Sodan uhatessa: Ilveilys yhdessä näytöksessä

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 47401 *** SODAN UHATESSA Ilveilys yhdess‰ n‰ytˆksess‰ Kirj. THEODOLINDA HAHNSSON Tampereella, Hj. Hagelberg, kustantaja, 1888. JƒSENET: _Herra Varovainen_. Talonomistaja v‰h‰isess‰ seutukaupungissa. _Rouva Varovainen_. Edellisen rouva. _Herra Ahnanen_. Talonomistaja. _Rouva Ahnanen_. Edellisen vaimo. _Alma_. Varovaisen tyt‰r. _Arthur_. Ahnasen poika, luutnantti. _Neiti Tippa_. Edellisten tuttava. _Pormestari_. _Toimi_ | Sanomalehden toimittajia. _Huhu_ | _Janne_ | Varovaisen palvelusv‰ke‰. _Manta_ | Tapaus v‰h‰isess‰ maaseutu-kaupungsisa. N‰ytt‰mˆ: Varovaisen koti. Huonekalut tavalliset. Herra Varovainen istuu sohvassa papirossia polttaen ja lukee Uutta Suometarta. Rouva istuu sukkaa kutoen sohvapˆyd‰n ‰‰ress‰. Ensimm‰inen kohtaus. Herra Varov. Rouva Varov. Sitten Janne. _Herra Varov._ Sota uhkaa, t‰‰ll‰ on kovat uutiset. Kun vedet p‰‰sev‰t j‰‰peitteist‰‰n, on sota valmis. Kalliit ajat ovat k‰siss‰. _Rouva Varov._ Meid‰n t‰ytyy ostaa, mit‰ tarvitsemme, me ostamme vuoden varat, saammehan nyt halvalla. _Herra Varov._ Se ei ole hullumpaa. _Rouva Varov._ Sopiihan sit‰ nyt ostaa. Kas me vain olemme viisaita -- kun sota on syttynyt, ja kaikki muut saavat maksaa suuret summat, olemme me saaneet kaikki polkuhinnasta, Me emme puhu tuumastamme kellek‰‰n mit‰‰n. Ahnaset, jos siit‰ vihi‰ saisivat, tekisiv‰t varmaan juuri samoin, ja kauppiaat sitten ehk‰ koroittaisivat oitis hintojaan. Ei, me toimimme vain kaikessa varovaisuudessa. _Herra Varov._ Mit‰ kaikkia sitten tarvitsemme? -- 1,000 papirossi tukkua. _Rouva Varov._ Sokeria ja kahvia. _Herra Varov._ Konjakkia ja viinej‰. _Rouva Varov._ Kes‰kapan ja hatun. _Herra Varov._ Kes‰palttoon ja lakin. _Rouva Varov._ Kankaat myˆskin koroitetaan. _Herra Varov._ Aivan varmaan. _Rouva Varov._ (Kilist‰‰ kelloa. Janne tulee). Janne, sinun t‰ytyy tuoda kotiin kaksi toppaa sokeria Maunulan puodista; sano ett‰ panevat r‰tinkiin, kyll‰ sitten itse menen maksamaan. _Janne_. Menenkˆ nyt oitis? _Rouva Varov._ Oitis niin! _Janne_. Onko muuta tuotavaa? _Rouva Varov._ On, leivisk‰ kahvia. _Herra Varov._ Mutta eih‰n se vuodeksi piisaa. _Rouva Varov._ (Jannelle). Tee nyt vain kuin kasken ja mene oitis, (Janne menee). Toinen kohtaus. Rouva Varov. Manta. Herra Varov. Alma. _Rouva Varov._ (Miehellens‰). N‰etkˆs, armaani, t‰ytyy olla viisas, min‰ l‰het‰n h‰nen toiseen puotiin sitten taas, ettei huomata, mit‰ varten noin paljon ostamme. (Manta tulee kirje k‰dess‰ sis‰lle). _Manta_. Posteljooni toi kirjeen. (Antaa kirjeen Varovaiselle ja menee j‰lleen). _Herra Varov._ Ah, t‰m‰ on Almalle! (Nousee istualta ja huutaa toiseen huoneesen): Alma! (Alma tulee sis‰lle) t‰ss‰ on kirje sinulle, pikku nupukkani. _Alma_. Kiitoksia, is‰seni! (Lukee itsekseen. Herra ja rouva Varovainen katsovat uteliaana h‰neen). _Herra Varov._ Mist‰ tuo kirje on? _Alma_. Se on orpanaltani, Hilma Ahoselta; h‰n viett‰‰ nyt kes‰ll‰ h‰it‰ ja kutsuu minua morsiusneidoksi. Voi, kuinka ‰‰rettˆm‰n hauskaa! Is‰lle ja ‰idille lupaa h‰n sitten myˆhemmin l‰hett‰‰ kutsumuskirjeet. _Rouva Varov._ Mutta h‰‰vaatteet, ne ovat v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti ostettavat nyt, ennenkuin sota syttyy, sill‰ silloinhan kaikki nousee toista vertaa kalliimmaksi. Min‰ ostan vaalean silkkilenninkin. _Herra Varov._ Mutta onhan sinulla uusi tahi hiljan ostettu. _Rouva Varov._ Niin, mutta silkki ei nyt maksa enemp‰‰ kuin villainen sodan aikana, ja Almalle ostamme myˆskin. _Herra Varov._ Ja minun t‰ytyy ostaa hienoa, mustaa verkaa. _Alma_. Koska menemme ostamaan? _Herra Varov._ Jahka min‰ nyt ensin toimitan rahaa pankista. _Rouva Varov._ Oitis menn‰ t‰ytyy, jos sota enn‰tt‰‰ sytty‰, niin on jo kaikki koroitettu. Pannaan r‰tinkiin vain. _Herra Varov._ Niin, pannaan r‰tinkiin. T‰ytyyh‰n sit‰ nyt ostaa, koska helpolla saa. On minulla viel‰ v‰h‰n toimitettavaa, ennenkuin menemme. (L‰htee oikealle). _Rouva Varov._ Ja minulla myˆskin. (Kiirehtii vasemmalle). Kolmas kohtaus. Alma. _Alma_ (Yksin. Ottaa juuri saamansa kirjeen ja rupeaa sit‰ lukemaan). "Alma kulta! tule, ja palkinnoksi saat Arthur Ahmasen telttapojaksi." Tuota Hilma-hupsua -- voi, kuinka h‰n on hyv‰ tuo herttainen yst‰v‰ni. H‰ihin tulen kuin tulenkin. Kuinka kauniilta Arthur n‰ytt‰neekin luutnantin univormussa. Mutta jos tulee sota -- voi sent‰‰n -- sitten ei Arthur p‰‰sek‰‰n h‰ihin -- kentiesi unhottaa minun -- ja sitten -- niin -- sitten en milloinkaan viet‰ h‰it‰ -- en milloinkaan, (istuu sohvalle miettiv‰isen‰, Manta tulee sis‰lle, tuoden kirjett‰ k‰dess‰‰n). _Manta_. Posteljooni toi taas kirjeen. (Antaa kirjeen Almalle ja rupeaa sitten tomuja pyyhk‰isem‰‰n). _Alma_ (Huudahtaen) Ah! (lukee kirjett‰ itsekseen ja huudahtaa muistamatta Mantaa). Arthurilta! Todellakin! Olenhan aina aavistanut, ett‰ minua rakastit. -- (Lukee taas ja puhuu sitten ‰‰neens‰). Ja h‰n tulee pian t‰nne, ellei sota syty, ja siksi on kihlauksemme meid‰n v‰lill‰mme salaisuutena. Omituista ja hupaista, ett‰ minun ja Arthurin v‰lill‰ on salaisuus, josta ei muut tied‰. _Manta_ (Puoli‰‰neens‰). Paitsi min‰, paitsi min‰, mutta en min‰ sit‰ kellek‰‰n puhu. (Menee hiljaa per‰ovesta). _Alma_. Oliko t‰‰ll‰ ket‰‰n? (Herra Varovainen tulee). Ei, is‰ni vain tuli. Nelj‰s kohtaus. Alma. Herra Varov. Sitten Rouva Varon. Janne ja Manta. _Alma_ (Pist‰‰ kirjett‰ taskuunsa h‰mill‰‰n ollen). Is‰ on jo vaatteissa; olen viel‰ t‰‰ll‰ enk‰ ole mit‰‰n tˆimiellut. _Herra Varov._ Et muuta, kuin lukenut kirjett‰si. _Alma_ (H‰mill‰‰n). Kirjett‰si? _Herra Varov._ Niin, olihan sinulla juuri Hilman kirje. _Alma_ (iloisesti). Niin, oli, oli! se hauska kirje -- ja min‰ p‰‰sen h‰ihin. Ja nyt k‰yn ottamaan p‰‰llystakin ylleni ja sitten ostamaan h‰‰vaatteita. (Menee oikealle). _Herra Varov._ (Ottaa kukkaron taskustaan ja tarkastelee sit‰ ravistellen p‰‰t‰ns‰). Paljon t‰ytyy ottaa ulos rahoja pankista -- vaimov‰ki tarvitsee kovin paljon. Silkkikangas -- parisataa markkaa menee siihenkin v‰hint‰in -- sill‰ hameissa t‰ytyy olla pˆhˆj‰ ja -- ja pihvi‰ ja tiesi mit‰ kaikkea ilmapallon tapaista -- ja kas netp‰ vasta maksavat -- sitten kapat ja hatut ja sitten viel‰ koko vuoden varat, (Alma ja rouva Varov. tulevat p‰‰llysvaatteissaan saliin). Jassoo, te olette jo menossa. (Janne tulee per‰ovesta, kantaen kahta sokeritoppaa), _Janne_. T‰ss‰ on, en saanut kahvileivisk‰‰ yht'aikaa. _Rouva Varov._ Hyv‰! Nyt saat tuoda kahvileivisk‰n ja sitten menet Grˆnberg'in puotiin ja tuot sielt‰ myˆskin kaksi toppaa ja leivisk‰n kahvia. Kaikki pannaaan r‰tinkiin. Ymm‰rr‰tkˆ? _Janne_. Kyll‰. (Itsekseen). Mit‰h‰n herra nyt tuumannee, ruvenneeko maakauppiaaksi, kun noin paljon tavaraa kokoo. (Menee per‰ovesta). _Herra Varov._ Noh, menn‰‰np‰s nyt. (Alma sovittelee kaulahuiviansa peilin edess‰). _Rouva Varov._ ƒl‰ siin‰ nyt en‰‰n peilaile! _Alma_. Eih‰n kauppiaat nyt t‰ll‰ hetkell‰ tavaroitaan koroita: t‰ytyyh‰n sit‰ v‰h‰n siivota itse‰ns‰. _Rouva Varov._ Kilist‰ kelloa, se on tarpeellisempi. (Alma ottaa pˆyd‰lt‰ kelien ja kilist‰‰, Manta tulee sis‰lle). Jos t‰nne tulee joku meit‰ hakemaan, niin k‰ske heit‰ istumaan, sill‰ me emme kauan poissa viivy, menemme puotiloihin vain v‰h‰n. (He menev‰t). Viides kohtaus Manta. Janne. _Manta_. Mit‰ tohinaa ja tointa heill‰ nyt taas lienee? (Tarkastaa sokeritoppaa) kaksi sokeritoppaa! -- (Ovea koputetaan) Kuka siell‰ tulee? -- (Aukaisee oven. Janne tulee sis‰lle, tuoden leivisk‰n halivia). Kah! sin‰kˆ se olitkin, luulin sielt‰ parempiakin tulevan. _Janne_. Parempia? Mit‰s kettuilet. (Nypp‰see h‰nt‰ hiasta). _Manta_ (antaa Jannelle kyyn‰sp‰‰ll‰‰n v‰h‰isen tuuppauksen). Kettu olet ehk‰ itse. _Janne_. No ‰l‰ nyt suotta ole pahalla tuulella, olemmehan kuitenkin hyvi‰ yst‰vi‰. (Hyr‰ilee) "Ja tuleepa meist‰ n‰tti pari ‰mm‰in kiusallakin". _Manta_. Meist‰! Mill‰ sin‰ vaimoasi el‰t‰t. Kˆyhi‰ olemme molemmat; ei meist‰ paria tule, luota sin‰ siihen. _Janne_ (J‰yk‰sti) Vai niin, sitten menen sotaan. _Manta_. Eih‰n sinun sotaan tarvitse l‰hte‰, mutta jos sinun ottaisin, niin kuolisimme n‰lk‰‰n. Et sin‰ perhett‰ voi el‰tt‰‰. _Janne_. No ‰l‰ sin‰ siit‰ huoli, kun vain pid‰t minusta, niin kyll‰ sitten elet‰‰n. Kas vain, et antanut menn‰ sotaan! _Manta_. En min‰ kenest‰k‰‰n niin v‰h‰n pid‰, ett‰ minun t‰hteni antaisin sotaan menn‰, mutta ei meist‰k‰‰n paria tule. Jos olis, mill‰ alkaisimme -- mutta -- _Janne_. ƒl‰p‰s huoli! N‰eth‰n sen, ett‰ meid‰n is‰nt‰mme aikoo maakauppiaaksi; min‰ nyt olen sit‰ varten jo kantanut tavaroita kotia ja viel‰ enemm‰n l‰hden tuomaan: sitten herra tietysti ottaa minut puukhollariksi ja sinusta tulee puukhollerska. Ah‰h, eikˆ kelpaa? Mit‰s t‰st‰ tuumit? _Manta_. Sin‰kˆ puukhollariksi? -- ƒl‰ luulekaan. _Janne_. Luulen maar. Osaan min‰ r‰tinki‰ ja myyd‰ osaan myˆskin Koetetaanpas! T‰ss‰ on tiski (osoittaa pˆyt‰‰), t‰h‰n panemme tavarat (nostaa sokeritopan ja kahvileivisk‰n pˆyd‰lle). Noh, ole sin‰ nyt rˆˆkin‰ ja tule ostamaan. Min‰ osaan niin heikkarin lailla sek‰ ruotsia ett‰ suomea. _Manta_. ƒl‰ nyt hassuttele. _Janne_. Koetappas vain! _Manta_ (koettaa matkia herrass‰‰tyist‰ neitoa). Viins te kahve? _Janne_ (kohteliaasti kumartaen ja k‰si‰‰n levitt‰en). Viins; voor te loov att vara noko meera, kom o sˆˆp. (Jalan ‰‰ni‰ kuuluu). _Manta_. Herrasv‰ki tulee, joudu pois! _Janne_. Mutta kuinka naimisemme k‰y? N‰eth‰n, ett‰ min‰ kelpaan vaikka puukhollariksi. _Manta_. J‰tet‰‰n ne tuumat toistaiseksi. _Janne_. Mutta Manta. _Manta_. Tiehes nyt vain! (Janne menee ja Ahnaset astuvat sis‰lle). Kuudes kohtaus. Manta. Herra ja Rouva Ahnanen. _Rouva Ahnanen_. Hyv‰‰ p‰iv‰‰. Onko herrasv‰ki kotona. _Manta_ (kumartaa). Herrasv‰ki meni vastik‰‰n ulos puotiloihin. He sanoivat, ett‰, jos joku tulee, pyyt‰isin vieraita istumaan, he eiv‰t kauan viivy. _Herra Ahnanen_. Noh, varrotaan siis. (Manta menee. Rouva istuu sohvaan, herra nojatuoliin). _Rouva Ahnanen_. Kyll‰ me voitamme suuret summat, jos nyt sota syttyy. Kun merikaupungista tulvailee t‰nne v‰ke‰, niin vuokraamme korkeasta hinnasta huoneemme heille. Eih‰n tuo summa ollut suurikaan -- sata markkaa vain, jonka maksoimme pikku rivin vuokraajalle v‰li‰ siit‰, ett‰ saimme peruuttaa hyyrykontrahdin, ja jos nyt nuot Varovaiset viel‰ vuokraisivat n‰m‰ huoneensa meille, niin olisi meill‰ koko suuri summa saatavissa, kun Helsinkil‰iset tulevat huoneitten hakuun. S‰‰st‰‰ ja koota t‰ytyy. _Herra Ahnanen_. Itse pid‰mme vain kaksi huonetta; n‰in sodan aikana sit‰ asuu vaikka kuinka ahtaalla, ja oitis kun olemme saaneet n‰m‰ huoneet vuokrattua, kirjoitamme Helsinkiin ilmoituksen siit‰, ett‰ meill‰ on huoneita ja hyv‰t kellarit vuokrattavana kes‰ksi. (Askeleita kuulun). Nyt varmaankin tulevat. (He niist‰v‰t nen‰ns‰ ja katsovat odottavasti oveen p‰in. Varovaiset astuvat sis‰lle. Heill‰ on suuret vaatepakat, joita he laskevat yhdet yht‰‰lle, toiset toisaalle). Seitsem‰s kohtaus. Entiset. Alma. Herra ja Rouva Varovainen. _Herra ja Rouva Varov._ (yht'aikaa). Hyv‰‰ p‰iv‰‰! _Alma_. Hyv‰‰ p‰iv‰‰! (Kiirehtii kammariinsa). _Herra Varov._ (ottaa p‰‰llysvaatteet ylt‰‰n.) Noh, mit‰s kuuluu, naapuri hyv‰? (Rouva varovainen ottaa p‰‰llysvaatteet ylt‰‰n ja menee, k‰telty‰‰n vieraitansa, istumaan). _Herra Ahnanen_. Tulimme vain kuulustelemaan, vuokraisitteko t‰m‰n talonne kaluineen kampsuineen meille kes‰ksi, koska itse muutatte maalle. _Rouva Varov._ Mit‰ te niin monilla huoneilla teette? _Rouva Ahnanen_ (ysk‰ht‰‰). Saamme paljon vieraita Helsingist‰. Onnelliset oikein olette, jotka p‰‰sette maalle, mutta meid‰n t‰ytyy vain kaupungissa veny‰, mieheni toimet kun sit‰ vaativat. _Herra Varov._ Ik‰v‰t ajat; jos nyt sota syttyy, niin kallistuu kaikki ‰‰rettˆm‰sti. (Kuiskaa rouvallensa) Mit‰ n‰itten huoneitten teemme? _Rouva Varov._ (kuiskaten) Vuokraamme! Saammehan ik‰‰nkuin ilmaiseksi rahaa. _Herra Varov._ (Ahmaselle). Naapuri hyv‰, saatanhan sen nyt teille vuokrata, koska olette huoneiden tarpeessa -- mutta -- en sit‰ juuri halusta tee, vaan olkoon menneeksi naapuruuden vuoksi. _Herra Ahnanen_ (Ottaa esiin hyyrykontrahdin). Olen tehnyt hyyrykontrahdin kaavan, se nyt ei olisi meid‰n v‰lill‰mme tarpeellista -- mutta saattaahan se kuitenkin olla ik‰‰nkuin hyv‰n j‰rjestyksen puolesta. _Herra Varov._ No niin, eih‰n se haita. (Rupeaa tarkastamaan kontrahtia). _Rouva Ahnanen_ (Vilkaisten vaatepakkoihin). Olette tehnyt suuria ostoksia. _Rouva Varov._ Olemme. Aiomme h‰ihin tulevana kes‰n‰ ja olemme niit‰ varten ostaneet kankaita. _Rouva Ahnanen_. Ai, neiti Ahosen h‰ihin. Arthur kirjoitti nyky‰‰n, ett‰ h‰nkin oli kutsuttu telttapojaksi. H‰nen piti juuri saaman permissioonin, mutta kun nyt sota syttyy, niin h‰n ei p‰‰sekk‰‰n kotia. _Herra Varoo._ (lukee puoli‰‰neens‰). "Sitoudun min‰ vuokraamaan ensi kes‰ksi taloni N:o 403" -- hm -- "toisessa korttelissa" -- oikein! -- aivan oikein, "kaikki sek‰ pienemm‰t ett‰ suuremmat ulkohuoneet mukana" -- aivan niin, "kellarit ja ja muut" -- jaa mit‰s muuta, piirr‰n nimeni ja pist‰n sinettini alle, eih‰n se muuta tarvitse. (Piirt‰‰ nimens‰ ja painaa sinettins‰ paperille. Neiti Tippa tulee). Kahdeksas kohtaus. Entiset. Neiti Tippa. Sitten Toimi, Huhu ja Manta. Sitten Alma. _Tippa_. Hyv‰‰ p‰iv‰‰! Terveisi‰ Helsingist‰! _Herra ja Rouva Varov._ (yhteen ‰‰neen). Hyv‰‰ p‰iv‰‰! Mit‰ Helsingist‰ kuuluu? _Tippa_. Kyll‰p‰ sielt‰ kuuluu! Hohho, kuin on paljo vaatteita yll‰ni. _Rouva Varov._ (Syleillen Tippaa). Oi olipa hauskaa, ett‰ tulit, oma Tippani. Saammehan nyt varmat tiedot kaikesta. (Tippa panee prillit nen‰llens‰ ja tarkastelee huoneessa olevia). Tuttuja vain. _Tippa_ (tervehtii Ahnasia). Hohho, oikein hauskaa, kun p‰‰sen t‰nno taas rauhaan, vaan Jumala paratkoon! kuinka kauan rauhaa t‰‰ll‰ kest‰‰, sit‰ ei kukaan tied‰, Helsingiss‰ on kaikki mullin mallin, suuret sotalaivastot on Viaporin edustalla ja vihollinen aivan n‰kyviss‰. Ymm‰rr‰tteh‰n, ett‰ vaara uhkaa ja kaikki kallistuu hirve‰sti, suolaa ei saa en‰‰n rahallakaan! _Herra Ahnanen_. Onko mahdollista. _Rouva Varov._ Mutta, Tippa kulta, tuota emme saa kenellek‰‰n pariin p‰iv‰‰n puhua, ett‰ enn‰t‰mme ostoksemme tehd‰, ennenkuin kovin kallistuu t‰‰ll‰kin. _Tippa_. Se on tietty, se on tietty. (Toimi astuu sis‰lle). _Varov._ Hyv‰‰ p‰iv‰‰, Toimi! kovin paljon uutisia. -- _Toimi_ (kumartaen seuraa). Kyll‰ kai, sit‰ min‰kin arvelen. Neiti Tippa tulee Helsingist‰, siit‰ puhuttiin ravintolassa. Mit‰ Helsingist‰ kuuluu? _Kaikki_. Sota tulee varmaan. _Ahnanen_. Kaikki kallistuu. _Herra Varov._ Sotalaivasto on Viaporin edustalla! _Rouva Ahnanen_. Vihollinen n‰kyy! _Rouva Varov._ Mutta ‰lk‰‰mme puhuko sit‰ muille? _Tippa_. Ja pian mekin saatamme olla vaarassa. _Toimi_ (ottaa paperiliuskan taskustansa ia rupeaa piirustamaan muistiinpanoja). Mit‰ muuta tied‰tte Helsingist‰? _Tippa_, En tied‰, mist‰ p‰‰st‰ alan kertoa, sill‰ kaikkihan siell‰ on yhten‰ sekamelskana. (Manta tuo kahvi-asettimet pˆyd‰lle. Rouva Varov. kaataa kuppeihin kahvia). Pankit vied‰‰n pois, mik‰ H‰meenlinnaan, mik‰ Jyv‰skyl‰‰n, ja r‰ntteriat ja yliopiston kokoelmat ja kirjastot ja kaikki. (Sanomalehden toimittaja Huhu tulee. Etuhuoneen ovi on auki, ja h‰n seisahtuu ovelle sek‰ kumartaa kenenk‰‰n huomaamatta). _Rouva Varov._ Ottakaatte kahvia, hyv‰t yst‰v‰ni! (He ottavat kaikki, paitsi Toimi). Jaa, jaa, kuka tiet‰‰, mit‰ t‰ss‰ tulevana vuonna juo, kentiesi ohrakahvia! _Toimi_ (lukee katsellen paperiinsa). Sotalaivasto on Viaporin edustalla: vihollinen n‰kyy, sota tulee varmaan. (Neiti Tipalle). Kuulkaapas neiti, min‰ pyyd‰n, ett‰ ette n‰ist‰ asioista nyt mainitse kenellek‰‰n muille, jotta Huhu ei saa n‰it‰ uutisia lehteens‰ ennenkuin min‰. _Huhu_ (itsekseen). Ahaa! Mutta min‰p‰ k‰yt‰nkin n‰m‰t uutiset hyv‰kseni! (Poistuu per‰-ovesta). _Tippa_ (pelj‰styneen‰ Toimelle). Panetteko minut sanomalehteen? (juo pari siemausta). ƒlk‰‰; ‰lk‰‰ mill‰‰n kurin. En min‰ tahdo kertoa mit‰k‰‰n, enk‰ n‰in‰ sotaisina aikoina joutua sanomalehteen; seh‰n olisi hirve‰t‰! Kuka tiet‰‰, mihink‰ vaaraan t‰ss‰ viel‰ joutuisin sen vuoksi! (juo taas pari siemausta). Ai, ai! poltin huulenikin t‰ss‰ h‰d‰ss‰. _Toimi_. Olkaa huoleti, en min‰ teit‰ pane sanomalehteen, uutiset min‰ vain sinne panen. _Herra Ahnanen_ (Iloisesti). Nyt varmaankin muuttaa paljon helsinkil‰isi‰ t‰nne. _Rouva Varov._ (N‰rk‰styneen‰). Jaa, olisihan meid‰nkin sopinut vuokrata huoneemme vasta sitten. _Rouva Ahnanen_. Niin, mutta onneksemme ne enn‰timme vuokrata. _Toimi_. Mit‰ uutisia viel‰ tied‰tte, neiti Tippa? _Tippa_ (varovasti). En mit‰‰n. Miss‰ on Alma? _Rouva Varov._ Niin Alma, h‰nt‰ emme ole muistaneet t‰ss‰ h‰d‰ss‰, (Menee vasemmalle ja huutaa ovesta): Alma! (Alma tulee sis‰lle). T‰‰ll‰ on meill‰ rakkaita vieraita, etk‰ sin‰ tied‰ mit‰‰n. _Alma_. Ah, t‰ti Tippa! (syleilee h‰nt‰). Mit‰ Helsingist‰ kuluu? Onhan t‰ti ollut siell‰. _Kaikki_. Sota on varma! _Alma_. Sota! ja Arthur -- ai! voi! vai sota. _Tippa_. ƒl‰ kultani pelj‰sty! Eih‰n t‰‰ll‰ viel‰ ole sotaa. _Alma_. Ei, mutta se oli niin odottamatointa, en luullut, ett‰ siit‰ sent‰‰n tulisi mit‰‰n. (Manta tulee sis‰lle, tuoden painettua paperilippua, jonka h‰n antaa Varovaiselle). _Varov._ Mit‰ t‰m‰ on? Kuulkaatte! Nyt on todellakin sota varma. Huhu on painattanut ilmoituksia. T‰ss‰ sanotaan: Sotalaivasto on Viaporin edustalla, vihollinen on n‰kyviss‰, ja sota on varma. _Toimi_ (harmistuneena). Mist‰ ihmeest‰ h‰n nyt tuon tiedon sai, juuri kun luulin, ett‰ minulla oli uutiset hankittuna. (K‰velee edestakaisin laattialla). _Tippa_ (itsekseen). Hyv‰nen aika, kaikki on aivan niin, kuin min‰ kerroin, enh‰n min‰ olekkaan n‰it‰ uutisia keksinyt. -- Mutta ehk‰ min‰ ne kuulinkin. Nytp‰ kyll‰ saan menn‰ muuallekin puhumaan. (ƒ‰neens‰). Minunkin on aika l‰hten jo. (Nousee istualta ja antaa k‰tt‰ Varovaiselle sek‰ kumartaa muille). Minun on viel‰ meneminen muutamien tuttavieni luo, jotka minua odottavat. _Alma_. Min‰ tulen t‰ti‰ saattamaan. _Tippa_. Tule, nupukkani! (Alma juoksee vasemmalle ottamaan p‰‰llysvaatteet yllens‰, ja Tippa pukee sill‰ v‰lin itsens‰. Alma tulee, ja he menev‰t). Yhdeks‰s kohtaus. Entiset paitsi Tippa, Pormestari. Sitten Janne ja Alma. _Pormestari_ (tulee, prillit nen‰ll‰, ja h‰n huutaa iloisesti). Hyv‰‰ p‰iv‰‰! ja oikein iloista p‰iv‰‰! _Herra Ahnanen_. Kah! mik‰ pormestarin noin iloiseksi saatta? _Pormestari_. Iloiset sanomat. _Kaikki_ (yht‰ haavaa). Mitk‰ sanomat? _Pormestari_ (ottaa plakaatin taskustansa). Rauha on p‰‰tetty, sotaa ei tulekkaan. _Kaikki_ (h‰mm‰styneen‰). Sotaa oi tulekkaan, rauha on p‰‰tetty. _Herra Varov._ Ja kaikki nuot tuhannen papirossi tukkua --! _Rouva Varov._ Ja kaikki muut ostokset! Kaikki turhia! _Herra ja Rouva Ahnanen_. Ja meid‰n kaikki huonerivit -- ne ovat tyhj‰n‰, emmek‰ saa hyyryl‰isi‰! _Pormestari_. Mit‰ kummia? -- Te ette ilostukaan, vaan p‰invastaiselta n‰ytt‰‰. _Toimi_. Ilostun maar min‰, nyt saan huomisessa lehdess‰ni ilmoittaa, ett‰ Huhu on levitt‰nyt aivan v‰‰ri‰ ilmoituksia, sill‰ sotaa ei tulekkaan (Janne tulee sisiiile tuoden kahta sokeritoppaa). _Janne_. T‰ss‰ on; viel‰kˆ nyt tuodaan? _Herra Varov._ He ei, ei mill‰‰n muotoa! _Pormestari_. Ahaa, te ai'oitte voittaa, mutta jouduittekin tappiolle. Oi, te lyhytn‰kˆiset ihmiset, jotka voittaaksenne muutamia satoja, ehk‰p‰ tuhansia markkoja, antaisitte miljoonia menn‰ kansaltanne hukkaan! _Herra Ahnanen_. Lyhytn‰kˆisyytt‰ ja pitk‰n‰kˆisyytt‰! -- Min‰ en olekkaan lyhytn‰kˆinen -- en min‰ prilli‰k‰‰n tarvitse, kuten muutamat herrat. (Alma tulee sis‰lle). _Alma_. Mik‰ tohina t‰‰ll‰ nyt on? Hyv‰‰ p‰iv‰‰, pormestari! _Rouva Varov._ Niin, kun kaikki n‰m‰t ostokset ovat turhia! _Herra Varov._ Ja mit‰ ei viel‰ ole kotiinkaan tuotu: papirossit, kahvi leivisk‰t, viinit ja muut kaikki turhaa! Sotaa ei tulekkaan. _Alma_. Mutta mik‰ parempi, tulee rauha. Ja sit‰ paitsi ei n‰it‰ ostoksia viel‰ ole maksettukaan. Sanomme nyt kauppias Maunulalle ja Grˆnberg'ille, ett‰ he ovat hyv‰t ja ottavat ne takaisin, kun ei niitu tarvitakkaan. _Herra Varov._ Mutta kankaat min‰ maksoin! _Alma_. N‰it‰ vasta rauhan aikana tarvitaankin. _Herra Ahnanen_. Ja min‰ onnetoin kuin vuokrasin viel‰ n‰m‰tkin huoneet ja tein kontrahdit ja kaikki! _Alma_. Kontrahdit tietysti peruutetaan. _Rouva Ahnanen_. Niin, kyll‰ se sopii. _Pormestari_. Aivan hyvin. _Herra Varov._ (suuttuneena) Mit‰ viel‰! Itse h‰n sen kirjoitti ja itse pyysi n‰it‰ huoneita; en min‰ niit‰ h‰nelle tukkinut. _Rouva Varov._ Sin‰kin, Janne, siin‰ tˆllistelet, vie oitis takaisin nuo topat ja sano, ett'ei niit‰ sent‰‰n tarvitakkaan. _Janne_. Jaa min‰kˆ? _Rouva Varov._ Niin, juuri sin‰. _Janne_. Eikˆ herra sitten maakauppiaaksi rupeakkaan. _Rouva Varov._ Mit‰ hulluja sin‰ tuumaat? _Janne_. Ett‰ min‰ sitten olisin p‰‰ssyt puukhollariksi ja saanut Mantan vaimokseni. _Kaikki_ (nauravat); Haha haa! _Herra Varov._ Mene nyt, mene, ja vie pois nuo topat. _Janne_ (itsekseen). En siis puukhollariksi p‰‰se, enk‰ Mantaakaan saa, n‰it‰ vain t‰ytyy edes takaisin raahia. (Tarttuu toppaan). En min‰ t‰mmˆist‰k‰‰n vikureeria ennen ole tanssinut. (Menee). Kymmenes kohtaus. Entiset. Arthur. Sitten Manta ja Janne. _Herra Ahnanen_. Ett‰ nyt enn‰tinkin vuokrata n‰m‰t huoneet, oikeinpa se riivatusti minua harmittaa. _Pormestari_. N‰ette nyt, ett‰ ahneus pett‰‰ viisauden. _Alma_. Olkaa huoleti, kyll‰ tuo vuokra-asia sovitetaan. (Kuiskaa jotakin is‰llens‰). _Herra Varov._ Todellakin! Enk‰ ole tiet‰nyt mit‰‰n, (Menee Ahnasen luo). Me revimme rikki hyyrykontrahdit. Kuten jo alussa sanoin, en juuri halusta olisi antanutkaan n‰it‰ huoneita -- tarvitsemme ne ehk‰ itse -- ja sit‰ paitsi on ehk‰ muitakin -- muita syit‰ sopuun naapurien v‰lill‰, kun t‰ss‰ asiat selkenev‰t. _Herra Ahnanen_ (Almalle), Te, pikku kultanupukkani, miten n‰in saitte asiat k‰‰ntym‰‰n? (Varovaiselle). Me revimme rikki kontrahdit. (He repiv‰t). Kas niin! (Lyˆv‰t k‰tt‰ sopuisasti). _Alma_. Arthur. (Rient‰‰ h‰nt‰ syleilem‰‰n). _Rouva Varov._ Alma! Aima! _Rouva Ahnanen_. Arthur! (Puoli‰‰neens‰) Kummallisia t‰‰naikaiset tytˆt. Lent‰‰ miehen syliin. Sit‰ tuskin sopisi sulhaselleen tehd‰ n‰in kaikkein n‰hden. _Herra Ahnanen_. Arthur! Todellakin! _Arthur_. Oma poikanne aivan varmaan. (Tarttuu Alman k‰een). Ja t‰ss‰ on morsiameni. _Rouva Ahnanen_. Emmeh‰n me tiet‰nyt, ett‰ olit kihloissa. (Itsekseen). Kas nytp‰ saamme rikkaan mini‰n! (Almalle), Oi Alma kuita, t‰m‰ on nyt niin hauskaa, ett‰ oikein vedet silmiini vier‰ht‰‰. _Pormestari_. Kas niin! Tuollaisia silloin tapahtuu, kun rauha tulee. _Arthur_. Kihlauksemme onkin tapahtunut aivan ‰sken, ja koska tiesin kotiin palaavani, p‰‰timme sen siksi pit‰‰ salassa. (Herra Varov. kilist‰‰ kelloa. Maata tulee sis‰lle. Varov. kuiskaa h‰nelle jotakin. Manta ottaa kahviasettimet ja menee). _Alma_ (tarttuu Arthurin k‰teen ja vie h‰net is‰ns‰ ja ‰itins‰ luo). T‰ss‰ on sulhoni, jonka nyt rauha suo minun esitt‰‰ teille. (Manta tuo asettimella viinilaseja, laskee asettimet pˆyd‰lle ja poistuu ovelle p‰in) _Varovaiset_ (Arthurille). Tervetultuasi! olihan hyv‰, ett'ei sota syttynyt. (Janne kurkistaa ovesta, juoksee sitten Mantan viereen, jossa h‰n ihastuneena kuiskaa, mit‰ yleisˆ ei kuule. Manta vuoroin hymyilee ja tuuppaa h‰nt‰ kyynasp‰‰ll‰‰n) _Ahnaset_. Olihan se hyv‰, ett‰ rauha tuli. _Pormestari_. Ja nyt on siis rauha maassa ja rauhan solmut solmittuna Ahnasen ja Varovaisen perheitten v‰lill‰. Toinhan siis ilosanomia! _Herra Varov._ Tarttukaamme laseihin! Kaikki (paitsi Manta ja Janne tarttuvat laseihin). El‰kˆˆn rauha! _Janne_ (yht‰ haavaa ja vet‰en Mantaa esiin, kumartaa). Kihloissa, vˆrloovate! (Esirippu lasketaan). End of the Project Gutenberg EBook of Sodan uhatessa, by Theodolinda Hahnsson *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 47401 ***