Uusia kertomuksia

The Project Gutenberg EBook of Uusia kertomuksia, by Magdalena Thoresen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Uusia kertomuksia Author: Magdalena Thoresen Translator: Hanna Favorin Release Date: January 1, 2011 [EBook #34809] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSIA KERTOMUKSIA *** Produced by Tapio Riikonen UUSIA KERTOMUKSIA Kirj. Magdalena Thoresen Suomensi H. F. [Hanna Favorin] Wickstr—m, Helsinki. J. Simeliuksen perillisten kirjapainossa, 1883-84. SISáLLYS: Ensimmðinen vihko: I. Kirkossa II. Olli-poika III. Lukne-talo Toinen vihko: I. Niilo ENSIMMáINEN VIHKO. I. Kirkossa. Oli iltapðivðllð. Pilvet riippuivat harmaina ja raskaina yli kaupungin; nðytti siltð kuin olisi aurinko aikaa sitten laskenut, ja illan vðrit—n yksitoikkoisuus peitti maan. Mutta vðhitellen sumu laskeutui ylimmðiseltð tunturiharjalta alas keskimmðisille pengerryksille ja muodosti ikððnkuin esiripun lehditt—mien puiden ja pensaiden yli. Silloin yht'ðkkið ylimmðinen ilmakerros selkeni; milt'ei samassa hetkessð aurinko tuli nðkyviin, ja yksitoikkoisen, vðritt—mðn ilman lðpi tunkivat iloiset, riemulliset sðteet. Mutta se oli ainoastaan hetken ihanuus; tunturin-rinne punoitti jo kohdatessaan laskeuvaa auringonkehðð, -- ja kuitenkin se oli kyllðksi karkoittamaan vuorokautista varjoa ja uudestaan herðttðmððn uskoa ijðiseen valoon. Oi siunattu olkoon tðmð loistava auringon sðde! Tuhat kertaa siunattu sille, joka keskellð surun pimeyttð ðkisti tuntee ettð Jumalan oma sormi koskettaa hðnen kylmðð otsaansa! Seuratkaamme auringonsðdettð. Nyt se juuri kulkee ikkunan ohi, jossa on pienet himmeðt ruudut. Sisðpuolella kierteleikse muratti ikkunanpielestð pitkin ja ikkunanlaudalla on ruusu, jossa on monta pientð nuppua. Ruusu parka! Sen lehdet riippuvat alaspðin. Eik— tðmðn ikkunan sisðpuolella ole ketððn, joka iloitsee tuoksuvasta ruususta ja hoitaa nuppuja? Mennððn eteenpðin auringonsðteen kanssa. Laattian poikki se rientðð, katsos, kuinka se kaunistaa k—yhðð huonetta! Siinð on pieni puinen kehto. Nyt se hyvðillen liitðð kahden pienen kðden yli, jotka vðrisevðt ja ovat vallan palavat polttavasta kuumeesta. Nuori nainen on polvillaan kðtkyen vieressð; hðnen otsansa on merkitty surun kirjoitusmerkeillð -- nuoruus on ikððnkuin kasvanut, sentðhden ne tunkevat niin syvðlle, -- hðnen silmðnsð ovat luodut lapseen; ne ovat turpuneet itkusta ja valvomisesta, tuskin luulisi ettð ne mitððn huomaisi, ja kuitenkin -- auringonsðde koskee kivistðviin silmðluomiin; se oli Jumalan sormi! Hðn aukaisee silmðnsð ja katselee ikkunaan pðin, nousee ja katsoo ympðrilleen kamarissa. Hðnen jalkojensa vieressð on kðsity—; olkoon siinð vðhðn aikaa. Silmð-parkain on tðytynyt nðiden monien pðivðin ja —iden kuluessa tautivuoteen ððressð jakaa tointansa elðmðn tarpeiden hankkimisen ja elðmðn loppumisen pelon vðlillð -- -- -- olkoon siinð. Hðn katselee vielð ympðrilleen pienessð huoneessa. Mikð lohduttava nðky! Vanhan puinen p—ytð ikkunan edessð, piironki oven vieressð ja sen pððllð kahvikupit, kipsivaasit; pieni iloinen ajatus, olkoon sen nimi Toivo, kiitðð lðpi hðnen sielunsa. -- ákisti hðn kððntðð kasvonsa pientð kuvaa kohti, joka riippuu seinðllð. Se on kalpea ja ilman varjoja, mutta se on kuitenkin nuoren miehen nðk—inen, jolla on kauniit kasvot, korkea otsa ja uljas katse. Kuihtunut myrttiseppele on kierretty pariin kertaan kuvan ympðrille ja muodostaa kehyksen. Nuori nainen yhð katselee sitð; yhð enemmðn hðn vaipuu katsomiseen. Jðykistyneet kasvojen piirteet pehmittyvðt, -- suru muuttuu surumielisyydeksi ja surumielisyys kauneudeksi, otsa selkenee, katse kirkastuu, posket punoittavat hiukan ja suu muodostuu iloisiksi sanoiksi... Vielð auringonsðde valaisee hðnen pientð maailmaansa, ja se nðky, jota hðn tavoittaa, saapi varmaankin vðrinsð siitð. Hðn nðkee itsensð kaksi vuotta nuorempana. Myrtti-seppeleessð on tuoreet, tuoksuvat lehdet ja pienet valkeat nuput pistðð esiin kaikkialla viheriðin lehtien vðliltð; se soveltuu hyvin yhteen valkoisen otsan ja paksun ruskean tukan kanssa. Onnellinen morsian! Iloisena kuin tanssiin seuraa hðn hðntð, -- hðntð, josta seinðllð oleva piirustus on vaan huono kuva, -- alttarille. Siinð seisoo pappi, miksi luo hðn niin kummallisen, surumielisen katseen kauniisen sulhaseen' Morsiankin katselee hðntð, -- kuinka uljaalta ja reippaalta hðn nðyttðð. Ei ole hðtðð, kyllð hðn johtaa vaimoansa turvallisesti ja tukevasti. Nyt ojentaa pappi kðtensð siunataksensa heitð; hðn tuskin notkistaa pððtðnsð, hðn, joka katsoo yli papin ja alttarin ja koko kirkon -- suureen, iloiseen maailmaan, joka odottaa hðntð raskaiden kirkon-seinien ulkopuolella. Niin kierretððn myrttiseppele hðnen kuvansa ympðrille; mutta se ei silloin ole siinð, missð se nyt riippuu, vaan se on toisessa kodissa, missð varallisuus asustaa; sillð tuo kaunis aviomies on taitava ty—mies. Ja sillð vðlin kun morsiusseppele kuihtuu, kietoo onni joka pðivð tuoreita ruusuja ja tuoksuvia lehtið siihen seppeleesen, joka kierteleikse heidðn nuorien sydðmiensð ympðri. Mutta ilo ei joka pðivð ole yksin tðyttðmðssð talon maljaa; harmi ja tyytymðtt—myys astuvat my—skin esiin ja sekoittavat pisaroitaan siihen -- ja vakuuttavat vielð ettð se maistuu hyvðlle, niinkuin lððkðri pahanmakuisesta lððkkeestð. Silloin on hyvð, jos rakkaus on laskenut perustuksensa uskon pohjalle, jotta se pysyy lujana kun sade lankeaa ja tuulet puhaltavat! sillð onni on oikullinen ja arka; kun perustus horjuu, katoaa se, ja silloin kummittelee huokaus, kuni kaiku tyhjðllð paikalla. Oi, nyt aurinko laski! Mihin joutuivat nyt nuo nuoret kasvot?... Mihin joutui kulta k—yhðssð huoneessa?... Oliko se vuosi, joka ensimmðistð seurasi, ilman iloa? Oliko se nðky, jota aurinko hiljan valaisi ja jonka yli varjo nyt vetðytyy, kenties kuva hðnen menneestð elðmðstððn? Hiljainen vaikeroiminen kuuluu kðtkyestð. áiti-parka kumartuu tuskallisena lapsen yli, jonka kasvot ilmoittavat kovaa tuskaa. Hetken aikaa kesti jðnnitys; hðnen sydðmensð oli melkein herennyt tykyttðmðstð. Silloin suonenveto vðhitellen helpoitti, kasvot saivat entisen nðk—nsð, ja ðiti vaipui hervotonna samalle paikalle, jossa auringonsðteen taikavoima muutamia silmðnrðpðyksið sitten oli koskenut hðneen ja kajonnut hðnen nuoreen sydðmeensð, jotta elðmðn halu vielð kerta sai auaista lðmpimðt laineensa ja vuodattaa itsensð tuskallisten haavain yli, joilla ei vielð ollut aikaa ollut tehdð arpia. Tunti tunnin jðlkeen kului siten. Kðvi pimeðksi hðnen ympðrillððn; hðn makasi vielð pienen kðtkyen vieressð ja kaikki ky'yt nðyttivðt yhdistyneen kuuntelemaan lapsen vaihtelevaa hengittðmistð. Silloin hðn kuuli jotain ratisevan oven luona, hðn sðpsðhti. Hitaasti hðn kððnsi pððtðnsð ja kuunteli... Nyt se taas liikkui! Joku oli ulkona, se oli varmaa. Oliko se kenties lððkðri? Ei, hðn tuli aina reippaasti ja astui samassa sisððn, Kuka se mahtoi olla?... Hðn kuuli selvððn hengðhdyksið, niin raskaita kuin jok'ainoa olisi ollut surullinen huokaus. Kenties se oli vanha Martha, hðnen ystðvðllinen naapurinsa, hðnen ainoa apunsa hðdðssð ja hðnen vertaisensa maallisessa tilassa... Hðnen tðytyi katsoa kuka se oli, ja hðn nousi yl—s. Silloin hðn kuuli liikkeen ulkomaisen oven kohdalla ja tuo raskas hengittðminen oli vaiennut. Vielð hðn kuunteli hetken aikaa; mutta hiljaisuus vallitsi kaikkialla hðnen ympðrillððn, ja ainoastaan kaukaa kuului yksinðisen vaeltajan askeleita. Tðmð tapaus oli kuitenkin saattanut hðntð ajattelemaan jotain, joka ei koskenut sairasta lasta, mutta joka kuitenkin kuului sen hoitamiseen: olihan sekð pimeð ettð kylmð, itse hðn vapisi reilusta. Ja nyt hðn kiireesti sytytti kynttilðn ja yhtð suurella kiireellð viritti sammuneen tulen pienessð kakluunissa. Se teki kolkon huoneen hiukan hauskemmaksi, -- se ei ollut auringonsðde, mutta se muistutti sitð. Nyt asetti hðn kynttilðn p—ydðlle; kaunis, puoleksi kuihtunut ruusu nostettiin ikkunasta ja pantiin sen eteen niin ettð sen tuuheat oksat lieventðisivðt valoa. Oi! -- siinð hðn pððsti surkean huudon; eik— luulisi ettð sisilisko oli hðntð purrut? Mikð se oli, joka oli koskenut hðneen niin ðkisti ja niin tuskallisesti? Aikaa ennenkuin hðn oli kuullut tuota raskasta hengittðmistð ulkopuolella ovea, oli miespuolinen haamu kulkenut edes takaisin huoneen edustalla. Hðnen kðyntinsð oli horjuva, hðnen ryhtinsð veltto ja voimaton. Pari kertaa oli hðn lðhestynyt huonetta ja neuvotonna jðlleen kððntynyt takaisin. Silloin hðn yht'ðkkið teki pððt—ksen; hðn hiipi nopeasti pieneen porstuaan ja pani korvan avaimenreijðn kohdalle. Siinð seisoi hðn vðhðn aikaa kuunnellen siksi, kunnes kuului liikettð huoneesta; silloin hðn ðkkið ja varovasti hiipi pihalle takaisin kuin varas. Nyt oli sisðllð sytytetty kynttilð ja ikkunasta hðn vapaasti taisi katsella pieneen huoneesen. Oliko tðmð se Helena, joka kaksi vuotta sitten oli hymyillyt koko maailmalle ja jolle koko maailma oli hymyillyt, ikððnkuin vastapuhjenneelle ruusulle aamu-auringon valossa?... Tðmð kalpea, surullinen raukka, joka vðsyneenð ja k—yryselkðisenð hððri tuolla sisðllð?... Hyi! hðntð vðrisytti. "Jumala armahtakoon sitð, joka on syynð hðnen kurjuuteensa! -- Siinð makasi kipeð lapsi, ehkð se olisi ollut terve nyt, jos se olisi parempaa hoitoa saanut, jos ei ðitiparka olisi ollut yksin sitð hoitamassa? Kaksi kðttð ei kauas riitð, neljðltð kðvisi vallan toisin, -- oi, Helena-parkaa!" -- Ja mies painoi vaikeroiden kuoleman-kalpeat kasvonsa pienið ruutuja vasten. Mutta juuri silloin vaimo huoneen sisðllð nosti viheriðn kukkasen pois ikkunasta. "Oi, hðn varmaankin sðikðhti hðntð! Hðn oli vðhðllð horjua". -- Mutta nyt joku tuli kðvellen taloa kohti, ja mies vetðysi hiukan syrjðlle. Huoneessa nuori vaimo vielð seisoi ja piti vapisten kiinni tuolista. Silloin kuului ripeitð askeleita porstuassa; ovi avattiin nopeasti ja lððkðri astui sisððn. Se on mitð kamalimpia hetkið elðmðssð, jolloin lððkðri seisoo tautivuoteen ððressð semmoisena, joka on sovittanut itsensð vðlittðjðksi elðmðn ja kuoleman vðlillð, ja hðnen suustansa odotetaan se sana, jota ainoastaan taivaallisessa neuvostossa voidaan pððttðð. Ja kun hðn seisoo siinð epðtoivon keskellð ja nðkee rukoilevaiset ja tuskalliset katseet luotuina hðneen, ja hðn sellaisena hetkenð viskaa toivon hauraan olkikorren hukkuvalle, niin hðnen ei tarvitse katua, vaikka hðn tietðð ettð he kuitenkin hukkuvat; sillð vaikeaa on, vaikka olisi oikeinta, sanoa lyhyesti: ei ole apua enðð. Pari minuuttia lððkðri katseli ððnett—mðnð sairasta lasta, sitten hðn pudisti pððtðnsð, ojensi ðidille kðtensð kasvot toisaalle kððnnettyinð, pani hatun pððhðnsð ja lðhti pois, Tuomio oli langennut. Vaimo-parka ei ollut sanaakaan sanonut lððkðrin siellð ollessa, hðn oli vaan hðnen kasvoistaan hakenut sitð lohdutusta, jota hðn ei l—ytðnyt. Hðn ei ollut sanonut hðnelle hyvðsti, ei katsonut hðnen jðlkeensð, kun hðn meni, tðmð kaikki oli sellaista varten, joka toivoo, -- hðn oli ilman toivoa. Silloin torninkello ristikirkossa l—i yksitoista; ly—nnit seurasivat toisiaan hitaasti ja kun viimeinen ly—nti kaikui, hðvisi se y—n haudantapaiseen hiljaisuuteen. Silloin oli yht'ðkkið kuin valistava ajatus olisi tunkenut hðnen sieluunsa ja vetðnyt sðteen jðlkeensð hðnen vðsyneihin silmiinsð. Hðn kumartui rivakasti lapsen yli, otti vaatteen ja peitti sen pienet kðdet, katseli ympðrilleen huoneessa, ja oli seuraavassa silmðnrðpðyksessð poissa. Ulkona naapurin talon kohdalla hðn pysðhtyi ja kolkutti ikkunalle. Se avattiin kohta, ja vanhanpuoleinen nainen pisti ulos pððnsð. "Herra Jumala, sinðk— se olet, Helena", huudahti nainen, "onko lapsesi kuollut?" "Ei, Jumalan kiitos, Martha", vastasi Helena, "niin pahasti ei vielð ole. Mutta pane vaatteet pððllesi ja tule minun luokseni ... minulla on jotain mielessð, jossa sinun pitðð auttaman minua". "Herra siunatkoon, mitð sinulla on mielessð, lapsi?" kysyi vanha nainen, lðhti samassa ikkunan luota ja tarttui vaatteisinsa. "Minð en uskalla viipyð kauemmin, Martha", kuiskasi Helena. "Mutta en milloinkaan ole ollut niin avun tarpeessa kuin tðllð hetkellð. Siihen on Jumala todistajani?" "Mene, mene!" huusi vanha vaimo kammarista, "minð tulen koht'siltððn sinun luoksesi". Helena sulki ikkunan ja lensi, katsellen arasti ympðrilleen pimeðllð kadulla kuin pelonoloinen pððsky, takaisin pieneen huoneesensa. Tuskin oli kaksi minuuttia kulunut ennenkuin vanha Martha oli hðnen luonansa. "Nyt sinun pitðð sanoa minulle, Helena", kuiskasi Martha, "millð voin sinua auttaa?" "Lððkðri kðvi tððllð hetken aikaa sitten", vastasi tðmð kiireesti, "hðn ei puhunut mitððn; mutta minð huomasin kyllð mitð hðn sanomatta jðtti. Aamulla sanoi hðn: Jumalan avulla!" "Se on k—yhðin lohdutus", keskeytti hðntð vanhus; "mutta hyvð sille, jolla on vðhðn, ett'ei paras mitððn maksa." "Mutta minð uskon, Martha, ettð Jumala vielð voi auttaa. Sentðhden olen aikonut mennð kirkkoon..." "Nyt ... tðllð hetkellð!" huudahti vanhus hðmmðstyneenð. "Juuri keski-y—llð sinne tulee mennð", kuiskasi nuori vaimo ja hððri lapsen vuoteen vieressð. "Se ei voi olla tarpeellista", vðitti Martha. "Kunnian Kuningas tuli majan ovesta sisððn... Jos katto on matala, niin on taivas korkea, ja taivas on kattona sille, joka rukoilee." "Ei, ei, Martha, ei se ole niin, kuin sinð luulet", huokasi Helena ja pudisti pððtðnsð. "Etk— sinð ole kuullut sitð vanhaa luuloa, ettð kun joku kuolintautia sairastaa, niin voi se, joka enin hðntð rakastaa, pelastaa hðnen henkensð sillð ettð keski-y—n aikana menee kirkkoon ja kirjoittaa sairaan nimen alttaritaulun taakse?" "Kyllð olen sen kuullut", vastasi vanhus. "Kello on vasta vðhðn yli yksitoista", sanoi Helena rohkeasti ja jðrjesti vðhðsen k—yhðð pukuansa. "Kun sinð olet lapsen tyk—nð, niin olen huoleton, ja niin viimeinen keino uskalletaan". "Minð en paikalta liikahda", vastasi Martha ja oli hetken aikaa ððneti. Mutta kun ðitiparka oli suudellut sairasta lastansa ja nyt lðheni ovea mennðksensð, pysðhdytti Martha hðntð sanoen: "Minð tahdon kuitenkin sanoa sinulle yhden asian, Helena, jotta voit varoa kaikkia, mitð voi tapahtua. Ei voi tietðð mitð kirkossa on y—llð". "Kirkko on Jumalan oma huone", sanoi Helena. "Se on kyllð totta", sanoi vanhus; "mutta kun ei ole siellð mitððn tekemistð, on parasta pysyð sieltð poissa". "áidillð, joka menee pelastamaan lapsensa henkeð, on asiaa kyllð", vastasi nuori vaimo tyynesti. "Avuksi huuda minua hðdðssð!" lausui vanhus juhlallisesti. "Se on Herran sana; mutta on toinenkin sana, joka sanoo ettð kirkko ei milloinkaan ole tyhjð. Minð tunnen yhden, joka kerta samassa asiassa sinne meni; mutta hðn ei toista kertaa mene, sen minð takaan, vaikka hðnellð olisi miehen rohkeus." "Oliko siellð joku, joka hðntð peljðtti?" kysyi Helena ja meni vielð kerta kehdon luo katsellaksensa lasta. "Oli niin", sanoi Martha juhlallisella ððnellð, "ettð kun hðn tuli kirkkoon, nðki hðn alttarin edessð vanhan papin, joka monta vuotta sitten oli kuollut, ja hðnen ympðrillðnsð oli kuori tðp— tðynnð kuolleita polvillaan, ja pappi piti kðtensð heidðn ylitsensð, ikððnkuin hðn olisi heitð kaikkia siunannut." "Martha!" keskeytti ðkisti nuorempi hðntð, "katso, hðn ei enðð purista kðsiðnsð yhteen ... katso kasvoja, kuinka hiljaisilta ne nðyttðvðt ... oi Jumala! joko hðn nyt kuolee!" Vanha Martha katseli tutkivaisesti pienokaista. "Sinð saat olla huoletta siitð, Helena," kuiskasi hðn, "tðmð ei ole kuolema ... minð pikemmin luulen ettð se on elðmð. Jðtð sinð matkasi." "Ei, ei," huudahti Helena, "minð en uskalla siihen luottaa, ja jos jotain tapahtuisi, niin katuisin sitð koko elinaikani. Minun tðytyy mennð, -- hyvðsti, Martha." Ja hðn lðhti. "Jumala sinua seuratkoon, lapsi!" huokaili vanhus ja istui hiljaa vuoteen viereen. Nuori ðiti kiiruhti sitð kirkkoa kohti, jossa hðn pari vuotta sitten oli vihitty ja jossa hðnen kipeð lapsensa oli kastettu -- totta kai se oli oikein! Y— oli pimeð, ja kylmð tuuli kiiti yksinðisten katujen lðpi, kaikkialla hðntð kohtasi unen kuva, ja hðnestð nðyttivðt kaikki nðmð pimeðt huoneet, jotka seisoivat siinð ððnett—minð riveissð, olevan kuoleman pettymðtt—mðt todistajat. Oliko hðn siis ainoa koko kaupungissa, joka valvoi suruisena ja pelonalaisena? Vihdoin viimein hðn saapui kirkolle. Se oli vielð kolkompi ja yksinðisempi kuin huoneet, ja se nðytti pimeydessð niin kummallisen uhkaavaiselta. Hðn meni sykkivin sydðmin lðhemmðksi -- miten hðn tðllaisessa pimeðssð l—ytðisi alttarille? Mutta avain! Sitð hðn tuskassansa oli kokonaan unohtanut. Oi, kaikki oli turhaa! Ja kauhistus, joka oli suurempi pimeðn ja y—n pelkoa, pani hðnen jðsenensð jðykistymððn. Silloin hðn nðki kynttilðnvalon lðheisen huoneen ikkunasta, -- se oli papin talo. Se oli papin omassa kammarissa, hðn muisti sen tarkoin siitð pðivðstð kuin hðn harmaassa puvussansa oli asettunut erððn puoleksi avoinna olevan oven suojaan ja pyytðnyt papin kastamaan hðnen kolmen kuukauden vanhaa lastansa. Mitðs jos hðn menisi papin luo ja kertoisi hðnelle hðtðnsð; nyt oli pappi yksin, ja hðnen ei tarvinnut hðvetð k—yhyyttðnsð. Pappi ei suinkaan kieltðisi hðneltð kirkon avainta, hðnellðhðn aina oli lohdutuksen sana ja neuvo murheellisille! Hiljaa hðn lðheni huonetta, pani pððnsð aivan lðhelle ikkunaa ja kuunteli. Kyllð, se oli hðn, hðn kððnsi lehden kirjassa, -- yhden silmðnrðpðyksen vaimo mietti asiaa, silloin torninkello l—i puoli kaksitoista! Rohkeasti hðn kolkutti ikkunaa -- vielð kerta kovemmin; sen pappi kuuli. Vaimo kuuli papin nousevan, -- hðntð py—rrytti. Silloin ovi aukeni, -- ja seuraavassa hetkessð seisoi Helena papin huoneessa. Sanomattomasta sielun ja ruumiin vðsymyksestð vaipui hðn sille tuolille, jonka pappi joutuisasti toi hðnelle, ja kova nyyhkytys mursi sen mielenjðnnityksen, joka tðhðn saakka oli hðntð voimassa pitðnyt. Hetken aikaa olivat molemmat ððneti, -- sielun tuskalla ei alussa sanoja ole. "Millð tavoin minð voin sinun auttaa, lapseni?" kysyi vihdoin viimein pappi hiljaa, kun vaimo oli hiukan rauhoittunut. Nainen loi sanomattomasti rukoilevan katseen totiseen mieheen, joka seisoi hðnen edessðnsð. "Mikð on nimesi?" kysyi hðn, kun nainen ei nðyttðnyt voivan vastata. "Nimeni on Helena Halvarsen", kuiskasi nainen, "minð olen vanhan kalanpunnitsijan Gudmund Baage'n tytðr; isðni kuoli viime vuonna -- pastori kyllð hðnen tunsi". -- Ja hðn melkein kyyristyi kokoon sen katseen edessð, jonka pappi hðmmðstyneenð loi hðneen. "Kyllð minð hðntð tunsin", sanoi pappi hetken aikaa vaiti oltuansa. "Ja sinun my—skin tunsin. Eihðn sitten ole kuin kaksi vuotta kuin sinð olit morsian." "Ei", kuiskasi nainen tuskin kuultavalla ððnellð. "Jumalan nimessð", huudahti pappi, "mikð kauhea onnettomuus on sinua kohdannut? Sinð olet tuskin kahdenkymmenen vuoden vanha, ja jok'ainoa piirre kasvoissasi osoittaa kalvavaa surua. Kerro kaikki, lapseni. Sentðhden kai tulet nðin my—hððn minun luokseni. Ilmoita tuskasi minulle; -- on kai sinulla jotain, jonkatðhden voit elðð tai olkoon niin -- kðrsið?" "Kyllð", nyyhkytti nainen, "pieni tytt—ni! jonka pastori kastoi pari kuukautta sitten, -- mutta hðn sairastaa kuolintautia -- ja hðn kuolee!" "Mutta miehesi?" kysyi pappi. "Oi hðn", huokasi nainen ja peitti laihoilla kðsillððn silmðnsð. "Ehkð hðn on kuollut?" lausui pappi sððlivðisesti. "Oi, jospa hðn olisi kuollut!" huudahti nainen vaikeroiden. Hetken aikaa olivat taas vaiti. Sitten pappi uudestaan alkoi: "Niin, se on totta, on paljon tðssð maailmassa, joka on kuolemaa pahempi. Jos miehesi oli pahantekijð ja jos hðn oli vaan itseðnsð kohtaan pahantekijð, jos hðn hðpðisi Jumalan kuvan maan pððllð ja raivosi sokeassa intohimossa omaa lihaansa ja vertansa vastaan, -- jos hðn oli juomari", lisðsi hðn epðilevðsti. Surkea huudahdus pððsi onnettoman vaimon rinnasta. "Oi, ðlkðð nimittðk— hðntð niin!" huusi hðn; "tuo inhoittava, kauhistava sana!" "Mutta jos se on oikea?" sanoi pappi tyynesti. "Moni kulkee sitð tietð nðillð seuduin. Ensimmðisestð Jumalan ja itsensð unhoittamisesta iloisessa seurassa viimeiseen paatumuksen tylsðmielisyyteen ei ole monta askelta". "Oi, Jesus! eik— siis ole mitððn pelastusta hðnelle?" valitti nainen. "Missð hðn on?" kysyi pappi. "Kolme kuukautta sitten hðn lðhti kaupungista ja meni pohjoiseen pðin. Luultavasti hðn nyt on kalassa", vastasi nainen. "Siellð hðn tuskin pelastustansa l—ytðð", sanoi pappi. "Niin, kyllð minð olen kðrsinyt!" huudahti nainen. "Naimisemme ensimmðisenð vuotena tapahtui kyllð vðliin -- i!" keskeytti hðn itseðnsð kiivaasti ja hðnen kasvonsa lensivðt vallan punaisiksi -- "ei, minð en tahdo sitð sanoa -- en milloinkaan tahdo nimittðð Christian'ia semmoisella kauhealla nimellð... Minullakin on vikani...? Enk— minð ylpeydessðni kieltðnyt hðntð tuomasta ystðviðnsð kotiimme? -- Eik— se ollut hðn, joko itse oli maksanut sen ja tehnyt ty—tð sen edestð?... Minð ajattelin nðin: Kun paha kerta pððsee taloon, niin ei viivy kauan ennenkuin se istuu p—ydðn pððssð. -- Yhdessð paikassa toivon hðnen toki voivan kohdata Jumalaa. -- Mutta sentðhden tuli paljon onnettomuutta osakseni." "Vaikka koko maailman viha sinua kohtaisi, niin se, mikð on oikea Jumalan edessð, on tehtðvð, -- ja sinð olet sen tehnyt", sanoi pappi. "Oi, kun hðn vaan ei olisi tuttavuutta tehnyt tuon huonon ihmisen kanssa!" huudahti nainen entistð kiivaammin. "Hðn sanoi hðntð ystðvðkseen; mutta hðnestð on kaikki onnettomuutemme tullut. Hðn on syynð kaikkeen." "álð syytð ketððn, olkoon hðn kuka tahansa", keskeytti hðntð pappi. "Laki on sama kaikille, ja valinta on vapaa. Kiusauksen kððrme kierteleikse kaikkialla. Ja se, joka ei sen pððtð muserra, saa sen hammasta tuta. -- Mutta miksi et tullut minun luokseni ennen?" kysyi pappi leppeðmmin, kun nainen epðtoivossa horjui. "Paljon voi parantua kun joku astuu esiin, joka puhuu Jumalan asian puolesta. Yhdellðtoista hetkellð on moni tullut varoitetuksi ja viimeinen ly—ntikin on herðttðnyt katumushuokausta. -- Mutta tuntuu siltð kuin hðn jo aikaa sitten olisi hukassa, ja varmaankin k—yhyytesi saattaa sinua y—n pimeydessð apua hakemaan -- ja sen sinð saat." Ja hðn otti avaimen p—ydðltð ja meni erððn syrjðssð olevan kaapin luo. Mutta onneton vaimo hyppðsi tuolilta ja tarttui hðnen kðsivarteensa. "Ei, ei! Minð en vielð tarvitse mitððn", huudahti vaimo innokkaasti. "Minð olen tehnyt ty—tð y—t pðivðt, -- minð olen koonnut kaiken sen ajan, jonka hðn viskasi pois, ja kðyttðnyt sitð niin hyvin kuin taisin. Minð ajattelin aina: Se voi tulla hðnen hyvðksensð -- kenties itse Jumalalle --, sillð vaikka hðn tekisi mitð tahansa, miksi maailma hðntð nimittðneekin, minð tahdon pitðð hðntð sydðmessðni -- niin, sen tahdon tehdð. Oi, ei Jumalalaan hðntð hylkðð! hðn oli niin hyvð, -- oi! hðn oli kuninkaan nðk—inen, mutta nyt ... nyt!" Ja tuskallisesti tarttui hðn tuoliin ja katsoi ikkunaa kohti. "Minð nðin nðyn -- kotona ikkunan ulkopuolella -- se oli hðnen nðk—isensð; mutta ei ollut hðn -- ei, minun mieheni se ei ollut, sen varmaan tiedðn. Hðn kyllð vðliin oli vðhðn kalpea -- mutta sellaiset kasvot, jotka nðyttivðt maan alta kaivetuilta -- minun Christian'i ei. Oi, Jesus. Kello ly— kaksitoista. Avain! Oi, minua onnetonta, nyt unohdan taas kaikki hðnen tðhtensð." "Avain?" kysyi pappi kummastellen. "Niin, kirkon avain", huusi vaimo hirmuisessa tuskassa. "Minun tðytyy tðllð hetkellð olla siellð." "Mitð sinulla on kirkossa tekemistð tðhðn aikaan?" "Enk— ole sanonut ettð pikku tytt—ni on kuolemaisillaan? -- Mutta jos minð saan kirjoittaa hðnen nimensð alttarin taakse -- juuri nyt sydðny—n aikana -- silloin tiedðn varmaan ettð hðn paranee." "Rakas lapseni!" -- sanoi pappi sððlivðisesti ja tarttui hðnen kðteensð, "vaikka kirjoittaisit nimen kuinka pyhððn paikkaan tahansa, niin se ei voi lastasi pelastaa, jos Jumala on pyhkinyt sen elðmðn kirjasta, niin ei yksikððn ihminen voi sitð siihen jðlleen kirjoittaa." "Oi, ðlkðð kieltðk— sitð minulta!" rukoili nainen epðtoivoisena. "Minð tulen katumaan sitð koko elinaikani." "Ja tðllaisessa tilassa sinð tahdot mennð pimeððn kirkkoon ihan yksin?" kysyi pappi. "Pankaa minut hautaan, kun vaan voin pikku Signen hengen pelastaa!" nyyhkytti nainen. "Nyt kello herkeni ly—mðstð; Herran nimessð armahtakaa minua, antakaa minulle avain!" Pappi oli hetken aikaa kahdella pððllð, astui askeleen eteenpðin, pudisti pððtðnsð ja jði taas seisomaan. "Pastori ei tahdo?" nyyhkytti nainen. "Jumal' auttakoon minua, minð tulen hulluksi." Ja hðn horjui kauhean tuskan valtaamana ovellepðin. "Jumalan nimessð, sinð saat sen", huokasi pappi, ja otti samassa p—ydðltð avaimen. "Tðssð se on", jatkoi hðn vastahakoisella liikkeellð. "Se on taika-uskon tekoa, jota menet tekemððn, -- kuitenkin voi Jumala, joka nðkee sydðmiin, nðhdð uskon taika-uskossasi ja armahtaa sinua armossa. Mene nyt lapsi-parka." Samassa hetkessð kuin avain oli vaimon kðdessð, oli hðn jo ulkona huoneesta. Kiireesti astui hðn tuon lyhyen matkan kadun yli, joka eroitti papin talon kirkosta, ja muutamia silmðnrðpðyksið sen jðlkeen astui hðn kirkkomaan portista ja seisoi kuoleman vihityllð maalla. Mutta tðssð oli tie unohdettu pððmaalin tðhden. Kiireesti kulki hðn hautojen yli ja vihdoin seisoi hðn kirkon vanhan tammiportin edessð. -- Kðsi vapisi, mutta kuitenkin ovi aukeni samassa hetkessð, -- hiljaa ja varovasti, kuni pelkðisi hðn herðttðð jotakin, pani hðn sen jðlleen kiinni, -- ja hðn oli yksin tykyttðmðn sydðmensð ja kovan sieluntuskansa kanssa hiljaisessa kirkossa. Vðhðn aikaa seisoi hðn silmðt kiinni lðhimmðisen pylvððn luona, joka urkuja kannatti, hðn ei uskaltanut jalkaansa nostaa, tuskin hengittðð; sillð hengittðminenkin herðtti kaikua hiljaisessa huoneessa. Vihdoin hðn kuitenkin rohkaisi mielensð ja lðhti liisteelle, -- kuni varjo hiipi hðn pitkin kðytðvðð -- hðn ei vielð ollut uskaltanut silmiðnsð nostaa. Joka askeleelta kðvi rinta ikððnkuin tðydemmðksi ja hengittðminen raskaammaksi. Hiljaa! Siellð jokin liikkui, -- huokaus, pitkð, raskas huokaus, kuin olisi se tullut haudasta tahi yksinðisen katuvaisen rinnasta. -- Veri suhisi hðnen korvissansa, ja hðn oli vðhðllð vaipua maahan. Voiko hðn vielð rukoilla? Oi! mistð l—ytðð rukous tðssð taika-uskon tuskassa? -- Mutta nyt taas oli hiljaa kuin haudassa, alttarin takaa vaan kuului hiljainen ratina, joka ei ollut kovempi kuin taskukellon raksutus -- vihdoin sekin taukosi. Voi! se oli luultavasti mielikuvitusta kaikkityyni! ajatteli hðn ja hiipi taas eteenpðin. Vihdoin hðn seisoi sillð portaalla, joka vei kuoriin, ja yhð vielð hðnellð oli silmðt maahan luotuina. Herra Jumala! Oliko se totta, mitð Martha oli kertonut, ettð keski-y—llð kuolleet pitðvðt jumalanpalvelustaan tððllð, ja seisoiko vanha pappi nyt siellð ojentaen kðtensð polvillaan olevien kuolleiden yli? Hðn vapisi pelosta. Mutta kerta tðytyi hðnen kumminkin katsoa yl—s -- kuta pitemmin sitð parempi! ja hðn nosti silmðnsð. -- Oi! siinðhðn tuo ihana alttari oli valkoisine vaatteineen. Heikko valonsðde kadulla olevasta lyhdystð valaisi sitð ja tuota kiiltðvðð kalkkia, joka oli juuri vastapððtð hðntð. Tðmð nðky ei ollut ensinkððn kammoittava. Hðn meni lðhemmðksi. Tuolla hðn selvððn nðki lyhdyn valossa kauniin alttaritaulun, jossa nðkee lempeðn Kristuksen ehtoollis-p—ydðn ððressð opetuslapsiensa kanssa. Ja tðmðn kuvan ylðpuolella toinen. -- Oi! sehðn oli kðrsimyksien ðiti, hðn, josta oli sanottu ettð kaksiterðisen miekan piti kðymðn hðnen sydðmensð lðpitse, ja siinð hðn makasi n—yrðnð rukoillen, kðsivarret ristin ympðrille kiedotut. Ja ylinnð katsoi Jumalan silmð pilvistð kirkon yli. -- Oi! Kuka hðn sitte oli, koska hðn rohkeni nurkua tuskan alla ja ikððnkuin pakoittamalla hankkia itselleen apua ja armoa. Hðn vaipui alttarin astimelle; sanomaton huojennus tðytti hðnen tuskanalaista mieltðnsð; hðn ei milloinkaan ollut tuntenut olevansa niin lðhellð Jumalaa, sielu oikein virkosi, -- ajatus sai siivet ja ylennyksen hetki opetti hðnelle nðmðt sanat: Herra, ei niinkuin minð tahdon, vaan niinkuin sinð! -- Hðnelle tuli nyt selvðksi ettð hðn itse surussaan oli unhoittanut Jumalaansa, ja ettð hðnen hurja tuskansa oli ainoastaan sydðmen ikðv—iminen ilon perððn. Yhð enemmðn selveni kaikki hðnen mielessðnsð, ja vihdoin sanat irtautuivat rauhaisesti ja vakaasti hðnen huuliltansa. Hðn rukoili ððneen sairaan lapsensa edestð, rukoili hartaasti ja tulisesti hðnen edestðnsð, onnettoman miehensð edestð, jonka hðn luuli kadotetuksi, ja hðn rukoili itselleen n—yryyttð ja uskoa. Nyt oli taika-uskon sumu haihtunut, nyt tunsi hðn itsessððn kyllin voimaa odottamaan Jumalan mððrðystð. Taas kuului liike alttarin takaa ja sama raskas huokaus, -- ja silloin pelko uudestaan iski kyntensð hðnen sydðmeensð; sillð kuului siltð kuin joku olisi itkenyt. -- Oliko se henki? Tai oliko se ihminen, -- rauhaton sielu, joka, niinkuin hðnkin, hðdðn hetkellð oli tullut tðnne pelastusta hakemaan? -- Hðn oli noussut seisaalleen, nojasi matalaan alttarinp—ytððn ja katseli nyt arasti sinnepðin, josta liike kuului. Silloin mies astui esiin alttarin takaa. Se oli surullisen nðk—inen. Epðtoivon merkki nðkyi hðnen otsallaan ja huulillaan. Hðn lðheni horjuen naista. "Helena!" kuiskasi hðn ja vaipui laattialle vaimon jalkain juureen. Yhden silmðnrðpðyksen oli vaimo vallan tunnotonna; pelko oli yht'ðkkið lannistanut koko hðnen mielensð, mutta kuullessansa tðmðn ððnen, tointui hðn samassa hetkessð jðlleen. "Sinðk— se olet, Christian?" kysyi hðn vapisten. "Minð, Helena, minð se olen", huokasi hðn; "Jumala antakoon minulle anteeksi, jos olen sinua sðikðhdyttðnyt. Minð olin tðnð iltana sinun ikkunasi ulkopuolella ja nðin sinun istuvan pikku Signen kanssa, ja minð huomasin ettð hðn mahtaa olla kovin kipeð. Sitte tuli lððkðri sinun tyk—si, ja minð nðin ainoastaan epðtoivoa sinun kasvoissasi. Silloin ymmðrsin miten asiat olivat; toivoamista ei enðð ollut. Mutta silloin muistui mieleeni mitð ðiti-vainajani oli sanonut, ettð kun joku on kuolemaisillaan, voi hðn pelastua, jos joku uskaltaa mennð kirkkoon sydðn-y—n aikana ja kirjoittaa sairaan nimen alttaritaulun taakse. Minð ajattelin: sinð olet tuottanut surua ja kurjuutta sekð hðnelle ettð lapselle; se, mikð olisi heille tullut, sen olet sinð tuhlannut. Sinð olet huono mies, joka et milloinkaan tule ansiolliseksi asumaan saman katon alla kuin he; sinð voit yhtðhyvin mennð pois ja heittðð itsesi mereen, niin olet saanut sen osan minkð ansaitset; mutta jos sinð voit hðnelle lapsen pelastaa, niin olet kuitenkin jotain tehnyt. -- Ja niin tulin tðnne, Helena. Nyt on pikku Signen nimi kirjoitettu tuonne ylhððlle alttarin taakse. Mutta se ei ole ollut mikððn helppo tehtðvð. Mihin vaan pððtðni kððnsin, tuntui siltð kuin Herra olisi katsellut minuun silmillð, jotka olivat salaman kaltaiset. Ei ollut sitð paikkaa mihin olisin voinut kðtkeð syntistð sieluani, sillð silmðt katselivat ihan lðpitseni. Mutta samassa minð muistin sinua ja mitð sinð olit kðrsinyt minun tðhteni, -- niin saavuin tðhðn alttarille ja kiiruhdin sen taakse; sillð juuri sieltð salamat iskivðt minuun. Silloin sinð tulit, Helena, -- minð nðin sinun alttarin tyk—nð, ja minð arvasin mitð toimesi oli tððllð; mutta sinð menit oikeata tietð, sillð sinð menit ensin Jumalan tyk—. Minð aioin kðtkeð itseðni, jotta sinð et minua pelkðisi; mutta silloin kuulin ettð rukoilit minun edestðni. -- Minun katalan puolesta, joka olen tehnyt sinua niin onnettomaksi, minun puolestani sinð rukoilit niin, ettð kivikin olisi tullut liikutetuksi -- oi, Helena! -- --" Ja hðn vaipui kokonaan maahan. "Christian!" rukoili vaimo ja nosti hðntð hellðsti yl—s. "Voi, jospa sinð oikein katuisit --" "Kuule, Helena", lausui mies vitkallisesti ja nousi yl—s, "juominen on kauhea asia. Se on kuin tenhoaminen. Peto on ihmisen sijassa ja jðrsii ja kalvaa siellð. Joka pðivð tarvitsee enemmðn tyydyttððksensð sitð, ja vihdoin se on kuluttanut sekð ruumiin ettð sielun." "Jesuksen nimessð! Kððnny takaisin, Christian," huudahti nainen kauhistuneena. "Sen tahdonkin tehdð, Helena, tðstð hetkestð." "Sinð olet niin usein sitð luvannut," huokasi vaimo epðtoivossa. "Mutta tðllð kertaa minð pidðn lupaustani," lohdutti mies, "nyt tahdon jððdð sinun luoksesi." "Oi, kyllð niitð aina on, jotka houkuttelevat sinua pois minun luotani," sanoi vaimo ja pudisti pððtðnsð. "Sinð tarkoitat Sigvard Hansenia'" kysyi mies surullisesti. "Jumala meitð auttakoon! Hðnestð voit olla huoletta. Niinkuin varmaankin olet kuullut, lðhdimme me pohjaiseen yhtyðksemme kalastajiin tai muuten hankkiaksemme itsellemme ty—tð. Mutta siellð vasta kurjuus valloilleen pððsi. Joka pðivð pððttyi tappelulla ja jumalattomuudella -- meitð ajettiin pois siitð paikasta, mihin ensiksi olimme tulleet. Sitten me muutamain talonpoikain kanssa menimme kauemmas pohjaiseen erððn maakauppiaan tyk—, joka tarvitsi paljon vðkeð kalastamiseen, tie kulki tunturin yli. Kun tulimme tunturin huipulle, oli vallan tien vieressð vanha rikkinðinen puuristi kivirauniossa. 'Tðssð on hyvð istuin,' sanoi Sigvard ja heittðysi maahan ristin viereen. "'Pois ristin luota, heitti—!' sanoi yksi talonpojista; se oli nuori reipas nuorukainen. "'Minusta on yhdentekevð onko se risti vai kirkko,' ilkkui Sigvard. "'Sinun tðytyy kuitenkin tulla pois tððltð,' sanoi nuorukainen, 'sinun ei pidð hðvðistð, mikð pyhð on.' "'Tðssð on hyvð p—ytð minulle,' vastasi Sigvard ja otti laukustansa sekð ruokaa ettð juomaa. "'Minð kyllð p—ytðsi tyhjennðn, luota siihen,' sanoi nuorukainen ja veti esille puukkonsa. "'Hei! Sitðk— sinð tahdot?' sanoi toinen, hyppðsi yl—s ja sylki kðmmeniinsð. "Ja samassa hðn riisti kirveen toisen talonpojan kðdestð ja hakkasi yhdellð iskulla puuristin maahan; tarttui sitten kappaleihin ja viskasi pilkaten tunturia alas. Mutta silloin toinen nuorukainen kðvi kalman kalpeaksi ja valkoaiset vðlkkyivðt hðnen silmissððn -- samassa tuokiossa hy—kkðsi hðn Sigvardin kimppuun puukollaan, ja tðmð puolusti itseððn kirveellð; se pððttyi siten ettð nuorukainen makasi kuolleena tunturilla --." "Jumala armahtakoon, Christian," kuiskasi Helena ja katseli vðristen ympðrilleen. "Nyt on Sigvard vankeudessa tððllð; sentðhden minð tulin tðnne, minun tðytyy olla todistajana tðssð asiassa. Oi, Helena! Hðn oli kuitenkin kerran uljas nuorukainen. Kaikki ihmiset hðntð rakastivat -- nyt hðn on kuolemaan tuomittu pahantekijð -- ja minð --." "Ja sinð, Christian?" kysyi vaimo tuskissaan ja tarttui hðnen kðteensð, "oletko sinð jotakin sellaista tehnyt?" "En, Helena, minð vannon sen pyhðsti sinulle!" Ja hðn kohoitti kasvonsa vaimoa kohti. "Sinð et voi uskoa kuinka minua kauhistutti, kun hðn hakkasi ristið! Ja kun sitten nðin nuorukaisen makaavan siinð kuolleena ja nðin toisen miehen verinen kirves kðdessðnsð, silloin ðkkið kaikki kðvi selvðksi minulle, ja minð nðin, kun hðn lankesi, kuinka kauhea kadotus oli, ja kuinka lðhellð sitð itse olin ollut." "Oi, Christian, kun vaan tahtoisit?" "Minð tahdon, Helena!" huudahti mies. "Mutta sinun pitðð toden perððn tahtoa, ja Jumalan nimessð," jatkoi nainen. "Niin, Helena, toden perððn ja Jumalan pyhðssð nimessð!" "Amen!" Kuului ystðvðllinen ððni heidðn takanansa. Se oli pappi, jota pelko, ettð jotain voisi onnetonta Helenaa kohdata, oli pakoittanut menemððn kirkkoon, jotta hðn voisi auttaa ja tukea, jos tarvittaisiin. Nyt oli hðn nðkymðtt—mðnð kuullut katuvaisen nuoren miehen tunnustuksen, ja tðmðn kohtauksen liiempi selitys oli tarpeeton. Hðn meni hitain askelin alttarille, ja siellð hðn pani kðtensð heidðn pððnsð pððlle siunaten heitð. Tornissa l—i kello yhden ainoan vðrðjðvðn ly—nnin. Juuri tðhðn aikaan, mutta pðivðn loistossa, oli hðn kaksi vuotta sitte pannut kðtensð kirkkaan otsan ja kohoitetun pððn pððlle. Nyt oli otsa kalpea ja ryppyinen ja pðð n—yrðsti alaspðin painettu -- lupauksen teroitettu side liitettiin jðlleen yhteen, ja tðllð hetkellð pantiin siihen solmu, joka kesti koko elðmðn. Nuo jðlleen-yhdistetyt riensivðt nyt kðsi kðdessð kotiin. Pimeð oli se maailma, joka heitð ympðr—i, -- mutta tuntureilla nðkyi heikko, kapea valostus, ja vðhitellen oli aamurusko kehittyvð siitð. "Hiljaa!" kuiskasi vanha Martha heitð vastaan, kun Helena ensiksi astui ovesta sisððn, -- sillð hðnen vaivalla hankittu kotinsa se oli, jonka hðn tarjosi sille sairaalle sielulle, joka hðntð seurasi. Se oli liesi, jota kaikki hyvðt henget vartioitsivat, jonka hðn vðsyneelle kuljeksivalle miehelle tarjosi. Sentðhden hðn ensiksi tuli kynnyksen yli. Ja mies, joka hðntð seurasi, astui paljain pðin sisððn, kuin olisi se ollut kirkko. "Herra olkoon kanssanne!" huudahti hðmmðstynyt Martha, ja l—i kðdet yhteen, kun hðn nðki miehen. Mutta nuori ðiti viittasi hðnelle ettð hðn olisi vaiti, -- sillð tuossa, pienessð kehdossa, nukkui lapsi niin rauhallisesti ja hiljaa kuin ainoastaan terve ihminen nukkuu. Ja vanha Martha meni pois. Ovessa hðn vielð kerta hðmmðstyksestð heilutti kðsiðnsð; mutta tðllð kertaa hðn vaan ilmaa tavoitti, hðn ei saanut pienokaista herðttðð, ja jotain hðnen tðytyi tehdð antaakseen hðmmðstyksellensð valtaa. Niin istui nyt mies ja vaimo kðsi kðdessð kehdon vieressð. "Christian-raukka!" kuiskasi vaimo ja silitti hellðsti miehen ryppyistð otsaa. "Sinð olet ollut suuressa vaarassa." "Niin, minð olin jo perikadon partaalla, Helena," huokasi hðn; "mutta en milloinkaan tule unohtamaan sitð kauhistusta, joka valtasi minun, kun hðn hakkasi ristin." "Se oli Jumala, joka kutsui sinua, Christian," sanoi Helena, "Jesuksen olkoon kiitos siitð ettð taisit kuulla hðntð!" Vielð nukkui lapsi terveyden turvallista unta, ja uskolliset vartijat istuivat vuoteen vieressð. -- Silloin aurinko kohosi tunturin yli ja valaisi loistossaan naapurin taloa. "Katso, tuossa on aurinko, Helena!" huudahti mies vilkkaasti. "Muistatko ettð siinð, missð me ennen asuimme, oli meillð aamu-aurinko?" "Niin, nyt se tulee vasta illalla meille," vastasi vaimo surumielisesti; "mutta Jumalan kiitos! se lðmmittðð silloinkin." II. Olli-poika. Hiljainen, selkeð syyspðivð valaisi Bosse-niittua. Iso, syvð Bossejðrvi lepðsi siinð hymyilevðnð pðivðnloistossa ja auringonsðteet taittoivat itseððn siihen niinkuin terðslevyyn. Tðllð puolen jðrveð rannat levenivðt tasaisina ja lempeinð iloista veden loiskinaa kohtaan; mutta tuolla puolen oli korkea, totinen tunturiselkð, joka kuvasti tummaa harjuansa yhtð jyrkðsti heleðnsinistð taivasta kuin tummaa vedenpintaa vasten. -- Se muodosti mahtavan kaksois-nðyn, ððrett—myyden ylð- ja alapuolella. Hetken aikaa pysyi kuva hðviðmðttð hðiritsemðtt—mðssð rauhassa. On hetkið luonnossa, jolloin hengittðminen ikððnkuin taukoo ja kaikki kuuntelee seuraavaa hengðhdystð. Niitð voisi sanoa pysðhdyksiksi, jolloin kaikki sðveleet vaikenevat kohta sen jðlkeen suuremmalla voimalla yhtyðksensð akkordiin. Pienellð kummulla lðhellð rantaa oli paikka, jossa kasvoi iso pihlaja; se ei juuri ollut korkea, mutta leveð ja tuuhea ja tðynnð hohtavia punaisia marjoja. Vallan puun juurella makasi mies, pððn alla punaiseksi maalattu lipas, polvet yl—spðin vedetyt ja kðsivarret ojennettuina. Pihlajan latvassa istui joukko pikkulintuja, jotka kiikkuivat yhdellð oksalla, hyppðsivðt oksasta toiseen, teroittivat nokkaansa, s—ivðt kypsðn marjan suuhunsa ja panivat vðhðn vðlið pððnsð kallelleen ja tirkistivðt uteliain silmin nukkuvaa miestð. ákkið mies oikealla kðdellððn ajoi kasvoistansa nðlistyneen hyttysen, vaikka hðn sitð ennen oli sammuttanut satojen nðlðn, ja hðn kððnsi pððnsð hiukan sivullepðin. Mutta samassa lipas vieri paikaltaan alas rinnettð, koko lintujoukko lensi kirkuen puusta ja pakeni pelðstyneenð niityn yli; mies nousi reippaasti yl—s ja katseli unisin silmin ympðrilleen ikððnkuin tðhystððksensð missð hðn oli. Silloin hðn nðki lippaan, joka ei ollut pysðhtynyt ennenkuin se saapui veteen, ja kiikkui nyt aalloilla kuni mikð purjehdusmerkki. Tðmð poisti hðnen uneliaisuuttaan, hðn liukui kiireesti rinnettð alas, ja parin turhan yrityksen jðlkeen hðn sai lippaan kðsiinsð. Seuraavana hetkenð hðn taas oli puun alla, ja pyyhki lipasta; -- ensin pienellð, kirjavalla nenðliinalla, sitten kðdellð, -- varovasti ja hellðsti, kuin olisi se ollut lihaa ja verta ja kðsi puuta. Sitten hðn aukaisi sen ja kurkisti sen sisððn. Otti esiin sieltð pienen kokoonkððrityn kauluksen ja tukun painetuita lentokirjoja, pyyhki niitð ja pani ne viereensð pðivðnpaisteesen. Katseli siellð tððllð muuta sisðllystð ja pani vihdoin yksitellen kaikki kapineet sisððn ja lukitsi lippaan. Mutta tðmð tapahtui kaikki sillð omituisella, salaperðisellð tavalla, millð ihminen hoitaa ainoata kðtk—ðnsð. Se, joka varallisuuden rohkeudella levittðð tavaroitaan sataan paikkaan, ei tiedð mitððn siitð ilosta, minkð yksi ainoa pieni sðilypaikka voi tuottaa sille, jolla on ainoastaan halpa pikkukalu kðtkettðvðnð. Mutta hetki, joka nðytti levðnneen, oli jo lopussa, ja nyt seurasi liike liikkeen perðstð. Ylhððllð kankaalla ammui lehmð, innokkaasti kuin sanansaattaja koko suvun puolesta, -- lintuparvet lentelivðt puusta puuhun ja kiistelivðt kunnia-istuimesta, ja riistivðt noita punaisia marjoja toistensa suusta, -- kaukaa, sieltð missð kirkko sijaitsi vðhðisellð kukkulalla kylðn pienet m—kit ympðrillððn, kuului monen kovan ððnen hðlinðð, ja lðhimmðisestð talosta laski vesille vene, jossa oli kolme miestð, jotka nuolen nopeudella soutivat hiljaista vedenpintaa. Silloin mies nousi lipas kðdessð ja katseli kenttðð kohti. Hðnen katseensa osoitti levottomuutta ja koko hðnen kðyt—ksensð neuvottomuutta, -- nðytti siltð kuin toinen puoli olisi tahtonut eteenpðin ja toinen puoli takaisin. -- Hðnen kasvonsa olivat pðivettyneet, ja otsa ja posket olivat hyvin ryppyiset, mutta ne eivðt kuitenkaan olleet merkkejð ajan tasaisesta kulusta, sillð siihen sekaantui nuoruuttakin; nðytti pikemmin siltð kuin se vðliin vihoissansa olisi seisahtunut ja uurtanut merkkinsð kasvoihin, jotta ei kevytmielisyys seuraavassa hetkessð poistaisi ne jðlleen. Hðnen vartalonsa nðytti luonnostaan olleen kookas, mutta kohtalot olivat vðhitellen sitð vðhentðneet. Hðnen pððnsð oli iso ja vahva ja varustettu tuuhealla ruskealla tukalla, mutta niska oli vino, ja nðytti siltð kuin jðntereiden tue vðkisin olisi pois riistetty. Selkð oli leveð, mutta toinen olkapðð oli paljon matalampi toista, ja oikea jalka oli polven kohdalta kðyristynyt. Ainoastaan lyhyen ajan seisoi hðn siinð ja vitkasteli ollen kahdella pððllð ottaisiko toisen askeleen eteenpðin, vai ei; mutta se aika oli kyllðksi nðyttðmððn kuvaa miehestð, joka niin sanoaksemme ei milloinkaan ollut tavannut itseðnsð kotona, ja jolla joka kerta kun sielu kolkutti ja vaati keskustelua kahdenkesken, pitkðn tilinteon tðhden, aina oli niin kiire muiden toimien kanssa ulkona elðmðssð, ettð velkojan vðlttðmðtt—mðsti tðytyi tulla takaisin toinen kerta. Mutta "toinen kerta" on veitikka sanoo sananlasku. Vihdoin viimein hðn teki pððt—ksen ja lðhti ketoa kohti astumaan. Hðnen kðyntinsð oli hankala; joka askeleelta hðn kyyristyi eteenpðin ja hengitti raskaasti. Hðneltð sujui kuitenkin kulku hyvin, sillð vaikka hðn oli vaivainen, niin hðnen ryhdissððn oli tuota kummallista sopusointuisuutta, jota vðliin huomaa luonnossa rajujen myrskyjen jðlkeen, jolloin rikkoontunut yhdistyy kokonaisuuteen erinomaisen vapaasti ja sopusointuisasti. * * * * * Kentðllð, josta tuo kova hðlinð kuului, oli suuri vðkijoukko koossa, sillð oli tavalliset hevosmarkkinat, jotka aina pidettiin syksyllð tððllð. Yksityisið pikkupuoteja oli rakennettu markkinapaikalle, ja niiden vðlillð oli p—ytið, joilla oli ruokaa ja juomaa tarjona. Tðhðn kokoontui ja tððllð kulki edes takaisin ostajia ja myyjið, ahdistaen tai karttaen toinen toisiansa sen mukaan houkutteliko vai peloittiko kauppa heitð. Siellð kuului sikin sokin kokkapuhetta ja kiistelemistð, hevosten hirnuntaa, piiskan lðjðhdystð ja kauheaa kiroilemista. Ja kuitenkin oli vielð tðysi pðivð, joka haihdutti vðkevðin juomain hajun, -- vielð oli jonkinmoinen sððdyllisyys kaikessa, vaikka Bossen leveðn otsan jðntereet kiihoituksesta mahtavasti liikkuivat, ja sen jðrkevissð, levottomissa silmissð vilahtivat salamat ikððnkuin kaukaisen rajuilman enteenð. -- Hðnen kðtensð olivat vielð taskuissa, mutta ankara ote ei sillð ollut salattu, ja kun hðn rohkeasti kohoitti olkapðitððn ja ojensi pððnsð suoraksi, ilmoitti se hurjan, kesytt—mðn luonnon kapinaa sekð pahaa ettð hyvðð vastaan. "Hei Olli-poika!" huusi erðs nuorukainen, lðjðhyttðen piiskallansa vanhaa, laihaa hevosta, jolla hðn ratsasti, ja ohjasi sitð ontuvaa miestð kohti, joka punainen lipas kðdessð nyt juuri astui markkinapaikan lðhellð olevan huoneen takaa. Mies muutti lippaan toiseen kðteen, mutta ei vastannut mitððn, vaan kulki eteenpðin, ja nðytti tahtovan vðlttðð kansan liikettð. "Tule tðnne ostamaan, Olli-poika!" kuului toiselta haaralta ja suuri nauru seurasi sitð. "Etk— sinð ole todistaja siihen, sinð, Olli-poika! ettð minð viime vuonna ostin hevoskonini ja annoin 35 talaria siitð ja piippuni vielð kaupan pððlliseksi?" huusi kolmas, joka talutti pientð, kurjan nðk—istð harmaata konia suitsista; erðs ostaja repi sitð suusta ja poika-nulikka l—i sitð piiskalla jalkoihin tehdðksensð sitð vireðksi. -- Mutta raskasmielinen elðin-raukka ei liikahtanut, yhtð hyvin olisi savim—hkðle voinut sen hðntððn tarttua; vaikutus olisi ollut sama. "Siitð en mitððn tiedð," mutisi raajarikko ja ohjasi kulkuansa toisaalle. "Ole varoillasi, sinð Olli-poika! muuten annan hevoseni tehdð koetushyppðyksen sinun ylitsesi," kirkasi uljas nuorukainen, joka antoi ruskian, vilkkaan hevosen kððnnellð itseððn joka taholle, kiepahdella ja pððtððn nostella, jollaikaa hðn painoi saapaskantoja sen kylkeen, jotta se kavahti pystyyn ja kirkaisi raivoissaan. Mutta Olli-poika ei kaksi kertaa sitð neuvoa odottanut. ákisti hðn vðistyi toiselle puolelle ja, pari kertaa t—rmðttyðnsð yhteen markkinamiesten kanssa, saapui hðn sille tielle, joka kulki pappilan takapihan ohi pitkin jðrven rantaa pienen mðnnik—n lðpi. Vihdoin metsðpolku kðtki hðnet viheriððn suojaansa. Silloin hðn helpoitti kðyntiðnsð, pyyhki hien otsastaan ja katsoi taaksensa. Mutta samassa tulla karahutti suuri seurue nauraen ja meluten samaa tietð pitkin, ja kuni peljðstynyt metsðn-otus kiiti mies taas pois varjoisalta tieltð, ðhkien kauheasta rasituksesta ja kyyristyi kulkiessaan vielð enemmðn kokoon. Vasta kun hðn oli saapunut erððlle pienelle tunturin pengerrykselle, joka epðtasaisesti kohosi metsðn yli ja johon markkinanmelu kuului ainoastaan kuin kaiku, oli Olli-poika rauhoitettu. Ja hðn istui kalliolle, otti lippaan syliinsð ja pani molemmat kðsivartensa sen ympðrille niin hellðsti kuin ðiti, joka on pelastanut lapsensa kuolemasta ja turmiosta. Sitten istui hðn hetken aikaa silmðt ummessa. Hðn ei kuitenkaan vðsymyksestð niitð sulkenut, vaan sentðhden ettð hðn kððnsi katseensa sisððnpðin sielua kohti ja katseli toisien pðivðin surujen ja ilojen kuvaa. Silloin nðytti uusi ajatus valtaavan hðnen mieltðnsð. Hðn aukaisi lippaan, otti sieltð esiin esineen toisen jðlkeen niinkuin ennenkin, mutta vðhðn kiireemmin, kunnes hðn tuli pohjaan. Siellð oli pieni kokoonkððritty kellastunut ja tahraantunut paperi, jossa oli suurta k—mpel—ð kirjoitusta, sen hðn varovasti otti esille ja levitti polvelleen, silitti sitð kðdellððn ja alkoi sitte laulaa kirjoitettuja sanoja. Se kuului heikolta ja raskasmieliseltð kuin vanha virrenvðrsy, vaikka sanat eivðt nðyttðneet sopivan sellaiseen nuottiin. Mutta sillaikaa kuin humina markkinapaikalta vðliin hiljeni ja vðliin taas kiihtyi, ja Olli-poika lauloi lauluansa ja pyyhki kðdellð silmiðnsð, seisoi ylhððllð ylimmðllð tunturin huipulla pieni valkotukkainen tytt— nojaten sððteri-tuvan seinðð vasten, -- vðhðn matkan pððssð hðnestð seisoi nuorukainen. Tytt— nðytti karttavan poikaa, sillð hðn katsoi tunturia kohti toiselle puolelle, poika nðytti tekevðn samoin, mutta katsoi alas jðrvelle pðin. Kumpikin seisoi siinð ikððnkuin yhden sanan lumoamina, sellaisen sanan, jota, kun se kerta on lausuttu, tulee sovittaa, muuten vaikuttaa se ikuisen eron. Silloin sððterituvan ovi aukeni ja vanhanpuoleinen vaimo astui ulos tuvasta kantaen koko joukon maitopyttyjð, jotka hðn asetti seinðn viereen kuivamaan. Tðmð herðtti tyt—n hðnen mietiskelemisestððn, ja hðn astui ripeðsti seinðn luota mennðksensð pois. Mutta samassa poika vilkkaasti astui hðnen luoksensa. -- Niin he taas seisoivat alallansa, tytt— katsoi maahan, mutta poika katsoi tytt——n. Tðmðn kasvot olivat vallan punaiset, ja hðn nðytti kovin alakuloiselta. Hðnen silmðluomensa olivat alas luodut ja kovasti kokoon puristetut huulensa olivat sinetin kaltaiset, joka oli painettu vakaasen mutta surulliseen pððt—kseen. Poika sitð vastoin nðytti kolkolta ja kovalta. Hðnen jykeðt kasvojen piirteet olivat kauniit, mutta nðyttivðt jðykistyneen uhkamielisyydessð. Ainoastaan silmissð oli levoton hehku, joka milloin paloi rakkaudesta, milloin kiilui vihasta. "Sinun pitðð sanoa se vielð kerta," lausui vihdoin poika ja astui pari askelta lðhemmðksi tytt—ð. Tðmð vaan surullisesti pudisti pððtððn. "Luuletko ettð joku toinen poika voi rakastaa sinua niinkuin minð?" kysyi poika. "Minð en ole toista poikaa ajatellut," sanoi tytt—. "Hyvð ettet sitð tee," uhkasi poika, "sillð jos minð saisin sellaista kuulla, niin minun kyllð ensin pitðisi sopia hðnen kanssansa." "Oi Jesus!" huokasi tytt— ja kððntyi pois hðnestð. "álð pelkðð, Sigrid!" rukoili poika lempeðsti, astui lðhemmðksi tytt—ð, pani kðsivartensa hðnen vy—tðistensð ympðrille ja veti hðntð tunturin laitaa kohti. "Sinð olet ikððnkuin ruoka ja pðivðnpaiste minulle! Minua ei huvita ja ilahduta mikððn, kun sinð et luonani ole... Minð kiroon aurinkoa ja nielasen ruokaa, eikð siitð mitððn siunausta tule." "Se on sentðhden ettei sinulla ole sellaista rohkeutta kuin sinulla tulisi olla," kuiskasi tytt—, koettaen vetðytyð pois hðnen luotaan. "Sinulla aina on niin paljon moittimista minuun nðhden," sanoi poika ja kiersi kðsivartensa kovemmin tyt—n ympðri. "Ovatko toiset sitte niin paljon parempia? Ei ole yhtðkððn minun vertaistani; mihin minð panen yhden sormen, siinð toiset tarvitsevat koko kðden, -- ei, Thore Sten'istð, se vasta poikaa on!" "Hyi, ðlð nyt rupea noin hurjaksi taas," keskeytti hðntð tytt— ja riisti itsensð irti hðnestð. "álð l—rp—ttele, tytt—!" huusi poika rajusti ja veti tyt—n jðlleen luoksensa. "Eihðn kaikki voi tððllð kuhnustella ja huokailla elðmðn kurjuutta. Kyllð minðkin vielð rauhoitun... Sinð voit viedð minut mihin tahdot, Sigrid!... Minð unohdan sekð pienet ettð suuret asiat kun sinua katselen, sillð sinð olet kuin kedon kukkanen keskellð pðivðnpaistetta. -- Ja nyt vietðmme hðitð, -- nyt, niin pian kuin mahdollista... kuuletkos sen, tytt—seni!" "Ei, Thore! ðlð puhu siitð." "Kyllð, Sigrid, tietysti se tapahtuu! -- Minð ikðv—in sinua niin ettð milten ole joutua mielenvikaan. Kun olen sinun seurassasi, ei minulla ole mitððn rauhaa, sillð minð tiedðn ettð minun tðytyy sinusta erota; ja kun olen poissa sinun luotasi, hy—kkððn suinpðin korkeata ja matalaa vasten pððstðkseni sinun luoksesi. Onko se nyt laitaa?" "Minð en voi sinua hillitð, Thore, meidðn tðytyy erota tðksi elðmðksi." "Ota minut semmoisena kuin olen, Sigrid, sinð voit parhaiten minun rauhoittaa." "Herra Jumala taivaissa!" huokasi tytt— n—yrðsti ja purskahti itkemððn. "Etk— enðð minua rakasta?" kysyi nuorukainen kðrsimðtt—mðsti. "Kyllð," vastasi tytt— hiljaa, "minð en ole huikentelevainen." "Hyvð, niin yhdymme sitte koko elðmðksi!" huudahti nuorukainen ja tarttui innokkaasti tyt—n kðsiin. "Nyt jððn sinun luoksesi iltaan saakka, sitte sinð annat tuon vanhan piian ankaroita tððllð, ja me menemme Bergslieniin... Minð tahdon pððt—stð asiassa, nðetk—s. -- Jos sinð minua rakastat niinkuin minð sinua, niin hðitðmme vietetððn kuukauden jðlkeen." "Ei, Thore, sitð en voi, ðlð suutu minuun!" rukoili tytt— itkien ja vavisten. "Perkele!" huusi nuorukainen ja ty—nsi tyt—n luotansa, jotta hðn keikahti, mutta itse hðn kððntyi ja lðhti tiehensð. Silloin kuului huuto sððterituvan luota, nuorukainen kuuli naisððnen huutavan hðnen nimeðnsð; mutta hðn ei vðlittðnyt mistððn. Suutuksissaan kuin oli riensi hðn pois tunturin poikki, hyppðsi pengerryksestð pengerrykselle ja liukui pitkðt matkat rinnettð alas, niillð paikoin missð rinne oli tasainen, kunnes hðn sattui pysðhtymððn Olli-pojan viereen, joka nyt oli laulunsa lopettanut ja oli hyvin tarkoin ja sððnn—llisesti pannut tavarat lippaasen, asettanut sen viereensð ja koetti nyt juuri kapuella huonoille jaloilleen taas. "Ota romusi pois siitð, missð ihmisten pitðð kulkea," ðrjðsi poika ja potkasi lipasta niin ettð se vieri penkereestð penkereelle alaspðin pojan jðlkeen, eikð pysðhtynyt ennenkuin tunturin juurella. "Se oli Thore Sten'istð!" huudahti Olli-poika hetkeð my—hemmin, sillð ensi tuokiossa oli hðn vallan tunnottomaksi mennyt, -- nyt hðn ikððnkuin koetti saada asia selvðksi ja panna se muistoonsa. Sitten hðn kðrsivðllisesti liukui tunturia alas vðhðn matkaa, k—mpi sitten eteenpðin kunnes hðn saapui lippaan luo, ja lipas kðdessð hðn sitten lðhti samaa hankalaa tietð takaisin, jota hðn pari tuntia ennen oli kulkenut. Mutta tðllð kertaa hðn ei levðnnyt missððn. Taukoomatta hðn astui yl—spðin kunnes hðn tuli ensimmðiselle tunturitasangolle, jonka alapuolella oli hedelmðllinen tunturi-laakso; jðrven puolella tunturi kohosi tasaisissa pengerryksissð yl—s harjulle saakka. * * * * * Tuolla kaukana, missð laaksoa rajoitti jyrkkð kallionhuippu, oli rikas talo, nimeltð Bergslien; sitð ympðr—i toisella puolella lavea salomaa ja toisella rehoittavia, hyvin hoidettuja peltoja. Talon maalla asui moniaita m—kkilðisið, ja niiden asunnot olivat lðhempðnð tunturia; mutta lðhinnð oli pieni yksinðinen rakennus, joka oli suojuksen kaltainen, rakennettu heinðn tai muun sðilyttðmiseen, johon sitð ei enðð kðytetty, ja siis oli siinð ihan ilman mitððn hy—tyð. Siltð nðytti, mutta niin ei kuitenkaan ollut; sillð katolla oli pieni aukko, jota ympðr—i heikko rivi irtonaisia tiilikivið; se oli olevinaan uuninpiippu. Ja keskiseinðssð oli pieni ikkuna, jonka rikkinðisiin ruutuihin oli liister—itty paperia tai oli ne tukittu rievuilla; se oli siis jonkun elðvðn olennon asunto, vaikka kurjalta nðyttikin. Ja niin se olikin; siellð asui vanha tytt—, jota tavallisesti sanottiin vaan Kariksi, mutta vðliin ja ikððnkuin selitykseksi Knapstadin-Kariksi. Hðnellð ei ollut maata eikð elukoita hoidettavana tai elatuksen varaksi, ja kun hðn puuhaeli sellaisissa toimissa, joka tapahtui melkein joka pðivð kaiket kesðt, oli se vierasta omaisuutta, ja siitð hðn eli sen ajan; mutta, kun talvi tuli ja jððhdytti kaikki, sekð ulkona ettð sisðllð, silloin hðn kehrðsi lankaa, neuloi sukkaa, ja missð oli kðrsivð ihminen tai kipeð elukka, siinð hoiteli ja toimieli hðn mitð missðkin tarvittiin. Sillð tavoin hðn oli elðnyt neljðkymmentð talvea tðssð kurjassa m—kissð. Mutta sellaisena kuin se tðnð iltapðivðnð nðkyi siinð kanervamðttðiden ja heleðnviheriðin katajapensaiden vðlissð, tuntui se kumminkin erinomaisen iloiselta, aivan niinkuin kurjuus hymyilee ja sanoo: Tervetultua! vaikka sillð ei ole mitððn muuta tarjottavaa. Tasangolla vallitsi hiljaisuus ja yksinðisyys, ainoastaan kaukaa kuului koiran haukuntaa yksityisten ððnien vðlillð. Silloin k—yryselkðinen olento vðhitellen yleni tunturin laidan yli, josta jyrkkð tie kulki tððltð kedolle -- se oli Olli-poika. Hðn seisahtui hetkeksi hengittððksensð hankalan matkan jðlkeen, sitten hðn jotenkin reippaasti astui Knapstadin Karin m—kkið kohti. Mutta kuta lðhemmðksi hðn tuli, sitð hitaammaksi kðvi kulku; vihdoin hðn pysðhtyi nðhtðvðsti huoataksensa ennenkuin hðn astui m—kkiin, -- mutta likemmðltð katsottuna tðmð viivytteleminen oli pelkurimaisuutta; oli aivan selvðð ettei hðn uskaltanut mennð lðhemmðksi m—kkið, vaikka se silminnðhtðvðsti oli hðnen matkansa pððmaali. Vihdoin viimein hðn hiukan rohkaisi mieltðnsð ja liikkasi ovelle. Hðn otti hatun pððstðnsð ja pyyhki hihallaan otsaa, koetti ylipððnsð oikaista itseðnsð ja tarttui oven ripaan; mutta ovi oli lukossa, -- silloin hðn hiipi ikkunalle ja tirkisti sisððn, mutta pððtððn pudistaen hðn lðhti sieltð -- ei ollut ketððn kotona. Silloin istui hðn kynnykselle, laski lippaan viereensð ja katseli surkean ja aran nðk—isenð tyhjðð tasankoa; vihdoin hðn hyrðhti itkemððn, pettymys ja yksinðisyys vaikuttivat hðnessð samallaista alakuloisuutta kuin ala-ikðisessð lapsessa. Mutta ala-ikðinen Olli-poika olikin suurimmassa mððrðssð, vaikka hðn lðheni suurin askelin sitð ajanmittaa, joka on ihmisille suotu. -- Eihðn vuodet teekððn ihmistð tðysi-ikðiseksi, vaikka laki niin sanoo, se on ainoastaan tahto, joka mððrðð ihmisen kypsymisen kantaa, -- ja Olli-poika ei ollut missððn suhteessa kypsynyt. "Holohei!" huusi pieni vuohipaimen hðnelle pieneltð lðhellð m—kkið olevalta kummulta. Olli-poika hyppðsi kynnykseltð ja tarttui lippaasen. "Sinðk— olet Olli--poika?" kysyi poika ja tuli lðhemmðksi. Olli-poika ei viitsinyt vastata siihen niin mitððn. "Kari on kai Bergslienissð," arveli poika ja sylki joka kerta kuin hðn oli puhunut, antaakseen enemmðn painoa puheelleen. Olli-poika katseli epðvakaisesti Bergslienið kohden, kððntyi pojan luota, joka nðhtðvðsti oli toivonut saada hiukan pakinoida, ja lðhti horjuvin askelin mainittua taloa kohti kulkemaan. Ja tððllð hðn menetteli vallan samalla tavalla kuin ennen, -- ensin rohkeasti, niinkuin se, joka tietðð olevansa tervetullut, sitten pelkurimaisesti ja vitkallisesti, kuni se, jolle ei milloinkaan ole sanottu: terve tulemasta. Vihdoin viimein hðn tuli Bergslienin maalle. Ulkona pihan takana seisoi pieni vanha nainen, joka levitti pestyjð vaatteita pensaille kuivamaan. Hðn huomasi kohta tulijan, mutta hðn ei ollut hðntð nðkevinððn. "Hyvðð pðivðð, Kari!" sanoi Olli-poika peloissansa ja pyyhki hien otsasta. Nainen katsoi hðneen ðlykkðillð, loistavilla silmillð; hðnen kasvonsa olivat vanhat ja alakuloiset ja hðn nyykðytti pððtððn vastaukseksi. Mutta tðmð tervehdys oli vallan vðlinpitðmðt—n, se ei kðskenyt hðntð menemððn eikð jððmððn. "Minð olin tuolla m—kin tyk—nð," lisðsi tulija ja istui p—lkylle naisen lðhelle. "Minð jððn tðnne y—ksi," sanoi Kari, hetken ððnett—myyden jðlkeen; mutta hðn ei katsonut mieheen. "Niin, kai sinð sen teet," huokasi tðmð kohtaloonsa tyytyen. "Sinð saat mennð sinne ja asettaa itsellesi omin pðin miten voit," lisðsi nainen hetken kuluttua. "Tyhjðssð talossa?" kysyi mies surullisella ððnellð. "Minð en voi olla sekð siellð ettð tððllð," keskeytti nainen hðntð jyrkðsti. "Siellð ei minulla mitððn hauskuutta ole, kun sinð et ole siellð." "Niin, tuntuu siltð kuin sinð et juuri olisi hupaisuuden tarpeessa," virkkoi nainen vðhðn pilkallisesti. "Minð ikðv—in sinua niin ettð sydðn on pakahtua," sanoi mies vakaalla ððnellð. "Hiljaa!" kðski Kari ja katsoi taloon pðin, "sinð et saa puhua niin kovaa, muuten en kuule jos minua kðsketððn sisððn; Sigrid ei ole terve." "Suokoon Junnila ettð minð olisin hðnen sijassansa, niin olisi kai joku, joka pitðisi minustakin huolta ... enkð kuljeksisi nðin ympðri kylið kuin koditon koira," huokaili Olli ja ððni tukahtui itkuun. "Siitð ei voi mitððn sanoa," lausui Kari ja meni samassa miehen luo ja istui hðnen viereensð. "Se, joka ei todella ryhdy mihinkððn, kuljettaa mukanaan taudin, mihin vaan tulee; sillð pahin tauti on levottomuus." "Niin, osoitapas minulle sitð, mihin minð voin ryhtyð," valitti mies ja itki vielð katkerammin. "Turvaa Jumalaan." "Hðn on niin kaukana." "Sitten sinð itse sen mððrððt," sanoi nainen vakaasti. "Sinð olet riitainen nyt, sinð, Kari," huokasi mies, "sinun luoksesi ei voi tulla surussa." "Siitð on pitkð aika kuin tulit ilossa, ja kuitenkin kulutat aikaa tullaksesi tðnne tunturin yli." "Tuolla alhaalla on niin kurja elðmð... Siellð vðsyy." "Ei ole kumma ettð vðsyy, kun pitðð olla muassa kaikellaisissa seuroissa," tuumaili nainen suutuksissaan. "Voisi melkein vannoa sen pððlle, ettð siinð on jokin tenhovoima," vðitti mies. "Toisena hetkenð inhoittaa toisena tekee mieli --." "Minð sanon sinulle yhden asian," keskeytti hðntð nainen lyhyesti, "sinussa on ikððnkuin kaksi ihmistð. Toinen on nuorukainen, jota hurjapðisyys vaivaa, toinen on raajarikko-raukka, joka rauhaa ja lepoa halajaa. Sinun tðytyn eroittaa ne. -- Ihminen ei voi olla nuori ja vanha yht'-aikaa, l—rpp—mðisyys ja totisuus eivðt milloinkaan vedð yhtð." "Niin, sinð kyllð kaikki asiat tiedðt, sinð! -- Toisen raukan tðytyy kuin tðytyykin kðrsið typeryyttð," huokaili Olli-poika hiukan rauhoitettuna. "Kaikkien tðytyy kðrsið typeryyttð," lausui Kari painavasti. "Mutta Herra Jumala on sanonut: álð anna pahan sinua voittaa, vaan voita sinð paha hyvðllð." "Minð olen kai jo kðynyt liian vanhaksi pahuudessa," sanoi mies n—yrðsti -- mutta, se ei sydðmen syvyydestð tullut. "On ainoastaan yksi, joka on liian vanha pahuudessa, ja se on itse perkele!" "álð ota niin kovasti kiinni, Kari!" "Tðytyy olla kova laiskuuteen nðhden." "Olenko minð laiska!" huokasi Olli-poika nðrkðstyneenð, "minð en suo itselleni lepoa missððn." "Niin, se on juuri pahin laiskuus, se," sanoi nainen, "sillð sinð pakenet ajattelemista! Joka kerta kuin Herra laski kðtensð sinun pððllesi ja sai sinua seisahtumaan, olit sinð kuin riivattu. Muistatkos, kuinka panit vastaan, kun Isonkylðn Lauri selkðsi katkaisi ja sinð makasit tððllð monta viikkoa ja taistelit elðmðn ja kuoleman vðlillð? Rauhoittuiko mielesi silloin? Kannoitko ristiðsi, Olli? -- Et, sinð viskasit sen luotasi ja otit sen taas, niinkuin tauti teki sinun kanssasi. -- Ja miten silloin kðvi kun polveasi alkoi pakoittaa puukonpistosta, jonka sait Bolstad ørenin tyk—nð kahdeksan vuotta takaperin, oliko laitasi silloin parempi? Ei, se ei ollut parempi..." "Jos sinð olisit ollut minulle uskollinen, Kari!" vonkui mies, ja tðllð kertaa tuntui kuin se olisi tullut syvemmðltð. "Milloin minð sitten sinun hylkðsin?" kysyi nainen ankarasti. Olli-poika kðyristyi kokoon soppeen, jossa hðn istui, ja nðytti melkein siltð kuin hðn ei olisi voinut tehdð itseðnsð kyllin pieneksi naisen rinnalla; sillð vaikka hðn kyllð vðitti vastaan, osoitti hðnen kðyt—ksensð kuitenkin arkamaisuutta, joka todisti ettð nainen puhui totta. "Niin, ihmisten silmissð kyllð siltð nðytti," jatkoi nainen hetken kuluttua, "mutta Jumalan silmissð en ole milloinkaan sinua hyljðnnyt." "Kenties se vielð voi muuttua," kuiskasi mies n—yrðsti. "Se ei ikinð muutu," huokasi nainen ja itki hiljaa. "Etk— itse sanonut sinð pðivðnð, kun erosimme: 'Kun vaan oikein tahtoo, niin kyllð onnistuu'... ja nyt minð tahdon," huudahti mies ja ojensi itseðnsð. "Niin, suokoon Jumala ettð niin olisi!" huokasi nainen ja pyyhki silmiðnsð. "Mutta sinussa on kaksi tahtoa, se on onnettomuus. Vðhðt hy—dyttðð ettð valjastat kaksi hevosta auran eteen, kun toinen pyrkii sinne toinen tðnne." "Minð olen nyt sanonut sen, ja tðllð kertaa pysyn sanoissani," vakuutti mies rohkeammin ja nousi lðhteðksensð. "Menetk— m—kille?" kysyi Kari. "En, minð menen alas kedolle jðlleen." "Jos tapaat Thoren Stenistð, niin vðltð hðnen seuraansa, se on tunnoton poika," sanoi nainen ja nousi ðkisti. "Hðn tulla karkasi alas tunturia, kun minð istuin lepððmðssð hiukan, ja potkasi lipastani niin ettð se vieri rinnettð alas. Minð luulin ettð hðn oli hupsu," sanoi Olli. "Hðn on suurisuinen veijari, joka kerskailee ja kopeilee ikððnkuin ei kukaan voisi sellaiseen vastata." "Mutta se on poikaa, se, joka rohkenee puukonkðrkeð vastaan mennð!" huudahti Olli ja hurja ilo leimahti hðnen kasvoissansa. "Kyllð, hðn alkaa siitð, mistð sinð neljðkymmentð vuotta sitten aloitit," sanoi Kari kuivasti. "Sinð kenties et tiedð mitð tðssð talossa on tapahtunut? Mutta mitenkð sinð sen tietðisit... Sinð tiedðt ettð Sigrid, talon tytðr, jo vuosi sitten luvattiin Thorelle... Vðhðn aikaa kaikki kðvi hyvin, mutta sitten asiat muuttuivat. Thore on ruvennut hevoiskauppiaaksi, ja sitð ei tytt— eivðtkð tðmðn vanhemmat hyvðksy, sillð se ei ole tarpeen, Bergslien kyllð elðttðð miehensð!... Nyt on Sigrid monta kertaa tahtonut purkaa kihlauksen, mutta tðnððn siitð tuli tðyttð totta; silloin Thore oli ylhððllð sððterintuvalla tyt—n kanssa ja kiusasi ja houkutteli hðntð kuin paha henki. Mutta kun tytt— pysyi lujana pððt—ksessððn, ty—nsi Thore hðntð vihoissansa niin, ettð hðn kaatui ja py—rtyi, ja jollen minð olisi ollut tuvan ovessa ja nðhnyt miten hðnen kðvi, en tiedð mitð loppu siitð olisi tullut." "Entðs sitten, hoida hðntð!" huudahti Olli-poika ðkðisesti. "No, en minð sitð niin erittðin tðrkeðnð pidð," jatkoi nainen, "kun kerta on saanut yhden kolauksen, voi kyllð toistakin kestðð." "Niin, mutta henki, Kari!" "Voipi ennemmin menettðð henkensð tðllaisesta, kuin kadottaa ilon ainaiseksi," huokasi nainen ja nousi. "álð puhu tuolla tapaa, Kari!" pyysi Olli suruisesti. "Voi, vðhðt elðmðstð, kun tðytyy elðð ainoastaan saadaksensa siitð loppua," lisðsi nainen hiljaa, -- sitten hðn ny—kðytti pððtððn Ollille ja kððnsi hðnelle selðn. "Oi Herra Jumala!" pððsi ikððnkuin hðtðhuuto miehen suusta samassa. Mutta Kari ei siitð ollut millðnsðkððn, vaan meni sisððn. Hðn oli niin monta kertaa nðhnyt Ollin sydðmen sortumusta, hðn ei tahtonut sitð jðlleen nðhdð. Ollin suru oli niinkuin itkevðn lapsen, joka kaukaa nðkee lohdutuksen kðdessð makeisen. Ja sen tiesi Olli-poika itse. Hðn tunsi vallan hyvin oman heikkoutensa, hðn tiesi ettð hðn oli kerkeð ja luja pððttðmisessð ja huikentelevainen ja heikko toimeenpanemisessa, jota vastoin Kari oli hidas jotain pððttðmððn, mutta jðrkðhtðmðt—n toimeenpanemisessa. Mutta siitð huolimatta oli Kari hðnen ainoa, maallinen lohdutuksensa, ja sitð hðn oli ollut yli neljðkymmentð vuotta. Olli oli kyllð vuorotellen viskannut sen luotansa ja taas tarttunut siihen; mutta joka kerta kuin hðn sen uudelleen omisti, pelkðsi hðn kauheasti sitð kadottavansa. Sentðhden hðn ei voinut mennð pois sanomatta muutamia sanoja Karille, vaikka hðn ei ensinkððn tiennyt mitð hðn tahtoi sanoa. Hðn hiipi taloon ja aukaisi kammarin oven, n—yrðnð ja itsensð kieltðvðisenð kuin katuvainen syntinen, mutta kun hðn seisoi ovessa ja hðnen silmðnsð kohtasivat Karin silmið, niin hðnen katseensa ilmoitti surua, toivottomuutta, ja Olli kððntyi ja lðhti pois sanaakaan sanomatta. Kari katsoi hðnen jðlkeensð, kun hðnen katala muotonsa kulki ikkunan ohi ja katosi huoneen taakse; sitten istui hðn hiljaa ja vaipui surullisiin ajatuksiin, ja niinkuin hðn tðllð hetkellð entisyyttð katseli, niin hðn oli sitð neljðkymmentð vuotta katsellut. Aika ei ollut sitð himmentðnyt eikð muuttanut; se oli samallainen kuin silloin kun hðn ratkaisemisen hetkenð oli sulkenut itsensð sisððn sen kanssa. * * * * * Knapstadin Kari, niin nimitetty isðn jðlkeen, joka oli k—yhð m—kkilðinen nimeltð Niilo Knapstad, oli iloinen kahdenkymmenen vuotias, kaunis ja riski tytt—, kun hðn rupesi piiaksi Gravsejdet nimiseen isoon taloon naapuristossa. Emðntð oli kuollut jo aikoja sitten, ja isðntð oli hyvðntahtoinen ja hyvðnsuopa mies, joka antoi Karin toimiella enemmðn niinkuin tytðr talossa kuin vieras, ja niin kului vuosi iloisesti ja hauskasti. Talossa oli Olli nuorin kolmesta tðysi-ikðisestð pojasta. Hðn oli hyvðksi tunnettu ja yleensð suosittu, sillð hðn oli hyvð-avuinen ja samalla kaunis ja reipas nuorukainen. Kun Kari tuli Gravsejdetin taloon, oli samassa hetkessð ikððnkuin pððtetty asia, nuorison kesken, ettð se oli tytt— Ollille, ja Olli oli poika, joka sopi Karille; sillð molemmat olivat siitð asti kun ensi kerran tapasivat toisiaan kuin kaksi lintua, jotka hyppelivðt ja lauloivat kukin oksallaan, iloiten kaikesta mutta enin kuitenkin ihaellen toinen toistaan, kukin itsekseen. Sitten kun talvi tuli ja metsðn verhosi lumi, kokoontuivat he yhteiseen suojaan ja elivðt siinð iloisesti, eikð ollut sitð kohtaa, joka olisi ollut heille tiellð; sillð toinen tasoitti tietð toiselle. Mutta kevðtpuoleen, kun linnut taas samosivat metsððn, yhtyivðt hekin viheriðllð oksalla ja kumpaisellakin oli korsi nokassa saman pesðn rakentamiseen. Oli kuitenkin seikka semmoinen ettð Ollin isð ei kohta heidðn liittoansa hyvðksynyt; mutta Kari oli kelpo tytt— sekð iloinen ettð joutuisa t—issððn, sentðhden vanhuksen tyytymðtt—myys pian poistui ja muuttui sitten todelliseksi mieltymykseksi. Kun vuosi oli kulunut, kuoli vanhus. Vanhin poika sai talon haltuunsa ja kaksi nuorempaa saivat hakea muualta toimeentuloa, mutta Kari jði taloon piiaksi. Silloin Olli rupesi kauppaa tekemððn. Ensin hðn kaupitsi villoja ja nahkoja ja muuta sellaista talontarvetta, mutta kun se ei kannattanut, rupesi hðn hevoiskauppiaaksi. -- Hðn vaihtoi ja hðn myi, hðn uskalsi siinð missð muut mietiskelivðt, eikð hðnen mielensð lannistunut tappiosta. Niin ainoastaan talvi eroitti nuoret heidðn onnestaan, sillð Olli ansaitsi paljon rahaa; hðn oli jo ostanut pienen rakennuksen laaksossa ja kevððllð aiottiin hðitð pitðð. Mutta ei Olli ollutkaan kauppataitoa ilmaiseksi saanut. Jotain oli annettava viekkauden ja rohkean kekseliðisyyden sijaan, sitð ei kukaan tuntenut paremmin kuin Kari. Olli ei enðð tullut Gravsejdetiin niin usein, ja kun hðn tuli, oli hðnen kðyt—ksessððn jotain hurjaa, joka paremmin olisi sopinut rajua hevosta kohtaan, jota oli hillittðvð, kuin pientð ujoa tytt—ð kohtaan. Ja se yhð kiihtyi. Ne monet matkat, jotka Ollin tðytyi tehdð kauppansa takia, paaduttivat sekð sielua ettð ruumista; sillð talvi oli kylmð, tðytyi panna paha pahaa vastaan, kova kovaa vastaan, jos mieli aikaan tulla. -- Niin Olli joi muiden muassa, ensin vahvistukseksi ja virvoitukseksi, sitten ajanvietoksi ja vihdoin tukehuttaaksensa oman tunnon ððntð, ja vihdoin viimein hðn oppi vannomaan valhetta todeksi, kunnes totuus muuttui valheeksi ja valhe totuudeksi. Sanottiin tosin vielð "Gravsejdetin Olli -- kas se on miestð, se!" mutta hðnessð ei kumminkaan enðð ollut mitððn vakavuutta, ja mihin vaan sitten astui jalallaan, sinne liukui hðn. Ja niin tuli kevðt, mutta ei hðitð pidettykððn Gravsejdetin talossa. Mari ei ollut itkenyt itseððn heikoksi, vaikka hðn oli vuodattanut kyyneleitð tuhansittain Ollin synnin ja jumalattomuuden takia. Sentðhden tulikin hetki, jolloin hðn lausui sanan, jota hðn itse oli peljðnnyt ja jota hðn oli hiljaisuudessa kðtkenyt, siksi kuin se oli koetettu ja voimallinen, ja tðmð sana pani sen ankaran, kukistamattoman eron heidðn vðlilleen, jota ei mitððn houkutus, ei mikððn itku, eikð mikððn rukoileminen voinut tehdð horjuvaksi tahi murtaa. "Hðn ei tahtonut olla avullisena suojelemaan kaikkea sitð rikkaruohoa, jota Ollin mieleen pisti istuttaa elðmððn. Hðn ei tahtonut valmistaa synnille sijaa ja lukea Jumalan sanaa valheelle!" Silloin nuorukaisen rohkeus masentui, mutta ei niin paljon, ettð se n—yryyden ja katumuksen kautta olisi herðttðnyt vakaata pððt—stð, ei, -- Olli itki ensin, otti sitten vðhðn vðlið lohdutusryypyn, ja vihdoin hðn nousi kaikkia vastaan ja kaikki hðntð vastaan. Kun Gravsejdetin Olli ensi kerta kulki kedolla kðsi kðdessð tyt—n kanssa ja he iloisesti ajattelivat tulevaisuutta, katsellessaan peltoja, jotka rehoittivat kevððn ihanuudessa, suloisessa lðmpimðssð pðivðnpaisteessa, -- silloin hðnessð oli luja pððt—s ja tahto; mutta isðn kuoleman jðlkeen ohjasi pððt—s toisaalle ja tahto jakaantui. Nyt hðnen sielussaan oli ikððnkuin kolmisðvel -- ei sopusointuun vaan eripuraisuuteen. Se oli vallattomuus, epðtoivo ja heikkous. -- Yksi ainoa hurja ja raaka sana saattoi hðnet vallan raivoon ja hðn oli yhtð hurja kuin muutkin; mutta sitten valtasi hðnen mielensð synnin tuska, ja silloin hðn kernaasti olisi myynyt henkensð yhdestð killingistð, jos omatunto olisi otettu kaupanpððlliseksi. Sen jðlleen seurasi kolmas mielen tila, joka oli tavallinen; se vaihteli tylsðmielisyyden ja itseðnsð yllðpitðmisen vainun vðlillð; mutta se oli ilman tahtoa ja kykyð, se oli vaan hiljaisuus, johon hðn tuhlasi yhden raivon puhkeamisen, ja kokosi voimia toiseen, -- laiskuuden syvyys, jossa intohimot olivat vðijyksissð. Nðin kuluivat nuoruuden vuodet kokoilemalla heikkoutta ja tauteja vanhuudelle. Silloin kansa vihdoin otti hðneltð oikean nimen pois ja sanoivat hðntð sen sijaan Olli-pojaksi, -- sillð nimellð hðn oli yleensð tunnettu. Vihdoin hðn rupesi jonkunlaiseksi lðhetystoimen kulkukauppiaaksi, mutta omassa nimessððn. Hðn lauloi taloissa, joissa hðn oli y—tð, vðliin vanhan laulun, tahi luki hðn kertomuksen kristinuskon voitosta pakanuuden yli. Hðn osasi my—skin kertoa kauheita juttuja pakanain julmuudesta Jumalan sanan selittðjið kohtaan, ja hðn osasi esittðð sitð sellaisella kavaluudella, joka oli vðlttðmðt—ntð saattaaksensa kuulijat vðrisemððn -- ja ostamaan kirjaa; ja silloin Olli-poika ajaksi oli autettu. Mutta kaiken tðmðn hðn teki niin ylpeðsti kuin mahdollista oli. Vanha voima leimahtikin vðhðn vðlið uudestaan esiin hðnessð, -- mutta se oli vaan leimu, jonka kautta rappeutunut tulen pesð nðkyviin tuli, ja se sammui kohdakkoin jðlleen. Kari oli sillð vðlin omaa tietðnsð kulkenut, ja se oli yksinðinen; mutta se oli hðnen mieleensð. -- Tuli kyllð yksi ja toinen nuorukainen, joka pyrki hðnen suosioonsa, sillð vaikka suru ja harmi olivat poimineet kauniit ruusut poskilta, niin silmissð oli vielð tuo kirkas valo ja hiukset olivat kullan karvaiset. Mutta Kari kulki niin vakaasti ja koskemattomasti kaikkein ohitse, ettð hðn vihdoin sai luoduksi ympðrilleen sen erðmaan, jonka hiljainen, puhumaton suru aina luo. Ja vuodet kuluivat. Kari muutti vanhana tytt—nð Bergslienin maalla olevaan m—kkiin, ja sinne tuli Olli-poika vðliin ja tððllð parannettiin ne haavat, joita vallattomuus ja hurjuus olivat hðneen ly—neet, vaikka Kari vallan hyvin tiesi ettð hðn sillð vaan antoi Ollille voimia koettamaan uutta tappiota. Kun Olli oli hoidettu ja taas oli saanut sen verran elonvoimaa, ettð hðnen taas teki mieli ulos matkoille, niin istui Kari yksin, -- vðhðn entistð k—yhempi maallisista tavaroista, ja my—skin k—yhempi onneen nðhden; sillð hðnen ainoa huvinsa, hðnen vanhan sydðmensð kultainen unelma oli kumminkin ajatuksissaan olla uskollinen "sulhaselleen, Gravsejdetin Ollille, -- uljaalle nuorukaiselle, joka ei ollut pelkuri eikð viallinen!" Ja vaikka tðmðn ja Olli-pojan vðlillð ei ollut juuri mitððn yhtðlðisyyttð, oli se kuitenkin sama henkil—. Niin hðn tðllð tavoin yhdisti: surua iloon, ja iloa suruun. Kyynel seurasi aina mukana, kun muutos tapahtui. Sillð aikaa kuin Olli oli poissa hðnen luotaan, oli tðmð vielð sulhanen -- joka varmaan ei milloinkaan tule takaisin! -- mutta sydðn ajatteli kumminkin hðntð ja ty— sujui paremmin; sillð se oli niin ihmeellisen viehðttðvðð! aina jotain odotettavaa. Kun viikko oli lopussa ja pyhðpðivð tuli veisuineen ja lepoineen, silloin my—skin tuli pyhðpðivð-ty— esille, joka oli "sulhaispaidan ompeleminen Ollille." Se ei vielð ollut valmis! vaikka Kari ompeli ja ompeli, ja oli lakkaamatta kaiket nðmð vuodet sitð tehnyt. Mutta hðn tiesi ettð hðn ompeli sitð, joka ei milloinkaan tulisi kðytettðvðksi, ja sitð paitsi hðn ompeli niinkuin se, joka katsoo eteenpðin kðyttðmisen pðivðð kohti. Niin hðn istui p—ydðn pððssð silmðlasit nenðllð, syrinki sormessa, ja hyrðili hiljaa pistellessððn tiheitð pisteitð koruompelukseen paidan rintamuksessa. Joutuisasti ty— ei sujunut; sillð nðk— ei enðð ollut selvð opas varmalle kðdelle. Mutta eihðn ollutkaan kiirettð -- piti vaan siltð nðyttðmðn. Tðmð samalla surullinen ja iloinen ty— oli kuitenkin ainoastaan talvella esillð; kesðllð Karin tðytyi olla sekð siellð ettð tððllð, missð ihmiset hðntð tarvitsivat. -- Kun lumi tuiskui m—kin ympðrillð ja tuuli tarttui siihen voimallisin kðsin ettð tuntui siltð kuin se aikoisi nostaa koko m—kin maasta ja tanssia sen kanssa yli tasankojen, -- kun kuului ikððnkuin monen ihmisen ððni, joka kumisi sekasorrossa, silloin hðn kuunteli ja hymyili hiukan: "Nðin Olli melusi, kun hðn tahtoi saada ððntðnsð kuulluksi yli hðlinðn." Mutta sitten tuli taas se aika, jolloin Olli itðv—iden liikkasi tunturin yli Karin m—kille. Kun Kari silloin nðki hðnen tulevan, puutteen-alaisena ja alakuloisena, ja istuvan oven suuhun kurjana kuin hylkylaiva, silloin ei sulhaispaitaa ajateltukaan, -- silloin Karille samassa kðvi selvðksi toinen puoli heidðn suhteestansa toisiinsa, ja tðmð huomio herðtti hðnessð samankaltaista surullista iloa. Silloin oli vallan varmaa ettð hðnellð oli oikeus hoidella hðntð ja vaalia hðntð, -- ja senpðtðhden Olli juuri tulikin hðnen luokseen! Niin istuivat he tuntikaudet yhdessð ja puhuivat vðhð-pðt—isistð asioista; mutta ei kumpikaan heistð milloinkaan puhunut siitð mitð he ajattelivat, ja senvuoksi he istuivat tuttavallisesti lðhellð toisiaan ja kumminkin niin kaukana toisistaan todellisuudessa. Se elðmðnpuu, joka yht'aikaa oli juurtunut heidðn sydðmissððn ja joka rivakasti kasvoi valossa ja ilossa, hakattiin maahan nuoruuden aikana, sentðhden oli vielð nestettð kyllð juuressa nðihin moniin liika-oksiin, mutta runkoa ja latvaa se ei milloinkaan enðð saanut. Se oli Knapstadin Karin ja Olli-pojan kurja elðmð. He olivat vielð tavallansa kihloissa; sillð erillððn toisistaan elivðt he uudestaan mennyttð aikaa, ja se vei heidðt yhteen. Hiljaa ja moittimatta tunsi toinen oikeuttaan toiseen nðhden, tuo saavuttamaton sekð irroitti ettð yhdisti heidðt. -- -- Ensi kerta nðiden vuosien kuluessa oli Kari nyt tðnð pðivðnð puhunut Ollille menneestð ajasta ja hðnen kadotetusta elðmðstððn, mutta se oli sentðhden ettð hðnellð oli silmðinsð edessð kuva omasta onnettomuudestaan sairaassa tyt—ssð, jota hðn hoiti. Kaikki katkeruus, jota hðn pisaroittain oli ko'onnut, vuosi yli reunojensa tðllð hetkellð, ja kuristi hðnen vanhaa sydðntðnsð kokoon kauheassa tuskassa. Sentðhden hðn ei milloinkaan ennen ollut nðhnyt totuutta niin alastomana kuin nyt. -- "Se ei ollut Gravsejdetin Olli, se oli vaan Olli-poika!" "Minusta Olli tðnððn oli enemmðn rappiotilassa kuin milloinkaan ennen," huokasi Kari, kun Olli oli mennyt. "Mies-parka! Jumala suokoon ettð pian kðvisi itsensð vðsyksiin, jotta hðn saa rauhan maailmassa." -- "Minusta Kari ei ollut niin hyvð, kuin hðn tavallisesti on," jupisi itsekseen Olli, kun hðn Bergslienistð kulki takaisin tunturin yli. "No niin, tukala on hðnen elðmðnsð, mutta ei minunkaan osani ole parempi. -- Mutta hðn on kuitenkin oikeassa," jatkoi hðn hetken kuluttua, istuutuen tunturin kðrjelle ja katsellen alas tasangolle. "Eihðn se oikeastaan ole muuta kuin laiskuutta, kaikki toimeni. Nðyttðð tosin siltð kuin jotain voittaisi tðllaisella kaupalla, -- turhaa kaikki tyyni! -- Kun vaan jotakin neuvoa tietðisin! -- Kummallista se on! joka kerta kun mieleni tekee tðhðn paikkaan, on minusta kuin Kari vielð olisi nuori, -- minð muistan silloin ettð hðn aina hiipi oven taakse peloittaaksensa minua, ja sitten hðn nauraen juoksi esiin kun minð tulin, -- niin, se oli siihen aikaan, se oli tuolla Gravsejdetin talossa! Mutta nyt hðn kumminkin on vanha, ja minðkin olen vanha, -- niin!" Ja hðn huokasi uudelleen. Samassa hetkessð aurinko meni mailleen tunturin taakse ja loi vaaleankeltaisen hohteen lðntiselle taivaalle. Raitis tuulen puuska toi t—minðn meluavasta markkinapaikasta yl—s Ollin luokse tunturille, jossa hðn istui katsellen ympðrilleen ikððnkuin hðn jotain etsisi, jolla hðn voisi itseððn lohduttaa; sillð sitð alakuloisuutta, jonka hðn oli tuonut mukaansa tðnne, hðn ei tavallisuuden mukaan ollut jðttðnyt jðlkeensð Knapstadin Karin m—kkiin, pðin vastoin se oli lisððntynyt ja hðnen mielensð oli melkein epðtoivon partaalla. Silloin huuto kuului ja sitð seurasi raikas nauru. "Nyt mellastellaan taas tuolla," huudahti hðn suruisesti ja kuunteli tarkoin. Taas kuului raakoja huutoja, naurua ja melua. "Tðytyy kai koettaa k—mpið tuonne alas laaksoon," huokasi hðn kepeðmmðllð mielin ja nousi. "Eihðn tuota tiedð vaikka sattuisi kauppa onnistumaan." "Hei!" huusi yksinðinen ððni keskellð hðlinðð. "Hei!" huusi Olli-poika ja hypðhti, mutta samassa hetkessð oli hðn vallan muuttunut. Silmðt sðihkyivðt, kasvot olivat uljaan nðk—iset, hartiat kohosivat hiukan ja koko pelkurimaisuus katosi hðnestð kuin kuivettunut kalvo, joka ei ollut rohkeutta kahleihin pannut, vaan ainoastaan suojellut sitð sillð aikaa kuin se kasvoi. Ja nyt ei kulunut monta silmðnrðpðystð sen vðlillð, jolloin hðn istui ja huokaili syntisen luontonsa takia, ja sen, jolloin hðn reippaana ja vilkkaana liikkasi tasaista metsðpolkua pitkin markkinapaikkaa kohti. "Rohkeutta, Olli-poika!" huusi kðheð ððni hðnelle erððstð joukosta, jossa oli moniaita juopuneita miehið, "mitð sinulla on lippaassasi?" "Minulla on sielun lððkettð sekð sinulle ettð minulle," vastasi Olli juhlallisesti ja tunki lðhemmðksi. "Onkos sinulla sitð, hð?" huusi mies nauraen. "Niin, kyllðhðn se on tarpeen, -- tule tðnne lippaasi kanssa!" "Anna minun pitðð mikð omani on," sanoi Olli ja ty—nsi miehuullisesti miehen luotansa. "Onko totta ettð sinulla on laulu perkeleestð Amerikassa?" kysyi pitkð, unisen nðk—inen nuorukainen, joka kðdet taskussa oli tuupannut itsensð vðkitungoksen lðpi pððstðksensð Ollin luokse. "Minð en tiedð mitððn siitð ettð paholainen on toisellainen siellð kuin tððllð," vastasi Olli-poika kylmðkiskoisesti. "Kyllð," sanoi nuorukainen ja loi pahajuonisen silmðyksen toisiin. "Sekð sen kompurajalka ettð sarvet ovat puhdasta kultaa, ja tððllð ne eivðt ole muullaiset kuin jokaisella lehmðllð on." "Herra siunatkoon! kuinka jumalatonta puhetta!" huudahti muuan muija, joka seisoi pienen p—ydðn takana, jossa oli vðkevið juomia kaupan. "álð nyt siitð millðsikððn ole, muija!" nauroi ko'okas roteva nuorukainen. "Miten on rohkeutesi laita, Olli-poika?" kððntyi hðn Olliin. "Luullakseni sinð itkit, kun istuit tuolla tunturilla." "Eipð minulla ole enemmðn rohkeutta kuin tarvitsen, Thore," vastasi Olli ystðvðllisesti ja koetti vetðytyð pois hðnen luotaan. "Tule tðnne juomaan, niin se vahvistuu," sanoi Thore ja tarttui toisen kðsivarteen. "Sitð paitsi minun kai tðytyy maksaa sakkoa siitð ettð potkaisin lippaasi tunturia alas." "Kiitos tarjoomastasi," vastasi Olli-poika alakuloisesti, "mutta minð mieluisemmin olen juomatta." "Olet juomatta!" sanoi Thore ja piti lasin hðnen suunsa edessð, "tuossa on, juo, tyhmeliini! sellaista ei sinulle kaksi kertaa tarjota." Olli-poika seisoi hetken aikaa epðilevðisenð, mutta sitten hðn tarttui lasiin ja joi siitð. "Kaikki, viimeiseen pisaraan saakka! Thore Stenistð tarjoo nyt!" Ja Olli tyhjensi lasin ja liikkasi p—ydðn ððreen pannaksensa sitð sille. Mutta nyt hðn ei enðð nðyttðnyt arkamaiselta; hðn katsoi yhtð rohkein silmin Thoreen, kuin kaikki muutkin. "Kuinka monta sellaista sinð tarvitset tullaksesi mieheksi?" kysyi Thore ja kaasi uudelleen viinaa lasiin. "Luullakseni yhtð monta kuin sinð tarvitset naiseksi tullaksi," vastasi Olli uljaasti ja tyhjensi yhdessð kulauksessa toisen lasillisen. "Eihðn sitð silmillð voi nðhdð noin pientð miestð," sanoi Thore. "Sinun pitðð seisoa tððllð p—ydðllð, jotta olet muiden tasalla." Ja hðn tarttui Olliin ja nosti hðnen syrjðllð olevalle p—ydðlle. Mutta silloin hurjamaisuus pððsi Ollissa valloille, ja hðn juoksi pullojen ja py—rivðin lasien vðlillð kaikkien lðsnð-olijain tðyttð kurkkua nauraessa, kunnes hðn vihdoin hyppðsi p—ydðltð ja jði riippumaan Thoren kaulaan. Mutta samassa tðmð viskasi hðnen toiselle puolelle, johon hðn tunnotonna jði istumaan maahan; lipas vieri p—ydðltð tietð pitkin. "Tuo tðnne hðnen lippaansa," sanoi Thore erððlle pojalle, joka koetti saada kantta auki. Mutta nyt oli Olli-poika hiukan toipunut, ja hðn tulla konttasi lipastansa ottamaan. "Et, sinð et saa sitð ennenkuin olen nðhnyt laulun lemmityisestð," huusi poika ja piti lipasta kðsissððn. "Poika on oikeassa, tðytyy oppia nuorra ollessaan," sanoi Thore, otti lippaan ja aukaisi yhdellð iskulla kannen. "Anna tðnne lippaani," rukoili Olli ja nousi polvilleen, kuroittaen molemmat kðsivarret lipasta kohti. "Hae nyt laulu, poika," sanoi Thore, ja kððnsi lippaan yl—s alaisin niin ettð koko sen sisðlt— lensi ulos. "Ette saa koskea siihen!" uhkasi Olli-poika ja k—mpi taas vðhðn matkaa eteenpðin. Mutta rukous ja uhkaus olivat tyhjðð ððntð, jota ei kukaan kuullut ja josta ei kukaan vðlittðnyt. Ennenkuin pari minuuttia oli kulunut, olivat jo kaikki lentokirjat miesten kðsissð, ja jokainen luki omaansa ððneen tai hiljaa, mikð kunkin mielestð oli mukavinta. "Tðssð on laulu!" huusi poika ja piti vanhaa kokoon kððnnettyð paperia pððnsð yli. "Tule tðnne, nðytð se minulle!" kðski Thore ja tarttui paperiin. "Ota se ja anna se minulle, Thore!" pyysi Olli-poika rukoilevalla ððnellð ja nousi taas polvilleen. "Ei, nyt saamme nðhdð mitð miestð sinð olet, osaatko sepittðð oikeaa laulua," sanoi Thore nauraen ja levitti paperin kðsilyhdyn edessð, joka oli p—ydðllð, sillð oli jo hðmðrð. Ja hðn luki epðvakaisella ððnellð: "On Gravsejd-talossa tytt—nen, Hðn aikoo kevððllð naimiseen. Hðn on niin sorea ja ihana Kuin kauniin kukkanen kedolla." "Voi sentððn, Thore! ettð noin kiusaat minua," vonkui Olli-poika ja kiersi kðsivartensa Thoren jalkojen ympðrille ja katseli yl—s hðneen. "Laske jalkani irti, lurjus!" ðrjðsi Thore vihaisesti ja potkasi Ollin luotansa. Ja sitten hðn jatkoi laulaen: "Ja hðnen poskensa hohtavat Kuin kesðn ruususet armahat. Ja ilomielinen on hðn vainen, Kuin metsðn lintunen laulavainen!" "Kuin metsðn lintunen laulavainen!" toisti poika hyrðillen, ja siihen sekaantui pari muutakin kðheðð ððntð. "Niin, sellaisen tulee minun kultaseni olla," huusi poika kohti kurkkua. "Hiljaa!" kðski Thore, "eihðn tððllð saa suun vuoroa tuolta tikalta tuossa!" "Anna minulle lauluni, Thore," rukoili Olli-poika, joka taas oli k—mpinyt lðhelle muita. "Se on viimeinen mikð minulla on tðssð maailmassa," huokasi hðn ja hengitti raskaasti. "Missð sinun kaunis tytt—si on?" huusi poika. "Oi raukkaa!" virkkoi muija siihen. "Se kukkanen on aikoja sitten lakastunut! Se on Knapstadin Kari, tuolla tunturilla." "Hiljaa!" kðski Thore ja lauloi edelleen muiden kuunnellessa: "Ja poika kankaalla kulkevi Hðn tytt—ðnsð nyt etsivi. Hðn hakee impeð, kultaansa, Ja tytt— vastaapi armaallensa." -- -- -- "Vaan tuttavista ei ainoakaan Se aavista hðnen onneaan. Kun linnut kevððllð metsiin kiitðð, Hðn kanssa tytt—nsð hðitð viettðð." "Hðn kanssa tytt—nsð hðitð viettðð!" toisti koko joukko innokkaasti. Mutta samassa hetkessð astui haamu Thoren eteen -- se oli Olli-poika. Nðytti siltð kuin hðn olisi kasvanut puolta kyynðrðð sitten viimeisen, niin mahtavasti hðn ojensi vaivaisia jðseniðnsð. Hðnen kasvonsa olivat kalman kalpeat ja hðnen silmðnsð sðihkyivðt. "Mitð minulta tahdot?" kysyi Thore pilkallisesti hymyillen ja koetti ty—ntðð hðntð syrjðlle. "Minð tahdon antaa sinulle luvan valita tðmðn puukon ja laulun vðlillð," sanoi Olli-poika. Silmðnrðpðyksen ajan he katselivat toisiaan, toinen yhtð rohkeasti kuin toinenkin. Sitten Thore purskahti pilkalliseen nauruun ja, vaikka vðki rupesi nurisemaan, alkoi hðn laulaa viimeistð vðrssyð: "Mutt' kevðtpðivðt ne tulivat, Ja kevðt, syksytkin kuluivat. Ei kuulu milloinkaan mitððn siitð Ett' tyt—n kanssa hðn hðitð pitðð!" "Onko tðmð mieleesi?" kysyi Olli-poika ja piti oikeassa kðdessððn puukkoansa. "Osaanhan minðkin hiukan sitð, jota jokainen harjoittaa," vastasi Thore ja otti puukkonsa tupesta ja laski sormensa siihen lðhelle vartta. "Hei! siinð on kyllð varaa lisðtð," huudahti Olli-poika nauraen ja t—ytðsi samassa puukon kðrjen Thoren kðsivarteen. Thore loi rohkean silmðyksen hðneen ja nosti kðsivartensa yl—s; mutta samassa uusi ajatus tuli hðnen mieleensð, ja hðn pisti hitaasti puukon takaisin tuppeen sillð vðlin kuin Olli yhð koetti tavoittaa hðntð puukollaan. "No nyt on saatu kyllðksi tðstð leikistð!" sanoi Thore pððttðvðisesti, ja hðn vðisti kðdellððn pistoa, jota Olli rajussa vimmassa oli yrittðnyt hðnen kasvoihinsa. Mutta sen kautta puukko vielð suuremmalla voimalla tunki hðnen kðteensð ja jði haavaan. "Peijakas!" huusi Thore vallan raivoissaan tuskasta ja l—i nyrkillððn Ollin kðsivarteen niin ettð tðmð vaipui hervottomana maahan; mutta samassa hðn my—skin veti puukon kðdestððn ja viskasi sen kauas luotaan. "Tðnð iltana tahdot nðyttðð olevasi Gravsejdetin Olli," sanoi Thore, "mutta nyt minð sinulle nðytðn kukas olet, poikaseni," ja tðtð sanoessaan hðn leveillð kðsillððn tarttui Ollin vy—tðisiin ja nosti hðnen yl—s pððnsð yli. "Nðettek— nyt ettð tðmð on Olli-poika?" kysyi hðn. "Kyllð!" huusi pari ððntð. "Hyvð! hðn kiittðð hyvðstð seurasta," ja samassa hðn viskasi Ollin kauas mðen rinteelle. Tððllð makasi nyt Olli-poika vðhðn aikaa tainnoksissa ja liikkumattomana; sitten hðn nousi ja kaatui uudestaan, ja tðtð hðn uudisti muutaman kerran, kunnes hðn vihdoin keikahti alas rinnettð irroittuneen kalliolohkareen kanssa, ja siihen jði hðn makaamaan. Kului hetken aikaa, jolla vðlin ei kukaan nðyttðnyt Olli-pojasta mitððn vðlittðvðn, vaikka kyllð se tyytymðtt—myys, jota osoitettiin Thoren vðkivaltaista tekoa kohtaan, osoitti ettð hðntð muistettiin. Vihdoin tðmð nousi napinaksi, joka kiihtyi hurjaksi nurinaksi, mikð uhkasi puhjeta ilmi vihaan. Mutta Thore vastusti sitð ynseðsti ja tarjousi tappelemaan kenen kanssa tahansa, -- ei vielð yhtðkððn ollut, joka oli hðnelle vertoja vetðnyt. Sillð aikaa oli joku etsinyt Olli-poikaa ja l—ytðnyt hðnen. Kukkulan juurella hðn makasi, alas vierinyt kivi selðn pððllð, ja kun hðn vedettiin esille, ei kukaan voinut huomata oliko hðn hengissð vai kuollut. Silloin kaikki kðvivðt kauhean synkeiksi; sillð Thore tosin oli se, joka oli vðkivaltaisen ty—n tehnyt, mutta siellð ei ollut yhtðkððn, joka tiesi olevansa syyt—n, -- kaikki olivat yhtyneet siihen pilkkanauruun, joka oli yllyttðnyt tuota onnetonta miestð raivoon, eikð se suuresti auttanut, etteivðt ðsken tulleet ajatelleeksi kuinka syvðsti pilkallinen sana voi loukata sairasta ja epðtoivoista mieltð; sillð nyt tðmð yht'ðkkið kðvi heille selvðksi. Thorekin, joka seisoi ta'empana ja katseli mitð tapahtui, oli kerrassaan vaipunut alaa uhkamielisyyden kukkulalta. Sanomaton tuska poltti hðnen mieltðnsð, ja jos joku tðllð hetkellð olisi pistðnyt puukon hðnen ruumiisensa, niin hðn ei olisi itseððn puolustanut, vaan ottanut vastaan sitð helpoituksena. Se ei kuitenkaan kauan kestðnyt, Thore ei mikððn uneilija ollut, ja nyt oli jotain tehtðvð raajarikolle. Silloin hðn astui Olli-pojan luokse ja kumartui alaspðin, ja erðs nuorukainen, joka oli hðntð seurannut, nosti varovasti tunnottoman ruumiin yl—s ja pani sen Thoren selkððn, -- Thore nousi hiljaa kuorma selðssð ja lðhti kulkemaan metsðpolkua my—ten ja poika, joka hðntð oli auttanut, seurasi hðntð. "Nyt hðn menee lemmikkinsð luo," sanoi muija ja purskahti itkuun. Mutta ei kukaan vastannut tðhðn mitððn. Alakuloisena joukko erosi, -- ja hetkeð my—hemmin oli markkinapaikka vallan autiona syysy—n pimeydessð. * * * * * Kðvi raitis ja vilpas tuuli tunturilla, kun Kari seuraavana aamuna kulki Bergslienistð kotiin omaan pieneen taloonsa. Oi! hðn ei kðrsinyt nðhdð sitð noin auringon valossa; —illð se ikððnkuin viittasi ja vilkkui hðnelle kullanhohtavine ikkunaruutuineen, joiden ympðrillð auringon sðteet vðlkkyivðt. Kaikki se hauskuus ja rauha, jota se hðnelle nðytti tarjoovan, oli jotain, jota hðn tavallaan otti Ollilta, -- sillð ensi kerran pitkððn aikaan oli Ollilta suljettu se ovi, joka aina ennen avattiin kohta kun hðnen kumarruksissa oleva vartalonsa tuli nðkyviin. Mutta kun Kari astui tupaan ja nðki Ollin makaavan kalman kalpeana vuoteella ja Thoren istuvan rahilla vuoteen ððressð, silloin hðn ei hðmmðstynyt; sillð hðn heti kohta arvasi mitð oli tapahtunut, -- eihðn ollut ensi kerta kuin Olli oli tuotu hðnen luokseen semmoisessa tilassa, jossa henki oli kysymyksessð. "Minð kannoin hðnen tðnne," kuiskasi Thore ja nousi rahilta; "arvelin ettð hðn saa parhaimman hoidon sinun luonasi." "Kuka hðntð l—i?" kysyi Kari vakaalla ððnellð ja katsoi Thorea suoraan silmiin. "Minð en hðntð ly—nyt, mutta minð hðrsytin hðntð, ja se on melkein sama asia," sanoi Thore hiljaa. "Menettelit kukaties samaten hðnen kanssaan, kuin teit tyt—n kanssa, jolta riistit jalansijan ja jonka annoit vierið alas mihin sattui?" arveli Kari vðhðn pilkallisesti ja istui samassa vuoteen viereen. Thore seisoi siinð murtuneena hðnen sanoistansa ja loi silmðnsð laattiaan. Hðnen mielessððn syntyi kova riita tðllð hetkellð itserakkauden ja syyllisyyden tunnon vðlillð, ja ne olivat mahtavia taistelijoita; sillð ne olivat molemmat saman voimakkaan mielen synnyttðmið ja kehittðmið. Hðn seisoi kauan aikaa liikkumattomana. Tuvassa vallitsi syvð hiljaisuus, -- sairaan hengittðminen ei kuulunut ja Kari istui suruunsa vaipuneena. Silloin hðn kerrassaan kavahti kuni nukkuvainen, jota herðtetððn, ja hðn nosti kðtensð otsalle. "Kari," rukoili hðn. Hðn aikoi sanoa enemmðn, mutta ððni vaipui ja hðn hengitti raskaasti. Kari kððntyi surullisena hðneen. "Sigrid," sai Thore suustansa, mutta enempðð hðn ei kyennyt sanomaan, vaan vaipui penkille ja purskahti itkemððn. "álð nyt hðntð ajattele," sanoi Kari ja kððntyi taas Thoren luota. "Minun tðytyy saada tietðð," kuiskasi hðn hetken kuluttua, "minun tðytyy saada tietðð miten tyt—n on." "Tytt— kyllð paranee, kun hðn vaan saa olla rauhassa sinusta," vastasi Kari kuivasti. "Hðn saa rauhan minusta," sanoi Thore ja nousi penkiltð. Mutta nyt sairas alkoi valittaa ja liikuttaa kðsiððn. "Lauluni," ðhkyi hðn ja loi samassa silmðnsð selkomen selðlleen ja katseli ympðrilleen uhkaavaisin katsein. "Tðssð on laulusi, Olli," sanoi Thore lempeðsti ja otti tahraantuneen paperin liivintaskusta ja laski sen sairaan rinnalle. Silloin tapahtui Ollissa suuri muutos. Jðykistyneet kasvot kðvivðt rauhaisemman nðk—isiksi ja katse muuttui lempeðksi. Hðn kohoitti oikean kðden rinnalle ja tavoitti paperia, kunnes hðn vihdoin sai sen kðteensð; hðn puristi sitð kovasti ja katsoi samassa Thoreen, ikððnkuin hðn tahtoisi uhata hðntð kuolemaan saakka. "Minð en enðð loukkaa sinua enkð yhtðkððn ihmistð maan pððllð," sanoi Thore ja silitti hellðsti Ollin kðttð. "Jumala auttakoon sinua sitð sanaa pitðmððn," huokasi Kari ja pyyhki kyyneleet poskiltaan. "Kuules, Kari!" pyysi Thore sydðmellisesti: "Vie sana minulta Sigridille. Sano ettð Thore lðhtee nyt ajaksi tuonne alas, -- voit kyllð sanoa ettð hðnen ei ole hyvð olla, sillð hðn on parhaimman menettðnyt! -- Mutta jos hðn palaa tðnne, niin se tapahtuu hyvðssð hetkessð, ja silloin tulee Sigridin ottaa hðntð hyvðsti vastaan, -- tahdotko sanoa sitð?" "Kyllð minð sen sanon," vastasi Kari. "álð mene sinne enðð," sanoi Olli, "sinun kðy hullusti." "Tðytyy koettaa ennenkuin voi valita," sanoi Thore vakaasti. "Minð ulotun koko joukon pitemmðlle kuin sinð. Olli." "Paholainen ulottuu kaikesta pitemmðlle," huokasi Olli ja vððnteli itseððn tuskissansa. "Ei, Isð Jumala taivaissa ulottuu kaikista pitemmðlle!" keskeytti hðntð Kari lujasti, "sillð perkele ly— maahan, mutta Herra kohoittaa jðlleen." "Sano minulle ystðvðllinen sana, Olli, se voi tulla minun hy—dykseni kolkkona hetkenð," pyysi Thore surumielisesti ja kumartui sairaan luo. "Lippaani, Thore!" pyysi tðmð. "Sen saat," sanoi Thore, -- jðtti jððhyvðiset Knapstad'in Karille ja lðhti pois. Seuraavana hetkenð hðn kulki tunturia alas uljaan nðk—isenð. Hðn oli tehnyt lujan pððt—ksen ja se rohkaisi hðntð. Hðn nðki tosin, kaksi herraa matkallansa, ja hðn tiesi ettð hðn taisi molempia palvella, mutta ainoastaan yhtð toden perððn. -- Oli siis tehtðvð valinta, ja hðn ymmðrsi ettð, jos hðn mieli oikein valita, niin tðytyi itserakkauden vaipua maahan ja n—yryyden voittaa. Mutta n—yrðnð hðn oli ollut koko tðmðn pitkðn y—n tautivuoteen ððressð, niin n—yrðnð ettei hðn ollut voinut l—ytðð lohdutusta mistððn menneessð ajassa. Hðn tapasi itsensð ylpeydessð kaikkialla, ja oikeus ei milloinkaan nðyttðnyt olevan hðnen puolellaan. Nyt istui hðn keskellð vððryyttð ja omatunto kðvi tuomiota hðnen kanssaan joka hetki. Nðytti tosin ensimmðltð kuin hðn ensi kerran olisi tehnyt vððrin, sillð hðn ei ollut milloinkaan ennen ollut niin tyytymðt—n itseensð, -- mutta kun suru kðvi syvemmðksi, katkesi tðmð tue niinkuin hðmðhðkin verkko tuulen puuskassa ja hðn nðki koko elðmðnsð yhtenð ainoana vððryytenð. Mutta tðstð hðn jðlleen kohosi mennðksensð sitð virtaa vastaan, jota my—ten hðn ennen oli kulkenut. * * * * * Nðin istui nyt Knapstadin Kari tautivuoteen vieressð ja tððllð hðn oli sekð lððkðrinð ettð pappina. Hðn oli erinomaisen tarkka huomaamaan elðmðn ja kuoleman merkkejð, vaikka hðn ei koskaan ensi katsannolta sitð kðsittðnyt, vaan tðytyi tutkimalla ottaa siitð selko. Ja niin kauan kuin tðtð tutkimista kesti, hðn ei voinut yhdessð kohti pysyð, vaan hððri ja puuhasi, kulki edes takaisin ja oli hyvin epðvakainen mielessððn, -- mutta siitð hetkestð kuin hðn tuli varmaksi asiasta, istui hðn lujamielisesti ja tyynenð vuoteen viereen, ja sekð terve ettð sairas oli turvallisena hðnen lðheisyydessððn, tulkoon sitten elðmð tai kuolema; sillð kumpaiseissakin tapauksessa nðkyi se selvðsti hðnen katsannostaan ja koko hðnen kðyt—ksestððn. -- Hðn ei koettanut millððn tavalla totuutta salata. "Se oli Jumalan tahto, eikð kukaan saanut sitð vastaan napista!" Pðivið ja viikkoja kului. Auringonpaiste heikontui, ja ainoastaan keskipðivðllð valaisi vaaleankeltainen hohde vanhan m—kin ikkunanruutuja, mutta ei milloinkaan tunkenut pielen sisðpuolelle. Vihdoin sekin katosi, ja talvi ympðr—i heitð hiljaisessa, kukistamattomassa ankaruudessa. Ja hyvð oli niin kauan kuin se oli hiljaa; sillð kuu se kohoitti ððntðnsð ja puhui myrskyn kielellð, silloin vapisi sekð elðvðt ettð elottomat kauhistuksesta, ja Karin tutiseva m—kki, joka sijaitsi tunturitasangon keskellð, luminietoksia seinien ympðrillð ja matalalla katolla, nðytti siltð kuin se olisi vaipunut polvilleen ylivoiman alta eikð enðð voinut kohota yl—s. Silloin oli Karin hankala kulkea lumi-aukion yli hankkimaan ruokaa sairaalle. Itseððn hðn ei ajatellut, -- se vðhð, minkð hðn tarvitsi, kðvi vðhemmðksi pðivð pðivðltð; sillð vðhenevðin elinvoimain kanssa vðheni my—skin elintarpeet. Ja kuitenkin tðmð oli hðnen elðmðnsð onnellisin aika, vaikk'ei iloisin! Bergslien oli hðnen lðhin turvansa, ja sinne hðn ei milloinkaan turhaan mennyt. Sigrid ei unohtanut sitð apua, minkð Kari oli hðnelle suonut epðtoivon hetkellð, ja hðn ei nðyttðnyt voivan milloinkaan kyllin kiittðð sitð, joka oli tuonut hðnelle Thoren tervehdyksen ja sanoman; sillð nyt hðn toivoisasti katseli talvea ja tuiskuvaa lunta -- odottaen kesðð! Hðnestð kyllð Kari yhð enemmðn kutistui kokoon ja kðvi ikððnkuin pienemmðksi joka kerralta kuin hðn talossa kðvi, mutta se oli vaan satunnainen ajatus, joka kalevan valkean tavalla kiiti sielun ohi. Sigrid ei nyt katsonut niin paljon sitð, joka oli olemassa; hðn katsoi eteenpðin sitð kohtaan, joka tuleva oli. Olli makasi hiljaisena vuoteellaan tietðmðttð mitð oli tulossa. Hðn kyllð nðki lumen tupruavan pienen ikkunan ohitse kun tuuli kðvi sieltðpðin, mutta hðn ajatteli kuitenkin kevðttð niin raittiiksi ja ihanaksi kuin suinkin, ja silloin hðn ajatuksissaan jo otti lippaan kðteensð, ja alas tunturia hðn meni -- liikaten ja vierien, miten vaan sattui, kunhan vaan eteenpðin meni! Mutta sellaisina hetkinð hðn kuitenkin tunsi ettð hðnen tðytyi pitðð tðmð ajatus salassa Karilta; sillð juuri kuin hðnellð oli kuva valmis kevðtaurinkoineen ja kukkineen, peitti sitð hallay— Karin tyyneistð silmistð, ja silloin kaikki oli kuollutta, -- ei ollut ei niin yhtðkððn keinoa enðð elðmððn. Sitten hðn _taisteli_ vastaan -- pilkkasi ja riiteli ja nðytti elinvoimaa kahdessa vapisevassa kðsivarressa, -- mutta Kari ei vðistynyt. -- Sitten rukoili Olli ja itki. Kai hðn saisi elðð, hðn, joka oli niin toivoa tðynnð! -- "Ei, ei!" huokasi Kari ja itki n—yryydessð! sellainen tðhtituike silmissð ei ole tðtð maata varten, ja sellaiset tulipunaiset ruusut kuihtuneella poskella eivðt olleet elðmðn seppeleesen sidottavat. Silloin tuli vihdoin se vaikea hetki, jolloin viimeinen matka riippui hðnen ylitsensð kuin riippuva kiertokasvi, joka kiertelee puusta puuhun; mutta kuitenkin tavoitti hðn sitð ja kokoili kaiken heikkoutensa pontevaan itkuun. "Kari!" huudahti hðn ðkisti ja kððntyi hðneen. Hðn olisi tahtonut sanoa enempðð, mutta raskas hengittðminen teki sen mahdottomaksi. Eikð sitð tarvittukaan, Kari ymmðrsi hðntð kuitenkin. "Ei, ystðvðni, se on kuolema," kuiskasi Kari lempeðsti. Silloin Olli katsoi hðneen vakavasti, sitten sulki hðn silmðnsð ja hðnen kasvonsa osoittivat kovaa tuskaa, se oli kiertokasvi joka katkesi! -- Ja nyt Kari nousi vuoteen ððreltð ja hoiperteli kirstun luo, jonka kanteen oli maalattu kukkia. Tðstð hðn otti vanhan ompeluty—nsð esille, -- sen, joka monen vuoden kuluessa oli ollut hðnen pyhð-ilonsa! -- Virsikirja otettiin esille vanhasta kankaasta ja neula ja rihmaa l—ydettiin pienestð rasiasta. Nðmð kapineet kðdessððn hðn jðlleen hiipi vuoteen luo ja istui sairasta vaalimaan. Syvð hiljaisuus vallitsi vanhassa m—kissð; ei mikððn kello ilmoittanut ajan kulkua, ei hiiskauskaan ilmoittanut elðmðn voittoa. Ja Kari neuloi. Tutiseva kðsi veti rihmaa suurella kiireellð, ja punaiset risti-pisteet liittyivðt epðtasaisesti yhteen, -- mutta hðnestð se ei silta nðyttðnyt. Hðnen silmðnsð seurasivat neulaa varsin tyytyvðisesti, ainoastaan yhden kerran piti hðn ompeletta pðivðð vasten tarkemmin sitð katsellaksensa, ja silloin kaikki oli hyvðð. Oli jððhdyttðvðn kylmð hðnen ympðrillððn, vaan hðn ei sitð huomannut; hðn ei ensinkððn ajatellut itseðnsð, ja kuolevaisellehan oli kyllin lðmmin! Silloin Olli ðkisti aukaisi silmðnsð selkomen selðlleen ja loi kysyvðisen katseen hðneen. Nðytti siltð kuin sairas olisi jotain miettinyt. Kari nyykðytti lempeðsti hðnelle pððtð. "Sinð nðytðt niin iloiselta, Kari," kuiskasi Olli. "Mahtanen toki nðyttðð," vastasi Kari vilkkaasti, "kun saan ty—n valmiiksi, jota olen neljðkymmentð vuotta tehnyt, niin tottahan kannattaa nðyttðð iloiselta." Ja Olli loi levottomalla arkamaisuudella katseensa ompeleesen. "Se on sulhaispaitasi, nðetk—s?" Ja hðn levitti sen vuoteelle sairaan eteen. "Siinð puuttuu ainoastaan nimi, sitten se on valmis. Mutta sinun pitðð saada se pððllesi Jumalan edessð, sentðhden olen kiirehtinyt, ja tðssð nðet nimen. -- Tðssð nðetk—s on O, se on Olli, ja tðssð on G, se tarkoittaa Gravsejdet -- Gravsejdetin Olli! Se vasta on nimi, se!" Mutta samassa sairas heittðysi takaisin vuoteelle ja voivotti surkeasti. Hurjasti sðken—ivðt hðnen silmðnsð ja hðn ty—nsi kðsivarsiaan ilmaan ikððnkuin puolustaaksensa itseððn vihollista vastaan. "Nðetk— hðntð tuossa?" ðhkyi hðn, "Olli-poika! Nðetk—s kuinka hðn hiipii tðnne -- pidð hðntð kiinni! -- álð laske hðntð irti! -- Kas niin! Ty—nnð hðnet tunturia alas! --." "Jumalan nimessð," huokasi Kari ja pani kðtensð hðnen rinnallensa. "No niin -- anna hðnen maata siellð!" jatkoi Olli rauhaisemmin. "joutava retkale hðn oli, -- kerskailemista ja valhetta tðynnð hðn oli, -- Jumalan sanaa lippaassa, mutta paholainen mielessð, -- hyi! --." "Anna hðnen olla siinð missð hðn on!" keskeytti Kari. Silloin Olli voimakkaasti nousi istumaan ja katseli hurjin silmin Karia. "Tiedðtk— kuka hðntð l—i?" kysyi hðn, "... sen teki Olli, uljas poika Gravsejdetistð!" Sen kautta oli taistelu pððtetty sen kanssa, joka ijðti voittaa. Hiljaa ja sðveðsti hðn antoi Karin panna hðntð levolle, -- samassa hetkessð hðn vaipui hiljaiseen uneen, ja sielu lepðsi viimeisen kerran matkallaan ajan rajan ulkopuolelle. Keskipðivð oli aikaa sitten ohitse, ja yhð vaan Olli nukkui. Hðnen kasvoissaan nðkyi vðhðn vðlið vavahdus, se oli sanomaton kertomus, mutta joka kerralta irtautui jotain vanhasta ihmisestð ja katosi, kunnes vihdoin koko nðk— oli kirkkaan ja rauhallisen nðk—inen. Silloin irvikuva oli kadonnut ja tomu oli saanut kunniansa takaisin! Sillð aikaa istui Kari kuunnellen ja odottaen kumartuneena hðnen ylitsensð, nðytti melkein siltð kuin tahtoisi hðn ottaa kiinni pakenevaa sielua sanoaksensa sille sydðmensð viimeiset hellðt jððhyvðiset matkalle. Silloin Olli aukaisi silmðnsð ja katseli tarkasti hðneen. Hurja katse oli kadonnut ja ikuisen pðivðn koitto loisti hðntð vastaan. "Jesuksen nimessð!" kuiskasi Kari ja katsoi hellðsti ja kysyvðisesti hðneen. Hiljainen yritys liikuttaa huulia, pððn nyykðhdys ja sanomaton sopusointu loistavassa katseessa oli Ollin vastaus. Hðn vaipui vuoteelle, ja sielu ja ruumis olivat eronneet tðksi elðmðksi. * * * * * Pðivð kului joutuisasti ja yksityisið veripunaisia sðteitð tunki auringon laskiessa paksujen pilvien vðlitse. Kolkko tuulen puuska kiiti yli tunturin kuin uhkaava enne, py—rytti lumen pylvððnð yl—s ilmaan ja laski sen ðkisti alas; muuten erðmaan hiljaisuus levisi yli yksinðisien tasankojen. Ja keskellð tðtð erðmaata puuhasi Kari kuolleen kanssa, tarkasti ja juhlallisesti ikððnkuin koko maailma olisi hðnen tointansa tarkastellut. "Ei kukaan saisi sanoa ettð Gravsejdetin Olli pantiin kirstuun kuin kerjðlðinen," se oli Karin ainoa ajatus; mutta se oli my—skin se kehoitin, joka yllðpiti hðnen vapisevia jðseniðnsð. Vihdoin oli tuo raskas ty— tehty ja Olli lepðsi sulhaispaita yllððn vuoteella. -- Pieni, palttina-vaatteella peitetty p—ytð nostettiin sðngyn viereen, lamppu sytytettiin ja pantiin p—ydðlle ja virsikirja avattiin ja asetettiin lampun viereen. -- Sitten Kari hetken aikaa seisoi alallaan ja katseli tekoansa. "Siinð ei ollut mitððn korjattavana. Olli ei ollut milloinkaan ollut niin kaunis kuin tðllð hetkellð!" Ja sitten hðn kððnsi huomionsa itseensð: Tðmðn nðk—isenð ei sopinut olla kun oli juhla kðsissð! sitð paitsi hðnen pðivðn koittaissa tðytyi lðhteð vðkeð hakemaan, -- oli niin paljon toimitettavaa. Kari meni kirstunsa luo, otti sieltð kauneimman pukunsa ja riisui vanhan pððltðnsð; mutta joka kerta kun uusi vaatekappale oli pððlle pantava, nousi pieni vastus, sillð yksi oli liian vðljð, toinen ahdas. Niin hðn vihdoin oli puettu juhlaansa varten; mutta suurin osa y—tð oli kulunut ennenkuin kaikki oli reilassa, ja kuitenkin oli hðn koettanut kiirehtið ja toimittaa kaikki kunnollisesti, hðn kun "ei enðð mikððn lapsi ollut," niinkuin hðnen oli tapa sanoa. Mutta Kari ei oikein huomannut sitð ettð heikkenevðn ky'yn on sama laita kuin enenevðnkin; toinen tahtoo mitð ei vielð voi, toinen ei voi mitð vielð tahtoo. Heikkous on molemmissa pððtunnusmerkki. Hetkeð my—hemmin istui Kari p—ydðn ððreen rauhallisena ja juhlallisena, sillð nyt oli kaikki niin, kuin se tuli olla, -- hðn aukaisi virsikirjan ja alkoi veisata. Myrsky kiihtyi yhð y—llð ja raivosi kauheasti vapisevan m—kin ympðrillð, summattoman suuret luminietokset irtautuivat maasta ja pyryelivðt myrskyssð, niin ettð taivas ja maa katosi ððrett—mððn sumuun. Mutta Kari ei siitð vðlittðnyt, hðn vaan veisasi, -- ja hðnen ððnensð oli ihmeellisen sointuvaa, vaikka huoneessa ei kuulunut hiiskaustakaan, se tuntui vaan niin Karin omasta mielestð. Ja vðrssy seurasi vðrssyð, -- mistð tulivat ne monet sanat? -- Mistð se tuli ettð ne loistivat kuin hohtava kulta tummalla pohjalla? ja sanat kðvivðt yhð suuremmiksi! Vihdoin ne yhdistyivðt kummalliseksi tðhti-kirjoitukseksi; silloin Kari sulki silmðluomensa, kirjoitus kuin huikaisi niin. Mutta silmðluomien sisðpuolella nðkyi toinen valo, se ei itkusta heikoiksi kðyneitð silmið vaivannut; se levisi vienosti kuin pðivðnvalo yli kukoistavan laakson ja kohoitti tumman kivikirkon loistavaan pilveen. -- Ja kaikkialla oli juhla, missð vðsynyt sielu ikððnkuin jððhyvðisið sanoakseen tapaa katoavan elðmðn --, hððriemua se oli! -- Morsian seisoi iloisen tytt—joukon keskellð, hðn oli kaunis ja loisti kuni aurinko pelkðstð ilosta, ja morsiuskruunu hohti kuin puhdas kulta. -- Toisella puolella seisoi sulhanen, suorana ja solakkana kuin kuusi tunturilla, uljaana ja reippaana kaikin puolin, -- kuinka morsian hðntð ikðv—i! Ikðv—i niin ettð tuskin voi hengittðð, -- niin ettð ikðv—iminen teki sielun vallan tyhjðksi -- ja otti viimeisen huokauksen. Ja pðivð valkeni ja hðmðrð seurasi sitð, sekð tðnðpðivðnð ettð seuraavana pðivðnð, mutta Karia ei kuulunut tunturilta. Silloin Sigrid Bergslienissð kðvi levottomaksi; kuuteen pðivððn ei Knapstadin Kari ollut talossa kðynyt, -- mitðhðn lie tapahtunut, kun tðllaista voi sattua? Niin pitkðlle kuin hðn muisti aikaa takaperin oli tuskin kulunut kolme pðivðð ettei hðn ollut Karin kanssa puhunut, -- joku onnettomuus oli varmaan tapahtunut! -- Ja kun ilta tuli ja pðivðn toimet olivat pððttyneet, otti tytt— mukaansa sekð yhtð ettð toista ruoka-ainetta ja lðhti ripeðsti astumaan jððtyneen lumitunturin yli. Kauhea aavistus valtasi hðnen mieltðnsð, kun hðn vihdoin seisoi Knapstadin Karin oven edessð. Sellaista hiljaisuutta hðn ei milloinkaan ennen ollut tuntenut. Tuntui siltð kuin hðn olisi ainoa elðvð olento koko maan pððllð, ja niinkuin ijankaikkisuus olisi ammoittanut ylt'ympðri hðntð! -- Hðn pani korvan lðhelle ovea ja kuunteli, ei kuulunut mitððn ððntð sisðstð. Hðn hiipi ikkunalle. Myrsky oli repinyt rievun ruudusta, siitð hðn tirkisti sisððn: isoja luminietoksia oli ikkunan sisðpuolella, muuten hðn ei voinut eroittaa juuri mitððn, sillð ainoa valo oli lumen heijastus, ja hðn lðhti ikkunan luota. Mutta, Jumalan kiitos! tuossa nousi joku ja astui ovelle. "Voi, voi, kuinka sðikðhdin, Kari!" huudahti tytt— iloisesti, kuu ovi aukeni. Mutta hðn jði pelosta seisomaan siihen paikkaan, sillð se ei ollutkaan Kari, niinkuin hðn oli luullut, vaan Thore, joka tuli hðntð vastaan. "Tðllð tavoinko me toisiamme tapaamme, Sigrid?" kuiskasi hðn, ja ððni vapisi. Sigrid ei saanut sanaa suustansa, hðn vaan katsoi Thoreen. "Sinð nðytðt niin iloiselta, Sigrid. Nðyttðð siltð kuin soisit minulle hyvðð." "Minð en tiedð ettð koskaan olisin sinulle pahaa suonut," sanoi Sigrid hiljaa. "Et olekaan; se, joka minulle pahinta soi, se oli minð itse," huokasi Thore. "Mutta nyt olen mieltðni koettanut, Sigrid, se ei toivo mitððn muuta kuin sinua." "Jospa niin olisi!" kuiskasi tytt— lempeðsti. "Kyllð. Minð aioin jððdð tðnne y—ksi ja huomen-aamulla tulla Bergslieniin, ja sinð tulit ikððnkuin minua vastaan, Sigrid, -- olkoon se hyvð enne!" "Minulla on tðssð jotain Knapstadin Karille, hðn varmaankin sitð tarvitsee," sanoi Sigrid liikutettuna ja astui kynnyksen yli. "Ei, Sigrid-kulta!" sanoi Thore suruisesti ja tarttui hðnen molempiin kðsiinsð. "Ei Olli eikð Kari enðð tarvitse tðssð maailmassa mitððn. He ovat molemmat kuolleet. Minð tulin tðnne pðivðn laskun aikana ja siitð asti olen istunut tððllð -- ja olen ajatellut monta asiaa!" Ja hðn vei vapisevan tyt—n tupaan. Siellð he istuivat Karin kirstulle ja puhuivat elðmðstð niin hyvin kuin voivat sitð tehdð kuolema silmien edessð. Ja he jðivðt sinne y—ksi, mutta se ei tapahtunut keskenðisen pððt—ksen kautta, vaan ainoastaan siitð ettð heillð oli sama ajatus. Ja kun aamu koitti tunturilla, alkoivat he jðrjestellð tuvassa. Lumi, joka peitti kaikki esineet, luotiin pois ja sitten arveli Thore ettð heidðn piti asettaa vuode niin ettð Kari voi levðtð armaansa rinnalla -- "sillð nyt Hðn kanssa tytt—nsð hðitð viettðð, niinkuin Ollin laulussa sanotaan!" sanoi Thore ja katsoi rukoilevin katsein Sigridin silmiin. Silloin sama ajatus taas tuli heidðn mieleensð, joka kohosi yli surun yhtð valoisena ja iloisena kuin aamu-aurinko yli lumitunturin, ja he astuivat rohkeasti Bergslieniin, mutta auringonsðteet loivat juhlallisen valon Olli-pojan ja Knapstadin Karin hiljaiseen morsiuskammioon. III. Lukne-talo. Kun tyynellð ilmalla soutelin leveðn vuonon poikki, niin pðivðn valossa voi nðhdð saman vuonon kapeaa, pitkðð haaraa, joka suikerteli tunturien vðlissð ja hðvisi nðkyvistð lukemattomiin mutkiin, joita vasten korkeat huiput kallistuivat ja joita ne suojasivat. Ulkona aavalla selðllð myrsky usein ajoi vaahtopðisið aaltoja edellððn tunturia kohti, joita vastaan se itse t—rmðsi ja sðrki mahtavat siipensð; mutta kun ohjasi veneensð kapeaan, mustaan mutaan tunturien vðlillð, niin pian tuli tyveneesen veteen, joka laineettomana hellðsti lepðsi kivirannikkojen vðlissð; ja kun souti vielð edemmðksi, terðvðin huippujen ohitse, esiinpistðvðin tunturikulmain ja taipaleiden ympðri, niin tultiin taas paikkoihin, jossa vesi alkoi kðydð leveðmmðksi ja jossa sen tumma pinta siinsi hohtavien pilvien heijastamisesta. Tððllð tunturi vðhitellen vðistyi etððmmðlle ja tasoitti lakeuden edessððn, jossa paikka paikoin oli pienið viljeltyjð maatilkkuja, jotka ilmoittivat elðmðn tointa, mikð varmaankin enemmin lannistaa kuin ylentðð mieltð. Edempðnð, tahi oikeammin syvemmðllð lahdessa kðvivðt rannat enemmðn asutuiksi, sen mukaan kuin niitð sopi viljellð, ja tððllð samassa pððttyi veden rauhaisuus. Useampia pienið jokia virtasi alas tuntureilta, yhdistyivðt siellð tððllð jðrveksi, puhkesivat taas sieltð esiin yhtenð virtana, joka hðiritsi vuonon tasaista juoksua. -- Siinð missð se vihdoin pððttyi, leveni pieni rantalaakso ja siinð oli yksi ainoa iso, hyvðsti rakennettu talo, jonka ympðrillð oli hujan hajan pienið huoneita, kukin eri tarkoitusta varten, vanhan tavan mukaan. Talon nimi oli Lukne. Talon omistaja oli nimeltððn Lauri; yleiseen tunnettu nimellð Luknenmies, vðliin iloisessa seurassa: Luknenpoika. Mutta se, joka toivoi olevansa tervetullut Lukne-taloon, hðn tervehti hymyillen isðntðð: "Hyvðð pðivðð Lauri Karhu", sillð silloin hðn oli melkein varma siitð, ettð hðn sai vastaukseksi hymyilyn ja sitð paitsi pullollisen talon parhainta olutta. Nðmð kolme liika-nimeð oli Lauri saanut eri tavalla. Luknenmieheksi hðntð nimitettiin oikeutensa johdosta, Luknenpojaksi muistoksi siitð ajasta, jolloin hðn halpana renkinð palveli tðssð talossa ja jokainen tiesi ettð kun Luknen isðntð oli maahan saatu, oli Lauri samassa talon omistaja; sillð l—ytyi ainoastaan yksi perillinen, ja se oli kahdenkymmenen vuotias tytt—, joka ei ensinkððn sitð salassa pitðnyt, ettð hðn poikaa lempi. Liikanimen Karhu oli hðn tosin saanut saman luonnonvoiman kðyttðmisellð, josta hðnen oli toisiakin nimið kiittðminen; mutta hðnen oli kuitenkin siinð tilaisuudessa tðytynyt ko'ota itselleen suurempi varasto. Lauri oli nðet kerta karhun kaatanut. Se nyt ei ollut niin jðrin harvinaista seudussa, jossa karhu oli yleinen; mutta tapa, jolla se tapahtui, oli tavaton, ja sitð kai liikanimi tarkoitti. Karhu oli kðynyt lehmðn kimppuun, joka oli karannut aitauksesta ja lðhtenyt salomaahan, ja kun Lauri tuli juuri samassa kuin karhu iski kiinni lehmðn selkððn, jotta lehmð vaipui polvilleen, niin hðn ei miettimððn jððnyt, vaan riisti seipððn siitð aidasta, jonka yli hðn juuri oli hypðnnyt, ja lðhti karhua vastaan. Tðmð, joka oli saanut veren ma'un, ei antanut rankaisematta hðiritð itseððn hyvðn aterian nauttimisessa, vaan hyppðsi lehmðn selðstð ja hy—kkðsi kahdella jalalla kulkien pojan kimppuun, -- jo nyt seurasi syleily, jolla ei ollut enemmðn vierasvaraisuuden kanssa yhteistð kuin tuo keski-aikana tavallinen kutsumus kuolemaan tuomitulle ritarille: mennð _sinistð neitoa_ syleilemððn! Eikð Lauri ollut uskonut ettð kaksi kðsivartta voisi puristaa niin kauhean kovasti, hðn, joka juuri uneksi vallan toisellaista syleilyð; mutta jos osmo olisi tðllð hetkellð tiennyt, ettð oli pitkð kappale terðstð sen oman karvaisen rinnan ja pojan rinnan vðlillð, niin ei se olisi niin kovasti poikaa syleillyt; sillð kun se m—listen laski pojan irti, oli tðmðn hyvð puukko tunkenut paksun nahan lðpitse ja puhkaissut pedon sydðmen. Se oli lyhyt, ankara tappelu, se kysyi henkeð! Ja kun karhu kuoleman iskun saatuansa kellahti maahan, vaipui Lauri, verisenð ja huimautuneena karhun viereen ja makasi kanan aikaa siinð avuttomana. Kun ihmisið vihdoin tuli paikalle, nðkyi sekð ruumiista ettð vaatteista, ettð joll'ei rohkea, harjautunut ryhti, tahi kenties onni yksistððn olisi pojan kðttð ohjannut, niin karhu vðhðllð vaivalla olisi avannut pojan elðmðnlðhteen paikalla, missð sitð ei enðð olisi voinut sulkea. Niin kuin nyt oli, pððttyi kaikki kunnialla ja ilolla, ja puolitoista vuotta tðmðn tapauksen jðlkeen oli Luknenpoika muuttunut Luknenmieheksi. Lauri eli onnellista elðmðð vaimonsa kanssa; hðn oli tyytyvðinen kaikkeen, ja vaikka heidðn avioliittonsa oli lapseton, se ei hðnestð mikððn surun aihe ollut. "Hðn ei rakastanut lapsia," sanoi hðn ja arveli "ettð se oli vallan luonnollista ettð Jumala ei hðnelle sellaisia lðhettðnyt." Mutta Jumala olikin toista mieltð siinð asiassa kuin Lauri Karhu, ja kaksitoista vuotta hðitten jðlkeen synnytti Laurin vaimo kaksoiset, kaksi vahvaa poikaa, jotka nðyttivðt vaatineen elðmðnsð kehitykseen kaiken sen voiman, mikð ðidillð oli, sillð tðmð kuoli muutamia pðivið lapsien syntymisen jðlkeen, hiljaa kuin lamppu, joka sammuu —ljyn puutteesta. Tðmð kuoleman kohtaus teki mitð kummallisimman vaikutuksen Lauriin. Hðntð valtasi kyllð syvð, kauhistavainen suru, jota hðn ei voinut viskata luotaan eikð kantaa; mutta ilmaus oli niin omituinen ja hirvittðvð ettei kukaan voinut sððlið hðntð ensinkððn. Isku tulikin niin odottamatta. Mitðs se oli ettð vaimo nyt, kun vaikein oli ohitse, makasi noin heikkona ja kalpeni ja ikððnkuin tuumittain menetti henkensð? Mitðhðn hðn tarkoitti, kun hðn kerrastaan nousi istualleen vuoteella ja katsoa tuijotti mieheensð, jotta tðmðn mielestð tuntui kuin hðn olisi tahtonut polttaa merkin hðnen sieluunsa ikuiseksi muistoksi hðnen rajulle mielelleen. Ja mitð se tiesi ettð vaimo kaatui takaisin vuoteelle, ikððnkuin juuresta poikki hakattu puu kaatuu maahan, ja ettð samat silmðt nyt tuijottivat hðneen niin kamalasti ja jððhdyttðvðsti, ettð Lauri vapisi kiireestð kantapððhðn ja tavoitti sðngyn tolppaan pystyssð pysyðksensð? Oliko se kuolema? Hðnen vaimonsa kuollut? Ja noin ilman mitððn syytð: Ilman mitððn ennettð oli ylivoima kðynyt hðnen rauhalliseen, onnelliseen elðmðn-juoksuunsa ja sanonut: Seis, Lauri Karhu! nyt saat koettaa yksin hetken aikaa. Niin, vaimo oli todella kuollut! Ne kaksi silmðð, jotka olivat valaisseet hðnen rauhattomuutensa, olivat ikipðiviksi suljetut. Silloin raukesi yhtð haavaa koko se voima mitð hðnessð oli, sillð hðn ei ollut milloinkaan itseððn sitonut; suitset, jotka olivat hðnen luontoaan ohjanneet, olivat olleet ikððnkuin leikkikaluna kahdessa pienessð laihassa kðdessð, jotka nyt olivat ristissð vaimon rinnalla, tavan mukaan niin asetettuina kuoleman rukoukseen! "Oi Jumala ja isð! Varmaan on hðn mielen vikaan joutunut!" kuuli nyt sekð ððneen ettð kuiskaten lausuttavan Lukne-talon vðen kesken, kun Lauri vðhðn vðlið ulvoi kuin haavoitettu susi, joka ei pakoon pððse. Mutta hðnen vihansa ja epðtoivonsa tðytyi mukautua miten parhaiten ja nopeimmin taisi, muuten olisivat hengen vieneet; sillð voimat vy—ryivðt hðnessð kuin Ragnar—kissð, ja jos hðnellð olisi ollut puoliakin niistð, niin hðn olisi ollut kahta vðkevðmpi. Niin hðn siis raivosi elðvið ja elottomia vastaan niin kauan kunnes hðn sai paikan tyhjðksi ympðrillððn, ja sitten hðn istui p—ydðnpððhðn ja tuijotti punaisilla, turpuneilla silmillððn ympðri huonetta. Vðhðn vðlið tuli sðikðhtynyt piika sisððn ja pani ruokaa ja olutta hðnen eteensð: "Hðn ei tahtonut maistaa olutta eikð ruokaa!" -- "Itsellesi siitð suurin vahinko on," ajatteli tytt—, ja hiipi jðlleen ulos. Ja hðnen ainoa seuransa oli iso kðrpðnen, joka alinomaa lensi ikkunaruutuja vastaan eikð pitðnyt mistððn vðlið, katsoiko Lauri sitð vihasin silmin vai ei. Se oli tavallansa sekin olevinaan Lauri Karhu, t—ytðsi ruutua vastaan yhtð perðð, eikð huomannut ettð oli pantu aitaus juuri siihen paikkaan, mistð se pyrki ulos. Talonhoidon kanssa kðvi niin ja nðin. Lauri oli kyllð perðð pitðnyt, mutta ðlykðs vaimo oli kuitenkin kðttð ohjannut, ja sentðhden kaikki edelleen kðvi tðmðn sanan ja ajatuksen mukaan, vaikka palkolliset saivat omin pðin toimia. Siten vaimo tavallansa vielð haudassa piti edesvastausta perinn—stððn. Hðn olikin ollut viimeinen suuresta suvusta, jonka hðn tavallaan lopetti; sillð hðn oli niin hieno ja miellyttðvð, niin hiljainen ja lempeð kuin olento voi olla, kun hðmmennykset vihdoin viimein kokonaan sulavat yhteen ja selvityksen pohjaan jðð kiteytynyt pisara, -- mutta sitten ei sen edemmðksi menekððn. Vanhalle rungolle ei siitð mitððn hy—tyð ollut ettð uusi suku oli elðmðn puuhun istutettu; sillð kun uudet vesat eloon tulivat, sðrkivðt he alkuperðnsð. Mikð se sitten oli, joka vaikutti sen, ettð Lauri Karhu sai sellaisen vaimon niin hðneen mieltymððn? Oliko syynð siihen se, ettð vaimon onni oli siinð ettð hðn voi sitoa miestðnsð, ja miehen onni oli olla vaimonsa sitomana? Se on varma, ettð kun vaimo nuoruudessaan suostui Laurin vaimoksi rupeamaan, kðvi tðmðn hurja luonto sanomattoman iloiseksi, ja nðytti siltð kuin hðn kuristaisi vaimon kuoliaaksi syleillessððn hðntð; mutta nainen katseli hurjuutta suurin, vakavin silmin, -- silloin Lauri sulki hðnet syliinsð, ja senjðlkeen hðn kuin katuvainen pyysi pððstð hðnen luokseen, joka kerta kuin hðn tuli. Mutta tðmð vaikutus ei kestðnyt hetkeð pitemmðlle. Hðn oli kesytetty, mutta ei pehmennetty. Jos hðn olisi nainut toisellaisen naisen, joka olisi ollut iloisempi luonteeltaan ja jolla olisi ollut kyllðksi hyvyyttð pannaksensa lempeyttð kovuutta vastaan, silloin hðn olisi voinut ottaa vaikutusta hðnen luonteestaan, ja osa hðnen ylimððrðisestð elinvoimastaan olisi tasoittunut; hiljaisen, henkisen vaimon rinnalla hðn vaan kðtki sitð, sillð he olivat liian erilaiset, ettei toisen vaikutus toiseen voinut tapahtua, ja sentðhden peto hy—kkðsi esiin jðlleen, kun side katkesi. Siten kului vðhðn aikaa eteenpðin, ja kun Lauri oli kðyttðnyt osan voimiaan rajuun mielentilaansa, vðsyi hðn siihen mððrððn ettð ikðv—i lepoa ja rauhaa, mutta hðn ei kuitenkaan ollut lempeðmmðksi tullut, sillð kun suru ei vaikuta n—yryyttð, paaduttaa se mielen taipumattomaksi, ja Lauri eleli vielð hiljaisuudessa niinkuin se, jota on pannut pðð ettei hðn milloinkaan enðð ilahuta itseððn eikð muita, vaikka olisi syytð siihen joka hetki pðivðssð. Pahin oli kuitenkin hðnen suhteensa lapsiin. He olivat viaton syy ðidin kuolemaan, he muistuttivat hðntð alituisesti hðnen kðrsimðstððn tappiosta, ja hðn ei kðrsinyt nðhdð heitð silmðinsð edessð. Hðntð suututti heidðn avuttomuutensa, ja heidðn vinkumistaan hðn ei kðrsinyt kuulla! Vasta my—hemmin, kun kaksoiset alkoivat vaurastua, alkoi hðn vðhin kiinnittðð mieltðnsð heihin, ja kun he kahdenvuotisina rupesivat osoittamaan pientð omaa tahtoa kukin erikseen, eivðtkð millððn tavoin kasvaneet samanlaisessa jðrjestyksessð, vaan pðinvaston ikððnkuin kaksi itsepðistð oksaa kasvoivat kukin omaan suuntaansa, silloin Lauri vðhitellen alkoi kiinnittðð huomiota heihin, ja kun he my—hemmin kuin sudenpenikat vðhimmðstðkin syystð hy—kkðsivðt toistensa kimppuun, nauroi hðn niin ettð tutisi, ja se oli hðnen paatuneen surunsa ensimmðinen vapautus. Talon palvelijoita ja vieraita ihmisið, jotka sen nðkivðt, suututti monta kertaa tðllainen meteli; mutta ei kukaan tahtonut puhua Laurille siitð, ja niin sitð jatkettiin, niinkuin oli aloitettukin. Mutta pojat kasvoivat, eivðtkð nðyttðneet ensinkððn turmeltuvan riidasta; mutta turmion tuotti riita kumminkin, vaikka se oli kðtketty elinvoiman sekoitukseen, niinkuin taimessa on sekð orjantappuran piikin ettð kauneimman ruusun aihetta. My—hemmin, kun toinen heistð edistyi enemmðn kuin toinen, sai heidðn vihansa luonnollisen syyn purkaamiseen; mutta missð molemmat olivat yhdenvertaiset, siinð luonnottomuus astui esiin; sillð toinen ei suvainnut ettð toisella oli, mitð hðn itse ei kuitenkaan tarvinnut. He olivat toistensa tiellð, ei ainoastaan Lukne-talossa, vaan koko elðmðssð. "Sinulla on kaksi kelpo poikaa, Lauri," sanoi yksi ja toinen, joka talossa kðvi. "Niin on," vastasi Lauri tyytyvðisesti. "Ne ovat nokalla ja kynsillð varustettuja lintuja, toinen ei anna toiselle perððn, ennenkuin h—yhenet ja karvat lentðvðt korvien ympðrillð." Ja Lauri nauroi niin ettð hðn tðrisi, ja sitten hðn kutsui Aamundin luokseen; koska, niin selitti hðn, Aamund oli tavallaan vanhempi, koska hðn tuli maailmaan paria tuntia ennenkuin toinen, joka oli Niilo nimeltððn; ja kun Lauri kutsui vanhemman pojan, niin oli tuskin sana lausuttu, ennenkuin Niilo tuli kiitðen katsomaan mitð Aamundilta tahdottiin, ettei vaan jotain tðlle annettaisi, jota hðn ei saisi. Ja kun he molemmat saapuivat isðn luo, viskasi tðmð mielellððn pari vaskirahaa heille kiistan-esineeksi, ja he ryntðsivðt molemmat niiden yli ja tappelivat niinkuin kaksi ðrsytettyð koiraa yhdestð luusta. "Jos he tðllð tavoin yhð edelleen jatkavat tappelemista," sanoi erðs naapuri, kun molemmat pojat punaisina ja vihaisina seisoivat kukin vaskiraha kourassa, "niin on varsin hyvð ettð Lukne-talo on niin iso, ettð voit jakaa sen kahtia ja panna aita vðliin." "Ohoh," nauroi Lauri Karhu, -- sillð tðllð hetkellð hðnen kðyt—ksensð osoitti, ettð hðn kerta oli karhua hyvðillyt -- "Ohoh! Vðkevin saa talon! Tðnne vaskirahasi," kððntyi hðn Aamundiin. "Sinð, vanhin poika, olet saanut pienemmðn! Tðnne sinunkin, Niilo. -- se, joka saapi isomman rahan, hðn saa talon, -- pienempi raha voi saada Skjaerehougenin." Ja samassa Lauri viskasi molemmat rahat uudestaan laattialle, ja ahnaat pennut ryntðsivðt niiden kimppuun, ja leikki pððttyi siten, ettð lðsnð-olijain tðytyi eroittaa ne toisistaan, jott'ei se pððttyisi mitð kauheimmalla tavalla. Tðllainen oli Lukne-talossa elðmð, siksi kuin pojat tðyttivðt yhdeksðn vuotta. Silloin jotain tapahtui, joka ainakin ajaksi loi valoa nðihin kolkkoihin oloihin. Ensimmðltð se tosin oli ainoastaan kuin hðilyvð valo ovenraosta; mutta sitten, pilkkopimeðn y—n jðlkeen, valkeni kuitenkin siunattu aamuhetki siitð. Lauri oli siihen aikaan noin neljðnkymmenen yhdeksðn vuotias. Surun kolkkous oli, kuten jo on mainittu, suureksi osaksi haihtunut; hðn taisi hymyillð ja hðn hymyili usein; se tosin ei ollut mikððn hyvð nauru, -- ei vapautumiseksi, niinkuin filosoofit sanovat, ei, se oli ennemmin voittamiseksi, sillð hðn nauroi vahingolle, mutta se oli kumminkin liikutus mielessð, joka jðrisytti paatumuksen muurin erilleen ja ikððnkuin Memnonin patsaassa sai sortuneet sðveleet lauluksi sointumaan. Lauri rakastui, rakastui niin, kuin hðn ei milloinkaan ollut rakastunut; sillð hðn oli tosin kyllð lempinyt vaimo-vainajataan, mutta se oli kuitenkin ollut enemmðn siveellinen voima, joka salpasi hðnen hurjaa luontoansa, kuin se, missð tunto antaa saman mitan, jolla sille mitataan. Jos ensimmðinen vaimo olisi elðnyt, olisi Lauri Lukne elðnyt elðmðnsð loppuun, tietðmðttð ja tuntematta mitððn omista tunteistaan. Nyt hðn oli kuin uudesta syntynyt ja nðki kaikki ihan toisessa valossa, ja mennyt aika vaipui ðkisti unohdukseen, niinkuin kivi uppoo mereen ja veden pinta sulkeutuu hiljaa ja tasaisesti yli halkeaman. Niin kðvi siis Lauri Karhu sitð ihmeellistð sokean kulkua, jota moni hðntð ennen oli kðynyt; uneilemisen ja ikðv—imisen johdattamana, tulisena kuin nuorukainen, vaikka hðn oli 49 vuoden vanha -- mutta rakkaushan onkin nuoruudenlðhde, -- missð esiintyneekin, se on nuoruus! Se kðvi nðin: Lauri oli kirkon luona monta kertaa nðhnyt nuoren lesken, jonka mies hiljan oli kuollut ja joka ainoan lapsensa, neljðnvuotiaan tyt—n, kanssa eli k—yhyydessð. Leski vetðytyi aina ujona ja n—yrðnð kirkkomuurin lðhelle taluttaen lasta kðdestð ja katseli arasti vðkeð. Mutta hðn oli kaunis, niin kaunis, ettð vaikka hðn vielð suruvaatteissa kðvi, kuitenkin yksi ja toinen nuorimies hðntð lðheni ja lausui silloin tðll—in jonku ystðvðllisen sanan, jota kumminkin seurasi silmðys, joka sanoi paljoa enemmðn kuin sana; mutta Ingeborg, se oli lesken nimi, vastasi tðhðn lyhyesti ja lempeðsti, joka teki hðnen kauniit kasvonsa niin rakastettaviksi, ettð se vaan kiihoitti nuorisoa koettamaan seuraavalla kerralla pððstð hðntð hiukan lðhemmðksi. Tðmðn nðki ja huomasi Lauri Karhu vallan hyvin, vaikka hðn vielð miehuullisesti pysyi taampana; mutta kun puoli vuotta oli kulunut, ja kun kesð herðtti kaikki voimakkaat tunteet uuteen eloon hðnen mielessððn, kypsyi hðnen tahtonsakin. Silloin tuli pyhðpðivð, jolloin leski taas seisoi vanhalla paikallaan ja samassa asemassa. Vðhðn matkaa siitð oli joukko nuoria miehið, jotka nauroivat ja laskivat leikkið, mutta silmðt oli leskeen pðin luodut; mutta silloin Lauri Lukne leveðnð ja vakavana astui lesken luo, -- jos jonkun teki mieli katsella sinne, tðytyi hðnen ensin katsoa Laurin selðn lðpi! Lauri puhui ensin ilmasta, -- sitten hðn hellðsti tarttui lapsen kðteen ja talutti sitð ðidin rinnalla kulkien tietð my—ten. "Totta tosiaan hðn nyt lesken vie!" huudahti yksi pojista. Ja Lauri vei hðnen tosiaankin, sillð vaikka hðn ei monipuheinen ollut, sai hðn kuitenkin sanotuksi enimmðn siitð, mitð hðn ajatteli; mutta se on totta: ajatus ei ollutkaan kuin haarainen kiertokasvi hðnen sielussaan! Se oli niin yksinkertainen, ettð Ingeborg ymmðrsi sen puolesta sanasta, ja sillð vðlin kuin hðnen sydðmensð tykytti niin, ettð huulet siitð vapisivat, herðsi hðnessð arka ajatus, joka rukoili pyhðn muiston, ujouden ja muun sellaisen puolesta, mutta Lauri Karhussa oli voima, joka valtaa lesken mielen! Hðn oli rikas mies, jota ei kissakaan ollut vielð tohtinut vastustaa, ja hðn rakasti Ingeborgia niin, ettð hðn kyllð taisi vetðð vertoja kahdenkymmenen vuotiaasen nuorukaiseen. Kun he vihdoin tulivat portille, josta Ingeborgin kapeaa polkua my—ten piti mennð k—yhððn kotiinsa, pysðhtyi hðn ja nojasi portin tolppaan, sillð hðnen jalkansa vapisivat, ja hðn veti tytt—ð luokseen ikððnkuin suojelukseksi. "Minð saatan sinua sisððn," sanoi Lauri ja sysðsi hðntð hiljaa tolpan luota ja sulki portin. "Ei, ei se kannata ettð sitð te'et!" pyysi Ingeborg ja tarttui kovasti porttiin vapisevin kðsin. Lauri katsoi visusti hðneen: "Eik— hðn voinut tehdð niinkuin hðn tahtoi?" Mutta se rohkeus, joka ilmaisi itsensð lesken silmissð, kun hðn loi ne Lauriin, tuli puhtaasta, hienosta naisen sielusta, ja senvuoksi se poistikin lempeðsti, mutta varmasti rohkean ajatuksen Laurin mielestð, ikððnkuin hellð kðsi vetðð orjantappuran piikin kipeðstð haavasta. He jðivðt hetkeksi siihen seisomaan, eikð sanaakaan puhuttu. Silloin rupesi selvenemððn Laurin sydðmelle, musta vihanpilvi katosi hðnen silmðinsð edestð ja hðnen katseensa kohtasi lempeðsti niitð lauhkeita, hohtavia silmið, jotka vielð olivat hðneen luodut ikððnkuin tervehdyksenð Jumalalta, ja hðn kðvi niin suopeaksi, ettð Ingeborg alkoi itkeð ja pikku tytt— itki my—s, eikð kumpikaan tiennyt minkðtðhden. "Jumala siunatkoon sinua ja lastasi," kuiskasi Lauri, ja hðn oli vðhðllð ruveta itkemððn niinkuin toiset. "Kiitoksia," nyyhkytti Ingeborg ja puristi lasta rintaansa vasten. "Niin, niin," tuumasi Lauri ilomielin. "Minun pitðð keskiviikkona tulla sinun luoksesi, jotta saamme asiat selville, -- sillð onhan parasta ettð panemme kuulutuksille sunnuntaiksi?" "Niinkuin tahdot," huokasi Ingeborg. Sitten ojensivat toinen toisilleen kðttð jððhyvðisiksi ja jokainen meni kotiinsa. Nyt kului pari pðivðð, jolla ajalla Ingeborg oli kovin onneton, ja lakkaamaton itku oli hðnen ainoa turvansa; mutta sillð olikin vastustusvoima kukistettu. Vðsymys ja alakuloisuus osoittivat hðnelle k—yhyyttð kaikkine seurauksineen, ja elðmðnhalu, joka tirkisti esille mielen murtamisen lðpi niinkuin tðhti sadepilvestð, puhui hauskuudesta ja kunniasta, joka hðnelle tulisi osaksi rikkaan talon emðntðnð. Sen kautta oli epðtietoisuus voitettu, ja kun Lauri leveðnð ja mahtavana astui hðnen huoneesensa keskiviikkona, vastaanotti hðn rikkaan kosijan n—yrðnð ja ujona. Jos Lauri Karhu olisi voinut lakia ja tapaa vastaan rikkoa niin olisi kuulutettu kaikki kolme kertaa yhtenð sunnuntaina. Mutta niinkuin asiat nyt oli, tðytyi hðnen malttaa mieltðnsð kuukautta my—hemmðksi, mutta silloin pidettiinkin hððt Lukne-talossa niin komeat kuin raha ja ylpeð mieli voivat toimeen saada. Uuden emðnnðn kanssa tuli uusi ja parempi henki Lukne-taloon, sillð vaikka ei Ingeborg, niinkuin ensimmðinen vaimo, ollut toimelias ja neuvokas, niin hðn kuitenkin oli, mitð lempeys ja kauneus aina on: hiljainen ylivalta talossa. Hðn muisti alhaisuuttansa, ja sentðhden hðn ei milloinkaan tahtonut muuta kuin mitð Lauri tahtoi; mutta Laurista tuntui kuitenkin siltð kuin hðn tekisi vaan vaimonsa tahdon mukaan. Se oli sðvyisð ja hyvð elðmð, se ei vienyt eteenpðin, mutta se ei my—skððn taaksepðin ajanut -- se oli tasaista kulkua! Ingeborg oli samallainen kuin ennenkin, sillð se oli hyvin hiljainen kehoittava syy, joka oli tehnyt hðnet Lauri Karhun vaimoksi; Lauri sitð vastoin oli yhð edelleen yhtð rakastunut hðneen. Olihan Ingeborg kaksikymmentð vuotta nuorempi hðntð ja nuoruutensa ihanimmassa kukoistuksessa, kðvipð hðn aikaa my—ten vielð entistð kauniimmaksi, sillð hyvðt pðivðt ja huolettomat olot silittivðt otsan ja hankkivat ruusuja poskille. -- Se oli hauska elðmð, nykyisyydessð; mutta se ei kasvattanut yhtððn lehden nuppua ijðisyyttð varten. Oli kumminkin yksi kohta, joka nðytti hy—tyvðn tðstð avioliitosta; sillð vaikk'ei se perin pohjin muuttunutkaan, niin se kuitenkin monessa kohden parani: se oli kaksoisten suhde toinen toiseensa. -- Lauri ei nyt enðð istunut kynnyksellð yllyttðmðssð heitð tappeluun, ja ðitipuolen huoli siitð, ettð molempia kohdeltaisiin samalla tavalla, paransi aikaa voittaen heidðn keskenðistð suhdettaan toisiinsa. Ei tosin vielðkððn ollut pitkð matka vihaan, ja rajumielisyys sðrki vðliin jyrkðsti hyvðn vðlin; mutta he eivðt sentððn alinomaa toinen toistaan ðrsyttðneet. He eivðt enðð seisoneet kukin sðngyntolppansa vieressð katsellen vihaisesti toisiinsa, -- he hðpesivðt kaunista lempeðsilmðistð ðitipuoltaan ja he hðpesivðt vielð enemmðn, kun tytt— seisoi hiljaa heidðn edessððn ja katseli vuorotellen toista ja toista suurin kummastelevin silmin, ja kohta huomatessaan vðhintðkin vihan osoitusta heidðn kasvoissaan, sðikðhtyneenð pakeni heidðn luotaan. -- Kaikki tðmð tapahtui hyvin hiljaisesti, mutta yhtð varma kuin se on ettð l—ytyy kieli, joka on voimakkaampi kaikkia maan huutavia ððnið yhteensð, yhtð varmaan nðmðt veljetkin kuulivat sen kehoitusta sielussaan ja he ajattelivat ensi kerta tekojansa. Sen mukaan kuin Aagot, se oli tyt—n nimi, kasvoi leikkien ja hyvien pðivien suojassa, kehittyi hðn erinomaisen kauniiksi ja miellyttðvðksi sekð nðk——n ettð kðyt—kseen nðhden. Hðn oli loistava ja puhdas kuin lilja-kasvi; mutta hðnen silmissððn oli sen ohessa jotain, joka teki ettð ne vðliin loivat ankaran katseen siihen, jota ne kohtasivat. Siitð lapsi ei mitððn tiennyt. Vaikka hðnen luonnossaan l—ytyi ankaruuden voima, niin se ei hðneltð lapsenleikkið vielð riistðnyt. Mutta veljet tunsivat sitð, ja seisoivat monta kertaa ripillð tðmðn katseen edessð. jota hðn ei vielð luonut heihin muulla tavalla kuin hðn loi sen puun taittoon tien varrella. Tðstð luonnonvoiman vðlitt—mðstð kesyttðmisestð syntyi pian lðhempi suhde. Siitð kehittyi jonkimoinen hiljainen kilpataistelu heidðn vðlillððn siitð, kumpi heistð useimmin ja pisimmðksi ajaksi voisi saada Aagotia puolelleen, mutta tytt— oli sððstðvðinen antimensa kanssa, hðn muisti aina riitaa, ja kaikki ne hyvðt ja houkuttelevaiset sanat, joita hðn kuuli, tiesi hðn tulevan samasta suusta, joka oli vihaa ja hðijyyttð lausunut. Hðn antoi kuitenki takaisin sen verran lempeyttð, kuin tarvittiin lisððmððn hðnen valtaansa veljien yli, ja kun nðmð ajan pitkððn huomasivat ettð he jokaisesta riidasta tai vihan ilmauksesta kadottivat osan tyt—n suosiosta, jota oli niin vaikea saavuttaa, niin he vihdoin totuttivat itseððn harjoittamaan jonkimoista itsensð hillitsemistð, joka ensin tuli tavaksi ja my—hemmin luonnoksi. Tðten kului kymmenen vuotta. Ingeborg oli vielð yhtð kaunis, ja nðytti siltð kuin luonto olisi mððrðnnyt hðnen viemððn kesðn kukkaa syksyyn, ainoankaan lehden putoamatta kukan kuvusta. Laurille oli hðn yhð vielð sama silmðn huvitus ja ilo, kuin silloin koska hðn ensi kerran tapasi hðnen kirkkomatkalla; ja kun tðmð kauneus oli heidðn liittonsa solmu, niin oli hyvð Ingeborgille, joka rakasti lempeyttð ja hyvið pðivið, ettei se au'ennut ennenkuin kaikki raukesi. Syksyllð on vðliin pðivið, jolloin aurinko paistaa niin lðmpimðsti, ilma on niin lauhkea, ettð koko kuihtuva luonto on hðmmðstyttðvðn rehoittavan ja voimakkaan nðk—inen, mutta se on valhetta; sillð ravinto on kulutettu, elinvoima on loppunut. Niin oli Ingeborginkin kauneuden laita. Hðnen elðmðnsð Laurin kanssa oli ollut mukava ja hyvð ulkonaisesti, mutta sisðstð se oli kulunut -- siellð ei ollut tasapainoa! Ja siitð se tuli ettð vaikka hðn vielð runsaassa mitassa antoi toisille, vðheni hðnen oma elinvoimansa niin nopeasti, ettei kukaan sitð aavistanut ennenkuin kuolema ðkisti pani merkkinsð hðneen. Silloin Lauri herðsi ja ihmetteli sitð mitð hðn nðki: "Eihðn toki voinut olla mahdollista ettð Ingeborg voisi kuolla! Hðn, joka oli niin kaunis, niin suopea, niin lempeð? Hðn, jonka kanssa hðn oli niin iloista elðmðð elðnyt...?" Kyllð, hðnkin voi kuolla, ja hðnen viimeinen hetkensð lðheni suurin askelin. Silloin Lauria valtasi epðtoivo, jommoista hðn ei milloinkaan ennen ollut tuntenut. Hðn rukoili Jumalaa, hðn avuksi huusi Hðntð, hðn heittðysi kuin hullu laattialle ja vððnteli itseððn; hðn tarjosi Jumalalle kaikki mitð hðnellð oli Ingeborgin sijasta, paitsi elðmðð, sillð elðmðn tðhdenhðn hðn tahtoi hðntð pitðð. Mutta Lauri Karhun tðytyi tðllðkin kertaa vðistyð ylivoiman edestð. Kun kaksi viikkoa oli kulunut ensimmðisestð epðtietoisesta kauhistuksen merkin ilmestymisestð, lepðsi Ingeborg haudassaan, ja Lukne-talossa oli pidetty hautajaiset, jotka hankkivat vainajalle maineen, joka ulottui paljoa kauemmaksi kuin hðnen hiljaisen elðmðnsð vaikutus. Lauri oli siis nyt taas leskimies. Pojat olivat tðyttðneet yhdeksðntoista vuotta, ja Aagot, joka hðnkin oli niinkuin lapsi talossa, oli viidennellðtoista. Ensimmðltð nðytti kaikki tasoittuvan hiljaiseksi elðmðksi, toinen vðistyi toisen tieltð, he soivat toinen toiselleen sijaa ja siinðhðn kaikki ulkonainen rauha juuri onkin. Lauri itse oli vielð niin surun vallassa, ettð oli kuin hðn olisi kauheasti kamppaillut ja ylivoima olisi polvellaan hðnen rintaansa painanut; sillð lyhyt ðhkiminen osoitti ettð hðn kyllð tahtoi nousta, mutt'ei voinut. Tðtð ei kuitenkaan kauan kestðnyt. Ponteva elinvoima hðnessð taisi kyllð lannistua ajaksi, mutta se ei kuollut. Kun sentðhden noin pari kuukautta oli kulunut, virkosi hðnen luontonsa jðlleen vðhitellen, ja kun hðnen rinnallaan ei ollut ketððn, joka olisi voinut hallita, ja hillitð sitð, niin Lauri alkoi juuri siitð, missð hðn pððtti yhdeksðntoista vuotta sitten, kun hðnen ensimmðinen vaimonsa kuoli. Mutta pahuus nuoruuden raittiuden rinnalla ei levitð sellaista pahennusta ympðrilleen, kuin silloin kun se vetðð mustat piirteensð vanhuuden lakastuneille kasvoille. Lauri Lukne ei edellðmainitulla ajalla kaikessa hðijyydessððn ja jumalattomassa vihassaan ollut niin suurena kauhuna ihmisille, kun miksi hðn nyt tuli, kun juuri sama mieli ilmaisi itsensð samalla tavalla. Aagot oli ainoa, joka nurkumatta kovia pðivið kesti; sillð hðn oli tosin kuin talon tytðr, mutta hðn tunsi kuitenkin sen perustan epðvakaisuuden, jolla hðn seisoi, ja hðn ei sallinut elðmðn kokonaan itseððn hallita. Voi tulla aika, jolloin Lauria ei enðð ollut, ja voi jo aikaa sitð ennen tulla pðivð, jolloin hðnen, Aagotin, tðytyi lðhteð pois siitð talosta, jossa hðnellð ei ollut mikððn oikeus olla. Mutta niin kauan kuin hðn siellð oli, tahtoi hðn tehdð kyllðksi sen edestð minkð hðn sai, ja sentðhden hðn vastustamatta otti kaiken isðpuolen luonnottoman hðijyyden raskauden pððllensð ja antoi pelkkðð ystðvðllisyyttð sijaan. Tðstð ajasta kului kaksi vuotta hitaasti ja ilottomasti; silloin Aagot vahvisti kasteenliittonsa; mutta ei millððn juhlallisuudella tðtð juhlapðivðð vietetty. Aagot sousi talosta varhain erððnð syys-aamuna molempain veljein ja muutaman palvelijan kanssa. áidin virsikirja oli ainoa rakkauden-seura mikð hðnellð oli, ja kirja kðdessð istui hðn surumielisenð ja hiljaisena koko matkan. Kotimatkalla sitðvastoin tunto siitð, ettð hðnen asemansa Jumalaan ja ihmisiin nyt oli vallan uusi ja tðrkeðmpi kuin ennen, saattoi hðntð iloisemmalle mielelle, ja hðn loi terðvðn katseensa ihmeellisen hellðsti veljien uhkamielisiin kasvoihin. Hðn ei milloinkaan ennen ollut niin selvððn nðhnyt ettð isðpuolen viha ja vahingoniloinen luonto oli mennyt perinn—ksi pojille, ja ettð se oli pannut merkkinsð jok'ainoaan kasvojen piirteesen ja sðvyyn. Kunpa hðn tðllð hetkellð olisi voinut panna kðtensð heidðn pððnsð pððlle ja siunata heitð, niinkuin pappi hiljan oli hðntð siunannut! sillð se oli sisðllisesti vahvistanut hðntð, ja hðn tunsi itsensð ikððnkuin suuremmaksi sen jðlkeen. "Voi sentððn, jospa veljet olisivat kiltit hðntð kohtaan, hðnellð kun ei ollut isðð eikð ðitið, ei kotoa ei turvaa!" Ja niin hðn uudelleen loi rakkaudenkatseen heihin kysyðkseen ja tutkistellakseen mitð he ajattelivat. Mutta he eivðt hðnen silmissððn nðyttðneet veljiltð! Kauan oli jo tunne kiehunut ja kuohunut heidðn levottomassa mielessððn, se oli, niin sanoaksemme, muodostunut intohimoksi; nyt istui tytt— siinð niin kauniina ja katsoi niin lempeðsti heihin; nyt, kun kaikki se, mikð tðhðn asti oli ollut puhkeamassa, ikððnkuin kerrassaan oli tðyteen kukoistukseen puhjennut, nyt he riistivðt hðnet luokseen, kukin ajatuksessaan, niinkuin he lapsuudessaan olivat riistðneet heille viskattuja vaskirahoja. Mutta he kðtkivðt tðmðn ajatuksen ja peittivðt sen ujoudella; sillð vaikka luonto hurjana riehuikin, kantoi se kumminkin nuoruuden ensimmðistð toukoa! Mutta sitð ei kestðnyt kauan; sen padan alla oli niin iso tuli, ettð se kuohui! Luonnotontahan olisi ollutkin ell'eivðt he, samaan pððmaaliin pyrkien, t—rmðisi yhteen tiellð, etenkin kun tytt— vðhitellen alkoi huomata, mitð he tahtoivat, ja vðistyi heidðn tieltððn. Hðn oli tosin rukoillut Jumalalta veljien hyvyyttð ja rakkautta: mutta se ei ollut veljenrakkautta, joka loisti hðntð vastaan noista levottomista silmistð, joka leimusi niin ðkisti ja piiloitteli arkamaisesti samassa silmðnrðpðyksessð. Oli vielð toinenkin, joka tðtð huomasi, vaikka hðn kulki kuin myyrð heidðn joukossaan eikð nðyttðnyt ajattelevan mitððn muuta kuin omaa riitaisaa olemistansa, ja se eli Lauri Karhu. -- Jos Lauri olisi ollut kylðssð asuva, niin hðn kyllð olisi l—ytðnyt yhtð tai toista vððrðð tavaraa, jota yhteiskunta tarjoo tappion korvaukseksi: sillð Lauri ei ollut milloinkaan itsessððn hakenut syvemmðltð kuin siihen, mistð mielijohde pulppusi yl—s, ja kun ty— oli hðnelle vastenmielistð, eikð kukaan viihtynyt hðnen seurassaan, niin hðn kuljeskeli ympðri ja vaivasi itseððn; mutta niinkuin nyt asiat oli, sai hðn odottamattoman avun siitð kauheasta rajuilmasta, jonka hðn nðki hitaasti, mutta vakavasti lðhenevðn taloa. Lauri melkein kokonaan toipui tðstð! Tappelu karhun kanssa esiintyi hðnen sisðllisten silmðinsð edessð kahta vertaa uljaampana kuin se todella oli; hðn nauroi itsekseen, hðn nauroi ja joi aika kulauksia siitð oluthaarikasta, joka aina oli tðynnð olutta hðntð varten; vðliin sattui niinkin ettð Lauri joi poikiensa kanssa, mutta useimmiten joivat kuitenkin erikseen. "Kaksi poikaa ja yksi tytt—!" nauroi hðn silloin ja maiskutti huulillaan. "Se jakaminen ei helppoa ole!... Tðytyy koettaa hyvyydellð, pojat, minð koetin hyvyydellð, minð, kun karhua hyvðilin! Ha, ha, ha!... Oli siellð useampiakin! Mutta eihðn voi syleillð kuin yhtð kerrallaan sentððn!" Veljet katsoivat toisiinsa sivultapðin, kun isð puhui. He eivðt olleet kauniit muutenkaan! mutta rumemmaksi he kðvivðt tðstð kieroon katsomisesta, jolla toinen ikððnkuin salaa tahtoi toista tutkia. Ja kun isðn pilkkanauru kaikui heidðn korvissaan ja saattoi heitð hðneen katsomaan, istui tðmð ilkkuvaisena ja nauroi ja joi ja p—yhisteli itseððn paksuna ja leveðnð p—ydðn pððssð. "Kumpi teistð oli vanhin poika?" kysyi hðn ystðvðllisellð ððnellð, koputtaen tuhan piipustansa. Ja kun ei kukaan vastannut, ja Aagot hððri valkean ððressð, jotta nðyttðisi siltð kuin hðn ei kuulisi, niin sanoi hðn hetken kuluttua, sytyttðessððn piippuansa ja katsellessaan siitð nousevia kipin—itð: "Aamundhan se oli joka ensimmðltð ððntð pððsti?" "Ohoh!" kuului m—rinð hðntð vastaan siltð puolen, jossa Niilo istui. "Mitð?" kysyi Lauri Karhu ja katsoa tirkisti Niiloon. "Sinð et ollut olemassakaan kuin hðn ððnen sai... Ei, Aamund saa Lukne-talon, niin sinð saat ottaa sisaresi mukaasi Skjaerehougeniin ja jððdð sinne asumaan." "Tytt— ei ole hðnen sisarensa enemmðn kuin minunkaan," sanoi Aamund, ja hðn katsoi sðken—ivin silmin Niiloon; mutta Niilo ei siihen mitððn virkkanut, sillð hðn ei kððntðnyt silmiððn tyt—stð, joka hehkuvin poskin seisoi tulen ððressð. "Ei," vastasi Lauri hiljaisesti, "jos voitte saada puolet kumpikin, niin..." Samassa Aamund l—i nyrkillððn p—ytððn niin ettð jyrðhti ja senjðlkeen hðn ryntðsi ulos ovesta. "He, he!" nauroi isð hðnen jðlkeensð. "Se poika ei saanut turhan pððtð, etusijaa... Hðn ei ja'a, hðn!" "Hðnen tðytyy kuitenkin tehdð se!" ðrjðsi poika, joka tuvassa oli. "Tarkoitatko taloa vai tytt—ð?" kysyi Lauri hymyillen. "Minð tarkoitan sitð, jota tarkoitan," vastasi poika. "No, no, muista toki ettð pitðð kysyð sisarennekin mieltð," lisðsi Lauri. "Aagot ei ole meidðn sisaremme," sanoi Niilo, nousi penkiltð ja astui takan luo ja asettui seisomaan tyt—n rinnalle. Aagot oli vðhðllð huutaa, kun poika tuli niin lðhelle hðntð; mutta hðn rohkaisi mieltððn ja kððnsi kasvonsa hðneen. Se, mikð juuri oli lausuttu, oli saattanut hðntð sellaiseen tuskaan ettð kyyneleet olivat silmiin nousseet; mutta poika loi hðneen hurjan, levottoman katseen, ja se rukoileva ajatus, joka loisti hðnen silmistððn poikaa vastaan, sammui kohdatessaan tðmðn intohimoa. Silloin tytt— peloissaan hiipi pois ja kðtki itsensð omaan kamariinsa, ja tððltð nousivat hðnen rukouksensa Hðnen tyk—nsð, joka sekð kuuli ettð ymmðrsi niitð, jo aikaa ennenkuin ne sanan muodon saivat. Tððltð hðn seuraavana aamuna astui rohkaistuna ja rauhoitettuna ty—h—nsð. Mutta vaikka hðn oli iloisimmassa nuoruudessaan, hðn ei kuitenkaan nuoruuden iloa tuntenut, ja kauneus, jonka Jumala oli hðnelle suonut, tuli kðrsimyksen ristiksi sen sijaan ettð sen olisi pitðnyt olla elðmðn juhla-ajan koriste. Hðn oli mielessððn vallan varma veljien tarkoituksesta. Molemmilla oli sama halu ja sama tahto, ja toisella oli yhtð voimallinen kðsi hðneen tarttuakseen, kuin toisella. Voisiko hðn aina tðllð tavoin mennð molempien ohitse, tulematta toista lðhemmðksi kuin toista' Hðn ei tiennyt miten tðstð selkkauksesta pððstð. Jos hðn olisi toista rakastanut, mutta toista ei, niin hðn kyllð olisi tiennyt miten menetellð; mutta hðn pðin vastoin pelkðsi molempia. Mutta, vaikka ei niin olisi ollutkaan, vaikka hðn olisikin toisesta enemmðn pitðnyt kuin toisesta, niin hðnen olisi tðytynyt sitð salassa pitðð, jotta ei riita syntyisi, joka ei milloinkaan pððttyisi. Silloin tapahtui jotain, joka ðkkið kypsytti tðmðn kohdan, tai oikeammin epðkohdan. Ei se auttanut ettð Aagot kðrsivðllisesti ja sðvyisðsti kierteli silkkilangan nðiden rajujen ynseðin rautaisten tahtojen ympðrille, se pðivð oli kuitenkin tuleva, jolloin ne tulisimat sðrkemððn Fenrisinkin kahleet. Lauri oli, niinkuin jo on mainittu, ollut renkinð talossa, ennenkuin hðn isðnnðksi tuli. Hðn oli k—yhðð sukua; mutta hðn oli naimisensa jðlkeen ikððnkuin poistanut koko lapsuutensa olot mielestððn. Ei ollutkaan yhtððn hðnen omaistaan, joka olisi ollut niin suuressa puutteessa, ettð olisi hðnen puoleensa kððntynyt, ja senkautta tðmð sukulaisuuden suhde itsestððn ikððnkuin kuoli. Silloin tuli erððnð pðivðnð nuorukainen taloon, joka toi terveisið Laurin sisarelta, joka hiljan oli kuollut, ja joka oli elðnyt viimeiset pðivðnsð k—yhyydessð. -- Laurille tðmð sanoma ei ollut oikein mieleen. Jos sisar olisi kuollut niin, ettei kukaan hðnen lðheisyydessððn olisi siitð tietoa saanut, silloin Lauri ei olisi siitð ensinkððn vðlittðnyt, vaikka tðmð sisar olisi ollut kuinka k—yhð tahansa; mutta nyt siitð puhuttiin ja juteltiin hðnenkin kuullen, ja silloin hðn hðpesi niin ettð hðnestð tuli ulkokullattu, -- sitð hðn ei vielð ollut ollut. "áitisi ei siinð oikein tehnyt," sanoi hðn lempeðsti nuorukaiselle, joka seisoi oven suussa ja nðytti k—yhðltð, vaikka rohkeus loisti hðnen silmistððn. "Hðn olisi voinut minulle sanan toimittaa: minulla on kyllð sen verran, ettei sisaren olisi tarvinnut kuolla sellaisessa kurjuudessa." Poika arveli "ettð niinkauan kuin itse toimeen tulee, ei saa muiden vaivaksi ruveta. Hðnen ðitinsð oli ollut sitð mieltð, ettð jokaisen tulee ristiðnsð kantaa." Kun se oli sanottu, pyyhki Lauri silmiðnsð, ja sysðsi oluthaarikan Thorelle, se oli pojan nimi, ja vðhðn aikaa mietittyðnsð, sanoi hðn ettð Thore saisi jððdð hðnen luokseen ja elðð asianhaarain mukaan Lukne-talossa. Niin, poika kiitti ja vei takaisin enonsa luo haarukan, ja kaikki oli pððtetty ja tuumittu; kun mielenliikutus oli asettunut, lisðsi Lauri pienen selityksen: "Sinð saat ruveta rengiksi, ymmðrrðthðn... Niin sinulla on palkka, ja se on kyllð hyvð se." Niin, se oli nuorukaisenkin tarkoitus, eikð viipynyt kauan aikaa ennenkuin hðn ryhtyi ty—h—n. Alussa veljet kohtelivat hðntð ystðvyydellð. Toinen oli alkanut, se oli kyllðksi toiselle koettaa olla vielð ystðvðllisempi. Mutta Thor oli kaunis mustatukkainen nuorukainen; hðnellð oli vaaleansiniset, loistavat silmðt ja leveð, selkeð otsa. Kun hðn kðvi paikasta paikkaan ja teki kaikki, sekð mahdolliset ettð mahdottomat, ty—t nurkumatta, niin heidðn mielessððn oli jotain, joka ei mielellððn tahtonut my—ntðð, ettð hðn oli oikeassa, ja joka ei suinkaan ollut hyvillððn hðnen kauniista kasvoistaan; sillð sen verran he itsestððn tiesivðt, ettð kauneutta ei ollut heidðn osakseen tullut. Mutta vaikka nuorukainen olikin hilpeð ja reipas, niin tuli ajan pitkððn kumminkin hetkið, jolloin hðn mieluisemmin meni Lukne-poikien tieltð kuin heitð vastaan. Kun ty— oli pððtetty, istui hðn useimmiten yksinðiselle paikalle, tahi lðhti hðn metsððn, jossa hðn heittðysi puun alle lepððmððn, sen sijaan ettð hðn, kuten ennen, olisi ollut tuvassa muiden kanssa. Se oli kuitenkin veljien mieleen, ja sentðhden he antoivat hðnen olla omassa vallassaan; mutta kun vðhðn vðlið tapahtui ettð toinen tai toinen heistð tapasi Aagotin Thoren seurakumppanina tðmðn yksinðisillð matkoilla, niin he alkoivat toista laulua laulaa! "Nðyttðð siltð kuin sisarenne mieltyisi nuorukaiseen," alkoi Lauri erððnð iltana, istuessaan tuvassa olutta juoden tapansa mukaan, ja mulkoillen poikiin viekkailla silmillððn. Aamund ja Niilo istuivat kumpikin piippu suussa p—ydðn takana. Aagot oli hiljan hiipinyt ulos tuvasta, ja Thor oli tavallisuuden mukaan kohta ruo'an jðlkeen mennyt ulos. Kului hetki ððnett—myydessð. Pojat olivat kyllð kuulleet vanhuksen sanat, mutta he eivðt vastanneet mitððn. "No niin, eihðn siihen ole mitððn sanomista," lisðsi Lauri vðhðn ajan kuluttua, "jos mieltyivðt toisiinsa, niin ovathan he toistensa vertaisia. -- Toisella ei ole mitððn, ja toisella ei ole milloinkaan mitððn ollut, sehðn sopii varsin hyvin yhteen." "Minð tiedðn yhden, joka kyllð tahtoo lausua sanan siinð asiassa," sanoi Aamund ja nousi kiivaasti yl—s. Hðn nðytti melkein uroolta seisoessaan p—ydðn takana, ja hðnen pitkð varjonsa ulottui katolle saakka takassa palavan tulen valossa. "Minð tiedðn yhden, minðkin," lisðsi Niilo siihen, kovasti ja terðvðsti kuin hðn olisi hakannut joka sanan kiveen. Mutta hðn istui vallan tyynenð paikallaan. "Sepð kummallista puhetta," nauroi Lauri piipun ja hampaiden vðlissð, niin ettð se tuskin kuului, eikð siihen mitððn lisðtty. Hetken kuluttua Aamund lðhti ulos, ja kun kotvasen aikaa oli kulunut, nousi Niilo ja meni samaa tietð. Ulkona porstuassa seisoi Niilo vðhðn aikaa kynnyksellð ja katseli ympðrilleen, hðn ei ketððn nðhnyt; sitten kulki hðn hitaasti seinðn viertð pitkin ja meni nurkan ohitse. Tððllð hðn kohtasi Aamundin, joka tuli toiselta puolelta, ja he hiipivðt toistensa ohitse kuin kaksi koiraa, kumpikin luu hampaiden vðlissð. Niilo lðhti pellon poikki, ja nðytti siltð kuin hðn kulkisi vaan ajan vietoksi; ja Aamund meni alas ruoka-aittaa kohden -- hðnkin kulki vaan kðvellðkseen, sillð hðn meni oven sivutse; mutta miten oli, sattui niin ettð Aamund seuraavassa hetkessð hiipi vallan tallin portaiden ohi, jossa Thor seisoi piippu suussa puhellen Aagotin kanssa, joka istui kivenpaadella, ja Niilo tuli samassa vastakkaisen nurkan takaa. "Kuljetko sinð salaa pojan kanssa, sinð?" sanoi Aamund ilkkuen ja kulki edelleen. "Ai, ai!" huusi Thor, ja samassa hðn kaatua t—rmðhti maahan. Niilo oli pannut ðmmðnkoukkua hðnelle kun hðn suuttuneena Aamundin sanoista tahtoi vetðytyð pois tyt—n luota. "Kaaduitko?" kysyi Niilo kuivasti ja meni pois. Hetken kuluttua istui Aagot tuvassa takan ððressð ja kutoi sukkaa; mutta ty— ei tahtonut sujua, sillð sitð tehtiin vapisevin kðsin ja silmðt, joiden tuli puikkoja ohjata, olivat kyynelten vallassa. Tðnð iltana hðntð oli syytetty jostakin, ja hðn kyllð tiesi ettei hðn voinut siinð kohden itseððn syytt—mðksi sanoa. Hðn tiesi ettð tðstð hetkestð ei ainoastaan hðn saisi kðrsið veljien vihaa, vaan nuorukainenkin; ja mitð hðn ei oikein saanut selvðksi ajatuksissaan, mutta joka kauhistavaisena aavistuksena tunki hðnen sieluunsa, oli se, ettð veljet olivat tðtð kohtausta katselleet saastaisin silmðyksin. Oliko tðmð paikka tðstð hetkestð sopiva koti hðnelle? áiti oli kyllð kuolinvuoteellaan pyytðnyt hðntð palvelemaan isð-puolta ja hoitamaan hðntð hðnen vanhoilla pðivillððn; mutta vaikka hðn vakaasti lupasi tehdð sen, niin uskalsi hðn kuitenkin tðllð hetkellð tutkistella tðtð lupaustaan ja koetella sitð oman-avun ja edesvastauksensa suhteen Jumalaa kohtaan. Lauri oli sillð vðlin mennyt levolle ja nukkui sitkeðð unta. Oli syyspuolella; tuuli vinkui ovissa ja ikkunoissa ja tunkeutui pitkðnð valitushuutona uuninpiipun lðpi. Oli jo my—hðinen; mutta vaikka ei ollut mitððn, joka pakotti hðntð ylhððllð olemaan, pani hðn kumminkin vielð pari mðnnynoksaa tuleen, jotta se leimahti uudelleen ja loi levottoman hohteen tupaan. Hðn oli niin tuskallinen ja huolissaan ettð hðn yhtð paljon pelkðsi sulkeutua omaan huoneesensa, missð hðn muuten oli y—tð, kuin jððdð tupaan, ja niin istui hðn epðvakaisena ja aika kului. Silloin joku tarttui oveen varovaisesti. Aagot sðpsðhti ja katsoi sinnepðin. Se oli Aamund; hðn astui melkein kuulumattomin askelin oven suusta ja tuli tytt—ð vastaan. "Hiljaa! jðð paikallesi," kuiskasi hðn kun tytt— nousi. "Ei minulla ole mitððn tððllð tehtðvðð," sanoi tytt— ja kððntyi lðhteðksensð pois, vaikka jalat vapisivat. "Oliko sinulla enemmðn tekemistð tallin oven luona tðnð iltana?" kysyi Aamund ja astui hðnen eteensð, niin ettð hðn kððntyi takaisin ja jði seisomaan takan ððreen. Pian Aamund tuli hðnen luokseen ja katsoi hðntð kasvoihin; mutta vaikka hðn tðllð hetkellð kovin taisteli itsensð kanssa voidaksensa nðyttðð rauhalliselta, koska hðn tiesi sen olevan ainoan keinon, millð tytt—ð voisi taivuttaa, niin raivosi hðnen mielessððn sellainen myrsky, ettð se kuvastui hðnen katseessaan, ja sen sijaan ettð se olisi ollut puoltaja, tuli se kavaltajaksi. Siihen oli sekoitettu kaikki, mikð hðnessð oli hyvðð ja pahaa; sentðhden siinð oli vðhðinen valonkohta, joka hyvin hoidettuna ja puhdistettuna kyllð olisi voinut valaista kapeaa, tasaista elðmðntietð, mutta joka ei tahtonut riittðð, kun sen tuli kajastaa intohimon ja itserakkauden, joka oli varsinainen tðyte hðnen luonnossaan. Hðn katsoi, kuten jo sanottiin, hetken aikaa tyt—n kasvoihin, ja hðn tahtoi kai lukea vðhðsen sitð kirjoitusta, jota jokainen kirjoittaa omalla tavallaan ja lukee tavallaan; mutta hðn ei sitð ymmðrtðnyt. Aagot rukoili tðllð hetkellð alakuloisesti puolestansa joka liikkeellð kauniissa kasvoissaan; mutta se oli kuitenkin sisar, joka puhui veljen sydðmelle, ja kuinkapa Aamund voisi kðsittðð sitð, joka oli niin kaukana hðnen ajatuksistaan? "Pelkððtk— minua?" kuiskasi hðn ja pani kðsivartensa tyt—n vy—tðisten ympðrille. "En tiedð mitð olen," vastasi tytt— ja vðistyi syrjðlle; mutta samassa hðn pððsti huudon, sillð ikkunan ulkopuolella nðkyi Niilon kasvot. Seuraavassa hetkessð au'aistiin ovi ja Niilo tuli hiljakseen kðvellen takan luo, otti lakin pððstðnsð ja p—yristi kðdellððn tukkaansa, niin ettð se lensi otsan ympðri kuin hevosharja, ja pani sitten toisen jalan takansyrjððn, virittðen tulta mðnnynpuikolla. "Mitðs tahdot?" kysyi Aamund. "Minð tahdon mitð tahdon," vastasi Niilo ja nðytti tyyneltð. "Minulla on jotain kysyttðvðð tyt—ltð," lisðsi Aamund ylpeðsti. "Niin minullakin on," sanoi Niilo ja sylki tuleen. "Aamundilla on ensin sanan vuoro," huusi Lauri kðheðsti ja uneliaasti sðngystð. "Oh, sanan vuoro on sillð, joka sen ottaa," mutisi Niilo. "Aamund on vanhin poika, hðn tuli ensin maailmaan, hðnellð on ensin sanan vuoro," toisti Lauri. "Sen asian laita on niin ja nðin," sanoi Niilo. "Mitðs te tahdotte tððllð keskellð y—tð?" "Minð tahoon Aagotin kanssa haastaa, johan minð sen sanoin," vastasi Aamund kiivaasti. "Minð en tiedð mitð te tahdotte," sanoi tytt— vihdoin rohkeammin. "Jos teillð on jotain puhuttavaa minun kanssani, niin ei suinkaan se ole niin tðrkeðtð, ett'ette voi huomiseksi odottaa? Minð olen vðsynyt, minð menen maata nyt." "Saat tehdð niin, mene vaan," sanoi Niilo tyynesti ja valmistihe lðhtemððn samaan aikaan kuin tytt—. "Sinð annat lupaa vallan kun olisit isðntð talossa, sinð!" tiuskasi Aamund ja astui syrjððn seuratakseen veljeð. "No, nyt he kðyvðt toistensa kimppuun," huusi Lauri ja nauroi, jotta hðn oli vðhðllð tukehtua. "Voinhan minð yhtð pian tulla isðnnðksi talossa kuin sinð," sanoi Niilo tyynesti. "Herra Jumala," huudahti Aagot, "muistakaahan toki ettð isðnne vielð elðð. "Aivan niin! ja hðn elðð vallan terveenð," kuului sðngystð. "Jos olette aikoneet hautajais-olutta minulle panna, niin totta tosiaan juon sitð itse." Ja niin Lauri taas nauroi ettð ðhkyi jðlestðpðin. "Minð en ole sitð ajatellut," vastasi Aamund uhkamielisesti. "Mitð sinð sitte ajattelet?" kysyi isð ja kððntyi kiivaasti. "Jos tahdot tyt—n, niin ota hðnet. Ei sukulaisuus esteenð ole." "Pitððhðn tyt—n itse saada mððrðtð sitð," sanoi Niilo ja jði rauhallisesti seisomaan, molemmat kðdet taskuissa, keskelle laattiaa. "Kenties sinðkin hðntð tahdot!" sanoi Lauri, ja alkoi uudelleen nauraa. "Onhan minulla sama oikeus kuin Aamundilla." "Tyt—n tðytyy siis pððttðð asia," sanoi Lauri, ja hðn nojasi kyynðspðilleen ja katsoa tirkisti heihin. "Jumala minua auttakoon!" huokasi tytt— ja itki ððneen. "Minð en tahdo kumpaakaan heistð." "Et kumpaakaan heistð?" ðrjðsi Lauri ja nousi polvilleen sðngyssð. "Oletkos hullu, tytt—? Puoli Lukne-taloa on parhaimman talon vertainen koko seudussa... Pelkððtk— hðntð, Niilo? -- Tartu kiinni vaan, sinð Aamund, sinð otit aina isomman vaskirahan ennen!" Aamund ei tarvinnut monta sellaista sanaa. Hðn astui askeleen tytt—ð kohti, ja hðnen kasvonsa hohtivat, sillð hðn tiesi olevansa voimallisempi. Mutta samassa Niilo astui vðliin ja eroitti heidðt toisistaan. "Minun pitðð my—skin olla muassa," sanoi hðn tyynesti. "Ty—nnð hðn luotasi," huusi Lauri, "sillð minð huomaan ettð Aagot sinua tahtoo." "En, minð en suinkaan huoli Aamundista enkð Niilosta!" huudahti tytt— ja vetðysi oven nurkkaan. "Minð pidðn toisesta niinkuin toisestakin. Olen vaan ajatellut ettð he ovat veljiðni... Jumala minua lohduttakoon, minulla ei ole isðð eikð ðitið!" "Oh, pidð sinð suusi kiinni semmoista puhumasta!" sanoi Lauri ðkðisesti. "Luulisinpa olleeni hyvð isð sinulle! Sinð olet syntynyt kurjuudessa, muista se, ja minua sinun on kiittðminen siitð, mikð nyt olet. Kun minð sanon ettð sinun pitðð ottaa jompikumpi pojistani ... minð tarkoitan Aamundia, sillð hðn ensiksi ððnen sai, niin sinun vaan tulee kiittðð ja suudella kðttð, tytt—-rehjana!" "Minð en ota Aamumdia enkð Niiloa," vastasi tytt— lyhyesti ja pððttðvðsti; sillð nyt hðn oli tullut riitaiselle tuulelle, kun Lauri puhui pilkallisesti hðnen lapsuutensa oloista. Hðn oli kðynyt ylpeðksi, ja se teki hðntð rohkeaksi. "Luultavasti tahdot Thorea," sanoi Aamund viekkaasti. "Sisareni poikaa?" huusi Lauri. "K—yhðð rottaa, jolla ei ole enemmðn omaisuutta kuin mitð hðnellð on yllððn. Oletkos hupsu, tytt—?" "Oh, k—yhempðð rottaa olen nðhnyt kuin hðn on," sanoi Aagot ja katseli rohkeasti toisesta toiseen. "Huomispðivðnð hðn ajetaan talosta! Menk——n sinne mistð tuli," lisðsi Lauri, ja ðhkyen vihasta hðn viskasi ympðrilleen vaatteitaan. "Ei kenenkððn huoli minun tðhteni talosta lðhteð," sanoi tytt—. "En minð ole poikaan mieltynyt, eikð hðn ole mieltynyt minuun." "No, niin saat ottaa Niilon sitten," m—risi Lauri ja vaipui hengðstyneenð takaisin vuoteelleen. "Minð en hðnestð huoli," sanoi tytt— ylpeðsti ja samassa hðn kððnsi kasvonsa Niiloon ja katsoi hðneen niin tyynesti ja kylmðsti, ettei sitð voinut vððrin kðsittðð. Niilo katsoi taas silmðnrðpðyksen ajan tytt——n, sitten hðn kððntyi pois ja meni ulos; mutta hðn ei viitsinyt itseððn vaivata oven avaamisella, hðn potkaisi sitð niin ettð se lensi auki ja hðn jðtti sen selkomen selðlleen jðlkeensð. "Kas niin, nyt hðn meni," sanoi Lauri hiukan rauhoitettuna. "Nyt sinð voit tyt—n kanssa haastaa, poikaseni," kððntyi hðn Aamundiin. "Sinua hðn enemmðn suosii, sen minð nð'en hðnen nð—stððn." "Minð en ensinkððn suosi Aamundia enemmðn kuin Niiloa," sanoi tytt— ja hiljainen pilkkanauru seurasi sanojen jðlkeen. "Sinun tðytyy vielð tyytyð siihen, mikð pahempaa on," ðrjðsi Aamund; ryntðsi ovesta ja paiskasi sen kiinni jðlestððn niin ettð seinðt tðrðhtivðt. "Hðn surmaa itsensð!" huusi Lauri sðngyssð ja uhkasi tytt—ð. "Sinð olet syynð siihen. Minð olen sinulle elatuksen ja vaatteet antanut, ja nyt sinð ajat poikani talosta... He tappavat itsensð kumpikin, minð tunnen rotua, niin minð olisin tehnyt nuorena ollessani..." Tytt— seisoi vielð nurkassa ja katsoi uhkamielisesti suoraan eteensð, sillð uhkamielinen hðn oli tðllð hetkellð. Hðn oli niin kauan mukaantunut muiden tahdon alle, nyt hðn ei enðð sitð voinut: silkkilanka irtautui, ja kun voimallinen n—yryyden kyky katosi, muuttui se samassa mððrðssð uhkamielisyydeksi. Mutta se ei kauan kestðnyt, sillð isðpuolen valitus, joka tosin oli enemmðn voimaton vihanpurkaus kuin tuskan vaikuttama, alkoi hðnen sydðntðnsð liikuttaa, ja samassa hðnen mieltðnsð valtasi sellainen kauhistus siitð, mitð hðn oli tehnyt, ja siitð, mikð voisi tapahtua, ettð hðn itse purskahti suureen itkuun. "Oi, taivaan Jumala; mitð minð olen tehnyt?" valitti hðn ja vððnsi kðsiððn tuskassa. "Sinð olet poikani tappanut, sinð!" huusi Lauri ja alkoi itkeð ja ulvoa niin ettð seinðt tðrisivðt. Silloin ei Aagot enðð voinut tðtð kðrsið. Tðssð silmðnrðpðyksessð hðn taas oli sisar, ja nuo hurjat pojat olivat hðnen veljensð, jotka hðn ylpeillð sanoillaan oli ajanut ulos y—n pimeyteen. Hðn huudahti ja riensi ulos tuvasta. Porstuassa tuuli vinkui hðntð vastaan, ja ulkona, niin kauas kuin hðn pimeðssð taisi nðhdð, sulivat suuret ja pienet esineet yhteen ja nðyttivðt kummallisia uhkaavaisia nðkyjð. Missð veljet olivat? Hðn ei uskaltanut huutaa heidðn nimiððn, hiljaa hðn kaikkialla etsi heitð, missð vaan oli tilaa ihmiselle; mutta vastausta ei kuulunut. Kauas yli tien ja kedon hðn kulki, niin kauas kuin hðn pimeðssð pððsi. Vihdoin hðn kððntyi takaisin taloon yhtð toimettomana ja suruisena kuin hðn oli mennyt; mutta isð-puolen luo hðn ei uskaltanut lðhteð, ja kun hðn ei voinut levollekaan mennð, jði hðn seisomaan pihalle, nojaten tuvan seinððn ja odottaen pðivðn koittamista, vaikka se hðnen mielestððn vaan uhkasi valaista sitð onnettomuutta, jota y— sððlivðisyydestð vielð kðtki epðtietoisuuden vaippaan. Kun vihdoin viimein ensimmðinen pðivðn koitto nðkyi pilvien ja korkeiden tunturihuippuin vðlillð, ja vesi loi vðlkkeensð laaksoon, nðki Aagot miehen kiireesti tulevan tieltð seinðð kohti, jossa hðn vielð seisoi ja vðrisi vilusta ja pelosta. Se oli Thor. "Seisotko sinð tððllð tðhðn aikaan, Aagot?" kuiskasi hðn, kun hðn tuli tyt—n luokse. "Minð kyllð huomaan ettð olet levoton poikien tðhden, mutta nyt he molemmat tulevat. On parasta ettð menet levolle... Sinð olet saanut kyllðksesi heistð tðnð iltana." "Tiedðtk— sinð mitð on tapahtunut?" kysyi Aagot. "Joka sanan olen kuullut... Sillð minð tahdoin sitð kuulla, nðetk—s. -- Ensin arvelin antaa heidðn mennð mihin tahtoivat, eikð edes katsoa heihin; mutta sitten muistin kuinka sinð, Aagot, pelkððt, ja minð lðhdin heidðn jðlkeensð. Niilo oli ensimmðinen, ja hðnen nðin soutavan vuonon poikki. Tððllð on vaan yksi vene, niinkuin tiedðt, ja minð en voinut hðnen jðlkeensð lðhteð; mutta kun Aamund tuli, seurasin hðntð, sillð hðn kulki kiireemmin ja on hurja-luontoisempi kuin Niilo! Olen kulkenut monellaisia teitð, ollakseni hðnen lðheisyydessððn hðnen huomaamattansa; mutta kun hðn vihdoin aikoi mennð tunturille, niin minð ulvomaan kuin susi ja se taisi hðntð pelottaa tunturille menemðstð, sillð hðn kððntyi kotiinpðin. Ja nyt nðen vuonolla esineen, joka yhð lðhenee, se on luultavasti Niilo, joka kenties aavistaa ettð nyt Aamund lðhenee kotia." "Jumalan olkoon kiitos!" huudahti Aagot, "ja kiitos sinulle, joka olet kovan y—n kokenut tðmðn takia." Poika katsoi lempeðsti hðneen ja oli kotvasen aikaa ððneti. "Sinulla on kovat pðivðt tððllð, Aagot," sanoi hðn. "Ei, et saa siitð puhua," vastasi tytt— ja aikoi lðhteð. "Kuules," pyysi poika. Aagot pysðhtyi ja katsoi levottomasti hðneen. "Sinð lausuit tðnð iltana sanan, kun oli puhe minusta... Se ei ollut totta, Aagot." "Mitð se oli?" kysyi tytt—. "Sinð sanoit: 'En minð ole poikaan mieltynyt, eikð hðn ole mieltynyt minuun.'" "Niin, sinun ei tarvitse olla epðtietoisena siitð," vastasi Aagot reippaasti. "En minð ole mieltynyt sinuun, enkð keneenkððn toiseen." "Niin," virkkoi poika hitaasti siihen ja huokasi. "Olkoon se niin, mutta siinð oli kuitenkin jotain, joka ei ollut totta ... ymmðrrðtk—s mitð tarkoitan?" "En," vastasi Aagot, "minð en huomaa mitððn muuta kuin pahaa." "Sinð sanoit," jatkoi poika arasti: 'eikð hðn ole mieltynyt minuun...' ja tuo nyt ei ollut oikein totta, Aagot, sillð, jos sinð tahtoisit samaa kuin minð..." "Oi Jumala, ðlð virka mitððn, minð pelkððn kaikkea mitð kuulen!" keskeytti hðntð Aagot, purskahti itkuun ja riensi makuukammariin katsomatta poikaan. Kun puoli tuntia oli kulunut, tulivat veljet kotiin, kukin haaraltaan. -- Sekð Lauri Lukne ettð hðnen kaksi poikaansa nukkuivat hyvðsti ja kauan tðmðn rajuilman jðlkeen. * * * * * Myrskyisen ja sateisen syksyn jðlkeen tuli talvi. Vuono oli jððn ja lumen vallassa ja jokapðivðinen elðmð sujui hiljaista kulkuaan ilman mitððn keskeyttðmistð. Lauri Lukne oli paljon heikompi kuin ennen ja makasi usein; hðn oli juonikas ja kiukkuinen, ja tytðr-puoli ei osannut mitenkððn tehdð hðnelle mieliksi, vaikka kuinka koetti. Aagot kðrsi kuitenkin kaikki vaikka surumielinen olikin, hðnellð ei muuta kotia ollut maailmassa, ja kun hðnellð ei ollut mitððn oikeutta siihen, niin antoi hðn palkinnoksi sen, minkð hðn taisi. Mutta Lauri, hðn ei ottanut eikð antanut, -- hðn vaati hoitoa, eikð siitð kiittðnyt. Veljien oli laita sama. He olivat tuon myrskyisen syys-illan jðlkeen seljenneet kylmyydeksi ulkopuolella, ja oven sisðpuolellekin oli kylmyys tunkenut. Aagot oli niin hyvðntahtoinen ja n—yrð kuin ennenkin, vielðpð n—yrempikin; sillð olkoot asiat miten tahansa, hðn tunsi kuitenkin olevansa syynð veljien tylyyn mieleen sekð isðð ettð toisiaan kohtaan, sentðhden hðn siinðkin kohden antoi sovinnoksi parhainta, minkð voi. Mutta voidaksemme antaa siunauksella, tðytyy sitð vastaanottaa kiitoksella, ja se ei tapahtunut, -- niin hðn ei sen pitemmðlle tullut. Tavallansa oli nyt hiljaisinta jokapðivðisessð elðmðssð, mutta rauhaa ei ollut; rauha tulee pohjasta ja kasvaa yl—spðin, hiljaisuus sitð vastoin voi laskeutua ulkonaisten olojen yli ja pettðð sekð vðsymyksen ettð sisðllisen eripuraisuuden, -- ja niin oli laita tððllð. Kahta sellaista rajua luontoa, kuin Aamund ja Niilo olivat, ei niin helposti kesytetð, he olivat korkeintaan sidotut. Mutta sen mukaan kuin isð kðvi heikommaksi ja usein viikkokausia oli vuoteen omana ja melkein horroksissa, kasvoi poikien omatahto vihdoin hiljaisuuden yli ja puhkesi ilmi siellð tððllð, ikððnkuin murretaan heikkoa suojusta -- mutta kun kerta reikð on tehty, niin pian kaikki itsestððn kaatuu nurin! Heidðn intohimoinen rakkautensa Aagotiin ei ollut sammunut, se poltti vaan salaisuudessa kaikki ne hienot langat, joista nuori mieli kutoo kainouden harson. Ennen se oli heidðn mielessððn toivo, joka pyysi tytt—ð, nyt se sitð vastoin oli hillitsemðt—n tahto, joka repi hðnet luokseen paljaalla katseella. Aagot huomasi muutoksen, ja hðn luuli sitð ensin vihaksi, joka mieluisimmin tahtoi riistðð armoleivðn hðnen kðdestððn ja ajaa hðnet talosta; mutta kun hðn vihdoin sai toisen kðsityksen heidðn luonteestaan, niin hðn oli mielestððn kuin pieni laululintu hðkissð, jonka ulkopuolella kissa rautalankojen vðlitse koettelee kuinka pitkðlle kynnet ulottuvat. Missð oli turvaa? Hðn tuskin sitð tiesi. Siinð, missð hðn vðltti toista, tapasi hðn toisen, ja missð ei veljet olleet, siinð hðn kohtasi Thoren rukoilevaa katsetta, -- mihin hðn vaan kððntyi, oli tahto joka hðntð himosi, yksi sekaantui toiseen, ja se mikð oli hyvðð kðvi tuhon-alaiseksi pahuuden rinnalla. Siten kului talvi vitkalleen. Silloin tuli vihdoin erðs ilta; veljet olivat pðivðllð olleet jððllð kalastamassa avannosta. Niilo meni varhain levolle, ja Aamund seurasi hðntð hetken perðstð. Aagotin oli tapa, ennenkuin hðn levolle meni, katsoa perððn oliko kaikki paikat lukossa ja muuten kaikki jðrjestyksessð seuraavaksi pðivðksi, ja kun vielð oli vðhðn lihaa leikattavana, meni hðn lyhty kðdessð ruoka-aittaan, joka oli vðhðn etððmpðnð pððrakennuksesta. Hðn kuunteli arasti ja varovaisesti, kun hðn seisoi portailla ja pani avaimen lukkoon, mutta kun hðn ei mitððn kuullut eikð nðhnyt ja oli melkein varma siitð ettð sekð Niilo ettð Aamund olivat liian vðsyneet ollakseen ulkona nðin my—hððn illalla, jðtti hðn oven auki ja meni hiljaa hyrðillen ty—h—nsð. Sattui kuitenkin niin, ettð Aamund ei ollutkaan vielð makuulla ja ettð hðn vðhðistð my—hemmin kulki aitan ohitse ja nðki oven olevan auki. Hðn luuli ensin ettð tytt— huolimattomuudesta oli sen jðttðnyt auki ja mietti jo kuinka hðn seuraavana pðivðnð sðttisi tytt—ð siitð; mutta kun hðn tuli ovelle ja nðki valonsðteen sisimmðstð osasta, arvasi hðn kuka se oli, ja kepein askelin ja viekkaasti kuin kððrme hiipi hðn sisððn ja paiskasi oven kiinni jðlkeensð. Samassa hetkessð tytt— kððntyi ja nosti lyhtyð katsoakseen kuka se oli; mutta Aamund oli jo hðnen rinnallaan ja sysðsi lyhdyn syrjððn. "Mitð minusta tahdot?" kysyi Aagot, kalpeana kuin kuolema. "Mitð minð tahdon'" vastasi Aamund. "Sinð kysyt sitð, niinkuin se olisi kuollut teko. Tiedðthðn sinð ettð minð rakastan sinua; ja nyt voin sanoa sinulle ettð Niilolla on toiset tuumat mielessð..." "Se on yhdentekevð," keskeytti hðntð tytt— ja ty—nsi hðnet luotaan, "minð en huoli sinusta enkð Niilosta. Olenhan minð omassa vallassani." "Tuskinpa," vastasi poika ja meni rohkeasti kðsivarret ojennettuina taas tytt—ð vastaan. "Varo puukkoa!" sanoi tytt— kylmðsti ja muutti lihapuukon toiseen kðteen. "Sinð olet kopea!" ðrjðsi poika ja vetðysi taaksepðin. "Minð olen mitð olen," vastasi hðn, ja sanoja seurasi silmðys, joka oli ollut hðnellð jo lapsena tietðmðttð mihin, mutta joka tðnð ja monena muuna vaaran hetkenð tuli suojaksi, jota hðn ymmðrsi kðyttðð. "Sen saat maksaa," sanoi poika, ja hðnen hurja leimuava katseensa lupasi enemmðn kuin sana. "Minulla on valta, kun vaan tahdon!" Mutta samassa tytt— juoksi portaille, paiskasi oven kiinni ja pani lukkoon jðlkeensð. "Nyt saat pitðð huolta hiiristð tðnð y—nð!" huusi hðn pojalle ja juoksi kiviportaita alas asuinhuoneita kohti. Seuraavana hetkenð istui hðn vavisten makuukammarissaan, ja mietti mitð hðn oli tehnyt. Tðhðn saakka oli viha mððrðnnyt hðnen tekojaan; nyt kun viha asettui, kðsitti hðn ettð tðmðn jðlkeen seuraa kovat pðivðt, pahemmat kuin ne, mitkð hðn jo oli kokenut, ja voisiko hðn niitð kestðð? Silloin tuli hðnen mieleensð ajatus, joka monta kertaa ennen jo oli itseððn ilmoittanut, mutta jota pelko ja epðtietoisuus aina oli pois ajanut: voisihan hðn paeta talosta! Hðn mietti sitð vðhðn aikaa, ja katseli, niin sanoaksemme, sekð eteen ettð taaksepðin. Ensin oli kysymys: pððstð pois, sitten: mihin. Silloin kuului jyrisevð kolkutus aitanovelle ja tytt— hyppðsi sðngynlaidalta, missð hðn istui. Tðssð silmðnrðpðyksessð lensi tuo ankara varjo hðnen henkensð silmien ohi, ja hðn ajoi pelon sieluunsa yhdellð ainoalla silmðyksellð. "Tuliko vaaraa, hðn uskaltaisi -- tuliko vaivaa ja harmia jðlestðpðin, hðn kyllð sitð kestðisi! Pappilaan oli kolme penikulmaa, jððtð my—ten voi vielð ajaa kun ajoi varovasti ja kiireesti, ja jos hðn kertoisi papille kaikki, tðmð ei suinkaan neuvoaan ja apuaan kieltðisi. -- Hðnen ðitinsð oli tuonut mukaansa taloon vanhan hevosen, sen hðn nyt voi valjastaa re'en eteen, joka virui puuliiterin takana, ja vðhðt vaatteensa hðn pian kokosi. Oi! hðn tosin oli luvannut hoitaa isð-puolta, -- mutta jonki tðytyi sðrkyð, jotta jokin voisi kestðð!" Se oli Aagotin lyhyt miettiminen, ja hðn pani viipymðttð pððt—ksensð toimeen. Mutta hðn oli kokenut niin paljon onnettomuutta ja niin paljon oli vielð odotettavissa, ettð se ei ainoastaan synnyttðnyt rohkeutta, vaan se tuotti my—skin sitð itseensðluottamusta, jota nainen aina saapi, kun hðn varmaan tietðð olevansa vallan yksin! Kun Aagot hetkisen kuluttua vakavin askelin meni talliin, osoitti hðnen ryhtinsð niin lujaa ja reipasta mieltð, ettð sitð olisi voinut sanoa miehen mieleksi -- jollei sitð yhtð hyvin voisi naisen mieleksi nimittðð. "Tule tðnne ja aukaise ovi!" huusi Aamund aitassa. "Minð kuulen kyllð ettð hððrit siellð." "Saat odottaa siksi kuin saan hevosen sisððn, se on pððssyt irti ja kðy tððllð ympðri," vastasi Aagot valjastaessaan hevosta re'en eteen. "Aukaise, tytt—, tahi sðren oven!" huusi hðn taas. "Sinun tðytyy vartoa, minð en nyt voi tulla," vastasi tytt—, tarttui ohjaksiin ja lðiskðytti hevosta selkððn ajaaksensa sitð jððlle. Silloin renki astui lððvðnseinðn takaa ja asettui hevosen eteen. "Minð kyllð nðen mitð aiot tehdð," kuiskasi hðn ja tarttui ohjaksiin pidðttððksensð hevosta. "Oletko oikein asiaa miettinyt? Jðð on heikko, siinð on avantoja vðhðn vðlið ja hevonen on huono, se ei kauas jaksa." "Nðetk—s ettð minð te'en mitð tahdon," vastasi tytt— lyhyesti. "Laske hevonen irti, minð lðhden ennenkuin hðn murtaa itsensð ulos aitasta ja herðttðð Niilon. Minð en pelkðð henkeðni, jos Jumala tahtoo sen ottaa, niin ottakoon Jesuksen nimessð. Minð pelkððn sitð mitð pahempaa on. Laske nyt, ja pidð sinð huolta Aamundista ettei hðn pððse minua takaa ajamaan." "Minð en voi pitðð huolta pahasta luonnosta, mutta minð voin pitðð huolta sinusta," vastasi poika rohkeasti, ja samassa hðn tarttui ohjaksiin, hyppðsi kannaksille ja ajaa karautti jððlle. Nyt ei enðð mikððn salaisuus ollut mahdollinen. Hevonen korskui, ja tie jytisi joka kavionkapseelta. Silloin kuului kauhea jyske talosta, Aamund oli sðrkenyt oven ja kiljaisi raivoissansa heidðn jðlkeensð; sillð hðn huomasi mitð oli tapahtunut, ja samassa Niilokin oli hðnen rinnallaan. Tytt— oli paennut -- ei heidðn luotaan, vaan Thoren kanssa! Niin olivat asiat ensi katsannossa, ja sentðhden he tekivðt yhteisen pððt—ksen. Ensi kerta elðmðssððn heillð oli yksi tahto, yksi tarkoitus, jossa olivat samaa mieltð, yksi viha, joka ei koskenut toista. Oli vaan se eroitus ettð sillð aikaa kuin Aamund raivosi tyhjðð ilmaan, meni Niilo talliin, toi hevosen ja valjasti sen re'en eteen. Hðn ei virkkanut mitððn sitð tehdessððn, hymyili vaan itselleen Thorelle, joka oli heittðnyt parhaimman hevosen ja parhaimman reen. Mutta vaikka he nyt ajaa ryntðsivðt jððlle kukin tarkoituksella temmata tytt— itselleen, niin heissð kyti niin vimmattu viha Thoreen, ettð se antoi sopua kaikkeen, ja se lupaus, minkð kukin ajatuksissaan itsekseen teki, oli Thorelle yhtð hyvðnsuontuinen! Se oli hurja matka talvi-y—n hiljaisuudessa ja pimeydessð. Lumitunturit kohosivat molemmin puolin ja niiden ylðpuolella oli paksuja pilvið, ikððnkuin y—n lðpitunkemattomana muurina. Ei mikððn merkki taivaasta eikð maasta antanut tien viittausta, -- jððn epaluotettava heijastus voi yhtð hyvin olla kuoleman viittaus kuin elðmðn. Missð pððmaali oli, sitð ei kukaan tietðnyt, ei takaa-ajajat, eikð ne, joita takaa ajettiin; eteenpðin vaan mentiin kauhealla vauhdilla, -- tahto ja mielenjðnnitys kiihoittivat, tuskan jðnnitys edellð, koston jðlessð. Pððstð pakoon -- saavuttaa karkureita, se oli ainoa, -- kuolema tai elðmð? Se ajatus ei l—ytynyt sielussa -- siinð ei ollut tilaa sille. "Hiljaa!" huudahti tytt— ðkisti ja tarttui ohjaksiin, jotta hevonen pysðhtyi. "Kuuletkos?" "Se on nuoren hevosen astunta," vastasi poika. "Nyt he ajavat meitð takaa! Tðytyy ajaa kovemmin ettð pððsemme ennalle." "Odota vðhðn," sanoi tytt— ja veti ohjaksista kððntðessððn kalpeat, vakavat kasvonsa nuorukaiseen. "Astu sinð pois tðssð. Tuossa alkaa metsð, sinð l—ydðt kyllð piilopaikan y—ksi; mutta jos he meitð saavuttavat, niin ei ole varma miten sinun kðy. -- Minð kyllð rohkenen heitð kohdata; mutta minulla ei ole uskallusta nðhdð sinua heidðn kynsissððn. Jumala kyllð minua auttaa!" "Ei ole aikaa pitkiin puheisin," vastasi poika ja otti ohjakset kðteensð. "Minð en sinun luotasi lðhde; jos Jumala auttaa sinua, niin hðn minuakin auttaa..." "Sinulla voi vielð olla paljon hyvðð odotettavana," kuiskasi tytt—. "Se hyvð, mikð minulla on odotettavana, on sinun vallassasi," sanoi poika lempeðsti ja kumartui alas tyt—n luo. "álð niin sano," pyysi tytt—. "Minð sanon sen Jumalan edessð." "No, hðn saa sen sitten pððttðð," huokasi tytt— ja pani kðtensð ristiin, mutta nuorukainen oli nðhnyt hðnen rakkautensa ensimmðisen katseen. "Jos meillð on yhteinen kohtalo odotettava, sinulla ja minulla, Aaqot!" huudahti Thor, "niin en vðlitð mistððn; -- tulkoon mitð Jumala tahtoo!" Ja hðn oikaisi itsensð rohkaistuna, sai ohjakset taas selville ja ajoi korskuvaa hevosta uudelleen eteenpðin, jotta jðð-sirpaleet lensivðt kipen—inð ja tðhtinð heidðn ympðrillððn. Mutta huonolla hevos-raukalla ei ollut nuorukaisen tulta veressððn. Se juoksi hetkisen ja hiljensi taas kðyntiin, -- se oli jo pannut parhaimmat voimansa alttiiksi! Silloin kuului ripeð kavion-t—minð lðhenemistððn lðhenevðn, -- ja nyt oli vaarallisin matka jðlellð, se, missð vuono levenee ja missð jðð kðy yhð epðtasaisemmaksi syystð ettð sen alla kðy virta, joka irroittaa sen rannoilta. Sitð paitsi oli nðillð paikoin tunturien vðlissð monta taloa, joiden asukkaat pitivðt avantoja kalastuksen takia monin paikoin. Ja vasta puolen penikulman pððssð tie vei maalle sillð puolen missð pappila oli. Takaa-ajajat tulivat yhð lðhemmðksi, ja joka hetki, joka kului, vðhensi vðlin heidðn vðlillððn. Thor tirkisti minkð taisi l—ytððksensð tietð, ja kuta enemmðn hðn tuijotti, sitð h—llemmðksi ohjakset kðvivðt. Hðn ei sitð paitsi enðð saanut mielestððn sitð ajatusta ettð tytt— oli hðnen omansa, kun kaikki hyvin kðvi, ja sentðhden tðytyi kaikki hyvin kðydð! Mutta sen, minkð hðn onneen nðhden voitti, sen menetti hðn rohkeuteen katsoen, sillð edesvastaus siitð, mitð voi tapahtua, huoletti hðntð, -- ja yhð lðhemmðksi tuli jytisevð kavion t—minð heidðn takanaan. -- Silloin hevonen ðkkið hyppðsi syrjððn ja jði seisomaan, ikððnkuin se olisi jotain sðikðhtynyt; se nosti korviaan pystyyn ja korskui kovasti, -- mutta samassa susi tuli pienestð mðnnik—stð ja kiiti jððn yli toiselle rannalle; kauhea ulvonta kuului samassa metsðstð. Hevonen vapisi ja ty—nsi taaksepðin; mutta samassa se nousi kahdelle jalalle, hirnui niin hurjasti kuin kolmen vuoden vanha varsa ja lðhti kiitðmððn huimaa vauhtia eteenpðin, jotta jððkappaleita lensi kuin rakeita heidðn ympðrillððn. Thor menetti sekð nð—n ettð kuulon, hðn veti ohjaksista niin, ettð ne haavoittivat hðnen kðsiððn, mutta ei ollut mahdollista elðintð hallita. Eteenpðin rytisevðð, epðtasaista tietð pitkin hurjaa kyytið, kilvan kuoleman kanssa -- kumpi voitti? Paksut pilvet riippuivat vielð alhaalla kuni uhkaava rajuilma tunturien yli, ja ainoastaan heikko sarastus idðssð ilmoitti ettð pðivð aukaisi silmðnsð y—n kauhua katsellakseen. Vielð kiiti vðrisevð hevonen eteenpðin, korskuen, korvat pystyssð ja vaahto suussa; mutta juoksu ei enðð ollut oikein tasaista, se oli sððnn—t—ntð ja osoitti vðsymystð. Hevois-raukka oli juossut vaaraa pakoon, mutta ei vanhuutta. Vihdoin tultiin niin pitkðlle ettð Thor alkoi taas saada sitð hallituksi jðlleen, ja kun vuono alkoi kðydð vielð leveðmmðksi, piti hðn ohjaksia kireillð katsellakseen millð paikoin sopisi ajaa yl—s pappilaan, sillð hðnen mielestððn sinne ei voinut pitkð matka olla. Hevonen pysðhtyikin, ja syntyi hetken hiljaisuus, jolloin kaikki kolme ikððnkuin huoahtivat sðikðhtymisen jðlkeen ja kuuntelivat. Mutta ei kuulunut niin hiiskaustakaan ððrett—mðssð hiljaisuudessa, joka ikððnkuin uhkasi heitð salaisuudellaan. "Nðyttðð siltð kuin he olisivat puolitiessð ruvenneet asiaa aprikoimaan, niinkuin sinð iltana," sanoi poika, mutta hðn puhui kuiskaten ja katsoi arasti taaksepðin. Silloin kuului vieno, rðikeð ratina jððssð, se kulki rannasta rantaan niinkuin kumupohja, joka halkee; mutta vaikka se oli niin vieno kuului se kuitenkin tunturista tunturiin. "Siinð jðð halkesi," sanoi Aagot vavisten ja hiipi lðhemmðksi nuorukaista. "Hei!" sanoi tðmð, katsoi kiireesti ja varovaisesti ympðrilleen ja nykðsi ohjaksia. -- Hevonen pudisti harjaansa ja lðhti vielð kerta juoksemaan, -- mutta samassa se hengðhti syvððn ja kaatui kuolleena siihen paikkaan. Poika oli samassa tuokiossa sen vieressð, -- ei ollut enðð mitððn apua! Uskollinen hepo oli pannut kaikki ne voimat alttiiksi yhden tunnin matkalle, jotka vielð kenties olisivat riittðneet pariksi vuodeksi, -- sen tehtðvð oli pððtetty. Tytt— oli hðnkin astunut re'estð ja silitti hellðsti sen vielð h—yryðvðð selkðð. áiti oli aina pyytðnyt ettð se saisi elðð, vaikka se ei miksikððn hy—dyksi ollut, ja niin se oli saanut elonaikaa lisðð. áidin kuoltua oli Aagot pitðnyt hellðð huolta siitð, -- ja nyt se oli kymmenkertaisesti hðntð siitð palkinnut. -- Tðmð kuoleman kohtaus herðtti heissð aavistuksen suurimmista onnettomuuksista, ja heikko hohde tuntureilla tirkisti kummallisen toivottomasti heihin. Mutta kuolleelle hevoselle ei voinut enðð mitððn, ja nuorilla ei ollut kuin yksi neuvo edessð, ja heidðn ei sopinut viipyð valitsemisessa. Pðivð valkeni yhð enemmðn ja he l—ysivðt vihdoin tien maalle ja aamupðivðllð he kðsi kðdessð tulivat pappilaan. -- Siellð heitð kyllð kohtasi yksi ja toinen karsas katse, sillð ihmiset eivðt olleet tottuneet nðkemððn pojan ja tyt—n tulevan sillð tapaa taloon, vaikka heidðn aikomuksensa olikin pitðð yhtð elðmðssð ja kuolemassa, -- poika kulki muuten aina edellð ja tytt—, ujona ja lyhyin askelin, jðlessð. Mutta Thor ja Aaagot olivat kulkeneet yhdessð kuolemankin oven ohitse, ja y— ja pelko oli tehnyt heitð sokeiksi tðllaisten pikkuseikkain suhteen. He tiesivðt my—skin, kun he vðhðn my—hemmin menivðt papin luo, kðsi kðdessð, niinkuin olivat tulleetkin, ettð vihkimisen pyhð hetki olisi heille astuminen kovaan ja k—yhððn elðmððn. Mutta he olivat niin varmat siitð, ettð l—ytðisivðt onnen toinen toisessaan, ettð kyllð rohkenivat nðhdð tuota kovaa ensin, ja sitten antaa toivon lisðtð siihen hiukan. Niin he keskenððn puhuivat ja miettivðt vielð enemmðn miten veljien y—llinen jððmatka lienee pððttynyt ja miten nyt oli Lukne-talossa laita, ja oli melkein kuin he joka sanalta kuuutelisivat mitð kuului. Seuraavana pðivðnð tuli sanoma. Pojat eivðt enðð olleet Lukne-talossa, ei kukaan tiennyt missð he olivat. Ei auttanut ettð Lauri Lukne raivosi vuoteellansa, ettð hðn viskasi tyynyjð ja hajoitti olkia ympðrilleen, ja ettð hðn loi silmðnsð keneen tahansa, joka hðntð lðheni: ei voitu kertoa hðnelle muuta kuin ettð paras hevonen ja reki oli poissa sekð pojat, muuten hiljaisuus vallitsi hðnen ympðrillððn. Mutta tuo vieno, rðikeð jððnhalkeaminen, jota Thor ja Aagot olivat kuulleet, ei ainoastaan eroittanut rantaa rannasta, se eroitti talven kevððstð; sillð sitð seurasi useampia samallaisia, ja vihdoin koko jðð sðrkyi muutamassa myrskyisessð pðivðssð ja y—ssð. Silloin kuului kamala huhu, ettð Lukne-talon pojat olivat vesi-ajona joutuneet rantaan, ja ettð heillð oli kðdet niin lujaan kierretyt toistensa ympðri, ettei kukaan saanut tðtð kuoleman kauheata syleilyð irroitetuksi. Sillð paikalla siis, missð pelðstynyt hevoisraukka oli vienyt nuo kaksi nuorta syvyyden avonaisen kidan yli, siihen olivat veljet raivoissaan ajaneet hevosineen pðivineen, ja kuolema oli viettðnyt lyhyen, hurjan y—llisen pidon heidðn kanssaan. Mitð tuo eriðmðt—n syleily ilmaisi? Oliko se sovinto kauhistuksen hetkellð, tahi oliko se viimeinen mustasukkaisuuden kaappaus toiseen, ettei toinen saavuttaisi sitð pððmaalia, johon ei toinen voinut pððstð? Siihen kysymykseen ei tule vastausta tðssð elðmðssð -- elðmðn nðk— ulottuu ainoastaan elðmðn rajaan, ja kuolema ei ilmoita mitð se tietðð. Lukne-talosta ei kuulunut mitððn hyvðð. Pojat haudattiin suurella komeudella, hautajaisissa juotiin olutta, joka ei tuntunut olevan hiljan pantua, ja oli mahdollista ettð Lauri Karhu oli maistanut oman hautajaisensa olutta, jolla hðn tuona iltana uhkasi poikiaan. Mutta tðmðn tapauksen jðlkeen vaikeni puhe vaikenemistaan, ja kun kuukausi oli kulunut, ei ollut mitððn Lukne-talosta puhuttavaa, paitsi mitð jokainen tiesi: ettð Lauri Karhu kðvi tuomiolle Jumalan kanssa tðstð kauhistavaisesta kuolemankohtauksesta, niinkuin edellisestðkin. Aagot oli pappilasta lðhettðnyt hðnelle terveisið ja kðskenyt kysyð tahtoisiko hðn Aagotia taloutta ja hðntð itseð hoitamaan, mutta Aagot sai pilkallisen vastauksen tðhðn, ja hðn jði pappilaan. Siten kului kesð ja syksy tuli; ilma oli pilvinen ja satoi paljon; tunturit seisoivat mustina ja raskaina ikððnkuin vettyneinð, ja vesi juoksi rinteitð alas; niiden kolkot muodot kuvastuivat epðilevðsti vuonon pintaan. Lukne-talossa oli elðmð vielðkin kolkompaa. Lauri oli vuoteen omana ja se hoito, minkð hðn sai, oli kyllð huono. Palvelusvðki oli vallan pððllð, joko kukin erikseen tai kaikki yhdessð, miten milloinkin sattui, -- Lauri oli pitðnyt heitð koirinaan, nyt hðn sai olla heidðn koiransa. Jos hðnelle ei kelvannut se ruoka, mikð hðnen eteensð pantiin, niin hðn itse sai siitð kðrsið! Se jði p—ydðlle seisomaan seuraavaksi atriaksi, ja jos hðn ei silloinkaan sitð sy—nyt, tuli pian kuokkavieraita saapuville, jotka ei kauan miettineet sy—dðk— hyvðð ruokaa, vai ei -- mutta ne olivat niitð vieraita, jotka eivðt kiitð ruo'asta! Silloin suuttui Lauri vielðkin ja nousi vuoteelta; mutta nyt ei enðð ollut kysymyksessð kamppaileminen karhun kanssa, oli vaan muutamain rottain karkoittaminen, jotka purivat toisiaan syystð ettð molemmat tahtoivat ruokakuppia omistaa; mutta rotat eivðt vðlittðneet Laurista ja kaikista hðnen kirkumisistaan edes niinkððn paljon ettð olisivat paikalta liikahtaneet. Silloin Lauria kauhistutti; se oli ensi kerta kun hðn oikein pelkðsi. Vihdoin pappilaan kuului niin hirvittðvið asioita Lukne-talosta, ettð Aagot rohkaisi mielensð ja pððtti lðhteð sinne ja vðkisinkin tarjoa isð-puolelleen sitð apua, jota hðn vðlttðmðtt—mðsti tarvitsi. -- Oli iltapuolella, kun hðn sinne tuli. Lauri Luknen makuusuojassa oli jo hðmðrð, kun Aagot varovasti ja vðhðn peloissansa astui sisððn. Ilma oli niin raskas ja tukehuttava ettð hðn t—in tuskin taisi hengittðð, jotain ratisi sðngyn luona, Aagot kuunteli ja hiipi seinðð my—ten pððn-aluksen lðhelle. -- Siinð makasi Lauri Karhu, silmðt ummessa ja posket vajonneena, puoli-kuollut jððnn—s ihmisestð; sillð raskas hengittðminen oli ainoa, joka ilmoitti ettð hðnessð vielð henki oli. Aagot hyrðhti itkemððn tðtð nðhdessðnsð, ja hðn pyyhkðsi hiljaa ja varovasti pois hy—nteisen, joka kulki sairaan kasvoilla yhtð rohkeasti kuin varpunen ruispellossa. Silloin Lauri aukaisi silmðnsð ja katsoi hetken aikaa Aagotiin ikððnkuin tunnustellaksensa kuka hðn oli. Mutta yht'ðkkið hðnen keltaisista silmistððn lensi vihan leimaus Aagotia vastaan, ja hðn l—i nyrkillððn voimallisesti sðngyn tolppaan. "Sinð olet poikani tappanut!" ðhkyi hðn epðselvðsti. Aagot vetðysi pelðstyneenð hðnen luotaan. "Minð tarkoitin parasta," huokasi hðn ja lðhti suruissaan ovea kohti. Mutta silloin Laurille yht'ðkkið kðvi selvðksi kuinka kurja ja onneton hðnen elðmðnsð todella oli. Hðn oli noussut istumaan sðnkyyn ja nojasi kðsiinsð, ja hðn katsoa tuijotti Aagotin jðlkeen; mutta kun Aagot tarttui ovenripaan, pððsti Lauri huudon -- se oli vielð kerta ammutun suden ulvonta, joka ei pakoon pððssyt. Hðn vaipui raskaasti ja ðhkyen vuoteelleen takaisin ja itki. Sitkeð side oli katkennut, missð Lauri Karhu oli pitðnyt itseððn sidottuna siitð pðivðstð saakka, jolloin hðn oppi eroittamaan omaansa ja muiden omaa toisistaan. Aagot jði hðnen luokseen. Ovet avattiin, nurkat siivottiin, virvoittavaa ruokaa ja juomaa hankittiin ja ystðvðlliset kðdet tarjosivat sitð Laurille; lempeðt silmðt katselivat niin kauan hðnen suljetuita silmðluomiansa, ettð ne vihdoin aukenivat ja kiitollinen katse kohtasi katselijain silmðystð. Ja nyt alkoi hiljainen, rauhallinen elðmð Lukne-talossa, rakkauden elðmð, ei ruumiin hyvðksi, vaan sielun virvoitukseksi. Ja Lauri makasi niin hiljaisena vuoteellaan ja kiitti kaikesta. Sellainen pðivð oli tuleva Laurille, jolloin hðn unohti Karhun-ottelun ja vastaanotti leivðn omalta p—ydðltðnsð lahjana. Tðytyi tulla niin suuri onnettomuuden pðivð hðnelle, ettð hðn vaipui polvilleen sen painosta, sillð seisoaltaan hðn ei voinut Jumalan tyk— tulla -- konttaaminen esiin kurjuudessa oli hðnen ainoa tiensð. Vihdoin pitkðn talven jðlkeen paistoi kevðt-aurinko taas, ja sen lðmpimðt sðteet valaisivat Lauri Luknen kuihtuneita kasvoja ja ristissð olevia kðsið -- se oli sanaton puhe: vapahduksen anomus kovan taistelun jðlkeen lihaa vastaan. Se tulikin kuulluksi. Ennenkuin aurinko uudelleen vaipui kylmiin sumuihin, kuoli Lauri. Hðnen viimeinen tahtonsa tðhðn elðmððn katsoen oli se, ettð Thor ja Aagot saisivat perið talon ynnð kaikki mitð hðnellð oli; ja kun hðn rauhallisesti nukkui kuoleman uneen, sulkivat rakkaat kðdet hðnen silmðnsð ja siunasivat hðnen tomuansa. Se oli Lukne-talon kolkko juttu. My—hemmin, kun vuosi oli kulunut, oli taas kirkas kevðinen pðivð. Lumivalkoisia pilvenhattaroita vðikkyi heleðnsinisellð taivaan laella, ja pððskyt kiitivðt edes takaisin uuden aitan ympðrillð, jonka perustuksena oli neljð vahvasti yhteen liitettyð kivim—hkðlettð. Hiukan ylemmðllð oli rakennettu uuden asuinhuoneuksen hirsikerta; se oli leveð ja iso ja joka huoneessa oli pitkðt auringonsðteet, ja perustus sen ympðrillð oli hiljan raivattu. Se oli uusi Lukne-talo, jolle kurkihirsi tðnððn pantiin. Kuului vilkkaita ððnið, jotka huusivat toinen toisilleen korkeilta paikoilta. Kirveen hakkaamista kuului ja hirren pðitð putosi alas ja vieri pitkin maata, naurua kaikui vðliin ja koiran haukunta sekaantui yleiseen iloon. Keskeltð kattoa kohosi pitkð salko yl—spðin; sen ympðrillð seisoi kolme miestð ja hððri innokkaasti, ja tðrkeðð se mahtoi olla, koska kaikki, jotka alhaalla seisoivat, hartaasti sinne katsoivat. Vðhðn erillððn tðstð joukosta seisoi Thore Lukne vaimonsa kanssa. Hðn oli voimakkaan ja lujamielisen nðk—inen, ja katse, joka seurasi tointa tuolla ylhððllð katolla, osoitti ettð sydðn oli muassa. Aagot oli vðhðn vaalea, mutta yhtð lempeðn nðk—inen ja kaunis kuin ennen. Hðnellð oli pieni lapsi sylissð, jonka kultakutrinen pðð lepðsi hðnen rinnoillaan, ja vilkasluontoinen kolmenvuotias poika piti ðidin hameesta kiinni ja katseli, ei ainoastaan loistavilla suurilla silmillððn, vaan nenðllððn ja suullaankin yl—spðin. Silloin nostettiin vihdoin viimein viheriðinen ristiseppele tangon pððhðn, ja raikuva hurraa-huuto kuului kaikkein sekð ylhððllð ettð alhaalla olevien suusta. Sitten kulki pullo ja lasi kðdestð kðteen ja maljoja juotiin "uuden talon ja uuden isðntðvðen onneksi." "Ja kiitos hðnelle, joka voiman antoi," sanoi Aagotin surumielinen katse, kun hðn nyykðytti pððtððn Thorelle ja sitten lapset sylissððn kyynelsilmin katseli vanhaan huoneukseen pðin, missð niin paljon onnettomuutta ja syntið oli asunut, ja missð ei nyt menestynyt mitððn muuta kuin sieni, hðvityksen kukka, jota ei saatu hðvitetyksi, vaan joka vuosi vuodelta yhð lisððntyi ja tarttui. Mutta iloinen hurraa-huuto kaikui hðnen korvissaan ja johti hðnen ajatuksensa takaisin pðivðn iloon. Niin sai vanha rakennus huokauksen ja kyyneleen, uusi sai luottamuksen hiljaisen hymyilyn. TOINEN VIHKO. Niilo. Lumella peitetyssð laaksossa, jonka takana kohosi korkeat tunturit ja jonka edessð oli matala-rantainen vuono, oli muutamia isompia ja pienempið rakennuksia. Yhdestð tðllaisesta huoneesta tuli k—yryselkðinen naisihminen ja pieni poika juoksi hðnen jðlessððn; he kulkivat laakson poikki, mutta ðkisti pysðhtyi nainen ja katsoi taaksepðin kuin hðn olisi jotain unohtanut. Poika t—misteli sillð vðlin lumen pois jaloistaan ja pisti kðtensð niin syvððn taskuihin, ettð ne tulivat nðkyviin, yhtð sinisinð vilusta, pitkðn matkan alempana kuin mihin taskut tavallisesti ulottuvat. Nainen lðhti hitain askelin takaisin samaa tietð kuin oli tullut, kunnes hðn saapui erððn pienemmðn huoneuksen tyk—, ja sinne hðn meni sisððn. Siinð huoneuksessa ei ollut yhtððn huonekaluja eikð muutakaan. Uuninsuu ammotti hðntð vastaan kuin tyhjð silmðnkolo, eikð mikððn kesken jððnyt toimi ilmoittanut ettð huone vaan ajaksi oli autioksi jðtetty, kaikki oli viety pois -- itse hajukin! Mutta kuitenkin hðn seisoi sen katon alla, joka oli suojannut hðnen parhaimmat elinvuotensa -- onnellisiksi vuosiksi niitð voi sanoa, vaikka k—yhyys aina oli ollut mukana tuttuna vieraana. Nyt oli mies kuollut pari kuukautta sitten ja kaikki heidðn tavaransa myytiin velan suorittamiseksi. Itse hðn oli vðsynyt ja rasittunut, hðnessð ei ollut kykyð pððt—ksen tekemiseen eikð sellaisen toimeen panemiseen -- hðn oli valmis! Se, minkð luonto oli antanut hðnelle kðytettðvðksi -- se oli kðytetty. -- Niin oli joku sanonut hðnelle, ettð hðnen tuli lðhteð pappilaan apua hakemaan -- toiset olivat antaneet hðnelle vðhðn ruokaa ja lainannet hðnelle kala-veneen, ja senvuoksi hðn nyt oli matkalla rantaan. Silloin hðnen mieleensð tuli vielð kerta mennð katsomaan paikkaa, missð hðn oli elðmðnsð elðnyt, ennenkuin hðn lðhti pois -- kenties ainaiseksi! Ja niin hðn seisoi, poika rinnallaan, molemmat tuijottaen samaa tyhjyyttð. Mutta poika, joka tiesi ettð oli jotain uutta odotettavana, kðvi pian kðrsimðtt—mðksi. áidillð oli muisto ja siinð hðn l—ysi kaikki, mitð ei enðð olemassa ollut; pojalla oli vaan muistelma, ja kun se on piirtðnyt kadonneen ympðryksen, on se valmis. Sitð paitsi loisti elinvoimaa pojan sinisistð silmistð, joiden ympðrille puute ja kurjuus olivat piirtðneet mustia viivoja, ja joka kerta kun hðn katsoi yl—s ðitiin, joudutti hðnen levoton katseensa tðtð. Vihdoin ðiti lðhti huoneesta, yhtð n—yrðnð kuin hðn oli tullut sisððn, ja taaksensa katsomatta kiiruhti hðn alas rantaan. Pðivð oli lyhyt ja iltapðivðn valo katosi nopeaan sumuiseen talvihðmðrððn. Nainen sousi voimiensa takaa vuonon poikki, mutta seuraus ei vastannut rasitusta; pimeðssð katosi vðhitellen maa nðkyvistð, ja lumisumusta nousi jððhdyttðvð tuuli, joka kiiti yli meren ja tointui lðheisien tunturien vðlillð. Hðn ei puhunut pojalle mitððn, ja joka kerta kuin poika katsoi hðnen silmiinsð ja kohtasi hðnen toivottomia, suruisia kasvojaan, vðrisytti kamala pelko hðnen jðseniðnsð, -- hðn nðki selvðsti isðnsð makaavan ruumiina sðngyssð ikkunan alla kotona. Hyvðn aikaa sitten oli nainen tau'onnut soutamasta; hðn nosti kyllð airoja, mutta hðn laski ne alas samaan paikkaan. Niin tuuli ajoi venettð ja heitti sen vihdoin viimein niemen nenððn, joka ulottui kauas vuonoon, pitkðnð karina, jonka yli aallot loiskivat valkoisena vaahtona. Poika pððsti hirveðn huudon veneen ty—ntðessð karia vasten ja ðiti kumartui veneen laidan yli, etsiðkseen jotain tukea; mutta vene kallistui hðnen painostaan yhdelle syrjðlle, ja hðn sy—ksyi suinpðin syvyyteen. Vðhðn ajan perðstð tuli hðn jðlleen nðkyviin veneen vieressð, ja kun tuuli silmðnrðpðyksen ajaksi hiljeni, nðytti siltð kuin hðn olisi seisonut veden pððllð ja katsoa tuijottanut poikaa kasvoihin -- sitten hðn jðlleen painui suoraan alas ja aalto kiiti yli sen paikan, mihin hðn oli uponnut. -- Kuolon ovi avattiin ja suljettiin -- ja poika oli orpo! Itse hðn pelosta ei tiennyt mitð tehdð, tuskin hðn tiesi missð oli. Mutta elinvoima pitðð vðliin parhaiten itse huolta itsestððn! Kun vene uudelleen viskattiin karia vasten, irroitti hðn oikeaan aikaan kðtensð tuhdosta ja tarttui kallion kulmaan, sieltð hðn suikerteli kuin kððrme toiselle kalliolle ja yhð eteenpðin kivien ja lumen yli, kunnes hðn, ððrimmðisestð vaarasta pelastuneena, istui niemen korkeimmalla harjalla. Vðhðn aikaa vallitsi yhtð kolkko pimeys hðnen sydðmmessððn kuin hðntð ympðr—ivðssð luonnossa, mutta kun tuulen humina vihdoin herðtti hðntð jðlleen tunnoillensa, hakivat hðnen silmðnsð ðitið, ja hðn kuunteli eik— joku tuulen kummallisista ððnistð ollut ihmisen ððnen kaltainen! -- Mutta sen mukaan kuin ajatus selveni, kðvi my—skin se kauhistavainen tosi-asia hðnelle varmaksi: ðiti oli hukkunut. Kun tðmð seisoi veneen vieressð, oli poika selvððn nðhnyt ettð hðn kðvi yhð pienemmðksi, kunnes aallot hðnen peittivðt. Mutta tðtð ajatellessaan valtasi uusi pelko hðnen mieltðnsð; hðn hyppðsi seisaalleen ja lðhti juoksemaan tietðmðttð mihin, -- kuoleman pelon ajamana, elðmðnhalun vetðmðnð; hðn hyppðsi kiveltð kivelle, kaatui vðliin maahan, nuljahtaen lumessa, konttasi pitkðt matkat nelin jaloin, kunnes hðn vihdoin saapui lakealle maalle, joka aukeni hðnen edessððn kuin suuri lumi-aukio. Tðssð hðn hiukan lepðsi ja koetti kiinnittðð lapsellista ajatustaan johonkin mððrðttyyn pððmaaliin. Hðn ei tiennyt missð hðn oli, mutta hðn tiesi ettð missð on nðin avaralta lakeaa maata, siinð ihmisið tavallisesti asuu. Hðn tiesi my—skin ettð ðiti oli ollut matkalla pappilaan -- kukaties tðmð lavea maa oli pappilan maata? Tðmð ajatus rohkaisi hðnen mieltðnsð ja hetken kuluttua hðn kðydð tallusteli eteenpðin lumitasangon poikki. Kauan aikaa hðn kulki l—ytðmðttð mitððn tietð, ja itku, joka vðhðn vðlið oli kohoomaisillaan hðnen rinnassaan, tukehtui ðkisti pakkasessa ja yksinðisyydessð -- raukka! hðn ei paljon tuntenut ihmisið ja vielð vðhemmin Jumalaa, -- ja ihminen ei voi itkeð vallan itsekseen -- tðytyy olla joku, joka ottaa vastaan. Silloin vihdoin viimein suoraan hðnen edessðnsð nðkyi yksi ainoa jalanjðlki, joka vei jotain mustaa kohden, joka oli alasvierineen kallion lohkareen kaltainen; mutta kun poika tuli lðhemmðksi, nðki hðn ettð se oli huone, ja kun hðn saapui sen luokse, loisti leimuava tulen valo hðntð vastaan vanhasta ikkunasta. -- Uskaltaisiko hðn kolkuttaa ovelle? Hðntð valtasi vanha arkuus, jota hðn oli tuntenut, lapsuuden ijðstð huolimatta, joka kerta kuin hðn ðidin kanssa oli astunut sisððn johonkin taloon, missð ei vielð kukaan ollut heille sanonut "terve tulemasta." Mutta kurkistaa ikkunasta katsellakseen mitð sisðllð oli, sitð hðn uskalsi -- vaan yhden ainoan kerran! Hðn hiipi varovasti pitkin seinðð ja kurkisti sisððn. -- Pienellð ikkunan alla olevalla p—ydðllð oli ruoan jððnn—ksið; oli vðhðn kaurapuuroa puukupissa ja vðhðsen maitoa savi-kipposessa, mutta poika ei voinut silmiððn kððntðð siitð -- sellaista herkkuruokaa hðn ei ollut moneen aikaan nðhnyt! -- Takassa paloi kourallinen katajanoksia, jotka rðtisivðt kovasti ja joista levisi pienið keltaisia ja sinisið liekkið, jotka loistivat vaan vðhðn aikaa ja tuottivat hyvin vðhðn lðmp—ð -- mutta, oi Jumala ja isð, mimmoinen lðmp— tulvasi hðntð vastaan! -- Tulen valossa istui vanha nainen ja kehrðsi. Hðn oli ryppyinen kuin kuihtunut kasvi ja pisti pitkðn vihaisen nenðnnipun melkein kuontalon sisððn; joka kerta kuin hðn py—ritti rukin py—rðð, liikkui koko hðnen ruumiinsa, sillð py—rð oli vanha ja koukero eikð sujuvampi liikkeissððn kuin vanha lehmð ajotiellð -- mutta kuinka hyvðltð tðmð nainen nðytti! Poika muisti sitð aikaa, jolloin hðnen ðitinsð istui kotona takan ððressð ja kehrðsi ja hðn itse leikki vðrttinðn kanssa, josta hðn aina sai sormilleen, mutta jota hðn aina joka lðjðyksen jðlkeen uudelleen alkoi. Mutta kun poika tðten mainitteli ðitið esille, astui toinen kuva ðkisti hðnen eteensð, y—n pimeydestð ðiti taas kohosi niinkuin merestð, kuolon kalpeana ja silmðt selðllððn tuijottaen hðneen. Silloin iloinen ajatus katosi ja hðn huokasi syvððn, kyyristyi kokoon ja istui lumelle; ja kun tuuli vðhitellen oli koonnut voimiansa monelta haaralta pitkðksi vinkuvaksi ulvomiseksi, lieventyi pojan katkera suru ja hðn nyyhkytti elðvðð suruansa tuulen hengett—mððn valitukseen. Silloin nainen nousi rukin ððrestð -- ei sen nðk—isenð kuin olisi hðn ajatellut: nyt olen kyllðksi kehrðnnyt tðnð iltana; vaan suuttuneena siitð ettð hðntð oli hðiritty. Hðn oli ensin nðhnyt ikððnkuin varjon liikkuvan ikkunan ohitse, ja nyt hðn kuuli ððntð, josta hðn ei saanut selkoa, ja hðnen tðytyi lðhteð ulos katsomaan! Hðnellð oli vaan yksi kðsitys siitð, mitð hðn nðki ja kuuli huoneensa lðheisyydessð y—n aikana, ja se oli joko varas tai hupsu. "Kas hupsua!" huusi hðn, kun hðn tuli ulos ja nðki tuon kurjan pojan, joka istui kyyryssð ja itki. "Aiotko murtautua sisððn, minun nukkuessani, ry—stððksesi jotain?" Ja samassa hðn tarttui poikaan ja nosti hðntð kuihtuneella rautakynnellððn lumelta. Mutta kun poika ei mitððn vastarintaa tehnyt, eikð vastannut mitððn, vaan itki, niin hðnen vihansa vðhðn asettui, ja hðn veti pojan mukanaan tupaan, asetti hðnen tulen ððreen ja tarkasteli hðntð joka kulmalta sammuvan valkean valossa. Hðnen mieleensð ei tullut panna enemmðn katajia tuleen: hðn ei milloinkaan pannut puikkoakaan tuleen muuta kuin itsensð takia! Katseltuansa kyllðkseen poikaa, alkoi kuulusteleminen, sillð kysymyksiksi nðitð uteliaisuuden pikku-nykðyksið ei sovi sanon. -- Pojan kertomus ei ollut pitkð; mutta vaikka hðn ei vielð ollut tullut siihen ikððn, jolloin kerskaus korvaa puutteet, niin hðn tietðmðttðnsð, naisen uteliaisuuden takia, kehui vanhempansa ja kurjan kotinsa olleen sellaisissa varoissa, kuin hðn oli nðhnyt taloissa, missð hðn oli kadehtinut koiraa porstuassa. Mutta yhteen koottuna siitð kuitenkin tuli se pððt—s, ettð hðn oli koditon, avuton ja ilman sukulaisia... Vihdoin tðmð toimi pððttyi ja nainen mietiskeli vðhðsen; pojan kertomus ðidin kuolemasta oli liikuttanut hðntð ja saattanut hðntð uikuttamaan, jonka jðlkeen hðn hengitti raskaasti. Jos hðnen sielussaan, niinkuin enimpðin ihmisten sielussa, olisi ollut hedelmðllinen maanlaatu, niin hðn olisi itkenyt pojan kanssa; mutta liikutus ei pððssyt tunkemaan kuivaan savimaahan, ja hðn ei tullut entistð enemmðn ihmismðiseksi. Sen verran hðn kuitenkin huomasi ettð pojan oli tarvis ruokaa, ja hðn vei hðnen takan luota p—ydðn ððreen, jolla vielð oli hðnen oman ateriansa tðhteet -- hðn ei tullut ajatelleeksi ettð olisi pitðnyt tuoda ruokaa lisðð! Mutta kuta kauemmin poika s—i, sitð enemmðn hðn ihmetteli tðmðn ruokahalua, ja kun hðn oli laskenut kymmenen lusikallista, joita poika melkein yhtð monessa henkðyksessð oli vienyt kupista suuhun, vaipui hðn penkille istumaan ja l—i kðsiððn yhteen: sellaista ahneutta hðn ei milloinkaan ollut nðhnyt! -- Hðn ei ymmðrtðnyt ettð se oli nðlðn ððrimmðinen kiire, hðn ei ollut muistaaksensa milloinkaan nðlistynyt, -- ruokaa oli aina saapuvilla! Mutta kun vielð hetki oli kulunut, sai hðn uuden ihmettelemisen aiheen, ja se oli se, ettð hðnen itsensð teki mieli ruokaa. "Mikð Jumalan nimessð oli syynð siihen, ettð hðnen tðhðn aikaan oli nðlkð? -- Tuntisiko hðn sellaista mahdotonta halua? Se oli vallan hullua!" -- Mutta samassa hðn p—ydðn laatikosta otti leipðkannikan sekð vðhðn vanhaa juustoa ja voita, ja ennenkuin hðn sai pððhðnsð mitð oli oikein tehdð, antoi ruokahalu hðnelle vastauksen. Hðn mursi palasen kannikasta, levitti siihen voita sormillaan, murensi juustoa pððlle ja pisti suuhunsa. Mutta kun ruokahalu oli hiukan asettunut, huomasi hðn ðkisti ettð poika oli pannut lusikan p—ydðlle ja katsoa tuijotti kysyvin silmin hðneen, -- silloin hðn suuttui itseensð ja herkesi sy—mðstð. "Etk— ole tyytyvðinen siihen mitð sinulla on?" kysyi hðn ðreðsti ja samalla hðn pisti voin ja juuston takaisin laatikkoon. "Kyllð -- hðn oli tyytyvðinen;" ja hðn raappi kuppia, nuoli lusikkaa vielð kerta ja kiitti ruoasta. Sen jðlkeen hðn sai luvan panna maata penkille, ja kun nainen meni levolle, sai poika hðnen hameensa peitteeksi -- eihðn hðn itse sitð y—llð tarvinnut! Mutta poika nukkui turvallisesti kuin vieraskammarin sðngyssð. Hðn olisi kyllð nukkunut luminietoksellakin, jos niin olisi sattunut, ja vielðkin turvallisemmin, herðten ikuiseen rauhaan -- tðstð unesta hðn herðsi taisteluun. Kun nainen seuraavana aamuna hððri tuvassa ja poika jo oli lðhetetty pieneen puu-suojukseen kokoomaan katajia ja sytykettð, oli hðn kahdella pððllð mitð tehdð. Jos hðn pitðisi pojan luonansa, niin hðnellð aina olisi apu lðhellð, joka ei mitððn maksaisi -- kyllð, maksoihan se ruoan! Ja kukaties vðhðn vaatteitakin aikaa voittaen! -- Mutta poika ei voinut vaatia mitððn, se oli muistettava, hðn teki hyvðn ty—n hðntð kohtaan, jos hðn jðisi. -- Aamupðivð kului tðtð aprikoidessa; mutta kun vihdoin h—yryðvð puurovati oli p—ydðllð, ja hðn s—i kilvan pojan kanssa, teki hðn pððt—ksensð: pojan tuli jððdð hðnen tyk—nsð! Hðnellð ei ollut elðissðnsð ollut sellaista ruokahalua, ja y—kin oli ollut hauska, vaikka hðn joka tunti herðsi pojan kuorsauksesta. -- Niin oli poika siellð viikkoja ja kuukausia; vihdoin ei enðð ollut puhettakaan laskea hðntð pois -- ei sentðhden ettð poika oli avuton, vaan siksi ettð hðn itse oli sitð, tietðmðttðnsð. -- Olina Pladsen, se oli naisen nimi, joka nyt tavallansa oli ottanut pojan ja antanut hðnelle lapsen-oikeuden luonansa, oli vanhempainsa ainoa lapsi; vanhemmat olivat jo aikaa sitten saaneet levon haudassa, He olivat jðttðneet hðnelle kaksisataa taalaria rahaa ja tilan, jolla hðn asui, jotenkin huonossa kunnossa. Hðn oli elðnyt naimattomana, ja, olkoon se sanottu, vapaasta tahdosta. Sillð vaikka hðn nuoruudessansa oli ollut yhtð paljon kuihtuneen kasvin kaltainen, kuin nyt, niin oli kuitenkin mahdotonta, ettei kaikki, yhteen laskettuna, olisi kelvannut leivðtt—mðlle kosijalle, -- on niitð, jotka myyvðt itsensð sekð miehelle ettð vaimolle paljoa vðhemmðstð! -- Mutta Olina ei ollut milloinkaan kokenut sellaista tunnetta, joka sydðmmestð tulee, ja koska hðnellð oli mitð hðn tarvitsi -- "Jumala tiesi minkðtðhden hðn sitten naimisiin menisi?" Olina oli siihen aikaan, kuin poika hðnen tyk—nsð tuli, viidenkymmenen vuotias. Se on vðhðvðkiselle heikkouden ja vðkevðlle surumielisyyden aika; sillð elðmð elðð itselleen hðvi—ksi, vaikka se antaakin joka minuutissa omaisuuden. Mutta vaikka Olinaa ei millððn tavalla voinut sanoa voimakkaaksi, oli hðn kuitenkin niin sitkeðluontoinen, ettð hðn ei luopunut mistððn, ja kaikista vðhimmin hðn vastaanotti surumielisyyden elðmðntappion korvaukseksi. Hðn oli aina ollut itselleen kyllðksi, ja nyt kun elinvoima alkoi vðhentyð eikð mikððn sydðmenhellyys sitð korvannut, suuttui hðn vaan siitð, ett'ei jaksanut tehdð kaikkea yhtð hyvin kuin ennen, ja vaivasi itseððn kauheasti voidaksensa sitð kuitenkin tehdð! -- Hðn kulki aina ympðri niinkuin ihminen, jolla oli jotain mielessð; mutta kun hðn ei vastaanottanut iloa, oli hðn ihmisten kesken kuin kuiva lehti kukoistavassa metsik—ssð; hðntð muistettiin sillð hetkellð, jolloin hðn oli nðkyvissð, ja samassa unohdettiin. Tðmð eroaminen kaikesta todellisesta yhteis—elðmðstð ei kuitenkaan tehnyt hullua paremmaksi. Hðn oli kuin puu, jolta on kuori juuren ympðriltð kuorittu; se elðð kuitenkin, mutta se tottuu pðivð pðivðltð vðhempððn ravintoon, ja se seisoo vihdoin siinð vaan puun kuvana, ilman eloa. Mutta Olina ei tiennyt mitððn parannusta tðhðn, sillð hðn ei omaa tautiansa tuntenut; hðn taisi yhtð vðhðn mukautua uusiin elðmðn-oloihin, kuin puu voi siirtyð parempaan maahan; mutta hðn kaipasi ravintoa tietðmðttð siitð, -- kuinkapa hðn voisikaan kðsittðð kaipausta, joka aina ilmestyi vihan muodossa kaikkia ihmisið kohtaan, joita hðn tapasi? Mistðpð hðn sen tietðisi, milloin ihminen oli hðnelle niin vastenmielinen, ettð hðnen teki mieli seurustella sen kanssa? Tðtð suhdetta poika nyt teki paremmaksi; mutta Olina kðytti tðtð vaikutusta hyvðksensð my—ntðmðttð oikeata syytð siihen, sentðhden se ei luonut mitððn uutta henkeð hðneen; se teki hðnen vaan puheliaammaksi ja saattoi hðnen useammin muiden ihmisten seuraan. Eikð poika oli hðnelle hy—dyksi, eikð hðn pojalle, sitð ei parhainkaan saarna olisi saanut hðntð my—ntðmððn, vaikkapa se olisi kestðnyt kynttilðnpðivðstð pððsiðiseen. Poika jði niin sinne, missð hðn oli, ja kasvoi rohkeaksi ja kauniiksi -- mutta samalla itsepðiseksi, sitð ei ollut kieltðminen! Olina oli, kuten jo on sanottu, kuihtunut elðmð, hðn ei voinut antaa eikð vastaanottaa; hðn taisi vaan kuihduttaa sielua tai olla kuin kekðle jokaisen ðkillisen mielenliikutuksen vieressð. Viimeksimainittu kohta tuli tavaksi hðnen ja pojan vðlillð. Pojan luonne rehoitti raittiina ja kukoistavana hðnen kuivuutensa rinnalla; joka hetkellð oli pojalla jotain antaa -- ja hðn ei voinut vastaanottaa; jos hðn olisi voinut sitð tehdð, niin hðn kai olisi voinut antaakin. Tðmð harmitti vihdoin poikaa. Hðn ei itse tiennyt mikð siihen oli syynð; mutta vaikka hðn kuinka iloisena tahansa tuli Olinan luo juosten, tðmðn hðntð kutsuessa, niin hðn tuskin oli kymmentð minuuttia ollut hðnen tyk—nððn, ennenkuin hðn oli hðneen suuttunut. Olinan mieleen ei milloinkaan tullut, ettð se, joka tðllð tavoin ottaa lapsen kasvatettavaksi, hðn ottaa pððlleen edesvastauksen sen sielustakin; -- Olinan edesvastaus oli tðtð laatua: kðdestð suuhun. Niilo, se oli pojan nimi, oli itsepðinen, mutta se oli hðnen oma asiansa; Olina itse oli itserakas, se taas oli hðnen asiansa, mutta hðn ei milloinkaan tullut ajatelleeksi ettð hðnen olisi tullut taivuttaa poikaa johonkin parempaan ja kukaties itseððn my—skin. Mutta vuodet kuluivat ja Niilo perehtyi yhð enemmðn kotiinsa. Luonnolliselta tuntui ettð hðn tulisi Olinan perilliseksi, sillð Olinallahan ei ollut yhtððn sukulaista, eikð kukaan voinut ajatellakaan muuta, kun nðki miten hðn poikaa kohteli. Tðllaista ei kuitenkaan vaan ajatella, siitð puhutaankin, ja sellaisesta joutavasta puheesta syntyy tapa, joka on olevinaan oikeus -- siksi kunnes tulee vððryydeksi koskea siihen. -- Tðmð puhe ei mennytkððn pojan korvien ohi, ja tðstð ajatuksesta hðn sai rohkeutta elðmðnkehitykseen. -- Se synnytti luottamusta, mutta se synnytti samalla ylpeyttðkin! Olina huomasi tðmðn mielihyvðkseen, hðn tunsi itse tavan oikeutta, eikð hðn ollut muuta ajatellutkaan, kuin ettð poika tulisi hðntð perimððn; mutta jos poika oli uhkamielinen, niin hðn oli sitkeð: poika ei nukkuen saavuttaisi sitð, joka oli hðnen vallassaan panna vastaan. Joka kerta kuin poika ryntðsi hðntð vastaan kuin nuori kukko, joka luulee ettei se ole luotu muuksi kuin hallitsijaksi, kohteli Olina hðntð mitð tyynimmðllð arvoisuudella, -- mutta samalla hðnen rypistyneet kasvonsa osoittivat jotain, jota voisi selittðð nðin: saat mennð sinne mistð tulit, minð en sinua tarvitse! -- Sanat tosin eivðt tulleet lausutuksi; mutta ne olivat valmiina kielenkðrjellð. Ja kun poika silloin peljðstyneenð vðistyi pois -- sillð sehðn oli ylivoima -- niin Olina nðytti tyytyvðiseltð voitostaan. Mutta yhtð varmaan kuin vahingon ilo on yksi ihmisen saastaisimmista paheista, yhtð varmaa on ettð se my—skin toimittaa paholaisen palvelusta maailmassa! Tðllaiset kohtaukset herðttivðt tietysti vihaa, ja kun sellaisia usein tapahtui, tuottivat ne paranemattomia haavoja. Niilo itki ensin suuttumuksesta, ja se teki hðntð hitaaksi ty—h—n, mutta pitkðllinen harjoitus opetti hðntð vihdoin panemaan kovaa kovaa vastaan. Hðn ei silloin enðð vðistynyt, kun uhkauksen merkkejð alkoi nðkyð: hðn tiesi mitð oli pantava vastaan. Mutta se ei tullutkaan. Olina oli vaan aikonut uhkauksella poikaa peloittaa, hðn ei millððn muotoa tahtonut ajaa hðntð tyk—ððn! Hðnen kauttansa oli Olinalle uusi ja hauskempi elðmð alkanut ja siitð hðn ei aikonut luopua. Mutta armosta tuli pojan ottaa vastaan mitð hðn sai! Olina oli tosin vðhðn levoton, kun hðn nðki tuon kauniin, kookkaan nuorukaisen, joka nyt oli kahdenkymmenen vuotias, ja joka herðtti kaikkein huomiota, mihin hðn vaan tuli; sillð voisihan tulla pðivð, jolloin hðn rupeaisi itsenðiseksi ja lðhtisi Olinan luota pois, ja tðmð jðisi taas yksinðisyyteen ja ikðvððn, nuo "kaksisataa taalaria lohdutuksena:" "mutta vanhana ja niiden pilkan alaisena, jotka nyt eivðt suoneet poikaa hðnelle" -- huokasi hðn jðlestðpðin. Ja hðnen mielensð kðvi niin ihmeellisen raskaaksi; hðn kohteli Niiloa hyvðsti, sanoi hðntð "Niilo Pladseniksi" ja puhui tyt—stð, joka oli katsellut hðntð kirkolla viime sunnuntaina -- ja muuta samankaltaista, jota poika antoi mennð toisesta korvasta sisððn, toisesta ulos -- hðn tunsi jo tðmðn salatien! Mutta tðstð heidðn keskinðisen suhteensa asteesta oli vaan yksi askel seuraavaan, voisi sanoa: vðlttðmðtt—mððn. Poika tunsi yhtð hyvin valtansa Olinan yli, kuin Olina tunsi valtansa hðnen ylitsensð -- oli vaan kysymys kuka uskaltaisi ensi rynnðk—n tehdð? Tietysti se, joka vðhimmin menetti. Vihdoin erððnð pðivðnð, heidðn ruoalla ollessaan, sanoi poika: "Jos sinð panisit parikymmentð talaria likoon tuon suon viljelemiseen, niin saisit ne kyllð takaisin, sillð siitð tulisi hyvð pelto." "Jumala tiennee mistð minð ne rahat ottaisin," vastasi Olina lempeðsti ja veti pitkðn henkðyksen, joka oli olevinaan huokaus. Poika nauroi ja jatkoi sy—mistðnsð. "Sinð kukaties et usko mitð sanon?" kysyi Olina. "Oh," sanoi poika pilkallisesti, "kyllð kai sinulla on sekð kaksikymmentð ettð kaksikymmentð vielð lisððn, kun siksi tulee." "Pidðtk— sinð lukua minun rahoistani, sinð?" huudahti Olina. "En minð tiedð rahoistasi mitððn," vastasi poika ja katsoi rohkeasti hðnen silmiinsð. "Noh, sinð tiedðt minkð tiedðt -- mutta minðpð tiedðn sekð sen ettð muuta lisððn," vastasi Olina painavalla ððnellð, ja uhkaus alkoi suurin piirtein kuvastua hðnen kasvoissaan. "Minun puolestani saat tietðð mitð tahdot," keskeytti hðntð poika ja viskasi lusikan p—ydðlle. "álð viskaa lusikkaa," sanoi Olina vakavasti, "voi tapahtua ettð viskaat ruoankin samalla." "Minð teen tehtðvðni ruoan puolesta," sanoi poika. "Oli aika, jolloin et sitð tehnyt," kðhisi Olina. Silloin poika hypðhti seisaalleen, laski molemmat kðtensð p—ydðn laitaan ja katseli uhkaavaisesti Olinaa kasvoihin: "Se aika ei minuun koske." "Ei suinkaan, kun hiiri on saanut kyllðkseen, ovat jauhot karvaita, se on vanha asia." "Koska minut otit, niin tðytyihðn sinun minua elðttðð," huusi Niilo Olinalle. "Olisit antanut minun mennð, minð en pyytðnyt saada tðnne jððdð." Olina mietti oikein mahtavaa vastausta; mutta sanat tarttuivat hðnen kurkkuunsa ja pelko pauloitti ne kiinni; sillð poika otti samassa lakkinsa, astui penkin yli ja lðhti pois p—ydðn luota. -- Yksi ainoa paha sana olisi ajanut hðnen vihamielessð tuvasta, mutta kun sitð ei kuulunut, jði hðn sinne ja kððntyi Olinaan, joka suu auki ja hðmmðstyneen nðk—isenð istui p—ydðn ððressð. Silloin poika katui pikaisuuttansa ja palasi takaisin -- mutta tðllð kertaa hðn meni vððrðð tietð! Olinan oli pelko ja harmi ikððnkuin sitonut siihen paikkaan, mutta kun hðn nðki pojan takaisin kððntyvðn, irtautui solmu ja hðn ryntðsi yl—s kuin muniansa hautova kana: "Sinð et kiitð hoidosta etkð ruoasta! -- Sinð vðijyt rahojani, sinð! Mutta kyllð minð varoillani olen, minð huomaan ettð sinussa on taipumusta hupsumaisuuteen." Poika oli astunut taaksepðin ja tuijotti hðneen jððkylmin katsein; ja vaikka Olina oli luonut pistðvðt silmðnsð hðneen, kððnsi hðn silmðnsð pois pelvolla. "Sinð nðytðt siltð, kuin tahtoisit minua ly—dð," sanoi Olina ja koetti nauraa kaikki hyvðksi. Mutta se tuli vðhðsen liika my—hððn. Poika hakea haparoi samassa jotain ilmassa. "Se sinua ly—k——n!" ðrjðsi hðn, kððntyi, meni ulos tuvasta -- ja pois talosta. Olina istui vallan mykkðnð ja antoi hðnen mennð. Hðn nðki hðnen kulkevan vallan ikkunan ohi, -- hðnen kasvonsa olivat kalman kalpeat viheriðisen lasin lðpi katsottuina; silloin Olinan teki mieli kutsua hðntð takaisin; mutta samassa vanha paha ajatus pððsi valloilleen: kyllð hðn tulee takaisin! Mitenkðpð hðn aikaan tulisi, oliko hðnellð muuta turvapaikkaa? -- Hðn alkoi hððrið ja puuhata, juoksi edestakaisin porstuan ja tuvan vðlillð! mutta kuin hðnen vihdoin tðytyi levðtð, ja hðn istui takan ððreen, kuunteli hðn tarkoin hiljaisuudessa, kunnes ilta tuli, ja y— tuli, ja yksinðisyys teki hðnen mielensð niin raskaaksi, ettð tuntui kuin kivi olisi vieritetty hðnen rintansa pððlle: "Mutta kyllð kai se helpoittaa, kun pðivð tulee, pojan viha asettuu varmaan, kun hðn ruokaa kaipaa!" Tðmð ajatus rauhoitti Olinaa sen verran, ettð hðn meni levolle. Mutta Niilo oli kulkenut joutuisasti eteenpðin, ja se, joka hðntð kohtasi, ei voinut muuta huomata kuin ettð hðnen matkallaan oli pððmððrð; mutta kaukana siitð -- hðnellð oli tarkoitus, -- ei pððmaalia. Hðnen pððtarkoituksensa oli se, ettð hðn pððsisi niin pian ja niin kauas kuin suinkin Pladsenista, ettei hðn milloinkaan enðð elðissðnsð palaisi siihen taloon, joka neljðtoista vuotta oli ollut kuin koti hðnelle ja jossa kaikki, mitð hðnelle oli annettu ja luvattu, oli ollut valhetta; ja eteenpðin hðn riensi! Tðmð tapahtui heinðnteon suloisena aikana. Pðivð oli pitkð ja y—n lepððvð varjo kuin puoleksi nukkuvan unennðk—. Maa oli peitetty tuoksuvilla kukilla, ja aurinko laski ikððnkuin tulimereen, joka peitti kaikki kukkulat ja loi punertavan heijastuksensa laaksoihin. Pienið koivikkoja kasvoi kukkulain juurilla ja tuoksuivat suloisesti illan viileðssð, ja yksinðinen lintu lauloi luonnon hiljaisuudessa. Mutta poika ei nðhnyt, ei kuullut tðstð kaikesta mitððn. Viha kalvoi hðnen mieltðnsð, ja kuitenkin se tðytti sijan niin ettei ollut tilaa muulle. Hðn ei tiennyt itsekððn kuinka pitkðn matkan hðn tahtoi Olinan kuivaneen elðmðn ja oman voimakkaan elðmðnrohkeuden vðlille, sentðhden hðn ohjasi kulkuaan kaukaisuuden epðmððrðisen johtotðhden mukaan, eikð katsonut siihen, mikð oli hðntð lðhellð. Luonnon juhlallisuus ei hðntð koskenut, se sopi etanalle, joka ojentelihe mðttððllð -- ja sen vertaisille; hðnellð oli muuta tekemistð! Mutta y— tuli. Niilo oli nyt hyvðn matkaa toisella puolen sitð saloa, joka rajoittui pappilan viljeltyyn maahan. Tððllð hðn ensi kerta seisahtui tuntien ettð hðnellð oli ruumis, ja ettð tðmð ruumis vapisi vðsymyksestð. Vðhðn matkan pððssð hðnestð suikerteli pieni k—ynn—skasvi kallionhalkeamaa pitkin ja yksinðisið, solakkavartaloisia koivuja kasvoi pitkin kallion juurta; tðssð hðn pian l—ysi lepopaikan, ja kun hðn rupesi varjoisten puiden juurelle maata, asettui viha ja vðsymys pððsi valtaan, ja hðn nukkui yhtð rauhallisesti ja hiljaisesti, kuin y—llð ðidin kuoleman jðlkeen, kun hðn ensi kerta makasi Olinan penkillð. Tunti tunnin jðlkeen kului. Y—n hðmðrð hðvisi ja pðivðnkoiton kylmðð koittoa seurasi kirkas pðivðpaiste; mutta poika nukkui yhtð sikeðsti, Henki oli kuitenkin vironnut raskaasta horrostilastaan ja alkoi epðmððrðistð vaikutustansa. Tunnettuja ja tuntemattomia kuvia kiiti sielun ohitse. Ensin oli niissð aina jotain suurta ja mahtavaa, mutta sen mukaan kuin tietoisuus muodosti ne, pððttyivðt ne kaikki pitkððn, ðkðiseen nenðn-nipukkaan ja Olinan kyyristynyt haamu tuli hðntð vastaan, niinkuin se neljðtoista vuotta joka aamu oli tehnyt, herðttðmððn hðntð. Silloin hðn unessa heitteli kðsiðnsð, kuin hðn olisi hyttystð pois ajanut, ja hðnen kauniissa kasvoissaan nðkyi ilme, niinkuin hðn olisi katkeraa yrttið sy—nyt. -- Vðhitellen tðmð ilmaus katosi ja vihdoin kasvojen piirteet osoittivat syvðð surua. Mutta tðssð hetkessð olikin uni repinyt sen peitteen rikki, jota unohdus monen huolettoman vuoden kuluessa oli kutonut sielun yli. -- Hðn nðki edessððn k—yhðn majan; kalpea, riutunut nainen istui tuolilla kðdet ristissð. Pieni poika nojasi vapisevana ja viluisena hðneen, ja vðhðn matkan pððssð heistð oli miehen ruumis, jonka laihoissa kasvoissa nðkyi kovan taudin merkit. Sitten tðmð kuva vitkalleen muuttui harmaaksi sumuksi, ja esille vy—ri aaltoileva meri. Kurja vene liikkui sen pinnalla ja siinð istui sama kalpea nainen, ja sama vapiseva, viluinen poika, ty—n kolkko pimeys peitti taivaan ja maa nðkyi vaan kuin mikðhðn uhkaava vaara etðisyydessð. Silloin vene viskattiin karille, ja nainen putosi mereen; mutta samassa hetkessð hðn tuli nðkyviin veneen vieressð, ja katsoi pojan kasvoihin tuijottavin silmin. -- Molemmat nðmð kuvat astuivat sielun eteen selvinð kuin ijankaikkisuuden kirkkaus, eivðtkð kadonneet. Silloin elðmð vihdoin murti itselleen tien tuskasta tðydelliseen tietoisuuteen; poika aukaisi silmðnsð ja nðki ettð oli pðivð; hðn pyyhki hikipisarat otsastaan ja koetti muistutella mieleensð mitð oli tapahtunut. Mutta ihmeellinen velttous valtasi hðnet, kun hðn muisti viimeisið tapauksia; oli kuin viha olisi kalvannut rikki kaikki siteet hðnen ja Olinan vðlillð. Koko heidðn suhteensa toisiinsa riippui kuin rikkinðinen kangas hðnen edessððn; mihin hðn vaan koski, sai hðn vaan sðikeen kðsiinsð. Silloin kaikki vihdoin selveni hðnelle, ja se teki eron tðydelliseksi. Olina ei ollut milloinkaan hðntð rakastanut eikð hðn Olinaa; mutta jos Olina olisi kerrankin osoittanut hðnelle hyvyyttð, niin hðn olisi sydðmmensð siitð antanut -- se oli niin varmaa kuin ettð Jumala on olemassa. Nyt he vaan olivat hy—tyneet toisistaan ja vðijyen, kuin kaksi koiraa saman luun ððressð, he olivat toinen toistaan silmðllð pitðneet. -- Poika nousi, hðntð vðrisytti, ja hðn rypisti kulmakarvojaan; mutta hetken kuluttua otsa taas selveni ja se osoitti rohkeaa pððt—stð. Vielð lapsuuden muisto sðilyi sielussa, ja hðn katseli innolla ja vakavuudella sitð. Oli isð, joka oli pannut terveytensð alttiiksi sen ty—n puolesta, jota hðn teki hankkiaksensa kurjan yllðpidon itselleen ja perheelleen; oli ðiti, joka nuoruuden ijðssð oli notkistunut onnettomuuden painon alle, ja joka vihdoin oli vaipunut kuolemaan, kun hðn oli hankkeissa toimittaa ainoalle lapselleen leipðð. -- -- -- Miksi oli muisto nðin kauan antanut kaiken tðmðn pimeydessð olla? Herra Jumala, miksi' Joka pðivð ja hetki oli hðn kaivannut jotain rakkauden esinettð, ja tðssðhðn se oli valmiina hðnellð -- niin lðmpimðnð ja tðydellisenð kuin suru ja hðtð voivat sitð tehdð yhtð hyvin kuin elðmðn onni. Tðssðhðn oli paikka, johon hðn voi astua ja josta hðn voi aloittaa; tðssð oli se side, joka ei irroittunut siihen tarttuessa, vaikka se oli kudottu kurjuuden huokauksesta ja kuolon kylmyydestð. Kummallinen tunne valtasi pojan mieltð ja uusi ihminen ikððnkuin kasvoi hðnessð; sillð isðn-perinn—n hðn nyt otti haltuunsa! -- Kyynel kiilsi hðnen sinisessð silmðssððn ja hðn katseli hartaalla luottamuksella loistavaa taivasta. -- -- -- Voisikohan tuota raskasta perint—tavaraa vaurastuttaa ja muuttaa kiitokseksi ja iloksi? Saa nðhdð! -- -- Hetken kuluttua hðn reippaasti astui viidakon lðpi ja tuli maantielle, ja tððllð hðn pysðhtyi tuokioksi miettimððn. Hðn ei nðyttðnyt iloiselta, mutta luja rohkeus loisti hðnen kauniista kasvoistansa. Hðn tosin ei enðð ollut Niilo Pladsen, joksi Olina hðntð nimitti, kun hðn tahtoi vietellð hðntð ylpeilemððn -- Olinan omaisuudesta! mutta hðn oli mies valmiina elðmðn rasittavaan toimeen, ja hðn otti toimimerkkinsð Jumalan lðsnðollessa. Se oli iloinen sunnuntai-aamu. Pitkin tietð tuli jo kirkkomiehið, kðyden ja ajaen; kaikkialla kuului tervehdyksið ja hyvið sanoja; sillð pðivðnpaiste ja pyhðpðivðn lepo teki ihmiset puheliaiksi ja mielet hyvðnsuotuisiksi. Silloin tuli vanha mies liikaten kahden sauvan nojalla sen paikan ohi, jossa nuorukainen seisoi. "Rohkeutta" kehoitti hðn, ny—kðytti pððtððn ja kulki joutuisasti eteenpðin. Niilo hymyili tietðmðttðnsð -- oliko se kenties hyvð enne? Hðn yhtyi kirkkovðkeen ja lðhti kirkolle. Tððllð oli jo paljon vðkeð koolla, ja joka vaan pððsi, tunki esiin penkkien tyk— ja hankki istumapaikan itselleen; kuitenkin jði moni seisomaan kðytðvðlle, ja niiden joukossa oli Niilo. Hðn seisoi vðhðn kumarruksissa ja nojasi erððn penkin selkðlautaan, silmðt maahan luotuina; hðnen teki mieli sulkea silmðnsð kaikesta ulkonaisesta, ja vaan ajatella lapsuuden muistoansa, joka vielð yhtð ihmeellisessð kirkkaudessa pysyi hðnen sielussansa. Mutta sen penkin ððrimmðisessð pððssð, johon nuorukainen nojasi, istui nuori, kaunis ja hyvin puettu nainen, joka nðytti elðvðn vallan toisellaisissa oloissa, kuin tðmð. Tuntui siltð kuin nainen ei oikein tietðisi miten olla. Hetken aikaa hðn istui jðykkðnð kuin kuva, toisena hetkenð hðn oli kuin hy—nteinen, joka istuessansa joka silmðnrðpðyksessð nostelee siipiððn lentoon. Vðliin oli jotain korjattavaa soljessa, vðliin esiliinassa, -- sitten nenðliina putosi, se oli yl—s otettava ja kierrettðvð kokoon t—r—ksi, jota hðn sitten vðhðn aikaa piti molemmissa kðsissððn; ja kaiken tðmðn puuhan ohessa hðn katseli vðliin yhtð, vðliin toista -- useimmiten nuorukaista. -- Niilo ei alusta siitð yhtððn vðlittðnyt, mutta vihdoin se kuitenkin hðiritsi hðntð, ja hðn katsoi alas naiseen. Mutta juuri kuin olisi tðmð sitð odottanut, kohtasi hðn Niilon alakuloista katsetta iloisella hymyllð. Niilo kummasteli sitð ja kððntyi kohdakkoin toisaalle; mutta uteliaisuus kiusasi hðntð, ja vðhðn vðlið hðn taas loi silmðyksen naiseen -- sama hymyily kohtasi hðntð! Silloin kummallinen tunne valtasi hðnen mieltðnsð, ja vaikka hðn vielð pari kertaa ðkisti katsoi toisaalle, tuli hðn kuitenkin pian takaisin ja vihdoin hðn hymyili hðnkin. Jumalanpalvelus pððttyi vihdoin ja vðki tunki paikoiltaan voidakseen jos mahdollista pððstð kaikki yhtaikaa kirkosta. Tðssð ahdingossa hðvisi tuo kaunis nainen nuorukaisen nðkyvistð, ja vasta ulkona kirkkotiellð, jossa yksityiset erosivat joukosta, nðki hðn hðnen jðlleen; hðn seisoi hartevan, vanhanpuoleisen ja ðlykkððn-nðk—isen miehen rinnalla. Nyt vasta nðki Niilo ettð hðnellð oli huntu pððssð; hðnk— olisi naimisissa, ja kenen kanssa? Tuo mies, jonka vieressð hðn seisoi ja jonka kasvoihin hðn loi niin iloisen katseen, oli kaiketi hðnen isðnsð. Niilo meni lðhemmðksi. "Sinð olet tullut pitkðn matkan kirkkoon tðnððn, Knut Bedseth," sanoi yksi lðhellð seisovista miehelle. "No, tðytyihðn hðnen tulla nuorikkoansa nðyttðmððn," sanoi toinen, joka seisoi lðhempðnð Niiloa ja joka nauroi omille sanoilleen. Niiloa tðmð puhe loukkasi ja hðn lðhti pois joukosta ja asettui syrjðiseen paikkaan, missð ajopelit olivat; mutta tððllðkin hðn nðki naisen pari kertaa vilahdukselta, ja antoi sen vietellð itseððn, niinkuin hyvðily -- jota hðn oli ikðv—inyt, mutta jota ei milloinkaan ollut hðnen osakseen tullut! Vihdoin Knut Bedseth sanoi jððhyvðiset ympðrillð seisoville, ja tuli nyt nuoren vaimonsa kanssa sinne, missð Niilo oli. -- Hðnen olennossaan oli jotain ankaraa, joka muuttui lempeydeksi joka kerta kuin hðn vaimoansa katseli; vaimo kulki hðnen rinnallaan levottomasti ympðrilleen katsellen, ja oli aina vðhðllð joko juosta eteenpðin tai syrjððn pelkðstð lapsellisuudesta ja hilpeydestð. Mies veti nyt esille mitð kauneimmat kðrryt, pannaksensa ne reilaan kotimatkaa varten. Hðn tuli sillð vðlin silloin tðll—in katsoneeksi nuorukaiseen; ensi kerta tervehtimðttð, toisella kertaa ystðvðllisesti pððtððn nyykðyttðen ja hyvðð pðivðð sanoen. Niilo sai siitð rohkeutta ja astui lðhemmðksi hðntð auttamaan, josta annista mies puolestaan kohteliaasti kiitti, mutta nuorikko soi hðnelle palkinnoksi mitð suloisimman hymyilyn! Vihdoin oli ajopelit valmiina ja Knut Bedseth nosti nuoren vaimonsa kðrryihin, nousi sitte itse yl—s ja istui hðnen viereensð, ja heilutti piiskaansa ajaakseen hevosta tielle, jolloin nuorukainen sanoi jððhyvðiset ja vetðysi syrjððn. "Mistð sinð olet kotoisin?" kysyi mies ja katsoi vielð kerta Niiloon. "Oh -- minulla ei ole juuri mitððn kotia," vastasi tðmð. "Mitð sinð sitte olet?" kysyi mies edelleen. "Minð olen sitð kuin nðette minun olevan," oli vastaus. "Se voi olla monenlaista!" nauroi mies. "Palveletko?" "Ei, niin hyvin ei ole asiat," huokasi Niilo ja loi silmðnsð maahan. "Jos mielesi tekee ruveta pðivðlðiseksi heinðnteko-ajaksi, niin voit tulla minun luokseni," sanoi mies ystðvðllisesti. "Taloni nimi on Bedseth, se on tuolla puolella, ja minun nimeni on Knut Bedseth; -- jos kðyt joutuisasti, niin saavut sinne illaksi, ja tervetullut sinð olet." "En tiedð," sanoi nuorukainen karttavasti; sillð hðnen tosin teki mieli mennð, mutta hðnen sydðmmensð oli levoton, ja se teki hðntð epðvakaiseksi. Se hymyily, joka joka silmðnrðpðys loisti hðntð vastaan, houkutteli hðntð kovin -- -- mihin se vie? "Tee tahtosi," sanoi Knut ja lðiskðytti piiskalla hevosta, niin ettð se lðhti juoksemaan voimiensa takaa. Mutta kuta lyhempi aika, sitð varmempi pððt—s. Nuorukainen arvosteli vielð kerta tarjousta, epðilys hðvisi, ja hðn huusi minkð jaksoi ajavien jðlkeen: "Minð tulen!" "Tule vaan!" huusi mies takaisin, ja kðrryt katosivat tomupilveen, johon pðivðnpaiste ripoitti kultajyvið. Niilo seisoi hetken aikaa kuin hurmauntuneena, -- tðmð oli tullut niin ðkisti! Mutta jos hðn mieli pððstð perille, ei ollut aikaa turhaan kuluttaa, muuten y— hðnen saavuttaisi kodittomuuden kolkko kohtalo seurassansa. Silloin hðn reippaasti lðhti kulkemaan kðrryjen jðlkeen, joiden ratina hðnestð oli kuin vilkutus iloiseen yhtymiseen. Pðivð oli jo mennyt mailleen tunturien taakse, kun Niilo tuli Bedsethin taloon. Tykyttðvin sydðmmin hðn astui tupaan, jossa Knut Bedseth istui p—ydðn ððressð illallista sy—mðssð nuoren vaimonsa vieressð ja talon palvelijat heidðn ympðrillððn. Hðntð otettiin ystðvðllisesti vastaan, ja pian istui hðnkin p—ydðn ððressð vastapððtð nuorikon loistavia silmið. Mutta hðn oli kðynyt niin araksi, ettð hðn vðltti nðitð -- tuskin itse tietðen miksi. Hðnen mielessðnsð oli vielð tðllð hetkellð lapsuuden muisto, ja tðmðn ja noiden viettelevðin silmðin vðlillð oli niin syvð juopa, ettei hðn voinut sen yli nðhdð. Silloin tehtiin hðnelle pari kysymystð: elivðtk— hðnen vanhempansa, -- oliko hðnellð siskoja? -- "Ei, hðnellð ei ollut ainoatakaan omaista, -- hðn oli l—yt—lapsi, joka oli leipðð itselleen hankkimassa." Tðtð sanoessaan hðn loi silmðnsð yl—s ja kohtasi noita lempeitð silmið, ja kaikki mitð ne tðllð hetkellð hðnelle tarjosivat, hyvyyttð ja lohdutusta, tunki niinkuin kirkas valo hðnen mieleensð, ja tuo kolkko muisto katosi. Hðnestð tuntui niin helpolta, ikððnkuin hðn olisi raskaasta edesvastauksesta pððssyt, ja hðn antoi nuorikolle kiitoksia ja hyvyyttð takaisin. -- Rohkeasti hðn nyt katseli kokoontunutta palvelija-joukkoa, tutustuaksensa heihin, ja kaikkialla hðntð kohtasi ystðvðllisyyttð; yksi ainoa oli, joka vastaanotti hðnen lempeyttðnsð kylmðsti, vielðpð pilkallisesti! Se oli erðs tytt—. Suorana ja jðykkðnð, kuin seinððn kiinnitettynð, istui tðmð muiden joukossa, ja kylmðsti hðn kaikkia katseli. Hðn oli erinomaisen kaunis, ihana ja suloinen kuin kevðtkukkanen, mutta posket olivat laihat ja harmin ja katkeruuden ilmaus asui hðnen kasvoissansa. Poika ei voinut silmiðnsð kððntðð hðnestð, hurmautuneena hðn tuijotti hðneen. Mikð oli syynð siihen, ettð lapsuuden muisto jðlleen tuli hðnen mieleensð, ja ettð se ikððnkuin astui esiin tyt—n katseesta? Hðn loi silmðnsð maahan hetkeksi aikaa; mutta kun hðn taas katsoi yl—s, kohtasi hðntð katse tyt—n silmistð, joka oli niin puhdas ja kirkas, ettð hðnestð tuntui kuin hðnen tðytyisi kyyristyð kokoon pelkðstð n—yryydestð, ja kuitenkin tðmð katse ikððnkuin loi valon hðnen salaisimman ajatuksensa yli. Niin voimakas ja selkeð hðn mielellððn tahtoisi olla! "Se on Sylvi, tyttðreni, tuo," sanoi Knut seuraen nuorukaisen silmið. Tytt— kðvi tulipunaiseksi. "Minð unohdin kertoa sinulle ettð tapasimme hðnen kirkolla," kððntyi isð tyt—n puoleen ja nyykðytti samalla pððtððn Niilolle. "Eihðn se minuun koske," vastasi tytt— tylysti, nousi ja lðhti ðkkið tuvasta ulos. "Hm," lisðsi Knut ja katsoi pahoilla mielin hðnen jðlkeensð. Nuorukaisen mielestð tðmð oli ikðvðð. Hðn huomasi ettð tðssð oli jokin epðkohta, joka tuotti tyytymðtt—myyttð ja harmia; mutta kun hðn ikððnkuin selitystð saadaksensa loi katseen nuorikkoon, nðytti tðmð hiukan peljðstyneeltð, mutta pelko muuttui ðkkið hymyilyksi jðlleen. Niilo yhtyi muuhun palvelusvðkeen, ja ryhtyi innolla ja ilolla tehtðvððnsð. -- Mutta hðnen sieluunsa oli nyt kylvetty kaksi siementð, jotka kasvoivat rinnakkain ja saivat kehityksen voimaa yhdessð, -- tðytyi tulla hetki, jolloin valitseminen eroitti ne toisistaan; sillð mahdotonta oli molemmista hedelmðð poimia. Tðmð ajatus ei kuitenkaan tullut nuorukaisen mieleen, hðntð vaivasi vaan tuo yhð lisððntyvð levottomuus, joka syntyy siitð, ettð sielu ehdottomasti pyrkii johonkin elðmðn pððmaaliin. -- Mutta koska tðrkein elðmðn pððmaali -- se, josta kaikki muut kehittyvðt tðydellisiksi ja valmiiksi -- on miehelle ja naiselle l—ytðð elðmðn kumppani, niin levottomuus tietysti kððntyi siihen suuntaan. Aika kului nopeaan ja nuo kaksi kuukautta oli jo menneet; mutta Knut oli niin tyytyvðinen sekð Niilon ty—h—n ettð seuraan, ettð hðn ei ainoastaan tarjonnut hðnelle vakinaista paikkaa vaan oikein pyysi hðntð jððmððn heille. Tðmð pakoitti Niiloa tarkemmin miettimððn asiaa. Tðhðn saakka hðn tavallaan oli ollut irtonainen, nyt oli kysymys sitoutua pitemmðksi ajaksi -- kenties ainaiseksi. Kunpa hðn tietðisi mihin tðmð vie? Silloin hðn erððnð iltana pðivðn laskun aikana istui yksinðisellð paikalla vðhðn matkan pððssð talosta. Lehtimetsð oli vielð vihanta ja kaunis tummain tunturien rinnalla, ja isoon tyyneen jðrvenpintaan kuvastui rusottavat pilvet. Niilo oli vaipunut miettimiseen, joka pððttyi sillð kysymyksellð kuin se oli alkanutkin: suostuisiko hðn Knutin ehdoitukseen, vai menisik— hðn pois? Toisella puolella oli epðtietoisuus ja yksinðisyys, ja ne tarjosivat pitkðð pimeðð talvea ja tylyjð ihmisið, toisella puolella oli turvallisuus, hauskuus ja -- se jota nuorukainen pelkðsi, mutta joka hðntð veti puoleensa: nuorikon hellð hyvyys -- ja Sylvin ylpeys. -- Tytt— oli kuin olikin sukua lapsuuden muiston kanssa, ja yllðpiti tavallansa hðnen silmðinsð edessð kovaa elðmðn pððmaalia -- ja tðmð miellytti hðntð enemmðn; mutta samalla aikaa vastaanotti hðn nuorikon lapsellista hellyyttð, ja ikððnkuin kððriytyi siihen suojellakseen itseððn tyt—n kylmyyttð vastaan. Vðliin Sylvi kutsui hðntð luokseen silmðyksellð, joka lupasi hðnelle mitð loistavaa vaan maailmassa oli, mutta kun hðn rukoilevin katsein pyysi luvan saada koko elinaikana tðssð valossa kulkea, silloin tytt— kðski hðnet luotaan tavalla, joka eroitti heidðt toisistaan. Nðitð ajatellessa hðn istui tðssð, ja uinahteli vihdoin hiljaiseen rauhaan, joka suli yhteen illan ihanan kuvan kanssa. Silloin tuli joku joutuisasti kðyden hðntð kohden. Nuorukainen katseli siihen suuntaan, ja hðnen poskensa lensivðt tulipunaisiksi, -- se oli nuorikko, joka tuli suoraan hðnen luokseen. Niilo nousi samassa seisoalleen, ja koetti hymyillð hðnelle, mutta se ei onnistunut -- hðn oli levoton tietðmðttð minkðtðhden. Nainen kulki viimeiset askeleet hitaasti, vaikka hðn oli joutuun siihen saakka tullut. Ja vaikka hðn oli lðhtenyt kotoa tarkoituksella tavata nuorukaista tððllð, sillð hðn oli nðhnyt hðnen sinne menevðn, ja vaikka hðn koko matkan oli kulkenut hymysuin, seisoi hðn nyt nuorukaisen edessð pelko sydðmmessð, ja koetettuansa pari kertaa hymyillð hðnelle, loi hðn silmðnsð maahan ja purskahti itkemððn. "Mitðs itket?" kysyi nuorukainen ystðvðllisesti. Mutta nuorikko ei vastannut, ja hetken aikaa he seisoivat siinð vastatusten. Silloin nuorikko loi kyynelten vallassa olevat silmðnsð nuorukaiseen ja huulet vapisivat; ne ei enðð olleet lapsenkasvot, jotka keskellð itkua kððntyivðt nauruun, ei -- -- nuorikko oli tðllð hetkellð tullut aikaihmiseksi, ja oli oppinut elðmðð kðsittðmððn. Hðn tunsi, ettð hðnellð oli sydðn, joka voi olla tðynnð tuskaa ja iloa -- kumpaakin taisi se nuorukainen, joka seisoi hðnen edessððn, antaa hðnelle yhdellð ainoalla sanalla. Niilo seisoi vðhðn aikaa sykkivin sydðmmin hðntð katsellen, ja se, mikð ei tullut sanotuksi, oli yhtð selvð hðnelle kuin selvð sana. Silloin epðvakaisuus kokosi itsensð pððt—kseksi, ja hðnen silmðnsð loisti ja ððni sai voimaa. "Sinð kukaties tiedðt ettð minð huomenna lðhden pois?" sanoi hðn. Nainen katsoi hðmmðstyneenð hðneen silmðnrðpðyksen ajan, sitten loi hðn katseensa alas, kuoleman kalpeus peitti hðnen kasvonsa ja hðn vapisi kuin haavan lehti -- tuntui siltð kuin hðn vaipuisi polvilleen. "Ole varoillasi!" kehoitti nuorukainen ja tuki hðntð. "Sinun ei ole hyvð seista tððllð, tule, mennððn kotiin miehesi varmaankin sinua odottaa." Mutta nuorikko ei paikalta liikkunut, hðn ojensi vaan itseððn, ja vetðysi pois nuorukaisen luota. Silmðt olivat ummessa, ja ððneti hðn seisoi siinð, kuin tahtoisi hðn sulkea itsensð kaikesta yhteydestð muiden kanssa. "Tule!" pyysi nuorukainen vapisevalla ððnellð ja ojensi taas kðtensð hðnelle. Silloin nainen aukaisi silmðnsð ja katsoi lempeðsti hðneen, sysðsi hiljaa kðden luotansa ja huokasi -- se oli hðnen ensimmðinen huokauksensa, mutta se kehitti mieltð elðmðn todellisuutta kestðmððn. -- "Kiitoksia, minð menen yksin," kuiskasi hðn, ja ikððnkuin jðlitellen kaavaa, lisðsi hðn voimakkaammin: "Mieheni varmaankin vartoo minua." Hðn meni nuorukaisen luota, taakseen katsomatta, ja katosi tien mutkaan. Niilo seisoi mielipahasta rammistuneena ja katsoi hðnen jðlkeensð. Hðnen teki mieli kutsua hðntð takaisin, ja kuitenkaan hðn ei millððn muotoa sitð tahtonut tehdð. Silloin kuului lyhyt, ilkeð nauru hðnen vieressððn, hðn sðpsðhti ja katsoi sinnepðin -- se oli Sylvi! "Ha ha! -- sellainenko teidðn vðlinne oli!" huudahti tytt— ja astui lðhemmðksi. "Sinð pakenet minua'" lisðsi hðn, kun nuorukainen vðistyi syrjððn ja katsoi vihaisesti hðneen. "Niin, jos minð pakenen," vastasi nuorukainen, "niin en sinun edestðsi pakene, vaan pahan edestð. Monta kertaa olen paennut sinua, mutta se oli sentðhden ettð teki mieli lðhetð sinua, ja joka kerta ajattelin ettð olin hullu, joka rohkenin sellaiseen ryhtyð." "Ajatteletko vielðkin niin?" kysyi tytt—. "Sen teen," vastasi nuorukainen. "Etk— rakasta hðntð," kysyi edelleen tytt—. "Hðn miellyttðð minua vaan niinkuin jokainen kaunis nainen yleensð miellyttðð miestð," sanoi poika, mutta tuntui niin vaikealta sitð sanoa; sillð hðnestð tuntui melkein kuin hðn tahtoisi hðntð kieltðð -- ja kuitenkin se oli totta. "Mutta hðn rakastaa sinua," keskeytti hðntð tytt— ylpeðsti. "Ja hðn hiipi tððllð, -- ja hðn uskoo hðntð kuin Jumalan sanaa!" "Tarkoitatko isððsi?" kysyi nuorukainen. "Silloin en tiedð ketððn, johon hðn paremmin voipi luottaa tðllð hetkellð. Me tapasimme toinen toisemme tððllð, mutta sattumalta; minð tarjouduin taluttamaan hðntð kotia, sillð hðn nðytti minusta vðhðvoimaiselta, mutta hðn ei siihen suostunut." "Mitð hðn sinulle sanoi?" kysyi Sylvi, ja hðn loi terðvðn ja lðpitunkevan katseen nuorukaiseen. "Ei sanaakaan, jos minua uskot." "Mutta minð tiedðn mitð hðn tarkoitti," keskeytti hðntð tytt— ja kððntyi hðnen luotaan. "Se oli vaan hyvðð, sen minð tiedðn," vastasi nuorukainen. "Mutta sinð ajattelet pahaa ðitipuolestasi, ja se ei ole hyvð." Sylvi kððnsi pððtððn ja loi pilkallisen katseen hðneen. "Mutta se on yhdentekevð minulle," sanoi Niilo ynseðsti. "Minð lðhden tððltð jo huomenna, -- ja minð en vðlitð siitð, mitð sinð ajattelet." Sen sanottuaan Niilo meni tyt—n luota, joka jði seisomaan paikalleen tietðmðttð mitð tehdð. Vasta my—hððn illalla tuli nuorukainen tupaan. Illallinen oli jo sy—ty ja palkolliset olivat menneet levolle, ainoastaan Knut istui vielð p—ydðn-pððssð ja nuori vaimo hðnen rinnallaan. Niilo jði seisomaan oven suuhun eikð uskaltanut puhua; toisetkin olivat ððneti, ja siten kului hetkinen. Mitð oli tapahtunut? Knut nðytti vanhentuneen siitð kuin Niilo hðnen viimeksi oli nðhnyt, oli kuin hðn olisi kuoleman tautia sairastanut, -- ja nuorikko nojasi hðneen kalpeana ja silmðt ummessa, ikððnkuin ihminen, joka lepðð taistelun jðlkeen. Vihdoin Knut sanoi raskaalla ððnellð: "sinð lðhdet pois tððltð huomenna, sanoo vaimoni?" "Niin on aikomukseni ollut," vastasi Niilo hiljaa. "Lðhde Jumalan kanssa," lisðsi siihen mies. "Kiitoksia kaikesta hyvðstð!" sanoi Niilo suruisesti ja kððntyi mennðksensð pois. "Kiitoksia sinullekin!" sanoi Knut vakavammalla ððnellð, nosti varovasti vaimon pððtð yl—s ja meni kðsi ojennettuna nuorukaisen tyk—. Niilo katsoi hðntð suoraan silmiin ja aikoi sanoa jotakin, mutta Knutin kasvoissa oli jotain, joka esti hðntð sitð tekemðstð, ja hðn oli ððneti, -- he puristivat toinen toistensa kðsið, ja nuorukainen lðhti. Jo pðivðn koittaessa oli Niilo ylhððllð ja hankki lðht—ð. Hðnestð tuntui oikein helpolta, kun oli lðht— kðsissð, ja toivoisa lempeys valtasi hðnen mielensð, kun hðn nousevan auringon valossa lðhti talosta. Y—n yksinðisyydessð oli hðn pððttðnyt lðhteð pappilaan tarjoumaan ty—mieheksi, ja kun hðn tiesi, ettð pappi oli hyvðluontoinen ja ystðvðllinen, rauhoitti hðntð tðmð pððt—s. Sitð paitsi tuntui hyvðltð eilistð pðivðð ajatella, -- se, mikð oli ollut pahaa, oli ikððnkuin muuttunut hyvðksi. Hðn kulki nyt yksinðisyyden tietðnsð, nuorikko oli tullut tðydellisesti kðsittðmððn sitð asemaa, johon hðn ikððnkuin leikillð oli joutunut, -- ja Knut Bedseth oli saanut silmðnsð auki kðsittðmððn edesvastausta tðssð erilaisessa naimisessa. Oli ainoastaan yksi, joka ei sovintoa antanut eikð vastaan ottanut -- se oli Sylvi. Ja kuitenkin hðn kulki heidðn joukossaan katkeruus sydðmmessð ja esti menestyksen kaikesta niinkuin kylmð lumi! -- parasta oli unohtaa hðnet! -- ja hðn koetti jo ajaa se ajatus luotaan, kun tytt— tuli hðnelle vastaan samasta tunturin halkeamasta, joka edellisenð pðivðnð oli kðtkenyt hðnen lðsnð-olonsa Niilolta. Nuorukainen pysðhtyi ja miltei vðistyi taaksepðin; mutta kuitenkin hðn tuli iloiseksi, ja sydðn lensi vielð kerta tytt—ð vastaan hðnen loistavan katseensa kautta. Tytt— oli ððneti ja nðytti olevan kahdella pððllð. "Onko tðmð sattumus, vai tuletko tahallasi?" kysyi Niilo. "Minð en tahdo ettð sinð sanot minua pahaksi," vastasi tytt—. Poika tahtoi puhua. -- "Ei, ole sinð vaiti," keskeytti tytt—, "tðstð ei saa sanakiistaa syntyð. -- Minð tiedðn ettð sinð ajattelet niinkuin kaikki muut -- ettð minð vihaan ðiti-puoltani. Niin, en minð pidðkððn hðnestð. Siitð on tuskin vuosi, kuin ðitini kuoli, ja nyt istuu isð siinð uuden vaimon kanssa! Minð saan kunnian sitð katsella, ja minð en kðrsi sitð! -- áitini otti hðnen tðnne taloon -- hðn oli pieni kerjðlðistytt—, ilman vanhempia ja siskoja!" "Ihan kuin minð," keskeytti nuorukainen. Sylvi katsoi hðneen ja mietti vðhðn aikaa. "Mutta sinð et ole viekoitellut itsellesi mitððn, luullakseni, ja sen on hðn tehnyt. Nyt hðn istuu siinð ja ylpeilee, ja minð saan taampana seisoa, -- semmoinen harmittaa ja suututtaa." "Hðn suo sinulle hyvðð," sanoi Niilo. "Minun tulisi suoda hðnelle -- eikð hðnen minulle," sanoi tytt—. "Lðhde pois heidðn luotaan," sanoi Niilo rohkeasti. "Tarkoitatko ettð minð menisin palvelukseen?" kysyi Sylvi, ja katsoi kylmðsti nuorukaiseen. "En," vastasi tðmð, "sitð en tarkoittanut, -- mutta -- -- -- jos sinð tahtoisit samaa kuin minð -- -- jos sinð minua rakastaisit -- -- ja jos uskaltaisit minua seurata -- --." "Niin, sen pðivðn tðytyy kenties tulla, jolloin minð lðhden talosta rengin kanssa, jolla ei ole taloa eikð kotia!" keskeytti Sylvi hðntð ja nauroi pilkallisesti. "Mutta jos hðn sinua rakastaisi niinkuin omaa henkeðnsð, ja jos hðnellð olisi rohkeutta tietð raivaamaan?" "Ei, kiitoksia," sanoi Sylvi, nyykðytti pððtððn ja lðhti pois. "Odotas!" huusi nuorukainen hðnen jðlkeensð. Tytt— seisahtui ja katsoi taaksensa. "Kenties minð kuitenkin jonkun neuvon keksin, -- missð minð sinut tapaan, kun aika tulee." Tytt— loi silmðnsð hðneen, ja tuo loistava katse kohtasi vielð kerta nuorukaista. "Jos niin on, tapaat minut tððllð," sanoi tytt— vakaasti, sanoi jððhyvðiset ja lðhti joutuisasti kotiin. Niilo jði seisomaan ja katsoi hðnen jðlkeensð siksi kuin hðnen solea vartalonsa hðvisi nðkyvistð, -- sitten hðn itse astui reippaasti eteenpðin, ja onnellinen hymy nðkyi hðnen huulillaan. Selvðð oli ettð hðn tðllð hetkellð oli saanut uuden elðmðntoivon, ja se nðytti olevan tukeva. Asia oli se, ettð nuorukaisen mieleen tðssð silmðnrðpðyksessð oli tullut ajatus, joka yhtð nopeaan kehkeytyi vakaaksi pððt—kseksi: hðn tahtoi ottaa ensimmðisen askeleen Olinaa vastaan ja pyytðð hðneltð anteeksi. Ja niin paljon valoa oli Sylvin kirkas katse luonut hðnen mieleensð, ettð Olinankin haamu astui hðnen eteensð hyvðn ja suopean nðk—isenð, ja hðn melkein katsoi itsensð syypððksi siihen, mikð oli tapahtunut. Se sitð paitsi rohkaisi hðnen mieltðnsð: kuta suurempi hðnen vððryytensð oli ollut, sitð enemmðn hðn uskalsi toivoa! -- Kun hðn ensin oli saanut Olinan lepytetyksi, niin hðn kyllð saisi hðnet suostumaan tuumiinsa. Mutta vaikeinta oli saada Olina lepytetyksi -- vastustaa hðnen pilkallista ilkkumistansa, ja palkita sitð hyvðllð! -- nuorukaista vðrisytti ja hðn irvisteli rumasti sitð ajatellessaan; mutta kumminkin hðn astui eteenpðin, saapuaksensa Olinan luokse ennen iltaa: "Jos Olina olisi ðkðinen, aikoi hðn olla n—yrð -- eihðn hðn pyytðnyt yksistððn omasta puolestaan!" Tðmð ajatus oli ikððnkuin liehuva lippu hðnen ylitsensð, ja vihdoin hðn auringon laskun aikana tuli Olinan talon alueelle. Oli vaan jðlellð pieni viljelemðt—n mðen rinne ja sen juurella joki; toisella puolella oli Olinan laidun. Niilo istui lepððmððn vðhðksi aikaa. Hðn oli hyvðllð mielin ja toivoi parasta -- hðn ei aikonut hiiskahtaakaan. Mutta samassa hðn nðki Olinan; tðmð tuli pienestð viidakosta katajakimppu selðssð ja ajoi porsasta edellððn, joka oli kiinni k—ydestð, jonka hðn oli kiinnittðnyt oman vy—tðistensð ympðrille. Hðn kulki sauva kðdessð k—yryselkðisenð eteenpðin ja katajat t—rr—ttivðt pensaan nðk—isenð hðnen pððnsð yli, jotta hðn nðytti niin hullulta, ettð nuorukainen oli vðhðllð purskahtaa nauruun; tðllð hetkellð hðn ihmetteli miksi hðn ei aina ollut hðntð siltð kannalta ottanut. -- Mutta tðssð Niilo erehtyi Olinan suhteen, Olinaa ei millððn muotoa voinut naurun kannalta ottaa, siihen hðn oli liian kova. Jos niin olisi ollut, niin hðn ei olisi niin yksinðisenð elðmðn lðpi kulkenut; sillð se, jota naurun kannalta voi ottaa, hðnellð on tavallansa kuitenkin ystðvið -- ihmiset antavat aina anteeksi ne viat, joille saavat nauraa. Nuorukainen oli noussut istualta ja oli valmis tervehtimððn -- kaukaa! Mutta Olina joko ei hðntð nðhnyt, tai ei tahtonut hðntð nðhdð; hðn kulki edelleen joellepðin mitððn huomaamatta. Tððllð hðn seisahtui joen yli vievðn sillan kohdalla, kiinnittððksensð nuoraa kovemmin, ja samassa hetkessð hðn l—i porsasta sauvallaan, jotta se juoksi eteenpðin ja veti muijaa mukanaan; tðmð horjui ja kompastui epðtasaisella sillalla -- sillð se oli kyhðtty veistðmðtt—mistð puunrungoista, jotka olivat kovin kallellaan; Niilo huomasi ettð jos hðn pððsisi toiselle puolelle, niin se oli onnenkauppa. "Ole varoillasi!" huusi nuorukainen hðnen jðlkeensð ja juoksi rinnettð alas. "Kaikkia vielð!" huudahti Olina vihaisesti ja joudutti edelleen porsasta kepillð, jotta se pððsti hurjan kiljunnan ja ryntðsi suoraan jokeen vetðen Olinan mukanaan. Ja siinð se ui aika kyytið virtaa alas ja veti Olinaa jðlessððn kuin vedenpinnalla ajelevaa katajapensasta. Nuorukainen ei kuitenkaan viipynyt avuksi rientðmðstð. Hðn oli yhdessð silmðnrðpðyksessð sillan yli ja joen toisella puolella, missð ranta oli matalampi; tððllð hðn viskasi takin pððltððn, heittðysi jokeen ja sai sekð Olinan ettð porsaan ajoissa pelastetuksi. Olina istui vðhðn aikaa joen reunalla ja viihdytti mieltðnsð peljðstymisen jðlkeen, ja Niilo meni takkiansa ottamaan; mutta tuskin oli Olina tðydellisesti toipunut ja saanut kaikki selvðksi, ennenkuin hðn hyppðsi seisoalleen, veti porsaan pois pienestð makupalasta, jota se juuri nautti kylmðn kylvyn pððlle, ravisti sateenkuuran katajapensaasta ja lðhti nuorukaisesta vðlittðmðttð uudelleen liikkeelle. Niilo ei kuitenkaan ollut aikonut antaa tilaisuutta niin helposti kðsistððn mennð, ja hðn seurasi Olinaa. "Enk— minð saa porsasta ottaa?" huusi hðn. "Minð tulen kyllð omin neuvoin aikaan;" sanoi Olina, "senhðn olen tehnyt jo kaksi kuukautta." "Niin, mutta tuolla joessa olisi pahoin kðynyt," sanoi nuorukainen hymyillen. "Ei kukaan pyytðnyt sinua avuksi tulemaan," ðrjðsi Olina. "Ei, ei," sanoi Niilo tyynesti, "en minð aikonutkaan mitððn pahaa sinulle puhua, -- minð olen tehnyt kyllðksi vððrin sinua kohtaan muutenkin." "Vai niin! Joko nyt olet siihen tullut?" sanoi Olina pistðvðsti ja nauroi. ákillinen kostonajatus tuli nuorukaisen mieleen, mutta lempeðllð tuulella kuin hðn oli, ajoi hðn sen luotaan huokauksella. "Sinun tulee puhutella minua ystðvðllisesti, Olina!" pyysi hðn. "Minð kyllð tiedðn, etten minð ole vastaanottanut sitð, jota olet minulle antanut, oikealla tavalla, -- mutta ... minð sovitan kaikki..." Olinan silmðt loistivat ilosta, se oli vettð hðnen myllyllensð: -- Mutta tðmð mylly ei jauhanut viljaa Jumalan valtakuntaa varten! Tieto siitð ettð nuorukainen oli n—yryytetty, se oli ilo; -- yritys saada hðntð pelkurimaiseksi ja alakuloiseksi, voidaksensa jðlestðpðin antaa hðnelle leipðð, niinkuin ry—mivðlle annetaan, se oli ainoa mikð Olinan myllystð tuli. "Mitð sinð minulta tahdot?" kysyi Olina ja ravisti uuden sateenkuuran katajapensaasta. Nuorukainen hengitti raskaasti ja hðnen pðivettyneet poskensa lensivðt tulipunaisiksi. "Minð olen tavannut tyt—n," sanoi hðn. "Tyt—n!" huudahti Olina ja p—yhistelihe, "mitð sinð tyt—llð teet? K—yhð raukka! jolla ei ole mitððn, ja jolla ei ole mitððn odotettavaakaan." "Minð ajattelin," jatkoi nuorukainen n—yrðsti, "ettð jos sinð antaisit asunnon..." "Ohoh! nyt tuli asia ilmi! -- Niin, olisihan tuo vallan oikein ettð sinð saisit taloni!" "Minð panisin ty—ni lisððn, -- sinð et milloinkaan tulisi sitð katumaan!" sanoi nuorukainen hartaasti. "No, sen ty—n, mikð minulla on, jaksan itse tehdð," vastasi Olina ja ajoi porsasta eteenpðin -- nðyttððksensð kykyðnsð. "Mutta miehen ty— ulottuu hyvðn matkaa pitemmðlle," sanoi Niilo lempeðsti. "Jos vaan panisit rahasi avuksi..." "Niin, rahojani sinð juuri vðijytkin," keskeytti Olina. Nuorukainen suuttui hirveðsti tðstð, hðn nosti takkinsa ja oli vðhðllð viskata sen Olinan pððlle; mutta sydðmmen ajatus astui samassa esiin, ja kðsivarsi vaipui jðlleen alas. "Huomaathan ettð tarkoitan sinun parastasi," sanoi hðn hiljaa. "Saat mennð sukusi tyk—," pilkkasi Olina ja nauroi. Niilo hengitti raskaasti ja pysðhtyi. Koko matkan hðn oli kulkenut rohkeasti huolimatta niistð ohdakkeista, joita Olina oli hðnen jalkojensa eteen viskannut; mutta tðllð kertaa Olina oli hðnen sydðmmeensð tðhdðnnyt, ja se oli tunkenut niin syvðlle, ettei sitð enðð saatu ulos vedetyksi tðssð elðmðssð. "Sinð olet paha aave!" huusi nuorukainen Olinan jðlkeen, kððntyi ja palasi takaisin. "Nyt hðn on saanut mitð hðnen piti saada," jupisi Olina tyytyvðisenð, varisti katajapensasta, ajoi porsasta eteenpðin ja astua kapuroi kotiinsa. Mutta kun Olina oli saanut porsaan lðttiin, katajatakan selðstðnsð ja kuivat vaatteet pððlleen, oli jo vahingon ilo vðhðn asettunut, ja kun hðn my—hemmin istui yksinðisen ateriansa ððressð ja hðn muisti sitð iltaa, jolloin hðn oli vetðnyt nðlkðisen pojan p—ydðn luo, ja oli itse tullut ihmeen nðlkðiseksi siitð ettð nðki tðmðn sy—vðn, -- silloin vahingon ilo hðvisi kokonaan sen kaipauksen edestð, joka nðinð kahtena kuukautena oli hðntð vaivannut, ja hðn huokasi syvððn: "Oliko hðn kenties ollut liian tyly Niiloa kohtaan? -- Tðmð pyysi kuitenkin niin kauniisti puolestansa -- -- -- ei, nytpð tuo sai jotain miettimisen aihetta -- siksi kuin hðn tulee takaisin!" Tðllð pienellð puheella Olina teki sovinnon omantuntonsa kanssa, ja kun hðn sitte meni levolle, nukkui hðn vanhurskaiden unta. Nuorukainen oli sillð vðlin kulkenut eteenpðin, sama viha mielessð ja samaa tietð kuin kaksi kuukautta sitten. Tðytyik— hðnen siis, joka kerta kuin hðn tuli tðlle paikalle siunausta etsimððn, vaan saada kirous palkinnoksi? Oliko se kenties sentðhden ettð hðn oli sitð helpoimmalla keinolla etsinyt? Tðmð kysymys kiintyi hðnen mieleensð kuni vastaus. Ja kuitenkaan hðn ei tðllð kertaa olisi kerjððmðllð sitð hakenut, jollei se olisi ollut hðnen tðhtensð, johon hðnen elðmðntoivonsa oli sidottu kuin pelastus-ankkuriin! -- Hðnen onnensa tðhden hðn oli joutunut hðpeððn, kun hðn tarjosi parhainta ja sai pahaa takaisin. Mutta sen kautta oli toivokin rauennut. -- Tytt— ei enðð ollut olemassa hðnelle! -- vaikka -- jos tytt— oikein hðntð rakasti, eik— tðmð silloin ollut vallan mitðt—n asia? Eik— tytt— voinut elðð iloisesti hðnen kanssaan my—tð- ja vastoin-kðymisessð? -- Tðmð tulikin ikððnkuin vastaukseksi hðnelle, vaikka se kysymyksenð oli tullut hðnen mieleensð ja se vaivasi kovin hðnen mieltðnsð. Mutta jokaisesta taistelusta, joka ei pððty tylsðmielisyyteen, kehittyy vastustus. Kaksi kuukautta sitten oli Niilo pannut kunnianhimon sitð suurta voimaa vastaan, jolla hðn aikoi uudelleen aloittaa vanhempainsa taistelua kohtaloa vastaan ja viedð sitð eteenpðin siihen valoon, joka kehittyy jokaisesta pimeydestð. Nyt hðn ryhtyi vastustukseen kylmemmðltð taholta, siitð missð ei kasva elðmðn viinirypðleitð, mutta sitð enemmðn rikkaruohoa! Tðstð lðhtien ei saisi hðnen tiellððn olla ainoatakaan ihmistð, josta hðn hyvðð ajattelisi, tahi jonka kanssa hðn rakentaisi likempðð tuttavuutta. Ystðvðllisyys oli heillð vaan irtonaisena verhona, joka loisti, mutta ei mitððn hyvðð tuottanut -- hðn aikoi vaan tehdð tehtðvðnsð, eikð mitððn muuta. Tðtð ajatellessaan hðn kulki pappilaa kohti, niinkuin hðn jo ennen oli aikonut, ja kerrottuansa papille suhteestaan Olinaan, sai hðn palveluspaikan pappilassa. -- Niin hðn uudelleen alkoi elðmððnsð, ja kun hðn oli voimakas ja rohkea nuorukainen, voitti hðn pian kaikkein kunnioituksen. Mutta hðn kulki kuitenkin kuin suljetulla tiellð; hðn teki ty—tðnsð, mutta ilman iloa, ja hðn kartti kaikkea ystðvðllistð seuraa muiden palveliain kanssa. Silloin kðvi kaikki sekð kylmðksi ettð paljaaksi hðnen ympðrillððn, ja nuoruus pakeni hðnen mielestððn kuin laululintuiset kuolleesta puusta. Tðten kului syksy ja talvi. Pari kertaa oli hðn kðynyt lðhikylðssð, ei tytt—ð tapaamassa, mutta kuitenkin se ajatus mielessð, jonka toivo hiiviskelee enin toimettomankin mieleen. Siitð ei kuitenkaan ollut tullut mitððn muuta kuin jonkinmoinen kiertokulku Bedseth-talon ympðri, ja tðmðkin koski vaan sen ððrimmðistð rajaa. Hðn kyllð tiesi ettð, kun hðn ei voinut mitððn tarjota, niin hðnellð ei ollut oikeutta tavata tytt—ð mððrðtyllð paikalla. -- Vihdoin hðn jði kotiin, ja tððllð hðn kulki sitð surullista kiertokulkua itsensð ympðri, joka kðy sitð ahtaammaksi, kuta kauemmaksi tulee omasta minuudestaan. Silloin kuultiin monelta taholta ympðrist—ssð kerrottavan ettð joukko nuoria miehið oli pððttðnyt kevððn tullessa lðhteð Amerikaan. Useat vanhemmat ihmiset moittivat tðtð yritystð, ja pappi pyysi heitð luopumaan siitð. Mutta nuoret, jotka lðht—ð hankkivat, tiesivðt siihen vastata ettð siinð maassa saa kovasta ty—stð hyvðn palkan. Seikkailuista ei kukaan puhunut, ja kuitenkin ne olivat ne, jotka kuvasivat nuo valoisat kuvat sieluun ja loivat uskolle siipið. Niilo Pladsen oli ððnett—mðnð kulkenut ympðri ja kuunnellut kaikkea tðtð puhetta asian haitallisista ja edullisista puolista, ja harras toivo lðhteð niiden kanssa oli hiukan herðttðnyt hðntð hðnen haluttomuudestaan; -- mutta tðmð valoisampi kanta saattoi hðntð samalla ajattelemaan tytt—ð, ja vilkkaampi sydðmmen sykkiminen herðtti vastustamattoman halun saada hðntð omakseen. Hðn tahtoi kaikin mokomin pois siitð, mikð hðnen luulonsa mukaan oli hðnelle esteenð, hðn tahtoi tuohon seikkailuun ruveta! Mutta tyt—stð hðn ei voinut luopua. Silloin tuli erðs lauantai-ilta. Nuorukainen oli aikaisin saanut ty—nsð tehdyksi, ja kun hðn oli pyytðnyt lupaa ty—n tehtyð mennð kylððn, lðhti hðn, niin pian kun taisi, matkalle. Pððmaali oli sama -- tyt—n kotitalo! Ja kun hðnellð tðllð kertaa oli suurempi oikeus tytt—ð kohdata, niin hðn pian saapui sinne. Mutta yhtymðpaikalle hðn ei uskaltanut mennð -- ainoastaan niin lðhelle, ettð hðn voi sitð nðhdð! Niin hiipi hðn kuin varas takaapðin, kunnes hðn tuli vastapððtð tunturinhalkeamaa; siinð hðn istui puunrungolle, ja koetti olla niinkuin tavallinen matkustaja, joka lepðð vðhðn aikaa, mutta jonka matkan pððmaali on toisaalla. Niin istui hðn kauan aikaa. Pðivð oli laskemaisillansa, ja toivo ei enðð voinut mitððn hðnelle tarjota. Silloin kuului hitaita askeleita tieltð; nuorukainen kurkisti piilopaikastaan -- se oli Sylvi! -- Raskaasti, kuin kulkisi hðn onnettomuutta kohti, astui hðn eteenpðin ja meni yhtymðpaikalle. Silloin ei nuorukainen enðð voinut itseððn hillitð; eik— se ollut kðsky, voimakkaampi kuin monet sanat? -- "Sylvi!" huudahti hðn niin voimakkaalla ja iloisella ððnellð, ettð tuntui siltð kuin koko elðmðn raskasmielinen kulku olisi murtunut. Tytt— sðpsðhti ja katsoi hðneen. "Miksi et mene tuonne?" kysyi hðn viitaten halkeamaa kohti. Nuorukainen ei vastannut mitððn, hðn tiesi mitð kysymys tarkoitti. Vihdoin hðn loi tytt——n katseen, jossa koko hðnen sydðmmensð suru ja ikðv—iminen kuvastui -- se oli hðnen vastauksensa. Sylvi katsoi taas tutkivaisesti ja ankarasti hðneen. "Minð luulin ettð sinulla oli jotain minulle sanottavaa," sanoi hðn, ja niin lðhti hðn toisaalle sen enempðð nuorukaisesta vðlittðmðttð. Niilo nojasi siihen puuhun, jonka takana hðn oli suojaa etsinyt, ja sielusta nousi harmillinen ajatus. Se tytt—, joka tðllð tavalla lðhti hðnen tyk—ððn, ei ollut milloinkaan hðntð rakastanut. Hðn oli hullu, joka oli hðnen tuntoansa sydðmmessððn kantanut ikððnkuin siunauksen ja toivon ristinmerkkinð! Mutta nuorukainen ei ollut sillð mielellð, ettð hðn voi panna kovaa kovaa vastaan. Hðn ei katkerasta juomasta voimaa saanut, hðn sai vaan inhoa ja tuskaa. -- Kun vðhðn aikaa oli kulunut, nousi hðn vihdoin puunrungolta, ja lðhti pois -- mutta ei kotiapðin; vielð kerta -- viimeisen kerran! hðn kulki piirin ympðri, kunnes hðn ehdottomasti pysðhtyi, ikððnkuin joku olisi hðneen koskenut. Aivan hðnen alapuolellaan oli tumma tunturijðrvi ja ylhððllð tuolla toisella puolella oli Sylvin syntymðtalo. "Pysðhtyisik— hðn tðnne?" Kului hetkinen, jolloin hðn ikððnkuin mittasi hiljaisen veden syvyyttð. Hðn muisti, niin selvððn kuin olisi se eilen tapahtunut, kuinka hiljaa ðiti oli vaipunut veteen hðnen rinnallaan, vðhintðkððn apua hakematta, Hðn kðsitti my—skin, mitð hðn ei milloinkaan ennen ollut kðsittðnyt, ettð ihminen voi tulla niin vðsyneeksi ja raskasmieliseksi, ettð missð vaan hauta avautuu, vaipuu hðn siihen kuin levon suloisimpaan syliin! Olihan tuo pian tehty: lyhyt taistelu ja ikuinen rauha! -- Mutta elðmð kuului sielun syvyydestð, sieltð missð vielð oli monta kehkeymðt—ntð nuppua! missð sekð toivo -- ei tuo monivðrinen ilveilijð, vaan vakaa elðmðn toivo -- ettð usko, vielðpð kðrsimyskin olivat puhkeamaisillaan! Mutta elðmð, joka vaan oli antanut hðnelle nuo hyvðt toiveet, ottaaksensa ne pois hðneltð juuri silloin kuin hðn niitð tarvitsi, ei, sitð hðn ei voinut kestðð! -- Ja kuitenkin se houkutteli hðntð. Silloin tytt— ðkisti tuli nðkyviin tuolla puolen jðrveð. Vðhðn aikaa hðn seisoi yhdessð kohti ja katseli nuorukaista tðmðn mitððn aavistamatta. Sitten hðn lðhti tietð astumaan ja hetken kuluttua hðn oli aivan nuorukaisen vieressð. Nyt vasta tðmð hðnet huomasi ja sðpsðhti; mutta, neuvottomana kuin oli, hðn ei uskaltanut mennð hðntð vastaan. Hðn seisoi paikallaan ja nðki hðnen tulevan. "Mitð tððllð teet?" kysyi tytt— ja katsoi peljðstyneen nðk—isenð Niiloon. "Aiotko hukuttaa itsesi?" "En suinkaan," sanoi nuorukainen, vallan varmana siitð ettð sitð hðn ei millonkaan ollut aikonut. "Niin, kunpa se olisi tehty," huokasi tytt— ja kðdet vaipuivat voimattomina alas. "Eihðn sinun mieleesi milloinkaan ole sellainen ajatus tullut?" kysyi nuorukainen, mutta samassa hðn sulki hðnet syliinsð, sillð hðn nðytti siltð kuin vaipuisi hðn maahan. "Oh, en tiedð," vastasi tytt—. "Minð olen enemmðn kyllðstynyt siihen kuin milloinkaan ennen. -- -- Nyt hðn riippuu hðnessð kiinni joka hetki ja hðn ei vðlitð kenestðkððn muusta." "Etk— uskaltaisi elðð minun kanssani sellaista elðmðð kuin ty— voi antaa?" kuiskasi Niilo. "Senk—tðhden sinð vaan tulit?" kysyi tytt—. "Minð tulin tðnne sentðhden etten enðð voinut kestðð sellaista elðmðð, minun tðytyi saada sinut nðhdð," vastasi Niilo. "Sinð tiedðt mielipiteeni, minð en kahta kertaa sitð sano," vastasi tytt—. "Hðn saisi siitð aihetta ylpeillðksensð." Ja Sylvi ojensi itsensð ylpeðsti ja katsoi kylmðsti nuorukaista silmiin. "Entðs jos lðhtisit Amerikaan niinkuin muut?" sanoi Niilo. Tytt— sðpsðhti ja katsoi peljðstyneenð nuorukaiseen. "Lðhdetk— sinð sinne?" kysyi hðn. "Lðhden," vastasi Niilo rohkeasti. "Minð tulen kanssasi," sanoi tytt— ja kðvi tulipunaiseksi. "Hyvð," sanoi Niilo ja tarttui hðnen kðteensð, joka oli kylmð ja vapisi. "Ja kun tulemme sinne, niin menemme kohta naimisiin -- kai siellðkin pappeja on? -- -- -- Mutta piakkoin tðmð pitðð tapahtua, ensimmðinen pðivð on paras, senhðn kðsitðt?" "Kyllð," vastasi tytt— ðkisti ja katseli levottomasti ympðrilleen. "Nyt saat mennð. Minð tulen huomenna sinun luoksesi. Minð olen menevinðni kirkkoon. Ei kukaan saa tietðð tðstð mitððn, muuten kðy hullusti; kun olemme lðhteneet, niin tulkoon mitð tahansa, minð en siitð vðlitð." "Mutta se maksaa paljon," sanoi nuorukainen hitaasti ja katsoi arasti tytt——n. Hðn oli silið aikaa ajatellut sitð, joka laimensi hðnen intoansa -- ilman rahaa ei kumpikaan heistð voinut lðhteð matkalle! Tytt— katsoa tuijotti silmðnrðpðyksen ajan epðtietoisena hðnen kasvoihinsa, sitte loi hðn silmðnsð maahan, ja hðnen otsansa ja poskensa kðvivðt taas kuolon kalpeiksi. -- Hetkinen kului siten, eikð kumpikaan tiennyt sanaakaan sanoa. Nuorukainen oli nojannut tunturiin, joka kohosi heidðn ylitsensð, ja hðn nðytti miettivðn jotain, joka herðtti levottomuutta ja kauhua, sillð suonet hðnen otsassaan paisuivat ja silmissð loisti hurja tuli. Vihdoin tytt— alkoi kðsittðð ettð oli mahdoton pððstð edemmðksi tðssð asiassa, ja syvððn huoaten ja surullisesti pððtððn nyykðyttðen hðn sanoi nuorukaiselle jððhyvðiset ja meni pois. Niilo hyppðsi tunturin suojasta ja katsoi hðnen jðlkeensð. Hðn hengitti tavattoman nopeasti ja veri lensi tumman-punaisena hðnen kasvoihinsa; oli kuin hðn olisi taistellut jonkun voimakkaamman kanssa ja vihdoin voimallisen iskun kautta pððssyt voitolle. "Sinð voit tulla aivan huoleta, minð hankin rahat, -- minð!" huusi hðn tyt—n jðlkeen. Tðmð pysðhtyi ðkisti ja katsoi hðneen. "Mene sinð vaan nyt, ja tule, niinkuin olet luvannut," lisðsi Niilo, sitten hðn kððntyi ðkkið ja lðhti vastakkaiseen suuntaan kotiapðin -- katsomatta ainoatakaan kertaa jðlkeensð. Tytt— oli jððnyt seisomaan paikalleen ja nðytti melkein siltð kuin nuorukaisen viimeiset sanat olisivat kiinnittðneet hðnet maahan. Hðn nosti pari kertaa pððnsð yl—s ja katsoi Niilon jðlkeen; -- viimeisen kerran kuin hðn hðntð nðki, kððntyi hðn tunturin toiselle puolelle ja hðvisi ðkkið nðkyvistð taakseen katsomatta -- nðytti siltð kuin hðntð olisi talosta pois ajettu! -- Vielð tytt— vðhðn aikaa seisoi siinð, sitten hðn vðsymyksestð vaipui maahan, ja istui tien viereen. Hðn oli yhdessð hetkessð ikððnkuin tullut ðkkijyrkðn toiselle puolelle, -- sen ðkkijyrkðn, joka teki eroituksen sen vðlillð, minkð hðn itse kutsui esiin ikuiseksi tyytymðtt—myydeksi itselleen, ja sen, joka oli kutistamaton todellisuus, ja hðn peljðstyi niin, ettð hðn menetti jalansijan. "Mitð hðn oli tehnyt? Luvannut vieraalle nuorukaiselle lðhteð hðnen kanssaan maasta, -- ei julkisesti, vaan hðpeðllð ja salaa!" Ja hðn oli vðhðllð huutaa nuorukaista takaisin. Tðtð hðn ajatteli yhdessð hetkessð; sillð kauhistus joudutti hðntð -- pððttðmisen kauhistus, joka ei kðrsi mitððn estelyð ja vðittðmistð. -- Hðn haki silmillððn jotain tukea, sillð hðnen asemansa oli mielestððn niin epðvakainen kuin hðn olisi irroittuneella lumi-vieremðllð seisonut. Silloin hðnen sinne tðnne kulkeva katseensa pysðhtyi kotitaloon, joka oli jðrven toisella puolella ja jota laskeva aurinko valaisi. Rauhallisena ja hiljaisena se kohosi solakkain lehtipuiden vðliltð, tunturi ikððnkuin selðn tukena, joka ei milloinkaan horjunut. -- Pari tuntia vielð ja sitten hðn ei milloinkaan enðð sitð tulisi nðkemððn! Niin, jos hðn kodin sijasta saisi rikkautta ja kunniaa, niin olisi kaikki ollut hyvð; mutta ankara ty—n tekeminen leivðn edestð halvan rengin kanssa! -- Se oli hðnestð samaa kuin kuolema. Silloin isð samassa tuli portaille ja puhutteli palvelijoita, jotka yksitellen tulivat pihalle kokoontuakseen illalliselle. Hetken kuluttua kurkisti ðitipuolen suloiset kasvot ovesta ja nðytti siltð kuin hðn olisi heille kaikille sanonut: "Tervetultuanne!" eikð viipynytkððn kauan ennenkuin he olivat sisðllð tuvassa. Silloin isð ðkisti uudelleen tuli portaille, hðn katsoi joka taholle, meni huoneuksen nurkan kohdalle ja teki siellð samoin, -- silloin tytt— hyrðhti itkuun; hðn kyllð tiesi ketð isð haki! Seuraavana pðivðnð hðn tulisi toisella tavalla tytðrtðnsð etsimððn -- ja sitten ei milloinkaan enðð! Mutta tuo "ei milloinkaan" kðvi vðhitellen kauheaksi tuskaksi hðnen mielessððn, ja vihdoin siitð tuli oikein ruumiillinen vaiva. "Mitð hðn oli tehnyt? -- Mikð hðntð odotti?" Jos hðnellð olisi ollut pðivðn ja viikon aikaa miettið asiaa, niin siitð ei olisi muuta tullut kuin miettiminen, mutta tððllð ei ollut aikaa arveluun, vaali oli tehtðvð. -- Silloin kumpiki puoli sai puheen vuoroa, ja jðrkðhtðmðt—n totuus tuli ilmi. -- Hðn tiesi tðllð hetkellð ettð isð ei milloinkaan ollut hðneltð hðnen lapsenoikeuttaan riistðnyt, ettð ðitipuoli ei milloinkaan ollut ylpeðsti hðntð kohdellut, ja ettð tðmð aina oli ollut hyvð hðnelle. Mutta hðn tiesi my—skin ettð hðn itse ei ollut sitð vastaanottanut, ennenkuin hðn oli ikððnkuin valanut katkeruutta sen yli. Ettð ðitipuoli oli kaunis ja kðvi hyvissð vaatteissa, hðn, joka vuosi takaperin oli ollut piikana talossa, se kiusasi hðntð aina, -- niin hðn kðvi huonoimmissa ryysyissð, mitkð hðnellð oli, nðyttððksensð eroitusta ja herðttððksensð epðilystð. -- Hðn ei kðrsinyt sitð ettð isð iloitsi nuoresta vaimostansa, ja kun hðn ei voinut riistðð hðneltð iloa, oli hðn ottanut siunauksen ilosta. -- Vihdoin viimein hðn tiesi -- ja se vaivasi hðntð hirveðsti -- ettð se oikeus, jota hðn niin ylpeðsti oli vaatinut, ei ollut muuta kuin vððryyttð. Aurinko oli tðmðn ankaran sieluntutkinnon kestðessð laskenut tunturiselðnteen taakse ja sinertðvð iltasumu laskeutui hiljaa laaksoon, ja hiljainen vesi kðvi mustaksi tunturin varjossa. Se oli y—n enne, yksinðisen y—n monine nðkyineen ja hiljaisuuksineen, joka muistutti kuolemaa! Hðn vðrisi ja katsoi peljðstyneenð ympðrilleen, ja kuitenkaan tðmð ei ollut pahin, pahintahan se oli ettð joka hetki kuin kului, tuli viimeiseksi hetkeksi kodissa, ja ettð sitten tuli tuo tietðmðt—n -- joka oli viehðttðvð ja houkutteleva pðivðn valossa, mutta kauhistavainen y—n aikana! -- Nuo monet monet ihmiset, jotka ahdistivat toinen toisiaan -- ja ne monet onnettomuudet, jotka voisivat tapahtua -- --. Silloin tuska saattoi hðnen pððstðmððn huudon, jota kaiku kuljetti etððmmðlle, kunnes se taas kððntyi hðntð vastaan kuin vaikeroiva huokaus kaukaa -- sieltð; jossa tuo uhkaava tietðmðt—n oli! Tytt— ei ollut milloinkaan luullut, silloin kun hðn ikððnkuin kyllðstytti itsensð omalla onnettomuudellaan, ettð hðn tulisi kðymððn niin ankaraa tuomiota itsensð kanssa, kuin hðn nðinð lyhyinð hetkinð oli tehnyt. Jos joku toinen olisi vaikka vaan viitannutkin siihen, ettð hðnessð vikaa oli, niin hðn olisi nostanut koko tunturin itsevanhurskautta ja ylpeyttð hðnen ja itsensð vðlille. Nyt hðnellð oli edessð omapðinen toimi, ja muutamissa tunnissa se oli tehty, ja itse hðn tahtoi edesvastauksen ja kaikki seuraukset kestðð! Hðn huomasi ettð hðn itse oli pakoittanut itseððn tðhðn, jos hðn mieli palata, oli vaan yksi tie, ja se oli n—yryyden tie; mutta se oli vielð ikððnkuin kuilu hðnen edessðnsð; hðn ei uskaltanut sen yli mennð! Y— lðheni lðhenemistððn. Sen varjot peittivðt raskaina ja ððnett—minð tunturit ja laaksot, syleillen kaikki pitkððn lepoon, ja vielð tytt— seisoi epðtietoisena paikallaan. Silloin kukko lauloi kanahuoneessa ja y—n hiljaisuus toi laulun tðnne ikððnkuin varoituksena puoleksi auki olevasta ovesta. Tytt—ð vðrisytti, pððt—s oli tehtðvð -- "miten hðn saisi sanansa takaisin? Sitoiko se niin, ettei sitð milloinkaan voinut irroittaa? Hðn tahtoi mennð nuorukaisen luo -- kohdakkoin hðn aikoi mennð! Tðmðn piti antaa hðnelle lupaus takaisin, sitten Jumala saisi hðntð neuvoa -- tðytyik— hðnen n—yryyttðð itseðnsð? Kyllð, hðn tahtoi hyvðsti kohdella sekð isðð ettð ðitipuolta, eivðtkð he milloinkaan saisi mitððn tietoa tðmðn y—n varomattomuudesta." Tðmð pððt—s tuli hðnen hurmautuneesen mieleensð kuin valotornista valo loistaa yli meren; pimeys kyllð jðlleen pððsee valtaan, mutta suunta on selvðssð. Vihdoin alkoi pðivð koittaa tunturein kohdalla, ja y— vaipui maahan, hiipien kuin kððrme mðttðiden vðlillð, mutta pðivðn hohde valaisi erðstð vapisevaa lehtipuuta ja herðtti pikkulinnut sen latvassa. Tytt— oli nyt vðhðn matkaa toisella puolella jðrveð, erððllð tiellð, joka vei talon ulkohuoneiden ohi. Hðn ei niin tarkoin miettinyt sitð, tokko joku hðntð kaipaisi, hðn ei ollut tottunut siihen; hðnellð oli ainoastaan yksi pððmððrð: pððseminen pappilaan nuorukaista tapaamaan -- ja saamaan sanansa takaisin, sitten oli vastaanotettava mitð sen jðlkeen seuraisi. Mutta juuri kuin hðn aikoi poiketa syrjðtielle, tuli mies hðnelle vastaan. Hðn pysðhtyi ja vapisi, hðn oli vðhðllð maahan vaipua, sillð hðn nðki ettð se oli hðnen isðnsð! -- Silmðnrðpðyksen ajan isð seisoi hðnen edessðnsð, odottaen ettð hðn sanoisi ensimmðisen sanansa; mutta Sylvi ei tðllð hetkellð voinut sanoin ilmoittaa mitð oli sanottavaa, hðn vaan itki epðtoivon katkeraa itkua. Isð silitti leveðllð kðdellððn hðnen kalpeita kasvojaan. "Lapseni," kuiskasi hðn, "miksi kuljeksit sinð y—llð?" Mutta vanha mies hengitti raskaasti, eikð voinut enempðð sanoa. Vielð kerta hðn hyvðili tyt—n kasvoja, tarttui hðnen kðteensð ja talutti hðntð varovasti taloon. -- Tðmð pyhð-aamu tuli vallan toisellaiseksi kuin Sylvi oli luullut. Tultuansa kðsi kðdessð isðnsð kanssa huoneesen, istui isð penkille ja veti hðntð viereensð istumaan niinkuin katkennutta ruokoa sidotaan tukeen kiinni, ja vðhitellen hðnen mielensð lauhtui ja hðn kertoi kaikki; sillð vaikka katumus hðntð vaivasi, ei hðn mielellððn vikaansa tahtonut tunnustaa. Pðivðn tullessa tuli ðitipuolikin saapuville ja vaikka hðn hiukan vaaleni kuullessaan mitð oli tapahtunut, ja surettava muisto tuli hðnen mieleensð, toipui hðn pian, ja pððtettiin ettð kaikki kolme menisivðt kirkolle, -- siellð isð puhuisi nuorukaisen kanssa ja tekisi kaikki selvðksi. Sen jðlkeen istuivat he iloisesti murkinoimaan, ja pðivð loisti ikkunasta ja valaisi ystðvðllisið kasvoja ja lempeitð katseita. Vuosikausiin ei ollut sellaista pyhðaamua ollut talossa; sillð vaikka ðitipuoli oli turvallista elðmðð elðnyt, niin oli hðntð kiusannut joka hetki nðhdð toisen vihaa ja isðstð oli tuntunut kuin joku vaara hðntð uhkaisi kaikissa hðnen toimissaan -- nyt oli kaikille ikððnkuin kirkas pðivð koittanut sade-y—n jðlkeen, ja kaikki heidðn ympðrillððn oli loistoa ja iloa. Ainoastaan pieni varjo nðkyi vðliin tyt—n kasvoilla -- hðn ajatteli nuorukaista. Isð oli tosin sanonut ettð hðn otti sen asian toimittaaksensa, -- mutta voisiko tðmð hðnen puolestaan kaikki selvðksi tehdð? Ja vihdoin: kuinka kummallinen nuorukaisen kðyt—s oli ollut, kun hðn meni hðnen luotaan! Eik— tuntunut siltð kun hðn kuolemaan menisi? -- Hðn koetti kyllð katsella nuorukaista siinð valoisassa vðri-loistossa, jossa hðn itse oli, mutta se ei onnistunut, pðinvastoin! Tðmð vðistyi joka kerralla yhð kauemmaksi hðnen luotaan ja vaipui vihdoin siihen y—npimeððn, josta hðn itse pari tuntia sitten oli palannut. * * * * * Alhaalla laaksossa, missð pððkirkko sijaitsi ja missð tðnð pyhðnð piti olla jumalanpalvelus, valaisi sama lðmmin aamuaurinko rauhaisampaa seuraa. Kirkon takana olevassa metsðssð, missð vielð aamusumut uinailivat honkien ja valkorunkoisten koivujen vðlillð, lauloi kulo-rastas ja peipponen kumpikin lyhyttð ja yksitoikkoista lauluansa, joka tapahtui niin sððnn—llisesti toinen toisen jðlkeen, ettð tuntui siltð kuin toinen olisi mððrðtty alkamaan, toinen pððttðmððn ikuista vuorolaulua. -- Kirkon monet pienet ikkunanruudut vetivðt auringonsðteitð luokseen ja heittivðt ne jðlleen luotaan tuhatkertaisessa vðrðhdyksessð, ja tornin ympðrillð vðikkyivðt pððskyt, mutta katon harjalla lensivðt varpuset edes takaisin ja visertivðt parhainta minkð tiesivðt. Kaikki kutsui juhlapitoon, -- onnellinen se, joka voi olla iloinen vieras! Pappilassa seisoi pappi tðydessð kirkkopuvussa tulevaa jumalanpalvelusta varten avonaisen, puutarhaan pðin antavan, ikkunan ððressð. Hðn oli syviin ajatuksiin vaipuneena ja katsoi suoraan eteenpðin. Silloin hðn vilahdukselta nðki ihmisen, joka hiipi puutarhan aitaa pitkin sinnepðin, missð ovi oli. Vðhðn my—hemmin pisti pðð esiin sen auki olevan ikkunan kohdalla, jolla pappi seisoi, ja kalman kalpeat kasvot tulivat nðkyviin ja katosivat samassa hetkessð. Pappi sðpsðhti tðtð nðhdessððn ja kumartui ulos ikkunasta katsellaksensa kuka se oli; mutta niin kauas kuin hðnen nðk—nsð ulottui ei ollut ketððn, joka olisi ollut sen ihmisen nðk—inen, jonka hðn oli nðhnyt. Silloin hðn sulki ikkunan ja lðhti pois sen luota; hðn alkoi taas miettið ja nðky unohtui. -- Vihdoin tuli kirkko-aika; kellot soivat ja kansa kokoontui suurempiin joukkoihin; -- ajajia tulla karahutti tietð my—ten ja vilkasta elðmðð oli kaikkialla. Silloin pappi tyynesti lðhti ulos huoneestansa yhtyðkseen kansaan, aavistamatta mitð tðnð pðivðnð tulisi hðnen tehtðvðkseen. Olihan taivas sininen, ilma tyyni, ei ainoatakaan pilveð, joka uhkasi hðiritð luonnon juhlallisuutta! -- Mutta nuo monet ihmiset kukin eri luonteinensa? Siinð kumminkin voi olla uhkaavia pilvið, joita ei kukaan nðhnyt ennenkuin rajuilma tuli. Kun pappi astui kynnyksen yli, sattui hðnen jalkansa esineesen, joka oli sen tiellð; hðn katsoi siihen -- se oli iki-vanha, messinkihakasilla varustettu virsikirja, ja kun hðn otti sen yl—s ja katseli sitð tarkemmin, nðki hðn ettð lehdet pullistuivat ulospðin yhdessð paikassa, johon oli pieni paperikððry pantu. Hðn mietti vðhðn aikaa tðtð ihmeellistð tapausta ja meni takaisin huoneesensa likemmðltð kirjaa tarkastelemaan; sillð varmaankin se oli pantu tðhðn paikkaan siinð tarkoituksessa ettð hðn sen ottaisi -- mikð lieneekin ollut siihen syynð. -- Se oli pian tehty. Paperikððryssð oli joukko suuremman ja vðhemmðn arvoisia setelejð, jotka olivat nauhalla kiinni sidottuina ja niiden ympðrillð oli ohut paperipalanen, joka oli kellastunut ja tahraantunut paljosta sormien koskettelemisesta. Kirjan ensimmðiseen lehteen oli kirjoitettu pitkð rivi syntymð- ja kuolin-pðivið; ja alilaidassa oli nimi Olina Olavintytðr Pladsen: tðmðn nimen alle oli neulalla piirretty hyvin epðselvððn nimi: Niilo Pladsen. -- Epðilemðttð tðmð oli Olina Pladsenin kirja ja rahat; mutta millð tavoin ne olivat porstuaan tulleet? Pappi tiesi ettð niillð kerroin, kuin hðn oli kðynyt ulkona tðnð aamuna, se ei ollut siellð ollut. Olikohan Olina itse sen sinne pannut ennenkuin hðn meni kirkkoon? Se ei mahdotonta ollut. Tðmð oli edellisen pðivðn illalla kðynyt papin puheilla. Koko tðmðn toimen hðn oli ollut heikkona ja huomasi ettð loppu oli lðhenemðssð, hðn oli odottanut ja toivonut ettð Niilo tulisi hðnen luokseen, mutta niin ei tapahtunut, sentðhden hðn oli tullut Niilon luo, mutta hðn ei hðntð tavannut, se koski hðneen kovasti -- hðn oli niin hyvin itseððn valmistanut! Hðn oli niin n—yrð heikkoudesta ettð hðn mielellððn olisi polvillaan ry—minyt nuorukaisen tyk—, jos hðn olisi tiennyt missð tðmð oli. -- Se, minkð pappi oli hðnelle puhunut rahoista, oli kenties vaikuttanut sen, ettð hðn tahtoi pððstð taakasta, jota tuo kurja paperikððry tuossa kirjassa oli koko hðnen elðmðllensð pannut. -- Mutta olihan hðn papille sanonut ettð nuorukainen tulisi hðntð perimððn, -- miksi hðn siis tðllð tavoin pani rahat luotaan? Pappi jðtti kirjan ja meni toimeensa. Mutta sattui niin kummallisesti! Vasta tapahtunutta miettiessðnsð hðn ei, tapansa mukaan, mennyt tavallista tietð, joka yhtyi kirkkoon vievððn tiehen, vaan hðn meni puutarhan lðpi, josta hðn tuli pienelle niitylle, jonka poikki polku vei valtatielle. Kun hðn aukaisi puutarhan portin niitylle pðin, vetðytyi mies siitð toiselle puolelle, ja kun pappi tuli polulle, nðki hðn Niilon piilevðn pienen pensaan taakse, vðhðn matkaa siitð paikasta, missð hðn seisoi. Pappi sðpsðhti nuorukaista nðhdessððn. Hðn ei ollut milloinkaan muistaaksensa nðhnyt niin kalman kalpeita ja laihtuneita kasvoja; -- kyllð, hðn muisti niitð kasvoja, jotka hðn avonaisesta ikkunasta oli nðhnyt! "Sinðk— kurkistit ikkunasta vðhðn aikaa sitten?" kysyi pappi ja meni pari askelta lðhemmðksi nuorukaista. Niilo katsoi pappiin mutta ei mitððn vastannut. "Minð nðen ettð se olit sinð," jatkoi pappi. "Mitð Herran nimessð se tietðð -- onko sinulle onnettomuus tapahtunut, tai oletko itse sellaisen tehnyt?" Mutta nuorukainen hengitti vaan raskaasti, eikð vastannut. "Tule minun kanssani kirkolle," pyysi pappi, "sittemmin sinð ja minð puhumme tðstð asiasta. -- Jos sinua on onnettomuus kohdannut tai jos olet pahaa tehnyt, niin kyllð me neuvon keksimme kumpaankin. Tule nyt! Aika on tðpðrðllð." Ja pappi astui edellð ja Niilo seurasi hitaasti jðlessð, -- aivan kuin jonkun voiman vetðmðnð, jota hðn ei voinut vastustaa. Kirkkotiellð oli kummallinen levottomuus kansassa. Keskellð suurta ihmisjoukkoa seisoi naapurin isðntð ja renki, eivðtkð ehtineet yhdelle vastata ennenkuin toinen kysyi. Hðmmðstyksen ja kummastuksen huutoja seurasi hðntð, ja nðytti todellakin siltð kuin jotakin olisi tapahtunut, joka tuotti hðmmðstystð ja surua kaikille. Kun pappi tuli Niilon kanssa, vaikenivat huudahdukset ja kaikki katsoivat odottavaisesti hðneen. Nyt kysyttiin suuremmalla mahtavuudella ja tyydyttðvið vastauksia seurasi: naapurin isðntð ja renki olivat tðnð aamuna kulkeneet vanhan Olinan talon ohitse. He olivat silloin huomanneet ettð laudoitus vasemmalla puolella huonetta siiroitti ulospðin seinðstð kummallisella tavalla, ja kun he menivðt lðhemmðksi, nðkivðt he selvið kirveen jðlkið monessa paikassa -- luultavasti tehdyt jalansijaa varten -- vinnille saakka, jossa kokonainen lauta oli irroittunut seinðstð, ja vaikka ikkunanpielet olivat paikoillaan, nðkyi kuitenkin selvðsti ettð ne oli olleet ulos otettuina ja taas paikoilleen pantu. -- Tðmðn oli luultavasti tehnyt murtovaras, ja epðilemistð ei ollut, ettð hðn oli Olinan rahat varastanut. -- Tðmðn havainnon jðlkeen he olivat menneet Olinan ovelle ilmoittamaan hðnelle mitð oli tapahtunut, ja kun ovi oli sisðltðpðin suljettu, olivat he hetken aikaa kolkuttaneet sitð. Vihdoin oli renki kurkistanut ikkunasta sisððn ja nðhnyt Olinan makaavan sðngyssð osoittamatta mitððn elon merkkið. Renki kutsui isðntððnsðkin katsomaan, ja kun he yhdessð olivat Olinaa katselleet, tulivat he siihen pððt—kseen ettð hðn oli kuollut. Sitten he vielð olivat kolkuttaneet entistð kovemmin sekð ovelle ettð ikkunaan; mutta kaikki oli ollut turhaa. -- He olivat silloin pððttðneet ilmoittaa siitð papille, jotta hðn olisi ensimmðinen, joka tarkastaisi ruumista: oliko hðntð kuolema kohdannut ihmiskðden kautta tai Jumalan oman kðden kautta. Pappi oli ððneti kuullut heidðn kertomustansa. Kauhistavainen vavistus valtasi hðnen mieltðnsð, kun hðn rinnakkain asetti Niilon ulkonð—n tðmðn tapauksen kanssa. Olina oli sitð paitsi edellisenð iltana katuvaisesti kertonut hðnelle viimeisestð yhteensattumisestaan kasvattipojan kanssa, ja kun hðn vertasi tðtð tðmðn pojan kummalliseen kðyt—kseen tðnð aamuna, tuli hðn siihen pððt—kseen, ettð poika oli syyllinen. -- Mutta hðn ei ollut ainoa joka sitð luuli, sen hðn piakkoin huomasi; sillð kun hðn nosti silmðnsð hakeaksensa Niiloa, oli tðmð jo saanut hðvðistyksen merkin kaikkein silmistð, jotka uteliaina, uhkaavaisina ja vðijyvinð tarkastivat hðntð kiireestð kantapððhðn ja kantapððstð kiireesen, mutta onneton mies ei voinut ainoatakaan silmðystð kohdata. Pappi huomasi kohta kaiken tðmðn. Oliko nuorukainen syyllinen vai syyt—n? Sitð hðn ei voinut tietðð -- kaikissa tapauksissa hðn oli onneton. "Oletko kuullut mitð on tapahtunut?" kysyi pappi lempeðsti hðneltð. Nuorukainen ei vastannut, mutta loi silmðyksen pappiin, ja tðmð huomasi hðnen silmissððn sielun sortumuksen. "Niin -- minð arvaan ettð sinun on hirvittðnyt sitð kuulla," jatkoi pappi sððlivðisesti ja astui lðhemmðksi ikððnkuin suojellakseen hðntð. Silloin kuului nurina kansan joukosta, joka ðkisti kiihtyi kova-ððniseksi. Katkonaisia lauseita viskattiin nuorukaista kohti. Yksi ja toinen kððntyi selin hðnelle ja puhui sanoja ilmaan, ikððnkuin pððstðksensð edesvastauksesta -- mutta se oli sanottava! "Hiljaa!" kðski pappi ja viittasi kaikkien olemaan ððneti. "Olkaa varallanne miten tuomitsette! Se, joka nðkyy, ei aina ole se, mikð on. -- Olinan kaksi sataa talaria ovat minun tyk—nðni -- on mahdollista ettð joku on aikonut ne varastaa, se on asia Jumalan ja hðnen vðlillððn. Se, joka pððtti ruveta varkaaksi, vaikk'ei hðn siksi tullutkaan, hðnellð on varkaanty— sovitettava Jumalan edessð. -- Miten Olina kuoli, siitð kyllð selko saadaan, vðkivalta syyttðð itseðnsð. -- Sinð, Niilo," kððntyi hðn nuorukaiseen, jonka silmissð loisti toivon vilahdus, "sinð seuraat minua, ensiksi kirkkoon, sitte kasvatus-ðitisi taloon. -- Sinð olet hðnen perillisensð. Hðn oli eilen illalla minun luonani; hðn tuli sinua hakemaan, mutta sinð et ollut kotona, puhui paljon sinusta ja hyvðð vaan, ja hðn katui katkerasti teidðn viimeistð kohtaamistanne." Nuorukainen nosti pððtðnsð ja loi epðtoivoisen katseen pappiin; nðkyi selvðsti, ettð, jos hðn tðllð hetkellð olisi saanut kuoleman kolauksen, niin se ei olisi hðneen niin koskenut kuin nðmð harvat sanat, jotka tuntuivat niin lohduttavilta ja lempeiltð, mutta tunkivat kuin tulenliekit hðnen sydðmmeensð. "Voiko tðtð tyhjðksi tehdð?" kysyi joka piirre hðnen kasvoissaan. Pappi pudisti pððtðnsð, hðn arvasi onnettoman nuorukaisen ajatuksen. "Siihen, mikð on tapahtunut, ei voi kukaan mitððn, sinð olet hðntð hakenut, ja hðn haki sinua, te ette l—ytðneet toisianne oikeassa ajassa, eikð mitððn sovintoa saatu toimeen, nyt saat sopia kuolleen kanssa -- mutta Jumala, joka elðð ijankaikkisesti, ottaa sen vastaan -- muista se! Hðnen edessððn tulee sinun todistaa, jos olet oikeassa, niin hðn todistaa sinun puolestasi jðlleen." Vðki oli seisonut heidðn ympðrillððn kuunnellen, ja jok'ainoa silmð oli kððnnetty nuorukaiseen, se oli selvð, vaikka sitð ei lausuttu: hðn ei pakoon pððsisi! -- Mutta kun pappi lausui viimeiset sanansa, ja vðki huomasi ettð nuorukainen piakkoin oli haastettava mitð ankarimman tuomion eteen, minkð se tunsi, niin rauhattomuus asettui; mutta kuitenkaan ei hðvinnyt se ankaruus, joka vaati todistusta ja sovitusta lain edessð, se nðkyi ikððnkun sukulaisuuden tunnusmerkkinð kaikissa kasvoissa. "Lðhdethðn kirkkoon nyt!" sanoi pappi, ja koetti poistaa mielestððn nuo kamalat ajatukset. "Seuratkaa minua, lapset." Ja hðn viittasi heitð kaikkia seuraamaan hðntð kirkkoon. -- He seurasivatkin hðntð, mutta hitaasti ja vitkalleen, ja vaikka ei kukaan suoraan katsonut nuorukaiseen -- tuliko hðnkin mukaan! -- niin ei ollut yhtðkððn, joka olisi hðntð nðkyvistð laskenut. Niilo ei tosin ollut pakoa ajatellutkaan. Se, joka oikealla tavalla hðntð katseli, huomasi pian ettð hðn oli mukautunut vðlttðmðtt—mððn kohtaloonsa ja meni juromielisenð ja surullisena sitð kohti. Hðn astui niinkuin mies, joka jo on tottunut kðymððn kðdet ja jalat raudoissa -- mutta hðnestð tuntuikin kuin olisi hðn sidottu hamaan hengittðmiseen saakka! Sillð vðlin kuin asiat tðten olivat kehittyneet, seisoi vðhðn taampana Knut Bedseth ja toisella puolella hðntð seisoi vaimo, toisella tytðr, molemmat loistavissa kirkkovaatteissa, mutta kuitenkin vallan erilaiset ulkonðk——n ja kðyt—kseen nðhden. Nuorikko tosin ei enðð voinut kaikille nðyttðð iloisia kasvojansa, ne, jotka likemmin hðntð katselivat, voivat kyllð nðhdð kovan taistelun jðlkið muutamissa jðykistyneissð piirteissð suun ympðrillð, -- mutta hðnen kðyt—ksensð osoitti kuitenkin sitð varmuutta, jota hðnen asemansa tuotti. Hðn oli kunniassa pidetyn miehen vaimo, ja hðn kðsitti mitð se oli, sitð hðn ei tehnyt edellisellð kerralla, jolloin hðn oli ollut tðllð samalla paikalla nðytettðvðnð, -- silloin se vielð oli ollut lapsenleikkið, nyt se oli tðyttð totta! -- Sylvi sitð vastoin nðytti siltð kuin hðn olisi armosta mukaan pððssyt. Vaikka hðn kuinka mielellððn olisi tahtonut, niin hðn ei voinut heidðn rinnallaan astua. Hðn oli auttamattomasti yksinðnsð. Ja olihan hðn tullutkin tðnne ikððnkuin todistamaan sitð kieltoa, jota isð itse tahtoi nuorukaiselle ilmoittaa, ja hðn nðyttikin siltð kuin hðn voisi hyvðksyð mitð Knut sanoi. Hðn ei oikeastaan ollut milloinkaan oikein mieltynyt nuorukaiseen; kun hðn huomasi ettð ðitipuoli koetti pððstð pojan suosioon, suuttui hðn hðneen; mutta siihen yhtyi monta syytð, ja syvin syy ei saanut mitððn sijaa; sillð nuorukaisessa oli kuitenkin jotain, joka hðntð miellytti. Sitten hðn oli turvautunut nuorukaiseen huolissaan, ja siihenkin oli tðmð syvempi syy ollut aiheena, mutta siitð ei Sylvi saanut selkoa sen sekasorron tðhden, joka hðnen henkeðnsð ahdisti. Mutta tðllð hetkellð, kun noita uhkaavia syyt—ksið tehtiin nuorukaista kohtaan, kðvi se yht'ðkkið hðnelle selvðksi, ettð hðn oli likeisessð suhteessa hðneen, ja ettð sitð suhdetta ei noin mistððn muusta huolimatta kðvisi rikkoa. Hðn ei epðillyt sitð ettð Niilo oli rikoksen tehnyt; hðn muisti hðnen kauhistavaista kðyt—stððn, kun hðn edellisenð iltana oli hðnestð eronnut, mutta olkoon tðmð rikos mitð tahansa, Sylvi tunsi ettð hðn oli osallinen siihen. "Nyt taitaa olla turhaa puhutella hðntð," sanoi Knut. "Eikð edes sovi minulle sitð tehdð, -- sentðhden arvelen ettð lðhdemme suoraan kotia." "Lðhde vaan -- minð jððn," sanoi Sylvi vavisten ja kuolon kalpeana. "Sinulla ei ole mitððn sen kanssa tekemistð," sanoi isð ankarasti. "Kyllð -- minð tiedðn kyllð kenenkð syy on," sanoi tytt— ja vetðysi isðn luota. "Jokainen aika mies hallitsee itseðnsð," vðitti isð, "se, joka on rikoksen tehnyt, saa vastata siitð." Mutta samassa nuorukainen katsoi sinnepðin, missð Sylvi seisoi, ja loi surullisen katseen tytt——n viimeiseksi jððhyvðiseksi. Silloin he ensi kerta kohtasivat toinen toisensa rakkaudessa; sillð tyt—n loistava katse ei tðllð hetkellð tullut omanrakkauden kylmðstð pohjasta, vaan sydðmmestð -- surua ja ikðv—imistð ilmoittaen -- se meni nuorukaista vastaan. Silloin juuri pappi kðski vðkeð kirkkoon ja viittasi Niiloa tulemaan mukaan. Vielð kerta kððntyi hðnen katseensa tytt—ð kohtaan epðtoivon tuskaa ilmoittaen, -- sitten hðn meni muiden kanssa kirkkoon. Silloin oli Sylvin mielestð kuin hðnen elðmðnsð valo olin sammunut! Ei kertaakaan ollut nuorukaisen kauniit kasvot ja loistavat silmðykset houkutelleet hðntð hðnen luokseen, -- nyt, kun onnettomuus kuvastui niissð ja epðtoivo vððristeli joka piirteen hðnen kasvoissaan, nyt hðn niin mieltyi hðneen, ettð, tulkoon hðpeð tai hðtð, elðmð tai kuolema, hðn seuraisi hðntð! "Minð menen tuonne hðnen luokseen -- isð," kððntyi hðn Knutiin, ja hðn katsoi vakaasti ja tyynesti isðn kasvoihin. Isð aikoi sanoa jotain, mutta sana tukehtui sisðlliseen vapistukseen. Hðn tunsi ettð tðssð ei enðð seisonut tytðr, vaan vaimo, joka vaati oikeuttansa, ja otti edesvastauksensa yksin suorittaaksensa -- tðstð tie erosi! -- -- silmðnrðpðyksen ajan hðn katseli tytðrtðnsð, suruisena ja peloissansa; mutta tðmðn voimakkaissa kasvoissa oli kirjoitus luettava, joka oli helppo selittðð: hðn oli jðrkðhtðmðt—n. Isð ei kernaasti hðntð laskenut, mutta hðn tiesi ettð tðmð oli asia, jossa tyt—n tuli saada noudattaa omaa mieltðnsð, niinkuin hðn itsekin oli tehnyt. "Jumala sinua siunatkoon -- ja kiitos kaikesta!" kuiskasi tytt—, -- loi lempeðn silmðyksen isððn, nyykðytti pððtððn ðitipuolelle ja lðhti samassa heidðn luotaan. Isð jði sinne seisomaan kyyneleet silmissð; hðn katseli nuorta vaimoansa, joka oli liian hyvðssð puvussa ja liian turvallinen ymmðrtððksensð minkðlaiseen kurjuuden verhoon tytðrpuoli nyt aikoi pukeutua, ja hðn huokasi syvððn, hðn tunsi mielessððn jotain tðllð hetkellð, joka vaivasi hðntð; -- melkeinpð oli kuin kadehtisi hðn tytðrtðnsð, sentðhden ettð tðmð astui sitð rohkeaa tietð, jota hðn olisi kyennyt kðymððn, mutta ei milloinkaan tullut kðyneeksi. Sillð vðlin nuorukainen oli mennyt kirkolle pðin. Sinne oli vaan vðhðn matkaa, eikð kukaan olisi kompastunut sillð tiellð, mutta Niilo astui kuin horjuvalla maalla, hðn kulki silmðt maahan luotuina, mutta hðnen sisðllinen katseensa nðki erinomaisen selvðsti uhkaavia silmðnluonteita hðnen ympðrillððn. -- Silloin yht'ðkkið tuntui siltð kuin joku olisi tullut hðntð lðhelle, lðhemmðksi kuin kukaan muu. Se oli joku, joka hiljaa ja lempeðsti tuli hðnen luokseen ja alkoi kðydð hðnen rinnallaan. -- Hðntð vðrisytti, ja hðn aikoi vetðytyð syrjðlle, mutta samassa hðn nosti silmðnsð ja tyt—n suuret, surulliset silmðt kohtasivat hðnen silmiððn; tyt—n posket olivat kalpeat kuin se kaulus, joka hðnellð oli kaulassa, ja hðnen huulensa vapisivat itkusta, mutta Niilo ei ollut milloinkaan kirkkaampaa ja toivollisempaa nðkyð nðhnyt ja tðtð tytt— tarjosi hðnelle, epðmaineiselle, joka kulki hðnen rinnallaan! Hðnestð tuntui vielðkin kuin pitðisi hðnen vðistyð syrjðlle, jotta hðn ei tytt—ð saastuttaisi; mutta astuihan tðmð hðnen vieressððn, eikð siis tahtonut hðnestð erota! Silloin hðn irroitti kðtensð, jotka hðn oli pitðnyt selðn takana; toinen niistð vaipui hðnen kupeelleen ja siinð se yhtyi vavisten tyt—n kðteen -- mutta ne pysyivðt yhdessð! oli vallan kuin kumpikin olisi vertaisensa l—ytðnyt! Tðmð teki kummallisen vaikutuksen kirkkovðkeen, ja toinen ajatus yhtyi yleiseen mielipiteesen. Moni oli kyllð nðhnyt tyt—n menevðn isðn tyk—ð ja tulevan tðnne nuorukaisen luo, mutta useimmat olivat luulleet ettð hðn teki sitð uteliaisuudesta. Nyt, kun hðn kulki kðsi kðdessð tðmðn kanssa, huomasivat he ettð sillð oli toinen tarkoitus, ja silloin ruvettiin ihmettelemððn ja arvaamaan: "Noin varakkaan miehen lapsi! -- Ainoa tytðr -- kaunein tytt—! Isð ja tðmðn nuori vaimo ovat kenties hðntð vðhðn halveksuneet mutta hðn on kuitenkin rikkain naimaikðinen tytt— tðllð seuduin. -- Voi, voi, sentððn sitð nuorisoa! Siinð hðn nyt kðy, vallan kuin se, joka tahtoo kaikki jakaa toisen kanssa, tulkoon sitten elðmð tai kuolema, -- -- sepð jotakin on, tuo! Ja jos nyt tulis niinkuin kuolemaksi, hyi!" -- Siihen he jðivðt, eivðtkð uskaltaneet edemmðksi. Jumalanpalvelus meni tavallista kulkuansa, huolimatta kiihoitetusta odotuksesta, joka ikððnkuin takaa sitð joudutti; mutta kirkossa ei ollut monta tðnð pðivðnð, joiden mielestð sekð kaava ja veisuu ei ollut tavattoman pitkð. Vihdoin pððttyi kuitenkin jumalanpalvelus, ja yhtð leppymðtt—mðnð ja ankarana vðki seurasi nuorukaista ja pappia Olinan taloon. Kaikki tunkivat oven eteen, mutta kun se oli sðretty ja oli selðllððn, vðistyi joukko arasti syrjððn, ja ainoastaan muutamat vanhanpuoleiset miehet ja vaimot menivðt papin ja nuorukaisen kanssa tupaan. Se oli mieltð jðnnittðvð hetki. Niilo oli laskenut tyt—n kðden irti, sillð hðn ikððnkuin tunsi ettð hðnen tuli olla yksin. Hðn seisoi keskellð laattiaa ja odotti sillð vðlin kuin pappi liikutettuna meni vuoteen tyk— ja seisoi silmðt maahan luotuina kuolleen vieressð. Nðkyi selvðsti ettð hðn pelkðsi seuraavaa hetkeð, sillð hðn kðvi vallan kalpeaksi, siinð seisoessansa, ja hengitti raskaasti kuin olisi kova tuska hðntð ahdistanut. Mutta tuota kauhistuttavaa piti katsoa -- vanhurskauden tðytyi tapahtua! -- Hðn kohoitti verkalleen katseensa ja loi sen kuolleesen, mutta vðhitellen tuska haihtui, ja kirkas heijastus loisti hðnen silmistððn. Kuolleesen, joka lepðsi tðssð hðnen edessððn, oli vaan Jumalan oma kðsi koskenut. -- Vðkivallan merkkið ei nðkynyt missððn. Kuolon enkeli oli helposti tarttunut saaliisensa, sillð kaikki jðykðt piirteet, kaikki oman rakkauden vððristelemiset olivat kadonneet noista vanhoista kasvoista ja muuttuneet hymyksi. Itse oli vainaja nðhtðvðsti jðrjestðnyt kaikki kuolemaa varten. Tuvassa oli kaikki kalut paikoillansa. Sðngyssð oli puhdas lakana pððn alla ja kuolleella oli uusi peite pððllð. Kðdet olivat ristissð rinnalla, ja pienellð rahilla sðngyn vieressð oli vðhðn kuusen oksia ja koivunlehtið, jotka vielð olivat vihannat ja tuoksuvat. Pappi kððntyi nuorukaiseen, joka ei vielð ollut liikahtanut eikð luonut silmiððn maasta. "Tule tðnne, Niilo Pladsen," kðski hðn lempeðsti, "sinð et saanut sopia elðvðn kanssa, sovi nyt kuolleen kanssa. Nðethðn ettð hðnellð on kðdet ristissð rukoillakseen -- lue sinð rukous hðnelle Jumala kuulee ja tuomitsee." Papin sanoja seurasi kuolon hiljaisuus, vaikka niin suuri joukko kansasta, kuin suinkin mahtui, vðhitellen oli tunkeunut tupaan ja seisoi niin likitysten kuin mahdollista oli ja katseillaan ja ryhdillððn ilmoitti jðnnitettyð odotusta. Mutta kun Niilo astui ruumiin luo ja laski tukevasti kðtensð kuolleen ristissð oleville kðsille, ja alkoi lukea Isðmeitðð -- vapisevalla mutta kovalla ððnellð, niin jðnnitys mielissð asettui, ikððnkuin nostettu ase vaipuu kðdestð, kun rosvo on vaan tien yli lankeava varjo. Ja rukoillessa kðvivðt nuorukaisen kasvot kirkkaiksi, sillð hðnen mielensð rauhoittui, ja niin se muuttui juhlaksi, joka luultiin rikoksen ilmisaamiseksi. Kun hðn pððtti rukouksensa ja pappi lisðsi siihen "Amen, Jesuksen nimeen," pannen kðtensð Niilon kðden pððlle, niin Niilo nyyhkðyttðen vaipui kasvatti-ðitinsð ruumiin yli ja rukoili hartaimman, palavimman rukouksensa, tðmðn kylmðssð sylissð -- kylmempi kuitenkin elðmðssð kuin kuolemassa! Tðmð pððsti lðsnðolijat jðnnityksestð. Se ihminen, joka nðhtðvðsti ei ollut yhtððn vðlittðnyt heidðn vihastaan ja uhkaavista katseistaan ja joka ei nðyttðnyt heiltð sððlivðisyyttð anovan, hðn makasi nyt ruumiin yli ja itki kuin lapsi ðidin rinnalla! -- silloin hðn sai huokauksia ja itkua joka taholta. Mutta pappi, joka tiesi mihin raja oli pantava, jotta ei vaikutus katoaisi, veti hiljaa nuorukaisen pois kuolleen luota, ja kðski vðen vetðytyð vðhðn syrjððn; sitten hðn otti kuusenoksat tuolilta ja pani ne Olinan rinnalle, sen tehtyð hðn kððntyi vðkeen: "Te olette nyt kaikki olleet todistajia siihen mitð tðllð hetkellð on tapahtunut; luullakseni me kaikki iloitsemme siitð, ettei mikððn rikos ole tehty. Tððllð ei mitððn vðkivaltaa ole tehty; siitð kuin Olina Pladsen on laskenut levolle, on ainoastaan hðn, joka kulkee lukittujen ovien lðpitse, ollut hðnen luonaan -- rauhaa tomulle, armoa sielulle!" Ja nyykðyttðen pððtððn toisille ja tervehtien toisia ilmoitti pappi ettð nyt oli heille oikeus tapahtunut, ja nyt heidðn velvollisuutensa oli lðhteð pois. He menivðtkin hyvðssð jðrjestyksessð ja nurisematta. Nuorukainen oli heidðn mielestððn tðydellisesti todistanut itsensð syytt—mðksi, mutta tðmð hðnen viattomuutensa toteen nðyttðminen tuli paljon enemmðn kðtten pððllepanemisesta kuin siitð todisteesta, jonka kuollut, niin sanoaksemme, itse esiin toi. Mutta jotakin jði kuitenkin jðlelle, ja likemmðltð asiaa kertoaksemme, ei ainoakaan ihminen lðhtenyt paikalta, ennenkuin hðn oli kulkenut huoneuksen ympðri ja vielð kerta katsellut murrosta laudoituksessa. Ja pððt—s oli sama: varas oli siellð ollut. Pappi oli tosin sanonut ettð rahat oli hðnen luonaan, mutta pappi oli my—skin sanonut: "sillð, joka on aikonut varastaa, on varkaus sovitettava Jumalan edessð, eikð maailman." -- Sopikoot sitten siitð! Ja rauhoitettuna kukin meni kotiansa. "Tuletko minun kanssani, vai jððtk— tðnne?" kysyi pappi, kun hðn ja poika olivat kahden kesken tuvassa. "Se on papin vallassa," vastasi Niilo. -- "Jos olen vapaa, niin jððn tðnne," lisðsi hðn n—yrðsti, ja hðn loi silmðnsð maahan, sillð hðn ei voinut kestðð sitð vakaata, tutkivaa katsetta, joka oli hðneen luotu. "Oletko rangaistusta ansainnut?" kysyi pappi. "Olen," kuiskasi nuorukainen. Mutta samassa tytt— tuli esiin nurkasta ja asettui hðnen viereensð. Oli sama surullinen katse, joka luotiin nuorukaiseen, sama luottavainen ryhti, joka oli valmis jakamaan kaikki, tulkoon elðmð tai kuolema! "Jðð sitte sinne kussa olet," sanoi pappi surumielisesti; "ei vesi ja leipð suljetun oven takana, tahi kahleet jaloissa, sovita pahantekijðð Jumalan kanssa -- sellaisissa siteissð moni hairaus kehittyy paheeksi ja moni arkamaisuus valheeksi. -- Taivaan Jumalalla on my—skin kahleita ja suljetuita ovia ja vartijan silmið, joita ei kukaan voi peittðð, -- rupea hðnen vangiksensa ja palvele uskollisesti vankeus-aikasi loppuun! -- Kun rikos on sovitettu, tunnet sen kyllð luonnossasi, jos totuutta rakastat; sillð silloin sinð olet vapaa Jumalan armosta, ja hðvðistyksen merkki on poistettu sielustasi. Se on se tie, jonka minð voin sinulle osoittaa, uskallatko vaeltaa sitð?" "Uskallan," vastasi nuorukainen ja katsoi vakaasti pappia silmiin. "Jumala sinua rohkaiskoon," kuiskasi pappi ja kððntyi hðnen luotaan tytt——n. "Ja sinð aiot ruveta hðnelle kumppaniksi?" sanoi hðn tðlle. "Minð kyllð ajattelin toisin, mutta nyt en tiedð parempaa," sanoi tytt— ja katsoi lempeðsti nuorukaisen silmiin. "Hyvð, kun kaksi yhtyy rakkaudessa, niin se vðhentðð vaivaa, -- mutta ei velkaa," sanoi pappi varoittavasti. Sitten hðn meni, ja nðmð kaksi jðivðt yksin kuolleen kanssa. He valvoivat yhdessð ja sydðn antautui niin hellðsti sydðmmelle, ettð tunnustus ja katumus -- suru ja uskallus virtasi yhdestð sielusta toiseen ja loi saman ajatuksen ja pððt—ksen sitð elðmðð varten, joka heidðn edessððn oli. * * * * * Kymmenen vuotta kului tðmðn pðivðn jðlkeen. Se oli kova aika Niilolle ja hðnen uskolliselle vaimolleen; sillð epðluulo vðijyi kauan aikaa hðnen tiellððn niinkuin tulenkipinðt heinðpieleksen ympðrillð, -- hðn oli aina levoton, eikð milloinkaan oikein turvallinen. Se rikos, mihin hðn tiesi olevansa vikapðð, vaivasi hðntð sitð paitsi salaa, ja minkð pðivð helpoitti ty—llð ja elðmðntoivolla, sen y— riisti hðneltð asettumalla hiljaiseksi todistajaksi hðnen hðpeððnsð. Uurros ja rikki murrettu laudoitus ammoittivat vielð kuin avonaiset, paranemattomat haavat vanhan rakennuksen seinðssð; Niilo tahtoi niin, vaikka hðnen vaimonsa hartaasti pyysi ettð hðn peittðisi nuo ikuiset soimauksen aiheet. Ihmiset sitð vastoin eivðt mitððn siitð puhuneet, vaikka he yhð edelleen kðyt—ksessððn Niiloa kohtaan olivat hiukan varovaisia. Niilo oli hiljainen, umpimielinen mies, joka ei ketððn loukannut; mutta kuitenkin maine kuulumattomasti hiipi hðnen jðlkeensð, missð hðn vaan kulki, ja oli jo edeltðpðin saapuvilla, mihin hðn vaan tuli, -- ja vaikka Niilo rohkeasti kulki tietððn, kohtasi tðmð hðntð niinkuin kylmð tuulahdus nðkymðtt—mðstð aukosta, ja hðn katseli jðlkeensð sen perððn, niinkuin ihminen, joka pimeðssð silmillððn hakee kummitusta. Mutta kymmenen vuotta oli, niinkuin jo sanottiin, kulunut tðstð sunnuntaista. Se elðmð, jota Niilo oli elðnyt, oli tullut tasaiseksi, salaiseksi velan suoritukseksi -- ja tðtð maksua oli aina vaadittu, yhtð salaa mutta tarkoin viimeiseen ropoon saakka! Sitten tuli vihdoin helpommat ajat. Aika kului ja olot muuttuivat; uutta vðkeð tuli naapuristoon ja vanhat kuolivat. -- Silloin Niilosta tuntui kuin se piiri, jossa hðn oli, kðvisi yhð leveðmmðksi, yhð valoisammaksi; -- ei tuntunut enðð tuulahduksia ikððnkuin kðtketystð aukosta, vaan raitis ilman-virta ikððnkuin monesta avoinna olevasta ovesta! Oliko hðn nyt vapaa? -- Mutta vaikka Niilo ei saanutkaan suoranaista vastausta tðhðn, niin tuli kuitenkin "on" hðntð vastaan ikððnkuin tuhansien ihmisten suusta! Kevðt herðsi hðnen ympðrillððn ja kaikki nuo kukoistavaiset nuput ilahuttivat hðntð, -- tuli lintuparvia, ja kaikki visertelevðt pikkukielet lauloivat hðnelle, -- tuli paljon vðkeð kirkonkokouksiin, ja kaikilla oli ystðvðllinen sana ja tervehdys hðnelle; -- mutta tuli vielðkin rikkaampi vapauden sanoma hðnelle ja _hðnen vaimollensa_, joka oli taistellut vankeus-ajan kolkkoa taistelua hðnen kanssaan; sillð vaimo sai pojan -- se oli toivo, jota ei kumpikaan heistð ollut maininnut, vaan josta he huokaen hiljaisuudessa olivat luopuneet! -- Ja silloin Niilo tuli niin iloiseksi, ettð hðn antoi hajoittaa koko sen puolen rakennuksesta, jossa uurrokset olivat, ja teki koko rakennuksen entistð suuremmaksi, rakennutti ulkohuoneet takapuolelle pihaa ja teetti aitauksen koko tilan ympðrille -- niin pitkðlle kuin kaksisataa taalaria riitti! Ja sitten hðn pani talon nimeksi "S—rlien", erðissð suurissa kemuissa, joita hðn piti kaikille tuttavilleen. * * * * * Mutta uusi nimi jði kuitenkin hðnen pojalleen -- oli niin mukavaa kðyttðð vanhaa nimeð! Niin se jði hðnelle niinkuin vankilan ilman vaikuttama kalpeus, joka ei milloinkaan vangista luovu -- ja Olinan perillinen nimitettiin Murtoreijðn Niiloksi kuolinpðivððnsð saakka. End of the Project Gutenberg EBook of Uusia kertomuksia, by Magdalena Thoresen *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSIA KERTOMUKSIA *** ***** This file should be named 34809-8.txt or 34809-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/4/8/0/34809/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.