Suomen maan Meripedot: maalikuvilla selitetyt

The Project Gutenberg EBook of Suomen maan Meripedot, by Gustaf Erik EurÈn This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Suomen maan Meripedot maalikuvilla selitetyt Author: Gustaf Erik EurÈn Release Date: June 1, 2005 [EBook #15967] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN MAAN MERIPEDOT *** Produced by Matti J‰rvinen and Tuija Lindholm, images by Helsinki University Library. Suomen maan Meripedot maalikuvilla selitetyt. [Kirjoittanut Gustaf Erik EurÈn.] Turussa 1855, J. W. Lillja & Co. kirjapainossa. Imprimatur: C. A. Sanmark. Johdanto. Meripedot ovat kahta heimoa, #hylkeet§ ja #mursut§. Hylkeet. Hylkeill‰ on etuhampaita ylisess‰ leuassa 6 ja alisessa 4, eli ylisest‰ 4 ja alisessa 2. Kulmahampaat ovat pitk‰t ja puikkomaiset, mutta huulet peitt‰‰ ne t‰ydellisesti. Sivuhampaita on ylh‰‰ll‰ ja alhaalla kummallakin puolella 5, ainoasti yhdell‰ suvulla on 4. Raatohammasta ja kuhlohampaita ei ole n‰ill‰ ollenkaan. Jalkoja on 4, uimaan soveliaat, mutta ruumista kantamaan kelvottomat. Ne ovat aivan lyhyt; etujalat pist‰v‰t ulos sivullep‰in ja takajalat taanp‰in. Kynsi‰ on 5 ja niiden v‰liss‰ kesi uimisen tarpeeksi. Ruumis on muutoin j‰ykk‰ ja v‰h‰ latistetun munan kaltainen, karvoilla peitetty. H‰nt‰ on aivan lyhy. Kielen p‰‰ on kahden haarainen. Korvalehti‰ ei ole ollenkaan ja korvan aukko on aivan v‰h‰inen. Sieramet saattaa h‰n avata suuriksi ollessansa veden p‰‰ll‰, mutta vet‰‰ per‰ti kokoon sukeltaissansa. Viiksit ovat tukevat ja latistetut. Hylkeet ovat aivotut enimm‰sti vedess‰ el‰m‰‰n, jonka mukaan heid‰n ruumiinsakin rakennus on muodostunut. Ruumis pitk‰m‰inen, v‰h‰n latistettu ja molemmat p‰‰t kapenevaiset, jalat lyhyt ja melkein kuin kalain uimukset. Hylkeet el‰v‰t erinomattain meress‰, sek‰ j‰‰meress‰ ett‰ niiden lahdissa. Muutamat kulkevat merist‰ pitkin virtoja ylˆsp‰in ja tulevat niin j‰rviin, joista he eiv‰t en‰‰ lˆyd‰ tiet‰ takaisin. Niin lˆytyy hylkeit‰ suomenki sis‰vesiss‰, Saimassa ja Ladogassa. Hylkeet ovat paljo maapetojen kaltaiset sek‰ rakennuksensa ett‰ el‰m‰ns‰ suhteen. Heill‰ ei kuitenkaan ole raatohammasta. Hylkeet el‰v‰t enimmiten laumoissa. He syˆv‰t el‰vi‰ vesi-el‰imi‰ tuoreeltansa, erinomattain kelpaa heille kalat, ankeriaiset ja myˆs puutteessa huonommatki vesi-el‰v‰t. Usein sieppavat he saaliinsa veden pohjasta ja tekev‰t sit‰ niin ‰kisti ett‰ samassa seuraa kivi‰ki heid‰n mahaansa, jossa niit‰ usein lˆydet‰‰n. Enimm‰sti on vatsa alasp‰in, mutta usein k‰‰nt‰v‰t he myˆs vatsansa ylˆsp‰in, jossa tilassa he usein sieppaavat saaliinsa. Myˆs kesyttymisen vuoksi ovat hylkeet maapetojen kaltaiset. Ne ovat melkein yht‰ huokiat kesytt‰‰ ja opettaa kuin koirat. He suostuvat myˆs ihmisiin yht‰ hyvin kuin koirat, joiden virkaa he myˆs oppivat toimittamaan. Kesyttynyt hylje seuraa uiden is‰nt‰ns‰ venett‰; pys‰tty‰ nousee h‰n veneesen ja vartioitsee sit‰ niinkuin koira kuormaa is‰nt‰ns‰ pois ollessa. Hylkeet kalastavat sek‰ itsellens‰ ett‰ is‰nn‰llens‰. He leikittelev‰t mielell‰ns‰ niinkuin koirat ja ottavat hyvin mielin vastaan ihmisen liehakoitsemisia. Joka tahtoo t‰mmˆisen hylkeen saada, h‰n ottakoon hylkeen penikan ja antakoon sen vaan olla ihmisten parissa. Hyljetten uidessa ovat etujalat kylkeen liitetyt; ainoasti k‰‰nt‰iss‰ on etujalka airona liikkeell‰. Takajalat ovat h‰nen kuljettajansa, joiden voimalla h‰n kulkee ihmeellisen nopiaan. Usein n‰hd‰‰n h‰n v‰h‰n ajan per‰st‰ nousevan kaukana siit‰, miss‰ h‰n meni alas. H‰nen t‰ytyy usein tulla veden pintaan hengitt‰m‰‰n, muutoin ei h‰n taida el‰‰ vedess‰. Toisinaan nousevat hylkeet kuivalle, joko maalle eli j‰‰lle, ja tahtovat siin‰kin kuljeskella, vaikka se on heille vaikia; sill‰ heid‰n jalkansa ovat luodut uimiseksi eik‰ k‰ymiseksi; heid‰n jalkansa eiv‰t kannata ruumista, niin kuin muiden imett‰v‰isten el‰v‰in. Jos he kuivalla tahtovat paikastansa siirt‰‰, t‰ytyy sen tapahtua matojen tavalla eli matelemalla. Heid‰n t‰ytyy vet‰‰ per‰puolen ruumistansa eteenp‰in ett‰ tulevat kˆyryyn ja sys‰‰v‰t sitte etupuolen ruumista eteenp‰in; taas uudestansa vet‰v‰t he takapuolen kokoon ja viskaavat sitte etupuolen eteenp‰in j. n. e. T‰ss‰ eiv‰t he luota ainoasti etujalkainsa, vaan myˆs rintansa p‰‰lle. Imett‰v‰iset maa-el‰v‰t sit‰ vastaan kulkevat sill‰ tavalla ett‰ he aina luottavat kahden jalan p‰‰lle, koska toiset kaksi siirret‰‰n eteenp‰in. Hylkeen kulku kuivalla n‰ytt‰‰ kuin kuupakkajuoksu. Lumisessa maassa p‰‰see h‰n joksikin nopiasti kuupakoitsemaan. Pohjaisimpain kansain ainoa rikkaus on hylje, joka heille antaa kaikki heid‰n tarpeensa. Hylje on heille yht‰ suuresta arvosta kuin sivistyneitten kansain kaikki elukat yhteens‰. Grˆnlantilaisen koko maallinen onni eli onnettomuus tulee siit‰ kuinka hyvin he hylkeit‰ saavat. Kuin Kristin opin saarnaajat ensin tulivat Grˆnlantiin ja kuvailivat ihmisille taivaan autuaallisuutta, iloa ja riemua, huusivat he kohta: tottahan siell‰ sitte on kyllin hylkeit‰! Hylkeet ovat ik‰‰nkuin heid‰n koti-el‰imens‰, liha ja rasva syˆd‰‰n; rasvasta saadaan viel‰ valoa ja l‰mmint‰; nahka antaa veden pit‰v‰n, l‰mpim‰n vaatteen ja reki‰ p‰‰llisen veneillekin ett‰ ne tulevat aivan pit‰viksi; nahasta tehd‰‰n viel‰ huoneita ja suksien alustimia; suonista saadaan lankaa; suolista tehd‰‰n paitoja, purjeita ja akkunoita; luista askaroitaan kaikenlaisia kovia tarvekaluja. Grˆnlantilaiset pyyt‰v‰t hylkeit‰ keih‰‰ll‰, jonka p‰‰ss‰ on nuora ja nuoran p‰‰h‰n on sidottu rakko t‰ynn‰ ilmaa. Keih‰‰ss‰ on ter‰ ja ter‰ss‰ v‰‰kk‰. Keih‰‰n pistetty‰ sukeltaa hylje, mutta rakko est‰‰ ja tekee sukeltamisen vaikiaksi; se n‰ytt‰‰ myˆs aina mihin hylje kulkee ett‰ taidetaan sit‰ seurata. Maalla ja j‰‰ll‰ lyˆd‰‰n se kapulalla kuoliaksi. Sill‰ ei hylje tarvitse muuta kuin pienen kolauksen kuonoonsa ennenkuin h‰n siit‰ kuolee, jos vaan lyˆj‰ osaa oikian paikan. Emme tied‰ jos meid‰n maassa miss‰‰n k‰ytet‰‰n rakkoa keih‰‰n per‰ss‰, mutta luulisimme sen hyv‰ksiki neuvoksi hylkeen pyyt‰jille. Eskimolaiset Amerikassa pyyt‰v‰t hylkeit‰ kummasti. Tietysti on hylkeell‰ l‰pi j‰‰ss‰ talvella, johon h‰n tulee hengitt‰m‰‰n. Siit‰ tulee h‰n myˆs ylˆs synnytt‰misen ajalla ja j‰tt‰‰ penikkansa aina aluksi kuivalle. Mutta v‰h‰nki vaaran havaitessa pulkahtaa h‰n ‰kisti veteen. Kaksi Eskimolaista ovat nyt yhdess‰ toimessa; toinen pit‰‰ kaukana erinomaista ‰‰nt‰, jolla h‰n houkuttelee hylkeen kuulemaan sinnek‰sin; toinen juoksee toisaalta hylkeen luoksi ja koppaa h‰nen kuoliaksi. Houkuttelia on aina tuulen puolella ja juoksia kulkee vastatuuleen; muutoin haistaisi hylje pian l‰henev‰n ihollisensa. Suomessa on hylje meren rannoilla hyvin rakastettu ja h‰nt‰ pyydet‰‰n sek‰ It‰meress‰ ett‰ suomen- ja Pohjanlahdissa. Moni ihminen ansaitsee siit‰ elatuksensa. Talvella helmikuun lopulla ja maaliskuun alulla l‰htev‰t saarelaiset joukottain hylkeen pyyntiin. He kulkevat ulos merelle usein monet penikulmat, kuinka kylm‰ talvi on ja meri on j‰lkeen kauvas j‰‰tynyt. Sill‰ hylje ei saa silloin tarpeellista aventoansa pysym‰‰n auki l‰hell‰ maata, jossa j‰‰ k‰y kovin paksuksi. Joukossa on useampia miehi‰ 3--7, jotka vet‰v‰t per‰ss‰ns‰ venett‰, jolla on valtoin kˆli eli #rouki§. Aina matkan pituuden mukaan otetaan ruokaa joko muutamaksi p‰iv‰ksi eli v‰list‰in pariksi viikoksi. Itse pyyt‰minen tapahtuu monella tavalla. Syksyn myrskyt kokoovat usein suuret l‰j‰t j‰it‰ yhteen ett‰ meri n‰ytt‰‰ ik‰‰nkuin pieni‰ vuoria ja lumittuneita kivil‰ji‰ t‰ynn‰. Tavallisesti on n‰it‰ enimmiten l‰hell‰ sulan rajaa; sent‰hden tulevat hylkeet n‰iden sekaan poikimaan. Koirat ovat penikkain kanssa hyv‰t; penikat eli #kuutit§, niinkuin heit‰ kutsutaan, eiv‰t viel‰ p‰‰se omin voimin veteen, ja ovat siis pyyt‰j‰in suora ja helppo saalis. Kuuttien avulla pyydet‰‰n sitte emi‰kin sill‰ tavalla, ett‰ #kuutin rauta§ eli koukku pistet‰‰n kuutin selk‰nahan alitse ja sen siima l‰vistet‰‰n nahan alitse jalkain v‰litse; nyt p‰‰stet‰‰n kuuti tehdyss‰ l‰vess‰ uimaan ja houkuttelemaan ‰iti‰ns‰, joka useimmasti tuleeki jo 10 minutin kuluessa, mutta v‰list‰in puolen eli noin tiimanki kuluttua, v‰list‰ ei ollenkaan. Pyssymies panee itsens‰ piiloon ja houkuttelee ‰‰nell‰ns‰ taikka vihelt‰m‰ll‰ hylkeit‰ l‰henem‰‰n ett‰ h‰n saa ampua. Pyssy on paras ase hylkeen pyynnˆss‰; se on luodipyssy, mutta semmoinen ett‰ mannermaan pyy-ampujat sit‰ pel‰styisiv‰t n‰hdess‰ns‰kin. Sen pyssyn piippu painaa leivisk‰n; sen mukaan ovat muutki osat, tukki, lukku, siiat, helat, kiskot ja rautainen laastikku, ett‰ t‰m‰ kokonansa taitaa painaa 5 eli 6 leivisk‰‰. Sent‰hden ei t‰ll‰ ammutakaan vapaalla k‰dell‰, vaan jonkun kappaleen p‰‰lle luottain. Suurisaarelaisilla on erityinen raudasta tehty ase t‰ksi tarpeeksi, jonka he kutsuvat #harkki§, jonka alinen p‰‰ pistet‰‰n seisomaan j‰‰h‰n. Mutta kyll‰ ovat hylkeen ampujat myˆs tarkat eiv‰t mies muistossa he ammu turhaan. Heid‰n koettelemuksensa on semmoinen ett‰ maaliksi pannaan veitsen ter‰, jota vastaan h‰n ampuu kuulan halki 200 askeleen p‰‰st‰. Myˆs ammutaan hylkeit‰ 400 askeleen p‰‰st‰, vaikka harvoin niin pitk‰lt‰ ampua tarvitaan. Vaikka ampujat ja pyssyt omat kyll‰ tarkat, p‰‰see kuitenki hylje v‰list‰in karkuun; sill‰ hylkeen t‰ytyy aina ampua suoraan kuoliaksi, muutoin menee h‰n, jos v‰h‰kin voimaa on, veteen ja katoo ij‰ksi p‰iv‰ksi. Viel‰ hiljemp‰‰n talvella, koska j‰‰ repee roukkoihin, kulkevat hylkeen pyyt‰j‰t ja hakevat saalista; t‰ss‰ on aina katsominen ett‰ saadaan hylje tapetuksi ennenkun se p‰‰see alas roukosta taitto avennostansa. H‰nt‰ tapetaan kirveell‰, keih‰‰ll‰ taikka muulla k‰den varalla. Ahvenanmaalla pyydet‰‰n paljo hylkeit‰, ja eritt‰in on Kˆkarin kappeli merkillinen siit‰ ettei koko seurakunnassa ole peltoa, sill‰ pellon viljelyksen aikana ovat he merell‰ hylkeen ja kalan pyynnˆss‰; It‰meri on heid‰n peltonsa. Talvella ei n‰m‰t vie myˆt‰ns‰ venett‰, vaan kelkan, jolla he vet‰v‰t ruokansa ja aseensa merelle ja hylkeens‰ kotiin. Heill‰ on myˆs hyv‰ ase keih‰‰ss‰, jolla on v‰‰kk‰. T‰ll‰ aseella tavoitetaan aina hylkeen p‰‰t‰. Tapahtui kerran ett‰ pyyt‰j‰ pisti t‰m‰n suureen hylkeesen eik‰ piste ollut kuolettavainen; mies istui veneess‰ ja hylje riensi uimaan kaikin voimin ja tahtoi vet‰‰ veneen etup‰‰n veden alle; miehell‰ oli t‰ysi tyˆ pid‰tt‰‰ veneen vaipumasta, ennenkuin hylkeen veri oli vuotanut ja h‰n tullut voimattomaksi. Er‰s pyyt‰j‰ keksi hyv‰n neuvon tulla hylkeit‰ l‰helle. H‰n oli myˆs j‰neksen pyyt‰j‰ ja vaatetti sek‰ itsens‰ ett‰ pyssyns‰ ja kelkkansa umpi-valkoisiksi j‰neksen nahoilla. T‰ss‰ tilassa eiv‰t hylkeet h‰nt‰ kamoksuneet, vaan h‰n l‰hestyi heit‰ niin ettei tarvinnut monesti pyssy‰ laukaistakaan; h‰n vaan koppasi heit‰ totutulla tavalla kuonon p‰‰lle. Hiljaan kev‰‰ll‰ j‰iden l‰hteiss‰ on tavallisesti hyv‰ hylkeen saalis; silloin ovat hylkeen pyyt‰j‰t liikkeell‰ ja heill‰ on aina vene myˆt‰; mutta v‰list‰in lohkee suuri j‰‰n kappale erill‰ns‰ ja ne ihmiset, jotka osaavat olla sen p‰‰ll‰ kaukana veneest‰, tulevat kovaan pulaan. Moni hukkuu surullisesti sill‰ tavalla. Sent‰hden he aina eroitessansa veneess‰ tiedustelevat onko vaara l‰sn‰; he p‰‰st‰v‰t jotakin, esim. leiv‰n muruja, veteen, ja jos niill‰ on halu kulkea ulosp‰in, arvaavat siit‰ ett‰ vesi juoksee ulosp‰in mereen ja vie seurassansa j‰‰n lohkareita. Silloin ei ole erkaneminen kauvas veneest‰. T‰h‰n aikaan kev‰‰ll‰ tulee mannermaalta paljo susiakin merille, tieten silloin olevan hyv‰n hylkeen saaliin. Mutta n‰m‰t eiv‰t ymm‰rr‰ ihmisen tavalla vartoa j‰‰n lohkeamista, vaan j‰‰v‰t usein joukottain erin‰isten j‰‰kappalten p‰‰lle, jotka kulkevat ulos valtamereen. Sen havaittuansa nousee huuto ja ulvominen, jonka kaltaista tuskin on kuultu muualla. Sitte he katoovat meren valtaan j‰iden sulatessa. T‰st‰ jo ehk‰ n‰kyy ett‰ hylkeen pyynti on ihmisillekin vaarallinen. Niin tapahtuukin niiss‰ usein vahingoita, vaikka ihmiset kyll‰ tuntevat meren luonnon ja omituisuudet. Suuret, virstan ja penikulman suuret j‰‰n kappaleet eri‰v‰t rantaj‰ist‰, eiv‰tk‰ ihmiset, jotka n‰iden p‰‰ll‰ ovat, useinkaan tied‰ ennenkuin ovat kauas maaj‰ist‰ eroitetut. Jos nyt tuuliki aina viepi merelle kohden, sulaa vihdoin j‰‰ ja ihmiset ovat onnettomat. He lˆyt‰m‰t meress‰ hautansa. Toisinaan saavat he kulkea j‰iden seurassa meren toiselle rannalle ja tulevat monen n‰lk‰p‰iv‰n j‰lkeen vieraisin maihin. Ahvenanmaalta on sill‰ tavoin tullut ihmisi‰ sek‰ Kuurin maan ett‰ Gottlannin rannoille, It‰meren toisella puolella. Kerran tuli muutamia hylkeen pyyt‰ji‰ Kˆkarin kappelista sill‰ tavalla Kuurin maan rannalle; he olivat n‰l‰st‰ ja vilusta puolikuolleena, mutta armahtavaiset ihmiset havaitsivat heid‰n, pitiv‰t murheen ja palauttivat heid‰n henkiin. Aikoja kului eik‰ heit‰ kuulunutkaan kotiin. Sukulaiset surivat ja tekiv‰t niinkuin t‰‰ll‰ usein tehd‰ saadaan: he meniv‰t papin luokse, kertoivat asian ja pyysiv‰t h‰nen tekem‰‰n kiitoksen heid‰n menostansa toiseen el‰m‰‰n. Pappi teki mit‰ pyydettiin, mutta samana sunnuntaina tulivat n‰m‰t kaivatut ihmiset kotiin ja laskivat rantaan aivan kirkon l‰hell‰; sill‰ Kˆkarin kirkko on saaren rannalla. Toisella mielell‰ meniv‰t he kirkkoon, mutta taitaapa kukin arvata heid‰n mielens‰ kuin kuulivat heid‰n kuolematansa siunattavan ja siit‰ Jumalalle kiitosta teht‰v‰n. -- Monta Virolaista tulee samalla tavalla suomen rannoille. Mutta niin on ihmisen luonto ettei mik‰‰n h‰nt‰ taida eroittaa siit‰ el‰m‰n laadusta, jonka h‰n on isilt‰ns‰ oppinut ja johonka luonto on h‰nen m‰‰r‰nnyt. Niin on se kaikissa muissakin kohdissa. Kes‰ll‰ on hylkeen pyynti melkein mit‰tˆn. Silloin on h‰nt‰ vaikea l‰hesty‰; silloin on myˆs h‰n laihimmallansa. Kuitenki ottaa ampuja aina merelle menness‰ns‰ pyssyn mukaan; sill‰ usein onnistuu kuitenki hylje tulemaan h‰nen tiellens‰. Hylkeen nahka kuivataan naulattuna laattiaan leve‰ll‰ns‰ ja kelpaa moniin tarpeisin. Hylkeen pyyt‰j‰t tekev‰t niist‰ kenki‰, joissa ei ole yht‰‰n saumaa, ja jotka siis pit‰v‰t veden aika lailla. Saarelaiset syˆv‰t aina lihan, vaikka se on hylkeenrasvanen; toiset tottumattomat keitt‰v‰t ensin ulos rasvan ja syˆv‰t sitte. Saarelaiset myˆs paistavat vedess‰ rasvan liiskoja, joita he pit‰m‰t herkkuna. Kuutin lihaa kiitet‰‰n aivan herkkumaiseksi. Parhaan voiton antaa kuitenki silava; se maksaa 10 kopekkaa hop. naula ja hyv‰st‰ hylkeest‰ saadaan 8--12 leivisk‰‰. Sill‰ voidellaan nahkoja kaikesta laista. Kaikilla hylkeill‰ on paksu silava lihan ja nahan v‰liss‰. Hyljett‰ nylkeiss‰ seuraa silava nahkaa ja eroitetaan siit‰. Naaras-hylje ei kanna vuoteensa koskaan muuta kuin yhden penikan, joka syntyiss‰ns‰ on peitetty hienoilla karvoilla, jotka ovat melkein kuin hieno villa. Niin kauan kuin kuutti t‰t‰ kantaa, ei h‰n mene veteen, vaan pysyy kuivalla ja em‰ tuo h‰nelle ruokaa. Hylkeit‰ on kaikissa meriss‰. Pohjan meriss‰ on 6 erilaija, joita oppineet eroittavat kolmeen sukuun I. Ne, joilla on 6 etuhammasta ylisess‰ leuassa ja 4 alisessa, ja joilla on kummassakin leuassa ja kummallakin puolella 5 sivuhammasta, joilla kaikilla on kaksi juurta. Viikari, Norppa, Grˆnlannin hylje ja partahylje. II. Ne, joilla on 6 etuhammasta ylisess‰ leuassa ja 4 alisessa, ja joilla on kummassakin leuassa ja kummallakin puolella 2 sivuhammasta, joista ainoasti kahdella takamaisella on kaksi juurta. Halli. III. Ne, joilla on 4 etuhammasta ylisess‰ leuassa ja 2 alisessa, ja joilla on kummassakin leuassa ja kummallakin puolella 5 sivuhammasta, joilla kaikilla on ainoasti yksi juuri. Lakkinorppa. 1. Viikari eli Lahtilainen. (Kuva 1) Ruumis on kirjava, mustan ja vaalean, eli ruskean ja keltaisen n‰kˆinen, pitkin selk‰‰ mustempi; ymp‰ri silmi‰ vaalea yhden n‰kˆinen rengas. Sen mitta t‰ysikasvaneena on l‰hes 3 kyyn‰r‰‰. T‰m‰ hylkeen lai on kyll‰ tavallinen ja n‰hd‰‰n usein. Se tavataan pitkin Ruotsin ja Norjan rantoja, It‰meren lahdissa, Suomen ja Pohjan lahdissa. Myˆs Frankriikin l‰nsirannalla on se tavallinen, samaten Englannin, Islannin, Grˆnlannin ja Amerikan rannoilla. Se asuu kyll‰ lahdissa (josta nimiki tulee; Ruotsin sana: #vik§ on suomeksi #lahti§), saaristoissa, virtain suussa j. n. e. mutta ei nouse ylˆs virtoihin eik‰ j‰rviin. Kiville ja karille nousee h‰n lep‰‰m‰‰n ja kuuttiansa imett‰m‰‰n. Talvella pit‰‰ h‰n salan aukon, jossa h‰n k‰y hengitt‰m‰ss‰; myˆs on h‰nell‰ suurempi avento, josta h‰n nousee j‰‰lle. T‰m‰ lai ei el‰ suurissa laumoissa; ainoasti muutamia tavataan koossa. Mutta syyskuulla kiiman aikana kokoontuu h‰n suurempiin laumoihin. T‰m‰ lai synnytt‰‰ kes‰kuulla ja kuutti on jo ‰itins‰ kohdussa kadottanut villapukunsa ett‰ se syntyiss‰ns‰ jo on melkein ‰itins‰ muotoinen. T‰t‰ pyydet‰‰n tavallisesti sill‰ tavoin ett‰ h‰nt‰ vartotaan kivell‰ eli karilla, jossa h‰n lep‰‰, ja ammutaan kuulalla. Parahiten k‰y t‰m‰ laatuun varhain aamulla eli hiljaan ehtoolla, eli puolip‰iv‰n helteess‰. Mutta saa ampuja olla hyvin varokas ja tarkka; sill‰ viikari on suuri pelkuri. N‰ill‰ on aina omat kivens‰ ja karinsa, joille he nousemat lep‰‰m‰‰n v‰h‰ ennen auringon laskua ja makaavat siin‰ koko yˆn kello 7 eli 8 asti aamulla. Usein tappelevat he kesken‰ns‰ ja purevat toinen toisiansa, kuin samalle kivelle pyrkiv‰t. Ampuja tekee itsellens‰ majan noin 90 eli 70 askelta t‰mmˆisest‰ kivest‰. Myˆs pannaan verkkoja t‰mmˆisten kivien ymp‰ri, ja hylkeet sekaantuvat niihin tapellessansa ja kiivetess‰ns‰. Tavallisesti pannaan verkot tyvenell‰ puolella kive‰; sill‰ hylje nousee kivelle tuulen puolelta ja menee veteen tyvenell‰ puolella. Niin sekaantuu h‰n verkkoon veteen menness‰ns‰. Usein tekee hylje kalastajille paljo vahingoita; h‰n noukkii pyydyksist‰ kalat ja repii usein pyydykset rikki; sill‰ ei h‰n pid‰ lukua kalain selitt‰misest‰ irti. 2. Norppa. (Kuva 2) Ruumis on p‰‰lt‰p‰in mustamainen; selk‰ taikka sen sivut omat t‰ynn‰ pytkyli‰isi‰ valkosenmoisia renkaita noin 1 1/2 eli 2 tuuman pituudesta. Silm‰in ymp‰ryst‰t yhdenkarvaiset. T‰m‰ on Pohjan hylkeist‰ v‰hin eli tavallisesti l‰hes 2 kyyn‰r‰n pituinen. Saiman j‰rvess‰ on t‰m‰ mustan harmaa, kyljet ja vatsa t‰ynn‰ pytkyli‰isi‰ suurempia renkaita, 2 1/2 eli 3 tuuman pituisia. Pitkin selk‰‰ omat renkaat sekaantuneet yhteen, noin 3 korttelin pituudesta. Ladogan j‰rvess‰ on t‰m‰ melkein umpimusta; kyljiss‰ sekanaisia vaaleita pilkkuja. Norppa asuu paitsi n‰iss‰ Suomen j‰rviss‰, joihin h‰n on tullut merest‰, Suomen ja Pohjan lahdissa. Talvella tekee h‰n kynsill‰ns‰ pienen l‰ven j‰‰h‰n, josta h‰n hengitt‰‰. Niin t‰ss‰ kuin muissakin kohdissa el‰‰ norppa aivan edellisen (viikarin) tavalla, jonka kanssa h‰n myˆs on hyv‰ss‰ sovinnossa. T‰m‰ on kaikista hylkeist‰ vahingollisin ihmisille; h‰nen paras ruokansa on silakka ja silli. Tullen paikalle ja ajain takaa kaloja, karkoittaa ja pel‰tt‰‰ h‰n kalat pois rannasta. Lis‰ksi viel‰ kokee ja repii h‰n kalastajain pyydykset. Kiiman aika sanotaan olevan kes‰kuulla ja synnytt‰misen tapahtuman talvella (saman sanovat muutamat viikarista). Kuutti on ensin vaatetettu valkoiseen villapukuun. Em‰ holhoo h‰nt‰ huolella eik‰ p‰‰st‰ veteen ennenkuin villa on pudonnut. Sitte seuraa h‰n ‰iti‰ns‰ siksi ett‰ kiiman aika tulee, jolloin ‰iti ajaa h‰nen pois seurastansa. Norppa ammutaan ja otetaan verkkoon samalla tavalla kuin viikarikin; usein ammutaan h‰n myˆs nen‰‰n, jonka h‰n pist‰‰ ylˆs veden pintaan hengitt‰‰ksens‰. Sill‰ h‰n on niin lihava ett‰ h‰n kuoltuansa nousee veden pinnalle. Norppa on suuresti hyˆdyllinen; sill‰ h‰ness‰ on kokonsa suhteen enempi rasvaa kuin muissa, ja sekin on viel‰ hienompaa ja parempaa. 3. Grˆnlannin hylje. (Kuva 3) T‰m‰ on joksiki edellisen kaltainen, v‰h‰n suurempi; mutta sen karva on harmaa, t‰ynn‰ suurempia eli v‰hempi‰ mustia pilkkuja. Sen karva muuttuu paljo ik‰ns‰ j‰lkeen vuosi vuodelta. ƒitin kohdussa on sill‰ kiilt‰v‰ hopean valkoinen villa; kohta synnytty‰ vaalean harmaa ja viel‰ samana vuonna muutamia mustia pilkkuja, jotka toisena vuonna enenev‰t; sitte enenee kirjavuus ja viidenten‰ vuonna on h‰n valkoinen, mutta kummassakin kyljess‰ suuri luun kaltainen musta pilkku, jotka h‰p‰itten ylitse yhdistyv‰t. T‰m‰ hylje asuu Pohjaisessa j‰‰meress‰ ja sen tahdissa sek‰ Europan ja Aasian ett‰ Amerikan puolella. Joka vuosi kulkee h‰n m‰‰r‰tyll‰ ajalla paikasta paikkaan, johon arvellaan monta syyt‰; toiset sanovat h‰nen hakevan rauhallista paikkaa synnytt‰‰ksens‰, toiset luulevat h‰nen seuraaman Lodna-kalaa (er‰s norren lai), jota h‰n rakastaa ruaksensa, toiset arvaavat h‰nen seuraavan kulkuj‰it‰, joiden p‰‰ll‰ h‰n kernaasti lep‰‰. Ehk‰ on kaikissa n‰iss‰ v‰h‰n per‰‰ kussakin. Valkiaan mereen tulee h‰n syksyll‰ ajoj‰itten seurassa ja l‰htee pois huhtikuulla. Spitsbergen luodoissa on h‰n koko vuoden; sill‰ siell‰ ei koskaan puutu ajoj‰it‰. Rauhallisessa paikassa ja tyvenell‰ oleskelee t‰m‰ hylje joukoissa monella tavalla pyˆrien vedess‰. Kalaparven havaitessa sukeltavat kaikki ‰kisti ja nousevat ylˆs samassa paikassa. Mutta jos yksi heist‰ ‰kk‰‰ vaaran, syˆksee h‰n metelill‰ veteen, joka on toisille merkkin‰ pikaisesti pakenemaan. Yht‰ haavaa katoo koko joukko ja n‰kyy vasta kaukana siit‰ paikasta. Vaaraa pel‰tess‰, pist‰‰ h‰n ainoasti sieramensa veden rajaan hengitt‰‰ksens‰ ja vaipuu kohta alas paikasta pakenematta. Kiiman aika luullaan olevan elokuulla; maaliskuulla synnytt‰‰ em‰ yhden penikan. T‰m‰ hylje on Grˆnlantilaisten ainoa rikkaus ja heid‰n ainoa elatuksensa. Mutta paljo muitakin on t‰m‰n vihollisia pohjaisessa j‰‰meress‰; valaskalan pyyt‰j‰t tappamat n‰it‰ paljo. 4. Partahylje. Ruumis on harmaa ja yhdenkarvainen; ylisess‰ huulessa on paljo viiksi‰, jotka ovat valkomaisia ja p‰‰st‰ kiharia. Se on kaikista Pohjan hylkeist‰ suurin, 4 eli 5 kyyn‰r‰‰ pitk‰. Myˆs t‰m‰ asuu pohjaisessa j‰‰meress‰ niinkuin edellinenki, mutta tuntematon on jos h‰n tekee vaelluksia paikasta paikkaan. Enimmiten asuu h‰n ulkona valta-meress‰ ja tulee ainoasti harvoin rantoja l‰helle. Sanotaan ett‰ t‰m‰ hylje kyll‰ on suuri pelkuri, mutta myˆs kovin uutelias ja tiedusteleva, joka tekee h‰nen toisinaan vaarinottamattomaksi. Harvoin on h‰n muuta kuin parittain eli yksin. Uidessa on p‰‰ ja selk‰ veden p‰‰ll‰, ja h‰n n‰ytt‰‰ kyll‰ julmalta suurien silm‰ins‰ ja paksun partansa vuoksi; mutta katsomisen halu vet‰‰ h‰nen tiedustelemaan veneit‰, jotka ovat merell‰; t‰ss‰ tulee h‰n niin liki ett‰ h‰n helposti ammutaan eli pistet‰‰n keih‰‰ll‰. Em‰n sanotaan helmikuulla synnytt‰m‰n yhden penikkansa. N‰it‰ pyydet‰‰n paljo j‰‰meress‰ ja pyynti on helpompi kuin luulisikaan, sill‰ t‰m‰ on liikunnoissansa typer‰ ja raskas. Pyssyll‰, keih‰‰ll‰ ja verkoillakin petet‰‰n t‰m‰n pedon el‰m‰. T‰m‰n hylkeen nahka on vahvempi muita ja siit‰ tehd‰‰n kˆysi‰. Vanhaan aikaan tekiv‰t Pohjan asukkaat siit‰ laivainsa kˆysi‰, jotka taisivat ankkurin pid‰tt‰‰. Muutoin antaa t‰m‰ kokonsa vuoksi myˆs paljo rasvaa. 5. Halli. (Kuva 4) Ruumis on harmaa ja paljo mustia eli mustamaisia pilkkuja sekavaisesti sen p‰‰ll‰. Pituus on 2 eli 3 kyyn‰r‰‰. Halli asuu eritt‰in It‰meress‰, jossa h‰n oleskelee ulkona meress‰, l‰hestyen ainoasti ulkosaaria, ja tulee vaan aikaharvoin l‰hemm‰ksi mannermaita. Ja silloinki harvoin, kuin h‰n maita l‰hestyy, kuullaan h‰nen myrsky‰ aavistavan eli kalaparvia takaa ajavan. Ulkona It‰merest‰ tavataan t‰m‰ hylje Pohjanmeress‰ ja viel‰ki edemp‰n‰. Mutta It‰meress‰ on h‰n luultavasti lukuisin; paikottain ei muusta hylkeest‰ tiedet‰k‰‰n kuin t‰st‰. Illalla tulee h‰n kiville, jotka ovat tuskin veden pintaa korkiammat; t‰ss‰ lep‰‰ h‰n joukottain yˆkauden. Toisinaan on heit‰ niin koolta ett‰ peitt‰v‰t kaikki koko paikkakunnan ulkokarit. Silloin ulvovat he tapellessansa leposioista. P‰iv‰ll‰ tavataan halli ulkona meress‰ pystyss‰ niin syv‰sti nukkuneena ett‰ taidetaan tulla h‰nt‰ veneess‰ l‰helle. P‰iv‰ll‰kin nousee h‰n toisinaan karille. Eriajoilla vuodessa matkustaa halli paikasta paikkaan. Pohjan lahdesta ja It‰meren pohjaisesta puolesta kulkee h‰n maaliskuun lopulla kuuttinensa etel‰‰n. T‰m‰ kulku tapahtuu niin pian kuin kuutit taitavat itsens‰ el‰tt‰‰. Silloin sanotaan ett‰ penikat kulkevat aivan suorassa linjassa etel‰‰n k‰sin, ja ylitse kivien, maiden ja karien, jos semmoisia osaa olla heid‰n tiell‰ns‰, jonka t‰hden he myˆs usein saavat t‰mmˆisen oikomatkan maksaa hengell‰ns‰. Jos kev‰myrskyt s‰rkev‰t j‰‰n meress‰ ennenkuin he ovat valmiit poikinensa l‰htem‰‰n, turvaavat he suurille j‰‰n kappaleille, joilla itse ja penikat taitavat oleskella. T‰ss‰ tahtovat mielell‰ns‰ kaikki olla j‰‰ll‰, mutta harvoin lˆydet‰‰n niin suurta kappaletta ett‰ se kaikki kannattaisi. Siin‰ sitte nousee meteli, sota ja tappelus, huuto ja ulvominen, pureminen ja repiminen, ett‰ suuret haavat j‰‰v‰t merkiksi nahkaan. Halli ei sovi hyvin muiden heimolaistensa seuraan; sill‰ viikari ja norppa muuttaa pohjaiseen h‰nen tullessansa etel‰‰n. T‰m‰ on meid‰n julmin petomme vedess‰; kaikki kalat ovat h‰nelt‰ vaarassa, ja niit‰ syˆ h‰n koolta er‰lt‰ns‰. Kiiman aika on mittomaarin aikana ja em‰ synnytt‰‰ yhden penikkansa kynttil‰p‰iv‰n ja matinp‰iv‰n v‰lill‰ paljaalla j‰‰ll‰, usein kovimmassa pakkaisessa. Em‰n kohdussa ja syntyess‰ on poika peitetty hienolla keltaisella villalla, joka synnytty‰ muuttuu valkoiseksi ja viikon kuluttua rupee putoomaan. Villapuvussansa ei mene penikka veteen, vaan ilmoittaa m‰‰kymisell‰ n‰lk‰ns‰, jonka kuultua em‰ tulee j‰‰lle h‰nt‰ imett‰m‰‰n. Vaaran havaitessa ottaa em‰ penikan suuhunsa ja vie toiselle j‰‰n kappaleelle. Kuukauden vanhana on kuutti kelvollinen itse ruokansa hakemaan ja valmis matkustamaan. Hallia pyydet‰‰n It‰meress‰ enempi kuin kaikkia muita hylkeit‰ koko Europassa yhteens‰. Hallia pyydet‰‰n eritt‰in kahdella ajalla. Matinp‰iv‰st‰ talvella l‰hdet‰‰n, 4 eli 5 ampujaa yhdess‰, pitkin merij‰‰t‰ aina sen partaalle asti; muutaman p‰iv‰n ruoka otetaan mukaan. Halli on silloin j‰‰n partaalla synnytt‰m‰ss‰. Usein on heit‰ koko joukko. Heit‰ lyˆd‰‰n kuoliaksi nuijalla eli ammutaan pyssyll‰. Kev‰‰ll‰ aikaisin j‰iden joukkoon l‰htee monesta pit‰j‰st‰ veneit‰ suurempia ja v‰hempi‰, kussakin 8 miest‰ ja parin kolmen kuukauden ruoka. Kolme eli nelj‰ venett‰ pysyv‰t toinen toistansa l‰sn‰ keskin‰iseksi avuksi t‰lt‰ haikialla matkalla. J‰‰vuoren kohdatessansa sitovat veneen varjon puolella ja koettelevat onko hylkeit‰. T‰mmˆinen j‰‰vuori on puolen penikulman pituinen ja 10 eli 12 kyyn‰r‰n korkuinen veden rajasta. Se on keottu suurista j‰‰n lohkareista, joita myrsky ajelee toinen toisensa p‰‰lle; se on t‰ynn‰ l‰pi‰ ja puroja. T‰mmˆisen j‰‰vuoren p‰‰ll‰ tavataan halli usein suurissa joukoissa. Ihmiset menev‰t ja lyˆv‰t niit‰ kuoliaksi nuiilla niin paljo kuin ehtiv‰t, ennenkuin he lˆyt‰v‰t l‰pens‰ j‰‰ss‰. Penikat tapetaan viimeisiksi; sill‰ v‰h‰isin‰ ei ne itsest‰ns‰ mene veteen. Mutta jos j‰‰ss‰ on paljo l‰pi‰, t‰ytyy ampujan kontata hylkeit‰ l‰helle; ja jos niit‰ on paljo, nousee semmoinen meteli ettei pyssyn paukaus pel‰t‰ mit‰‰n, vaan ampuja ampuu heit‰ koko joukon toinen toisensa per‰st‰. Ampuja on vaatetettu hylkeen nahkaan, k‰‰ntelee itse‰ns‰ niinkuin hylje ja pit‰‰ samaa ‰‰nt‰ kuin hyljekin, jolla menetyksell‰ h‰n sit‰ paremmin pett‰‰ hylkeet. -- Myˆs pit‰‰ mies vaaria hylkeen hengitysl‰vess‰ ja pist‰‰ h‰neen keih‰‰ns‰, jossa on nuora ett‰ hylje sitte p‰‰see v‰h‰n matkan uimaan; veren vuotamisesta katoovat pian voimat, mies vet‰‰ h‰nen liki ja enent‰‰ l‰ven j‰‰ss‰, josta h‰n otetaan j‰‰lle. Naarat ovat lihavammat ja pysyv‰t veden p‰‰ll‰; koirat eiv‰t pysy koskaan. N‰it‰ pyydet‰‰n myˆs verkoilla; verkot tehd‰‰n tukevasta 3s‰isest‰ hamppulangasta, noin pienen sulkasen vahvuudesta. Verkon silmukset ovat 4 eli 5 tuumaa solmusta solmuun. Halli kulkee joukossa ja sent‰hden saadaan toisinaan kymmenkunta er‰ll‰ns‰. Mutta vanhoja ei saada; ne viev‰t verkotki myˆt‰ns‰ taikka repiv‰t rikki. Saman taikka entisen vuotisia penikoita saadaan verkoissa. Halli tulee vanhaksi noin 20 vuotta, ja pudottaa viimein hampaansa ettei h‰n en‰‰ taida ansaita ruokaansa, vaan laihtuu kelvottomaksi. Hyv‰ halli, noin 4 kyyn‰r‰n pituinen, painaa 20 leivisk‰‰, josta rasva painaa 12 leivisk‰‰. Nahka on juuri kuin naudan vuota; se on harmaa ja kauniin kiilt‰v‰inen. T‰mmˆinen halli maksaa pyyt‰j‰ns‰ vaivan; sill‰ siit‰ tulee 22 hop. ruplaa. 6. Lakkinorppa (Kuva 5) Ruumis on per‰ti kirjava harmaasta ja mustasta. P‰‰ on suuri ja merkillinen siit‰ ett‰ koirasella on kuonon p‰‰ll‰ aina korviin asti valtoin nahka, jonka se taitaa puhaltaa henke‰ t‰yteen, ett‰ se on ik‰‰nkuin lakki, sivullep‰in ympyri‰inen mutta keskell‰ selk‰m‰inen. Sent‰hden antavat Lappalaiset t‰lle hylkeelle nimen #Fatte nuorjo§ (vattanorppa), sill‰ sen p‰‰n ja kuonon katsovat he peuran vatsan kaltaiseksi. T‰m‰ hylje asuu kaukaisissa pohjan meriss‰ ja tulee vaan aikaharvoin rannoille; h‰nen rakkain tyyssiansa on ajoj‰iden p‰‰ll‰, joilla h‰n kernaasti makaa. H‰n kulkee joukottain paikasta paikkaan vuoden aikain j‰lkeen. N‰it‰ pyyt‰v‰t erinomattain Englannin ja Hollannin valaskalan pyyt‰j‰t, koska valaskalan saalis on huono. He ottamat n‰ist‰ koko laivain lastit rasvaa. Sill‰ t‰m‰ hylje nousee ajoj‰ille usein tuhansittain; merimiehet l‰hestyv‰t hiljaksensa j‰‰vuorta, kiipeev‰t sen p‰‰lle, l‰hestyv‰t hylkeit‰ verkan ja syˆksev‰t sitte suurella metelill‰ niiden p‰‰lle, josta ne niin h‰mm‰styv‰t ja kummastuvat etteiv‰t taida paeta eik‰ ottaa vastusta. Sanotaan ett‰ kyynelet tippumat silmist‰ ja r‰k‰ nen‰st‰ kuin murhaaja l‰henee ja antaa kuoleman lyˆm‰n. * * * * * Hylkeill‰ on viiksit ja suuret silm‰t; v‰list‰in seisovat he vedess‰ aivan pystyss‰. Pel‰styneet ihmiset ovat usein luulleet n‰hneens‰ aaveita ja haltioita, kuin ovat hylkeen tavanneet. Siit‰ ovat tulleet monet tarinat merihaltioista ja veden v‰est‰. Norjan pispa Gunnerus matkusti vuonna 1770 pispanker‰jiss‰ pohjaisissa maissa; kalastajat juttelivat h‰nelle paljo tarinoita kuinka Klakkekolle (se on: lakkinorppa) n‰kyi suureksi kuin h‰rk‰; sill‰ oli kaksi k‰tt‰, mutta sormet yhteen kasvaneet; korkia lakki oli sen p‰‰ss‰; se seisoi pystyss‰ meress‰, kasvot tuulta vastaan j. n. e. Samaten kertoivat er‰‰lle matkustajalle vuonna 1816 Norjan kalastajat Klakkekollen; se oli heist‰ suuri mustan karvainen mies, jonka sormet olivat kasvaneet yhteen uimuksiksi, piikkilakki p‰‰ss‰. Harvoin sanoivat n‰kev‰ns‰ t‰t‰ hahmua. Merkillisin on seuraava kertomus Holhergin Danmarkin historiassa: "Samaan aikaan (joulukuulla vuonna 1349) saatiin Dresalmessa ‰‰rettˆm‰n suuri ja kumman muotoinen kala; sill‰ oli p‰‰ kuin ihmisell‰ ja p‰‰laella kruunu niinkuin munkin kruunu; sen vaateet olivat tehdyt niinkuin munkin kaapu. Kuningas Kristian III antoi haudata kalan Kˆpenhaminassa ja l‰hetti kuvan siit‰ keisari Kaarlelle Spaniaan." T‰ss‰ n‰kyy ett‰ kuningaskin piti sen viel‰ kummallisena ihmisen‰ taikka haltiana; mit‰ sitte yksinkertainen kansa ajatteli? Toista nyt ajattelevat Englannin ja Hollannin merimiehet, jotka niit‰ tuhansittain tappavat kamoksumatta. Julmuus hyljett‰ vastaan. Monia vuosia sitten saatiin hylkeen poika kiini meren rannalta ja vietiin el‰m‰n‰ l‰hell‰ olevaan kartanoon. Se oli niin siev‰ ja lapset suostuivat siihen niin ettei sit‰ maltettu tappaa. Eik‰ siit‰ pikkuisesta el‰m‰st‰ olisi suurta hyˆty‰k‰‰n tapettuna ollut, jonka vuoksi ei se ‰rsytt‰nyt ihmisten ahneuttakaan, joka kaikista ihmisen vioista on julmin sek‰ l‰himm‰ist‰ ett‰ el‰imi‰ kohtaan. Hylje kasvoi ja kesyttyi, leikitteli lasten kanssa ja turvasi aina talon v‰keen. H‰n oli viaton luonnostansa, l‰hestyi kuin h‰nt‰ kutsuttiin, sanalla sanottu: h‰n oli uskollinen kuin koira ja leikkinen kuin kissan poika. Joka p‰iv‰ meni h‰n mereen kalastamaan, ravitsi itsens‰ ja toi usein myˆs taloonki kauniin kalan. Kes‰ll‰ makasi h‰n mielell‰ns‰ auringon paisteessa, talvella valkian edess‰, taikka, jos vaan sopi, kiipesi h‰n l‰mpim‰‰n uuniin. Nelj‰ vuotta oli hylje n‰in ollut talossa kaikkein yst‰v‰n‰. Onnettomuudeksi sek‰ hylkeelle ett‰ muille rupesi nyt tauti vaivaamaan talon elukoita. Noita-‰mm‰ kutsuttiin neuvoa antamaan. T‰m‰ sai is‰nn‰n uskomaan ett‰ el‰inten kuolevaisuus tuli siit‰ ett‰ talossa pidettiin saastaista el‰v‰t‰, jolla ‰mm‰ tarkoitti tuota hyljeparkaa. T‰m‰ on, sanoi ‰mm‰, viet‰v‰ kohta pois, muutoin en taida min‰ mit‰‰n tehd‰. Tyhm‰ is‰nt‰ uskoi ‰mm‰n sanan; hylje pantiin veneesen, soudettiin merelle ja heitettiin kauas maasta. Vene palasi kotiin, v‰ki meni lepoon, mutta seuraavana aamuna makasi hylje tapansa j‰lkeen uunissa. Armas el‰v‰ oli tullut yˆll‰ rakastettuun kotoonsa ja hakenut tavallisen leposiansa. Seuraamana p‰iv‰n‰ sairastui j‰llen yksi elukka. Mik‰ nyt oli muu syyn‰ kuin tuo onneton hylje, joka taas oli taloon tullut! Hylje oli viet‰v‰ pois teille tiet‰m‰ttˆmille. Se annettiin siis vieraalle, joka lupasi kuljettaa sen kyll‰ki kauas. Vuorokausi kului; mutta toisena iltana kuuli piika jotakin kaappimista oven takana. Ovi avattiin ja tuo uskollinen el‰in tuli sis‰lle, ei tieten kuinka kiitt‰m‰ttˆmille ja tyhmille ihmisille h‰n tuhlasi rakkauttansa. V‰synyt pitk‰st‰ matkastansa, n‰ytti h‰n kaikin tavoin ilonsa kotiin p‰‰sty‰ns‰, meni uunin eteen ja nukkui. Is‰nt‰ kuuli kohta mit‰ tapahtunut oli. Noita-‰mm‰ otettiin taas neuvoksi. Ei ole, sanoi ‰mm‰, onneksi jos tuo peto tapetaan; mutta kyll‰ siit‰ muutoinki p‰‰st‰‰n; puhkaistaan sen silm‰t, niin ei se en‰‰ osaa taloon tulla jos se viel‰ kerran vied‰‰n kauas merelle. Julma is‰nt‰ suostui julmaan neuvoon; t‰m‰n uskollisen ja viattoman el‰v‰n silm‰t puhkaistiin. Verta vuotavana ja kivuissansa kiertelev‰n‰ pantiin hylje taas veneesen ja vietiin ja j‰tettiin kauvas merelle. Viikko kului eik‰ talossa sen enemp‰‰ iloa ollut. Karjasta kuoli yksi toisensa per‰‰n, ja vihdoin sanoi noita-‰mm‰ toden ett‰ tauti oli h‰nen taitoansa v‰kev‰mpi. Tulemana yˆn‰ puhalsi merelt‰ aimollinen myrsky; tuulisp‰iden v‰liss‰ kuului usein heikko valittava ‰‰ni. Aamu tuli, ovet avattiin ja armas hylje makasi kuolleena kynnyksell‰. H‰n ei taitanut sokiana en‰‰ saada elatustansa, vaan kuoli n‰lk‰‰n. H‰nen ruumiinsa haudattiin santakuoppaan. Mutta talossa seurasi onnettomuus onnettomuutta. Kaikki meni nurin; karja kuoli, katovuosi tuli, lapset kuolivat ja vihdoin kuoli itse is‰nt‰kin sokiana ja kˆyhtyneen‰. Noita-‰mm‰ tuli lain edess‰ osalliseksi ihmisen murhaan ja hirtettiin. Mursu. (Kuva 6) Ruumis on lyhykarvainen; karvat ruskiat eli harmaat. Sen pituus on 7 eli 8 kyyn‰r‰‰. Pitk‰t ja paksut viiksit. Isot silm‰t, silm‰n valkia on punainen niin kuin vertynyt. Kaula paksu k‰y mutkaan niinkuin hevosen kaula. Lev‰tess‰ns‰ etujaloillensa ja kaula kˆyryss‰ on mursu miehen korkuinen. Sen nahka on paksu ja avara ett‰ n‰kyy olevan niinkuin s‰kki sen yll‰ monissa laskuissa, jotka siirtyv‰t mursun k‰velless‰. Jalat ovat lyhyt ja typer‰t, varpaat 5, varustetut lyhyill‰ kynsill‰. Etuhampaita on ylisess‰ leuassa 4, joista 2 keskim‰ist‰ ovat pienet ja pian putoovat, alisessa leuassa 2, jotka kuitenkaan ei koskaan kasva t‰ydellisiksi, ainoasti alku n‰hd‰‰n penikoilla. Kulmahampaat ylh‰‰ll‰ ovat pitk‰t, usein kyyn‰r‰‰ pitk‰t valkoiset torahampaat; alhaalla v‰h‰iset ja sivuhammasten kaltaiset. Sivuhampaita on ylh‰‰ll‰ ja alhaalla kummallakin puolella 4, vaikka viiminen niist‰kin on pieni ja aikaisin putoo. Mursulla ei ole niinkuin hylkeell‰ silavaa lihan ja nahan v‰liss‰. Jos silavaa on, on se sekaisin lihassa. Mursuja pyydet‰‰n ainoasti nahkansa ja torahammastensa vuoksi. Mursu el‰‰ pohjaisessa j‰‰meress‰ kernaimmin ajoj‰iden seassa, jossa h‰n uiskelee ja toisinaan nousee niiden p‰‰lle. H‰n el‰‰ joukossa, usein sadottain. J‰‰lle kiipee h‰n niin ett‰ h‰n lyˆ suuret torahampaansa j‰‰h‰n ja vet‰‰ niin raskaan ruumiinsa ylˆs j‰‰lle. Tyvenell‰ ilmalla he leikittelev‰t ja poukkuroitsevat, antavat kuulla ‰‰nens‰, joka on melkein h‰r‰n ‰‰nen kaltainen. Leikki lakkaa tavallisesti nukkumisella, jossa tilassa he makaavat toinen toisensa niskassa niinkuin siat. Nukkuissansa kuorsuvat he kovin. Yksi on aina hereell‰ ja pit‰‰ vaaria. Vaaran havaitessa l‰htee t‰m‰ vartia liikkeelle ja h‰nen seurassansa koko l‰j‰. T‰ss‰ nousee kumma ja ‰‰retˆn meteli; kukin tahtoo ensin p‰‰st‰ veteen, mutta maatessansa ristin rastin on toinen aina toisen tiell‰ ja esteen‰; niin ne sitte vihastuvat, purevat, tappelevat, torahampaat kopisevat toisiansa vastaan, he huutavat ja m‰‰kyv‰t hirmuisesti. Niin pian kuin vaan p‰‰sev‰t, kaapivat ja vieriv‰t he j‰‰n partaalle ja heitt‰v‰t itsens‰ p‰it‰pit‰in mereen. Vedess‰ ne usein karkaavat l‰henev‰in venetten p‰‰lle; ollessa suuressa joukossa tekev‰t ne sen vaikka ei heille mit‰‰n olisi tapahtunutkaan pahaa. Torahampaillansa lyˆv‰t he l‰ven veneesen; toiset uivat veneen sivuilla, nostavat ruumiinsa ylˆs ja lyˆv‰t hampaillansa sinne ja t‰nne. V‰list‰in tapahtuu ett‰ heid‰n pitk‰t hampaansa tarttuu ihmiseen, jonka he kohta vet‰v‰t mereen. Em‰ synnytt‰‰ kev‰‰ll‰ yhden, harvoin 2 penikkaa. Kiiman aika on touko- eli kes‰kuulla. Silloin kulkevat he pitk‰t matkat pohjaisesta. Penikka kesyttyy helposti ja on sitte aivan yst‰v‰llinen. Pietarissa pidettiin ja ehk‰ pidet‰‰n viel‰ki mursu, jolle syˆtettiin kauran krynist‰ lient‰, johon lis‰ttiin leikatuita nauriita ja muita kasvaimia. Em‰ on aivan hell‰ lastansa kohtaan; h‰n sulkee sen rintaansa kohden k‰mmeniens‰ v‰liss‰ ja v‰hemm‰nki vaaran tullessa painaa sen veden alle. Jos lapsi haavoitetaan, tulee ‰iti julmaksi ja hirmuiseksi vihassansa, eik‰ j‰t‰ sit‰ vaikka se kuollutkin olisi. J‰‰ll‰ maatessa taikka korkealla uidessa lyˆd‰‰n v‰‰kk‰inen keih‰s rintaan ja annetaan sitte uida siksi ett‰ h‰n veren vuodatuksesta v‰syy. Kˆydest‰, joka on keih‰‰sen sidottu, saadaan h‰n sitte l‰helle ja tapetaan piikeill‰. Pyssyn luodi ei pysty sen paksuun ja liukkaasen nahkaan. Torahampaat ovat suuresta arvosta ja pidet‰‰n yht‰ kalliina kuin elfenluu. Amerikan villit ihmiset tekev‰t niist‰ veitsi‰, kalan arinoita ja muita ter‰vi‰ kaluja. Nahka on myˆs kelpaava moniin tarpeisin. Muinaan tehtiin siit‰ kˆysi‰ ja erinomattain vahvoja laivain kˆysi‰. Nyt tehd‰‰n niist‰ vahvimpia m‰nttikaluja; meill‰ n‰hd‰‰n paljo mursun nahkaisia ruomia. Viel‰ on tallella er‰‰n, Otheren, Norjalaisen, matkakertomus, koska h‰n k‰vi mursun hampaita ostamassa Permalaisilta Valkian meren rannoilla. H‰n kulki siell‰ yhdeks‰nnell‰ vuosisadalla eli noin 1000 vuotta sitten. Pitk‰t ajat sen j‰lkeen maksoivat Lappalaiset ja muut suomalaiset kansat veroa Norjalaisille mursun luissa ja nahoissa, josta n‰hd‰‰n ett‰ n‰m‰t el‰v‰t ovat arvossa pidetyt kauan aikaa. Muinasaikaan olivat n‰m‰t ehk‰ viel‰ki arvoisemmat kuin nyt, koska ei n‰iden nahkoja en‰‰n tehd‰ laivan kˆysiksi. [Kuva] [Kuva] Hinta: 18. kop. hop. End of Project Gutenberg's Suomen maan Meripedot, by Gustaf Erik EurÈn *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN MAAN MERIPEDOT *** ***** This file should be named 15967-8.txt or 15967-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: https://www.gutenberg.org/1/5/9/6/15967/ Produced by Matti J‰rvinen and Tuija Lindholm, images by Helsinki University Library. Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at https://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at https://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit https://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: https://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.