Suomen kansan eläinsatuja: Ensimmäinen sarja suomalaisia satuja lapsille

The Project Gutenberg EBook of Suomen kansan elðinsatuja, by Iivo Hðrk—nen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license Title: Suomen kansan elðinsatuja Ensimmðinen sarja suomalaisia satuja lapsille Author: Iivo Hðrk—nen Release Date: July 14, 2019 [EBook #59917] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN KANSAN ELáINSATUJA *** Produced by Tapio Riikonen SUOMEN KANSAN ELáINSATUJA Ensimðinen sarja suomalaisia satuja lapsille Kertonut IIVO HáRKøNEN Helsingissð, Kansanopettajain O.-Y. Valistus, 1912. SISáLLYS: Johdatukseksi. I OSA: Ketun kalansaalis. Karhun kalanpyynt—. Kettukarhun selðssð. Mistð pðin nyt tuulee? Karhun koreilemishalu. Karhun, suden ja ketun yhteinen maanviljelysyritys. Elojen jauhatus ja keittðminen. Karhu miehen kera maanviljelijðnð. Voipytyt ja kumminakðynnit. Elðimet maailmanloppua paossa eli sy—mðssð toisiaan. Elðimet toisen kerran yhteisellð metsðtiellð eli kuollut ukko. Susi ja kettu kuopassa 1-2. Ketun ja jðniksen kiista juoksusta eli jðniksen ajo. Ketun kyyti. Susi kantelijana. Kettu suksipuuta katsomassa. Korpin laulu. Vuoroin vieraissa. Yleinen rauha elðinten kesken. Jðniksen mahti. Jðniksen itsemurha-aie. Jðniksen viisaus. Hiirten apu. Suden laulu. Suuret sy—mðjuhlat. "Saarnamies". Sota ja sodan seuraukset. Kissan ainoa taito ja ketun konstipussi. Karhun halu saada lihaa. Karhun mahtava kyyti. Kumpi nðkee ennemmin pðivðnnousun eli Sian viisaus. Susi etsimðssð ateriaansa. Suden vierailu sian, pðssin, jðniksen ja kukon luona. Vanhan miehen kertomus. Kettu tuomarina. Miesten sy—jð ja karhujen sitoja. Pojan konstit eli Elðimet lattian alla. II OSA: Karhu tiaisen pesðllð. Havukka ja kuovi. Hiiri ja sammakko. Hiiri kissalla rððtðlinð. "Itseensðpðinhðn tuo vetðð!". Orava ja metsðmiehet. Vðstðrðkki ja koskikara koskenlaskussa. Koppelon "maailmanloppu". Kukko ja kana. Kotka ja talitiainen. Mistð kynt—rastas, tiltaltti ja laulurastas kielensð saivat. Loppusatu. Johdatukseksi. Huolimatta siitð, ettð suomalaisia kansansatuja on verrattain monessa yhteydessð julaistu, on allekirjottanut, Kansanopettajain Osakeyhti— Valistuksen kera tehdyn sopimuksen perusteella, uskaltanut ryhtyð toimittamaan sitð suomalaisten satujen sarjaa, josta ensimðinen osa tðten ilmestyy. Hðntð on kehottanut siihen silmðmððrð antaa nykyaikaisempaan tapaan laadittu jðrjestelmðllinen satusarja Suomen lapsille. Kokoelmiin otetaan kaikki tarkotukseen sopivat tðhðn asti muistiin pannut arvokkaat pðð-sadut, t.t.s. muodostetaan kunkin sopivan satu-aiheen toisinnoista yksi niitð edustava satu. Kuitenkin tehdððn tðstð sððnn—stð poikkeus, milloin aihe on jakautunut moneen osaan ja kukin osa sisðltðð lukuisia hyvið toisintoja, -- silloin muodostetaan aiheesta useampia satuja. (Niin on tðssð ensi kokoelmassa kðsitelty aiheita: kuoppaan lankeaminen, toistensa sy—minen, hevosen selðssð ajo ja kissan pelkððminen). Tðmð on katsottu oikeutetuksi siitðkin syystð, kun monta aihetta on tðytynyt tarkotukseen sopimattoman sisðllyksensð tai vðhðpðt—isyytensð vuoksi jðttðð kokonaan kðyttðmðttð. -- Jðrjestelmðllisyyttð ilmenee kokoelmissa siten, ettð niissð esiintyvð satujen luokitus ja niiden sisðlt— jðrjestykseenkin asettelu seuraa tohtori Aarneen ðsken julkaisemaa suurisuuntaista satuluetteloa. Tðmð ilmestyvð ensi osa sisðltðð edustuksen elðinsaduista, seuraavat tulevat sisðltðmððn muita satuja. Toimitusty— on ollut sekð kiitollista ettð vaikeaa. Aiheisto on yleensð mielenkiintoista, mutta samalla tðytyy sanoa, ettð siihen syventyminen on mitð hankalinta, joka aiheesta kun on toisintoja kymmen- jopa satamððrin ja ne kaikki ovat vain paloja, epðtðydellisið ja hajanaisia. Luonnollisesti kuitenkaan ei tðmð ty—, jolla ei ole tieteellistð tarkotusta, ole voinut pakottaa tutustumaan joka toisintoon, ja sehðn on suuresti helpottanut ty—tð. Sitðpaitsi on toimittajalle ollut suurta apua ðskenmainitusta tri Aarneen teoksesta. Tðstð vðlillisestð avustaan sen tekijðlle sekð Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle siitð, ettð se on antanut kðyttðð kðsikirjotuskokoelmiaan, lausutaan tðten sulimmat kiitokset. Helsingissð marraskuun 25 p:nð 1912. _Iivo Hðrk—nen_. ENSI OSA Ketun kalansaalis. Nðkipð kerran kettu kierrellessððn Metsolan takamaita miehen ajavan maantietð, suuri kalareki kuormanaan. Hðnellð oli kova nðlkð ja sentðhden hðn ajatteli, ettð mitenkðhðn hðn saisi tuosta ukon kalakuormasta osan itselleen. Yht'ðkkið hðn keksikin keinon: heittðytyi kuolleen tavoin tiepuoleen loikomaan. Ukko oli erinomaisen hyvðllð pððllð, laulaa rallatteli vain ja heilutteli jalkojaan laulun tahdissa reen sivulla, eikð huomannut mitððn ympðriltððn; mutta huomasipas kuolleennðk—isenð loikovan ketun tiepuolesta. Huomasi ja ajatellen, ettð kyllðpðs hðntð suosii tðnððn erinomainen onni, meni ja nosti ketun rekensð perðlle. Sitten lðhti hðn rallatellen edelleen ajamaan. Mutta kettu pððstyððn kuorman pððlle oli vain hetken kuolleennðk—isenð; huomattuaan ukon painuneen rallatuksiinsa, kohoutui hðn verkalleen loikoma-asennostaan ja rupesi hiljaa viskelemððn kaloja ukon kuormasta maantielle. Saatuaan niitð viskellyksi tarpeellisen mððrðn hyppðsi hðn itsekin pois reestð ja koottuaan kalat tiepuoleen rupesi niitð siellð tyytyvðisin mielin sy—mððn. Ukko kun tuli kotiin, niin hðn jo kaukaa huusi eukolleen, ettð tuleppas nyt, eukko, katsomaan, mitð olen tðnð pðivðnð saanut. Reen tðyden kaloja ja lisðksi komean ketun kuorman perðlle. Eukko tuli, mutta ei huomannut mitððn kettua. -- Missð se on, en minð nðe, sanoi. -- Siellð, siellð, korin vieressð, virkkoi ukko hoputellen hevostaan liiteriin ja katsahtamatta taakseen. -- Missð korin vieressð, en minð sitð nðe, intti akka. -- No sepð kummaa; kyllð se siellð on, vðitti ukko ja kððntyi katsomaan. Mutta eihðn sitð hðnkððn huomannut. Tyhjðn paikan vain ja vielð loven kuormassa. Silloin raapaisi hðn korvallistaan ja kððntyen jðlleen hevoseensa arveli itsekseen: -- No jopa se kettu-pakana teki aika kepposen. Eikð hðn senjðlkeen puhunut mitððn mainiosta kalamatkastaan. Karhun kalanpyynt—. Sattuipa siitð karhu osumaan ketun kala-aterialle ja hðnk—s ihmettelemððn, ettð mistð kuoma oli saanut niin paljon kaloja. Kettu ei ollut ensin mikseenkððn, s—i vain salamyhkðisesti hymyillen, mutta sitten pyyhkðisi viiksiððn ja virkahti: -- Mistðk—? Jðrvestð, niinkuin aina! Menin tuonne avannolle, pistin hðntðni veteen, ja kun olin pitðnyt sitð siellð kotvasen, tarttui se kaloja tðyteen. Vedin yl—s, ja tðssð ovat kalat. Niin sitð kaloja saadaan! -- Mutta neuvopa, velikulta, minullekin se konsti, lausui karhu naurusuin. Minð tahtoisin my—skin kaloja. -- Mitðs neuvomista siinð tarvitaan, tee vain niinkuin minðkin tein, siinð kaikki. Pistð hðntð avantoon, anna olla siellð sinnes, kunnes rupeaa sitð puristelemaan ja sitten vedð. Mutta mene y—llð ja vielð kovin kylmðnð y—nð, silloin on parempi onni! Karhu kiitti neuvosta ja lðhti erððnð pakkasy—nð jðrven jððlle ja pisti hðntðnsð avantoon. Antoi sen olla siellð siihen asti, kunnes rupesi sitð puristelemaan, ja sitten vetðsi. Mutta mitð, eihðn se tullutkaan sieltð. Mikð sille tuli, ihmetteli karhu ja tempasi rajummin. Silloin se tuli, mutta katkenneena, sillð se oli niin kovin avantoon jððtynyt. -- Siitð asti on karhu ollut t—pp—hðntðnð. Kettu karhun selðssð. Sen jðlkeen oli kettu sy—nyt erððn talon aitasta maitoa ja tuli karhua vastaan kuono ja korvat kirnupiimðssð. Karhu kantoi kovaa kaunaa kettua kohtaan edellisen kolttosen johdosta ja aikoi ensin antaa aika l—ylytyksen ketulle, mutta nðhtyððn hðnet tðssð asussa unohti aikeensa ja kysyi ihmetellen: -- Mikðs sinulle on tullut? Kettu heittðytyi varsin surkuteltavan nðk—iseksi ja lausui, pðð painuksissa: -- Voi, veikkonen, minulle sattui kðymððn niin hullusti, ettð kun menin tðssð erððn talon eteiseen, noin ikððn katsastamaan vain, niin tuli tuvasta akka ja pieksi minut korennollaan pahanpðivðisesti. Niinkuin nðet: pððn mðsðlle. Karhu unohti silloin kaiken kaunansa kettua kohtaan ja sanoi sððlitellen: -- Voi sinua ukkoparkaa, kyllðpð sinulle on todella huonosti kðynyt. Nousehan, veikkoseni, tuonne hartioilleni, niin kannan sinua, kovaosaista, kotvasen. No mitðs: kettu nousi karhun selkððn ja antoi tðmðn kantaa itseððn. Mutta kun hðn oli ollut siellð kotvasen, teki hðnen mielensð ruveta karhua, tuota tyhmeliinið, pilkkaamaan. Hðn alkoi hyrðillð pilkallisesti: -- Voi sentððn tðtð maailman menoa, kun kaikki on tððllð nurinpðin. Tðssðkin: sairas tervettð kantaa, vðhðmieli veitikkata! Karhu ei ensin kiinnittðnyt tðhðn mitððn huomiota, mutta sitten jo kohotti pððtðnsð ja kysðsi: -- Mitð sinð oikein laulat? -- E-en mitððn, virkkoi kettu, -- sitð vain, ettð se on aivan oikein, ettð terve sairasta kantaa, pieksðmðt—n pieksettyð. -- Et sinð niin laula, toisin laulat. Mutta sen minð sanon sinulle, ettð ellet ole hiljaa, niin minð nðytðn sinulle laulelemisen. -- En minð enðð mitððn laula, kuomaseni. Mutta mitðs se kettu olisi voinut sanaansa pitðð, se taas rupesikin laulelemaan: -- Voi sentððn tðtð maailman menoa, kun kaikki on tððllð nurinpðin. Tðssðkin: sairas tervettð -- -- -- Mutta pitemmðlle hðn ei pððssyt laulussaan, sillð karhu kððnsi ðkkið pððnsð ja tarrautui hampain hðnen koipeensa. Ja tðytyi ketun panna esille kaikki keinonsa ennenkuin pððsi pðlkðhðstð. Mistð pðin nyt tuulee? Sattuipa sitten karhu saamaan elðvðn teeren hampaisiinsa. Kettu tuli vastaan ja tahtoi kaikin mokomin saada hðneltð tuon makupalan. Hðn mietti keinoa hetken, ja sanoi: -- Kuomaseni, mistð pðin nyt tuuleekaan? Karhu muisti hyvin ketun entiset kolttoset hðntð kohtaan, eikð halunnut tðllð kertaa joutua nenðstðvedetyksi, ja sentðhden hðn ei virkkanut ketun kysymykseen mitððn, t—llisti voin taivaalle ja pudisti pððtðnsð. Mutta kettu ei halunnut mitenkððn jðttðð teertð karhun suuhun ja sentðhden hðn keksi kiverðmmðn juonen ja kysyi: -- Kuomaseni, mistð pðin silloin tuulee, kun puolenpðivðn aikaan pðivð silmiin paistaa, mutta tuuli sattuu selkððn? Karhu mietti hetken asiaa ja vastasi: -- Ka, pohjoisesta! Silloin avautui hðnen suuri suunsa ja teeri pððsi siitð maahan ja kohta oli se ketun hampaissa, joka tðmðn saatuaan viiletti vikkelðsti metsððn. Karhun koreilemishalu. Harvoin karhu kiinnitti huomiota muotoseikkoihin ja ulkonaiseen koreuteen, mutta kerran sentððn sattui hðnen silmiinsð pistðmððn ketun turkin suuri kauneus. Hðn tðhysteli kauvan kettua ja lausui vihdoin: -- Kuoma, mistð sinð olet saanut noin korean puvun? -- Minðk—? Nousin erððn heinðsuovan pððlle ja annoin pistðð tulen sen alle; ja kun olin ollut kotvasen sen pððllð, kun tuli oli sen alla, oli kohta karvani nðin kaunis! -- Hehehe! Etk— minuakin toimittaisi jonkun suovan pððlle? lausui karhu naurusuin. Minðkin tahtoisin saada samanlaisen kauniin karvan! -- Hyvin mielellðni! Tuossa onkin heinðsuova, ei muuta kuin mennððn sen luo ja sinð nouset sen pððlle ja minð pistðn tulen alle. -- Mennððn, mennððn, veikkonen, sen luo, hypðhteli karhu. Mentiin sen ketun osottaman heinðsuovan luo ja karhu k—mpi sen pððlle ja kettu pisti tulen sen alle. Suova alkoi kohisten palaa ja peitti kohta savuunsa karhun. -- Polttaa, polttaa! huusi karhu savun sisðstð. -- Elð veikkonen, luuletko sinð, ettð niin pian ja niin vðhðllð vaivalla kauniiksi tullaan! Kestð, kestð vain vielð -- mitð polte polttavampi, sitð karva kirjavampi! Mutta karhu, jonka karva alkoi pahoin palaa, ei enðð mitenkððn jaksanut olla suovan pððllð, vaan korvat pystyssð, silmðt harallaan, hyppðsi sieltð kohti metsðð, jossa sy—ksyi ensimðiseen ojaan turkkiaan sammuttelemaan ja ihoaan jððhdyttelemððn. Karhun karva on siitð vielðkin kðrventynyt. Karhun, suden ja ketun yhteinen maanviljelysyritys. Pððttivðtpð sitten karhu, susi ja kettu jðttðð entiset metsðiset elinkeinonsa ja ruveta harjottamaan Metsolan rintamailla oikeita ihmisellisið elinkeinoja, aluksi maanviljelystð. Pððttivðt kaataa, polttaa ja kyntðð kasken, kylvðð siihen siemenen ja laatia sen sadosta sitten ihmisten tapaan sy—tðvðð. Mutta jo heti, kaskea kaadettaessa, huomasivat he, karhu ja susi nimittðin, kuinka kovaonniseen puuhaan he olivat ryhtyneet. Kettu nðet ensinnðkin kartteli kaikin mokomin kaskenkaatoa, viikelehti vain lðhimetsissð, toiseksi ei karhusta ollut muuksi kuin kivien ja kantojen kera painiskelijaksi ja hukan oli vaikea pysyð siinð asennossa, mitð kirveen kðytt— vaati. Saatiin kuitenkin ty— suoritetuksi ja ryhdyttiin kasken polttoon. Tðmðnkin ty—n aikana pysytteli kettu kaukana ty—paikasta, hðntð kun muka tuli ja savu py—rrytti; karhu taas putosi tuontuostakin rovioihin ja tuhkaan, poltellen ja kðrvennellen karvojaan, ja susi paralta sokasi savu silmðt ja saattoi ne vettð vuotamaan. Saatiin kuitenkin sekin ty— suoritetuksi, kaski poltetuksi, mutta entðs kynt— ja kylv—? Kynnettðessð oli karhu k—ntistyð raskaan kuormansa alle, hðn kun oli vetðjðnð, ja susi ei pysynyt mitenkððn auran kuressa, kðdet pððsivðt irti ja jalat kompastelivat; ja kaiken lisðksi istui repo aisalla, muka johti ty—tð. Saatiin sentððn sekin ty— toimitetuksi. Eloja leikattaessa ja korjattaessa valitsi kettu lyhteiden laittamisen ja kuhilastamisen, siis kaikkein helpoimman ty—n, muu, raskaampi ty—, jði muille. Siitð tðmðkin ty— muodostui hankalaksi ja hitaaksi, sillð eihðn tahtonut mitenkððn tðllainen kyyryasennossa kðypð ty— k—mpel—ruumiiselta karhulta ja sudelta sujua. Koettaa kuitenkin tðytyi, ja saatiinhan se viimein sekin ty— suoritetuksi. Mutta tulipa elojen puinti. Siinð kettu, joka karttoi kaikkein enimmðn tðtð ty—tð, valitsi sellaisen osan, ettð nousi riihen partisille ja selittðen niiden olevan putoamaisillaan rupesi niitð muka pitelemððn. Se olisi kuitenkin ollut vielð siedettðvðð, mutta kaiken lisðksi rupesi hðn sieltð pudottelemaan partisia toisten pððlle, nðiden puida juhkaroidessa permannolla. Siitð tðmð ty— kðvi tekij—illeen kahta vertaa vaikeammaksi. Tuontuostakin saivat he paukun pððhðnsð, ja kun he toisaalta saivat p—lyð ja ruumenta suut ja silmðt tðyteen, niin he eivðt muuta kuin valittelivat ja yskið r—hkyttelivðt permannolla. Kun sitten elojen jaossa karhu ja susi tekivðt vielð sellaisen tyhmyyden, ettð suostuivat sellaiseen jakoon, ettð isommalle tuli isompi kasa, pienemmðlle pienempi, jolloin he saivat toinen olet, toinen ruumenet, sitðvastoin kuin kettu sai jyvðt, epðonnistui yritys tðydelleen, ja karhu ja susi pððttivðt etteivðt he suinkaan toista kertaa ryhdy tðllaisia outoja elinkeinoja harjottamaan, vaan pysyvðt aina entisissð, tutuissa ja varmoissa. Elojen jauhatus ja keittðminen. Olivat kuitenkin elot jauhettavat ja keitettðvðt puuroksi. No, he menivðt yhdessð Hukkalan myllylle ja kaatoivat siellð viljansa kiven silmððn, ja rupesivat kuuntelemaan, kuinka kunkin viljat ððntðisivðt kivessð. No, ketun viljat panivat kuten tulikin: "jyrin jðrin", mutta karhun ja suden viljat panivat "tissis tassis, litsis lðtsis". -- Mikðs siihen on syynð? kysyivðt karhu ja susi. -- Se, ettð minð panin eloihin, ennen niiden kaatamista kiven silmððn, hiekkaa, vastasi repo. No, karhu ja susi kaatoivat hiekkaa kiven silmððn ja heidðnkin jauhettavansa panivat nyt "jyrin, jðrin". Mutta sitten tuli jauhojen keittðmisen vuoro. Tðssð kiintyi karhun ja suden huomio siihen ettð ketun puurosta tuli valkoista ja makeaa, mutta heidðn keitoksistaan kovin mustaa ja katkeraa. -- Mikðs tðhðn on syynð? kysyivðt he ihmetellen. -- Ei mikððn muu kuin se, ettð minð jauhoni ennen pataan panemista pesin joessa, josta ne tulivat valkoisiksi ja puhtaiksi. -- No niin teemme mekin seuraavalla kerralla, sanoivat karhu ja susi, ja kaatoivat seuraavalla kerralla jauhonsa jokeen. Mutta sinne jouduttuaan menivðt ne virran mukana, eikð niistð tullut enðð valkoista eikð mustaa puuroa. Karhu miehen kera maanviljelijðnð. Kaikesta edellisestð huolimatta ryhtyi karhu kuitenkin vielð maanviljelystð harjottamaan. Mutta nyt ryhtyi hðn tðhðn toimeen miehen kera, ajatellen, ettð tðmðn oikean ammattilaisen kera yritys paremmin onnistuu. Onnistuiko se? Kun kaski oli yhteisesti kaadettu, poltettu ja kynnetty, joissa kaikissa toimissa oli karhu nyt jo paremmin perillð kuin ensimðisellð kerralla, tuli kysymykseen, mitð kaskeen kylvettðisiin. Mies siitð nosti puheen, kehottaen valikoimaan rukiin ja nauriin vðlillð. Karhu mietti hetkisen asiaa ja, saatuaan mieheltð tarkan selon nðiden viljalajien laadusta, valitsi rukiin. -- Mutta mitkð sinð sitten sadosta haluat, tyvetk— vai latvat? kysyi mies edelleen. Karhu arveli, ettð tyvet ovat aina paremmat ja ilmotti ottavansa ne. No, kylvettiin ruis halmeeseen ja ruvettiin vuottamaan viljan valmistumista. Kun se valmistui, mentiin yhdessð halmeelle, jossa mies sanoi, ettð nyt hðn erisin ottaa oman osansa, korret ja latvat, sitten karhu saisi ottaa omansa, tyvet. Karhu suostui siihen ja mies leikkautti viljan, panetti lyhteisiin ja kuljetutti pois. Kun oli jððnyt jðlelle vain tyhjð sðnki, sanoi hðn karhulle: -- No nyt on siinð jðlellð sinun osasi, ota se pois! Karhu rupesi nyhtðmððn juuria, mutta ennenpitkðð huomasikin, ettð hðn oli tullut surkeasti petetyksi. Mutta kun oli ollut puhe sellainen, niin ei voinut mitððn, tðytyi tyytyð vaan. Mutta toisella kertaa hðn onkin viisaampi, arveli hðn. Toisella kertaa ilmotti hðn kylvettðvðksi nauriin. -- No mitkðs sinð sen sadosta tahdot osaksesi, tyvetk— vai latvat? -- Latvat, vastasi karhu empimðttð. Kun sitten nauris valmistui, vei mies karhun halmeelle ja sanoi: -- No, otahan nyt osuutesi, latvat, ettð minð saan sitten oman osuuteni, tyvet! Karhu nauroi sydðmessððn viisaudelleen, ja leikkasi riemuiten naatit nauriista sekð jðtti miehelle tyvet. Mutta kun hðn nðki, ettð mies nosti tyvinð kauniita, valkoisia ja punaisia nauriita, jotka olivat aivan toista kuin raa'at naatit, vetðytyi hðnen naamansa pitkðð pitemmðksi, ja hðn kðsitti, ettei hðnestð ole kenenkððn kanssa noiden vieraiden elinkeinojen harjottajaksi. Voipytyt ja kumminakðynnit. Olivatpa karhu, susi ja kettu kerran jossain metsðty—ssð ja karhulla ja sudella oli kummallakin pytty voita evðinððn, jotka he olivat jðttðneet vðhðn matkan pððhðn pensaikkoon. Ketun teki mieli nðitð voipyttyjð ja kun hðnen ei suinkaan tehnyt mieli tehdð ty—tð, sanoi hðn kumppaneilleen: -- Kuulkaahan, kuomat, kun minut on pyydetty kummiksi Sikalaan ja sinne minun pitðisi heti mennð. -- No mene hðntð, kun kerran on pyydetty, kyllð me teemme tðtð ty—tð tðmðn ajan kahdenkin. No, kettu lðhti ja s—i matkallaan toisen voipytyn lopuilleen. Hðnen tultuaan takaisin kysyivðt kuomat: -- No mikð sille Sikalan lapselle pantiin nimeksi? Kettu esiintyi niinkuin olisi tðyttðnyt hyvin vastenmielisen ja ikðvðn velvollisuuden ja lausui kohauttaen olkapðitððn. -- Hmh, mikð sille Sikalan lapselle! Sikama! -- Hyvðh, hyvð sekin! lausuivat toiset ja painuivat ty—h—nsð. Mutta ketun teki mieli toistakin voipyttyð ja hðn ehdotti vðhðn ajan perðstð: -- Kuulkaahan, kun se Siililðnkin akka aamulla puhui, ettð heillð olisi lapsi ristittðvðnð, enk— minð saisi mennð heillekin kummiksi? -- No mene hðntð, kun kerran puhui, kyllð me teemme tðtð ty—tð kahdenkin, lausuivat karhu ja susi, jotka olivat nðissð suhtein kovin pehmeðluontoisia. No repo meni ja s—i toisen voipytyn lopuilleen. Kun hðn tuli siltð matkalta kysyivðt kumppanit: -- No mikð sille Siililðn akan lapselle pantiin nimeksi? Repo oli taaskin kuin olisi tðyttðnyt ikðvðn velvollisuuden ja lausui kohauttaen olkapðitððn: -- Ka mikð sille Siililðn lapselle nimeksi! Siilim—. -- No hyvð sekin, nimihðn se on sekin, virkahtivat toiset ja painuivat ty—h—nsð. Mutta vðhðn ajan perðstð juohtui ketulle mieleen, ettð sinne kummankin pytyn pohjaan oli jððnyt vielð vðhðn voita ja hðn tahtoi mennð nekin sy—mððn. Lausui hðn siis: -- Vaan, veikkoset, kun se Pupulankin akka aamulla puputti, ettð hðnellðkin olisi lapsi kastettavana, niin ettð enk— tðstð saisi vielð sinnekin mennð? Tðmðn kysymyksen kuultuaan toverit jo suuresti kummastelivat tðtð kumminakðyntien paljoutta ja katsoivat ihmetellen kettuun, mutta antoivat kuitenkin hðnen vielð mennð. Kun kettu tuli tðltð matkaltaan, jolla hðn s—i puhtaaksi molemmat voipytyt, kysyivðt toverit: -- No mikðs sille Pupulan lapselle pantiin nimeksi? Kettu vastasi maiskutellen suutaan: -- No tðlle sentððn pantiin jo hiukan ihmisellisempi nimi -- ne pupulaiset ovat sentððn parempaa vðkeð. Tðmðn lapselle pantiin nimeksi Tyhjðpytty! Silloin karhu ja susi eivðt enðð ymmðrtðneet ketun lukuisia kumminakðyntejð, vaan, arvaten asian, hy—kkðsivðt ketun pððlle ja antoivat hðnelle sellaisen selkðsaunan, ettð hðn sitð kauvan muisti. Elðimet maailmanloppua paossa eli sy—mðssð toinen toisiaan. Putosipa kerran herne kanalle pððhðn ja hðnelle oli silmðnrðpðyksessð selvðð, ettð nyt tuli maailmanloppu. Hðn sanoi sen sialle. Sika, hðnen hyvð ja rauhallinen ystðvðnsð, r—hkðsi aprikoimatta, ettð sehðn oli selvðð. Mutta mitðs sitte? r—hkðsi hðn jatkoksi. -- Ka lðhdetððn pakoon metsððn. -- Lðhdetððn vaan. Mutta entðs toiset? -- Ne otetaan mukaan, kaikki: lehmð, koira, kukko. No otettiin ne kaikki mukaan ja lðhdettiin maailmanloppua pakoon metsððn. Yhtyivðt heihin vielð kettu, karhu ja susi metsðssð ja niin lðhdettiin joukolla kauheaa tapausta pakoon synkkððn saloon. Mutta tððllð tuli heille ennenpitkðð kova nðlkð, varsinkin karhulle ja sudelle. -- Mitðs tððllð sy—dððn? kysyivðt he. Kettu rupesi katselemaan kanaan. -- Ka, tuohan se kana on tðmðn kaiken syy, eik—hðn sy—tðisi sitð. -- Ka, sy—dððn. No, sy—tiin kana, sen kaakotuksista huolimatta. Mutta se ei mitenkððn riittðnyt, piti saada lisðð. -- Sy—dððn nyt tuo sika. Se on muutenkin niin sikamainen, sanoi kettu. -- No, sy—dððn. No, sy—tiin sika, sen vastalauseista huolimatta. Mutta sekððn ei riittðnyt. -- Mitðs nyt sy—dððn? -- Tuo koira-roikale, osotti kettu, No sy—tiin koira, ja sitten lehmð, ja vihdoin viimeksi kiekahteleva kukko. Vaan eihðn sitð niistðkððn sellaisille vahvoille miehille kuin karhu ja susi kauvaksi ollut, piti taas ajatella lisðn saamista. -- Nyt... nyt... nyt en tiedð, mitð nyt sy—dððn, aprikoi kettu, joka pelkðsi joutuvansa nyt itse uhriksi. Mutta -- minð ainakin sy—n itseni, mitð te toiset sitten tehnettekin, jatkoi hðn ja kððnsi ðkkið pððnsð rintansa alle ja rupesi sitð kuin repimððn. -- Ka sehðn tuuma, sanoivat karhu ja susi ilostuen ja rupesivat rintojansa repimððn. Mutta silloin kettu hyppðsi loitos kuomiensa luota ja nauroi sieltð, pakotieltððn: -- Hulluhan se on joka itseððn sy—pi ja vielð hullumpi, joka jðttðytyy kahden sellaisen tyhmeliinin sy—tðvðksi kuin te olette. Ja hðn livahti metsððn. Elðimet toisen kerran yhteisellð metsðtiellð eli kuollut ukko. -- Ohhoh, onpa siinð kðynyt hullusti, huudahti kettu tavatessaan metsðmies-ukon kontistuneena pyydystensð vierelle, niihin sotkeutuneena. Ja hðn pani ukon kelkkaan ja lðhti sitð Metsolaan pðin vetðmððn. Vetðð, vetðð, tulee hukka vastaan. -- Uh, huh, minne menet, mitð vedðt? kysyy tðmð. -- Vedðn ukkoa, joka pani metsððn loukut meitð varten, mutta kontistuikin itse niihin. -- Oh, voh, etk— minuakin ota sitð vetðmððn? -- Tule veikkonen! Lðhtevðt he siitð kaksin miehin vetðmððn kontistunutta ukkoa. Tulee vðhðn ajan perðstð karhu vastaan ja sanoo: -- H—h, mitð vedðtte? -- Ka, ukkoa, joka pani metsððn loukut meitð varten, mutta kupertuikin itse niiden viereen kuoliaaksi. -- P—h, ottakaa minutkin vetðmððn. -- Hyvin mielellðmme! Vedetððn siitð sitten kolmisin ukkoa ja tullaan yhð syvemmð metsððn. Tulee siellð jðn—jussi vastaan ja sanoo: -- Pupupu, mitð vedðtte? -- Ukkoa, joka pani metsððn loukut meitð varten, mutta kuolikin itse niihin. -- Lelele, ottakaa minutkin mukaan! -- Tule vain! Vedetððn siitð sitten nelisin kontistunutta ukkoa ja kun kappale on kuljettu, tulee orava vastaan. -- Nak, nak, mitð vedðtte? -- Ukkoa, joka pani metsððn loukut meitð varten, mutta tarttuikin itse niihin. -- Rak, rak, ottakaa minutkin mukaan! Otetaan oravakin ja niin lðhdetððn viisin miehin kontistunutta ukkoa kulettamaan. Kuletetaan se pðivðkausi, tulee ilta eteen. Tuleepa silloin nðlkð miekkosille ja he rupeavat tuumimaan, mistð saataisiin sy—tðvðð. Ei nðytð olevan mitððn muuta keinoa kuin ruveta sy—mððn toinen toisiaan. Kettu siitð taas ehdotuksen tekee ja sanoo: -- Pienin paras alkajaisiksi! No mitðs muuta kuin sy—dððn orava, ja sen perðstð jðnis. Mutta mitðs sitten, -- sitten seuraisi kettu, ehdotuksen tekijð, johon karhu ja susi jo kovin katselevatkin. Silloin kettu hðtðpðissððn sanoo: -- Nyt sy—dððn ukko! -- Ukko, ukko, ulvahtavat toiset, ja kohta ollaan kðsin kelkassa k—ll—ttðvðssð ukossa. Mutta ukkopa ei ollutkaan kuollut, ainoastaan kontistunut. Kun tðtð ruvetaan kopeloimaan, herðð hðn ja huomatessaan, mitð hðnelle aiotaan tehdð, kavahtaa ðkkið pystyyn kelkassaan, tempaa kirveensð vy—n takaa ja alkaa voimainsa takaa huimia kopeloitsijoitaan. Ken saa korville, ken lantioille, ken mihinkin. Silloin jððhtyy metsðn kuomaksilta sy—nti-into, ja he lðhtevðt, hðnnðt suorina, p—kðsemððn suorinta tietð pakoon. Susi ja kettu kuopassa. 1. Sattuipa se sellainenkin seikka, ettð susi ja kettu kerran viiletellessððn Metsolan takamaita putosivat suurensuureen kuoppaan, samaan suurensuureen ja syvððn maahautaan. No, ollaan siellð y—kausi, toinen, niin jopa heille kðy olo siellð tukalaksi, jo pitðisi pððstð pois. Mutta mitenkð? -- se on aivan mahdotonta. Ei l—ydy keinoa pariin, kolmeen pðivððn. Vihdoin kolmannen pðivðn aamulla l—ytðð kettu keinon itselleen ja sanoo sudelle: -- Kuulehan kuomaseni, pðivð taitaa nousta ja sinð kun olet pitempi, niin nousepas tuohon seinðð vasten ja katsahda, joko se todella nousee. Nousehan! No susi nousee. Mutta silloin kettu yht'ðkkið kapsahtaa suden selkððn ja kiipeðð sitð my—ten yl—s kuopan reunalle ja sanoo sudelle pilkaten: tule sinðkin! Mutta mitenkð se susi pððsee, hðnen tðytyy vain kuunnella pilkkaa. Mutta juohtuupa siitð hðnellekin sukkela temppu mieleen ja hðn pððttðð panna sen toimeen. Laskeutuu hðn siitð kuopan pohjaan ja lausuu sieltð n—yrðsti ketulle: -- Kuulehan, kuomaseni, kun sinð nyt siellð kuopan reunalla nðet hyvin pðivðn nousun niin istuudupas siihen kuopan reunalle ja ilmota minulle, joko se todella nousee. Olisi niin hyvð saada se tieto tðnne yksinðisen olon iloksi. Kettu, joka ei hoksaa mitððn pahaa tðstð pyynn—stð, tðyttðð sen. Kððnnðhtðð kuopan reunalla, istuutuu siihen ja rupeaa pðivððn pðin katsomaan. Mutta silloin hðnen hðntðnsð putoaa kuopan seinðð vasten riippumaan ja susi, joka on vuottanut tðtð, kohoaa uudestaan kuopan seinðð vasten, tempaa hðnnðn kðpðliinsð ja vetðisee ketun tðstð alas kuoppaan. Siellð hðn tðlle sangen nolostuneelle kumppanilleen lausuu ylen yksivakaisesta: -- Ikðvð tððllð, veikkoseni, on yksin olla! 2. Vaan ikðvð siellð kuopassa on kaksinkin olla. Siitð taas hyviksi ystðviksi ja neuvottelemaan, miten sieltð pððstðisiin pois. Sanoo vihdoin kettu: -- Nyt, veikkoseni, teemme nðin. Nyt olemme tððllð kðrsivðllisesti sinnes, kunnes tulee mies tðtð hautaa katsomaan, -- tulee, sillð tðmð on, veliseni, hukanhauta. Silloin, kun kuulemme hðnen askeleensa kuopan ulkopuolelta, heittðydymme molemmat kuoliaiksi tðnne kuopan pohjalle, ja mies tulee kuopan reunalle. Tulee, kumartuu nðkee: Tððllð hukka ja repo sorkat suorina, kuolleina. Sanoo: no tðmð hyvð, siellð hukka ja repo sorkat suorina. Pitðð mennð pakanat nostamaan yl—s. Sanoo, ja tulee tðnne kuopan pohjalle. Tððllð puhelee vielð jotakin itsekseen ja sitten viskaa minut kuopan reunalle. Nyt olen minð pelastunut ja minð viiletðn metsððn. Mutta kun hðn sitten kumartuu sinua nostamaan, asettuu kyrmyyn nðinikððn, niin silloin sinð ðkkið kavahda yl—s ja kapsahda hðnen selkððnsð ja potkastaudu siitð yl—s kuopan reunalle. Niin me molemmat tððltð pelastumme! No niin tehdððnkin. Mies tulee kuopan reunalle, huomaa kuopassa kuoliaat, laskee kuoppaan, puhelee jotakin itsekseen ja viskaa ketun pois ja sitten kumartuu nostamaan sutta. Mutta silloin susi kavahtaa ðkkið miehen selkððn ja p—kðsee sitð my—ten pois kuopasta. Niin pelastuivat susi ja kettu pahasta hukanhaudasta, ja siitð on susi ikikiitollinen ketulle, vaikka tðmð tekeekin hðnelle alituiseen pahoja kolttosia. Ketun ja jðniksen kiista juoksusta eli jðniksen ajo. Kerran sattuivat kettu ja jðnis yhteen ja heille syntyi kiista siitð, kumpi heistð olisi etevðmpi juoksussa. Jðnis vðitti kivenkovaan, ettð hðn on etevðmpi, mutta kettu vðitti toisin. -- Ly—dððn vetoa, ehdotti jðnis. -- No ly—dððn! Veto ly—tiin ja lðhdettiin kilpapaikalle. Mutta juuri juoksuun ryhdyttðessð sanookin kettu: -- En minð viitsikððn, sillð minð tiedðn erððn elðimen, joka on meitð kumpaakin vikkelðmpi. Mitðpð silloin tðmð toimi hy—dyttðð? -- No minkðlainenhan tuo elðin on, ja missð se on? kysyy jðnis ylenkatseellisesti. -- Tððllð se on, tððllð aholla, sanoo kettu. Mutta sen minð sanon, ettð sen elðimen perðssð ei todellakaan meikðveli pysy, eikð pysy moni muukaan! -- No annahan olla, kunhan nðhdððn. Kunhan nðhdððn, niin eik—hðn sentððn sen perðssð pysyttðne! -- Ei. No tultiin siitð aholle, ja kettu osotti hevosta, nuorta kaunista hevosta, joka makasi aholla. -- Tuoko se on, tuoko? rðjðhti jðnis pilkallisesti nauramaan. -- Se. -- Mutta jopa sinð toit laitoksen luo. Tuon kanssa nyt kilpailee kuka tahansa. Sano minulle, tokko se pððsee edes nousemaan jaloilleen. -- No -- voisithan koettaa. Hyppðð sen selkððn! Jðnis teki niin. Hyppðsi makaavan hevosen selkððn ja lisðksi purasi sitð lautasille. Mutta silloin nuori hevonen kavahti yhtðkkið yl—s ja lðhti hurjaan laukkaan. Lðhti niin hurjaan ja niin ðkkið, ettei jðnis ehtinyt lautasilta mihinkððn, vaan jði sinne selkððn. Siinð kauhistuneena riippuessaan kysðsi hðn ketulta, ettð mihinkðhðn tðmð mahtaa mennð, mutta kettu lausui siihen vain, ettð kyllð se johonkin menee, ja nauroi niin, ettð oli pakahtua. Ketun kyyti. Mutta kerran kðvi ketulle samalla tapaa. Hðn astuskeli uneliaana ja laiskana ahon laitaa ja huomaamatta, ettð hevonen makasi suuren kiven takana, laskeutui levolle hevosen hðnnðn pððlle, ja nukkui siihen. Eikð herðnnyt ennen kun hevonen, joka tunsi omituista painoa hðntðnsð pððllð, yhtðkkið hyppðsi pystyyn ja lðhti hurjaan laukkaan. Silloin kettu herðsi, mutta hðtðytyneenð nðki parhaaksi tarrautua hevosen hðntððn ja siitð koettaa pyrkið tðmðn lautasille. Tðmðn kyydin sattui nðkemððn jðnis, sama, jonka samallaisen kyydin kettu oli joku aika sitten nðhnyt. No, hðnellek—s kelpaa nauru, nauru sydðmen pohjainen, eikð hðn malta mitenkððn olla kysymðttð kohtalokumppaniltaan sieltð tiepuolesta: -- No, minnekðs sitð repoveikkoa viedððn? Kettu huutaa huiman kyydin kynsissð: -- Jumala tiesi, jussikulta, yliukko, ystðvðni, minne miestð vietðnee, missð y—tð lietðnee, taian mennð taivahasen, tahi tuonelle pudota! Susi kantelijana. Mahtoipa susi kerran kannella ketusta jalopeuralle, elðinten kuninkaalle. Menee hðn jalopeuran luo ja sanoo: -- Vou, vou, armollinen elðinten kuningas, se kettu on sellainen, ettð sillð on aina petos mielessð, kuje sydðmessð. Se aina yhteisestð ty—stð pakenee, aina yksin raatamaan jðttðð. Tðnðpðivðnðkin se jðtti minut yksin yhteistð muurahaiskekoa ylit—iseen aittaamme kantamaan. Anon tðstð hðnelle mitð suurinta rangaistusta. Jalopeura, joka sattui sinð pðivðnð olemaan vðhðn sairaana, suuttui kovin tðmðn kuultuaan. Vai sellainen se on! sanoi hðn ja antoi heti kutsua ketun luoksensa. Kettu tuli ja asettui n—yrðnð elðinten kuninkaan eteen. Jalopeura katsahti hðneen vihaisesti ja sanoi: -- Vai sellainen sinð olet, vai sellainen! Vai on sinulla aina petos sydðmessð, aina kuje mielessð -- vai jðtit sinð taas tðnðpðivðnðkin tðmðn susikuomasi yksin yhteistð muurahaiskekoa kantamaan! Sanoppas, onko se totta? Kettu ensin sðikðhti tðstð, mutta sitten notkisti toisen etujalkansa herra elðinten kuninkaan edessð ja lausui n—yrðsti: -- Kyllð, herra elðinten kuningas, kyllð se niin on, ettð jðtin hðnet tðnððn yksin yhteistð muurahaiskekoa kantamaan. Mutta tðmðn tein siksi, kun kuulin herra elðinten kuninkaan niin kovasti sairastuneen -- lðhdin hðnen tautiinsa parannuskeinoa etsimððn. -- Mitð, niink—? No l—ysitk— sen? Sano! -- Olin juuri l—ytðmðisillðni -- saamaisillani neuvon Ahonrannan hðmðhðkiltð, mutta silloin tultiin minua kutsumaan tðnne, tðlle suden asialle. -- Mene, veikkonen, aivan heti takaisin ja viivy matkallasi miten kauvan tahansa, miten kauvan vain asia vaatii, elð kuule kenenkððn kutsua. Mene, mene, ja ota tarkka selko siltð Ahorannan hðmðhðkiltð, miten paranisin. Kettu kiitti ja kumarsi, ja meni. Ketun tultua takaisin kysyi jalopeura: -- Mitð se sanoi? -- Se sanoi, se Ahorannan hðmðhðkki, ettð jos tðmð susi tapettaisiin ja nahka nyljettðisiin ja pantaisiin se nahka sairaan paikan pððlle, niin silloin herra elðinten kuningas heti paranisi. Sen kuultuaan ei susi, joka tðhðn asti oli kovin uskollisesti pysytellyt jalopeuran vieressð, kauvoja tðssð pysynyt, vaan lðhti viilettðmððn metsððn minkð vain kðpðlistð sai. -- Eikð sen jðlkeen kannellut ketun pððlle. Kettu suksipuuta katsomassa. Tuleepa kettu kerran puun juurelle, jossa on harakalla pesð ja poikaset. Tulee ja kðy kovin katselemaan puun puoleen, sinne, missð on harakalla pesð ja missð tðmð kovin mahtavana istuu alas katsellen. Kyllðstyy vihdoin harakka ketun katseluun ja kysyy: -- Mitð sinð liuhuparta siellð katselet? -- Katselenpahan, kun tðssð olisi niin hyvð puu sukseksi. En ole muualla missððn nðin hyvðð suksipuuta tavannut. Arvelen tðmðn kaataa. -- Elð veikkonen, elð mitenkððn sitð tee, hðtðytyy harakka, -- elð mitenkððn kaada tðtð puuta, sillð minulla on tðssð pesð ja poikaset. -- Vai niin! No, jos annat yhden pojan sy—tðvðkseni, niin en kaada, -- kun sinulla kerran on tðssð pesð. -- Olkoon menneeksi, ota se, elð vaan kaada! Kettu saa poikasen, sy—, ja lðhtee pois. Mutta toisena pðivðnð tulee hðn uudestaan ja rupeaa samalla tapaa katselemaan puuhun. Harakka taas kysyy: -- Mitð sinð hðilyhðntð siellð taas katselet? -- Katsonpahan vain, kun en todellakaan mistððn l—ydð nðin hyvðð puuta suksipuuksi. Kyllð se minun tðytyy sittenkin kaataa, tðytyy! -- Elð veikkonen, elð mitenkððn, sillð minullahan on tðssð puussa pesð ja poikaset. -- No, jos annat yhden poikasen sy—tðvðkseni, niin en kaada. -- No olkoon menneeksi! Kettu saa poikasen, sy— ja menee pois. Mutta kolmantenakin pðivðnð hðn tulee uudestaan ja saa taas poikasen. Tuleepa sitten sen kolmannen pðivðn iltana varis harakan luo vieraaksi ja kun harakka kertoo hðnelle seikkansa, niin sanoo varis hðnelle: -- No oletpas sinð aika p—hk—, kun annat poikasiasi mokomalle ja mokomasta syystð. Olet tosiaankin, sanon, sillð millð se kettu tðmðn tai muunkaan puun kaataisi, sillð kun ei ole kirvestð, ei kassaraa. Jos se tulee vielð, niin sano vain niin, ettð millðs sinð pitkðhðntð tðmðn puun kaadat? Sano niin! Harakka lupasi ja varis lðhti. Tuli sitten kettu neljðntenð pðivðnð taas puun juurelle ja sanoi: -- Pakana, kun en mistððn l—ydð nðin sopivaa puuta suksipuukseni. Kyllð se minun tðytyy kaataa. -- Mutta millðs sinð pitkðhðntð sen kaadat? kysyi silloin harakka ja kðvi makeasti nauramaan. -- Vai niin, vai olet jo viisastunut, vai on varis kðynyt sinua neuvomassa! No, eipð mitððn, pannaan mieleen, ja nðytetððn, ettð vielð se neuvojakin kaipaa neuvoa! Ja hðn lðhti pois ja heittðytyi erððlle kauniille ahonrinteelle kuolleen tavoin loikomaan kuten kerran kalaukkoa peijatessaan ja pisti kielensð loitos ulos. Vðhðn ajan pððst— lensi siihen se varis, joka oli harakkaa neuvonut, ja rupesi kiihkeðsti kiertðmððn kettua, jonka hðn katsoi kuolleeksi. Kierreltyððn kotvasen kðvi hðn aivan lðhelle tðtð ja nokata jyrskðytti tðmðn pitkðllð olevaa, houkuttelevaa kieltð, jota hðn himoitsi. Mutta silloin kettu yhtðkkið kaapsahti yl—s ja koppasi suuhunsa kieltðhimoitsevan variksen ja vei pesðlleen maukkaaksi pðivðlliseksi. Korpin laulu. Olipa kettu kulkenut taas monta pðivðð saamatta mitððn einettð ja hðn oli kovin nðlkðinen ja alakuloinen. Sattuupa hðn silloin tulemaan erððn ahon laitaan, jonka erððssð puussa istua kekottaa suuri korppi, iso juustopala suussa. Ketulle valahtaa vesi kielelle ja hðn rupeaa tuumimaan, miten hðn saisi tuon juustopalan. Heittðytyy hðn silloin polvilleen puunjuurelle aholle, ottaa kasvoilleen mitð makeimman ilmeen ja kðy mitð herkimmillð hðnnðn hðilyttelyillð sanojaan sðestðen puhumaan korpille: -- Voi korppi-serkkuseni, kuinka sinð olet kaunis ja ihana, eipð sinun puvullesi ja vaatteillesi, eikð koko olennollesi vedð vertoja mikððn, ei mikððn. Mutta minkðlainen sinun ððnesi lienee, minkðlainen sinun laulusi, siitð ei minulla ole aavistusta, miten suloinen, miten ihana se lienee. Sentðhden, serkkukultaiseni, laulappas tðssð lyhyt laulu, anna armas heimolaiseni, armaan ððnesi kaikua! Korppi ei voi kyllin ihmetellð tðtð puhetta. Mitð tuo pitkðhðntð tarkottaa, ajattelee hðn. Narraako vai todella ylistelee? Mutta mitðpð hðn narraisikaan, mitð pahaa minð olen hðnelle tehnyt? Ei, ei se narraa, vaan todella ylistelee, todella kiittelee minua -- tuo mainio, vilpit—n ystðvð. Ja hðn tðyttðð ketun jalon toiveen ja makean pyynn—n: avaa suuren suunsa ja rupeaa laulaa ronkkumaan. Mutta silloin tuo suuri juustopala putoaa suusta, ja samassa on harras ihailija poistunut puun juurelta -- nyt hðnen suussaan suuri juustopala. Vuoroin vieraissa. Antoipa kurki kerran ketulle kutsun tulla hðnen vieraakseen. Antoi kutsun, ja keitti vellið. Kun kettu tuli hðnen vieraakseen, kaatoi hðn vellinsð korkeaan, ahdassuiseen kirnuun ja tarjosi sen siten vieraalleen. Mutta eihðn kettu siitð semmoisesta astiasta saanut mitððn suuhunsa -- eihðn hðnen pððnsð mitenkððn mahtunut sen suusta sisððn. Hðnen tðytyi tyytyð vain kielen maiskutteluun. Sensijaan kurki pitkðllð kaulallaan koukki minkð kerkisi vellið kirnusta suuhunsa ja oli tyytyvðinen. Kun ei kettu mitððn sy—nyt, kysyi kurki: -- Miks'ei vieras vellið sy—, eik— se ole hyvðð? -- Hyvðð on, hyvðð on, mutta minð sy—n sitten huomenna, kun tulet meille vastavierailulle. -- Tulethan vastavierailulle huomenna, serkkuseni? -- Tulen, tulen mielellðni. No tuli huomenna kurki vastavierailulle, ja kettu kaatoi vellinsð suurelle, lavealle lautaselle. -- Kðydððn sy—mððn, kðydððn sy—mððn! Kðytiin sy—mððn sitð ketun vellið, mutta nytpð ei vuorostaan kurki saanut mitððn suuhunsa, sensijaan kuin kettu latki sitð kuin kauhalla ikððn. Kun kettu nðki, ettei kurki sy— mitððn, kysyi hðn tðltð -- veitikka sydðmessð: -- Miks'ei vieras vellið sy—, vai eik— se ole hyvðð? -- Hyvðð on, hyvðð, mutta minð s—in eilen tðmðn pðivðnkin tarpeeksi, sanoi kurki, vaikka hðnen mielensð teki niin sy—dð ketun keittoa ja nðlkð soitteli suolissaan. Yleinen rauha elðinten kesken. Kukko ja kana istuivat kettua paossa korkealla orrella, eivðtkð aavistaneetkaan, kun kettu yht'ðkkið ilmestyi heidðn eteensð ja julisti heille: -- Hyvðt ystðvðt, nyt on tullut yleinen rauha elðinten kesken ja minð sanon teille: tulkaatte alas, teille ei tehdð mitððn pahaa! Sattuipa silloin tulemaan siihen erðs vanha ukonrahjus kylðltð ja sanoi, iskien silmðð kukolle ja kanalle: -- Kah, mitðs ne nuo kaksi suurta koiraa juosta viuhottavat tðnne tuolta kylðltðpðin! Silloin kettu rupeaa katselemaan, mistð pðin oisi paras pakoon mennð, ja sanoo: -- Vai niin, vai viuhottavat. Pitðisi tðstð jo edelleenkin lðhteð. -- No, no, mikðs kiire, mitðs pelkoa nyt, kun on yleinen rauha elðinten kesken, lausuu ukko salamyhkðinen hymy huulilla. -- Niin, niin, vaan minð luulen, etteivðt koirat tiedð tðstð rauhasta vielð mitððn, lausuu kettu ja pinkasee pakoon minkð ennðttðð. Jðniksen mahti. Kerran kettu tapasi taas jðniksen ja sanoi hðnelle: -- On siinðkin mies, jota ei kukaan pelkðð. -- Kukas sinua sitten pelkðð? p—yhisteli jðnis. -- Voi veikkonen, kaikki, vastasi mahtavasti kettu. Minð kun vain tðtð hðntððni nðytðn, niin kaikki lentðvðt ken minne kerkiðð. Mutta sinua -- millðs sinð pelotat? -- No ly—dððn vetoa, kummalla meistð on suurempi mahti, virkkoi jðnis. -- Ly—dððn vain. Ly—tiin vetoa ja lðhdettiin astelemaan tietð pitkin. Tulipa siitð lammaskatras eteen ja jðnis, hoksaten, ettð tuossahan hðnellð on hyvð tilaisuus osottaa mahtiaan, yhtðkkið hypðtð kopsahti lammaskatraan keskeen ja pððsti pahan ððnen. Arka lammaskarja siitð kovasti sðikðhti ja lensi yksi sinne, toinen tðnne. Silloin jðnis oli voittanut vedon ja tðstð riemusta hðn rðhðhti sellaiseen nauruun, ettð suu halkeili ristiin, rastiin. Jðniksen itsemurha-aie. Mutta valtasipa sentððn jðn—pojan kerran kova alakuloisuus ja hðn sanoi itselleen: -- Ei minua sentððn kukaan pelkðð! Kyllð minun mahtini on mitðt—ntð. Ja sentðhden: mitð maksaa elellð tððllð, menenpð ja hukutan itseni tuonne jokeen. Mutta mentyððn joen rannalle kuuli hðn jonkun hyppððvðn edestððn veteen. -- Mikð se? Ken se siitð edestðni niin rutosti jokeen hyppðsi? Ka, koppakuoriainen. -- No, enpð vielð hukuttaudukaan, kun tuo koppakuoriainenkin minua niin pelkðð, ettð hyppðð edestðni sellaisella kiireellð jokeen, en mitenkððn! -- sanoi jðnis itselleen. Ja hðn kððntyi pois joen rannalta ja elellð puputtelee vielð nytkin. Jðniksen viisaus. Kerran jðnis osotti aito kettumaista viisautta ja vielðpð ollessa ketun kera asiassa. Tavatessaan toisensa asettivat he itselleen erððn mððrðpaikan ja l—ivðt vetoa, kumpi heistð ennemmin hyppðisi sen toiselle puolelle. Se joka ennemmin hyppðð, se saa osuuden toisen valtakuntaan. Kettu sanoi: -- Jokos sitð koetellaan? Jðnis virkkoi: -- Elðhðn vielð, annahan kun tðssð ensin vðhðn ajattelen. -- No ajattele, ajattele sitten, elðkð lorvaile! -- No, no, ajattelenhan tðssð parast'aikaa! Sitð ajattelua odotellessaan kððntyi kettu jotakin katsomaan. Silloin jðnis virkahti ettð "jo ajattelin!" ja hypðtð kopsautti mððrðviivan toiselle puolelle ja sai osuuden ketun valtakuntaan. Hiirten apu. Sattuipa kerran karhu tarttumaan metsðmiehen ansaan. Hoikka oli lanka, mutta vahvoissa puissa kiinni, niin ettð karhu jði kuin jðikin ansaan kiini. No hðn, kun ei pððssyt, nukahti siihen. Tuli siihen hiirið kopare ja ne alkoivat pitðð kisaa karhun tienoilla. Karhu tuosta herðsi ja koppasi puolenkymmentð kisaavaa pikkuelðvðð kouraansa ja aikoi pistðð ne kaikki kerralla suuhunsa. -- Elð, veikkonen, elð meitð sy—, me teemme sinulle vielð joskus hyvðn ty—n, valittivat ja rukoilivat hiiret. -- Huih, teistðk— hyvðnty—n tekij—iksi, hymðhti pilkallisesti karhu. Vaan kun tosiaankin olette niin vðhðpðt—isen mitðtt—mið, niin enpð teitð sy—, vaan saatte mennð minne haluatte. Ja samassa hðn viskasi heidðt loitos luotaan. Ja nukahti taas. Mutta kun hðn kerðsi, huomasi hðn olevansa vapaana. Lanka oli keritetty. -- No, kukas tðmðn teki! kysðsi hðn tyhmðn-ðllistyneesti. -- Me, vastasivat ðsken vapautetut hiiret siitð lðhitienoolta. Me nakertelimme solmun auki, teimme sen lupaamamme hyvðn ty—n. -- Vai te, vai teitte te sen lupaamanne hyvðn ty—n, lausui karhu hðmmðstyneen-nolostuneella ððnellð ja lðhti l—nkkimððn pois. Sen pituinen se. Buden laulu. Kerran susi tapasi koiran ja sanoi tðlle: -- Nyt veikkonen toimita kuinka tahansa minulle jotain sy—tðvðð, minulla on semmoinen nðlkð! Koira sanoi: -- Ka, talossa olisi hððt ja helposti voisin viedð sinut vðkijoukon lomitse pitop—ydðn alle, jossa on kaikkea yllinkyllin, mutta sinun pitðisi olla siellð niin hiljaa, niin hiljaa, jotta ei kuuluisi hiiskaustakaan, muuten kðy hullusti. -- Ole, veikkonen, minðk— en olisi hiljaa! Kuinka sitð kysytkððn! -- No, tule sitten! Koira lðhti viemððn sutta pitop—ydðn alle ja saikin sen sinne. Ja siellð oli, niinkuin koira oli sanonut, kaikenlaista yllinkyllin, ja susi alkoi ahmimalla sy—dð niitð. Mutta siellð oli my—s erððssð kipossa jotain vðkevðð juotavaa ja susi ryyppðsi siitð palan paineeksi. Ryyppðsipð muutenkin. Mutta siitð tuli hðn kovaan humalaan. Ja hðn tahtoi kaikinmokomin laulaa -- hðiden kunniaksi. Mitðs, kun muutkin laulavat! Koira varotteli: -- Elð, veikkonen, elð, veikkonen, siitð voi turmiot tulla! Elð hiiskahdakaan! -- Vielð mitð, -- mitkð turmiot siitð! Laulan kuin laulaakin! -- Elð laula, minð sanon vakavasti! Mutta mitðs se susi vðlitti sellaisessa hððinnossa, hðn lauloi niin, ettð tupa raikui. Mutta voi sitð suden kohtaloa sen laulun johdosta. Hððvðki, keskeyttðen juhlimisensa, koppasi yht'ðkkið korennot kðsiinsð ja rupesi antamaan sutta selkððn niin ettð luut ruski. Ja niin kovan selkðsaunan sai susiparka laulustaan, ettð sen selkð on siitð t—nkk—nð vielð tðnðkin pðivðnð. Suuret sy—mðjuhlat. Tahtoivatpa karhu ja susi pitðð kerran oikein suuret sy—mðjuhlat ja vain kahden, ilman kettua, ilman ketððn. Tappoivat he sitð varten pari kolme lehmðð ja mððrðsivðt juhlapðivðn. Kettu kun sai kuulla tuosta, pððtti tehdð kuomaksille pienen kepposen, eikð aivan pientðkððn: pilata kokonaan kuomaksien pito-ilot ja pððstð itse niiden pððosakkaaksi. Hðn otti sitð varten palvelukseensa kissan, kissan ylen marisevaisen ja julmannðk—isen, ja kun oli tehnyt sen, meni pitojen valmistajain luo ja sanoi: -- Minð tulisin my—s pitoihin, mutta minulla on sellainen vieras, etten sen kera uskalla tulla! -- Mikð vieras se on, minkðnðk—inen se on? kysðsivðt pitojen valmistajat kohottaen korviaan. -- No ompahan semmoinen mokoma, ei kovin suuri, eikð kovin pienikððn, sellainen pitkðviiksi, pitkðhðntð marrittaja. En minð hðnestð muuten vðlittðisi, vaan sillð kun on se ððni sellainen, -- jotta kerrassaan luonnon ottaa! -- No tuohan hðnet tðnne juhlaamme, niin emmek—hðn tuosta selvinne! On sitð tðssð sentððn monenlaista pitkðhðntðð nðhty, niin ettð eik—hðn hðntð tuotakin kestettðne, mahtailivat juhlan valmistajat, ja kutsuivat ketun vieraineen juhliinsa. Tuli sitten pitojen alkamishetki ja karhu ja susi saapuivat juhla-asuissa pitopaikalle. Arvelivat ensin kðydð heti ateriaan kðsiksi, mutta sitten muistivat sopimuksensa ketun kanssa ja kðvivðt vuottamaan vieraitaan. Asettuivat ylen mahtaviin asentoihin pitop—ydðn taa ja kðvivðt silmðilemððn kankaalle, mistð pðin piti vieraiden tulla. Eikð aikaakaan kun jo alkoi kankaalta kuulua risujen rapse ja jalan kapse. Sieltð ne tulevat, sanoivat odottelijat toisilleen ja korjasivat asentoa. Onpa lysti nðhdð, mikð p—p— sieltð tulee, tuumivat he hetken pððstð pilkallisesti toisilleen. Kettu ja kissa lðhenivðt. Kissaa ei vielð nðkynyt, mutta ketun kolmikulmainen pðð ja pystyt korvat jo vilkkivðt puiden lomista. No eipð se ainakaan ole suuren suuri, kun ei vielð nðy, vaikka kettu jo nðkyy, tuumivat toisilleen odottelijat ja taas naurahtivat pilkallisesti. Mutta samassa alkoi kuulua kankaalta omituinen, pitkðveteinen, pahaððninen marina, hiukan sammakon kurinaa muistuttava, pitkðveteinen ja omituisesti hiljenevð ja koveneva. Se jo hiukkasen hipasi karhun ja suden sydðntð, jo hipasi ja sðpsðhytti, ja he jo tuumasivat toisilleen, ettð mikðhðn otus se oikein lieneekððn! No, eihðn he sentððn vielð malttiaan menettðneet. Mutta samassa kissa ilmestyy heidðn nðkyviinsð, -- tuo pitkðviiksinen, pitkðhðntðinen, pahasti mariseva olento. Lðhestyy selkðnsð korkeaan k—yryyn nostaen ja maristen mitð surkeimmalla ððnellð ja samalla mitð ilkeimmðsti irvistðen ja vðliin sylkeð sðhistðen. Silloin hipasee jo karhun ja suden sydðntð aivan arveluttavasti ja jopa katoaa my—s heidðn juhlallinen asentonsa, ja he jo rupeavat kovin omituisesti katselemaan toisiinsa. Lempo, tðmð taitaa ollakin eri otus, arvelevat he. Ja kun kissa alkaa sitten, heihin tiukasti tuijotellen, yhð lðhestyð heitð, astua vakain askelin juhlap—ytðð kohti, ja kun kettu vielð jðttðytyy hiukan jðlelle, niin jopa eivðt juhlanpitðjðt kestð paikoillaan, vaan hy—kkððvðt kumpikin pakoon, toinen pitkððn puuhun, toinen suuren risukasaan, unohtaen juhlansa, p—ytðnsð. Eivðtkð uskalla piilopaikoissaan hiiskahtaa. Kettua tðmð naurattaa makeasti, mutta hðn tahtoo saada nautintonsa vielð tðydellisemmðksi. Sentðhden hðn osottaa kissalle hukan vilkkavaa korvaa risukasasta, ja kissa kun nðkee sen, t—ytðð heti sitð kohti. Mutta sitð ei suden luonto kestð, vaan hðn nðhdessððn kissan lðhestyvðn, sy—ksðhtðð ðkkið pois piilopaikastaan ja ryntðð samaan puuhun, mihin karhu oli mennyt. Vaan tðmð taas sðikðhdyttðð karhun niin, ettð hðn ryntðð sieltð puustaan alas ja iskee sutta vastaan niin kovasti, ettð he putoavat molemmat sieltð alas. Ja siitð pudottua molemmat hirmuisella voimalla pakoon metsððn, josta eivðt suinkaan palaa takaisin. Niin jði ketulle ja kissalle koko suuri sy—mðp—ytð ja ketun toivo pððstð nðiden suurten juhlain pððosakkaaksi toteutui. Semmoinen satu se! "Saarnamies". Toisen kerran tuli kissan avulla petetyksi paitsi karhua ja sutta itse kettukin. Sen teki mies. Hðn istui joen rannalla ja pesi tuohia. Tuli siihen karhu ja kysyi, ettð mitð sinð teet? -- Pesen karhun suolia, vastasi mies. -- Mitenkð sinð vanha mies olet karhun saanut?, kysyi karhu hðmmðstyen. -- En minð olekkaan, vaan minun apulaiseni Saarnamies, se sen sai, minð vain tðssð pesen suolia. -- Mikð se semmoinen Saarnamies on ja missð se on? kysyi karhu enemmðn hðmmðstyen. -- Apulaiseni, niinkuin jo sanoin, ja on tuolla pirtissð, sanoi mies ja jatkoi rauhallisesti tuohien pesentðð. Tðstð tðytyy mennð sanomaan toisille, arveli karhu ja jðtti miehen. Tuli siitð susikin miehen luo ja kysyi: -- Mitð sinð teet? -- Suden suolia pesen. -- Mitenkð sinð vanha mies olet suden saanut? -- En itse, vaan apulaiseni Saarnamies, se sen sai, minð vain tðssð pesen suolia. -- Mikð se semmoinen Saarnamies on ja missð se on? -- Apulaiseni, niinkuin jo sanoin, ja on tuolla pirtissð. Tðstð tðytyy mennð toisille sanomaan, arveli susi ja meni metsððn. Sitten tuli vihdoin kettukin miehen luo ja joutui samanlaiseen keskusteluun hðnen kanssaan. Kohtasivat he sitten toisensa metsðssð ja kertoivat toisilleen, mitð mies oli sanonut. Tulos tðstð tapaamisesta oli, ettð he tahtoivat kaikin mokomin nðhdð Saarnamiehen. Menivðt he miehen luo ja ilmottivat halunsa -- kysyivðt hðneltð, mitenkð se olisi mahdollista. -- Siten, ettð laitatte suuren juhlap—ydðn pirttiin ja sitten menette ken minnekin piilopaikkaansa sitð vuottamaan. Minð pidðn Saarnamiestð sen aikaa poissa pirtistð ja sitten pððstðn sisððn. Mutta tietðkððkin, ettð teidðn tðytyy olla piilopaikoissanne tuiki hiljaa, muuten kðy huonosti. Karhu, susi ja kettu suostuivat tðhðn. Ja he laittoivat suuren juhlap—ydðn miehen pirttiin ja asettuivat: karhu uunille, susi lattian alle ja kettu pðreortten pððlle Saarnamiestð vuottamaan. Mies aukasi tuvan oven ja Saarnamies -- pitkðviiksi ja pitkðhðntð kissa -- hyppðsi sisððn ja samalla p—ydðllekin. Siellð se rupesi kovin maristen sy—mððn p—ydðn herkkuja. Karhu ja kettu nðkivðt tðmðn mahtavan miehen, mutta susi oli asettunut selin p—ytððn eikð nðhnytkððn lattianraostaan hðntð. Sentðhden hðn kððnnðhti piilopaikassaan ja samalla sattui hðnen korvansa vilkahtamaan lattianraossa. Sen huomasi kissa ja sy—ksðhti pahoin sðhisten kiinni siihen. Sitð ei odottanut susi ja sðikðhti pahanpðivðisesti siitð sekð hyppðsi pois lattian alta. Kissa kun nðki, ettð tððllð oli tðmm—inen elðvð, sðikðhti hðnkin ja sy—ksðhti uunille. Mutta tððllð ei karhun luonto kestðnyt tðtð asiainkððnnettð ja ry—psðhti nurinniskoin lattialle. Kissa nðhdessððn, ettð tððllð oli vielð suurempi elðvð, kauhistui siinð mððrin ja potkasihe kohti ketun olinpaikkaa, pðreortta. Siellð oli kettu tðhðn asti ollut rauhallisena, mutta nyt ei hðnenkððn luontonsa enðð kestðnyt, vaan lennðhti hðn sieltð suden ja karhun selkððn ovensuussa. Siitð nðmð sy—ksðhtivðt ulos ovesta ja samaa tietð meni kettukin, ja niin jði suuri juhlap—ytð miehen ja kissan kahden nautittavaksi. Sota ja sodan seuraukset. Olivat susi ja koira ystðvyksið, mutta sitten kerran riitaantuivat. Sanoi susi koiralle: -- Ja koska nyt on tullut riita vðlillemme, niin kokoa sinð kaikki piha-elðimet puolellesi, minð taas kokoan kaikki metsðelðimet puolelleni ja pannaan kðymððn julma sota keskellðmme. -- Tehdððn niin, sanoi koira tyynesti. Ja koira kokosi lehmðn, sian, lampaan ja kissan omalle puolelleen ja susi karhun, ketun, ilveksen, jðniksen ja oravan omalle puolelleen, ja pantiin toimeen suuri sota suden ja koiran keskelle. Kun sotajoukot lðhenivðt toisiaan, niin kuiskasi koira kissalle, viiksisuulle, ettð: -- Lyykistðydyppðs nyt oikein matalaksi ja hiivi nopeaan ja kenenkððn huomaamatta karhun alle ja tartu yhtðkkið hðnen kurkkuunsa, ja pysy siinð niinkauan kuin jaksat. -- Hyvð, sanoi kissa ja hiipi matalana, kenenkððn huomaamatta suden sotajoukon puolelle, ja tarttui yht'ðkkið karhun kurkkuun ja jði siihen riippumaan. Karhu, joka ei aavistanut tðllaista, sðikðhti tðstð pahanpðivðisesti ja karjasten: "kuka se minun kurkkuuni tarttuu!" kellahti selðlleen. Silloin suden sotajoukon valtasi suuri kauhu ja hðmminki, kaikki lðhtivðt vilistðmððn pakoon, ken minnekin, ja sota oli voitettu. Orava huomattuaan tðmðn kiipesi puuhun ja l—i kahta kðmmentðnsð yhteen ja huutaa huikahutti: -- No nythðn on tapahtunut kuulumaton kumma, kun koiran sotajoukon pienin elðvð kaatoi meidðn sotajoukkomme suurimman elðvðn, -- nyt en minð enðð maassa liiku. Ja siitð pðivin onkin hðn pysytellyt puussa. Kissan ainoa taito ja ketun konstipussi. Kerran matkustivat kissa ja kettu yhdessð. Kissa oli kovin peloissaan ja sanoi: -- Minð pahoin pelkððn, ettð joudumme tðstð vielð kovaan paikkaan! Kettu sanoi: -- Elð pelkðð mitððn, minulla on suuri konstipussi mukanani, ja sen kun vain avaan, niin ei mikððn vaara kohtaa. -- Minulla taas ei ole muuta kuin yksi ainoa taito, sanoi kissa. Tulipa siitð suuri koirajoukko vastaan ja hy—kkðsi matkustavaisten kimppuun. Kissa pððsi kiipeðmððn puuhun, mutta kettu jði koirain kynsiin. Ketun voivotellessa ja huutaessa apua huusi kissa puusta: -- Minut pelasti se ainoa taitoni, mutta missð se on se sinun suuri konstipussisi? -- Voi, voi, se jði kotiin, vaikeroitsi kettu ja t—intuskin pððsi koirain hampaista. Karhun halu saada lihaa. Tapasi karhu kerran ketun lihaa sy—mðssð. Hðnelle valahti vesi suuhun ja hðn kysyi: -- Mistð sinð velikulta, lihaa sait? -- Hmh, saat sitð sinðkin, kun vain menet tuonne aholle. Siellð seisoo erðs vanha hevonen, ja sen alahuuli on putoamaisillaan. Kun vain hetkisen odotat, putoaa se ja siitð saat lihaa aivan kylliksesi. No, karhu lðhti osotetulle paikalle odottelemaan vanhan hevosen huulen putoamista. Odotti, odotti, mutta eihðn se pudonnutkaan. Ei, vaikka kuinka kauvan odotti. Nolona tuli hðn ketun luo ja sanoi: -- Eihðn se pudonnutkaan! -- Sek— alahuuli? -- Se. -- No mene uudestaan ja jos ei se nytkððn rupea putoamaan, niin mene hevosen takapuolelle ja nykðse sitð vðhðn hðnnðstð. Silloin se putoaa -- sen kun hevonen herðð ja ravistaa pððtðnsð. -- Hyvð, teen niin! Karhu meni uudestaan hevosen luo ja kun se huuli ei ruvennut nytkððn putoamaan, meni hðn hevosen takapuolelle ja nykðsi sitð vðhðsen hðnnðstð. Silloin hevonen herðsi, ja antoi nykðisijðlle sellaisen potkun, ettð se lensi monen sylen pððhðn hevosesta, eikð tullut toista kertaa sen huulen putoamista odottamaan. Karhun mahtava kyyti. Sattuipa kerran karhu olemaan makaamassa heinðladossa, ja sinne tuli rovastilan renki hakemaan heinið heinðhðkillð. Kallistettuaan hðkin sopivasti ladon oven eteen, meni renki heinðlatoon ja rupesi mðttðmððn heinið hangolla hðkkiin. Mutta hanko sattui jotenkin pistðmððn karhua ja tðmðk—s siitð ry—psðhti kohti ladon ovea. Mutta kun sen edessð oli heinðhðkki, joutui hðn siihen ja tðmð taas hðnen tðhtensð kallistui oikeaan asentoonsa ja tðstð kaikesta taas sðikðhti hevonen ja lðhti hirveðtð vauhtia kylððn pðin juoksemaan. Karhu tapautui hðkin laitoihin ja lðhti siinð mahtavana pystyasennossa ajamaan kylððn pðin. Kun hðn nðin ikððn ajoi kylðn lðpi, niin kaikki vastaan tulevaiset, pastori, lukkari ja vallesmanni, jðivðt suuresti ihmettelemððn, ettð mistð se rovasti ajoi niin hirmuista vauhtia ja niin ðkðisen nðk—isenð. Ei edes tervehdystðkððn kellekððn tehnyt! Mutta kun karhu saapui rovastilan pihaan, niin rovasti kammarissaan sðikðhti pahanpðivðisesti, ettð mitenkð se piispa nyt nðin sopimattomalla ajalla saapui pappilaan, ja hðn hy—kkðsi kiireellð korkeata vierasta vastaanottamaan. Mutta suuripa oli rovastiukon hðmmðstys, kun nðki pihaan ajaneen karhun, itsensð ilmeisen karhun. Mutta tðmð hðmmðstys ei kestðnyt kauvan, vaan muuttui kohta iloiseksi riemuksi, sillð karhu otettiin kiinni ja pidettiin sen saannin johdosta suuret, mainiot peijaiset. Kumpi nðkee ennemmin pðivðnnousun eli Sian viisaus. Kettu se tahtoi olla kaikkia viisaampi kaikessa ja l—i kerran vetoa sian kanssa, kumpi ensiksi nðkisi pðivðn nousun aamulla. Sika ei virkkanut mitððn, l—i vaan vetoa ja liippasi silmððnsð. Ruvettiin siitð yhdessð maata erððn vuoren juurelle, laaksoon, jonka toiselta puolelta nousi toinen vuori. Kettu rupesi maata tuohon toiseen vuoreen pðin, jonka takaa oli pðivð nouseva, uskoen siten nðkevðnsð ennemmin pðivðn nousun, mutta sika asettui maata siihen vuoreen pðin, jonka takaa pðivð ei ollut nouseva, -- jolle asettumiselle kettu makeasti nauroi. No, aamulla kun pðivð nousi, nðki sika ensiksi sen, sillð sen sðteet sattuivat ensiksi sen vuoren harjaan, johonka hðn katseli, eikð sen, jonne pðin kettu katseli. Nousi siis yl—s ja r—hkðsi: -- R—h, r—h, johan se pðivð nousee! -- Mitð, joko se nousee? Eik— mitð, lausui kettu. Mutta kun hðn kððnnðhti katsomaan samaan suuntaan kuin sika, huomasi hðn pðivðn todella nousevan ja my—nsi hðpeðllð sian hðnet voittaneen. Susi etsimðssð ateriaansa. Kerran kðveli susi nðlkðisenð metsðssð ja tapasi sian porsaineen aholla. Ahaa, tuostahan minð saankin aterian, sanoi itsekseen ja tuli sikaperheen luo. Sanoi emðsialle: -- Kuulehan, minð sy—n poikasi! -- Elð veikkonen vielð sy—, anna minun ne ensin kastaa. Ne ovat vielð kastamattomia. -- No kasta heidðt sitten! Sika kokosi porsaat ja vei ne joen rannalle, josta ðkkið sy—ksðhti veteen ja ui joen toiselle rannalle, ja pelasti siten poikansa sekð itsensð. Susi nolostui suuresti tuosta ja lðhti alakuloisena uutta parempaa tilaisuutta etsimððn. Tuli hðn kahden pðssin luo, jotka riitelivðt kovasti keskenððn. No nuo riitapukarit minð sy—n, ajatteli susi ja sanoi pðsseille: -- Kuulkaapas, minð sy—n teidðt. -- Elð veikkonen vielð sy—, anna meidðn ensin sopia, sillð muutenhan me vielð sinun vatsassasikin riitelisimme ja pilaisimme nautintosi. Anna meidðn ensin sopia. -- No sopikaa sitten! Silloin pðssit lðhtivðt voimainsa takaa pinkasemaan taloon pðin ja pððsivðt siten suojaan sudelta. Susi tuli entistð alakuloisemmaksi ja lðhti aivan epðtoivoisena jatkamaan matkaansa. Erððllð kedolla kohtasi hðn kuitenkin kaksi pukkia, ja hðn lausui, sydðmessððn iloiten, heille: -- Sy—n teidðt. -- Elð veikkonen heti sy—, vaan odota, kunnes laulamme tðssð pienen iltaveisuun. -- No laulakaa sitten! Vuohet nostivat silloin kovan huudon ja herðttivðt lðhitalon huomion, josta tuli vðkeð ajamaan suden kauvas pukkien luota. Jopa susi tuli surulliselle mielelle tðstð kaikesta, ja hðn sanoi itselleen ylen onnettomana: -- No olinpa minð aika hullu, kun annoin kaikkien pettðð itseðni! Olinko minð pappi, ettð minun piti ruveta vuottamaan porsaitten kastamista, ja olinko minð mikððn tuomari, ettð minun piti odotella, kunnes pðssit sopisivat? Ja olinko minð vihdoin mikð lukkari, ettð minun piti ruveta vuottelemaan vuohien iltaveisuuta! Ei, ei, ei minusta tule enðð mitððn ja parasta taitaa olla kuin pððtðn pðivðni. Suden vierailu sian, pðssin, jðniksen ja kukon luona. Pitivðtpð sika, pðssi, jðnis ja kukko kerran asuntoa yhdessð, omassa rakentamassaan pirtissð metsðssð. Kerran he nðkivðt suden tulevan heille vieraiksi. He tiesivðt hðnet pahaksi vieraaksi ja sentðhden varustautuivat hðntð sen mukaa vastaanottamaan. Sika sanoo: -- Oh, kyllð minð sille nðytðn, minð torahampaillani sitð noin ikððn reidestð sipasen! Pðssi pðkðttðð: -- Minð sitð noin ikððn vasten otsaa pusken. Jðnis sanoo: -- Minð sille nðin ikððn vasten naamaa irvistðn. Kukko kiekuu: -- Minð sille nðin ikððn siipeð ly—n ja huudan kohti kitaa "lðhde lietsuun, lðhde lietsuun!" Nðin urmakasti he pððttivðt ottaa vastaan lðhestyvðn vieraansa. No, tulee susi tupaan. Samassa silmðnrðpðyksessð t—ytðð sika minkð kerkiðð p—ydðn alle, kðyden siellð hðtðisesti hampaita louskuttamaan, pðssi kavahtaa penkille p—ydðn taa ja kðy siellð kauhistuneena pðkðttðmððn, jðnis keikahtaa uunille ja alkaa siellð surkeasti lelettðð ja kukko lentðð ry—psðhtðð orrelle, jossa alkaa hirmuisen hðtð-kiekunnan ja siivenly—misen. Niin urmakasti he ottivat vieraansa vastaan. Mutta kummiinsapa joutui itse susikin tðstð. Hðn katseli hetken kaikkea tðtð, katsoi sikaa, katsoi pðssið, katsoi jðnistð ja kukkoa, ja sitten pudisti pððtððn ja lðhti kiireisesti pois tuvasta. Ja tultuaan pesðlleen kertoi hðn siellð pojilleen: -- Olipa se vastaanotto ja talonvðki! Kun minð menin tupaan, niin mikð lie vanha akka t—ydðnnyt p—ydðn alle ja alkanut siellð hampaitaan louskuttaa, rððtðli pðkkðotsa taas oli p—ydðn takaa minut saksillaan pistðð ja poika pihkakoipi kiipesi uunille ja alkoi siellð tehdð taikoja ja vihdoin kukkokiekuu punasilmð lensi orrelle ja alkoi sieltð koko maailmaa apuun huutaa! Ei siellð voinut mitenkððn pitempððn viipyð! Vanhan miehen kertomus. Vanha mies kertoo: Satuinpa minð kerran pyytðmððn y—sijaa talosta, jossa kðvi pahamies. Minulle vastattiin: -- Kyllð muuten mielellðmme antaisimme, mutta tðssð meillð kðy —isin vitsaahousu ja mitenkð sinð miekkonen voinet tðssð saada rauhaa. -- Kyllð minð saan, sanoin minð, olkaa huoleti minun puolestani! Minulla on nðettek— semmoista kansaa mukana, joka kyllð selviðð yksistð vitsahousuista! -- No, ole hðntð sitten! Ja minð kðvin viettðmððn y—tðni talossa, jossa kðvi —isin pahamies. Asetin joukkoni omille paikoilleen tuvassa: kukon p—ydðlle, sian penkin alle, kissan uuninedustalle, pðssin oven suuhun ja pukin eteiseen sekð kðvin muiden kera nukkumaan. No kun y— tuli, niin tuli vitsahousu tupaan ja alkoi kuukkia siellð. Mutta kun se tuli p—ydðn luo, niin kukko sitð nokkasi keskelle kuonoa, kun se meni penkin luo, niin sika sitð haukkasi reiteen ja kun se meni uunin edustalle, niin kissa siltð repi siinð toisen silmðn, ja kun se meni oven luo, niin pðssi sitð puski kylkeen ja kun se lðhti tuvasta ja tuli ulko-ovelle, niin pukki antoi sille sellaisen takapotkun, ettð se lensi monen sylen pððhðn pihalle. Niin lðhti vitsahousu pois tuvasta, ja kun se piestynð ja revityin silmin tuli kotiin, niin olipa sillð kertomista kðynnistððn: -- Se oli vasta kerta! sanoi hðn. Kun menin p—ydðn ððreen, niin eik—s siinð istu rððtðli ja nappase saksillaan kappaletta nenðstðni ja kun menin penkin luo, niin siellð seisoo nikkari ty—ssððn ja sipasee h—ylðllððn minulta palan reidestðni ja kun menin lieden luo, niin siellð kaivaa emðntð kalavartaalla toisen silmðn pððstðni, ja kun rupean lðhtemððn ovesta, niin siellð ly— suutari minua lestillððn kylkeeni ja kun yritin ulko-ovesta ulos, niin siellð antaa isðntð minulle sellaisen potkun, ettð lensin monen sylen pððhðn pihalle. Se oli kerta, se oli kerta! pððtti pahamies kertomuksensa. Semmoinen oli vanhan miehen kertomus y—n vietosta talossa, jossa kðvi pahamies. Kettu tuomarina. Rupesipa karhu kðymððn miehen kaurahuuhdassa. Kðy, kðy, joka pðivð kðy tallaamassa ja repimðssð kaunista, valmistuvaa viljaa. Silloin mies vihdoin pððttðð panna loukun karhua varten lðhelle huuhtaa. Paneekin sen, ja toisena pðivðnð tarttuu karhu siihen. Karhu siinð rimpuilemaan ja kauheasti m—risemððn. Rimpuiltuaan ja m—ristyððn puolisen pðivðð, saa hðn vihdoin jalkansa irti loukusta ja lðhtee etsimððn miestð, voidakseen hðnet sy—dð. L—ytððkin hðnet ja ilmottaa hðnelle aikeensa. Mies sanoo siihen: -- Elð veikkonen tutkimatta sy—, lðhdetððn ensin etsimððn tuomari ja annetaan hðnen asia ratkaista. -- No mennððn! Ja lðhdetððn etsimððn tuomaria. Tulee kettu vastaan. Kysytððn hðneltð, eik— hðn rupeisi heille tuomariksi. No mikð on asia? kysyy kettu. Sellainen ja sellainen -- hðnelle asia juurta jaksain selvitetððn. Kettu kuultuaan tðmðn suostuu toimeen. Mutta sanoo: -- Ensin on kðytðvð paikan pððllð asiaa aprikoimassa, sitten vasta kðydððn lopullista harkintaa pitðmððn! No, mennððn paikan pððlle, kaurahuuhdan laitaan, jossa loukku on, siihen seisahdutaan. Kettu kysyy, osottaen kaurahuuhtaa, karhulta: -- No tðssðk— sinð olet kðynyt viljaa tallaamassa? -- Siinð. Sitten osottaa kettu loukkua ja kysyy mieheltð: -- Entð, tðssðk— on se laitos, johon karhu tarttui? -- Siinð. -- No laitapa sitten, virkkaa hðn edelleen miehelle, loukkusi siihen kuntoon missð se oli ennen laukeamista! Mies laittaa. -- No kðyppðs sinð karhu tuohon loukkuun ja nðytð tarkoin, mitenkð sinð siihen tartuit, sanoo sitte kettu karhulle. Karhu nðyttðð. Mutta silloin loukku laukeaa ja karhu jðð eturuumiistaan kiinni siihen. Miehen hðmmðstellessð ketun toimia sanoo kettu hðnelle: -- Ly— pððlle, ly— pððlle, siinð oikeus, siinð tuomio! Miesten sy—jð ja karhujen sitoja. Kerran mies kynti kaskihalmetta ja kun hevonen potki ja vinkui, niin sanoi hðn sitð karhun sy—tðvðksi. -- No, kun kerran lienee minun sy—tðvðni, niin anna tðnne! ilmestyi karhu halmeen laitaan ja lausahti miehelle. Mies sðikðhti suuresti tðstð, eikð tietysti tahtonut mitenkððn antaa hevostaan karhulle, vaikka se olikin potkija ja vinkuja. Lausui hðn karhulle rukoilevasti: -- Elð veikkonen vielð heti vaadi, vaan tule ottamaan vasta huomenna! -- No, olkoon menneeksi! Mutta silloin sinun on oltava varmasti tðssð hevosinesi, tðssð samassa paikassa! -- Olen, olen. Karhu meni metsððn, mies lðhti alakuloisena hevosineen kotiin. Tuli hðntð vastaan kettu ja kysyi, ettð miksi mies oli niin alakuloisella mielellð, Niin ja niin, kertoi mies hðnelle asiansa. -- Voi veikkonen, kuinka vðhððn sinð hðtðydyt, lausui kettu asian kuultuaan ja tarjoutui miehelle apulaiseksi huomenna, jolloin karhu tulisi hevosta hakemaan. -- Hyvin mielellðni otan sinut apuun, lausui mies ja kiitti kiittðmistððn kettua. He mððrðsivðt ajan ja yhdyntðpaikan ja lðhtivðt omille teilleen. Huomenna he kohtasivat toisensa mððrðaikana mððrðpaikassa. Siinð opetti kettu miestð: -- Kun nyt menet mððrðpaikkaasi, niin elð hðtðile elðkð hðmmðstele, vaan ole niinkuin ei olisi tapahtunut mitððn! Kun sitten karhu rupeaa pyytðmððn hevosta, elð anna heti vastausta, vaan kuuntele kunnes minð alan rðmistellð ja kolistella kovasti metsðn laidasta. Silloin karhu kysyy sinulta: "mikð se on?" Sinð vastaat: "Se on miesten sitoja ja karhujen tappaja ja taitaa se sinutkin tappaa." "Voi, voi, sanoo silloin karhu, minne minð nyt? sehðn sy— minut tuohon paikkaan!" Silloin sinð sanot: "kðy tuohon kantturaksi reen viereen!" Tðmðn kun se on tehnyt, menee loppu itsestððn, ei muuta kuin teet vaan, miten sieltð metsðn laidasta kðsken. Muistatko nyt? -- Muistan, muistan, vakuutti mies sanomattoman iloisena. No, meni mies hevosineen karhunkohtaamismððrðpaikkaan ja kettu meni metsððn. Tuli sitten karhu mððrðpaikalle ja pyysi heti hevosta. Mies ei antanut heti vastausta, vaan kuulosteli, kunnes rupesi metsðn laidasta kuulumaan pahaa rðminðð ja kolinaa. Karhu sðikðhti tuota ja kysyi: -- Mikð se? -- Se on miesten sitoja ja karhujen tappaja ja taitaa se sinutkin tappaa. -- Voi veikkonen, mihinkðs minð? Sehðn sy— minut tuohon paikkaan. -- Kðy tuohon kantturaksi reen vierelle! Karhu ihastui tðstð mainiosta ehdotuksesta ja kðvi heti kantturamaiseen asentoon reen vierelle. Nyt tuli kettu lðhemmð halmetta ja kysyi kolealla ððnellð mieheltð: -- Mikðs siinð sinulla reen vieressð on? -- Ka kanttura, niinkuin nðet, vastasi mies. -- Vai kanttura! Mutta miksi et kantturaa kumoon kaada? Ennen mies aina moisen hyvðn kantturan kumoon kaatoi. Kaada pois! -- Elð veikkonen pahasti kaada; kuiskasi silloin karhu pyytðvðsti miehelle. -- Ka, voipihan tuon kaataa, tuumi mies ketulle ja kaatoi karhun kyljelleen. -- No, etk— kaadettua kantturaa rekeen nosta? jatkoi repo halmeen laidasta. Ennen mies aina kaadetun kantturan rekeen nosti. Nosta pois! -- Elð veikkonen rutosti nosta, kuiskasi karhu miehelle pyytðvðsti. -- Ka, voipihan tuon nostaa, sanoi mies ketulle ja nosti karhun kankien avulla rekeen. -- No, nyt kai sen nuorinnetkin, sanoi repo metsðn laidasta. Ennen mies aina suuren kantturan rekeensð nuoritsi. Nuoritse pois, nuoritse pois! -- Elð veikkonen lujasti nuoritse, kuiskasi karhu miehelle n—yrðsti, -- nuoritse varovasti! -- Voipihan tuon nuoritakin, lausui mies ketulle ja nuoritsi karhun rekeen. -- No, nyt kai kantoinesi kotiinkin ajanet, virkkoi kettu metsðn laidasta ja mies, huomaten juonen, lðhti kiireellð ajamaan kotiaan kohden ja piti siellð vielð samana iltana suuret karhun peijaiset. Pojan konstit eli Elðimet lattian alla. Oli kerran pieni poika, oli mðkeð laskemassa. Laski, laski, tuli siihen jðnis ja sanoi: -- Ota minuakin liukumaan? -- Otan, otan, tule, sanoi poika ja asetti jðn—n kelkkaansa. Sitten vei sen kotiinsa ja pani lattian alle. Toisena pðivðnð laski hðn taas mðkeð ja tuli kettu pyytðmððn pððstð hðnen kanssaan mðkeð laskemaan. -- Tule, tule, otan, sanoi poika ja kun kettu oli tullut hðnen kelkkaansa, vei hðn sen samoin kuin jðniksen kotiinsa lattian alle. Kolmantena pðivðnð tuli susi ja neljðntenð pðivðnð karhu, ja kaikki joutuivat hðnen vangikseen lattian alle. Rupesi sitten poika veistð hiomaan -- jðtti mðenlaskemisen. Kysyi sieltð lattian alta silloin karhu: -- Mitð sinð siitð veitsestðsi hiot? -- Ka, hion sinun pððsi varalta, sen poikki leikatakseni. -- Elð veikkonen, poikakulta, minun pððtðni poikki leikkaa, minð sinulle, kun minun pððni sððstðt ja minut tððltð pois pððstðt, tuon suuren lauman hevosia talliin. -- Ka tuonet, niin en leikkaa ja poiskin pððstðn! Karhu toimitti pojalle suuren lauman hevosia ja poika pððsti hðnet pois vankeudestaan. Mutta toisena pðivðnð hioi poika taas veistððn. -- Mitð sinð nyt siitð veitsestðsi hiot? kysyi susi lattian alta. -- Ka, sinun pððsi varalta. -- Elð veikkonen minun pððtðni leikkaa, minð toimitan sinulle, kun minut vielð tððltð poiskin pððstðt, suuren karjan lehmið. -- Ka toimittanet, niin en tapa, pððstðnpð poiskin! Susi toimitti pojalle suuren karjan lehmið ja poika sððsti hðnet sekð pððsti. Kolmantena pðivðnð hioi poika uudestaan veistð, -- Miksi sinð nyt hiot sitð veistðsi? kysyi kettu lattian alta. -- Ka sinun pððsi varalta. -- Elð veikkonen minunkaan pððtðni leikkaa, ja kun pððstðt minut vielð tððltð poiskin, niin toimitan sinulle suuren katraan lampaita. -- No toimittanet, niin sððstðn sekð pððstðn. Toimitti kettu pojalle suuren katraan lampaita ja poika sððsti sekð pððsti ketun. Hioi poika sitten taas neljðntenðkin pðivðnð veistð tuvassa. -- No kelles sinð nyt hiot sitð veistðsi? kysyi lattian alta jðn—jussi. -- Ka sinulle, sinun pððsi varalta, lausui poika. -- Elð veiklonen, poikakulta, minuakaan tapa. -- No mitðs sinð toimittaisit minulle, mitð, kun minulta ei enðð mitððn puutu? lausui poika. -- Minð toimitan sinulle nuoren, kauniin emðnnðn, lausui jðnis lattianalainen helkðhtðvðllð ððnellð. Silloin poika pððsti jðniksen tulisella kiireellð lattian alta ja -- sai palkaksi nuoren, kauniin emðnnðn. TOINEN OSA Karhu tiaisen pesðllð. Kðvipð kerran karhu tiaisen pesðllð, sillð aikaa kun tiainen ei ollut kotona. Tuli tiainen illalla kotiin ja pojat kertoivat hðnelle: -- Kðvipð tððllð, isð, pðivðllð otus, joka oli niin suuri, ettð sinð siihen verrattuna et ole muuta kuin muurahaisen kokoinen! -- No vaikka olenkin nðin pieni, niin jospa olisin ollut kotona, niin kyllð olisin sille nðyttðnyt, kenenkð luona hðn kðvi, lausui tðmðn johdosta mahtavasti tiainen. Antaahan, kun toisen kerran tulee! No, karhu tulikin toisen kerran tiaisen pesðlle, silloin kun tiainen oli kotona. Isð, isð, nyt se tulee taas se suuri vieras, huusivat lapset ikkunasta isðlleen. Antaa tulla vaan! virkkoi mahtavasti tiainen ja varustautui tulijaa rohkeasti vastaanottamaan. Sanoi: -- Minð kun sille noinikððn korvaan lentðð tuiskahdan, niin lðhtee se siinð hengenvedossa pois tuvasta, eikð tule toiste. No, tuli karhu tupaan. Mutta tiainen, nðhtyððn hðnet, ei kyennyt mihinkððn, vaan lentðð tuiskahti suinpðin tuvan lakeisaukkoon, jossa pysyi koko sen ajan, minkð karhu vieraili hðnen tuvassaan. Havukka ja kuovi. Kerran havukka, joka istui aina puussa, nðki suokuovin ja huomaten hðnen pitkðn nokkansa sanoi: -- No onpa sinulla nokkaa! Kuovi hðpesi tuosta kovin, eikð osannut sanoa muuta kuin: -- Onhan tuota, vaan mitðs siitð, kun se on niin heikkoa! Silloin havukka arveli, ettð mitðpðs, kun sillð on niin heikko nokka, niin t—ytððnpð sen pððlle ja sy—n sen suuhuni. Ja hðn tekikin niin -- t—ytðsi pððlle. Mutta silloin kuovi, huomaten tðssð olevankin toisenlaisen leikinlaskun kysymyksessð, unohti hðpeðnsð ja kðvi pitkðllð nokallaan nokkimaan julkeata hðtyyttðjððnsð niin, ettð tðmð t—intuskin hðnen kynsistððn pððsi. Hiiri ja sammakko. Kerran sammakko huomasi hiiren juoksentelevan puron laidalla ja kun hðnen mielensð rupesi kovin tekemððn tuota samettiturkkista pikku veikkoa, sanoi hðn makeasti tðlle: -- Tuleppas tðnne lammikkoon, tððllð on toista kuin siellð kuivalla maalla! Hiiri arveli, ettð niinpð taitaa ollakin, ja lupasi tulla. Mutta sammakko pelkðsi petosta -- arveli, ettð se tulee, mutta sitten uipikin rantaan -- ja sentðhden hðn sanoi: -- Mutta kðypðs ensin hakemassa lankaa, jotta sitten kun tulet tðnne, voin sitoa jalkasi kiini minun jalkaani, jolloin sinun on turvallisempi liikkua tððllð. Hiiri katsoi sen hyvðksi ja lðhti hakemaan lankaa. Tultuaan takasin lammikolle laskeutui hðn levollisesti veteen ja sammakko sitoi langan toisen pððn omaan jalkaansa ja toisen hiiren jalkaan ja sukelsi sitten veteen ja rupesi vetðmððn hiirtð mukaansa. Mutta silloin sattui huomaamaan hiiren haukka ilmassa ja samassa silmðnrðpðyksessð lentðð tuijasi tðmð alas ja koppasi hðnet kynsiinsð sekð nosti ilmaan. Mutta samalla kohosi ylðilmoihin sammakkokin, ja joutui saman kohtalon alaiseksi kuin pikku hiirikin -- haukan suuhun. Hiiri kissalla rððtðlinð. Rupesipa hiiri kerran kissalle rððtðliksi. Kissa kðski tehdð takin. Hiiri lupasi. Meni kissa takkiaan hakemaan. Sanoi hiiri: -- Ei tðstð takkia tullut. -- No, mikðs siitð tulisi? -- Housut. -- No, tee no! Meni kissa housujaan hakemaan, sanoo hiiri: -- Ei tðstð housuja tullut. -- No mikðs siitð tulisi? -- Tulisi liivit. -- No, tee ne! Meni kissa liivejððn hakemaan, sanoo hiiri: -- Ei tðstð liivejð tullut. -- Mikðs siitð sitten tulisi! -- Tulisi lakki. -- No, tee se! Meni kissa lakkiaan hakemaan, sanoo hiiri: -- Ei tðstð lakkia tullut. -- No, mitðs siitð sitten tulisi? -- Tulisi kintaat. -- No, tee ne! Meni kissa kintaitaan hakemaan, taas sanoi hiiri: -- Ei tðstð kintaita tullut. -- No mikðs siitð sitten tulisi? -- Tulisi tuluskukkaro. -- No, tee se! Meni kissa tuluskukkaroaan hakemaan. Mutta kun ei siitðkððn ollut tullut mitððn, t—ytðsi kissa hiiren niskaan ja s—i sen. Siitð pðivin kissa aina sy— hiiren, milloin saa sen. Sen pituinen se. "Itseensð pðinhðn tuo vetðð!" Kerran metsðmies kðveli jousineen metsðssð ja korppi ja teeri istuivat lðheisessð puussa. Nðhtyððn miehen sanoi korppi kumppanilleen: -- Voi, veikkonen, nyt ei ole hyvð tðssð olla, lennetððn pois! Katso, metsðmies jðnnittðð joustansa! Teeri katsoa t—llisteli metsðmiestð ja lausui tyhmðsti: -- Vielð mitð, mitð hðtðð tðssð! Katso: itseensðpðinhðn tuo sitð vetðð! Korppi tiesi kuitenkin sen itseenpðinvetðmisen tarkoituksen ja lðhti lentðmððn kiireisesti pois puusta, sensijaan kun teeri jði puuhun. Mutta kohtapa hðn kellahtikin pois siitð ja sai hengellððn maksaa suuren tyhmyytensð. Orava ja metsðmiehet. Ennen oli oravalla yhdeksðn poikaa. Hðn makaa metsðssð pesðssð. Lðhtee mies oravia etsimððn, tulee siihen oravan pesðlle, kolkkaa kirveellð, arvelee: taitaa olla pesð! Orava kðskee poikiaan katsomaan, ettð minkðlainen on ampuja. -- Voi, emokulta, ylen on hyvin puettu, mitð parhaimmissa vaatteissa! -- No sitten ei mitððn hðtðð, maatkaa rauhassa! Tulee toisenkerran toinen oravanampuja samalle oravan pesðlle, kðskee orava taas poikiaan katsomaan: katsokaa, millainen on ampuja! -- Voi emokulta, ylen on komea mies, mitð parhaissa vaatteissa, ja koirakin sillð on sellainen sileðkarva, silaloimi! -- No oi tðllðkððn kertaa mitððn hðtðð, maatkaa vain rauhassa! Tuleepa sitten kolmannen kerran oikein karuissa vaatteissa oleva mies oravan pesðlle ja kðskee tðmð poikiaan katsomaan. Pojat katsovat, nðkevðt miehen, kiirehtivðt sanomaan: -- Voi, emokulta, siellð on oikein karuissa vaatteissa oleva mies ampujana, ja koirakin sillð on kuin mikðhðn nðlkðkurki. -- Nyt armaat poikaseni, olisi parasta katsoa, mistð suorin tie pakoon mennð, sillð tuo mies voi tehdð ihmeitð! Vðstðrðkki ja koskikara koskenlaskussa. L—ivðtpð kerran vðstðrðkki ja koskikara vetoa, kumpi heistð paremmin laskisi p—lkyllð kosken alas. Koskikara oli kaikkien tietðen parempi laskija kuin vðstðrðkki ja sentðhden hðn puhuikin kovin ylvðstellen itsestððn sekð oli varma voitostaan. Vðstðrðkki vain n—yrðsti hyppeli rantakivillð kilpalaskua odotellessa. Tuli sitten kilpalaskun hetki. Koskikara asettui ylpeðsti p—lkyn nenðlle, vðstðrðkki sijottui n—yrðsti sen takapððhðn. Lðhdettiin laskemaan. Koskikara keikaili mahtavasti p—lkyn nenðllð, l—i siipeð ja hypðsteli. Vðstðrðkki ei virkkanut mitððn -- kunnes tuli kosken kiivain kohta. Siinð hðn yht'ðkkið kohotti vartaloaan, iski siipiððn ja huudahti: -- Nyt sitð mennððn! -- Vai jo mennððn! naurahti koskikara p—lkyn nenðllð ja kððnnðhti katsomaan vðstðrðkin menoa koskeen. Mutta vðstðrðkkipð pysyikin tukevasti p—lkyllð, sensijaan kuin koskikara kððntyessððn kosken kiivaimmassa kohdassa ympðrinsð putosi pois p—lkyltð ja sai kauvan rðpistellð vedessð ennenkun pððsi pois sieltð. Koppelon "maailmanloppu". Kerran koppelo kysyi kukolta: -- Miksi kukko puulla nukkuu? -- Siksi, jotta paremmin tietðisin, konsa tulee maailmanloppu ja se suuri tulipalo ja vedenpaisumus. -- Voi jos minðkin saisin sen tiedon, sanoi koppelo. -- Saat sinðkin kun kðyt puulle minun tapaani nukkumaan. Istu vaan ja purista kynsið kovasti puun ympðri, niin kohta saat tietðð, milloin on maailman loppu. No kðy koppelo kukon tavoin puulle nukkumaan, puristaa kynsiððn kovasti puun ympðri ja ummistaa silmðnsð. Mutta kun hðn on siinð hetkisen istua k—k—ttðnyt, rupeaa kynsið kovin kuumottamaan ja hðn py—rðhtðð puun ympðri ja putoaa maahan, sekð pðð kiveen kolahtaa. -- Nytk— se jo tuli maailmanloppu? -- Nyt! Silloin lðhtee koppelo hurjaa vauhtia juoksemaan metsððn ja huutaa mennessððn: maailmanloppu, maailmanloppu! Eikð hðn ole sen jðlkeen pihailmoille tullut eikð kðynyt puuhun nukkumaan. Kukko ja kana. Kerran kukko ja kana menivðt saunaan. Siellð ei ollut vettð. Kðski kukko kanan hakemaan vettð ja itse l—i l—ylyð ja nousi lavoille. Kana meni kaivolle, sanoi: -- Hyvð kaivo, armas kaivo, anna minulle vettð! -- Annan, jos tuot minulle kipon! Kana meni emðnnðn luo ja sanoi, tietðen tðllð olevan kipon: -- Hyvð emðntð, armas emðntð, anna minulle kippo! -- Annan, jos tuot kengðt! Kana meni suutarin luo ja sanoi: Hyvð suutari, kaunis suutari, anna minulle kengðt! -- Annan, jos tuot minulle naskalin. Kana meni sepðn luo ja sanoi: -- Hyvð seppð, kaunis seppð, anna minulle naskali! -- Annan, jos tuot rautaa. Kana meni suon luo ja sanoi: -- Hyvð suo, kaunis suo, anna minulle rautaa. Antoi suo rautaa, vei kana raudan sepðlle; antoi seppð naskalin, vei kana naskalin suutarille; antoi suutari kengðt, vei kana kengðt emðnnðlle. Emðntð antoi kipon ja kana vei kipon kaivolle; kaivo antoi vettð ja kana vei veden kukolle. Mutta kukko oli sillð vðlin saunassa kuollut. Kotka ja talitiainen. Muinoin, kun linnut valitsivat itselleen kuningasta, niin tekivðt sellaisen mððrðn, ettð se, joka korkeimmalle lentðð, se on oleva heidðn kuninkaansa. No, kotka tietysti lensi korkeimmalle. Lennettyððn niin korkealle, ettei muita enðð nðkynyt, lepðsi hðn ja arveli: Nyt olen kaikkien kuningas! Mutta talitiainen olikin istuutunut kotkan niskaan ja kun kotka katsahti ympðrilleen, nðki hðn hðnet itseððn ylempðnð. Siitð suuttui kotka ja karkotettuaan tiaisen niskaltaan lðhti yhð ylemmðs lentðmððn. Mutta hðn oli jo vðsynyt, sensijaan kun talitiainen oli parhaissa voimissaan ja jaksoi lentðð paljon korkeammalle hðntð. Siitð pðivin on kotka kyllð muiden lintujen kuningas, mutta talitiainen ei tunnusta hðntð siksi. Mistð kynt—rastas, tiltaltti ja laulurastas kielensð saivat. Lðhtivðt kynt—rastas, tiltaltti ja laulurastas kielið hakemaan. Tulivat ensin metsðhalmeelle kyntðjðn luo. Tðmð tððllð edestakaisin ajoi ja vaon pððssð aina kððnsi ja tuontuostakin sanoi: "ptruu!" Siihen mieltyi kovin kynt—rastas, ja rupesi samalla tapaa halmeella edestakaisin lentðmððn, pðð alaspðin, siivet t—nkðllððn sivuilla, halmeen reunassa aina kððntðen ja tuontuostakin sanoen: "ptruu". Siitð kynt—rastas kielensð ja tapansa sai. Tultiin sitten miehen luo, joka laski tynn—ristð kaljaa. Aukasi tapin, antoi kaljan juosta tiltattaa astiaan ja sitten kððntðð narahutti tapin kiini. Tðhðn mieltyi kovin tiltaltti ja rupesi samalla tapaa laulaa tiltattamaan ja narisuttamaan: "tilt-talt, nart, nart!" Sattui vihdoin siihen kaksi saksalaista, jotka kulkivat maantietð ja puhuivat kiireisesti saksaa keskenððn. Nðihin mieltyi laulurastas ja lðhti heitð seuraamaan sekð rupesi heidðn tapaansa laulelemaan saksaa Suomen metsist—issð. Loppusatu. Kun kaikki tarinat elðimistð oli kerrottu, kysyi niiden kertoja kuulijoiltaan: -- No lapset, mikð elðin teitð nðistð saduissa esiintyneistð elðimistð on kaikista enimmðn miellyttðnyt? Lapset miettivðt hetken ja kohta lausui heistð Timo terhakasti: -- Minua miellytti kaikkein enimmðn karhu, se oli niin mukava ja lystikðs, sellainen k—ller—. -- Minua miellytti kaikista enimmðn susi, se oli niin yksivakainen ja uskollinen, lausui Lauri. -- Minusta oli kettu paras, -- se pððsi aina niin hyvin kaikista pðlkðhistð ja osasi keksið niin sukkelia juonia. Kettu, kettu -- se oli paras. Ja toisista oli pupu, toisista orava, toisista kissa ja koira paras elðin. Eikð tullut yhteistð pððt—stð. Silloin sanoi kertoja: -- Ei, lapset, nðmð kaikki olivat yhtð hauskoja ja miellyttðvið. Kaikki nðmð olivat samoja sadun elðimið, ja kaikissa oli joku puoli kaunis ja miellyttðvð. Kaikissa oli jonkun verran sukkeluutta ja lystikkyyttð. Mutta kettukin, joka oli niin sukkela ja taitava, joutui joskus pulaan. Ja jos te vielð tarkemmin tutustutte niihin, huomaatte, kuinka ne kaikki olivat niin kovin oman itsensð mukaisia, kuinka kaikki noudattivat omia luonteenominaisuuksiaan ja taipumuksiaan. He olivat niinkuin me ihmiset: oman itsensð laatuiset. Sentðhden emme voi pitðð heistð toista emmekð toista parempana, vaan olivat he kaikki samanarvoisia. Ja kun me nðin ymmðrrðmme heidðt, saamme heistð parhaimman opin. Ja nðin ymmðrrettyðmme nðmð sadun elðimet, voimme kðydð rauhallisesti toisia satuja odottamaan. Ja sadunkertoja pððtti tarinansa elðimistð. End of Project Gutenberg's Suomen kansan elðinsatuja, by Iivo Hðrk—nen *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN KANSAN ELáINSATUJA *** ***** This file should be named 59917-8.txt or 59917-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/5/9/9/1/59917/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.