Torpan poika: Kuvaus kansan elämästä

The Project Gutenberg EBook of Torpan poika, by Pietari P‰iv‰rinta This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Torpan poika Kuvaus kansan el‰m‰st‰ Author: Pietari P‰iv‰rinta Release Date: January 20, 2011 [EBook #35011] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TORPAN POIKA *** Produced by Tapio Riikonen TORPAN POIKA Kuvaus kansan el‰m‰st‰ Kirj. P. PƒIVƒRINTA Porvoossa, Werner Sˆderstrˆm'in kirjapainossa, 1900. SISƒLLYS: I. Talo ja torppa II. Torpan poika ja talon tyttˆ III. Nuorukainen ja neiti IV. Aviopari V. H‰viˆ VI. Uusi is‰nt‰ VII. H‰iss‰ VIII. Tuhlaajapoika I. Talo ja torppa. "Tuhatj‰rvisen maan", Suomen, ihanimmassa paikkakunnassa, j‰rveen pist‰v‰ll‰ korkealla niemell‰ oli talonpojan talo. Se oli vaan tavallinen talo, jossa tyˆt‰ tehden, vaivaa n‰hden ja s‰‰st‰en el‰‰ kitkuteltiin tavallista talonpojan niukkaa el‰m‰‰, eik‰ se siis semmoisenaan voinut vet‰‰ paikkakunnan huomiota puoleensa. Talon tilukset olivat maalaatunsa ja asemansa puolesta oivalliset ja n‰kˆala talosta oli mit‰ ihanin: tuolla maan puolella avara tasanko tiheine taloineen ja ihanine viljavainioineen; toisella puolen taloa j‰rven lahdelmat, jotka tuuheain havu- ja lehevien lehtipuiden raoista pilkisteliv‰t esiin. Lahdelmien toisella puolen kohosivat j‰rven ‰yr‰‰t jyrkkin‰ penkerein‰, joista tuuhea mets‰ suorana ja uljaana yleni pilvenhattaroita kohden, jotka kilvalla liiteliv‰t taivaan laella. Sopipa jonakuna tyynen‰, kauniina kes‰-iltana luoda talosta silm‰ns‰ ymp‰ristˆˆn, jolloin l‰nteen laskeuva auringon loimo kultasi puiden latvat j‰rven ‰yr‰ill‰ ja m‰kien nyppylˆill‰, jolloin sorsaparvet poikueinensa uiskentelivat tyyniss‰ ja peilikirkkaissa, poimuttelevissa ja sinne t‰nne hajauneissa j‰rven lahdelmissa, jolloin kyntˆrastas lauleli vainioilla olevissa puissa satas‰velisi‰ laulujaan, jolloin kalaparvet iloissaan pyr‰hteliv‰t ja loiskahtelivat j‰rven sinikalvossa Wellamon utuliepehiss‰, venheess‰ istuvan onkimiehen ymp‰rill‰, joka heist‰ yhden ja toisen petoksella ketjautti venheens‰ pohjalle p‰ristelem‰‰n, ja jolloin rehoittavat vilja-kasvit hymyiliv‰t kyl‰n viljavainioilla. -- Oi, kuinka paljon Luoja n‰kyi jakaneen hyvyytt‰ns‰ tuolle tienoolle! Miss‰ muualla maailmassa olisi kauniimpaa, miss‰ jalompaa? T‰m‰n noin hyvill‰ tiluksilla ja kauniilla n‰kˆalalla lahjoitetun talon nimi on Niemim‰kel‰, joka lˆytyy er‰‰n pit‰j‰‰n Peltolan kyl‰ss‰. Luulisi kai asukasten puheena olevassa talossa olevan varakkaita, mutta niin ei kumminkaan ollut, niinkuin jo osaksi edellisest‰ tied‰mme. Kokemus on kaikkina aikoina todistanut sen tosiasian, ett‰ tuotteliaalla tilalla ovat asukkaat useinkin kˆyhtyneet ja h‰vinneet, sill‰ maan hyv‰t tulot ovat polvi polvelta veltostuttaneet asukkaat ja vierauttaneet heid‰t pois maanviljelijˆille niin tarpeellisesta ja v‰ltt‰m‰ttˆm‰st‰ tyˆn teosta. Ja usein on myˆskin k‰ynyt niin, ett‰ ihmiset karuilla maatiloilla ovat hyˆtyneet, sill‰ ne eiv‰t ole asukastensa sallineet pitk‰‰n ristiss‰-k‰sin loikoa, jos mieli siin‰ el‰‰ ja toimeen tulla, ja niin on uutteruus pysynyt voimassa polvi polvelta. Niemim‰kel‰n v‰ki oli juuri tuota hyv‰n tilan veltostuttamaa v‰ke‰, jonka ohessa heid‰n toimeliaisuutensakin oli veltostunut; sent‰hden vaipuivat he vaipumistaan velkakuormansa raskaan painon alle. Kauvan he kokivat kippuroida ja ponnistella yh‰ paisuvaa velkaantumistaan vastaan, ett‰ edes olisivat pysyneet is‰ins‰ maalla; sill‰ ei toki mik‰‰n ole talonpojalle raskaampaa eik‰ katkerampaa kuin luopuminen pois rakkaalta maatilaltansa, jossa is‰n is‰t ovat niin monta polvea asuneet, jossa joka salo ja niemi on niin tuttu, jossa joka puu, joka kivi ja kanto niin el‰v‰sti muistuttaa lapsuuden leikeist‰, nuoruuden iloista, miehuuden vaivoista, ponnistuksista ja k‰rsimisist‰, myˆt‰- ja vastoink‰ymisist‰. -- Oi, kuinka monen kansalaisemme on kumminkin t‰ytynyt tuo karvas pala niell‰ ja j‰tt‰‰ ne penkereet, jotka maailmassa olivat h‰nelle rakkaimmat! Mik‰p‰ siin‰ oli Niemim‰kel‰isill‰k‰‰n neuvona, sill‰ he olivat jo kauvan kokeneet lainoilla velkojansa maksaa; mutta se keino ei lyhent‰nyt heid‰n velkojansa, vaan p‰in vastoin enensi niit‰ ja viimein tuli p‰‰ vet‰v‰lle. Tosin he koettivat pahaa poistaa raatamalla joskus satunnaisia isoja uudisviljelyksi‰, mutta ne yritykset meniv‰t p‰in m‰ntyyn, sill‰ tyˆ ei tullut koskaan toimella tehdyksi, ja lis‰ksi tuli viel‰ se seikka, ett‰ silloin kun uudisviljelyksi‰ oli enin kylvˆss‰, tuli aina halla ja korjasi yhdell‰ iskulla kaikki pois, ja summittaisin tehdyt isot ennakkolaskut tuloista siten aina meniv‰t -- poroon. Siis nekin yritykset paremmin edistiv‰t kuin estiv‰t h‰viˆt‰. Jospa he olisivat tyˆns‰ tehneet alusta alkaen, joka paikassa ja joka aika, kunnollisesti, jospa he eiv‰t olisi summittaisin ryhtyneet satunnaisiin, isoihin, yli varainsa meneviin uusiin viljelyksiin; jospa he olisivat tehneet tyˆt‰ vakavasti, perusteellisesti, katsomatta aikoihin ja s‰ihin ja toivomatta ihmeit‰ tekev‰‰ onnea taivaasta, niin kenties ei heid‰n olisi tarvinnut luopua Niemim‰kel‰n maalta -- niin, niin jospa ja kenties -- siin‰p‰ se on asia! Mutta maailman meno on niinkuin se on! No niin! Vaikka meid‰n kyll‰ k‰ypi s‰‰liksemme Niemim‰kel‰n asukkaat, emme heit‰ kumminkaan saata en‰‰n auttaa, sill‰ asia on niinkuin se on: isien maa tuli vieraalle myˆt‰v‰ksi! Kun tuli tiedoksi, ett‰ Niemim‰kel‰ tulee myˆt‰v‰ksi, ilmestyi vieraasta paikkakunnasta ostaja. H‰n tuli er‰‰n‰ pyh‰iltana Peltolan kyl‰‰n ja ajoi J‰ykk‰l‰n taloon, joka oli Niemim‰kel‰n likim‰inen naapuri. Vieraalla oli niin uljas hevonen ja niin loistavat hevoskalut ja muut ajo neuvot, ettei mointa kyl‰ss‰ oltu ennen n‰hty. Heti vieraan kartanolle tultua ker‰ysi h‰nen ymp‰rillens‰ uteliasta kansaa, joka ihmetteli vieraan kaunista hevosta, sen kiilt‰v‰‰ karvaa, kattilan-sangan muotoista kaulaa, tulisia, s‰ihkyvi‰ silmi‰, korkeaa kokoa ja pyˆre‰‰ kaunista ruumista. He ihmetteliv‰t vieraan hevoskaluja, niiden kauniita tupsuja ja hopean v‰risi‰ heloja jo nastoja, ja viel‰ vieraan kaunista kiilt‰v‰‰ reke‰ kauniine tupsuinensa ja nahkapeitteinens‰. Eik‰ se kumma ollutkaan, jos he niit‰ ihmetteliv‰tkin; sill‰ Peltolan kyl‰ oli tihe‰sti asuttu ja he eliv‰t yksist‰‰n maanviljelyksell‰, jonkat‰hden kyl‰n viljelykset olivat laajenneet niin avaroiksi, ett‰ metsien oli ollut pakeneminen loitommaksi, ja heid‰n hevosensa saivat kes‰t olla auran, karhin ja k‰rryjen edess‰ ja talvet vet‰m‰ss‰ kuormia kotia; sent‰hden eiv‰t Peltolan kyl‰l‰isten hevoset joutaneet korskumaan. Tuommoisia hopean kirkkaita hevos-kaluja eiv‰t he myˆsk‰‰n tarvinneet, vaan lujia, valkeita rahkeita. Kirkkorekin‰ heill‰ oli vaan ˆljymaalilla maalatut reet, eiv‰tk‰ ne siis niin ankarasti kiilt‰neet kuin vieraan reki, eik‰ niiss‰ ollut nahkapeitett‰ eik‰ kauniita tupsuja; kummako se sitten oli, jos kyl‰l‰iset ihmetteliv‰t vieraan hevosta ja kaikkia ajoneuvoja. Vieras oli itsekin hyv‰ss‰ asussa: h‰nell‰ oli iso, kallis turkki p‰‰ll‰, joka oli pitk‰ll‰ ja paksulla, kirjavalla vyˆll‰ kˆytetty kiinni; kaulassa oli h‰nell‰ isohko messinkilukkoinen matkalaukku; kaikkien noiden t‰hden luulivat kyl‰l‰iset vierasta joksikin herraksi. Kun vieras oli saanut hevosensa riisutuksi ja sein‰‰n kiinni lujasti sidotuksi, k‰‰ntyi h‰n ihmisiin p‰in ja kysyi: "Onko t‰ss‰ t‰m‰n talon is‰nt‰ saapuvilla?" "On", kuului vastaus. "Saisinko rahan ja hyv‰n sanan edest‰ itselleni kortteeri‰, hevoselleni ruokaa ja suojaa?" kys‰si h‰n. "Miksei. Mist‰ herra on kotoisin?" "En min‰ ole mik‰‰n herra", sanoi vieras. "Mik‰s sitten?" "Olenpahan talonpoika V:n pit‰j‰‰st‰; p‰‰asia on vaan, ett‰ saan maksun edest‰ mit‰ olen pyyt‰nyt?" "Johan olen sanonut, ett‰ saatte, mutta mit‰ teid‰n hevosellenne pit‰‰ antaa ruoaksi?" "Kaksi kappaa kauroja t‰ll‰ kerralla." "Niit‰ ei ole meill‰; halla pani kaurat t‰n‰ vuonna, ja vanhoja ei ole." "Ohria teill‰ on?" "On." "No antakaa niit‰ sitten pari kappaa!" Is‰nt‰ l‰hti toimimaan ohria vieraan hevoselle ja kehoitti h‰nt‰ itse‰‰n menem‰‰n huoneesen; vieras meni. Kun is‰nt‰ tuli takaisin, kysyi vieras h‰nelt‰: "Tied‰ttekˆ, is‰nt‰, mˆisikˆ t‰ss‰ teid‰n kyl‰ss‰ kukaan maatansa?" "Olen kuullut, ett‰ Niemim‰kel‰ myˆt‰isiin", sanoi is‰nt‰. "N‰kyykˆ myˆt‰v‰ talo t‰h‰n teille, voisitteko osoittaa sen minulle?" "Se n‰kyy t‰h‰n periakkunaan, tulkaa ja katsokaa!" sanoi is‰nt‰, k‰vellen akkunaa kohden. Kun vieras oli myˆs tullut akkunan luo, osoitti is‰nt‰ sormellansa ja sanoi: "myˆt‰v‰ talo on tuo, joka on tuolla j‰rveen pist‰v‰ll‰ korkealla niemell‰." "Olen kuullut siit‰; asema on kaunis! Minun t‰ytyy saada talo omakseni ja viel‰ huomenna, mutta ‰lk‰‰ kumminkaan puhuko t‰t‰ kenellek‰‰n ennen huomis-iltaa!" sanoi vieras ja hymyili viekkaasti. "Mit‰p‰ min‰ h‰nest‰ puhuisin", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰; mutta h‰nen korvissaan soi niin kummalliselta tuo kielt‰minen, ettei h‰n saisi sanoa kenellek‰‰n vieraan haluavan ostaa Niemim‰kel‰‰, ett‰ vasten tahtoansakin juolahti h‰nen mieleens‰ ajatus: "ei tuo ole ik‰n‰ oikein kelpo mies." Emme huoli sen enemp‰‰ kertoa vieraan olosta J‰ykk‰l‰ss‰ sin‰ yˆn seutuna; mainitsemme vaan sivumennen, ett‰ vieraan hevonen sai ohria ja muuta ruokaa, niin paljon kuin halusi, ja ett‰ kun vieraalle laitettiin ruoka, tarjosi is‰nt‰ h‰nelle ennen syˆm‰‰n rupeamista ruokaryyppy‰, mutta vieras ei huolinut siit‰, eik‰ sanonut koskaan viel‰ viinaa ryyp‰nneens‰. Sen kuultuaan rupesi is‰nt‰ katumaan ajatustansa vieraan kelpomiehisyydest‰. Mutta kun oli syˆty ja tovi tupakoitu, nouti vieras reest‰‰n otetuista ev‰svaroistansa pullon, jota h‰n kutsui "konjakkipotelliksi!" Sill‰ h‰n laittoi totia "illan kululle", niinkuin h‰n sanoi, ja tarjosi totia is‰nn‰lle ja muillekin talon miehille, Lis‰ksi tuolle "illan kululle" noudatti vieras maakauppiaalta "tusinan olutta", jota h‰n joi niinkuin rannan vett‰ ja tarjoeli talon is‰nn‰llekin. "Min‰ en juo en‰‰ mit‰‰n", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰, kun vieras pakoitti h‰nt‰ olutta juomaan. "Mit‰? Eih‰n t‰ss‰ viel‰ ole liikoja juotu", sanoi vieras. "Kaikki on liikaa, mit‰ yli ruumiin tarpeen nautitaan, olipa se sitte vaikka vaan puhdasta vett‰", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰. "Kaikkia! Juohan tuota olutta niin paljon kuin tahtoo", sanoi vieras. "Niin, mutta min‰ en ole koskaan kilvoitellut sit‰, kuinka paljon min‰ jaksaisin juoda, vaan olen aina tarkoittanut, kuinka v‰himm‰ll‰ aikaan tulisin", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ ja siihen se puhe loppui. N‰in iltaa viett‰en tuli vieras kauhean puheliaaksi ja jo samana iltana tiedettiin J‰ykk‰l‰ss‰, ett‰ vieras oli mahdottoman rikas mies. H‰n oli kotipit‰j‰ss‰‰n myˆnyt kaikki tilansa pˆlkkymets‰t pˆlkkyherroille ja viimein koko tilansa; n‰in tavoin oli h‰n saanut useampia kymmeni‰ tuhansia markkoja kukkaroonsa. Kaikki nuot huomattuaan, rupesi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ katumaan peruutustaan vieraan kelpomiehisyydest‰, sill‰ h‰n piti pahana enteen‰ tuon "koljakin" ja oluen kelpaamisen, vaikkei h‰nelle ollut kelvannut viinaryyppy ruuan alle! Kun aamu tuli, pyysi vieras J‰ykk‰l‰n is‰nn‰n kumppanikseen Niemim‰kel‰‰n maankaupan tekoon, johon ehdotukseen is‰nt‰ suostuikin. Vieras oli jo ennen kyl‰‰n tuloaan urkkinut tiedot Niemim‰kel‰n talosta, tiluksista ja sen asukasten h‰d‰st‰, jonkat‰hden h‰nell‰ oli toivo saada kaupat mielens‰ mukaan sujumaan. Kun maan-ostajat tulivat Niemim‰kel‰‰n, kysyi vieras heti is‰nn‰lt‰: "Myˆttekˆ te maanne?" "Kun vaan hinnoissa sovitaan, niin myˆd‰‰n t‰m‰ talo", oli vastaus. "Paljonko vaaditte maallanne?" "Kahdeksantuhatta markkaa, yhdess‰ maksupostissa." "Se on liian paljo n‰in alasmenneest‰ maasta; ottakaa nelj‰tuhatta paikalla kouraanne!" "Ei niin halpaan hintaan k‰y maatansa myˆminen." "Minun t‰ytyy sitte l‰hte‰ muualta maan-ostoon; kyll‰ min‰ maita saan", sanoi vieras; samassa lˆi h‰n k‰dell‰‰n rinnallansa riippuvaan matkalaukkuunsa ja sanoi: "T‰‰ll‰ on mill‰ mˆll‰t‰‰n." Kun Niemim‰kel‰n is‰nt‰ luuli rahamiehen menev‰n pois tykˆ‰‰n ja kaupan aikaan-saaminen heille kumminkin oli ainoa pelastuksen ehto, laski h‰n maansa hinnan kuuteentuhanteen, mutta sit‰ innokkaammin tarjosi ostaja nelj‰‰tuhatta! J‰ykk‰l‰n is‰nn‰n k‰vi kovin s‰‰liksi uupuneen naapurinsa perinpohjainen h‰viˆ, sill‰ jos he olisivat maansa myˆneet tarjottuun hintaan, ei heille itsellens‰ olisi j‰‰nyt mit‰‰n, vaan ne nelj‰tuhatta markkan olisivat kaikki menneet entisiin velkoihin; varsinkin harmitti h‰nt‰ se seikka, kun naapurinsa oli joutunut tunnottoman seikkailijan kelkkaan, jonkalaiseksi h‰n nyt jo vieraansa tunsi. H‰n koetti sopivassa tilaisuudessa saada tiedoksi Niemim‰kel‰n is‰nn‰lle, ettei h‰n mˆisi maatansa niin helppoon; mutta t‰m‰ ei k‰sitt‰nyt oliko ne kielt‰misen vai kehoituksen merkki‰. J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ koki kaikin tavoin Niemim‰kel‰n is‰nn‰lle saada tietoa tuosta; mutta se oli mahdoton, sill‰ ostaja piti h‰net niin tarkoin silm‰ll‰ kaikkine liikkeineen, ett‰ eri mielipiteit‰ ei voinut ilmituoda. Kun ostaja yh‰ vaan pysyi tarjouksessaan, sanoi Niemim‰kel‰n is‰nt‰ viimein alakuloisesti: "En tied‰! pit‰nee k‰yd‰ toisilta miehilt‰ kysym‰ss‰, mit‰ he siihen sanovat", ja niin l‰hti h‰n huoneesta ulos. "Nyt meid‰n kauppamme k‰ypi hyv‰sti", sanoi vieras, talon is‰nn‰n pois menty‰. "Niin se k‰ypi." "Maa lienee ainakin kahdeksantuhannen arvoinen?" "Kahdenkin-toista tuhannen." "Se on kaunis voitto!" "Saisitte te siit‰ maksan sen hinnan, jonka he vaativatkin; kyll‰ sittekin voittoa j‰isi." "Mik‰ pakko maksaa paljoa, kun v‰hemm‰ll‰kin saa? Ja ilman sit‰, olisihan teill‰ itsell‰nne ollut kyllin aikaa maksaa maasta isot hinnat." "Min‰ en tarvitse sen enemp‰‰ maata, kuin mit‰ minulla on", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ ja teetteli l‰hte‰kseen ulos. "Mihin, sen nimess‰, te menette? Pysyk‰‰ huoneessa siksi kuin kaupat on tehty ja kirjallisesti vahvistettu", h‰t‰ili ostaja, kun n‰ki J‰ykk‰l‰n is‰nn‰n ulos pyrkiv‰n; luultavasti pelk‰si h‰n, ett‰ luottamaton kumppani kenties kuihkisi jotakin myˆj‰lle ja niin pilaisi h‰nen etuisan kauppansa. "Min‰ k‰yn vaan ulkona", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ ja meni ulos, huolimatta rikkaan kiellosta, sill‰ h‰n oli omistansa toimeen tuleva kansalainen, joka ei ollut joutunut kenenk‰‰n mammonan orjuuteen. Kun J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ tuli ulos, tapasi h‰n kartanolla talon is‰nn‰n pienen poikasen jonka h‰n k‰ski is‰‰ns‰ k‰skem‰‰n talliin h‰nen puheillensa, johon h‰n itse varalta meni. Kun talon is‰nt‰ tuli, sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰: "ƒlk‰‰, Jumalan t‰hden, myˆkˆ maatanne nelj‰‰n eik‰ viel‰ kuuteenkaan tuhanteen; antaa h‰n siit‰ kahdeksankin tuhatta, min‰ panen p‰‰ni pantiksi siit‰; jos l‰htee pois, niin antaa vaan menn‰, kyll‰ viel‰ palaakin. Ei ole aikaa enemp‰‰ puhua, mutta muistakaa, mit‰ olen sanonut. H‰nell‰ ei ole omaatuntoa ollenkaan, jonkat‰hden h‰n, rahojensa turvissa, kokee teid‰t saada perinpohjin lankeamaan -- min‰ menen edelt‰ kamariin, tulkaa te v‰h‰n j‰lest‰!" Kun J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ tuli kamariin, kysyi maan-ostaja h‰nelt‰: "Tapasitteko talon is‰nn‰n ulkona k‰ydess‰nne?" "Noo -- en", vastasi toinen v‰h‰n h‰peillen. Samassa tuli talon is‰nt‰ huoneesen. "Mit‰s toiset miehet sanoivat, aikovatko talon myˆd‰ nelj‰‰n tuhanteen?" kysyi ostaja. "Mietimme siell‰, ettemme myˆ maatamme alle kahdeksan tuhannen", sanoi is‰nt‰. "Kyll‰ min‰ nyt jo ymm‰rr‰n, mist‰ tuulee ja mist‰ t‰m‰ kaikki on kotoisin; olkoon kauppa sitte sin‰‰n, kyll‰ min‰ maita saan", sanoi ostaja ja l‰hti paikalla pois. Kun h‰n tuli kartanolle, seisoi h‰n siin‰ miettim‰ss‰ tovin aikaa. H‰n palasi takaisin huoneesen ja sanoi: "Koska olette niin tinkis‰, niin min‰ nostan kaksituhatta, siis siihen m‰‰r‰‰n, johon olette suostuneet maanne myˆm‰‰n." "Ei alle kahdeksan tuhannen; alle se menee sittenkin oikeasta hinnastansa", sanoi is‰nt‰. "Ei; niin paljoa en maksa ik‰n‰ maastanne; liiaksikin olen siit‰ jo tarjonnut." "Teid‰n t‰ytyy sitten olla maksamatta", sanoi talon is‰nt‰, v‰h‰n ylv‰stellen, kun oli jo saanut rohkeutta. "Te olette kummallisia ihmisi‰! Te ette osaa antaa mit‰‰n arvoa rahalle, ettek‰ omille sanoillennekaan!" "Mink‰p‰ min‰ sitte teen, kun asia kerran niin on miehiss‰ p‰‰tetty." "Min‰ en maksa kahdeksaa tuhatta." "Ja min‰ en myˆ alle," "Kauppa siis j‰‰pi tekem‰tt‰!" "Kuinka itse vaan tahdotte." "Min‰ tahdon niin, se on sanottu", sanoi ostaja, ja l‰hti taas pois. Mutta kartanolle p‰‰sty‰ns‰, palasi h‰n taasenkin takaisin ja sanoi: "T‰m‰n kauniin aseman t‰hden maksan min‰ vaatimanne kahdeksan tuhatta markkaa, mutta en suinkaan maasta, sill‰ maakin lienee yht‰ huonossa reilasta kuin kartanokin, johon ei kelpo mies raskisi el‰imi‰ns‰k‰‰n panna asumaan." Sitten k‰‰ntyi h‰n J‰ykk‰l‰n is‰nn‰n puoleen ja sanoi: "Te tied‰tte, kuka kyl‰ss‰ on kunnollinen kirjoitusmies; olkaa hyv‰ ja noutakaa semmoinen t‰nne, ett‰ tehd‰‰n heti kirjallinen kauppa!" "Ei sit‰ tarvitse kaukaa hakea; kyll‰ min‰ kirjoitan kauppakirjat", sanoi vaadittu. "Te kirjoitatte kauppakirjat!?" "Sen kyll‰ kykenen tekem‰‰n." "Mutta kirjoitus-aineet kumminkin puuttuvat." "T‰st‰ ei olisi pitk‰ matka kotoakaan kirjoitusainetta noutaa, mutta kyll‰ niit‰ lˆytyy t‰ss‰kin talossa." "T‰ss‰kin talossa!?" "Juuri niin." "Joka talossako t‰‰ll‰ sitten onkin kirjoitusmiehi‰?" "Useassa." "Jopa oli kumma! Olkaa sitten hyv‰ ja ryhtyk‰‰ tyˆhˆn! min‰ maksan vaivanne." Talon is‰nt‰ nouti kirjoitus-aineita ja J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ rupesi kirjoittamaan. Pian oli Niemim‰kel‰n maankauppa kirjallisesti hyv‰ss‰ j‰rjestyksess‰ kirjoitettu. -- No, mit‰p‰ siin‰ muuta oli: kun kauppakirjat olivat valmiiksi kirjoitetut, kirjoitti Niemim‰kel‰n is‰nt‰ alle, ostaja ja vierasmiehet panivat puumerkkins‰, rahat maksettiin ja niin oli Niemim‰kel‰ nyt tuon rikkaan vieraan ostajan oma. Katkera oli Niemim‰kel‰isille tuo pala, kun heid‰n t‰ytyi luopua is‰ins‰ maasta, mutta lukijoille lohdutukseksi mainitsemme sivumennen, ettei se heilt‰ ollut niink‰‰n hullusti tehty; sill‰ he saivat velkansa maksetuksi ja lopulla ostivat mets‰talon, jossa sitte rupesivat el‰m‰‰n ja vaurastumaan. Nyt l‰hti J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ vieraansa kanssa Niemim‰kel‰st‰ pois. -- Tiell‰ menness‰‰n sanoi vieras J‰ykk‰l‰n is‰nn‰lle: "Kumma, kun t‰‰ll‰ on niin paljo kirjoitusmiehi‰, vaikka he ovat niin kˆyhi‰!" "Kuinka kˆyhi‰?" "Eih‰n noiden asunnot n‰yt‰ milt‰‰n loistavilta, eiv‰tk‰ jaksaneet ostaa tuota maatakaan, ja tuskinpa 'koljakkipotelia' lˆytyisi koko kyl‰st‰ jos niin tarve tulisi." "T‰‰ll‰ pidet‰‰n jotakin huolta henkisist‰kin tarpeista, sent‰hden on paikkakunnassa kosolta kirjoitusmiehi‰; sanomalehti‰ ja muuta kirjallisuutta luetaan. Mit‰ maan-ostoon tulee, niin niit‰ kyll‰ olisi paljonkin, jotka sen olisivat kyenneet tekem‰‰n; mutta itsekullakin on maata niin paljon, kuin he tarvitsevatkin, jonkat‰hden he eiv‰t lis‰‰ halua, sill‰ he katsovat paremmin maan tunnolliseen viljelemiseen kuin sen laveuteen. Sent‰hden on varallisuus jakautunut kyl‰ss‰ melkein tasaisesti, jonka vuoksi kˆyhi‰ ei ole laisinkaan, joita te luulette meid‰n kaikkien olevan. Enk‰ min‰ sit‰ ymm‰rr‰, ett‰ konjakkipullon lˆytyminen talossa olisi mik‰‰n arvon ja varallisuuden merkki." "Mit‰s sitten tarjoaisi vieraalle?" "Ryypyn paloviinaa ruuan alle, ja jolla on niin hieno suu, ett'ei sit‰ k‰rsi, se olkoon ilman." "Kyll‰p‰ se on raakaa!" "Talonpoika ei tarvitse sen kypsemp‰‰." "Mutta minusta tuntuu, ett‰ kyl‰l‰isenne tuhlaavat varallisuutensa aivan turhaan." "Kuinka turhaan?" "Aviisuihin ja muihin joutaviin lorukirjoihin." "Minun ajatukseni ei ole semmoinen. Min‰ olen k‰sitt‰nyt, ett‰ henkinen rikkaus on kukkaro-rikkautta parempi." Nyt juuri tultiin J‰ykk‰l‰n taloon, jossa ei ollut sill‰ kerralla muuta tekemist‰, kuin ett‰ vieras maksoi, mit‰ h‰n oli hevosineen talosta yˆnseutuna kuluttanut, ja niin l‰hti h‰n kotipuoleensa. Kun vieras j‰tteli J‰ykk‰l‰n is‰nt‰‰ hyv‰sti, sanoi h‰n: "Min‰ kyll‰ ymm‰rsin, ett‰ juuri teid‰n t‰htenne sain maksaa maastani nelj‰tuhatta markkaa liikaa, vaikk'en viitsinyt siell‰ mit‰‰n siit‰ sanoa: me tulemme edesp‰in naapuruksina asumaan -- min‰ pyyd‰n: ‰lk‰‰ vasta sit‰ tehkˆ! Sen puheen p‰‰lle j‰‰k‰‰ hyv‰sti!" ja samassa h‰n l‰hti. "Mink‰h‰n toki teetk‰‰n", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ vieraansa menty‰. -- Niinkuin lukija huomaa, oli silloin talvi, kun rikas mies osti Niemim‰kel‰n. H‰n ei siis saanut eik‰ tahtonutkaan saada mit‰‰n selkoa maan tilusten hyvyydest‰; sill‰ kun h‰n oli mielest‰ns‰ mahdottoman rikas, ei h‰n aikonut pit‰‰ mit‰‰n lukua vaivaloisesta ja v‰h‰n tuottavasta maanviljelyksest‰. H‰n luokkaantui pois kotipuolestansa sent‰hden, kun siell‰ oli melkein jokainen maan-omistaja myˆnyt mets‰ns‰ pˆlkkyherroille, jonkat‰hden siell‰ oli paljo rahoja liikkeell‰; sent‰hden oli raha siell‰ arvotonta ja el‰minen kallista. Tuon kaiken t‰hden valitsi h‰n Peltolan kyl‰n asuinpaikaksensa, jossa elettiin ainoastaan maanviljelyksell‰ ja siis oli rahoja v‰hemmin ja ne isommassa arvossa. Siell‰ luuli h‰n rahoilla voittavansa mahdottoman paljon ja sen turvissa voivansa el‰‰ tyˆtˆnt‰ laiskuri-el‰m‰‰. Edellisest‰ selke‰‰, mink‰t‰hden ei Niemim‰kel‰n ostaja ollenkaan pit‰nyt lukua tiluksen maista, vaan ainoastaan talon kauniista ja korkeasta asemasta, josta h‰n saattoi silm‰ll‰ pit‰‰ koko paikkakunnan menon; siell‰ h‰n saattoi katsoa ja tarkastaa, rupeaisiko joku kyl‰l‰isist‰ sortumaan raskaan taakkansa alle, jolloin h‰n heti saattaisi l‰hett‰‰ nuot "lent‰v‰t lehdet", nuot kaikki-voivat rahansa, valloittamaan ja kietomaan h‰t‰‰ntynytt‰ kansalaistaan pauloihinsa -- ja niin tuomaan ja kiskomaan taloon -- tuolle ylev‰ll‰ asemalla olevalle Niemim‰kel‰lle -- takaisin noiden kurjain maanviljelij‰in hike‰ ja v‰ke‰ moninkertaisesti. Siin‰ syy rikkaan miehen Peltolan kyl‰‰n tuloon ja Niemim‰kel‰n maan ostoon. Heti kun Niemim‰kel‰n uusi is‰nt‰ lienee niin paljon joutunut, n‰htiin Peltolan kyl‰ss‰ kummia: hevosia ja miehi‰ tuli kosolta, jotka alkoivat vet‰‰ kivi‰ ja hirsi‰ ja kaikkia rakennusaineita Niemim‰kel‰‰n. Vanha tupa revittiin alas ja uutta, varsin isoa rakennusta, ruvettiin sijalle uudesta rakentamaan; samoin tehtiin muidenkin huonetten kanssa, ja ennenkuin oli Juhannus k‰siss‰, olivat kaikki huoneet vesikatossa. P‰‰rakennus oli rakennettu niin ko'okas ja uljas, korska p‰‰tyjen ja r‰yst‰sten kanssa, ettei moista oltu paikkakunnassa n‰hty, vaikka kyll‰ oli entisi‰kin hyvi‰ huoneita. Kun se tyˆ oli saatu tehdyksi, tuli kohta toisenlaiset tyˆ-aseet ja toisenlainen tyˆ k‰sille. Nyt ruvettiin nikkaroimaan, muuraamaan kaakeli-takkoja, rappaamaan, jauhamaan, maalaamaan, petsaamaan ja pitsaamaan; siin‰ h‰nt‰ nyt liikett‰ ja hommaa oli! Ja ennenkuin kekri tuli, oli uusi kartano ihka valmis. -- Kummako se oli? Tied‰mmeh‰n jo, ett‰ Niemim‰kel‰n uusi is‰nt‰ on rikas, ja "kyll‰ ruoka syˆpi‰ saa, helisev‰ hypp‰‰vi‰" sanoo sananlasku. Koko rakentamisen ajalla ei is‰nt‰ k‰ynyt talossaan kuin yhden ainoan kerran; sill‰ ei h‰n tahtonut tulla uuteen taloonsa asumaan, ennenkuin se oli joka paikasta uudestaan rakennettu. Silloin kun h‰n k‰vi rakennuksia katsomassa, oli h‰n niihin hyvin tyytyv‰inen, ja h‰n muutti heti, kartanon valmiiksi tultua, Niemim‰kel‰‰n perheinens‰, jota ei ollutkaan sen enemp‰‰ kuin vaimo ja kaksi lasta, toinen poika, Kasperi nimelt‰, viisi vuotta vanha ja toinen tyttˆ, Anni, joka oli kohta kolmen vuoden ik‰inen. Kun uudet tulokkaat olivat olleet jonkun ajan kyl‰ss‰ asumassa, havaittiin pian, ett'ei tuo Niemim‰kel‰n is‰nt‰v‰ki ollutkaan juuri niin huonoa v‰ke‰. He olivat hˆylej‰ kaikille ihmisille, v‰li‰ pit‰m‰tt‰, olivatpa he kˆyhi‰ tahi rikkaita. He antoivat mielell‰ns‰ kˆyhille almua ja k‰viv‰t melkein joka pyh‰ kirkossa, semminki rukousp‰ivin‰. He antoivat kˆyh‰lle v‰elle tyˆt‰ ja maksoivat heille hyv‰sti palkan, ja Peltolan kyl‰l‰iset iloitsivat uudesta, uljaasta naapuristaan; mutta J‰ykk‰l‰n is‰nn‰ll‰ oli heist‰ omat ajatuksensa, varsinkin Niemim‰kel‰n uuden is‰nn‰n viimeisen hyv‰stij‰ttˆpuheen t‰hden. Summa vaan oli se, ett‰ Niemim‰kel‰n is‰nt‰v‰ki rupesi saamaan yh‰ enemm‰n kunnioitusta ja luottamusta kyl‰l‰isilt‰‰n, jos kohtakin J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ toisin ajatteli, ja heit‰ kutsuttiin usein kyl‰ss‰ pidett‰viin pitoihin ja kesteihin. T‰m‰ Niemim‰kel‰h‰n se nyt on se talo, josta ja jonka perheest‰ aion teille t‰m‰n kertomuksen toisena puolena kertoa. Aivan Niemim‰kel‰n pellon aidan vieress‰, ihan talon tiluksien rajalla oli jo aikoja ennen Niemim‰kel‰n is‰nn‰n tuloa ollut torppa, joka ei ollut -- niinkuin jo n‰kyy -- Niemim‰kel‰n maalla; J‰ykk‰l‰n maalle oli se torppa perustettu, sill‰ J‰ykk‰l‰n ja Niemim‰kel‰n tilukset olivat rajatusten. J‰ykk‰l‰n is‰nn‰ll‰ oli ollut monta vuotta palveluksessa Matti niminen renki, joka oli J‰ykk‰l‰n is‰nn‰lle kaikinpuolin mieluinen; sill‰ Matti teki tyˆns‰ kaikinpuolin tunnollisesti, oli myˆs kaikkeen tyˆhˆn pystyv‰ sek‰ ulkona ett‰ sis‰ll‰. T‰m‰ Matti oli hyvin lukuhaluinen, jonka tyydytt‰miseksi h‰n sai lukea kaikki palvelustaloonsa tulevat sanomalehdet ja muut kirjat, ja lis‰ksi haki kirjoja lainaksi niin paljon, kuin vaan sai. Ja alkoipa Matti jo renkin‰ ollessaan perustaa omaa kirjastoansakin; sill‰ h‰n aina vuoden p‰‰st‰, kun sai palkkansa, osti joitakuita kirjoja itsellens‰. Ei h‰n kumminkaan lukemiseensa tuhlannut tyˆaikoja, vaan h‰n loma- ja joutoaikoina, semminki pyh‰-iltoina, virvoitti lukemisellansa kaipaavaa henke‰ns‰. Tuolla tavoin tuli aikaa voittaen Matista mies, joka tarkoin k‰sitti yhteiskunnallisen ja kansallisen asemansa. Er‰‰n‰ vuonna rakastui Matti samassa J‰ykk‰l‰n talossa palvelevaan piikatyttˆˆn; seuraus oli se, ett‰ heist‰ tuli ensi syksyn‰ aviopari, ja heid‰n h‰‰ns‰ pidettiin J‰ykk‰l‰ss‰. H‰iden loputtua antoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ heille edullisen torpanmaan, Niemim‰kel‰n tiluksien rajalta, palkinnoksi Matin uskollisesta palveluksesta; viel‰ h‰n lahjoitti heille kaikennimist‰ talon kalua, yksin el‰imi‰kin kaikesta pit‰in, josta nuori parikunta kiitteli kyynelsilmiss‰. Kun he n‰in olivat saaneet vaikutus-alaa omalle tyˆllens‰, rupesivat he tekem‰‰n tyˆt‰ yksiss‰ neuvoin ja yhteisill‰ voimilla ja ennen pitk‰‰ oli heill‰ omat huoneet ja omat peltotilkut kasvamassa. Suuresti heit‰ edisti uuden talon rakennuksessa se, ett‰ Matilla oli melkoiset s‰‰stˆt vuosipalkoistaan; sill‰ h‰n oli tuiki s‰‰st‰v‰inen. Siin‰ sitten tekiv‰t tyˆt‰ ja heid‰n maallinen toimeentulonsakin parani aika ajalta. Ennenkuin Matti aloitti rakentamaan torppansa huoneita, pyysi h‰n kyl‰l‰isi‰ talkoolla h‰nt‰ auttamaan rakennus-aineiden paikalle saamisessa, ja sen v‰h‰isen avun tekiv‰t kyl‰l‰iset ilolla, sill‰ he rakastivat uuden talon tekijˆit‰ heid‰n rehellisyytens‰ ja uutteruutensa t‰hden. Kun talkoov‰ki tuli kartanoksi aiotulle paikalle, muksautti er‰s kyl‰n is‰nt‰ kiven reest‰‰n kankaalle ja huudahti samassa: "Lukula on t‰m‰n talon nimi!" "Sit‰h‰n min‰kin", ‰yhk‰si toinen is‰nt‰, ja m‰tk‰ytti samassa hirsikuormansa kumoon; siit‰ herran hetkest‰ ruvettiin torppaa kutsumaan "Lukulaksi". Siis se oli kyl‰, joka pani torpalle nimen, ja tuskinpa torpalle olisi sen sukkelampaa ja sen asukasten sis‰llist‰ tilaa kuvaavampaa nime‰ kukaan muu voinut sepitt‰‰k‰‰n. Kyl‰l‰iset olivat jo aikaa huomanneet Matin lukuhalun ja sent‰hden sepittiv‰t he torpan nimen, ei sen ulkoaseman, vaan asukkaan sis‰llisen tilan mukaan. Eik‰ kyl‰l‰isill‰ ollutkaan syyt‰ katua torpalle annetusta nimest‰‰n, sill‰ Lukulan Matti ei heitt‰nyt lukuhaluaan eik‰ sanomalehtien tilaamistaan ja uusien kirjojen hankkimistaan sittenk‰‰n, vaikka h‰nell‰ oli niin paljo vaivaa ja kulutusta uutta taloa perustaessaan; mutta yh‰ edelleen oli h‰nen pˆyd‰ll‰‰n useat sanomalehdet, ja kirjasto karttui karttumistaan, ja muutamien vuosien kuluttua k‰vi niin, ett‰ kyl‰l‰iset tulivat aina Lukulan Matilta kysym‰‰n selityksi‰, jos he sanomalehdist‰ tai muista kirjoista sattuivat tapaamaan semmoisia asioita, joita eiv‰t itse ymm‰rt‰neet, ja silloin he aina saivat Matilta niin valaisevia selityksi‰, ett‰ ymm‰rsiv‰t vaikeat paikat p‰iv‰n selke‰sti. Kun Maiti oli vaimonsa kanssa asunut vuoden torpassaan, syntyi heille kaunis, terve poika, joka kasteessa sai nimekseen Iisak, muistoksi heid‰n suurimmalle hyv‰ntekij‰llens‰, J‰ykk‰l‰n is‰nn‰lle, jonka kaimaksi ensimm‰inen poika ristittiin; jonkun vuoden kuluttua saivat he toisenki lapsen, vaan sen korjasi Tuoni ensimm‰isell‰ ik‰vuodellaan. Tuota tytt‰rens‰ kuoleman -- sill‰ tyttˆh‰n se oli heid‰n toinen lapsensa -- surivat he kauvan, eik‰ Jumala katsonut hyv‰ksi lahjoittaa heille en‰‰n muita lapsia. Ainoaa poikaansa, "Iikkaa", joksi he h‰nt‰ lyhennetyll‰ nimell‰ kutsuivat, hoitivat he niinkuin silm‰ter‰‰ns‰, sill‰ h‰n oli heille kaikki kaikissa. Kun Niemim‰kel‰n asukkaat muuttivat uuteen kotiinsa, oli Iikka juuri samanik‰inen kuin Niemim‰kel‰n Annikin, nimitt‰in kohta kolme vuotta vanha -- merkillinen sattumus! Uutten asukasten tultua, tuli heist‰ Lukulaisten kanssa kohta hyv‰t yst‰v‰t, sill‰ niinkuin ennen on jo mainittu, Niemim‰kel‰iset olivat kohteliaita kaikille ihmisille, olivatpa he kˆyhi‰ tahi rikkaita. Usein oli Lukulan Matti tyˆss‰ Niemim‰kel‰ss‰ ja sek‰ talon ett‰ torpan muukin v‰ki seurusteli usein toisissaan. Yht‰ seikkaa toki ei Niemim‰kel‰n is‰nt‰v‰ki jaksanut k‰sitt‰‰, nimitt‰in sit‰, kuinka Lukulaiset ovat niin "hauskoja", kun he kuluttavat varojansa niin turhanp‰iv‰isiin loruihin, kuin "aviisut" ja muut lorukirjat ovat, silloinki kun katovuodet ja muut vastukset kohtaavat heid‰n pieni‰ torppansa viljelyksi‰, jolloin he ovat pakoitetut muutakin jokap‰iv‰ist‰ toimeentuloansa tyˆll‰‰n palkitsemaan. Sen mielipiteens‰ lausui kerran Niemim‰kel‰n is‰nt‰ julkisesti Lukulan Matille, johon Maiti naurahtaen vastasi: "Min‰ en tule muuten aikaan; lukeminen on minulle tullut hengen tarpeeksi." "Hengen tarpeeksi!" kertoi Niemim‰kel‰n is‰nt‰ pilkallisesti ja lis‰si: "eih‰n luvut vatsaa t‰yt‰"; mutta se ei pilannut naapurusten hyv‰‰ v‰li‰. Kummallakin n‰ist‰ naapuruksista oli erikoiset yst‰v‰ns‰, jotka olivat muodostuneet kummanki mielipiteiden mukaisiksi, sill‰ vaikka oltiin kohteliaita kaikilleki ihmisille, veti kumminki kummankin erinkaltainen sis‰llinen tila saman mielisi‰ ihmisi‰ puoleensa, jotka sitten perehtyiv‰t varsinaisiksi, niin kutsutuiksi "pˆyt‰-yst‰viksi". Sellaiseksi yst‰v‰ksi Niemim‰kel‰‰n perehtyi Hoitolan Heikki, joka oli iso hevoskauppias eik‰ milloinkaan miesseuroissa puhunut paljoa muista kuin hevosista. H‰n oli is‰nn‰lle mieluinen ja ainainen vieras, sill‰ h‰nkin oli ankara hevoskauppias ja pyysi sitenki rahojansa voitolla kartuttaa. Toinen varsinaisista Niemim‰kel‰n is‰nn‰n yst‰vist‰ oli Mets‰l‰n Mikko; h‰n oli ankara mets‰st‰j‰ ja siit‰ selv‰st‰ syyst‰ oli h‰n is‰nn‰n ylimm‰isi‰ yst‰vi‰, sill‰ kun h‰n oli rikas mies, ei h‰n viitsinyt tehd‰ tyˆt‰. Lukumies ei h‰n myˆsk‰‰n ollut, ett‰ olisi sill‰ aikaansa kulumaan saanut. Sent‰hden t‰ytyi hankkia jotain muuta toimistelua, ja siksi oli h‰n jo aikaa valinnut mets‰st‰misen. Kerran oli Niemim‰kel‰ss‰ is‰nn‰n nimip‰iv‰ kekrin tienoissa, sill‰ is‰nn‰n nimi oli Topias. Sinne oli kutsuttu monta is‰nt‰‰ ja em‰nt‰‰ kyl‰st‰, joiden joukossa tietysti olivat Hoitolan Heikki ja Mets‰l‰n Mikkokin; mutta lˆytyip‰ kutsuvierasten joukossa myˆs J‰ykk‰l‰n ja Lukulan is‰nn‰t ja em‰nn‰tkin. Kun oli syˆty ja juotu p‰iv‰n kunniaksi, rupesivat vieraat puhelemaan kesken‰ns‰ sit‰ ja t‰t‰. "Puhutaanpa nyt noista t‰rkeist‰ yhteiskunnallisista asioista, koska t‰ss‰ on miehi‰ koolla", lausui J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ kuuluvasti. "Mitk‰ ne niin t‰rke‰t asiat olisivat?" kysyi Niemim‰kel‰n is‰nt‰. "Semmoisina min‰ pid‰n kansakoulun-homman ja pit‰j‰‰n sillan rakennuksen, jotka nyt ovat p‰iv‰n t‰rkeimpin‰ kysymyksin‰", sanoi taas J‰ykk‰l‰n is‰nt‰. "Semmoiset asiat eiv‰t ole mielest‰ni erin t‰rkeit‰, jolla viev‰t vaan kukkarosta, eiv‰tk‰ tuo sinne mit‰‰n takaisin", sanoi siihen Niemim‰kel‰n is‰nt‰ ja lis‰si viel‰ v‰h‰n mietitty‰‰n: "Kansakoulu saa olla hetikin poissa; sillatta ei p‰‰se kulkemaan, se t‰ytyy tehd‰." "Mit‰ me lastemme kasvatuksen eteen uhraamme varojamme, emme ole ik‰n‰ muulloin niin ison kasvun alle ra -- -- --. "Mutta meid‰n varsasta tulee kelpo juoksija, kunhan t‰ss‰ tulee talvikeli, ett‰ saattaa sit‰ opettaa", sanoi Hoitolan Heikki, keskeytt‰en J‰ykk‰l‰n is‰nn‰n puheen. "Mit‰ yrititte sanomaan?" kysyi Niemim‰kel‰n is‰nt‰. "Yritin sanomaan sit‰, ett‰ kaikki ne aineelliset varat, joita uhraamme lastemme henkiseen kehitykseen, kantavat niin isoa korkoa, ett'emme koskaan ole rahoillamme niin isoa voittoa saaneet." "Kukkaron kehitteleminen on paljoa edullisempi lapsillekin, kuin kirjain, sill‰ edellisest‰ saavat he ruokaa ja vaatetta, j‰lkimm‰isest‰ ei muuta kuin tyhj‰‰ p‰‰n hˆyry‰, joka ei t‰yt‰ kumpaakaan tarvetta", vastasi Niemim‰kel‰n is‰nt‰ ylpe‰sti. "Kyll‰ luulen -- -- --" "J‰nis ja orava ovat jo aivan puhtaat; pit‰isi t‰ss‰ joutua mets‰lle", sanoi Mets‰l‰n Mikko. "Eih‰n j‰nikset ja oravat kuulu t‰h‰n asiaan", muistutti J‰ykk‰l‰n is‰nt‰, ja Lukulan Matin ja muidenki usean kyl‰l‰isen suu vet‰ysi nauruun. "Ja minulla on nyt uusi nalli-tousakin." "Se sit‰kin v‰hemm‰n." "Se on semmoinen, ett'ei tarvitse hypein panna nallia nallipiikkiin; kun painaa vaan tousan hienommassa p‰‰ss‰ olevan rei‰n nallipiikkiin, niin sielt‰ tarttuu nalli heti." "Puhutaan nyt p‰‰asiasta!" "Sill‰ on jousi sis‰ll‰, joka ponnistaa toisen noin tousan rei‰lle." "Ja tukot korviisi, ett'et kuule mit‰‰n muuta kuin nallien napsauksia ja pyssyn paukauksia", sanoi Lukulan Matti. "Minulta j‰i vastaamatta talon is‰nn‰n viimeinen pu --." "Meid‰n ruuni on pahasti nilkkuna, lˆiv‰t kengitt‰ess‰ naulan lihaan; milloinka h‰n sitte parannee?" eh‰tti taas Hoitolan Heikki sanomaan, katkaisten siten J‰ykk‰l‰n is‰nn‰n puheen. "T‰ss‰ ei ole mink‰‰n j‰rjellisen puheen sijaa; vakaisia asioita t‰ytyy puhua ja vastata toisessa paikassa", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰, otti hyv‰stin ja l‰hti samassa pois, ja muut vieraat l‰htiv‰t myˆskin paitsi Hoitolon Heikki ja Mets‰l‰n Mikko. "Viel‰ se tuo J‰ykk‰l‰inenki puhuu, jolla ei ole muuta kuin velkaa", sanoi Niemim‰kel‰n is‰nt‰, toisten vierasten pois menty‰. "Ent‰ sitte tuo Lukulan Matti! Luuleeko h‰n lukemisellaan j‰niksi‰ ja lintuja saavansa kiinni", sanoi Mets‰l‰n Mikko, v‰h‰n n‰rk‰styksiss‰‰n Lukulan Matin korvan avauksesta, sill‰ Matin ter‰v‰ lause oli todellakin avannut sill‰ kerralla Mets‰l‰n Mikon korvat. "Matti on kumminkin kelpo tyˆmies, h‰n teki tuon pienen pilansa houriop‰iss‰‰n paljaasta lukemisestansa", sanoi siihen Niemim‰kel‰n is‰nt‰. Kauvan viel‰ toisten vierasten l‰hdetty‰, istuivat Hoitolan Heikki ja Mets‰l‰n Mikko Niemim‰kel‰ss‰, ja siell‰ puhuttiin paljon hevoskaupoista, hevosista, mets‰st‰misest‰ ja tietysti myˆs Niemim‰kel‰n mahdottomista rikkauksista; ja nyt se k‰vikin puhe laatuun, kun ei ollut en‰‰n tiell‰ nuot kiusaavat yhteiskunnalliset kysymykset, eik‰ niiden houraavat, kˆyh‰t vireill‰-pit‰j‰t, ja niin se ilta kului. Lukulan alinomaisia vieraita taas oli J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ ja muut lukuhaluiset ja kirjallisuutta harrastavat kyl‰n ihmiset, sill‰ Matin kirjasto oli kaikille sit‰ haluaville avoinna, ja h‰n iloitsi syd‰mmess‰‰n, kun h‰n saattoi jollakin tavalla olla kansalaisilleen hyˆdyksi, ja kaikki Lukulan yst‰v‰t tunsivat itsens‰ toistensa veljiksi ja sisariksi, sill‰ heiss‰ vaikutti yksi ja sama henki, nimitt‰in kansallishenki. He tunsivat, ett‰ hekin ovat luodut ihmisiksi ja ett‰ he sill‰ oikeudella ovat luodut vapauteen, eik‰ toisten sorron alle, ja viel‰ he k‰sittiv‰t, ett‰ heill‰kin on oikeuksia eik‰ ainoastaan velvollisuuksia; tunsivatpa viel‰ senkin, ett‰, jos kansan on mieli noita oikeuksiansa saavuttaa, itsekunkin kansalaisen t‰ytyy, leivisk‰ns‰ j‰lkeen, taistella henkisill‰ ja aineellisilla varoillansa niiden puolesta, muistaen sananlaskua: "ei makaavan kissan suuhun hiiri juokse." Semmoisia olivat Lukulan yst‰v‰t, eik‰ sen is‰nt‰ muuta kaivannutkaan. Kerran kun Lukulan yst‰v‰t tulivat Lukulaan, oli pikku Iikka lavitsalla rynk‰mˆisill‰‰n, sanomalehti lev‰ll‰‰n edess‰, josta h‰n oli lukea haveltavanansa aika kyyti‰. Iikka ei h‰mm‰stellyt eik‰ ujostellut yht‰‰n noita niin tuttuja vieraita, pitkitti vaan lukemistaan suurella innolla. Kun vieraat tulivat huoneesen sis‰lle, k‰‰nsi Iikkaki p‰‰t‰ns‰ heihin p‰in, vaan ei v‰s‰ytt‰nyt yht‰‰n niin mieluista lukemistansa; sill‰ olihan h‰nell‰ nyt "kirja" edess‰, josta is‰ ja ‰iti olivat niin usein lukeneet; miksi ei h‰n nyt lukisi, miksi h‰n nyt h‰pe‰isi tuttuja vieraita? Poika veti henke‰‰n syv‰‰n aina silloin, kun oli henkivaransa tyhj‰‰n ammentanut, katsoa vilkuili milloin jotakuta vieraista, milloin is‰‰ns‰ ja ‰iti‰ns‰ silmiin, mutta enimm‰n toki "kirjaansa", ett'ei muka miss‰‰n tapauksessa erehtyisi lukiessaan; sit‰ tehdess‰‰n oli Iikan suu senkin seitsem‰ss‰ soppelossa, ett‰ "kirjassa" olevat sanat ja lauseet siten oikeiksi tulisivat. Eih‰n ne Iikan lukemiset olleet sinnep‰ink‰‰n, kuin ne "kirjassa" olivat; h‰n luki vaan sent‰hden, kun n‰ki is‰ns‰ ja ‰itins‰kin niin tekev‰n, ja siin‰ p‰‰asia, tulipa luku sitte mink‰laista tuli. H‰nen lauseensa ja sanansa olivat vaan semmoisia lapsen viattomia sanoja ja lauseita kuin: "Pikku sisareni tuli kipe‰ksi ja kuoli; se vietiin sitte kirkon-roopiin ja pantiin multaa p‰‰lle ja is‰ ja ‰iti itkiv‰t paljon; minulle teki suutari uudet keng‰t ja ‰iti ompeli minulle uuden takin -- kissanpoika kynsi k‰teni rikki, josta tuli verta; ‰iti pani tukon siihen ja se heti parani," j.n.e.; siis Iikan lukeminen oli vaan niit‰ havainnoita, joita h‰n oli el‰m‰ns‰ aamuna k‰sitt‰nyt. Kun J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ oli kyll‰kseen katsellut kummipoikansa lukuhalua, sanoi h‰n: "Niin se on; nuorena jo lapset tapailevat tekem‰‰n sit‰, jota n‰kev‰t vanhempiensakin tekev‰n; omena ei kauas puusta putoa! Tuosta pojasta tulee viel‰ is‰nmaan kunnia." "Jospa Jumala sen soisi!" sanoi siihen Lukulan Matti. Silloin, kun pikku Iikan ensim‰inen lukeminen n‰htiin ja kuultiin, oli h‰n kohta nelj‰ vuotta vanha. T‰m‰ Lukulan pikku Iikkahan se on se "torpan poika", josta t‰m‰ kertomus on nimens‰ saanut. Katkerasti katui Lukulan Matti, kun ei h‰n ollut nuorena ollessaan opetellut kirjoittamaan, vaikka h‰nell‰ olisi tilaisuutta siihen ollut, mutta ei h‰n tuntenut viel‰ sen tarvetta silloin; vasta, kun h‰n tuli J‰ykk‰l‰‰n rengiksi, her‰si h‰ness‰ sen tarpeen tunto, kun h‰n sai J‰ykk‰l‰n is‰nn‰n kirjastolla ja sanomalehdistˆll‰ ravita kaipaavaa henke‰ns‰. Mutta erehdyksens‰ aikoi h‰n korjata siten, ett‰ poikansa tahtoi kaikin mokomin saada kirjoitusmieheksi. Noinhan sit‰ elettiin sek‰ Niemim‰kel‰ss‰ ett‰ Lukulassa. Lukulan Matti levitteli vointinsa mukaan torppansa viljelyksi‰ ja hyvin‰ vuosina elettiin s‰‰st‰en ja omistansa; mit‰ sattui puuttumaan pieness‰ taloudessa, se hankittiin tyˆll‰; lukeminen pysyi myˆs entisess‰ voimassaan. Niemim‰kel‰ss‰ taas elettiin heid‰n tavallista el‰m‰‰ns‰. He n‰kyiv‰t nauttivan samaa kunnioittamista kyl‰l‰isilt‰‰n kuin ennenkin, mutta tuon ennen kerrotun Niemim‰kel‰n is‰nn‰n nimip‰iv‰n per‰st‰ oli usea kyl‰l‰inen samaa mielt‰ J‰ykk‰l‰n is‰nn‰n kanssa Niemim‰kel‰n is‰nn‰n kelpomielisyydest‰; mutta sen he pitiv‰t salassa, sill‰ eiv‰t he halunneet juoruta. Tosin havaitsivat kyl‰l‰iset, ett‰ Niemim‰kel‰n ennest‰‰nkin huonosti viljellyt tilukset vaan k‰viv‰t p‰iv‰ p‰iv‰lt‰, aika ajalta sit‰kin huonommiksi; mutta kun yleens‰ tiedettiin, ett‰ Niemim‰kel‰n is‰nt‰ oli mahdottoman rikas, niin ei huonosta maanviljelyksest‰ juuri pidetty paljoa lukua. Tiedettiin myˆs kyl‰ss‰, ett‰ Niemim‰kel‰‰n usein tuotiin olutkuormia ja mit‰ lienee tuotukin, vaan kun ei kukaan koskaan n‰hnyt is‰nn‰n olevan juovuksissa, niin raukesivat ne tiedot aina siihen. Usein oli kumminkin semmoisia aikoja, jolloin kyl‰l‰iset eiv‰t p‰‰sseet Niemim‰kel‰n is‰nn‰n puheille! N‰iden n‰in erinkaltaisten naapurusten, Niemim‰kel‰n ja Lukulan, v‰li oli vaan edelleenki yht‰ yst‰v‰llinen. Tosin oli Lukulan Matti usein julkisesti saanut Niemim‰kel‰n is‰nn‰lt‰ kuulla, ett‰ h‰n on kˆyh‰, mutta Lukulan Matti tiesi itsekin sen aivan hyvin eik‰ sent‰hden siit‰ tuskautunut. II. Torpan poikia ja talon tyttˆ. Aika kului. Sek‰ Niemim‰kel‰n ett‰ Lukulan lapset kasvoivat yh‰ isommiksi, kumminkin toki eri tavalla. Kun Niemim‰kel‰n lapset tulivat niin isoiksi, ett‰ he voivat oppia lukemaan, otettiin heille kotiin erityinen opettaja, mutta koreasti kiellettiin h‰nt‰ luettamasta lapsille "lorukirjoja", joita is‰nt‰ luuli opettajalla havainneensa, sill‰ h‰n tahtoi lapsistansa saada "jumalisia ihmisi‰", niinkuin h‰nen sanansa kuuluivat. Opettaja oli tunnollinen ja ennen pitk‰‰ olivat siis lapset "kirjalla". Mutta sit‰ syd‰mellist‰ opetusta ja hengen ja ymm‰rryksen hell‰‰ kehityst‰, jota ainoastaan is‰ ja ‰iti voivat antaa lapsillensa, eiv‰t Niemim‰kel‰n lapset saaneetkaan lukemisensa ohessa; sill‰ heill‰ oli vieras opettaja, joka palkan edest‰, vaan ei velvollisuudesta, opetti heille noiden ‰‰nten merkkien kokoonpanoa, vaan ei niiden syd‰meen vastaavaa tuntoa, jonkat‰hden lasten luku j‰ikin paljaaksi ulkonaiseksi pakko-l‰ksyksi, jolla sitten h‰din-tuskin voitaisiin rippikoulussa l‰pi p‰‰st‰. Lukulan Iikan opettajina taas olivat oma is‰ns‰ ja ‰itins‰, jotka eiv‰t ainoastaan sit‰ tahtoneet, ett‰ heid‰n poikansa oppisi vaan aakkoset ja niit‰ kokoonpanemaan; vaan he rupesivat hell‰n is‰n ja ‰idin syd‰mell‰ selitt‰m‰‰n pienelle oppilaisellensa niit‰ totuuksia, joita luettu sis‰lsi, olivatpa ne sitten hengellisi‰ taikka maallisia asioita. Vaikutus senkaltaisesta opettamisesta oli silmiin pist‰v‰: Iikka luki, ei lukeakseen, vaan -- ymm‰rt‰‰kseen. Ja heti kun Iikka oppi selv‰sti sis‰lt‰ lukemaan, oli h‰nell‰ is‰ns‰ kirjasto, l‰hinn‰ vanhempiaan, rakkain maailmassa. Kun h‰n luki jotakin kappaletta, ja kun h‰nen pikku ymm‰rryksens‰ ei jaksanut k‰sitt‰‰ jotakin kohtaa, juoksi h‰n aina is‰ns‰ ja ‰itins‰ luo kysym‰‰n neuvoa, jota he aina vointinsa mukaan h‰nelle ilomielell‰ antoivat. Jo aikaisin teroittivat he h‰nelle totuuksia, joita Jumalan sana sis‰lt‰‰, nimitt‰in niit‰ velvollisuuksia, joita ihmisell‰ on Jumalaa, l‰himm‰ist‰ns‰ ja itse‰ns‰ kohtaan, ja taas toisaalta, kuinka suuri Jumalan rakkaus on langennutta ihmissukukuntaa kohtaan. Mutta he eiv‰t olleet niin pintapuolisia, ett‰ olisivat ahdistaneet pikku oppilaansa yksist‰‰n uskonnollisiin kirjoihin ja niin ik‰vystytt‰neet h‰nen lukuhalunsa, ei, vaan he hankkivat h‰nelle lapsitajuista, hyˆdyllist‰ muutakin lukemista, jonkat‰hden ei lapsi ik‰vystynyt enemp‰‰ toiseen kuin toiseenkaan; tuolla tavalla edistyi Iikka h‰mm‰stytt‰v‰sti opissa ja ymm‰rryksess‰. Heti kun naapurusten lapset siihen m‰‰r‰‰n kasvoivat, ett‰ he kykeniv‰t liikkeelle, olivat he usein yksiss‰, eik‰ siin‰ tullut kˆyhyys tai rikkaus kysymykseen; molemmat vanhukset luulivat myˆs lastensa kasvatuksen toimittaneensa hyv‰sti, semminki Niemim‰kel‰iset, kun eiv‰t antaneet lastensa lukea mit‰‰n "lorukirjoja", jotka ovat muka niin vaarallisia, varsinkin lapsille; ei naapuruksilla siis ollut siin‰k‰‰n suhteessa mit‰‰n pelk‰‰mist‰, ja niin saivat lapset seurustella toistensa kanssa. Lapset olivatki vuoroon Niemim‰kel‰ss‰, vuoroon Lukulassa, ja olivatpa he kummassa hyv‰ns‰: heille annettiin ruokaa ja juomaa ja muita tarpeita. Lasten leikkikalut olivat toki kummassakin erinkaltaiset. Niemim‰kel‰n lasten leikkikaluina oli rattailla kulkevia hevosia, nelirattaisia pieni‰ vaunuja, haukkuvia koiria, laulavia lintuja, vedess‰ uipia kaloja, tanssivia vauvoja j.n.e. Niit‰ vallitsi Kasperi kumminkin mielivaltaisesti; h‰n se ne j‰rjesti ja is‰nnˆitsi, ja Anni ja Lukulan Iikka saivat niit‰ katsoa, vaan ei koskea. Jos Anni joskus muistutti, ett‰ h‰nen on niist‰ toinen puoli, tiuskasi Kasperi: "Mit‰ sitte, vaan minun ne ovat." Kasperi ei osannut viel‰ "jonkun oikeuden varjolla" puolustaa v‰‰r‰‰ toisen omaisuuden anastamistaan, joka jo pienen‰ annettiin h‰neen juurtua; sill‰ Kasperin is‰ ja ‰iti kuulivat ja n‰kiv‰t kyll‰ usein poikansa v‰‰r‰n tavaran anastamisen, jolloin he vaan tavallisesti naurusuin sanoivat: "Tuo Kasperi h‰nt‰ on viisas; siit‰ tulee kerran mies, joka omansa pit‰‰!" Niin, he n‰kiv‰t poikansa nuoren paheen vaan hyv‰n‰ enteen‰, jonka nojalla voitiin Kasperille tulevaisuudessa hyv‰‰ ennustaa -- v‰‰r‰ ennustus! Kumminkaan ei lapsille tullut koskaan isoja riitoja, sill‰ Iikka ja Anni tyytyiv‰t siihen, ett‰ saivat katsella leikkikaluja. Lukulan Iikan leikkikalut olivat toista laatua. Siin‰ kokoelmassa oli myˆs paljon kuvioita el‰inmaailmasta, vaan ne olivat kiinni paperissa, kaunisten kansien sis‰ll‰, toisien paperien v‰liss‰, johon ne olivat kauniilla v‰rikuvilla maalatut, ja niiden alla oli kauniita ja hupaisia kertomuksia. Kun lapset tulivat Lukulaan, juoksi Iikka aina kirjakaapillensa, otti sielt‰ kirjan kerrallansa, toi sen vierastensa eteen, avasi sielt‰ kuvan, n‰ytti sen vieraillensa ja luki sen alla olevan luvun, ja sitte selityksiin k‰siksi: miksi hyˆdyksi sen ja sen on Jumala ihmisille luonut. Aina kun tuohon tutkintoon ruvettiin, kyll‰styi Kasperi siihen ja kyntti kotiansa; mutta Anni perehtyi niin noihin pikku tieteilemisiin ja unohtui usein niiden t‰hden niin kauvaksi, ett‰ Iikan is‰n t‰ytyi vied‰ Anni illalla kotiinsa. Niemim‰kel‰n is‰nt‰ ei osannut aavistaakaan, ett‰ h‰nen tytt‰rens‰ p‰‰h‰n Lukulassa rupeaa "lorukirjat" tunkeumaan, eik‰ Kasperikaan osannut tuota kannella; sill‰ ei h‰n ‰lynnyt Iikan kirjoja pit‰‰ hyv‰n‰ eik‰ pahana. Nyt olemme kertomuksessamme menneet v‰h‰n edelle. Kuu Iikka ja Anni olivat kuudennella, olivat he niinkuin Kasperikin lukukinkereill‰; Iikka luetettiin ensin. Iikka luki sek‰ tavasi sis‰lt‰ selke‰sti ja hele‰sti. Kirkkoherra oli niit‰ uskollisia sielunpaimenia, jotka kaikella tavalla kokevat edist‰‰ pit‰j‰l‰istens‰ kristillisyytt‰. Kun h‰n oli jonkun luettanut, kysyi h‰n kaikilta luetetuilta, niin nuorilta kuin vanhoiltakin, jonkun kysymyksen, niin k‰sitt‰‰ksens‰ heid‰n ymm‰rryst‰ns‰ kristin-opin kappaleissa. Kun kirkkoherra oli Iikan sis‰lt‰ luettanut, luetti h‰n h‰nell‰ ulkoa katekismuksesta ensimm‰isen k‰skyn. Iikka luki selke‰sti. Tunteaksensa pojan ymm‰rryst‰, kysyi kirkkoherra h‰nelt‰: "Sanopas lapseni, miss‰ Jumala asuu?" "Jumala asuu joka paikassa", vastasi Iikka ja seisoi tuossa kirkkoherran edess‰ uljaana, katsoen h‰nt‰ luottavasti silmiin. "Kas niin!" sanoi kirkkoherra, "sinusta tulee kelpo mies", ja antoi Iikalle kuvakantisen kirjan lahjaksi. Siin‰ seisoi Iikka nyt suorana ja voitokkaan n‰kˆisen‰, lapsellisessa viattomuudessaan. Sitte tuli Kasperin vuoro. H‰nkin luki sis‰lt‰ ja ulkoa v‰ltt‰v‰sti, vaan ei niin hyv‰sti kuin Iikka. Kirkkoherra luetti ulkoa Kasperilla toisen k‰skyn, ja kysyi sen luettua: "Kenen nime‰ t‰ss‰ k‰skyss‰ kiellet‰‰n turhaan lausumasta?" Kasperi seisoi siin‰ sanaa sanomatta, katseli pitkin nen‰‰ns‰ ja nypisteli ehtimiseen takkinsa ja liivins‰ nappeja. Kun kirkkoherra viimein sanoi: "Etkˆ sin‰ sit‰ voi sanoa?" sanoi Kasperi: "Mist‰ min‰ h‰nen tied‰n," ja venytti samassa naamansa pitk‰‰kin pitemm‰ksi. "Eiv‰tkˆ is‰ ja ‰iti ole sinulle sit‰ kotona sanoneet?" kysyi kirkkoherra; mutta Kasperi ei vastannut siihen mit‰‰n, katsoi vaan pitkin nen‰‰ns‰ ja nypisteli nappejansa. Sitten tuli Annin vuoro; Anni luki sis‰lt‰ selke‰sti ja ulkoa sai h‰n lukea kolmannen k‰skyn. Kun Anni oli sen lukenut, kysyi kirkkoherra: "Kuka on meid‰n k‰skenyt pyhitt‰m‰‰n lepop‰iv‰n?" ja katsoi samassa lempe‰sti Annia silmiin. Anni joutui kauheaan h‰t‰‰n: h‰nen kasvonsa leimahtivat tulipunaisiksi, h‰n k‰‰ntyi Iikan puoleen ja katsoi h‰nt‰ suurilla mustilla silmill‰ns‰ niin rukoilevan ja luottavan n‰kˆisesti ja sanoi sitte ujosti: "Sano sin‰ Iikka, joka tied‰t, minulle ei ole kotona siit‰ puhuttu mit‰‰n!" Ennenkuin kirkkoherra kerkesi sanoa mit‰‰n, sanoi Iikka: "Jumala k‰skee pyhitt‰m‰‰n lepop‰iv‰n", ja Anni huokasi niinkuin ainakin edusmiehen kautta pulasta p‰‰ssyt. "Vai niin! kyll‰p‰ sin‰ olet nopea rupeamaan edus mieheksi, etk‰ ole siihen kelpaamatonkaan, mutta koska olet kerran toisen edusmieheksi ruvennut, niin sanopas viel‰: mik‰ on lepop‰iv‰, jonka Jumala k‰skee meid‰n pyhitt‰‰?" sanoi taas kirkkoherra Iikalle. "Lepop‰iv‰ on pyh‰", vastasi Iikka, v‰h‰‰k‰‰n ujostelematta. "Sin‰ olet hyv‰sti toimittanut sinulle uskotun edustajan viran, sinusta tulee kelpo mies; vie nyt is‰llesi ja ‰idillesi minulta kiitoksia siit‰, kun he ovat sinua opettaneet, ja pyyd‰ heit‰, ett‰ he eteenp‰inkin sinua opettaisivat", sanoi kirkkoherra Iikalle. "Kyll‰", sanoi Iikka ja yritteli l‰htem‰‰n. "ƒl‰p‰s viel‰ mene! Sin‰ et ole saanut viel‰ mit‰‰n palkkaa edustaja toimestasi; t‰ss‰ saat toisen, toisenlaisen kirjan viel‰, joka olisi tullut sinulle, jos h‰n olisi itse tehnyt sen, jonka h‰nen edusmiehens‰ teki", sanoi kirkkoherra ja samassa antoi h‰n Iikalle toisen kirjan. "Saanko min‰ t‰m‰n antaa Annille? Anni on niin hyv‰. Annilla ei ole kotonaan muita kirjoja kuin aapinen ja katekismus, mutta minulla on kotona monta kirjaa", pyysi Iikka ja katsoi kirkkoherraa rukoilevaisesti silmiin. "Sinulla on viel‰ jalo syd‰nkin, anna vaan toinen kirjasi Annille", sanoi kirkkoherra. Iikka antoi heti toisen saadun kirjansa Annille ja niin sai h‰nkin kirjan. Mutta kirkkoherra ja koko kinkeriv‰ki ihmetteli niin nuoren lapsen vastauksia ja selv‰‰ k‰sityst‰. Kun ne temput oli l‰pik‰yty, sanoi kirkkoherra Kasperille ja Annille: "Viek‰‰ is‰llenne ja ‰idillenne terveisi‰ minulta, ett‰ he eteenp‰in puhuisivat teille enemm‰n Jumalasta, kuin t‰h‰n asti!" Kasperi oli luullut, ett‰ h‰nkin saisi kirjan, niinkuin toisetkin; kun h‰n n‰ki, ett'ei h‰n kirjaa saanutkaan, purskahti h‰n kauheaan itkuun, mutta h‰nen is‰ns‰ tuli ja otti Kasperin syliins‰ ja vei h‰net v‰en taakse nurkkaan, jossa h‰n koki poikaansa lohduttaa, luvaten h‰nelle makeisia ja rahaa, kun kotia tullaan, josta poika kohta tyyntyi. Kinkeriv‰ki kuuli silloin Niemim‰kel‰n is‰nn‰n sanovan v‰kijoukon takana: "Kaikkia tuo pappi lapsilta kyselee! mist‰ ne semmoisia tiet‰v‰t", ja niin h‰n sys‰si lastensa taitamattomuuden kirkkoherran syyksi, kun h‰n oli muka liiaksi utelias, eik‰ huomannut ollenkaan, ett‰ vika lastensa taitamattomuuteen oli h‰ness‰ itsess‰ns‰, kun ei ollut koskaan lapsillensa puhunut Jumalasta, sit‰ v‰hemmin muuten kehitt‰nyt heid‰n ymm‰rryst‰ns‰. -- Siihen se ensim‰inen kinkerimeno loppui. Ei tuokaan Niemim‰kel‰n lasten huonosti onnistunut kinkerimatka muuttanut heid‰n vanhempiensa mielt‰ Lukulaisia kohtaan, sill‰ ainakin oli heill‰ se mielipide, ett'ei heill‰ ole muuta velvollisuutta lapsiansa kohtaan, kuin laittaa heid‰t "kirjalle", kyll‰ muka heille sitte mielt‰ ja ymm‰rryst‰ tulee, kun tulevat isommiksi, jonka t‰hden he eiv‰t yht‰‰n kadehtineet Lukulan Iikan onnistunutta kinkerimatkaa; he pitiv‰t Iikkaa paremmin turmeluksen tien suulla olevana, kun muka h‰nelle jo niin nuorena "turhuuksia syˆtet‰‰n kaikenlaisista lorukirjoista". "Kyll‰ maailman ranta neuvoo", sanoi Niemim‰kel‰n is‰nt‰ usein, kun vaan tuli puhe lasten kasvatuksesta, v‰‰rin k‰ytt‰en tuota sananlaskua; ja neuvookinhan se, mutta se on kovin surkea koulu ihmislapselle, tuo "maailman ranta". N‰ist‰ syist‰ j‰i Niemim‰kel‰isten ja Lukulaisten v‰li entiselleen senki tapauksen j‰lkeen, sill‰ Niemim‰kel‰iset eiv‰t pit‰neet noista v‰h‰varaisista torpan asukkaista pahaa, jos eiv‰t aivan hyv‰‰k‰‰n. Kerran, kun taas kaikki lapset olivat Niemim‰kel‰ss‰, rupesi Anni tahtomaan, ett‰ h‰nkin olisi saanut hallita leikkikaluja ja pit‰‰ puolet niist‰ ominansa, mutta Kasperi ei mitenk‰‰n siihen suostunut, sanoi ja intti vaan ne kaikki omiksensa. Se loukkasi kovin Iikan oikeuden tuntoa ja h‰n sanoi Kasperille; "Niinkˆh‰n luulet, ett'ei noita sinulta v‰kisin saataisi?" "Koetappa n‰pist‰‰", sanoi Kasperi ja oikasi nyrkkins‰. Iikka rynt‰si k‰siksi paletten avulla haukkuvaan koiraan ja Kasperi koki Iikkaa lyˆd‰ mukiloida, kynsi‰, purra, ynn‰ muuta, mutta ei mik‰‰n auttanut: Iikka vei koiran. Kun Kasperi n‰ki, ett'ei se keino auttanut, vartoi h‰n sen ajan, ett‰ h‰nkin p‰‰si hyˆkk‰‰m‰‰n koiraan k‰siksi; nyt vedettiin koiraa kahtaalle p‰in ja koira s‰rkyi. Kasperi puhalsi heti itkuun ja meni vanhemmillensa kantelemaan! Kasperin is‰ tuli ja otti pelosta punehtuneen Iikan jotenki s‰‰lim‰tt‰ k‰sipuolesta kiinni ja vei h‰net aika kyyti‰ ulos sanoen: "Koska sin‰ meid‰n lasten leikkikaluja s‰rjet, niin et saa k‰yd‰ vasta meill‰." Nyt tapasi Iikankin valtava itku ja h‰n itki niin, ett'ei ollut kyet‰ kotiansa k‰velem‰‰n. H‰n tunsi vaan sen, ett‰ Kasperi oli Annille paha, ja ett‰ h‰nell‰ oli oikeus Annia puolustaa, jonkat‰hden h‰nen mielest‰‰n Kasperi olisi ollut rangaistava eik‰ h‰n. Kun h‰n tuli kotiansa, itki h‰n niin kovin, ett'ei h‰n kyennyt isoon aikaan vanhemmillensa selitt‰m‰‰n asian menoa. Kun h‰n viimeinki kykeni tuon tekem‰‰n, kuuli Iikka kummia: is‰ ja ‰iti eiv‰t hyv‰ksyneetk‰‰n h‰nen tekoaan, vaan sen sijaan, ett‰ olisivat h‰nt‰ mairailleet ja Kasperia ja h‰nen is‰‰ns‰ moittineet, torua m‰kyytti is‰ Iikkaa kelpolailla. Kun Iikka oli itkustaan v‰h‰n tyyntynyt, sanoi h‰n ‰nkk‰‰m‰ll‰: "Kasperihan tekee v‰‰rin, kun ei anna Annille puolia leikkikaluista." "Mit‰ sitten? Sin‰ et saa puolustaa v‰‰r‰‰ tekoasi puolellakaan sanalla. Jos kohtakin Kasperi oli v‰‰r‰ss‰, ei sinulla kumminkaan ollut oikeutta menn‰ sit‰ omin k‰sin oikaisemaan", sanoi Iikan is‰ pojalleen; mutta ei koskaan ole kukaan lapsi ahkerammasti ja hartaammasti istunut kirjansa ‰‰ress‰, kuin Iikka sen p‰iv‰n istui. Lasten viha ei ole pitk‰llinen, sill‰ se ei ole viel‰ muuttunut kostonpyynnˆksi. Jo samana iltana tuon tapauksen j‰lleen pyysiv‰t Niemim‰kel‰n lapset hartaasti is‰‰ns‰, eikˆ Lukulan Iikka saisi k‰yd‰ heill‰ niinkuin ennenkin, sill‰ heille oli tullut Iikkaa ik‰v‰, ja siihen lastensa pyyntˆˆn suostuikin is‰, sill‰ ehdolla, ett'eiv‰t he en‰‰n s‰rkisi leikki-kalujansa. Niin rakentui taas entinen yst‰vyys lasten v‰lill‰, ja jo huomenna tulivat Niemim‰kel‰n lapset Lukulaan, jossa heit‰ otti hyv‰sti vastaan sek‰ Iikka ett‰ h‰nen vanhempansa. Yhdest‰ suusta kokivat Niemim‰kel‰n lapset selitt‰‰, ett'ei heid‰n is‰ns‰ eik‰ ‰itins‰ olleet en‰‰ Iikalle vihaiset, ja ett‰ he olivat luvanneet Iikan k‰yd‰ heill‰ niinkuin ennenkin. Lukulassa pidettiin Niemim‰kel‰n lapsia hyv‰n‰: annettiin ruokaa ja juomaa ja saatettiin illalla, kun tuli jo h‰m‰r‰, heid‰t kotiansa; ja jo huomenna oli Lukulan Iikka Niemim‰kel‰ss‰ yht‰ hyv‰n‰ vieraana kuin ennenkin. Kerran taas olivat kaikki lapset Niemim‰kel‰ss‰, jossa he leikkiv‰t ja talostelivat, mutta Kasperi vallitsi leikkikalut nyt niinkuin ennenkin. Anni koetti vedota vanhempiensa oikeuden tuntoon; h‰n meni siis heid‰n luokseen ja valitti, ett‰ Kasperi vallitsee kaikki h‰nenkin leikkikalunsa, mutta is‰ns‰ ja ‰itins‰ vaan sanoivat: "Anna Kasperin ne pit‰‰, koska h‰nen n‰kyy niit‰ niin mielens‰ tekev‰n; onhan niiss‰ sinun toinen puoli, jos kohtaki Kasperi niit‰ vallitsee", ja Iikan ja Annin oli taas, kuten ennenkin, tyytyminen paljaasen leikkikalujen katselemiseen. Kun asiat olivat tuolla m‰ll‰k‰ll‰‰n jonkun ajan olleet, tulivat taas Niemim‰kel‰n lapset er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ Lukulaan. Iikka ja Anni ryhtyiv‰t kirjoja lukemaan, mutta Kasperille k‰vi semmoinen ajankulu ik‰v‰ksi, sent‰hden rupesi h‰n Annia tahtomaan kotiansa. Mutta Anni oli juuri vasta p‰‰ssyt mieluiseksi tulleesen pikku tieteilemiseens‰, sentakia ei h‰nen haluttanutkaan viel‰ l‰hte‰ pois. Kostoksi sisarensa tottelemattomuudesta uhkasi Kasperi repi‰ heid‰n, eli oikeammin Iikan kirjan. "Sit‰ et saa tehd‰", sanoi Iikka, ja varusti itse‰ns‰ puolustavaan asemaan; mutta Kasperi h‰risteli kumminkin kirjaa repim‰‰n. Jo sai Kasperi tilan, ett‰ p‰‰si hyˆkk‰‰m‰‰n kirjaan k‰siksi ja siin‰ kahakassa repesi kirjasta pari lehte‰ irti. Nyt tuli Kasperille muutakin tyˆt‰, ei vaan kirjan repiminen; sill‰ Iikan k‰vi tuo v‰kivaltainen tyˆ niin vihaksi, ett‰ h‰n tˆyt‰si heti Kasperin p‰‰lle, ja vaikka oli koko joukkoa nuorempi, v‰‰nsi h‰n kumminkin Kasperin allensa jommoisenkin taistelon per‰st‰, ja lˆylytti h‰nt‰ kelpo lailla; sotaonni k‰‰ntyi Iikalle edullisemmaksi sent‰hden, kun h‰n oli vahvempikasvuinen Kasperia, jos kohtakin nuorempi h‰nt‰. Juuri kun Iikka oli Kasperia paraaltansa muksimassa, tuli Iikan is‰ huoneesen ja sanoi hyvin tiukasti; "Mit‰ Jumalan t‰hden te nyt teette?" Pojat, kun n‰kiv‰t Iikan is‰n, heittiv‰t heti taistelunsa siihen ja molemmat puhalsivat itkuun. "Tuo Iikka," ‰nkytti Kasperi. "Kasperi repi minun kauniin kirjani", ‰nkk‰si Iikka itkunsa v‰list‰. "Vika on sinussaki! Miksi sin‰ menit Kasperin p‰‰lle?" sanoi Iikan is‰ ja otti samassa poikaansa k‰dest‰ kiinni ja vei aikanujakkaa h‰net kamariin. "Miksik‰ Kasperi sitte repi minun kirjani?" sanoi Iikka puolustukseksensa itkussa suin. "Sin‰ et saa puhua yht‰k‰‰n sanaa puolustukseksi; Kasperi teki siin‰ kovin v‰‰rin, kun h‰n repi kirjasi, mutta sin‰ teit myˆs v‰‰rin, kun menit Kasperin p‰‰lle; siit‰ torat sinulle. Kasperi saa pahasta tyˆst‰‰n semmoisen rangaistuksen, ett'ei h‰nen t‰‰ll‰ ollessaan saa en‰‰n koskaan ottaa kirjoja k‰sille", sanoi Iikan is‰. Niemim‰kel‰n lapset l‰htiv‰t kotiansa heti, kun olivat tyyntyneet, ja siell‰ Kasperi kertoi vanhemmilleen kaikki; mutta eiv‰t he tuosta olleet juuri mill‰ns‰k‰‰n, sill‰ he pitiv‰t sit‰ hyv‰n‰, kun Lukulan Matti torui omaa poikaansa, eik‰ toki koskenut Kasperiin. Mutta eiv‰t he toruneet eiv‰tk‰ moittineet sanallakaan Kasperin k‰ytˆst‰, vaikka Anni selitti heille, ett‰ Kasperi repi ensin Iikan kirjan! Kun tuli huominen p‰iv‰, tuli Iikka is‰ns‰ luo, katsoi h‰nt‰ rukoilevasti silmiin ja sanoi: "ƒlk‰‰, is‰kulta minua en‰‰n toruko, min‰ kysyisin teilt‰ jotakin." "Puhu vaan, lapseni! En min‰ sinua muulloin toru kuin ainoastaan silloin, kun pahaa teet." "Toruittepahan silloinkin minua, vaikka Kasperi pahan teki." "Sin‰ teit myˆs pahasti, kun Kasperia nujuutit." "Min‰h‰n kostin vaan v‰‰ryyden." "Sit‰p‰ juuri ei saa tehd‰k‰‰n." "Eikˆ v‰‰ryytt‰ sitten saakaan rangaista?" "Ei." "Miks'ei?" "Siks'ei kun Jumala sanoo: 'ƒlk‰‰t kostako, min‰ tahdon kostaa, sanoo Herra', ja taas toisessa paikassa sanoo Jumala: 'ƒlk‰‰t pahaa pahalla kostako, vaan voita sin‰ paha hyv‰ll‰'." "Kostaako Jumala sitten pahantyˆn, jos ei se itse kosta jolle se on tehty?" "Vissimm‰sti, sill‰ Jumala ei valhettele." "Ent‰s sitten, jos sekin itse kostaisi, jolle v‰‰ryys on tehty?" "Semmoinen itse-kostaja joutuisi itsekin Jumalan koston alaiseksi, sill‰ h‰n on kostanut vastoin Jumalan kieltoa." "Kas niin! Johan ‰sken kuulin sen, ett'ei Jumala lupaa ihmisen itsens‰ kostaa; mutta miksik‰h‰n Jumala niin tahtoo?" "Siksi ett‰ Jumala on ylpeit‰ vastaan, mutta nˆyrille h‰n antaa armonsa. Etkˆ sin‰ muista, kun Jumala huoneentaulussakin sanoo: 'Nˆyryytt‰k‰‰t teit‰nne Jumalan v‰kev‰n k‰den alla, ett‰ h‰n teit‰ ajallansa korottais?'" "Korottaako Jumala nˆyr‰t?" "Vissimm‰sti h‰n nˆyr‰t korottaa ja pahat rankaisee." "No, sitten en min‰ en‰‰n koskaan kosta Kasperille, vaikka h‰n tekisi kuinka paljon pahaa minulle ja Annille -- voi, voi kun ei se repisi minun kirjojani!" huudahti h‰n sitten ik‰‰nkuin ajatellen viel‰kin, ett‰ silloin ainakaan ei saattaisi olla kostamatta. "Kuulithan jo, ett'ei Kasperi saa sinun kirjojasi en‰‰n n‰hd‰k‰‰n, sit‰ v‰hemm‰n repi‰, siit‰ selv‰st‰ syyst‰, kun Kasperin t‰‰ll‰ ollessa ei oteta kirjoja k‰sille ollenkaan." "Eikˆ Annikaan saa minun kanssani kirjoja lukea?" "Kun Kasperi ei ole vaan t‰‰ll‰, niin saatte Annin kanssa lukea kirjoja vaikka kuinka paljon." "Sitten on hyv‰, enk‰ min‰ ole en‰‰n Kasperille vihainen, enk‰ tahdo kostaa h‰nelle, vaikka kohtaki tekisi pahaa minulle", huudahti Iikka, kun ymm‰rryksens‰ oli selvennyt tuossa koston asiassa. "Nyt sin‰, lapseni, puhut oikein", sanoi Iikan is‰ ja sulki poikansa syliins‰. Kasperia ei haluttanut en‰‰n paljon oleskella Lukulassa tuon tapauksen per‰st‰, kun ei siell‰ ollut muuta hupia kuin ik‰vi‰ kirjoja, jotka eiv‰t h‰nt‰ paljon huvittaneet, semminkin kun sekin ainoa hupi oli nyt poistettu, joka h‰nell‰ niist‰ oli, nimitt‰in niiden repiminen. Mutta sit‰ ahkerammin k‰vi Anni Lukulassa, sill‰ h‰n alkoi kaikissa puoltaa Iikkaan ja pit‰‰ h‰nt‰ parempana kuin velje‰ns‰ Kasperia; ja mink‰ Iikka varttui ymm‰rryksess‰, sen varttui Annikin. Itsest‰‰nh‰n on selv‰ asia, ett‰ noissa ihmisel‰m‰n aamun seikkailuissa lapset tulivat aina ij‰kk‰‰mmiksi ja samalla kasvoivat isommiksi, jota j‰lke‰ heid‰n ymm‰rryksens‰kin vahvistui. Kun Iikka oli kymmenennell‰ ik‰vuodellansa, luki h‰n er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ sanomalehti‰. Kun h‰n oli laannut lukemasta, tuli h‰n is‰ns‰ luo ja sanoi: "Noissa sanomalehdiss‰ on semmoisia sanoja ja lauseita, joita en min‰ ymm‰rr‰: mit‰ merkitsee kansallisuus." "Mik‰ kansa on se, joka t‰ss‰ Suomessa asuu?" "Tietysti Suomen kansa." "Mik‰ kansallisuus on siis t‰ll‰ Suomen kansalla?" "Nyt ymm‰rr‰n: tietysti t‰ll‰ kansalla on Suomen kansan kansallisuus." "Et sin‰ viel‰ oikein ymm‰rr‰ sanaa: kansallisuus, vaikka luulet sen ymm‰rt‰v‰si. Otetaanpa viel‰ joku esimerkki: mik‰ kansa Ruotsissa asuu?" "Ruotsin kansa." "Mik‰ on siis Ruotsin kansallisuus?" "Ruotsalainen kansallisuus." "Sanopas nyt, mik‰ on kansallisuus?" "Kun Suomessa on Suomen kansa, niin se on Suomen kansallisuus, ja kun Ruotsissa on Ruotsin kansa, niin on Ruotsin kansallisuus." "Enkˆ min‰ sit‰ jo sanonut, ett'et viel‰ k‰sit‰, mit‰ kansallisuus on. Ei kansallisuus viel‰ siin‰ ole, jos Suomessa on Suomen ja Ruotsissa on Ruotsin kansa. Ei valtakuntien ja maakuntien rajat yksist‰‰n tee kansallisuutta. Kansallisuudella on paljon hienompi, tunteellisempi ja suurempi merkitys kuin pelk‰t rajat", selitti is‰. "Mik‰s sitten kansallisuus on?" "Kansallisuus ilmenee itsekunkin kansan kieless‰, luonteessa, el‰m‰ntavoissa, vaateparressa, tyˆj‰rjestyksiss‰ ja monessa muussa seikassa, ja n‰m‰t eroavaisuudet ovat niin suuret, ett‰ eri kansallisuudet voi aivan helposti toisistansa eroittaa", tuumaili is‰. "No mutta eiv‰tkˆ nuo eri kansallisuudet voi sulaantua yhdeksi ainoaksi kokonaiseksi kansallisuudeksi?" uteli poika. "Eiv‰t, sill‰ eroavaisuus on liian suuri. Suomen kansakaan ei ole menett‰nyt kansallisuuttaan, vaikka monta vuosisataa on asunut niin mahtavain kansain kuin ruotsalaisten ja ven‰l‰isten keskell‰", koki is‰ selitell‰. "Mik‰ sitten pieni‰kin kansoja pystyss‰ pit‰‰, kun eiv‰t ne sulaudu toisiin isompiin kansoihin?" uteli poika yh‰. "Se on kansallishenki, joka heit‰ tukee ja pystyss‰ pit‰‰", sanoi is‰. "Mik‰ on kansallishenki?" "Kansallishenki taas ilmenee siin‰, ett‰ jonkun kansan jokainen j‰sen tuntee koko kansansa veljikseen ja sisarikseen ja taistelee kansansa oikeuksien puolesta; ainoastaan semmoinen tunto ja henki voipi kansoja eleill‰ pit‰‰, niin ett'eiv‰t ne sorru toisten kansain painon alle ja niin joudu orjuuteen; semmoista henke‰ ja k‰sityst‰ kutsutaan kansallishengeksi, jota paitsi ei yksik‰‰n kansa voi kansana pysy‰. Siis se on: kansassa asuva is‰nmaallinen kansallishenki." "Sodillako nuot kansallistaistelut ovat aina taisteltavat?" "Monen kansan on t‰ytynyt hirmuisilla sodilla taistella kansallisuutensa puolesta, mutta pienet kansat eiv‰t kykene isojen kansojen kanssa rinnustelemaan; sent‰hden heid‰n taistelunsa k‰ypi aivan toisenlaiseksi kuin isojen kansojen, nimitt‰in henkiseksi taisteluksi. Siis pienten kansojen kansallisuus riippuu siit‰, mihink‰ m‰‰r‰‰n he tuntevat kansallisuutensa, mihink‰ m‰‰r‰‰n kansa rakastaa is‰nmaatansa ja toinen toistansa, mihink‰ m‰‰r‰‰n kukin tekee tyˆt‰ kansansa ja is‰nmaansa hyv‰ksi, mihink‰ m‰‰r‰‰n kukin aineellisilla varoillansa edist‰‰ kansallisia pyrinnˆit‰; siihen m‰‰r‰‰n voipi pienten kansojen kansallisuuskin pysy‰ pystyss‰. Siis pienen kansan kansallisuus on sit‰ myˆten turvattu, kuinka itse kansa on sivistynyt ja kansallishengen el‰hdytt‰m‰, sill‰ taitamaton ihminen ei voi oikeuksiaan puolustaa." "Onko meid‰n Suomessamme mit‰‰n kansallishenke‰?" "Onpa semmoista rakkaassa is‰nmaassamme olemassa, -- Jumalan kiitos! -- vaikka se kyll‰ oli jo aivan nukkumaisillansa." "Onko pit‰nyt taistella sen kansallisuuden edest‰, joka meid‰n maassa nyky‰‰n on?" "Paljon on taisteltu meid‰nkin maassa sen kansallisuuden eteen, joka meill‰ nyky‰‰n on. Vieraan vallan rinnalla ja sen kunnian puolesta taistelivat esi-is‰mme kunnialla verist‰ taistelua ja kostuttivat syd‰nverell‰ns‰ vieraita kentti‰ ja t‰t‰ maata. Ja vaikka ei se taistelu ollut mik‰‰n varsinainen kansallinen taistelu, niin esi-is‰mme havaittiin niin urhokkaiksi, ett‰, leikin loputtua, Europan suurin hallitsija lausui voitetuille vastustajilleen: 'Suomen kansa on korotettava kansojen joukkoon.' Esi-is‰mme taistelun hedelm‰n‰ on siis meill‰ nyt se valtiollinen asema mik‰ meill‰ on. -- Paljo on myˆs taisteltu, viimeisin‰ vuosikymmenin‰, kansallisuutemme eteen henkisell‰kin alalla, joka todellakin on ollut varsinaista kansallistaistelua." "Ket‰ vastaan meid‰n on pit‰nyt sill‰ alalla taistella, sill‰ selv‰n selv‰ asiahan on, ett‰ olemme Suomalaisia?" "Sin‰ et ole lukenut historiaa, etk‰ siis viel‰ k‰sit‰ niit‰ asioita. Monta vuosisataa oli maamme yhdistettyn‰ Ruotsiin. Koko sen ajan oli maassamme ruotsalaiset virkamiehet ja virkakunnat, ruotsalaiset oikeustot ja koulut; kansan kielell‰ ei ollut mit‰‰n oikeutta, eik‰ kansa niinmuodoin saanut nauttia niit‰ etuja, joita maamme ruotsalaiset saivat. Siis kansalla ei ollut kielens‰ suhteen oikeutta p‰‰st‰ valtion virkoihin eik‰ omiin kustantamiinsa koululaitoksiin, saamaan niiss‰ korkeampaa sivistyst‰. Niin ne ovat asiat enimm‰ksi osaksi nytkin, vaan paljon on kumminkin henkisell‰ taistelulla saatu asioita paranemaan kansallisuutemme hyv‰ksi, mutta paljon -- sanomattoman paljon on viel‰ taisteltava, ennenkuin kansallisuuden asiat maassamme ovat tasapainossa. Neh‰n ne ovat meid‰n suomalaisen kansallisuutemme vastustajia, nuot oman maamme Ruotsalaiset, jotka kokevat lujasti kiinni pit‰‰ Ruotsin kielen oikeuksistaan t‰ss‰ maassa, ett‰ he yksin saisivat edesp‰inkin hallussaan pit‰‰ vaan virat ja nauttia niist‰ tulevat palkkaedut, ja ett‰ he yksin saisivat nauttia sen korkeamman opetuksen, jota vaan koululaitokset voivat tarjota, ja sen he tekev‰t sent‰hden, ett‰ suomalaiset pysyisiv‰t vaan tyˆjuhtina ja heille nˆyrin‰ palvelijoina! Mutta yh‰ enemm‰n heltii heid‰n pestins‰, josta he kokevat kynsin hampain kiinni pit‰‰; yh‰ liukkaammaksi tulee heid‰n jalansijansa, sill‰ heid‰n perustuksensa alkaa huljua, ja yh‰ enemm‰n alkaa suomalainen kansallisuus voittaa alaa, mutta se on kansallishengen taistelun voittoa. En min‰ saa sit‰ sinulle selitetyksi, niinkuin usea kansalainen sen tuntee. Mutta sin‰ alat olla jo siin‰ ij‰ss‰, ett‰ voit ruveta asioita ymm‰rt‰m‰‰n. Lue historiaa, ett‰ jo nuorena oppisit tuntemaan asiain menon; semminkin kehoitan sinua tarkoin lukemaan: 'Nuijasota, sen syyt ja tapaukset', 'Oppikirja Suomen historiaan', 'Kuvaelmia 1808-1809 vuoden sodasta', ja sangen valasevia ovat myˆs 'V‰nrikki Stoolin tarinat'. N‰in puheli Lukulan Matti utelevalle pojallensa. "Nyt min‰ ymm‰rr‰n t‰ydelleen nuo sanomalehtienkin kiistat 'svekomaanein' ja 'fennomaanein' v‰lill‰! Min‰ tahdon taistella suomalaisen kansallisuuden puolesta, niin paljon kuin Jumala minulle voimia antaa!" huudahti Iikka innostuksissaan, saatuansa jonkunlaisen k‰sityksen tuosta h‰nelle h‰m‰r‰st‰ kansallisuudesta. "Kyll‰h‰n sin‰ nyt luulet hyvinkin k‰sitt‰v‰si niit‰ asioita; mutta kun sin‰ enemm‰n tulet k‰sitt‰m‰‰n, huomaat, ett'et ole k‰sitt‰nyt asioita tosioloissa juuri paljon ollenkaan", sanoi is‰ns‰ naurahtaen. T‰m‰n keskustelun per‰st‰ painui Iikka syvemm‰lle is‰ns‰ kirjastoon. Ja jota enemm‰n h‰n luki ja tutki kirjoja, sit‰ selvemm‰ksi k‰vi h‰nelle is‰ns‰ lausuma totuus, ett'ei h‰n ymm‰rr‰ viel‰ juuri paljon mit‰‰n. Historia tuli nyt Iikalle rakkaimmaksi ajattelemisen esineeksi; sit‰ luki ja tutki h‰n ja siit‰ rupesi pojalle koittamaan uusi valo. Siit‰ n‰ki h‰n kansojen taistelut, niiden voitot ja tappiot; n‰ki ja ymm‰rsi kansojen muodostumiset kansoiksi, niiden ruumiilliset, henkiset ja aineelliset ponnistukset vapautensa, kansallisuutensa ja oikeuksiensa puolustamiseksi; siit‰ n‰ki h‰n kansansa taistelut ja k‰rsimiset, n‰ki sen sorron, jota kansa oli vuosisatoja saanut kantaa, ja siit‰ hetkest‰ tuli k‰rsiv‰ Suomen kansa Iikalle rakkaaksi. Jumaloimisen tapaisella kunnioittamisella kunnioitti h‰n suuria kansalaisiaan, jotka tyˆll‰ ja v‰ell‰ olivat auttaneet ja viel‰kin auttoivat oikeuksiinsa sorrettua ja k‰rsiv‰‰ kansaansa; heid‰n nimens‰ painuivat syv‰lle pojan mieleen, ja niin alkoi h‰nelle koittaa uusi aika. Iikka oli jo siin‰ ij‰ss‰, ett‰ h‰n teki keve‰mpi‰ tˆit‰ ja muita pikkuasioita, mutta kun h‰nell‰ oli vaan pikkusenkaan loma-aikaa, k‰ytti h‰n sen aina lukemiseen; varsinkin pyhin‰ j‰lkeen puolenp‰iv‰n istui h‰n kirjain ‰‰ress‰. Jos h‰nelle sattui jolloinkin eteen tulemaan semmoinen kohta lukiessaan, jota ei k‰sitt‰nyt, meni h‰n viel‰ nytkin is‰lt‰ns‰ neuvoa kysym‰‰n, jolloin is‰ koki voimiensa mukaan h‰nelle selityksi‰ antaa, niinkuin ennenkin. T‰m‰ aika se oli, jolloin Iikka alkoi opetella kirjoittamaan. Sen parempaa opettajaa ei h‰nell‰ siihen ollut kuin kumminsa, J‰ykk‰l‰n is‰nt‰; sill‰ mit‰‰n koululaitosta ei kyl‰ss‰ viel‰ ollut. J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ olikin virkaansa kyll‰ kelvollinen, sill‰ h‰nell‰ oli kaunis k‰siala ja h‰n kykeni opettamaan oikokirjoituksenkin mukaan puhtaasti kirjoittamaan. Opetus k‰vi siten, ett‰ Iikka laittoi kirjoitusvihkot, joiden kanssa h‰n k‰vi J‰ykk‰l‰ss‰, kummillansa niihin kirjoituttamassa mallikirjaimia ja -kirjoituksia ja sittemmin oikasuttamassa itselt‰ns‰ niihin tulleita kieli- ja kirjoitusvirheit‰. Niin tuli Iikasta ennen vuoden kuluttua v‰ltt‰v‰ kirjoitusmies. Niinkuin ennest‰‰n jo tied‰mme, oli Niemim‰kel‰n is‰nn‰ll‰ toisenlainen j‰rjestelm‰ lastensa kasvutuksessa; mutta tuostakin mielest‰ns‰ niin oivallisesta kaavastaan piti h‰n niin v‰h‰n lukua, ett'ei ottanut edes siit‰k‰‰n selv‰‰, luetaanko Lukulassa vai ei noita h‰nen luullaksensa niin turhia lorukirjoja Annin siell‰ ollessa; sent‰hden sai Anni vapaasti edelleenkin k‰yd‰ Lukulassa, ja ennenkuin Annin vanhemmat osasivat aavistaakaan, oli h‰nkin v‰ltt‰v‰ kirjoittaja; mutta jos Niemim‰kel‰n vanhemmat olisivat t‰ydess‰ valossa k‰sitt‰neet, mink‰t‰hden Anni niin usein k‰vi Lukulassa, olisi kaiketi h‰nen siell‰ k‰yntins‰ pys‰htynyt. Kaikki, mit‰ Iikka edistyi opissa ja ymm‰rryksess‰, omi Annikin itsellens‰; sill‰ Iikka oli laillaan h‰nen opettajansa. Lasten kuvakirjat, leikkikalut ja muut lapsuuden askareet eiv‰t en‰‰n tyydytt‰neet Iikkaa ja Annia, sill‰ ne olivat tehneet heiss‰ jo teht‰v‰ns‰; nyt oli heiss‰ ymm‰rrys karttunut; tarvittiin siis v‰kev‰mp‰‰ hengen ravintoa, jota ei heilt‰ toki puuttunutkaan, sill‰ Lukulan kirjastossa ja sanomalehdiss‰ oli kyll‰, mit‰ he ensi aluksi tarvitsivat. Sek‰ yleist‰ ett‰ is‰nmaan historiaa luettiin ja tutkittiin ja heille molemmille rupesi kangastamaan is‰nmaa ja sen kansa sortoa k‰rsiv‰n‰, mutta rakkaana. V‰nrikki Stoolin tarinat vahvistivat paljon heid‰n is‰nmaan-rakkauttansa, sill‰ niiden avulla tulivat he tuntemaan ja n‰kem‰‰n kansan, -- "mi kunnian Edest‰ kaikki koitti, N‰liss‰‰n, palellessahan Kuitenki viel‰ voitti." Anni ihastui noihin V‰nrikki Stoolin tarinoihin niin, ett‰ h‰n aivan pian oppi ulkoa selv‰sti ja tunnokkaasti laulamaan "Pilven veikon", "Torpan tytˆn" ja "Kuolevan soturin", jotka h‰nt‰ parahiten miellyttiv‰t, luultavasti sent‰hden ett‰ niiss‰ puhuttiin tytˆist‰kin. Kerran, kun Iikka luki Annin kanssa, pyrsk‰hti Iikka yht'‰kki‰ niin hartaasti nauramaan, ett‰ vedet tulivat silmiin. Kun is‰ns‰ ja Anni sen kuulivat, rupesivat he tiedustelemaan syyt‰ ‰kkin‰iseen nauruun, sill‰ he kovin k‰sittiv‰t, ett‰ jotakin erinomaista oli Iikka mielest‰ns‰ taas lˆyt‰nyt. H‰nelle oli sattunut eteen Arvidsonin lause: "Ruotsalaisia emme ole, Ven‰l‰isiksi emme voi tulla, olkaamme siis Suomalaisia." Se lause oli pojan mielest‰ selv‰n selv‰ ja niin totuuteen perustuva, ett‰ se sai h‰net nauramaan! "Selv‰h‰n se asia on, eip‰ siin‰ luulisi olevan kenell‰k‰‰n mit‰‰n sanomista, vaikka sit‰ he kyll‰ tekev‰t, mutta sen sanon, ett‰ heid‰n vastaan-sanomisensa on v‰‰r‰ll‰ perustuksella; sen t‰ytyy oieta!" niin huudahti Iikka innoissaan viimein. Niin he kasvoivat ij‰ss‰, opissa ja ymm‰rryksess‰ aina isommiksi, viljellen ahkerasti, tilaisuutta myˆten, kaikkea sek‰ hengellist‰ ett‰ maallista kirjallisuutta, jossa lˆytyv‰t el‰m‰nohjeet he k‰yttiv‰t henkisen el‰m‰ns‰ vaurastumiseksi, ja niin alkoivat he tulla l‰hemm‰ksi sit‰ aikaa, jolloin heid‰n tuli ruveta ajattelemaan kasteensa liiton uudistamista ja jolloin kaikkeus t‰ydell‰ syyll‰ pakoitti heit‰ harvemmin olemaan toistensa parissa. Vaikka ei se kuuluisi oikeastaan t‰h‰n, t‰ytyy kuitenkin mainita, mink‰laiseksi Kasperin el‰m‰ t‰ll‰ aikakaudella muodostui, koska olemme kertomuksessamme h‰nt‰ usein muistelleet, vaikka t‰m‰n luvun nimi osoittaa, ett‰ t‰ss‰ olisi pit‰nyt kertoa vaan "torpan pojasta ja talon tytˆst‰." No niin! Kun Kasperi oli kerran luokkaunut pois sisarensa ja Lukulan Iikan parista, rupesi h‰n hakemaan huvitustansa toisilta aloilta ja niist‰ lˆysikin, mit‰ halusi. Kasperi rupesi juoksemaan kyliss‰ pyh‰t ja aret niin uskosti, ett'ei h‰n k‰ynyt kotonansa muulloin kuin syˆm‰ss‰, eik‰ s‰‰nnˆllisesti silloinkaan, mutta ˆit‰ ei h‰n toki viel‰ ollut poissa kotoansa. Vanhempansa eiv‰t kuitenkaan kertaakaan kielt‰neet eiv‰tk‰ nuhdelleet poikaansa tuosta vallattomasta kyl‰n kulkemisesta; kenties he olivatkin vaan hyvill‰ns‰, kun Kasperi alotti niin loistavasti niin paljon opettavammaisen "maailman rannan" koulussa k‰ynnin -- kenties? Kun Kasperi sai niin esteettˆm‰sti t‰ytt‰‰ nuoruuden himojansa, tuli h‰nest‰ liian varhain "aikamies"; sill‰ ennen rippikoulun ik‰‰ns‰ oli h‰nell‰ jo kallishintainen lakkarikello loistavine perineen lakkarissa, kiilt‰v‰t anturakeng‰t jaloissa, tehtaan hienosta verasta vaatteet p‰‰ll‰ ja hopeahelainen merenvaha-piippu hampaissa, ja kaikki ihmiset n‰kiv‰t, ett‰ Kasperi on rikkaan miehen poika. Laveassa maailman rannan koulussa oppi Kasperi jo varhain kaikkea, mit‰ siell‰ oli oppimista. H‰n nakkeli usein rikki huoneiden akkunain laseja, viskeli kivill‰ kuoliaaksi muiden kanoja ja kukkoja, katkoi lammasten jalkoja j.n.e. -- Kyl‰l‰iset eiv‰t useinkaan sanoneet noita Kasperin vallattomuuksia h‰nen is‰llens‰, v‰ltt‰‰ksens‰ rikkaan ja mahtavan miehen vihoja. Mutta kun Kasperi er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ sattui kivell‰ nakkaamaan kuoliaaksi J‰ykk‰l‰n ison oinaan, meni J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ heti Niemim‰kel‰‰n ja ilmoitti siell‰ Kasperin is‰lle, mit‰ Kasperi oli tehnyt. "Se on sattunut tapahtumaan Kasperilta vahingossa; mit‰ te oinaastanne vaaditte? min‰ maksan", sanoi is‰nt‰. "Jospa se olisikin ollut vahinko eli sattumus, niin se olisi kyll‰ anteeksi annettava, mutta min‰ olen aikoja sitten havainnut, ett‰ Kasperi tekee sit‰ ehdoin tahdostaan, sill‰ h‰n on nakellut paljon rikki talojen akkunalaseja, tappanut kanoja ja kukkoja, katkonut lammasten jalkoja j.n.e.; enk‰ min‰ ole tullut teille saamaan maksua tapetusta lampaastani, vaan sanomaan teille, ett‰ otatte vaarin poikanne kasvatuksesta aikanansa, sill‰ jos h‰n saa tuota menoansa pitkitt‰‰, h‰nelle saattaa tulla hyvin huono perintˆ", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰. "ƒl‰ sin‰ tule koko kyl‰n puolesta kantamaan Kasperin p‰‰lle; ota lampaastasi niin paljon kuin tahdot, minullapa tuota on mill‰ maksaakin ja sill‰ hyv‰; min‰ luulen lapsilleni voivani heitt‰‰ kyll‰ksi perintˆ‰, katso sin‰ vaan, mit‰ sinulla on j‰tt‰‰ perillisillesi", sanoi Niemim‰kel‰n is‰nt‰ niin vihastuneena J‰ykk‰l‰n is‰nn‰n suorasta puheesta, ett‰ h‰n unhohutti jo s‰‰dyllisyyden rajatkin, kutsuen J‰ykk‰l‰n is‰nt‰‰ ehtimiseen sinuksi! "Aina te luotatte rikkauteenne ja ylpeilette siit‰ joka tilassa, silloinkin kun teid‰n parastanne katsotaan! Mutta rikkaus katoo ja ainoastaan totuus pysyy", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰. "Kyll‰ min‰ itse pid‰n huolen lapsistani, ei sinun tarvitse sekaantua siihen." "Aikapa h‰nen n‰ytt‰‰; min‰ olen sanonut asian, joka on painanut tuntoani; nyt on tuntoni puhdas, tehk‰‰ kuin tahdotte", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ ja l‰hti pois. N‰in sai Kasperi mielivaltaisesti kasvaa kaikissa vallattomuuksissa, eik‰ h‰nt‰ kotona koskaan varattu siit‰! Sent‰hden rupesi Kasperille karttumaan muitakin noita "maailman rannan" hyvi‰ opetuksia. H‰n alkoi jo kursailematta juoda olutlasinsa ja oli hyvin riitaisa toisten kyl‰n poikien kanssa, joten usein syntyi tappelun kahauksia; sill‰ toisetkaan eiv‰t aina jaksaneet k‰rsi‰ Kasperin ilkivaltaisuuksia eik‰ h‰nen rikkautensa kerskauksia, joka h‰nell‰ oli aina suussa kun h‰nelle vaan joku vastahakoisuus tuli, silloin oli h‰nell‰ tapana sanoa: "mit‰ te kerj‰l‰iset puhutte?" V‰hitellen varttui Kasperi "maailman rannan" oppikoulussa niin, ett‰ h‰nell‰, rippikoulun ik‰‰n tultuansa, oli lakkarissaan -- kortit ja ett‰ h‰n oli jo ˆit‰kin poissa kotoansa! Semmoinen oli Kasperin kasvatus! III. Nuorukainen ja neiti. Niemim‰kel‰n lapset ja Lukulan Iikka olivat jo siin‰ ij‰ss‰, ett‰ he meniv‰t kaikki yht'aikaa rippikouluun, sill‰ Kasperikaan ei ollut viel‰ ollut rippikoulussa, vaikka h‰n oli Iikkaa ja Annia vanhempi. Hengen voimalla koki kirkkoherra nuorukaisille opettaa jumalallisia totuuksia, jotka yksin‰ns‰ voivat ihmist‰ lohduttaa ja tukea h‰nen viimeisell‰ hetkell‰ns‰. Usko ja luottamus yhteen n‰kym‰ttˆm‰‰n kaikkivaltiaasen olentoon, joka johtaa ihmisen vaiheet, joka voittaa kaikki taivaat ja maat, usko ihmisen omasta ijankaikkisesta hengellisest‰ olennosta, joka ei ole turhaan luotu, -- t‰m‰ usko, t‰m‰ tunto on oleva lohduttava ja sovittava enkeli, joka kuolinvuoteella kuiskuttaa ihmiselle luottamusta ja toivoa tulevasta el‰m‰st‰, joka toisella puolen hautaa alkaa korkeammassa m‰‰r‰ss‰, kuin mit‰ t‰ss‰ puuttuvaisessa maailmassa voipi olla tarjona. Niit‰ totuuksia opetti, niit‰ tyrkytti kirkkoherra lapsille; toiset nuorukaiset niit‰ hartaasti kuuntelivat, toiset eiv‰t niist‰ n‰ytt‰neet pit‰v‰n mit‰‰n lukua, nukkuivat vaan, ja kun kirkkoherra sattui silm‰ns‰ luomaan toisaalle, tekiv‰t he pikku kompeitaan; niin v‰h‰n huolivat he kirkkoherran voimallisista opetuksista! Kasperi oli lakkariinsa varustanut er‰‰n paljetten avulla tirskuvan lasten leikkikalun, jota h‰n aina silloin, kun kirkkoherra sattui vaiti olemaan, puristi lakkarissaan, joten syntyi semmoinen tirske kuin kaukaa kuuluvan, hyvin pienen rakkikoiran tirskuminen. "Mik‰ se on, joka tekee h‰iriˆt‰? pankaa sukkelaan se pois!" sanoi kirkkoherra. Kaikki nuorukaiset olivat vaiti. Kun kirkkoherra oli hetken tointansa jatkanut heid‰n kanssansa, kuului taas pari tirskausta! "Se on Niemim‰kel‰n Kasperi, joka tekee ilkeytt‰; astu t‰nne sukkelaan!" sanoi kirkkoherra, sill‰ h‰n oli ottanut tarkan vaarin, kuka se oli, joka ilkeytt‰ harjoitti. "Ei suinkaan minulla ole mit‰‰n", sanoi Kasperi, ja yritti salaa antamaan tirskutus-konettansa vieress‰‰n istuvalle pojalle, joka ottikin sen vastaan ja toi julkisesti kirkkoherralle; kirkkoherra otti vastaan Kasperin tirskutus-koneen ja muserti sen rikki. "Jos min‰ toisen kerran tapaan sinut vilpistelem‰st‰, niin sin‰ saat paikalla marssia koulusta pois!" sanoi kirkkoherra Kasperille. Niin kului se p‰iv‰ rauhassa, eik‰ kukaan tehnyt mit‰‰n ilkeytt‰. Mutta Kasperille alkoi jo huomenna k‰yd‰ ik‰v‰ksi ihmisitt‰in olo. Kun ei h‰nell‰ ollut en‰‰n tirskutus-konetta, jolla olisi voinut ilkeytt‰‰n harjoittaa, mietti h‰n toisia keinoja sen aikaansaamiseksi. H‰n repi papereita irti virsikirjastaan ja katekismuksestaan, tukki ne suuhunsa ja pureskeli ne koviksi ja m‰riksi myttyrˆiksi, joilla h‰n, kirkkoherran silmien v‰lttyess‰, paiskeli toisia poikia toiselle puolen huonetta. Sattuipa niin, ett‰ er‰s semmoinen Kasperin heitt‰m‰ iso kuula lensi toisen pojan silm‰‰n! Kuula otti tuohon hell‰‰n ruumiin-osaan niin kovasti, ett‰ poika oli kaatua sel‰llens‰ ja h‰n p‰‰sti kauhean itkun. Kirkkoherra n‰ki, ett‰ tuo vamma tuli siit‰, ett‰ joku nakkasi poikaa silm‰‰n, vaan ei huomannut, kuka sen teki; sent‰hden kysyi h‰n kiivaasti: "Kuka sen teki?" "En suinkaan min‰ ole nakannut", eh‰tti Kasperi sanomaan, mutta silloin nousivat kaikki koululapset ylˆs ja sanoivat, ett‰ Kasperi nakkasi ja ett‰ h‰n on repinyt lehti‰ kirjoistaan ja suussaan niist‰ pureskellut kuulia, joilla h‰n on jo ennenkin muita pyssynnyt. "Enkˆ min‰ jo eilen sinulle sanonut, ett‰ sinun pit‰‰ olla siivolla? Sin‰ et ole totellut sit‰! Jos sin‰ saat olla enemm‰n aikaa koulussa, niin sin‰ turmelet toisetkin, sent‰hden mene heti tiehesi t‰‰lt‰ ja opettele tulevaan rippikouluun asti parempia tapoja", sanoi kirkkoherra Kasperille. Hammasta purren ja nurkkia kopsien l‰hti Kasperi koulusta pois ja meni suoraan kotiansa, jossa h‰n itkusuin kertoi is‰llens‰, kuinka kirkkoherra oli h‰net ajanut koulusta pois siit‰ pienest‰ syyst‰, kun oli paperisipaleella nakannut toista poikaa. "Sinun p‰‰llesi n‰kyy kaikilla olevan aita matalin, mutta ‰l‰ ole mill‰sik‰‰n: oletpa sin‰ rikas, mit‰ muut ovat sinun rinnallasi, vaikkapa olisivat mink‰kinlaisia luku- ja laulumiehi‰; kyll‰ kirkkoherrakin sen viel‰ anneissaan tuntee", lohdutteli ja uhkaeli v‰‰r‰ll‰ tavalla lastansa kasvattava is‰! Iikka ja Anni olivat parhaimmat sen vuotisista koululapsista sek‰ lukunsa ett‰ ymm‰rryksens‰ puolesta, eik‰ Anni en‰‰n tarvinnut rippikoulussa edustajaa, niinkuin ensim‰isill‰ lukukinkereill‰; sill‰ h‰n tiesi nyt jo Jumalastakin, vaikk'ei h‰nelle kotona siit‰ puhuttu, mutta sit‰ enemm‰n Lukulassa. Kun kirkkoherra rippikoulun loputtua luetteli, kutka p‰‰sev‰t ensikerran kasteensa liittoa uudistamaan, kutka ei, antoi h‰n Iikalle ja Annille kauniisti nidotut uudet testamentit, palkinnoksi heid‰n hyv‰st‰ luvustansa ja ymm‰rryksest‰ns‰. Kun oli tultu selville, kutka "p‰‰sev‰t", kutka ei, l‰htiv‰t "hylj‰tyt" hyppien, kirjojansa lyˆden ja seini‰ kopsien, suurella jyr‰k‰ll‰ pois, jota vastaan "p‰‰stetyt" seisoivat niin hiljaisina ja nˆyrin‰, ik‰‰nkuin he olisivat olleet aivan eri ihmisrotua kuin nuot hylj‰tyt; mutta oliko nˆyryys todellista syd‰mmen nˆyryytt‰ heiss‰ kaikissa, vai oliko se vaan siit‰ tullutta, ett‰ tunsivat itsens‰ paremmiksi kuin nuot jotka hylj‰ttiin, -- sen j‰t‰n lukijan mietitt‰v‰ksi. -- Semmoisia ne koululapset olivat. Kun Anni tuli kotiansa, lahjaksi saatu uusi-testametti muassaan, oli h‰nen is‰ns‰ unhottamaisillansa tylyytens‰ kirkkoherralle Kasperin t‰hden, kun Anni oli niin loistavasti l‰pi mennyt, ett‰ oli saanut lahjan niinkuin Lukulan Iikkakin. Mutta pian sai h‰n takaisin entiset mielipiteens‰ ja h‰n rupesi pit‰m‰‰n Annin koulu-onnea omana ansionaan, sill‰ h‰n julkisesti lausui sen ilmi, kun sanoi: "Olipa tuo Anni yht‰hyv‰ koulussa kuin Lukulan Iikkaki, vaikk'ei h‰nelle ole luetettu yht‰‰n lorukirjoja!" Kun tuli se p‰iv‰, jolloin lapset Herran pˆyd‰n edess‰ uudistivat kasteensa liiton, pukivat kyl‰l‰iset itsens‰ pyh‰vaatteisiinsa ja riensiv‰t kirkolle; eritt‰inkin olivat ne vanhemmat siell‰, joiden lapset ensi kerran astuivat armo-pˆyd‰n luo. Ihmiset seisoivat kirkko-aidan ymp‰rill‰ puhtaissa pyh‰vaatteissansa, useat paitahihasillaan, sill‰ nyt oli Suomen ihanin ja l‰mpimin vuoden-aika. Kun he siin‰ hiljaksensa puhelivat p‰iv‰n merkityksest‰, alkoivat kirkon kellot hele‰sti soida, kutsuen ihmisi‰ koolle Herran huoneesen, ja samassa asteli pitkin tiet‰ seurakunnan lukkari, suuri avain k‰dess‰ ja kirjoja kainalossa. Kun lukkari tuli v‰kijoukon tykˆ, sanoi h‰n heille kohteliaasti hyv‰n huomenen ja likim‰isille tarjosi h‰n nuuskaa isosta nuuskatousastaan. Sitte asteli h‰n juhlallisen n‰kˆisen‰ kirkon portaita kohden, jotka olivat niin t‰ynn‰ v‰ke‰, p‰iv‰n merkityksen t‰hden, ett'ei lukkari ollut saada ovea auki. Kun h‰n viimeinkin sai sen aikaan, pasahti kirkko yht'‰kki‰ v‰ke‰ t‰yteen, sill‰ jokainen tahtoi nyt parhaalle paikalle, kuullaksensa paremmin kirkkoherran t‰m‰np‰iv‰ist‰ puhetta. Vanhoja kˆyryselk‰-vaareja ja mummoja n‰htiin silloin rient‰v‰n, sauva k‰dess‰, kirkkoon, joita aina joku pieni poika tai tyttˆ ohjasi toisesta k‰dest‰ penkkiins‰. Kun v‰ki oli saanut itsens‰ sijoitelluksi penkkeihin, alkoi "papin kello" soida, ja kappaleen ajan p‰‰st‰ tuli kirkkoherra kirkkoon, rippilapset per‰ss‰; kirkkoherra meni sakastiin ja lapset sijoittuivat kuoria l‰himm‰isiin penkkeihin. Kappaleen ajan p‰‰st‰ tuli lukkari sakastista penkkiins‰, silm‰lasit p‰‰ss‰, avasi suuren virsikirjansa ha'at, pani numerot taululle ja alkoi virren: "Tule, Pyh‰ Henki Luoja", johon seurakunta ja rippilapset ottivat osaa, ja pian oli kirkko t‰ynn‰ hele‰‰ ja sointuisaa ‰‰nt‰, jonka seurakunta syd‰mest‰‰n p‰‰sti, veisatessaan mielt‰ ylent‰v‰‰ virtt‰; viimeisen v‰rssyn ajalla meniv‰t lapset kuoriin alttarin ymp‰rille. Juhlallinen oli se hetki. Tuossa seisovat lapset, joita maailman pahentavaiset myrskyt eiv‰t ole viel‰ turmelleet; siin‰ seisovat he vannoaksensa ikuista rakkautta ihmiskunnan suurimmalle hyv‰ntekij‰lle, Vapahtajalle; siin‰ aikoivat he tunnustaa kuolemaansa asti sit‰ uskoa, jota heille on opetettu ja jota aistillinen seurakunta kaikessa maailmassa tunnustaa, ja tehd‰ sit‰ tunnustustaan niin, ett‰ se saattaa antaa heille ijankaikkisen rauhan; siin‰ aikovat he luopua pois pahuudesta ja ruveta palvelemaan el‰v‰‰ Jumalaa hengess‰ ja totuudessa. He ovat t‰h‰n asti olleet vanhempiensa hoidon ja silm‰in alla, nyt joutuvat he paremmin omaan varaansa; lapsuuden aika on loppunut, ja nuoruuden ik‰ alkaa. Jaksavatko he lupauksensa ja valansa t‰ytt‰‰? Voivatko he vastustaa maailman viettelevi‰, nielevi‰ ja onnettomaksi saattavia hyrskyj‰? Ne olivat kysymyksi‰, jotka monen vanhemman syd‰mest‰ sill‰ hetkell‰ puhkesivat. Kirkkoherra, joka myˆs oli viime v‰rsyn ajalla tullut alttarille, rupesi syd‰nt‰-liikuttavasti puhumaan, kuinka n‰m‰tkin lapset t‰ss‰ ovat kerran kalliisti ostetut Jumalan Pojan kalliilla verell‰, kuinka he kerran ovat jo otetut ja saatetut Jumalan lapsiksi Pyh‰n kasteen kautta, mutta kuinka he ovat jo langenneet pois siit‰ kasteenliiton armosta, josta Jumala kerran on heid‰t osalliseksi tehnyt, jonkat‰hden heid‰n on tarvis uudistaa liittonsa Jumalan kanssa ja nˆyr‰ll‰, katuvaisella syd‰mell‰ rukoilla H‰nelt‰ syntein anteeksi saamista, H‰nen Poikansa ansion t‰hden. Laveassa, mutta pystyv‰ss‰ puheessa painoi kirkkoherra syd‰melle sit‰, kuinka n‰m‰t lapset l‰htev‰t nyt avaraan maailmaan, jossa he ovat niinkuin pisara meress‰, maailman pauhaavien myrskyjen seassa, jossa on monta vaaraa, monta viettelyst‰, jotka saattavat pian turmella heikon taimen, jos ei se ole hyvin istutettu ja hoidettu. Jos eiv‰t vanhemmat ole hyv‰‰ siement‰ kylv‰neet ihmis-syd‰men kev‰iseen peltoon, jos ei heit‰ ole kasvatettu kurituksessa ja Herran nuhteessa ja jos vanhemmat eiv‰t ole valvoneet heid‰n el‰m‰ns‰ aamua, niin ett‰ he ovat voineet kasvaa Herran Jesuksen Kristuksen tuntemisessa; silloin h‰nell‰ oli syyt‰ pelj‰t‰, ett‰ moni n‰ist‰kin lapsista lankeaa uhriksi vanhempiensa kelvottomalle kasvatukselle, uupuu, v‰syy maailman viettelev‰lle, v‰sytt‰v‰lle ja humisevalle tielle, saavuttamatta rauhan satamaa, jonka Jumala on kaikille niille suonut, jotka uskossa loppuun asti vahvana pysyv‰t. H‰n rukoili hartaasti Jumalaa, ett‰ H‰n antaisi n‰ille lapsille voimaa sotimaan maailmaa ja sielun vihollista vastaan, ja kaikkia niit‰ vaaroja vastaan, joita he tuottavat ja aikaan saavat. H‰n rukoili voimaa ja siunausta niille opetuksille ja neuvoille, joita h‰n, heikko ase, on kokenut heid‰n nuoriin syd‰miins‰ painaa, niin ett‰ ne tulisivat heille ajalliseksi siunaukseksi ja ijankaikkiseksi autuudeksi. Monen silm‰t vettyiv‰t silloin ja monen vanhemman syd‰n yhtyi kirkkoherran hartaasen rukoukseen. Nyt astui kirkkoherra alttarilta alas ja rupesi kyselem‰‰n lapsilta heid‰n kristinopin ymm‰rryst‰ns‰. Hele‰ll‰ lapsen ‰‰nell‰ tekiv‰t he seurakunnan edess‰ tili‰ uskosta, jota he koko el‰m‰ns‰ ajan aikoivat tunnustaa, ja kun kirkkoherra taas oli mennyt alttarille, lupasivat lapset ikuista uskollisuutta rakkaalle Vapahtajallensa. Monen seurakuntalaisen silm‰ ei liene ollut kuiva; niin liikuttava oli se hetki. Sitten muistutti kirkkoherra lapsia, kuinka el‰v‰ Jumala oli kuullut heid‰n lupauksensa, ja rukoili viel‰ Jumalalta voimaa lapsille, vahvana vastustamaan vihollisiansa; sen j‰lkeen laskeusivat lapset polvillensa alttarin ymp‰rille ja kirkkoherra piti heille rippisaarnan ja julisti katuvaisille synnin p‰‰stˆn. Moni syd‰n tuli kirkossa liikutetuksi, ja varma on, ett‰ moni lapsi aikoi todenteolla ruveta el‰m‰‰n uutta el‰m‰‰ -- mutta, mutta, kuinka moni heist‰ lienee tuon lupauksen pit‰nyt, sen j‰t‰n p‰‰tt‰m‰tt‰. -- Eih‰n minulta olisi kenties tullut mainituksikaan noiden lasten ensikertaa k‰ymisest‰ Herran ehtoollisella, jos eiv‰t Iikka ja Anni olisi olleet siell‰. He olivat siell‰kin ensim‰iset antamaan selvi‰ vastauksia kysymyksille ja kotiansa palatessaan olivat he niit‰, jotka aikoivat, syd‰mens‰ pohjasta, vastaisenkin el‰m‰ns‰ k‰ytt‰‰ niin, ett‰ se tulisi Jumalalle ja ihmisille kunniaksi. Niemim‰kel‰nkin is‰nt‰ oli kirkossa ja h‰n olisi ollut muuten hyvin tyytyv‰inen, mutta se h‰nen kunniaansa kovin rapasi, kun kirkkoherra hylk‰si Kasperin niin pienen rikoksen kuin paperisiukaleen nakkaamisen t‰hden, ja h‰n piti paljon enemm‰n lukua Kasperin p‰‰sem‰ttˆmyydest‰ kuin Annin p‰‰semisest‰! Niin kului joku vuosi ja Iikasta oli tullut nuorukainen ja Annista neiti. Uusi aikakausi, uudet askareet ja toimet olivat au'enneet heid‰n eteens‰. Siin‰ seisoivat he vastaanottamassa, tullee viel‰ mit‰ tulleekin. Maailman hyrskyjen turmelevat vihurit alkoivat tuntua heid‰n ymp‰rill‰ns‰; mutta se siemen, joka oli kylvetty heid‰n syd‰miins‰ pienest‰ pit‰en, varjeli heit‰ sortumasta niiden ylivoiman alle. Liikutuksetta tuskin voi ajatellakaan aikaa, jolloin lapsuus on loppunut ja nuoruus alkaa. Tyvenen virran kaltaisena riensiv‰t lapsuuden hetket viattomissa leikeiss‰ ja suruttomissa askareissa maailman myrskyjen aaltoavaa merta kohden. El‰m‰n kovuus, sen mustat murheet ja rauhattomuus olivat lapsuuden ij‰ll‰ tuntemattomat vieraat. Kaikki lapsen ymp‰rill‰ hengitti vaan rauhaa, iloa ja onnellisuutta. N‰in kului lapsuus ja lapsesta kypsyi nuorukainen. ƒsken heikko ja horjuva taimi seisoo nyt kukoistavana kukkasena el‰m‰n lavealla tantereella, kaikki nyt on muuttunut; kaikki ne luonnolliset siteet, jotka yhdistiv‰t lapsen maailman kanssa, ovat nyt katkenneet. Pelolla ja vavistuksella aavistaa jo nuorukainen sotaa, jonka tulevaisuus kantaa povessansa; kohta tuo synkk‰ esirippu putoaa, ja maailman ankarat myrskyt alkavat riehua ja ahdistaa h‰nt‰ joka haaralla. Lapsuuden rauha ja lepo on kadonnut nuorukaisen sielusta, ja levottomuus, luonnolliset himot ja halut leimuavat liekkin‰ h‰nen povessansa. Lapsuuden askareet eiv‰t en‰‰n tyydyt‰, miehuuden vakavuus ei kelpaa; mist‰ siis on apu etsitt‰v‰? Ainoana vakavana turvana ovat lapsuuden ij‰ll‰ juurrutetut opetukset, jotka, jos hyv‰t ja vahvasti perustetut, yksin‰ns‰ voivat nuorukaisen varjella lankeamasta vihollisensa uhriksi. Ei mik‰‰n aikakausi ole niin t‰ynn‰ ylevi‰ ajatuksia ja jaloja tˆit‰ kuin nuoruuden ik‰: Milloin on is‰nmaanrakkaus l‰mpim‰mpi, milloin yst‰vyys rehellisempi, milloin palaa rakkaus kirkkaammin, kuin turmelemattoman nuorukaisen ja siev‰n tytˆn povessa? N‰in oli Iikastakin kasvanut nuorukainen, mutta h‰n katsoi uhkaavaa tulevaisuutta rohkeasti silmiin ja koki saada toteumaan nuoruuden unelmiansa, joita niin runsaasti pyˆri h‰nen mielikuvituksissaan. H‰n oli niin innostunut ja saanut niin suuren luottamuksen itseens‰, ett‰ luuli maailman v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti tarvitsevan h‰nen apuansa ja ett‰ sen meno oli muka mennyt v‰‰rin p‰in t‰h‰n asti. N‰iss‰ nuoruuden mielikuvituksissa kasvoivat Iikka ja Anni aina varttuneemmiksi nuorukaisiksi. He olivat nyt harvemmin toistensa parissa kuin lapsuuden aikana, mutta toki he sent‰hden olivat joskus yksiss‰ toisten nuorukaisten seurassa. Kun kainous esti Annin k‰ym‰st‰ Lukulassa kirjoja lukemassa, otti h‰n Iikalta kirjoja lainaan ja luki niit‰ lomahetkin‰ kotonansa salaa, ja k‰tki lukemasta p‰‰sty‰ns‰ kirjansa huolellisesti, ett'ei h‰nen is‰ns‰ niit‰ n‰kisi, ja niin h‰n koki ravita kaipaavaa henke‰ns‰, johon lapsuudessa oli kipin‰ pudotettu, ik‰‰n kuin sattumalta, tuolla lapsuuden yst‰v‰n kodissa. Annista kasvoi ja varttui kaunis, roteva neiti ja h‰nen syd‰mens‰ puhtaus ja sive‰ ulkonainen k‰ytˆksens‰ olivat jokaiselle tutut; sent‰hden h‰nen maineensa kasvoi p‰iv‰ p‰iv‰lt‰. Kun siihen viel‰ lis‰ksi tuli, ett‰ h‰nen tiedettiin saavan mahdottomat perinnˆt, niin tuli h‰n mainioimmaksi neideksi koko paikkakunnassa. Kun Niemim‰kel‰n Annin asiat noin olivat, ei ollut mik‰‰n ihme, ett‰ h‰nell‰ oli paljo loistavia kosijoita; mutta Anni ei huolinut yhdest‰k‰‰n heist‰, vaan antoi heille j‰rki‰‰n rukkaset; olisipa melkein luullut, ett‰ Annin syd‰mess‰ ei ollut sijaa millek‰‰n nuoruuden ihmeelle; mutta niin ei kumminkaan ollut. H‰nen syd‰mess‰‰n oli toki sija yhdelle, h‰nen lapsuutensa yst‰v‰lle, joka siell‰ asui rakkaana -- unohtumattomana; mutta tuota syd‰mens‰ salaista tunnetta ja toivoa ei h‰n tohtinut oikeen vapaasti itsellens‰k‰‰n tunnustaa, sit‰ v‰hemmin muille ilmoittaa. Kauan oli Iikkakin tuntenut syd‰mess‰‰n, ettei h‰n voi Annitta el‰‰; mutta molempain heid‰n tunteensa pysyiv‰t kumminkin syd‰mess‰ vaan kaipaavana painona; sill‰ he molemmat hyvin kyll‰ tiesiv‰t, kuinka mahdottomia heid‰n unelmansa olivat. Annin is‰h‰n oli semmoinen mies, joka ei antanut mit‰‰n arvoa muulle kuin rikkaudelle, ja sit‰ ei Iikalla ollut; se, mit‰ Iikalla oli, nimitt‰in hyv‰t mainittavat tavat ja ominaisuudet, ei ollut Niemim‰kel‰n is‰nn‰n mielest‰ kukkaron rinnalla mink‰‰n arvoista! Hyvinh‰n oli siis tiett‰v‰, ett‰, jos heid‰n tunteensa olisivat tulleet ilmi, olisi Niemim‰kel‰n is‰nt‰ niin julmistunut, ett'ei olisi varmaa, mik‰ siit‰ viimein olisi tullut; ja niin t‰ytyi kumminkin heid‰n salata kaipauksensa syd‰mens‰ syvimp‰‰n loukkoon, toisilleenkaan niit‰ ilmoittamatta. N‰it‰ ajatuksiansa ja tunteitansa alas painaen, rupesi Iikka innolla is‰ns‰ kanssa raivaamaan pienen torppansa viel‰ viljelem‰ttˆmi‰ tiluksia; mutta pian olivat ne viljeltyn‰ ja tyˆn puute rupesi tuntumaan tuossa pieness‰ kodissa. Paha oli Iikan l‰hte‰ kyl‰lt‰ tyˆt‰ hakemaan, sent‰hden mietti h‰n toisia keinoja. H‰n vuokrasi talojen is‰nnilt‰ viljelem‰ttˆmi‰ soita ja r‰mett‰ ja rupesi niit‰ raatamaan ja viljelem‰‰n. Kun h‰n sai niist‰ viljaa, teetti h‰n niill‰ muillakin tyˆt‰, sill‰ torpan maan tuotteilla eli pieni perhe jo vuoden yli. N‰in kasvoi Iikan varallisuus v‰hitellen ja jonkun vuoden kuluttua Iikka tosin ei ollut rikas, mutta ei kˆyh‰k‰‰n. N‰in oli h‰n ryhtynyt taloudellisiin askareisin, aina vaan siin‰ hienossa ja salaisessa toivossa, ett‰ saisi kerran Annin kanssa yhdess‰ el‰‰ ja yhdess‰ k‰rsi‰. Jota enemm‰n Iikka hyˆri taloudellisissa askareissaan ja tuli tuntemaan maailman menoa, sit‰ enemm‰n tuli h‰n havaitsemaan, ett'ei t‰m‰ maailma olekaan mik‰‰n heikko kappale, joka v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti tarvitsisi h‰nen apuansa, vaan ett‰ siin‰ jo ennen h‰nt‰ on vallinnut j‰rk‰ht‰m‰tˆn j‰rjestys, joka sortaa ja tyhj‰ksi musertaa kaikki, mik‰ ei sovi sen kanssa yhteen. Sent‰hden t‰ytyi h‰nen asettaa el‰m‰ns‰ yleisten yhteis-el‰m‰n vaatimusten mukaan ja tyˆskennell‰ siin‰. Se kansallishenki, joka Iikan syd‰meen oli jo lapsuudessa istutettu, ei pysynytk‰‰n en‰‰ h‰ness‰ ainoastaan syd‰men tunteena, vaan se alkoi n‰ky‰ jo p‰‰llep‰inkin tyˆss‰ ja totuudessa. H‰n alkoi kirjoitella sanomalehtiin tuon tuostakin, ja h‰nen kirjoituksensa useinkin ter‰v‰sti koskivat kansallisuuden oikeutta, ja pian nuo tuntemattoman nimimerkin kirjoitukset her‰ttiv‰t yleist‰ huomiota. Uteliaat urkkijat eiv‰t tyytyneet kauvan tiet‰m‰ttˆmyyteens‰, vaan ottivat selv‰n uuden kirjoittajan todellisesta nimest‰ ja pian oli tietona, kuka se oikeastaan oli. Luultiinpa jo niinkin tarkkaan tuntevansa h‰nen kirjoituksensa, ett‰ kun sattui olemaan sanomissa samanhenkinen kirjoitus ilman nimimerkitt‰, v‰itettiin kohta se h‰nen tekem‰ksens‰; sill‰ he muka tunsivat sen "sielun v‰reist‰", mutta eksyiv‰tp‰ useinkin arvosteluissansa, sill‰ kansallishenki alkoi maassamme olla jo siksi vireill‰, ett‰ muitakin kirjoittajia lˆytyi kansassa, jotka vaativat kansalle oikeuksiansa ja vetiv‰t valkeuteen ne ep‰kohdat, jotka olivat maassamme vallinneet. Viel‰ Iikka toimitti kyl‰ss‰‰n useinkin arpajaisia, kun vaan oli joku hyv‰ kansallis-asia autettava. H‰n perusti kyl‰n nuorisosta lauluseuran, joka kokoontui usein yhteen laulamaan moni‰‰nisesti is‰nmaallisia lauluja Iikan johdannolla, jota he talvis-aikana tekiv‰t vuoroon kussakin talossa paitsi Niemim‰kel‰ss‰; mutta kes‰isen‰ aikana lauloivat he ulko-ilmassa jollakin luonnon-ihanalla paikalla. Lainakirjaston perusti Iikka kyl‰‰n arpajaisilla ja vapaaehtoisilla lahjoilla, ett'eiv‰t vastaan-hangottelijat voineet mit‰‰n sanoa, kun ei heid‰n tarvinnut kukkaroaan avata; omaa kirjallisuuttansa lis‰si Iikka myˆs runsaasti vuosi vuodelta. Er‰‰n‰ kes‰n‰, Juhannuksen aikana, tuli pit‰j‰‰n pappilaan vieraiksi useampia uusmaalaisia ylioppilaita, sill‰ he olivat sukua pappilan herrasv‰elle. Kyl‰n nuoriv‰ki ja lauluseura oli kokoontunut Juhannuksena j‰lkeen puolen-p‰iv‰n er‰‰lle kauniille lehto-kummulle, joka oli likell‰ maantiet‰; ja Niemim‰kel‰n Annikin oli siell‰. Nuoret v‰liin tanssivat kent‰ll‰, tuossa kauniissa, suuressa luonnon juhlasalissa, jossa ei puuttunut valoa eik‰ koristuksia; v‰liin he taas lauloivat is‰nmaallisia lauluja. Vieraat ylioppilaat olivat tiell‰ k‰velem‰ss‰ sinne p‰in, jossa kyl‰n nuoriso oli koolla. Mutta, kun he kuulivat kummulta neli‰‰nisen laulun, pys‰htyiv‰t he kuuntelemaan; kyl‰n lauluseura lauloi silloin juuri "Maamme". Kun laulu oli loppunut, n‰kyiv‰t ylioppilaat keskustelevan jotakin. Keskustelun loputtua l‰htiv‰t he marssimaan sit‰ kumpua kohden, jossa kyl‰n nuoriso oli koolla, ja samassa, kun he marssinsa alkoivat, rupesivat he seka‰‰nisesti laulamaan ruotsalaista laulua. Tuota tehdess‰‰n astelivat he ryhdikk‰‰sti tahdin mukaan, p‰‰ kekassa ja valkoinen ylioppilaslakki kunkin p‰‰ss‰, ja heill‰ oli hienot rottinkisauvat k‰dess‰, joita he viuhtoivat hyvin keikarimaisesti. Kyl‰n nuoriso kummulla luuli, ett‰ herrat ylioppilaat tulevat heid‰n tykˆns‰, mutta pian huomattiin, ett'ei heid‰n aikomuksensa niin ollutkaan. Sill‰, kun he tulivat kummun kohdalle, eiv‰t he k‰‰nt‰neet p‰‰t‰ns‰k‰‰n noihin "moukkiin" p‰in, vaan n‰yttiv‰t aikovan menn‰ sivuitse, yh‰ ja pontevasti laulaen ruotsalaista laulua. Samalla kuin kummulla olijat selv‰‰n huomasivat, ett‰ ylioppilaat todellakin aikoivat sivu menn‰, kuului yht'‰kki‰ kummun puolelta kimakka, voimallinen vihellys. Sek‰ ylioppilaat ett‰ kyl‰n nuoriso k‰‰ntyiv‰t heti katsomaan, mist‰ vihellys tuli, eik‰ kenenk‰‰n ollut vaikea huomata, ett‰ vihelt‰j‰ ei ollut kukaan muu kuin Lukulan Iikka, joka seisoi likimp‰n‰ tiet‰, ilvehymy suun sopessa. Iikka oli ylioppilasten k‰ytˆksess‰ huomaavinansa ylˆnkatsetta kansaa ja sen kielt‰ kohtaan; silti tuo h‰nen kansallistaistelunsa esikoinen -- vihellys tuossa. Ylioppilaisiin sattui vihellys oikeaan paikkaan, sill‰ heti kun huihahdus kuului, lopettivat he laulunsa ja astelivat kyl‰n nuorisoa kohden. Er‰s heist‰ astui aivan Iikan nen‰n eteen ja kysyi hyvin tuimasti: "Miksik‰ vihelsit?" "Me luulemme, ett‰ te ylenkatsotte kansaa", sanoi Iikka. "Mill‰ tavalla?" "Meit‰ n‰kem‰ttˆmyydell‰nne ja lauluillemme vastapainoksi aijotulla ruotsalaisen laulun laulamisellanne." "Mit‰p‰ hirmua tuossa laulussamme kuulettekaan? Ruotsalaisen miehen sepitt‰m‰‰ lauluahan tekin viimeksi lauloitte." "Maamme on sepitt‰nyt Suomen mies, joka ei ole osannut Suomen kielt‰, mutta joka on rakastanut t‰t‰ maata ja sen kansaa, eli siis Suomen kielt‰ taitamaton Suomalainen; sill‰ kieli ei tule t‰ss‰ kohden kysymykseen, vaan mieli." "Me rakastamme myˆs t‰t‰ maata ja sen kansaa." "Mink‰ verran?" "Niin paljon, ett‰ me suomme Suomen kansalle kaikkea hyv‰‰. Me soisimme, ett‰ kansa tulisi varalliseksi ja ett‰ se perustuslakiensa nojalla saisi nauttia rauhassa oikeuksiansa. Meill‰ on vilpitˆn is‰nmaanrakkaus, uskokaa pois." "Tuohan kuuluu jotenkin hurskaalta ja sovinnolliselta, mutta pelk‰‰np‰, ett‰ se on vaan jotain tekopyhyytt‰. Sent‰hden sallikaa minun tehd‰ kysymys: Miksik‰ te lauloitte suomalaisessa paikkakunnassa ja Suomalaisten sortamiseksi ruotsalaisen laulun, vaikka olette puheessanne noin selvi‰ Suomalaisia?" "Siksi kuin Suomen kieli on niin -- raakaa." "Kas nyt te astuitte esiin oikeassa karvassanne! Sit‰ juuri odotinkin. Siit‰ lauseestanne kuuluu, kuinka korkealla asteella teid‰n is‰nmaan-rakkautenne on! Teid‰n rakkautenne Suomen kansaan on samassa suhteessa, kuin jonkun kelpo is‰nn‰n rakkaus on hevoseensa. Tuo hyv‰ is‰nt‰ huoman, ett‰ hevonen on h‰nelle v‰ltt‰m‰tˆn el‰m‰n ehto, kun se tekee h‰nen edest‰‰n raskaimmat tyˆt; sent‰hden ei h‰n voi hevosetta tulla aikaan. T‰t‰ hevosta on ennen lyˆty, sille ei ole annettu tarpeeksi ruokaa, jonka t‰hden tuo tarpeellinen tyˆjuhta on saanut n‰hd‰ paljon kurjuutta, ja usein on h‰n uupunut, v‰syneen‰ vaivoistansa, ajajansa kovuuden ja ymm‰rt‰m‰ttˆmyyden t‰hden. Mutta viisas is‰nt‰ on huomannut, ett‰ el‰inparallakin on nahka luiden ja lihan p‰‰ll‰, johon ottaa lyˆdess‰ kipe‰sti; h‰n on huomannut, ett‰, jos ei sille anna tarpeeksi ruokaa, se laihtuu eik‰ jaksa tehd‰ kunnolla raskasta tyˆt‰ns‰, jonkat‰hden se ruoka, jonka h‰n kielt‰‰ hevoseltansa, tuottaa h‰nelle itsellens‰ vaan sulaa tappiota; sen kaiken is‰nn‰lle selvetty‰, huomaa h‰n lopuksi sen tosiasian, ett‰, jos h‰nen hevosensa voipi hyvin, h‰n itsekin voipi pit‰‰ parempia ja lihavampia p‰ivi‰ kuin t‰h‰n asti. Sent‰hden tuo ymm‰rt‰v‰inen is‰nt‰ rupeaa kaikin tavoin parantamaan h‰nelle v‰ltt‰m‰ttˆm‰n tarpeelliseksi tulleen hevosensa taloudellista ja ruumiillista tilaa: h‰n antaa sille tarpeeksi ruokaa ja iloitsee siit‰, kun se on lihava; h‰n ei en‰‰ lyˆ itse eik‰ anna muiden lˆyd‰ sit‰, h‰n ihantelee ja silittelee sen kiilt‰v‰‰ karvaa, ja taputtelee ja halailee hevostansa; h‰n on sille kaikin tavoin hyv‰, mutta oman hyˆtyns‰ t‰hden. Mutta tuon hyv‰n is‰nn‰n p‰‰h‰n ei ole viel‰ kertaakaan jolkahtanut, ett‰ tuon h‰nelle tarpeellisen hevosensa pit‰isi p‰‰st‰ tasa-arvoon h‰nen itsens‰ kanssa. Samassa suhteessa on teid‰nkin rakkautenne Suomen kansaan! Te kyll‰ mielell‰nne suotte sen, ett‰ me kaikki t‰m‰n maan hiell‰mme ja v‰ell‰mme raataisimme niin lihavaksi, ett‰ 'askeleet tiukkuisivat lihavuudesta', hankkiaksemme siten teille lihavammat ja murheettomat p‰iv‰t; mutta tasa-arvoon itsenne kanssa ette ole Suomen kansaa viel‰ koskaan ajatelleetkaan: sen kieli on mielest‰nne viel‰ 'raakaa;' mutta mit‰ olette tehneet t‰m‰n kauniin Suomen kielen koroittamiseksi ja puhdistamiseksi? Ette mit‰‰n. Sill‰ kaikki kielemme puhtaus, sen vaiherikkaat lauselmat ja sen hienotuntoisuus, jolla saatetaan kosketella miten hienoja sielun tunteita hyv‰ns‰, sen suloisuus, ovat meid‰n oman maamme suomenmielisten oppineiden miesten ansio, jotka todellakin ovat rakastaneet t‰t‰ kansaa ja uhranneet voimiansa ja varojansa sen eteen, joille kiitos sen edest‰! Te kuulille t‰lt‰ kummulta vasta kajahtavan suomenkielisen moni‰‰nisen laulun; se oli loukkauskivi teille, jonkat‰hden kostaaksenne teitte lyhyen keskustelun per‰st‰ tuon mielest‰nne oivallisen kepposen, ett‰ rupesitte laulamaan ruotsalaista laulua t‰st‰ sivu mennen, katsoen niin ylˆn suomalaista kansaa ja sen kansallisia rientoja -- siin‰ teid‰n is‰nmaan-rakkautenne!" "Fennomaanit, riivatut, ovat sinun riivanneet aivan hulluksi." "Min‰ myˆs olen fennomaani, enk‰ h‰pee ollenkaan lukea itse‰ni niiden joukkoon, jotka taistelevat t‰m‰n kansan oikeuksien puolesta, ja koska te ette tunnu olevan fennomaaneja, niin tottapa te olette svekomaaneja, ja kun ne nimet kerran selville tulevat, ei ole sitten en‰‰ kummankaan mielipiteet salassa." "ƒl‰ nyt noin tyhj‰st‰ tuommoista melua nosta! Kun kerran Suomen kieli kypsyy ja kohoaa suurempaan arvoon, niin mielell‰mme suomme sille samat oikeudet kutu Ruotsin kielellekin; mutta niin kauvan kuin ei se kelpaa sivistystyˆhˆn, on se mahdoton." "Niinh‰n se on ruotsinkiihkoisten mielest‰, jotka luulevat ainoan henkirei‰n tulevan Ruotsista Suomeen, eiv‰tk‰ huomaa, ett‰ Suomen kielelle on k‰‰nnetty paljon kirjallisuutta muistakin kielist‰, ei vaan Ruotsin kielest‰; ja lieneekˆ Ruotsi ainoa sivistyspiste maailmassa, josta valo l‰htee kaikkiin muihin maailman kohtiin, tarvitsematta itse tuoda sivistyst‰ns‰ muualta, k‰‰nt‰m‰ll‰ muunkielisi‰ hengen tuotteita omalle kielellens‰? Me tunnemme, mink‰ hengen lapsia te olette, enemp‰‰ todistuksia emme tarvitse." Kun Iikka ja uusmaalaiset ylioppilaat niin kiisteliv‰t kansallisuuksien puolesta, oli kyl‰n nuoriso vet‰ynyt heid‰n ymp‰rilleen, kuullaksensa paremmin heid‰n otteluaan; Annikin oli vet‰ynyt saapuville ja kuunteli tarkoin asian menoa. Kahta kauniimpi ja uljaampi oli Iikka nyt Annin mielest‰ kuin koskaan ennen ja kahta kalliimmalta tuntui h‰n nyt Annin syd‰melle, kun h‰n tuossa j‰rjellisesti taisteli kansalaistensa oikeuksien puolesta, ja Iikka tuntui Annin mielest‰ paljoa oppineemmalta kuin nuo uusmaalaiset ylioppilaat. Kauniina, kukoistavana seisoi siin‰ Anni; sill‰ h‰nen syd‰mess‰‰n liikkui kaksi maailman v‰kevint‰ tunnetta, rakkaus ja kansallisuus, jotka sekaisin aaltoilivat h‰nen nuoren syd‰mens‰ piiriss‰; sent‰hden tuli veri tavallista hehkuvammaksi h‰nen muutoin lumivalkoisilla kasvoillansa. Ylioppilaat eiv‰t olleet ennen Annia huomanneet, mutta nyt havaitsivat he h‰net; n‰ht‰v‰sti h‰mm‰styiv‰t he Annin uljaasta ja kauniista n‰ˆst‰. Kiivain v‰ittelij‰ heist‰ astui Annia l‰hemm‰ksi ja sanoi: "Sin‰ olet kaunis tyttˆ! Sin‰ et suinkaan ole niin itsepintainen, sivistyst‰ vihaava fennomaani, kuin tuo poika tuossa?" "Me emme ole ensink‰‰n niit‰, jotka sivistyst‰ vihaamme, p‰in vastoin haemme me sit‰, mutta niit‰ me emme voi rakastaa, jotka meilt‰ sen kielt‰v‰t, ja tahtovat meit‰ pit‰‰ pilkkanansa", eh‰tti Iikka siihen sanomaan. "Enp‰ min‰ sinulta sit‰ kysynytk‰‰n, sinut tunnen jo; vastauksen vaadin t‰lt‰ kauniilta tytˆlt‰", sanoi ylioppilas, k‰‰ntyen Annin puoleen. "Me Suomen neidet tunnemme asian niin olevan kuin t‰‰ nuorukainen on teille selitt‰nyt", lausui Anni vastaukseksi, punastuen viel‰kin enemm‰n. "Ohoh! kaunis neitiseni, eth‰n toki liene koko Suomen neitien edustaja!" "Tyhj‰t imartelemiset eiv‰t ole soveliaat; ja me puhumme kaikkien niiden puolesta, jotka aikakautensa ja asemansa tuntevat", eh‰tti Iikka sanomaan, p‰‰st‰‰ksens‰ Annia p‰lk‰h‰st‰, johon ylioppilas oli h‰net imartelevasti saattanut. "Kuinka monta Suomalaista niit‰ on, jotka jotakin tiet‰v‰t!" "Niin te sokeudessanne ja itserakkaudessanne luulette; mutta kansa astuu lujalla tahdolla ja vakavasti oikeuksiansa kohden ja niit‰ ei ole v‰h‰, jotka niin tekev‰t, vaikka te luulette, ett‰ me kaikki olemme tuhmia, jotka emme mist‰‰n tied‰. Ja kansan t‰ytyy p‰‰st‰ tarkoituksiensa perille, ja autuas ottaa silloin ajasta vaarin." N‰in puheli Iikka ja viimein ylioppilaat l‰htiv‰t pois, mutisten menness‰‰n: "Saakelin itsepintaisia he ovat!" Kyl‰n nuorisokin hajousi ja kukin meni kotiansa, sill‰ jo oli tullut ilta; mutta moni nuorukainen ja neiti tunsi is‰nmaanrakkauden povessansa palavan hehkuvammin kotiansa menness‰ kuin kummulle tullessa! N‰in kului Juhannusp‰iv‰ ja monta muuta Herran p‰iv‰‰, eiv‰tk‰ Iikan ja Annin syd‰men toivot n‰ytt‰neet saavan sen parempaa p‰‰tˆst‰, vaan ne pysyiv‰t yh‰ salassa, yht‰ mykkin‰ ja yht‰ toivottomina kuin ennenkin, ja tuota heid‰n syd‰mens‰ kalvaavaa tunnetta ei tiennyt kukaan kuolevainen ihminen paitsi he itse; mutta p‰‰ se tulee viimein vet‰v‰lle, ja niinp‰ k‰vi t‰ss‰kin. Er‰‰n‰ pyh‰n‰ syksykes‰ll‰, j‰lkeen puolenp‰iv‰n, oli taas kyl‰n nuoriso kokoutunut iltaansa viett‰m‰‰n kauniille kent‰lle j‰rven rannalle, jossa vuoroon taas laulettiin is‰nmaallisia lauluja moni‰‰nisesti, v‰liin taas muutoin leikittiin. Sitte nimettiin leski‰ juoksemaan, ja jos leski oli roteva ja vilkas juoksemaan, piti h‰n parillisia pahassa piikkarassa. Nyt sattui roteva pari joukon j‰lkim‰iseksi ja roteva poika oli myˆs se, joka lesken‰ odotti joukon etummaisna, ja kaikki odottivat mielen j‰nnityksell‰, miten tuossa k‰visi. Nyt tulla suhahti pari lesken sivutse t‰ytt‰ vauhtia ja leski potkasi j‰lkeen. H‰nelle onnistui heti kiistan alussa eroittaa tyttˆ ja poika toisistaan ja h‰n lyˆtt‰ysi tyttˆ‰ ahdistamaan koko voimallansa saadaksensa h‰net kiinni, ja niin juoksivat he j‰rven rantaa kohden aika vauhtia. "ƒl‰ antau, Mari!" kuului ehtimiseen joukosta kehoituksia tytˆlle, joka n‰ytti olevan auttamattomissa; sill‰ h‰nen edess‰‰n, aivan likell‰, oli jyrkk‰ ja syv‰ j‰rven ranta ja h‰nen takanaan tuo leikill‰‰n h‰nt‰ ahdistava roteva nuorukainen, joka ei mist‰‰n hinnasta n‰ytt‰nyt tahtovan heitt‰‰ saalistansa. "ƒl‰ antau, Mari!" kuului taas ehtimiseen joukosta, kun n‰kiv‰t, ett‰ tyttˆ alkoi olla jo hyvin ahtaalla j‰rven ja vainoojansa v‰lill‰. "Ei viel‰", kajahti silloin ‰kki‰ Marin suusta ja h‰n teki ‰kkimutkan samassa ja aikoi siten pelastauta aivan vastustajansa sivutse, mutta h‰nen jalkansa sija petti ja h‰n muksahti p‰‰t‰ns‰ myˆten j‰rveen! -- Kauhea h‰t‰huuto kajahti koko nuorisosta ja kovaonnista tyttˆ‰ ajava nuorukainenkin tyhmistyi niin, ett'ei h‰n kyennyt yritt‰m‰‰n mit‰‰n tytˆn pelastamiseksi; samoin olivat toisetkin neuvottomia, mutta h‰t‰ilem‰‰n ja voivottamaan kyll‰ kaikki kykeniv‰t. Silloin juoksi Lukulan Iikka joukon l‰vitse j‰rven rannalle ja h‰t‰ilem‰tt‰, voivottamatta ja muilta neuvoa kysym‰tt‰ syˆksi h‰n vaate p‰‰ll‰ j‰rveen, sukelsi niinkuin lohi pohjaan ja pian ei n‰kynyt veden pinnalla muuta kuin hienoja v‰reit‰ sill‰ paikalla, johon Mari ja Iikka olivat h‰vinneet! Kaikkien silm‰t olivat kiinnitetyt siihen yhteen kohtaan j‰rven pinnalla; hetki oli kovin mielt‰ j‰nnitt‰v‰! Kauvan ei viipynyt, ennenkuin veden pinta kuplahti ja samassa tuokiossa puljahti Iikka veden p‰‰lle, etsitty tyttˆ kainalossaan! Rannalla seisovat ojensivat h‰nelle pitk‰n aidaksen, johon Iikka tarttui toisella k‰dell‰ns‰ kiinni, ja niin vetiv‰t toiset heid‰t molemmat maalle. Iikka oli harjoittaunut oivalliseksi uimariksi, jonkat‰hden h‰n oli niin pelk‰‰m‰tˆn, auttaaksensa toista vaarasta. Pelastettu tyttˆ oli maalle saadessa taidotonna; mutta tointui kuitenkin pian. Pelastettu Mari oli varakkaan Koiviston is‰nn‰n ainoa lapsi ja juuri Iikan ja Annin ik‰inen; he olivat olleet yht'aikaa kaikin rippikoulussakin. Huhu tapaturmasta oli levinnyt kyl‰‰n, sill‰ jotkut olivat juosseet sinne apua hakemaan. Sanoma oli tullut Koiviston is‰nn‰nkin korviin ja h‰n juoksi paikalle, avop‰in, niin paljon kuin h‰n vaan jaksoi. Kun h‰n tuli paikalle, oli Mari jo selv‰ll‰ toimellaan ja mahdoton paljous nuoria ja vanhoja h‰nen ymp‰rill‰ns‰. Heti kun Koiviston is‰nt‰ p‰‰si v‰kijoukon luo ja n‰ki tytt‰rens‰ pelastuneeksi, huudahti h‰n: "Kiitos Jumalan! kun ma n‰en viel‰ lapseni el‰v‰n‰." Sitte kysyt h‰n: "Kuka on pelastanut lapseni silmin n‰ht‰v‰st‰ vaarasta?" "T‰‰ meid‰n kyl‰n reipas poikamme sen on tehnyt, jota paitsi saisimme t‰ss‰ nyt kaikin viett‰‰ surullista hetke‰", lausui er‰s joukosta, osoittaen samassa Lukulan Iikkaa. "Min‰ olen kyll‰ kauvan havainnut, ett‰ Iikka on kelpo poika, mutta yh‰ kelvollisemmaksi n‰en h‰net nyt. Sin‰ olet t‰n‰p‰iv‰n‰ tehnyt jalon tyˆn ihmiskunnalle, mutta minulle niin jalon, ett'ei minulla ole niin paljoa rikkautta, ett‰ voisin sinun hyv‰n tyˆsi palkita. Jumala on katsonut hyv‰ksi ottaa toiset lapseni pois, joka on minulle tuottanut paljon murhetta, ja jos tuo ainoa elossa oleva nuorin lapseni olisi tapaturman kautta tullut pois, niin min‰kin olisin murehtien pian kallistunut hautaan. Jalo nuorukainen! Ota sent‰hden palkinnoksi tyˆst‰si, mit‰ minulla maailmassa on rakkainta ja kalleinta, ota omaksesi kaikki se, mit‰ olet t‰n‰ p‰iv‰n‰ pelastanut, sin‰ olet sen ansainnut -- ‰l‰ sano vastaan, sen parempaa ei minulla ole tarjota ja min‰ luulen, ett‰ itse palkintokin on siihen tyytyv‰inen!" puhui Koiviston ij‰k‰s is‰nt‰ v‰risevin ‰‰nin koko v‰kijoukon kuullen. "Kiit‰n nˆyrimm‰sti; mutta mill‰ olisin sen palkinnon ansainnut? sill‰ olenhan vaan t‰ytt‰nyt tavallisen ihmis-velvollisuuden", sanoi Iikka ujosti ja punastui korvia myˆten. Olipa joukossa muitakin kolme, jotka punastuivat kenties viel‰ enemm‰nkin kuin Iikka. Ensim‰inen noista kolmesta punastujasta oli Niemim‰kel‰n Anni, joka Koiviston is‰nn‰n puheen kuultuansa ensin vaaleni kuolon kalpeaksi, vaan kohta j‰lleen punastui niin, ett‰ luuli veren tipahtavan; h‰n n‰kyi pelk‰‰v‰n, ett‰ muutkin huomaisivat h‰nen mielenliikutuksensa, sent‰hden k‰tki h‰n kasvonsa nen‰liinaansa ja l‰hti pois. Toinen noista punastuvista oli J‰ykk‰l‰n is‰nn‰n nuorin poika, Aappo, joka oli paikalle tullut v‰h‰‰ ennen kuin Koiviston is‰nt‰, sill‰ ei h‰n ollut sill‰ kerralla sattunut olemaan alusta alkaen toisten nuorten joukossa; h‰n punastui myˆs kovin, kuullessaan Koiviston is‰nn‰n puheen. Kolmas punastuja oli tuo vaarasta pelastettu itse, Koiviston Mari, jonka poskista katosi ensin se ainoakin puna, joka niihin oli voinut nousta s‰ik‰hdyksens‰ j‰lkeen; mutta pian nousi vieno puna takaisin kaksinkertaisilla voimilla h‰nen kauniisin kasvoihinsa, ja h‰nkin l‰hti kotiinsa "muuttamaan kuivia vaatteita p‰‰llens‰", niinkuin h‰n sanoi; h‰nenkin punastumisensa vaikutti is‰ns‰ puhe. Kaikki hajausivat kotiansa, eiv‰tk‰ nuoret en‰‰ aikoneet koskaan tulla leikkim‰‰n niin liki j‰rven rantaa. Tahtoisitte kaiketi tiet‰‰ syytkin noiden poikien ja tyttˆjen punastumiseen? Kuulkaahan sitten: Iikka punastui siksi, kun Niemim‰kel‰n Annikin oli kuulemassa Koiviston is‰nn‰n puhetta, jota h‰n ei olisi Annin suonut kuulevan; Anni taas punastui sent‰hden, kun Koiviston is‰nt‰ lupasi Iikalle niin hyv‰t ehdot, kuin oman ainoan tytt‰rens‰, jonkat‰hden h‰n luuli turhaksi rau'enneen syd‰mens‰ rakkaimmat, vaikka kyll‰ salaisimmat toivot. J‰ykk‰l‰n Aappo punastui sent‰hden kun h‰nell‰ oli jo yst‰vyys solmittuna Koiviston Marin kanssa, ja h‰n luuli nyt tuon yst‰v‰ns‰ kadottavansa; Koiviston Mari taas sent‰hden, kun luuli tapauksesta ja is‰ns‰ puheesta seuraavan monta rettelˆ‰: Iikka oli roteva, kaunis ja kiitett‰v‰ nuorukainen, siit‰ oli kaikilla yksi mieli; h‰n oli vasta pelastanut h‰net varmasta kuolemasta, siis Iikalla oli t‰ysi oikeus vaatia h‰nt‰ omaksensa; mutta, kun h‰n oli antanut jo syd‰mens‰ toiselle, mit‰ ajattelisi silloin jaloluontoinen Iikka, mit‰ ajattelisi silloin h‰nen is‰ns‰, jos ei h‰n saattaisi suostua is‰ns‰ ehdotukseen? Niin laveat ahdistukset ne olivat, jotka panivat Marin syd‰nveret liikkeelle. Aapon ja Marin yst‰vyyden liittoa ei tiet‰nyt kyl‰ss‰ kukaan muu kuin he itse ja Lukulan Iikka, ei Marin is‰k‰‰n, ja sent‰hden Koiviston is‰nn‰n puhekin tuli semmoiseksi; muussa tapauksessa olisi h‰n ollut varovampi. Iikka ymm‰rsi kohta Aapon ja Marin tuskan. Kun Iikka ja Aapo meniv‰t kotiansa ja tulivat kahden kesken, kuiskasi Iikka Aapon korvaan: "ƒl‰, yst‰v‰ni, ole noin suruissasi! ei sinulle tule mit‰‰n vaaraa, sin‰ saat armaasi, sill‰ niin jalo tarjous kuin se olikin, en min‰ sit‰ kumminkaan voi ottaa vastaan monesta syyst‰; vie n‰m‰t terveiseni Marille, niin pian kuin voit, sill‰ min‰ n‰in, ett‰ h‰nelle tulee raskaat hetket." "Sin‰, yst‰v‰ni, olet aina yht‰ jalo ja ylev‰!" sanoi Aappo Iikalle ja otti h‰nt‰ k‰dest‰ kiinni. "T‰n‰ iltana min‰ kirjoitan Marille ja selit‰n koko asian", lis‰si h‰n viel‰ ja n‰ht‰v‰sti h‰nen otsansa kirkastui. Ei kenenk‰‰n rauhaa nuo tapaukset niin visuun ryˆst‰neet kuin Niemim‰kel‰n Annin; sill‰ Iikan toivo ei noista k‰nnyt huonommaksi kuin ennenk‰‰n, jos ei paremmaksikaan, ja Aapon ja Marin asia tuli pian selville. Mutta Anni-rukalta katosi kerrassaan kaikki toivo; sill‰ kuinka olisi Iikka vastaan-ottamatta niin loistavaa tarjousta? ja muutoin el h‰n tiennyt varmaan, rakastiko Iikka h‰nt‰, vai ei; h‰n meni kotiansa, sulkeusi siell‰ kamariinsa ja valtavalla itkulla koetti tyhjent‰‰ murheella t‰ytetty‰ syd‰nt‰ns‰. Anni lykk‰si luotaan kaikki yh‰ uudistuvat kosijansa ja laihtui p‰iv‰ p‰iv‰lt‰. Entinen iloisuus, el‰vyys ja rauha katosi h‰nelt‰, ja synkk‰ surumielisyys valtasi h‰net kokonaan. Kaikki huomasivat Annin el‰m‰n muutoksen ja kokivat saada selville syyt‰ siihen, mutta turhaan; sill‰ Anni ei uskonut salaisuuttansa kenellek‰‰n, h‰n piti sen omana tietonaan ja kantoi mykk‰n‰ raskasta taakkaansa, sill‰ tavallinen neitien kainouskin esti h‰nt‰ muille suruansa ilmoittamasta. Tuossa tukalassa tilassa kului syyskes‰ kekrin tienoille. Iikka oli varttunut oivalliseksi mets‰st‰j‰ksi ja pian oli h‰n paikkakunnan kuuluisin kytt‰. H‰n oli jo ollut kahdessa karhuntapossa osallisena ja yhden kontion oli h‰n kaatanut yksin‰ns‰kin. Kaikki ne karhun tapot tapahtuivat ulkopit‰jiss‰, sill‰ oman pit‰j‰‰n mets‰t olivat huonot eik‰ niiss‰ isompaa riistaa ollut. Iikka oli niiss‰ osoittanut rohkeaa urhoollisuutta ja pelk‰‰m‰ttˆmyytt‰, jonkat‰hden h‰nen maineensa kasvoi aina kunniakkaammaksi. Aina, kun syd‰mens‰ huolet rupesivat Iikkaa kovin rasittamaan, sieppasi h‰n tarkan luodikkonsa sein‰lt‰ ja l‰hti mets‰‰n, silloin kun luvallinen mets‰stys-aika oli, sill‰ siell‰ sai h‰n hetkeksi kevenem‰‰n murheellisen syd‰mens‰. Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ kekrin seudussa ei Anni tullut kotonansa aikaan, jonkat‰hden h‰n l‰hti k‰velem‰‰n l‰heisimp‰‰n mets‰‰n, jossa h‰n usein ennenkin oli k‰ynyt tuolla vapaan taivaan alla, vapaassa Jumalan ilmassa, noiden tuulen heng‰hdyksist‰ huojuvain, murheettomain puiden parissa, vuodattamassa murheellista syd‰nt‰ns‰. Kun h‰n oli kappaleen matkaa kulkenut mets‰‰, tuli h‰n er‰‰n pienen aukean rintaan. Siin‰ antoi h‰n taas kyyneliens‰ vapaasti vuotaa, sill‰ olihan siin‰ sopiva paikka tyˆhˆn, jossa ei kukaan h‰irinnyt h‰nen kyyneleit‰ns‰, jossa ei kukaan kummaksuen katsonut h‰nen murheellista tilaansa, jossa ei kukaan turhalla uteliaisuudella kysellyt h‰nen murheensa syyt‰; siin‰ oli h‰nell‰ paras paikka maailmassa sill‰ kertaa. Kun Anni oli parhaallansa noissa unelmissansa ja kyyneltens‰ vallassa, hypp‰si mets‰st‰ lumivalkoinen j‰nis pienelle aukolle ja seisahtui silm‰nr‰p‰ykseksi keskelle sit‰. Yht'‰kki‰ leimahti tuli mets‰nlaidasta, pamaus kuului ja samassa kaatui j‰nis kuoliaana siihen paikkaan, sill‰ tarkalla k‰dell‰ ohjatun luodikon luoti oli l‰vist‰nyt sen otsan. Samassa kuului iloinen huudahdus: "halloo" ja roteva, varteva, uljas nuorukainen tuli mets‰st‰ aukealle, toisia j‰niksi‰ sel‰ss‰, ottamaan kaatamaansa j‰nist‰. Eip‰ saanut t‰ll‰ kerralla Anni olla siin‰k‰‰n rauhassa, sill‰ mets‰st‰j‰ havaitsi h‰net. Nyt olisi Anni suonut olevansa aina maailman ‰‰riss‰, niin h‰mm‰styi h‰n, kun huomasi, ett‰ h‰n tuli keksityksi, vaikka tuo nuori mets‰st‰j‰ ei ollut kukaan muu kuin Lukulan Iikka, jota h‰n enimm‰n maailmassa rakasti. Kun Iikka havaitsi Annin, tuli h‰n heti h‰nen luoksensa, riisti sel‰st‰ns‰ j‰nikset maahan ja istui Annin viereen m‰tt‰‰lle. "Miten, Jumalan t‰hden, sin‰ olet t‰nne joutunut?! Sin‰ olet itkenyt, min‰ n‰en sen selv‰sti! Kauvan olen min‰ huomannut, ett‰ sinua vaivaa joku sis‰llinen murhe: ilmoita se lapsuutesi yst‰v‰lle, ehk‰ voisin sinulle olla jonakuna apuna!" sanoi Iikka. "Murhettani en sano kenellek‰‰n, sen vien kanssani hautaan", sanoi Anni. "Murhe on yksin vaikea kantaa; todellakin se viepi ihmisen kesken ik‰‰ns‰ hautaan: sano minulle huolesi, ehk‰ voisin siihen ottaa osaa!" "En milloinkaan; sit‰ en tee." "Joko syd‰mesi sitte on kylmennyt lapsuutesi yst‰v‰‰n niin kovin, ett'et saata h‰nelle uskoa en‰‰n mit‰‰n?" "Jumala sen tiet‰‰, ett'ei syd‰meni ole viel‰ yht‰‰n kylmennyt sinua kohtaan; mutta en silti saata suruani sinulle ilmoittaa, sent‰hden kun ei minun sovi niin tehd‰." "Suru on kyll‰ itsell‰nikin, mutta ottaisin mielell‰ni osaa sinunkin suruusi, sill‰ me miehenpuolet olemme vahvemmat sit‰ kantamaan!" "Onko sinullakin murhetta?" "Voi! jos sin‰ tiet‰isit?" "Nyt olet itse samassa paikassa kuin min‰kin! Sano sin‰ surusi minulle, ehk‰ sen ilmoittaminen lievent‰isi minunkin murhettani!" "Ei. Sit‰ en tohdi oikein ilmoittaa itsellenik‰‰n." "Siis kannamme kumpikin murhettamme salassa?" "Niin t‰ytyy tehd‰." "Varmaan on joku saanut syd‰mess‰si sijansa, jota et saata lapsuutesi yst‰v‰lle sanoa, ja se painanee syd‰nt‰si?" "Niin se on; tosi on, ett‰ syd‰mess‰ni on sija yhdelle; ja se siell‰ painaa." "Koiviston Mari?" kuiskasi Anni tuskin kuultavasti ja samassa h‰n vaaleni valkeaksi kuin lumi. "Ei Koiviston Mari, eik‰ kukaan muukaan niin kauvan kuin minulla on toivoa pikkuisenkaan lapsuuteni yst‰v‰st‰ Niemim‰kel‰n Annista", sanoi Iikka ja otti samassa hiljaa Annin k‰den omaansa. Anni ei ottanut k‰tt‰‰n pois Iikan k‰dest‰ ja varmimmaksi vastaukseksi Iikan h‰m‰r‰lle kysymykselle kallisti h‰n vienosti p‰‰ns‰ Iikan rintaa vasten, painoi toisen k‰tens‰ silmiens‰ p‰‰lle ja rupesi taas itke‰ tihist‰m‰‰n. Ja Iikka vapisi mielen j‰nnityksest‰ ja liikutuksesta niin, ett'ei h‰n suinkaan olisi kyennyt luodikkoansa ohjaamaan, vaikka mesik‰mmen olisi tuohon tullut heit‰ h‰iritsem‰‰n. Eik‰ se kumma ollutkaan, jos muutoin uljaskin nuorukainen heltyy tuona t‰rke‰n‰ hetken‰, jolloin h‰nen t‰ytyy suustansa liikkeelle laskea salaisuus, jota ei h‰n ole tohtinut itseksens‰k‰‰n oikein vapaasti ajatella, sit‰ v‰hemmin muille sanoa. Ja onhan se tunnustus t‰rke‰ koko nuorukaisen tulevaisuudelle, sill‰ siit‰ saattaa tulla onni tahi onnettomuus. "Saanko min‰ sinulta varmemman vastauksen?" kysyi Iikka, kun olivat enint‰ mielenliikutustaan saaneet tyyntym‰‰n. "Parempaa vastausta en voi sinulle antaa kuin syd‰meni. Sin‰h‰n se olet, joka siell‰ olet aina pysynyt rakkaana kaikissa el‰m‰ni kohtaloissa. Sinun t‰htesih‰n se syd‰n on niin paljon k‰rsinyt, kun luulin, ett‰ sin‰ otat vastaat Koiviston is‰nn‰n tarjoaman palkinnon, jonka niin loistavasti ansaitsit", sanoi Anni liikutettuna. "Sin‰ erehdyit siin‰. Siit‰ asti, kun min‰ olen tullut jotakin tiet‰m‰‰n, olet sin‰ yksin‰si valloittanut syd‰meni; muut kaikki ovat siell‰ olleet kuolleet; mutta en ole uskaltanut syd‰nt‰ni sinulle au'aista." "Kas! Eikˆ se k‰ynyt, niinkuin jo sanoin, ett‰ sinun murheesi ilmoittaminen saattaisi lievent‰‰ minunkin murhettani; nyt minun murheeni on jo poistunut", sanoi Anni hilpe‰sti. "Ei meid‰n murheemme viel‰ ole kaikki poistunee, p‰in vastoin ne alkavat uudessa muodossa; mutta ne eiv‰t ole vaikeat kantaa, kun kerran n‰m‰t meid‰n molempien nykyiset murheemme ovat poistetut; tiett‰v‰sti is‰sikin kovin julmistuu, kun saa vaan t‰m‰n tiet‰‰", sanoi Iikka. "Sen min‰kin kyll‰ uskon, vaan ei meid‰n pid‰ siit‰ s‰ik‰ht‰‰", sanoi Anni jo rohkaistuneena. Samassa olivat he kuulevinansa mets‰st‰ jotakin risahdusta, ja molemmat s‰ps‰htiv‰t, ett‰ joku heid‰t olisi keksinyt; Iikka nousi seisomaan, tarkasteli ja t‰hysteli seutua katselemalla ja kuuntelemalla, mutta mit‰‰n ei n‰kynyt eik‰ kuulunut, ja niin he j‰lleen rauhoittuivat. Siin‰ he vannoivat toisillensa ikuisen rakkauden ja Iikka selitti, miten Koiviston Marin ja J‰ykk‰l‰n Aapon v‰lit oikeastaan olivat, joka rauhoitti ja vakuutti Annin mielen viel‰ paremmin. He aikoivat asian pit‰‰ salassa siihen asti, kun joku sopiva tilaisuus antaisi syyt‰ sen ilmaisemiseen. Mutta tuo heid‰n viimeinen p‰‰tˆksens‰ onnistui kaikkein v‰himm‰n, sill‰ Mets‰l‰n Mikko oli myˆs mets‰st‰m‰ss‰, josta kumminkaan ei Iikka tiet‰nyt mit‰‰n. Mikko oli havainnut saman j‰niksen, jonka Iikka ampui Annin n‰ˆss‰, ja h‰n vaani sit‰ myˆs ampuakseen; mutta kun n‰ki, ett‰ sen Iikka enn‰tti, vet‰ysi h‰n piiloon, ja kun h‰n kuuli, ett‰ Iikka jotakin puhutteli, hiipi h‰n heid‰n huomaamattansa niin liki kuin mahdollista ja kuunteli tarkkaan heid‰n puheensa. Tuo kamala ihminen meni jo samana iltana Niemim‰kel‰‰n ja kertoi siell‰ kaikki, mit‰ h‰n oli n‰hnyt ja kuullut. Jo seuraavana aamuna sai Anni parka is‰lt‰ns‰ kauheat torat ja haukkumiset, kun h‰n k‰ytt‰‰ itse‰ns‰ niin "kehnosti", ett‰ seurustelee "kerj‰l‰isen" kanssa. H‰n uhkasi ajaa Annin tyhjin k‰sin pois kotoa, jos h‰n toisen kerran saa kuulla, ett‰ Anni seurustelee Iikan kanssa. Anni rukka itki, ett‰ oli vedeksi sulaa, ja rukoili is‰‰ns‰, ett'ei menisi Lukulaan mˆykk‰‰m‰‰n, kun kuuli is‰ns‰ uhkaavan sinne menn‰. "Eih‰n Lukulaiset ole meille mit‰‰n pahaa tehneet, miksi te sinne menisitte?" pyyteli Anni. "Eikˆ siin‰ ole kyll‰ksi pahantekoa, kun rohkenevat, sen tuhannen kerj‰l‰iset, kurkotella minun tyt‰rt‰ni; heid‰n pit‰isi toki tiet‰‰ huutia ja sen he tulevatkin kohta tiet‰m‰‰n", uhkasi Niemim‰kel‰n is‰nt‰, ja sill‰ p‰‰ll‰ l‰hti h‰n Lukulaan! Kun h‰n tuli Lukulan huoneesen, oli kaikki v‰ki kotona; he oudoksuivat Niemim‰kel‰n is‰nn‰n tuloa, sill‰ ei h‰n ollut moneen vuoteen k‰ynyt Lukulassa. Heti tultuansa ‰rj‰si h‰n: "T‰‰ll‰p‰ istutaan ja kukaties lasketaan lukua meilt‰ saatavista isoista rikkauksista, mutta p----le viekˆˆn, niit‰ ei tulekaan, min‰ olen se mies, min‰." Lukulan vanhukset eiv‰t tienneet tuosta Iikan ja Annin v‰list‰ mit‰‰n, sent‰hden s‰ik‰htiv‰t he kovin naapurinsa karkeasta k‰ytˆksest‰. "Mik‰, Jumalan t‰hden, teit‰ nyt vaivaa, naapuri, kun k‰ytˆksenne on noin kummallinen, ett'en ymm‰rr‰ teit‰ ollenkaan? Milloin ja miten olemme teilt‰ rikkauksia tahtoneet?" sanoi Iikan is‰. "Ei maar tied‰; itse tuota lienetkin varsaasi siihen hulluuteen opettanut!" "Mik‰ on asian todellinen laita? Sanokaa suoraan!", sanoi Lukulan Matti kiivaasti, sill‰ h‰nenkin k‰rsimyspussinsa alkoi revet‰ naapurin h‰vyttˆmyyden t‰hden. "Asia on suoraan sanoen se: tuo sinun poikasi on niin kelvoton, ett‰ rohkenee kurkottaa niin korkealle kuin minun tyt‰rt‰ni, saadakseen h‰net viekotelluksi per‰‰ns‰." "Oh! Eikˆ sen pahempaa; sopikoot he v‰lins‰", sanoi Matti. "Enkˆ min‰ siit‰ jo sanonut, ett‰ te p----n kerj‰l‰iset olette kaikki yksiss‰ neuvoin? Eikˆ siin‰ ole ollut kyllin, kun olette saaneet olla mˆkiss‰nne rauhassa ja min‰ olen teit‰ pit‰nyt niinkuin ainakin ihmisi‰, ja siit‰ hyv‰st‰ te tulette niin rohkeiksi, ett‰ uskallatte ryhty‰ minun lastani viekoittelemaan; mutta te tulette n‰kem‰‰n, ket‰ te olette pist‰neet", sanoi Niemim‰kel‰n is‰nt‰ raivoissaan. "Hyv‰ naapuri! Me emme todellakaan tied‰ mit‰‰n koko tuosta h‰m‰r‰st‰ jutusta poikamme ja tytt‰renne v‰lill‰, joka teit‰ niin kovin n‰kyy pahoittaneen. Mutta ihminenh‰n meid‰nkin poikamme lienee, jonka t‰hden en luulisi teill‰ olevan syyt‰ noin paheksua, jos kohtakin asiat olisivat niinkuin luulette niiden olevan", sanoi Matti malttavasti. "Se on kumminkin liika rohkeasti tehty, sill‰ h‰n ei ole sen suurempi-arvoinen kuin kerj‰l‰inen". "Emmeh‰n ole teilt‰ emmek‰ muiltakaan mit‰‰n kerj‰nneet; mit‰ olemme teilt‰ saaneet, olemme sen tyˆll‰ taikka rahalla rehellisesti maksaneet", sanoi Matti. "Teid‰n pit‰‰ pois t‰st‰ mˆkist‰! min‰ en k‰rsi semmoista kerj‰l‰isi‰ peltoni aidan vieress‰", sanoi Niemim‰kel‰n is‰nt‰ ja tˆmisti jalkaansa lattiaan. "Ohoh, naapuri! Jo nyt alkaa tulla liiaksi! Pit‰isi teid‰n toki se tiet‰‰, ett‰ t‰‰ torppa on meid‰n, josta ei teill‰ ole voimaa meit‰ pois ajaa." "Sep‰h‰n n‰hd‰‰n, kuinka kauvan torppa on teid‰n", vastasi Niemim‰kel‰n is‰nt‰ ja l‰hti pois. Koko jyr‰k‰n aikana ei Iikka puhunut yht‰k‰‰n sanaa; sill‰ tavallinen ujous ja h‰mm‰stys siit‰, kun heid‰n uusi ja salassa pidett‰v‰ liittonsa oli noin ‰kkiarvaamatta tiedoksi tullut, pid‰tti h‰nt‰. Iikan ‰iti pelk‰si, ett‰ nyt heid‰n pit‰‰ l‰hte‰ pois rakkaasta torpastaan tuon mahtipontisen rikkaan naapurin suuttumisen t‰hden, ja se ajatus h‰nt‰ niin kauhistutti, ett‰ h‰n oikein vapisi; mutta, kun miehens‰ h‰nelle vakuutti, ett'ei naapurilla ole voimaa heit‰ ajaa torpasta pois, rauhoittui h‰n kohta. Niemim‰kel‰n is‰nt‰ ei ollut k‰ynyt J‰ykk‰l‰ss‰ kertaakaan sen er‰n per‰st‰, kun h‰n oli siin‰ yˆt‰ silloin, kun k‰vi maankaupan teossa; sill‰ J‰ykk‰l‰n ja Niemim‰kel‰n is‰ntien mielipiteet olivat niin erinkaltaisia, ett'ei heist‰ voinut yst‰vyksi‰ tulla. Mutta nyt n‰htiin se kumma, ett‰ Niemim‰kel‰n is‰nt‰ asteli J‰ykk‰l‰‰n! Harvinainen vieras otettiin talossa hyv‰sti vastaan ja vietiin oikein "vieraskamariin", johon talon is‰nt‰kin kohta tuli. "Ettekˆ myˆ minulle Lukulan torppaa?" kysyi Niemim‰kel‰n is‰nt‰ heti, kun talon is‰nt‰ tuli. "En. Mitenk‰ min‰ sen mˆisin, kun se on Lukulan Matin?" "Teid‰n maallahan torppa kumminkin on." "Niin onkin ja siltip‰ min‰ tied‰n, kuka torpan oikea omistaja on." "Kun torppa on kerran teid‰n maallanne, niin teill‰ on suuri valta torppaan; myˆk‰‰ se minulle, min‰ maksan siit‰ teille hyv‰n hinnan!" "En myˆ, enk‰ rupea mihink‰‰n vehkeilemisiin; kauppain t‰ytyy pysy‰ pyhin‰." "Mit‰ hyˆty‰ teille tuosta on? Min‰ maksan siit‰ kaksi tuhatta; eikˆ sovi?" "Vaikka tarjoaisitte Lukulasta koko Niemim‰kel‰n ja viel‰ kaikki rahanne p‰‰lliseksi, en sittenk‰‰n rupeaisi rikkomaan puhtaan omantuntoni rauhaa ja tekem‰‰n v‰‰ryytt‰ l‰himm‰isilleni; mutta kysyn sent‰hden teilt‰: miksi te niin haluatte omaksenne Lukulan torppaa?" "Lukulan poika on tullut niin h‰vyttˆm‰ksi, ett‰ on rohjennut ruveta viekoittelemaan minun tyt‰rt‰ni per‰‰ns‰! Sent‰hden min‰ tahtoisin saada torpan omakseni, sill‰ min‰ tahdon karkoittaa pois mailta halmeiltani niin rohkeat kerj‰l‰iset." "Se on tosi, ett‰ teid‰n tytt‰renne on paraita tytt‰ri‰ paikkakunnassa sek‰ n‰kˆns‰ ett‰ siveytens‰ ja ymm‰rryksens‰ puolesta; mutta uljaampaa, ymm‰rt‰v‰isemp‰‰ nuorukaista en tied‰, kuin Lukulan Iikka on; sent‰hden ei olisi yht‰‰n mielest‰ni kumma, jos heist‰ tulisi aviopari, semminkin kun Iikalla on isompi osa tytt‰renne henkisess‰ kasvatuksessa kuin teill‰. Todistukseksi, ett'en ole yksin noiden edellisten mielipiteitteni kannattaja, mainitsen sen, ett‰ Koiviston is‰nt‰kin olisi kernaasti antanut ainoan tytt‰rens‰ Iikalle; mutta nyt ymm‰rr‰n syyn, miksi ei h‰n ottanut vastaan oivallista tarjousta. Katsoen n‰ihin asianhaaroihin, ei teill‰ olisi yht‰‰n syyt‰ kadehtia tytt‰renne onnea. Ja ilman n‰it‰, ei Iikka eik‰ h‰nen vanhempansa ole mit‰‰n kerj‰l‰isi‰, joiksika te heit‰ kutsutte, vaan hyv‰sti toimeen tulevia rehellisi‰ kansalaisia, jotka viel‰ ovat ahkeruudellaan ja s‰‰st‰v‰isyydell‰‰n koonneet melkoiset varatkin", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ ujostelematta. "Siis te ette myˆ Lukulan torppaa minulle?" kysyi Niemim‰kel‰n is‰nt‰, huuliansa pureskellen ja n‰ht‰v‰sti tyytym‰tˆnn‰ J‰ykk‰l‰n is‰nn‰n puheesen. "En mist‰‰n hinnasta; se, mik‰ on kerta sanottu, on sanottu ja se pit‰‰ uskoa", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰. "Kyll‰h‰n min‰ sen tiesinkin, ettei minulla ole teilt‰ mit‰‰n hyv‰‰ odotettavana. Te olette aina vaan tiell‰ni poikinpuolin, mutta ehk‰ kerran tulette huomaamaan, ett‰ olisi ollut tarpeesen olla yst‰vyydess‰ minun kanssani, mutta silloin se mahtanee olla myˆh‰ist‰", uhkasi Niemim‰kel‰n is‰nt‰. "Min‰ en rupea v‰‰r‰ll‰ tavalla itselleni yst‰vi‰ hankkimaan; joka ei tahdo olla oikealla yst‰v‰, se olkoon vihamies, sama se", arveli J‰ykk‰l‰n is‰nt‰, ja vieras l‰hti hammasta purren pois. Kun pari viikkoa oli kulunut, tuli taas Niemim‰kel‰n is‰nt‰ J‰ykk‰l‰‰n vieraiksi; mutta h‰n ei tullut nyt yksin, vaan h‰nell‰ oli kumppaneina nimismies ja r‰tt‰ri! Kun J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ havaitsi, ett‰ vieraita tulee taloon, meni h‰n heit‰ vastaan ja vei heid‰t vieraskamariin. Is‰nt‰ kehoitti vieraitansa istumaan ja toimitti heille piippuja ja tupakkaa; mutta Niemim‰kel‰n is‰nn‰n silm‰t loistivat ilosta. Nimismies otti matkalaukustaan paperivihkon, tuli sen kanssa J‰ykk‰l‰n is‰nn‰n eteen ja sanoi: "T‰ss‰ on teille tuhannen markan velkomus Niemim‰kel‰n is‰nn‰lt‰. H‰n on sen hakenut kuvernˆˆrist‰ ja saanut heti takavarikon siihen, jonkat‰hden, jos maksoa ei tapahdu, minun pit‰‰ kirjoittaa takavarikkoon kalua tuhannen markan arvosta." "Eih‰n minulla ole velkaa Niemim‰kel‰n is‰nn‰lle yht‰k‰‰n penni‰", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰. "Teill‰ on ollut velkaa er‰‰lle toiselle is‰nn‰lle, Niemim‰kel‰n is‰nt‰ on lunastanut teid‰n velkakirjanne ja saamamies on sen siirt‰nyt h‰nelle, siis h‰nell‰ on ollut t‰ysi oikeus hakea se teilt‰", selitti nimismies. "Niinkˆ asiat ovat? silloin on asia aivan oikea. Ei t‰ss‰ niin kiirett‰ ole: istukaa nyt niin kauvan, kun em‰nt‰ tuo kahvia! Sen j‰lkeen tuumitellaan asiasta", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ h‰t‰ilem‰tt‰. Koko nimismiehen puheen ajan tarkasteli Niemim‰kel‰n is‰nt‰ talon is‰nt‰‰ hymyss‰ suin, sill‰ ei mik‰‰n olisi h‰nelle ollut mieluisempi katsoa, kuin aina h‰nen tiell‰ns‰ olevan ja h‰nt‰ vastustavan naapurinsa h‰t‰ ja tuska, ja yh‰ kirkkaammasti loistivat kostoa pyyt‰v‰n, rikkaan ja kunnianahneen Niemim‰kel‰n is‰nn‰n silm‰t! "Joko nyt soisit, ett‰ olisit myˆnyt minulle Lukulan torpan?" kysyi h‰n voittoriemulla J‰ykk‰l‰n is‰nn‰lt‰. "Niinkˆ te olette hajamielinen, ett‰ luulitte tuolla kepposella saavanne ilke‰t tarkoituksenne perille ajetuksi ja puhtaan omantuntoni saastutetuksi? Sanon suoraan, ett'en antaisi Lukulan torppaa teid‰n haltuunne, vaikka menett‰isin sent‰hden maani ja mantuni, kun kerran olen saanut tiet‰‰ teid‰n tarkoituksenne", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ tuimasti. Nyt nousi Niemim‰kel‰n is‰nn‰n viha korkeimmalleen ja samassa tuokiossa katosi h‰nen kasvoistansa tuo ‰sken niin loistava ja voitokkaan-n‰kˆinen ilme. H‰n kavahti istualtaan seisoalleen, hypp‰si talon is‰nn‰n eteen ja sanoi: "Jumaliste! Sin‰ et ole viel‰ nˆyrtynyt! Min‰ olisin viel‰ saattanut antaa anteeksi ja seisauttaa asian siihen, mutta sin‰ olet aina ylpe‰ kuin saakeli. Kirjoittakaa, fallesmanni, paikalla! min‰ tahdon n‰ytt‰‰, mit‰ ylpeys ja suuri suu maksaa." Samassa toi em‰nt‰ kahvia. Kun kahvi oli juotu, meni talon is‰nt‰ kaapillensa ja tarjosi "kahviryypyn" nimismiehelle ja r‰tt‰rille, jotka sen ottivatkin; mutta Niemim‰kel‰n is‰nn‰lle ei h‰n tarjonnutkaan, sanoihan vaan: "Tarjoaisin naapurillenikin, vaan h‰nell‰ on niin hieno suu, ett'ei sinne saata muuta panna kuin olutta ja 'koljakkia'." Niemim‰kel‰n is‰nt‰ puri hampaitaan yhteen. Sitten otti J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ kaapistansa lompakon, otti sielt‰ rahoja ja luki ummellensa niin paljon, kuin nimismies sanoi velan nousevan kasvuin ja hakukustannusten kanssa, jonka tehty‰ h‰n sanoi: "Jumalan kiitos! Nyt en ole pennink‰‰n velassa yhdellek‰‰n ihmiselle, Niemim‰kel‰n is‰nn‰lle sit‰kin v‰hemm‰n. Enk‰ ole velkaa siksi pit‰nyt, ett'en olisi sit‰ kyennyt jo aikaa maksamaan; mutta minulla on ollut isoja maanviljelyksen parannuksia ja laajennuksia teht‰v‰n‰, silti en ole tahtonut." "Niin kelpo mies tekee", sanoi nimismies ja antoi rahat Niemim‰kel‰n is‰nn‰lle; mutta t‰m‰n kasvot olivat jo sill‰ v‰lin venyneet pitkiksi kuin tyhj‰ kukkaro, eik‰ niiss‰ en‰‰n n‰kynyt j‰lke‰k‰‰n pirullisesta ilosta, joka niist‰ J‰ykk‰l‰‰n tullessa ja siell‰ ollessakin loisti. "Nyt luulen jo teid‰n, hyv‰ naapuri, k‰sitt‰v‰n, ett'ei tuo koston pyyntˆ ensink‰‰n luonnistunut eik‰ saattanut Lukulan torppaa teid‰n k‰siinne, saadaksenne siell‰ viel‰ ilke‰mm‰sti kostaa aivan viattomille ja paljoa paremmille ihmisille, kuin itse olettekaan", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ naapurillensa. "Paljoa paremmille ihmisille", toisti Niemim‰kel‰n is‰nt‰ ja l‰hti vihap‰iss‰‰n pois; nimismies ja r‰tt‰ri l‰htiv‰t myˆs, sanottuansa ensin j‰‰hyv‰iset talon v‰elle. Niinkuin jo tied‰mme, oli J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ pit‰nyt velkaa er‰‰lt‰ kyl‰n varakkaalta miehelt‰, maanviljelyksens‰ parannuksen t‰hden. Niemim‰kel‰n is‰nt‰ oli jo kauvan tiet‰nyt tuon. Kun h‰nell‰ oli mieless‰ kurittaa tuota kyll‰ j‰ykk‰‰ naapuriansa, meni h‰n nyt, kun h‰nen kostonhimonsa oli korkeimmallansa, saamamiehen tykˆ, lunasti h‰nelt‰ J‰ykk‰l‰n is‰nn‰n velkakirjan, pani sen hakemukseen ja sill‰ tavoin luuli nˆyryytt‰v‰ns‰ uppiniskaisen naapurinsa, mutta erehtyi siin‰ suuresti! Tiettyh‰n se oli, ett'ei Niemim‰kel‰n is‰nt‰‰ olisi tarvittu ollenkaan ulosmittausyrityksess‰; mutta kuitenkin h‰n tahtoi v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti silloin olla saapuvilla, sill‰ h‰n tahtoi hekumoida tuon h‰nen luullaksensa kˆyh‰n, suulaan naapurinsa perinpohjaisella h‰mm‰styksell‰, tuskalla ja syv‰ll‰ lankeemuksella! Kun Niemim‰kel‰n is‰nn‰n ja J‰ykk‰l‰n is‰nn‰n saamamiehen kepposet tulivat kyl‰ss‰ tiedoksi, kauhistuivat kyl‰l‰iset kovasti molempien tekoa, mutta eritt‰inkin tuota mokomaa J‰ykk‰l‰n is‰nn‰n velkojaa, kun h‰n kyll‰ halpamielisesti antoi h‰nen velkakirjansa Niemim‰kel‰n is‰nn‰n haltuun, vaikka h‰n hyvin kyll‰ tiesi, ett'ei h‰nen saamisensa olisi siell‰ hukassa ollut! Niin ne asiat p‰‰ttyiv‰t, eik‰ Niemim‰kel‰n is‰nt‰ saanut Lukulaisia pois torpastansa, eik‰ J‰ykk‰l‰n is‰nn‰lle hikirupea, vaikka h‰n olisi pannut maatakin alemmaksi heid‰t, jos olisi voinut. Iikka ja Anni k‰rsiv‰t ja pitiv‰t liittonsa pyh‰n‰, toivossa, ett‰ se kerran viel‰ oli toteutuva t‰ydellisemm‰ksi! IV. Aviopari. Kun Niemim‰kel‰n is‰nn‰n koston tuumien k‰vi niin nolosti, k‰‰nsi h‰n vihansa yksin Anniin. Ei siin‰ viel‰ ollut kyll‰, ett‰ h‰n itse raa'alla tavalla s‰tti ja kiusasi k‰rsiv‰‰ tyt‰rt‰ns‰, vaan h‰n yllytti viel‰ huonosti kasvatetun poikansakin, Kasperin, sisarensa kimppuun, ja Kasperi teki mielityˆt‰ns‰ niin suurella innolla, ett'ei h‰n tyytynytk‰‰n paljaasen raakaan suulla haukkumiseen, vaan k‰vi usein lyˆm‰‰nkin Annia! Viel‰ p‰‰lliseksi sai is‰ senkin aikaan, ett‰ Annin ‰itikin rupesi toisten kanssa Annia vihaamaan ja s‰ttim‰‰n! Eik‰ is‰nn‰n ollutkaan vaikea saada vaimoansa siihen taipumaan; sill‰ kodissa vallitsevat mielipiteet olivat aikojen kuluessa jo juurtuneet h‰nen mielest‰ns‰ niin oikeiksi, ett'ei h‰n luullut miss‰‰n muualla maailmassa oikeaa olevankaan, kuin ainoastaan Niemim‰kel‰ss‰! Kaiken t‰m‰n t‰hden tuli Annin tila kovin surkuteltavaksi, semminkin kun h‰nelle k‰vi vihamieliseksi oma ‰itins‰kin, jolta h‰n toki siihen asti, kumminkin muissa asioissa, oli saanut aina jotakin hoivaa ja huojennusta; sill‰ viimeinen on toki ‰iti, joka sulkee syd‰mens‰ lapseltansa, vaikka lapsi n‰ytt‰isitkin rikokselliselta. Mutta kun se viimeinen turva on poissa lapselta, joka on jo tullut muiden perheen j‰senten vihattavaksi ja jonka luullaan sen ansainneen tottelemattomuudellansa ja sopimattomalla k‰ytˆksell‰‰n, silloin on h‰n kaikki turvansa kodissaan kadottanut ja vainotun tila on tullut monta vertaa surkeammaksi. Niin he vihasivat Anni-rukkaa yksist‰ neuvoin, milloin he uhkasivat ajaa h‰net tyhjin k‰sin pois kotoa, milloin pieks‰‰ h‰net ikuiseksi vaivaiseksi. Toisinaan he taas lyˆtt‰ysiv‰t hyv‰ksi Annille, jolloin aina rukoilivat kyynelsilmiss‰, ett'ei h‰n toki h‰p‰isisi itse‰ns‰ ja heit‰ niin kˆyh‰ll‰ naimisella. Niin‰ hetkin‰ kokivat he aina Annille esitell‰ toisia muka parempia ja rikkaampia kosijoita, mutta Anni hylk‰si ylˆnkatseella kaikki tarjoukset ja sanoi ennen tahtovansa kuolla kuin luopua Iikasta! -- Niin luja on totinen ja vilpitˆn rakkaus! Tuosta hetkest‰ pit‰in vihasivat Niemim‰lel‰iset kaikkia kyl‰l‰isi‰, mutta enimm‰n toki Lukulaisia ja J‰ykk‰l‰isi‰, sill‰ kaiken tuon luullun onnettomuutensa luulivat he heist‰ l‰hteneen. Kun asiat olivat kerran niin muodostuneet, eiv‰t Niemim‰kel‰n is‰nt‰ ja em‰nt‰ k‰yneet en‰‰n koskaan miss‰‰n kyl‰ss‰ eiv‰tk‰ kyl‰l‰iset k‰yneet heill‰, sill‰ heid‰n mielipiteens‰, luonteensa ja el‰m‰n tapansa olivat kaikin puolin tulleet kyl‰l‰isille tutuiksi. Eiv‰t kyl‰l‰iset kutsuneet Niemim‰kel‰isi‰ en‰‰n milloinkaan pitoihinsakaan, ja niin he j‰iv‰t yksin‰ns‰ viett‰m‰‰n suurehkoa ja itsepintaista el‰m‰‰ns‰, hautoen siell‰ itsekk‰it‰ mielipiteit‰ns‰, kuinka muka muut kyl‰l‰iset ovat kˆyhi‰ ja pahoja ja viel‰p‰ h‰vyttˆmi‰kin, kun kehtaavat heit‰ ylˆnkatsoa ja viel‰p‰ vastustaakin. Hoitolan Heikki ja Mets‰l‰n Mikko olivat edelleenkin Niemim‰kel‰n vieraita ja yst‰vi‰, vaikka he olivat jo molemmin maaltansa h‰vinneet -- kuinka se tapahtui, tulemme edemp‰n‰ kertomaan. Heit‰ pitiv‰t Niemim‰kel‰iset keppihevosinaan ja urkkivat heill‰ tietoja muiden kyl‰l‰isten asioista ja pyrinnˆist‰, siten saadakseen heit‰ paremmin kurissa pit‰‰! Heid‰n kauttansa tuli Iikan ja Annin liitto Niemim‰kel‰ss‰ niin ‰kki‰ tiedoksi, ja heid‰n kauttansa is‰nt‰ sai tiet‰‰, ett‰ J‰ykk‰l‰n is‰nn‰ll‰ oli velkaa jollekin! He olivat niin Niemim‰kel‰isten mielivallassa, ett‰ he n‰yttiv‰t maksun vastaan saattavan heid‰n puolestansa tehd‰ vaikka mit‰, sill‰ useinkin he olivat vierainamiehin‰ Niemim‰kel‰n is‰nn‰n alituisissa k‰r‰j‰jutuissa; mutta oikeus rupesi heit‰ viimein kammoksumaan eik‰ pit‰nyt heid‰n todistuksistansa viimeiselt‰ en‰‰n mit‰‰n lukua. -- Halpamielisi‰ ihmisi‰! -- Er‰‰n‰ pyh‰-iltana oli taas kyl‰n nuoriso Lukulassa koossa ja ensi kerran Iikan ja Annin v‰lin ilmitultua rohkeni Annikin pujahtaa Lukulaan, j‰ljemp‰‰ toisten sinne tuloa. He lukivat siell‰ sanomalehti‰ ja mik‰ mit‰kin kirjaa iltansa kuluksi ja Lukulan Matti selitti heille yht‰ ja toista; joku heist‰ luki kerrallaan ‰‰neen ja toiset kuuntelivat. Silloin paiskattiin ovi yht'‰kki‰ sein‰‰n ja samassa tuokiossa seisoi keskell‰ lattiaa -- Niemim‰kel‰n is‰nt‰! H‰nen silm‰ns‰ s‰ihkyiv‰t vihasta ja h‰n katseli tuimasti ymp‰ri huonetta, ik‰‰nkuin jotakin saalista etsi‰kseen. Kaikki huoneessa olijat joutuivat h‰mille, mutta Anni punastui punaiseksi kuin lepp‰kerttu ja h‰n vapisi niinkuin haavanlehti. Kun is‰ns‰ s‰ihkyv‰t ja etsiv‰t silm‰t tapasivat h‰net, ‰rjyi h‰n vihasta k‰hisev‰ll‰ ‰‰nell‰: "T‰‰ll‰kˆ sin‰ olet? sin‰ et siis tottele!" Ja samassa tempasi h‰n pelosta vapisevan tytt‰rens‰ lattialle kumoon, sieppasi tuolin ja rupesi sill‰ onnetonta lyˆm‰‰n! Mutta silloin pist‰ysi J‰ykk‰l‰n Aappo v‰liin, otti tuolista kiinni ja sanoi: "So, so! Ei sill‰ lailla!" "Mit‰ saa----aa? Eikˆ minulla ole lapseni yli valtaa?" sanoi tulistunut is‰. "Ei niin paljon, ett‰ saisitte h‰nelt‰ hengen ottaa, milloin tahdotte", sanoi Aappo. "Mutta min‰ olen is‰ ja min‰ annan h‰nelle selk‰‰n t‰ss‰ teid‰n kaikkien n‰hden", sanoi is‰ vihasta k‰histen. "Mutta jos sen yrit‰tte tekem‰‰n, niin silloin saatte minun kanssani tekemist‰", sanoi Aappo, ja sivalsi tuolin h‰nelt‰ pois k‰dest‰. "Aina te p----t olette minun tiell‰ni, mutta sittenkin min‰ tahdon n‰ytt‰‰, ett‰ min‰ olen is‰ ja ett‰ minulla on jotakin valtaa lapseni yli: koska h‰n on niin tottelematon ja h‰vytˆn, niin t‰ss‰ teid‰n kaikkien kuullen sanon, ett'ei minulla ole en‰‰n tyt‰rt‰: sin‰ et saa astua koskaan jalkaasi meid‰n kynnyksen yli, etk‰ saa tinaista neulaa perinnˆksi -- et koskaan, enk‰ auta sinua, vaikka n‰kisin kaulasi jalaksen alla; saat nyt olla, niinkuin tahdot, kasvatteisi, turvatteisi ja kerj‰l‰istesi suojan alla", sanoi h‰n tytt‰rellens‰. "En min‰, is‰-kulta, teilt‰ mit‰‰n tahdokaan, kun vaan saan olla poissa kotoa -- voi, kun syd‰meni keveni ja on niin lysti. Mik‰ on rikkaus rauhan suhteen? Kyll‰ min‰ mielell‰ni k‰visin useinkin kotona, vaan kun ette te, is‰, tahdo; mutta en min‰ kumminkaan usko, ett‰ te kauvan saatatte niin kova olla, kuin nyt aiotte. Kotiin en min‰ tahdo tulla: kyll‰ Jumala minustakin murheen pit‰‰!" sanoi Anni is‰lleen. "Niin, koeta nyt!" sanoi is‰ ja l‰hti pois vihap‰iss‰‰n. "Mihin min‰ poloinen nyt joudun?" sanoi Anni is‰ns‰ pois l‰hdetty‰. "L‰hde meille! siell‰ kyll‰ on tyˆt‰ ja ruokaa sinullekin", sanoi J‰ykk‰l‰n Aappo, ja h‰nen kanssaan l‰hti Anni J‰ykk‰l‰‰n, jossa koko talon v‰ki otti h‰net ilolla vastaan; sill‰ he olivat kauvan surkutelleet Annin tukalaa tilaa. Siell‰ sai h‰n tyˆt‰, ruokaa, suojaa ja turvaa. Muu nuoriso h‰visi myˆs Lukulasta pois ja huomenna oli taas kyl‰ll‰ tietona uusi tavattomuus Niemim‰kel‰n is‰nn‰n el‰m‰st‰ ja ylpeydest‰. Ensi pyh‰n‰ kuulutettiin kirkossa ensi kerta kaksi uljainta paikkakunnan parikuntaa: J‰ykk‰l‰n Aappo ja Koiviston Mari, Lukulan Iikka ja Niemim‰kel‰n Anni. Mit‰p‰ siin‰ muuta oli: kun aika joutui, pidettiin Iikan ja Annin h‰‰t, joissa ei puuttunut mit‰‰n, vaikka olivat torpan pojan h‰‰t, jos ei vaan sit‰ puutokseksi lueta, kun siell‰ ei n‰kynyt morsiamen is‰‰, ‰iti‰ eik‰ velje‰, vaikka he olivat J‰ykk‰l‰n is‰nn‰n kautta kyll‰ komeat kutsut saaneet. Mutta kutsut saatuansa oli Niemim‰kel‰n is‰nt‰ vannonut, ett'ei sit‰ p‰iv‰‰ koskaan valkene, jolloin h‰n astuisi jalkansa sen kynnyksen yli, jossa h‰nen tottelematon tytt‰rens‰ kerj‰l‰isjoukkoineen oli. Mutta mit‰p‰s siit‰! eih‰n se kumminkaan est‰nyt asiain menoa ja h‰‰t pidettiin, kun pidettiinkin. Nyt olivat Iikan ja Annin toivot ja syd‰men halut tulleet t‰ytetyiksi, joille he t‰h‰n asti olivat el‰neet: he olivat -- aviopari. He olivat monta syd‰men kipua ja raskasta hetke‰ saaneet viett‰‰ tuon el‰m‰ns‰ hartaimman toivon t‰hden ja niin he olivat oppineet jo osaksi tuntemaan el‰m‰n myrskyj‰, joita maailma nuorukaisille tuopi, nielaistaksensa heit‰ kauheihin laineisiinsa ja hyˆkyihins‰; mutta Iikka ja Anni eiv‰t sortuneet niiden voiman alle, sill‰ he olivat jo nuoruudessa saaneet hyv‰n kompassin, Jumalan pelon, ja tukevan per‰simen, henkisen kehityksen, joiden avulla he p‰‰siv‰t kunnialla vaaralliselta n‰ytt‰v‰st‰ taistelusta, ja heid‰n voittonsa oli totuuden voitto. Kaikki menneet vastukset, murheet ja koetukset eiv‰t nyt tuntuneet heid‰n mielest‰ns‰ en‰‰n milt‰‰n; sill‰ olivathan he kumpikin lˆyt‰neet sen, jonka edest‰ he olivat taistelleet ja k‰rsineet, nimitt‰in toisensa, ja siin‰ oli heille kyll‰ksi. Mit‰p‰ siit‰, jos eiv‰t olleetkaan rikkaita -- jos Anni ei saanutkaan perintˆ‰, jos heit‰ sanottiinkin joskus kerj‰l‰isiksi -- ei se tee mit‰‰n, sill‰ n‰ytt‰‰h‰n maailma niin avaralta ja lupaavalta; mik‰p‰ t‰ss‰ olisi h‰t‰n‰, koska heill‰ on terveet ruumiit ja puhdas omatunto? Ei, tulevaiset mustat murheen haahmot eiv‰t saa huolettaa ja h‰irit‰ heid‰n onneansa eik‰ heid‰n syd‰mens‰ iloa ja rauhaa, koska entiset ovat menneet ja poistuneet; ja nyt tunsivat he itsens‰ niin onnellisiksi, kuin kukaan maailmassa voipi itsens‰ tuntea. P‰‰sty‰ns‰ vapaiksi kaikista menneist‰ murheistansa, rupesivat he innolla k‰siksi taloudellisiin toimiin ja Anni tunsi itsens‰ pieness‰ torpassa tuhatta kertaa onnellisemmaksi, kuin omassa kodissaan; sill‰ nyt h‰n sai vapaasti lomahetkin‰ lukea ja tutkia kirjoja, eik‰ koskaan kuulunut is‰n ja veljen soimauksia noita lorukirjoja ja niiden lukijoita vastaan. Nyt ei h‰nen korviinsa en‰‰ kuulunut koskaan is‰n ja Kasperin laveita ja alinomaisia puheita ihmisen suurimmasta onnesta -- rikkaudesta; vaan sen sijaan tunsi h‰n syd‰mess‰‰n, ett'ei ihmisen suurin onni ole ensink‰‰n rikkaus. Mutta rikas, mahdottoman rikas oli Annikin mielest‰‰n, sill‰ h‰n oli saavuttanut sen, joka h‰nelle oli maailmassa kallein ja rakkahin, lapsuutensa yst‰v‰n; olihan siis syyt‰ olla tyytyv‰inen ja iloinen, olihan Anni nyt niin vapaa ja rauhallinen; mit‰p‰ sit‰ olisi vailla? Iikka yksiss‰ neuvoin nuoren vaimonsa kanssa pitkitti eteenkinp‰in r‰meitten ja soitten vuokraamista ja viljelemist‰, joten heill‰ oli useinkin melkoiset kylvˆt, ja kun Jumala siunasi maamme useilla hyvill‰ vuosilla, niin heid‰nkin varallisuutensa karttui aika-ajalta, ja ennen pitk‰‰ ei heit‰ pidetty v‰h‰arvoisina, sit‰ v‰hemmin "kerj‰l‰isin‰" muualla kuin Niemim‰kel‰ss‰. Entist‰ virke‰mm‰ksi k‰ym‰paikaksi tuli nyt Lukulan torppa kaikille niille kyl‰l‰isille, jotka olivat jo is‰nmaallisen yhteishengen el‰hytt‰mi‰; sill‰ torpan kirjasto oli paisunut jo melkoiseksi ja se oli kaikille sit‰ haluaville aina avoinna. Ja kun kyl‰l‰iset tulivat Lukulaan, oli Lukulan perheell‰ aina hyv‰ tilaisuus her‰tt‰‰ heihin is‰nmaanrakkautta. Jos mik‰ yhteiskunnallinen taikka kansallinen kysymys tuli, sai Iikka olla aina niiden solmujen selitt‰j‰n‰ ja toimeen panijana. Ensi vuosina, kun Iikka ja Anni olivat naimisessa, tuli taas kipe‰ kansallinen kysymys esille. Nuolen nopeudella lensi kansan korviin se h‰mm‰stytt‰v‰ uutinen, ett‰ Helsingin suomalainen alkeisopisto oli tuomittu kuolemaan. H‰mm‰stys k‰sitti silloin kansan ja h‰t‰huutoja kajahti yli koko maan, sill‰ kansa k‰sitti hyvin asian t‰rkeyden. Se k‰sitti, ett‰, jos tuo maamme syd‰npaikassa, p‰‰kaupungissa, oleva suomalainen alkeisopisto kuolisi, se olisi suomalaisen kansallisuuden kuolema. Tuota yksinkertaista kuolemaa v‰ltt‰‰ksens‰ rupesi kansa innokkaasti ker‰‰m‰‰n varoja, ja tuota ker‰‰mist‰ toimitettiin milloin mill‰kin tavalla: isompia ja pienempi‰ lahjoja annettiin, arpajaisia, laulajaisia, seuran‰ytelmi‰ ja muita kansan huveja toimitettiin ymp‰ri maatamme, siis: "Pelastukseks' is‰nmaan varansa kansa kantoi, ja rikas uhras aarteitaan ja kˆyh‰ ropons' antoi, ja niinkuin vaimot Karthagin helyns‰ riisti naisetkin ja kullat kulmiltansa." Saatiinpa noita varoja kokoon miten saatiinkin, mutta kansa kantoi kaikki ne ilolla suurelle is‰nmaalliselle uhrialttarille, suomalaisen alkeisopiston hengiss‰ pit‰miseksi maamme p‰‰kaupungissa ja samalla kansallishengen viritt‰miseksi ja voimassa pit‰miseksi koko maassamme. Kun tieto tuosta edell‰ selitetyst‰ asiasta tuli Peltolan kyl‰‰n, rupesi Iikka heti hommaamaan arpajaisia sen hyv‰ksi. Innokkaissa puheissa selitti h‰n kyl‰l‰isilleen asian painon. Iikka pyysi J‰ykk‰l‰n is‰nn‰lt‰ huoneen arpajaisten pit‰miseksi, sill‰ heid‰n omat torpanhuoneensa olivat liian pienet siihen toimeen; J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ lupasikin ilolla huoneen ilman maksua. Iikka ja Anni pyyteliv‰t pitkin kyl‰‰ asiamiehi‰, jotka ottivat voittoja vastaan halullisilta antajilta, ja innolla riensiv‰t ihmiset tuomaan voittoja ja niin uhraamaan jotakin kansallisen pyrinnˆn hyv‰ksi. Iikka, Anni, J‰ykk‰l‰n Aappo ja Mari -- sill‰ Aapollahan oli jo vaimona Koiviston Mari -- ottivat toimeksensa, muun muassa, arpajaishuoneen kaunistuksen, ja arpajaisp‰iv‰n aamulla oli huone niin kauniisti sisustettu ja voitot niin siev‰sti j‰rjestetyt, ett'ei kyl‰ss‰ oltu semmoista ennen n‰hty. Voitot olivat perisein‰lle laitetut hyv‰‰n, siistiin ja kauniisen j‰rjestykseen jokaisen n‰ht‰v‰ksi; mutta keskell‰ voittoja oli isoilla tulitetuilla kirjaimilla luettavana sanat: "Is‰nmaan alttari". Huoneen muut sein‰t ja katto olivat kaunistetut havu- ja marjainvarsi-kˆynnˆksill‰, joita mutkikkaasti ja poimukkaasti kiemuroitsivat ymp‰ri huonetta. Salin toiseen p‰‰h‰n oli laitettu siev‰ puhujasija nuorista kuusen n‰reist‰ ja havuista. Kun v‰ki kokoontui arpajaisia viett‰m‰‰n, ei tietty aavistaakaan, kuka pit‰isi puheen. Nytp‰ liehahti puhujasijan havu-ovi auki, ja siihen ilmestyi Lukulan Iikka. Jalona, korkeana seisoi h‰n tuossa; h‰nen kasvonsa olivat tyynen ja rauhaisan n‰kˆiset, ja h‰n alkoi seuraavan puheen: "Arvoisat kansalaiseni! Min‰ luulen, ett'ei minun tarvitse paljoa puhua k‰sill‰ olevan asian eduksi, sill‰ tied‰np‰, ett‰ te k‰sit‰tte sen t‰rkeyden yht‰ hyvin kuin min‰kin. Tied‰np‰, ett‰ teiss‰ vaikuttaa is‰nmaallinen kansallishenki, joka teid‰t on saattanut niin tehokkaasti osaa ottamaan t‰h‰n suureen kansalliseen asiaan ja joka teid‰t on kehoittanut niin lukuisasti tulemaan t‰h‰nkin tilaisuuteen, uhraamaan roponne is‰nmaan alttarille. Min‰ tied‰n ett‰ te kaikki k‰sit‰tte, ett‰: "syd‰mett‰, Jumalatta on se, jok'ei hartahasti innostuisi puoltamahan t‰t‰ maata kuoloon asti." "Kansallishenki on kansassa her‰nnyt; se on syd‰miin sytytt‰nyt toivoa ja tuolle toivolle rupesi jo kipin‰ valoa koittamaan; mutta aamukoiton valoa uhkaavat synk‰t pilvet h‰m‰r‰ksi j‰lleen saattaa! -- ei, ne uhkaavat sen kokonaan sammuttaa. Mutta koska meid‰n syd‰miimme on kerran toivo sijansa saanut, niin toivo ei anna h‰pe‰‰n tulla; siis olemme me velkap‰‰t voimiamme myˆten est‰m‰‰n, ett'ei kansallemme t‰rke‰ valon kipin‰ saisi sammua. Meid‰n oppineet miehemme ovat varojansa, voimiansa ja viel‰p‰ kunniaansakin uhraamalla tehneet tyˆt‰ meid‰n eduksemme, jonka raskaan tyˆn hedelm‰n‰ on sekin, mit‰ me t‰ss‰ koolla olevat tunnemme ja tied‰mme kansallisuudestamme, ja viel‰ enemm‰n: se, mit‰ koko kansamme tiet‰‰ ja tuntee siit‰. Mit‰ olisimme me ilman heit‰? Viel‰kin kysyn: mit‰ olisimme me, jos ei meill‰ olisi oppineita kansallismielisi‰ miehi‰, ja mit‰ meill‰ olisi silloin odotettavana? Eip‰, hyv‰t yst‰v‰t, muuta kuin lopullinen, vaikka sitke‰ kansallinen kuolema. Paljon ovat suuret miehemme tehneet meid‰n hyv‰ksemme, mutta me emme saa mahdottomia heilt‰ odottaa ja vaatia; sill‰ jos eiv‰t he saa myˆt‰vaikutusta kansalta, niin heid‰nkin voimansa -- vaikka innokkaatkin, vaikka vahvatkin -- viimein uupuvat ja n‰‰ntyv‰t, uupuvat ja n‰‰ntyv‰t kiitt‰m‰ttˆm‰n kansansa henkisen velttouden t‰hden, ja se uupuminen ei ole sen v‰hempi kuin kansan kansallinen uupuminen. Itsest‰‰nh‰n on siis selv‰n selv‰, ett‰ jos tahdomme v‰ltt‰‰ tuota kansallista uupumistamme, t‰ytyy kansan ruveta myˆt‰isesti vaikuttamaan heid‰n kanssansa ja silloin saa asia kaksinkertaisen painon. Siis: kansan pit‰‰, itsekunkin leivisk‰ns‰ mukaan, auttaa heit‰ sek‰ henkisill‰ ett‰ aineellisilla varoillansa. Ei ole siit‰ kysymyst‰, kuinka suuret nuo voimat ja varat ovat, sill‰ pienist‰ puroista kasvaa viimein v‰kev‰ ja mahtava virta, joka esteettˆm‰sti rient‰‰ eteen-p‰in, niin ett'eiv‰t sit‰ voi mitk‰‰n tokeet tai sulut seisattaa. Surullista on sanoa, ett‰ meid‰n noin pit‰‰ taistella kaksinkertaista taistelua, mutta niin on maailman meno! Jolla kansalla ei ennest‰‰n ole sit‰, jota h‰n kaipaa, jota h‰n tuntee tarvitsevansa, olkoonpa vaikka kansallisia oikeuksia, sen kansan t‰ytyy taistella henkist‰ taistelua, sill‰ taistelematta ei ole kukaan oikeutettu mit‰‰n saamaan; siis kaikkinainen ajallinen hyv‰, niin yksityisill‰ kuin kansoillakin, on tyˆn ja vaivan panttina, mutta tyˆ k‰ypi sit‰ helpommaksi, keve‰mm‰ksi, n‰kys‰mm‰ksi ja tehosammaksi, kuta useampia on tyˆntekijˆit‰, vaikka eiv‰t kaikki niin paljoakaan tekisik‰‰n. Surulla t‰ytyy tunnustaa, ett'ei kaikki kansalaisemme tunne viel‰ tyˆn tarpeellisuutta! Osa kansastamme makaa viel‰ sike‰‰ pimentolan unta niin makeasti, ett'eiv‰t he voi viel‰ seurata aikaansa, eiv‰t voi ottaa osaa kansallisiin rientoihin. Kun he kuulevat jonkun kansallisen riennon, jonkun kansallisen h‰t‰huudon, nostavat he kyll‰ p‰‰t‰ns‰ ja katsoa ‰llist‰v‰t asian menoa ja mit‰ on tekeill‰; mutta sen edemm‰ksi he eiv‰t voi viel‰ p‰‰st‰. Eiv‰t he voi nousta jaloillensa pudistamaan unta silmist‰ns‰ ja seuraamaan toisia, vaan he vaipuvat j‰lleen samaan uneliaisuuteen, samaan huolettomuuteen, ja niin he alkavat taas nukkua sitke‰‰ untansa! Mutta se ei saa niin olla. Meid‰n pit‰‰ vet‰‰ heid‰tkin kanssamme samaan joukkoon, samaan tyˆhˆn, samaan kansalliseen pyˆrteesen, johon meid‰n ja meid‰n koko kansan tarkoitus on vihdoin saapua. Mutta tuota heid‰n her‰tt‰mist‰‰n ei saada muutoin aikaan, kuin toimittamalla heille valoa; eih‰n rehellinen ja tunnollinen ihminen kehtaa kirkkaalla valolla nukkua, sill‰ se on pime‰n ajan tyˆt‰; sent‰hden pit‰‰ meid‰n hengest‰ est‰‰, ett'eiv‰t valon s‰teet p‰‰sisi sammumaan. Mutta ei siin‰ viel‰ kyll‰, ett‰ sen est‰mme, vaan meid‰n pit‰‰ myˆs hengest‰ auttaman, ett‰ valo yh‰ enenisi ja karttuisi, sill‰ mist‰ valoa otettaisiin, jos ei sit‰ olisi olemassakaan? Jos me kaikki yksist‰ neuvoin teemme mit‰ voimme, niin meid‰n t‰ytyy voittaa; sill‰ yhteinen ponnistus ei saata niin voimaton olla, ett‰ se tyhj‰‰n raukeaisi. -- En tahdo enemp‰‰ puhua, sill‰ niinkuin ennen olen maininnut, k‰sit‰tte, yst‰v‰ni, asian hyvin ja tied‰n, ett‰ tunnette kyll‰ syd‰miss‰nne, mink‰t‰hden t‰‰ll‰ nytkin koossa olemme ja mit‰ tuo lause t‰m‰n huoneen per‰sein‰ll‰ merkitsee." Kun Iikka oli puheensa lopettanut, kajahti kolminkertainen el‰kˆˆn-huuto huoneessa. Ennenkuin Iikka oli puheensa alottanut, oli Niemim‰kel‰n is‰nt‰ tullut arpajaishuoneesen ja pist‰ynyt muiden taakse, joten h‰nt‰ ei moni huomannut siell‰ olevankaan. Kun Iikka oli puheensa lopettanut ja huudot loppuneet, astui Niemim‰kel‰n is‰nt‰ esiin ja kaikki heti ymm‰rsiv‰t, ett'ei tuo ilmestyminen suinkaan ollut arpajaisille miksik‰‰n eduksi, jos ei vahingoksikaan. "Siihen sin‰ kyll‰ olet mies, houkuttelemaan ihmisi‰ kaikkiin hullutuksiin ja viettelem‰‰n heilt‰ ainoatkin rahansa, ja nuo sitten ovat niin hulluja, ett‰ antavat itsens‰ vietell‰ jos mihin hulluuteen!" alkoi Niemim‰kel‰n is‰nt‰ puhua ‰re‰sti. "Ette suinkaan, naapuri, mahtane puhua muiden kuin omasta puolestanne", muistutti J‰ykk‰l‰n is‰nt‰. "Min‰ puhuu omasta ja muiden puolesta", sanoi h‰n. "Itse puolestanne ei teid‰n tarvitse mit‰‰n puhua, sill‰ saattehan olla arpoja ostamattakin ja muiden puolesta en luulisi teill‰ olevan oikeutta puhua", sanoi taas tuo ainainen kukistumaton vastustajansa. "Se on kyll‰ tosi, ett'en itse puolestani tarvitse juuri paljoa puhua, sill‰ minulla on toki siksi mielt‰, ett'en tuommoisiin hullutuksiin rupea; mutta sen suurempi oikeus on minulla puhua tuon yksinkertaisen kansan puolesta, jota Jumala paratkoon narrataan ja mielell‰‰n milloin mihinkin hulluuteen, ja kiskotaan heilt‰ viimeinenkin raha-penni, jonka he kyll‰ tarvitsisivat tosihinkin", sanoi kansan ja s‰‰st‰v‰isyyden nimess‰ taas Niemim‰kel‰n is‰nt‰. "Luuletteko meid‰n olevan niin tyhmi‰, ett'emme tied‰, mit‰ teemme? Te n‰yt‰tte aina vaan meit‰ pit‰v‰n typerin‰, kˆyhin‰, mutta me toki ymm‰rr‰mme uhrata jonkun rovon is‰nmaamme ja kansamme hyv‰ksi, sen sijaan kuin te pyyd‰tte estell‰ ja turhaksi tehd‰ meid‰n is‰nmaanrakkauttamme, tulemalla t‰nne h‰iritsem‰‰n meid‰n toimiamme ja viel‰p‰ kansan nimess‰ puhumaan sopimattomia puheita, ik‰‰nkuin kansa ei itse tiet‰isi, mit‰ tekee; viel‰p‰ puhutte kansan kukkaronkin puolesta, vaikk'ei siin‰ oikeastaan ole mik‰‰n muu suojeltavana kuin oma hyvin kuristettu kukkaronne, josta ei viel‰ ole n‰hty yht‰‰n penni‰ kirpoavan mihink‰‰n kansalliseen asiaan, eip‰ edes niink‰‰n likeiseen tarpeesen, kuin omain lastenne kasvatukseen! Ja sill‰ puheella pyyd‰n min‰, ett‰ tekisitte sent‰‰n hyv‰n meille, ett‰ menisitte pois h‰iritsem‰st‰ meid‰n asiaamme!" sanoi talon is‰nt‰ kaunistelematta. "Te h‰v‰isette minua h‰vyttˆmill‰ sanoilla! Te k‰skette minua pois! Hyv‰! Mutta tuo teid‰n ylpeytenne onkin siihen loppunut, sill‰ min‰ n‰yt‰n teille -- hurja joukko -- mink‰ verran teill‰ on oikeutta tuommoisia ylˆskantoja toimittaa, kerj‰t‰ ja kiskoa ihmisilt‰ rahoja. Te olette kyll‰ viisaita mielest‰nne, jonka nojalla sitten olette noin suurisuisia, mutta n‰hd‰‰np‰ kuinka pitk‰lle tuota viisautta kest‰‰", sanoi Niemim‰kel‰n is‰nt‰ uhkaavasti. Tyytym‰tˆn kohina alkoi kuulua v‰kijoukosta, ja yksi ja toinen olisi ollut valmis jotakin sanomaan, vaan h‰n oli jo vihap‰‰ss‰‰n puitsinut jalkoinsa. Kun arpajaisten pit‰j‰t olivat p‰‰sseet odottamattomasta vastuksesta, rupesivat he kohta toimeensa. Pian olivat kaikki arpaliput myˆdyt ja permanto peittyi tyhjill‰ lipuilla, ja jotka voittoja saivat, korjasivat ne pois. Kyl‰n nuorukaiset ja neidet lauloivat is‰nmaallisia lauluja seka‰‰nisesti illan kuluksi ja Iikka lausui v‰liin jonkun kappaleen V‰nrikki Stoolin Tarinoista; muita ravintoaineita ei ollut kuin teet‰ ja kahvia. Mit‰p‰ siin‰ oli: arpajaiset loppuivat, mutta niiden pit‰j‰t voivat l‰hett‰‰ kauniin summan tuohon suureen kansalliseen tarkoitukseen. Arpajaisten vaikutus ei kumminkaan siihen viel‰ loppunut. Niemim‰kel‰n is‰nt‰ oli k‰r‰j‰matkoillaan tullut niin viisaaksi, ett‰ tiesi sen, ett'ei arpajaisia saa pit‰‰ sakon uhalla. Tuon viisautensa nojalla tuli h‰n J‰ykk‰l‰‰n kumoamaan koko arpajaishommaa ja niin saamaan muut ihmiset tuhmiksi ja riist‰m‰‰n itsellens‰ uutta arvoa tiet‰v‰isyydell‰ns‰. H‰nell‰ oli varma luulo jo J‰ykk‰l‰‰n tullessa, ett‰ nyt h‰nell‰ on ainakin se valtti, jolla h‰n vissimm‰sti saa kostetuksi uppiniskaiselle naapurillensa, J‰ykk‰l‰n is‰nn‰lle ja vihatulle v‰vyllens‰, jolle h‰n oli vannonut kostavansa kuolemaansa asti; J‰ykk‰l‰n is‰nn‰n luuli h‰n saavan sakkoon siit‰, ett‰ antoi huoneensa arpajaisten pitoon, ja v‰vyns‰, kun pani ne toimeen. Tuossa koston himossa haastatti h‰n sek‰ naapurinsa ett‰ v‰vyns‰ k‰r‰jiin arpajaisten pit‰misest‰. Mutta noilla h‰nen mielest‰‰n niin rikoksellisilla syytetyill‰ oli oikeuteen tuoda asianomaisen kuvernˆˆrin lupa arpajaisten pit‰miseen, ja arvaapa sen, ett‰ Niemim‰kel‰n is‰nt‰ sai k‰r‰jiss‰ pitk‰‰kin pitemm‰n nokan. Niinh‰n se aika kului, mutta Niemim‰kel‰n is‰nn‰n syd‰n ei sulanut v‰vylleen eik‰ tytt‰relleen, ja miss‰ h‰n suinkin luuli jotakin voivansa, yritti h‰n aina kostamaan heille; niin kivikovaksi oli h‰nen syd‰mens‰ paatunut omaa lastansa ja kelpo v‰vy‰ns‰ kohtaan! Iikka ei koskaan vastustanut appivaariansa, vaikka kuinkakin h‰vyttˆm‰sti h‰n olisi Iikkaa kohdellut, sill‰ h‰n tunsi syv‰‰ kunnioittamista h‰nt‰ kohtaan; olihan h‰n kumminkin h‰nen sive‰n vaimonsa is‰, joka laillaan oli kasvattanut h‰nelle kumppaniksi armaan puolison, joka niin usein lohdutti h‰nen syd‰mens‰ ja oli h‰nelle kaikki kaikissa; siin‰ syy, jonkat‰hden Iikka aina vaikeni, kun Niemim‰kel‰n is‰nt‰ tuli vaan n‰kˆs‰lle, tulipa h‰n mink‰ n‰kˆisen‰ milloinkin tuli. V. H‰viˆ. Niemim‰kel‰isetkin olivat ennen olleet vaan tavallisia ihmisi‰, jotka vaivaa n‰hden el‰‰ kitustelivat karulla maatilallansa, jonkat‰hden he eiv‰t olleet parempia eik‰ pahempia kuin muutkaan ihmiset, eiv‰tk‰ her‰tt‰neet mit‰‰n huomiota. Eiv‰t he silloin olleet ylpe‰mpi‰k‰‰n kuin muut ihmiset, eik‰ heill‰ n‰ytt‰nyt olevan juuri mist‰‰n niin isoa huolta. Mutta heti, kun he mˆiv‰t mets‰ns‰ pˆlkkyherroille useammasta kymmenest‰ tuhannesta markasta, tuli heille kyll‰ monenkaltaiset huolet; sill‰ kyll‰ raha huolta antaa. Ensinn‰kin tuli huolta siit‰, kuinka tuo ik‰v‰ ja ruumista rasittava tyˆ saataisiin poistetuksi ja kuinka el‰m‰ saataisiin niin mukavaksi, suloiseksi ja tyˆttˆm‰ksi kuin suinkin mahdollista, ja se ensim‰inen huoli toi monta, monta muuta huolta tullessaan! Se toi sen huolen, kuinka oikein pian saataisiin karkeat sarkanutut ylt‰‰n poistetuiksi ja rikasten arvonmukaiset, hienommat ja mallikkaammat vaatteet sijaan; se toi sen huolen, kuinka hiukaava ja j‰lv‰‰v‰ syd‰n-ala saataisiin vaikenemaan ja tyytym‰‰n, ett'ei se aina kurisisi ja mouruaisi ja olisi jotain aina kaipaamassa; mutta huolista huolin oli kumminkin se, kuinka tuo pieneen paikkaan supistettu ihana mets‰, eli toisin sanoen: tuo mets‰st‰ saatu raha oli niin s‰ilytett‰v‰, ett'ei se miss‰‰n tapauksessa p‰‰sisi v‰henem‰‰n, vaan ett‰ se p‰invastoin enenisi ja kasvaisi. Mutta olipa heill‰ nyt neuvoja, jos pahoja p‰ivi‰kin; sill‰ olihan nyt rahaa, ja raha kaikki voittaa. Entiset karkeat nutut poistettiin siten, ett‰ kaupungista ostettiin uudet palttoot, takit ja turkit, oikein muodin-mukaiset, ja samalla tuotiin myˆs tehdasten hienoa verkaa ja muuta vaatetta, joista mestari-r‰‰t‰lit saivat sepitt‰‰ uuden uutukaisia somia pukuja; hyv‰t korskuvat hevoset ja mukavat ajokalut laitettiin -- miks'ei? sill‰ olihan nyt rahaa, paljon k‰rsinytt‰ ruumista helpoitettiin siten, ett‰ tyˆnteko heitettiin kokonaan pois ja sit‰ ruvettiin, palkinnoksi paljoista vaivoistaan, mukavasti liehuttelemaan mukavissa keinutuoleissa ja v‰liin oi'aistiin sit‰ topatulla sohvalla; kun siihen kyll‰yttiin, l‰hdettiin ajamaan korskuvilla hevosilla ja mukavilla ajokaluilla. Kurisevaa syd‰nalaa ja vellovaa vatsaa korjattiin suun kautta, jolle heti koettiin laittaa oikein "potelli-olutta", ja muuta "troppia", johon ensim‰lt‰ sekoitettiin "j‰‰rn‰sti‰" ja "alueeta", ett‰ se tulisi tehokkaammaksi t‰ytt‰m‰‰n ankarain velkojain vaatimuksia. Niiden piti olla ensin niinkuin kasteen veten‰ muille, vasta pantaville hyville aineksille, ja niin sekin ep‰kohta ihmis-el‰m‰ss‰ tuli v‰hitellen korjatuksi! Huolten huoli poistettiin siten, ett‰ muutettiin pois rikkaasta paikkakunnasta, jossa mets‰t kullenkin tuhansia tuottivat, ja mentiin "kˆyh‰‰n" kyl‰‰n, jossa rahoille saadaan kasvua yhdeks‰n-kymment‰ sadalta, ja noinhan ne huolet tulivat poistetuiksi! Semmoinen se oli heid‰n asemansa ja tilansa, kun he tulivat Niemim‰kel‰‰n Peltolan kyl‰ss‰. Ennen on jo mainittu, ett‰ Niemim‰kel‰n is‰nt‰v‰ki oli kˆyhille hyv‰ Peltolan kyl‰‰n tultuansa ja siell‰ ollessansa. Mutta ei heid‰n hyvyytens‰ tullut ihmisrakkaudesta eik‰ s‰‰liv‰isest‰ syd‰mest‰ kˆyhi‰ kohtaan; vaan he tekiv‰t laupeuden tyˆt‰‰n siin‰ taitavaisessa uskossa, ett‰, kun he antavat kˆyhille almua, Jumala siunaa heid‰n rahoillensa monenkertaiset voitot ja siten kasvattaa heid‰n varojansa paljoa kiiruummasti kuin tavallisesti. Mutta niin pian kuin joku kˆyh‰ sattui jotenkin loukkaamaan Jumalalta niin paljon hyv‰‰ toivovan is‰nn‰n mielipiteit‰ tai oikeuksia, silloin ei ulkokultainen Jumalan pelko ja rakkaus paljoa vaikuttanut is‰nn‰n mieless‰; sill‰ silloin h‰nen hyvyytens‰ muuttui yht'‰kki‰ kauheimmaksi ja katkerimmaksi koston pyynnˆksi. Ennest‰‰nh‰n jo tied‰mme, ett'ei Niemim‰kel‰n is‰nt‰ antanut mit‰‰n armoa semmoisillekaan talojen omistajille, jotka perheinens‰ tulivat hyv‰sti toimeen, kun ei heill‰ vaan ollut "rahoja"; se selitt‰nee parahiten, mink‰lainen ajatus h‰nell‰ oli niist‰, jotka olivat pakoitetut armoleip‰‰ hakemaan. Kaikin tavoin kokivat he rahoillensa hakea siunausta ja runsasta kasvua sek‰ hengellisesti ett‰ aineellisesti, ja edelliseen kuuluu sekin, ett‰ k‰sill‰ olevat setelirahat ja muut arvopaperit s‰ilytettiin Raamatun lehtien v‰liss‰, jolla talletuspaikalla oli se tarkoitus, ett‰ heid‰n rahansa tulisivat siten _pyhitetyiksi_, ett'ei niihin mik‰‰n "kateensilm‰" pystyisi! Hopea- ja kultarahojen s‰ilytyspaikassa piti olla joku pieni "jumalinen" kirja! -- ja noin monistettuna kaikilla hyvill‰ varokeinoilla, odottivat he Jumalalta -- siunausta! Kun he muuttivat Peltolan kyl‰‰n, tarjoelivat he rahoja kyl‰l‰isille lainaksi, mutta Peltolan kyl‰l‰iset pelk‰siv‰t velkaa pahemmin kuin vihollista, sill‰ he olivat el‰m‰n koulussa jo oppineet tuntemaan sen vaikutukset; sent‰hden eiv‰t he takertuneetkaan paulaan niin helposti kuin Niemim‰kel‰n is‰nt‰ oli luullut. Niinkuin ennen on mainittu, olivat Peltolan kyl‰l‰iset maata viljelev‰‰ ja tyˆteli‰st‰ kansaa. Ei ollut koko kyl‰ss‰ yht‰‰n is‰nt‰‰, joka ei olisi itse ensim‰iseksi noussut aamulla ylˆs ja her‰tellyt sitte v‰kens‰. Kun se oli tehty, oli em‰nnill‰ jo ruoka pˆyd‰ll‰ valmiina ja is‰nt‰ meni edell‰ pˆyt‰‰n ja muu v‰ki per‰ss‰. He ottivat lakit pois p‰‰st‰‰n, siunasivat ruokansa ensin ja sˆiv‰t sitten eineens‰. Kun siit‰ toimesta oli p‰‰sty, l‰htiv‰t he keve‰ll‰ syd‰mell‰ yksimielisesti tyˆhˆn, is‰nt‰ edell‰, jossa h‰n kaiken p‰iv‰‰ teki tyˆt‰ paraana miehen‰ ja ohjasi muidenkin tekoa. Ja kun is‰nn‰n tarkka silm‰ oli kaikkialla valvomassa, k‰vi tyˆ joutuin ja perusteellisesti. Sent‰hden tuli tuo maanviljelys ja sit‰ seuraava tyˆ heille rakkaaksi; se oli heid‰n aarteensa, josta he eliv‰t ja toimeen tulivat, ja siit‰ aarteesta maksoivat he kaikki yhteiskunnalliset maksut ja viel‰p‰ heill‰ ulottui joku ropo yleisiin ja kansallisiin tarkoituksiinkin. Tosin ei heid‰n aarteensa ollut Raamatun eik‰ muiden kirjojen lehtien v‰liss‰, mutta sen enemm‰n oli niit‰ kyl‰l‰isten p‰‰ss‰ ja syd‰mess‰, sill‰ he olivat Jumalaa pelk‰‰v‰ist‰ kansaa ja kokivat pit‰‰ lastensa kasvatuksesta hyv‰‰ huolta. Kun kyl‰l‰iset niin tyˆns‰ ja el‰m‰ns‰ perustivat, oli heid‰n toimeentulonsa sill‰ kannalla, ett‰ he eliv‰t omistansa ja niin eiv‰t he tarvinneet lainoilla lis‰t‰ toimeentuloansa; siin‰ syy, jonkat‰hden eiv‰t kyl‰l‰iset halunneet ottaa rahalainoja Niemim‰kel‰n is‰nn‰lt‰, vaikka v‰liin oli kovakin rahanahdinko, mutta niidenkin l‰pi meniv‰t he muuten keinottelemalla. Mutta "maa ei ole miehett‰‰n, eik‰ kyl‰ kirveitt‰‰n", sanoo sananlasku ja niinp‰ k‰vi t‰ss‰kin; sill‰ olipa kumminkin kyl‰ss‰ kaksi, jotka ymm‰rsiv‰t tuon Niemim‰kel‰n is‰nn‰n hyv‰ntahtoisuuden hyv‰kseen eli oikeammin pahakseen k‰ytt‰‰. Ne olivat Hoitolan Heikki ja Mets‰l‰n Mikko. He ottivat kumpainenkin heti isomman rahasumman lainaan, muka maanviljelyst‰‰n parantaaksensa, mutta rahat eiv‰t joutaneetkaan maanviljelyksen parannukseen; niill‰ oli muitakin reiki‰, sill‰ nyt oli rahaa, tuota maksun v‰likappaletta, jota kaikki haluavat; sopihan nyt el‰‰. Hoitolan Heikki teki hevoskauppoja kahta innokkaammin kuin ennen, sill‰ nyt se k‰vi laatuun; nyt oli hyv‰ voittaa, kun oli rahoja, joiden turvissa sai kaupat mielens‰ j‰lkeen sujumaan. H‰n vaihtoi usein Niemim‰kel‰n is‰nn‰nkin kanssa hevosia ja p‰‰llisti h‰nelle useita satoja markkoja ja etua tuottavat p‰‰lliset maksettiin aina uudella velkakirjalla! Niin lis‰‰ntyi velka lis‰‰ntymist‰‰n. Mets‰l‰n Mikko kyll‰ ei tehnyt hevoskauppoja, ett‰ olisi sill‰ velkaantunut, vaan h‰n heitti tyˆnteon kokonansa pois ja rupesi ryypiskelem‰‰n, ja kun h‰n tuli pˆhn‰‰n matkoilla ja markkinapaikoissa, otti h‰n aina niin liiaksi, ett‰ tuli aikaan taidottomaksi, joissa tiloissa viekas veli piti useinkin siit‰ huolen, ett‰ h‰nen lakkarinsa ja taskunsa tulivat hyvin puhdistetuiksi; mutta vahinko piti aina palkita -- uudella lainalla! Niemim‰kel‰n is‰nt‰ n‰ki kyll‰ kotkan silmill‰ ylev‰lt‰ asemaltaan, kuinka siin‰ viimein k‰ypi, sill‰ olihan h‰n rukoillut tai ainakin muutoin keinotellut Jumalalta rahoillensa siunausta; h‰n odotti nyt sit‰. Sattui tulemaan katovuosi ja kova rahan puute alkoi tuntua maassa. Silloin yht'‰kki‰ tuli kuvernˆˆrist‰ takavarikko-v‰lip‰‰tˆs sek‰ Hoitolan Heikille ett‰ Mets‰l‰n Mikolle, ja nimismies pani takavarikkoon kummaltakin elon el‰m‰n. Molemmat talon yst‰v‰t tulivat Niemim‰kel‰‰n ja kyynelsilmiss‰ rukoilivat, ett'ei heid‰n ainainen hyv‰ntekij‰ns‰ olisi niin kova ja saattaisi heit‰ mierontielle niin kovana aikana, mutta nyt oli entinen yst‰vyys loppunut ja is‰nt‰ sanoi vaan kylm‰sti: "Min‰ n‰en selv‰sti, ett‰ te h‰lvenette; mist‰ min‰ sitte omani saan? Ei minun k‰y odottaminen." Kyl‰l‰isetkin n‰kiv‰t, mitenk‰ Hoitolan Heikin ja Mets‰l‰n Mikon k‰ypi, sent‰hden ei heit‰k‰‰n haluttanut auttaa heit‰. Mik‰p‰ siin‰ oli Hoitolan Heikill‰ ja Mets‰l‰n Mikolla neuvona; tˆiden ja toimien hedelm‰t alkoivat ruveta n‰kym‰‰n. Yst‰v‰ ei kallistanut korviansa heid‰n viittauksillensa ja "hyvi‰ kyl‰nmiehi‰" ei ollut, sill‰ he olivat ne itse sopimattomalla k‰ytˆksell‰‰n vieroittaneet pois tykˆ‰ns‰. Kuulutettu huutokauppa-p‰iv‰ tuli ja Niemim‰kel‰n is‰nt‰ huusi heid‰n maansa mantunsa ja kaikki, mit‰ heill‰ oli, itsellens‰ polkuhinnasta, sill‰ kyl‰l‰iset eiv‰t tahtoneet puuttua eik‰ sekaantua heid‰n rettelˆihins‰; mutta Niemim‰kel‰n is‰nt‰ iloitsi syd‰mens‰ pohjasta, sill‰ n‰yttih‰n ainakin silt‰, kuin h‰nen rahansa olisivat todellakin tulleet pyhitetyksi Raamatun lehtien v‰liss‰, ja ett‰ h‰nen kˆyhille antamat almunsa eiv‰t olisi hukkaan menneet, koska ne n‰yttiv‰t niin rupeavan kasvamaan. H‰n mˆi molempien velkamiestens‰ maat, jommoisellakin voitolla, entisen kotipuolensa miehille, ja irtaimistollakin h‰n kiskoi isot voitot. Semmoinen se oli Hoitolan Heikin ja Mets‰l‰n Mikon taloudellinen loppu. Mutta Peltolan kyl‰l‰iset kauhistuivat tekoa niin, ett'eiv‰t he olisi huolineet Niemim‰kel‰n is‰nn‰n rahoista, vaikka h‰n olisi antanut niit‰ kuinka halvalla kasvulla tahansa, ja he alkoivat vierautua h‰nest‰ ja h‰n heist‰ aina enemm‰n ja enemm‰n. "Vanha yst‰vyys on luja", sen osoitti Mets‰l‰n Mikon ja Hoitolan Heikinkin kohtalo. Kun joku aika oli kulunut heid‰n h‰viˆst‰ns‰, ett‰ enin syd‰men suru oli enn‰tt‰nyt haihtua, tuli heid‰n yst‰vyytens‰ entiselleen Niemim‰kel‰n is‰nn‰n kanssa ja he olivat myˆt‰‰ns‰ Niemim‰kel‰n tyˆmiehin‰ ja muutoinkin kaikkena kaikessa, niinkuin ennen olemme jo n‰hneet, ja jonkun ajan takaa n‰kiv‰t he vaan h‰ness‰ taasenkin suurimman hyv‰ntekij‰ns‰! Kun Niemim‰kel‰n is‰nt‰ n‰ki, ett‰ h‰nen rahojensa karttumisen onni loppui niin lyhyeen Peltolan kyl‰ss‰, nimitt‰in noiden kahden talon h‰viˆˆn, ei ollut h‰nell‰ muuta neuvoa kuin sijoittaa rahansa pankkiin, mutta pankki ei maksanut kuin nelj‰ sadalta kasvua, jonkat‰hden h‰nen rahojensa kasvaminen k‰vi paljoa v‰hemm‰ksi kuin yhdeks‰nkymment‰ sadalta, jonka h‰n oli niille kasvuksi uneksinut; eik‰ tuota tappiota voinut sek‰‰n parantaa, ett‰ koettiin kˆyhille antaa almua ja ett‰ k‰sirahoja pidettiin Raamatun lehtien v‰liss‰. Niin kului joku aika. Niemim‰kel‰n maanviljelys k‰vi vuosivuodelta niin huonoksi, ett'ei tuottanut taloon vuosinaisia tarpeita! Kummako se oli, sill‰ is‰nt‰ ja talon poika eiv‰t valvoneet p‰in perin mit‰‰n tyˆt‰ sen koommin kuin kyl‰‰n tulivat, jopa kaiketi, sill‰ he olivat liika hyvi‰ ja rikkaita niin halpaan ammattiin kuin tyˆn per‰‰n katsomiseen, ja tyˆn tekemisen itsens‰ katsoivat he niin ylˆn, ett'ei sen tekij‰ll‰ ollut heid‰n mielest‰ns‰ kunniaakaan! Sent‰hden koko talon tyˆ ja hoito oli vieraan v‰en hallussa, jotka eiv‰t taas huolineet muusta, kunhan vaan p‰iv‰ meni ja toinen tuli; eik‰ talon hoito parannut sittenk‰‰n, vaikka sit‰ hoitamaan tuli viimeiselt‰ Hoitolan Heikki ja Mets‰l‰n Mikkokin. Tuommoisen hoidon kautta tulivat Niemim‰kel‰n tilukset kovin rappiotilaan: niityt pensastuivat ja j‰iv‰t aidoitta ja ladoitta, sent‰hden v‰heni hein‰n saalis vuosi vuodelta ja viimein ei niist‰ saatu kuin v‰h‰n s‰nke‰ karjojen jaloista, ja niin saadut hein‰t olivat sek‰ huonoja ett‰ kalliita, kun kallis tyˆv‰ki p‰inens‰ niit‰ koperoitsi. Heinien osto kasvoi siis vuosi vuodelta talossa. -- Pellot j‰iv‰t ojittomiksi ja aidattomiksi ja ne viljeltiin niin huonosti, ett'eiv‰t ne kasvaneet oikein puita eik‰ heini‰, mutta viljaa sit‰kin v‰hemmin; sill‰ niit‰ pidettiin kumminkin siksi rauhatoinna, ett'ei luontokaan niiss‰ saanut kasvukuntaansa levitt‰‰! Ja kun niiss‰ oli jotakin kylvˆ‰, haparoitiin niit‰ harvoja korsia, joita huonosti ruokottu maa oli jaksanut kasvaa, vasta talven tullessa lumen seasta pois, ja silloin el‰imet olivat niist‰ jo runsaan osan ottaneet, huonojen aikojen t‰hden! -- Kyll‰p‰ sen arvaa jo edelt‰kin p‰in, ett‰ semmoisella maanviljelyksell‰ ei peltokaan antanut talouden tarpeeksi viljaa, jonkat‰hden kaikki talossa tarvittava vilja ihmisille oli vuosittain ostettava; sill‰ korskuvat syˆttil‰ishevoset ja muu karja tarvitsivat kyll‰ syˆd‰ksens‰ kehnon ja v‰h‰n viljan, jonka maa antoi. Mutta olipa toki Raamatun raoissa rahaa ja pankista saatiin toista; paha vaan, ett'ei pankki maksanut yhdeks‰‰kymment‰ sadalta kasvua. Eip‰ siin‰ ollut viel‰ kyll‰, ett‰ talon tulot pieneniv‰t, ett'eiv‰t rahat kasvaneetkaan m‰‰r‰ttˆm‰sti; mutta siihen tuli viel‰ lis‰ksi aivan p‰invastainen seikka, nimitt‰in se, ett‰ samassa m‰‰r‰ss‰ kuin tulot pieneniv‰t, menot talossa suurenivat. Sill‰ yh‰ useammin tarvittiin tehd‰ matkoja kaupunkiin, tuomaan sielt‰ ehtimiseen olutkuormia, "koljotti" pulloja ja muita "troppeja"; sill‰ is‰nn‰n h‰vytˆn velkoja -- syd‰nala -- oli tullut yh‰ ankarammaksi vaatimuksissansa ja lis‰ksi oli tullut viel‰ toinenkin yht‰ tyhj‰ ja vellova syd‰nala, kuin is‰nn‰ll‰kin oli, nimitt‰in Kasperin; ne kaksoisvelkojat olivat tulleet niin ankariksi, ett'eiv‰t tyytyneetk‰‰n en‰‰n katkeroihin "alvee"- ja "j‰arn‰sti"-troppeihin, vaan heille piti antaa oikein virtanaan jalostuttavaa nestett‰, oikein alkuper‰isess‰ puhtaudessaan! Mutta yh‰ useammin kuului kyl‰ss‰, ett‰ Niemim‰kel‰n is‰nt‰ taas on "kipe‰n‰", sill‰ kukaan ei ollut p‰‰ssyt h‰nen kamariinsa; yh‰ useammin kuului kyl‰ll‰, ett‰ Kasperi taas oli juovuksissa! Kaikkiin n‰ihin asianhaaroihin katsoen oli se paha, kovin paha, kun rahat eiv‰t tuottaneetkaan yhdeks‰‰kymment‰ sadalta, sill‰ varat eiv‰t kumminkaan olleet niin ‰‰rettˆm‰t, ett‰ niukka nelj‰n prosentin kasvu olisi riitt‰nyt laiskan, tyˆttˆm‰n ja huolettoman perheen ylˆllisen ja harrastelevan el‰m‰n tarpeisiin; vaan p‰iv‰ p‰iv‰lt‰, vuosi vuodelta, tuli p‰‰omaan isompi kolo. Siihen viel‰ lis‰ksi tuli, ett‰ is‰ns‰ ehtimiseen sai maksaa ja sovittaa Kasperin rikoksia, joita h‰n usein juovusp‰iss‰‰n teki, eik‰ is‰ll‰ ollut yht‰‰n syyt‰ nurkua, ett'ei Kasperi ollut hyv‰sti alkanut "maailman rannan" kouluansa ja ett‰ h‰n on liiaksi saanut lukea "lorukirjoja". Se aika, jolta n‰m‰t viimeiset kertomukset ovat, on jo jonkun ajan edemp‰n‰ Iikan naimisista, ja kyl‰ll‰ rupesi nyt kulkemaan kaikenlaisia huhuja. Sill‰ tiettiin salak‰hm‰‰, ett‰ Niemim‰kel‰n is‰nt‰ onkin aina silloin juovuksissa, kun h‰nen sanotaan olevan kipe‰n‰; siell‰ tiettiin, ett‰ h‰n taas on saanut maksaa niin ja niin paljon Kasperin pahoista tˆist‰; siell‰ tiettiin, ett‰ Niemim‰kel‰isten varat eiv‰t olleetkaan niin suuret, kuin on luultu; sill‰ niit‰ pit‰‰ kuluttaa joka vuosi runsaasti. Mutta se oli vaan salaisena kuiskeena harvain kesken, sill‰ eiv‰t he halunneet juoruta. Tosin olivat he yht‰ pˆn‰kˆit‰, yht‰ ylpeit‰, yht‰ arkoja kunniastaan kuin ennenkin; tosin oli heill‰ viel‰ korskuvat hevoset, kiilt‰v‰t hevosv‰rkit, kauniisti sisustetut uljaat huoneet ja rahoja Raamatun raoissa, mutta useassa kohden alkoi n‰ky‰ rikkin‰isi‰ akkuna-ruutuja, jotka saivat j‰‰d‰ siihen korjaamatta, ja joku riutunut savupiippu oli ilmestynyt tuon korskallisen rakennuksen katolle, yht‰ huonolla korjausonnella kuin rikkin‰iset akkuna-ruudutkin, ja niit‰ pitiv‰t kyl‰l‰iset pahana enteen‰. Tosin ajoi is‰nt‰ viel‰ kirkolle yht‰ komeilla hevosilla ja hevosv‰rkeill‰ kuin ennenkin ja kuski oli h‰nell‰ ajamassa kuskilaudalla niinkuin ennenkin, aisakello t‰rp‰tti aisassa niinkuin ennenkin ja suuri karhuntalja liehui reen per‰ss‰ niinkuin ennenkin -- kaikkiko niinkuin ennenkin? -- eip‰ kuitenkaan kaikki, sill‰ aikoinaan kauniit vaatteiset suitsivarret olivat jo poikki olleet useasta kohden, jotka sitten olivat solmiellut kiinni niinkuin parhaiten oli taidettu, mutta solmuhan on aina solmu. Kuskilauta oli pitk‰n ajan reess‰ ollut jo rikki ja niin se nytkin oli; mutta yht‰kaikki istui kuski siin‰ pˆn‰kk‰n‰, k‰det suorana, niin ohjaten solmuisilla suitsivarsilla hevosta; mutta tuo rikkin‰inen kuskilauta natisi, ritisi ja ratisi alinomaa ajaessa, ik‰‰nkuin muistuttaen ehtimiseen jotain talouden toimien vaillingista, muistuttaen, ett‰ asiat eiv‰t kaikki olleet niinkuin olla pit‰isi; suuri ja ennen niin romea umpikulkunen r‰misi myˆs r‰nkien korvissa niin ep‰sointuisesti, ett‰ sen sointu kuului silt‰, kuin joku olisi kepakolla rummuttanut rikkin‰isen paistinpannun pohjaan, ja kyl‰l‰iset kuiskaelivat toisillensa: "jopa Niemim‰kel‰n is‰nn‰n hevosv‰rkit rupeavat huononemaan". Noiden ennetten aikana Niemim‰kel‰n is‰nt‰ tuli k‰ym‰‰n er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ J‰ykk‰l‰ss‰! H‰n ei ollut k‰ynyt juuri monasti siin‰ talossa, ei useammasti kuin olemme n‰hneet, ja niill‰kin h‰nen k‰yntikerroillansa oli h‰nen asiansa jotenkin oudonlaisia. Niemim‰kel‰n is‰nt‰ ei kuitenkaan tullut nyt J‰ykk‰l‰‰n kopeana ja uhkaavana, niinkuin edellisill‰ kerroilla oli tehnyt, vaan h‰n tuli hˆylin‰ ja kohteliaana niinkuin hyv‰ yst‰v‰ ainakin. Talonv‰ki otti vieraansa hyv‰sti vastaan ja is‰nt‰ vei h‰nen kamariin, mutta kaikki J‰ykk‰l‰iset kummastelivat kesken‰ns‰: mik‰ oli saattanut h‰net heille tulemaan! Niemim‰kel‰n is‰nt‰ puheli hˆylisti talon is‰nn‰n kanssa ja j‰lkim‰inen iloitsi syd‰mess‰‰n, ett‰ naapurissa oli varmaan joku muutos tapahtunut parempaan p‰in. Kun vieraansa oli niin kohtelias ja kun oli puheltu niit‰ n‰it‰, rohkesi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ viimein kysy‰ h‰nelt‰: "Ettekˆ aio jo ottaa v‰vy‰nne ja tyt‰rt‰nne kotiinne? Vaikka kyll‰ he tulevat hyv‰sti toimeen tuossakin, vaan tekin n‰ytt‰isitte tarvitsevan heid‰n apuansa." Niemim‰kel‰n is‰nn‰n kasvot muuttuivat tuota kuullessansa ja verisuonet pullistuivat h‰nen otsassansa ja aivenillansa, ja v‰risevin huulin vastasi h‰n: "Ei ik‰n‰ kerj‰l‰isi‰", ja J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ havaitsi silloin pahoin pettyneens‰. Niemim‰kel‰n is‰nt‰ tyyntyi taas ja h‰n muuttui entisellens‰, yht‰ kohteliaaksi. Kun oli taas puheltu sit‰ ja t‰t‰, sanoi h‰n viimein: "Ettekˆ, hyv‰ naapuri, lainaisi minulle parituhatta markkaa muutamaksi viikoksi? Minulla on kyll‰ rahoja pankissa, mutta min‰ tarvitsisin tuon joutavan summan ‰kki‰, eiv‰tk‰ rahat joudu pankista niin pian kuin tarve vaatisi, sill‰ minulta sattui k‰r‰j‰rahat loppumaan." "Min‰ en ota rahoja lainaan enk‰ min‰ anna rahoja lainaan", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ j‰yk‰sti. "Tuon vertaista summaa!" "En v‰h‰‰ enk‰ paljoa, eik‰ minulla paljoa olekaan." "Jopa oli kumma! ja min‰ olen itse tarjonnut sinulle rahaa lainaan." "Mutta en min‰ ole sit‰ tarjousta ottanut vastaan, enk‰ siis ole teille siit‰ mit‰‰n velkaa. Min‰ tied‰n, kenell‰ on rahoja k‰sill‰, jonka paremmin sopii ryhty‰ teid‰n asioihinne: se on teid‰n v‰vynne, menk‰‰ ja lainatkaa h‰nelt‰; min‰ tied‰n, ett‰ h‰n ilolla lainaa teille", sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰. "En, vaikka paikalle n‰‰ntyisin", sanoi Niemim‰kel‰n is‰nt‰ ja l‰hti pois, mutta ei yht‰ kohteliaana kuin oli tullut. Tuota naapurinsa rahan lainaan hakemista piti J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ hyvin kummana, ja kun joku vaan puhui Niemim‰kel‰n rahoista ja rikkauksista, pudisti h‰n ep‰ilev‰isesti p‰‰t‰ns‰, mutta ei puhunut kenellek‰‰n siit‰ sen enemp‰‰. Tosi on, ett‰ Raamatun v‰list‰ olivat nyt Niemim‰kel‰ss‰ rahat loppuneet, ja kun ei h‰n saanut lainaa kyl‰l‰isilt‰ns‰, laittoi h‰n poikansa pankista noutamaan useampia tuhansia markkoja. Kasperi l‰hti matkaan kaupunkiin ja nosti siell‰ tarvittavat rahat. Oli iltap‰iv‰, kun h‰n rahat sai haltuunsa. H‰nen syd‰n-alansa rupesi taas velkomaan saataviansa ja nyt oli hyv‰ tila tyydytt‰‰ jo tottunutta velkojaa. H‰n meni ravintolaan ottamaan "naukkuja" ja siell‰ tuli kohta paljon hyvi‰ yst‰vi‰, sill‰ olihan Kasperi rikkaan Niemim‰kel‰n poika, jolla oli rahoja, ja raha antaa rintaa. Naukkujen ottoa tihitettiin ja siit‰kˆs tultiin hyv‰lle tuulelle. Aika tuli ik‰v‰ksi; ruvettiin ajan kuluksi pelaamaan! Peli-into kiihtyi kiihtymist‰‰n ja naukkuja otettiin v‰liin lis‰kiihoitukseksi. Kasperi tuli juovuksiin, jonkat‰hden ei h‰n ollut edes kunnollinen pelaajakaan, ja h‰n kadotti markan markan per‰st‰, sadan sadan per‰st‰, ja aamun tullessa ei h‰nell‰ ollut rahaa kruunun myntti‰! H‰n kauhistui ja hirmustui itsekin tilaansa, kun oli kadottanut kaikki rahansa; ja kuinka h‰n kotiinsa menisi, kun ei h‰nell‰ olisi rahoja? H‰n rupesi koettelemaan tappeluonneansa, kun ei pelionni auttanut. Vihasta vahtoavin suin tˆyt‰si h‰n rahojensa voittajien kimppuun, ryˆst‰‰ksens‰ heilt‰ kadotetut rahansa takaisin. Tappelu k‰vi raivoisaksi, p‰ihtymys ja ep‰toivon vimma teki Kasperin tiikerin kaltaiseksi. H‰n haavoitti pahoin vastustajiansa, ja ravintolan huonekaluja ja astioita s‰rkyi paljon siin‰ myll‰k‰ss‰. Vaikka Kasperin vastustajia oli useampi, eiv‰t he voineet h‰nt‰ hillit‰, sill‰ h‰n lˆi vimmatulla innolla, kaikilla, mit‰ vaan k‰teens‰ sai. Mutta heti tappelun alkaessa oli er‰s heist‰ juossut kaupungille poliisia hakemaan h‰t‰‰n; poliisi tulikin, otti Kasperin kiinni ja vei h‰net kaupungin vankilaan, yht‰ tyhj‰n‰ rahoista, kuin oli kaupunkiin tullutkin! Kyll‰ Kasperi koki sanoa, ett‰ h‰n on Niemim‰kel‰n Kasperi, vaan ei mik‰‰n auttanut, poliisi teki teht‰v‰ns‰. -- Se oli kova tutkinto Kasperille, h‰nen is‰llens‰ niin mieluisessa maailman rannan oppikoulussa! Kasperia ei laskettu irti kaupungin vankilasta, ennenkuin asia tuli tutkituksi raastuvassa. Er‰s maaseudulta kotoisin oleva todistaja oli kerinnyt l‰hte‰ pois kaupungista, jonkat‰hden tutkinto viipyi useampia p‰ivi‰. Kasperi l‰hetti is‰llens‰ heti sanan, ett‰ h‰n tulisi kaupunkiin lunastamaan poikaansa pois pahasta pinteest‰, johon h‰n oli joutunut. Is‰ tulikin kaupunkiin ja koki kaikin tavoin saada poikaansa pois ilman rangaistuksetta. H‰n nosti pankista taas rahoja ja kulutti satoja nurkkasihteereille asiansa auttamiseksi; mutta mik‰‰n keino ei auttanut, sill‰ ei raha eik‰ Niemim‰kel‰n nimen arvokkaisuuskaan painanut mit‰‰n oikeuden vaakakupissa, vaikka h‰n luuli niin paljon painavansa Peltolan kyl‰ss‰ rahoinensa kansalaistensa kesken. Kasperi sakotettiin vaan armotta juopumisesta ja tappelusta, ja h‰n tuomittiin maksamaan viel‰ kaupan p‰‰lle kaikki tappelussa s‰rjetyt huonekalut. Tosin sakotettiin toisiakin Kasperin juoma- ja tappelukumppaneita; mutta mit‰p‰s se h‰nt‰ auttoi, jos muitakin oli samassa kadotuksessa? Niin se seikka loppui. Ensi kerran el‰ess‰‰n havaitsi Niemim‰kel‰n is‰nt‰, ett'ei Kasperi tehnyt oikein, ja vihan ja kiukun v‰ess‰ haukkui ja s‰tti h‰n poikaansa, kun h‰n oli niin paljon h‰nelle tehnyt aineellista vahinkoa, ja uhkasi pieks‰‰ poikaansa; mutta h‰nen mieleens‰ ei johtunut v‰h‰‰k‰‰n, ett‰ suurin syy Kasperin pahantapaiseen el‰m‰nlaatuun oli h‰nen oma vikansa, kun h‰n oli liian lˆyh‰sti valvonut poikansa kasvatusta. Tosin oli is‰ pojallensa valinnut ja m‰‰r‰nnyt oppikouluksi tuon moniluokkaisen maailman rannan; mutta nyt havaitsi h‰n, ett‰ siell‰ saatetaan opettaa muutakin, ei vaan rahojen kokoamista, vaikkapa aivan p‰invastaisiakin asioita. Mutta sen kaiken piti h‰n vaan poikansa vikana, jolla oli niin "huono p‰‰", ett'ei h‰nest‰ voinut sen parempaa tulla. El‰m‰ Niemim‰kel‰ss‰ tasaantui taas tuonkin tapauksen per‰st‰ entiselleen, eik‰ siit‰ ollut sen pitemp‰‰, mutta kyl‰ss‰ alkoi kuulua hiljaisia, salaisia kuiskeita, asiantuntevain kesken, ett‰ Niemim‰kel‰n is‰nt‰ oli nostanut pankista viimeiset rahansa Kasperin lunastamiseksi ja ett‰ h‰nell‰ on jo velkojakin! Niin kului aikaa viel‰ ummellensa puolitoista vuotta, eik‰ mit‰‰n erinomaista tapahtunut. Kasperi vaan eli tavallista menoansa: ajoi hevosella kyl‰st‰ kyl‰‰n, talosta taloon, markkinoilta markkinoille ja oli melkein aina hujakassa. H‰n haki muka nyt morsianta itsellens‰, jonka piti olla hyvin rikkaan ja muuten maanvalion, rikkaan Niemim‰kel‰n ainoalle pojalle. Mutta Kasperin el‰m‰ntavat olivat jo tunnetut laajalle, sill‰ "hyv‰ kello kauas kuuluu, paha sanoma viel‰ etemm‰s"; sent‰hden ei kukaan kunnon neiti tahtonut yhty‰ h‰nen kanssansa. Jospa h‰n olisi aikanansa nainut jonkun sive‰n ja lujaluontoisen, vaikka kˆyhemm‰nkin tytˆn, joka silloin ei olisi ollut mahdotonta, niin kenties olisi koko Niemim‰kel‰n ja Kasperin el‰m‰ tullut toisenlaiseksi; kenties olisi talo tullut h‰viˆst‰ pelastetuksi, kun olisi hell‰ k‰si tullut tasoittelemaan ja hillitsem‰‰n talossa syntyvi‰ ep‰kohtia, kun olisi tullut hell‰ syd‰n, vaikka ei rikaskaan, palkitsemaan huonoa kasvatusta -- kenties, kenties? Kaikkialla saivat Kasperin naimatuumat huonon lopun ja alakuloisuus valtasi koko talon v‰en; eik‰ kummakaan, sill‰ kuuluisalla nimell‰ oli Kasperin naimisen kautta luultu saatavan toisia rahoja menetettyjen sijaan. Er‰‰n‰ pyh‰n‰, kun v‰ki kirkosta palasi, toivat he sen oudon uutisen tullessaan, ett‰ Niemim‰kel‰n talo irtaimineen p‰ivineen kuulutettiin pakko-huutokaupalla myˆt‰v‰ksi! Eik‰ se uutinen kovin kyl‰l‰isi‰ oudostuttanutkaan, sill‰ olihan ollut liikkeell‰ jos jonkinlaisia kuiskeita. Nyt olivat rahat loppuneet jo Raamatun sis‰lt‰kin; ei Raamattu ollutkaan niit‰ pyhitt‰nyt v‰‰ryyteen. Olisipa tainnut olla parempi, jos olisivat itse sielt‰ hakeneet pyhityst‰, kenties olisi silloin rahatkin tulleet pyhitetyksi; ehtynyt oli nyt Raamattu, ehtynyt pankki ja maa oli jo aikaa ehtynyt; ehtyneet olivat myˆskin ne monet lainanantajat, joilta is‰nt‰ oli jo kauvan salaa rahaa lainannut; mutta heid‰n syd‰n-alansa ja kunnianhimonsa, ne eiv‰t olleet ehtyneet! Mets‰t olivat kyll‰ kerran ennenkin jo kauniina pˆlkkyin‰ uineet pitkin virtoja ja putouksia teille tiet‰m‰ttˆmille Niemim‰kel‰n is‰nn‰lt‰, mutta nyt ne olivat uineet toisenkaltaisina ja toista tiet‰ ja viel‰p‰ toisenlaisia putouksiakin myˆten, semmoiseen kuiluun, josta eiv‰t ne en‰‰n palanneetkaan takaisin min‰‰n luotettavana esineen‰, vaan ainoastaan paksuna sakeana sumuna, jota kutsutaan turmelukseksi. VI. Uusi is‰nt‰. M‰‰r‰tty huutokauppa-p‰iv‰ tuli. Kyl‰l‰iset kokoontuivat Niemim‰kel‰‰n silloin lukuisasti, sill‰ ei heid‰n tarvinnut nyt en‰‰n pel‰t‰ is‰nn‰n kostonpyyntˆ‰ eik‰ tuota ylv‰stelev‰‰ rikasta orjailla, sill‰ rikkautta ei h‰nell‰ en‰‰n ollut; h‰n oli nˆyrtynyt ja masentunut. Nyt on h‰n huomannut, ett‰ kirjojen k‰sitteleminenkin saattaisi olla joksikin hyv‰ksi ihmiselle t‰ss‰ maailmassa, ajattelivat kyl‰l‰iset; mutta lienev‰tkˆ heid‰n ajatuksensa olleet aivan oikeat? Kun v‰ki oli kokounut, alkoi nimismies myˆd‰ irtainta kalua ensim‰lt‰; muita kun tuli puolip‰iv‰n seutu, ruvettiin maata myˆm‰‰n. Is‰nt‰ ja Kasperi olivat kumpikin juovuksissa, mutta em‰nt‰‰ ei n‰kynyt; luultavasti oli h‰n surunsa ja h‰pe‰ns‰ t‰hden piiloittanut itsens‰. Ensikerran n‰kiv‰t kyl‰l‰iset Niemim‰kel‰n is‰nn‰n juovuksissa, sill‰ ei nyt k‰ynytk‰‰n laatuun k‰tkeyt‰ kamariinsa lukon taakse; ei nyt ollut ket‰‰n, joka olisi sanonut is‰nn‰n olevan kipe‰n‰: kaikki oli nyt julki, julki oli nyt rikkaus, julki juominen, julki poikansa huono kasvatus. Mutta ei h‰n osannut pit‰‰ syv‰‰ lankeemustansa ja turmelustansa omana vikanaan, vaan kaikki vastuksensa ja onnettomuutensa luki h‰n kyl‰l‰istens‰ syyksi; heiss‰ n‰ki h‰n pettyneen toivonsa musertajat. Noissa mielipiteiss‰ kulkea hoiperteli h‰n v‰kijoukon seassa ja vihasta tuijottavin silmin katseli ja tarkasteli jokaista kyl‰l‰ist‰‰n silmiin, ik‰‰nkuin tahtoen viel‰ entisell‰ mahdillansa vaikuttaa pelkoa ja orjuutta heiss‰, ja n‰yttip‰ silt‰, kuin h‰n olisi tahtonut sanoa: "mit‰ te kerj‰l‰iset". Lukulan Iikkakin oli ensikerran k‰ym‰ss‰ appelassaan sitte naimisensa; h‰n oli tullut katsomaan asiain menoa. Surullinen oli appelan tila nyt; kaikki oli mennyt, ja h‰n luuli appensa jo toki leppyneen taikka ainakin leppyv‰n heille, kun noin olivat asiat; mutta kun h‰nen appensa pitkitti yh‰ ‰skˆist‰ etsimist‰‰n, havaitsi h‰n viimein v‰vyns‰. "T‰‰ll‰kˆ sin‰kin p----n roisto olet?" karjasi h‰n ja samassa sivalsi h‰n pesukorennon, jolla yritti v‰vy‰ns‰ holvaamaan p‰‰h‰n, mutta kun h‰n ojensi korentonsa lyˆd‰ksens‰ sill‰, takertui siihen kymmenenkin k‰tt‰, jotka kyll‰ voivat tyhj‰ksi tehd‰ koko yrityksen. "Aina te olette minun tiell‰ni ja kiusanani! Teid‰n, sen viet‰v‰in, syy se on, ett‰ minun asiani n‰in ovat", sanoi h‰n, kun n‰ki, ett‰ h‰nen iskunsa estettiin. "Siltikˆ, kun ette meid‰n kaikkien kanssa saaneet tehd‰, niinkuin Hoitolan Heikin ja Mets‰l‰n Mikon kanssa teitte?" sanoi J‰ykk‰l‰n is‰nt‰. "Sin‰h‰n se juuri oletkin, joka olet pahin syy minun onnettomuuteeni ja joka olet aina ensim‰inen tuota roistoa puoltamaan", sanoi is‰nt‰. "Mik‰ r‰hin‰ siell‰? min‰ vaadin j‰rjestyst‰", ‰yhk‰si nimismies ja kaikki vaikenivat. Nyt ruvettiin maan myˆntiin ja talon is‰nt‰ menn‰ hoiperteli aivan pˆyd‰n viereen istumaan. Juuri kun maan myˆnti alkoi, kuiskasivat J‰ykk‰l‰n is‰nt‰ ja Iikka jotain toistensa korvaan. Entisilt‰ Niemim‰kel‰n is‰nn‰n kotipaikoilta oli tullut usea mies huutokauppaan ja kyl‰n kesken tiettiin, ett‰ he aikovat huutaa maan itsellens‰; mutta tuo tieto ei ollut kyl‰l‰isille mieluinen, sill‰ Hoitolan ja Mets‰l‰n talot eiv‰t olleet tulleet yht‰‰n voitolle uusien is‰ntiens‰ kaupassa, vaan paremmin tappiolle; sill‰ he olivat tuoneet pahoja, rivoja ja raakoja tapoja tullessansa kyl‰‰n, jotka silminn‰ht‰v‰sti alkoivat levit‰ ja turmella sen asukkaita; ja taloudelliselta kannaltakin katsoen olivat he jo aivan h‰vi‰m‰isill‰ns‰. "Ensim‰inen, toinen ja kolmas kerta, kuusituhatta markkaa", huusi nimismies, sill‰ maan hinta oli jo kohonnut siihen m‰‰r‰‰n noiden vierasten huutajien huudoista. "Seitsem‰ntuhatta!" "Seitsem‰ntuhatta", toisti nimismies. "Kymmenen tuhatta", kuului outo ‰‰ni muiden takaa. "Kymmenentuhatta markkaa, tuleeko lis‰‰? kymmenen tuhatta markkaa! Ensim‰inen, toinen ja kolmas kerta, kymmenentuhatta markkaa, kuuletteko kymmenentuhatta markkaa! tuleeko lis‰‰? eip‰ taida tulla: kymmenentuhatta markkaa on tarjottu, ensim‰inen, kymmenentuhatta markkaa, toinen ja kymmenentuhatta markkaa, kolmas kerta" -- kop -- vasara putosi pˆyt‰‰n. "Kuka se oli, joka teki viimeisen huudon? tulkoon t‰nne kauppakirjan tekoon ja maksamaan!" kehoitti nimismies. Arvatkaapa, kuka se oli, joka tuota nimismiehen kehoitusta totteli, joka tuon viimeisen huudon omisti omaksensa? Se ei ollut kukaan muu kuin Lukulan Iikka, talon v‰vy, joka tuli ujona pˆyd‰n tykˆ. Kun siin‰ liki istuva appensa huomasi, ett‰ h‰nen v‰vyns‰ oli tehnyt viimeisen tarjouksen, hyp‰hti h‰n ylˆs ja huusi kuin vimmattu: "Ei kerj‰l‰iselle, ei roistolle". "En ole mik‰‰n kerj‰l‰inen, enk‰ roistokaan, min‰ maksan paikalla kahdeksantuhatta markkaa ja J‰ykk‰l‰n kummi lainaa minulle parituhatta, niin min‰ p‰‰sen selv‰ksi t‰st‰ asiasta", sanoi Iikka ja luki pˆyt‰‰n kahdeksantuhatta markkaa ja J‰ykk‰l‰n vanha is‰nt‰ antoi loput, niin asia oli lukossa. "Voi, voi! minun maani ja tilani joutuu suurimmalle roistolle ja vihamiehelleni!" vaikeroitsi Niemim‰kel‰n is‰nt‰, kun havaitsi, ett‰ Iikka ainakin maksoi huutonsa. "En ik‰n‰ min‰ ole teille ollut vihamielinen, vaan te olette itse niin otaksuneet; en ole teille viel‰ koskaan pahaa sanaakaan sanonut. Ja todistaakseni puhettani sanon t‰ss‰ kaikkien kuullen, ett'en p‰‰st‰ teit‰ pois t‰st‰ talosta, vaan te saatte olla ja el‰‰ talossanne viel‰ murheettomampaa el‰m‰‰ kuin ennen, sill‰ min‰ otan talouden asiat hoitaakseni, sent‰hden kun min‰ j‰in parintuhannen markan edesvastaukseen t‰m‰n talon hinnasta. Jos Jumala terveen‰ pit‰‰, toivon, ett‰ me el‰mme eteenkin p‰in. Te voitte olla meille nuorille neuvona ja apuna monessa asiassa; kenenk‰ tykˆn‰ teid‰n olisi parempi asua kuin oman tytt‰renne ja v‰vynne kanssa?" sanoi Iikka appivaarillensa. "Sin‰ minua el‰t‰t!" mutisi is‰nt‰ h‰peiss‰‰n v‰vyns‰ puheesta. "Teill‰ on jalomielinen v‰vy, sanon min‰, eik‰ h‰n ole mik‰‰n kerj‰l‰inen, niinkuin te kuulutte h‰nt‰ nimitt‰v‰n, sill‰ eip‰ ole joka miehen lakkarissa kahdeksaatuhatta markkaa; saatte kiitt‰‰ Jumalaa, kun h‰n on sallinut teille noin kelpo v‰vyn", sanoi nimismies. "Kelpo v‰vyn!" toisti appivaari ja l‰hti pois. No mit‰p‰ siit‰ oli: maan myˆnti p‰‰ttyi, niinkuin se p‰‰ttyi, ja tuo appivaarinsa ylˆnkatsoma kerj‰l‰inen, torpan poika, oli nyt h‰nen menneen talonsa is‰nt‰; sill‰ Iikkakin osasi "kukkaroa" kehitell‰, kun tarvittiin, vaikka h‰n kyll‰ oli kehitellyt "lorukirjojakin" -- niin k‰ypi usein maailmassa: "vuoroin vieraina ollaan". Muukin huutokauppa p‰‰ttyi ja niin ei ollut Niemim‰kel‰isill‰ muuta turvaa j‰lell‰, kuin tuon heille niin halpana pidetyn lorukirjain lukijan, v‰vyns‰ kunniasana! Heti huutokaupan j‰lkeen muuttivat Iikka ja Anni Niemim‰kel‰‰n, mutta Lukulan Matti ei luopunut rakkaasta torpastaan, joka heid‰n k‰ttens‰ tyˆll‰ oli tullut siihen tilaan, ett‰ se voi hyv‰sti ruokottuna antaa heille murheettoman toimeentulon. Niemim‰kel‰n is‰nn‰ll‰ ja em‰nn‰ll‰ ei ollut mihink‰ menn‰, sill‰ ei heill‰ ollut mit‰‰n turvaa ja he olivat tyˆn jo niin unhottaneet, ett'ei heist‰ ollut tyˆll‰k‰‰n itsens‰ el‰tt‰j‰ksi. Sent‰hden heid‰n t‰ytyi tyyty‰ v‰vyns‰ tarjoukseen ja ruveta el‰m‰‰n edelleenkin entisess‰ kodissaan, v‰vyns‰ ja tytt‰rens‰ armoilla. Kyll‰ se kova solmu ruveta ottamaan ruokansa toisen k‰dest‰, kun ennen saivat olla k‰skij‰n‰ ja p‰‰ll‰p‰sm‰rin‰ kaikissa, viel‰p‰ luulivat voittavansa, rahojensa turvissa, kaikki muut kyl‰l‰isens‰ ja kansalaisensa; niin k‰ypi t‰ss‰ matoisessa maailmassa! Nyth‰n se astui Annikin is‰ns‰ "kynnyksen yli", vaikka is‰ns‰ ei sallinut sit‰ koskaan tehd‰ -- niin k‰ypi! Kun Iikka ja Anni tulivat Niemim‰kel‰‰n, oli Anni niin liikutettu, ett'ei h‰n saattanut kyyneleit‰ns‰ pid‰tt‰‰. H‰n tarttui syliksi is‰‰ns‰ ja ‰itiins‰ ja pyysi, ett'eiv‰t he olisi en‰‰n h‰nelle vihaiset. ƒitins‰ heltyi myˆs kyyneleisiin ja pyysi tytt‰relt‰‰n ja v‰vylt‰‰n anteeksi, kun h‰n oli asiatta ja ilman syytt‰ ollut heille paha, mutta is‰ ei ollut niin herkk‰ eik‰ tunnokas; h‰n vaan loi silm‰ns‰ mihin vaan sai ja oli ‰‰neti; lieneekˆ h‰vennyt? Kasperille sanoi Iikka: "Ole sin‰kin t‰ss‰! Kyll‰ t‰ss‰ lienee tyˆt‰ ja ruokaa sinullekin. Jos rupeat tyˆt‰ tekem‰‰n ja itse‰si parantamaan, niin voimme jollain tavalla yhdess‰ el‰‰, eiv‰tk‰ vaivasi mene hukkaan"; mutta Kasperi kirosi hirve‰sti lankonsa ihmiselliseen tarjoukseen ja vannoi hirve‰n valan ett'ei koskaan jalkaansa astuisi t‰m‰n talon kynnyksen yli! H‰nell‰ oli jo matkareppu valmisna; h‰n lˆi sen selk‰‰ns‰ ja hyv‰sti‰ sanomatta is‰lleen ja ‰idilleenk‰‰n, sit‰ v‰hemmin sisarelleen ja langolleen, l‰hti h‰n yˆn pime‰‰n, sill‰ oli jo myˆh‰inen ilta. Kasperi oli kyll‰ loistavasti k‰ynyt l‰pi maailman rannan oppikoulun alaosastot, nyt l‰hti h‰n sen yliopistoon! ja mit‰ h‰n siell‰ oppi, saamme vasta n‰hd‰. Nyt tuli Niemim‰kel‰ss‰ toisenlaiset tavat. Kaikkien ensim‰inen tyˆ Iikalla oli puhdistaa talo kelvottomasta tyˆv‰est‰. Saivat siit‰ kyytins‰ Hoitolan Heikkikin ja Mets‰l‰n Mikko, vaikka he kyll‰ kokivat liehakoida ja juoruta uuden is‰nn‰n ja em‰nn‰n edess‰, saadaksensa heilt‰kin suosiota, mutta sen enemm‰n inhosi Iikka heit‰ ja pois heid‰n piti l‰hte‰, sill‰ h‰n tahtoi rehellist‰ ja kunnollista tyˆv‰ke‰. Kaikkialla rupesi Iikka innolla talon tiluksien parannuksiin. Kun nyt oli talvi, laittoi h‰n miehi‰ mets‰‰n aidaksia hakkaamaan, sill‰ pellot ja niityt olivat aidattomina; havut ved‰tti h‰n heti kotia ja laittoi miehet heti niit‰ hienoksi hakkaamaan lantatunkiolle; talvikaudet h‰‰r‰siv‰t miehet mets‰ss‰ kirveiden ja hevosien kanssa, mutta ei sahapˆlkkyjen hakkuussa eik‰ vedossa, vaan talouden tarpeellisissa toimissa. Kev‰‰n tullen tuli toisenlaiset toimet. Nyt ruvettiin aitain panoon ja ojien luontiin, niin pian kun maa tuli sulaksi. Niist‰ olikin mahdoton tyˆ, sill‰ aidat olivat aivan lev‰ll‰‰n, niinkuin olemme ennen jo n‰hneet, ja ojat olivat niin ummessa, ett‰ niiss‰ kasvoi yleens‰ kaikenlaista puunvesaa; ne luotti Iikka nuoran avulla niin suoriksi ja kauniiksi kuin hˆyl‰tyt. Sen tehty‰ tuli kynt‰minen ja lannan veto ja taas kynt‰minen. Joka paikassa hyˆri aina Iikka itse katsomassa tyˆn per‰‰n ja teki etunen‰ss‰ itsekin tyˆt‰, kun oli vaan v‰h‰nkin aikaa. Ei Iikka toivonutkaan ensi vuonna runsasta vuodentuloa, kun h‰nen t‰ytyi kylv‰‰ entisen is‰nn‰n huonosti ruokottuihin peltoihin, mutta h‰nell‰ oli s‰‰stˆss‰ hyvin‰ vuosina saatua viljaa, jota h‰n soistaan oli saanut niin paljon, ett‰ h‰n kyll‰ tuli vuoden yli omistansa aikaan. Iikka oli leikkis‰ ja iloinen is‰nt‰ ja h‰n laski aina jonkun leikkisanan, jos kenen tyˆmiehens‰ tykˆn‰ k‰vi. Jos joku tyˆ ei k‰ynyt niinkuin sen olisi k‰yd‰ pit‰nyt, tahi jos joku tyˆ tuli huonosti tehdyksi, ei h‰n vihassa ja kiukussa ruvennut kohta tyˆv‰ke‰ns‰ haukkumaan ja parjaamaan, niinkuin moni taitamaton is‰nt‰ tekee; vaan h‰n oli yht‰ leikkis‰, yht‰ iloisa kuin silloinkin, jolloin tyˆt olivat hyv‰sti tehdyt, mutta leikin seassa ja varjossa ilmoitti h‰n vajanaisuudet, ja niin tulivat ep‰kohdat korjatuiksi, viel‰p‰ niin siev‰sti, ett'ei tyˆv‰ki huomannut, ett‰ ep‰kohtia oli ollut olemassakaan. Tuommoisella k‰ytˆksell‰‰n voitti Iikka tyˆv‰kens‰ kunnioituksen ja luottamuksen ja he rakastivat uutta is‰nt‰v‰ke‰, jonkat‰hden tyˆt tulivat toimella ja tunnollisesti tehdyiksi. Tuolla tavalla paranivat Niemim‰kel‰n tilukset aika vauhtia ja muutaman vuoden kuluttua olivat ne mit‰ parhaimmassa kunnossa. Niemim‰kel‰ ei nyt en‰‰n ollut kuin joku vanhanaikainen linnoitus keskiajalla, niinkuin se oli entisen is‰nn‰n viime aikoina ollut; vaan se muuttui nyt iloiseksi taloksi, jossa k‰vi runsaasti vieraita, ja kyl‰l‰iset, semminkin pyh‰iltoina, istuivat Niemim‰kel‰ss‰ ja keskustelivat siell‰ talon is‰nn‰n kanssa ajan kysymyksist‰. Kaikki, jotka vaan taloon tulivat, otettiin yst‰v‰llisesti vastaan, ja usea outo matkustajakin poikkesi sinne, katsomaan merkillist‰ ja toimekasta miest‰, joka jo niin paljon oli toiminut kansallis-asioissa ja joka torpan pojasta oli kohonnut uljaan talon is‰nn‰ksi. Eiv‰tk‰ he koskaan katuneetkaan pienen matkan tekoa, joka taloon oli, sill‰ he lˆysiv‰t aina is‰nn‰ss‰ iloisen ja vieras-varaisen miehen, joka kaikki otti yht‰ yst‰v‰llisesti vastaan. Kun tuli sitten kysymys kansallisuudesta, niin is‰nt‰ tuli kuin uudesta syntyneeksi, sill‰ silloin p‰‰si h‰n k‰siksi oikeaan mieli-asiaansa, ja innokkaasti ryhtyi h‰n asian selityksiin ja semmoisiin selityksiin, jotka olivat asialle avuksi. Ja ainahan se asia tuli silloin puheeksi, kun joku vieras poikkesi taloon, sill‰ sinne eiv‰t muut poikenneet kuin semmoiset, joissa itsess‰‰nkin vaikutti kansallishenki. Useinkin palasivat he talosta l‰mpim‰mm‰ll‰ ja palavammalla syd‰mell‰, kuin sinne meniv‰t; sill‰ siell‰ oli puhallettu uutta sytykett‰, uutta virikett‰, uutta l‰mmint‰ ja tulta heid‰n syd‰meens‰. Iikan maanparannus-puuhia edistytti paljon se, ett'ei h‰nen tarvinnut kovin paljoa kustantaa kartanon rakennukseen, sill‰ huoneet eiv‰t olleet vanhat; h‰n p‰‰si sill‰, kun korjasi vaan rappiolla olevat kohdat. H‰nell‰ oli nyt huoneita kyll‰lt‰ ja yhden kamarin pyhitti h‰n kirjastollensa. H‰n laittoi huoneen mukavaan asuun, ja seinille oli asetettu kirjahyllyj‰, jotka olivat kirjoja t‰ynn‰. Huoneessa ei ollut mit‰‰n muuta asutusta kuin kirjasto. Siell‰ istui Iikka aina pari tuntia joka ilta, virvoittamassa tyˆst‰ v‰synytt‰ sieluaan ja ruumistaan, ja niin h‰n jalostutti henke‰‰n kirjallisilla tuotteilla. Kun ei vaan vieraita ollut, ei h‰n antanut h‰irit‰ itse‰ns‰; mutta jos niit‰ oli, oli h‰n aina altis heille. Vanha is‰nt‰ sai el‰‰ ja olla talossa niin mukavasti kuin halutti. H‰nelt‰ ei puuttunut mit‰‰n, ei ruokaa eik‰ juomaa, ei vaatetta eik‰ l‰mmint‰, eik‰ kukaan h‰nelle k‰rissyt eik‰ sanonut sopimattomia sanoja; mutta ei h‰n ollut sittenk‰‰n tyytyv‰inen tilaansa, sill‰ kumminkin puuttui h‰nelt‰ jotain, nimitt‰in olut- ja konjakkipullot, joita h‰n oli tottunut mielens‰ mukaan hallitsemaan ja kallistelemaan. H‰neen nousi v‰liin entiset pahat iilins‰, jolloin Iikka ja Anni saivat kuulla entisi‰ rivoja ja h‰vyttˆmi‰ s‰ttimisi‰; mutta he eiv‰t olleet mill‰ns‰k‰‰n ukon pauhinasta, sill‰ he tiesiv‰t, ett'ei sill‰ ollut mit‰‰n merkityst‰; he nauroivat ja leperteliv‰t vaan niin kauvan, ett‰ ukon t‰ytyi leppy‰. Vanhan is‰nn‰n el‰m‰ ja luonne n‰ytti ensim‰lt‰ semmoiselta, kuin ei h‰nen el‰m‰ns‰ ja asemansa olisi yht‰‰n muuttunut entisest‰‰n; niin kopea ja k‰skev‰ se oli. Silloin, kun h‰n tuli k‰rtyiseksi, lienee h‰nelle muistunut mieleen entiset paremmat ajat, jolloin h‰n oli kymmenien tuhansien omistaja, joka seikka tekee ihmisen niin otolliseksi ja mainioksi, ajat, jolloin h‰nt‰ kuuntelivat kaikki muut, paitsi tuo jˆrˆ naapuri, J‰ykk‰l‰n is‰nt‰, ajat, jolloin ei kukaan sanonut vastaan muut kuin tuo sama jˆrˆ, ajat, jolloin h‰nell‰ oli antaa tuolle kurisevalle ja anovalle syd‰n-alalle, mit‰ vaan sen mieli teki. Kaikki edelliset edut olivat nyt menneet, mutta tuo j‰lkimm‰inen oli pysynyt entisess‰ voimassaan, velkovana ja ankarana saamamiehen‰; mit‰ h‰n nyt sille antoi, mill‰ tyydytti sit‰? ne olivat kysymyksi‰, jotka tekiv‰t ukon k‰rtyiseksi. Ensim‰lt‰ koki h‰n antaa tuolle velkojalle riskisti vett‰, sill‰ h‰n oli niin tottunut juomaan, ett‰ h‰nen t‰ytyi jotakin juoda, ja Iikka ei ollut tiet‰vin‰‰nk‰‰n h‰nen muka parhaasta tarpeestaan, eik‰ vanha is‰nt‰k‰‰n kehdannut suoraan siit‰ k‰rist‰, kun ei h‰nelle juomisia laitettu; sill‰ h‰n kumminkin tunsi tunnossaan, ett‰ h‰nen asiansa oli huonolla perustuksella, semminkin kun h‰nell‰ oli muutoin niin hyv‰ el‰m‰ ja hoito; jota enemm‰n h‰n juomisen himossaan joi vett‰, sit‰ kurjemmaksi h‰n havaitsi tilansa, sit‰ k‰rtyisemm‰ksi tuli h‰n. Mutta tuo veden juonti ei ollut miksik‰‰n pahaksi h‰nelle, sill‰ juuri veden juonnin t‰hden tuli h‰n viimein siihen tilaan, ett‰ voi tulla toimeen himoitsematta v‰kevi‰ juotavia; tuota toivoikin Iikka ja iloitsi syd‰mess‰ns‰, kun n‰ki, ett‰ ukko rupesi vett‰ juomaan. Aina, kun ukko tuli pahalle p‰‰lle, oli h‰nell‰ olevinaan joku erinomainen syy, josta h‰nen tuli pauhata: milloin h‰n kurisi ja mˆyr‰sti siit‰, kun kaikki talon varat tuhlataan tyhjiin loruihin; se saarna tapahtui aina silloin, kun Iikka lis‰si kirjastoaan taikka tilasi sanomalehti‰. Milloin taas siit‰, ett‰ tyˆv‰elle syydet‰‰n kaikki, mit‰ hengest‰ irti oli; milloin taas, ett‰ mierolaisille ja maankulkijain kitaan syydet‰‰n elo el‰m‰, ett'ei oman v‰en suuhun j‰‰ el‰v‰‰ einett‰; se jyr‰kk‰ tuli aina silloin, kun vieraita oli talossa ollut. Siit‰ oli kuitenkin hyv‰, ett'ei ukko koskaan vierasten kuullen hiiskunut mit‰‰n, mutta sen enemm‰n heid‰n pois menty‰ns‰. Vierasten aikana h‰n istua murrotti itseksens‰ hiljaa; mutta jos vieras meni h‰nen tykˆns‰ ja puhutteli h‰nt‰, niinkuin muka ei muuta is‰nt‰‰ talossa olisikaan, siiloin ukko tuli iloiselle tuulelle ja rupesi kehumaan ja ylist‰m‰‰n vahvaa taloaan, sen uljaita huoneita, sen oivallisia peltoja ja niittyj‰, v‰liin vilkasten ymp‰rilleen, kuulisiko tuota kukaan; kaikista n‰kyi, niinkuin ei h‰n muistaisikaan langennutta suuruuttansa. Kerrankin piti ukko oikein aika jyr‰kk‰‰. H‰n oli taas k‰rteynyt tyˆv‰elle, jota talossa nytkin oli paljon. Ukko tuli Iikan nen‰n eteen pˆyd‰n luo, jossa Iikka oli syˆm‰ss‰ muun v‰en kanssa, ja lˆi nyrkki‰ pˆyt‰‰n, niin ett‰ astiat helisiv‰t, ja sanoi: "T‰t‰ menoa ei kest‰ kauvan, meid‰n pit‰‰ paikalla erota, min‰ tahdon sen." "Erotaan vaan ja heti, mutta vaarin puolelle kaiketi min‰ rupean, en min‰ tule vaaritta aikaan", sanoi Iikka hilpe‰sti totuudessa. "Kyll‰ sinulla juonia on", sanoi ukko ja l‰hti h‰peiss‰‰n pois. Kukaan v‰est‰ ei nauranut, sill‰ Iikka ei ollut koskaan k‰rsinyt sit‰, ett‰ ukkoa olisi kukaan pilkannut; mutta ukon pois menty‰ purskahti koko v‰ki nauramaan sen sukkelan kepposen t‰hden, jonka Iikka ukolle sill‰kin kerralla teki. Tuolla tavalla voitti Iikka aina hyvyydell‰ ukon pahuuden. Ei puolella sanallakaan Iikka koskaan s‰ttinyt ukkoa h‰nen entisist‰ synneist‰ns‰, vaan antoi ukon vapaasti luulotella olemattomasta rikkaudestaan ja suuruudestaan ja is‰nnˆid‰ niinkuin itse tahtoi. Niin kului taas joku vuosi ja Iikka oli jo saanut tilukset niin hyv‰‰n kuntoon, ett‰ h‰n alkoi saada hyvi‰ vuoden tuloksia. Ennen pitk‰‰ maksoi h‰n kummivaarillensa, J‰ykk‰l‰n is‰nn‰lle, ne parituhatta markkaa, jotka h‰n h‰nelt‰ oli lainaksi ottanut maan hintaa maksaessaan, ja nyt ei ollut Iikka pennink‰‰n velassa yhdellek‰‰n ihmiselle; tuosta hetkest‰ pit‰en karttuivat h‰nen aineelliset varansa aika vauhtia. Iikalle ja Annille oli Jumala lahjoittanut jo kaksi tervett‰ ja kaunista lasta, pojan ja tytt‰ren. Ensim‰inen lapsi oli poika, ja kun h‰n syntyi Niemim‰kel‰ss‰, tahtoi Annin ‰iti, ett‰ h‰nest‰ teht‰isiin enon kaima ja ett‰ h‰n ristitt‰isiin Kasperiksi. Mutta kun ristitt‰v‰n lapsen is‰ ja ‰iti olivat lukeneet Topeliuksen Luonnonkirjasta kertomuksen "Kasper ei saa oppia mit‰‰n" ja kun eno Kasperikin n‰ytti samankaltaiselta Kasperilta, eiv‰t he hyv‰ksyneet mummon ehdottamaa nime‰ eiv‰tk‰ panneet sit‰ pojallensa, vaikka he hyvin kyll‰ tiesiv‰t, "ett'ei nimi miest‰ pilaa, jos ei vaan mies nime‰". Olipa siihen toinenkin syy: Iikan is‰ oli velvollinen saamaan kaiman heid‰n ensim‰isest‰ pojastaan ja Iikka lohdutteli siit‰ v‰h‰n nyrehtynytt‰ anoppimuoriaan vanhalla sananlaskulla: "miesh‰n Mattiik' on". Mummo ei ottanutkaan kovin lujalle nimen panossa; h‰n l‰hti pois, vaikka v‰h‰n tyytym‰tˆnn‰. Annin ‰iti olikin leppynyt kaikesta sielustaan ja mielest‰‰n v‰vyllens‰ ja tytt‰rellens‰. H‰n kiitteli syd‰mess‰ns‰ Jumalaa, kun h‰nell‰ oli niin kelpo lapsi, kuin Anni oli, ja kun h‰nen oli onnistunut saada niin kunnollinen v‰vy, kuin Iikka. Mummon tunto ei ollutkaan viel‰ tullut poltin-raudalla merkityksi, sent‰hden oli h‰ness‰ taas paremmat tunteet sijansa saaneet; ainoastaan kodin v‰‰r‰t mielipiteet olivat ajaksi himment‰neet ja varjokkaalla sumullansa peitt‰neet h‰nen sielussaan sen totuuden valon, jonka ijankaikkinen totuus jo luomisessa istutti ihmissyd‰meen. Se totuus p‰‰si taas h‰nen syd‰mess‰‰n voitolle; sill‰ kodin synk‰t sumut olivat nyt h‰lvenneet, joiden takaa h‰n selv‰sti n‰ki menneen pimitetyn el‰m‰ns‰ surulliset hedelm‰t. Niiden l‰pi n‰ki h‰n taas v‰vyss‰‰n ja tytt‰ress‰‰n kirkkaasti loistavan totuuden voiton. Usein h‰n illan h‰m‰r‰ss‰ muisteli katkeruudella niit‰ surullisia tapauksia, joita mennyt el‰m‰ oli h‰nelle niin runsaasti tuonut. H‰n muisteli niit‰ onnellisia aikoja, jotka heill‰ oli ennen mets‰in myˆnti‰, jolloin heilt‰ ei mit‰‰n puuttunut, jos kohtakaan eiv‰t olleet rikkaita, jolloin ei kukaan heit‰ ylˆnkatsonut eik‰ inhonnut. H‰n muisteli rikkauden aikaa ja sen loistavuutta, mutta sit‰ piti h‰n el‰m‰ns‰ suurimpana onnettomuutena, niinkuin se todella olikin niin v‰‰rin k‰ytettyn‰ kuin he rikkauttaan k‰yttiv‰t. Usein h‰n muisteli poikaansa Kasperia, silloin heltyi h‰n aina kyyneleihin; sill‰ h‰nell‰ oli ‰idin syd‰n langennutta ja harhateill‰ olevaa poikaansa kohtaan. H‰n tunsi syv‰ll‰ surulla, ett‰ suurin syy h‰nen poikansa onnettomuuteen oli juuri heiss‰ itsess‰‰n, nimitt‰in heid‰n huonossa kasvatuksessaan, ja sep‰ tunto kovin kalvasi eukon syd‰nt‰. Ei h‰n koskaan muistellut surullisia muistojaan muiden kuuloon kuin Iikan ja Annin, ja he kokivat aina h‰nt‰ lohduttaa ja poistaa h‰nen murhettansa. Aina, kun posti tuli, oli eukko ensimm‰isen‰ kyselem‰ss‰ Iikalta tai Annilta: "kuuluiko Kasperista mit‰‰n?" siin‰ yksinkertaisessa luulossa, ett‰ "aviisuissa", joissa on kaikki maailman tiedot, lienee tietoja Kasperistakin; eik‰ eukko siin‰ aivan turhaan luullutkaan, sill‰ kerran, kun posti tuli, oli er‰‰ss‰ sanomalehdess‰ luettavana, ett‰ er‰s Kasperi Niemim‰kel‰, Peltolan kyl‰st‰, on pantu kiinni -- varkaudesta. Kun Iikka havaitsi tuon uutisen, vei h‰n sen kohta n‰ht‰v‰ksi Annille, joka kalpeni kuoleman kalpeaksi. Samassa taas tuli Annin ‰iti ja kysyi: "Kuuluuko Kasperista mit‰‰n?" "Kasperista ei kuulu mit‰‰n, ei enemp‰‰ kuin ennenk‰‰n. Oi kuinka mielell‰ni min‰ antaisin teille tietoja Kasperista, kun vaan voisin, mutta se on mahdoton; h‰n on meilt‰ kaikilta poissa -- tiet‰m‰ttˆmiss‰", eh‰tti Iikka sanomaan, sill‰ ei h‰n tahtonut lis‰t‰ kivi‰ kuorman p‰‰lle. "Onneton poikani! Is‰si ja ‰itisi syy se on, ett‰ sin‰ noin olet; armahtakoon meit‰ kaikkia Jumala!" sanoi eukko ja kyyneleet alkoivat vieri‰ alas h‰nen murheesta lakastuneita kasvojansa myˆten. Anni istui tuolilla kalpeana kuin palttina ja h‰nen ‰itins‰ havaitsi nyt vasta, miss‰ tilassa h‰n oli. "Jumalan t‰hden, mik‰ sinulle tuli, Anni?" sanoi ‰itins‰ ja tarttui tytt‰rens‰ k‰teen. "Minulle tekee pahaa, min‰ pyˆrryn ‰iti; tuokaa minulle kylm‰‰ vett‰!" kuiskasi Anni tuskin kuultavasti. Nyt vasta havaitsi Iikka, kuinka syv‰n haavan h‰n oli arvaamatta iskenyt vaimonsa syd‰meen. H‰n heitti anoppimuorinsa pitelem‰‰n vaimoansa kiinni ja juoksi itse vett‰ noutamaan; pian tuli h‰n takaisin, ja vedell‰ virkistellen saivat he tˆin tuskin estetyksi Annin pyˆrtym‰st‰, mutta useammaksi vuorokaudeksi kaatui Anni tautivuoteelle; niin kipe‰sti otti sisaren syd‰meen langenneen veljen surullinen kohtalo. Mit‰h‰n, jos murrettu ‰idin syd‰n olisi saanut sen uutisen tietoonsa? Mit‰h‰n, jos hiljan her‰nnyt ja sent‰hden paljon k‰rsinyt omatunto olisi tuon lis‰nuolen saanut, omatunto, joka niin paljon jo oli k‰rsinyt huonosta lastensa kasvatuksesta, -- lis‰nuolen, jossa t‰ydess‰ m‰‰r‰ss‰ olisi n‰kynyt hedelm‰t, joita maailmanrannan oppikoulu oli voinut h‰nen pojallensa antaa, johon kouluun he olivat lapsensa uskoneet? Oi, vastatkaa, vastatkaa! Olisikohan murheesta murrettu syd‰n sit‰ voinut kest‰‰? Ei, ei se olisi jaksanut, se olisi ep‰ilem‰tt‰ katkaissut kulutetut, heikontuneet elimet ja niin olisi nuoli saattanut k‰rsiv‰n ja katuvan syd‰men ennen aikaansa hautaan. Mutta tuota uutista, tuota lis‰nuolta ei h‰n saanut tiet‰‰, sill‰ Iikka ja Anni hyvin k‰sittiv‰t, mink‰ vaikutuksen se olisi tehnyt k‰rsimyksist‰ heikontuneessa sielussa. Kun Anni sairasteli muutamia vuorokausia, tointui h‰n entiselleen; mutta sen er‰n per‰st‰ ei h‰nen mielest‰ns‰ mennyt onneton veljens‰ ja kahta rakkaammalta tuntui Kasperi nyt Iikasta ja Annista kuin koskaan ennen. Oi kuinka mielell‰ns‰ he olisivat sulkeneet syliins‰ onnettoman Kasperin ja kokeneet h‰nt‰ saattaa oikealle tielle, kun se vaan olisi k‰ynyt laatuun! Mutta se oli mahdoton, sill‰ Kasperista ei saatu sitten en‰‰n mink‰‰nlaista tietoa, kun h‰n oli rangaistuksensa k‰rsinyt ja p‰‰ssyt taas vapaaksi, vaikka Iikka koki kaikin tavoin h‰nt‰ kuulustella. Niin kului aika. Annin ‰iti hoiteli lapsia ja sureskeli kadonnutta poikaansa; mutta nˆyr‰n‰, katuvaisena kantoi h‰n el‰m‰ns‰ kohtaloa ja nˆyr‰ll‰ syd‰mell‰ tunnusti h‰n, ett‰ se el‰m‰n siveys ja puhtaus, jonka h‰nen tytt‰rens‰ omisti, ei ollut heid‰n ansionsa, vaan Iikan. Vanha is‰nt‰ oli yht‰ synkk‰mielinen kuin ennenkin, eik‰ h‰n koskaan kysellyt: "kuuluuko Kasperista mit‰‰n?" V‰liin h‰n t‰rkeytyi ja rietausi niinkuin ennenkin; kun h‰n sai vaan jotenkin v‰h‰nk‰‰n varoja, osti h‰n kohta viinaa ja joi niinkuin ennenkin, ja kun ei saanut viinaa, joi vett‰ niinkuin ennenkin; mutta summa vaan oli se, ett'ei talossa annettu h‰nelle mit‰‰n v‰kev‰‰ juotavaa eik‰ varoja niiden hankkimiseen, ja siit‰ ukko k‰vi k‰rtyiseksi niinkuin ennenkin. Jumala lahjoitti taas Iikalle ja Annille terveen ja kauniin pojan. He rakastivat Kasperi parkaa niin syd‰mest‰‰n, ett'ei en‰‰n mitk‰‰n ennakkoluulot voineet est‰‰ heit‰ tekem‰st‰ pienest‰ tulokkaasta kaimaa onnettomalle enolle, ja n‰ht‰v‰sti iloitsi ukkokin tuosta; lieneekˆ h‰nenkin syd‰mess‰‰n liikkunut jotain tunteita onnetonta poikaansa kohtaan. Kenties, kenties, mutta p‰‰lle ne eiv‰t ainakaan n‰kyneet. Kun kunnallislautakunnan esimiehen virka tuli pit‰j‰‰ss‰ avonaiseksi, valitsivat pit‰j‰‰n miehet yksimielisesti Iikan siihen; mutta Iikka ei ottanut vastaan tuota luottamusvirkaa, vaan pyysi, ett‰ h‰n saisi olla erill‰ns‰ siit‰, sill‰ h‰nell‰ oli kyll‰ muutakin tekemist‰, luvaten samassa kuitenkin apuansa, jos niin tarvittaisiin. H‰n esitteli, ett'ei siihen toimeen ole luonnollisempaa eik‰ soveliaampaa miest‰ koko pit‰j‰‰ss‰ kuin J‰ykk‰l‰n Aapo, ja t‰m‰ valittiinkin, eik‰ kunnalla ollut koskaan syyt‰ katua vaaliansa; sill‰ h‰n toimitti kaikki asiat toimella ja se k‰vikin hyvin laatuun, sill‰ Iikka oli l‰hell‰ ja he olivat aina yhten‰ sieluna ja syd‰men‰. Hoitolan talo oli keskell‰ kyl‰‰ kauniilla asemalla, ja siin‰ oli vankka kartano. Niinkuin jo ennest‰‰n tied‰mme, tuli taloon muukalaisia asumaan entisen is‰nn‰n -- Hoitolan Heikin -- h‰vitty‰. Tied‰mme myˆs ennest‰‰n, ett'eiv‰t nuo muukalaiset, jotka olivat ennen mets‰ll‰ns‰ el‰neet, voineet h‰lvenem‰tt‰ olla ja el‰‰ semmoisessa paikkakunnassa, jossa piti tyˆnteolla el‰‰; mutta sit‰ emme viel‰ tied‰, ett‰ Hoitolan uudet asukkaat olivat nyt jo niin h‰venem‰isill‰‰n, ett‰ he tarentelivat myˆm‰‰n Hoitolaa er‰‰lle mustalaiselle, joka sen kanssa hieroi kauppaa. "Niit‰h‰n t‰‰ll‰ nyt viel‰ tarvitaan; meid‰n kyl‰ss‰ ei ole koskaan viel‰ ollut mustalaisia, eik‰ tule viel‰ nytk‰‰n; Hoitola on jo kyll‰ksi levitt‰nyt raakuutta paikkakuntaan, nyt sen on aika ruveta levitt‰m‰‰n valoa ja niin palkitsemaan sit‰ vahinkoa, mit‰ ennen on ihmiskunnalle aikaan saanut", sanoi Iikka asian kuultuansa. Peltolan kyl‰ss‰ ei ollut viel‰ nytk‰‰n kansakoulua, vaikka sit‰ oli yritetty monta kertaa toimeen panemaan; sill‰ olipa aina v‰h‰n enempi vastaan-panijoita kuin tahtojia. Ensi pyh‰n‰ sen j‰lkeen kun tieto oli saatu siit‰, ett‰ mustalainen tarentelee ostamaan Hoitolaa, oli taas pit‰j‰‰n kirkossa kuulutus kansakoulun perustamisesta Peltolan kyl‰‰n. Kun kokousp‰iv‰ tuli, meni Iikka kokoukseen. Kun vastapuolue rupesi r‰hisem‰‰n, pyysi Iikka puheenvuoroa, jonka h‰n saikin. Hele‰ll‰ ‰‰nell‰, voimakkaassa puheessa selitti h‰n koulun edut ja samassa kumosi j‰rkev‰sti ja peruksellisesti vastaanpanijain v‰itteet. Iikan puheen per‰st‰ ruvettiin heti ‰‰nest‰m‰‰n, ja katso, koulun yst‰v‰t voittivat niin suurella enemmistˆll‰, ett‰ vastustajat meniv‰t vihoissaan ja pitk‰ll‰ nokin pois koko kokouksesta, ja niin tuli Hoitola, tuo entinen pahuuden ja irstaisuuden pes‰, kansakouluksi kyl‰‰n. Koulu pantiin kohta voimaan ja niin j‰iv‰t mustalaiset tulematta sek‰ Hoitolaan ett‰ koko Peltolan kyl‰‰nkin; Hoitolaan tuli nyt asumaan "valkolaisia", nimitt‰in opin valon kipinˆit‰, jotka kirkkaina s‰tein‰ alkoivat levit‰ kansaan. Kertomuksemme alussa tuntui, ett‰ Peltolan kyl‰l‰iset olivat jotenkin valistunutta kansaa ja ett‰ he pitiv‰t huolta henkisist‰kin tarpeistansa, ja kertomuksemme kansakoulu-asiasta n‰ytt‰‰ aivan toista. Tosi on, ett‰ Peltolan kyl‰l‰iset olivat valistuneempia kuin usean muun paikkakunnan asukkaat; mutta siihenkin katsoen, kauvan, kauvan tahtoo pimentolan puoli olla voitolla! Kauvan saa valopuoli vaikuttaa ja taistella, ennenkuin saapi varjot poistumaan, sumut h‰lvenem‰‰n, ennenkuin totuus saapi voiton, ennenkuin kansalliset asiat saavat yksimielisen sopusoinnun, ja vaikkapa vaan enemmistˆn suosion; n‰in on niiss‰kin paikkakunnissa laita, joissa se parhaallaankin on; mit‰ sitte muualla? Enimmiten on viel‰ niin, ett‰ t‰ytyy tyˆt‰ tehd‰ ja vaivaa n‰hd‰, viel‰p‰ k‰rsi‰ pilkkaakin vaivoistaan, jotakin kansallista asiaa ajaessaan. Mutta jos tuota tyˆt‰ tehd‰‰n uupumatta, v‰sym‰tt‰, nureksimatta, suuttumatta, tehd‰‰n useammilla yhdistetyill‰ voimilla, niin kansan silm‰t aukenevat ja totuus j‰‰pi voitoksi. Ja useinkin on niin k‰ynyt, ett‰ pimemtolaiset kiitt‰v‰t niit‰, jotka ovat ponnistelleet heit‰ itse‰‰n vastaan, niit‰, jotka ovat taistelleet heit‰ vastaan heid‰n hyv‰ksens‰, kiitt‰v‰t heit‰, vaikka usein myˆh‰‰n, sitte, kun heid‰n hyv‰ntekij‰ns‰ ovat uupuneet, v‰syneet ja laskeuneet siihen lepoon, johon ei en‰‰n parjaajan eik‰ soimaajan raaka panetus kuulu. VII. H‰iss‰. Joku aika tuon kansakoulukokouksen j‰lkeen tuli pit‰j‰‰n pappilaan h‰‰t, sill‰ er‰s nuori ja kunnollinen pappi nai kirkkoherran tytt‰ren. H‰iss‰ oli monenkaltaista v‰ke‰: siell‰ oli rovasteja, kirkkoherroja, apulaispappeja, ylioppilaita, mets‰herroja, kauppamiehi‰ ja viel‰ siihen lis‰ksi er‰s viralta pantu kruununvouti. Siell‰ oli arvokkaampia talon is‰nti‰ ja em‰nti‰, joiden muassa olivat myˆs Niemim‰kel‰n is‰nt‰ ja em‰nt‰kin; sanalla sanoen: siell‰ oli vieraita kaikens‰‰tyisi‰ ja -nimisi‰. Paljon oli siell‰ myˆs herrasnaisia ja neitoja, jotka itse‰ns‰ vaatettaessa olivat toisiensa kanssa kokeneet kilpailla turhuudessa, parhaan taitonsa j‰lkeen. Sen kilpailunsa olivat he tehneet niin pontevasti, ett‰ heid‰n oli onnistunut tehd‰ ihminen melkein tuntemattomaksi. Sent‰hden n‰yttiv‰tkin he kaikkien j‰rjellisten ihmisten silmiss‰ paremmin vaatekaapeilta kuin j‰rjellisilt‰ olennoilta, paremmin apinoilta kuin kauniilta sukupuolelta. Silloin oli hein‰kuun alkupuoli ja kylm‰, kolkko pohjoistuuli oli jo puhaltanut useampia vuorokausia, jonkat‰hden maamies k‰veli synkk‰n‰ ja alakuloisena tiluksillansa, tarkastellen v‰liin taivaan rantoja, ik‰‰nkuin toivoen jotain lohdutusta, jotain lievityst‰, synkistyneelle ja el‰m‰n huolista raskautetulle syd‰mellens‰; semmoinen oli ilma, semmoiset olivat maamiehen mielialat silloinkin, kun h‰‰t olivat pappilassa. H‰‰-vieraat eiv‰t paljon joutaneet ajatella kolkkoa ja uhkaavaa ilmaa, sill‰ itsekullakin oli kyll‰lt‰ hommaa ja jotain touhua -- seh‰n oli tietty, sill‰ nyt oli h‰‰t ja h‰iss‰ ollaan iloisia, ja ilon aikana ei jouda murhe mielt‰ rasittamaan. Mutta olipa kumminkin h‰‰-vierastenkin joukossa niit‰, joille ei ilo ilolle maistunut t‰ll‰ kerralla, vaan jotka murheellisen n‰kˆisin‰ usein tarkastelivat taivasta; heid‰n mielens‰ ei jaksanut olla iloinen, vaikka he olisivat olleet yht‰ oikeutetut siihen kuin toisetkin kutsuvieraat, sill‰ hekin olivat -- h‰iss‰. No, mit‰p‰ siit‰. Vihkiminen toimitettiin suomeksi tavallisilla kirkollisilla juhlamenoilla ja vihkimisen p‰‰tetty‰ toivotettiin nuorelle parikunnalle onnea maljojen kanssa -- kaikki oikein, eik‰ siit‰ sen enemp‰‰. Sen tehty‰ kannettiin vieraille kahvia monenkaltaisien kahvi-leipien kanssa -- oikein sekin, eik‰ siit‰k‰‰n sen enemp‰‰. Sen j‰lkeen kannettiin totiaineita esille ja vieraita kehoitettiin tekem‰‰n itsellens‰ lasit -- siit‰ v‰h‰n enemm‰n, sill‰ maljojen aika on myˆs puheitten aika. H‰‰vierasten joukossa oli paljon ruotsikiihkoisia. He tunsivat nimelt‰ Niemim‰kel‰n Iikan, jota he olivat oppineet pit‰m‰‰n p‰‰st‰ viiriˆn‰ houkkana; h‰n muka oli yksi niist‰ hurjista kirkujista, jotka joka tilassa nostavat melua ja uneksivat suomalaista kansallisuutta, vaikka se heid‰n mielest‰ns‰ oli ihka mahdoton. Kun he saivat tiet‰‰, ett‰ Iikkakin oli h‰iss‰, tahtoivat he saada tietoonsa, kuka talonpoikaisista vieraista oli Iikka, saadaksensa niin tutustua ulkonaisestikin tuon houkkion kanssa. He kokoontuivat Iikasta ulommaksi yhteen ryhm‰‰n ja katsoivat h‰nt‰ niinkuin "lehm‰ uutta konttia"; n‰yttiv‰tp‰ siit‰, kuin he olisivat pel‰nneet Iikkaa niinkuin ruutimiinaa. Erinomaisemman k‰rk‰s oli h‰nt‰ t‰hyst‰m‰‰n tuo viralta pantu kruununvouti. H‰iss‰ oli myˆs paljon kansallismielisi‰ ihmisi‰ ja he olivat kokoontuneet Iikan ymp‰rille. Heiss‰ vaikutti yksi ja sama kansallishenki ja he keskustelivat kansallisista asioista juuri silloin, kun tuo toinen joukkio ullankanteelta tarkasteli Iikkaa, n‰hd‰ksens‰, mink‰ n‰kˆinen mies tuo hurja talonpoika oli. Iikan ymp‰rill‰ oleva joukko pyysi nyt juuri, ett‰ h‰n pit‰isi puheen. Kun taaempana oleva joukkio, joka piti itse‰‰n ainoina sivistynein‰ n‰iss‰ h‰iss‰, sen kuuli, tulivat he kohta l‰hemm‰ksi sit‰ joukkoa, jossa Iikka oli. "Jumaliste! Pit‰k‰‰p‰ puhe ja oikein komea. Teh‰n olette oikein fennomanien pappi", eh‰tti er‰s ruotsikiihkoisista pilkallisesti sanomaan. "Virkani kautta! Pit‰k‰‰p‰ puhe ja panenpa palkkani pantiksi, ett‰ se puhe tulee olemaan sivistyneille korville oikein hauska kuulla, ymm‰rr‰ttekˆs veikkoset? puhe tulee olemaan hyvin sivistynyt, oikein fennomaninen", eh‰tti viralta pantu kruununvouti pilkallisesti s‰est‰m‰‰n ja viimeist‰ osaa lausuessaan katsoi h‰n joukkiotaan silmiin ja kaikki h‰nen kasvonsa juonteet olivat pilkallisessa ilvehymyss‰. "Pid‰ vaan puhe, Iikka!" kehoitti joku Iikan yst‰vist‰. "Ei minun t‰ll‰ kerralla haluta pit‰‰ puhetta, sill‰ min‰ n‰en selv‰‰n, ett‰ nuot verettˆm‰t tahtoisivat minusta tehd‰ keppihevosensa", sanoi Iikka. "Puhu vaan, Iikka! Mit‰ sin‰ heist‰ v‰li‰ pid‰t; juuri sent‰hden on sinulla sit‰ suurempi syy puhua, kun heit‰kin on saapuvilla", kuiskasi Iikkaa l‰hell‰ oleva J‰ykk‰l‰n Aappo h‰nen korvaansa. "Yht‰ kaikki", sanoi Iikka, nousi samassa seisomaan ja piti seuraavan puheen: "Kunnioitettavat kansalaiset!" (Kaikki iloinen melu vaikeni). "Minua on pyydetty puhumaan t‰ss‰ tilassa jotain. Toisten pyynti perustuu siihen, ett‰ he luulevat saavansa kuulla puheessani jotain hyv‰‰ ja kelvollista, jota ei kuitenkaan minulta tule; toiset ovat taas pyyntˆns‰ perustaneet siihen, ett‰ saisivat oikein pilkan ja ivan sijaa kansaa vastaan ja kaikkia niit‰ kohtaan, jotka kansan etua valvovat. Siihen sitte viel‰ lis‰ksi tulee, ett‰ ymp‰rill‰ni n‰en enimm‰lt‰ osalta niit‰, jotka ovat siunatusta opinl‰hteest‰ saaneet ammentaa sieluunsa niit‰ totuuksia, joita maailma on t‰h‰n saakka havainnut ja tunnustanut ainoiksi oikeiksi tiedetten alalla. Katsoen n‰ihin asianhaaroihin, huomannette kaikki, ett'ei teht‰v‰ni ole meik‰l‰iselle mik‰‰n helppo asia; mutta aionpa kuitenkin puhua jotain. ƒlk‰‰tte luulko, ett‰ puhuisin jonkun imartelevan h‰‰puheen; min‰ puhun vaan siit‰, joka syd‰melleni on rakkain ja kalliin asia ja sent‰hden pyyd‰n jo edelt‰p‰in, ett'ei minun puheestani kukaan pahenisi, sill‰ syd‰men kyllyydest‰ suu puhuu. Siis aion puhua, niinkuin ukko Tˆrne puhui, "maasta parhaimmasta p‰‰ll‰ maan ja kansasta sen, h‰nen kansastaan." "Aion puhua siit‰ kansasta, joka taistellen n‰l‰n kanssa on t‰‰ll‰ kylm‰ss‰, kolkossa pohjoisessa ilma-alassa t‰m‰n maan raivannut kylm‰st‰ korvesta, joka on tehnyt t‰m‰n maan mahdolliseksi yhteiskunnallisille ihmis-asumisille. Aion puhua siit‰ kansasta, joka on, miekoin taistellen ulkonaisia vihollisia vastaan, vuodattanut tuoreimman syd‰nverens‰ is‰nmaansa hyv‰ksi, siit‰ kansasta, jonka taisteloiden ja k‰rsimysten hedelm‰n‰ me nautimme niit‰ valtiollisia ja yhteiskunnallisia etuja, jotka meill‰ ovat olemassa; puhun siit‰ kansasta, jonka k‰rsimisten ja vaivojen hedelm‰n‰ mekin voimme t‰m‰nkin hupaisen hetken huolitta viett‰‰ keskell‰ ylˆllisyytt‰; siit‰ kansasta, joka nytkin, synk‰ll‰, raskaalla mielell‰ k‰velee viljavainionsa ymp‰ristˆll‰ ja t‰hystelee taivaan rantoja, sill‰ luonnon-voimat uhkaavat taas yhdell‰ iskulla korjata pois h‰nen vuoden-pitk‰‰n vuodatetun hikens‰ ja v‰kens‰. Kolkko, synkk‰ on kansan syd‰n noita ajatellessa ja katsellessa, sill‰ h‰n n‰kee tulevaisuutensa myˆs kolkkona, synkk‰n‰; sill‰ h‰nell‰ on tuolla kotona kaikki, mitk‰ maailmassa ovat h‰nelle rakkaimmat. Siell‰ on h‰nen vaimonsa, joka on jo niin paljon h‰nen kanssaan k‰rsinyt el‰m‰n kovuutta, ja uusi k‰rsiminen, uusi taistelu uhkaa taas. Tuolla kotona on h‰nell‰ rakkaat lapsensa, jotka odottavat h‰nelt‰ leip‰‰ ja joiden kanssa h‰n on niin usein palansa jakanut; mit‰ antaisi h‰n nyt heille, jos halla veisi kaikki? Valtio ja yhteiskunta vaatii h‰nelt‰ myˆs saataviaan; mutta mill‰ suoritettaisiin niit‰, jos niin k‰visi? Mutta samassa huomaa h‰n, ett‰ hyv‰sti j‰rjestetyss‰ valtiossa on vasaramies, joka osaa antaa selv‰‰kin selvemm‰n vastauksen sille kysymykselle. N‰iss‰ mietteiss‰ tulee h‰n kotiinsa. H‰n havaitsee lapsensa ja huomaa samassa, ett‰ rakkaimpansa h‰n ainakin saa itse pit‰‰, nimitt‰in vaimonsa ja lapsensa; ne eiv‰t kelpaa kenellek‰‰n, mutta h‰nelle ne kelpaavat. H‰n sulkee lapsensa syliins‰ ja murheen ja ilon kyyneleet vuotavat sekaisin h‰nen tunnokkaasta syd‰mest‰ns‰ ja ainoastaan nuot pienoiset ja vaimonsa -- voivat eleill‰ pit‰‰, voivat jotain vahvistusta ja lohdutusta luoda h‰nen murheesta ja tyˆst‰ v‰syneesen sieluunsa. "Tuo kansa se on, joka nurisematta -- uupumatta, v‰sym‰tt‰ on kantanut el‰m‰n raskasta kuormaa, se kansa, jolle t‰m‰ maa on rakas ja kallis. Se on se kansa, joka ei ole kuitenkaan saanut osaksensa niit‰ kansallisia oikeuksiansa, joita se itsellens‰ oikeudella vaatii, katsoen omiin suuriin vaivoihinsa ja k‰rsimisiins‰. "Saattaisiko kukaan joukossamme olla niin tunnoton, ett'eiv‰t t‰m‰n k‰rsiv‰n kansan k‰rsimiset k‰visi h‰nen syd‰mellens‰? Saattaako kukaan olla niin tunnoton, ett'eiv‰t kansan syd‰meen lyˆdyt haavat tuntuisi pistoina itsekunkin omassa syd‰mess‰? Saattaako kukaan meist‰ olla niin tunnoton, ett'ei hankkisi tuolle sorretulle ja k‰rsiv‰lle kansalle valoa ja tekisi tyˆt‰ ilolla sen eduksi ja auttaisi h‰nt‰ niihin oikeuksiin, jotka oikeudella ovat h‰nelle tulevat. Saattaako kukaan meist‰ iloita silloin, kun kansa suree, ja p‰invastoin? vastatkaa syd‰miss‰nne, sill‰ min‰ kysyn vaan. Mutta kiitos Jumalan! kansa on silm‰ns‰ saanut auki ja kansallishenki on h‰nt‰ ruvennut el‰hytt‰m‰‰n. H‰n on tullut huomaamaan, mik‰ kallis aarre toki tuo kansallisuus on, ja h‰n taistelee ilolla, murhettensa seasta, sen eduksi ja sen saavuttamiseksi. H‰n on tullut k‰sitt‰m‰‰n, ett'ei todellista vapautta saada ilman kansallisuutta ja ett‰ "parempi orjan el‰m‰‰ on kuolo hirsipuussa." "H‰n on tullut huomaamaan sen, ettei ilman taisteloa saada mit‰‰n t‰ss‰ matoisessa maailmassa, ja sent‰hden h‰n taistelee ilolla kansallisuutensa eduksi henkisill‰ voimillansa ja aineellisilla varoillansa. Ja t‰m‰ taistelo, t‰m‰ tarkoitusper‰ ei ole suinkaan v‰‰r‰, niinkuin muutamat sit‰ tahtovat luulotella; kansalla on oikeus vaatia itsellens‰ kansalliset oikeutensa ja heid‰n vaatimuksensa ei ole mik‰‰n muu kuin ihmisellinen vaatimus. Kansa ei tyydyk‰‰n en‰‰n paljaisiin lupauksiin ja Judaksen kaltaisiin suun-antamisiin ja k‰den ojentamisiin; sill‰ he ovat havainneet, ett'ei tuo kaikki ole muuta kuin kavala esteleminen ja univirren veisaus suomalaiselle kansallisuudelle, jolle er‰‰lt‰ taholta tahdotaan vaan kallis asiamme lyk‰t‰ kauvas tulevaisuuden h‰m‰r‰‰n sumuun. "Tuo kaikki on jokaiselle is‰nmaan yst‰v‰lle ilahuttavaa, mutta onpa asialla muitakin ilahuttavia puolia. Maamme sivistyneess‰ s‰‰dyss‰ rupeaa myˆs suomalainen kansallishenki levenem‰‰n ja juurtumaan, ja yliopistossa saapi is‰nmaallinen henki yh‰ enemm‰n alaa, maamme opin tiell‰ olevissa nuorukaisissa. Ja sit‰ tehden, kun he sielt‰ hajauvat maamme virkakuntiin, sit‰ tehden muuttuvat sivistyneet s‰‰dyt kansanmielisiksi, jotka jo isoksi osaksi niin ovatkin; sit‰ tehden poistuvat nuot surulliset muistelot ja harmaat sumut, jotka niin kauvan ovat himment‰neet meid‰n kansallisuuttamme ja kokeneet sammuttaa sen tulta. Yh‰ he harvenevat ja poistuvat unohduksen h‰m‰r‰‰n sumuun ja yh‰ enemm‰n saapi ihmisellinen vaatimuksemme alaa oppineittemmekin seassa, ja yh‰ enemm‰n iloitsee kansa, sill‰ h‰n on saanut uuden, vankan s‰‰n kˆyteens‰, jota ei voi katkaista en‰‰n mik‰‰n voima, mitk‰‰n vehkeet ja tekosyyt. Silloin me tulemme yst‰viksi ja veljiksi kaikin ja teemme yksimielisesti tyˆt‰ is‰nmaan hyv‰ksi, kukin voimiensa j‰lkeen; kuka voi silloin polkea ja sortaa meid‰n kansallissivistyst‰mme? "Silloin on meid‰n hyv‰ olla, sill‰ syd‰nten katkeruudet ovat poistetut. Silloin saapi is‰nmaa toisen muodon, toisen suunnan, sis‰llisess‰ ja ulkonaisessa kehittymisess‰‰n. Pontevasti pyrkii se silloin eteenp‰in henkisiss‰ riennoissaan ja aineellisessa vaurastumisessaan, sill‰ sen poikien voimat ovat kootut yhteen ja luja on kolmis‰inen kˆysi. -- Ja nyt, kunnioitetut kansalaiseni! pyyd‰n, ett‰ yhdess‰ syd‰mess‰ juomme suomalaisen kansallissivistyksen onnen maljan! Jumala siunatkoon maatamme ja sen kansaa! H‰n siunatkoon jokaista poikaa ja neitoa, miest‰ ja vaimoa! El‰kˆˆn Suomi ja sen kansallisuus!" Kolminkertainen el‰kˆˆn-huuto seurasi Iikan puhetta ja he joivat ilolla onnen-maljan suomalaiselle sivistykselle ja kansallisuudelle. "Kas vaan tuota hurjaa talonpoikaa! H‰n saarnasi niinkuin kiivain hihhulli-pappi", sanoi viralta pantu vouti. "ƒl‰ nyt rupeakaan viisauttasi jakamaan, sill‰ se on t‰ss‰ jotenkin huonosti paikallaan", sanoi joku vierasten joukosta voudille. Sitten tuo sanoja astui Iikan luo, tarttui h‰nt‰ k‰dest‰ kiinni ja sanoi: "Kiit‰n teit‰ kauniista, voimallisesta, l‰mpim‰st‰ ja is‰nmaallisesta puheestanne. Te ette taida en‰‰n tuntea minua, mutta olemmepa vanhat tutut." "En muista ennen n‰hneeni teit‰, herra", sanoi Iikka. "Monta Herran vuotta sitten, Juhannus-yˆn‰ tuolla maantien vieress‰ m‰ell‰." "Silloinen kiista-kumppanini, ylioppilas?" "Niin. Niin poikamaista kuin kiistamme lienee silloin ollutkin, mutta min‰ en saanut sit‰ mielest‰ni haihtumaan. Paljon olette tekin sitten vaurastuneet kansallisissa asioissa, mutta min‰ viel‰ enemm‰n; sill‰ olenpa nyt t‰ysin suomimielinen ja pid‰n kunnianani sit‰, ett‰ olen mahdollinen sit‰ nime‰ kantamaan", sanoi vieras. "Tunnenpa selv‰sti, ett'ette ole mik‰‰n ulkokullattu, ja min‰ iloitsen siit‰. Terve tultuanne kansan joukkoon! Min‰ luulen, ett'ette tule katumaan kauppaanne, sill‰ kansan kiitollinen syd‰n ja rakkaus on oleva palkkanne totuuden voitosta", sanoi Iikka ja puristi syd‰mellisesti k‰dest‰ tuota entist‰, uudesti syntynytt‰ tuttuansa ja syd‰mmellinen yst‰vyys solmiusi heid‰n v‰lill‰ns‰. Paljon aikaa oli jo kulunut siit‰, kun he olivat ensi kerran toisiansa tavanneet Juhannus-yˆn‰ tuolla maantien vieress‰ m‰ell‰. Outoina, vieraina olivat he silloin toisensa kohdanneet ja toisiansa ylˆnkatsoivat he puhellessaan. Ylˆnkatseella oli ylioppilas silloin kohdellut kansan nuorison leikkej‰ ja heid‰n poikamaisia kansallis-puuhiansa, ja h‰n aikoi yht‰ poikamaisessa kansallis-sorrossaan kumota yhdell‰ iskulla noiden nuorten fennomanien tarpeettomat houreet, joita h‰n piti vaan haaveina, jotka muut olivat hetkeksi heid‰n p‰‰h‰ns‰ panneet, viel‰p‰ sulana h‰vyttˆmyyten‰. H‰n tapasi noista nuorissa kiivastelijoissa lujan vastarinnan, ainakin lujemman kuin luulikaan, ja vaikk'ei h‰n luullut tuossa poikamaisessa taistelussa tulleensa tappiolle, viel‰ poiskaan l‰htiess‰‰n, niin sai h‰n kumminkin sielt‰ ajatuksiinsa semmoisen vaivan, jota ei voinut sielt‰ pois karkoittaa ja joka sitten tuli ensim‰iseksi her‰tykseksi h‰nen kansalliseen uudesta syntymiseens‰. -- Nyt pyysi kirkkoherra puheen vuoroa ja kaikki vaikenivat. Ollen kansan mies, kiitti h‰n julkisesti Iikkaa h‰nen vasta pit‰m‰st‰ puheestansa. H‰n huomautti, kuinka syv‰sti kansa itse k‰sitt‰‰ kansallisuutensa, vaikka er‰‰lt‰ taholta v‰itet‰‰n, ett'ei kansa itse ymm‰rr‰ eik‰ tahdo ymm‰rt‰‰ niist‰ asioista mit‰‰n, vaan ett‰ he muka huutavat ja meluavat umpi-silmiss‰ muutamien riivattujen suomikiihkoisien per‰ss‰, tiet‰m‰tt‰, mit‰ he oikeastaan tahtovat. Puheensa vahvistukseksi viittoi h‰n sitten, kuinka voimallisesti kansallisliikkeet ovat nykyaikana olleet vireill‰ ymp‰ri maatamme, kun vaan jossain kohden on kansallisia oikeuksia kansalta kielletty. H‰n kehoitti jokaista kansalaista ottamaan ajasta vaarin eik‰ turhilla tekosyill‰ ponnistelemaan kansan oikeutettuja vaatimuksia vastaan. H‰n sanoi kyll‰ tiet‰v‰ns‰, ett‰ semmoisia houreita on syntynyt muutamien ihmisten p‰‰ss‰, ett'ei suomalainen voi sivisty‰, mutta h‰nen mielest‰‰n oli tuo turhaakin turhempi loru, koska suomalaisella on samanlainen ruumiinrakennus ja yht‰ j‰rjellinen sielu kuin muillakin kansoilla. (Suostumushuutoja). H‰n esitti maljan Suomen kansalle, joka juotiin innokkailla hurraa-huudoilla. Kun kaikki nuot toimet olivat loppuneet, tulivat ‰sken mielest‰ns‰ niin uljaat ja pilkallista ivaa t‰ynn‰ olevat ruotsikiihkoiset alakuloisiksi, ja nurpolla-nokin vet‰ysiv‰t eri joukkioon, jossa he n‰kyiv‰t hiljaksensa kesken‰ns‰ haastelevan, vilkuillen v‰liin ymp‰rillens‰, ik‰‰nkun olisivat pel‰nneet, ett‰ joku kuulisi. Siihen joukkioon meni viralta pantu kruununvoutikin, eik‰ h‰n koko iltana en‰‰n yritellyt pilkkaamaan Iikkaa eik‰ muita kansallismielisi‰. Itsekukin valitsi mieluisensa puhekumppanin ja niin se ilta kului hupaisesti, tapahtumatta sen suurempaa h‰iriˆt‰. Muuta ei ole en‰‰n sanomista koko h‰ist‰. Kun aika joutui, syˆtiin illallista ja sen j‰lkeen hajausi itsekukin levolle. Vaikka ilma oli niin kylm‰ ja kolkko, ei kuitenkaan tullut hallaa sill‰ kerralla; mutta muutamia viikkoja j‰ljemm‰s tuli niin kova halla, ett‰ kokonaisia maakuntia j‰i leiv‰ttˆm‰ksi, joka toi kovan kˆyhyyden ja kurjuuden tullessaan. VIII. Tuhlaaja-poika. Niin kului taas joku vuosi. Iikka hyˆri taloudellisissa ja perheellisiss‰ toimissaan niinkuin ennenkin. Kansakoulu oli kyl‰ss‰ vaikuttamassa ja alkoi n‰ytt‰‰ siunatuita hedelmi‰ns‰. Kovimmankin koulun vastustajan t‰ytyi nyt jo myˆnt‰‰, ett‰ se on tuiki tarpeellinen laitos. He eiv‰t panneet lapsiansa ensim‰lt‰ kouluun, pel‰ten niist‰ herroja tulevan, vaan kun he uteliaisuudesta k‰viv‰t koulua katsomassa siin‰ mieless‰, ett‰ osaisivat paremmin sortaa ja parjata sit‰, j‰iv‰t he avoimin suin katsoa ˆllˆtt‰m‰‰n, kun lapset opettajan edess‰ tekiv‰t selv‰‰ opinkappaleista. Tuo lasten nokkeluus ja ymm‰rt‰v‰isyys meni niin heid‰n syd‰meens‰, ett'ei heill‰ ollut yht‰‰n suuhun tulevaa sanaa kansakoulua vastustaakseen ja moittiakseen, ja etunen‰ss‰ he toimittivat lapsiansa kouluun. He tunnustivat, ett‰ olivat olleet v‰‰r‰ss‰ kansakoulua vastustaessaan, ja kiitteliv‰t niit‰, jotka sen olivat toimeen panneet heist‰ huolimatta. Mutta eih‰n t‰m‰ kansakoulun asia kuulunutkaan taas koko "tuhlaaja-poikaan", josta aikomuksemme oli puhua! Vaan ryhdymmep‰ nyt asiaan. Oli er‰‰n vuoden elokuu lopulla. Ilma oli kauneimpia elokuun ilmoja, Taivas oli peitetty tihe‰ll‰ l‰mpim‰nn‰kˆisell‰ pilviverholla ja lempe‰ etel‰tuulonen huhahteli puiden latvoissa ja huoneitten seiniss‰. Puut ja ne viljat, jotka viel‰ olivat leikkaamatta ja kullan-keltaisina, t‰ysine t‰hk‰p‰ineen, odottivat sirppimiest‰, nuokahtelivat ja huojahtelivat tuulen huhahdellessa, ik‰‰nkuin siten kiitell‰ksens‰ Luojaa suuresta hyvyydest‰ns‰. Huoneitten seiniin tuntui lempe‰ tuulonen silt‰ kuin lempe‰ hyv‰nsuopa ihmisien varjelus-enkeli olisi siivill‰ns‰ huuhdellut niit‰ ja kuiskannut: "Olkaa hyv‰ss‰ turvassa!" Ihmiset hyˆriv‰t kaikkialla tˆiss‰ns‰: toiset paitahihasillaan leikkasivat t‰ysin‰ist‰ viljaa ja pystyttiv‰t peltosaroillensa tihe‰‰n t‰ysin‰isi‰, vankkoja kuhilaisia; toiset tekiv‰t eloaumoja riihiens‰ luo ja iloisena istui maanmies elokuormansa p‰‰ll‰, hyr‰illen mieli-lauluansa, sill‰ h‰n tiesi saavansa palkan raskaasta tyˆst‰ns‰; toiset kuokkivat suuria ja kauniita perunoita maasta ja kantoivat niit‰ kellareihin talven varaksi. Siell‰ t‰‰ll‰ kuului jo varstan jyske kyl‰ss‰, ja illan tullen istui maamies vankan ja painavan jyv‰kuorman p‰‰ll‰, nokisena, likaisena ja tomuttuneena, mutta iloisella ja tyytyv‰isell‰ syd‰mell‰, sill‰ h‰n tiesi nyt saavansa aittaansa ja salvoonsa viljaa, jonka turvissa h‰n voi tulevaisuutta rohkeasti katsoa silmiin, jolla h‰n voi perheens‰ kanssa vuoden yli toimeen tulla, jonka turvissa h‰n voi kaikki yhteiskunnalliset maksunsa suorittaa. Kun h‰n oli saanut viljan aittaansa korjatuksi, oli h‰nt‰ jo odottamassa kylpy, jossa h‰n sai puhdistaa itsens‰ tomusta ja noesta; sielt‰ tullessaan istui h‰n alasti jollekin kivelle tai pellon pientarelle ja t‰hysteli ylˆs korkeuteen. Tuulonen oli tyyntynyt ja taivaanrannat olivat pallistetut purppurav‰risill‰ pilvien reunoilla, joka lupasi jatkoa kauniille ilmalle. Ylemm‰ksi ilman siivellisten lentoa kohosivat h‰nen ajatuksensa tuossa suuressa ja kauniissa luonnon h‰m‰r‰ss‰, haaveksivaisessa kuva-temppeliss‰. H‰n n‰ki kaikkialla Luojan suuruutta ja hyvyytt‰. H‰n n‰ki oman pienoisuutensa ja mit‰ttˆmyytens‰ tuon suuren Luonnon-Herran rinnalla ja huudahti: "Mik‰ on ihminen, ett‰s h‰nt‰ etsiskelet?" H‰n n‰ki tuossa luonnon suuressa peiliss‰ hengellisen alastomuutensa ja rupesi haluamaan vanhurskauden vaatteita, joita suuri Sovittaja voipi ihmiselle antaa mutta kas! Olihan h‰n ruumiillisestikin alasti, sill‰ nyt alkoi tuntua kylm‰lt‰, jos kohtakin oli kaunis ilma, sill‰ h‰n oli ollut ties kuinka kauan tuossa hurmaavassa ja haaveksivaisessa tilassaan. H‰n l‰ksi huoneesensa, jossa vaimonsa oli h‰nelle laittanut puhtaat vaatteet p‰‰lle pantaviksi. Iloinen valkea paloi takassa ja valaisi huoneen sein‰mi‰, sill‰ pimeys oli jo saanut voiton Pohjolan valoisilta kes‰-ˆilt‰. Iloiset, terveet, punaposkiset lapset hyppeliv‰t paitasillaan lattialla, sill‰ he olivat tahtoneet olla "it‰n kantta taunatta", mutta olivat ennen is‰‰ joutuneet kotiin, sill‰ heill‰ ei ollut viel‰ mit‰‰n haaveksimista, ei mit‰‰n huolta eik‰ surua; iloa heill‰ piti olla vaan ja senp‰t‰hden he nyt tuossa hyppiv‰t viattomassa ilossa ja leikiss‰ ja pyrkiv‰t kilvan is‰n polvelle. T‰m‰ niin kotoinen ilmiˆ teki avonaiseen is‰n syd‰meen lumoavan vaikutuksen, sill‰ h‰n huomasi, ett‰ h‰nell‰kin on jotain teht‰v‰‰, jotain toimitettavaa luonnon suuressa valtakunnassa. Tuota kaikkea tuntiessaan sulki h‰n syliins‰ vaimonsa ja lapsensa ja h‰n tunsi itsens‰ niin onnelliseksi, kuin kukaan kuolevainen maailmassa saattaa olla. Kenen syd‰n ei aukeaisi niin kauniina iltana? Kenen ajatukset eiv‰t lent‰isi korkeuteen? Kuka saattaisi kantaa vihaa l‰himm‰ist‰ns‰ vastaan, siiloin kun h‰n itse tuntee Luojansa ja Herransa suurta rakkautta ja hyvyytt‰? Oi, ei toki kukaan. Lˆytyisikˆ joku semmoinen ihmislapsien seassa, niin h‰n ei ole itse viel‰ tuntenutkaan Jumalan rakkautta, ijankaikkista rakkauden l‰hdett‰, ja sent‰hden on h‰nen syd‰mens‰ musta -- on pime‰! Semmoinen aika ja ilta se oli, kun taas tuli posti kyl‰‰n. Iikan sanomalehdet noudettiin heti ja paikalla oli taas Annin ‰iti kyselem‰ss‰ v‰vylt‰ns‰: "kuuluuko Kasperista mit‰‰n?" "Ei kuulu Kasperista entist‰ enemp‰‰; miss‰ h‰n raukka mahtanee aikaansa viett‰‰. Oi, muori-kulta, kuinka mielell‰ni ottaisin h‰net vastaan ja sulkisin syliini, kun h‰n vaan katuvaisena tulisi luoksemme", sanoi Iikka vastaukseksi, ja Kasperin ‰iti huokasi raskaasti ja suuret vesikarpaleet silmiss‰ meni h‰n taas pois, yht‰ toivotonna pojastaan kuin ennenkin. Niemim‰kel‰n v‰ki oli sin‰ p‰iv‰n‰ ollut perunain otossa. He olivat nyt p‰iv‰tyˆns‰ p‰‰tt‰neet, sill‰ nyt oli jo ilta. He kantoivat reippaasti perunoita saaveilla kellariin ja laittelivat aseitaan j‰rjestykseen, pitkitt‰‰ksens‰ samaa tointa huomennakin. Saavit ja muut astiat puhdistettiin ja pantiin suullensa j‰rjestykseen; kuokat kopistettiin mullasta ja pantiin etehiseen, huomista odottamaan; astiat komahtelivat, kuokan varret papattivat ja vintti-tangot r‰m‰hteliv‰t, kun v‰ki niit‰ j‰rjestykseen laitteli. Iso, roima valkea paloi takassa ja suuri pata langastansa riippui vipu-koukussa liedell‰ tulen p‰‰ll‰. Pata oli t‰ynn‰ kiehumassa kauniita ja puhtaiksi pestyj‰ perunoita. Arvokkaan--n‰kˆinen em‰nt‰ hyˆri padan ‰‰ress‰, suuri avainkimppu vyˆll‰. H‰nell‰ oli pitk‰vartinen kauha k‰dess‰, jolla h‰n ehtimiseen h‰mmenteli vasta hˆystetyit‰ perunoita. Por, ro-ro-ro-ro ro-ro, panivat perunat padassa, ik‰‰nkuin olisivat ne kilvan tahtoneet kiitt‰‰ hyv‰‰ em‰nt‰‰ns‰. Iloisesti palava valkea punasi em‰nn‰n kasvot entist‰ punaisemmiksi, tahtoen sekin, niinkuin vanha kotilieden tuttu ainakin, siten n‰ytt‰‰ hyvyytt‰ns‰ em‰nn‰lle ja tehd‰ h‰nest‰ miellytt‰v‰‰kin miellytt‰v‰mm‰n; v‰ki puheli iloisesti kesken‰ns‰ ja riisuskeli p‰‰lt‰‰n pois multaisia vaatteitansa. Vanhimmat talon lapset olivat koulussa ja nuorimmat tepastelivat tuvan lattialla ja tyytyv‰isyys n‰ytti olevan jokaisen osana. Semmoisessa asussa oli Niemim‰kel‰n koti-el‰m‰ sin‰ hetken‰, kun ovi aukeni ja huoneesen astui ryysyinen ja ryppyinen mies, jonka p‰‰t‰ ja harmaita hiuksia peitti resuinen lakki. Heti tupaan tultuansa ja ujon hyv‰n-illan sanottuansa, vet‰ysi h‰n varjoon uunin ovipuolimmaiseen nurkkaan. Em‰nt‰ huomasi kuitenkin heti, ett‰ joku kˆyh‰ tuli huoneesen. H‰n otti p‰revalkean k‰teens‰ ja meni katsomaan tullutta, niin tavoin tunteakseen h‰nt‰, sill‰ h‰n oli oikea kˆyh‰in ‰iti, joka ei kˆyhi‰ holhonnut sent‰hden, ett‰ Jumalan olisi pit‰nyt sen edest‰ kasvattaa heid‰n maallisia tavaroitansa, vaan h‰n teki sen ihmiss‰‰liv‰isest‰ syd‰mest‰ ja hell‰st‰ armeliaisuudesta kˆyhi‰ ihmisi‰ kohtaan. Sent‰hden tunsi h‰n kaikki kyl‰n kˆyh‰t ja he h‰nen sit‰ paremmin. Mutta kas! H‰n ei tuntenutkaan tuota tullutta, joka alasluoduin silmin istui uunin pankolla. "Mist‰ t‰m‰ vieras on?" kysyi em‰nt‰ tulleelta. "Olen outo muukalainen. Olisiko em‰nt‰ niin hyv‰, ett‰ saattaisi luvata ruokaa ja suojaa onnettomalle?" sanoi tullut, ja h‰nen kasvonsa v‰r‰hteliv‰t. "Miks'ei", sanoi em‰nt‰, "olkaa vaan niinkuin kotonanne." Samassa tuli Iikka tupaan ja havaitsi vieraan. "Mist‰s t‰m‰ vieras on kotoisin?" kysyi h‰n heti oudolta. "Oi, ‰lk‰‰ kysykˆ, kuka ja mist‰! Tutut ja tuntemattomat tiet ja polut ovat kotoni; ihmisten pilkka, nauru ja armottomuus on ainainen, hyvin ansaittu kumppanini ja pieksetty, rikkirunneltu ruumiini on ainoa tavarani. ƒlk‰‰, hyv‰ is‰nt‰, ajako minua yˆn selk‰‰n! min‰ olen hyvin v‰synyt; em‰nt‰ lupasi minun olla yˆt‰", sanoi outo rukoilevasti, s‰rkyneell‰ ja murtuneella ‰‰nell‰, ja suuret vesikarpaleet vyˆryiv‰t alas h‰nen kuihtuneita kasvojansa. "ƒlk‰‰ olko mill‰nnek‰‰n, ei teit‰ pois ajeta, ja ruokaa ja lepoa saatte kyll‰. Nyt ei tarvitse surra teid‰nk‰‰n, sill‰ Jumala on siunannut taas vuodentulon hyvyydell‰ns‰ ja on siis antanut teillekin osanne", sanoi Iikka lohduttavaisesti. V‰ki kokoontui pˆyd‰n ymp‰rille iltaselle, is‰nt‰ edell‰, ja em‰nt‰ k‰ski vieraankin tulla pˆyd‰lt‰ syˆm‰‰n. "Ei toki, ei -- sit‰ en tee -- sinne en tule; tuokaa t‰nne penkille minulle pala leip‰‰ ja jotakin kuivan kieleni kostukkeeksi", pyysi nˆyr‰mielinen muukalainen, eik‰ h‰nt‰ saatu pˆyd‰lle syˆm‰‰n, vaikka kuinkakin olisi kehoitettu, vaan h‰nelle t‰ytyi em‰nn‰n vied‰ ruokaa penkille, johon muukalainen oli siirtynyt, siin‰ rupesi h‰n alakuloisena syˆm‰‰n. Talon lapset eiv‰t menneet muun v‰en kanssa iltaselle, sill‰ heill‰ oli eri ruoka-aikansa. Is‰nn‰n Kasperi oli silloin seitsem‰nnell‰ ik‰vuodellansa ja toiset lapset sit‰ nuorempia, joita Jumala oli h‰nelle jo siunannut useampia. Lapset meniv‰t tuon oudon, murheellisen k‰yp‰l‰isen tykˆ penkille ja rupesivat lapsen viattomuudessa h‰nt‰ puhuttelemaan. Lasten k‰vi s‰‰liksi vieraan murheellisen n‰kˆinen muoto, sill‰ he olivat is‰lt‰‰n ja ‰idilt‰‰n oppineet rakastamaan ja kunnioittamaan kaikkia ihmisi‰, niin kˆyhi‰ kuin rikkaitakin, ja s‰‰lim‰‰n kˆyhi‰. Kaksi nuorimmista lapsista k‰p‰si vieraan polvelle, sittenkuin h‰n oli syˆm‰st‰ p‰‰ssyt, ja silitteliv‰t h‰nen kyyneleist‰ kostuneita, kuihtuneita kasvojansa. Vieras ei n‰kynyt pahenevan lapsiin, sill‰ h‰nen haavoitetulle syd‰mellens‰ n‰kyi tekev‰n hyv‰‰ lasten myˆt‰tuntoisuus. H‰n otti k‰sill‰ns‰ molempia lapsia ymp‰ri kiinni ja kiikutteli heit‰ polvillansa; lapset k‰pertyiv‰t kiinni h‰nen kaulaansa ja mihin vaan saivat, ja puhelivat h‰nen kanssaan. Pikku Kasperi seisoi vieraan edess‰ lattialla, sill‰ h‰n ei mahtunut h‰nen syliins‰. "Mik‰ sinun nimesi on?" kysyi vieras toiselta polvellansa olevalta lapselta. "Iikka, min‰ olen is‰n kaima." "Ent‰s sinun nimesi?" kysyi taas vieras toisella polvella istuvalta tyttˆselt‰. "Anni, ‰idin kaima." "Ent‰s tuon pojan nimi, joka lattialla seisoo?" kysyi taas vieras. "Minun nimeni on Kasperi", sanoi lattialla seisova poika ja katsoi vierasta silmiin. "Kasperi!" sanoi vieras ja h‰nen kasvonsa v‰r‰hteliv‰t. "Onko teid‰n talossa muuta Kasperia kuin sin‰?" kysyi h‰n sitte toinnuttuansa h‰mm‰styksest‰‰n. "Ei", vastasivat lapset. "Kenenk‰s kaima sin‰ sitten olet?" "Min‰ olen enon kaima", sanoi Kasperi. Aina enemm‰n v‰r‰hteliv‰t vieraan kasvot ja h‰nen ruumistansa vapistutti. "Miss‰ h‰n sitten nyt on?" kysyi h‰n taas toinnuttuaan. "H‰n on maailmalla", vastasivat lapset. "Mist‰ te tied‰tte, ett‰ teill‰ on Kasperi-niminen eno?" "Is‰, ‰iti ja mummo ovat sanoneet, ett‰ meill‰ on Kasperi-niminen eno maailmalla", sanoivat lapset ujostelematta. "Ovatko is‰, ‰iti ja mummo puhuneet teille mit‰‰n muuta eno Kasperista?" "Ovat; is‰ ja ‰iti sanovat aina, ett‰ meill‰ on eno, jonka nimi on Kasperi ja joka on maailmalla. He ik‰vˆiv‰t eno Kasperia, ja h‰nen muistokseen tekiv‰t he h‰nelle kaiman. He puhuvat usein Kasperi-enosta ja toivovat, ett‰ h‰n tulisi pian kotia. Kun is‰ ja ‰iti lukevat sanomalehti‰, tulee mummo aina kyselem‰‰n heilt‰: 'kuuluuko Kasperista mit‰‰n?' Mutta is‰ ja ‰iti sanovat: 'ei kuulu Kasperista mit‰‰n', ja mummo l‰htee silloin aina heti pois ja itkee." "Voi, hyv‰ Jumala", huudahti vieras ja purskahti itkuun. Lapset s‰ik‰htiv‰t tuota ja kyseliv‰t: "Mik‰ teille tuli, mik‰ teille tuli? ƒlk‰‰, hyv‰ vieras, itkekˆ! Emmeh‰n me ole teille pahat, eik‰ is‰, ‰iti eik‰ mummokaan, ‰lk‰‰ itkekˆ!" Kun vieras oli sen verran itkustaan tointunut, ett‰ h‰n saattoi puhua, kysyi h‰n taas lapsilta: "Viel‰kˆ teid‰n mummonne el‰‰?" "Viel‰." "Ent‰s ukkovaari?" "Viel‰." "Miss‰s he ovat, kosk'ei heit‰ n‰y?" "He ovat jo nukkumassa." "Onko teit‰ muita lapsia kuin te?" "On meit‰ viel‰ kaksi; ne ovat meit‰ vanhemmat." "Miss‰ he ovat?" "He ovat koulussa." "Koulussa, koulussa, vaan eiv‰t toki maailman rannan koulussa, jossa min‰ poloinen olen ollut", mutisi vieras itseksens‰ ja h‰n purskahti taas itkuun ja lapset kokivat h‰nt‰ lohduttaa. "Voi, voi, hyv‰t lapset, teill‰ on pahanen eno, kelvoton eno", ‰nkytti vieras itkunsa seasta. "Ei, ei, meid‰n enomme ei ole kelvoton, sen on is‰ ja ‰iti sanonut, enomme ei ole kelvoton -- te narraatte meit‰, vieras", sanoivat lapset h‰t‰ilev‰sti. Vieras tuli nyt niin hiljaisen itkun valtaan, ett'ei voinut mit‰‰n puhua lapsille, ja se oli h‰nelt‰ hyvin suotu, kun lapset alkoivat vet‰yty‰ pois h‰nen tykˆ‰ns‰; he meniv‰t veljens‰ ja sisarensa luo, jotka nyt juuri tulivat kansakoulusta, ja hyppiv‰t ja pyˆriv‰t heid‰n ymp‰rill‰ns‰. Vieros pani penkille suullensa maata ja antoi siin‰ kyyneleens‰ vapaasti vuotaa, ja koko talonv‰ki katsoi kummeksien outoa, kurjaa ja onnetonta muukalaista. Is‰nt‰ oli korvapielell‰‰n kuunnellut lasten ja vieraan keskin‰ist‰ puhetta, vaikk'ei h‰n ollut koko keskustelusta tiet‰vin‰‰n mit‰‰n; niist‰ katkonaisista lauseista, joita h‰n kuuli, ja vieraan suruhun vaipuneesta tilasta p‰‰tti h‰n, ett‰ vieraalla mahtoi olla joku kova omantunnon vaiva, joka h‰nt‰ niin kovin ahdisti ja rasitti, jonkat‰hden h‰n p‰‰tti ottaa selv‰n asiasta, voidaksensa jollain lailla kevent‰‰ h‰nen kuormaansa; siin‰ mieless‰ asteli h‰n itke‰ nyhkiv‰n, kˆyh‰n muukalaisen luo. "Mik‰ teit‰ vaivaa, kun olette noin surullinen? Teill‰ mahtaa olla joku salainen omantunnon vaiva? Enkˆ saattaisi mitenk‰‰n olla teille lohdutukseksi?" sanoi is‰nt‰ vieraan tykˆ tultuansa. "Oi, ette mitenk‰‰n, is‰nt‰ kulta", sanoi vieras itkunsa seasta. "Tahtoisitte kai jotain puhua tilastanne kahden kesken? Siihen kyll‰ saamme tilaa, kun tulette minun per‰ss‰ni", sanoi is‰nt‰ s‰‰liv‰sti. "Oi! Ei, ei. Ei minulla ole mit‰‰n semmoista, joka ei saisi tulla vaikka koko maailman tietoon -- mutta minun syd‰meni tahtoopi haljeta -- vaikea on kumminkin se teht‰v‰ -- Jumalani! Sanat takertuvat kurkkuuni -- min‰ olen Kas -- -- Kaspe -- -- Kasperi, teid‰n vaimonne veli ja oma lankonne -- -- entinen Niemim‰kel‰n -- rikas Kasperi --." "Hyv‰ Jumala! Olisiko h‰n todellakin Kasperi?" sanoi Iikka ja astui askeleen taakse p‰in. "ƒlk‰‰ ep‰ilkˆ, lankoni! Sama Kasperi min‰ olen, joka jo lapsena ollessani tein teille ja sisarelleni Annille niin paljon pahaa. Sama Kasperi, joka t‰st‰ huoneesta huutokauppa-p‰iv‰n‰ l‰hti ja vannoi hirve‰n valan ei astuvansa jalkaansa t‰m‰n huoneen kynnyksen yli -- voi, minun tuntoani polttaa niin kovin -- nyt min‰ olen rangaistu Kasperi, varkaudesta piiskattu Kasperi, vankeudessa istunut Kasperi. -- Nyt olen uljaasti k‰ynyt l‰pi maailman-rannan kouluni, johon minut niin aikaisin syˆstiin, ja nyt min‰ tied‰n t‰ydelleen sen oppim‰‰r‰n -- voi, ‰lk‰‰ katsoko minuun noin oudosti, lankoni! -- Min‰ olen nyt jo, vaikka hiljan, katuvainen Kasperi ja sovitusta, anteeksi-antoa olen min‰ l‰htenyt saamaan", puhui vieras syd‰nt‰ s‰rkev‰ll‰ ‰‰nell‰ itkunsa seasta ja nousi penkin viereen seisomaan. Iikka k‰veli nopeasti vieraan luo, sulki h‰net syliins‰ ja sanoi: "Totisesti olet sin‰ lankoni Kasperi; sen tied‰n nyt, kun selvemm‰sti puhuit; mutta paljon olet muuttunut n‰ˆlt‰si, paljon olet rikkonut, paljon olet k‰rsinyt, paljon olet vanhentunut, mutta paljon on syd‰mesikin pehmennyt ja paljoa -- viel‰ paljoa enemm‰n voimme sinulle anteeksi antaa. Kiitos Jumalan, ett‰ sinut j‰lleen saimme! Kaikki on unhoitettu ja nyt me emme erkane en‰‰n koskaan -- ei koskaan. Yht‰ toki pyyd‰n sinulta: ‰l‰ Jumalan t‰hden sano ‰idillesi, ett‰ olet rangaistu, sill‰ se hetki olisi h‰nen viimeisens‰. Min‰ kyll‰ olen sanomista huomannut, eik‰ olet rangaistu, mutta min‰ olen sen huolellisesti salannut kaikilta ihmisilt‰, saati sitte mummolta -- -- se totuus ei ole h‰nelle tarpeellinen tiet‰‰, eik‰ kukaan saa mummolle sanoa, mit‰ eno on t‰ss‰ lausunut, ei lapsetkaan", sanoi Iikka, yh‰ riippuen onnettoman kasvinkumppaninsa kaulassa. Kun h‰n oli puheensa lopettanut, valtasi h‰netkin mielenliikutus ja he itke‰ nyhkiv‰t siin‰ yhdess‰. Kun v‰ki n‰ki ja kuuli kaiken tuon, eiv‰t he tienneet mit‰ sanoa ja ajatella. Niin pian kuin lapset huomasivat, ett‰ heid‰n is‰ns‰ oli tunnustanut oudon muukalaisen langoksensa ja siis eno Kasperiksi, l‰htiv‰t he juosta tapittamaan ‰itins‰ tykˆ ja heng‰styksiss‰‰n sanoivat he; "eno Kasperi on tullut." "Olkaa joutavoimatta!" sanoi ‰iti. "Oikein todella; is‰ ja eno tuolla tuvassa syleilev‰t toisiaan ja itkev‰t", vakuuttivat lapset. Sen kuultuaan l‰hti em‰nt‰ heti tupaan. Vaikka mummo ja ukkovaari olivat jo levolla, juoksivat lapset yht‰kaikki heid‰n makuuhuoneesensa. "Eno Kasperi on tullut", sanoivat lapset sinne p‰‰sty‰ns‰, hengitt‰en raskaasti. "Jumalani! Mit‰ puhutte lapset?" sanoi mummo, joka ei viel‰ ollut nukkunut. "Eno Kasperi on tullut", vakuuttivat lapset, "is‰ ja eno syleiliv‰t tuvassa toisiansa ja ‰itikin meni sinne." Mummosta tuntui lasten puhe niin todenmukaiselta, ett‰ h‰n nousi ylˆs vuoteeltansa, pani hameen p‰‰llens‰ ja l‰hti tupaan; ukkovaari vaan ei liikkunut paikaltakaan, vaikka h‰nkin oli valveella! Kun em‰nt‰ tuli tupaan, olivat viel‰ Iikka ja Kasperi kiinni toisissansa, itke‰ tihist‰m‰ss‰. Kun Kasperi n‰ki sisarensa tulevan, heitti h‰n Iikan irti ja riensi Annin syliin ja taivaan nimess‰ rukoili h‰nelt‰ anteeksi antoa. "Jumalani! Sin‰ se olitkin, veljeni Kasperi! Luulin sinua oudoksi, kˆyh‰ksi muukalaiseksi, ja pyyd‰n sinulta anteeksi erehdykseni", sanoi Anni liikutettuna. "Kˆyh‰‰kin kˆyhempi, muukalaistakin muukalaisempi, kurjaakin kurjempi on onneton veljesi, rakas sisareni." "Voi rakas veljeni! Siin‰ on kyll‰, kun olemme sinut saaneet j‰lleen lapsuuden kotiin, ja menneist‰ ajoista emme muistele milloinkaan; ne k‰tkemme unhotuksen synkk‰‰n h‰m‰r‰‰n. Koe nyt rauhoittaa itse‰si ja tunteitasi, sill‰ ‰iti on kohta t‰‰ll‰, ja kun h‰n n‰kee sinut tuossa mielen tilassa niin se ei tee hyv‰‰ h‰nen heikolle terveydellens‰." Samassa astui Kasperin ja Annin ‰iti huoneesen. Eno Kasperi heitti sisarestaan irti ja asteli horjuen ‰iti‰ns‰ kohden. "Voi ‰iti! Min‰ olen poikanne Kasperi, onneton poikanne min‰ olen", sanoi Kasperi ‰idillens‰ v‰risevin ‰‰nin, eik‰ uskaltanut tarttua tuijottavan ‰itins‰ k‰dest‰ kiinni. ƒiti katsoa tuijotti ensin poikaansa silmiin, sill‰ n‰ht‰v‰sti ei h‰n luullut ik‰vˆidyn poikansa olevan tuonlaisessa tilassa h‰nt‰ tavatessaan. Mutta kun h‰n toipui ensin h‰mm‰styksest‰ns‰ ja tunsi h‰nen ‰‰nens‰, ryˆps‰hti h‰n poikansa, tuon ryysyisen, vanhentuneen kuleksijan kaulaan ja hoki: "Minun Kasperini, totisesti sin‰ olet Kasperini! Nytp‰ tied‰n toki Kasperista jotain; oletpa nyt minun syliss‰ni! Mutta voi, mit‰ sin‰ olet saanut k‰rsi‰, kun olet noin vanhennut ja tullut noin ryysyiseksi; mutta kuitenkin sin‰ olet siin‰ -- mutta onko t‰m‰ vaan hauskaa unta? -- Ei, ei, se on totinen tosi, tuossahan sin‰ lunnin, kuin koettelen sinua -- tosihan se on onkin. Jumalan kiitos! ett‰ m‰ sain poikani, joka kadonnut oli -- kiit‰ Kasperi Jumalaa: sinulla on jalo sisar ja lanko! Pyyd‰ heilt‰ anteeksi, mit‰ heit‰ vastaan rikkonut olet! Voi, voi Kasperi, minun Kasperini", huusi ja h‰t‰ili tuo kauvan poikaansa huolehtinut ja surrut ‰iti, kaikella ‰idin rakkaudella ja alttiiksi-antavaisuudella, vaikka h‰n poikansa tuossa tilassa lˆysi. "Lanko ja sisar ovat jo minulle anteeksi antaneet, nyt on minun viel‰ saatava anteeksi teilt‰ ja is‰lt‰: antakaa, ‰itikulta, tekin anteeksi ilke‰n poikanne rikokset!" rukoili Kasperi ja itke‰ tihersi ja piti ‰idist‰‰n kiinni. "Vaikka sinulla olisi enemm‰n rikoksia kuin sinulla onkaan, niin min‰ voisin ne kaikki anteeksi antaa, kaikki unhottaa. -- ƒidin syd‰n on verraton, ‰idin rakkaus on ‰‰retˆn katuvaiselle pojalleen. -- T‰‰ll‰ syd‰mess‰ -- -- --", sanoi h‰n ja painoi k‰tens‰ syd‰mens‰ p‰‰lle, mutta itku tukahutti h‰nen sanansa. "Miss‰s is‰ on, koska h‰n kuuluu viel‰ el‰v‰n? Joko h‰n nukkuu? Minun pit‰‰ viel‰ t‰n‰ iltana saada h‰nelt‰kin anteeksi", sanoi eno Kasperi ja silm‰eli tuskallisesti ymp‰rillens‰. Iikka meni ukkoa k‰skem‰‰n. Ensin ukko esteli, eik‰ sanonut tiet‰v‰ns‰ mit‰‰n Kasperin kotia tulosta; mutta kun Iikka puheli h‰nelle, rupesi h‰n vastahakoisesti kˆmpim‰‰n ylˆs vuoteesta, sill‰ h‰n ei voinut en‰‰n milloinkaan kauvan vastustaa Iikkaa, kun oli oppinut tuntemaan h‰nen lujan ja perustetun tahtonsa, ja niin tuli ukko Iikan kanssa vastahakoisesti tupaan. "Voi is‰kulta! Voitteko tekin antaa anteeksi onnettomalle, katuvaiselle pojallenne, yht‰ syd‰mellisesti, yht‰ alttiiksi-antavaisesti kuin ‰iti, lanko ja Annikin ovat antaneet?" sanoi eno Kasperi ja rupesi astumaan is‰‰ns‰ kohden. "Kirottu, riivattu; ‰l‰ l‰hene minua!" ‰rj‰si is‰ ja nosti k‰tens‰ uhkaavaan asemaan! Kaikki l‰sn‰-olevat h‰mm‰styiv‰t. "Topias, Topias! ajattele toki, mit‰ sanot!" sanoi mummo, h‰t‰yksissa‰n. "Min‰ olen sen ajatellut, jonka sanonutkin", sanoi ukko huolimattomasti. "Niin, tiesinh‰n min‰ sen, ett'ei teid‰n syd‰menne ole viel‰ sulanut paatumuksestansa. Ja se taitaa teit‰ hyvin ilahuttaa, kun voin teille sanoa, ett‰ olen nyt l‰pik‰ynyt kaikki maailman rannan koulun luokat, johon te, is‰, minut niin uljaasti jo nuorena laitoitte. Teid‰n ansionne se on, is‰, ett‰ poikanne t‰ss‰ nyt seisoo edess‰nne n‰in uljaana ja oppinunna, ja kaikkien ihmisten ja oman is‰ns‰ kunnioittamana. Miksik‰ en voisi olla yht‰ onnellinen kuin muutkin ihmiset, jos olisin saanut oikeaa opetusta? Miksik‰ en saattaisi olla ihmisille hyˆdyksi, niinkuin muutkin ihmiset, jos ette jo lapsuudessa olisi tukahuttaneet minussa kaikkia ihmisellisi‰ tunteita ja jos ette olisi istuttaneet syd‰meeni jo pienokaisena turhuuden siemeni‰ ja turhaa luottamusta noihin jo hyv‰sti uitettuihin pˆlkkyihin eli, toisin sanoen, niill‰ saatuihin rahoihin? Miss‰ ovat nyt mets‰t? Miss‰ rahat? Kaikki ovat menneet, ja min‰ ja te itse seisomme t‰ss‰ kaiken turhuuden ja kurjuuden esikuvina! Katsokaa v‰vy‰nne, tuota 'kerj‰l‰ist‰' ja 'lorukirjojen' lukijaa, jota te niin uljaasti itse vihasitte ja opetitte minunkin samoin tekem‰‰n. Eikˆ h‰n ole se, jonka turvissa saatte t‰rveltyneen henkenne hengiss‰ pysym‰‰n? Oi is‰, is‰! Kova on tuo maailman rannan koulu ja karvaat ovat sen hedelm‰t." Niin sanoi eno Kasperi anteeksi antamattomalle is‰llens‰ ja h‰nen koko ruumiinsa t‰risi ep‰toivon vimmasta. Ukko ei puhunut yht‰k‰‰n sanaa, l‰hti vaan kˆnttim‰‰n kamariinsa. "Rauhoitu nyt jo, lanko, ja pane lev‰ht‰m‰‰n, ett‰ virkistyt! Huomennapa sitten saadaan likemmin keskustella", sanoi Iikka. "Huomennako? Minua ei ole huomenna t‰‰ll‰", sanoi eno Kasperi. "Miss‰s sitten?" "Tielle, tielle l‰hden taas, josta min‰ tulinkin. Pois tahdon l‰hte‰ jo heti, t‰st‰ teid‰n paristanne, jotka olette minulle niin paljon hyv‰‰ osoittaneet, jota min‰ en ole ansainnut -- pois, pois anteeksi-antamattoman is‰n silmien edest‰ ja korvien kuulosta, kauvas tuonne kolkkoon synkk‰‰n yˆhˆn, unohduksen h‰m‰r‰‰n sumuun -- niin kauvas kuin voimani riitt‰v‰t, ja silloin, kun ne uupuvat, huokaan mielell‰ni viimeisen henkeni, kun ma tied‰n, ett‰ te olette minulle anteeksi antaneet", sanoi eno Kasperi, itki ja koperoitsi turvakoitaan. Kaikki itkiv‰t, lapsetkin. "Et sin‰ san l‰hte‰ meilt‰ pois ik‰n‰", sanoi is‰nt‰ ja pist‰ysi eno Kasperin eteen. "ƒl‰, hyv‰ Iikka, p‰‰st‰ Kasperia", rukoili ‰iti. "ƒl‰ nyt l‰hde veljeni pois, varsinkin tuossa tilassa. Me pid‰mme sinut kaikin veljen‰mme", pyysi Anni. "ƒlk‰‰ l‰htekˆ meilt‰ pois eno, on meill‰ teillekin ruokaa ja me olemme teille hyv‰t", pyysiv‰t lapset itkussa suin. "ƒlk‰‰ estelkˆ, ‰lk‰‰ pid‰telkˆ minua, minun syd‰meni ei kest‰ kauvemmin -- se katkeaa -- s‰rkyy", huusi eno Kasperi syd‰nt‰ s‰rkev‰ll‰ ‰‰nell‰ ja pyrki ovea kohden. Iikka pist‰ysi taas h‰nen eteens‰ ja otti kovissa omantunnon vaivoissa olevan rikoksellisen lankonsa kiinni ja sanoi: "ei niin, lanko! Olemmehan ennenkin olleet k‰sik‰hm‰ss‰; olen ennenkin vienyt sinut tyrm‰‰n, se t‰ytyy nytkin tehd‰; mutta nyt teen sen paljoa mieluummasti, sill‰ v‰limme luulen kallistuvan parempaan p‰in." N‰in sanoen otti Iikka eno Kasperiin syliksi ja vei kovasti vastaan ponnistelevan ja kiemuroivan ep‰toivoisen lankonsa aika nujua porstuaan ja sielt‰ lukuhuoneesensa, jonka h‰n lukitsi sis‰puolelta, ja avaimen pisti taskuunsa. Mit‰p‰ siin‰ auttoi kuihtuneen ja v‰h‰tkin voimansa v‰hent‰neen miehen vastaan-ponnistelemiset, sill‰ h‰nen taluttajansa oli t‰ysirahkeinen, muhkea mies, jolla oli voimaa j‰ntereiss‰ ja lujuutta tahdossa; seurata t‰ytyi eno Kasperin h‰nt‰. Koko yˆn n‰kyi Iikan lukuhuoneesta valkea, sill‰ Iikalla oli siell‰ nyt outoa ja t‰rke‰‰ lukemista. H‰nell‰ oli luettavana ja tutkittavana paatunut, mutta nyt rikki musertunut ihmissyd‰n, syd‰n, joka siihen iskettyjen haavojen t‰hden sairasti ep‰toivon kauheaa tautia; tuota luki, tuota tutki h‰n ja otti osaa toisen k‰rsimyksiin ja tuskiin. Noita s‰rkyneit‰ ihmissyd‰men kappaleita koki Iikka sovitella yhteen ja saada niist‰ jotain kokonaista ja ehe‰‰, ja pala palalta, kappale kappaleelta sai h‰n niit‰ paikoilleen sijoitetuksi. H‰nell‰ sattui saapuvilla olemaan avullista l‰‰kityst‰ tuohon pahaan ja vaaralliseen tautiin, l‰‰kityst‰, joka on ainoa parannuskeino murheelliselle ja haavoitetulle omalletunnolle, nimitt‰in Jumalan oma pyh‰ sana. Iikka otti kirjastostaan esille pyh‰n raamatun ja asetti sielt‰ eteen Jumalan armolupauksia. H‰n otti sielt‰ esille kuvauksen tuhlaaja-pojasta ja osoitti, kuinka mielell‰‰n is‰ otti vastaan langenneen, mutta katuvaisen ja nˆyryytetyn poikansa. "Voi, voi! Mutta minun is‰ni ei ottanut minua vastaan", vaikeroitsi Kasperi tuskissaan. Silloin Iikka selitti, ettei t‰ss‰ olekaan kysymys luonnollisesta, vaan taivaallisesta is‰st‰, joka kyll‰ anteeksi antaa Kasperillekin, jos vaan katuvaisella syd‰mell‰, H‰nen Poikansa ansion t‰hden, rukoilee H‰nelt‰ anteeksi antamusta. "Onko se niin, onko se niin!" sanoi eno Kasperi ja hengitti raskaasti huokumalla. "Min‰ kyll‰ olen sen lukenut montakin kertaa, mutta min‰ olen luullut sen olevan luonnollisen is‰n, joka ottaa vastaan ja anteeksi antaa langenneelle pojallensa, onko se niin?" "Niin se on", sanoi Iikka ja monta muuta kohtaa selitti h‰n raamatusta. Eno Kasperi rupesi hengitt‰m‰‰n yh‰ keve‰mm‰sti, ja ennenkuin p‰iv‰ valkeni, vaipui h‰n levollisesti uneen. Kun eno Kasperi nukkui, l‰hti Iikka huoneesta pois ja v‰ki oli kaikki jo ylh‰‰ll‰. Mummo tuli heti Iikan tykˆ ja kysyi: "Miss‰ Kasperi nyt on, viel‰kˆ h‰n el‰‰?" "Kasperi nukkuu lukukammarissani sohvalla. H‰n on saanut levon rasitetulle ruumiillensa ja k‰sitt‰nyt rauhan ahdistetulle sielullensa: ei h‰n en‰‰n pyri meilt‰ pois. Mutta h‰nen pit‰‰ antaa nukkua rauhassa, sill‰ h‰n tarvitsee lepoa", sanoi Iikka. Kun mummo tuon kuuli, hyr‰hti h‰n itkuun ilosta; sill‰ ‰idin syd‰n on ‰idin syd‰n. Iikka toimitti heti saunan l‰mmit‰. Kun sauna oli p‰‰sem‰isill‰ns‰, her‰si eno Kasperi ja tuli tupaan, mutta niin nˆyr‰n‰ kuin lammas ja h‰nen kasvoistansa loisti tyytyv‰isyys ja rauha. Saunan jouduttua vietiin eno Kasperi saunaan, jossa h‰n pestiin saippualla joka paikasta; saunasta tultua kerittiin h‰nen hiuksensa ja leikeltiin h‰nelt‰ kynnet, jotka olivat kasvaneet pitkiksi kuin kotkan kynnet. Sitte ajettiin parta ja sen j‰lkeen puettiin h‰n p‰‰st‰ jalkoihin asti uusiin puhtaisiin vaatteisiin ja uudet sukat ja keng‰t annettiin h‰nen jalkoihinsa. N‰yttip‰ todellakin silt‰, kuin tuhlaaja-poikaa olisi luonnollisessa olossa vastaan otettu. -- Ja totta tosiaankin -- eno Kasperi n‰ytti nyt paljoa nuoremmalta kuin illalla ja helposti olisi h‰ness‰ nyt jokainen kyl‰l‰inen tuntenut entisen Niemim‰kel‰n Kasperin; mummo oikein riemuitsi poikansa nuortumisesta. Tieto tuosta tuhlaaja-pojan kotiin tulosta levisi pian ymp‰ri kyl‰‰ ja usea tuli katsomaan entist‰ Kasperia. Tyynen‰ kesti eno Kasperi kaikki uteliasten utelemiset ja katselemiset, eik‰ h‰n tekeytynyt heille paremmaksi, puhtaammaksi, kuin olikaan; sill‰ h‰n tunsi syd‰mess‰‰n, ett‰ h‰n oli saanut oikein pahain tekoinsa j‰lkeen. Ensi aikoina ei eno Kasperi voinut eik‰ jaksanut mit‰‰n toimitella, mutta aikojen kuluttua rupesi h‰n itsest‰ns‰ tekem‰‰n talon tyˆt‰. Ukkovaarin syd‰n ei heltynyt poikaansa kohden sen pehme‰mm‰ksi; vaan h‰n meni poikansa sivu vastaan tullessa taikka muutoin kohdatessa, niinkuin ei h‰nt‰ olisi n‰kevin‰ns‰k‰‰n! Se teki eno Kasperin syd‰melle kipe‰‰. Eno Kasperi olisi hyvin viihtynyt Niemim‰kel‰ss‰, entisess‰ lapsuuden kodissaan, sill‰ kaikki rakastivat ja s‰‰liv‰t h‰nt‰, ja lapset iltaisin kieppuivat h‰nen polvillaan ja silitteliv‰t h‰nen p‰‰t‰ns‰ ja kasvojansa, samalla puhellen viattomia lasten puheitansa, joiden seassa oli usein: "Etteh‰n, eno, mene milloinkaan meilt‰ pois?" Kaikkihan tuo oli hyvin, vaan tuo is‰n kylmyys ja anteeksi-antamattomuus rupesi taas kovin rasittamaan h‰nen syd‰nt‰ns‰. "Is‰n tylyys rasittaa kovin mielt‰ni", sanoi eno Kasperi er‰‰n kerran Iikalle. "Ehk‰ h‰n nyt jo k‰ypi sovintoon kanssasi", sanoi Iikka. "Sit‰ en usko", sanoi eno Kasperi ja huokasi raskaasti. "Sopiipa kumminkin koettaa", sanoi Iikka. Samassa tuli ukko huoneesen. "Ettekˆ te, is‰, saata jo antaa anteeksi katuvaiselle ja murretulle pojallenne?" rukoili eno Kasperi ja katsoi luottavasti is‰‰ns‰ silmiin. "Minulla ei ole sinun kanssasi mit‰‰n tekemist‰", sanoi is‰ kylm‰sti ja meni pois, p‰‰t‰‰nk‰‰n poikaansa p‰in k‰‰nt‰m‰tt‰. "Voi, voi! Enkˆ min‰ sit‰ arvannut", sanoi eno Kasperi surullisesti. "Saatatkos sin‰ anteeksi antaa is‰llesi kovan k‰ytˆksens‰ kohtaasi?" kysyi Iikka. "Olen jo aikaa syd‰mest‰ni h‰nelle anteeksi antanut ja sent‰hden tahtoisin t‰ydelliseen sovintoon p‰‰st‰ h‰nen kanssaan." "Kun sin‰ olet jaksanut is‰llesi anteeksi antaa; niin en luulisi olevan syyt‰ antaa valtaa murheellesi, joka voisi sinulle tulla taas vaaralliseksi." "Kyll‰ niinkin, mutta min‰ en voi kauemmin olla teid‰n talossa is‰n t‰hden." "Mihink‰ sitte aiot?" "Kauvas en aio menn‰; otan palveluksen jossain kyl‰n talossa. "Nyt on taas tarpeellinen meid‰n menn‰ lukukamariin; sielt‰ olemme ennenkin saaneet hyvi‰ neuvoja -- eikˆ niin?" sanoi Iikka. "Menn‰‰n vaan." Ja he meniv‰t. Kun he olivat siell‰ kahden kesken istuneet pari tuntia, tulivat he ulos ja eno Kasperin otsalta olivat kadonneet synk‰t pilvet, jotka uudestansa alkoivat siihen kokoutua ja synkist‰‰ h‰nen tulevaisuuttansa. Iikka puki p‰‰llens‰ ja l‰hti kyl‰‰n, kenellek‰‰n virkkamatta, mihink‰ h‰n meni; eno Kasperi j‰i taloon. Iikka meni suorastaan Lukulaan is‰ns‰ tykˆ ja heti, kun h‰n sinne tuli, meniv‰t he is‰ns‰ kanssa kamariin kahden kesken. Kauvan olivat he siell‰, eik‰ kukaan tiennyt, mit‰ he keskustelivat. Viimein kuului tupaan selv‰sti Lukulan Matin sanat: "Siin‰ tapauksessa mutta ei miss‰‰n muussa." Molemmat tulivat kamarista tupaan ja Iikka l‰hti kotiansa. Kun Iikka tuli kotiansa, meni h‰n heti lukukamariinsa ja eno Kasperi meni per‰ss‰. Kun he sielt‰ tulivat, silloinkos vasta eno Kasperin kasvot loistivat; mutta kukaan ei puhunut mit‰‰n asiasta, v‰ki vaan virkkoi: "miksik‰ eno Kasperi on noin iloisen n‰kˆinen?" ja lapset sanoivat: "eno on nyt niin iloinen." Kun huomisp‰iv‰ tuli, n‰htiin Peltolan kyl‰ss‰ kummia: Lukulan v‰ki, kiluineen, kaluineen, alkoi muuttaa Lukulasta Niemim‰kel‰‰n, jonka ei luultu koskaan voivan tapahtua, niin kauvan kuin vanha is‰nt‰ oli elossa. Niemim‰kel‰n toisella puolen kartanoa olevassa rakennuksessa oli valmiit, siistit huoneet odottamassa Lukulan v‰h‰lukuista perhett‰. He toivat kaikki el‰imens‰kin, sill‰ he tahtoivat itse ne ruokkia ja hoitaa, ett‰ heill‰kin muka olisi jotain tekemist‰ ja omaa. Kun Lukula oli tuolla tavalla tullut tyhj‰ksi, alettiin Niemim‰kel‰st‰ sinne vied‰ kaikenlaista taloutta alottaessa tarvittavaa kalua: muun muassa vietiin sinne lehm‰, nuori mullikka ja pari lammasta talon navetasta; myˆs vietiin sinne parin vuoden vanha varsa. Kun Lukulan pieni talo oli noin saatu alkuun sisustetuksi, meniv‰t Iikka ja eno Kasperi sinne, ja kun Iikka illan tullen palasi kotiansa, ei h‰nell‰ en‰‰n ollutkaan kumppania; sill‰ eno Kasperi oli j‰‰nyt Lukulaan; h‰n oli nyt Lukulan is‰nt‰. Tuota Lukulaahan Iikka olikin k‰ynyt eilen is‰lt‰ns‰ eno Kasperille kodiksi pyyt‰m‰ss‰, ett'ei h‰nen olisi tarvinnut en‰‰ vieraan tyˆhˆn menn‰, kun ei h‰n saattanut Niemim‰kel‰ss‰ en‰‰n olla, is‰ns‰ kovuuden ja anteeksi-antamattomuuden t‰hden. -- Molempien talojen, sek‰ Lukulan ett‰ Niemim‰kel‰n is‰nn‰t olivat em‰ntiens‰ kanssa yˆn seutuna keskustelleet asiasta ja tulleet yksimieliseen p‰‰tˆkseen. Eno Kasperi otti heti huonemiehiksi uuteen taloonsa kˆyh‰n, mutta kunniallisen parikunnan, jotka hoitivat h‰nen el‰imi‰‰n. Siin‰ rupesi sitten eno Kasperi tekem‰‰n tyˆt‰, joka vaikutti terveellisesti h‰neen sek‰ sis‰llisesti ett‰ ulkonaisesti. Siin‰ h‰n koki unhottaa rikoksiansa, ja nˆyr‰ll‰ syd‰mell‰ ja nuhteettomalla, parannetulla el‰m‰ll‰ns‰ koki h‰n korjata, mit‰ h‰n ennen oli rikkonut kansalaisiansa kohtaan. Olisihan kaikki mennyt mukana, mutta is‰n kova syd‰n, se v‰liin saattoi eno Kasperin murheelliseksi. Kun kyl‰l‰iset n‰kiv‰t, ett‰ Kasperi oli todella el‰m‰ns‰ parantanut, rupesivat he h‰nt‰ pit‰m‰‰n samassa arvossa kuin muitakin ihmisi‰ ja k‰viv‰t usein Lukulassa. Jonkun ajan kuluttua nai Kasperi er‰‰n ik‰puolen kunniallisen vaimo-ihmisen, sill‰ h‰nen oli mahdoton tulla yksin toimeen talouden hoidonkin t‰hden. Usea arvokas kyl‰l‰inen oli Lukulassa Kasperin h‰iss‰ ja Niemim‰kel‰n v‰ki kaikki -- no sep‰ nyt on tietty. -- Ei sent‰‰n aivan kaikki, sill‰ ukkovaaria -- Kasperin is‰‰ -- ei saatu mitenk‰‰n sinne! Se leikkasi kovin taas Kasperi paran syd‰nt‰. Vaimonsa oli sive‰luontoinen ja hell‰syd‰minen, joiden avujensa kautta h‰n oli suurena apuna ja lohdutuksena Kasperin pimein‰ aikoina. Lankonsa kirjastosta piti h‰n aina lainassa kirjoja, joiden lukemisella h‰n sai monta murhetta poistumaan ja loma-aikansa hupaisesti kulumaan. Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ sai eno Kasperin is‰ halvaustaudin. H‰n kaatui seisoalta-jaloin, eik‰ voinut liikkua eik‰ puhua ja tunnotonna kannettiin h‰net vuoteellensa. H‰n n‰ytti ensin ihan kuolleelta, vaan kun h‰neen iskettiin suonta ja hierottiin ahkeraan, tointui h‰n sen verran, ett‰ h‰ness‰ n‰htiin hengen olevan. Siin‰ h‰n sitten hengitt‰‰ hohotti eik‰ n‰ytt‰nyt mist‰‰n muusta tiet‰v‰n. Yht'‰kki‰ kirkastui h‰nen katsantonsa ja h‰n koetti katsella ymp‰rillens‰ ja katkonaisia sanoja kuultiin h‰nen sommittelevan. Kun mentiin likemm‰ksi kuulustelemaan, mit‰ sairas sanoisi, kuultiin h‰nen sanovan: "maailman ranta Kas -- Kasperi -- anteeksi -- voih! -- --" Heti arvattiin, ett‰ ukko kaipaa poikaansa Kasperia, jonkat‰hden h‰nt‰ l‰hdettiin paikalla noutamaan. Sill‰aikaa katseli sairas levottomasti ymp‰rilleen, ja jos ovi milloin k‰vi, katsoi h‰n aina sinne p‰in, josta huomattiin, ett‰ sairaalla oli viel‰ kuulo ja ymm‰rrys. Taas aukeni ovi ja Kasperi tuli. Sairas katsoi heti oveen p‰in, ja kun h‰n havaitsi Kasperin, kohotti h‰n k‰tt‰ns‰ sinne p‰in ja sammalti: "Kaspe-ri, -- maa-ilmam-ran-ta, -- anteek-si. Juma-la-ni." Kasperi ymm‰rsi heti is‰ns‰ tarkoituksen. H‰n meni kiireesti is‰ns‰ vuoteen luo, otti is‰‰ns‰ k‰dest‰ kiinni, laskeusi polvilleen is‰ns‰ vuoteen viereen ja itkusta tukehtuneella ‰‰nell‰ sanoi: "anteeksi is‰ -- anteeksi taivaan nimess‰ -- anteeksi." Sairas sai vaivalla k‰tens‰ polvillansa olevan poikansa kaulaan ja katkonaisilla sanoilla sammalti: "an-teek-si, Kaspe-ri kaik-ki; an-na si-n‰-kin an-an-teek-si! -- Ju-Ju-ma-la." -- -- -- Samassa valahti sairaan k‰si irti poikansa kaulasta, ja kun h‰nen k‰tens‰ autettiin vuoteesen, oli el‰m‰ h‰net j‰tt‰nyt. Kauan oli Kasperi viel‰ polvillansa vuoteen vieress‰, sittenkin viel‰, kun el‰m‰ oli h‰nen is‰ns‰ j‰tt‰nyt. H‰n itki siin‰ niinkuin pieni lapsi, sill‰ suru ja ilo sekaisin aaltoeli h‰nen syd‰mess‰‰n. Kuollut -- elottomaksi tullut oli h‰nen is‰ns‰; h‰n oli antanut anteeksi -- oli pyyt‰nyt anteeksi, ja se tieto -- se tunto saattoi h‰nen sieluunsa sanomattoman ilon ja rauhan, ja tuon surun ja lohdutuksen hetken‰ ei h‰n voinut kyyneleit‰ns‰ pid‰tt‰‰. * * * * * Mit‰p‰ minulla olisikaan en‰‰n t‰h‰n kertomukseen lis‰tt‰v‰n‰. Mainitsen vaan, ett‰ kenties ensi kerran talon perustamisen j‰lkeen kaunis ja ihana n‰kˆala Niemim‰kel‰st‰ oli ensi kerran sopusoinnussa talon asukasten sis‰llisen tilan kanssa, sill‰ he n‰kiv‰t ihanoita n‰kˆaloja suomalaisen kansallis-sivistyksen alalla. He n‰kiv‰t siell‰ ja t‰‰ll‰ kiivaasti taistelevia joukkoja vastakkain ja toinen noista taistelevista joukoista taisteli suomalaisen kansallisuuden taisteloa. Suomalaisen kansallisuuden puolesta taistelevien sotalipussa oli tunnussanoina: "Valoa kansalle, oikeuksia kansalle, tasa-arvoa kansalle". Ei heid‰n tarvinnut koskaan muuttaa niit‰ tunnussanoja; sill‰ ne olivat perustetut vankalle kansallis-perustukselle. T‰t‰ lippuansa seurasivat, sen suojassa taistelivat he. -- Jos heid‰n vastustajansa pitiv‰t mit‰ keinoa, jos he muuttivat sotalippunsa mink‰n‰kˆiseksi tahansa, niin k‰‰nsiv‰t ja pitiv‰t kansallistaistelijat vaan aina samaa lippuansa heille n‰ht‰vin‰. Sen n‰kiv‰t ja havaitsivat Niemim‰kel‰iset ja silloin tunsivat he syd‰mess‰‰n toivon ilon, ja silloin suli heid‰n sis‰llinen tunteensa yhteen kauniin ulkonaisen n‰kˆalan kanssa. Silloin, silloin tunsivat he, ett‰: "T‰ss' olla meid‰n mieluist' op ja kaikki suotuisaa; vaikk' onni mik‰ tulkohon, meill' is‰nmaa on verraton. Mit oisi maassa armaampaa, mit oisi kalliimpaa? Ja t‰ss‰, t‰ss' on t‰m‰ maa, sen n‰kee silm‰mme; me k‰tt‰ voimme ojentaa ja vett‰, rantaa osoittaa, ja sanoa: kas tuoss' on se, maa armas is‰imme!" Eikˆ t‰ss‰ ole ajallista autuutta kuolevaiselle, vai kuinka? Ja t‰t‰ autuutta saapi jokainen kansalainen nauttia, joka vaan t‰m‰n is‰nmaan rakkauden on k‰sitt‰nyt tosi-kansalliselta kannalta; h‰nelt‰ ei puutu uskoa ja toivoa is‰nmaansa tulevaisuudesta ja sen kansallistaistelon voitosta, sent‰hden tekee h‰n ilolla tyˆt‰ sen toteutumiseksi -- ilolla eik‰ sapella sekoitetulla mielen katkeruudella. Eip‰ ole mit‰‰n en‰‰n kerrottavaa "torpan pojastakaan", sill‰ h‰n on nyt jo itsen‰inen, vapaasti toimiva kansalainen, joka itsekin parast'aikaa taistelee joka tarjoutuvassa tilaisuudessa kansallis-aatteiden toteentumisen eduksi, joka rakastettuna ja lukuisan perheens‰ keskess‰ ilolla t‰ytt‰‰ niit‰ el‰m‰n kalliita velvollisuuksia, joita Jumala on h‰nelle m‰‰r‰nnyt, joka luottamusta saaneena on pit‰j‰‰ns‰ ja kansansa kunnia, jonkat‰hden he rakastavat h‰nt‰ ja h‰n sit‰kin enemm‰n heit‰, ja h‰n on niin kansalle kuin yksityisillekin apuna hyviss‰ neuvoissa perustettujen tietojensa nojalla. J‰t‰mme h‰net taistelemaan kunniakasta ja voitollista kansallis-taisteloaan. Kun viel‰ mainitsen, ett‰ eno Kasperin syd‰melt‰ putosi raskas taakka h‰nen is‰ns‰ kuolinhetken‰ ja tuo kuorman putoaminen kirkasti h‰nen ennen niin pime‰n ja synk‰n el‰m‰ns‰, ja ett‰ eno Kasperi sai viel‰ pienen perillisenkin, josta h‰n oli suuresti iloissaan ja josta h‰n jo risti‰isiss‰ oli sanonut, ett'ei h‰n suinkaan poikaansa pane maailman rannan kouluun, jossa h‰n itse oli ollut, ja ett‰ h‰n pani pojalleen nimeksi "Iikka", muistoksi vuorostaan kelpo langolleen, -- ja kun viel‰ mainitsen, ett‰ eno Kasperi voitti ajan pitk‰‰n parannetulla el‰m‰ll‰‰n kaikkien ihmisien suosion, niin kertomukseni "torpan pojasta" on loppunut. End of the Project Gutenberg EBook of Torpan poika, by Pietari P‰iv‰rinta *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TORPAN POIKA *** ***** This file should be named 35011-8.txt or 35011-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/5/0/1/35011/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.