Taistelu Heikkilän talosta

Project Gutenberg's Taistelu Heikkil‰n talosta, by Johannes Linnankoski This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Taistelu Heikkil‰n talosta Author: Johannes Linnankoski Release Date: August 4, 2008 [EBook #26188] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TAISTELU HEIKKILƒN TALOSTA *** Produced by Tapio Riikonen TAISTELU HEIKKILƒN TALOSTA Kirj. Johannes Linnankoski WSOY, Porvoo, 1907. I. Se oli niinkuin sulettu kello -- se talo. Ei ulkonaisesti, sill‰ sen portit olivat kaikille avoinna, jokaiselle talossa k‰vij‰lle riitti yst‰v‰llinen sana ja jokainen puutteenalainen tiesi saavansa Heikkil‰n em‰nn‰lt‰ runsaimman annin -- ja saavansa sen l‰mpim‰st‰ k‰dest‰. Mutta sis‰llisesti se oli niinkuin kaappikello, joka kyll‰ n‰ytt‰‰ numerotaulunsa ja viisarinsa ja lyˆ tuntinsa jokaisen kuullen, mutta salaa tarkoin sisusrakennuksensa. On ihmisi‰, jotka eiv‰t paljasta sis‰isest‰ olemuksestaan edes eteisen soppea l‰him‰iselleen. Mutta n‰idenkin n‰kˆ‰‰n t‰ydellisesti sulettujen kellojen sisusrattaitten liikkeist‰ luiskahtaa kuitenkin aina joku ‰‰ni syrj‰isten korviin. Heikkil‰st‰ ei kuulunut vuosikausiin ainoatakaan selv‰‰ rattaan rasahdusta, vain jonkunlaista humua, joka ik‰‰nkuin v‰reili koko talon ymp‰rill‰ ja hiipi salaper‰isen‰ kaikuna kaikkien sen toimien pohjalla, mutta jonka oikeasta olemuksesta ei kukaan ollut t‰ysin selvill‰. Arvotuksen keskuksena oli em‰nt‰. H‰n oli pitk‰, lujapiirteinen nainen ja h‰nen koko olemuksessaan oli jotain suoran hyv‰‰ ja avonaista jokaista kohtaan. Mutta ainoastaan m‰‰r‰ttyyn rajaan saakka -- ken sen yli astui, h‰n sai katua. Jotkut olivat yritt‰neet. Er‰‰t lapsuudentoverit eiv‰t malttaneet olla h‰nen avioliittonsa alkuaikoina utelematta jotain kahdenkeskist‰, oliko h‰n onnellinen ynn‰ muuta siihen suuntaan. Mutta silloin tuo ennen niin lempe‰ ja yst‰v‰llinen Heikkil‰n Anni j‰ykistyi kuin kiveksi ja loi sanaa sanomatta kysyj‰‰n sellaisen katseen, ett‰ t‰m‰ tunsi puhuneensa sopimattomia ja ik‰‰nkuin anteeksipyyt‰en k‰‰nsi jutun toisaanne. Nauhankaupustelijat ja sen semmoiset talossak‰vij‰t koettivat niinik‰‰n onneaan -- kautta rantain tietysti. Mutta he enn‰ttiv‰t tuskin suutaan suipistaa, kun jo n‰kiv‰t em‰nn‰n edess‰‰n niin kylm‰n l‰pitunkevana, etteiv‰t tienneet millaisin kielenpyˆr‰hdyksin ovesta puikahtaisivat. Merkillisint‰ oli etteiv‰t palvelijatkaan tienneet mit‰‰n -- ik‰‰nkuin hekin olisivat Heikkil‰n kynnyksen yli astuessaan vannoutuneet ainaiseen vaitioloon. Kiellettiinkˆ heit‰ puhumasta? Ei -- he vaan eiv‰t muka mit‰‰n tienneet. ªIs‰nt‰ nyt on sellainen kuin on, niinkuin jokainen n‰kee, ja em‰nn‰n vertaista saa hakea seitsem‰st‰ pit‰j‰st‰ -- niinkuin jokainen n‰kee.ª Siin‰ kaikki. Tunsivatko he samaa kuin muutkin -- em‰nn‰n kylm‰nsalaper‰isen arvokkuuden ‰‰netˆnt‰ vaateliaisuutta, joka sitoi kielenkannan? Vai mik‰ se oikein oli, joka kietoi kaiken t‰t‰ taloa koskevan l‰pitunkemattomaan h‰m‰r‰‰n? Selv‰‰ kuitenkin oli ett‰ sen pohjalla virtasi syvi‰ vesi‰ ja sen seinien sis‰ll‰ kamppaili v‰kevi‰ voimia -- siit‰ oli n‰hty er‰it‰, joskin harvoja vaahdonpirskeit‰, jotka antoivat aikoinaan paljonkin puheenaihetta. * * * * * Em‰nt‰ oli sen talon ainoa tyt‰r ja joutui aivan nuorena naimisiin. Silloin, heti h‰iden j‰lkeen, tapahtui h‰ness‰ ensim‰inen kaikkien silm‰‰n pist‰v‰ muutos -- hilpe‰, avomielinen tyttˆ muuttui yht‰kki‰ vakavaksi ja umpimieliseksi. Se oli sit‰kin ihmeellisemp‰‰, kun hilpeys ja avomielisyys kuului aivan sukuun, niin ett‰ Heikkil‰n naiset olivat ikimuistoisista ajoista olleet viel‰ kuuden-, seitsem‰nkymmenen vuotisina yht‰ hilpeit‰ kuin enimm‰t kuusitoistavuotiaina. Ilma oli arveluita t‰ynn‰. Olivatko vanhemmat pakottaneet h‰net vasten tahtoaan naimisiin? Siit‰ ei kell‰‰n ollut aavistustakaan, eik‰ se ollut edes k‰sitett‰v‰‰, sill‰ nuori is‰nt‰ oli isoisena ja rikkaana pidetyst‰ suvusta h‰nkin, vaikka hiukan toisenluontoisesta kuin heikkil‰iset itse. Oliko h‰nell‰ ollut joku nuoruudenrakastettu, joka yh‰ kummitteli mieless‰? Sek‰‰n ei ollut mahdollista, sill‰ sellaiset asiat eiv‰t s‰ily salaisuutena. Oliko nuorten v‰li huono? Siit‰ ei ollut mit‰‰n todistuksia -- ainoa, mit‰ tiedettiin, oli ett‰ nuoressa em‰nn‰ss‰ oli tapahtunut kummallinen muutos, ett‰ kaikki oli h‰ness‰ ik‰‰nkuin harmaaseen pilveen kietoutunut. Kerran sent‰‰n v‰l‰hti ilon pilkahduskin -- lapsen syntyess‰. Se oli poika ja se levitti ik‰‰nkuin l‰mmint‰ p‰iv‰paistetta nuoren em‰nn‰n el‰m‰‰n. Mutta sit‰ kesti vain lyhyen aamurupeeman -- sen j‰lkeen painui kaikki taasen harmaaseen. Sitten sattui talossa pieni‰ muutoksia. Vanha is‰nt‰ kuoli, ja er‰it‰ viikkoja myˆhemmin h‰nen vaimonsakin -- senkin sanottiin kuuluvan sukuun, ett‰ Heikkil‰n naisista ei kukaan el‰ kauan miehens‰ j‰lkeen. Ja nyt n‰htiin se kumma, ett‰ talon ohjaksiin tarttuneessa nuoressa is‰nn‰ss‰kin tapahtui muutos. Mik‰‰n raataja h‰n ei ollut koskaankaan ollut, olihan vain pist‰ytynyt silloin t‰llˆin kiireisimmiss‰ ulkotˆiss‰, mutta muuten kuluttanut p‰iv‰ns‰ paraastaan nikartelussa ja sen semmoisissa sis‰askareissa. Nyt, is‰nn‰ksi p‰‰sty‰‰n, h‰n heitti tyˆpuuhat kokonaan miesten varaan, kehuskellen vain mit‰ kaikkea h‰n aikoi tehd‰, mit‰ uutismaita raivata ja uusia rakennuksia rakentaa -- h‰n aikoi kerta kaikkiaan ªreilata Heikkil‰n uuteen uskoon.ª Itse asiassa h‰n alkoi ªreilataª l‰heisess‰ kievarissa, raivaten olutpullojen suilta tulppia ja rakennellen siihen aikaan uutukaisesta muotijuomasta, rommista, hˆyry‰vi‰ laseja. Kaupunkimatkat niinik‰‰n tiheniv‰t ja tuo ennen niin siivo, v‰h‰puheinen mies palasi nyt kotiin vasta iltamyˆh‰ll‰, hurjaa karkua ajaen, k‰‰nnekohdissa ja kyl‰paikoissa kime‰sti hihkaisten ja nahkasiimaista ruoskaa ilmassa heilutellen. ªIlmetty is‰ns‰, vaikka paljoa hullumpi!ª huudahtivat ihmiset p‰‰t‰‰n pudistaen, sill‰ virmat hevoset olivat olleet miespolvia suvun tunnuksena ja nahkaruoska oli kulkenut kuin perintˆvaltikkana jo kahdessa polvessa -- suvun silloisen p‰‰n, hurjan markkinaink‰vij‰n muistona. Ja aivan samoin kuin nyt poika oli ukkolautamieskin aikoinaan hihkunut ja juonut viinaa kuin laho puu, vaikkei kuitenkaan koskaan jalkoja altaan eik‰ jonkunlaista lautamiehenryhti‰ k‰ytˆksest‰‰n. Pojassa olivat kaikki suvun tunnusmerkit ‰kki‰ versoneet -- saamatta oli j‰‰nyt vain tuo korskea ryhti, joka piti entisten edustajien selk‰rankaa j‰ykk‰n‰. Jotkut olivat nyt ymm‰rt‰vin‰‰n em‰nn‰n aikaisemman muutoksen -- h‰nell‰ lienee ollut jonkunlainen aavistuksentapainen pelko ett‰ n‰in tulisi k‰ym‰‰n. Vaikkei puuttunut niit‰k‰‰n, jotka arvelivat is‰nn‰n ruvenneen juomaan sent‰hden, ett‰ em‰nt‰ oli sellainen. Em‰nt‰ itse muuttui n‰in‰ aikoina entist‰kin umpimielisemm‰ksi. H‰nelt‰ tuskin sai sanaa vastaukseksi ja h‰nen suurissa sinisiss‰ silmiss‰‰n n‰kyi tuskainen, h‰t‰‰ntynyt ilme, ik‰‰nkuin h‰n olisi kysellyt koko maailmalta mit‰ h‰nen nyt piti tehd‰. * * * * * Silloin sattui per‰kk‰in pari tapausta, joilla oli ratkaiseva vaikutus Heikkil‰n vastaiseen el‰m‰‰n. Is‰nt‰ saapui er‰‰n‰ iltana tavallista hurjemmalla tuulella kotiin. Uusi punaisella varsinauhalla koristettu ruoska vilahteli jo kaukaa ja h‰n ajoi pihalle niin rajusti, ett‰ toinen portinpylv‰s kaatui romahtaen ja hevonen siit‰ pelj‰styneen‰ laukkasi muutamia kertoja pihatanhuan ymp‰ri. Juopunut tuosta ‰imistyi ja suuntasi hevosen suoraan tallin sein‰‰ kohti, jota vasten se syˆksyi jotta polvet ja aisat kolahtivat. Nyt alkoi rangaistus. Ruoska l‰jahteli ja v‰risev‰ el‰in hyppi sen pakottamana korkealle sein‰‰ vasten, jotta kavioiden irrottamia s‰lˆj‰ sinkoili ymp‰ri. Samassa n‰kyi em‰nt‰ portailla. ªJ‰t‰ syytˆn el‰in rauhaan!ª kuului v‰r‰ht‰v‰ ‰‰ni ja h‰n astui pihalle is‰nt‰‰ kohti. Puhuteltu vilkaisi kuin salaiskun saanut olkansa yli, hypp‰si k‰rryilt‰ alas, j‰tti hevosen paikkaansa ja riensi huojuvin askelin em‰nt‰‰ kohti. ªKyll‰ min‰, piru vie, opetan ‰mm‰tkin tanssimaan!ª karjaisi h‰n l‰helle p‰‰sty‰‰n ja iski ruoskallaan em‰nn‰n olkap‰‰h‰n. Toinen sivallus sattui kasvoihin -- korvan juuresta alkoi tihkua punaista. Silloin rynt‰si piha-aidan vieritse kulkevalta kyl‰tielt‰ pari miest‰ kiireisesti tanhualle -- he olivat niitylt‰ palaavia naapuritalon hein‰miehi‰, jotka olivat juuri sattuneet paikalle eiv‰tk‰ voineet malttaa mielt‰‰n inhottavaa kohtausta katsellessaan. ªAntakaa olla! En tarvitse viel‰ vieraan apua -- en _kenenk‰‰n_ apua!ª kuului em‰nn‰n ‰‰ni niin kylm‰n pid‰tt‰v‰n‰, ett‰ miehet ehdottomasti pys‰htyiv‰t. Raaka mies silm‰ili katselijoihin. ªSopii vaan tulla, kaupungintuliaisille -- kyll‰ t‰st‰ riitt‰‰ naapurillekin!ª huusi h‰n ilkkuen. Ruoskanl‰j‰hdykset alkoivat taasen l‰isky‰. Mutta em‰nt‰ seisoi kuin patsas paikallaan -- hievahtamatta, kasvoja v‰r‰ytt‰m‰tt‰. Se oli niin kummallista, ettei hein‰v‰ki voinut jatkaa matkaansa eik‰ vastoin kieltoa apuunkaan menn‰. ªHuomenna lis‰‰, jos tarvitaan!ª sanoi ruoskija, lyˆden viel‰ viimeisen kerran ja astellen sitten toinen k‰si mahtavassa puuskassa, toisessa ilkamoiden ruoskaa kyl‰tielle p‰in viuhutellen, portaille ja sivaltaen viel‰ ohimenness‰‰n toisesta kuistinikkunasta lasit hel‰ht‰en alas. Mutta em‰nt‰ seisoi yh‰ liikahtamatta keskell‰ pihaa -- niinkuin h‰n ei olisi ollut oikein selvill‰ mit‰ oli tapahtunut. Ja j‰i yh‰ seisomaan hein‰v‰en l‰htiess‰ p‰‰t‰‰n pudistellen ja hiljaa puhellen tiehens‰. Kului pari p‰iv‰‰ -- Heikkil‰st‰ ei kuulunut hiiren hiiskausta, kaikki n‰ytti tasaantuneen ennalleen. Mutta kolmantena p‰iv‰n‰ tapahtui odottamatonta. Oli syˆty murkina ja koko hein‰v‰ki lojui pihalla aamiaisleposillaan -- is‰nt‰kin oli ilmestynyt joukkoon paksuja juoponsukkeluuksiaan lasketellen. Em‰nt‰ yksin oli puuhassa, mitaten paraikaa aitassa jyvi‰ muutaman hein‰ntekij‰n vaimolle. Silloin aitan ovi avautuu ja em‰nt‰ astelee hein‰v‰ke‰ kohti -- niinkuin h‰nell‰ olisi jotain asiaa. ªUudenaikaisia jyvi‰ nyt Heikkil‰n pelloissa kasvaakin!ª kuuluu vihlovanv‰risev‰ ‰‰ni ja h‰n kohottaa korkealle ilmaan piilossa kantamansa suurehkon l‰kkileilin. ªVaan kun ei vanhan is‰nn‰n tekem‰t laarit ole sellaisia varten, niin niit‰ ei s‰ilytet‰, ei nyt eik‰ vasta!ª Ja ennenkuin kukaan on enn‰tt‰nyt edes oivaltaa mist‰ on kysymys, on h‰n asettanut leilin halkovajan edess‰ seisovalle veistotukille ja temmannut sen vieress‰ olevan kirveen -- kirves kohoutuu ja painuu ja punainen rommi r‰isk‰ht‰‰ pitkin pihaa. ªPerkele!ª Is‰nt‰ on hyp‰ht‰nyt kasvot mustana ylˆs ja juoksee nyrkki ojona em‰nt‰‰ kohti. Kaikki ovat kuin ukkosen iskem‰t. Talon pieni poika, joka on juoksennellut leikkien pihalla ja juuri sattunut ‰itins‰ l‰heisyyteen, pudottaa s‰ik‰hdyksiss‰‰n leikkitoverinsa -- is‰n punanauhaisen ruoskan -- maahan ja juoksee itkien miesten luo. Nainen n‰kee tuon kaiken, tempaa ‰kki‰ ruoskan k‰teens‰ ja asettuu uhkaavaan asentoon. ªPysy loitolla!ª huutaa h‰n l‰henev‰lle miehelle s‰kenˆivin silmin. Ruoskanl‰j‰hdys! Mies kiroo, nostaa toisen k‰tens‰ kasvojensa suojaksi ja rynt‰‰ uudelleen. ªPysy loitolla, rommi- ja ruoskarenttu!ª kuuluu taasen ja ruoska iskeytyy el‰m‰n ja kuoleman voimien vimmalla miehen hartioihin, niin ett‰ h‰n vet‰ytyy kiljahtaen takaperin. Seisoo silm‰nr‰p‰yksen kuin pyˆrtynyt, vilkaisee j‰lleenkohotettuun ruoskaan, sitten h‰t‰isesti hein‰v‰keen, josta osa on noussut seisoalleen, ja l‰htee lopulta nolona, p‰‰ nuupallaan ja k‰det hervottomina sivuilla tupaa kohti hiipim‰‰n. Mutta em‰nt‰ astuu uudelleen veistotukin luo ja katkoo ruoskan siimoineen kirveell‰ pienen pieniksi palasiksi -- niinkuin sen jokainoassa tuumassa el‰isi onnettomuudensiemen, joka h‰nen t‰ytyy tuhota. Hein‰v‰ki tuijottaa ‰llistyneen‰. ªJa nyt niitylle!ª kuuluu luja, k‰skev‰ ‰‰ni. ªKyll‰ olettekin n‰in‰ vuosina ruoka-aikoja pit‰neet.ª Jotkut katsovat h‰mm‰stynein‰ tuohon hentoon, viel‰ miltei tyttˆm‰iseen em‰nt‰‰n, joka seisoo nyt komentajan ryhti vartalossaan ja k‰skij‰n ilme katseessaan heid‰n edess‰‰n -- toiset hym‰ht‰v‰t. Muuan puolikasvuinen p‰iv‰l‰ispoika, joka yh‰ loikoo nurmella, ilmaisee k‰sityksens‰ uuden k‰skij‰n esiintymisest‰ siten, ett‰ v‰‰nt‰ytyy veltosti lyng‰lleen, sirist‰‰ toisen silm‰ns‰ kiinni ja toisella katsoa tiirottaa h‰vytˆn virnistys pulleilla kasvoillaan. Siunaaman tuokio -- em‰nt‰ on kapsahtanut pojan eteen, temmannut h‰net seisoalle ja ravistelee rintapielist‰ niin, ett‰ p‰‰ pyˆrii ker‰n‰. ªEtkˆ ymm‰rr‰ -- niitylle!ª Ja h‰n lenn‰tt‰‰ pojan luotaan sellaisella vimmalla, ett‰ t‰m‰ tˆmist‰‰ pitkin syˆksyaskelin loitos pihalle. V‰ki katsoa toljottaa. ªJa se olen min‰, joka t‰st‰ p‰iv‰st‰ l‰htien t‰ss‰ talossa k‰sken -- niin ett‰ sen nyt jokainen tiet‰‰!ª V‰ki on ymm‰ll‰, mutta alkaa suoriutua liikkeelle. * * * * * Kahteen p‰iv‰‰n ei Heikkil‰st‰ kuulunut mit‰‰n. Is‰nt‰‰ ei kukaan n‰hnyt edes vilaukselta -- h‰n oli sulkeutunut h‰peiss‰‰n ja harmissaan kamariin. Mutta toisen p‰iv‰n j‰lkeisen‰ yˆn‰ tapahtui taas jotain. Tuvassa nukkuvat palvelijat havahtuivat siihen, ett‰ v‰likamarin ovi ‰kki‰ aukeni ja tuvan l‰pi riensi kuin vaalea haamu kiireisesti eteiseen. Havahtuneet syˆks‰htiv‰t unisilmin pihanpuoleisiin ikkunoihin. Ulkona n‰kyi k‰rryt tanhualla tallin edess‰ ja sen ovenpielirenkaaseen sidottuna hevonen, jonka p‰‰lle is‰nt‰ asetteli paraillaan valjaita. ªVai niit‰ maita?ª kuului kuistilta p‰in -- per‰nurkan ikkunasta oli kuuman ilman vuoksi irrotettu toinen puolisko, niin ett‰ jokainen sana kuului tupaan. Ja he n‰kiv‰t em‰nn‰n rient‰v‰n alusvaatteisillaan miltei juoksujalkaa valjastajaa kohti. Tallin luota kuului karkea kirous, mutta mies j‰i hetkiseksi neuvotonna paikalleen. Em‰nt‰ jo l‰heni, nopein, p‰‰tt‰vin askelin -- niinkuin n‰ytti suoraan hevosen p‰‰puolta kohti, is‰nt‰‰n huomiotaan kiinnitt‰m‰tt‰. Silloin katselijat n‰kiv‰t miehen hyp‰ht‰v‰n kuin saalistaan vartioivan otuksen tulijaa vastaan. ªSin‰ perkeleensikiˆ!ª -- oikean jalan k‰rki vilahti polvea kohti. Pihalta kuului tukehtunut huudahdus. He n‰kiv‰t em‰nn‰n pys‰htyv‰n silm‰nr‰p‰yksess‰ ja kohottavan vasenta jalkaansa varpaiden varaan, tuska kasvoillaan, k‰sivarsia j‰nnitt‰en ja k‰si‰ nyrkkiin puristaen. Katselijat valtasi aavistuksensekainen pelko. He n‰kiv‰t em‰nn‰n tekev‰n tuollatavoin viel‰ pari kertaa, sitten jalka laskeutui kuin koetellen suoraksi maahan -- nainen l‰ksi itsepintaisesti p‰‰maaliaan kohti. Ikkunoistat‰hyst‰j‰t huoahtivat vapautuksen huokauksen. Mutta mies, joka oli seisonut koko ajan liikkumattomana paikallaan, ik‰‰nkuin havahtui, hiaisi kirahtaen hampaitaan ja syˆks‰hti j‰less‰, tavottaen toisella k‰dell‰‰n menij‰n olkap‰‰st‰. Silloin nainen k‰‰ntyi, uhkaava lieska silmiss‰‰n -- he syˆksyiv‰t kuin kaksi kipenˆiv‰‰ tulenkielekett‰ toistensa rintapieliin. Tuokio tuimaa nujerrusta molemmin puolin, sitten vaatteenrepe‰misen ‰‰ni ja em‰nn‰n paljastuneen olkap‰‰n v‰l‰hdys kes‰yˆn h‰myss‰ -- k‰det kiertyiv‰t vartaloiden ymp‰ri. Kiert‰mist‰, kaartamista ja v‰‰nt‰mist‰, sitten molemmat kaatuivat. Sen j‰lkeen voi erottaa vain ep‰selv‰‰ myllerryst‰, jalkojen ja k‰sien liikkeit‰, valkean ihon v‰l‰htelemist‰ ja kamppailijain viereksimist‰ toistensa yli, kunnes nainen riist‰ytyi ‰kki‰ ylˆs -- yl‰ruumiiltaan puolipaljaana, revennyt hiha sivulla riippuen. Mies heitt‰ytyi vikkel‰sti nelinryˆmin ja kahmaisi k‰dell‰‰n j‰lest‰ juuri kun toinen oli p‰‰sem‰isill‰‰n, kahmaisi ja sai jalasta kiinni -- nainen kaatui ponnettomasti suulleen. Mutta h‰n huomasi samassa jotain edess‰‰n ruohikossa, teki ep‰toivoisen liikkeen ja tapasi sen k‰teens‰. Silm‰nr‰p‰ys -- nainen pyˆrsi hurjana vastustajaansa p‰in ja katselijat n‰kiv‰t h‰nen samassa tuokiossa kohoavan polvilleen miehen niskaan, toisella k‰dell‰‰n painavan h‰nen p‰‰t‰‰n ja toisella lyˆv‰n k‰den ymp‰ri kierretyn sitolkkahihnan rengasp‰‰ll‰ mink‰ kerkesi. ªYmm‰rr‰tkˆ -- t‰st‰ pit‰‰ -- tulla selv‰! Sin‰ et potki -- etk‰ revi -- etk‰ renttuile -- et vaikka taittuis! Ja hevosta ei liikuta -- ei kukaan -- ei minun luvattani -- omasi olet juonut!ª kuului l‰‰h‰tt‰v‰ ‰‰ni lyˆntien keskelt‰. Samassa nainen keikahti nurinniskoin nurmelle. Taas viereksimist‰ ja kahdenkamppailua -- katselijat n‰kiv‰t kuinka mies tavotti hihnaa joka k‰‰nteess‰. Mutta nainen ponnisteli ep‰toivon vimmalla, ja hetkisen p‰‰st‰ he n‰kiv‰t h‰nen j‰lleen miehen hartioilla ja iskev‰n ‰skeist‰kin hurjemmin. ªSiit‰ _pit‰‰_ tulla -- selv‰! -- Nyt on _talosta_ kysymys -- sanoi is‰ -- silloin. Niin, nyt se on -- kuuletko -- _nyt on talosta kysymys_! -- Sit‰ ei rommilla -- eik‰ ruoskalla -- rakennettu -- eik‰ revit‰kk‰‰n! -- Heikkil‰ on _minun_ -- ja min‰ sen _pid‰n_ -- ymm‰rr‰tkˆ?ª Mies v‰‰nteli ja ponnisteli. Turhaan! Hetkisen p‰‰st‰ h‰n alkoi vuoroin kirota, vuoroin ulista ja valittaa, ja lopulta rukoilla armoa. Mutta h‰n sai kauan rukoilla, ennenkuin toinen vihdoin v‰syneen‰ ja heng‰styneen‰ hellitti. ªMene kamariisi ja pysy siell‰ -- ruoka kannetaan eteesi! Ja ellei se kelpaa, niin suoriu sinne, mist‰ olet tullutkin!ª Ja katselijat n‰kiv‰t kuinka mies laahusti sis‰‰n voihkien ja hervottomana kuin m‰rk‰ r‰‰sy, ja katosi etukamariin. Jonkun ajan p‰‰st‰ tuli em‰nt‰kin ja riensi tuvan l‰pi omaan kamariinsa -- palvelijat olivat jo vet‰ytyneet vuoteilleen ja tekeytyiv‰t nukkuviksi. Mutta em‰nn‰n menty‰ he alkoivat kuiskailla. Silloin h‰n ilmestyi ‰kki‰ uudelleen ja seisahtui t‰ysiss‰ pukeissa keskelle permantoa. ªN‰ittekˆ mit‰ t‰‰ll‰ tapahtui?ª kuului tiukka ‰‰ni. ªEmme ... emme me mit‰‰n tied‰ª, h‰t‰ili joku. ªValehtelet!ª hel‰hti permannolta. ªMin‰ n‰in p‰it‰ ikkunassa. Ja min‰ sanon ett‰ jos t‰st‰ asiasta kuuluu hiiskaustakaan n‰iden seinien ulkopuolelle, niin min‰ pehmit‰n teid‰t jokainoan samalla hihnalla!ª H‰n seisoi viel‰ hetkisen paikoillaan, ankarana ja ryhdikk‰‰n‰ -- v‰est‰ tuntui niinkuin h‰n olisi sin‰ yˆn‰ kasvanut p‰‰t‰‰n pitemm‰ksi ja ik‰‰ntynyt kymment‰ vuotta vanhemmaksi. * * * * * T‰t‰ temmellyksen yˆt‰ seurasi monta rauhan vuotta. Jokainen voi huomata, ett‰ Heikkil‰n asioissa tapahtui sin‰ hein‰aikana kokok‰‰nne. Is‰nt‰ oli kuin olemattomiin h‰ipynyt, kuin el‰kevaari kamarissaan, luikkien nolona ja salakuiluisena tyˆv‰en ohi, milloin sattui heit‰ vastaan pihalla. Mutta em‰nt‰ oli sit‰ enemm‰n n‰kˆs‰ll‰ -- kaikkialla, joka paikassa. Miehet yrittiv‰t ensi p‰ivin‰ hym‰htelem‰‰n, kun h‰n kyseli heid‰n tˆit‰‰n ja antoi m‰‰r‰yksi‰‰n, mutta m‰‰r‰ysten takana oli sek‰ j‰rke‰ ett‰ sellaista ter‰st‰, joka sai hym‰hdykset hyytym‰‰n. Uuden kurssin j‰lki‰ alkoi n‰ky‰ kaikkialla. H‰n lis‰si tyˆv‰en kaksinkertaiseksi ja vaati kaksinverroin tyˆt‰ entiseen n‰hden. Uutismaita raivattiin, kaivettiin ojia ja pantiin aitaa. Komento oli ankara, mutta ruoka oli hyv‰, palkka hyv‰ ja koko touhussa jonkunmoista kummaa ryhti‰, niin ett‰ palkolliset ja p‰iv‰l‰iset pian alkoivat pit‰‰ kunnianaan kuulua Heikkil‰n taloon. Eik‰ em‰nn‰n puuhissa ollut ainoastaan ryhti‰, vaan hiukan muutakin. Kyl‰ll‰ kerrottiin ett‰ h‰n oli er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ ilmestynyt naapurikartanon konttoriin, pyyt‰nyt n‰hd‰ navetat, tallit ja riihet, koetellut tyˆkaluja pellolla ja kolunnut joka kolkan. Pian sen j‰lkeen n‰htiin Heikkil‰n pelloilla uudenaikaisia muokkausaseita, navetta uusittiin perinpohjin tallia korjattiin j.n.e. Tuo kaikki antoi paljon puheenaihetta -- viel‰ enemm‰n is‰nn‰n ja em‰nn‰n v‰liset suhteet. Oliko heid‰n v‰lill‰‰n mit‰‰n suhteita ensink‰‰n? Vai oliko toinen vain uusi talonhaltija, toinen el‰kkeelle siirtynyt entinen? Silt‰ n‰ytti -- ainakin is‰nt‰ n‰ytti v‰hitellen tottuvan uuteen asemaansa. Kamari tosin oli edelleenkin h‰nen varsinainen pes‰ns‰, mutta nyt h‰n jo liikkui silloin t‰llˆin entisiss‰ pikkupuuhissaan ja sˆi miesten kanssa yhteisess‰ pˆyd‰ss‰. Mutta sis‰lliselt‰ ihmiselt‰‰n h‰n oli kuin kirjotukseton kivipatsas. Saattoi kulua p‰ivi‰, jolloin h‰n ei avannut kertaakaan suutansa; toisinaan sielt‰ taas tuli -- kummallisia kompia ja sutkauksia, joista ei useimmiten tiennyt olivatko ne hullun vai viisaan puheita, mutta jotka saattoivat joskus olla hyvinkin myrkyllisi‰. Kaiken tuon p‰‰ll‰ lep‰si jonkunlainen kuiva salahymy, joka tuntui miltei pelottavalta, sent‰hden ettei kukaan tiennyt mit‰ sen alla piili. Mutta mill‰ taialla em‰nt‰ oli saanut tuon h‰ijynsisuisen miehen tuollalailla lannistetuksi, jopa h‰nen juomahimonsakin hillityksi, sill‰ tosiasia oli ettei h‰nt‰ nyt en‰‰ n‰hty milloinkaan humalassa tai juopotteluretkill‰ renttuilevan? Se oli niit‰ Heikkil‰n salaisuuksia, joita saattoi aavistaa, vaan ei selitt‰‰. Jotkut v‰ittiv‰t varmaksi, ett‰ is‰nt‰ toisinaan tuoksahti v‰keville. Mit‰ se merkitsi? Itse h‰n ei hommannut juomatavaroita. Hankkiko niit‰ em‰nt‰, joka nyt ajoi kaikki kaupunkimatkat, ja antoi m‰‰r‰annoksittain? Mutta kukaan ei ollut h‰nt‰ n‰hnyt viinakaupassa tai h‰nen tuomistensa joukossa sellaisia tavaroita. Miten tahansa, joka tapauksessa em‰nn‰n menettely her‰tti kunnioitusta -- ett‰ h‰n ei laskenut taloa h‰viˆˆn ja ett‰ h‰n teki rentusta ainakin vaarattoman tyhj‰ntoimittajan -- viel‰ enemm‰n sen salaper‰isen ryhdin vuoksi, jolla h‰n tuon kaiken suoritti. Ihmisten ajatukset askaroivat usein h‰ness‰. He n‰kiv‰t h‰nen aikaa myˆten pyˆristyv‰n ja vihannoituvan, mutta kasvojen lujat piirteet eiv‰t pehminneet. Lapsiin n‰hden j‰i poika ainoaksi -- olivatko kaikki hellemm‰t suhteet puolisoiden v‰lill‰ katkenneet? Mit‰ tuo voimakas, luoksep‰‰sem‰tˆn nainen sisimm‰ss‰‰n ajatteli ja tunsi? Kaipasiko h‰n jotain, k‰rsikinkˆ ehk‰? Tuntuiko h‰nen el‰m‰ns‰ kaikesta menestyksest‰ huolimatta yksin‰iselt‰? Vai oliko h‰n ehk‰ hyvinkin tyytyv‰inen riippumattomaan valtiaan-asemaansa? Ne olivat kysymyksi‰, joihin ei kukaan uskaltanut edes viitata -- ei yst‰vyyden, ei osanoton eik‰ mink‰‰n muun tunteen nimess‰. Mutta vuodet vieriv‰t ja ihmiset tottuivat asiain tilaan, heitt‰en lopulta kaikki hyˆdyttˆm‰t arvailemiset. He n‰kiv‰t vain ett‰ Heikkil‰n per‰sint‰ ohjasi sama voimakas k‰si ja ett‰ talo vaurastui vaurastumistaan. Is‰nt‰kin n‰ytti osaansa tyytyv‰iselt‰ -- tylsine katseineen, salahymyineen ja piikkip‰isine pistopuheineen, joista ei kukaan en‰‰ loukkaantunut, koska tiedettiin ne h‰nen ainoaksi huvikseen. * * * * * Mutta sitte er‰‰n‰ kev‰nn‰ tapahtui taas jotain, joka kiinnitti ihmisten huomion hetkiseksi Heikkil‰‰n. Poika oli sin‰ vuonna enn‰tt‰nyt rippikouluik‰‰n -- oli jo k‰ynytkin koulunsa ja odotti vain ripillep‰‰stˆp‰iv‰‰, joksi oli m‰‰r‰tty helluntai. Sit‰ ennen oli h‰nt‰ varten teht‰v‰ muutamia pieni‰ ostoksia. Mutta em‰nn‰lle sattui pahimmoikseen er‰it‰ tˆit‰, joita ei sopinut j‰tt‰‰ muiden varaan, niin ettei h‰nest‰ ollut kaupunkiin menij‰ksi. Silloin is‰nt‰ tarjoutui l‰htem‰‰n pojan seuralaiseksi -- h‰nell‰ oli hyv‰‰ aikaa. Ehdotus tuntui oudolta, mutta em‰nn‰ll‰ ei ollut mit‰‰n p‰tev‰‰ sit‰ vastaankaan, sill‰ is‰nt‰ oli jo edellisen‰ talvenakin tehnyt er‰it‰ kaupunkimatkoja. Tosin vain lankkukuorman ajajana miesten mukana, mutta h‰n oli k‰ytt‰ytynyt niin kaikin puolin moitteettomasti, ett‰ kaikki luulivat h‰nen unohtaneen vanhat kujeensa ja alkaneen paikata miehuusvuosiensa mainetta. Is‰ ja poika l‰htiv‰t. Joutui p‰iv‰llisaika -- kaupunkimiehi‰ ei kuulunut. Kello iski kaksi, kolme ja nelj‰ -- palvelijat huomasivat em‰nn‰n poskilla punaiset pilkut, mutta n‰kiv‰t h‰nen muuten niin tyynen‰, kuin ei mit‰‰n erikoista olisi ollut kysymyksess‰. Itsell‰‰n heill‰ alkoi tuska nousta kurkkuun. Kello viiden aikana kuului maantielt‰ r‰ikyv‰‰ rattaitten r‰tin‰‰. Jo kimahti hihkaisu -- suuri ja valtava kuin riemuhuuto, ja sen jatkona toinen, lapsellisen kime‰ ja ik‰‰nkuin arasteleva. Toinen k‰rryill‰ olijoista heilutti punanauhaista ruoskaa, toinen istui etukumarassa, pit‰en toisella k‰dell‰‰n istuimenkaiteesta ja huojuen sinne t‰nne rattaitten heilahdusten mukaan. R‰tin‰ l‰heni. Ohjaksennyk‰isy ja ruoskanl‰j‰hdys -- he ajoivat t‰ytt‰ karkua Heikkil‰n ohitse ja hihkaisivat yhtaikaa juuri talon kohdalla. Piiat seisoivat syd‰n kurkussa pihalla -- muuan joukosta juoksi heng‰styneen‰ tupaan. ªN‰kikˆ em‰nt‰ --- is‰nt‰ ja...ª ªEnt‰s sitte...?ª Tyttˆ karahti korviaan myˆten punaiseksi ja vet‰ytyi kuin pahanteosta tavattu masentuneena takaisin. Heikkil‰nm‰elt‰ voi n‰hd‰ kuinka kaupunkimiehet kaarsivat sillan yli ja ajoivat kyl‰n p‰‰ss‰ olevaan kievariin. Piiat odottivat joka hetki em‰nn‰n astuvan ulos ja suuntautuvan kievaria kohti. Mutta mit‰‰n ei kuulunut. Sen sijaan h‰n ilmestyi jonkun ajan kuluttua kuistille ja kysyi eikˆ talossa en‰‰ mit‰‰n tyˆt‰ ole, kun he tuollalailla toljailevat. Itse h‰n oli aivan entisell‰‰n, puhuen tavallisella tyynell‰ ‰‰nell‰‰n, ei edes punaisia pilkkuja n‰kynyt en‰‰ poskip‰ill‰. Mutta palvelijat puhuivat kuiskaten ja liikkuivat varpaisillaan -- he eiv‰t voineet sille mit‰‰n. Kello yhdeks‰n aikaan kuului taasen rattaitten r‰tin‰‰. ªHˆm H‰rm‰st‰, pojat -- alam‰ki ja akka aisoissa!ª hihkaisi is‰nt‰ portista sis‰‰najaessaan. He pys‰htyiv‰t keskelle pihaa. Poika pyrki ensinn‰ alas, mutta horjahti ja kaatui ja j‰i siihen nelinryˆmin makaamaan. Is‰nt‰ r‰h‰hti nauramaan, hihkaisi uudelleen, iski ruoskalla hevosta ja ajoi viel‰ yhden kierroksen pihan ymp‰ri. H‰n oli kuin entisest‰‰n kasvanut, korskean ja mahtavan n‰kˆinen, silm‰illess‰‰n ylpe‰sti ymp‰rilleen. Em‰nt‰ ilmestyi kuistille ja pys‰htyi sinne hetkiseksi. Palvelijat olivat kadonneet mik‰ minnekin, uskaltaen tuskin pielen takaa kurkistaa. K‰rryist‰ laskeutuvan is‰nn‰n suusta kuului r‰m‰ht‰v‰ ivanauru, kun h‰n huomasi em‰nn‰n kuistilla. ªKaikki on taas tallella, hih!ª kimitti h‰n kuin kile‰ll‰ kellolla, vilkuttaen merkitsev‰sti ruoskaa ilmassa. ªJa kaupanp‰‰lliset myˆs!ª -- h‰n osotti nurmella makaavaa poikaa, nauraa hohottaen selk‰piit‰ vihlovaa pirullista naurua. Em‰nt‰ l‰heni -- katselijain teki mieli ummistaa silm‰ns‰. Mutta h‰n kulki kuin omia aikojaan, niinkuin ei olisi n‰hnytk‰‰n is‰nt‰‰, joka yh‰ seisoi korskeana ja hajas‰‰risen‰ paikallaan, ruoska puuskaan puristetussa toisessa k‰dess‰‰n ja kiiluva voitonriemu punaisilla kasvoillaan -- niinkuin h‰n ei olisi mit‰‰n n‰hnyt eik‰ kuullut, vaan ainoastaan nauttinut hetken valtavasta huumauksesta. Nyk‰isy -- ruoska vilahti em‰nn‰n k‰dess‰. ª_Sis‰‰n_!ª hel‰hti samassa niin ankaran nujertavasti, ett‰ tuvassa olijatkin s‰ps‰htiv‰t. Valtikkansa menett‰nyt mies tuijotti tajutonna k‰sitt‰m‰tt‰ heti mit‰ oli tapahtunut. ªKamariisi!ª kuului uudelleen -- ‰‰ness‰ v‰risi tuska ja kiehahti vihan poreet. Ja katselijat n‰kiv‰t kuinka tuo ‰sken niin korskea mies kutistui kuin hein‰ruko rankkasateessa ja l‰ksi niska lyyhyss‰, ik‰‰nkuin iskua pel‰ten, sanaa sanomatta tupaa kohti painumaan. Em‰nt‰ seurasi kintereill‰ -- molemmat katosivat etukamariin. Sielt‰ alkoi kuulua vinkunaa ja l‰iskin‰‰, ulinaa ja voivotusta ja yh‰ vain herke‰m‰tˆnt‰ l‰iskin‰‰, niin ett‰ tuvassaolijain pintaa karmi. Hetkisen p‰‰st‰ ilmestyi em‰nt‰ tupaan. ªRiisukaa hevonen ja k‰yk‰‰ uittamassa!ª sanoi h‰n tuimasti, tyˆnt‰en k‰dess‰‰n olevan ruoskan padan alla palavaan tuleen. Itse h‰n l‰ksi uudelleen ulos -- otti nurmella makaavan pojan syliins‰ ja kantoi h‰net kuin pienen lapsen omaan kamariinsa. * * * * * Seuraavana aamuna ilmautui sek‰ ‰iti ett‰ poika pyh‰vaatteissaan tupaan. V‰ki n‰ki heid‰n astuvan piennarpolkua alas rantaan ja soutavan ruuhella joen poikki -- v‰h‰‰ alempana, joen polvekkeessa, h‰‰mˆtti pappila koivujen keskell‰. Sitte painui kaikki entisille teloilleen. Ket‰‰n ei ihmetytt‰nyt, ett‰ is‰nt‰ taasen pysytteli pitk‰t ajat kamarissaan, eik‰ liioin sek‰‰n, ett‰ h‰n nyt n‰ytti entist‰ raihnaisemmalta, jopa unohti miltei kokonaan kokkapuheensakin. Pojasta tiedettiin kes‰ll‰ kertoa, ett‰ h‰n oli k‰ynyt vakavaksi kuin vanha mies. Ja syyskes‰ll‰ h‰n katosi kokonaan talosta. Em‰nt‰ itse oli kyydiss‰ ja viipyi sill‰ matkalla kolme p‰iv‰‰. ªJo h‰n enn‰tti n‰hd‰, mit‰ kotona n‰ht‰v‰‰ olikinª, kuului lyhyt selitys. Viel‰ kerran antoi Heikkil‰ itsest‰‰n puheenaihetta -- yll‰tyksen‰ t‰ll‰ kertaa, niinkuin usein ennenkin. Talossa k‰vi kuolema vieraana. Joulu oli juhlittu ja Heikkil‰n l‰himm‰ss‰ naapurissa, kyl‰n sep‰ll‰, oli paraikaa puutalkoot. Sen jatkoksi olivat nuoret hommanneet jonkunlaiset ªJussinp‰iv‰-tanssitª, joihin Heikkil‰nkin palvelijat olivat viimeist‰ myˆten vet‰ytyneet. Silloin, polkan paraillaan pauhatessa, riuhtaistaan tanssituvan ovi ‰kki‰ auki ja ovensuuhun ilmestyy Heikkil‰n is‰nt‰ -- puolipukeissa, silm‰t pyˆrein‰, kauhu kasvoillaan. ªJos Heikkil‰n v‰ki tulisi heti kotiin!ª Muuta h‰n ei saanut sanotuksi, vaan katosi saman tien. Kaikki ymm‰rsiv‰t ett‰ jotain erikoista oli tapahtunut tai tapahtumaisillaan -- tanssijat alkoivat painautua joukolla Heikkil‰‰n. Is‰nt‰ vei tulijat suoraan em‰nn‰n kamariin. Siell‰ makasi talon valtiatar yˆpukeissa vuoteellaan -- kyljell‰‰n, kasvot huoneeseen p‰in k‰‰nnettyin‰, mutta kalpeana ja molemmat k‰det rinnan alla, ik‰‰nkuin syd‰nalaansa painaen. Nyt kertoi is‰nt‰ -- ‰‰ni t‰risten ja silm‰t kauhusta pyˆrein‰ -- kuinka h‰n oli kamarissaan her‰nnyt ‰‰nekk‰‰seen valitukseen ja voihkinaan, luullut sen ensin kuuluvan ulkoa ja arvellut talkoomiehi‰ olevan liikkeell‰, mutta vihdoin hoksannut ett‰ se tulikin em‰nn‰n kamarista, rient‰nyt tuvan kautta sis‰‰n, n‰hnyt h‰nen viel‰ likist‰v‰n syd‰nalaansa, ja ‰‰nn‰ht‰v‰n -- sitte painuvan sanattomaksi. H‰n, is‰nt‰, pel‰styi niin, ettei uskaltanut edes sormellaan kajota, vaan riensi suoraap‰‰t‰ tanssipaikkaan. Pel‰stynyt h‰n todella olikin, vavisten joka luusolmustaan. Sama kaamea tunne valtasi katsojatkin. Jokainen ymm‰rsi ett‰ em‰nt‰ oli saanut ‰killisen ªkohtauksenª -- sellaisia tapauksia oli ennenkin n‰hty -- ja ett‰ se oli tapahtunut tuokio takaperin, sill‰ ruumis oli viel‰ l‰mmin. Syrj‰iset poistuivat syv‰ apea mieless‰‰n ja talon omat naiset ryhtyiv‰t ruumista pesem‰‰n. Is‰nt‰ oli koko ajan mukana, nostellen ja autellen, kannattaen p‰‰t‰ kun hiuksia kammattiin j.n.e. -- yh‰ kalpeana ja v‰risev‰n‰, mutta auliina ja huomaavaisena. Palvelijat suorastaan ihmetteliv‰t kuinka h‰nkin osasi kerran olla ihmisiksi. * * * * * Tuskin milloinkaan on vainajan luona k‰ynyt niin paljon katsojia kuin nyt Heikkil‰ss‰ -- aina kirkkoherrasta ja nimismiehest‰ alkaen. Kuolonsanoma oli yll‰tt‰nyt niin ‰kki‰ ja Heikkil‰n em‰nt‰ oli ollut tavallista merkillisempi ilmiˆ -- salaper‰inen ja kummallinen, mutta kaikkien kunnioittama. He olivat seisoneet kuin varjokuvien edess‰, n‰hneet h‰m‰ri‰, ohikiit‰vi‰ katkelmia, aavistaneet kokonaisuuden piirteit‰ ja niiden takana syv‰‰ ja selitt‰m‰tˆnt‰, joka kerran selvi‰isi. Mutta nyt oli kaikki lukittu tuonen murtamattomalla sinetill‰. N‰ytti niinkuin ihmiset eiv‰t olisi tahtoneet n‰kem‰tt‰‰n uskoa, ett‰ edes kuolema voisi sellaista omanvoiman ihmist‰ tavallisilla keinoilla lannistaa. Mutta lannistettu h‰n oli, lev‰ten kauniina ja rauhallisena laudallaan -- se pieni kulmien rutistus, kuolonkamppauksen sormenj‰lki, joka n‰kyi silmien v‰liss‰, sekin vain kohotti h‰nen ankaraa arvokkuuttaan. * * * * * Hautajaiset olivat suuret ja komeat, niinkuin sellaisen talon ja sellaisen vainajan arvolle sopi. Ja nyt n‰htiin se kumma, ett‰ is‰nt‰ pysytt‰ysi koko ajan t‰ysin selv‰n‰, kertoen tuon tuostakin vavahtelevalla ‰‰nell‰ kuinka h‰n her‰si valitukseen ja voihkinaan j.n.e. Ihmiset miltei unohtivat entisen vastenmielisyytens‰ ja tunsivat jonkinlaista s‰‰lintapaista miest‰ kohtaan, johon tapaus n‰ytti tehneen niin syv‰n vaikutuksen. Em‰nt‰ kaikesta p‰‰tt‰en, arvelivat he, antoi kuolemallaan h‰nelle kest‰v‰mm‰n ojennuksen kuin koskaan elonsa p‰ivin‰. Poikaa ei n‰kynyt hautajaisissa -- h‰nen olinpaikkansa ei ollut kenenk‰‰n tietona. Mutta maahanpaniaiset olivat tuskin ohi, kun Heikkil‰st‰ alkoi taasen kuulua kummia. Niinkuin vanhat salaper‰iset voimat olisivat yht‰kki‰ manautuneet esille. Taas heilui ruoska Heikkil‰n tanhualla, taas kuului hihkaisuja ja hevonen laukkasi vaahdossaan. Is‰nt‰ oli kuin pirultariivattu -- aivankuin h‰nen sukunsa entiset juopot, markkinank‰vij‰t ja yltiˆp‰‰t olisivat alkaneet kummitella h‰nen hahmossaan. Aamup‰iv‰ll‰ h‰n saattoi juoda kaupungissa, puolenp‰iv‰n aikaan jossakin kievarissa, illalla toisessa ja yˆll‰ kolmannessa. Kotona h‰n k‰vi ainoastaan silloin t‰llˆin hevosta vaihtamassa ja palvelijoita kiusaamassa kaikenmoisilla pirullisuuksilla, joita ainoastaan juopon aivot saattavat keksi‰. Tai h‰n karautti pihalle reki t‰ynn‰ renttuja ja pani toimeen hurjat juomingit. Silloin h‰n saattoi komentaa haarikat pˆyt‰‰n ja t‰ytt‰‰ ne reunojaan myˆten rommilla. Hetkinen, ja h‰n sai p‰‰h‰ns‰ ett‰ heid‰n piti syˆd‰. Ei muuta kuin lammas karsinasta, se syd‰nyˆn‰ kokonaisena muuripataan ja sellaisena pˆyt‰‰n, jonka ymp‰rill‰ urhot sitte m‰ss‰siv‰t. Mutta kesken kaiken h‰n saattoi kiljahtaa kuin hullu, nousta silm‰t pyˆrein‰ pˆyd‰st‰ ja l‰imi‰ ruoskalla ymp‰rilleen, hˆpist‰ k‰sitt‰m‰ttˆmi‰ sanoja, rynn‰t‰ ulos ja ajaa karkuuttaa huutaen ja ulvoen tiehens‰. H‰n ei ainoastaan juonut, vaan r‰iski muutenkin mink‰ kerkesi. Ravintoloissa h‰n huimi ruoskallaan ikkunoita sirpaleiksi ja laseja ja posliineja pˆydilt‰ lattiaan. Kaikesta n‰kyi ett‰ h‰n oli p‰‰tt‰nyt hankkia korvausta puolitoistakymmenvuotisesta paastostaan ja h‰vitt‰‰ Heikkil‰n nurkkakivi‰‰n myˆten. Ihmiset katselivat tuota h‰vityksen kauhistusta kylm‰t v‰reet selk‰piiss‰‰n. Se ei oikeastaan heit‰ ihmetytt‰nyt, p‰invastoin tuntui miltei luonnolliselta ett‰ tuo juopporenttu nyt riehui tuhon ruoska k‰dess‰‰n -- nyt kun este oli poissa. Mutta niinkˆ piti Heikkil‰n, em‰nt‰vainajan silm‰ter‰n, h‰vit‰? Er‰iden mielest‰ siin‰ oli muutakin kuin pelkk‰‰ juopon hurjistelemista. Vanha salaper‰isyyden sumu ei ollut viel‰k‰‰n h‰lvennyt Heikkil‰n ymp‰rilt‰, mutta sen ydin oli heid‰n mielest‰‰n selv‰ -- se oli kaikesta p‰‰tt‰en ollut taistelua talosta, ties Jumala kuinka ankaraa ja hellitt‰m‰tˆnt‰. Kaikki kokonaisuutena katsottuna esiintyi tuo parin vuosikymmenen taival vastakkaisten voimien kamppailuna talon ylivallasta -- nykyinenkin oli vain sen jatkoa. Oliko toinen jo kokonaan poistunut temmellyskent‰lt‰ ja j‰tt‰nyt toisen voittajaksi? H‰vityksen voimako se t‰ss‰ viimeisen sanan sanoi? Silt‰ n‰ytti. II. Maaliskuun kuutamo asteli hohtavalla kev‰thangella ja kurkisti pienen, yksin‰isen mˆkin ikkunasta sis‰‰n. Mˆkin asukas ei ollut viel‰ makuulla, vaikka lamppu oli ollut jo aikoja sammutettu, vaan istui t‰ysiss‰ pukeissa ikkunanpieless‰, p‰‰t‰‰n k‰sivarteen varaten. ªTerve, V‰liportin Matti!ª virkkoi kuu tuttavallisesti. ªMit‰s siin‰ nyt noin toimessasi valvot...?ª Mutta mies ei kuullut eik‰ n‰hnyt mit‰‰n, istui vain yh‰ ajatuksissaan -- kuun katsellessa miettiv‰isen‰ h‰nen p‰‰t‰‰n, joka oli jo keskelt‰ paljas, ja h‰nen laihoja, kuivettuneita kasvojaan, joilla n‰kyiv‰t el‰m‰n kovat sormenkosketukset. H‰n oli istunut tuollalailla pitk‰n aikaa, vaikka puoliyˆ l‰heni. Oli aikonut menn‰ ulos, mutta j‰‰nytkin istumaan ja miettim‰‰n, sill‰ h‰n suunnitteli semmoista, jota ei ollut koskaan ennen tehnyt, mutta joka ik‰‰nkuin pohjautui ennenkulettuun el‰m‰ntaipaleeseen. Sen taipaleen varrelta kulki nyt h‰nen editseen kirjavia kuvia, toiset selvempi‰, toiset himme‰mpi‰, ohikiit‰vi‰ kuin pilvenhattarat, mutta jokaisessa pisara h‰nen oman el‰m‰ns‰ mehua. Se ensim‰inen oli kev‰‰n lapsi -- kauniin, onnellisen kev‰‰n. H‰n oli silloin kahdeksantoistavuotias ja palveli renkin‰ Paavolassa. Ja sin‰ kev‰nn‰ h‰nelle puhkesi rakkaus niin suurena ja valtavana, ett‰ h‰n tuskin uskoi sit‰ itsekk‰‰n todeksi ja ik‰‰nkuin vaistomaisesti aavisti, ett‰ sen t‰ytyisi s‰rky‰. Sill‰ se onni, joka h‰nelle hymyili, oli liian suuri ollakseen pysyv‰inen. Mutta se kev‰t oli kirkas kuin hopea ja se kes‰ l‰mmin kuin kulta, ja molempien talojen v‰lisell‰ pellonm‰ell‰ kasvava i‰nikuinen pihlaja kuuli sin‰ kes‰n‰ kuiskauksia, jotka saivat sen vanhan syd‰men syk‰htelem‰‰n. Kuinka suloista onkaan rakkaus, kun se on salaista -- kun sit‰ uskaltaa vain hiipien l‰het‰ ja siit‰ vain kuiskaten puhua ja ainoana uskottuna on vanha puu, joka ei kieli. * * * * * Syksyll‰ se tapahtui -- se, jota h‰n oli vaistomaisesti pel‰nnyt ja joka oli lev‰nnyt tummana pilkkuna tytˆnkin katseen pohjalla, vaikkei kumpainenkaan ollut uskaltanut siit‰ koskaan puhua. Tytˆn vanhemmat saivat asiasta vihi‰ ja se selvitettiin rutosti. ª_Heikkil‰nkˆ_ is‰nn‰ksi _renki_? Olisivat he luulleet Heikkil‰n tytt‰rell‰ olevan sen verran oman arvon tuntoa ja kunnioitusta vanhempiaan ja sukuaan kohtaan! Eikˆ h‰n, ainoa lapsi, ymm‰rt‰nyt, ett‰ nyt oli sukutalosta kysymys?ª Tyttˆ itki ja rukoili ja h‰n itse oli kuin j‰rjilt‰‰n. Mutta he ymm‰rsiv‰t, ett‰ heid‰n t‰ytyi taipua, sill‰ he eiv‰t tunteneet ainoatakaan esimerkki‰, ett‰ rakkaudelle olisi annettu is‰nn‰nvaltakirja t‰llaisissa tapauksissa. Sit‰paitsi t‰m‰ oli ainoa kerta, kun tyttˆ pahotti vanhempiensa mielen, ja se koski heihin kumpaiseenkin kovasti. * * * * * Kuinka el‰v‰sti h‰n muisti heid‰n viimeisen tapaamisensa vanhan pihlajan alla -- muisti, ja kuitenkin kaikki sen-iltainen oli kuin ep‰selv‰‰ humua. H‰nen kurkkuaan kuristi ajatellessa, ett‰ se olisi viimeinen kerta. Ent‰ tytˆn kohtalo -- h‰nen kuuliaisiinsa oli vain muutama p‰iv‰. ªMutta kuinka sin‰ voit el‰‰ h‰nen kanssaan?ª kysyi h‰n tuskaisena. ªSit‰ min‰ en viel‰ tied‰ -- sit‰ min‰ en totisesti tied‰ª, vaikeroi tyttˆ k‰si‰‰n rutistaen. Mutta se ei ollutkaan h‰nelle itselleen p‰‰kysymys -- oli muuta, joka ahdisti h‰nt‰ viel‰ ankarammin ja josta h‰nen t‰ytyi saada selv‰. ªJa meid‰n v‰limme...?ª sai h‰n vihdoin esiinpuristetuksi. ªT‰ytyykˆ kaiken loppua t‰h‰n? Min‰...ª H‰n ei saanut enemp‰‰ sanotuksi, vaan j‰i kalpeana ja henke‰‰n pid‰tt‰en katsomaan tytˆn kasvoihin. Ja h‰n n‰ki kuinka tyttˆ v‰risi ja kamppaili v‰kev‰n mielenliikutuksen kanssa, toivon ja ep‰toivon riehuessa h‰nen omassa rinnassaan. ªT‰ytyyª, sanoi tyttˆ lopulta vavahtelevin huulin. ªKaiken t‰ytyy loppua t‰h‰n, niinkuin ei koskaan olisi mit‰‰n ollutkaan -- sill‰ min‰ en tahdo tehd‰ mit‰‰n sopimatonta, en ajatuksissa, enk‰ sanoissa, enk‰ tˆiss‰... Etk‰ sin‰ saa koskaan minua muistuttaa siit‰, mit‰ on ollut...ª H‰n tunsi kaiken mustenevan silmiss‰‰n. H‰n oli toivonut jotain, ei tiennyt itsekk‰‰n mit‰, mutta kuitenkin jotain muuta kuin mit‰ tyttˆ sanoi. He olivat nousseet -- niinkuin kumpaisellakaan ei olisi en‰‰ mit‰‰n sanottavaa. Silloin tyttˆ tarttui h‰nen molempiin k‰siins‰. ªSen t‰ytyy olla niinª, sanoi h‰n v‰r‰ht‰v‰ll‰ ‰‰nell‰. ªMutta jos min‰ viel‰ joskus olisin vapaa tekem‰‰n oman tahtoni j‰lkeen, niin sin‰ tied‰t minun ajatukseni... Ei, nyt minun t‰ytyy l‰hte‰!ª lis‰si h‰n h‰t‰‰ntyneen‰, puristi h‰nen k‰si‰‰n ja vet‰ytyi taaksep‰in. Mutta h‰n k‰‰ntyi viel‰ ja puhui kuin huumeissaan: ªJa jos kerran tulisi se p‰iv‰, etten min‰ jaksaisi yksin, vaan tarvitsisin apua, niin sin‰ tied‰t ettei minulla ole ollut ket‰‰n muuta yst‰v‰‰, eik‰ tule -- ja jos _sin‰_ tarvitsisit...ª tyttˆ purskahti itkuun puristaen h‰net kiihke‰sti itse‰‰n vasten. Silm‰nr‰p‰ys -- t‰ysikuun pilkahdus pilven alta ja sen kalpean valon ‰kkitulvahdus kedolle, tuulen hohahdus pihlajan kuivuneissa lehdiss‰ ja kyyneleisten silmien v‰r‰hdys -- tyttˆ oli riist‰ytynyt irti ja juoksi pois. H‰n seisoi pitk‰n aikaa huumautuneena, voimatta paikaltaan liikahtaa. Tuossa kaikessa oli jotain salaper‰isen juhlallista -- niinkuin kaikki olisi nyt heid‰n v‰lill‰‰n katkennut, leikattu kuun kalpeilla s‰teill‰, mutta kuitenkin j‰‰nyt joku s‰ije, jota ei voinut sanoin selitt‰‰. * * * * * H‰‰t -- h‰n oli v‰h‰ll‰ tulla hulluksi. Talojen v‰li‰ oli tuskin puolta virstaa. H‰n kuuli pitojen h‰lin‰n, pelin pauhun ja ihmis‰‰nten helin‰n. H‰n hiipi vanhan pihlajan luo ja odotti tuntikausia. Ket‰? H‰n olisi tahtonut n‰hd‰ valkean hunnun h‰‰mˆtyksen pime‰ss‰ ja kuulla kuiskauksia... Oliko h‰n hullu? H‰n hiipi h‰peiss‰‰n tiehens‰. * * * * * Kuinka kummallinen kappale onkaan ihmissielu! Niinkuin kaikki painava ja ahdistava olisi ‰kki‰ poispyyhk‰isty, nyt kun kaikki oli peruuttamatonta. H‰n oli vapaa -- niinkuin ei koskaan olisi mit‰‰n ollutkaan. H‰n muisti kuin eilisen p‰iv‰n tuon ajan, jolloin h‰net tempasi selitt‰m‰tˆn el‰mis- ja raatamisinto. H‰nkˆ renkin‰ -- h‰vetkˆˆt! Oma pieni maatilkku -- se oli helposti hankittu. Oma mˆkki -- se kohosi kuin loihtien. Mit‰ varten? H‰n ei tiennyt sit‰ itsekk‰‰n, mutta h‰n ei voinut olla pit‰m‰tt‰ silm‰ll‰ er‰st‰ miest‰. H‰n tarkasteli vastaantullessaan h‰nen hyv‰nnahkaista naamaansa, h‰nen honteloa vartaloaan ja velttoa ryhti‰‰n -- ja tunsi samana hetken‰ oman vartalonsa ik‰‰nkuin suoristuvan ja pitenev‰n ja selitt‰m‰ttˆm‰n voiman j‰nteit‰‰n pingottavan. H‰n tarkasteli h‰nen puuhiaan ja toimiaan, ja kun h‰n ei huomannut mit‰‰n puuhia lainkaan, niin h‰n ei voinut olla voitonriemuisesti hymyilem‰tt‰ ja ponnistamatta viel‰kin ankarammin -- niinkuin h‰n olisi ollut salaisesti kilpasilla tuon miehen kanssa. Vuosien kuluttua h‰n ei en‰‰ voinut itselt‰‰n kielt‰‰, ett‰ heid‰n v‰lill‰‰n oli selv‰ suhde olemassa. Jos tuo mies olisi kiivennyt kirkonharjalle, niin h‰n itse olisi kavunnut kellotapulin huippuun. Sinulla on talo, minulla on mˆkki -- n‰ytt‰kˆˆn nyt kumpikin is‰nn‰nkuntoaan. Kyl‰ll‰ alkoi kulkea outoja kuiskeita -- outoja, mutta kuitenkin kuin tuttuja ja odotettuja h‰nelle. Ja kun h‰n sitte kerran omin silmin n‰ki, ett‰ huhu oli tosi, niin h‰n tunsi ‰kkin‰isen mielenliikutuksen kuohuntaa rinnassaan, ja kun Heikkil‰n nuori is‰nt‰ oli ajaa karkuuttanut kiljuen h‰nen ohitsensa, niin h‰n k‰‰ntyi ymp‰ri ja alkoi keskell‰ tiet‰ heiluttaa vimmatusti hattuaan. Samassa h‰n h‰pesi ja painoi hatun p‰‰h‰ns‰, mutta tunsi niinkuin heid‰n kohtalonsa nyt olisivat liitetyt toisiinsa katkeamattomilla siteill‰. * * * * * Se tapahtui seuraavana kes‰n‰ -- er‰‰n‰ kauniina hein‰p‰iv‰n‰, v‰en palatessa niitylt‰. Mies oli juovuksissa ja raivosi kuin hurja, lyˆden vaimoaan kerta kerran per‰‰n. Sit‰ n‰hdess‰‰n h‰n vasta tunsi mik‰ h‰nen oikea suhteensa tuohon mieheen oli -- syv‰, sammumaton viha! Ja h‰n tunsi selv‰‰ riemun huumausta saadessaan kerrankin syˆksy‰ h‰neen k‰siksi, lyˆd‰ ja nujertaa h‰nt‰ mielin m‰‰rin. Mutta nainen iski v‰liin. ªEn tarvitse viel‰ vieraan apuaª -- ja erikoisesti h‰neen katseensa kiinnitt‰en: ªen _kenenk‰‰n_ apua!ª H‰n huojui takaperin niinkuin pyˆrrytt‰v‰n iskun saanut. Ja sin‰ hetken‰ h‰n tunsi, ettei h‰nell‰ itse asiassa ollutkaan mit‰‰n tekemist‰ tuon miehen kanssa, vaan ainoastaan naisen. Mutta nainen tyˆnsi h‰net kylm‰sti takaisin niinkuin vieraan tunkeilijan. Oliko h‰n ªvierasª, vai joku muu -- joka tapauksessa miehen ruoskaniskut olivat mieluisemmat kuin h‰nen apunsa. Vai oliko nainen sanonut niin ainoastaan syrj‰isten t‰hden? H‰n odotti -- levotonna, kiihke‰n ep‰tietoisuuden rintaa raastaessa. Silloin kerrottiin kuinka nainen lannisti tuon juopon ruoskalla, kuinka h‰n sulki h‰net kamariin ja esti kaikki renttuilemiset -- jopa kuiskailtiin ett‰ h‰n itse hankki h‰nelle salaa v‰kevi‰, koskei mies voinut aivan ilmankaan aikaan tulla. H‰net valtasi kamala tunne -- siis lopultakin ªvierasª, niinkuin ei mit‰‰n olisi koskaan ollutkaan! Jos tuo nainen olisi ollut ªoikeaª, niin h‰n olisi antanut tuon rentun juoda itsens‰ kuoliaaksi, sen parempi mit‰ pikemmin -- itse h‰n olisi saattanut vaikkapa sekottaa myrkky‰ h‰nen viinoihinsa. Mutta nainen esti ja vaali kuin pient‰ lasta -- tottakai tuo mies oli h‰nelle rakas! Mit‰ varten h‰n oli n‰m‰ vuodet raatanut ja reutonut? Ja kuka oli viitannut johonkin mahdollisuuteen tulevaisuudessa, mutta nyt iski vastaan tapausten luonnollistakin kulkua, jotka n‰yttiv‰t ik‰‰nkuin rient‰v‰n tapahtunutta v‰‰ryytt‰ korjaamaan? H‰ness‰ leimahti kiihke‰ katkeruuden ja koston liekki -- h‰n tahtoo n‰ytt‰‰ koko maailmalle, ett‰ jotain on tapahtunut, ja tuolle ainoalle, joka voi sen ymm‰rt‰‰, ettei h‰n ollut unohtanut vanhaa pihlajaa pellonm‰ell‰ eik‰ er‰st‰ silm‰nr‰p‰yst‰ kuun kalpeassa valossa. * * * * * Ne olivat elettyj‰ kysymyksi‰ -- h‰nelle, tuolle naiselle! Mit‰ tuo nainen silloin ajatteli, kun kuuli h‰nen j‰tt‰neen mˆkkins‰ ja kukoistavan viljelyksens‰ ja kadonneen j‰ljettˆmiin? H‰n tiesi ett‰ siit‰ puhuttiin ja syyt‰ arvailtiin. Kukaan ei tiennyt -- tuo nainen yksin ymm‰rsi. Mit‰ h‰n silloin ajatteli -- tunsiko h‰n pistosta rinnassaan? Kuuliko h‰n mit‰ sen j‰lkeen tapahtui? Kerrottiinko h‰nelle ªMarkkina-Matistaª, kuuluisasta hevosmiehest‰, joka kulki kaupungista kaupunkiin, mˆi, osti ja vaihtoi? Kuuliko h‰n ett‰ h‰nell‰ oli hirtehisen onni, ett‰ h‰n ansaitsi satoja, juuri sen vuoksi ett‰ h‰n pani kaikki yhdelle kortille ja ett‰ oli aivan samantekev‰‰ voittiko h‰n vai tappasi? Mit‰ h‰n silloin ajatteli? Kerta vuodessa h‰n kulki itse kuin el‰v‰ kysymys h‰nen ohitseen. Ajoi markkina-aattona hel‰j‰vin kelloin kyl‰n l‰pi -- kolme virmaa hevosta k‰rryjen edess‰, kaksi takana juosten, itse kuin ruhtinas keskell‰, herroiksi puettuna, ylpe‰n‰ ja itsetietoisena. Ja h‰n pys‰ytti tahallaan aivan Heikkil‰n kohdalle maantielle, komensi sen vieress‰ olevasta mˆkist‰ kahvit k‰rryille ja maksoi setelill‰, josta ei takaisin huolinut. H‰n ei vilkaissut kertaakaan Heikkil‰‰n p‰in, mutta tunsi kyljess‰‰n tuon naisen katseet ikkunasta maantielle. -- Mit‰ h‰n silloin ajatteli? Tuliko h‰nelle kiire kamariin, vai aikoiko h‰n r‰iski‰ piioille ett‰ tˆllistelev‰t kaikkia maantienkulkijoita? Markkinav‰en kera h‰n jo taas l‰hetti terveisi‰ ja kysymyksi‰ -- varmaan ne perille joutuivat, sill‰ ne kulkivat kaskuina suusta suuhun. Kuinka h‰n ajatutti karusellissa kaikkia, jotka l‰helle sattuivat. Kuinka h‰n kutsui kokonaisen torinkolkallisen v‰ke‰ ravintolaan, varsinkin kaikki kotipuolen ihmiset, juotti ja syˆtti mit‰ millekin maistui. Ja varmaan tuo nainen kuuli senkin, kuinka h‰n itse ajaa hurautti seurahuoneen p‰‰ovesta sis‰‰n hevosineen ja k‰rryineen, jotta pyˆr‰raudat iskiv‰t tulta kivisiss‰ porrasaskelmissa -- ajoi suoraan juhlasaliin ja maksoi siit‰ lystist‰ satoja markkoja? Mit‰ h‰n siit‰ arveli? Ja kuuliko tuo nainen _ett‰ h‰n ei juonut pisaraakaan_? Aivan varmaan h‰n sen kuuli! Mit‰ h‰n siit‰ ajatteli? Hurja markkinamies, eik‰ kuitenkaan juo, vaikka kaikenmoiset kuivanmaan kapakalatkin juovat -- oliko h‰nell‰ siin‰ suhteessa mit‰‰n ajattelemista...? Ja kuuliko h‰n korttien l‰iskett‰? Hevosista, kelloista, takeista ja lakeista, kuinka vaan kutakin halutti -- vaikka kerj‰l‰isen kanssa maantienojassa. Ymm‰rsikˆ h‰n etteiv‰t ihmiset sill‰lailla l‰iski huvikseen, ja ymm‰rsikˆ h‰n _mist‰_ h‰n oikein pelasi? Mit‰p‰ jos h‰n rupeisi s‰‰st‰v‰iseksi, ker‰isi rahaa ja ostaisi talon -- Heikkil‰n naapuritalon, sen jossa h‰n ennen _renkin‰_ palveli? Mit‰ h‰n silloin sanoisi? * * * * * Ihminen on narri! Mit‰ ihmett‰ h‰nell‰ oli tekemist‰ Heikkil‰n em‰nn‰n kanssa? Mik‰ ihmelintu h‰n oli olevinaan? Nainen, jolla aikoinaan oli letti niinkuin kaikilla tytˆill‰, ja hame niinkuin kaikilla muillakin, ja istui er‰‰n‰ kev‰‰n‰ puun alla ja haaveili rakkaudesta, niinkuin kaikki muutkin. Joutui sitten naimisiin juopon miehen kanssa, jota ruokki nyt ryypyill‰ ja ruoskalla. Ja tuollaisen letin ja hameen vuoksi h‰n oli rehkinyt ja r‰iskinyt -- kaikilla on nuoruudenhullutuksensa! H‰n kuulee taasen hevosten hirnuntaa ja rattaitten ratinaa, sateen rapinaa ja tuulen ulvontaa pime‰ss‰ syysyˆss‰ -- ne viev‰t h‰nt‰ eteenp‰in, yh‰ eteenp‰in, markkinoilta markkinoille, kaupungista kaupunkiin, vuodesta vuoteen... * * * * * Eikˆ h‰nt‰ h‰vett‰nyt -- kun h‰n vihdoin palasi kotikyl‰‰ns‰, ennen aikojaan vanhentuneena ja kuihtuneena, ankara kolotus k‰siss‰ ja jaloissa? Miksi? Siksikˆ, ettei h‰n tullut hevosella ja hel‰j‰vill‰ kelloilla -- oliko h‰n hevosella l‰htenyt? Siksikˆ, ett‰ h‰n oli heikko ja kivuloinen -- moni muu olisi h‰nen matkojensa j‰lkeen maannut mullat silmill‰‰n! Eikˆ Heikkil‰n em‰nt‰‰k‰‰n h‰vett‰nyt? Heikkil‰n em‰nt‰ -- kuka se oli? Oh, nyt h‰n jo muisti -- olihan h‰n kerran tuntenut sellaisenkin tytˆn! Vaan mit‰p‰s h‰pe‰mist‰ siin‰ oli, ei h‰n ollut tullut siit‰ tuttavuudesta el‰kett‰ pyyt‰m‰‰n. H‰n oli kuollut maailmalle ja maailma h‰nelle -- kun h‰n saisi V‰liportin nurmettuneet peltosarat j‰lleen kasvukuntoon, niin h‰n olisi eloonsa tyytyv‰inen. Kuka voi tutkia ihmissyd‰men pohjattomat syvyydet? H‰n ei ollut vuosikausiin edes muistanut Heikkil‰‰, mutta nyt, kotiin palattua, alkoivat Heikkil‰n tyt‰r ja vanha pihlaja j‰lleen h‰‰mˆtt‰‰ h‰nen el‰m‰ns‰ taustalla niinkuin korkeat puut iltaruskoa vasten. Oliko se vanha rakkaus, joka alkoi taasen h‰nen rintaansa raastaa? Ei, h‰nest‰ oli yhdentekev‰‰ kenell‰ tuo nainen oli. Mutta tuo nainen piinasi h‰nt‰ pelk‰ll‰ olemassaolollaan. Jos h‰n olisi luisunut taloineen samaa alam‰ke‰ kuin h‰n itse, saanut k‰rsi‰ kˆyhyytt‰ ja puutetta, niin kaikki olisi ollut tasassa. Mutta nainen liikkui kukoistavana yh‰ vaurastuvan talonsa tanhuvilla -- niinkuin h‰n olisi koko h‰nen poissaolonsa ajan ollut salaisesti kilpasilla h‰nen kanssaan ja nyt ilkkunut h‰nen lopulliselle kukistumiselleen. Toisinaan h‰nest‰ tuntui niinkuin heid‰n v‰lill‰‰n kuitenkin olisi ollut jotain -- koko ajan, kaikesta huolimatta. Niinkuin Heikkil‰ss‰ lopultakin olisi ollut kaikki, mit‰ h‰nell‰ oli el‰m‰ss‰ ollut. H‰n oli kerran ollut sinne puolimatkassa ja oli ollut onnellinen -- sen j‰lkeen oli kaikki luisunut alam‰ke‰. Mutta kenen oli syy? Tuo nainen ajoi kaikessa tahtonsa perille -- miksei h‰n silloin ajanut? Ja oliko h‰n itse onnellinen? Ei, ja v‰hint‰‰n kaksi miest‰ h‰n oli tehnyt onnettomaksi. Nyt h‰n ymm‰rsi tuon toisenkin kohtalon -- tuo nainen piinasi heit‰ molempia, toista n‰kyv‰ll‰, toista n‰kym‰ttˆm‰ll‰ ruoskalla. H‰n ei rakastanut ket‰‰n ja h‰n oli kietonut sek‰ itsens‰ ett‰ koko talon sellaiseen salaper‰isyyteen, ett‰ siit‰ saattoi ajatella vaikka mit‰. Aikaa myˆten nuo ajatukset sakeutuivat ja myrtyiv‰t. H‰n ei tahtonut en‰‰ kauemmin kest‰‰ tuon naisen salaisia ruoskaniskuja. H‰nen tarvitsi vain menn‰ h‰nen luokseen ja sanoa tuo koko-totuus -- silloin h‰n oli ainaiseksi vapaa. * * * * * Sanat olivat valmiina, k‰ret terotetut ja kantoihin myrkky‰ valettuna. Nyt sen t‰ytyi tapahtua! Mutta h‰n ei p‰‰ssyt puolitiehenk‰‰n, kun jo k‰‰ntyi takaisin -- h‰peiss‰‰n ja neuvotonna. Mit‰ h‰n oikein aikoi? Mit‰ ihmett‰ h‰nell‰ olisi tuolle naiselle sanomista! * * * * * Vihdoinkin -- nyt h‰n oli sen keksinyt! H‰n oli humalassa ja asteli terhakkana Heikkil‰‰ kohti. Ei en‰‰ h‰vett‰nyt eik‰ uupunut sanoja, p‰invastoin h‰nell‰ oli yksi syy lis‰ksi -- kenenk‰ t‰hden h‰n oikeastaan oli kielt‰ytynyt siit‰, mik‰ nyt kulki l‰mpˆisen‰ tulena h‰nen suonissaan? Nyt h‰n ymm‰rsi miksi Heikkil‰n is‰nt‰ tahtoi juoda, miksi kaikki ihmiset joivat -- ja niin tekee h‰nkin t‰st‰puoleen, juo niin ett‰ nyrkit savessa! Mutta jo maantiell‰ l‰hell‰ Heikkil‰‰ tuli em‰nt‰ h‰nt‰ vastaan. Se oli yll‰tys. Mutta ªhyv‰ª, ajatteli h‰n, ªkahdenkeskist‰ minulla sinulle olikin!ª He l‰heniv‰t -- h‰n tunsi selv‰sti horjuvansa. Koetti karskistaa itsens‰, mutta kurkkua kuristi niin, ett‰ h‰n ei varmaan saisi sanaakaan suustaan. Ja kun h‰n nyt vuosikausien p‰‰st‰ n‰ki tuon naisen niin kauniina ja arvokkaana, niin h‰n veti ‰kki‰ hatun syvemp‰‰n silmilleen ja aikoi painautua kuin mit‰‰n huomaamatta ohitse. Mutta nainen pys‰htyi -- h‰nen omat jalkansa naulautuivat kuin n‰kym‰ttˆm‰n voiman pid‰tt‰min‰ maantiehen. Nainen katsoi aivankuin ei olisi silmi‰‰n uskonut. ªMattiª! kuului liikutuksesta v‰r‰ht‰v‰ ‰‰ni. Ja tuossa yhdess‰ ainoassa sanassa v‰rjyi kaikki, mik‰ h‰nell‰ oli ollut rakasta ja kaunista: kev‰t, auringonpaiste ja pihlaja, kes‰yˆn h‰my ja kuun kummallinen valo. H‰n olisi tahtonut heitt‰yty‰ maantielle h‰nen eteens‰ ja rukoilla viel‰ kerran kuullakseen tuon ainoan sanan. ªPit‰‰kˆ sinustakin tulla renttu -- niinkuin kaikista muistakin...?ª Nainen meni jo menojaan, h‰n itse seisoi h‰peiss‰‰n tiell‰. Mit‰ merkillist‰ tuossa naisessa oli? Ja mit‰ h‰n oikein ajatteli? Miksi h‰n sanoi tuon yhden sanan niin, ett‰ siin‰ v‰r‰hti koko entisyys, mutta lopun niinkuin h‰n ei olisi koskaan h‰nt‰ tuntenutkaan? H‰n ymm‰rsi, ett‰ nyt se oli sanottu tuo viimeinen sana, mutta ett‰ sanoja ei ollutkaan h‰n, vaan nainen. Ja miksi h‰n tunsi niin ‰‰retˆnt‰ nˆyryytyst‰ ett‰ tuo nainen oli n‰hnyt h‰net humalassa ja viel‰ viilt‰v‰mp‰‰ pistosta ett‰ h‰nt‰ oli verrattu ªmuihinª -- niinkuin h‰n todella olisi ollut muita parempi, h‰n joka oli katunut ettei h‰n ollut heid‰nlaisensa? H‰n olisi tahtonut juoda, kiusallakin, mutta se oli aivan mahdotonta tuon kohtauksen j‰lkeen. H‰n ei voinut sit‰ selitt‰‰, mutta tunsi vihaavansa tuota naista -- juuri tuon selitt‰m‰ttˆm‰n pakon vuoksi, jota h‰n kaikkia muita kohtaan harjotti. * * * * * H‰n seisoi juuri perunapeltonsa saralla, kun maantielt‰ kuului kiivasta k‰rryjen r‰tin‰‰. Kuka se? H‰n tunsi samaa kiihke‰t‰ odotuksen levottomuutta kuin kerran ennenkin. Jo vilahti ruoska ja kuului hihkaisu. Se oli siis _h‰n_ -- ja poika mukana. _Poikakin_ mukana! H‰net valtasi niin ‰killinen kostonriemu, ett‰ polvet rupesivat vapisemaan. Heikkil‰n is‰nn‰ss‰ oli siis lopultakin miest‰ -- h‰n kosti heid‰n molempain puolesta! H‰n tiesi ett‰ se loppuisi lyhyeen, ett‰ ruoska taasen tanssisi is‰nn‰n sel‰ss‰. Mutta se oli joka tapauksessa uhmaava vastalause tuota salaper‰ist‰ pakkovaltaa vastaan. * * * * * Em‰nn‰n kuolema! Se oli yll‰tys h‰nelle niinkuin muillekin, sill‰ se tuli niin odottamatta ja leikkasi valmistumatonta viljaa. Olisiko h‰n tahtonut sit‰ est‰‰? Ei. H‰nen ajatuksensa tuosta tapahtumasta olivat kummallisen sekavat, mutta h‰n ei voinut olla ensi hetken‰ tuntematta liikutuksen v‰ristyst‰ ajatellessaan ett‰ heid‰n v‰lill‰‰n oli ollut jotakin -- kosketuksia ja suhteita, rakkautta ja vihaa, ja ett‰ tuo kaikki oli nyt vain muisto. Mutta mit‰ se sek‰‰n oli lopullisesti ollut? Mit‰ h‰n itse asiassa tiesi tuosta naisesta, silloista kev‰tt‰ ja kes‰‰ lukuunottamatta -- ei mit‰‰n! Mit‰ tuo nainen sisimm‰ss‰‰n ajatteli ja tunsi, eli ja k‰rsi, toivoi ja pettyi -- se kaikki oli h‰nelle lopullisesti kuin sulettu kirja. Ja tiesikˆ tuo nainen h‰nest‰ sen enemp‰‰ -- siit‰ kaikesta, joka oli kulkenut kuin punaisena lankana h‰nen el‰m‰ns‰ l‰pi -- oliko edes kertaakaan h‰nt‰ todenteolla ajatellut? Oliko heid‰n v‰lill‰‰n itse asiassa ollut muuta kuin pieni viaton nuoruudenmuisto, jonka toinen oli heti unohtanut, toinen kauemmin s‰ilytt‰nyt, jopa senvuoksi tuskiakin k‰rsinyt? Kuinka kummallista onkaan el‰m‰! Eiv‰tkˆ ihmiset kule kuin sumussa, riehuen, taistellen ja toisistaan riippuen, mutta kuitenkaan tiet‰m‰tt‰ toistensa sisimm‰st‰ ihmisest‰ mit‰‰n, edes nek‰‰n, jotka luulevat olevansa kaikkein l‰heisimpi‰? Kun hautajaiskellojen ‰‰ni kumahti h‰nen mˆkkiins‰, niin h‰nest‰ tuntui niinkuin se olisi kertonut jostakin hyvin kaukaisesta -- lapsena kuulemastaan sadusta, joka oli aikoinaan tehnyt h‰neen syv‰n vaikutuksen, mutta nyt vaipunut ainiaaksi unhotuksen sumuun. * * * * * H‰nen editseen kiit‰‰ taasen kuvia -- Heikkil‰n is‰nt‰ juomaveikkoineen. Ne elvyttiv‰t tuon toisenkin asian, joka jo oli sammunut. Tuo nainen oli lopultakin ollut tuhon naula h‰nen el‰m‰ns‰ veneess‰! Miksi h‰n taipui vanhempiensa pakotukseen -- ja oliko tuo pakko edes ollut niin painava? Miksi h‰n muuttui sen j‰lkeen kovaksi, ylpe‰ksi ja k‰sitt‰m‰ttˆm‰ksi? Eikˆ h‰n ollut sin‰ hetken‰ kuunvalossa puhunut, melkein vannonut jotain? Eikˆ jotain siit‰kin, ett‰ ªjos sin‰ joskus tarvitsisit...?ª Oliko h‰n tarvinnut -- sen kait Heikkil‰n em‰nt‰ paraiten tiesi. Ja apu? Nen‰k‰s kysymys maantiell‰ rentunnimineen! H‰nest‰ tuntui nyt kuin sallimuksen lahjomattomalta tuomiolta, ett‰ tuo nainen temmattiin niin ‰kki‰ ep‰jumaliensa: rikkautensa ja menestyksens‰ keskelt‰. Ja Heikkil‰n is‰nt‰ oli kuin koston ase ikuisen oikeuden k‰dess‰, joka tahtoi tuokiossa h‰vitt‰‰ mit‰ kovuus ja syd‰mettˆmyys oli vuosikausien kuluessa koonnut. Tuo ajatus oli muutenkin, er‰‰st‰ erikoisesta syyst‰, kuin k‰‰rmeenmyrkky‰ h‰nen veltostuneelle verelleen. Nykyinen talvi oli h‰nelle joka suhteessa muita ankarampi. H‰n kasvatti tavallisesti pellossaan perunoita, joita sitten mˆi pitkin talvea, ja teki sen lis‰ksi juurikopsia. Mutta nyt olivat perunat jo keskitalveen menness‰ myydyt, valmiita kopsa-aineksia oli kyllin, mutta h‰nell‰ ei ollut mit‰‰n halua tarttua niihin k‰siksi -- kˆyhyys tunkeutui ovista ja ikkunoista sis‰‰n. Silloin Heikkil‰n is‰nn‰n hurjistelu ik‰‰nkuin kirkasti h‰ness‰ sen ajatuksen, ett‰ h‰n k‰rsi v‰‰ryytt‰ ja ett‰ el‰m‰ oikeastaan oli j‰rjetˆnt‰ hyˆrimist‰ ja h‰‰rimist‰, kokoomista ja h‰vitt‰mist‰. Miksi rikkaat eliv‰t ylt‰kyll‰isyydess‰, miksi h‰nen piti n‰lk‰‰n n‰‰nty‰? Eikˆ h‰nell‰ ollut yht‰ suuri el‰misen oikeus kuin heill‰? Heikkil‰n is‰nt‰kˆ se yksin oli tasajakoon oikeutettu? Jo monesti olivat h‰nen ajatuksensa tehneet retken Heikkil‰n ja Paavolan v‰liselle pellonm‰kikunnaalle. Siell‰ oli pieni palsta kyl‰n yhteismaata jossa kullakin talolla oli humalistosarkansa ja kunnaan rinteess‰ perunakuoppansa. Miksei h‰n mennyt sinne ja ottanut s‰kki‰ tai paria perunoita kustakin kuopasta -- sellaista er‰‰ ei kukaan edes huomaisi. Veisi ne ensin kotiinsa ja sielt‰ v‰hitellen kaupunkiin, niinkuin muina kev‰ttalvina omiaan, ilman ett‰ kell‰‰n olisi kaukaisinta aavistustakaan... * * * * * T‰n‰ iltana h‰n oli vihdoinkin p‰‰tt‰nyt menn‰, sill‰ oli oivallinen hankiainen ja kuu tiet‰ valaisemassa. Oli jo varannut s‰kitkin valmiiksi ja kelkka odotti oven edess‰. Mutta tulen sammutettuaan h‰nest‰ tuntui niin kummalliselta, niinkuin viel‰ kerran pit‰isi mietti‰ l‰hte‰kkˆ vai ei, sill‰ h‰n ei ollut milloinkaan kajonnut toisen omaisuuteen eik‰ edes hevoskaupoissa koskaan alentunut suoranaiseen puijaukseen. Ja niin h‰n istahti penkille ikkunapieleen ja alkoi ik‰‰nkuin tehd‰ tili‰ menneen el‰m‰ns‰ kanssa. H‰n oli nyt p‰‰ssyt tilins‰ loppunumeroihin -- kiihottunein mielin, voimattomuuden ja katkeruuden tunne rinnassaan. Asia oli selv‰, mutta h‰n istui yh‰ edelleen kuin selitt‰m‰ttˆm‰n saamattomuuden lamaamana. Silloin kuuluu kaukaa maantielt‰ kova‰‰nist‰ aisojen solinaa ja hihkuvia ‰‰ni‰ -- h‰n tiet‰‰ n‰kem‰tt‰ kuka se on. Solina jo kajahtelee h‰nen mˆkkins‰ nurkissa, keskell‰ tiet‰ laukkaa hevonen ja tienohessa sen suuri, aavemainen varjo. ªKiirut -- Kiirut -- hei perkele, Kiirut!ª matkue kiit‰‰ kuin tuulisp‰‰ h‰nen ikkunansa editse. H‰nen syd‰mens‰ alkaa jyskytt‰‰, tuo kaikki tuntuu niin omituiselta. H‰n tiet‰‰ ett‰ ªKiirutª on Heikkil‰n is‰nn‰n oriin nimi, mutta nyt h‰n ei sit‰ muista -- niinkuin tuo mies ajaisi varta vasten h‰nen mˆkkins‰ ohi ja huutaisi: ªmit‰ viel‰ mietit, etkˆ n‰e kuinka min‰ teen, -- kiirut, kiirut, kiirut!ª H‰n ponnahtaa seisoalleen ja rient‰‰ mˆkist‰ ulos. * * * * * Ensin jonkun matkaa maantiet‰, sitten aidan yli peltoon -- h‰n alkaa nousta pitk‰‰, loivaa rinnett‰ kuoppakunnasta kohti. Kuu paistaa hele‰‰n ja kuvajainen kulkee melkein h‰nen edell‰‰n. Olivatko ne h‰nen polvensa, nuo jotka n‰yttiv‰t niin koukkuisilta ja kuihtuneilta? Ja oliko se h‰nen vartalonsa, tuo kumarainen ja k‰pertynyt? Hoh-hoi-jaa! H‰n ei jaksa nousta koko rinnett‰ yhteen palaan, vaan pys‰htyy huohottaen puhaltamaan. Niinkˆ heikko h‰n jo oli? Ja h‰nkˆ viel‰ mietti ja tuumi olisiko oikein ottaa muutamia perunas‰kkej‰ henkens‰ pitimiksi! Veri syˆks‰ht‰‰ h‰nen p‰‰h‰ns‰ -- tulkoot nyt vaikka koko kyl‰n is‰nn‰t h‰nt‰ vastaan ja kysykˆˆt minne matka, niin h‰n vastaa suoraan: teid‰n perunakuopillenne -- vastaa ja t‰ytt‰‰ s‰kkins‰, vaikka toiset seisoisivat vieress‰! H‰n saapuu rinteen laelle ja suuntautuu kuoppia kohti, jotka h‰‰mˆtt‰v‰t kuin suunnattoman suuret valkeat muurahaiskeot kummun rinteell‰. ªTuolta taemmaisesta min‰ alotanª, ajattelee h‰n, ªja siirryn sitten...ª Silloin joku lyˆd‰ hipaisee h‰nt‰ ‰kki‰ p‰‰h‰n, niin ett‰ lakki vier‰ht‰‰ hangelle. H‰n s‰ps‰ht‰‰ ja kohottaa katseensa -- h‰nen edess‰‰n seisoo vanha pihlaja, suurena ja mahtavana, muuan alaspainunut oksa viel‰ hiljalleen h‰nen p‰‰ns‰ kohdalla keinuen. H‰n seisoo hetkisen kuin lamautuneena, ja h‰nen mielens‰ l‰pi kiit‰‰ elosalamoina kev‰t, auringonpaiste ja vienot kuiskaukset. Mutta sitten h‰nen rinnassaan riehahtaa sellainen katkeruus, ett‰ h‰n kiroo pihlajan, er‰‰n naisen ja oman itsens‰. * * * * * Hanki taasen narisee ja kuvajainen kulkee h‰nen edell‰‰n. Mit‰ nyt? Niinkuin h‰nen oman kuvajaisensa rinnalle ilmestyisi toinen. H‰n luulee sit‰ ensin s‰kin varjoksi, mutta huomaa pian ett‰ se liikkuu erikseen ja pitenee ja ett‰ sill‰ on ihmisen piirteet -- ik‰‰nkuin joku kulkisi kiireesti h‰nen j‰less‰‰n, askeleita vain ei kuulu. H‰n k‰‰ntyy h‰t‰isesti ymp‰ri. Aivan h‰nen kelkkansa takana seisoo nainen, tyttˆ, jonka h‰n tuntisi tuhansien joukosta. H‰n on aivan samanlainen kuin sin‰ silloisena syysiltana ja yht‰ vakavan kalpea kuin sin‰ silm‰nr‰p‰yksen‰ kuunvalossa -- seisoo liikkumattomana, k‰det sivuilla riippuen ja katsoo h‰nt‰ kiinte‰sti silmiin. ªHeikkil‰‰ h‰vitet‰‰n -- nyt min‰ tarvitsen apua!ª ƒ‰ness‰ v‰r‰ht‰‰ tuska ja h‰t‰. Silm‰nr‰p‰ys -- nainen on k‰‰ntynyt selin ja astelee poisp‰in. Mutta h‰nen hartioillaan ei riipukkaan palmikko, vaan hiukset ovat sykerˆll‰ ja sykerˆn alta v‰l‰ht‰‰ kuun valossa tumma, kiilt‰v‰ nuppi -- niinkuin suuren hiusneulan nuppi. Viel‰ silm‰nr‰p‰ys -- nainen on kadonnut. H‰n seisoo tuokion kuin paikkaansa naulattuna, rinnan kiivaasti jyskytt‰ess‰. Mit‰ se oikein oli, onko h‰n valveilla vai unissaan? H‰n tarkastelee ymp‰rilleen, kaikki on ennallaan. Kuopat h‰‰mˆtt‰v‰t kummullaan ja kuu helottaa hangella, ei edes varjon h‰ivett‰ miss‰‰n -- ainoastaan vanha pihlaja seisoo h‰nen takanaan suurena ja mahtavana ja ik‰‰nkuin oksiaan ojennellen. Silloin h‰n ymm‰rt‰‰ ett‰ se oli tuo h‰nen vanha kiusanhenkens‰, joka oli taasen asettunut h‰nen tielleen. ªSenkin rietta!ª H‰nen tekisi mieli repi‰ se juurineen ylˆs. ªMit‰ p----lett‰ Heikkil‰n asiat minua liikuttavat -- h‰vitett‰kˆˆn, se on oikein, minulla on asiaa kuopille!ª Ja h‰n l‰htee uhman ter‰st‰m‰n‰ p‰‰m‰‰r‰‰ns‰ kohti... ªMutta miss‰ ne nyt ovatkaan -- kuopat?ª H‰n pys‰htyy ja katselee ymp‰rilleen -- ja huomaa seisovansa aivan rinteen reunalla, samalla kohdalla mist‰ oli ‰sken ylˆs kohonnut. Jalat alkavat vavista ja rinta taasen jyskytt‰‰ -- ei, nyt ei ole kaikki niinkuin olla pit‰‰! H‰n istahtaa voimattomana kelkkaansa ja laskee rinnett‰ alas maantielle. Seuraavan yˆn h‰n makasi kotonaan -- kiihottuneena ja odottavana. Oliko sen takana jotakin, vai oliko se pelkk‰‰ mielen harhausta? Jos siin‰ jotain oli, niin t‰n‰ yˆn‰ h‰n kyll‰ saa siit‰ selv‰n, sill‰ kuolleet eiv‰t j‰t‰ asioitaan keskener‰isiksi -- se on tunnettua. Toisinaan tuntui miltei luonnolliselta, ett‰ h‰n oli ollut sellaista n‰kevin‰‰n. H‰nen oman mielens‰ j‰nnitys, is‰nn‰n hurja ajo kuunvalossa kummallisine huutoineen ja tuo vanha puu kaikkineen mit‰ siihen liittyi. Mutta oli outoa ja asiaan kuulumatontakin -- sykerˆ ja hiusneula. H‰n ei ollut koskaan n‰hnyt h‰nen hiuksiaan muulla tavoin kuin palmikolla, ja muisti aivan varmaan, ett‰ ne sin‰kin syksyisen‰ kuuvaloyˆn‰ olivat letill‰. Yˆ kului. Mit‰‰n ei n‰kynyt eik‰ kuulunut, ei valveilla eik‰ unissa. H‰n raivostui, ajatellessaan millainen raukka h‰n oli ollut ja ett‰ pihlaja ja Heikkil‰n tyt‰r yh‰ seisoivat h‰nen tiell‰‰n -- toinen viel‰ vainajanakin. Kaksi oivallista yˆt‰ oli mennyt hukkaan, jolloin h‰n olisi enn‰tt‰nyt k‰v‰ist‰ ainakin kolmessa nelj‰ss‰ kuopassa. Luullaanko h‰nt‰ semmoisilla tempuilla pelotettavan? Ei, jumaliste, pelotetakkaan! * * * * * Kolmantena yˆn‰ h‰n on taasen matkalla kuoppam‰elle. Mutta t‰ll‰ kertaa h‰n kulkee hiukan toista suuntaa ja v‰ist‰‰ pihlajan. H‰n kulkee hitaasti, katsahtaen tuon tuostakin taakseen -- mit‰‰n ei n‰y eik‰ kuulu. Nyt h‰n ymm‰rt‰‰ mik‰ osuus vanhalla pihlajalla oli ollut ensim‰isen yˆn harhan‰yss‰. H‰n saapuu jo kuoppakunnaalle ja alkaa irrottaa rivakasti reunimaisen kuopan katelautoja. Kukaan ei h‰iritse, ei el‰v‰t eik‰ kuolleet. Jo tulevat oljet n‰kyviin ja h‰n kuuristautuu niit‰ irrottamaan -- vilkaistuaan viel‰ kerran joka taholle ymp‰rilleen. Silloin h‰nen oman kuvajaisensa rinnalle ilmestyy taas toinen. H‰n tuntee sen heti ja k‰‰ntyy kavahtaen ymp‰ri. Muutaman askeleen p‰‰ss‰ seisoi nainen -- samanlaisena kuin ensi kerrallakin, kasvot vain viel‰kin kalpeampina ja katse entist‰ l‰pitunkevampana. ªHeikkil‰ h‰vitet‰‰n -- min‰ _tarvitsen_ apua!ª Se v‰r‰ht‰‰ kuin maan alta, rukoilevasti, mutta samalla uhkaavasti. Yksi l‰pitunkeva silm‰ys viel‰, ja nainen astuu jo poisp‰in. Taas tukka sykerˆll‰ ja sama suurinuppinen neula sykerˆss‰. Mutta kun h‰n astuu, niin neula kohoutuu tuuman verran hiusten sis‰st‰ ja painuu taasen. Kun se tapahtuu toisen kerran, niin h‰nen mielens‰ l‰pi kiit‰‰ kuin h‰ik‰isev‰ v‰l‰hdys -- niinkuin ei se olisikaan neula, vaan joku suurempi ja vankempi. H‰n j‰nnitt‰‰ tyrmistyneen‰ katsettaan, esine painuu kokonaan hiusten sis‰‰n -- n‰ky on kadonnut. Mies lys‰ht‰‰ hervotonna kuopansuun reunalle ja vapisee kauttaaltaan. Kest‰‰ kauan ennenkuin voimat palautuvat sen verran, ett‰ h‰n jaksaa asettaa laudat paikoilleen ja l‰hte‰ kotiinp‰in hilautumaan. * * * * * Varhain seuraavana aamuna ilmestyi kirkkoherran keittiˆˆn kummallisen n‰kˆinen, mielenliikutuksen valtaama mies. H‰n sanoi itsell‰‰n olevan kiireellist‰ asiaa ja pyysi p‰‰st‰ heti kirkkoherran puheille. Piikojen olisi tehnyt mieli kysy‰ asian laatua, mutta mies n‰ytti niin omituiselta, ett‰ he vain k‰viv‰t ilmottamassa kyˆkiss‰ olevan sellaisen ja sellaisen puheillepyrkij‰n. Kirkkoherra ei ollut viel‰ pukeutunutkaan, mutta k‰ski kuitenkin p‰‰st‰‰ miehen kansliaan. Siell‰ mies alkoi kertoa -- h‰t‰isesti, kasvot nytk‰hdellen ja ‰‰ni vavisten -- kuinka h‰n oli kahtena yˆn‰ n‰hnyt haamun, Heikkil‰n em‰nt‰vainajan haamun. H‰n oli kulkenut kuunvalossa ulkona, siell‰ se oli h‰net tavottanut ja sanonut niin ja niin. Ja se tapahtui kahtena yˆn‰... Kirkkoherra katseli pitk‰‰n miehen omituista kasvonilmett‰ ja repaleista pukua. H‰n tunsi h‰net -- oli kuullut yht‰ ja toista h‰nen matkoistaan ja retkist‰‰n. Kertomuskin tuntui kovin hataralta. -- Mitenk‰ h‰n sellaiseen aikaan ulkona liikkui, ja miss‰ se oikein tapahtui? Silloin mies alkoi h‰t‰ill‰ ja sotkea kertomustaan yh‰ enemm‰n. H‰n vain liikkui -- asioilla, ja silloin h‰n sen n‰ki, ja tapaus on tosi. Selv‰ ep‰ilys kuvastui kirkkoherran silm‰ss‰: ªHm ... meit‰ ihmisi‰ on niin monta lajia -- on, tuotanoin, sellaisia, joilla on erin‰inen taipumus n‰hd‰ kummallisia unia ja sen semmoista. T‰‰ll‰kin on k‰yty kertomassa yht‰ ja toista, eik‰ niist‰ ole kuitenkaan mit‰‰n ollut.ª Ei, ei h‰n ollut koskaan ennen n‰hnyt eik‰ kuullut mit‰‰n. ªHm, jaa jaa. -- Mutta ryypiskelettekˆ te...?ª Ei sit‰k‰‰n. H‰n ei ole kuin yhden ainoan kerran koko el‰m‰ss‰‰n ollut humalassa, ja siit‰kin on jo pitk‰ aika. ªEtt‰kˆ...? Jaa, jaa, paljon mahdollista... Mutta oliko, tuotanoin, em‰nt‰vainaja teille tuttava, ja oletteko mahdollisesti n‰in‰ viimeisin‰ aikoina noin niinkuin erikseen ajatellut Heikkil‰n asioita?ª Kyll‰, aivan lapsuudentuttu, ja kyll‰ h‰n on Heikkil‰n asioita paljokin ajatellut. ªKas niin, siin‰ se nyt oli!ª Kirkkoherra kopisti nuuskarasiansa laitaa, otti hyppysellisen ja alkoi kertoa er‰st‰ tapausta. Se oli sattunut h‰nelle itselleen ja koski er‰st‰ h‰nen koulutoveriaan joka oli v‰h‰‰ ennen kuollut -- sekin oli hyvin kummallinen juttu. ªMutta t‰m‰ ei ole senlaatuinenª, pen‰si mies. ªSe sykerˆ ja hiusneula -- h‰n ei k‰ytt‰nyt tyttˆn‰ sellaisia.ª ªMutta etteh‰n te, hyv‰ yst‰v‰, ole itsekk‰‰n selvill‰ oliko se neula vai mik‰ -- se kohta teid‰n kertomuksessanne juuri on kaikkein ep‰selvin.ª ªEi, ei se ep‰selv‰ ole, kyll‰ min‰ sen tied‰n ... mutta min‰ en uskalla sit‰ itsekk‰‰n uskoa.ª Miehen huulet k‰viv‰t aivan kalpeiksi ja ‰‰ni v‰risi kuin vilun puistatuksissa. ªSe oli -- niin, kyll‰ se oli ... rautanaula.ª ªRautanaula...?ª ªN-iin!ª ªMutta mit‰ te sill‰ oikein...? Ajatteletteko te ett‰, tuotanoin...?ª Kirkkoherra keskeytti ep‰illen lauseensa. ªSiit‰ juuri min‰ tahdoin kysy‰ kirkkoherran ajatusta -- ett‰ jos ... jos siin‰ on ollut jotain kamalaa?ª Kirkkoherra oli hetken vaiti ja h‰nen silmiss‰‰n n‰kyi mielenliikutus. ªHm, jaa jaa -- totisesti ovat Heikkil‰n asiat olleet jotensakin kummallisetª, sanoi h‰n vihdoin. ªNiist‰ on tiedetty hyvin v‰h‰n ja em‰nn‰n kuolema sattui niin ‰kkin‰isesti. Ja jos nyt sanon oikein syd‰meni puhtaaksi, niin, tuotanoin, oli minullakin siihen aikaan samankaltaisia ep‰luuloja. Mutta min‰ k‰vin juuri senvuoksi itse vainajaa katsomassa -- ja katso, h‰n lep‰si tyynen‰ ja rauhallisena eik‰ miss‰‰n kohti n‰kynyt mit‰‰n v‰kivaltaisen kuoleman merkki‰. Ja nyt min‰ luulen, yst‰v‰ni, ett‰ kun te olitte vainajan lapsuudenyst‰v‰ ja teit‰ ovat kalvaneet samat salaiset ajatukset viel‰ v‰kev‰mm‰sti, niin, tuotanoin, ne ovat kuvanneet teid‰n silmiinne senmukaisia n‰kyj‰kin. Niin min‰ totisesti luulen, ja menk‰‰ te nyt rauhassa kotiin ja uskokaa mit‰ min‰ olen omin silmin n‰hnyt.ª -- Kirkkoherra nousi keinutuolistaan. Mutta mies seisoi kuin kivettynyt yh‰ paikallaan. H‰nen kasvoillaan kuvastui suuri h‰t‰ ja otsalla helmeili tuskanhiki. Kirkkoherra aikoi ojentaa k‰tens‰ hyv‰stiksi, mutta j‰i ihmettelem‰‰n miehen sis‰llist‰ ahdistusta. ªEn min‰ voi n‰in menn‰ª, puhui mies h‰t‰isell‰, rukoilevalla ‰‰nell‰. ªJos se j‰‰pi t‰h‰n, niin en min‰ saa miss‰‰n rauhaa. Enk‰ min‰ ole mit‰‰n ep‰illyt, en yht‰‰n mit‰‰n, mutta min‰ en ole puhunut kaikkea, mit‰ t‰h‰n asiaan kuuluu.ª Ja h‰n alkoi kertoa uudestaan, alusta alkaen. Pihlajasta pellonm‰ell‰ ja mit‰ sen alla tapahtui. Kohtauksesta Heikkil‰n pihalla, kun h‰n aikoi rient‰‰ apuun. Mit‰ kaikkea h‰nen syd‰mess‰‰n oli n‰in‰ kahtenakymmenen‰ vuotena liikkunut ja riehunut. Kuinka h‰n nyt viimeksi oli tuntenut selv‰‰ iloa ett‰ Heikkil‰ h‰vitet‰‰n, melkein toivonut, ett‰ h‰nell‰ itsell‰‰n olisi osuus tuossa h‰vitystyˆss‰. Kuinka tuo nainen kerran oli pelastanut h‰net juopoksi tulemasta -- niin h‰n nyt ymm‰rsi tuon asian sen j‰lkeen, mit‰ viime yˆn‰ oli tapahtunut. Kuinka h‰n oli l‰htenyt yˆlliselle retkelleen, ja kuinka tuo nainen taas oli seisonut h‰nen tiell‰‰n ja est‰nyt h‰nen lankeemasta varkaaksi ja heittiˆksi. ªNyt min‰ olen antanut itseni ilmiª, p‰‰tti h‰n tyyntyneen‰. ªJa l‰htek‰‰ nyt, herra kirkkoherra, nimismiehen luo, ett‰ min‰ saisin tekoni j‰lkeen. Mutta ‰lk‰‰ Jumalan t‰hden j‰tt‰kˆ sit‰ toistakaan asiaa sikseen, sill‰ niin totta kuin min‰ itse olen tarvinnut ja saanut h‰nen apuaan, niin min‰ uskon ett‰ h‰nen oma avunhuutonsakin on totinen tosi.ª Kirkkoherra seisoi pitk‰n aikaa syv‰n liikutuksen valtaamana. ªNyt min‰ n‰en Kaikkivaltiaan sormen!ª sanoi h‰n v‰r‰j‰v‰ll‰ ‰‰nell‰. ªMenk‰‰, paljon kokenut mies, renkitupaan ja k‰skek‰‰ valjastaa hevonen -- me l‰hdemme nimismiehen luo.ª Hauta avattiin viel‰ samana p‰iv‰n‰. Vainajan takaraivosta, hiussykerˆn alta, lˆytyi vankka kuusituumainen rautanaula. Se oli isketty suoraan aivoihin ja niin syv‰lle takaraivokuoppaan, ett‰ sen kanta vain vaivoin keksittiin. * * * * * K‰r‰j‰talon eteissuojat kihisiv‰t v‰ke‰ t‰ynn‰ -- kaikki eiv‰t edes mahtuneet sis‰lle, vaan osa odotteli pihalla. Tuomio kyll‰ tiedettiin edelt‰k‰sin, mutta Heikkil‰n talon kohtalo oli jokaiselle niin l‰heinen, ett‰ tuntui kuin he olisivat kokoontuneet oman asiansa p‰‰tˆst‰ kuulemaan. Liikutuksen v‰ristys kulki joukon l‰pi, kun Heikkil‰n is‰nt‰ astui rautoihin puettuna kuistille. Koukkuinen, riutunut ruumis vapisi, p‰‰ oli kuin olkap‰iden v‰liin painunut, tuhkanharmailla kasvoilla n‰kyi pitk‰, ajamaton parrans‰nki, tyls‰t silm‰t tuijottivat verest‰vin‰. H‰n ei sanonut sanaakaan eik‰ n‰ytt‰nyt edes huomaavan kansaa ymp‰rill‰‰n -- katselijat seisoivat yht‰ ‰‰nettˆmin‰, saamatta kuiskaustakaan esiin. Vanki nousi jo k‰rryille. Silloin syˆks‰hti joukosta esiin vanhanpuoleinen nainen ja riensi k‰rryjen luo. H‰n tarttui vangin molempiin k‰siin, leuka nytk‰hteli ja huulet liikkuivat, mutta h‰n ei saanut mit‰‰n sanotuksi, vaan purskahti ‰‰nekk‰‰seen itkuun. Vangitun silmiss‰ n‰kyi v‰l‰hdys, niinkuin h‰n olisi h‰net tuntenut, mutta sitten h‰n k‰‰nsi p‰‰ns‰ toisaanne -- k‰rryt l‰htiv‰t vierim‰‰n. Ihmiset ker‰ytyiv‰t itkev‰n naisen ymp‰rille, ‰‰netˆn osanotto kasvoillaan -- h‰n oli vangitun sisar, ainoa mit‰ siit‰ suvusta en‰‰ oli j‰lell‰. * * * * * Todistajainkamarin ovi taasen avautui ja kuistille astui toinen mies. H‰nk‰‰n ei puhunut mit‰‰n, mutta h‰n katseli avoimesti v‰kijoukkoon ja h‰nen laihoilla kasvoillaan kuvastui tyyni, miltei riemuinen rauha -- niinkuin ihmisell‰, joka kauan harhailtuaan ja kaiken toivon menetetty‰‰n tuntee itsens‰ ‰kki‰, odottamattomalla tavalla j‰lleen liitetyksi el‰m‰ns‰ syviin syd‰njuuriin. Mies astui kuistilta alas ja nousi -- vankik‰rryille. ªMit‰ nyt...? Mit‰ se...?ª kyseliv‰t ihmiset. Mutta mies yh‰ hymyili tyynt‰ hymy‰‰n, katsellen kuin kaukaiseen avaruuteen, k‰rryjen vieriess‰ hiljalleen poisp‰in. Sis‰lt‰tulijat tiesiv‰t kertoa mit‰ tuomiosalissa oli tapahtunut. Mies oli pyyt‰nyt itsepintaisesti rangaistusta varkausyrityksest‰ -- joka oli aivan samaa kuin varkaus, niinkuin h‰n selitti, koskei sen keskeytyminen riippunut h‰nen omasta tahdostaan. Juttu oli k‰sitelt‰v‰, koska se tuli itse p‰‰asian yhteydess‰ esiin, ja nimismiehen t‰ytyi t‰ytt‰‰ syytt‰j‰velvollisuutensa. Sen tehdess‰‰n h‰n samalla j‰tti kirkkoherran puolesta oikeuteen kirjeen, jossa t‰m‰ yhtyi V‰liportin Matin pyyntˆˆn, vakuuttaen sielunpaimenena, ett‰ se oli h‰nen sis‰lliselle ihmiselleen tarpeen. -- Oikeus m‰‰r‰si h‰nelle kaksi viikkoa. Ihmiset pudistelivat p‰it‰‰n. He kyll‰ ymm‰rsiv‰t ett‰ tapauksen oli t‰ytynyt vaikuttaa h‰neen syv‰sti ja synnytt‰‰ toiselta puolelta tyydytyksen tunnetta siihen osuuteen n‰hden, mik‰ h‰nell‰ oli t‰m‰n salaper‰isen asian selvillesaamisessa. Mutta rangaistuksen pyyt‰minen ja ilmeinen ilo sit‰ suorittamaan l‰htiess‰ j‰i heille lopullisesti arvoitukseksi. V‰kijoukko hajautui surunvoittoisin, mutta keventynein mielin. Niinkuin olisi vapauduttu pahasta painajaisesta ja niinkuin Heikkil‰n talo, joka kahden vuosikymmenen ajan oli ollut salaper‰isiin ukkospilviin kiedottuna, taas olisi seisonut kirkkaassa p‰iv‰nvalossa. * * * * * Kun Heikkil‰n lehm‰t sin‰ kev‰nn‰ laskettiin laitumelle, asteli V‰liportin Matti -- eli ªVanha-Mattiª, niinkuin h‰nt‰ nyt sanottiin -- ev‰skontti olalla niiden j‰less‰. H‰n oli heti vankilasta palattuaan k‰ynyt nuoren is‰nn‰n puheilla, joka vihdoinkin oli saanut kotoisista tapahtumista tiedon, koteutunut ja tarttunut talon ohjaksiin k‰siksi. T‰m‰ oli ottanut h‰net loppui‰kseen talon vakinaiseksi karja- ja navettaukoksi. Ja kun h‰n nyt asteli leikkisi‰ komentosanoja huudellen ja reippaasti piiskaansa viuhutellen karjan j‰less‰, niin h‰n ei voinut olla iloisesti s‰ps‰ht‰en vilkaisematta pihatanhualle. Siell‰ is‰nt‰ seisoi k‰det taskuissa ja nauroi nuorta raikasta naurua, katsellessaan kuinka hiehot kirmailivat jotta sora sinkoili ja tomu pˆl‰hteli ilmaan kapealla karjakujalla. H‰n tunsi nuo molemmat: sinisen silm‰nloisteen ja naurunhelin‰n! H‰n oli n‰hnyt ja kuullut, melkein omistanut ne kerran, ja h‰nest‰ tuntui niinkuin h‰n olisi nyt ‰kki‰ ne j‰lleen lˆyt‰nyt -- nuo, jotka olivat olleet kadoksissa aina niist‰ ajoista, jolloin h‰n itse asteli is‰nn‰n ik‰isen‰. Kun h‰n p‰‰si kujan suuhun ja k‰‰ntyi maantielle, niin h‰nen piti taasen vilkaista pihalle, vakuuttautuakseen ett‰ nuo molemmat olivat yh‰ siell‰ tallella. Mutta is‰nt‰ asteli jo poisp‰in. Ja h‰n n‰ki ripe‰t, tarmokkaat askeleet, n‰ki nuorekkaan vartalon, joka uhkui toiminnanhalua, mutta jossa kaikki oli samalla varmaa, k‰skev‰‰ ja hallittua. Silloin h‰nelle selvisi yhdell‰ v‰l‰hdyksell‰, ett‰ takaisin oli palannut kolmaskin kadoksissa ollut -- tuo, joka oli Heikkil‰n luonut ja kohottanut. H‰n ymm‰rsi ett‰ noilla pihoilla taas liikkui sama voimakas henki ja ett‰ talon tulevaisuus oli turvattu. ªHei, he-hei!ª huusi h‰n karjalleen, riemuisesti piiskaansa heilauttaen -- niinkuin h‰n itse olisi nyt p‰‰ssyt sen taipaleen p‰‰h‰n, joka kerran nuoruuden p‰ivin‰ oli puolitiehen katkennut. End of Project Gutenberg's Taistelu Heikkil‰n talosta, by Johannes Linnankoski *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TAISTELU HEIKKILƒN TALOSTA *** ***** This file should be named 26188-8.txt or 26188-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/2/6/1/8/26188/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.