Uotilan isäntä: Rikosjuttu Suomesta

The Project Gutenberg EBook of Uotilan is‰nt‰, by Emil Nervander This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Uotilan is‰nt‰ Rikosjuttu Suomesta Author: Emil Nervander Release Date: April 11, 2007 [EBook #21030] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UOTILAN ISƒNTƒ *** Produced by Matti J‰rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe. UOTILAN ISƒNTƒ RIKOSJUTTU SUOMESTA E. Nervander Suomennos Ensimm‰isen kerran julkaissut K. E. Holm 1870. Digitalisoitu vuonna 1906 ilmestyneest‰ toisesta painoksesta. ESIPUHE TOISEEN PAINOKSEEN. _T‰h‰n kertomukseen on aiheen antanut er‰s synkk‰ tapahtuma, joka tapahtui kuudettakymment‰ vuotta sitten Etel‰-Suomessa ja jonka p‰‰piirteet sittemmin t‰m‰n kirjan tekij‰lle suullisesti esitettiin. Kertomus syntyi ruotsiksi, mutta julkaistiin ensiksi suomeksi v. 1869, joihin aikoihin salanimen‰ k‰ytin unkarinkielist‰ sanaa: *EmlÈkyl*, joka suomeksi merkitsee: muistoksi._ _Suomennoksen toimitti hyv‰ntahtoisesti er‰s yst‰v‰ni. Sen tunnustivat meid‰n silloiset parhaimmat kielentuntijamme kuuluvaksi etevimpien teosten joukkoon, mitk‰ silloisella suomenkielen kehityskannalla voitiin aikaansaada. Kielen puhtaus, sujuvuus ja rikkaus hankkivat t‰lle pienelle kertomukselle sen kunnian, ett‰ sit‰ ruvettiin k‰ytt‰m‰‰n suomenkielen opinnoissa Unkarin p‰‰kaupungin yliopistossa. -- "Uotilan is‰nn‰n" osaksi on tullut sekin etu, ett‰ Kansanvalistusseura v. 1883 suositti sit‰ maamme kansankirjastoihin sopivana luettavana otettavaksi._ _T‰st‰ jo aikoja sitten loppuun myydyst‰ kertomuksesta ilmestyy nyt uusi painos, jonka kieliasua ensim‰isen painoksen suomentaja on korjaillut suomenkielen nykyisen kehityskannan vaatimusten mukaan. Minun velvollisuuteni on nyt julkilausua sulimman kiitokseni t‰lle nuoruuteni yst‰v‰lle, joka, suomentamalla "Uotilan is‰nn‰n" sek‰ "Honkain tarinat" nimiset kuvaelmani, oli ensim‰inen "sillanrakentaja", joka minun saattoi suomenkielisen kirjallisuuden alueelle._ *_E. Nervander._* I. Uotilan is‰nt‰v‰ki. Uotilaksi nimitet‰‰n er‰st‰ yksin‰ist‰ taloa l‰hell‰ valta-maantiet‰ kaukana yl‰maassa. Entisin‰ aikoina talo oli ollut herraskartanona, mutta kertomuksemme aikana eli joku kymmenkunta vuotta takaperin sit‰ hallitsi muuan sangen varakas ja arvossa pidetty talonpoika. Maantien puolelta tuota vanhanaikaista, punaiseksi maalattua, kahdenkertaista rakennusta ymp‰rˆitsi tihe‰t, ei kuitenkaan j‰rin korkeat m‰nnyt ja kuuset, joitten v‰litse oli suora maantielle johdattava tie laitettu. T‰ll‰ taholla olivat pirtin ikkunat, sek‰ moniaat aitat, jotka seisoivat ruohokent‰n ymp‰rill‰ p‰‰rakennuksen edustalla. Vastaisella puolella oli tarharakennukset ja niiden alla talon avarat vainiot, joidenka takaa havumets‰ kohosi synkk‰n‰ ja jylh‰n‰. T‰m‰n mets‰n halki k‰vi tie Uotilasta muutamille taloon kuuluville salopelloille, jotka olivat puolen peninkulman p‰‰ss‰ siit‰. Nykyinen is‰nt‰v‰ki k‰ytti ainoastaan alikertaa. Ylikerta oli aivan tyhj‰n‰. Autiolta ja hiljaiselta tuntui usein suuressa talossa, sill‰ paitsi palkollisia siin‰ ei ollut monta asukasta. Uotilan is‰nt‰, kolmekymmen-vuotias Lauri, oli perinyt talon is‰lt‰ns‰, joka kuoli kun poika vastik‰‰n oli t‰ytt‰nyt kaksikymment‰ vuotta. Joku vuosi myˆhemmin kuoli h‰nelt‰ ‰itikin, jonka t‰hden Lauri p‰‰tti hankkia suurelle talolle vire‰n ja toimeliaan em‰nn‰n. V‰h‰n aikaa sen j‰lkeen toi h‰n talonpojantytt‰ren naapuripit‰j‰st‰ vaimoksensa Uotilaan. T‰ss‰ olivat he nyt el‰neet kahdeksan vuotta hiljaa ja rauhaisesti. Niin kuin usein tapahtuu, eiv‰t hek‰‰n olleet avioliittoon ruvenneet keskin‰isest‰ rakkaudesta, vaan ulkonaisten ja satunnaisten asianhaarain vaikutuksesta. Mutta kun olivat tottuneet joka p‰iv‰ olemaan yhdess‰, kun aina t‰ytyi jakaa toistensa huolet, myˆt‰- ja vastoink‰ymiset, kun arvossa pitiv‰t toistensa oikeimmiten hyv‰‰ ja rehellist‰ luonnetta, olivat he hyvin pian likeisesti yhdistyneet toisiinsa, ja hell‰ ja yst‰v‰llinen v‰li oli heid‰n kesken syntynyt. Em‰nt‰, nyt kuusikolmatta-vuotias Leena oli alati tyˆss‰, osottaen palkollisille reipasta esimerkki‰. Ensim‰isen‰ aamusilla ja viimeisen‰ iltasilla askaroitsi h‰n tuvassa, ja h‰nt‰ pidettiinkin sen vuoksi syyst‰ pit‰j‰ss‰ perheen-em‰nn‰n esikuvana. H‰nen karjansa oli parhaimmassa kunnossa. Ei pappilakaan l‰hett‰nyt niin kiilt‰vi‰ ja uhkeita lehmi‰ laitumelle kuin ne olivat, jotka joka aamu sorkottelivat Uotilan kujaa, ja tasaisempia kankaita sai etsi‰ kaukaa, kuin ne olivat, joita valkaistiin t‰m‰n kelpo talon nurmilla. Ahkerasta tyˆst‰ oli h‰n tosin jotenkin aikaisin vanhentunut, ja mit‰ v‰h‰n kauneutta luonto oli h‰nelle nuoruudessa suonut, se oli jo aikaa kadonnut. Sen sijaan oli astunut tyven, vaikka v‰h‰n kylm‰kiskoinen ja j‰ykk‰ ilme, joka ei koskaan j‰tt‰nyt yksivakaisia kasvoja. Kun n‰ki h‰nen ja Laurin rinnatusten, kun he sunnuntaisin pyh‰vaatteissa ja komeissa kiesiss‰‰n ajoivat kirkkoon, olisi luullut Lauria Leenan pojaksi, niin hilpe‰lt‰ ja nuorelta n‰ytti h‰n. Is‰n el‰ess‰ Lauri ei ollut suuresti huolinut tyˆnteosta, vaan enimmiten noudattanut iloista mielt‰ns‰ ja seudun nuorison kanssa huvitellut, kun vain niin sovistui. H‰n k‰vi rikkaan miehen pojasta, ja kauniiseen ja pulskaan poikaan oli moni pit‰j‰n tytˆist‰ luonut lempeit‰ silm‰yksi‰, kun h‰n teikaroitsi kirkonm‰ell‰ tai otti osaa kyl‰n tanssihuvituksiin. Lauri puoleltaan ei n‰ytt‰nyt suosivan toista enemm‰n kuin toistakaan, vaan laski rohkeasti leikki‰ns‰ kaikkien kauniitten neitosten kanssa, ja kun h‰n viimein aikoi naimiseen, valitsi h‰n omaksensa naapuripit‰j‰st‰ tytˆn, jota tuskin kukaan oli huomannut, eik‰ suinkaan eritt‰in kaunista. T‰m‰ oli kyll‰ ensi alussa saattanut Uotilan uudelle em‰nn‰lle v‰h‰n pit‰j‰l‰isten nurjuutta, mutta kateus unohtui pian, ja kaikki yhtyiv‰t kiitt‰m‰‰n h‰nen vilpasta ja kunnollista olentoansa. Vaan Lauri oli is‰ns‰ kuoltua suuresti muuttunut. N‰ytti kuin h‰nest‰ olisi toinen ihminen tullut, kun tiesi ett‰ h‰nen yksin tuli vastata talon hoidosta. Yht‰kki‰ loppui h‰nelt‰ sen t‰hden juoksu kyliss‰, ja em‰nn‰n taloon hankittuansa k‰‰ntyi h‰n koko luonnoltansa niin totiseksi ja vakavaksi, ettei sit‰ olisi h‰nest‰ uskonutkaan, kun otti huomioon h‰nen nuoruutensa. Ne, jotka tarkemmin tunsivat Uotilan is‰nt‰v‰en, puhuivatkin paljon siit‰, kuinka n‰m‰ sopivat hyvin toinen toiselleen, ja pit‰j‰n herrasv‰etkin arvelivat heit‰ kaikin puolin onnelliseksi ja ymm‰rt‰v‰iseksi pariskunnaksi. Kuitenkin yht‰ kaivattiin varakkaassa talossa ja isoissa huoneissa. Ei mik‰‰n lapsi leikitellyt ihanalla kedolla rakennuksen edess‰, ei mit‰‰n iloista naurua kuulunut kujalta, eik‰ mik‰‰n kehto ollut tuvassa liikkunut. Lauri ajattelikin t‰t‰ usein ik‰vill‰ mielin, kun muisti, ettei h‰n saisi j‰tt‰‰ huolekkaasti hoidettua taloansa ja muita runsaita varojansa pojalle, vaan kaukaisille ja ahnaille sukulaisille. Yksin‰isill‰ hetkill‰ t‰m‰ ajatus raskaana taakkana painoi nuoren miehen mielt‰, mutta vaimollensa h‰n ei milloinkaan surujaan ilmoittanut. Jos vaimo olisi h‰nelle perillisen lahjoittanut, niin ei olisi mit‰‰n puuttunut h‰nen rauhallisessa ja hiljaisessa koti-el‰m‰ss‰‰n. Pyh‰inmiesten aika oli k‰siss‰, ja palvelusv‰ki hankki muuttoa. Syystyˆt olivat viikoksi tauonneet, ja ainoastaan talon jokap‰iv‰isi‰ askareita toimitettiin. Uotilastakin muutti osa palkollisia, mutta nekin, jotka j‰iv‰t taloon, olivat vanhan tavan mukaan saaneet joutoviikon. Sit‰ enemm‰n tyˆt‰ oli siis is‰nt‰v‰ki saanut itsellens‰. V‰hitellen oli uusi palvelusv‰ki tullut taloon, ja kaikki alkoi asettua entiselle kannalleen. Is‰nt‰ m‰‰r‰si puoleltansa uusille rengeille heid‰n ulkotyˆns‰, ja em‰nt‰ koetti totuttaa uusia piikojansa talon askareisiin. Kun is‰nt‰v‰ki j‰i kahden kesken, oli em‰nn‰n tapa sanoa Laurille mit‰ h‰n arveli uusien palkollistensa kelvollisuudesta. N‰iden vastatulleitten joukossa oli er‰s nuori tyttˆ em‰nn‰n kotipit‰j‰st‰, yhdeks‰ntoista-vuotias Liisa, jonka vanhempia, jotka olivat kˆyh‰‰ torpanv‰ke‰, Leena kauan oli tuntenut kunnollisiksi ja ahkeriksi ihmisiksi. Sen t‰hden olikin em‰nt‰, koska nyt niin sopi, antanut puhutella Liisaa tulemaan h‰nen palvelukseensa Uotilaan. Liisa oli iloinen ja kaunis tyttˆ, aina valmis leikinlaskuun ja sukkela vastauksiin, ja tyˆ h‰nelt‰ kulki ripe‰mmin ja sievemmin kuin muilta piioilta. H‰n saavuttikin ensi hetkelt‰ alkaen em‰nn‰n suosion, ja se, joka tarkasti piti silm‰ll‰ Uotilan jokap‰iv‰ist‰ menoa, olisi kenties huomannut, ett‰ ik‰‰n kuin uusi ja hupaisempi el‰m‰ oli alkanut ykstotisessa ja hiljaisessa talossa siit‰ ajasta asti kun nuori punaposkinen Liisa sinne muutti. Em‰nt‰ havaitsi pian, ett‰ h‰n huoletta voi j‰tt‰‰ osan toimistansa t‰lle nuorelle tytˆlle, ja sai nyt useammin kuin ennen istua tuvassa rukkinsa ‰‰rell‰ taikka kamarissa kangaspuissaan. Is‰nn‰lle h‰n silloin usein lausui tyytyv‰isyytens‰ uuteen palvelijaansa. H‰n jutteli is‰nn‰lle Liisan kˆyh‰st‰, mutta siivosta kodista ja h‰nen ahkerista vanhemmistaan. Lauri poltteli silloin piippuansa ja loi vain silloin t‰llˆin jonkun silm‰yksen Liisaan, kun t‰m‰ notkeasti astuskeli pihan poikki, t‰ytettyj‰ kiuluja kantaen. V‰list‰ h‰n kuunteli Liisan iloista, hele‰‰ ‰‰nt‰, kun Liisa laski pilapuheitansa yhdelle talon uusista rengeist‰, nuorelle Hartulle, joka n‰ytti h‰nt‰ erinomaisella mielihyv‰ll‰ katselevan. Mutta mit‰ ik‰n‰ns‰ is‰nt‰ n‰ki taikka kuuli, ja mit‰ hyv‰ns‰ h‰n n‰iss‰ tiloissa aatteli, ei h‰n mit‰‰n virkkanut, nyyk‰ytti vain p‰‰t‰ns‰ em‰nn‰lle, kun t‰m‰ kehui uutta palvelijaansa, kˆyh‰‰ ja kaunista Liisaa. II. Nuorten rakkaus. Aika kului nyt tavallisissa syystˆiss‰. Rengit harjoittivat ulkotˆit‰, vet‰en pelloille lantaa talon tanhualta. Piiat kehr‰siv‰t lankaa kudottavia kankaita varten. N‰in olivat Liisa ja Harttu hyvin harvoin yhdess‰. He kohtasivat toinen toistansa vain iltasilla ja aterian aikoina, jolloin monta iloista kompasanaa tokaistiin Liisalle siit‰ suosiosta, jolla h‰nen usein n‰htiin kohtelevan hilpe‰‰ Harttua. Liisa oli kyll‰ sukkela niihin vastaamaan, mutta eip‰ h‰n n‰ytt‰nyt juuri valjuin silmin katselevan sit‰, ett‰ Harttu kuuli kuinka h‰nt‰ t‰ll‰ ujosteltiin. Kun he joskus olivat kahden kesken, poisti h‰n taas naurullansa pojalta sen luulon, ett‰ h‰n pit‰isi h‰nest‰ enemm‰n kuin muistakaan rengeist‰. Em‰nn‰n mielest‰ oli tuo puhe, jota pˆyd‰ss‰ lasketeltiin, vain liedon nuorison tavallista leikki‰, ja Lauri istui ‰‰neti pˆyd‰n p‰‰ss‰ eik‰ n‰ytt‰nyt kuulevan nuorten leikillist‰ lˆrpˆtyst‰. Er‰‰n‰ aamuna, kun uudet palkolliset olivat l‰hes kuukauden olleet Uotilassa, alkoi tyˆ kuin ainakin. Yˆll‰ oli lunta satanut v‰h‰isen, ja pakkanen oli jotenkin kova aamupuhteella. Lauri oli mennyt katselemaan riiht‰ns‰, joka oli v‰h‰n matkaa talosta maantielle p‰in, mik‰ vei myllykyl‰‰n. Vanhemmat rengit olivat jo t‰ytt‰neet kuormansa ja l‰hteneet tanhualta. Harttu, joka viimeiseksi oli tullut taloon, oli viimeinen tyˆss‰kin ja j‰i v‰h‰ksi aikaa yksin pihalle. Mutta pian oli h‰nenkin kuormansa t‰ytetty, ja kun oli pannut kintaat k‰teens‰ ajoi h‰n hiljaa kujasta myˆten, hele‰ll‰ ‰‰nell‰ laulellen er‰st‰ renkutusta, jota siihen aikaan niill‰ seuduin hyvin suosittiin ja jossa kerrotaan pojasta, joka kosi yht‰ tyttˆ‰ ja kutsui h‰net hyv‰‰n ja varakkaaseen taloonsa. H‰n p‰‰si maantielle, jonka vieress‰ tuo Uotilan eteinen havumets‰ oli, laulaessaan seuraavat v‰rssyt: Kyl‰ on t‰ynn‰ Tyttˆj‰, neitoja vaan. Yks niist‰ onkin Kuin kaunihin ruusu. Kun m‰ sen n‰en, Sykkii mun syd‰mein. T‰n' iltana jo Taas kyl‰h‰n l‰hden. Kun min‰ sitten Kultani armahan n‰‰n, Niin h‰lt‰ heti N‰in kysy‰ mielin: Kun t‰h‰n kohtaan renkutustansa oli ehtinyt, herkesi h‰n yht'‰kki‰ laulamasta, nyk‰isi v‰h‰isen ohjaksista ja hoputti laiskaa hevostansa, joka juuri oli poikkeemaisillaan sille tielle, joka mets‰n halki oli raivattu taloon. Siin‰ seisoi Liisa, jonka em‰nt‰ oli l‰hett‰nyt jollekin asialle v‰h‰n enemm‰n kuin peninkulman p‰‰ss‰ olevaan myllykyl‰‰n. Naurusuin odotti h‰n Hartun tuloa ja kysyi: "No, mit‰sh‰n Harttu poika mielisik‰‰n kysy‰ h‰nelt‰?" Harttu ajoi vain eteenp‰in ja sanoi v‰h‰n ajan p‰‰st‰, vakavasti katsellen tyttˆ‰, joka astuskeli h‰nen takanansa, muutama askele h‰nest‰. "Ei mit‰‰n." "No miksik‰s niin? Harttu ei varmaankaan uskalla kysy‰", vastasi Liisa pilkaten. "Ei h‰n juuri pelk‰‰", sanoi Harttu ja katseli tyttˆ‰ miehuullisesti, antaen hevosen astua hiljemmin, jotta h‰n tulisi Liisan rinnalle. "Ei h‰n pelk‰‰", toisti h‰n, "mutta h‰n ei tarjoa tytˆlle mit‰ h‰nell‰ ei ole." "Kyll‰ se niin on", sanoi Liisa totisemmin kuin ennen. "Parempi on rikkaus kuin kˆyhyys", lis‰si h‰n iloisemmin, vet‰ytyen tiepuolessa olevan pehme‰n lumen t‰hden likemm‰s reke‰, joka kulki ajetuissa j‰ljiss‰. Naurusuin katseli Harttu tuota kaunista tyttˆ‰ ja sanoi: "Mutta kˆyh‰n miehen sopii k‰ske‰ tyttˆns‰ ajamaan, ettei h‰nen tarvitse k‰vell‰." Sen sanottuansa, seisahdutti h‰n hevosen hetkeksi, Liisa nousi rekeen ja istui Hartun viereen kuorman yli levitetylle niinimatolle. Harttu l‰isk‰hytti hevosta ohjaksilla ja reki luisti sukkelaa menoansa, Hartun toistamiseen laulellessa: Kyl‰ on t‰ynn‰ Tyttˆj‰, neitoja vaan. Yks niist‰ onkin Kuin kaunihin ruusu. Ja t‰ll‰ kertaa lauloi h‰n laulunsa loppuun asti. Kun h‰n nyt alkoi laulun uudestaan, ajoivat he juuri riihen ohitse, jossa Lauri oli. Ovi oli longallaan, ja Laurin tarkka korva oli tuon kirkkaan aamun hiljaisuudessa kuullut hyv‰n osan korkealla ‰‰nell‰ lausuttua puhetta. Vaivuttuansa tavallista syvempiin ajatuksiin, sanoi h‰n itsekseen: "Kyll‰p‰ h‰n kutsuisi tuon tytˆn Uotilaan, jos talo olisi h‰nen omansa." Lauri katseli oven ra'osta kuinka Harttu ja Liisa aika vauhtia ajoivat eteenp‰in, Hartun yh‰ lauluansa laulellessa, ja kuinka h‰n avatulla ver‰j‰ll‰, joka vei pellolle, seisahdutti hevosen. Siin‰ nousi Liisa re'est‰ ja jatkoi matkaansa myllykyl‰‰n p‰in, mutta Harttu ajoi kuormansa lumen peitt‰m‰lle pellolle. Kun ei Liisaa en‰‰ n‰kynyt, l‰ksi Lauri riihest‰ ja alkoi astua vastakkaista suuntaa kirkonkyl‰‰n p‰in, joka oli jotenkin kaukana. H‰n meni sinne neuvottelemaan er‰‰n talollisen kanssa muutamista yhteisist‰ ja sekavista asioista. Siell‰ viipyi h‰n h‰m‰r‰‰n asti ja palasi sen t‰hden vasta myˆhemmin illalla Uotilaan. III. Em‰nn‰n sairaus Kotimatkalla kirkosta oli Hartun ja Liisan aamuinen puhe johtunut is‰nn‰lle mieleen, ja paljon ajatteli h‰n, kuinka onnellisia nuoret kuitenkin ovat, vaikka ei heill‰ olekaan mit‰‰n maallista omaisuutta. Sitten tuli h‰n myˆs ajatelleeksi, kuinka tyhj‰lt‰ ja kolkolta h‰nen oma iso talonsa usein kyll‰ tuntui h‰nest‰. Viel‰ autiommalta ja halvemmaltahan se oli tuntuva h‰nen vanhoilla p‰ivill‰‰n, kun ei en‰‰ ollut h‰nell‰ voimia tehd‰ tyˆt‰. Ensim‰ist‰ kertaa tunsi h‰n tyytym‰ttˆmyytt‰ osaansa ja melkeinp‰ tylyytt‰ vaimoaan kohtaan, ja raskaalla mielell‰ tuli h‰n vihdoin Uotilan taloon. Kun h‰n astui tupaan, liikkuivat kaikki siell‰ tavallista hiljaisemmin ja varovammin. H‰n koputti lumen jaloistansa ja pani pois lakin luotansa. Kun h‰n sitten katsahti ymp‰rilleen lieden ja leimuavien p‰reitten tulesta huonosti valaistuun tupaan, ei h‰n voinut n‰hd‰ em‰nt‰‰. Pˆyd‰lle oli jo kuitenkin kannettu iltaruoka ja lieden ‰‰ress‰ seisoi jo Liisa huuruvaa puuroa padasta vatiin ajamaisillaan. Oli kuin olisi outo ajatus nyt ‰kki‰ noussut is‰nn‰n p‰‰h‰n, ja liedest‰ k‰‰ntyneen‰ kys‰si h‰n masennetulla ‰‰nell‰ er‰‰lt‰ palvelijaltansa, miss‰ em‰nt‰ oli. Toimeliaasti astui silloin esille vanha Kaisa, joka oli ollut nelj‰kymment‰ vuotta talossa, ja laihoja kuihtuneita k‰sivarsiansa silitellen kertoi h‰n kielev‰sti, kuinka alati hilpe‰ ja terve em‰nt‰ v‰h‰ist‰ ennen lounasta ‰kisti oli alkanut valittaa huonoa vointia, josta h‰nen pian t‰ytyi vaipua vuoteelle. Sitten oli kova kuume h‰net vallannut ja pannut hourailemaan. Houraillessaan oli em‰nt‰ usein kysynyt is‰nt‰‰. Kun ei h‰nt‰ kuulunut, sanoi em‰nt‰ h‰nen kuolleen. Sanoi ett‰ nyt oli toimitettava isot pidot, mutta ett‰ h‰nelt‰ itselt‰‰n siihen voimia puuttui. Tahtoi ett‰ h‰nen vanhempansa kutsuttaisiin hautajaisiin, ja kun muistutettiin, ett‰ molemmat jo olivat kuolleet, sanoi h‰n, ett‰ h‰n itsekin oli kuollut, arvellen, kenh‰n nyt Uotilan em‰nn‰ksi. -- Talolaiset olivat kyll‰ ehditt‰neet h‰nelle kylvyn ja vieneet sairaan em‰nn‰n saunaan, parannusta siit‰ kuitenkaan ilmaantumatta. Illempana oli em‰nt‰ nukkunut ja nukkui nyt levotonta unta. Jumala yksin tiesi, oliko t‰m‰ tauti el‰m‰ksi vai kuolemaksi, sill‰ niin ankarasti oli se em‰nt‰‰n iskenyt. Liisa oli nyt Kaisan k‰skyst‰ ja heti myllykyl‰st‰ palattuaan ryhtynyt em‰nnyyteen. Kaisan laveasti kertoillessa em‰nn‰n taudista, kuunteli Lauri, kuten n‰ytti, tarkasti joka sanaa muijan suusta, vaan todellisesti oli h‰n niist‰ vain ymm‰rt‰nyt sen, ett‰ em‰nt‰ oli hyvin sairas ja suuri muutos Uotilan oloissa ehk‰ oli tapahtuva. Kun Kaisa oli kertomuksensa lopettanut, otti is‰nt‰ pari kertaa miettiv‰isesti otsaansa ja meni sitten katsomaan vaimoansa, joka levottomassa unessa viskahtelihe vuoteellansa. Se runsas puna, jonka kuume oli ajanut em‰nn‰n poskille, sai h‰net terveelt‰ n‰ytt‰m‰‰n; h‰n ei ollut moneen vuoteen ollut niin nuoren n‰kˆinen, kuin nyt. Lauri seisoi hetken katsellen h‰nt‰, ja muisteli nyt kuinka vaimonsa aina oli ollut h‰nelle hyv‰ ja avulias ja uskollisesti hoitanut isoa taloutta. Yst‰v‰llisill‰ tunteilla h‰nt‰ kohtaan palasi Lauri siis tupaan. H‰nen tullessansa kantoi Liisa juuri puurovatia pˆyd‰lle, ja kaikki istahtivat iltaselle. Lauri sˆi kauan, mutta ei n‰ytt‰nyt ruoka h‰nelle oikein maistuvan, vaikk'ei h‰n sit‰ tahtonut n‰ytt‰‰. H‰n ei myˆsk‰‰n ottanut osaa muiden puheeseen, jotka kertoilivat mit‰ onnettomuuksia he el‰m‰ss‰‰n olivat saaneet k‰rsi‰, eik‰ ollut heiss‰ yht‰‰n, jolla ei jotakin kerrottavaa. T‰n‰ yˆn‰ ei tahtonut uni ummistaa Laurin silmi‰. H‰nest‰ tuntui kuin olisi em‰nn‰ll‰ ollut jostakin h‰nt‰ nuhdella, mutta mit‰ se oli, siit‰ ei h‰n p‰‰ssyt perille. H‰n ajatteli koko sit‰ aikaa, jona olivat el‰neet yhdess‰ aina siit‰, kun h‰net Uotilaan toi ja t‰h‰n hetkeen saakka. Tiesih‰n aina olleensa hyv‰, malttava h‰nt‰ kohtaan ja Leenan uskolliseksi ja toimevaksi vaimoksi. Kuinka ajattelikin, eiv‰t voineet ajatuksensa muodostua syytˆkseksi h‰nt‰ itse‰ns‰ vastaan. Jos vaimonsa nyt kuolisi, kyll‰ antaisi h‰n h‰nelle anteeksi mit‰ h‰nt‰ vastaan ehk‰ oli rikkonut, sill‰ eih‰n sit‰ paljo ollut. Vihdoin nukkui h‰n. Unet ovat usein niiden ajatusten lapsia, jotka p‰iv‰ll‰ tahdomme sulkea syd‰meemme. Ehdottomasti esiintyv‰t ne yˆll‰ ivaillen ja kummallisina sielumme silm‰lle. Semmoisiako kuvia p‰iv‰n ajatuksista olivat ne, jotka t‰n‰ yˆn‰ Laurin sielulle esiintyiv‰t? H‰n n‰ki unissaan vaimonsa kuolleena ja tuli nyt muun hautajaisv‰en kanssa pois h‰nen haudaltansa. Tullessa Uotilan pihaan, kuului sielt‰ soittoa vienosti kajahtelevan. Huoneen rappusilla seisoivatkin pit‰j‰n tunnetut pelimannit, ja ne meniv‰t h‰nt‰ vastaan ja heid‰n kanssaan h‰nen oma vaimonsa, jonka h‰n ‰sken oli luullut haudanneensa. H‰n oli morsiuspuvussaan, tarttui h‰nen k‰teens‰, ja nyt meniv‰t he papin eteen, joka uudelleen luki heille vihkimissanat. Mutta et‰‰ll‰ suuressa salissa luuli Lauri n‰kev‰ns‰ kuinka Liisa seisoi itkien, vaikka ei sit‰ voinut n‰hd‰ muut, kuin h‰n. H‰n ei en‰‰ kuunnellut papin sanoja, vaan katseli tuota itkev‰t‰ tyttˆ‰, ihmetellen mink‰ vuoksi h‰n itki. Kuta kauemmin h‰n katseli, sit‰ raskaammaksi k‰vi h‰nen oma rintansa ja oli kuin olisi h‰nkin ollut itke‰. Vihdoin h‰visi tyttˆ h‰nest‰ yh‰ etemm‰s, v‰liin hiljaa huutaen is‰nt‰‰. Silloin her‰si Lauri. Aamukoitteen vienossa valossa n‰ki h‰n todellakin Liisan vuoteensa vieress‰. H‰n oli h‰net her‰tt‰nyt. ƒkisti kavahti Lauri tilaltansa ja kysyi viel‰ melkein unen horroksissa: "Onko h‰n kuollut?" Liisa ei kuullut h‰nen sanojansa, vaan sanoi hiljalleen: "Em‰nt‰ tahtoo teit‰ puhutella", jonka j‰lkeen h‰n meni pois. Lauri astui siihen kamariin, jossa em‰nt‰ makasi. H‰n oli aamupuolella yˆt‰ her‰nnyt unestansa ja her‰tt‰nyt Liisan, joka makasi h‰nen luonansa, ja kysynyt is‰nt‰‰. H‰n n‰ytti olevan p‰‰st‰‰n aivan selv‰, vaikka muuten hyvin heikko. Kun Lauri istahti vuoteen laidalle, sanoi Leena vienolla ‰‰nell‰ h‰nelle, ett‰ Jumala luultavasti oli l‰hett‰nyt h‰nelle kovan taudin, koska h‰n niin ‰kki‰ oli k‰ynyt niin heikoksi ja voimattomaksi. Kauan tullee h‰n olemaan kykenem‰tˆn em‰nnyytt‰ pit‰m‰‰n. Paljon oli h‰n tahtonut l‰hestyviin joulupyhiin varustaa, mutta se t‰ytyi muiden nyt toimittaa. Ja kun h‰nell‰ nyt oli terveempi hetki, tahtoi h‰n m‰‰r‰t‰ Liisan hoitamaan taloutta h‰nen sairautensa ajaksi. H‰n sanoi kuinka se ja se oli teht‰v‰ talon tavan mukaan. Lauri istui ‰‰netˆnn‰ ja vakaana, ja kuunteli tarkasti em‰nn‰n sanoja. H‰nkin katsoi soveliaaksi, ett‰ Liisa sai talon em‰nnyyden huostaansa, ja oli mieliss‰‰n, ett‰ em‰nt‰ itse niin s‰‰si. Em‰nn‰n vaiettua, lupasi is‰nt‰, ett‰ kaikissa oli menetelt‰v‰ niinkuin h‰n tahtoi. Pitk‰n puhumisen per‰st‰ oli em‰nt‰ v‰synyt ja pyysi nyt is‰nt‰‰ h‰nelle pyh‰st‰ raamatusta lukemaan. Lauri otti kirjan esille, istuutui v‰h‰n etemm‰s Leenasta ikkunan viereen, josta h‰m‰r‰ valo yh‰ enemmin vaaleten tuli, ja luki selv‰ll‰, vakaalla ‰‰nell‰ns‰ Luukkaan evankeliumin viidennentoista luvun, joka kertoo tuhlaaja-pojasta. Kauan ennen kuin Lauri lopetti lukemisensa oli kuume taas yltyv‰ll‰ voimalla vallannut em‰nn‰n, joka ummistunein silmin makasi tilallansa. Vaan Lauri ei sit‰ huomannut. Mit‰ pitemm‰lt‰ h‰n luki pipliaa, sit‰ enemmin teki h‰nen alkuansa hell‰, hurskas sielunsa h‰net itsens‰ tuhlaajapojan kaltaiseksi, ja kuten t‰m‰ katuen palasi is‰ns‰ kotiin, niin olisi h‰nkin tahtonut pyyt‰‰ em‰nn‰lt‰ pahat ajatuksensa anteeksi. Lukemisen viel‰ kest‰ess‰ oli Liisa tullut kamariin. ƒ‰neti istahti h‰n ja kuunteli mit‰ is‰nt‰ luki. Oli kuin ei olisi Lauri huomannut h‰nen l‰sn‰-oloansa, vaan h‰nen ‰‰nens‰ muuttui kuitenkin ja h‰nen ajatuksensa n‰yttiv‰t etenev‰n kauas tuosta hurskaasta vertauksesta, jota h‰n luki. Kun h‰n oli lopettanut ja pannut pois piplian, katseli h‰n Liisaa, joka viel‰ istui siin‰ sormet ristiss‰. H‰n ei viel‰ milloinkaan ollut Laurista niin kauniille n‰ytt‰nyt kuin nyt, kun h‰n viel‰ ik‰‰nkuin kuunteli noita vaienneita sanoja. Liisa loi silm‰ns‰ is‰nt‰‰n, jonka kanssa h‰n ei ennen ollut puhellut monta sanaa, ja sanoi huolestuneena: "Voi, jos em‰nt‰ nyt kuolee!" Lauri katsahti vaimoonsa ja alkoi sitten kertoa Liisalle kaikki, mink‰ em‰nt‰ oli m‰‰r‰nnyt. Liisa sai siit‰ paljon miettimist‰, kuinka saisi kaikki niin tehdyksi, kuin em‰nt‰ sen tahtoi. Kohta sen j‰lkeen meni h‰n askareillensa tupaan, j‰tt‰en kamarin oven auki, ett‰ kuulisi, tarvitsisiko sairas h‰nen apuansa. Laurikin l‰ksi ulos katsomaan renkien tˆit‰. Vaan kauan ei h‰n viipynyt poissa ennen kuin j‰lleen tuli tupaan, jossa k‰vi korjailemaan isoa ja kallista nuottaa, mik‰ syyskalastuksessa oli rikkunut. T‰ss‰ tyˆss‰ oli h‰n sitten kauan tuvassa. Monta sanaa ei h‰n kuitenkaan puhunut Liisalle, joka ahkerasti askaroitsi talon monissa tˆiss‰. Ei rohjennut h‰nk‰‰n puhua monta tuolle yh‰ harvapuheiselle, vakaalle is‰nn‰lle; v‰liin kyseli h‰n kumminkin talon tapoja, kun joku uusi tyˆ oli teht‰v‰. Silloin vastasi Lauri h‰nelle aina leppe‰sti ja tavattoman hiljaisella ‰‰nell‰, juuri kuin olisi h‰n tahtonut ett‰ Liisa vain kuulisi h‰nen ‰‰nens‰. Mutta vaikka h‰n ei Liisaa paljon puhutellut, katseli h‰n kuitenkin useasti nuorta tyttˆ‰, kun ei t‰m‰ sit‰ huomannut. Ja kuta enemm‰n h‰n katseli ja oppi h‰nt‰ tuntemaan, sit‰ selvemmin h‰n ‰lysi, ett‰ tyttˆ oli h‰nelle sangen rakas, ja ettei h‰n h‰nt‰ koskaan voisi unhottaa. Lauri ei ollut ket‰‰n koskaan rakastanut, ei silloinkaan kun nuorena poikana oli tepastellut seudun nuorten ja iloisain neitosten kanssa. H‰n nai, kuten sanottu, vain hankkiakseen talollensa em‰nn‰n ‰itins‰ kuoltua. Vaikka vaimonsa ei kauan voinut olla rakastumatta nuoreen, komeaan mieheens‰, ei sallinut kuitenkaan h‰nen nˆyr‰, kaino luontonsa h‰nen l‰het‰ miest‰ns‰ suuremmalla rakkaudella, kuin mit‰ h‰n huomasi Laurilla olevan h‰neen. Lujasti ja vastustamattomasti valtasi nyt rakkauden tunteet Laurin, kun h‰n miehuutensa t‰ydess‰ voimassa kohtasi naisen, jonka koko olento tunkeusi h‰nen syd‰meens‰. Uhkaavana seisoi kyll‰ uskollisen vaimonsa kuva h‰nen omantuntonsa edess‰, mutta kun h‰n Liisan n‰ki tai kuuli h‰nen puhuvan, vaikeni nuo nuhtelevat ‰‰net h‰nen syd‰mess‰‰n heti ja pakenivat hetkeksi h‰nen sielunsa pohjalle. Vaan siell‰ asuivat ne kuitenkin vaiti ja heikkoina, kuin kaipaavat muistot viattomista lapsista, jotka heid‰n ‰itins‰ murhasi juuri kun he olivat syntyneet Jumalan kauniiseen maailmaan, mitk‰ muistot sitten el‰v‰t t‰m‰n ‰idin syd‰mess‰ kunnes hauta sen peitt‰‰. Niin eiv‰t n‰m‰ Laurin tunteet itsess‰‰n olleet syntisi‰, sill‰ syd‰mellinen rakkaus on aina pyh‰, vaan syntisiksi tulivat ne, kun h‰n niiden t‰hden unhotti kunniansa ja sen uskollisuuden, jonka h‰n oli vaimollensa luvannut. Silloin oli rakkaus myrkytetty, ja se sulo ja hurskaus, jonka syttynyt rakkauden liekki antaa ihmiselle, oli h‰ness‰ pakolainen, v‰liin ivaileva, v‰liin itkev‰ h‰nen sielunsa autuutonta tilaa. Emmeh‰n voi est‰‰ lintuja lent‰m‰st‰ p‰‰mme ylitse, vaan hyvin kyll‰ pys‰htym‰st‰ luoksemme ja pesim‰st‰ luonamme. Em‰nn‰n tauti oli kovinta laatua. Kauan oli h‰n el‰m‰n ja kuoleman vaiheilla. L‰‰k‰ri‰ ei saatu, vaikkapa Uotilasta oli l‰hetetty sellaista hakemaan, ja vain ne luottamattomat l‰‰kkeet, jotka pappilasta suosiollisesti tarjottiin kunnioitetulle em‰nn‰lle, olivat h‰nelle saatavissa. Vihdoin sai kuitenkin h‰nen voimakas luontonsa taudista voiton, ja h‰n parantui, vaikka v‰hitellen. Kun Lauri huomasi, ett‰ em‰nt‰ j‰i henkiin, joutui h‰n raskaille ja synkille mielin, ja selvemmin k‰sitti h‰n sen pahan synnin, jota h‰n syd‰mess‰‰n kantoi eik‰ voinut siit‰ poistaa. Vaikka em‰nt‰ viel‰ joulupyhin‰kin oli vuoteen omana, tahtoi h‰n kuitenkin, ett‰ t‰t‰ maamiehen iloisinta ja huolista vapainta aikaa vietett‰isiin Uotilassa kuin ennenkin. Ruokaa ja juomia oli runsaasti, ja nuoret huvittelivat iloisesti kesken‰ns‰. Hartulla, joka viime aikoina vain harvoin oli saanut syd‰mellisemmin puhua Liisan kanssa, oli siihen nyt usein tilaisuutta. Liisa n‰ytti olevan hyvin iloissaan hyv‰n em‰nt‰ns‰ parantumisesta ja siit‰, ett‰ em‰nt‰ oli tyytyv‰inen siihen tapaan, jolla taloutta oli hoidettu h‰nen sairaana ollessaan. H‰n oli sen t‰hden joulupyhin‰ jos mahdollista iloisempi ja leikkis‰mpi kuin mit‰ h‰n ensin taloon tultuansa oli ollut, ja alati kuului naurua ja leikkipuheita kun Liisa ja Harttu joutuivat yhteen. Silloin l‰ksi Lauri useimmiten em‰nn‰n huoneeseen. Siell‰ h‰n ei paljoa puhunut, vaan heittihe tavallisesti vuoteelle, ik‰‰nkuin olisi aikonut nukkua. Kun v‰ki pyh‰n‰ l‰ksi kirkkoon, ajoi Liisa ja toinen talon tytˆist‰ yhdess‰. Harttu istui heid‰n syliss‰ns‰, ajaen. H‰n ylpeili siit‰ kunniasta, jota nuo kaunokaiset h‰nelle osottivat. Mutta yksin ajoi is‰nt‰ koreassa korjassaan kirkkoon, joka sytytettyjen kynttil‰in valaisemana s‰teili kaukaa. Siell‰ koetti h‰n rukoilla, mutta syd‰n oli vaiti eik‰ h‰nelle niit‰ oikeita sanoja sanonut, joita vailla rukous, kuin siivetˆn enkeli, ei koskaan kohoa taivaaseen. Sovitusta h‰n ei lˆyt‰nyt siell‰. Uuden vuoden tultua p‰‰si em‰nt‰ taas jalkeille; naapurien kesken puhuttiin silloin usein kuinka hartaasti Lauri varmaankin olisi murehtinut, jos em‰nt‰ns‰ olisi muuttanut Tuonelan tuville, sill‰ niin kauan kuin em‰nt‰ sairasteli olihan tuskin ainoatakaan kertaa l‰htenyt talosta; niin hell‰ oli h‰n em‰nn‰llens‰. IV. Leikkuu-aika. Kun nyt em‰nt‰ taas oli ruvennut talouttansa hoitamaan, n‰ytti el‰m‰ Uotilassa kaikissa kohdin asettuneen entisilleen. Syyt‰ oli kyll‰ uskoa ett‰ n‰in oli laita. Is‰nt‰, joka taas ja kenties ahkerammin kuin koskaan ennen johti tuon suuren talon ulkotˆit‰, oli kodissansa ‰‰neti ja umpimielinen kuin ainakin, mutta h‰nen k‰ytˆksess‰‰n em‰nt‰‰ kohtaan ei milloinkaan huomattu v‰hint‰k‰‰n tylyytt‰. Yhdess‰ he neuvottelivat talon asioista ja jakoivat kesken‰ns‰ ne huolet ja ilot, jotka vaihteleva aika toi Uotilan tuville. Sen vain olisi tarkempi silm‰ kuin em‰nn‰n voinut huomata muutokseksi is‰nn‰n oloissa, ett‰ h‰n nyt, kun h‰n tyˆst‰ oli vapaa, useammin kuin ennen otti raamattunsa hyllylt‰ ja luki siit‰ ‰‰neti itsekseen. Niinik‰‰n oli h‰nen nyt tapa joka sunnuntai-aamu hoputtaa em‰nt‰‰ns‰ valmistautumaan kirkkomatkalle. Kirkossa istui h‰n penkiss‰‰n j‰rk‰ht‰m‰tt‰ saarnastuoliin katsellen ja tarkasti papin sanoja kuunnellen tai virsikirjastaan lukien. Ja kun virret veisattiin, lauloi Laurikin, eip‰ kuitenkaan niin kuin ennen, jolloin h‰nen voimakas ‰‰nens‰ rauhallisna ja hele‰n‰ ik‰‰nkuin johti seurakunnan monis‰velisi‰ ja vapisevia ‰‰ni‰ -- nyt kuului Laurin ‰‰ni heikommalta ja v‰h‰n ep‰selv‰sti. Oli kuin h‰n olisi pel‰nnyt, ett‰ oma ‰‰nens‰ liiankin selv‰sti ilmoittaisi Jumalalle kuinka h‰nen syd‰mens‰ oli laita. Ja t‰h‰n syd‰meen juurtui p‰iv‰ p‰iv‰lt‰ yh‰ syvemm‰s kamala ajatus, joka uhkasi vihdoin vallita h‰net kokonaan. Yˆn unettomina hetkin‰ ja useinpa keskell‰ p‰iv‰n vaivaloista tyˆt‰kin mietiskeli h‰n: milloinkahan se p‰iv‰ viimeinkin enn‰tt‰‰, jolloin em‰nt‰ kuolee. Olihan em‰nn‰n kova sairaus Lauria totuttanut h‰nen kuolemaansa odottamaan. Nyt oli kuin ei h‰n en‰‰ olisi voinut j‰tt‰‰ t‰t‰ ajatusta. joka monimuotoisena l‰hestyi h‰nt‰, vuodattaen h‰nen sieluunsa, h‰nen oman kurjuutensa ja heikkoutensa katkeria tunteita. T‰t‰ tiet‰en ja tuntien h‰n taika-uskoisella hurskaudella ahkeroitsi k‰yd‰ kirkossa ja tahtoi Jumalaa rukoilemalla saada syntiset ajatuksensa anteeksi. Mutta n‰it‰ ajatuksia h‰n kuitenkin rakasti, eik‰ niit‰ oikein katunutkaan, ja kun h‰n pitk‰llisist‰ rukouksista palasi tyˆhˆns‰, kantoi h‰n aina kuin ennenkin noita vanhoja ajatuksia syd‰mess‰‰n, p‰iv‰ p‰iv‰lt‰ yh‰ syvemmin siihen juurtuneina. Kun nyt kev‰t oli ohitse, oleskeltiin yh‰ harvemmin huoneissa, ja kiireiset ulkotyˆt vaativat useimmiten, ett‰ kaikki palkolliset ottivat niihin osaa. Em‰nn‰n t‰ytyi sen t‰hden usein luopua Liisasta, pellolla teht‰v‰‰ tyˆt‰ varten. Siell‰ oli usein tapa jakaa tyˆ niin, ett‰ Liisa ja Harttu joutuivat tyˆskentelem‰‰n yhdess‰. Is‰nt‰ sit‰ tuskin huomasi, kenties sen t‰hden, ett‰ ahkera tyˆ hetkeksi poisti osan niit‰ ajatuksia, joita h‰n mieless‰‰n kantoi, kenties senkin t‰hden, ett‰ h‰n tosiaan oli liian ylpe‰ kˆyh‰‰ renki‰ pel‰t‰kseen. Kyll‰h‰n Lauri tiesi, ett‰ h‰n itsekin oli nuori ja yht‰ pulska kuin Harttu. Ja olihan h‰nen tiet‰minen, ett‰ kˆyh‰ tyttˆ pit‰isi enemm‰n h‰nen varakkaasta talostansa kuin Hartun tyhjist‰ kourista. Mutta mit‰s arvoa t‰ll‰ kaikella oli Liisalle ja is‰nn‰lle niin kauan kuin em‰nt‰ eli? Vaimo parka, viel‰ hyvin nuori, vain kaksikymment‰ ja pari vuotta, ja h‰n oli kuitenkin oman miehens‰ mielest‰ jo el‰nyt liiaksi. Lauri vihasi tuota yh‰ karttuvaa punaa vaimonsa kasvoilla, jotka ‰sken, k‰rsityn kovan taudin per‰st‰, olivat sangen vaaleat ja laihat, ja joskus, kun nuo pahat ajatukset olivat h‰ness‰ liian suuren vallan saaneet, oli h‰n tahtonut j‰tt‰‰ koko talon ja seudun, mitk‰ joka p‰iv‰ muistuttivat h‰nt‰ h‰nen syd‰mens‰ rauhattomuudesta. Tulivat nyt kes‰n kiireiset tyˆt, ensin hein‰nteko ja viimein rukiinleikkuu. Silloin oli is‰nt‰v‰kikin niityill‰ ja pelloilla. Tuo hupaisa ja yhteinen tyˆ houkutteli nuoria sek‰ vanhoja leikillisiin puheisiin. Eri saroilla kilpailivat kirjaviin vaatteisiin puetut joukot toistensa kanssa, mik‰h‰n sarka ensiksi joutuisi leikatuksi, ja useimmiten tapahtui, ett‰ siell‰, miss‰ Harttu ja Liisa leikata h‰‰riv‰t, ensiksi saatiin teht‰v‰ tehdyksi. Silloin k‰vi v‰ki pellon pientarelle istumaan, ja kun siin‰ lev‰ttiin ja odoteltiin, ett‰ muutkin valmistuisivat uusilla saroilla kilpailua jatkamaan, oli poikien tapa kerskailla ripeist‰ ja kauniista tytˆist‰, jotka olivat auttaneet heit‰ kilpatyˆss‰ voittamaan. Vanhat kiittiv‰t ahkerimpia ja kokivat heid‰n voimastansa ja uutteruudestaan p‰‰tt‰‰, niist‰kˆ vastaisuudessa pariskunta syntyisi. Silloinpa aina kuultiin Harttua ja Liisaa yhdess‰ mainittavan. Harttu yhtyi leikkiin, mutta Liisa nauroi vain ja otti sirppins‰, taas tyˆhˆn ruvetakseen. Kuulihan Laurikin tuon puheen, ja h‰n hymyili kummallista hymy‰, jota ei itsek‰‰n voinut oikein selitt‰‰. Ruistalkoon loputtua oli Uotilan v‰ki vanhan tavan mukaan k‰skenyt pelimannit taloon, ja pitk‰lle pime‰‰n elokuun yˆhˆn tanssia tepisteltiin tuvassa ja huviteltiin t‰ydest‰ syd‰mest‰. Kerran kun tanssi juuri oli parhaillansa, l‰hti Lauri ulos pihalle ja astui vitkastellen sen poikki sit‰ tiet‰ kohden, joka suurelle maantielle johdatti. Etsikˆ h‰n ket‰‰n, jota ei tuvassa ollut, vai eikˆ, sit‰ ei voitu tiet‰‰. N‰in k‰velless‰‰n yˆn hiljaisuudessa, kuuli h‰n pian vain kaukaa tanssivain tˆmin‰‰ tuvassa ja viulujen kimeit‰ ‰‰ni‰, mutta l‰hell‰ taloa olevasta avonaisesta vajasta kuuli h‰n selv‰sti kahden ihmisen ‰‰nen, jotka hiljaa puhuivat kesken‰ns‰. Lauri seisahtui ‰kki‰, sill‰ toisen ‰‰ni oli h‰nelle hyvin tuttu. Se oli vieno nais‰‰ni. Se oli Liisan ‰‰ni. Kuka toinen oli, ei Lauri ‰‰nest‰ voinut p‰‰tt‰‰; sen h‰n vain kuuli, ett‰ se oli miehen ‰‰ni. Mutta selv‰sti kuuli h‰n mit‰ vajassa puhuttiin, kun siin‰ rauhatonna seisoi kuunnellen. Ne, jotka siell‰ kesken‰‰n puhuivat, n‰yttiv‰t istuvan v‰h‰n matkaa toisistaan, sill‰ he puhuivat aivan selv‰sti, vaikka kaiketi koettivat hiljent‰‰ ‰‰nt‰ns‰. Niihin sanoihin, jotka Liisa oli lausunut kun Lauri ensin kuuli h‰nen ‰‰nens‰, vastasi toinen, hetken ‰‰neti oltuansa: "Kyll‰h‰n se niin on, ettei meill‰ kummallakaan ole mit‰‰n, ja puutetta ja kurjuutta siit‰ syntyisi, jos nyt joutuisimme yhteen." "Niin, kyll‰ se on parasta, ettemme nyt asiaa ajattele", vastasi Liisa tyynesti. Taas vallitsi ‰‰nettˆmyys. Sitten kuului toinen ‰‰ni jatkavan: "Kenties joku rikkaampi poika tulee ja kutsuu sinut luoksensa." "Kyll‰h‰n se on mahdollista", vastasi Liisa, ik‰‰nkuin tuntien oman arvonsa, mutta salainen suru v‰r‰hteli h‰nen ‰‰ness‰ns‰. "Niin, se kyll‰ saattaa tapahtua -- ja silloin p‰‰set sin‰ omaan valtaasi", sanoi toinen vitkaan. "Hyv‰ on kˆyh‰n tytˆn, jolla ei mit‰‰n maailmassa ole, tulla omaan valtaansa ja p‰‰st‰ palelemasta", vastasi Liisa. Sen j‰lkeen oli hyv‰n aikaa aivan hiljaa vajassa. Laurikin oli vaiti, eik‰ uskaltanut heng‰ht‰‰k‰‰n. Vihdoin sanoi toinen, joka sanan pontevasti lausuen, mutta ik‰‰nkuin h‰n olisi tahtonut panna sanoihin jonkinlaista leikillist‰ mielt‰: "Jos mulla vain olisi rahaa, kyll‰ sinut silloin ottaisin." "Sen kyll‰ uskon", sanoi Liisa vakavasti, "ja hyv‰ se olisi. Mutta Jumala ei sit‰ salli." Nyt puhe taas keskeytyi. Kuului vain kuinka tupakkapiipusta muutamat savut vedettiin ja sit‰ sitte pari kertaa hiljaa ja vakaasti koputettiin pˆlkyn p‰‰h‰n. Hetken kuluttua sanoi Liisa: "Tuletkos nyt tanssimaan?" "Tulen", vastasi toinen. Lauri vet‰ytyi nyt hiljaa vajan taakse. Kaksi henke‰ l‰hti vajasta ja astui k‰sityksin pihan poikki. Kun ovi valaistuun tupaan avattiin, n‰ki Lauri selv‰sti ovesta l‰htev‰ss‰ kynttil‰nvalossa, ett‰, niinkuin h‰n heti oli arvannutkin, toinen tupaan astuvista oli Harttu, jonka h‰n ylpe‰st‰ astunnasta jo silloin, kun tuo mies Liisan seurassa k‰vi pihan poikki, oli luullut tuntevansa. Kun Lauri v‰h‰n ajan p‰‰st‰ tuli tupaan, n‰ki h‰n, ett‰ Harttu ja Liisa viel‰ tanssivat toistensa kanssa, mutta h‰n k‰‰nsi pois silm‰ns‰ heid‰n puoleltaan ja rupesi korkealla ‰‰nell‰ puhuttelemaan vanhuksia ja laski, ollen kovin iloinen olevinansa, leikki‰ muiden tanssivain tyttˆjen kanssa. Sellaisena ei h‰nt‰ oltu n‰hty siit‰ ajoin kun h‰n nai, ja sen t‰hden hymyiliv‰t vanhukset ja kiittiv‰t em‰nn‰n v‰kev‰‰ juomaa ja sit‰ iloa, jonka oiva olut oli tuottanut is‰nn‰lle ja kaikille vieraille Uotilan reimassa talkoossa. Mutta Lauri n‰ki illempana, kuinka ei ainoastaan Harttu, vaan muutamat nuoret ja varakkaat talonpojatkin, joita tanssi oli Uotilaan houkutellut, loistavin silmin katselivat kaunista Liisaa. Usein, kun h‰n k‰vi heid‰n ohitse, kuuli h‰n Liisan nime‰ mainittavan ja n‰ki kuinka milloin mik‰kin tanssi h‰nen kanssaan. Ja Liisa nauroi ja laski leikki‰. Mutta Hartun luo meni h‰n itsest‰‰n ja vei h‰net kerallansa tanssimaan. Lauri laski vain leikki‰, niinkuin pihalta tupaan tultuansa, ja milt'ei ylimielisesti pakinoitsi h‰n useamman tytˆn kanssa, sill'aikaa kun tanssin meluisa ilo vallitsi tuvassa ja em‰nt‰ kanteli kuohuvaa oluttaan, kunnes pelimannit v‰synein‰ viimeisen kerran viulujansa vinguttelivat ja tanssijat l‰htiv‰t tuvasta, kauan viel‰ pihalla jutellen. Koko yˆn, sek‰ tuon h‰lisev‰n melun kest‰ess‰ ett‰ sit‰ seuraavassa syv‰ss‰ hiljaisuudessa, soivat Laurin korvissa sanat: "Mutta Jumala ei sit‰ salli", samat sanat, jotka h‰n oli kuullut Liisan lausuvan ja jotka miltei lumoavalla voimalla olivat iskeneet h‰nen rauhattomaan syd‰meens‰, antaen h‰nen aaltoileville ajatuksilleen ik‰‰nkuin tukevan ankkurisijan. Pimeydest‰, joka silloin vallitsi tuvassa, hiipiv‰t n‰m‰ sanat h‰nen vuoteellensa, sirkkujen kime‰ laulu niit‰ toisteli, ja tuuli, joka kaukaa kuului havumets‰ss‰ tohisevan, lenn‰tti ne tuvan ikkunoille ja sitte ulos ymp‰ristˆˆn. H‰n vaipui puolinukuksiin, ja nyt n‰ytti h‰nest‰ kuin olisi h‰n kirkossa ollut ja koko seurakunta laulanut samoja sanoja, jotka kuuluivat kuin riemuitseva jouluvirsi, kynttil‰in messinkikruunuissa ja penkeill‰ rauhattomasti liekutellen tuulen viimassa, ja laulajain henki n‰ytti kuin sumu nousevan kylm‰ss‰ kirkossa, jonka ulkopuolella ‰ksyjen hevosten kuultiin hirnuvan, kun ovet avattiin. Sitten nousi pappi saarnastuoliin ja kertoi vakavasti nuo sanat, jonka tehty‰ns‰ h‰n astui kuoriin ja luki ne juhlallisesti, ruumista hautaessaan, jolloin seurakunta meluten nousi penkeiss‰ns‰ laulaen: Jumala ei sit‰ salli. Mutta Lauri hymyili unissaan, ja ylimielisesti hymyili h‰n silloinkin kun h‰nest‰ viimein n‰ytti kuin pappi olisi k‰‰ntynyt vaseti h‰neen ja kauan ja tiukasti h‰neen katsellen sanonut: Jumala ei sit‰ salli! Silloin sammuivat kynttil‰t, ja Laurista n‰ytti kuin h‰n taas olisi seisonut yˆn pimeydess‰ vajan takana ja kuullut naisen itkev‰n vajassa; h‰n ei tiet‰nyt oliko se em‰nt‰ vai toinenko, mutta h‰n olisi kuitenkin mielell‰‰n tahtonut kysy‰, miksi nainen itki, kun h‰n oli iloinen, vaan h‰n ei lˆyt‰nyt vajan ovea ja h‰nen t‰ytyi j‰‰d‰ ulkopuolelle. N‰in ajeli rauhattomat unelmat nuoren is‰nn‰n syd‰mess‰, kun muut tuvassa nukkuivat rauhaista ja sike‰‰ unta talkoop‰iv‰n iloisesta ja v‰sytt‰v‰st‰ tyˆst‰. V. Ristim‰en mets‰ss‰. Rukiinleikkuu oli nyt tehty. Tihe‰t kuhilaat seisoivat vainioilla, ja muutamat riihet oli jo puitu. Toukovilja kellerti kaikkialla, ja sit‰kin oli jo ruvettu leikkaamaan. Uotilassa oli tapa lopettaa leikkuu jollakin talon kaukaisemmista pelloista. Niinkuin kertomuksemme alussa kerrottiin, kuului Uotilaan muutamia salopeltoja, jotka olivat noin puolen peninkulman p‰‰ss‰ talosta. Ne olivat t‰n‰ vuonna kauralla, ja tavan mukaan oli n‰m‰ n. s. J‰rvenp‰‰pellot j‰tetty kauimmin leikkaamatta. Is‰nt‰ oli ruistalkoon j‰lkeen saanut ik‰‰nkuin rauhaa syd‰meens‰. Ei niin ett‰ h‰n olisi tukahduttanut rakkautensa; p‰invastoin oli se innokkaampi nyt kuin koskaan ennen. H‰nen rauhansa tuli siit‰, ett‰ se ep‰varma, salainen halu, joka t‰h‰n asti oli t‰ytt‰nyt h‰nen syd‰mens‰, halu saada tuo nuori tyttˆ omaksensa, nyt oli muuttunut h‰nest‰ kummalliseksi varmuudeksi siit‰, ett‰ Jumala itse sit‰ salli ja oli auttava h‰nt‰ h‰nen toivonsa perille. T‰m‰ oli vain sattuman vaikutusta. Tyhj‰, miltei miettim‰tˆn sana oli it‰v‰n‰ siemenen‰ pudonnut Laurin syd‰meen, jonka myˆt‰iseen maaper‰‰n se juurtui. Se taimi, joka siit‰ kasvoi, rehotti siell‰, se kietoi oksiansa kaikkialle ja tukahdutti sen rauhattomuudenkin, joka siell‰ oli vallinnut. Ja t‰m‰ sana, ja se ajatus, joka siin‰ oli, oli kuitenkin niin outo Laurin omalle syd‰melle! Lauri tarttui siihen kuin hukkuvainen tarttuu korteen, sen heikkoutta huomaamatta. Kun is‰nt‰ nyt hiljaisuudessa katseli nuorta kaunista Liisaa, katseli h‰n h‰nt‰ sill‰ tyynell‰, iloisella tunteella, ett‰ h‰n kerran oli sanova Liisaa omaksensa. Ja samalla tunsi h‰n vaimoansa kohtaan, jolla ei kaikesta t‰st‰ ollut haimiakaan, sit‰ hellyytt‰, mik‰ on verrattava siihen tunteeseen, jota usein vastoin tahtoammekin tunnemme erotessamme jostakin paikasta, vaikkapa se meist‰ arvotonkin on. Eroaisihan Laurikin h‰nest‰. Leenan oli l‰hteminen pois antaakseen sijaa Laurin nuorelle onnelle, joka ei voinut eik‰ saanut viihty‰ t‰m‰n naisen nuhtelevain silm‰in varjossa. K‰ytˆksess‰‰nkin osotti Lauri selitt‰m‰tˆnt‰, milloin suoraa, milloin miltei arkaa yst‰vyytt‰ Leenaa kohtaan. H‰n tosin ei katsonut Leenaan, kun h‰nt‰ puhutteli, mutta ‰‰nens‰ oli sula ja hell‰, kuin heikkoa ja kivuloista lasta puhutellessa. Uotilan yleens‰kin tasainen ja rauhaisa jokap‰iv‰inen el‰m‰ ei koskaan ollut kulunut rauhallisemmin kuin juuri t‰h‰n aikaan. * * * * * Syksy oli alkanut hyvin sateisena, mik‰ suuresti viivytti leikkuutyˆn loppua. Eritt‰in sateinen oli se p‰iv‰, jona is‰nt‰ oli m‰‰r‰nnyt ett‰ kaura oli leikattava J‰rvenp‰‰pelloilla, ja sen t‰hden t‰ytyikin lyk‰t‰ t‰m‰ tyˆ vastaiseksi. Rajusti tulvaileva sade oli maantiehen kaivanut vakojen tapaisia ojia ja veteen upottanut noromaat. Eritt‰in h‰vitellen oli raju-ilma kulkenut sen maantien-osan yli, jota Uotilan oli kunnossa pit‰minen. T‰t‰ tien-osaa oli yleens‰ vaikea pit‰‰ voimassa, se kun, osaksi malkasiltaa myˆten, kulki hyvin r‰meisen ja vetisen maan poikki. V‰hemm‰n osan tuota siltaa oli rankkasade ja vedentulva turmelleet, ja se vaati pikaista korjaamista. M‰d‰nneet puut olivat painuneet ja tie oli sen t‰hden arveluttavalla tavalla laskeutunut. Malkasillan korjaaminen ei tosin vaatinut kovin suuria tyˆvoimia, mutta t‰m‰ tyˆ oli nyt varsin vaivoiksi, kun kaikki v‰ki hyvin tarvittiin salopelloilla, ett‰ tavan mukaan saataisiin yhdess‰ p‰iv‰ss‰ vilja siell‰ leikatuksi. Is‰nt‰ otti korjaus-tyˆn teht‰v‰kseen. Se p‰iv‰, joka tuota ankaraa sade-ilmaa seurasi, oli selke‰ ja suloinen syysp‰iv‰. Sadepisarat kimaltelivat maassa, raitis tuuli lenn‰tteli keveit‰ hattaroita taivaalla. Is‰nt‰ valmisti kaikki huomisp‰iv‰ksi, jolloin leikkuu J‰rvenp‰‰pelloilla oikeastaan oli m‰‰r‰tty tapahtuvaksi. V‰en piti kuitenkin jo t‰n‰‰n iltap‰iv‰ll‰ l‰hte‰ sinne, illalla aloittaakseen ja seuraavana aamuna ani varhain jatkaakseen kiireist‰ tyˆt‰. Yˆ oli vietett‰v‰ ladoissa tuolla harvaan asutussa salossa. Osa ev‰‰st‰ piti heid‰n nyt jo ottaa myˆt‰ns‰; seuraavana p‰iv‰n‰ iltapuolella oli em‰nt‰ itse tuleva sinne, tuoden ne juomat ja herkkuruo'at, jotka tavan mukaan annettiin leikkuun p‰‰tetty‰. Itse oli Lauri j‰‰v‰ kotiin turmeltunutta malkasiltaa korjaamaan. N‰in oli toimelias is‰nt‰v‰ki kaikki valmistanut. Iltap‰iv‰ll‰ l‰ksi Lauri v‰h‰n syrj‰ss‰ olevaan ja synkk‰‰n Ristim‰en mets‰‰n kaatamaan soveliaita puita malkasiltaa varten. T‰st‰ mets‰st‰ oli Uotilan torpparit kielletty kaatamasta mets‰‰ tarpeisiinsa. Vain talo itse otti sielt‰ halkoja ja hirsi‰. Lauri ajoi vankkurissaan. Maantie ei pˆlynnyt eilisen sateen per‰st‰, jonka syv‰t j‰let aluksi melkein yksinomaisesti vetiv‰t is‰nn‰n huomiota puoleensa. Hyv‰ matka eteenp‰in poikkesi tie vasempaan. Se kaitainen, v‰h‰n ajettu mets‰tie, joka nyt alkoi, kulki pitkin puoleksi hajonnutta aitaa, mink‰ takana hoikkia ja heikkoja m‰ntyj‰ harvassa kasvoi jyrk‰ll‰ m‰enrinteell‰, jonka alanne ei n‰kynyt mets‰tielt‰. Oikealla puolella siit‰ rehotti tuuheat, korkeat ja synk‰t kuuset, joiden alemmista, osaksi kuivettuneista oksista riippui pitki‰, harmaita hakanoita. Maa kellahti ja loisti valkoiselta j‰k‰list‰ ja suosammaleista. Rytˆj‰ ja t‰hteit‰ puista, jotka oli kaadettu p‰repuuta varten, retkotteli kaikkialla maassa lahonneiden kantojen ja sammaltuneitten kivien v‰lill‰. Lauri tunsi hyvin tuota jylh‰‰, vakavaa ja synk‰n ylev‰‰ mets‰‰, ja luonto ik‰‰nkuin k‰ski h‰nt‰ vaipumaan sisimpiin ajatuksiin. H‰n ajatteli lemmitty‰ tyttˆ‰ns‰, olivatko t‰m‰n ajatukset koskaan rakkaudella k‰‰ntyneet h‰neen ja eikˆs Liisakin odotellut sit‰ hetke‰, jolloin Lauri voisi kutsua h‰net Uotilan em‰nn‰ksi. N‰ist‰ harhailevista ajatuksista her‰si h‰n kun hevonen oli poiketa tielt‰ er‰‰ss‰ kohden, miss‰ aita viime vuodelta asti oli ollut maassa, sill‰ talvitie kirkkoon kulki siin‰ mets‰n l‰pi. Lauri hoputti taas vanhaa hevostansa. Kahden oravan kuultiin m‰iskiv‰n pet‰jiss‰, joiden notkuvilla oksilla ne ik‰‰nkuin kiistellen toisiansa juoksuttivat. Variksen r‰‰kkyv‰ ‰‰ni kuului kaukaa, ja sitten oli taas hiljaa mets‰ss‰; tuulen tasainen tohina havupuiden latvoissa vain ylensi hiljaisuutta siell‰. Luonnon viaton rauha levitti sovinnollista syli‰ns‰ rauhattomalle ihmissyd‰melle. Sen vakavuudessa leikitteli er‰s ilon vivahdus, kun yksitt‰iset p‰iv‰n v‰lk‰hdykset valaisivat kanervikon, joka oli t‰ydess‰ ihanuudessaan vaaleanpunaisine kukkasineen ja raittiilla vihreydell‰‰n. Puolat punoittivat, k‰rp‰ssienet hohtivat ja kaadetut, kuivettuneet m‰nnyn ha'ot, jotka halkojen hakkuusta olivat j‰‰neet, punertelivat p‰iv‰n paisteessa, kunnes n‰iden takana kulovalkean polttama maa levisi kamalassa, synk‰ss‰, kolkossa muodossaan. Kun nyt Lauri hiljaa ajoi eteenp‰in, johtui mieleens‰ mit‰ pappi viime pyh‰n‰ oli saarnassaan sanonut, ettei varpunenkaan putoa maahan, ellei Jumala sit‰ salli, ja ett‰ kaikki mit‰ tapahtuu alkuansa on Jumalan tahdosta l‰htenyt. Eikˆh‰n siis sama Jumala ollut tuonut tuota nuorta tyttˆ‰ Uotilan rauhalliseen taloon? Kenties tahtoi Jumala sill‰ ilmoittaa Laurille, ett‰ Lauri oli vannonut v‰‰r‰n valan, jota h‰n ei voinut pit‰‰, kun h‰n kerran lupasi rakastaa vaimoansa myˆt‰- ja vastoink‰ymisess‰. Olihan sama Jumala nyt opettanut h‰nelle mit‰ rakkaus on ja kuinka rakkauden el‰m‰ aviopuolten kesken saattaa olla heille runsaaksi siunaukseksi, kun p‰invastoin kylm‰ mieli tuottaa surua ja onnettomuutta. Eikˆs ollut Jumala juuri sen t‰hden kun oli ollut lapsilla siunaamatta heid‰n avioliittoansa tuominnut heit‰ l‰hestym‰‰n vanhuuden p‰ivi‰ noiden yksin‰isten honkain vertaisina, jotka kuivettuvat ja jotka rajutuuli viimein kaataa sille hietanummelle, miss‰ ovat kasvaneet. T‰t‰ ajatellessaan oli h‰n joutunut syv‰lle mets‰‰n, joka nyt synkk‰n‰ ja tihe‰n‰ kasvoi kummallakin puolen juuri tuon kapean ja mutkaisen tien vieress‰. Oikealta tuli toinen tie h‰m‰r‰st‰ mets‰st‰ ja yhtyi siihen, jota Lauri ajoi. Korkea ja tuuhea kuusi seisoi siin‰, jossa n‰m‰t tiet yhtyiv‰t toisiinsa. Kuusesta lenn‰hti kiivaasti r‰‰kkyen muutamia variksia, pel‰styen sit‰ h‰lin‰‰, jota vankkurin pyˆr‰t nostivat er‰maassa. N‰m‰t tiet kulkivat yhdess‰, kunnes toinen poikkesi mets‰‰n, vieden hiekkakuoppaan, jossa nuoria kuusia ja m‰ntyj‰ nousi syv‰st‰, joku kymmenkunta vuotta takaperin j‰tetyst‰ kuopasta. Miss‰ mets‰ oli tihein kohtasi avattu ver‰j‰, ja tie kulki siit‰ aidan toiselle puolelle. Aitaa ei nyt en‰‰ n‰kynyt. Kaikki oli hiljaista ja kolkkoa. Vain nuo suuremmaksi osaksi nurmettuneet raitiot todistivat, ett‰ ihmisk‰si oli puuttunut luonnon ylevyyteen ja alkuper‰iseen jylhyyteen. Syyttˆm‰‰n syd‰meen olisi tunkenut aavistus Jumalan korkeudesta ja kaikkivallasta, n‰hdess‰ sit‰ sanomattoman juhlallista n‰ky‰, jota tuo ikivanha mets‰ tarjosi, kun tie suikerteli kuusten synkk‰in tyvien v‰litse ja tihe‰t vihre‰t havulatvat olivat sen holvilakena ja hiljaisuus oli niin syv‰ ja rauhaisa. Lauri oli vaipunut h‰m‰r‰‰n syd‰meens‰ eik‰ huomannut mit‰ h‰nen ymp‰rill‰ns‰ oli. Joskus tie v‰h‰n aukeni ja pieni aho alkoi. Siin‰ oli l‰t‰kˆit‰, jotka rankka sade oli tehnyt, ja sanajalkoja, joita syyshallat v‰h‰n olivat n‰pistelleet, ruskeina kohosi kaikkialla maasta. Sitten mets‰ taas miehen sulki synkk‰‰n varjoonsa. Tie oli nyt v‰hitellen laskenut alas syv‰‰n laaksoon, jonka kummallakin puolen kohosi kankaita, joilla kasvoi havumets‰‰. T‰‰ll‰ laaksossa k‰vi tie vetiseksi ja tukalaksi kulkea, jonka t‰hden Laurin taas t‰ytyi tarkemmin pit‰‰ silm‰ll‰, kuinka hevonen astui tuota koleaa, kivist‰ tiet‰. Yht'‰kki‰ teki tie milt'ei ympyr‰n mutkan toista kangasviert‰ kohti, jossa raitiot luikertelivat kivien lomitse ja vihdoin p‰‰ttyiv‰t syv‰nteeseen, josta monta aikaa takaperin oli otettu hiekkaa ja jossa nyt kasvoi varsin hyv‰ mets‰. T‰h‰n pys‰htyi Lauri, riisui hevosen valjaista ja pani sen rauhassa syˆm‰‰n. Itse etsi h‰n malkasiltaan sopivia puita, jonka tehty‰‰n h‰n rupesi tyˆhˆn. Mutta t‰n‰ iltana k‰vi tyˆ huonosti nuorelta is‰nn‰lt‰. H‰n kaasi kyll‰, rivakkaasti iskien kirveell‰ns‰, puun toisensa per‰st‰; mutta kun puut alkoivat notkua ja horjua ja viimein omituisella huokaavalla ‰‰nell‰ ryskyen putosivat maahan, seisahtui h‰n ja kuunteli tuota outoa ‰‰nt‰ er‰maassa, viel‰p‰ kauan sen vaiettuakin. Kun h‰n sitte karsi puut ja hakkasi tyvet tarpeellisen mitan mukaan, keskeytti h‰n usein tyˆns‰, istuutui kivelle ja vaipui syviin ajatuksiin, kunnes jonkun linnun lentoon lehahtaminen tai se rymin‰, joka syntyi siit‰, ett‰ joku kivi vieri hiekkakuoppaan, sai h‰net taas tyˆhˆn ryhtym‰‰n. Se oli pitk‰ ja raskas ilta Laurille, joka ei koskaan ollut osaansa niin katkeraksi tuntenut, kuin tuolla synk‰ss‰ salossa, miss‰ h‰n vapaasti sai vaipua ajatuksiinsa. Jos em‰nn‰n, joka h‰nkin oli yksin‰ns‰ tuolla hiljaisessa talossa, olisi ollut yht‰ raskas, kyll‰h‰n Laurin olisi k‰ynyt h‰nt‰ s‰‰liksi. Mutta mit‰p‰ Leena tiesi Laurin murheista ja taisteluista ja mit‰p‰ ne olisivatkaan huolestuttaneet tyynt‰, aina muuttumatonta em‰nt‰‰, vaikka h‰n olisikin tiet‰nyt niist‰! Milloinkahan koko t‰m‰ tuskallinen aika oli p‰‰ttyv‰ koskei Jumala tahtonut kuulla h‰nt‰, vaikka h‰n joka hetki oli Jumalaa rukoillut. Lauri oli taas k‰ynyt istumaan ja istui kauan k‰det otsalla ja kyyn‰sp‰‰t polviin nojaten. Ruskea, aaltoileva tukka valui k‰sille, jotka peittiv‰t h‰nen tavattoman valkoisen ja tasaisen otsansa, mik‰ n‰ytti olevan aiottu todellisen tunnonrauhan vallittavaksi. Huulensa olivat tiukasti umpeen pinnistetyt. Koko h‰nen asentonsa osotti yht‰ paljon uskaliaisuutta kuin maltin puutetta. P‰iv‰ oli jo aikoja mennyt maille. Tarpeellinen m‰‰r‰ puita oli jo maassa hakattuna. V‰hitellen levisi h‰m‰r‰ synkk‰in honkien v‰lille kolkossa maisemassa. Vihdoin nousi Lauri ‰kisti istualta, kun h‰n huomasi syysyˆn saavuttavan, ja iski voimalla kirveens‰ l‰hell‰ olevaan puuhun, johon se j‰i seisomaan. H‰n rupesi nyt vankkuriin kantamaan hakatuita malkapuita, kotimatkalle valmistautuakseen. Mutta siit‰ r‰j‰yksest‰, jonka tuo voimakas isku oli synnytt‰nyt, lohkesi hyvin suuri kappale hiekkatˆyr‰st‰, jonka alusta syv‰lt‰ oli syˆty, vierien alas ja vieden myˆt‰ns‰ muutamia hoikkia m‰ntyj‰, jotka melkein haudattiin hiekkaan ja someroon. Kauan sen j‰lkeen lohkeili viel‰ v‰hempi‰ kappaleita tˆyr‰‰st‰ ja varisi suhisten kuopan pohjaan. Oli kuin t‰m‰ hyvin tavallinen tapaus olisi her‰tt‰nyt nukkuvaisen ajatuksen Laurin syd‰mess‰. H‰n katseli ymp‰rilleen. H‰n n‰ki, kuinka ylemp‰n‰ h‰nest‰ tuon syv‰n hiekkakuopan reunoja ymp‰rˆitsi honkien riippuvat juuret, joidenka alle mustat varjot kuvautuivat. Siell‰ kellerteli moni noista mets‰n ikivanhoista sankareista, jotka talven myrskyt olivat kaataneet. Niiden kiertyneet juuret, ik‰‰nkuin kuolemantuskassa ollen, kohosivat haudastansa, miss‰ kaikki n‰ytti olevan vihitty kuolemalle, joka ‰‰neti ja kamalana joka vuosi vaati uhriansa. "Jos h‰n lep‰isi noiden alla", virkahti Lauri hiljaa ja katseli kamalin silmin uutta vierem‰‰, "ei h‰n silloin en‰‰ olisi tiell‰ni." Silloin tuntui h‰nest‰ ‰kki‰ niinkuin joku olisi seisonut h‰nen takanansa kuusten v‰liss‰. H‰n kuunteli. H‰n kuuli ihmisen hengitt‰v‰n tuolla syysillan h‰m‰r‰ss‰. Aaveita pelk‰‰v‰ tunne hiipi h‰nen syd‰meens‰ ja h‰n k‰‰ntyi ‰kisti. Silloin painuivat oksat erillens‰, hiljaa kahisten, ja em‰nt‰ seisoi Laurin edess‰, joka t‰ll‰ hetkell‰ ei voinut torjua syd‰mest‰‰n tuota kauhistuttavaa tunnetta, ettei se ollut el‰v‰ ihminen, joka n‰in ilmestyi h‰nen eteens‰. "Mit‰s t‰‰ll‰ teet?" kys‰hti Lauri jyrk‰sti Leenalta, joka nyt seisoi aivan h‰nen vieress‰‰n. Em‰nt‰ pani huivinsa, joka h‰nell‰ oli ollut p‰‰ss‰, vankkuriin ja rupesi heti tyynesti auttamaan Lauria malkapuita vankkuriin latoessa, jota tehdess‰‰n h‰n tavallisella tasaisella ‰‰nell‰‰n sanoi: "Kun lehm‰t jo aikoja olivat tulleet kotiin ja olin saanut karjatyˆt tehdyiksi, ja kun ei is‰nt‰‰ eik‰ hevostakaan n‰kynyt kotosalla, vaikkei t‰‰ll‰ olisi pit‰nyt olla monen tunnin tyˆt‰, tulin min‰ t‰nne tiedustelemaan. Eih‰n koskaan tied‰ kuinka k‰y". Sitte lis‰si h‰n, puuta tarkasti kuormaan sovitellen, "ik‰v‰ tulikin minun ollessani yksin suuressa talossa, kun kaikki tyˆ oli lopetettu." "Kyll‰ se t‰‰ll‰kin pian loppuu", vastasi is‰nt‰ hiljaa. Is‰nn‰lt‰ kysym‰tt‰, miksi h‰n niin kauan oli viipynyt, kertoi em‰nt‰, Lauria yh‰ auttaen, kuinka v‰ki hyv‰‰n aikaan miehiss‰ oli l‰htenyt J‰rvenp‰‰lle, jotenka siell‰ kyll‰ saataisiin kaikki leikatuksi huomenna. Itse oli h‰n leiponut nuorta leip‰‰ ja valmistanut kaikki, mit‰ h‰nen huomenna oli viet‰v‰ v‰'elle. Paljon oli h‰n t‰n‰ iltana saanut k‰sist‰ns‰. Kun ei ket‰‰n el‰v‰‰ henke‰ ollut Uotilassa n‰kynyt siit‰ asti kun v‰ki l‰hti, oli tyˆ nopeaan joutunut. Em‰nn‰n t‰t‰ kertoessa ei Lauri paljon puuttunut tyˆhˆn. Tuskallinen rauhattomuus valloitti h‰net ja usein h‰n paidan hihalla pyyhk‰isi hi'en otsaltansa, vaikkapa yˆ oli kylm‰. Joskus astui h‰n askeleen syrj‰‰n, kuunteli p‰in haudanhiljaista, mets‰‰, mutta ei mit‰‰n ‰‰nt‰ kuulunut, ei lintukaan liikahtanut, eik‰ mik‰‰n tuulenhenki huokunut havupuissa. Vain tuo vanha hevonen, joka kuultuansa puhelevain tutut ‰‰net oli l‰hestynyt hiekkakuoppaa, kuului l‰hell‰ hein‰n korsia appaavan. Hiljaa l‰hestyi Lauri em‰nt‰‰ ja kysyi aralla, matalalla ‰‰nell‰: "Kohtasitko ket‰‰n mets‰ss‰?" Em‰nt‰ loi silm‰ns‰ h‰neen, mutta Lauri oli samalla kumartunut ja oli k‰sin toisessa vankkurin pyˆr‰ss‰. Em‰nt‰ vastasi samalla tyynell‰ ‰‰nell‰ kuin ainakin: "Kuka t‰‰ll‰ olisi pime‰n‰ yˆn‰. Ovathan torppariemme mets‰t tuolla lammen rannalla asti." Nyt sieppasi Lauri kirveen, viittasi sill‰ uuteen vierem‰‰n p‰in ja sanoi oudolla, rohkealla ‰‰nell‰: "Tuo vieri kuoppaan t‰n‰ iltana. Ei suinkaan se en‰‰ milloinkaan nouse kuusten juurille." Em‰nt‰ katsoi vierem‰‰n ja sanoi: "Hiekka on hyv‰‰ laatua ja olisi hyv‰ olemassa kodissamme." Kun h‰n n‰ki Laurin katselevan ymp‰rillens‰ kirves k‰dess‰, kysyi h‰n, aikoiko Lauri viel‰kin hakata puita. "Yhden vain viel‰, mutta se on riitt‰v‰", vastasi Lauri ja l‰hestyi suurta honkaa, jonka vieress‰ vankkuri seisoi. Voimalla rupesi h‰n iskem‰‰n sen mahtavaan tyveen, niin ett‰ kaarnaa pirskui kaikkialle. Mihin kaarnan pirskat putosivat ei en‰‰ syv‰st‰ pimeydest‰ k‰ynyt n‰keminen. Vaikea oli nyt synkk‰in puiden v‰list‰ n‰hd‰ kirveen kirkasta ter‰‰k‰‰n. "Ei se malkapuuksi ole sopiva", sanoi em‰nt‰ v‰h‰n kummastuen, mutta h‰nen ‰‰nens‰ kuului kuin ainakin, kun h‰n miest‰ns‰ puhutteli, kunnioittavalta ja miltei nˆyr‰lt‰. "Kyll‰ se sopii", sanoi is‰nt‰, purren hampaansa yhteen. Samalla em‰nt‰, joka juuri oli kyyristynyt puun vieress‰ seisovan vankkurin yli, tuskalla tunsi, ett‰ kirves oli k‰ynyt h‰nen olkap‰‰h‰ns‰. Em‰nt‰ p‰‰sti hiljaisen tuskanhuudon ja sanoi puoleksi nuhtelevalla, puoleksi nˆyr‰ll‰ ‰‰nell‰: "Sin‰ iskit minuun!" "Niin, sen min‰ teen", huusi Lauri, joka nyt hillittˆm‰sti raivoten iski raskaan kirveen maahan vaipuneen em‰nt‰ns‰ p‰‰h‰n. "Sen min‰ teen! Nyt on vihdoin aika sinun kuollakin." Kirves k‰vi syv‰lle. Ei huutoa, vain vavahdus seurasi siit‰. Em‰nn‰n ruumis oli pitk‰n‰ns‰ hiekalla. Rymin‰st‰ lenn‰hti pienoinen lintu pyˆrryksiss‰ oksaltaan, liipoitteli hetken siivill‰ns‰, ja sitte oli taas vallan hiljaista kolkossa korvessa. Lauri makasi maassa kumartuen murhatun yli, kuunnellakseen oliko h‰n todellakin kuollut. Syd‰n ei sykkinyt en‰‰. Ei v‰hint‰k‰‰n liikuntoa n‰kynyt. Kuollut oli poloinen, hiljainen nainen, joka ei edes kuolemansakaan hetken‰ tiet‰nyt mit‰ pahaa h‰n oli tehnyt is‰nn‰lle ja miehellens‰, miksi h‰n rangaistukseksi oli ansainnut kuoleman. Ei kuullut Lauri vaimonsa kaipaavia, katkeroita j‰‰hyv‰isi‰ h‰nelle. Kuolleitten ‰‰net el‰ville kuuluvat hitaasti, mutta soivat sitte kauan, kauan syd‰men ‰‰nettˆmiss‰ majoissa. Kun Lauri n‰ki, ett‰ Leena oli kuollut, tunsi h‰n kamalaa iloa ja samalla tuskallista kauhua siit‰ tyˆst‰, jonka oli tehnyt. Verestyneen murha-aseen piti h‰n viel‰ k‰dess‰, kun ‰kki‰ nousi maasta, kuunnellen kuuluisiko ‰‰nt‰ mets‰st‰. Ei, kuoleman hiljaisuus vallitsi siell‰. H‰n oli yksin, yksin murhatun naisparan kanssa. Mutta yˆst‰ ja pimeydest‰ ja hiljaisuudesta kuuli h‰n tuhansien ‰‰nten huutavan h‰nelle: "Mit‰s olet sin‰ tehnyt?" ja milt'ei tunnotonna tupertui h‰n vankkuria vastaan. Miemoksistaan ailahti h‰n, kun kuuli, kuinka hevonen p‰rist‰en haisteli em‰nn‰n l‰mmint‰ verta. Lauri nousi varovasti, kuunteli taas, sill‰ nyt oli h‰nest‰ joka hetki kuin korpi olisi kaikunut ‰‰ni‰ ja tulevain askeleita. Sitte peitti h‰n tarkasti murha-aseen vankkurissa olevain puiden v‰liin ja valjasti hevosen, ik‰‰nkuin pit‰‰kseen kaikki varalla pakoa varten. Mieluimmin olisi h‰n yksin ja jalkasin tahtonut paeta mets‰st‰, joka oli h‰nen verisen tyˆns‰ ainoa n‰kij‰, mutta ensin t‰ytyi h‰nen kuitenkin piilottaa em‰nn‰n ruumis. Viel‰ kerran katseli Lauri ymp‰rilleen ja kuunteli tarkasti. Kun kaikki oli ‰‰neti kuin ennenkin, nosti v‰kev‰ mies tuon hoikan naisen ruumiin helposti maasta, ja kantoi sen hiekkakuopan sis‰reunalle. Siell‰ asetti h‰n sen syv‰lle noiden pitk‰lle ulkonevain juurien alle. Kun h‰n n‰in oli kumarruksissaan puiden v‰‰ntyneitten juurien alla kauhea taakka syliss‰‰n, j‰‰tyi h‰nen verens‰, sill‰ h‰n kuuli selv‰sti syv‰n huokauksen, joka ik‰‰nkuin korkeudesta tunkeutui h‰nen luoksensa pimeydest‰. VI. Kallis vala. Kauhusta tyrmistyneen‰ kuuli Lauri taas syv‰n huokauksen. H‰n ei uskaltanut heitt‰‰ ruumista sylist‰‰n, vaan kallistui v‰h‰n ulkopuolelle kuusten juuria n‰hd‰kseen, kuka se olento oli, joka oli n‰hnyt h‰nen hirmuisen rikoksensa. Silloin n‰ki h‰n, ett‰ hiekkakuopan reunalla seisoi ylemp‰n‰ h‰nest‰ synkk‰ ihmishaamu, jolle pime‰ syysyˆ antoi melkein yliluonnollisen suuruuden. Haamu kumartui Lauriin p‰in. Lauri heitti ruumiin maahan, ja vihasta ja kauhusta vavisten huusi h‰n: "Kukas olet sin‰ perkele?" Vanhuksen ‰‰ni vastasi surullisesti: "Jumala armahtakoon, is‰nt‰, mit‰s olette tehnyt?" ƒ‰ni oli Laurille hyvin tuttu. Mies, joka puhui, oli h‰nen vanha torpparinsa Olli, joka kenties oli k‰ytt‰nyt sit‰ tilaisuutta, kun talonv‰ki oli poissa J‰rvenp‰‰ll‰, varastaakseen puita Ristim‰en mets‰st‰, mutta jonka Jumala nyt oli kutsunut murhatyˆn todistajaksi. Samalla hetkell‰ kun Lauri tunsi vanhan Ollin, tarttui h‰n voimakkaalla k‰dell‰ korkeimpiin puunjuuriin ja hyp‰t‰ heipahti tavattomalla voimalla hiekkakuopasta sen ylireunalle. P‰‰sty‰‰n Ollin viereen, karkasi h‰n raivosti vanhuksen niskaan, vanhus kun koetti paeta mets‰‰n. Lauri, tuo nuori, v‰kev‰ mies, veti vanhan Ollin hiekkakuopan reunalle, syˆst‰kseen itsens‰ ja h‰net alas kuoppaan, johon murha-ase oli piilotettu, sill‰ hengiss‰ ei se vaarallinen mies, joka Laurin rikoksen oli n‰hnyt, saisi mets‰‰ j‰tt‰‰. Tuska toi vanhukselle voimia tehd‰ vastarintaa Laurille, ja kauan ja hurjasti heittiv‰t miehet painia yˆn pimeydess‰. He milloin olivat hiekkakuoppaan putoamaisillaan, milloin tarttuivat k‰sin puiden juuriin ja oksiin. Ei kumpanenkaan sanaa sanonut. Tiesiv‰t kyll‰ ettei kukaan heit‰ mets‰ss‰ kuulisi, paitsi kuollut, jonka l‰hell‰ he taistelivat. Kumeasti rysk‰ht‰en lohkesi yht'‰kki‰ maa heid‰n altansa. Hyvin suuri kappale hiekkatˆyr‰st‰ vieri kuoppaan, vieden myˆt‰ns‰ syvyyteen molemmat miehet ja peitt‰en murhatun naisen ruumiin varisevan hiekan ja kivien alle. Muutamat pet‰j‰t, jotka kasvoivat l‰hell‰ reunaa, horjuivat hetken ja kaatuivat sitte, toistensa juuriin kiedottuina, rytisevin ja murskahtunein oksin. Lauri ei p‰‰st‰nyt Ollia k‰sist‰ns‰; sorasta ja h‰nen p‰‰llens‰ pudonneitten puiden alta reutoihe h‰n ylˆs, vet‰en myˆt‰ns‰ vanhuksen, joka langettuansa oli joutunut miltei miemoksiin ja jonka h‰n nyt voimalla nosti ilmaan ja sitte paiskasi maahan. Mutta vanhus rukoili, maassa ryˆmien, armahdusta, sanoen: "Mit‰h‰n min‰ sinulle olen tehnyt, koska henke‰ni vainoot?" Oli ik‰‰nkuin vain n‰m‰t sanat olisi tarvittu, niin jo rupesi toinen aiottu murha Lauria inhottamaan. H‰n pys‰htyi ja katseli rauhatonna syrj‰‰n, l‰hestyi Ollia ja sanoi: "Sin‰ n‰it mit‰ sinun ei olisi pit‰nyt n‰hd‰?" "Kyll‰", vastasi Olli huoaten, "mutta Jumala n‰ki sen myˆskin." "Sinun suusi tiet‰‰ siis kertoa enemm‰n kuin mit‰ henkesi maksaa", vastasi Lauri uhaten. Sitte k‰‰ntyi h‰n pois ja lis‰si hiljaa ja h‰veten: "Kuolleet eiv‰t ole kenenk‰‰n tiell‰." "Niin oikein", vastasi Olli ja nousi juhlallisen muotoisena maasta, "mutta viattomain veri huutaa maasta. Ylt‰kyllin on em‰nn‰n murha syd‰nt‰si painava; kahta salattavaa murhaa sin‰ et tarvitse onnen perille p‰‰st‰ksesi t‰ss‰ kurjassa maailmassa." Tuskan hiki herui Laurin otsasta. H‰n ei olisi tahtonut yksin olla rikoksen alainen. Miksi sopi t‰m‰n vanhuksen panna rauhallinen omatuntonsa h‰nen syntisen muistonsa rinnalle? Lauri istahti Ollin viereen, ja raskaita huokauksia l‰hti h‰nen povestaan. Pitk‰‰ns‰ ja pelokkaasti kysyi h‰n sitte vanhukselta: "Luulleekohan kansa minun murhanneen em‰nt‰ni?" Olli hymyili katkeraa hymy‰ ja pudisti p‰‰t‰ns‰: "Hyv‰p‰ sin‰ aina olet ollut h‰nt‰ kohtaan." Lauri nousi ‰kki‰ seisoalle, ik‰‰nkuin olisi h‰nen rintaansa tukehuttanut. Sitte uudisti h‰n entisen kysymyksens‰: "Luulevatkohan, ett‰ min‰ olen em‰nn‰n murhannut?" Olli vastasi surullisen vakavana: "Kukapa sit‰ Uotilan is‰nn‰st‰ uskoisi." Silloin vimmastui Lauri, sieppasi kirveen, paiskasi taas vanhuksen maahan ja huusi h‰nelle: "Mutta sin‰ kaiketi sanot heille mit‰ tied‰t! Sin‰ vanhus!" H‰n pudisteli rajusti vasemmalla k‰dell‰ns‰ vanhuksen olkap‰‰t‰, samalla kun tuskissaan heitti kirveen kauas luotansa. "Vanno", miltei kuiskutti h‰n, "vanno pyh‰n Jumalan nimen ja h‰nen laupeutensa kautta viimeisen tuomion p‰iv‰n‰, ettet koskaan kellek‰‰n ihmiselle sano mit‰ t‰n‰ yˆn‰ olet kuullut ja n‰hnyt minun tekev‰n em‰nn‰lle!" Kun h‰n juuri vanhuksen korvan alla lausui n‰m‰t sanat, oli h‰n ik‰‰nkuin tiet‰m‰tt‰ns‰ molemmilla k‰sin tarttunut Ollin kurkkuun ja piti h‰nt‰ liikahtamatonna paikallansa. Kuoleman tuska ahdisti Ollin rintaa ja h‰n huusi: "P‰‰st‰ minut -- min‰ teen mit‰ tahdot!", ja h‰n tyˆnsi kaulastansa Laurin k‰det, jotka nyt vallan hermottomina putosivat alas. Ja kun Lauri voimatonna seisoi k‰siin p‰‰t‰ns‰ peitt‰en, istui vanha Olli h‰nen vieress‰‰n. Hartaasti pani Olli k‰tens‰ ristiin ja lausui pyh‰n valan. Mets‰, yˆ ja Jumala kuulivat kalliit sanat. Lauri itse, seisoen vaimonsa ruumiin edess‰, ei kuullut sanaakaan valasta. Sitte vallitsi ‰‰nettˆmyys kolkossa korvessa. Aikaa kului ennen kuin kumpikaan el‰vist‰ liikahti. Vihdoin sanoi Lauri matalalla ja vienolla ‰‰nell‰: "Peitt‰k‰‰mme h‰net paremmin!" Olli nousi maasta; h‰n totteli nyt sanaakaan sanomatta. Hiekkavierem‰ oli tykk‰n‰‰n t‰ytt‰nyt sen syv‰n kuopan, johon Lauri oli heitt‰nyt ruumiin, niin ettei mit‰‰n j‰lke‰ n‰kynyt. Molemmat miehet kokosivat siihen kuitenkin viel‰ enemm‰n hiekkaa ja poistivat sitte ne veriset j‰let, jotka maasta lˆysiv‰t. T‰m‰n surullisen tyˆn kest‰ess‰ ei Olli virkannut mit‰‰n. Mutta Lauri n‰ytti pelk‰‰v‰n ‰‰nettˆmyytt‰ ja kertoi luonnottoman kylm‰ll‰ ‰‰nell‰, vaikka h‰nen luontonsa ik‰‰nkuin pakotti h‰nt‰ siihen, ne sanat, jotka em‰nt‰ oli lausunut, kun Lauri h‰net murhasi. H‰n kertoi viel‰, kuinka h‰nen oli t‰ytynyt iske‰ Leenaan kaksi kertaa ennen kuin t‰m‰ kuoli, ja kuinka vanha hevonen, joka hyvin usein oli vienyt is‰nt‰v‰en kirkkoon, sitte oli tullut haistelemaan em‰nn‰n l‰mmint‰ verta. Kun murhan kaikki j‰let oli poistettu, ei Lauri en‰‰ sanonut niin mit‰‰n. Mutta vanha Olli otti lakin p‰‰st‰ns‰, pani k‰det ristiin ja luki ‰‰neti rukouksen. Sitte painoi h‰n lakin p‰‰h‰ns‰, katseli murhaajaan ja sanoi: "Jumala sinua armahtakoon." Sen sanottuansa l‰ksi h‰n kiviselle tielle p‰in ja katosi pimeyteen. Lauri sanoi vain: "Kiitos!" H‰n meni viel‰ kerran sille paikalle, johon ruumis oli peitetty. Sitte pani h‰n hevosen valjaisiin, k‰vi kuormalle istumaan ja ajoi mets‰‰n samaa tiet‰, jota h‰n oli tullut, j‰tt‰en taaksensa kammottavan hiekkakuopan, jossa em‰nn‰n ruumis kylmeni kamalassa haudassaan. Usein katsoi h‰n taaksensa, seisatti hevosen, nousi puoleksi kuormalla ja kuunteli tarkkaan. Kun kaikki oli ‰‰neti, joudutti h‰n vanhaa hevosta miten suinkin saattoi. Mutta h‰nest‰ oli kuin hevonen olisi kivenraskailla askeleilla astunut eteenp‰in. Vihdoin oli h‰n p‰‰ssyt synkimm‰st‰ mets‰st‰ ja ajoi tuon kaadetun aidan yli. Kun vankkuri siin‰ t‰r‰hti, s‰ps‰hti h‰n, sill‰ h‰n tunsi jonkin koskevan h‰nen vaatteisiinsa. ƒkki‰ k‰‰ntyi h‰n ja n‰ki em‰nn‰n huivin, joka liehui h‰nen vieress‰ns‰ ja jonka Leena hiekkakuopalle tultuansa oli pannut kuormalle. Kuin k‰rmeen puremana veti Lauri k‰tens‰ takaisin. H‰n katseli kauan tuota tuttua huivia ja kˆytti sen viimein vankkurin laitaan, ettei sit‰ mets‰st‰ lˆydett‰isi. Ja Lauri hoputti hevosta, mutta tie n‰ytti h‰nest‰ loppumattomalta. Ainoastaan ajatus joutua pois mets‰st‰ ja sen kauheista muistoista ja salaisuuksista asui h‰nen mieless‰‰n ja poisti siit‰ kaikki muut kuvat. Tyttˆkin, jonka voittamiseksi h‰n oli tehnyt rikoksen, muistui h‰nen mieleens‰ vain h‰m‰r‰in, unentapaisten ja kauhistavain v‰liaikain per‰st‰ ja silloinkin vain tyhj‰n‰ muistona, vieraana nimen‰, jonka oikeaa mielt‰ ja arvoa h‰nen ei nyt ollut aikaa muistella. Lauri oli nyt j‰tt‰nyt taaksensa tuon pienemm‰n hiekkakuopan ja ajoi sen korkean kuusen ohitse, miss‰ mets‰polut yhtyiv‰t. H‰nen tullessaan lenn‰hti varesparvi t‰st‰ suuresta puusta, ja hetken kovasti r‰pistellen siivill‰‰n vaihettivat ne sijoja. Vihdoin p‰‰si h‰n maantielle. Vasta t‰‰ll‰ heng‰hti h‰n rauhallisemmin, vaikka yh‰ viel‰ vilkui taaksensa. Nyt nousi h‰n toisinaan kuormalta ja k‰veli nopein askelin hevosen rinnalla, sit‰ yh‰ kiiruhtaen; toisinaan h‰n taas heitt‰ytyi rattaille ja antoi hevosen kulkea niinkuin se itse tahtoi. Olipa t‰n‰ yˆn‰ kuutama, vaikka kuu nousi hyvin myˆh‰‰n, vasta noin yhdentoista aikana iltaa. Nyt kello jo oli yli kahdentoista ja kuu alkoi kumottaa puiden latvojen v‰list‰. Kirkkaassa valossa seisoivat hongat synkkin‰ ja j‰ykkin‰ kuin raudasta valettuina. "Mink‰h‰n n‰kˆist‰ nyt on hiekkakuopassa", ajatteli Lauri. H‰n oli enn‰tt‰nyt Uotilaan ja ajoi tuota mets‰n l‰pi raivattua tiet‰ pihamaata kohden, mihin kuun valossa ulottuivat pime‰t ja jyrk‰t varjot rakennuksista. Avoimen vajan edustalla riisui h‰n vanhan hevosen ja antoi sen menn‰ mihin tahtoi. Itse p‰‰sti h‰n em‰nn‰n huivin ja otti sen mukaansa. Synkk‰ ja kamala oli nyt mielens‰, kun h‰n astui hiljaista pihaa. Yksin‰‰n oli h‰n nyt. Em‰nt‰ oli, niinkuin Lauri oli tahtonut, poissa h‰nen tielt‰ns‰. Vaan eikˆh‰n se, vaikka n‰kym‰ttˆm‰n‰, viel‰ ollut h‰nt‰ l‰hell‰? Kastepisarat maassa kimaltelivat h‰nen kyynelein‰ns‰, kuun valossa oudosti loistavat pienet lasiruudut aitan oven ylipieless‰ katsoivat Lauriin em‰nn‰n silmill‰. Portaat sanoivat h‰nen nimess‰‰n surullista "terve tultua", ja suuri tupa kyseli koko pime‰n, ij‰isyydelt‰ tuntuvan yˆn aikana h‰nelt‰, miss‰ em‰nt‰ raukka, tuo hyv‰ viaton em‰nt‰ oli. Ajatus Liisaan, joka ennen usein ja riemullisesti oli h‰nt‰ el‰hdytt‰nyt, pakeni Lauria t‰n‰ yˆn‰ eik‰ mist‰‰n mailmassa tullut ainoatakaan sovinnon ja lohdutuksen muistoa v‰syneelle, valveutuneelle ja rikoksen alaiselle is‰nn‰lle. Ammoin aamulla uinahti h‰n rauhattomaan uneen. VII. Em‰nt‰‰ kaivataan. Korkealla oli jo aurinko taivaalla, kun Lauri kavahti rauhattomasta unestansa. H‰nest‰ tuntui kuin olisi h‰n her‰nnyt hirmuisesta unelmasta, jota h‰n ei en‰‰ voinut muistossaan elvytt‰‰; mutta kuta enemm‰n unesta selkesi, sit‰ vakaammin k‰sitti h‰n, ett‰ tuo hirmuinen tapaus oli todenper‰inen ja h‰nen syd‰mens‰ salasi kauheaa rikosta, josta ei mik‰‰n maailmassa voinut h‰nt‰ vapauttaa. Hiljaisessa tuvassa suuri sein‰kello ei en‰‰ raksuttanut. Se oli seisahtunut, kun ei em‰nt‰ ollut sit‰ k‰ym‰‰n vet‰m‰ss‰. Lauri istui kauan vuoteen reunalla. H‰n ei ajatellut, h‰n vain kuunteli, h‰n odotteli tuskallisella rauhattomuudella jotakin ‰‰nt‰ kuullaksensa, jospa sitte em‰nt‰ itse tulisi haudastaan takaisin taikka nimismies saapuisi murhaajaa kahleisiin panemaan. Mutta ket‰‰n ei tullut, kaikki oli ‰‰neti. Kissa hiipi ‰‰nettˆmin askelin ymp‰ri huonetta, niinkuin ket‰ etsien. Vihdoin rupesivat Laurin silm‰t seuraamaan hiipiv‰n kissan askeleita. H‰n n‰ki, kuinka se hypp‰si j‰htyneeseen hiilukseen ja sielt‰ kulki oven ja sivulavitsan ohitse ikkunalaudalle sek‰ istui siin‰ kauan ‰‰nettˆm‰n‰ p‰iv‰‰ paistatellen. Laurin ajatukset olivat nyt saaneet suunnan, jota seurasivat. Kukapa nyt hiiluksen l‰mmitt‰‰ ja tekee em‰nn‰n askareet? kysyi h‰n itsekseen. Ensi kerran tunkihe Liisan kuva nuoren miehen poveen hempe‰ll‰ sulolla. Liisan t‰hden olikin h‰ijy ‰‰ni h‰nen povessaan saanut h‰net synti‰ harjoittamaan, ja ainoastaan h‰n ehk‰ voisi h‰nen rauhattomuutensa levoksi muuttaa. Silloin tunsi h‰n kuinka kissa tuttavasti sivuili h‰nen jalkojansa, ja h‰n nousi seisalleen. Itsens‰ suojelemisen halu h‰ness‰ nyt viimein sai voiton oman tunnon kovilta nuhteilta ja h‰n meni ulos poistamaan, mik‰li mahdollista, kaikki ne j‰ljet, jotka voisivat h‰nen hirmutyˆns‰ ilmaista. Rattaiden pyˆr‰t, joilla muutamia veripilkkuja n‰kyi ja verisen kirveen puhdisti h‰n hyvin huolellisesti. Kun h‰n t‰h‰n tarpeeseen haki vett‰ takakartanolta, ammui karja surullisesti. Se oli jo kauan ja turhaan odottanut em‰nt‰‰. J‰rjettˆmien luontokappalten murheellinen huuto kuului uhkaavalta Laurin korvissa ja h‰n kiiruhti p‰‰st‰m‰‰n ne tutulle laitumelle, lypsyst‰ v‰litt‰m‰tt‰. Kun kaikki murhan j‰ljet olivat poistetut, meni Lauri katsomaan mitenk‰ em‰nt‰ oli valmistanut ev‰‰t leikkuuv‰elle. Kaikki mit‰ niihin kuului, oli vainaja tavallisella toimellisuudellaan j‰rjest‰nyt. Ainoastaan suuri kahvipannu oli viel‰ tavallisella sijallaan. H‰n mietti itsekseen, mitenk‰ h‰nen oli k‰ytt‰ytyminen J‰rvenp‰‰ll‰ olevaa v‰ke‰ kohtaan; p‰‰tti toki ensiksi vain kiiruusti tarttua malkasillan tyˆhˆn. H‰n siis valjasti hevosen mets‰st‰ tuodun kuorman eteen ja l‰ksi sille paikalle tiest‰, jonka veden juoksu oli turmellut. Siell‰ h‰n askaroi uutterasti koko aamupuolen p‰iv‰‰, ett‰ tehdyst‰ tyˆst‰ n‰ht‰isiin, mit‰ h‰n oli toimittanut sin‰ p‰iv‰n‰, jona em‰nt‰‰ kaivattaisiin. Muutama verenpisara oli murhan tapahtuessa sinne t‰nne roiskahtanut hakattuihin puihin, jonka t‰hden h‰n hakkasi ne uudestaan ja piilotti pantujen malkojen alle. Ainoatakaan n‰kyv‰‰ j‰lke‰ tehdyst‰ rikoksesta ei en‰‰ lˆytynyt, ja kumminkaan ei Riihim‰en mets‰st‰ kukaan aluksi etsisi em‰nt‰‰. Ei ainoatakaan el‰v‰‰ olentoa n‰kynyt tiell‰ ennen kuin kauemmas p‰iv‰ll‰, kun aurinko jo oli korkeimmillaan taivaalla. Silloin kuului kaukaa nopeasti eteenp‰in rient‰vien rattaiden jyrin‰. Veri tunkeusi syyn-alaisen Laurin syd‰meen, ja h‰n unohti korjata pois muutamia tielle j‰‰neit‰ malkapuita. Sykkivin syd‰min ja maata kohden tuijottavin silmin vet‰ytyi h‰n vankkurinsa viereen. Kun tulija p‰‰si n‰kyviin, huomasi Lauri, ett‰ se oli seurakunnan kirkkoherra, joka tuli ajaen yhden-istuttavissa kiesiss‰, renki taka-istuimella. Vanha lempe‰ pappi hiljensi kulkua, kun l‰heni sit‰ paikkaa tiest‰, jonka malkapuut salpasivat, ja tultuansa siihen seisatti h‰n hevosen, Laurin h‰nt‰ nˆyr‰sti tervehtiess‰. "Herran rauha", sanoi pappi yst‰v‰llisesti nyyk‰ytt‰en p‰‰t‰ns‰ Laurille, joka nyt vasta huomasi, ett‰ puut estiv‰t hevosen p‰‰sem‰st‰ eteenp‰in, ja alkoi h‰t‰isesti raivata niit‰ tielt‰, hˆpisten jotain muka huolimattomuutensa puhtimiseksi. "No, is‰nt‰ itse on tyˆss‰ t‰‰ll‰", virkkoi rovasti yst‰v‰llisesti arvossa pidetylle ja varakkaalle is‰nn‰lle. "Min‰p‰ juuri mietiskelin, mimmoinenhan nyt tie t‰‰ll‰ lienee viimeisen rankkasateen per‰st‰. Mutta enp‰ sinua luullut saavani n‰hd‰ t‰‰ll‰ tyˆss‰." N‰ytti silt‰ kuin olisivat n‰m‰ yst‰v‰lliset ja hyvittelev‰t sanat h‰mm‰stytt‰neet Lauria enemm‰n kuin jos rovasti olisi h‰nt‰ h‰nen rikoksestansa nuhdellut. H‰n oli nyt saanut raition raivatuksi ja seisahtui tien ‰‰relle. Teeskennelty nauru v‰‰nsi h‰nen kasvojansa, ja nˆyr‰ll‰ ‰‰nell‰ sanoi h‰n: "Hyv‰ herra rovasti, koko v‰keni on J‰rvenp‰‰n salopelloilla ja tie on korjattava." "Niin! Vai niin!" sanoi rovasti leppe‰sti, ohitse ajaessaan. "Rupeepa t‰‰ll‰kin olemaan kiiru. J‰‰ hyv‰sti nyt! Kuinka jaksaa em‰nt‰?", huusi h‰n puoleksi k‰‰ntyen taaksep‰in, sill‰ h‰n oli jo ehtinyt ohitse. Lauri otti uudestaan lakin p‰‰st‰ns‰ ja piti sit‰ puoleksi suunsa edess‰, kun h‰n miltei vavisten hˆpisi: "Kiitoksia paljon kysym‰st‰, tuossapahan hiljakseen menee." Kun rovasti samalla nyyk‰ytti h‰nelle p‰‰t‰ns‰ ja oli k‰‰ntym‰isill‰‰n eteenp‰in, n‰ytti Lauri t‰st‰ ensimm‰isest‰ puheesta em‰nn‰st‰ miehistyneen, ja ‰‰nt‰ns‰ v‰h‰n korottaen lis‰si h‰n silm‰yksell‰, joka oli vakaa olevinansa, mutta kumminkin oli arka: "H‰nkin on J‰rvenp‰‰ll‰!" Ei ole varmaa, kuuliko rovasti vai eikˆ. Lauri n‰ki rengin virkkavan jotakin rovastille, jonka j‰lkeen molemmat vilahtivat taaksensa, renki kaksikin kertaa. He puhuivat joutavista asioista, mutta Laurin paha omatunto sanoi h‰nelle, ett‰ he varmaankin puhuivat h‰nest‰ ja ett‰ joku ep‰luulo oli heiss‰ her‰nnyt h‰nt‰ kohtaan. Ja ik‰‰nkuin poistaakseen omia ajatuksiansa, ryhtyi h‰n taas kiivaasti tyˆhˆn, joka joutui nopeasti, vaikkei aika ensink‰‰n n‰ytt‰nyt edistyv‰n. Puolip‰iv‰n aika tuli. Lauri ei ollut syˆnyt mit‰‰n viime vuorokauden kuluessa, ja n‰lk‰ rupesi tuntumaan. Mutta h‰n ei uskaltanut j‰tt‰‰ tyˆt‰, joka h‰nen mielest‰‰n oli todistava h‰nen syyttˆmyytens‰ tehtyyn rikokseen. Viimein kun aurinko tyynen‰ ja h‰m‰r‰n‰ syysiltana alkoi kallistua maille, kiiruhti Lauri kotiinsa, pani vankkuriin em‰nn‰n valmistamat ev‰‰t ja mit‰ muuta tuohon tavalliseen kestaukseen kuului sek‰ em‰nn‰n huivin, ett‰ n‰ytt‰isi niinkuin se olisi h‰nelt‰ siihen j‰‰nyt. Sitten kun h‰n vankkuriin oli valjastanut nuoren ja v‰h‰n vallattoman hevosen, ajoi h‰n sen takateit‰ sille tielle, joka meni J‰rvenp‰‰lle. Kaikki t‰m‰ tapahtui tarkalla varovaisuudella, ettei kukaan, joka sattuisi ohitse kulkemaan, sit‰ huomaisi. Kun Lauri oli p‰‰ssyt mainitulle tielle, rupesi h‰n hevosta ‰rsytt‰m‰‰n sill‰, ett‰ lakkaamatta nyk‰isi ohjaksia ja viimein ruoski sit‰ aika lailla. Hevonen hirnakoitsi tuskasta, nytk‰ytti vankkuria ja kavahti pystyyn, mutta Lauri pid‰tti sit‰ kiinteill‰ ohjaksilla. Kun el‰imen oli hurjimpaan raivoon saattanut, lyˆd‰ huimaisi h‰n sit‰ viel‰ kerran ruoskallansa, p‰‰st‰en ohjakset valloilleen, ja hevonen karkasi juoksuun kivisell‰ tiell‰. Lauri seisoi kiit‰v‰‰ hevosta katsellen. H‰n n‰ki kuinka tavarat vankkurissa jyskien kolahtelivat toisiinsa mullin mallin, ja kuinka hevonen, pel‰styneen‰ yht‰ paljon ‰sken k‰rsityst‰ r‰‰kk‰yksest‰ kuin syntyneest‰ jyskeest‰, pilttosasti karkasi mets‰‰n p‰in. Kun Lauri sen oli n‰hnyt, palasi h‰n kiireesti tyˆhˆns‰ ja viipyi siell‰ kauan auringon laskettua ja h‰m‰r‰n tultua. Kun pime‰ viimein saavutti, oli malkasilta korjattu, ja Lauri palasi kotiin p‰in levotonna ja tuskalla odottaen, mit‰ nyt oli tapahtuva. * * * * * J‰rvenp‰‰ll‰ oli tuon kauniin syysp‰iv‰n kuluessa pidetty iloa ja reipasta menoa, kauraa leikatessa. El‰hytt‰v‰ tunne, ett‰ pitk‰llinen ja t‰rke‰ tyˆ l‰heni loppuansa, innostutti leikkuumiehi‰ viel‰ enemm‰n, ja kauniisti tehdyt kuhilaat peittiv‰t puolip‰iv‰n aikana jo enemm‰n kuin toisen puolen pelloista. Kun p‰iv‰ alkoi illastua, rupesivat muutamat nuoresta v‰est‰, leikillist‰ puhetta laskien, odottamaan em‰nt‰‰ ja h‰nen tuotaviansa herkkuruokia ja juomia. Vanha Kaisa, jota aina huvitti vastustella muiden arveluja, nuhteli nuoria heid‰n malttamattomuudestaan ja luetteli kaikkia niit‰ moninaisia toimia, jotka em‰nn‰n teht‰vin‰ olivat ennen kuin h‰n p‰‰sik‰‰n l‰htem‰‰n J‰rvenp‰‰lle, jonka t‰hden ei viel‰ sopinut odottaa h‰nt‰ t‰nne ennen kuin aurinko oli ehtinyt puolitiehen likemm‰s mets‰rinteen latvoja. Mutta syd‰mess‰‰n Kaisa v‰h‰isen murisi, kun tuo rakas kahvipannu viipyi, jota muori sangen hyvin olisi tarvinnut virkist‰‰kseen p‰iv‰n tˆist‰ v‰syneit‰ voimiansa. Ehtoop‰iv‰ kului, mutta em‰nt‰ ei tullut. Ruvettiin jo nurisemaan h‰nen viipymisest‰‰n, kun yht'‰kki‰ kuului mets‰st‰ rajusti vier‰htelev‰n vankkurin jyrin‰. V‰ki keskeytti tyˆns‰. Olikohan se em‰nt‰, joka noin tuli ajaen, kysyttiin toisiltansa. Muutaman hetken kuluttua tuli vaahtoileva hevonen nelisiin kiit‰en n‰kyviin ja pys‰htyi kauheasti vavisten, kun vankkurin pyˆr‰t tarttuivat avattuun ver‰j‰‰n ja vankkuri kaatui kumoon. Pellolla oleva v‰ki kokoutui nyt paikalle, h‰mm‰styksest‰ ja kauhistuksesta huutaen. Miehet ottivat kiinni hevosen ja nostivat vankkurin pyˆrilleen, ja hajalle lent‰neet tavarat ker‰ttiin kokoon. Kaikki he tiesiv‰t, ett‰ hevonen ja vankkuri oli Uotilasta. H‰lin‰ oli suuri, ja ensim‰isen h‰mm‰styksen kest‰ess‰ kyseltiin tuskalla mit‰h‰n tiell‰ lienee tapahtunut ja lieneekˆ em‰nt‰ vikautunut, sill‰ ett‰ em‰nt‰ oli t‰ll‰ hevosella ajanut n‰htiin siit‰kin, ett‰ h‰nen huivinsa lˆydettiin vankkurissa olevain tavarain joukosta. Mutta kun ei em‰nt‰‰ n‰kynyt eik‰ kuulunut, p‰‰tettiin viimein, ett‰ jonkun oli l‰hteminen h‰nt‰ etsim‰‰n, jos kenties joku onnettomuus oli h‰nt‰ kohdannut. Kaksi renki‰ l‰hti sen t‰hden matkalle, mutta muu v‰ki palasi tyˆhˆns‰, monella tapaa selitt‰en tuota odottamatonta tapausta. Etsint‰‰n l‰hetetyt rengit eiv‰t palanneet. He etsiv‰t tiell‰ ja mets‰ss‰, vaan eiv‰t lˆyt‰neet mit‰‰n j‰lke‰ em‰nn‰st‰. Sill‰ v‰lin saatiin J‰rvenp‰‰n pelto loppuun leikatuksi, ja alakuloisena l‰hti v‰ki kotiin, tien vieri‰ t‰hystellen n‰hd‰kseen j‰lki‰ em‰nn‰st‰. "H‰n on kai palannut taloon", arvelivat he. Mutta kun he pime‰ll‰ tulivat kotiin, eiv‰t he Uotilassa tavanneet em‰nt‰‰ eik‰ niit‰ renkej‰, jotka h‰nt‰ etsim‰‰n oli l‰hetetty. N‰m‰ olivat juur'ik‰‰n menneet tavoittamaan is‰nt‰‰, jonka tiesiv‰t olevan tyˆss‰ malkasillalla. Matkalla kohtasivat he Laurin, joka palasi tyhjiss‰ vankkurissaan, ja kysyiv‰t h‰nelt‰, oliko h‰n n‰hnyt em‰nn‰n? "Tottapa h‰n on J‰rvenp‰‰ll‰?" vastasi Lauri. Pime‰ esti n‰kem‰st‰ sit‰ tuskaa, joka kuvautui h‰nen kasvoihinsa, kun h‰n nyt n‰ki, ett‰ aika oli tullut, jolloin h‰nen t‰ytyi vastata em‰nn‰n kohtalosta. Rengit kertoivat nyt pilttouneesta hevosesta ja kuinka he turhaan olivat em‰nt‰‰ etsineet. Lauri istui ‰‰neti vankkurissa, heid‰n kertoessaan. Kun olivat lopettaneet, sytytti h‰n vitkaan sammunutta piippuansa ja sanoi, ett‰ em‰nt‰ puolip‰iv‰n aikana oli tuonut h‰nelle v‰h‰n ruokaa, sanoen heti j‰lkeen puolip‰iv‰n l‰htev‰ns‰ J‰rvenp‰‰lle. Sittemmin ei h‰n h‰nt‰ ollut n‰hnyt. ƒ‰neti tulivat he Uotilaan, jossa kauan oli mietiskelty mit‰ nyt oli teht‰v‰. Ei kukaan voinut arvatakaan mit‰ em‰nn‰lle oli tapahtunut. Jos h‰n vain oli kaatunut, kyll‰p‰ sitte lˆydett‰isiin el‰v‰n‰ tai kuolleena. Mutta jos rosvot olivat tahtoneet ryˆst‰‰ h‰nt‰ ja h‰n oli j‰‰nyt heid‰n k‰siins‰, kun hevonen karkasi J‰rvenp‰‰lle p‰in, olivat ne varmaankin murhanneet h‰net ja piilottaneet ruumiin mets‰‰n. Lauri ja muutamat rengeist‰ meniv‰t viel‰ yˆn pime‰ll‰ mets‰‰n ja huhuilivat siell‰ em‰nt‰‰, mutta vastausta ei saatu eik‰ mit‰‰n j‰lke‰ n‰hty, ja he palasivat kotiin. Mutta koko t‰m‰n p‰iv‰n kuluessa ei Lauri tapansa mukaan ollut uskaltanut rukoilla Jumalaa, ja v‰syneen‰ ruumiin sek‰ mielen ponnistuksista nukkui h‰n raskaaseen uneen. Ne tiedustukset, jotka nimismieskin sittemmin teki, olivat turhia. -- Nostetun rahvaan joukossa n‰htiin myˆskin er‰s vanha, harmaap‰‰ ukko, jonka otsassa oli syv‰t rypyt. H‰nen synk‰n surulliset, mutta tavattoman kirkkaat silm‰ns‰ eiv‰t oikein tajonneet h‰nen kasvojensa muutoin jyrkk‰‰n muotoon. Vanhus otti ‰‰neti ja, niinkuin n‰ytti, innokkaasti osaa tiedustukseen. Lauri astui usein vanhuksen vieress‰, vaan ei ainoatakaan sanaa eik‰ silm‰yst‰ n‰m‰ miehet kesken‰ns‰ vaihtaneet. Vanhus oli Olli torppari, joka uskollisesti piti valansa, vaikkapa tunnon tuskat siit‰, ett‰ h‰n oli ainoa, joka tiesi kauhean rikoksen eik‰ kuitenkaan voinut ilmaista tuota tuskallista salaisuutta, vaivasivat h‰nt‰ p‰iv‰t sek‰ yˆt. Senp‰ t‰hden tuo selitt‰m‰tˆn asia, mitenk‰ em‰nt‰ oli kadonnut, vast'edeskin peittyi kaikilta pimeyteen, ja niist‰ useammista arveluista, jotka t‰st‰ asiasta lausuttiin, n‰ytti tuo ensim‰inen, ett‰ muka rosvot olivat h‰net murhanneet ja ett‰ hevosen oli onnistunut p‰‰st‰ heid‰n k‰sist‰‰n, olevan otollisin ja luonnollisin. Monta huhua rosvoista ja karanneista linnanvangeista ilmautui samaan aikaan, ja useampi, etenkin naisista, luuli n‰hneens‰ sellaisten ep‰luulonalaisten ihmisten kuleksivan h‰m‰r‰ll‰. Yleinen ja syd‰mellinen myˆt‰tunto, jota arvossa pidetylle is‰nn‰lle osotettiin, vaivasi h‰nt‰ kovasti, ja raskain syd‰min kuunteli h‰n nˆyr‰sti pit‰j‰l‰istens‰ valituksia em‰nn‰n kuolemasta. Kunnioitettu kirkkoherrakin surkutteli liikutetulla syd‰mell‰ Laurin kovaa onnea ja muistutti h‰nt‰ siit‰, kuinka he samana p‰iv‰n‰ olivat tavanneet toisensa aavistamatta ett‰ kova onni oli Lauria l‰hell‰. Niinkuin Lauri, kun h‰n edellisen kerran puhui rovastin kanssa em‰nn‰st‰, yht'‰kki‰ vavahti, kun em‰nn‰n nimi ensin mainittiin, mutta sitte rauhoittui ja hillitsi mielens‰, niin k‰vi h‰nen vast'edeskin hyv‰n aikaa. H‰n oli odottanut, ett‰ edes joku ep‰luulon varjo sattuisi h‰neen. Nyt kun h‰n ei huomannut siit‰ v‰h‰‰k‰‰n, vaan kaikki osottivat h‰nelle milt'ei suurempaa kunnioitusta kuin ennen, h‰pesi h‰n enemm‰n teeskentely‰‰n kuin todella rikostaan katui. Tosin olisi h‰n suonut, ett‰ kauhea teko olisi ollut tekem‰tt‰, vaikkapa h‰nen olisikin monta pitk‰‰ vuotta t‰ytynyt odottaa em‰nn‰n kuolemaa, mutta usein valtasi h‰net selitt‰m‰tˆn rauha, kun h‰n kuollutta ajatteli. "Onhan h‰nen paras niinkuin nyt on", sanoi h‰n silloin itselleen, muistellen vastoin tahtoansa oman syd‰mens‰ tuskallista tilaa. V‰hitellen, kun kaikki tiedustukset yh‰ olivat turhia, laattiin puhumasta em‰nn‰n salaisesta katoamisesta ja Uotilassa mukautui kaikki tuohon uuteen tilaan. Mutta se, joka nyt, is‰nn‰n m‰‰r‰yksen mukaan, em‰nnˆitsi Uotilassa, oli nuori Liisa. VIII. Muutama vuosi eteenp‰in. Ne, jotka maailmassa nˆyr‰sti ja hiljaisesti el‰v‰t, unhotetaan heid‰n kuoltuansa pian. Niin k‰vi em‰nn‰nkin. Tosin ei Lauri em‰nt‰‰ koskaan unohtanut, mutta h‰n salasi synk‰t muistonsa h‰nest‰; Liisakin vuodatti kyyneleit‰ em‰nn‰n kamalasta kuolemasta ja muisteli h‰nt‰ joskus sittemminkin. Mutta ei yksik‰‰n lapsi t‰‰ll‰ k‰tkenyt kuolleen ‰idin muistoa koko i‰kseen kiitolliseen syd‰meens‰. Sen t‰hden ei kukaan joulun aikana en‰‰ em‰nt‰‰ kysellytk‰‰n, ja v‰ki vietti pyh‰‰ kuin ainakin leikeill‰ ja iloisilla ilveill‰. Hiljaa ja tasaisesti joutui p‰iv‰in ja kuukausien kulku Uotilassa, mutta syv‰ll‰ tuon hiljaisen pinnan alla vieri salainen, mutta ei sen t‰hden heikompi virta. Talon suoran ja jokap‰iv‰isen v‰en joukossa oli yksi henkilˆ, jota ei kukaan oikein tuntenut, vaikka kaikki noudattivat h‰nen k‰skyj‰ns‰ ja sˆiv‰t h‰nen leip‰‰ns‰. Se oli Lauri. Ehk‰ heid‰n is‰nt‰ns‰, oli h‰n kuitenkin heid‰n vankinsa. H‰n tosin ei raudoissa ollut, mutta h‰nen sanansa ja silm‰ns‰ olivat kahleissa, ja vapaina asuivat h‰nen mieless‰‰n ainoastaan syntien ja rikosten synk‰t muistot. Lauri, joka ennen vaimonsa murhaa joka p‰iv‰ oli rukoillut ja lukenut raamattua, ei rukoillut en‰‰. Tosin pakotti rauhattomuutensa h‰nt‰ rukoilemaan, mutta h‰nell‰ ei ollut mit‰‰n Jumalalta rukoilla, sittenkun h‰nen rukouksensa em‰nn‰n kuolemasta oli kuultu sill‰ tavoin, mill‰ h‰n nyt n‰ki sen t‰ytettyn‰. H‰nen ei k‰ynyt rukoileminen, mutta raamattua luki h‰n kuin ennenkin. Lauri parka! Se jumalanpelko, jossa h‰n oli kasvanut, oli muuttunut tˆrke‰ksi taika-uskoksi, ja rikostansa oikein katumatta tahtoi h‰n Jumalalta saada rauhaa sairaalle syd‰melleen. Olihan se aika nyt tullut, jota h‰n oli odottanut ja valmistanut. Nyt oli h‰n nauttiva kadotetun tunnonrauhansa hedelmi‰. Ja n‰m‰t hedelm‰t n‰yttiv‰t h‰nest‰ rakkailta ja kalliilta. Ei mit‰‰n estett‰ ollut en‰‰ h‰nen ja armaansa v‰lill‰, paitsi lyhyt maltin ja odotuksen aika. Suuressa talossaan ja hyv‰varaisessa kodissaan n‰ki Lauri nyt tuon nuoren ja kauniin Liisan toimittavan kaikki h‰nen mielt‰ns‰ myˆten, vaikkapa Liisa siell‰ viel‰ piti palvelijan virkaa. Eih‰n Liisa tuntenut nuoren is‰nt‰ns‰ ajatuksia; h‰n ei aavistanut, ett‰ tuo pulska mies, tuo h‰nt‰ kohtaan aina umpimielinen ja harvapuheinen Lauri ei mit‰‰n parempaa toivonut kuin ett‰ Liisa tulisi h‰nen vaimokseen, ja ett‰ h‰n vain odotti otollista hetke‰. Rakastiko Liisa Uotilan is‰nt‰‰? Kukahan sit‰ olisi tiet‰nyt. H‰n teki h‰nen tˆit‰ns‰ ja toimitti kaikki niin huolellisesti ja hyv‰sti h‰nen talossaan kuin suinkin taisi. Pitih‰n Liisan tehd‰ se mielell‰‰n, sill‰ hyv‰ is‰nt‰ oli Lauri koko v‰ke‰ns‰ ja Liisaakin kohtaan. Jospa h‰nen nuori, s‰ve‰ syd‰mens‰ joskus olikin tuntenut tuota kaikissa helliss‰ syd‰miss‰ asuvaa halua saada turvautua v‰kev‰mp‰‰n, eih‰n tuon kˆyh‰n, turvattoman tytˆn sopinut ajatella rikasta, arvossa pidetty‰ is‰nt‰‰, jonka aviopuoleksi moni pit‰j‰n talontytt‰rist‰ mielell‰‰n rupeisi. Hartusta arveli Liisa kuin ennenkin, ett‰ h‰n oli iloinen ja rehellinen poika, ravakka kuin harva, mutta kyll‰ h‰n s‰‰litteli Harttua siit‰, kun h‰n oli niin kˆyh‰. Milloin sovistui, suositteli h‰n h‰nt‰ enemm‰n kuin muita, ja k‰rsi kenties iloisemmalla mielell‰ kuin ennen niit‰ pistopuheita, joita h‰nelle siit‰ lasketeltiin. H‰n ei huomannut, ett‰ Harttu t‰n‰ jouluna oli v‰h‰n totisempi kuin viime joulupyh‰n‰. H‰n ei tiet‰nyt, ett‰ Harttu oli v‰h‰n syvemm‰lt‰ katsellut h‰nen suloisiin silmiins‰ ja ett‰ h‰n turhaan vaivasi p‰‰t‰ns‰ miettim‰ll‰ kuinka paraiten hankkisi turvallista tulevaisuutta itselleen ja Liisalle. Mutta yhten‰ pyh‰-iltana, kun ei is‰nt‰ eik‰ Liisa ollut kotona, kuuli h‰n, kuinka vanha Kaisa jutteli is‰nn‰st‰ er‰‰n kyl‰naisen kanssa, jolloin Kaisa sanoi ett‰ "is‰nt‰ olkoon nyt Jumalan nimess‰ aikomatta ottaa em‰nn‰kseen tuota kˆyh‰‰ Liisaa, kun h‰nelle kyll‰ olisi tarjona rikkaita ja arvokkaita tyttˆj‰". N‰m‰ sanat saivat h‰nen uskollisen mielens‰ kauan miettim‰‰n, kuinkahan kuitenkin lopuksi k‰ynee, ja mit‰ likemm‰ksi kev‰t l‰hestyi, sit‰ useammin johtuivat nuo sanat h‰nen mieleens‰. Ja kun kev‰t tuli, rupesivat paikkakunnan em‰nn‰t mietiskelem‰‰n ket‰h‰n Uotilan is‰nt‰ nyt em‰nn‰kseen ottanee, ja arveltiin, ett‰ h‰nen nyt sopisi valita pit‰j‰n omista tytt‰rist‰ eik‰ kosia naapuripit‰j‰ss‰ kuin viime kerralla. Mutta Laurille ei kukaan rohjennut kertoa mit‰ t‰st‰ asiasta puhuttiin kyl‰ss‰, eik‰ h‰n itse n‰ytt‰nyt aikovan k‰yd‰ kosioilla siell‰ eik‰ t‰‰ll‰. Er‰‰n‰ aamup‰iv‰n‰ istui Lauri yksin tuvassa; h‰n poltteli piippuansa eik‰ n‰ytt‰nyt huomaavan, ett‰ Liisa astui sis‰lle kantaen sylillist‰ halkoja, jotka h‰n heitti takan viereen, ja alkoi viritt‰‰ tulta. Hetken kuluttua ryk‰isi Lauri pari kertaa ja kysyi sitte Liisalta, nostamatta silmi‰ns‰ lattiasta: "Tarvinneekohan nyt Uotila omaa em‰nt‰‰?" Liisa keskeytti hetkeksi tyˆns‰, h‰mm‰styen enemm‰n siit‰, ett‰ is‰nt‰ puhutteli h‰nt‰, kuin itse kysymyksen laadusta. Vitkaan l‰hensi h‰n sytytetyt p‰reet halkoihin ja vastasi: "Kyll‰h‰n se olisi hyv‰! -- Ik‰v‰ on talo em‰nn‰tt‰", lis‰si h‰n iloisesti. "Saattaapa niinkin olla", sanoi Lauri asentoansa muuttamatta. Liisa puhalsi v‰h‰n tuoreisiin halkoihin, jotka eiv‰t tahtoneet sytty‰, ja sanoi sit‰ tehdess‰‰n: "Eih‰n -- vieras -- koskaan ole -- kuin oma." Kun halot samassa syttyiv‰t ja kirkas liekki vilkkaasti kiilteli mustalla takalla, jatkoi kaunis tyttˆ puhettansa ilosilmin: "Kyll‰ em‰nt‰‰ tarvitaan, niin arvelevat kai nuo rikkaat talontytt‰retkin kirkonkyl‰ss‰!" Lauri loi silm‰ns‰ Liisaan. Ne kohtasivat Liisan ilkamoisia ja huolettomia silm‰yksi‰. Lauri nyyk‰ytti p‰‰t‰ns‰ hymyillen. Kun Liisa taas k‰‰ntyi ja nosti raskaan padan hahloihin, nousi Lauri istualta ja meni Liisan luo. Yst‰v‰llisesti syleili h‰n tyttˆ‰ ja sanoi, katsellen h‰nen punastuviin kasvoihinsa: "Uotila tahtonee mieluimmin kˆyh‰‰ tyttˆ‰ em‰nn‰kseen." Kun h‰n sen oli sanonut, k‰‰ntyi h‰n pois; seisoi nyt ‰‰neti hetken. Sitte l‰ksi h‰n ulos. Mutta Liisa j‰i takan ‰‰reen. Ahkeraan h‰n h‰mmensi oivallista p‰iv‰llispuuroa padassa. Mit‰ h‰n sit‰ tehdess‰ns‰ ajatteli, se lensi iloisten r‰iskyvien kipin‰in seurassa ylˆs takan torveen, ja kev‰ttuuli vei sen kauas yli seudun. Kaukana mets‰nrinteell‰ seisoi silloin Harttu aidaksia haloten. H‰n n‰ki kuinka savu leikiten tuprueli Uotilan takantorvesta ja sanoi itsekseen: "Nyt puuhailee Liisa takalla." Kun Lauri sitte taas tapasi Liisan, oli kaikki kuin ennenkin ja Lauri yht‰ harvapuheinen ja totinen kuin koskaan. Mutta vaikkei Lauri mit‰‰n n‰ytt‰nyt, oli kuitenkin vanhan Kaisan sukkela silm‰ hoksannut, ett‰ is‰nt‰ rakasti Liisaa, ja Kaisa ei siit‰ p‰ivin voinut k‰rsi‰ tuota nuorta tyttˆ‰, jolle rikas is‰nt‰ h‰nen mielest‰‰n oli liian hyv‰. Ik‰ olikin vaikuttanut Kaisaan, ja h‰n oli k‰ynyt hyvin toraiseksi. Kun vain joku syy siihen tarjoutui, valitti h‰n kuinka nurinp‰in vieras v‰ki hoiti taloutta, mutta siihen ei Lauri koskaan vastannut sanaakaan, vaan Liisa vuodatti usein yksin‰isell‰ luhdillaan katkeroita kyyneli‰ ‰mm‰n sanoista. Aika kului. Kes‰ oli kylm‰ ja sateinen. Aikaiset hallat turmelivat kasvavaa laihoa. Kaikki ennusti huonoa vuotta. Monessa paikoin pit‰j‰ss‰ pestattiin sen t‰hden tulevaksi vuodeksi v‰hemm‰n palvelijoita kuin tavallisesti, ja moni kelpo renki j‰i sill‰ tapaa paikatta. Niiden joukossa oli Harttukin, jonka is‰nt‰, mist‰ syyst‰, ei tiedetty, kaikessa yst‰vyydess‰ erotti palveluksestaan. Paikkaa ei h‰n saanut muissakaan taloissa. Harttu aikoi sen t‰hden, niinkuin useimmat muutkin pit‰j‰n rengeist‰, etsi‰ itselleen tyˆt‰ vierailta paikoilta. Kauan ep‰ili h‰n kuitenkin, sill‰ h‰n ei tahtonut joutua kauas Uotilasta. Liisa kyll‰ surkutteli h‰nt‰, mutta ei h‰n n‰ytt‰nyt surevan sit‰, ett‰ Hartun oli l‰hteminen. Er‰‰n‰ iltana -- oli jo myˆh‰‰n syksyll‰ -- oli Kaisa taas ankarasti torunut Liisaa, is‰nn‰n poissa ollessa. Liisa ei vastannut mit‰‰n. Mutta kun Lauri hetken kuluttua astui tupaan, sytytti Liisa lyhtins‰ ja meni navettaan, jossa ammuvat lehm‰t yst‰v‰llisesti ottivat h‰net vastaan, kun h‰n, heit‰ puhutellen, alkoi lyps‰‰ toista toisensa per‰st‰. Mutta tuvassa istui vanha Kaisa tuikealla tuulella rukkinsa ‰‰rell‰, vihastuen kehr‰ykseens‰ ja siit‰ syntyviin onnettomuuksiin, mutta v‰h‰ v‰li‰ pist‰en ‰k‰isi‰ sanoja siit‰, kuinka huonosti kaikki t‰t‰ nyky‰ toimitettiin talossa. Viimein, kun lanka taas katkesi, seisatti h‰n rukkinsa yht'‰kki‰ ja sanoi jyrk‰sti Laurille, ettei h‰n tahtonut en‰‰ p‰iv‰‰k‰‰n olla h‰nen talossaan, jossa nyt kaikki hoidettiin ja toimitettiin kurjimmalla tavalla, ellei Lauri kohta aikonut hankkia taloon varsinaista em‰nt‰‰. "Tuossa te istutte", pakisi h‰n, "nuori ja varakas kuin olette, p‰iv‰t p‰‰t‰ns‰ kotona tai ajatte pyhin‰ kirkkoon, vaan ette koskaan sano sanaakaan rikkaiden ja suurten talojen tytt‰rille, niinkuin Uotilan is‰nn‰n kuitenkin paraiten sopisi." Itse sanoi h‰n olleensa viidett‰kymment‰ vuotta talossa ja n‰hneens‰ t‰‰ll‰ parempia sek‰ huonompia p‰ivi‰, mutta ei koskaan mokomia kuin nyt, kun koko talo on tuiki kˆyh‰n tytˆn vallassa. Lauri hymyili huolimatta i‰kk‰‰n ‰mm‰n valituksista eik‰ n‰ytt‰nyt aikovan vastata mit‰‰n h‰nen puheeseensa. Mutta hetken kuluttua hymyili h‰n taas puoleksi yst‰v‰llisesti, puoleksi pilkallisesti ja sanoi: "Mit‰p‰ min‰ noista rikkaista ja isoisista talontytt‰rist‰." "Enkˆs sit‰ arvannut", vastasi Kaisa ‰re‰sti surisevan rukkinsa ‰‰relt‰. "Kyll‰h‰n tuota sopi tiet‰‰." Lauri hymyili taas ja lis‰si: "Jos jonkun pit‰‰ tuleman Uotilan em‰nn‰ksi, kenties tahtoo Liisa itse siksi ruveta." "Herra mun luojani!" huusi vanha Kaisa, heitt‰en sikseen surisevan pyˆr‰n. H‰n aikoi jatkaa puhettansa, mutta is‰nt‰ katseli h‰neen tuimin silmin ja nousi istualta, josta Kaisa ‰llistyi. Ja kaikki tuvassa k‰viv‰t uteliaiksi tiet‰m‰‰n mit‰ n‰m‰t sanat ennustivat. Kun Liisa tuli takaisin tupaan, vallitsi siell‰ syv‰ ‰‰nettˆmyys, ja h‰n n‰ki kyll‰ kaikkien silmist‰, ett‰ h‰nest‰ oli puhuttu. Mutta is‰nt‰ seisoi ylev‰n‰ ja vakavana keskell‰ lattiaa ja katseli vain Liisaan, k‰skien h‰nt‰ tulemaan kanssansa sis‰huoneeseen. Lauri sytytti p‰reen ja l‰ksi edelt‰. Liisa seurasi h‰nt‰ sykkivin syd‰min. Mit‰h‰n is‰nn‰n lienee h‰nelle sanomista? Kaikki v‰ki istui ‰‰neti tuvassa, kummastuneena ja uteliaana. Kaisa kehr‰si niin ett‰ rukki surisi kuin paarma, ja h‰nelle tuli huomaamatta useampia solmuja ja sykkyrˆit‰ h‰nen muutoin tasaiseen lankaansa. Pitk‰n hetken kuluttua astuivat Lauri ja Liisa huoneesta. Lauri n‰ytti totiselta kuin ainakin, mutta nuori punastunut tyttˆ n‰ytti onnelliselta ja meni takan ‰‰reen iltaruokaa puuhailemaan. Kaikki tekiv‰t tyˆt‰ tavallista ahkerammin, ja Liisaan luotiin vain salaisia vilkauksia. Mutta h‰n ei katsellut ymp‰rilleen, h‰n ei katsonut Harttuunkaan, joka istui aivan l‰hell‰ h‰nt‰ takan ‰‰ress‰ kirvesvartta veistellen. Harttu oli kenties v‰h‰n kalveampi kuin tavallisesti, mutta tyynesti h‰n tyˆskenteli. H‰n tiesi nyt kuinka k‰vi eik‰ h‰n syd‰mess‰‰n ensink‰‰n nuhdellut siit‰ tyttˆ‰, jota h‰n rakasti. Ettei Liisan sopinut hyl‰t‰ onneansa, oli Hartusta yht‰ selv‰‰ ja luonnollista, kuin ett‰ h‰nen nyt hyvin sopi etsi‰ tyˆt‰ vierailta paikoilta. Sen t‰hden, kun jonkun ajan kuluttua er‰s korpraali tuli v‰rv‰‰m‰‰n miehi‰ komppaniaan ja tarjosi Hartulle k‰sirahaa, rupesi h‰n sotamieheksi, ja pyh‰inmiesten aikana l‰ksi h‰n Uotilasta. Paljoa ei h‰n viime aikoina ollut puhunut sen kanssa, jonka h‰n ja kaikki tiesiv‰t tulevan talon em‰nn‰ksi. J‰‰hyv‰iseksi sanoi h‰n Liisalle vain "Herran rauha!" mutta n‰iss‰ v‰h‰n kankeasti lausutuissa sanoissa oli kuitenkin paljo yksivakaisuutta ja hellyytt‰. Hiljaa antoi Liisa h‰nelle k‰tt‰ ja vastasi h‰nen j‰‰hyv‰isiins‰ samoilla sanoilla. Heid‰n v‰lins‰ n‰ytti aivan vieraalta ja ujolta, mutta hyv‰n tytˆn syd‰mess‰ kysyi leppe‰ ‰‰ni miksik‰s Harttu nyt oli niin harvapuheinen. N‰in erosivat Liisa ja Harttu. V‰h‰n aikaa siit‰ pidettiin Laurin ja Liisan h‰‰t suuritta menoitta Uotilassa. Vihkimisen tapahtuessa nousi rankkasade, ja naisv‰ki ennusti sen johdosta, ett‰ uusi em‰nt‰ saa itke‰ katkerasti kaikkina elinp‰ivin‰ns‰. Mutta kova onni n‰ytti olevan kaukana Uotilasta. Oli kuin hyv‰ haltia olisi nuoren em‰nn‰n seurassa asettunut suureen taloon. Karja menestyi hyvin, tyˆt joutuivat nopeaan ja tasaisesti, ja n‰ytti kuin vuoden v‰hemm‰t varat olisivat muuttuneet kahta suuremmiksi, niin runsaasti ne riittiv‰t talon ylt‰kyll‰iseen ravintoon. Pime‰, pitk‰ ja usein synkk‰ talvi kului t‰n‰ vuonna pikaisesti Uotilan v‰elt‰, ja n‰ytti kuin nuori em‰nt‰ olisi levitt‰nyt suloista p‰iv‰npaistetta kaikkeen, johon h‰n puuttui. Liisa oli onnellinen ja nautti onneansa puhtaalla omallatunnolla ja iloisin syd‰min. Ei tiet‰nyt Liisa, ett‰ miehens‰ omatunto oli kipe‰, kun Lauri lemmen silmin katseli h‰nt‰. Lauri oli hyv‰ ja hell‰ vaimollensa. Ei koskaan h‰n kauheaa salaisuuttansa Liisalle uskonut; eik‰ h‰n uskaltanut sanoa h‰nelle kuinka kauan h‰n h‰nt‰ oli rakastanut. H‰n ei hennonut syˆst‰ omantunnon tuskaa Liisankin s‰ve‰‰n syd‰meen, ja kun suru synkk‰n‰ ja uhaten l‰hestyi h‰nt‰, k‰rsi h‰n yksin ja ‰‰neti, ja sulki tuskat syd‰meens‰. Silloin koetti h‰n rukoilla Jumalaa poistamaan h‰nest‰ muistot tehdyst‰ rikoksesta, jota ei mik‰‰n maailmassa voinut per‰ytt‰‰, mutta h‰nen syd‰mens‰ oli ‰‰neti ja kolkko. Se rukouksen lempe‰ enkeli, joka kerran on asunut joka ihmisen ja Laurinkin rinnassa, oli paennut, pel‰styen rikoksen verisi‰, leppym‰ttˆmi‰ muistoja, ja aikaansa odottaen istui se nyt ulkopuolella, tuolla paljaalla nummella, jolla h‰vitt‰v‰ rajutuuli riehui ja p‰iv‰n helle poltti jok'ainoan kukan, joka maasta nousi. Laurin syd‰mest‰ ei t‰m‰ enkeli en‰‰ kantanut taivaaseen h‰nen voimattomia rukouksiansa raskaina hetkin‰, jotka kuitenkin harvenivat mit‰ syvemm‰lle h‰n n‰ki onnensa juurtuvan. H‰nt‰ kohtaan, jota Laurin siit‰ tuli kiitt‰‰, oli h‰n laukea ja hell‰, niinkuin kukin on sit‰ kohtaan, jota h‰n rakastaa ja jonka t‰hden paljon on saatu k‰rsi‰, ja h‰n n‰ytti rakkaudellansa Liisaan tahtovansa sovittaa mit‰ Leenaa kohtaan oli rikkonut. Niin kului vuosi rauhallisesti ja milt'ei iloisesti, ja kun Liisa lahjoitti miehellens‰ pojan, ei mit‰‰n puuttunut h‰nen onnestansa. Niin syv‰sti liikutettuna, ettei sit‰ olisi tuosta tyynest‰, totisesta miehest‰ uskonutkaan, otti Lauri viattoman lapsensa ensi kerran syliins‰. T‰m‰ lapsi oli sovittava kaikki, ja siin‰ n‰ki h‰n todistuksen siit‰, ett‰ lempe‰ ja laupias Jumala loi silm‰ns‰ h‰neen eik‰ ankarasti tahtonut h‰nen rikostansa rangaista. Niin arveli Lauri ollen onnellinen ylim‰‰rin. V‰h‰n aikaa sen j‰lkeen l‰ksi h‰n er‰‰n‰ p‰iv‰n‰, kun kaikki v‰ki oli ulkotyˆss‰, yksin Ristim‰en mets‰‰n, jossa h‰n ei ollut k‰ynyt tuon onnettoman illan per‰st‰. Ihmeelliset olivat ne ajatukset, jotka hiljaisessa mets‰ss‰ her‰siv‰t h‰nen mieless‰‰n. Siell‰ kangasteli tiell‰ ja kamalalla murhapaikalla joka askeleella muistoja, joita, h‰nest‰ n‰hden, moni, moni h‰vitt‰v‰ talvi oli vaalentanut. N‰m‰ talvet olivat asuneet h‰nen omassa syd‰mess‰‰n. Surullisen rauhallisena seisoi Lauri sill‰ hiekkavierem‰ll‰, joka peitti h‰nen vaimonsa ruumiin. Myrskyt olivat viel‰kin kaataneet muutamia m‰ntyj‰ haudalle. Ei mik‰‰n ihmissilm‰ voinut huomata ep‰luulonalaista j‰lke‰, joka voisi saattaa rikoksen ilmi. Lauri seisoi siin‰ kauan ajatuksiin vaipuneena. Nuori, voimakas mies oli t‰ll‰ hetkell‰, jolloin ei kukaan h‰nt‰ n‰hnyt, kadottanut koko sen pontevuuden, joka jokap‰iv‰isess‰ el‰m‰ss‰ oli h‰nt‰ n‰iden kahden vuoden kuluessa kannattanut, ja h‰n n‰ytti melkein voimattomalta ukolta. Viimein pani h‰n k‰tens‰ ristiin, ja ensim‰inen l‰mmin henk‰ys lensi nyt h‰nen syd‰mens‰ l‰pi. H‰nen ajatuksensa puhkesivat sanoiksi, jotka olivat kuin rukous, ett‰ Jumala tahtoisi unohtaa h‰nen rikoksensa. Itse ei h‰n sit‰ koskaan ollut unohtava. Ennen kuin h‰n l‰ksi mets‰st‰ peitti h‰n haudan viel‰ paremmin, ja erosi siit‰ viimein milt'ei rauhallisilla tunteilla. Viattoman lapsensa kuva oli h‰nen mieless‰‰n, ja h‰n arveli, ett‰ h‰nen entinen vaimonsa, hyv‰ ja nˆyr‰ kuin h‰n aina oli, nyt katselee haudastansa h‰neen anteeksi antavin silmin. Kun lapsi ristittiin, nimitti h‰n sen Eeroksi, Leenan is‰n muistoksi, jota em‰nt‰ hartaasti oli rakastanut ja kunnioittanut, ja kun Lauri sitte t‰m‰n nimen lausui, kuului aina h‰nen hele‰ss‰, syv‰ss‰ ‰‰ness‰‰n tavattoman hell‰ v‰re. Sitte kului taas yksi vuosi, jolloin onnen aurinko valaisi Laurin kotoa ja tulevaisuuden toivo yh‰ syvemm‰s juurtui h‰nen syd‰meens‰. Kullakin p‰iv‰ll‰ oli omat tyˆns‰, vaivansa ja ilonsa, ja muuta ei siit‰ ole sanomista. Ei mit‰‰n muutoksia likitienoillakaan ollut tapahtunut, paitsi se, ett‰ myllykyl‰, jolla t‰h‰n asti oli ollut pitk‰ ja vaivaloinen mutka kirkolle, nyt oli p‰‰tt‰nyt raivata uuden tien, joka suuresti oli lyhent‰v‰ matkan sinne. T‰m‰ tie oli menev‰ pitkin sit‰ laaksoa, joka kulkee Ristim‰en mets‰n poikki, ja oli aiottu myˆskin sivuamaan sit‰ paikkaa mets‰ss‰, joka peitti Laurin rikoksen maailman silmilt‰. Kun siis otettiin puheeksi tien tekeminen sille paikalle, oli kyll‰ Laurin ensim‰inen aikomus vastustaa t‰t‰ ehdotusta, mutta ei h‰n sit‰ kuitenkaan uskaltanut, koska ehdotusta kaikin puolin pidettiin pit‰j‰lle hyˆdyllisen‰. H‰n antoi sen t‰hden, niinkuin n‰ytti, mielell‰‰n maatansa yrityksen hyv‰ksi, mutta kielsi ottamasta hiekkaa h‰nen maaltansa. Kun tyˆ oli tekeill‰, oli Lauri usein mets‰ss‰ katsomassa, ett‰ m‰‰r‰tyit‰ ehtoja noudatettiin. Vaan ei mik‰‰n siell‰ antanut h‰nelle syyt‰ pelkoon, ett‰ h‰nen salaisuutensa tulisi ilmi. Syksyn alussa oli uusi tie valmis k‰ytett‰v‰ksi, ja moni myllykuorma ja useampia kirkkomiehi‰ kulki jo silloin t‰t‰ tiet‰. Joulu l‰hestyi ja sen seurassa nuo moninaiset valmistuspuuhat pyh‰‰ varten. T‰m‰ vuosi oli ollut tavattoman hyv‰ ja siunattu viljavuosi Uotilassa. Aitat olivat t‰ynn‰ kalliita tavaroitansa, jotka halusivat saada palkita viljelij‰n vaivaa ja ilottaa h‰nt‰. Senp‰ t‰hden tahtoikin Lauri, ett‰ h‰nen v‰kens‰ t‰n‰ jouluna viel‰ runsaammin kuin ennen saisi nauttia h‰nen hyv‰‰ns‰, ja Liisa koetti sen t‰hden valmistaa pyh‰p‰iville surutonta iloa Uotilaan, jossa onni ja hiljainen autuus nyt n‰yttiv‰t viihtyv‰n hyvin. Kaikki siis valmistettiin joulua varten, kun is‰nt‰v‰en ainoa lapsi, Eero, joka nyt jo oli vuoden vanha, yht'‰kki‰ sairastui kovaan kuumetautiin. Tuo pienokainen oli viattomalla hymyll‰ns‰ jo ehtinyt poistaa monta surullista ajatusta Laurin syd‰mest‰ ja oli tullut h‰nelle rakkaammaksi kaikkea muuta maailmassa. Kun Lauri nyt yht'‰kki‰ n‰ki lapsen makaavan vuoteellansa, hiljaa kuumehoureissa vaikeroiden, vapisi h‰nen syd‰mens‰ ja h‰n pelk‰si ett‰ ankara Jumala nyt oli lapsukaiselle kostava h‰nen is‰ns‰ rikoksen. Kaikista niist‰ ahkeroimisista huolimatta, jotka taudin poistamiseksi tehtiin, paheni se kuitenkin pahenemistaan. Muutamat tuskalliset ja pitk‰t p‰iv‰t kuluivat, ja kaikki toiveet pojan pelastumisesta n‰yttiv‰t haihtuneen. Oli ilta. Lapsi oli jo kolme p‰iv‰‰ ollut sairaana. Kynttil‰ paloi huoneessa, johon Liisa oli muuttanut armaan kipe‰n lapsensa. H‰n suuteli sit‰ hell‰sti, kun ei h‰nell‰ muita neuvoja sen tuskain lievitt‰miseksi ollut, otti sen varoen syliins‰ ja tuuditteli sit‰ n‰in hiljaa, kyynelsilmin katsellen pienokaiseensa. Lauri istui Liisan vieress‰, kallella p‰in. H‰nen syd‰mens‰ oli kolkon ep‰toivon vallassa. H‰n ei rukoillut, h‰n ei ajatellut, h‰n ei sanonut mit‰‰n. Milloin lapsi liikahti, loi Lauri kuitenkin pitk‰n, kysyv‰n silm‰yksen siihen ja sitte lapsen ‰itiin. V‰hitellen sairaan liikunnot harvenivat ja heikontuivat heikontumistaan. Viimein makasi lapsi aivan liikkumatta, eik‰ vaikeroinutkaan en‰‰. Kuoleman enkeli oli vienyt h‰nen viattoman henkens‰ ja pitk‰llinen uni oli vallannut pienokaisen, joka v‰syneen‰ lep‰si nuoren ‰itins‰ syliss‰, sill‰ aikaa kun Lauri yh‰ istui kuunnellen, havaitakseen edes heikointa ‰‰nt‰, v‰hint‰ liikuntoa ainoassa lapsessaan. Mutta siit‰ suuresta tuvasta, joka oli huoneen ulkopuolella ja johon ovi oli auki, kuultiin kuinka muutamat myllyst‰ tulleet talonrengit hiljaa kertoivat ihmeellisi‰ juttuja, joita koskenkyl‰ss‰ oli kerrottu Ristim‰en mets‰st‰. IX. Kummitus Ristim‰en mets‰ss‰. J‰tt‰k‰‰mme se huone, jossa ‰sken onnelliset vanhemmat murehtien ja ‰‰neti istuvat ainoan lapsensa ruumiin vieress‰, kuulematta mit‰ tuvassa jutellaan, joka puhe kenties kuitenkin olisi voinut saattaa Laurin taintuneen syd‰men h‰mm‰styksest‰ s‰ps‰ht‰m‰‰n. Myllykyl‰n myll‰ri oli n‰et, sill'aikaa kun Uotilan rengit istuivat jauhettansa odottamassa, kertonut kummallisia ja kauheita kulkupuheita, joita useammat niist‰ myllymiehist‰, jotka kirkolta p‰in olivat kulkeneet uutta tiet‰, syksyll‰ olivat levitt‰neet tuosta muutoinkin kamalasta ja kolkosta Ristim‰en mets‰st‰. Kun he -- niin olivat he kertoneet -- yˆn pimeydess‰ olivat joutuneet kuormineen siihen alanteeseen, joka Ristim‰en tienoilla kulkee noiden molempien korkeain mets‰kangasten v‰lill‰, ja tulleet siihen paikkaan, mist‰ kaita tie suikertelee toista kangasviert‰ ylˆsp‰in, olivat heid‰n hevosensa yht'‰kki‰ ruvenneet levottomiksi ja vauhkoiksi ja olleet vied‰ kuormat kumoon. Kun he katselivat ymp‰rilleen n‰hd‰ksens‰ syyt‰ miksi hevoset pel‰styiv‰t, olivat selv‰‰n n‰hneet valkean, mahdottoman suuren haamun, joka seisoi nojautuen honkaa vasten. Kun he, kauhistuen t‰t‰ hirve‰‰ kummitusta, olivat kiirehtineet eteenp‰in, olivat he olleet huomaavinaan, ett‰ tuo valkea haamu hiljaa liikkui mets‰n puiden v‰liss‰, joskus kohoten luonnottoman pitk‰ksi, kunnes se viimein vaipui maahan ja h‰visi. N‰in oli ensim‰inen, joka kummituksen oli n‰hnyt, kertonut tapauksen. Sittemmin olivat useammat muutkin, jotka pimein‰ syys-ˆin‰ olivat kulkeneet mainitun paikan ohitse, kauhistuksekseen saaneet Ristim‰en mets‰ss‰ n‰hd‰ kummituksen, josta kuitenkin kertomukset v‰h‰n erosivat toisistaan. Muutamat sanoivat sen olleen pienen lapsen n‰kˆisen ja v‰ittiv‰t kuulleensa sen hiljaista itkua; toiset kertoivat haamun luonnottoman suureksi ja aivan myk‰ksi. Kaikki he olivat yksimieliset mainitessaan sen paikan mets‰ss‰, jossa haamun oli tapa tulla n‰kyviin. Moni oli tosin kulkenut samaa tiet‰, pime‰ll‰kin, n‰kem‰tt‰ siintoakaan kummituksesta; mutta se usko, ett‰ semmoinen todella oli ottanut ollakseen niill‰ tienoin, oli kuitenkin hyvin yleinen varsinkin taika-uskoisessa ja v‰hemm‰n valistuneessa osassa kansasta. Luonnollista oli, ett‰ Ristim‰en mets‰ t‰ll‰ tapaa sai pahan maineen, ja uljas oli se mies, joka yˆn-aikana ja varsinkin syksyll‰, jolloin haamu useimmiten n‰yttihe, uskalsi kulkea uutta tiet‰. Kaikellaisia selityksi‰ ja vanhoja muistoja ruvettiin kohta sovittamaan tuohon tavattomaan kummitukseen mets‰ss‰, ja milloinpa sanottiin, ett‰ se oli suuri syntinen, milloin murhattu lapsi, joka siell‰ kummitteli lˆyt‰m‰tt‰ rauhaa haudassansa. Semmoinen oli lyhyesti kerrottuna se ihmeellinen juttu, josta v‰ki puhui Uotilan tuvassa samana iltana kuin Laurin ja Liisan ainoa lapsi kuoli. Ei surullinen is‰nt‰ silloin kuullut t‰t‰ puhetta, ja vasta kauan aikaa j‰lkeenp‰in sai h‰n kuulla muutamia tyhji‰ ja katkonaisia huhuja kummituksesta Ristim‰en mets‰ss‰, jotka vanha Kaisa kertoi h‰nelle. Vaikkapa n‰m‰ kulkupuheet n‰yttiv‰t Laurista kummallisilta ja ep‰ilt‰vilt‰, ei h‰n kuitenkaan uskaltanut n‰ytt‰‰ haluansa saada tarkempia tietoja niist‰ jutuista, jotka kerrottiin t‰st‰, h‰nen pahaa omaatuntoansa uhkaavasta ilmiˆst‰, ja h‰n koetti kylm‰ll‰ ja uhkealla ep‰ilyksell‰ kuunnella kertomusta, jonka j‰lkeen h‰n teeskennellyn rauhallisena moitti niit‰, jotka uskoivat mokomia taika-uskoisia juttuja. Mutta Laurin syd‰nt‰ kauhisti uhkaava haamu tuolla h‰nen murhatun vaimonsa haudalla ja tuskissaan sovitti h‰n sen ilmestymisen h‰nen ainoan lapsensa kuolemaan. Eikˆh‰n h‰nen uskollinen ja nˆyr‰ vaimonsa, jonka h‰n kauhealla tavalla el‰m‰st‰ oli erottanut, saanut rauhaa haudassaan ennen kuin oli kostanut Laurille ja h‰vitt‰nyt sen onnen, jonka Lauri luuli saavuttaneensa rikoksen kautta? Tuo entinen tuska tunnonvaivoineen ja unettomine ˆineen rupesi taaskin Laurin seuralaiseksi, ja h‰n vaipui usein ankeaan synkk‰mielisyyteen, jolloin vain odotti viel‰kin n‰hd‰kseen Jumalan rankaisevan k‰den l‰hestyv‰n h‰nt‰. T‰t‰ Laurin synkk‰mielisyytt‰ selitettiin suruksi h‰nen lapsensa kuolemasta. Mutta Liisan rakastava silm‰ rupesi aavistamaan, ett‰ Laurin suruun oli joku muu syy ja kysyi h‰nelt‰ joskus sit‰. Silloin vastasi Lauri, katkerasti silm‰illen: "J‰t‰ minut vain rauhaan. Surenhan kuollutta." Viimein herkesi Liisa kysym‰st‰, sill‰ h‰n rupesi uskomaan, ett‰ is‰nt‰ sanoi mit‰ h‰n ajatteli, ja Lauri tottui taas kuin ennenkin sulkemaan ajatuksensa syvemm‰lle syd‰meens‰. Kun vuosi n‰in oli kulunut hiljaa, olisi vieras silm‰ tuskin voinut huomata muuta kuin ett‰ rauhallinen ja yleinen menestys ja onni taas asui Uotilan talossa. T‰h‰n aikaan syntyi Laurin toinen poika. Is‰nt‰ vastaanotti t‰m‰n lapsen nˆyr‰n kiitollisuuden tunteilla, jotka suuresti erosivat siit‰ ylenm‰‰r‰isest‰ ilosta, jolla h‰n oli tervehtinyt ensim‰isen lapsensa syntymist‰. Mutta vaikkapa h‰n nytkin oli iloinen, ei h‰n kuitenkaan voinut poistaa ep‰luuloansa Jumalaa kohtaan. Ryˆstett‰neekˆh‰n t‰m‰kin lapsi h‰nelt‰? V‰ijyikˆ kosto senkin kehdolla? N‰in kyseli h‰n hiljaa itselt‰‰n ja katseli levottomana tulevaisuuteen, varsinkin kun tarinat kauheasta kummituksesta murhapaikalla t‰h‰n aikaan j‰lleen virkeniv‰t matkustajain kertomuksista, jotka sit‰ taas olivat n‰hneet. Mutta ei mik‰‰n onnettomuus nyt Uotilaa kohdannut. Lapsi kasvoi. Sen viaton nauru kaikui jo suuressa tuvassa ja sen ensim‰iset horjuvat askeleet koettelivat jo pihan nurmikkoa. Kun poika oli t‰ytt‰nyt kaksi vuotta oli sill‰ pieni sisar, jota tuo viel‰ kaunis Liisa lempein lauluin tuvassa vaivutteli uneen. N‰in muuttui Laurin levottomuus rauhaksi ja suruttomuudeksi, ja h‰n ajatteli tulevaisuutta is‰n hellin ajatuksin. Mutta onnettomuuden musta lintu oli kuitenkin pesinyt Uotilaan, vaikk'ei sit‰ ihmisten silm‰t viel‰ huomanneet. Suruja haudellen istui tuo kamala lintu salaisessa pes‰ss‰‰n ja eli viel‰ vain muutamista tuskaisista huokauksista, jotka yksin‰isin‰ hetkin‰ puhkesivat Laurin viel‰ paranemattomasta syd‰mest‰. Mutta surun kaarne rupesi suurempia uhria haluamaan. Se levitteli siipi‰ns‰ ja toi kipum‰elt‰ vieraita Uotilaan. Laurin molemmat lapset makasivat kohta sen j‰lkeen kuolinvuoteella. Sairastettuaan kovan taudin, joka silloin k‰vi n‰ill‰ tienoin, kuolivat he, toinen vain muutamia p‰ivi‰ toisen per‰st‰ ja kaksi uutta risti‰ nousi kohta kalmistossa sen pienen, valkoisen ristin viereen, jonka alla Laurin ensim‰inen lapsi lep‰si. Tuoni, joka viimein on kokoova kaikki, jotka maailmassa el‰v‰t, avaraan valtakuntaansa, ei katsele meihin niin tuimasti vanhusten sammuneista silmist‰, kuin lasten viattomista silm‰yksist‰. Vanhat l‰htev‰t ikuiseen lepoon v‰synein‰ p‰iv‰n harvoista iloista, pitkist‰ huolista ja pettyneist‰ toiveista, jotka kerran olivat heist‰ suloisia ja rakkaita, mutta jotka he nyt aikoja sitte ovat j‰tt‰neet taaksensa el‰m‰n tiell‰ kuihtumaan p‰iv‰n polttavassa helteess‰. Mutta kun lapsi kuolee, on kuin tuo pienoinen, kylmenev‰ enkeli eroaisi meist‰ pitk‰ll‰ kysymyksell‰, miksik‰s h‰nen t‰ytyy l‰hte‰ p‰iv‰nvalosta ja kukkasilta, jotka h‰nest‰ viel‰ n‰ytt‰v‰t lempeilt‰ ja kauniilta. Ei kuoleva lapsi kysymykseens‰ saa mit‰‰n vastausta. El‰m‰‰ se ei tunne, kuolo on sille vieras, ja ihmetellen se l‰htee ikuisuuden valoon. Moni is‰ ja moni ‰iti olisi omalla hengell‰‰n tahtonut ostaa armaansa hengen, jos se vain olisi mahdollista ollut. Katkera oli Laurin mieli, kun h‰n ajatteli, ett‰ se rangaistus, joka h‰nelle oli aiottu, n‰in tempasi h‰nen lapsensa el‰m‰st‰, johon Jumala kuitenkin oli heid‰t tyˆhˆn synnytt‰nyt, ja h‰nen syd‰mess‰‰n suli se j‰‰, joka siit‰ oli sulkenut tien rukouksen enkelilt‰. H‰nen entiset itsekk‰‰t ajatuksensa, jotka vain tarkoittivat h‰nen omaa onneansa ja rakkauttaan, olivat nyt kuin tyhj‰t varjot, verrattavina pirte‰n mets‰n kuolleisiin puihin, ja selv‰‰ oli h‰nelle nyt vain se, ett‰ se paha, jonka h‰n oli tehnyt, vaati sovitusta Jumalan kanssa. Oli kuin Laurin tuskallinen syd‰n olisi her‰nnyt uuteen el‰m‰‰n, kun katumuksen ja sovitus-toivon ensim‰inen l‰mmin henk‰ys siit‰ kerran oli poistanut itsekk‰isyyden j‰‰t. H‰nen syd‰mess‰‰n oli parempi tunne, joka ei ollut el‰m‰st‰ herennyt, vaikka se t‰h‰n asti vain ep‰vakaisena ja h‰m‰r‰n‰ oli astunut h‰nen ajatuksiinsa. Se oli tarve saada sovintoa Jumalan kanssa. Nyt tiesi h‰n, ett‰ t‰m‰ oli se p‰‰m‰‰r‰, johon h‰nen oli pyrkiminen, ja sen oli h‰n kerran saavuttava. Sen sanoi h‰nelle nˆyr‰sti katumuksen yst‰v‰llinen ‰‰ni. Lastensa hautoja katseli h‰n surulla ja kuitenkin syd‰mellisell‰ ilolla. N‰m‰ viattomat pienokaiset, joita h‰n hartaasti oli rakastanut, olivathan nekin h‰nt‰ rakastaneet ja l‰hteneet pois, jotta h‰n her‰isi suruttomuudestaan ja saisi rauhaa sielulleen. Milloin h‰n l‰hti kirkkoon, oli h‰nest‰ kuin h‰n olisi mennyt kysym‰‰n lapsiltansa mit‰ h‰nen oli teht‰v‰, ja kun virret kaikuivat temppeliss‰ oli h‰nest‰ kuin pienokaisten heikot ‰‰net kalmiston haudoista olisivat niihin yhtyneet, taivaallisella autuudella laulaen, ett‰ rauha h‰nt‰ l‰hestyi, kun h‰n vain ensin t‰ydellisesti oli k‰sitt‰nyt rikoksensa ja vakaasti tahtoi sen sovittaa. Laurin luonteessa oli aina ollut jotain hentoa ja haaveksivaista, vaikkapa taika-uskoista, jota kuitenkin h‰nen muutoin voimakas luontonsa hallitsi. Nyt alkoi t‰m‰ puoli yh‰ selvemmin ilmesty‰ ja omituinen lempeys kirkasti usein h‰nen totiset kasvonsa. Er‰‰n‰ iltana oli h‰n yksin tuvassa Liisan kanssa, jota h‰n nyt oli l‰hestynyt jos mahdollista suuremmalla hellyydell‰ kuin ennen. H‰n kiskoi p‰reit‰ takan ‰‰rell‰, jossa tuli vilkkaasti leimusi. Molemmat olivat he t‰n‰ iltana hyvin v‰h‰n puhutelleet toisiansa. Viimein loi Lauri silm‰ns‰ Liisaan ja sanoi: "Min‰ ajattelen kummitusta tuolla mets‰ss‰ni ja milloinka kerran saanen sen tavata." Mutta Liisa, joka hurskaasti ja j‰rk‰ht‰m‰tˆnn‰ uskoi Jumalan sanaa ja jonka puhdas omatunto ei mit‰‰n pel‰nnyt, vastasi t‰h‰n paheksien: "Synti on sellaista puhua, eik‰ onneksi ole kuunnella kansan mielettˆmi‰ loruja mokomista asioista." N‰m‰t sanat v‰h‰n h‰mmensiv‰t Laurin ajatuksia. Hetken kuluttua sanoi h‰n: "Kenties se kuitenkin voisi neuvoa minua, kuinka autuaaksi p‰‰sisin." Kummallisilta kuuluivat Liisasta n‰m‰ sanat, ja tuska ahdisti h‰nt‰, kun h‰n katseli is‰nt‰‰ ja ajatteli h‰nen synkk‰mielisyytt‰ns‰, jonka h‰n luuli lasten kuoleman synnytt‰neen. Liisakin oli suuresti surrut lapsiansa, mutta nˆyryydell‰ taivaan tahtoa kohtaan. Nuoren vaimon ‰‰ni vapisi v‰h‰n, kun h‰n hartaalla luottamuksella sanoi: "Sen neuvoo meille vain Jumalan sana, ja h‰nen armonsa on kerran antava meille autuuden kruunun. Sen on h‰n sanonut lapsillemmekin." Laurin kasvoissa ilmeni synkk‰ v‰re nˆyr‰‰ odotusta ja toivoa. H‰n ei puhunut sen enemp‰‰. Liisakin oli ‰‰neti. Puoli vuotta sen j‰lkeen, eli noin seitsem‰n aastaikaa siit‰ kun Laurin ja Liisan h‰‰t olivat, syntyi heid‰n nelj‰s lapsensa, poika, jonka tulo maailmaan milt'ei maksanut h‰nen ‰itins‰ henke‰. Lapsen syntymisen ja Liisan parantumisen piti Lauri ansaitsemattomana taivaan lahjana. H‰n rukoili vain, ett‰ Jumala h‰nen kanssansa tehkˆˆn miten hyv‰ksi ja oikeaksi katsonee, ja valmistakoon h‰nt‰ vihdoin lˆyt‰m‰‰n rauhaa maailman ja taivaan kanssa. Lempe‰mpi kuin ennen oli h‰n kodissaan, ja mielell‰‰n h‰n usein luki Liisalle raamatusta, jolloin h‰n ylisti sit‰ laupiasta ja ihmeellist‰ tapaa, jolla Jumala johti syntiset ihmislapset. Rauhallisemmaksi k‰vi h‰nen mielens‰, ja Liisa n‰ki ilokseen, ett‰ Lauri yh‰ ahkerammin ryhtyi talon tˆihin, joita h‰n kaikin puolin koetti parantaa ja j‰rjest‰‰. Kun syksy tuli t‰ysine latoineen ja aittoineen, puhui Lauri n‰ht‰v‰ll‰ tyytyv‰isyydell‰ siit‰, kuinka Uotilassa kaikki nyt oli valmistettu l‰hestyv‰‰ talvea varten. Ei nyt Liisan eik‰ h‰nen lapsensakaan tarvinnut puutosta k‰rsi‰, vaikkapa Jumalan tahto olisikin, ett‰ joku onnettomuus oli Lauria kohtaava. Liisa iloitsi Laurin ilosta, ja h‰nen suora, suruton mielens‰ ei etsinyt mit‰‰n salaista tarkoitusta is‰nn‰n yst‰v‰llisiss‰ sanoissa. X. Myllykyl‰ss‰. Keskiyˆ mets‰ss‰. Ennen kuin kertomus p‰‰ttyy, joudumme viel‰ kerran Uotilaan, jonka kuitenkin nyt j‰t‰mme kertoaksemme tapausta, joka t‰n‰ syksyn‰ tapahtui myllykyl‰n majatalossa. Pime‰ oli yˆ pyh‰inmiesten p‰iv‰‰ vastaan. Koski, joka kuin ainakin valtavasti vyˆrytti vesi‰ns‰ alas syvyyteen, kohisi yˆll‰ tavallista mahtavammin. Tuuli vinkui l‰hell‰ toisiansa seisovain asuinhuoneitten v‰liss‰, ja viirit kirisiv‰t kime‰sti. Muutoin oli kaikki hiljaa kyl‰ss‰; kaikki nukkuivat, paitsi joku yksin‰inen myll‰rinrenki myllyiss‰, joka valvoi, ettei jauhin-kivet syttyisi tuleen. Kello oli yhdentoista paikoilla, kun k‰rryjen kolina kuului v‰h‰n matkan p‰‰st‰, her‰tt‰en kyl‰n koirat, jotka kaikuvasti haukkuivat vieraan tullessa majataloon. Matkustavainen oli nuori pappi, joka, kun molemmat papit l‰hipit‰j‰ss‰ olivat estetyt virkaansa toimittamasta, kiiruhti sinne yˆt‰ myˆten, varhain aamulla ollakseen paikalla jumalanpalvelusta pit‰m‰ss‰. Kun h‰n vihdoin sai talonv‰en valveille ja ilmoitti tahtovansa heti saada hevosta kirkonkyl‰‰n, katseli vanha is‰nt‰ h‰nt‰ h‰mm‰styneen‰. Sitte katseli h‰n salavihkaa ymp‰rilleen ja vastasi matalalla ‰‰nell‰: "Se ei k‰y laatuun." Kun pappismies nyt kysyi h‰nelt‰ syyt‰ ja mainitsi miksi h‰nen matkansa oli kiireinen, raapi is‰nt‰ p‰‰t‰ns‰ arvelevaisesti ja rupesi k‰rryist‰ nostamaan maahan matkustavaisen kapineita, sanoen toistamiseen vakavasti: "Ei se k‰y laatuun, herra pastori, ett‰ t‰n‰ yˆn‰ matkustatte eteenp‰in." V‰h‰n suuttuen is‰nn‰n jyrkkiin sanoihin ja siihen kiertelev‰‰n tapaan, jolla is‰nt‰ vastasi h‰nen kysymykseens‰, muistutti pappismies is‰nt‰‰ h‰nen velvollisuudestaan antaa matkamiehelle hevosta, kun hevonen oli saatavissa, ja k‰ski h‰nt‰ paikalla ryhtym‰‰n tarpeellisiin toimiin matkaa varten. Sill'aikaa olivat kyytimiehet kokoontuneet pihalle puhujain ymp‰rille, mutta kun kuulivat mist‰ oli puhe vet‰ytyiv‰t he milt'ei arasti muutamat askeleet taaksep‰in. Kun majatalon is‰nt‰ huomasi, ettei matkustavainen mist‰‰n verukkeista huolinut, vastasi h‰n kauan mietitty‰‰n ja kavahtavalla ‰‰nell‰: "Hyv‰ herra pastori, t‰h‰n aikaan vuorokaudesta ei kukaan kule Ristim‰en mets‰n kautta; vain onnettomuus ja kauhu asuvat nyt pime‰ss‰ korvessa." Kun matkustavainen n‰ki, ett‰ taika-usko ja pelko t‰ss‰ koettivat est‰‰ h‰nen matkaansa, kuulusteli h‰n tarkemmin mit‰ Ristim‰en mets‰st‰ tiedettiin kertoa. Sitten kun h‰n nyt oli saanut kuulla niit‰ taruja, joita juteltiin kummituksesta siell‰, nuhteli h‰n kansaa sen taikauskosta ja muistutti siit‰, ett‰ Jumala suojelevalla k‰dell‰‰n kaikkialla varjelee ihmisi‰, sek‰ rauhallisissa kodeissa ett‰ kolkossa korvessa, ja kysyi eikˆ kukaan l‰sn‰olevista uskaltanut tulla h‰nt‰ kyyditsem‰‰n. Kaikki olivat ‰‰neti ja katselivat ep‰illen toisiinsa. Viimein k‰‰ntyi pappi yst‰v‰llisesti ja luottamuksella pienimp‰‰n poikaan, mik‰ joukossa oli, kysyen, eikˆ poika tahtonut seurata h‰nt‰. Papin tyyni luonne rohkaisi pojan mielt‰, ja h‰n suostui papin pyyntˆˆn. Muut, is‰nt‰ etup‰‰ss‰, h‰‰ri‰ kiiruhtivat nyt vet‰m‰‰n k‰rryt vajasta ja valjastivat siihen yhden talon paraimmista hevosista, ollen tyytyv‰iset omasta puolestaan, kun he vihdoin n‰kiv‰t k‰rryjen matkamiehineen l‰htev‰n myllykyl‰st‰ kammottuun Ristim‰en mets‰‰n p‰in. Ei kauan viipynyt ennen kuin olivat p‰‰sseet viimeisten ihmis-asuntojen sivutse ja tulivat synkk‰‰n havumets‰‰n, jossa tuuli vinkui kauheasti raivoten. Poika rupesi aroin silmin katselemaan syrj‰‰n ja v‰list‰ taaksensakin, mutta kun matkustavainen yst‰v‰llisesti alkoi kertoa h‰nelle kaikenlaisia pieni‰ tarinoita ja paljon hauskaa ja miellytt‰v‰‰, jota h‰n tiesi, katosi pojan pelko v‰hitellen, ja ilolla h‰n kuunteli nuoren apulaisen puhetta sill'aikaa kun k‰rryt kulkea pyˆr‰hteliv‰t tiell‰. He olivat nyt syv‰ll‰ mets‰ss‰. Alakuloisuutta pappismiehenkin mieless‰ synnytti tuo valtavan ylev‰ luonto mets‰ss‰, jota myrsky ik‰‰nkuin tuuditteli, ja h‰n rupesi harvapuheisemmaksi. He olivat nyt joutuneet siihen alanteeseen, jossa kummituksen oli n‰ytt‰yminen. Poika kuunteli nyt vain hajamielin papin jotenkin pakonper‰ist‰ puhetta ja loi vakavana silm‰ns‰ tien vasemmalle puolelle. H‰nen ajatuksensa kulkivat omaa suuntaansa, ja vihdoin sanoi h‰n papille, puoleksi kuiskaten: "Tuossa se on." Pappi koetti vakaalla ja rauhallisella ‰‰nell‰ poistaa pojan kauhistusta, mutta samassa pilttoutui hevonen yht'‰kki‰, heitt‰en k‰rryt matkamiehineen rajusti syrj‰‰n. Hevosen koko ruumis vapisi, ja korviansa liipottaen seisoi se hajonneitten k‰rryjen vieress‰. Samana hetken‰ n‰ki pappi pitk‰n, valkoisen haamun liikkuvan tuuheain puiden v‰liss‰ m‰en rinteell‰. Kun h‰n oli tointunut ja huomasi olevansa viatta, loi h‰n viel‰ kerran silm‰ns‰ mets‰‰n ja n‰ki tuon valkoisen haamun vitkaan viittaavan h‰nelle seuraamaan itse‰ns‰, liikkuen syvemm‰s mets‰‰n. Kun pappismies n‰ki, ett‰ kyytipoika makasi tainnuksissa tien vieress‰, vaikk'ei h‰n muutoin n‰ytt‰nyt joutuneen vialle, nosti h‰n nopeaan h‰net tien vieress‰ olevalle nurmelle, ja koetti sitten rauhoittaa pel‰stynytt‰ hevosta, jonka h‰n riisui hajonneista k‰rryist‰ ja sitoi l‰hell‰ kasvavaan puuhun. T‰t‰ tehdess‰‰n loi h‰n tuon tuostakin ihmettelev‰n silm‰yksen valkoiseen haamuun, joka v‰list‰ katosi puiden taa, yh‰ per‰ytyen ja kehoittaen matkustavaista seuraamaan itse‰ns‰. Ajatus, ett‰ t‰ss‰ kummallisessa ilmiˆss‰ piili tehdyn tai kenties h‰nt‰ itse‰ns‰ tarkoittavan rikoksen salaisuus, oli noussut matkustavaisen mieleen, ja h‰n p‰‰tti saada selville t‰m‰n oudon tapauksen. Pelk‰‰m‰tt‰, mutta mahdollista v‰kivaltaa varoen, seurasi h‰n haamua tuota suikertelevaa, kivist‰ tiet‰ ylˆsp‰in. Yht'‰kki‰ katosi valkoinen haamu h‰nen silmist‰‰n, ja kun h‰n astui muutaman askeleen eteenp‰in, huomasi h‰n olevansa j‰tetyss‰ hiekkakuopassa, joka oli t‰ynn‰ kaatuneita puita. Tutkistellen katsellessaan joka haaralle, n‰ki h‰n kuinka valkoinen haamu taas vitkaan kohosi hiekkakuopan toiselta tˆyr‰‰lt‰, johon se j‰i seisomaan, kolme kertaa k‰dell‰ns‰ vitkaan viitaten alhaalla olevaan hiekkavierem‰‰n. Kun pappi nyt puhutteli tuota ihmeellist‰ olentoa, katosi se yht'‰kki‰ eik‰ h‰n en‰‰ voinut n‰hd‰ j‰lke‰k‰‰n siit‰. Syv‰sti mietiskellen mit‰ h‰n t‰‰ll‰ oli n‰hnyt, palasi pappi maantielle, jossa kyytimies alkoi tointua tainnuksistaan. Kysym‰tt‰ papilta kummituksesta, hiipi poika pel‰styksiss‰‰n l‰hemm‰s hevosta ja kysyi papilta mit‰ nyt oli tekeminen, kun k‰rryt olivat hajallansa tiell‰ ja he olivat keskell‰ pitk‰‰ v‰li‰ yksin kolkossa korvessa. Pappi kysyi pojalta eikˆ likemp‰n‰ ollut taloa, josta saisivat lainata k‰rryt voidakseen jatkaa matkaansa. Poika ilmoitti, ettei Uotilan suuri ja varakas talo ollut kaukana siit‰, ja ett‰ sielt‰ varmaankin saataisiin mit‰ oli tarvis. Kun pappi sen kuuli, ja ett‰ kulettava mets‰tie meni sinne, p‰‰sti h‰n hevosen puusta, nousi sen selk‰‰n ja nosti pojan eteens‰, sanoen: "L‰htek‰‰mme siis Uotilaan." He kulkivat nyt hiljaa tuota meille tuttua tiet‰, jonka poika hyvin tunsi. Eiv‰t he puhuneet kesken‰‰n siit‰ tapauksesta, jonka ‰sken olivat n‰hneet, ja ratsastivat mets‰n l‰pi, ollen ‰‰neti miltei koko ajan. Vihdoin tulivat he vanhalle maantielle, joka nyt oli j‰tetty ja rappiolla. He poikkesivat Uotilaan p‰in. XI. Lauri. Uotilassa oli Lauri illalla lukenut ‰‰neen vaimollensa Luukkaan evankeliumin kolmannenkolmatta lu'un. T‰ss‰ ylev‰ss‰ kertomuksessa Kristuksen kuolemasta oli puhe Jesuksen ja h‰nen viereens‰ naulittujen pahantekij‰in kesken suuresti liikuttanut Lauria, ja lukemisensa lopetettuaan puhui h‰n siit‰ Liisan kanssa, kertoen sanat: "Herra muista minua, koskas tulet valtakuntaasi". Lauri oli viime aikoina usein puhunut Liisan kanssa hengellisist‰ asioista, mik‰ Liisasta oli hyvin mieleen, sill‰ Lauri selitti raamatun sanoja niin selv‰sti ja vakavasti, ett‰ moni sana, joka t‰h‰n asti oli ollut Liisalle h‰m‰r‰, siit‰ selveni ja tuli ymm‰rrett‰v‰ksi. Talonv‰kikin kuunteli mielell‰‰n nuoren ja ahkeran is‰nn‰n hele‰‰ ‰‰nt‰, kun h‰n illoin luki ‰‰neen raamatusta. He kuuntelivat h‰nt‰ sit‰ mieluummin, kun h‰n ei milloinkaan moittinut sit‰, ett‰ he ottivat osaa nuorison tavallisiin huvituksiin, milloin pyh‰p‰iv‰t soivat heille vapautta tyˆst‰. Vihdoin mentiin levolle tuvassa, jonka ulkopuolella tuuli vinkui raivosasti. Kaikki nukkuivat rauhallista ja sike‰‰ unta. Laurikin nukkui rauhassa. V‰h‰n keskiyˆn per‰st‰ her‰siv‰t he siit‰, ett‰ lukittua porstuvan ovea kovasti kolkutettiin. Lauri sytytti p‰reen ja l‰ksi kuulustelemaan, kenp‰ tuo lienee, joka t‰h‰n aikaan yˆst‰ ja semmoisella ilmalla oli liikkeell‰ ulkona. H‰nen kysymykseens‰ vastasi tyyni miehen ‰‰ni, ett‰ se oli pappi likipit‰j‰st‰, joka tarvitsi apua p‰‰st‰kseen kulkemaan eteenp‰in. Kun Lauri sitten avasi oven, valaisi p‰reen tuli tuon nuoren pappismiehen jalot ja yst‰v‰lliset kasvot, jotka heti Laurissa synnyttiv‰t luottamusta h‰neen. Lauri k‰ski h‰nen astua tupaan ja teki itse valkean takkaan sill'aikaa kun matkustavainen muutamin sanoin kertoi tapaturmasta mets‰ss‰, kuinka hevonen oli s‰ik‰htynyt ja k‰rryt olivat hajonneet, ja pyysi saada lainata toiset ajoneuvot sijaan, koska h‰nen viel‰ t‰n‰ yˆn‰ t‰ytyi jatkaa matkaansa. Sill‰ v‰lin olivat Liisa ja talonv‰ki ruvenneet liikkumaan tuvassa, ja em‰nt‰ puuhaili jo jotakin suun-avausta vieraalle pappismiehelle. Papin kertomusta oli Lauri hartaasti kuunnellut valkea k‰dess‰‰n. Kun pappi herkesi puhumasta, k‰‰ntyi Lauri kirkkaasti leimuavalta valkealta ja kysyi v‰h‰n liikutetulla ‰‰nell‰, mutta kasvot syv‰n totisina: "Miss‰ onnettomuus tapahtui?" Pappi kertoi tarkalleen paikan mets‰n alanteessa. "Min‰ tunnen sen", sanoi Lauri surullisesti hymyillen. "Kyll‰p‰ min‰ sen paikan tunnen", toisti h‰n viel‰kin kerran. Sill‰ v‰lin oli kyytipoika tullut tupaan ja meni talonv‰en joukkoon, hiljaa kysyen er‰‰lt‰ naispalvelijoista, oliko pappi n‰hnyt kummituksen, jota h‰n ei ollut uskaltanut papilta kysy‰ tuolla pime‰ss‰ mets‰ss‰. Pappi kuuli pojan sanat ja n‰ki nyt vasta ymp‰rill‰‰n seisovain pel‰styneist‰ ja kysyvist‰ silmist‰, ett‰ he kenties kaikki heti olivat toivoneet saavansa kuulla h‰nen puhuvan kummituksesta, josta paikkakunta n‰ytti olevan taruja t‰ynn‰. H‰n k‰‰ntyi nyt is‰nt‰‰n ja kysyi matalammalla ‰‰nell‰, olikohan is‰nt‰ n‰hnyt valkoisen haamun mets‰ss‰. "En ole", vastasi Lauri tyynell‰ mielin. Mutta n‰ytti kuin vakaa p‰‰tˆs samalla olisi vahvistunut h‰nen mieless‰‰n. Mit‰‰n puhumatta, meni h‰n rauhallisna nukkuvan lapsensa vuoteelle ja nosti sen varovasti syliins‰. Kun em‰nt‰ sen n‰ki, sanoi h‰n ihmetellen Laurille: "Sin‰ her‰t‰t lapsen." Mutta Lauri katseli lasta lempein silmin ja sanoi milt'ei itsekseen: "T‰m‰n ainoan kerran vain", jonka sanottuansa h‰n lapsi syliss‰ palasi papin luo ja sanoi tyynell‰ ja nˆyr‰ll‰ ‰‰nell‰: "Te n‰itte sen varmaankin?" "Ihmeellist‰ se oli", vastasi pappi l‰mmitellen itse‰ns‰ valkean edess‰, "ja joku syv‰ salaisuus lienee siin‰ kaiketi. Niin selv‰‰n, kuin nyt n‰en teid‰t t‰‰ll‰ tuvassa, n‰in min‰ tuon valkoisen haamun hiipiv‰n edess‰ni ja viimein seisahtuvan j‰tettyyn hiekkakuoppaan, jossa se vitkaan viittasi suureen hiekkavierem‰‰n." Kauhistus kuvautui kaikkien kasvoissa; ainoastaan Lauri katseli lastansa rauhallisna. Sitten meni h‰n nuoren vaimonsa luo, suuteli h‰nt‰ syd‰mellisesti ja antoi h‰nelle lapsen, jonka h‰n siunasi. Sen tehty‰‰n astui Lauri papin eteen, joka, samoin kuin muu v‰ki tuvassa, ihmetellen oli katsellut h‰nt‰, ja, silm‰t kirkkaina ja rauhallisina, sanoi h‰n: "Tuon hiekkavierem‰n alla lep‰‰ minun vaimoni, jonka murhasin yhdeks‰n vuotta takaperin." Kun Lauri n‰in puhui, loi h‰nen vaimonsa kauhistuen silm‰ns‰ h‰neen ja sitten vieraaseen pappiin, tuskalla ja hell‰sti sanoen: "Jumala meit‰ varjelkoon. Miksik‰s is‰nt‰ semmoista puhuu!" Mutta Lauri katseli h‰nt‰ syd‰mellisell‰ rakkaudella ja sanoi surullisen vakavana: "Minun omatuntoni isoo nyt rauhaa." Sitten istuutui h‰n renkulle, joka oli takan vieress‰. H‰n nojasi p‰‰ns‰ k‰si‰ns‰ vasten, ja ensim‰iset kyyneleet, jotka hiljaa heruivat h‰nen silmist‰‰n, l‰mmittiv‰t h‰nen kauan tuskallista syd‰nt‰ns‰. H‰n oli puhunut hyvin tyynesti ja syd‰mellisesti. Ei h‰nen k‰ytˆksess‰‰n mit‰‰n ylellist‰ ollut, eik‰ kukaan l‰sn‰olevista uskaltanut ep‰ill‰k‰‰n, ett‰ h‰n totta oli puhunut. N‰ytti kuin he kaikki olisivat oivaltaneet, ett'ei se ollut h‰n itse, vaan laupias ja vanhurskas Jumala, joka h‰nen sanoissaan puhui; ja ‰‰neti ja liikutettuina he katselivat omiin heikkoihin syd‰miins‰. Vieras pappismieskin n‰ki ett‰ Jumalan k‰si t‰ss‰ johti tapausten menoa, eik‰ h‰n sanonut mit‰‰n, vaan laski k‰tens‰ rikoksen-alaisen painuneeseen p‰‰h‰n, rukoillen: "Herra k‰‰nt‰kˆˆn kasvonsa meid‰n puoleemme ja antakoon meille ijankaikkisen rauhan!" Tuvassa oli niin hiljaa, ett‰ kuultiin, kuinka tuuli ulkona tohisi hongistossa. Laurin vieress‰ seisoi Liisa, lapsi syliss‰‰n. H‰n itki hiljaa syv‰sti liikutettuna. Nojaten lapsensa kanssa Lauria vasten, sanoi h‰n miehelleen: "Miksi tahdot s‰ syˆst‰ meid‰t onnettomuuteen?" Silloin n‰ytti kuin Lauri olisi mielinyt tarttua h‰nen k‰teens‰, mutta eip‰ h‰n tehnyt sit‰ kuitenkaan, sanoihan vain: "Kyll‰h‰n n‰et, ett‰ Jumala niin tahtoo." Sitte nousi h‰n seisoalle, katseli ymp‰rilleen ja sanoi er‰‰lle talonv‰est‰: "Pastori sanoi tarvitsevansa k‰rryj‰. Eikˆh‰n liene parasta nyt niit‰ hankkia h‰nelle." Mentiin ulos valjastamaan hevonen talon k‰rryihin. Lauri k‰‰ntyi nyt pappismieheen, kiitti h‰nt‰ h‰nen tulostaan ja sanoi sitten: "Koska nyt n‰in on k‰ynyt, pyyd‰n saada seurata teit‰ kirkonkyl‰‰n, sill‰ minun pit‰‰ l‰hte‰ vallesmannin luo." Silloin hyr‰hti Liisa ankaraan itkuun, ja ymp‰rill‰ seisovainkin silmiss‰ oli kyyneleit‰, kun kuulivat kunnioitetun is‰nn‰n sellaisia sanoja puhuvan. Lauri yksin n‰ytti tyynelt‰ ja rauhalliselta. Nˆyr‰n‰ tarttui h‰n lempe‰sti Liisan k‰teen ja sanoi: "Armas vaimoni, suo mulle anteeksi mit‰ nyt olen sinulle tehnyt. Mutta omatuntoni tahtoo rauhaa." Ei kukaan h‰nelt‰ kysynyt miksi h‰n entisen em‰nt‰ns‰ oli murhannut. Eikˆs sit‰ hennottu, vai ajateltiinko vain is‰nt‰‰ ja sit‰ taistelua ja tuskaa, joka niin kauan oli h‰nen syd‰mess‰‰n asunut. Muutaman hetken kuluttua, jolloin syv‰ ‰‰nettˆmyys vallitsi, sanoi Lauri Liisalle: "Nukkuuko pienokaisemme?" Hymyillen katseli h‰n hell‰ll‰ mielin pient‰ lastansa, jonka Liisa antoi h‰nelle. Silloin tultiin ilmoittamaan papille, ett‰ kaikki oli valmis matkaa varten. Vieras, rehellinen mies meni nyt Liisan luo, antoi h‰nelle k‰tt‰ ja sanoi: "Vaimo parka, pysy lujasti Jumalan sanassa ja muista, ett‰ h‰n on laupias." Lauri seurasi pappia ja tarttui innollisesti rakastetun vaimonsa k‰teen. ƒ‰nens‰ oli hell‰ ja vapisi, kun h‰n lausui: "Nyt saa murhattu rauhaa haudassaan ja rikoksen-alainen sovituksen. Suo sin‰kin mulle anteeksi ja sano pojallemme, ett‰ olen katunut rikokseni." Liisa itki, h‰n itki niit‰ katkeroita kyyneli‰, joita se itkee, joka eroaa siit‰, jota h‰n on rakastanut ja kunnioittanut, kauan uskottuaan, ett‰ yst‰v‰n omatunto oli puhdas, ja n‰kee, ett‰ yst‰v‰ on k‰rsinyt yksin ja on k‰rsiv‰ suruja, joihin h‰n ei saa ottaa osaa. Ei tiet‰nyt Liisa, ett‰ Lauri oli tehnyt kaikki heikosta rakkaudestaan h‰neen. H‰n rakasti Lauria viel‰ nytkin, tuo vaimo parka; eih‰n h‰n n‰in yht'‰kki‰ voinut luopua rakkaudestaan h‰neen, ja lapsi syliss‰‰n sopersi h‰n v‰h‰ v‰li‰ rukouksen, pyyt‰en Lauria olemaan l‰htem‰tt‰. Mutta Lauri hymyili synkk‰mielisesti, j‰tti j‰‰hyv‰iset muille tuvassa oleville, kiitti heit‰ yhteisen tyˆn vaivoista ja k‰ski heit‰ uskollisesti palvelemaan em‰nt‰‰, joka nyt yksin oli j‰‰v‰ talon haltiaksi. Vieras ei tahtonut pyyt‰‰ Lauria j‰‰m‰‰n. H‰n n‰ki ett‰ Lauri, sovitusta isoten, oli tehnyt vakaan ja muuttamattoman p‰‰tˆksen. Mutta vaistonsa vaikutuksesta vet‰ytyi h‰n kuitenkin syrj‰‰n ovelta, ett'ei l‰htˆ‰ jouduttaisi. Kun Lauri sen huomasi, sanoi h‰n nˆyr‰sti: "Hyv‰ herra pastori, nyt on aika l‰hte‰." Sitte k‰‰ntyi Lauri niihin, jotka j‰iv‰t taloon, syd‰mellisell‰ ‰‰nell‰ lausuen j‰‰hyv‰issanat: "Jumala varjelkoon teit‰!" "Jumala varjelkoon teit‰!" vastasivat kaikki hiljaa. Samat sanat lausui pappikin, ja tuvan ovi suljettiin. Tupaan j‰iv‰t ne, joita Lauri rakasti. Ulkona oli yˆn synkk‰ pimeys. L‰htev‰in k‰rryjen kolina kuului hetken; kohta kuoli t‰m‰ ‰‰ni tuulen tohinaan, ja Uotilan talossa vallitsi taas ‰‰nettˆmyys. Pime‰ mets‰ sit‰ ymp‰rˆitsi. Mutta onnettomuuden ja koston musta lintu oli sill‰ v‰lin istunut ‰‰neti pes‰ss‰‰n Uotilassa. Se oli n‰hnyt kaikki, ja nosti nyt siipi‰ns‰, lent‰‰kseen pois Uotilan tuvilta. Sen sijassa lauloi siell‰ pitk‰n‰ unettomana yˆn‰ lempe‰n surun valkoinen lintu katkeran suloisia laulujansa yksin‰iselle em‰nn‰lle, joka kyynelsilmin tuuditteli lastansa, rukoillen Jumalaa laupiaasti suojelemaan sit‰ tunnonvaivan kalvavasta tuskasta. Kun kirkolle p‰in ajajat olivat joutuneet siihen paikkaan Ristim‰en mets‰ss‰, jossa tapaturma oli tapahtunut, seisahtuivat he, ja sill'aikaa, kun kyytipoika kantoi j‰tetyt kapineet Uotilasta saatuihin k‰rryihin, katseli pappi ymp‰rilleen, kenties n‰hd‰kseen tuota ihmeellist‰ haamua, joka yksin n‰ytti tunteneensa salaisen rikoksen. Ei mit‰‰n j‰lke‰ kuitenkaan nyt en‰‰ n‰kynyt siit‰, eik‰ t‰m‰n yˆn per‰st‰ mik‰‰n ihmissilm‰ ole n‰hnyt tuota aikanansa hyvin kammottua kummitusta Ristim‰en mets‰ss‰. Mutta Lauri seisoi hiekkavierem‰ll‰, ja hellin silmin h‰n katseli kamalaa hautaa. Tuuli riehui vinkuen sen ylitse ja pani hautaan kaatuneitten puiden havut vapisemaan. "Nyt p‰‰see em‰nt‰ siunattuun maahan", sanoi h‰n hell‰sti. Sitte he ajoivat eteenp‰in. Kirkonkyl‰ss‰ he pys‰htyiv‰t. Lauri pyysi silloin nuorta pappismiest‰ hautaamaan em‰nn‰n lastensa hautain viereen, kun se aika oli tullut, jonka pappi lupasikin tehd‰. Sitten he erosivat toisistaan. Pappi matkusti eteenp‰in, perille p‰‰st‰kseen. Kyytipoika palasi. H‰nen kanssaan l‰hetti Lauri terveisi‰ Uotilan em‰nn‰lle, sanoen, "ett‰ h‰nen nyt oli hyv‰ olla". * * * * * P‰iv‰n koittaessa istui Lauri sen talon rappusilla, jossa nimismies asui. Ovi oli viel‰ lukittuna. Kun v‰ki myˆhemp‰‰n aamulla astui ulos, kummasteltiin sit‰, ett‰ tuo varakas ja arvossa pidetty is‰nt‰ istui ulkona rappusilla, ja kysyttiin, mihink‰ h‰n hevosensa oli j‰tt‰nyt. Mutta Lauri pyysi vain saada puhutella nimismiest‰. Kun h‰n oli tullut nimismiehen huoneeseen, ilmoitti h‰n olevansa kadonneen em‰nn‰n murhaaja ja kertoi todenmukaisesti kuinka kaikki murhaa tehdess‰ oli tapahtunut. H‰n mainitsi, kuinka h‰nen oli onnistunut salata rikoksensa, ja ainoastaan silloin, kun h‰n kertoi, miten h‰n oli r‰‰k‰nnyt hevostansa saadakseen sen karkaamaan J‰rvenp‰‰n pelloille p‰in, n‰ytti arka h‰pe‰ h‰mment‰v‰n sit‰ tyynt‰ ja vakavaa tapaa, jolla h‰n kertoi kaikki muut kohdat. Murhan todistajaksi ilmoitti h‰n vanhan Olli torpparinsa, jonka h‰n tiesi uskollisesti pit‰neen sen valan, jonka Olli oli tehnyt luvatessaan olla kellek‰‰n puhumatta siit‰ rikoksesta, mink‰ h‰n oli n‰hnyt. Kun nimismies kysyi Laurilta miksi h‰n oli murhannut em‰nn‰n, vastasi Lauri vain: "Hyv‰ oli h‰n aina." Muuta vastausta ei h‰n vast'edesk‰‰n antanut t‰h‰n kysymykseen, pudisteli vain p‰‰t‰ns‰ ev‰ten ja oli ‰‰neti. Ainoastaan papille, joka seurasi h‰nt‰ Uotilasta kirkonkyl‰‰n, oli h‰n ep‰selv‰sti viitannut murhan todelliseen syyhyn. Kauhistus murhasta, joka niin ihmeellisell‰ tavalla ja pitk‰n v‰liajan per‰st‰ oli tullut ilmi, ja s‰‰li ja kunnioitus taistelivat vanhan nimismiehen syd‰mess‰, kun h‰n kuuli Uotilan is‰nn‰n nˆyr‰sti ja omasta ehdosta syytt‰v‰n itse‰ns‰ rikoksesta, josta ei kukaan voinut pit‰‰ h‰nt‰ ep‰luulon-alaisena, ja h‰n kohteli sen t‰hden Lauria s‰‰liv‰isesti. Mutta Lauri sanoi vakavasti: "Toisin mua kohtelisitte, jos olisitte n‰hnyt kuinka em‰nn‰n murhasin." K‰r‰jiss‰ kertoi Lauri tunnustuksensa ja kehoitti vanhaa Ollia, joka vieraaksi mieheksi oli manattu, sanomaan kaikki, mit‰ h‰n tiesi, mit‰‰n salaamatta. Tutkittaessa tuli silloin ilmi, ett‰ se kammottu kummitus Ristim‰en mets‰ss‰ oli ollut tuo vanha torppari, joka ei saanut rauhaa syd‰melleen tuntiessaan tuota kauheaa rikosta, miksi h‰n nyt noin kuusi pitk‰‰ vuotta ˆisin oli oleskellut murhapaikalla, toivoen ett‰ joku niist‰, jotka n‰kiv‰t h‰net siell‰, seuraisi h‰nt‰ ja panisi t‰hdelle hiekkavierem‰n, mink‰ h‰n sille tahtoi osottaa, jotta rikos vihdoin kenties tulisi ilmi. Mutta taika-uskoisina olivat kaikki kummituksena pit‰neet ‰‰netˆnt‰ haamua, jota he kammosivat ja jonka ohitse he kiiruhtivat p‰‰sem‰‰n, kunnes viimein tuo matkustava pappi oli uskaltanut seurata vanhaa miest‰ hiekkavierem‰lle, ja sitten oli rikos tullut ilmi, Ollin sit‰ valaa rikkomatta, johon h‰nt‰ oli pakotettu. Lopullinen tuomio oli elinkautinen maanpako Siperiaan. Lauri vastaanotti tuomionsa rauhallisna ja tyytyv‰isen‰. Kolkon Siperian kaivoksissa eli h‰n sitten muutamia vuosia kotimaansa pahimpain pahantekij‰in parissa, jotka sinne oli l‰hetetty. N‰m‰ raa'at, paatuneet onnettomat katselivat ensin pilkalla, sittemmin ihmetellen ja jonkinmoisella kunnioituksella hiljaista, aina rauhallista ja ahkeraa Lauria, joka joutohetkin‰ luki raamattuansa, mink‰ h‰n uskollisesti vei myˆt‰ns‰. Usein n‰htiin h‰nen kuitenkin istuvan syviin ajatuksiin vaipuneena, unohtaen, ett‰ h‰nt‰ katseltiin. H‰n muisteli silloin rakkaitansa, jotka h‰n kotimaahan oli j‰tt‰nyt, ja raskaita huokauksia puhkesi h‰nen povestaan. Viimein tuli ik‰v‰ns‰ kotiin liian kovaksi ja mursi h‰nen ruumiilliset voimansa. Heikosta maallisesta majasta loisti kuitenkin viho viimeiseen hetkeen asti uskovainen henki, joka sovinnossa Jumalan ja maailman kanssa meni astumaan tuntemattomaan valtakuntaan haudan toisella puolella. Kotimaassa eli Laurin muisto kauan synkk‰n‰ ja selitt‰m‰ttˆm‰n‰ kansassa. Surullinen oli t‰m‰ muisto Liisallekin, mutta rakas ja suloinen samalla, sill‰ h‰nen lempiv‰ syd‰mens‰ muisti vain, kuinka hyv‰ Lauri aina oli ollut h‰nt‰ kohtaan. Poikaansa, joka t‰ysi-ik‰isen‰, Liisan kuoltua, otti Uotilan haltuunsa, oli h‰n opettanut kunnioittamaan h‰nen onnettoman is‰ns‰ surullista muistoa. End of the Project Gutenberg EBook of Uotilan is‰nt‰, by Emil Nervander *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UOTILAN ISƒNTƒ *** ***** This file should be named 21030-8.txt or 21030-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/2/1/0/3/21030/ Produced by Matti J‰rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe. Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.