð ei enðð tðstð puoleen erota. -- Sittenkin minð nyt ryhdyn uuden kodin paikkaa etsimððn ja uutisasutusta raivaamaan. Me voitamme vielð. Nyt on minulla se, jonka puolesta kannattaa tehdð ty—tð ja voimia ponnistaa. Nðin vakuutti nuori mies morsiamelleen heidðn erotessaan. SUOMI-SIIRTOLA PANNAAN ALULLE. Uuden Ruotsin siirtokunnassa oli jo tðysi kevðt maaliskuulla, jolloin vanhassa Ruotsissa Isojoen takalistolla Laasarissa hanget vielð vahvoina heloittivat. Suomalaisten mielestð tðmð kevðt uudessa maassa oli kuin kesðð eivðtkð he talvesta sanottavasti tienneet, vaikka intiaanit olivat valittaneet talven tðllð kerralla olleen tavallista kylmemmðn. Suomalaiset eivðt sitð ihmetelleet, ettð intiaanien oli silloin tðll—in kylmð, kulkivathan nðmð miltei alasti, vain aivan lyhyt mekko verhosi keskiruumista. Ainoastaan kovimmilla kylmillð riippui heidðn hartioillaan irrallaan joku metsðelðimen nahka. Suomalaisilla oli sen sijaan kotoiset lammasnahkaturkit, vaikka harvoin hekððn sellaista tarvitsivat. Kun ty—vðkeð oli ollut runsaasti, olivat ty—t siirtokunnassa edistyneet hyvin. Rakennuksia katsottiin yhti—n tarpeisiin olevan toistaiseksi riittðvðsti, sillð monet hankkiutuivat perustamaan omia asuntoja uusille viljelyspaikoilleen ja siten siirtyivðt yhti—n rakennuksista pois. Ruotsalaiset ryhmittyivðt pððasiassa Christinan ympðrille. Monta ei heistð sijoittunutkaan uutisasukkaiksi, sillð useimmat kuuluivat linnoitusvðkeen. Talven aikana tehtiin my—s yksi isompi ja pari pienempðð venettð yhteisið tarpeita varten. Toisen pienistð veneistð tekivðt suomalaiset vanhaan savolaiseen malliin. Se muistutti kokaltaan intiaanien kanoottia, oli hyvistð laudoista tehty, nopeakulkuinen ja kevyt soutaa. Kauniina varhaisena kevðtaamuna lðhti suuri ryhmð suomalaisia katselemaan maisemia ja valitsemaan mahdollisia asuntopaikkoja. Martti ja Rðsðnen muistivat intiaanipððllikk— Naamanin (Noamasen, kuten suomalaiset hðntð nimittivðt) kutsun ja pððttivðt pyrkið hðnen luokseen. Rambo lðhti mukaan, samoin Luukas ja Piikki. Ensin pððttivðt he kaikin lðhteð jalkaisin, jotta paremmin tutustuisivat maihin, mutta Rambo ilmoitti, ettð matkan varrella sattui useita, tosin pienið jokia, joiden ylikulku tekisi haittaa. Sen vuoksi seurue jakaantui kahtia, toiset ottivat savolaismallisen veneen, jolla soutaisivat Delaware-joen rantoja. Kun toiset kulkisivat maitse lðheltð rantaa, voisi vene auttaa heitð jokien yli. Leipðð varattiin runsaasti mukaan. Riistaa tiedettiin saatavan metsðstð ja sen vuoksi otettiin pyssyjð ampumatarpeineen. Kirveitð tietysti oli riittðvðsti. -- Nyt me lðhdemme etsimððn uutta Suomea, joka tðnne perustetaan, sanoi Rambo. -- Minð olen sitð jo kauan haaveksinut. Nyt on meillð sen asuttamiseksi hyvð alku olemassa. Reippaasti lðhdettiin liikkeelle. Christinan lðhist—llð ja useissa paikoin Delaware-joen rannalla oli mðrkið maita, joita oli vaikea kulkea. Nðmð seudut kasvoivat tiheðð viidakkoa, jonka lðpi pððsi vain kirveen avulla. Erittðin kiusallisia olivat k—ynn—skasvit, jotka tarttuivat jalkoihin ja kaatoivat helposti kðvelijðn. Sen vuoksi maantarkastajat huomasivat parhaaksi seurata intiaanipolkua, kunhan pidettiin siitð huolta, ettei jouduttu kauas Delaware-joen rantamilta. Polku seurasi kuivempia paikkoja, joissa oli jðttilðispuista muodostunut puistikon tapainen metsð. Huomasi, ettð intiaanitkin olivat varomattomasti pidelleet tulta tai ehkð olivat laskeneet sen vapaasti valloilleen, jotta alusmetsð hðviðisi. Tðllaisia paikkoja oli helppo kðvellð. Liikkui kuin suuressa pyhðt—ssð. Kaunis ruohopeite verhosi maan joka paikassa ulettuen puiden juurille saakka. Metsðnriistan runsaudesta nðkivðt matkailijat alinomaa todistuksia. Jðnikset olivat aivan yleisið, oravia hyppeli puiden oksilla lukemattomia. Huvittavia olivat lento-oravat, joita kiiti puusta puuhun. My—skððn peurat, pienet ja sirot, eivðt olleet harvinaisia. Miesten teki mieli niitð ampua, mutta he sððstivðt intonsa kunnes tulisivat lepopaikalle. -- Nðitðhðn on kuin valmiina aitassa, huomautti Martti. -- Mitðpð lðhtisimme niitð pitkið, matkoja kanniskelemaan. -- Ja kyllð tðmð aitta nðyttðð suurelta. Tokko riista milloinkaan loppunee, puhui Luukas. Juhlallinen hartaus vallitsi hðnen mielensð. Tuon tuostakin tuli vastaan puroja ja pienið jokia. Intiaanien polku ohjasi sopivimmille ylikulkupaikoille. Nyt oli kyllð kevðtvesien aika, mutta siitð huolimatta pððstiin monen puron yli kahlaamalla. Toisissa paikoin oli helppo punoa kokoon lautta. Ainoastaan muutamassa tðytyi turvautua veneeseen, joka uskollisesti seurasi rantoja. Vihdoin tulivat he jonkun verran isommalle joelle, jonka suukohta, missð se laskeutui Delaware-jokeen, oli leveð, lahdentapainen. Jo ennen sinne tuloa kuului kosken kohinaa, jota kohti matkailijat kulkivat. Heidðn eteensð aukeni viehðttðvð maisema. Jokea yl—spðin kohosivat maisemat siroina kumpuina. Koskessa oli putous. -- Mainio myllynpaikka, huudahti Rðsðnen. -- Tðhðn tulee Uuden Suomen mylly ja minð rupean myllðriksi. -- Hðn tutki maata kosken ympðriltð ja huomasi sen viljelykseen erittðin sopivaksi. Lahti kosken alapuolella oli matala ja liejuinen. Se mutkitteli useissa koukeroissa ja rannat olivat tiheðn viidakon reunustamat. Luukas ja Kokkinen lðhtivðt kiertðmððn joen suulle kutsuakseen veneessð tulijoita lepopaikalle. Hekottivat pyssyt mukaansa ja Kokkinen sanoi: -- Pankaa pata tulelle. Me kðymme aitassa hakemassa keittðmistð. -- Hðn oli kuullut omituista ððnen sorinaa lahden mutkan takaa. Kauan ei miesten tarvinnut kðvellð ennen kuin he yhdyttivðt suuren hanhiparven, joka uiskenteli rauhallisena. -- Minð tðrðytðn parven keskeltð tuon ison ja lihavan, sanoi Kokkinen. Luukas valitsi toisen samanlaisen, joka parhaillaan nosti pððtððn vedestð ja nieli pohjasta kiskomaansa ruohoa. Yhteislaukaus kajahti veneessð olijain ja lepopaikassa odottavain korviin sekð vielð kauemmas. Intiaanitkin havahtuivat rauhallisissa majoissaan, sillð pyssyn ððntð he olivat vasta viime aikoina kuulleet ja sitðkððn tuskin vielð koskaan nðillð mailla. Hanhiparvi kohosi raskaasti vedestð ja lensi lyhyen matkan pððhðn. Ammutut jðivðt jðlelle, ja Luukas sekð Kokkinen korjasivat ne saaliinaan. Samassa lensi sðikðhtynyt joutsen heidðn ylitseen. Luukas oli ehtinyt laittaa pyssynsð kuntoon ja ampui senkin. Nyt oli heillð vesilinnun lihaa hyvðksi ateriaksi koko, joukolle. Jatkaessaan matkaa niemekkeelle siirtyðkseen sieltð lðhestyvððn veneeseen, kohtasivat he vielð villejð ankkoja, joita ammunta ei ollut sðikðhdyttðnyt. Pari niistð joutui lisððmððn ruokavarastoa. Kun he palasivat veneessð kosken partaalle, missð toverit odottivat, heitti Kokkinen ylimielisesti saaliin rannalle ja sanoi: -- Toimme pienen nðytteen pitkðkaulaisista. On siinð sulkia, jotta voitte koristaa itsenne kuin intiaanit. Veneessð siirryttiin joen toiselle rannalle ja miehet asettuivat nurmikolle ateriaa valmistamaan. -- Kyllð Rðsðnen paikan osaa arvioida, my—nsi Martti Marttinen ympðrist—ð tarkastaessaan. -- Kelpaisi tðnne asettua asumaan ja elðmððn. -- Nðmð ovatkin niitð sakhemi Naamanin maita, jonne hðn meitð kutsui, selitti Rambo. -- En varmasti tunne hðnen asuntopaikkaansa, mutta pian se saadaan selville, sillð luulenpa laukausten houkuttelevan uteliaita punanahkoja luoksemme. Hðn arvasi oikein. Jokivartta ylhððltðpðin juoksi muutamia intiaaneja, ja lahdelta tuli punanahkapoikanen, joka oli ollut kanotillaan kalastamassa ja jota suomalaiset eivðt olleet metsðn varjosta huomanneet. Pððstyððn seurueen luo pakanat pysðhtyivðt vðhðn matkan pððhðn ja katsoivat ððnett—minð. Joku heistð palasi hetken kuluttua takaisin, arvatenkin viemððn sanaa kylððn, joka oli jossain ylempðnð. Rambo houkutteli poikasta tulemaan lðhemmðksi. Arkaillen tðmð lðhestyi pitðen kalastusneuvoaan, onkivavan tapaista kðdessððn. Rðsðnen kysyi: -- Tiedðtk— sinð, punainen vekara, missð Noamanen asuu? Poika ei heti tajunnut kysymystð, viittasi sitten yl—spðin jokivartta. -- Oikeassa ollaan, vakuutti Rambo. -- Pian pððsemme kuninkaissa kðymððn. -- Tai ehkð kuningas tulee meitð tervehtimððn, arveli Kokkinen. -- Ei sitð kunniaa Ruotsissa sattunut. Laittakaa keitto hyvðksi, jotta on kuninkaallekin tarjota. Kohta sy—mme samasta padasta ja vaikkapa samalla lusikallakin. Tðllð vðlin oli Piikki tarkastellut intiaanipojan kalastuslaitetta. Se oli sangen alkuperðinen: lyhyt vapa, siinð paksua lankaa sekð langan pððssð petolinnun terðvðstð kynnestð tehty koukku. -- Jos tðllð vehkeellð kaloja saa, hðn sanoi, -- kyllð niitð sitten on vaikka kðsillð ammennettavaksi, tai ovat kalat hyvin tyhmið. Hðnellð oli mukanaan rautakoukkuja sekð lujaa liinalankaa. -- Tðllaisen kosken alla ne siellð kotona lohet asuivat. Jospa koettaisi tððllðkin, sanoi hðn ja laittoi kalastusneuvon. Poika seurasi uteliaana Piikin toimia. Piikki viittasi koukkuun sekð kosken alla olevaan suuntaan. Poika ymmðrsi ja kiiruhti etsimððn sopivaa perhossy—ttið. He laskeutuivat yhdessð kanootille ja hetken kuluttua olivat onkimassa. Ainoastaan muutaman kerran ehti Piikki onkeaan heittðð, kun lohi hyppðsi ilmaan, tarrauduttuaan sy—ttiin kiinni. Poika huusi ihastuksesta ja alkoi ohjata kanoottia tottuneen kalastajan taidolla. Kun kalaa oli jonkun aikaa vðsytetty, vei hðn veneen matalikolle, hyppðsi itse veteen ja nopealla liikkeellð tempasi kalan veneeseen. Tðtð menettelyð uudistettiin muutamia kertoja, ja saaliina korjattiin kookkaita, kauniita lohia. Viimeksi tuli isopðinen sangen ruma kala, jonka silmðt olivat suuret kuin sarkanapit, pððstð hyvin ulkonevat. -- Kas paholainen, arveli Piikki ja jðtti kalastamisen. Hðn tarjosi sen kalan pojalle, joka kiitollisena otti lahjan vastaan. Leiripaikalle tultuaan ja levitettyððn lohet tunnustivat miehet, ettð kyllð tðllð seudulla nðkyy olevan vedenkin rikkautta. Se houkutteli yhð enemmðn perustamaan tðnne uutisasutusta. Piikki antoi intiaanipojalle hðnen avustuksestaan yhden ongenkoukun, josta lahjasta poika oli vallan riemuissaan ja jota hðn kðvi nðyttðmðssð toisille punanahoille, jotka vielð arkoina pysyttelivðt syrjðssð. Tðmð lahja sai heidðt vakuutetuksi siitð, ettð nuo valkoiset miehet olivat ystðvið, ja hekin uskalsivat lðhestyð. Ruoka oli juuri valmistumassa, kun itse intiaanipððllikk— Naaman seuralaisineen lðhestyi. Hðn otti kohtauksen juhlalliselta kannalta ja oli pukeutunut juhlapukuunsa, pitkððn h—yhent—yht——n. Arvokkaasti hðn lðhestyi suomalaisten kookkainta miestð Martti Marttista, jonka hðn kðsitti valkonaamain johtajaksi ja tunsi siksi, joka hðnen kanssaan oli linnoituksessa sopimuksen tehnyt. -- Itah, sanoi hðn ja kohotti kðtensð. -- Itah, vastasi Marttinen. Tðmð oli intiaanitervehdys ja merkitsi: "Jumala olkoon kanssasi." Poika riensi pððllik—n luo nðyttðmððn ongenkoukkuaan, jonka oli saanut. Naaman silitti pojan pððtð ja lausui lahjasta kiitoksensa. Sitten hðn valitsi penkereellð korkeamman paikan ison yksinðisen puun alla ja istuutui siihen arvokkaasti. Hðnen seurueensa istui puolikehððn hðnen molemmille sivuilleen. Muut intiaanit kokosivat pððllik—n eteen kehðn keskelle risuja ja puita, pyysivðt suomalaisilta tulta ja sytyttivðt nuotion, jota kaiken aikaa pitivðt palamassa. Pððllikk— tðytti piipun tupakalla ja viittasi erððlle seuralaiselleen, joka nuotiosta ottamallaan kekðleellð sytytti sen. Vetðistyððn muutaman savun, hðn lðhetti piipun Marttiselle, joka katsoi asiaan kuuluvaksi vetðð niinikððn muutaman savun. Tðmðn toimituksen aikana ei sanaakaan sanottu. Kokkinen, jota huvitti se juhlallisuus, millð kaikki tapahtui, tðytti astian valmiilla linnunkeitolla ja, asettaen siihen lusikan, meni Marttisen luo ja kohteliaasti kumartaen tarjosi nautittavaksi. Martti pysyttðytyi vakavana ja s—i pari lusikallista. Kokkinen kððntyi sitten Naamanin puoleen ja tarjosi keittoa hðnelle sanoen: -- Meillð on tapana ensin sy—dð ja sitte tupakoida. Intiaanipððllikk— uudisti erittðin arvokkaana saman tempun kuin Martti Marttinen. Sitten kutsui Rðsðnen kaikkia yhteiselle aterialle. Intiaanit ja valkoihoiset hy—rivðt pian yhdessð ja s—ivðt aterian, ensimðisen "kuninkaallisen", mihin suomalaiset olivat koskaan ottaneet osaa. Sen jðlkeen istui Naaman samaan arvopaikkaan, minkð oli ðsken valinnut, seuralaistensa keskeen. Suomalaiset muodostivat nuotion toiselle puolelle samanlaisen kehðn, jossa Martti Marttinen oli pððllik—n asemassa, Rambo ja Kokkinen hðnen sivuillaan. Nyt alkoi rauhanpiipun polttaminen. Naaman nousi seisaalleen ja lausui: -- Minð olen kuullut valkoisen Jumalan jymeðn ððnen ensimðisen kerran nðillð rauhallisilla kotipaikoillani. Valkoinen mies on minun kutsustani tullut Naamanjoelle. Valkoiset miehet ovat tervetulleet. He sopivat tðnne ja me sovimme tðnne. Me voimme rauhassa ja sovussa elðð. Maata on kylliksi meille kaikille, metsðn riistaa on kylliksi ja veden riistaa on kylliksi. Isonjoen rannat ovat valkoisen miehen kðytettðvðnð niin pitkðlle kuin Naamanin valtakunta ulottuu. Valkoiset miehet asettuvat meidðn keskuuteemme ja antavat mahtavan Jumalansa suojella my—s meitð meidðn vihollisiamme vastaan. Valkoinen mies ja lenapit ovat tehneet keskenððn liiton ja yhtyneet eroamattomasti yhteen kuin nðmð tðssð. Hðn otti neljð ohutta seeteripuun oksaa, joista laittoi neljð rengasta ja solmi parittain yhteen. Toisen rengasparin hðn antoi Martti Marttiselle ja toisen piti itse. Sitten hðn poistui juhlallisesti, pyytðen lðhtiessððn Martti Marttista kðymððn hðnen kotiaan katsomassa. Intiaanien lðhdettyð pitivðt suomalaiset neuvottelua keskenððn. He sopivat siitð, ettð he tðltð joelta lðhtevðt raivaamaan uutisasutuksiaan ja jos kauempana jatkuvat samanlaiset olosuhteet, ulottavat siirtokunnan niin kauas kuin heidðn voimiaan riittðð. Ty— aloitetaan heti. Ensin rakennetaan yhteisesti asuntoja ja pidetððn maat yhteisenð. Sitten ratkaistaan kenelle kukin paikka lopullisesti jðð ja ketkð siirtyvðt kauemmaksi. "MARJETAN KáRKI". Koko sen kevððn vallitsi Naaman-joella ja sen lðhitienoilla vilkas ty—n touhu. Suuret puut kaatuilivat kirveitten iskuista, mahdottomat kaskimaat aukenivat. Suomalaiset tekivðt mielity—tððn jðttilðisen voimilla. Nyt ei ollut pelkoa ruotsalaisten vainoista eikð hallituksen ahdistelusta. Kuuma aurinko kuivasi lyhyessð ajassa lehvðt. Pian roihusivat valtavat kaskitulet herðttðen intiaanien huomiota laajalla alalla. He kerððntyivðt tðtð ihmeellistð maailmanpaloa katselemaan ja olivat alussa suuresti peloissaan. Nðhtyððn millð taitavuudella ja tarmolla suomalaiset hoitivat tuliaan, punanahat rauhoittuivat ja heidðn kunnioituksensa uusia naapureita kohtaan kasvoi. He nðkivðt tðssðkin valkoisen Jumalan ihmeellisen voiman. Viljelysmaat aukenivat kuin taikavoimalla. Kivikauden kansa ei voinut tulla muuhun kðsitykseen kuin ettð nðmð meren takaa tulleet ihmiset olivat kaikki yliluonnollisia olentoja. He kðyttelivðt voimia, jotka olivat intiaaneilta salatut. Ryhtyessððn maata muokkaamaan huomasivat uutisasukkaat miten paljon heiltð puuttui. Kaskimaihin jððneitð jðttilðisrunkoja ja niiden suuria oksia oli ihmisvoimalla vaikea liikuttaa. Kaikesta huolimatta ne pantiin kasoihin. Matti Tossavaisen hevonen ja toinen linnoituksesta lainaksi saatu olivat uutterassa kyntðmisty—ssð. Puunoksista tehtiin karhit ja ihmisvoimilla niitð vedettiin. Pahin oli se, ettð siemenið oli niukalti viljan kylv——n. Kukin uutisasukas sai osalleen ainoastaan pienen pussillisen. Ehkð viranomaiset tahtoivat antaa niitð niukalti senkin vuoksi, ettð tupakkaa istutettaisiin sitð enemmðn. Sitð oli kaikille riittðvðsti. Suomalainen ymmðrtðð parhaiten leivðn arvon, ja sen vuoksi se halusi ennen kaikkea viljaa. Niinpð pantiin viljan siemen kðsin jyvð jyvðltð maahan, jottei mitððn joutuisi hukkaan. Siihen, mikð maata jði yli rukiilta ja vehnðltð sekð vðlttðmðtt—mðltð tupakalta, istutettiin kokeeksi intiaanien ohraa, jonka siemenið lenapit mielellððn luovuttivat. Asunnoiksi rakennettiin kutakin uutisasukasta varten hirsistð pienet tuvat, saunat, joita kðytettiin samalla kylpemiseen. Uunit tehtiin kivistð. Pððllykseksi koetettiin saada py—reitð kivið, koska niistð lðhtisi paras l—yly. Luonnollisesti ei ollut mitððn savutorvea. Savu haihtui katossa olevasta reiðstð. Akkunat olivat hyvin pienet, mutta niissð oli lasiset ruudut ja sen vuoksi pidettiin niitð suurena edistyksenð niihin akkunoihin verrattuna, joita kðytettiin suomalaismetsissð Ruotsissa, nðmð viimemainitut kun olivat avonaiset ja vain y—ksi puuluukuilla sulettavat. Uutisasutuksilla vallitsi suuri karjan puute. Aluksi oli lehmið vain Marttisen Muurikki ja tðmðn vasikka. Kun Tossavainen vei pois hevosensa pannakseen alulle oman asutuksensa Viinajoella, johon hðn oli mieltynyt, ja kun yhti—nkin hevonen tarvittiin t—ihin muualla, jði jðlelle vain se varsa, jonka Marttinen oli saanut Tossavaiselta. Intiaaneilta ei ollut mitððn elukoita saatavissa, sillð ainoa kotielðin heillð oli koira. Pian kuitenkin saatiin muutamia vuohia, lampaita ja sikoja, joita linnoituksen komentaja kauppayhti—n laskuun osti toisista siirtokunnista hollantilaisilta ja englantilaisilta. Suuri apu Suomi siirtolalle tuli kuin ihmeen kautta. Erððnð pðivðnð nðki Kokkinen oudon hevosen laitumella, ty—paikkansa ððrellð. Mistð se oli tullut, siitð hðnellð ei ollut aavistustakaan. Hðn yritti lðhestyð hevostaan, mutta se vetðytyi arkana sivulle. Hðn kðvi hakemassa k—yden, jonka pððn sitoi silmukalle. Varovasti hðn pyrki hevosen luo puitten suojassa. Monen turhan yrityksen jðlkeen hðn pððsi hevosta niin lðhelle, ettð voi heittðð silmukan sen kaulaan. Nytk—s kyyti alkoi. Hevonen lðhti laukkaamaan minkð pððsi. Kokkinen oli vaarassa ruhjoutua. Vihdoin nðki Erkki hðnen temmellyksensð ja rientðen hevosta vastaan sai sen pysðhdytetyksi sen verran, ettð Kokkinen ehti kiertðð k—yden puunrungon ympðri. Nðin joutui hevonen kiinni. Kauan kuitenkin kesti ennenkuin villi varsa tasaantui ajoon. My—hemmin kertoivat intiaanit, ettð valkoisilta oli etelðssð Elk-joen takana hevosia karannut ja ne olivat villiytyneinð joutuneet metsiin alkaen siellð lisððntyð. Tðmðn johdosta oli viime aikoina joskus noita elðimið nðkynyt my—s tðllð puolen vedenjakajaa. Kokkinen katsoi nðin ollen hevosen omakseen. Kun Naamanjoen suu oli matala lastiveneellð kulettavaksi eikð siinð ollut sopivaa laiturirantaa, kuletettiin tavarat Suomi-siirtolaan parin mailin pððssð olevan toisen suuremman joen suulle. Se muodostui siirtolan varsinaiseksi satamapaikaksi. My—s sinne syntyi suomalaisia uutisasutuksia. Yhteen niistð asettui Martti Marttinen, jolla oli toinen kotipaikka Olli Rðsðsen luona Naamankosken varrella. Martti ei ollut vielð valinnut itselleen lopullista asuntoa. Hðn oli auttanut rakennust—issð muita, etenkin Rðsðstð. Hðn mieli katsella nðiltð seuduilta maata vielð tarkemmin ennen kuin varsinaisen kodin perustaisi. Lastauspaikan luona olevan asumuksen hðn aikoi jðttðð Vðinðm—n leskelle, Kaisalle, joka lastensa kanssa oli turvaton eikð pystynyt kotia itselleen laittamaan. Tðmð leski lapsineen tuli suomalaissiirtolaan Marttisen perheen mukana ja he asuivat sen jðlkeen yhdessð. Tupa oli pieni, mutta kauniilla paikalla niemen kðrjessð. Lasten oli hauska leikkið rannalla ja luonnon nurmikolla asunnon ympðrillð. Leena ja leski pitivðt lapsia silmðllð mikðli t—iltððn joutivat. Se joki, jonka suulla Martin asumus ja lastauspaikka olivat, tuli kaukaa kumpujen takaa. Suomalaiset tunsivat sitð vain vðhðn matkaa yl—spðin eikð tiedetty sen varrella lenapejakaan asuvan. Rambo tiesi kuitenkin, ettð sitð polkua my—ten, joka nðkyi joen vartta Delawarelle tulevan, saapui joskus intiaaneja, mukanaan suuria majavannahkakimppuja. Juuri heiltð oli Minuit saanut suurimman mððrðn niitð nahkoja, joita ensimðisellð laivalla lðhetettiin Ruotsiin. Nðmð intiaanit eivðt kuuluneet lenapeihin, vaan olivat minquaseja, joita pidettiin tðmðn seutukunnan intiaaneista kaikkein sotaisimpina. Rannikolla pelðttiin heidðn tarmokkuuttaan ja sotakuntoaan. He olivat taitavia koskenlaskijoita, tullen kanooteillaan jokea alas huolimatta sen vaikeakulkuisuudesta. Suomalaiset eivðt olleet heitð vielð nðhneet. Yksi heidðn heimoonsa kuuluva oli nyt aivan lðhellð Martti Marttisen asuntoa. Hðn oli tullut ottamaan selkoa niistð uusista tulokkaista, joista huhu oli jo joen latvoillekin ehtinyt. Nuori intiaani makasi nðkymðtt—mðnð ruohokossa, jota iso puu varjosti. Sieltð hðn voi seurata liikettð sekð lastauspaikalla ettð uutisasutuksen pihalla. Hðn ja hðnen heimonsa olivat kuulleet niistð ihmeellisistð salaisista voimista, joita uusilla asukkailla kerrottiin olevan. Hðnen heimonsa ei kðyttðmillððn kivikirveillð olisi ihmisiðssð saanut sellaisia aloja metsðð kaadetuksi, joita hðn oli tðllð matkallaan tullut nðkemððn. Hðnen mieleensð tuli, ettð tuota voimaa pitðisi saada heidðnkin heimoonsa. Sitten ei olisi pelkoa irokeeseista tai muista suurista ja voimakkaista heimoista. Kolme valkoista lasta leikki ruohikossa hðnen silmiensð edessð, kaksi poikaa ja aivan pieni tytt—, jota toiset opastelivat. Lapset olivat iloisia. Naurun remakka kuului vðhðn vðlið leikkipaikalta. Intiaanin tarkkoihin korviin sattui samalla ðkkið kalisevaa ððntð, joka kuului vðhðn sivulla lapsista. Tuo ððni ei ollut outoa. Hðntð puistatti. Ja hðn nðki miten iso kalkkarokððrme lðhestyi lapsia. My—s lapset huomasivat sen ja alkoivat huutaa. Ei kauhusta, vaan ihastuksesta. Pikku tytt— lðhti tepastamaan kððrmettð kohti pyrkien sitð tavoittamaan kiinni. Ja yksi pojista huusi: -- áiti, ðiti, tððllð on iso, kaunis kððrme. Me otamme sen Marjetalle leikkikaluksi. Pihalla oleva nainen juoksi lasten luo. Hðn tempasi heidðt taakseen, sylkðsi kððrmeen pððlle ja, silmðt tiukasti tuijottavina sekð sormellaan osoittaen matelijaa, joka oli nostanut pððnsð pystyyn, huusi kolkolla kuin haudantakaisella ððnellð vanhan loitsun: "Hoi mato, Jumalan luoma. Kuka nosti nokkoasi, Kenpð kðski ja kehotti Pððtð pystyssð piteð, Kaulan vartta kankeata? Pois nyt tieltð poikellaite, Tungeite kulohon kurja, Alas kursohon kuoita, Heilauta heinikkohon. Josp' on tuolta pððsi nostat, Ukko pððsi sðrkenevi Nuolilla terðsnenillð, Rakehilla rautasilla." Puun varjossa oleva intiaani ei ymmðrtðnyt tuon naisen lausumia sanoja, mutta hðn ymmðrsi tarkoituksen. Ja hðn nðki ihmeen. Kððrme painoi ylpeðn pððnsð alas, kððntyi takaisin ja pakeni. Se totteli naisen sanaa. Intiaani kuuli kððrmeen hðnnðn kalistuksen, kun se kiiruhti pois seudulta. Punanahka makasi ruohikossa ja mietti. Jospa olisi mahdollista saada tuollainen voima auttamaan ja tukemaan my—s hðnen heimoansa! Miten se kðvisi pðinsð. Jo tuossa pienessð tyt—ssð oli sitð salaperðistð voimaa. Hðnhðn lðhestyi kððrmettð pelkððmðttð eikð tðmð uskaltanut sille mitððn tehdð. Siitð tyt—stð voisi kasvaa nainen, joka olisi minquasien suojelushengetðr. Hðnen pððhðnsð iski ajatus, joka kehittyi pakottavaksi voimaksi. Jos hðn ottaisi tyt—n ja veisi heimon keskuuteen, missð hðnet kasvatettaisiin, tekisi hðn suuren hyvðn ty—n. Lapset, jotka olivat ensin menneet tuvan luo, palasivat pian ðskeisille leikkipaikoilleen. He lðhestyivðt sitð puuta, jonka varjossa intiaani oli vaanimassa. Yhtðkkið he huomasivat ruohikosta nousevan punaisen miehen, joka tempaisi pikku-Marjetan syliinsð ja lðhti kiireesti juoksemaan joen latvoja kohti. Pojat, Martti ja Antti, huusivat ja kiiruhtivat tupaan ilmoittamaan. Kauhistuneena riensi Kaisa ulos. Hðn ei nðhnyt mitððn. Marjetta oli poissa. Leenakin tuli hðtððn. Naiset eivðt ymmðrtðneet mitð ajatella tapahtumasta eivðtkð lapset osanneet muuta selittðð kuin ettð ruohikosta nousi punainen mies ja vei Marjetan. Kaisa joutui kauheisiin sieluntuskiin. Se kððrme oli paholainen, johon hðnen lukunsa eivðt pystyneet kuin hetkeksi. Se lðhti pois, mutta palasi pian omassa hahmossaan ja kosti: vei Marjetan. Leena vei sanan Martille ja muille suomalaisille heidðn ty—paikkaansa. Koetettiin etsið ja kuulustella kadonnutta. Kukaan ei ollut punaista miestð nðhnyt. Marjetta oli ja pysyi kadonneena. Siitð lðhtien nimitettiin tðtð niemeð ja seutua Marjetan Kðrjeksi. My—hemmin kðytettiin paikasta nimeð Marcus Hook. RIDDER LUOPUU. Kun vuodentulo oli korjattu, olivat uutisasukkaat valmiit uudelleen ryhtymððn siirtokunnan t—ihin. Tupakan sato oli ollut hyvð, joten viljelijðt voivat Ruotsiin lðhetettðvðksi luovuttaa tðtð tuotetta suhteellisen runsaasti. Komentaja Ridder oli siitð mielissððn ja tuli nyt yhð enemmðn vakuutetuksi sen jðrjestelyn hy—dyllisyydestð, jonka oli suomalaisiin karkoitettuihin nðhden pannut toimeen. Suomalaiset olivat saaneet my—s hyvðn viljasadon. Ainoastaan maissi ei ollut tyydyttðvðsti onnistunut. Syynð siihen oli tottumattomuus viljelystapoihin. Syksyllð tuli siirtokuntaan tieto, ettð sen hallintoon nðhden oli Ruotsissa tehty muutoksia. Kauppayhti—, Uuden Ruotsin Komppania, oli muodostettu uudestaan ja se tuli yhð enemmðn riippuvaksi valtiosta. Komentaja Ridder oli pyytðnyt lðhettðmððn lisðð uutisasukkaita sekð tottuneita kðsity—lðisið. Hðn oli kehoittanut yhti—tð yleensð ryhtymððn entistð enemmðn siirtokunnasta huolehtimaan. Hallitus oli pððttðnyt asettaa Uuden Ruotsin ylimpððn johtoon kuvern——rin, laajoin valtuuksin, sekð valinnut siihen toimeen everstiluutnantti _Johan Printzin_. My—skin oli hðnelle annettu uusia apulaisia. Useampia laivoja varustettiin Ruotsissa matkalle. Nðmð tiedot aiheuttivat vilkasta toimintaa Christinassa. Katsottiin tarvittavan enemmðn rakennuksia. Ryhdyttiin valmisteluihin majavannahkojen saamiseksi intiaaneilta. Ridder tahtoi saada mahdollisimman paljon tehdyksi ennen kuvern——rin tuloa. Suomalaiset olivat kesðn aikana ainoastaan vðlttðmðtt—missð tarpeissaan kðyneet Christinassa. My—s Erkki Mulikka toimi sellaisella innolla uutisasutuksensa kuntoonsaattamisessa, ettð hðn tapasi Stinaa vain sen verran, ettð molemmat osoittivat elossa olevansa ja luottavansa tulevaisuuteen. Joulu teki tuloaan. Erkki oli saapunut linnoitukseen viettððkseen juhlat siellð, semminkin kun laivoja tiedettiin silloin saapuvan Ruotsista. Hðn teki asiaa silloin tðll—in Klingalle tavatakseen rakastettuaan. Komentaja Ridder vieraili siellð entiseen tapaan ja Erkkikin tutustui hðneen, jolloin Klinga puhui hyvðð suomalaisista yleensð sekð Erkistð erittðinkin. Komentaja sanoi tuntevansa suomalaiset, olihan hðn ollut ennen Suomessa palvelemassa ja mainitsi edelleen Suomeen haluavansa. Erððnð pðivðnð Ridder oli juuri astumassa huoneeseen, missð tavallisesti kohtasi Stina Dalbon nuoren Klingan kanssa, kun kuuli Erkki Mulikan ððnen: -- Minð miekkoinen sentððn! Sinð, Ruotsin kaunein tytt—, jolla olisi tilaisuus tulla aatelisrouvaksi ja komentajan puolisoksi, valitset minut, metsðsuomalaisen. Samalla hðn kuuli, kuinka vieno ððni suuteloiden kesken vastasi: -- Minulle sinð olet aatelismies, arvokkaampi ja rakkaampi kuin komentajat ja korkeat herrat. Mitð Ridder tunsi sillð hetkellð, on vaikea kuvata. Tavaton hðmmennys ilmeni hðnen kasvoillaan, kun hðn astui huoneeseen ja nðki onnelliset. My—s nuoret sðikðhtivðt kauheasti. Ridder tunsi itsensð syyllisimmðksi, vaikka hðnellð oli siihen vðhimmin aihetta. Stina sai ensin mielenmalttinsa. Todellisella naisen vaistolla hðn kððntyi Ridderin puoleen ja sanoi: -- Komentaja, te olette ollut minulle hyvin ystðvðllinen ja huomaavainen, vaikka minð olenkin vain talonpoikaistytt— ja toisen palvelija. Teidðn hyvðntahtoisuutenne nimessð uskallan vedota apuunne. Minð olen lupautunut Erkin vaimoksi. Te tiedðtte, ettð tiellðmme on monta estettð. Olkaa uskollinen ystðvð ja auttakaa meitð ne voittamaan. Jumala on siunaava teitð ja te saatte meidðn ikuisen kiitollisuutemme. Minð rukoilen Teitð. Nðin hðlvenevðt nekin juorut, joita on olemassa siitð, ettð muka Te tahtoisitte mennð naimisiin minun kanssani. Tuo juoru on teitð loukkaava ja teidðn arvoanne alentava. Minð tiedðn, ettð teillð on hyvð ja jalo sydðn ja minð luotan, ettð se asettuu meidðn puolellemme. Ridder oli yhð edelleen hðmmennyksissð. Hðn kuuli tyt—n sanat ja rukoilevan ððnen, mutta hðn ei voinut vastata mitððn. Yhtðkkið hðn kððntyi ovelle ja poistui huoneesta. Komentaja kuului kðvelevðn edes takaisin omassa huoneessaan. Hðnen ylpeyttððn ja arvoaan oli loukattu syvðsti. Se koski hðneen enemmðn kuin mitð sydðn parka sai kðrsið. Ridder valvoi my—hððn mietteissððn. Hðn ajatteli tulevaisuuttaan, jota hðn oli kuvitellut onnelliseksi tððllð siirtokunnassa pienen yhteiskunnan ensimmðisenð miehenð, rinnallaan suloinen vaimo, joka voisi tehdð kodin viihtyisðksi. Nyt oli tðmð kuvitelma tðydellisesti sðrkynyt. Se oli sðrkynyt toisestakin syystð. Nyt tulee tðnne uusi pððllikk—, kuvern——ri, joka asettuu hðnen ylðpuolelleen. Parempi on ettð hðn palaa Ruotsiin. Se lienee ollut hallituksenkin tarkoitus, kun toinen henkil— tðnne nimitettiin. Ruotsi ja Suomi tulivat rakkaina mieleen. Siellðhðn voi uusi onni rakentua. Ja kuten Klinga sanoi, on siellð todellakin paljon kauniita tytt—jð, jotka ovat valmiit ja soveltuvat tulemaan komentajan rouvaksi. Kun hðn kirjoitti hallitukselle pyytðen lðhettðmððn hðnelle vaimon, oli se hðnen ikðvðn yksinðisyytensð vaikutusta. Sama syy kai oli ollut vaikuttamassa hðnen kiintymykseensð tðhðn talonpoikaistytt——n, joka tuskin olisi tullut mieleen Ruotsissa. Kun jðrjellð asiaa ajattelee, olisi ollut vaikeata viedð hðntð aateliseen seurapiiriin kotona. Missððn tapauksessa komentaja ei ollut aikonut tðnne iðksi jððdð. Ei, nyt on sopiva tilaisuus palata takaisin. Siellð on valinnan varaa ja voi valita aatelisnaisten joukosta. Komentajassa voitti jðrki tunteen. Hðn pððtti palata Ruotsiin samassa laivassa, joka toisi kuvern——rin tðnne. Tðmðn pððt—ksen jðlkeen hðn oli rauhallisempi. Oikeastaan -- mietti hðn -- on luonnollisempaa, ettð nuo nuoret, joita rakkauden side yhdisti, saavat toisensa. Stina on hyvð tytt—, ja komentaja tahtoi, ettð hðn tulee onnelliseksi. Jðrjen ja virka-aseman kannalta katsoen hðnen velvollisuutensa on auttaa heidðn asiaansa. He olivat niin avoimesti ja turvallisesti vedonneet hðneen. Hðn tahtoo olla ritarillinen. Hðn menee huomenna Dalbon luo ja puhuu isðlle nuorten puolesta. Tðssð ajatuksessa hðn nukkui rauhallisesti. Aamulla hðn tuli Dalbon asuntoon. Kunnioittavan tervehdyksen jðlkeen Dalbo kysyi: -- Onko tyttðreni asiaan tullut Ruotsista mitððn vastausta? -- Ei vielð, vastasi komentaja. -- Mahdollisesti tulee kuvern——rin mukana. Hetken vaitiolon jðlkeen hðn jatkoi: -- Minð tulin puhumaan tyttðrestðnne, jonka onnen ja menestyksen tunnen sydðmen-asiakseni. Tyttðrenne ei ole valinnut minua, hðn on katsonut itselleen toisen, joka hðnen nuoruudelleen ja asemalleen sopii paremmin. Se suomalainen, jonka hðn on valinnut, on hyvin kelpo mies, siirtokunnan komein ja miellyttðvin nuorukainen. Sallikaa heidðn mennð naimisiin keskenððn niin pian kuin tyttðrenne aikaisempi kuulutus on peruutettu. -- Tek— tðtð ehdotatte? kysyi Dalbo hðmmðstyneenð. -- Nðhkððs, hyvð isðntð, selitti komentaja, -- minð matkustan ensi laivassa Ruotsiin. Minun haluni on nðhdð tyttðrenne onnellisena. Ja olen vakuutettu ettð hðn nðin saavuttaa onnensa parhaiten. Talonpojan maailmankðsitykseen kuuluu lðheisesti alistuminen kohtaloon, vaikka se rikkoisi raunioiksi kauniit kuvitelmat. Niinpð ukko Dalbo ei nðyttðnyt mitððn muuta pettymyksen ilmettð, kuin ettð ððnessð oli pieni katkeruuden vivahdus, kun hðn vastasi. -- Minð kiitðn huolenpidostanne, herra komentaja. Niin kauan kuin tytt— on sidottu kuulutettuun sulhaseen, ei hðn voi mennð naimisiin kenenkððn muun kanssa. Minð puolestani en aio vðhððkððn toimia tðmðn siteen purkamiseksi. Ridder tunsi pienen ivan kðrjen, mutta vastasi: -- Kaikesta huolimatta minð jatkan edelleen yritystðni tyt—n vapauttamiseksi siteestð, joka on hðnen onnensa tiellð. KUVERNøøRI PRINTZ SAAPUU. Helmikuun alussa 1643 pyrki kaksi ruotsalaista laivaa Henlopenin niemen ohitse Delaware-lahteen. Nðmð laivat, "Fama" ja "Svan", olivat jo elokuulla edellisenð vuonna lðhteneet Tukholmasta. Ne olivat kulkeneet Kanarian-saarien ja Lðnsi-Intian kautta nauttien Antiguassa ranskalaisen siirtokunnan vierasvaraisuutta. Matka oli siihen saakka ollut hidasta, mutta muuten onnellista. Samoin pððsivðt laivat turvallisesti aina Henlopenille saakka. Mutta siellð nousi harvinaisen voimakas pohjoismyrsky. Aallot ðrjyivðt vaahtopðinð ja huuhtoivat yli laivojen. Myrsky toi mukanaan lumipilven, joka eksytti laivat. "Fama" ajoi matalikolle, sen toinen masto katkesi ja iso purje meni mereen sen mukana. Laivaa yritettiin kiinnittðð maan suojaan, mutta ankkurik—ysi ei kestðnyt. Kolme ankkuria menetettiin, kunnes vihdoin laiva saatiin pysymððn sopivassa paikassa. Kului toista viikkoa ennenkuin pððstiin jatkamaan matkaa. Myrskyn jðlkeen tuli suloinen sðð ja matkustajia rohkaisi tieto siitð, ettð aivan kohta ollaan perillð ja loppuu tðmð noin 150 pðivðð kestðnyt matka. Kuvern——rin perhe oleskelee kannella katsellen uuden maailman maisemia. Printz itse kðvelee jykevðsti tavaramyttyjen vðlissð. Hðn sivelee partaansa ja kohentelee asentoaan valmistuakseen kyllin vaikuttavasti ja arvokkaasti esiintymððn uusien alamaisten joukossa. Hðn on iso, mahtava mies, pððtð pitempi kaikkea kansaa. Muutenkin on hðn ruumiinrakennukseltaan niin jykevð, ettð painossa vastaa kolmea tavallista miestð [Historia tietðð, ettð kuvern——ri Printz painoi yli 400 naulaa]. Hðn ei ole tietððkseenkððn siitð, ettð hðnen uusi virka-asemansa, niin korkea kuin se olikin, oli tavallaan my—s karkoitusta. Hðn oli ollut urhoollinen upseeri sodassa ja oli palkinnoksi siitð saanut kuninkaallisia lahjoituksia. Mutta sitten kohtasi hðntð kova onni. Ollessaan Chemnitzin linnan pððllikk—nð hðnen tðytyi se luovuttaa ylivoimaiselle viholliselle, mistð joutui syytteeseen. Pyytðmðttð sodan johtajilta lupaa hðn matkusti Ruotsiin. Se tottelemattomuus luettiin hðnelle uudeksi rikokseksi. Toimitetussa tutkinnossa selveni, ettð hðnen urhoollisuuttaan vastaan ei ollut mitððn muistuttamista. Mutta hðntð rangaistiin tottelemattomuudesta. Suuttuneena tðstð hðn matkusti Suomeen, missð vietti muutaman rauhallisen ajan monivuotisten temmellysten jðlkeen. Uutta tointa sodassa ei hðnelle suotu, sen sijaan mððrðttiin hðnet kuvern——riksi merentakaiseen siirtokuntaan. Hðnen ðrtyneen mielensð lohdutukseksi annettiin hðnelle tðysi valta alamaistensa yli. Hðn tuli olemaan Uudessa Ruotsissa melkein itsevaltiaan asemassa, mikð jonkun verran tyynnytti hðnen ylpeðð luontoaan. Nyt lðhestyi hetki, jolloin hðn astuisi uuteen valtakuntaansa. Hðnen luokseen tuli hðnen vanhin tyttðrensð, vilkas Armgard, joka oli tðysikasvuinen neito. áitinsð kuoleman jðlkeen oli hðn perheen varsinainen valtijatar. Jðykkð isðkin sai monesti taipua hðnen oikkuihinsa. -- Isð, tðssð on nyt sinun valtakuntasi. Se otti sinut vastaan myrskyllð, jonka olet kuitenkin voittanut. Oi, kuinka minusta tuntuu ihanalta ajatella, ettð me olemme tððllð arvoltamme kaikkein korkeimmat, joiden ylðpuolella ei ketððn ole. -- Ei ketððn muita kuin Jumala, my—nsi kuvern——ri, kohotti hartioitaan ja jatkoi kðvelemistð. Armgard oli pitkðn matka-ajan kuluessa ottanut selvðð matkustajien elðmðstð ja oloista, joten hðn tunsi huomattavan osan tulevia alamaisiaan. Hðn tahtoi olla heidðn valtiattarensa, kuten kuningatar Christina Ruotsissa. Erittðin oli hðn mieltynyt suomalaisiin, ja katsoi heidðn kuuluvan hðnen erityiseen suojelukseensa, kun hðn oli viime vuodet elðnyt Suomessa. -- Pian olet sinðkin veljesi luona ja voit aloittaa uuden elðmðn, sanoi hðn suomalaiselle tyt—lle, joka ððnett—mðnð katseli ohi liukuvia maisemia. Tðmð turvaton ja maailmaa kokematon tytt—, joka kaikessa oli altis auttamaan hðntð, oli saavuttanut hðnen tðyden suosionsa. -- Hetken perðstð joudut sinð siellð naimisiin ja sinulla on uusi koti, parempi kuin on koskaan ollut. Oletko tðtð asiaa koskaan ajatellut? Hetken epðiltyððn tunnusti tytt— ujosti: -- Olen minð joskus. -- Ehkð sinulla on ollut jo sulhanenkin. Sellainen reipas, solakka sieltð suomalaismetsistð. Kuinka hennoit hðnet jðttðð? -- Eihðn minulla vielð sulhasta. Lapsuudentoveri vain. -- Tytt— ilmaisi tðten ne ajatukset, jotka parhaillaan askarruttivat hðnen mieltððn. -- Me voimme puhua hðnestð millð nimellð tahansa, puhui kuvern——rin tytðr leikillisesti. -- Itkitk— kovin lðhtiessðsi? -- Ei hðn silloin ollut siellð. -- Tytt— katsoi uneksivana etðisyyteen. -- Ahaa, huudahti Armgard Printz ja l—i kðsiððn yhteen. -- Hðn onkin tietysti jo ennen tullut tðnne. Nyt minð ymmðrrðn, nyt ymmðrrðn miksi yksinðsi uskalsit tðlle pitkðlle matkalle. Sinð olet aina puhunut vain veljestðsi ja hðnen perheestððn. Ehkð teillð on jo asiat selvillð ja hðn vie sinut oitis omaan kotiinsa. Nuori tytt— painoi pððnsð alas ja sanoi kuin itsekseen: -- En minð tiedð. Kuvern——rin tytðr tarttui hðntð olkapððstð rohkaisevasti. -- Pian se tiedetððn, hðn sanoi. -- Luultavasti hðn on jo rannalla sinua ottamassa vastaan. Minð tahdon, ettð sinð nðytðt minulle hðnet heti. Jos on vielð mitð epðselvyyttð, kyllð me sen selvitðmme. Ja hðn kððntyi kahden lðhellð seisovan nuoren miehen puoleen, jotka olivat matkan varrella usein pitðneet heille seuraa: -- Pojat, jos olette luoneet katseenne tðhðn tytt——n, tietðkðð, ettei hðn ole vapaa. Hðn on onnellisempi kuin te ja onnellisempi kuin minðkin. Hðnellð on omansa rannalla vastassa. Amerikka tarjoo hðnelle jo alunpitðen kaikki. Miesten kasvot menivðt irvistðvððn nauruun, joka oli tarkoitettu kohteliaisuudeksi kuvern——rin tytðrtð kohtaan. -- Onpa soma nðhdð hðnen valittunsa, se onnellinen, joka saa emðnnðn kotiinsa, nauroi toinen miehistð, punatukkainen. -- Luulen, ettei tððllð ole emðntið kovinkaan tarjolla, ellei niitð puissa kasva. -- Pakanoihin kai moni nuori mies saa turvautua, huomautti hðnen toverinsa. Armgard Printz pujahti toisten matkustajien luo juttelemaan heidðn kanssaan. * * * * * Pienen linnoituksen laivalaiturille oli siirtokunta kokoontunut vastaanottoon, jonka komentaja tahtoi tehdð tavallista juhlallisemmaksi. Suomalaisia oli joukko yhdessð ryhmðssð. Ehkð tulijoissa oli heimolaisia, ehkð uusi parvi karkoitettuja kaskenkaatajia Vermlannista. Olli Rðsðnen siristi silmiððn, nykðisi Martti Marttista ja huudahti: -- Jos eivðt silmðni petð, on tuolla Reeta. -- Miten hðn olisi tðnne joutunut? epðili Martti. Mutta kun hðnkin tðhysti tarkkaan, oli hðn tuntevinaan sisarensa kasvot. Erkki Mulikka oli samassa miesjoukossa. My—s hðn loi katseensa osoitettuun suuntaan. Yhtðkkið pððsi Erkin huulilta: -- Se roisto. -- Ja hðn pui nyrkkiððn. Martti Marttinen ja Olli Rðsðnen kiiruhtivat laivaan tervehtimððn ja auttamaan Reetaa. Ilonkyynel silmissð tarttui sisar hðmmðstyneen veljensð kðteen. -- Miten sinð olet tððllð? Onko vaari kuollut? kysyi Martti sulkien sisaren syliinsð. -- Kuollut on vaari. Minun ainoa turvapaikkani oli tððllð. Reeta ei halunnut tðllð kertaa enempðð kertoa. Mainitsi vain, ettð metsðsuomalaisia tuli useampia, samoin Suomen suomalaisia. Erkki Mulikka ei seurannut Marttia ja Ollia heidðn mennessððn laivalle. Hðn ja hðnen lapsuudentoverinsa olivat kyllð nðhneet toisensa, mutta sitten piti Erkki silmðnsð naulattuina punatukkaiseen ja tðmðn toveriin, jotka hðn tiesi katkerimmiksi vihollisikseen. Reeta kummasteli jonkun verran Erkin viipymistð. Olihan hðn huomannut hðnet hyvin toisten joukosta rannalla. Martin ja Ollin kootessa Reetan tavaroita lðhestyi heitð kuvern——rin tytðr. -- Veljesi oli siis vastassa, sanoi hðn tyt—lle. -- Tðssð hðn on, nðytti Reeta Marttia. -- Ja tðmð on siis se toinen, sanoi Armgard osoittaen Olli Rðsðstð. Reeta punastui. Nopeasti, melkein suuttuneena hðn vastasi: -- Eihðn toki. Armgard Printz tarttui Reetan kðsivarteen ja vei hðnet sivulle... -- Mitð? Eik— hðn ollutkaan vastassa? Millainen sulhanen se on? Reeta vakuutti ettð kyllð hðn on tððllð. -- Missð, missð hðn sitten on, kysyi kuvern——rin tytðr hiukan kðrsimðtt—mðnð. Reeta osoitti kðdellððn Erkkið. -- Vai niin. Komea nðkyy olevan. Mutta miksi hðn viipyy? Se ei ole hyvð merkki. -- Tðmð oli kuvern——rin tyttðren mielipide. -- Jos jotain on vinossa, kyllð minð autan tuon vinon oikaisemisessa. Heidðn lðhellððn oli ollut punatukkainen, joka oli nðhnyt Reetan viittaaman henkil—n ja kuullut keskustelun. -- Ahaa, huudahti hðn itsekseen ja hðnen pððhðnsð juolahti jotain... Maihin saatettiin ensin juhlallisuuksin kuvern——ri Printz perheineen ja seurueineen. Tðhðn seurueeseen kuului muiden muassa kaksi pappia, Campanius ja Fluviander, sekð apulaispððllikk— Sven Skute ja muutamia aatelisnuorukaisia. Arvon merkkinð ympðr—i uutta pððmiestð sotilaskunniavartiosto. Kuvern——rin valtava personallisuus teki syvðn vaikutuksen siirtokunnan jðseniin. Hðnen ððnensð kaikui jymeðnð; kuin ukkonen, kun hðn lausui tervehdyksensð ja antoi kðskyjððn. Muiden matkustajien mukana tuli Reeta, veljensð ja Olli Rðsðsen saattamana. He saapuivat suomalaisten ryhmððn. Ystðvðllisesti tervehti Erkki lapsuudentoveriaan. Reetan puristaessa hðnen kðttðnsð kohosi puna tyt—n poskille. Punehtui Erkkikin, vaikka ehkð ei samasta syystð. Hðn oli jonkun verran hajamielinen. Hðn nðki Gustafin toverinsa kanssa menevðn Dalbon luo, joka seisoi lðhellð suomalaisia. -- Minð tulin hakemaan Stinaa, sanoi punatukkainen kðheðsti. -- Minulla on syytð pððttðð, ettð hðn on paennut tðnne -- ehkð teidðn suostumuksellanne. Minð en aio antaa leikitellð kanssani. -- Hðnen sanansa olivat purevat ja ilkeðt. -- Kyllð hðn on tððllð, my—nsi Dalbo. -- Hðn tuli minun tietðmðttðni. Mutta ethðn toki vðkisin hðntð vaimoksesi ota. -- Otanpa niinkin, vastasi punatukkainen jyrkðsti. -- Silloin et voi odottaa minun kannatustani, pððtti Nils Dalbo ja erosi kylðlðisestððn. -- Sitð en tarvitse. Minulla on kaikki aseet kðsissðni, singahutti punatukkainen hðnen jðlkeensð. Erkin ja Gustafin vðlillð ei sanaakaan vaihdettu. Ilman sitðkin he tunsivat vihaavansa toisiaan. Ja tiesivðt nyt alkavan leppymðtt—mðn taistelun tyt—stð, jota kumpikin halusi omakseen. UUSI VAUHTI SIIRTOKUNNAN KEHITYKSESSá. Seuraavaksi pðivðksi oli kirkkoon jðrjestetty tulojumalanpalvelus. Uusi pastori Johan Campanius saarnasi pastorien Christoferin ja Fluvianderin toimiessa apulaisina. Pastori Torkillus ei voinut olla mukana, sillð hðn oli sairasvuoteessa, mistð ei enðð noussut. Saarnan jðlkeen koottiin seurakunta suureen hallintosaliin, missð luettiin kuningattaren antama valtakirja uudelle kuvern——rille, jolle komentaja Ridder luovutti pððllikkyyden. Kuvern——ri Printz ryhtyi heti tarmokkaisiin toimenpiteisiin siirtokunnan kehittðmiseksi. Muutaman pðivðn levon jðlkeen hðn lðhti, mukanaan Ridder, Sven Skute ja Maunu Klinga sekð miehist——n kuuluvina muiden muassa Pietari Kokkinen ja Pietari Rambo laivalla tarkastelemaan siirtokunnan maa-alueita sekð ympðrist—jð. Hðn tahtoi tutustua valtakuntaansa sekð jðrjestðð asutuksen ja puolustuksen tukevalle perustalle. Intiaaneista ei toistaiseksi ole pelkoa, pððtti kuvern——ri. Mutta kauppa intiaanien kanssa on niin turvattava, etteivðt muut kansallisuudet pððse sitð hðiritsemððn. Tðssð oli tðhdðttðvð isku etupððssð hollantilaisia vastaan. Hollantilaiset, joiden siirtokunta ja kauppa Uudessa Amsterdamissa menestyi, katsoivat my—s tðmðn Etelðjoen (Delawaren) kuuluvan heille. He olivat sinne valkoisista ensimðisinð asettuneet ja perustaneet ensimðisen siirtokunnan, jonka tosin intiaanit hðvittivðt. My—skin olivat he ylemmðs joen varteen perustaneet Fort Nassau nimisen varustuspaikan, joka kuitenkin ruotsalaisten tullessa oli tyhjðnð ja jota kðytettiin pððasiassa vain kauppapaikkana intiaaneilta tavaroita ostettaessa. Ruotsalaisten tultua joelle sijoittivat hollantilaisetkin varustuspaikkaansa pienen miehist—n ja sen nojalla panivat vðsymðtt—minð vastalauseitaan ruotsalaisten asutus- y.m. toimintaa vastaan. My—skin englantilaiset olivat ostelleet intiaaneilta maata ja sen nojalla pitivðt ainakin osaa seudusta heille kuuluvana. Tðmðn asutuksen tueksi oli heillð pieni varustuspaikka nykyisessð New Jerseyssð, jossa hollantilaistenkin varustukset olivat. Syynð eri kansallisuuksien kilpailuun oli se, ettð Delawarea ja sen sivujokia, erittðinkin vuolasta Schyulkill-jokea my—ten kðvi tiettðvðsti paras turkistavarain kauppa intiaanien kanssa. Se, joka voi pitðð hallussaan Delaware-joen ja sen sivujoet, hallitsi tðtð tðrkeðtð kauppaa. Ruotsalaiset olivat Fort Christinalla ottaneet haltuunsa yhden tðrkeðn kulkuvðylðn minquasien luo, sen, joka kulki Christina-jokea ja sen sivujokia my—ten. Mutta tðmð linnoitus ei mitenkððn sulkenut vapaata kauppaa Delawarea pitkin. Ruotsalaiset olivat onnistuneet saavuttamaan intiaanien luottamuksen. He rakensivat ystðvyyssiteitð punanahkain kanssa, maksoivat tuotteista parhaat hinnat ja menettelivðt yleensð rehellisesti. Hollantilaisten aikaisempi kaupankðynti surkastui Fort Nassausta huolimatta ja tðmð synnytti heissð tyytymðtt—myyttð ruotsalaisia kohtaan. Kuvern——ri Printz oli lðhtiessððn saanut ohjeet pitðð yllð ystðvðllisið vðlejð intiaanien ja muiden kansallisuuksien kanssa ja tunnustaa heidðn oikeutettu maanomistuksensa. Mutta kun hollantilaiset ja osaksi englantilaisetkin vaativat itselleen sellaisiakin maa-alueita, joita ruotsalaiset olivat intiaaneilta ostaneet, syntyi ristiriitoja. Ilmeisesti olivat intiaanit myyneet samoja maa-alueita useampaan kertaan, ja oli vaikea pððttðð, mitkð niistð kaupoista olivat pðtevið ja kenellð lenapien pikkupððllik—istð oli todellinen myyntioikeus. Ratkaistakseen riitakysymyksen pððtti kuvern——ri Printz sulkea kaikki muut eurooppalaiset siirtokunnat pois Delaware-joelta tai pakottaa ne tunnustamaan ruotsalaisten ylivallan. Sen vuoksi katsoi hðn tarpeelliseksi rakentaa varustuksia useampaan paikkaan. Erððn linnoituspaikan hðn valitsi melkein Christinan vastapððtð tai hiukan alapuolelta Delawaren toiselta rannalta. Nimeksi sille linnoitukselle hðn tahtoi antaa Helsingborg ja tulisi sen, yhdessð Christina-linnoituksen kanssa, vallita Delaware-jokea ja pystyð estðmððn muita ilman lupaa menemðstð yl—spðin. Vastapainoksi ylempðnð olevalle hollantilaisten Fort Nassaulle, joka todellisuudessa jo Helsingborgin vuoksi jðisi ruotsalaisten pussin sisðlle, valitsi hðn toisen linnoituksen paikan tðtð hollantilaisten varustusta vastapððtð olevalta rannalta Tenakonk-nimisellð saarella, jonka erotti mantereesta vain kapea joenmuotoinen vesi. Tuo saari kuvern——rið miellytti erikoisesti, joten hðn valitsi sen my—s omaksi asuntopaikakseen. Saari oli viljavaa ja enimmðkseen matalaa, mutta ala-osassa Delawaren rannalla oli soma korkeampi kumpu. Tðnne rakennettavan linnoituksen nimeksi hðn valitsi "Uusi G—tepori". Sen viereen tulisi "Printzin Hovi", mahdollisimman komea ja ajanmukainen hallintorakennus. Kuvern——ri jatkoi matkaansa virtaa yl—spðin. Sangen tðrkeðksi paikaksi hðn huomasi seudun, missð Schuylkill-joki laskee Delawareen. My—skin tðnne tarvittaisiin linnoitus, mutta sen rakentaminen lykðttiin hiukan tuonnemmaksi. Hðn kehoitti suomalaisia perustamaan sinne uutisasuntoja, koska niillð tulisi olemaan menestystð ja koska ne, ollen kaukana muista, sopisivat juuri metsien yksinðisyyteen pyrkiville. Kuvern——ri lupasi rakentaa suojavarustuksia kaikkiin paikkoihin, mihin asuntoryhmið syntyisi. Ne varustukset olisivat turvana, jos milloin sopu intiaanien kanssa rikkoutuisi. Kuvern——ri kðvi aina Delawaren suurilla putouksilla saakka, jota paikkaa hðn piti Uuden Ruotsin ððrimmðisenð rajana. Matka oli sangen opettava. Kuvern——ri oppi tuntemaan uutta maata ja huomasi sen sangen arvokkaaksi. Kotiin tultuaan hðn alkoi suunnitelmiaan toteuttaa reippaasti. Hðn lðhetti ensi tilassa osan miehið Sven Skuten johdolla Helsingborgia pystyttðmððn. Toisten oli mentðvð Maunu Klingan johdolla rakentamaan Uutta G—teporia sekð Printzin Hovia. Ankara mððrðys kuului, ettð nðmð ty—t oli suoritettava ennen kesðkiireiden alkamista. Skute ja Klinga saivat itse valita miehensð. Klinga kerðsi joukkonsa pððasiassa tuttavistaan suomalaisista, jotka lðhtivðt mielellððn hðnen mukaansa senkin vuoksi, ettð ne seudut olivat Suomi-siirtolaa lðhempðnð, joskin vielð enemmðn ylðmaahan pðin, jonne suomalaiset halusivat uutisasutusta jatkaa. Ennen pitkðð nimitettiin aluetta siellð pðin Ylðmaaksi tai Uplandiksi. TERVEHDYKSET VANHASTA MAASTA. Suomalaiset uutisasukkaat saivat viimeksi tulleilta kuulla, ettð vainot suomalaismetsissð olivat jatkuneet, raivoten, jos mahdollista, entistð kiihkoisempina. Viljelyksið oli hðvitetty ja taloja poltettu. Useita murhiakin oli tapahtunut. Reetan kertomus, yksi monista kuvauksista, oli sydðntðsðrkevð. Tuttuja suomalaisia oli useampia kokoontunut Martti Marttisen asuntoon, kun Reeta toi viestit kaukaiselta kotiseudulta. Niiden suurien kðrðjien ja karkoittamisten jðlkeen, joitten seurauksena suomalaisia joutui Maunu Klingan mukana Amerikkaan, oli vouti jonkun aikaa nðyttðytymðttð. Arvatenkin hðn odotti niiden maakirja-asiain ratkaisua, jotka olivat maaherran avustuksella vireillð. Mutta jo seuraavana talvena hðn tuli uudelleen. Omistusoikeus tiloihin oli my—nnetty muutamille, mutta toisilta se oli kielletty. Mulikka ja Oinonen olivat saaneet vahvistuksen taloihinsa, mutta Marttila oli tuomittu hðvitettðvðksi. -- Marttilaa huudahti Martti. -- Minkð vuoksia Sehðn oli ainakin yhtð vanha viljelys kuin ne toisetkin, ja asumisoikeus oli vðhintððn yhtð turvatulla pohjalla. -- Niin kuitenkin vouti ilmoitti, kertoi Reeta. -- Sen jðlkeen kun te lðhditte, ei Laasarin puolella ollut ketððn, joka olisi asiaa pystynyt ajamaan. Arvatenkin vouti oli saanut aikaan tðmðn pððt—ksen Marttilan vahingoksi. Jos nimittðin sellainen pððt—s on annettu. Ei meillð ole siitð mitððn varmuutta. Se vain oli varmaa, ettð vouti vihasi Marttia ja vihasi my—s vaaria, joka oli hðnelle edellisellð kerralla lukenut lakia ja puhunut totuuden sanaa. -- Oli pakkaspðivð, kun vouti tuli taloon. Meitð oli, vain kaksi, vanha vaari ja minð. Ylpeðnð astui vouti tupaan ja ilmoitti, ettð tðmðn talon asukkaat hððdetððn ja talo hðvitetððn. Vaari kimmastui ja hypðhti penkiltððn. 'Minð en lðhde talosta, jonka olen itse rakentanut, minð en luovu maistani, jotka itse olen raivannut. Sellaista lakia ei ole olemassa, joka minut tððltð pois saa.' Vouti antoi seuralaisilleen kðskyn ottaa ovet pois sijoiltaan sekð sðrkeð akkunaluukut. Toisia komensi purkamaan uunia. Silmðt vihasta palavina nðki vaari miesten ryhtyvðn hðvitysty—h—nsð. Kun ensimðinen kivi kotiliedestð irtaantui, tempasi vaari sen kðsiinsð ja ryntðsi voutia kohti. Voudin apulaiset asettuivat vðliin. Yksinððn taisteli vaari heitð vastaan eikð lðhtenyt pois, vaikka minð koetin vetðð. 'Siirry syrjððn Reeta', huusi hðn, 'minð en anna kotiani hðvittðð.' Vaarin raivo oli hillit—n ja hðnen voimansa vielð ihmeellisemmðt. Hðn iski ja huusi. Vouti kðski miesten ly—dð kapinoitsijaa. Ja vihdoin lysðhti vaari kuolleena maahan. Minð pakenin kauhistuneena metsððn. Odotin miesten lðhtemistð. Kun he vihdoin tulivat ulos, sytyttivðt he talon tuleen. Minð pakenin Mulikkaan. Palon lieska leimusi kauas. Vaarin ruumis paloi sisðlle. Martti Marttinen oli tðtð kuullessaan vihan ja tuskan vallassa. Hðn ei voinut sanoa sanaakaan. Luukas lausui vakavana: -- Se oli vanhan korvenraatajan palkka oikeudettomassa maassa. Erkki lisðsi siihen: -- Ukko kuoli kunnialla oman kurkihirren alla. Reeta jatkoi: -- Minð olisin saanut Mulikassa suojaa ja asuntoa. Mutta mieleni oli jðrkytetty enkð voinut niille seuduille jððdð. Minð halusin tðnne. Lðksin kiertelemððn saadakseni selville, miten voisin pððstð meren yli. Tuomittuja oli monella seudulla odottamassa hakijoita. Taalain kaivosseuduilla oli nðiden lðhtijðin keskuspaikka. Paitsi viljelij—itð oli nyt mððrðtty my—s lðhtemððn kaivosmiehið. Matkalla tulin tuntemaan Israel Helmeen perheen, jonka my—skin oli lðhdettðvð. Minð pððsin heidðn mukaansa. Niin tulimme Tukholmaan ja laivaan. Minð jouduin erilleen Taalain suomalaisista, jouduin kuvern——rin laivaan. Kuvern——rin tytðr on minua auttanut. Niin olen nyt teidðn joukossanne. -- Hyvð oli ettð tulit, sanoi Olli Rðsðnen. -- Kohta tððltð olisi kutsuttukin. -- Kutsumatta tulin, mutta en kðskemðllðkððn lðhde takaisin, vakuutti Reeta tarttuen veljeðnsð kðdestð. Martti havahtui kuin unesta. -- Siihen maahan, jossa tuollaista tapahtuu, meillð ei tule asiaa, sanoi hðn pððttðvðsti. -- Meillð ei olekaan siellð enðð mitððn, kun vaarikin on kuollut ja vanha koti on tuhkana. Oikein sanoit, Reeta, kðskemðllðkððn emme lðhde takaisin. Me painamme juuremme tðhðn maahan. Sen kohtalot ovat meidðn kohtalomme. Illan kuluessa jatkettiin keskustelua, joka vðhitellen sai yleisemmðn luonteen. Olli Rðsðnen huomautti punatukkaisesta, jonka oli nðhnyt tulijain joukossa ja kysyi: -- Mitðhðn varten se tðnne tuli. Ei varmaan hðntð ole karkoitettu, sillð niin uskollinen suomalaisten vihaaja hðn oli. -- Laivassa hðn ei mitððn vihan merkkejð osoittanut, sanoi Reeta. -- Usein pyrki keskusteluihin minunkin kanssani. Kun pitkðn matkan aikana opin jonkun verran ruotsiakin, ymmðrsin, ettð hðn tuli tðnne mennðkseen naimisiin. Kehui tððllð olevan morsiamensa. -- Jopa vain, ihmetteli Olli Rðsðnen. -- Kun tððllð on naisista ilmeinen puute, mistð hðn eukon itselleen koppaat Punaisten pakanain joukosta ehkð. Erkki ei virkkanut mitððn. Hðn oli tavallista harvasanaisempi ja kiiruhti ennen muita asuntoonsa. Ennen levolle panoaan ajatteli Reeta vielð Erkkið. Todellakin hðn oli vieraantunut. Olisikohan hðneen nðhden jotain vinossa, kuten kuvern——rin tytðr oli lausunut... ARMGARD PRINTZ. Kuvern——ri Printz otti hallitusohjat oitis jðnteviin kðsiinsð. Pitkðn toimikautensa aikana sodassa hðn oli tottunut kðskemððn ja saamaan kðskynsð tðytðnt——n. Hðnen esiintymisensð oli karskia ja hallitsijamaista. Hovitapoja hðn ei tuntenut. Hðn saattoi puheessaan olla raaka, varsinkin, jos vðkijuomat, joita uutterasti kðytti, olivat himmentðneet hðnen sydðmensð pohjalla asuvan lempeyden. Sen aikuisen tavan mukaan hðn oli ankarasti uskonnollinen ja vaati tarkkaa kirkollisten mððrðysten noudattamista. Uuden kodin kuntoon panossa ja "alamaisten" arvonannon hankkimisessa oli hðnen vilkas tyttðrensð Armgard hðnelle suurena apuna. Tðmð oli terðvðpðinen ja huomaavainen, joten hðn suuressa mððrin paransi isðnsð useinkin hidasta ajatuksenkulkua. Kuvern——ri Printz ei tunnustanut kenenkððn komentovaltaa. Siitð huolimatta onnistui Armgard melkein aina saamaan tahtonsa toteutetuksi. Kuta enemmðn siirtokunnan asujamet oppivat uutta esivaltaansa tuntemaan, tulivat he huomaamaan, ettð kuvern——rin itsepðisyyden taivutti ainoastaan hðnen tyttðrensð, jota moni pitikin varsinaisena valtiattarena. Kuvern——ri luotti tðhðn vanhimpaan tyttðreensð enemmðn kuin poikaansa Gustafiin, joka my—skin oli tðysikasvuinen. Christina-linnoituksessa huomattiin heti ensi pðivðstð, ettð komento oli muuttunut. Pehmeðluontoinen Ridder valmisteli kotiinlðht—ð eikð ottanut ollenkaan osaa hallitusasioihin. Maunu Klinga tunsi olevansa jonkun verran syrjðytetty, sen vaikutti uuden apulaisen, Skuten, tulo. Hðn halusi pysyvðistð toimintaa linnoituksen ulkopuolella ja pyrki mieluummin suomalaisten pariin. Rakennuspuuha Tenakonk-saarella soveltui hyvin hðnen harrastuksiinsa, vaikka hðn kðsitti, ettð kun linnoitus ja Printzin Hovi siellð tulevat valmiiksi ja hallinto siirtyy sinne, hðnen on etsittðvð itselleen toimintaa muualla. Rakentajat olivat ennen Ridderin lðht—ð ja menneet Tenakonkille Klingan opastamina. Sinne siirtyivðt ystðvðmme Martti Marttinen, Pietari Kokkinen ja aluksi my—s Olli Rðsðnen. Sen sijaan Erkki Mulikka, vapaamies, siirsi lðht—ððn pðivð pðivðltð. Hðn kðsitti vaaran uhkaavan Stinaa ja sen vuoksi hðn halusi pysytellð lðhettyvillð. Klingan perhe asui edelleen linnoituksessa ja Stina jatkoi oloaan siellð. Reeta oli jððnyt toistaiseksi linnoitukseen kuvern——rin tyttðren pyynn—stð. Armgard Printz nimittðin tarvitsi hðnen apuaan, kunnes koti on pantu kuntoon. Dalbo oli siirtynyt Skuten ty—kuntaan ja puuhaili Helsingborg-linnoituksen rakentamisessa, kðyden kuitenkin tiheððn kotona. Armgard Printz oppi pian tuntemaan ne perheet ja henkil—t, jotka Christinassa asuivat. Hðn kðvi Klingalla kuin kotonaan ja tapasi siellð sððnn—llisesti Stina Dalbon. Nuori lapsenhoitajatar oli miellyttðvðllð kðyt—ksellððn saavuttanut suosiota hðnen silmissððn. Erkki ei voinut estðð askeleitaan johtamasta sangen usein Stinan luo. Ja vielð enemmðn seurasi hðn hðntð ulkona linnoituksen ympðrist—ssð. Kaikesta tarkkaamisesta huolimatta ei hðn tavannut punatukkaista Gustafia. Tðmð hðnen vihamiehensð oli tovereineen jo melkein heti tulonsa jðlkeen kadonnut tietymðtt—miin. Kukaan ei heitð tosin kaivannut. Erkki koetti arvoitusta turhaan selittðð. Joku oli nðhnyt tulopðivðnð punatukkaisen olevan keskusteluissa jonkun paikkakunnalla sattumalta kðyvðn hollantilaisen kanssa. Toinen vakuutti, ettð nðmð miehet hollantilaisen ja oudon intiaanin kanssa kulkivat Christina-joen vartta yl—spðin minquas-intiaanien maita kohti. Valmistellessaan lðht—ððn ritarillinen Ridder ei unohtanut Stinan asiaa. Hðn hankki ajoissa valtakirjat, joita ehkð tarvittaisiin Stinan avioliittokuulutuksen peruuttamista varten, ellei asiaa olisi vielð Ruotsissa ratkaistu. Vanha Dalbo ei ollut erityisen halukas tðtð valtuutusta puolestaan antamaan. Pastorin vðlityksellð suostui hðn niin pitkðlle, ettð ilmoitti olevansa vastustamatta toimenpidettð. Gustaf ei ollut enðð ollenkaan hðnen suosiossaan, mutta toiselta puolen hðn ei tahtonut auttaa suomalaisenkaan pyrkimyksið. Periaatteelleen uskollisena ei hðn, kun oli aikanaan antanut lupauksen Gustafille, katsonut voivansa toimia tðtð vastaan, mutta salli muitten toimia, jos nðmð sitð halusivat. Sydðmessððn hðn joka tapauksessa toivoi, ettð hðnen tyttðrensð pððsisi vapaaksi. Voisihan ilmestyð uusia sopivia mahdollisuuksia, vaikka komentajaan asetetut toiveet eivðt toteutuneet. Ridderistð oli hðipynyt se vastenmielisyys, jota hðn alussa tunsi suomalaista kohtaan, tðmð kun oli voittanut hðnet kilpailussa Stinan sydðmestð. Kun hðn meni jððhyvðiskðynnille Klingan perheen luo, valitsi hðn ajan, jolloin Erkki oli siellð. Hðn tahtoi osoittaa rehellisesti harrastavansa nuorten parasta. Nuoret kertoivat Gustafista sekð hðnen tulostaan siirtokuntaan. Se tieto sðikðhdytti Ridderið kovin. -- Tðssð on suurempi vaara kuin kenties arvaattekaan, sanoi hðn. -- Jos hðnellð on kuulutustodistus mukanaan, voi hðn millð hetkellð tahansa vaatia morsiamensa vihille eikð mikððn voi avioliittoa estðð. Tðmð selitys sai nuorten sydðmet hðtkðhtðmððn. -- Ennen minð hukutan itseni kuin menen hðnen kanssaan naimisiin, vakuutti tytt— ja katsoi hellðsti Erkkið silmiin. -- Ei nyt ole syytð vielð toivottomuuteen vaipua, lohdutteli Ridder. -- Kun hðn ei ole vielð nðyttðytynyt, ei hðnellð ehkð ole tarvittavaa todistusta. Muuten on hðnen viipymistððn vaikea selittðð. Sitð parempi on, mitð kauemmin hðn pysyy poissa. Nyt on tðrkeintð voittaa aikaa. Minð olen vakuutettu onnistumisestani, kunhan pððsen Ruotsiin. En luule antavani teille turhia toiveita, kun lupaan, ettð ensimmðisessð palaavassa laivassa minun lðht—ni jðlkeen voitte odottaa sitð asiakirjaa, joka ratkaisee teidðn onnenne. Kuitenkin on teidðn taivutettava vanhukset kannattamaan liittoanne. Nuoret olivat kiitollisia entiselle komentajalle hðnen jalomielisyydestððn. Se kðdenpuristus, jolla Stina sanoi hðnelle jððhyvðiset, oli lðmpimðmpi kuin mikððn tðtð ennen. Armgard Printz piti uteliaisuutensa houkuttelemana silmðllð Erkkið, jota Reeta oli hðnelle osoittanut laivarannassa. Eikð hðneltð suinkaan jððnyt huomaamatta se lðheinen seurustelu, joka vallitsi tðmðn ja Klingalla palvelevan lapsenhoitajan vðlillð. Suhde olikin helposti arvattavissa. Niin mielellððn kuin hðn yleensð tahtoi edistðð nuoren vðen sydðmen harrastuksia, katsoi hðn tðssð joutuvansa ristiriitaan velvollisuuksiensa kanssa. "Alamaisten" onnen valvominen kuului hðnelle. Reeta oli melkein kuin hðnen holhokkinsa ja siis lðheisempi kuin Stina. Avatakseen Reetan silmðt hðn jðrjesti tilaisuuden, missð kokematon suomalaistytt— saisi kumoamattoman todistuksen lapsuudentoverinsa todellisesta sydðmentilasta. Kauniina maaliskuun iltapðivðnð olivat Erkki ja Stina siirtyneet mielipaikalleen linnan sarvekkeen kupeelle. Nuori Klinga sai vapaasti juosta etsimðssð vastapuhjenneita kevððn kukkia. Hðntð vartioitiin vain sen verran, ettei hðn pððssyt putoamaan t—rmðltð alas. Kuvern——rin tytðr teki asiaa lðhellð olevalle laivalaiturille. Hðn oli ottanut Reetan mukaansa, koska heillð muka oli sieltð jotain tuotavaa. Linnan sarveke esti rakastavaisia heitð huomaamasta. Mutta heidðn ððnensð kuului selvðsti. Armgard ei ollut mistððn tietððkseenkððn, mutta Reetan korvat kuulivat heti Erkin ððnen. Hðn tunsi olonsa vaikeaksi, mutta ei hennonut poiskaan lðhteð. Rakastavaisten keskustelu koski sitð asiaa, joka oli heillð kaikki kaikessa. Tytt— sanoi: -- Sinun olen enkð kenenkððn muun. Olenhan meren takaa lðhtenyt sinua hakemaan. Kuinka kohtalo voisi olla niin julma, ettð se vielð meidðt erottaisi? Erkki vastasi siihen: -- Ei mikððn voikaan meitð erottaa. Kyllð me poistamme esteet, olkoot ne kuinka suuria tahansa. Reeta kuuli nðmð sanat hyvin ja tajusi niiden merkityksen. Hðnen poskensa punehtuivat ja hðn lðhti kiiruhtamaan pois. Armgard seurasi hðntð. -- Siinð on syy, jonka tðhden hðn sinua jo rannalla vieroi, sanoi kuvern——rin tytðr tarttuen nyyhkyttðvðð tytt—ð kðsivarteen. -- álð kuitenkaan vielð vaivu epðtoivoon. Vielð ei ole pappi sanonut aamenta heidðn liitolleen. Reeta ei kyennyt lausumaan mitððn. -- Rakastatko sinð hðntð tðydestð sydðmestðsi? kysyi Armgard osaaottavaisena. -- Rakastan, my—nsi Reeta avomielisesti. -- Onko hðn ilmoittanut rakastavansa sinua? Ehkð on kosinutkin? -- Ei hðn ole minulle sitð sanonut. Minulla oli vain syytð niin uskoa. Kyyneleet valuivat punehtuneen tyt—n poskilta. -- Mies voi pettðð naista monella muulla tavalla kuin vain sanoilla, lausui kuvern——rin tytðr. -- Maltahan, ei ole vielð kaikki menetetty. Minð autan sinua. Kyllð minð saatan hðnet tuntemaan velvollisuutensa. Hðn oikaisi itsensð ruhtinaallisen ryhdikkððksi. Hðn tunsi tilaisuuden tulleen, jossa hðnen oli nðytettðvð, ettð hðnellð oli valta tðssð maassa. Hðnen mielessððn vðikkyi kuva Kristiina-kuningattaresta juuri tðllaisessa tilanteessa. -- Minun valtakunnassani eivðt miehet saa rankaisematta pettðð naista, vakuutti hðn mennessððn sisðlle. Reeta jði vielð pihamaalle kuivaamaan kyyneleitððn. Ennenkuin hðn seurasi valtiatartaan, nðki hðn Erkin tulevan portista linnan pihalle. Hðn kantoi kðsivarrellaan pikku poikaa, joka hyvðili kantajansa poskia, ja hðnen vierellððn kðvi nuoren Klingan hoitajatar, jonka kasvoilla oli onnen loiste. Jotain tuollaista oli Reeta mielessððn kuvitellut keinuessaan valtameren aalloilla, joitten hðn luuli vievðn kohti onnen satamaa. Mutta tuon toisen sijasta oli hðn silloin nðhnyt itsensð Erkin rinnalla. Nyt oli hðnen onnensa mennyt. REETALLA ON YSTáVIá. Armgard Printz oli nainen, joka ei miettinyt kauan tekojaan. Nðhtyððn, ettð Reeta ei seurannut, palasi hðn huoneista takaisin pihalle ja komentavasti kutsui tyt—n luokseen. Tarttuen Reetan kðsivarteen hðn sanoi pððttðvðsti: -- Me lðhdemme oitis kuvern——rin luo. Kuvern——ri Printz kðveli jykevin askelin kookkaan salin lattiata edestakaisin. Hðnen kirjurinsa Johan Fransson, kotoisin Itð-Suomesta, istui ison tammip—ydðn ððressð ja kirjoitti kuvern——rin sanelun mukaan. Kysymyksessð oli vastauskirje hollantilaisten tekemððn vastalauseeseen. -- -- 'me emme tule sallimaan yhdenkððn hollantilaisen tai minkððn muun vieraan laivan liikkua meidðn aluevesillðmme alistumatta meidðn mððrðyksiimme ja tunnustamatta korkean kuningattaremme ylivaltaa tðllð alueella, jonka olemme laillisesti itsellemme ostaneet.' -- Kirjoita niin, kirjuri. Vedð viiva 'emme' ja 'sallimaan' sanojen alle. -- Niin, tuhat tulimmaista, me emme sitð salli, jatkoi kuvern——ri, pysðhtyi sihteerinsð eteen ja, korostaakseen sanojaan, l—i nyrkillð p—ytððn, niin ettð kirjoitustarpeet hypðhtivðt. Sitten hðn meni kaapille, kaasi lasin viinaa, jonka kulahutti yhdellð siemauksella. Sen jðlkeen hðn rauhoittui ja jatkoi: -- Kirjoita edelleen: 'Me emme ole tulleet tðnne haastamaan riitaa. Me tahdomme elðð eurooppalaisten samoin kuin intiaanienkin kanssa sovinnossa, mutta me tahdomme sðilyttðð arvovaltamme ja omistusoikeutemme. Sen vuoksi jokainen laiva, joka tavataan vesillðmme osoittamatta kunnioitusta Ruotsin lipulle, ammutaan armotta upoksiin'. Nðin pitkðlle oli kirjeessð ehditty, kun kuvern——rin tytðr seuralaisensa keralla astui sisðlle. -- Isð, huudahti Armgard. -- Meillð on tðrkeðtð asiaa. -- Minun virkatoimeni ovat tðrkeðmmðt, murahti isð, mutta kun tytt— kiepsahti hðnen kaulaansa, kysyi hðn: -- Mikð nyt on hðtðnð? Haluatko lðhteð ajelemaan hevosilla, jotka kuningatar minulle lahjoitti? Ne eivðt ole oikein tottuneet ratsastukseen eikð tððllð ole vielð muita ajoteitð. -- Ei, isð, sanoi tytðr ja veti kuvern——rin istumaan puiseen nojatuoliin, jota kðytettiin virallisissa vastaanotoissa hallitustuolina. -- Minulla on virka-asia, tðrkeð ja painava, joka koskee alamaisesi onnea ja menestystð. Jðttilðiskuvern——ri oli kuin karhu kesyttðjðnsð kuletettavana. -- Minð kysyn sinulta, joka olet tðmðn siirtokunnan herra ja kuvern——ri, -- alkoi tytðr juhlallisena, -- minð kysyn eik— tðssð maassa ole jokainen mies velvollinen menemððn naimisiin sen tyt—n kanssa, jota on liehitellyt, nimittðin jos tytt— sitð vaatii? Kuvern——ri naurahti, kun sai selville asian laadun. -- Avioliitot ovat siirtokunnan menestymisen ehto, sanoi hðn. -- Hallituksen on edistettðvð niiden muodostumista. Mutta tððllð on toistaiseksi vielð aivan vðhðn avioliittoon sopivia naisia. Minun pitðisi saada niitð Ruotsista kokonainen laivalasti. -- Juuri senpð vuoksi sinun tðytyy auttaa, ettð ne muutamat naiset, jotka ovat tðnne saapuneet, pððsevðt oikeuksiinsa. Eik— tytt— ole ansainnut itselleen sitð miestð, jota hðn on varta vasten lðhtenyt Ruotsista saakka tððltð hakemaan? Armgard Printz koetti edelleen olla juhlallinen. -- Totta kai, totta kai, my—nteli kuvern——ri. -- Kuitenkin lienee asiassa miehellðkin jotain sanomista. Hallitukselle on yhdentekevðð kenen kanssa avioliitto solmitaan, kunhan niitð vain solmitaan. Avioliiton asianajaja jatkoi: -- Tðssð on kysymys suhteesta, joka on kehittynyt lapsuudesta saakka. Tðmð tytt— tðssð, jonka sinð tunnet tulomatkalta ja joka edelleen on ollut meillð apulaisena ja kuuluu siis erityisesti hallituksen suojeltaviin, on tullut etsimððn tððltð sulhastaan. Hðn onkin l—ytðnyt miehen, mutta tuo mies kiertelee toista pauloihinsa. Reeta oli ujona pysytellyt ovensuussa. Hðn hðpesi, kun hðnen salaista asiaansa ruvettiin noin julkisesti esittðmððn. Hðn painoi alas pððnsð ja peitti esiliinalla kasvonsa. -- Tytt—, sanoi kuvern——ri. -- Me emme voi nðin nopeasti tðssð asiassa pððt—stð tehdð. Jos sinulle on vððryyttð tehty, niin minð takaan, ettð se hyvitetððn. Minð otan asiasta selvðð ja hankin sinulle oikeutta. -- Kirjuri, olet kuullut, mitð kuvern——ri on sanonut. Kirjoita se p—ytðkirjaan, ehti Armgard pistðð vðliin. Kuvern——ri jatkoi: -- Sinð ujo tytt— siellð oven suussa, ðlð ole suruissasi. Jos et saa miestð, jota olet ajatellut, saat toisen. Kyllð tððllð sulhasia on, on vaikka kuinka monta. Ennen tðmðn vuoden loppua saat keikkua emðntðnð omassa talossa. Ole nyt rauhassa ja mene taloustoimiin. Reeta poistui sangen halukkaasti kuvern——rin luota. Hðnellð oli se kðsitys, ettð tðmð kðynti ei vienyt hðnen asiaansa vðhððkððn eteenpðin. Ellei Erkki omasta tahdostaan taivu, mitð auttaa kuvern——ri tai muut vallanpitðjðt? Kuta enemmðn hðn kðyntiððn ajatteli, sitð enemmðn kohosi hðpeðn puna hðnen kasvoilleen. Hðn oli melkein kiukkuinen kuvern——rin tyttðrelle, joka oli hðnet tðhðn johtanut. Hðn halusi poistua tðstð piiristð, missð ehkð uudelleen sattuisi kohtaamaan Erkin sen toisen kanssa. Sen vuoksi pyysi hðn lupaa saada lðhteð veljensð kotiin. -- Mene nyt toistaiseksi, lausui Armgard. -- Sinun asiasi on hyvissð kðsissð. Kyllð minð pidðn silmðllð miestð. Ja tarpeen tullen turvaudutaan kuvern——riin. álð hellitð. Jos minð johonkin mieheen silmðni isken, otan hðnet vaikka kiven kolosta. Olli Rðsðnen sattui olemaan linnoituksessa hakemassa siemenið kevðtkylv—jð varten. Tapansa mukaan kðvi hðn Reetaa tervehtimðssð, ja kun tðmð oli juuri lðhd—ssð Suomi-siirtolaan, pyysi hðn saada opastaa. Teitð ei vielð ollut, eikð siltoja jokien ylitse, mutta polku oli polettu ja lautat rannoille rakennettu. Nuoret kðvelivðt yhdessð kevððseen puhjenneita maisemia. Reeta oli melkein sanaton. Ennen niin puhelias Olli Rðsðnen oli my—skin sangen vaitelias. K—mpel—llð kohteliaisuudella auttoi hðn tytt—ð purojen yli kuljettaessa. Sikðli kuin hðn puhui, koetti hðn viitata tðmðn maan luonnonrikkauteen ja hyviin elðmisen mahdollisuuksiin. -- Katsos Reeta, sanoi hðn, -- tðmð on nuorten yrittelijðin maa. Tðmð on heidðn paratiisinsa. Ei niin, ettei tððllðkin pitðisi ty—tð tehdð. Paljon sitð pitðð tehdð, mutta tððllð saa my—s ty—stððn palkan. Ei tððllð halla hðtyyttele eivðtkð vieraat vie. Rðsðsen hillitty ystðvðllisyys herðtti Reetan vðhitellen murheellisista unelmista ja jottei hðn aivan kylmðkiskoiselta tuntuisi, heitti hðn jonkun kysymyksen, kun mies kertoi siirtolan puuhista. -- Kai sinulla jo lehmðkin on? kysyi Reeta keskustelun yllðpitðmiseksi. -- Jo minð yhden hiehon sain, alkoi nuori mies kertoa. -- Pian siitð lehmð varttuu. On minulla pari lammastakin ja muutama kana. Kyllðhðn se muuten menisi, mutta yksinððn on vðhðn hankala kaikkia hoitaa. Kun Martti olisi asettunut Rðsðlððn, joka yhdessð hðnen kanssaan rakennettiin, olisi Leenasta ollut apua naisvðen t—ihin. On se Leena kuitenkin sieltð Marjetan Kðrjestð kðynyt tarpeen tullen auttamassa, mutta ei se sama ole kuin apu kotona. Kun he vielð muuttavat kauemmas, kuten Martti aikoo, ei ole mitððn naisen apua kodin pidossa. Tðytyy oppia lehmððkin lypsðmððn. Reeta vaipui taas mietteisiin. Vihdoin he tulivat Naamankosken partaalle. Joen yli oli tehty vðliaikainen silta. Rðsðnen ei puhunut mitððn, ettð tðssð se nyt hðnen kotinsa, Rðsðlð, oli. -- Onpas tðmð kaunis talon paikka, tunnusti Reeta. -- Koskeen saisi hyvðn myllyn. Mitð! Johan tððllð sellaista suunnitellaankin, sanoi hðn katsoen alulle pantuja myllyn perustuksia. Reetan maanviljelysinnostus herðsi kun hðn nðki avatut uutisviljelykset. -- Johan tðstð yhteen taloon leipðð karttuu, sanoi hðn ly—den kðsiððn yhteen. -- Ja mitkð erinomaiset laidunmaat karjalle! -- Niin on, niin on, my—nteli Olli harvasanaisesta Hðnen ajatuksensa kiertelivðt omia teitððn. -- Kyllð tðssð kelpaa asua, kuka sitten asuneekin, lausui Reeta jo vilkkaasti ja kysyi: -- Kuuluuko tðmð Suomi-siirtolaan? -- Kuuluuhan se, on ensimmðinen talo siirtolassa, sanoi Rðsðnen pieni veitikkamaisuus silmðkulmassa. -- Tðmð on Rðsðlð. Reeta sðpsðhti vðhðn ja jði sanattomaksi. Olli Rðsðnen pyysi poikkeamaan sisðlle ja katsomaan vðhðn aittojakin, kuinka niissð on elðmisen varaa. Reeta ei halunnut. Hðn pyysi neuvomaan tietð Marjetan Kðrkeen, jonne tahtoi kiiruhtaa ennen illan tuloa. Olli lðhti edelleen saattamaan. Nuorten kesken ei enðð sanaa vaihdettu. Ollilla olisi ollut paljonkin puhumista, mutta hðn katsoi parhaaksi vaieta. Tultuaan Marttisen uutisasutuksen verðjðlle sanoi Reeta Ollille jððhyvðiset. -- Olet sinð ahertava maamies, lausui hðn saattajalleen tunnustukseksi. Sitten hðn siirtyi veljensð kotiin. TAIKAKEINOT. Leena, joka jo kerran oli kðynyt kðlyððn tervehtimðssð linnoituksessa, otti hðnet sydðmellisesti vastaan ensi kerran uudessa Marttilassa. Pikku Martti riemuitsi rajattomasti tavatessaan tðtinsð, jonka vielð muisti vanhasta maasta etenkin sen vuoksi, ettð oli tottunut hðneltð saamaan maukkaita naurishaudikkaita. Iloisena hðn esitti tðdille leikkitoverinsa Vðinðm—n Antin ja kertoi pikku Marjetasta, jonka punainen mies oli vienyt ja josta ei ole sittemmin mitððn kuulunut. Martti Marttinen kðvi kotona vain kerran viikossa. Rakennuspaikka Tenakonkilla oli Marjetan Kðrjestð 7 mailin pððssð, joten oli liian pitkð matka joka y—ksi tulla kotiin, varsinkin kun taival oli pððasiassa veneellð kulettavaa. Lopputalvi ja kevðt oli siellð kiireisesti ty—skennelty. Alkukesðksi olivat valmistumassa sekð Uuden G—teporin linnoitus ettð Printzin Hovi asuttavaan kuntoon. Soudellessaan lauantaisin kotiinsa tarkasteli Martti uutta asuntopaikkaa, johon rakentaisi pysyvðisen, suuremman kodin. Vðinðm—n leski Kaisa nautti edelleen sitð ystðvðllisyyttð, jota hðnelle oli Marttisten luona osoitettu. Vaikka Martti Marttinen oli luvannut jðttðð tðmðn sauna-asunnon yksinomaan hðnelle niin pian kuin varsinaisen oman kodin saisi perustetuksi, ei Kaisa vielð hennonut pitðð sitð omanaan, kun hðn ei voinut sen rakentamisessa olla osallisena eikð hðnellð ollut rahoja korvaamiseen. Hðn koetti kyllð taloustoimissa ja kesðkiireissð olla apuna, mutta kun talven aikana ty—t olivat vðhissð, kierteli hðn siirtokunnassa, koettaen ansaita elantonsa. Joskus hðnellð oli poikansa Antti mukanaan, mutta useimmiten hðn liikkui yksinððn. Niissð siirtokunnan osissa, joissa hðntð ei tarkemmin tunnettu, sanottiin hðnen kerjððvðn. Totta siinð oli sikðli, ettð kun ei missð hðnelle ty—tð annettu, pyysi hðn ravintoa nðlkðnsð tyydykkeeksi. Koko siirtokunnassa kulki puhe hðnen taikat—istððn, ja moni pelkðsi hðntð sen vuoksi. Todistuksia ei hðntð vastaan tiedetty, paitsi, mitð oli nðhty laivalla hðnen tullessaan ja mistð oli mitð ihmeellisimpið tarinoita laadittu. Kerrottiin kuinka hðn sen jðlkeen, kun hðnen miesvainajansa ruumis mereen heitettiin, oli lðhtenyt laivan kannelta laudalla lentðmððn ja rððkynyt ilmassa pahasti. Erittðinkin kammottiin hðntð Christinassa, missð pastori Christofer oli uhannut hðnet vangituttaa. Nyt oli kyllð tðmð pastori palannut takaisin Eurooppaan, mutta oli muita, jotka olivat valmiit saattamaan rangaistukseen hðnet niin pian kuin huomaisivat hðnen vðhððkððn harjoittavan noituutta. Suomalaisten keskuudessa suvaittiin Kaisaa paremmin, vaikka oli siellðkin niitð, jotka katsoivat sielunsa autuuden olevan vaarassa tðmðn noidan lðhettyvillð. Paitsi toimeentulon ansaitseminen oli Kaisan liikkumiseen syynð my—s se, ettð hðnellð joskus oli hieman toivoa tyttðrensð, pikku Marjetan, mahdollisesta l—ytðmisestð. Hðnellð kyllð oli itsellððn se vakaumus, ettð vihastunut paha henki oli tahtonut hðnelle kostaa ottamalla Marjetan, mutta omaatuntoaan lohduttaakseen oli hðn liikkeellð etsimisyrityksissð. Pikku lapsi oli ollut hðnelle sangen rakas. Kun katoamisen jðlkeen pojat olivat puhuneet punaisesta miehestð, tuli Kaisalle joskus sellainenkin ajatus, ettð ehkð tytt— oli joutunut intiaanien saaliiksi. Sen vuoksi hðn tekeytyi tuttavaksi heidðn kanssaan ja kðvi heidðn kotonaan sekð opetteli heidðn kieltððn ja tapojaan. Nðmð osoittivat hðnelle suurta kunnioitusta ja lienee hðn joskus heidðn keskuudessaan taikatemppujakin tehnyt, koska hðntð pidettiin poppamiehen vertaisena. Palatessaan kotiin pitkðltð kiertomatkalta kevððllð kylv—ajan lðhestyessð joutui hðn yhtðkkið outojen intiaanien piirittðmðksi. Ne eivðt olleet lenapeja. Kuin taikavoimalla kohosi heitð maasta hðnen ympðrilleen. Yhdellð nðistð oli niin pitkð sulkat—yht—, ettð se ylettyi selðn yli polviin saakka. Toiset osoittivat hðnelle suurta kunnioitusta. Tultuaan Kaisan luo hðn puolestaan lankesi pitkðlleen maahan ja levitti kðtensð. Noustuaan yl—s hðn pyysi Kaisaa lðhtemððn heidðn heimonsa luo, heidðn ðidikseen, heidðn auttajakseen ja noidakseen. Heidðn keskuudessaan raivosi ruttotauti, johon moni kuoli. Kun tuo tauti nðytti tulleen valkoisilta, tarvittiin valkea noita taudin tyrehdyttðjðksi. Kierrellessððn tðtð uutta maata oli Kaisa nðhnyt paljon ihmeitð ja kokenut monta kovaa. Sen vuoksi hðn ei kovin sðikðhtðnyt punanahkain ilmestymistð eikð my—skððn oudoksunut heidðn kðyt—stððn. Ollakseen intiaaneja pahoin loukkaamatta hðn ei jyrkðsti kieltðytynyt. -- Nyt en pððse tulemaan, sanoi hðn. -- Jos jolloinkin tulen, miten luoksenne osaisin? Hðnen puheensa oli sangen vaikeatajuista, mutta ehkð juuri sen vuoksi herðtti intiaaneissa suurta arvonantoa. Pððllikk— neuvoi, kunnioittavasti heilutellen itseððn: -- Kulje tðmðn suuren joen vartta yl—spðin, kunnes toinen suuri joki tulee siihen vasemmalta. Seuraa sitð niin pitkðlti, ettð joudut korkean vesiputouksen luo. Jos tulet kesðn aikana, otamme sinut jo siellð vastaan. Jos et ketððn tapaa, jatka kulkuasi polkua my—ten, joka on hyvðsti polettu ja johtaa meidðn luoksemme. Polku vie sinut suurien metsien lðpi korkeille maille. Kun kahden vuoren yli kiivettyðsi olet joutunut polulla ahtaaseen kalliosolaan, olet meidðn portillamme. Silloin olet luonamme. Me odotamme sinua. Tule pian, ettei koko kansamme kuolisi valkoiseen tautiin. Kaisa vakuutti uudelleen, ettei hðn voinut nyt tulla. -- Auta kuitenkin meitð. Auta valkoisen Manitoun voimalla, pyysi pððllikk—. Kaisa mietti hetkisen. Sitten hðn sanoi: -- Ehkð voin auttaa, vaikka en ole luonanne. Tehkðð kuten sanon. Valitkaa heimostanne viisi vahvaa miestð, jotka ovat sitkeitð voimiltaan ja laihoja ruumiiltaan. Ainoastaan ne saavat sairaisiin koskea, ei muut. Ne kantavat sairaat ulos kylðstð lðhteen luo. Ne valavat sairaita kylmðllð vedellð ja hankaavat heidðn ruumiitaan hiekalla. Jos he kuolevat, Manitou heitð tahtoo; jos he parantuvat, Manitou heitð sððstðð. Kukaan terve, paitsi nuo viisi, ei saa lðhteelle mennð eikð kukaan terve saa siitð lðhteestð juoda tai vettð ottaa. Kaisa ei ollut ollenkaan varma ymmðrsivðtk— intiaanit hðnen mongerrustaan eikð hðn sitð niin tðrkeðnð pitðnyt. -- Sillð aikaa kun odotamme sinua, teemme kuten sanot, vakuutti johtaja. -- Pyynt—mme on, ettð tulet pian. Kun tulet, et sitð koskaan kadu. Sinulla on itsellðsi etua siitð. Pððllikk— laskeutui taaskin pitkðlleen maahan sanoen siten jððhyvðiset. Intiaanit hðvisivðt nopeasti nðkymðtt—miin. Kaisa oli lðhellð Marjetan Kðrkeð. Kotiin astuessaan hðn ajatteli mielessððn, ettð jos olisi ollut syksy, olisi hðn ollut joutilas lðhtemððn. Nyt Kesðn tullen on uutisasutuksella ty—n aika. Hðnenkin tulee voimillaan auttaa maat—issð ystðviððn, jotka olivat hðntð auttaneet ja kaiken aikaa hðnen poikaansa vaalineet ja kasvattaneet. Kotona hðn tapasi Reetan ensi kerran. Heistð tuli pian hyvðt ystðvðt. Yhdessð he sitten ty—skentelivðt kevðtt—issð. Kun miehet tarvittiin rakennuksilla, joista annettiin vapautta kotit—ihin vain niukalti, oli ty—voimista my—s Suomi-siirtolassa puute ja sen vuoksi jokaisen tðytyi koettaa kaikkensa. Olli Rðsðnen kðvi Marttilassa kylv—- y.m. raskaampia t—itð tekemðssð, ja luonnollisesti Martti itse auttoi, mikðli voi olla kotona. Joka tapauksessa tuli tðnð vuonna tehdyksi vðhemmðn uutisraivausta, jopa vðhemmðn kylv—jðkin kuin edellisenð. Siinð suhteessa olivat laajat rakennusty—t haitaksi. Erkki kðvi vain muutaman kerran ystðviððn tervehtimðssð. Hðn puuhasi uutterasti omalla uutisasutuksellaan. Vðlttðmðtt—miin rakennust—ihin hðn oli palkkautunut Christinaan voidakseen olla lðhempðnð rakastettuaan. -- Erkki on muuttunut entisestððn paljon, huomautti Leena erððnð iltana naisten ollessa yksinððn kotona. -- Ennen Ruotsissa hðn oli joka ilta meillð, mutta nyt hðn melkein karttaa. En tiedð mitð vðliin on tullut. Ei liene Martin ja hðnen vðlillððn mitððn sattunut. Reeta kyllð tiesi syyn, mutta ei siitð mitððn sanonut. Hðn istui ajatuksiinsa vaipuneena ja oli ikðvissððn. -- Komea mies se Erkki, sanoi Kaisa. -- Komein koko siirtokunnassa. Onnellinen se tytt—, joka hðnet miehekseen saa. Reeta ja hðn sopisivat hyvin pariksi. -- Niinhðn sitð on nðihin saakka luultukin, my—nteli Leena. -- Vanhassa maassa nðytti asia aivan selvðltð. Olitte kai jo kihloissakin? kysyi hðn Reetalta. -- Eihðn toki, vastusteli Reeta. -- Lapsuuden tovereita vain. -- Hðnen poskilleen kohosi puna, josta Vðinðm—n Kaisan tarkka silmð nðki totuuden. -- Muutakin siinð oli kuin lapsuuden toveruutta, vðitti Leena polkien rukkiaan. -- Siinð oli rakkautta, joka nyt on kylmentynyt. Kuule Kaisa, jatkoi hðn, -- sinðhðn voit kadotetun rakkauden palauttaa ja uuden lemmen nostaa. Jospa saisit Erkin vielð palautumaan entiselleen! Minð, me kaikin siitð iloitsisimme, Reeta luonnollisesti eniten. Reeta ei jaksanut kuulla Leenan puhetta loppuun. Hðn pillahti itkemððn ja lðhti ulos. Leena ei ystðvðllisyydessððn huomannut kuinka arkaan kohtaan hðn kosketteli. Kuin korjatakseen asiaa hðn Reetan lðhdettyð taivutteli Kaisaa: -- Jos todellakin voit Reetalle apua antaa, tarvitsisi hðn sitð nyt. Hðnkin on suuresti muuttunut entisestððn. Hðn on synkkðmielinen ja usein katkera. Syynð ei voi olla muu kuin Erkin kylmeneminen. Kaisa esteli: -- Kyllð minð siellð kotona useinkin nostin lempeð tyt—ille, jotka olivat sen kadottaneet. Ja monesta tiesin, ettð he saivat kadotetun takaisin. Nyt en enðð tahdo uskaltaa sellaiseenkaan, oikeastaan viattomaan, mikð ei kenellekððn ole onnettomuudeksi vaan pðinvastoin asianomaiselle suureksi onneksi. Minua vainotaan ja uhataan roviolla polttaa, jos loitsimisesta keksitððn. Olen itsekin alkanut taikomista tðssð uudessa maassa kammoa, kun luulen sen johdosta rakkaan Marjetan menettðneeni. -- Ei se Marjetta sen takia mennyt, lohdutteli Leena, -- eihðn siitð muiden tarvitse sitð paitsi tietðð, jos Reetalle apua annat. Vielðkin Kaisalla oli arveluita: -- Asia ei ole niin yksinkertainen. Ensiksi tðytyy Reetan itsensð tahtoa ja sanan voimalle alttiiksi antautua. Toiseksi tðytyy lemmennoston tapahtua siellð, missð kylmentynyt rakastettu liikkuu. Mieluimmin paikalla, mikð on pyhitetty. Tðytyy tietðð onko rakastettu iskenyt silmðnsð johonkin toiseen. My—s sen toisen pitðisi olla lðhellð, jotta sana tehoaisi. Monta on siinð mutkaa. Jos ei kaikki ole kohdallaan, sattuvat sanat turhaan. -- Niinhðn se taitaa olla, my—nsi Leena. -- Mutta mihinkð se Reeta nyt hðvisit Taitaa itkeð silmðnsð kipeiksi. Kipeð on hðnelle asia. Kaisa lðhti ulos ja kohtasi Reetan niemen kðrjessð itkemðssð. Oli pimeð, mutta kuu valaisi maisemaa. -- Rakastatko sinð todellakin hðntð niin kovasti, kysyi Kaisa hellðsti. -- Luuletko, ettð hðnet on joku toinen vallannut? Reeta painautui leskivaimon syliin ja kertoi, mitð tiesi, kertoi, ettð Erkki kuului nyt toiselle. Yhtðkkið tarttui tytt— intohimoisesti lappalaissyntyisen ystðvðttðrensð kaulaan ja rukoili: -- Kuule Kaisa, auta sinð minua. Leena sanoi, ettð sinð voit lemmen nostaa ja kodotetun palauttaa. Me olimme Erkin kanssa niin onnellisia ennen. Sinun avullasi me voimme vielð tulla onnellisiksi. Kaisa oli hetken ððneti. -- Olin jo mielessðni pððttðnyt luopua vanhasta viisaudesta, sanoi hðn vihdoin. -- Nykyaikana ja uusissa oloissa ei sillð ole enðð entistð tehoa. Olen sitð viimeksi kðyttðnyt vain hðtðtilassa ja silloinkin olen joutunut kðrsimððn, Nyt on uutta viisautta joka vihaa sitð vanhaa. Kuitenkin tahdon auttaa sinua, mikðli voin. Marttinen ja Leena ovat tehneet minulle niin paljon hyvðð, ettð olen valmis heidðn tðhtensð menettðmððn vaikka henkeni. Ainoastaan heidðn avullaan olen jaksanut tðssð uudessa maassa tulla toimeen, kun leskeksi jðin. Mielellðni tahtoisin tehdð sinut onnelliseksi. Lemmen nostaminen Erkissð tðytyi suorittaa salaisesti ja erittðin varovasti. Heidðn piti yhdessð lðhteð Christinaan, missð kumpikin asianomainen oli tavattavissa. Sitð ennen lupasi Kaisa tehdð tarpeelliset valmistukset. Yhdessð he siirtyivðt tupaan. Maatapannessa Reeta oli ristiriitaisten tunteitten vallassa. Oliko se tie oikea, jolle hðn nyt oli lðhtenyt? Hðn teki sen vain rakkautensa vuoksi. Ja hðn tarkoitti sillð yhtð paljon Erkin onnea kuin omaansa. LEMMEN NOSTO. Vaikka Kaisa ei enðð harrastanut taikomista kokosi hðn entisen tottumuksen johtamana aineita, joita siihen tarvittiin. Tðtð hðn teki kaikkien tietðmðttð hiljaisuudessa. Niinpð hðn oli siltð karhulta, joka ensimðisenð talvena tapettiin, ottanut sydðmen ja aivot, joista hðn pusersi —ljyð. My—s oli hðn nylkenyt kððrmeen nahan ja kuivannut sen torveksi. Kedolta ja purojen varsilta hðn oli koonnut yrttejð, jotka kyllð eivðt olleet samoja kuin siellð kotona, missð jokaisen yrtin voiman tiesi. Intiaaneilta hðn oli nyt koettanut ottaa oppia ja oli yrttien hajuja toisiinsa verrannut. Maissin tðhkistð koverretuissa pienissð pulloissa hðnellð oli monenlaisia yrteistð keitetyitð nesteitð. Hðnen suunnitelmansa lemmen nostamiseksi Erkissð Reetaa kohtaan oli seuraava: Piti saada Erkki ja Reeta juomaan samasta astiasta vettð, joka oli laskettu kððrmeennahkaisen putken lðpi. Vielð piti saada Erkki sy—mððn karhun sydðmestð ja aivoista keitettyð —ljyð. Erkin askelten jðlet sen tyt—n luo, jonka pauloihin hðn oli joutunut, piti katajanoksilla pyyhkið nðkymðtt—miin. Katajia tðssð maassa ei kyllð ollut, mutta Kaisa arveli sypressin oksan tekevðn saman vaikutuksen. Paluuaskeleita oli loihdittava, kirkko kierrettðvð kolmeen kertaan sekð my—tð- ettð vastapðivððn. Useampia temppuja oli tehtðvð, vanhoja lukuja luettava ja loitsittava. Reetalle hðn ei uskaltanut asioita perinpohjin selittðð, koska varoi hðnen kauhistuneena perðytyvðn yrityksestð. Hðn pyysi leipomaan pienen kalakukon vanhaan savolaiseen malliin. Tðmðn sisðlle hðn salaa kaatoi tuota taika—ljyð. Kalakukko vietðisiin Erkille tuliaisiksi ja tulisi Reetan pððstð sen sy—misestð osalliseksi. Sopivasti varustettuina lðhtivðt Kaisa ja Reeta matkalle. Tytt— oli vðhðn arka, mutta Kaisa rohkaisi hðntð hyvðn tuloksen toiveilla. Oli lðmmin alkukesðn pðivð. Erkki ty—skenteli hirsirakennuksella Christinassa. Rakennuksen joka nurkalla oli kaksi miestð. Erkin toverina oli Israel Helme, viime laivassa Ruotsista tullut, Reetan tuttava. Toisilla nurkilla oli muita siirtolaisia, jotka nðhtyððn Kaisa Vðinðm—n alkoivat hðntð pilkata ja herjata noituudesta. Tahtoen vðlttðð huomiota Kaisa vetðytyi syrjððn lðhdekaivon luo. Reetalle hðn neuvoi miten oli meneteltðvð. Kun miehet laskeutuivat rakennukselta aterialle, meni Reeta ujona Erkin luo. -- Kas, Reeta, sanoi Erkki iloisena. -- Kuinka Suomi-siirtolassa voidaan? Minð olen siellð pððssyt vain kiireiseltð kðymððn, tuskin silloinkaan muualla kuin oman m—kin t—issð. Milloinka Martti vapautuu rakennust—istð? Erkki oli hyvðllð tuulella. Gustaf oli yhð vielð kadoksissa, joten hðnen omat toiveensa vahvistuivat. Hðnellð oli Reetalle kysymys toisensa perðstð eikð niihin ehtinyt vastaustakaan odottaa. -- Tðmð on minun kasvinkumppanini, lapsuudentoverini, selitti hðn ty—toverilleen Helmeelle. -- Me olemme Reetan kanssa jo vanhoja tuttuja Ruotsista, Morasta saakka, sanoi Helme ja tervehti ystðvðllisesti. Erkki kertoi, ettð Helme, joka jo Ruotsissa harjoitti kaupantekoa, oli nyt vain kiireiden pakotuksesta rakentamispuuhissa. Kuvern——ri tahtoi hðnestð tehdð hallituksen kaupanhoitajan ja siirtyy hðn siihen toimeen aivan ensi tilassa. Tðhðn juuri rakennetaan kauppataloa, Helmeen tulevaa kotia. Erkki istui mðttððlle ja avasi evðslaukkunsa. Reeta katsoi sopivan hetken tulleen. -- Jos et pahastu, toin sinulle pienen kalakukon lðmpimðisiksi, sanoi hðn. -- Niinhðn minð ennen aikaan... -- Hðnen sanansa tulivat vðhðn katkonaisina. -- Niin, niin, monta kalakukkoa olet sinð minulle paistanut ja sy—ttðnyt, nauroi Erkki. -- Olet sinð herttainen tytt—, oikein kullan muru. Aivanpa tuntuu kuin olisimme Ruotsissa. Helme, tule, saat oikeata kalakukkoa. Ja sen takaan, ettð se on hyvðð. Reeta vavahti. Hðn sðikðhti, ettð jos toinenkin s—isi sitð kukkoa. -- Pieni se on kahdelle miehelle, mikð on yhdelle tarkoitettu, sanoi Helme leikillð. -- Sitðpaitsi minuahan kotona ruoka ja perhe odottavat. Poislðhtiessððn hðn huusi Reetalle: -- Kðy toki meidðn muoria ja lapsia katsomassa. Reeta seisoi Erkin luona jðnnittðvðssð odotuksessa. -- Istu sinð tðhðn toverikseni, pyysi Erkki. -- Istu kuten ennen vanhaan. On tðssð kukossa sinullekin. -- Hðn leikkasi kukosta palasen Reetalle. Tytt— tarttui ahnaasti siihen. Yhdessð he siinð aterioivat, kumpikin osaansa. Reeta oli mielissððn. Ensimðinen tehtðvð tðrkeðssð asiassa onnistui yli toiveitten. Erkki oli puheliaalla tuulella. -- Ty— antaa hyvðn ruokahalun, puhui hðn. -- Kai sinullekin ehti nðlkð tulla, kun sieltð saakka kðvelit. Hyvðltð maistuu kukkosi, vaikka ei niin hyvðltð kuin siellð vanhassa maassa. Tðssð on omituinen rasvan maku. Mutta erilaisiahan tððllð ovat kalat, rasvaisempia. -- Muistatko kun ongimme siitð lammesta kerran koko ðmpðrillisen kiiskið. Niistð sinð laitoit niin ison kukon, ettð siitð oli ei ainoastaan Marttilan ja Mulikan vðelle, vaan my—s Oinolaisille. Se oli herkkua se. Kiisket olivat niin hautuneet, ettei luun piikkið tuntunut. Ja rasvainen sekin kukko oli, h—ysteenð oikeata sian rasvaa, joka oli tunkeutunut kuoren joka osaan. Se kuori suli suussa purematta. Malta, kunhan tððllðkin saadaan porsaita kasvatetuksi, tuntuu nðissðkin kukoissa sianrasvan maku. Reeta ei paljoa puhunut. Hymyili vain. Hðnen oli niin hyvð olla. Hðn muisteli aikoja siellð lapsuuden kotiseudulla, missð he aterioivat monet kerrat kahden yhteisestð evðslaukusta. -- Hyvin sinð siellð kotona minua ruokit, mutta herkullinen oli tðmðkin ateria, sanoi Erkki tyytyvðisenð, kun oli viimeisen kukkopalasen sy—nyt. -- Hyvð, vankka suomalainen ateria tuo my—s hyvðn janon. Tðytyy lðhteð kaivolle. -- Istu tððllð rauhassa... minð haen... niinhðn tein ennenkin, ehðtti Reeta sanomaan. -- Jos tahdot minun mielikseni hakea, sanoi Erkki tyytyvðisenð. -- Eletððn siinðkin vanhan tavan mukaan. Kovin on tðmð pðivð ollut kuuma ja hikeð pusertava. Nðin lðmpimið pðivið ei siellð kotona koskaan ollut. Erkki heittðytyi mðttððn kupeelle pitkðkseen odottaen ty—n alkamista. Reeta kiiruhti Kaisan luo lðhdekaivolle. -- Kaikki sujuu kuin itsestððn, iloitsi Kaisa. Hðn otti mukana tuodun pienen juomaleilin. Samalla hðn luki hiljaa jotain loitsulukua. Reeta vei tðytetyn leilin Erkille. -- Hyvððn tarpeeseen se juoma on, sanoi nuori mies ja nousi seisoalleen. Hðn joi hyvðt siemaukset. -- Ansaitset tðstðkin kauniit kiitokset? En raskinut aivan kaikkea juoda, jotta jðisi sinullekin. Hðn ojensi astian tyt—lle, joka nautti ahneesti vedestð. Hðnestð tuntui tðmð juoma huumaavan aivan kuin paras olut. Nuoret istuutuivat maahan. -- Minulla on ollut tunnonvaivoja siitð, ettð olen niin harvoin teillð kðynyt, sanoi Erkki katuvaisena. -- Tððllð ei ole mies enðð niin vapaa kuin siellð kotona. Tððllð on niin paljon muuta, joka ajatuksia kiinnittðð. Siellð olivat vain ne yhdet ja samat. Ja ne olivat rakkaat. Kuules, minð olen niin usein kaipauksella muistanut niitð rauhallisia iltahetkið pðrevalkean ððressð siellð Marttilan tuvassa. Ne olivat lapsuuden viattomuuden onnenhetkið. -- Mutta nyt on Marttilakin vain tuhkalðjð. Vihollinen on sen hðvittðnyt. Muistot ovat vain jðlellð. Reeta tunsi itsensð onnelliseksi. Hðn alkoi uskoa, ettð Kaisan lððkkeet jo tekivðt vaikutustaan. Miehet palasivat aterialta t—ihinsð. My—s Erkin tðytyi nousta rakennukselle Helmeen kanssa osaansa hoitamaan. Reeta kiiruhti iloisena Kaisan luo. -- Lððkkeesi nðyttðvðt olevan hyvið. Entisyys alkaa palata, hðn riemuitsi. -- Alku ty—n kaunistaa, lopussa kiitos seisoo, muistutti Kaisa. -- Meillð on vielð paljon tekemðttð. Todellakin nyt ovat vasta alkaneet entisyyden muistot palautua. Nykyisyys on vielð koskematon. Kun vain nyt saisimme hðiritsemðttð tehtðvðmme loppuun suorittaa. Meidðn on odotettava iltaan saakka ja pidettðvð silmðllð meneek— nuori mies tervehtimððn sitð naista, josta meidðn on hðnet vieroitettava. Siihen mennessð sinð voit kðydð tuttaviasi tervehtimðssð. Hðmðrðn tullen tapaamme toisemme tððllð kaivolla. Reeta nðki tarpeelliseksi kðydð nðyttðytymðssð kuvern——rin tyttðrelle. Armgard Printz oli sama vilkas ja puhelias kuin ennenkin. -- Minð olen siitð tyt—stð, jonka perðssð sulhasesi juoksee, saanut merkillisið tietoja, selitti hðn tðrkeðnð. -- Hðn on toisen miehen kuulutettu morsian. Ei hðn voi mennð sinun Erkkisi kanssa naimisiin. Se toinen mies on my—s tullut tðhðn maahan, mutta on hðvinnyt teille tietymðtt—mille. Me olemme koettaneet etsið hðntð kðsiimme. Kuvern——ri on antanut kuulustella siirtokunnasta, mutta miestð ei ole vielð l—ytynyt. Kun hðn l—ytyy, panemme hðnet ottamaan omansa. Silloin ei sinulla ole enðð kilpailijaa. Omasi saat kuten olen luvannutkin. Reeta kuunteli ihmetyksen valtaamana tðtð uutista. -- Me tiedðmme kuka se toinen mies on, jatkoi Armgard Printz. -- Tunnet sen sinðkin. Hðn on se punatukkainen, joka tuli samassa laivassa ja puheli usein kanssasi sekð auttoi meitð monessa tilaisuudessa. Hðnet on helppo tuntea vaikka missð. On hyvin kummallista, mihin hðn on hðvinnyt. On ajateltu... niin, mitðpð minð niistð luuloista kerron. Ehkð hðntð ei olekaan murhattu vaikka siitð on jo useita viikkoja salaperðisið juttuja ja kuiskeita kuulunut. Ehkð hðn syystð tai toisesta on mennyt hollantilaisten tai englantilaisten luo, vaikka outoa sekin olisi. Isðni pitðð asiata hyvin tðrkeðnð. Ellei asiassa pian ala jotain selvetð, tulee siitð hyvin ikðvð juttu. Minð sððlin sinua. Se tulisi hyvin lðheltð koskemaan sinuakin. -- Kuinka niin? kysyi Reeta kummastuneena. -- Nðes, jos se punatukkainen on tððllð murhattu, selitti kuvern——rin tytðr, ajattelematta seurauksia, -- on teon tðytynyt tapahtua niiden toimesta, joille siitð on ollut hy—tyð. -- Kuka voisi uskoa, ettð sen enkelimðisen tyt—n sisðllð asuu paholainen. Ensi nðkemðltð minð pidin siitð tyt—stð paljon, mutta nðyttðð olevan niin, ettð kuori pettðð. Olen pyytðnyt rouva Klingaa ajamaan tyt—n kotoaan pois, mutta hðn ei vielð usko mitððn pahaa, kun ei ole todistuksia. Pitkðksi aikaa ei asia kuitenkaan voi tðlleen jððdð. Ehkð piankin kuulet tððltð kummia. Jos se punatukkainen on tapettu, ei tytt— luonnollisesti ole sitð yksin voinut tehdð. Tyt—llð on tðytynyt olla ainakin yksi apulainen. Kuka se olisi, sitð ei ole vaikea arvata. Reeta sðvðhti kalpeaksi. Hðn ei saanut ajatusta loppuun sanotuksi, tuskin ajatelluksikaan. -- Ei meillð ole vielð mistððn varmuutta, vðitteli Armgard, huomaten puhuneensa liian paljon. -- Tutkinnossa asiat selvenee. Mutta voihan se kadonnut mies pian ilmestyð. Se olisi onnellisin ratkaisu. Ja sitð tðytyy meidðn kaikkien toivoa. -- Ei, se ei ole totta, ettð Erkki olisi... huudahti Reeta. -- Yhtð hyvin voisitte minusta sitð ajatella. -- Tietysti ei ole totta, lauhdutteli Armgard. -- Asianhaarat puhuvat kuitenkin hðntð vastaan. Minð en tee sinua rauhattomaksi kertomalla kaikkea, mitð on jo saatu selville. Kuvern——ri tahtoi jo hðnet vangita, mutta minð sain sen estetyksi, ainakin siirretyksi toistaiseksi. _Sinun_ tðhtesi sen tein. En hðnen tðhtensð. Sillð tiedð, ettð mies, joka on sinua kohtaan menetellyt, niinkuin hðn on menetellyt, ei minun silmissðni ansaitse sððlið. Reeta oli mykkðnð kauhistuksesta. Nðhdessððn tyt—n tuskan Armgard koetti hðntð viihdyttðð. Hðn siveli tyt—n poskia ja sanoi: -- Minð sððstðn sinua niin paljon kuin voin. Ja sinun tðhtesi my—s hðntð. Sinun on kuitenkin hyvð tietðð, millð kannalla asiat ovat, jos jotain tapahtuisi. Reeta oli niin jðrkytetty, ettei hðn voinut viipyð kuvern——rin tyttðren luona. Hðn etsi yksinðisyyttð ja meni suuren lehmuksen varjoon joen rannalle. Kauan hðn siellð istui synkissð ajatuksissa. Hðn oli vakuuttanut kuvern——rin tyttðrelle, ettð Erkki ei voinut olla syyllinen murhaan. Sitð oli mahdoton uskoa. Mutta... REETA JA STINA. Reetan ajatukset olivat sangen ristiriitaiset. Hðn ei itsekððn voinut niiden kulkua ymmðrtðð. Jos punatukkainen oli kuulutettu Klingan lapsenhoitajattareen ja jos hðn tuli tððltð saakka hðntð hakemaan, miksi hðn nyt pysyi poissa ja piileskeli? Itse hðn oli kertonut Reetalle laivalla, ettð hðn tuli tðnne mennðkseen naimisiin. Vallan selvð on, ettð hðnen morsiamensa ei tahtonut suostua avioliittoon. Kuulutetun sulhasen tulo oli luonnollisesti sangen vastenmielinen tapaus. Se teki tyhjðksi toiset suunnitelmat. Erkki rakasti tytt—ð. Siitðkin oli Reetalla todistukset. He eivðt tahtoneet erota toisistaan. Este oli raivattava tieltð. Siinð tapauksessa... Hyvð Jumala, kuinka tðllaiset ajatukset olivat kauheita! Jos tuo kaikki olisi totta, on my—hðistð, vaikka Erkin rakkaus kððntyisikin siitð toisesta pois. Onnettomuus on tapahtunut. Varmuus, varmuus, mistð saisi varmuuden? Reeta muisti Kaisan. Kun Kaisa pystyy palauttamaan kadotetun rakkauden, kai hðn my—s saa kadonneen henkil—n palaamaan. Tai ainakin tietoon, missð kadonnut henkil— on. Se olisi tðllð hetkellð kaikkein tðrkeintð. Se antaisi takeet Erkin syytt—myydestð. Tai -- ainakin tulisi varmuus. Missððn tapauksessa Erkki ei ollut varsinainen syyllinen. Korkeintaan hðn on ollut vain ase toisen kðdessð. Se tytt— on oikea syyllinen. Hðn saisi rangaistuksensa. Kuvern——rin tyttðren avulla Erkki ehkð voisi pððstð vapaaksi. Jos taas punatukkainen on elossa, on hðnet saatava tðnne ottamaan omansa. Silloin Erkki vapautuu lumouksesta. Kaisa voi tðssð auttaa. Reeta pððtti turvautua hðneen oitis, kun he tapaavat toisensa. Tðllaiset olivat Reetan mietteet kun hðn nðki Klingan lapsenhoitajattaren tulevan pienen pojan kanssa joen t—rmðlle. Nainen oli kepeissð kesðpukimissa. Poika heitteli palloa, jota he yhdessð tavoittivat kiinni. Lðheiseltð rakennukselta kuului kirveiden kalsketta ja lastujen putoilemista. Kun Reeta katsoi sinne, nðki hðn Erkin silloin tðll—in luovan katseensa tuohon naiseen. Reeta tunsi voimakkaasti kuinka hðn vihasi tuota naista. Hðnen teki mielensð kuristaa hðnet tai ty—ntðð jokeen. Poika heitti palloa. Se lensi lehmuksen juurelle heinikkoon. Poika ja hðnen hoitajattarensa riensivðt sitð etsimððn. Reeta ja Stina kohtasivat toisensa. Ensi kerran elðmðssððn silmð silmðð vasten. -- Oletko nðhnyt palloa, kysyi valkeapukuinen sðyseðsti. -- Minð vðhðt sinun palloistasi, vastasi suomalainen tytt— kiukkuisena. Valkopukuisen isot, kauniit silmðt katsoivat ihmettelevðsti tytt—ð. -- Sinð, toisen miehen kihlattu, houkuttelet ja vieroitat toisen omaa. -- Reetan ððni pursui vihasta. Hðnen kðtensð himoitsivat tarttua kiinni tuohon naiseen. Stina hðmmðstyi sanattomaksi. Hðnen silmðnsð kuvastivat suurta kummastusta. Reeta oli vaipunut puunrunkoa vasten ja itki ððneen. Hetken perðstð Stina lðhestyi itkevðð tytt—ð, pani pehmeðsti kðtensð hðnen olkapððlleen ja puhui lepyttðvðllð ððnellð: -- En tiedð miten olen pahoittanut mielesi. Minð en tahdo kenellekððn pahaa. Kaikkein vðhimmin sinulle, jota en edes tunne. Sano kuka olet ja mitð itket. Autan jos se on vallassani. -- Kyllð Erkki Reetan tuntee, sai tytt— nyyhkytysten lomasta sanotuksi. -- Mitð, oletko Reeta, Erkin lapsuuden toveri, huudahti Stina riemastuneena. -- Erkki on sinusta paljon, paljon puhunut. Olet hðnen kasvinkumppalinsa ja parhain ystðvðnsð. Voi, kuinka olen iloinen, kun tulin sinut tuntemaan. Meistð pitðð tulla hyvðt ystðvðt, meistð, jotka olemme kaikkein lðhimpðnð Erkin sydðntð, sinð, joka olet Erkille kuin paras sisar, ja minð, jonka Erkki on omakseen valinnut. Reetan kielen kðrjellð oli uusi vihan purkaus, mutta Stinan ððni oli lempeð kuin harpun sðvel, se pakotti hðnet hillitsemððn itseððn. Reeta ei vastannut mitððn, mutta ei sovinnonkaan ððni saanut sijaa hðnen sydðmessððn. Silloin Stinan silmiin osui kððrme, joka luikerteli puun juurella Reetan jalkain vieressð. -- Kððrme, huu, kððrme, huusi hðn kauhistuneella ððnellð ja temmaten pienen pojan syliinsð riensi viemððn sitð syrjððn. Mutta Reetan ðrtyneisiin hermoihin vaikutti kaikki tuo jðrkyttðvðsti. Hðn ei voinut liikahtaakaan, hðnen koko ruumiinsa vapisi ja silmðnsð liekehtivðt kuin mielipuolella ja osoittaen Stinaa tðrðjðvðllð kðdellððn huusi hðn niin ettð kuului kauas: -- Kððrme, kððrme. Sinð itse olet kððrme! Sinð olet murhannut sulhasesi ja kielotellut toisen, joka ei ollut sinun omasi. Tðmð huuto kuului rakennukselle saakka. Erkki hyppðsi alas telineiltð ja riensi apuun. Hðn polki vaarattoman matelijan maahan kuoliaaksi, tempasi py—rtyneen Reetan syliinsð ja lðhti viemððn hðntð pois. My—s Helme ja muutamia muita rakennuksella ty—skennelleistð saapui paikalle. Helmeen tarjouksesta vietiin Reeta hðnen kotiinsa. Stina seurasi jðlessð horjuen kamalan syyt—ksen painosta. Hðn nðki miesten karttavan hðntð. Ja nyt, kun hðn olisi tarvinnut Erkin suojaa, ei tðmð tuntunut muistavan hðntð. Lapsuudentoveri oli vallannut hðnen huomionsa. Helmeen emðntð ryhtyi hoitamaan Reetaa, joka hetken kuluttua tointui py—rtymyksestð. Erkki siirtyi pois sairaan luota luvaten kðydð my—hemmin katsomassa. Hðmðrðn saavuttua tuli vuoteen ððreen Kaisa, joka oli Reetaa kaivolla turhaan odotellut ja sitten lðhtenyt etsimððn. Kun Kaisa juotti sairaalle keittðmððnsð teetð, tointui tðmð nopeasti, mutta oli ððrimmðisen jðrkyttynyt. Kaisa oli sitð mieltð, ettð nyt luonnollisesti tðytyy lykðtð ne tehtðvðt, joita varten oli Christinaan tultu. -- Ei, ei, nyt minð vasta tarvitsenkin sinun apuasi, sanoi Reeta kiihtyneenð. -- Nyt on toinen asia saatava selvðksi ja aivan heti. Kaisa ja Reeta olivat kahden. Viereisestð huoneesta kuului Helmeen lasten melu, jota heidðn ðitinsð koetti vaimentaa. Reeta kertoi mitð oli kuvern——rin tyttðreltð kuullut sekð mitð hðn muisti lehmuksen juurella tapahtuneen. -- Minð heitin raskaan syyt—ksen sitð naista vastaan. Jos se syyt—s on vððrð, olen tehnyt pahan teon, jota ei Erkkikððn voi antaa anteeksi, valitti Reeta. -- Jos nainen on syyt—n, eivðt mitkððn taikakeinot auta Erkin palauttamiseen. Sen tiedðn. Minun tðytyy nyt saada selville, onko tuo punatukkainen mies murhattu vai ei. Etk— sinð voi saada tðstð tietoa minkððn voimien avulla? -- Se on hyvin vaikeata, sanoi Kaisa miettivðisenð. -- Kyllð minðkin sen miehen nðin rannalla laivan tullessa, mutta vain ohimennen. Jos mieli manata silmien eteen henkil—, joka ehkð on hyvinkin kaukana, tðytyy ainakin hðnen kasvonpiirteenpð olla hyvin selvillð. Tosin tuolla miehellð oli hyvin omalaatuiset ja toisista eroavat piirteet, mutta epðilen tokko ne ovat mieleeni tarpeeksi syvðlle painuneet. Enkð muuten tunne hðntð ollenkaan. Tuttavan henkil—n voisin tððllð, tðssðkin huoneessa l—ytðð hengen silmien eteen, mutta en tðtð. Sitð varten tðytyisi olla tehokkaampi paikka. Jos pððsisimme kirkon sisðlle, siellð nðkemys terðstyy. Ellemme sinne pððse, voisi ajatella kirkon portaita. Mutta tðmð kaikki on niin vaarallista. Tiedðt miten noituutta nykyððn kohdellaan. Minun pitðisi langeta loveen, saada henkeni irroitetuksi ruumiista. Itseni tðhden en siitð vðlitð, palaako henkeni kiertomatkalta takaisin ruumiiseen. Mutta jos se ei palaa, et saa asiallesi yhtððn mitððn valaistusta. En voisi sinua olla auttamassa Erkinkððn asiassa. Tðmðn selityksen kuultuaan Reeta jði pitkðksi ajaksi miettimððn. Hðnen mieltððn ahdisti kysymys punatukkaisen kohtalosta. -- Minð tunnen, etten saa rauhaa ennenkuin olen pððssyt selville asiasta. Se painaa minun tuntoani niin kovasti. -- Yritetððn sitten, lupasi Kaisa. -- Joka tapauksessa on sinun levðttðvð ja koottava voimia. Jos jaksat, lðhdemme puolen y—n aikana. Kaisa jðtti Reetan lepððmððn ja poistui tekemððn valmistelujaan. ERKKI RAKENTAA SOVINTOA. Illemmalla tuli Erkki sairasta katsomaan. Hðn kuului oven takana jotain puhuvan, mutta Reeta ei sitð tarkemmin erottanut. Sisðlle hðn tuli yksinððn. Hðn istui sairaan vuoteen ððreen ja tarttui hðnen kðteensð. Reeta huomasi kuinka liikutettu Erkki oli. Hðnen kðtensð vapisi. -- Voitko nyt paremmin, kysyi nuori mies. -- Kun en ole koskaan ennen sairastanut, tuntuu tðmð varsin oudolta, vastasi tytt—. -- En osaa selittðð mikð minuun on tullut. Erkki mietti hetkisen. -- Minun tðytyy puhua sinulle asioista, jotka ovat meille kummallekin sekð my—s muille tðrkeðt. Ensin tahtoisin saada erððn asian selvitetyksi. Hetken vaitiolon jðlkeen Erkki jatkoi: -- Meitð oli monta kuulemassa, mitð sinð sanoit tuolla puun juurella sille naiselle, joka oli ystðvðllisenð sinua lðhestynyt. Minð en niitð sanojasi silloin ymmðrtðnyt. Tðllð vðliajalla luulen pððsseeni selville, mitð tarkoitit. Olen nyt my—s muulta taholta saanut samoja viittauksia hirveðstð epðluulosta, joka on olemassa ja josta tðhðn saakka minulla ei ole ollut aavistustakaan. Jaksatko keskustella tðstð? Reeta, joka oli tuntenut miellyttðvðð rauhaa pitðessððn Erkin kðttð, havahtui unelmistaan. Pðivðn muistot palasivat. -- Tðytyyhðn minun, vastasi hðn vðristen. -- Jos jaksat, niin todella sinun tðytyy. Kas niin, koeta olla rauhallinen. Sinð olet jostain saanut tietoa siitð salaisuudesta, joka koskee minulle hyvin lðheistð naista. Tiedðtk—, ettð hðnet on Ruotsissa kuulutettu mieheen, jota hðn ei rakasta? -- Kuulin sen tðnððn, vastasi tytt— heikosti. -- Kuulin my—s, ettð mies on tullut hakemaan omaansa ja sitten kadonnut. -- Ja kun hðn on kadonnut, jatkoi Erkki selvittelyð, -- luullaan, ettð tðmð nainen on hðnet raivannut pois tieltððn, luullaan, ettð hðnet on murhattu. Eik— niin? Reeta ei voinut vastata mitððn. Kuitenkin hðn ny—kðhytti pððtððn. -- Se epðluulo on vððrð, sanoi Erkki jyrkðsti. -- Se nainen on jaloin olento maan pððllð. Hðnen kðsiððn ei mikððn rikos ole tahrannut, ei edes hðnen ajatuksiaan. -- Mutta missð se mies on? Miksi hðn pysyy piilossa? -- Reeta melkein huudahti tehdessððn nðmð kysymykset. -- Se on arvoitus meille kaikille. On ainakin ollut, sanoi Erkki. -- Luulen kuitenkin voivani nyt hiukan aavistaa, miksi hðn on poissa. Juorut hðnen murhastaan ovat hiljaa ja jðrjestelmðllisesti hiipineet linnoitukseen. Niitð on taitavasti levitetty. Ne ovat tulleet joen toiselta puolen, alkaneet ensin Helsingborgin linnoituksen rakennuksella, joutuneet vðhitellen tyt—n isðn sekð my—s apulaispððllikk— Skuten korviin. Ne ovat tulleet siinð muodossa, ettð varsinaisen murhan on tehnyt henkil—, joka tytt—ð rakastaa ja jota tytt— rakastaa. -- Sinð! pððsi Reetan huulilta kimeðnð kirkaisuna. -- Niin, ystðvðni, sanoi Erkki vakavana. -- Se punatukkainen mies tahtoo minut raivata pois tieltððn. Kun nðyt olevan nðin pitkðlti selvillð, helpottaa se minua toisen, pððasian, selvittðmisessð. Totta on, ettð minð sitð tytt—ð rakastan, olen rakastanut Ruotsista saakka. Hðnkin rakastaa minua. Totta on, ettð tuo mies on meidðn onnemme tiellð. Mutta sitð tietð me emme ole aukaisseet emmekð aukaise murhan avulla. Sinð, joka olet minun lapsuudenystðvðni, ethðn sinð voi sellaista uskoa? Reeta oli tðmðn selityksen aikana irroittanut kðtensð ja kððntðnyt kasvonsa sivulle. Erkki kððnsi hellðsti tyt—n kasvot uudelleen itseððn kohti. Hðnen silmðnsð olivat rukoilevat. Erkki sanoi lempeðllð ððnellð: -- Minun olisi pitðnyt uskoa sinulle rakkauteni Stinaan heti siitð hetkestð, jolloin se alkoi. Niin aioinkin tehdð, mutta en saanut asiaani suoritetuksi. Jos olisin niin tehnyt, olisi Stina sðilynyt siltð katkeralta loukkaukselta, siltð syyt—kseltð, jonka hðntð kohtaan heitit. Reeta vðltti Erkin katsetta ja puna kohosi hðnen kasvoilleen. Hðnen mieleensð kuvastui tuo viehkeð tytt— ja korviinsa kuuluivat hðnen sanansa: 'minð, jonka Erkki on valinnut'. Hðn tunsi menetelleensð halpamaisesti. Mutta rakkaus Erkkiin ja mustasukkaisuus tytt—ð kohtaan eivðt olleet vielðkððn niin hðvinneet, ettð hðn olisi voinut sanoa Erkille mitððn. Erkki puhui edelleen. Hðnen sanansa olivat ystðvðlliset ja sydðmeen sattuviksi tarkoitetut: -- Minun lapsuudentoverini, minun paras ystðvðni lðhinnð Stinaa ei suinkaan tahdo minun onneani vastustaa. Minun tðhteni sinð et voi vihata sitð naista, joka minut on onnelliseksi tehnyt. Hðn ei ole sinulle tehnyt mitððn pahaa. Hðn tahtoo olla ystðvðsi. Hðn on enkeli, ei murhaaja. Sinð olet hðnelle velkaa hyvityksen siitð, ettð olet hðntð loukannut. Reeta ei halunnut puolustautua. Hðn vain katsoi Erkkiin katuvaisena. -- Huolimatta siitð, mitð olet hðnelle sanonut, jatkoi Erkki, -- on hðn ystðvðsi. Hðn on huolissaan sinun sairaudestasi. Hðn tahtoisi puristaa kðttðsi, hðn tahtoisi pyytðð anteeksi, jos on tietðmðttððn sinua vastaan rikkonut. Tahdothan sinð ojentaa hðnelle kðtesi? Reetan silmðt olivat kyynelissð. Hðn ny—kðytti hiljaa pððtðnsð. Erkki meni ovesta ulos. Hðn tuli pian takaisin taluttaen kðdestð Stinaa, joka oli vielð samassa valkeassa puvussa, missð oli pðivðllð tavannut Reetan. Hðnen silmðnsð loistivat yhð ihmeellistð valoa. Kenties vielð enemmðn kuin ennen, sillð niistð kuvastui my—s pohjatonta kðrsimystð. Hðn meni hiljaa Reetan vuoteen viereen, lankesi polvilleen ja painoi pððnsð peitettð vasten. Reeta ojensi vðsyneesti kðtensð, mutta kððnsi pian kasvonsa pois. Stina tarttui hervottomaan kðteen ja painoi sille huulensa. VáIJYVáT VAARAT. Helme, Erkin hyvð ystðvð, oli ollut kemuissa, joita kuvern——ri piti Helsingborgin linnoituksen valmistumisen johdosta. Sieltð hðn nyt riensi hðtðisenð rakastavien luo kertomaan tðrkeðð uutista. Se mies, Klas, joka oli seurannut Gustafia Ruotsissa, oli nyt taas ilmestynyt siirtolaan Helsingborgin rakentajien mukana. Hðn oli juuri kðynyt kuvern——rille todistamassa ettð huhu punatukkaisen murhasta puhui totta. Ja aivan ðsken oli Huggen, taloudenhoitaja, Helmeelle kertonut, kuinka kuvern——ri raivostuneena jalkaa polkien oli vakuuttanut heti paikalla vangituttavansa sen "murhamiehen". -- Jos aiot pitðð itsesi vapaana, niin on parasta, ettð lðhdet oitis jonnekin piiloon, kunnes asiaa edes ehditððn tutkia, kehoitti Helme ystðvððnsð. -- Kuinka sinun sitten kðy, rakkaani? sanoi Erkki pitðen kiihkeðsti kiinni rakastetustaan. -- Syyttðvðthðn ne katalat sinuakin. -- Klinga on siellð kesteissð holhokkiaan puoltamassa, ilmoitti Helme. Hðn tekee asiassa voitavansa. Reeta neuvoi Erkkið menemððn Martin luo Marjetan Kðrkeen, missð odottaisi ainakin huomiseen pðivððn. -- Siihen mennessð koetamme etsið keinoja, millð sinut voisi pelastaa. Tðrkeintð on saada selville, missð se mies piileksii. Stina heittðytyi Erkin kaulaan. -- Mene, rakkaani, mene pian ennenkuin saavat sinut kiinni, rukoili hðn. Eteisessð kuului jo miesten askeleita. Helmeen asunnon ovea jyskytettiin ja kysyttiin, onko Erkki Mulikka siellð. Nyt oli viimeinen tilaisuus. Erkki olisi vielð viipynyt, mutta koputus ovella yltyi. Helme avasi ikkunan. -- Kulje huoneitten varjossa suon reunaa my—ten metsððn, neuvoi hðn ja ty—nsi ystðvðnsð ulos. Vasta kun varjo oli liikkunut pimentoon ja siellð kadonnut, avasi Helme oven, josta pari sotilasta tuli sisððn. -- Meillð on kðsky vangita Mulikka, he sanoivat. -- Kuinka niin, mitð hðn on tehnyt? ihmetteli Helme. Sotilaat eivðt siihen mitððn vastanneet, toimittivat vain tarkastuksen, mutta eivðt mitððn l—ytðneet. Kun he poistuivat, lðksi heidðn mukanaan my—s Helme. Ilmeistð oli, ettð sotilaille annettu kðsky ei koskenut Stinaa, sillð he tunsivat Klingan hoitajattaren niin hyvin, ettð muuten olisivat varmasti hðnet ottaneet. Reeta ja Stina jðivðt hðmðrtyvððn huoneeseen kahden kesken. Stina nojautui vuoteen seinustaa vastaan ja itki. ákkið Reeta nousi vuoteelta ja riensi viereiseen huoneeseen. Kului kotvan aikaa, sitten hðn palasi tuoden mukanaan Kaisan. Stina katsoi vðhðn ihmetellen, sillð hðn oli suomalaisvaimosta kuullut omituisia puheita. -- Reeta osoitti suurta toimekkuutta. -- Nyt on meidðn naisten toimittava, sanoi hðn. -- Sinð, Kaisa, voit saada tietoosi Gustafin olinpaikan. -- Koetan lupaukseni tðyttðð, vakuutti Kaisa. Kððntyen Stinaan hðn kysyi: -- Vihaatko sinð sitð kadonnutta? -- En tiedð sanoisinko sitð vihaksi, virkkoi tytt—. -- Minð inhoan hðntð, inhoan sydðmeni pohjasta. -- Tahdotko vðlttðmðtt—mðsti, ettð me l—ydðmme hðnet? -- Minulla ei ole muuta mahdollisuutta, vastasi tytt—. -- Minð koetan parastani asian auttamiseksi, lupasi Kaisa Vðinðm—. -- Sinun on suostuttava tulemaan tðsmðlleen puoleny—n aikana kirkon portaille. Sinun on ehdottomasti noudatettava minun mððrðyksiðni. Kun minð vaivun tainnuksiin, on sinun koko ajan pidettðvð kðttðsi minun pððni pððllð ja kiinnitettðvð ajatuksesi yksinomaan inhoosi ja tuohon mieheen. Mitððn muuta et saa ajatella, vaikka kuluisi pitempikin aika. Suostutko tðhðn? Stinaa puistatti. Ajan tavan mukaan oli hðnkin taikauskoinen, mutta noituus hðntð kammoksutti, suomalaisten noituus erittðinkin, josta hðn oli kuullut kummallisia juttuja ja kertomuksia. Toiselta puolen hðn ajatteli omaa ja rakastettunsa kohtaloa. Heillð oli edessððn vankeus ja ehkð mestauslava, ellei tule todistetuksi, ettð se henkil— on elossa, jonka murhaajiksi heitð epðillððn. Vaaran uhka voitti. Hðn ilmoitti suostuvansa. He sopivat, ettð Stina menisi asuntoonsa ja tulisi sieltð puolen y—n aikana sovittuun kohtauspaikkaan. -- Sinun ei ole vðlttðmðt—ntð saapua paikalle, sanoi Kaisa Reetalle Stinan lðhdettyð. -- Tðmð pðivð on tðrisyttðnyt liian kovasti sinun mieltðsi. Sinð olet vðsynyt ja sairas. Kolmannen lðsnðolo voisi meitð hðiritð. Ole tððllð rauhassa. Tðnð y—nð vielð tai, jos vðsyn liiaksi raskaasta ponnistuksesta, huomen-aamuna annan sinulle ne tiedot, joita mahdollisesti onnistun saamaan. Kaisa huomasi, ettð Stinalta oli solahtanut kaulahuivi pois ja unohtunut lattialle. -- Tðmð on hyvððn tarpeeseen, sanoi hðn tyytyvðisenð. -- Jos hðn vain voi olla ajattelematta mitððn muuta kuin tuota etsittðvðð miestð, luulen onnistuvani. -- Sitten hðn kysyi: -- Vielðk— sinð tahdot, ettð Erkki ja Stina vieraantuvat toisistaan ja ettð tytt— palautuu sitð entistð ajattelemaan. -- Vielð, vastasi Reeta. -- Jos se vain on mahdollista. Hðn kðsitti, ettð siinð asiassa hðn ei ollut noitaan sovintoa tehnyt. Eikð hðnen sydðmensð olisi sellaiseen sovintoon suostunutkaan. Kaisa pujotti huivin kolmeen kertaan renkaan lðpi. Sitten hðn teki siihen kaksi solmua, purki solmut, levitti huivin levðlleen ja pudisteli sitð akkunasta. Suljettuaan akkunan teki hðn uudelleen kaksi solmua ja pujotti taas huivin renkaan lðpi. Nðin tehdessððn mumisi hðn koko ajan loitsuja. Kun alkoi lðhestyð puoliy—n aika, lðhti Kaisa ulos. Reeta nðki akkunasta, ettð hðn kulki luuta kðdessð asuntorivien taakse, mistð Erkki oli kulkenut. Kuutamon valossa hðn voi huomata kuinka Kaisa siellð luudallaan lakaisi ja kulki takaperin. Hðn ilmeisesti taikoi Erkin askeleita. Onneksi ei siihen sattunut muita nðkij—itð, kuin muuan juopunut mies, joka arvatenkin palasi kuvern——rin pidoista. Reeta kuuli tðmðn murahtavan: -- Mitð sinð, akka, y—llð tietð lakaiset? Kaisa perðytyi piiloon, ja mies jatkoi hoippuvaa kulkuaan. Sitten ei Reeta nðhnyt eikð kuullut mitððn. Arvatenkin Kaisa siirtyi kirkolle. Reeta odotti jðnnittyneenð. Hðn odotti kauan, mutta ketððn ei kuulunut. Linnoituksesta kuului hðlyð. Kaikesta pððttðen juomingit jatkuivat... TIETáJá. Kuvern——ri Printzin luona pidettiin kemuja. Ensimmðinen uuden hallitusmiehen uusista rakennussuunnitelmista oli loppuun suoritettu. Helsingborgin linnoitus Delawaren vastaisella rannalla oli nyt kuin portin toinen puoli avaamassa tai sulkemassa pððsyð Uuden Ruotsin siirtokuntaan. Kuvern——ri oli hyvðllð tuulella. Hðn oli kðskenyt p—ytððn parasta, mitð siirtokunnassa oli tarjottavana. Neekeri Anthony, joka oli tarjoojana, kuljetti kuvern——rin varastosta harvinaisuuksia. Siellð oli oikeata Ruotsista tuotua olutta ja viinaa, oli hollantilaista ginið, englantilaista whiskyð ja Lðnsi-Intian rommia, parasta mitð ruotsalaiset tiesivðt koskaan maistaneensa. Kuvern——ri oli hyvð juomien tuntija. Nuoruuden seikkailuaikana hðn oli maistellut kaikkia herkkuja, joita Euroopan maissa oli tarjottavana ja olikin hðn kðyttðnyt niitð mainehikkaalla tavalla hyvðkseen. Sodassa olivat Saksan luostarit ja itðvaltalaisten ruhtinasten linnat saaneet hðnelle avata kellarinsa, joissa oli runsaasti viinejð ja vðkevðmpið juomia. Tðllaisissa kesteissð oli kuvern——ri suuriððninen ja sanojaan sððstðmðt—n. Hðn kertoili karkeita juttuja sotaseikkailuistaan ja joi monien muistojen maljat. Kuningasvainajan maljaa ei tietysti koskaan unohdettu. Se juotiin suurella kunnioituksella. Samoin kuningatar Kristiinan malja. Maljoja omistettiin lisðksi leikillð paaville, Tillylle ja munille vihollisille, mutta ei my—skððn unohdettu omia sotapððllik—itð eikð kotimaata. Pððasia oli, ettð ryyppyjen mððrð karttui monilukuiseksi. -- Nyt on joki lukossa, iloitsi kuvern——ri. -- Kukaan ei pððse siitð yl—s, ellemme lukkoa aukaise. -- Helsingborgin malja! Tðmð oli ties kuinka mones uudelle linnoitukselle. Sven Skute, joka oli ollut linnoitusta rakentamassa, katsoi sopivaksi muuttaa nuottia. -- Myggenborgin malja! huusi hðn. -- Siellð on niin paljon sððskið, ettð tuo nimi soveltuu yhtð hyvin. -- Sama se, my—nteli kuvern——ri. -- Joka tapauksessa se on linna, joka tappaa hollantilaiset sððsket, yrittivðtpð ne uimalla tai lentðmðllð meidðn valtakuntaamme tulla. Ja pian on valmiina Uusi G—teborg sekð Printzin Hovi. Klinga, kiiruhda t—itð, ettð pððstððn siellð tuliaisia pitðmððn. Saatte siellð juomingit, joiden rinnalla nðmð eivðt ole mitððn. Tahdon, ettð siirtokunta iðt kaiket muistaa, milloin kuvern——ri Printz alkoi hallita omassa hovissaan. Kauanko saamme vielð odottaa? -- Viimeistððn kuukauden perðstð saatte muuttaa sinne, lupasi Klinga. -- Hyvð on, lausui kuvern——ri tyytyvðisenð. -- Printzin Hovin malja ja se yhdellð kertaa pohjaan. Ja toinen Uuden G—teborgin malja. Luonnollisesti alamaiset tottelivat kuvern——rinsð kðskyð. Maljojen vaikutus oli jo kauan aikaa tuntunut. -- Paljon siellð on ollut ty—tð Tenakonk-saarella, my—nsi kuvern——ri Klingalle. -- Paljon siellð vielðkin tulee olemaan, sillð minð tahdon sinne laittaa sellaisen paratiisin, jollaista ei valtiokanslerilla ole kotimaassa. Minð tiedðn, ettð suomalaiset ovat hyvið rakentajia. Minð tunnen suomalaiset, sillð itse olen Suomessa onnellisimmat pðivðni viettðnyt. Heidðn maljansa. Kukaan ei tðstðkððn kieltðytynyt. Kuvern——ri oli avomielinen kertomaan suunnitelmistaan. -- Nðin puskemme jokea yl—spðin. Ylðmaahan rakennetaan puolustuslaitoksia sitð mukaa kuin asutusta voidaan siirtðð. Ehdottakaa nimið! -- Ylðmaa on suomalaisten asumaa, siis uutta Suomea. Annetaan sille Suomen paikkakuntain nimið, ehdotti joku. -- Vaasa, huusi muuan. -- Tornio sopii kaukaisimman nimeksi, arveli kolmas. -- Perustetaan se sinne suurten jokien yhtymðkohtaan. Se on jo niin kaukana kuin Lapinmaassa, ainakin Lapin porstuassa. -- Hyvðhðn Tornio-nimikin olisi, my—nsi neljðs. -- Niin tðrkeðlle paikalle tðytyy kuitenkin saada arvokas linnoitus ja sille arvokas nimikin. Korsholma on Suomen ylðmaan linnoitus. Ristitððn se uudeksi Korsholmaksi. Nðin kului ilta juomingeissa. Puolen y—n aikana alkoivat miehet hoippuvina hajaantua asuntoihinsa. Kuvern——ri katsoi akkunasta ulos. -- Siellð on lðmmin ja kaunis kuuvalo. Jaloitteleminen pitkðn istumisen jðlkeen tekee hyvðð. Haihduttaa vðhðn h—yryjðkin pððstð. Kuvern——ri lðhti Skuten ja muutamien nuorien aatelismiesten kanssa ulos. Lðhestyessððn kirkkoa nðkivðt he portailla oudon nðyn. Ylimmðllð korokkeella makasi jotain pitkðllððn ja vieressð oli valkea haamu. Taikausko vaikutti heissð sen verran, ettð he pysðhtyivðt ja vaikenivat. Ilmi— nðytti ensin kuvapatsaalta, johon kuu loi salaperðisen valon. Miehet seisoivat hetken hðmmðstyneinð eivðtkð tienneet mitð ajatella. Vihdoin kuulivat he puhetta, kolkkoa kuin haudantakaista. -- Henkeni liitðð... liitðð... yli maita... merið... pohjoista kohti. Minð nðen saaren, joka on kuin pieni mantere. Kapea meri sen erottaa suuresta mantereesta. Tðmð meri on etelðosassaan kapea kuin salmi. Nðen suuren joen, joka pohjoisesta tulee meren lahteen... joki on sellainen kuin tðmð Isojoki. Joen suun ja salmen vðlillð on niemi... ei... saari, koska pohjoispuolella kapea lðtðkk—inen joki katkaisee niemen... Metsðð... metsðð on siellð, kuten tððllðkin... Niemen tai saaren... miksi sitð sanoisin... etelðkðrjessð on taloja, kuten tððllð... vðhðn enemmðn kuitenkin... Talot ovat sellaisia kuin laivalla tullessani nðin Hollannissa... Y— on... pimeðtð on... joku kapakka on auki ja valaistu... huonossa kapakassa istuu miehið... juovat ja pðissððn rðyhððvðt... Kas... kas... punatukkainen on siellð... Hðn nðyttðð paholaiselta... tuo paholainen puhuu murhasta ja mestauslavasta... sanoo, minð haen omani... huu... Paholainenko vai ihminen... hðn on varmasti sama henkil—. Minun henkeni on l—ytðnyt etsityn. Salaiset voimat ovat auttaneet... Minð palajan... minð palajan takaisin. Jos katsojat olisivat voineet lðheltð nðhdð, kuten valkopukuinen tytt—, joka vapisevana piti kðttððn kalpean, tainnoksissa makaavan naisen pððllð, olisivat he huomanneet kylmettyneen ruumiin vðrðhtelevðn ja saavan vðhitellen eloa. Silmðt, jotka olivat sulkeutuneet, aukenivat, niiden eloton ilme sai kiiltoa. Nainen, joka oli nðyttðnyt kuolleelta, tuli elðvðksi. Hðn kððnsi kasvonsa tytt—ð kohti ja kuiskasi heikolla ððnellð: -- Minð olen niin kovin vðsynyt. Miehet, jotka aluksi seisoivat taikauskon kiinninaulaamina, tulivat kðrsimðtt—miksi. Humala oli heistð osaksi haihtunut. -- Pirujako lienevðt vai enkeleitð, arveli kuvern——ri. -- Kumpaisiakin olen ennen nðhnyt. En kuitenkaan naispiruja. Eteenpðin! Miehet lðhestyivðt kirkon rappusia. Valkopukuinen nainen sðikðhtðð, hypðhtðð yl—s. Toinen makaa edelleen portailla. -- Mitð temppuja tððllð tehdððn, keskiy—n aikana pyhitetyllð paikalla? ðrjðisi kuvern——ri. -- Kas, sehðn onkin Klingan lapsenhoitajatar, huomasi Sven Skute lðhelle tullessaan. -- Ahaa! huudahti kuvern——ri. -- Sama, joka on epðilyksen alainen murhasta. Tietysti taas salaperðisið juonia punomassa. Mitð sinð kirkon rappusilta haet? Kuka sinulla on toverina? Joku miehistð nousi katsomaan makaavaa naista. -- Kiertðvð kerjðlðinen, se noita-akka, ilmoitti hðn kuvern——rille. -- Nyt minð ymmðrrðn, puhui kuvern——ri. -- Te olette rohjenneet kðydð noituutta harjoittamaan kirkon portailla puoleny—n aikana. Kyllð minð ne tavat vanhasta maasta tunnen. Kotona poltetaan noidat nuotiolla. Luuletteko, ettð pirulle annetaan tððllð enemmðn valtaa? Kðykðð, pojat, hakemassa sotilasvahdit tðnne. Kaisa yritti nousta, mutta ei jaksanut. -- Emme me mitððn pahaa tahtoneet, kuului hðn kuiskaavan. Pelko jðhmetytti Stinan kielen. Paikalle kerððntyi useita juomingeissa olleita. Heillð oli useampia syyt—ksið "noita-akkaa" vastaan. Se, joka oli nðhnyt Kaisan tietð lakaisevan muutama hetki sitten, ilmaisi nðkemðnsð. Toinen oli huomannut nðiden naisten kiertðvðn kirkkoa lukien salaperðisið lukuja. Kolmas oli nðhnyt oudon olennon py—rivðn kirkon portailla kuin vðkkðrðn sekð sitten kaatuvan maahan; oli luullut sitð paholaiseksi, mutta nyt huomasi, ettð sama akkahan se oli, vaikka hðnellð taisi todellakin olla paholaisen hahmo. Mieliala joukossa kiihtyi naisia kohtaan. Kun sotilaat saapuivat ja kuvern——rin kðskystð vangitsivat naiset, ei nðillð onnettomilla ollut ketððn puolustajaa, ei edes sððlijðð. -- Roviolle joutavat sekð murhaaja ettð noita-akka, tuomitsi joku. -- Viekðð ne tðksi y—ksi linnan vankilaan, mððrðsi kuvern——ri. -- Katsomme, voiko heidðt jo huomenna siirtðð Helsingborgiin. Heidðt tutkitaan ja tuomitaan oikeudessa. Kaisa oli niin heikko, ettð sotilaitten tðytyi kantaa hðntð. Taluttamalla oli Stinakin vietðvð. Hðntð vðrisytti, vaikka y— oli lðmmin. ERKKI LáHTEE HAKEMAAN GUSTAFIA. Aamulla herðttyððn Reeta kuuli ensimðiseksi uutisekseen mitð y—n aikana oli tapahtunut. Hðn sðikðhti kovin ja tunsi itsensð syylliseksi. Hðn oli koko hankkeen alkuunpanija. Vðinðm—n leski oli joka tapauksessa viaton. Nyt hðn oli joutunut ansaan, jonka Reeta tietðmðttððn oli asettanut. Helmeellð ja hðnen vaimollaan oli tðysi ty— saada Reeta rauhoittumaan. Tytt— tahtoi ensin mennð itse ilmoittautumaan viranomaisille. Vihdoin hðn kðsitti, ettð Kaisan asia ei siitð mitððn voittaisi. Lisðseurauksena vain olisi, ettð hðnkin menettðisi vapautensa eikð voisi enðð toimia. Stinan asia taas riippui kokonaan muista syistð. Jos Gustaf l—ytyy, pððsee Stina luonnollisesti vapaaksi joutuen hðnen vaimokseen. Reetan oli Erkille saatava sana. Sitð ennen hðnen tðytyi tavata Kaisa ja kuulla oliko tðmðn onnistunut hankkia tarvittavat tiedot. Hðn lðhti kuvern——rin tyttðren luo saadakseen hðnen kauttaan luvan pððstð Kaisaa nðkemððn. Armgard oli jðntevðllð kðdellððn johtamassa kuvern——rin asunnon kuntoonlaittamista juhlimisen jðlkeen. -- Nyt tarvitsisin sinua avukseni, sanoi tytt—. -- Miesapua on, mutta naisista on puute. Nehðn kuitenkin siistimist—ihin parhaiten soveltuvat. Reeta ilmoitti, ettð hðnen on mahdoton jððdð, kun kotona odottavat hðntð vðlttðmðtt—miin t—ihin. -- Mitðs pidðt nyt asiain kulusta? siirtyi vilkas Armgard kysymððn. -- Eik—s se kðy kuin nuottien mukaan? Nyt on sinun kilpailijattaresi kiinni. Vapaaksi hðn ei pððse, ellei hðnen ensimðistð sulhastaan l—ydy. Jos taas l—ytyy, kðy tyt—n tie suoraan vihille hðnen kanssaan. -- Vangitsemiskðsky on annettu my—s Erkistð, muistutti Reeta. -- Mutta hðntð ei ole tavattu, vastasi Armgard Printz. Veitikkamainen hymy suupielissð hðn lisðsi: -- Kai sinð voit siitð pitðð huolen, ettei hðntð tavata ennenkuin sopiva hetki tulee. -- Stina Dalbon kanssa vangittiin Kaisa Vðinðm— syytettynð noituudesta, jatkoi Reeta. -- Minð tiedðn, ettð hðn ei ole paha ihminen. Hðn on asunut veljeni luona, ja siellð on hoidossa hðnen poikansa. Minun tðytyisi vðlttðmðttð tavata hðnet, jotta saisin kuulla, miten pojan hoito nyt jðrjestetððn. -- Kyllðhðn se kðy pðinsð, lupasi Armgard, -- kun hðntð ei ole vielð viety Helsingborgiin. Luulen, ettð voin hankkia sinulle pððsyn ilman ettð meidðn tarvitsee kððntyð isðni puoleen. Ukko on nyt vðhðn ðrtyisellð pððllð. Erððseen hirsirakennuksen osaan oli vankila sijoitettu. Suuri se ei ollut, mutta ei siellð ollut paljon pidettðviðkððn. Tðllð kerralla olivat nðmð viime y—nð vangitut ainoat. Piikki teki vahtipalvelusta: hðn kðveli musketti olalla etuhuoneessa. Kuvern——rin tytðr meni sotilaan luo ja mððrðsi, ettð tytt— on pððstettðvð sisðlle vankeja puhuttelemaan. -- Nyt on sinulla tie auki, sanoi hðn Reetalle. -- Minð voin mennð omiin hommiini. Kun tarvitset apua, turvaudu vastakin minuun. Se merkitsee ainakin yhtð paljon kuin jos turvautuisit suoraan kuvern——riin. Kuvern——rin tyttðren poistuttua asetti Piikki muskettinsa nurkkaan, tervehti Reetaa tuttavallisesti ja sanoi: -- Kyllð tðstð olisit sisðlle pððssyt ilman kuvern——rin tytðrtðkin. Kuitenkin onhan hyvð, ettð on my—s sellainen takaamassa. Olen minðkin kðynyt siellð heidðn luonaan juttelemassa. Ovat kovin toivottomia ja murtuneita. Hyvð on, ettð tulit. Piikki avasi oven ja Reeta astui sisðlle. Vangitut naiset olivat todellakin lohdutuksen tarpeessa. Molemmat olivat my—s ruumiillisesti hyvin heikkoja. Kaisa vðhðn vðlið vðrðhti hermostuksesta. Erkin kohtalo ja hðnen tehtðvðnsð nðkyi olevan heille kaikille tðrkein. -- Erkin onnistumisesta voi tulla apu ja pelastus kaikkeen, huomautti Kaisa. -- Pahoin pelkððn, ettei se pelasta kaikkea, pðinvastoin, sanoi Stina miettivðisenð. -- Joka tapauksessa Erkki pelastuu. Vie hðnelle sana, ettei hðn huolehdi minusta. Kyllð minð asiani hoidan. Kaisa Vðinðm— kertoi niin tarkkaan kuin muisti nðkynsð, ja Stina tðydensi sitð kuulemansa perusteella. Mikð tuo paikkakunta oli, joka nðyssð kangasti, sitð he eivðt voineet sanoa. -- Mutta varmasti se l—ytyy, kun menee meren rantaa pohjoiseen. Eikð kauan tarvitse mennðkððn, muistutti Kaisa. -- Pitðk——n vain varansa. Palattuaan Helmeen luo sai Reeta tehdð selkoa kuulemistaan. Helme sanoi heti arvaavansa paikan, missð punatukkainen piileilee. -- Se on Uusi Amsterdam Manhattanilla Pohjoisjoen suulla, vakuutti hðn. -- Kaisan nðky soveltuu siihen aivan selvðsti. Ja onhan se ymmðrrettðvissðkin, ettð hðn on sinne siirtynyt ja sieltð apulaisensa kautta levittðð myrkyllistð epðluuloa. Niin pian kuin hðn saisi Erkin pois tieltððn, olisi hðn tððllð omaansa vaatimassa. Hðn ei tyydy puolitiehen, hðn tahtoo tehdð tðyden leikkauksen. Hetken kuluttua Helme selitti edelleen Reetalle: -- Erkin tehtðvð on sangen vaikea. Paikka ei ole niin iso, ettei sieltð l—ytðisi, mutta toinen kysymys on, miten saada mies sieltð tðnne. Hðn vihaa Erkkið, joten hðn ei Erkin toivomuksesta tee mitððn. Heillð voi siellð syntyð tappelukin. Punatukkainen on vðkevð, vaikka Erkki on vðkevðmpi. Mutta kysymyshðn ei ole siitð, vaan siitð, ettð tulee todistetuksi punatukkaisen hengissðolo, joten murhajuorut lakkaavat. -- Maltas, sanoi hðn, keksittyððn keinon, -- me voimme olla apuna. Anna Erkille ne tiedot, jotka sinulla on ja neuvo hðntð ensi tilassa kiiruhtamaan hollantilaiseen siirtokuntaan. Pian minðkin koetan pððstð sinne. Ja minð otan, jos mahdollista, Luukkaan mukaan. Uutta kauppapuotia varten me tarvitsemme monenlaista tavaraa. Vaikka hollantilaisten ja meidðn vðlillð vallitsee kilpailu ja vihamielisyys, myyvðt he kyllð mielellððn meille tavaroita, varsinkin jos saavat vaihdossa nahkoja tai metallia. Kuvern——ri on minulle tuosta kaupanteosta puhunut ja minð luulen, ettð me pððsemme piankin lðhtemððn. Tððllð on puute my—s vampunista, intiaanirahasta, joten ei punanahkojen kanssa suurempiin kauppoihin kyetð. Sinð tiedðt tuon rahan, kalansuomuista puristetut helmet, joita me emme vielð ole tottuneet valmistamaan, mutta joita hollantilaisilla kuuluu olevan runsaasti. -- Sano Erkille, ettð Uudessa Amsterdamissa tavataan. Reeta kiiruhti jo samana pðivðnð Suomi-siirtolaan, Marjetan Kðrkeen, missð Erkki oli odottamassa. Marttikin oli tullut muutamiksi pðiviksi kotiin, joten ystðvykset pitemmðn eron jðlkeen saattoivat vaihtaa keskenððn mielipiteitð. Erkki katsoi tarpeelliseksi selittðð ystðvðlleen Martille asiansa, kertoa suhteensa Stinaan sekð sen vaaran, mihin he nyt olivat joutuneet. Martti, joka oli kyllð aikanaan toivonut Erkistð lankomiestð, ymmðrsi hðnet heti tðydellisesti ja oli valmis neuvottelemaan parhaasta menettelytavasta vaaran torjumiseksi. Reeta saapuessaan illalla tupaan huomasi, ettð kaikki siellð sisðllð parhaansa mukaan suunnittelivat Erkin ja Stinan onnen rakentamista. Hðnestð tuntui oudolta ottaa osaa tðhðn keskusteluun. Hðn puolestaan koetti teroittaa kuinka tðrkeðtð oli Erkin etsintðty—. Ja hðn teki tarkkaan selkoa tiedoistaan. -- Mutta jos sinð sen roiston haalit siirtokuntaan nðytteeksi, ettð hðn on elossa, samalla sinð morsiamesi heitðt hðnen syliinsð, muistutti Martti. -- Kiusallinen on asemasi, mutta muutakaan neuvoa ei liene. -- Kðsitðn kaiken tðmðn, my—nsi Erkki. -- Samalla tiedðn kuitenkin, ettð Stina ei koskaan tule tuon miehen vaimoksi. Onneksiko vai onnettomuudeksi lie etsimisty—ni, minð kðsitðn sen kuitenkin velvollisuudekseni. Ystðvykset sopivat, ettð Martti lðhtee aamulla aikaisin saattamaan Erkkið joen yli ja ohjaamaan oudolla matkalla alkuun. Paras oli mennð nyt poikkimaisin sitð polkua, jota intiaanit sekð valko-ihoiset olivat tottuneet kðyttðmððn pohjoisesta pðin Delawarelle tullessaan. Uusi Amsterdam oli siksi tunnettu, ettð jokainen punanahkakin pystyi sinne opastamaan. Kaisa Vðinðm—n vangitsemista surtiin Marjetan Kðrjessð kovasti. Leena oli hðntð oppinut pitðmððn hyvðnð ystðvðnððn. Luonnollisesti pððttivðt he hoitaa poikaa kuin omaansa. Reeta katsoi sen huolenpidon erityisesti omakseen. Pieni Antti Vðinðm— ei tajunnut orpouttaan. Hðn kysyi kyllð ðitiððn, mutta rauhoittui pian. Ja hðn nukkui kaulakkain ystðvðnsð ja leikkitoverinsa Martti Marttisen, nuoremman, kanssa vuoteessa. RETKELLá. Oli lðmmin kesðaamu, kun Martti Marttinen lðhti Marjetan Kðrjestð soutamaan ystðvððnsð Erkki Mulikkaa Delaware-joen yli. -- Me olemme olleet kovin hajallamme nðiden rakennuskiireiden aikana, puheli Martti. -- Se on hðirinnyt uutisasutustamme ja uhkaa my—s hajoittaa meidðt erilleen. Olen sitð mieltð, ettð heti kuvern——rin Hovin valmistuttua, siis jo tðnð syksynð, tðytyy tarmokkaasti tarttua kiinni oman pysyvðisen kodin rakentamiseen. Minð puolestani olen tðysin mieluisen paikan l—ytðnyt. Se on vielð enemmðn ylðmaassa kuin tðmð Marjetan Kðrki. Se on Tenakonk-saarta vastapððtð mantereen puolella kahden joen vðlissð. Saaren ja mantereen vðlinen vesi on kapea ja sillð kohdallaan kauniisti kiemurtava. -- Kenties soudankin sinut sieltð kautta. Siro savolaismallinen vene liukui nopeasti Delawarea Martin soutaessa voimakkailla vedoilla ja Erkin huovatessa perðteljolta. Hetken kuluttua tulivat he kuin lahden pohjukkaan tai joen suuhun. Martti viittasi oikealle kðdelle: -- Tuo on se saari, jolle G—teborgin linna ja Printzin Hovi rakennetaan. Ne ovat lðhempðnð Isoajokea. Me lðhdemme nðitð kapeita vesið, niin nðytðn mieluisan asuntopaikan. Niillð tienoilla olivat rannat matalat ja maat vesiperðiset. Vesilintuja, joutsenista ja hanhista lðhtien, uiskenteli ruohistojen vðlisissð vesissð lukemattomia. Salmeen tuli pienið jokia molemmin puolin. Majavat olivat tehneet patoja ja siten salvanneet seudun vielð vesiperðisemmðksi. Erkki tunsi itsensð vðhðn pettyneeksi. -- Kuinka tðllaiseen mðrkððn paikkaan itsellesi kotia etsit? huomautti hðn ystðvðlleen. -- Kumpuja ja vaarojahan me nðihin saakka olemme ainoina sopivina pitðneet. Niin oli meillð Vermlannissa ja niin oli esi-isillðmme Suomen Savossa. -- Malta vðhðn, hyvð ystðvð, tyynnytteli Martti. -- Katso toki tðmðn luonnon yltðkyllðisyyttð. Katso, mikð voimakas kasvullisuus. Maapohja on parasta, mitð tðssð maassa vielð olemme nðhneet. Ja se on paljon sanottu, sillð hyvðð tððllð on kaikki. -- Hetken soudettuaan hðn lisðsi: -- Kumpuiset maisemat ovat kieltðmðttð kauniit, ja mðellð olevasta talosta on komeata katsella. Mutta sellainen asumistapa ei ole kðytðnn—llisintð. Kylmemmissð seuduin oli korkealla asuminen tarpeellista sen vuoksi, ettð alempana asui halla. Matalien paikkojen viljeleminen oli vaaranalaista. Halla pyrki kiipeðmððn mðkienkin kuvetta yl—spðin. Tððllð ei tarvitse sen vuoksi korkealle kavuta. -- Mitðs sanot nðistð seuduista? Vene oli lipunut seudulle, joka rehoitti luonnon rikkautta. Vahvat tammimetsik—t verhosivat pienikumpuista seutua rannasta saakka. Terðvð lahti leikkasi korkeampaa rantaa. Sillð seudulla ei nðkynyt suota. -- Eik— tðmð ole kuin paratiisin yrttitarhaa kysyi Martti viitaten vasemmalla nðkyvðð maisemaa. -- Tðhðn paikkaan olen minð mielistynyt, tðhðn tahdon Marttisen suvulle kodin perustaa. Jos se suku kasvaa ja laajenee, levitk——n tðstð muualle. Katsos, eik— tuossa lahden kupeessa ole mitð ihanin asuinpaikka? Erkki ei voinut muuta kuin my—nnytellð. Hðn tunnusti, ettð siihen saa hyvðn kodin. Martti selitti edelleen: -- Kun kðvin siellð Suomessa Rautalammilla vanhan sukuni kotipaikoilla, oli siellð silmið hivelevð lehtomaisema ja tðmðnsuuntainen lahti, jonka rannalle olisin kotini tehnyt, jos sinne olisin jððnyt sen jðlkeen, kun Leenan kanssa hððt pidettiin. Lahden terðvðsðrmðisten reunojen vuoksi kutsuttiin sitð Hammaslahdeksi. Se mikð Suomeen jði silloin tekemðttð, se tehdððn nyt tðnne. Uusi Marttila laitetaan tðhðn Hammaslahteen. Toivon, ettð kuukauden perðstð jo kirves heiluu tðmðn kodin rakentamisessa. Pitkin rantoja soudeltaessa Martti esitti suunnitelmiaan. Hðn tekee alunpitðen isomman tuvan, jottei heti ole ahdasta. Sauna tulee tðhðn rannalle, luonnollisesti. Pellot on mainio saada pitkin rantoja. Kierrettðessð Tenakonk-saarta ylðpuolelta havaitsi Erkki maisemat niin alaviksi, ettð ne ovat silloin tðll—in veden alla. Mutta ruohokasvullisuus oli niillð hyvð, ja Martti kertoi Kokkisen valinneen ne itselleen heinðmaiksi. -- Kokkinenkin aikoo tðnne takamaahan pysyvðisen kodin laittaa, jotta olisi, kuten hðn sanoo, lapsillekin jakaa, vaikka perhe suureksi paisuisi. Veneen tullessa avoimelle Delaware-joelle kuvasi Martti maisemia. -- Vðhðn matkan pððssð vasemmalla kðdellð laskeutuu tðhðn suurempi joki. Nðiden jokien vðlinen niemeke on mieluisa intiaanien asuntopaikka. Houkutteleva se on valkoisillekin. Me olemme aikoneet syksymmðllð tulla tðnne joukolla ja ottaa sen huostaamme yhteisið tarpeita varten. Siellð Takamaassa on mainio metsðstðð ja kalastaa. Nyt oikaisi Martti veneellððn Delaware-joen poikki. Leveðllð virralla keinuttivat aallot pientð venettð. Toiselta rannalta hðn etsi sopivan piilopaikan, mihin voisi veneen kðtkeð. -- Minð saatan sinua jonkun verran, jotta tutustuisimme nðihin tðmðnkin puolen maisemiin, sanoi hðn, ja vahvistettuaan itseððn evðillð lðhtivðt ystðvykset tuntemattomia seutuja kohti. Ilmansuunta oli heillð selvillð, mihin oli kuljettava. He arvasivat kyllð tuolla tuonnempana jonkun polunkin tulevan nðkyviin. Maisemat olivat suurin piirtein samanlaisia kuin joen toisellakin puolen, joskaan ei niin viljavan muhevia. Oli muutamia korkeampia vaaroja, joilta oli soma nðk—ala jokilaaksoon. Juuri ennenkuin Martti palasi takaisin veneelleen ja kotiin, nousivat he erððlle tðllaiselle mðelle. Rinne kasvoi matalampia lehtipuita sekð vesakkoa ja k—ynn—skasveja, joten lðpikulku oli hankalaa. Samalla he joutuivat metsðn sisustaa tarkemmin nðkemððn. He tekivðt havainnon, ettð suurin osa nðistð puista ja pensaista oli hedelmið kasvavia. Omenapuitten oksat painuivat paikoin niin raskaina alas, ettð olivat taittumaisillaan. Toisissa puissa vðikkyi persikoita ja luumuja. Kirsikat heloittivat kuin suuret tuomenmarjat. Pðhkin—itð oli useampia lajeja. Osa hedelmistð ja marjoista oli kypsið, osa vasta kypsymðssð. Uteliaisuuden houkuttelemina maistelivat miehet nðitð luonnonantimia ja tunsivat useimpien maun sangen miellyttðvðksi. -- Kyllð vain tðmð maa on ihmeellinen verrattuna siihen siellð kotona, mistð lðksimme, ihmetteli Erkki. -- Hedelmið, meille aivan outojakin, kasvaa niin paljon, ettð yksistððn niistð jo pystyy kokoamaan vðlttðmðtt—mðn ruuan talven varaksi. Olen huvikseni maistellut noita pienið mustikannðk—isið marjoja, joita tððllð kasvaa, paitsi pienissð varvuissa, kuten siellð kotona, my—skin pensaissa, jopa puissa. Maistelepas, niin huomaat, ettð mustikoita ne todellakin ovat. Hðn tarjosi muutamia puusta ottamiaan marjoja toverilleen. -- Niin on, niin on, my—nsi Martti. -- Kyllð tððllð mustikat puissa kasvavat. Paljon tððllð on toisin kuin siellð. Ei meillð siellð kotona ollut mustia vattujakaan, joita tððllð on niin runsaasti, ettð niiden piikkisiin varsiin on aivan sotkeutua. Kun miehet olivat tulleet laelle, avautui valtava nðk—ala kaikille suunnille. Metsð, loppumaton metsð oli tuolle nðk—alalle ominaisinta. Sitð paloittelivat kapeat kirkkaat hopeajuovat, joet, joista Delaware oli valtavin. Kuumaksi oli kesðpðivð kðynyt. Vaaran laki hautui tðssð lðmpimðssð. Miehille oli kiivetessð tullut hiki. -- Totta puhui Klinga, kun siellð kotona ensin nðitð seutuja kuvaili, muisteli Erkki, -- totta puhui, ettð tððllð vallitsee kesðllð saunan kuumuus auringonpaisteessa. Mitðs meiltð muuta puuttuu kuin vastat, ja niitðkin saa mainioita nðistð puista. On valitsemisen varaa. Erkki oli erinomaisen ihastunut tðhðn luontoon ja maisemaan. Hðn vakuutti Martille pitðvðnsð tðstð enemmðn kuin Hammaslahdesta. -- Ellei olisi niin kaukana muista, en hetkeðkððn epðilisi kotiani tðlle mðelle perustaa, sanoi hðn. -- Mahdollista on, ettð tðnne se uusi Mulikka vielð syntyykin, tðnne vaaralle, muistoksi siitð Mulikasta, joka sinne vanhaan maahan Lehtovaaran kupeelle jði. Synkkð hiljaisuus vallitsi asumattomassa salossa. Ystðvykset koettivat pððstð sellaiseen varjopaikkaan; mihin vðhðn tuulenhenkeð kðvisi. Hetken levðttyððn he sitten erosivat. Martti palasi venettð kohti. Erkki otti maisemista ja auringosta merkin ja lðhti jatkamaan matkaansa. Jonkun matkan pððssð mðen alla hðn yhtyi polkuun, jota lðhti seuraamaan. Pimeðn tullen hðn y—pyi metsððn, valiten makuupaikan sellaisen, ettð voi olla turvassa matelijoilta. Y— asumattomassa aarniometsðssð, yksinððn luonnon suuressa hiljaisuudessa on niin valtava, ettei sen vaikutusta voi sanoin selittðð. Hiljaisuus on vain harhaluuloa, sillð joka hetki voi erottaa erilaisia ððnið. Whip-poor-will huutaa yksitoikkoista, valittavaa sðveljaksoaan ikððnkuin sen olisi vilu tðssð y—n tukahduttavassa kuumuudessa. Apinalintu pððstelee ððniððn. Kðkikððn ei puutu seurasta, vaikka se on laiska kukkumaan. Aamun tullen lintujen ððnet moninaistuvat. Ja kuivuneet oksat katkeilevat silloin tðll—in, kun peura tai kauris kulkee purolle juomaan. Hirvikin on vallan yleinen. Pieni puhvelilaumakin voi painautua Delaware-joelle, vaikka se on tððllð harvinaisuus. Suhteellisesti vðhðn virkistyneenð jatkoi Erkki aamulla aikaisin matkaansa. Koko pðivðnð hðn tapasi vain muutaman intiaanin matkalla pohjoisesta etelðð kohti etsimðssð mieluisaa asuntopaikkaa sieltð, missð majavannahkojen saanti olisi helppoa. Suuret vedet nðkyivðt, mutta kun niiden rannat olivat osittain pahasti meriveden huuhtelemia, kuletti polku suurelle Pohjoisjoelle kiertotietð useita maileja joen suusta yl—spðin. Siellð oli kalliojyrkðnteitð, ja vuori kohosi pystysuoraan kuin seinð joesta. Matalammalla kohdalla oli intiaanien kylð Hobock. Siellð vietti Erkki viimeisen y—n. Seuraavana aamuna lauttasivat intiaanit hðnet joen toiselle puolelle. Niin hðn tuli matkansa pððmððrððn, Manhattanille, jonka etelðisessð kðrjessð oli Uuden Amsterdamin linnoitus ja kauppakylð. UUDESSA AMSTERDAMISSA. Erkki Mulikka oli tullut Manhattan-saaren luoteiskulmalle. Siellð asuivat ne intiaanit, jotka parikymmentð vuotta aikaisemmin olivat koko tðmðn merkillisen saaren myyneet Pietari Minuitille hollantilaista siirtokuntaa varten mitðtt—mðn vðhðisestð hinnasta. Tððltð johti polku metsien lðpi hollantilaisten asumaan osaan saarta. Polku vei osittain joen uomaa, osittain kallioisia jyrkðnteitð. Vihdoin alkoi joku yksinðinen uutisasutustalo nðkyð. Nðmð olivat eurooppalaisen asutuksen ensi pðivið nðillð tienoin. Aivan etelðisimpððn kðrkeen saapuneet tulokkaat olivat pystyttðneet paalutuksen joen rannalta salmen rantaan saaren poikki. Se oli kauppakylðn suojavarustus ulospðin. Kylðn sisðllð oli pieni linnoitus ja sen ympðrillð ryhmð pienið taloja. Kylðn valtakatu kulki joen perkaamatonta rantaa. Sen varrella olivat kauppapuodit ja kapakat sekð yleensð kaikki tðrkeimmðt paikat. Erkki kðveli ensin tðtð "valtakatua" tutustuakseen kylððn. Kadun etelðpðð pððttyi kallioihin, joita nousuvesi huuhtoi. Siihen oli tehty tilapðinen laituri laivoja varten. Jonkun matkan pððssð rannasta oli kallioita, jotka oli ulkosatamaksi valittu. Vðlillð olevaa matalikkoa oli alettu tðyttðð, vaikka ty— oli vielð aivan kesken. Erkki etsi sivummalta asunnoksi merimieskapakan. Sen ylðkerrasta hðn sai pienen komeron itselleen vuokratuksi. Ensi tehtðvðkseen hðn lepðsi matkan jðlkeen ja suunnitteli asiansa ajamista. Sitten hðn aloitti rohkeasti etsimisty—nsð. Hðn teki kiertomatkan kapakoissa, ty—paikoilla ja satamassa. Mutta hðn ei tavannut missððn punatukkaista. Illemmalla hðn ryhtyi uudelleen toimeen mutta yhtð huonolla tuloksella. Seuraavakaan pðivð ei tuonut selvyyttð. Hðn tuli siihen johtopððt—kseen, ettð etsitty mies ei ollut ainakaan tðllð kerralla Uudessa Amsterdamissa. Hðn saattoi sinne tulla jokea ja rannikkoa kulkevissa laivoissa tai maata my—ten samaa tietð, jota hðnkin oli tullut. Sen vuoksi hðn piti silmðllð erittðinkin satamaa. Vaikka Uusi Amsterdam kaupunkina oli vielð aivan vðhðpðt—inen, oli siinð joltinenkin laivaliike. Hollantilaisilla oli useampia pienið laivoja, jotka pitivðt yllð yhteyttð ylemmðs joen varrelle perustettujen siirtokuntien kanssa. My—s oltiin vilkkaassa vuorovaikutuksessa Long Islandin kanssa, jonka pienet siirtokunnat elivðt pððasiassa kalastuksella. Erittðinkin pyydettiin niitð kaloja, joiden suomuja puristettiin intiaanirahoiksi, vampunihelmiksi. Englantilaiset sekð New-Haven-siirtokunnasta ettð my—s etelðstð, Virginiasta, kðvivðt kaupanteossa hollantilaisten kanssa. Satamassa saattoi tavata my—s meren yli purjehtineen verrattain ison laivan. Erkillð oli tðssð kaikessa katsomista. Aikansa kuluksi hðn palkkautui lastaust—ihin ja teki vðhitellen tuttavuutta erðiden ty—miesten kanssa. Ruotsinkielen taitonsa avulla hðn sai jotakuinkin selkoa hollantilaisten puheesta. Viikon verran odotettuaan huomasi hðn, kantaessaan rakennusaineita laivasta, vihdoinkin punatukkaisen puuhailevan pienessð jokipurressa, joka juuri ðsken oli tullut suuremman laivan kupeelle jokivarrelta. Erkki ei ollut ainoa, joka teki tðrkeðn huomion, sillð hðnet oli jo aikaisemmin huomattu. -- Tuosta saat miehen, jota tarvitset, sanoi punatukkainen purren kipparille. -- Hðn on vieras tððllð eikð kukaan kysele hðntð, vaikka katoaisi ikipðiviksi. Kippari tðhysti Mulikkaa, joka juuri kantoi raskasta taakkaa maalle. -- Ei hðn liene aivan helposti otettavissa, hðn lausui matalalla ððnellð. -- Ellemme saa vðkivallalla purteen, saamme ainakin viekkaudella, neuvoi Gustaf. -- Kun hðn on tððllð, on hðnet helppo toimittaa Karhusaareen ja siellð kyllð Nicholas Koorn hðnen niskansa taivuttaa. Erkki ei luonnollisesti kuullut mitððn tðstð keskustelusta. Hðn kehitti pððssððn tuumaa, miten saisi punatukkaisen lðhtemððn Christinaan. Gustaf nousi purresta maihin ja kulkiessaan lðheltð Erkkið tervehti hðntð, huomauttaen: -- Kas onhan tððllð niitð vanhan maan ystðvið. Eik— enðð miellyttðnyt Christinassa olo? -- Eipð siellð mitððn hðtðð ole, vastasi Erkki. -- Kyllð sinne sopii. Sovit sinðkin, juuri sinua siellð odottavat. -- Onpa hyvð, ettð ollaan jo niin pitkðllð, ettð minua odotetaan, lausui Gustaf. -- Siihen olen halunnut pððstðkin. Ehkð sinðkin jo haluaisit minua sinne. Ja luovuttaisit sen, jonka olet minulta ry—stðnyt. Mutta se, ettð sinð olet vielð hengissð, todistaa, ettð asia ei ole vielð lopussa. Hirsipuu, se on sinun osasi. Sitten minð omani haen. -- Silloin saat odottaa kauan, sanoi Erkki kiivaasti ja ryhtyi taas ty—h—nsð. Hðn oli aikonut rauhallisesti keskustella punatukkaisen kanssa, mutta huomasi sen mahdottomaksi. Hðn ei voinut teeskennellð. Punatukkainen ei malttanut olla vielð lðhestymðttð suomalaista. -- Minun kðrsivðllisyyteni on alkanut loppua, kðhisi hðn. -- Siellð siirtokunnassa kðy kaikki niin hitaasti. On mahdollista, ettð lðhden sinne jo piankin. Mutta, usko se, sinð et tule minun kanssani. Me emme sovi samaan siirtokuntaan. -- En seuraasi ikðv—i, sanoi Erkki. -- Mielellðni jððn tðnne, jos sinð menet siirtokuntaan. Gustaf vetðytyi toveriensa luo purteen. Erkki huomasi hetken kuluttua purren ja miehet hðvinneiksi. Mihin ne olivat menneet, sitð hðn ei keksinyt. Ty—toverilleen hðn selitti, ettð tuota punatukkaista on etsitty Uuden Ruotsin siirtokuntaan. Hðn pyysi tðtð painamaan mieleensð miehen piirteet. -- Kyllð minð ne kasvot ja tuon pððn aina muistan, vakuutti Erkin hollantilainen ty—toveri. -- Ei hðn ole ensimmðistð kertaa tððllð. Hðn kuuluu Killian van Rensselaerin joukkoon ja liikkuu hðnen asioillaan. Toisinaan hðntð ei nðe viikkokausiin, toisinaan hðn taas viipyy tððllð useita pðivið. Vakituisesti hðn asunee Killian-herran linnoituksessa RensselaersteŠnilla. Hðnen hommansa nðyttðvðt olevan hyvin salaperðisið. Laivaa purettiin iltapimeððn saakka. Pimeðssð sattui tapaturma. Kun Erkki Mulikka otti laivan kupeelta raskasta lautataakkaa hartioilleen, luiskahti hðnen jalkansa ja hðn putosi veteen. Viedessððn taakkaansa maihin ty—toveri huomasi onnettomuuden niin my—hððn, ettð kun hðn ehti katsomaan laivan laidan yli ulkosivulle, ei hðn siellð nðhnyt muuta kuin uivia lautoja ja kadonneen lakin. Hðn hðlyytti vðen liikkeelle, vene pantiin kiertðmððn laivan ympðrystðð ja seipððllð koetettiin tavoitella pohjaa. Mitððn ei tavattu. Pimeys teki tarkemman etsimisen mahdottomaksi. Kun mies oli tuona kuumana kesðpðivðnð tehnyt raskasta ty—tð, pððtti laivavðki, ettð hðn oli kuumuuden rasituksesta py—rtynyt ja painunut pohjaan. Vain tðmð voi selittðð miten kaikki tapahtui niin ððnett—mðsti. Kun kadonnutta ty—miestð vielð etsittiin laivan luota, riensi pieni pursi Hudson-virtaa yl—spðin illan pimeydessð. Tðmð pursi oli ollut laivan kupeella piilossa ja ottanut hiljaa saaliinsa, kun se, kaulan ympðri kietoutuneen silmukan vetðmðnð, putosi veteen. Pursi pððsi hiljalleen pimeðssð irtautumaan laivasta ja loittonemaan ennenkuin tapaturma herðtti yleisempðð huomiota. Purren pohjalla makasi vahvasti nuoriin sidottuna Erkki Mulikka, jonka kaulan ympðriltð oli silmukka h—llennetty. Vangitun luona piti punatukkainen vahtia ja ilkkui onnettomalle: -- Katsoin parhaaksi muuttaa menettelytapaani. Minð lðhden nyt sinun sijastasi Stinan luo. Minullehan hðn kuuluukin ja minð otan nyt omani. On yhdentekevðð hirtetððnk— sinut vai jðtetððnk— henkiin. Meidðn rauhaamme et enðð pððse hðiritsemððn. Erkki kuuli tðmðn katalan miehen puheen. Hðnen nyrkkinsð olivat puristuneina, mutta hðn ei voinut tehdð mitððn. Kauhun kuvat kiitivðt mielikuvituksessa hðnen silmiensð ohi. Hetken kuluttua pysðhtyi pursi kalliorantaan. Punatukkainen ja hðnen toverinsa kantoivat sidotun vangin linnoituksen portista sisðlle. Purren kippari selitti karkeaððniselle vartijalle: -- Tðssð on ty—voimaa linnoitukseen niiden tilalle, jotka lðhtevðt kauppa-asioille. Alussa hðn kai on vastahakoinen, mutta Koorn on tottunut ðkðpussit kesyttðmððn. Tðllð miehellð on se etu, ettð hðntð ei suurin kuulustella. Hðn on vain tilapðisesti tullut siirtokuntaan, eikð hðnellð ole omaisia ja ystðvið. Hðnestð ei mitððn melua tehdð. -- Viekðð tornikamariin, komensi vartija. Erkki tunsi kohta olevansa tukehduttavan lðmpimðn huoneen lattialla. Hðnen kðtensð ja jalkansa oli pððstetyt siteistð. Ovi oli teljetty, ja akkuna, pieni aukko, oli ylhððllð saavuttamattomissa. Huone oli osittain niiden portaiden alla, jotka johtivat torniin. Vanki tunsi ruumiissaan vðsymyksen herpaantumista. Hðn oli liian voimaton harkitsemaan pelastustaan. Horroksissa maaten hðn y—n aikana kuuli portaita kuljettavan ja raskaita esineitð kannettavan. -- Me joudumme matkaan ennen pðivðn koittoa, sanoi joku ððni. -- Lasti on jo pian laivassa. On sekð vðkevðð ettð pistðvðð. Kyllð niillð vaihdetaan lasti nahkoja. -- Minun matkallani voi ehkð tulla hðiri—itð, lausui toinen, jonka Erkki horroksissakin tunsi punatukkaisen ððneksi. -- Aion viettðð nyt hððni ja tuoda vaimon mukanani tðnne. Erkki koetti pysytellð hereillð. Mutta luonto vaati osansa. Hðn nukkui pian sikeððn uneen. GUSTAF VAATII OMAANSA. Ne juorut Gustafin katoamisesta, joita oli Helsingborgin linnoitukseen ja sieltð muuallekin jðrjestelmðllisesti levitetty, olivat kulkeuneet my—s Stinan isðn korviin, vaikka hðn ei niitð ottanut vakavalta kannalta. Mutta kun hðnen tyttðrensð vangittiin ja kun murhaan syylliseksi mainittu Erkki Mulikka katosi paikkakunnalta, tuli Nils Dalbon mieliala sangen synkðksi. Hðn ei jaksanut uskoa murhaa mahdolliseksi, mutta ei hðn osannut selittðð ihmeellistð katoamistakaan. Miksi Gustaf ei tule hakemaan omaansa? Miksi hðn kiusaa koko siirtokuntaa rikoshuhuilla? My—s Stinan ðiti vuodatti asian johdosta katkeria kyyneleitð. Nðytti siltð, ettð siirtokuntaan ei sillð hetkellð kukaan ollut tervetulleempi kuin punatukkainen Gustaf. Kaikki olivat valmiit ottamaan hðnet avosylin vastaan. Hðnen saapumistaan odotti my—s Stina, joka Kaisa Vðinðm—n kanssa oli siirretty Helsingborgin linnan vankilaan. Niinikððn odotti Stina jotakin tietoa Erkistð, josta hðn ei ollut kuullut mitððn sen kohtalokkaan illan jðlkeen, jolloin tðmð hðnen pyynn—stððn pakeni pimeyteen. Hðn tiesi, ettð Erkki oli lðhtenyt vihamiestððn etsimððn. Oliko hðn l—ytðnyt? Miten olivat he keskinðiset asiansa selvittðneet? Olivatko he tulossa? Nðmð kaikki olivat kysymyksið, jotka risteilivðt usein Stinan ajatuksissa. Ja tðtð monien kysymysten sarjaa hðn jatkoi uusilla kysymyksillð. Mitð sitten seuraa, kun Gustaf tulee tðnne? Erkki pððsee vapaaksi epðluulosta. My—s hðn itse pððsee vankilasta -- mutta mihin? Mestauslava kyllð vðlttyy, mutta sen sijaan uhkaa hðntð kauheampi, uhkaa pakollinen avioliitto vihatun miehen kanssa. Hðn ei salannut nðitð ajatuksiaan onnettomalta vankilatoveriltaan. -- Minð en voi mennð hðnen kanssaan naimisiin, vakuutti hðn. -- Minð inhoan hðntð, minð vihaan hðntð. Luultavasti ei minulla ole muuta keinoa kuin hukuttaa itseni. -- álð toki niin toivoton ole, lohdutti Kaisa. -- Pelastuksen teitð on monenlaisia. Nils Dalbo tuli tytðrtððn katsomaan. -- Siinð asiassa, jonka tðhden sinut on vangittu, alkaa tutkinto huomenna, ilmoitti hðn. -- Kuvern——ri tulee itse oikeutta istumaan. Hðn on jo asettanut lautakunnan. Olisi nyt perin tðrkeð voida todistaa, ettð Gustaf on elossa. Siihen raukeaisi heti koko syyte. -- Kunhan odotetaan, vielð se asia voidaan todistaa, vakuutti Stina. -- Kuvern——ri ilmoittaa jo liian kauan odottaneensa. On mahdollista, ettð hðn ei enðð odota. -- Minulla on syytð luulla, ettð aivan pian saamme tietoja Gustafista, sanoi Stina. Hðn saattoi isððnsð ovelle ja sanoi: -- Lohduttakaa ðitið. Vakuuttakaa hðnelle, ettð kyllð nðmð asiat vielð hyvin pððttyvðt. * * * * * Seuraavana aamuna kðytiin Stina hakemassa oikeuden istuntoon. Kuvern——ri Printz ei ollut hiukkaakaan lainoppinut. Hðn tunsi sen itse ja sen vuoksi hðn oli halunnut tuomariksi siirtokuntaan lainoppinutta miestð. Kun sitð ei saanut, tðytyi hðnen itsensð edustaa my—s lain ja oikeuden korkeaa arvovaltaa. Siltð varalta hðn oli jo lðhtiessððn varoittanut, etteivðt kovin hðmmðstyisi, jos tuomiot eivðt aivan lain kirjaimen mukaan sattuisi. Hðnen johtamissaan oikeuden istunnoissa ei noudatettu mitððn muodollisuuksia. Hðn kðsitti, ettð alussa hðnen oli voitettava asema ankaruudella, ja sen vuoksi hðnen tðytyi tehdð tuomiot jyrkiksi. Klingan lapsenhoitajattaren, Stina Dalbon asia oli ensimmðinen merkittðvðmpi juttu, joka joutui hðnen ratkaistavakseen. Tytt—ð vastaan tehty syyt—s oli raskas ja perin salaperðinen. Syytetty ei tunnustanut mitððn ja turhaan kuvern——ri yritti kovuudellakaan taivuttaa hðntð tunnustamaan. Kuta pitemmðlle kuulustelua kesti, sitð hðmðrðmmðltð asia nðytti. Hðn selaili lakikirjaa, suuttuen ja tuskastuen sitð enemmðn kuta vðhemmðn hðn siitð selvðð sai. Oliko hðn mikð kirjanoppinut? Hðn oli tottunut sodassa antamaan tuomioita, mutta niitð ei perustettu mihinkððn pykðliin. Tuomioiden piti olla kðytðnn—llisið, niillð piti saada aikaan se mihin tðhdðttiin. Muodoista vðhðt vðlið. -- Mestattavaksi ja oikea kðsi pois sahattavaksi, kuului yhtðkkið kuvern——rin tuomio, yllðttðen tðydellisesti koko salintðyteisen kuulijajoukon. Lautakunnan jðsenet katsoivat ihmetellen toisiinsa, mutta ei kukaan uskaltanut ððntððn korottaa. Stina vaipui py—rtyneenð lattialle. Kuvern——ri oli mielestððn antanut oikean ja viisaan tuomion. Hðnellð ei ollut aikomusta panna sitð tðytðnt——n -- hðnestðhðn se riippui. Kun nðin raskas rangaistus on uhkaamassa, pannaan varmasti kaikki voimat liikkeelle oikean selvityksen saamiseksi. Tuomio oli siis kuvern——rin mielestð vain uhka, joka pakottaisi totuuden esille. Samalla kuvern——ri mððrðsi, ettð vapaamiestð Erkki Mulikkaa oli etsittðvð yli koko siirtokunnan ja tavattaessa oli hðnet kiinniotettava sekð sidottuna linnoitukseen lðhetettðvð, jotta sama rangaistus voisi hðntð kohdata. Sekin oli tarkoitettu enemmðn uhkaukseksi kuin kðytðnn—ssð toteutettavaksi. Ennenkuin Stina vietiin takaisin vankilaansa joen toiselle puolen, sai hðn tervehtið ja tavata vanhempiaan. Sydðntðsðrkevð oli Stinan kohtaus ðitinsð kanssa. He eivðt nðhneet tuomiossa mitððn valopilkkua. Millð hetkellð tahansa voidaan tuomio panna tðytðnt——n. Nðkisik— ðiti enðð tðmðn jðlkeen lastaan? Isð ei ollut yhtð toivoton. Hðn ymmðrsi, ettð tuomio oli ehdollinen. Hðn katsoi kuitenkin viisaimmaksi olla tyttðrensð huolia lieventðmðttð enempðð kuin oli vðlttðmðt—ntð. Saman pðivðn iltana kuvern——ri Printz hðmmðstyi aika lailla. Hðn oli juuri lopettanut ilta-ateriansa, kun erðs mies pyysi tavata hðntð. Se oli Klas. -- Mitð sinulla nyt on asiaa? kysyi kuvern——ri lyhyesti. -- Armollinen herra, alkoi Klas n—yrðsti. -- Tulen ilmoittamaan, ettð se mies, jonka murhasta Stina Dalbo on tðnððn tuomittu, on elossa. Yhð vielðkin olen jðrkytettynð sðikðhdyksestð, jonka tðnððn sain, kun nðin ystðvðni ilmielðvðnð edessðni. Luulin ensin hðntð haamuksi ja aioin paeta. Hðn huusi minulle: 'Mies, oletko hullu? Etk— minua tunne? Tervehdi toki toveriasi, joka on pitkðltð matkalta palannut ja ansaitsee hyvðn ryypyn tervetuliaisiksi.' Toinnuttuani moitin hðntð siitð, ettð hðn oli saanut suurta hðiri—tð aikaan, ja sanoin, ettei Stina hðnelle voi poissaoloa antaa anteeksi. 'Enpð luullut, ettð hðn niin kaipaa minua', hðn sanoi. 'Hðnen mielensð lienee aika lailla muuttunut.' Hðnellð ei ollut vðhintðkððn aavistusta siitð, mitð oli tapahtunut. Hðn oli kaikesta pahoillaan, mutta ilmoitti kaiken nyt hyvittðvðnsð. Hðn on valmis menemððn naimisiin ja lðhetti minut sitð varten asialleen. Klas veti paperin taskustaan ja sanoi: -- Tðssð on todistus siitð, ettð hðn ja Stina ovat Ruotsissa laillisesti kuulutetut. Hðn pyytðð morsiamensa vapauttamista, jotta hððt voitaisiin ensi tilassa viettðð. Kuvern——ri oli sangen hðmmðstyksissððn tðstð ilmestymisestð. Hðn huusi kiukkuisella ððnellð: -- Onko ollut tarkoituksena pitðð minua sekð korkeaa lakia ja oikeutta pilkkana? Kenties olisi Gustafin asiamies saanut pahempiakin seurauksia tðstð jutusta, ellei kuvern——rin nopeaðlyinen tytðr Armgard olisi ehðttðnyt vðliin. -- Isð, sinun viisautesi oikeuden jakamisessa selvitti tðmðn sangen salaperðisen jutun, sanoi hðn. -- Ilman sinun ankaraa tuomiotasi olisi asia jððnyt hðmðryyteen ehkð ikipðiviksi. -- Niin, ilahtui kuvern——ri, -- tiesinhðn minð, ettð miestð ei oltu murhattu. Minð pakotin hðnet esiin. Ja nyt minð olen valmis pitðmððn nðmð harvinaiset hððt siirtokunnassa. Ensi viikolla muutamme Hoviimme Tenakonkille, ja yhtenð tulojuhlan ohjelman numeroista ovat nðmð hððt. Armgard, pidð huolta niiden valmistuksista. Minun kustannuksellani. Kðy, nuori mies, hðn sanoi, kððntyen Klasin puoleen, -- papereinesi pastori Campaniuksen luona ja jðrjestð niin asiat, ettei enðð mitððn hðiri—tð tapahdu. Klasin lðhdettyð sanoi kuvern——ri tyttðrelleen: -- Nyt ei ole mitððn syytð pitðð tytt—ð vangittuna. Minð pððstðn hðnet irti viipymðttð. -- Odota isð, kiiruhti Armgard sanomaan. -- Minulla on hyvð ajatus. Stina viedððn Tenakonkille eikð sallita kenenkððn kohdata hðntð. Ei anneta hðnelle mitððn tietoa asioista ennen kuin hðnet viedððn vankilasta vihille. -- Mutta eik—s se ole sydðmet—ntð? -- Ei vðhððkððn, sanoi Armgard pððttðvðsti. -- Hðnen ilonsa tulee sitð suuremmaksi. Jos vðlttðmðttð tahdot, voit vðhðð ennen hðitð ilmoittaa, ettei Gustaf ole murhattu. Nðin asiat parhaiten jðrjestyvðt. -- Sinð olet jðrkevð, Armgard, my—nsi Printz. -- Sinð puhut kuin vanha ihminen, vaikka olet vasta tðysi-ikððn kehittynyt tytt—. Rakkauden houreet eivðt sinua pimitð. -- Jðrki kaikessa, sanoi tytðr ja lðhti huoneesta. PRINTZIN HOVISSA. Maunu Klinga oli miehineen kiirehtinyt Uuden G—teporin sekð Printzin Hovin rakentamista Tenakonk-saarella. Kesð oli kuuma, joten miehet tottumattomina ilmanalaan saivat monta hikeð pusertaa. Kuitenkin ne, jotka olivat olleet my—s Helsingborgia rakentamassa, kehuivat ty—ntekoa Tenakonk-saarella mieluisammaksi. Tððllð ei ollut niitð isoja purevia itikoita, jotka tekivðt olon joen toisella puolella aivan sietðmðtt—mðksi. Sekð linnoitus ettð kuvern——rin hallintorakennus tehtiin vahvoista hirsistð. Osa tarvittavista puista otettiin saarella olevasta suosta, johon oli aikoinaan suuri metsð painunut ja siellð hyvin sðilynyt. Hallintorakennus, Printzin Hovi, oli koetettu ensin saada valmiiksi, jotta kuvern——ri pððsisi perheineen muuttamaan sinne. Suuressa asuinrakennuksessa oli kuvern——rillð useita tilavia huoneita. Sitð paitsi oli suuria saleja virastohuoneiksi. Valmiina oli my—s muita vðlttðmðtt—mið rakennuksia. Monet rakennukset sotilaita, alempaa virkakuntaa y.m. varten olivat kuitenkin vasta tekeillð ja valmistuivat hitaammin. Tðnnekin oli, pikemmin tavan mukaan kuin tarpeen vaatimuksesta, rakennettu vankila, jonka ensimmðisiksi asukkaiksi siirrettiin siirtokunnan ainoat vangit, Stina Dalbo ja Kaisa Vðinðm—. Sen jðlkeen kun tuomio oli langetettu, odotti Stina joka pðivð milloin hðnet viedððn mestauslavalle. Aamulla yl—s noustessa oli aina hðnen mielessððn, ettð tðmð lienee viimeinen pðivð. Kun hðnet siirrettiin Tenakonkille, pððtti hðn, ettð nyt viedððn viimeiselle matkalle. Henkinen kidutus vaikutti hðneen niin, ettð hðn oli vain varjo entisestð. Erððnð pðivðnð tuli kuvern——rin lðhettðmð sotilas vankilaan. Stina koetti nousta seisomaan. Hðnen polvensa vapisivat. -- álð pelkðð, sanoi sotilas. -- Minð tuon hyvið tietoja. Paremmat pðivðt sinua odottavat. Kuvern——ri on lðhettðnyt minut ilmoittamaan, ettð hðn tietðð sinun ja Erkki Mulikan olevan viattomia, sillð murhatuksi luultu henkil— on l—ydetty. Kuvern——ri tahtoo antaa hyvitystð kðrsimyksiesi johdosta. Tðstð vankilasta saat kðvellð morsiamena vihkiðisiisi ja kuvern——ri itse pitðð hððt mitð loistavimmat. Stina kuultuaan, ettð Gustaf oli l—ytynyt, huudahti riemusta. Ilon kyyneleet valuivat silmistð ja hðn kiitti Jumalaa. Vasta sitten kun sanantuoja oli mennyt hðn alkoi miettið tiedonannon toista puolta. Vankilastako suoraan vihille? Kuinka oli kaikki voinut tapahtua? Tietysti niin, ettð Erkki, tuo rakas, kelpo Erkki, oli l—ytðnyt Gustafin, tuonut hðnet kuvern——rin eteen ja paljastanut katalan juonen. Kuvern——ri oli tietysti pannut Gustafin lujille, ehkðpð rangaissutkin hðntð. Ja palkinnoksi Erkille hðnen reippaudestaan kuvern——ri tahtoi nyt jðrjestðð hððt. Voi, jospa aika nopeasti rientðisi! Kuvern——rin tytðr, joka oli itse tullut muuttotavaroiden mukana uutta kotia panemaan kuntoon, oli Martti Marttisen mukana lðhettðnyt Reetalle sanan ja pyytðnyt hðntð avustamaan. -- Nyt on sinullakin moninkertainen syy iloita, sanoi Armgard Printz suojatilleen. -- Minð itse valmistan hðitð Stina Dalbolle. Pian ei sinulla ole hðnestð mitððn vaaraa. Kun Erkkisi saapuu nðille main, olet sinð hðnen ainoansa. Kaikki riippuu silloin vain sinusta. Tietysti sinð ymmðrrðt tehtðvðsi. Ehdittiin vihdoin niin pitkðlle, ettð kuvern——ri Johan Printzin laiva saapui Uuden G—teporin rantaan muuttaen siirtokunnan hallituksen Christinasta Printzin Hoviin. Tapahtuman merkityksen vuoksi suoritettiin siirtyminen laivasta juhlakulkueessa. Ensin lðhtivðt laivasta airuet keskiaikaisiin pukuihin puettuina ja soittaen pitkillð torvillaan. Kuvern——ri itse astui mahtavana soittajien jðlestð, peitsillð varustetun sotilaskunniavartioston ympðr—imðnð. Hðnen jðlessððn tulivat hðnen apulaisensa Sven Skute ja ryhmð sotilaita. Saattueessa oli aatelisnuorukaisilla ja siirtokunnan virkakunnalla oma osastonsa. Lðmmin kesðpðivð pusersi hien lihavan kuvern——rin kasvoilta hðnen kðvellessððn puhkuvana mðkeð yl—s sille paikalle, mihin hallintorakennus oli hðnen tahdostaan kohonnut. Portilla oli juhlasaattoa vastaanottamassa rakennuttaja Maunu Klinga ty—lðisten sekð muutamien sotilasten kera, jotka olivat hðnen komennossaan. Klinga antoi kuvern——rille juhlallisesti uusien rakennuksien avaimet, jotka Printz kiinnitti renkaaseen vy—llensð. Juhlakulkue marssi ensin vðliaikaiseen kirkkoon, jossa pastori Campanius tervehti siirtokunnan pððmiestð tervetulleeksi uuteen hallintopaikkaan sekð rukoili Jumalan siunausta aloitettavalle ty—lle. Kuvern——ri polvistui alttarin ððreen, missð pastori, pannen kðtensð hðnen pððnsð pððlle, siunasi hðntð. Tðmðn jðlkeen marssi juhlakulkue itse hallintorakennukseen, jonka portailla oli kuvern——rin tytðr palvelija- ja apulaisjoukkoineen sitð ottamassa vastaan. Torvensoittajat kððntyivðt yleis—ð kohti, jota oli laajalti kokoontunut, ja puhalsivat torviinsa. Yleis—n joukossa nðkyi my—s intiaaneja, jotka uteliaina seurasivat tðtð juhlallista toimitusta. Punanahkoja oli saapunut aina kaukaa Takamaalta asti, my—s sellaisia, jotka eivðt olleet ennen valkoisia nðhneet. Kun luutnantti Klinga juhlan kunniaksi antoi uudesta linnoituksesta ampua muutamia tykinlaukauksia, sðikðhtivðt intiaanit pahanpðivðisesti ja lankesivat maahan. -- Valkoisten Manitou puhuu kovalla ððnellð, sanoivat he toisilleen. Illalla alkoivat ne suuret pidot, jotka kuvern——ri oli aikaisemmin luvannut. Tðtð varten oli harvinaisia ruokia ja juomia ostettu entisten lisðksi englantilaisilta, jotka Virginiasta olivat saapuneet laivallaan kaupantekoon. Monta intiaaneilta saatua majavannahkaa oli vaihdettaessa saatu luovuttaa nðistð tavaroista. Oli pððsty vasta nousevalle juhlatuulelle, kun ohjelman mukaan oli toimitettava ensimmðinen avioliiton vahvistaminen tðllð uudella hallituspaikalla. Tðmðn numeron oli kuvern——rin tytðr jðrjestðnyt. Kirkkosali oli koristettu kesðn aikaisella sadolla. Hedelmðllisyyden merkiksi oli koottu maissilyhteitð alttarin molemmille puolin ja seinistð riippumaan hedelmðpuitten oksia, jotka olivat tðynnð kypsyneitð hedelmið. Portaille ja kðytðville oli metsðstð tuotu laakeripensaita. Alttari oli koristettu myrtinoksilla, Lavendelikimput levittivðt vðkevðð tuoksuaan. Pimeð oli jo tullut, mutta se ei tuonut sanottavasti viileyttð kesðn hehkuun. Tulikðrpðset lensivðt pensaikossa. Salaperðistð huumaa oli ilmassa. Vuosituhansia koskematonna olleen erðmaan rauha oli hðiriytynyt. Sivistynyt maailma hipaisi sitð ensi kerran. Armgard Printz piti huolen morsiamen pukemisesta ja tahtoi johtaa morsiuskulkuetta. Klas oli kuvern——rin sihteerin johtamana saanut varmat ohjeet miten hðnen tuli menetellð. Ohjelma oli yksityiskohtia my—ten tarkkaan harkittu. Kuvern——ri keskeytti tyttðrensð viittauksesta ilonpidon juhlasalin pitkien p—ytien ððressð. Hðn nousi seisomaan ja puhui kaikuvalla ððnellð: -- Meillð on merkkipðivð tðnððn. Siirtokunnan hallitus on asettunut uuteen pysyvðiseen paikkaansa. Tððltð on tarkoituksena ohjata tðtð siirtokuntaa edistykseen ja kukoistukseen. Lisððntykðð ja tðyttðkðð maa. Hedelmðllisyys tuottaa edistystð ja kukoistusta. Esikuvallisena toimituksena on nðihin tulojuhliin liitetty ensimmðinen kristillinen avioliiton solmiminen tðllð saarella ja tðssð hallintopaikassa, Toimitus tapahtuu kirkossa, johon me kaikki juhlakulkueessa siirrymme. Sven Skute jðrjesti rivit ulkona: airuet ensin, aatelisnuorukaiset sen jðlkeen hovipoikina, keskuksena itse mahtava kuvern——ri ja arvojðrjestyksessð muu yleis—. Tulisoihdut lepattivat kutsuvina. Pappi odotti kirkon portailla. Vasemmalta lðhestyi morsiuskulkue Armgard Printzin johdattamana. Naiset olivat siihen liittyneet. Stina oli ihastuttavan kaunis, oli enemmðn yliluonnollisen olennon kuin ihmisen nðk—inen. Kðrsimykset olivat tehneet hðnet kalpeaksi, mutta samalla kirkastuttaneet. Hðnen silmðnsð olivat rakkautta loistavat ja sydðmensð kiitollinen Jumalalle siitð, ettð kaikki oli kððntynyt hyvððn pðin. Hðn koetti silmillððn etsið Erkkið, mutta ei soihtujen lepattaessa voinut hðntð huomata. Ehkðpð hðn olikin sisðllð kirkossa odottamassa... Kirkon portailla hðn nðki seisojan kaksi miestð. Stina ei voinut heidðn piirteitððn erottaa. Kenties... hðn kiiruhti askeleitaan. Mutta kun hðn tuli lðhemmðksi, kiljahti hðn kauhistuksesta. Se kuului monen korviin, vaikka musiikki soi. Stina oli kuin halvauksen saanut: ei voinut ottaa askeltakaan ja hðnen ruumiinsa tuntui lyijynraskaalta. Ne, jotka olivat lðhinnð hðntð, huomasivat muutoksen ja taluttivat hðntð. Nðhdessððn isðnsð Stina sai vðhðn rohkeutta. Nils Dalbo talutti tyttðrensð sulhasen luo, joka odotti alttarin edessð. Pastori laskeutui alttarikorokkeelta heidðn eteensð. Tulisoihdut valaisivat kirkkaasti tðmðn ryhmðn. Vihkimistoimitus alkoi. Pastori ehti siihen kohtaan, missð hðnen oli kummaltakin, sulhaselta ja morsiamelta, erikseen kysyttðvð tahtoivatko he ottaa rinnallaan olevan aviopuolisokseen. Gustaf vastasi onton kumealla ððnellð: "Tahdon". Tuli morsiamen vuoro vastata. Stina kohotti silmðnsð pastoria kohti ja vastasi jyrkðsti ja selvðsti: "En tahdo". Vastaus kuului yli koko kirkon hiljaisuuden. Pastori sðpsðhti. Seurakunta hðmmðstyi. Pastori kysyi uudelleen. Vastaus oli sama, ehkð vielðkin jyrkempi ja selvempi: "En tahdo". Uusi humaus kðvi lðpi seurakunnan. Kuvern——ri osoitti hermostuvansa. Pastori uudisti kysymyksensð kolmannen kerran. Vastauksena tuli melkein epðtoivoinen kirkaisu: "En koskaan ota hðntð". Stina olisi py—rtyneenð vaipunut maahan, ellei hðnen isðnsð olisi ehtinyt hðntð tukemaan. Pastori ilmoitti ettð morsiamen vastustamisen vuoksi vihkiminen keskeytetððn. Luterilainen kirkko ei pakota ketððn vasten tahtoaan avioliittoon. Kuvern——ri katsoi oman arvovaltansa tulleen loukatuksi. Hðnen tuliaisjuhlansa sððnn—llinen kulku oli hðiriytynyt. Hðn nousi kiukkuisena penkiltððn ja olisi epðilemðttð tehnyt kirkonhðvðistyksen, ellei hðnen tyttðrensð olisi rientðnyt hðnen luokseen ja hillinnyt hðntð. Kuvern——ri viittasi kðdellððn morsianta kohti ja sopersi joitain kðsittðmðtt—mið kiukun sanoja. Vihdoin hðn jyrkðsti sanoi: -- Viekðð hðnet uudelleen vankilaan. Yleis— palasi kirkosta pettyneenð. Pettynein oli kuitenkin sulhanen, joka kiiruhti mahdollisimman pian pois kirkosta ja katosi pimeyteen. Stina vietiin vankilaan ja pyysi saada olla rauhassa, kun hðn oli niin perin uupunut. Kuvern——ri seurueineen meni jatkamaan tulojuhlan viettoa. Ja pian olivat juomingit tðydessð kðynnissð aivan kuin ei mitððn vðlikohtausta olisi sattunut. PAKO. Juomien pððhðn kihotessa muuan nuori aatelismies rohkeni illan kuluessa hiukan ðrsyttðð kuvern——rið. Hðn sanoi: -- Ehdottaisin siirtokunnan hedelmðllisyyden maljan, mutta en saa oikein lðht—kohtaa. Avioliitot eivðt nðy olevan helposti rakennettavissa tððllð. Toinen jatkoi: -- Avioliittoasioihin ei hallitusvallan pidð sekaantua. Koko siirtokunta sai nyt kuulla, ettð naisvalta on niissð voimakkaampi. Kolmas lisðsi: -- Tðmð tytt— oli tuomittuna sen miehen murhaamisesta, jonka kanssa hðnet nyt tðnð iltana yritettiin naittaa. Nyt mies tuli itse tðnne. -- Olisi huvittavaa tietðð minkðtðhden tytt— nyt taas on vangittuna. Kuvern——ri kuuli kaikki nðmð puheet. Hðn oli jo entisestððn ðrtynyt. Tðmð keskustelu ðrsytti yhð enemmðn. -- Kyllð minð teille syyn nðytðn, hðn murahti. -- Silloin kun tytt— otettiin ensi kerran kiinni, oli hðnet tavattu noituudesta. Ja noidat viedððn roviolle. -- Siinðhðn sinulla on, kuvern——ri, ohjelmaa tðmðn illan juhlaan, huusi erðs pðihtyneistð, -- repðisevðmpðð kuin se, mitð yritettiin kirkossa suorittaa. -- Siinð olisi todella teko, joka muodostaisi tðmðn pðivðn sellaiseksi juhlaksi, ettð sitð muistettaisiin niin kauan kuin tðmð siirtokunta pysyy. Kolmas ehdotti: -- Kootaan risuja ja sytykkeitð tuohon mðen harjalle. Siihen syntyisi kokko sellainen, ettð se nðkyisi yli koko siirtokunnan, vielðpð toiselle puolen Fort Nassauhun saakka. Kyllð nðin suurissa rakennuspuuhissa on sen verran lastuja jððnyt, ettð niillð muutamia noitia voidaan polttaa. Kuvern——ri ryyppðsi rommilasin pohjaan ja kehoitti toisia tekemððn samoin. -- Mitð uutta nyt ohjelmaan saadaan, kun kirkkojuttu pððttyi niin nolosti? kysyi Sven Skute. -- Lupasit, ettð nðissð juhlissa remutaan enemmðn kuin Helsingborgin valmistumisjuhlissa. -- Eik— sinulla ole juomista enemmðn kuin tarpeeksi? kivahti kuvern——ri ðrtyneenð. -- Nyt sitð paitsi ty—vðki my—s juhlii. Oletko nðhnyt heidðn pitkið p—ytiððn pihamaalla? -- Niin, koko siirtokunta on koolla, my—nsi Skute. -- Ensimmðisen ja ehkð ainoan kerran. Nyt pitðisi saada heille repðisevðð ja ikimuistettavaa huvia. -- Mitðs ajattelet noitien polttamisesta? kysyi kuvern——ri. -- Niidenk—, jotka viime juhlan iltana keksittiin? Olisihan tosiaankin sopivaa antaa niille rangaistus tðssð juhlassa. -- Nyt ryypðtððn, huusi kuvern——ri yli koko salin. Maljoja tyhjennettiin. Uusia tðytettiin ja taas tyhjennettiin. Pðihtymys alkoi olla yleinen. Ulkona olevat juhlijat olivat kantaneet kokoon risuja ja lastuja kummulle ja sytyttðneet sen tuleen. Valo loimusi pimeðssð y—ssð kauas joelle. -- Miksi roviota turhaan poltatte, kuului pimeðstð ððni, -- kun on noitiakin, joita voitte samalla polttaa. -- Noidat roviolle, kaikui useiden suusta huuto. Se kuului avoimista akkunoista sisðlle saakka, huolimatta pðihtyneitten melusta ja palavien risujen rðiskeestð. Kuvern——ri teki nopean pððt—ksen. Hðn huusi akkunasta: -- Kootkaa toinen rovio kummulle. Kootkaa siihen puita, risuja ja lastuja. Vietðmme muuttomme kunniaksi suuren, ikimuistettavan juhlan. Poltamme noidat, paholaisen palvelijat. Kuului riemuhuutoa yleis—n joukosta ja miesjoukko kiiruhti roviota laittamaan. Juhlijain joukossa oli muitakin kuin niitð, jotka ottivat tðmðn sanoman riemulla vastaan. Juhlaan olivat saapuneet Martti Marttinen, Luukas sekð koko joukko suomalaisia, jotka kauhistuivat sekð ehdotusta ettð kuvern——rin ilmoitusta. He aavistivat mitð tðmð merkitsee pðihtyneessð kansanjoukossa. Martti ja Luukas kiiruhtivat vankilalle, joka oli hiukan syrjemmðssð. Martti oli jo aikaisemmin huomannut, ettð Piikki oli tðllðkin kertaa vahdissa. Martti sanoi Luukkaalle ja Piikille: -- Kiireesti naiset pakoon. Heidðt on ohjattava niin kauas, etteivðt he ole tavoitettavissa. On mahdollista, ettð heidðn tðytyy olla kauan poissa, kuten teidðnkin. Rannalla vesakon suojassa on minun, veneeni. Siinð on aluksi ruokavaroja. Toinen tai toinen kðyk——n minun luonani lisðð hakemassa, kun vakinaisen piilopaikan olette l—ytðneet. Kiiruhtakaa! Minð lðhden laittamaan venettð kuntoon. Tulkaa sinne pian naisten kanssa. Tietysti kenenkððn nðkemðttð. Martti riensi rannalle. Hðn varasi veneeseen tarpeita, joita kðsiinsð sai. Hðn jðtti sinne my—skin pari pyssyð ampumatarpeineen. Rannalle saakka kuului pðihtyneitten melu. Lyhyen odotuksen jðlkeen tulivat Luukas ja Piikki taluttaen naisia, jotka vðrisivðt kauhistuksesta. He olivat kuulleet huutoja, jotka ilmaisivat mikð oli heidðn kohtalokseen aiottu. Hiljaa siirtyivðt he veneeseen, Piikki soutamaan ja Luukas perððn, naiset toisiinsa puristautuneina keskelle. Martti ty—nsi veneen vesille. Hðn kuiskasi: -- Soutakaa virtaa yl—spðin ja antakaa itsestðnne tieto niin pian kuin mahdollista. Kun vene lðhti liikkeelle, kiersi Martti sivumpaa juhlapaikalle, missð suuri rovio oli jo melkein valmiiksi laitettu. Kiihkoisimmat vaativat vankien hakemista ja rovion sytyttðmistð. -- Ei ennen kuin olette maljanne uudelleen tðyteen saaneet, huusi kuvern——ri. Uusia maljoja tðytettiin ja juotiin. Ajatukset olivat jo kovin sekavat ja askeleet epðvakaat, kun vihdoin lðhdettiin vankeja hakemaan. Vankila oli tyhjð. Ei ollut noitia eikð noidan vartijoita. Sana siitð saatettiin kuvern——rille. Tðmð julmistui tiedosta ja uhkasi polttaa kaikki, jotka ovat karkaamista avustaneet. Kðski etsið karanneet sekð heidðn apurinsa. Erðs juomatoveri kuvern——rin lðhellð tarjosi pikarin hðnen kðteensð ja sanoi: -- Juo Printz! Juo karanneitten malja. Eivðthðn he noitia ja tietðjið olisi olleet, jos olisivat vapaaehtoisesti jððneet poltettaviksi. Sitð paitsi he paollaan pelastivat sinun sielusi. Huomenna olisit jo tðtð pððt—stðsi katunut. Juo, Johan Printz, ei tðmð siirtokunta kaipaa noitarovioita. Taistelkoot vanhassa maassa uskonsuunnat. Tððllð vallitkoon omantunnon vapaus! Juo, Printz, juo, karhu, joka voit olla ðreð, mutta joka olet pohjaltasi hellðluontoinen. Sinun maljasi, ja pohjaan saakka! Printz jatkoi juomistaan. Toverit tulivat toinen toisensa jðlkeen hðnen p—ytððnsð, ja vðhitellen hðn unhotti tapahtuman. Reeta ja Martti lðhtivðt juhlasta Rðsðsen veneessð. -- Minð en lðhde enðð koskaan tðllaisiin tilaisuuksiin, sanoi Reeta. -- Toivon, ettð Kaisa ja Stina ovat varman pakopaikan l—ytðneet. Kun huomasin, missð vaarassa he olivat, selveni minulle oma syyllisyyteni. Minð olen tehnyt heille niin pahoin, etten tiedð voinko koskaan hyvittðð. -- Kyllð minustakin on parempi kotona olla kuin tðllaisissa kesteissð, pððtti Rðsðnen. HELME LøYTáá ERKIN. Israel Helme, siirtokunnan tuleva kaupanhoitaja, ei pððssytkððn kauppamatkalleen Uuteen Amsterdamiin niin pian kuin oli alussa suunnitellut. My—skððn ei hðn saanut seuralaisekseen Luukasta, joka kuvern——rin tulojuhlan jðlkeen oli kadonnut jðljett—miin. Sen sijaan tuli mukaan taloudenhoitaja Henrik Huygen, hollantilaissyntyinen, joka siirtokunnan alusta saakka oli ollut yhti—n palveluksessa. Hollanninkielen hyvðnð taitajana ja rehellisenð miehenð soveltui hðn erinomaisesti kauppa-asioissa kðytettðvðksi. Lðhetit matkustivat laivalla kiertðen Kap Mayn sekð pyrkien sieltð kohti Long Islandia. Muutamien pðivien jðlkeen he olivat perillð ja sijoittivat laivansa kallioiden kupeelle tuulen suojaan. Vaikkakin Uusien Alankomaitten kuvern——ri William Kieft oli pannut vastalauseensa ruotsalaisten asettumista vastaan Etelðjoelle (Delawarelle), otti hðn kuvern——ri Printzin kauppalðhetit vastaan varsin kohteliaasti ja lupasi auttaa heidðn hankkeitaan parhaansa mukaan. Siirtokunta oli pððasiassa kauppiaita, jotka olivat kateellisia toisilleen. Kahden varsinaisen puolueen, "Pitkien piippujen" ja "Lyhyiden piippujen" ohella ajoi mahtava aatelismies Killian van Rensselaer omaa politiikkaansa, uhmaten my—s hallituksen edustajaa. Tðllð aatelismiehellð oli oma laivastonsa, oma suuri palvelijajoukkonsa sekð omat maa-alueensa, Osittain oli hðn ne linnoittanutkin ja vaati niiden riippumattomuuden tunnustamista. Killian van Rensselaer harjoitti omassa nimessððn laajaa kauppaa my—s intiaanien kanssa ja hðnen edustajansa kðvivðt kaukaisilla intiaaniseuduilla, my—skin Etelðjoen takamailla. Ruotsalaiset olivat haluttuja kauppatuttavia, sillð heillð oli maksuksi luovuttaa paitsi harvinaisia turkiksia, kuten majavannahkoja, joiden saanti ei missððn ollut niin helppoa kuin Delawarella, my—skin metallia. Ruotsalaiset olivat panneet alulle kaivosty—n Brandywinen latvoilla ja niiden takana ja sitð varten oli Ruotsista tuotu suomalaisia kaivosty—miehið. Kaivosty— ei kuitenkaan vielð tuottanut. Mutta ruotsalaisilla oli kaupankðyntið varten Ruotsista tuotua metallia. Huygenillð ja Helmeellð oli my—skin, paitsi kauppa-asioita, erðs siirtokuntia koskeva selvittely. Uuden Ruotsin siirtokunnasta oli aikojen kuluessa karannut joitakin siirtolaisia, jotka olivat olleet yhti—n t—issð. Nðmð olivat yhti—ltð ottaneet laskuun elintarpeita y.m., ja kun velka oli kasvanut suuremmaksi kuin mitð siirtolaiset katsoivat sopivaksi ty—llððn maksaa, karkasivat he hollantilaisten puolelle. Heidðn joukossaan oli hollantilaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia. Uusien Alankomaitten kuvern——rillð ei suinkaan ollut syytð asettua nðitð karkureita puoltamaan. Sehðn olisi saanut aikaan sen, ettð Uudessa Ruotsissa kðytiin suojelemaan niitð, jotka karkasivat hollantilaisten puolelta. Kuvern——ri Kieft nðin ollen salli ruotsalaisten viranomaisten etsið karkureita ja tehdð heistð ilmoituksia. Etsimisty—tð varten hðn antoi heille erityisen suojeluskunnan. Helme pani etsittðvien luetteloon my—s Erkki Mulikan nimen sekð tuntomerkit, koska hðntð ei l—ytynyt siirtokunnasta. My—s muita etsittðvið oli poissa. Niistð eivðt viranomaiset voineet muuta sanoa, kuin ettð ne mahdollisesti ovat Killian-herran alueella, jolleivðt ole jatkaneet pakomatkaansa pohjoisessa olevien englantilaisten luo. My—s Killian-herran oma etu vaati ruotsalaisten karkurien luovuttamista, sillð nðin oli hðnellð toivo saada takaisin ne karkurit, jotka hðnen luotaan piiloutuisivat ruotsalaisten suojaan. Paitsi sitð hðn halusi sðilyttðð kauppaystðvyyden ruotsalaisten kanssa, jotka vallitsivat tðrkeitð majavannahkamarkkinoita. Helme oli kðyttðnyt aikaansa uutterasti Erkki Mulikan tiedusteluun. Hðn oli asiasta joutunut puheikkain my—s sen satamaty—miehen kanssa, joka oli ollut Erkin ty—toverina katoamispðivðnð. Miehen selityksistð pððttðen oli kadonnut mies varmasti Erkki. Kuitenkaan ei Helme jaksanut uskoa tapaturmaista hukkumista. Jo punatukkaisen vihamiehen lðsnðolo pani hðnen epðilemððn muuta. Jos Erkki on l—ydettðvissð, l—ydetððn hðnet ehkð van Rensselaerin alueelta tai hðnen miestensð joukosta. Sen vuoksi hðn tahtoi pððstð tuon mahtavan miehen "valtakuntaan". Hðn liitti karkurien etsimiseen kauppa-asiat, ja niin kuljetettiin hðntð ja Huygenia suojeluskunnan turvin Killian-herran alueilla. My—skin vietiin heidðt RensselaersteŠnin pikku linnoitukseen. Ruokatunnin alkaessa saivat he katsoa miehið, jotka tulivat, ty—stð yhteiselle aterialle. Erkki Mulikkaa ei niissð nðkynyt. -- Onko tðssð kaikki vðki mitð saarella on, vai onko sitð muualla? kysyi Helme linnoituksen pððllik—ltð Nicholas Koornilta. -- Kaikki ovat, vakuutti Koorn, -- paitsi ne, jotka ovat kauppa-asioilla pitempien matkojen pððssð. On meillð parhaillaan m.m. ruotsalaisia Fort Nassausta kðsin tekemðssð kauppaa minquas-intiaanien kanssa, mutta ne ovat meidðn vakinaisessa palveluksessamme eikð heidðn nimiððn ole teidðn listassanne. -- Onko teillð nyt tai onko ollut tðmðnnimistð? kysyi Helme osoittaen Erkki Mulikan nimeð sekð katsoen tiukasti hollantilaiseen. -- En tiedð, kierteli Nicholas Koorn. Tðmð epðr—iminen ðrsytti Helmettð. Hðn pððtti uskaltaa. -- Minðpð tiedðn, ettð teillð on ollut, sanoi hðn jyrkðsti ja mainitsi Erkin katoamispðivðn. -- Siitð ajasta lðhtien te olette tððllð salanneet ja vðkisin pitðneet miestð, joka ei teille kuulu ja joka ei tahdo teitð palvella. Etsikðð pian mies kðsiin. Pððllikk— Koorn nðytti jonkun verran hðmmentyvðn. -- En todellakaan tiedð, sopersi hðn. -- Nimethðn eivðt tððllð mitððn merkitse. -- Tiedðn, ettð erðs nimi merkitsee tððllð muita enemmðn, jyrisi Helme. -- Se on sinun isðntðsi nimi. Mutta tðssð sinð olet toiminut isðntðsi selðn takana. Ilmoita vðnkkðilemðttð, missð sinulla on vielð miehið, jotka eivðt ole tðssð ryhmðssð. Helme oli tehnyt keksinn—n, jota hðn nopeasti pððtti kðyttðð hyvðkseen. Intiaanirahaa, vampunia, vaihtaessaan hðn oli Uudessa Amsterdamissa huomannut, ettð sitð oli my—s vððrennettyð, simpukan kuorista tehtyð, kun oikeiden helmien tðytyi olla puristettuja mððrðttyjen kalain suomuista. Nyt hðn nðki Karhusaaren rannalla isot kasat sðrettyjð simpukankuoria. Tuo vððrennetyn rahan paja oli siis tððllð. Ja kuitenkin juuri Killian-herra oli kaupanteossa muistuttanut vððrðn rahan olemassaolosta ja valittanut, ettð se tekee suurta hðiri—tð liikkeessð. Kun Koorn vielð epðili ja tahtoi vetðytyð kuulustelusta pois, otti Helme taskustaan muutamia vððrennettyjð helmið, joita oli saanut, piti niitð Koornin silmien edessð ja sanoi: -- Tunnetkos nðitð? Tiedðtk—s niiden valmistuspaikan? Minð sen tiedðn ja sinð sen tiedðt, mutta sinun herrasi ei ole siitð tietðnyt. Sinð harjoitat tððllð omaan laskuusi teollisuutta, joka ei ole oikein kunniallista. Nðin hðpðiset my—s herrasi nimeð. Ja tietysti sinulla on sitð varten ty—lðisjoukko, jota et henno nðyttðð. Jos tahdot pelastaa nahkasi oman isðntðsi vihalta, ilmoita heti, missð nuo miehet ovat ja milloin he saapuvat, jotta saan heidðt nðhdð? Nyt oli Nicholas Koorn voitettu. Muita hðn ei pelðnnyt kuin omaa herraansa, ja nyt oli Killian-herran viha uhkaamassa. Hðn tunnusti, ettð miehet soutavat illalla lastin simpukankuoria saaren rantaan. Helmeellð ja Huygenillð olisi ollut muuta toimittamista, mutta he eivðt katsoneet voivansa poistua ennenkuin tðmð asia oli loppuun hoidettu. He pitivðt my—s luonaan sotilasvartijat. Oli jo pimeð ilta, kun rantaan saapui pitkð vene, jossa oli useampia pareja soutajia. Helme ja Huygen olivat rannalla. Lastina veneessð oli iso kasa simpukankuoria. Omituisinta oli, ettð jokainen soutaja oli kahlehdittu airoonsa, aivan kuin orjat merirosvolaivoissa. Nicholas Koorn oli sangen hðpeissððn ja tuli selittðmððn, ettð ilman tðtð varovaisuustoimenpidettð miehet karkaisivat. -- Herra on antanut suostumuksensa tðhðn, hðn lausui puolustuksekseen. -- Me emme halua sekaantua sinun ja herrasi vðlisiin asioihin, sanoi Helme. -- Ne eivðt meitð liikuta. Tee tili toimistasi hðnen kanssaan. Mutta omamme me tahdomme saada. Helme huomasi Erkin, jota juuri irroitettiin airosta. -- Tuo kuuluu meille, huusi hðn. Helme riensi Erkin luo, komensi Koornin miehet hðnestð pois ja kðski Erkin mennð purteen. -- Nyt olemme valmiit lðhtemððn. Koorn katsoi tðtð kuin halvauksen saaneena. Hðn oli kuitenkin siitð hyvillððn, etteivðt nðmð tahtoneet huonontaa hðnen vðlejððn ankaran isðnnðn kanssa. SCHUYLKILL-JOELLA. Erkki Mulikan palattua Uuden Ruotsin siirtokuntaan ei kukaan muistanut niitð kuulutuksia, jotka olivat koskeneet hðntð. Kuvern——ri Printz kaikkein vðhimmin. Hðn ei suvainnut kuulla puhuttavankaan tulojuhlan yhteyteen liittyvistð asioista. Kun vðlttðmðtt—mimmðt rakennusty—t oli suoritettu, alkoi siirtokunnan jðsenille helpommat pðivðt ja he pððsivðt puuhailemaan omissa harrastuksissaan. Niinpð toiset paransivat ja vahvistivat uutisasutuksiaan, toiset perustivat itselleen uusia koteja, toiset kokosivat vuosisatoaan, toiset metsðstelivðt j.n.e. Kaikilla oli ty—tð ja touhua. My—skin Hammaslahdella oli ty— vilkkaassa kðynnissð. Martti Marttinen rakensi itselleen ja suvulleen tulevaisuuden kotia. Erkki oli hðntð auttamassa, samoin Olli Rðsðnen. Erððnð iltana kokoontui tðnne rakennukselle yhteen muutamia suomalaisia. Tuli Pietari Rambo ja Pietari Kokkinen, jotka olivat jo aikaisemmin tehneet sopimuksen lðhteð syksyllð sopivaan aikaan Takamaahan metsðstðmððn ja maita katselemaan. Nyt oli otollinen hetki. Seuraavana aamuna aikaisin lðhti rannalta liikkeelle vene, jossa istuivat Martti, Erkki, Rambo ja Kokkinen. Mukana oli pyssyt sekð ampumatarpeita ja evðstð. Voimakkaat aironvedot veivðt nopeasti venettð eteenpðin, huolimatta vastavirrasta. Maisemat liukuivat ohitse. Kokkinen ihaili matalia heinðsaariaan, jotka hðn oli aikaisemmin itselleen valinnut ja joille hðn nyt tahtoi l—ytðð keskipisteen, asumuksen pððpaikan. Kuljettiin nðiden saarien ohitse, poikettiin Schuylkillin suurelle sivujoelle ja noustiin maihin lðhellð joen suuta, missð oli matalasta rannasta vðhðn kohoava, ruohoinen, suurten puitten verhoama kumpu. Luonto oli tððllð mitð yltðkyllðisin tðydessð rehevyydessððn. Joki laskeutui tyynenð ja vuolaana Delawaren syliin. Rantoja verhoavat mahtavat puut kuvastuivat ilta-auringon varjostamina veteen. Luonto oli jotakuinkin koskematonta. Kummun rinteellð lðhellð rantaa oli pieni hirsistð tehty ihmisasunto, ainoa ja ensimmðinen tðssð seudussa, jota suomalaiset sanoivat Takamaaksi. Se ihmisasunto oli Sauna, suomalaisten ensimmðinen asunto ja samalla kylpyhuone. Tulijat huomataan Saunasta ja heitð vastaan rientðvðt tðmðn yksinðisen erðmaan asukkaat, vanhat tuttavamme Piikki ja Luukas. Tðmð oli iloinen yllðtys kaikille muille paitsi Martille, joka tiesi tðstð piilopirtistð ja joka oli kaikessa hiljaisuudessa avustanut sen rakentamista. Kun Piikki ja Luukas olivat onnellisesti saattaneet naiset turvaan, olivat he asettuneet tðhðn asumaan ja rakentaneet tðhðn asuntonsa, saunansa. Siinð oli Piikillð veden runsas riista vierellð. Ja Luukkaalle, joka oli metsðmies, tulivat metsðn antimet melkein saunan ovelle. He eivðt katsoneet voivansa palata siirtokuntaan, kun olivat ilman lupaa lðhteneet. Mutta eivðt he sinne kaivanneetkaan. He elivðt tððllð rauhassa ja saivat juuri sitð, mikð heidðn sydðntððn viihdytti. Pðivðt he liikkuivat ulkona askareissaan. Illalla pistettiin tuvassa pðre pihtiin ja nautittiin sitð onnea, minkð hiljaisuus yksinðisyyttð haluavalle tuottaa. Luukas ja Piikki olivat Martin vðlityksellð hankkineet tðnne rakkaaseen saunaansa ne vðhðiset tavaransa, jotka heillð oli. Kallein niistð oli kantele, joka illoin sðesti soturin ja metsðmiehen vanhoja lauleloita. Ystðvien saapuminen oli yksinðisille korven asukkaille sangen mieluinen. Ilta oli lðmmin ja lauha. Vanhaa suomalaista tapaa noudattaen tahtoivat Piikki ja Luukas tarjota ystðvilleen kylvyn. Niinpð pantiin Sauna lðmmitð. Kylpyð odotellessa pakistiin ulkona joen rannalla. Kodan hiilloksella laitettiin ruokaa. Sauna oli siksi suuri, ettð lauteille hyvin mahtui sekð isðntð ettð vierasvðet. H—yry kihosi kuumista kivistð ruumista hivelevðnð, kuten ennen vanhassa maassa. Seeterivastat antoivat hautuessaan kivið vasten hyvðn tuoksun, ja kylpeminen niillð tuotti sanoin selittðmðtt—mðn hyvðn tunteen. Vieraaseen maahan joutuneet nauttivat sanomattomasti kotoisesta tunnelmasta. Kylpeminen kuumassa h—yrysaunassa on suomalaisten suloisin nautinto, peritty esi-isiltð jo ammoisesta muinaisuudesta. Suomalainen ja sauna kuuluvat yhteen. Kylvyn jðlkeen ateria maistui. Se nautittiin kodassa padan ympðrillð. Lattialle oli sirotettu pehmeitð lehvið, joilla oli mukava lojua. Keskustelu sujui mainiosti. Muisteltiin entisið oloja siellð vanhassa maassa, niitð kðrsimyksið ja puutteita, joita siellð oli, mutta my—s iloja, jotka juuri kðrsimysten vðlissð niin riemastuttavasti mieleen vaikuttivat. Kerrottiin vanhat kaskut kotipuolen asuttamisesta, vðkevistð suomalaisista ja my—s onnettomista vainoista suomalaisten ja ruotsalaisten vðlillð. -- Siellð kotona oli maailma sittenkin liian pieni, sanoi Marttinen. -- Siellð ei ollut mahdollista vetðytyð syrjððn, jottei toinen olisi ennen pitkðð potkaissut. En tiedð kuinka suuri maa tðmð on, mutta minusta nðyttðð siltð, ettð tðnne sopii. En tarkoita, ettð pakenisimme ihmisið, mutta hyvð on kuitenkin tietðð, ettei ole pakko olla kenenkððn survottavana. -- Ei tiedð miten nðmðkin seudut vielð ihmisistð tðyttyvðt, arveli Pietari Kokkinen. -- Minusta on kumma, jos tðllainen paratiisi saa iðt kaiket olla erðmaana. Mutta minun ja meidðn onnemme on, ettð nðin on tðhðn saakka ollut. Senpð vuoksi haluni on nyt lohkaista tððltð niin suuri pala, ettð siitð on helppo monelle pikku Kokkiselle ja heidðn jðlkelðisilleen ositella. -- Samaan pyrin minð, vakuutti Pietari Rambo. -- Kun me olemme palat itsellemme lohkaisseet, tulkoon tðnne sitten muita kuinka paljon tahansa. Minð en lainkaan kadehdi. Kyllð minulta naapurisovun saa. -- Me kun Piikin kanssa olemme tððllð kahden asuneet, olemme tunteneet itsemme niin sanomattoman onnellisiksi ja tyytyvðisiksi. Eipð olisi ihme, jos tððllð vielð voisi syntyð suuriakin asutuksia. Miljoonia tðnne mahtuu, ja minð suon heille siunaukseni. Kun tuli puhe Kaisa Vðinðm—stð, nosti Pietari Kokkinen kysymyksen, missð hðn ja se tytt—, joka karkasi hðnen kanssaan, nykyððn lienevðt. -- Piikki ja Luukas voisivat siihen ehkð jotain valaistusta antaa, tunnusti Martti. -- Eikð sen tiedoksi tulemisesta laajemmissakaan piireissð nyt luullakseni enðð mitððn vaaraa ole. Piikki kertoi: -- Vðhðn mekin siitð asiasta tiedðmme. Kun poistuimme tuona kamalana y—nð jokea yl—spðin, nðkyi roihu kauas takaamme. Pðivðn vaietessa soudimme tðtð jokea. Kaisa tahtoi aina vain kauemmas ja kauemmas. Me tulimme pitkðn matkan kuljettuamme suurelle koskelle, josta emme enðð pððsseet yl—s. Siinð Kaisa nousi veneestð, otti Stinan mukaansa ja he lðhtivðt kosken vartta kðvelemððn yl—spðin. 'Odottakaa tððllð puoli pðivðð', hðn sanoi ja lisðsi: 'Jollemme ole silloin tððllð takaisin, palatkaa pois. Me olemme silloin saaneet turvan, johon eivðt kuvern——rinkððn voimat pysty.' Me jðimme katsomaan, kun he poistuivat. Minusta nðytti, ettð kosken ylðpuolella kohtasi heidðt intiaani, joka lðhti opastamaan. Ainakaan emme ole siitð lðhtien heitð nðhneet. Me lðksimme paluumatkalle. Mutta emmehðn me voineet palata siirtokuntaan, kun olimme auttaneet karkureita pakosalle. Niinpð pysðhdyimme tðhðn mieluisaan paikkaan ja rakensimme Saunamme. Te olette ensimmðiset meitð tervehtimðssð, ellemme ota lukuun intiaaneja, joita melkein joka pðivð tapaamme virralla. -- Ei tðmð kuitenkaan niin kovin yksinðistð ole kuin luulisi, alkoi Luukas puolestaan selittðð. -- Jokea my—ten kulkee punanahkoja vallan tiheððn kuljettamassa turkiksia. Joskus nðkee valkoisienkin veneellð pyrkivðn yl—spðin. Ovatko ne hollantilaisia vai englantilaisia, en voi sanoa. Vasta muutama pðivð sitten erðs tuollainen retkikunta souti yl—spðin. Luulin tuntevani kaksi siinð menevistð, mutta saattoihan se olla erehdyskin. Olin nimittðin nðkevinðni punatukkaisen ja hðnen toverinsa. Mutta mitð heillð olisi asiaa siellð pðin? En ole nðhnyt heidðn palaavan. Ehkð ovat tulleet y—n aikaan. Miehet kðvivðt vðhitellen levolle, toiset kotaan, toiset saunaan. Aamulla he aikoivat lðhteð retkeilemððn. Luukkaan arvelut askartelivat Erkin pððssð, joten hðn ei saanut heti unta. MINQUASIEN LUO. Kauniina ja lðmmittðvðnð nousi syksyn aurinko rikkaan luonnon reunustamalla Schuylkill-joella. Pietari Kokkinen kðvi seutuja tarkastelemaan jo aamuaterian valmistumista odottaessaan. Ei kauan kestðnyt, kun hðn palasi kantaen kotaan ampumansa ison kalkkunan ja sanoi: -- Tahdoin hiukan katsoa kuinka runsaasti on riistaa tðssð aitassa. Ja kyllð sitð nðkyy olevan. Nðitð kalkkunoita asusti iso parvi tuossa niemekkeellð. En viitsinyt useampia ottaa. Tallellapahan ovat vastaista varten. Hðn istui rahille saunan kupeelle ja puhui ruokaa valmistaville isðnnilleen: -- Hyvðn olette paikan itsellenne valinneet. Olen kiertðnyt tuon kummun ja katsellut nðitð seutuja. Pelloiksi nðmð pitðisi tehdð, leipðð kasvaviksi. _Teissð_ ei siihen ole ettekð te semmoisesta vðlitð. Piikin iðksi riittðð kaloja joessa eikð Luukkaalta metsðnriista koskaan puutu. Ja kenellepð te tððllð peltoja raivaisitte? Kun kuolette, ei teiltð jðð perijðð tai ty—nne jatkajaa. En tiedð, tokko eukon ottoa ajattelettekaan. Mutta jos ajattelette, turhaa se on. Ei teille jðð enðð tytt—jð siirtokunnassa, entiset ovat tilatut, eikð uusi polvi joudu valmiiksi ennenkuin te turpeeseen keperrytte. Ikðvðksi teidðn vanhuutenne kðy tððllð yksinðisyydessð. Ette kuule lasten leperryksið, ette nðe oikeata kotielðmðð. Unehtuu mielestðnne karjankellonkin kilkatus. Luukas ja Piikki kuuntelivat askarrellessaan Kokkisen puhetta ja miettivðt mielessððn: mitðhðn se noilla kuvauksillaan tarkoitti ja mihin pyrki? Kauan ei heidðn tarvinnut olla epðtietoisina. -- Omaa maapalstaa te ette oikeastaan tarvitse, kun ette sitð kuitenkaan viljele, jatkoi Kokkinen. -- Mutta lðmmintð kodin hoitoa te sitð enemmðn tarvitsette, kuta vanhemmiksi tulette. Mitðhðn sanoisitte, jos minð tekisin taloni tuohon mðelle ja kuljettaisin joukkoni tðnne? Te asuisitte Saunassa ja elðisitte omaa elðmððnne. Minð muokkaisin maata. Ja sitð mukaa kuin lapseni kasvavat, jatkaisin viljelyksið. Nðin olisi teillðkin hoitoa ja turvaa, elittepð kuinka kauan tahansa. -- Ei minulla ole mitððn sitð vastaan, sanoi Piikki hetken mietittyððn. -- Hyvin se minullekin sopii, kunhan lupaat meistð huolehtia, jos avuntarpeeseen joudumme, lausui Luukas. Niin oli asia ratkaistu. Uusi Kokkilan paikka oli selvillð. Erkki oli ollut rauhaton eilisestð illasta lðhtien. Hðn tiesi suunnan, minne pðin Stina oli paennut. Ilmeisesti Stina oli hðdissððn mennyt Kaisa Vðinðm—n kera minquas-intiaanien luo. Nðistð tðkðlðisistð minquaseista ei ollut takeita. Mutta jos hðn heiltð sððstyi, oli toinen vielð suurempi vaara Gustafissa, jonka Luukas luuli menneen samaan suuntaan. Erkillð oli se tunne, ettð Stina oli avun tarpeessa. Hðnen teki mieli lðhteð morsiantaan etsimððn ja suojelemaan. Hðn puhui siitð ystðvðlleen Martille. -- Luulen, ettei Stinalla ole siirtokunnassa kuvern——rin puolelta enðð sen suurempaa pelðttðvðð kuin sinullakaan, arveli puolestaan Martti. -- Tuskin kuvern——ri hðntð edes tutkinnolle panisi. Mutta se ei vielð auta teidðn avioliitto-asianne selviðmistð. Siinð ei teillð luultavasti ole muuta keinoa kuin odottaa komentaja Ridderin lupaamia toimenpiteitð. Kuulutuksen purkamispððt—s voi tulla Ruotsista ensi laivassa. Mutta milloin se laiva tulee, siitð tuskin on mitððn tietoa. Nðin ollen ei liene syytð vetðð morsiantasi esiin piilopaikasta, jos hðnellð on muuten siedettðvðt olot. -- Minun tekee niin mieleni lðhteð ottamaan hðnestð selkoa, sanoi Erkki. -- En saa ennen rauhaa kuin olen tavannut hðnet tai ainakin saanut varmoja tietoja. Lðhdetk— seuralaisekseni? Kaksin olisi turvallisenpa liikkua oudon intiaaniheimon keskuudessa. Jos Luukas lðhtisi kolmanneksi, olisi meitð jo riittðvðn monta, vaikka punatukkainenkin olisi siellð juoniaan punomassa. -- Minð autan sinua mielellðni mikðli voin, lupasi ystðvð. -- Ty—t Hammaslahdella saavat hetken odottaa. Kotona Marjetan Kðrjessð ei ole hðtðð. Leenalla on Reeta apuna, ja Olli Rðsðnen kðy tekemðssð siellð miesten ty—t. Luukas oli valmis lðhtemððn kolmanneksi. Piikki jðisi kotimieheksi. Kokkinen tahtoi suunnitella uutisasutustaan ja niin ollen hðnkin olisi puolittain kotimiehenð. Rambo puolestaan oli innostunut etsimððn itselleen seudulta samanlaista kodin paikkaa kuin minkð Kokkinen oli valinnut. Hðn lðhti yksinððn pyssyineen kiertelemððn Schuylkill- ja Delaware-jokien vðlistð maa-aluetta ristiin rastiin. Kaikki lupasivat aikanaan palata Saunalle. -- Ennemmin tai my—hemmin, oli Erkin epðmððrðinen vastaus. * * * * * Erkki, Martti ja Luukas lðhtivðt veneellð Schuylkill-jokea yl—spðin. He soutivat samoille putouksille, jonne pakolaisnaiset oli jðtetty. Vene vedettiin huolellisesti piiloon rantapensaikkoon. Ottaen evððt ja pyssyt mukaansa miehet nousivat rinnettð yl—s ja keksivðt putouksen latvalla hyvin tallatun intiaanipolun. Kaikesta pððttðen oli tðmð tienoo varsin huomattava intiaanien satama- ja liikepaikka. Tðllð kertaa ei siellð kuitenkaan nðkynyt ketððn. Miehet jatkoivat matkaansa polkua my—ten. Tie johti ylðmaahan suurien metsien lðpi. Maisemat olivat epðtasaisia. Puroja laskeutui jokeen tuontuostakin. Ne tulivat kuohahdellen kallioita alas ja muodostivat kauniita pikku putouksia. Seutu oli ihastuttavaa ja mieleenpainuvaa. Kun matkailijat olivat vuorimaan korkeimmalle kohdalle saapuneet, nðkivðt he takanaan komean jokimaiseman. Mahtavana kiemurteli Delaware ja siihen laskeutui Schuylkill ylevðnð ja hopeanhohtoisena. Edessðpðin nðytti olevan laakso ja sen takana taas mðkimaisemaa. Vielðkððn he eivðt ihmisolentoja tavanneet. He laskeutuivat laaksoon. Siellð kulki vuoristopuro, joka oli paikoin sulloutunut ahtaasti kallioiden vðliin, paikoin taas kulki kapean vesiperðisen tasangon lðpi. Tuo vuorien vðlissð oleva tasanko oli kuin ihmiskðsillð kaivettu sulkuihin ja kanaviin. Veden patoamiseksi oli laitettu taitavia laitoksia, puusulkuja, joihin oli koottu risuja ja turpeita. Kun tuli lðhelle, oli helppo huomata mikð nðmð ihmeelliset vesi- ja sulkurakenteet oli saanut aikaan. Siellð uiskenteli ja puuhaili satoja, ehkð tuhansia majavia. Aivan kuin muurahaisten rakentamalla tiellð tai mehilðispesðssð nðkee sððnn—llistð, jðrjestelmðllistð joukkoty—tð, jossa toinen auttaa toistaan ja kaikki pyrkivðt yhteiseen pððmððrððn, aivan samanlaista saattoi huomata tðssð suurenmoisessa majavayhteiskunnassa. Matkailijat nðkivðt, ettð koko tðmðn joen laakso kuului majavien asutusalueeseen. -- Tððllð se on se majavannahkain aarreaitta, pððtti Martti, -- aitta, josta maine on kaikkiin siirtokuntiin kulkeutunut ja jonka omistamista kaikki himoitsevat. Luukas sanoi: -- Minusta tðmð on niin ihmeellistð ja harvinaista, ettei ole vðhððkððn halua kðydð nðiden elðinten verta vuodattamaan. Tuntuu siltð kuin olisimme Tapion kotitanhuvilla. Tðssð yltðkyllðisyydessð suurikin metsðstys into laimentuu. Reippaina astelivat matkailijat ihmeellisessð luonnon valtakunnassa. Vðsyneinð lepðsivðt ja sitten taas jatkoivat matkaa. Heidðn alkaessaan kiivetð toiselle vuorijyrkðnteelle tuli metsðn rinteellð heitð vastaan hirvið, kauriita ja muita metsðnelðvið. Ne olivat niin kesyjð, ettð tuskin tieltð vðistyivðt. Kun oli jouduttu mðkiryhmðn laelle, ei enðð Delawarelta pðin voinut vesijaksoja huomata. Sen sijaan edessð hððm—tti sangen kaukaa uusia tuntemattomia vesið ja suuria metsið. Lðhempðnð nðkyi useampia pienið aukeita, jotka ehkð olivat intiaanien kylið. Miehið vðhðn arvelutti matkan jatkaminen tðssð tuntemattomassa aarniometsðssð. Heillð ei ollut aavistustakaan siitð mihin polku pððttyisi. Iltakin oli tulossa. Luukas ehdotti, ettð tehtðisiin nuotio ja kðytðisiin levolle. Mutta Erkki oli sangen levoton eikð halunnut hukata hetkeðkððn aikaa. -- Jatketaan sitten vielð matkaa, pððtti Martti. -- Mutta kun me liikumme aivan tuntemattomilla seuduilla ja tiedðmme vain, ettð nðiden seutujen alkuasukkaat ovat sotaisia, tðytyy meidðn olla erinomaisen varovaisia. Jos huomataan mitððn vðhðnkððn epðiltðvðð, tðytyy jðttðð matkan jatkaminen pimeðssð ja odottaa huomiseen. Polku vei taas mðkeð alas. Puiden varjot pitenivðt ja hðmðrð laskeutui maille. Oli tultu rotkoiseen maisemaan. Polun molemmin puolin kohosivat vuoret, jotka olivat paikoin jyrkemmðt, paikoin loivemmat. Vuorien seinðmðt lðhenivðt toisiaan ja nðyttivðt edessð melkein yhtyvðn. Juuri kun miehet, varovaisina liikkuen, olivat tulossa tðhðn kapeimpaan kohtaan, kuulivat he keskustelua. Vaistomaisesti he nousivat polulta hieman syrjððn, vuoren rinteellð kasvavan ison puun taakse. Se intiaanien kieli, jota keskustelussa kðytettiin, poikkesi lenapien kielestð, mutta miehet tajusivat sitð kuitenkin jonkun verran. Sen he my—skin huomasivat, ettð henkil—t, jotka ottivat osaa keskusteluun, eivðt kaikki olleet intiaaneja. Mitð! Erkki tunsi selvðsti vihamiehensð Gustafin ððnen. Siitð saattoi jo pððttðð, ettð toinen oli Klasin ððni. Mukana heillð oli ilmeisesti joku hollantilainen, joka toimi tulkkina. Miesten oli nyt syytð olla erikoisen varovaisia. He nousivat vielð hiukan ylemmðs ja piiloutuivat puitten suojaan. He olivat aivan lðhellð niitð, jotka alhaalla solan kapeimmassa kohdassa keskustelivat. Jos irtonainen kivi heidðn jaloistaan olisi vierðhtðnyt, olisi se pudonnut salajuonittelijoiden keskelle. Kuuntelijat pððsivðt vðhitellen perille siitð, mitð juonittelu tarkoitti. Intiaanit, joita oli pari henkeð, olivat jonkunlaisia yhteiskuntaan johtavan portin vartioita. Vieraat tekeytyivðt heidðn kanssaan ystðviksi ja tarjosivat ryyppyjð. Vðkijuomien tarjoaminen intiaaneille oli kaikkien eurooppalaisten siirtokuntain mððrðyksissð jo siihen aikaan kielletty. Alkuasukkaat olivat tavattomasti nðihin juomiin menevið. Juomat vaikuttivat heihin hurjistuttavasta He riehuivat mielett—minð eikð mikððn jðrjensana silloin pystynyt heihin. Jos he tðll—in vielð saivat eurooppalaisia ampuma-aseita, oli yhteiskunta suuressa vaarassa. Sen vuoksi oli my—s ampuma-aseitten levittðminen intiaanien keskuuteen jyrkðsti kielletty. Vartijat olivat pððsseet "tulijuoman" makuun. -- Saatte lisðð kun palaamme, virkkoi Gustaf ja perððntyi Klasin ja hollantilaisen kanssa sivulle. Nyt kuulivat suomalaiset seuraavan keskustelun hollannin- ja ruotsinkielen sekaisella murteella. Gustaf sanoi Klasille: -- Odota sinð niin kauan kuin me viivymme apuneuvoja hakemassa. Kun ne ovat aivan lðhellð, ei sinun tarvitse kauan pitðð vahtia. Jos punanahat tulevat kðrsimðtt—miksi, tarjoa viinaa. Mutta varovasti, jotteivðt he liiaksi villiinny ennen aikojaan. Tiedðthðn, ettð meillð on koko suuri turkismððrð voitettavissamme. Jos minð onnistun tekemððn oman kaappaukseni, saat neljðnneksen minun turkisosuudestani. 'Gustaf ja hollantilainen menivðt vuorensolaa taaksepðin, mistð suomalaiset juuri ðsken olivat tulleet. Klas jði pitðmððn seuraa intiaaneille tarjoten silloin tðll—in ryyppyjð. -- Me tahdomme tehdð teidðn kanssanne hyvið kauppoja, vakuutti Klas. -- Me maksamme hyvin ja annamme tulijuomaa. Parhaimmassa tapauksessa voitte saada valkoisten tuiiluikun. Kutsu pððllikk— tðnne, niin minð annan hðnelle hyvðð maistiaisiksi. -- Sachem vihaa valkoisten tulijuomaa, virkkoi punanahka. -- Sachem ei myy nahkoja juomaan. Vampunia pitðð olla. -- Vampunia hðn saa, kehui Klas. -- Sitð menivðt hakemaan. Hae odotellessamme tovereitasi tðnne maistelemaan. Toinen intiaaneista juoksi hakemaan. Klas jatkoi keskustelua toisen kanssa. Ylhððllð puitten suojassa kuunteleville miehille kðvi aika pitkðksi, ja he huomasivat, ettei heidðn ollut mahdollista pððstð huomiota herðttðmðttð solan kautta. Hiljaa ja varovasti he koettivat nousta vuoren jyrkkðð rinnettð ylemmðs auttaen ja tukien toisiaan. Nðin he pððsivðt -- tosin kyllð suurella vaivalla -- kuilun harjanteelle, mistð voivat nðhdð "porttien" sisðpuolelle. Vaikka olikin jo aikalailla hðmðrð, nðkivðt he kookkaan intiaanikylðryhmðn, jossa oli useampia paaluaitauksia. Ylhððltð katsoen oli helppo havaita jokaisen paaluaitauksen sisðllð joko useita tai vain joitakuita intiaaniasumuksia, jotka kukin olivat avoimia paalutuksen keskitse kulkevaa kðytðvðð kohti. Tuolle kðytðvðlle oli asetettu nuotioita niin, ettð yksi nuotio tuli kutakin neljðð asumusta kohti. Nuotioitten ððressð istuivat perhekunnat, etupððssð lapsia ja naisia. Keskimmðinen paaluaitaus oli suurin ja huolellisimmin laitettu. Sen sisðllð oli kaksitoista nuotiota, ja kun jokaiseen nuotioon kuului neljð perhekuntaa, kðsitti tuo aitaus 48 perhettð. Suomalaisista oli hauskaa seurata tððltð korkealta nðk—paikalta intiaanien elðmðð. Muita puita korkeammaksi ja laajemmaksi oli siellð kasvanut jalava, jonka oksat olivat miehen paksuiset ja haaraantuivat alhaalta tasaisesti. Miehet kapusivat nðille oksille ja istuivat niillð mukavasti kuin nojatuolissa. Siellð voivat he my—s rauhassa aterioida ja melkeinpð y—nsðkin viettðð. Juuri kun miehet olivat pððsseet lðhelle toisiaan mukavaan lepoasentoon, nðkivðt he muutamien intiaanien tulevan solaan. Klas kestitsi heitð ja sen vaikutuksesta he alkoivat hetken kuluttua hoilata. Ennenkuin pahempaa elðmðð syntyi, saapui paikalle Gustaf ja hollantilainen. Heillð oli vahvat kantamukset tavaraa. -- Tðssð on rahaa ja tðssð on tulijuomaa, kehui Gustaf intiaaneille. -- Ja tðssð on valkoisten tuliluikku sille, joka tuo salaa ja ilman hðlinðð minun luokseni tðnne solalle kalpeanaamaisen tyt—n. -- Valkoiset ovat Sachemin aitauksessa, huomautti erðs punanahoista. -- Noitanaiseen ei kukaan uskalla koskea, ei my—skððn hðnen ystðvððnsð. -- Joka lupaa ryhtyð yritykseen, hðnelle annan minð rohkeutta, kiihoitti Gustaf. -- Sinð olet reipas ja notkea. Eik— sinua tuliluikku houkuttele? -- Koetan parastani, lupasi intiaani. -- Tðstð saat rohkaisua, sanoi Gustaf, tarjosi muutamia ryyppyjð ja vei intiaanin sivulle, missð alkoi neuvotella hðnen kanssaan. Sitten kannettiin vampunikasa paaluaitausten edessð olevan suuren nuotion ððreen ja ryhdyttiin tekemððn turkiskauppoja. Intiaanit toivat kaikista aitauksista majavan sekð muiden kallisarvoisten elðinten nahkoja. Klas kulki vðkijoukossa tarjoten ryyppyjð ja siten yllyttðen kaupantekoon. Erkki ei voinut enðð hillitð malttamattomuuttaan, kun tiesi morsiantansa uhkaavan vaaran. -- Minun tðytyy mennð Stinaa suojelemaan, sanoi hðn ja laskeutui puusta. -- Seuratkaa te tððltð korkealta asiain kulkua ja auttakaa, milloin tarvis on. Erkki laskeutui jyrkðnteeltð tasangon puoleista rinnettð alas. TULIJUOMA JA TULILUIKKU. Martti ja Luukas seurasivat korkeasta piilopaikastaan kaupankðyntið. Hollantilainen kokosi nahkoja kasaan, Gustaf maksoi hinnan helminauhassa, mitaten sen pituutta. Helmet kimaltelivat tulen valossa. Muutamat intiaaneista olivat tulleet jo niin pðihdyksiin, ettð yrittelivðt sotatanssia. Heidðn joukossaan oli my—s se, jolle Gustaf oli erikoisen tehtðvðn uskonut ja sitð varten antanut runsaasti rohkaisua. Intiaanipððllikk— tuli keskimmðisestð paaluaitauksesta kaupantekopaikalle. Hðn nðytti vielð nuorelta mieheltð ja oli komeampi ja ryhdikkððmpi kuin lenapipððllik—t. Hðnen rasvattu ihonsa kiilsi tulen valossa tummanruskealta. T—yht— oli tehty joutsenen sulkah—yhenistð ja ulottui, kierrettyððn ensin pððn ympðri, niskasta alas selkðð pitkin polvitaipeen kohdalle saakka. -- Katsos, sanoi Martti Luukkaalle. -- En ole noin pitkðð t—yht—ð vielð nðhnyt. Taitaa olla mahtavampi pððllikk— kuin ystðvðmme Noamanen. Moni joutsen on saanut uhrata sulkansa hðnen arvonmerkkiinsð. On hðn oikea Svanahðntð. Nimitys on Vermlannin suomalaisten murretta, ja se my—s Luukkaan mielestð mainion hyvðsti kuvasi tðtð pððllikk—ð. Sillð nimellð hðn sitten aina kðvi suomalaisten, jopa muittenkin keskuudessa. "Svanahðntð" ei ollut tyytyvðinen tulijuoman jakeluun, mutta kun sitð oli jo suuri osa miehistð nauttinut, ei hðn katsonut viisaaksi ruveta ankariin toimenpiteisiin, koska olisi voinut syntyð ankaraa vastarintaa. Hðn tahtoi saada kaupanteon loppuun suoritetuksi niin pian kuin suinkin. Mutta kun intiaanit olivat pððsseet tulijuoman makuun, halusivat he sitð lisðð ja sen vuoksi kuljettivat aina vain uusia nahkakimppuja, saaden hinnaksi ryyppyjð ja helmið. Nahkakasat hollantilaisen ympðrillð paisuivat korkeiksi. Gustafilla oli vielð suuret mððrðt helmið. Pðihtynyt intiaani ei sanottavasti vðlittðnyt rahasta, ja sen vuoksi Gustaf sai ostaa halvalla. "Svanahðntð" meni ostajan luo ja ilmoitti hðnelle: -- Minulla on tuhannen majavannahkaa. Kuinka paljon annat vampunia? Gustaf mittasi pitkðn kasan helminauhaa. -- Ei riitð. Enemmðn tahdon, vaati Svanahðntð. Gustaf mittasi vielð lisðð. Intiaanipððllikk— tinki yhð. Kiukustumatta Gustaf lisðsi maksua. Vihdoin tyytyi pððllikk— kauppaan ja lðhetti nuoria intiaanipoikia hakemaan myytyjð nahkoja varastosta. Tðllð vðlin oli pðihtymys joukossa lisððntynyt ja toinen puoli kylðkunnan miesvðestð jo tanssi sotatanssia ja karjui sotahuutoja. Pððllikk— koetti heitð hillitð, mutta he kðvivðt uhkaaviksi. Joku jo sanoi: -- Emme me sinua enðð pelkðð. Valkoinen mies antaa meille hyvðð. Siirry pois tieltð. Svanahðntð nðki tðssð vaaran. Hðn riensi aitaukseen kysyðkseen neuvoa valkoiselta tietðjðltð. Kuultuaan millainen mies oli juovuttamishankkeissa ja kaupantekopuuhissa pððhenkil—nð Kaisa kðsitti, ettð tðssð oli suuri vaara, joka ei uhannut ainoastaan intiaanipððllik—n arvovaltaa, vaan my—s heitð valkoisia. -- Luuletko ettð sinulla on vielð valtaa useimpiin miehiin? -- kysyi hðn pððllik—ltð. -- Minð luotan siihen, vastasi Svanahðntð. -- Ja kunhan tulijuoman h—yryt saisin haihtumaan, olisivat kaikki taas n—yrið alistumaan tahtoni alle. -- Koetetaan sitten, sanoi Kaisa Vðinðm—. -- Kðske koolle kaikki yhteiskunnan miehet suurelle nuotiolle. Sitten lðhdetððn jonossa vuoristopuron putoukselle. Aseta niin, ettð niitð, jotka eivðt ole pðihtyneitð, on pðihtyneitten joukossa jðrjestystð pitðmðssð. Kaikkien pðihtyneiden on kðytðvð seisomassa hetkinen putouksen alla. Kylmð vesiry—ppy saa huuhtoa heidðn pððtðnsð. Tðmð tapahtuu sen vuoksi, ettei valkoisiin paennut rutto palaisi takaisin yhteiskuntaan. Minð tulen auttamaan, jotta kaikki paremmin onnistuisi. Pððllikk— riensi poppamiehen luo ja kðski panna rummun pðrisemððn kansan kokoamiseksi. Rumpu pðrisi, ja kansa kokoontui nuotion ympðrille avoimelle paikalle, missð oli kaupantekoa harjoitettu ja missð pðihtyneet hihkuivat sððnn—tt—missð tansseissaan. Gustaf ja hðnen toverinsa vetðytyivðt syrjððn. He olisivat mielellððn jo kokonaan perðytyneet ja vieneet saaliinsa, joka oli paisunut suureksi. Mutta Gustaf ei ollut saanut vielð jðrjestetyksi sitð, mikð oli hðnelle kaikkein tðrkein. Intiaani, jonka hðn oli tðhðn tehtðvððn, Stinan ry—st——n, valinnut, oli saanut edeltðpðin niin paljon "rohkaisua", ettei kiirehtinyt lupaustaan tðyttðmððn. Gustaf oli kuitenkin varma siitð, ettð hðn tavalla tai toisella saa tahtonsa lðpi. Jollei muu auttaisi, niin olihan hðnellð tuliluikku, jonka avulla hðn voisi kyllð ihmeitð suorittaa. Kun kansa oli kokoontunut kentðlle, astui Svanahðntð juhlallisesti keskeen ja puhui: -- Minquasit, olemme liian aikaisin iloinneet siitð, ettð rutto on meidðt jðttðnyt. Rutto meni meiltð valkoisten luo, mutta on nyt tulossa tðnne takaisin. Te tiedðtte, kuinka se oli viedð koko heimomme. Nyt on estettðvð sen tulo. Valkoinen poppanainen, joka paransi meidðt rutosta, tahtoo ajaa nytkin sen kauas. Totelkaa hðntð. Kaisa Vðinðm— astui silloin esiin ja sanoi kðskevðllð ððnellð: -- Minquasilaismiehet, astukaa riviin. Seuratkaa minua purolle. Jokainen puhdistautukoon minun mððrðysteni mukaan. Juopuneiden tanssi oli keskeytynyt, kun pððllikk— oli alkanut puhua rutosta. Se tauti oli vielð tuoreessa muistissa, ja se oli ollut niin kamala, ettð siihen vetoaminen pani vavahtamaan. Kun sitten valkoinen noita antoi mððrðyksensð, katsoivat enimmðt velvollisuudekseen noudattaa sitð. Joukko marssi jo putoukselle, missð Kaisa komensi kutakin seisomaan kylmðn ry—pyn alla sen mukaan miten juovuksissa oli. Vain pieni osa jði kulkueesta pois ja hoiperteli pðihdyksissð nuotion ympðrillð. Gustaf nðki, ettð hðnen valtansa ja vaikutuksensa oli vaarassa. Hðn mietti jo lðhteð itse toimeen, mutta hðn ei tuntenut tarkemmin paaluaitausta eikð niin ollen ollut selvillð mahdollisen vastarinnan suuruudesta. Sillaikaa kun kulkue vielð viipyi putouksella oli toimittava. Hðn pððtti nyt nopeasti saattaa suunnitelmansa pððt—kseen. Hðn etsi apuriksi lupautuneen punanahan, joka makasi tðysin humaltuneena nuotion lðhellð. -- Oletko unohtanut tehtðvðsi? sanoi Gustaf pudistaen hðnet hereille. Mies koetti puolustautua, soperrellen, ettei sopivaa tilaisuutta ollut vielð tarjoutunut. Gustaf nðytti pyssyð, jonka oli luvannut. -- Tiedð, ettð tðmð on omasi heti kun tuot tyt—n solalle, hðn sanoi. -- Tðmðn avulla sinð pððset muista edelle, sillð sellaista ei ole vielð heimossasi kenellðkððn muulla. Punanahka innostui. -- Odota tððllð, minð tuon hðnet, hðn vakuutti ja lðhti hoippuvin askelin kulkemaan keskimmðistð paaluaitausta kohti. LOPPUSELVITYS. Kun Erkki oli laskeutunut alas tasangolle toveriensa luota, kiersi hðn suuren nuotion ja kaupantekijðt sivulta vðlttððkseen huomion, ja niin pððsi pujahtamaan huomaamatta aina keskimmðiselle aitaukselle saakka. Pelkððmðttð ja vitkastelematta hðn rohkeasti astui aitauksen sisððn. Useimmat perhenuotiot olivat siellð sammumaisillaan, sillð vðki, nuoret ja vanhat, olivat rientðneet kaupantekotilaisuuteen. Keskimmðinen nuotio oli hyvin hoidettu. Erkki nðki sen ððressð kauniisti kirjaellun vanhan naisen. Hðn oli tðmðn yhteiskunnan valtaemðntð. Koko yhteiskunta oli hðnen sukuaan, hðnen jðlkelðisiððn ja jðlkelðistensð jðlkelðisið, kuitenkin yksinomaan ðidin puolelta lasketun sukulaisuuden nojalla. Niinpð esimerkiksi ei tðssð yhteiskunnassa voinut olla valtaemðnnðn naimisissa olevia poikia, koska he kuuluivat vaimojensa yhteiskuntiin, jota vastoin tytðrten miehet ja perheet olivat tððllð. Erkki nðki tðmðn nuotion vierellð omituisen korkeamallisen ja komeasti punaisilla nauhoilla kirjaellun kehdon, jossa makasi lapsi. Mutta Stinaa ei nðkynyt. Erkki koetti arvata, missð noista majoista Stina asusti. Majat olivat matalia, nahoista tai puunkuorista kyhðttyjð katoksia, joissa oli seinð vain kolmella puolella. Keskikðytðvðn puoleinen seinð oli avoin, ainoastaan mattojen verhoama. Erkki hiipi varovasti, jottei herðttðisi turhanpðiten huomiota. Hðn tahtoi, jos mahdollista, ilman apua l—ytðð rakastettunsa. Lðhellð nuotiota olevan asumuksen suojaan hðn pysðhtyi kuulostamaan. Silloin hðn nðki Vðinðm—n Kaisan tulevan kokouspaikasta aitaukseen ja menevðn asumukseen niin lðheltð Erkkið, ettð tðmð olisi voinut koskettaa hðntð kðdellððn. Hðn arvasi Stinan asuvan siellð, ja kun Kaisa hetken kuluttua palasi, kiiruhti Erkki sisððn, ty—ntðen verhon tieltð. Majassa istui Stina nyplðten jotain lankaneulomusta. Tytt— loi katseensa tulijaan, veret sðvðhtivðt hðnen poskilleen, hðn hypðhti istuimeltaan ja oli samassa tuokiossa kauan kaivatun, rakastetun Erkin sylissð. Hetken kuluttua istuivat nuoret kertomassa toisilleen vaiheistaan ja kokemuksistaan. Stina kertoi: -- Kun me lðksimme polttoroviota pakoon, muisti Kaisa saaneensa kutsun tulla intiaanien luo sekð matkaohjeet. Sen vuoksi tulimme niille putouksille. Intiaaneilla lienee tapana pitðð siellð vahtia. Ainakin me tapasimme silloin vahdin, jolle oli huomautettu valkoisen tietðjðnaisen mahdollisesta tulosta, koska intiaaninuorukainen heittðytyi Kaisan eteen pitkðkseen kunnioituksesta ja lðhti sitten sanaa sanomatta meitð ohjaamaan. Tulimme tðnne illan suussa. Tððllð vietettiin parhaillaan kiitosjuhlaa sen johdosta, ettð oli saatu hðviðmððn rutto, joka oli heimoa pahasti hðvittðnyt. -- Kaisan ilmestyminen juhlaan oli iloinen yllðtys pððllik—lle ja muille juhlan johtajille, jatkoi Stina kertomustaan. -- He kðsittivðt sen johtuneen taikavoimista, sillð he olivat juuri sillð hetkellð ylistðen maininneet hðntð, kun heidðn kðsityksensð oli, ettð Kaisa oli pelastanut heidðt rutosta. Hðn oli antanut taikaneuvoja ja ne olivat hðnen poissaollessaankin vaikuttaneet. -- Juhlapaikalla, jonne meidðt nyt vietiin, oli pððllik—n ja lððkemiehen vðliin sijoitettu pieni valkoinen lapsi korokkeelle kaiken kansan katseltavaksi. Heti kun Kaisa siihen katsahti, tunsi hðn sen tyttðrekseen, omaksi Marjetakseen, joka oli hðneltð salaperðisellð tavalla kadonnut. Vðlittðmðttð mistððn riensi hðn kesken juhlatoimituksia lavalle ja painoi lapsen sydðntððn vasten. -- Kun pððllikk— nyt ilmoitti kansalle kuka merkillinen olento oli juhlaan tullut, lankesivat kaikki maahan ja kunnioittivat hðntð. -- Niin olemme sitten tððllð elðneet. Arvaa sen, ettð hyvð meillð on ollut eikð ole mitððn puuttunut. Kaisa on hoitanut tytðrtððn, jota nðmð minquasit pitðvðt onnensa suojelijattarena. Kaisan takia on minuakin kohdeltu kuin ruhtinatarta. Erkki ei ollut malttanut keskeyttðð rakastetun tyt—n kertomusta mainitsemalla niistð vaaroista, jotka heitð uhkasivat. Hðn piti kuitenkin silmðnsð ja korvansa valppaina siltð varalta ettð jotakin outoa tapahtuisi. Silloin hðn ðkkið huomasi verhon liikahtavan ja intiaanin varovasti ty—ntðvðn pððtððn sen alitse sisððn. Tekemðttð asiasta suurempaa ððntð tarttui Erkki punanahkaa niskasta kiinni, veti hðnet sisððn ja ravisti lujasti. Intiaani hðtððntyi, sillð hðn ei ollut odottanut tðllaista vastarintaa. Erkin kovissa kourissa hðn tunnusti, ettð tarkoituksena oli ry—stðð nainen ja viedð valkoiselle, joka jakeli vampunia ja lupasi tuliluikun. Erkki raivostui tðstð konnanty—stð. Vetðen intiaania mukanaan hðn riensi kauppapaikalle ja huusi: -- Missð on se valkoinen mies, joka punaisten kestiystðvyyttð hðpðisee ja tahtoo ry—stðð valkoisen tyt—n? Gustaf kalpeni nðhdessððn vihamiehensð, jonka lðsnðoloa hðn ei ollut osannut aavistaakaan. Hðn tiesi, ettð nyt oli leikki kaukana. Hðn kðsitti, ettð hðnen oli toimittava nopeasti, nyt kun kentðllð oli enimmðkseen hðnen kannattajiaan ja toiset olivat vielð ottamassa kylmðð kylpyððn. Hðn ryntðsi r—yhkeðsti esiin. -- Miten lienetkin tðnne tullut, hðn huusi, -- et ainakaan tððltð elðvðnð pððse. Hðn tempasi puukkonsa ja huutaen hollantilaista ja Klasia avukseen hy—kkðsi Erkkið kohti. Tðmð oli valmis torjumaan, ja laajalle alalle ulottuva temmellys alkoi valkoisten kesken punaisten suuren nuotion ððrellð. Pðihtyneet punanahat jðivðt tðtð ihmetellen katsomaan. Erkki olisi helposti voittanut Gustafin tahi kenen tahansa vastustajistaan yksinððn, mutta kolmessa oli sentððn hðnellekin liiaksi. Gustaf sai sitð paitsi intiaanit pysymððn erossa huutamalla heille, ettð tðmð mies oli muka ruton tuoja. Nekin punanahat, jotka olivat kylmðstð kylvystð tulleet ja selvenneet, elivðt epðtietoisia siitð, miten heidðn tulisi menetellð. Odottaessaan poppanaista, jota he sanoivat ruton tappajaksi, he vain estivðt pðihtyneitð miehið lðhestymðstð taistelevia. Martti ja Luukas olivat kaiken aikaa korkealta tðhystyspaikaltaan seuranneet tapahtumain kehitystð. Nyt he nðkivðt Erkin vaaran. Martti hyppðsi alas puusta ja sanoi Luukkaalle: -- Minð riennðn Erkkið auttamaan. Pidð sinð tððllð vahtia ja toimi sen mukaan miten nðet asiain vaativan. Kun Martti Marttinen laskeutui jyrkðnnettð alas, tuli hðn sellaisella vauhdilla, ettð lennðhti kuin pilvistð taistelevien keskelle. Tðmð herðtti suurta hðmmðstystð intiaanien keskuudessa ja vavahtivat siitð Erkin vastustajatkin. Kun Martti tarttui Gustafia ja Klasia hartioista kiinni, oli heiltð tarmo poissa. Mutta hollantilainen, nðhtyððn joutuvansa alakynteen, heittðytyi syrjððn. Hðn tempasi pyssynsð ja aikoi sen avulla muuttaa tilanteen. Lðsnðolevista, joiden silmðt olivat tðhdðtyt pilvistð ilmestyneeseen voimamieheen, ei kukaan kiinnittðnyt riittðvðsti huomiota hollantilaisen aikeisiin. Mies ojensi jo pyssynsð ja tðhtðsi Marttia. Silloin kuului kuin ukkosen pamahdus ylhððltð. Luukas ohjasi tarkalla kðdellððn kohtaloa, ja hollantilainen kaatui kuoliaana maahan. Nyt oli asia intiaaneille selvð; valkoinen, taivaasta laskeutunut ilmestys tuhosi salaman avulla vastustajansa. Ja yliluonnolliselta olennolta nðytti Marttikin, kun hðn nyt vihastuneena kohotti Gustafia toisella ja Klasia toisella kðdellð maasta yl—s ja nðytteli heitð intiaaniyhteiskunnalle. Nuotion valtava loimu valaisi hðnen voimakaspiirteisið kasvojaan. Erkki ratkaisi lopullisesti tilanteen. Hðn lausui kovalla ððnellð: -- Minquasit, katsokaa mitð rahoja olette saaneet tavarasta, jota olette myyneet. Vampuni, jolla hðn on maksanut, ei ole oikeata. Se on vððrennettyð. Intiaaneilla oli syvðlle juurtunut kðsitys siitð, ettð epðrehellisyys kaupanteossa oli kauheimpia rikoksia. Kun heidðn epðluulonsa nyt oli herðnnyt, riensivðt he tarkastamaan rahojansa. Martti hellitti silloin otteensa miehistð. Hðn huomasi, ettð nðille tulee toisenlainen tilinteko. Raivostuneina ryntðsivðtkin intiaanit miesten kimppuun, jotka koettivat perðytyð solaa kohti. Klas ehti temmata piilopaikasta jðlellð olevan vðkijuoma-astian, jota hðn kohotti ilmaan ja huusi: -- Joka puolustaa meitð, sille annetaan tulijuomaa. Silloin sekaantui kahakkaan itse Svanahðntð. Hðn oli kðynyt tarkastamassa ne vampunirahat, joilla mies oli ostanut hðneltð tuhat majavannahkaa, ja huomannut ne vððriksi. Hðn tuli joukkoineen ja pððttðvðsti sulki solan ennenkuin vððrðn rahan kauppiaat ehtivðt paeta. Intiaanipððllikk— lðhestyi Gustafia ja Klasia, jotka askel askeleelta perððntyivðt. Nuotion loimu ei tðnne vaikuttanut, mutta kuun valo nðytti, ettð Svanahðnnðn sotakirves oli kohotettuna. Viina-astia oli jððnyt syrjððn, samoin ahdistettujen pyssyt, joita he eivðt nyt voineet kðyttðð. Heillð ei ollut nyt yhtððn puoltajaa, sillð viinanhimoiset saivat astian ilman heidðn lupaansa ja siirtyivðt saaliineen pois. -- Te olette meitð pettðneet, kuului Svanahðnnðn tuomio. -- Te olette ensin juottaneet tulijuomaa ja sitten vððrðn rahan petoksella ry—stðneet meiltð nahkavarastot. Sellaisen petoksen palkka on kuolema. Kostajat lðhestyivðt kirveineen vððjððmðtt—minð. Gustaf ja Klas ty—ntyivðt kallionseinðð vasten, jota kauemmas ei voinut perðytyð. Nðhtyððn paon mahdottomaksi, ryntðsivðt miehet ahdistajiaan vastaan toivottomina yrittðen pimeðssð puikahtaa lðpi. Syntyi kðsirysy. Intiaanien tomahawkit heiluivat ilmassa. Korkealta paikaltaan huomasi Luukas ensimmðisenð, ettð kun Svanahðntð palasi isolle nuotiolle, oli hðnen vy—llððn pððnahka, jonka punaisista hiuksista tippui verta. Erððllð toisella intiaanilla hðn nðki toisen pððnahan. Sitten komensi Svanahðntð miehensð hakemaan vððrillð rahoilla ostetut nahat yhteiseen varastoon. My—s Luukas laskeutui puusta. Yhdessð valkoiset miehet kðvelivðt nyt keskimmðiseen aitaukseen, missð Kaisa Vðinðm— esitti nðmð henkil—t parhaimmiksi ystðvikseen. * * * * * Seuraavana aamuna miehet lðhtivðt paluumatkalle. Svanahðntð oli asettunut heidðn kanssaan keskusteluun ja sopinut siitð, ettð jos he oikealla, hyvðksytyllð vampunilla maksavat nahkojen hinnan, saavat he ne omikseen. Tarjous oli erinomainen, ja kun onneksi Helme oli juuri hakenut oikeata vampunia Uudesta Amsterdamista, niin Erkki lupasi muutaman pðivðn perðstð palata ja suorittaa vaaditun hinnan. Naiset jðivðt vielð intiaanileiriin, mutta Erkki ja Martti sopivat Kaisan kanssa, ettð molemmin puolin koetettaisiin tehdð mahdolliseksi heidðnkin paluunsa Erkin ja Helmeen mukana lðhimmðssð tulevaisuudessa. MUUTAMIA VUOSIA JáLKEEN PáIN. Muutamia vuosia edellðmainittujen tapausten jðlkeen ulottuivat metsðsuomalaisten uutisasutukset Naamanjoelta Finland, Upland y.m. siirtolain kautta nykyisen Philadelphian seuduille saakka. Ennen englantilaisten tuloa oli siellð vain muutamia muita asukkaita. Suomalaiset elivðt alussa aivan samanlaista elðmðð kuin ennen vanhassa maassa. Metsðt hðvisivðt heidðn tieltððn ja sijaan tuli viljelyksið, jotka antoivat tuloja ja lisðsivðt hyvinvointia. Kertomuksessamme mainitut henkil—t edistyivðt ja vaurastuivat uutisasunnoillaan. Naaman joen alimman kosken rannalla on Rðsðlð, Olli Rðsðsen koti. Koskeen on tehty mylly, jossa jauhatetaan Suomi-siirtolan viljat. Lðheisenð naapurina on edelleen intiaanipððllikk— "Noamanen", Ollin hyvð tuttava. Olli Rðsðnen ei ole enðð naimaton. Hðn oli kauan ja sitkeðsti halunnut puolisokseen Martti Marttisen sisarta Reetaa. Kosia hðn ei uskaltanut niin kauan kuin Reetan toiveet olivat Erkki Mulikassa. Avuliaisuudella ja rehellisellð kðyt—ksellððn hðn ensin saavutti Reetan luottamuksen. Kun Martti ja Erkki sekð vihdoin my—s Stina ja Kaisa palasivat intiaanien luota, nðki Reeta, ettð Erkin ja Stinan vieroittaminen toisistaan oli mahdoton. Sitð vakuutti Kaisakin, jonka noitakeinot eivðt Erkkiin yhtððn tehonneet. Nðin tottui Reeta tyytymððn Olliin ja antamaan arvoa hðnen uskollisuudelleen. Olli ja Reeta vihittiin Hammaslahdessa, Martti Marttisen uudessa kodissa, joka oli vain noin parin mailin pððssð Printzin Hovista, uudesta hallituspaikasta. Vihkiðiset toimitettiin kuvern——rin tyttðren Armgardin hoivin. Siinð tilaisuudessa Armgard Printz valitsi itselleen puolisoksi Ruotsista ðsken saapuneen luutnantin, Johan Papegoijan. Kuvern——ri oli ensin jyrkðsti tðtð vastaan, mutta kun Armgard oli tottunut pienemmissðkin asioissa saamaan tahtonsa lðpi, osasi hðn murtaa isðnsð vastarinnan tðssð, hðnelle itselleen niin tðrkeðssð asiassa. Ennen pitkðð sai Reeta olla auttamassa kuvern——rin tyttðren hðissð, jotka vietettiin Printzin Hovissa sangen suurenmoisesti. Rðsðlðn isðntð ja emðntð olivat toimellisia molemmat. Pellot laajenivat ja viljaa kertyi aittaan. My—skin karja lisððntyi ja tuli monipuolisemmaksi. Savolaisen talon hyvinvointia kuvaa talon emðnnðn lihavuus. Rðsðlð pððsi siinð suhteessa ensimmðisten joukkoon. Reetan kðvellessð ison tuvan vahvat lattiapalkit notkuivat. Rðsðlðstð Hammaslahteen kðy tie Marjetan Kðrjen kautta. Siinð pienessð asunnossa elðð Kaisa Vðinðm— lastensa kanssa. Se on hðnen kotinsa, mutta verrattain harvoin hðn on kotona. Syytteet noituudesta hðntð vastaan raukesivat, kun tuli selvðksi, ettei hðn ollut ketððn vahingoittanut. Kaisa itse karttoi turvautumista vanhoihin loitsulukuihin. Neuvoja moninaisissa taudeissa y.m. hðn edelleenkin antoi. Toisten mielestð niihin sisðltyi noituutta, toisten mielestð ne tðhtðsivðt luonnonparannukseen. Kaisa ei nyt enðð kulkenut kerjuulla. Oma pelto antoi vðhðn, eikð hðn paljoa tarvinnutkaan kahden lapsensa kanssa. Mulikan ja Marttisen talot olivat hðnelle kuin toinen koti. Ja erityinen arvoasema hðnellð oli minquas-intiaanien luona. Heidðn pððllikk—nsð Svanahðntð kðvi hðneltð usein kysymðssð neuvoa. Ja monesti hðnet vietiin heidðn luokseen, kun oli joku vaikeampi pulma ratkaistavana. Ainoastaan siksi, ettð Kaisa lupasi olla aina aulis auttamaan, vapautettiin pikku Marjetta ja luovutettiin ðidin hoitoon. Joka kerran toi Kaisa intiaanien luota lahjoina majavan y.m. nahkoja, joista hðn myydessð sai hyvðt rahat. Hammaslahteen kohosi komea rakennus, komeampi kuin kenenkððn muun uutisasukkaan. Martti Marttinen olikin edelleen suomalaisten uutisasukkaiden ruhtinaan maineessa ja asemassa. Sitð sai joskus itse kuvern——ri Printz kokea, kun hðn itsepðisyydessððn sattui pððttðmððn tai tekemððn jotain, joka Martti Marttisen mielestð ei ollut oikein. My—skin tulivat Hammaslahden pellot ennen pitkðð kuuluisiksi. Ei missððn kylvetty niin paljon viljaa tai saatu niin runsasta satoa kuin siellð. Martti laajensikin alueitaan aina Kalkkunakðrkeen saakka. My—s Martilla oli onni nðhdð perheensð varttuvan ja lisððntyvðn. Leena oli taitava talonemðntð sekð vierasvarainen ja kohtelias niille lukuisille vieraille, joita tðssð vaurastuneessa talossa kðvi. Pikku Martti kasvoi voimakkaaksi nuorukaiseksi. Amerikassa syntyi hðnelle veljið Matti, Antti ja Lassi. Erkki Mulikka ei voinut enðð olla yhtð jokapðivðinen vieras Martti Marttisen kotona kuin ennen aikaan. Hðn oli hylðnnyt pienen asumuksensa Suomi-siirtolassa ja siirtynyt vðljemmille tiloille. Se mðki Delaware-joen toisella puolen, johon hðn ihastui ensimmðisellð matkallaan Uuteen Amsterdamiin, oli hðnen mieleensð yhtð syvðlle sy—pynyt kuin Viinajoki Matti Tossavaisen mieleen. Sinne hðn ryhtyi rakentamaan itselleen tupaa ja laittoi sen heti sellaiseksi, ettð siihen sopi suurempikin perhe. Gustafin kuolema selvitti ne vaikeudet, joita oli ollut hðnen ja Stinan avioliiton tiellð. Heillð itsellððn ei ollut sen jðlkeen mitððn pelðttðvðð. Stinan isð ja ðiti eivðt enðð vastustaneet, kun nðkivðt, ettð tyttðren pððtð ei millððn voida Erkistð kððntðð pois ja kun heidðn tðytyi tunnustaa, ettð Erkki Mulikka oli siirtokunnan kaikkein parhaimpia nuoria miehið. Kuvern——rin viha lauhtui heti sen jðlkeen kun Erkki kðvi Helmeen kanssa suhteellisesti pienellð vampuni-mððrðllð ostamassa minquaseilta suuret kasat majavannahkoja, jommoisia siinð siirtokunnassa ei vielð oltu nðhty. Kuvern——ri huomasi, ettð Erkki, samoin kuin Helme, oli vastaisissakin kaupoissa intiaanien kanssa korvaamaton henkil—. Kuvern——rin tytðr oli Erkin ja Stinan avioliiton puolella siitð hetkestð alkaen, jolloin hðnen suojattinsa, Reeta, luovutti Erkin ja valitsi Olli Rðsðsen. Kaikkien epðilysten poistamiseksi saapui ensimmðisessð Ruotsista tulleessa laivassa komentaja Ridderin hankkima todistus vanhan kuulutuksen mitðtt—mðksi julistamisesta. Nyt ei ollut enðð mitððn muodollisiakaan esteitð, joten hððt vietettiin pian. Kun Mulikkamðki valmistui, siirtyi pariskunta Hammaslahdelta sinne. Erkki ja Stina pyysivðt, ettð vanhat Dalbot muuttaisivat Mulikkamðelle heidðn luokseen, kun siellð oli runsaasti tilaa, mutta vanhukset eivðt siihen taipuneet. Hekin halusivat oman uutisasutuksensa ja valitsivat tðksi paikan suomalaisten Takamaalta, osoittaen my—s siten, ettð vanhat rotuvihat olivat hðlvenneet. -- Tðssð maassa ei saa olla vðlið sillð onko ruotsalainen, suomalainen, hollantilainen vai englantilainen. Kaikki ovat tðnne tullessaan yhtð vieraita, mutta maa on yhtð avoin heille kaikille ja heistð itsestððn riippuu, miten he edistyvðt. Tðmð oli vanhan Dalbon mielipide. Ei koskaan kuultu hðnen enðð suomalaista halventavan. Sinne Takamaahan, jossa aikoinaan oli vain Piikin ja Luukkaan Sauna, syntyi useita suomalaisia farmitaloja. Pietari Kokkinen laittoi, kuten oli luvannut, talonsa siihen mðelle, jonka juurella oli edellðmainittu Sauna. Kokkinen lisðsi asumustaan vuosi vuodelta. Hðnen perheensð kasvoi suureksi. Kokkisen pojat ja tyt—t olivat yhtð terðvið ja sukkelasanaisia kuin isðkin. Lapsista oli Lassi vanhassa maassa syntynyt. Amerikassa syntyivðt Otto Ernst, Peter, Maunu, Erkki, Juho ja Kaaperi sekð neljð tytt—ð, joista yhden nimi oli Riita. Lðhelle siihen asettui Pietari Rambokin, viljeli maata voimakkaasti ja laittoi perheelleen hyvðn talon. My—s hðn meni naimisiin. Sukua jatkamaan syntyi ikðjðrjestyksessð neljð vankkaa poikaa: Pietari, Gunnar, Antti ja Juho. Maunu Klinga oli useita vuosia Takamaan ihastunut asukas. Heti Uuden G—teporin ja Printzin Hovin valmistuttua suunnitteli kuvern——ri lupauksensa mukaan uusia varustuspaikkoja. Sellaisia tehtiin Tornio, Vasa ja muutamia muita. Huomattavin oli Korsholman linnoitus, jonka pððllik—ksi asettui Klinga. Se linnoitus oli perustettu enemmðn kaupankðyntið kuin sotatarkoituksia varten. Siinð tehtiin Klingan johdolla monet suuret turkiskaupat. Kateellisina hollantilaiset vihasivat tðtð linnoitusta enemmðn kuin mitððn muuta. Hekin rakensivat samoille tienoille ja samaa tarkoitusta varten toisen pienen linnoituksen Bevesreden. Ajan ollen sijoittui my—s Sven Gunnerson Skute, kuvern——rin apulainen, seutukunnalle ja tuli laajan suvun kantaisðksi. * * * * * Erððnð syksypðivðnð oli metsðstðjið kokoontunut Pietari Kokkisen tupaan Schuylkill-joelle. He olivat kaikki perðisin Vermlannin suomalaismetsistð. Tððllð oli heillð uutisasutukset ja hyvð toimeentulo. Joskus he kokoontuivat yhteen vanhoja muistoja uudistamaan. Onnistuneen metsðstyksen jðlkeen siirtyivðt he Luukkaan ja Piikin asunnolle, Saunalle, minkð edustalla olevalle nurmikolle he istuivat levðhtðmððn ja katselivat virran tyyntð kulkua. Martti Marttisen ajatukset kantautuivat vanhaan maahan: -- Nðmð vedet soluvat suureen valtamereen. Sen meren takana on maa, missð oli lapsuutemme koti. Kovat olivat siellð kokemuksemme ja ankaraa elðmð. Tððllð on toista, tððllð on helpompaa. Siitð huolimatta nuo entiset asuinpaikat eivðt mielestð hðlvene. -- Siellð ovat minunkin vanhempani, veljeni ja sisareni, muisteli Erkki Mulikka. -- Mutta jos valita pitðisi entisen ja nykyisen vðlillð, kaikesta kaipuusta huolimatta en ikinð entistð ottaisi takaisin. -- Ihmisen elðmð on pyrkimistð eteenpðin, vakuutti Pietari Rambo. -- Eteenpðin olemme tððllð pððsseet, ja, mikðli nðyttðð, ei tððllð ole vanhan maan esteitð tuon edistymisen tiellð. Tððllð luonto nðyttðð ihmistð auttavan, siellð se sen sijaan pani vastaan. -- Polttivat siellð vanhassa maassa minun vaivalla kasvattamani viljan, muisteli Pietari Kokkinen. -- Kipeðsti se silloin koski, kun nðlkð ahdisti. Tððllð en itke niin pienið asioita. Nyt voisin voudille kevyesti lahjoittaa suurempia mððrið. -- Paljon olemme kokeneet, paljon oppineet uusissa oloissa. Luulen, ettð se on meitð suuresti nostanut, se vasta on meistð tehnyt vapaudentuntoisia ihmisið. Orjan merkki on otsastamme hðvinnyt. Luukas lausui tðmðn ja otti kanteleensa, jonka sðestyksellð lauloi ilta-auringon kullatessa Schuylkill-joen pintaa: "Paistavi Jumalan pðivð Muuallakin maailmassa Ei isosi ikkunoilla, Veikkosi verðjðn suulla, My—s on marjoja mðellð, Ahomailla mansikoita Ilmassa etempðnðki, Ei aina ison ahoilla, Veikon viertokankahilla." End of the Project Gutenberg EBook of Uuteen maailmaan, by Akseli Rauanheimo *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUTEEN MAAILMAAN *** ***** This file should be named 57938-8.txt or 57938-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/5/7/9/3/57938/ Produced by Juhani Kðrkkðinen and Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.