Tunnustus: Tosikuvaus elämästä

The Project Gutenberg EBook of Tunnustus, by Alli Nissinen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Tunnustus Tosikuvaus elšmšstš Author: Alli Nissinen Release Date: February 12, 2005 [EBook #15023] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUNNUSTUS *** Produced by Matti Jšrvinen and PG Distributed Proofreaders. TUNNUSTUS TOSIKUVAUS ELńMńSTń Kirjoitti Alli Nissinen Ensimmšisen kerran julkaissut KustannusosakeyhtiŲ Otava 1911 TUNNUSTUS. Hšn kirjoitti: On mahdotonta enšš vaijeta. Minun tšytyy tehdš tšmš tunnustus. Minun tšytyy avata polttava sydšmeni, vapauttaa kiusattu omatuntoni. Olen koettanut tukahduttaa omantuntoni ššntš; olen tehnyt tyŲtš, olen saanut yhš uusia velvollisuuksia, yhš uusia harrastuksia. Mutta kuta enemmšn olen kohonnut ihmisten silmissš, kuta tšrkešmpššn asemaan olen pššssyt yhteiskunnassa, sitš voimakkaammaksi on kšynyt omantuntoni ššni. Olen tullut jo elšmšssšni niin pitkšlle, ettei omantunnon ššni enšš vaikene. Sisšinen olentoni, henkeni, sieluni on jo niin kehittynyt, ettei se enšš huomaa yksinomaa tapauksia ulkopuolella minua, ei se vaan niihin kiinny ja niitš harrasta. Se kššntyy sisšlle pšin; se tutkii oman olennon syvyyksiš, se tarkastaa niitš salaisuuksia, jotka siinš piilevšt. Vuosikausia on se niitš tarkastanut. Monta kovaa taistelua olen kšynyt itseni kanssa. Olen ollut tilillš, olen ollut tuomiolla; olen rukoillut, olen katunut. Olen saanut armoa ja lohdutusta, olen tuntenut virkistystš ja voimaa. Aika ajoin olen tuntenut onnea ja saanut tyydytystš elšmšltš. Mutta jšlleen on tuskan laine syŲksynyt pššlleni hirmumyrskynš. Omatuntoni on minua varoittanut ja uhannut. YŲllš olen unestani heršnnyt. Olen kuullut ššnen: Ľsinš et saa vaijeta!Ľ * * * * * Tšhšn aikaan kaikki puhuvat. Jokaisella nšyttšš olevan jotain merkillistš sanottavaa. Ihmiskunta on kiusaantunut liian paljoista itsetunnustuksista. Miksi siis ihmiskunnan tuskaa lisštš? Miksi taas paljastaa uusi tuskan elšmš? Sitš olen ajatellut, ja olen vaijennut. Mutta omatuntoni ei suo minulle rauhaa. Se vaatii minulta uhria. Se vaatii minulta syyn sovitusta. EnkŲ voi sovittaa rikostani elšmšni tyŲllš? EnkŲ voi tyynnyttšš omaatuntoani tekemšllš hyvšš, tšyttšmšllš velvollisuuteni? EnkŲ voi silloin vaijeta, kun elšmšni toiminta puolestani puhuu? Mutta omatuntoni ei vaikene. Se kolkuttaa yhš kovemmin. Se vaatii minua uhraamaan, uhraamaan oman itseni. Ja sen vaatimuksesta olen nyt pššttšnyt kertoa elšmšni ihmiskunnalle, olen pššttšnyt paljastaa kaiken, mikš on piilossa ollut. Tunnustukseni on samalla rukous, rukous kaikkien onnetonten ja kšrsivien puolesta. Armahtakaa heitš! Ensimšinen muisto varhaisimmasta lapsuudestani on seuraava: Makasin kštkyessš tuvan peršllš lšhellš karsinaikkunata. Katselin mustia orsia ja niiden pššllš riippuvia tuoreita heiniš ja kuuntelin kšrpšsten surinata. Silloin avattiin tuvan ovi ja sisššn astui vieras vaimoihminen. En ollut hšntš koskaan ennen nšhnyt. Hšn jštti nyyttinsš penkille ja tuli kštkyeni luo. Sanomaton pelko valtasi minut. Kuoleman pelko. Parkasin itkemššn. Hšn kumartui ylitseni, veti piikkopaitani suoraksi, kohotti minua ylemmšs tyynylle, peitti rievuilla jalkani ja sanoi: ĽNo, no! Kun ovat heittšneet kummin piian kšrpšsten syŲtšvšksi!Ľ Rupesin hšntš katselemaan ja pidin jalkani ja kšteni aivan hiljaa. Hšn ei ollut šidin nškŲinen; hšnellš oli musta tukka, melkein yhtš musta kuin pirtin orsi. Jalallaan liikutti hšn kštkyttšni hiljoilleen. Všhšn ajan peršstš hšn nousi, meni katsomaan pihalasista ja istui sinne pŲydšn pššhšn. Minulle tuli šitiš syvš ikšvš. Aloin hiljaa itkeš; potkin rievut jaloiltani; kun eivšt ne tahtoneet poistua, parkasin kovaan itkuun. Vieras tuli luokseni ja alkoi kšdellššn kiivaasti heiluttaa kštkyttš. ĽTuu, tuu, tuu, tuu! Ole hiljaa! ńiti tulee kohta!Ľ Mutta minš huusin yhš kovemmin. Pelkšsin, ettei šiti enšš tulekaan. Pelkšsin, ettš tuo vieras jšš šidin sijaan. Ja kuta enemmšn vieras koetti minua tyynnyttšš, sitš katkerammin tunsin šidinkaipuun. Jo kuulin šidin askeleita porstuassa. Pirtin ovi lensi auki ja šiti sanoi: ĽHerra Jumala! Mikš sille lapselle tuli. Ei se ole koskaan tuolla tavalla huutanut!Ľ Herkesin heti itkemšstš, kun šiti nosti minut syliinsš ja painoi rintaansa vastaan. Siinš oli niin hyvš olla; ei tarvinnut mitššn pelštš; eikš ollut puutetta mistššn. * * * * * Erššnš pšivšnš kššri šiti minut ison piikkolakanan sisššn ja kantoi sylissššn tuvasta ulos ja alas mškeš rantaan pšin. En voinut nšhdš mitššn lakanan sisšstš. Koetin ponnistella nšhdškseni, mutta šiti puristi minua lujemmin rintaansa vasten. Minun teki mieli itkeš, kun en nšhnyt. Ensi kerran teki šiti minulle pahaa. Olin juuri itkuani alottamassa, kun tulimme perille -- saunaan. ńiti avasi lakanakššrŲn ja pani minut lšmpimšn saunan penkille. Kitku pisti silmiini, enkš aluksi mitššn nšhnyt. Mutta hetken peršstš nšin šidin hššršilevšn saunassa ja veljeni juoksevan ylŲs lauteille. Pian riisui šiti minutkin ja vei sylissššn yhš kuumempaan ylŲs. Pimeš siellš oli, aivan pimeš. Minua peloitti; luulin joka hetki putoavani. Olisin ruvennut itkemššn, jollen olisi ollut šidin sylissš. Mutta lujasti nojasin koko ruumiini painolla šidin viileššn ruumiiseen. Kauheata oli, kun šiti rupesi siellš minua pesemššn; pšštš hšn pesi, ja silmiš ja korvia. Saippua ja vesi meni silmiin ja korviin; luulin tukehtuvani. Mutta pian oli kaikki ohitse. Aloin nšhdš jo paremmin siellš ylhššllš. Nšin veljeni, joka istui toisella penkillš ja heitteli vettš šidin ja minun pššlle. Veljeni meni nyt alas ja ylhššllš alkoi tulla hirvittšvš kuumuus. ńiti lŲi minua kuumalla vastalla. Se teki kipešš, mutta ei kestšnyt kauan. Pian tuli veljeni ylŲs ja otti minut šidin sylistš. Parahdin itkemššn, sillš pelkšsin putoavani. Mutta kauniisti vei hšn minut piikkolakanan pššlle penkille. Pihaan mennessš sain katsella ympšrilleni ja minun oli hyvš olla. ńiti nauroi ja pani minut olkapšštššn vasten, ettš voin nšhdš hšnen olkansa yli. Pientarella oli keltakukkia; veljeni otti niistš yhden kšteensš. Olisin sen tahtonut, mutta veljeni ei antanut. Tupaan tultua pani šiti minun pššlleni kauniin, valkoisen paidan. Minulla ei ollut koskaan ennen ollut niin kaunista paitaa. ńiti sanoi: ĽPannaan lapselle kummin antama paita pššlle!Ľ -- Kummi oli minusta siitš pšivšstš aikain jotain ihmeellistš; se oli jonkinlainen onnen ja ilontuoja. Makasin kštkyessš ja katselin hšmšrtyvšš pirttiš; ylhššllš oli paksu orsi, jonka pššllš oli lautoja ja hirsiš; muutamia heinšnkorsia riippui lautojen všlistš. Olisin tahtonut nyhtšš ne alas, mutta ne olivat niin korkealla; en ylettynyt. ńidin askeleet kuuluivat porstuvasta ja isšn ššni pihasta. Minun oli niin hyvš olla. Olin jo oppinut kšvelemššn; kuljin ympšri tuvassa ja varsinkin rikkosopella oli hauska leikkiš. Siellš oli lastuja, kaarnanpalasia ja tuohensirpaleita. Kukin niistš oli erinškŲinen ja erilainen; muutamat olivat kovia, muutamat pehmeitš, toiset pitkiš, toiset lyhyviš. Kun veljeni vuoleskeli, istuin lattialla ja kokosin lastuja sylini tšyteen. Ne olivat niin kauniita ja puhtaita. Mutta kun veljeni herkesi vuolemasta, sieppasi hšn lastut minun sylistšni, heitti ne hiilillššn olevaan uuniin, otti sitten minua kšsistš ja tanssitti lattialla. Se ei ollut minusta hauskaa. Rupesin itkemššn ja lŲin hšntš. Hšn nauroi, tukisti minua ja tuuppasi minut kumoon. ńiti tuli samassa sisššn, sivalsi velješni kšsivarresta, lŲi hšntš takapuoleen ja tyŲnsi ovesta pihalle. Sitten nosti šiti minut lattialta, puisteli mekkoni, silitteli pššni ja otti minut syliinsš. Ľńidin tytŲllekŲ ne tekevšt pahaa? So, so, šlš itke, šlš itke!Ľ ńiti oli minusta parhain maailmassa. Koko elšmš oli niin rauhallista ja onnellista hšnen turvissaan. * * * * * Ennenkuin vielš opin kunnollisesti puhumaan, olin kerran sairaana. Makasin vuoroon kštkyessš ja vuoroon šidin sšngyssš, johon šiti minut joskus nosti. Olin niin sairas, ettš en voinut pšštšni sšngystš kohottaa, en voinut syŲdš mitššn, enkš juoda, muuta kuin vettš. Makasin usein pitkšt ajat horroksissa, mutta aina kun heršsin, kysyin šitiš. ńiti istui minun vuoteeni luona minkš voi. Mutta usein hšnen tšytyi kulkea askareillansa navetassa tahi kodassa. ńidin poissa ollessa oli veljeni aina luonani. Huomasin, ettš tšmš toimi oli vastenmielistš hšnelle. -- Kerran oli minulla kova jano ja pyysin hšneltš vettš. Hšn toi sitš kauhalla porstuassa olevasta saavista. Kun hšn juotti minua, tuuppasi hšn kauhaa huuliani vasten, niin ettš alahuulesta rupesi vuotamaan verta. Olisin tahtonut lyŲdš hšntš, mutta en jaksanut. En myŲskššn uskaltanut šidille kertoa tštš tapausta, sillš pelkšsin veljeni kostavan minulle. Tautini kesti kauan ja monta kertaa luultiin minun jo kuolevan. ńitini hoiti minua hellšsti ja rakkaasti, mutta veljeni minua puoleksi vihasi. Kerran kun itkin tuskiani, enkš lakannut hšnen kiellostaan, otti hšn vasemman kšteni, tarttui pikkusormeeni ja vššnsi sitš sivullepšin, niin ettš kynsi repesi paikoiltaan ja veri purskahti esiin. Minš kauhistuin ja hyppšsin pelosta pystyyn, vaikka olinkin kuoleman sairas. Senjšlkeen rukoilin hartaasti Jumalata, ettš Hšn minut parantaisi. Ja Jumala kuulikin rukoukseni. Kaikkien ihmeeksi aloin všhitellen parantua. Ja ennen kuin uusi kesš joutui ja puihin lehti puhkesi, olin minš jo iloinen ja terve. * * * * * Kesšllš minulla oli hauskaa. Aamusta iltaan olin ulkona pihamaalla. Joskus juoksin saunalle, meninpš vielš rantaankin asti. Mutta šiti oli varoittanut minua, ettš en menisi yksin rantaan. Sentšhden pysyin mieluummin pihasalla. Pihamaa oli nurminen; ainoastaan pari polkua juoksi sen yli. Toinen polku vei navettaan, toinen saunaan; saunaan vievšstš polusta erosi sitte ison kiven luona tie lšhteelle. Lystikseni juoksentelin polkuja pitkin. Ne olivat silešt ja sievšt, avojaloin oli niitš hauska viilettšš. Juoksin pirtin portaan edestš navetan kynnykselle ja taas takasin; juoksin pirtin portaan edestš saunan kynnykselle ja taas takasin. Sitte juoksin taas isolle kivelle, kiipesin sen pššlle, lepšsin siinš, juoksin sitte lšhteelle ja istuin usein kauan pienellš rahilla, joka oli lšhteen vieressš. Lšhteen ympšrillš kasvoi paljo kukkia ja siellš pšivšnpaisteessa hyrršsi mehilšisiš. Leikin sellaista, ettš tšmš oli minun lšhteeni, kukat olivat minun kukkiani ja mehilšiset minun mehilšisišni. Jos kuulin veljeni juoksevan pihasta lšhteelle minua etsimššn, aloin aika vauhtia juosta kepsutella pihaan pšin. Veljeni tahtoi minua kiinni tavoittaa, mutta pakenin syrjššn tieltš, sillš tiesin hšnen minua nipistšvšn. ĽKunhan suureksi tulen, niin kostan hšnelleĽ, ajattelin. * * * * * Erššnš pšivšnš oli šiti kšynyt talossa. Odotin hšntš jšnnityksellš, sillš tiesin hšnen tullessaan tuovan minulle jotain hyvšš. Aika tuntui hyvin pitkšltš, mutta vihdoin kuuli tarkka korvani šidin askeleet nummella. Juoksin hšntš vastaan minkš jalkani kantoivat. ńiti nauroi minulle jo etššltš. Minš nšin, ettš hšnellš oli helmassa jotain. Minut valtasi ilo ja pelko. Kun pššsin šidin hameeseen kiinni, kumartui hšn alas ja laski helmastaan maahan pienen, harmaan kissanpoikasen, oi, niin sievšn ja soman! ĽTšmšn emšntš lšhetti sinulle tuomisiksi!Ľ Voi, kuinka šiti oli hyvš ja emšntš ja kaikki ihmiset! Minš kosketin kšdellšni pientš elukkaa. Kuinka se oli pehmoinen ja sileš, ja kuinka somat, pienet kšpšlšt sillš oli. Juuri kun olin ottamaisillani sen syliini, hyppšsi se ilmaan, putosi kanervikkoon ja tepasteli ja kimmahteli sinne ja tšnne tien viertš kulkien. Minua nauratti niin sydšmellisesti; oli niin hauskaa, ettš tšytyi itsenikin hypšhdellš. Nyt kului koko kesš niin hauskasti, ettei sitš kŲyhillš sanoilla kuvata voi. Aamusta iltaan olin mirrin kanssa pihalla. Meidšn yhteisestš elšmšstšmme tulisi kokonainen kirja. Niin rikasta ja vaihtelevaa se oli. Mutta sitte tuli syksy -- ja syksyllš syntyi minulle pieni sisar, jolle annettiin nimeksi Miina. * * * * * Siihen asti kuin sisar minulle syntyi oli šiti minun omani. Mutta siitš pšivšstš aikain tuli muutos. Ensin en sitš ollenkaan huomannut, sillš minusta oli niin kummallista kaikki mitš ympšrillšni tapahtui. Koko kesšn olin juossut ulkona, mutta nyt olisin tahtonut olla pirtissš ja leikkiš siellš. Mutta minut kšskettiin aina pihalle leikkimššn. Siellš oli kylmš, jalkojani paleli ja kšteni menivšt konttaan. Hiivin siis uudelleen tupaan. Silloin otti isš minut kšsipuolesta ja paiskasi ovesta ulos huutaen: ĽTokkos pysyt pellolla!Ľ Menin saunan kynnykselle ja itkin siellš itsekseni. Minulla ei ollut enšš ketššn ystšvšš maailmassa. ńitikin oli minut jšttšnyt. Siinš ajan itkettyšni menin kylmššn saunaan ja istuin vanhojen kylpyvastojen pššlle. Ne tuntuivat lšmpimiltš. Laitoin niistš vuoteen ja panin pitkšlleni. Všhšn ajan peršstš hiipi Mirri oven raosta sisšlle. Se tuli luokseni, nuuski minua, puski kylkeeni, nuoli kasvojani karkealla kielellššn ja paneusi kainalooni maata. Puristin Mirriš rintaani. Minulla oli vielš yksi ystšvš. Mutta šitiš minun oli niin kova ikšvš. Kyyneleeni alkoivat vuotaa. Siihen sitte nukuin. * * * * * En ollut koskaan ennen nšhnyt šidin makaavan pšivšllš, mutta sen jšlkeen kun pikku sisko syntyi, makasi šiti usein. Kuulin hšnen joskus itsekseen ššneen valittavan. Minut valtasi suru ja pelko. Mitš jos šiti kuolisi? Kuka silloin minua enšš turvaisi ja suojaisi? Kaikki hyvš, mikš minulla oli, oli šidiltš. Hiivin šidin luo, kun hšn sšngyssš makasi, ja painoin pššni hšnen kupeeseensa. Hšn silitti pšštšni ja oikoi mekkoani suoraksi. Rupesin itkemššn. ńiti ei tiennyt mikš minua vaivasi, vaan sanoi: Ľńlšhšn itke. Isš tuopi sinulle tšnššn talosta uudet saappaat!Ľ -- Mutta minua itketti vielš enemmšn. Vihdoin kysyi šiti: ĽMikš sinun on? Oletko kipeš?Ľ Nyyhkytin silloin: ĽEi, kun šiti on aina niin hyvš!Ľ ĽLapseni!Ľ sanoi šiti ja silitti minun pšštšni. Samassa alkoi pikku Miina kštkyessš itkeš, ja šiti nousi sitš hellšsti auttamaan. Mutta minš menin ovensuupenkille Mirrin luo. * * * * * Samana iltana tyŲstš tullessaan toi isš minulle sievšt, uudet, ruskeat saappaat. Niitš koetettiin heti jalkaan ja ne sopivat kuin valetut. Nšin sieviš saappaita en ollut elšmšssšni nšhnyt; ja nšmš olivat minun ensimšiseni. Edellisenš talvena olin joskus kšynyt ulkona veljeni vanhoilla saappailla. Mutta ne olivat suuret ja rumat, vielšpš pššlle pšštteeksi rikkinšiset. Oli vahinko, ettš oli jo pimeš ilta, kun uudet saappaat sain. Muuten olisin niillš heti juossut navettaan, saunalle ja lšhteelle. Nyt en saanut mennš pitemmšlle kuin porstuaan, sillš šiti oli sanonut, ettš pimešssš voivat sudet nurkan takaa kimppuun hyŲkštš. Katselin saappaitani joka puolelta, koettelin joka saumaa ja kššnnettš, pyŲršstelin niillš lattialla ja nousin penkille. Penkiltš hyppšsin lattialle ja juoksin pikku Miinan kštkyen ympšri. En tahtonut malttaa maata ruveta. Mutta kun isš, šiti ja veljeni paneutuivat yŲteloilleen, vedin minškin saappaat jalastani, panin ne viereeni vuoteelleni ja paneusin maata. Tunsin kuinka Mirri hiljaa hiipien saapui luokseni, haki sopivata paikkaa ja paneusi selkšni taakse. Yhš pimešmmšksi kšvi yŲ. Pian ei voinut pirtissš muuta eroittaa kuin ikkunat, joiden kautta sisššn pilkisti syysyŲn niukka valo. * * * * * Pitkinš talvi-iltoina sain melkein aina istua kštkyen luona sitš liikuttamassa. ńiti kehršsi tahi kutoi, paikkasi tahi parsi. Pikku Miina oli kšrtyisš lapsi; sitš piti melkein aina liikuttaa. Veljeni ei minua koskaan auttanut; hšn kutoi verkkoa, kiskoi pšreitš tahi teki kelkkoja. Hšnellš oli aina hauskaa tyŲtš. Mielellšni olisin istunut hšnen viereensš ja opetellut hšnen ammattiaan, mutta en uskaltanut, sillš isškin oli tavallisesti talvi-iltoina tuvassa. Ja hšn oli ankara, varsinkin minulle. Usein sai šiti minua puolustaa. Kerran kun isš hakkasi tupakkia oven suussa olevassa hakkurissa, pani hšn minut pitšmššn tulta. Palava pšre kšdessš seisoin siinš ja odotin aina, milloin pšre oli palanut loppuun ja uuden sai alkaa. Yht'škkiš alkoi tuntua palaneen hajua. ĽTyttŲ, katso vaatteitasi! Mikš palaa?Ľ huusi isš. Heitin palavan pšreen kšdestšni lattialle ja katselin šlytŲinnš ympšrilleni. ńitini ryntšsi luokseni, tarttui hameisiini: ĽHerra Jumala! Onko lapsi tulessa!Ľ ĽKun ei ymmšrrš varoa itseššnĽ, sanoi isš tyynesti. Mutta savu nousi jalkaini alta. Sillan alus oli syttynyt pudonneista hiilensiruista palamaan. Tupa alkoi tulla savua tšyteen. ńiti veti minut pirtin peršlle, juoksi porstuaan, sieppasi vesikorvon syliinsš ja kantoi sen pirtin lattialle. ĽMinkštšhden sinš yksin?Ľ sanoi isš. ĽKun ei ole miehessš miestšĽ, sanoi šiti ja kaatoi korvon lattialle. Nšin ettš hšnen silmšnsš všlšhtivšt kummallisesti. Sellaista všlšystš en ollut ennen nšhnyt. Tuli sammui heti ja isš rupesi pimešssš jatkaa maan tupakin-hakkaamista. Mutta šiti pyyhki lattian, pani pirtin uuniin hipleitš puita palamaan ja alkoi tehdš iltatŲitššn. * * * * * Maata mentyš, valvoin minš kauan, sillš pelkšsin pirtin syttyvšn tuleen. Pimešssš koetin nšhdš, kohosiko lattian alta vielš savua. Joskus nšytti sitš tulevan, tuntuipa joskus savun kšryškin. Mutta kun nousin istualleni, hšlveni savu heti. Olin juuri nukkumaisillani, kun kuulin hiljaista itkua. Heristin korviani. ItkikŲ joku unissaan. Kuka itki? -- -- Yhš kuului nyyhkytys. ńiti siellš itki, rakas šiti. Olisin tahtonut mielellšni mennš lattian yli šidin sšnkyyn, mutta pelkšsin isšš. Valvoin hiljaa vuoteessani; kuulin kuinka šidin nyyhkytys muuttui hiljaiseksi valitukseksi. Tuska tšytti sydšmeni. Aloin itkeš. ńiti hyppšsi ylŲs, teki pšreeseen tulen, tuli luokseni ja kysyi: ĽOletko sinš kipeš?Ľ ĽEiĽ, vastasin minš. ĽNšin pahaa unta. Kuulin itkua.Ľ Hšn peitteli minut huolellisesti ja sanoi: ĽSiunaa itsesi kauniisti ja nuku Jumalan nimeen!Ľ Puristin šitiš kšdestš. Hšnen silmšnsš olivat punaset ja ajettuneet. Nšin ettš hšn oli itkenyt. Koetin vielš kuunnella, kuulisinko pirtissš šidin huokausta. Mutta šiti painautui hiljaa vuoteellensa ja yŲn rauha levisi koko nukkuvan perheemme yli. Minškin uuvuin uneen. Erššn kerran kevšttalvella lšksi isš markkinoille. Olin sanomattoman iloinen tšstš matkasta, sillš kummi oli luvannut isšn mukana lšhettšš minulle uuden mekon. Pitkšt ajat olin odottanut tštš lšhtŲpšivšš ja nyt odotin taas hartaasti, ettš markkinat olisivat ohitse ja isš tulisi kotiin. Ilta oli jo myŲhšinen, me olimme jo paneutuneet maata, kun isš tuli. Ulkoa alkoi kuulua kovaššnistš puhetta. Kuuntelin. Isšn ššni se oli -- ja sitte jonkun toisen, jota en tuntenut. Porstuan palkit tŲmisivšt, ovi paiskattiin auki. ĽHoi akka! Joutuun jaloillesi, kun isšntš itse pirttiin astuu! Penskat pois jaloista!Ľ se oli isš, joka pššnalustani potkaisten meni ohitseni. Miina rupesi itkemššn, minš hyppšsin ylŲs ja juoksin šidin luo. ńiti tyynnytti lasta, eikš sanonut mitššn. Vieras mies astui hoippuen sisššn auki jššneestš ovesta. ĽPannu tulelle! Tuossa on papuja!Ľ huusi isš heittšen kahvipussin penkille, johon se hajosi ja pavut vierivšt pitkin penkkiš ja tippuivat lattialle. Veljeni meni papuja poimimaan ja katsoi ihmetellen isššn. ńiti peitteli Miinan, pani mekon minun pššlleni ja lšksi sitte kahvia keittšmššn. Minš olisin mielellšni kysynyt kummin lahjaa, mutta en uskaltanut. Pelkšsin isšš enemmšn kuin ennen. Isš istui pŲydšnpššssš ja hšnen edessššn pŲydšllš oli kaunis, kirkas leili, josta isš ja vieras vuoroon joivat. Kerran kutsui isš šitiškin juomaan, mutta šiti ei mennyt, sanoi vaan: ĽEn huoli sinun myrkkyšsi!Ľ Silloinkos isš alkoi pitkšš puhetta pitšš ja kertoi kuinka eršs vaimo oli myrkyttšnyt miehensš panemalla myrkkyš kahvikuppiin; ja mies oli kuollut ja kuopattu; vaimo oli mennyt uusiin naimisiin ja taas koettanut myrkyttšš miestššn kšrpšsen myrkyllš. Mutta mies ei kuollutkaan, tuli vaan sairaaksi. Mutta lšškšri tutki ulostukset ja siellš oli myrkkypaperia; niin -- vaimo pantiin linnaan, sillš entiset ja nykyiset synnit tulivat ilmi. ĽSellaista on akkavški!Ľ sanoi isš lopuksi. Mutta šidillš oli samassa kahvi valmiina; hšn kaatoi sitš kuppiin ja vei pŲytššn. ĽVai kšrpšsen myrkyllšĽ, sanoi šiti. ĽNiinpš niinĽ, toisti isš. ĽEttš niinkuin, mitš se kšrpšsen myrkky on?Ľ ĽNo, se on sellaista ohutta liuskaretta, niinkuin vasikan nahkan niljettš, punasta všriltššn ja helppoa ostaaĽ... selitti isš. ĽVai sellaisella seĽ... ĽSellaisellahan se...Ľ isš hšrppšsi kahvia lautaselta, Ľjo se paholainen teettšš jotakin.Ľ ĽJotakinhan se teettšš.Ľ ĽVai linnaan panivatĽ, jatkoi šiti. ĽLinnaanpa linnaan. ElinkautiseenĽ, sanoi isš. ĽVai elinkautiseen; onpa siinš istumista.Ľ ĽOnpa onĽ, toisti isš ja laski kahvikuppinsa pois. Minš olin kuunnellut niin tarkasti, ettš olin aivan unohtanut liikuttaa kštkyttš. ńkkiš sšpsšhdin ja nšin ettš Miina valvoi silmšt selšllššn. Se katsoi kuin nuhdellen minuun. Miksi se niin katsoi? SiksikŲ ettš en kštkyttš liikuttanut? Isšn kovaššnisyys oli hiljennyt; surullinen kertomus oli tehnyt kaikki mielet alakuloisiksi. Vieras nšytti heikolta ja kykenemšttŲmšltš; ššnetŲinnš ja riisumatta heittšysi hšn penkille maata. Kovalla tŲminšllš veti isš saappaat jalastaan ja heitti ne pirtin lattian yli rikkosopelle. Syylinkšnsš hšn paiskasi keskelle lattiata. Ja hiukan horjuen, mutta varpaisilla meni hšn vuoteelleen. Olisin mielellšni kysynyt kolttuani, joka minun piti kummilta saada. Mutta en uskaltanut. Ehkš se on isšltš pudonnut, tahi ehkš ei kummilla ollutkaan rahaa sen ostoon. Pirtissš tuntui kylmšltš. Vetšysin umpikuuruun peiton alle. Isš ei sitte tuonutkaan minulle mitššn. Ei mitššn. Eikš kummikaan lšhettšnyt kolttua. Niin -- jos sillš ei ollut rahaa. Tuntui niin tyhjšltš ja ikšvšltš. Koko talven pitkššn ei šiti ollut oikein terve. Sen nšin joka pšivš. Ja seuraava kesškin meni niin, ettei šiti entiselleen tullut. Hšn oli aina niin surumielinen ja alakuloinen, harvoin puhui hšn enšš meidšn lastenkin kanssa. Isš tuli usein illalla juovuksissa kotiin; silloin kuulin aina šidin yŲllš hiljaa itkevšn. Pikku Miina osasi jo kšvellš ja puhua. Hšn oli vallaton ja tottelematon tyttŲ, repi rikki kaikki mitš kšsiinsš sai ja heitteli astiat palasiksi. ńiti piiskasi hšntš monta kertaa, mutta siitš hšn vaan sydšmistyi. Joskus oli hšn minulle hyvš, mutta joskus oli hšn niin ilkeš, teki harmia ja kiusaa, ettš kerrankin olin niin suuttunut hšnelle, ettš olisin voinut hšnet vaikka tappaa. Vihapšissšni potkasin hšntš leukaan, niin ettš nenšstš rupesi verta vuotamaan. Silloin tuli hšn hyvšksi ja oli monta pšivšš siivo. Kevšttalvella pššsi veljeni hevospojaksi taloon. Hšn oli niin onnellinen ja niin miehiksi kun hšn lšhti, ettei hšn ollenkaan sanonut kellenkššn hyvšstiš. Ei šidillenkššn. ńiti kuitenkin meni ladon perššn katsomaan hšnen jšlkeensš, kun hšn painui metsštietš salolle pšin. Mutta veljeni ei katsonut taaksensa. Mitš hšn olisi tehnyt, jos olisi nšhnyt šidin? Kun šiti tuli tupaan, nšin minš, ettš hšnen silmšssššn oli kyynel -- ja yksi karpalo oli herahtanut nutullekin. Menin šidin luo ja nojasin hšnen polveensa. Hšn silitti pšštšni ja sanoi: ĽNiin, niin, lapseni. Sellaista on elšmš. Ville on nyt korjuussa, kun pššsi isoon taloon. Ei siellš puutu leipš eikš sšrvinkššn!Ľ ĽOnko Ville nyt niiden oma?Ľ kysyin. ĽOmako? Niin, Ville on Jumalan omaĽ, sanoi šiti. ĽMutta minš tahdon olla aina šidin omaĽ, sanoin. ĽMutta jos šiti kuolee?Ľ Ľńiti ei saa kuolla! ńiti ei saa kuolla milloinkaan!Ľ ja minš purskahdin hillittŲmššn itkuun. Seuraavana kevšnnš syntyi šidille taas pikkunen tyttŲ. Se sai nimen Kaisu, kun se oli niin suuri ja roteva kuin ison talon emšntšpiika Kaisu. Ja hyvš juoninen se myŲskin oli; ei itkenyt pšivškausiin, eikš juuri ššnnellytkššn kunhan ruokaa sai. ńiti oli hyvin huonona sen syntymisen jšlkeen. ĽPesumummoĽ oli meillš kolme viikkoa lasta hoitamassa; mutta kun hšnen tšytyi lšhteš toiseen taloon ĽvarpaisiaĽ valmistamaan, tuli kummi meille pariksi viikoksi šitiš auttamaan. Se oli lysti aika. Kummi toi Miinalle ja minulle tuomisia ja šidille rohtoja ja pilleriš. Ilosta me vaan Miinan kanssa pšivškaudet hyppelimme ja laulelimme pihalla. Pšivšt menivšt nopeasti, meillš oli niin hauskaa. Mutta kun kummi oli ollut muutamia pšiviš meillš, rupesi hšn nšyttšmššn hyvin surulliselta. Ja kerrankin minš nšin hšnen porstuvan penkillš istuvan ja itkevšn. Kun isš muutamana iltana tuli selvšnš kotiin, kutsui kummi hšnet porstuvaan. Ei voinut kuulla, mitš he puhelivat, mutta tupaan tullessaan oli isš hyvin vakavan nškŲinen. Hšn meni šidin sšngyn luo, nosti peittoa ylemmš ja istui sšngyn reunalle. ĽJos tuota niinkuin haettaisiin hieroja ja kuppariĽ, sanoi hšn. ĽSaisihan tuota koettaaĽ, sanoi šiti heikolla ššnellš. ĽSe taitaisi parasta ollaĽ, sanoi isš. ĽEihšn tuo pahenna, jos ei parannakaanĽ, myŲnteli šiti. ĽNiinpš minš kšynkin huomenna Mataran mummon tšnne hakemassa. Hšnessšhšn sitš on vielš vanhaa loihtijankin vikaa. Kyllš hšn veren vihat eroon saa, se mummoĽ, sanoi isš rohkaistuna. ĽTaitaapa saadaĽ, myŲnteli šiti ja huokasi. Ensimšisen kerran nšin isšn kumartuvan Kaisun kštkyen yli ja katsovan lasta. ĽKas, sillšpš musta tukka on. Mikšhšn maankulkija hšnestškin kasvaneeĽ, sanoi hšn; Ľtahi pahantekijš...Ľ Ľńlš tuommoisia pienen lapsen kštkyen luona laskettele. Voi kirot lapseen laskeutuaĽ, sanoi šiti tuskaisesti. ĽMitš siinš joutavia hupatat! Ilman aikojaanhan minš...Ľ * * * * * Seuraavana aamuna varhain meni isš Mataran mummoa hakemaan; iltapšivšllš mummo jo tuli. Tultuaan pani hšn nyyttinsš ovensuupenkille ja meni itse šitiš kattelemaan. Miina juoksi nyytin luo ja alkoi sitš kopeloida; minullakin olisi ollut halu nšhdš nyytin sisšltŲš, varsinkin kun sieltš alkoi kuulua omituista kalinata. Juoksin yli pirtin lattian nšhdškseni. Mutta samassa mummo huusi: ĽHštis! lapset sarvien kimpusta. Mitšs teillš on siellš tekemistš? Hštis! Pellolle lapset!Ľ Miina piipersi pikaisesti ovesta ulos, mutta minš jšin tupaan. ĽMinnekšs se Pietinen jši, kun ei sitš kotiin kuulu?Ľ sanoi šiti všsyneesti. ĽKylššn poikkesi. Tšrkeitš asioita kuului olevanĽ, sanoi mummo. ĽVai kylššnĽ... huokasi šiti. Kummi tuli nyt kodasta kantaen mustaa kahvipannua, josta tuliaiskahvit juotiin. Mataran mummo ei monta sanaa puhunut, mutta kun kahvit oli juotu, meni hšn nyytilleen, otti sieltš suuren joukon sarvia, joiden pššt olivat rakkonahalla suljetut, pani ne kiuluun ja kšski kummin viedš ne saunaan likoamaan. En tiennyt seuraisinko kummia saunaan vai jšisinkŲ pirttiin. Mataran mummo kiinnitti kuitenkin mieltšni niin, etten pirttiš voinut jšttšš. Rupesin siis pankolla kahvikuppia pesemššn ja sain nšhdš kaikki mitš pirtissš tapahtui. Mummo nosti rikkosopelle rahin, otti kivikupin, pani siihen vettš, kaatoi pienestš pussista punamultaa, toisesta ruutia, toi tervapytystš nahturilla tervaa, pani lampaan talia, haki pihalta alakiveltš vedessš virunutta muraa, taittoi malin lehtiš, haki mšnnyn kerkšn, kaatoi tipan kahvia ja kaasi pikkusesta pullosta viinaa. Sitte otti hšn nyytistššn pyŲrešn puun liijan ja alkoi sillš pehmitellš omituista sekoitusta. Tštš tyŲtš tehdessššn puheli hšn hiljaa koko ajan. Kauan kesti tšmš tyŲ, mutta kauan viipyi kummikin saunassa. Juoksin siis sinne hšntš katsomaan. Mutta tuskin ehdin saunan ovelle kun nšin Mataran mummon kivikuppi kšdessš tulevan jšlestšni. Mataran mummo meni saunaan, pani kivikupin lauteille savun keskelle ja tyŲnsi lisšš puita kiukaaseen. Sitte meni hšn vieressš olevaan vesakkoon, taitteli lepšnoksia ja riipi katajoita, toi ne helmassaan saunaan ja tyŲnsi siellš tuleen. Sauna tšyttyi sakealla savulla, joka haisi lepšlle ja katajalle. Samassa tuli kummi metsšstš uudet kylpyvastat kainalossa ja Miina juoksi hšnen jšlessššn uusi kaunis tuohinen kšdessš. ĽMinulla on siellš lauteilla všhšn tavallista parempata. Ei pidš paikalta siirtšš. Se suuttuuĽ... sanoi Mataran mummo. ĽEipš eiĽ, sanoi kummi ja meni savuiseen saunaan. Illalla pššsimme me lapset kummin kanssa kylpemššn. Kummi vei sitte Kaisun ja Miinan pirttiin, mutta minš sain jššdš saunaan šitiš ja Mataran mummoa auttamaan. LŲin lŲylyš ja kannoin vesiš ylŲs lauteille. Siellš Mataran mummo hieroi šitiš. Saunaan levisi voiteen haju ja mummo hŲpisi hiljaa: ĽKun on kipu niin kivistškŲŲn, kun on paha niin pakottakoon! Rupi alle, rahka pššlle, kannu mšrkšš všliin!Ľ ńiti voihki ja valitti ššneen. Sitten laskeutuivat he lauteilta ja šiti pani saunan penkille pitkšlleen. Nyt imi Mataran mummo sarvensa šidin sššriin, sitte irroitti hšn yhden kerrallaan, iski pienellš puukolla haavoja punaseen ihoon ja imi taas sarven paikoilleen. Kun kaikkien sarvien alle haavat oli lyŲty, alkoi hšn irroitella sarvia. Useimmat olivat mustaa verta tšynnš. Pitelin vesikiulua, ettš Mataran mummo sai aina všlillš kšsišnsš huuhtoa. Saunan lattia tuli aivan veriseksi... ĽLopettakaa jo! En jaksa enššĽ, sanoi šiti hiljaa. ĽVielš on všhšn kesken. Taudin juuret ovat irroittumassaĽ, sanoi mummo ja antoi kiposta kylmšš vettš šidin suuhun. Vielš kerran tyhjensi hšn sarvet ja imi ne paikoilleen. Kiukaan kupeesta otti hšn vastan, pisti sen kylmšssš vedessš ja pani šidin pššn alle. Kun šiti tuotiin saunasta, piti kummin tulla auttamaan, sillš šiti ei yksin pysynyt jaloillaan. Pirtissš olivat jo kaikki asettuneet paikoilleen ja pšre sammutettu, kun šiti taas kysyi isšš. Mutta hšntš ei kuulunut. * * * * * Seuraavana aamuna oli kummi juuri lšhtenyt Muurikkia ulkoaituukseen viemššn, kun isš tuli juovuksissa kotiin. Hšn tahtoi heti kahvia ja sanoi tulevansa tulipalosta. ĽMissš nyt on tulipalo ollut?Ľ kysyi šiti. ĽMattilan puotirakennus paloi yŲllšĽ, sanoi isš. ĽPaloiko tuolla ihmisiš?Ľ kysyi šiti. ĽEn kuullut, liekkŲ palanut...Ľ Mutta Mataran muori kaatoi kahvia kuppiin ja varoitti sormella, ettš isš vaikenisi. Kun isš oli kaksi kuppia juonut, sanoi muori: ĽSauna on lšmmin. Mene pois saunaan maata!Ľ Mutta kun isš lšksi pirtistš, kutsui hšn sormellaan Mataraa porstuvaan. Mummo meni jšlestš. Olisin mennyt mielellšni porstuvaan, mutta en uskaltanut; pelkšsin isšš. Kun mummo všhšn ajan peršstš palasi tupaan, hyršili hšn itsekseen, meni ja pani nyyttiinsš jotakin ja kštki paperikššrŲn sukkansa varteen. Sitte meni hšn šidin pššnalustyynyjš kohentelemaan ja sanoi: ĽKyllš on sinulla hyvš mies.Ľ Mutta šiti vastasi hiljaa: ĽMikšhšn lie milloinkin!Ľ Isš makasi koko pšivšn saunassa. Illalla vei Mataran muori sinne ruokaa, mutta isš tulikin itse pirttiin. Hšn tupakoi piipullisen peršlasin alla, pyysi sinukkata, joi koko tuopillisen ja meni sitte latoon maata. ńiti oli ollut koko pšivšn niin všsynyt, ettei ollut jaksanut silmiššn avata. Mutta kun isš tuli tupaan, nosti hšn pšštšnsš, ja katseli tarkoin isšš. Isš ei sitš huomannut. * * * * * Muutamien pšivien peršstš rupesi šiti virkistymššn ja sanoi Mataran muorille: ĽKyllš minš tšstš nyt paranen; enpš tšssš enšš apua tarvitsekaan.Ľ Mutta muori vastasi: ĽMihinkšpš tšstš on kiire. Katsastetaanhan tšssš nyt všhšsen...Ľ Ja isš sanoi pŲydšnpššstš: ĽKatsastetaanhan všhšsen.Ľ * * * * * Miina ja minš olimme lehdon laidassa kerppuja tekemšssš, kun pihaan nškyi menevšn kaksi miestš. Me lšksimme molemmat niiden peršstš ja jouduimme jo ennen niitš pirttiin. ĽIsš, isš! Vieraita tulee!Ľ huusin minš isšlle, joka makasi peršpenkillš pŲydšn takana. Isš hyppšsi pystyyn ja ryntšsi lattialle, mutta samassa miehet astuivat sisššn. ĽPšivšš taloon!Ľ sanoi pitempi mies. ĽJumal' antakoon!Ľ vastasi šiti sšngystš. Mataran muori liikutti kiivaasti kštkyttš ja kummi askaroi liedellš. ĽPainakaa puuta!Ľ sanoi Matara. ĽEmme tiedš lienemmekŲ tervetulleita vieraitaĽ, sanoi pitkš mies ja astui isšn luo. ĽMinš lain nimessš vangitsen sinut Aatu Pietinen epšiltynš varkaudesta ja murhapoltosta!Ľ ĽPerkele!Ľ kirosi isš. ĽSyyttŲmšn vangitsitte!Ľ huusi Mataran muori. ĽMinš olen todistaja, ettš syyttŲmšn vangitsitte! Tuolla saunassa makasi mies koko yŲn silloin kun Mattilan puotirakennus paloi. Katsokaa sen nuttua. Vielš on verinen. Oman akan veressš on. Minš akkaa illalla kuppasin -- katsokaa tuossa vielš henki horeissa makaa -- minš akkaa illalla kuppasin, pahaa verta saunan lattialle laskin; ukko heti kuppauksen peršstš saunaan maata meni. Katsokaa nuttua! Totisesti! EikŲ ole veressš? EttekŲ nše? SyyttŲmšn viette, viattoman otatte. Voi maailman pahuutta! Vihamiehet ovat vššrin kannelleet, vainomiehet vššrin todistaneet.Ľ ĽSyyttŲmiš me olemme. Lainpalvelioita olemme. Kšskyš tšytšmmeĽ, selitti pitkš mies ja pani kšsiraudat isšn kšsiin. ĽVššrin teette!Ľ huusi Mataran muori ja heristi nyrkkiššn. ĽKatua saatte, katkerasti katua!Ľ ĽJos on syytŲn, niin puhdistaa itsensš oikeuden edessš, jos syyllinen, niin tuomitaan. Ei esivalta miekkaa turhaan kannaĽ, sanoi pitkš mies. ĽToisin tekisin, jos olisin teidšn housuissanne. Toisin tekisin ja paremman palkan saisin!Ľ huusi muori. ĽLšhdetššn!Ľ sanoi mies ja nšytti ovea. ńšnettŲmšnš lšksi isš miesten edellš. Mutta Mataran muori kiroili miehiš heidšn ovesta mennessššn. * * * * * Kummi oli seisonut koko ajan ššnetŲnnš pankon nurkalla. Kun ovi oli suljettu, pyŲršhti hšn kiivaasti šidin sšngyn luo. ĽHerra Jumala! Loviisa kuolee! Joutukaa apuun! Silmšt on jo nurin pššssš!Ľ Kaisu alkoi kštkyessš kimakasti huutaa; Miina rupesi itkemššn. Mataran muori otti nyytistššn pienen pullon ja piti sitš šidin nenšn alla. Ľńlš huuda tyhjiš. Kyllš se siitš virkistyyĽ, sanoi hšn ja painoi šidin silmšluomia kiinni. Hetken peršstš alkoi hšn kopeloida šidin jalkoja, pani sitte peitettš enemmšn pššlle ja kohensi pššn alusta. ĽJumalan tšhden! Se kuolee, uskokaa minua!Ľ hštšili kummi. ĽTaidat olla oikeassa. Suonet eivšt enšš lyŲ. Jo nyt tuli kumma, kun aivan kšsiin kuolee.Ľ ńiti ei enšš koskaan silmiššn avannut. ńidin kuoleman jšlkeen muutti Mataran mummo meille. Kummi lšksi pois heti kun oli saanut meille lapsille sen verran vaatetta laitetuksi, ettš toimeen tulimme. Nyt alkoi kotona ikšvš ja pitkš aika. ńitiš oli ikšvš ja tyŲtš oli paljo. Aamusta iltaan sai olla liikkeessš. Mataran mummo ei antanut joutilaana olla. Vaikka olin vasta 10 vuotias, sain jo tehdš aikuisten tŲitš. Hoidin lehmšn ja lypsin sen, siivosin ja lšmmitin saunan, lakasin ja pesin lattiat, tein tŲrkyš minkš ennštin ja všliajoilla hoidin Kaisua. Alituisena huolenani oli myŲskin isšn kohtalo. Erššnš aamuna kun juuri istuimme aamiaista syŲmšssš, kšvi lautamies manaamassa Mataran mummon todistajaksi Mattilan riitajutussa. Seuraavat viikot oli mummo hyvin ššnetŲn. Kun kšršjšpšivš lšhestyi, tuli kummi meille kotimieheksi. Mutta mššršttynš pšivšnš puki mummo parhaat vaatteet pššllensš ja lšksi kšršjšpaikkaan. Ľńlkšš vaan vššršš valaa tehkŲ!Ľ sanoi kummi hšnelle lšhtiessš. ĽOlen jo monta tuulta elšmšssšni soutanutĽ, sanoi mummo. ĽEhkšpš tuota osaan onnella luovia tšmšnkin myrskyn lšpi!Ľ ĽUusi myrsky tuo aina uuden vaaranĽ, sanoi kummi miettivšisenš. ĽParaskin pursi joskus pettšš.Ľ ĽKoetella tšytyy. Parhaintansa kukin tuskan hetkessš esiin tyŲntšš!Ľ Rapun edessš pyyhki mummo jalkansa oikein puhtaaksi havuihin, koetti kšdellššn nurmea, viittasi sormellaan tuvan ikkunaan, kokosi hameen helmansa ylŲs kouraansa ja lšksi hyvšš kyytiš kylštielle pšin. Mirri juoksi mummon jšlestš veršjšlle asti, kššntyi siitš ympšri ja laukkasi hšntš ojona takaisin pirtin porstuvaan. Aurinko paistoi tšydeltš teršltš. Marjat metsšssš olivat kypsiš, puolukat olivat parhaallaan. Kummi otti Kaisun kštkyestš syliinsš ja sanoi meille tytŲille, ettš nyt lšhdemme kaikki marjaan. Mikš ilo! Sellaista emme olleet tunteneet koko kesšnš. Kevyesti hypšhdellen juoksimme niemellš olevalle aholle. Se oli punanaan puolukoita. Niitš oli niin paljo, ettei tahtonut malttaa mistššn poimia, hyvšstš paikasta muutti aina parempaan ja paremmasta yhš parempaan. Pšivš kului niin nopeasti, ettemme huomanneetkaan ennenkuin ilta oli kšsissš. Lehmš oli lypsetty, askareet oli tehty ja nyt istuimme kaikki tuvassa ja odotimme Mataran mummon tuloa. Kummi kertoi meille pojasta, joka oli repinyt siivet kšrpšsiltš pienenš ollessaan ja suureksi tultuaan oli saanut sellaisen rangaistuksen Jumalalta, ettš hšnen omalla pikku tytŲllššn ei ollut kšsiš. ĽJumala rankaiseeĽ, sanoi Miina. ĽNiin, Jumala rankaisee, jos kiduttaa ja kiusaa viattomia olentojaĽ, sanoi kummi. ĽKetkš ovat viattomia?Ľ kysyin. ĽSellaiset, jotka eivšt tee meille pahaa eivštkš meitš vahingoitaĽ, selitti kummi. Mutta ilta pimeni pimenemistššn. Mataran mummoa ei nškynyt. Vihdoin me panimme nukkumaan. * * * * * Seuraavana iltana olimme lšmmittšneet saunan ja hakeneet hyvšt vastat metsšstš, sillš nyt tšytyi mummon tulla. Iltahšmšršssš hšn tulikin ja hšnen mukanaan tuli isš. Mataran mummo astui tupaan, teki hyvšn illan ja alkoi riisuutua. Isš meni suoraan saunaan. ĽKauanpa siellš viivyttiin?Ľ sanoi kummi kštkyen luota. ĽKauanpa kauan!Ľ vastasi Mataran mummo. ĽOliko tuolla vškeš?Ľ ĽOlihan tuolla joutilasta kuin helluntain epistolassaĽ, vastasi Matara. ĽNo, Pietinen taisi vapaaksi pššstš?Ľ kysyi kummi. ĽVapaaksi pššsi, vapaaksi pššsi!Ľ vastasi Matara. ĽSyyttŲmšksi julistettiin?Ľ ĽSyyttŲmšksi, syyttŲmšksi!Ľ sanoi mummo. ĽEivštkŲ panneet toiset vastaan?Ľ ĽEi ollut vastaanpanijoita.Ľ ĽEikŲ ollut ketššn?Ľ ĽOlihan muuan puolihassu poika, joka sanoi nšhneensš yŲllš Pietisen tulevan puodin ikkunasta. Mutta kukas hassua uskooĽ, puheli Matara ja kššnsi pyhšhuiviansa laskoksille. ĽHyvšhšn tuo oli, ettš lapset saivat isšn, joka heistš huolta pitššĽ, sanoi kummi. ĽHyvš oli, hyvš oli!Ľ sanoi mummo. ĽPitšisikŲhšn sitš kahvia turauttaa?Ľ kysyi kummi. ĽKa, hyvšhšn se on. Turauta vaan. Mieleenhšn se onĽ, sanoi mummo aukoen hameitaan. Všhšn ajan peršstš tuli isš alusvaatteissaan pirttiin; ššnetŲinnš meni hšn pŲydšn pššhšn istumaan. Pirtissš tuntui hieno viinan lŲyhkš. -- Ennen kahvin valmistumista oli isš jo nukkunut peršpenkille. Mataran mummo ja kummi joivat kahvit hiljaa keskenššn puhellen. Lautaselle pantiin meille kahvia; kummi pani siihen sokeria ja kermaa ja me joimme sen Miinan kanssa tasan. * * * * * Senjšlkeen kun rakas kummi kevšttalvella lšksi Amerikkaan ja kšvi meille lapsille viimeiset hyvšstit sanomassa, oli onnellinen lapsuudenaika ohitse. Kaikki me itkimme katkerasti. Minun mielestšni oli koko elšmš nyt lopussa. Kaikki nšytti pimešš pimešmmšlle. -- Vielš kesšllš valvoin vuoteellani monet illat itkien ja kaivaten. Elšmš kodissa oli paljo muuttunut. Isš oli koko kevššn kulkenut tukkitŲissš ja kun hšn joskus tuli kotona kšymššn, oli hšn aina humalassa. Meille lapsille ei hšn koskaan mitššn puhunut, mutta joskus kuulimme, kun hšn Mataran mummon kanssa puheli meistš. Tavallisesti meni hšn illalla yŲksi saunaan maata. Kun Mataran mummo oli meidšt maata asettanut ja jonkun aikaa itsekin kŲllŲtellyt šidin sšngyssš, nousi hšn aina hiljaa ja hiipi ulos tuvasta. Kerran nousin ikkunaan ja katsoin. Hšn meni nopein askelin saunaan. Odotin kauan, hyvin kauan ikkunassa; menin vuoteelleni lattialle ja odotin; nousin ikkunaan ja odotin; menin taas vuoteelleni ja siihen vihdoin nukuin. Heršsin aamulla lintujen lauluun ja katsoin šidin sšnkyyn. Sšnky oli tyhjš... * * * * * Erššnš aamuna varhain heršsin siitš, ettš Muurikki ammui ikkunan alla. Hyppšsin ikkunaan. Nšin miten Mataran mummo silitteli Muurikin selkšš ja puheli sille. Samassa tuli isš ladosta paksu nuora kšdessššn. Hšn sitoi nuoran Muurikin sarviin ja všhšn aikaa hiljaa puheltuaan mummon kanssa lšksi hšn taluttamaan Muurikkia kylštielle pšin. Minš juoksin paitasillani pihalle. ĽIsš, isšĽ, huusin minš, Ľminne te viette Muurikkia?Ľ Muurikki ynšhti ja katsoi taakseen, mutta isš ei kššntšnyt pšštšnsškššn. ĽTokkos pššset pirttiin! Kun tuolla lailla paitasillaan pihalle tŲytšš! Iso tyttŲ! Hšpešisit všhšn!Ľ huusi kiivaasti Mataran mummo. ĽMutta minnekš isš Muurikkia vie?Ľ sanoin itkukurkussa. ĽNšethšn sen itse. Kylššn vie. Siellš on karjamarkkinatĽ, sanoi mummo mennen vihasen nškŲisenš pirttiin ja paiskasi oven kiinni. ĽKarjamarkkinat!Ľ Vaivuin tuvankynnykselle ja puhkesin hillittŲmššn itkuun. ĽKarjamarkkinat!Ľ Elšmš kodissa kšvi yhš surullisemmaksi. MyŲhššn syksyllš, kun ilma jo oli viiltšvšn kylmš, lšhetti Mataran muori Miinan ja minun kerjuumatkalle kylššn. Kolmen pšivšn peršstš palasimme kotiin pikku vasu tšynnš leivšnpalasia. Nyytissš meillš oli yksi kokonainen ruisleipš ja yksi rieskan puolikas. Ne oli Niemelšn emšntš antanut, hšn, jonka luona šiti oli nuorena ollut palveluksessa. Niemelšssš olimme myŲskin olleet kaksi yŲtš ja kokonaisen pšivšn. Sillš emšntš kšski. Kun olimme kotiin tultuamme všhšn aikaa pirtissš lšmmitelleet, sanoi Mataran muori: ĽMiltšs tuntui vieraan ovelle kolkuttaminen? Oliko lystiš?Ľ Miina ja minš olimme vaiti. Emme ymmšrtšneet vastata. ĽNo, jokos Miinalta kieli kuivui! Ei siltš muutoin vastausta puutuĽ, sanoi hšn. ĽMinua nukuttaaĽ, sanoi Miina. ĽOnhan tuossa siltapalkitĽ, sanoi Matara ja polkasi lattiaan. Miina meni uunin kupeelle lattialle, otti huivin pššstšnsš, kššršsi sen kokoon pššnaluseksi ja pani maata. Všhšn ajan peršstš nukkui hšn raskaasti. * * * * * Isš ei ollut moneen viikkoon kotona kšynyt. Mutta erššnš kylmšnš iltana hšn tuli illan hšmyssš hieman liikutettuna ja hattu takaraivolla. ĽNyt on pahus merrassaĽ, hšn sanoi pirttiin astuttuaan; Ľtšstš pitšš lšhteš muualta kattoa pššn pššlle hakemaan. Tšhšn tulee uudet asukkaat.Ľ ĽVai uudet tšhšn tuleeĽ, toisti Matara. ĽUudet, uudet. Ei auta mikššn. Ensi viikolla pitšš pŲksien olla tyhjšnšĽ, hšn sanoi. ĽVai ensi viikollaĽ, sanoi Matara ja nosti Kaisun lattialta syliinsš. ĽMiinan panen ĽhuudolleĽ ja Tellu saa mennš lapsenpiiaksi Ounaskylšn MšhŲselle. Tapasin MšhŲsen viime pyhšnš kirkolla. Hšnen lapsensa kuuluvat sairastavan, niin tarvitsevat Ľlapsen likanĽ hšn sanoi. Nšistš isoista tytŲistš ei siis hštšš. Ne kyllš jo itsensš elšttšš. Mutta Kaisu tšytyy pitšš vielš ĽvŲljyssšĽ, kuten tukkipatruuna sanoo,Ľ ja isš tuuppasi lakkiaan kauemmas niskaan. ĽKeittšsin kahvia, mutta pavut ovat loppuneetĽ, sanoi Matara hiusmartoaan raapustellen. Isš kaivoi nahkalaukustaan esiin kahvipussin ja sokeria. ĽOnhan niitš tšssšĽ, hšn sanoi. Kun Mataran mummo tulta liedelle sytytteli, sanoi isš vielš: ĽNiin tuota, sinš Matara saat sitte lšhteš Kaisun kanssa minun mukaani sinne joelle pšin.Ľ ĽKa, sama minulle on. Mutta minš ajattelin, ettš sinš Kaisun sinne vŲljyyn veisit. Luulin ettei minua enšš tarvitaĽ, ja hšn hymyili tyytyvšisenš. ĽSaapi Tellu pestš silmšnsš ja kštensš huomenna, pššsee minun kanssani kirkolle; MšhŲnen lupasi tulla kirkolle vastaanĽ, ja hšn ruiskautti pitkšn syljen pirtin lattialle. ĽVaan mitenkšs Miinan?Ľ uskalsin arasti kysyš. ĽMiinasta kyllš huoli pidetššn, kunhan sinusta ensin pššstššnĽ, sanoi isš kylmšsti. ĽKyllškai minusta pššsee! Voin vaikka tappaa itseni, niin pššsevšt!Ľ kuohahti sisšssšni, mutta ššneen en sanonut mitššn. Musta murhe tšytti mieleni. Nyt tiesin, ettei minulla maailmassa ollut yhtššn ihmistš, joka minusta všlittšisi. Olin yksin koko maailmassa ja maailma oli tšynnš vihollisia. Olisin tahtonut lšhteš kerjuulle ja mennš kertomaan Niemelšn emšnnšlle kaikki. YŲllš valvoin kauan ja mietin, jos karkaisin pimeššn yŲhŲn. Mutta en uskaltanut. Pelkšsin jos Matara ja isš minut saunasta nškevšt, ja isš kuoliaaksi lyŲ. Kummi olisi minulla ollut, mutta hšn oli Amerikassa. Ja sinne oli liian pitkš matka; en edes tiennyt, missš talossa hšn siellš asui. Nukuin vihdoin sydšn tšynnš katkeruutta. YŲllš nšin pahoja unia; kun sudet minua metsšssš ahdistivat, koetin huutaa ja juosta pakoon. Kukaan ei huutoani kuullut, eikš auttamaan tullut. Vihdoin nšin šidin, joka hameen helmat kšsiin koottuna, juoksi metsšstš apuun. Silloin heršsin tuskan hiestš mšrkšnš paljaalla lattialla. YŲ oli vielš pimeš. Hiivin vuoteelleni vavisten. Painuin rieputškin alle umpipeittoon ja siihen nukuin. Oli valoisa aamu kun heršsin. ĽAlappas joutua jalkeillesiĽ, sanoi Matara, joka keitti kahvia liedellš. -- Hyppšsin pystyyn, kokosin ryysyni lattialta, juoksutin ne porstuvan nurkkaan ja livistin aika vauhtia rantaan silmišni pesemššn. Aamu oli kaunis, jšrvi tyyni. Rauhallisena uiskenteli ruohokossa yksinšinen sorsa. Elšmš ei ehkš ollutkaan niin ikšvštš kuin miltš se eilen illalla tuntui... Pirttiin tultuani panin kummilta saadun paidan ja hameen pššlleni. Toinenkin ehyt paita minulla oli. Se oli šidin ompelema. Sen kššnsin kauniisti laskoksille ja panin nyyttiin. Ja sen pššlle asetin sitte aapisen, katkismuksen ja šidin virsikirjan. Matara tuli katsomaan, mitš minulla oli nyytissš. ĽNoĽ, sanoi hšn, ĽLoviisa-vainaan virsikirjan olet ottanut. Saathan tuon pitšš. Ei sitš kukaan kaipaa.Ľ Sitte veti hšn taskustaan puhtaan riepumytyn esiin, antoi sen minulle ja sanoi: ĽTuossa on sinulle, mutta šlš nšytš isšllesi! Pane lakkariisi!Ľ Kiitin ja katsoin: kaksi kulmaa oli solmussa. Avasin. Toisesta kulmasta lŲysin kaksi sokeripalaa, toisesta kymmenpennisen. Kštkin mytyn nyyttiini. Ilo valtasi mieleni. Minulla oli rahaa. Nyt en lšhtenytkššn tyhjin kšsin maailmaan. Annoin kaikki Mataralle anteeksi. Kaikissa taloissa, joiden ohi kuljettiin, nukkuivat vielš ihmiset. Joskus haukahti pihan vartija ohikulkijoita, mutta ei nšyttšnyt maksavan vaivaa lšhteš niitš seuraamaan. Muutamissa tarhoissa tienvarrella heršsivšt lehmšt, nousivat toinen toisensa jšlkeen raukeina ja kŲmpelŲinš vuoteeltaan, oikasivat hšntššnsš ja lšhtivšt hiljoilleen liikkeelle. Vesakossa tienvarrella kalkatti hevosen kello ja muutamalla varjoisalla mšen rinteellš keskellš yleistš maantietš, makasi suuri lammaslauma. Kun kulkijat lšhestyivšt, pakeni lauma mšškyen metsššn. Suuri varisparvi lensi vaakkuen rannalla olevilta niityiltš ylempšnš oleville pelloille pšin aivan maantien poikki. ĽKatsos hylkiŲitšĽ, sanoi isš. ĽNe ovat ryŲkšleet pahan onnen lintujaĽ, ja hšn sylkšsi heidšn perššnsš. Olimme jo kulkeneet pitkšltš ja jalkani alkoivat všsyš. Minulla oli myŲskin kova jano. Metsšnrinteessš kaukana nškyi pikkunen mŲkki. Ajattelin juosta sinne juomaan, kun ohi mennššn. Mutta tie ei mennytkššn sen ohitse. Se painui synkkššn korpeen. Jano tuli viimein yhš kovemmaksi. Uskalsin sanoa isšlle: ĽIsš, minulla on kova jano.Ľ ĽTššllš on salon takana lšhde tien vieressš. Siinš saat levštš. Minš pistšyn všhšn asialla Pisaran mŲkissš siinš vieressšĽ, sanoi isš ystšvšllisesti. Niin ystšvšllisesti ei hšn ollut koskaan minulle puhunut. Pisaran mŲkki oli všhšn matkan pššssš lšhteeltš. Minš jšin lšhteelle istumaan ja aluksi siinš olikin hyvin lysti tuuheiden lehtipuiden varjossa. Mutta kun isš alkoi viipyš, tulin yhš levottomammaksi, sillš pelkšsin ettemme joutuisi ajoissa kirkolle. Ja kuta kauemmin odotin, sitš pitemmšltš tuntui aika. Viimeinkin isš tuli, mutta hšn ei ollut yksin. Hšnen mukanaan oli nuori, pitkš nainen, joka puhui kovalla ššnellš ja nauroi koko ajan. ĽHoloi Tellu! Tule Marille kšttš antamaan. -- No, mitš siinš ujostelet -- Ľviska pokka aartikaĽ -- sanoi tukkiherraĽ, ja isš nauroi kovalla ššnellš. ĽJa nyt tŲppŲsen merkkiš maantiehen pistelemššn, sanoi Muttilainen muorilleenĽ, jatkoi isš samalla ššnellš ja alkoi kulkea hoiputellen tietš pitkin. Mari kulki aika-ajoin hšnen rinnallaan, aika-ajoin jši jšlemmšs. Kirkonmškeš ylŲsnoustessa alkoivat kirkonkellot soida. Ihmisiš kšveli hautuumaalla ristien ja taulujen všlissš. Tššllš lepšsi minunkin šitini, mutta en tiennyt missš. Mahtoiko isš tietšš. Olisin mielellšni kysynyt, mutta en uskaltanut. -- Kun oli všhšn aikaa kirkonmšellš kšvelty, vei isš minut istumaan penkille kiviaidan viereen, kšski siinš odottaa ja sanoi menevšnsš etsimššn MšhŲstš. Kirkosta alkoi kuulua virren veisuu. Samaa virttš oli šiti usein illalla askareita tehdessššn veisannut. Menin kirkon rappusille paremmin kuullakseni. Mutta siinš istui pieniš poikia juttelemassa. En voinut siinš mitššn kuulla, senvuoksi menin kirkkoon. Virren loputtua juoksin taas penkille isšš odottamaan. Avaisin nyyttini aikani kuluksi ja katselin tavaroitani. Avasin riepukššrŲn. Toinen sokeripala oli toista suurempi. Haukkasin všhšn suuremmasta ja solmitsin taas palaset rievun kulmaan. Sitte kštkin ne taskuuni. -- Ennštin jo pšštellš, ettš isš oli minut kokonaan jšttšnyt ja karannut luotani, kun isš tuli pitšjšn tuvalta pšin hyvin puetun miehen kanssa. He tulivat suoraa pšštš luokseni ja isš sanoi: ĽTšmmŲinenhšn tšmš on Tellu. Kah, tokko šlyšt kštellš! Kas, mitš se tollottaa. Tšmšhšn se on, Tellu. Kurissa se on pidettšvš. ĽRuokaa ja ruoskaaĽ sanoi herra hevosestaan. Ja sen sanon minškin. ĽVatsa tšyteen, ettš napa kiiltšš, tyŲtš eteen, ettš mieltš viiltšš!Ľ Ei tarvitse sššstšš, sen luvan annan isšn kšdestš!Ľ puheli isš MšhŲselle. ĽNo ei pidš rynnšten rukiin leikkuuseen mennš, kauniisti on kasvu kaadettavaĽ, sanoi MšhŲnen naurahtaen. ĽOta ja pidš omanas; lykkyš tykŲ!Ľ sanoi isš MšhŲselle. Sitte kššntyi hšn minuun, ojensi kštensš ja sanoi hyvšstit. Nšin hšnen katoavan kirkon ovesta. Silloin nšin isšni viimeisen kerran. Seuraavana kevšnnš hšn tulvavesien aikana hukkui Uhattoman koskeen, kun oli sieltš vanhoja jšttŲtukkeja toisen miehen kanssa nostamassa. * * * * * MšhŲnen vei minut mukanaan kirkkoon. Kun kuulutukset oli luettu ja MšhŲnen parin isšnnšn kanssa puhunut jauhojen hinnasta, mentiin nopeasti pitšjšn tuvan pihaan. Siellš seisoi harmaat korikšrryt ja musta hevonen. MšhŲnen istui laudalle kšrryjen keskellš ja kšski minun istua taakse korin pohjalle. Ja niin lšhdettiin kovaa vauhtia ajamaan, ettš puut ohimennessš molemmilla puolin vilahtelivat. Aina kun joku ajaja ilmestyi eteen, lŲi MšhŲnen hevostaan ja niin lennettiin kaikkien ajajien ohitse, jotka tiellš eteen sattuivat. MšhŲsen mŲkki oli maantien vieressš rantaan kallistuvalla rinteellš. Pirtin pššssš kasvoi iso koivu ja pihalla kaivon vieressš vanha pihlaja. Maantien puolella oli kaksi aittaa ja pihamaan kahden puolen pirttirakennus ja navettaa ja tallirakennus. Rannan puolella oli iso liiteri, jonka ovet olivat selšllššn. Tšmšn kaiken ennštin nšhdš jo kšrrissš istuessani, sillš MšhŲnen tapasi juuri pihaan ajaessa erššn miehen, jota hšn puhutteli hevostaan pidšttšen. Kuului oven avaaminen ja lapsen itku. Pirtin portaille ilmestyi pitkš, laiha nainen avojaloin. ĽAnna tulla tytŲn pois kšrrystš. Mitš sitš siinš istutat!Ľ hšn huusi. ĽKa, saapikai se. Enhšn minš ole sitš muistanutkaanĽ, sanoi MšhŲnen ja jatkoi puhettaan miehen kanssa, joka nyt seisoi kšsivarsin kšrryyn nojautuneena. ĽJa riisu hevonen syŲmššn. Kyllš sitten ennšttšš latikkata laskea!Ľ sanoi hšn kiukkuisesti. ĽNo, saattaapa tšmšn riisuakkinĽ, sanoi MšhŲnen. ĽTule Miettinen pihaan, niin pšštetššn tššllšĽ, ja hšn ajoi liiterin eteen. Vaimo katosi pirttiin. ĽMene huoneeseen!Ľ sanoi MšhŲnen minulle. Pirtti oli iso ja valoisa, seinillš riippui vaatteita ja tyŲkaluja; peršseinšllš kšydš kalkutteli iso kello, jonka tauluun oli maalattu kauniita punasia kukkia. Tein hyvšnillan ja istuin nyytteineni ovensuupenkille. ĽTule peremmšs ja jštš vierastelu. Tššllšhšn se sinun tyŲsi onĽ, sanoi hšn jalallaan kštkyttš heilutellen. Menin kštkyen luo. Siinš makasi kaksi lasta; toinen isompi, toinen aivan pieni. ĽHeikki on toisella vuodella ja Manta on kahden kuukaudenĽ, sanoi vaimo. ĽVai niin.Ľ ĽSairastaneet ovat jo neljšttš viikkoa kumpanenkin. Tohtorissakin jo kšytin ja toista putelia jo rohtoja juovat, mutta eipš nšy tahtovan parataĽ, puheli vaimo. ĽVai niin.Ľ ĽPane nyyttisi tuonne hyllylle ja tule souvattamaan, ettš tšstš asioilleni pššsenĽ, sanoi hšn. ĽMikš sinun nimesi on?Ľ kysyi hšn sitte. ĽTelluksihan ne kotona pienenš sanoivat, mutta Leenahan minš oikeastaan olen.Ľ ĽNo, Leena meillš olla saat. Tellu on tššllš pšin maailmata koiran nimiĽ, sanoi hšn ja meni tuvasta. Heilutin kštkyttš. Manta valvoi, mutta Heikki nukkui. Peitto oli punakukkaista karttuunia, kštkyt oli punaseksi maalattu. Pirtin pŲytš ja penkit olivat myŲskin punaset. Puhelua kuului pihalta ja hevonen hirnui. Teki mieleni menemššn lasista katsomaan. Kaikki oli niin uutta. Joku ovi viskattiin kiinni, niin ettš koko pirtti tšrisi. Heikki alkoi itkeš ja kun hšn minun nški, alkoi hšn huutaa kohtikurkkua. Koetin heiluttaa kštkyttš kovemmin, mutta hšn huusi niin, ettš tuli aivan mustaksi. Silloin nostin hšnet syliini ja aloin huiskutella ja kšvellš lattialla. Hšn alkoi asettua, mutta silloin rupesi Manta huutamaan. Juoksin kštkyttš heiluttamaan; panin Heikin kštkyeen ja peittelin. En voinut mitššn; lapset itkivšt molemmat. Olin onneton. Kun emšntš tulisi... Hšn tulikin, toi minulle voileivšn ja kšski syŲmššn; heilautti kštkyttš jalallaan ja lapset asettuivat heti. Kova koti-ikšvš vaivasi minua ensimšisinš pšivinš. Joskus olin senvuoksi pšivškauden syŲmštŲinnš. Ajattelin jo karatakkin, mutta sitte aikomukseni aina jši. Kaikista ikšvintš oli, kun en pirtistš minnekššn pššssyt, en edes saunaa lšmmittšmššn. Kadehtien katselin tuvan ikkunasta tyttŲjš ja poikia, jotka kulkivat ohitse maantietš pitkin. Noin olisin minškin tahtonut kulkea. Ennen olisin kerjšnnytkin, kuin hoitanut kahta sairasta lasta. Kun lapset alkoivat minuun tottua, jštti emšntš minut yhš enempi niiden kanssa. Hšn meni asijoille naapuriin ja myŲhemmin kirkkoonkin. ĽMuista, ettš et heitš lapsia yksinĽ, hšn varoitti. Joskus minua nukutti, niin ettš olin pyŲrtyš. Heittšysin silloin pirtin lattialle ja nukuin heti. Mutta hetken peršstš heršsin lasten parkumiseen. Nostin Mantan syliini ja keinutin Heikkiš, panin Mantan kštkyeen ja nostin Heikin syliini. Jolleivšt siten asettuneet, panin lusikalla maitoa vuoroon molempien suuhun. Kun toiselle muutin kuivia riepuja, oli toinen jo mšrkš, kun toisen oksennusta korjasin, alkoi toinen oksentaa. Monta kertaa olin kuin pyŲrryksissš. Ajattelin menisinkŲ jšrveen tahi hirttšisinkŲ itseni liiterissš. Mutta kun emšntš taas tuli ja auttoi, sain jšlleen rohkeutta koettaa uudelleen. * * * * * Onnettomuudeksi huonontui lasten tila yhš. Nyt eivšt ne edes yŲllškššn nukkuneet. Alituisesti ne itkivšt ja vššntelivšt pieniš ruumiitaan. ĽMinš en jaksa enššĽ, sanoin erššnš iltana emšnnšlle. ĽEmšntš on hyvš ja hankkii toisen lapsenlikan.Ľ ĽSinškŲ et jaksa? Jopa tšssš jotakin kuulla pitšš! Mikš tšssš on hštšnš sinulla. On leipšš ja lšmmintš -- ja talvi on tulossaĽ, hšn sanoi. ĽMinua niin pyŲrryttšš. Pudotan ehkš lapsetĽ. ĽMitš vielš. Pidš vaan lujasti kiinni. -- Isšsikin oli varoittanut, ettei saa sinua pššstšš, vaikka pyrkisit.Ľ ĽVai oli isš varoittanutĽ, ajattelin, mutta en sanonut mitššn. * * * * * Erššnš aamuna kun emšntš oli mennyt kylššn voita myymššn, laskeutui tieltš tupaan eršs mies. Hšnellš oli musta nahkalaukku, jonka hšn laski ovensuupenkille. Hyvšnpšivšn tehtyššn kysyi hšn: ĽMissš on talon vški?Ľ ĽIsšntš on metsšssš tyŲssš ja emšntš lšksi kylššn.Ľ ĽSepš vahinkoĽ, sanoi hšn. ĽOlisi minulla ollut niin tarpeellista tavarata: russakan myrkkyš, lutikan myrkkyš, kšrpšspaperia, ihorasvaa, vinnivoidetta, haavapalsamia, vetolaastaria ja kaikkea talossa tarpeellista.Ľ ĽKun eivšt ole kotonaĽ, sanoin. ĽEikŲ pikku neiti voisi jotain ostaa?Ľ hšn kysyi. ĽMitš kšrpšspaperi maksaa?Ľ ĽKymmenenpenniš levy.Ľ ĽSaisinko minš yhden levynĽ, sanoin ja kaivoin esiin ainoan rahani. Kun punanen paperi oli kšdessšni, kysyin: ĽMitenkš tšllš kšrpšset kuolevat?Ľ ĽPaperi liotetaan veteen ja pannaan sokerin murusia pššlle; se maistuu silloin hyvšltš ja kuolema tulee kauniissa muodossaĽ, sanoi mies laukkuaan kiinni sitoen. Kiitellen ja hyvšstellen lšhti hšn sitte tuvasta. Minš katselin paperia, jossa oli keskellš kšrpšsen kuva; luin sanat: ĽKšrpšspaperiaĽ, kššnsin paperin kauniisti laskoksille ja kštkin sen rievun sisššn lakkariini. Sitte aloin hoidella lapsia, jotka hiljaa kštkyessš kitisivšt. Laihtuneet he olivat molemmat. Heikki oli kalpea kuin kuolema ja Mantan kasvot olivat ryyhelmšssš. Pirtti oli lšmmin ja minua alkoi kovin raukasta. Panin penkille pitkškseni ja heiluttelin kštkyttš. Ja siihen nukuin, nukuin niin raskaasti, ettš en heršnnytkššn lasten itkuun, enkš edes emšnnšn kotia tuloon. En heršnnyt ennenkuin emšntš minua kylkeen tuuppasi ja huusi: ĽTokko herššt, senkin lunttu! Sairaita lapsia hoitamaan sinut heitetššn, ja šlšpšs tštš! Maata panee rŲŲkinš ja vetelee kuorsausvirsiš niinkuin pitkiš seinšhirsiš. Lapset henkihieverissš huutavat. Aivan oli sydšmeni pelosta haleta, kun mškeš alas laskeuduin. Kuului huuto aivan kuin sikaa olisi tapettuĽ, šrjyi emšntš ja hoiteli lapsia. Minš olin ššneti. Minkšs minš sille voin, kun niin raukasi. Seuraavana yŲnš hoiti emšntš itse lapsia ja vasta aamusilla lypsšmššn lšhtiessš hšn minut herštti. Niin hyvin en ollut vielš yhtenškššn yŲnš saanut nukkua. Koettelin taskuani. Kšrpšsen myrkky oli tallella. Muutamia pšiviš aijoin vielš elšš, mutta sitte... Syysmarkkinain aika oli tullut. Jo kauan edeltšpšin oli emšntš sanonut silloin menevšnsš markkinoille ja olevansa koko pšivšn poissa. Samalla retkellš lupasi hšn myŲskin poiketa lšškšrissš puhumassa sairaista lapsistaan. Heikki olikin nyt jonkun verran parempi. Hšnet oli nostettu kštkyestš pirtin ovensuussa olevaan sšnkyyn, jossa emšntš joskus yŲllš makasi. Isšntš oli iloinen Heikin paranemisesta ja sanoi ottavansa hšnet kevštmarkkinoille mukaan ja ostavansa siellš Heikin kaulaan rinkelinauhan. Silloin nšin Heikin ensi kerran hymyilevšn. Paljosta valvomisesta olin minš taaskin tullut aivan kuin hŲperŲksi. En tahtonut muistaa mitššn ja pelšstyin pienimmšstškin kovasta sanasta. Kšsivarteni ja hartiani olivat kauhean kipešt alituisesta sairasten lasten kantelemisesta ja nostelemisesta. Olisin mielellšni siitš emšnnšlle sanonut, mutta hšn ei sietšnyt valittamista, pšinvastoin hšn usein puhui siitš, ettš minulla oli liian helppo ja hyvš olla. Jos olisi edes sisar Miina ollut, jonka kanssa olisi saanut puhua jonkun sanan, olisi elšmš tuntunut huokeammalta. Usein ajattelin Miinaa ja Kaisua, missš ne nyt mahtoivat olla. Ja minnekšhšn joutui Mirri, kun kaikki lšksivšt talosta. Kuinka hauskaa elšmš kodissa oli sentššn ollut! Siellš oli hauska ajatuksin vaeltaa. Pššni oli hirvešn kipeš markkinapšivšn aamuna. Kun emšntš sanoi: ĽMuista katsoa lapsia! Et saa mennš pirtistš ulos. Tulta et saa sytyttšš; siinš on liedellš hiiliš, niin paljo kuin maidon ja veden lšmmittšmiseen tarvitset. Tuossa on sokerijauhoja, tuossa lšškepullo, tuossa puhtaita riepuja, tuossa kiulu likasille vaatteilleĽ, kuulin sen kuin puolihorroksissa. Emšntš meni pihalle, mutta tuli takaisin pirttiin ja sanoi: ĽHeikkiš ei saa panna Mantan viereen. Muista hoitaa molempia. Ei saa antaa lasten itkeš, ettš menehtyvšt!Ľ ĽJos minš vaan jaksaisinĽ, uskalsin sanoa. ĽKas tštš nyt! Joko taas laiskuus tapasi. Tšmšn kaikki kerron isšllesi markkinoilla. Niin totisesti kerronkinĽ, ja hšn paiskasi oven kiinni. Kun hevonen oli pihasta lšhtenyt ja kšrrien kolina ei enšš tieltš kuulunut, menin koettelemaan tuvan ovea, sillš pelkšsin emšnnšn panneen sen salpaan. Mutta onneksi se oli auki. Mitš oli tehtšvš? Elšmš nšytti mustaa mustemmalta. Mitš oli tehtšvš? Molemmat lapset nukkuivat vielš. Oli siis sopiva aika ajatella... Kaivoin taskustani esille kšrpšsen myrkyn, otin hyllyltš kahvikupin, kaappasin siihen padasta lšmmintš vettš ja sipultelin paperin pieninš palasina kuppiin. Tikulla sekoittelin hiljaa paperimŲyhyš ja panin lusikalla sokerijauhoja sekaan. ĽMuuta neuvoa ei ole; minš en jaksa enšš elššĽ, puhelin itsekseni. ĽEi kukaan všlitš minusta vaikka kuolenkin; siis kuolen mielellšni. Kun en voi kellekššn iloksi olla, on parasta kuollaĽ, sanelin ššneen myrkkyš sekoitellen. Heikki alkoi itkeš. Pistin kupin hyllylle ja juoksin hšntš auttamaan. Samassa parkasi Manta huutamaan kauheimman tuskan huudon. Hyppšsin hšnen luokseen, avasin kapalot ja aikomukseni oli muuttaa puhtaita riepuja. Mutta voi kuinka hšnen ruumiinsa oli punanen! Ja mitkš tuskanhuudot pššsivštkššn hšnen pienestš kurkustaan. Nostin hšnet ylŲs syliini, koetin panna maitoa lusikalla suuhun, tarjosin sokerivettš, tyrkytin lšškettš -- kaikki tuli heti ulos. Huiskutin hšntš kšsivarsillani, kšvelin edes ja takaisin -- ei mikššn auttanut. Panin hšnet uudelleen kštkyeen, kššrin puhtaat rievut hšnen ympšrilleen ja aloin keinuttaa. Hetkeksi hšn vaikeni, hengittšen lyhyeen ja kuumeisesti. Menin Heikkiš hoitelemaan, puhelin hšnelle, panin puhdasta pššlle, kouhottelin ja kššntelin vuoteen ja nostin hšnet siihen. Hšn joi všhšn maitoa, mutta ei huolinut voileivšstš. Annoin lšškettš, jonka hšn mielellššn otti. Hšn katsoi minuun pitkššn, silmšsi ovelle pšin ja sanoi: Ľńiti!Ľ Ľńiti ja isš menivšt markkinoille ja tuovat sieltš Heikille tuomisia.Ľ Silloin hymyili hšn, pani kštensš ristiin ja silmšnsš kiinni. Manta valitti hiljaa kštkyessš ja vššnteli pientš ruumistaan. En ymmšrtšnyt, miten lapsen tuskia lieventšisin. Yhš nostin sitš syliini ja yhš kštkyeen laskin. Hšdšssš ja tuskassa kului minulta koko pšivš. Oma leipšpalani ei ollenkaan kulunut. Mutta tuskani muuttui hirvittšvšksi iltapuoleen. Ei ole kielessš sanoja hšdšlleni. Molemmat lapset tulivat tuskaisiksi, molemmat valittivat ja itkivšt. Mantan ruumis oli sinipunanen ja luulin hšnen jo moneen kertaan menehtyvšn. Hšdissšni painoin hšntš kerran suullekin, ettš lakkaisi huutamasta. Mutta hštšhuutona kuului valitus sen jšlkeen. Nyt tapan itseni, ajattelin. Nyt en enšš jaksa, ajatukseni menivšt sekasin. Juoksin tuvan toiselle puolelle ja otin kahvikupin, jossa minulla oli myrkky. Mantan huuto kuului korviini ja samassa palasin lusikka kšdessš. Kumarruin kštkyen yli ja aloin lusikalla antaa kupissa olevaa myrkkyš lapselle. Koko pšivšnš ei hšn ollut mitššn syŲnyt, ei mitššn suuhunsa ottanut. Tštš sŲi hšn mielellššn. Kun lusikallinen oli suuhun kadonnut, panin sinne yhš lisšš. ĽAnna, anna, anna!Ľ itki Heikki sšngyssššn. Hšnkin tahtoi kupista. Menin ja annoin hšnellekin. Mutta hšn otti vaan pari lusikallista. Kupin pohjalle jši vielš všhšsen. Sen sŲin itse. * * * * * MyŲhššn illalla tuli isšntš ja emšntš kotiin. Heikki odotti tuomisia ja valitti hiljaa sšngyssššn. Isšntš pani sšnkyyn markkinarinkilšn. Emšntš riisui vaatteensa ja meni kštkyen luo, jossa Manta ššnetŲinnš makasi. ĽHerra tule ja siunaa!Ľ sanoi hšn ja nosti lapsen ylŲs. ĽTšmš lapsihan on ihan kylmš. Joko tšlle nyt tulee lšhtŲ.Ľ Hšn irroitti rievut lapsen ympšriltš ja katseli sitš joka puolelta. ĽVielš tšmš on hengissš, mutta ei taida tšstš enšš ihmistš tulla.Ľ MšhŲnen meni katsomaan. ĽAnnapas rintaa!Ľ sanoi hšn. ĽEi ota, ei ota!Ľ sanoi šiti itku kurkussa. ĽKyllš tšmš nyt kuolee! Kyllš tšmš nyt kuolee!Ľ Všhšn ajan peršstš erosi pikku Mantan henki ruumiista. Puhdas lakana pantiin kštkyeen ja lapsi ummistettiin yŲksi siihen. Isšntš, emšntš ja Heikki menivšt kamariin maata. Manta ja minš jšimme pirttiin. Kun olin astiat pessyt ja kaikki likavedet tunkiolle vienyt, heittšysin ovensuusšnkyyn ja nukuin siihen heti. Nukuin niin uuvuttavan raskaaseen uneen, ettei mikššn olisi minua siitš voinut heršttšš. Kun seuraavana aamuna heršsin ja raotin silmišni, nšin emšnnšn seisovan keskellš pirtin lattiata ja kuulin seuraavan keskustelun: ĽNiin pahan nškŲistš se ylenantoi, ettš minua ihan puistatti. Ja kakoi niin pahasti, ettš luulin kaikkien sisšlmysten tulevan ulos. Kyllš siinš tuli jos jotakin, mutta maksaa siinš ihan varmaan tuli; sen oli nškŲistš. Mutta nyt se raukka nukkuuĽ, sanoi emšntš. ĽEikŲpš se tauti sillš lailla lšhtene ihmisruumiista. Kyllšhšn se kovaa oli, mutta ehkšpš siitš nyt parempi puoli pššlle pyŲršhtššĽ, sanoi isšntš. ĽJos tšnšpšivšnš huononee, pitšš viedš lšškšriin.Ľ ĽNo, lšškšriinpš, lšškšriin...Ľ Emšntš meni liedelle askaroimaan ja sanoi všhšn ajan peršstš: ĽSaisi tuo Leenakin jo nousta kuolinriepuja pesemššn.Ľ ĽAntaa tuon raukan nyt nukkua. Kovahan tuolla on lapsella ollut tyŲpšivšĽ, sanoi isšntš. Kyyneleet pulpahtivat silmiini ja valuivat pitkin kuumia poskiani, mutta koetin maata hiljaa. ĽEi meidšn passaa sitš talven yli tšssš pitšš. Hakekoon paikan muualta itselleen. Kyllš niitš aina sitte kesšksi tuommoisia saaĽ, sanoi emšntš. ĽSaapihan tuo nyt muutaman pšivšn ollaĽ, sanoi isšntš. ĽOlkoon hautajaisten yli. Mutta sitte saa mennš. MenkŲŲn kirkonkylšlle. Siellš aina tuommoiset tytŲt tyŲtš saavat.Ľ ĽNo, eipš tuolle muuta taida osataĽ, sanoi isšntš ja lšksi pirtistš. Všhšn ajan peršstš nousin ylŲs, laitoin sšngyn kuntoon, kokosin likaset rievut kiuluun, ja menin katsomaan kštkyeen. Kštkyt oli tyhjš. ĽManta vietiin aittaan ja pantiin laudalle. Saat mennš katsomaan jos tahdot. Se on niin kaunisĽ, sanoi emšntš. Otin lakanan kštkyestš kainalooni, kokosin kaikki Mantan pikku vaatteet penkeiltš ja lšksin rantaan. Kun siellš vaatteita likoon asettelin, rupesi sydšnalani alla vššntšmššn pahasti. Heittšysin rannalle pitkšlleni ja purskahdin katkeraan itkuun. Talveksi sain paikan kirkonkylšn postineidin luona. Suurempaa onnea minulle ei olisi voinut tapahtua. Enkš ymmšrrš, kuinka saatoinkaan niin onnelliseksi tulla. Joka ilta maata mennessšni ajattelin, ettei tšmš onni mitenkššn voinut pysyvšistš olla, mutta seuraava pšivš meni taas samoin kuin edellinen. Postineidillš, jota johtajattareksi sanottiin, oli vanha palvelija, jonka jalat olivat leinin turmelemat. Hšnen avukseen oli minut taloon otettu. Tšmš vanha Loviisa oli maailman paras ihminen, hšn oli minulle kuin šiti. En koskaan kuullut hšnen suustaan kovaa sanaa, en kšrsimštŲntš puhetta. Ystšvšllisesti hšn neuvoi, hellšsti opasti. Hšn oli itse johtajattarenkin sylissššn pienenš kantanut, maailmaan hoitanut ja kasvattanut. Erššnš aamuna askareiden pšštyttyš, kun kaikki huoneetkin jo oli lšmmitetty ja pellit sulettu, pesi Loviisa sanomattoman huolellisesti kštensš, silitti tukkansa ja astui hiljaa ruokasaliin, jossa johtajatar istui. Ovi jši auki hšnen jšlkeensš ja helposti voin kuulla joka sanan, jonka hšn sisšllš puhui. ĽKuulkaapas, eikŲhšn meidšn pitšisi panna tuo Leena kansakouluun. Hyvin se askareilta joutuisi; tekisi aamulla ennen menoaan ja sitte tultuaĽ, hšn sanoi. Johtajatar suostui heti, jos vaan tyŲt siten saataisiin sopimaan, eikš Loviisa rasittuisi. Všhšn ajan peršstš tuli Loviisa kyŲkkiin ja istuutui tuolille hellan viereen. Ennenkuin hšn ehti mitššn sanoa, lankesin polvilleni hšnen eteensš, painoin pššni hšnen syliinsš ja purskahdin itkuun. ĽLapsi raukka, lapsi raukkaĽ, hšn sanoi ja silitti pšštšni. Olisin tahtonut sanoa hšnelle, millainen olin ja mitš olin tehnyt, mutta en saanut sitš suustani. Sydšmeni oli pakahtua, pšštšni pyŲrrytti. ĽHuomenna jo pššset kansakouluun; parin minutin matka sinne vaan on; huomenna jo, huomenna jo. ńlš itke, lapsi rukka, šlš itke! Jumala kuulee orpojen huokaukset!Ľ Olisin tahtonut sanoa, ettš en sitš itke; olisin tahtonut tunnustaa, minkš rikoksen olen tehnyt, mutta kurkkuni kuristui kiinni, en saanut sanaa suustani. ĽNouse nyt ylŲs, pyyhi kyyneleesi, pese silmšsi ja kiitš Jumalaa, joka sinustakin murheen pitšš!Ľ ja hšn auttoi minut ylŲs. Mutta enemmšn kuin ennen, vaivasi rikokseni minua tšstš pšivšstš lšhtien. * * * * * Erššnš pšivšnš ennen pššsišistš selitti opettaja meille viidettš kšskyš. Minš olin kuin kuumeessa, vereni kiehuivat niin ettš helposti sen omilla korvillani kuulin. ĽJumala on antanut meille jokaiselle hengen, osan omasta hengestššn. Henki on ylevštš, jumalallista ja pyhšš. Ja kauhein rikos, jonka ihminen voi tehdš, on hengen riistšminen Jumalan luomalta ihmiseltšĽ, puheli opettaja. ĽMitš olet tehnyt, mitš olet tehnyt, mitš olet tehnyt!Ľ lŲivšt suoneni. ĽKiusaukset astuvat elšmšssš meitš vastaan; joskus tulee niinkin kova kiusaus, ettš tahtoisi murhata. Mutta rukouksen avulla on kiusaus voitettavaĽ, puheli opettaja. ĽMitš olet tehnyt, mitš olet tehnyt, mitš olet tehnytĽ, lŲivšt suonet korvani juuressa. ĽTe nuoret tytŲt, pankaa mieleenne opettajanne neuvo. Sillš minš rakastan teitš kaikkia ja toivon teidšn onneanne. Pankaa mieleenne opettajanne neuvo: šlkšš jšškŲ kiusauksen uhriksi. Kuulkaa: eilisiltana vangittiin meidšn omassa kylšssšmme, aivan koulutalon lšheisyydessš seitsemšntoista vuotias tyttŲ, joka oli oman lapsensa surmannut; surmannut pienen, avuttoman ihmiselšmšn, jonka Jumala oli luonut maailmaanĽ... ĽOpettajaĽ, huusi vierustoverini, ĽLeena voi pahoin, Leena pyŲrtyy...Ľ Maailma musteni silmissšni, maa vajosi allani... * * * * * TytŲt olivat kantaneet minut pirtinpuolelle, sillš siellš oli joutilas leveš sšnky, jota sai tšllaisissa tapauksissa kšyttšš. Siivooja asetteli juuri kylmšš kššrettš otsalleni, kun heršsin. ĽTaisi siellš olla všhšn hškššĽ, hšn sanoi. ĽLienee ollutĽ, vastasin ja pyysin vettš. ĽSe ovensuunpuoleinen uuni tahtoo aina hškšš tyŲntšš, vaikka sen antaisi kuinka kauan riittyšĽ, hšn puheli vettš tuodessaan. ĽOlen siitš monta kertaa muurarille sanonut, mutta hšn ei usko.Ľ ĽVai ei uskoĽ, vastasin, mutta ajatukseni askaroivat aivan toisaalla. -- Mitšhšn tytŲt ajattelivat? Mahtoivatko tytŲt arvata? Kuulivatko ne kuinka vereni lŲivšt? Ja mitš ajatteli opettaja? Hšn varmaankin arvasi. Hšn nški katseeni, huomasi hštšni. ĽMuutanko minš vielš tšhšn kššrettš?Ľ kysyi siivooja. ĽMitš? Miltš tuntuu? Tuntuuko paremmalta?Ľ ĽTuntuuhan tuoĽ, vastasin. ĽEhkš panen vielšĽ, hšn sanoi. ĽPankaaĽ, vastasin. -- Mutta mitšhšn ne puhuivat, kun olin pyŲrtynyt? Mitšhšn sanoi opettaja? KysyykŲhšn se, mitš olen tehnyt? Kyllš se varmaan kuuli, kuinka vereni lŲivšt. Ja minulle tuli polttava hštš pššstš Loviisan luo. Heitin kššreen otsaltani ja horjuvin askelin saavuin kotiin. ĽOlen sairasĽ, sanoin sisššn astuttuani. ĽJohan sen nšen sanomattakin. Avaa vaatteesi, heitš pois kenkšsiĽ, sanoi hšn ja veti pššllyspeiton pois sšngyltšni. ĽMikš sinulle nyt tuli? Tervehšn sinš aamulla olit.Ľ ĽHškšš oliĽ, sanoin riisuen kenkišni. ĽVai hškšš. Ja sellaisessa lapsia pidetššn, joilla on kallis, Jumalan antama henkiĽ, hšn sanoi. ĽNiin, niin ... ja minulla on sitte Loviisalle puhuttavaa...Ľ ĽNo, kyllšhšn meillš on aikaa aina puhella. Panehan nyt pitkšllesi, panehan nyt pitkšllesiĽ, ja hšn peitteli minut huolellisesti molemmilta kupeilta. * * * * * ĽJos ihminen on tehnyt jotain pahaa ja omatunto siitš hšntš muistuttaa, silloin on ihmisen aina kuultava omantunnon ššntš ja koetettava parantaa mikš parannettavissa onĽ, selitti opettaja. ĽJa jos ihminen on tehnyt jonkun rikoksen, tulee hšnen tunnustaa ja koettaa sovittaaĽ, jatkoi hšn. ĽSillš Jumalan kaikki viisas laki on, ettš pahanteosta aina tulee palkka...Ľ Tunsin koko ajan, ettš opettajan katse lepšsi kaikkea tštš sanoessa tyynenš minun kasvoillani. Laskin silmšni alas, mutta kuitenkin tunki se sydšmeeni. * * * * * Koko talven oli omatuntoni puhunut minulle. Varsinkin yŲt olivat kauheat. Nšin Mantan pienen suun avautuvan ja lusikalla pistin minš sinne myrkkyš... Erššnš yŲnš kevšttalvella herštin minš Loviisan. ĽMitš sinš tahdot? Mikš sinulla on?Ľ hšn sanoi. ĽEn voi nukkua. Omatunto soimaa minuaĽ, puhkesin. ĽOlen sen nšhnyt sinusta jo kauanĽ, sanoi Loviisa ja nousi ylŲs vuoteessaan. Istuin hšnen viereensš sšngyn reunalle. Kalpea kuu loi valonsa poikki lattian, pitkien mattojen valkoisille raidoille. ĽEn saa rauhaa enšš, omatunto minua nuhtelee...Ľ ĽLapseni, mikš vaivaa omaatuntoasi? Kerro minulle, vanhalle ystšvšllesi, niin tulee helpompi ollaksesiĽ; Loviisa nousi sšngystš ja sitasi alushameen vyŲtšisilleen. Istuimme molemmat sšngyn reunalla kuun kalpeassa valossa. Ikkunan edessš olevan koivun oksat huojuivat hiljaisessa tuulessa. Oli vaikea alkaa; en saanut sanaa suustani; purskahdin itkuun ja heittšysin Loviisan syliin. ĽLapsiparka, lapsiparkaĽ, Loviisa silitti pšštšni. Valuin polvilleni lattialle hšnen eteensš ja kerroin hšnelle kaikki, kerroin koko rikokseni peittelemšttš mitššn. Muutamissa paikoin Loviisa kysyi saadakseen tarkemman tiedon, muutamissa paikoin huomasin hšnen silmšinsš kyyneltyvšn. Kuinka kauan kertomukseni lienee kestšnyt, en tiedš. Mutta aamu valkeni kun se oli lopussa. ĽMitš tulee minun nyt tehdš?Ľ Loviisa ei vastannut. ĽMenenkŲ etsimššn Mantan vanhemmat ja kerron heille kaikki?Ľ Loviisa oli ššneti. ĽVai menenkŲ ilmoittamaan tekoni nimismiehelle?Ľ ĽRakas lapsi. Olet tunnustanut minulle teon, jonka olet lapsellisuudessa tehnyt. Rikos on tehty, mutta Jumala on sen sinulle anteeksi antava, kun rukoilet. Rukoilkaamme yhdessš ja Jumala on meitš kuulevaĽ, sanoi Loviisa. ĽMutta Mantan vanhemmille...Ľ ĽHeille tuottaisit vaan moninkertaisen surun. Parempi on antaa asian olla hiljaisuudessa. Se on vanhan neuvo.Ľ ĽJos vaan Jumala minulle anteeksi antaisi.Ľ ĽHšn antaa, kun oikein kadut.Ľ Molemmat lankesimme nyt polvillemme ja Loviisa rukoili ššneen ja hartaasti pikku Mantan puolesta ja minun puolestani, joka olin hšnet murhannut. Sitte vei Loviisa minut vuoteelleni, johon heti nukuin. * * * * * Olin saavuttanut sisšllisen rauhan. Minulla oli uskollinen ystšvš, joka tunsi minut, joka tiesi synkšn salaisuuteni. Rikoksen paino oli keventynyt, kun kaksi oli sitš kantamassa. Iloisena tein tehtšvišni. Ne lisššntyivšt vuosi vuodelta, sillš Loviisan voimat všhenivšt vanhetessa. Jokainen uusi velvollisuus tuntui minusta mieluisalta. Ja voin sanoa, vaikka se kentiesi ikšvšltš kuuluu itse sanottuna, ettš emšntšni minusta paljo piti. Kun sen huomasin, koetin yhš uskollisemmalla tyŲllš yhš suurempaa luottamusta ansaita. Muutamia vuosia palveltuani tapahtui kirkonkylšssš merkkitapaus: perustettiin kansanopisto. Suuri innostus valtasi ihmisten mielet. Nuoret ja vanhat riensivšt sinne oppia saamaan. Minun emšntšnikin kuului kansanopiston perustajiin ja kannattajiin. Koko ensimšisen talven, kun kansanopisto oli toiminnassa, uneksin kerran pššsevšni sinne. Mutta en uskaltanut toivoa, ettš unelmani niin pian toteusi, kun se toteutui. Kun emšntšni huomasi, miten kova opinhalu minulla oli, antoi hšn minun seuraavana talvena kšydš kansanopistossa. Tšmš aika oli minulle suuren onnen ja riemun aika. Uusi elšmš avaus tui minulle siellš. Ajatukseni kehittyivšt, henkeni rikastui; opin tietoja vastaanottamaan ja niitš omistamaan. Onnellisimpia muistojani ovat kansanopiston toveri-illat, joissa opettajatkin olivat lšsnš. Pidimme siellš pieniš esitelmiš ja puheita, lausuimme runoja ja keskustelimme erilaisista valtiollisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistš. Meillš oli oma sanomalehti ĽKyntšjšĽ, johon salanimellš kirjoittelimme. -- Kun ensimšisen kirjoitukseni sinne lšhetin, olin kuumeessa. Kirjoituksen nimi oli ĽSalaojaĽ ja nimekseni olin ottanut ĽTaikuriĽ. Kun toveri-ilta tuli, menin sinne jšnnitetyin mielin. Keskustelut ja puheet menivšt minulta sinš iltana aivan hukkaan. Odotin vaan, olisiko kirjoitukseni Kyntšjšssš. Vihdoinkin teeloman jšlkeen, tuli Kyntšjšn vuoro. Kun kertomustani luettiin, koetin olla muotoa muuttamatta. Mutta jos joku tovereista olisi minuun silmšnnyt, olisi kasvoistani ja olennostani heti lšpikuultanut, ettš minš se tšmšn kertomuksen tekijš olin. Kansanopistossa oli minulla monta hyvšš toveria. Mutta yhteenkššn en pššssyt enemmšn kiintymššn, kun aikani aina oli hiukan tšperšllš. Tuntien pšštyttyš tšytyi aina rientšš kotiaskareihin. Mutta enpš ystšvšš kaivannutkaan; olihan minulla Loviisa, luja ja uskollinen ystšvš. Jo ennen Kansanopistoon pššsyšni luin mielellšni kaikkia kertomuskirjoja, mitš kšsiini sattui. Mutta Kansanopistossa ollessani heršsi minussa vielš suurempi lukemisen halu. Vapaita aikojani kšytin aina lukemiseen. Emšnnšltšni sain paljo hyviš kirjoja lukeakseni ja myŲhemmin hankin niitš itselleni kylšn lainakirjastosta. * * * * * Vuodet vierivšt ohitseni. TyŲn tekeminen, velvollisuuksien tšyttšminen vei aikani sangen tarkkaan. Harvoin oli minulla vapaita hetkiš, ja mikš niitš oli, kšytin ne askarteluun kotosalla. Viihdyin kotona hyvin, ei tehnyt mieli minnekššn. Niinkauan kuin Loviisa oli toverinani, menivšt iltani hauskasti. Askareiden loputtua puhelimme kauan ja usein luin minš ššneen hšnelle. Mutta elšmšni muuttui paljo Loviisan kuoltua. Illat olivat ikšvšt ja yksinšiset. Kaipasin toveria, jonka kanssa olisin puhunut; kaipasin ystšvšš, joka olisi suruni jakanut. Sillš vanha polttava tuska oli jšlleen ruvennut sydšntšni ahdistamaan. Muistan erššnkin illan, jolloin olin kauheassa epštoivossa ja jo kahdesti seisoin emšntšni oven takana menossa tunnustamaan hšnelle rikokseni. Mutta minš en jaksanut astua sisšlle. En voinut avata sydšntšni emšnnšlleni. Hšn oli kyllš minulle hyvš, mutta hšn oli niin kaukana minun sisšllisestš olennostani. Lankesin polvilleni hšnen ovensa eteen ja rukoilin Jumalalta apua. Ja hšn minua sillš kerralla auttoikin, ettš rauhan sain ja voin palata vuoteelleni. * * * * * Kuta enemmšn ikšni lisššntyi, sitš enemmšn rupesi oman kodin kaipaus minulle selvenemššn. Olihan kyŲkki, jossa asuin lšmmin ja valoisa, olihan minulla ruokaa ja vaatetta, olihan minulla hyvš palkka ja hyvš emšntš, mutta jotain siitš puuttui. YŲllš valvoessani mietin mielessšni, millaista olisi, jos minulla olisi oma koti. Ja melkein aina kuvittelin sitš sellaiseksi, kuin lapsuuteni koti oli ollut. Samanlainen sšnky, samanlainen pŲytš ja hylly. Ja unelmissani kuljin kotipolkuja ja katselin veršjšstš tielle, jota pitkin olin kodista isšn kanssa lšhtenyt. Se tie, se tie se minut onnettomuuteen vei... En koskaan saisi omaa kotia, en koskaan. Minš rikoksen tekijš, minš pahantekijš en ole sitš ansainnut. Mutta jos kodin saisin, voi kuinka sitš rakastaisin! Jokainen paikka siellš olisi minulle pyhš paikka; jokaisen oven kautta astuessani tahtoisin tuoda siunausta sisšlle ja ovesta ulos tullessani lšmpŲš ja onnea talon ympšrille. Yhš useammin ja useammin valtasivat nšmš ajatukset mieleni yksinšisinš hetkinš. Kerran yŲllš nousin istualleni sšngyssšni ja rupesin tarkastamaan omaa itsešni. Mistš nšmš ajatukset tulivat? Kuinka ne yhš useammin syŲksyivšt mieleeni? Niin -- selvenihšn se minulle. Minš olin mieltynyt nuoreen talonpojan poikaan, joka usein kšvi meillš tuoden maalaistavaraa emšnnšlleni. Hupsua se oli itsestšnikin, mutta sellaista se kumminkin oli. Usein minusta tuntui kuin nuori isšntš olisi minuun katsellut miettivšsti alta kulmain. Mutta hšn oli hiljainen ja vaitelias, ei puhunut juuri muuta kuin ilman laadusta ja kelistš; kun emšntšni kšskystš hšnelle kahvia keitin, olin nškevinšni ettš hšn minua katseli; koetin puhella jotain, mutta puhe ei juossut. Hšn istui ššnetŲnnš ja allapšin. -- En tiedš, mikš siinš miehessš minua miellytti. Kun hšn ei moneen viikkoon meillš kšynyt, oli minulla ikšvš; kun hšn taas tuli, sai elšmš uutta vauhtia. Mutta aika kului entistš uraansa. Mitššn uutta ei ilmestynyt; Ala-Anttilan nuori isšntš ei suutansa avannut. Suru valtasi mieleni. Olin jo monta kertaa kuvitellut mielessšni, mitenkš hšnelle rikokseni tunnustaisin. Hšneltš en salaisi mitššn; kaikki saisi hšn kuulla aivan kuin olisi itse elšnyt mukana. Turhaan oli kuvitteluni mennyt. Kaikki nšytti vaipuvan ikuiseen ššnettŲmyyteen ja unhoon. * * * * * Erššnš lauantai-iltana kevšttalvella rappujen eteen havuja asetellessani nšin Ala-Anttilan nuoren isšnnšn ajavan hyvšš vauhtia kirkolle pšin. En luullut hšnen minua huomaavan ja askartelin senvuoksi kumarassa rappujen edessš. Mutta hevonen pysšhtyi kohdalleni. Oikasin itseni nšhdškseni. Hšn tervehti nostaen hiukan lakkia. ĽMeillš on vanha isšntš kipešnš, eikŲ lie halvaus; tohtoria olen hakemassaĽ, hšn sanoi. ĽSepš ikšvštšĽ, ššnsin. ĽOnhan se. Vaan kuka tietšš. Ehkšpš siitš vielš kostuu.Ľ ĽJospa paranisi.Ľ ĽEihšn sitš tiedš. Kyllšhšn se lopuksi kšy, niinkuin on ylempšš mššrštty.Ľ ĽNiinhšn se kšy.Ľ ĽNo eipš muuta kuin hyvšsti ja hyvšš vointiaĽ, sanoi hšn ja nykšsi ohjaksia. En ennšttšnyt vastata mitššn. Mutta huoneeseen mentyšni tunsin olennossani ihmeellisen vavistuksen; sisimmšssš sydšmessšni všršhteli hiljainen onnen tunne. * * * * * Mutta erššnš pšivšnš jšiden lšhdŲn aikaan kuoli Ala-Anttilan vanha isšntš. Minuakin kutsuttiin hautajaisiin ja kun olivat tšmšn talonjoukot niin vanhoja tuttuja emšnnšlleni, pššsinkin sinne. Muistan sen pšivšn niinkuin eilisen, kun Ala-Anttilan pihaan ensikerran ajoin. Nuori isšntš seisoi tallin ovella ja tuli sieltš minua vastaan. Aurinko paistoi kirkkaasti hšnen olkansa takaa minun silmiini, kun hšn minua kštteli. ĽTerveeksi! Ja tervetulemaan!Ľ ĽKiitoksia. Terveisiš sieltš kirkon kylšstš pšinĽ, sanoin. ĽKiitoksia. Hyvš oli, ettš tulitte; tššllš on odotettu. Niin ettš tuota, jos tuota niinkuin tahtoisitte katsella paikkoja tšssš talossa itsellenne rukin sijaksiĽ, hšn sanoi katsellen minuun. Olin tšssš suuren talon pihalla vieraan všen keskellš ensin aivan kuin typerryksissš. Mutta kun pššsin všhšn sivulle, tšytti mieleni sanomaton onni. Sydšmeni tilaa en osaa kuvata, mutta se joka on samallaista onnea kokenut, kšsittšš sen parhaiten. * * * * * Syyskesšllš tuli Mikko Ala-Anttila minua pappilaan hakemaan kuuluutuksiin panoa varten ja marraskuulla piti olla hššt. Kun ajoimme pappilaan, tunnustin hšnelle rikoksen, jonka olin lapsena tehnyt. En tiedš, kuinka se kšvikššn niin helposti, ilman epšilystš, ilman takertumista. Hšn otti tunnustukseni vastaan sellaisella hellšllš vakavuudella, ettš tiesin taivaan hšnet minulle lšhettšneen. Olin ajatellut, ettš tunnustukseni vaikuttaisi muutoksen hšnen olennossaan minua kohtaan. Mutta siinš olin erehtynyt. Enemmšn kuin ennen nšytti hšn olevan minuun kiintynyt, enemmšn kuin ennen nšytti hšn minulle arvoa panevan. Usein huomasin hšnen vakavasti ja hellšsti minua tarkastavan. Ja niin alkoi minulle uusi elšmš uudessa kodissani. Lapseni on sairas, kuume hohtaa hšnen poskillaan, pienet jšsenet vapisevat. Olen valvonut koko yŲn hšnen vuoteensa ššressš. Olen polvistunut, olen rukoillut, olen itkenyt. Oi onnettomuutta! Minš en saa hšntš pitšš. Hšnet riistetššn rinnoiltani. Hšnet viedššn pois hellivšn šidin sylistš, rakastavan šidin kšsivarsilta. Jumalani! Anna anteeksi rikokseni! Anna syntini anteeksi! Vaadi muuta sovitusta! Minš uhraan kaikkeni; kaikkeni annan sinulle. ńlš vaan ota lastani. ńlš vaadi minun ainokaistani. Jumalani! Jumalani kuule minua! Armahda minua! Mutta hšn ei kuule. Kuume kiihtyy yhš. Lapseni hourailee. Rakkaat silmšt vššntyvšt nurin, kšdet puristuvat nyrkkiin. Minš onneton ihminen! Lapseni minun pahojen tekojeni tšhden kšrsii. Voi minua! Voi kurjaa šitiš, voi onnetonta lasta! Viidettš yŲtš valvon minš sairaan lapseni luona. En jštš hšntš hetkeksikššn. Keskellš yŲtš tulee mieheni huoneeseen. Hšn kumartuu sšngyn yli, jossa lapsi makaa. Hšn huokaa, silittelee pšštšni ja painaa sitš kupeeseensa. Nšen kyyneleen vierivšn hšnen poskellaan. Purskahdan itkuun ja vaivun hšnen syliinsš. * * * * * Aamu valkenee. Puhallan kynttilšn sammuksiin. Lapseni makaa horroksissa silmšt puoliavoimena. Heittšydyn vieressš olevalle vuoteelle ja vaivun uneen. Hetken peršstš herššn sairaan valitukseen. Hirveš hštš valtaa mieleni. Lapsi on kovassa tuskassa. Hšnen pienet jšsenensš vetšytyvšt koukkuun, kasvot ovat siniset. ńšneen hšn valittaa; hštšiset katseet tuijottavat minuun. Minuun? Enhšn minš voi auttaa! En voi tuskaa lieventšš. EnkŲ voi? Mitš Jumala minulta vaatii? Syyn sovitusta! Syyn sovitusta! Rakas taivaallinen isš! Armahda tštš lasta! Anna hšnelle terveytensš takaisin. Anna tuskien lakata; helpoita, helpoita pienen kšrsimykset! Tahdon sovittaa. Tahdon tunnustaa tekoni koko maailman edessš. Lupaan sen! Vannon sen sinun edessšsi elšmšn ja kuoleman Herra! Auta lasta! Pelasta! Pelasta! Katso lapseni kuolee, ainoani minulta otetaan. Huomenna tunnustan kaikki maailmalle. Sitš sinš vaadit. Minš tiedšn sen. Jumala, kuule minua! Minš lupaan tunnustaa! Auta lasta! Auta lasta! katso hšn kuolee! -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- Kun lšškšri aamupšivšllš tuli sairasta katsomaan, kirkastuivat hšnen kasvonsa heti ja hšn ilmoitti, ettš vaara nyt oli ohitse. Jumala oli kuullut rukoukseni. Lapseni parantui taudistaan. * * * * * Olin selvillš itsestšni. Minun oli avattava sisšinen elšmšni maailmalle. Minun oli tunnustettava kaikki rauhaa ja onnea saavuttaakseni. Ja toistenkin ihmisten onnen tšhden olisi tunnustukseni tehtšvš. Tuhansien vanhempien tšhden, tuhansien pienokaisten tšhden, monien tšhden, jotka kšrsivšt. Erššnš iltana kahdenkesken istuessamme, sanoin aikomukseni miehelleni. Valvoimme kauan ja keskustelimme asiasta. Muistan kun mieheni sanoi: ĽLieneekŲ sellainen tunnustus enšš tarpeen. Olit silloin lapsi ja aikaa on jo siitš paljo kulunut. Turhana sitš pitšš ehkš vanha tuomarimmekin. Ei sitš todeksi uskottaisi.Ľ ĽMutta sittenkinĽ... ĽMietihšn nyt vielš asiata. Eihšn sillš ole niin kiire,Ľ hšn sanoi. Mutta minš en saanut rauhaa. Minua poltti tunnustukseni antaminen joka hetki yŲllš ja pšivšllš. Kun mieheni sen huomasi, sanoi hšn erššnš iltana minulle: ĽLienee parasta, ettš teet sen, josta puhuimme. On itsellesi varmaankin parempi.Ľ Kuinka monta unetonta yŲtš olinkaan valvonut tuskani kanssa, kuinka monta kyyneltš vuodattanut. Nyt oli vapautus tuleva, oli tuleva rauha ja onni. -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- Totuus on tuotu ilmi. Olen tehnyt tehtšvšni. Tunnustukseni on samalla rukous, rukous kaikkien onnetonten ja kšrsivien puolesta. Armahtakaa heitš! End of the Project Gutenberg EBook of Tunnustus, by Alli Nissinen *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUNNUSTUS *** ***** This file should be named 15023-8.txt or 15023-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: https://www.gutenberg.org/1/5/0/2/15023/ Produced by Matti Jšrvinen and PG Distributed Proofreaders. Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at https://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at https://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit https://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: https://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.