Talvenpito pohjoisissa jäissä; Mont-Blanc vuorelle nousu: Kaksi kertomusta

The Project Gutenberg EBook of Talvenpito pohjoisissa jðissð; Mont-Blanc vuorelle nousu, by Jules Verne This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license Title: Talvenpito pohjoisissa jðissð; Mont-Blanc vuorelle nousu Kaksi kertomusta Author: Jules Verne Release Date: March 11, 2012 [EBook #39099] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TALVENPITO POHJOISISSA *** Produced by Tapio Riikonen TALVENPITO POHJOISISSA JáISSá; MONT BLANC VUORELLE NOUSU Kaksi kertomusta Kirj. JULES VERNE (Suomennos.) Helsingissð, 1877. K. E. Holm'in kustantamana. J. Simeliusten perillisillð, 1877. SISáLLYS: Talvenpito pohjoisissa jðissð: I. Musta lippu. II. Jean Cornbutten tuuma. III. Toivon kipinð. IV. Jððvuorten keskellð. V. Liverpool-saari. VI. Jððn-jðrinð. VII. Meno talvimajoihin. VIII. L—yt—tuumia. IX. Lumihuone. X. Elðvðltð haudatut. XI. Savupilvi. XII. Paluu prikiin. XIII. Molemmat kilpakosijat. XIV. Hðtð. XV. Jððkarhut. XVI. Loppu. Mont Blanc vuorelle nousu. TALVENPITO POHJOISISSA JáISSá I. Musta lippu. Dunkerquen vanhassa kirkossa palveleva pastori herðsi kello 5 aikana aamulla toukokuun 12 pðivðnð 18--, hðnen kun oli tapansa mukaan messu luettava muutamille hurskaille kalastajille. Papilliseen juhlapukuunsa puettuna oli hðn juuri alttarille lðhtemðisillððn, kun erðs iloinen ja samalla, kuten nðytti, mielen kuohuksissa oleva mies astui sakastiin. Se oli erðs merimies, noin 60-vuotias, mutta vielð tanakka ja hilpeð sekð nð—ltððn rehellinen ja varakas mies. -- Herra pastori, sanoi hðn, olkaa hyvð ja seisahtukaa hetkisen ajaksi. -- Mikð vie teidðt ulos nðin varhain, Jean Cornbutte, vastasi pastori. -- Mikðk— vie minun ulos?... Kiinteð halu langeta kaulaanne samalla. -- No niin, sitte messun jðlkeen, johonhan tullette saapuville. -- Messun jðlkeen! vastasi hymyillen tðmð vanha merimies. Luulette siis nyt menevðnne messua lukemaan ja minun antavan teille luvan siihen? -- Niin, miksipð en messuani lukisi? kysyi pastori. Selittðkðð tarkoituksenne! Kolmas kerta on jo lðpðtty... -- Olkoon lðpðtty tahi ei, keskeytti hðnen Jean Cornbutte, tðnðpðnð saa joku toinen kuin te, h:ra pastori, lukea messun, te kun olette luvanneet toimittaa vihkimisen poikani Louis'in ja sisareni tyttðren Marian vðlillð. -- Onko siis Louis tullut kotiin? kysðisi pappi iloisesti. -- Eipð paljoa puutu, jatkoi Cornbutte, kðsiðnsð hieroen. Tðhystðjð on pðivðn noustessa merkillð ilmoittanut prikimme, jonka itse olette ristineet tuolla kauniilla nimellð: _La Jeune-Hardie_. -- Toivotan teille kaikesta sydðmestðni onnea, vanha Cornbutteni, sanoi pastori, riisuen messupuvun pððltðnsð. Muistan hyvin kyllð vðlipuheemme. Apulaiseni saa astua sijaani ja minð tulen kanssanne odottamaan rakkaan poikanne tuloa. -- Ja minð lupaan, ettei hðn kauan anna teidðn paastota, vastasi merimies. Kuulutuksen olette itse toimittaneet, eikð muuta puutu kuin ettð annatte pððst—n niistð synneistð, mitkð hðn kenties on tehnyt Pohjanmerellð, taivaan ja veden vðlillð. Olipa hyvð mielijohde minulta, ettð hððt tulevat olemaan juuri kotiintulopðivðnð, ja ettð Louis astuu prikistððn suoraa tietð kirkkoon! -- Mutta menkððkin siis, Cornbutte, laittamaan kaikki valmiiksi. -- Kiireesti menenkin, h:ra pastori. Terve tultuanne jðlestð! Merimies kiirehti pitkillð askelilla kotiinsa, joka oli alhaalla satamassa ja josta oli nðk—-ala Pohjanmerelle, asia, jonka vanha Cornbutte piti iso arvoisena. Jean Cornbutte oli kerðnnyt omaisuuden, joka hðnen tilaiselleen miehelle ei ollut vðhðinen. Kauan aikaa kuljetettuaan alusta erððlle rikkaalle laivan-isðnnðlle Havressa, asettui hðn syntymðkaupunkiinsa ja rakennutti omassa nimessððn _La Jeune-Hardie_-prikin. Useat reisut pohjoisille seuduille onnistuivat ja Cornbutte sai aina edullisen menekin puu-, rauta- ja tervalasteilleen. Jean Cornbutte jðtti sitte pððllikkyyden pojalleen Lous'ille, joka oli kolmekymmenvuotias nuori mies ja kaikkein rantapurjehtijain yhtðpitðvðn todistuksen mukaan ripein merimies Dunkerquessa. Louis Cornbutte oli viime kerran kotoa lðhtiessððn karvaalla mielellð eronnut Mariasta, orpanastaan ja kihlatustaan, joka taas puoleltaan oli pitðnyt luvun hðnen poissaolonsa pðivistð. Maria ei ollut tðyteen kahdenkymmenen vanha; hðn oli kaunis flamlantilais-neito, muutamia pisaroita hollantilaista verta suonissaan kantava. áitinsð oli kuolinvuoteellaan uskonut hðnen veljensð Jean Cornbutten huostaan, joka rehellinen merimies rakastikin hðntð kuin omaa lastansa ja tuossa aiotussa avioliitossa nðki todellisen ja pysyvðisen onnen lðhteen. Prikin tulo oli onnellinen loppu isommalle kauppavehkeelle, josta Jean Cornbutte odotti melkoista voittoa. _La Jeune-Hardie_ oli kolme kuukautta sitð ennen lðhtenyt Dunkerquesta ja palasi nyt Bod— nimisestð norjalaisesta satamasta, tehtyðnsð erinomaisen nopean reissun. Kotiin tultuansa tapasi Jean Cornbutte koko talonvðen liikkeellð. Maria, ylen onnellisena, oli juuri hððpukua pððllensð ottamassa. -- Kunhan vaan priki ei tulisi ennen meitð, sanoi hðn. -- Joudu, lapseni, vastasi Jean Cornbutte, sillð tuuli on pohjoisesta ja _La Jeune-Hardie_ tulee hyvðð vauhtia, kun sillð on tuuli my—tðinen. -- Onko, eno, ystðvillemme jo sana annettu? kysyi Maria. -- On annettu. -- Entðs notariolle ja papille? -- Ole huoleti! Jos tulemme ketððn odottamaan, niin se lienee sinua. Samassa astui Clerbaut, Marian kummi, sisððn. -- Kas tðtðpð sopii lykyksi sanoa, vanha ystðvðni, puhkesi hðn sanomaan. Aluksesi tulee juuri samaan aikaan kuin hallitus antaa kðskyn isoista puutavarain ostoista laivastoa varten. -- Mitð se minuun koskee? vastasi Jean Cornbutte. Mitðpð minð hallituksesta huolisin? -- Nðettek—, h:ra Clerbaut, tðnðpðnð ei ole kuin yksi asia, mikð meitð liikuttaa, ja se on Louis'in paluu. -- En kiellð ettð ... vastasi Clerbaut. Mutta nuo ostot kuitenkin... -- Teidðn pitðð my—s olla hðissð, keskeytti hðnen Jean Cornbutte, puristaen kauppamiehen kðttð, ikððnkuin rusentaaksensa sen. -- Nuo puutavarain hankkimukset... -- Kaikkein maalla ja merellð liikkuvain ystðvðimme seurassa. Minð olen jo antanut sanan tuttavillemme ja aion kutsua prikin koko miehist—n. -- Ja menemmek— siksi aikaa rantasillalle odottamaan? kysyi Maria. -- Niinpð teemmekin, vastasi Jean Cornbutte. Me marssimme rivittðin, kaksi kussakin rivissð, ja musiiki etukynnessð. Jean Cornbutten vieraat tulivat ennen pitkðð. Vaikka aika oli varhainen, niin ei yksikððn jððnyt pois. Onnea toivotettiin sydðmen pohjasta tðlle kunnon merimiehelle, josta kaikki pitivðt. Sillð aikaa avasi Maria polvillaan kiitollisen sydðmensð rukouksessa kaiken hyvðn tyk—. Kohta palasi hðn, autuaallisuudesta ja ihanuudesta heloittavana, kokoushuoneesen, ja tavallisten syleilemisten, suutelemisten ja kðdenlikistysten perðstð antoi Jean Cornbutte lðhd—n merkin. Olipa varsin omituista nðhdð tðmðn iloisen seurueen suuntaavan menoansa satamaan tðllð varhaisella aamuhetkellð. Uutinen prikin odotetusta tulosta oli jo levinnyt, ja useita y—myssyllisið pðitð ilmaantui akkunoihin ja raoitetuille porteille. Kaikilta suunnilta tuli ystðvðllisið tervehdyksið ja iloisia huutoja. Hððjoukko saapui rantasillalle, ylistyksið ja siunauksia joka suunnalta kaikuessa. Ilma oli komea ja aurinko nðytti pððttðneen liittðytð samaan seuraan. Meri karehti kohtalaisesta viuhkasta, ja muutamat kalastajaveneet, jotka juuri risteilivðt sataman suusta ulos, piirtelivðt nopeilla vanavesillððn pitkið juomuja paalutusten vðliin. Dunkerquen sataman molemmat aallonsðrkijðt ulottuvat melkeðn pitkðlle mereen. Hððjoukko astui pitkin pohjoispuolista aallonsðrkijðð, tðyttðen koko sen leveyden, ja saapui kohta sen ððrimmðisellð nenðllð olevan huoneen luokse, missð satamavouti piti tðhystystð. Jean Cornbutten priki oli tullut enemmin ja enemmin nðkyviin. Tuuli kiihtyi ja _La Jeune-Hardie_ huilasi my—tðtuulta mðrssypurjeillaan, pram- ja puuvenprampurjeillaan ja isolla purjeellaan. Ilo tietysti lienee ollut suuri niin laivassa kuin maallakin. Jean Cornbutte seisoi kiikari kðdessð, iloisesti vastaillen ystðvðinsð kysymyksiin. -- Kas tuossa meillð nyt on kaunis prikini, sanoi hðn, siisti ja sievð, niinkuin se vastikððn olisi Dunkerquesta suoriutunut. Ei mitððn vahinkoa! Ei k—yden pððtðkððn poissa! -- Nðettek— poikaanne, kapteini? kysyttiin hðneltð. -- En, en vielð. Tietysti hðnellð on tehtðvðnsð. -- Miksi hðn ei lippua nosta? kysyi Clerbaut. -- Sitð en ymmðrrð, vanha ystðvðni; mutta tottapa hðnellð on joku syy siihen. -- Kiikaria, eno! sanoi Maria, ottaen kapineen hðnen kðsistððn. Minð tahdon olla ensimðinen joka nðen hðnen. -- Mutta hðn on minun poikani, mamselli! -- Onpa vainen, se on hðn ollut jo kolmekymmentð vuotta, vastasi tðmð nuori tytt— ilomielin, mutta hðn on vaan kaksi vuotta ollut minun sulhaisenani. _La Jeune-Hardie_ oli nyt kokonansa nðkyvillð. Laivavðki alkoi valmistauta purjeita kððrimððn. Ylðpurjeet olivat jo nostetut. Matruusit voitiin jo nðhdð taklaasissa heilumassa. Mutta ei Maria eikð Jean Cornbutte olleet vielð saaneet lðhettðð tervehdystð prikin pððllik—lle. -- Tosiaankin, kas tuossa on meillð perðmies AndrÕ Vasling! huudahti Clerbaut. -- Ja tuossa on PidÒle Misonne, laivatimmermanni! sanoi toinen. -- Ja tuolla ystðvð Penellan! sanoi kolmas, viuhuttaen hatulla tervehdystð sen nimelliselle ystðvðlle. _La Jeune-Hardie_ oli kolmen kaapelipituuden pððssð satamasta, kun musta lippu kohosi kahvelin alle... Siellð oli siis murhetta laivassa. Kaikki sðikðhtivðt. Priki liukui verkalleen satamaan ja syvð hiljaisuus vallitsi sen partaiden sisðllð. Se tuli rantasillan viereen, ja ennen pitkðð olivat Maria, Jean Cornbutte ja kaikki heidðn ystðvðnsð laivassa. -- Poikani? sanoi Jean Cornbutte, joka vaan t—in tuskin sai sanat suustaan ulos. Merimiehet nostivat hattujansa ja osoittivat ððneti kahvelin alla olevaa lippua. Maria parkasi epðtoivosta ja kaatui vanhan Cornbutten syliin. AndrÕ Vasling oli tuonut _La Jeune-Hardien_ kotiin; mutta Marian sulhainen Louis Cornbutte ei ollut enðð sen partaiden sisðllð. II. Jean Cornbutten tuuma. Sittekuin se nuori tytt—, hellðin ystðvðtðrten huoleen uskottuna, oli lðhtenyt laivasta, kertoi perðmies Vasling Jean Cornbuttelle sen onnettoman tapauksen, jonka johdosta hðn ei saanutkaan poikaansa enðð nðhdð, ja josta tapauksesta laivan pðivðkirja sisðlsi seuraavaista: "Mal-py—rteen leveysmitan kohdalla huhtikuun 26 pðivðnð, kovalla lðnsi-etelðisellð tuulella, havaittiin hðtðmerkkið erððltð alla tuulen prikistð olevalta kuunarilta. Kuunari, joka oli menettðnyt ison mastonsa, ajeli taakelilla ja touvilla py—rrettð kohti. Kapteini Louis Cornbutte, joka nðki aluksen menevðn vðlttðmðtt—mððn perikatoon, pððtti mennð alukseen. Huolimatta laivavðen varoituksista, lasketti hðn luupin mereen ja astui siihen matruusi Cortrois'in ja ruorimies Pierre Nouquet'in kanssa. Laivavðki noudatti heitð silmillððn, kunnes katosivat sumuun. Y— tuli. Meri kðvi vðhitellen yhð levottomammaksi. _La Jeune-Hardie_ oli niiden vuolteiden vaikutuksen alaisena, mitkð liikkuvat Mal-py—rteen ympðrillð, ja oli vaarassa joutua sen nieltðvðksi. Alus hððtyi laskemaan perintakaista ja vðhðn ulkoutumaan onnettomuuden paikasta, jonka likisyydessð se kumminkin jo useita pðivið oli risteillyt, vaikka turhaan: prikin luupia, kapteini Lous'ia ja molempia matruusia ei sen kovemmin nðhty. AndrÕ Vasling kðski nyt laivavðen koolle, ilmoitti ottaneensa pððllikkyyden ja pani kurssin Dunkerquea kohti." Jean Cornbutte itki kotvan aikaa, luettuansa tðmðn mutkattoman kertomuksen, mutta tunsi toki lohdutusta siitð ajatuksesta, ettð poikansa oli hukkunut koettaessaan kanssa-ihmisið pelastaa. Sitte lðhti hðn pois prikistð, jonka nðkeminen teki hðnelle pahaa, ja palasi synkeððn kotiinsa. Tðmð surullinen uutinen levisi hetikohta koko Dunkerquen kaupungille. Tðmðn vanhan merimiehen ystðvðt kerðysivðt ja osoittivat hðnelle my—tðtuntoisuutensa. Vðhitellen tuli hðn _La Jeune-Hardien_ vðeltð kuulemaan onnettomuuteen kuuluvat likemmðt asianhaarat, samaten kuin AndrÕ Vasling sai Marialle pienimpiðkin seikkoja my—ten kuvailla hðnen sulhaisensa alttiiksi panevan teon. Ensimðisen mielenkuohun asetuttua, alkoi Jean Cornbutte miettið mitð oli tapahtunut, ja jo pari pðivðð prikin kotiintulon jðlkeen sanoi hðn AndrÕ Vaslingille: -- Oletteko, AndrÕ, aivan varma siitð, ettð poikani on hukkunut? -- Varmako? olen kaiketi, vastasi Vasling. -- Ja oletteko tehneet kaikki, mitð tehdð voitiin, l—ytððksenne hðnen jðlleen? -- Kaikki, epðiltðmðttð, h:ra Cornbutte! On vaan, valitettavasti, kovin vissi ettð Mal-virran py—rre on niellyt hðnen ja molemmat matruusit. -- Miltð mielestðnne tuntuisi pitðð perðmiehenð yhð edelleen pððllikkyyttð _La Jeune-Hardiessa_? -- Se tulee siihen, kuka tulee olemaan sen kapteinina, h:ra Cornbutte. -- Kapteinina tulen minð olemaan, vastasi tðmð vanha merimies. Minð aion joutuisasti jðlleen varustaa alukseni, valita miehet ja lðhteð poikaani hakemaan. -- Poikanne on kuollut, vastasi Vasling varmasti. -- Se on mahdollista, AndrÕ, vastasi vilkkaasti Jean Cornbutte, mutta onpa mahdollista sekin, ettð on pelastunut. Minð aion hakea hðntð kaikista Norjan satamoista, joihin hðn mahdollisesti on voinut ajautua, ja saatuani varmuuden siitð, etten koskaan enðð saa hðntð nðhdð, mutta my—s sitte vasta, tahdon palata tðnne kuolemaan. AndrÕ Vasling ymmðrsi hðnen pððt—ksensð jðrkðhtðmðtt—mðksi, ja vetðysi pois, kokematta saada mielipidettððn noudatettavaksi. Jean Cornbutte ilmoitti hetikohta sisarensa tyttðrelle tarkoituksensa ja nðki toivon sðteen loistavan tðmðn kyynelten lðpi. Tðmð nuori tytt— ei ollut tðhðn asti lainannut ainoatakaan ajatusta mahdollisuudelle, ettð sulhaisensa kuolema olisi epðiltðvð; mutta tuskin oli toivo sytytettynð hðnen sydðmessðnsð, ennenkuin hðn ehdottomasti antausi sen nojaan. Se vanha merimies pððtti, ettð _La Jeune-Hardien_ piti hetikohta lðhteð merelle jðlleen. Prikillð, joka oli vankasti rakettu, ei ollut vikoja korjattavia. Jean Cornbutte saatatti tiedoksi, ettð jos entinen laivavðki tahtoi jðlleen palvelukseen ruveta, siihen ei olisi mitððn estettð. Ainoana eroituksena tulisi olemaan, ettð hðn astuisi poikansa sijaan aluksen pððllik—ksi. Ei yksikððn Louis Cornbutten kumppaleista jððnyt kehoitusta noudattamatta, ja laivavðen lista sisðlsi seuraavat nimet: Alain, Turquiette, timmermanni FidÒle Misonne, bretagnelainen Penellan, jonka piti tulla ruorimieheksi Pierre Nouquet'in sijaan, sekð vielð Gradlin, Aupic ja Gervique, kaikki uskaliaita ja koeteltuja merimiehið. Jean Cornbutte ehdoitti vielð kerran AndrÕ Vaslingille, ettð tðmð rupeaisi entiseen virkaansa aluksessa. Vasling oli taitava merenkulkija ja oli viimeksi nðyttðnyt taitonsa, kun toi _La Jeune-Hardien_ satamaan. Yhtðhyvin teki hðn, tiesi mistð syystð, esteitð ja pyysi ajatuksen aikaa. -- Niinkuin tahdotte, AndrÕ Vasling, sanoi Cornbutte. Muistakaa kumminkin ettð, jos vaan tahdotte, olette joukkoomme tervetullut. Jean Cornbuttella oli uskollinen mies bretagnelaisessa Penellan'issa, joka oli pitkðn ajan matkustanut yhdessð hðnen kanssansa. Pikku Maria oli lapsuudessaan viettðnyt monta talvi-iltaa hðnen polvellaan, kuunnellen hðnen kertomuksiaan meri-elðmðstð. My—s oli Penellan aina kantanut isðllistð ystðvyyttð Mariata kohtaan, niinkuin taas tðmð kantoi hðntð kohtaan tyttðren kunnioitusta. Penellan kiirehti kaikin voimin prikin varustamista, etenkin kun oli tyk—nððn vakuutettuna, ettð AndrÕ Vasling ei ollut koettanut kaikkea mikð olisi mahdollista ollut haaksirikkouneiden l—ytðmiseksi, vaikka hðn kyllð velvollisuutensa vuoksi pitðð huolta aluksen ja miehist—n pelastuksesta oli syystð puhdas. Kahdeksan pðivðð ei ollut kulunut, ennenkuin _La Jeune-Hardie_ oli valmis taas kyntðmððn lainetta. Tavallisen kauppatavara-lastin sijaan se oli tðydellisesti varustettu suolatulla lihalla, laivakorpuilla, jauhoilla, potaateilla, sianlihalla, viinillð, paloviinalla, kahvilla, teellð ja tupakilla. Lðht— mððrðttiin toukokuun 22 pðivðksi. Illalla ennen tuli AndrÕ Vasling, joka ei vielð ollut antanut mitððn vastausta Jean Cornbutten tarjoukseen, kotiin tðmðn luokse. Jean Cornbutte ei ollut kotona, mutta porstuan ovi oli auki. AndrÕ Vasling astui jokapðivðiseen huoneesen, joka oli vieretysten Marian huoneen kanssa, mistð kanssapuhe hðnelle kuului. Hðn kuunteli tarkasti ja tunsi Penellanin ja Marian ððnet. Tottapa kanssapuhetta jo oli kestðnyt jonkun ajan, sillð tðmð nuori tytt— tuntui jðrkðhtðmðtt—mðllð lujuudella vastaavan kaikkiin Penellanin vðitteisin. -- Kuinka vanha on eno Cornbutte? kysyi Maria. -- Liki kuudenkymmenen vuoden, vastasi Penellan. -- No niin! Eik— hðn astu suorastaan vaarain eteen l—ytððksensð jðlleen poikansa? -- Kapteinimme on vielð voimakas mies, vðitti merimies. Hðnellð on ruumis tammesta ja jðntðret terðksestð. Enkð epðilekððn ettð hðn vielð kerran menee merelle. -- Hyvð Penellanini, jatkoi Maria, kun rakastetaan, silloin ollaan vahvat. Muuten minulla on luja luottamus taivaan apuun. Te ymmðrrðtte minun ja teistð pitðð tulla minulle avunvara. -- Ei, sanoi Penellan. Se on mahdotonta, Maria! Kukapa tietðð, minne joudumme, ja mitð vastuksia olemme kðrsimððn tuomitut! Kuinka moni voimakas mies eik— ole menehtynyt niillð kulkuvesillð! -- Penellan, jatkoi tytt—, ei sanaakaan enðð; jos kiellðtte, niin luulen, ettette enðð pidðkððn minusta. AndrÕ Vasling oli hoksannut tðmðn nuoren tyt—n tarkoituksen. Hðn mietti hetkisen aikaa, ja pððt—ksensð oli tehtynð. -- Jean Cornbutte, sanoi hðn, mennen tðtð sisððn astuvaa vanhaa merimiestð vastaan, minð olen teidðn miehenne. Asianhaaroja, mitkð tðhðn asti ovat tehneet minulle mahdottomaksi ottaa tarjoustanne vastaan, ei ole enðð olemassa, ja minð pyydðn teitð luottamaan rajattomaan uskollisuuteeni. -- En ole koskaan epðillyt teistð, AndrÕ Vasling, vastasi Jean Cornbutte, likistðen hðnen kðttðnsð. Maria, lapseni! lisðsi hðn koristetulla ððnellð. Maria ja Penellan tulivat paikalle. -- Me olemme valmiit lðhtemððn purjeille nousuveden muassa huomen-aamulla pðivðn koittaissa. Maria rukka, tðmð on siis viimeinen ilta minkð yhdessð vietðmme. -- Enoni! huudahti Maria, kaatuen Jean Cornbutten syliin. -- Maria! Jumalan avulla olen antava sinulle sulhaisesi jðlleen. -- Niin, kyllð l—ydðmme Louis'in! sðisti AndrÕ Vasling. -- Te tulette siis kanssamme? kysðisi Penellan ðkisti. -- Tuleepa niinkin, Penellan, AndrÕ Vasling tulee perðmiehekseni, vastasi Jean Cornbutte. -- Oi, vai niin, virkahti bretagnelainen omituisella mielen ilmauksella sanoissansa. -- Ja hðnen neuvoistaan tulee olemaan meille hy—tyð, sillð hðn on sekð uskalias ettð taitava. -- Entðs te itse, kapteini, vastasi AndrÕ Vasling, teistð tulee meille esikuva, sillð vielð on teissð yhtð paljon kykyð kuin kokemustakin. -- Huomenna siis, ystðvðni! Menkðð nyt laivaan kðymððn viimeisiin valmistuksiin. Nðmð molemmat merimiehet menivðt yhdessð pois ja jðivðt kahden kesken. Monet olivat ne kyynelet, mitkð tðnð kamalana iltana vuodatettiin. Nðhdessððn Marian noin lohduttomana pððtti Jaan Cornbutte sððstðð hðnet eronhetken mielihaikeudesta, lðhtemðllð talosta hðnen vielð nukkuessaan. Ennenkuin erosivat, antoi hðn hðnelle vielð viimeisen suutelon, ja kello 3 aikana aamulla lðhti hðn hðnen tietðmðttðnsð matkaan. Lðht— oli kerðnnyt rantasillalle kaikki tðmðn vanhan merimiehen ystðvðt. Pappi, jonka olisi pitðnyt siunata Marian ja Louis'in liiton, tuli antamaan alukselle viimeisen siunauksen. Lujia kðden-antoja vaiheteltiin sinne ja tðnne Jean Cornbutten laivaan mennessð. Kaikki oli nyt valmiina. Muutamia komentosanoja kuului, purjeet pullistuivat, ja priki ulkoni pikaisesti hyvðn lðnsipohjoisen viuhkan viemðnð, jolla aikaa pappi, polvistuneiden katsojain keskellð seisova, jðtti laivan Jumalan kðsiin. Minne tuo alus purjehtii? Se menee sitð vaarallista tietð, jolla niin useat haaksirikkoutuneet ovat pððttðneet pðivðnsð! Sillð ei ole vissið mððrðpaikkaa. Sen tðytyy olla valmiina kaikkiin vaaroihin ja tohtia hðtðilemðttð katsoa niitð silmiin! Jumala yksinððn tietðð, minne se on joutuva! Jumala sitð johtakoon! III. Toivon kipinð. Vuoden-aika oli mukava ja laivavðki taisi toivoa pian saapuvansa paikalle missð onnettomuus oli tapahtunut. Jean Cornbutte tietysti oli ajatellut perusjuonen yritykseensð. Hðn aikoi kðydð Fðr-saarilla, joille pohjoistuuli oli voinut ajaa haaksirikkoutuneet. Saatuansa visseyden, ettei heitð ollut korjattu mihinkððn satamaan niillð tienoilla, aikoi hðn siirtðð tiedustelemuksensa toiselle puolen Pohjanmerta ja halkihakea koko Norjan rannikon aina Bod—h—n asti, joka taittiin katsoa haaksirikon likimmðiseksi satamaksi, mutta pohjoisempaankin jos niin tarvittaisiin. Vastoin kapteinia oli AndrÕ Vasling sitð mielipidettð, ettð pitðisi tutkia Islannin rannikoita. Mutta Penellan teki sen muistutuksen, ettð tuuli oli lðnnessð onnettomuuden tapahtuessa, mikð seikka antoi toivoa, ettð nuo onnettomat eivðt olleet ajautuneet Mal-virran kuiluun, ja teki todenmukaiseksi, ettð olivat tulleet Norjan rannikolle viskatuiksi. Siis pððtettiin seurata tðtð rannikkoa niin likite kuin mahdollista ja etsið jðlkið. Kun Jean Cornbutte pðivðllð lðhd—n jðlkeen, ajatuksiin vajonneena, istui erðstð karttaa vasten kallistuneena, tunsi hðn pienoisen kðsivarren laskettavan olkansa ympðrille ja kuuli suloisen ððnen kuiskaavan korvaansa: -- Olkaa huoleti, eno! Hðn kððntyi sinnepðin, hðmmðstyksestð sanaa suuhunsa saamatta. Maria pujotti kðtensð hðnen ympðrillensð. -- Maria! tytt—ni, tððllð laivassa! puhkesi hðn sanomaan. -- Tunteneehan nainen toki kehoituksen etsimððn puolisotansa, kun isð menee laivaan pelastaaksensa poikaansa! -- Onneton Maria! Kuinka olet kestðvð meidðn vaivamme? Etk— ymmðrrð, ettð lðsnð-olosi voi tulla esteeksikin tiedustuksillemme? -- Ei, eno, minð olen vðkevð. -- Kuka sen tietðð, Maria, minne voimme ajautua: katso tðtð karttaa! Me laskemme noita pohjoisia kulkuvesið kohti, joita me merimiehetkin, vaikka kaikilla ajateltavilla vaivoilla kestytetyt, pelkððmme. Entð sitte sinð, heikko lapsi! -- Muistakaa, eno, ettð kuulun merimies-heimokuntaan. Minð olen kasvanut keskellð kertomuksia myrskyistð ja haaksirikoista. Paitsi sitð olenhan sinun ja vanhan ystðvðn Penellanin luona. -- Penellan! Se on hðn, joka on kðtkenyt sinut laivaan. -- Niin, eno, mutta vasta sitte kuin ymmðrsi, ettð olin pððttðnyt tehdð sen ilman hðnen avuttansa. -- Penellan! huusi Jean Cornbutte. Penellan astui sisððn. -- Penellan! Mikð tehty on, sitð ei kðy muuttaminen; mutta muista, ettð olet minulle edesvastauksen alaisena Marian hengestð. -- Olkaa huoleti, kapteini, vastasi Penellan. Tyt—llð on sekð rohkeutta ettð voimaa, ja hðnestð on tuleva suojeleva enkelimme. Ja paitsi sitð, kapteini, te tunnette valilauseeni: kaikki tapahtuu paraaksemme tðssð maailmassa. Se nuori tytt— majoitettiin erððsen hyttiin, jonka matruusit ennen pitkðð sisustivat kaikella mukavuudella minkð asianhaarat my—nsivðt. Kahdeksan pðivðn kuluttua _La Jeune-Hardie_ laskettiin ankkuriin Fðr-saarien luokse. Tarkimmistakin tiedustuksista ei ollut mitððn hyvðð. Ei haaksirikkoutuneita, ei laivahylyn pirstoja ollut rannoille ajautunut. Itse onnettomuuden tapauskin oli aivan tuntematon. Priki lðhti siis taas matkalle kesðkuun 10 pðivðnð, 10 pðivðð siellð viivyttyðnsð. Meri oli mielenmukainen ja tuuli hyvð. Alus meni nopeata vauhtia Norjan rannikkoa kohti, joka nyt vuorollaan tutkittiin yhtð vðhðllð menestyksellð. Jean Cornbutte pððtti nyt mennð Bod—h—n. Kentiesi hðnen siellð oli onnistuva saada tietðð sen hðtðytyneen aluksen nimi, jonka avuksi Louis Cornbutte ja tðmðn molemmat matruusit olivat rientðneet. Kesðkuun 10 pðivðnð laski priki ankkuriin Bod—n luokse. Paikkakunnan virastot jðttivðt Jean Cornbutten kðsiin puteliin, joka oli ajellut rannalle ja havaittu sisðltðvðn kirjeen, jolla oli seuraava sisðllys: "Huhtikuun 26 pðivðnð, _Fro—eren_-laivassa. Sittekuin luoksemme oli tullut erðs luuppi, joka oli lðhtenyt avuksemme kapteinin ja kahden miehen kanssa _La Jeune-Hardiesta_, yhdyimme erððsen vuolteesen, joka vie meitð pohjoisia jðitð kohti. Jumala olkoon meille armollinen". Jean Cornbutten ensimðinen ajatus oli kiittðð taivasta. Hðn luuli olevansa poikansa jðlillð! _Fro—eren_ oli norjalainen kuunari, josta ei muuta tietty, kuin ettð se varsin varmaan oli ajellut pohjoiseen jððmereen. Ei pðivððkððn ollut menettðð. _La Jeune-Hardie_ pantiin hetikohta siihen kuntoon, ettð se voi kohdata pohjoisen jððmeren vaaroja. Timmermanni FidÒle Misonne tutki rungon mitð tarkimmalla huolella ja vakuutti, ettð sen luja rakennuslaatu teki sen kykenevðksi kestðmððn t—lmðyksið jððvuoria vastaan. Penellanin toimesta, joka ennen valaskalan pyytðjðin kanssa oli kðynyt pohjoisilla kulkuvesillð, vietiin laivaan villaisia huopapeittoja, turkiksilla vuoritettuja vaatteita, hylkeen-nahkasaappaita ja tarvepuita rekien teoksi, joita aiottiin kðyttðð kiintonaisilla jððlakeilla. My—s lisðttiin kosolta vðkiviina- ja kivihiili-varat, siinð tapauksessa ettð tðytyisi pitðð talvea jollakin paikalla Gr—nlannin rannikkoa. Niinikððn hankittiin kalliilla hinnalla ja suurella vaivalla koko joukko sitruuneja, keripukin estðmistð ja parantamista varten, joka tauti niin hirmuisesti harventaa alusten miehist—jð jðisillð tienoilla. Kaikki nðmð kalut ynnð lisðtyt liha-, korppu- ja paloviina-varat alkoivat jo tðyttðð osan prikin ruomaa, sillð muonahuone oli aikoja sitte tðynnð. My—s varustivat he itsensð suurella paljoudella pemmikania, erðstð indialaista laitetta, joka sisðltðð suuren mððrðn ravitsevia aineita vðhðssð koossa. Kapteinin kðskystð hankittiin paitsi sitð rautakankia, kiiloja ja sahoja, jððn sðrkemistð varten. Sitð vastoin pððtti hðn vasta Gr—nlannissa varustaa itsensð rekikoirilla. Koko laivavðki oli nyt kiini nðissð valmistuksissa ja osoitti vðsymðt—ntð ahkeruutta. Penellan oli joka paikassa lðsnð ja tiesi neuvon kaikkeen. Muiden opetusten muassa, mitkð hðn antoi niille, jotka ensi kertaa varustausivat jððmeriretkelle, oli se, etteivðt kðyttðisi villaisia vaatteita, vaikka lðmp—mððrð nðillð pohjoispiirið ylempðnð olevilla leveyskohdilla jo oli sangen alhainen. Penellan tarkkaili visusti, mitððn virkkaamatta, AndrÕ Vaslingin pienimpiðkin liikent—jð. Tðmð mies, syntyððn hollantilainen, oli tullut tiesi mistð, ja, hyvð merimies muuten, tehnyt kaksi reissua _La Jeune-Hardien_ kanssa. Penellan ei vielð voinut moittia hðntð mistððn, paitsi ettð omisti ylen ahkeran huomaavaisuuden Marialle, mutta seuraili hðntð yhtðhyvin valppaalla silmðllð. Miehist—n ripeydellð priki saatiin varustetuksi heinðkuun 16 pðivðnð, 15 pðivðð siitð kun Bod—h—n oli tultu. Silloinpa olikin soveliain aika tiedustuksille pohjoisissa vesissð. Kaksi kuukautta oli suoja-ilmaa ollut, ja retkeilemisið taittiin sentðhden ulotuttaa etemmð kuin muutoin. _La Jeune-Hardie_ lðhti siis purjehtimaan, ottaen kurssinsa Brewster-nientð kohti, joka on Gr—nlannin itðisellð rannikolla ja 72 leveyspykðlðn kohdalla. IV. Jððvuorten keskellð. Heinðkuun 23 pðivðnð ilmaisi erðs valon heijastus ensimðisen kulkujððn, joka, Davisin salmesta lðhtevð, hy—kðsi valtamereen. Tðstð hetkestð aikain saivat tðhystðjðt kðskyn olla kahta vertaa valppaammat, ettð nðetsen vðltettðisiin t—lmðystð noihin suunnattomiin r—ykk—ihin. Miehist— jaettiin kahteen vahtikuntaan, niin ettð ensimðiseen kuuluivat FidÒle Misonne, Gradlin ja Gervique, toiseen AndrÕ Vasling, Aupic ja Penellan. Vahti-aikaa ei ollut kahta tuntia pitemmðltð, sillð nðillð kylmillð tienoilla lannistuvat ihmisen voimat puolta vðhemmiksi. Vaikka _La Jeune-Hardie_ vasta oli 63 leveyspykðlðn kohdalla, osoitti lðmp—mittari 9 pykðlðð jððt—kohdan alla. Vettð ja lunta satoi usein kosolta. Valoisampina hetkinð, kun ei tuullut ylen kovasti, Maria oleskeli kannella, ja silmðnsð vðhitellen tottuivat pohjoisen meren tuimiin nðytelmiin. Elokuun 1 pðivðnð kðveli hðn perðkannella, puhellen enonsa, AndrÕ Vaslingin ja Penellanin kanssa. _La Jeune-Hardie_ tuli juuri kolmea peninkulmaa leveððn salmeen, jonka kautta isoja kulkujðð-vuoria pikaista vauhtia ajeli etelðð kohti. -- Milloin saamme maan nðkyviin? kysyi tðmð nuori tytt—. -- Kolmen, korkeintaan neljðn pðivðn perðstð, vastasi Jean Cornbutte. -- Luuletteko siellð tapaavamme uusia jðlkið Louis-raukastamme? -- Onpa mahdollista, tytt—seni, mutta pelkððnpð, olevamme vielð kaukana l—yt—retkemme periltð. Se on mahdollista, ettð _Fro—eren_ on ajellut kauas pohjaan pðin. -- Tottapa on, lisðsi AndrÕ Vasling, sillð sitð myrskyð, joka eroitti meidðt siitð norjalaisesta aluksesta, kesti kolme pðivðð, ja kolmessa pðivðssð alus voi ajella kauas, kun on niin sorruksissa, ettei kykene purjeita pitðmððn. -- Suvaitkaa minun muistuttaa teille, h:ra Vasling, sanoi Penellan, ettð se tapahtui huhtikuulla, ettð suoja-ilma silloin ei vielð ollut alkanut, ja ettð sentðhden _Fro—eren_ vðlttðmðtt—mðsti pidðttyi jðihin... -- Ja epðiltðmðttð rutistui tuhansiksi pirstoiksi, lisðsi perðmies, kun miehist—nsð ei kyennyt liikehtimððn. -- Mutta nepð jððvuoret, vastasi Penellan, tarjosivat heille helpon vðlikappaleen pððstð maalle, joka ei voinut olla niin erittðin kaukana. -- Toivokaamme! sanoi Jean Cornbutte, tehdðksensð lopun tðstð kanssapuheesta, mikð joka pðivð uudistui perðmiehen ja ruorimiehen vðlillð. Minun luuloni on, ettð ennen pitkðð saamme maan nðkyviin. -- Tuolla se nyt on! huudahti Maria. Katsokaapas minkðlaisia vuoria! -- Ei, lapseni, vastasi Jean Cornbutte. Ne ovat jððvuoria, ensimðisið tðhðn asti matkallamme kohtaamia. Ne murskaisivat meidðt kuin lasin, jos laskisimme prikin niiden vðliin. Penellan ja Vasling, olkaa varuillanne. Nuo ajelevat jððr—yk—t, joita nðkyi enemmðn kuin viisikymmentð taivaanrannalla, lðhenivðt vðhitellen prikið. Penellan astui ruoriin, ja Jean Cornbutte kiipesi pram-saalingille, suuntaa komentamaan. Illan puoleen oli priki keskellð noita liikkuvia kallioita, joiden rusentava voima on vastustamaton. Nyt oli temppuna, kuinka liikehtið tðmðn vuoriston kautta, mieli kun kðski yhð edelleen laskemaan eteenpðin. Toinen vaikeus tuli vielð lisððmððn aseman vaarallisuutta: ei kðynyt varmaan mððrððminen, miten alus oli ohjattava, kun kaikki ympðrillð olevat kohdat alituisesti siirtyivðt eikð siis ollut kiintonaista nðk—-alaa. Ilta kohta pimeni ja sumu sakeni. Maria astui hyttiinsð, mutta kapteinin kðskystð piti kaiken laivavðen pysyð kannella. Vðki oli varustettuna pitkillð keksillð, aluksen varjelemiseksi ajelevain jððm—hkðleiden t—lmðyksiltð. _La Jeune-Hardie_ joutui kohta ahdinkopaikkaan, semmoiseen, ettð sen raa'an-nokat t—ytðilivðt jððvuorten kupeisiin, ja leeseilien piirat tðytyi ottaa sisððn. Tðytyipð kððntðð isomðrssykin niin, ettð se kðvi vanttiin kiini. Onneksi prikin purjehtimiselle tðstð ei mitððn vahinkoa ollut, tuuli kun sopi ainoastaan sen ylðpurjeisin, ja ne ulottuivat viemððn sitð melkeðtð vauhtia eteenpðin. Hyvðllð rakennollaan priki voi tunkeuta noihin sadepuuskain tðyttðmiin laksoihin, jolla aikaa jððm—hkðleet yltympðri puskiskelivat toisiaan surmaa ennustavalla ryskeellð. -- Lemmon reissu! jupisi AndrÕ Vasling keulan puolella matruusien joukossa, jotka keksi kðdessð poistelivat uhkaavimpia tylmðyksið. -- Mikð on vissi, on se, ettð jos pððsemme tððltð hengissð, niin olemme kauniin kynttilðn velassa jððvuorten rouvalle, vastasi Aupic. -- Kukapa tietðð, kuinka monta vuorta meillð vielð on sivupððstðvðnð! arveli perðmies. -- Ja kukapa epðillee mitð siellð takana l—ydðmme? lisðsi matruusi. -- álð jaarittele noin lemmon lailla, sanoi Gervique, vaan pidð varasi. Pððstyðmme tðmðn lðpi lienee aikaa jankata. Pidð keksisi varalla. Samassa tuli mahdottoman iso jððm—hkðle kiireesti ajellen _La Jeune-Hardieta_ kohti, ja mahdottomalta nðytti vðistyð sen edestð, se kuu tðytti koko tðmðn ahtaan kanavan leveyden ja prikin oli perin mahdotonta kððntyð. -- Tunnetko ruoria? kysyi Jean Cornbutte Penellanilta. -- En, kapteini! Se on herjennyt ohjaamasta. -- Ohoi! pojat, huusi kapteini miehilleen. álkðð peljðtk—, vaan iskekðð vankasti vastaan kekseillðnne. Jððm—hkðle oli liki kuuttakymmentð jalkaa korkea, ja jos se kaatui prikin pððlle, niin tðmð oli musertuva. Sanomaton kauhu seurasi hetkisen ajaksi ja laivavðki hy—kðsi perðn puolelle, huolimatta kapteinin kðskystð ettð kukin pysyisi paikallaan. Mutta jððm—hkðleen ollessa ainoastaan puolen kaapelipituuden pððssð _La Jeune-Hardiesta_, kuului kumahus, ja oikea vesipatsas holvahti aluksen pððlle, joka samassa kohosi suunnattoman aallon harjalle. Kauhistuksen huuto pððsi merimiehiltð, mutta kun loivat silmðnsð eteenpðin, oli jððm—hkðle kadonnut, salmi oli auki, ja sen lopulta nðkyi ððret—n, pðivðn viimeisten sðteiden valaisema ja helppoa purjehtimista ennustava vesipeili. -- Kaikki tapahtuu paraaksemme! huudahti Penellan. Sukkelasti nyt ison mðrssyn ahtimille. Erðs nðillð vesillð varsin tavallinen ilmi— oli tapahtunut. Kun suoja-ilman tultua nðmð jððr—ykki—t irtautuvat, toinen toisensa perðstð, viskentelevðt ne merellð tðydellisessð tasapainossa. Mutta tultuansa valtamerelle, missð vesi on verrattain lðmpimðmpi, ne heikontuvat kannaltaan, joka vðhitellen sulaa pois ja ilmankin pienenee t—lmðyksistð muihin jððm—hkðleihin. Niin tulee silmðnrðpðys, jolloin painokohta on siirtynyt, ja silloin menee koko jððvuori kuperkeikkaa. Jos kuitenkin tðmðn jððvuoren pyllðhys olisi tullut ainoastaan kahta minuutia my—hemmin, niin vuori olisi kaatunut prikin pððlle ja sen rusentanut painollansa. V. Liverpool-saari. Priki purjehti siis miltei aivan aukinaisella merellð. Mutta edempðuð taivaanrannalla osoitti vaalea, tðllð kertaa liikkumaton kuume liikkumattoman pinnan lðhisyyden. Jean Cornbutte piti yhð edelleen kurssia Brewster-nientð kohti ja lðheni jo niitð tienoita, joissa ilma on erinomaisen kylmð, kun auringon sðteet tulevat sinne vasta sitte, kuin ovat paljon heikontuneet vinosta suunnastansa. Elokuun 3 pðivðnð oli priki liikkumattomain ja yhtenðisten jððpantain keskellð. Pððsypaikat olivat monesti puolta kaapelipituutta leveitð, ja _La Jeune-Hardien_ tðytyi tehdð tuhansia mutkia, jotka toisinaan olivat panneet sen kiertðmððn kompassin ympðrinsð. Penellan hoiteli Mariata mitð ahkerimmalla huolella ja sai hðnen, pakkasesta huolimatta, joka pðivð viettðmððn pari -- kolme tuntia kannella, koska nðillð leveyspykðl—illð ruumiin liikunto on terveyden vðlttðmðt—n ehto. Muuten Maria oli yhð edelleen hyvðllð mielellð. Kanssapuheensa nðytti ikððnkuin uudelleen rohkaisevan matruuseja, ja kaikki kunnioittivat hðntð vilpitt—mðsti. AndrÕ Vasling nðytti innostuneemmalta kuin koskaan ennen ja etsi kaikkia tilaisuuksia saadakseen hðnen seurassaan olla, mutta ikððnkuin jotakin aavistaen vastaanotti tðmð nuori tytt— hðnen huomallisuutensa erððnlaisella kylmyydellð. Helposti voi ymmðrtðð, ettð tulevaisuus enemmin kuin nykyisyys oli esineenð AndrÕ Vaslingin kanssapuheilla, ja ettei hðn salannut niitð monia ja uskottavia syitð, jotka tekivðt varsin todenmukaiseksi, ettð haaksirikkoutuneet olivat hukkuneet. Hðnen ajatuksensa mukaan oli nyt vahinko tapahtunut kuin tapahtunutkin, ja Marian olisi nyt jollekin toiselle huoli uskottava tulevaisuudestansa. Kuitenkin Maria tuskin vielð lieneekððn oikein oivaltanut mitð AndrÕ Vasling tarkoitti, syystð ettð tðmðn suureksi kiusaksi kanssapuheet eivðt koskaan pððsseet olemaan pitkðllisið. Penellan keksi aina jonkun keinon pistðytyð vðliin ja hðvittðð AndrÕ Vaslingin esityksien vaikutuksen muutamilla lohdullisilla sanoilla. Muuten tðmð tytt— ei kuluttanut aikaansa joutilaisuudessa. Penellanin kehoituksesta laitti hðn talvivaatteensa kuntoon; oli nðetsen vðlttðmðt—ntð, ettð hðn kokonansa muutti pukunsa. Tavallisten naisvaatteiden muoti ei sopinut tðssð kylmðssð ilma-alassa. Hðn teki siis itselleen erððnlaiset turkiksilla vuoritetut housut, jotka jalkain paikoilta olivat hylkeennahalta pððllystetyt. Hameet eivðt ulottuneet alemma kuin polviin asti, etteivðt lumihangissa venyisi. Turkilla sisustettu, tarkasti ruumiille keveltyvð kohtu peitti ylð-osan ruumista. Niinikððn valmisteli miehist—kin joutohetkinððn talviasuaan tðyteen kuntoon. He tekivðt suuren joukon pitkðvartisia hylkeennahka-saappaita, taitaaksensa huoleti kynnellð lunta kulkuretkillðnsð. Nðin oli kaikilla koko purjehtimisen ajalla ty—skentelemistð. AndrÕ Vasling, joka oli erittðin taitava pyssymies, ampui useissa tiloissa vesilintuja, joita lukemattomina parveina laukuili aluksen ympðrillð. Erððnlaiset haahkatelkðt varustivat laivavðen oivallisella tuoreella lihalla, terveelliseksi vaihetukseksi suolaisen kanssa. Vihdoin viimein tuli priki tuhansia mutkia tehtyððn Brewster-niemen nðkyville. Vene laskettiin mereen. Jean Cornbutte ja Penellan menivðt maalle ja nðkivðt rannikon olevan aivan aution. Heti sen jðlkeen lðhti priki jðlleen purjeille, kurssi Liverpool-saarta kohti, jonka Scoresby l—ysi 1821, ja laivavðki pððsti hurrahuutoja nðhdessððn maan-asukkaita juoksevan pitkin rannikkoa. Heti ruvettiin hieromaan tuttavuutta heidðn kanssansa muutamain heidðn kieleensð kuuluvain sanain avulla, mitkð Penellan tunsi, ja muutamilla puheenparsilla, joita he itse olivat valaskalan pyytðjiltð oppineet. Gr—nlantilaiset ovat pienið ja paksuja; heidðn pituutensa on harvoin yli neljðn jalan ja kymmenen tuuman; ihonsa on punasilpeinen, muoto py—reð ja otsa matala; musta tukkansa riippuu suorana pitkin selkðð; hampaansa ovat turmellut, ja heissð on aine senlaiseen pitaliin, mikð kalaa sy—villð kansoilla on omituisena. Rauta- ja kuparipalaisista, joiden perððn ovat sangen halukkaita, nðmð ihmisparat tarjosivat karhuntaljoja, merikoiran-nahkoja sekð nahkoja kaikista elðvistð, mitkð tavallisesti hylkeen nimeen kðsitetððn. Jean Cornbutte sai tavattoman halpaan hintaan kaikkia nðitð kaluja, jotka tulivat olemaan hðnelle suureksi hy—dyksi. Kapteini teki sitte maan-asukkaille ymmðrrettðvðksi, ettð hðn oli hakemassa erðstð haaksirikkounutta alusta, ja kysyi, eik— heillð ollut mitððn tietoa semmoisesta. Erðs heistð piirrusti hetikohta lumelle erððnlaisen aluksen ja sanoi, ettð semmoinen alus kolme kuukautta sitð ennen oli nðhty pohjoisessa pðin. My—s selitti hðn, ettð suoja-ilma ja jððkenttðin liikkeelle lðht— oli estðnyt maan-asukkaat koettamasta saada selkoa aluksesta. Heidðn veneensð ovatkin tavattoman keveðt eivðtkð voi pitðð merta semmoisissa tiloissa. Nðmð tiedot, niin vaillinaiset kuin olivatkin, rohkaisivat kuitenkin matruusit yritystð toimeen panemaan ja Jean Cornbutten taivuttamaan heidðt mukaansa vielð kappaleen matkaa edemmð jððmerelle. Ennenkuin lðhdettiin Liverpool-saarelta, ostettiin kuusi yhteen valjastettavaa eskimolaista koiraa, jotka kohta perehtyivðt laiva-elðmððn. Priki nosti ankkurinsa elokuun 10 pðivðnð aamulla ja laski, vinhan viuhkan my—dittðessð, pohjoista suuntaa. Nyt oli tultu pisimpiin vuoden pðiviin, eli toisin sanoen, aurinko, joka ei mennyt alas, ennðtti tehdð korkeimman lukumððrðn ympyr—itð, minkð se tekee taivaanrannan pððllite. Tðmð y—n tðydellinen poissa-olo ei kumminkaan tuntunut tukalalta, kun sumu, sade ja lumi peittivðt aluksen pimeydellð, yhtð synkðllð kuin y—n. Jean Cornbutte, joka oli pððttðnyt mennð niin pitkðlle pohjoiseen kuin taisi, alkoi kðydð toimiin terveystilan varjelemisesta. Vðlikansi suljettiin perðti, ja ainoastaan joka aamu pidettiin huoli ilman muutoksesta. Kamiinit (rauta-uunit) pantiin paikoilleen, ja torvijohdot jðrjestettiin niin, ettð antaisivat niin paljon lðmmintð kuin mahdollista. Vðelle annettiin se neuvo, etteivðt pumpulipaidan pððllð pitðisi enempðð kuin yhden villapaidan ja ettð pitðisivðt nahkatakkinsa tiiviin napitettuina. Muuten ei vielð ruvettu lðmmittðmððn, koska halko- ja sysivarastojen sððstðminen varsinaiseksi pakkas-ajaksi oli tðhdellinen asia. Lðmpimið juomia, niinkuin kahvea ja teetð, jaettiin miehille sððnn—llisesti joka namu ja ilta, ja koska oli varsin hy—dyllistð saattaa vuoroitella suolaisen ja tuoreen lihan suhteen, niin kðytiin suorsia ampumassa, joita oli kosolta. Jean Cornbutte ripustutti my—skin ison maston latvaan niinsanotun "vareksen pesðn", eli tynnyrin, jonka toinen pohja oli sisððn ly—ty. Siinð oleskeli tðhystðjð alinomaa pitðmðssð jððkenttið silmðltð. Kaksi pðivðð siitð kuin priki oli ulkounut Liverpool-saaren nðkyvistð, nousi yhtðkkið tuima ja kuiva tuuli, tuoden muassaan melkeðn kylmðn. Muutamia merkkið alkavasta talvesta jo havaittiin. _La Jeune-Hardiella_ ei ollut silmðnrðpðystðkððn menettðð, tie kun kohta oli sille perin salpautuva. Syyskuun 3 pðivðnð aamulla saapui _La Jeune-Hardie_ GaŠl-Hamken lahden tasalle. Maa piti nyt l—ytyð kolmen peninkulman pððssð alla tuulen. Tðmð oli ensi kerta kuin priki pysðhtyi jððkentðn eteen, jossa ei ollut laisinkaan rakoa mistð olisi sisððn purjehtinut ja joka oli ainakin peninkulmaa leveð. Siispð oli vðlttðmðt—ntð kðyttðð sahoja, jos mieli pððstð jððn lðpi. Rðnnin suunta rastikoittiin niin, ettð virta oli poisviepð lohkotut jððkappaleet. Koko miehist—ð kðytettiin liki kaksikymmentð tuntia tðhðn ty—h—n. Miehillð oli kova ty—; monesti tðytyi heidðn mennð veteen vy—tðisið my—ten, ja heidðn hylkeennahka-saappaansa olivat nyt perin vaillinainen suoja. Muutoin on nðillð korkeilla leveyspykðl—illð kaikkinainen ponnistuttava ty— hengityksen vaikeuden tðhden suorastaan uuvuttavaa, ja vahvinkin on pakoitettuna ty—tðnsð ehtimiseen keskeyttðmððn. Viimein rðnni saatiin valmiiksi ja priki selville sitð niin kauan viivyttðneestð jððstð. VI. Jððn-jðrinð. Vielð muutamia pðivið oli _La Jeune-Hardiella_ taistelemista tuskallisia vastuksia vastaan. Miehist— teki miltei herkeðmðttð ty—tð sahan vieressð, ja monesti oltiin pakoitettuna ruutilla rðjðhyttðmððn pois tietð sulkevia vankkoja jððpantoja. 12 pðivðnð syyskuuta oli meri yhtenð kiintonaisena pintana, ilman lahtia tahi uria, ympðr—iten aluksen kaikilta haaroilta, niin ettei sen kðynyt eteenpðin meneminen eikð palaaminen. Lðmp—mððrð oli yhtðhyvin yhð edelleen sama ja keskimððrin kuusitoista pykðlðð jððt—kohdan alla. Hetki oli siis lðsnð mennð talvimajoihin, niiden kðrsimyksið ja vaaroja kokemaan. _La Jeune-Hardie_ oli silloin itðisen pituuden 21 pykðlðn ja pohjoisen leveyden 77 pykðlðn kohdalla, GaŠl-Hamken lahden suulla. Jean Cornbutte teki nyt ensimðiset valmistuksensa talvenpitoon. Hðn koki ensistðkin l—ytðð jonkun lahden, jonka asema suojelisi alusta vðkinðisiltð hirmumyrskyiltð ja ankaralta jðiden ajolta. Maa yksistððn, jonka piti olla noin kymmenen peninkulman takana lðnteen pðin, voi siinð suhteessa antaa luotettavan suojan, ja hðn pððtti sentðhden tutkia sen. Syyskuun 12 pðivðnð lðhti hðn astumaan, AndrÕ Vasling, Penellan sekð molemmat matruusit Gradlin ja Turquiette muassa. Itsekullakin oli muassaan kahden pðivðn ruokavarat, ja he olivat paitsi sitð varustetut puhvelinvuodilla nukkumista varten. Lumi, jota oli satanut kosolta ja jolla ei vielð ollut hankea, oli heille suureksi esteeksi. Monesti he upposivat vy—tðisið my—ten ja taisivat paitsi sitð ainoastaan suurimmalla varovaisuudella vaeltaa eteenpðin, etteivðt rakoihin putoaisi. Penellan, joka astui edellð, tunnusteli raudoitetulla sauvallaan tarkoin jokaisen pinnan epðtasaisuuden. Kello viiden aikana aamulla alkoi sumu saeta ja tðmðn vðhðisen matkueen tðytyi pysðhtyð. Penellan haki jððlohkareen, joka voi suojata heitð tuulelta, ja nautittuansa evðstððn, yleisen valituksen ohella ettei ollut lðmmintð juomaa saatavana, levittivðt he lumelle puhvelinvuotansa, kððriytyivðt niihin ja panivat kiini toisiinsa lepððmððn. Uni saapui kohta nðin suurten ponnistusten perðstð. Seuraavana aamuna herðsivðt Jean Cornbutte ja hðnen kumppalinsa noin yhtð jalkamittaa paksun lumikerroksen alle hautautuneina. Onneksi olivat heidðn perðti lðpipððsemðtt—mðt puhvelinvuotansa suojelleet heitð, ja lumikin oli ollut avullisena heidðn ruumiinlðmp—nsð sðilyttðmiseen, estðmðllð sitð ulos sðteilemðstð. Jean Cornbutte antoi heti lðhd—n merkin, ja puolenpðivðn aikana havaitsivat he maan, jota ensin oli vðhðn vaikea eroittaa. Suunnattoman suuria jððm—hkðleitð, muutamat pystysuoraan halenneita, t—r—tti siellð ja tððllð: niiden huiput, muodoilleen mitð vaihtelehtavaisimmat ja monenkaltaisimmat, antoivat isomittaisen ja selvðn kuvan kiteytymis-ilmi—istð. Lukemattomia vesilintuja pyrðhteli lentoon merimiesten lðhetessð, ja hylkeet, jotka loikoilivat pitkðnððn jððllð, katosivat tuota pikaa syvyyteen. -- Eipð tosiaankaan, sanoi Penellan, meiltð tule puuttumaan turkkinahkoja eikð otusta. -- Noiden elðinten luona, vastasi Jean Cornbutte, on kaikesta nðhden jo ennen kðynyt ihmisið; muuten ne nðissð asumattomissa tienoissa eivðt olisi noin arkoja. -- Nðillð tienoin ei kðy muita kuin gr—nlantilaisia, sanoi AndrÕ Vasling. -- Enpð kumminkaan nðe ollenkaan jðlkið gr—nlantilaisista, en yhtððn asemapaikan tahi pienimmðnkððn majan jððnn—stð, vastasi Penellan. Ohoi, kapteini, huudahti hðn vðhðn aikaa sen perðstð, tulkaa tðnne! Minð olen l—ytðnyt maapalan, joka on antava meille oivallisen suojan itðpohjoista vastaan. -- Sinne, lapseni! sanoi Jean Cornbutte. Hðnen kumppalinsa seurasivat hðntð, ja kohta olivat kaikki Penellanin luona, joka ei ollut liioitellut. Joksikin korkea niemi pisti mereen, muodostaen rannikkoa vasten koukistumalla sangen tilavan sataman. Muutamia jððlohkareita uiskenteli keskellð, ja vesi, suojeltuna kylmimmiltð tuulilta, ei ollut vielð kokonansa mennyt jððhðn. Tðmð paikka oli oivallinen talvimajaksi. Nyt ei muuta puuttunut kuin saada alus sinne. Kuitenkin havaitsi Jean Cornbutte, ettð lðhinen jððkenttð oli melkeðn paksu, jonka tðhden oli kðypð ylen ty—lððksi, jos ei mahdottomaksi, jystðð kanava prikin siirtðmistð varten mððrðpaikkaansa. Joku toinen lahti oli siis l—ydettðvð; mutta turhaan Jean Cornbutte siinð mielessð loi silmðnsð pohjoiseen pðin. Rannikko oli melkeðn pitkðltð suora ja jyrkkð, ja toisella puolen ðskenmainittua nientð oli se suorastaan alttiina pohjoisille tuulille. Nðmð vastukset tekivðt tðmðn muutoin niin pelkððmðtt—mðn kapteinin alakuloiseksi, sitð enemmin kuin AndrÕ Vasling, vastaansanomattomiin syihin nojaten, nðytti kuinka arveluttavaa heidðn tilansa oli. Penellanilla oli tðysi ty— pysymðstð vakuutuksessaan, ettð kaikki yhð edelleen tapahtui parhain pðin. Muuta neuvoa ei siis ollut kuin hakea vuorten etelðiseltð rannalta talvimaja prikille. Se oli sama kuin lðhteð tuolle vaivaloiselle matkustukselle jððpantain lðpi, jðlleen takaisin; mutta muuta neuvoa ei ollut. Tðmð pienoinen matkue lðhti nyt jðlleen laivalle ja astui ravakasti, sillð evðs alkoi loppua. Jean Cornbutte koki matkalla l—ytðð jotakin vðhðistð uraa tahi vaan railoakaan, jota kðvisi kanavaksi laajentaminen. Mutta hukkaan. Illan puoleen saapuivat he entiselle y—paikalleen. Pðivð oli ollut lunta satamaton, ja he taisivat vielð eroittaa, missð olivat maanneet. Kaikki oli siis valmiina y—sijaksi ja he panivat pitkðkseen puhvelinvuodillensa. Penellan, vihoissaan siitð ettð l—yt—retkensð oli niin huonosti pððttynyt, nukkui levottomasti ja herðili tuontuostakin. Muutamalla semmoisella hetkellð tarkistui hðnen huomionsa erððsen juminaan. Hðn kuunteli tarkasti tðtð juminaa, joka tuntui hðnestð niin kummalliselta, ettð herðtti Jean Cornbutten. -- Mitð tðmð merkitsee? kysyi Cornbutte, joka merimiehen tavan mukaan herðsi yhtð ripeðnð ymmðrryksen kuin ruumiin puolesta. -- Kuunnelkaapa, kapteini! vastasi Penellan. áðni koveni tuntuvalla vðkinðisyydellð. -- Voisiko se olla ukkosta tðllð korkealla leveyskohdalla? sanoi Jean Cornbutte nousten jaloilleen. -- Luultavasti kohta saamme tekemistð lauman kanssa valkeita karhuja! vastasi Penellan. -- Tuhannen tulimmaista! mutta emmehðn vielð ole nðhneet niitð. -- Vðhðð ennemmin tahi vðhðð my—hemmin, vastasi Penellan, taidamme odottaa heitð tðnne. Ottakaamme siis heidðt ensi alusta alkain hyvðsti vastaan. Penellan, tussarilla varustettuna, kiipesi varovasti heitð suojaavalle jððr—ykki—lle. Mutta y— oli pimeð ja taivas pilvessð, eikð voinut hðn mitððn havaita. Uusi tapaus sai hðnen kumminkin kohta uskomaan, ettð syy juminaan ei ollutkaan etsittðvðnð heidðn likimmðssð ympðrist—ssððn. Samoin kuin Jean Cornbutte oli hðn kauhistuksekseen huomannut, ettð syy juminaan, joka oli niin ankara, ettð heidðn kumppalinsa herðsivðt siitð, oli etsittðvðnð heidðn jalkainsa alla. Uudenlaatuinen vaara siis uhkasi heitð. Jyryn ohessa, joka toisinaan oli kuin ukkosen paukkumista, nðhtiin jððn aivan selvðsti aaltoilevan. Pari matruusia menettivðt tasapainonsa ja kaatuivat. -- Pitðkðð varanne! huusi Penellan. Tulkaa tðnne yl—s! -- Me tulemme! kuului vastaus, -- Turquiette! Gradlin! Missð olette? -- Tððllð olen minð, vastasi Turquiette, pudistellen lunta pððllðnsð. -- Tðnnepðin, Vasling! huusi Jean Cornbutte perðmiehelleen. Entðs Gradlin? -- Tððllð olen, kapteini!... Mutta me olemme hukassa! huusi Gradlin kauhistuksella. -- Emme millððn muotoa! vastasi Penellan. Kentiesi olemme pelastuneet. Tuskin oli hðn lausunut nðmð sanat, ennenkuin hirvittðvð rðiske kuului. Jððkenttð sðrkyi kokonansa ja merimiesten tðytyi koukata heidðn vierellððn vðikkyvððn jððharkkoon kiini. Jos Penellan ei olisi heitð varoittanut, he olisivat olleet sangen vaarallisessa tilassa, sillð jððn-jðristys oli tapahtunut. Jððlakeudet olivat nostaneet ankkurinsa, kuten merimiesten on tapa sanoa. Tðtð liikuntoa kesti lðhes kolme minuutia, ja peljðttðvð oli, ettð juopa avautuisi juuri nðiden onnettomain merimiesten jalkain alla. He odottivatkin pðivðð sanomattomassa tuskassa, he kun eivðt tainneet hengen vaaralta askeltakaan astua, vaan olivat pakoitetut pitkðð pituuttansa makaamaan, etteivðt mereen suistuisi. Auringon ensimðiset sðteet nðyttivðt heille nðyn, perin toisenlaisen, kuin mikð heillð edellisenð pðivðnð oli ollut. Se avara jððkenttð, joka silloin oli ollut yhtenð ainoana silmðnkantamattomana pintana, oli nyt pirstottuna tuhansiksi erilaisiksi palasiksi, ja aallot olivat, jonkun meren-alaisen voiman kohottamina, viskanneet pois sen paksun peitteen, mikð niitð kahlehti. Alus johtui Jean Cornbuttelle ensiksi mieleen. Priki-parkaani! puhkesi hðn sanomaan. Tottapa se on hukassa. Mitð synkein epðtoivo alkoi nyt kuvastua kaikkein kasvoihin. Aluksen hukka ennusti heille vðlttðmðt—ntð, kohta lðhestyvðð kuolemata. -- Uskallusta, ystðvðni! sanoi kuitenkin Penellan. Ajatelkaa toki, ettð tðmðn y—n jððnjðristys on avannut meille tien jðiden lðpi, niin ettð estymðttð voimme viedð prikin talvimajoille. Katsokaapa tuonne! Enpð pety! Katsokaapa, tuolla on _La Jeune-Hardie_, peninkulmaa likempðnð meitð kuin ennen! Kaikki hy—kðsivðt sinne pðin, ja osaksi niin varomattomasti, ettð Turquiette luiskahti erððsen railoon ja olisi vðlttðmðtt—mðsti hukkunut, ellei Jean Cornbutte olis saanut hðntð pððhineestð kiini, niin ettð Turquiette pððsi siitð ainoastaan kylmðllð kylvyllð. Mutta prikipð heilasikin avoimessa vedessð kahden peninkulman pððssð tuulen puolella heistð. Vaivain perðstð, joita on ty—lðs uskoa, onnistui tðmðn pienen joukon pððstð siihen. Se oli hyvðssð tallessa, paitsi ettð jððlohot olivat sðrkeneet ruorin, joka oli jððnyt poisnostamatta. VII. Meno talvimajoihin. Penellan oli vielð kerran ollut oikeassa: kaikki oli tapahtunut heidðn paraaksensa, ja tðmð jððn puhkeaminen oli avannut alukselle tien aina lahteen asti. Merimiehillð ei ollut muuta tehtðvðnð, kuin taitavasti kðyttðð virtaa hyvðksensð, niin ettð vðlttivðt yhteensattumusta jððteleihin. 19 pðivðnð syyskuuta priki viimein asetettiin talvimajoilleen kahden kaapelipituuden pððhðn maasta ja hyvðlle ankkuripohjalle. Jo pðivðllð jðlkeen oli jððtð syntynyt rungon ympðrille ja se kesti kohta kðvellðkin, niin ettð pððstiin suoraan yhteyteen maan kanssa. Jððmeren kulkijain tavan mukaan taklaasi sai jððdð siihen tilaan missð se oli; purjeet kððrittiin huolellisesti ja peitettiin pressenningillð (tervavaatteella), ja vareksen pesð jði paikalleen, osaksi ettð voitaisiin tehdð vaarinottoja kaukaisille paikoille ja osaksi ettð kulkijoita huomautettaisiin prikiin. Aurinko tuskin enðð nousi taivaanrannan yli. Sitte kesðisen pðivðnseisauksen olivat sen tekemðt piirit pienenneet pienenemistððn, ja kohta oli se kokonansa katoava. Laivavðki kiirehti valmistuksiaan tekemððn. Penellan oli siinð johtavana henkenð. Jðð aluksen ympðrillð oli jo melkeðn paksu, ja peljðttðvð oli, ettð se tulisi vahingoksi asti puristamaan alusta; mutta Penellan odotti, kunnes jðð kulkujðiden alinomaisesta sinne tunkeilemisesta oli ennðttðnyt tulla noin kaksikymmentð jalkamittaa paksuksi. Silloin hakkautti hðn sen ympðrinsð rungon alta auki, niin ettð alus seisoi kuin sen omain muotojen mukaan tehdyssð tokassa ja tðydellisesti varjeltuna kaikesta jððn ahdistuksesta. Lopuksi rakensivat matruusit pastingin korkeudelle viittð tahi kuutta jalkaa korkean lumimuurin, josta ennen pitkðð tuli kova kuin kallio. Tðmð suoja esti lðmp—ð sðteilemðllð katoamasta. Purjevaatteesta tehty, nahoilla peitetty ja hengenpitðvðsti tiheð teltta levitettiin koko kannen pituudelle, joten siitð tuli erððnlainen kðvelypaikka laivavðelle. Niinikððn tehtiin maalle makasiini lumesta, johon semmoiset kapineet siirrettiin, jotka olivat haittana laivassa. Kaikki hyttien vðliseinðt revittiin pois, ettð saataisiin yksi ainoa keulasta perððn ulottuva huone. Tðmm—inen huone oli melkoista helpompi saada lðmpimðksi, koska jððllð ja nuoskeudella ei ollut niin monta nurkkaa kiini puneutuaksensa ja paitsi sitð puhtaan ilman saantiksi kðvi helpommin niinsanotulla keulapurjeella. Itsekukin osoitti kovalle ottavaa ahkeruuttaa nðissð erilaisissa valmistuksissa, jonka tðhden ne jo syyskuun 25 pðivðnð olivat loppuun saatetut. AndrÕ Vasling ei ollut nðyttðnyt vðhintð kykyð kðytðnn—llisesti ja tarkoituksen mukaisesti jðrjestðmððn mitð tarvittiin. Erittðinkin osoitti hðn suurta intoa sekautumaan kaikkeen mikð Mariata koski, ja jos tðmð, joka ei muuta ajatellut kuin Louisiaan, ei sitð huomannut, niin kyllðpð Jean Cornbutte kohta hoksasi, miten asia oli. Hðn puhui siitð Penellanille ja muisti nyt monta asianhaaraa, jotka selittivðt hðnen perðmiehensð tarkoitukset. AndrÕ Vasling rakasti Mariata ja aikoi anoa hðntð hðnen enoltaan, kun tultaisiin siihen asti, ettei epðilystð enðð olisi haaksirikkouneiden kuolemasta; sitte he pala'aisivat Dunkerqueen ja AndrÕ Vasling naisi tðmðn rikkaan ja kauniin tyt—n, joka paitsi sitð oli Jean Cornbutten ainoa perillinen. AndrÕ Vasling ei kumminkaan malttanut taitavasti ja varuisasti menetellð. Hðn oli monta kertaa selittðnyt kuulustelmukset haaksirikkoutuneista hy—dytt—miksi, mutta vðit—ksensð olivat miltei yhtð usein tulleet kumotuiksi jollakin uudella todistuksella, minkð Penellan lystikseen lateli hðnen silmðinsð eteen. Hðn inhostuikin sydðmen pohjasta kunnollista Penellania, joka siinð suhteessa ei jððnyt hðnelle mitððn velkaa. Ainoastaan yhtð asiata Penellan pelkðsi, ettð AndrÕ Vasling nðetsen saattaisi aikaan pahaa sopua laivavðen kesken, ja hðn kehoitti sen tðhden Jean Cornbuttea pitðmððn hðntð silmðllð ja antamaan hðnelle ainoastaan kiertelevið vastauksia. Kun valmistukset talvehtimiseen olivat pððtetyt, kðvi kapteini erinðisiin toimiin miehist—n terveyttð varjellaksensa. Vðelle oli annettu kðsky joka aamu tuulettaa ruoma ja huolellisesti pyhkið kosteus sisðpuolelta seinið. Aamuin ja illoin jaettiin lðmmintð teetð ja kahvea, jotka ovat paraita sydðmen lðmmittðjið kovassa pakkasessa. Laivavðki oli sitte vielð jaettuna erinðisiin jahtikuntiin, joiden velvollisuutena oli, niin paljon kuin mahdollista, hankkia laivalle jotakin tuoretta. Jokaisen piti sitte vielð ryhtyð johonkin terveelliseen ty—h—n eikð antauta ulko-ilman alttiiksi liikkeellð olematta, koska 30:nen pykðlðn pakkasessa jðsen yhtðkkið voi k—ntistyð. Jos kumminkin semmoinen kova onni sattuisi, neuvottiin heitð hieromaan paleltunutta paikkaa lumella, joka siinð tapauksessa on ainoa lððke. Penellan puollusti niinikððn kylmðn kylvyn kðyttðmistð joka aamu. Vaadittiinpa jonkinmoista rohkeutta lumeen alastonna heittðymiseen, josta sydðn oli miltei k—ntistyð, mutta Penellan antoi esimerkin, jota Maria ei ollut viimeinen seuraamaan. Jean Cornbutte ei unhottanut lukemistakaan eikð yhteisið hartauden harjoituksia, sijaa kun ei kðynytkððn sydðmessð epðtoivolle tahi ikðvðlle jðttðminen. Tuo alinomaa pimeð taivas tðytti sielun synkeydellð. Pieksevðt lumituiskut lisðsivðt jokapðivðistð tukaluutta. Aurinko oli kohta jððhyvðstin ottava. Jos eivðt lumipilvet alinomaa olis olleet kokoontuneina matkustajaimme pðiden pððllð, niin heillð olisi voinut olla iloa kuusta, joka sanan varsinaisessa merkityksessð oli oleva heidðn aurinkonsa tðnð pitkðnð pohjois-y—nð; mutta niin kauan kuin tuuli oli idðstð, ei luntakaan tulemasta herjennyt. Joka aamu oli vðellð lumi kannelta lakaistavana ja portaat lumeen uudestaan tehtðvinð, ettð jððlle pððstðisiin. Tðmð kðvi varsin mutkattomalla tavalla: heti kuin pykðlð oli tehty, kaadettiin vðhðn vettð pððlle ja pinta jððtyi silmðnrðpðyksessð. Penellan hakkautti my—skin reiðn jððhðn, ei kauas aluksesta. Joka pðivð otettiin pinnalle syntynyt uusi riite pois, ja vesi, joka nostettiin kappaletta syvemmðltð, ei ollut niin kylmðð kuin pinnalla. Kaikkia nðitð valmistuksia kesti kolmen viikon paikoille. Nyt nousi kysymys, eik— tiedustelemuksia laajennettaisi. Alus oli nyt kuudeksi tahi seitsemðksi kuukaudeksi kiini suljettuna, ja vasta ensituleva suoja-ilma voi sille avata tien jðiden lðpi. Olipa sen tðhden tðytymys kðyttðð tðtð pakollista liikkumattomuutta tiedustelemuksiin pohjoiseen pðin. VIII. L—yt—tuumia. Lokakuun 9 pðivðnð piti Jean Cornbutte neuvoittelun mððrðtðksensð tulevain retkeilemisten luonnoksen, ja ettð edesvastauksen tunto lisðisi itsekurikin intoa ja uskallusta, kutsuttiin koko miehist— saapuville. Kartta kðdessð antoi hðn tarkan selityksen asemasta. Gr—nlannin itðinen rannikko menee suoraa pohjoista suuntaa. Merenkulkijain l—yt—jen nojalla on tðmðn rannikon rajat saatu ihan tarkalleen mððrðtyiksi. Niiden 500:n peninkulman pinnalla, mitkð eroittavat Gr—nlannin Huippuvuorista, ei ole maata tðhðn asti l—ydetty. Yksi ainoa saari, Shannon-saari, on 100:n peninkulman etðisyydellð pohjaan pðin GaŠl-Hamken lahdesta, missð _La Jeune-Hardie_ piti talvea. Jos siis kaiken todenmukaisuuden mukaan se norjalainen alus oli ajellut tðtð suuntaa, ja jos se ei ollut pððssyt Shannon-saareen, niin tottapa Louis Cornbutte ja haaksirikkoutuneet tðllð saarella olivat turvapaikkaa talveksi etsineet. Tðmð mielipide sai vastoin AndrÕ Vaslingin vðit—ksið vallan, ja nyt pððtettiin suunnata tiedustelemukset Shannon-saarta kohti. Valmistukset tehtiin hetikohta. Norjassa olivat he varustaneet itsensð reellð sitð erittðin tarkoituksenmukaista laatua, jota eskimolaiset kðyttðvðt. Se oli kahtatoista jalkaa pitkð ja neljðð leveð, ja siihen mahtui siis varoja useiksi viikoiksi, jos niin tarvittiin. FidÒle Misonne rupesi heti panemaan sitð kuntoon ja teki ty—tðnsð lumimakasiinissa, johon hðnen ty—-aseensa oli siirretty. Ensi kerran kðytettiin nyt kaoliinia tðssð makasiinissa, nyt kun oli niin kylmð, ettð ty—nteko muuten oli ihan mahdotonta. Kaoliinin torvi meni erððn sivuseinðn kautta lumeen tehdystð reiðstð ulos; mutta suuri haitta oli seurauksena tðstð laitoksesta, sillð torvessa kulkeva lðmmin sulatti lumen, niin ettð reikð melkoisesti laajeni. Jean Cornbutte keksi nyt sen keinon ettð ympðr—i torven siltð paikalta terðslankakankaalla, jolla on se ominaisuus ettð estðð lðmpimðn menemðstð pois, ja se onnistui tðydellisesti. Misonnen rekeð valmistellessa toimitti Penellan, Marian avulla, toisia vaatekertoja matkalle. Hylkeennahkasaappaita oli onneksi suuri lukumððrð. Jean Cornbutte ja AndrÕ Vasling pitivðt huolta evððstð; he ottivat laivasta vðhðisen nassakan vðkiviinaa kanneltavan uunin lðmmitysaineeksi, tarpeeksi asti kahvea ja teetð, jonka ohessa laatikko korppuja, kaksisataa naulaa pemmikania ja muutamat pulloset paloviinaa tðydellisentivðt evðstyksen. Linnun-ajon arveltiin joka pðivð antavan tuoreita varoja. Joku mððrð ruutia ositeltiin pikku pusseihin. Yksi kompassi, yksi sekstanti ja yksi kiikari pakattiin niin sisððn, ettð olisivat varjellut loukkauksista. Lokakuun 11 pðivðnð aurinko ei tullut nðkyviin taivaanrannalta. Lamppua tðytyi alinomaa pitðð palamassa miehist—n ruumassa. Aikaa ei ollut hukata, tiedustelemusten tðytyi alkaa, ja katsopas tðstð minkð tðhden: Tammikuulla oli pakkanen kðypð semmoiseksi, ettei olisi mahdollista kellekððn astua ulos ovesta ilman hengen vaaratta. Vðhintððn kahtena kuukautena olisi laivavðki tuomittuna tðydelliseen sulkeesen; sitte olisi vðhitellen suojailma tuleva, jota tulisi kestðmððn siihen asti, ettð laivan pitðisi eritð jðistð. Tðmð suoja-ilma tulisi olemaan ehdotonna esteenð kaikille kulkuretkille. Siihen tulisi lisðksi, ettð joskin Louis Cornbutte ja sen matkatoverit vielð olisivat hengissð, he todenmukaisesti eivðt kestðisi pohjanperðisen talven vaivaloisuuksia. He olivat siis sitð ennen pelastettavat taikka my—s olivat kaikki toiveet siksensð heitettðvðt. AndrÕ Vasling tiesi tðmðn yhtð hyvðsti kuin joku toinenkin ja pððtti sen tðhden rakentaa kaikkia mahdollisia esteitð tðtð retkeð vastaan. Matkan valmistukset olivat pððtetyt lokakuun 20 pðivðnð. Puuttui vaan ettð osan ottajat retkeen valittiin. Nuorta tytt—ð ei saanut jðttðð ilman Jean Cornbutten tahi Penellanin suojeluksetta. Mutta nðistð molemmista ei voitu kumpaakaan ilman toimeen tulla. Kysymyksenð oli nyt, voisiko Maria kestðð semmoisen retken vaivaloisuudet. Tðhðn asti oli hðn kestðnyt kovia koetuksia kunnialla, hðn kun oli kestyttynyt tytt— ja lapsuudestaan oli tottunut meri-elðmððn, ja Penellan piti uskottavana, ettð hðn yhtð hyvin kuin miehet kestðisi taistelun pohjoisen meren vaaroja ja sen peljðttðvðð ilmanlaatua vastaan. Siis pððtettiin, pitkððn keskusteltua, ettð tðmðn nuoren tyt—n piti lðhteð mukaan, ja ettð, jos tarve niin vaatisi, paikka olisi pidettðvð hðntð varten reessð, joka sen vuoksi varustettiin pienoisella, hengenpitðvðsti suljetulla pððllysrakennuksella. Maria itse oli tðstð pððt—ksestð hyvin iloissaan, koska hðnelle olisi kðynyt sangen raskaaksi erota molemmista suojelijoistansa. Matkueesen kuuluivat siis seuraavat henkil—t: Maria, Jean Cornbutte, Penellan, AndrÕ Vasling, Aupic ja FidÒle Misonne. Alain Turquiette jði, sen erityisen kðskyn kanssa ettð pitðisi prikistð huolen, laivaan, johon paitsi hðntð Gervique ja Gradlin jðivðt. Kaikenlaisia varoja pantiin vielð lisðð mukaan; taitaaksensa nðetsen ulottaa matkustuksen niin kauas pohjoiseen kuin mahdollista oli Jean Cornbutte pððttðnyt joka seitsemðnnellð tahi kahdeksannella pðivðyksellð kaivaa alas ruokavaroja paluumatkalle. Heti kuin reki oli valmiiksi saatu, ruvettiin kuormaa panemaan, jonka tehtyð se peitettiin puhvelinvuodilla. Koko kuorma tuli painamaan 100:n naulan paikoille, mitkð viisi eteen valjastettua koiraa ilman vaivatta voivat jððllð vetðð. Lokakuun 22 pðivðnð tapahtui, kuten kapteini oli ennustanut, ðkkinðinen ilman muutos. Taivas seestyi, tðhdet loistivat erinomaisella kirkkaudella, ja kuu nousi taivaanrannan pððlle viipymððn siellð lðhinnð seuraavat viisikymmentð pðivðð. Elðvð hopea lðmp—mittarissa aleni 25:n pykðlðn kohdalle alemma jððt—kohtaa. Lðht— mððrðttiin seuraavaksi aamuksi. IX. Lumihuone. Lokakuun 23 pðivðnð kello 11 aikana aamupðivðstð lðhti matkue liikkeelle kauniilla kuutamolla. Toimenpiteisin oli kðyty, niin ettð matkustusta, jos niin tarvittiin, taittiin pitkittðð joksikin kauan. Jean Cornbutte pani kurssin pohjoista kohti, seuraten rannikkoa. Jalat eivðt tehneet jðlkið jððtyneellð lumella. Menon suunta mððrðttiin joistakin ylhððlle pistðvistð esineistð, milloin huippuisesta kalliosta, milloin isosta jððkentðlle temmatusta jððm—hkðleestð. Viisitoista peninkulmaa vaellettua tehtiin seisahus, ja Penellan valmisti y—sijat. Teltta levitettiin niin, ettð jððm—hkðle oli suojana tuulen puolella. Marialla ei ollut kovin paljon kiusaa kovasta pakkasesta, sillð onneksi oli tuuli heikennyt ja pakkanen samalla kðynyt vðhemmin lðpitunkevaksi. Mutta monta kertaa oli tðmðn nuoren tyt—n tðytynyt nousta reestð pois, ettei jðsenten puutumus olis estðnyt veren kulkua. Muuten hðnen vðhðinen hyttinsð, jonka Penellan oli turkkinahoilla peittðnyt, tarjosi kaiken mahdollisen mukavuuden. Y—n eli, oikeammin sanoen, levon ajan tultua kannettiin tðmð pieni hytti teltan alle, jossa se oli tyt—llð makuukammiona. Iltaiseksi oli tuoretta lihaa, pemmikania ja lðmmintð teetð. Estððksensð vaarallista keripukkia antoi Jean Cornbutte jokaisen saada muutamia noppia sitruunin mehua. Sitte antoivat he itsensð Jumalan huostaan ja vaipuivat unen helmoihin. Kahdeksan tuntia nukuttua astui kukin paikalleen matkueessa, ja runsaan aamuisen sy—tyð alkoi marssinta jðlleen. Korkea hanki teki ettð koirat helposti vetivðt rekeð, ja miesten oli toisinaan ty—lðskin pysyð niissð. Mutta yksi paha, joka pian oli saattava useimmat merimiehet koviin kðrsimisiin, oli silmðin huikeneminen. Ensiksi alkoivat Aupic ja Misonne tuntea kipua silmissððn. Kuunvalo, joka heijastui noilta ððrett—miltð valkoisilta lakeilta, tulehdutti silmðt ja tuotti tuskan miltei mahdottoman kðrsið. My—s havaittiin erðs toisenlainen merkillinen valon taittumisen vaikutus. Toisinaan tapahtui kðvellessð, ettð juuri kuin luuli laskevansa jalkansa jollekin t—yrypaikalle, se painui alas vastusta tapaamatta, josta tuontuostakin kuperkeikkoja, vaikka toki ei vaarallisia, oli seurauksena. Penellan l—i asian leikiksi, mutta varoitti yhtðhyvin jokaista ottamasta askelta ennenkuin sauvalla oli tunnustellut eteensð. Marraskuun 1 pðivðnð, kymmenen pðivðð matkaanlðhd—n jðlkeen, oli matkue tullut 50 peninkulmaa edemmð pohjoiseen pðin. Itsekutakin alkoi ylenpuolinen vðsymys vaivata. Jean Cornbuttella oli hirmuinen tuska silmðtaudista ja hðnen nðk—voimansa oli tuntuvasti vðhennyt. Aupic ja FidÒle Misonne eivðt arvanneet eteensð hamuilematta astua, kun heidðn punertuneet ja ajettuneet silmðnsð olivat ikððnkuin poltetut tuolla huikaisevalla heijastuksella. Maria oli onnekseen vðlttðnyt nðmð haitat istumalla pienessð hytissððn, jossa hðn oleskeli niin paljon kuin mahdollista, Penellan, lannistumattoman rohkeutensa kannattamana, kesti kaikki vaivat. Joka muuten paraiten piti puolensa ja jolle pakkanen ja silmðtauti eivðt nðyttðneet mitððn voivan, oli AndrÕ Vasling. Rautainen ruumiinsa oli luotu semmoisiin vaivaloisuuksiin, ja hðntð nðytti tavallaan huvittavan nðhdð, kuinka vankimmatkin miehet alkoivat kðydð alakuloisiksi, ja hðn alkoi aavistaa, ettð kohta puhallettaisiin paluusen. Ja niinpð pððtettiinkin marraskuun 1 pðivðnð yleisen voipumuksen tðhden levðhtðð pðivð tahi pari. Levðyspaikan valittua alettiin majaa valmistella paraiten kuin taittiin. Huone oli laitettava lumesta niin, ettð sillð oli tukena joku ulkoneva kallioniemi. FidÒle Misonne suunnitteli hetikohta alusviivat, jotka olivat viittðtoista jalkaa pitkðt ja viittð jalkaa leveðt. Penellan, Aupic ja Misonne lohkoivat leveillð puukoillaan isoja jððlohkareita, jotka he sitte latoivat seiniksi niinkuin muurari latoo kivet muuriksi. Kohta oli perðmuuri kohonnut viiden jalan korkuiseksi ja joka paikasta pian yhtð paksuksi; rakennus-aineita, nðetsen, ei puuttunut, ja tðhdellistð oli, ettð rakennuksesta tuli tarpeeksi vankka, ettð kestðisi muutamia pðivið. Muurit olivat, liki kahdeksan tuntia ty—skenneltyð, valmiit; etelðsivulla oli ulosmentðvð, ja telttapalttina pingoitettiin noiden neljðn muurin yli, jota paitsi siitð ylijððnyt kappale laskettiin ovireiðn eteen, joka tðten tuli kðtk——n. Nyt ei muuta puuttunut kuin peittðð koko laitos isoilla jððlohoilla, joita pantiin katoksi tðlle vðli-aikaiselle rakennukselle. Kolme tuntia kovaa ty—tð tehtyð oli kaikkityyni valmiina, ja itsekukin turvautui majaan, vðsyneenð ja alakuloisena. Jean Cornbutte oli siihen mððrððn voipunut, ettð tuskin kykeni askelta astumaan, ja AndrÕ Vasling arvasi niin hyvðsti kðyttðð hðnen heikkoutensa hyvðkseen, ettð viekoitteli hðnen lupaamaan, ettei enðð jatkaisi tiedustelemuksia nðissð hirmuisissa autioissa. Penellan tuskin enðð tiesikððn, minnepðin kððntyisi. Hðn katsoi kelvottomaksi ja hðpeðlliseksi jðttðð toverinsa, epðluulojen nojalla joilla kenties ei perustusta ollut. Hðn kokikin kaikin tavoin painaa niitð alas, ehkð turhaan. Vaikka paluu jo oli pððtetty, oli levon tarve kuitenkin niin suuri, ettð kolmen pðivðn kuluessa ei tehty mitððn valmistuksia matkalle. Marraskuun 4 pðivðnð rupesi Jean Cornbutte erððsen paikkaan rannalla kaivamaan ruokavaroja, jotka eivðt olleet tarpeesen. Merkki pystytettiin paikalle sitð tuskin uskottavaa tapausta varten, ettð uusia tiedustelemuksia tulisi tehtðvðksi tðlle suunnalle. Sinne mennessð oli, kuten edellð mainittiin, samanlaisia kðtk—jð tehty pitkin matkaa, mððrðtyn matkan pððhðn toisistaan, joten heillð oli ruokavaroja paluumatkalle, tarvitsematta niitð reessð kuljettaa. Lðht— mððrðttiin marraskuun 5 pðivðksi kello 10 ajaksi aamupðivðllð. Syvð alakuloisuus vallitsi tðssð pienessð seurassa. Maria tuskin voi pidðttðð kyyneleitððn, nðhdessððn enonsa noin nulomielisenð. Mitkð kðrsimiset ja vaivat, eikð miksikððn hyvðksi! Kuinka paljon hukattua ty—tð! Penellan nurpeili ja ynsisteli; hðn ei huolinut koko maailmasta ja purki joka tilaisuudessa tovereilleen vihojaan heidðn huonoudestaan ja kelvottomuudestaan. He olivat, sanoi hðn, arkamaisempia ja vennompia kuin Maria, joka olisi kyennyt menemððn vaikka maailman ððreen antamatta valitusta kuulua. AndrÕ Vasling ei saattanut salata iloansa, minkð tunsi tðstð asiain kððnn—ksestð. Hðn osoitti tðlle nuorelle tyt—lle entistð ahkerampaa huomaavaisuutta, saattipa hðnen toivomaan uusiakin tiedustelemuksia talven kuluttua. Hðn tiesi hyvin kyllð niiden silloin olevan my—hððn tulleita. X. Elðvðltð haudatut. Illalla ennen lðht—ð, iltaiselle ruvetessa, oli Penellan halkomassa tyhjið laatikoita tuli-astian alle pistettðviksi, kun ðkki-arvaamatta tunsi sakeasta savusta miltei tukehtuvansa. Samassa silmðnrðpðyksessð tðrðhti lumihuone liitoksilleen ikððnkuin maanjðristyksestð. Jokainen kiljahti kauhistuksesta ja Penellan suhkaisi ulos. Siellð valliisi pilkkoinen pimeð. Hirmuinen myrsky raivosi. Lumi tuprusi tavattoman ankarasti, ja pakkanen oli niin kova, ettð Penellan tunsi kðtensð paleltuvan. Hðnen tðytyi taas mennð sisððn, sitð ennen kðtensð lumella hierottuansa. -- Meillð on ankara myrsky, sanoi hðn. Suokoon Jumala, ettð huoneemme kestðisi, sillð jos raju-ilma sen hðvittðð, niin olemme hukassa. Myrskynpuuskain ilmassa raivotessa tuntui hirvittðvð ryske kylmettyneen maan alla. Jððlohkareita kiiteli sinne ja tðnne ja rðiskien murskautui toisiaan vasten. Tuuli vonkui niin ankarasti, ettð toisinaan tuntui kuin koko huone pyyhkðistðisiin paikaltansa. Phosphoroitsevia (valkimoitsevia) loisteita, selittðmðtt—mið nðillð leveysmitoilla, vðlðhteli lumituprujen lðpi. -- Maria, Maria! huusi Penellan, tarttuen tðtð nuorta tytt—ð kðsistð kiini. -- Olemmepa kauniisti ulkona! sanoi FidÒle Misonne. -- Ja tiesi Jumala, pððsemmek— tððltð hengissð! lisðsi Aupic. -- Lðhtekððmme tðstð lumihuoneesta! sanoi AndrÕ Vasling. -- Se on mahdotonta, vastasi Penellan. Pakkanen tuolla ulkona on hirmuinen, jota vastoin meidðn tððllð sisðllð kenties onnistuu suojella itsemme sitð vastaan. -- Annapas lðmp—mittari! sanoi AndrÕ Vasling. Aupic antoi hðnelle lðmp—mittarin, joka ovireiðllð osoitti 10 pykðlðð jððt—kohdan alla, vaikka valkea oli viritettynð. AndrÕ Vasling kohautti ovireiðllð olevaa telttapalttinaa, mutta pudotti sen jðlleen alas, ettei tuulen hðntð vastaan ajamat, hðntð vastaan raehtivat jððkappaleet hðntð rikki piekseisi. -- Entðs nyt, h:ra Vasling, sanoi Penellan, vielðk— nytkin tahdotte mennð ulos? Tottapa jo nðhnette, ettð tððllð olemme paraiten turvatut? -- Olemmepa vainenkin, lisðsi Jean Cornbutte, ja meidðn tðytyy ponnistaa kaikki voimamme koettaaksemme lujentaa huonettamme sisðpuolelta. -- Onpa vielðkin muuan vaara, mikð meitð uhkaa, sanoi AndrÕ Vasling. -- Mikð se olisi? kysyi Jean Cornbutte. -- Ettð myrsky sðrkee jððn, jolla olemme, samaten kuin se on sðrkenyt jððlohkareet niemellð, ja ettð siis joko ajaudumme merelle tahi hukumme. -- Se nðyttðð minusta mahdottomalta, vastasi Penellan, kun pakkanen on niin kova, ettð kaikki vetelðt pinnat vðlttðmðtt—mðsti jððtyvðt. Katsokaammepa mitð lðmp—mittari osoittaa. Hðn pisti kðtensð ulos ovireiðstð ja jðtti lðmp—mittarin vðhðksi ajaksi lumeen. Sisððn otettuna osoitti se 32 pykðlðð jððt—kohdan alla. -- Kaksineljðttð pykðlðð! Tðmð on kovin pakkanen mikð meillð on ollut. -- Vielð kuusi pykðlðð, lisðsi AndrÕ Vasling, niin elðvð hopea jðhmettyy! Tuskallinen ððnett—myys seurasi tðtð muistutusta. Kello 8 aikana aamulla teki Penellan vielð yrityksen mennð tilaa tutkimaan. Paitsi sitð oli vðlttðmðt—ntð toimittaa ulosmenoa savulle, jonka tuuli tuontuostakin ajoi tupaan takaisin. Hðn pani vaatteensa huolellisesti nappiin, sitoi pððhineen pððn ympðri nenðliinan avulla ja niin veti telttapalttinan ovelta pois. Aukko oli kokonansa lumella tukittuna. Penellan otti raudoitetun sauvansa ja survasi sen siihen, mutta verensð jðhmettyi kauhusta, kun hðn tunsi, ettð kðrki ei ollutkaan irtaalla vaan vastasi johonkin lujaan kappaleeseen. -- Cornbutte! sanoi hðn lðhenevðlle kapteinille, me olemme elðvðltð haudatut. -- Mitð sanot? huudahti Jean Cornbutte. -- Minð sanon, ettð lunta on ajanut pððllemme ja ympðrillemme, ja ettð siis olemme elðvðltð haudatut. -- Meidðn tðytyy koettaa pððstð lumen lðpi, vastasi kapteini. Nðmð molemmat ystðvðt kðvivðt yhdessð tuohon aukkoa tukkivaan esteesen kðsiksi, mutta eivðtpð voineet sille mitððn. Lumi oli kylmðytynyt jððm—hkðleeksi, joka oli enemmðn kuin viittð jalkaa paksu ja yhtenð r—ykk—nð huoneen kanssa. Jean Cornbutte ei voinut olla huutoa pððstðmðttð, josta Misonne ja AndrÕ Vasling herðsivðt. Kirous puhkesi Vaslingin huulilta ja kasvonsa lihakset vððristyivðt. Samassa tunki savua vielð paksummalta takaisin, sillð kun nyt ei ollut ulosmenoa laisinkaan. -- Lempo niinkin! huudahti Misonne. Kamiinin torvi on jððstð tukkeutunut.' Penellan otti taas sauvansa ja mursi putken hajalle, sittekuin sitð ennen oli viskannut lunta hiilokselle, sen sammuttaaksensa, josta nousi niin vahvalta savua, ettð tuskin voi nðhdð lampun liekin. Sitte koetti hðn sauvalla saada reikðð auki, mutta tapasi ainoastaan jððkallion. Nyt ei muu auttanut kuin odottaa hirmuista loppua, mutta sen edellð tuskallista tukehtumista. Savu, joka tunki nðiden onnettomain kurkkuihin, tuotti tuskan, jota oli mahdoton kauan kðrsið, ja kohta oli heiltð ilmaakin puuttuva. Maria tuli nyt ulos pienestð hytistððn, ja hðnen lðsnðolonsa, joka saatti Jean Cornbutten epðtoivoon, sitð vastoin vðhin rohkaisi Penellania. Hðnestð tuntui mahdottomalta, ettð tðmð lapsiraukka olisi tuomittu nðin hirmuiseen kuolemaan. -- Vain niin! sanoi tðmð nuori tytt—, te olette panneet kovin paljon sysið kamiiniin. Huone on tðynnð savua. -- Niin ... niinpð kyllð! ... ðnkytti Penellan. -- Sen huomaan, jatkoi Maria, sillð tððllð ei ole ollenkaan kylmð, onpa kotvan aikaa ollut liian lðmminkin. Ei kukaan rohjennut sanoa hðnelle kuinka asianlaita oikeastaan oli. -- Kas niin, Maria! sanoi Penellan pakollisella mielenmaltilla, auttakaa meitð nyt saamaan aamuinen valmiiksi. Nyt on kovin kylmð mennð ulos. Kas tuolla on tuli-astia, tððllð on vðkiviinaa ja tððllð kahvea. Me muut otamme vðhðn pemmikania, koska tuo hiiden myrsky estðð meidðt otusta ampumasta. Nðmð sanat nðyttivðt tekevðn tarkoitetun vaikutuksen. -- Sy—kððmme hetikohta, lisðsi Penellan, ja sitte katsokaamme mitenkð tððltð ulos pððsemme. Penellan teki samalla niinkuin oli sanonut ja ahmasi ruoka-osuutensa. Toverinsa noudattivat esimerkkið ja saivat lopuksi kupillisen lðmmintð kahvea, joka nðytti panevan hiukan uskallusta heidðn rintoihinsa. Lopuksi mððrðsi Jean Cornbutte pontevasti, ettð ty—h—n oli kðytðvð heidðn pelastukseksensa. AndrÕ Vasling teki nyt tðmðn muistutuksen: -- Jos myrsky vielð raivoaa, mikð on todenmukaista, niin olemme haudatut kymmenen jalkaa syvðlle jððn alle. Penellan katsahti Marian puoleen, joka nyt ymmðrsi kuinka asia oli, antamatta kuitenkaan vavahustakaan nðkyð. Penellan alkoi nyt kuumentaa sauvansa kðrkeð tuli-astian liekissð ja koetti sitte eri paikoista tehdð sillð reikðð. Mutta turhaan. Jean Cornbutte pððtti nyt murtauta ulos oven kautta. Lumi oli lujaa kuin jðð ja puukot pystyivðt siihen ainoastaan vaivoin. Huone alkoi kohta tðyttyð jððkappaleilla, joita vðhitellen irti lohottiin. Kahden tunnin vaivaloisella ty—llð ei saatu enempðð kuin kolmea jalkaa syvð kovero aikuiseksi. Siis oli joku tehokkaampi keino keksittðvð, joka samalla ei saattaisi huonetta vaaraan romahtaa alas. Sillð jota edemmð ty— edistyi, sitð enemmin pakoitti jðð, joka kðvi yhð kovemmaksi, vðkinðisiin ponnistuksiin. Penellanilla pisti nyt pððhðn kðyttðð tuli-astian vðkiviina-liekkið jððn sulattamiseksi haluttua suuntaa. Tðmð oli vaarallinen vðlikappale, sillð vðkiviina-varasto ei ollut erittðin iso, ja jos ty— oli pitkðlle venyvð, niin kohta ei saataisi atrioita valmistetuiksi. Yhtðhyvin kaikki my—ntyivðt esitykseen ja se pantiin toimeen. Aluksi tehtiin kolmea jalkaa syvð ja jalkaa laaja kuoppa sen veden kerððmiseksi, mikð syntyisi jððn sulatessa, eikð tullut syytð katua tðtð varakeinoa, sillð kohta alkoi tulen vaikuttaessa vettð valua, niin ettð Penellan kahlasi m—hjðssð. Reikðð laajennettiin vðhitellen, mutta eipð ollut mahdollista kauan pitkittðð semmoista ty—tð, vaatteet kun kastuivat likomðriksi. Penellan nðki itsensð pakoitetuksi keskeyttðmððn ty—n neljðnnes-tunnin perðstð ja ottamaan tuli-astian pois, kuivaillaksensa itseðnsð. Misonne astui hðnen sijaansa ja osoitti yhtð suurta rohkeutta. Kaksi tuntia ty—tð tehtyð ei vielð saatu reikðð rautasauvalla puhkaistuksi, vaikka kovero jo oli viittð jalkaa syvð. -- Se ei ole mahdollista, sanoi Jean Cornbutte, ettð lunta on voinut tulla niin kosolta. Tottapa tuuli on sitð kinostuttanut tðlle paikalle. Kentiesi meidðn pitðisi miettið ulospððsyð jostakin toisesta paikasta. -- En tiedð, vastasi Penellan; mutta jos ei muun vuoksi, niin ainakin ettemme tekisi tovereitamme alakuloisiksi, meidðn tulee minun mielestðni pitkittðð ty—tð aljettua suuntaa. Mahdotonta on muu, kuin ettð olemme kohta perillð. -- Kuinka on vðkiviinavarain laita? kysyi kapteini. -- Toivon niiden riittðvðn, vastasi Penellan, mutta yhdellð ehdolla, nimittðin ettð luovumme kahvestamme tahi muista lðmpimistð juotavista. Muuten tðmð ei ole se, mikð minua enimmin huolettaa. -- Mikð se siis on, Penellan? kysyi Jean Cornbutte. -- Se on, ettð lamppumme sammuu —ljyn puutteessa, ja ettð me, vaikka toiveita kyllð on pelastuksesta, saamme odottaa pðivðimme loppua. Mutta tapahtukoon Jumalan tahto! Penellan meni sitte AndrÕ Vaslingin sijaan, joka teki voimakkaasti ty—tð yhteisen pelastuksen eteen. -- H:ra Vasling, sanoi hðn hðnelle, minð tulen teidðn sijaanne. Mutta pitðkðð silmðllð pieninkin alku lohkeamiseen, ettð aikanamme voisimme sen estðð. Levon hetki oli tullut, ja sittekuin Penellan oli kaivautunut vielð yhden jalkamitan ulospðin, etsi hðn unta onnettomuuden toveriensa vierellð. XI. Savupilvi. Jean Cornbutten pðivðllð jðlkeen herðtessð olivat he pilkkoisen pimeðllð ympðr—ityt. Lamppu oli sammunut. Hðn herðtti nyt Penellanin tahtoaksensa tuluksia, jotka tðmð antoi hðnelle. Penellan nousi yl—s virittðmððn valkeata tuli-astiaan, mutta loukkasi pððnsð kattoon. Hðn sðikðhtyi, sillð edellisenð pðivðnð oli hðn vielð saattanut suorana seisoa siellð. Tuli-astian sytytettyððn nðki hðn vðkiviinaliekin himeðssð valossa, ettð katto oli alennut jalkamitan verran. Penellan ryhtyi raivolla ty—h—n uudelleen. Tðllð silmðnrðpðyksellð nðki Maria siinð valossa, minkð vðkiviinaliekki levitti tðmðn voimakkaan miehen yli, ettð epðtoivo ja tahto taistelivat hðnessð toistensa kanssa. Maria meni hðnen luoksensa, otti hðntð kðsistð ja likisti niitð hellðsti. Penellan tunsi uskalluksen palaavan. -- Maria ei voi nðin kuolla! puhkesi hðn sanomaan. Taas otti hðn tuli-astian ja konttasi jðlleen siihen ahtaasen reikððn. Voimakkaalla kðdellð survasi hðn raudoitetun sauvan seinððn eikð tuntenut enðð vastusta. Oliko hðn siis tullut pehmeðmpððn lumikerrokseen? Hðn vetðisi sauvan takaisin, ja kirkas sðde tuikahti lumihuoneesen. -- Tðnne, ystðvðni! huusi hðn. Kðsin ja jaloin viskoi hðn lunta pois, mutta pinta ei ollut, kuten hðn oli luullut, huovettunut. Pðinvastoin, valonsðteen muassa tunki kova kylmyys tupaan ja jððti kerrassaan kaiken veden siellð sisðllð. Puukkonsa avulla laajensi Penellan reiðn ja taisi viimein huokua ilmaa tðysillð henkðyksillð. Hðn paneusi polvilleen kiittðmððn Jumalata, ja oli kohta jðlleen sen nuoren tyt—n ja toveriensa luona. Komea kuutamo valaisi ilman, joka muuten oli niin kylmð, ettð sitð tuskin kðvi hengittðminen. He menivðt jðlleen huoneesen, mutta Penellan loi sitð ennen silmðnsð ympðrist—lle. Niemi oli kadonnut, ja huone oli keskellð ððret—ntð jððlakeutta. Hðn katsahti rekeð, mihin ruokavarat oli pakattu; mutta reki oli kadonnut. Pakkanen pakoitti hðnen menemððn takaisin. Hðn ei virkkanut kumppaleilleen mitððn. Ensiksi kaikista olivat vaatteet kuivattavat, mikð tehtiin tuli-astian avulla. Lðmp—mittari, pikimmðltððn ulko-ilmaan siirrettynð, aleni hetikohta kolmeenkymmeneen pykðlððn jððt—kohdan alla. Tunnin kuluttua pððttivðt AndrÕ Vasling ja Penellan uhalla koetella pakkasta ulkona. He kððriytyivðt vielð mðrkiin vaatteisiinsa ja menivðt ulos reiðn kautta, jonka seinðt jo olivat kovat kuin kallio. -- Me olemme ajautuneet itðpohjoista suuntaa, sanoi AndrÕ Vasling, tarkastellen tðhtið, jotka vilkkuivat erinomaisella kirkkaudella. -- Eipð olisi paha, vastasi Penellan, jos rekemme olisi tullut muassamme. -- Eik— reki ole tððllð? kysðisi AndrÕ Vasling. Sitte olemmekin hukassa! -- Hakekaamme! vastasi Penellan. He kiersivðt huoneen, joka nyt oli yhtenð ainoana, viittðtoista jalkaa korkeana jððjðrkðleenð. Mahdoton paljous lunta oli tullut kaiken ajan minkð myrskyð kesti, ja tuuli oli sen ry—pyttðnyt kokoon sen ainoan kohopaikan ympðrille, mikð lakeudella oli. Koko jððteli, jolle he olivat huoneensa rakentaneet, oli rouhentuneiden jððm—hkðleiden keskellð ajellut viisikolmatta peninkulmaa itðpohjoiseen pðin, ja vangit olivat kðyneet osallisiksi veden pððllð kulkevan vankihuoneensa kohtaloon. Reki oli mennyt erððn toisen jððtelin muassa, epðiltðmðttð toista suuntaa, sillð siitð ei nðhty vihiðkððn, ja tottapa koirat olivat saaneet surmansa siinð hirveðssð nujakassa. AndrÕ Vasling ja Penellan tunsivat epðtoivon pððsevðn sydðmissððn vallalle. He eivðt tohtineet enðð mennð majaan. He eivðt tohtineet puhua tðtð ylen arveluttavaa uutista tovereillensa. He kiipesivðt aina sen jððjðrkðleen huipulle asti, missð huone oli peitossa, mutta eivðt keksineet mitððn muuta kuin samaa ððret—ntð valkoista lakeutta, mikð kaikin puolin heidðt ympðr—i. Heidðn jðsenensð vðrisivðt vilusta, ja kylmettyneet vaatteensa rippuivat raskaina ja kankeina heidðn ympðrillððn. Kavutessaan alas sattui Penellan katsahtamaan AndrÕ Vaslingin puoleen. Hðn nðki hðnen terðvðsti silmððvðn erððlle suunnalle ja sitte alkavan vapista ja kalveta. -- Kuinka voitte, Vasling? kysyi hðn hðneltð. -- Ei se ole mitððn, vastasi tðmð. Menkððmme sisððn ja sitte katsokaamme, miten pððsemme pois nðiltð tienoilta, joille meidðn ei koskaan olisi pitðnyt jalallamme astua. Mutta sen sijaan ettð olisi totellut, kiipesi Penellan jðlleen yl—s ja kððnsi silmðnsð sille suunnalle, joka vastikððn oli kððntðnyt Vaslingin huomion puoleensa. Minkð hðn siellð nðki, teki hðneen perin toisen vaikutuksen, sillð hðn huudahti ilosta ja sanoi: -- Jumala olkoon ylistetty! Vðhðinen savu nðkyi itðpohjoisesta. Sen suhteen ei voinut erehtyð; elðvið ihmisið hengitti siellð loitolla. Penellanin ilohuuto houkutteli paikalle muutkin, ja kaikki taisivat omin silmin saada vakuutuksen siitð, ettei hðn erehtynyt. Ajattelematta kauemmin ruokavarain puutetta ja huolimatta kirpeðstð pakkasesta lðhtivðt kaikki, pððhineihinsð kððriytyneinð, pitkillð askelilla sitð paikkaa kohti, josta savu nousi. Heidðn vaelluksensa mððrðpaikka oli, kuten sanottiin, itðpohjoisessa noin viiden tahi kuuden peninkulman pððssð, ja suurin vaikeus oli saman suunnan pitðmisessð. Savu oli kadonnut eikð ollut yhtððn korkopaikkaa, joka olisi voinut johtona olla, lakea kun oli aivan tasainen. Ja kuitenkin oli vðlttðmðt—ntð, etteivðt poikenneet oikealta suunnalta. -- Koska meillð ei ole etðisið esineitð meitð opastamassa, sanoi Cornbutte, niin koettakaamme toista keinoa: Penellan menee edellð, Vasling kahdenkymmenen askelen pððssð hðnen jðlessððn ja minð kahdenkymmenen askelen pððssð Vaslingin jðlessð. Sillð tavoin voin nðhdð, syrjðytyyk— Penellan oikealta linjalta. Kðyntið kesti tðllð tavoin noin puolen tunnin ajan, kun Penellan yhtðkkið seisahtui ja nðytti kuuntelevan. Toiset riensivðt sinne. -- Ettek— ole mitððn kuulleet? kysyi hðn. -- Emme mitððn, vastasi Misonne. -- Sepð oli kumma! jatkoi Penellan. Minusta oli kuin olisin kuullut huutoja tuolta suunnalta. -- Huutojako? kysyi se nuori tytt—. Siis olisimme mððrðpaikkaa likellð! -- Ei se sentðhden ole vissi, vastasi AndrÕ Vasling. Nðiden korkeiden leveyspykðlðin kohdalla ja tðllð kovalla pakkasella ððni kulkee mahdottoman kauas. -- Olkoon miten hyvðnsð, sanoi Jean Cornbutte, niin eteenpðin, jos mieli ei paleltua. -- Ei! huusi Penellan. Kuulkaapa! Muutamia vienoja, mutta kumminkin eroitettavia ððnið kuului. Huudot ilmaisivat kipua ja tuskaa. Ne kuuluivat kahdesti. Oli kuin joku olisi apua huutanut. Heti sen jðlkeen kaikki jðlleen vajosi hiljaisuuteen. -- Enpð olekaan erehtynyt, sanoi Penellan. Eteenpðin! Hðn alkoi juosta sitð suuntaa, mistð huuto oli kuulunut. Hðn pitkitti juoksuaan noin kaksi peninkulmaa, ja hðmmðstyksensð kðvi suureksi, kun nðki miehen makaavan lumella. Hðn lðheni hðntð, nosti hðnen yl—s, mutta nðpisti sitte sormensa ristiin epðtoivosta. AndrÕ Vasling, joka oli seurannut hðntð kintereillð, tuli nyt paikalle ja sanoi, luotuansa silmðnsð miehen pððlle: -- Se on yksi haaksirikkoutuneista! Se on matruusimme Cortrois! -- Hðn on kuollut, sanoi Penellan, viluun kuollut! Jean Cornbutte ja Maria tulivat nyt ruumiin luokse, joka jo oli kylmðstð kangistunut. Epðtoivo kuvastui kaikkein kasvoihin. Tðmð kuollut oli yksi Louis Cornbutten matkakumppaleista. -- Eteenpðin! huusi Penellan. Ja eteenpðin mentiinkin vielð puolen tuntia, sanaakaan vaihtamatta, siksikuin nðkivðt erððn t—yrypaikan, mikð tuskin voi olla muuta kuin maata. -- Se on Shannon-saari, sanoi Jean Cornbutte. Peninkulman vaellettuaan taisivat he selvðsti eroittaa savun nousevan lumesta tehdystð, puu-ovella suljetusta majasta. He kiljaisivat. Kaksi miestð sy—ksi majasta ulos, ja toisen niistð tunsi Penellan hetikohta Pierre Nouquet'iksi. -- Pierre! huusi hðn. Pierre seisoi kuin kivistyneenð, tietðmðttð, kuten nðytti, mitð hðnen ympðrillððn tapahtui. AndrÕ Vasling katseli erððnlaisella levottomuudella, mutta my—s julmalla tyytyvðisyydellðkin, Pierre Nouquet'in kumppalia, hðn kun ei nðhnyt Louis Cornbuttea heidðn kanssansa. -- Pierre! minð se olen, huusi Penellan, ja ystðvðsi kaikkityyni. Pierre Nouquet havahtui ja riensi vanhan toverinsa syliin. -- Entð poikani! Entð Louiseni! huusi Jean Cornbutte, mitð synkeintð epðtoivoa nðyttðen. XII. Paluu prikiin. Samassa silmðnrðpðyksessð tuli miltei kuolevan nðk—inen mies majasta, retostellen pitkin jððtð. Se oli Louis Cornbutte. -- Poikani! -- Rakastettuni! Nðmð molemmat huudahukset kuuluivat yhtaikaa, ja Louis Cornbutte vaipui taintioimena isðnsð ja Marian syliin, joka vei hðnen majaan, missð hðn kohta virkosi heidðn huolenpitojensa avulla. -- Isðni! Maria! ððnnðhteli Louis Cornbutte. Siis olen vielð nðkevð teidðt, ennenkuin kuolen! -- Sinð et ole kuoleva! vastasi Penellan; sinð olet kaikkein ystðvðisi keskellð. AndrÕ Vasling oli ainoa, joka ei kðynyt osalliseksi riemun osoituksiin. Hðn ei antanut kðttðkððn Louis Cornbuttelle, niin katkera oli vihansa. Pierre Nouquet oli kokonansa ilon valloissa. Hðn syleili koko maailmaa ja pisti sitte halkoja kamiiniin, niin ettð kohtalainen lðmmin kohta vallitsi siinð pienessð huoneessa, jossa nyt oli kaksi henkeð, joita vastatulleet eivðt tunteneet. Ne olivat matruusit Jocki ja Herming, ainoat jotka olivat jðlellð _Fro—erenin_ norjalaisesta miehist—stð. -- Ystðvðni, siis olemme pelastuneet! sanoi Louis Cornbutte. Isðni! Maria! jotka olette antauneet niin moniin vaaroihin! -- Sitð emme kadu, Louisini, vastasi Jean Cornbutte. Prikisi, _La Jeune-Hardie_, on lujassa ankkurissa jðiden keskellð, kuusikymmentð peninkulmaa tððltð. Me lðhdemme kaikki, niin monta kuin olemme, sinne. -- Ajatelkaapa, kuinka Cortrois on ilahtuva, takaisin tultuansa, sanoi Pierre Nouquet. Tuskallinen ððnett—myys seurasi nðitð sanoja, ja Penellan ilmoitti Nouquet'ille ja Louis Cornbuttelle, ettð heidðn toverinsa oli kuollut viluun. -- Ystðvðni, sanoi Penellan, parasta on, ettð tððllð odotamme muutosta ilmassa. Onko ruokavaroja ja halkoja? -- Molempia. Me poltamme mitð vielð on tðhteinð _Fro—erenistð_. _Fro—eren_ oli ajellut jðiden sekaan neljðnkymmenen peninkulman pððhðn siitð paikasta mihin Louis Cornbutte oli pystyttðnyt talvimajansa. Jððtelit sðrkivðt laivan, ja haaksirikkoutuneet viskattiin muutamain aluksen pirstain kanssa Shannon-saaren etelðiselle rannalle. Haaksirikkouneita oli silloin viisi: Louis Cornbutte, Cortrois, Pierre Nouquet, Jocki ja Herming. Muut norjalaiset olivat hukkuneet haaksirikossa. Hetikuin Louis Cornbutte oli nðhnyt meren aluksen ympðrillð menevðn jððhðn, oli hðn kðynyt valmistuksiin talvea varten. Hðn oli ponteva, kestðvð ja pelkððmðt—n mies; mutta sittekin oli hðn ollut vðhðð vailla sortua taistelussa tðtð hirmuista ilman-alaa vastaan, ja isðnsð l—ytðessð hðnen hðn jo odotti kuolemata. Muuten oli hðnellð ollut ei ainoastaan elementtið, vaan my—s molempain norjalaisten kiukkuisuutta vastaan taistelemista, vaikka nðmð miehet saivat hðntð kiittðð hengestðnsð. Ne olivat erððnlaisia metsðlðisið, joihin tuskinpa luonnollisimmatkaan tunteet pystyivðt. Jððtyðnsð yksinððn Penellanin kanssa kðski Louis Cornbutte hðnen sentðhden pitðð heitð tarkalla silmðllð. Penellan puoleltaan ilmoitti Louisille AndrÕ Vaslingin kðyt—ksen. Louis Cornbutte ei tahtonut uskoa mitð kuuli, mutta Penellan nðytti hðnelle toteen ettð, aina siitð asti kuin hðn oli kadonnut, AndrÕ Vasling aina oli menetellyt se pððmððrð silmðinsð edessð, ettð saisi sen nuoren tyt—n omaksensa. Koko tðmð pðivð omistettiin levolle ja jðlleen-nðkemisen ilolle. FidÒle Misonne ja Pierre Nouquet ampuivat muutamia vesilintuja ei kaukana majasta, josta ei ollutkaan kovin kauas ulkoutumista. Tuoreet ruoka-aineet ja virkistyttðvð valkea voimistuttivat jðlleen heikoimpiakin, niinpð Louis Cornbutteakin, joka tunsi itsensð tuntuvasti paremmaksi. Tðmð oli ensimðinen ilon hetki, minkð nðmð niin kovasti koetellut ihmiset kotvaan aikaan olivat kokeneet. Iloinen juhlallisuuspa vietettiinkin nyt tðssð viheliðisessð majassa, kuudensadan peninkulman matkan pððssð pohjoisella jððmerellð ja 30:nen pykðlðn pakkasessa! Tðtð lðmp—mððrðð kesti kuunvaiheesen asti, ja vasta marraskuun 17 pðivðnð, kahdeksan pðivðð heidðn toisiinsa yhtymisen jðlkeen, taisivat Jean Cornbutte ja hðnen kumppalinsa lðht—ð ajatella. Heidðn matkaansa valaisi ainoastaan tðhtien valo, mutta pakkanen ei ollut niin tuima, ja luntakin sateli vðhin. Ennenkuin paikalta lðhtivðt, loivat he haudan Cortrois-raukalle. Surullinen juhlameno, joka syvðltð liikutti heitð kaikkia. Cortrois oli ensimðinen heistð, joka ei koskaan enðð ollut synnyinmaatansa nðkevð. Misonne oli majaksi kðytetyistð puista salvanut erððnlaisen reen ruoka-varain kuljetusta varten, jota rekeð matruusit vuoroittain vetivðt. Jean Cornbutte suuntasi kulun jo ennen kuljettuin seutuin kautta, toivoen l—ytðvðnsð jðlleen ne sðil——n kaivetut ruoka-aineet, jotka nyt, seuran lisðyttyð neljðllð hengellð, olivat vðlttðmðtt—mðsti tarpeesen. Jumalan sallimuksesta tapasi hðn jðlleen rekensð, joka oli joutunut sen niemen lðhisyyteen, minkð luona he olivat niin suuria vaaroja kokeneet. Sittekuin koirat nðlissððn olivat sy—neet siiat, olivat ne ryhtyneet rekeen pantuihin ruoka-aineisin. Tðllð tavoin olivat ne henkeðnsð sðilyttðneet, ja ne olivat juuri ne, jotka johdattivat matkueen reen luokse, missð ruokavaroja vielð oli kosolta. Tðmð vðhðinen seurue lðhti nyt prikille astumaan. Koirat valjastettiin reen eteen ja matkustajia ei nðyttðnyt mikððn vaara uhkaavan. Se vaan merkittiin, ettð Aupic, AndrÕ Vasling ja norjalaiset oleskelivat itsekseen eivðtkð seurastelleet muiden kanssa; mutta tietðmðttðnsð olivat he likeltðpitðin vaarilla pidettyinð. Kuitenkin tðmð eripuraisuuden siemen tuontuostakin arveluttavasti huoletti Louis Cornbuttea ja Penellania. Joulukuun 7 pðivðnð, kaksikymmentð pðivðð siitð kuin olivat toisiinsa yhtyneet, saivat he sen lahden nðkyviin, jossa _La Jeune-Hardie_ oli talvimajoissa. Kuinka suuresti eivðtk— hðmmðstyneet, kun tapasivat prikin jððm—hkðleelle kohotettuna 12 jalkaa korkealle. He riensivðt sen luokse, toveriensa suhteen sangen levottomina, ja Gervique, Turquiette ja Gradlin ottivat heidðt riemuhuudoilla vastaan. Kaikki voivat hyvin, mutta olivat olleet isossa vaarassa hekin. Myrsky oli raivonnut koko pohjoisella merellð. Jððtelit olivat sðrkyneet ja siirtyneet, ja liukuen toinen toisensa alate olivat ne muuttaneet prikin alustan. Koska niiden omituinen paino pyrkii nostamaan niitð veden pinnalle, niin niillð oli arvaamaton voima, ja juuri sen johdosta oli priki yhtðkkið kohonnut meren pintaa ylemmð. Ensimðiset silmðnrðpðykset menivðt palajamisen ilossa. Retkessð osallisina olleet iloitsivat tapaamastansa kaikki paikat hyvðssð kunnossa, joten taisivat olla vakuutetut siitð, ettð tulisivat viettðmððn joskin tuiman niin kumminkin mukiinmenevðn talven. Alus ei ollut kohotessaan saanut mitððn vahinkoa, vaan oli aivan yhtð vankka kuin ennenkin. Kevððn tultua ei tarvinnut muuta kuin antaa sen liukua viettðvðð tasoa my—ten irroitetuille laineille. Mutta ikðvð uutinen pilvestytti Jean Cornbutten ja sen kumppalien kasvot. Sillð hirmuisella raju-ilmalla oli rannalle rakettu lumimakasiini kokonansa rusentunut ja siellð sðilytetyt ruoka-aineet olivat sinne tðnne kiidelleet, niin ettei enðð ollut mahdollista l—ytðð vðhintðkððn. Kun tðmð kova onni tuli tunnetuksi, kðvivðt Jean ja Louis Cornbutte varastohuonetta tutkimassa, arviolta laskeaksensa kuinka paljon ruokavaroja vielð oli jðlellð. Kevðttð ei kðynyt odottaminen ennenkuin toukokuulla, eikð prikin kðynyt ennen sitð aikaa talvimajoiltaan lðhteminen. Oli siis viiden kuukauden talvi jðiden seassa vietettðvð, jolla ajalla kahdellatoista hengellð piti olla ravintonsa. Tarkasti lasketeltua tuli Jean Cornbutte siihen pððt—kseen, ettð he voisivat tulla toimeen lðht—aikaan asti, jos kaikki pantiin puolelle ruokamððrðlle. Vðlttðmðtt—myys kðski siis lintuja ajamaan, ettð ruokavarat niin paljon kuin mahdollista sððstyisivðt. Pelvosta ettð tapahtuisi toinen tðllainen onnettomuus, pððtettiin ettei enðð ruokavaroja sðil——n kaivettaisi. Kaikki olivat prikissð sðilytettðvðt. Matruusien yhteiseen huoneesen laitettiin makuupaikkoja vastatulleille. Turquiette, Gervique ja Gradlin olivat toverien poissa ollessa jystðneet portaat jððhðn, joita my—ten oli mukava astua kannelle. XIII. Molemmat kilpakosijat. AndrÕ Vaslingista oli tullut varsin hyvð ystðvð molempain norjalaisten matruusien kanssa. Aupic oli niin ikððn ruvennut tðhðn liittoon, joka tavallisesti oleskeli itsekseen, isosti paheksien kaikkia noita uusia hommia. Mutta Louis Cornbutte, jolle isð oli jðttðnyt pððllikkyyden prikissð, ei tahtonutkaan kuulla puhuttavan mistððn uppiniskaisuudesta, vaan antoi, vastoin Marian rukouksia, ettð menettelisi lempeydellð, ymmðrtðð, ettð vaati kuuliaisuutta kaikissa kohdin. Yhtðhyvin tapahtui muutamia pðivið sen perðstð ettð molemmat norjalaiset hy—kðsivðt esiin ja valtasivat laatikollisen suolattua lihaa. Louis Cornbutte vaati laatikkoa hetikohta takaisin annettavaksi, mutta Aupic meni heidðn puolelleen ja AndrÕ Vasling antoi vielð pððllisiksi ymmðrtðð, ettð sððnn—istð ruokavarain suhteen ei kðvisikððn kauemmin lukua pitðminen. Ei ollut apua siitð ettð nðille onnettomille selitettiin, sððnt—jen olevan kaikkein hyvðksi, sillð sen he tiesivðt ja etsivðt vaan tekosyytð kapinaan. Penellan kðvi molempaa norjalaista kohti, jotka vetivðt puukkonsa; mutta Misonnen ja Turquietten avulla onnistui hðnen saada heiltð aseet ja ottaa lihalaatikko pois. Nðhtyðnsð ottelun kððntyvðn tappioksi, AndrÕ Vasling ja Aupic vðlttivðt siihen sekautumasta. Mutta Louis Cornbutte vei perðmiehen syrjððn ja sanoi: -- AndrÕ Vasling, te olette katala mieheksenne. Minð tunnen kðyt—ksenne ja tiedðn, mitð tarkoitatte, ja annan tðten tietðð, ettð, koska koko laivavðen onni on haltuuni uskottuna, minð aion paikalla sy—stð kuolijaaksi jokaisen, joka sille turmiota hankkii. -- Louis Cornbutte, vastasi perðmies, teillð on laillinen oikeus kðyttðð valtaanne, mutta muistakaa, ettð kuria ei enðð olekaan tððllð olemassa, ja ettð vaan vðkevðmpi tðstðlðhtien sððtðð lakia. Se nuori tytt— ei ollut koskaan vapissut pohjoisen meren karhuja, mutta hðn sðikðhti tðtð uhkausta, jonka aiheena hðn oli, ja Louis Cornbutten pontevuus voi tuskin jðlleen hðntð rauhoittaa. Huolimatta tðstð sodanjulistuksesta nauttivat he atriansa yksin ajoin ja yhdessð. Ampumalla saivat he vielð jonkun vesilinnun tahi jðneksen, mutta lðhestyvð kova pakkanen oli ennen pitkðð tðstð saantikeinosta lopun tekevð. Tðmð pakkanen alkoi talvisen pðivðnseisauksen aikana joulukuun 22 pðivðnð, jolloin lðmp—mittari aleni 35 pykðlððn jððt—kohdan alla. He tunsivat kipua korvissa, nenðssð ja raajoissa, heidðt tapasi kuolettava vðsymys ynnð pððnkivistys, ja hengitys kðvi yhð ty—lððmmðksi. Tðmm—isessð tilassa ei ollut heillð kauemmin halua lðhteð otuksen ajoon tahi ryhtyð minkððnlaiseen ruumiinharjoitukseen. He istuivat kyyristyneinð kamiinin ympðrillð, joka vaan tuiki vðhðn antoi heille lðmmintð, ja niin pian kuin ulkoutuivat siitð vðhðksikððn aikaa, tunsivat he veren tuota pikaa jðhmettyvðn. Jean Cornbutte tunsi terveytensð kovin tarmeutuneeksi eikð kyennyt enðð hytistðnsð liikkumaan. Keripukin enteet ilmaantuivat hðnessð, ja jalkansa alkoivat peittyð valkoisilla pilkuilla. Maria voi hyvðsti ja hoiteli sairaita laupiuden-sisaren intoisuudella. He siunailivatkin hðntð sydðntensð pohjassa. Tammikuun 1 pðivð oli talven surullisimpia pðivið. Tuuli oli ankara ja pakkanen mahdoton kestðð. Ulos ei saattanut mennð paleltumatta. Rohkeimpainkin tðytyi pysyð kannella kðvelemðssð teltan suojassa. Jean Cornbutte, Gervique ja Gradlin eivðt pððsseet vuoteiltaan yl—s. Molemmat norjalaiset, Aupic ja AndrÕ Vasling, jotka pysyivðt terveinð, loivat hurjia silmðyksið kumppaliensa puoleen, joiden nðkivðt heikkonemistaan heikkonevan. Louis Cornbutte kðski Penellanin luoksensa ja kysyi missð polttopuuvarasto oli. -- Sydet ovat jo aikoja sitte loppuneet, vastasi Penellan, ja meidðn tðytyy kohta polttaa viimeiset puukappaleemme. -- Jos emme voi suojella itsiðmme pakkaselta, niin olemme hukassa. -- Onpa vielð yksi keino, vastasi Penellan, ja se on ettð poltamme niin paljon kuin taidamme prikistðmme, pastingista alkaen vesirajaan asti. Me saatamme kokonaankin hðvittðð ja rakentaa pienemmðn aluksen sen sijaan. -- Se on viimeinen hðtðkeino, vastasi Louis Cornbutte, ja jota ei kðy toimeenpaneminen ennenkuin vðkemme on tervehtynyt. Voimamme nðetsen, sanoi hðn matalalla ððnellð, vðhenevðt, samalla kuin vihollistemme voimat nðyttðvðt karttuvan. Se minusta on varsin kummallista. -- Se on tosi, sanoi Penellan, ja ilman meidðn varovaisuutta, pitðessðmme varaamme y—tð ja pðivðð, kukapa tiesi mitð tapahtuisi. -- Ottakaamme kirveemme ja lðhtekððmme saaliillemme, sanoi Louis Cornbutte. Pakkasesta huolimatta nousivat molemmat keulanpuoliselle pastingille ja hakkasivat sen verran puuta, mikð ei ollut aivan vðlttðmðtt—mðsti tarpeellista aluksen kestðvðisyyteen, ja palasivat sitte, tuoden muassaan nðmð uudet varat. Kamiini lðmmitettiin uudelleen ja yksi mies jði estðmððn valkeata sammumasta. Louis Cornbutte ja sen ystðvðt olivat nyt perin vðsyneet. Heidðn ei kðynyt mitððn vihollistensa haltuun uskominen. Kaikilla huoneellisilla tehtðvillð rasitettuina kuin olivat tunsivat he voimansa kohta puuttuvan. Keripukki sai vallan Jean Cornbuttessa, jolla oli ylen ankarat tuskat. Tðmð hirmuinen tauti alkoi my—skin hðtyyttðð Gerviquea ja Gradlinia. Ilman sitruuneitta, joita oli suuret varat, nðmð onnettomat vðlttðmðtt—mðsti olisivat kðrsimisiinsð nððntyneet. Eikð tðtð lððkettð sððstettykððn. Mutta erððnð pðivðnð, se oli tammikuun 15 pðivð, kun Louis Cornbutte meni varastohuoneesen sitruuneja noutamaan, nðki hðn hðmmðstyksekseen niiden laatikoiden, joissa niitð sðilytettiin, kadonneen. Hðn meni heti yl—s Penellanille tðtð uutta onnettomuutta ilmoittamaan. Varkaus oli tapahtunut ja varkaat olivat helpot arvata. Nyt ymmðrsi Louis Cornbutte, mitenkð hðnen vihollisensa olivat pysyneet niin terveinð. Hðnen uskollisensa eivðt nyt enðð kyenneet ottamaan sitruuneja pois, joiden varassa kumminkin hðnen ja hðnen ystðvðinsð henki oli. Ensi kerran vajosi hðn synkeððn toivottomuuteen. XIV. Hðtð. Tammikuun 20 pðivðnð tunsi enin osa nðitð onnettomia itsensð kykenemðtt—mðksi liikkumaan vuoteelta. Jokaisella oli, paitsi huopapeittoaan, puhvelinvuota suojana pakkasta vastaan; mutta heti kuin joku yritti nostamaan kðttðnsð peiton alta, tunsi hðn siinð niin kovan kivun, ettð samassa sai vetðistð sen takaisin. Sittekuin sillð vðlin Louis Cornbutte oli virittðnyt valkean kamiinaan, nousivat my—skin Penellan, Misonne ja AndrÕ Vasling jalkeilleen ja istuutuivat valkean ympðrille. Penellan keitti kahvea, joka paluutti heihin vðhðn voimia, ja Mariakin tuli atriaan osalliseksi kðymððn. Louis Cornbutte astui isðnsð luokse, joka tuskin kykeni liikkumaan ja jonka jalat olivat taudista rampautuneet. Tðmð merivanhus mumisi muutamia sanoja, jotka sðrkivðt pojan sydðntð. -- Louis, sanoi hðn, minð kuolen! Oi! mitkð tuskat minulla ovat!... Auta minua! Louis Cornbutte teki nyt lujan pððt—ksen. Hðn meni perðmiehen luokse, ja sanoi hðnelle, vaivoin hilliten itsensð: -- Tiedðttek—, missð sitruunit ovat, Vasling? -- Varastohuoneessa, luulen ma, vastasi Vasling, ei mistððn muka millððnkððn. -- Te tiedðtte hyvin kyllð, ettei ne voi olla siellð, koska olette ne varastaneet. -- Te olette herra tððllð, Louis Cornbutte, vastasi AndrÕ Vasling pilkallisesti, ja saatatte sanoa ja tehdð mitð tahdotte. -- Laupiudesta, Vasling, isðni kuolee! Te voitte pelastaa hðnen! Sanokaa! -- Minulla ei ole mitððn vastaamista, sanoi AndrÕ Vasling. -- Katala! huudahti Penellan, puukko kðdessð karaten perðmiehen pððlle. -- Auttakaa, toverit! huusi AndrÕ Vasling, perðytyen. Aupic ja molemmat norjalaiset matruusit hyppðsivðt vuoteiltaan ja asettausivat hðnen taaksensa. Misonne, Turquiette, Penellan ja Louis valmistausivat vastukseksi. Pierre Nouquet ja Gradlin, vaikka ylen kipeðt, nousivat apuun hekin. -- Vielð olette meille liian vðkevðt, sanoi nyt AndrÕ Vasling. Emme tappele muuten kuin tðydellð varmuudella voitosta. Merimiehet olivat niin heikot, etteivðt uskaltaneet kðydð noiden neljðn katalain kimppuun, he kun, jos olisivat tapanneet, olisivat olleet hukassa. -- AndrÕ Vasling, sanoi Louis Cornbutte raskaalla ððnellð, jos isðni kuolee, niin sinð olet tappanut hðnen, ja minð vannon ettð tapan sinun kuin koiran. AndrÕ Vasling ja sen salaliittolaiset vetðytyivðt toiseen pððhðn ruomaa eivðtkð mitððn vastanneet. Nyt kðvi vðlttðmðtt—mðksi hankkia enemmðn polttopuuta, ja huolimatta pakkasesta meni Louis Cornbutte kannelle ja alkoi hakata erðstð osaa pastingista. Mutta hðnen tðytyi herjetð siitð neljðnnes-tunnin perðstð, hðn kun oli menehtyð pakkaseen. Sivu mennessððn loi hðn silmðnsð lðmp—mittariin ja nðki elðvðn hopean jðhmettyneen. Pakkanen oli siis noussut yli 42 pykðlðn jððt—kohdan alla. 26 pðivðnð tuuli siirtyi itðpohjoiseen, ja lðmp—mittari osoitti 35 pykðlðð. Jean Cornbutte teki loppuansa ja poikansa etsi turhaan vðlikappaletta hðnen tuskainsa asettamiseksi. Mainittuna pðivðnð tuli hðn kumminkin ðkki-arvaamatta AndrÕ Vaslingin pððlle ja onnistui tempaisemaan hðneltð yhden sitruunin, josta Vasling juuri oli rupeamallaan mehua imemððn. Vasling ei edes huolinutkaan teeskennellð. Nðyttipð niinkuin pðinvastoin olisi odottanut tilaisuutta panna hankkeitaan alkuun. Sitruunin mehu hiukan vahvisti Jean Cornbuttea, mutta hðn tarvitsi, voidakseen olla jalkeilla, enemmðn tðtð lððkettð. Maria rukoili polvillaan AndrÕ Vaslingia, saamatta kuitenkaan mitððn vastausta, ja Penellan kuuli erððssð tilassa tuon katalan sanovan kumppaleillensa: -- Vanhus on hengenlðhd—ssð! Gervique, Gradlin ja Pierre Nouquet kohta eivðt kykene mihinkððn. Niiltð toisilta katoavat voimat pðivð pðivðltð. Hetki lðhestyy, jona heidðn henkensð ovat meidðn vallassamme. Samaan aikaan pððttivðt Louis Cornbutte ja hðnen toverinsa, etteivðt kauemmin hukkaisi aikaa vaan kðyttðisivðt vielð jðlellð olevia voimiansa. He pððttivðt ensi y—nð tappaa nuo onnettomat, ettei sama kohtalo heitð itsiðnsð tapaisi. Lðmp—mððrð oli vðhðn ylennyt. Louis Cornbutte ryhtyi siihen vaaralliseen yritykseen, ettð meni ulos koettamaan saada ampua jotakin tuoretta. Hðn kðveli, kuten arveli, noin kolmen peninkulman paikoille aluksesta, mutta sattui, tððllð tavallisten kangastuksien eksyttðmðnð, ulkonemaan edemmð kuin oli aikonut. Se oli ðlytt—mðsti tehty, sillð vereksið petoelðinten jðlkið nðkyi lumessa. Louis Cornbutte ei kuitenkaan tahtonut palata tuomatta jotakin tuoretta lihaa muassaan, ja hðn jatkoi siis kulkuaan, kunnes tunsi omituisen py—rrytyksen tyk—nðnsð. Se oli niinsanottua lumihuimausta. Valonheijastus otti hðnen kohta niin kovaan, ettð hðnestð oli niinkuin tuo valkoinen vðri olisi tunkenut koko hðnen olentonsa lðpi, ja hðntð alkoi inhoittaa ja kuvottaa. Silmðnsð olivat verittyneet ja katsantonsa epðvakainen. Hðnestð oli niinkuin hðn olisi mielensð menettðvð. Huolimatta ottaa selkoa nðistð vaarallisista oireista, jatkoi hðn kðyntiððn ja sai linnun nðkyviin, jonka sai ammutuksi. Mennðksensð otusta ottamaan, teki hðn harppauksen erððltð jððkappaleelta, kuten arveli ainoastaan kahta jalkaa korkealta. Mutta sitðpð olikin kymmenen, ja hðn sai sentðhden aivan ankaran tuiskauksen. Nyt huimasi hðntð vielð kovemmin, ja hðn alkoi apua huutaa, ilman ettð oikeastaan tiesi mitð varten, hðn kun ei ollut pudotessaan vahingoittunut. Jðsenensð sillð vðlin kangistuivat kylmðstð, itsensð sðilyttðmisen vaisto pððsi taas vallalle ja hðn k—mpi ty—lððsti jaloilleen. Ei aikaakaan kun tunsi paistetun sianlihan kðryn haistimiansa koskettavan. Koska tuuli oli siltð suunnalta, missð laiva oli, pððtti hðn hajun tulevan sieltð, vaikka ei voinut kðsittðð, mitð varten siellð niin vaaralliseen tekoon oli ruvettu. Ei mikððn nðetsen ollut enemmin omansa houkuttelemaan sinne saaliinhimoisia jððkarhuja. Louis Cornbutte lðhti siis jðlleen prikiin pðin astumaan, synkeissð aavistuksissa, jotka hðnen ylen kiiboitetussa tilassaan kohta yltyivðt kauhistukseksi. Hðnestð oli kuin suunnattoman suuria r—ykk—jð liikkuisi taivaanrannalla, ja hðntð arvelutti, eik— jðð jðrissyt hðnen jalkainsa alla. Useita noita liikkuvia r—ykk—jð nðkyi aluksen ja hðnen vðlillððn, ja hðnestð nðytti niinkuin ne vy—ryisivðt aluksen kupeita vasten. Hðn seisahtui niitð visummin tarkastelemaan, ja kauhistuksensa oli sanomaton, kun tunsi ne laumaksi mahdottoman suuria jððkarhuja. Nðmð elðvðt oli sinne houkutellut se paistin haju, minkð Louis Cornbutte vastikððn oli tuntenut. Hðn lymysi pienoisen t—yryn taa ja nðki petoja olevan kolme, jotka parastaikaa kapusivat niille jððjðrkðleille, joiden takana _La Jeune-Hardie_ oli. Ei voinut hðn mistððn merkistð pððttðð, ettð vaara oli prikissð tietona, ja hirmuinen tuska kouristi hðnen sydðntðnsð. Miten puollustaa itsensð noita peljðttðvið vihollisia vastaan? Kðvisivðtk— AndrÕ Vasling ja sen kumppalit yhteen tuumaan muun miehist—n kanssa tðssð yhteisessð vaarassa? Kykenisivðtk— Penellan ja ne toiset, puoleksi nðlistyneet ja vilusta kangistuneet, vastustamaan noita huiman nðlðn hððtðmið petoja? Vai tulisivatko he hðtðytetyiksi ja ensi pððllekarkauksessa rusennetuiksi? Nðmð ajatukset leimahtelivat tuota pikaa ristiin rastiin Louis Cornbutten aivoissa. Karhut olivat kavunneet jððjðrkðleille ja kðvivðt nyt alukseen hy—kððmððn. Louis Cornbutte taisi nyt jðttðð piilopaikkansa ja kontaten pitkin jððtð, lðhetð alusta. Kohta voi hðn nðhdð, kuinka nuo jðttilðis-elðimet raastivat telttaa kynsillððn rikki ja astuivat kannelle. Louis Cornbuttella pisti silmðnrðpðykseksi se ajatus pððhðn ettð pyssynlaukauksella varoittaisi tovereitansa; mutta jos ne ilman aseitta tulisivat esiin, ne vðlttðmðtt—mðsti olisivat hukassa, eikð mistððn nðkynyt, ettð heillð oli tietoa tðstð uhkaavasta vaarasta. XV. Jððkarhut. Louis Cornbutten otuksen ajoon lðhtiessð oli Penellan huolellisesti sulkenut kannen luukun ja sitte asettunut kamiinin eteen, jolla aikaa hauen toverinsa olivat turvautuneet vuoteisinsa, niissð vðhðnkððn lðmmitðksensð. Kello oli silloin kuusi illalla ja Penellan oli iltaista laittamaan rupeamassa. Hðn meni varastohuoneesen hakemaan joitakuita palasia suolattua lihaa, joista aikoi liottaa suolan pois kiehuvassa vedessð. Palattuansa nðki hðn AndrÕ Vaslingin istuneen hðnen paikalleen, sianlihaa paistinpannussa paistamaan. -- Minð istuin siinð ennen teitð, sanoi Penellan tuimasti. Miksi olette istuneet minun paikalleni? -- Samalla oikeudella kuin te vaaditte sitð takaisin, vastasi AndrÕ Vasling, minð tarvitsen paistaa iltaruokani. -- Te otatte tuossa paikassa sen pois, muuten kyllð nðemme! -- Emme nðe mitððn, vastasi Vasling. Sianliha tulee paistetuksi tahtonette tahi ei! -- Ette ainakaan tule sitð maistamaan! karjasi Penellan, karaten AndrÕ Vaslingin pððlle, joka sieppasi puukkonsa, huutaen: -- Tðnne, norjalaiset! tðnne Aupic! Nðmð olivat silmðnrðpðyksessð jaloillaan, pistooleilla ja puukoilla varustettuina. Tappeluun oltiin valmiit. Penellan otteli AndrÕ Vaslingin kanssa, joka uskottavasti jo edeltðkðsin oli valinnut hðnen vastustajakseen, koska kumppalit hetikohta karkasivat Misonnen, Turquietten ja Pierre Nouquet'in vuoteille. Tðmð viimeksi mainittu, aseetonna ja taudin painuttama, oli kokonaan jðtettynð Hermingin julmuuden valtoihin. Misonne nousi hetikohta vuoteeltaan, kaappasi piilukirveen ja hy—kðsi Aupic'ia kohti. Turquiette ja norjalainen Jocki painivat vihan vimmoissa. Gervique ja Gradlin, kovissa tuskissaan, eivðt edes tietðneetkððn mitð ympðrillð tapahtui. Pierre Nouquet sai puukonpiston kylkeensð ja vaipui lattiaan, ja Herming kððntyi nyt Penellania kohti, joka oli hurjassa ottelussa AndrÕ Vaslingin kanssa, joka oli molemmin kðsin kaapannut hðntð vy—tðisistð. Jo tappelun alussa oli paistinpannu kaadettu tulelle, niin ettð rasva valui hiilille ja ilma tðyttyi vðkevðllð kðryllð. Maria tuli hytistððn ja sy—ksi tuskallisella huudolla sen vuoteen luokse, jolla vanha Jean Cornbutte makasi kuoleman kielissð. AndrÕ Vasling, joka ei ollut niin sukkela kuin Penellan, tunsi kohta, kuinka tðmð lipui hðnen kðsistððn. He olivat toisiaan liian liketysten voidaksensa kðyttðð aseitaan. Kun siis Vasling havaitsi Hermingin, huusi hðn: -- Auta! Herming! -- Auta! Misonne! huusi Penellan vuorollaan. Mutta Misonne vy—rðhti maahan Aupic'in kanssa, joka koetti pistðð hðntð puukollaan lðpi. Timmermannin piilu ei juuri ollut sovelias puollustus-ase, se kun oli vaikea kðytellð, ja hðnellð oli tðysin tekemistð niiden puukonpistojen vðistelemisestð, joita Aupic hðneen tarkoitti. Verta vuosi sillð vðlin, kiljunaa ja melua oli. Jocki, joka oli mies tavallista vahvempi, oli paiskannut Turquietten maahan ja pistðnyt hðntð puukolla olkaan. Turquiette koetti saada norjalaisen vy—h—n pistettyð pistoolia kðsiinsð, mutta tðmð piti hðntð kuin ruuvipenkkiin rutistettuna, niin ettei hðn voinut vðhintðkððn liikkua. Hermingin rientðessð AndrÕ Vaslingin avuksi, oli Penellan hððtðnyt Vaslingin erððlle laipiossa keulan puolella olevalle ovelle. Juuri kun Herming aikoi sysðtð puukon bretagnelaisen olkain vðliin, paiskasi tðmð ripeðllð liikahuksella hðnen maahan. Ponnistus, minkð tðmð vaati, teki, eitð AndrÕ Vasling sai oikean kðtensð irti Penellanilta; mutta ovi, jota vasten he kaikella painollaan nojasivat, antoi my—ten ja AndrÕ Vasling kaatui selðlleen. Samassa kuului hirmuinen ðrjðhys, ja julman iso karhu nðkyi portailla. AndrÕ Vasling oli ensimðinen, joka sen nðki, ei neljðð jalkaa edempðnð itsestððn. Samassa silmðnrðpðyksessð kuului laukaus, ja karhu, haavoitettuna tahi peljðstyneenð, koetti pððstð tiehensð. AndrÕ Vasling, joka taas oli pððssyt jaloilleen, jðtti nyt Penellanin ja riensi petoa takaa ajamaan. Penellan katsahti ympðrilleen. Misonne ja Turquiette makasivat kðsistð ja jaloista sidottuna, turhaan koettaen murtaa kahleitaan. Penellan riensi heitð auttamaan, mutta molemmat norjalaiset ja Aupic ylivoimallaan voittivat hðnen. Loppuneilla voimillaan ei hðn voinut vastustaa noita kolmea miestð, jotka jo alusta alkaen estivðt hðnen mitenkððn liikahtamasta. Vaslingin huudolla riensivðt he toki kannelle, luullen Vaslingin olevan ottelussa Louis Cornbutten kanssa. Siellð olikin ottelu, mutta AndrÕ Vaslingin ja jððkarhun vðlillð, jolle hðn jo oli antanut kaksi tikaripistoa. Peto pieksi ilmaa peljðttðvillð kðmmenillððn, koettaen tavata AndrÕ Vaslingia, joka nojasi pastinkia vasten. Tðmð nðytti olevan auttamattomasti hukassa, kun samassa toinen laukaus pamahti. Karhu tuupertui. AndrÕ Vasling kohautti pððtðnsð ja nðki Louis Cornbutten keulamaston vantissa pyssy kðdessð. Viha oli kiitollisuutta vðkevðmpi AndrÕ Vaslingin sydðmessð; mutta ennenkuin kðvi sitð tyydyttðmððn, loi hðn silmðnsð ympðrilleen. Aupic oli saanut pððnsð muserretuksi karhun kðmmenellð ja makasi kannella hengett—mðnð. Jocki nðhtiin kirves kðdessð t—in tuskin vðistelevðn toisen karhun puustia, saman karhun joka vastikððn oli tappanut Aupic'in. Peto oli saanut kaksi tikarihaavaa, mutta tappeli yhtðhyvin vihaisesti. Kolmas karhu riensi keulan puoleen. AndrÕ Vasling kiirehti Hermingin kanssa Jockia auttamaan. Mutta karhu oli saanut sen kðmmentensð vðliin, ja kun elðin kaatui AndrÕ Vaslingin ja Hermingin iskuista sekð parista likeltð ammutusta laukauksesta, piteli se vaan kuollutta ruumista kðmmentensð vðlissð. -- Meitð on nyt ainoastaan kaksi, sanoi AndrÕ Vasling, synkeðsti ja hurjasti katsahdellen; mutta jos allepðin sorrumme, niin se tulee verta maksamaan. Herming latasi pistoolinsa, mitððn vastaamatta. Ennen kaikkea oli pððstðvð tuosta kolmannesta karhusta. AndrÕ Vasling katsahti keulan puoleen, mutta ensin ei voinutkaan keksið sitð; vaan kohta havaitsi hðn pedon, joka nyt kapusi vantissa Louis Cornbuttea kiini saadakseen. AndrÕ Vasling laski karhua kohti tðhtððmðnsð kivððrin alas, ja hurja ilahus kuvastui hðnen silmiinsð. -- Ah! huudahti hðn, sinðpð kostat puolestani. Louis Cornbutte oli sillð aikaa paennut mðrssysaalinkiin. Karhu oli vaan kuuden jalan pððssð Louisista, ja tðmð tðhtðsi kivððrillððn pedon sydðmeen. AndrÕ Vasling kohdaltaan hankkiutui ampumaan Louis'ia, jos karhu kaatuisi. Louis Cornbutte ampui, mutta karhuun ei nðyttðnytkððn kðyneen, sillð se kavahti yhdellð ainoalla hypyllð mðrssyyn. Koko masto tutisi. AndrÕ Vasling kiljahti ilosta. -- Herming! huusi hðn norjalaiselle matruusille. Mene Mariaa hakemaan! Tuo tðnne morsiameni! Herming astui rappusia alas ruomaan. Sillð aikaa oli tuo raivoinen peto karannut Louis Cornbuttea kohti, joka etsi suojaa maston takana; mutta samassa silmðnrðpðyksessð kuin karhu nosti suunnattoman kðmmenensð hðnen pððtðnsð murskatakseen, tarttui Louis Cornbutte parluunaan ja laski itsensð kannelle, vaikka ei ilman vaaratta, kun puolivðlillð kuuli luodin vingahtavan juuri pððnsð ohite. AndrÕ Vasling oli ampunut hðntð, vaikka ei ollut osannut. Nðmð molemmat riitaveljet seisoivat nyt vastatusten, puukot valmiina. Ottelu nðhtðvðsti tuli olemaan ratkaiseva. Kostonsa tðysin mððrin tyydyttððksensð oli AndrÕ Vasling tahtonut antaa Marian nðhdð sulhaisensa kuoleman, mutta oli siten jððnyt ilman Hermingin avutta eikð tainnut siis nyt luottaa keneenkððn muuhun kuin itseensð. Louis Cornbutte ja AndrÕ Vasling tarttuivat toisiaan kauluksiin ja pitivðt kiini, ettei kumpikaan pakoon pððsisi. Jompikumpi oli henkensð heittðvð. He tðhtðsivðt toisilleen ankaroita iskuja, jotka vaan puolittain vðistettiin, ja kohta vuosi verta kummastakin vastuspuolesta. AndrÕ Vasling koki saada oikeata kðsivarttaan vastustajansa kaulan ympðrille, saadaksensa hðnet maahan kaadetuksi. Louis Cornbutte tiesi, ettð joka vaan kaatui oli hukassa, ja ennðtti hðnen sentðhden, tarttumalla hðneen molemmin kðsin, mutta siinð liikahuksessa kadotti hðn puukkonsa. Hirmuisia huutoja tunki samassa hðnen korviinsa. Ne tulivat Marialta, jota Herming parastaikaa laahasi kannelle. Louis Cornbutten sydðn tðyttyi raivolla; hðn ponnisti viimeiset voimansa koukistaaksensa vastustajansa selðn; mutta samassa silmðnrðpðyksessð tunsivat he molemmat itsensð vðkevððn syliin suljetuiksi. Karhu oli kavunnut mðrssystð alas ja karannut taistelevain pððlle AndrÕ Vasling oli likempðnð karhun ruumista. Louis Cornbutte, joka oli ulompana, tunsi pedon kyntten uppoavan lihaksiinsa. Karhu piti heitð kumpaakin tiukasti syliinsð suljettuina. -- Auta, Herming! huusi Vasling. -- Tðnne, Penellan! huusi Louis Cornbutte. Askelia kuului portailla. Penellan lðheni, viritti pistoolinsa ja laukaisi sen karhun korvaan. Se pððsti hirvittðvðn ðrjðyksen. Tuska sai sen silmðnrðpðykseksi laukaisemaan kðpðlðnsð, ja Louis Cornbutte kaatui voimatonna kannelle; mutta karhu likisti kuoleman tuskissa vielð kerran kðmmenensð yhteen ja kaatui AndrÕ Vasling sylissð, kaatuessaan musertaen tðmðn onnettoman. Penellan riensi Louis Cornbutten avuksi. Ei mikððn vaarallinen haava uhannut hðnen henkeðnsð; hðn oli vaan silmðnrðpðykseksi mennyt tainnuksiin. -- Maria! sanoi hðn, aukaisten silmðnsð. -- Pelastunut! vastasi Penellan. Herming makaa tuolla tikarihaava rinnassa. -- Entð karhut...? -- Hengett—minð, Louis, niinkuin vihollisemmekin. Mutta ilman noitta pedoitta olisimme hukassa. Niiden saatetaan tosiaankin sanoa tulleen avuksemme. Kiittðkððmme siitð Jumalata! Louis Cornbutte ja Penellan menivðt ruomaan ja Maria vaipui heidðn syliinsð. XVI. Loppu. Siteistððn irroitetut Misonne ja Turquiette veivðt kuolinhaavan saaneen Hermingin vuoteesen. Tðmð onneton oli jo kuolonkamppauksessa, ja nuo molemmat merimiehet hoitelivat Pierre Nouquet'ia, jonka haava onneksi ei ollut sen vaarallisempi. Mutta kova puusti oli kohdannut Louis Cornbuttea. Isðssððn ei havaittu minkððnlaista hengen merkkið. Oliko hðn kuollut mielihaikeissaan siitð ettð poikansa oli vihollistensa valloissa? Vai oliko hðn menehtynyt tuon hirmuisen metelin vuoksi? Sitð ei tiedetð. Mutta tðmð taudilla ja murheilla kovasti koeteltu vanhus oli herjennyt elðmðstð. Tðstð odottamattomasta puustista vajosivat Louis Cornbutte ja Maria haikeaan toivottomuuteen ja he polvistuivat vainajan vuoteen viereen, itkien ja lðhetellen rukouksia taivaasen hðnen sielunsa edestð. Penellan, Misonne ja Turquiette jðttivðt heidðt itsekseen ja nousivat kannelle. Ne kolme karhua kannettiin esille keulan puoleen. Penellan pððtti ottaa talteen niiden taljat, joista voi olla iso hy—ty, mutta ei hðn laisinkaan ajatellut kðyttðð niiden lihaa. Ilmankin oli ravintoa tarvitsevain lukumððrð nyt melkeðsti vðhennyt. AndrÕ Vaslingin, Aupic'in ja Jockin ruumiit viskattiin rannalle tehtyyn hautaan. Niiden lisðksi tuli vielð Hermingin ruumis. Tðmð norjalainen kuoli y—llð, tuntematta omantunnon nuhteita, ja raivon vaahto huulillansa. Ne kolme merimiestð korjasivat nyt teltan, joka useista paikoin oli rikki raastettu, niin ettð lunta tuli kannelle. Pakkanen oli kova, ja sitð kesti aina siihen asti kuin aurinko tammikuun 8 pðivðnð nðkyi taivaanrannan pððllð. Jean Cornbutte haudattiin rannalle. Hðn oli lðhtenyt maastansa etsimððn poikaansa ja oli menehtynyt tðhðn hirmuiseen ilman-alaan. Hautansa luotiin erððlle kunnaalle ja jðlkeenjððneet merkitsivðt paikan yksinkertaisella ristillð. Louis Cornbuttella ja kumppaleillansa oli tðmðn pðivðn perðstð vielð monta kovaa koetusta kestettðvðnð. Mutta jðlleen l—ydettyin sitruunien avulla onnistui heidðn sðilyttðð terveytensð. Gervique, Gradlin ja Pierre Nouquet kykenivðt neljðntoista pðivðn perðstð tuon hirmuisen taistelun jðlkeen jðttðmððn vuoteensa ja olemaan vðhðn liikkeellð. Ennen pitkðð otuksen ajo kðvi helpommaksi ja antoisammaksi. Vesilintuja palasi isoja parvia. Usein ammuttiin erððnlaisia suorsia, joiden liha oli erittðin makea. Pyssymiehillð ei ollut muuta vahinkoa valitettavana kuin ettð menettivðt kaksi koiristansa, jotka saivat surmansa, kun kðytiin viidenkolmatta peninkulman takana etelðssð pðin tutkimassa jðiden tilaa. Helmikuu alkoi ankaroilla myrskytuulilla ja runsaalla lumentulolla. Keskilðmp—mððrð aleni vielð kerran 25 pykðlððn jððt—kohdan alla, mutta siitð ei ollut likimððrinkððn niin paljon vastusta kuin ennen. Auringon nðkeminen, joka kohosi yhð korkeammalle taivaanrannan yli, elðhdytti kaikkia toivolla pikaisesta lopusta nðille vaivaloisuuksille. Nðyttipð niinkuin taivas olisi sððlinyt heitð, sillð tðmð vuosi tuli olemaan tavattoman lðmmin. Maaliskuulla nðhtiin muutamia korppia aluksen ympðrillð laukuilevan. Louis Cornbutten onnistui ampua pari kurkea, jotka matkallaan pohjaan pðin olivat eksyneet aina tðnne asti. Etelðssð pðin kðydessð nðhtiin niinikððn metsðhanhi-parvia. Muuttolintujen paluu ennusti huojennusta pakkasessa. Kuitenkaan ei ollut siihen kovin paljon luottamista, sillð tuulen kððnnyttyð tahi kuun-vaiheen tultua lðmp—mððrð aleni yhtðkkið, ja merimiesten tðytyi silloin taas kðydð varokeinoihinsa pakkasta vastaan. He olivat jo polttaneet kaikki aluksen pastingit, ruhvin, jossa ei asuttu, ja ison osan irtanaisesta kannesta. Olipa siis tarpeesen, ettð talvi sai loppunsa. Onneksi pakkanen maaliskuun keskipaikoilla aleni kuuteentoista pykðlððn. Marian ty—nð oli valmistaa uusia vaatteita tulevaksi kevððksi. Kevðisen pðivðntasauksen jðlkeen asui aurinko alinomaa taivaanrannan pððllð. Kahdeksan kuukauden alituinen pðivð oli alkanut. Tðmð alinomainen valo ja tasainen, vaikka vielð ylen vieno lðmp— alkoi tuntuvasti vaikuttaa jðihin. Suurta varovaisuutta vaadittiin _La Jeune-Hardieta_ lykðtessð siltð korkealta jððm—hkðleeltð, millð se lepðsi. Alus p—nkittiin sentðhden huolellisesti, ja etuisammalta nðytti odottaa, kunnes jðð lðht—nsð aikana murtuisi; mutta alemmat jððkappaleet, jotka koskivat jo melkoista lðmpimðmpððn veteen, sulivat vðhitellen pois ja priki vajosi nðhtðvðsti. Huhtikuun ensimðisinð pðivinð oli se saanut luonnollisen tasakonsa jðlleen. Huhtikuulla tuli runsaita sateen roikkauksia, ja niistð syntynyt vesikerros edesautti voimakkaasti jðiden heikontumista. Lðmp—mittari nðytti nyt kymmentð pykðlðð nollan alla. Muutamat merimiehistð heittivðt nyt hylkeennahka-vaatteensa pois, eikð tarvittu enðð y—tð ja pðivðð pitðð valkeata kamiinissa. Vðkiviinavarastoa, jota vielð oli vðhðn jðlellð, kðytettiin ainoastaan atrian valmistuksessa. Kohta alkoivat jððt kumisten tðrðhdellð. Railoja syntyi siellð ja tððllð, eikð ollut kauas jððlle hyvð mennð. Monta kertaa tapahtui, ettð vðki putosi veteen, vaikka onneksi kylmð kylpy jði ainoaksi seuraukseksi. Tðhðn aikaan palasivat hylkeet, ja niitð kðytiin usein ajamassa, koska niiden rasvasta voi olla hy—tyð. Kaikki olivat hyvissð voinnissa. Aika kulutettiin lðhd—n valmistuksilla ja otuksen ajolla. Louis Cornbutte kðvi usein jððtð tutkimassa ja pððtti, etelððn pðin ulottuvan rannikon laadun suhteen, valita etelðisen vðylðn. Jðiden lðht— oli jo alkanut useilla paikoin, ja muutamia irtanaisia jððm—hkðleitð nðhtiin jo ajelevan merelle pðin. Huhtikuun 25 pðivðnð laitettiin priki kuntoonsa. Purjeet olivat mitð paraassa kunnossa, ja erinomaisella ilolla nðkivðt nyt merimiehet niiden tuulesta pullistuvan. Alus tðrisi, se kun oli tullut vesilinjalleen jðlleen, ja vaikka se ei vielð pððssyt liikkumaan, oli se toki luonnollisessa elementissððn. Toukokuulla tapahtui jðiden lðht— pikaisesti. Rannikkoa peittðvð lumi suli joka paikasta, muuttuen sakeaksi m—hjðksi, joka teki rannan pian luoksepððsemðtt—mðksi. Vðhðisið kanervapðlvið alkoi nðkyð siellð ja tððllð. Lðmp—mittari nousi viimein nollakohdan yli. Kahtakymmentð peninkulmaa laivaa etelðmpðnð olivat jððm—hkðleet tðydellisesti irtautuneet ja alkaneet vaelluksensa Atlantin valtamerelle. Vaikka meri ei vielð ollut auki juuri prikin ympðrillð, oli kuitenkin aukkoja syntynyt jððhðn, joita Louis Cornbutte aikoi kðyttðð eduksensa. 21 pðivðnð toukokuuta lðhti vihdoin Louis Cornbutte talvimajoiltaan, kðytyðnsð viimeisen kerran isðnsð haudalla. Ripeiden merimiesten sydðmet tðyttyivðt ilolla ja surulla yhtð haavaa, sillð eipð mielikarvaudetta eroita paikoilta, missð on nðhty ystðvðn kuolevan. Tuuli oli pohjoisesta ja niin my—tðinen kuin mahdollista. Usein oli tie salvettuna jðillð, jotka olivat lðpisahattavat, ja monesti tapahtui, ettð kokonaisia jððvuoria kerðytyi aluksen eteen, joita ainoastaan poraamalla kðvi eroittaminen. Vielð kuukauden ajan oli purjehdus tðynnð vaaroja, jotka useissa tiloissa hðvi—llð uhkasivat alusta: mutta vðest— oli kestytetty ja vaarallisiin liikehtimisiin tottunut. Penellan, Pierre Nouquet, Turquiette ja FidÒle Misonne tekivðt mitð kymmenen matruusia muuten tekevðt, ja Marialla oli kullekin heistð kiitollisuuden hymy palkinnoksi. _La Jeune-Hardie_ pððsi vihdoin ulos jðistð Jan-Mayen saaren leveysmitan tasalla. Kesðkuun 25 pðivðnð tavattiin aluksia, jotka purjehtivat pohjaan pðin hylkeen ja valaskalan pyyntiin. Priki oli tarvinnut kuukauden pððstðkseen ulos pohjoisesta merestð. Elokuun 16 pðivðnð tuli _La Jeune-Hardie_ Dunkerquen nðkyville. Tðhystðjð oli merkillð ilmoittanut aluksen tulon, ja koko sataman vðest— riensi aallonsðrkijðlle. Sukulaiset ja ystðvðt syleilivðt kohta nðitð ripeitð poikia. Se vanha pappi likisti Louis Cornbutten ja Marian sydðntðnsð vasten, ja niistð kahdesta messusta, mitkð hðn luki seuraavina kahtena pðivðnð, oli toinen Jean Cornbutten sielunrauhan ja toinen nðiden molempain kihlattuin onnen eteen, jotka niin monen kðrsimisen perðstð vihdoin olivat yhdistetyiksi tulleet. MONT BLANC VUORELLE NOUSU. Elokuun 18 pðivðnð tulin Chamonix'iin sillð lujalla pððt—ksellð, ettð maksoi mitð maksoi, nousisin Mont-blanc'ille. Ensimðinen yritykseni elokuulla 1869 oli mennyt hukkaan. Paha ilma ei sallinut minun pððstð edemmð kuin Grands-Mulets'ille. Suhteet eivðt nðyttðneet tðllðkððn kerralla muodostuvan my—tðisemmiksi; sillð ilma, joka 18 pðivðn aamulla nðytti my—tðiseltð, muuttui yhtðkkið puolenpðivðn aikana. Mont-blanc otti lakin pððhðnsð, kðyttððkseni maan lasten puheenpartta, ja alkoi polttaa piippuansa, joka toisin sanoen on, ettð vuori peittyi pilviin ja ettð lumi, kovan lðnsi-etelðisen myrskyn ajelemana, muodosti pitkðn juovan Brevna-jððti—n ððrett—mið syvyyksið kohti. Tðmð juova osoitti ymmðrtðmðtt—mille matkailijaille tietð, jota heidðn vastoin tahtoansa olisi tðytynyt seurata, jos olisivat uskaltaneet nousta vuorelle. Seuraava y— kðvi vaikeaksi; sade ja myrsky yhð raivostuivat, ja ilma-puntari, joka osoitti "vaihtelevaista" ilmaa, noudatti liikkumattomuutta, joka voi ðrryttðð epðtoivoon asti. Aamuhðmðrissð kumminkin muutamat ukkosen jyrðykset ilmoittivat muutoksen tapahtuneeksi. Taivas selkeni, vuori tuli nðkyviin, ja tuuli, joka oli muuttunut lðnsipohjoiseksi, salli nðhdð Balme-solan pððllitse, joka sulkee Chamonix-laakson pohjoisen puolella, muutamia keveitð pilvið, joita tervehdin kauniin ilman enteinð. Vastoin nðitð hyvið merkkið, ja vaikka ilmapuntari nðytti tahtovan nousta, selitti opastajapaikan esimies Chamonix'issa, herra Balmat, ettei vielð ollut aika ajatella vuorelle nousua. -- Jos ilmapuntari jatkaa nousemistaan, lisðsi hðn, ja ilma pysyy kaltaisenaan, niin lupaan teille oppaat ylihuomiseksi tahi kentiesi jo huomispðivðksi. Sillð aikaa ehdotan ettð, hillitðksenne kðrsimðtt—myyttðnne ja pehmittððksenne jðseniðnne, lðhdette matkalle Breventille. Pilvet pian hajautuvat ja te tulette tilaisuuteen tehdð itsellenne selvðn kðsityksen kuljettavastanne tiestð, pððstðksenne Mont-blanc'in huipulle. Jos sen pulan perðstð vielð rohkenette, niin koettakaa onneanne. Nðmð erððnlaisella ððnenkorolla lausutut sanat eivðt juuri olleet kehoittavaiset, ja vaativat miettimððn asiata. Kumminkin my—nnyin ehdoitukseen ja hðn valitsi oppaakseni erððn karskiluontoisen ja luotettavan nuoren miehen, Edvardi Ravenelin, joka oli ammattiinsa tðydellisesti harjaantunut. Kumppalina matkallani oli minulla maanmieheni ja ystðvðni Donatien Levesque, matkailija sielun ja sydðmen pohjasta ja uuttera kðymðmies, joka edellisen vuoden alulla oli tehnyt oppia tuottavan ja monesti vaivaloisen retken Pohjois-Amerikassa. Hðn oli jo kuljeksinut mainittua maata monelle eri suunnalle ja oli juuri lðhtemðisillððn New-Orleansiin pitkin Missisippi-virtaa, kun sota ehkðisi hðnen tuumansa ja kutsui hðnet Ranskan maahan. Sittemmin tapasimme toisemme Aix-les-Bainsissa ja pððtimme vesihuusauksen perðstð yhdessð matkustaa Savojiin ja Schweitziin. Donatien Levesque tiesi aikeeni, ja koska terveytensð, miten luuli, ei sallinut hðnen lðhteð tðlle pitkðlliselle vaellukselle jððti—iden yli, niin pidettiin se tuuma, ettð hðn Chamonix'issa odottaisi paluutani ja poissa ollessani tavallisuuden mukaan kðvisi Montanvers-jððti—llð. Kuultuansa minun aikovan Breventille, ystðvðni ei epðr—inyt lðhteð kanssani. Nousu Breventille on muuten miellyttðvimpið retkið joita voi tehdð Chamonix'ista. Tðmð vuori, joka on 8,500 jalkamittaa korkea, on Aiguilles-rouges nimisen vuoriharjanteen pitke, joka kulkee lðnsi-etelðstð itðpohjoista kohti, yhtð suuntaa Mont-blanc vuoriharjanteen kanssa, jonka kanssa se muodostaa ahtaan Chamonix-laakson. Breventin keskellisen aseman johdosta vastapððtð Bossons-jððti—tð sopii tðltð vuorelta miltei koko heidðn retkellððn nðhdð ne matkueet, jotka tohtivat kiivetð Alppien jðttilðiselle. Tðstð syystð kðykin siellð paljon ihmisið. Kello seitsemðn aikana aamulla lðhdimme matkalle. Siellð en voinut olla ajattelematta Balmat'in arveluttavia sanoja. Olivatpa vðhðllð saattaa minut hðmille. Kysyin siis oppaalta: -- Oletteko kðyneet Mont-blancilla? -- Olen, vastasi hðn, kerran kðynyt, ja siitð on minulle kylliksi. En aio tehdð sitð toista kertaa. -- Hitto niinkin! ja minð, joka juuri aion sitð koettaa! -- Se on vallassanne, herraseni, mutta minð en saata tulla kanssanne. Vuori ei ole hyvðllð tuulella tðnð vuonna. Useita yrityksið nousta sinne on tehty, mutta ainoastaan kaksi on onnistunut, ja viime kerralla tðytyi kahdesti palata. Muuten on onnettomuus viime vuonna hiukan laimentanut harrastajain intoa. -- Onnettomuusko? Mikð onnettomuus? -- Kah, ettek— olekaan siitð kuulleet? Matkue, jossa oli kymmenen opasta ja kantajaa sekð kaksi englantilaista, lðhti syyskuun keskipaikoilla matkustamaan Mont-blancille. He nðhtiin pððsevðn kukkulalle asti, mutta sitte muutamain silmðnrðpðysten perðstð pilveen katoavan. Pilven hajauttua ei nðkynyt ketððn. Ne kaksi englantilaista ynnð seitsemðn opasta ja kantajaa tuuli oli pyhkðissyt pois ja todenmukaisesti sy—ssyt Brenva-jððti—lle. Vastoin ahkeroimpia etsinn—itð ei ole onnistunut l—ytðð heidðn ruumiitansa. Ne kolme muuta miestð l—ydettiin 450 jalkamittaa alempana kukkulata, likellð Petit-Mulets'ið. Heidðn ruumiinsa olivat jððm—hkðleinð. -- Mutta kuinka taisivatkin nðmð matkailijat olla niin varomattomat? sanoin minð Ravenelille. Mikð hulluus niin my—hðisenð vuoden-aikana lðhteð semmoiselle matkalle! Olisivatpa lðhteneet elokuulla! Turhaan koetin poistaa tðmðn surullisen kertomuksen vaikutusta mielestðni. Onneksi ilma vðhitellen selkeni, ja ihanan auringon sðteet hajoittivat pilvet, jotka vielð peittivðt Mont-blancin, ja samalla nekin, jotka sieluni pimittivðt. Matkamme pððttyi mielen mukaisesti. Lðhdettyðmme navettain luota Planpraz'in tyk—nð, jotka ovat 6,500 jalkaa korkealla, vaelsimme lumisohjossa ja alasvierineiden kivilohkareiden yli, kunnes tulimme erððlle jyrkðlle, La CheminÕe nimiselle vuoripenkerelle, jota oli kðsin ja jaloin kiipeðminen. Kahdenkymmenen minuutin perðstð olimme Breventin kukkulalla, josta nðkyala on ihmeteltðvð. Mont-blanc nðkyy sinne kaikessa majesteetissaan. Vankoille alustoilleen lujasti perustuneena vuorijðttilðs nðyttðð kimppuunsa yllyttðvðn myrskyjð, jotka lannistuttavat voimiansa hðnen jððkilpeððn vasten, samalla kun yltympðri sitð kohoaa, ikððnkuin turhaan kilpaillen ennðttððkseen hðnen korkeuteensa, vuorenhuipuista koottu henkivartio, joka kantaa selvið merkkið pitkðllisestð hðviðmisestð. Ihanalta penkereltð, jolla nyt olimme, taisimme, vaikka vielð vaillinaisesti, arvailla ne matkan pituudet, mitkð vielð ovat kuljettavina, ennenkuin tullaan Mont-blancin kukkulalle. Vuoren laki, joka Chamonix'ista katsottuna nðyttðð olevan niin likellð D¶me du Go«ter'ia, on nyt todellisella paikallansa. Useita tasamaita, jotka tekevðt yhtð monta pengertð, joita tðytyy pyrkið yl—s ja joita ei sovi laaksosta nðhdð, paljastuu nyt silmðin eteen, perspektivin (etenemys-kuvauksen) lakien mukaan vielð enemmin enentðen ikðv—ityn pððmaalin kaukaisuutta. Bossons-jððti— nðkyy kaikessa kirkkaudessaan jððsaikaroineen ja m—hkðleineen, jotka, kuin aallot kuohuvassa meressð, nðyttðvðt pieksevðn Grands-Mulets'in kallionkylkið, jonka juuri katoaa niiden sekaan. Tðmð ihmeellinen nðytelmð ei ollutkaan omiaan haluani laimentamaan, ja lujempi kuin koskaan ennen oli pððt—kseni oppia tuntemaan tðtð minulle vielð outoa maailmata. Ihastus valtasi matkakumppalinikin, ja tðstð hetkestð alkaen aloin uskoa, etten tulisikaan yksinðni kiipeðmððn Mont-blancille. Me palasimme Chamonix'iin. Ilma kðvi yhð paremmaksi; ilmapuntari yhð nousi verkallensa, ja kaikki asianhaarat nðyttivðt muodostuvan mitð parhaimmiksi. Hðmðrissð seuraavana pðivðnð riensin oppaiden pððllysmiehen luokse. Taivas oli pilvet—n; tuuli, miltei tuntumaton, oli vakaantunut itðpohjoiseksi. Mont-blancin vuoriharjanne, jonka etevimpið huippuja nouseva aurinko valaisi, nðytti kutsuvan meitð kðymððn luonansa. Eipð sopinutkaan niin epðkohtelias olla ettð olisimme hyljðnneet nðin ystðvðllisen kutsumuksen. Herra Balmat, kysyttyðnsð neuvoa ilmapuntariltaan, selitti nousemisen mahdolliseksi ja lupasi hankkia minulle kaksi ohjesððnn—ssð mððrðttyð opasta sekð kantajan. Minð annoin hðnen vapaasti jðrjestðð kaikki asiat niinkuin hðn tahtoi. Mutta tapaus, jota en ollut edeltðpðin arvannut, yritti tekemððn vðhðn hðmmennystð valmistuksissa. Lðhtiessðni opastajain asuntopaikasta kohtasin Edvard Ravenelin, eilisen oppaani. -- Yhðk— vielð aiotte nousta Mont-blancille? kysyi hðn. -- Totta kaiketi, vastasin minð. Eik— mielestðnne hetki ole hyvðsti valittu? Hðn viipyi moniaita silmðnrðpðyksið ja vastasi sitte hymyillen: -- Te olette minun matkustajani; minð saatin teidðt eilen Breventille ja minun on siis vaikea luopua teistð. Jos siis aiotte sinne yl—s, niin tulen kanssanne, jos tyydytte tarjoukseeni. Siihen on teillð oikeus, sillð kaikille vaarallisille retkille on matkustajalla, jos niin tahtoo, valta itse valita oppaansa. Soisin vaan, ettð paitsi minua ottaisitte oppaiksenne veljeni Ambroise Ravenelin ja orpanani Gaspard Simonin. Ne ovat nuoria ja ripeitð miehið, joita kyllð yhtð vðhðn kuin minua mokoma matkustus ihastuttaa, mutta jotka eivðt hðtðile kun tosi tulee. Minð vastaan heidðn puolestaan niinkuin omastanikin. Nuorukainen vaikutti minussa luottamusta. Minð my—nnyin hðnen tarjoukseensa ja palasin hetikohta antamaan herra Balmat'ille tietoa valinnostani. Mutta tðmð oli jo kðynyt toimenpitoon asiasta ja lðhettðnyt sanan vuorossa oleville oppaille. Toinen niistð Edvard Simon oli vastannut, olevansa valmis lðhtemððn, ja toiselta, Jean Carrier'ilta odotettiin vastausta. Epðilemistð ei ollut, sillð tðmð mies oli jo yhdeksðnkolmatta kertaa noussut Mont-blancille. Olin siis suuressa pulassa. Oppaat, jotka olin luvannut ottaa olivat kaikki Chamonixin naapurikunnasta, Argentierestð, jonka tðhden edellisestð paikkakunnasta olevat oppaat syyttivðt Ravenelið vehkeilemðstð sukulaistensa eduksi, mikð oli vastoin ohjesððnt—ð. Riidan ratkaistakseni otin Edvard Simoninkin, joka jo oli tehnyt valmistuksensa. Hðnestð minulla ei ollut mitððn hyvðð, jos tulisin olemaan yksinðni matkalla, mutta hðn oli vðlttðmðtt—mðsti tarpeellinen, jos ystðvðni pððttðisi lðhteð kanssani. Laitettuani tðmðn asian selville, menin sopimaan asiasta Donatien Levesquen kanssa. Minð tapasin hðnen nukkumasta sen vanhurskaan unta, joka pðivðllð ennen oli vaeltanut viisitoista kilometerið vuoria. Oli vðhðn ty—lðstð saada hðntð herððmððn; mutta tempaistuani pois ensistðkin peiton, sitte pððn-alaisen ja viimein matrassinkin, onnistuin saamaan hðnet ymmðrtðmððn, ettð hankkiusin tuohon suureen vaellukseen. -- No niin! sanoi hðn haukotellen, minð lðhden mukaan Grands-Mulets'ille ja odotan siellð paluutanne. -- Hyvð! vastasin minð, minulla on juuri yksi opas liikaa, jonka pyydðn saada liittðð teihin. Me ostimme jððtikk—-vaellukseen vðlttðmðtt—mðt kaapineet. Raudoitetut sauvat, karkeasta verasta tehdyt sððrystimet, viherjðt silmðlasit, jotka hengenpitðvðsti suojelivat silmið, turkkinahalla sisustetut hansikat, viherjðt harsot ja kompassit -- ei mitððn unhotettu. Me ostimme kolminkertaisilla pohjilla varustetut saappaat, jotka oppaat nauloittivat. Tðmð jðlkimðinen asia on mitð tðhdellisintð, kun semmoisella retkellð on silmðnrðpðyksið, jolloin luiskahus olis sama kuin kuolema, ei ainoastaan luiskahtavalle itselleen vaan koko matkueellekin. Meidðn ja oppaiden valmistuksiin meni noin kaksi tuntia. Kahdeksan aikana tulivat hevois-aasimme, ja me lðhdimme viimein matkustamaan navetoille Pierre-Pointue'n luona, jotka ovat 3,000 jalkaa korkeammalla kuin Chamonix ja 8,400 jalkaa alempana Mont-blancin kukkulata. Pierre-Pointue'n luokse saavuttuamme, tapasimme siellð erððn spanialaisen matkailijan, herra N:n, jota seurasi kaksi opasta ja yksi kantaja. Ensimðinen oppaansa, Paccard, oli sukulainen sille tohtori Paccardille, joka Jackues (Jaakko) Balmat'in kanssa lðhti ensi kerran nousemaan Mont-blancille, ja oli jo kahdeksantoista kertaa kðynyt vuoren kukkulalla. Herra N. oli niinkuin mekin juuri aikeessa lðhteð nousemaan. Hðn oli paljon matkaillut Amerikassa ja mennyt Andien yli Qviton luona, jonka tðhden toivoi kovin suuritta vaivaloisuuksitta voivansa uskaltaa yrityksen Mont-blancin suhteen. Mutta hðn pettyi. Hðn oli tehnyt laskunsa, ottamatta lukuun pyst—jyrkkið kallionkylkið ja ohennutta ilmaa. Kiirehdin hðnen kunniakseen lisððmððn, ettð hðnen todellakin onnistui pððstð Mont-blancin huipulle, kiitos tahtonsa harvinaiselle tarmolle, sillð ruumiilliset voimansa olivat silloin jo aikoja sitten tyhjennetyt. Me s—imme niin vankan aamiaisen kuin mahdollista Pierre-Pontuen luona. Tðmð on tavallinen varokeino, sillð ruokahalu katoaa tavallisesti jððtienoosen tultua. Herra N. lðhti kello 11 aikana Les Grands-Muletsið kohti. Me emme lðhteneet ennen kuin puolenpðivðn aikana. Pierre-Pontuen luona hevois-aasien pððstðvð tie loppuu. Meidðn tðytyi sen jðlkeen vinkkuroiden kiipeillð erðstð vaikeata polkua, joka noudattaa Les Bossons-jððti—n reunaa Mont-Midi-vuoren juurta my—ten. Tunnin varsin vaivaloisen ty—n perðstð ankarassa lðmpimðssð tulimme erððlle Pierre-Á-l'Echelle nimiselle paikalle, joka on 8,200 jalkaa korkealla. Tððllð sidoimme kaikki itsemme toisiimme kiinni vahvalla k—ydellð, siten ettð olimme yhdeksðn tahi kaksitoistakin jalkamittaa toisistamme. Tðmð jððti—, jolle on erittðin vaikea pððstð, nðyttðð joka suunnalla ammottavia rotkoja, joiden pohjaa ei nðy. Nðiden rotkojen pyst—jyrkillð seinillð on vihertðvð, epðselvð, nðk—ð tuiki hðmmentðvð vðri, kun varovasti lðhestytððn ja luodaan silmðnsð tuohon salaiseen syvyyteen, niin tuntuu kuin se ihmeellisesti vetðisi puoleensa, eikð mikððn nðytð luonnollisemmalta kuin siihen heittðytð. Vitkalleen nyt astutaan eteenpðin, milloin rotkoa kiertðen, milloin mennen sen yli tikapuilla tahi vahvuudelleen epðiltðvðð lumisiltaakin my—ten. Se on silloin kuin k—ysi on tarpeesen. Sitð pidetððn kiinteðllð tðllð vaarallisella kulkupaikalla; jos silloin lumisilta pettðð, niin opas tahi matkustaja jðð syvyyden pððlle rippumaan. Hðn vedetððn yl—s jðlleen, ja hðn pððsee siitð tðllð kertaa muutamilla ruhjahuksilla. Jos rotko on leveð eikð kovin syvð, niin hilautaan sen pohjalle, ettð toisella puolen noustaisiin yl—s. Tðssð tapauksessa on vðlttðmðt—ntð ettð hakataan pykðl—itð jððhðn, jonka sekð vaivaloisen ettð vaarallisen ty—n oppaat tekevðt, jotka menevðt edellð, varustettuina "piolet'eillððn", eli erððnlaisilla kuokilla tahi ehkð oikeammin kirveillð. Erðs erinðinen asianhaara tekee pððsyn Bossons-jððti—lle sangen vaaralliseksi. Jððti—lle tullaan Midi-kukkulan juurella ja siinð on rotko yli kuljettavana, jossa vuoren-vieroksia usein tapahtuu. Tðmð rotko on noin 600 jalkaa leveð, ja sen yli mentðissð on yksi oppaista vahtina, varoittamassa mahdollisista vaaroista. 1869 tðssð erðs opas sai surmansa. Vuorenvieros tempaisi hðnet syvyyteen ja hðn murskautui kallioita vasten 900 jalkaa alempana. Me olimme siis varoitetut ja kiirehdimme askeliamme niin paljon kuin tottumattomuutemme tðllaisiin vaelluksiin my—nsi. Tðltð vaaralliselta kohdalta hyvin pððsneinð tulimme toiselle, yhtð vaaralliselle. Kysymyksenð on pððstð sÕracs-nimellð tunnettuin suunnattomain jððm—hkðleiden sivu, joiden muodostuminen vielð on selittðmðttð. Nðitð jððm—hkðleitð on tavallisesti ylðtasangon reunalla ja ne ovat alituinen uhka koko niiden alla olevalle laaksolle. Joku liikahus jððtik—ssð, niinpð vaan joku vieno vðrðhys ilmassa voi panna ne putoamaan ja tuottaa hirmuisimpia onnettomuuksia. -- Herraseni! olkaa ððneti tðssð ja kðykðð sukkelasti! Nðmð sanat, jotka opas lausui kiivaalla ððnellð, tekivðt lopun kanssapuheestamme. Me astuimme joutuisasti ja ððneti. Vihdoin tulimme erððlle paikalle, jolla on nimenð _La Joncktion_ (yhdistys), mutta jota suuremmasta syystð saisi sanoa _La Sparation'iksi_ (eroitukseksi), syystð ettð Bossons- ja Tacconay-jððti—t tðssð ovat C¶te-vuorella eroitetut. Tðllð kohdalla saa nðky-ala sanomattoman harvinaisen luonteen: rotkot kimeltelevillð vðreillð, jððpurat, terðvðt kuin silmðneulat, syvyyksien pððllð rippuvat jððm—hkðleet, pienoiset viherjð-vesiset jðrvet muodostavat yhdessð sekasoan, joka kðy ylemmð kaikkea mielikuvatusta. Pane tðhðn lisðksi purojen kohina jððti—n pohjalla, syvyyteen sy—ksðhtðvðin jððm—hkðleiden kamala, kaiun monistelema jyske, tðrisevð maa, joka uhkaa aueta jalkainne alla; ja teillð on mielenkuvaus nðistð kolkoista ja oneista tienoista, joiden ainoa elonmerkki on hðvitys ja kuolema. La Jonctionin sivu kuljettua noudatetaan joku aika Tacconay-jððti—tð, ja niin tullaan jyrkðlle liepeelle, joka vie Grand-Muletsin luokse, ja jolle tðytyy kiivetð. Vihdoin, vaellettuamme kolme tuntia lumen ja jððn seassa, saavuimme niiden noin 600 jalkaa korkeiden kallioiden luokse, jotka ovat nimekseen saaneet Les Grands-Mulets ja vallitsevat toiselta puolen Bossons-jððti—tð ja toiselta niitð jyrkkið liepeitð, jotka ulottuvat aina D¶me du Go«terin juurelle asti. Vðhðinen tupa, jonka oppaat ovat rakentaneet ensimðiselle kallion penkerelle ja joka on 9,000 jalkaa korkealla, antaa suojaa matkustajille, heidðn odottaessaan hetkeð milloin saa nousta Mont-blancin kukkulalle. Me s—imme pðivðllistð miten taisimme ja nukuimme samalla lailla; nðillð korkeilla tienoilla ei kðy kumpikaan oikein laatuun. -- No niin, sanoin Levesquelle, oltuani sy—vinðni, olenko liiallisesti ylistðnyt tðmðn maan komeata ihanuutta ja kadutteko seuranneenne minua tðnne? -- Kadunpa sitð niin vðhðn, vastasi hðn, ettð olen lujasti pððttðnyt seurata teitð aina kukkulalle asti. Luottakaa minuun. -- Hyvð, sanoin minð, mutta tiedðmmehðn, ettð enin ty— vielð on tekemðttð. -- Mitð joutavia, vastasi hðn, kyllð se menee! Menkððmme sillð vðlin ulos katsomaan pðivðnlaskua, joka arvattavasti tarjoaa suurenmoisen nðhtðvðn. Taivas pysyi yhð merkillisesti kirkkaana. Vuoriharjanteet Brevent ja Aiquille-Rouge olivat jalkaimme alla. Toisella puolen kohosivat Fiz-kalliot ja huippupðinen Mont-Varant Sallanche-laakson yli, siirtðen alas kolmanneksi tasangoksi Fleury- ja Reposoir-nimiset vuoriharjanteet. Edempðnð oikealla kðdellð nðkyi Buet lumella peitetyn lakensa kanssa, ja vielð edempðnð Rh¶ne-laaksoa vallitseva Mont-Midi viiden koukkuhampaansa kanssa. Takanamme oli meillð ikuinen lumi, D¶me du Go«ter, Mont-Maudit ja viimeksi Mont-blanc. Vðhitellen vajosi Chamonix-laakso tiheððn sumuun, joka kohta peitti lðnnessðkin olevat vuoret toisen toisensa perðstð. Ainoastaan Mont-blanc on vielð yhtð kirkas ja kiiltðð kuin kultaisella sðdeseppeleellð ympðr—ittynð. Kohta varjot ulottuvat D¶me du Go«teriin ja Mont-Mauditiin, mutta kunnioittavat vielð Alppien jðttilðistð. Ihmetellen noudattelimme tðtð valon verkallista hupenemista. Se viipyi viimeksi hetkisen aikaa vuoren kaikkein korkeimmalla huipulla ja jo saatti meihin sitð mielet—ntð toivoa, ettð sðilyisi niin koko y—n. Mutta muutamain minuutien perðstð kaikki peittyi pimeyteen, ja hilpeitð vðrið seurasi kuoleman lyijyraskaat varjot. En liioittele: jotka rakastavat vuoria, minun ymmðrtðvðt. Tðtð suurenmoista nðky-alaa katseltuamme, ei ollut meillð muuta tehtðvðnð kuin odotella lðhd—n hetkeð. Meidðn piti lðhteð liikkeelle kello 2 aikana aamulla. Itsekukin oikaisi itsensð matrassilleen; mutta nukkumista ei ollut ajattelemistakaan, yhtð vðhðn kuin puhelemista. Olinpa enemmin tahi vðhemmin kamalain ajatusten valloissa: oli kuin y—llð kenttðtappelun edellð, se vaan eroituksena, ettei mikððn pakoittanut minua tappelemaan. Kaksi ajatus-suuntaa taisteli herraudesta, ja niinkuin pako- ja nousuvesi oli kumpikin vuorollaan voitolla. Toisaalta tulivat kaikki ne epðilykset, joita ymmðrrys nostaa nðin rohkeata yritystð vastaan. Mitð hyvðð on mokomasta seikkailuksesta? Kenellð on siitð hy—tyð, jos se onnistuukin? Mutta mikð surun ja katumuksen lðhde, jos pahoin kðy! Mielikuvatuskin kðvi leikkiin osalliseksi ja toi esiin kaikki mahdolliset tapaturmat, joita oli tapahtunut vuorivaelluksilla. Minð nðin unta lumisilloista, jotka murtuivat jalkaini alla, tunsin itseni ammottavaan syvyyteen suistuneeksi, kuulin lumivy—ryjen jyskettð, jotka tempaisivat minut mukaansa huimaavaan menoonsa, luulin itseni katoavan, tunsin kuolon kylmyyden minut vallanneen ja tein viimeisistð voimistani ponnistuksen kiskoutuakseni irralle!... Ankara jyminð, jotakin hirmuista tapahtui samassa silmðnrðpðyksessð. -- Lumivy—ry! Lumivy—ry! huusin minð. -- Mikð hðtðnð? Mitð teette? kysyi unen py—rryksissð oleva Levesque. -- Ah! se oli vaan p—ytð, jonka painajaiseni pahimmasti ajaessa l—in kumoon ettð jysðhti. Tðmð jokapðivðistð laatua oleva tapaus sai minun jðlleen tointumaan. Minð nauroin peljðstykselleni; vastakkainen ajatusjuoksu ja samalla kunnianhimoni saivat taas vallan. Nyt oli ainoastaan itseni varassa ettð hiukan ponnistelemalla pyrkisin perille, tuolle niin harvoin saavutetulle vuoren kukkulalle! Se olisi voitto yhtð hyvð kuin mikððn muu! Tuiki harvoinhan toki tapaturmia sattuu! Mikð nðytelmð eik— sieltð ylhððltð nðhtðne! Ja mikð tyytyvðisyys, kun on saatu tehdyksi mitð muut eivðt ole uskaltaneet! Tðllaisilla mietinn—illð rohkaisin mieltðni, ja odotin levollisesti lðhd—n merkkið. Kello 1 tienoilla ilmaisivat oppaiden askelet, heidðn kanssapuheensa sekð avattuin ja suljettuin ovien jyske, ettð hetki lðhestyi. Vðhðn ajan perðstð astui Ravenel huoneesemme. -- Nouskaa yl—s, herrat! Ilma on ihana, ja kello 10 aikana arvattavasti olemme kukkulalla. Yhdellð hyppðyksellð olimme vuoteiltamme poissa ja tuota pikaa puimme pððllemme. Kaksi oppaistamme lðhti edeltðpðin tietð tutkimaan. He olivat varustetut lyhdyllð, jonka piti nðyttðð meille tietð, ja heillð oli kirveet muassa ettð vaikeampiin paikkoihin hakkaisivat pykðl—itð. Kello 2 aikana lðhdimme kaikki matkalle seuraavassa kulkujðrjestyksessð: minun edellðni ja etunenðssð Edvard Ravenel; takanani Edvard Simon ja Donatien Levesque; hðnen takanaan molemmat kantajamme -- me olimme nðetsen ottaneet mukaamme tuvan vahdin Grand Muletistð -- ja jðlkimmðisenð koko herra N:n matkue. Oppaat ja kantajat olivat keskenððn jakaneet kapineet. Lðhd—n merkki annettiin, ja me lðhdimme astumaan synkeðssð pimeðssð, ohjaten kulkuamme etððllð kiiluvaa lyhtyð kohti. Tðssð lðhd—ssð oli jotakin juhlallista. Puhuttiin vaan vðhðn, ja ympðrillðmme vallitseva, arveluttava salasuhteisuus valtasi itsekunkin; mutta samalla tunsimme vilkkaan vaikutuksen tðstð oudosta ja mieltð ponnistavasta tilasta, joka teki meidðt vðlið pitðmðtt—miksi niistð vaaroista, jotka voivat meidðt kohdata. Maisema ympðrillðmme oli eriskummainen. Selvðsti emme voineet kaikkia eroittaa. Isot, valkoiselle vivahtavat, epðselvðt ruhot, tummilla, vðhðn jyrkemmin esiintyvillð pilkuilla, estivðt taivaanrannan nðkymðstð. Taivaslaki kimelteli omituisella kiillolla. Etðisyydellð, jota ei kðynyt mððrððminen, nðimme lyhdyn epðvakaisen valon, ja y—n juhlallista hiljaisuutta hðiritsi ainoastaan opasten kirveiden karskunta. Hiljaa ja varovasti astuimme ensimmðistð lievettð D¶me du Go«terin juurta kohti. Kahden tunnin vaivaloisen astumisen perðstð tulimme ensimðiselle tasangolle, nimeltð Petit-Plateau, joka on D¶me du Go«terin juurella ja liki 12,000 jalkaa korkealla. Muutamia minuutin levðhdettyðmme lðhdimme taas astumaan, poiketen vasemmalle kðdelle lievettð yl—spðin, joka vie Grand-Plateau'lle. Matkueemme oli tðllð vðlillð jo vðhennyt. Herra N. oppaineen erosi meistð, hðn kun tunsi niin vðsyneensð, ettð oli pakoitettu kauemmin aikaa levðhtðmððn. Kellon ollessa noin puolivðlissð viisi aamukoitto alkoi elðhdyttðð taivaanrantaa. Nyt kiipesimme viimeisen penkeren Grand-Plateau'lle, jonne vaaratta tulimme. Nyt olimme enemmðn kuin 12,000:nen jalan korkeudella. Aamiainen, jonka tððllð s—imme, oli pian suoritettuna. Vasten luuloa oli Levesque'llð ja minulla hyvð ruokahalu, mikð oli hyvð merkki. Oppaat olivat mitð paraalla tuulella ja katsoivat menestyksemme ihan varmaksi. Minð puoleltani arvelin heidðn liian pikaisesti pððttðvðn. Aamiaisen jðlkeen levðhtðessðmme herra N. saapui luoksemme. Me kaikin mokomin vaadimme hðntð ottamaan jotakin ruokaa, mutta hðn pani jyrkðsti vastaan. Hðnellð oli se nðissð tienoissa niin tavallinen, tempovainen vatsan-kuroutuminen, ja hðn tunsi itsensð kovin menehtyneeksi. Grand-Plateau ansaitsee omituisen selityksensð. Oikealla kðdellð kohoaa D¶me du Go«ter. Keskellð on Mont-blanc, 2,700 jalkamittaa ylemmð kohoava. Vasemmalla kðdellð nðkyy Mont-Rouge ja Mont-Maudit. Tðmð ððret—n py—r—-teateri kimeltelee yleensð huikaisevan valkoisena. Joka suunnalla nðkyy suunnattomia rotkoja. Erððsen semmoiseen hukkui 1820 kolme niistð oppaista, jotka seurasivat tohtori Hamelia ja —versti Andersonia. 44 vuotta sen jðlkeen sai erðs toinen opas, Ambroise Couttet, surmansa samassa paikassa. Suurinta varovaisuutta on vaarinotettava tðtð tasankoa kuljettaissa, sillð usein tavataan lumella peitettyjð rotkoja. Paitsi sitð tapahtuu sinne lumivy—ryjð tuontuostakin. Lokakuun 13 pðivðnð 1866 musertui erðs englantilainen matkailija ja kolme hðnen oppaistansa Mont-blancilta tulleen lumivy—ryn alle. Varsin vaarallisen ty—n perðstð onnistui l—ytðð kolmen oppaan ruumiit. Toivottiin joka silmðnrðpðys tapaavansa englantilaisenkin ruumis, kun uusi lumivy—ry solahti edellisen pððlle ja pakoitti ty—ntekijðt luopumaan yrityksestð. Kolme tietð oli nyt meille tarjona. Tavallinen tie, joka menee vasemmalle kðdelle Mont-Mauditin juuritse erððnlaisen viettðvðn, Porche eli Corridor nimellisen laaksokðytðvðn kautta, vie ei kovin pððllepððsemðtt—mðin jyrkðnteiden yli Mont-Rougen ensimðiselle kalliopenkerelle. Toinen tie, jota vðhemmin kðytetððn, poikkeaa oikealle kðdelle D¶me du Go«terin yli ja vie Mont-blancin kukkulalle harjaa pitkin, joka yhdistðð nðmð molemmat vuoret. Kolme tuntia tðytyy seurata tietð, jolla pððtð huimaa, ja kiivetð erðstð jyrkkðð jððseinðð my—ten, jonka nimi on Bosse-du-Dromadaire. Kolmas tie on se ettð noustaan suoraan Corridorin nenðlle, kiipeðmðllð noin 750 jalkaa korkean jððseinðn pððlle, joka kulkee rinnatusten Mont-Rougen ensimðisen kalliopenkeren karissa. Koska oppaat sanoivat ensimðisen tien olevan salvattuna muutamilla ðsken syntyneillð rotkoilla, jotka tekivðt sen perin mahdottomaksi kulkea, ei auttanut muu kuin valita niistð toisista toinen. Minð osaltani ððnn—stin Bosse-du-Dromadairen yli menevðð; mutta se katsottiin kovin vaaralliseksi, ja nyt pððtettiin kðydð kðsiksi siihen jððseinððn, joka vie Corridorin nenðlle. Pððt—ksen tehtyð on parasta hetikohta panna se toimeen. Siispð menimme Grand-Plateaun yli ja tulimme sen tosiaankin peljðttðvðn, eteemme kohoavan esteen juurelle. Jota pitemmðlle etenimme, sitð pystysuoremmalta nðytti meistð vuorenkyljen kaltavuus. Siihen lisðksi tuli useita rotkoja vuoren juurella, jotka heti alussa olivat vðlttyneet huomioltamme. Yhtðhyvin ryhdyimme tuohon ty—lððsen nousemiseen. Etupððssð oleva opas teki kirveellððn ensimðisen kolon jððhðn, jonka perðstð toinen sen laajensi ja valmisti. Ennðtimmepð kaksi askelta minuutissa. Jota ylemmð nousimme, sitð jyrkemmiksi rinne kðvi. Jopa seisahtuivat oppaatkin hetkisen ajaksi neuvoittelemaan; he puhuivat maakuntansa kielimurretta ja nðkyivðt olevan erimieliset, mikð ei hyvðð ennustanut. Viimein tuli niin jyrkkð, ettð hattuni lippu koski ylempðnð minua olevan oppaan pohkimoon. Sinkoilevat jððpalaset ilmankin veivðt minulta nð—n vðhðksi aikaa ja tekivðt tilani tuiki ikðvðksi. Nyt aloin oppaita puhutella: -- Kuulkaapas, sanoin minð, hyvð kyllð voi olla nousta tðllð keinoin. Tosin ei tðmð mikððn mukava tie ole, sen tunnustan, mutta mahdoton ei se kumminkaan ole. Mutta sanokaapa minulle erðs tðhdellinen asia: millð keinoin pððsemme alas jðlleen? -- Oh, herraseni! vastasi Ambroise Ravenel, kotiin palatessa lðhdemme toiselle tielle. Jo vihdoin viimein, kahden tunnin vaivaloisten ponnistusten perðstð ja hakattuamme enemmðn kuin neljðsataa astinta tðhðn hirmuiseen nousupaikkaan, saavuimme voipuneina Corridorin nenðlle. Siellð menimme erððn loivan lumilakean yli, pitkin erðstð suunnattoman suurta halkeamaa, joka sulki tien. Tuskin olimme toisaalle kððntyneet, ennenkuin ihastuksen huuto pððsi rinnoistamme. Oikealla kðdellð meillð oli Piemont ja Lombardian tasamaat jalkaimme alla. Vasemmalla puolella kohottivat vankat, Pennini-Alpit ja Oberland verrattomat, lumenpeittoiset huippunsa. Ainoastaan Mont-Rosa ja Mont-Cervin olivat vielð ylempðnð meitð, mutta kohtapa oli tuleva meidðn vuoromme olla heitð ylempðnð. Tðmð ajatus palautti meidðt ty—h—mme. Me kððnsimme silmðmme Mont-hlancia kohti ja hðmmðstyimme. -- Oi Jumala! kuinka pitkð hðn vielðkin on, tuo jðttilðinen! puhkesi Levesque sanomaan. -- Ja kuinka korkea! lisðsin minð. Yritys nðytti tosiaankin hurjalta. Tuo mainio, hirvittðvð vuorenkylki, joka oli vðlttðmðtt—mðsti kuljettava, seisoi edessðmme 50:nen pykðlðn kaltavana. Mutta kiivettyðmme Corridorin jððseinðn pððlle, ei mikððn voinut meitð peljðttðð. Me levðhdimme puolen tuntia ja jatkoimme sitte vaellustamme; mutta kohtapa huomasimme ilmakehðn suhteet melkeðsti muuttuneiksi. Aurinko paahti hirmuisesti; sen sðteiden heijastus lumesta lisðsi tuskaamme. Oheneva ilmakin alkoi tuntua ylen vaivaloiselta. Me menimme verkalleen eteenpðin, tiheððn levðhdellen, tulimme Mont-Rougen toiselle kalliopenkerelle ja olimme vihdoin viimein Mont-blanc'in juurella. Vuori kohosi yksinððn ja majesteetillisesti 600 jalkaa ylemmð meitð. Mont-Rosakin oli alamaiseksi antaunut. Levesque ja minð olimme nððntyð vðsymyksestð. Mitð herra N:ððn tulee, joka Corridorin nenðllð oli saavuttanut meidðt, miltei sopinut sanoa, ettð hðn oli tunnoton ohenneen ilman vaikutuksille, sillð hðn oli, niin sanoaksemme, herjennyt hengittðmðstð. Jo vihdoin aloimme viimeistð pengertð kiivetð. Tuskin olimme ottaneet kymmentð askelta, kun seisahduimme tuntiessamme perin mahdottomaksi mennð edemmð. Kurkun tuskallinen kuroutuminen teki hengityksen vielð ty—lððmmðksi. Jalkamme kielsivðt meiltð palveluksensa, ja nyt oivalsin Jacques Balmat'in lauseen, ettð jalkansa eivðt tuntuneet pysyvðn pyst—ssð ilman housuin avutta. Mutta jos ruumis rukoili armoa, niin sielu vastasi jðykðsti: ylemmð! vielð ylemmð! salpasi epðtoivoiset valitushuudot ja hððsi rððkðttyð ruumisrukkaa vastustamattomasti eteenpðin. Nðin menimme les Petits-Mulets nimisten kallioiden yli, ja kahden tunnin ihmisellisið enempðin ponnistusten perðstð seisoimme vihdoin Mont-blanc'in laella. Kello oli 20 minuutia yli kahdentoista. Voittoriemu sai meidðt unhottaneiksi vðsymyksemme ja kðrsimisemme. Jos siis vihdoinkin olimme saavuttaneet tðmðn vuorenkukkulan, jota niin mahtavana kunnioitetaan. Me olimme kaikkia muita vuoria ylempðnð, ja tðmð ajatus, jonka ainoastaan Mont-blanc voi synnyttðð, sai sydðmemme paisumaan. Se oli kyllðstytettyð kunnianhimoa, ja minulle erittðin toteutunut unelma. Mont-blanc on Europan korkein vuori. Ainoastaan muutamat Asiassa ja Amerikassa ovat korkeampia, mutta mikð ilo on kiivetð niille, kun ei toki milloinkaan voi pððstð korkeimmalle kukkulalle, vaan tðytyy jððdð alemma ja tunnustaa itsensð voitetuksi. Toiset, esimerkiksi Mont-Cervin, ovat erittðin vaikeat pððstð pððlle, mutta missð nyt seisomme, meillð on Mont-Cervin 1,200 jalkaa alempana meitð. Ilmankin, mitð nðytelmðð emmek— nauti vaivaimme palkinnoksi. Alinomaa sekainen taivas oli saanut synkðnsinisen vðrihunnun. Aurinko, osan sðteitððn menettðnyt, oli kadottanut kirkkautensa, miten osittaisessa auringon pimenemisessð. Tðmð ilmi—, johon on syynð ilman oheneminen, oli sitð enemmin silmiin pystyvð kuin vuoret ja lðhiset kedot oikein uivat valossa, niin ettð taisimme vaarinottaa milteipð pienimmðtkin erityisyydet. Taivaanrantaamme rajoitti itð-etelðssð Piemont ja loitompana Lombardian tasamaat. Lðnnen puolella meillð oli Savojin ja DauphinÕen vuoriharjanteet ja niiden takana Rh¶ne-virran laakso; lðnsipohjoisessa GenÒven jðrvi ja Juran vuorenselkðmð, ja etelðssð selittðmðt—n sekasoka vuoria ja jððti—itð, josta kohoavat Mont-Rosan, Mischabel-h—rnerin, Mont Cervinin, Weisshornin mahtavat kukkulat, joka viimeksi mainittu kuuluisan vuorenvaeltajan Tyndallin arvostelun mukaan on kaunein niistð kaikista, ja loitompana Jungfrau, Monch, Eiger ja Finsteraarhorn. Silmðnkantomme eli nðk—matkamme pituutta ei kðy arvaaminen 28 peninkulmaa vðhemmðksi. [Tðssð tarkoitetaan Englannin peninkulmia, joita menee 6-2/3 Suomen peninkulmaan.] Vðhintððn 56 peninkulmaa avara panorama oli siis silmðimme eteen paljastettuna. Erityinen asianhaara vielð lisðsi nðytelmðn ihanuutta. Italian puolella tuli pilvið leijuillen Pennini-Alppien kautta, mutta peittðmðttð niiden kukkuloita. Kohta saimme silmðimme alle toisen ja matalamman taivaan, pilvimeren, josta kokonainen saaristo lumenpeittoisia kukkuloita kohosi. Tðmð oli niin ihmeellisen ihanata, ettð suurimmiltakin runoilijoilta puuttuisi sanoja sitð selittðmððn. Mont-blanc'in kukkula on harjanne, joka ulottuu lðnsipohjoisesta itðpohjoiseen pðin, on kaksisataa jalkaa pitkð ja enemmðn kuin kolmea jalkaa leveð korkeimmalta paikalta. Sitð sopisi verrata kaatuneesen laivaan, jonka emðpuu on taivasta kohti. Lðmp—mððrð oli, vastoin tavallisuutta, sangen korkea, nimittðin 10 pykðlðð jððt—kohdan pððllð. Ilma oli melkein ihan tyyni. Ainoastaan silloin tðll—in tuntui vieno tuulahus idðstð pðin. Opastemme ensimðisenð huolena oli asettaa meidðt riviin Chamonix-laaksoa vastakkain, ettð siellð voitaisiin lukea kuinka monta olimme ja saada vakuutus siitð ettei ketððn puuttunut. Joukko matkailijoita oli mennyt Breventille ja Jardinille pitðmððn silmðllð kiipeðmistðmme. Mutta eipð ole siinð kyllð ettð on noustu Mont-blanc'ille; tðytyypð ajatella alaskin tuloa. Hankalin, joskin ei vaivaloisin, tehtðvð on jðlellð. Ilmankin emme lðhde kaipauksetta paikalta, jonka niin suurella vaivalla valloitimme. Ponnin, mikð ajoi meitð noustessa, voiton ja vallitsemisen tarve, yhtð luonnollinen kuin kðskevðinen, nyt puuttuu; nyt kuljetaan innotta ja katsotaan usein taaksensa. Pððt—ksemme on kumminkin tehtðvð. Sittekuin vanhan tavan mukaan olimme tyhjentðneet pikarillisen sampanjaa Mont-blanc'in kunniaksi, lðhdimme paluumatkalle. Olimme viipyneet tunnin ajan vuoren kukkulalla. Kulkujðrjestys oli siten muutettu, ettð herra N:n matkue meni edellð, ja ettð, hðnen oppaansa Paccardin neuvosta, me kaikki olimme yhteen k—yteen kiinnitetyt. Herra N:n voipumus-tilan tðhden oli putous peljðttðvðnð, missð kaikkein meidðn yhteisið voimia tarvittiin tapaturman estðmiseksi. Onneksi toki hðneltð puuttui vaan voimia, ei tahtoa. Mitð olimme peljðnneet, kðvi toteen. Ensimmðiseltð penkereltð alas mentðissð herra N. useita kertoja horjahti. Erinomaisen voimakas ja taitava oppaansa onnistui toki pitðmððn hðntð kiinni; mutta meidðn oppaamme, syystð peljðten ettð me kaikki voisimme pudota ynnð hðnen kanssansa, tahtoivat eroittaa meidðt siitð toisesta matkueesta. Levesque ja minð panimme sitð vastaan, ja mitð tarkimpata varovaisuutta vaarinottaen tulimme ilman sen enempðð vaaraa tðmðn huimaavan jyrkðnteen juurelle. Mikððn silmðnharhaus ei ollut enððn mahdollinen; lðhes pohjaton syvyys oli jalkaimme alla, ja muutamat irtauneet jððpalaset, jotka viuhkaen lensivðt ilman lðpi juuri likitsemme, osoittivat tien jolle matkue tulisi lðhtemððn, jos joku meistð vððrððn astuisi. Pððstyðmme tðltð vaaralliselta paikalta, aloin taas hengitellð. Nyt tulimme niille luisummille liepeille, jotka vievðt Corridorin nenðlle. Lumi oli lðmpimðstð l—yhistynyt, niin ettð monesti vajosimme polvia my—ten, joten vaellus tietysti kðvi paljoa ty—lððmmðksi. Me noudatimme yhð edelleen aamupðivðisið jðlkiðmme, ja minua hðmmðstytti juuri se, kun Gaspard Simon virkkoi minulle: -- Millekððn muulle tielle emme saata lðhteð; Corridoria my—ten on mahdoton pððstð, eikð auta meitð muu keino kuin astua alas samaa jyrkkðð seinðð, jonka pððlle aamulla niin suurella vaivalla ry—mimme. Minð ilmoitin Levesquelle tðmðn ei juuri suloisen uutisen. -- Pelkððn vaan, lisðsi Gaspard Simon, ettemme saatakaan pysyð kaikki toisiimme sidottuina. Muuten saamme nðhdð, miten herra N:n onnistuu yrityksessððn. Me lðhenimme tuota hirmuista seinðð. Herra N:n matkue alkoi mennð alas, ja me kuulimme ne vilkkaat sanat, mitkð Paccard puhui hðnelle. Rinne oli niin jyrkkð, ettð kohta emme nðhneetkððn herra N:ðð emmekð oppaitansa, vaikka kaikki olimme samaan k—yteen kiinnitettyinð. Heti kun Gaspard Simon, joka kulki edellðni, taisi nðhdð miten asiat olivat, pysðhtyi hðn ja selitti, vaihdettuansa virkaveljeinsð kanssa muutamia sanoja, joita en ymmðrtðnyt, ettð oli aivan vðlttðmðt—ntð erouta herra N:n matkueesta. -- Teistð vastaamme, lisðsi hðn, mutta emme saata vastata muista, ja jos he putoavat, niin mekin putoamme. Nðin sanottuaan hðn leikkasi k—yden poikki. Kovalta tuntui tðhðn mukautua; mutta oppaamme olivat jðykðt. Nyt ehdoitimme siis, ettð kaksi heistð auttaisi herra N:n oppaita. He suostuivat siihen mielellðnsð, mutta varak—yden puutteessa eivðt tainneet panna ehdoitusta toimeen. Me alotimme siis tuon hirvittðvðn alasmenon. Yksi vaan liikahti aina kerralla, ja samassa silmðnrðpðyksessð kun hðn oli muuttava jalkaansa vakuuttivat toiset jalkansa niin lujasti kuin mahdollista, kestððksensð sysðystð, jos hðn luiskahtaisi. Etummaisella oppaalla, Edvard Ravenelilla, oli vaarallinen tehtðvð; hðnen piti korjata ne pykðlðt, joita edellð oleva matkue oli enemmin tahi vðhemmin hðvittðnyt. Me laskeusimme verkalleen ja niin varovasti kuin suinkin. Tiemme vei meitð suoraan erðstð rinteen juurella olevaa rotkoa kohti. Tðtð rotkoa emme olleet yl—snoustessamme havainneet; mutta nyt se huikaisi nðk—mme viberjðltð vipajavalla kidallansa, Alasnoustessamme irtauneet jððjðrkðleet hurahtelivat ohitsemme ja katosivat kuin Minotauron nieluun, se vaan eroituksena, ettð Minotauron nielu ummistui joka palan perðstð, jota vastoin juopa jalkaimme alla alinomaa piti kitaansa auki ja nðytti odottavan isompaa suupalaa kyllðnsð saadaksensa. Nyt oli kysymyksenð miten emme joutuisi sen suupalaksi, ja sitð ahkeroimisemme tarkoittivat. Vðlttððksemme tðtð heijaisevaa laitosta, tðtð siveellistð huimausta, jos niin saanen sanoa, teimme muutamia heikkoja yrityksið laskeaksemme leikkið tðstð vaarallisesta tilastamme, jossa vuorivuohikin olisi toivottomaksi joutunut. Kðvimmepð niinkin pitkðlle ettð hyrðilimme muutamia Offenbachin laulelmia; mutta puhuakseni totta, tðytyy minun tunnustaa, ettð pilapuheemme olivat raukeita ja laulumme huonoa. Me teimme kuin pimeðn arat, jotka laulavat pimeðssð mieltðnsð rohkaistaksensa. Nðin hððlyimme elðmðn ja kuoleman vaiheilla tunnin ajan, joka tuntui meistð iankaikkisuudelta, kun jo vihdoin viimein astuimme vakavalle maaperðlle. Siellð alhaalla tapasimme herra N:n ja oppaansa hyvðssð tallessa. Muutamia minuutia levðhdettyðmme jatkoimme vaellustamme. Ollessamme lðhellð Petit-Plateau'ta, Ravenel yhtðkkið seisahtui ja sanoi, kððntyen puoleemme: -- Katsokaapa mikð lumivy—ry! Se on tehnyt jðlkemme tuntumattomiksi. Suunnattoman suuri jððm—hkðle oli pudonnut D¶me du Go«terista ja peitti kokonansa sen tien, jota aamulla olimme seuranneet mennessðmme Petit-Plateaun yli. Tðmðn lumivy—ryn suuruutta en saata arvata viittðsataa kuutio-meterið vðhemmðksi. Jos se olis irtaunut yl—snoustessamme, olis vielð yksi kova onni lisðnnyt Mont-blancin jo ennestððn kovin suurta kuolleiden-luetteloa. Tðmð uusi este pakoitti meidðt joko hakemaan uutta tietð tahi kulkemaan pitkin lumivy—ryð. Vðsyneesen tilaamme nðhden tðmð viimeksi mainittu keino epðilemðttð olis ollut paras; mutta siinð oli paha vaara tarjona. 60:nen jalan korkuinen jððm—hkðle, joka jo oli osaksi irtaunut D¶me du Go«terista, jossa se vaan yhdestð kyljestððn oli kiinni, rippui mentðvðn tien pððllð. Tuo suunnaton m—hkðle nðytti olevan tasapainossa, mutta hyvin helposti voi tapahtua, ettð se vðhðinen vðrðjðminen, minkð kðynnillðmme aikaansaattaisimme, panis sen vy—rðhtðmððn. Oppaat keskenððn neuvoittelivat. Itsekukin heistð tutki tarkoin kiikarilla sitð halkeamaa, mikð oli syntynyt vuoren ja uhkaavan m—hkðleen vðlille. Tðmðn terðvðt ja verekset kulmat osoittivat, ettð murre oli veres, todenmukaisesti lumivy—ryn putoamisen synnyttðmð. Neuvoiteltuaan oppaat pððttivðt, koska oli mahdotonta muuta tietð l—ytðð, koettaa tuota vaarallista kulkua. -- Meidðn tðytyy astua hyvin joutuisasti, vielðpð juostakin, jos mahdollista, he sanoivat, ja viiden minuutin perðstð olemme ilman vaaratta. Eteenpðin! herrat, vielð viimeinen ponnistus! Juosta viisi minuutia voi vðsyneelle nðyttðð vðhðltð asialta; mutta meille, jotka olimme jo panneet viimeiset voimamme, nðytti mahdottomalta sitðkððn vðhðistð aikaa juosta pehmeðssð lumessa, johon usein upposimme polvia my—ten. Luotimme kumminkin vielð kerran pontevuuteemme ja onnistuimmekin ilman seikkailuksitta, kun kolme tahi neljð kuperkeikkaa luetaan pois, pððsemððn tðmðn vaarallisen paikan sivu. Viipyipð jonkun ajan, ennenkuin toivuimme tðstð ankarasta ponnistuksesta. Niinpð heittðysimmekin lumikinokselle, nihki vðsyksissðmme, mutta, hyvin ymmðrrettðvðsti, iloisina sydðmissðmme. Suurimmat vastukset loivat voitetut, ja jos joitakin vaaroja vielð oli jðlellð, taisimme kohdata niitð enempðð pelkððmðttð. Toivoen saada nðhdð lumivy—ryn putoavan, pitkitimme levðhystðmme; mutta turhaan odotimme. Pðivð kun oli pitkðlle kulunut eikð ollut viisaasti tehty viipyð nðillð jðð-aavikoilla, pððtimme jatkaa vaellustamme, ja kello 5 paikoilla tulimme tuvalle Grand-Muletin luona. Levottoman y—n vietettyðmme ja kuumetaudin ahdistellessa, ankaran helteen johdosta, jota olimme kðrsineet, hankkiusimme Chamonixiin palataksemme; mutta ennen lðht—ðmme kirjoitimme erððsen tuvassa sitð varten sðilytettyyn kirjaan omat ja matkakumppaliemme nimet ja matkan pðð-asialliset seikat. Kello 8 aikana lðhdimme matkalle Chamonixiin. Pððsy Bossons-jððti—n yli oli vaikea, mutta vaaraa ei ollut mitððn. Puolen tunnin matkan pððssð Chamonix'ista tapasimme muutamia englantilaisia matkailijoita, jotka olivat odottaneet tuloamme. Meidðt havaittuansa he tulivat herttaisesti meitð vastaan, onnittelemaan meitð menestykseemme. Erðs heistð esitti meille vaimonsa, tðydellisesti sivistyneen naisen. Suurilla viivauksilla kuvailtuamme matkustuksemme, sanoi rouva meille sydðmestð tulevalla mielen osoituksella: -- Kuinka suuresti eik— teitð kadehdita! Antakaa minun koskea alppi-sauvoihinne! Nðmð sanat varmaan tulkitsivat kaikkein ajatuksia meidðn suhteemme. Nousu Mont-blanc'ille on ylen vaivaloinen. Sanotaan mainion luonnontutkijan de Saussuren siinð perustaneen sen taudin, joka laski hðnet hautaan muutamia kuukausia sen perðstð. En luule saattavani paremmin lopettaa tðtð kertomusta kuin nðillð Markham Shervillen sanoilla: Oli miten oli, en kehoita ketððn nousemaan Mort-blanc'ille. Se on yritys, jonka mahdollinen tieteellinen hy—ty ei arvossa vastaa niitð vaaroja, joiden alttiiksi annetaan itsensð ja muut. End of the Project Gutenberg EBook of Talvenpito pohjoisissa jðissð; Mont-Blanc vuorelle nousu, by Jules Verne *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TALVENPITO POHJOISISSA *** ***** This file should be named 39099-8.txt or 39099-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/9/0/9/39099/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.