Sisaret: Romaani

The Project Gutenberg EBook of Sisaret, by Georg Ebers This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Sisaret Romaani Author: Georg Ebers Release Date: August 7, 2011 [EBook #37001] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SISARET *** Produced by Tapio Riikonen SISARET Romaani Kirj. GEORG EBERS Tekij‰n luvalla saksankielest‰ ["Die Schwestern"] suomennettu. G. L. Sˆderstrˆm, Porvoo, 1883. ESIPUHE. Kummallisen sattumuksen kautta on Memphiin h‰vinneest‰ kuninkaallisesta arkistosta s‰ilynyt j‰lkimaailmalle joukko kirjoituksia, jotka sis‰lt‰v‰t kreikankielisi‰ papyyrukselle kirjoitettuja anomuskirjoja, N‰m‰t on er‰s serapeumiin sulkeutunut, makedonialaista syntyper‰‰ oleva erakko tehnyt kahden kaksoissisaren hyv‰ksi, jotka "juoma-uhrien valelijoina" palvelivat jumalaa. Ensi silm‰ykselt‰ n‰m‰t anomuskirjat tuskin n‰ytt‰v‰t huomiota ansaitsevan; mutta niitten sis‰llˆn tarkempi tutkiminen opettaa, ett‰ meill‰ niiss‰ on sivistyshistorialle hyvinkin arvokkaita asiakirjoja; osoittavathan ne meille vasta kristin-uskon kautta korkeampaan moraaliseen ja historialliseen merkitykseen kohonneen munkkilaisuus-aatteen juuret olleen t‰‰ll‰ pakanallisen jumalanpalveluksen keskustassa, suovathan ne meid‰n odottamattoman selv‰‰n n‰hd‰ tuon Serapistemppelin el‰m‰‰, jonka h‰vitetyt muurit ranskalaisen egyptoloogin Mariette'n v‰sym‰tˆin ahkeruus on meid‰n aikoinamme tuonut esiin er‰maan hiekasta. Minun oli sallittu k‰yd‰ n‰it‰ paikkoja katsomassa ja tutkimassa ja jo kauvan olen tuntenut mainitut anomuskirjat. Kun nyt varsin hiljattain er‰s oppilaistani otti k‰sitell‰ksens‰ etenkin yht‰ n‰ist‰ asiakirjoista, jota s‰ilytet‰‰n Dresdenin kuninkaallisessa kirjastossa, niin min‰ itsekin ryhdyin uudestaan sit‰ tutkimaan, ja juuri siit‰ seurasi, ett‰ Ptolemaios Philometorin aikuisen serapeumin kuva ilmaantui selv‰n‰ mielikuvitukseeni, ja ett‰ ne kuvaelmat, joita olen koittanut seuraaville sivuille runollisesti piirrell‰, saivat tarkat rajansa sek‰ v‰rins‰ minun ajatuksissani. P‰‰henkilˆikseni en valinnut samaa erakkoa enk‰ samoja kaksoissisaria, joista anomuskirjat puhuvat, vaan muita, jotka olisivat voineet samanlaisissa oloissa el‰‰ v‰h‰ist‰ varemmin, sill‰ papyyruksista k‰ypi selville, ett'eiv‰t kaksoiset vaan satunnaisesti t‰ll‰ kertaa olleet Serapistemppelin palveluksessa, vaan ett‰ p‰invastoin kaksoispari toinen toisensa per‰st‰ oli ollut juoma-uhrien valamista toimittamassa. Min‰ en pannut Kleaani enk‰ Irene‰ni t‰h‰n toimeen, vaan serapeumin hoidokkeina sit‰ varten kasvamaan. T‰m‰n tein, osaksi sent‰hden ett‰ saatavissa olevat l‰hteet eiv‰t anna tyydytt‰vi‰ tietoja niist‰ vaatimuksista, joita kaksoisille pantiin, osaksi toisistakin runoelmani suunnitelmaan perustuvista syist‰. _Klea_ ja _Irene_ ovat vapaasti keksimi‰ni henkilˆit‰, mutta sit‰vastoin olen saatavissa olevien runsaitten l‰hdetten mukaan kokenut kuvailla runoelmani aikaan el‰vi‰ historiallisia henkilˆit‰ sek‰ Egyptin valta-istuimella siihen aikaan olleita, kesken‰‰n vihamielisi‰ velji‰, _Ptolemaios Philometoria_ ja _Euergetes II:sta_, jolla j‰lkimm‰isell‰ oli liikanimen‰ _Physkon_ (s.o. Paksu). Myˆskin eunukki _Euleus_ ja Roomalainen _Publius Cornelius Scipio Nasica_ ovat historiallisia henkilˆit‰. Nuorista t‰m‰n aikuisista patriiseista valitsin juuri viimemainitun osaksi h‰nen ankaran, aristokraatillisen luonteensa t‰hden, jota h‰n selv‰‰n osoitti etenkin loppupuolella ik‰‰ns‰, osaksi sent‰hden ett‰ h‰nen liika- tai haukkumanimens‰ _Serapion_ her‰tti huomiotani. Min‰ selit‰n t‰m‰n nimen omalla tavallani, vaikka tied‰n, ett‰ h‰n oli sen saanut _yhdenn‰kˆisyydest‰‰n_ er‰‰n t‰m‰nnimisen alhaisen henkilˆn kanssa. T‰t‰ Egyptin historian aikakautta v‰hemmin tuntevalle lukijalle olkoon sanottu, ett'ei h‰n _Kleopatraa, Ptolemaios Philometorin_ puolisoa, jonka kanssa ai'on antaa h‰nen tutustua, vaihtaisi h‰nen kuuluisaan kaimaansa, _Julius Caesarin_ ja _Marcus Antoniuksen_ lemmittyyn. Nimi _Kleopatra_ oli eritt‰in suosittu _Lagidien_ suvussa, Ja sennimisist‰ kuningattarista oli nelj‰nnentoista Ptolemaiolaisen sisar ja puoliso seitsem‰s, jonka Shakespeare ja myˆhempin‰ aikoina Makart on tehnyt tutuksi laveimmissakin piireiss‰. H‰nen traagillinen kuolemansa k‰‰rmeenmyrkyn tai kyynpureman kautta tapahtui 134 vuotta myˆhemmin meid‰n kertomustamme, jonka toiminta-aikana on vuosi 164 e.Kr. T‰h‰n aikaan Egypti‰ oli jo 169 vuotta vallinnut kreikkalainen (makedonialainen) kuningassuku, jota kutsuttiin _Ptolemaiolaiseksi_ tahi _Lagideiksi_ heid‰n esi-is‰ns‰ _Ptolemaios Soterin, Lagoksen_ pojan mukaan. T‰m‰ voimakas mies joka oli Aleksanteri Suuren kenraaleja, hallitsi, sittenkuin h‰nen herransa v. 333 e.Kr. oli valloittanut Niilin laakson, ensiksi maaherrana t‰t‰ uuden maailmanvallan "satrapiaa". Aleksanterin kuoltua, v. 323, _Ptolemaios_ nousi Pharaonien valtaistuimelle ja h‰n sek‰ h‰nen j‰lkeisens‰ hallitsivat Egypti‰, kunnes se viimmeisen ja kuuluisimman Kleopatran kuoltua (30) liitettiin provinsina Rooman valtakuntaan. T‰ss‰ ei ole eri Ptolemaiolaisten historian tutkiminen oikealla paikallansa, mutta kuitenkin huomautettakoon, ett‰ kreikkalaisen sivistyksen ihastuttamis-voima ilmaantui eritt‰in tehokkaana etenkin Egyptiss‰, ja t‰h‰n varmaankin parhaasta p‰‰st‰ vaikutti Aleksanterin perustama Aleksandria, joka ihmetelt‰v‰n nopeasti kasvoi hellenil‰isen hengen, hellenil‰isen taiteen ja tieteen loistavimmaksi pes‰paikaksi. Jo aikoja ennen yhdess‰ hallitsevia, riitaisia veljeksi‰ _Ptolemaios Plilometoria_ ja _Euergetes II:sta_, joiden v‰kivaltaisen lopun me tavallamme lukijalle esittelemme, kreikkalaisuus vaikutti kaikkiin Egyptin oloihin ja eloihin, jotka sen edellisten valloittajain, Hyksojen, Assyrialaisten ja Persialaisten omituisuudet olivat j‰tt‰neet melkein koskemattomiksi, ja tuo entisen muinaisuuden sulkeutunein ja vieraanvarattomin valtio avasi Ptolemaiolaisten aikana porttinsa kaikille muukalaisille. Aleksandria oli meid‰nkin mielest‰mme maailmankaupunki, johon ei kokoontunut ainoastaan kauppatavaraa, vaan myˆskin mit‰ erilaatuisimpien kansojen henkist‰ ja uskonnollistakin omaisuutta, ja t‰‰lt‰ sit‰ sitten valmistettuna ja tutkittuna saatettiin kaikkien kansojen omaksi, jotka sit‰ vaan halusivat. Vaikka mieleni tekikin, niin en kuitenkaan sovittanut kertomustani t‰nne, sill‰ egyptil‰inen alkuper‰ oli Aleksandriassa v‰istynyt liian kauvaksi hellenil‰isen edest‰ ja t‰‰ll‰ tuo loistava, verrattoman rikas n‰ytt‰mˆpaikka olisi helposti vet‰nyt huomion pois toimivain henkilˆin sielunel‰m‰st‰. Maan sis‰llisiss‰ asioissa Egyptin kuninkaat t‰n‰ meid‰n kuvaamanamme hellenil‰isen‰ aikakautena saivat vapaasti hallita, mutta pian ja rajusti kasvanut Rooman valtakunta mielin m‰‰rin esti heid‰n voimaansa ulosp‰in kehkeytym‰st‰. Palestinasta tulleille Israelilaisille oli juuri Philometor mielell‰ns‰ suonut turvaa, ja h‰nen hallituksensa aikana Aleksandrian monilukuiset Juutalaiset vaikuttivat melkein enemm‰n kuin Kreikkalaiset sek‰ kaupungin ett‰ valtion oloihin ja heid‰n kuninkaalliseen suojelijaansa, joka Niilin rannalle rakennutti temppelin Jehovalle sek‰ itsekin otti osaa hovissaan asuvain, kreikkalaisen sivistyksen saaneitten Juutalaisten uskonnollisiin keskusteluihin. Lahjakas, mutta turmeltunut ja v‰kivaltainen Euergetes II oli sen sijaan v‰hemmin suosiollinen ja vainosi heit‰ hirmuisesti, heti kun h‰n veljens‰ kuoltua oli saanut koko Egyptin hallituksen k‰siins‰. Myˆskin Aleksandrian suuren akademian, niin kutsutun museumin j‰senten h‰n antoi tuntea ankaraa k‰tt‰ns‰, vaikka h‰n itsekin oli vakavasti harjoitellut tieteellisi‰ tˆit‰, ja pakoitti heid‰t etsim‰‰n itselleen muualta kotipaikkaa. N‰m‰t karkoitetut tiedemiehet asettuivat sitten useisin v‰limeren rantakaupunkeihin ja auttoivat suuressa m‰‰rin museumissa kypsyneitten hedelmien levitt‰mist‰. Aristarkhoksen, joka oli suurin Philometorin aikuisista oppineista, olen pannut ottamaan osaa er‰‰sen Memphiin kuninkaanpalatsissa pidettyyn keskusteluun. Ihmislapsesta tehdyt v‰rsyt, jotka Kleopatra lausuu kymmenenness‰ luvussa eiv‰t ole muinaisuuden luomat. Kuuluisa Friedrich Ritschl, meid‰n aikamme Aristarkhos, piti niit‰ eritt‰in suuressa arvossa ja ilmoitti ne muutama vuosi sitten minulle sek‰ viel‰ useampia muunnoksia, jotka er‰s viel‰ elossa oleva anonymus oli kyh‰nnyt. N‰ist‰ viimemainituista liitin kaksi ensimm‰iseen, kuten kahdennellatoista hetkell‰ sain tiet‰‰, jo kuolleen H.H.L. von Held'in tekem‰‰n v‰rsyyn, josta l‰hempi‰ tietoja on kirjassa: Varnhagen's biographische Denkmalen Bd VII. Luullakseni moni lukija on oleva minulle kiitollinen siit‰, ett‰ olen saattanut julkisuuteen n‰m‰t siev‰t v‰rsyt sek‰ niitten perustuksena olevan peri-aatteen uudet ‰lykk‰‰t muunnokset. Kallimakhos tahi joku muukin runoilija museumin varhaisemmista j‰senist‰ olisi voinut tehd‰ ihan samanlaisia. T‰ss‰kin kertomuksessa on ollut pyrintˆn‰ni, saada suuren sivistys-aikakauden omituisuuksien p‰‰piirteet mahtumaan ahtaasen kuvaan sek‰ antaa t‰lle v‰rin ja el‰m‰n, samalla kun olen antanut esitellyn ajan eri henkilˆitten el‰m‰nkohtaloiden lukijalle ilmaantua toisiinsa yhdistynein‰ sek‰ lopuksi selvinnein‰. Kaikki t‰ss‰ kertomuksessa toimivat henkilˆt ovat johtuneet mieleeni tarkastellessani sit‰ aikaa, jona he eliv‰t; mutta kun kerran olin k‰sitt‰nyt heid‰n piirteens‰, niin he ilmaantuivat sieluhuni selv‰haahmoisina utukuvina, ja runollisen luomis-ilon valtaamana min‰ tunsin niit‰ esitelless‰ni, ett‰ heid‰n verens‰ alkoi l‰mmit‰, heid‰n syd‰mens‰ sykki‰ ja ett‰ heid‰n henkens‰ siivet alkoivat heid‰n olentonsa mukaisesti kohota. Min‰ en muuttanut historian totuutta, mutta historiallisena henkilˆn‰ olevan ihmisen annoin muuttua ainoastaan ihmiseksi, ja sen kautta tuli aikakautta edustavista henkilˆist‰ myˆskin kaikkina aikoina vallitsevien ihmis-aatteiden edustajia; ja senp‰ vuoksi rohkenenkin nimitt‰‰ t‰t‰ aikakauskuvaelmaa samalla myˆskin runoelmaksi. _Leipzig'iss‰, Marraskuun 13 p._ 1879. Georg Ebers. ENSIMMƒINEN LUKU. Kuten joukko kerj‰l‰islapsia, joita koristeltu kuningas k‰dest‰ taluttaa, rivi pitki‰, matalia, polttamattomasta tiilist‰ tehtyj‰ huoneita liitt‰ytyy Memphiin hautakaupunkia ymp‰rˆiv‰ss‰ er‰maassa olevan kreikkalaisen Serapistemppelin suureen ja komeaan, neliskulmaisista kivist‰ tehtyyn rakennukseen ja sen vieress‰ oleviin pienempiin, Asklepiukselle, Anubiille ja Astarteelle pyhitettyihin huoneuksiin. Kuta kirkkaammin ja v‰lkkyv‰mmin temppelin sile‰t, keltaiset santakivi-sein‰t loistelevat aamu-auringon valossa, sit‰ n‰kym‰ttˆm‰mmiksi ja rumemmiksi vieress‰ olevat rakennukset k‰yv‰t. Kun tuuli puhaltaa ja auringon s‰teet niit‰ paahtavat, niin pˆly lentelee niiden ymp‰rill‰ kuten kuivalla tiell‰, jolla vihuri kiit‰‰ eteenp‰in. Niiden sis‰puolella olevat erityisetkin huoneet ovat saveamattomia, ja koska niilitiiliin, joista sein‰t ovat rakennetut, on sekoitettu survottuja olkia, joiden pienet kovat p‰‰t kaikkialla pist‰ytyv‰t muurista esiin, niin k‰si yht‰ vastenmielisesti niihin koskee, kuin silm‰ niit‰ katselee. Kun ne aikoja sitten rakennettiin varsinaisen temppelin ja sit‰ ymp‰rˆiv‰n muurin v‰lille, joka it‰isell‰ puoliskollaan jakaa Serapiin akaasialehdon kahteen osaan, niin suuren esipihan it‰puolella olevan pylv‰sk‰yt‰v‰n takasein‰ peitti ne temppeliss‰ k‰vij‰n silm‰yksilt‰; mutta nyt on osa pylv‰stˆst‰ kukistunut, ja t‰m‰n aukon kautta n‰kyy muutamia tiilirakennuksista sek‰ useita temppeliin p‰in olevia ovia ja ikkunoita tai ennemmin rivi taiteettomia, katselemista ja sis‰‰np‰‰sy‰ varten tehtyj‰ aukkoja. Miss‰ ovia on, siin‰ ei n‰e ainoatakaan ikkunaa, ja miss‰ taas ikkunoita on sein‰ss‰, ei ainoatakaan ovea, mutta kuitenkaan ei t‰m‰n pitk‰n, kapean, yhdenkertaisen rakennuksen huoneista yksik‰‰n ole yhteydess‰ toisensa kanssa. Pylv‰sk‰yt‰v‰n aukon kautta kulkee kapea, v‰h‰n k‰ytetty, karkean pˆlyn peitt‰m‰ polku yli rojun sek‰ niiden kivien ja pylv‰slohkareitten ohitse, jotka ovat tuodut er‰st‰ uutta n‰ht‰v‰sti vaan yˆksi rauhaan j‰‰nytt‰ rakennusta varten, sill‰ s‰rjinrautoja ja vipukankia oli kivilohkareitten p‰‰ll‰ ja vieress‰. T‰m‰ tie vie harmaasen huoneesen ja p‰‰ttyy pienelle, suljetulle puu-ovelle, joka on niin karkeata tekoa ja niin huonosti saranoillaan, ett‰ muudan kaunis harmaa kissa, p‰‰t‰ns‰ alas painaen ja ryˆmien maata pitkin, saattaa tunkeutua oven ja kynnyksen v‰list‰, joka on vaan muutamaa sormea korkeammalla maata. Niinpian kun tuo notkea el‰in taas on p‰‰ssyt jaloilleen, se silittelee ja puhdistelee kiilt‰v‰‰ turkkiansa ja katselee, selk‰‰ns‰ kˆyristellen, viheriˆill‰, s‰ihkyvill‰ silmill‰‰n huoneesen p‰in, josta se ‰sken oli l‰htenyt, ja jonka takaa aamu-aurinko juuri kohoutuu esiin. Kirkkaan valon h‰ik‰isem‰n‰ se k‰‰ntyy ja menee varovin, kuulumattomin askelin temppelipihalle. Huone, josta kissa l‰hti, on pieni ja niukoilla huonekaluilla varustettu; se olisi ollut aivan pilkkopime‰, jollei valo er‰‰st‰ katossa olevasta rei'‰st‰ ja oven raoista olisi p‰‰ssyt t‰h‰n per‰ti yksinkertaiseen huoneesen. Sen romuliaisen harmaan sein‰n ‰‰ress‰ on vain yksi puu-arkku ja sen vieress‰ lattialla pari savimaljaa, huokoisesta astiasavesta tehty vesipullo, puupikari sek‰ puhtaasta, loistavasta kullasta komeasti valmistettu ruukku, joka n‰ytt‰‰ kovin omituiselta sit‰ ymp‰rˆitsev‰‰n kˆyhyyteen katsoen. Aivan per‰ll‰ huonetta n‰kyy sit‰paitse kaksi niinist‰ punottua mattoa, joiden ylitse on levitetty muutamia lammasnahkoja. N‰m‰t vuoteet ovat huoneen kummankin omistajattaren, joista toinen istuu pienell‰, palmupuusta tehdyll‰ jakkaralla ja haukotellen alkaa j‰rjestell‰ pitki‰, kiilt‰v‰nruskeita hiuksiansa. H‰n ei n‰ytt‰nyt juuri eritt‰in taitavalta, mutta viel‰kin v‰hemm‰n k‰rsiv‰lliselt‰ t‰ss‰ tyˆss‰‰n, joka ei suinkaan ollut helppoa, ja kun sarvikamman piikit uudestaan takertuivat, niin h‰n heitti sen pois vuoteelle. H‰n ei ollut vet‰nyt sit‰ nopeasti eik‰ voimakkaastikaan kauniin tukkansa l‰vitse, mutta kuitenkin sulki h‰n silm‰ns‰ niin kiinni ja painoi pienet, lumivalkoiset hampaansa niin syv‰lle kosteaan, punertavaan alahuuleensa, ett‰ olisi luullut h‰nen todellakin satuttaneen itse‰ns‰. Nyt kuului ulkopuolelta ovea raskaita askeleita, ja heti h‰n avasi suuret, kullanruskeat silm‰ns‰, jotka h‰mm‰stynein‰ katselivat el‰m‰‰, h‰nen suunsa hymyili ja koko h‰nen olentonsa oli yhdess‰ ainoassa silm‰nr‰p‰yksess‰ muuttunut niin iloiseksi kuin perhonen, joka varjosta lent‰‰ siipiens‰ kimaltelevassa pˆlyss‰ kuvastelevan auringon valoon. Joku lˆi k‰dell‰‰n v‰kev‰sti ja niin kovaa saranoillaan irti riippuvalle ovelle, ett‰ h‰n vapisi, ja heti sen j‰lkeen tyˆnnettiin kynnyksen yl‰puolella olevasta aukosta, josta kissa oli mennyt ulos, lauta, jolla oli ohut, pyˆre‰ leip‰ ja hiukan oliivi-oljy‰ savimaljassa. Sit‰ ei ollut enemm‰n kuin mik‰ olisi voinut mahtua kanan munan puolikkaasen, mutta se n‰ytti olevan tuoretta ja loisti kullanpuhtaana. Tyttˆ meni ovelle, otti laudan ja, silm‰ilty‰‰n leip‰‰, huudahti puoleksi valittaen, puoleksi moittien: "Niin v‰h‰n! Onko t‰ss‰ meille molemmille?" Kun h‰n t‰t‰ kysyi, h‰nen iloinen muotonsa muuttui ja h‰nen kirkkaat silm‰ns‰ katselivat niin lohdutoinna oveen, kuin jos aurinko ja t‰hdet olisivat sammuneet ja kuitenkin h‰nt‰ suretti vain leiv‰n niukkuus, joka tuskin olikaan kyllin suuri sammuttamaan edes yhden nuoren ihmislapsen n‰lk‰‰. Ja sent‰‰n kahden piti jakaman se kesken‰ns‰, ja sill‰ mik‰ toisesta on kurja mit‰ttˆmyys, sill‰ saattaa toisen mielest‰ olla suurikin merkitys. Valittavan moittivat sanat ovat kuuluneet oven l‰pi, ja vanha nainen, joka oli tyˆnt‰nyt leiv‰n kynnyksen yli, huusi h‰t‰isesti mutta kuitenkin yst‰v‰llisesti h‰nelle: "T‰n‰‰n ei saada enemp‰‰, Irene". "Mutta se on h‰vytˆnt‰!" tyttˆ kyynelsilmin vastasi. "P‰iv‰ p‰iv‰lt‰ leip‰ v‰henee, ja vaikkapa olisimme varpusia, niin emme kuitenkaan tulisi siit‰ ravituiksi! Sin‰ tied‰t, mik‰ on meille tuleva, emmek‰ me lakkaa valittamasta. Serapion on laativa meille uuden anomuskirjan, ja kun kuningas saa tiet‰‰, kuinka h‰pe‰llisesti meit‰ kohdellaan --" "Niin, jos h‰n sen saa tiet‰‰", vanhus h‰net keskeytti. "Mutta monta tuulta puhaltaa kˆyh‰n sanaan, ennenkuin se tulee kuninkaan korville. Min‰ kyll‰ tied‰n lyhemm‰n tien sinulle ja sisarellesi, jos n‰lk‰ on teille niin kovin vastenmielinen. Sen, joka n‰ytt‰‰ sellaiselta, kuin h‰n ja sin‰, Ireneni, ei tarvitse n‰lk‰‰ n‰hd‰!" "No millaiselta min‰ sitten n‰yt‰n?" tyttˆ kysyi, ja valon s‰de n‰ytti j‰lleen hiipiv‰n h‰nen kauniille kasvoillensa. "Aivan sellaiselta," h‰n kuului nauraen vastaavan, "ett‰ sin‰ aina saatat asettua sisaresi rinnalle, ja eilisess‰ juhlakulkueessa tuo suuri Roomalainenkin, joka ratsasti kuningattaren rinnalla, katseli yht‰ paljon _h‰nt‰_ kuin itse Kleopatraa. Jos _sin‰_ olisit ollut muassa, niin h‰nelle olisi j‰‰nyt tuskin silm‰yst‰k‰‰n ruhtinattaren varaksi, sill‰ kaunis sin‰ olet, ett‰ sen tied‰t. Sellainen sana on monelle mieluisempi kuin leip‰; sit‰ paitse onhan sinulla peili; katso siihen, kun sinun on n‰lk‰." Vanhuksen raskaitten askelten ‰‰ni vaikeni, mutta tyttˆ tarttui kultaiseen ruukkuun, avasi hiukan ovea, niin ett‰ astia tuli auringon valoon, ja katseli kuvaansa sen kirkkaasta pinnasta. Mutta kallis-arvoisen astian pyˆre‰ pinta v‰‰risti h‰nen kasvojensa piirteiden kuvan, ja iloisesti h‰n puhalsi, suu supukassa, edess‰ns‰ olevaa rumaa irvikuvaa, niin ett‰ se h‰nen henkimisest‰‰n k‰vi himme‰ksi ja kosteaksi. Sitten h‰n asetti nauraen astian lattialle, meni arkun luo, otti sielt‰ pienen metallikuvastimen, katsoi katsomistaan rohkeasti siihen, j‰rjesteli sen edess‰ miten milloinkin kiilt‰vi‰ hiuksiaan ja oli juuri panemaisillaan sen pois, kun h‰nen mieleens‰ juolahti se orvokkivihko, jonka h‰n jo her‰tess‰‰n oli huomannut, ja jonka h‰nen sisarensa varmaankin oli edellisen‰ p‰iv‰n‰ pannut vanoineen vesimaljaan. Arvelematta h‰n otti hentotuoksuiset kukat, kuivasi vaatteellansa niitten vanat, kohotti viel‰ kerran kuvastinta ja pisti ne hiuksiinsa. Kuinka s‰teilevin‰ h‰nen silm‰ns‰ taas loistivat, kuinka iloisena h‰n k‰vi leip‰‰n k‰siksi! Kuinka loistavia kuvia esiytyi h‰nen nuoreen sieluunsa, kun h‰n murti leiv‰st‰ kappaleen toisensa per‰st‰, kastoi sit‰ pikaisesti tuoreesen oliivi-ˆljyyn ja nopeasti sˆi sen! H‰n oli kerran uudenvuoden juhlana kurkistanut kuninkaan telttiin ja n‰hnyt siell‰ miesten ja naisten pˆyd‰n ‰‰ress‰ viruvan purppurapatjoilla. Nyt uneksi h‰nkin olevansa mit‰ kalliimmilla pˆyt‰-astioilla katettujen pˆytien ‰‰ress‰, antoi ajatuksissaan seppelˆittyjen poikien palvella itse‰‰n, kuunteli huilun ja harpunsoittajien s‰veleit‰ ja -- oi, olihan h‰n puoleksi lapsi ja sitten viel‰ oli h‰nen niin n‰lk‰, kuin vain nuorten saattaa olla -- ja otti ajatuksissaan eteens‰ mehukkaimpia ja maukkaimpia herkkuja kultavadeista ja sˆi oikein, oikein kyllikseen, kunnes viimeinenkin leip‰pala ja viimeinenkin ˆljypisara oli loppunut. Kun h‰nen k‰tens‰ ei en‰‰ tavannut mit‰‰n tyhj‰lt‰ laudalta, niin unelma ‰kki‰ h‰lveni h‰nen mielest‰‰n ja h‰mm‰styen sek‰ kauhistuen h‰n katseli tyhj‰‰ ˆljy-astiaa ja sit‰ paikkaa, jossa leip‰ ‰sken oli ollut. "Voi," h‰n huoahti syd‰mens‰ pohjasta, k‰‰nt‰en laudan kumoon, ik‰‰nkuin olisi muka ollut mahdollista lˆyt‰‰ uutta leip‰‰ ja uutta ˆljy‰ sen alapuolelta, pudisti pettynein toivein p‰‰t‰‰n ja katseli miettiv‰isen‰ helmaansa; mutta vain hetkisen aikaa, sill‰ nyt avautui huoneen ovi ja sis‰‰n astui h‰nen soreavartaloinen sisarensa Klea, jonka niukan aterian h‰n unelmissaan oli syˆnyt, sen sijaan ett‰ h‰nen sisarensa oli h‰nen t‰htens‰ valvonut puolen yˆt‰ ja sitten viel‰ ennen p‰iv‰n nousua l‰htenyt auringonl‰hteest‰ noutamaan vett‰ Serapiin alttarille aamu-uhria varten. Tulija tervehti toista ‰‰netˆnn‰ yst‰v‰llisesti nyˆk‰ten. H‰n n‰ytti liiaksi v‰syneelt‰ puhumaan, pyyhki takaraivoansa verhoavalla hunnulla hien otsaltaan ja istuutui arkun kannelle. Irene katseli ensin vain tyhj‰‰ lautaa ja mietti, pitikˆ h‰nen tunnustaa rikoksensa ja pyyt‰‰ uupuneelta siskoltansa anteeksi, vai -- ja t‰m‰ oli usein h‰nelle onnistunutkin -- h‰‰t‰isikˆ h‰n pilanteolla ansaitsemansa nuhtelun. J‰lkimm‰inen n‰ytti h‰nest‰ helpommalta ja h‰n valitsi sen vuoksi sen. Rivakasti, vaan kuitenkin hiukan v‰kin‰isesti, h‰n astui sisarensa luo ja lausui ivallisen totisena: "Katsos t‰nne, Klea, etkˆ sin‰ huomaa minussa mit‰‰n? Min‰ n‰yt‰n varmaankin krokodiililta, joka on syˆnyt niilihevosen, tai sellaiselta kuin pyh‰ k‰‰rme kaniinin nielaistuaan. Katsos nyt, kun min‰ sˆin leip‰‰ni, niin aivan aavistamattani sinunkin leip‰si tuli hampaitteni v‰liin, mutta nyt min‰ ai'on..." Klea, jota h‰n n‰in puhutteli, loi silm‰yksen tyhj‰lle laudalle ja keskeytti sisarensa puheen hiljaa huudahtaen: "Minun oli niin n‰lk‰." N‰m‰t sanat eiv‰t ilmaisseet mit‰‰n moitetta, ainoastaan suurta v‰symyst‰, ja kun nuori rikoksentekij‰ nyt katseli kotiin tullutta sisartansa sek‰ n‰ki h‰nen v‰syneen‰ ja kumartuneena istuvan ja sanallakaan vastaamatta kantavan k‰rsim‰‰ns‰ v‰‰ryytt‰, niin s‰‰li ja suru valtasivat h‰nen hell‰tunteisen syd‰mens‰. ƒ‰neens‰ itkien h‰n heitt‰ytyi sisarensa eteen, syleili h‰nen polviansa ja puhkesi n‰ihin, nyyhkytysten tuon tuostakin keskeytt‰miin sanoihin: "Voi Klea, Klea raukka, mit‰ taas olen tehnyt sinulle! En min‰ suinkaan tahtonut loukata sinua. Min‰ en itsek‰‰n k‰sit‰, kuinka se k‰vi. Mutta mik‰ minun p‰‰h‰ni pist‰‰, sen min‰ teen, se minun t‰ytyy tehd‰, ja vasta sittenkun se on tehty, tied‰n oliko se oikein vai v‰‰rin. Sin‰ olet minun t‰hteni valvonut ja vaivannut itse‰si, ja min‰, ilke‰ tyttˆ, palkitsen sinua siten! Mutta sin‰ et saa n‰hd‰ n‰lk‰‰, sin‰ et saa, et, et saa!" "J‰t‰ se sikseen," toinen sanoi ja siveli hell‰sti sisarensa ruskeita hiuksia. T‰t‰ tehdess‰‰n h‰nen k‰tens‰ sattui h‰nen sisarensa kiilt‰viss‰ kutrissa oleviin orvokkeihin. H‰nen huulensa vavahtivat ja h‰nen v‰syneet silm‰ns‰ vilkastuivat, kun ne huomasivat kukat ja tyhj‰n maljan, johon h‰n ne eilen oli huolellisesti pannut. Irene huomasi heti muutoksen sisarensa piirteiss‰, mutta koska h‰n luuli sen olevan vain kauniin koristuksen tuottamaa h‰mm‰styst‰, niin h‰n iloisesti kysyi: "Kaunistavatko kukat mielest‰si minua?" Klean k‰si oli jo ojennettuna irroittamaan orvokkia yh‰ viel‰ h‰nen edess‰‰n polvillaan olevan tytˆn ruskeista hiuksista -- mutta t‰m‰n kysymyksen kuultuansa h‰n antoi k‰tens‰ vaipua ja sanoi kovemmasti ja varmemmasti kuin ennen, niin, tytˆn ‰‰neksi h‰mm‰stytt‰v‰n, melkeinp‰ miesm‰isen matalalla, mutta kuitenkin soinnukkaalla ‰‰nell‰: "Kukat ovat minun, mutta pid‰ niit‰, kunnes ne puolip‰iv‰n aikaan ovat lakastuneet, silloin anna ne minulle takaisin." "Ovatko ne sinun?" toinen kysyi ja k‰‰nsi ihmetellen suuret silm‰ns‰ sisareensa, jonka omaisuus t‰h‰n hetkeen saakka oli ollut myˆs h‰nenkin. "Mutta olenhan aina saanut ne kukat, jotka sin‰ olet tuonut kotiin; mit‰ erinomaista on sitten n‰iss‰?" "Ne ovat orvokkia, niinkuin kaikki muutkin," Klea kovin punehtuen vastasi, "mutta kuningatar on pit‰nyt niit‰." "Kuningatar!" h‰nen sisarensa huudahti hyp‰ht‰en lattialta ja lˆi h‰mm‰styen k‰tens‰ yhteen. "H‰nkˆ antoi sinulle kukat? Ja nytkˆ vasta sin‰ kerrot sen minulle? Kun eilen tulit kotiin juhlakulkueesta, niin kysyit vaan jalkaani ja olivatko vaatteeni ehein‰, mutta sitten et puhunut sanaakaan muuta minulle. Saitko kukat Kleopatralta itselt‰?" "Kuinka olisin voinut saada ne h‰nelt‰!" Klea vastasi. "Er‰s h‰nen seuruestaan heitti ne minulle, mutta j‰tet‰‰n se! Anna minulle pullo; suuni on kuiva, ja tuskin voin puhuakaan janolta." H‰nen t‰t‰ puhuessaan hehkuva puna oli taasen levinnyt h‰nen poskilleen, mutta Irene ei sit‰ huomannut, sill‰ iloisena siit‰, ett‰ h‰n jollakin palveluksella saattoi hyvitt‰‰ rikostansa, h‰n oli rient‰nyt vesi-astialle ja sill‰ aikaa kun Klea t‰ytteli ja tyhjenteli pient‰ puupikariaan, h‰n sanoi kohottaen sirosti pient‰ jalkaansa ja n‰ytt‰en sit‰ juovalle sisarellensa: "Katsos vain, naarmu on jo aivan parantunut, ja nyt saatan taas pit‰‰ sandaaleja. Nyt sidon ne jalkoihini ja l‰hden pyyt‰m‰‰n Serapionilta leip‰‰ sinulle, ja h‰n antaa meille ehk‰ pari taateliakin. Hellit‰ hihnaa hiukan t‰st‰ nilkkaluun kohdalta; se jo koskee minuun, jota sin‰ tuskin huomaatkaan. Katsoppas kuinka vakavasti voin astua sill‰. Puolip‰iv‰n aikaan tulen j‰lleen t‰ytt‰m‰‰n sinun kanssasi ruukkua uhria varten. Siin‰ juhlakulkueessa, joka eilen p‰‰tettiin panna toimeen, saatan olla muassasi. Tokkohan kuningatar ja ne ylh‰iset vieraat taas katselevat kulkuetta? Se vasta olisi hauskaa! Nyt min‰ l‰hden, ja ennenkuin sin‰ olet juonut viimeist‰ pikarillista, olet saapa leip‰‰, sill‰ jos kauniisti puhun vanhukselle, niin h‰n ei ole kielt‰v‰." Kun Irene avasi oven selki-sel‰lleen ja kun auringon valo kirkkaasti paistoi h‰neen, niin h‰nen ruskeat hiuksensa v‰lkkyiv‰t kullan loistavina, ja h‰nen sisarestaan, t‰m‰n h‰nt‰ katsellessa, tuntui silt‰, kuin se sulouden hohde, joka h‰nt‰ ymp‰rˆi, sekaantuisi p‰iv‰n t‰hden s‰teisin. Orvokit olivat viimeiset, mit‰ j‰ljelle j‰‰nyt n‰ki poismenev‰st‰. H‰n oli yksin, ja keve‰sti nyykytt‰en p‰‰t‰‰n h‰n mumisi itsekseen: "Min‰ annan h‰nelle kaikki ja h‰n ottaa minulta ainoankin, mit‰ minulla on. Kolme kertaa Roomalainen on tavannut minut, eilen h‰n antoi minulle orvokit ja minun piti ne k‰tke‰, mutta nyt..." H‰n puristi t‰t‰ sanoessaan pikaria, jota h‰n piti k‰dess‰‰n, lujemmin vasten rintaansa ja h‰nen huulensa vavahtelivat, mutta vain tuokion aikaa, sitten h‰n ojensihe ja sanoi lujasti: "Niin pit‰‰kin olla!" Sitten h‰n vaikeni, asetti astian viereens‰ arkulle, siveli k‰mmenell‰‰n otsaansa, ik‰‰nkuin sit‰ kivist‰isi, katseli uneksien helmaansa, ja pian vaipui h‰nen uupunut p‰‰ns‰ ja h‰n oli nukahtanut. TOINEN LUKU. Pastophoriumiksi kutsuttiin sit‰ tiilirakennusta, jossa sisarusten huone oli, ja jossa myˆskin temppelin muut palvelijat sek‰ pyhiss‰vaeltajat asuivat. N‰m‰t viimemainitut tulivat t‰nne kaikista Egyptin eri osista ja j‰iv‰t t‰nne jumalan pyh‰‰n paikkaan mielell‰‰n yˆksi. Sittenkuin Irene oli l‰htenyt sisarensa luota, h‰n meni monen oven ohitse, jotka olivat avatut auringon nousun j‰lkeen, vastasi monien tuttujen ja tuntemattomien kasvojen tervehdykseen, jotka katselivat h‰nt‰ niin yst‰v‰llisesti, kuin jokin hyv‰ enne olisi tullut heid‰n osakseen aamuhetken‰, ja ehti pian er‰‰n sivurakennuksen luo, joka liittyi pastophoriumin pohjoiseen p‰‰h‰n ja jossa ei ollut ovea, vaan sen sijaan kuusi, miehen korkeudella maasta olevaa ikkuna-aukkoa, mitk‰ salvatta aukenivat sein‰st‰ ulosp‰in. Ensimm‰isest‰ aukosta, jonka luokse h‰n saapui, katseli h‰nt‰ er‰‰n ukon kalpeat, moniin kurttuihin rypistyneet kasvot. H‰n tervehti hilpe‰sti vanhusta Hellenien iloisella tervehdyksell‰: "Iloitse!" -- mutta huuliansa liikuttamatta t‰m‰ totisesti ja arvokkaasti laihalla k‰dell‰‰n ja pienill‰, j‰ykill‰ ja laimeilla silmill‰‰n viittasi h‰nt‰ odottamaan ja antoi h‰nelle sitten puisen lautasen, jolla oli muutamia taatelia ja leiv‰n puolikas. "Jumalan alttarilleko?" tyttˆ kysyi. Ukko nyˆkk‰si myˆnt‰v‰sti p‰‰t‰‰n ja Irene k‰vi niin vakavana kuin kuka hyv‰ns‰, joka tiet‰‰, mit‰ h‰nelt‰ vaaditaan, keveine kannettavineen eteenp‰in. Mutta vasta muutamia askeleita kuljettuaan, ennenkuin h‰n viel‰ oli ehtinyt ensimm‰isen ikkunan luo, h‰n hiljensi kulkuansa, sill‰ kovia ‰‰ni‰ ja askeleita kuului, ja pian ilmaantui juuri siin‰ pastophoriumin p‰‰ss‰, jota h‰n l‰hestyi, ja johon liittyi pieni, ymp‰rˆiv‰n muurin ulkopuolelle laveneva, Serapiille pyhitetty akaasialehto, muutamia miehi‰, joiden n‰kˆ her‰tti h‰nen huomiotansa, mutta h‰n ei mennyt vieraita vastaan, vaan hiipi ihan pastophoriumin seinustalle kuuntelemaan heid‰n puhettansa ja odottamaan heid‰n poistumistansa. Varhaisten temppeliss‰ k‰vij‰in edell‰ kulki voimakas mies, pitk‰ sauva oikeassa k‰dess‰‰n, ja puhui kahdelle per‰ss‰ tulevalle herralle viran-omaisten oppaitten tapaan, jotka kertoilevat siten, kuin he lukisivat kuuntelijoilleen jostakin n‰kym‰ttˆm‰st‰ kirjasta, ja joita kukaan ei h‰iritse kyselem‰ll‰, koska he kuitenkaan tuskin tiet‰v‰t enemm‰n, kuin mit‰ he itse kertovat. H‰nen kaikkea muuta kuin tarkkaavaisina olevista kuuntelijoistaan toinen oli pukeutunut pitk‰‰n kirjavaan poimuiseen viittaan, joka oli runsaasti kaunistettu kultaisilla vitjoilla ja renkailla, jota vastoin toisen yll‰ oli, paitse lyhytt‰ ihokasta, vain valkeasta villakankaasta tehty roomalainen tooga vasemman olan yli heitettyn‰. H‰nen vanhahko, komeasti puettu seuralaisensa oli lihavakasvoinen, parraton, ohut- ja harmaatukkainen mies. Irene katseli k‰tkˆst‰‰n ihaillen ja kummastellen j‰lkimm‰ist‰, miehist‰, mutta vain sit‰ varten, jotta h‰n, kylliksi katseltuaan sit‰ kangasta ja niit‰ koristuksia, joita miehell‰ oli, silm‰ilisi h‰nen rinnallaan k‰yv‰n nuorukaisen solakkaa vartaloa. "Niinkuin kokki Hui'n villakoira ja nuori leijona," h‰n itsekseen mumisi tarkastellessaan toisen velttoa kulkua ja toisen vakaita j‰ntevi‰ askeleita. Sen ohessa h‰n tunsi suuresti haluavansa osoitella vanhempaa miest‰, mutta uhkamielinen taipumus sammui pian, sill‰ tuskin opas oli kertonut Roomalaiselle, ett‰ hurskasten miesten kammiot olivat t‰‰ll‰, ett‰ he Serapiille vihittyin‰ palvelivat jumalaa vapa-ehtoisessa vankeudessaan, ett‰ he ottivat ravintonsa vastaan ikkunasta -- ja h‰n n‰ytti sauvallaan sit‰ -- kun yht'‰kki‰ luukku, johon opas oli sauvallaan koskettanut, lensi niin nopeasti ja voimakkaasti auki, kuin jokin tuulen puuska olisi siihen tarttunut ja paiskannut sen sein‰‰ vastaan. Yht‰ v‰leen pist‰ytyi ikkunasta esiin julmistunut, leijonan harjan tapaisen, harmaan tukan ymp‰rˆim‰ ihmisp‰‰ ja huusi syv‰ll‰, kovalla ‰‰nell‰ koputtajalle: "Jos minun luukkuni olisi sinun selk‰nahkasi, sin‰ h‰vytˆn roisto, niin siin‰ tapauksessa pitk‰ keppisi olisi sattunut oikeaan paikkaan. Taikka jospa t‰m‰n kieleni asemasta olisi kalikka suussani, niin silloin sit‰ liikuttelisin, kunnes se v‰syisi kuten puhujan kieli, joka kolme tuntia on puinut kuivia olkiaan kansalle. Tuskin on aurinko noussut, kun tuo senkin herkkuvatsa p‰‰st‰‰ joukon uteliaita renttuja luoksemme! Her‰t‰ nyt t‰st‰ l‰hin meid‰t unesta keskell‰ yˆt‰ ja heittele kivi‰ meid‰n lahonneille puuluukuillemme. Viime tervehdykseni on vaikuttanut sinuun kolmeksi viikoksi; se, jonka t‰n‰‰n annan sinulle, vaikuttaa toivoakseni pitemm‰ksi aikaa. Kuulkaa minua, te herrat! Samoin kuin korpit lentelev‰t sotajoukkojen j‰ljess‰, ahmiakseen kaatuneitten ruumiita, samoin tuokin kuljeskelee vieraitten kanssa tyhjent‰‰kseen heid‰n taskujansa. Ja sin‰, joka sanot itse‰si tulkiksi, vaan joka kreikkaa opetellessasi unhotit senkin v‰h‰n egypti‰, kuin ennen osasit, kuule nyt t‰m‰: jos tahdot opastaa vieraita, niin vie heid‰t sphinksien luo ja anna heid‰n Ptah'n temppeliss‰ tiedustella Apiilta heid‰n tulevaisuuttaan tahi vie heid‰t Aleksandriaan kuninkaan mets‰styspuistoon tahi Kanopon kapakkoihin, vaan ‰l‰ t‰nne meid‰n luoksemme, sill‰ me emme ole mit‰‰n fasaania emmek‰ huilunsoittajattaria tai muita ihmeellisi‰ el‰imi‰, joiden pit‰isi esiyty‰ ihmisten tˆllistelt‰viksi. Teid‰n, herrat, pit‰‰ hankkiman itsellenne parempi opas, kuin tuo kielikontti, joka tuossa edess‰nne helistelee kurjia kilusiaan. Mit‰ teihin itseenne tulee, niin tahdon teit‰ vaan huomauttaa er‰‰st‰ asiasta: uteliaat silm‰t ovat kuin kantap‰ill‰ kuljeskelevat vieraat, joita viisas is‰nt‰ v‰ltt‰‰ sulkemalla heilt‰ oven." Taas Irene pel‰styi ja hiipi l‰hemm‰ksi sit‰ pylv‰st‰, jonka takana h‰n oli piilossa, sill‰ luukku, jota erakko oli vet‰nyt sen syrj‰‰n kiinnitetyst‰ nauhasta, lensi r‰m‰ht‰en kiinni ja peitti h‰net vieraitten n‰ht‰vist‰; mutta vain silm‰nr‰p‰ykseksi, sill‰ lahonneet saranat, joilla se oli kiinnitetty, ei kest‰nytk‰‰n voimakasta tempausta, vaan vaipui vaipumistaan maata kohti. Kiivas vanhus ojensi vilkkaasti k‰tens‰ tarttuakseen siihen ja nostaakseen sen j‰lleen ylˆs, mutta se oli liian raskas ja h‰nen yrityksens‰ olisi tuskin onnistunutkaan, joll'ei roomalaistapaan pukeutunut nuorukainen olisi tullut h‰nelle avuksi sek‰ k‰dell‰‰n ja olallaan kohottanut ylˆs putoavan luukun keve‰sti ja ilman ponnistuksitta, ik‰‰nkuin se ei olisikaan ollut tehty lujista lankuista, vaan punottu pienist‰ pajun vitsoista. "Viel‰ v‰h‰n korkeammalle," erakko huusi auttajalleen. "Pankaamme se kapealle syrj‰lleen! Niin! Tyˆnn‰ sit‰ viel‰ v‰h‰n! Siin‰ se kurja mˆhk‰le oli ja siin‰ se olkoon. Jos yˆlepakot tulevat ensi yˆn‰ minua tervehtim‰‰n, niin olen ajatteleva teit‰ ja tervehtiv‰ niit‰ teid‰n puolestanne!" "Sin‰ teet paraiten, jos s‰‰st‰t itselt‰si sen vaivan," nuori mies sanoi kylm‰sti ja ylh‰isesti. "Min‰ l‰het‰n luoksesi salvumiehen, joka panee luukun kiinni; me pyyd‰mme myˆskin sinulta anteeksi, sill‰ me olemme olleet syyn‰ siihen vahinkoon, joka on sinua kohdannut." Harmaap‰‰ antoi nuoren miehen puhua loppuun ja sanoi tarkastettuaan h‰nt‰ kiireest‰ kantap‰‰h‰n: "Sin‰ olet v‰kev‰, ajattelet ymm‰rt‰v‰isesti ja miellytt‰isit minua, jos olisit toisenlaisessa seurassa. Salvumiest‰ en tarvitse, l‰het‰ minulle vaan vasara, kirves ja muutama vahva naula; jos muuten viel‰ tahtoisitte tehd‰ minulle palveluksen, niin l‰htek‰‰ t‰‰lt‰." "Me l‰hdemme jo," kirjavaan vaatteesen pukeutunut vastasi naismaisen kime‰ll‰ ‰‰nell‰. "Mit‰ muuta, kuin poistua, saattaisi mies, jonka p‰‰lle konnat varmasta piilopaikastaan heitt‰v‰t lokaa!" "L‰hde vaan, l‰hde," nauroi se, jota t‰ten pilkattiin, "ja jos tahdot, niin mene aina Samothrakheen asti, suuri Euleus; tiet‰ et suinkaan viel‰ ole unohtanut, sen j‰lkeen kun neuvoit kuningasta pakenemaan aarteineen sinne. Vaan joll'et kuitenkaan luule yksin osaavasi sinne, niin min‰ neuvon sinulle tulkin ja oppaan, joka sinulle tien ilmoittaa." Eunukki Euleus, kuningas Ptolemaioksen, jota kutsuttiin Philometoriksi eli ‰iti‰ns‰ rakastavaksi, uskottu neuvon-antaja, kalpeni kuullessaan n‰m‰t sanat, loi vihaisen silm‰yksen vanhukseen ja viittasi nuorta Roomalaista tulemaan; mutta t‰m‰ ei tahtonutkaan l‰hte‰, sill‰ tuo tuima, eriskummallinen ukko miellytti h‰nt‰, ehk‰p‰ juuri sen vuoksi, ett‰ h‰n itse tiesi miellytt‰v‰ns‰ ukkoa, joka muuten ei juuri s‰‰stellyt vastenmielisyytt‰‰n. Muuten h‰n ei huomannut mit‰‰n muutettavaa h‰nen tuomiossaan n‰itten miesten suhteen, jotka olivat h‰nen seurassaan, ja sen vuoksi h‰n k‰‰ntyi eunukin puoleen ja sanoi kohteliaasti: "Ota vastaan kiitokseni seurastasi ‰l‰k‰ kauvemmin huoli minun t‰hteni pid‰tty‰ t‰rkeist‰ toimistasi." Euleus kumarsi ja vastasi: "Min‰ tied‰n, mit‰ minun virkaani tulee. Kuningas uskoi minut sinua opastamaan; salli siis minun odottaa sinua tuolla akaasiain varjossa." Kun eunukki yhdess‰ oppaan kanssa l‰hestyi viheri‰ist‰ lehtoa, niin Irene vihdoinkin toivoi saavansa tilaisuuden ilmoittaa pyyntˆns‰, mutta Roomalainen oli j‰‰nyt vanhuksen kammion edustalle ja aloittanut t‰m‰n kanssa keskustelun, jota Irene ei rohjennut keskeytt‰‰. Hiljaa huoahtaen h‰n asetti lautasen, joka oli h‰nelle annettu, vieress‰‰n olevalle kivipatsaalle, nojautui jalat ja k‰sivarret ristiss‰ sein‰‰ vasten ja alkoi j‰lleen tarkkaavaisena kuunnella. "Min‰ en ole Kreikkalainen," nuorukainen sanoi, "ja sin‰ erehdyt, kun luulet minun uteliaisuudesta tulleeni Egyptiin ja sinun luoksesi." "Mutta se, joka menee temppeliin vain rukoillaksensa," toinen h‰net keskeytti, "se ei ota kumppalikseen luullakseni Euleuksen tapaisia tai muita sellaisia, kuin nuot molemmat, jotka eiv‰t varmaankaan rukoile sinulle siunausta tuolla akaasiain alla; min‰ ainakaan, vaikkapa olisin satunnaisesti varaskin, en menisi heid‰n kanssansa varastamaan. Mik‰ sinut sitten on tuonut Serapiin luo?" "Nyt olisi minun vuoroni syytt‰‰ sinua uteliaisuudesta." "No niin," vanhus lausui. "Kuten rehellinen kauppamies otan vastaan rahan, mill‰ itse mielell‰ni muille maksan. Sin‰ tulet varmaankin selitytt‰m‰‰n jotakin unta tai maataksesi temppeliss‰ ja n‰hd‰ksesi siell‰ jonkin ilmestyksen?" "N‰yt‰nkˆ sitten niin uniselta," Roomalainen kysyi, "ett‰ nyt, tuntia j‰lkeen auringon nousun, tahtoisin uudestaan panna maata?" "Saattaisihan niinkin olla," erakko lausui, "ett'et viel‰ ole saanut loppuun eilisp‰iv‰‰, ja ett‰ juhla-aterian p‰‰tytty‰ on pist‰nyt p‰‰h‰si k‰yd‰ meid‰n luonamme ja -- maata Serapiin huoneessa pois p‰‰nkivistyksesi." "Paljonkin ulkopuolella n‰it‰ muuria vallitsevasta el‰m‰st‰ n‰ytt‰‰ olevan sinulle tunnettua," Roomalainen vastasi, "ja jos kadulla sinut tapaisin, niin pit‰isin ihan varmaan sinua laivurina tahi rakennusmestarina, joka on monen nurjamielisen tyˆmiehen k‰skij‰. Sen mukaan, mit‰ Atheenassa ja t‰‰ll‰ on kerrottu sinusta ja muista kaltaisistasi, olen luullut sinua aivan toisen laiseksi." "Mink‰ laiseksi sitten?" Serapion nauroi. "T‰t‰ min‰ kysyn, vaikka joudunkin sen vaaran alaiseksi, ett‰ viel‰ kerran pid‰t minua uteliaana." "Kyll‰h‰n min‰ saattaisin vastata sinulle," toinen lausui, "mutta jos sanoisin selv‰n totuuden, niin min‰ joutuisin viel‰ suurempaan vaaraan, ett‰ sin‰ ajaisit minut luotasi yht‰ siivosti kuin opas raukkanikin." "Puhu vain," vanhus vastasi; "eri ruumiita varten minulla on erilaisia vaatteita eik‰ huonoimpia sit‰ varten, joka minulle tarjoopi harvinaista totuutta. Mutta ennenkuin annat katkeran palasi nielt‰v‰kseni, niin sano minulle, mik‰ nimesi on." "Kutsunko t‰nne oppaani?" Roomalainen kysyi ivallisesti nauraen. "H‰n osaa esitell‰ minut sinulle sek‰ kertoa koko sukuni historian. Mutta leikki syrj‰‰n, nimeni on Publius." "Varmaankin joka kolmannella maanmiehist‰si on sama nimi." "Min‰ olen Corneliolaisten, viel‰p‰ Scipioidenkin sukua," nuorukainen vastasi hilliten ‰‰nt‰ns‰, ik‰‰nkuin h‰n tahtoisi p‰‰st‰ ylist‰m‰st‰ ylh‰ist‰ nime‰ns‰. "Niinmuodoin korkea ja mahtava herra," erakko sanoi ja kumarsi kammiossaan. Sen tiesinkin sit‰ paitse, sill‰ niin vakavasti k‰y vaan jalosukuinen sinun ij‰ll‰si, jolloin ihmisell‰ on viel‰ hennot nilkkaluut vahvoissa jaloissaan. Niinmuodoin Publius Cornelius..." "J‰t‰ ne sikseen ja kutsu minua vain Scipio'ksi taikka viel‰ mieluummin esinimell‰ni Publiukseksi," nuorukainen pyysi. "Sinun nimesi on Serapion, ja nyt tahdon kertoa sinulle sen, mit‰ olet minulta tahtonut tiet‰‰. Kun minulle kerrottiin, ett‰ t‰ss‰ temppeliss‰ lˆytyi ihmisi‰, jotka antoivat sulkea itsens‰ koko ij‰kseen pieniin kammioihin, mietti‰ksens‰ niiss‰ uniaan ja viett‰‰kseen el‰m‰‰ns‰ tutkistelemuksissa, niin luulin, ett‰ ne olivat joko tyls‰p‰isi‰ tahi narria, tahi kumpiakin samalla kertaa." "Aivan oikein, aivan oikein." Serapion puuttui Corneliolaisen puheesen; "mutta sin‰ et ole ajatellut nelj‰tt‰ mahdollisuutta. Mit‰h‰n sanoisit, jos n‰iss‰ miehiss‰ olisi niit‰kin, joita pidet‰‰n vasten heid‰n tahtoaan suljettuina, ja jos min‰kin juuri olisin niit‰? Min‰ olen kysellyt sinulta paljon, etk‰ sin‰ olekaan ollut minulle vastaamatta; sent‰hden sin‰kin voinet saada tiet‰‰, miten min‰ olen joutanut t‰h‰n kurjaan h‰kkiin ja miksi min‰ t‰‰ll‰ pysyn. Min‰ olen hyv‰‰ syntyper‰‰, sill‰ is‰ni oli t‰m‰n temppelin jyv‰-aitan esimies ja synty‰‰n Makedonialainen, ‰itini taas egyptil‰isnainen. H‰n synnytti minut onnettomana hetken‰, Paophikuun seitsem‰nten‰kolmatta p‰iv‰n‰, joka pyhien kirjojen mukaan on paha p‰iv‰, ja sin‰ p‰iv‰n‰ syntynytt‰ lasta pit‰‰ pidett‰m‰n huoneesen suljettuna, sill‰ h‰n on k‰‰rmeen pistosta kuoleva. Juuri t‰m‰n pahan ennustuksen t‰hden ovat monet niist‰, jotka ovat syntyneet samana p‰iv‰n‰ kuin min‰, jo ennenkin joutuneet t‰llaiseen h‰kkiin. Is‰ni olisi mielell‰‰n antanut minut olla vapaana, mutta enoni, muudan Ptah'n temppelin tahtien-selitt‰j‰, joka oli ‰idilleni kaikki kaikessa, sek‰ h‰nen yst‰v‰ns‰ lˆysiv‰t viel‰ monta huonoa merkki‰ minusta, lukivat t‰hdist‰ onnettomuutta el‰m‰lleni, vakuuttivat ett‰ Hathorit olivat m‰‰r‰nneet minulle vaan huonoja onnen vaiheita ja ahdistelivat ‰iti‰ni siksi ett‰ minut -- me asuimme Memphiiss‰ -- p‰‰tettiin sulkea. Minun on kiitt‰minen t‰st‰ kurjuudesta omaa ‰iti‰ni, joka sulasta rakkaudesta on sen minulle saattanut. Sin‰ katsot niin kysyv‰isesti minuun: niin, niin, poika, kyll‰ el‰m‰ sinullekin on opettava sen, ett‰ ilke‰ viha pikemmin kohtaa sen, johon sit‰ suunnataan, kuin sokea lempeys, joka kulkee tarkoitusper‰ns‰ ohitse. Lukemaan ja kirjoittamaan ja muuta, mit‰ papin pojille opetetaan, olen oppinut, mutta en koskaan k‰rsiv‰llisen‰ kohtalooni tyytym‰‰n. -- Kun tulin partasuuksi, niin minun onnistui p‰‰st‰ vapaaksi ja min‰ olen lavealti matkustellut pitkin maailmaa. Myˆskin Roomassa olen ollut, Karthagossa ja Syriassa. Vihdoin halusin taas juoda Niilin vett‰, ja min‰ palasin takaisin Egyptiin. Miksi? Sen vuoksi ett‰ monesti minusta, narrista, tuntui silt‰, kuin vesi ja leip‰ ja vankeus kotona olisi maistunut paremmalta, kuin leivokset, viini ja vapaus vieraassa maassa. "Kotitalossani tapasin en‰‰ vain ‰itini elossa, sill‰ is‰ni oli kuollut suruun. Ennen pakenemistani h‰n oli viel‰ uhkea vaimo, mutta kotiin tullessani h‰n oli jo aivan menehtynyt ja kuolemaisillaan. Surressaan minua, kurjaa, h‰n oli riutunut, l‰‰k‰ri sanoi, ja t‰t‰ minun oli vaikein kest‰‰. Kun vihdoinkin t‰m‰ hyv‰, rakas vaimo, joka niin lempe‰sti osasi hyv‰ill‰ minua, rajua veitikkaa, kuolinvuoteellaan pyysi minua palaamaan erakkokammiooni, niin min‰ lupasin ja vannoin k‰rsiv‰llisesti pysyv‰ni h‰kiss‰ni kuolemaani saakka, sill‰ min‰ olen sellainen kuin pohjoismaiden vesi; joko lapsi saattaa minua liikuttaa pienill‰ k‰tˆsill‰‰n, tai olen myˆskin kylm‰ ja kova kuin kristalli. ƒitini kuoli heti minun vannottuani, ja, niinkuin n‰et, olen pit‰nytkin sanani -- sin‰ olet myˆskin huomannut sen, miten kohtaloani k‰rsin." "K‰rsiv‰llisesti kyll‰," Publius h‰nt‰ keskeytti. "Min‰ ainakin ravistelisin paljoa hillittˆm‰mmin kahleitani, ja luullakseni sinusta tuntuu hyv‰lt‰, kun saat kylliksesi raivoilla, kuten ‰sken." "Niin suloiselta kuin Khioksen viini," erakko vastasi maiskutellen kielell‰‰n, ik‰‰nkuin h‰n olisi tuota jaloa ryp‰leen nestett‰ maistellut, ja kuroitti pˆrrˆist‰ p‰‰t‰‰n akkunasta. Silloin h‰n huomasi Irenen ja huusi heti iloisesti h‰nelle: "Mit‰ siell‰ teet, lapseni? Sin‰ seisot siin‰, kuin onnea odottaisit, saadaksesi toivottaa sille hyv‰‰ huomenta." Tyttˆ tarttui heti lautaan, silitti toisella k‰dell‰‰n hiuksiaan, ja h‰nen vienosti punastuen l‰hestyess‰‰n miehi‰, Publius katseli h‰mm‰styneen‰ ja ihmetellen h‰nt‰. Paitse h‰nt‰ myˆskin muudan toinen, joka kiiruhti akaasialehdosta Roomalaisen luo, oli kuullut Serapionin sanat ja huusi, ennenkuin h‰n viel‰ oli p‰‰ssyt heid‰n luoksensakaan: "Sanooko tuo mies, ett‰ t‰m‰ tyttˆ odottaa onnea? Etk‰ sin‰ Publius, vaikka kuulet sen, vastaa, ett‰ h‰nen juuri pit‰isi tuoman onnea sinne, miss‰ h‰n vain n‰ytt‰ytyy?" Se, joka n‰in puhui, oli eritt‰in huolellisesti pukeutunut Kreikkalainen, joka nyt pisti k‰dess‰ns‰ olevan granaattikukan korvansa taakse, voidakseen puristaa yst‰v‰ns‰ Publiuksen k‰tt‰ ja sitten k‰‰nt‰‰ kauniit, vallattomat ja melkein tyttˆm‰isen hienopiirteiset kasvonsa erakon puoleen, sill‰ h‰n tahtoi puheellansa her‰tt‰‰ t‰m‰nkin huomiota. "Min‰ l‰hestyn sinua tervehtien Platon tavalla: toimi kauniisti ja oikein!" h‰n huudahti ja jatkoi sitten tyynemmin: "Tuskin sin‰ tarvitsetkaan t‰t‰ kehoitusta, sill‰ olethan niit‰, jotka tiet‰v‰t taistelussaan hankkia itselleen oikean, se on, sis‰llisen vapauden, sill‰ kukapa olisi vapaampi kuin se, joka ei mit‰‰n tarvitse? Mutta koska kukaan ei ole jalompi kuin vapain kaikista vapaista, niin ota vastaan kunnioitukseni ja miellytt‰kˆˆn sinua Korintholaisen Lysiaan tervehdys, joka Aleksanderin tavoin mielell‰ns‰ vaihtaisi tilaa sinun, Egyptin Diogeneen kanssa, jos h‰n vaan saisi sinun muuten vastenmielisen asuntosi aukosta katsella alati t‰t‰ rakastettavaa neitoa." "Kylliksi, nuori herraseni," Serapion keskeytti Kreikkalaisen nopean sanatulvan. "T‰m‰ neito on meid‰n temppelimme oma, ja se, joka haluaa puhutella h‰nt‰ samoin kuin huilunsoittajaa, se joutuu tekemisiin minun, h‰nen holhoojansa kanssa. Niin, minun kanssani, ja tuo yst‰v‰si kyll‰ todistaa, ett'ei ole juuri etuisata ruveta riitelem‰‰n minun kaltaisteni kanssa. -- V‰istyk‰‰ syrj‰‰n, nuoret herrat, ja sallikaa tytˆn sanoa minulle, mit‰ h‰n tahtoo." Kun Irene sitten seisoi erakon edess‰ sek‰ pikaisesti ja hiljaa oli kertonut h‰nelle, mit‰ h‰n oli tehnyt ja ett‰ h‰nen sisarensa Klea odotti h‰nt‰, niin Serapion ensin nauroi ‰‰neens‰ ja sanoi sitten hiljaisemmalla ‰‰nell‰, mutta iloisesti niinkuin is‰, joka laskee pilaa tytt‰rens‰ kanssa: "Kahden edest‰ h‰n on syˆnyt ja seisoo tuossa varpaillaan kuroitellen minun ikkunaani p‰in, ik‰‰nkuin h‰nen pukunsa ei verhoisikaan ihmislasta joka on liiaksi syˆnyt, vaan ainoastaan hentoa henke‰. Me kyll‰ saatamme nauraa, mutta Klean, tyttˆ paran, on kai n‰lk‰." Irene ei vastannut sanaakaan, mutta kuroittihe viel‰ entist‰ korkeammalle ja, k‰‰ntyen kokonaan Serapioniin p‰in, nyyk‰ytti useampia kertoja vilkkaasti kaunista p‰‰t‰ns‰, ja kun h‰n viel‰, t‰ynn‰ veitikkamaisuutta, syd‰mellisen rukoilevana katseli erakkoa silmiin, t‰m‰ lausui: "Sin‰ tahdot, ett‰ min‰ annan sinulle aamiaiseni vied‰ksesi sen Klealle; mutta ei siit‰ tule mit‰‰n, sill‰ se on jo ollutta ja mennytt‰ eik‰ sit‰ voi saada takaisin; ainoastaan taatelin syd‰mykset ovat en‰‰ j‰ljell‰. Mutta onhan tuolla lautasella, joka on k‰dess‰si, jokseenkin riitt‰v‰ aamiainen." "Se on vanhan Phibiin uhri Serapiille," tyttˆ vastasi. "Hm, hm, niin oikein," vanhus jupisi. "Koska se on jumalalle -- h‰n saattaisi pikemmin olla sit‰ vailla, kuin n‰lk‰inen ihmisparka." Sitten h‰n jatkoi totisena ja arvokkaan n‰kˆisen‰, niinkuin opettaja, joka tahtoo korjata varomatonta puhettansa, mink‰ oppilas on h‰nen suustansa kuullut, toisella paremmalla: "Tosin uskottuihin esineisin ei saa koskea, ja jumala ensin -- sitten ihmiset. Jos vain tiet‰isin, miten... Mutta is‰ni sielun nimess‰, l‰hett‰‰h‰n Serapis itse meille, mit‰ tarvitsemme! Kuule jalo Scipio eli Publius, koska sinua niin saan nimitt‰‰, astu t‰nne ja katso tuonne akaasioihin p‰in. Etkˆ n‰e siell‰ suosikkiani, opasta, leip‰‰ ja paistetuita kananpoikia, joita orjanne ottaa nahkalaukusta? Nyt h‰n asettaa viel‰ viiniruukunkin pˆyt‰liinalle, jonka h‰n on levitt‰nyt Euleuksen suurten jalkojen eteen. Pian he huutavat teit‰ aterialle, mutta min‰ tunnen er‰‰n kauniin, n‰lk‰isen lapsen, jolta valkoinen kissa aamulla varasti aamiaisen. Antakaa minulle h‰nt‰ varten leiv‰n puolikas ja kanan siipi ja, jos tahdotte, viel‰ lis‰ksi granaatti-omena tahi joku niist‰ persikoista, joihin eunukki juuri k‰ypi k‰siksi. Saisi niit‰ olla kaksikin sill‰ min‰ voin k‰ytt‰‰ niit‰ molempia." "Serapion!" Irene sanoi hiukan moittivalla ‰‰nell‰, luoden silm‰ns‰ maahan; mutta Kreikkalainen huudahti innokkaasti: "Enemm‰n, paljoa enemm‰n min‰ saatan sinulle antaa. Min‰ rienn‰n heti..." "Pys‰hdy," Publius h‰nt‰ k‰skev‰sti keskeytti, tarttuen h‰nen olkap‰‰h‰ns‰. "Minulta Serapion pyysi, ja min‰ itse tahdon tehd‰ yst‰v‰ni mieliksi." "Mene sitten!" Kreikkalainen huudahti nopeasti pois kiit‰v‰lle Publiukselle. "Sin‰ et suvaitse Memphiin kauniinten huulten kiitt‰v‰n minua. Katsoppas, Serapion, mit‰ h‰n kiiruhtaa. Nyt t‰ytyy Euleus paran nousta ylˆs. Niilihevonen saattaisi h‰nelt‰ oppia, miten se on teht‰v‰ oikein kˆmpelˆsti. Tuolla tapaa pitkitt‰ mutkitta menetell‰‰n. Roomalainen ei paljon kysele, ennenkuin h‰n ottaa. Kas tuossa h‰nell‰ nyt on, mit‰ h‰n tarvitsee. Kuten lypsinlehm‰, jolta vasikka vied‰‰n pois, Euleus h‰nt‰ katselee. Kyll‰ kai min‰ itsekin paljoa mieluummin sˆisin persikoita kuin katselisin niit‰ viet‰v‰n pois. Mit‰p‰ jos kansa saisi foorumilla n‰hd‰ t‰m‰n! Publius Cornelius Scipio Nasica, suuren Scipio Africanuksen oikea pojanpoika, kantaa aterioidessa palvelevan orjan tavoin vatia kummassakin k‰dess‰‰n! No, Publius, mit‰ Rooma voittajana t‰ll‰ kertaa tuopi muassaan?" "Makeita persikoita ja paistetun fasaanin," Corneliolainen nauroi ja antoi ikkunasta erakolle kaksi vatia. "Vanhuksellekin j‰i viel‰ kylliksi." "Kiitoksia, paljon kiitoksia!" Serapion lausui, viittasi Irenen tulemaan luoksensa, antoi h‰nelle kullan keltaista vehn‰leip‰‰, puolet Euleuksen jo kahtia jakamasta linnusta ja myˆskin kaksi persikkaa ja kuiskasi hiljaa h‰nelle: "Toisen Klea itse noutakoon minulta noiden menty‰ pois. Kiit‰ nyt t‰t‰ hyv‰‰ herraa ja mene." Hetkisen tyttˆ seisoi h‰mm‰styneen‰ ja korvia myˆden punehtuneena, puri alahuultansa pienill‰ kiilt‰vill‰ hampaillaan, ollen ‰‰netˆnn‰ Roomalaisen edess‰, ja v‰ltti h‰nen mustien silmiens‰ totista katsetta. Sitten h‰n tointui ja sanoi: "Sin‰ olet kovin hyv‰. Min‰ en osaa kauniita sanoja puhua, mutta min‰ kiit‰n sinua yst‰v‰llisesti!" "Ja t‰m‰ yst‰v‰llinen kiitos tekee t‰m‰n suloisen aamun minulle viel‰ ihanammaksi," Publius vastasi. "Min‰ ottaisin mielell‰ni yhden sinun hiuksissasi olevista kukista muistoksi t‰st‰ aamusta ja sinusta." "Ota ne kaikki!" Irene huudahti irroittaen nopeasti kukat hiuksistaan ja ojentaen ne Roomalaiselle, mutta ennenkuin t‰m‰ niihin oli tarttunut, Irene veti k‰tens‰ takaisin ja lausui totisena: "Ne ovat olleet kuningattaren k‰dess‰! Sisareni Klea sai ne eilen juhlakulkueessa." Corneliolaisen kasvojen piirteet k‰viv‰t, h‰nen t‰t‰ kuullessaan, totisiksi ja k‰skev‰sti sek‰ Lyhyesti h‰n kysyi: "Onko sisarellasi mustat hiukset ja onko h‰n sinua suurempi ja onko h‰nell‰ juhlakulkueissa kultainen seppele? Antoiko h‰n sinulle n‰m‰t kukat? Antoi, sanotko niin? No niin, h‰n sai minulta kukat, mutta vaikka h‰n otti ne vastaan, niin eiv‰t ne kuitenkaan n‰yt‰ miellytt‰neen h‰nt‰, sill‰ sit‰, mit‰ pidet‰‰n arvossa, ei anneta pois, ja sen vuoksi ne lent‰kˆˆtkin matkoihinsa!" T‰t‰ sanoessaan Publius heitti kukat huoneen yli ja jatkoi sitten lempe‰mm‰ll‰ ‰‰nell‰: "Sinun, lapseni, ei tarvitse k‰rsi‰ mit‰‰n vahinkoa kadottamasi p‰‰koristeen t‰hden. Anna minulle granaattikukkasi, Lysias." "En maar," t‰m‰ vastasi. "Sin‰ tahdoit itse tehd‰ yst‰v‰si Serapionin mieliksi, kun ‰sken estit minua tuomasta persikoita, ja nyt min‰ tahdon omalla k‰dell‰ni antaa granaattikukkani kauniille Irenelle." "No ota h‰nelt‰ sitten kukka," Publius sanoi ja k‰‰ntyi jyrk‰sti selin tyttˆˆn, jonka k‰siss‰ olevalle lautaselle Lysias pani kukkansa, ja johon vieraan ankara k‰ytˆs koski kuin kova k‰si. Sitten tyttˆnen j‰tti ‰‰neti sek‰ kainosti hyv‰sti, p‰‰st‰ksens‰ heti palaamaan asuntoonsa. Publius katseli miettiv‰isen‰ h‰nt‰, kunnes Lysias huudahti: "Mit‰ t‰m‰ on? Olikohan iloinen Eros aamulla eksynyt t‰nne synkk‰‰n Serapiin temppeliin?" "Se ei olisi hyv‰," erakko h‰net keskeytti, "sill‰ pian meid‰n jumalamme jalkain juuressa oleva Kerberus tempaisi tuolta rajulta pojalta," ja t‰t‰ sanoessaan h‰n katsoi ankaran n‰kˆisen‰ Kreikkalaiseen, "h‰nen liikkuvat siipens‰." "Jos h‰n vain antautuu kiinni tuolla kolmip‰iselle pedolle," Lysias nauroi. "Mutta tule nyt, Publius; Euleus on jo kyllin kauvan odottanut." "No mene sitten h‰nen luoksensa," Roomalainen vastasi. "Min‰ tulen heti per‰st‰, mutta ensin on minulla v‰h‰n puhuttavaa Serapionille." Viimemainittu oli, Irenen menty‰, kokonaan k‰‰nt‰nyt huomionsa akaasialehtoon, miss‰ eunukki yh‰ vain syˆd‰ ahmasi. Kun Roomalainen sitten h‰nt‰ puhutteli, h‰n sanoi, vastenmielisesti pudistaen suurta p‰‰t‰ns‰: "Sinun silm‰si eiv‰t varmaankaan ole huonommat, kuin minun. Katsoppas, miten tuo mies j‰rsiess‰‰n liikuttelee leukojaan ja maiskuttelee huuliaan. Serapis viekˆˆn, ihmisen luonnon laadun oppii tuntemaan, kun tarkastelee h‰nen syˆmist‰‰n. Sin‰ tied‰t, ett‰ vastenmielisesti olen t‰ss‰ h‰kiss‰ni, mutta siit‰ olen sille kiitollinen, ett‰ se est‰‰ minua sellaisesta, jota Euleus kutsuu nauttimiseksi, sill‰ nautinto, sen sanon, alentaa ihmist‰." "Sin‰ oletkin suurempi filosoofi, kuin tahdot n‰ytt‰‰k‰‰n," Publius vastasi. "Min‰ en tahdo n‰ytt‰‰ milt‰‰n," erakko vastasi, "sill‰ minusta on saman tekev‰‰, mit‰ ihmiset minusta ajattelevat. Mutta jos se, jolla ei ole mit‰‰n teht‰v‰‰, jota harvoin h‰irit‰‰n, ja joka itsekseen miettii kaikenlaista, on filosoofi, niin kutsu sitten minua siksi, jos niin tahdot. Jos joskus tarvitset neuvoa, niin tule vain luokseni, sill‰ sin‰ miellyt‰t minua ja ehk‰p‰ voisit tehd‰ minulle t‰rke‰nkin palveluksen." "Sano vain," Roomalainen h‰nt‰ keskeytti, "aivan mielell‰ni tahtoisin sinua auttaa." "Ei nyt," Serapion hiljaa vastasi, "vaan tule joskus toiste, kun sinulla on aikaa, tietysti ilman t‰m‰np‰iv‰isi‰ kumppaleitasi, ainakin ilman Euleusta, joka on ilkein konna, mink‰ milloinkaan olen tavannut. Ehk‰ voin jo t‰n‰‰n lausua sinulle, ett'ei pyyntˆni koske minua itse‰ni, sill‰ mit‰ min‰ tarvitsisin, vaan ruukunkantajattarien onnea, jotka molemmat jo olet n‰hnyt, ja jotka tarvitsevat turvaa." "Vanhemman heist‰, Klean t‰hden," Publius avosyd‰misesti vastasi, "tulin t‰nne, enk‰ sinun. H‰nen k‰ynniss‰‰n ja silmiss‰‰n on jotakin, joka muita ehk‰ pit‰‰ et‰‰ll‰, vaan joka minua vet‰‰ h‰nen puoleensa. Miten t‰m‰ ylev‰ olento on joutunut teid‰n temppeliinne?" "Kun toiste tulet t‰nne," erakko vastasi, "niin kerron sinulle sisarusten vaiheet ja sen, mist‰ heid‰n on Euleusta kiitt‰minen. Mene nyt ja ole vakuutettu ett‰ n‰it‰ tyttˆj‰ t‰‰ll‰ hyvin suojellaan. T‰m‰n sanon etenkin Kreikkalaisen t‰hden, joka on liukas hulivili, enk‰ sinun, sill‰ kun kerran olet saava tiet‰‰, keit‰ tytˆt ovat, niin olet mielell‰sikin auttava minua heid‰n hyˆdykseen." "Sen teen nyt jo aivan mielell‰ni," Publius lausui, j‰tti erakon hyv‰sti ja huusi Euleukselle: "T‰m‰ oli suloinen aamu!" "Se olisi ollut minulle viel‰kin suloisempi," eunukki vastasi, "jos olisit antanut minun enemm‰n nauttia sinun seuraasi." "Min‰ olen niinmuodoin ollut kauvemmin poissa kuin on kohtuullista," Roomalainen vastasi. "Sin‰ menettelet teik‰l‰isten tavan mukaan," toinen vastasi, kumartaen syv‰‰n, "jotka antavat itse‰‰n kuninkaittenkin odottaa esihuoneissaan." "Mutta eih‰n sinulla ole ruunua," Publius vastasi, "ja kyll‰h‰n vanha hovimies, jos kukaan, ymm‰rt‰‰ olla k‰rsiv‰llinen..." "Kun se tapahtuu kuninkaan k‰skyst‰," Euleus h‰net keskeytti, "niin harmaap‰inen hovimies on ‰‰neti, vaikkapa vain nuorukaistenkin tekee mieli h‰nt‰ pilkata." "Se koski meit‰ molempia," Publius vastasi, k‰‰ntyen Lysiaasen p‰in. "Vastaa sin‰ nyt h‰nelle, sill‰ min‰ olen kuullut ja puhunut kyllikseni." KOLMAS LUKU. Irenen jalka ei saattanut k‰rsi‰ lujia hihnoja, samoin h‰nen sielunsakin oli kovin herkk‰tuntoinen jokaisen kovan sanan suhteen. Sent‰hden Roomalaisen puhe ja k‰ytˆs olivat h‰neen koskeneet. Alla p‰in ja itku silmin h‰n k‰vi asuntoansa kohti, vaan ennenkuin h‰n sinne p‰‰si, h‰n sattui katsahtamaan k‰dess‰‰n olevia persikoita ja paistia. Heti h‰n silloin ajatteli sisartansa ja sit‰, kuinka hyv‰lt‰ t‰m‰ herkullinen ateria oli n‰lk‰isest‰ tyttˆ parasta maistuva. H‰nen suunsa hymyili j‰lleen, ilo s‰teili h‰nen silmist‰‰n ja nopein askelin h‰n riensi matkaansa. H‰nen mieleens‰ ei juohtunut, ett‰ Klea kyselisi orvokkia ja ett‰ Roomalainen h‰nen silmiss‰‰n olisi suuremman arvoinen, kuin kukaan muukaan vieras. H‰nell‰ ei ollut ket‰‰n muuta toveria ollut kuin h‰nen sisarensa, ja kun tytˆt muuten, tyˆst‰ p‰‰sty‰‰n, puhelevat ilon ik‰v‰st‰ ja rakkauden huolista, niin n‰m‰t kumpikin tulivat tavallisesti niin kovin v‰synein‰ kotiin, ett‰ he toivoivat kaikista mieluimmin lepoa ja unta. Jos heille joskus j‰ikin hetkinen jouto-aikaa, niin Klea aina vaan alkoi kertoella heid‰n yhteisest‰ kodistaan; Irene taas, joka etsi ja lˆysikin monta viatonta huvia Serapistemppelinkin totisten muurien sis‰lt‰, kuunteli h‰nt‰ mielell‰‰n, ja keskeytti h‰nt‰ kyselem‰ll‰ ja kertomalla pieni‰ tapauksia ja kohtauksia, joita h‰n luuli muistavansa lapsuutensa ajoilta, vaan jotka h‰n kuitenkin useimmiten oli kuullut vasta sisareltaan, ja jotka h‰nen kovin vire‰n mielikuvituksensa kautta tulivat uudestaan muodostuneina h‰nen omiksensa. Klea ei ollut huomannut Irenen pitk‰‰ poissa-oloa, sill‰, heti t‰m‰n l‰hdetty‰, h‰n oli nukkunut n‰l‰n ja v‰symyksen valtaamana. Ennenkuin h‰nen v‰synyt p‰‰ns‰ sai lepoa ja ennenkuin h‰nen silm‰luomensa sulkeutuivat, h‰nen huulensa vavahtelivat tuskallisesti; mutta sitten h‰nen kasvojensa piirteet rauhottuivat, h‰nen huulensa aukenivat hiljaa, ja samaten kuin vieno kev‰ttuulahdus puhaltelee palelevaa kukkaa, samoin hymy levisi h‰nen yh‰ enemm‰n ja enemm‰n punastuville poskilleen. Nukkuja ei suinkaan ollut syntynyt yksin‰isyytt‰ ja maailmasta luopumista varten, vaan tuottamaan sek‰ nauttimaan rakkautta ja sen iloja. Kovin kuuma ja sen ohessa hiljaista, aivan hiljaista oli sisarusten huoneessa. Milloin kuului k‰rp‰sen surina, joka kierteli Irenen tyhjent‰m‰‰ ˆljyvatia, milloin taas nukkujan yh‰ nopeampi hengitys. Klean kasvoilla ei n‰kynyt j‰lke‰k‰‰n v‰symyksest‰, ik‰‰nkuin suudellakseen h‰nen huulensa avautuivat, hehkuvammin h‰nen poskensa punottivat ja vihdoin h‰n kohotti molemmat k‰tens‰ ja sopersi unissaan torjuvalla, mutta kuitenkin hell‰ll‰ ‰‰nell‰: "ei, eih‰n toki, ei suinkaan; min‰ pyyd‰n sinua, rakas..." Sitten vaipui h‰nen k‰tens‰ ja sattui pudotessaan arkkuun, jolla h‰n istui, niin ett‰ h‰n her‰si. Hiljalleen h‰n avasi silm‰ns‰ onnellisesti hymyillen; mutta sitten kohosivat h‰nen pitk‰t, silkin hienot silm‰ripsens‰ yh‰ korkeammalle ja korkeammalle, kunnes h‰nen kokonaan avautuneet silm‰ns‰ kauhistuen tuijottelivat tyhj‰‰n ilmaan, ik‰‰nkuin h‰nelle olisi tapahtunut jotakin hirmuista. Siin‰ asennossa h‰n oli hetkisen liikahtamatta, mutta sitten h‰n nousi ylˆs, painoi oikean k‰tens‰ otsalleen ja silmilleen ja v‰risten, ik‰‰nkuin h‰n olisi n‰hnyt jotakin kauheata tai ik‰‰nkuin h‰n vilusta vapisisi, h‰n jupisi katkonaisesti hampaittensa v‰list‰: "Mit‰ t‰m‰ tiet‰‰? Mist‰ sellaiset ajatukset tulevat! Mit‰ daimonia ne ovat, jotka saattavat meid‰t unessa tuntemaan asioita, mitk‰ me valvoissamme tyˆnt‰isimme kauvaksi, kauvaksi syd‰mist‰mme ja mielist‰mme? Minun pit‰isi inhota, halveksia ja vihata itse‰ni n‰iden unelmien t‰hden, sill‰ min‰ kurja annoin h‰nen syleill‰ itse‰ni, eik‰ katkera viha saattanut sieluani vavahtelemaan, oi ei, vaan aivan toisenlainen, sanomattoman suloinen tunne." N‰in sanoessaan h‰n puristi k‰tens‰ nyrkkiin, joita h‰n painoi ohimoitansa vasten; mutta sitten h‰nen k‰tens‰ vaipuivat taasen hervottomina h‰nen syliins‰, ja pudistaen p‰‰t‰ns‰ h‰n sanoi toisenlaisella, lempe‰mm‰ll‰ ‰‰nell‰: "Mutta tosiaankin, olihan se vain unelma, ja -- te ikuiset jumalat -- kun me nukumme, -- niin, mit‰ sitten? Sitenh‰n pitikin k‰ym‰n! N‰iden saastaisten ajatusten lis‰ksi viel‰ valhettelen itselleni itsest‰ni! Ei, t‰t‰ unelmaa ei mik‰‰n daimoni ole minulle l‰hett‰nyt, vaan se on heijastus siit‰, mit‰ eilen tunsin ja toissa p‰iv‰n‰ ja sit‰ ennen, kun tuo vieras, suuri mies jo nelj‰nnen kerran minua katseli mahtavilla silmill‰‰n ja sitten -- kuinka monta tuntia siit‰ sitten viel‰ on? -- antoi minulle orvokit. Olenko min‰ edes k‰‰nt‰nyt pois kasvojani tai rankaissut h‰nen rohkeuttansa vihaisella silm‰yksell‰? Eikˆ olisi mahdollista silm‰yksill‰kin karkoittaa vihollista? Se on aina joka kerta minulle onnistunut, kun joku mies on meit‰ katsellut, mutta eilen en sit‰ voinut, ja kuitenkin olin niin valveilla kuin nytkin. Mit‰ tuo vieras tahtoo minusta? Mit‰ haluaa h‰nen valtava silm‰yksens‰, jolla h‰n jo monta p‰iv‰‰ on vainonnut minua, minne hyv‰ns‰ k‰‰nnyinkin, ja joka maatessanikaan ei anna minulle rauhaa? Miksi avasinkaan h‰nelle silmi‰ni, jotka ovat ihmisen syd‰men ovet? Nyt levi‰‰ siell‰ se myrkky, joka sinne on p‰‰ssyt, mutta min‰ revin sen pois, ja kun Irene tulee takaisin, niin murran orvokit rikki tai annan ne h‰nelle, joka ne kyll‰ piankin repii rikki tai antaa niitten surkeasti lakastua, sill‰ puhtaaksi tahdon p‰‰st‰, viel‰p‰ unissanikin; mit‰ muuta minulla onkaan kuin puhtauteni?" N‰ihin sanoihin h‰n lopetti mietiskelemisens‰, sill‰ h‰n oli kuullut Irenen ‰‰nen, ja sen sointu vaikutti varmaankin yst‰v‰llisesti h‰nen mieleens‰, sill‰ se tuskallisen tuima muoto, joka viel‰ ‰sken rumensi h‰nen kasvojansa, katosi ja hengitt‰en huokeammin h‰n mumisi: "En kuitenkaan ole varsin kurja raukka, niin kauvan kuin Irene on luonani ja min‰ kuulen h‰nen ‰‰nens‰." Kun Irene, joka tiell‰ oli antanut Phibis erakon vaatimattoman uhrilahjan er‰‰n temppelin palvelijan viet‰v‰ksi Serapiin alttarille, astui huoneesen, niin h‰n k‰tki laudan ja Roomalaisen lahjat selk‰ns‰ taakse ja huusi ovelta sisarelleen: "Arvaappas, mit‰ minulla on?" "Leip‰‰ ja taatelia Serapionilta," Klea vastasi. "Eip‰ olekaan," toinen huusi kuroittaen lautasta sisarelleen, "pelkki‰ jumalien ja kuningasten makupaloja. Maistappas t‰t‰ persikkaa! Eikˆ se ole niinkuin pikku Philon poski? Jos aina lˆyt‰isin t‰llaisen hyvityksen, niin varmaankin toivoisit, ett‰ joka aamu sˆisin sinun suuruksesi. Ja tied‰tkˆ kuka t‰m‰n kaiken on meille antanut? Et, et sin‰ sit‰ saa p‰‰h‰si! Roomalainen antoi sen minulle, sama jolta eilen sait orvokit." Klean kasvot vaalenivat, ja h‰n kysyi j‰yk‰sti ja lyhyesti: "Kuinka sen tied‰t?" "Koska h‰n itse on sen minulle sanonut," Irene vastasi kokonaan muuttuneella ‰‰nell‰, sill‰ h‰nen sisarensa katsoi h‰neen niin lujasti ja oli niin totinen, ett'ei Irene ennen koskaan ollut h‰nt‰ sellaisena n‰hnyt. "Ent‰s, miss‰ orvokit ovat?" Klea sitten kysyi. "H‰n otti ne, ja h‰nen yst‰v‰ns‰ antoi minulle t‰m‰n granaatin," Irene sammalsi. "H‰n tahtoi itse antaa sen minulle, mutta Kreikkalainen, muudan kaunis, iloinen nuorukainen, ei sit‰ sallinut, vaan pani sen tuohon lautaselle. Ota se, mutta el‰ en‰‰ katsele minua noin; min‰ en voi sit‰ kest‰‰!" "En huoli siit‰," toinen sanoi hiukan tuimasti. Sitten h‰n loi silm‰ns‰ maahan ja kysyi hiljaa: "Pitikˆ Roomalainen orvokit?" "Piti -- ei, Klea, ei, valhetella en sinulle tahdo! H‰n heitti ne huoneen ylitse ja lausui sen ohessa niin kovia sanoja, ett‰ min‰ pel‰styin ja k‰‰nnyin h‰neen heti selin, sill‰ min‰ tunsin jo kyynelien nousevan silmiini. Mit‰ sinulla on tekemist‰ Roomalaisen kanssa? Minua niin peloittaa ja tuskastuttaa, kuten raju-ilman puhjetessa, jota min‰ pelk‰‰n. Miten kalpeat huulesi ovat! Se tulee varmaankin pitk‰llisest‰ n‰l‰n n‰kemisest‰. Syˆ nyt siis kylliksesi. Mutta, Klea, miksi minua niin katselet, niin synkk‰n‰ ja vihaisena? Min‰ en saata kest‰‰ tuota katsetta, en saata!" Irene nyyhkytti ‰‰neens‰, mutta h‰nen sisarensa l‰hestyi h‰nt‰, pyyhki h‰nen otsaltaan pehme‰t hiukset, suuteli h‰nt‰ ja sanoi yst‰v‰llisesti: "Min‰ en ole sinulle vihainen, lapseni, enk‰ tahdo sinulle tehd‰ pahaa. Jos vain osaisin itke‰ kuten sin‰, kun pilvet peitt‰v‰t syd‰nt‰ni, niin silloin minussakin yht‰ pian sininen taivas n‰ytt‰ytyisi kuin sinussakin. Pyyhi nyt silm‰si, mene temppeliin ja kysy, koska meid‰n pit‰‰ tulla lauluharjoitukseen, ja koska juhlakulkue alkaa." Irene totteli k‰sky‰. Silm‰t maahan luotuina h‰n oli astunut ulos, mutta siell‰ h‰n loi silm‰ns‰ reippaasti j‰lleen ylˆs, sill‰ h‰n ajatteli juhlakulkuetta, ja kun h‰nen mieleens‰ juolahti, ett‰ h‰n siin‰ sai taas n‰hd‰ Roomalaisen iloisen yst‰v‰n, niin h‰n palasi viel‰ kerran huoneesensa, pani granaattikukan maljaan, josta h‰n aamulla oli ottanut orvokit, tervehti sisartaan yht‰ iloisesti kuin ennenkin, ja mietiskeli, pitikˆ h‰nen juhlakulkuetta varten pist‰‰ kukka hiuksiinsa vaiko rintaansa. Joka tapauksessa sen piti h‰nell‰ olla, sill‰ oli osoittaminen, ett‰ h‰n ymm‰rsi pit‰‰ arvossa sellaista lahjaa. Niinpian kuin Klea oli yksin‰‰n, h‰n tarttui kiivaasti lautaseen, jonka Irene oli h‰nelle tuonut, antoi paistin harmaalle kissalle, joka j‰lleen oli hiipinyt huoneesen, ja k‰‰nsi sit‰ tehdess‰‰n kasvonsa poisp‰in, sill‰ jo paljas fasaanin hajukin tuntui h‰nest‰ h‰v‰istykselt‰. Sittenkuin kissa tervetulleine saaliinensa oli vet‰ytynyt er‰‰sen huoneen nurkkaan, h‰n otti yhden persikan ja kohotti k‰tt‰‰n heitt‰‰ksens‰ sen huoneen katossa olevasta rei'‰st‰ ulos. Mutta h‰n ei t‰ytt‰nytk‰‰n aikomustaan, sill‰ h‰nen mieleens‰ juontui, ett‰ h‰n saattoi niill‰ makeilla hedelmill‰ ilahuttaa Irene‰ ja pikku Philoa, ovenvartijan poikaa. Sent‰hden h‰n pani sen takaisin lautaselle ja k‰vi leip‰‰n k‰siksi, sill‰ h‰nen oli kovin n‰lk‰. H‰n oli jo murtamaisillaan kullan-keltaista leip‰‰, mutta noudattaen ‰killist‰ tunnetta, h‰n heitti senkin takaisin lautaselle ja mumisi: "Olisin h‰nelle sittenkin vaikkapa vain v‰h‰isess‰kin kiitollisuuden velassa, mutta min‰ en heit‰ pois jumalan lahjaa, kuten h‰n minun orvokkini, sill‰ se olisi synti! Ravitkoon leip‰ jonkun n‰lk‰isen, niin se kuitenkin saa aikaan jotakin hyv‰‰, joka h‰nelle ehk‰ tuottaa jonkun jumalan kiitoksen. H‰nen ja minun v‰lill‰ni ei saa olla mit‰‰n, ja jos h‰nt‰ viel‰ kerran haluttaa katsella minua, niin tied‰n pakoittaa silm‰ni v‰ltt‰m‰‰n h‰nen silmi‰‰n; min‰ tahdon ja teen niin! Mutta, te ikuiset jumalat, ja ennen kaikkia, sin‰ suuri Serapis, jota mielell‰ni palvelen, en ilman teid‰n avuttanne voisi mit‰‰n, auttakaa, niin auttakaa minua unhoittamaan h‰net, jotta minun ajatukseni pysyisiv‰t puhtaina!" N‰in sanoen h‰n heitt‰ytyi maahan arkun eteen, painoi otsansa kovaa puuta vastaan ja koetti rukoilla. H‰n rukoili jumalalta ainoastaan voimaa _unhoittaaksensa_ sen miehen, joka ryˆsti h‰nelt‰ h‰nen sielunsa rauhan. Mutta samoinkuin pilvet kuljeskelevat nopeasti sinne t‰nne taivaankappaleen ja t‰htientutkijan silm‰n v‰lill‰, joka haluaa sit‰ tarkastella, ja h‰iritsev‰t tiedemiehen tyˆt‰, samoinkuin melske kadulla tuon tuostakin keskeytt‰‰ kauniin laulun, jota me mielell‰mme kuuntelisimme, ja turmelee sen seka-‰‰nisell‰ melullansa, samoin Roomalaisen kuva tuon tuostakin esti Kleaa rukoilemasta sit‰, ett‰ h‰n p‰‰sisi tuota miest‰ ajattelemasta, ja viimein tuntui h‰nest‰ silt‰, kuin h‰n olisi sellainen ihminen, joka kaikin voimin ponnistellen tahtoo keve‰n‰ kiven‰ kohottaa kalliolohkaretta, mutta joka kuorman sortamana vaipuu maahan; h‰n tunsi, ett‰ h‰nen rukouksistaan ja ponnistuksistaan huolimatta, vihollinen, jonka h‰n tahtoi kauvaksi poistaa itsest‰ns‰, kuitenkin tuli h‰nt‰ yh‰ vain likemm‰ksi ja sen sijaan, ett‰ se olisi paennut, se valtasi h‰nen sielunsa yh‰ vahvemmilla siteill‰. Viimein h‰n herkesi turhasta taistelustaan, nousi ylˆs, j‰‰hdytteli hehkuvia kasvojaan kylm‰ll‰ vedell‰ ja veti sandaaliensa hihnat lujemmin kiinni, sill‰ h‰n toivoi temppeliss‰, jumalan l‰heisyydess‰ saavuttavansa rauhaa, jota h‰n t‰‰ll‰ ei ollut lˆyt‰nyt. Huoneen ovella h‰n tapasi Irenen, joka h‰nelle kertoi, ett‰ juhlakulkueen t‰hden, jonka piti alkaman nelj‰ tuntia puolip‰iv‰n j‰lkeen, lauluharjoitus oli lyk‰tty toistaiseksi. Kun Klea sitten l‰hti temppeliin p‰in, h‰nen sisarensa huusi h‰nelle: "Eth‰n kauvan viivy; kohta tarvitaan taas vett‰ uhria varten!" "Mene sin‰ yksin tyˆhˆn," Klea k‰ski, "eih‰n sit‰ nyt paljoa tarvita, sill‰ pian on temppeli tyhj‰ juhlakulkueen t‰hden. Muutama ruukullinen riitt‰‰. Huoneessa on sinulle yksi leip‰ ja persikka; toinen minun pit‰‰ s‰‰st‰m‰n pikku Philolle." NELJƒS LUKU. Kuulematta Irenen muistutuksia Klea meni nopein askelin temppeli‰ kohti. H‰n ei pit‰nyt lukua rukoilijoista, jotka esipihassa kumartelivat h‰nelle syv‰‰n tahi seisoivat k‰det korkealle kohotettuina, tahi myˆskin, jos olivat egyptil‰ist‰ syntyper‰‰, laskeutuivat polvilleen sile‰lle kivilattialle, sill‰ h‰n oli itsekin alkanut jo rukoilla jumalaa. Sitten h‰n astui temppelin suureen pylv‰ssaliin, johon saivat menn‰ ainoastaan vihityt ja temppelin palvelijat, joita h‰nkin oli. T‰‰ll‰ oli ylt'ymp‰ri h‰nt‰ hoikkia pylv‰it‰, jotka olivat kaunistetut, kuten liljan varret, siev‰sti pyˆrretyill‰ kukkaterill‰, t‰‰ll‰ h‰n n‰ki patsaitten kannattamassa kivikatossa ˆisen taivaan ja loistavien, sammumattomain ja ikuisesti rauhallisten kierto- ja pyrstˆt‰htien hiljaa katselevan h‰nt‰ kultaisista laivoistaan. Niin, t‰‰ll‰ oli kyllin h‰m‰r‰t‰ ja hiljaista keskustella jumalan kanssa! H‰nt‰ ymp‰rˆiv‰t pylv‰‰t n‰yttiv‰t h‰nest‰ mets‰lt‰, jossa kasvaa jonkun toisen maailman j‰ttil‰iskasveja, ja h‰nen mielest‰‰n ne kirjavat kukkakapiteelit, joilla pylv‰‰t kannattivat kattoa, olivat levitt‰vin‰‰n pyh‰n savun tuoksua, joka hurmaten vaikutti h‰nen paastoamisen ja sis‰llisen liikutuksen kiihoittamaan mieleens‰. H‰nen silm‰ns‰ olivat k‰‰nnetyt taivasta kohti, h‰nen k‰tens‰ olivat ristiss‰ h‰nen rinnoillaan, kun h‰n astui t‰m‰n suuren pylv‰ssalin poikki ja sitten hitain askelin l‰hestyi er‰st‰ pienemp‰‰ ja alempaa huonetta, jonka ‰‰rimm‰isess‰, synk‰n-pime‰ss‰ taustassa raskaasta, kallisarvoisesta kankaasta tehty esirippu peitti kaikkeinpyhimm‰n vaski-oven. H‰nenk‰‰n ei ollut lupa l‰hesty‰ t‰t‰ pyh‰‰ paikkaa, mutta t‰n‰‰n h‰n ik‰vˆi niin kiihke‰sti jumalan apua, ett‰ h‰n, huolimatta kiellosta, jota h‰n ei ennen koskaan ollut rikkonut, l‰hestyi kaikkeinpyhimp‰‰. Pyh‰ v‰ristys valtasi h‰nen sielunsa, kun h‰n laskeutui polvilleen pyh‰n huoneen portin eteen, ja h‰n hiipi aivan kiinni siihen nurkkaan, jonka muudan esiinpist‰v‰ pihtipieli muodosti salin per‰sein‰n kanssa. Se ik‰vˆiv‰ avun tarve, joka ulkopuolelta meit‰ itse‰mme etsii meid‰n el‰m‰‰mme ohjaavaa voimaa, on kullekin kansalle, kullekin ihmiselle omituinen, niin, se hallitsee jokaisessa j‰rjellisess‰ olennossa, yht‰ varmaan kuin ihminen haluaa tiedustella syyt‰, kun h‰n n‰kee seurauksen, yht‰ varmaan kuin h‰n tahtoo katsella, kun valo valaisee maata, ja kuunnella, kun ‰‰nen aaltoilevat v‰reet koskevat h‰nen korviinsa. Varmaankin myˆs uskonnollista tunteellisuutta, niinkuin muitakin ominaisuuksia, on eri ihmisiss‰ eri m‰‰r‰ss‰. Kleassa se oli vallinnut jo h‰nen lapsuudestaan saakka, ja hurskas ‰iti oli sit‰ viel‰ opetuksen ja esimerkkien kautta kehitt‰nyt, samalla kun h‰nen is‰ns‰ oli h‰nt‰ opettanut aina ja yksin-omaisesti olemaan rehellinen, j‰rk‰ht‰m‰ttˆm‰n rehellinen niin muita kuin itse‰ns‰kin kohtaan. H‰nen toimensa saattoi h‰net sitten joka p‰iv‰ sen jumalan temppeliin, jota h‰n oli tottunut pit‰m‰‰n kaikista taivaallisista suurimpana ja mahtavimpana, sill‰ usein, kun sanktuariumin esirippu vet‰ytyi syrj‰‰n ja kun Serapiin kuva, Kalathos p‰‰n p‰‰ll‰ ja Kerberus jaloissa, n‰kyi kaikkeinpyhimm‰n puolih‰m‰r‰ss‰, h‰n oli kaukaa n‰hnyt valos‰teen, joka jonkin ihmeen kautta tunkeutui pimeydest‰, vilahti jumalan otsalle ja suuteli sen suuta, kun papit laulaen ylistiv‰t h‰nen hyvyytt‰ns‰. Toisinaan taas syttyi tuli jumalan rinnalle tai sammui ‰kki‰ itsest‰‰n. Silloin h‰n mielell‰‰n toisten hurskasten kanssa kiitti toisen el‰m‰n suurta herraa, joka antoi auringon sammuttua toisen aina kohota taivaalle, joka antoi el‰m‰n kasvaa kuolemasta, joka kuolleen elohon elvytti ja kohotti h‰net omaan arvoonsa, jos h‰n maan p‰‰ll‰ oli kunnioittanut totuutta, ja jos h‰nen tuomarinsa toisessa maailmassa huomasivat h‰net rehelliseksi. Totuutta, jota noudattamaan ja el‰m‰n korkeimpana hyv‰n‰ pit‰m‰‰n h‰nen is‰ns‰ h‰nt‰ oli opettanut, Serapis palkitsi ennen kaikkia muita hyveit‰, totuudella punnittiin h‰nen edess‰ns‰ ihmisten syd‰met, ja joka kerta kun Klea h‰nt‰ mieless‰‰n kuvitteli ihmisen muotoiseksi, niin h‰nell‰ oli h‰nen is‰ns‰ totiset mutta lempe‰t piirteet, niin Klea luuli kuulevansa h‰nen puhuvan sen miehen sanoilla, jota h‰n kiitti el‰m‰st‰‰n, joka h‰nelt‰ liian varhain temmattiin pois, joka rehellisyytens‰ t‰hden sai kovaa kokea, ja jonka suusta h‰n ei ollut kuullut sanaakaan, mik‰ ei olisi ollut kelvollinen l‰htem‰‰n itse jumalan suusta. Samoinkuin Serapista, samoin h‰n tunsi olevansa myˆskin is‰‰ns‰ l‰hell‰, kun h‰n, nojautuen kaikkeinpyhimm‰n pime‰‰n nurkkaan, s‰‰lim‰tt‰ valitteli, ett‰ saastaiset halut tunkeutuivat h‰nen syd‰meens‰, ja ett‰ h‰n oli ollut ep‰rehellinen sek‰ itse‰ns‰ ett‰ Irene‰ kohtaan, viel‰p‰ ett‰, jos h‰nen ei onnistuisi repi‰ Roomalaisen kuvaa sielustansa, h‰nen t‰ytyi joko valhetella sisarelleen tahi pahoittaa tuon herkk‰tuntoisen lapsen surutointa mielt‰, jonka tukena ja turvana h‰n ‰idin tavoin oli tottunut olemaan. Yht‰ kovasti kuin Irene‰ huolestutti aivan v‰h‰p‰tˆinen asia, yht‰ helposti h‰n myˆskin tiesi puhaltaa kauvaksi ilmaan kaiken vakavan ja raskaan, kuin olisi se vain hˆyhen. Klea oli kuten kostea savi, johon perhosenkin hento jalka j‰tt‰‰ j‰ljen, h‰nen sisarensa kuten peili, josta himment‰v‰ henk‰ys pian kokonaan katoaa. "Suuri jumala," h‰n jupisi rukoillen, "minusta tuntuu silt‰, kuin Roomalainen olisi polttanut sieluuni syv‰n palohaavan. Auta nyt minua sit‰ parantamaan, auta minua tulemaan entisilleni, ett‰ j‰lleen puhtaana ja rehellisen‰ saatan teeskentelem‰tt‰ katsoa Irene‰ silmiin ja ett‰ saatan sanoa niinkuin ennenkin, ajatelleeni ja toimineeni siten, ett‰ is‰ni siit‰ iloitsisi, jos h‰n sen kuulisi". H‰n rukoili viel‰ n‰in, kun kahden miehen askeleet ja ‰‰net kuuluivat l‰hestyv‰n kaikkeinpyhint‰ ja her‰ttiv‰t Klean h‰nen hartaudestaan. Silloin h‰n ‰kki‰ t‰ydelleen muisti, ett‰ h‰n oli kielletyss‰ paikassa, ja ett‰ h‰nt‰ ankarasti rankaistaisiin, jos h‰net t‰‰lt‰ lˆydett‰isiin. "Sulje tuo ovi," toinen tulijoista kuiskasi kumppalilleen ja n‰ytti pylv‰ssalista prosekokseen viev‰‰ porttia, "sill‰ ei kenenk‰‰n vihityist‰k‰‰n tarvitse tiet‰‰, mit‰ sin‰ t‰‰ll‰ meille toimitat..." Klea tunsi ylimm‰isen papin ‰‰nen ja luuli t‰ytyv‰ns‰ astua esiin ja tunnustaa rikoksensa, mutta vaikk'ei h‰nelt‰ muuten puuttunut siihen rohkeutta, niin ei h‰n kuitenkaan sit‰ tehnyt, vaan hiipi viel‰kin likemm‰ksi nurkkaa, joka oli tullut aivan pime‰ksi, sittenkuin sen ikkunattoman salin vaskinen ovi oli suljettu, jossa h‰n oli. H‰n n‰ki, miten sanktuariumin esirippu ja ovi avattiin, kuuli, kuinka oraa kierrettiin, n‰ki valon tunkeutuvan sanktuariumista ja kuuli sitten vasaran lyˆnti‰ ja viilan raksutusta. Hiljainen kaikkeinpyhin oli muuttunut sep‰n tyˆhuoneeksi, mutta niin kovaa kuin siell‰ meluttiinkin, Kleasta kuitenkin tuntui, kuin h‰nen syd‰mens‰ sykkisi viel‰kin kovempaa, kuin vaskivasara Krateen k‰dess‰, joka oli Serapiin vanhimpia pappeja, jonka hallussa pyh‰ kalusto oli, joka ei tavallisesti puhutellut muita kuin ylimm‰ist‰ pappia ja joka kreikkalaisten maanmiestens‰kin joukossa oli tullut kuuluisaksi sen kautta, ett‰ h‰n taitavasti osasi korjata s‰rkyneit‰ metalli-astioita, valmistaa lujia lukkoja ja takoa hopeata ja kultaa. Kun sisarukset viisi vuotta sitten olivat tulleet temppeliin, niin Irene oli suuresti pel‰nnyt t‰t‰ melkein k‰‰piˆm‰ist‰, mutta leve‰hartiaista ja rotevaa miest‰, jonka kurttuiset kasvot olivat korkin v‰riset, ja jonka jalkoja vaivasi tuskallinen tauti, niin ett‰ se useinkin esti h‰nt‰ liikkumasta; t‰m‰ pelko ei ollut ensink‰‰n vastenmielinen sep‰st‰, joka, niinpian kuin h‰n tapasi tuon silloin yksitoista vuotiaan lapsen, veti huulensa valtavaan, punaiseen nen‰‰ns‰ kiinni, mulkoili silmill‰‰n ja murisi rumasti, lis‰t‰kseen kauhua, jota h‰n pienokaisessa her‰tti. H‰n ei ollut pahanluontoinen, mutta h‰nell‰ ei ollut vaimoa, ei lapsia, ei velji‰, ei sisaria eik‰ yst‰vi‰, ja jokainen ihmislapsi tuntee niin el‰v‰sti haluavansa, ett‰ h‰n toisissa ihmisiss‰ her‰tt‰isi edes jotakin tunnetta, ett‰ useasta on mieluisampaa her‰tt‰‰ kumminkin pelkoa, kuin j‰‰d‰ huomaamatta. Kun Irene oli p‰‰ssyt pelostaan, niin h‰n usein omituisella syd‰nt‰ viekoittelevalla, hyv‰ilev‰ll‰ tavallaan pyysi vanhusta, jota kaikki muut temppelin asukkaat pitiv‰t jurona ja ankarana, viel‰ kerran v‰‰nt‰m‰‰n h‰nen n‰htens‰ kasvojaan, ja sen ukko tekikin silloin ja nauroi, kun tyttˆnen taasen pel‰styi sek‰ juoksi pois sek‰ omaksi ett‰ h‰nen iloksensa. Kun Irenen muutamia p‰ivi‰ sitten t‰ytyi loukkautuneen jalkansa t‰hden pysy‰ huoneessansa, niin tapahtui, mit‰ ennen ei oltu kuultu eik‰ n‰hty, ett‰ h‰n sangen osan-ottavaisesti kysyi Klealta, mik‰ h‰nen sisartansa vaivasi, ja antoi h‰nelle Irene‰ varten kakun. Sill'aikaa kun Krates teki tyˆt‰, h‰n ei puhunut sanaakaan ylimm‰isen papin kanssa. Sitten h‰n pani vasaran pois ja sanoi: "T‰ntapaista tyˆt‰ en mielell‰ni tee, mutta t‰m‰ on kuitenkin luullakseni onnistunut. Jokainen alttarin taakse k‰tkeytynyt temppelin palvelija saattaa nyt sammuttaa ja sytytt‰‰ tulet, viisaimmankaan voimatta huomata petosta. Menepp‰s nyt suuren salin ovelle ja lausu sanottavasi". Klea kuuli, miten ylimm‰inen pappi noudatti t‰t‰ k‰sky‰ ja kuinka h‰n laulavalla ‰‰nell‰ huusi: "Ja niin h‰n k‰skee yˆt‰ ja se muuttuu p‰iv‰ksi, ja sammunutta kynttil‰‰ ja se valaisee loistoisena. Jos muuten olet meit‰ l‰hell‰, Serapis, niin n‰yt‰ itse‰si!" Kirkas valovirta tunkeutui n‰itten sanojen j‰lkeen sanktuariumista ja sammui ‰kki‰, kun ylimm‰inen pappi lausui: "Siis sin‰ n‰ytt‰ydyt valona totuuden lapsille, mutta pimeydell‰ sin‰ rankaiset valheen lapsia". "Viel‰kˆ kerran?" Krates kysyi kuten se, joka toivoo saavansa vastaukseksi: "Ei!" "Minun t‰ytyy sit‰ pyyt‰‰," ylimm‰inen pappi vastasi. "Niin, t‰ll‰ kertaa kuje onnistui viel‰ paremmin kuin ennen. Min‰ olin jo entuudestaan varma sinun taidostasi, mutta t‰ll‰ kertaa, n‰et, on kuje eritt‰in t‰rke‰. Molemmat kuninkaat ja kuningatar tulevat ehk‰ olemaan l‰sn‰ juhlassa, ainakin Philometor ja Kleopatra, ja he pit‰v‰t silm‰ns‰ auki; sitten viel‰ Roomalainen, joka jo nelj‰nnen kerran ottaa osaa juhlakulkueesen, tulee heit‰ seuraamaan, ja jos oikein h‰net tunnen, niin h‰n on, kuten useat muutkin h‰nen kansansa ylimyksist‰, niit‰, jotka luottavat itseens‰, kun heid‰n t‰ytyy tyyty‰ isiens‰ vanhoihin jumaliin, ja jotka eiv‰t sit‰ mit‰ me heille ihmeen‰ voimme n‰ytt‰‰, yksinkertaisella mielell‰ usko, vaan kylm‰verisesti harkitsevat ja punnitsevat sit‰. T‰llaiset ihmiset, jotka eiv‰t rukoilemista h‰pe‰, eiv‰tk‰ filosofeeraa, vaan ajattelevat vain juuri niin paljon, kuin on tarpeellista, jotta voisivat oikein toimia, n‰m‰t juuri pahimmin halveksivat jokaista ylenluonnollista tapausta". "Ent‰s museumin luonnontutkijat?" Krates kysyi. "Eiv‰th‰n he pid‰ totena mit‰‰n muuta, kuin sen, mit‰ voivat n‰hd‰ ja havaita." "Ja juuri sent‰hden," ylimm‰inen pappi vastasi, "he usein pettyv‰tkin sinun keinojesi kautta, sill‰ koska he n‰kev‰t seurauksen eiv‰tk‰ sen perustetta, niin he ovat taipuvaisia pit‰m‰‰n ylenluonnollisena sit‰ syyt‰, jota eiv‰t voi n‰hd‰. Avaa nyt taas ovi, astukaamme ulos t‰st‰ pienest‰ sivuportista, ja ota sin‰ itse t‰ll‰ kertaa auttaaksesi Serapista. Ajattelehan, ett‰ Philometor vain siin‰ tapauksessa vahvistaa pellon lahjoituksen, ett‰ h‰n l‰htee temppelist‰ syv‰sti liikutettuna. Onkohan mahdollista parantaa uutta suitsutus-astiaa Euergetes kuninkaan syntym‰p‰iv‰ksi, jota kuuluu vietett‰v‰n t‰‰ll‰ Memphiiss‰?" "Saa n‰hd‰," Krates vastasi. "Ensin minun kuitenkin pit‰‰ panna kuntoon Apiin hautakammion ison portin lukko, sill‰ niin kauvan kuin se on tyˆhuoneessani, voipi sen avata jokainen, joka vaan pist‰‰ kyntens‰ salvan yl‰puolella olevaan reik‰‰n, ja sulkea tyˆnt‰m‰ll‰ rautaisen teljen eteen. Kutsuta vaan minua, ennenkuin t‰m‰ tulikuje alkaa; huolimatta kurjasta jalastani olen tuleva saatuville. Ainoastaan sen vuoksi, ett‰ olen ottanut t‰m‰n asian toimekseni, tahdon sen lopettaakin, mutta min‰ luulen ilman tuollaisia petollisia keinojakin..." "Me emme pet‰," ylimm‰inen pappi jyrk‰sti kielt‰en keskeytti auttajansa puheen, "me saatamme vain lyhytn‰kˆisten ihmisten huomioon jumalan vallan enemm‰n k‰sitett‰v‰ll‰ ja huomattavalla tavalla." N‰in sanoen t‰m‰ korkea mies k‰‰nsi sep‰lle selk‰ns‰ ja l‰hti huoneesta er‰‰n sivu-oven kautta; Krates taas avasi vaski-oven ja sanoi, kooten tyˆkalujaan, niin kovaa, ett‰ Kleakin sen selv‰sti kuuli piilopaikkaansa: "Minusta se on saman tekev‰, mutta petos on petos, pett‰kˆˆn sitten joko jumala kuningasta tai lapsi kerj‰l‰ist‰." "Petos on petos," Klea toisti sep‰n sanoja ja astui, sittenkuin t‰m‰ oli l‰htenyt salista, piilostaan esiin. H‰n pys‰htyi suureen saliin seisomaan ja katseli ymp‰rilleen. Ensi kerran h‰n huomasi seinien kuluneet v‰rit, ne vahingot, jotka pylv‰‰t aikojen kuluessa olivat saaneet, ja lattian mureat kiviliuskat. Inhoittavan pahalta pyh‰n savun haju h‰nest‰ tuntui, ja kun h‰n meni er‰‰n ukon ohitse, joka palavalla hartaudella rukoillen kohotti k‰si‰‰n, niin h‰n kummastellen katseli h‰nt‰. Sittenkuin h‰n oli kulkenut varsinaiseen temppeliin liittyv‰n porttik‰yt‰v‰n l‰vitse, niin h‰n k‰‰ntyi ‰kki‰ katselemaan sit‰ ja pudisti kummastellen p‰‰t‰ns‰, sill‰ h‰n tiesi, ett'ei viime tunnin ajalla ainoakaan kivi ollut muuttunut Serapiin temppeliss‰, ja kuitenkin se n‰ytti h‰nest‰ niin vieraalta, kuin maisema, jonka opimme tuntemaan kev‰‰n ihanuudessa ja jonka sitten talvella, lehdet pudonneina, j‰lleen n‰emme, kuin naisen kasvot, joita hunnun peitt‰min‰ olemme pit‰neet kauniina, vaan jotka verhottomina n‰ytt‰v‰t ryppyisilt‰ ja olevan kaikkea suloa vailla. Kun h‰n oli kuullut sep‰n sanat: "Petos on petos", niin h‰n oli tuntenut rinnassansa haikean tuskan eik‰ ollut voinut pid‰tt‰‰ kyyneleit‰, jotka nousivat h‰nen itkuun tottumattomiin silmiins‰; mutta niinpian kuin h‰n omin huulin oli lausunut vanhan Krateen tuomion, h‰nen kyynelens‰ olivat kuivuneet, ja kun h‰n nyt liikutettuna ja matkustajan tavoin, joka sanoo j‰‰hyv‰iset rakkaalle yst‰v‰llens‰, katseli temppeli‰, niin h‰n hengitti huokeammin, ojensi itsens‰ suoraksi ja k‰‰nsi haavoitetuin syd‰min, mutta ylpe‰n‰ selk‰ns‰ Sarapiin temppelille. Ovenvartijan asunnon luona tuli hoiperrellen ja k‰si‰‰n ojennellen h‰nt‰ vastaan lapsi. Klea nosti sen korkealle ilmaan, suuteli sit‰ ja pyysi sitten lapsen ‰idilt‰, joka h‰nt‰ tervehti, leiv‰npalaista, sill‰ n‰lk‰ alkoi jo tuntuvasti h‰nt‰ vaivata. H‰nen syˆdess‰‰n kuivaa leip‰‰, lapsi istui h‰nen syliss‰‰n ja katseli suurilla silmill‰‰n, miten h‰n talui k‰sill‰‰n leip‰‰ suuhunsa. Poika oli jo viisivuotias, mutta h‰nen jalkansa olivat niin heikot, ett‰ ne tuskin saattoivat kannattaa h‰nen ruumistaan, mutta muuten h‰nen kasvonsa olivat sangen siev‰t. Tosin ne olivat jotenkin elottomat, ja vain silloin, kun pikku Philo n‰ki Klean tulevan, h‰nen silm‰ns‰ loistivat iloisesti. "Ota t‰m‰ maito," pojan ‰iti sanoi ojentaen neidolle pient‰ savi-astiata. "Siin‰ ei ole paljon, enk‰ min‰ voisi sit‰k‰‰n sinulle antaa, jos Philo sˆisi niinkuin muut lapset; mutta h‰nen n‰ytt‰‰ olevan vaikea niell‰. H‰n juo pari pisaraa ja syˆ pienen palasen eik‰ huoli enemm‰st‰, vaikka h‰nt‰ lyˆkin". "Eth‰n vaan taas ole h‰nt‰ lyˆnyt?" Klea kysyi moittivaisesti ja veti lapsen likemm‰ksi itse‰‰n. "Mieheni...", vaimo vastasi ja nyppi h‰mill‰‰n vaatettansa. "Lapsi on syntynyt onnellisena p‰iv‰n‰ ja onnellisella hetkell‰, mutta kuitenkin h‰n pysyy heikkona eik‰ opi puhumaan, ja se suututtaa Piankhia". "H‰n turmelee taas kaikki!" Klea huusi tyytym‰ttˆm‰n‰. "Miss‰ h‰n on?" "H‰nt‰ huudettiin temppeliin." "Eikˆ h‰nt‰ sitten ilahuta se, ett‰ Philo h‰nelle huutaa, is‰, ja sinulle, ‰iti, ja kutsuu minua nimelt‰ni, ja ett‰ h‰n oppii ymm‰rt‰m‰‰n kaikenlaista muutakin?" tyttˆ kysyi. "Oi kyll‰," vaimo vastasi. "H‰n sanoo, ett‰ sin‰ opetat h‰nt‰ puhumaan kuten kottaraisen poikaista, ja me kiit‰mme sinua siit‰." "Sit‰ en halua," Klea h‰nt‰ keskeytti, "mutta se mit‰ vaadin, on se, ettette toru ettek‰ rankaise poikaa ja ett‰ te minun kanssani iloitsette, kun n‰ette, miten h‰nen uinaileva henki raukkansa v‰hitellen her‰‰. Jos h‰n samassa m‰‰r‰ss‰ vastedeskin edistyy, niin tulee pojasta viel‰ varsin viisas ja ymm‰rt‰v‰inen. Mik‰ nimeni on, pienokainen?" "Ke-ea," lapsi vastasi ja hymyili yst‰v‰lleen. "No maistappas nyt, mit‰ minulla on t‰ss‰ k‰dess‰ni. Mit‰ se on? Min‰ n‰en kasvoistasi, ett‰ sen tied‰t. Se on: no sano vain hiljaa korvaani. Niin, niin se on oikein, ma-mai-maitoa, niin juuri poikaseni; maitoa se on, se on sen nimi. Avaappas nyt suukkosesi ja sano siev‰sti minun per‰st‰ni -- no viel‰ kerran, viel‰kin, ja jos sanot kaksitoista kertaa oikein, niin annan viel‰ suutakin sinulle. -- Nyt olet ansainnut suudelman. Min‰ suutelen sinua t‰h‰n tai tuohon. Mik‰s t‰m‰ sitten on? Sinun kor --? Korvasi! Niin, se on oikein -- ja t‰m‰ on nen‰si." Lapsen silm‰t loistivat yh‰ kirkkaammin ja kirkkaammin h‰nen kuunnellessaan tuota yst‰v‰llist‰ opetusta, eik‰ Klea eik‰ oppilaansa v‰syneet, ennenkuin tunnin per‰st‰ vaskilevyn kauvan kaikuva ‰‰ni kutsui h‰net pois. Kun h‰nen piti l‰hte‰, niin pienokainen hoiperteli itkien h‰nen per‰ss‰ns‰, mutta h‰n otti lapsen syliins‰ ja vei h‰net h‰nen ‰idilleen ja l‰hti sitten asuntoonsa p‰in, koristellaksensa sisartansa ja itse‰ns‰ juhlakulkueesen. Tiell‰ pastophoriumiin h‰n taasen mietti k‰ynti‰ns‰ temppeliss‰ ja rukoustansa. "Sanktuariumissa," h‰n puhui itsekseen "ei minun onnistunut vapauttaa sieluani siit‰, joka sit‰ suretti, mutta koettaissani irroittaa poika raukan kielt‰ se kyll‰ onnistui. Jumala luullakseni voi valita jokaisen puhtaan paikan kaikkeinpyhimm‰ksens‰, ja eikˆ lapsen sielu ole puhtaampi kuin alttari, jonka ‰‰ress‰ totuutta pilkataan?" Irene tuli heid‰n huoneessansa h‰nt‰ vastaan. H‰n oli jo j‰rjest‰nyt tukkansa, pist‰nyt siihen granaattikukan ja kysyi Klealta, oliko h‰n h‰nen mielest‰‰n kaunis. "Sin‰ olet niin kaunis kuin itse Aphrodite," t‰m‰ vastasi ja suuteli h‰nt‰ otsaan. Sitten h‰n asetti Irenen puvun poimuihin, kiinnitti h‰nen koristuksensa ja alkoi sitten itse pukeutua. H‰nen sitoessaan sandaalejansa, Irene kysyi: "Miksi sin‰ huokaat niin tuskallisesti?" ja Klea vastasi: "Minusta tuntuu, kuin olisi minulta t‰n‰‰n toistamiseen ryˆstetty vanhempani!" VIIDES LUKU. Juhlakulkue oli loppunut. Ptolemaios Philometor ei ollutkaan sen jumalanpalveluksen per‰st‰, joka h‰nen aikanansa toimitettiin kreikkalaisessa Serapeumissa, antanut papistolle koko peltoa, jota he monilla anomuskirjeill‰ olivat pyyt‰neet, vaan ainoastaan kohtuullisen osan siit‰. Sittenkuin hovi taas oli l‰htenyt Memphiisen, ja juhlakulkue oli hajoutunut, niin sisarukset palasivat huoneesensa, Irene posket punaisina ja suu naurussa, Klea taas silmiss‰ synkk‰, melkeinp‰ uhkaavainen loiste. Molempien ‰‰neti l‰hestyess‰ huonettaan, muudan temppelin palvelija huusi vanhempaa sisarta ja pyysi h‰nt‰ tulemaan ylimm‰isen papin luokse, joka tahtoi h‰nt‰ puhutella. Mit‰‰n virkkamatta Klea antoi ruukkunsa Irenelle, ja h‰net vietiin siihen temppelin huoneesen, jossa pyh‰‰ kalustoa s‰ilytettiin. Siell‰ h‰n istuutui tuolille odottamaan. Nekin miehet, jotka aamulla olivat k‰yneet pastophoriumissa, olivat kuninkaallisen perheen kanssa olleet juhlakulkueessa. Juhlallisuuden p‰‰tytty‰ Roomalainen Publius erosi seuralaisistaan ja astui nopeasti, j‰‰hyv‰isi‰ sanomatta ja oikealle tai vasemmalle katsomatta, pastophoriumiin erakko Serapionin kammion luo. Vanhus kuuli jo kaukaa nuoren miehen astunnan, joka lujilla keng‰n-anturoillaan polki rivakammin ja voimakkaammin kuin Serapiin hiljaa hiipiv‰t papit, ja tervehti h‰nt‰ sek‰ k‰sin ett‰ sanoin. Publius kiitti kylm‰sti ja totisesti sek‰ sanoi sitten tylysti ja pist‰v‰n lyhyesti: "Minun aikani on v‰hiss‰. Min‰ ai'on pian l‰hte‰ Memphiist‰, mutta min‰ lupasin kuulla pyyntˆsi, ja pit‰‰kseni sanani tulen luoksesi jo t‰n‰‰n, mutta kuten sanoin, vaan pit‰‰kseni sanani. Ruukunkantajattaret, joista tahdot minulle puhua, eiv‰t koske minuun. Min‰ huolin heist‰ yht‰ v‰h‰n kuin p‰‰skysist‰, jotka kiit‰v‰t tuolla huoneen yl‰puolella." "Ja kuitenkin l‰hdit Klean t‰hden t‰n'aamuna pitk‰lle k‰velymatkalle," Serapion vastasi. "Olen usein j‰nist‰ ampuakseni l‰htenyt pidemm‰llekin matkalle," Roomalainen vastasi. "Me miehet emme aja sen vuoksi otusta takaa, ett‰ sen saavuttaminen meit‰ viettelee, vaan sen vuoksi ett‰ itse ajo meit‰ miellytt‰‰, mutta myˆskin naisissa on taipumusta mets‰stykseen. Nuolen ja jousen asemasta he l‰hett‰v‰t tulisia silm‰yksi‰, ja kun he sitten luulevat tavanneensa otukseen, niin he k‰‰nt‰v‰t sille selk‰ns‰. T‰t‰ lajia on myˆskin sinun Kleasi, ja se t‰n-aamuinen siev‰ tyttˆnen n‰ytt‰‰ silt‰, kuin h‰n mielell‰‰n antaisi itse‰‰n ajaa; minua kuitenkin miellytt‰‰ yht‰ v‰h‰n olla tyttˆjen otuksena kuin ajajanakin. Kolmeksi p‰iv‰‰ minulla viel‰ on tekemist‰ Memphiiss‰, mutta sitten k‰‰nn‰n ij‰ksi selk‰ni t‰lle narrien maalle." "T‰n' aamuna," sanoi Serapion, joka alkoi aavistaa, mik‰ oli her‰tt‰nyt Roomalaisen sanoissa selv‰‰n ilmaantuvan vihan, "t‰n' aamuna ei sinulla tuntunut olleen niin kova kiire kuin nyt, jolloin sin‰ itse n‰yt‰t minusta pakenevalta otukselta, ja Klean taas min‰ tunnen paremmin kuin sin‰. Otuksen ajo ei ole h‰nen asiansa, ja viel‰ v‰hemmin h‰n antaa itse‰ns‰ ajaa, sill‰ h‰nell‰ on ominaisuus, joka sinun, Publius Scipio, ennen muita pit‰‰ tunteman ja jota sinun pit‰‰ kunnioittaman: h‰n on ylpe‰, sangen ylpe‰, ja h‰nen pit‰‰kin olla, vaikkapa kuinka halveksien katsoisit, ik‰‰nkuin tahtoisit sanoa: Kuinka voi Serapiin ruukunkantajatar, tuollainen kurja olento, joka saa huonoa ruokaa ja joka aina on palveluksessa, kuinka h‰n voi tulla ylpe‰ksi, joksi vain sill‰ on jotakin aihetta, joka jossakin suhteessa on etev‰mpi muita, kanssaan el‰vi‰ ihmisi‰? Mutta t‰ll‰ tytˆll‰, usko pois, onkin paljon aihetta pit‰‰ p‰‰t‰ns‰ pystyss‰, ei ainoastaan sent‰hden ett‰ h‰n on syntyisin vapaista ja jaloista vanhemmista, ett‰ h‰n on harvinaisen kaunis ja ett‰ h‰n, viel‰ pienen‰ lapsena ollessaan, piti niinkuin parahin ‰iti huolta nuoremmasta siskostaan, vaan etenkin sent‰hden, ja sinun pit‰isi paremmin kuin muiden nuorukaisten, jos oikein sinut tunnen, voivan se huomata, sent‰hden ett‰ h‰nen t‰ytyy olla ylpe‰, jott'ei h‰n koskaan toimittaessaan niit‰ alhaisia askareita, joihin h‰n, paha kyll‰, on pakoitettu, unhoittaisi, ett‰ h‰n on vapaa ja jalosukuinen nainen. Sin‰ saatat luopua ylpeydest‰si ja j‰‰t kuitenkin siksi, mik‰ olet, mutta jos h‰n sen tekisi ja oppisi pit‰m‰‰n itse‰ns‰ palvelijana, niin h‰n todellakin lopuksi tulisi siksi, joka h‰n ei ole ja joka h‰nen kuitenkin t‰ytyy olla. Jalo ratsu, jota pakoitetaan kuormia vet‰m‰‰n, muuttuu juhdaksi, niinpian kuin se oppii kohottamasta p‰‰t‰ns‰ ja vapaasti liikuttamasta jalkojansa. Klea on ylpe‰ sent‰hden, ett‰ h‰nen t‰ytyy se olla, ja jos oikein asiata mietit, niin et saata vihastua neitoon, joka kuka tiesi silm‰ili sinua yst‰v‰llisesti, koska jumalat ovat sinut niin muodostaneet, ett‰ voit olla vakuutettu miellytt‰v‰si jokaista naista, mutta jonka t‰ytyy kielt‰‰ sinun kosintasi, koska h‰n pit‰‰ itse‰ns‰ liian hyv‰n‰, antaakseen edes Corneliolaisenkaan leikki‰ kanssansa, ja kuitenkin niin v‰h‰p‰tˆisen‰, ett'ei h‰n koskaan voi toivoa sinunlaisesi miehen alentuvan arvostaan pyyt‰m‰‰n h‰nt‰ vaimoksensa. Ei ole ep‰ilemist‰k‰‰n, ett‰ h‰n on sinua loukannut; mink‰ kautta, sit‰ voin vaan aavistaa. Jos se tapahtui kylm‰n ylpeyden kautta, niin ei sen pit‰isi sinua loukkaaman, sill‰ nainen on kuten sotilas, joka pukeutuu haarniskaan vaan silloin, kun h‰nt‰ uhkaa vastustaja, jonka aseita h‰n pelk‰‰." Erakko oli naapureittensa t‰hden enemm‰n kuiskuttanut kuin lausunut n‰m‰t sanat ja pyyhki vaiettuansa hien otsaltaan, sill‰ kun jokin seikka kiihoitti h‰nen mielt‰ns‰, niin h‰n oli tottunut antamaan valtavan ‰‰nens‰ kovaa kaikua, ja se, ett‰ h‰n niin kauvan oli sit‰ hillinnyt, kysyi h‰nelt‰ suuria ponnistuksia. Publius oli ensin rohkeasti katsellut h‰nt‰ silmiin, mutta sitten luonut silm‰ns‰ maahan ja kuunnellut keskeytt‰m‰tt‰ loppuun saakka h‰nen puhettansa. Sen ohessa h‰n oli h‰pe‰st‰ punehtunut, kuten koulupoika, ja kuitenkin h‰n oli j‰ntev‰ ja lujamielinen nuorukainen, joka vaikeissa tiloissa tiesi itse‰ns‰ ohjata yht‰ hyvin kuin parhaassa ij‰ss‰‰n oleva mies. Kaikissa toimissaan h‰n tavallisesti tiesi, mit‰ h‰n tahtoi, ja teki haaveksimatta vain sit‰, mik‰ h‰nest‰ n‰ytti oikealta ja hyˆdylliselt‰. Erakon puheen johdosta her‰si h‰ness‰ kysymys, mit‰ h‰n sitten oikein tahtoi ruukunkantajattaresta, ja kun h‰nell‰ siihen ei ollut vastausta, niin h‰n tunsi itsens‰ ep‰varmaksi, ja t‰m‰ ep‰varmuus ja itseens‰ tyytym‰ttˆmyys lis‰‰ntyiv‰t lis‰‰ntymist‰‰n, kuta sattuvammalta se, mit‰ h‰n kuuli neidosta, tuntui h‰nest‰, ja kuta v‰hemm‰n h‰nen syd‰mens‰ tyytyi j‰tt‰m‰‰n tyttˆ‰, jota h‰nen useampia p‰ivi‰ yht‰ mittaa ja vasten tahtoansakin oli t‰ytynyt ajatella, jonka kuvan h‰n mielell‰‰n olisi poistanut sielustaan, ja joka kuitenkin erakon sanoista k‰vi h‰nelle yh‰ miellytt‰v‰mm‰ksi. "Sin‰ lienet ehk‰ oikeassa," h‰n sitten vastasi, oltuaan hetkisen vaiti, ja hillitsi samalla ‰‰nt‰ns‰, sill‰ hiljaiseen puhutteluun vastataan tavallisesti yht‰ hiljaa. "Sin‰ tunnet paremmin t‰m‰n tytˆn kuin min‰, mutta jos oikein olet h‰nt‰ kuvaillut, niin on parempi, ett‰ pysyn p‰‰tˆksess‰ni ja pakenen Egypti‰ tai, sanonko sen suoraan, sinun holhottiasi, kun en kuitenkaan saavuta muuta kuin joko tappion tahi voiton, joka ei tuottaisi minulle muuta kuin katumusta. Klea on t‰n‰‰n v‰ltt‰nyt silm‰yksi‰ni, ik‰‰nkuin vuotaisi silmist‰ni myrkky‰ kuten kyyk‰‰rmeen hampaasta, eik‰ minulla siis ole mit‰‰n tekemist‰ h‰nen kanssansa, mutta voisinhan kuitenkin tiet‰‰, kuinka h‰n on t‰h‰n temppeliin tullut, ja jos saatan h‰nt‰ hyˆdytt‰‰, niin tahdon sen tehd‰ -- sinun t‰htesi. Kerro nyt minulle, mit‰ tied‰t, ja sano mit‰ minulta haluat." Erakko nyˆkk‰si Publiukselle myˆntyv‰isesti, viittasi h‰nt‰ astumaan l‰hemm‰ksi, ja kumartuen alasp‰in aivan l‰helle Roomalaisen korvaa h‰n kysyi hiljaa: "Oletko kuningattaren suosiossa?" Kun Publius oli t‰m‰n myˆnt‰nyt, niin Serapion, ilmoitettuaan tyytyv‰isyytt‰ns‰, alkoi kertoa: "Aamulla sait kuulla, kuinka min‰ itse t‰h‰n h‰kkiin olen joutunut, ja ett‰ is‰ni oli temppelin viljavaraston esimies. Minun vieraita maita kierrelless‰ni, h‰n pantiin viralta pois ja olisi kuka tiesi kuollut vankeudessa, joll'ei er‰s kunnon mies olisi h‰nt‰ auttanut pelastamaan kunniatansa ja vapauttansa. T‰m‰ kaikki ei koske sinua oikeastaan ensink‰‰n, ja siis voisinkin j‰tt‰‰ sen sikseen, mutta t‰m‰ kunnon mies oli Klean ja pikku Irenen is‰; vihamies, jonka t‰hden is‰ni sai syyttˆm‰sti k‰rsi‰, on tuo rosvo Euleus. Sin‰ tied‰t, taikka et oikeastaan tied‰k‰‰n, ett‰ papiston t‰ytyy verokseen hankkia kuninkaan hoville m‰‰r‰tyit‰ tarpeita; tied‰tkˆ sen? No niin, te Roomalaiset pid‰tte enemm‰n lukua oikeus- ja hallinto-asioista kuin taiteen tuotteista ja ajatuskyvyst‰. Is‰ni velvollisuutena oli siis verojen maksaminen, eunukin niiden vastaan-ottaminen, mutta tuo herkkusuu, parraton leip‰hiiri, tuo ahma, jonka vatsassa jokainen persikka, jonka h‰n on syˆnyt ja jonka h‰n vast'edes syˆ, muuttukoon myrkyksi, otti itselleen puolet veroista, ja kun luvunlaskijat huomasivat, ett‰ kuninkaan varastot olivat tyhj‰‰ t‰ynn‰, miss‰ he toivoivat olevan jyvi‰ ja kankaita, niin he nostivat aika melun, joka tietysti ennen joutui hovissa el‰v‰n, mahtavan varkaan korville. Sin‰ olet nimitt‰nyt Egypti‰ ihmeelliseksi tahi joksikin sellaiseksi, ja se se todellakin on, ei ainoastaan noitten kivisten nisukakkujen t‰hden, joita te kutsutte pyramiideiksi ja muiksi sellaisiksi, vaan sen t‰hden ett‰ t‰‰ll‰ saattaa tapahtua asioita, jotka teill‰ Roomassa olisivat yht‰ mahdottomia kuin kuutamo keskell‰ p‰iv‰‰ tahi ratsu, jonka h‰nt‰ on kuonon p‰‰ss‰! Ennenkuin Euleusta ehdittiin syytt‰‰k‰‰n, h‰n oli pannut varkauden is‰ni syyksi, ja ennenkuin maakunnan esimies apulaisinensa oli edes tarkastanutkaan asioita, niin heid‰n tuomionsa viatointa kanteen-alaista vastaan oli jo vahvistettu, sill‰ eunukki oli ostanut heilt‰ p‰‰tˆksen, kuten torilta ostetaan kala tahi kaalinkupu. Muinoisina aikoina kuvattiin oikeuden jumalattaren t‰ss‰ maassa olevan silm‰t suljettuina, mutta nyt silm‰ilee se maailmaa, kuten karsaasen katsova nainen, joka toisella silm‰ll‰‰n tirkistelee kuningasta, mutta toisella valittajan tahi kanteen-alaisen k‰siss‰ olevaa kultaa. Minun is‰ raukkani sai tietysti rankaistuksen ja h‰n ep‰ili jo vankeudessaan jumalien oikeudentuntoisuutta, kun h‰nen hyv‰ksens‰ tapahtui suurin ihme, mik‰ koskaan on tapahtunut t‰ss‰ ihmeitten maassa, siit‰ asti kun Kreikkalaiset ovat olleet Aleksandrian herroina. Er‰s kunniallinen mies otti, ihmisi‰ pelk‰‰m‰tt‰, tuomitun raukan menetetyn asian huomaansa eik‰ lev‰nnyt, ennenkuin is‰ni oli saanut kunniansa ja vapautensa. Mutta vankeus, h‰pe‰ ja mielikarvaus olivat v‰hitellen kuluttaneet pahoin kohdellun miehen voimat, kuten toukka runtelee seeteripuun rungon, ja kuihtuen h‰n kuoli. H‰nen pelastajansa, Klean is‰n, palkaksi t‰st‰ h‰nen uljaasta teostaan tuli viel‰kin huonompi kohtalo, sill‰ t‰‰ll‰ Niilin rannoilla rankaistaan maan p‰‰ll‰ hyvett‰, niinkuin teill‰ pahetta. Miss‰ v‰‰ryys vallitsee, siell‰ ilmaantuu sekin peloittava seikka, ett‰ jumalat n‰ytt‰v‰t olevan pahojen puolella. Joka ei tulevaisuudessa toivo mit‰‰n hyvityst‰, se pid‰tt‰‰ itse‰ns‰ puhtaasta el‰m‰st‰, joll'ei h‰n ole mielipuoli eik‰ filosoofi, -- ja onhan niit‰, jotka ovat molempiakin yht'aikaa. "Ruukunkantajattarien is‰ Philotas, jonka vanhemmat olivat Syrakusasta kotoisin, oli Zenon opin puolustajia, jolla opilla teill‰kin Roomassa on paljon yst‰vi‰, ja oli sit‰ virkamiehen‰ levitt‰nyt, sill‰ h‰n oli khrematistain, se on, er‰‰n tuomio-yhdistyksen esimies, jolla yhdistyksell‰ on tuskin Egyptin ulkopuolellakaan vertaistansa, ja joka on osoittanut itsens‰ paremmaksi kuin mik‰‰n toinen. Maakunnasta maakuntaan se kulkee ja asettautuu p‰‰kaupunkeihin istumaan oikeutta. Jos tehd‰‰n kanne asian-omaisessa seudussa olevan tuomio-istuimen p‰‰tˆst‰ vastaan, jonka tuomioistuimen esimiehen‰ on maakunnan epistates, niin khrematistat, jotka tavallisesti eiv‰t tunne syytt‰ji‰ eiv‰tk‰ kanteen-alaisia, viel‰ kerran ottavat asian k‰sitelt‰v‰ksi, ja siten s‰‰styy maakunnan asukkailta matka Aleksandriaan tahi nyt, kun valtakunta on jaettu, Memphiisen tuon muutenkin kovin rasitetun ylituomio-istuimen luo. "Ei kukaan khrematistain esimies ole nauttinut suurempaa suosiota, kuin Klean ja Irenen is‰ Philotas. H‰neen vaikutti lahjominen yht‰ paljon kuin varpunen haukkaan, ja h‰n oli yht‰ viisas kuin rehellinenkin, sill‰ h‰n tunsi yht‰ perin pohjin Egyptil‰isten kuin Kreikkalaistenkin vanhat lait, ja niinpian kuin saatiin tiet‰‰, ett‰ _h‰n_ khrematistoineen oli l‰htenyt matkalle, monikin lahjoja ottava tuomari piti varansa ja langetti v‰‰r‰n asemasta oikean tuomion. "Kun Kleopatra, Epiphaneen leski viel‰ oli elossa ja oli poikiensa Philometorin ja Euergeteen holhoojana, jotka nyt hallitsevat Memphiiss‰ ja Aleksandriassa, niin h‰n piti Philotasta sangen suuressa arvossa ja koroitti h‰net kuninkaan sukulaisten arvoon, mutta h‰n oli juuri kuollut kun tuo kunnon mies uudestaan veti esiin is‰ni asian ja vapautti h‰net vankeudesta. "Ryˆv‰ri Euleus ja h‰nen apulaisensa Leneus olivat juuri silloin valtansa kukkuloilla, sill‰ nuori, alaik‰inen kuningas antoi heid‰n ohjata itse‰ns‰, niinkuin holhooja ohjaa lasta. "Jos is‰ni oli kunniallinen mies, niin kyll‰ eunukki sen sijaan osasi olla aika konna, ja kun khrematistat sitten uhkasivat manata Euleuksen oikeuteen, niin tuo kurja konna sai juonillaan toimeen sodan, muka KoÎlesyrian t‰hden, kuninkaan set‰‰ Antiokhos Epiphanesta vastaan. "Sin‰ tied‰t, miten h‰pe‰llisesti yritys p‰‰ttyi, miten Philometor voitettiin Pelusiumin tappelussa ja miten h‰n Euleuksen neuvosta pakeni Samothrakheen, pelastaaksensa itsens‰ ja aarteensa, miten Philometorin veli Euergetes tuli kuninkaaksi Aleksandriaan, ja miten Antiokhos valloitti Memphiin ja antoi vanhemman veljens‰ pojan hallita t‰‰ll‰ niinkuin omana vasallinansa ja holhottinansa. "N‰in‰ sekasorron aikoina eunukki tiesi vapauttaa itsens‰ Philotaan kanteista, jota h‰n varmaankin pelk‰si, ik‰‰nkuin h‰nen oma omatuntonsa kuljeskelisi khrematistan persoonassa kaksin jaloin, tuomarinmiekka k‰dess‰, ja kertoisi ihmisille, millainen konna h‰n oli. "Memphis oli, suurta vastusta tekem‰tt‰, avannut Antiokhokselle valkoisen muurin portin, ja syrialainen kuningas, joka oli omituinen herra ja joka halusi olla kansan parissa, ik‰‰nkuin h‰n itsekin olisi ollut vain tavallinen mies, kutsui luoksensa Philotaan, joka oli yht‰ hyvin perehtynyt egyptil‰isiin tapoihin ja laitoksiin kuin hellenil‰isiinkin, antoi t‰m‰n vied‰ itse‰ns‰ lakitupihin ja torille ja lahjoitteli tapansa mukaan h‰nelle milloin mit‰ttˆmi‰ lelusia, milloin taas ruhtinaallisia antimia. "Sittenkuin Philometor j‰lleen teid‰n Roomalaistan kauttanne p‰‰si vapaaksi Syrialaisen yliherruudesta ja sai itsen‰isesti hallita Memphiiss‰, niin Euleus syytti ruukunkantajattarien is‰‰ siit‰, ett‰ t‰m‰ muka oli saattanut petollisesti Memphiin Antiokhoksen haltuun, eik‰ herjennyt puuhastaan, ennenkuin t‰lt‰ syyttˆm‰lt‰ miehelt‰ ryˆstettiin h‰nen suuri omaisuutensa, ja ennenkuin h‰n vaimoineen oli viety pakkotyˆhˆn aithiopialaiseen kultakaivokseen. Min‰ olin jo silloin, kun t‰m‰ tapahtui, t‰ss‰ h‰kiss‰ni, mutta min‰ sain sen kuulla veljelt‰ni Glaukukselta, joka on hovissa henkivartijana ja saa varemmin, kuin muut ihmiset, tiet‰‰ paljon, mit‰ palatsissa tapahtuu, ja minun onnistui salaa tuottaa Philotaan tytt‰ret t‰h‰n temppeliin ja pelastaa heid‰t joutumasta heid‰n vanhempiensa kohtaloon. Viisi vuotta on kulunut siit‰, ja nyt tied‰t, mink‰ t‰hden jalosukuisen miehen tytt‰ret kantavat vett‰ Serapiin alttarille, ja mink‰ t‰hden min‰ ennemmin annan tehd‰ itselleni kuin heille pahaa, mutta ett‰ min‰ taas Euleukselle soisin paljoa mieluummin myrkyllisi‰ juuria kuin makeita persikoita." "Onko Philotas viel‰ t‰n‰ p‰iv‰n‰kin pakkotyˆss‰?" Roomalainen kysyi purren hammastaan. "On, Publius," erakko vastasi. "Niin, helposti on t‰m‰ sana 'on' sanottu ja yht‰ helposti k‰det sit‰ sanoessa puristuvat nyrkiksi, mutta raskasta, sangen raskasta on ajatella niit‰ tuskia, joita mies sellainen kuin Philotas ja jalo, viatoin vaimo, joka oli kaunis, kaunis kuin Hera ja Aphrodite, -- joita he saavat k‰rsi‰ kovassa ja aivan oudossa tyˆss‰, polttavan auringon paahteessa, voutien ruoskimina. Ehk‰p‰ he jo onnekseen ovatkin p‰‰sseet tuskistaan, ja ehk‰ heid‰n tytt‰rens‰ jo ovat orpoja! Nuot raukat! Ei kukaan, paitse ylimm‰inen pappi, tied‰ keit‰ he oikeastaan ovat, mutta jos eunukki sen saisi tiet‰‰, niin h‰n l‰hett‰isi heid‰t, niin totta kuin nimeni on Serapion, heid‰n vanhempiensa luo." "Koettakoonpa vain!" Publius huudahti ja kohotti uhaten oikeata k‰tt‰‰n. "Hiljaa, hiljaa, yst‰v‰ni," erakko pyysi, "ei ainoastaan nyt, vaan kaikessa, mit‰ ai'ot tehd‰ sisarusten hyv‰ksi, sill‰ Euleus ei kuuntele yhdell‰ vaan tuhannella korvalla, ja kaiken, mit‰ hovissa tapahtuu, on k‰yminen h‰nen, epistolographin k‰tten kautta. Sin‰ sanot olevasi kuningattaren armollisessa suosiossa. Se on sangen t‰rke‰ seikka, sill‰ h‰nen puolisonsa kuuluu tekev‰n kaikki, mit‰ Kleopatra tahtoo, eik‰ Euleus saata n‰ytt‰‰ Kleopatrasta juuri suuri-arvoiselta, jos ruhtinattaret ovat sellaisia, kuin muutkin vaimot, joita tunnen." "Ja vaikkapa n‰ytt‰isikin," Publius keskeytti hehkuvin poskin erakon puheen, "niin h‰nen t‰ytyy sittenkin joutua perikatoon, sill‰ mies sellainen, kuin Philotas, ei saa siten joutua hukkaan, ja h‰nen asiansa on t‰st‰ l‰hin oleva minunkin asiani. T‰ss‰ on k‰teni, ja jos min‰ iloitsen siit‰, ett‰ olen jalosukuisista esi-isist‰ syntyisin, niin teen sen etenkin sen vuoksi, ett‰ Corneliolaisen lupaus on yht‰ arvokas, kuin jonkun muun miehen t‰ytetty tyˆ." Erakko puristi nuorukaisen k‰tt‰, nyˆkk‰si h‰nelle yst‰v‰llisesti, ja silloin h‰nen silm‰ns‰ s‰teiliv‰t kosteina iloisesta liikutuksesta. ƒkki‰ h‰n k‰‰ntyi selin Roomalaiseen ja tuli heti takaisin kookas papyyrusk‰‰ry k‰dess‰. "Ota t‰m‰," h‰n sanoi antaen sen Roomalaiselle. "Min‰ olen omalla k‰dell‰ni toden mukaisesti kirjoittanut siihen melkein anomuskirjan muotoon kaiken sen, mink‰ ‰sken sinulle kerroin. Min‰ tied‰n, ett‰ tuollaisia asioita ajetaan hovissa j‰rjestyksen mukaisesti, jos ne kirjallisesti toimitetaan. Vaan jos kuningatar suostuu t‰ytt‰m‰‰n toivosi, niin anna t‰m‰ k‰‰ry h‰nelle ja pyyd‰ h‰nelt‰ armokirjett‰. Jos _sen_ saat toimeen, niin silloin on kaikki voitettu." Publius otti k‰‰ryn, ojensi viel‰ kerran k‰tens‰ erakolle, ja innostuen t‰m‰ huusi kovalla ‰‰nell‰: "Jumalat sinua siunatkoot ja vapauttakoot sinun kauttasi jaloimman miehen h‰nen vaivoistaan. Jo olin herjennyt toivomasta, mutta kun sin‰ meit‰ autat, niin ei kaikki viel‰ ole hukassa." KUUDES LUKU. "Suokaa anteeksi, jos h‰iritsen." N‰ill‰ sanoilla keskeytti erakon huudahduksen eunukki Euleus, joka hiljaa ja huomaamatta oli l‰hestynyt pastophoriumia, ja kumarsi nˆyr‰sti Publiukselle. "Onko lupa kysy‰, mit‰ liittoa solmitaksensa mies, joka on Rooman jaloimpia poikia, ojentaa k‰tens‰ t‰lle kummalliselle miehelle?" "Kysy‰ saapi jokainen," Publius vastasi nopeasti ja tylysti, "mutta kaikkien ei tarvitse vastata, eik‰ minunkaan t‰n‰‰n. Min‰ j‰t‰n sinut hyv‰sti, Serapion, vaan en luullakseni pitk‰ksi aikaa." "Suvaitsetko, ett‰ min‰ sinua seuraan?" eunukki kysyi. "Ilman luvattanihan olet minua t‰nnekin seurannut." "Kuninkaani k‰skyst‰ olen sen tehnyt ja noudatan vain h‰nen m‰‰r‰yst‰‰n, kun nytkin tarjoan sinulle ohjaustani." "Min‰ k‰yn edell‰ enk‰ saata kielt‰‰ sinua tulemasta per‰st‰ni." "Mutta min‰," eunukki vastasi, "pyyd‰n sinua huomaamaan, ett'ei minun arvolleni ole sopivaa, palvelijan tavoin astua sinun j‰ljest‰si." "Min‰ pid‰n arvossa kesti-yst‰v‰ni kuninkaan tahtoa, joka k‰ski sinut minua seuraamaan," Roomalainen vastasi. "Sit‰ paitse saatat temppelin portilla astua vaunuusi, kuten min‰kin omaan vaunuuni; t‰ytt‰‰h‰n vanha hovimies mielell‰ns‰ valtiaansa k‰skyn." "Kyll‰ h‰n sen t‰ytt‰‰kin," Euleus nˆyr‰sti Roomalaiselle vastasi, mutta samoinkuin k‰‰rmeen kidasta pist‰‰ nopeasti esiin ja viel‰kin nopeammin vet‰ytyy takaisin kaksihaarainen kieli, samoin h‰nenkin silmist‰‰n v‰l‰hti ensiksi silm‰ys t‰ynn‰ uhkaavaa vihaa ja sitten toinen, joka ep‰luuloisesti katseli Roomalaisen k‰dess‰ olevaa k‰‰ry‰. Publius ei pit‰nyt t‰st‰ silm‰yksest‰ v‰li‰, vaan astui nopeasti akaasialehtoon p‰in; mutta erakko j‰i katselemaan tuota erilaista paria, ja kun h‰n n‰ki mahtavan eunukin astuvan nuorukaisen j‰ljest‰, niin h‰n pani k‰tens‰ lanteilleen, puhalsi lihavat poskensa pulleiksi ja puhkesi kova-‰‰niseen nauruun, niinpian kuin n‰m‰t olivat kadonneet akaasioiden taakse. Kun Serapion kerran oli saanut naurun p‰‰st‰ kiinni, niin h‰nen oli vaikea siit‰ lakata ja h‰n nauroi yh‰ viel‰, kun Klea muutamia minuuttia Roomalaisen l‰hdetty‰ tuli h‰nen luoksensa. Iloisesti h‰n tahtoi ottaa holhottinsa vastaan, mutta katsottuaan h‰nt‰ silmiin h‰n huudahti huolestuneena: "Sin‰ n‰yt‰t silt‰, kuin sinua olisi kohdannut jonkun vainajan henki. Punaiset huulesi ovat kalpeat ja silm‰si ovat synk‰t. Mik‰ sinun on, lapseni? Johan Irenekin on ollut kanssasi juhlakulkueessa, niinkuin tied‰n. Oletko saanut vanhemmistasi ik‰vi‰ tietoja. Sin‰ pudistat p‰‰t‰si. No, sitten lapseni sin‰ ajattelet jotakuta enemm‰n, kuin sinun pit‰isi. Kas vaan, miten poskesi punastuvat! Varmaan kaunis Roomalainen Publius on katsonut liian syv‰lle silmiisi -- h‰n on uhkea nuorukainen, oikea mies, kelpo poika..." "Heit‰ jo," Klea keskeytti yst‰v‰ns‰ ja suojelijansa puheen, kielt‰v‰sti viitaten k‰dell‰‰n halki ilman, ik‰‰nkuin h‰n tahtoisi jakaa Serapionin puheen kahtia. "Min‰ en tahdo kuulla h‰nest‰ en‰‰ sen enemp‰‰." "Onko h‰n sopimattomasti sinua kohdellut?" erakko kysyi. "On," Klea huudahti kovin punastuen ja kiivaasti, vastoin h‰nen muuten tyynt‰ mielt‰ns‰. "On, alinomaa h‰n vainoo minua viettelevill‰ silm‰yksill‰‰n." "Ainoastaanko silmill‰‰n?" erakko kysyi. "Mutta katselemmehan me ylh‰ist‰ aurinkoa ja suloisia kukkiakin, niinpaljon kuin vain saatamme, eiv‰tk‰ ne siit‰ vihastu!" "Aurinko on liian korkea ja sieluttomat kukat liian alhaisia, jotta ihminen saattaisi niit‰ vihastuttaa," Klea vastasi; "mutta Roomalainen ei ole enemp‰‰ eik‰ v‰hemp‰‰ kuin min‰k‰‰n, silm‰ ilmoittaa ajatuksen yht‰ hyvin kuin suukin, ja h‰nen silm‰ns‰ haluaa minulta sellaista, joka nostaa punan poskilleni ja her‰tt‰‰ minussa nytkin vihaa, kun vain sit‰ ajattelen." "Sen vuoksi sin‰ niin hirve‰sti v‰ltitkin h‰nen silm‰yksi‰‰n." "Kuka sinulle sen on sanonut?" "Publius itse, ja sent‰hden ett‰ sinun kovuutesi h‰neen kipe‰st‰ koski, h‰n tahtoi l‰hte‰ Egyptist‰; mutta nyt olen saanut h‰net j‰‰m‰‰n, sill‰ jos on ainoatakaan kuolevaista, jolta odotan apua teille ja teid‰n omaisillenne..." "Niin h‰n se ei suinkaan ole!" Klea lujasti sanoi. "Sin‰ olet mies ja luulet ehk‰, ett'et sin‰k‰‰n nuorena ollessasi ja kuljeskellessasi vapaasti maailmassa, olisi toisin tehnyt, kuin h‰nk‰‰n miehen oikeudella on toiminut, mutta jos voisit katsoa sieluuni tai tuntea naisen syd‰mell‰, niin ajattelisit toisin! Kuten er‰maan hiekka, jota tuuli puhaltaa pelloille, ja joka muuttaa niiden yst‰v‰llisen vihreyden rumaksi, harmaan v‰riseksi, kuten myrsky, joka muuttaa tyynen‰ kuvastelevan meren sinisen pinnan kohiseviksi, mustiksi pyˆrteiksi ja vaahtoavaksi kuohuksi, siten t‰m‰n miehen viettelev‰ julkeus on julmasti h‰irinnyt sieluni rauhaa. Nelj‰tt‰ kertaa h‰nen silm‰yksens‰ minua vainosivat juhlakulkueessa. Eilen en viel‰ tuntenut vaaraa, mutta t‰n‰‰n -- minun t‰ytyy se sinulle sanoa, sill‰ olethan sin‰ minun is‰n‰ni, ja kehen muuhun maailmassa turvautuisinkaan? -- mutta t‰n‰‰n olen tiet‰nyt v‰ltt‰‰ h‰nen silm‰yksi‰ns‰ ja kuitenkin tunsin juhlan pitkin‰, loppumattoman pitkin‰ hetkin‰, ett‰ h‰nen silm‰ns‰ lakkaamatta etsiv‰t minun silmi‰ni. Ett'en ole erehtynyt, sen olisin tiet‰nyt, vaikk'ei Publius Scipio -- mutta miksi p‰‰st‰n t‰t‰ nime‰ huuliltani -- vaikk'ei Roomalainen olisikaan sinulle kehunut ahdistaneensa turvatonta tyttˆ‰. Ja ett‰ sinun, juuri sinun, piti ruveta h‰nen liittolaiseksensa! Sit‰ sin‰ et tekisi, et todellakaan sin‰ sit‰ tekisi, jos tiet‰isit, mill‰ mielell‰ olin juhlakulkueessa, kun maahan katsellessani tiesin, ett‰ h‰nen silm‰yksens‰ minua saastuttivat, kuten sade, joka viime vuonna huuhtoi kukat pois temppelimme puhkeamaisillaan olevista viinikˆynnˆksist‰. Tuntui silt‰ kuin kietoutuisi verkko syd‰meni ymp‰ri; mutta millainen verkko! Kuin olisi pellavakuontalon asemasta pantu rukkiin tulisoihtu, se kehr‰tty hienoksi langaksi ja t‰st‰ tulisesta rihmasta kudottu silmuja, silt‰ se tuntui! Min‰ tunsin lankojen ja solmujen polttavan syvi‰ haavoja syd‰meeni enk‰ saattanut niit‰ poistaa enk‰ voinut itse‰ni niilt‰ suojella. Niin, katso vain noin tuskallisesti minuun ja pudistele p‰‰t‰si, siten on asian laita, ja palo-arvet koskevat minua nytkin viel‰ kipe‰sti, niin kipe‰sti, ett'en voi selitt‰‰k‰‰n!" "Mutta Klea," erakko keskeytti tytˆn, "olethan varsin suunniltasi, ik‰‰nkuin jokin daimoni olisi sinut vallannut. Mene temppeliin rukoilemaan, tai joll'ei se auta, Asklepiuksen tahi Anubiin luo ja anna heid‰n manata paholainen itsest‰si." "En tarvitse ket‰‰n jumalistasi," tyttˆ kovin liikutettuna vastasi. "Niin, min‰ tahtoisin, ett‰ olisit antanut kohtalon kulkea omia kulkujaan, ja ett‰ me saisimme olla osallisia vanhempiemme kohtalosta, sill‰ se, mik‰ meit‰ t‰‰ll‰ uhkaa, on viel‰kin hirmuisempaa, kuin kultahiekan seulominen auringon paahteessa tahi kuutilokiven rikkisurvominen huhmarissa. En tullutkaan luoksesi puhumaan Roomalaisesta, vaan kertomaan, mit‰ ylimm‰inen pappi minulle heti juhlakulkueen j‰ljest‰ on ilmoittanut." "No?" Serapion pitk‰veteisell‰ ‰‰nell‰ melkein tuskallisesti kysyi, ojentaen kaulaansa, vieden pˆrrˆisen p‰‰ns‰ likemm‰ksi tyttˆ‰ ja avaten silm‰ns‰ niin auki, ett‰ alaluomet melkein j‰iv‰t niitten alle. "Ensiksi h‰n ilmoitti minulle," Klea vastasi, "miten niukat temppelin tulot ovat..." "Se on totta," erakko h‰nt‰ keskeytti, "ett‰ Antiokhos on ryˆst‰nyt parhaan osan temppelin omaisuudesta, ja ett‰ ruunu, jolla aina on rahaa Egyptin jumalien temppeli‰ varten, v‰hent‰‰ peltojamme lahjoittamalla niist‰ pois suuria osia; mutta teit‰ kohdellaan luullakseni jo kyllin itarasti, jopa huonomminkin, kuin kohtuullista olisi, sill‰ teid‰n elatukseksenne -- sen min‰ kyll‰ tied‰n, sill‰ se on minun k‰tteni kautta kulkenut -- on temppeliin maksettu summa, jonka koroilla kymmenenkin n‰lk‰ist‰ merimiest‰ kyll‰ itsens‰ el‰tt‰isi, saatikka sitten kaksi tuollaista lintuista, kuin te; sen lis‰ksi te toimitatte viel‰ ilmaiseksi vaivalloista tyˆt‰. Onhan todellakin hyˆdyllisemp‰‰ varastaa kerj‰l‰iselt‰ h‰nen ryysyns‰, kuin teilt‰ ryˆst‰‰ omaisuutenne. Mit‰ voisi sitten ylimm‰inen pappi vaatia?" "H‰n sanoo, ett‰ papisto on jo viisi vuotta meit‰ el‰tt‰nyt ja suojellut, ett‰ vaarat uhkaavat muka meid‰n t‰htemme temppeli‰ viel‰ nytkin, ja ett‰ meid‰n pit‰‰ joko l‰hte‰ temppelist‰ tai astua kaksoissisarusten ArsinoÎn ja Doriin sijaan, jotka t‰h‰n asti kuolojuhlissa ovat Isiiksi ja Nephthykseksi pukeutuneina laulaneet valituslauluja kuolleen jumalan paarien ‰‰ress‰ ja temppeliin tuotujen ruumiitten siunaamista varten itkien ja valitellen vuodattaneet juoma-uhria. Tytˆt, Asklepiodor sanoo, k‰yv‰t liian vanhoiksi ja rumiksi t‰h‰n tarkoitukseen, mutta temppelin on velvollisuus pit‰‰ heit‰ aina heid‰n kuolemaansa saakka. Temppelin varat eiv‰t muka riit‰ en‰‰ el‰tt‰m‰‰n kahta muuta jumalan palvelijatarta heid‰n ja meid‰n lis‰ksemme, ja niin tarvitsisi ArsinoÎn ja Doriin vain vuodattaa uhria, meid‰n taas pit‰isi ottaa toimeksemme valituslaulut." "Mutta etteh‰n te ole kaksoisia!" Serapion huusi, "ja vaan sellaiset, kuten asetus m‰‰r‰‰, saavat Isiin‰ ja Nephthyksen‰ itke‰ Osirista." "Meid‰t tahdotaan tehd‰ kaksoisiksi," Klea vastasi, vet‰en huulensa halveksivaan kurttuun, "Irenen hiukset tehd‰‰n mustiksi, niinkuin minunkin, ja h‰nen kenkiens‰ anturat koroitetaan, jotta h‰n tulisi minun pituisekseni." "Eip‰ heid‰n onnistuisikaan tehd‰ sinua pienemm‰ksi kuin olet, ja vaaleat hiukset saattaa helpommin muuttaa mustiksi, kuin mustat vaaleiksi," Serapion sanoi vaivoin hilliten mielikarvauttaan. "Mink‰ vastauksen annoit t‰h‰n merkillisen harvinaiseen ehdoitukseen?" "Sen kuin saatoin antaa. Min‰ kielt‰ydyin, vaan ilmoitin samalla olevani valmis, en pelosta, vaan koska olemme temppelille suuresti kiitollisia, rupeamaan Irenen kanssa kaikkiin muihin toimiin, vaan en t‰h‰n." "Ent‰ Asklepiodor?" "H‰n ei ole minua loukannut ainoallakaan vihaisella sanalla ja h‰n pysyi, minun h‰nt‰ vastustaessanikin, ylev‰n‰ ja rauhallisena; niin, usein h‰n aivan h‰mm‰styneen‰ tarkasteli minua silmill‰‰n, ik‰‰nkuin h‰n huomaisi minussa jotakin aivan uutta ja outoa. Lopuksi h‰n kuvaili, miten paljon vaivaa temppelin laulun-opettaja oli meist‰ n‰hnyt, miten hyvin minun syvempi ‰‰neni sointuisi Irenen korkean ‰‰nen kanssa, miten suurta suosiota me saattaisimme saavuttaa ihanilla valituslauluillamme, ja miten mielell‰‰n h‰n k‰skisi antamaan meille paremman asunnon ja runsaammin ravintoa, jos me vaan rupeisimme kaksoisten virkaan. -- Kuten haukkoja kesytet‰‰n n‰l‰ll‰, siten h‰nkin on luullakseni koettanut niukalla ravinnolla tehd‰ meit‰ taipuvaisiksi. Min‰ teen ehk‰ h‰nelle v‰‰rin, mutta min‰ olen t‰n‰‰n niin valmis ajattelemaan h‰nest‰ ja muista isist‰ mit‰ pahinta. Mutta olkoon miten tahansa! Ainakaan h‰n ei vastannut minulle mit‰‰n sen enemp‰‰, kun min‰ pysyin lujana kiellossani, vaan j‰tti minut hyv‰sti k‰skien minut taas kolmen p‰iv‰n per‰st‰ ilmoituttumaan itseni h‰nelle ja sanomaan, aioimmeko me suostua h‰nen toiveesensa vai l‰hte‰ temppelist‰. Min‰ kumarsin, l‰hdin ovelle ja olin jo kynnyksell‰, kun h‰n viel‰ kerran kutsui minut takaisin ja sanoi: 'Ajattele myˆskin vanhempiasi ja heid‰n kohtaloansa!' H‰nen ‰‰nens‰ oli juhlallinen, melkeinp‰ uhkaava, mutta enemp‰‰ h‰n ei sanonut, vaan k‰‰nsi nopeasti selk‰ns‰ minulle. Mit‰h‰n h‰n tarkoitti t‰ll‰ uhkauksella? Kyll‰h‰n min‰ muutenkin ajattelen joka p‰iv‰ ja hetki is‰‰ ja ‰iti‰ ja muistutan heit‰ Irenelle!" Erakko jupisi ensin itseksens‰ miettien ja tyytym‰ttˆm‰n‰, sitten h‰n sanoi vakavasti: "Asklepiodor on puheellansa tarkoittanut enemm‰n kuin luuletkaan. Joka lause, mink‰ h‰n vastustajalleen sanoo, on p‰hkin‰, jonka kuori ensin on avattava, jotta lˆyt‰isi syd‰men. Kun h‰n sinulle sanoo, ett‰ sinun pit‰‰ ajatella vanhempiasi ja heid‰n kohtaloansa, niin se h‰nen suussansa ja n‰iss‰ oloissa tuskin merkitsee muuta kuin, ett'ei teid‰n pid‰ unhottaman, miten helposti is‰nne kohtalo saattaisi teid‰tkin yll‰tt‰‰, jos yrit‰tte j‰tt‰‰ temppelin turvan. Asklepiodor, sen sin‰ tuskin viikko sitten minulle itse kerroit, ei ole turhaan sinulle ilmoittanut, kuinka usein kaivoksiin pakkotyˆhˆn tuomittujen omaiset sinne per‰st‰ l‰hetet‰‰n. Niin, lapseni, Asklepiodorin viime sanalla on hirmuinen merkitys! Se levollisuus ja ylpeys, jolla sin‰ asiata katselet, tuskastuttaa minua, ja kuitenkin tied‰t, ett'en ole pelkuri. Vastenmielist‰ se tosin on, mit‰ teille tarjotaan, mutta ottakaa se kuitenkin toimeksenne; eih‰n se toivottavasti tule kauvan kest‰m‰‰n! Tee se minun ja Irene raukan t‰hden, sill‰ kyll‰h‰n sin‰ itse n‰iden muurien ulkopuolellakin raa'assa, viettelev‰ss‰ maailmassa tiet‰isit itse‰si ohjata, mutta Irene, pikku Irene ei sit‰ voisi. Ja sit‰ paitse, Kleani, syd‰nk‰pyseni, me olemme lˆyt‰neet er‰‰n, joka pit‰‰ teid‰n asiaanne omanansa ja joka on suuri ja mahtava; mutta mihin riitt‰v‰t kolme p‰iv‰‰! Eih‰n voi olla mahdollista, ett‰ n‰kisi teid‰t pois ajettuina ilett‰v‰ss‰ laivassa viet‰v‰n kurjan roistov‰en kanssa etel‰‰n tyˆhˆn, joka ensin kuolettaa sielun ja sitten ruumiin! Eth‰n sin‰ saata tehd‰ sit‰ minun ja Irenen t‰hden, eth‰n lemmikkini, syd‰nk‰pyni, sin‰ et voi, et saa sit‰ tehd‰! Olettehan te minun lapseni, minun pienet tytt‰reni ja koko minun iloni, ja nyt tahtoisitte j‰tt‰‰ minut yksikseni t‰h‰n h‰kkiin, sent‰hden ett‰ olette niin ylpe‰t!" T‰m‰n vahvan miehen oli mahdoton en‰‰ puhua ja h‰nen silmist‰‰n vieri iso kyynelhelmi toisensa per‰st‰ h‰nen partaansa ja Klean k‰sivarrelle, mist‰ h‰n molemmin k‰sin piteli kiinni. Myˆskin tytˆn silmist‰ tulvasi kuuma kyynelvirta, kun h‰n n‰ki karaistuneen yst‰v‰ns‰ itkev‰n, mutta h‰n pysyi j‰ykk‰n‰ ja sanoi koittaen irroittaa k‰tt‰ns‰ vanhuksen k‰sist‰: "Tied‰th‰n, is‰, ett‰ monikin seikka kiinnitt‰‰ minua t‰h‰n temppeliin: siskoni, sin‰ ja portinvartijan pikku Philo. Minusta on tuntuva raskaalta, kauhean raskaalta, j‰tt‰‰ teid‰t, mutta mieluummin tahdon sen ja kaiken muunkin k‰rsi‰, kuin sallia Irenen ruveta ArsinoÎn tai mustakulmaisen Doriin sijaan valituslaulajaksi. Kuvaileppas mieless‰si t‰t‰ iloista lasta maalattuna ja rumennettuna paarien jalkop‰‰ss‰ polviaan notkistelemassa, voivottelemassa ja valittelemassa teeskennellyin ‰‰nin ja vuodattamassa v‰kin‰isi‰ kyyneleit‰. H‰nest‰ tulisi valhe, joka on lihaa ja luuta, h‰nelle itselleen inhoksi ja minulle, joka olen h‰nelle ‰idin sijassa, alituiseksi kiduttavaksi syytˆkseksi! Mit‰ v‰litt‰isin itsest‰ni! V‰h‰‰k‰‰n huolimatta pukeutuisin jumalattaren vaatteisin, antaisin vied‰ itseni paarien luo, vaikeroisin ja valittelisin niin, ett‰ se tunkisi jokaisen kuulijan sieluun asti, sill‰ onhan syd‰meni surun koti ja onhan se sellainen kuin sokean silm‰, joka menett‰‰ sen kautta n‰kˆvoimansa, ett‰ siihen alinomaa vuotaa suolaisia kyyneleit‰. Ja valituslaulut viel‰ huojentaisivatkin sieluani, joka on surua t‰ynn‰, kuin partaittensa yli tulvaileva puro; mutta mieluummin min‰ tahtoisin, ett‰ pilvi ij‰ksi piment‰isi minulta auringon, ett‰ sumu himment‰isi jokaisen t‰hdenkin, ja ett‰ musta savu pilaisi sen ilman, jota minun el‰‰kseni pit‰‰ hengitt‰m‰n, kuin ett‰ antaisin rumentaa siskoni ruumiin, piment‰‰ h‰nen sielunsa ja muuttaa h‰nen hele‰n naurunsa valitushuudoksi ja h‰nen iloisen lapsenmielens‰ synk‰ksi suruksi. Mieluummin tahdon l‰hte‰ t‰‰lt‰ ja sinun luotasi menehty‰kseni vanhempineni kurjuuteen ja kuolemaan, kuin _sit‰_ n‰hd‰, kuin sit‰ k‰rsi‰." Serapion painoi kuultuansa n‰m‰t sanat k‰tens‰ kasvojansa vasten, mutta Klea k‰‰nsi nopeasti h‰nelle selk‰ns‰ ja astui syv‰‰n hengitt‰en huoneesensa p‰in. Muulloin oli Irenell‰ tapana, kun h‰n kuuli siskonsa tulevan, kiiruhtaa h‰nt‰ vastaan, mutta t‰n‰‰n ei kukaan tervehtinyt Kleaa, ja heid‰n huoneestaan, joka jo alkoi pimet‰ l‰henev‰n yˆn h‰m‰r‰st‰, h‰n ei heti lˆyt‰nyt sisartansa, sill‰ t‰m‰ oli kyyristynyt huoneen nurkkaan, peitti kasvojaan molemmin k‰sin ja nyyhkytti hiljaa. "Mik‰ sinun on?" Klea kysyi l‰hestyen huolestuneena itkev‰‰, kumartui h‰nen ylitsens‰ ja koitti h‰nt‰ nostaa seisomaan. "Anna minun olla," Irene nyyhki, k‰‰nsihe rutosti puoleksi pois sisarestansa ja torjui kuin vastahakoinen lapsi h‰nen hyv‰ilemisi‰ns‰. Kun Klea sitten h‰nt‰ rauhoittaaksensa huolellisesti ja rakkaasti silitteli h‰nen hiuksiaan, niin h‰n hyp‰hti seisomaan ja huusi kiivaasti kyynelet silmiss‰: "Minun on t‰ytynyt muutamia hetki‰ itke‰ itkemist‰ni. Korintholainen Lysias on juhlakulkueen loputtua niin yst‰v‰llisesti minua puhutellut, mutta sin‰, sin‰ et ensink‰‰n minusta huoli ja j‰t‰t minut niin pitk‰ksi aikaa yksikseni t‰h‰n pˆlyiseen, ilett‰v‰‰n huoneesen. En todellakaan pysy t‰‰ll‰ kauvempaa, ja jos tahdotte minua t‰‰ll‰ pid‰tt‰‰, niin pakenen t‰st‰ temppelist‰, sill‰ muualla on valkoista ja mieluisaa, mutta t‰‰ll‰ on synkk‰‰ ja kolkkoa." SEITSEMƒS LUKU. Memphiin linnoituksen valkean muulin sis‰puolella, jota bastioonit ja vallit ymp‰rˆiv‰t, oli vanha kuninkaan palatsi, komea uudestaan savettu tiilirakennus. Sit‰ kaunistivat lukemattomat pihat, k‰yt‰v‰t, huoneet, salit, verandamaiset, kirjaviksi maalatut, puiset lis‰rakennukset ja kauniit runsaspylv‰iset juhlarakennukset, jotka olivat kreikkalaista kuosia. Rehev‰sti viheriˆiv‰t puutarhalaitokset ymp‰rˆiv‰t sit‰, ja koko joukko tyˆmiehi‰ hoiteli kukkalavoja, siimekk‰it‰ k‰yt‰vi‰, pensaita ja puita, piti lammikot puhtaina ja ruokki niiss‰ olevia kaloja, vartioitsi el‰intarhoja, joissa oli n‰ht‰vin‰ kaikenlaisia, nelijalkaisia el‰imi‰, aina raskaasti astuskelevasta norsusta kevytkulkuiseen antilooppiin saakka, ja suurissa m‰‰rin kaikista maista tuotuja lintuja. Komeasti rakennetuista kylpysaleista nousi valkoista hˆyry‰, koirankopeista kaikui kova-‰‰nist‰ haukuntaa, ja pitkist‰, avonaisista ratsutalleista kuului oritten hirnuntaa, kavion tˆmin‰‰ ja marhaminnan helin‰‰. Er‰s puoli-ympyr‰n muotoinen uusi rakennus, teaatteri, liitt‰ytyi vanhaan palatsiin, ja puistojen keskell‰ ja ulkopuolella niit‰ ymp‰rˆiv‰‰ muuria kohosi useita suuria telttoja, jotka olivat henkivartioita, l‰hettil‰it‰, kirjureita ja muita, hovin ruokasaleissa palvelevia varten. Sotamiesten hallussa oli suuri, kaupungin katujen ja kuninkaan linnan v‰lill‰ oleva ala, jossa oli varjokkaiden pihojen sivulla vahtimiesten ja vankien huoneet. Muut sotilaat olivat teltoissa ihan varsinaisen palatsin muurin vieress‰. Aseiden kalske ja p‰‰llikˆiden kreikkalaiset komentohuudot kaikuivat aina niihin huoneisin saakka, joissa kuningatar asui, ja n‰m‰t huoneet olivat korkealla asemalla, sill‰ kuningatar asui kes‰-aikaan mieluimmin v‰ljiss‰ teltoissa. N‰m‰t teltat olivat pystytetyt etel‰n leve‰lehtisten kasvien ja kokonaisten kukkivien pensaslehtojen varjoon, jotka kasvoivat kuninkaan palatsin tasaisella, marmorisilla kuvapylv‰stˆill‰ ylt‰kyllin kaunistetulla katolla. Yksi ainoa k‰yt‰v‰ vei t‰h‰n ruhtinaallisella komeudella kaunistettuun, rauhalliseen asuntoon, johon yˆt ja p‰iv‰t virtaili vienoja tuulen viimoja, ja johon ei kukaan kutsumatoin saattanut tunkeutua h‰iritsem‰‰n kuningattaren rauhaa; sill‰ katolle viev‰in leveitten portaiden juurella oli vartioimassa muutamia veteraaneja, makedoonialaisia aatelisia sotavanhuksia, jotka olivat kuningattarelle yht‰ ehdottoman kuuliaisia kuin kuninkaallekin. T‰m‰ ylh‰inen joukko p‰‰stettiin auringon laskiessa pois ja kuningatar kuuli heit‰ johtavan upseerin k‰skyn ja miekkoja sek‰ lattiaa vastaan kalisevien kilpien helin‰n, sill‰ h‰n oli astunut teltastaan ulos ja katseli l‰ntt‰ kohden, miss‰ laskeutuva aurinko valeli keltaisia ja paljaita Libyan vuoria monine hautoineen ja ryhmitt‰in olevia pyramiideja ihmeellisill‰ v‰reill‰ns‰, jotka v‰hitellen punasivat ruusun karvaisiksi Memphiin laakson yli kaareilevalla taivaalla olevat kevyet hopeahattarat ja kultasivat niitten syrj‰t. Kuningatar oli juuri astunut ulos nuoren kreikkalaisen naisen, hovijahtimestari Zenodotoksen valkoverisen tytt‰ren ZoÎn kanssa, joka oli h‰nelle rakkain kaikista h‰nen kasvin- ja leikkikumppaleistaan, eik‰ t‰m‰ l‰nnen vieh‰tt‰v‰n loistava n‰ky h‰neen vaikuttanut, sill‰ pannen k‰tens‰ silmilleen varjoksi, ett'ei aurinko h‰nt‰ h‰ik‰isisi, h‰n sanoi: "Minneh‰n Corneliolainen on j‰‰nyt! Kun me temppelin edustalla astuimme vaunuun, h‰n oli kadonnut, ja niin pitk‰lle kuin voin n‰hd‰ tiet‰ Sokarin ja Serapiin alueelle p‰in, ei n‰y yht‰‰n ajopeli‰, ei h‰nen eik‰ Euleuksenkaan, jonka piti h‰nt‰ seuraaman. On v‰h‰n ep‰kohteliasta, kun niin j‰‰hyv‰isi‰ sanomatta poistuu, voisipa sit‰ melkein sanoa kiitt‰m‰ttˆmyydeksikin, koska olin luvannut h‰nelle kotimatkalla kertoa veljest‰ni Euergeteest‰, joka on tullut t‰n‰‰n p‰iv‰ll‰, ja jota h‰n ei viel‰ tunne, koska Euergetes oleskeli silloin Kyreness‰, kun Publius Cornelius Scipio nousi maalle Aleksandriassa. N‰etkˆ tuota mustaa varjoa tuolla kaukana Kakemin viinim‰en luona? Se on ehk‰ h‰n! Ei vaan, sin‰ olet oikeassa, ne ovat vain lintuja, jotka lent‰v‰t tihe‰ss‰ parvessa tien yli. Eth‰n sin‰k‰‰n muuta n‰e? Etkˆ? Ja kuitenkin on meill‰ kummallakin nuoret ja ter‰v‰t silm‰t. Min‰ olen utelias tiet‰m‰‰n, mitenk‰ Euergetes on miellytt‰v‰ Publius Scipiota. Tuskin voipi lˆyty‰ kahta erilaisempaa olentoa kun he, ja kuitenkin on heid‰n kummankin olennossansa jotakin yhteist‰." "He ovat kumpikin miehi‰," ZoÎ keskeytti kuningattaren puheen ja katseli h‰nt‰ sitten silmiin, ik‰‰nkuin h‰n odottaisi valtijattarensa hyv‰ksymist‰ sanoillensa. "Niin he ovat," Kleopatra ylpe‰sti vastasi. "Veljeni on tosin viel‰ niin nuori, ett‰ h‰n tuskin viel‰ olisi p‰‰ssyt poika-i'‰st‰ ja olisi vain nuorukaisena muitten ephebien joukossa, joll'ei h‰n olisi kuninkaan poika, vaan ei h‰n kuitenkaan edes vanhojen joukosta lˆyd‰ ket‰‰n, joka voittaisi h‰net tahdon lujuudessa ja rivakassa toiminnassa. H‰n oli jo ennenkuin min‰ tulin Philometorin puolisoksi, riist‰nyt itselleen Aleksandrian ja Kyrenen, jonka oikeastaan piti kuuluman minun puolisolleni, vanhimmalle meist‰ kolmesta, eik‰ h‰n siin‰ tehnyt ensink‰‰n veljellisesti, ja olisi meill‰ paljon muitakin syit‰ vihata h‰nt‰, mutta kun n‰in h‰nen kolmen nelj‰nneksen vuoden per‰st‰, niin minun t‰ytyi unhottaa kaikki ja tervehti‰ h‰nt‰, ik‰‰nkuin tuo nuori titaani, joka ei kummastuttaisi ket‰‰n, jos h‰nen kerran onnistuisi nostaa Pelion Ossa vuorelle, olisi tehnyt pelkk‰‰ hyv‰‰ minulle ja veljellens‰, joka nyt on Pharaonisuvun ja meid‰n huonekuntamme tavan mukaan minun puolisoni. Kyll‰h‰n min‰ tied‰n, kuinka raju h‰n useinkin on, kuinka suunnattoman hillitˆn ja m‰‰r‰tˆn, mutta helposti annan h‰nelle anteeksi, koska minunkin suonissani virtailee tulista verta ja koska suvulla, joka on synnytt‰nyt h‰nen liiallisuutensa, on voimaa, puhdasta ja pontevaa voimaa. Juuri sellaista ytimek‰st‰ voimaa me ihmettelemme etenkin miehiss‰, koska se on ainoa lahja, jota jumalat ovat meille antaneet niukemmassa m‰‰r‰ss‰ kuin heille. El‰m‰ tosin muuten hillitsee tulvailevia virtoja, mutta min‰ ep‰ilen, onko sen onnistuva tehd‰ sit‰ h‰nen myrskyiselle kululleen. H‰nen laatuisensa k‰yv‰t aina rivakasti eteenp‰in ja pysyv‰t lujina loppuun saakka, joka h‰net varmaankin kerran ‰kki-arvaamatta yll‰tt‰‰, ja sellainen raju vesi on minusta mieluisempi kuin tasangolla virtaileva kapea joki, joka ei tee kellenk‰‰n pahaa ja joka oikein kauvan el‰‰ksens‰ h‰lvenee suohon. H‰nelle jos kenellek‰‰n pit‰‰ antaman h‰nen melunsa anteeksi, sill‰ yht‰ m‰‰r‰ttˆm‰t ja h‰mm‰stytt‰v‰t kuin h‰nen vikansa tai, suorin puhein, h‰nen paheensa, ovat myˆskin veljeni suuret, sek‰ vanhaa ett‰ nuorta kummastuttavat ominaisuudet, jos h‰n vain tahtoo. Ja kuka Kreikkalainen tai Egyptil‰inen voittaisi h‰net hengen ter‰vyydess‰ ja j‰ntevyydess‰?" "Sin‰ saatatkin h‰nest‰ ylpeill‰," ZoÎ vastasi. "Niin korkealle kuin Euergetes ei itse Publius Scipiokaan saata lent‰‰." "Mutta senp‰ vuoksi puuttuukin Euergeteelt‰ Corneliolaisen lujaa, rauhallista varmuutta. Miehen, jossa on n‰iden molempien hyv‰t ominaisuudet yhdistettyin‰, ei luullakseni tarvitse v‰isty‰ jumalankaan tielt‰." "Semmoinen olisi ainoa t‰ydellinen meid‰n puuttuvaisten kuolevaisten joukossamme," ZoÎ vastasi. "Mutta jumalatpa eiv‰t saata k‰rsi‰ ket‰‰n t‰ydellist‰ ihmist‰, koska heille sen kautta tulisi se vastenmielinen rasitus, ett‰ heid‰n t‰ytyisi kilpailla omien luomiensa kanssa." "Tuolla tulee kuitenkin joku, jossa ei ole mit‰‰n laittamista," huudahti nuori kuningatar rient‰en komeasti vaatetettua, vanhan puolista rouvaa vastaan, joka toi h‰nen lastansa, vaaleata, kaksivuotiasta poikaa. Hell‰sti mutta samalla rajusti ja kiivaasti h‰n tarttui pienokaiseen, ottaaksensa sen k‰sivarrellensa; mutta hento lapsi, joka h‰nelle ensin oli hymyillyt, pel‰styi, k‰‰nsihe poisp‰in h‰nest‰ ja koetti k‰tke‰ kapeita kasvojansa ylh‰isen hoitajattarensa vaatteisin, joka kietoi k‰tens‰ h‰nen ymp‰rillens‰. Kuningatar laskeutui heti polvilleen, tarttui pojan hartioihin ja koetti ensin hyv‰ilysanoilla ja sitten v‰kisin saada h‰nt‰ p‰‰st‰m‰‰n irti vaatepoimuista, joilla h‰n peitti kasvojaan, ja k‰‰ntym‰‰n h‰neen p‰in; mutta vaikka rouva, joka oli ollut myˆskin pojan imett‰j‰, yst‰v‰llisesti puhuttelemalla h‰nt‰ auttoi, niin tuskastunut lapsi alkoi kuitenkin itke‰ ja sit‰ ankarammin vastustaa ‰itins‰ hellyyden osoituksia, mit‰ innokkaammin t‰m‰ koki saada h‰nt‰ itsellens‰. Vihdoin hoitajatar nosti nuoren prinssin korkealle ja tahtoi antaa h‰net h‰nen ‰idilleen, mutta silloin muuttui niskoittelevan lapsen itku kova-‰‰niseksi parkumiseksi, ja h‰n kietoi suonenvedon tapaisesti pienen k‰sivartensa imett‰j‰ns‰ kaulan ymp‰ri. Kun ‰iti juuri jokseenkin taitamattomasti taisteli lapsensa itsep‰isyytt‰ vastaan, kuului pyˆrien jyrin‰‰ ja kavion kopinaa palatsin pihasta, ja tuskin kuningatar oli sen kuullut, kun h‰n jo k‰‰ntyi huutavasta pojastansa, kiiruhti katon reunalle ja huusi ZoÎlle: "Publius Scipio tulee! Aika on jo hyvin t‰p‰r‰ll‰, minun pit‰‰ pukeutua pitoihin. Eikˆ tuo ilke‰ lapsi viel‰k‰‰n tahdo kuulla? Vie pois se, Praksinoa, ja muista se, ett‰ olen sinuun tyytym‰tˆin! Sin‰ vieroitat minusta oman lapseni, voittaaksesi tulevan kuninkaan puolellesi. Se on joutavaa tahi osoittaa ainakin, ett‰ sin‰ olet taitamatoin ja ett'et ole kykenev‰ siihen toimeen, joka sinulle on uskottu. Imett‰j‰n velvollisuuden olet t‰ytt‰nyt, mutta min‰ olen etsiv‰ ja lˆyt‰v‰ toisen hoitajan lapselleni. Ei mit‰‰n vastustusta. Ei mit‰‰n kyyneleit‰; min‰ olen jo kyllin kuullut lapsen parkumista!" Lausuttuansa n‰m‰t kovat ja kiivaat sanat, h‰n k‰‰nsi selk‰ns‰ kuten kivettyneen‰ seisovalle Praksinoalle, joka oli ylh‰isen makedoonialaisen aatelismiehen puoliso, ja astui telttaansa, jonne juuri oli asetettu muutamia monihaaraisia lamppuja pienille somatekoisille pˆydille palamaan. N‰m‰t, niinkuin kaikki muutkin kuningattaren teltassa olevat kapineet, olivat hohtavaa norsunluuta, joka n‰ytti eritt‰in kauniilta taivaansinisen, hopealiljoilla ja t‰hdill‰ ommellun telttakankaan ja tiikerintaljojen rinnalla, mill‰ patjat ja villaiset valkeat, sinisell‰ meanderilla reunustetut lattiamatot olivat peitetyt. Kiivaasti kuningatar heitt‰ytyi vaatetuspˆyt‰ns‰ edess‰ olevalle istuimelle, katseli niin kauvan peiliin, kuin h‰n olisi ensi kerran n‰hnyt kasvonsa ja vaalean punaiset hiuksensa, ja sanoi sitten k‰‰ntyen puoleksi ZoÎ'en, puoleksi Atheenalaiseen lemmikkineitsyesens‰, joka muitten palvelijatarten kanssa seisoi h‰nen takanansa: "Oli hulluutta, ett‰ v‰rj‰simme tumman tukkani vaaleaksi; olkoon nyt sellaisena kuin se on, sill‰ Publius Scipio, jolla ei ole vihi‰k‰‰n meid‰n keinoistamme, pit‰‰ t‰t‰ v‰ri‰ harvinaisena ja kauniina eik‰ h‰nen tarvitse tiet‰‰, mist‰ se on sellaiseksi tullut. Tuota kotkanp‰‰ll‰ kaunistettua hiuskoristetta, johon pukeutuneena ollessani kuningas minusta enimmin pit‰‰, Lysias ja Roomalainen pit‰v‰t barbarimaisena, ja siksi sit‰ kutsuu jokainen, jolla ei ole Egyptil‰isten kanssa mit‰‰n tekemist‰. Mutta eih‰n joukossamme t‰n‰ iltana ole Egyptil‰isi‰, ja senp‰ t‰hden tahdonkin panna p‰‰h‰ni safiiriryp‰leill‰ kaunistetun kultat‰hk‰isen seppeleen. Luuletko, ZoÎ, siihen sopivan sen l‰pi n‰kyv‰n silkkivaatteen, joka eilen tuli Kos'ista. Mutta en kuitenkaan pane sit‰ p‰‰lleni, sill‰ se on kudottu liian hienoksi eik‰ se ensink‰‰n peitt‰isi mit‰‰n, ja minulta puuttuu juuri nyt tarpeellista t‰ytel‰isyytt‰. Suonet n‰kyv‰t taas kaulassani, kyyn‰rp‰‰t k‰yv‰t niin suipoiksi, ja min‰ olen tullut kevyemm‰ksi. Se tulee noista alituisista vihastumisista, mielenliikutuksista, suruista ja huolista. Miten minun taas eilenkin t‰ytyi nousta neuvostossa, sill‰ puolisoni antoi vaan aina myˆden, suostui ja tahtoi olla myˆntyv‰inen. Silloin kun pit‰‰ kielt‰m‰n, silloin minun t‰ytyy astua esiin, vaikka minusta onkin sangen vastenmielist‰, ett‰ minun aina pit‰‰ ottaman omille niskoilleni se viha, jota toiveissaan pettyminen ja kielto her‰tt‰v‰t, ja josta syyst‰ minua pidet‰‰n kovana ja syd‰mettˆm‰n‰; ja t‰m‰n kaiken teen voidakseni tahramattomana s‰ilytt‰‰ puolisolleni tuota hiukan ep‰ilt‰v‰‰ kunniaa, ett‰ h‰n muka on lempein ja yst‰v‰llisin kaikista miehist‰ ja ruhtinaista. Sekin, ett‰ poikani on niin itsep‰inen, tuottaa mielt‰ h‰iritsevi‰ kohtauksia, mutta on se sittenkin parempi, kuin ett‰ Philopator heitt‰ytyisi kaikkien syliin. Poikien kasvatus on etenkin siin‰, ett‰ heit‰ opetetaan kielt‰m‰‰n. Suostunhan itsekin usein siihen, mihin minun ei pit‰isi, mutta min‰ olen nainen, ja me n‰yt‰mme myˆntyv‰isin‰ ollessamme kauniimmilta kuin vastustellessamme, ja mik‰ olisi meille t‰rke‰mp‰‰ kuin se, ett‰ olemme kauniita? Otetaan vaan t‰m‰ vaalean sininen puku ja pannaan sen yli kultalanka-verkko, jossa on safiireja solmuissa. Se soveltuu hyvin p‰‰koristeeni kanssa. Ved‰ varovasti kammallasi, ThaÔs, sin‰ kosketat oikein kipe‰sti! Min‰ en saa en‰‰ lˆrpˆtell‰. ZoÎ, annappas tuo k‰‰ry tuolta, minun pit‰‰ hiukan koota ajatuksiani, ennenkuin l‰hden pitoihin miesten kanssa keskustelemaan. Kun on k‰yty kuolleitten alueella ja Serapiin luona ja kun on muisteltu sielumme kuolemattomuutta ja sen tulevaista kohtaloa, niin luetaan halukkaasti viel‰ kerran, mit‰ tuo herttaisin kaikista herttaisista ajattelijoista tiet‰‰ sanoa senlaatuisista asioista. Tuosta saat aloittaa, ZoÎ!" Kleopatran suosikki viittasi toimetointa palvelijatarta vet‰ytym‰‰n pois, istuutui vastap‰‰t‰ kuningatarta olevalle matalalle patjalle ja alkoi selv‰sti ja harjaantuneella ‰‰nell‰ lukea, eik‰ mik‰‰n h‰nt‰ siin‰ h‰irinnyt, paitse koristeiden helin‰, kalliitten kangasten kahina, kristallimaljoihin kaadetun ˆljyn ja hajuveden tipahteleminen, kuningatarta koristelevan tytˆn lyhyet ja hiljaiset kysymykset ja Kleopatran yht‰ lyhyet ja hiljaiset vastaukset. Kaikki muut varmaankin kaksikymment‰ nuorempaa naista, joilla ei ollut tekemist‰ kuningattaren kanssa ja jotka seisoivat joukottain avaran teltan seinustalla tahi istuivat lattialla olevilla patjoilla, odottivat niin liikahtamatta sit‰ hetke‰, jolloin heid‰nkin vuoronsa tulisi tehd‰ jokin palvelus, kuin olisi noita lumoussanallaan heid‰t loihtinut. Ainoastaan silmill‰‰n ja hiljaisilla sormiliikenteill‰ he keskustelivat, sill‰ he tiesiv‰t, ett'ei kuningatar sallinut h‰irit‰ itse‰ns‰ silloin, kun h‰nelle luettiin, ja ett'ei h‰n paljon arvellut paiskatessaan pois luotansa kaiken, mik‰ h‰iritsi h‰nen toiveitaan ja halujaan, niinkuin likist‰v‰n keng‰n tai katkenneen kielen. H‰nen kasvojensa piirteet olivat s‰‰nnˆttˆm‰t ja ter‰v‰t ja h‰nen poskip‰‰ns‰ ja huulensa, joiden takaa lumivalkeat, mutta harvat hampaat loistivat, olivat liiaksi j‰nnitetyt, mutta sill'aikaa kun h‰n oli pit‰nyt voimakasta ymm‰rryskyky‰ns‰ vireill‰ ja loistavin silmin, jotka n‰yttiv‰t tiet‰j‰n silmilt‰, ja suu puoleksi avoinna, kuunnellut Platon sanoja, niin joku selitt‰m‰tˆin, hieno sulouden loiste, joka n‰ytti tulevan paremmasta, korkeammasta maailmasta, ymp‰rˆitsi h‰nt‰, ja silloin h‰n oli paljoa kauniimpi kuin nyt, kun h‰n oli valmiiksi koristeltuna ja ZoÎ oli pannut Platon pois k‰dest‰‰n, ja kun h‰nt‰ ymp‰rˆiv‰t naiset oikein tuhlaamalla tuhlailivat h‰nelle ‰‰nekk‰it‰ imarrussanojaan. Kleopatra rakasti sit‰, ett‰ h‰nt‰ niin innokkaasti ylisteltiin ja, h‰nen nauttiaksensa oikein useiden ihmettely‰, piti h‰nt‰ koristeltaissa vaatetuspˆyd‰n ‰‰ress‰ olla suuri joukko naisia. Kaikin puolin pidettiin h‰nen ymp‰rill‰‰n peilej‰, poimut aseteltiin paremmin ja jalokivill‰ kaunistetut sandaalien nauhat vedettiin kiinni. Kuka ylisteli h‰nen kutriensa kiharuutta, kuka taas h‰nen vartalonsa solakkuutta, nilkkaluittensa hentoutta ja lapselle sopivien k‰siens‰ ja jalkojensa pienuutta. Er‰s tyttˆ huomautti toiselle, mutta kyllin kovaa, jotta kuningatar saattoi sen kuulla, h‰nen silmiens‰ loistoa, joka muka oli kirkkaampi kuin h‰nen otsallaan ja kaulallaan olevien safiirien vesi, ja Ateenalainen neito ThaÔs vakuutti, ett‰ Kleopatra oli tullut vahvemmaksi, sill‰ h‰nen kultaista vyˆt‰ns‰ oli t‰n‰‰n ollut paljoa vaikeampi vet‰‰ kiinni, kuin kymmenen p‰iv‰‰ sitten. Sitten kuningatar viittasi, ZoÎ heitti hopeakuulan somatekoiseen, samasta metallista tehtyyn maljaan, ja pian sen j‰lkeen kuului teltan ovelta henkivartijain askeleita. Kleopatra astui ulos, loi pikaisen silm‰yksen pikipannuilla ja tulisoihduilla kirkkaasti valaistulle katolle ja tummien lehvien v‰list‰ valkoisina hohtaviin, marmorisiin kuvapatsaisin ja l‰heni sitten katsomatta edes siihen telttaan p‰in, miss‰ h‰nen lapsensa lep‰siv‰t, kantotuolia, jonka nuoret makedoonialaiset aatelismiehet olivat kantaneet ja asettaneet katolle. ZoÎ ja Atheenalainen ThaÔs tukivat h‰nt‰, kun h‰n nousi kantotuoliin, ja h‰nen leikkikumppalinsa, palvelijattarensa ja muut l‰heisist‰ teltoista t‰nne rient‰neet naiset muodostivat h‰nen tiens‰ kummallekin puolelle aituun ja puhkesivat kova-‰‰nisiin ihmettelyn ja ihastuksen huudahduksiin, kun heid‰n valtijattarensa leijaili korkealla kantajiensa olkap‰ill‰ heid‰n ohitsensa. Timantit loistivat kirkkaina Kleopatran viuhkaimen k‰densijassa, kun h‰n nyˆkk‰si hovinaisilleen tuolla armollisella yst‰v‰llisyydell‰, joka muistuttaa tervehditty‰ siit‰, kuinka paljoa alempana h‰n on tervehtij‰‰. Jokainen h‰nen k‰tens‰ liike oli kuninkaallisen ylpe‰ ja tarkoin m‰‰r‰tty, mutta h‰nen silmist‰ns‰ loisti vapaasti ja kirkkaasti nuoren naisen kauniisti laitetun puvun mielihyv‰, iloitseminen omasta itsest‰ns‰ ja hauskojen juhlallisten hetkien odotus. Jo kantotuoli katosi leveitten, katolta vievien portaitten ovesta, ja Athenalainen ThaÔs huokasi hiljaa ja ajatteli itsekseen: "Jospa sin‰kin kerran saisit tuollaisessa moniv‰risen‰ kimaltelevassa somassa n‰kinkeng‰ss‰ liidell‰ niinkuin jumalatar halki ilmojen, kauniitten nuorukaisten kantamana, ymp‰rill‰si kuullen pelkk‰‰ ylistyst‰ ja riemua! Tuolla taivaalla kiit‰‰ yh‰ kasvava Selene kylm‰n‰ ja ‰‰netˆnn‰ mit‰ttˆmien t‰htien ohitse, ja samoin h‰n riensi soihdunkantajineen purpuraan puettuna n‰iden kaikkien telttain v‰lill‰ olevien liekkien ja tulien ja meid‰n raukkojen ohitsemme pitoihin, ja millaisiin pitoihin, millaisten vieraitten pariin! Kaikki t‰‰ll‰ ylh‰‰ll‰ riemuelivat h‰nelle, ja minusta tuntui silt‰, kuin olisi tuolla alhaallakin kylmien marmorikuvien joukossa Zenon vakavat kasvot avanneet suunsa ja huudahtaneet h‰nelle hyv‰ilysanan. Ja kuitenkin olisi ZoÎ ja valkoverinen Lysippa ja Demetriuksen mustakutriset tytt‰ret ja min‰kin, mit‰tˆn olento, kauniimmat kuin h‰n, jos mekin voisimme kaunistella itse‰mme vaatteilla ja jalokivill‰, joihin kuninkaat mielell‰‰n mˆisiv‰t valtakuntansakin, jos mekin, niinkuin h‰n, Aphroditen tavoin saisimme valtijattarena istua n‰kinkeng‰n kuoressa, joka liikkuu smaragdinvihre‰ss‰ lasivirrassa, kuin h‰‰lyisi se keskell‰ merta, jos meid‰nkin jalkaimme alla olisi helmill‰ ja turkooseilla kaunistettuja delfiinej‰, ja jos meid‰nkin hiuksissamme liehuisi strutsin sulkia kuten hopeahattaroita, jotka kauniina kev‰tp‰ivin‰ koristavat Athenan ihanata taivasta. Minulle vasta se l‰pin‰kyv‰ vaate sopisi, jota _h‰n_ ei uskaltanut pit‰‰! Oi jospa sent‰‰n olisi totta, mit‰ ZoÎ eilen luki, ett‰ ihmissielut ovat yh‰ uusissa muodoissa m‰‰r‰tyt vaeltamaan maan p‰‰ll‰! Ehk‰p‰ silloin minunkin sieluni tulisi kerran jossakin kuninkaan lapsessa maailmaan! Prinssiksi en kuitenkaan tahtoisi tulla, sill‰ h‰nelt‰ vaaditaan niin paljon, mutta kyll‰ prinsessaksi. Miten ihmeen ihanaa se sent‰‰n olisi!" Paljon sellaista ThaÔs uneksi, sill'aikaa kun ZoÎ oli kuninkaan teltan edustalla hiljaisessa, innokkaassa keskustelussa t‰tins‰, prinssi Philopatorin korkeimman hoitajattaren kanssa. Ruhtinaallisen lapsen imett‰j‰ kuivasi tuon tuostakin silmi‰‰n ja sanoi nyyhkien katkerasti: "Oman pienokaiseni, muut lapseni, puolisoni ja kauniin Aleksandriassa olevan talomme olen j‰tt‰nyt antaakseni rintani prinssille ja kasvattaakseni h‰nt‰. Onneni, vapauteni, ˆitteni levon olen uhrannut kuningattaren ja t‰m‰n pojan t‰hden. Kuinka t‰m‰ kaikki minulle palkitaan! Ik‰‰nkuin olisin palkattu piika enk‰ jalosukuisen miehen tyt‰r ja vaimo, t‰m‰, joka on viel‰ puoleksi lapsi, sill‰ tuskin h‰n on viel‰ yhdeks‰ntoista vanha, julistaa joka kymmenes p‰iv‰ minut viraltani sinun ja lemmikkiens‰ l‰sn‰-ollessa, ja mink‰ t‰hden? Sent‰hden ett‰ h‰nen poikansa suonissa virtailee h‰nen sukunsa hillitˆint‰ verta ja sent‰hden, ett'ei lapsi tahdo kiit‰‰ syliin ‰idille, joka p‰iv‰kausiin ei k‰y h‰nt‰ katsomassa ja joka vain joutohetkin‰‰n, p‰‰sty‰ns‰ muista oikuistaan vapaaksi, pit‰‰ h‰nest‰ huolta. Ruhtinaat osoittavat suosiota ja ep‰suosiota oikeudenmukaisesti vain niinkauvan, kuin he ovat lapsia. Pienokainen ymm‰rt‰‰ varsin hyvin, mink‰ arvoinen min‰ h‰nelle olen ja mink‰ Kleopatra. -- Jos mieleni tekisi menetell‰ pahoin lapsen kanssa, niin kyll‰ pian olisi tapahtunut t‰m‰n ‰idin tahto, ‰idin, joka h‰nen ei pit‰isi olla. Niin raskasta kuin minun onkin, -- rohkenenhan sen sanoa, -- jo nyt j‰tt‰‰ t‰m‰ heikko lapsi, joka on niin lujasti kiintynyt minun sieluuni kuin h‰n olisi omani, ja lujemminkin, paljoa lujemmin, niin teen sen kuitenkin t‰ll‰ kertaa senkin vaaran uhalla, ett‰ Kleopatra syˆksee meid‰t, minut ja puolisoni, onnettomuuteen, niinkuin monet muutkin, jotka ovat rohjenneet vastustaa h‰nen tahtoansa." Prinssin imett‰j‰ itki ‰‰neens‰; mutta ZoÎ pani k‰tens‰ surullisen yst‰v‰ns‰ olalle ja sanoi lohduttaen: "Min‰ tied‰n, ett‰ saat enemm‰n k‰rsi‰ Kleopatran oikkujen t‰hden kuin me kaikki muut, vaan ‰l‰ h‰t‰ile! Huomenna h‰n l‰hett‰‰ kauniin lahjan niinkuin muulloinkin, kun h‰n on sinua loukannut, ja jos h‰n vastakin mielt‰si pahoittaa, niin h‰n aina myˆs koittaa sit‰ hyvitt‰‰, kunnes t‰m‰ vuosi on kulunut, ja sin‰ olet t‰ytt‰nyt prinssin suhteen teht‰v‰si ja saat j‰lleen palata omaistesi luo. K‰rsiv‰llisyytt‰ vaaditaan meilt‰ kaikilta. Me el‰mme kuin ihmiset, jotka asuvat lahonneessa huoneessa, ja joiden jaloille t‰n‰‰n uhkaa pudota hirsi, huomenna kivi. Ottakaamme levollisina vastaan, mik‰ meit‰ kohtaa, niin meid‰n haavojamme koitetaan parantaa, mutta jos vastustelemme, niin kaikki jumalat armahtakoot meit‰; Kleopatra onkin kuten j‰nnitetty jousi, josta nuoli lenn‰ht‰‰, niinpian kuin vain lapsikin, hiiri tai tuulen puuska koskee j‰ntt‰, kuten ylen t‰ytetty astia, josta vesi virtailee, jos lehti, uusi vesipisara tai kyynel siihen putoaa. Me kaikki joutuisimme sellaisessa el‰m‰ss‰ piankin perikatoon, mutta h‰n tarvitsee rauhattomuutta, j‰nnityst‰ ja mielenliikutusta joka hetki. Myˆh‰‰n h‰n tulee aterialta, tuskin kuusi tuntia h‰n nukkuu levotonta unta; ja siksi kun me j‰lleen h‰net koristelemme aterialle, h‰n suopi tuskin niin paljon lepoa itselleen, kuin pieni kivi tarvitsee aikaa pudotaksensa haikaran pes‰st‰ maahan. Neuvotteluista menn‰‰n oppineitten keskusteluihin, kirjojen ‰‰rest‰ temppeliin uhraamaan ja rukoilemaan, pyh‰st‰ huoneesta taiteilijain tyˆhuoneisin, maalauksia ja kuvapatsaita katselemasta vastaan-ottosaliin, alammaisten ja vieraitten luota kirjoitushuoneesen, kirjeitten vastaamisesta juhlakulkueesen ja taas uhraamaan, n‰ist‰ toimista t‰nne ja vaatetustelttaan, jossa h‰n, sill'aikaa kun h‰nt‰ kaunistellaan, kuuntelee minun lukuani, ja kuinka h‰n kuuntelee! Ei yksik‰‰n sana mene h‰nelt‰ hukkaan, ja kokonaisia lauseita h‰nen ajatuksensa pit‰‰ koossa. T‰st‰ t‰llaisesta sinnet‰nne k‰ynnist‰ t‰ytyy h‰nen sielunsa olla niinkuin j‰sen, joka ankarista ponnistuksista on tullut kipe‰ksi ja tuntee tuskaa heti kun sit‰ v‰h‰ kovemmin koskee. Me emme ole h‰nelle suurempi- emmek‰ v‰hempi-arvoisia kuin kurjat hyttyset, joita lyˆmme koska meit‰ vaan haluttaa, ja jumalat olkoot armolliset sille, johon t‰m‰n kuningattaren k‰si sattuu! Euergetes lyˆ miekalla kahtia sen, mik‰ tulee h‰nen tiellens‰, Kleopatra taas pist‰‰ v‰kipuukolla, ja onhan h‰nen k‰siss‰‰n sek‰ h‰nen oma ett‰ myˆntyv‰isen puolisonsa valta. ƒl‰ ‰rsyttele h‰nt‰! Tyydy siihen, mit‰ et voi torjua, niinkuin en min‰k‰‰n nurise, jos lukiessani joskus teen virheen, ja h‰n tempaa kirjan k‰dest‰ni tai heitt‰‰ sen jalkoihinsa. Siit‰ minun tarvitsee kuitenkin pel‰t‰ ainoastaan omastapuolestani, mutta sinun viel‰ puolisosi ja lapsiesikin puolesta." Praksinoa nyˆkk‰si kuultuaan n‰m‰t sanat surullisesti mutta myˆntyv‰isesti p‰‰t‰ns‰ ja sanoi: "Kiitos sinulle n‰ist‰ sanoista. Min‰ ajattelen t‰llaisissa tapauksissa ainoastaan syd‰mell‰ni, mutta sin‰ suurimmaksi osaksi p‰‰ll‰si. Sin‰ olet oikeassa, minulla ei ole t‰ll‰k‰‰n kertaa muuta teht‰v‰‰, kuin k‰rsiminen; mutta kun kerran olen t‰ytt‰nyt, mit‰ olen t‰‰ll‰ ottanut toimittaakseni, ja kun taas olen kotona, niin annan, ik‰‰nkuin kovasta taudista parantuneena, teurastaa suuren uhrin Asklepiukselle ja Hygeialle; mutta sen nytkin jo tied‰n, ett‰ mieluummin tahtoisin kˆyh‰n‰ piikana jauhaa k‰sikive‰, kuin vaihettaa asemaani t‰m‰n rikkaan, jumaloitun kuningattaren kanssa, joka nopeasti ja levottomasti rient‰‰ parhaan ohitse, mit‰ el‰m‰ kuolevaisille tarjoopi, voidakseen nauttia t‰ydellisesti el‰m‰‰. Hirmuiseksi, hirvitt‰v‰ksi kuvailen sellaista el‰m‰‰, ja autio kuin er‰maa on varmaankin sellaisen ‰idin syd‰n, jolla on muiden asiain kanssa niinpaljon tekemist‰, ett'ei h‰n voi itsellens‰ voittaa oman lapsensa rakkautta, joka sulostuttaa jokaisen p‰iv‰miehenkin vaimon el‰m‰‰. Mieluummin k‰rsisin kaikkea, kuin olisin sellainen kuningatar!" KAHDEKSAS LUKU. "Eikˆ ole ket‰‰n, joka tulee minua vastaan?" kuningatar kysyi, kun h‰n oli saapunut viimeisille porfyyriportaille, jotka veiv‰t juhlasaliin johtavaan etusaliin, ja katseli synkk‰n‰, pieni k‰si nyrkiksi puristettuna, per‰st‰ns‰ tulevia kamariherroja: "Min‰ tulen, eik‰ kukaan ole t‰‰ll‰!" T‰ll‰ "ei kukaan" oli sent‰‰n hiukan omituinen merkitys, sill‰ marmoripaasilla siin‰ avarassa, ylt'ymp‰ri pylv‰sk‰yt‰vien ymp‰rˆim‰ss‰ ja vain t‰htitaivaan kattamassa huoneessa, johon kuningatar viittasi, seisoi enemm‰n kuin sata mekedoonialaista henkivartijaa kallisarvoisimmissa tamineissa ja yht‰ monta ylh‰ist‰ hovin virkamiest‰, jotka arvonimilt‰‰n olivat kuninkaan isi‰ ja velji‰, sukulaisia ja yst‰vi‰ ja ensimm‰isi‰ yst‰vi‰. N‰m‰t kaikki ottivat kuningattaren moni-‰‰nisell‰ "terve!"-huudolla vastaan; mutta ei yksik‰‰n heist‰ n‰ytt‰nyt Kleopatrasta huomiota ansaitsevalta. T‰m‰ joukko oli h‰nest‰ viel‰kin v‰h‰-arvoisempi kuin ilma, jota meid‰n on elossa pysy‰ksemme hengitt‰minen, se oli h‰nest‰ kuin ilke‰ savu, kuin kieppuva pˆly, jonka tielt‰ mielell‰mme v‰istymme, mutta jota matkustajan kuitenkin on k‰rsiminen p‰‰st‰ksens‰ eteenp‰in. Kuningatar oli odottanut, ett‰ harvat, h‰nen ja h‰nen veljens‰ Euergeteen aterialle valitsemat vieraat t‰‰ll‰ rappusilla olisivat h‰nt‰ tervehtim‰ss‰, kun h‰n jumalattaren tavoin liehui kautta ilmojen n‰kinkeng‰ss‰‰n, h‰n, joka jo oli mieless‰ns‰ iloinnut Roomalaisen h‰mm‰stelev‰st‰ ja Lysiaan hienosta imartelusta; mutta nyt oli tehokkain kohtaus h‰nen roolissanssa, jota h‰n t‰n‰ iltana aikoi n‰ytell‰, mennyt ihan hukkaan, ja h‰n aikoi jo antaa kantaa itsens‰ takaisin katollensa ja vasta, kun h‰n varmaan tiesi vieraitten jo olevan l‰sn‰, viel‰ kerran liehua heid‰n vastaansa. Mutta paljoa enemm‰n kuin mit‰‰n muuta, kuin tuskaa ja katumustakin, h‰n pelk‰si sit‰, ett‰ h‰n n‰ytt‰isi naurettavalta. Senp‰ t‰hden h‰n vain k‰skettikin kantajiaan seisomaan paikoillansa ja sill'aikaa, kun ylimm‰inen vastaan-ottaja, arvonsa unhoittaen riensi ilmoittamaan h‰nen tuloansa kuninkaalle, h‰n viittasi ylh‰isimm‰t valtakunnan ylimykset luoksensa lausuaksensa heille kylm‰n yst‰v‰llisesti muutamia armollisia sanoja. Vain muutamia, sill‰ pian avautuivat varsinaisen juhlasalin thyiapuusta tehdyt ovet ja kuningas tuli yst‰vinens‰ Kleopatraa vastaan. "Kuinka olisimme saattaneet sinua n‰in varhain odottaa?" Philometor puolisolleen huudahti. "Onko t‰m‰ todellakin liian aikaista?" ruhtinatar kysyi, "vai h‰mm‰styt‰nkˆ sinua sent‰hden, ett‰ unhoitit kokonaan minua odottaa? "Miten v‰‰rin luulet!" kuningas vastasi. "Tied‰h‰n toki, ett‰ sin‰, miten varhain tulletkin, tulet minun toiveilleni aina liian myˆh‰‰n." "Ja meid‰n toiveillemme," Korintholainen Lysias huudahti, "et tule liian varhain etk‰ liian myˆh‰‰n, vaan parhaasen aikaan, kuin onni ja voitonseppele ja parantuminen." "Paraneminenko, joka edellytt‰‰ taudin?" Kleopatra kysyi, ja h‰nen silm‰ns‰ s‰teiliv‰t taas kirkkaina ja viisaina. "Min‰ ymm‰rr‰n t‰ydellisesti Lysiaan tarkoituksen," Publius puuttui Korintholaisen puheesen, "sill‰ min‰ olen kerran Marskent‰ll‰ syˆssyt hevosineni maahan, maannut viikkokausia vuoteen omana ja tied‰n, ett'ei lˆydy mit‰‰n onnellisempaa tunnetta, kuin se ett‰ ihminen parannuttuaan huomaa kadonneitten voimiensa j‰lleen palaavan takaisin." "Ja viel‰ enemm‰n," Lysias keskeytti yst‰v‰ns‰ puheen, "kuningatar minusta n‰ytt‰‰ tulevan niinkuin paraneminen, koska me, sill'aikaa kun h‰n oli poissa joukostamme, tunsimme olevamme kipeit‰ ik‰v‰st‰. Sinun l‰sn‰-olosi, Kleopatra, on tehokkain l‰‰ke ja tuottaa meille takaisin menetetyn terveytemme!" Kleopatra laski hempe‰sti ja ik‰‰nkuin kiitollisuuden osoitteeksi viuhkaimensa alas ja k‰‰nsi sen ohessa nopeasti sen vartta, ett‰ siihen kiinnitetyt timantit voisivat kirkkaasti loistaa; sitten h‰n k‰‰ntyi kummankin yst‰v‰ns‰ puoleen ja sanoi: "Teid‰n sanoillanne on yst‰v‰llinen tarkoitus, ja ne ovat niin kesken‰ns‰ sopusoinnussa, kuin kaksi samassa koristeessa olevaa kive‰, joista toinen kimaltelee sent‰hden, ett‰ se on taidokkaasti hiottu ja siis tarjoopi kuvastimen kaikesta, mik‰ loistaa, mutta toinen taas loistaa sent‰hden, ett‰ se on puhdas ja v‰l‰htelee oman kiiltonsa vaikutuksesta. Puhdas ja todellinen on sama; Egyptil‰isill‰ onkin vain yksi sana kumpaakin merkitsem‰‰n, ja sinun yst‰v‰llinen puheesi, Scipio, -- mutta saanhan kutsua sinua Publiukseksi, -- sinun yst‰v‰llinen puheesi, Publius, n‰ytt‰‰ minusta olevan todenmukaisempaa, kuin hilpe‰n yst‰v‰si kevytmielisemmille korville sopivat sanat. Min‰ pyyd‰n, ojenna minulle nyt k‰tesi!" N‰kinkeng‰n kuori, jossa h‰n oli istunut, laskeutui maahan, ja Publiuksen sek‰ puolisonsa tukemana kuningatar astui siit‰ ja l‰hti vierainensa juhlasaliin. Sittenkuin esirippu j‰lleen oli sulkenut salin, ja Kleopatra oli vaihtanut muutamia sanoja puolisonsa kanssa, h‰n k‰‰ntyi j‰lleen Roomalaisen puoleen, jonka luo eunukki Euleus oli astunut, ja sanoi: "Sin‰ tulet Atheenasta, Publius, mutta et n‰yt‰ siell‰ juuri innokkaasti seuranneen logiikan esitelmi‰, vai mist‰ muuten tulee, ett‰ sin‰, joka terveytt‰ pid‰t korkeimpana hyv‰n‰, ett‰ sin‰, joka myˆskin ilmoitit, ett'ei sinun miss‰‰n ole niin hyv‰ olla kuin minun l‰heisyydess‰ni, kuitenkin saatoit juhlakulkueen j‰ljest‰ niin nopeasti j‰tt‰‰ minut varsin vastoin sopimustamme? Rohkenenko kysy‰, mitk‰ toimet..." "Meid‰n jalo yst‰v‰mme," eunukki vastasi syv‰‰n kumartaen ja antamatta kuningattaren puhua loppuun, "n‰ytt‰‰ erinomaisesti mieltyneen Serapiin partaisiin erakkoihin ja etsiv‰n heilt‰ lopullista p‰‰tˆskive‰ Athenassa alkamille opinnoillensa." "Siin‰ h‰n tekee oikein," Kleopatra vastasi, "sill‰ heilt‰ h‰n saattaa oppia kiinnitt‰m‰‰n tarkkaavaisuuttansa siihen el‰m‰n kolmannekseen, josta Atheenassa puhutaan sangen v‰h‰n, min‰ tarkoitan tulevaisuuteen --" "Se on jumalien asia," Roomalainen vastasi. "Se tulee kyll‰ ajallansa, enk‰ min‰ ole siit‰ erakon kanssa puhunut mit‰‰n. Euleus tiet‰kˆˆn, ett‰ p‰invastoin kaikki, mit‰ Serapeumissa opin tuolta omituiselta miehelt‰, koskee menneit‰ asioita." "Mutta miten on mahdollista," eunukki kysyi, "ett‰ kukaan, jolle Kleopatra on tarjonnut seuraansa, saattaa niinkauvan ajatella muuta, kuin h‰nen kaunista l‰sn‰oloansa?" "On aivan oikein," Publius nopeasti vastasi, "ett‰ k‰yt nyky-ajan asioihin k‰siksi ja ett'et ajattele mielell‰si menneisyytt‰si." "Se oli t‰ynn‰ suruja ja vastuksia," eunukki lausui taitavasti itse‰ns‰ hilliten, "sen ruhtinattareni tiet‰‰, sek‰ valistuneen ‰itins‰ kertomuksista ett‰ omastakin kokemuksestaan ja tiet‰‰ suojella minua silt‰ ansaitsemattomalta vihalta, jolla mahtavat viholliset n‰ytt‰v‰t tahtovan minua vainota. Salli kuningatar, ett‰ vasta myˆhemmin olen aterialla saapuvilla. T‰m‰ jalo herra odotutti itse‰ns‰ tuntikausia Serapeumissa, ja Philae'n Isistemppeliin teht‰v‰‰ uutta rakennusta koskevien ehdotusten pit‰‰ jo huomenna olla kunnossa, ett‰ ne sinun korkean puolisosi ja h‰nen ylh‰isen veljens‰ Euergeteen neuvottelussa aamulla varhain..." "Saat menn‰," Kleopatra keskeytti eunukin puheen. Sittenkuin Euleus oli l‰htenyt, kuningatar astui l‰hemm‰ksi Publiusta ja sanoi: "Sinua kiukuttaa t‰m‰ ehk‰ vastenmielinen, mutta kaikissa tapauksissa k‰yt‰nnˆllinen ja ansiokas mies. Saanko kysy‰, loukkaako sinua vain h‰nen persoonallisuutensa, vai ovatko ne tosi-asioita, jotka ovat her‰tt‰neet sinussa vastenmielisyytt‰ ja, jos oikein olen n‰hnyt, oikein vihamielisi‰kin tunteita h‰nt‰ vastaan?" "Molempia," Publius vastasi. "Jo alusta alkain en luullut tapaavani t‰ss‰ miehess‰ mit‰‰n hyv‰‰, ja nyt tied‰n, ett‰ jos olen erehtynyt h‰nen suhteensa, niin se on tapahtunut h‰nen eduksensa. Huomenna pyyd‰n sinulta hetkisen aikaa, jona kerron sinulle h‰nest‰ sellaista, mit‰ ei sovi t‰n‰ ilolle omistettuna iltana jutella, koska se on ik‰v‰‰ ja surullista. Sinun ei tarvitse sen vuoksi tulla uteliaaksi, sill‰ ne ovat menneisyyden asioita eiv‰tk‰ koske minua eiv‰tk‰ sinua." Ylimm‰inen hovimestari ja edesk‰yp‰, jotka kutsuivat pˆyd‰n ‰‰reen, keskeyttiv‰t t‰m‰n keskustelun, ja pian kuningaspari vieraineen virui juhla-aterialla. Eri esineitten it‰maalainen komeus ja hellenil‰inen somuus yhdistyiv‰t tuossa keskikokoisessa salissa, miss‰ Ptolemaios Philometor tavallisesti mieluummin aterioitsi muutamien valittujen yst‰viens‰ kanssa. Samoinkuin suuri vastaan-ottosali ja miestensali kaksinekymmenine ovineen ja porfyyripylv‰ineen, johon kuninkaan vieraat kokoontuivat, t‰m‰kin sai valonsa ylh‰‰lt‰, sill‰ ikkunattomat sein‰t ja komeat alabasteripatsaat korintholaisine akanthuskapiteeleinens‰ kannattivat ainoastaan sivuilla olevata kapeata katosta, mutta keskelt‰ se oli katotoin. Nyt, kun sadat tulet sit‰ valaisivat, leveni tuon avaran aukon yli, josta p‰iv‰ll‰ aurinko loi valoansa huoneesen, kultainen vuorikristalleista kimaltelevilla puolikuilla ja t‰hdill‰ koristettu verkko, jossa oli niin ahtaat silmukat, ett‰ se esti yˆll‰ valoa kohti lentelevi‰ yˆlepakoita ja perhosia. Kuninkaan ruokasali olikin melkein p‰iv‰n valkeaksi valaistu, etenkin useilla, monihaaraisilla kynttilˆill‰, joita kannattivat ihanat, pronssista ja marmorista tehdyt lapsen vartalokuvat. Jokainen liitos lattialla olevassa mosaikkikuvauksessa, joka esitteli Herakleen vienti‰ olympiin, jumalien ateriata ja ‰llistyneen uroon h‰mm‰styst‰ taivaallisen seuran komeuden johdosta, oli n‰kyviss‰, ja sadat liekit kuvastelivat seinien Hippo Regiuksesta tuodussa marmorissa, johon taitavat taiteilijat olivat kuvannet kalliilla kivill‰, niinkuin lapis lazuli'lla, malakiittilla, kuutilokivell‰, verijaspiksella, akhaattilla ja Khalkedonin kivell‰, hedelm‰terttuja, komeissa ryhmiss‰ olevaa kaadettua riistaa ja kaikenlaisia soittokoneita; pylv‰iss‰ taas sai n‰hd‰ koomillisen ja traagillisen runottaren naamioita, tulisoihtuja, muratilla ja viinikˆynnˆksille kierreltyj‰ thyrsossauvoja ja huiluja. Kaikki n‰m‰t olivat kuvatut kultaan ja hopeaan sek‰ puolijalokivill‰ koristellut ja kohosivat marmoriselta perustaltaan niinkuin metalli-nasta nahkakilvest‰ tai runsaat helat miekanhuotrasta. Tuo ihana dionysil‰iskulkuetta esittelev‰ korkokuvaus, jonka kuvanveist‰j‰ Bryaksis oli muodostellut Ptolemaios Soteria varten ja tehnyt sen norsunluusta ja kullasta, katseli alas aterioitseviin p‰in. Kaikki, mihin silm‰ t‰ss‰ huoneessa sattui, oli ollut kaunista, kallista ja etenkin iloista, ennenkuin Kleopatra oli astunut valta-istuimelle; mutta h‰n oli t‰‰ll‰ niinkuin omissa asuinhuoneissansakin, antanut asettaa marmorisille pylv‰ille suurimpain hellenil‰isten filosoofien ja runoilijain kuvapatsaita, Milesolaisesta Thaleesta aina Stratoon asti, joka pani kohtalon jumalan valta-istuimelle, Hesiodoksesta aina Kallimakhokseen, ja antanut, koomillisen runottaren naamion lis‰ksi liitt‰‰ traagillisenkin naamion, sill‰ pˆyt‰ns‰ ‰‰ress‰ h‰n ei halua, niin h‰nen oli tapa sanoa, n‰hd‰ ket‰‰n, jota ei hyv‰ ja vakava keskustelu enemm‰n miellytt‰isi, kuin ruoka, juoma ja nauru. Sen sijaan kun muut vaimot aterialla l‰sn‰ ollessaan istuivat tuolilla tai puolisonsa sijan jalkapuolella, h‰n virui omalla lepotilallaan, jonka takana runoilijatar Sapphon ja Perikleen yst‰v‰tt‰ren Aspasian kuvapatsaat olivat. Ett‰ h‰nt‰kin pidett‰isiin filosoofina ja, joll'ei juuri runoilijattarena, niin ainakin runouden ja soitannon tarkkana tuntijana, h‰n vaati ik‰‰nkuin omat oikeutensa, ja miksik‰ h‰n ei olisikaan tahtonut mieluummin virua kuin istua, koska h‰n kuitenkin tiesi, kuinka hyvin h‰nen sopi heitt‰yty‰ patjalle ja nojautua vuoteen syrj‰‰ vasten k‰dell‰‰n, joka ei juuri ollut kaunis, mutta jossa kuitenkin oli ihmetelt‰vin‰ aleksandrialaisen koriste- ja kultasep‰n tyˆn jaloimpia n‰ytteit‰. Mutta h‰n valitsi viruvan asentonsa etenkin jalkojensa t‰hden; ei kenell‰k‰‰n naisella, n‰et, koko Egyptiss‰ ja Kreikan maassa ollut pienempi‰ ja jalommin muodostuneita jalkoja kuin h‰nell‰. Senp‰ vuoksi h‰nen sandaalinsa olivatkin niin tehdyt, ett‰ ne h‰nen seisoessaan tai k‰ydess‰‰n peittiv‰t ainoastaan jalkapohjan, vaan j‰ttiv‰t aivan paljaiksi somat, valkoiset varpaat ruusunv‰risine kynsineen ja vaaleahkoine puolikuineen. Pidoissa h‰n pani kuten miehetkin kenk‰ns‰ kokonaan pois ja piti jalkojansa ensiksi peitossa, ett‰ h‰n vasta sitten ne n‰ytt‰isi, kun h‰n luuli niiden sijojen kokonaan kadonneen, jotka sandaalien nauhat olivat j‰tt‰neet h‰nen hentoon ihoonsa. Eunukki Euleus oli n‰itten jalkojen suurin ihailija, ei, niinkuin h‰n itse sanoi, niiden kauneuden t‰hden, vaan sent‰hden ett‰ kuningattaren varpaitten liikkeet h‰nelle osoittivat, mit‰ Kleopatran mieless‰ silloin liikkui, kun h‰n ei saattanut huomata h‰nen teeskentelytaidossa harjaantuneesta suustansa ja silmist‰ns‰ mit‰‰n siit‰, mit‰ h‰nen sielunsa ajatteli. Yhdeks‰n kolmittain yhteen asetettua hevosen keng‰n muotoon j‰rjestetty‰ sijaa eebenholtsisine syrjineen ja oliivinvihreine patjoineen, joille oli kirjaeltu kullalla ja hopealla hienoja kuvia, tarjosivat vieraille lepopaikkaa. Kuningatar kuiskutti kohottaen olkap‰it‰‰n ja, niinkuin n‰ytti, varsin v‰h‰n ihastuneena kamariherralle, ja t‰m‰ osoitti heti kullekin kutsutulle h‰nen paikkansa. Kuningatar k‰vi takimmaisen sija-osaston ‰‰rim‰iselle paikalle oikealla puolen ja h‰nen puolisonsa ‰‰rimm‰iselle vasemmalla puolen: heid‰n v‰lill‰‰n oleva sohva j‰i tyhj‰ksi Euergetest‰, kuninkaallisen pariskunnan velje‰ varten. Yhdell‰ niist‰ kolmesta sijasta, jotka olivat oikealla puolen ruhtinaallista perhett‰, Publius sai paikkansa aivan Kleopatran viereen, ja h‰nt‰ vastap‰‰t‰ l‰hinn‰ kuningasta Korintholainen Lysias. Kaksi viimemainitun viereist‰ tilaa j‰i tyhjiksi, sen sijaan kun Roomalaisen rinnalle asettui tuo urhea ja viisas Hieraks, Ptolemaios Euergeteen yst‰v‰ ja uskollisin palvelija. Sill'aikaa kun palvelijat levitteliv‰t ruusunlehti‰ huoneesen, ruiskuttelivat hyv‰n hajuista vett‰ ja kantoivat pienen hopeapˆyd‰n, jonka vahva kansi oli tehty punaisen ruskeasta, valkot‰plisest‰ porfyyrist‰, kunkin vieraan viereen, kuningas k‰‰ntyi yst‰v‰llisesti tervehtien vieraittensa puoleen ja pyysi anteeksi heid‰n v‰h‰lukuisuuttansa. "Euleuksen," h‰n sanoi, "on t‰ytynyt toimiensa t‰hden j‰tt‰‰ meid‰t, ja meid‰n kuninkaallinen veljemme istuu varmaankin viel‰ kirjainsa ‰‰ress‰ Aristarkhoksen kanssa, joka on tullut h‰nen mukanansa Aleksandriasta, mutta kyll‰ h‰n on lujasti vakuuttanut saapuvansa t‰nne." "Kuta v‰hemm‰n meit‰ on," Lysias vastasi syv‰‰n kumartaen, "sit‰ kunniakkaampaa on kuulua teid‰n tarkan vaalinne mukaan valittujen joukkoon." "Min‰ luulen jo hyvist‰kin olevan parhaat kutsutut," kuningatar sanoi, "mutta veljeni Euergeteen mielest‰ lienev‰t nekin viel‰ liian monilukuiset, sill‰ h‰n, joka vieraassa maassa k‰skee niinkuin kotonansa, on kamariherraa kielt‰nyt k‰skem‰st‰ meid‰n oppineita yst‰vi‰mme, niiden joukossa sinuakin, Agatharkhides, minun ja veljeni oivallinen opettaja, niinkuin tunnettu on, sek‰ meid‰n juutalaisia yst‰vi‰mme, jotka eilen ottivat osaa ateriaamme, ja jotka olin listaan kirjoittanut. Minusta se voi olla hyv‰, sill‰ min‰ rakastan runotarten lukua, ja ehk‰p‰ h‰n tahtoi osoittaa sinulle, Publius, kunniaa, sill‰ me istumme nyt Roomalaisten tapaan. Sinun emmek‰ h‰nen kunniaksensa t‰n‰‰n olemme ilman soitantoa; sanoithan sin‰, ett'et sit‰ aterioidessa juuri rakasta. Euergetes itse soittaa oivallisesti harppua. On muuten hyv‰kin, ett‰ h‰n tulee myˆh‰‰n niinkuin ainakin, sill‰ ylihuomenna on h‰nen syntym‰p‰iv‰ns‰, ja h‰n tahtoo viett‰‰ sen t‰‰ll‰ eik‰ Aleksandriassa. Brukhiumiin kokoontuneitten papillisten l‰hettil‰itten pit‰‰ tulla t‰nne Memphiisen toivottamaan h‰nelle onnea, ja meid‰n pit‰‰ valmistaman jotakin loistavaa. Sin‰, Publius, et rakasta Euleusta, mutta h‰n paraiten ymm‰rt‰‰ n‰it‰ asioita, ja min‰ toivon, ett‰ h‰n pian palaa takaisin meit‰ neuvomaan." "Huomenna meid‰n pit‰‰ panna toimeen suuri juhlakulkue," kuningas huudahti. "Euergetes rakastaa loistavia n‰ytelmi‰ ja min‰ tahtoisin mielell‰ni h‰nelle osoittaa, kuinka h‰nen tulonsa on meit‰ ilahuttanut." Kuninkaan kauniit kasvonpiirteet n‰yttiv‰t h‰nen n‰it‰ syd‰mest‰ l‰hteneit‰ sanoja lausuessaan eritt‰in miellytt‰vilt‰, mutta h‰nen puolisonsa sanoi ajattelevaisesti: "Niin, jos olisimme Aleksandriassa, mutta keskell‰ egyptil‰ist‰ v‰estˆ‰ --" YHDEKSƒS LUKU. Kova-‰‰ninen, juhlasalin marmoriseinist‰ kajahteleva nauru keskeytti kuningattaren viimeiset sanat, ja h‰n pel‰styi ensin, mutta hymyili sitten yst‰v‰llisesti, kun h‰n huomasi veljens‰, joka, tyˆnnetty‰ns‰ kamariherran syrj‰‰n, oli er‰‰n vanhan Kreikkalaisen rinnalla astunut aterijoitsevien joukkoon. "Kaikkien Olympin asukasten ja kaiken sen jumala- ja nautakarjan nimess‰, joka asuu Niilin temppeliss‰!" tulija huusi yh‰ viel‰ nauraen niin kovaa, ett‰ h‰nen lihavat poskensa ja hirmuisen vahva ja nuori ruumiinsa vapisi ja tutisi. "Sinun kauniiden jalkojesi nimess‰, Kleopatra, jotka niin helposti voi k‰tke‰, mutta jotka kuitenkin jokaisen pit‰‰ n‰hd‰, kaikkien sinun suloisten hyveittesi nimess‰, Philometor, min‰ luulen, ett‰ te koetatte voittaa suuren Philadelphoksen tai meid‰n syyrialaisen set‰mme Antiokhoksen, ja tahdotte panna toimeen sellaisen juhlakulkueen, ja viel‰ minun kunniakseni! Hyv‰ kyll‰! Min‰ otan itse ihmeesen osaa ja esittelen paksulla ruumiillani Erosta viinineen ja jousineen. Jonkun Aithiopiattaren pit‰‰ siin‰ tapauksessa olla ‰itin‰ni, Aphroditena! On n‰ytt‰v‰ oikein komealta, kun t‰m‰ musta-ihoinen kaunotar nousee valkoisesta merivaahdosta. Ja mit‰ mietitte lyhyt- ja villatukkaisesta Pallaasta, sulottarista, joilla on leve‰t aithiopialaiset jalan l‰tk‰leet, ja Egyptil‰isest‰, jonka paljaaksi ajellussa p‰‰ss‰ aurinko kuvastelee, Phoibos Apollona!" N‰in sanoen tuo kaksikymmen-vuotias j‰ttil‰inen heitt‰ytyi tyhj‰lle tilalle sisarensa ja veljens‰ v‰liin ja huusi, sittenkuin h‰nen veljens‰ oli h‰nelle ilmoittanut Roomalaisen nimen ja h‰n itse arvokkaasti tervehtinyt t‰t‰, luoksensa er‰‰n nuorista makedoonialaisista aatelismiehist‰, jotka olivat aterijoitsevain palvelijoina, antoi t‰ytt‰‰ maljansa kerran ja viel‰ kerran ja sitten viel‰ kolmannen kerran, joi sen yht‰ kyyti‰ ja pois panematta pohjaan asti ja sanoi sitten kovaa, pyyhkien molemmin k‰sin takkuista, vaaleata tukkaansa, niin ett‰ se pˆrrˆtti ihan ylˆsp‰in h‰nen valtavasta p‰‰st‰‰n ja leve‰st‰ otsastaan: "Minun t‰ytyy pit‰‰ v‰h‰n kiirett‰, saadakseni teid‰t kiinni. Viel‰ yksi malja, Diokleides!" "Hillitˆin!" Kleopatra nuhteli puoleksi leikill‰‰n, puoleksi totisena uhaten h‰nt‰ sormellaan. "Millaiselta sin‰ n‰yt‰t!" "Sellaiselta kuin Silenus pukinjaloitta," Euergetes vastasi. "Annappas minulle peili, Diokleides! Noudata vaan kuningattaren silm‰yst‰ niin kyll‰ sen lˆyd‰t. Kas siin‰ se olikin! Eik‰ todellakaan kuva, jonka se minulle n‰ytt‰‰, huonosti minua miellyt‰. Min‰ n‰en siit‰ p‰‰kallon, jolla Egyptin molempain ruunujen lis‰ksi viel‰ kolmannellekin olisi tilaa, ja jossa on niin suuret aivot, ett‰ niill‰ voisi t‰ytt‰‰ nelj‰nkin kuningattaren p‰‰t reunoja myˆten. Min‰ n‰en kaksi korppikotkan silm‰‰, jotka aina ovat ter‰v‰t, silloinkin kun niitten omistaja on juovuksissa, ja joita ei vaivaa mik‰‰n muu, kuin n‰itten hauskojen poskieni liha, joka varmaankin, jos se, samassa m‰‰r‰ss‰ lis‰‰ntyy, vihdoin tukkii niilt‰ kokonaan valon, kuten kasvava puu k‰tkee puunkoloon pistetyn drakman, kuten luukku sulkee akkunan. N‰ill‰ k‰mmenill‰ ja k‰sivarsilla tuo peilist‰ n‰kyv‰ mies kuristaa h‰d‰n tullessa t‰ysikasvaneen niilihevosen, ja niiden vitjain, jotka koristavat t‰t‰ kaulaa, pit‰‰ olla kaksi kertaa niin pitk‰t, kuin hyvin ruokitun egyptil‰isen uhripapin vitjat; min‰ n‰en t‰st‰ peilist‰ miehen, joka on leivottu tukevammasta taikinasta ja lihavammasta, lujemmasta aineesta, kuin muut ihmiset, ja jos tuolla kirkkaasta kuristimesta n‰kyv‰ll‰ hienolla olennolla on p‰‰ll‰‰n l‰pin‰kyv‰‰ kangasta, niin mit‰ sinulla, Kleopatra, on sit‰ vastaan? Ptolemaiolaisten ruhtinasten pit‰‰ pit‰m‰n huolta Aleksandrian tuontikaupasta, sill‰ mit‰ muuten tulisi Kos'in kauppaliikkeest‰, joll'en min‰ ostaisi hienointa Bombyks-silkki‰, sen sijaan kun sin‰, kuningatar, et ensink‰‰n hyˆdyt‰ sen myyji‰, vaan k‰‰rit itsesi vestaalin tavoin mattokankaasta tehtyihin vaatteisin? Seppele p‰‰h‰ni ja viel‰ toinenkin ja uutta viini‰ maljaan! Rooman ja sinun menestykseksesi, Publius Cornelius Scipio, ja meid‰n viimeisen kriitillisen arvelumme onneksi, Aristarkhokseni, ja hienon ajattelemisen ja rohkean juomisen hyv‰ksi!" "Rohkean ajattelemisen ja hienon juomisen hyv‰ksi," n‰in puhuteltu nopeasti vastasi kohoittaen maljaansa, katsellen tulisilla silmill‰ns‰ viini‰ ja taluen sit‰ hiljalleen l‰hemm‰ksi pitk‰‰, kauniisti muodostunutta ja hiukan kaarevaa nen‰‰ns‰ sek‰ ohuita huuliansa. "Oho, Aristarkhos!" Euergetes huudahti rypist‰en leve‰t‰ otsaansa. "Sin‰ miellyt‰t minua enemm‰n muokatessasi runoilijaisi ja kirjailijaisi sanoja, kuin oikaistessasi kuninkaan h‰nen ryyp‰tess‰‰n k‰ytt‰mi‰ juomalauselmia. 'Hieno juominen' on 'maistelemista', ja maistelemisen min‰ j‰t‰n ruovonp‰ristelijˆille ja muulle siipikarjalle, joka hyvin tulee aikaan ruovikossa. Ymm‰rr‰th‰n? Ruovikossa; olkoon ruoko leikattu sitten kirjoittamista varten tahi ei!" "Hienolla juomisella," tuo suuri kriitikus vastasi nuorelle ruhtinaalle aivan rauhallisena pyyhkien kapealla k‰dell‰ns‰ ohuet harmaat hiuksensa korkealta otsaltaan, "hienolla juomisella min‰ tarkoitan valitun, oivallisen viinin juontia, ja oletko koskaan nauttinut mit‰‰n hienompaa kuin t‰t‰ Anthyllan ryp‰leen mehua, jota sinun ylh‰inen veljesi meille tarjoo? Juomalauselmasi siis edestakaisin k‰‰nnettyn‰ ylist‰‰ sinua etev‰ksi ajattelijaksi ja samalla kelpo juoman hyv‰ntahtoiseksi antajaksi." "Hyvin k‰‰nnetty," Kleopatra k‰si‰‰n taputtaen huudahti. "Katsoppas. Publius, siin‰ aleksandrialainen kieli n‰ytti n‰pp‰ryytt‰ns‰." "Niin," Euergetes puuttui puheesen, "jos voisi keih‰itten asemasta sanoilla ryhty‰ taisteluun, niin kyll‰ Aleksanterin kaupungin museumin herrat, Aristarkhos johtajanaan, pit‰isiv‰t kurissa Rooman ja Karthagon yhtyneit‰ joukkoja." "Mutta emmeh‰n ole sodassa, vaan rauhallisella aterialla," kuningas sanoi hyv‰ntahtoisesti ja yst‰v‰llisesti. "Sin‰ olet varmaankin saanut tiedon meid‰n salaisuudestamme ja olet pilkannut meid‰n uskollisia Egyptil‰isi‰mme, joitten sijaan mielell‰ni panisin vaaleita Kreikkalaisia, jos Aleksandria olisi viel‰ minun eik‰ sinun, mutta ei sittenk‰‰n ole puuttuva sinun syntym‰p‰iv‰n‰si komeata juhlakulkuetta." "Viel‰kˆ teit‰ sitten todellakin huvittaa tuo ijankaikkinen hanhenmarssi?" Euergetes kysyi ja ojensihe sohvallaan kohottaen puristetut k‰tens‰ p‰‰ns‰ yli. "Mieluummin sittenkin tahdon tyyty‰ Aristarkhoksen hienoon juontiin, kuin katsella tuota tyhj‰‰ komeutta. Ainoastaan kahdella ehdolla lupaan olla hiljaa ja pysy‰ puolen p‰iv‰‰ alallani kuin apina h‰kiss‰‰n: ensiksi, jos meid‰n roomalaista kesti-yst‰v‰‰mme, Publius Cornelius Scipiota miellytt‰‰ katsella sellaista n‰ytelm‰‰, joka ei kuitenkaan likimainkaan saata kilpailla Roomalaisten voittotriumphien kanssa, sittenkuin enomme Antiokhos ryˆsteli maatamme ja me molemmat veljet ja'oimme kesken‰mme Egyptin, ja jos toiseksi sallitten minun kauppiaana ottaa osaa kulkueesen." "Minun t‰hteni, kuninkaani," Publius vastasi, "ei tarvitse juhlakulkueita panna toimeen, ei ainakaan sellaisia, joita minun on pakko katsella." "Minua sellainen yh‰ viel‰kin ilahuttaa," Kleopatran puoliso Philometor sanoi. "Min‰ en v‰sy katselemaan hyvin j‰rjestettyj‰ ja iloisia joukkoja." "Minun l‰vitseni taas," Kleopatra huudahti, "k‰y kylmi‰ ja kuumia v‰reit‰, ja usein kyynelet tulevat silmiini juuri silloin, kun riemu kovimmin raikuu. Suurella joukolla, joka yhdistyy ainoastaan yht‰ henkilˆ‰ varten, on aina melkoinen vaikutus. Pisara, hiekkajyv‰nen, rakennuskivi, ne ovat kaikki mit‰ttˆmi‰ esineit‰, mutta mielt‰-ylent‰v‰sti miljoonat niist‰ vaikuttavat, kun ne ovat mereksi, er‰maaksi tai pyramiidiksi yhdistettyin‰. Yksi ainoa riemuitseva n‰ytt‰‰ hullujenhuoneesta karanneelta narrilta, mutta kun tuhansia ihmisi‰ yhtaikaa riemuitsee, niin se valtaa v‰kev‰sti kylm‰nkin syd‰men. Kuinka etenkin sinua, Publius Scipio, jossa minusta n‰hden voimallinen tahto on niin eritt‰in onnellisesti kehkeytynyt, ei liikuta n‰ytelm‰, jossa on vaikuttamassa sellainen yhteinen tahto?" "Saattaako sitten t‰llaisessa kansan riemussa," Roomalainen kysyi, "ylimalkaan tulla kysymykseenk‰‰n mik‰‰n tahto. Sellaisessahan jokainen juuri tuleekin tuollaiseksi tahtoa vailla olevaksi j‰ljittelij‰ksi ja matkijaksi: min‰ puolestani haluan kulkea omaa tiet‰ni ja olla riippumatoin mist‰‰n muusta, kuin niist‰ laei'sta ja velvollisuuksista, joiden alaiseksi minut tekee Rooman valtio." "Min‰ taas," Euergetes sanoi, "olen lapsesta saakka katsellut juhlakulkueita parhaasta paikasta, ja sen vuoksi kohtalo rankaisee minua sill‰, ett‰ se tekee minut v‰linpit‰m‰ttˆm‰ksi kaiken sellaisen suhteen, kun sit‰ vastoin nuo kˆyh‰t raukat, jotka saavat n‰hd‰ vain muassa olijoitten neni‰, hiuksia ja selki‰, saavat aina iloita jostakin uudesta komeudesta. Publius Scipiota ei minun tarvitse ottaa huomioon, niinkuin n‰ette, vaikka sen mielell‰ni tekisinkin. Mit‰h‰n sin‰, Kleopatra, nyt sanoisit, jos itse ottaisin osaa minun juhlakulkueeseni, min‰ sanoin minun, sill‰ minun kunniaksenihan se pannaan toimeen; se olisi todellakin jotakin uutta ja viel‰p‰ hauskaakin." "Luullakseni enemm‰n uutta ja hauskaa kuin kunniakasta," Kleopatra pist‰v‰sti vastasi. "Mutta senh‰n pit‰isi olla teille oikein mieluista," Euergetes nauroi, "sill‰ paitse veljenne olen viel‰ teid‰n kilpakumppalinne, ja mieluumminhan sellaisen n‰kee alenevan kuin ylenev‰n." "N‰ihin sanoihin," kuningas puuttui puheesen nuhtelevalla ja surullisen hiljaisella ‰‰nell‰, "ei mik‰‰n sinua oikeuta. Me rakastamme sinua, suomme sinulle omaisuutesi omamme rinnalla ja pyyd‰mme sinua pilapuheissakin v‰ltt‰m‰‰n sellaisia sanoja, ett‰ kaikki menneet asiat pysyisiv‰t unhotuksissa." "Ja ett'et," Kleopatra lis‰si, "narrimaisuudellasi tahraisi kuninkaan arvoasi ja mainettasi, jonka oppisi kautta olet saavuttanut." "Opettajatar! Tied‰tkˆ sitten, mit‰ tarkoitin? Min‰ ai'oin esiyty‰ Alkibiadeena Aristarkhoksen kanssa, joka olisi ollut Sokrateena, muassamme joukko huilunsoittajattaria; onhan minulle aina sanottu, ett‰ Alkibiades ja min‰ olemme toistemme n‰kˆisi‰ -- monessa suhteessa, vilpittˆm‰t yst‰v‰t sanovat, kaikissa suhteissa, kohteliaammat sanovat." Publius tarkasteli, n‰m‰t sanat kuultuansa, tuon kuninkaallisen m‰ss‰‰j‰n muodotonta, l‰pin‰kyv‰‰n vaatteesen puettua vartaloa, ja kun h‰n sen ohessa ajatteli Atheenalaisten lemmikin ihanata kuvapatsasta, jonka h‰n oli n‰hnyt Ilissoksessa, niin h‰n veti suunsa halveksivaan hymyyn. T‰m‰ ei j‰‰nyt Euergeteelt‰ huomaamatta ja se loukkasi h‰nt‰, sill‰ h‰n ei n‰hnyt mit‰‰n mieluummin kuin sit‰, ett‰ h‰nt‰ verrattiin Perikleen sisaren poikaan; mutta h‰n peitti vihansa, sill‰ Publius oli Tiberin rannalla asuvien mahtavimpien miesten likeisin sukulainen, ja vaikka h‰nell‰ itsell‰‰n olikin kuninkaan valta, niin Rooma vallitsi kuitenkin, kuten jumalien tahto, h‰nenkin ylitsens‰. Kleopatra huomasi, mit‰ h‰nen veljens‰ mieless‰ liikkui, ja vied‰ksens‰ h‰nelt‰ puheen vuoron sek‰ her‰tt‰‰ksens‰ h‰ness‰ uusia ajatuksia, h‰n sanoi iloisesti: "J‰tt‰k‰‰mme siis juhlakulkue siksens‰ ja miettik‰‰mme jotakin muuta juhlaa syntym‰p‰iv‰ksesi. Sin‰ Lysias olet varmaankin kokenut t‰llaisissa asioissa, sill‰ Publius kertoi minulle, ett‰ sin‰ Korinthissa olet kaikkien n‰ytelmien johtajana. Mit‰ pit‰‰ meid‰n tehd‰ huvittaaksemme Euergetesta ja itse‰mme?" Korintholainen katseli tuokion maljaansa, liikutteli sit‰ pitk‰veteisesti vieress‰‰n olevalla marmoripˆyt‰sell‰ ostronipiiraitten ja tuoreiden parsaruohojen v‰lill‰ ja sanoi sitten, katsellen ymp‰rillens‰ ik‰‰nkuin myˆntymyst‰ odottaen: "Er‰‰ss‰ suuressa, Ptolemaios Philadelphoksen aikuisessa juhlakulkueessa, josta Kalliksenus Agatharkhides antoi minun eilen lukea l‰sn‰-olleitten tekem‰n selityksen, esitettiin kansalle kaikenlaisia kuvaelmia, joita muinoisten aikain suuret taiteilijat ovat maalanneet ja kuvanneet, mutta valitkaamme kuitenkin jotakin v‰hemm‰n tunnettua." "Oivallista!" Kleopatra huudahti innostuneena. "Kenen n‰kˆinen kookas veljeni enemm‰n olisi kuin Herakleen, ja juuri Alkmenen pojan, niinkuin Lysippus h‰net on k‰sitt‰nyt ja kuvaillut! Esitelk‰‰mme siis Herakleen el‰m‰‰ suurien esikuvain mukaan ja antakaamme ennen kaikkea Euergeteelle itse uroon osa." "Min‰ otan sit‰ esitt‰‰kseni," nuori kuningas puuttui puheesen, liikutellen hirmuisia rinta- ja k‰sivarsilihaksiansa. "Ja teid‰n pit‰‰ pit‰m‰n suuressa arvossa sit‰, ett‰ min‰ sen otan, sill‰ siin‰ tarvitaan juuri k‰‰rmeentappajaa, eik‰ Lysippus turhaan ole kuvannut h‰nt‰ pienip‰iseksi ja suuriruumiiseksi; -- mutta eih‰n minulla ole mit‰‰n puhuttavaa." "Tahdotko, jos min‰ rupeen Omphaleksi, istua jalkojeni juuressa?" Kleopatra kysyi. "Kuka ei mielell‰‰n istuisi _n‰itten_ jalkojen juuressa?" Euergetes vastasi. "Valitkaamme nyt heti muitakin monilukuisista tarjolla olevista, mutta, niinkuin Lysiaskin, min‰ varoitan ottamasta varsin tuttuja." "Todellakin lˆytyy aivan yleist‰ niin silm‰lle kuin korvallekin," Kleopatra sanoi, "mutta tunnettu hyv‰ on myˆskin aina kaunista." "Sallikaa minun," Lysias puuttui puheesen, "huomauttaa teille er‰st‰ jalotekoista marmorikuvaa, joka on vanha ja kaunis ja taitaa olla hyvin harvoille teist‰ tuttu. Se on isieni huoneen kaivolla Korinthissa, ja sen on jo useampia vuosisatoja sitten er‰s suuri peloponesolainen taiteilija tehnyt. Publiuskin oli t‰h‰n teokseen ihastunut ja se onkin ihanampi, kuin selitt‰‰ voi. "Se tarjoaa todellakin komean n‰yn, sill‰ se kuvailee Herakleen ja Heben, tuon jumalaksi koroitetun uroon ja ikuisen nuoruuden h‰it‰. -- Tahdotko, kuninkaani, antaa Pallas Athenen ja ‰itisi Alkmenen vied‰ sinua avioliittoon Heben kanssa?" "Miks'en?" Euergetes kysyi; "mutta Heben pit‰‰ olla kaunis. Yksi asia minua kuitenkin arveluttaa. Kuinka saamme kaivon isiesi talosta huomiseksi tai ylihuomiseksi t‰nne? Muiston mukaan, ilman alkuper‰ist‰ kuvaa ei semmoista voi esitt‰‰, ja vaikkapa kerrotaankin, ett‰ Serapiin patsas on lent‰nyt Sinopesta Aleksandriaan, ja vaikka Memphiiss‰ onkin noitia..." "Niit‰ emme tarvitsekaan," Publius keskeytti kuninkaan puheen. "Kun olin vieraana yst‰v‰ni vanhempien huoneessa, joka muuten oli komeampi kuin Gygeen vanha kuninkaan linna Sardeessa, min‰ leikkautan kivest‰ t‰m‰n uhkean kuvateoksen mukaan pienempi‰ sisarelleni h‰‰lahjaksi. Ne ovat sangen hyvin onnistuneita ja ovat minun teltassani." "Onko sinulla sisar?" kuningatar kysyi k‰‰ntyen Roomalaisen puoleen. "Sinun pit‰‰ kertoman h‰nest‰ jotakin minulle." "H‰n on samanlainen kuin muutkin tytˆt," Publius vastasi luoden silm‰ns‰ maahan, sill‰ h‰nen oli vastenmielist‰ kertoa sisarestaan sellaisen l‰sn‰ ollessa kuin Euergetes. "Sin‰ tuomitset v‰‰rin niinkuin kaikki veljet," Kleopatra naurahti, "mutta min‰ tahdon kuulla enemm‰n h‰nest‰, sill‰" -- ja t‰t‰ sanoessansa kuiskutti h‰n hiljaa ja katsoi hell‰sti Publiusta silmiin, -- "sill‰ minusta on kaikki arvokasta, mik‰ sinuun kuuluu." T‰m‰n keskustelun aikana kuninkaalliset veljekset olivat k‰‰ntyneet Korintholaisen puoleen kysellen h‰nelt‰ Herakleen ja Heben h‰ist‰, ja kaikki pˆyd‰ss‰ istujat kuuntelivat tarkkaavaisina, kun h‰n sanoi: "T‰m‰ ihana teos ei oikeastaan esittele h‰it‰, vaan sit‰ hetke‰, jona sulhanen vied‰‰n morsiamelle. "Uros, nuija olalla ja jalopeuran talja hartioilla, astuu morsiussaattoa vastaan ‰itins‰ Alkmenen seurassa ja Pallas Athenen taluttamana, joka t‰ss‰ rauhan toimessa pit‰‰ keih‰‰ns‰ k‰rke‰ maassa ja kantaa kyp‰ri‰ k‰dess‰ns‰. Ensimm‰isen‰ t‰ss‰ ei ole mik‰‰n v‰h‰p‰tˆisempi henkilˆ kuin Apollo itse, joka laulaa h‰‰laulua s‰est‰en sit‰ luutullansa. H‰nen kanssansa astuu esiin h‰nen sisarensa Artemis, sitten morsiamen ‰iti, jonka seuraajana on jumalien sanansaattaja Hermes, Zeuksen l‰hettil‰‰n‰. "Sitten tulee p‰‰kohta, joka on kreikkalaisen taiteen kaikkein kauniimpia teoksia, ainakin mit‰ min‰ tunnen." "Hebe rient‰‰ sulhastaan vastaan, ja Aphrodite, rakkauden jumalatar, taluttaa h‰nt‰ lempe‰sti; mutta Peitho, houkuttelemisen jumalatar, panee k‰tens‰ morsiamen k‰delle, tyˆnt‰‰ h‰nt‰ muitten huomaamatta eteenp‰in ja k‰‰nt‰‰ h‰nen kasvonsa poisp‰in, sill‰ h‰n on sanonut sen, mit‰ h‰nen pitikin, ja h‰n hymyilee itseksens‰, sill‰ Hebe ei ole sulkenut korvaansa h‰nen ‰‰nelt‰‰n, ja sen joka kerran on kuunnellut Peithoa, sen pit‰‰ tehd‰, mit‰ h‰n tahtoo." "Ent‰s Hebe?" Kleopatra kysyi. "H‰n luo silm‰ns‰ maahan ja pit‰‰ sit‰ k‰tt‰ns‰, jolla Houkuttelijan k‰si on, ylh‰‰ll‰ ja tekee sormillaan, joissa pieni, lehdek‰s ruusunen h‰‰lyy, torjuvan liikkeen, ik‰‰nkuin h‰n tahtoisi sanoa: 'Oi p‰‰st‰ minut; min‰ pelk‰‰n tuota miest‰' -- ja kysy‰: 'Eikˆh‰n olisi parasta pysy‰ sin‰ kuin olen ja olla seuraamatta sinun viekoituksiasi ja Aphroditen v‰kivaltaa?' T‰m‰ Hebe on ihmeen ihana, ja sinun, kuningatar, pit‰‰ esittelem‰n h‰nt‰!" "Minunko?" Kleopatra kysyi. "Mutta sanoithan h‰nen luovan silm‰ns‰ maahan." "Se tekee h‰net siev‰ksi ja kainoksi; ja varovainen ja neidollinen pit‰‰ h‰nen k‰yntins‰kin olla. Suorissa poimuissa h‰nen vaatteensakin riippuu jalkoihin asti, kun sen sijaan Peitho veitikkamaisena ja salaa iloiten uudesta voitostansa kannattaa peukalollaan ja etusormellansa hamettaan. Myˆskin Peithoksi sin‰ ihmeen hyvin sopisit." "Min‰ luulen, ett‰ esit‰n Peithoa," kuningatar Korintholaisen keskeytti. "Hebe on vasta kukannuppu, joka ei viel‰ oikein ole puhjennut, mutta min‰ olen ‰iti, olen viel‰ sen ohessa olevinani hiukan filosoofikin..." "Ja," Aristarkhos h‰nt‰ keskeytti, "voit oikeudella sanoa, itsell‰si kaiken nuoruuden lumousvoiman ohessa olevan Peitholle sopivia ominaisuuksia, tuolle jumalattarelle, joka ei osaa lumota ainoastaan syd‰mi‰, vaan viel‰p‰ henki‰kin. Niinkuin ruusut -- samoin tytˆnnuppusetkin ovat kauniita katsella, mutta sen, joka ei rakasta ainoastansa v‰ri‰, vaan myˆskin tuoksua, min‰ tarkoitan virkist‰v‰isyytt‰, innostuttamisvoimaa, sielun ominaisuuksia, sen t‰ytyy k‰‰nty‰ puhjennen kukan puoleen, samoinkuin ruusunkasvattajatkin Moirisj‰rven rantamilla sitovat hoidokkiensa nuput ainoastaan pian lakastuviksi vihkoiksi ja seppeleiksi, vaan eiv‰t niit‰ voi k‰ytt‰‰ valmistaessansa jaloa ˆljy‰ ja menehtym‰tˆint‰ tuoksua; t‰h‰n tarkoitukseen he tarvitsevat t‰ysin puhjenneita kukkia. Esittele Peithoa, kuningattareni; jumalatar itsekin saattaisi ylpeill‰ sellaisesta edustajastansa!" "Jospa h‰n siit‰ olisi yht‰ ylpe‰," Kleopatra huudahti, "kuin min‰ olen onnellinen kuullessani sellaisia sanoja Aristarkhoksen suusta! Se on p‰‰tetty; min‰ olen Peithona. Leikkikumppalini ZoÎ esitelkˆˆn Artemista ja h‰nen vakava sisarensa Pallas Athenea. ƒidiksi on meill‰ useampiakin matroonia tarjona, epitropin vanhin tyt‰r on minusta Aphroditeksi sopiva; h‰n on ihmeen kaunis." "Onko h‰n myˆskin tyhm‰?" Euergetes kysyi. "Sit‰ vaaditaan myˆskin tuolta ikuisesti nauravalta Kyprottarelta." "Kyll‰ksi t‰h‰n tarkoitukseen," Kleopatra nauroi. "Mutta mist‰ saamme sellaisen Heben kuin sin‰ olet kuvaillut, Lysias? Arabarkhi Ameen tyt‰r on ihana lapsi." "Mutta h‰n on ruskea, niin ruskea kuin t‰m‰ viini ja varsin liian puhdas Egyptil‰inen," sanoi ylimm‰inen edesk‰yp‰, joka piti silm‰ll‰ nuoria makedoonialaisia pˆyt‰palvelijoita, ja kumarsi syv‰‰n huomauttaen h‰veli‰‰sti omaa kuudentoista vuotista tyt‰rt‰ns‰; mutta t‰t‰ vastaan kuningattarella oli muistutettavana, ett‰ h‰n oli paljoa suurempi h‰nt‰ itse‰ns‰, jonka kuitenkin tuli seisoa h‰nen vieress‰ns‰ ja panna k‰tens‰ h‰nen k‰sivarrellensa. Muut tytˆt hyl‰ttiin toisista syist‰ ja Euergetes ehdoitteli jo, ett‰ l‰hetett‰isiin Aleksandriaan kirjekyyhkynen, ja sielt‰ tuotettaisiin kaunis hellenil‰islapsi nopealla nelivaljakolla Memphiisen, jossa tummat egyptil‰isjumalat ja ihmiset paremmin menestyv‰t kuin kreikkalaiset, kun Lysias huudahti: "Min‰ olen t‰n‰‰n lˆyt‰nyt tytˆn, jota tarvitsemme, Heben, joka on kuin is‰ni marmorista l‰htenyt ja kuin olisi h‰n saanut nuorteutensa, v‰rins‰ ja l‰mpˆns‰ jumalalta. H‰n on nuori, kaino, valkoinen ja punaposkinen sek‰ sinun kokoisesi, kuningattareni. Jos sallitte, niin sanon vasta sittemmin, kuka h‰n on, ja menen nyt ensin noutamaan teltastamme marmorin mukaan tehdyt kuvat," "Ne ovat norsunluu-arkkusessa, vaatelippaani pohjalla," Publius sanoi. "T‰st‰ saat avaimen." "Rienn‰," kuningatar huudahti, "sill‰ me olemme kaikki uteliaita kuulemaan, mist‰ sin‰ t‰‰lt‰ Memphiist‰ olet lˆyt‰nyt valkoisen ja punaposkisen, kainon Hebesi." KYMMENES LUKU. Tunnin verran kuningasparin vieraat olivat odotelleet, eik‰ Lysiasta viel‰ kuulunut, maljoja oli sill‰ v‰lin t‰ytelty ja tyhjennelty, Euleus eunukki oli j‰lleen yhtynyt aterijoitsijoihin, ja keskustelu oli kokonaan muuttanut muotoansa, sill‰ kaikki l‰sn‰-olijat eiv‰t en‰‰n kuunnelleet samaa, vaan p‰invastoin molemmat kuninkaat ja Aristarkhos olivat kiintyneet puhelemaan vanhempien runoilijoitten pitkin Kreikkaa hajallaan olevista k‰sikirjoituksista ja oppineista teoksista sek‰ niist‰ toimista ja keinoista, joitten kautta ne tahi kelvolliset otteet niist‰ saataisiin museumin kirjastoon. Hieraks kertoeli eunukille viimeisest‰ dionysil‰isjuhlasta ja uudempain komediain n‰yt‰nnˆist‰ Aleksandriassa, ja Euleus taitavasti kyll‰ oli molemmin korvin kuuntelevinaan h‰nt‰, viel‰p‰ monesti keskeyttikin h‰nt‰ tehden ‰lykk‰it‰ kysymyksi‰ h‰nen sanojensa johdosta, ja kuitenkin h‰nen koko tarkkaavaisuutensa oli k‰‰nnetty kuningattareen, joka t‰ydellisesti oli vallannut Roomalaisen Publiuksen ja joka hiljaa t‰lle kertoili voimia runtelevasta el‰m‰st‰‰n, rauhattomasta syd‰mest‰‰n ja siit‰, kuinka suuresti h‰n ihmetteli Roomaa ja miehen voimaa. H‰nen poskensa hehkuivat silloin ja h‰nen silm‰ns‰ loistivat, sill‰ kuta enemm‰n h‰n sai yksin‰ns‰ puhua, sit‰ enemm‰n h‰n luuli miellytt‰v‰ns‰ Publiusta, joka ei suinkaan ollut puhelias ja joka vain harvoin h‰nt‰ keskeytti, liitt‰en silloin, kun niin sopi, jonkun imartelevan sanan h‰nen puheesensa, sill‰ h‰n mietti sit‰ neuvoa, jonka erakko oli h‰nelle antanut, ja toivoi voittavansa Kleopatran puolelleen. Eunukki, vaikka h‰nell‰ olikin tarkka kuulo, ymm‰rsi kuitenkin sangen v‰h‰n Kleopatran kuiskutuksista, sill‰ kuningas Euergeteen ‰‰ni kaikui kovaa yli muitten puheen, mutta Euleus osasi ajatuksellaan pian yhdist‰‰ nuot katkonaiset lauseet tahi ainakin oivaltaa kuningattaren puheen luonteen. Kleopatra halveksi viini‰, mutta h‰n osasi juomingeissa juopua omista sanoistansa, ja nyt, juuri kun h‰nen veljens‰ ja Aristarkhos innokkaimmin v‰itteliv‰t, h‰n kohotti maljaansa, kosketti sit‰ huulillansa ja ojensi sen sitten Publiukselle, ottaen itse samalla h‰nen pikarinsa. Nuori Roomalainen ymm‰rsi, mit‰ t‰m‰ pikainen teko tarkoitti. Samoin h‰nenkin kotimaassaan Amorin kohtaama nainen vaihtoi rakastettunsa kanssa maljaa tahi omenaa, jota h‰n oli purrut valkoisilla hampaillaan. Publiuksen l‰pi virtasi kylm‰ v‰ristys, niinkuin matkustajan, joka huoletonna astelee tiet‰ns‰, katsellen kuuta sek‰ t‰hti‰, ja sitten ‰kki‰ huomaa kuilun, joka h‰nen jalkojensa juuressa ammottaa syv‰n‰ ja mustana. Salaman tavoin h‰nen mieleens‰ juohtui h‰nen ‰itins‰ sek‰ t‰m‰n varoitukset karttamaan Egyptin naisten viekkaita juonia ja eritt‰inkin sit‰ vaimoa, joka nyt ei ensink‰‰n kuninkaallisesti katsellut h‰nen sieluhunsa, vaan p‰invastoin arasti ja himokkaasti; mielell‰‰n h‰n olisi luonut silm‰ns‰ maahan ja j‰tt‰nyt maljan koskettamatta, mutta Kleopatran silm‰t olivat kuten pauloilla ja siteill‰ vanginneet h‰nen silm‰ns‰, ja tuo urhoollisen kansan pelottomin poika piti maljan hylk‰‰misen mahdottomana, uhkarohkeana tekona. Ja miten h‰n olisi voinutkaan palkita suurinta suosion osoitusta loukkauksella, jota ei yksik‰‰n vaimo, saatikka sitten Kleopatra, olisi voinut antaa anteeksi. Niin, monenkin el‰m‰n-onni on ij‰ksi h‰vinnyt, moni synti on senkautta tullut tehdyksi, ett‰ naisen osoittama suosio on miehelle kunnialahja, joka miellytt‰‰ h‰nt‰, vaikkapa se tulee semmoisen k‰sist‰, jota h‰n ei rakasta, ja josta h‰n ei pid‰ v‰li‰; imartelu on syd‰men avain, ja jos t‰m‰ on puoleksi avoinna, niin ei milloinkaan ole puuttuva sis‰lle pyrkij‰n ‰‰nt‰ joka sanoo: "Sin‰ loukkaisit poisk‰skem‰ll‰." Sellaisia olivat ne mietteet, jotka ‰kki‰ v‰l‰htiv‰t nuoren Roomalaisen mieleen, kun h‰n tarttui kuningattaren maljaan ja kosketti sit‰ huulillaan samalle kohtaa, johon kuningattaren huulet olivat sattuneet. Kun h‰n sitten pitkin siemauksin tyhjensi maljaa, niin suuri vastenmielisyys valtasi h‰net ‰kki‰ h‰nen vastassaan olevaa puheliasta, ylellisesti koristeltua, lietoa naista kohtaan, joka h‰nen tahtomattansakin v‰kisin h‰nelle osoitti mieltymyst‰ns‰, ja ‰kki‰ ruukunkantajatar raukan kuva ilmaantui selv‰n‰ h‰nen sieluunsa, ja h‰n n‰ki, miten Klea, ylpe‰n‰ ja kylm‰n‰ v‰ltt‰en h‰nen silm‰yksi‰‰n, asteli paljoa kuninkaallisempana, kuin h‰nen vieress‰ns‰ istuva, diademilla kaunistettu valtiatar milloinkaan oli k‰ynyt. Kleopatra iloitsi h‰nen pitk‰n pitk‰llisest‰ juonnistansa, sill‰ h‰n luuli Roomalaisen sill‰ tahtovan osoittaa, ett'ei h‰n voinut herjet‰k‰‰n ylist‰m‰st‰ itse‰ns‰ onnelliseksi nauttimastaan suosiosta. H‰n ei k‰‰nt‰nyt silmi‰ns‰ h‰nest‰ pois ja havaitsi tyytyv‰isen‰, kuinka puna ja kalpeus vaihtelivat Roomalaisen poskilla, eik‰ ensink‰‰n huomannut, miten Euleus s‰kenˆivin silmin tarkasteli kaikkea, mit‰ h‰n ja Publius tekiv‰t. Vihdoin Roomalainen pani maljan pois ja etsi turhaan vastausta, kun Kleopatra kysyi, milt‰ viini oli maistunut. "Suloiselta, oivalliselta," h‰n vihdoin sammalsi, mutta h‰n ei en‰‰n katsellut Kleopatraa, vaan Euergetesta, joka juuri huusi kovaa: "Tuntikausia olen mietiskellyt t‰t‰ paikkaa, selitellyt sinulle perusteitani ja antanut sinun puhua, Aristarkhos, mutta min‰ pysyn v‰itˆksess‰ni, ja se joka tahtoo valheellisesti v‰itt‰‰, ett‰ t‰ss‰ iu'n asemesta pit‰‰ olla siu, se tekee Homerokselle v‰‰ryytt‰." Euergetes huusi n‰m‰t sanat niin kovin innostuneena, ett‰ h‰nen ‰‰nens‰ kuului yli kaikkien muitten puheen, mutta Publius puuttui niihin, p‰‰st‰ksens‰ teeskentelem‰st‰ sellaisia tunteita, joita h‰nell‰ ei ensink‰‰n ollut, ja sanoi sitten k‰‰ntyen puoleksi puhujiin, puoleksi Kleopatraan: "Mit‰ sen tiet‰minen hyˆdytt‰‰, ett‰ sen pit‰‰ olla niin eik‰ n‰in, iu eik‰ siu! Min‰ huomaan muissa paljon oikeutettua, jota itsess‰ni ei ole, mutta sit‰ en saata k‰sitt‰‰, ett‰ j‰ntev‰ mies, ajattelevainen ruhtinas ja kelpo juomatoveri, kuten sin‰, Euergetes, saatat tuntikausiksi k‰yd‰ kurttuisten papyyrusk‰‰ryjen ‰‰reen ja vaivata p‰‰t‰si miettim‰ll‰, josko t‰m‰ tai tuo sana Homeroksessa on oleva n‰in vai noin." "Sin‰p‰ harrastatkin toisenlaisia asioita," Euergetes vastasi. "Min‰ pid‰n sit‰, mit‰ t‰m‰n otsarenkaani alla on, parhaana omaisuutenani ja harjoitan ‰ly‰ni hienoimpaan ja pienimp‰‰n, samoinkuin mielell‰ni koittelen k‰sivartteni voimaa v‰kevimm‰n athleetan kanssa. Viime kerralla kaadoin heit‰ viisi kappaletta hietakent‰lle, ja he vapisevat timagetisella taistelutanterella, kun min‰ vaan tulen n‰kyviin. Ei lˆytyisi ensink‰‰n voimaa, joll'ei maailmassa olisi mit‰‰n vastustusta, eik‰ kukaan tiet‰isi olevansa v‰kev‰, joll'ei h‰nen onnistuisi saada esteit‰. Min‰ etsin sellaista, joka sopii minun luonteeseni, ja joll'ei se ole sinun makusi mukaista, niin en voi sit‰ auttaa. Jalo ratsu, jolle tarjoat t‰t‰ oivallisesti valmistettua herkkua, hylk‰‰ sen eik‰ saata k‰sitt‰‰, kuinka nuot hullut ihmiset saattavat pit‰‰ hyv‰nmakuisena noin suolaista ruokaa! Kaukana meren rannalta syntyneist‰ eiv‰t ostronit maistu hyv‰lt‰, mutta min‰, joka olen herkkusuu, avaan itse niitten kuoretkin, jotta ne olisivat oikein tuoreita, kun niit‰ s‰rv‰n ja sekoitan niitten mehua viiniini." "Min‰ en rakasta liian suolaisia ruokia ja j‰t‰n siis tuon meri-el‰imen avaamisen palvelijani toimeksi," Publius vastasi. "Sen kautta s‰‰st‰n sek‰ aikaa ett‰ hyˆdytˆnt‰ tyˆt‰." "Min‰ tied‰n sen," Euergetes huusi. "Te pid‰tte itsell‰nne kreikkalaisia orjia, jotka lukevat ja kirjoittavat teille. Eikˆh‰n ole sellaistakin toria, milt‰ saisi ostaa ihmisi‰, jotka ottaisivat k‰rsi‰ksens‰ meid‰n yˆjuomingeissa saadun p‰‰nkivistyksemme? Tiberin rannoilla rakastetaan muita asioita enemm‰n kuin opintoja." "Ja," Aristarkhos puuttui puheesen, "senkautta ihminen ryˆst‰‰ itselt‰ns‰ jaloimman ja hienoimman nautintonsa, sill‰ puhtain ilo on aina se, jonka saavutamme panemalla ilomme alttiiksi ponnistuksille. "Mutta se, mit‰ te t‰m‰nkaltaisella tyˆll‰ saavutatte," Publius vastasi, "on pient‰ ja v‰h‰p‰tˆist‰. Minusta te n‰yt‰tte samanlaiselta kuin mies, joka otsansa hiess‰ koittaa nostaa kivilohkaretta varpusen hˆyhenen p‰‰lle, ett'ei tuuli sit‰ veisi muassaan." "Mik‰ on pient‰ ja mik‰ on suurta?" Aristarkhos kysyi. "Aivan vastakkaiset arvelut saman asian johdosta saattavat olla yht‰ todet kumpikin, sill‰ yksin‰‰n meist‰ ja meid‰n tunteistamme se riippuu, milt‰ asiat meist‰ n‰ytt‰v‰t, ovatko ne meille kylmi‰ vai l‰mpimi‰, mieluisia vai vastenmielisi‰, ja kun Protagoras sanoo, ett‰ ihminen on kaikkein asiain m‰‰r‰‰j‰, niin se on otaksuttavin kaikista sofistain opeista; ylimalkaan on pienimm‰ll‰kin, senh‰n ymm‰rt‰net, sit‰ suurempi merkitys, mit‰ t‰ydellisempi se esine on, johon se yhten‰ sen osana kuuluu. Leikkaa kuormajuhdalta pois sen korvat, niin mit‰ se tekee, mutta ajatteleppas, ett‰ samoin k‰visi jalon ratsun, jota hypittelet pitkin Marskentt‰‰! Talonpoikaisnaisen kasvoissa se merkitsee aivan v‰h‰n, josko niiss‰ on ryppyj‰ tai yksi hammas enemm‰n vai v‰hemm‰n, mutta toinen on kuuluisan kaunottaren kasvojen laita. Vaikkapa raappimistasi raapitkin kuvaa, jolla ruukuntekij‰n karkea sormi on kaunistanut vesiruukkua, niin ei siit‰ tule paljoa vahinkoa tuolle astiakululle, mutta teepp‰s vain pieninkin raamu kynnell‰si Ptolemaioksen ja ArsinoÎn kuviin tuossa koristeessa, mik‰ kiinnitt‰‰ Kleopatran vaatetta h‰nen kaulansa ymp‰ri, niin tuo rikas ruhtinatar on huolestuva, ik‰‰nkuin h‰n olisi saanut k‰rsi‰ suurenkin vahingon. "Mutta mit‰ t‰ydellisemp‰‰ ja s‰ilytt‰mist‰ ansaitsevampaa on, kuin suurten ajattelijain ja runoilijain jaloimmat teokset? "Niiden suojeleminen vahingoilta, niiden puhdistaminen vioista, joilla ne aikojen kuluessa ovat tahranneet moitteetonta pukuansa, se on meid‰n m‰‰r‰n‰mme, ja kun me vierit‰mme kivilohkareita, niin emme sit‰ tee painaaksemme varpusen hˆyheni‰, ett'ei tuuli niit‰ veisi muassansa, vaan sulkeammeksemme oven, jonka taakse kallis aarre on k‰tketty, ja t‰t‰ aarretta vahingoilta suojellaksemme. "Tyttˆjen kaivolla pit‰m‰t puheet tuuli kyll‰ saa vied‰ kenenk‰‰n niist‰ huolimatta, mutta saattaako poika pit‰‰ arvottomana _ainoatakaan_ niist‰ sanoista, jotka h‰nen kuoleva is‰ns‰ h‰nelle el‰m‰n ojennusnuoraksi antoi? Jos sin‰ nyt olisit t‰llainen poika ja sinun korvasi olisi vain vaillinaisesti k‰sitt‰nyt vainajan neuvot, niin kuinka monta talenttia antaisitkaan sille, joka voisi ilmoittaa sinulle puuttuvat sanat? Ja mit‰ muuta suurten runoilijain ja ajattelijain teokset sitten ovat, kuin juuri sellaisia pyhi‰ kehoitussanoja, joita tosin ei ole lausuttu kenellek‰‰n yksityiselle ihmiselle, vaan jok'ainoalle sivistyneelle ihmiselle. Viel‰ tuhansienkin vuosien p‰‰st‰ ne, niinkuin t‰n‰‰nkin, jalostuttavat, opettavat ja huvittavat meid‰n j‰lkel‰isi‰mme, ja n‰m‰t, joll'eiv‰t he ole harhaan joutuneita poikia, palkitsevat kiitoksella viel‰ niit‰kin, jotka ovat el‰m‰ns‰ parhaat voimat uhranneet sen hyv‰ksi, ett‰ saisivat suurten esi-isiens‰ lauseet korjatuiksi sellaiseen muotoon, jossa ne alkuansa olivat olleet, ennenkuin ne huolimattomuuden ja tyhmyyden kautta t‰rveltyiv‰t, pilautuivat. "Joka Euergetes kuninkaan tavoin panee yhden ainoankin oikean tavun Homeroksessa v‰‰r‰n sijaan, se on luullakseni tehnyt tulevaisille sukupolville palveluksen ja suurenkin palveluksen." -- "Se, mit‰ sanot," Publius vastasi, "kuuluu hyvin vakuuttavalta, mutta en sit‰ kuitenkaan voi t‰ydelleen k‰sitt‰‰; varmaankin sent‰hden ett‰ nuoruudestani saakka olen oppinut pit‰m‰‰n tekoja sanoja parempina. Helpoimmin saatan suostua teid‰n vaivalloiseen ja v‰h‰p‰tˆiseen tyˆhˆnne, kun ajattelen, ett‰ teid‰n toimeksenne on uskottu lakien sanamuotojen korjaaminen, joiden merkitys saattaisi yhdenkin puuttuvan sanan kautta tulla ihan p‰invastaiseksi; tahi ett‰ minulla olisi k‰sill‰ huono kertomus jostakin yksityisest‰ teosta tahi jonkun yst‰v‰n tai sukulaisen el‰m‰st‰, ja ett‰ min‰ saattaisin sen puhdistaa virheist‰ ja v‰‰rist‰ tiedoista." "No mit‰ muuta ovat sitten sankarirunoelman laulajain ja historioitsijain teokset, kuin runollisesti kaunistettuja tai todenmukaisesti kerrottuja esi-isiemme el‰m‰kertoja?" Aristarkhos huudahti. "Juuri n‰ihin kuninkaani ja opintokumppalini omistaa erinomaisen intonsa." "Silloin kun h‰n ei juo, uneksi, hallitse eik‰ kuluta aikaansa uhreihin, juhlakulkueisin eik‰ muihin hulluuksiin," Euergetes puuttui puheesen. "Joll'en olisi kuningas, niin ehk‰ minustakin viel‰ olisi tullut Aristarkhos, mutta nyt olen puoleksi ruhtinas, sill‰ onhan toinen puoli valtakuntaani sinun, Philometor -- ja puoleksi oppinut, sill‰ milloinkahan min‰ saavuttaisin t‰ydellisen rauhan pelk‰ll‰ ajattelemisella ja kirjoittamisella? "Puolinaista, puolinaista on minussa kaikki, minussa, jossa painosta p‰‰tt‰en olisi..." ja h‰n lˆi rintaansa ja otsaansa, "miest‰ kahdeksikin. "Kokonainen, _enemm‰n_ kuin kokonainen olen ainoastaan juomingissa, kun viini v‰lkkyy maljassa, ja silm‰t aleksandrialaisen tai kyrenel‰isen huilunsoittajattaren siev‰ss‰ p‰‰ss‰; ehk‰p‰ joskus myˆs neuvottelussa, jos niin tarvitaan, ja ylimalkaan kun on tekeminen jotakin ‰‰retˆnt‰, johon veljeni ja te kaikkikin, paitse kentiesi Roomalaiset, pelk‰isitte ryhty‰. Niin on, ja sen saatte n‰hd‰!" Euergetes oli pikemmin huutanut kuin puhunut n‰m‰t viimeiset sanat, posket punaisina ja luoden levotonna silmi‰ns‰ milloin sinne, milloin t‰nne, sek‰ ottaen samalla seppeleen ja kultaisen otsanauhan p‰‰st‰ns‰ ja pyyhkien k‰sill‰‰n tukkaansa. H‰nen sisarensa pani silloin molemmat k‰tens‰ korvainsa eteen ja sanoi: "Oikein koskee korviini! Kun ei kukaan sinua vastusta, ja kun et sin‰ sivistyneen‰ miehen‰ ole Skythien tavoin tottunut k‰ytt‰m‰‰n kova-‰‰nist‰ puhetta lauseittesi vahvikkeeksi, niin tee hyvin ja s‰‰st‰ ‰‰nesi metallikaikua muunkin puhelemisen varaksi, jolla sin‰ toivottavasti olet viel‰ meit‰ t‰n‰‰n ilahuttava. Sinun voimasi t‰hden, jota ylistelet, on meid‰n jo useammin kuin yhden kerran t‰ytynyt taipua, vaan emmeh‰n nyt iloisesti aterioidessamme tahdo sit‰ ajatella, vaan mieluummin jatkaa sit‰ keskustelua, joka niin kauniisti alkoi ja huvitti meit‰. L‰mpim‰sti puolustamalla sit‰, mik‰ ilahuttaa parhaita Aleksandrian Helleni‰, meid‰n ehk‰ onnistuu her‰tt‰‰ Publius Scipiossa ja h‰nen kauttansa useissa muissakin nuorissa Roomalaisissa kunniotusta sille hengen toiminta-alalle, jota h‰n vaan niin kauvan saattoi hyljeksi‰, kuin h‰nell‰ ei ollut siit‰ k‰sityst‰. "Usein sattuva runoilijan sana meille yht'‰kki‰ selitt‰‰, mit‰ emme saata k‰sitt‰‰ pitkist‰ ja oppineista selityksist‰, ja min‰ tunnenkin yhden sellaisen, jonka er‰s tuntematoin on tehnyt, ja jonka pit‰isi miellytt‰m‰n teit‰ ja sinuakin, Aristarkhos." "Se sis‰lt‰‰ hyvin kauniisti keskustelumme ytimen ja kuuluu n‰in: "Ihmislapsi istuvi Ajan meren rannalla, Pisaroita poimivi K‰tˆsell‰‰n pienell‰. "Ihmislapsi istuvi, Kokoo huhun kertomia Ja ne kirjaan piirt‰vi, Mi on mailman historia. "N‰ist‰ v‰rsyist‰ me kiit‰mme er‰st‰ viisasta yst‰v‰‰, ja er‰s toinen t‰ydensi ne seuraavalla tavalla: "Joll'ei ihmislapsi poimisi Pisaroita ajan merest‰, Kaikki tuulen tavoin katoisi Kuiluun ij‰isyyden mailmasta. "Pisaroita ajan merest‰ Ihmislapsi k‰sin poimivi Mutta pisaroitten valosta Kuva ij‰isyyden loistavi. [Katso esipuhetta.] "Pieni‰ ihmislapsia me olemme kaikki, mutta noita joukossamme lˆytyvi‰ pisaran ker‰‰ji‰ ei meid‰n suinkaan pid‰ pit‰m‰n v‰h‰p‰tˆisempin‰ kuin niit‰, jotka meren rannalla viett‰v‰t el‰m‰‰ns‰ leikiss‰ ja taistelussa..." "Ja rakkaudessa," eunukki Euleus puuttui hiljaa puheesen, silm‰ten Publiusta. "Runoilijasi v‰rsyt ovat sievi‰ ja sattuvia," Aristarkhos lausui, "ja min‰ annan aivan mielell‰ni verrata itse‰ni pisaroita ker‰‰v‰‰n lapseen. Oli aika, joka, paha kyll‰, loppui suuren Aristoteleen kanssa, ja jolloin Kreikkalaisissa oli miehi‰, jotka kostuttivat sit‰ merta, josta sin‰ puhut, uusilla lis‰tulvilla, sill‰ jumalat olivat antaneet heille voiman synnytt‰‰ l‰hteit‰, niinkuin tuolle ihmeiden tekij‰lle Moseksellekin, josta Juutalainen Onias meille ‰sken kertoi, ja jonka kertomuksen min‰ itsekin sitten luin Hebrealaisten pyh‰st‰ kirjasta. H‰n -- nimitt‰in Moses -- lˆi kalliosta vett‰ ainoastaan ruumiin tarpeeksi, sen sijaan ett‰ meid‰n on kiitt‰minen runoilijoitamme ja filosoofiamme ij‰isesti kumpuavasta hengen ja sielun virvoituksesta. "Nyt on se aika mennyt, jona tuollaisia jumalan kaltaisia, luovia henki‰ syntyi, ja sen ovat varmaankin teid‰n is‰nne, minun kuninkaani, k‰sitt‰neet, kun he perustivat Aleksandriaan museumin ja kirjaston, joiden hoitaja min‰ olen ja joiden t‰ydent‰j‰ksi min‰ teid‰n avullanne rohkenen itse‰ni kutsua. "Se, mik‰ oli parempina p‰ivin‰ syntynyt, ei lis‰‰ntynyt uusien, ylevien teosten kautta, kun Ptolemaios Soter museumin elohon her‰tti; mutta h‰n pani meid‰n, pisaroita ker‰‰v‰in lasten teht‰v‰ksemme sen kokoamisen, seulomisen ja puhdistamisen, ja me olemmekin minun mielest‰ni osoittaneet t‰ytt‰v‰mme t‰m‰n teht‰v‰n. "Sanotaan, ett'ei ole helpompaa hallita omaisuutta kuin sit‰ hankkiakaan, ja senvuoksi meid‰nkin osaksemme, jotka juuri olemme sellaisia 'hallitsijoita', varmaan tulee hiukan kiitosta, ja viel‰ enemm‰n senkautta, ett‰ me taidamme oikein j‰rjest‰‰, k‰ytt‰‰, selitt‰‰ ja s‰ilytt‰‰ sit‰, mik‰ ennen on ollut olemassa. "Mit‰ uutta meid‰n joukossamme luotaneekin, sen me kaikkialla liit‰mme vanhaan, ja meid‰n onkin onnistunut monilla aloilla, etenkin mit‰ kokemustieteisin tulee, p‰‰st‰ korkeammalle kannalle, kuin ennen on oltu. Meid‰n esi-isiemme valtava henki katseli kaikkialle avaruuteen, meid‰n lyhytn‰kˆisempi silm‰mme taas tutkii tarkemmin sit‰, joka on sit‰ l‰hinn‰. Me olemme lˆyt‰neet varman tien kaikelle hengen tyˆskentelylle, tieteellisen metoodin, ja meid‰n sopii paremmin kuin edelt‰jiemme tarkoista havainnoista p‰‰tt‰‰ asiat niin, kuin ne ovat, ja siit‰ juuri se tulee, ett‰ meid‰n joukossamme on saatu aivan verrattomia aikaan luonnontiedetten, matematiikan, t‰htitieteen, mekaniikan ja maantieteen aloilla. Myˆskin kumppalieni kokoilemis-into --" "Se on suuri!" Euergetes huudahti. "Mutta siihen pˆlyyn, jonka he ovat kokoon haalineet, he ovat tukahuttaneet vapaan ajatusvoimansa, ja koska heid‰n p‰‰m‰r‰n‰ns‰ ennen kaikkea on saada 'paljon' kokoon, niin he kokonaan unhottavat katsoa, mik‰ on suurta ja mik‰ pient‰, ja antavat kyllin syyt‰ Publius Scipiolle ja muille h‰nen kaltaisilleen, jotka kohottavat olkap‰it‰‰n oppineitten tyˆlle, nauraa heit‰ vasten silmi‰. Min‰ panisin sangen mielell‰ni teist‰ joka nelj‰st‰ aina kolme k‰sitˆihin ja min‰ teenkin viel‰ sen jonakuna p‰iv‰n‰, min‰ teen sen -- ja ajan heid‰t kurjine tyˆkaluineen museumista ja p‰‰kaupungistani. "Sinun luonasi, Philometor, joka ihmettelet kaikkea, mit‰ itse et osaa, joka haluat saada kaikki, mit‰ min‰ hylk‰‰n, ja niit‰ hyv‰ilet, joita min‰ kiroon, sinun luonasi heit‰ kenties otetaan vastaan, ja Kleopatra on ehk‰ soittava viel‰ harppua heid‰n tullessaan Menphiisen." "Kukaties," kuningatar vastasi katkerasti hymyillen, "voi odottaa, ett‰ vihasi kohtaa myˆskin ansiokkaita miehi‰. Sit‰ varten olen harjoitteleva soitantoa ja k‰ytt‰v‰ siihen sit‰ teosta, jota sin‰ olet alkanut sopusoinnusta kirjoittaa. Sin‰ annat meille t‰n‰‰n osoitteita siit‰, miten pitk‰lle olet p‰‰ssyt sopusoinnun saavuttamisessa omaan sieluusi." "Nyt sin‰ miellyt‰t minua," Euergetes huudahti. "Semmoisena min‰ sinua rakastan, siskoni! Kotkan pojan on huonosti laita, jos se kuhertaa kuin kyyhkynen, ja sinulla on ter‰v‰t kynnet, vaikkapa koitatkin niit‰ k‰tke‰ hentojen hˆyheniesi alle. "On totta, ett‰ kirjoitan sopusoinnusta ja viel‰p‰ innokkaastikin, sill‰ kuuluuhan se niihin ihmisen mielikuvitukselle sallittuihin ilmiˆihin, jotka ovat haihtumattomia, koska ei mik‰‰n jumalakaan saattaisi lˆyt‰‰ niit‰ todellisuudessa aivan t‰ydellisin‰. Miss‰ lˆytyisi sopusointua maailman el‰m‰npauhinassa ja tuoksinassa, ja meid‰n inhimillinen olentommekin kuvastaapi pienennetyss‰ muodossa niit‰ syntymis- ja menehtymisvaiheita, jotka ilmaantuvat kaikessa, mit‰ aistilla voi havaita, milloin huomaamattomana ja v‰h‰p‰tˆisen‰, milloin taas v‰kivaltaisena ja rajuna, vaan ei koskaan sopusoinnukkaana. "Aatteiden maailmassa, ainoastaan siell‰ t‰t‰ sopusointua on olemassa, joka on vieras itse jumalienkin el‰m‰lle, t‰t‰ sopusointua, jonka tunnen, vaan jota en kuitenkaan saata k‰sitt‰‰, jota rakastan, vaan jota minulla ei ole, jota haluan, vaan joka minua pakenee. "Min‰ olen janoavainen, mutta se on kaukainen, luoksep‰‰sem‰tˆin l‰hde, min‰ h‰‰lyn aavalla ulapalla, mutta se on maa, joka taantuu sit‰ kauvemmaksi, mit‰ l‰hemm‰ksi sit‰ luulen tulevani. "Kuka voi sanoa minulle sen valtakunnan nimen, jossa se kuningattarena h‰iritsem‰tt‰ ja rauhallisesti hallitsee? Kuka vakavammin haluaa saavuttavansa ihanata, sekˆ, joka nukkuen lep‰‰ k‰sivarttensa nojassa, vai sekˆ, joka intohimon kalvamana sit‰ toivoo? "Min‰ etsin, mit‰ te luulette itsell‰nne olevan; -- olevan! "Katsahtakaa ymp‰rillenne maailmaan ja el‰m‰‰n, katsokaa minun kanssani ymp‰rillenne t‰h‰n huoneesen, josta te ylpeilette! Kreikkalainen on sen rakentanut, mutta kun teit‰ ei en‰‰n miellyt‰ yksinkertainen laulu eiv‰tk‰ sen ihanat, sopusointuiset s‰veleet, ja kun it‰maalainen komeus, jossa olette syntyneet, teit‰ vieh‰tt‰‰ sent‰hden ett‰ se miellytt‰‰ teid‰n turhamaisuuttanne, ja muistuttaa teille, joka kerta kun sit‰ katselette, ett‰ te olette rikkaita ja mahtavia, niin te k‰skette rakennusmestarin luopumaan yksinkertaisesta ja kelvollisesta rakennustavastansa ja rakentamaan t‰llaisen kirjavan mit‰ttˆmyyden, joka ei ole enemm‰n Perikleen juhlasalin n‰kˆinen, kuin sin‰ ja min‰ koreuksissamme olemme Phidiaan sile‰sti vaatetetun jumalan tai jumalattaren kaltaisia. ƒlk‰‰ pahastuko! Mutta sinulle, Kleopatra, tahdon sanoa: min‰ kirjoitan nyt sopusoinnusta ja sittemmin ehk‰ myˆskin oikeudesta, totuudesta, hyveest‰; vaikka tied‰n, ett‰ ne ovat sellaista, mik‰ ei esiinny luonnossa eik‰ meid‰n el‰m‰ss‰mmek‰‰n, ja mink‰ suhteen kirjoituksissani erehdynkin, mutta mik‰ kuitenkin minusta n‰ytt‰‰ ansaitsevan tutkimista, samoinkuin muutkin harhaluulot, joiden selvitt‰misen kautta saavutetaan otaksuttu totuus. Koska toinen pelk‰‰ toistansa, niin on n‰ille rajoituksille -- totuudelle, oikeudelle ja mit‰ kaikkea ne ovatkaan -- annettu kauniilta sointuvia nimi‰, ilmoitettu niit‰ jumalien ominaisuuksina ja asetettu ne taivaallisten suojeluksen alle; jopa niinkin pitk‰lle meni t‰m‰ huolenpito, ett‰ opetettiin olevan kaunista ja hyv‰‰, kun ihminen noitten utukuvien t‰hden h‰mment‰‰ olemassa olonsa vapaata nautintoa. Ajatelkaa Antisthenesta ja h‰nen koiran tapaisia kilpailijoitaan, ajatelkaa noita Serapistemppeliin sulkeutuneita narreja! Se mik‰ on vapaata, se on ihanaa, eik‰ kukaan taas ole v‰hemm‰n vapaa, kuin se joka alinomaa ja useimmiten turhaan kokee hillit‰ himojansa, ett‰ h‰n pelkurien raukkojen mielest‰ muka el‰isi kunnollisesti, oikein ja totuutta noudattaen. El‰in syˆ toisensa, jos sen ensin on onnistunut joko julkisessa taistelussa tahi petollisella viekkaudella saada se saaliiksensa; kˆynnˆskasvit tukahuttavat puun, er‰maan hiekka kuolettaa kedot, t‰hdet putoovat taivaasta ja maanj‰ristykset kukistavat kaupunkeja. Te uskotte jumaliin ja sen teen min‰kin puolestani; koska n‰m‰t nyt ovat kaikilla olemisen aloilla j‰rjest‰neet el‰m‰n siten, ett‰ vahvempi saa voiton heikommasta, niin miksi en k‰ytt‰isi voimaani, vaan antaisin niitten kuuluisien unijuomain sit‰ rajoittaa, joita viisaat esi-is‰mme ovat sekoittaneet j‰‰hdytt‰‰ksens‰ minun ja minun kaltaisteni kuumaa verta ja masentaaksensa meid‰n tarmokasta nyrkki‰mme. "Euergetes, 'hyv‰ntekij‰,' on nimeni ollut syntym‰st‰ni saakka, mutta jos minua kerran kutsutaan 'Kakergeteeksi,' pahantekij‰ksi, niin en siit‰ ole vihastuva, sill‰ mit‰ te kutsutte hyv‰ksi, se on rajoitettua, mutta mit‰ te taas kutsutte pahaksi, on vapaata, esteettˆmin voimin vallitsevaa. Vain hidas ja untelo en tahtoisi olla, sill‰ liikkuvaa ja toimeliasta on luonnossa kaikki, ja kun min‰ Aristippoksen kanssa olen oppinut nautintoa pit‰m‰‰n korkeimpana hyv‰n‰, niin saavutanhan sen kautta ainakin sen kunnian, ett‰, olen enemm‰n nauttinut kuin kukaan muu, ensinn‰kin hengell‰ni, vaan en v‰hemm‰n t‰ll‰ ruumiillanikaan, jota rakastan ja hoidan." T‰m‰n puheen kest‰ess‰ oli kuulunut monta ‰‰nek‰st‰ vastenmielisyyden osoitetta, ja Publius joka ensi kerran el‰m‰ss‰ns‰ kuuli niin ilett‰v‰sti puhuttavan, kuunteli tuon jumalattoman nuorukaisen sanoja kauhistuneena ja h‰mm‰styneen‰. H‰n tunsi, ett'ei h‰n voinut vastustaa t‰t‰ v‰kev‰‰, ajattelemisen ja puhumisen koko taidossa hienosti harjaantunutta miest‰, mutta h‰n ei voinut j‰tt‰‰ sit‰, mit‰ h‰n oli kuullut, vastaamatta ja sanoi sent‰hden, sittenkuin Euergetes oli vaiennut tyhjent‰‰kseen ‰sken t‰ytetty‰ maljaansa: "Jos me kaikki seuraisimme sinun peri-aatteitasi, niin ei minun luullakseni muutamien vuosisatojen per‰st‰ en‰‰ lˆytyisi ket‰‰n, joka tunnustaisi yhtyv‰ns‰ heihin, sill‰ maailma olisi silloin asumatoin; mutta ne kirjoitusk‰‰ryt, joissa sin‰ niin huolellisesti muutat iu'n siu'ksi, voimakkaat ‰idit ottaisivat, mist‰ lˆyt‰isiv‰t, ja keitt‰siv‰t niill‰ t‰ss‰ puuttomassa massa keittoa lapsillensa. ƒsken viel‰ ylistit olevasi Alkibiadeen n‰kˆinen, mutta se, mist‰ h‰n oli kuuluisa, ja mik‰ h‰net saattoi Athenaisille arvokkaaksi -- nimitt‰in kauneus -- on mit‰ v‰himmin yhteydess‰ niitten oppien kanssa, jotka ihmisest‰ tekev‰t ajattelevan peto-el‰imen, sill‰ sen, joka tahtoo olla kaunis, pit‰‰ ennen kaikkea hillitsem‰n itse‰ns‰ ja tiet‰m‰n m‰‰r‰ns‰, sen olen jo Roomassa enk‰ vasta Athenassa oppinut ja varteen ottanut. Joku titaani on ehk‰ sinun tapaasi puhunut ja ajatellut, mutta tuskin Alkibiades!" Veri tunkeutui n‰itten sanain johdosta Euergeteen kasvoihin, mutta h‰n tukehutti sen pist‰v‰n, loukkaavan vastauksen, joka oli h‰nen huulillansa, ja h‰nen k‰vi sit‰ helpommin voittaminen vihainen mielens‰, sill‰ Lysias astui juuri aterioitsevien seuraan, pyysi anteeksi pitk‰‰ poissa-oloansa ja pani sitten Kleopatran ja h‰nen puolisonsa eteen yst‰v‰ns‰ Publiuksen kuvat. Ne her‰ttiv‰t suurta mieltymyst‰, viel‰p‰ itse Euergeteess‰kin, ja jokainen l‰sn‰ olevista pˆyt‰kumppaneista vakuutti vain harvoin n‰hneens‰ mit‰‰n ihanampaa ja miellytt‰v‰mp‰‰, kuin tuo kainosti maahan katseleva Hebe ja morsiamen k‰sivarrelle k‰tt‰ns‰ paneva houkuttelemisen jumalatar oli. "Min‰ esittelen Peithoa", Kleopatra p‰‰tt‰v‰sti sanoi. "Ja min‰ Heraklesta! Euergetes huusi. "Mutta kuka", kuningas Philometor kysyi, "on se kaunotar, jonka olet saanut silmiisi t‰t‰ verrattoman ihanaa Heben kuvaa varten? Sinun poissa ollessasi olen muistellut kaikkien niitten rouvien ja tyttˆjen muotoa, jotka ovat olleet meid‰n juhlissamme, mutta vain hylj‰t‰kseni toisen toisensa per‰st‰". "Se kaunotar, jota tarkoitan", Lysias vastasi, "ei ole ollut viel‰ yhdess‰k‰‰n palatsissa, ja min‰ melkein pelk‰‰ olevani liian rohkea esitelless‰ni ylh‰iselle kuningattarelle, ett‰ h‰n, vaikkapa vain n‰ytt‰mˆll‰kin, antaisi vieress‰‰n tilaa hiljaiselle lapselle." "Pit‰isih‰n minun k‰dell‰ni koskettaa h‰nen k‰sivarttansakin", kuningatar sanoi ja veti sormensa yhteen, ik‰‰nkuin ne olisivat sattuneet johonkin saastaiseen.. "Jos sin‰ tarkoitat jotakin kukkienmyyj‰‰, huilunsoittajatarta tai sellaista..." "Kuinka rohkenisin esitell‰ mit‰‰n niin sopimatointa?" Lysias kiivaasti keskeytti ruhtinattaren puheen. "Neitonen, jota tarkoitan on noin kuudentoista vanha, lihaksi ja luuksi muuttunut viattomuus ja n‰ytt‰‰ kukan nupulta, jonka saattaisi avata jo t‰m‰n ˆinen kev‰tsade, mutta joka kuitenkin viel‰ lep‰‰ verholehtien suojassa. H‰n on hellenil‰ist‰ sukua, sinun kokoisesi, Kleopatra, h‰nell‰ on ihmeen kauniit gasellin silm‰t pieness‰ p‰‰ss‰‰n, jota tuuhea, ruskea tukka kaunistaa, kun h‰n hymyilee, niin vieh‰tt‰v‰t kuoppaset ilmaantuvat h‰nen poskissaan, ja h‰n hymyilee jo siit‰kin, ett‰ sellainen Peitho h‰nt‰ puhuttelee." "Sin‰ j‰nnit‰t uteliaisuuttamme!" kuningas Philometor huudahti. "Miss‰ kasvitarhassa t‰m‰ kukka sitten kasvaa?" "Ja miten on mahdollista," Kleopatra kysyi, "ett'ei puolisoni jo aikoja sitten ole huomannut t‰t‰ kukkaa ja istuttanut sit‰ palatsiimme?" "Luultavasti sen t‰hden," Lysias vastasi, "ett‰ se, joka omistaa sinut, Egyptin ihanimman ruusun, pit‰‰ tien varrella kasvavia orvokkia liiaksi halpoina, ett‰ h‰n niit‰ rupeisi katselemaan. Sit‰ paitse on se h‰kki, jossa nuppuseni on kasvanut, jotensakin synk‰ss‰ paikassa, ja sinne on vaikea p‰‰st‰, sill‰ ep‰luuloiset ihmiset vartioivat sit‰. Lyhyin puhein: Hebemme on toinen Serapiin temppelin ruukunkantajattarista ja h‰nen niinens‰ on Irene." YHDESTOISTA LUKU. Lysias oli niit‰, joitten puhe ei koskaan kuulu silt‰, kuin se totta tarkoittaisi. Kun h‰n ilmoitti, ett‰ h‰n piti Serapiin palvelijatarta sopivana esitt‰m‰‰n Hebe‰, niin h‰n puhui niin hilpe‰sti ja viattomasti, kuin h‰n kertoisi lapsille jotakin satua, mutta h‰nen sanansa vaikuttivat niin kuulijoihin, kuin veden kohina, joka tunkeutuu s‰rkyneesen laivaan. Publius oli k‰ynyt varsin kalpeaksi, ja vasta sitten kun h‰nen yst‰v‰ns‰ oli ilmoittanut Irenen nimen, h‰n oli joinkin m‰‰rin voittanut takaisin levollisuutensa: Philometor taas pani maljansa pˆyd‰lle ja huudahti h‰mm‰styneen‰: "Serapiin palvelijatar Hebeksi iloiseen juhlan‰yt‰ntˆˆn! Onko se mielest‰si mahdollista Kleopatra?" "Mahdotonta, ihan mahdotonta se on," kuningatar p‰‰tt‰v‰sti vastasi. Euergetes, joka tosin myˆskin oli kovin h‰mm‰stynyt, kuunnellessansa Korintholaisen puhetta, katseli kauvan ‰‰neti maljaansa, sill'aikaa kun h‰nen veljens‰ ja sisarensa yh‰ vaan ilmaisivat h‰mm‰styst‰‰n ja paheksimistaan sek‰ puhuivat siit‰ kunnioituksesta ja arvon annosta, jota kuninkaatkin olivat velkap‰‰t osoittamaan Serapiin papeille ja palvelijoille. Vihdoin h‰n otti seppeleen ja nauhan pois p‰‰st‰ns‰, veti taas molemmin k‰sin hiusk‰h‰ri‰ns‰ pystyyn ja sanoi sitten varsin rauhallisena ja p‰‰tt‰v‰isen‰: "Me tarvitsemme Hebe‰, ja otamme siis h‰net, mist‰ vaan saamme. Jos teit‰ tytˆn noutaminen peloittaa, niin on se tapahtuva minun k‰skyst‰ni. Serapiin papisto on parhaasta p‰‰st‰ kreikkalainen, ja hellenil‰inen on heid‰n johtajansakin. H‰nen kaltaisensa ei pid‰ paljon v‰li‰ puolikasvuisesta lapsesta, jos t‰m‰ miellytt‰‰ teit‰ tai minua. H‰n tiet‰‰ yht‰ hyvin kuin me kaikkikin, ett‰ toinen k‰si pesee toisen. Nyt kysyt‰‰n vaan -- sill‰ naisen itkua min‰ mielell‰ni v‰ltt‰isin, -- tuleeko tyttˆ, kun me h‰nt‰ kutsumme, mielell‰ns‰ vai eikˆ. Mit‰ sin‰ luulet Korintholainen?" "Min‰ luulen, ett‰ h‰n mieluummin tahtoo p‰‰st‰ t‰n‰‰n kuin huomenna vankeudestaan vapaaksi," Lysias vastasi. "Irene on luonnoltaan iloinen, nauraa viattomasti ja hele‰sti niinkuin leikkiv‰ lapsi, ja h‰n saa sit‰ paitse n‰hd‰ viel‰ n‰lk‰‰kin h‰kiss‰ns‰." "Min‰ noudan siis h‰net huomenna!" Euergetes huudahti. "Mutta," Kleopatra keskeytti veljens‰ puheen, "Asklepiadorin on totteleminen meit‰ eik‰ sinua, ja me, min‰ ja puolisoni..." "Te ette tahtoisi turmella hyv‰‰ sopuanne pappisv‰en kanssa!" Euergetes nauroi. "Jos he olisivat edes Egyptil‰isi‰! Sill‰ heid‰n temppelipesiins‰ ei juuri hyvin nahoin voikaan tunkeutua, mutta t‰ss‰ on, niinkuin sanottiin, kysymys vain Kreikkalaisista. Mit‰ teid‰n tarvitsee heit‰ pel‰t‰? J‰‰kˆˆn sitten minun puolestani Hehe sinne, miss‰ h‰n on, mutta min‰ olen kerran ihastunut n‰ihin kuviin ja l‰hden huomenna heti noustuani Aleksandriaan, joll'ette pane asiata toimeen ja jos est‰tte minulta, Herakleelta, morsiamen, jonka jumalat ovat h‰nelle valinneet. Mit‰ sanon, sen sanon, eik‰ minulla ole koskaan ollut tapana myˆnty‰: Muuten on jo aika n‰ytt‰yty‰ t‰‰ll‰ vieress‰ aterioitseville yst‰villemme. He k‰yv‰t jo iloisiksi, eik‰ en‰‰ liene liian aikaista." N‰in sanottuansa Euergetes nousi sijaltansa ja viittasi luoksensa Hieraksin ja er‰‰n kamaripalvelijan, joka ojenteli h‰nen l‰pin‰kyv‰n vaatteensa poimuja, sill'aikaa kun Philometor ja Kleopatra kuiskuttelivat kesken‰ns‰ olkap‰it‰‰n kohotellen ja p‰‰t‰ns‰ pudistellen, ja Publius puhui hiljaa Korintholaiselle puristaen lujasti oikealla k‰dell‰‰n h‰nen rannettansa: "Sin‰ et saa heit‰ auttaa, jos yst‰vyytemme on sinulle rakas. Niinpian kuin sopii l‰hdemme pois." Euergetes ei mielell‰‰n odottanut. H‰n k‰‰ntyi jo oveen p‰in, kun Kleopatra kutsui h‰net takaisin ja sanoi yst‰v‰llisesti mutta hiukan moittien: "Sin‰ tied‰t, ett‰ me mielell‰mme noudatamme egyptil‰ist‰ tapaa ja t‰yt‰mme kaikki, mit‰ yst‰v‰ ja veli haluaa syntym‰p‰iv‰ksens‰ saada, mutta juuri sen t‰hden ei olekaan oikein, ett‰ sin‰ niin uhkamielisesti vaadit sellaista, jota emme mielell‰mme kielt‰isi, vaan jota emme kuitenkaan saata t‰ytt‰‰ ik‰viin rettelˆihin joutumatta. Vaadi, me pyyd‰mme sinua, jotakin muuta, ja me lupaamme sen varmaan sinulle, jos vaan voimme!" Nuori j‰ttil‰inen vastasi t‰h‰n sisarensa pyyntˆˆn kova-‰‰nisell‰ naurulla, v‰‰nteli k‰sivarsiansa, huiskutteli kielt‰v‰sti k‰tt‰‰n ja huusi sitten: "Ainoaa, mink‰ mielell‰ni teilt‰ tahtoisin saada, ette kumminkaan vapa-ehtoisesti anna, ja siis pysyn vaatimuksissani. Te hankitte mulle Hebeni tai muuten l‰hden tieheni!" Uudestaan Kleopatra vaihtoi puolisonsa kanssa lyhyit‰ sanoja ja nopeita silm‰yksi‰, ja Euergetes katseli sit‰ silm‰t leveell‰ns‰, hajoitti s‰‰rens‰ hajalleen, nojasi valtavaa ruumistaan eteenp‰in ja asetti nyrkkins‰ lanteilleen. T‰m‰ asento ilmaisi niin paljon rˆyhkeytt‰ ja rohkeata poikamaisen vallatonta vaativaisuutta, ett‰ Kleopatra vaan vaivoin saattoi olla vastenmielisyytt‰ns‰ ilmaisematta, ennenkuin h‰n sanoi: "Koska kerran olemme velji‰ ja sisaria ja pysytt‰‰ksemme vaivoin saatua rauhaa, niin tahdomme myˆnty‰. Parasta on, ett‰ pyyd‰mme Asklepiodorilta..." "Kas se on oikein, siskoseni! Hanki minulle vaan Hebeni! Miten sen saatte toimeen, on minusta saman tekev‰ ja se on oleva teid‰n asianne. Huomen-illalla pidet‰‰n koetus ja ylihuomenna on tuleva n‰yt‰ntˆ josta viel‰ lasten lapsetkin ovat kertovat. Eik‰ ole puuttuva loistavaa katselijakuntaakaan, sill‰ papillisilla siteill‰ ja asulla kaunistetut onnentoivottajani tulevat toivottavasti oikeaan aikaan. Tulkaa, herrat, menn‰‰n katsomaan mit‰ hyv‰‰ tuolla sis‰ll‰ on pˆyd‰n ‰‰ress‰ kuultavana ja juotavana." Ovet avautuivat, soitantoa, kovaa puhetta, maljojen kilin‰‰ ja naurua kaikui niitten kautta ruhtinasten huoneesen ja kaikki kuninkaallisen pariskunnan vieraat, paitse eunukki, seurasivat Euergetest‰. Kleopatra antoi heid‰n menn‰ ja oli ‰‰neti; ainoastaan Publiukselle h‰n huudahti "hyv‰sti!", mutta Korintholaista taas h‰n pid‰tti luonansa ja sanoi: "Sin‰ Lysias olet saanut n‰m‰ ik‰v‰t asiat toimeen. Koeta nyt saada ne hyviksi ja tuo tyttˆ meille. ƒl‰ estele! Min‰ olen h‰nt‰ suojeleva; huolellisesti suojeleva, luota siihen!" "H‰n on sive‰ neito," Lysias vastasi, "eik‰ varmaankaan seuraisi minua hyv‰ll‰. Kun min‰ ehdotin h‰nt‰ Hebe‰ esitt‰m‰‰n, ajattelin, ett‰ yksin sana teid‰n, kuningasten suusta olisi kyll‰ksi pakoittamaan temppelin johtajan suostumaan siihen, ett‰ h‰n uskoisi h‰net teille muutamiksi hetkiksi viattomaan n‰ytelm‰‰n. Suo anteeksi, jos min‰kin j‰t‰n sinut. Minulla on viel‰ yst‰v‰ni lippaan avain ja minun pit‰‰ vied‰ se h‰nelle pois." "Jospa veisimme h‰net salaa sielt‰?" Kleopatra kysyi puolisoltaan, sitten kun Korintholainenkin oli seurannut muita vieraita. "Mutta ei vaan mit‰‰n ylellist‰, ei mit‰‰n v‰kivaltaista!" Philometor kuningas huudahti huolestuneena. "Parasta olisi, ett‰ kirjoittaisin Asklepiodorille ja pyyt‰isin h‰nelt‰, ett‰ h‰n uskoisi t‰m‰n Ismenen tai Irennen, tai mik‰ tuon pahan onnen lapsen nimi onkaan, muutamaksi p‰iv‰ksi sinulle, Kleopatra, jota h‰n on miellytt‰nyt. Saatanhan min‰ h‰nt‰ huomauttaa t‰m‰np‰iv‰isen peltolahjoituksen lis‰‰misest‰, joka j‰i paljoa pienemm‰ksi, kuin h‰n oli toivonut." "Min‰ pyyd‰n, armollinen herra," sanoi alamaisesti Euleus, joka nyt oli yksin‰‰n kuninkaallisen pariskunnan kanssa, "min‰ pyyd‰n, ett'et t‰ss‰ tilaisuudessa suuria lupaa, sill‰ jos niin teet, niin Asklepiodor heti pit‰‰ sinun toivettasi t‰rke‰n‰..." "Jota se ei ole eik‰ saakaan olla," kuningatar puuttui puheesen. "Olisi h‰pe‰llist‰; jos n‰lk‰isen olennon, vett‰ kanniskelevan tytˆn t‰hden tuhlaisi niin paljon sanoja ja k‰rsisi niin paljon levottomuutta, mutta miten saamme t‰m‰n asian p‰‰ttym‰‰n? Mink‰ neuvon sin‰ annat Euleus?" "Kiitos kysym‰st‰si, korkea ruhtinatar," Euleus vastasi. "Herrani, kuninkaan pit‰‰ minun mielest‰ni tuottaa tyttˆ t‰nne, vaan ei v‰kisin, kenenk‰‰n miehen avulla, jota h‰n tuskin niin kerke‰sti seuraisi, kuin pit‰isi, vaan jonkun naisen avulla. "Min‰ muistelen tuota vanhaa egyptil‰ist‰ satua kahdesta veljest‰, joka teille kyll‰ on tuttu. "Pharao halusi saada nuoremman veljen vaimon, joka asui seeterivuorella, ja l‰hetti aseellisia miehi‰ h‰nt‰ noutamaan; mutta vain yksi palasi heist‰ takaisin sill‰ Batau oli tappanut kaikki muut. Sitten l‰hetettiin er‰s vaimo varustettuna kauniilla koristuksilla, jollaisia naiset rakastavat ja t‰t‰ kaunotar seurasi vastustamatta palatsiin. "Antakaamme mekin l‰hettil‰itten olla ja ryhtyk‰‰mme toimeen naisen avulla. Sinun leikkikumppanisi ZoÎ on oivallisesti sen asian toimittava. Kuka voi moittia siit‰, ett‰ kauneutta rakastava neito karkaa vartijoistansa?" "Mutta koko maailma on n‰kev‰ h‰net Heben‰", Philometor huokasi, "ja julistava meid‰t, Serapiin palveluksen suojelijat, temppelin h‰v‰isijˆiksi, jos Asklepiodor t‰m‰n sille ilmoittaa. Ei, ei, ensin pit‰‰ hyv‰ll‰ rukoiltaman Asklepiodoria. Jos h‰n sitten alkaa vastustella, niin sitten koittakoon ZoÎ onneansa, vaan ei ennen." "Olkoon sitten niin," kuningatar sanoi, ik‰‰nkuin h‰nen puolisonsa ehdoitus olisi ollut h‰nen vahvistettavansa. "Salli leikkikumppalisi tulla minun mukaani," Euleus pyysi, "Ja minun esitt‰‰ pyyntˆnne Asklepiodorille. Sill'aikaa kun min‰ puhun Asklepiodorin kanssa, pit‰‰ ZoÎn kaikissa tapauksissa voittaman tyttˆ puolellensa, ja meid‰n pit‰‰ jo huomenna tehd‰ teht‰v‰mme, muuten Roomalainen enn‰tt‰‰ ennen meit‰. Min‰ tied‰n, ett‰ h‰n on luonut silm‰ns‰ Ireneen, joka todellakin on sangen kaunis. H‰n lahjoittaa h‰nelle kukkia, ruokkii lintustansa fasaanilla, persikoilla ja muilla herkuilla, k‰y tuon pikku aarteensa viettelem‰n‰ niin usein Serapeumissa kuin vaan on mahdollista, viipyy siell‰ tuntikausia, on hurskaasti joka juhlakulkueessa mukana antaaksensa ne orvokit; jotka sin‰ h‰nelle armosta olet antanut, kaunottarelleen, joka varmaankin enemm‰n rakastaa kuninkaallisia kukkia kuin muita..." "Valehtelija!" kuningatar huudahti keskeytt‰en hovimiehen puheen niin innokkaasti liikutettuna, niin ‰‰rettˆm‰sti kiivastuneena ja raivostuneena, ett‰ h‰nen puolisonsa pel‰styneen‰ astui muutamia askelia taakse p‰in. "Sin‰ olet kielittelij‰ ja kurja kunnianloukkaaja! Roomalainen vastustaa sinua paljastetuin asein, mutta sin‰ hiivit pime‰ss‰ kuin skorppiooni ja koitat pist‰‰ vihollistasi jalkaan. Maalari Apelles on Antiphelesta vastaan tehdyss‰ kuvauksessansa varoittanut meit‰ Logoksen j‰lkel‰isi‰ sinun moistesi ihmisten suhteen. Kun katselen sinua, niin muistuu mieleeni h‰nen kielittelemisen daimoninsa. Se viha ja h‰vyttˆmyys, joka v‰lkkyy noista viekkaista silmist‰, ja se uhkamielisyys, joka uhriansa himoiten loistaa noista punaisista kasvoista, on teille kummallekin yhteist‰. Sin‰ varmaankin toivot, ett‰ se nuorukainen, jota Apelleen Kielittely vet‰‰ hiuksista luoksensa, olisi meid‰n Publiuksemme ja ett‰ sinua kuten sit‰kin auttaisi kateuden kivulloinen, kuoppasilm‰inen kuva ja nuo vihattavat naiset Kavaluus ja Petos? Mutta min‰ muistelen kohti taivasta kohotettua, jumalattaren ja kuninkaan turvaa rukoilevata k‰tt‰ sek‰ maahan kaadetun pojan uskollista, totuutta ilmaisevaa silm‰yst‰, ja jos Publius Scipiossa on kyllin miest‰ puolustamaan itse‰ns‰ julkisia hyˆkk‰yksi‰ vastaan, niin kyll‰ min‰ olen suojeleva h‰nt‰ takaa p‰in tehtyj‰ rynt‰yksi‰ vastaan. Pois t‰st‰ huoneesta! Pois, sanon sinulle, ja sin‰ saat n‰hd‰, kuinka rankaisemme kielittelijˆit‰!" Euleus heitt‰ytyi, kuultuansa n‰m‰t sanat, kuningattaren jalkain juureen, mutta t‰m‰ katseli pois p‰in h‰nen ylitsens‰, hengitt‰en syv‰‰n ja sieramet j‰nnitettyin‰, kunnes h‰nen puolisonsa astui h‰nen luoksensa ja lausui lepytt‰v‰ll‰ ‰‰nell‰: "ƒl‰ kiroa h‰nt‰ kuulustamattasi, vaan nosta h‰net ylˆs. Joka tapauksessa anna h‰nelle tilaisuutta lauhduttaa vihaasi sen kautta, ett‰ h‰n tuo t‰nne ruukunkantajattaren Asklepiodoria vihastuttamatta. Toimita hyvin asiasi, Euleus, ja min‰ olen puolustava sinua Kleopatralle." Kuningas n‰ytti sormellaan ovea ja Euleus poistui syv‰‰n kumartaen ja k‰yden takaperoa; mutta Philometor, joka nyt oli yksin‰‰n puolisonsa kanssa, sanoi lempe‰sti nuhdellen: "Miten sin‰ saatoit niin kovin antautua vihasi valtaan? Eih‰n sellaista uskollista ja viisasta palvelijaa, joka on niit‰ harvoja viel‰ elossa olevia ihmisi‰, joita ‰itimme rakasti, ajeta pois kuten tavallista pˆyt‰palvelijaa. Ja kuinka suuresti h‰n sitten on rikkonut sinua vastaan? Onko se mit‰‰n sellaista kielletty‰, josta saattaisi vihastua, jos varovainen vanhus viattomasti kertoelee nuoresta miehest‰, joka el‰‰ maailmassa eik‰ tied‰ mit‰‰n Serapiin synk‰st‰ pyhyydest‰, ett‰ h‰n on mieltynyt tyttˆˆn, joka kyll‰ ihmetytt‰‰ jokaista, joka vaan on n‰hnyt h‰net, ett‰ h‰n h‰nt‰ etsii ja lahjoittaa kaunottarelleen kukkasia..." "Lahjoittaa kukkasia?" Kleopatra uudestaan kiivastuen kysyi. "Ei, h‰nt‰ syytet‰‰n, ett‰ h‰n seuraa neitoa, joka on Serapiin oma, Serapiin, min‰ sanon. Mutta aivan yksinkertaisesti se ei ole totta, se on valetta, ja sin‰kin olisit yht‰ suuresti vihastunut, jos sinun ylimalkaan olisi sallittu tuntea mit‰‰n miesm‰ist‰ vihaa ja joll'et sin‰ tarvitsisi Euleusta useisin asioihin, jotka min‰kin tied‰n, ja viel‰ muihinkin, joita tahdot minulta salata. Anna h‰nen vain tuoda tyttˆ; mutta kun se on t‰‰ll‰, ja jos min‰ huomaan Roomalaisen kanteen Euleusta vastaan, jonka huomenna tahdon kuulla, olevan oikean, niin saat n‰hd‰, ett‰ minussa on kyllin miehen ankaruutta meid‰n molempienkin varaksemme. Tule nyt, sill‰ tuossa toisessa salissa odotetaan meit‰." Kuningatar huusi, kamariherrat ja palvelijat riensiv‰t saapuville, h‰nen n‰kinkeng‰n muotoinen kantotuolinsa ilmaantui j‰lleen, ja pian h‰n l‰hti puolisonsa vieress‰, korkealla ilmassa h‰‰lyen, suureen pylv‰ssaliin, jossa hovin ylimykset, sotajoukkojen p‰‰llikˆt, maalta tulleet korkeimmat egyptil‰iset virkamiehet, taiteilijat ja oppineet sek‰ muitten maitten l‰hettil‰‰t viruivat pitkill‰ sohvilla ja ilahuttivat viinill‰ mielt‰ns‰, sill‰ varsinainen ateria oli jo loppunut. Kreikkalaiset ja tummemman v‰riset Egyptil‰iset olivat melkein yht‰ monilukuisesti kokoontuneet t‰h‰n kirjavaan seuraan, mutta heid‰n joukossansa, etenkin oppineissa ja sotamiehiss‰, oli myˆskin paljon Israelilaisia ja Syrialaisia. Aterioitsevat ottivat kuninkaallisen pariskunnan riemulla ja kunnian osoituksilla vastaan; Kleopatra hymyili niin suloisesti kuin koskaan ja h‰ilytti viel‰ sittenkin viuhkaintaan, kun h‰n jo oli astunut pois kantotuolista, mutta ei h‰n kuitenkaan kiinnitt‰nyt kehenk‰‰n l‰sn‰-olevista v‰hint‰k‰‰n huomiota, sill‰ h‰n etsi Publiusta, ensiksi h‰nen varalleen olevan sijan l‰heisyydest‰, sitten muitten Hellenien, Egyptil‰isten, Juutalaisten ja l‰hettil‰sten joukosta, vaan ei sittenk‰‰n lˆyt‰nyt h‰nt‰ ja kun h‰n vihdoin vieress‰‰n olevalta kamariherralta kysyi, miss‰ Roomalainen oli, niin huudettiin heti l‰hettil‰sten hoitajaa. T‰m‰ oli sangen korkea virkamies, jonka piti pit‰m‰n huolta vieraitten valtojen edustajista, ja h‰n oli l‰helt‰ saatavissa, sill‰ h‰n odotti juuri saadaksensa vied‰ Kleopatralle Publius Cornelius Scipion tervehdyksen ja h‰nen nimess‰‰n ilmoittaa, ett‰ h‰n oli l‰htenyt telttaansa, koska h‰nelle oli tullut kirjeit‰ Roomasta. "Onko se totta?" kuningatar kysyi laskien viuhkaimensa alas ja katsellen tuimasti l‰hettil‰sten hoitajaa silmiin. "Kolmisoutu Proteus, joka tulee Brundisista," h‰n sai vastaukseksi, "on eilen saapunut Eunostuksen satamaan, ja muutama tunti sitten er‰s ratsastava l‰hettil‰s toi kirjeen, joka ei ollutkaan tavallinen, vaan jokin senaatin kirjoitus; min‰ tunnen niitten muodon ja sinetin." "Ent‰ Korintholainen Lysias?" "H‰n meni Roomalaisen seurassa." "Onko senaatti kirjoittanut h‰nellekin?" Kleopatra kysyi ‰re‰sti ja ynse‰sti ja k‰‰nt‰en l‰hettil‰stenhoitajalle tervehtim‰tt‰ selk‰ns‰ sek‰, j‰lleen mennen kamariherran luo, jatkoi puhettansa tuikeasti, ik‰‰nkuin h‰nell‰ olisi ollut tuomio-istuin ohjattavana. "Euergetes kuningas istuu tuolla Egyptil‰isten joukossa yl‰maan temppelien l‰hettil‰sten vieress‰. N‰ytt‰‰ silt‰, kuin h‰n pit‰isi heille puhetta, ja he kuuntelevat tarkkaavaisesti. Mit‰ h‰n puhuu ja mit‰ t‰m‰ taas merkitsee?" "Ennenkuin sin‰ tulit, h‰n istui Syrialaisten ja Juutalaisten luona ja kertoi heille mit‰ kauppamiehet ja kirjurit, jotka h‰n oli l‰hett‰nyt etel‰‰n, olivat ilmoittaneet niitten j‰rvien l‰hteist‰, joitten kautta Niilin virta juoksee. H‰n luulee, ett‰ on ilmaantunut uusia rikkauden l‰hteit‰ likelt‰ pyh‰n virran alkujuoksua, joka tuskin virranneekaan valtamerest‰, niinkuin vanhemmat ihmiset luulevat." "Ent‰ nyt?" Kleopatra kysyi "mit‰ h‰n juttelee tuolla Egyptil‰isille?" Kamariherra riensi Euergeteen tykˆ ja palasi sitten pian takasin kuningattaren luo, joka sill'aikaa oli vaihtanut yst‰v‰llisi‰ sanoja juutalaisen kenraalin Oniaan kanssa, ja ilmoitti Kleopatralle hiljaisella ‰‰nell‰, ett‰ kuningas tulkitsi er‰st‰ paikkaa Platon Timeuksesta, miss‰ Solon ylistelee Sai'in pappien suurta viisautta, ja ett‰ h‰n puhui hyvin innokkaasti Egyptil‰isille, jotka antoivat h‰nelle ‰‰nekk‰it‰ mieltymyksen osoitteita. Kleopatran kasvojenpiirteet synkistyiv‰t synkistymist‰‰n, mutta h‰n peitti ne viuhkaimellaan, viittasi Philometoria tulemaan likemm‰ksi ja kuiskutti h‰nelle: "Oleskele l‰hell‰ Euergetest‰, h‰nell‰ on arveluttavan paljon tekemist‰ Egyptil‰isten kanssa. H‰n koettaa miellytt‰‰ heit‰, ja ket‰ h‰n todella haluaa miellytt‰‰, sen kyll‰ lumoaa t‰m‰ rakastettava noituri. Minun iltani h‰n on tehnyt ik‰v‰ksi, ja min‰ j‰t‰n teid‰t yksiksenne. "Hyv‰sti huomiseksi!" "Min‰ kuulustelen Roomalaisen kannetta katollani, sill‰ siell‰ k‰y aina viile‰mpi tuuli. "Jos sin‰ tahdot olla l‰sn‰, niin kutsutan sinua, mutta ensin tahdon puhutella h‰nt‰ yksin‰ni, sill‰ h‰n on saanut kirjeit‰ senaatilta, jotka saattavat t‰rke‰t‰ sis‰lt‰‰. Hyv‰sti siis huomiseksi!" KAHDESTOISTA LUKU. Sill'aikaa kun suuressa pylv‰ssalissa tyhjennettiin useita maljoja ja juojat k‰viv‰t yh‰ iloisemmiksi ja meluavammiksi, sill'aikaa kun Kleopatra s‰tti palvelijoitaan ja leikkikumppaleitaan, jotka h‰nt‰ riisuivat, sek‰ nimitteli heit‰ taitamattomiksi ja kehnoiksi, sen t‰hden ett‰ jokainen liike tuotti h‰nelle tuskaa ja jokainen neula, joka otettiin pois, kosketti h‰nt‰, sill‰ aikaa Roomalainen Publius ja h‰nen yst‰v‰ns‰ Lysias astuskelivat mieli kovin kiihoitettuna edes takaisin teltassansa. "Puhu hiljemmin," Korintholainen sanoi, "sill‰ minusta tuntuu silt‰ kuin olisi jokainen kotkan kuva, joka on kudottu n‰ihin ohuihin seiniin, meit‰ t‰‰ll‰ vahtimassa ja kuuntelemassa." "Min‰ en todellakaan erehtynyt. "Kun min‰ tulin t‰nne kuvia noutamaan, niin himme‰ valo pilkoitti ovesta, mutta sis‰ll‰ olijaa oli varmaankin huomautettu, sill‰ juuri kun saavuin palvelijain teltan lyhdylle, niin se sammui, eik‰ sit‰ tulisoihtuakaan joka muuten palaa ovellamme, oltu sytytetty, mutta sittenkin jokin valo valaisi tiet‰, ja t‰m‰n poikki hiipi, kuten loistavapilkkuinen, sile‰, musta salamanteri vesil‰t‰kˆn yli, pitk‰‰n viittaan pukeutunut mies, yll‰ns‰ kultakoristeita, joitten n‰in kiilt‰v‰n, kun lampun himme‰ valo joskus sattui h‰neen. "Sin‰ tied‰t, ett‰ minulla on hyv‰t silm‰t, ja toisen niist‰ annan, jos olen erehtynyt ja joll'ei tuo kissa, joka oli hiipinyt t‰nne, ollut eunukki Euleus." "Miks'et antanut ottaa h‰nt‰ kiinni?" Publius tyytym‰ttˆm‰n‰ kysyi. "Koska telttamme vieress‰ oli pilkkopime‰", Lysias vastasi, "ja tuo paksu roisto on yht‰ vikkel‰ kuin lihava mets‰sika, jota koirat kintereill‰ ahdistavat. Pˆllˆt, yˆlepakot ja muut ˆill‰ saalistaan etsiv‰t el‰imet ovat ilkeit‰, ja t‰m‰ Euleus, joka nauraessaan irvistelee kuin hyeena -- -- --" "T‰m‰ Euleus," Publius keskeytti yst‰v‰ns‰ puheen, "saa viel‰ oppia tuntemaan minut ja kokea, ett'ei ole hyv‰ joutua tekemisiin is‰ni pojan kanssa." "Mutta et sin‰k‰‰n ensin ole juuri lempe‰sti ja sopivasti h‰nt‰ kohdellut," Lysias sanoi, "eik‰ se ollut viisaasti tehty." "Viisi siit‰, oliko se viisaasti!" Roomalainen kiivastuen huudahti. "H‰n on konna. Niin kauvan se ei minuun koske, kuin h‰n pysyy minusta erill‰‰n; mutta jos h‰n alinomaa minua ahdistaa, niinkuin h‰n jo monena p‰iv‰n‰ on tehnyt, minua vahtien ja kohdellen, niinkuin olisi h‰n minun vertaiseni, niin min‰ myˆskin h‰nelle osoitan, ett‰ h‰n erehtyy. H‰n ei saata moittia avosyd‰misyytt‰ni; h‰n tiet‰‰, mit‰ min‰ h‰nest‰ pid‰n ja ett‰ haluan panna h‰net ahtaalle. Jos min‰ kostaisin viekkauden viekkaudella, niin min‰ joutuisin takapajulle, sill‰ konnankoukuissa h‰n on minua etev‰mpi. Omalla peittelem‰ttˆm‰ll‰ taisteltavallani, joka on h‰nelle ihan uusi ja joka h‰nt‰ h‰mm‰stytt‰‰, parhaiten h‰net voitan, ja se onkin minun laiselleni sopivampi sek‰ mukavampi kuin mik‰‰n muu. H‰n on kavala, jopa enemm‰nkin, h‰n on ter‰v‰p‰inen ja niin h‰n on heti saanut sopusointuun sen moitteen, jolla h‰nt‰ uhkasin, sen kirjoituksen kanssa, jonka erakko Serapion h‰nen l‰sn‰ ollessansa minulle antoi. "Tuossa se on". "Kas vaan!" "Mutta sen vuoksi, ett'ei h‰n ole ainoastaan kavala, vaan viel‰p‰ konnamainenkin -- kaksi ominaisuutta, jotka ylimalkaan hyvin sopivat toisilleen, sill‰ vastoin lakia ei saata kukaan el‰‰, joka on todellisesti viisas, -- niin h‰n on avannut salaa nauhat, joilla se oli sidottu. Mutta kas vaan, h‰nell‰ ei ollutkaan aikaa sitoa k‰‰ry‰ takaisin kiinni! H‰n on sen joko kokonaan tai ainakin osittain lukenut, ja min‰ suonkin h‰nen iloita omasta kuvastaan, jonka h‰n siit‰ on n‰hnyt. Erakolla on ankara kyn‰ ja h‰n kuvaapi kuvattavansa rohkeilla piirteill‰ ja selvill‰ v‰rill‰. Jos h‰n on lukenut tuon kirjoituksen loppuun, niin s‰‰styy minulta vaiva ilmoittaa h‰nelle, mist‰ h‰nt‰ syyt‰n; jos taas olet ennen aikojaan h‰nt‰ h‰irinnyt, niin tahdon t‰ydellisemmin tehd‰ kanteeni. Oli miten oli, se on minusta saman tekev‰!" "Ei, ei suinkaan," Lysias huudahti, "sill‰ edellisess‰ tapauksessa h‰n saisi aikaa mietti‰ksens‰ valeita ja ostaa puolustukseksensa v‰‰ri‰ todistajia. Min‰ sulkisin tai lukitsisin sellaiset t‰rke‰t kirjoitukset, jos muuten kukaan minulle sellaisia uskoisikaan ja joll'en unohtaisi sit‰ tehd‰, niinkuin sin‰kin. Miss‰ on sitten se senaatin kirje, jonka l‰hettil‰s sinulle ‰sken toi?" "Se on suljettu alimmaiseksi t‰h‰n arkkuun," Publius vastasi ja liikutti k‰tt‰ns‰, ik‰‰nkuin h‰n olisi tahtonut painaa sen aivan kiinni vaatteisin, joitten alle h‰n sen oli huolellisesti k‰tkenyt. "Eikˆ saisi tiet‰‰, mist‰ siin‰ puhutaan?" Korintholainen kysyi. "Ei! nyt ei ole aikaa sellaisiin, sill‰ ensiksi pit‰‰ mietti‰, miten voitaisiin j‰lleen saada hyv‰ksi tuo ilke‰ seikka, jonka olet saanut toimeen. Eikˆ se ole h‰vytˆnt‰, ett‰ sin‰ tahdot t‰m‰n miellytt‰v‰n olennon, jonka lapsellinen pula meit‰ aamulla ilahutti, ja jonka sin‰ itsekin kotiin palatessasi sanoit muistuttaneen rakasta sisartasi, j‰tt‰‰ hurjimmalle m‰ss‰‰j‰lle, mink‰ milloinkaan olen n‰hnyt, tuolle pedolle, jonka himot ovat kauheat, jonka ylistys on pahe? Mit‰ Euergetes -- --" "Herramme Poseidonin nimess‰," Lysias huudahti keskeytt‰en kiivaasti yst‰v‰ns‰ puheen, "en min‰ ensink‰‰n ajatellut t‰t‰ kaksinkertaista Alkibiadesta, kun huomautin Irene‰. Mit‰ kaikkea n‰ytelm‰n johtaja tekeek‰‰n, kun h‰n vaan on varma katselijain suosiosta! Ja, -- suorin puhein! -- itse‰ni varten tahdoin saada Irenen palatsiin, sill‰ min‰ rakastan h‰nt‰; h‰n on minuun vaikuttanut." "Niinkuin Kallista ja Phryne ja huilunsoittajatar Stephanion," Roomalainen h‰net keskeytti olkap‰it‰‰n kohottaen. "Kuinkas sitten?" Korintholainen sanoi ja katseli h‰mm‰styneen‰ yst‰v‰‰ns‰. "Eroksella on paljon nuolia viiness‰ns‰, toinen sattuu syvemp‰‰n, toinen v‰hemmin syv‰‰n, ja t‰n‰‰n saamani haava on tuottava minulle tuskia viikkokausiksi, jos minun pit‰‰ luopua t‰st‰ lapsesta, joka on viel‰kin ihanampi kuin tuo suuresti ihaeltu Hebe meid‰n kaivollamme." "Mutta siihen ajatukseen neuvon sinua tottumaan mit‰ pikemmin, sit‰ parempi," Publius sanoi vakavasti ja asettautui, k‰sivarret ristiss‰ rinnalla, Korintholaisen eteen. "Mit‰ sin‰ tekisit, jos minun p‰‰h‰ni pist‰isi kavalasti viekoitella vanhempiesi huoneesta miellytt‰v‰ sisaresi, jonka n‰kˆinen, -- sanon sen uudestaan -- Irenekin on?" "Min‰ pyyd‰n sinua karttamaan sellaisia vertauksia," Korintholainen huudahti varsin p‰‰tt‰v‰isesti ja niin kovin loukattuna, ett'ei Publius ollut viel‰ koskaan h‰nt‰ sellaisena n‰hnyt. "Sin‰ kiivastut aivan syytt‰," Publius levollisena ja vakavana vastasi. "Sisaresi on kyll‰ miellytt‰v‰ neito, komean perheenne koristus, ja kuitenkin rohkenen t‰t‰ Irene raukkaa -- -- --" "Verrata h‰neen, tahdoit sanoa," Lysias uudestaan kiivastui. "Sinulla on huonot ajatukset siit‰ vieraanvaraisuudesta, jota sait nauttia vanhempieni huoneessa ja jota muuten tiesit ylist‰‰kin. Min‰ olen hyv‰nluontoinen mies, joka pid‰n sinusta enemm‰n kuin kenest‰k‰‰n muusta ihmisest‰ -- en itsek‰‰n tied‰ miksi; -- mutta n‰iss‰ asioissa en k‰rsi ensink‰‰n pilaa! Sisareni on Korinthin rikkaimman ja jaloimman perheen ainoa, suuresti ihaeltu tyt‰r. H‰n ei ole mink‰‰n puolesta huonompi, kuin omienkaan vanhempiesi lapsi, ja tahtoisin mielell‰ni n‰hd‰, mit‰ sin‰ sanoisit, jos min‰ ottaisin verratakseni ylpe‰t‰ Lucretiaa tuohon kurjaan olentoon, joka kanniskelee vett‰ kuin palveluspiika -- -- --" "Tee se vaan!" Roomalainen levollisesti keskeytti Korintholaisen puheen. "Min‰ en pane sinun vihaasikaan pahakseni, sill‰ sin‰ et tied‰, keit‰ n‰m‰t Serapistemppelin sisarukset ovat. Ja sit‰ paitse he eiv‰t t‰yt‰k‰‰n ruukkuansa ket‰‰n ihmist‰, vaan jumalaa varten. Ota tuo k‰‰ry ja lue se l‰vitse, sill'aikaa kun min‰ vastaan Roomasta tulleesen kirjeesen. Hoi! Spartacus sytyt‰ viel‰ muutamia lamppuja!" Pian istuivat nuoret miehet vastap‰‰t‰ toisiaan keskell‰ telttaa olevan pˆyd‰n ‰‰ress‰. Publius kirjoitti uutterasti ja katsahti vaan joskus yst‰v‰‰ns‰, kun t‰m‰ lukiessaan erakon kirjoitusta, vihoissansa lˆi nyrkki‰‰n pˆyt‰‰n tai hyp‰hti istuimeltansa ja huudahti suuttumuksen katkeria sanoja. Molemmat p‰‰siv‰t samaan aikaan tyˆst‰ns‰, ja kun Corneliolainen oli k‰‰rinyt kirjeens‰ kokoon ja lukinnut sen, ja kun Lysias oli heitt‰nyt k‰‰ryn pˆyd‰lle, niin Roomalainen kysyi, katsoen j‰yk‰sti yst‰v‰‰ns‰ silmiin, pitk‰veteisell‰ ‰‰nell‰: "Noo?" "Niin!" Lysias lausui. "Nyt olen taas siin‰ h‰pe‰llisess‰ tilassa, ett‰ minun t‰ytyy pit‰‰ itse‰ni tyhmemp‰n‰ kuin sinua ja myˆnt‰‰ sinulle oikeus sek‰ pyyt‰‰ anteeksi siit‰, ett‰ olen pit‰nyt sinua h‰vyttˆm‰n‰ ja muuna sellaisena. Mutta miten olisin voinut aavistaakaan! Tuollaista kirottua, kelvotointa kertomusta, kuin tuo tuossa k‰‰ryss‰ on, en ole ikin‰ kuullut, ja sellainen voikin k‰yd‰ p‰ins‰ vaan t‰‰ll‰ m‰d‰nneess‰ Egyptiss‰! "Pient‰ Irene raukkaa! "Ja miten tuo hyv‰ lapsi on kaikesta t‰st‰ huolimatta voinut s‰ilytt‰‰ itselleen sellaisen iloisen katsannon! "Min‰ tarvitsisin selk‰‰ni kuin koulupoika, ett‰ juuri min‰, narrien narri, tulin huomauttaneeksi t‰t‰ tyttˆ‰ juuri Euergeteelle, mahtavimmalle ja hurjimmalle miehelle koko t‰ss‰ maassa! "Mit‰ voitaisiin tehd‰ Irenen pelastamiseksi? "En voi enk‰ tahdokaan k‰rsi‰ sit‰, ett‰ n‰en h‰net joutuvan Euergeteen kynsiin! "Etkˆ luule, ett‰ meid‰n pit‰‰ pit‰m‰n huolta ruukunkantajattarista?" "Meid‰n ei pid‰, meid‰n t‰ytyy," Publius p‰‰tt‰v‰isesti sanoi; "ja joll'emme sit‰ tekisi, niin olisimme konnia. "Siit‰ pit‰in, kun erakko on ruvennut minuun luottamaan, minusta tuntuu, kuin olisi velvollisuuteni holhoojan tavoin pit‰‰ huolta n‰ist‰ tyttˆsist‰, joilta heid‰n vanhempansa ovat ryˆstetyt, ja sinun pit‰‰ minua auttaman, Lysiaani! "Vanhin sisarista ei ole juuri yst‰v‰llisesti minua kohdellut, mutta sen vuoksi en h‰nt‰ pid‰ huonompana. Nuorempi n‰ytt‰‰ olevan v‰hemm‰n vakava ja lujaluontoinen kuin Klea. Min‰ n‰in kyll‰, kuinka h‰n vastasi sinun hymyilyysi, kun juhlakulkue loppui. Sit‰ paitse et sin‰, niinkuin en min‰k‰‰n, heti l‰htenyt kotiin, ja minun luullakseni oli se Irene, mik‰ sinua pid‰tti. Min‰ pyyd‰n sinua hartaasti olemaan suora ja sanomaan kaikki, sill‰ meid‰n pit‰‰ menetell‰ kokonaan yksimielisesti ja malttavaisesti, jos toivomme saada Euergetest‰ tappiolle." "Minulla ei ole juuri paljon kerrottavaa," Korintholainen vastasi. "Juhlakulkueen loputtua l‰hdin pastophoriumiin; -- tietysti n‰hd‰kseni Irene‰, ja annoin pyhiss‰vaeltajain, ett'en huomiota her‰tt‰isi, kertoa itselleni niit‰ n‰kyj‰, joita jumalat heille unessa olivat l‰hett‰neet ja mit‰ heit‰ Asklepiuksen temppeliss‰ oli neuvottu tekem‰‰n sek‰ omien ett‰ heid‰n sukulaistensa vaivojen parantamiseksi. "Kului runsaasti puoli tuntia siihen, kun Irene tuli. "H‰nell‰ oli k‰dess‰ pieni kori, ja siin‰ oli se kultakoriste, joka oli juhlassa h‰nt‰ ollut kaunistamassa, ja joka h‰nen nyt t‰ytyi vied‰ aarteidenhoitajalle takaisin. "Minun granaattini, jonka h‰n t‰n‰ aamuna oli saanut, n‰in jo kaukaa loistavan, ja kun h‰n sitten huomasi minut ja punastumistaan punastuen loi silm‰ns‰ maahan, niin silloin tulin ensi kerran ajatelleeksi: juuri kuin Hebe meid‰n kaivollamme! "H‰n tahtoi menn‰ ohitseni, mutta min‰ pid‰tin h‰net, pyysin h‰nt‰ n‰ytt‰m‰‰n k‰dess‰‰n olevaa koristetta, puhuin h‰nelle paljon sellaista, mit‰ tytˆt mielell‰ns‰ kuuntelevat, ja kysyin sitten h‰nelt‰, josko h‰nt‰ vartioidaan ankarasti ja josko h‰nen hienoilta, pienilt‰ k‰silt‰‰n ja jaloiltansa, mitk‰ sopisivat paljon parempaankin tyˆhˆn kuin veden kantamiseen, vaaditaan paljon liikkumista. "H‰n ei j‰tt‰nyt vastaamatta, mutta kaiken sen ohessa, mit‰ h‰n sanoi, h‰n loi vain harvoin silm‰ns‰ ylˆs. "Kuta kauvemmin h‰nt‰ katselee, sit‰ suloisemmalta h‰n n‰ytt‰‰, vaikka h‰n vasta on vain lapsi, mutta kuitenkin sellainen, jolla ei en‰‰ ole kotona hauskaa ja joka uneksii loistosta, ilosta ja vapaudesta, sill'aikaa kun h‰nt‰ pidet‰‰n suljettuna ik‰v‰‰n, kolkkoon paikkaan ja h‰nen annetaan k‰rsi‰ puutetta. "Nuo ihmisparat eiv‰t uskalla koskaan l‰hte‰ temppelist‰, paitse juhlakulkueissa ja ennen auringon nousua. "Soi niin kovin s‰‰li‰ her‰tt‰v‰lt‰, kun h‰n sanoi, ett‰ h‰n aina oli niin hirmuisesti v‰syksiss‰ ja ett‰ h‰n viel‰ niin mielell‰‰n nukkuisi, kun h‰n jo her‰tet‰‰n puolih‰m‰r‰ss‰ menem‰‰n ulos, juuri kun ilma on kylmin ennen auringon nousua. Silloin h‰nen t‰ytyy menn‰ ammentamaan vett‰ er‰‰st‰ vesis‰iliˆst‰, jota kutsutaan auringonkaivoksi." "Tied‰tkˆs miss‰ t‰m‰ kaivo on?" Publius kysyi. "Akaasialehdon takana," Lysias vastasi. "Vierasten-opas n‰ytti sen minulle. Siin‰ pit‰isi oleman eritt‰in hyv‰‰ vett‰, eik‰ auringon noustessa saa uhrata jumalalle mit‰‰n muuta. Tyttˆjen pit‰‰ niin varhain nousta ylˆs, ett'ei p‰iv‰n valon koittaessa puuttuisi alttarilta t‰m‰n kaivon vett‰. Papit vuodattavat sit‰ juoma-uhrina maahan." Publiukselta ei ollut, h‰nen tarkkaan kuunnellessaan mennyt yksik‰‰n yst‰v‰ns‰ suusta l‰htenyt sana hukkaan. Sitten h‰n k‰‰nsi nopeasti h‰nelle selk‰ns‰, avasi teltan oven, astui ulos ja katseli ylˆs t‰htiin saadaksensa tiedon niitten asemasta, kun ne lukemattomina, hiljaa ja ihmeellisesti loistaen riensiv‰t ikuista rataansa sinisell‰ taivaalla. Kuu oli juuri laskenut ja korkeimmilleen oli kohonnut aamut‰hti, jonka loistoa ja suuruutta Roomalainen oli joka yˆ ihmetellyt, siit‰ asti kun h‰n oli tullut pyramiidien kaupunkiin. Viile‰ tuulahdus puheli nuorukaisen otsaa, ja h‰nen vilusta v‰risten vet‰ess‰‰n viittaa rinnallensa, h‰nen mieleens‰ heti juohtuivat kylm‰‰n aamu-ilmaan l‰htev‰t sisarukset. Viel‰ kerran h‰n kohotti silm‰ns‰ maasta ylh‰ist‰ taivaanlakea kohti ja silloin h‰n oli n‰kevin‰‰n silmiens‰ edess‰ Klean ylpe‰n vartalon k‰‰rittyn‰ t‰htivaippaan. H‰nen rintansa kohoili ja h‰nest‰ tuntui silt‰, kuin se ilma, jota h‰nen syv‰‰n sykkiv‰ rintansa hengitti, olisi ollut puhdasta ja raikasta, elysiumissa puhaltelevaa eetteri‰, ja kuin siin‰ olisi ollut mahtavaa voimaa, joka ahdisti h‰nen hengitt‰mist‰ns‰. Yh‰ selvemmin h‰n luuli n‰kev‰ns‰ Klean kuvan edess‰ns‰, mutta heti kun h‰n ojensi k‰tt‰ns‰ tarttuaksensa tuohon ihmeelliseen ilmiˆˆn, niin se h‰visi, sill‰ kavion kopsetta ja pyˆr‰in kolinaa alkoi kuulua ja huomautti Publiukselle, joka muuten ei juuri antautunut unelmien valtaan, kun toimiminen oli kysymyksess‰, sit‰ syyt‰, mink‰ t‰hden h‰n oli l‰htenyt ulos. Vaunuja vieri vaunujen per‰st‰ h‰nen astuessaan telttaansa. T‰‰ll‰ Lysias, joka h‰nen poissa ollessansa oli k‰vellyt miettiv‰isen‰ edestakaisin, otti h‰net vastaan kysym‰ll‰: "Kuinka paljon aikaa on viel‰ auringon nousuun?" "Tuskin kahta tuntia", Roomalainen vastasi, "ja meid‰n pit‰‰ niit‰ k‰ytt‰m‰n, joll'emme tahdo tulla liian myˆh‰‰n." "Sit‰ min‰kin mietin", Korintholainen huudahti. "Pian sisarukset l‰htev‰t temppelist‰ auringonkaivolle, ja min‰ viekoittelen Irene‰ seuraamaan itse‰ni. Etkˆ luule saavani sit‰ aikaan? En juuri itse sit‰ luule; mutta ehk‰p‰ h‰n sent‰‰n tulee, jos lupaan n‰ytt‰‰ h‰nelle jotakin oikein kaunista eik‰ h‰n itse aavista, ett‰ h‰n sen kautta eri‰‰ sisarestansa, sill‰ h‰n on viel‰ lapsi." "Mutta Klea," Publius h‰nen puheensa ajattelevaisena keskeytti, "on vakava ja miettiv‰inen, eik‰ h‰nt‰ puhutellessa sovi k‰ytt‰‰ tuota sinun keve‰t‰ puhetapaasi. Mieti sit‰ ja punnitse yrityst‰si; -- ei, sin‰ et saa h‰nt‰ pett‰‰! Kerro h‰nelle Irenen kuulematta selv‰ totuus niin vakavasti kuin asia vaatii, niin h‰n ei ole pid‰tt‰v‰ sisartansa, kun h‰n tiet‰‰, kuinka suuri ja kuinka l‰hell‰ h‰nt‰ uhkaava vaara on." "Hyv‰," Korintholainen sanoi. "Min‰ tahdon olla niin juhlallisen totinen, ett‰ isiesi kaupungin ryppy-otsaisin ja harmaapartaisin censori on minun suhteeni oleva kuin dionysiolaistanssija. Min‰ olen puhuva kuin Catonne, kun h‰n katkerasti valitteli, ett‰ Rooman herkkusuut maksoivat pienest‰ vadillisesta tuoretta silli‰ enemm‰n kuin yhdest‰ parista h‰rki‰. Sin‰ olet oleva minuun tyytyv‰inen! Mutta minne vien Irenen? Kukaties voin k‰ytt‰‰ jotakuta kuninkaan vaunuista, joita tuolla tusinoittain jyrisee vieden vieraita kotiin?" "Niin min‰kin luulen," Publius vastasi. "Seuraa diadokhien p‰‰llikkˆ‰, jonka komea huone meille eilen n‰ytettiin. Se on Serapeumiin viev‰n tien varrelle, ja olethan sin‰ viime pidoissa lakkaamatta h‰nen kanssansa puhunutkin. Anna siell‰ ajajalle kultaraha, ett‰ h‰n j‰isi pois eik‰ pett‰isi meit‰, ja ‰l‰ aja takaisin t‰nne vaan satamaan. Isiin pienen temppelin luona olen odottamassa omilla matkavaunuillani ja hevosillani, otan Irenen vastaan ja vien h‰net uuteen turvapaikkaansa, sill'aikaa kun sin‰ viet Euergeteen ajopelit takaisin niitten ajajalle." "Ei se oikein minua miellyt‰," Lysias vastasi. "Granaattini ehk‰ olisin eilen antanut sinun antaa Irenelle, mutta h‰nt‰ itse‰..." "En min‰ tahdo h‰nest‰ mit‰‰n," Roomalainen vihastuneena huudahti. "Mutta sinun pit‰isi minun mielest‰ni osoittaida uutterammaksi auttaessasi minua pelastamaan h‰nt‰ onnettomuudesta, joka h‰nt‰ sinun t‰htesi uhkaa. "T‰nne emme h‰nt‰ saata tuoda, mutta min‰ luulen h‰nelle keksineeni varman turvapaikan. "Muistatko kuvanveist‰j‰ Apollodoria, jota tapaamaan is‰ni meit‰ oli kehoittanut, ja h‰nen yst‰v‰llist‰ vaimoansa, joka tarjosi meille Khioksen ihanaa viini‰? Mies on minulle kiitollisuuden velassa, sill‰ is‰ni oli antanut h‰nen ja h‰nen apulaistensa toimeksi mosaikkilattian valmistamisen siihen uuteen holvisaliin, jonka h‰n rakennutti Capitoliumiin, ja sittemmin is‰ni myˆskin h‰net pelasti, kun h‰nen kateelliset taidekumppaninsa, vainosivat h‰nen henke‰ns‰. Sin‰ olet itsekin kuullut, kuinka h‰n on tarjonnut itsens‰ ja kaiken omaisuutensa minun k‰ytett‰v‰kseni." "Olen, olen," Lysias puuttui puheesen. "Mutta eikˆs sinunkin mielest‰si ole kovin outoa se, ett‰ juuri taiteilijat, se on, sellaiset, jotka ovat kiinte‰mmin kuin muut ihmiset omistaneet el‰m‰ns‰ ihanteen pyrinnˆille, eritt‰in helposti joutuvat alhaisinten tunteiden, niinkuin kateuden, ep‰suosion ja..." "Mutta hyv‰ ihminen," Roomalainen huudahti kiivastuneena keskeytt‰en Korintholaisen puheen, "etkˆ sin‰ edes kymment‰ silm‰nr‰p‰yst‰ voi pysy‰ samassa asiassa ja j‰tt‰‰ muistutuksesi siksens‰? Minun mielest‰ni meill‰ on nyt t‰rke‰mpi‰kin asioita puhuttavina, kuin ep‰suosio, jolla taiteilijat ja minun puolestani myˆskin oppineet toisiansa vainoovat. Kuvanveist‰j‰ Apollodor, joka on minulle kiitollisuuden velassa, on siis vaimoinensa ja tytt‰rinens‰ asunut t‰‰ll‰ jo kuusi kuukautta, sill‰ h‰nell‰ on ollut Philometorille rakennettavina filosoofien kuvapatsaita ja el‰inten kuvia, jotka kaunistavat Apishautojen edustalla olevaa paikkaa. H‰nen poikansa ovat h‰nen Aleksandriassa olevan suuren tyˆhuoneensa esimiehi‰, ja kun h‰n, niinkuin usein tapahtuu, omalla niiliveneell‰ns‰ l‰htee sinne, niin h‰n voi ottaa Irenen mukaansa ja vied‰ h‰net laivaan. "Mihin me annamme vied‰ Irenen, pelastaaksemme h‰net Euergeteelt‰, siit‰ tahdomme sittemmin keskustella Apollodorin kanssa." "Hyv‰, sangen hyv‰," Korintholainen suostuen sanoi. "Min‰ en, Herakles viekˆˆn, ole ep‰luuloinen, mutta ei minua sittenk‰‰n miellyt‰ se, ett‰ sin‰ tahdot vied‰ Irenen Apollodorille, sill‰ jos h‰n n‰hd‰‰n olevan sinun kanssasi, niin koko meid‰n yrityksemme saattaa rauveta. L‰het‰ kuvanveist‰j‰n vaimo, jota ei niin tunneta Memphiiss‰ Isistemppelin luo, ja h‰nen muassansa huntu ja viitta tytˆn peitteeksi. Tervehdi myˆskin iloista Milesotarta minun puolestani ja sano h‰nelle -- ei ‰l‰ sano mit‰‰n -- n‰enh‰n itsekin h‰net Isistemppelin luona." Viimeiset sanat nuorukaiset vaihtoivat kesken‰ns‰, sill'aikaa kun orjat panivat vaippoja heid‰n yllens‰. Sitten he astuivat yhdess‰ teltan edustalle, toivottivat toisilleen onnea ja astuivat rivakasti eteenp‰in, Roomalainen valjastuttamaan omia ratsujaan, Lysias astuaksensa diadokhien p‰‰llikˆn kanssa yhteen kuninkaan vaunuista ja toimiakseen Publiuksen kanssa sovitun suunnitelman mukaan. KOLMASTOISTA LUKU. Vaunuja kiiti kiit‰mist‰‰n kuninkaan palatsin korkeasta portista himme‰n yˆn peitt‰m‰‰n kaupunkiin. Suuressa juhlasalissa oli k‰ynyt hiljaiseksi, ja tummat orjat alkoivat luudilla ja sienill‰ puhdistaa muutamien sammuttamatta j‰tettyjen lamppujen himme‰ss‰ valossa mosaikkilattiaa, jolla oli ruusuja ja muita lakastuneita, muratti- ja poppeliseppeleist‰ pudonneita lehti‰, ja jolla maahan kaadettua viini‰ mustana v‰lkkyi. Muudan nuori huilunsoittaja istui unen ja viinin voittamana er‰‰ss‰ nurkassa. Poppeliseppele, joka oli kaunistanut h‰nen p‰‰t‰ns‰, oli luistanut h‰nen otsaltaan ja peitti h‰nen kauniita kasvojansa, mutta huiluaan h‰n unessansakin lujasti puristi sormillaan. Palvelijat antoivat h‰nen maata ja toimiskelivat huolettomina h‰nen ymp‰rill‰ns‰; ainoastaan er‰s p‰‰llysmies n‰ytti h‰nt‰ sormellaan ja sanoi nauraen: "Eiv‰t h‰nen kumppalinsakaan l‰hteneet selvempin‰ kotiin, kuin tuokaan on. Siev‰ poika h‰n on ja sitten viel‰ kauniin KhloÎn lemmitty; h‰n on turhaan t‰n‰‰n h‰nt‰ odottava." "Ehk‰p‰ viel‰ huomennakin," toinen vastasi, "sill‰ kun Paksu n‰kee KhloÎn, niin tyttˆ on jo kylliksi saanut olla Damon paran omana." Mutta Paksu, niinkuin Aleksandrialaiset ja muut Egyptil‰iset kutsuivat kuningas Euergetest‰, ei t‰ll‰ hetkell‰ ajatellut KhloÎa eik‰ muita sellaisia. H‰n oli komeasti valmistettuun asuntoonsa kuuluvassa saunassa. Ilki-alastomana h‰n seisoi haileassa vedess‰, joka t‰ytti kokonaan valkeasta marmorista tehdyn vesi-ammeen. Hˆyry‰v‰n veden kirkkaassa pinnassa kuvastelivat nuorien nymphien kuvapatsaat, jotka pakenivat rakastunutta Saturnusta, ja monien katosta riippuvien lamppujen loistava valo. T‰m‰n ammeen toisella poikkisivulla oli Niilijumalan partainen miehenvartalo, jonka p‰‰ll‰ kuvattiin hyppelev‰n sek‰ heid‰n omakseen ett‰ heid‰n komean is‰ns‰ huviksi ja iloksi kuusitoista lasta, kuvaten kyyn‰r‰lukua mink‰ Egyptin virta tarvitsi soveliaaksi syvyydeksens‰. Siit‰ astiasta, jonka ylitse tuo arvokas vanhus nojasi k‰tt‰‰n, virtaili runsaasti kylm‰‰ vett‰, jota viisi kaunista nuorukaista ottivat hoikiksi muodostettuihin alabasteri-astioihin, ja valelivat sit‰ nuoren, kylpev‰n kuninkaan p‰‰n p‰‰lle, hirmuisille rintalihaksille, sel‰lle ja k‰sivarsille. "Enemm‰n, enemm‰n, viel‰ enemm‰n!" Euergetes huusi, kun nuorukaiset alkoivat lakata valelemasta, ja kun taas uusi vesivirta vuosi h‰nen p‰‰llens‰, niin h‰n ‰hisi ja puhisi mielihyv‰st‰, ja kauvaksi roiskui suuria vesipisaroita, heti kun h‰nen keuhkojensa oikea myrskyhenk‰ys sattui h‰nen p‰‰llens‰ valuvaan veteen. Viimein h‰n huusi kovalla ‰‰nell‰: "Riitt‰‰" syˆksyi koko painoinensa veteen, ett‰ se roiskui niin korkealle, kuin sinne olisi viskattu kivilohkare, oli v‰h‰n aikaa m‰r‰n elementin pinnan alla ja nousi sitten marmoriportaita myˆten kylvyst‰, ravisti samalla uhkamielisesti ja v‰kev‰sti p‰‰t‰ns‰ poikamaisuudessaan, kastellaksensa l‰pim‰riksi ammeen reunalla olevat yst‰v‰ns‰ ja palvelijansa, antoi kietoa itsens‰ lumivalkeisiin, l‰pin‰kyv‰nhienoihin, liinaisiin raiteihin, ruiskuttaa p‰‰llens‰ hyv‰nhajuista, kallis-arvoista nestett‰ ja astui sitten pieneen, kirjavilla matoilla kokonaan peitettyyn huoneesen. Siell‰ h‰n heitt‰ytyi pehme‰‰n patjal‰j‰‰n ja sanoi syv‰‰n hengitt‰en: "Nyt on minun hyv‰ olla ja olen taas selv‰ kuin lapsi, joka ei viel‰ ole saanut syˆd‰ mit‰‰n muuta kuin ‰itins‰ maitoa. Pindaros on oikeassa! Ei mik‰‰n ole parempaa kuin vesi! Se sammuttaa senkin kuuman hehkun jonka viini sytytt‰‰ meid‰n syd‰meemme ja p‰‰h‰mme. Olenko lˆrpˆtellyt paljon tyhmyyksi‰, Hieraks?" N‰in puhuteltu, kuninkaan joukkojen p‰‰llikkˆ ja h‰nen suosittu yst‰v‰ns‰, loi kysyv‰n silm‰yksen muihin l‰sn‰ oleviin; mutta kun Euergetes k‰ski h‰nt‰ huoletta puhumaan, niin h‰n vastasi: "Tyhmyyksiin asti ei viinik‰‰n saata sellaista henke‰ kuin sinun on, mutta varomatoin sin‰ olet ollut. Olisi ihme, joll'ei Philometor olisi huomannut..." "Oivallista!" kuningas h‰net keskeytti ja nousi patjoiltaan. "Te, Hieraks ja sin‰, Komanus, j‰‰k‰‰ t‰nne; te muut saatte menn‰. Vaan ‰lk‰‰ liian kauvaksi poistuko, ett‰ olette pian k‰sill‰, jos teit‰ tarvitsen. Nyt tulee p‰ivi‰, joina pit‰‰ tapahtuman yht‰ paljon kuin muuten vuosina." Pois k‰sketyt vet‰ytyiv‰t huoneesta, ainoastaan kuninkaan vaatettaja, er‰s ylh‰inen Makedonialainen, j‰i hidastellen ovelle seisomaan, mutta Euergetes viittasi h‰nt‰kin heti poistumaan ja huusi h‰nen j‰lkeens‰: "Min‰ olen valpas enk‰ mene ensink‰‰n vuoteelle. Kolme tuntia auringon nousun j‰lkeen odotan Aristarkhosta; -- ja viel‰p‰ tyˆhˆn. Pane esille k‰sikirjoitukset, jotka otin mukaani. Odottaako eunukki Euleus etuhuoneessa? "Odottaako? Sit‰ parempi! "Nyt lienemme yksin‰mme, viisaat yst‰v‰ni Hieraks ja Komanus, ja minun t‰ytyy teille ilmoittaa, ett‰ t‰ll‰ kertaa pelk‰st‰ viisaudesta ette n‰yt‰ olevan mit‰‰n v‰hemm‰n kuin viisaita. "Olla viisas on hallita rajattomasti avaraa ajatustaan aivan siten, ett‰ l‰hell‰ oleva vastustaa meit‰ yht‰ v‰h‰n kuin kaukainenkin; olla ymm‰rt‰m‰tˆn on havaita ainoastaan yht‰ ja toista. Rajoitetun ‰lyn ala on se, mik‰ on aina h‰nen vieress‰‰n, narrien ja haaveksijain taas kaukaisuus. Min‰ en tahdo teit‰ soimata, sill‰ monella viisaalla on tyhmi‰kin hetki‰, mutta te olette t‰n‰‰n varmaan unohtaneet l‰hell‰ olevan kauvaksi katsellessanne, ja senp‰ vuoksi n‰enkin teid‰n kompastelevan. Joll'ette olisi t‰t‰ erehdyst‰ tehneet, niin tuskinpa olisitte niin h‰mm‰stynein‰ katselleet, kun min‰ lausuin sanan 'Oivallista!' "Huomatkaa nyt! "Philometor ja h‰nen sisarensa tiet‰v‰t varsin hyvin minun tarkoitukseni ja sen, mit‰ heill‰ on minulta odotettavana. "Jos olisin kasvoilleni pannut tyytyv‰isen miehen naamion, miehen, joka tyytyy siihen mit‰ h‰nell‰ on, niin he olisivat ihmetelleet ja aavistaneet petosta; mutta min‰ n‰ytt‰ydyin heille semmoisena kuin aina olen ja viel‰ tavallista huolettomampanakin ja puhuin niin suoraan siit‰, mit‰ haluan, ett‰ he tulevaisuudessa varoisivat minulta jokaista v‰kivallan yrityst‰, mutta tuskin he saattavat jo huomisp‰iv‰n‰ odottaa yll‰tyst‰, sill‰ se joka tahtoo hyˆk‰t‰ takaap‰in vihollisensa niskaan, ei pid‰ melua. "Jos min‰ uskoisin teid‰n hyveen oppijanne, niin miettisin, ett'ei takaa hyˆkk‰‰minen ole eritt‰in kaunista, sill‰ min‰kin katselen mieluummin ihmisen kasvoja kuin selk‰puolta, ja etenkin sisarusteni, jotka ovat sivistyneit‰ ihmisi‰. "Mutta mit‰s tehd‰? "Lopullisesti on kuitenkin se paras, joka saavuttaa voiton ja peliss‰ voittaa. "Minun taistelutapani saattaa viisaistakin saada puolustajoita. "Joka tahtoo hiiri‰ pyyt‰‰, se k‰ytt‰‰ silavaa, joka taas tahtoo viekotella ihmisi‰ satimeen, sen pit‰‰ tiet‰m‰n, kuinka n‰m‰t tuntevat ja ajattelevat, ja ennen kaikkia koittaman heit‰ h‰mment‰‰. "Sonni on v‰hemmin vaarallinen silloin, kun se raivoissaan juoksee suoraa p‰‰t‰ esille, ja sen kaksijalkainen vastustaja silloin, kun h‰n ei tied‰ miss‰ se on, vaan hapuellen juoksentelee milloin oikealle milloin vasemmalle. "Kiitos suostumuksenne osoituksesta, sill‰ min‰ olen sen ansainnut ja toivon saattavani antaa sen sinulle takaisin. Hieraksini. Min‰ haluan kuulla kertomustasi. Kohenna p‰‰ni alla olevaa tyyny‰ ja nyt saat alkaa." "Kaikki n‰ytt‰‰ k‰yv‰n oivallisesti," p‰‰llikkˆ vastasi. "Meid‰n p‰‰joukkomme Hetairit ja Diadokhit, kaksi tuhatta viisi sataa miest‰, ovat matkalla t‰nne ja k‰yv‰t jo huomenna leiriin pohjoispuolelle Memphist‰. Viisi sataa heist‰ p‰‰see pappien ja muitten onnen toivottajain kanssa juhlaan sinun syntym‰p‰iv‰n‰si toivottamaan sinulle onnea, muut kaksituhatta j‰‰ telttoihin piiloon. Veljesi Philometorin philobasilistain p‰‰llikkˆ on lahjottu ja on meid‰n puolellamme; mutta h‰n oli kallis, sill‰ Komanuksen t‰ytyi tarjota h‰nelle kaksikymment‰ talenttia, ennenkuin h‰n suostui!" "Ne h‰n saakoon," kuningas nauroi, "ja ne h‰n myˆskin pit‰kˆˆn siksi, kun haluan pit‰‰ h‰nt‰ ep‰luulon alaisena ja palkita h‰nelle ansion mukaan ottamalla h‰nelt‰ h‰nen omaisuutensa takaisin. Kerro enemm‰n!" "Philometor l‰hetti toissa p‰iv‰n‰ parhaat sotilaansa, Desilauksen ratsulippukunnan ja ArsinoÎsta olevat joukot, Thebeen kapinata kukistamaan. Kapinanjohtajain v‰rv‰‰minen ja levottomuuksien her‰tt‰minen ei ole todellakaan maksanut v‰h‰‰." "Veljeni maksaa meille kulungit", kuningas h‰net keskeytti, "kun me tyhjenn‰mme h‰nen aarteensa. Lis‰‰!" "Kovin vastus on meill‰ oleva papeista ja Juutalaisista. Edelliset pit‰v‰t Philometorin puolta sen t‰hden, ett‰ h‰n on is‰si vanhin poika, ja etenkin sent‰hden ett‰ h‰n on tehnyt paljon hyv‰‰ Apollinopoliin ja Philae'n temppeleille; Juutalaiset taas pit‰v‰t h‰nest‰, koska h‰n suosii heit‰ melkein enemm‰n kuin Kreikkalaisia, pit‰‰ puolisonsa kanssa v‰li‰ heid‰n kurjista uskonnollisista v‰itteist‰ns‰, keskustelee heid‰n kanssansa heid‰n kirjassaan lˆytyvist‰ opeista, eik‰ aterioittaissa puhele kenenk‰‰n muun kanssa mieluummin kuin heid‰n." "Min‰ olen suolaava sen viinin ja paistin, mill‰ he t‰‰ll‰ itse‰ns‰ lihottavat,": Euergetes kiivaasti huudahti. "Jo t‰n‰‰n olen heit‰ kielt‰nyt olemasta l‰sn‰ aterialla, sill‰ heill‰ on selv‰ j‰rki ja tarkat silm‰t, jotka ovat yht‰ ter‰v‰t ja suippean n‰kˆiset kuin heid‰n nen‰ns‰kin. "Vaarallisimmat he ovat siell‰, miss‰ heid‰n on joko pelk‰‰minen tai miss‰ luulevat saavansa voittoa. "Sit‰ ei saata sanoa, etteiv‰t he ole uskollisia ja sitkeit‰, ja koska useammilla heist‰ on omaisuutta, niin he etenkin Aleksandriassa ovat harvoin yhteydess‰ meluavan alhaisen v‰en kanssa. "Ainoastaan kateellinen saattaa heit‰ moittia siit‰, ett‰ he ovat ahkeroita ja uutteria, sill‰ heid‰n ja heid‰n phoiniikkialaisten heimolaistensa esimerkki on kehottanut Hellenien vireytt‰. "Rauhallisina aikoina k‰y heid‰n parhaiten, ja koska veljeni hallitus on hiljaisempaa kuin minun, niin he pit‰v‰t h‰nest‰, lainaavat h‰nelle rahaa ja hankkivat sisarelleni hiotuita kivi‰, safiiria ja smaragdeja, kauniita kankaita ja muita naisten rimssuja t‰yteen kirjoitetusta papyyruksesta, joka ei juuri ole suurimmasta arvosta kuin sulka, joka on pudonnut tuolla tangon p‰‰ss‰ istuvan vihre‰n porukurkun siivest‰. "Min‰ en ensink‰‰n saata k‰sitt‰‰, ett‰ niin viisaat miehet eiv‰t ymm‰rr‰, ett'ei mit‰‰n muuta pysyv‰ist‰ ole kuin katoavainen, eik‰ mit‰‰n muuta varmaa kuin se, ettei mik‰‰n ole varmaa, ja ett‰ he sen t‰hden pit‰v‰t ainoana totisena, oppiansa m‰‰r‰ttyn‰, ikuisesti oikeana, ja ett‰ he halveksivat sit‰, mit‰ muut kansat uskovat. "T‰m‰ h‰m‰ryys tekee heid‰t narreiksi, vaan samalla myˆskin kelpo sotamiehiksi, ehk‰p‰ juuri heid‰n j‰nnitetyn itsetietonsa sek‰ lujan luottamuksensa kautta heid‰n lˆyh‰‰n jumalaansa." "Niin, kelpo sotilaita he ovat," Hieraks vahvistaen puuttui puheesen, "mutta he menev‰t mieluummin ja halvempaan hintaan veljesi palvelukseen kuin meid‰n." "Min‰ olen heille n‰ytt‰v‰," kuningas huusi, "ett‰ pid‰n t‰t‰ maun-osoitusta v‰‰r‰n‰ ja rangaistavana. Pappeja min‰ tarvitsen, sill‰ he opettavat kansaa kuuliaiseksi ja tyytyv‰isen‰ kest‰m‰‰n h‰t‰‰ns‰; mutta Juutalaiset," ja t‰t‰ h‰nen sanoessansa h‰nen silm‰ns‰ pyˆriv‰t hurjan tulisina, "min‰ h‰vit‰n sukupuuttoon, kun aika tulee." "Se tekee hyv‰‰ myˆs meid‰n aarre-aitallemme," Komanus nauroi. "Ja maan temppeleille," Euergetes lis‰si, "sill‰ toisia vihollisia koitan h‰vitt‰‰, mutta papit otan mieluummin puolelleni ja minun t‰ytyykin koittaa saada heid‰t puolelleni, jos Philometorin valta joutuu k‰siini, sill‰ Egyptil‰iset haluavat kuninkaaksensa jumalaa; oikeaksi jumalaksi, jota ruskeat alamaiseni mielell‰ns‰ rukoilevat tyytyv‰isin‰ ja tekem‰tt‰ el‰m‰‰ni kapinain kautta tukalammaksi, saatan vain p‰‰st‰, jos papit minut siksi tunnustavat ja kohottavat." "Ja kuitenkin," vastasi Hieraks, ainoa Euergeteen palvelijoista, joka t‰rkeiss‰ kysymyksiss‰ uskalsi h‰nt‰ vastustaa, "ja kuitenkin annetaan Serapiin ylimm‰iselle papille viel‰ t‰n‰‰n kova k‰sky sinun t‰htesi. Sin‰ pakoitat antamaan pois yht‰ jumalan palvelijattarista, eik‰ Philometor ole laimin lyˆv‰..." "Ei ole laimin lyˆv‰," Euergetes puuttui puheesen, "ilmoittaa mahtavalle Asklepiodorille, ett'ei h‰n vaadi tuota suloista pienokaista itse‰ns‰, vaan minua varten. Tied‰ttekˆ, ett‰ Eros on kohdannut syd‰meni ja ett‰ tulisesti rakastan tuota hempe‰t‰ Irene‰, vaikk'ei n‰itten silmien ole sallittu viel‰ edes n‰hd‰ h‰nt‰. "Te uskotte minua, n‰en sen silmist‰nne, ja min‰ sanonkin selv‰n totuuden, sill‰ min‰ tahdon saada omakseni t‰m‰n pienen Heben, niin totta kuin toivon anastavani vallan; mutta min‰ en istuta puitani niill‰ ainoastaan puutarhaani kaunistaakseni, vaan myˆskin saadakseni niist‰ hyˆty‰. Te saatte n‰hd‰, kuinka min‰ ihanan lemmittyni avulla voitan puolelleni Serapiin ylimm‰isen papin, joka tosin on Kreikkalainen, mutta kuitenkin kovin itsep‰inen mies. "Minun v‰likappaleeni odottaa jo tuolla ulkona! "J‰tt‰k‰‰ nyt minut ja k‰skek‰‰ eunukki Euleus luokseni." "Sin‰ olet kuin jumala," Komanus sanoi syv‰‰n kumartaen, "ja me olemme vain kuolevaisia ihmisi‰. H‰m‰r‰lt‰ ja k‰sitt‰m‰ttˆm‰lt‰ useinkin meid‰n heikomman henkemme mielest‰ sinun menettelytapasi n‰ytt‰‰, mutta kun se tulee tapahtuneeksi, mik‰ meid‰n mielest‰mme ei vie ensink‰‰n hyv‰‰n loppup‰‰tˆkseen, niin meid‰n t‰ytyy h‰mm‰styen tunnustaa, ett‰ sin‰ olet valinnut, tosin usein mutkikkaan, mutta kuitenkin aina parhaan tien." V‰h‰n aikaa kuningas oli yksin‰ns‰, rypisti kulmakarvojansa ja katseli vakavana ja miettiv‰isen‰ lattiaan. Niinpian kuin h‰n kuuli eunukin hiljaisten ja t‰m‰n ohjaajan kovempien askelten l‰henev‰n, niin h‰n j‰lleen otti hilpe‰n ja huolettoman nauttija-ihmisen muodon, tervehti Euleusta iloisesti huutaen ja muistutti h‰nelle omia poika-aikojaan, ja kuinka usein h‰n, eunukki, oli auttanut h‰nt‰ saamaan h‰nen ‰itins‰ t‰ytt‰m‰‰n h‰nen toiveitansa, jotka jo olivat hylj‰tyt. "Mutta, vanhukseni," kuningas jatkoi, "ajat ovat muuttuneet ja nyt sin‰ vaan mietit kaikkia Philometorin hyv‰ksi etk‰ en‰‰ mit‰‰n Euergetes raukalle, joka juuri parhaiten tarvitsisi apuasi, koska h‰n on nuorempi!" Eunukki kumarsi huulilla hymy, mik‰ osoitti, ett‰ h‰n hyvin ymm‰rsi, kuinka v‰h‰n vakavata tarkoitusta oli kuninkaan viimeisiss‰ sanoissa, ja lausui: "Min‰ olen tahtonut ja luulen viel‰kin palvelevani heikompaa teist‰." "Tarkoitat kai sisartani?" "Valtiattareni Kleopatra kuuluu siihen sukupuoleen, jota me usein v‰‰rin nimit‰mme heikommaksi. Vaikka sin‰ varmaan tahdoit tehd‰ pilaa viime kysymyksell‰si, niin pid‰n kuitenkin velvollisuutenani suoraan sinulle vastata, ett'en tarkoittanut h‰nt‰ vaan Philometor kuningasta. "Philometoriako? Sin‰ et siis luota h‰nen lujuuteensa, pid‰t minua h‰nt‰ voimakkaampana ja olet kuitenkin aterioittaissa tarjonnut minulle apuasi ja kertonut, ett‰ sinun teht‰v‰ksesi oli tullut vaatia ylimm‰iselt‰ Asklepiodorilta kuninkaan nimess‰ tuota pient‰ Serapiin palvelijatarta. "Onko se heikomman palvelemista? "Taisit olla juovuksissa, kun t‰t‰ minulle kerroit. "Etkˆ? "Oletko ollut kohtuullisempi kuin min‰? "Siis on joku mielen muutos sinussa tapahtunut? "Se ihmetytt‰‰ minua, sill‰ perus-aatteesi m‰‰r‰‰v‰t sinut ‰itini heikompaa poikaa -- -- --" "Sin‰ teet minusta pilkkaa," hovimies keskeytti kuningasta hiukan moittivalla, mutta kuitenkin rukoilevalla ‰‰nell‰. "Kun k‰‰nnyin sinun puoleesi, niin se ei tapahtunut horjuvaisuudesta, vaan ainoastaan siit‰, ett‰ tahdoin pysy‰ uskollisena el‰m‰ni ainoalle tarkoitukselle. "Ja mik‰ se on?" - .... "Pit‰‰ huolta t‰m‰n tilaan onnesta ylh‰isen ‰itisi mielen mukaan, jonka neuvon-antaja olin." "Sin‰ unhoitat toisen p‰‰m‰‰r‰si: p‰‰st‰ niin hyv‰‰n asemaan kuin mahdollista." "Min‰ en sit‰ unhoittanut, vaan en tahtonut sit‰ ilmoittaa, sill‰ min‰ tied‰n kuinka t‰p‰r‰ll‰ kuningasten aika on, ja sit‰ paitse minusta n‰ytt‰‰ itsest‰‰nkin ymm‰rrett‰v‰lt‰, ett‰ ihminen ajattelee omaakin etuaan, niinkuin se, ett‰ me ostaissamme hevosen, saamme myˆskin sen varjon." "Miten tarkkaa! Mutta min‰ moitin sinua yht‰ v‰h‰n, kuin tyttˆ‰, joka menee peilin eteen kaunistelemaan itse‰ns‰ lemmitty‰ns‰ varten ja samalla myˆskin iloitsee omasta ihanuudestaan. "Mutta palatkaamme kuitenkin takaisin sinun ensi lauseesesi. "Egyptin t‰hden, jos oikein olen k‰sitt‰nyt tarkoituksesi, luulet t‰ytyv‰si tarjota minulle sit‰ palvelusta, jota t‰h‰n asti olet osoittanut veljelleni?" "Niinkuin sanoit! T‰h‰n vaivalloiseen aikaan se tarvitsisi lujemman ohjaajan tahtoa ja k‰tt‰." "No pid‰tkˆ minua sellaisena?" "J‰ttil‰isen‰ tahdonlujuuden sek‰ ruumiin ja hengen puolesta, joka ei ole turhaan toivonut j‰lleen yhteen yhdist‰v‰ns‰ Egyptin molemmat osat, jos h‰n rivakasti k‰y toimeen ja joll'ei..." "Joll'ei?" kuningas toisti ja katsoi eunukkia niin ter‰v‰sti silmiin, ett‰ t‰m‰ loi silm‰ns‰ maahan ja vastasi: "Joll'ei Rooma pane esteit‰." Euergetes kohotti olkap‰it‰ns‰ ja vastasi vakavasti: "Se on kuin kohtalo, joka kaikkialla antaa p‰‰tˆksen kaikkeen mit‰ teemme. Min‰ en todellakaan ole s‰‰st‰nyt hirmuisia uhrauksia lievent‰‰kseni t‰t‰ j‰ykk‰‰ valtaa, ja asiamieheni, joka kaiuttaa suurempia summia kuin joukkojeni rahastonhoitaja, kirjoittaa, ett'ei senaatti ole ep‰suosiollinen minulle." "Samaa kirjoittaa meid‰nkin. Sinulla on enemm‰n yst‰vi‰ Tiberin rannoilla kuin Philometorilla, minun kuninkaallani, mutta viime kirjeemme on jo useampia viikkoja vanha ja viimeisin‰ p‰ivin‰ on tapahtunut asioita..." "Puhu!" Euergetes huusi ja ojensihe j‰yk‰sti patjoillaan. "Mutta jos sin‰ virit‰t minulle pauloja ja jos puhut nyt veljeni v‰likappaleena, niin min‰ annan, vaikkapa pakenisit trogloodytin ‰‰rimm‰iseen luolaan asti, niin min‰ annan, niin totta kuin luulen olevani is‰ni oikea poika, ottaa sinut kiinni ja repi‰ sinun ruumiisi el‰v‰lt‰ kappaleiksi." "Min‰ ansaitsisinkin sellaisen rankaistuksen," Euleus surullisesti vastasi ja jatkoi: "Jos oikein olen n‰hnyt, niin meill‰ on jo ensi p‰ivin‰ suuria asioita odotettavissa." "Niin on!" Euergetes vakavasti sanoi. "Mutta juuri nyky‰‰n edustetaan Philometoria Koomassa paremmin kuin ennen. Sin‰ olet kuninkaani pˆyd‰n ‰‰ress‰ oppinut tuntemaan nuoren Publius Scipion, vaan et ole ensink‰‰n koettanut saavuttaa h‰nen suosiotansa." "H‰n on yksi Corneliolaisia," kuningas puuttui puheesen, "ylh‰inen nuorukainen, joka on sukua kaikille, joita pidet‰‰n mahtavina Tiberin rannoilla, mutta h‰n ei ole l‰hettil‰s, vaan matkustelee Athenasta Aleksandriaan oppiaksensa, mik‰ h‰nelle onkin enemm‰n kuin tarpeen, ja pit‰‰ p‰‰t‰ns‰ korkeammalla ja liikuttelee huuliansa vapaammin kuin h‰nen oikeastaan sopisi tehd‰ kuningasten seurassa ollessansa, sen t‰hden ett‰ nuoret luulevat heid‰n hyvin sopivan k‰ytt‰id‰ niinkuin vanhainkin." "H‰n on arvokkaampi kuin luuletkaan." "Sitten kutsun h‰net Aleksandriaan ja voitan h‰net siell‰ puolelleni kolmessa p‰iv‰ss‰, niin totta kuin nimeni on Euergetes." "Se on silloin oleva liian myˆh‰ist‰, sill‰ min‰ tied‰n varmaan, ett‰ h‰n on t‰n‰‰n senaatilta saanut valtuuskirjan toimia h‰t‰tilassa l‰hettil‰‰n asemesta, siksi kun sellainen meille j‰lleen l‰hetet‰‰n." "Ja nyt vasta saan sen tiet‰‰!" kuningas huusi ja hyp‰hti sijaltaan. "Kuuroja, sokeita ja velttoja ovat yst‰v‰ni, jos niit‰ minulla onkaan, sek‰ palvelijani ja l‰hettil‰‰ni! "Vastenmieliselt‰ minusta tuo ylpe‰ ja kopea poika tuntui, mutta min‰ kutsun h‰net huomenna, kutsun jo t‰n‰‰n iloiselle aterialle luokseni ja l‰het‰n h‰nt‰ noutamaan ihanimman nelivaljakkoni, mink‰ olen tuonut muassani Kyrenest‰. Min‰ tahdon..." "Se on kaikki oleva turhaa," Euleus totisesti ja tyynesti sanoi, "sill‰ h‰n on kuningatar Kleopatran suosiossa, sanan t‰ysimm‰ss‰ ja laveimmassa merkityksess‰, niin, min‰ tahdon sen sanoa suoraan, h‰n on saavuttanut suurimmassa m‰‰r‰ss‰ Kleopatran l‰mpim‰n mieltymyksen ja nauttii t‰t‰ hempeimm‰n kiitollisuuden lahjaa. Philometor antaa, niinkuin ainakin, asiain menn‰ menojansa, ja Kleopatra ja Publius, Publius ja Kleopatra iloitsevat julkisestikin rakkaudestansa, iskev‰t toisilleen silm‰‰, niinkuin paimenpari Arkadiassa, vaihtavat maljojansa ja suutelevat huulillansa sit‰ kohtaa reunasta, johon toisen suu on koskettanut. Lupaa ja anna t‰lle miehelle mit‰ tahansa, h‰n on sittenkin oleva sisaresi puolella, ja jos sinun onnistuisikin kukistaa Kleopatra valta-istuimelta, niin h‰n on piirt‰v‰ rohkeasti ymp‰rillesi keh‰n, kuten Papilius Laenas enosi Antiokhoksen ymp‰ri, ja sanova, ett‰ Rooma on nouseva sinua vastaan, jos yrit‰t astua keh‰n ylitse." Euergetes kuunteli ‰‰neti n‰it‰ sanoja, tempasi sitten ymp‰rill‰‰n olevan vaatteen p‰‰lt‰ns‰ ja k‰veli raivoissansa edes takaisin tuon tuostakin ‰hkyen ja riehuen niinkuin hurjistunut sonni, joka tuntee olevansa sidottuna nuoriin ja kˆysiin ja ponnistelee turhaan kaikkia voimiansa niit‰ katkaistaksensa. Viimein h‰n pys‰htyi Euleuksen eteen ja kysyi: "Mit‰ viel‰ tied‰t Roomalaisesta?" "H‰n joka ei tahtonut sinun suoda verrata itse‰si Alkibiadeesen, koittaa voittaa t‰m‰n Athenan tyttˆjen suosikin, sill‰ h‰nelle ei ole kylliksi ryˆst‰‰ kuninkaalta h‰nen puolisonsa syd‰n, vaan viel‰p‰ h‰n tahtoo saada omaksensa korkeimman jumalankin ihaninta palvelijatarta. Ruukunkantajatar, jota Roomalaisen yst‰v‰ Lysias ehdoitteli Hebeksi, on Corneliolaisen lemmitty, jonka suosiota h‰n toivoo helpommin saattavansa nauttia teid‰n valoisassa palatsissanne, kuin Serapiin synk‰ss‰ temppeliss‰." Kuningas lˆi t‰t‰ kuullessansa otsaansa ja huusi: "On kuningas, mies, jossa olisi vastusta kymmenellekin, ja kuitenkin t‰ytyy antaa k‰ske‰ itse‰ns‰ niinkuin talonpoika, jonka kylvˆj‰ ratsumieheni hevoset tallaavat! "H‰n saattaa turmella kaikki, kaikki; sek‰ aikeeni ett‰ toimeni, eik‰ minulle j‰‰ muuta j‰ljelle kuin puristella nyrkki‰ni ja pakahtua raivoon! "Mutta t‰m‰ ‰hiseminen ja hammasten kivistys on yht‰ hyˆdytˆint‰ kuin kiukkuni ja kiroukseni kuolevan ‰itini vuoteen ‰‰ress‰, sill‰ h‰n pysyi sittenkin kuolleena eik‰ en‰‰ noussut. "Jos tuo Corneliolainen olisi Kreikkalainen, Syrialainen, Egyptil‰inen, vaikkapa oma veljenikin, niin h‰n ei, min‰ sanon sen, Euleus, kauvan olisi tiell‰ni, mutta h‰n on Rooman valtuutettu asiamies, ja Rooma on kohtalo, Rooma on kohtalo!" Kuningas heitt‰ytyi kovin hengitt‰en ja kuin sortuneena takaisin patjoillensa painaen kasvojansa pehme‰t‰ tyyny‰ vastaan, mutta Euleus astui kuulumattoman hiljaisilla askelilla nuoren j‰ttil‰isen luo ja kuiskutti h‰nelle juhlallisen pitk‰veteisesti: "Rooma on kohtalo, mutta Roomakaan ei saata kohtaloa vastustaa. Corneliolaisen t‰ytyy kuolla, koska h‰n turmelee ‰itisi tytt‰ren ja on sinun, Egyptin oikean omistajan tiell‰. H‰nen murhansa senaatti julmasti kostaisi, mutta mit‰ se voi tehd‰, jos villipedot hyˆkk‰‰v‰t sen valtuutetun p‰‰lle ja repiv‰t h‰net kappaleiksi?" "Muhkeata, oivallista!" Euergetes huudahti, hyp‰hti j‰lleen jaloillensa ja kohotti suuria silmi‰ns‰ niin h‰mm‰stynein‰ ja onnellisesti s‰teilevin‰, kuin olisi taivas niille avautunut ja kuin h‰n n‰kisi ylh‰isen joukon kultaisen pˆyd‰n ‰‰ress‰ aterioivia jumalia. "Sin‰ olet suuri mies, Euleus, ja min‰ ymm‰rr‰n sinua palkita; mutta tunnetko sin‰ ne pedot, joita tarvitsemme, ja osaavatko he menetell‰ niin, ett'ei kukaan rohkenisi her‰tt‰‰ ep‰luulon varjoakaan siit‰, ett‰ ne haavat, joita heid‰n hampaansa ja kyntens‰ repiv‰t, eiv‰t ole v‰kipuukkojen, koukkujen eik‰ keih‰‰n k‰rkien j‰tt‰mi‰?" "Ole huoletta," Euleus vastasi, "n‰m‰t peto-el‰imet ovat jo olleet k‰yt‰nnˆss‰ t‰‰ll‰ Memphiiss‰ ja ovat kuninkaan palveluksessa..." "Kas vaan lempe‰t‰ velje‰ni!" Euergetes nauroi. "Kehuuhan h‰n, ett'ei h‰n ole tappanut ket‰‰n paitse taistelussa, ja nyt..." "Philometorilla on myˆskin puoliso," eunukki puuttui kuninkaan puheesen, ja Euergetes huudahti: "Niin, niit‰ naisia, mit‰ kaikkea niilt‰ saakaan oppia!" Sitten h‰n jatkoi hiljaa: "Milloin voivat petosi k‰yd‰ tyˆhˆn k‰siksi?" "Aurinko on jo noussut. Siksi kun se laskee, luulen saavani valmistukseni valmiiksi, mutta noin puoliyˆn aikaan luulen saavani toimen tehdyksi. Me kehoitamme Roomalaista pist‰ym‰‰n kultansa luona, viekoittelemme h‰net Serapiin temppeliin ja h‰nen palatessansa er‰maan kautta..." "Niin silloin!" kuningas huusi, pisti k‰dell‰‰n, ik‰‰nkuin h‰nell‰ olisi siin‰ ollut v‰kipuukko, omaan rintaansa ja lis‰si sitten uhkaavalla ‰‰nell‰: "Mutta niitten miesten pit‰‰ olla v‰kevi‰ kuin jalopeurat ja varovaisia kuin kissat. Jos rahaa tarvitset, niin k‰‰nny Komanuksen puoleen; tai ota pikemmin t‰m‰ kukkaro. "Onko siin‰ kylliksi? Sitten on minun viel‰ kysyminen sinulta, onko itsell‰si syyt‰ vihata Roomalaista?" "On," Euleus j‰yk‰sti vastasi. "H‰n aavistaa, ett‰ min‰ tied‰n kaikki, mit‰ h‰n tekee, ja on ahdistanut minua v‰‰rill‰ kanteilla, jotka saattaisivat t‰n‰‰n saada minut pahaan pulaan. Jos kuulet, ett‰ h‰n m‰‰r‰‰ kuningattaren panemaan minut vankeuteen, niin pid‰ heti huolta vapautuksestani." "Ei kukaan saa vahingoittaa hiuskarvaakaan p‰‰st‰si, luota siihen. Min‰ n‰en, ett‰ sinulla on syyt‰ ajaa samaa asiaa kuin min‰kin, ja se ilahuttaa minua, sill‰ t‰ysin voimin ihminen tekee tyˆt‰ vaan omaksi eduksensa; ja viel‰ lopuksi, koska tuot minulle Hebeni?" "Tunnin kuluttua menen Asklepiodorin luo, mutta vasta huomenna saamme tytˆn, sill‰ t‰ksi p‰iv‰‰ h‰nen pit‰‰ j‰‰d‰ temppeliin Corneliolaisen syˆtiksi." "Min‰ tahdon olla k‰rsiv‰llinen, mutta viel‰ yksi asia minulla on sinun toimitettavaksesi. Esittele asia siten ylimm‰iselle papille, ett‰ veljeni muka tahtoo tyydytt‰‰ jotakin minun oikkuani, vaatiessansa, lujasti vaatiessansa ruukunkantajatarta. "Loukkaa miest‰ niin paljon kuin voit, kuitenkin ep‰luuloja her‰tt‰m‰tt‰, ja jos oikein h‰net tunnen, niin h‰n pysyy oikeuksissaan ja kielt‰‰ lujasti. "Sinun per‰st‰si tulee minun Komanukseni h‰nt‰ tervehtim‰‰n, muassaan lahjoja ja lupauksia minulta. "Huomenna, kun Roomalaisen on k‰ynyt, niinkuin pitikin, tuot tytˆn veljeni nimess‰ joko kavaluudella tai v‰kisin, ja ylihuomenna, jos jumalat ovat minua armollisesti auttaneet yhdist‰m‰‰n Egyptin molemmat osat omaan k‰teeni, min‰ ilmoitan Asklepiodorille, ett‰ olen rankaissut Philometoria h‰nen temppelille tekem‰st‰‰n rikoksesta ja pannut h‰net valtaistuimelta. "Serapis saa n‰hd‰, kuka on h‰nen yst‰v‰ns‰! Jos kaikki k‰y niinkuin pit‰isi, niin, sen lupaan kuolleitten esi-isieni sielujen kautta, min‰ nimit‰n sinut vastik‰‰n yhdistetyn valtakuntani epitropiksi. Sin‰ p‰‰set t‰n‰‰n joka tunti puheilleni." Eunukki poistui niin kevein askelin, kuin olisi keskustelunsa kuninkaan kanssa antanut h‰nelle h‰nen nuoruutensa takaisin. Kun Hieraks, Komanus ja muut virkamiehet j‰lleen tulivat huoneesen, niin Euergetes k‰ski viem‰‰n aamun ja puolip‰iv‰n v‰lill‰ nelj‰ jalointa kyrenel‰ist‰ ratsuansa yst‰v‰lleen Publius Cornelius Scipiolle kunnioituksen ja rakkauden osoitteiksi. Sitten h‰n antoi pukea yllens‰, haetutti Aristarkhoksen ja rupesi h‰nen kanssansa tyˆhˆn. NELJƒSTOISTA LUKU. Serapistemppeli oli syv‰ss‰ levossa, vajonneena pime‰‰n, joka esti silm‰‰ n‰kem‰st‰ sen monia eri rakennuksia, vaan antoi sille yhden ainoan, sinimustaan usvaan peittyneen kallioryhm‰n muodon. Temppelin ulkopuolellakin oli kaikki hiljaa; mutta nyt alkoi kuulua kavion tˆmin‰‰ ja pyˆr‰in kolinaa yˆn hiljaisuudesta, joka teki jokaisen ‰‰nen kahta kuuluvammaksi. Ennenkuin ajopeli, joka oli syyn‰ t‰h‰n meluun, oli saapunut temppelin luo, niin se pys‰htyi, ja varmaankin jumalan akaasialehdon taakse, sill‰ sielt‰ kuului hevosen hirnuntaa. Ori, joka siell‰ oli, oli yksi kuninkaan ratsuja. Korintholainen sitoi sit‰ juuri kiinni tien viereiseen puiston reunalla olevaan puuhun, heitti vaippansa hˆyry‰v‰n hevosen selk‰‰n, haperoi sitten akaasiasta akaasiaan ja p‰‰si pian auringonkaivolle, jonka reunalle h‰n heitt‰ytyi. Tuikean kylm‰ tuulenhenki alkoi puhaltaa id‰st‰, ik‰‰nkuin auringonnousun sanansaattajana, ja harmaa, koittava valo alkoi v‰hitellen sattua komeitten puitten latvoihin, jotka pimeys oli yhdist‰nyt yhdeksi ainoaksi mustaksi katoksi. Asklepiustemppelin pihasta alkoi kuulua hanhien huutoa, ja kun Korintholainen vilusta v‰risten nousi ylˆs l‰mmitt‰‰ksens‰ vertansa nopealla edestakaisin-astunnalla, niin h‰n kuuli portin narinaa temppeli‰ ymp‰rˆiv‰n muurin puolelta, jonka muoto yh‰ selvemmin alkoi h‰‰mˆtt‰‰ pime‰st‰. J‰nnitetyll‰ tarkkuudella h‰n alkoi katsella pitkin sit‰ tiet‰, jolta l‰henev‰ valo yh‰ enemm‰n ja enemm‰n poisti sit‰ peitt‰v‰n varjon ja nopeammin h‰nen syd‰mens‰ alkoi tykki‰, kun h‰n eroitti haamun, joka nopein askelin l‰hestyi kaivoa. Se, joka sielt‰ tuli, oli ihmisolento, eik‰ ket‰‰n toista ollut h‰nen seurassaan; se ei myˆsk‰‰n ollut mies, vaan nainen pitk‰ss‰ viitassa. Mutta h‰n piti sit‰, jota h‰n etsi, pienemp‰n‰ kuin tuo h‰nt‰ yh‰ enemm‰n ja enemm‰n l‰henev‰ nainen. Tulikohan t‰n‰‰n kaivolle ainoastaan vanhempi sisar, eik‰ nuorempi, jota varten h‰n oikeastaan oli l‰htenyt? Nyt h‰n jo eroitti h‰nen keve‰n astuntansa, nyt en‰‰ vaan nuori akaasianvesa, joka oli h‰nen edess‰‰n, eroitti h‰net h‰nest‰, nyt h‰n pani molemmat ruukut maahan, nyt h‰n nosti keve‰sti kiulua ja t‰ytti astian, joka oli ollut h‰nen vasemmassa k‰dess‰ns‰, nyt h‰n k‰‰nsi kasvonsa yh‰ enemm‰n loistottomasti punottavaa taivaan rantaa kohti, nyt Lysias luuli tunteneensa Irenen kasvot ja nyt, kiitos kaikille suojeleville jumalille, h‰n tiesi varmaan, ett‰ h‰nen edess‰ns‰ seisoi nuorempi eik‰ vanhempi sisar; seisoi tyttˆ, jota h‰n etsi. Viel‰ akaasiain puoleksi peitt‰m‰n‰ h‰n huusi hiljaa Irenen nime‰, ett'ei t‰m‰ pelj‰styisi, mutta neitoselta, jota ei t‰‰ll‰ viel‰ kukaan t‰h‰n aikaan ollut h‰mm‰stytt‰nyt, veri kuitenkin j‰hmettyi kauhusta. Niinkuin maahan kiinni kasvettuneena h‰n siin‰ seisoi ja pusersi vavisten kylm‰‰, kosteata jumalan astiata rintaansa vasten. Lysias huusi taas, mutta kovempaa kuin ‰sken, h‰nen nime‰ns‰ ja lis‰si viel‰ hiljaisella ‰‰nell‰: "ƒl‰ pelk‰‰, Irene, min‰ olen Korintholainen Lysias, yst‰v‰si, jonka granaattia eilen pidit, ja joka sinua juhlakulkueen loputtua puhuttelin. Salli minun toivottaa sinulle iloista huomenta!" Tyttˆ otti t‰m‰n kuultuansa ruukun vasempaan k‰teens‰, laskeutui kuorminensa maahan, painoi oikealla k‰dell‰ns‰ syd‰nt‰‰n ja sanoi, hengitt‰en syv‰‰n: "Miten hirmuisesti sin‰ pel‰stytit minua! Min‰ luulin, ett‰ minua huusi vaeltava sielu, joka ei viel‰ ollut palannut manalaan, sill‰ vasta aurinko noustessaan karkoittaa henget." "Vaan ei lihaa ja luuta olevia ihmisi‰, joilla on hyv‰‰ mieless‰. Min‰ j‰isin mielell‰ni luoksesi, usko pois, kunnes Helios taas laskee, jos vaan sen sallisit." "Minulla ei ole mit‰‰n sallittavaa eik‰ kiellett‰v‰‰", Irene vastasi. "Vaan kuinka t‰h‰n aikaan tulet t‰nne?" "Vaunuilla", Lysias nauraen vastasi. "ƒl‰ hulluttele! min‰ tahdon tiet‰‰, mit‰ sin‰ t‰h‰n aikaan haet auringonkaivolta?" "Ket‰s muita kuin sinua? Sin‰ sanoit eilen mielell‰si makaavasi, ja niin min‰kin teen; mutta kuitenkin olen sinua taas n‰hd‰kseni lyhent‰nyt yˆleponi aivan lyhyeksi." "Mutta mist‰ saatoit tiet‰‰?" "Sanoithan sin‰ itse eilen minulle, mihin aikaan teid‰n pit‰‰ l‰htem‰n temppelist‰." "Sanoinko sen sinulle? Suuri Serapis, kuinka nyt jo tulee p‰iv‰! Min‰ saan rankaistuksen, joll'ei ruukku ole ennen auringon nousua alttarilla, ja tuossa on viel‰ Kleankin ruukku." "Min‰ t‰yt‰n sen heti sinulle. Niin, siin‰ se oli tehty! Ja nyt min‰ kannan molemmat sinun edest‰si aina lehdon p‰‰h‰n asti, jos lupaat tulla pian takaisin, sill‰ minulla on paljon sinulta kysytt‰v‰‰." "Eteenp‰in, eteenp‰in vaan," tyttˆ kiiruhteli. "Min‰ tied‰n niin v‰h‰n, mutta kysy vaan, sill‰ ei se merkitse paljon, mit‰ min‰ vastaan." "Kyll‰ sent‰‰n! Jos min‰ esimerkiksi pyyt‰isin sinua kertomaan vanhemmistasi? Yst‰v‰ni Publius, jonka sin‰ kyll‰ tunnet, ja min‰ olemme kuulleet, kuinka kovasti ja v‰‰rin heit‰ on rankaistu, ja tekisimme mielell‰mme paljon heit‰ vapauttaaksemme." "Min‰ tulen, min‰ tulen varmaan," Irene kovaa ja innokkaasti huudahti. "Pit‰‰kˆ minun tuoda Kleakin mukaani? H‰net kutsuttiin t‰n‰‰n keskell‰ yˆt‰ ovenvartijan luo, jonka lapsi on kovin kipe‰n‰. Sisareni pit‰‰ lasta kovin hyv‰n‰, ja Philo ottaa vain h‰nelt‰ rohtoja. Pienokainen oli nukkunut h‰nen syliins‰, ja sen vuoksi lapsen ‰iti tuli minua pyyt‰m‰‰n yksin viem‰‰n vett‰ meid‰n kummankin edest‰. Anna nyt minulle ruukut, sill‰ ei kukaan paitsi me, saa viel‰ tulla temppeliin." "Tuossa on! ƒl‰ nyt vain minun t‰hteni h‰iritse sisartasi pienen potilaan hoidossa, sill‰ saatanhan sanoa sinulle kaikenlaista, mit‰ h‰nen ei tarvitse tiet‰‰ ja mik‰ sinua ehk‰ ilahuttaa. Min‰ l‰hden nyt takaisin kaivolle. Voi hyvin ‰l‰k‰ liian kauvan odotuta!" N‰m‰t sanat Lysias lausui hempe‰ll‰ ja suloisella ‰‰nell‰, ja rivakasti poistuva neito vastasi h‰nelle hiljaa ja nopeasti: "Min‰ tulen heti kun aurinko on noussut." Korintholainen katseli h‰nt‰ kunnes h‰n oli kadonnut temppeliin, ja h‰nen syd‰mens‰ k‰vi niin hell‰ksi, niin hell‰ksi, ett'ei se moneen vuoteen ollut sellainen ollut. H‰nen mieleens‰ muistui aika, jona h‰n mielell‰‰n koitteli nuorempaa sisartansa, joka silloin viel‰ oli lapsi, ja pyysi h‰nt‰ totisin silmin antamaan h‰nelle leip‰‰ns‰ tahi omenaansa, jota h‰n ei ensink‰‰n halunnut. Melkein aina pienokainen oli sievill‰ k‰tˆsill‰‰n pannut h‰nen suuhunsa, mit‰ h‰n oli pyyt‰nyt, ja silloin oli h‰nen mieli-alansa aina ollut sellainen kuin nyt. Olihan Irenekin viel‰ lapsi ja yht‰ huoletoin, kuin h‰nen lemmikkins‰kin, jonka kanssa h‰n oli leikkinyt is‰ns‰ huoneessa, ja samoin kuin h‰nen sisarensa oli h‰nelle parastansa tarjonnut, samoin t‰m‰kin sen uskoi tuolle kevytmieliselle Lysiaalle, jota kainostellen Korinthon kunnialliset naiset loivat silm‰ns‰ maahan ja jonka t‰hden is‰t varoittivat kasvaville pojillensa heid‰n neitseellist‰, jopa h‰nen mielest‰‰n pyh‰‰kin omaa itse‰ns‰. "Min‰ en tee sinulle mit‰‰n, rakas lapsi," h‰n itseksens‰ jupisi, kun h‰n vihdoinkin k‰‰ntyi astumaan takaisin auringonkaivoa kohti. H‰n alkoi rivakasti astua eteenp‰in, mutta muutaman askeleen per‰st‰ h‰n hiljensi kulkuansa, sill‰ h‰mm‰stytt‰v‰, ihmeellinen kuva tuli h‰nen silmiins‰. Oliko Memphis liekkien uhrina? Kuluttiko tuli sit‰ sumuverhoa, joka oli peitt‰nyt sit‰ tiet‰, jota h‰n oli tullut temppeliin? Tuossa seisoivat akaasiain rungot, niinkuin tulipalon paikalla olevat mustat pylv‰‰t, ja niitten takaa kuluttavat liekit kohosivat korkealle taivaalle. Oksien, piikkisten haarojen, valkoisten kukkaterttujen ja pariruotisten lehtien v‰lill‰ loisti ja v‰lkkyi kullanpurppurainen valo, ja pilvet helottivat taivaalla valkoisemmissa v‰reiss‰ kuin ruusut, joilla Kleopatra oli pidoissa ollut kaunistettuna. Niin ei noussut aurinko h‰nen kotimaassaan! Vai oliko h‰n kukaties katsellut tarkemmin maata kuin taivasta, kun h‰n Korinthossa tai Athenassa oli juopuneena hoiperrellut aamun koittaessa kotiinsa? H‰nen hevosensa hirnahti kovaa, ik‰‰nkuin nelivaljakkokin olisi tahtonut tervehti‰ nousevaa aurinkoa. H‰n kiiruhti lehdon kautta niitten luo, taputti, puhuen rauhoittavasti, niiden kiilt‰v‰‰ kaulaa ja katseli sitten edess‰ns‰ olevaa j‰ttil‰iskaupunkia, jonka ylitse sinipunainen usva leveni, vakavia pyramiideja, joiden hartioille aamu oli heitt‰nyt iloisemman, ruusun v‰risen juhlavaatteen, Ptah jumalan tavattoman suurta temppeli‰, jonka pylv‰sk‰yt‰vien edustalla oli korkeita kolosseja, Niilin virtaa, jossa kuvasteli taivaan v‰rien ihanuus, ja Babylon- ja Troja-nimisten kauppaloitten takana olevaa kalkkivuoristoa, josta er‰s Juutalainen eilen oli kuninkaan pˆyd‰ss‰ kertonut maanmiestens‰ joukossa el‰v‰n sadun, ett‰ t‰m‰n vuoren kaikki puut olivat muka viedyt koristamaan pyh‰n kaupungin Jerusalemin kukkuloita. Kuten sen suuren rubiinin valossa, joka piti koossa Euergetes kuninkaan sonninkaulalla olevaa, l‰pin‰kyv‰‰ vaatetta, t‰m‰n vuoren paljaat kalliosein‰t loistivat, ja silloin Lysias n‰ki, miten p‰iv‰nt‰hti sen takaa helottaen kokosi ja l‰hetteli s‰teit‰‰n, niinkuin miljoonia kultanuolia, ajaaksensa pakosalle ja h‰vitt‰‰ksens‰ vihollisensa, ˆisen pimeyden. Eos, Helios, Phoibos Apollon olivat h‰nest‰ ainoastaan nimi‰, joilla saattoi helposti ilmoittaa eri ilmiˆit‰, tapauksia ja k‰sitteit‰, h‰nest‰, joka silloin, kun h‰n ei ollut juomingissa eik‰ huvitellut itse‰ns‰ kylvyiss‰, voimistelukilpailuissa, kukko- ja haukkatappeluissa, teaatterissa eik‰ dionysil‰iskulkueissa, halusi harjoitella henke‰ns‰ filosoofien kouluissa, ett‰ h‰n pidoissa ollessansa saattaisi etev‰n‰ loistaa myˆskin sanakiistoissa; mutta t‰n‰‰n, katsellessaan t‰t‰ auringonnousua, h‰n uskoi kuten lapsuudessansakin jumalaan, n‰ki mielikuvituksissaan h‰net ajavan kultaisissa vaunuissaan ja loistavine, keve‰n‰ h‰‰lyvine seurueinensa hillitsev‰n vaahtoavaa nelivaljakkoansa, kohotti nˆyr‰n‰ k‰tens‰ ylˆs ja rukoili ‰‰neens‰: "Minun syd‰meni on t‰n‰‰n niin iloinen ja kepe‰. Siit‰ minun varmaankin on kiitt‰minen sinun l‰sn‰-oloasi, Phoibos Apollon, sin‰ joka juuri itse oletkin valo. Oi anna niin olla..." T‰ss‰ h‰n keskeytti rukouksensa ja antoi k‰tens‰ vaipua alas, sill‰ h‰n kuuli askeleitten l‰hestyv‰n h‰nt‰. Nauraen lapsemaista heikkouttaan, sill‰ sin‰ h‰n runoilemista piti, ja kuitenkin iloiten t‰st‰ hurskaasta teostansa, h‰n k‰‰nsi selk‰ns‰ juuri nousseelle auringolle ja seisoi Irenen edess‰, joka h‰nelle huusi: "Min‰ luulin sinun jo k‰yneesi k‰rsim‰ttˆm‰ksi ja l‰hteneesi pois, kun en en‰‰ lˆyt‰nyt sinua kaivolta. Se olisi minua kovin surettanut, mutta sin‰ oletkin vain katsellut Helioksen nousua. Sen min‰ n‰en joka p‰iv‰ ja kuitenkin tuskastun, kun se on niin punanen kuin t‰n‰‰n, sill‰ egyptil‰inen hoitajattaremme on minulle kertonut, ett‰, kun aamulla it‰ on oikein punainen, niin silloin auringonjumala on kaatanut kaikki vihollisensa ja ett‰ niitten veri punaa taivaan, vuoren ja pilvet." "Mutta olethan sin‰ Kreikkalainen", Lysias puuttui puheesen, "ja sinun pit‰‰ tiet‰m‰n, ett‰ Eos tuottaa n‰m‰t v‰rit, kun h‰n ruususormillaan koskettaa taivaan rantaa, ennenkuin Helios ilmaantuu. T‰n‰‰n sin‰ olet ollut minun aamuruskonani ennustaen onnellista p‰iv‰‰." "Sellainen puna kuin t‰n‰‰n", Irene vastasi, "tiet‰‰ suurta kuumuutta, myrsky‰ ja ehk‰p‰ raju-ilmaakin, niinkuin portinvartija sanoo, sill‰ h‰nell‰ on aina tekemist‰ t‰htientutkijain kanssa, jotka temppelin portin viereisess‰ tornissa pit‰v‰t vaaria t‰hdist‰ ja taivaan merkeist‰. "H‰n on pienen Philo raukan is‰. "Min‰ olisin ottanut Klean mukaani, sill‰ h‰n tiet‰‰ enemm‰n vanhemmistani kuin min‰, mutta portinvartija kielsi minua kutsumasta h‰nt‰ pois, sill‰ lapsen kurkku on ik‰‰nkuin umpeen kasvettunut, ja l‰‰k‰ri on sanonut, ett‰ jos se paljon huutaa, niin se tukehtuu, ja lapsi on vain silloin levollinen, kun Klea pit‰‰ h‰nt‰ k‰sivarrellansa. "H‰n onkin niin hyv‰ eik‰ ajattele koskaan omia vaivojansa. "Aina puoli-yˆst‰ asti h‰n on tuuditellut lasta syliss‰ns‰." -- "Sitten myˆhemmin tahdomme puhua myˆskin h‰nen kanssansa", Korintholainen sanoi, "mutta t‰n‰‰n olen tullut sinun t‰htesi; sinulla on niin iloiset silm‰t ja sinun suukkosesi on ik‰‰nkuin nauramaan luotu eik‰ laulamaan valitusvirsi‰. Kuinka sin‰ kest‰t tuolla suljetussa vankihuoneessa, vakavien, mustaan ja valkoiseen puettujen miesten joukossa?" "On heid‰nkin joukossaan hyvi‰ ja yst‰v‰llisi‰. Rakkain minulle on vanha Krates; kaikille muille h‰nen kasvonsa ovat synk‰t, mutta vain minulle h‰n puhuu pilaa ja n‰yttelee minulle usein niin sievi‰ ja taidokkaasti tehtyj‰ kapineita." "Sanoinhan ett‰ sin‰ olet kuin aamurusko, jota n‰hdess‰‰n ei kukaan saata pysy‰ synkk‰n‰." "Jos tiet‰isit, kuinka ajattelematoin olen, kuinka usein saatan Klealle huolia, joka ei kuitenkaan minua koskaan soimaa, niin kyll‰ sin‰ olisit vertailematta minua jumalattareen. Pieni Krates vertaa myˆskin usein minua mit‰ suloisempiin olentoihin, mutta se kuuluu niin hullunkuriselta, ett‰ se saa minut nauramaan. Sinua kuuntelen mieluummin kuin h‰nt‰, kun sin‰ minua imartelet" "Min‰h‰n olenkin nuori ja nuoret sopivat aina nuorten kanssa. Sisaresi on vanhempi ja sent‰hden paljoa vakavampi kuin sin‰. Onko sinulla koskaan ollut ik‰ist‰si kumppania, jonka kanssa olet saattanut leikki‰ ja jolle olisit kaikki voinut uskoa?" "On, kun viel‰ olin varsin pieni; mutta siit‰ asti kun vanhempamme joutuivat onnettomuuteen ja meid‰t tuotiin t‰nne temppeliin, olen aina ollut Klean seurassa. Mit‰ tahdoit is‰st‰mme tiet‰‰?" "Myˆhemmin kysyn sit‰ sinulta. _Nyt_ sano minulle vain oletko koskaan toisten tyttˆjen kanssa ollut piilosilla ja hippasilla? Etkˆ ole koskaan dionysil‰isjuhlissa katsellut kaduilla vallitsevaa iloista menoa? Oletko milloinkaan ajanut vaunuissa? "Ehk‰ olen ennenmuinoin; mutta sen olen unhottanut. Kuinka saattaisin t‰‰lt‰ temppelist‰ p‰‰st‰ kaikkiin sellaisiin. Klea sanoo, ett'ei sellaista sovikaan ajatella. H‰n puhuu usein vanhemmistamme, kuinka ‰iti oli pit‰nyt meist‰ huolta ja mit‰ is‰ oli sanonut. Onko tapahtunut mit‰‰n, mik‰ saattaisi olla h‰nen eduksensa? Olisiko kuningas saanut totuuden tiet‰‰? Tee jo pian kysymyksesi, sill‰ olen jo liian kauvan viipynyt t‰‰ll‰." Irenen t‰t‰ puhuessa k‰rsim‰ttˆm‰t oriit taas hirnahtivat, ja Lysias, jota Irenen kanssa pakinoiminen n‰ytti ihmeellisesti ihastuttavan, mutta joka sen ohessa ei kuitenkaan v‰h‰‰k‰‰n unohtanut matkansa tarkoitusta, n‰ytti nopeasti sit‰ paikkaa, miss‰ h‰nen hevosensa seisoivat, ja sanoi: "Kuulitko, kuinka uljaasti hevoseni hirnahtivat? Ne toivat minut t‰nne, min‰ osaan niit‰ hyvin ohjata; olenpa omalla nelivaljakollani voittanut seppeleenkin viimeisiss‰ isthmolaisleikeiss‰. Sin‰ sanot, ett'et viel‰ milloinkaan ole ajanut vaunuilla. Mit‰h‰n olisi, jos kerran koettaisit, millaista se on? Min‰ ajelen mielell‰ni kanssasi lehdon takana edestakaisin." Irene kuunteli loistavin silmin n‰it‰ sanoja ja huudahti taputtaen k‰si‰ns‰: "Saanko ajaa kuin kuningatar vaunuilla ja uljailla hevosilla? Eih‰n se ole mahdollista! miss‰ ovat ratsusi?" H‰n oli unhoittanut t‰ll‰ hetkell‰ Klean, kipe‰n lapsen, velvollisuuden, joka kutsui h‰nt‰ temppeliin, jopa vanhempansakin ja rient‰vin askelin h‰n seurasi Korintholaista, hyp‰hti notkeasti kaksipyˆr‰isiin vaunuihin ja piteli niitten etulaidasta kiinni, kun Lysias istuutui h‰nen viereens‰, tarttui ohjaksiin ja hillitsi v‰kevin ja tottunein k‰sin hevostensa tulista intoa. Irene oli huoletonna ja viattomana kokonaan poisviej‰ns‰ hallussa, kun vaunut jyristen l‰htiv‰t liikkeelle; mutta h‰nen lapsellinen viattomuutensa ja h‰nen vanhempansa, jotka juuri h‰nen viettelij‰ns‰ oli h‰nen mieleens‰ johtanut, ja joita h‰n taasen el‰v‰sti muisteli, olivat h‰nen kilpen‰ns‰ ja haarniskanansa, mitk‰ jokin yst‰v‰llinen henki oli h‰nelle aivan h‰nen aavistamattansa antanut. Syv‰‰n hengitt‰en ja sellaisen voittoriemun valtaamana, jota ensi kertaa pime‰st‰ pes‰st‰‰n ilmoille ylenev‰ lintu tuntee, h‰n tuon tuostakin huudahti: "T‰m‰ on ihanaa, t‰m‰ on suloista!" ja sitten: "Miten me kiid‰mme l‰pi ilman, niinkuin olisimme nopeita p‰‰skysi‰! Nopeammin, Lysias, nopeammin! Ei, t‰m‰ on taas liian kovaa! Pid‰t‰, ett'en putoa! ƒl‰ vaan, en min‰ pelk‰‰! On niin ihmeen ihanaa, kun saa rinnallaan ja kasvoillansa halkaista tuulta, niinkuin myrskyss‰ oleva niilivene halkaisee vett‰." Lysias seisoi ihan h‰nen vieress‰ns‰. Kun h‰n Irenen mieliksi oli pakoittanut hevoset mit‰ nopeimpaan juoksuun ja kun h‰n n‰ki h‰nen horjuvan, niin h‰n aivan ehdottomasti ojensi k‰tens‰ pannaksensa sen h‰nen vyˆt‰istens‰ ymp‰ri; mutta Irene v‰isti h‰nt‰, vet‰ytyi aivan kiinni vaunun etusyrj‰‰n, jonka vieress‰ h‰n seisoi, ja joka kerta kun Lysias h‰neen kosketti, h‰n pusersi lujasti k‰sivarsiaan itseens‰ ja vet‰ytyi kokoon, kuten herkk‰tuntoisen kasvin hento lehti, jota jokin vieras esine koskettaa. Sitten h‰n pyysi, ett‰ Korintholainen antaisi h‰nenkin pit‰‰ ohjaksia k‰siss‰‰n, ja t‰m‰ myˆntyikin heti h‰nen pyyntˆˆns‰, antoi ne h‰nelle, mutta piti, astuen h‰nen takansa, varovasti omalla k‰dell‰‰n niitten p‰‰st‰ kiinni. Silloin h‰n katseli Irenen kiilt‰vi‰ hiuksia, h‰nen somaa, pyˆre‰t‰ p‰‰t‰ns‰ ja h‰nen valkoista, hiukan eteenp‰in nojautunutta kaulaansa, ja h‰net valtasi sanomatoin halu saada koskettaa huulillansa h‰nen p‰‰lakeansa, mutta h‰n hillitsi sen, sill‰ h‰n muisteli yst‰v‰ns‰ sanoja, ett‰ h‰n tahtoi toimia holhoojana n‰itten tyttˆjen eduksi. Samoin h‰nkin tahtoi tehd‰ ja viel‰ enemm‰nkin, h‰n tahtoi is‰n tavoin heist‰ pit‰‰ huolta. Joka kerta kuin pyˆr‰ sattui kiveen ja h‰n Irene‰ tukeaksensa h‰neen kosketti, niin tuo masennettu halu her‰si uudestaan, ja kerran kun Irenen hiukset tulivat aivan l‰helle h‰nen huuliansa, h‰n sittenkin niit‰ suuteli, mutta vain kuten yst‰v‰ tai veli. Tyttˆ tunsi varmaankin h‰nen huultensa henk‰yksen, sill‰ h‰n k‰‰ntyi ‰kki‰ h‰neen p‰in, antoi h‰nelle ohjat takaisin, painoi k‰tt‰ns‰ otsaansa vastaan ja sanoi kokonaan muuttuneella ‰‰nell‰, jossa oli hiukan vienoa valitusta: "Ei t‰m‰ ole oikein; min‰ pyyd‰n sinua, k‰‰nn‰ ratsusi." Ennenkuin Lysias, joka h‰nt‰ tottelematta oli tarttunut ohjaksiin kiihoittaaksensa hevosia viel‰kin kovempaa juoksemaan, oli lˆyt‰nyt sopivaa vastausta, Irene oli silm‰nnyt aurinkoon ja, osoittaen k‰dell‰ns‰ it‰‰np‰in, h‰n huudahti. "Miten p‰iv‰ jo on kulunut! Mit‰ nyt sanon, kun minua etsit‰‰n ja kun minulta kysyt‰‰n, miss‰ niin kauvan olen ollut? Miks'et k‰‰nn‰, miks'et puhu mit‰‰n vanhemmistani?" Viimeiset sanat olivat kiivaina tulvanneet h‰nen suustansa, ja kun Lysias ei heti lˆyt‰nyt vastausta eik‰ myˆsk‰‰n valmistautunut hillitsem‰‰n hevosiansa, niin h‰n itse tarttui ohjaksiin ja huusi: "Tahdotko nyt k‰‰nt‰‰, tahdotko vai etkˆ?" "En," Korintholainen p‰‰tt‰v‰isesti vastasi, "mutta..." "Oliko t‰m‰ siis n‰in aiottu?" tyttˆ huudahti voimatta itse‰‰n hillit‰, "sin‰ aiot minut kavaluudella ryˆst‰‰, mutta odota vain, odota..." Ennenkuin Lysias viel‰ ehti h‰nt‰ est‰‰, oli Irene jo k‰‰ntynyt ja yritt‰nyt hyp‰t‰ eteenp‰in kiit‰vist‰ vaunuista; mutta h‰nen ahdistajansa oli nopeampi kuin h‰n, tarttui ensin h‰nen vaatteisinsa ja sitten h‰nen vyˆhˆns‰, pani k‰tens‰ h‰nen lanteittensa ymp‰ri ja veti h‰net v‰kisin keskelle vaunuja. Vavisten, polkien pient‰ jalkaansa ja kyynelsilmin tyttˆ koetti irroittaa vyˆt‰isilt‰‰n h‰nen k‰tt‰ns‰; Lysias taas pakoitti hevoset seisomaan paikallansa ja sanoi yst‰v‰llisesti, mutta vakavasti: "Mit‰ olen tehnyt, sen olen tehnyt sinun hyv‰ksesi ja kyll‰ min‰, jos niin tahdot, k‰‰nn‰n hevoseni, mutta ensin sinun pit‰‰ kuulla, mit‰ minulla on sanottavaa, sill‰ sent‰hden viettelin sinut petoksella tulemaan vaunuihin, ett‰ pelk‰sin sinun muuten olevan minua seuraamatta, ja kuitenkin tiesin, ett‰ pieninkin viivytteleminen olisi voinut saattaa sinut mit‰ hirmuisimpaan vaaraan. Is‰si nime‰ en todellakaan ole ilke‰ll‰ tavalla k‰ytt‰nyt v‰‰rin, sill‰ yst‰v‰ni Publius Scipio, joka on sangen mahtava, aikoo tehd‰ kaikki, mit‰ h‰n vaan voi, saadakseen h‰nelle takaisin vapauden ja yhdist‰‰ksens‰ teid‰t j‰lleen h‰nen kanssansa. Mutta se, Irene, ei olisi voinut milloinkaan k‰yd‰ p‰ins‰, jos olisimme j‰tt‰neet sinut sinne, miss‰ t‰h‰n asti olet ollut." Tyttˆ oli ihmetellen katsellut Lysiasta h‰nen puhuessaan ja keskeytti h‰net huudahtaen: "Mutta enh‰n ole tehnyt kenellek‰‰n pahaa, ket‰ siis on hyˆdytt‰v‰ vainota minua tyttˆ parkaa?" "Is‰si oli mit‰ rehellisin mies," Lysias vastasi, "ja kuitenkin h‰n joutui, kuten pahantekij‰, kurjuuteen. Ei ainoastaan v‰‰r‰‰ ja pahaa vainota. Oletko kuullut puhuttavan Euergetes kuninkaasta, joka syntyess‰‰n sai nimen 'hyv‰ntekij‰', vaan joka ilkitˆittens‰ kautta on saavuttanut itselleen pahantekij‰n nimen? H‰n on kuullut, ett‰ sin‰ olet kaunis ja tahtoo nyt pakoittaa ylimm‰ist‰ pappia antamaan sinua h‰nen itsens‰ haltuun. Jos Asklepiodor myˆntyy, ja mit‰ voimaa h‰nell‰ olisikaan kuninkaan v‰kivaltaa vastaan, niin sin‰ joudut huilunsoittajien ja maalattujen palvelijattarien joukkoon, jotka aterian aikana h‰nen juomingeissaan m‰ss‰‰v‰t juopuneitten miehien kanssa, ja jos vanhempasi lˆyt‰isiv‰t sinut sellaisesta tilasta, niin olisi sittenkin parempi..." "Onko totta, mit‰ sanot?" Irene kysyi hehkuvin poskin. "On", Lysias lujasti vastasi. "Katsoppas Irene, minullakin on is‰ ja rakas ‰iti sek‰ sisar, joka on sinun n‰kˆisesikin, ja heid‰n p‰ittens‰ kautta, heid‰n, joitten nime‰ en ole koskaan k‰ytt‰nyt muitten naisten seurassa, min‰ vannon sinulle, ett‰ olen ilmoittanut sulan totuuden, ett'en ole tahtonut muuta kuin pelastaa sinut, ett'en, jos sin‰ sen kiell‰t, milloinkaan en‰‰, kerran sinut turvaan saatuani, tule sinua katsomaan, niin hirmuisen mielell‰ni kuin sen tekisinkin, sill‰ sin‰ olet minulle niin rakas, niin rakas, suloinen, pikku Irene raukkani. Sin‰ et saata sit‰ uskoa." Lysias tarttui tytˆn k‰teen, mutta t‰m‰ veti sen nopeasti pois ja sanoi lujaa ja kovalla ‰‰nell‰, luoden hereit‰ kyyneleit‰ tulvailevat silm‰ns‰ Lysiakseen: "Min‰ uskon sinua, sill‰ ei kukaan toista pett‰ess‰ns‰ saata siten puhua. Mutta mist‰ sen kaikki tied‰t? Minne tahdot minut vied‰? Tuleeko Kleakin sinne?" "Ensiksi p‰‰set turvaan hyv‰n kuvanveist‰j‰perheen luokse. Klealle ilmoitamme jo huomenna kaikki, mit‰ sinulle on tapahtunut, ja kun olemme saavuttaneet vapauden vanhemmillenne, niin sitten -- mutta -- auta, pelastava Zeus! N‰etkˆ tuolla noita vaunuja? Min‰ luulen, ett‰ ne ovat eunukki Euleuksen kimot, ja jos h‰n n‰kisi meid‰t t‰‰ll‰, niin olisi silloin kaikki hukassa! "Pid‰ nyt lujasti kiinni, sill‰ meid‰n pit‰‰ kiit‰m‰n kuin kilparadalla! "Kas niin -- nyt meit‰ peitt‰‰ jo tuo kukkula, ja tuolla tuon pienen Isistemppelin luona odottaa sinua jo tulevan kesti-yst‰v‰si arvokas puoliso; h‰n istuu varmaankin palmujen luona olevissa suljetuissa vaunuissa. "Niin tottakai, Klea on saava kaikki tiet‰‰, ett'ei h‰n sinun t‰htesi olisi huolissansa! Kohta olen j‰tt‰v‰ sinut hyv‰sti, mutta sitten myˆhemmin, rakas Irene, olet kai useinkin muisteleva Lysias parkaa, vai eikˆ aamurusko, joka minua t‰n‰ aamuna niin yst‰v‰llisen‰ ja hyv‰‰ tiet‰v‰n‰ tervehti, todellakaan ole ennustanut mit‰‰n kaunista p‰iv‰‰, vaan surua ja ik‰v‰‰?" N‰in sanoen Korintholainen kiristi ohjaksia, pakoitti ratsujansa astumaan hiljakseen ja katseli t‰ynn‰ lempeytt‰ Irene‰ silmiin. T‰m‰ vastasi t‰h‰n silm‰ykseen syd‰mmellisesti ja hartaasti, mutta kyyneleet himmensiv‰t h‰nen muuten niin loistavia silmi‰ns‰. "Sano minulle jotakin," Korintholainen pyysi. "Eth‰n unhoita minua? Saanko pian k‰yd‰ kesti-yst‰v‰si luona?" Irene olisi niin mielell‰ns‰ huudahtanut "saat", ja taas "saat" ja tuhat kertaa "saat", mutta kuitenkin h‰n, vaikka pienin mielenliikutus saattoi h‰net niin helposti vallata, t‰n‰ vakavana hetken‰ sai voimaa vet‰‰ksens‰ pois k‰tens‰, joihin Korintholainen oli tarttunut ja t‰lle vakavasti vastataksensa: "Aina, aina tahdon sinua muistella, mutta vasta sitten saat tulla luokseni, kun j‰lleen olen yhdess‰ Kleani kanssa." "Mutta Irene, ajatteleppas, jos nyt..." Lysias liikutettuna huudahti. "Sin‰ olet omaistesi p‰itten kautta vannonut noudattavasi tahtoani," tyttˆ h‰net keskeytti. "Tosin min‰ uskon, ja niin mielell‰nikin uskon, ett‰ sin‰ olet minulle hyv‰, vaan sitten en sit‰ en‰‰ usko, joll'et pid‰ sanaasi. "Kas tuolla tulee vastaamme nainen, joka n‰ytt‰‰ yst‰v‰lliselt‰. "Se, jo viittaakin minulle! "Niin, tuon luo menen mielell‰ni, mutta kuitenkin minusta tuntuu niin tuskalliselta, niin tuskalliselta, ett'en sit‰ saata sanoa; mutta samalla tunnen myˆskin olevani niin kiitollinen! Muistele vain joskus minua Lysias ja t‰t‰ matkaamme ja keskusteluamme vanhempieni johdosta. Tee mit‰ vaan voit heid‰n hyv‰ksens‰, min‰ pyyd‰n sit‰. Jos vaan voisin pid‰tt‰‰ itkuani, mutta min‰ en sit‰ voi!" VIIDESTOISTA LUKU. Lysias oli oikeassa. Kimojen vet‰m‰t vaunut, joita h‰n paetessaan Irenen kanssa oli v‰ltt‰nyt, olivat eunukki Euleuksen. Kylm‰n aamun t‰hden ja, koska Kleopatran lapsuuden kumppani ZoÎ seurasi h‰nt‰, h‰n k‰ytti katettuja ajopeli‰, joissa h‰n istui pehmeill‰ patjoilla makedonialaisnaisen rinnalla ja koetti innokkaan, tavallaan sukkelan, laverruksen kautta voittaa h‰nt‰ puolelleen. Menomatkalla, h‰n ajatteli, koetan p‰‰st‰ h‰nen suosioonsa, tulomatkalla puhun omistakin asioistani. Molemmista kului matka joutuisasti ja hauskasti eiv‰tk‰ kumpikaan kiinnitt‰neet huomiota niiden hevoisten kavioiden tˆmin‰‰n, jotka veiv‰t pois Irenen. Akaasialehdon takana Euleus nousi vaunuista ja pyysi, ett'ei makedonialaisnainen ik‰vystyisi sill‰ aikaa kuin h‰nen t‰ytyi keskustella ylimm‰isen papin kanssa; kenties, h‰n huomautti, h‰n saattaisi k‰ytt‰‰ hyv‰kseen odotusaikaa siten, ett‰ h‰n alkaisi hieroa tuttavuutta v‰‰r‰n Heben kanssa. Kauvan sitten Irene oli yst‰v‰llisesti otettu vastaan kuvanveist‰j‰ Apollodorin huoneesen, kun kumpikin taas tapasivat toisensa vaunujen luona, Euleus ainoastaan n‰enn‰isesti, vaan ZoÎ todenteolla kovasti tyytym‰ttˆm‰n‰ siihen, mit‰ temppeliss‰ oli saatu aikaan. Ylimm‰inen pappi oli niin j‰rk‰ht‰m‰ttˆm‰sti hylj‰nnyt Philometorin vaatimuksen, ett'ei eunukki sit‰ koskaan olisi luullut miehest‰, joka ennen oli taipunut moneen alentavaan tekoon eik‰ suostunut l‰hett‰m‰‰n Euergetes kuninkaan syntym‰-p‰iv‰ksi ruukun-kantajatarta palatsiin; ZoÎ taas ei ollut edes n‰hnytk‰‰n ruukun-kantajatarta. "Min‰ luulen", Kleopatran viisas yst‰v‰t‰r sanoi, "tulleeni liian myˆh‰‰n, sill‰ kun min‰ puoli tuntia myˆhemmin kuin sin‰ astuin temppeliin, niin sen edustalla ensiksi vanha l‰‰k‰ri Imhotepos ja sitten muuan kuvanveist‰j‰ Apollodorin apulaisista minua viivytti puhumalla uusista filosofien rinta-kuvista. "Sill‰ aikaa luullakseni ylimm‰inen pappi jo oli k‰skenyt k‰tkem‰‰n tytˆn, sill‰ kun min‰ tahdoin tavata h‰nt‰, niin minut ensiksi vietiin kurjaan huoneesen, joka minusta paremmin n‰ytti sopivan talon-pojille ja vuohille kuin Hebelle, vaikkapa v‰‰r‰llekin --, mutta sinne tullessani se oli vallan tyhj‰n‰. "Sitten minua neuvottiin Serapiin temppeliin, jossa er‰s pappi opetti muutamia tyttˆj‰ laulamaan, sitten milloin minnekin ja viimeinkin, kun en miss‰‰n lˆyt‰nyt j‰lke‰k‰‰n kuuluisasta Irenest‰, t‰m‰n temppelin portin-vartijan asuntoon. Ruma nainen aukasi minulle oven ja sanoi, ett'ei Irene kaukaan aikaan ollut h‰nen luonansa k‰ynyt, vaan kyll‰ h‰nen vanhempi sisarensa, jonka min‰ sitten kutsutin luokseni. "Mutta mit‰ sain vastaukseksi? "Jumalatar Klealla -- siksi min‰ kutsun h‰nt‰, koska h‰n on Heben sisar -- oli sairas lapsi hoidettavana, ja jos tahdoin tavata h‰nt‰, niin minun piti menn‰ h‰nen luokseen. "Tuntuipa melkein silt‰ kuin olisi h‰n tahtonut sanoa minulle, ett‰ olihan yht‰ pitk‰ matka minun luotani h‰nen luokseen kuin p‰invastoinkin. "Siit‰ huolimatta min‰ luulin kannattavan n‰hd‰ ylpe‰‰ ruukun-kantajatarta ja min‰ astuin matalaan huoneesen -- minua inhoittaa viel‰kin ajatellessani sit‰ kˆyhyyden hajua, joka siell‰ oli -- ja siin‰ h‰n istui heikkop‰inen, kuoleva lapsi syliss‰. Kaikki, mik‰ minua ymp‰rˆi, oli niin kauheata ja surullista, ett‰ se monta viikkoa j‰lest‰p‰in on unessa minua vaivaava ja turmeleva kaikki iloiset hetkeni. "Min‰ en viipynytk‰‰n kauvan noiden onnettomien ihmisten luona, mutta minun t‰ytyy myˆnt‰‰, ett‰ jos Irene on yht‰ suuressa m‰‰r‰ss‰ Heben kaltainen kuin vanhempi sisar Heran, niin Euergetes syyst‰ suuttuu, joll'ei Asklepiodor anna tyttˆ‰ h‰nen haltuunsa. "Moni kuningatar, eik‰ viimeisen‰ se, jota l‰hinn‰ me molemmat olemme, antaisi varmaankin puolet valtakunnastaan, jos h‰nell‰ olisi semmoinen vartalo ja semmoinen ryhti, kuin t‰ll‰ palvelevalla neidolla. "Ja mink‰laisin silm‰yksin h‰n minua katseli, noustessaan pystyyn kuoleva lapsi k‰sivarsillaan ja kysyess‰‰n minulta, mit‰ min‰ tahdoin h‰nen sisarestaan. "Mahtava, synkk‰ totisuus hehkui noissa silmiss‰, jotka n‰yttiv‰t olevan muutetut Medusan p‰‰st‰ h‰nen kauniisin kasvoihinsa. Niiss‰ oli uhkaavatakin, jota ei saattanut k‰sitt‰‰ muulla tavalla, kuin jotensakin n‰in: 'ƒl‰ pyyd‰ h‰nelt‰ mit‰‰n, joka minua ei miellyt‰, muuten sin‰ heti paikalla muutut kallioksi'. H‰n ei vastannut kahta-kymment‰ sanaakaan minun kysymyksiini ja kun ulkona taas sain hengitt‰‰ raitista ilmaa, joka ei koskaan ole minusta tuntunut niin suloiselta, kuin t‰m‰n inhoittavan luolan ovella, silloin min‰ tiesin vaan sen, ett'ei kukaan tiennyt tahi ei tahtonut tiet‰‰ sit‰ piilopaikkaa, johon kaunis Irene oli k‰tkeytynyt, ja ett‰ min‰ tekisin viisaammin joll'en en‰‰ kyselisi h‰nt‰. "Mit‰ Philometor nyt on tekev‰? "Mihin sin‰ h‰nt‰ neuvot?" "Mit‰ hyv‰ll‰ puheella ei saavuteta, sen saattaa joskus ostaa itselleen oivallisella lahjalla," eunukki vastasi. "Tied‰th‰n, ett'ei kaikista olevista sanoista mik‰‰n n‰ille herroille ole helpompi kuin pikku sana 'kyll‰'; mutta kukapa juuri helposti on taipuvainen sit‰ lausumaan? "Sin‰ kerrot minulle meid‰n Hebemme sisaren ylpeydest‰ ja h‰nen ankarasta ja ynse‰st‰ ryhdist‰‰n. "Min‰kin olen n‰hnyt h‰nen ja minun mielest‰ni h‰nen kuvansa saatettaisiin asettaa Stoaan ihmismuodossa esitt‰m‰‰n ankaraa hyvett‰, ja kuitenkin lapset usein ovat vanhempiensa tapaisia; sill‰ heid‰n is‰ns‰ oli suurin rosvo ja viekkain roisto, mit‰ koskaan olen n‰hnyt, ja joka aivan p‰tevist‰ syist‰ t‰ytyi l‰hett‰‰ kulta-kaivoksiin. "Pahantekij‰n tytt‰ren t‰hden sinun t‰ytyy kulkea pˆlyss‰ ja auringon paahteessa ja tyyty‰ pilkkaan ja kieltoihin, mutta minua uhkaa t‰m‰n neidon kautta todellinen vaara, sill‰ sin‰ tied‰t, ett‰ Kleopatran p‰‰h‰n on juolahtanut kunnioittaa Roomalaista, Publius Scipiota; ja t‰m‰ juoksee vuorostaan Hebemme j‰ljiss‰, jolle h‰n on luvannut hankkivansa ansaitsematonta armoa heid‰n is‰lleen, ja tahtoo nyt panna rosvon rikokset minun syykseni. "Jo t‰n‰‰n kuningatar tahtoo kuulla h‰nt‰, etk‰ sin‰ tied‰ kuinka monta vihollista se hankkii itselleen, joka niin kuin min‰, monien vuosien kuluessa on ollut suuren valtion hoitajia. Kuningas kyll‰ kiitollisena tunnustaa sen hyv‰n, mink‰ olen tehnyt h‰nelle ja h‰nen ‰idilleen; mutta jos Publius Scipio syytt‰ess‰‰n minua tavallista enemm‰n miellytt‰‰ Kleopatraa, niin olen min‰ hukassa. "Olethan sin‰ alati hallitsijattaresi l‰heisyydess‰, sano sin‰ h‰nelle, keit‰ n‰m‰ neidot ovat, ja mik‰ saattaa Roomalaisen panemaan heid‰n is‰ns‰ rikoksia minun syykseni. Tilaisuus kyll‰ on ilmaantuva, jolloin voin toimittaa sinulle ja omaisillesi jonkun yst‰v‰n tyˆn." "H‰vytˆnt‰ roistov‰ke‰!" ZoÎ huudahti. "Luota siihen, ett'en min‰ aio olla vaiti, sill‰ min‰ teen aina sen, mik‰ on oikein enk‰ saata n‰hd‰ muiden k‰rsiv‰n v‰‰ryytt‰ ja kaikkein v‰himmin, ett‰ niin arvokkaan miehen, kuin sinun, kunniata loukataan, sen t‰hden ett‰ kaunis ulkomuoto ja pˆyhke‰ kuori miellytt‰v‰t uhkarohkeata muukalaista." Kun ilma ovenvartijan huoneessa ZoÎn mielest‰ oli ollut inhoittavaa, niin h‰n oli t‰ydelleen oikeassa, eik‰ turmeltumaton Irene parkakaan saattanut sit‰ paremmin kest‰‰, kuin kuningattaren vaatelias yst‰v‰t‰r. Kleastakin tuntui eritt‰in vaikealta oleskeleminen t‰ss‰ kurjassa huoneessa, jossa kokonainen perhe asui, jossa savuavalla liedell‰ keitettiin ruokaa, ja johon vuohi ja pari kanaa yˆksi majoitettiin; mutta h‰n oli jo kokenut monta kovaa sen puolesta, mit‰ h‰n piti oikeana, ja rakasti niin suuresti pikku Philoa, h‰n oli niin tyytyv‰inen pit‰ess‰‰n huolta lapsen nukkuvan hengen v‰hitellen eloon her‰‰misest‰, ja t‰m‰n hell‰ kiitollisuus oli niin runsaasti palkinnut h‰nt‰, ett‰ h‰n heti huomattuaan, kuinka tarpeellinen h‰nen l‰sn‰-olonsa ja hoitonsa pienelle potilaalle oli, unhoitti kokonaan, kuinka ilett‰v‰ss‰ paikassa h‰n oli. Imhotepos, joka oli taitavin Asklepias temppelin papillisista l‰‰k‰reist‰, mies, joka yht‰ hyvin tunsi egyptil‰isen l‰‰ketieteen kuin kreikkalaisen ja jota tavallisesti kutsuttiin uudeksi Herofiloksi, sen j‰lkeen kuin kuningas Philometor oli kutsunut h‰net Aleksandriasta Memphiisen, oli kauvan tarkannut pikku Philon nukkuvaa ja ainoastaan v‰hitellen elpyv‰‰ henke‰ ja k‰vi joka p‰iv‰ temppeliin kulkiessaan h‰nen luonaan, ja tuli heti, kun ZoÎ oli l‰htenyt ovenvartijan asunnosta, kolmannen kerran katsomaan pikku potilasta. Philo oli yh‰ viel‰ Klean syliss‰, kun l‰‰k‰ri astui sis‰‰n. H‰nen edess‰‰n puujakkaralla oli hiilis‰iliˆss‰ vaskipata, jonka l‰‰k‰ri oli tuonut sinne ja johon pitk‰ putki oli kiinnitetty. Siin‰ oli kaksi osaa, jotka nahkasylinteri yhdisti toisiinsa, ja t‰m‰n kautta yl‰osaa saattoi liikuttaa. Ruukunkantajatar talui putken tuon tuostakin lapsen rinnalle ja antoi sen Imhotepin m‰‰r‰yksen mukaan hengitt‰‰ l‰mmint‰ vesihˆyry‰, joka siit‰ virtaili. "Onko se liuentavaisesti vaikuttanut niinkuin sen olisi pit‰nyt", l‰‰k‰ri kysyi. "Luullakseni", Klea vastasi, "eik‰ tuon pikku raukan rinta en‰‰ niin korise h‰nen hengitt‰ess‰‰n ilmaa." Vanhus asetti korvansa pienokaisen suulle, pani k‰tens‰ sen otsalle ja sanoi: "Jos kuume lievenee, toivon parasta. T‰m‰ vesihˆyryn hengitt‰minen on oivallinen l‰‰ke t‰mmˆisille ilkeille n‰lj‰tupehtumille ja se on sit‰ paitse arvokas l‰‰ke, sill‰ jo Hermeen vanhimmissa kirjoituksissa neuvotaan sit‰ k‰ytt‰m‰‰n t‰mmˆisiss‰ tapauksissa. "Mutta nyt on kylliksi! "T‰t‰ hˆyry‰, t‰t‰ hˆyry‰! "Tied‰tkˆ, ett‰ se on voimakkaampi kuin hevoset ja h‰r‰t ja j‰ttil‰isjoukon yhteinen voima? Aleksandriassa asuva ahkera Hero huomasi sen joku aika sitten. "Nyt on potilaamme saanut tarpeekseen, sill‰ emme saa h‰nt‰ liiaksi kuumentaa. Ota palttinaliina -- tuo kyll‰ kelpaa, vaikkei se olekaan niin vallan kaunis. K‰‰nn‰ se kokoon ja kostuta sit‰ hyvin kylm‰ll‰ vedell‰ -- tuossahan on jotakin tuossa kurjassa astiassa, tahi miksi sit‰ voinee kutsua -- ja nyt tahdon n‰ytt‰‰ sinulle, miten se on asetettava lapsen kaulan ymp‰rille. Sinun ei tarvitse vakuuttaa minulle ymm‰rt‰v‰si minua, Klea, sill‰ sinulla on k‰det, k‰det ja p‰‰lliseksi k‰rsiv‰llisyytt‰. Viisiseitsem‰tt‰ vuotta olen jo el‰nyt ja aina ollut terve, mutta melkeinp‰ tahtoisin kerran tulla sairaaksi ainoastaan p‰‰st‰kseni sinun hoidettavaksesi. "Tuon kurjan raukan tila on sent‰‰n hyv‰, parempi kuin monen kipe‰n kuninkaan lapsen, jolle palkatut hoitajattaret tekev‰t ja antavat kaikkea, mit‰ se vaan tarvitsee, mutta kumminkaan eiv‰t saata antaa er‰st‰ seikkaa, koska heill‰ sit‰ ei ole, min‰ tarkoitan hell‰‰, yst‰v‰llist‰, aina v‰sym‰tˆnt‰ k‰rsiv‰llisyytt‰, jolla sin‰ teet ihmeit‰ t‰m‰n lapsen hengen suhteen ja nyt olet juuri tekem‰isill‰si samaa sen ruumiin suhteen. "Ei, ei, tyttˆseni, ei minulle, vaan sinulle on t‰m‰ vaimo kiitollisuuden velassa, jos h‰nen lapsensa saa el‰‰. "Kuuletko, vaimo? "Sano se miehellesikin, ja joll'ette kunnioita Kleaa niinkuin jumalatarta ja joll'ette aseta k‰tt‰nne h‰nen jalkansa alle, niin teid‰n t‰ytyy -- mutta min‰ en tahdo toivoa teille mit‰‰n pahaa, sill‰ eih‰n teill‰ entisest‰‰nk‰‰n ole juuri liiaksi hyv‰‰." H‰nen n‰in sanoessaan ovenvartijan vaimo astui arasti l‰‰k‰rin ja kipe‰n lapsen luo, pyyhk‰si hiukan otsaltaan ep‰j‰rjestyksess‰ olevaa tukkaansa, pani laihat k‰sivartensa ristiin selk‰ns‰ taakse, katsoi kaula pitk‰lle kuroitettuna poikaansa, katseli ‰‰nettˆm‰n‰ ja h‰mm‰styneen‰ kosteita vaatteita ja kysyi sitten ep‰illen: "Ovatko pahat henget jo l‰hteneet lapsesta?" "Kyll‰ niin," l‰‰k‰ri vastasi, "tuo Klea on ne loihtumalla karkoittanut ja min‰ olen h‰nt‰ auttanut, nyt sin‰ sen tied‰t." "Sittenh‰n saanen l‰hte‰ t‰‰lt‰? Minun t‰ytyy laasta etupiha." Kun h‰n oli saanut myˆnt‰v‰n viittauksen Klealta ja l‰htenyt pois, l‰‰k‰ri sanoi: "Kuinka monen pahan daimonin yhteydess‰ me sent‰‰n olemme ja kuinka harvan hyv‰n! Ihmiset uskovatkin paljoa mieluummin ja helpommin vahingollisia kuin yst‰v‰llisi‰ ja avuliaita henki‰, sill‰ kun heille k‰y huonosti, ja siihen he itse kuitenkin tavallisesti ovat syyp‰‰t, niin on heist‰ lohduttavaa ja se tyydytt‰‰ heid‰n turhamielisyytt‰‰n, jos saattavat siit‰ syytt‰‰ pahoja henki‰; mutta jos heille k‰y hyvin, jos onni on heille suotuisa tahi jos vaikea teht‰v‰ heille onnistuu, silloin he luonnollisesti tahtovat kiitt‰‰ itse‰‰n, omaa taitoaan, suurta kokemustaan ja nauravat pahan p‰iv‰isesti sille, joka heille huomauttaa, miss‰ kiitollisuuden velassa he ovat avuliaille daimoneille. Min‰ puolestani liitt‰ydyn enemm‰n hyviin kuin pahoihin henkiin ja sin‰, tyttˆseni, varmaankin olet paraimpia. "Joka nelj‰nnestunnin kuluttua sinun pit‰‰ muuttaa k‰‰reit‰, ja sill‰ v‰lin menn‰ ulos virkist‰m‰‰n rintaasi raittiilla ilmalla, sill‰ sinun poskesi ovat kalpeat. Puolenp‰iv‰n aikaan mene huoneesesi ja koeta nukkua. Miss‰‰n asiassa ei saa menn‰ liian pitk‰lle ja sinun t‰ytyy totella minua!" Klea nyyk‰ytti l‰‰k‰rille yst‰v‰llisesti niin kuin tyt‰r, Imhotep silitti k‰dell‰‰n h‰nen tukkaansa ja l‰ksi pois; Klea j‰i yksin sairaan lapsen luo tukehuttavan kuumaan huoneesen, joka k‰vi yh‰ kuumemmaksi, muutti k‰‰reit‰ ja iloitsi n‰hdess‰‰n pojan hengityksen k‰yv‰n yh‰ kepe‰mm‰ksi ja v‰hemmin korisevan. Sill‰ v‰lin v‰symys h‰net valtasi ja h‰n ummisti hetkeksi silm‰ns‰, ja t‰m‰ puolinainen valvominen, joka oli unelmia t‰ynn‰ ja joka ainoastaan sen kautta keskeytyi, ett‰ h‰n kepe‰sti ja mielell‰‰n hoiti velvollisuuttaan, t‰m‰ kaikkien j‰senten j‰nnityksen kiihoittaminen tuntui omituisen suloiselta, jonka h‰n myˆskin itse tiesi. H‰n tunsi t‰ss‰ olevansa oikealla paikallaan; l‰‰k‰rin yst‰v‰lliset sanat olivat h‰nest‰ tuntuneet hyv‰lt‰ ja huolehdittuaan rakkaan olennon t‰hden, h‰ness‰ vihdoinkin her‰si p‰tev‰ toivo sen parantumisesta. Ja yˆn kuluessa oli h‰n jyrk‰sti p‰‰tt‰nyt selitt‰‰ ylimm‰iselle papille, ett'eiv‰t he saattaneet ruveta Osiriin paarien ‰‰ress‰ valittavien kaksoissisarien toimeen, vaan ett‰ h‰n mieluummin tahtoi koettaa Aleksandriassa, jossa sek‰ sokeilla ett‰ rammoilla oli tyˆt‰, ansaita k‰ttens‰ tyˆll‰ leiv‰n itselleen ja Irenelle -- sill‰ sit‰ ei h‰n tullut ajatelleeksikaan, ett‰ t‰m‰kin toden teolla saattaisi jotakin toimittaa. T‰m‰kin toimeentulon toivo, joka viel‰ eilen oli h‰nt‰ kauhistuttanut, alkoi aivan yst‰v‰llisesti houkutella h‰nt‰ luokseen, sill‰ sen kautta h‰n saattoi itsen‰isesti koettaa sit‰ suurta toiminta-voimaa, joka h‰ness‰ oli. Silloin t‰llˆin Roomalaisen, Publius Scipion kuva esiintyi h‰nen syd‰meens‰ ja joka kerran kun se tapahtui, h‰n punastui aivan otsaan asti. Mutta t‰n‰‰n h‰n muisteli rauhansa h‰iritsij‰‰ toisin tuntein kuin eilen, sill‰ eilen h‰n oli h‰veten tuntenut Publiuksen voittaneen h‰net, mutta t‰n‰‰n Klea iloitsi mieless‰‰n siit‰, ett‰ h‰n eilen iltapuolella juhlakulussa voittaen oli v‰ltt‰nyt Publiuksen katseita ja k‰‰nt‰nyt vihaisena h‰nelle selk‰ns‰, kun t‰m‰ uskalsi l‰hesty‰ h‰nt‰. Oli hyv‰, ett‰ niin oli k‰ynyt, sill‰ kuinka tuo ylpe‰ mies viel‰ kerran saattaisi nˆyrty‰! "Ohitse, ohitse! Kaikki on ohitse!" h‰n jupisi itsekseen ja h‰nen silmillens‰ ja otsalleen, joilla hymy siihen saakka oli vilkkunut, laskeutuivat taas samat ankarat juonteet, jotka eilen olivat karkoittaneet Roomalaisen ja h‰nt‰ h‰mm‰stytt‰neet. Mutta kohta lauhtui h‰nen kasvojensa piirteitten ankaruus, sill‰ h‰n n‰ki edess‰‰n totisen nuorukaisen rukoilevan katseen, h‰nen mieleens‰ juohtui kuinka ylin m‰‰rin erakko oli h‰nt‰ ylist‰nyt, ja kun h‰nen silm‰ns‰ sen j‰lkeen j‰lleen ummistuivat h‰nen n‰it‰ ajatellessaan ja uni v‰h‰ksi aikaa valtasi h‰net, niin h‰n oli unissaan n‰kevin‰‰n Corneeliolaisen, joka vakavin askelin l‰hestyi h‰nt‰, otti h‰net niinkuin lapsen k‰sivarsilleen, tarttui h‰nen vastusteleviin k‰siins‰, pusersi niit‰ yhteen raa'asti ja v‰kivaltaisesti ja heitti h‰net Niilin rannalle kiinnitettyyn veneesen. Kaikin voimin h‰n ponnisteli t‰t‰ v‰kivaltaa vastaan, huusi ‰‰neens‰ kiukusta ja her‰si omaan ‰‰neens‰. Silloin h‰n nousi seisoalleen, pyyhki kyyneleist‰ tulvailevia silmi‰‰n, pani uuden k‰‰reen lapsen kaulan ymp‰rille, noudatti sitten l‰‰k‰rin neuvoa ja meni ulos raittiisen ilmaan. Aurinko oli jo korkeimmillaan ja sen s‰teet heijastivat voimakkaasti keltaisista etupihassa olevista hiekkakivi-levyist‰. Ainoastaan yksi niist‰ pylv‰sk‰yt‰vist‰, jotka ymp‰rˆiv‰t avaraa katotonta huonetta, loi kapean tuskin k‰sivarren levyisen varjon, mutta sit‰ pitkin h‰n ei astunut, sill‰ sen katon alla oli joukko vuoteita toivioretkel‰isi‰ varten, jotka t‰‰ll‰ jumalan asunnossa toivoivat n‰kev‰ns‰ unia, joissa saivat luoda silm‰yksen tulevaisuuteen. Klea oli paljain p‰in ja koska h‰n pelk‰si keskip‰iv‰n paahdetta, niin h‰n juuri aikoi palata ovenvartian huoneesen, kun h‰n huomasi nuoren valkoisiin vaatteisin puetun kirjurin, joka oli erityisesti Asklepiodorin palveluksessa, tulevan pihan yli ja innokkaasti viittaavan h‰nelle. Klea meni miest‰ kohden, mutta jo ennen kun h‰n oli ehtinyt t‰m‰n luokse, niin t‰m‰ huusi h‰nelle ja kysyi, oliko h‰nen sisarensa Irene ovenvartijan huoneessa. Ylimm‰inen pappi tahtoi puhutella Irene‰, mutta h‰n ei ollut miss‰‰n lˆydett‰viss‰. Klea vastasi h‰nelle, ett‰ muudan ylh‰inen nainen kuningattaren hovista jo oli kysellyt Irene‰ ja ett‰ h‰n viimeisen kerran oli n‰hnyt Irene‰ v‰h‰‰ ennen auringon nousua, kun h‰nen piti auringon kaivosta t‰ytt‰‰ ruukut jumalan alttaria varten. "Aikaisimpaan uhriin tarvittava vesi," pappi vastasi, "oli hyviss‰ ajoin alttarilla, mutta toiseen ja kolmanteen tarvittavan veden t‰ytyi Doriin ja h‰nen sisarensa noutaa. Asklepiodor on tyytym‰tˆn, ei sinuun, sill‰ h‰n on jo kuullut Imhotepokselta, ett‰ sin‰ olet ottanut hoitaaksesi sairasta lasta, vaan Ireneen. Miss‰h‰n h‰n lienee? Jotakin t‰rke‰t‰ on varmaankin tapahtunut, jota ylimm‰inen pappi tahtoo h‰nelle ilmoittaa." Klea pelj‰styi, sill‰ h‰n tuli ajatelleeksi, ett‰ Irene edellisen‰ iltana oli vuodattanut kyyneleit‰ ja sanonut ik‰vˆiv‰ns‰ iloa ja vapautta. Kenties oli t‰m‰ ik‰vˆiminen p‰‰ssyt ajattelemattomassa tytˆss‰ voitolle ja h‰n oli Klean tiet‰m‰tt‰ hiipinyt pois, vaikkapa ainoastaan muutamaksi tunniksi, katselemaan kaupunkia ja sen loistavaa el‰m‰‰. H‰n koetti hillit‰ itse‰‰n, ett'ei sanansaattaja huomaisi h‰nen huoltaan ja sanoi luoden silm‰ns‰ maahan. "Kyll‰ min‰ koetan etsi‰ h‰nt‰." Joutuisasti h‰n palasi huoneesen, katsoi viel‰ kerran sairasta lasta, kutsui sen ‰iti‰, neuvoi h‰nelle, kuinka k‰‰reet olivat laitettavat, teroitti h‰nen mieleens‰, ett‰ h‰n huolellisesti ja t‰sm‰lleen noudattaisi Imhotepoksen m‰‰r‰yksi‰, siksi kunnes h‰n itse tulee takaisin, suuteli hell‰sti Philoa otsalle, tunsi huulillaan, ett‰ pikku poika oli v‰hemmin kuuma aamulla, ja l‰ksi ensiksikin omaan huoneesensa, Siell‰ oli kaikki aivan samassa tilassa, johon h‰n yˆll‰ oli j‰tt‰nyt, ainoastaan kultaiset ruukut olivat poikessa. T‰m‰ kiihoitti Klean tuskaa, mutta h‰nen mieleens‰ ei se ajatus edes juolahtanutkaan, ett‰ Irene olisi ottanut kalliit astiat mukaansa myˆd‰kseen ne ja el‰tt‰‰kseen itse‰‰n niitten hinnalla, sill‰ h‰nen sisarensa, sen h‰n tiesi, oli varomaton ja huikentelevainen, mutta mihink‰‰n pahaan tekoon ei h‰n sent‰‰n ollut taipuvainen. Mist‰ h‰n hakisi kadonnutta? Serapion erakko, jonka puoleen h‰n ensiksi k‰‰ntyi, ei tiennyt mit‰‰n h‰nest‰. Serapiin alttarin luota, johon h‰n sitten l‰hti, h‰n lˆysi molemmat ruukut ja vei ne takaisin huoneesensa. Kenties Irene oli mennyt vanhan Krateen luo ja kokonaan unhoittanut ajan kuluvan katsellessaan t‰m‰n tyˆt‰ ja puhellessaan h‰nen kanssaan; mutta papillinen sepp‰, jota h‰n haki h‰nen tyˆhuoneestaan, ei tiennyt mit‰‰n kadonneesta. H‰n olisi mielell‰‰n auttanut Kleaa lemmikkins‰ hakemisessa, mutta Apishautojen uuden lukon piti puolip‰iv‰ksi joutua valmiiksi ja h‰nen pˆhˆttyneet jalkansa vaivasivat h‰nt‰. Vanhuksen oven edess‰ Klea pys‰htyi vaipuen mietteisiins‰ ja h‰nen mieleens‰ juontui ett‰ Irene usein joutohetkin‰ oli kiivennyt temppelin kyyhkyslakkaan, sielt‰ katsoakseen kauvaksi ymp‰rilleen, katsellakseen hautoavia lintuja, pist‰‰kseen ruokaa niitten poikasten leveisin nokkiin ja seuratakseen silmill‰‰n lentoon pyr‰htelevi‰ parvia. Savesta ja Niilin limasta tehdyt kyyhkyslakat olivat vilja-aitan p‰‰ll‰, joka liittyi temppeli‰ etel‰puolelta ymp‰rˆiv‰‰n muuriin. H‰n riensi auringon paahteisten pihojen poikki ja nousi varastohuoneen laakealle katolle, mutta h‰n ei tavannut vanhaa kyyhkysten hoitajaa eik‰ h‰nen kumpaakaan lapsenlastaan, jotka auttoivat ukkoa h‰nen tyˆss‰‰n, sill‰ kaikki kolme olivat paraillaan aterialla muitten temppelin palvelijoiden kanssa kyˆkin eteisess‰ huoneessa. Klea huusi kerran, kahdesti, kymmenen kertaa sisartaan nimelt‰, vaan kukaan ei h‰nelle vastannut. Tuntui silt‰, kuin auringon paahde olisi haihduttanut jokaisen h‰nen huuliltaan l‰htev‰n ‰‰nen. Ensiksi h‰n katsoi ensimm‰iseen kyyhkyslakkaan, sitten toiseen ja kolmanteen ja niin edesp‰in aina kolmanteen ja niin edesp‰in aina viimeiseen. Kuumennettujen uunien tavalla nopeiden lintujen lukuisat savihuoneet levittiv‰t polttavaa kuumuutta, mutta se ei est‰nyt Kleaa tarkalleen tutkimasta jokaista syrj‰isint‰kin soppea. H‰nen poskensa hehkuivat ja hiki helmeili h‰nen otsallaan ja kyyhkyslakan pˆlyst‰ puhdistautuminen tuotti h‰nelle paljon vaivaa, mutta h‰n ei viel‰ ollut ep‰toivoon joutunut. Kenties Irene oli mennyt Anubidiumiin tahi Asklepioksen temppeliin saamaan selkoa omituisen unen merkityksest‰, jonka h‰n ehk‰ oli n‰hnyt, sill‰ paitse papillisia l‰‰k‰reit‰ oli siell‰ myˆskin muudan naispappi, joka viel‰ paremmin taisi selitt‰‰ katuvaisten unia kuin er‰s erakko, joka myˆskin tunsi t‰m‰n taidon. Kysyjien t‰ytyi usein odottaa kauvan Asklepioksen temppelin edustalla. T‰m‰ ajatus rohkaisi Kleaa ja esti h‰nt‰ tuntemasta kuumaa lounaistuulta, joka alkoi her‰t‰, ja auringon paahdetta; mutta kun h‰n hitaasti, niinkuin sotilas jouduttuaan tappiolle tappelussa, oli palannut pastophoriumiin, niin kuumuus h‰nest‰ tuntui kovin rasittavalta ja tuska ja ep‰varmuus ahdistivat h‰nen rintaansa. H‰n olisi mielell‰‰n itkenyt, ja usein h‰n koettikin itsekseen nyyhki‰, mutta lievent‰vien kyynelten lohdutusta h‰nelle ei suotu. Ennenkuin h‰n ilmoitti Asklepiodorille, ett‰ h‰nen etsint‰ns‰ oli ollut turha, h‰n halusi viel‰ kerran puhutella yst‰v‰‰ns‰, erakkoa, mutta jo ennen kun h‰n edes saattoi n‰hd‰ t‰m‰n kammiota, ylimm‰isen papin kirjuri j‰lleen astui h‰nen eteens‰ ja k‰ski h‰nt‰ tulemaan h‰nen kanssaan temppeliin. T‰‰ll‰ h‰nen t‰ytyi kauhean k‰rsim‰ttˆm‰n‰ odottaa enemm‰n kuin tunnin er‰‰ss‰ etuhuoneessa. Vihdoinkin h‰net vietiin saliin, jossa Asklepiodor ja koko Serapistemppelin korkeampi papisto oli koolla. Hitaasti Klea astui sis‰‰n niin monen mahtavan miehen eteen ja taas h‰nen t‰ytyi odottaa kauvan aikaa ennenkuin ylimm‰inen pappi kysyi h‰nelt‰, eikˆ h‰n ollut kuullut tai huomannut mit‰‰n, joka saattaisi johdattaa oikeille j‰ljille, sill‰ h‰n, Asklepiodor, tiesi ett‰ jos Irene salaisesti oli l‰htenyt temppelist‰, se yht‰ suuresti surettaisi Kleaa kuin h‰nt‰kin. Klean oli kovin vaikea lˆyt‰‰ sanoja ja h‰nen polvensa horjuivat, kun h‰n alkoi puhua, mutta kielt‰ytyi istuutumasta tuolille, jonka Asklepiodor asetutti h‰nen eteens‰. H‰n luetteli j‰rjest‰‰n kaikki ne paikat, joista h‰n turhaan oli hakenut sisartaan, ja kun h‰n silloin myˆskin mainitsi Asklepioksen temppelin ja h‰nen mieleens‰ silloin johtui sen ylh‰isen naisen kuva, joka oli tullut sinne useiden nais-orjain ja palvelijoiden seurassa selitytt‰m‰‰n unta, niin h‰n myˆskin tuli ajatelleeksi ZoÎn k‰ynti‰ ja t‰m‰n alussa ylen yst‰v‰llisi‰, vaan sitten pilkkaavia ja yh‰ enemm‰n uhkarohkeita kysymyksi‰ h‰nen sisarestaan. Heti h‰n keskeytti puheensa ja sanoi: "Vapaasta tahdosta, pyh‰ is‰, Irene varmaankaan ei ole paennut, mutta kenties joku on viekoitellut h‰nt‰ l‰htem‰‰n temppelist‰ ja minun luotani; onhan h‰n viel‰ ajattelematon lapsi. Voineekohan olla mahdollista, ett‰ joku ylh‰inen nainen on viekoitellut h‰nt‰ seuraamaan itse‰‰n? Muudan sellainen k‰vi t‰n‰‰n minun luonani ovenvartian huoneessa. H‰n oli komeasti puettu, kultainen puolikuu oli h‰nell‰ vaaleissa kiharoissaan, joihin silkkinauhoja oli palmikoitu, ja h‰n kysyi innokkaasti sisartani. L‰‰k‰ri Imhotepos, joka usein k‰y kuninkaan palatsissa, n‰ki h‰net ja sanoi minulle h‰nen nimens‰ olevan ZoÎ ja h‰nen olevan Kleopatra kuningattaren lapsuuden yst‰v‰tt‰ren." H‰nen t‰ten puhuessaan kokoontuneet papit suuresti h‰mm‰styiv‰t ja Asklepiodor huudahti: "Niit‰ naisia, niit‰ naisia! Sin‰ Philammon olit sittenkin oikeassa; min‰ en saattanut enk‰ tahtonut sit‰ uskoa! Kleopatra on tehnyt semmoista, jota ainoastaan kuningattarille annetaan anteeksi, vaan ett‰ h‰n antautuu veljens‰ hurjien intohimojen v‰likappaleeksi, sit‰ tuskin sin‰k‰‰n, Philammon, pidit luultavana, sin‰, joka kuitenkin pikemmin uskot pahaa kuin hyv‰‰. Mutta mit‰ nyt on tekeminen? Kuinka me saatamme puolustaa itse‰mme v‰kivaltaa vastaan?" Posket tulipunaisina ja hehkuen keskip‰iv‰n paahteesta Klea oli astunut papiston eteen, mutta h‰nen kuullessaan Asklepiodorin viime sanat, kaikki veri pakeni h‰nen kalpenevilta kasvoiltaan ja kylm‰ v‰ristys virtaili h‰nen j‰seniens‰ l‰vitse. H‰nen is‰ns‰ lapsi, h‰nen iloinen, viaton Irenens‰ ryˆstetty, viekkaudella viety Euergeteelle, hurjimmalle m‰ss‰‰j‰lle, jonka el‰m‰st‰ Serapion juuri eilen illalla oli h‰nelle kertonut, kuvatessaan h‰nelle niit‰ vaaroja, jotka uhkaisivat h‰nt‰ ja Irene‰, jos he l‰htisiv‰t temppelist‰. Niin varmaankin! Loistoon ja komeaan el‰m‰‰n h‰nen rakasta lempilastaan h‰nen lohdutustaan ja iloaan oli houkuteltu h‰pe‰ss‰ h‰vi‰m‰‰n! H‰nen t‰ytyi pit‰‰ kiinni sen tuolin selk‰laudasta, jonka h‰n oli hylj‰nnyt, ett'ei h‰n kaatuisi lattiaan. Mutta t‰m‰ heikkous valtasi h‰net ainoastaan muutamaksi silm‰nr‰p‰ykseksi, sitten h‰n parilla rivakalla askeleella astui sen pˆyd‰n luo, jonka ‰‰ress‰ ylimm‰inen pappi istui, tarttui lujasti oikealla k‰dell‰‰n pˆyd‰n laitaan kiinni ja h‰nen muuten niin sointuisa, syv‰ ‰‰nens‰ kuului k‰he‰lt‰, kun h‰n sanoi: "Nainen on tarjoutunut paheen v‰likappaleeksi tehd‰kseen toisen arvottomaksi naisen nime‰ kantamaan, ja te, jotka olette hyveen ja oikean palvelijoita, te, jotka olette m‰‰r‰tyt toimimaan niitten jumalien hengess‰, joita te palvelette, te tunnette olevanne liian heikkoja sit‰ est‰m‰‰n! Jos te suvaitsette t‰t‰, joll'ette est‰ t‰t‰ rikosta tapahtumasta, niin te ette, niin en min‰ anna keskeytt‰‰ itse‰ni, ansaitse sit‰ pyh‰n nime‰, sit‰ kunnioitusta, jota te vaaditte, niin min‰ syyt‰n --" "Vaikene tyttˆ!" Asklepiodor keskeytti kauheasti kiihtynytt‰ Kleaa. "Jumalan solvaisijana min‰ panettaisin sinut kiinni, joll'en k‰sitt‰isi sit‰ tuskaa, joka sinulta ryˆst‰‰ j‰rjen. Me kyll‰ tied‰mme suojella ryˆstetty‰, mutta sinun pit‰‰ olla k‰rsiv‰llinen ja ‰‰neti. Sin‰, Kallimakos, k‰ske heti Ismael sanansaattajan satuloimaan hevoisensa ratsastaakseen Memphiisen viem‰‰n minulta kirjett‰ kuningattarelle; laatikaamme se yhdess‰ ja kirjoittakaamme nimemme sen alle, niin pian kuin olemme aivan varmat siit‰, ett‰ Irene on ryˆstetty n‰iden muurien sis‰puolelta. K‰ske, Philammon, antamaan merkki‰ vaskilevyll‰, jolla kutsutaan kaikkia temppelin asukkaita kokoon, ja sin‰, tyttˆ, l‰hde t‰st‰ salista ja liity sitten muihin." KUUDESTOISTA LUKU. Klea oli heti noudattanut papin k‰sky‰ ja meni tarkoin tiet‰m‰tt‰ mihin, suuren rakennuksen toisesta k‰yt‰v‰st‰ toiseen, kunnes voimakkaasti lyˆdyn kuparilevyn kajahtelevat ‰‰ni-aallot, jotka tunkeutuivat temppelin et‰isimp‰‰n soppeen, h‰nt‰ s‰ik‰hdyttiv‰t. T‰m‰ kutsumus tarkoitti h‰nt‰kin ja sent‰hden h‰n astui kokouspihaan, jossa liike alkoi k‰yd‰ yh‰ vilkkaammaksi. Temppelin palvelijat, paarien ja veden kantajat, el‰inten-hoitajat ja ovenvartiat tulvailivat yhteiselt‰ kesken j‰‰neelt‰ aterialta, pyyhkiv‰t suutaan juostessaan, tahi pitiv‰t leip‰palaa, retikkaa tai taatelia k‰dess‰‰n, joutuisasti syˆd‰kseen ne; k‰det m‰rkin‰ tulivat ne miehet ja naiset, jotka paraillaan olivat pesseet valkeita papinpukuja, ja hiki otsassa ruoan keitt‰j‰t tulivat kesken j‰‰neest‰ tyˆst‰‰n. Kauaksi pastoforien puhdistamatta j‰‰neet k‰det haisivat, sill‰ he olivat parhaillaan valmistaneet laboratorissa suitsutus-aineita; kirjastosta ja kirjoitus-huoneesta kirjaston virkamiehet ja temppelin omaisuuden hoitajat tulivat tukka hajalla, punaista ja mustaa v‰ri‰ ohuissa tyˆnutuissaan. J‰rjestyksess‰ niin kuin olivat seisseet kuorilaulukirjoituksissa, laulaja- ja laulajatar-joukko kulki eteenp‰in ja heid‰n joukossaan kuihtuneet kaksois-sisarukset, joiden seuraajiksi Asklepiodor oli m‰‰r‰nnyt Klean ja Irenen. Meluten ja iloiten opetuksen keskeytymisest‰ temppelin koulupojat tunkeutuivat pihalle opettajiensa ohjaamina. Vanhin heist‰ l‰hetettiin noutamaan suurta kunniakatosta, jonka alle temppelin johtajat kokoontuivat. Kaikkein viimeiseksi Asklepiodor n‰ytt‰ytyi ja antoi er‰‰lle nuoremmista kirjureistaan temppelin kaikkien asukkaitten ja j‰senten luettelon, h‰nen lukeakseen se. T‰m‰ tapahtui. Jokainen, jota huudettiin, vastasi selv‰‰n "on", ja jokaisen poissa olevan puolesta ilmoitettiin joutuisesti syy poissa-oloon. Klea oli liitt‰ytynyt laulajattariin ja odotti kauheimmassa j‰nnityksess‰ kauvan, ‰‰rettˆm‰n kauvan sisarensa nime‰, sill‰ vasta sitten kun pienin koulupoika ja alhaisin paimenpoika oli huutanut "on", kirjuri luki: "Ruukunkantajatar Klea," ja nyyk‰ytti h‰nelle, kun h‰n huusi: "on". Sitten h‰n korotti ‰‰nt‰‰n viel‰ entist‰ kovemmaksi ja luki: "Ruukunkantajatar Irene." Kun t‰h‰n huutoon ei vastausta kuulunut, hiljainen liike syntyi kokoontuneessa temppelin v‰estˆss‰, ik‰‰n kuin viljalaihon aaltoileminen aamutuulen suhistessa korsien yli. Kaikki odottivat ‰‰nettˆm‰n hiljaisuuden vallitessa, kun Asklepiodor astui esille ja kauaksi kuuluvalla ‰‰nell‰ sanoi: "Minun kutsumuksestani te kaikki olette t‰ll‰ hetkell‰ kokoontuneet. Ainoat, jotka eiv‰t ole t‰t‰ kutsumusta noudattaneet, ovat ne Serapiille vihityt pyh‰t miehet, joita lupaus est‰‰ olopaikkojensa lukkoja murtamasta, sek‰ ruukunkantajatar Irene. "Viel‰ kerran huudan kovasti ensimm‰isen, toisen ja kolmannen kerran 'Irene' eik‰ h‰n viel‰k‰‰n kuulu vastaavan. "Min‰ siis k‰‰nnyn teid‰n puoleenne, te Serapiin palveluksessa olevat ylh‰iset ja alhaiset, miehet ja naiset! Saattaako kukaan teist‰ ilmoittaa miss‰ t‰m‰ tyttˆ oleskelee? Onko kukaan n‰hnyt h‰nt‰ sen j‰lkeen, kun h‰n auringon noustessa toi ensimm‰isen uhriveden auringon kaivosta jumalan alttarille. "Te olette kaikki vaiti? "Siis ei kukaan teist‰ ole kohdannut h‰nt‰ t‰n‰‰n. "Ainoastaan muutama kysymys en‰‰, ja se, joka saattaa vastata niihin, astukoon esille ja puhukoon totuuden mukaan. "Mink‰ portin kautta ylh‰inen nainen meni pois, joka t‰n‰p‰iv‰n‰ varhain k‰vi temppeliss‰? It‰isen! -- Hyv‰ -- "Oliko h‰n yksin? -- Oli. "Mink‰ portin kautta epistolografi Euleus poistui? -- It‰isen. "Oliko h‰n yksin? -- Oli. "Onko kukaan teist‰ kohdannut ylh‰isen rouvan tahi epistolografin vaunuja?" "Min‰!" muudan temppelin ajureista huudahti, joka h‰rk‰valjakollaan joka p‰iv‰ k‰vi Memphiiss‰ sielt‰ ruokavaroja ja muita tarpeellisia kaluja noutamassa. "Puhu!" Ylimm‰inen pappi k‰ski. "Min‰ olen," mies vastasi, "n‰hnyt Euleus herran kimot, jotka hyvin tunnen viinim‰en luona Kokemin kohdalla. Ne vetiv‰t suljettuja kuomuvaunuja, joissa paitse h‰nt‰ itse‰‰n muudan nainen istui." "Oliko se Irene?" Asklepiodor kysyi. "En min‰ tied‰," ajuri vastasi, "sill‰ min‰ en saattanut n‰hd‰ ket‰‰n vaunussa istujista, mutta min‰ kuulin eunukin ‰‰nen ja sitten naisen nauravan. Nauru hel‰hti niin iloisesti, ett‰ minunkin t‰ytyi myh‰ht‰‰, niin tarttuvasti se minuun vaikutti." Kun Klea kuullessaan n‰m‰ sanat oli kuulevinaan Irenen hilpe‰n naurun, jota h‰n t‰n‰‰n ensi kerran mieli pahalla muisteli, ylimm‰inen pappi huusi; "It‰isen portin vartia, tulivatko ja meniv‰tkˆ epistolografi ja ylh‰inen nainen yhdess‰ temppelist‰mme?" "Eiv‰t," kuului vastaukseksi. "Nainen tuli puolta tuntia myˆhemmin kuin eunukki ja l‰hti temppelist‰ yksin paljoa myˆhemmin kuin h‰n." "Eikˆ Irene mennyt sinun portistasi, eikˆ h‰n ole saattanut menn‰ siit‰? Niin kysyn sinulta Jumalan nimess‰!" "Ehk‰ se on mahdollista, pyh‰ is‰," portinvartia huolestuneena vastasi, "minun lapseni on sairas ja h‰nt‰ hoitaakseni olen monta kertaa k‰ynyt huoneessamme, mutta aina vaan v‰h‰ksi aikaa; portti on auki: ja onhan Memphiiss‰ nyt rauha." "Sin‰ olet menetellyt v‰‰rin," Asklepiodor ankarasti vastasi, "mutta koska olet puhunut totta, niin saat j‰‰d‰ rankaistuksetta. "Me tied‰mme kylliksi. Te portinvartiat kuulkaa nyt minua. Kaikki temppelin portit ovat huolellisesti suljettavat, ei kukaan toivioretkel‰inenk‰‰n eik‰ kukaan Memphiin ylimyksist‰, olkoonpa vaikka kuinka korkeasukuinen, saa tulla eik‰ menn‰ portista minun erityisett‰ luvattani. Olkaa valppaita, ik‰‰n kuin hyˆkk‰ys olisi odotettavissa ja nyt menkˆˆn kukin tyˆhˆns‰." Kokous hajosi. He l‰htiv‰t mik‰ minnekin. Klea ei huomannut ett‰ useat paheksuen katselivat h‰nt‰, ik‰‰n kuin h‰nen olisi ollut vastattava sisarensa k‰ytˆksest‰, tahi myˆskin s‰‰liv‰isesti, h‰n ei myˆsk‰‰n huomannut kaksoissisaruksia, joiden sijaan h‰nen itsens‰ ja Irenen piti tulla, ja hyvien vanhentuneitten tyttˆjen k‰vi s‰‰liksi, joiden piti valittaa niin paljon, vaikk'eiv‰t mit‰‰n sukua tunteneet, niin ett‰ he k‰rsim‰ttˆm‰sti ja innokkaasti k‰yttiv‰t jokaista tilaisuutta tunteitaan ilmaistakseen kun he kerrankin tunsivat todellista s‰‰li‰. Mutta n‰m‰ s‰‰liv‰iset olennot eiv‰t uskaltaneet puhutella h‰nt‰, eiv‰tk‰ muutkaan temppelin asukkaat, jotka l‰hestyiv‰t Kleaa, h‰nelt‰ kysell‰kseen tahi h‰nt‰ surkutellakseen, niin synkk‰, niin kauhea totisuus loisti h‰nen maahan luoduista silmist‰‰n. Vihdoinkin oli h‰n yksin avarassa pihassa. H‰nen syd‰mmens‰ sykki tavallista nopeammin ja h‰nen sielussaan liikkui jotain t‰rke‰t‰. Se h‰nest‰ n‰ytti varmalta: Euleus, h‰nen is‰ns‰ ilke‰ verivihollinen saattoi nyt perin pohjin h‰vinneen miehen lapsenkin turmioon, ja h‰nen sit‰ tiet‰m‰tt‰ ylimm‰inen pappi oli samaa mielt‰. Klea ei suinkaan aikonut sallia, ett‰ t‰m‰ saisi tapahtua h‰nen itse‰‰n suojelematta ja sekin k‰vi h‰nelle yh‰ selvemm‰ksi ett‰ h‰nen tuli vitkastelematta toimia. Ensiksi h‰n tahtoi kysy‰ neuvoa Serapion yst‰v‰lt‰‰n, mutta kun h‰n l‰hestyi h‰nen kammiotaan, vaskilevy kajahteli, joka kutsui pappeja jumalan palvelukseen ja kehoitti h‰nt‰ velvollisuuttaan t‰ytt‰m‰‰n, vett‰ ammentamaan. Ehdottomasti ja kumminkin ajatellen ainoastaan Irenen pelastusta, h‰n toimitti sen mit‰ h‰n joka p‰iv‰ t‰m‰n kuminan johdosta oli tottunut toimittamaan: h‰n meni asuntoonsa noutamaan jumalan kultaisia ruukkuja. Kun h‰n astui autioon huoneesensa niin h‰nen kissansa juoksi hilpe‰sti hyppien h‰nt‰ vastaan, koukisti selk‰‰ns‰, hykersi pyˆre‰t‰ p‰‰t‰‰n h‰nen jalkojansa vastaan ja ojensi kauneilla mustilla karvoilla koristetun h‰nt‰ns‰ suoraan ilmaan, joten sill‰ ainoastaan iloitessaan oli tapana tehd‰. Klea tahtoi silitell‰ notkeata el‰int‰, mutta se hyp‰hti h‰nen luotaan pois ja katseli h‰nt‰ arasti ja niin kuin h‰nest‰ n‰ytti, vihaisesti viheriˆill‰ silmill‰‰n ja per‰ytyi nurkkaan Irenen vuoteen viereen. "Se on erehtynyt," Klea ajatteli, "kissastakin Irene tuntuu miellytt‰v‰mm‰lt‰ kuin min‰, ja t‰m‰ Irene, t‰m‰ Irene." H‰n valitti ‰‰neens‰ n‰in ajatellessaan ja tahtoi keksi‰kseen uusia keinoja ja neuvoja, jotka h‰nen kumminkin j‰rjettˆmin‰ ja sopimattomina t‰ytyi hylj‰t‰, heitt‰ytyi vuoteelleen, mutta vuoteella oli pieni paita, jota h‰n oli alkanut ommella pikku Philolle, ja silloin h‰n taas ensi kerran muisti sairasta lasta ja sitten velvollisuuttaan, veden ammentamista. Vitkastelematta h‰n tarttui ruukkuihin ja menness‰‰n temppelin kaivolle, h‰nen t‰ytyi ajatella viimeist‰ neuvoa, mink‰ h‰nen is‰ns‰, kun h‰n kerran sai k‰yd‰ h‰nt‰ vankihuoneessa tervehtim‰ss‰, oli h‰nelle antanut mukaan matkalle. H‰nen mieleens‰ juohtui silloin ainoastaan yksityisi‰ paikkoja t‰st‰ viimeisest‰ varoittavasta puheesta, eik‰ h‰n kuitenkaan ollut unhoittanut sanaakaan siit‰; se ollut t‰llainen: "N‰ytt‰nee ehk‰ silt‰, ett‰ olen saanut jumalilta huonon palkan siit‰, ett‰ olen toiminut sen mukaan, mink‰ pid‰n oikeana ja kunnollisena, mutta n‰ytt‰‰ ainoastaan silt‰, ja niin kauvan kun min‰ saatan el‰‰ sopusoinnussa ikuisia lakia noudattavan luonnon kanssa, ei kukaan saata olla oikeutettu minua surkuttelemaan. Eritt‰inkin ei sielun rauha minua ole j‰tt‰v‰, niin kauvan kun min‰ noudatan Zenon ja Khrysippoksen oppia, enk‰ asetu oman sis‰llisen olentoni perus-ehtoja vastaan. T‰m‰n luvallisuuden saattaa jokainen, saatat sin‰kin, vaikka olet nainen, s‰ilytt‰‰, jos aina teet sen, mink‰ olet oikeaksi katsonut, ja t‰yt‰t sen, mink‰ olet velvollisuudeksesi ottanut. Itse jumaluuskin todistaa t‰m‰n opin totuuden, antaessaan sille, joka sit‰ noudattaa, tuon tunnon rauhan, joka varmaankin on sille otollinen, koska se on ainoa sielun tila, johon se ei n‰yt‰ vaikuttavan est‰v‰isesti eik‰ yllytt‰v‰isesti; sit‰ vastoin ei kukaan, joka erkanee hyveen ja sen tytt‰ren ankaran velvollisuuden t‰yt‰nnˆn tielt‰, koskaan saavuta rauhaa, ja tuntee haikealla mielin tyytym‰ttˆm‰n ja vihollisen voiman kovasti ahdistavan sieluaan. Joka pysyy tyynell‰ mielin, se ei onnettomuudessakaan ole onneton, ja kiitollisena se oppii joka el‰m‰n tilassa olemaan tyytyv‰inen, jo senkin t‰hden ett‰ h‰ness‰ vallitsee ihanin, h‰nen olentonsa jaloimman osan kanssa paraiten sopusoinnussa oleva tunne -- min‰ tarkoitan oikean ja hyv‰n tunnetta. El‰ siis, lapseni, oikeuden ja velvollisuuden mukaan tarkoitusper‰‰ kysym‰tt‰, ajattelematta, saattaako sinun tekosi tuottaa sinulle huvia vai mielipahaa, pelk‰‰m‰tt‰ ihmisten tuomiota ja jumalien kateutta, ja sin‰ saat s‰ilytt‰‰ itsess‰si sielun rauhan, joka eroittaa viisaan ymm‰rt‰m‰ttˆm‰st‰, ja sin‰ saatat olla onnellinen vastoink‰ymisess‰kin, sill‰ ainoa todellinen pahe on pahan valta, se on luonnottoman j‰rjettˆmyyden valta meiss‰; ainoa todellinen onni on hyveen omistamisessa, mutta t‰t‰ voi ainoastaan se kutsua omakseen, jolla t‰m‰ on kokonaan ja joka ei v‰h‰‰k‰‰n riko sit‰ vastaan, sill‰ ei hyv‰ss‰ eik‰ pahassa ole eri asteita ja pieninkin toimi velvollisuutta, oikeutta ja totuutta vastaan ja jopa sit‰kin pahaa vastaan, jota ei mik‰‰n laki rankaise, on hyv‰n vastakohtana. "Irene," niin Philotas oli p‰‰tt‰nyt nyt puheensa, "ei viel‰ saata ymm‰rt‰‰ t‰t‰ oppia, mutta sin‰ olet totinen ja ik‰‰si katsoen ymm‰rt‰v‰inen. Kerro sit‰, joka p‰iv‰ itseksesi ja kun kerran oikea aika koittaa, niin vuodata se is‰n viimeisen‰ perintˆn‰ sisaresi syd‰meen, jolle sinun tulee olla ‰idin sijaisena." Kulkiessaan vett‰ noutamaan muurin sis‰puolella olevalta kaivolta, Klea kertoeli itsekseen useita n‰ist‰ sanoista ja tunsi saavansa niist‰ uutta rohkeutta ja h‰n p‰‰tti lujasti, ett'ei h‰n antaisi taistelutta sisartaan viekoittelijoille alttiiksi. Sitten kun uhri-astiat olivat t‰ytettyin‰ alttarille asetetut, h‰n palasi pikku Philon luo, jonka tila ei h‰nest‰ en‰‰ n‰ytt‰nyt huolestuttavalta, viipyi enemm‰n kuin tunnin sen luona ja l‰hti sitten portinvartian asunnosta Serapionin neuvoa kysym‰‰n ja kertomaan h‰nelle, mit‰ h‰n rauhaisassa sairashuoneessa oli miettinyt. Muuten erakko tavallisesti tunsi h‰nen askeleensa jo kaukaa ja katseli h‰nt‰ ikkunastaan, kun h‰n tuli h‰nen luokseen: mutta t‰n‰‰n h‰n ei huomannut Klean l‰hestyv‰n, sill‰ h‰n astuskeli edestakaisin ja taas edestakaisin ahtaassa huoneessaan, jossa ei voinut astua juuri monta askelta per‰tysten. Astuessaan edestakaisin h‰nelt‰ ajatteleminen paraiten luonnistui ja h‰n ajatteli ajattelemistaan, sill‰ h‰n oli kuullut kaikki, mit‰ temppeliss‰ Irenen h‰vi‰misest‰ tiedettiin, ja h‰n tahtoi, h‰nen t‰ytyi h‰net pelastaa, mutta mit‰ enemm‰n h‰n vaivasi p‰‰t‰‰n, sit‰ selvemmin h‰n k‰sitti, ett‰ olisi oleva turha yritt‰‰k‰‰n pelastaa ryˆstetty‰ lasta mahtavilta ryˆst‰jilt‰‰n. "Eik‰ se kuitenkaan saa tapahtua, se ei saa!" h‰n huusi ja polki voimakasta jalkaansa v‰h‰‰ ennen kun Klea p‰‰si h‰nen kammionsa luo; mutta niin pian kun erakko huomasi h‰net, niin h‰n koetti kaikin tavoin n‰ytt‰‰ huolettomalta ja huudahti vilkkaasti, niin kuin h‰nell‰ oli tapana v‰hemmin arveluttavissa tiloissa. "Me ajattelemme, me mietimme, me aprikoimme, lapseni, sill‰ jumalat ovat t‰n‰ aamuna maanneet ja meid‰n t‰ytyy sen t‰hden olla kahta valppaampia. "Irene, meid‰n pikku Irenemme! "Kuka olisi sit‰ eilen uskonut! "Kelvoton, sanomattoman kelvoton konnankoukku t‰m‰ on, ja mit‰ nyt pit‰‰ tehd‰, temmataksemme tuolta syˆtetylt‰ hirviˆlt‰, julmalta pedolta h‰nen saaliinsa takaisin, ennen kun se nielee lapsemme, meid‰n rakkaan lapsukaisemme? "Usein jo on tuhmuuteni minua harmittanut, mutta niin tuhma, niin jumalattoman tuhma kuin t‰n‰‰n en viel‰ koskaan ole tuntenut olevani. Kun min‰ koetan ajatella, niin tuntuu silt‰, kuin t‰m‰ raskas laatikko olisi naulattu minun p‰‰ni eteen. Onko sinun mieleesi juohtunut joku neuvo? Min‰ en ole keksinyt niin mit‰‰n, en ainoatakaan, jota ei suurimman aasin tarvitsisi h‰vet‰!" "Sin‰ siis tied‰t kaikki?" Klea kysyi, "myˆskin sen, ett‰ is‰n vihollinen Euleus luultavasti on viekoitellut lapsi parkaa seuraamaan itse‰‰n?" "Niin, niin!" Serapion huusi. "Miss‰ vaan konnan tyˆ tapahtuu, siin‰ h‰nen t‰ytyy olla osallisena, samoin kuin jauhon leiv‰n leivonnassa! Se on minulle uutta, ett‰ h‰n t‰ll‰ kertaa on antautunut Euergeteen v‰likappaleeksi. Vanha Philamon on kertonut minulle kaikki. Juuri ‰sken palasi sanansaattajakin Memphiist‰ ja toi papyruskyh‰elm‰n, jolle kurja tahrustelija oli kirjoittanut Philometorin nimess‰, ett'ei hovissa tiedet‰ mit‰‰n Irenest‰, vaan ollaan suuresti pahoillaan, ett'ei Asklepiodor pelk‰‰ niin viekkaasti vehkeill‰ kuningasta vastaan. He eiv‰t siis laisinkaan aikoneet antaa vapaehtoisesti lastamme pois." "Min‰ siis teen sen, mik‰ on minun velvollisuuteni," Klea sanoi vakavasti. "Min‰ menen Memphiisen noutamaan sisartani." Erakko tuijotti kauhistuneena tyttˆˆn ja huusi: "Seh‰n on mielettˆmyytt‰, hulluutta, itsens‰murhaamista! Tahdotko sin‰ yhden uhrin asemesta heitt‰‰ kaksi heid‰n kitaansa?" "Min‰ kyll‰ taidan suojella itse‰ni, ja min‰ aion pyyt‰‰ Kleopatralta apua Irenen asiassa. H‰n on nainen ja h‰n on mahtava, eik‰ h‰n saata k‰rsi‰..." "Mit‰ maailmassa on, jota h‰n ei saattaisi k‰rsi‰, kun siit‰ vaan on h‰nelle etua ja huvia? Ken tiet‰‰, kuinka hauskojakin seikkoja Euergetes on h‰nelle tytˆst‰mme luvannut?! Ei, Serapiin nimess‰, ei, Kleopatra ei sinua ole auttava; mutta -- se olisi jotain -- ompa er‰s, joka varmaankin saattaa. Roomalaisen Publius Scipion puoleen on k‰‰ntyminen, ja h‰nen luokseen helposti saattaisi p‰‰st‰." "H‰nelt‰," Klea punehtuen sanoi, "en min‰ tahdo hyv‰‰ enk‰ pahaa, min‰ en h‰nt‰ tunne, enk‰ tahdo h‰nt‰ tuntea." "Mutta lapsi kulta," erakko keskeytti h‰nt‰ totisena ja nuhdellen. "Onko sinun ylpeytesi siis niin paljon voimakkaampi kuin rakkautesi, velvollisuutesi ja huolenpitosi? Mit‰, kaikkien jumalien nimess‰, Publius on sinulle tehnyt, koska sin‰ v‰lt‰t h‰nt‰ huolellisemmin, kuin jos h‰ness‰ olisi rohtuma? Kaikella on m‰‰r‰ns‰, ja nyt, vaikka miten k‰visi, t‰ytyy kuitenkin tehd‰ niin, sill‰ nyt ei ole aikaa sokeana siekailla, kun molemmin silmin n‰kee, mit‰ tapahtuu: Roomalainen on vallannut syd‰mesi ja se vet‰‰ sinua h‰nen luokseen, mutta sin‰ olet kunnon tyttˆ, ja pysy‰ksesi sin‰, v‰lt‰t sin‰ h‰nt‰, sill‰ sin‰ ep‰ilet itse‰si, etk‰ tied‰, mit‰ silloin voisi tapahtua, jos h‰n sanoisi sinulle, ett‰ Eroksen nuoli on sattunut h‰neenkin. "Vaalene ja punastu vaan ja katso minuun, niin kuin olisin vihollisesi ja lˆrpˆttelisin joutavia. Paljon kummallista olen n‰hnyt, mutta ennen sinua en ket‰‰n, joka pelk‰st‰ urhoollisuudesta on tullut pelkuriksi ja sit‰ paitse ei pelkurimaisuus sovi kellek‰‰n tuntemalleni naiselle huonommin kuin p‰‰tt‰v‰lle Klealleni. "Matka, joka sinun on teht‰v‰, on vaikea, mutta, pue rintasi haarniskaan ja rohkaise mielt‰si huoleti astuaksesi Roomalaisen luo, joka on kunnon nuorukainen. Varmaankin pyyt‰minen k‰y sinulle vaikeaksi, mutta etkˆ sin‰ uskalla astua muutamaa askelta otaistakin tiet‰ myˆten? Lapsi parkamme on perikadon partaalla! Joll'et oikeita sanoja k‰ytt‰en tule ajoissa sen ainoan luo, joka t‰ss‰ viel‰ saattaa auttaa, niin h‰net upotetaan mustaan suohon, johon h‰n on hukkuva sen t‰hden, ett‰ h‰nen rohkea sisarensa on pelj‰nnyt omasta puolestaan." Klea oli erakon viime sanoja puhuessa luonut silm‰ns‰ maahan ja katsoi synkk‰n‰ ja ‰‰neti maahan ja sanoi viimeinkin vapisevin huulin ja niin kovalla ‰‰nell‰, kuin h‰n olisi lausunut oman tuomionsa: "Min‰ pyyd‰n siis Roomalaiselta apua, mutta kuinka min‰ saatan p‰‰st‰ h‰nen puheilleen?" "Nyt on Kleani taas kokonaan is‰ns‰ tyt‰r," Serapion vastasi ja ojensi h‰nelle kammionsa ikkunasta molemmat k‰tens‰ ja jatkoi sitten: "Min‰ saatan ainakin joinkin m‰‰rin tasoittaa vaikeata tiet‰si. Tunnethan minun veljeni Glaukuksen, joka on palatsin turvajoukkojen p‰‰llikkˆ. Min‰ annan sinulle muutamia suositussanoja h‰nelle annettaviksi ja, helpoittaakseni teht‰v‰‰si, myˆskin pienen kirjeen Publius Scipiolle, joka on sis‰lt‰v‰ kaiken mik‰ kuuluu asiaan. Jos Corneliolainen tahtoo puhutella sinua itse‰si, niin mene h‰nen luokseen ja luota h‰neen, mutta kumminkin enemm‰n itseesi. "Mene nyt ja, kun viel‰ kerran olet t‰ytt‰nyt ruukut, niin palaa minun luokseni noutamaan kirjeit‰. Mit‰ aikaisemmin sin‰ saatat menn‰, sit‰ parempi, sill‰ olisi hyv‰, jos er‰maan tie, jolla pime‰ss‰ on ylt‰ kyllin vaarallisia kuljeksijoita, ennen yˆn tuloa olisi selk‰si takana. Sisareni Leukipan luona, joka asuu l‰hell‰ tullihuonetta suuren sataman varrella, n‰ytt‰ess‰si t‰t‰ sormusta kohdellaan sinua yst‰v‰llisesti ja saat majapaikan itsellesi ja, jos taivahiset sinua auttavat, myˆskin Irenelle." "Min‰ kiit‰n sinua, is‰," Klea sanoi, eik‰ muuta mit‰‰n, sitten h‰n l‰hti reippain askelin h‰nen luotaan. Serapion katsoi ensiksi hell‰sti h‰nen j‰lkeens‰; otti sitten kaksi vahalla p‰‰llytetty‰ puutaulua laatikostaan ja piirsi metallipuikolla toiselle lyhyen kirjeen veljelleen, toiselle pitemm‰n Roomalaiselle, jonka sis‰ltˆ oli seuraava: "Serapion, Serapiin erakko, Roomalaiselle, Publius Cornelius Scipio Nasicalle. "Serapion tervehtii Publius Scipiota ja ilmoittaa h‰nelle, ett‰ ruukunkantajatar Klean nuorempi sisar Irene on kadonnut t‰st‰ temppelist‰ ja viel‰p‰, niinkuin luullaan, meille molemmille tutun epistolografi Euleuksen viekkauden kautta, joka n‰ytt‰‰ toimivan kuningas Ptolemaios Euergeteen asioissa. Koeta saada selville miss‰ Irene on. Pelasta h‰net, jos voit, h‰nen ryˆst‰jiens‰ k‰sist‰ ja saata h‰net Memphiisen sisareni Leukipan huostaan, joka on tullihuoneessa asuvan satamap‰‰llikˆn Hipparkoksen puoliso. Serapio suojelkoon sinua ja teht‰v‰‰si." Kun Klea palasi erakon luo, niin t‰m‰ oli juuri p‰‰tt‰nyt kirjeens‰. Tyttˆ k‰tki ne vaatteuksensa poimuihin, sanoi yst‰v‰lleen j‰‰hyv‰iset ja pysyi totisena ja tyynen‰. Serapionin kostein silmin silitelless‰ h‰nen tukkaansa, lukiessaan h‰nelle onnentoivotuksia ja viimeksi ripustaessaan h‰nen kaulaansa onneatuottavan amuletin, jota h‰nen ‰itins‰ oli kantanut -- se oli vuorikristalli-pala, johon oli suojeleva kirjoitus. Viipym‰tt‰ h‰n sitten l‰hti temppelin porttia kohti, jonka h‰n ylimm‰isen papin k‰skyn johdosta tapasi suljettuna. Sen vartia, sairaan Philon is‰, istui vartioiden sen vieress‰ kivipenkill‰. Klea pyysi yst‰v‰llisesti h‰nt‰ sit‰ avaamaan, mutta huolellinen vartia ei t‰ytt‰nyt heti h‰nen pyyntˆ‰‰n, vaan muistutti h‰nelle Asklepiodorin ankaraa k‰sky‰ ja kertoi, ett‰ noin kolme tuntia sitten ylh‰inen Roomalainen oli pyrkinyt temppeliin, vaan oli ylimm‰isen papin erityisen m‰‰r‰yksen johdosta kuitenkin k‰sketty pois. H‰n oli myˆskin kysynyt Kleaa ja luvannut palata huomenna. Kun Klea kuuli t‰m‰n sanoman, veri tulvaili h‰nen p‰‰h‰ns‰ ja kasvoihinsa. Saattoiko Publius yht‰ v‰h‰n olla h‰nt‰ ajattelematta, kuin h‰n Publiusta? Oliko Serapion n‰hnyt oikein? "Eroksen nuoli," t‰m‰ erakon lause lensi, niin kuin sekin olisi ollut siivek‰s nuoli, h‰nen syd‰mens‰ ja mielens‰ l‰pi ja peloitti h‰nt‰, vaan tuntui kuitenkin samalla niin suloiselta, mutta ainoastaan muutamaksi hetkeksi, sill‰ pian h‰n taas alkoi ankarasti paheksua omaa heikkouttaan ja kauhistuen h‰n ajatteli, ett‰ h‰n oli l‰hestym‰isill‰‰n tuota julkeata miest‰ ja menem‰isill‰‰n h‰nen luokseen. H‰n k‰sitti t‰ydelleen teht‰v‰ns‰ kauheuden, ja jos h‰n silloin olisi k‰‰ntynyt, niin h‰n kyll‰ olisi voinut puolustaa itse‰ns‰, sill‰ olihan temppelin portti suljettu eik‰ sit‰ saanut avata kellek‰‰n ei edes h‰nelle itselleenk‰‰n. Tuokion t‰m‰ viekoitteleva ajatus h‰nt‰ miellytti, mutta niin pian kun h‰n j‰lleen ajatteli Irene‰, h‰nen p‰‰tˆksens‰ oli luja, ja l‰hestyen portinvartiaa h‰n sanoi jyrk‰sti: "Avaa viipym‰tt‰ minulle portti, sill‰ sin‰ tied‰t ett'ei minulla ole tapana tehd‰ eik‰ vaatia mit‰‰n v‰‰r‰‰. Min‰ siis pyyd‰n sinua heti tyˆnt‰m‰‰n salvat edest‰ pois." Mies, jolle Klea oli tehnyt niin paljon hyv‰‰, ja jolle ylh‰inen Imhotepos l‰‰k‰ri viimeksi t‰n‰‰n oli sanonut, ett‰ Klea oli h‰nen talonsa hyv‰ henki ja ett‰ h‰nen piti kunnioittaman h‰nt‰, niinkuin jumaluutta, totteli, vaikkapa arvellen ja hitaastikin, Klean k‰sky‰. Raskas salpa lensi edest‰, vaskinen ovi aukesi, ruukunkantajatar astui ulos, heitti tumman hunnun p‰‰h‰ns‰ ja alkoi kulkea. SEITSEMƒSTOISTA LUKU. Molemmin puolin sphinkseill‰ kaunistettu, kivetty tie vei Serapiin kreikkalaisesta temppelist‰ kallioon hakattuihin Apishautoihin sek‰ niitten viereen ja yli rakennettuihin temppelirakennuksiin ja kappeleihin. N‰iss‰ palveltiin osirilaista eli kuollutta Apish‰rk‰‰, jota koko sen elin-aikana oli hoidettu ja rukoiltu Memphiiss‰, Ptah jumalan temppeliss‰. Kuolemansa j‰lkeen t‰lle erityisist‰ merkeist‰ tunnettavalle pyh‰lle el‰imelle pidettiin erinomaisen kalliit hautajaiset ja sit‰ kutsuttiin sitten ylˆsnousseeksi Ptah'ksi ja pidettiin Osiriin sielun kuvana, jonka synnytt‰v‰n voiman kautta muka kaikki kuolleet ja kaikki katoovaiset, niin kuin kuollut ihminen, lakastunut taimi ja myˆskin laskeutuneet taivaan kappaleet, uudelleen sikisiv‰t ja syntyiv‰t uuteen el‰m‰‰n. Sit‰ muutosta, jonka alaisena n‰enn‰isesti katoava olento oli muodostuessaan toisen muotoiseen uuteen olemistilaansa, edusti Osiris-Apiksen rinnalla kunnioitettu Osiris-Sokari, ja egyptil‰iset papit vallitsivat egyptil‰iseen kuosiin rakennetuissa temppeleiss‰‰n, jotka jo vanhaan aikaan olivat pystytetyt pyhien h‰rkien hautaholvien p‰‰lle. Mutta myˆskin Memphiisen asettuneet kreikkalaiset Serapiin palvelijat, jonka jumaluuden Ptolemaiokset olivat Aasiasta tuoneet Niilin laaksoon antaakseen hellenil‰isille ja egyptil‰isille alamaisilleen kunnioituksen esineen, jonka alttarin ‰‰ress‰ he saattaisivat yhty‰ yhteiseen rukoukseen, hekin uhrasivat, noudattaen ruhtinattensa esimerkki‰, mielell‰‰n Osiris-Apikselle, joka ei ainoastaan nimens‰ vaan myˆskin sis‰llisen merkityksens‰ puolesta ollut l‰heist‰ sukua Serapiille. Kreikkalaiseen malliin rakennettujen kappelien edustalla niitten egyptil‰isten temppelien ulkopuolella, joissa kiviset h‰r‰n kuvat olivat, he toimittivat Osiiriksi muuttuneen Apiin palvelusta ja tahtoivat mielell‰‰n p‰‰st‰ k‰sitt‰m‰‰n sen olennon korkeampaa merkityst‰; tarkoittivathan heid‰n kaikki kotimaisetkin uskonnolliset mysteriuminsa sielun kuolemattomuutta ja sen tulevaista kohtaloa. Samoin kuin kaksi vastakkain olevaa kaupunkia ovat sillalla yhdistetyt, samoin Serapiin kreikkalaista temppeli‰kin, jonka palveluksessa ruukunkantajattaret olivat, yhdisti egyptil‰iseen Osiris-Apiksen temppeliin kaunis kivetty juhlakatu, jota pitkin Klea nyt astuskeli. Memphiisen p‰‰si lyhemp‰‰kin tiet‰, mutta h‰n valitsi t‰m‰n sen t‰hden, ett‰ hiekkakukkulat molemmin puolin sphinkseill‰ koristettua tiet‰, josta joka p‰iv‰ la'aistiin er‰maan santa, peitti h‰net temppelitoveriensa silm‰yksilt‰; paras ja varmin kaupunkiin viev‰ tie taas kulki filosofien kuvapatsailla koristetun puoliympyr‰n sivuitse, joka oli uudempien Apishautojen p‰‰sis‰‰nk‰yt‰v‰n l‰heistˆss‰. H‰n ei katsellut tien vieress‰ olevia ihmisp‰‰ll‰ varustettuja jalopeuran ruumiita, niit‰ ymp‰rˆiviin muureihin kuvattuja el‰inten kuvia eik‰ myˆsk‰‰n kiinnitt‰nyt huomiotaan tumman v‰risiin Osiris-Apiksen temppeliorjiin, jotka suurilla luudilla lakaisivat santaa tielt‰, sill‰ h‰n ajatteli ainoastaan Irene‰ ja vaikeata teht‰v‰t‰‰n, ja astui reippaasti eteenp‰in silm‰t maahan luotuina. H‰n oli astunut vasta muutamia askeleita, kun h‰nt‰ aivan l‰helt‰ huudettiin nimelt‰ ja kun h‰n pelj‰styneen‰ katsoi ylˆs, niin pieni Krates sepp‰ seisoi h‰nen edess‰‰n, astui aivan l‰helle h‰nt‰, tarttui h‰nen huntuunsa, veti sen syrj‰‰n, ennen kun h‰n ehti sit‰ est‰‰ ja kysyi: "Mihin, tyttˆ?" "ƒl‰ est‰ minua," Klea rukoili. "Tied‰th‰n, ett‰ Irene, josta niin pid‰t, on ryˆstetty; luultavasti min‰ saatan pelastaa h‰net, mutta jos sin‰ kavallat minut ja he ajavat minua takaa..." "En min‰ sinua est‰," vanhus keskeytti h‰nt‰, "niin, joll'eiv‰t minun jalkani olisi niin pˆhˆttyneet, niin ehk‰ tulisin mukaasi, sill‰ min‰ en saata unhoittaa tuota rakasta tyttˆ parkaa; mutta olisinpa iloinen, kun j‰lleen istuisin rauhassa tyˆhuoneessani; tuntuu aivan silt‰, kuin jokaisessa j‰ntereess‰ni asuisi samanlainen mestari, kuin itse olen, ja tyˆskentelisi siin‰ viiloilla, vasaroilla, taltoilla ja neuloilla. Luultavasti sin‰ kumminkin onnistut lˆyt‰m‰‰n sisaresi, sill‰ sukkelille naisille on jo moni seikka onnistunut, mik‰ viisaille miehille on liian vaikea. Mene vaan, ja vaikka he etsisiv‰tkin sinua, vanha Krates ei sinua ilmaise." H‰n nyyk‰ytti yst‰v‰llisesti Klealle ja oli jo puoliksi k‰‰nt‰nyt h‰nelle selk‰ns‰, kun h‰n viel‰ kerran k‰‰ntyi ja huusi Klealle: "Odota viel‰ hetkinen, tyttˆ, sin‰ saatat tehd‰ minulle pienen palveluksen! Min‰ juuri panin uuden lukon Apishautojen oveen. Tyˆ onnistui minulle oivallisesti, mutta yhdess‰ avaimessa, jonka olen tehnyt, ei ole kylliksi; me tarvitsemme siihen nelj‰, ja ne sinun pit‰‰ tilata ylihuomiseksi Heri sep‰lt‰, joka asuu Sokarin oven edustalla -- vasemmalla, kanavan yli k‰yv‰n sillan vieress‰ -- sin‰ et voi erehty‰. Yht‰ mielell‰ni kuin keksin ja valmistan uusia, yht‰ vastenmielist‰ on minusta j‰ljitteleminen, ja mallin mukaan Heri osaa tehd‰ tyˆt‰ yht‰ hyvin kuin min‰kin. Joll'eiv‰t jalkani est‰isi, niin min‰ itse ilmoittaisin miehelle asiani, sill‰ joka aina puhuu toisen suun kantta, sit‰ usein ymm‰rret‰‰n v‰‰rin ja monesti ei ymm‰rret‰ ollenkaan." "Min‰ kyll‰ mielell‰ni otan asiasi toimittaakseni," Klea vastasi sill‰ aikaa, kun sepp‰ istuutui er‰‰n sphinksin jalustalle tien viereen, otti k‰teens‰ sivullaan riippuvan nahkaisen repun ja pudisti sen sis‰llˆn helmaansa. Muutamia viiloja, talttoja ja nauloja, sitten avain ja viimeksi ter‰v‰, suippea veitsi, jolla Krates oli leikannut syvennyksen puuhun lukkoa oveen sovittaessaan, putosi sep‰n helmaan. Muutamilla viilanvedoilla h‰n viel‰ paranteli Memphiin k‰sityˆl‰iselle viet‰v‰‰ mallia ja sitten h‰n totisena maristen ja k‰‰nnellen p‰‰t‰‰n sinne t‰nne sanoi: "Sinun t‰ytyy kumminkin viel‰ kerran seurata minua ovelle, sill‰ min‰ vaadin muilta tarkkaa tyˆt‰ ja minun t‰ytyy sen t‰hden olla ankara itse‰nikin kohtaan." "Mutta minun pit‰isi ennen h‰m‰r‰‰ p‰‰st‰ Memphiisen," Klea rukoili. "Koko tyˆ kest‰‰ ainoastaan muutaman silm‰nr‰p‰yksen ja, jos sin‰ ojennat minulle k‰tesi, niin joutuu matka kahta nopeammin. T‰ss‰ ovat, viilat ja t‰ss‰ on veitsi." "Anna se minulle," Klea pyysi. "T‰m‰ ter‰ on ter‰v‰ ja kirkas ja, kun min‰ sit‰ katselen, niin se ik‰‰n kuin pyyt‰‰ minua ottamaan sit‰ mukaani. Luultavasti min‰ kuljen yˆll‰ yksin‰ni er‰maan halki." "Ja," sepp‰ keskeytti h‰nt‰, "heikkokin tulee voimakkaaksi, jos h‰nell‰ on ase. Ota vaan, lapseni, veitsi, mutta ole varovainen, ett'et vahingoita sill‰ itse‰si. Anna tartun k‰teesi ja nyt eteenp‰in, mutt'ei kumminkaan niin joutuisasti." Klea vei sep‰n sille ovelle, jota h‰n tarkoitti, katseli ihmetellen, miten varmasti salpa lensi esille, kun oven puoliskot suljettiin ja miten helposti avain sen j‰lleen tyˆnsi pois, vei sitten Krateen takaisin sphinksin luo, jonka ‰‰ress‰ h‰n oli h‰net tavannut, ja pitkitti kulkuaan mit‰ joutuisimmin askelin, sill‰ aurinko oli jo jotensakin alhaalla ja n‰yttip‰ melkein mahdottomalta ehti‰ Memphiisen ennen sen mailleen menoa. Er‰‰n ravintolan l‰heistˆss‰, jossa sotamiehill‰ ja huonolla roistov‰ell‰ oli tapana vierailla, kohtasi h‰nt‰ juopunut orja. Pelotta h‰n astui t‰t‰ vastaan ja h‰nen sivuitseen, sill‰ h‰nen vyˆt‰isill‰‰n oleva puukko, jonka kahvalle h‰n pani k‰tens‰, rohkaisi h‰nen mielt‰‰n, ja h‰nest‰ tuntui niin, kuin h‰n sen kautta olisi saanut kolmannen k‰den, joka oli voimakkaampi ja pelj‰tt‰v‰mpi kuin h‰nen omansa. Ravintolan edustalla majaili joukko sotamiehi‰ ja he joivat halusta Kakemin viini‰, jota kasvoi libyalaisen vuoriston it‰rinteell‰. Miehet olivat hyvin iloisia, sill‰ oltuaan kuukausim‰‰ri‰ Apishautojen ja Nekropolin temppelien vartioina, oli t‰n‰‰n puolen p‰iv‰n aikaan ‰kki‰ muuan diadokkein p‰‰llikkˆ tullut Memphiist‰ ja k‰skenyt heit‰ heti l‰htem‰‰n liikkeelle ja ennen yˆn alkua tulemaan p‰‰kaupunkiin. Vasta seuraavana p‰iv‰n‰ piti toisten sotilasten tuleman heid‰n sijaansa. Kaiken t‰m‰n Klea kuuli kuolleitten kaupungissa olevan egyptil‰isen temppelin sanansaattajalta, joka h‰net tunsi ja tapasi h‰net kulkiessaan Memphiisen viem‰‰n kuninkaalle Osiris-Apiin ja Sokarin papeilta kirjoitusta, jossa pyydettiin joutuisasti l‰hett‰m‰‰n uusia poisl‰hteneitten sijaan. V‰h‰n aikaa h‰n kulki sanansaattajan seurassa, mutta kauvan h‰n ei jaksanut pysy‰ rient‰v‰n miehen rinnalla, vaan h‰nen t‰ytyi j‰tt‰yty‰ j‰ljelle. Toisen ravintolan edustalla istuivat viinin ‰‰ress‰ niitten sotamiesten p‰‰llikˆt, joiden huuto oli kuulunut ensimm‰isest‰, ja katselivat kahden egyptil‰isen neidon karkeloa, jotka hulluja hyppyj‰ tehden kaakottelivat kuin kanat ja kiinnittiv‰t niin itseens‰ katsojiensa huomion, jotka k‰si‰‰n taputtaen lˆiv‰t heille tahtia, ett‰ nopeasti rient‰v‰ Klea p‰‰si hurjien veitikkojen huomaamatta heid‰n ohitsensa. Heid‰n melunsa ja kaikki, mik‰ h‰nt‰ maantiell‰ kohtasi, kauhistutti Serapiin temppelin hiljaisuuteen ja yksitoikkoiseen el‰m‰‰n tottunutta neitoa; sen t‰hden h‰n poikkesi syrj‰tielle, jonka h‰n myˆskin tiesi viev‰n kaupunkiin, ja t‰m‰ haamoittikin jo illan sumun keskelt‰ pylv‰ineen, linnoineen ja huoneineen. Nelj‰nnes tunnin kuluttua olisi er‰maa jo vallan hyvin saattanut olla h‰nen takanaan, ja h‰n olisi voinut saapua viljelymaalle, jonka sinivihre‰ peite alkoi k‰yd‰ yh‰ tummemmaksi. H‰nen selk‰ns‰ takana aurinko jo laskeutui lepoon libyalaisten vuorten taa ja pian yˆn pimeys h‰nt‰ ymp‰rˆitsi, sill‰ Egyptiss‰ h‰m‰r‰ on lyhyt. L‰nsituuli, joka jo keskip‰iv‰ll‰ oli her‰nnyt, alkoi puhaltaa kovemmin ja ahdisti h‰nt‰ kuumalla viimallaan sek‰ er‰maasta pˆly‰v‰ll‰ hiekalla. H‰n p‰‰tti olevansa l‰hell‰ vett‰, sill‰ h‰n kuuli ruovonp‰rist‰jien vinkuvan ja luuli hengitt‰v‰ns‰ kosteampaa ilmaa. Viel‰ muudan askel ja h‰nen jalkansa upposi liejuun ja h‰n huomasi seisovansa leve‰n haudan partaalla, jossa kasvoi korkeita papyruskasveja. Syrj‰tie, jolle h‰n oli poikennut, p‰‰ttyi t‰m‰n istutuksen luo, eik‰ h‰nell‰ ollut muuta neuvoa, kuin k‰‰nty‰ takaisin ja pitkitt‰‰ matkaansa vasten tuulta ja kasvuihin lent‰v‰‰ tomua. Ravintolan valo osoitti h‰nelle, mit‰ suuntaa h‰nen oli kulkeminen, sill‰ kuu tosin n‰kyi taivaalla, mutta mustia pilvi‰ lenteli usein sen yli ja peittiv‰t sen ja pienemm‰t taivaan kappaleet pitkiksi ajoiksi. Viel‰ h‰nt‰ ei v‰sytt‰nyt, mutta miesten huuto ja naisten k‰he‰ melu, joka kuului ravintolasta, her‰tti h‰ness‰ j‰lleen kauhua ja inhoa. H‰n kiersi ravintolan tehden pitk‰n mutkan, kaalaen hiekkas‰rkki‰ pitkin ja repien vaatteitaan orjantappuroihin ja piikki‰isiin, jotka rohkeasti olivat juurtuneet er‰maahan ja siin‰ kasvaneet suuriksi, niin kuin rumat lapset kerj‰l‰isen huoneessa. Kun h‰n sitten riensi eteenp‰in isoa tiet‰ pitkin, tanssijattarien ilke‰ nauru ja ilonr‰hin‰ yh‰ viel‰ soi h‰nen korvissaan. Veri virtaili nopeammin h‰nen suonissaan, h‰nen p‰‰t‰ns‰ poltti, h‰n n‰ki Irenen edess‰‰n selv‰n selv‰sti, tukka hajallaan, liehuvin vaattein pyˆriv‰n kuin menadin dionysiolaisjuhlissa hurjassa pyˆrretanssissa lent‰v‰n k‰sist‰ k‰siin ja hillittˆm‰sti kirkuvan ja riemuitsevan, niitten onnettomien tyttˆjen tavalla, joiden tielt‰ h‰n oli v‰istynyt. H‰n huolehti sisarensa t‰hden niin ‰‰rettˆm‰sti, ett'ei h‰n koskaan ennen ollut semmoista tuntenut, ja kun tuuli j‰lleen oli h‰nelle myˆt‰inen, niin h‰n antoi sen kuljettaa itse‰‰n eteenp‰in, kiiruhti jalkojaan nopeaan kulkuun ja riensi ymp‰rilleen katsomatta ja Krates sep‰n asioita ajattelematta, ik‰‰nkuin raivottarien ajamana kaupunkiin tiet‰ pitkin, jonka varrelle oli istutettu puita ja jonka h‰n tiesi p‰‰ttyv‰n kuninkaanlinnan porttien luo. KAHDEKSASTOISTA LUKU. Kuninkaan palatsin korkean portin edess‰ istui joukko armon-anojia, joilla oli tapana t‰ss‰ odottaa aikaisesta aamusta myˆh‰‰n yˆhˆn, kunnes heit‰ kutsuttiin saamaan vastausta, niihin kirjoituksiin, jotka he olivat j‰tt‰neet palatsiin. P‰‰sty‰‰n matkansa perille Klea tunsi olevansa niin v‰syksiss‰ ja niin h‰mill‰‰n, ett‰ h‰n huomasi tarvitsevansa lepoa ja tointumista ja sent‰hden h‰n istuutui n‰itten joukkoon er‰‰n Ala-Egyptist‰ olevan akan viereen. Tuskin h‰n oli ‰‰neti tervehtien istuutunut h‰nen viereens‰, ennen kun h‰nen puhelias naapurinsa laveasti selitt‰en alkoi kertoa, miksi h‰n oli tullut Memphiisen ja kuinka v‰‰rin tuomari, joka oli yht‰ puolta h‰nen ilke‰n miehens‰ kanssa, sill‰ miehet ovat aina liitossa naisia vastaan, oli tuominnut h‰nelt‰ kaiken, mink‰ h‰n oli naimiskontrahdissa itselleen ja lapsilleen taannut. Kaksi kuukautta, h‰n jo sanoi odottaneensa aamusta iltaan korkean portin edustalla ja kuluttavansa viimeisetkin varansa kalliissa kaupungissa, mutta sama se, h‰t‰tilassa h‰n mˆisi kultakoristeensakin sill‰ kerran h‰nenkin asiansa joutuisi kuninkaan k‰siin ja silloin kyll‰ n‰ytett‰isiin h‰nen ilke‰lle miehelleen ja t‰m‰n rikostovereille, kess‰ oikeus on. Klea kuunteli vaan osaksi t‰t‰ puhetta. Heid‰n joukossaan istuessaan h‰nest‰ tuntui silt‰, kuin h‰n olisi sellainen, joka ei voi est‰‰ toista yh‰ valelemistaan valelemasta vett‰ h‰nen p‰‰ns‰ p‰‰lle. Viimeinkin h‰nen naapurinsa huomasi ettei uusi tulokas laisinkaan kuunnellut h‰nen valituksiaan, tyˆkk‰si h‰nt‰ k‰dell‰ kylkeen ja sanoi: "Sin‰ n‰yt‰t ainoastaan miettiv‰n omia asioitasi, luultavasti ne eiv‰t ole semmoisia, ett‰ niit‰ saattaa muille kertoa. Mit‰ minuun tulee, niin on asian laita sen suhteen parempi." ƒ‰ni, jolla t‰m‰ lausuttiin, oli niin yksitoikkoinen ja sen ohessa niin kimakka, ett‰ Kleasta tuntui vaikealta sit‰ kuunnella, ja h‰n nousi nopeasti ylˆs l‰hesty‰kseen porttia. H‰n sai muutaman tylyn sanan naapuriltaan; mutta siit‰ h‰n ei ollut mill‰‰n, vaan veti huntunsa tiukemmalle kasvojensa eteen ja astui kuninkaan palatsin portin kautta laveaan, piki-astioilla ja tulisoitoilla kirkkaasti valaistuun pihaan, jossa vilisi jalkamiehi‰ ja ratsuv‰ke‰. Kenties portinvartia ei ollut h‰nt‰ huomannut, tahi ehk‰ h‰n oli h‰nen ylev‰n astuntonsa vuoksi est‰m‰tt‰ p‰‰st‰nyt h‰net ohitse kulkemaan, ja ne monet aseelliset miehet, joiden ohi h‰n nyt kulki, n‰yttiv‰t olevan niin omiin asioihinsa kiintynein‰, ettei kukaan heist‰ pit‰nyt h‰nest‰ v‰li‰. Kapeassa, toiseen pihaan viev‰ss‰, lyhdyill‰ valaistussa, k‰yt‰v‰ss‰ muuan ratsastaja Philobasilisteiksi kutsutuista henkivartioista kohtasi h‰nt‰, t‰m‰ oli nuori uhkarohkea veitikka, keltaiset saappaat jalassa, rautapaita punaisen asetakin p‰‰ll‰; t‰m‰ huomasi h‰net, koetti tunkea h‰nt‰ muurin ja hevosen v‰liin ja ojensi k‰tens‰ vet‰‰kseen hunnun h‰nen kasvoiltaan; mutta Klea v‰ltti h‰nt‰ ja ojensi k‰si‰‰n torjuakseen niill‰ ratsun p‰‰t‰, joka melkein koski h‰neen. Ratsastaja, jota t‰m‰n pelko huvitti, huusi h‰nelle: "Pysy vaan paikoillasi; ei se ole vihainen." "Hevosesiko vai sin‰?" Klea kysyi ja niin totisella, syv‰ll‰ ‰‰nell‰, ett‰ henkivartija hetkeksi joutui h‰mille ja siten antoi h‰nelle aikaa poistumaan hevosen l‰heisyydest‰. Mutta neidon ter‰v‰t sanat olivat suututtaneet nuorta pahantapaista veitikkaa, ja kun h‰nell‰ itsell‰‰n ei ollut aikaa t‰t‰ seurata, niin h‰n kuitenkin yllytt‰en huusi muutamille kyprolaisille sotamiehille, joiden sivu huolestunut tyttˆ tahtoi k‰yd‰: "Katsahtakaa edes kerran tytˆn hunnun alle, kumppanit, ja jos h‰n on yht‰ kaunis, kuin h‰n on solakka varreltaan, niin toivotan teille onnea saaliistanne." Nauraen h‰n painoi raudikkonsa kupeita s‰‰rill‰‰n ja ajoi hitaasti pois, sill‰ aikaa kuin kyprolaiset tahallaan antoivat Klean astua toiseen pihaan, joka oli viel‰ kirkkaammaksi valaistu, kuin ensimm‰inen, siell‰ julkeasti h‰net ymp‰rˆid‰kseen. Avuttoman ahdistetun tytˆn veri hyytyi h‰nen suonissaan, ja v‰h‰n ajan kuluessa ei h‰n n‰hnyt muuta kuin hurjan sekasorron v‰lkkyvi‰ silmi‰ ja aseita, partoja ja k‰si‰, kuuli ainoastaan sanoja ja ‰‰ni‰, joita h‰n ei ollenkaan k‰sitt‰nyt, eik‰ niist‰ muuta tiennyt, kuin ett‰ ne olivat tˆrkeit‰, kauheita, luultavasti kuolemaakin ja kadotusta tuottavia. H‰n oli pannut k‰sivartensa ristiin rinnalleen, mutta nyt h‰n ne kohotti peitt‰‰kseen niill‰ kasvojaan, sill‰ h‰n tunsi voimakkaan kouran tempaavan hunnun h‰nen p‰‰st‰‰n. T‰m‰ raaka teko muutti h‰nen kauhistuksensa vihaksi, ja mittaillen s‰ihkyvin silmin partaista vastustajaansa h‰n huusi: "H‰vetk‰‰ te, jotka kuninkaan omassa pihassa susien tavalla ahdistatte turvatonta naista, jotka rauhallisessa paikassa revitte hunnun neidon p‰‰st‰. Teid‰n ‰itinne h‰pe‰isiv‰t teit‰ ja teid‰n sisarenne huutaisivat teille, hyi, niinkuin min‰ nyt teen." Klean ylh‰isest‰ kauneudesta h‰mm‰stynein‰, h‰nen silmiens‰ tuimasta loistosta ja h‰nen liikutuksesta vapisevan ‰‰nens‰ syv‰st‰ soinnusta pelj‰stynein‰, kyprolaiset per‰ytyiv‰t ja sama hurja veitikka, joka oli temmannut h‰nelt‰ hunnun, l‰hestyi h‰nt‰ ja sanoi: "Kukapa huonosta hunnusta viitsisi noin suuren melun nostaa! Jos rupeat minun kullakseni, niin ostan sinulle uuden ja viel‰ toisen lis‰ksi!" Sen ohessa t‰m‰ koetti kietoa k‰tens‰ h‰nen ymp‰rilleen, mutta Klea tunsi t‰m‰n koskettaessa h‰nt‰, verens‰ pakenevan poskiltaan ja purppuran punaisena tulvailevan silmiins‰, ja samassa h‰nen k‰tens‰, vastustamattoman sis‰llisen voiman pakoittamana, tarttui veitsenkahvaan, jonka Krates sepp‰ oli h‰nelle lainannut, ja huusi heiluttaen sit‰ vapisevin k‰sin korkealla ilmassa: "P‰‰st‰ minut irti, tahi Serapiin nimess‰, jonka palveluksessa min‰ olen, pist‰n sinun kuoliaaksi." Sotilas, jota n‰in uhattiin, ei ollut mies, joka pelj‰styi vaimon k‰dess‰ olevasta rautapalasesta, vaan h‰n tarttui ‰kki‰ h‰nen ranteesensa ottaakseen h‰nelt‰ aseen pois; mutta vaikka Klean t‰ytyi pudottaa veitsi, niin h‰n kuitenkin taisteli h‰nt‰ vastaan vapauttaakseen itse‰‰n h‰nen kouristaan, ja t‰m‰ miehen taistelu naista vastaan, joka kumminkin n‰ytti arvokkaammalta, kun mit‰ h‰nen huono sukunsa osoitti, n‰ytti useimmista kyyprolaisistakin niin h‰pe‰lliselt‰ ja kuninkaan palatsissa niin sopimattomalta, ett‰ he vetiv‰t toverinsa pois Klean luota, sill‰ v‰lin kun taas toiset tulivat voimakkaasti itse‰‰n puolustavalle tappelijalle avuksi. Klea seisoi l‰‰hˆtt‰en keskell‰ meluavaa k‰sikahakkaa. H‰nen maahan heitetty vastustajansa piti, oikealla k‰dell‰ itse‰‰n puolustaessaan tovereitaan vastaan, vasemmalla yh‰ viel‰ h‰nen ranteestaan kiinni, ja Klea koetti voimalla ja viekkaudella temmata sit‰ irti, sill‰ keskell‰ suurinta vaaraa ja kiihkoa tuntui h‰nest‰, kuin ‰killinen tuulenpuuska olisi karkoittanut kaiken pelon h‰nen syd‰mest‰‰n, ja uudestaan h‰n tunsi kykenev‰ns‰ selv‰‰n ja tyynesti tarkastamaan tilaansa. Jos h‰nen k‰tens‰ olisi ollut vapaa, niin h‰n kyll‰ olisi voinut k‰ytt‰‰ edukseen vastustajiensa taistelua ja murtautua jostakin harvemmasta paikasta heid‰n rivins‰ l‰vitse. Kahdesti, kolmasti jopa nelj‰stikin h‰n koetti nopean tempauksen kautta riuhtaista rannettaan vastustajansa sormista, mutta aina turhaan. ƒkki‰ kuului h‰nen altaan kova, pitk‰veteinen, palatsin pihan muureissa kaikuva h‰t‰huuto, ja samassa h‰n tunsi vastustajansa sormien hitaasti ja v‰hitellen irtaantuvan h‰nen k‰dest‰‰n, kuin sandaalin hiihnat, jotka l‰‰k‰ri varovaisesti irroittaa nurjahtaneen nilkan ymp‰rilt‰. "H‰n on saanut saatavansa," vanhin kyprolaisista huusi, "siten huudetaan ainoastaan kerran el‰m‰ss‰! Todellakin, syv‰lle yhdeks‰nnen kylkiluun alle on puukko tunkeutunut! Mit‰ hulluja! Seh‰n on taas sinun tˆit‰si, Lykos, sin‰ sen riivattu susi!" "H‰n puri taistelussa syv‰n haavan sormeeni..." "Ja alati te revitte toisianne ainoastaan naisten t‰hden," vanhus keskeytti muut, h‰nen puolustuksestaan huolimatta. "En min‰k‰‰n aikoinani paremmin k‰ytt‰inyt eik‰ kukaan sit‰ voi muuttaa! Pois nyt, sill‰ jos epistrategi saa kuulla, ett‰ meid‰n kesken taas on oltu puukkosilla..." Kyprolainen ei viel‰ ollut puhunut loppuun, ja h‰nen maamiehens‰ viel‰ paraillaan olivat kumppaninsa ruumiin ylˆsnostamisen puuhissa, kuin joukko vartiav‰ke‰ suljetuin rivin hyˆkk‰si pihaan siit‰ k‰yt‰v‰st‰, jonka edustalla taistelu neidon t‰hden oli syttynyt, ja sulkivat tien pakenemaan valmiilta, sill‰ sen porttik‰yt‰v‰n kautta, jossa ratsumies oli ahdistanut Klean, t‰ytyi jokaisen kulkea, joka tahtoi p‰‰st‰ ulos. Kaikki muut toisesta linnanpihasta viev‰t k‰yt‰v‰t veiv‰t visusti vartioituihin puutarhoihin ja kuninkaan palatsin varsinaisiin rakennuksiin. Meluava taistelu ja haavoitetun huuto olivat kutsuneet vartiov‰ke‰, kohta kyprolaiset ja tyttˆ olivat heid‰n keskell‰‰n ja heid‰t vietiin syrj‰katua pitkin vankihuoneen pihaan. Lyhyen tutkinnon j‰lkeen vietiin kiinni joutuneet miehet vartioituina falangeihinsa, mutta Klea seurasi mielell‰‰n vartioiden p‰‰llikkˆ‰ heikommin valaistuun osaan vankihuoneen pihaa, sill‰ h‰n tunsi h‰net erakon veljeksi Glaukukseksi ja t‰m‰ taas tunsi h‰nen sen miehen tytt‰reksi, joka h‰nen is‰ns‰ oli hyv‰ksi tehnyt ja uhrannut kaikki, ja myˆskin h‰n oli usein tervehtinyt Kleaa Serapiin temppeliss‰ ja puhellut h‰nen kanssaan. "Mit‰ vaan voin," t‰m‰ sanoi, joka oli velje‰‰n pitempi, mutta hoikempi, luettuaan erakon kirjeen ja Klean vastattua koko joukon kysymyksi‰, "mink‰ voin, sen teen ilolla sinun ja sisaresi puolesta, sill‰ en ole unhottanut, mit‰ me olemme velkaa teid‰n is‰llenne; mutta min‰ surkuttelen sinua ett‰ olet antautunut semmoisiin vaaroihin, sill‰ aina on kauniin neidon vaarallista kulkea t‰h‰n palatsiin myˆh‰‰n illalla, eritt‰inkin t‰n‰p‰iv‰n‰, sill‰ pihassa ei ainoastaan vilise Philometorin, vaan myˆskin h‰nen veljens‰ sotamiehi‰, jotka ovat tulleet t‰nne hallitsijansa syntym‰p‰iv‰juhliin. Miehi‰ on hyvin kestitty, ja sotilas, joka on uhrannut Dionysukselle ahdistaa Eroksen ja Aphroditen lahjoja, miss‰ vaan niit‰ tapaa. Veljeni Roomalaiselle, Publius Cornelius Scipiolle menev‰st‰ kirjeest‰ min‰ heti olen pit‰v‰ huolta, mutta saatuasi h‰nen vastauksensa, tekisit viisaammin, jos antaisit vied‰ itsesi minun vaimoni tahi sisareni luo, jotka asuvat kaupungissa, ja toisen tai toisen luona odottaisit aamua. T‰‰ll‰ et sin‰ saata viipy‰ hetke‰k‰‰n huomatuksi joutumatta, minun poissa ollessani. -- Kuinka voisinkaan.... Niin! Ainoa turvallinen paikka, jonka sinulle voin tarjota, on tuo vankihuone. Huone, johon rikoksen tehneit‰ alap‰‰llikˆit‰ suljetaan, on aivan tyhj‰, ja siihen min‰ sinut vien. Sit‰ pidet‰‰n siistin‰ ja siell‰ on penkkikin." Klea seurasi aivan l‰hell‰ olevaan vankihuoneesen Glaukusta, jota, niinkuin h‰nen kiireisist‰ liikkeist‰‰n selv‰‰n n‰kyi, oli keskeytetty t‰rkeist‰ toimistaan, pyysi h‰nt‰ tuomaan Roomalaisen vastausta niinpian kuin mahdollista, sanoi mielell‰‰n tyytyv‰ns‰ pime‰ss‰ olemaan, koska h‰n huomasi lampun valon saattavan h‰nt‰ ilmaista sek‰ koska h‰n ei pelj‰nnyt pime‰t‰, antoi sen j‰lkeen sulkea oven. Kun h‰n kuuli rautasalpojen ratisten tunkeutuvan vaikeisiin sijoihinsa, niin hiljainen v‰r‰hdys virtaili h‰nen l‰vitseen, ja vaikka huone, jossa h‰n oleskeli, ei ollut huonompi eik‰ pienempi, kuin h‰nen omansa ja sisarensa huone Serapiin temppeliss‰, niin h‰n oli kuitenkin huolestuneena, ja h‰nest‰ tuntui, kuin joku k‰sitt‰m‰tˆn seikka est‰isi h‰nt‰ hengitt‰m‰st‰, kun h‰n itsekseen mietti sit‰, ett‰ h‰n oli suljettuna, ja ett'ei h‰n vapaasti saanut k‰yd‰ sis‰lle ja ulos. Yhden ainoan valaistuun pihaan p‰in olevan ristikoilla varustetun ikkuna-aukon kautta heikko valo tunkeutui h‰nen vankihuoneesensa ja n‰ytti h‰nelle pienen palmusauvoista tehdyn penkin, jolle h‰n istuutui, haluten lepoa, jonka puutteessa h‰n niin suuresti oli. Jokainen vastenmielisyyden tunne katosi h‰nest‰ uuden virkist‰v‰n tunteen her‰tess‰, ja jo alkoi h‰nen ‰sken kokemaansa kauheaan muistoon sekaantua iloisempia toiveita, ja kun liike vankihuoneen kohdalla alkoi k‰yd‰ vilkkaammaksi ja sen ulkopuolelta kuului hevoisten tˆmin‰‰ ja komentohuutoja. H‰n nousi penkilt‰ ja n‰ki noin kahdenkymmenen ratsumiehen, joiden kultaisissa kyp‰reiss‰ ja rautapaidoissa lamppujen valo v‰lkkyi, tyhjent‰v‰n h‰nen edess‰‰n olevan lavean pihan ihmisist‰. He ajoivat v‰ke‰ edest‰‰n, niinkuin liekit mets‰riistaa palavalla kankaalla, tunkivat heid‰t toiseen pihaan, ja ajoivat heid‰t sielt‰ samalla tapaa kuin ensim‰isest‰kin. Ainakin kuuli Klea siell‰ kuten edellisess‰kin pihassa kovasti huudettavan "Kuninkaan nime‰!" Vihdoinkin ratsumiehet palasivat takaisin ja asettuivat kymmenitt‰in molempien pihaan vievien k‰yt‰vien luo vartijoiksi. Kleassakin t‰m‰ outo n‰ytelm‰ her‰tti huomiota, ja kun muuan jalo ratsu, lyhdyn valon h‰ik‰isem‰n‰ pel‰styi ja hyp‰hti syrj‰‰n ja yh‰ karkasi pystyyn ja oli v‰h‰ll‰ heitt‰‰ ratsastajansa selj‰st‰‰n, ja kun t‰m‰ taas hillitsi sit‰ ja pakoitti sit‰ pysym‰‰n paikoillaan, niin makedonialainen sotilas muuttui h‰nen silmiss‰‰n Publiukseksi, joka varmaankin taisi hillit‰ ratsua yht‰ hyvin kuin t‰m‰. Tuskin henkivartiat olivat saaneet pihan ihmisist‰ t‰ydelleen tyhj‰ksi kun er‰s uusi seikka veti Klean huomion puoleensa. Ensiksikin h‰n kuuli vankilansa viereisist‰ huoneista askeleita, sitten tunkeutui kirkkaita valons‰teit‰ ohuen sein‰n rakojen l‰pi, joka eroitti h‰nen olopaikkansa viereisest‰ huoneesta, sitten suljettiin h‰nen ikkunansa viereiset aukot raskailla luukuilla, sitten vedettiin penkki‰ ja tuolia esille ja pantiin erilaisia esineit‰ pˆyd‰lle, mutta viimeinkin temmattiin viereisen huoneen ovi auki ja paiskattiin kiinni niin voimakkaasti, ett‰ h‰nenkin huonettaan sulkeva portti ja penkki, jonka viereen h‰n oli asettaunut, t‰r‰htiv‰t. Samassa joku huusi syv‰ll‰, sointuisalla ‰‰nell‰, huusi kovasti syd‰men pohjasta nauraen. "Tuo peili t‰nne; tuo, Euleus! Taivaan nimess‰, min‰ en n‰yt‰ vankilan ruokaa syˆneelt‰, mutta kyll‰ semmoiselta jonka suuri kallo ei ole hyvi‰ neuvoja vailla, semmoiselta, joka ainoalla nyrkin iskulla musertaa kuoliaaksi vastustajansa ja joutuisasti kuluttaa kaiken saaliin, ennen hirteen joutumistaan ja nauttiakseen joka tuntina kokonaisen p‰iv‰n nautinnot. Niin totta kuin olen Euergetes, oli minun enoni Antiochus oikeassa kun h‰n halusi oleskella kansan joukossa. "Nuo loistavat nuket, jotka ymp‰rˆiv‰t meit‰ kuninkaita, koristelevat puhettaan ilmaistessaan voimakkaampaa tunnetta samoinkuin he ruumiinsa eri osiin ripustavat kaikenlaisia hetaleita ja riepuja, ja oikeinpa p‰‰t‰ huimaisee kun ajattelee, ett‰ pit‰‰ mieless‰‰n mietti‰ jokaista sanaa, jonka kuulee, ja voi! kuinka monta sanaa ihmisen sent‰‰n pit‰‰ kuulla, ett'ei h‰nt‰ pel‰tt‰isi. Paljon parempi on sit‰ vastoin t‰m‰n roistov‰en laita, joka jo luulee olevansa hyvin puettuna, jos nukkavieru vyˆliina riippuu sen ruskeilla vyˆt‰isill‰. "Kun tuommoiselle alastomalle viisaalle, jolla on koko omaisuutensa yll‰‰n, toinen h‰nen vertaisistaan sanoo, h‰nen olevan koiran, niin t‰m‰ vastaukseksi lyˆ h‰nt‰ nyrkill‰ naamaan, ja kuinka saattaisikaan selvemmin menetell‰! Jos h‰nelle sit‰ vastoin sanotaan, h‰nen olevan kunnon miehen, niin h‰n suoraan uskoo niin olevan ja h‰n onkin aivan oikeassa sit‰ uskoessaan. "N‰itkˆ, miten tuo lyhytl‰nt‰, pystynokkainen ja v‰‰r‰s‰‰rinen pikku mies, joka on yht‰ leve‰ kuin pitk‰kin, mielihyv‰st‰ irvistellen n‰ytteli hampaitaan, ylist‰ess‰ni h‰nen tarkkaa k‰tt‰‰n? Sill‰ tavalla hyena nauraa, ja jokainen kunnon perheen-is‰ kutsuisi t‰t‰ poikaa jumalattomaksi roistoksi, mutta kuinka suuressa arvossa h‰nt‰ taivaalliset pit‰nev‰tk‰‰n, kun ovat panneet h‰nen kuonoonsa niin virheettˆm‰t hampaat ja sallineet niiden onnellisesti pysy‰ paikoillaan viisikymment‰ vuotta, sill‰ niin vanha tuo kunnon mies varmaankin on! Jos t‰m‰n veitikan puukko taittuu, niin h‰n puree uhrinsa hampaillaaan kuoliaaksi, niinkuin kettu sorsan, tahi musertaa sen luut murskaksi nyrkeill‰‰n." "Mutta hallitsijani", Euleus eunukki vastasi kuivasti ja omituisen totisena Euergetes kuninkaalle, sill‰ h‰n oli tullut t‰m‰n kanssa Klean olopaikan viereiseen huoneesen, "mutta ohut ja sile‰tukkainen egyptil‰inen, vaikka onkin pieni ja kuiva, on viel‰ luotettavampi, kest‰v‰mpi ja notkeampi, ja sent‰hden myˆskin toveriaan kallisarvoisempi. Toinen syˆksyy saaliinsa kimppuun pauhaten niinkuin katolta putoava kallionlohkare, toinen taas painaa ‰kkiarvaamatta myrkkyhampaansa lihaan, niin kuin hiekkaan k‰tkeytynyt kyyk‰‰rme. Kolmas, josta min‰ toivon paljon hyv‰‰, on toissap‰iv‰n‰ minun tiet‰m‰tt‰ni mestattu, mutta sekin pari riitt‰‰, jota omin silmin armollisesti suvaitsit tarkastaa. Heid‰n ei tarvitse k‰ytt‰‰ puukkoa eik‰ peitse‰, vaan he tulevat hyvin toimeen ansoilla, koukuilla ja myrkytetyill‰ neuloilla, jotka tekev‰t kyyk‰‰rmeen puremien kaltaisia haavoja. N‰ihin poikiin kyll‰ saattaa luottaa." Taas Euergetes naurahti kovasti ja huusi: "Sit‰ arvostelua! Aivan kuin n‰m‰t verikoirat olisivat tragediojen n‰yttelijˆit‰, josta toinen tulisuutensa ja pathoksensa, toinen hienon k‰sityksens‰ kautta tekee paremman vaikutuksen. "Sit‰ min‰ kutsun ennakkoluuloista vapaaksi tuomioksi! "Mutta miksi ei voisi murhaamisessakin olla suuri? "Mist‰ surmasilmukasta sin‰ olet pelastanut toisen kaulan? Milt‰ mestaus lavalta sin‰ toisen p‰‰n lˆysit?" "Ne hetket, joina uutta huomaa, ovat onnen hetki‰ ja, Herkuleen nimess‰, min‰ en koko i'‰ss‰ni ole viel‰ kohdannut noitten miesten vertaisia. Enk‰ min‰ kadu, k‰yneeni heid‰n luonaan ja seurustelleeni heid‰n kanssaan, ik‰‰nkuin olisin heid‰n vertaisensa." "Ota nyt rikkonainen takki p‰‰lt‰ni, ja auta minua vaatteita muuttaessani. Ennenkuin menen juhla-aterialle, heitt‰ydyn sit‰paitse pikimmilt‰‰n kylpyyn, sill‰ kaikkia j‰seni‰ni kutkuttaa; minusta tuntuu silt‰ kuin min‰ olisin likoontunut heid‰n l‰heisyydest‰‰n. "Tuossa ovat vaatteeni ja sandaalini. Pane ne ylleni ja kerro samalla miten sin‰ viekoittelit Roomalaisen verkkoon." Klea k‰sitti jokaisen sanan t‰st‰ kauheasta keskustelusta ja painoi kauhistuen k‰dell‰‰n otsaansa sill‰ h‰nest‰ oli vaikea uskoa niiden hirmuisten kuvien todellisuutta, joita h‰n t‰‰ll‰ oli n‰hnyt. Valvoiko h‰n vai oliko h‰n hirmuisen unen vallassa? H‰n ei tiennyt sit‰ ja k‰sitti tuskin puoliakaan kaikesta siit‰, mit‰ kuuli, kunnes Roomalaisen nimi mainittiin. Ik‰‰n kuin ohuen ja ter‰v‰n miekan pisto olisi kohdannut h‰nen aivojaan ja l‰vist‰nyt ne vinosti oikealta vasemmalle, silt‰ h‰nest‰ tuntui kun h‰nen mieleens‰ ‰kki‰ juolahti, ett‰ h‰nt‰, Publiusta vastaan Euleuksen raivoavia ihmis-asussa olevia petoja piti ‰rsytett‰m‰‰n, ja taas h‰nen sielunsa saavutti t‰yden selvyyden, hirmuisinta kauheinta n‰hdess‰‰n. H‰n hiipi hiljaan sen v‰lisein‰n ra'on luo, josta levein valons‰de tunki h‰nen pime‰‰n huoneesensa, asetti korvansa l‰helle sit‰ ja, niinkuin er‰maahan n‰‰ntym‰isill‰‰n oleva imee inhoittavaa vett‰ suolaisesta rapakosta, niin h‰nkin kuunteli, ollen kauheassa j‰nnityksess‰, tavu tavulta sit‰ kertomusta, mink‰ eunukki kertoi rikolliselle herralleen, t‰m‰n usein keskeytt‰ess‰ h‰nt‰ muistutuksilla, hyv‰ksymist‰ ilmaisevilla sanoilla tahi lyhyill‰ naurahduksilla. Se, mink‰ h‰n kuuli oli kyll‰ omiaan h‰nt‰ h‰mille saattamaan, mutta mit‰ selvempi‰ tosi-asioita se koski, jota h‰n kuunteli, sit‰ tarkemmin h‰n j‰nnitti korviaan, sit‰ lujemmin h‰n hallitsi ajatuksiaan. Klean nimess‰ Euleus oli k‰skenyt Roomalaista keski-yˆn aikaan tulemaan er‰maahan Apishautojen l‰heisyyteen kohdataksensa h‰nt‰. Eunukki kertoi ne sanat, jotka h‰n t‰t‰ tarkoitusta varten oli kirjoittanut savitaululle, ja jolla pyydettiin Publiusta aivan yksin tulemaan mainittuun paikkaan, sill‰ temppeliss‰ h‰n muka ei uskaltanut puhella h‰nen kanssaan. Viimeksi pyydettiin h‰nt‰ taulun takapuolelle piirt‰m‰‰n vastaustaan. Klea olisi, kuullessaan n‰m‰ sanat, jotka konna pani h‰nen suuhunsa, mieluimmin nyyhkinyt ‰‰neens‰ sielun tuskasta, h‰pe‰st‰ ja mielipahasta, mutta silloin h‰nen kaikin mokomin oli pit‰minen korvansa auki, sill‰ Euergetes kysyi hirmuiselta v‰likappaleeltaan: "Ja mimmoinen on Corneliolaisen vastaus?" Eunukki taisi varmaankin ojentaa kuninkaalle savitaulun, sill‰ j‰lkimm‰inen naurahti taas ‰‰neens‰ ja huusi: "H‰n menee siis ansaan, tulee viimeist‰‰n puoli tuntia keski-yˆn j‰lkeen ja l‰hett‰‰ Klealle terveisi‰ t‰m‰n sisarelta Irenelt‰. H‰n harjoittaa rakkautta ja viettelemist‰ oikein suuressa m‰‰rin ja ostaa ruukunkantajattaret parittain, niin kuin kyyhkysi‰ torilta tahi sandaalia suutarin puodista. "Katsopas vaan miten tuo houkkio kirjoittaa kreikkaa! N‰it‰ muutamia sanoja kirjoittaissaan h‰n tekee kaksi virhett‰, kaksi oikeata koulupojan pukkia! "Poika veitikalla on t‰n‰‰n ollut liian onnellinen p‰iv‰, voidakseen viel‰ odottaa onnellista iltaakin, sill‰ jumalilla on se paha tapa, ett‰ he kauvan suosikkiaan hyv‰ilty‰‰n, pusertavat k‰tens‰ syˆv‰ksi nyrkiksi. "Amasthean sarvesta on t‰n‰‰n vuotanut onnea h‰nen p‰‰lleen: ensiksi h‰n kaappasi minulta aivan nen‰ni edest‰ pikku Hebeni, kaikkien Irenejen Irenen, jonka min‰ huomenna toivoin periv‰ni h‰nelt‰, sitten h‰n sai minulta lahjaksi paraat kyrenel‰iset ratsuni ja samalla mielittelev‰n vakuutuksen minun kalliista yst‰vyydest‰ni, sitten minun kaunis sisareni otti h‰net vastaan, ja tasavaltaisen syd‰nt‰ miellytt‰‰ enemm‰n kuin luulisikaan se, ett‰ ruununkantaja on armollinen h‰nelle, ja lopuksi kutsuu h‰nt‰ salaiseen kohtaukseen h‰nen vieh‰tt‰v‰n kultansa sisar, joka, jos sin‰ ZoÎ puhut totta, on kaunotar ja viel‰ suuremmoisen kaunis. "Siin‰ on t‰m‰n matosen maailman asukkaalle yhden ainoan p‰iv‰n varaksi, joka pian p‰‰ttyy, kun se kerran on alkanut, liiaksikin hyv‰‰, ja oikeus vaatii ett‰ me k‰ymme kohtalolle avuksi ja taitamme t‰m‰n unikukan, joka pyrkii velji‰‰n ylemm‰ksi. Tuhansilla, joille k‰y huonommin, olisi syyt‰ valittaa syrj‰‰n-j‰‰misest‰‰n." "Ilokseni min‰ n‰en sinun olevan hyv‰ll‰ tuulella," Euleus sanoi. "Olen sellaisella, kuin olen," kuningas h‰nt‰ keskeytti. "Min‰ luulen iloista laulua laulaneeni ainoastaan pime‰ss‰ mielt‰ni rohkaistakseni. Jos min‰ olisin paremmassa sovussa sen kanssa, mit‰ muut ihmiset kutsuvat levottomuudeksi niin kyll‰h‰n minulla olisi syyt‰ pel‰t‰ puolestani, sill‰ siihen taisteluun, jonka olemme alkanut, min‰ olen pannut ruunuja enemm‰nkin alttiiksi. "Vasta huomenna ratkaistaan, onko peli voitettu vai menetetty, mutta sen min‰ tied‰n jo t‰n‰p‰iv‰n‰, ett‰ min‰ mieluummin n‰en vehkeeni Philometoria vastaan ja toiveeni molempien Egyptien ruunujen suhteen menev‰n hukkaan, kuin juonemme Roomalaisen henke‰ vastaan, sill‰ ennenkuin tulin kuninkaaksi, olin ihminen, ja pysyisinkin sin‰, jos minun ainoastaan kahdella jalalla seisova valta-istuimeni nyt murtuisi minun painoni alla. "Minun hallitsija-arvoni on ainoastaan puku, vaikka kyll‰ kallein kaikista puvuista. Joka sit‰ sokaisee tahi vahinkoittaa, sille min‰ aivan hyvin saatan antaa anteeksi, jos anteeksi antaminen laisinkaan on minun asiani, mutta joka liian l‰helle l‰hestyy Euergetes ihmist‰ ja uskaltaa loukata t‰t‰ ruumista ja sielua, joka on siihen k‰tketty, ja tehd‰ tyhj‰ksi, mit‰ h‰n haluaa ja vaatii, sen min‰ s‰‰lim‰tt‰ tallaan maahan, sen min‰ tahdon repi‰ palaisiksi! Roomalaisen tuomio on ratkaistu, ja jos sinun murhamiehesi tekev‰t teht‰v‰ns‰ ja jumalat tyytyv‰t uhriin, jonka min‰ teurastutan heille auringonlaskun aikaan teht‰v‰ni onnistumiseksi, niin Publius Cornelius Scipio on kahden tunnin kuluttua vuodattanut verens‰. "H‰n on oikeutettu nauramaan Euergetes ihmiselle, mutta sent‰hden on minulla ihmisen‰ oikeus ja kuninkaana myˆskin t‰ysi valta, pit‰‰ siit‰ huolta, ett‰ t‰m‰ on h‰nen viimeinen naurunsa. Jos voisin murhata Rooman, niin se minua ilahuttaisi, sill‰ Rooma yksin est‰‰ minua olemasta suurin aikamme suurista kuninkaista, mutta huomenna saan min‰ tuntea viel‰ suurempaa iloa kuullessani, ett‰ raatelevat pedot ovat rikki repineet Publius Cornelius Scipion ja h‰nen ruumiinsa on niin silvottu ettei h‰nen oma ‰itins‰ voisi h‰nt‰ tuntea, kuin jos sanansaattaja toisi sanoman, ett‰ Karthago on murtanut Rooman vallan." Euergetes oli lausunut n‰m‰ viimeiset sanat ‰‰nell‰, joka ukkoisen jyrin‰n tavoin raju-ilman ‰kki‰ puhjetessa jymisi yh‰ kovemmin, syvemmin ja kiivaammin. Kun h‰n vihdoinkin vaikeni, Euleus sanoi: "T‰t‰ iloa, hallitsijani, eiv‰t kuolemattomat sinulta est‰. Ne oivat miehet joita sin‰ armollisesti suvaitsit k‰yd‰ katsomassa, osaavat pilkkaansa yht‰ tarkkaan kuin Zeus ukon nuoli, ja koska me Roomalaisen ratsujen hoitajan kautta tied‰mme, mihin h‰n on k‰tkenyt Irenen, niin t‰m‰ yht‰ v‰h‰n p‰‰see k‰sist‰si, kuin Yl‰- ja Ala-Egyptin ruunu. -- Salli minun nyt panna viitta ymp‰rillesi, ja sitten ilmoittaa henkivartijoille, ett‰ he ymp‰rˆitsev‰t sinua asuntoosi palatessasi." "Viel‰ yksi asia," kuningas huusi pid‰tt‰ess‰‰n eunukkia. "Apishautojen luona on aina sotajoukkoja, joiden tulee vartioida pyhi‰ paikkoja; eiv‰tkˆh‰n ne ole sinun yst‰viesi tiell‰? "Min‰ olen", Euleus vastasi, "kutsuttanut kaikki sotamiehet ja aseelliset vartijat viimeiseen mieheen asti Memphiisen ja antanut vied‰ heid‰t valkean muurin luo. Varhain huomenna, ennenkuin sin‰ ryhdyt toimeen, l‰hetet‰‰n heid‰n siaansa voimakkaampi osasto, ettei se t‰‰ll‰ suurentaisi veljesi joukkoja, kun taisteluun ryhdyt‰‰n." "Min‰ kyll‰ olen palkitseva toimeliaisuutesi," Euergetes sanoi, eunukin huoneesta l‰htiess‰. Klea kuuli senj‰lkeen taas ovea avattavan ja lukuisien hevoisten kavioillaan tˆmisytt‰v‰n kivetty‰ pihaa. Kun h‰n sitten vavisten astui ikkunan luo, h‰n n‰ki itse Euergeteen ja suuren lujaraajaisen ratsun joka h‰nelle tuotiin. Hirviˆ kietoi levottomasti hyppiv‰n hevoisen harjan k‰tens‰ ymp‰ri ja Klea luuli, ett‰ t‰m‰ kauhean kookos ruumis ainoastaan monen miehen avulla saattoi p‰‰st‰ hevosen selk‰‰n; mutta h‰n erehtyi, sill‰ voimakkaasti hyp‰ht‰en j‰ttil‰inen keikahti hevosen selk‰‰n ja ajaa karautti vankilan pihasta, ohjaten korskuvaa orittaan ainoastaan s‰‰rill‰‰n, komean seuruensa ymp‰rˆim‰n‰. V‰h‰ksi aikaa piha j‰i aivan tyhj‰ksi ihmisist‰, sitten riensi sen yli mies, joka aukaisi sen huoneen oven, jossa Klea oli, ja sanoi olevansa Glaukuksen k‰skynalainen ja l‰hettil‰s. "Minun herrani," harmaantunut vartija sanoi tytˆlle, "l‰hett‰‰ sinulle terveisens‰ ja k‰skee sanomaan, ett'ei h‰n ole tavannut Roomalaista, Publius Scipiota, eik‰ t‰m‰n Korintholaista yst‰v‰t‰ kotona. H‰n on estetty itse sinua tapaamasta, sill‰ h‰nell‰ on yllin kyllin tekemist‰, koska molempien kuninkaiden sotamiehi‰ on majoitettu valkean muurin luo ja heid‰n v‰lill‰‰n syttyy kaikenlaisia riitoja. Sin‰ et saatakaan j‰‰d‰ t‰h‰n huoneesen, sill‰ t‰nne tuodaan heti muutamia alap‰‰llikˆit‰, jotka ovat nostaneet riitaa. Glaukus antaa sinun valita, tahdotko ett‰ min‰ vien sinut h‰nen vaimonsa luo, vai tahdotko palata omaan temppeliisi. J‰lkim‰isess‰ tapauksessa vied‰‰n sinut vaunuilla -- sill‰ kaupunki on ylen t‰ynn‰ juopuneita sotilaita -- toiseen ravintolaan, Kakemista lukien, joka on er‰maan rajalla ja josta sin‰ varmaankin saat seuralaisen, jos ilmoitat itsesi ravintolan is‰nn‰lle. Ajopelin t‰ytyy v‰h‰n ajan per‰st‰ olla j‰lleen t‰‰ll‰, sill‰ ne ovat kuninkaan, ja jos pidot p‰‰ttyv‰t aikaisin saattasi muuten tulla puute vaunuista." "Min‰ tahdon palata sinne, mist‰ olen," Klea keskeytti innokkaasti l‰hettil‰‰n. Saata minut heti vaunuille." "Seuraa minua sitten," vanhus pyysi. "Mutta min‰ olen hunnutta", Klea huomautti, "eik‰ minulla ole muuta kuin t‰m‰ ohut puku yll‰ni. Raa'at sotamiehet ovat repineet peitteen kasvoiltani ja viitan hartioiltani." "Min‰ tuon sitten sinulle ˆverstin viitan, joka on t‰‰ll‰ viereisess‰ p‰‰llikkˆjen huoneessa, ja myˆskin h‰nen matkahattunsa, jonka leve‰t reunat peitt‰v‰t sinun kasvosi. Komean ja kookkaan vartalosi t‰hden sinua saattaa luulla mieheksi, ja se onkin hyv‰, sill‰ kovin ahdisteltaisiin naista, joka t‰h‰n aikaan l‰htee palatsista. Huomenna orja noutaa kapineet temppelist‰nne. "Min‰ uskallan kyll‰ j‰tt‰‰ ne sinun haltuusi, sill‰ minun herrani on k‰skenyt pit‰m‰‰n sinusta huolta, niinkuin olisit h‰nen oma tytt‰rens‰. H‰n k‰skee myˆskin sanomaan sinulle, ja sen olin v‰h‰ll‰ unhoittaa, ett‰ sinun sisaresi on seurannut Roomalaista, Publius Cornelius Scipiota, eik‰ tuota toista hyvin vaarallista miest‰, se sinun piti saada tiet‰‰. Odota nyt, min‰ pyyd‰n, siksi kun palajan; siihen ei paljon aikaa mene." Muutaman minuutin j‰lkeen vartia palasi tuoden muassaan suuren viitan, johon Klea k‰‰riytyi, ja leve‰reunaisen matkahatun, jonka Klea painoi p‰‰h‰ns‰, ja vei h‰net sitten siihen palatsin osaan, jossa kuninkaan tallit olivat. H‰nen t‰ytyi pysy‰ aivan l‰hell‰ miest‰, ja pian sen j‰lkeen h‰n seisoi vaunuissa ja ajaja, luullen h‰nt‰ jalosukuiseksi makedonialaiseksi, jota joku rakkauden kohtaus viekoittaisi yˆn helmaan l‰htem‰‰n, vei h‰net toisen Serapeumiin viev‰n tien varrella olevaan ravintolaan. YHDEKSƒSTOISTA LUKU. Sill'aikaa kun Klea kuunteli Euergetes kuninkaan ja eunukin keskustelua, Kleopatra istui teltassaan ja puetti itse‰‰n yht‰ huolellisesti, mutta toiseen pukuun, kuin edellisen‰ iltana. Kaikki ei t‰n‰‰n ollut tainnut k‰yd‰ h‰nen mielens‰ mukaan, sill‰ kahden h‰nen kamarineitsyens‰ silm‰t olivat itkusta punaset. H‰nen leikkitoverinsa ZoÎ luki taaskin, muttei t‰ll‰ kertaa hellenil‰isi‰ filosoofeja, vaan juutalaisten Psalmien kreikkalaista k‰‰nnˆst‰, joiden runollisesta arvosta muutamia p‰ivi‰ sitten juhla-aterialla oltaissa oli v‰itelty. Israelilainen kenraali Onias oli v‰itt‰nyt, ett‰ n‰m‰ runot vetiv‰t vertoja Alkmenin tahi Pindaron runoille ja esitt‰nyt niist‰ muutamia paikkoja, jotka olivat miellytt‰neet kuningatarta. T‰n‰‰n ei ajatteleminen h‰nt‰ miellytt‰nyt, vaan h‰n tarvitsi jotain outoa, tavatonta ajanviettoa ja k‰ski sent‰hden ZoÎn avaamaan hebrealaista kirjaa, jonka k‰‰nnˆst‰ Aleksandriassa asuvat hellenil‰iset juutalaiset pitiv‰t oivallisena, niin viel‰p‰ itse Jumalan antaman hengen tekona, ja jonka h‰n jo entisest‰‰n oli oppinut tuntemaan israelilaisten yst‰viens‰ ja pˆyt‰kumppaniensa kautta. Nelj‰nnes-tunnin oli Kleopatra tainnut kuunnella ZoÎn esittely‰, kun torven toitotus kajahti h‰nen telttaansa vievien portaiden luota, ilmaisten miespuolen tuloa. Tyytym‰ttˆm‰n‰ kuningatar katseli ymp‰rilleen, k‰ski yst‰v‰t‰rt‰‰n keskeytt‰m‰‰n lukemistaan ja sanoi: "Nyt en tahdo tavata puolisoani. Mene, ThaÔs, sano portailla olevalle eunukille, ett‰ min‰ pyyt‰isin ett'ei Philometor minua nyt h‰iritse. Lue edelleen ZoÎ!" Kymmenen uutta Psalmia oli luettu ja muutamia v‰rssy‰ oli Kleopatran k‰skyst‰ uudelleen kahdesti ja kolmasti kerrottu, kun kaunis athenalaisnainen, hehkuvin punaposkin palasi ja sanoi liikutetulla ‰‰nell‰: "Sinun puolisosi, kuningas, ei tahdo sinun kanssasi puhella, vaan veljesi Euergetes." "H‰n olisi voinut valita toisen ajan", Kleopatra vastasi ja katseli seuranaistaan. ThaÔin silm‰t olivat maahan luodut ja sormillaan h‰n hypisteli pukuaan, puhuessaan hallitsijattarelleen; mutta kuningatar, jolta ei mik‰‰n j‰‰nyt huomamaatta, mit‰ h‰n vaan tahtoi n‰hd‰, ja joka t‰n‰‰n ei ollut naurutuulella eik‰ j‰tt‰nyt mit‰‰n tavatonta huomaamatta, jatkoi viipym‰tt‰ kovin ‰rtyneen‰ pist‰v‰n ter‰v‰ll‰ ‰‰nell‰: "Min‰ en suvaitse, ett‰ minun sanansaattajani antavat kenenk‰‰n viivytt‰‰ itse‰‰n, olkoonpa se sitten kuka hyv‰ns‰; tied‰ se! L‰hde heti paikalla luotani ja mene huoneesesi, jossa saat olla siksi kun min‰ t‰n‰ yˆn‰ tarvitsen sinua riisuutuessani. Andromeda saa -- kuuletko eukko, sin‰ saat tuoda veljeni luokseni ja sinut h‰n, luullakseni pikemmin p‰‰st‰‰ takaisin, kuin ThaÔin. Sinun ei tarvitse peiliin tirkistell‰, sill‰ sinun rypyiss‰si ei ole mit‰‰n muuttamista. Eikˆh‰n p‰‰koristeeni jo liene valmis! Heit‰ Olympias, hartioilleni, palttinaviittani, ja sitten h‰n tulkoon! Tuossahan h‰n onkin! Sin‰ pyyd‰t ensiksi lupaa, veljeni, etk‰ kuitenkaan viitsi odottaa, siksi kun sen saat." "Ik‰vˆiminen ja odottaminen", Euergetes vastasi, "ovat semmoisia, jotka huonosti soveltuvat yhteen. Pelkkien sotamiesten ja m‰ss‰‰jien parissa olen kuluttanut t‰m‰n illan, sitten olen k‰ynyt vankilassa, viel‰ kerran katsomassa muutamaa rehellist‰ naamaa, olen nopeasti k‰ynyt kylvyss‰, koska teid‰n pahantekiˆittenne asunnoissa tahraantuu pahemmin, kuin t‰ss‰ pieness‰ jumalten majassa, joka n‰ytt‰‰ ja tuoksuu niinkuin Aphroditen pukeumishuone, ja nyt min‰ haluan ennen ateriaa kuulla muutamia oivallisia sanoja." "Minunko suustani?" Kleopatra kysyi. "Niilin ja Ilissuksen varsilla ei ole ket‰‰n, joka paremmin taitaisi puhua." "Mit‰ sin‰ tahdot minulta?" "Min‰kˆ sinulta?" "Varmaankin, sill‰ noin yst‰v‰llisesti sin‰ puhut ainoastaan silloin, kun pyyd‰t jotakin." "Sanoinhan jo sinulle! Min‰ haluan sinulta kuulla jotakin sattuvaa, jotakin sukkelaa, jotakin mielt‰ virkist‰v‰‰." "Sukkeluutta ei v‰kisin voi saada, niinkuin kamarineitsyen voi kutsua luokseen. Vaatimatta se ilmaantuu ja mit‰ kovemmin sit‰ vaaditaan, sit‰ varmemmin se pysyy poikessa." "Tuo kyll‰ voi olla muitten suhteen tosi, mutt'ei sinun, joka, vakuuttaessasi, ett'ei sinulla ole mit‰‰n attikalaista suolavarastoa, kuitenkin k‰yt‰t sit‰. Suloa ovat kaikki velvolliset tottelemaan, viel‰p‰ sukkeluuskin ja ter‰v‰kielinen, itse jumaloitakin pilkkaava Momus." "Sin‰ erehdyt, minun neitinik‰‰n eiv‰t palaa oikeissa ajoin, kun annan heid‰n toimeksi sanan viennin sinulle." "Eikˆ sallittaisi Aphroditen temppeliin kuljettaissa myˆskin uhrata Sulottarille?" "Jos min‰ olisin jumalaton, niin ne rukoilijana eiv‰t minua liioin mielytt‰isi, jotka pit‰v‰t palvelijoitani vertaisinani." "Sinun moitteesi on aivan oikeutettu, sill‰ sin‰ voit vaatia, ett‰, niinkuin juutalaiset kunnioittavat yht‰ Jumalaa, kaikki, jotka tuntevat sinut, kunnioittaisivat ainoastaan yht‰ jumalatonta. Mutta, min‰ pyyd‰n, ‰l‰ toista kertaa vertaa itse‰si sieluttomaan kyprolaiseen neitoon. Sinun suloutesi t‰hden tuota viel‰ voisin suvaita, mutta kuka on koskaan n‰hnyt Aphroditea, joka lukee filosofillisia ja vaikeasti k‰sitett‰vi‰ teoksia? Min‰ olen varmaankin h‰irinnyt teit‰ ankarissa tutkimuksissanne. Mit‰ kirjaa sin‰ k‰‰rit kokoon, ihana ZoÎ?" "Juutalaisten pyh‰‰ kirjaa, kuninkaani," kysytty vastasi; "min‰ tied‰n ett'et sin‰ siit‰ pid‰." "Ja pid‰ttekˆ te siit‰, jotka luette Homerosta, Pindarosta, Sophoklesta ja Platoa," Euergetes kysyi. "Min‰ tapaan siin‰ paikkoja, jotka todistavat syv‰‰ el‰m‰n viisautta, ja toisia paikkoja, joissa ei kukaan voi kielt‰‰ lˆytyv‰n korkeata runollista ylevyytt‰", Kleopatra vastasi. "Useissa on tosin per‰ti barbaarinen sivumaku ja min‰ kaipaan juuri niiss‰ psalmeissa, jotka me t‰n‰ p‰iv‰n‰ luimme ja joita paraiten saattaisi pit‰‰ hymnein‰, tavujen luvun ja mitan noudattamista, lujien s‰‰ntˆjen seuraamista, lyhyesti sanoen tarkkaa muotoa. Kuninkaallinen runoilija David oli, lyyryns‰ ‰‰ress‰ laulaessaan, yht‰ suuresti jumalallisen innostuksen valtaamana, kuin muutkin runoilijat, mutta h‰n ei n‰y samoinkuin meid‰n runoilijamme, halunneen voittaa vaikeuksia, joita he itse asettavat itselleen. Runoilijan t‰ytyy orjallisesti noudattaa niit‰ lakeja, joihin h‰n vapaaehtoisesti sitoutuu, ja sovittaa jokaisen sanansa niiden mukaan, ja kumminkin tulee n‰ytt‰‰ silt‰, kuin h‰nen puheensa ja laulunsa vapain siivin liiteleisi eteenp‰in. Psalmien hebrealaisessa alkutekstiss‰k‰‰n ei ole mit‰‰n meetrillisi‰ s‰‰ntˆj‰." "Niitt‰kin voi tulla toimeen", Euergetes vastasi. "Ei Platokaan huoli tavujaan mitata, ja min‰ tunnen paikkoja h‰nen teoksissaan, jotka ovat suurimmassa m‰‰r‰ss‰ runollisen kauneita. Sit‰ paitse on minulle n‰ytetty ett‰ hebrealainenkin runollisuus, samoinkuin egyptil‰inen, noudattaa erityisi‰ s‰‰ntˆj‰, joita min‰ kumminkin mieluummin kutsuisin rhetorillisiksi kuin runollisiksi. Ensimm‰inen j‰sen lauseessa asetetaan toiselle vastakohdaksi, joka vahvistaa edellist‰ toistamalla k‰sitteen uudessa muodossa, tahi siin‰ olevan vastakohdan kautta asettaa sen k‰sitteen kirkkaampaan valoon. Siten he menettelev‰t samoinkuin puhujat tahi niin kuin myˆskin maalarit, jotka mielell‰‰n asettavat synk‰n v‰rin valoisan viereen siten enent‰‰kseen j‰lkim‰isen loistovoimaa. T‰mmˆinen menetystapa ei ollenkaan ole paha, eik‰ suinkaan ole se, joka tekee t‰m‰n kirjan minulle vastenmieliseksi monine lauseineen, jotka saattavat miellytt‰‰ itselleen kuuliaita alamaisia haluavia kuninkaita ja isi‰, jotka tahtovat kasvattaa itselleen ja lae'ille kuuliaisia poikia. Myˆskin ne taitavat miellytt‰‰ ‰iti‰, jotka eiv‰t muuta toivo kuin ett‰ heid‰n lapsensa p‰‰sisiv‰t t‰m‰n maailman kautta kulkemaan niin rauhallisesti kuin mahdollista, loukkaamatta ja loukkautumatta, ja ett‰ he el‰isiv‰t kauemmin kuin korpit ja tammet ja ett‰ heit‰ siunattaisiin niin useilla j‰lkel‰isill‰ kuin mahdollista. "Niin, ne ovat hyvin arvokkaita n‰m‰ opetukset, koska ne vapauttavat sen joka niit‰ seuraa, itsens‰ puolesta ajattelemasta. Sit‰ vartenhan Juutalaisten suuri Jumala onkin sanasta sanaan tavaillut n‰iden kirjoittajille kaiken, mit‰ n‰iss‰ kirjoissaan niinkuin kyttyr‰selk‰inen kirjurini, Philippus, lausuntoni mukaan kirjoittaa sen mit‰ tahdon muistoon panna. He pit‰v‰t jokaista jumalan kielt‰j‰n‰ ja temppelin h‰v‰isij‰n‰, joka vaan sanoo jotakin tuolle k‰‰rylle kirjoitettua v‰‰r‰ksi tahi ainoastaan inhimilliseksi. Platon aate-oppi ei suinkaan ole huono, ja kuitenkin on Aristoteles asettanut sen ankaran arvostelun alaiseksi ja koettanut kumota sit‰. Min‰ kallistun enemm‰n Stagyritien mielipiteisin, sin‰ jalon athenalaisen, ja kuinka monesta suloisesta, opettavaisesta hetkest‰ tulee meid‰n kiitt‰‰k‰‰n t‰m‰n k‰sitteemme erilaisuuden synnytt‰m‰‰ v‰ittely‰. Kuinka hauskalta kuuluu, kun Aleksandrian museumissa noitten ahkerien tuulenpieks‰jien kesken platolaiset ja Aristoteleen puoltajat joutuvat niin kiivaasen tukkanuottaan, ett‰ he molemmin puolin kovin mielell‰‰n heitt‰isiv‰t vaskipikareilla toinen toistaan kalloon, joll'eiv‰t s‰‰lisi minun maksamaa viini‰ni. Me etsimme totuutta, Juutalaiset taas luulevat ett‰ heill‰ se jo t‰ydelleen on. "Siin‰ luulossa ovat nekin heist‰, jotka innokkaasti tutkivat meid‰n filosofimme teoksia, ja kuitenkin t‰m‰n kirjan kirjoittajat tuntevat ainoastaan esineitten todellisuuden, ja heid‰n jumalansa, joka yht‰ v‰h‰n suvaitsee muita jumalia rinnallaan kuin k‰sityˆl‰isvaimo toista vaimoa miehens‰ huoneessa, on muka luonut maailman tyhj‰st‰, ainoastaan siihen tarkoitukseen, ett‰ h‰nt‰ siin‰ kunnioitettaisiin ja pelj‰tt‰isiin. "Mit‰h‰n filosofillisesti sivistyneet Juutalaiset, jotka tuntivat Empedokleensa -- ja min‰ myˆnn‰n, ett‰ niit‰ on Aleksandriassa useita, jopa taitavia ja eritt‰in ter‰v‰j‰rkisi‰, -- k‰sitt‰v‰t tyhj‰st‰ luomisella? Eikˆh‰n heit‰ arveluta, ajatellessaan sen lauselman totuutta, ettei siit‰, jota entisest‰‰n ei ole olemassa ollut, saata tulla mit‰‰n, eik‰ mik‰‰n, joka kerran on olemassa ollut, saata kokonaan kadota. Johdonmukaista on ainakin se, ett‰ he antavat ihmisen el‰m‰n p‰‰tty‰ siihen olemattomuuteen, josta kaikki oleva on l‰htenyt. T‰m‰n kirjan mukaan el‰minen ja kuoleminen ei liioin hyˆdytt‰isi. T‰h‰n olemattomuuteen kuoleman j‰lkeen min‰ kyll‰ ihmisen‰ saatan suostua, joka tied‰n pit‰‰ arvossa unenn‰ˆist‰ vapaata unta t‰ysin m‰‰rin nautittuani p‰iv‰n iloja, ja joka mieluimmin heitt‰ytyisin olemattomuuden autioon kuiluun, joll'en saisi pysy‰ Euergeteen‰, -- mutta filosoofina min‰ en koskaan, en milloinkaan saata siihen suostua!" "Sinun t‰ytyykin," kuningatar vastasi, "yksin-omaisesti mitata kaikkea henkesi mitalla, sill‰ jumaluus, joka on varustanut sinut runsailla luonnonlahjoilla, j‰tt‰en tuhansia ilman niitt‰, on sen tied‰n jo ammoisista ajoista, tehnyt sinusta sen elimen kuuroksi ja sokeaksi, joka v‰litt‰‰ uskonnollisia ja siveellisi‰ tunteita. Jos t‰m‰ elin sinussa saattaisi kuulla tahi n‰hd‰, niin sin‰ yht‰v‰h‰n kuin min‰k‰‰n saattaisit p‰‰st‰ siit‰ vakuutuksesta, ett‰ n‰m‰ kirjat ovat t‰ynn‰ syv‰‰ totisuutta ja ett‰ ne voimakkaasti valtaavat lukijan mielen. "Ne sitovat noudattajansa tarkkoihin lakeihin, poistavat katkeruuden k‰rsimyksist‰, opettaessaan, ett‰ ankara is‰ l‰hett‰‰ meille vaivoja, jotka milloin esitell‰‰n kasvatuskeinoina, milloin rankaistuksina ankaroiden ja tarkkaan m‰‰r‰ttyjen k‰skyjen rikkomisesta. Heid‰n jumalansa asettaa omituisessa, j‰rk‰ht‰m‰ttˆm‰ss‰, mutta ankarassa viisaudessaan ne, jotka h‰nen k‰skyj‰‰n noudattavat huonolle kiviselle tielle, koetellakseen heid‰n voimiaan, ja antaakseen heid‰n viimeinkin saavuttaa sen ihanan tarkoitusper‰n, jonka he alusta alkaen ovat tunteneet." "Kuinka oudolta n‰m‰ sanat kuuluvat kreikkalaisnaisen lausumina," Euergetes keskeytti sisartaan. "Sin‰ varmaankin puhut juutalaisten ylimm‰isen papin pojan mukaan, joka l‰mpim‰sti ja taitavasti osaa puolustaa julmaa jumalataan." "Min‰ luulin," Kleopatra vastasi, "ett‰ juuri sinua, jossa en tunne mit‰‰n heikkoa, t‰m‰n lujan, ylen voimallisen jumaluus-olennon piti miellytt‰m‰n. Kun ‰skett‰in juutalaisten sotamiesten ˆversti Dositheos, joka on oppinut mies, koetti minun puolisolleni kuvata suurta, ainoata jumalaa, johon h‰nen kansansa niin j‰rk‰ht‰m‰ttˆm‰sti luottaa, silloin minusta meid‰n kauniit, iloiset jumalamme melkein n‰yttiv‰t olevan hauskoja rakastuneita keikaria ja iloisia naisia ankaran, voimakkaan miehen rinnalla, joka voisi niell‰ heid‰t kaikki, jos vaan tahtoisi, niinkuin Kronus omat lapsensa." "Siin‰ se juuri onkin," Euergetes huusi, "mik‰ minua t‰ss‰ harha-opissa etenkin harmittaa. Se h‰vitt‰‰ suruttoman elinhalun, ja joka kerran, kun olen lukenut Hebrealaisten kirjaa, juontuu mieleeni kaikki se, mit‰ en ollenkaan mielell‰ni ajattele. Ik‰‰n kuin kiusallinen velkoja se muistuttaa jokaisesta tehdyst‰ rikoksesta, mutta min‰ puolestani rakastan iloa ja vihaan ik‰v‰‰ varoittajaa. Ja oletkohan sin‰kin, ihanimpani, el‰m‰si paraassa kukoistuksessa..." "Mutta min‰ ihmettelen kaikkea suurta", Kleopatra keskeytti h‰net, "ja eikˆ sinusta tunnu rohkealta ja ihanalta, ett‰ tuo suurenmoinen aate: on ainoastaan yksi voima, joka panee maailman liikkeesen ja t‰ytt‰‰ sen, jota Egyptil‰iset huolellisesti peitt‰v‰t ja salaavat, jota Niilin papit uskaltavat kertoa ainoastaan suosituilleen niist‰, jotka ovat p‰‰sseet heid‰n vanhojen mysteerioittensa osallisuuteen ja jonka hellenil‰iset filosoofit tosin pelotta lausuivat, mutta jota ei viel‰ mik‰‰n helleni ole saattanut kansan uskontoon, ett‰ se aate on Juutalaisten pyh‰ss‰ kirjassa vapaasti ja julkisesti lausuttu? Joll'ei Hebrealaiskansa olisi sinulle niin vastenmielinen ja jos sin‰, niin kuin minun puolisoni ja min‰, olisit ahkerasti tutkistellut heit‰ koskevia seikkoja ja heid‰n uskoaan, niin sin‰ olisit kohtuullisempi heit‰ ja heid‰n kirjojaan kohtaan ja tuota suurta, luovaa ja yll‰pit‰v‰‰ henke‰, heid‰n jumalaansa --" "Sin‰ sekoitat t‰m‰n kateellisen kovin vastenmielisen ja pahasisuisen, maailman tyrannin Aristoteleen yleisen hengen kanssa," Euergetes lausui. "Synneiksi, pelkiksi synneiksi, h‰n nimitt‰‰ enimm‰n siit‰, joka helposti taivuttaa puolelleen, ja jonka sin‰ ja min‰ ja kaikki viisaat Kreikkalaiset tarvitsemme el‰m‰mme nautintoihin. Ja kuitenkin! Jos minun veljeni asuisi Aleksandriassa, niin t‰m‰n jumalan viisaillen palvelijoille varmaankin onnistuisi taivuttaa h‰net t‰m‰n suuren koulumestarin palvelijaksi, joka rankaisee kasvatuksen puutteessa olevia sikiˆit‰‰n tulella ja tuskalla." "Min‰ en tahdo kielt‰‰," Kleopatra vastasi, "ett‰ minustakin Juutalaisten oppi on jotakin huolestuttavaa ja ett‰ seuraamalla sit‰ samalla katkeroittaa el‰m‰ns‰ ilon. Mutta olkoon kylliksi n‰ist‰ asioista, joita min‰ yht‰v‰h‰n kuin sin‰k‰‰n tahtoisin nauttia jokap‰iv‰isen‰ ravintona. Iloitkaamme, ett‰ olemme Hellenej‰ ja menk‰‰mme viimeinkin aterioimaan. Pelk‰‰np‰, ett‰ kovin niukassa m‰‰r‰ss‰ olet t‰‰ll‰ lˆyt‰nyt sen, mit‰ hait." "Ei, ei, min‰ tunnen t‰n‰ p‰iv‰n‰ olevani niin omituisesti liikutettuna, ja Aristarkkoksen kanssa tyˆskentelemisest‰ ei kuitenkaan olisi mit‰‰n l‰htenyt. Vahinko vaan, ett‰ aloimme puhua noista barbaarilaisista asioista, on niin paljon kauniimpia ja mielt‰ ylent‰v‰mpi‰ aineita. Muistatko viel‰, miten yhdess‰ luimme murhen‰ytelmien kirjoittajia ja Platoa." "Ja miten sin‰ maantiedett‰ esitelt‰iss‰ usein puutuit opettajamme Agatharkhideen puheesen huomauttaaksesi h‰nt‰ h‰nen erehdyksist‰‰n? Oletko Kyreness‰ pitkitt‰nyt noita opintojasi?" "Tietysti! Onpa todellakin oikein vahinko, Kleopatra, ett'emme ole en‰‰ niin kuin silloin. Ei kenenk‰‰n kanssa, ei edes Aristarkkoksen, ole niin hauska ja etuisa keskustella ja v‰itell‰, kuin sinun. Jos sin‰ Perikleen aikoina olisit el‰nyt Athenassa, niin kenties sin‰, kuolemattoman Aspasian asemesta olisit ollut h‰nen yst‰v‰tt‰rens‰. T‰m‰ Memphis ei varmaankaan ole oikea paikka sinulle; muutamaksi kuukaudeksi sinun kumminkin pit‰isi vuodessa j‰lleen tuleman Aleksandriaan, joka nyky‰‰n on paljoa etev‰mpi Athenaa." "Min‰ en en‰‰ sinua tunne," Kleopatra sanoi, h‰mm‰styneen‰ katsellen velje‰‰n. "Niin lempe‰sti, vakavasti ja veljellisesti en min‰ ole kuullut sinun puhuvan ‰itimme kuoleman j‰lkeen. Sinulla taitaa olla jotakin eritt‰in suurta vaadittavana meilt‰." "Siit‰ n‰et, kuinka kiitt‰m‰tˆnt‰ on, jos kerrankin annan syd‰meni puhua muitten ihmisten tavoin. Minulle k‰y samoin, kuin paimenpojalle sadussa, suden tallessa! Min‰ olen niin usein k‰ytt‰ytynyt ep‰veljellisesti, ett‰ sin‰ luulet minun naamio kasvoin edess‰ l‰hestyv‰n, kun veljellisen‰ n‰ytt‰yn. Jos minulla olisi jotain erityist‰ sinulta vaadittavana, niin odottaisin huomiseksi, sill‰ syntym‰p‰iv‰n‰ ei t‰ss‰ maassa sokea kerj‰l‰inenk‰‰n mielell‰‰n kiell‰ mit‰‰n rammalta toveriltaan." "Jospa vaan tiet‰isimme, mit‰ haluat, niin Philometor ja min‰ sen kovin mielell‰mme t‰ytt‰isimme, vaikka sin‰ aina pyyd‰t jotakin mahdotonta. Meid‰n n‰yt‰nnˆst‰mme ei tulekaan mit‰‰n, -- mutta min‰ pyyd‰n sinua. ZoÎ, vie tytˆt pois: minulla on viel‰ muutamia sanoja puhuttavana kahden kesken veljelleni." Naisten l‰hdetty‰ kuningattaren luota, t‰m‰ jatkoi: "Olenpa oikein pahoillani, ett‰ paras osa syntym‰p‰iv‰juhlastasi ei olekaan onnistunut niin eritt‰in hyvin, sill‰ Serapiin papit salaavat ilke‰sti meilt‰ Heben, jonka suhteen Lysias on tehnyt meid‰t niin uteliaiksi. Asklepiodor n‰kyy pit‰v‰n pikku Hebe‰ k‰tkettyn‰ ja menee rˆyhkeydess‰‰n niin pitk‰lle, ett‰ ilmoittaa meille tytˆn muka olevan ryˆstetyn temppelist‰ ja syytt‰‰ meit‰ tytˆn poisviennist‰ ja vaatii meit‰ kaikkien toveriensa nimess‰ antamaan h‰nt‰ takaisin." "Sin‰ menettelet v‰‰rin miest‰ kohtaan, sill‰ kyyhkyisemme on seurannut er‰‰n uroskyyhkyisen kuherrusta, joka ei suo h‰nt‰ minulle ja nyt paraillaan suutelee h‰nt‰ pes‰ss‰‰n. Min‰ olen petetty, enk‰ tuskin tarvitse suuttuakaan Roomalaiseen, sill‰ h‰nen oikeutensa olivat vanhemmat kuin minun." "Roomalaisenko?" Kleopatra kysyi, vaaleten hyp‰ht‰ess‰‰n pystyyn istuimeltaan. "Mutta se ei ole mahdollista. Sin‰ ajat Euleuksen kanssa samaa asiaa ja koetat suututtaa minua Publius Scipioon. Jo juhla-ateriassa sin‰ olet n‰ytt‰nyt katsovan karsaasti h‰neen." "Sin‰ taas n‰yt sit‰ l‰mpim‰mmin h‰nt‰ suosivan. Mutta ennenkuin n‰yt‰n toteen, etten valhettele enk‰ laske leikki‰, tahtoisin sinulta kysy‰: Mink‰ puolesta t‰m‰ mies, t‰m‰ pitk‰ niminen Publius Cornelius Scipio Nasica, h‰nen patrisi-ylpeytt‰‰n lukuun ottamatta, on parempi kuin kuka kaunis soma vartaloinen ja p‰‰tt‰v‰inen Makedonialainen hyv‰ns‰ teid‰n henkivartija joukostanne? H‰n on tyly ja k‰rk‰s niinkuin hapan omena ja suorastaan kaikkea hyv‰‰, mit‰ sin‰, hieno ajatteliatar, sin‰ kaunis ja sulopuheinen filosoofitar, taidat sanoa, t‰m‰ niukasti sivistynyt henki yht‰ v‰h‰n on kunnioittava, kuin Nubialainen merimies Sapphon Oodia." "Juuri se," kuningatar huudahti, "tekee h‰net minun silmiss‰ni niin suuriarvoiseksi, ett‰ h‰n on toisenlainen kuin me kaikki muut, jotka -- miten sanoisinkaan -- jotka aina ajatellessamme matkimme toista ja autamme aina jalkamme samaan vakoon, jota pitkin meid‰n koulumme edustaja on kulkenut, jotka suljemme henkemme toisten leikkaamiin ajatusmalleihin ja puhuessamme vastenmielisesti k‰ymme koulussa oppiemme rheetorisien muotojen rajaviivojen yli! Sin‰ olet murtanut n‰m‰ siteet, mutta sinunkin voimakkaassa hengess‰si on viel‰ j‰lke‰ niist‰: Publius Scipio sit‰ vastoin ajattelee, n‰kee ja puhuu t‰ydelleen mist‰‰n riippumatta ja suoran j‰rkens‰ kautta h‰n vaivatta ja erityisett‰ koulutuksetta lˆyt‰‰ oikean k‰sitteen. H‰nen seurustelunsa virvoittaa minua niinkuin raitis ilma, jota hengit‰n, astuessani pyh‰n savun tuoksun t‰ytt‰m‰st‰ temppelist‰ ulkoilmaan, niin kuin leip‰ ja maito, joita ‰sken saaristossa matkustaessamme talonpoika meille tarjosi, kun kokonaiseen vuoteen emme olleet syˆneet muuta kuin herkkuja." "H‰nell‰ siis on lapsen hyv‰t ominaisuudet", Euergetes keskeytti sisartaan. "Ja jos se yksin tekee Roomalaisen sinun silmiss‰si niin arvokkaaksi, niin sinun pikku poikasi aivan pian t‰ytt‰‰ Corneliolaisen paikan." "Eip‰ niink‰‰n pian! ei, vasta tultuaan vanhemmaksi kuin sin‰ nyt olet, ja mieheksi, oikeaksi mieheksi kiireest‰ kantap‰‰h‰n saakka, sill‰ semmoinen on Publius! Min‰ luulen, en, min‰ tied‰n, ettei h‰n saata taipua mihink‰‰n alhaiseen tekoon, ettei h‰n saata olla valheellinen suunsa eik‰ silmiens‰ puolesta eik‰ saata teeskennell‰ tunteita, joita h‰n ei tunne." "Miksi olet niin kiivas, sisko? Niin paljon intoa ei t‰n‰‰n tarvita! Tied‰th‰n, ett‰ min‰ olen t‰n‰‰n lempe‰ll‰ tuulella, ja ettei t‰m‰ innostus sinulle ollenkaan sovi ja ettei Roomalainen laisinkaan ole ansainnut sit‰, ett‰ sin‰ h‰nen t‰htens‰ joudut intoihisi. Tuo veitikka on minun n‰hteni uskaltanut katsella sinua, niinkuin Paris Helenaa, ennenkuin h‰n ryˆsti h‰net, h‰n on juonut sinun maljastasi eik‰ varmaankaan t‰n‰ aamuna ole peruuttanut, mit‰ h‰n eilen illalla uskalsi sanoa sinulle silmill‰‰n ja luultavasti myˆskin suullaan. Ja kuitenkin h‰n oli tuskin tuntiakaan ennen k‰ynyt kuolleitten kaupungissa noutamassa rakastettuaan synk‰n Serapiin temppelist‰ iloisemman Eroksen temppeliin." "Se sun pit‰‰ n‰ytt‰m‰n toteen!" Kuningatar huudahti kovin liikutettuna, "Publius on minun yst‰v‰ni..." "Ja min‰ olen sinun yst‰v‰si." "Aivan vastaista on k‰ytˆksesi jo useinkin osoittanut ja nyt sin‰ taas uudelleen valhettelemalla ja peitt‰m‰ll‰ --" "Sin‰ n‰yt", Euergetes keskeytti sisartaan, "sin‰ n‰yt ep‰filosoofilliselta Roomalaiselta lemmitylt‰si oppineen, ilmaisemaan harmiasi erinomaisen luonnollisella tavalla, mutta min‰ olen t‰n‰‰n, kuten jo sanoin, lempe‰ kuin kissan poikanen..." "Euergetes ja lempe‰!" Kleopatra nauroi v‰kin‰isesti. "Sin‰ ainoastaan liikut hiljaan kuin kissa lintua v‰ijyess‰‰n, ja lempeydell‰si sin‰ ainoastaan peittelet jota kuta ilke‰t‰ puuhaa, jonka me vahingoksemme pian kyll‰ saamme oppia tuntemaan. Sin‰ olet t‰n‰p‰iv‰n‰ puhunut Euleuksen kanssa, joka pelk‰‰ ja vihaa Publiusta, ja minusta melkein n‰ytt‰‰ silt‰, kuin te solmiaisitte vehkeit‰ h‰nt‰ vastaan, mutta jos te uskallatte heitt‰‰ ainoatakaan kive‰ h‰nen tielleen, vahingoittaa ainoatakaan h‰nen hivuskarvoistaan, niin min‰ olen teille n‰ytt‰v‰, ett‰ heikko nainenkin saattaa olla pelj‰tt‰v‰. Nemesis ja Kostottaret, Alektosta aina Megeriaan saakka, jotka ovat kauheimmat jumalista, ovat naisia." Kleopatra oli, kiukkuisesti purren hammasta pikemmin k‰hisev‰ll‰ ‰‰nell‰ kuiskuttanut kuin lausunut n‰m‰ sanat ja samalla uhaten kohottanut pient‰ nyrkki‰‰n velje‰‰n kohti; mutta Euergetes pysyi aivan tyynen‰, kunnes Kleopatra oli puhunut loppuun. Sitten h‰n astui askeleen h‰nt‰ l‰hemm‰ksi, pani k‰det ristiin rinnalleen ja kysyi matalammalla ‰‰nell‰: "Oletko aivan narrimaisesti rakastunut t‰h‰n Publius Cornelius Scipio Nasicaan, vai aiotko k‰ytt‰‰ h‰nt‰ ja h‰nen ylh‰isi‰ Roomassa asuvia sukulaisiaan minua vastaan?" Vimmaantuneena ja v‰h‰‰k‰‰n s‰ik‰htym‰tt‰ veljens‰ tuimista silm‰yksist‰, kuningatar kerke‰sti vastasi: "T‰h‰n hetkeen saakka on kenties ainoastaan edellinen n‰ist‰ ollut tosi, sill‰ mit‰ minulla on puolisostani? Mutta jos sin‰ pitkit‰t niin kuin olet alkanut, niin alan mietti‰, miten voisin Tiiberin rannoilla edukseni k‰ytt‰‰ h‰nen vaikutustaan ja mieltymyst‰‰n." "Mieltymyst‰‰n!" Euergetes huusi ja nauroi samalla niin kovasti ja rajusti, ett‰ teltan ovella kuunteleva ZoÎ huudahti hiljaan ja Kleopatra per‰ytyi askeleen h‰nest‰. -- "Ett‰ sin‰, viisaista viisain, joka kuulet kasteen putoamisen, joka n‰et hein‰n kasvavan ja t‰‰ll‰ Memphiiss‰ tunnet jokaisen Aleksandriassa tahi Syriassa jopa Roomassakin sytytetyn tulen savun hajun, ett‰ sin‰, minun ‰itini tyt‰r, niin umpim‰hk‰‰n silmittˆm‰sti ihastut hartehikkaasen poikaan, ik‰‰nkuin lihavan k‰sityˆl‰isen tyt‰r tahi joku kutojatyttˆ! T‰m‰ oppimaton Adonis, joka oivallisesti k‰ytt‰‰ hyˆdykseen outoa ja j‰ykk‰‰ olemistapaansa ja omistamaansa suurta valtaa, sytytt‰‰ksens‰ tuleen naisten syd‰mi‰, yht‰ v‰h‰n v‰litt‰‰ Kleopatrasta vaimona, kuin min‰ siit‰ savimaljasta, josta minulle janotessani tarjotaan vett‰. Sin‰ tahdot k‰ytt‰‰ h‰nt‰ Tiiberin rannoilla eduksesi, mutta h‰n enn‰tt‰‰ ennen sinua ja saattaa sinun kauttasi ilmi, mit‰ Niilivirran partailla tapahtui ja mit‰ senaatti haluaa tiet‰‰. "Sin‰ et usko minua, eik‰ kukaan usko mielell‰‰n sit‰, mik‰ h‰nen omissa silmiss‰‰n alentaa h‰nen omaa itse‰‰n, ja miksi uskoisitkaan minua? Kumminkin min‰ myˆnn‰n, ett‰ min‰ arvelematta k‰ytt‰isin valhetta hyv‰kseni, jos min‰ valheellisuuden kautta toivoisin p‰‰sev‰ni pitemm‰lle kuin suuresti ylistetyn jumalaisen totuuden, joka, jopa itse Platonkin mielest‰, on sukua maallisen kauneuden kanssa, mutta useasti n‰ytt‰‰ olevansa yht‰ hyˆdytˆn, kuin viimeksimainittukin, sill‰ kaunis ja hyˆdyllinen ovat tuhannen kertaa ristiriidassa kesken‰‰n ja ainoastaan kymmenesti sopusoinnussa. Nyt kumisee vaskilevy jo kolmatta kertaa. Jos tahdot n‰hd‰ todistetuksi, ett‰ Roomalainen, tuntia ennen k‰ynti‰‰n t‰n‰ aamuna sinun luonasi, vei pikku Heben temppelist‰ ja ett‰ h‰n on k‰skenyt h‰net kuvanveist‰j‰ Apollodorin luo Memphiisen, niin k‰y luonani huoneissani varhain huomis-aamuna ensim‰isen uhrin j‰lkeen. Sin‰ toivottanet minulle muutoinkin silloin onnea. Ota lapsesi mukaasi, sill‰ min‰ aion antaa heille lahjoja. Voisithan sin‰ jo t‰n‰‰n aterioidessa kysy‰ Roomalaiselta itselt‰‰n, mutta h‰n tuskin tullee saapuville, sill‰ Eros antaa ˆiseen aikaan paraimmat lahjansa, ja koska Serapiin temppeli auringon laskun j‰lkeen on suljettu, niin ei Publius viel‰ koskaan ole n‰hnyt Irene‰‰n illalla. Uskallanko odottaa sinua lapsinesi ensim‰isen uhrin j‰lkeen?" Ennenkuin Kleopatra enn‰tti vastata t‰h‰n kysymykseen, torventoitotus kuului j‰lleen ja Kleopatra sanoi: "Se on Philometor, joka noutaa meit‰ juhla-aterialle. Min‰ tahdon itse antaa Roomalaiselle aihetta puolustaa itse‰‰n, vaikka min‰ sinun syytˆksest‰si huolimatta lujasti luotan h‰neen. T‰n‰ aamuna min‰ kysyin h‰nelt‰ vakavasti, oliko totta, ett‰ h‰n hehkuen lempi yst‰v‰‰ns‰ vieh‰tt‰v‰‰ Hebe‰, ja h‰n kielsi sen vakavalla, miehekk‰‰ll‰ tavallaan, ja uskaltaessani ep‰ill‰ h‰nen suoruuttaan, h‰nen vastauksensa oli oivallinen ja sivistyneimm‰llekin sopiva. H‰n pit‰‰ totuutta suurempi arvoisena kuin sin‰. Totuudessa pysymist‰, h‰n sanoi, ei h‰n ainoastaan pit‰nyt kauniina ja oikeana, vaan myˆskin viisaana, sill‰ valhe tuottaa ainoastaan pieni‰ lyhytik‰isi‰ etuja, jotka ˆisen sumun tavoin hajoovat ja katoavat, niinpian kuin aurinko nousee, mutta totuus taas on kun itse auringon valo, joka kuinka usein se pimentyneekin, aina yh‰ uudelleen tulee n‰kyviin. Se, h‰n sanoi, tekee valhettelijan h‰nen silmiss‰‰n eritt‰in halveksittavaksi, ett‰ h‰nen, p‰‰st‰kseen tarkoituksensa perille, aina t‰ytyy erityisell‰ painolla ilmaista, miten halveksittavana h‰n pit‰‰ jokaista, joka tekee samoin kuin h‰n itse. Valtion ohjaaja ei aina saata pysy‰ totuudessa ja min‰ olen useinkin poikennut siit‰, mutta seurustelu Publiuksen kanssa oli uudelleen her‰tt‰nyt vireille paljon hyv‰‰, joka t‰‰ll‰ rinnassani jo uinahtaen oli ummistanut silm‰ns‰, ja jos t‰m‰kin mies olisi semmoinen, kuin te kaikki muut, niin silloin min‰ seuraan sinua, Euergetes, tiell‰si ja nauran hyveelle ja totuudelle, ja asetutan niille jalustoille, joitten p‰‰ll‰ Zenon ja Antistheneen kuvapatsaat ovat, Aristippoksen ja Strotan." "Tahdotko j‰lleen antaa muutella filosofien p‰it‰?" kuningas Philometor kysyi, joka telttaan astuessaan oli kuullut Kleopatran viimeiset sanat, "ja annetaanko kunniapaikka Aristippokselle? Minun mielest‰ tuo voi olla oikein, vaikka h‰n opettaa, ett‰ ihmisen pit‰‰ sovittaa olosuhteet itsens‰ mukaan ja ett'ei h‰nen itsens‰ tarvitse mukaantua niitten mukaan. Sit‰ on luultavasti helpompi vaatia, kuin totuttaa, eik‰ se kellek‰‰n ole mahdollisempi, kuin kuninkaalle, jonka niinkuin meid‰n, t‰ytyy menetell‰ oikeuden mukaisesti sek‰ Kreikkalaisten ett‰ Egyptil‰isten kanssa ja viel‰ p‰‰lle p‰‰tteeksi mukaantua Roomankin mukaan. Ja samalla ei saa unhoittaa kateellista velje‰‰n, jonka kanssa on jakanut valtakuntansa! Jos moni tiet‰isi, kuinka paljon h‰nell‰ kuninkaana olisi lukemista ja kirjoituttamista, niin kyll‰ j‰tt‰isi ruunun saavuttamis-puuhat sikseen! Vasta puoli tuntia sitten lakkasin anomus- ja pyyntˆkirjeit‰ tarkastelemasta ja hyv‰ksym‰st‰. Joko sin‰ olet saanut omasi valmiiksi, Euergetes? Sinun luoksesi oli kokoontunut viel‰ enemm‰n, kuin meid‰n." "Tunnissa oli kaikki p‰‰tetty," toinen huolettomasti vastasi. "Minun silm‰ni ovat nopeammat kuin sinun esilukijasi kieli, ja minun vastauksenani tavallisesti on vain kolme sanaa, sinun sen siaan sanellessasi kirjureillesi pitki‰ juttuja. Siten min‰ valmistun, ennen kuin sin‰ tuskin olet alkanutkaan, ja kuitenkin min‰ voisin, jollei se k‰visi liian pitk‰lliseksi, luetella sinulle jokaisen kohtauksen, joka kuukauden kuluessa on minulle esitetty, ja selitt‰‰ kaikki sen yksityisseikat." "Sit‰ min‰ en voisi," Philometor sanoi hiljaisesti, "mutta min‰ tunnen sinun nopean ‰lysi ja hyv‰n muistosi ja ihmettelen niit‰." "Siit‰ n‰et, ett‰ min‰ paremmin sovin kuninkaaksi kuin sin‰," Euergetes nauroi. "Sin‰ olet liian heikko ja kykenem‰tˆin hallitsemaan! J‰t‰ hallitus minun huostaani! Min‰ t‰yt‰n aarre-aittasi vuosittain kullalla ja pyyd‰n sinua Kleopatran kanssa ainaiseksi asettumaan Aleksandriaan ja yhdess‰ minun kanssani asumaan kuninkaan palatsissa ja Bruchiumin puutarhoissa. Sit‰paitse min‰ myˆskin nimit‰n pikku Philopatorin vallanperij‰ksi, sill‰ min‰ itse en ollenkaan halua ainaiseksi liitt‰yty‰ vaimoon, kun Kleopatra kerran on sinun. T‰m‰ ehdotus on rˆyhke‰, mutta ajatteleppas vaan, Philometor, kuinka paljon aikaa sinulle, jos k‰yt‰t tilaisuutta, j‰isi musiikkiisi, n‰yttelyihisi Juutalaisten kanssa ja muihin mielitoimiin." "Sin‰ et koskaan n‰y tiet‰v‰n kuinka pitk‰lle uskallat ivassa k‰yd‰," Kleopatra keskeytti velje‰‰n. "Muuten sin‰kin k‰yt‰t yht‰ paljon aikaa kielitieteellisiin ja luonnontieteellisiin tutkimuksiisi, kuin h‰n musiikkiinsa ja hyˆdytt‰viin keskusteluihin oppineitten muukalaisten kanssa." "Aivan oikein," Philometor puuttui puolisonsa puheesen, "pikemmin sinua voisi lukea Museumin oppineitten joukkoon kuin minua." "Mutta eroitus meid‰n v‰lill‰", Euergetes vastasi, "on siin‰, ett‰ min‰ aina vihaan saakka halveksin Aleksandriassa asuvia filosoofillisia lˆrpˆttelijˆit‰ ja kirjatoukkia, mutta rakastan innokkaasti tiedett‰, niin kuin lemmitty‰ni; sin‰ sit‰vastoin hemmoittelet oppineita, mutta tuiki v‰h‰n v‰lit‰t tieteest‰." "J‰tt‰k‰‰mme se sikseen," Kleopatra pyysi. "Luullakseni, te molemmat ette viel‰ koskaan ole olleet puolta tuntia yhdess‰, Euergeteen aloittamatta riitaa, jota Philometor lopulta koettaa hyv‰ll‰ sovittaa. Vieraat ovat jo kauan meit‰ odottaneet. Oliko Publius Scipiokin jo n‰kyviss‰?" "H‰n on l‰hett‰nyt pyyt‰m‰‰n anteeksi," kuningas vastasi ja raapi samalla Kleopatran papukaijan p‰‰t‰ ja eroitti hyppysill‰‰n sen hˆyheni‰. "Korintholainen Lysias istuu tuolla alhaalla eik‰ sano tiet‰v‰ns‰, mihin h‰nen yst‰v‰ns‰ on joutunut." "Mutta me sen tied‰mme," Euergetes sanoi ja katseli hiukan ylenkatseellisesti kuningatarta. "Philometorin ja Kleopatran luona on kyll‰ hyv‰ olla, mutta viel‰ parempi on Eroksen ja Heben. Sin‰ n‰yt‰t kalpealta, sisko, kutsunko ZoÎsi?" Kleopatra pudisti ‰‰neti p‰‰t‰‰n, istuutui nojatuoliin ja antoi vartalonsa ja kauniisti koristetun p‰‰ns‰ vaipua niin alas, ett‰ olisi luullut h‰nen olevan kovin v‰syksiss‰. Euergetes k‰‰nsi h‰nelle selk‰ns‰ ja keskusteli veljens‰ kanssa v‰h‰p‰tˆisist‰ asioista, mutta Kleopatra veti viuhkaimellaan valkoisen lattiamaton villaan milloin suoria milloin v‰‰ri‰ viivoja ja katseli ajattelevaisena jalkojaan. H‰nen katseensa sattuivat silloin h‰nen jalokivill‰ runsaasti koristettuihin sandaaleihinsa ja hienoihin varpaisinsa, joita h‰n usein mielihyv‰ll‰ oli katsellut; mutta t‰llˆin niitten n‰keminen n‰ytti loukkaavan h‰nt‰, sill‰ noudattaen ‰killist‰ p‰‰h‰n pistosta, h‰n irroitti siteen, pyyhk‰isi vasemmalla jalallaan keng‰n oikeasta, potkaisi sen luotaan ja sanoi puolisonsa puoleen k‰‰ntyen: "On jo myˆh‰‰n, min‰ en voi aivan hyvin ja te voitte aterioita minutta!" "Parantavan Ibiin nimess‰," Philometor huusi, puolisotaan l‰hestyen, "sin‰ n‰yt‰t kipe‰lt‰. Kutsutammeko l‰‰k‰ri‰. Eikˆ se todellakaan ole muuta, kuin tavallista p‰‰nkivistyst‰? Kiitos jumalien! Mutta ett‰ sinun juuri t‰n‰‰n piti voiman pahoin; minulla olisi ollut niin paljon sanomista ja mik‰ t‰rkeint‰ on, meid‰n n‰yt‰ntˆmme ei viel‰ l‰hesk‰‰n ole valmis. Jollei t‰t‰ onnetonta Hebe‰ olisi!..." "H‰n on hyviss‰ k‰siss‰," Euergetes keskeytti velje‰‰n. "Roomalainen, Publius Scipio on vienyt h‰net suojaan; luultavasti huomenna lahjoittaakseen h‰net minulle kiitokseksi kyrenel‰isist‰ hevosistani, jotka min‰ t‰n‰‰n h‰nelle annoin. Kuinka kauniit silm‰si s‰kenˆiv‰t, siskoni; varmaankin t‰m‰ hyv‰ ajatus ilahuttaa sinua! T‰n‰ iltana Corneliolainen varmaankin harjoittaa pikku Hebe‰ teht‰v‰‰ns‰, ett‰ h‰n huomenna voisi hyvin toimittaa asiansa. Jos me olemme erhettyneet, jos Publius on kiitt‰m‰tˆn ja itse tahtoisi pit‰‰ kyyhkysens‰, niin voihan siin‰ tapauksessa sinun kamarineitosi kaunis Atheenatar ThaÔs, olla Heben‰. Mit‰ siit‰ arvelet, Kleopatra?" "Ett‰ min‰ haluan p‰‰st‰ mokomasta ivasta," kuningatar kiivaasti sanoi. "Ei kukaan minusta v‰lit‰, ei kukaan s‰‰li minun tuskiani ja min‰ k‰rsin turhaan! Euergetes pilkkaa minua, sin‰ taas Philometor, tahtoisit mieluummin vied‰ minut tuonne alas. Kunhan vaan juhla-ateriaa ei h‰irit‰, kunhan vaan saadaan iloita rauhassa! Sorrunko min‰ samalla maahan, vai en, kuka siit‰ huolii!" N‰in sanoessaan kuningatar puhkesi itkuun ja tyˆnsi tylysti puolisonsa luotaan, kun t‰m‰ yritti rauhoittaa h‰nt‰. Viimeinkin h‰n pyyhki silmi‰‰n ja sanoi: "Menk‰‰ alas, vieraat odottavat." "Heti armaani," Philometor vastasi. "Jotakin minun viel‰ pit‰‰ kertoa sinulle, koska tied‰n sen her‰tt‰v‰n osan ottoasi. Roomalainen on lukenut sinulle kirjeen, jossa anotaan armoa Krematistein p‰‰llikˆlle ja kuninkaallista heimoa olevalle Philotaalle, jossa myˆskin kovasti syytet‰‰n Euleusta. Min‰ olin puolestani kernas t‰ytt‰m‰‰n tahtoasi ja armahtamaan miest‰, joka on onnettomien ruukunkantajattarien is‰, mutta ennenkuin mit‰‰n p‰‰tin, luetin kultakaivoksiin l‰hetettyjen nimilistat, ja silloin huomattiin, ett‰ Philotas, ja h‰nen puolisonsa jo puoli vuotta sitten olivat kuolleet. Kuolema on siis ratkaissut t‰m‰n asian, enk‰ min‰ saattanut tehd‰ Publiukselle ensim‰ist‰ palvelusta, jota h‰n meilt‰, viel‰p‰ eritt‰in l‰mpim‰sti, pyyt‰‰. Min‰ olen siit‰ pahoillani h‰nen t‰htens‰ sek‰ Philotas paran, josta ‰itimme suuresti piti." "Korpit heid‰t syˆkˆˆt!" Kleopatra vastasi ja painoi otsaansa norsunluiseen kehykseen joka ymp‰rˆi h‰nen tuolinsa t‰ytetty‰ selk‰nojaa. "Min‰ pyyd‰n teit‰ viel‰ kerran, vapauttamaan minua pitkist‰ puheistanne." Molemmat kuninkaat noudattivat t‰ll‰ kertaa h‰nen pyyntˆ‰‰n. Kun Euergetes tarjosi h‰nelle k‰tt‰‰n, h‰n sanoi silm‰t maahan luotuina ja pist‰en viuhkaimellaan maton villaan: "Varhain huomis aamuna aion k‰yd‰ luonasi." "Ensim‰isen uhrin j‰lkeen," Euergetes siihen lis‰si. "Jos min‰ sinut oikein tunnen, niin sinua on se ilahuttava, mit‰ saat kuulla luonani; suuresti ilahuttava, luulisin min‰! Tuo lapset mukanasi, sit‰ pyyd‰n sinulta syntym‰p‰iv‰ni johdosta." KAHDESKYMMENES LUKU. Viipym‰tt‰ kiitiv‰t Memphiin katuja pitkin kuninkaan vaunut, joissa Klea seisoi vartiav‰estˆn p‰‰llikˆn viittaan ja hattuun puettuna. Niinkauvan kuin h‰n n‰ki huoneita ja valaistuja ikkunoita molemmilla puolillaan ja kohtasi meluavia sotamiehi‰ ja k‰sityˆl‰isi‰, jotka hiljaan, lyhty omassa tahi orjansa k‰dess‰, palasivat kotiinsa ravintoloista ja tyˆhuoneistaan myˆh‰isest‰ iltatyˆst‰, vallitsi h‰ness‰ ainoastaan katkera viha Publiukseen, ja t‰m‰n ohessa h‰nelle aivan outo tunne, joka kiihdytti h‰nen vertaan ja milloin melkein tukahutti h‰nen syd‰mens‰ tykytyksen, milloin taas saattoi sen huimaan liikkeesen, nimitt‰in se aatos, ett‰ Corneliolainen oli kurja raukka. Ilke‰ll‰ viekoittelemistaidolla h‰n oli koettanut pyyt‰‰ pauloihinsa ja luokseen vet‰‰ jonkun heist‰, sama sitten oliko se h‰n vai h‰nen sisarensa? "Minun suhteeni," h‰n ajatteli, "ei h‰n uskaltanut toivoa p‰‰sev‰ns‰ m‰‰r‰ns‰ p‰‰h‰n, ja n‰hdess‰‰n, ett‰ min‰ ymm‰rsin puolustaa itse‰ni, h‰n viekoitteli vastustukseen kykenem‰ttˆm‰n lapsi paran mukaansa turmellakseen h‰net ja syˆst‰kseen h‰net h‰pe‰‰n ja onnettomuuteen. Ja samonkuin h‰nen Roomansa tiet‰‰ temmata itselleen toisen maan toisensa j‰lkeen, samoin t‰m‰ ilke‰ mieskin tekee. Niinpian kuin Euleus roiston kirje oli joutunut h‰nen k‰siins‰, h‰n luuli olevansa oikeutettu uskomaan, ett‰ h‰n silm‰yksill‰‰n oli lumonnut minutkin ja ett‰ min‰ levittelin siipi‰ni h‰nen syliins‰ lent‰‰kseni; silloin h‰n tavoitteli himoissaan k‰dell‰‰n minua ja luopui kuninkaallisen aterian loistosta ja nautinnoista, yˆll‰ er‰maahan l‰hte‰kseen ja siell‰, onpa viel‰ rankaisevia jumalia, siell‰ joutuakseen kauheaan kuolemaan!" T‰ydellinen pimeys ymp‰rˆi h‰nt‰, sill‰ mustat pilvet peittiv‰t kirkkaan kuun. Memphis oli jo h‰nen takanaan, ja vaunut kiitiv‰t korkean palmulehdon kautta, miss‰ puolen p‰iv‰n aikaankin synk‰t varjot himmensiv‰t valoa. Kun t‰ss‰ paikassa se ajatus, ett‰ viekoittelija oli kuoleman oma, j‰lleen her‰si h‰nen sielussaan, h‰nest‰ tuntui, kuin ‰kki‰ kirkas leimuava valo olisi syttynyt h‰ness‰ ja h‰nen ymp‰rill‰‰n, ja h‰n olisi saattanut puhjeta ilohuutoon niinkuin verikostoa etsiv‰, joka riemuiten polkee jalallaan voitetun verivihollisensa rintaa. Lujasti h‰n puri hampaitaan yhteen ja tarttui vyˆhˆns‰, johon Krates sep‰n veitsi oli pistetty. Jos h‰nen vieress‰‰n oleva ajaja olisi ollut Publius, niin ilolla h‰n olisi iskenyt aseensa h‰nen rintaansa ja sitten itse heitt‰ytynyt hevosten kavioiden ja vaunujen vaskisten pyˆrien alle. Tahi ei! Viel‰ mieluummin h‰n olisi lˆyt‰nyt h‰net kuolevana er‰maasta ja, ennenkuin h‰nen syd‰mens‰ tykytys taukoaisi, huutanut h‰nen korvaansa, kuinka suuresti h‰n h‰nt‰ vihasi, ja sitten, kun ei en‰‰ mik‰‰n hengenveto h‰nen rintaansa kohotellut, sitten h‰n mielell‰‰n olisi heitt‰ytynyt h‰nen ylitsens‰ ja huulillaan suudellut h‰nen sammuvia silmi‰‰n. H‰nen hurjin kostonhimonsa oli yhtynyt h‰nen lemmekk‰‰n syd‰mens‰ hell‰‰n s‰‰lin ja hempeisin toiveisin eroittamattomasti, niin kuin synk‰n virran tummat aallot sekaantuvat toisen kirkkaampiin laineisin. Jokainen intohimoinen halu, joka t‰h‰n saakka oli nukkunut h‰nen sielussaan, oli valloillaan ja kohotti korkealle ‰‰nt‰‰n, halki er‰maan ˆisen pimeyden. Riehuen ja raivoten, voitolle p‰‰sten ja toisiaan maahan paiskien taistelivat h‰nen rinnassaan himot, joita viha h‰nelle huusi ja rakkaus kuiskasi h‰nen korvaansa vieh‰tt‰v‰n vienolla ‰‰nell‰‰n. Niinkuin naarastiikeri h‰n olisi t‰ll‰ matkalla voinut heitt‰yty‰ uhrinsa yli, niin kuin hylj‰tty vaimo h‰n olisi voinut polvillaan kerj‰t‰ Publiukselta kielletty‰ rakkautta. H‰n oli kokonaan unhoittanut ajan ja paikan ja h‰n her‰si ik‰‰nkuin hurjasta mielt‰ huumaavasta unesta, vaunujen ‰kki‰ pys‰htyess‰ ja ajajan h‰nelle korkealla ‰‰nell‰ huutaessa. "Perill‰ ollaan, t‰‰lt‰ minun t‰ytyy palata!" Klea s‰ps‰hti, veti viitan lujemmin ymp‰rilleen, hypp‰si tielle ja j‰i siihen liikkumatta seisomaan kunnes ajaja sanoi: "Min‰ en ole hevoisiani s‰‰st‰nyt, jalo herraseni. Enkˆ saa ollenkaan, ensink‰‰n juomarahaa?" Klealla oli ainoastaan kaksi hopeadrakmaa, joista toinen oli h‰nen omansa toinen Irenen. Kuningas oli viimeisen edellisen‰ ‰itins‰ kuolinp‰iv‰n‰ lahjoittanut rahasumman Serapiin temppelin palvelijoille ja palvelijattarille jaettavaksi, ja siit‰ h‰n ja h‰nen sisarensa olivat kumpikin saanut osansa. Klea piti niit‰ molempia pieness‰ pussissa, jossa myˆskin oli h‰nen ‰itins‰ erohetkell‰ antama sormus, ja Serapion erakon amuletti. Tyttˆ otti molemmat drakmat ja antoi ne ajajalle, joka hyppysill‰‰n koetettuaan runsasta lahjaa hevosiaan k‰‰nt‰ess‰‰n huusi h‰nelle: "Toivotan hauskaa yˆt‰ ja Aphroditen ja kaikkein lemmett‰rien suojaa!" "Irenen drakma!" Klea itsekseen mumisi, ajokalujen poistuessa. H‰nen sisarensa herttainen kuva ilmaantui h‰nen sieluunsa ja h‰n ajatteli sit‰ hetke‰, jolloin viel‰ keskikasvuinen tyttˆ oli uskonut rahan h‰nen huostaansa, koska h‰n itse h‰vitt‰isi kaikki, joll'ei Klea sit‰ s‰ilytt‰isi. "Kuka on nyt h‰nest‰ huolen pit‰v‰ ja h‰nt‰ holhoova?" h‰n j‰lleen itsekseen kysyi, j‰i miettien paikalleen seisomaan ja karkoitti kauas luotaan hurjat himonsa jotka j‰lleen alkoivat h‰ness‰ her‰t‰, kootakseen h‰iriintyneit‰ ajatuksiaan. H‰n oli ehdottomasti v‰istynyt tulen valosta joka sattui tielle ravintolan ikkunasta mutta joka kuitenkin sai h‰net silmi‰‰n maasta kohottamaan ja seuraamaan sit‰. Silloin h‰n huomasi ymp‰rill‰‰n olevassa pime‰ss‰ katsovansa suoraan kahta miest‰ silmiin, jotka t‰hysteliv‰t sit‰ paikkaa, jossa h‰n seisoi. Ja millaiset ne kasvot olivat joita h‰n katseli! Toiset, jotka olivat lihavat ja tihe‰n tukan ja ep‰tasaisesti kasvaneen lyhyen parran ymp‰rˆim‰t, olivat tumman ruskeat ja yht‰ raa'at ja yht‰ el‰imelliset, kuin toiset vaaleat ja samalla sile‰t ja laihat, olivat ilke‰t ja viekkaat. Ilke‰sti ja arasti toisen kasvoista tuijotti kaksi verist‰v‰‰, lasittunutta, kovin ulkonevaa silm‰‰, jota vastoin toisen silm‰t n‰yttiv‰t levottomasti v‰jyen sinne t‰nne tirkistelev‰n. Ne olivat Euergeteen murhamiehet, ne ne varmaankin olivat! Kauhun ja inhon valtaamana h‰n j‰i paikalleen seisomaan ja pelk‰si noitten hirviˆitten kuulevan h‰nen syd‰mens‰ tykytyksenkin, sill‰ h‰nest‰ tuntui silt‰ kuin se olisi muuttunut vasaraksi, jota tyhj‰ss‰ huoneessa edestakaisin heilutellaan ja joka kajahdellen sattui milloin h‰nen rintaansa milloin kurkkuunsa. "Herraseni on kiert‰nyt ravintolan taakse, h‰n tuntee lyhimm‰n haudoille viev‰n tien, menk‰‰mme h‰nen per‰st‰‰n ja tehk‰‰mme joutuisasti teht‰v‰mme," leve‰harteinen murhaaja sanoi k‰he‰ll‰, usein tuskin kuuluvalla ‰‰nell‰, joka tuntui Kleasta viel‰ inhottavammalta, kuin hirviˆn kasvot. "Ett‰ h‰n kuulisi meid‰n tulevan, sin‰ sen hˆlmˆ", toinen vastasi. "Kun h‰n on nelj‰nnestunnin odottanut armastaan, silloin min‰ huudan h‰nen nime‰‰n nais-‰‰nell‰ ja h‰nen ensimm‰ist‰ askelta er‰maahan ottaissaan sin‰ muserrat h‰nen niskansa hiekkas‰kill‰si. Meill‰ on viel‰ pitk‰ aika odotettavana, sill‰ taitaa viel‰ olla runsaasti puolituntia puoliyˆhˆn." "Sit‰ parempi," toinen vastasi. "Meid‰n viinileilimme ei ole viel‰ kohtakaan tyhj‰ ja me olemme kumminkin maksaneet siit‰ edelt‰k‰sin is‰nn‰n ruhjalle, ennenkuin h‰n ryˆmi vuoteelleen." "Sin‰ et en‰‰ saa juoda kuin kaksi pikarillista," hoikempi k‰ski, "sill‰ t‰ll‰ kertaa olemme terveen pojan kanssa tekemisiss‰, Setnan ei en‰‰ ole tyˆss‰ osallisena ja paistissa ei saa olla leveit‰ pistos- ja leikkuuhaavoja. Minun hampaani eiv‰t ole semmoiset, kuin sinun, silloin kuin olet selv‰, jotta ne siihen pystyisiv‰t. Jos sin‰ juot itsesi juovuksiin ja isket sivuitse ja joll'en min‰ myrkkyneuloineni ehdi pist‰m‰‰n, niin asiat k‰yv‰t hullusti. Mutta miks'ei Roomalainen antanut vaunujen odottaa?" "Niin, miksi h‰n antoi niitten l‰hte‰ pois?" toinen sanoi ja katseli suu auki siihen suuntaan, josta viel‰ kaukaa kuului vaunujen ratina. H‰nen toverinsa pani sill‰ v‰lin k‰tens‰ korvalleen ja kuunteli mit‰ kaukaa kuuluisi. Molemmat olivat tuokion vaiti, sitten hoikka sanoi: "Vaunut pys‰htyv‰t ensimm‰isen ravintolan kohdalla. Sit‰ parempi! Roomalaisella on kalliit hevoset aisoissa ja tuolla on vaja hevosia varten; t‰ss‰ hˆkkeliss‰ ei tuskin ole aasitalliakaan eik‰ mit‰‰n muuta kuin hapanta viini‰ ja laimistunutta olutta. Min‰ en huoli t‰st‰ joutavasta, vaan s‰‰st‰n rahani Aleksandrian valkoiseen mereolaiseen viiniin. Se virkist‰‰ ja puhdistaa veren. Tahtoisinpa ensiksikin ett‰ meill‰ olisi yht‰ hyv‰ olla kuin noilla hevosilla; niill‰ on kyllin aikaa puhaltaa." Toinen toisti: "Kylliksi aikaa niill‰ on oleva", irvisteli samalla suu lev‰ll‰‰n ja vet‰ytyi sitten toverineen takaisin huoneesen, pikariaan t‰ytt‰m‰‰n. Kleakin saattoi kuulla niitten vaunujen pys‰htyv‰n, jotka h‰net olivat t‰nne tuoneet, mutta h‰n ei aavistanut, ett‰ ajaja oli mennyt ensimm‰iseen ravintolaan, siell‰ puolella Irenen drakmasta kurkkuaan viinill‰ kostuttaakseen. Hevoisten piti palkita se aika, mik‰ meni juomiseen, ja helposti ne sen saattoivatkin tehd‰, sill‰ koskahan kuninkaan juhla-ateriat ennen keski-yˆt‰ p‰‰ttyiv‰t? Niinpian kuin Klea n‰ki murhamiesten t‰ytt‰v‰n savipikarinsa, h‰n hiipi ensiksi hiljaan ja varpaillaan ravintolan sivuitse, etsi ja lˆysikin, kuun hetkiseksi pilvist‰ pilkist‰iss‰, l‰himm‰n Apishaudoille viev‰n er‰maan polun ja riensi sitten rivakin askelin sit‰ pitkin eteenp‰in. H‰n katseli suoraan eteens‰, sill‰ kun h‰n vilkaisi tien syrj‰‰n ja h‰n n‰ki kuivan, kalpean kuuvalon valaiseman er‰maan kasvin, niin h‰n luuli sen takana n‰kev‰ns‰ murhamiehen kasvot. Maasta v‰lkkyv‰t kuolleitten el‰inten luurangot ja kameelien ja aasien vaalenneet poskiluut, jotka n‰yttiv‰t paljoa valkeammilta kuin er‰maan hiekka, jolla ne olivat, tuntuivat h‰nest‰ vironneen ja muistuttivat parrakkaan murhamiehen tiikerin hampaita. Hiekkapilvet, joita yh‰ voimakkaammin riehuva l‰nsituuli lenn‰tteli vasten h‰nen kasvojaan, kiihdytti h‰nen tuskaansa, sill‰ silloin t‰llˆin siin‰ tuntui yˆilman kylmempi‰ tuulahduksia, ja usein h‰nen mielest‰‰n henki‰, l‰mpim‰sti hengitt‰en kulki h‰nen ohitseen, ja kylmill‰ sormillaan kosketti h‰nen kasvojaan. H‰nen kiihoitettu kuvitus-voimansa muutti kaikki, mit‰ h‰n vaan n‰ki, joksikin kauheaksi, mutta kamalampia ja kauhistuttavampia, kuin kaikki se, mit‰ h‰nen korvansa eroittivat, ja kuin ne valekuvat, joita h‰nen silm‰ns‰ huomasivat kalpeassa kuuvalossa, olivat h‰nen ajatuksensa sen johdosta, mit‰ l‰himm‰isess‰ tulevaisuudessa todellakin oli tapahtuva, ja ne kauheat seikat, jotka Roomalaista ja Irene‰ uhkasivat. Eik‰ h‰n voinut eroittaa heit‰ toinen toisestaan, sill‰ yksi ainoa tunne t‰ytti h‰nen syd‰mens‰ ja mielens‰: tuska, tuska, sama rajaton sanomaton, huolettava tuska, jota tuottaa yht‰hyvin hengenvaara ja ikuinen h‰pe‰, kuin turhin valekuva ja mit‰ttˆmin mit‰ttˆmyys. Silloin kulki suuri musta pilvi hitaasti kuun yli ja synkk‰ pimeys peitti kaiken h‰nen ymp‰rill‰‰n olevan, viel‰p‰ ne ep‰m‰‰r‰iset olennotkin, jotka h‰nen mielikuvituksensa oli muuttanut kauheiksi huviksi. H‰nen t‰ytyi hiljent‰‰ kulkuaan, jaloillan tiet‰ tunnustellakseen, ja samoin kuin lapsi saattaa mielest‰‰n karkoittaa ja tyhj‰ksi muuttaa jonkun l‰hestyv‰‰ ilke‰n esineen, peitt‰m‰ll‰ k‰dell‰‰n silm‰ns‰, niin h‰nen sielunsakin synk‰n pimeyden kautta ‰kki‰ p‰‰si vapaaksi tuhansista luulotelluista kauhuista. H‰n pys‰htyi huokeammin hengitt‰en, kokosi kaiken sis‰llisen tahtonsa voiman ja kysyi itselt‰‰n, mit‰ h‰nen piti tekem‰‰n est‰‰kseen n‰it‰ kamalia seikkoja tapahtumasta. Sitten kuin h‰n oli n‰hnyt murhamiehet, oli jokainen koston ajatus, jokainen halu kuolemalla rankaista viettelij‰‰, h‰nen sielustaan v‰istynyt, ja yksi ajatus h‰ness‰ vaan vallitsi, nimitt‰in, ett‰, h‰n koska h‰n oli ihminen, oli pelastettava raivoovien petojen kynsist‰. Hitaasti eteenp‰in kulkiessaan h‰n toisti jokaisen sanan, mink‰ h‰n oli kuullut Euergeteen, eunukin, erakon ja murhamiesten lausuvan Publiuksesta ja Irenest‰, ja h‰n muisteli mieless‰‰n jokaista askelta, mink‰ h‰n oli temppelist‰ l‰hdetty‰‰n k‰ynyt, ja siten h‰n j‰lleen selv‰‰n k‰sitti ett‰ Irenen t‰hdenh‰n h‰n oli l‰htenyt liikkeelle ja h‰nen t‰htens‰ vaaroja kesti ja tuskia k‰rsi, ainoastaan, yksinomaisesti h‰nen t‰htens‰. H‰nen sisarensa kuva ilmaantui ‰kki‰ ja iloisempana, vieh‰tt‰v‰mp‰n‰ h‰nen sieluunsa, puhtaana ep‰suotuisasta kateudesta, jota h‰n ei intohimon vallassa ollessaankaan pienimm‰n silm‰nr‰p‰yksen osan aikanakaan ollut tuntenut. H‰nen silmiss‰‰n Irene oli kasvanut suureksi, h‰nen huolen pitonsa suojelemana ja h‰nen rakkautensa auringon paisteen l‰mmitt‰m‰n‰. H‰nest‰ huolen pit‰minen, h‰nen puolestaan puutteitten k‰rsiminen ja vaivojen n‰keminen oli k‰ynyt h‰nelle nautinnoksi, ja kun h‰n silloin, niin kuin h‰nell‰ usein oli tapana tehd‰, k‰‰ntyi is‰ns‰ puoleen, ik‰‰n kuin h‰n olisi ollut l‰sn‰, ja kuulumattomin sanoin kysyi h‰nelt‰: "Eikˆs niin, olenhan h‰nen hyv‰kseen tehnyt, mit‰ olen voinut?" ja kun h‰nen silloin t‰ytyi itsekseen sanoa, ett‰ h‰n v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti olisi myˆnt‰v‰sti vastannut t‰h‰n kysymykseen, silloin h‰nen silm‰ns‰ t‰yttyiv‰t kyynelist‰, ja katkeruus ja levottomuus, jotka viel‰ vasta olivat h‰nen rinnassaan vallinneet, poistuivat h‰nest‰ v‰hitellen, ja niin kuin viile‰ ilma kuuman p‰iv‰n j‰lkeen, kiitollisen ilon virkist‰v‰ tuulahdus virtasi h‰nen sielunsa kautta. Kun h‰n silloin pys‰htyi, etsi‰kseen yh‰ enemmin pime‰‰n tottuneilla silmill‰‰n er‰st‰ Sphinksi-kujanteen p‰‰ss‰ olevaa temppeli‰, jonka l‰hell‰ h‰n jo varmaankin luuli olevansa, kuului odottamatta h‰nen korviinsa h‰nen oikealta puoleltaan juhlallinen, moni ‰‰ninen valituslaulu. Se oli Osiris Apiin pappien laulua, jotka keski yˆn aikaan temppelins‰ katolla viettiv‰t jumalansa mysterioita. H‰n tunsi hyvin t‰m‰n ylistysvirren, jossa valitettiin Osiriin kuolemaa, ja h‰nt‰ rukoillen pyydettiin, murtamaan kuoleman valtaa, nousemaan j‰lleen ylˆs, lahjoittamaan maailmalle ja ihmisille uutta valoa ja uusia elinvoimia ja suomaan kaikelle kuolleelle uutta olemista. Mahtavasti t‰m‰ hurskas valitusvirsi vaikutti h‰nen liikutettuun sieluunsa. Varmaankin olivat h‰nen vanhempansakin jo joutuneet kuoleman uhreiksi ja olivat nyt, el‰m‰‰ jakelevan jumalan vertaisina ollen, osallisina maailman ja ihmisten kohtalon johdannossa. Syvemp‰‰n hengitt‰en h‰n kohotti molemmat k‰tens‰ taivasta kohti ja ensi kerran h‰nen koko sielunsa, senj‰lkeen kuin h‰n liikutettuna oli palannut Serapiin kaikkein-pyhimm‰st‰, t‰ydelleen vajosi intohimoisesti, hartaasti, l‰mpˆiseen, hiljaiseen rukoukseen; h‰n rukoili voimia, vastakin voidakseen t‰ytt‰‰ velvollisuutensa, neuvoa, miten h‰n voisi keksi‰ oikean keinon pelastaakseen Irenen onnettomuudesta ja Publiuksen kuolemasta. N‰in rukoillessaan ei h‰nest‰ en‰‰n tuntunut tyhj‰lt‰; ei, h‰nest‰ tuntui kuin voittamaton hyv‰‰ suojeleva voima, johon h‰n j‰lleen luotti, vaan jolle h‰n ei tiennyt mit‰‰n nime‰, olisi seissyt aivan h‰nen edess‰‰n, ik‰‰nkuin h‰n olisi ollut vihollisten ahdistama tyt‰r, joka pelastusta rukoillen syleilee mahtavan is‰ns‰ polvia. Muutaman minuutin h‰n oli n‰in kohotetuin k‰sin seissyt, kun uudelleen esiin pist‰v‰ kuu palautti h‰net todellisuuteen. Silloin h‰n n‰ki Sphinksikujanteen olevan aivan l‰hell‰ tuskin sadan askeleen p‰‰ss‰ h‰nest‰, ja sen vieress‰ olivat Apishaudat, joitten l‰heisyydess‰ Publiuksen piti h‰nt‰ odottaa. H‰nen syd‰mens‰ alkoi j‰lleen nopeammin tykytt‰‰ ja h‰nen oman heikkoutensa pelko tuli j‰lleen vire‰mm‰ksi. Tuokion per‰st‰ h‰n oli kohtaava Roomalaista, ja kun h‰n silloin ehdottomasti k‰dell‰‰n kosketti tukkaansa, sit‰ silitt‰‰kseen, h‰n huomasi ett‰ h‰nell‰ oli Glaukuksen hattu p‰‰ss‰‰n ja h‰nen viittansa hartioillaan. Hitaasti ja viel‰ kerran taivuttaen syd‰mens‰ rukoukseen pyyt‰‰kseen muutamilla lyhyill‰ lauseilla rauhaa ja j‰rkev‰‰ mielt‰, h‰n j‰rjesteli pukuaan ja sen poimuja, ja silloin h‰nen sormensa sattuivat Apis-hautojen avaimeen, joka h‰nell‰ viel‰ oli muassaan. Silloin juolahti h‰nen mieleens‰ er‰s ajatus, ja h‰n pysyi siin‰ lujasti kiinni, muodosteli sit‰, nopeammin hengitt‰en, kunnes h‰n luuli oikean keinon keksineens‰, pelastaaksen sen miehen kuolemasta, joka oli niin rikas, niin mahtava, joka ei ollut antanut h‰nelle mit‰‰n, vaan oli ottanut h‰nelt‰ kaikki ja jolle h‰n, kˆyh‰ ruukunkantajatar, t‰ll‰ hetkell‰ saattoi tarjota kaikkein kalleimman omaisuutensa, henkens‰, vaikka t‰m‰ mies oli aikonut kietoa h‰net vehkeisins‰. Serapion oli sanonut, ja h‰n uskoi sen mielell‰‰n, ettei Publius ollut halpamielinen; ja varmaankaan h‰n ei ollut kiitt‰m‰tˆn pelastajalleen! H‰n tahtoi saavuttaa itselleen oikeuden vaatia h‰nelt‰ jotakin, mutta ainoa mit‰ h‰n saattoi vaatia, oli ett‰ h‰n luopuisi h‰nen sisarestaan ja toisi Irenen h‰nelle takaisin. Milloin h‰n lienee liittoutunut helposti voitettavaan, kokemattomaan tyttˆˆn, ja kuinka helposti h‰n lieneek‰‰n tarttunut t‰m‰n miehen ojennettuun k‰teen! Mutta kuitenkin! Kaikissa juhlakuluissa Publius ei koskaan ollut Irene‰ katsellut, vaan aina vaan h‰nt‰ ja kuinka Roomalainen nopeasti ja kernaasti oli saattanut suostua, v‰‰r‰‰ kutsumusta noudattaen, tulemaan keskiyˆn aikana er‰maahan tavatakseen h‰nt‰? Ehk‰ h‰n kuitenkin oli l‰hemp‰n‰ Publiuksen syd‰nt‰ kuin Irene, ja kun kiitollisuus uusin voimin veti t‰t‰ h‰nen luokseen, silloin, niin silloin t‰m‰ kenties saattoi astua h‰nen eteens‰ ja unhoittaen oman ylpeytens‰ ja alhaisuutensa, pyyt‰‰ h‰nt‰ vaimokseen. T‰m‰ ajatus valtasi h‰net t‰ydelleen, mutta ennen kuin h‰n oli ehtinyt filosoofien kuvapatsaitten ymp‰rˆim‰‰n piiriin, se kysymys her‰si h‰ness‰: "Ent‰s Irene?" Olisikohan h‰n seurannut Publiusta ja olisikohan h‰n j‰‰hyv‰isi‰ sisarelleen sanomatta h‰net hylj‰nnyt, joll'ei tulinen rakkaus Publiukseen, joka oli rakastettavin kaikista miehist‰, olisi vallannut h‰nen nuoren syd‰mens‰. Ent‰ Publius? Eikˆh‰n t‰m‰ kiitollisena h‰nen aikomastaan teosta suostuisi, jos h‰n sit‰ vaatisi, ottamaan vaimokseen h‰nen Irenens‰, joka oli jalon suvun kˆyh‰, mutta ihanan ihana tyt‰r? Ja jos se oli mahdollista, jos n‰m‰ molemmat kunnialla saattoivat rakkautensa kautta tulla onnellisiksi, niin eroittaisiko h‰n, Klea, n‰m‰ molemmat toisistaan? H‰nkˆ kateellisena tempaisisi Irenens‰ Publiuksen k‰sist‰ ja veisi h‰net takaisin synkk‰‰n temppeliin, joka h‰nest‰, liidelty‰‰n kirkkaassa ilmassa ja iloisessa nopeudessa taitaisi tuntua kahta synkemm‰lt‰ ja ik‰v‰mm‰lt‰. H‰nkˆ sys‰isi Irenen onnettomuuteen, Irenen, oman lapsensa, h‰nen huostaansa uskotun aarteen, jota h‰n oli vannonut suojelevansa? "Ei, ja viel‰ kerran ei", h‰n sanoi p‰‰tt‰v‰sti. "H‰n on syntynyt iloa, min‰ huolia n‰kem‰‰n, ja jos viel‰ uskallan pyyt‰‰ sinulta, oi ylh‰inen Jumaluus, jotakin, niin pyyt‰isin, ett‰ ottaisit t‰m‰n rakkauden sielustani, joka pirstaleiksi murtaa syd‰meni, kuin lahonneen puun, ja ett‰ sin‰ kauaksi poistaisit minusta kateuden, n‰hdess‰ni Irenen onnellisena Publiuksen k‰siss‰. "Kovaa kyll‰ on, oman syd‰mens‰ er‰maahan karkoittaminen, ett‰ toisessa senkautta kev‰t kukoistaisi: mutta oikein se on, ja ‰iti minua kiitt‰isi ja is‰ sanoisi minun toimivani h‰nen hengess‰‰n ja noitten miesten opin mukaan, jotka noilla jalustoilla seisovat. Hiljaan, hiljaan, s‰ syd‰n parkani, niin ainoastaan, niin on oikein!" N‰it‰ miettien h‰n kulki Zenon ja Khrysippon kuvapatsaitten ohitse ja loi silm‰yksen niitten, kuuvalon valaisemien, kasvojen juonteisiin, ja kun h‰n sitten taas katseli niit‰ sileit‰ kivi‰, joilla filosoofien ymp‰rˆim‰ piiri oli kivetty, niin h‰nen silmiins‰ sattui h‰nen oma musta, tarkkapiirteinen varjonsa, joka oli aivan matkustavaisen kaltainen, joka viittaan ja leve‰reunaiseen hattuun puettuna kulkee kaupungista kaupunkiin. "Aivan kun mies!" h‰n mumisi itsekseen, ja kun h‰n juuri samassa n‰ki h‰nen kaltaisen, hattuun puetun olennon ilmaantuvan Apishautojen oven viereen ja kun h‰n siin‰ luuli tuntevansa Roomalaisen, silloin h‰nen kiihtyneiss‰ aivoissaan her‰si er‰s ajatus, er‰s neuvo, joka h‰net ensin t‰ytti kauhulla, mutta sitten salaman nopeasti ilolla, mit‰ kotka tuntenee mahtavana siipi‰‰n levitelless‰‰n ja kohotessaan korkealle yli maan tomun puhtaasen, rajattomaan eetteriin. Tykytt‰vin syd‰min, syv‰‰n ja hitaasti hengitt‰en, mutta korkealle vartaloaan oikaisten kuni kuningatar, joka l‰hestyy toista ruhtinasta, h‰n kulki hattu, jonka h‰n oli ottanut p‰‰st‰‰n, vasemmassa ja Krates sep‰n avain oikeassa k‰dess‰ Corneliolaiseen ja Apishautojen oveen p‰in. YHDESKOLMATTA LUKU. Mies jonka Klea oli n‰hnyt olikin Roomalainen Publius. Paljon h‰n oli kuluneena p‰iv‰n‰ toimiskellut, sill‰ tultuaan vakuutetuksi siit‰, ett‰ kuvanveist‰j‰ puolisoineen oli vastaan ottanut Irenen, kuin oman lapsensa, h‰n oli palannut telttaansa, j‰lleen kirjoittaakseen Roomaan. Mutta se ei ollut niin helposti luonnistua, sill‰ h‰nen yst‰v‰ns‰ Lysias k‰veli levottomana edestakaisin, ja joka kerran kuin h‰n pani kyn‰n papyrukselle, t‰m‰ h‰iritsi h‰nt‰ kyselem‰ll‰ erakosta, kuvanveist‰j‰st‰ ja t‰m‰n holhotista. Kun Korintholainen viimein halusi tiet‰‰, olivatko h‰nen, Publiuksen, mielest‰ Irenen silm‰t ruskeat vai siniset, silloin h‰n oli n‰rk‰styneen‰ hyp‰ht‰nyt pystyyn ja kiivaasti huudahtanut: "Olkoot vaikka punaiset, vihre‰t: mit‰ se minuun kuuluu!" Lysias n‰ytti enemm‰n iloitsevan kuin suuttuvan t‰st‰ vastauksesta, ja h‰n oli ja tunnustamaisillaan yst‰v‰lleen, ett‰ Irene oli h‰nen syd‰mess‰‰n sytytt‰nyt tulipalon, kun Euergeteen tallimestari tuli tuomaan Roomalaiselle nelj‰‰ kyrenel‰ist‰ hevoista, joita h‰nen herransa pyysi jaloa Publius Cornelius Scipio Nasicaa vastaanottamaan yst‰vyyden merkkin‰. Varmaankin kokonaisen tunnin ajan molemmat yst‰vykset, ollen hevosten tuntijoita ja rakastajia, ilolla katselivat kallisarvoisten hevosten ihanata vartaloa ja kopeata k‰ynti‰. Sitten tuli kuningattaren kamariherra kutsumaan Publiusta heti h‰nen luonaan k‰ym‰‰n. Roomalainen seurasi l‰hettil‰st‰, v‰h‰n aikaa viivytty‰‰n teltassaan, josta h‰n otti mukaansa kiveen veistetyt Heben h‰‰t, sill‰, kulkiessaan kuvanveist‰j‰n asunnolta palatsiin, oli h‰nen mieleens‰ juontunut tarjota ne kuningattarelle, ilmoitettuaan ruukunkantajattarien synnyn. Publiuksella oli tarkat silm‰t, eiv‰tk‰ Kleopatran heikkoudet olleet j‰‰neet h‰nelt‰ huomaamatta, mutta h‰n ei koskaan ollut h‰nest‰ luullut, ett‰ h‰n auttaisi hillitˆnt‰ velje‰‰n, t‰m‰n v‰kivallalla itselleen anastaessaan jalon is‰n viatonta tyt‰rt‰. H‰n tahtoi lahjoittaa ne h‰nelle palkkioksi tyhjiin rauvenneesta, h‰nen yst‰v‰ns‰ ehdoittamasta n‰ytelm‰st‰, joitten ihanasta esityksest‰ kuningatar niin suuresti oli iloinnut. Kleopatra vastaan otti h‰nt‰ katollaan, josta suosiosta ainoastaan harvat saattoivat kehua, ja itse lev‰ten vuoteellaan, salli h‰n h‰nen istuutua h‰nen jalkojensa juureen ja ilmaisi selv‰n selv‰‰n jokaisella silm‰ns‰ katseella, jokaisella lausumallaan sanalla, ett‰ nykyhetki teki h‰net onnelliseksi ja t‰ytti h‰net intohimoisella ilolla. Publius osasi pian saattaa puheeksi ruukunkantajattarien viattomien kultakaivoksiin syˆstyjen vanhempien asian, mutta Kleopatra keskeytti h‰nen puolustuspuhettaan ja kysyi selv‰‰n, peittelem‰tt‰ ja v‰h‰n kiihke‰sti, oliko totta, ett‰ h‰n kalusi Hebe‰ omakseen. H‰nen j‰ykkiin kieltoihinsa kuningatar niin kovin vastasi ep‰ilyn osoitteilla, jotka viimein alkoivat tuntua moitteilta, kunnes h‰n pahastui ja tuimistuneena j‰yk‰sti selitti, pit‰v‰ns‰ valhetta akkamaisena ja halpana ja ett‰ h‰n kaikista solvauksista v‰himmin suvaitsi sanojensa totuuden ep‰ilemist‰. T‰mmˆinen tulinen ankara kielto sen miehen suusta l‰hteneen‰, jota h‰n kunnioitti oli Kleopatralle aivan uutta, eik‰ h‰n siit‰ pahastunut, sill‰ nyt h‰n saattoi uskoa ja uskoikin mielell‰‰n, ett‰ Publius ei ollenkaan v‰litt‰nyt sive‰st‰ Hebest‰, ett‰ Euleus panetteli vihollistaan, ja ett‰ ZoÎ, joka ‰sken oli palannut turhalta temppelimatkaltaan, oli erehtynyt kertoessaan Roomalaisen olevan Irenen rakastajan, ja ett‰ h‰n varmaankin jo aivan varhain aamulla oli ilmaissut itse tytˆlle tahi Serapeumin papistolle, mit‰ h‰nen suhteensa oli tekeill‰. T‰m‰n jalon nuorukaisen povessa ei viekkautta piillyt, siin‰ ei saattanut piill‰! Ja h‰n, joka tavallisesti ei tahtonut kuulla sanaakaan ymp‰ristˆns‰ suusta, kysym‰tt‰, mit‰ sill‰ tarkoitettiin, kuinka paljon petosta ja teeskentely‰ siin‰ oli, h‰n uskoi Roomalaista, ja iloitsi t‰st‰ uskostaan niin suuresti, ett‰ h‰n iloisesti ja herttaisesti vaati Publiusta antamaan itselleen erakon pyyntˆkirjoitusta luettavaksi. Roomalainen ojensi h‰nelle heti k‰‰ryn ja sanoi, ett‰, koska siin‰ oli niin paljon surullista, josta h‰n halusi ottaa selkoa, h‰n katsoi velvollisuudekseen valmistaa h‰nelle jos kohta pient‰kin iloa. Samalla h‰n ojensi h‰nelle kiveen leikatut kuvat ja Kleopatra iloitsi t‰st‰ pienest‰ taideteoksesta niin rajattomasti, kuin h‰n ei olisikaan ollut rikas kuningatar, jolla oli kauniimmin leikatut kivet koko maailmassa, vaan tyttˆ, jolle lahjoitetaan ensimm‰inen kauan ik‰vˆity kultakoriste. "Oivallista, ihanaa!" h‰n huusi yh‰ uudelleen. "Ja p‰‰lle p‰‰tteeksi ne ovat katoamattomia muistoja sinusta, armaani, ja Egyptiss‰ k‰ynnist‰si. Vaikka koristettaisiin sit‰ kuinka kalleilla kivill‰ tahansa, niin itse timantitkin n‰ytt‰isiv‰t minusta arvottomilta t‰m‰n lahjasi rinnalla. Ennen kuin luenkaan anomuskirjoituksesi, on tuomioni jo lausuttu eunukista ja h‰nen onnettomasta uhristaan. Mutta kuitenkin aion lukea k‰‰rˆn ja viel‰p‰ tarkkaankin, sill‰ minun puolisoni pit‰‰ Euleusta hyˆdyllisen‰ ja melkein v‰ltt‰m‰ttˆm‰n‰ v‰likappaleena, ja onpa t‰rke‰t‰ ett‰ tuomiolla ja armahduksella on lujat perustansa. Min‰ uskon Philotas paran viattomuutta, mutta vaikka h‰n olisi tehnyt tuhansia murhia, niin min‰ t‰m‰n lahjan saatuani sittenkin toimittaisin h‰net vapaaksi." N‰m‰ sanat loukkasivat Roomalaista ja se, mit‰ Kleopatra oli h‰nt‰ miellytt‰‰kseen lausunut, oli h‰nen mielest‰‰n paremmin sopinut kavalalle virkamiehelle kuin kuningattarelle. Aika k‰vi h‰nelle pitk‰ksi Kleopatran luona, joka h‰nen kylm‰kiskoisuudestaan huolimatta yh‰ kiihke‰mmin toi ilmi l‰mpˆisi‰ tunteitaan, ja mit‰ enemm‰n h‰n puhui ja kertoi, sit‰ ‰‰nettˆm‰mm‰ksi Publius k‰vi. Helpommin h‰n hengitti kun t‰m‰n puoliso vihdoin tuli Kleopatraa ja h‰nt‰ itse‰‰n p‰iv‰lliselle noutamaan. Aterioidessa Philometor lupasi ottaa ajaakseen Philotaan ja t‰m‰n puolison asiaa, jotka molemmat h‰n tunsi ja joiden kohtalo h‰nt‰ suretti; kuitenkin h‰n pyysi puolisoaan ja Roomalaista vet‰m‰‰n Euleus eunukkia oikeuteen, vasta Euergeteen Memphiist‰ l‰hdetty‰, sill‰ h‰n ei viel‰ saattanut olla ilman t‰t‰ veljens‰ t‰‰ll‰ olon aikana, jonka kautta monia vaikeuksia lis‰‰ntyi, ja jos h‰n arvosteli Publiusta itsens‰ mukaan, niin h‰n pani suurempaa arvoa siihen, ett‰ viattomat autettiin oikeuksiinsa ja vapautettiin kurjuudesta, jonka todellisen suuruuden h‰n aivan vasta oli oppinut tuntemaan opettajansa Agatharchideen kautta, kuin ett‰ se, joka oli liian halpa h‰nen vihansa esineeksi, ja joka ei miss‰‰n tapauksessa voinut v‰ltt‰‰ rangaistustaan, juuri t‰n‰‰n tahi huomenna joutuisi tuomarinsa eteen. Publiuksen oli onnistunut poistua kuninkaallisen pariskunnan seurasta, ennen kuin se Asklepiodorin kirjoitus oli saapunut palatsiin, jossa Serapiin papit ilmaisivat v‰‰r‰‰ luuloaan, ett‰ Irene muka olisi kuninkaan k‰skyst‰ temppelist‰ ryˆstetty. Kun h‰n vakuutti, ett‰ h‰nen viel‰ t‰n‰‰n t‰ytyi t‰rkeist‰ asioista kirjoittaa Roomaan, ei itse Kleopatrakaan uskaltanut v‰itell‰ vastaan; ja kun Philometor sitten oli kahden kesken puolisonsa kanssa, ei h‰n, jonka suosio helposti oli voitettavissa, keksinyt sanoja kyllin ylistell‰kseen nuoren miehen oivallisia ominaisuuksia, sill‰ niist‰ h‰n tulevaisuudessa luuli Roomassa l‰htev‰n suurta hyˆty‰ asioilleen, ja t‰m‰n suopeista mielipiteist‰, h‰nen j‰lleen tuli, ja sen h‰n ilolla myˆnsi, kiitt‰‰ puolisonsa vastustamatonta viisautta ja suloisuutta. Palatsista l‰hdetty‰‰n ja telttaansa rient‰ess‰‰n, Publiuksesta tuntui kuin h‰n olisi ollut raskaasta tyˆst‰ palaava p‰iv‰l‰inen tahi kiusallisesta syytˆksest‰ vapautettu mies tahi tielt‰ eksynyt, joka j‰lleen on lˆyt‰nyt oikean tien. Rasittava, matalamman puutarhan lehtikujanteissa vallitseva ilma oli h‰nen mielest‰‰n kepe‰mpi hengitt‰‰ kuin Kleopatran katolla puhaltelevat j‰‰hdytt‰v‰t tuulen heng‰hdykset. Liikutettavalta ja samalla huolestuttavalta h‰nest‰ kuningattaren l‰heisyys tuntui, ja kuinka imartelevaa mahtavan hallitsijattaren suosio olikin, niin ei se h‰nest‰ kuitenkaan juuri paremmalta maistunut, kuin kultaiselle vadille asetettu, kauniisti koristettu ruoka, jota v‰kisin pakoitetaan syˆm‰‰n ja johon saattaa olla myrkky‰ sekoitettuna ja joka maistuu inhoittavan imel‰lt‰, jos sit‰ viimeinkin maistelee. Publius oli suora mies, ja sent‰hden h‰nest‰ niinkuin jokaisesta h‰nen kaltaisestaan v‰kin‰inen rakkaus tuntui semmoisesta k‰dest‰ l‰hteneelt‰ kunnian osoitukselta, jota ei saata pit‰‰ arvossa ja jonka siit‰ syyst‰ enemmin hylk‰‰ kuin vastaan ottaa -- niin kuin liioiteltu paljon ansioitamme suurempi kiitos, joka kyll‰ hullua ilahuttaa, mutta pikemmin suututtaa ymm‰rt‰v‰ist‰ miest‰, kuin n‰ytt‰‰ h‰nen kiitostaan ansaitsevan. H‰nest‰ tuntui silt‰, kuin Kleopatra olisi aikonut k‰ytt‰‰ h‰nt‰ ensiksi rattoisaksi leikkikalukseen ja sitten edulliseksi v‰litt‰j‰kseen, ja se suututti h‰nt‰ ja huolestutti t‰t‰ vakavaa ja rehellist‰ nuorukaista niin suuresti, ett‰ h‰n mieluimmin heti j‰‰hyv‰isitt‰ olisi l‰htenyt Egyptist‰ ja Memphiist‰. Kuitenkaan ei l‰htˆ h‰nelle ollutkaan niin helppo, sill‰ aina Kleopatraa ajatellessaan, h‰nen mieleens‰ juontui myˆskin Klea, samoin kuin synkk‰‰ yˆt‰ ajatellessa, myˆskin kylm‰n kuun ihana loisto kuvautuu sis‰llisen silm‰mme eteen. Samoin kuin h‰n oli pelastanut Irenen, samoin h‰n myˆskin halusi toimittaa vapauden ruukunkantajattarien vanhemmille, ja h‰nest‰ tuntui t‰ydelleen mahdottomalta Egyptist‰ l‰hteminen viel‰ kerran Kleaa n‰kem‰tt‰. H‰n halusi viel‰ kerran tavata t‰t‰ ylpe‰t‰ ja ylev‰‰ tyttˆ‰ ja sanoa h‰nelle, ett‰ h‰n oli ihana, kuninkaallinen nainen ja sanoa olevansa h‰nen yst‰v‰ns‰, ja vihaavansa v‰‰ryytt‰, ja oikeuden ja h‰nen itsens‰ t‰hden olevansa mielell‰‰n valmis suuriin uhrauksiin h‰nen ja h‰nen vanhempiensa hyv‰ksi. Viel‰ t‰n‰‰n ennen juhla-ateriaa h‰n aikoi uudelleen k‰yd‰ Serapiin temppeliss‰ ja pyyt‰‰ erakkoa auttamaan h‰nt‰ p‰‰st‰kseen keskustelemaan h‰nen holhottinsa kanssa. Kun Klea vaan tiet‰isi, mit‰ h‰n oli Irenen ja h‰nen vanhempiensa hyv‰ksi tehnyt, silloin h‰n varmaankin osoittaisi, ett‰ h‰nenkin silm‰ns‰ saattoi yst‰v‰llisesti katsella, silloin h‰nen t‰ytyi j‰‰hyv‰isiksi ojentaa h‰nelle oikea k‰tens‰, johon h‰n ajatteli molemmin k‰sin tarttuvansa ja painavansa sit‰ rintaansa vastaan. Silloin h‰n mit‰ ylevimmin, l‰mpˆisimmin sanoin, aikoi h‰nelle sanoa kuinka onnellinen h‰n oli, h‰net lˆydetty‰‰n, ja kuinka vaikeata olisi h‰nest‰ erota. Silloin t‰m‰ varmaankin tarttuisi h‰nen k‰teens‰ ja puhuttelisi h‰nt‰ yst‰v‰llisin sanoin. Ainoa Klean ankarasta, mutta kumminkin kauniista suusta l‰htenyt lause h‰nest‰ n‰ytti kallisarvoisemmalta, kuin Egyptin suuren ja rikkaan kuningattaren suutelo ja syleily. Corneeliolainen saattoi, kun h‰nt‰ ‰rsytettiin, vihansa vimmassa k‰yd‰ liian pitk‰lle, mutta h‰nen kuvitusvoimansa ei ollut erinomaisen vilkas eik‰ tulinen. Sill‰ aikaa kuin h‰nen hevoisiaan valjastettiin ja h‰n ajoi Serapiin temppeliin, ruukunkantajattaren ylev‰ kuva lakkaamatta liikkui h‰nen sielussaan, usein h‰n luuli k‰dess‰‰n pit‰v‰‰ns‰ h‰nen k‰tt‰‰n eik‰ ohjia, ja kun h‰n mieless‰‰n ajatteli, mit‰ h‰n j‰‰hyv‰isiksi aikoi h‰nelle sanoa, ja kun h‰n luuli kuulevansa h‰nen liikutetulla ‰‰nell‰ kiitt‰v‰n h‰nt‰ h‰nen jalosta avustaan ja sanovan, ettei h‰n koskaan h‰nt‰ unhoittaisi, silloin h‰n tunsi kyynelten kostuttavan silmi‰‰n, jotka moneen vuoteen eiv‰t olleet niihin tottuneet, ja h‰nen mieleens‰ juohtui se p‰iv‰, jolloin h‰n omaisilleen sanoi j‰‰hyv‰isi‰, ensi kerran sotaan l‰htiess‰‰n. Silloin eiv‰t h‰nen omansa, vaan h‰nen ‰itins‰ silm‰t, olleet kyyneleist‰ v‰lkkyneet ja h‰n huomasi, ett‰, jos h‰n saattoi verrata Kleaa johonkin toiseen naiseen, niin h‰n enimmin oli sen ylh‰isen matronan kaltainen, joka oli h‰nelle lahjoittanut el‰m‰n, ett‰ Klea suuren Scipio Africanuksen tytt‰ren rinnalla n‰ytt‰isi samalta, kuin nuori Minerva ylh‰isen Junon ‰idin rinnalla. H‰n pettyi suuresti toiveissaan, tavatessaan Serapiin temppelin ovet suljettuina ja huomatessaan t‰ytyv‰ns‰ palata Memphiisen n‰kem‰tt‰ sek‰ Kleaa ett‰ erakkoa. Mik‰ t‰n‰‰n oli ollut mahdotonta, sit‰ h‰n huomenna saattoi uudelleen koettaa, mutta yh‰ kiihke‰mmin h‰n ik‰vˆi rakastettuaan ja tuskallinen kaiho valtasi h‰net, ja j‰lleen teltassa istuessaan toista Roomaan menev‰‰ kirjett‰‰n p‰‰tt‰ess‰‰n, aina vaan Klea h‰nen mieleens‰ juohtui, joten h‰nen totinen tyˆns‰ keskeytyi. Senkin seitsem‰n kertaa h‰n hyp‰hti pystyyn ajatuksiaan selvitt‰‰kseen ja yht‰ usein h‰nen j‰lleen t‰ytyi heitt‰‰ kyn‰ k‰dest‰‰n, sill‰ ruukunkantajattaren kuva asettui h‰nen ja h‰nen k‰tens‰ v‰liin. Vihdoinkin h‰n itseens‰ suuttuneena lˆi edess‰‰n olevaan pˆyt‰‰n, painoi sitten niit‰ niin voimakkaasti vasten lanteitaan, ett‰ h‰neen oikeen koski ja tyytym‰ttˆm‰n‰ p‰‰tti lujasti t‰ytt‰‰ velvollisuutensa, ennenkuin muuta ajatteli. H‰nen rautainen tahtonsa p‰‰si voitolle ja h‰m‰r‰n tullessa h‰nen kirjeens‰ oli valmis. H‰n oli jo painamaisillaan sinetin vahaan sinettisormuksensa sardonyksiin piirretyn, sukunsa merkin, kun h‰nen palvelijansa ilmoitti mustan orjan tahtovan h‰nt‰ puhutella. Corneliolainen k‰ski p‰‰st‰m‰‰n t‰t‰ sis‰lle ja neekeri ojensi h‰nelle taulun, jossa Euleus petollisessa tarkoituksessa Klean nimess‰ kutsui h‰nt‰ keskiyˆn aikana saapumaan Aapishautojen luo. Jumalien sanansaattajalta nuorukaisesta n‰ytti t‰m‰ h‰nen vihollisensa kavala v‰likappale, ja intohimoisen joutuisasti sek‰ v‰hint‰k‰‰n ep‰ilem‰tt‰ h‰n kirjoitti kurjalle savitaululle: "Min‰ tulen". Publius tahtoi itse huomaamatta antaa ‰sken kirjoittamansa senaatille menev‰n kirjeen l‰hettil‰‰lle, joka eilen oli tuonut h‰nelle kirjeen Roomasta, ja vaikka h‰nt‰ t‰n‰ yˆn‰ olisi kutsuttu kuninkaallista aarretta noutamaan, niin h‰n olisi mieluummin siit‰ kutsumuksesta luopunut, kuin j‰tt‰nyt Klean tapaamisen sikseen, siten h‰n ei miss‰‰n tapauksessa saattanut ottaa osaa kuninkaan juhla-ateriaan, johon Kleopatra h‰nt‰ kuitenkin h‰nen lupauksensa johdosta luultavasti odotti. H‰n kaipasi suuresti Lysias yst‰v‰t‰‰n; sill‰ h‰n ei mill‰‰n muotoa tahtonut kuningatarta loukata, ja Korintholainen, joka t‰ll‰ hetkell‰ varmaankin toimitteli turhanp‰iv‰si‰ asioita, oli yht‰ taitava uskottavien keksinn‰ss‰ kuin h‰n itse oli siin‰ taitamaton. H‰t‰isesti Publius kirjoitti telttakumppanilleen muutaman sanan pyyt‰en h‰nt‰ kuninkaalle ilmoittamaan, ett‰ t‰rke‰t toimet h‰nt‰ t‰n‰ iltana estiv‰t h‰nt‰ kuninkaan vieraana olemasta, heitti viittansa hartioilleen, pani p‰‰h‰ns‰ kasvoja varjostavan matkahattunsa ja l‰ksi jalkaisin, seuralaisetta satamaan p‰in astumaan kirje toisessa ja matkasauva toisessa k‰dess‰. Sotamiehet ja vartijat, jotka t‰yttiv‰t palatsin pihan, luulivat h‰nt‰ l‰hettil‰‰ksi eiv‰tk‰ huutaneet h‰nt‰ luokseen, kun h‰n nopeasti ja rohkeasti riensi eteenp‰in, ja siten h‰n viivytyksitt‰ ja tuntematonna p‰‰si satamaan majapaikkaansa, jossa h‰nen v‰h‰ aikaa piti odottaa laivurien ja kauppiasten joukossa, ennenkuin h‰nen sanansaattajansa palasi hauskasta muukalaiskortteerista, jossa h‰n kostutteli kurkkuaan. Publiuksen oli monesta asiasta t‰m‰n miehen kanssa sovittava, jonka huomisaamuna piti l‰htem‰n Aleksandriaan ja Roomaan, mutta Publius tuskin malttoi kyllin kauvan viipy‰, sill‰ h‰n luuli, ett‰ h‰nen jo kokonaista tuntia ennen keski-yˆt‰ piti l‰htem‰n Klean m‰‰r‰‰m‰‰n, h‰nelle vanhastaan tuttuun paikkaan kuolleitten kaupunkiin, vaikka h‰n tiesi paljon lyhemm‰ss‰ ajassa voivansa p‰‰st‰ perille. Ik‰vˆiv‰st‰ aurinko liikkuu liian hitaasti ja ennen vaeltava t‰hti unhoittaa aikansa, kuin rakastaja, jota rakkaus on kutsunut. Huomiota v‰ltt‰‰kseen h‰n ei k‰ytt‰nyt vaunuja vaan muulia, jonka majapaikan is‰nt‰ mielell‰‰n h‰nelle lainasi, sill‰ Roomalainen oli niin iloissaan toivoessaan Kleaa tapaavansa, ett‰ h‰n pisti kultarahan ravintolan is‰nn‰n suloisen lapsen sormien v‰liin, joka oli nukkunut penkille ravintolan tiskin viereen ja kysym‰tt‰ juomansa maaviinin hintaa, maksoi kaksi kertaa niin paljon kuin jos se olisi ollut oivallista falernolaista. Ihmetellen is‰nt‰ h‰nt‰ katseli, kun h‰n aimo hypyll‰ keikahti korkean el‰imen selk‰‰n sit‰ liikuttamatta, ja Publiuksesta itsest‰‰n tuntui, kuin h‰n ei poikaik‰ns‰ j‰lkeen koskaan olisi ollut niin riepas ja aivan vallattoman iloinen kuin t‰ll‰ hetkell‰. Satamasta Aapishaudoille viev‰ tie oli toinen, kuin se, joka kulki sinne kuninkaan palatsista ja jota pitkin Klea oli mennyt, eik‰ se myˆsk‰‰n sen ravintolan sivu, jossa Klea oli murhamiehet n‰hnyt. P‰iv‰ll‰ toivioretkel‰iset sit‰ tiet‰ suuresti k‰yttiv‰t, eik‰ Roomalainen saattanut silt‰ yˆll‰k‰‰n eksy‰, sill‰ muuli, jolla h‰n ratsasti, tunsi sen vallan hyvin. Sen h‰n tiesi, sill‰ kysyess‰‰n, miksi ravintolan is‰nt‰ t‰t‰ el‰int‰, el‰tti, oli h‰nelle vastattu, ett‰ se joka p‰iv‰ vei Yl‰-Egyptist‰ tulevia toivioretkel‰isi‰ Serapiin temppeliin ja pyhien h‰rkien haudoille. H‰n siis saattoi aivan huoleti hylj‰t‰ is‰nn‰n tarjoomuksen kun t‰m‰ h‰nelle muulin ohjajaa tarjosi. Kaikki jotka n‰kiv‰t h‰nen l‰htev‰n liikkeelle, luulivat h‰nen palaavan kaupunkiin kuninkaan palatsiin. Hiljaista ravia Publius ratsasti kaupungin katuja pitkin, ja kun jostakin ravintolasta ryyppivien sotamiesten naurua h‰nen korviinsa kajahti, niin h‰n olisi aivan mielell‰‰n siihen yhtynyt. Kun sitten ‰‰netˆn er‰maa h‰nt‰ ymp‰rˆi ja t‰hdet h‰nelle osoittivat, ett‰ h‰n liian aikaisin oli saapunut kohtauspaikalle, niin h‰n antoi muulin kulkea hitaammin ja mit‰ l‰hemm‰ksi m‰‰r‰paikkaansa h‰n p‰‰si, sit‰ totisemmaksi h‰n k‰vi, sit‰ kiivaammin h‰nen syd‰mens‰ sykki. Taisipa olla jotakin t‰rke‰t‰, t‰hdellist‰, mit‰ Klea halusi h‰nelle kertoa t‰h‰n aikaan ja t‰mmˆisess‰ paikassa. Oliko Klea tuhanten muitten naisten kaltainen, ja kulkiko h‰n nyt lemmen hetken viettoon sen kanssa, joka muutamia p‰ivi‰ sitten oli vastannut h‰nen silm‰yksiins‰ ja ottanut h‰nen orvokkinsa? Kerran t‰m‰ ajatus v‰kisinkin valtasi h‰nen mielens‰, mutta h‰n karkoitti sen pois, pit‰en sit‰ mielettˆm‰n‰ ja h‰nelle itselleen sopimattomana. Ennen kuningas saattaisi pyyt‰‰ kerj‰l‰ist‰ kanssansa jakamaan valtakuntaansa, kuin t‰m‰ tyttˆ kutsuisi h‰nt‰ salaisessa paikassa yhdess‰ nauttimaan Amorin suloisia antimia. Luultavasti h‰n ennen kaikkia halusi varmoja tietoja sisarensa kohtalosta, varmaankin h‰n myˆskin halusi puhella vanhemmistaan, mutta tuskinpa Klea kuitenkaan olisi p‰‰tt‰ytynyt h‰nt‰ avukseen kutsumaan, jollei h‰n olisi oppinut Publiukseen luottamaan, ja t‰m‰ Klean luottamus h‰net ylpeydell‰ t‰ytti ja samalla h‰n kiihke‰sti ik‰vˆi Kleaa, joka yh‰ voimakkaammin valtasi h‰nen syd‰mens‰. Sill‰ aikaa kuin muuli hitain, vakavin askelin synkimm‰ss‰kin pime‰ss‰ etsi tiet‰ ja myˆskin lˆysi sen, h‰n katseli taivasta ja kiiltelevi‰ pilvi‰, jotka milloin mustina ja paksuina peittiv‰t Silenen valon, milloin vaaleamman reunan ymp‰rˆim‰n‰ toisistaan eroisivat, jolloin kultainen kuun kaistale ne jakoi, kuten joutsen j‰rven synk‰n pinnan. Samalla h‰n lakkaamatta ajatteli Kleaa, ja haaveksien luuli n‰kev‰ns‰ h‰net edess‰‰n, mutta toisenlaisena ja korkeampana kuin koskaan ennen, sill‰ h‰nen vartalonsa kasvoi h‰nen silmiss‰‰n kasvamistaan ja oli vihdoin niin suuri, ett‰ h‰nen p‰‰lakensa ylettyi taivaasen saakka, ett‰ pilvet n‰yttiv‰t h‰nen hunnultaan ja kuu h‰nen tummaan tukkaansa kimitetylt‰ loistavalta diademilta. Mahtavasti t‰m‰ n‰ky h‰neen vaikutti, h‰n laski ohjakset muulin kaulalle ja levitti k‰tens‰ sulkeakseen syliins‰ ihanan utukuvan, mutta h‰nen eteenp‰in ratsastaessaan se aina samalla v‰istyi, ja kun l‰nsituuli puhalsi hiekkaa h‰nen kasvoihinsa, ja kun h‰nen silloin t‰ytyi k‰dell‰‰n peitt‰‰ silm‰ns‰, niin se kokonaan katosi eik‰ en‰‰ n‰ytt‰inyt, ennenkuin h‰n oli saapunut Apishautojen luo. H‰n oli t‰‰ll‰ toivonut tapaavansa sotamiehi‰ tahi vartioita, joiden huostaan h‰n olisi voinut j‰tt‰‰ muulinsa, mutta sittenkun Osiris-Apiin temppeliss‰ pappien ˆinen laulu oli tauonnut, ei koko aavassa er‰maassa kuulunut hiiskaustakaan, ja kaikki, mik‰ h‰nt‰ ymp‰rˆi, oli ‰‰netˆnt‰, mykk‰‰ ja liikkumatonta, ik‰‰nkuin kaikki olisi ollut kuollutta. Vai oliko daimoni h‰nelt‰ kuulon ryˆst‰nyt? H‰n luuli korvallaan k‰sitt‰v‰ns‰ ainoastaan oman nopeasti liikkuvan verens‰ suhinan, mutta muuten ei hienointakaan ‰‰nt‰ kuulunut. Niin ‰‰netˆnt‰ ainoastaan kuolleitten kaupungissa yˆll‰, ainoastaan er‰maassa. H‰n kiinnitti muulin ohjat kirjoituksilla peitettyyn kraniittipatsaasen ja kulki sitten m‰‰r‰ttyyn yhtym‰paikkaan p‰in. Oli keskiyˆ kulunut, sen h‰n p‰‰tti kuun asennosta ja h‰n alkoi jo itsekseen mietti‰, odottaisiko h‰n siin‰ miss‰ oli, vai menisikˆ h‰n ruukunkantajatarta vastaan, kun h‰n ensiksi kuuli keveit‰ askelia, ja kohta sen j‰lkeen n‰ki pitk‰‰n viittaan k‰‰rityn korkeavartaloisen olennon astuvan sfinksikujanteelta suoraan h‰nt‰ kohden. Oliko se mies, vaiko nainen, oliko se se, jota h‰n odotti? Ja jos se oli h‰n, oliko nainen koskaan niin mittelevin, melkeinp‰ juhlallisin askelin l‰hestynyt sit‰ yst‰v‰t‰‰n, jota h‰n on luvannut tavata. H‰n tunsi jo h‰nen kasvonsa. Oliko se vaalea kuuvalo, joka ne niin verettˆmiksi, niin marmorin valkeiksi teki. H‰nen kasvojensa piirteet olivat hiukan j‰yk‰t, eiv‰tk‰ ne kuitenkaan viel‰ koskaan, ei silloinkaan kuin h‰n punastuen vastaan otti Publiuksen orvokit, olleet n‰ytt‰neet niin moitteettoman ihanoilta, niin juonteiltaan s‰‰nnˆllisilt‰ ja jaloilta, niin ylh‰isilt‰ ja niin her‰tt‰vilt‰. Ainakin t‰yden minuutin molemmat seisoivat ‰‰neti, vaikka olivat aivan vastatusten. Sitten Publius keskeytti ‰‰nettˆmyyden, huudahtaen l‰mpˆisesti, syd‰mmellisesti mutta kuitenkin kainosti matalalla, sointuvalla ‰‰nell‰‰n ainoastaan yhden sanan ja t‰m‰ sana oli h‰nen nimens‰: "Klea." Kuin jumalan tervehdys ja siunaus, kuin Sirenien laulun sointuisin ‰‰ni, kuin el‰m‰n ja kuoleman tuomarin suusta l‰htenyt vapauttava julistus, t‰m‰ sana kajahti ja vavahdellen tunki neidon syd‰meen, ja jo Klean huulet avautuivat yht‰ syv‰ll‰ ja syd‰mmellisell‰ ‰‰nell‰ vastaukseksi Roomalaiselle huutaakseen "Publius", mutta h‰n hillitsi itse‰‰n kaikilla sielunsa voimilla ja sanoi hiljaan ja nopeasti: "Sin‰ olet myˆh‰‰n t‰nne tullut ja hyv‰ on, ett‰ sen teit." "Sin‰ olet minua kutsunut", Roomalainen vastasi. "Toinen on sen tehnyt, enk‰ min‰", Klea koleasti ja hitaasti vastasi, ik‰‰n kuin h‰n nostaisi raskasta painoa, tahi ik‰‰n kuin hengitt‰minen k‰visi h‰nelle vaikeaksi. "Seuraa minua nyt vaan, sill‰ t‰ss‰ ei ole oikea paikka sinulle sit‰ selitt‰‰". N‰in sanoen Klea kulki Apishautojen suljettuja ovia kohti ja koetti sovittaa lukkoon samaa avainta, jonka Krates oli h‰nen huostaansa uskonut, mutta t‰m‰ oli viel‰ niin uusi ja h‰nen sormensa vapisivat niin suuresti, ettei t‰m‰ heti ollut h‰nelle onnistua. Sill‰ v‰lin Publius seisoi aivan h‰nen vieress‰‰n ja koettaessaan h‰nt‰ auttaa h‰nen sormensa koskivat Klean sormiin. Kun sitten, eik‰ suinkaan erehdyksest‰ h‰nen voimakas ja kumminkin vapiseva k‰tens‰ asettui Klean k‰delle, niin t‰m‰ salli sen v‰h‰n aikaa olla siin‰, sill‰ h‰nest‰ tuntui kuin l‰mpˆinen pilven pyˆrre olisi h‰nen syd‰mest‰‰n liidellyt ja verhonnut h‰nen sielunsa ja lannistanut h‰nen tahdonvoimansa ja himment‰nyt h‰nen silm‰ins‰ n‰'ˆn. "Klea", Publius viel‰ kerran sanoi myˆskin aikoen tarttua h‰nen vasempaan k‰teen. Ik‰‰n kuin lyhyest‰ unesta todellisuuteen palautettuna, Klea veti heti k‰tens‰ Publiuksen k‰dest‰, tyˆnsi avaimen lukkoon, aukaisi oven ja sanoi melkein k‰skev‰n totisesti: "Mene sin‰ edelle!" Publius totteli t‰t‰ k‰sky‰ ja astui juhlallisen, kallioon hakatun ja niukasti valaistun luolan laveaan eteiseen. H‰nen edess‰‰n oli kaareva k‰yt‰v‰, jonka loppua h‰n ei voinut n‰hd‰ ja molemmin puolin, oikealla ja vasemmalla, olivat ne huoneet, joissa kuolleitten pyhien el‰inten sarkkofaagit olivat. Jokaisen t‰mmˆisen mahdottoman suuren kivikirstun yl‰puolella paloi yˆt p‰iv‰t lamppu, jonka valo, kuin valosta kudottu peite, tunkeutuen kaikkialle, miss‰ vaan avonaisia hautakammioita oli, luolan synk‰n pime‰n l‰pi, kirkkaana levisi kallion sisustaan viev‰lle pime‰lle tielle. Mink‰laisen paikan Klea oli valinnut h‰nen kanssaan puhellakseen! Mutta vaikka h‰nen ‰‰nens‰ kylm‰lt‰ kajahti, niin ei h‰n itse kuitenkaan ollut kylm‰ ja tunnoton, kuin Orkuksen haamut, jota t‰m‰ h‰nen rintaansa ahdistava paikka pyh‰n savuntuoksuineen muistutti, sill‰ h‰n oli tuntenut, ett‰ Klean sormet h‰nen niit‰ koskettaessaan vapisivat, ja kuin h‰n Kleaa auttaakseen, l‰hestyi aivan l‰helle h‰nt‰, silloin Klean syd‰n oli tykytt‰nyt yht‰ nopeasti ja kiivaasti kuin h‰nenkin. Kenen onnistuisi sulattaa t‰m‰ kova mutta puhdas- ja jalo-kristallinen syd‰n, sen yli varmaankin tulvailisi puhtaamman autuuden ihana virta! "Nyt olemme perill‰," Klea sanoi ja jatkoi sitten lyhyvin katkonaisin lausein: "Pysy miss‰ olet. Anna minun olla t‰ss‰ portin vieress‰. Vastaa minulle ensiksi yhteen kysymykseen: Irene sisareni on temppelist‰ kadonnut. Oletko sin‰ syyp‰‰ h‰nen poisvientiins‰?" "Olen", Publius innokkaasti vastasi. "H‰n l‰hett‰‰ sinulle terveisi‰ ja k‰skee sanomaan, ett‰ h‰nen uudet yst‰v‰ns‰ h‰nt‰ suuresti miellytt‰v‰t." "Nyt ala," Klea h‰nt‰ liikutettuna keskeytti. "K‰‰nny tuonnep‰in! Tuonne, miss‰ n‰et lampun valon kuumottavan." Publius teki, niinkuin h‰nt‰ k‰skettiin, ja samalla hiljainen v‰r‰hdys kulki h‰nen lujan syd‰mens‰ l‰pi, sill‰ tytˆn toiminto ja olento ei h‰nest‰ yksin tuntunut juhlalliselta, ei, viel‰p‰ salaper‰iselt‰, kuin naisprofetan. Silloin kova jyrin‰ t‰risytti hiljaista, pyh‰‰ paikkaa ja voimakkaat ‰‰niaallot levisiv‰t jyristen ja kaikuen luolan kallioseiniss‰. Huolestuneena, Publius k‰‰ntyi, eik‰ h‰nen etsiv‰ silm‰ns‰ en‰‰ Kleaa lˆyt‰nyt. Kun h‰n sitten riensi kalliohuoneen ovelle, niin h‰n kuuli, miten se ulkoa suljettiin. Ruukunkantajatar oli paennut h‰nen k‰sist‰‰n, oli paiskannut raskaan oven kiinni ja piti h‰nt‰ vankina: ja t‰m‰ seikka n‰ytti Roomalaisesta loukkaavalta, niin k‰rsim‰ttˆm‰lt‰, ettei h‰ness‰ muuta tunnetta p‰‰ssyt valtaan, kuin kiivauden, loukatun ylpeyden, ja intohimoinen vapautuksen halu, ja jaloillan ovea potkiessaan h‰n huusi vihaisesti Klealle. "Avaa ovi, min‰ k‰sken! P‰‰st‰ minut heti vapaaksi tahi kaikkein jumalien nimess‰ --" H‰n ei lausunut loppuun uhkaustaan, sill‰ keskell‰ suljetun oven oikeata puoliskoa avautui pieni luukku, josta papeilla muuten oli tapana laskea pyh‰‰ savua pyhien h‰rkien hautaholveihin, ja Klea huusi h‰nelle kahdesti, kolmesti, ja kun h‰n ei sittenk‰‰n ottanut tyynty‰kseen, viel‰ nelj‰nnenkin kerran: "Kuule, kuule, mit‰ sanon, Publius!" Silloin h‰nen raivonsa asettui, ja Klea sanoi. "ƒl‰ minua uhkaa, Publius, sill‰ sin‰ varmaankin sit‰ olet katuva, kun saat tiet‰‰, mit‰ minulla on sinulle kerrottavaa. ƒl‰ minua keskeyt‰, ja tied‰ nyt jo, ett‰ t‰m‰ ovi avataan joka p‰iv‰ ennen auringon nousua. Vankeuttasi ei kest‰ kauemmin ja sinun pit‰‰ siihen tyyty‰, sill‰ min‰ suljin sinut sinne pelastaakseni henkesi, joka todellakin on vaaran alaisena. Hulluudeksiko kutsut minun huolenpitoani? Ei, Publius, se on liiankin oikeutettu, ja jos sin‰ mieheksi olet voimakas, niin olen min‰ vaimoksi enk‰ min‰ koskaan pelj‰styisi tyhj‰st‰ mielikuvittelusta. "Tuomitse itse, pelk‰‰nkˆ syyst‰ puolestasi: "Euergetes kuningas ja Euleus eunukki ovat palkanneet kaksi kauheata hirviˆt‰ sinua murhaamaan. L‰hdetty‰ni Irene‰ etsim‰‰n, kuulin kaikki ja ne kauheat sudet, joita he ovat sinun p‰‰llesi ‰rsytt‰neet, min‰ olen n‰ill‰ omilla silmill‰ni n‰hnyt ja n‰ill‰ omilla korvillani olen kuullut heid‰n keskustelevan v‰jytyksist‰‰n sinua vastaan. "Min‰ en ole el‰iss‰ni kirjoittanut sit‰ savitaululle piirretty‰ kirjett‰, joka oli minun nimess‰ni l‰hetetty. Euleus on sen tehnyt ja sin‰ olet tarttunut h‰nen syˆttiins‰ ja l‰htenyt yˆll‰ er‰maahan. Muutaman minutin per‰st‰ murhaajat hiipiv‰t t‰‰ll‰ ja etsiv‰t uhriaan, mutta sinua, Publius, eiv‰t he lˆyd‰k‰‰n, sill‰ Klea on sinut pelastanut, sama Klea, jota sin‰ ensiksi yst‰v‰llisesti kohtelit ja jolta sin‰ sitten ryˆstit sisaren, sama Klea, jota sin‰ ‰sken tahdoit uhata ja joka nyt matkustavaisen tapaan hattuun ja viittaan puettuna, niin ett‰ h‰nt‰ helposti kuun ep‰varmassa valossa voidaan pit‰‰ sinuna, heti on menev‰ er‰maahan ja tarjoova syd‰n parkansa murhaajan puukolle l‰vistett‰v‰ksi." "Mieletˆn!" Publius huusi ja heitt‰ytyi koko painollaan ovea vastaan ja potki sit‰ jaloillaan. "Hulluuttahan sinun puuhasi on! Avaa ovi, min‰ k‰sken! Olkootpa nuo Euergeteen palkkaamat miehet, vaikka kuinka v‰kevi‰, niin on minussa kylliksi miest‰ itse‰ni puolustamaan." "Sinulla ei ole aseita, ja heill‰ on ansoja ja puukkoja." "Avaa sitten ovi ja j‰‰ t‰nne luokseni aamun koittoon. Henkens‰ tuhlaaminen ei ole suurenmoista, vaan jumalatonta. Avaa heti ovi, min‰ pyyd‰n sit‰ sinulta, min‰ k‰sken sinua!" Jonakin muuna hetken‰ eiv‰t n‰m‰ sanat olisi olleet vaikuttamatta Klean j‰rkev‰‰n mieleen, mutta ne kauheat myrskyt, jotka viime hetkin‰ olivat h‰ness‰ riehuneet, olivat pyˆrteesens‰ temmanneet h‰nen sielunsa rauhan. Tuo ajatus, ainoa p‰‰tˆs, ainoa tahto valtasi h‰net kokonaan, nimitt‰in ett‰ h‰n p‰‰tt‰isi uhrauksista rikkaan elinaikansa suurimmalla uhrauksella, uhraamalla henkens‰, eik‰ h‰n sit‰ aikonut tehd‰ ainoastaan saattaakseen Irenen onnelliseksi ja pelastaakseen Roomalaisen, vaan sent‰hden ett‰ h‰nt‰, is‰ns‰ tyt‰rt‰, niin suuremmoinen loppu miellytti, sent‰hden ett‰ h‰n, joka oli vaan nuori tyttˆ, tahtoi n‰ytt‰‰ Publiukselle, mit‰ nainen, jota h‰n oli pit‰nyt toista huonompana, saattoi saada aikaan, sent‰hden ett‰ kuolema h‰nest‰ ei t‰ll‰ hetkell‰ n‰ytt‰nyt onnettomuudelta ja ett‰ h‰nen kauheista ja pitk‰llisist‰ liikutuksista kiihtynyt sielunsa ei voinut irtautua siit‰ p‰‰tˆksest‰, ett‰ h‰n tahtoi, ett‰ h‰nen piti uhrautua. T‰m‰ ajatus ei en‰‰n ollut h‰nen, vaan h‰n oli t‰m‰n ajatuksen vallassa, ja niinkuin mielipuoli tuntee olevansa pakoitettu yh‰ uudelleen itsekseen samaa Mariaa kertomaan, samoin eiv‰t mitk‰‰n rukoukset eiv‰tk‰ mitk‰‰n vaikuttimet t‰ll‰ hetkell‰ olisi voineet saattaa h‰nt‰ p‰‰tˆksest‰‰n luopumaan, uhraamatta kukoistavaa el‰m‰‰ns‰ Publiuksen ja Irenen hyv‰ksi. Hell‰sti ja ylpe‰sti h‰n katseli p‰‰tˆst‰‰n, joka h‰net oikeutti itse‰‰n suurena ihmeen‰ ihailemaan. Sent‰hden h‰n sulki korvansa Roomalaisen rukouksilta ja sanoi niin hell‰ll‰ ‰‰nell‰, ett‰ se Publiusta h‰mm‰stytti: "Ole hiljaan, Publius, ja kuuntele minua. Olethan jalo, ja varmaankin sin‰ olet minulle kiitollinen siit‰, ett‰ pelastan henkesi.'" "Min‰ kiit‰n sinua ja aion sen sinulle palkita", Corneliolainen huusi, "niinkauan kuin t‰m‰ syd‰n viel‰ saattaa sykki‰, mutta avaa ovi, min‰ rukoilen sinua, min‰ pyyd‰n..." "Kuuntele minua loppuun asti, aika rient‰‰; kuuntele minua loppuun, Publius. Irene sisareni on seurannut sinua. H‰nen kauneudestaan ei minun tarvitse sinulle puhua, mutta kuinka hyv‰, kuinka p‰iv‰npaisteinen h‰nen syd‰mens‰ on, sit‰ sin‰ et tied‰, sit‰ sin‰ et saata tiet‰‰, vaan saat oppia sit‰ tuntemaan. H‰n, se sinun viel‰ t‰ytyy kuulla, on kˆyh‰ niinkuin min‰kin, mutta vapaitten ja jalojen vanhempain lapsi. Vanno minulle nyt, vanno -- ei sin‰ et saa minua keskeytt‰‰, -- vanno minulle is‰si p‰‰n nimess‰, ett'et sin‰ h‰nt‰ milloinkaan hylk‰‰, ett‰ sin‰ siten k‰ytt‰ydyt h‰nen suhteensa, niin kuin h‰n olisi paraimman yst‰v‰si, oman veljesi oikea tyt‰r." "Min‰ vannon ja min‰ olen t‰ytt‰v‰ valani, sen vannon sen miehen hengen nimess‰, jonka p‰‰ on minulle pyhempi kuin jumalien nimi. Mutta nyt min‰ rukoilen sinua, min‰ k‰sken sinua, avaa nyt minulle ovi, Klea, ett'en sinua kadottaisi, ja ett‰ voisin sinulle sanoa, ett‰ syd‰meni on sinun, sinun ja aivan kokonaan sinun, ett‰ min‰ sinua rakastan, m‰‰r‰ttˆm‰sti rakastan." "Sin‰ olet minulle vannonut," tyttˆ huusi, joka kiihkeimm‰n liikutuksen vallassa ollen huomasi kaukana er‰maassa edestakaisin liikkuvan varjon, "ja sin‰ olet vannonut kautta is‰si p‰‰n. ƒl‰ anna Irenen koskaan katua, ett‰ h‰n on sinua seurannut ja rakasta h‰nt‰, kuin sin‰ t‰ll‰ hetkell‰ luulet rakastavasi minua, pelastajatartasi. Ajatelkaa molemmat Klea parkaa, joka mielell‰‰n olisi teill‰ el‰nyt, ja nyt kuolee teid‰n edest‰nne. ƒl‰ minua unhoita, Publius, sill‰ min‰ olen ainoastaan kerran avannut syd‰meni rakkaudelle, mutta sinua, Publius, min‰ olen rakastanut, tuntien tuskaa ja vaivoja ja suloisinta onnea, niin kuin kuolevainen nainen koskaan on rakkauden riemussa hekumoinut ja rakkaudellaan itse‰‰n kuluttanut." Vimmaantuneena, unohtaen itsens‰ ja ik‰‰nkuin hurmauntuneena h‰n oli huutanut n‰m‰ viimeiset sanat Roomalaiselle, ik‰‰nkuin riemuvirtt‰ laulaen. Miksi oli Publius vaiti, miksi ei h‰nell‰ ollut mit‰‰n vastattavaa, vaikka Klea paljasti h‰nelle syd‰mens‰ syvimm‰t salaisuudet ja oli sallinut h‰nen katsoa syd‰mens‰ kaikkein pyhimp‰‰n? Publiuksen suusta l‰htev‰ hehkuva sanatulva olisi heti karkottanut Klean er‰maahan ja kuolemaan: h‰nen vaiti olonsa kahlehti Klean jalat, h‰mm‰stytti h‰nt‰ ja tulvasi kuin kylm‰ sade h‰nen ylpeytens‰ ylen kiihtyneelle polttavalle tulisoitolle, niinkuin ˆljy, joka tyynnytt‰‰ h‰nen sielunsa pauhailevan virran aallot. Siten h‰n ei saattanut h‰nest‰ erota ja h‰n avasi huulensa viel‰ kerran huutaaksensa Publiusta nimelt‰. Kun h‰n alkoi tunnustaa Roomalaiselle rakkauttansa, ik‰‰nkuin viimmeist‰ perintˆ‰‰n, Publiuksesta tuntui, kuin janoovasta, jota vied‰‰n uhkuvan l‰hteen luo sit‰ vasten, ett‰ h‰nt‰ kiellett‰isin kostuttamasta huuliaan sen raittiissa vedess‰. Intohimoinen mielenkarvaus t‰ytti h‰nen sielunsa, ja kun h‰n ep‰toivoon joutumaisillaan silmi‰‰n v‰‰nnellen katseli ymp‰rilleen vankeudessaan, h‰nen silm‰ns‰ sattuivat sein‰n nojassa olevaan rautatankoon, jolla tyˆmiehet olivat tyˆnt‰neet viimmeiseksi haudatun apish‰r‰n sarkofaagin paikoilleen. Niinkuin hukkuva tarttuu luokseen lelluvaan lautaan, samoin h‰nkin kaappasi t‰m‰n aseen, mutta kuuli kuitenkin samassa Klean viimmeiset sanat aivan jok'ainoan, tunkeissaan otsa hiess‰ metallitankoa kynnyksen p‰‰lle, kaksipuolisen oven keskustan kohdalle. Nyt oli ulkopuolella kaikki vaiti. Varmaankin tuo mielipuoli jo meni murhamiehi‰‰n vastaan ja ovi oli kauhean raskas eik‰ ollut liikahtaa eik‰ v‰isty‰. Mutta h‰nen t‰ytyi murtaa se auki ja h‰n heitt‰ytyi maahan, tyˆnsi olkap‰‰ns‰ tangon alle ja painoi koko ruumillaan niin voimakkaasti rautatankoa ett‰ h‰nen luunsa olivat murtua ja h‰nen j‰ntereens‰ taittua, h‰n luuli jo tuntevansa oven horjuvan, ponnisti viel‰ kerran koko miesvoimallaan ja vihdoin puu r‰tisi saumoissaan ja oven puoliskot lensiv‰t auki ja Klea pakeni kauhun valtaamana er‰maahan murhaajia vastaan. Publius hyp‰hti heti jaloilleen, hyˆkk‰si ulos vankeudestaan ja kun h‰n n‰ki Klean pakenevan, niin h‰n ajoi h‰nt‰ joutuisasti juosten takaa ja sai h‰net pian kiinni sill‰ viitta esti Klean juoksemasta, ja kun Klea ei totellut kun Publius k‰ski h‰nt‰ paikallaan pysym‰‰n, niin t‰m‰ asettautui h‰nen eteens‰, eik‰ sanonut lempe‰sti, vaan ankarasti ja totisesti: "Sin‰ et kulje askeltakaan edemm‰ksi, sen sanon." "Min‰ menen minne tahdon," tyttˆ vastasi suuresti liikutettuna. "P‰‰st‰ minut heti irti!" "Pysy sin‰ t‰ss‰ luonani," Publius tiuskasi, tarttui h‰nen molempiin ranteisinsa rautaisilla sormillaan, niinkuin lujilla pihdill‰. "Min‰ olen mies ja sin‰ olet nainen, ja min‰ aion opettaa, kenen t‰‰ll‰ tulee k‰ske‰ ja kenen totella." Viha ja mielenliikutus olivat asettaneet n‰m‰ aivan aavistamattomat sanat Roomalaisen vapiseville huulille, ja kun Klea, h‰nen n‰in puhuessaan, ponnistellen kaikin voimin, jotka suinkaan eiv‰t olleet v‰h‰p‰tˆiset, koetti v‰‰nt‰‰ k‰tens‰ irti h‰nen k‰sist‰‰n, silloin t‰m‰ yh‰ viel‰ kovin liikutettuna, mutta kuitenkin s‰‰lien Kleaa koska h‰n oli nainen, taivutti h‰nen k‰sivarttaan vastustamattomasti ja samalla lempe‰sti kunnes t‰m‰ taipui ja hitaasti lankesi polvilleen h‰nen eteens‰. Kun Klea siten oli h‰nen edess‰‰n, p‰‰sti Publius h‰net irti, mutta h‰n peitti silm‰ns‰ kivist‰vill‰ k‰sill‰‰n, nyyhki ‰‰neens‰ kiukusta ja tuntiessaan ett‰ h‰nt‰ niin h‰pe‰llisesti oli nˆyryytetty. "Nouse nyt ylˆs," Publius sanoi t‰ydelleen muuttuneella mielin kuullessaan Klean itkev‰n. "Onko sinusta siis aivan vaikeata taipua miehen tahdon mukaan, joka sinua ei tahdo eik‰ saatakaan j‰tt‰‰, ja jota sin‰ kuitenkin rakastat?" Kuinka lempeilt‰, kuinka hyvilt‰ n‰m‰ sanat soivat. Klea k‰‰nsi kuullessaan n‰m‰ sanat, silm‰ns‰ Publiukseen, ja kun h‰n n‰ki, ett‰ t‰m‰ rukoilevan tavoin h‰nt‰ rakasti, silloin h‰nen vihansa lauhtui ja muuttui kiitollisuudeksi, ja polvillaan h‰nt‰ l‰hestyen Klea nojasi p‰‰ll‰‰n h‰neen ja sanoi: "Minun on aina pakosta t‰ytynyt nojautua itseeni ja rakkaudella ohjata toista ihmist‰, mutta taitaa kuitenkin olla paljoa suloisempaa itse olla rakkauden ohjattavana, ja sinun omasi min‰ aina i‰ti tahdon olla." "Ja min‰ tahdon joka hetki kiitt‰‰ sinua kaikesta syd‰mest‰ni ja kaikesta mielest‰ni!" Publius huudahti ja kohotti h‰net ylˆs. "Sin‰ tahdoit uhrata henkesi edest‰ni ja omasi on nyt minun. Min‰ sinun edest‰si ja sin‰ minun edest‰ni, min‰ puolisonasi ja sin‰ vaimonani, aina loppuun saakka!" Molemmin k‰sin tarttui h‰n Klean hartioihin ja k‰‰nsi h‰nen kasvonsa omiinsa p‰in. Klea ei en‰‰n vastustanut, sill‰ h‰nest‰ tuntui suloiselta noudattaa t‰m‰n voimakkaan miehen tahtoa. Kuinka suloiselta h‰nest‰, joka jo lapsuudesta oli ottanut velvollisuudekseen voimakkaana ja valppaana pysymisen, tuntui heikkona olo, ja se ett‰ h‰n sai luottautua voimakkaampaan k‰teen! Samalta taitaa ruusupensastakin tuntua, joka ensi kerran tuntee sauvaan nojautuvansa, johonka huolekas puutarhuri h‰net sitoo. Klea katseli autuaasti ja kuitenkin tuskallisesti h‰nen silmiins‰ ja h‰n painoi juuri ensi suudelman Klean huulille, kun molemmat kauhistuen toisistaan v‰istyiv‰t sill‰ Klean nime‰ huudettiin ‰‰neens‰ yˆn hiljaisuudessa, ja heti sen j‰lkeen kuului aivan heid‰n l‰hell‰‰n kova huuto ja kumea kiljuna. "Murhaajat!" Klea huusi ja hiipi vavisten sek‰ omasta ett‰ yst‰v‰ns‰ puolesta, h‰nen rinnalleen. Kuolemaan rohkeasta, kunnostaan ylpeilev‰st‰ sankarittaresta oli v‰h‰ss‰ ajassa tullut heikko, apua tarvitseva, nˆyr‰ nainen. KAHDESKOLMATTA LUKU. Serapeumin portin luona olevan Pylonitornin katolla seisoi t‰htien tutkija, joka oli kiivennyt temppelin korkeimmalle paikalle t‰hti‰ t‰hystell‰ksens‰; mutta t‰n‰ yˆn‰ h‰n ei n‰ytt‰nyt voivan t‰ytt‰‰ teht‰v‰t‰ns‰, sill‰ nopeasti kiit‰v‰t synk‰t pilvet peittiv‰t tuon tuostakin sit‰ taivaan kannen osaa, jota h‰n mieluimmin olisi tahtonut tutkia. K‰rsim‰ttˆm‰sti h‰n vihdoinkin pani k‰sist‰‰n koneensa ja sitten myˆskin vahataulunsa ja kirjoituspuikkonsa ja k‰ski sairaan pikku Philon istua, jonka portinvartiana ollen piti yˆll‰ auttaa Pylonitornissa tyˆskentelevi‰ t‰htien tutkijoita, viem‰‰n alas h‰nen tyˆkalunsa, sill‰ taivas ei t‰n‰‰n ollut h‰nen tyˆlleen suotuisa. "Suotuisa," portinvartia huudahti, kertoen t‰htien tutkijan viimeiset sanat ja kohottaen hartioitaan niin korkealle, ett‰ h‰nen p‰‰ns‰ katosi niitten v‰liin. "Hirmuinen yˆ t‰m‰ on, ja varmaankin suuri onnettomuus meit‰ uhkaa. Viisitoista vuotta olen min‰ t‰ss‰ toimessa ollut ja ainoastaan kerran ennen olen el‰m‰ss‰ni t‰mmˆist‰ kokenut, ja seuraavana p‰iv‰n‰ tulivatkin syrialaisen kuninkaan Anthiokuksen sotilaat ja tyhjensiv‰t aarreaittamme. Ja t‰n‰‰n n‰ytt‰‰ viel‰ onnettomammalta kuin silloin! Jo koirant‰hden nousun aikana kauhea haamu, jolla oli harja kuin jalopeuralla, kiiti er‰maan halki, mutta vasta keskiyˆn aikana alkoi kauhea kummitteleminen, ja sin‰kin s‰ps‰hdit, kun se Apishaudoissa p‰‰si valloilleen. Kauheita on odotettavissa, silloin kun pyh‰t h‰r‰t nousevat kuolleista ja sarvillaan tˆlmiv‰t hautaholvin ovea sit‰ murtaakseen. Usein jo olen n‰hnyt vainajien sielujen liitelev‰n, r‰pyttelev‰n ja ryˆmiv‰n vanhan-aikuisten hautaholvien ja kalliorotkojen p‰‰ll‰. Milloin ne liiteliv‰t ihmisp‰‰ll‰ varustettuina varpushaukkoina tahi Ibis-lintuina ilmassa hervottomasti ja hitaasti siipi‰‰n liikutellen, milloin kulkivat harmaina ruumiittomina varjoina er‰maan poikki, milloin k‰‰rmein‰ luikertelivat sannassa, milloin taas ryˆmiv‰t kuin n‰lk‰iset koirat ulvoen holvien ovilla. Usein kuulin niiden shakaalin tavoin haukkuvan, monesti nauravan hyenan tavalla, joka tuntee haaskan hajua ilmassa; mutta t‰n‰‰n ne ovat ensi kerran huutaneet raivoavien ihmisten tavoin, ja sitten ˆhkineet ja valitelleet, ik‰‰nkuin olisivat istuneet hornan kidassa ja k‰rsineet kauheimpia tuskia. "Katsokaas, tuolla, tuolla se j‰lleen liikkuu! "Oi pyh‰ is‰, masenna se voimakkailla loihtusanoilla. "Etkˆ sitten n‰e, miten ne kasvavat! "Ne ovat jo kaksi kertaa niin suuret kuin kuolevainen ihminen!" T‰htien tutkija otti k‰teens‰ amuletin jupisi itsekseen muutamia loitsuja ja haki samalla silmill‰‰n niit‰ olentoja, jotka olivat portinvartiaa peloittaneet. "Isoja ne ovat," h‰n sanoi, kun h‰nkin oli ne huomannut, "ja nyt l‰hestyv‰t ne toisiaan ja tulevat yh‰ pienemmiksi; mutta kumminkin! Varmaankin ne ovat kookkaita haudanraastajia, sill‰ ylenluonnollisen suuria nuo olennot sent‰‰n tuskin ovat olleet." "Kahdesti niin pitki‰ kuin sin‰, joka et suinkaan ole pieni!" portinvartia huusi ja painoi huulensa t‰htien tutkijan k‰dess‰ olevaan amulettiin. "Ja jos ne olisivat rosvoja, niin miksi ei mik‰‰n vartia heit‰ huuda luokseen? miksi eiv‰t heid‰n huutonsa ja melunsa ole her‰tt‰neet vartioita, jotka joka yˆ tuolla majailevat. Taas kuului samanlainen kova valitushuuto! Oletko koskaan kuullut mokomia ‰‰ni‰ ihmisen rinnasta l‰htev‰n? Suuri Serapis, min‰ menehdyn tuskasta! Tulkaa kanssani alas, pyh‰ is‰, ett‰ saisin hoitaa sairasta poikaani, sill‰ joka t‰mmˆist‰ on n‰hnyt, se ei vahinkoittumatta siit‰ suoriudu." Tosin oli kuoleitten kaupungin hiljaisuutta h‰iritty, mutta kuoleitten henget eiv‰t olleet syyp‰it‰ niihin kamaliin seikkoihin mitk‰ t‰n‰ yˆn‰ er‰maassa hautapatsaitten ja kallioholvien v‰lill‰ tapahtuivat. Ihmisi‰ ne olivat, jotka h‰iriten pyh‰n kaupungin rauhaa, kylm‰verisin‰ ja ilkein‰, kuin pahat henget, pime‰n kanssa tekiv‰t liiton saattaakseen toisen ihmisen perikatoon, mutta ihmisi‰ nekin olivat, jotka keskell‰ synk‰n yˆn kauhuja tunsivat sen jumalallisen taimen mink‰ taivas k‰tkee kuolevaisten lastensa poveen, omissa rinnoissaan puhkeavan kauneimmiksi kukiksi. Niin varmaankin taistelun p‰iv‰n‰ veren ja ruumiitten keskell‰ syntyy lapsi, joka itse onnellisena ja muille onnea tuottaen kasvaa omaistensa iloksi. Se hirviˆ, jolla oli jalopeuran harja, ja jonka ilmaantuminen ja pikainen er‰maahan katoaminen ensiksi oli peloittanut portinvartiaa, oli Memphiisen kulkiessaan kohdannut myˆskin useita matkustajia, jotka h‰nen omituisesta n‰ˆst‰‰n pelj‰stynein‰ olivat pˆtkineet pakoon tahi koettaneet k‰tkeyty‰; ja kuitenkin se oli tavallinen l‰mpˆverinen, rehellinen, uskollinen ja yst‰v‰llinen ihminen. Mutta ne, jotka h‰net kohtasivat, eiv‰t saattaneet katsoa h‰nen syd‰meens‰, ja ulkomuodoltaan h‰n vaan v‰h‰n oli muitten ihmisten kaltainen. Vaikeasti liikkuivat h‰nen k‰yntiin tottumattomat jalkansa, joilla oli iso ruumis kannettavana; ja kauhea parta ja runsas harmaaparta, joka heilui milloin sinne, milloin t‰nne, h‰nen etsien p‰‰t‰‰n k‰‰nnelless‰‰n, teki h‰net sen n‰kˆiseksi, ett‰ h‰n olisi voinut peloittaa rohkeampaakin, jonka tielle h‰n ‰kki-arvaamatta sattui. Kaksi rihkamakauppiasta, jotka p‰iv‰ll‰ Serapeumin l‰heistˆss‰ tavallisesti tarjosivat tavaroitaan toivioretkil‰isille kaupaksi, kohtasivat h‰net l‰hell‰ kaupunkia. He katselivat h‰nt‰ ja toinen sanoi: "N‰etkˆ tuota l‰‰h‰tt‰v‰‰ hirviˆt‰? Joll'ei h‰n istuisi kiinni kopissaan, niin sanoisin tuon olevan ison Serapion erakon." "Joutavia," toinen vastasi, "h‰nen lupauksensa sitovat h‰net lujemmin kuin kahleet ja siteet. Varmaankin se on joku syrialaisista kerj‰l‰isist‰, jotka majailevat Astarten temppelin ymp‰rill‰." "Luultavasti," toinen v‰linpit‰m‰ttˆm‰sti vastasi. "L‰htek‰‰mme astumaan, sill‰ vaimoni paistaa meille t‰n‰‰n illalliseksi hanhen." Tosin Serapion oli lujasti sidottu koppiinsa ja kuitenkin rihkamakauppias oli n‰hnyt oikein, sill‰ h‰n se oli, joka kulki maantiet‰ pitkin ja peloitti vastaantulijoita. Astunta tuntui h‰nest‰ pitk‰n vankeutensa per‰st‰ hyvin vaikealta, olletikin koska h‰n oli paljain jaloin ja jokainen tiell‰ oleva kivi kosketti h‰nen aroiksi k‰yneit‰ jalkapohjiaan, ja sent‰‰nkin h‰n p‰‰si jotensakin nopeasti kulkemaan huomatessaan kaukaa nais-olennon, jota h‰n luuli Kleaksi. Monikin, joka erityisess‰ paikassaan hyvin menestyy omituisuuksineen, joutuu lasten pilkaksi, jos h‰n irtaantuu ahtaasta ymp‰ristˆst‰‰n sekaantuakseen omituisuuksineen maailman menoon. Niin k‰vi Serapioninkin, sill‰ etukaupungissa katupojat pilkaten juoksivat h‰nen per‰st‰‰n, ja kun kolme koreata neitoa, jotka ravintolan edustalla lep‰siv‰t tanssistaan, ‰‰neen nauroivat h‰net n‰hdess‰‰n, ja kun er‰s kopea sotamies ik‰‰n kuin satunnaisesti tyˆnsi peitsens‰ k‰ren h‰nen heiluvan harjansa l‰vitse, silloin h‰n vasta huomasi metsistyneen ulkomuotonsa, ja h‰nen t‰ytyi itsekseen myˆnt‰‰, ett'ei h‰n semmoisena koskaan p‰‰sisi kuninkaan puheille. P‰‰tt‰v‰sti h‰n astui l‰himp‰‰n valaistuun parturin huoneesen, joka h‰net n‰hdess‰‰n huolestuneena astui myˆntitiskins‰ taa, leikkuutti tukkansa ja partansa ja n‰ki peiliss‰, jota mestari piti h‰nen edess‰‰n, ensi kerran moneen vuoteen j‰lleen omat kasvonsa. Surumielisesti hymyillen h‰n nyyk‰ytti vanhettuneille kasvoilleen, jotka h‰n n‰ki kirkkaassa levyss‰, maksoi, mit‰ h‰nelt‰ vaadittiin, eik‰ v‰litt‰nyt niist‰ ihmettelevist‰ silm‰yksist‰, joilla parturi apulaisineen h‰nt‰ katseli. Mielettˆm‰lle he luulivat tehneens‰ palveluksen, sill‰ kaikkiin heid‰n kysymyksiins‰ h‰n ei ollut mit‰‰n vastannut, ja ainoastaan kerran huutanut syv‰ll‰ tavattoman kovalla ‰‰nell‰: "Laverrelkaa muitten kanssa, minulla on kiire!" Eik‰ h‰nen syd‰mens‰ todellakaan ollut joutaviin laverruksiin taipuva, ei, se oli t‰ynn‰ kalvaavaa tuskaa ja hell‰‰ huolta, ja samalla h‰nt‰ suuresti suretti ajatellessaan, ett‰ h‰n oli syˆnyt lupauksensa ja valansa rikkonut, jonka h‰n oli vannonut, k‰dess‰‰n kuolevan ‰itins‰ k‰si. Palatsin portilla h‰n pyysi er‰st‰ vartiaa viem‰‰n h‰nt‰ h‰nen veljens‰ luo, ja kun h‰n rahalahjalla vahvisti pyyntˆ‰‰n, niin mies heti vei h‰net sen luo, jota h‰n etsi. Glaukus pelj‰styi suuresti, tuntiessaan Serapionin, mutta h‰nell‰ oli niin paljon teht‰v‰‰, ett‰ h‰n saattoi k‰ytt‰‰ ainoastaan muutamia minuuttia veljens‰ hyv‰ksi, jonka k‰ytˆst‰ h‰n kutsui k‰sitt‰m‰ttˆm‰ksi ja rikolliseksi. Erakko sai tiet‰‰, ett'ei Euergetes ollut ryˆst‰nyt Irene‰ temppelist‰, vaan Roomalainen, ja ett‰ Klea oli muutamia minuuttia sitten vaunuissa l‰htenyt palatsista ja ett‰ h‰nen piti keskiyˆn aikana jalkaisin palaaman toisesta ravintolasta Serapeumiin. Tyttˆ parka oli niin aivan yksin ja tie kulki er‰maan kautta, jossa hillittˆm‰t sotamiehet ja ruumiinryˆst‰j‰t tahi shakaalit ja hyenat saattoivat k‰yd‰ h‰nen kimppuunsa. Toisesta ravintolasta piti h‰nen l‰hte‰ jalkaisin, ja juuri siell‰ oli huonolla roistov‰ell‰ tapana oleskella, ja h‰nen lemmikkins‰ oli niin nuori, niin kaunis ja niin turvaton! J‰lleen h‰net valtasi sama kauhea tuska, kuin h‰nen omassa kopissaankin, sen j‰lkeen kun Klea oli l‰htenyt temppelist‰ ja kun oli alkanut h‰m‰rt‰‰. T‰ll‰ hetkell‰ h‰n taisi tuntea kaikkea, mit‰ is‰ tuntee, joka vankihuoneen ikkunasta n‰kee rakkaan, turvattoman lapsensa puolustaivan petoel‰imi‰ vastaan. Mik‰ vaan saattoi uhata h‰nt‰ kuninkaan palatsissa, juopuneista sotamiehist‰ vilisev‰ss‰ kaupungissa ja er‰maassa, se oli kauhean selv‰sti ilmaantunut h‰nen sieluunsa, ja h‰nen eritt‰in suuri kuvitusvoimansa oli kirjavimmilla v‰reill‰ kuvaillut kaikkia niit‰ vaaroja, joita kohtaan h‰nen lemmikkins‰, rehellisimm‰n miehen tyt‰r, meni. Niinkuin vangittu tiikeri oli h‰n huoneessaan juossut edes takaisin, oli heitt‰ytynyt vasten seini‰, ja sitten taas, kauvaksi kuroittaen ruumistaan, katsellut pikku ikkunastaan n‰hd‰kseen, eikˆ karkuri, joka ei mill‰‰n muotoa viel‰ saattanut olla palannut, sent‰‰n jo olisi tullut takaisin. Mit‰ pime‰mm‰ksi k‰vi, sit‰ suuremmaksi h‰nen tuskansa oli yltynyt, sit‰ kauheampia kuvia h‰nen mielikuvituksensa loi, ja kun muudan suonenvedon kohtaama toivioretkel‰inen ‰‰neens‰ pastophoriumilla kirkasi, silloin h‰n ei en‰‰ saattanut pysy‰ omana herranaan, vaan tyˆnsi jalallaan auki huoneensa ulkoap‰in suljetun lahonneen oven, jota ei monien vuosien kuluessa oltu avattu, kaappasi joutuisasti hopearahat, joita h‰n s‰ilytti arkussaan, ja hyp‰hti maahan. Siin‰ h‰n seisoi majansa ja temppeli‰ ymp‰rˆiv‰n muurin v‰lill‰, ja vasta silloin h‰nen mieleens‰ juontui se lupaus, se vala, mink‰ h‰n oli tehnyt, ja h‰nen t‰ytyi ajatella ensimm‰ist‰ pakoaan. Silloin h‰n oli paennut, sent‰hden ett‰ el‰m‰n halut ja ilot h‰nt‰ viekoittelivat, silloin h‰n oli ollut rikollinen, mutta t‰n‰‰n sama rakkaus ja sama huolenpito h‰net ajoivat h‰nen vankeudestaan, jotka h‰net sinne olivat palauttaneetkin. Uskollisena pysy‰kseen, h‰n oli uskoton; mutta katsoihan suuri Serapis syd‰miin ja h‰nen ‰itins‰ oli kuollut, ja h‰n oli koko elin-ik‰ns‰ ollut valmis antamaan pojalleen anteeksi. Niin el‰v‰sti h‰n luuli n‰kev‰ns‰ ‰itins‰ vanhat lempe‰t kasvot edess‰‰n, ett‰ h‰n, ik‰‰nkuin olisi seissut ‰itins‰ edess‰, p‰‰ll‰‰n h‰nelle nyˆk‰ytti. Sitten h‰n oli vieritt‰nyt tyhj‰n tynnyrin muurin luo ja vaivalloisesti kiivennyt sille. Katkera hiki otsassa h‰nen t‰ytyi kiivet‰ irtonaisista, polttamattomista tiileist‰ kyh‰tyn muurin rintavarustuksille, jotka olivat paljon miest‰ korkeammat, tuli liukuen ja pudoten muurin ulkopuolitse kulkevaan hautaan, kiipesi sen reunaa myˆten sielt‰ ylˆs ja saattoi sitten vasta alkaa matkaansa Memphiisen. Mit‰ h‰n kuninkaan palatsissa sai kuulla Kleasta oli ainoastaan v‰h‰n huojentanut h‰nen huoltaan, ja varmaankin Klea paljoa ennen ehtisi er‰maan reunalle, kuin h‰n, ja joutuisasti astuminen k‰vi h‰nelle niin vaikeaksi ja koski niin kovasti h‰nen arkoihin jalkapohjiinsa. Luultavasti h‰nen onnistuisi hankkia itselleen sauva, jos vaan kuninkaan linnan ovella liike viel‰ oli yht‰ vilkas kuin p‰iv‰ll‰. Tapaillen hopearahoilla t‰ytetty‰ taskuansa h‰n katseli ymp‰rilleen ja huomasi rivin aasia, joitten ajajat tungeskelivat el‰imineen korkeasta portista tulvailevien sotilasten ja palvelijoiden keskell‰. Harjaantunein silmin h‰n valitsi voimakkaimman aasin, heitti sen omistajalle hopearahan, heitt‰ytyi el‰imen selk‰‰n, joka l‰‰h‰tti h‰nen painonsa alla, ja lupasi ajajalle kaksi drakonia lis‰‰, jos h‰n veisi h‰net niin nopeasti kuin mahdollista toiseen Serapeumiin viev‰n tien varrella olevaan ravintolaan. Samalla kun h‰n itse voimakkailla alastomilla jaloillaan pehmitteli aasi paran kylki‰, ajaja, joka kielell‰‰n maiskutellen ja kirkuen juoksi j‰ljest‰, tuon tuostakin pisteli el‰int‰‰n piikill‰ reisiin, ja siten Serapion milloin ravia, milloin t‰ytt‰ nelist‰ ajaen p‰‰si perille ainoastaan puolta tuntia myˆhemmin kuin Klea. Ravintola oli aivan pime‰ ja tyhj‰, mutta ei erakko halunnutkaan mit‰‰n virvoituksia. Ainoastaan matkasauvaa h‰n j‰lleen rupesi haluamaan, ja sen h‰n tiesikin pian hankkia itselleen tempaisemalla seip‰‰n is‰nn‰n puutarhan aidasta. T‰m‰ sauva oli raskas, mutta se helpoitti kuitenkin erakon astuntaa, sill‰ vaikka h‰nen kuumottavat jalkansa vastenmielisesti h‰nt‰ tottelivatkin, niin h‰nen k‰sivartensa kuitenkin olivat yht‰ voimakkaat kuin ennenkin. Huima ratsastus oli h‰nt‰ huvittanut, ajoittain ilahuttanut h‰nen tuntehikasta mielt‰‰n ja muistuttanut h‰nen entisi‰ vaelluksiaan. Kun h‰n sitten yksin‰‰n kulki er‰maan kautta, niin h‰n ajatteli Kleaa, yksist‰‰n Kleaa. Niinpian kun kuu oli pilvist‰ tullut n‰kyviin, h‰n tarkalleen t‰hystellen etsi Kleaa, huusi tuon tuostakin h‰nt‰ nimelt‰ ja saapui siten kreikkalaista ja egyptil‰ist‰ temppeli‰ yhdist‰v‰‰n sfinksik‰yt‰v‰‰n. Apishaudoilta kuului melua ja jyskett‰. Varmaankin siell‰ yˆll‰kin tehtiin tyˆt‰ l‰hestyv‰n juhlan johdosta. Miksi juuri t‰n‰‰n ei n‰kynyt vartioita siin‰, miss‰ muuten tavallisesti sotamiehi‰ oleskeli? Olivatko sotamiehet huomanneet Klean ja vieneet h‰net pois muassaan? Myˆskin sphinksik‰yt‰v‰n toinen puoli, jonne h‰n nyt oli tullut, oli ihmisist‰ aivan tyhj‰, ei n‰kynyt ainoatakaan vartiaa, vaikka hautapatsaitten valkea kalkki ja er‰maan keltainen hiekka kuun valossa v‰lkkyiv‰t niin kirkkaasti, kuin niiss‰ itsess‰‰n olisi ollut loistavaa voimaa. Yh‰ enemm‰n huolestuneena h‰n nousi, kauvemmaksi n‰hd‰kseen, hiekkakukkulalle ja huusi kovasti Kleaa nimelt‰. Niin -- tuossa, h‰n ei erehtynyt, tuossa n‰kyi vanhan-aikaisen hautakappelin vieress‰ olento, joka n‰kyi olevan pitk‰‰n viittaan puettu; ja kun h‰n heikolla ‰‰nell‰ h‰nt‰ huusi, niin t‰m‰ l‰hestyi h‰nt‰ ja sphinksik‰yt‰v‰‰. Kiireesti, niin nopeasti kuin vaan saattoi, h‰n astui alas tielle, jota myˆten juhlakulkueet kulkivat, astui sitten sile‰n kivikadun yli, jonka vieress‰ ihmisp‰iset jalopeuran ruumiit olivat pitkiss‰ riveiss‰ ja kiipesi vaivalloisesti hiekkakukkulan ulkopuolelle. Niin, t‰m‰ tyˆ oli vaikeata, sill‰ usein h‰nen painostaan hiekka irtaantui, vieri alasp‰in ja vei h‰net muassaan, ja paikoitti h‰nt‰ k‰sin ja jaloin etsim‰‰n uutta kiinnipitopaikkaa. Vihdoinkin h‰n seisoi sphinksik‰yt‰v‰n toisella puolella hautakappelin edess‰, jonka luona h‰n oli luullut n‰kev‰ns‰ etsitt‰v‰ns‰; mutta h‰nen kiivetess‰‰n oli tullut aivan pime‰, sill‰ synkk‰ pilvi oli j‰lleen peitt‰nyt kuun. Silloin h‰n pani molemmat k‰tens‰ suulleen ja huusi niin kovasti kuin vaan saattoi: "Klea!" ja taas "Klea!" Samassa h‰n kuuli aivan vieress‰‰n sannassa rapinaa ja n‰ki ik‰‰n kuin maasta nousseen olennon liikkuvan edess‰‰n. Tuskin se saattoi olla Klea, se oli mies; mutta ehk‰ h‰n kuitenkin oli n‰hnyt lemmikkins‰: mutta ennenkuin h‰n ehti h‰nt‰ huutaa, h‰n tunsi ‰kki‰ horjahtavansa lyˆnnist‰ ja raskas isku sattui h‰nen selk‰‰ns‰ hartioitten v‰liin. Murhamiehen hiekkas‰kki ei ollutkaan sattunut oikeaan paikkaansa niskaan ja Serapionin voimakas selk‰pii olisi kest‰nyt voimakkaammankin iskun. Samassa kuin h‰n tunsi tuskaa, h‰n myˆskin tiesi, ett‰ rosvot h‰nt‰ ahdistivat ja ett‰ h‰n olisi mennyt mies, joll'ei h‰n voimakkaasti itse‰‰n puolustaisi. H‰nen takanaan ratisi hiekka taas. Silloin h‰n k‰‰ntyi niin nopeasti kuin saattoi, ja huutaen: "kirotut kyyk‰‰rmeen sikiˆt!" h‰n lˆi raskaalla matkasauvallaan, niinkuin sepp‰ j‰‰htyv‰‰ rautaa, sit‰ olentoa, jonka h‰nen pime‰‰n tottuneet silm‰ns‰ jo aivan varmaan tunsivat mieheksi. Serapion taisi osata hyvin, sill‰ h‰nen vastustajansa huudahti kauheasti, vaipui maahan, vieri sitten ‰histen ja voihkuen hiekassa, kirkasi viimein kimakasti ja j‰i j‰ykk‰n‰ ja liikkumattomana virumaan. Erakko saattoi pime‰ss‰kin eroittaa kovasti rankaistun rosvon liikkeet, ja kun h‰n levottomana ja s‰‰lien kumartui kaatuneen yli, niin h‰n kauhistuen tunsi kosteitten k‰sien liikuttavan jalkojaan ja heti sen j‰lkeen kaksi niin tuskallista pistosta oikeassa kantap‰‰ss‰‰n, ett‰ h‰n huudahti kovasti ja h‰nen t‰ytyi vet‰‰ haavoitettu jalkansa l‰hemm‰ksi. Mutta h‰n ei sent‰‰n unhottanut, ett‰ h‰nen oli puolustaiminen. Riehuen kuin haavoitettu h‰rk‰, tuiskien ja kiroillen, h‰n heilutti sauvaansa, mutta osasi ainoastaan maahan. Kun h‰nen lyˆntins‰ sitten hitaammin seurasivat toisiaan ja kun h‰nen nopeasti v‰syv‰ k‰tens‰ viimein ei en‰‰ jaksanut kannattaa raskasta sauvaa ja h‰n itse huomasi v‰kisinkin vaipuvansa polvilleen, niin kimakka ‰‰ni h‰nelle huusi. "Sin‰ olet saattanut kumppalini hengilt‰, Roomalainen, ja sen t‰hden on kaksijalkainen k‰‰rme sinua pist‰nyt. Lyhyen nelj‰nnestunnin kuluttua olet mennyt mies, niinkuin tuokin. Miksi. Miksi meneekin tuommoinen ylh‰inen herra saappaitta ja sandaaleitta rakkauden kohtaukseen er‰maahan ja tekee meille tyˆn helpoksi! Euergetes kuningas ja yst‰v‰si Euleus l‰hett‰v‰t sinulle terveisi‰. Ja kiit‰ heit‰ siit‰kin, etten ota rahojasi. Kunhan vaan saisin tuon kuolleen hutkaleen syrj‰‰n viedyksi!" Kuunnellessaan n‰it‰ raakoja sanoja Serapion virui maassa kauheinta tuskaa tuntien ja saattoi ainoastaan puristella nyrkki‰‰n ja yh‰ kuivemmiksi k‰yvilt‰ huuliltaan purkaa kauheita kirouksia. H‰nen n‰kˆvoimansa ei viel‰ ollut heikontunut ja sen kautta h‰n n‰ki kuun valossa, joka pisti n‰kyviin taivaalla laajasta pilvettˆm‰st‰ paikasta, miten murhaaja koetti kulettaa mukaansa kaatunutta toveriaan, ja sitten kuunnellen p‰‰t‰‰n kohotettuaan, hyp‰hti pystyyn ja pˆtki pitkin askelin pakoon. Silloin erakko meni tainnoksiin, ja kun h‰n muutaman minuutin j‰lkeen taas avasi silm‰ns‰, niin oli h‰nen p‰‰ns‰ asetettu neidon pehme‰‰n syliin, ja h‰nen lemmikkins‰ Klean ‰‰ni kysyi h‰nelt‰ hell‰sti: "Is‰, is‰ parka, miten jouduit t‰nne er‰maiden ja rosvojen k‰siin? Tunnetko minut, Kleasi? Tuo, joka etsii haavaasi, mutta ei sit‰ lˆyd‰ mist‰‰n, on Publius Scipio, Roomalainen. Sano ensiksi, mihin puikko sinuun sattui, ett‰ heti sitoisin haavasi, olenhan puoleksi l‰‰k‰ri ja tunnen semmoisia seikkoja, kuten tied‰t." Erakko koetti k‰‰nt‰‰ p‰‰t‰‰n Kleaan p‰in, mutta kun se ei oikein ollut onnistua, h‰n sanoi hiljaan: "aseta p‰‰ni vieress‰ni olevan rautakoppelin kaltevaa sein‰‰ vastaan; mutta sin‰, tyttˆseni istuudu eteeni, sill‰ min‰ tahtoisin katsella sinua kuollessani. Varovasti, varovasti, Publius, minusta tuntuu aivan silt‰ kuin kaikki j‰seneni olisivat phoinikialaista lasia, joka saattaa s‰rky‰, kuin sit‰ vain liikutetaan. Kiitoksia, nuori yst‰v‰ni, sinulla on voimakkaat k‰det, ja sin‰ saat kohottaa minut viel‰ v‰h‰n korkeammalle. Niin, nyt istun jotenkin auttavasti, ei, hyv‰sti, kadehdittavan hyv‰sti, sill‰ kuu n‰ytt‰‰ minulle armaat kasvosi, tyttˆseni, ja min‰ n‰en kyyneli‰ poskillasi ja neh‰n vuotavat minun, ‰re‰n ukon t‰hden. Niin, tuntuu ihanalta, verrattoman ihanalta t‰mmˆinen kuolema." "Voi, is‰, is‰!" Klea huusi, "niin et saa puhua. El‰‰ sinun pit‰‰, eik‰ kuolla, sill‰ katso tuo Publius tahtoo minua puolisokseen, ja taivahiset tiet‰v‰t, kuinka mielell‰ni min‰ h‰nt‰ seuraan, ja Irene j‰‰ meid‰n luoksemme minun ja h‰nen sisareksensa. Ilahuttaneehan edes se sinua, is‰ni! Mutta sano, miss‰ paikassa haava sinua polttaa, mihin paikkaan murhaaja iski?" "Lapset, lapset," erakko mumisi, ja kirkas hymyily v‰l‰hti h‰nen kasvoillaan. "Kun senkin viel‰ saan n‰hd‰ el‰ess‰ni! niin, armolliset jumalat tekev‰t siin‰ hyvin, ja saadakseni sen toimeen, min‰ olisin mielelleni kuollut vaikka sata kertaa." Klea talui h‰nen n‰in puhuessaan, h‰nen k‰tens‰ huulilleen ja sanoi, kyynelien t‰hden tuskin kuuluvalla ‰‰nell‰: "Mutta haava, is‰, haava!" "V‰h‰t siit‰, v‰h‰t siit‰," erakko vastasi, "v‰kev‰ myrkky murtaa voimani, eik‰ tikari, eik‰ nuoli. Nyt voin rauhallisena kuolla, sill‰ nyt ette minua en‰‰n tarvitse. Sin‰ Publius, olet nyt tuleva minun asemaani n‰itten suhteen, ja sin‰ olet sen paremmin voiva, kuin min‰. Klea Publius Scipion vaimona! Uneksinut kyll‰ olen, ett‰ niin olisi k‰yv‰, ja tiet‰nyt olen aina ja tuhansin kerroin itsekseni sanonut samoin kuin nytkin sanon sinulle poikaseni: 'T‰m‰, t‰m‰ Klea on hyv‰ luonnoltaan ja ainoastaan jaloin h‰net ansaitsee.' Sinulle, Publiukseni, min‰ suon h‰net; ja nyt antakaa t‰ss‰ silmieni edess‰ toisillenne k‰tenne, sill‰ olinhan min‰ Klealle is‰n‰." "Niin oletkin ollut," Klea nyyhkytti. "Varmaankin olet minun t‰hteni, minua suojellaksesi, l‰htenyt kopistasi, ja saavuttanut kuoleman." "Onni, onni," vanhus sammalsi. "Minun p‰‰lleni," Publius huusi, tarttuen Serapionin k‰teen, "oli murhaajia ‰rsytetty, jotka tappoivat sinut minun asemestani. Mutta viel‰ kerran, miss‰ on haavasi?" "Kohtaloni k‰y toteen," erakko vastasi, "sen p‰‰tˆksi‰ ei mik‰‰n suljettu koppi, ei mik‰‰n l‰‰k‰ri, eik‰ mik‰‰n parantava yrtti voi kumota. K‰‰rmeen myrkkyyn min‰ kuolen, niin kuin syntyess‰ni ennustettiin. Ja joll'en olisikaan l‰htenyt Kleaa etsim‰‰n, niin olisi k‰‰rme luikahtanut h‰kkiini ja p‰‰tt‰nyt el‰m‰ni. Antakaa minulle k‰tenne, lapseni, kylmyys nousee yh‰ ylemm‰ksi ja sen sormi liikuttaa jo syd‰nt‰ni." V‰h‰‰n aikaan h‰n ei voinut puhua sanaakaan, sitten h‰n puhui hiljaan: "Yht‰ teilt‰ pyyt‰isin. V‰h‰isen omaisuuteni, joka oli m‰‰r‰tty sinulle ja Irenelle, voitte k‰ytt‰‰ hautajaisiini. Min‰ en tahdo, ett‰ minut poltetaan, niin kuin is‰lleni tehtiin, ei, vaan palsameeratkaa minut hyv‰sti ja asettakaa minun muumioni ‰itini muumion viereen. Jos kuoleman j‰lkeen voimme n‰hd‰ toisiamme, ja min‰ luulen niin olevan, niin tahtoisin viel‰ kerran h‰nt‰ mielell‰ni tavata, sill‰ h‰n rakasti minua niin suuresti, ja minusta tuntuu silt‰, kuin j‰lleen olisin pieni ja kietoisin k‰teni h‰nen kaulansa ymp‰rille. Toisessa el‰m‰ss‰ min‰ en varmaankaan ole onnettomuuden lapsi, niin kuin t‰ss‰, -- toisessa olossa... Lapset, jos t‰ss‰kin el‰m‰ss‰ suloinen ilo on minulle hymyillyt, lapset, niin kiit‰n min‰ siit‰ teit‰. Klea... Tuossahan on pikku Irenenikin!" N‰m‰ olivat Serapion erakon viimeiset sanat ja syv‰‰n huoaten h‰n oikaisi j‰seni‰‰n ja oli kuollut. Mutta Klea ja Publius painoivat hell‰sti h‰nen uskolliset silm‰ns‰ kiinni. KOLMASKOLMATTA LUKU. Niin kuin ei kreikkalaisessa Serapeumissa, samoin ei egyptil‰isess‰ Apishautojen l‰heisess‰ temppeliss‰k‰‰n, outo, yˆn hiljaisuutta h‰iritsev‰ melu ollut j‰‰nyt huomaamatta, mutta jo vallitsi j‰lleen t‰ydellinen hiljaisuus kuolleitten kaupungissa, kun Osiris-Apiin temppelin suuri ovi viimeinkin aukeni ja v‰h‰inen, juhlakulun tapaisesti j‰rjestetty pappijoukko astui n‰kyviin, temppelipalvelijoitten astuessa edell‰, k‰siss‰ uhripuukkoja ja kirveit‰. Publius ja Klea, jotka seisten kuolleen yst‰v‰ns‰ p‰‰n vieress‰, uskollisesti vartioivat h‰nen ruumistaan, n‰kiv‰t heid‰n tulevan ja Roomalainen sanoi: "Olisipa ollut yht‰ v‰‰rin l‰hett‰‰ sinut t‰n‰ yˆn‰ minun seurattani temppeliin kuin j‰tt‰‰ yst‰v‰ parkamme t‰nne vartijatta." "Min‰ sanon viel‰ kerran," Klea innokkaasti puuttui puheisiin, "ett‰ me olisimme leikki‰ laskien aivan mahdottomaksi tehneet Serapionin viimeisen tahdon t‰ytt‰misen h‰nen mielens‰ mukaan, jos hyena tahi shakaali meid‰n poissa ollessamme olisi vahingoittanut h‰nen ruumistaan, ja min‰ olen niin iloinen siit‰, ett‰ min‰ ainakin olen saanut n‰ytt‰‰ kuolleelle yst‰v‰llemme, kuinka kiitollinen min‰ h‰nelle olen kaikesta siit‰ hyv‰st‰, jota h‰n on kaikkena elin-aikanaan meille osoittanut. Jopa h‰nen eronsakin t‰hden tulee meid‰n olla kiitollisia, sill‰ kuinka rauhallinen ja ihana t‰m‰ h‰nen ruumiinsa vieress‰ vietetty hetki oli! Myrskyt ja taistelut ovat meid‰t yhdist‰neet..." "Ja t‰‰ll‰," Publius h‰nt‰ keskeytti, "olemme tehneet hyv‰n ja kest‰v‰n rauhan elin-ajaksemme." "Min‰ suostun siihen mielell‰ni," Klea vastasi ja loi silm‰ns‰ maahan, "sill‰ min‰ olen voitettu." "Tunnustithan ‰sken minulle," Publius sanoi vastaukseksi, "ett'et koskaan ole ollut onnettomampi, kuin silloin, kun luulit osoittaneesi, kuinka voimakkaasti saatoit minua vastustaa, ja min‰ sanon sinulle, ettet sin‰ koskaan ole n‰ytt‰nyt niin ylev‰lt‰ ja samalla niin rakastettavalta, kuin silloin, kun sin‰ keskell‰ triumfiasi luovuit voitostasi. Semmoisia hetki‰ ainoastaan kerran el‰m‰ss‰‰n kokee. Minulla on hyv‰ muisto, mutta jos sen joskus unohdan ja olen tyly ja ‰kkipikainen, niin kuin luontoni on, niin muistuta minulle t‰t‰ paikkaa ja tuota kuollutta, niin tyly mieleni on heltyv‰ ja min‰ olen muistava, ett‰ sin‰ kerran olit valmis uhraamaan henkesi edest‰ni. Min‰ teen t‰m‰n sinulle helpoksi, sill‰ kunnioittaakseni sit‰ miest‰, joka pani henkens‰ sinun puolestasi alttiiksi ja joka minun asemestani murhattiin, min‰ liit‰n -- enk‰ min‰ sit‰ Roomassakaan peruuta -- h‰nen nimens‰, Serapionin, muihin nimiini. Is‰n tavoin h‰n on k‰ytt‰inyt kohtaamme, ja sen t‰hden minun tulee pit‰‰ h‰nen muistoaan yht‰ suuressa arvossa, kuin jos min‰ olisin ollut h‰nen poikansa. -- Velat ovat minusta aina olleet vastenmieliset, mutta miten voisin palkita sinulle sen, mit‰ t‰n‰‰n olet minulle tehnyt, sit‰ en min‰ voi k‰sitt‰‰, ja kuitenkin min‰ olen oleva valmis min‰ p‰iv‰n‰ ja mill‰ hetkell‰ tahansa vastaan ottamaan sinulta uutta rakkauden lahjaa. Velallinen on puoleksi vanki, sanotaan, ja sen t‰hden min‰ pyyd‰n sinua olemaan armollinen voittajallesi." Publius tarttui h‰nen k‰teens‰, pyyhk‰si hiukset h‰nen otsaltaan, kosketti sit‰ sitten kepe‰sti huulillaan ja pitkitti: "Tule nyt mukaani, niin j‰t‰mme kuolleen noitten pappien haltuun." Klea kumartui viel‰ kerran erakon ruumiin yli, ripusti h‰nen kaulaansa sen amuletin, mink‰ erakko oli h‰nelle antanut, h‰nen matkalle l‰htiess‰‰n, ja seurasi sitten ‰‰neti yst‰v‰t‰‰n. Sitten kun he olivat saapuneet juhlakulkueen luo, niin Publius kertoi sen johtajalle, miten he olivat Serapionin lˆyt‰neet, ja pyysi h‰nt‰ noudatuttamaan ruumista ja kalleimmalla tavalla valmistamaan sit‰ hautajaisiin heid‰n temppelins‰ palsamoimishuoneessa. Muutamat temppelin palvelijat istuutuivat ruumiin viereen vartioimaan, ja kulkue palasi temppeliin, sitten kun he olivat paljon kyselleet Publiukselta ja myˆskin huomanneet tapetun murhaajan. Niin pian kuin rakastavaiset j‰lleen olivat kahden kesken, Klea tarttui kiihke‰sti Corneliolaisen k‰teen ja sanoi: "Yst‰v‰llisi‰ sanoja sin‰ olet minulle puhunut, ja min‰ kiit‰n sinua siit‰, mutta min‰ olen tottunut totta puhumaan ja v‰himmin kaikista min‰ tahdon pett‰‰ sinut. Kaiken mit‰ rakkautesi minulle tuottaneekin, saan lahjaksi, sill‰ sin‰ et ole minulle ollenkaan mit‰‰n velkaa, mutta min‰ taas sinulle sit‰ enemmin, sill‰ sin‰ olet, sen mukaan kuin nyt olen saanut tiet‰‰, temmannut sisareni t‰m‰n maan mahtavimman k‰sist‰, mutta min‰ sit‰ vastoin kuullessani, ett‰ Irene oli sinua seurannut ja ett‰ murhaajat sinua uhkasivat, min‰ t‰ydelleen uskoin, ett‰ sin‰ olit viekoitellut tyttˆ‰ armaanasi sinua seuraamaan, ja silloin -- silloin -- min‰ vihasin sinua, ja silloin, niin, minun t‰ytyy se tunnustaa -- silloin min‰ kauheassa silmittˆmyydess‰ni toivoin sinulle kuolemaa." "Ja loukkaisiko t‰m‰ toivo minua?" Publius kysyi. "Ei, tyttˆseni, se vasta minulle oikein osoittaa, ett‰ sin‰ minua niin rakastat, kuin min‰ tahdon, ett‰ minua rakastetaan. T‰mmˆinen viha t‰mmˆisess‰ tilassa on rakkauden h‰m‰r‰ varjo ja kuuluu siihen yht‰ v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti, kuin johonkin muuhun todelliseen olentoon. Miss‰ sit‰ ei ole, siin‰ ei tarkoitetakaan mit‰‰n semmoista, siin‰ saatetaan ainoastaan tarkoittaa h‰m‰r‰t‰ utukuvaa, jotain olematonta, varjoa. Klean kaltainen ei rakasta puoliksi eik‰ vihaa puoliksi, mutta jotain k‰sitt‰m‰tˆnt‰ h‰ness‰kin on, niin kuin jokaisessa muussa naisessa. Kuinka sinun toivosi, n‰hd‰ minut kuolleena, muuttui siksi kauheaksi p‰‰tˆkseksi, ett‰ antaisit tappaa itsesi minun puolestani?" "Min‰ n‰in murhaajat," Klea vastasi, "ja rupesin heti inhoamaan heit‰ ja heid‰n teht‰v‰t‰‰n ja kaikkea sen tapaista; min‰ en tahtonut h‰vitt‰‰ Irenen onnea ja min‰ rakastin sinua kuitenkin paljoa l‰mpˆisemmin, kuin min‰ sinua vihasin; ja sitten -- mutta j‰tt‰k‰‰mme se sikseen!" "Ei, sano vaan kaikki!" "Sitten oli aika..." "No Klea?" "Sitten, -- sill‰ olenhan kahdesti el‰nyt n‰m‰ viime hetket, kun me ‰sken v‰h‰n puhellen k‰sitysten istuimme Serapionin ruumiin vieress‰, sitten pappien keskiˆinen laulu vaikutti syd‰meeni, ja kun min‰ hurskaitten s‰velten kaikuessa rukoilin mieleni ylennykseksi, silloin oli kuin kaikki, mik‰ minussa ennen oli ollut kylm‰‰ ja kovaa, nyt olisi tullut vire‰mm‰ksi, lempe‰mm‰ksi ja l‰mpˆisemm‰ksi. Kaikkea hyv‰‰ ja oikeata ja hyv‰‰ piti minun j‰lleen ajatteleman, ja nopeammin ja helpommin min‰ p‰‰tin uhrata itseni sinun ja Irenen puolesta, kuin min‰ siit‰ sitten saatoin luopua. Minun is‰ni oli Zenon oppilaita... "Ja sin‰," Publius keskeytti h‰nt‰, "aiot toimia Stoan opin mukaan. Min‰ tunnen sen myˆskin; mutta min‰ en tunne sit‰ sive‰t‰ ja viisasta, joka el‰m‰st‰‰n taistellessaan saattaisi niin el‰‰ ja toimia, kuin t‰m‰ oppi k‰skee, toteuttamalla omassa el‰m‰ss‰‰n koko siveyslain pienimm‰tkin kohdat, rikkomatta niist‰ yht‰k‰‰n. Oletko koskaan kuullut puhuttavan stoalaisen filosoofin sielunrauhasta, k‰rsiv‰llisyydest‰ ja tasamielisyydest‰? N‰ytt‰‰ silt‰, kuin t‰m‰ kysymys sinua loukkaisi, mutta sin‰ et saattaisi omaksesi omistaa yht‰k‰‰n n‰ist‰ ominaisuuksista, sill‰ min‰ olen n‰hnyt sinun rikkovan jokaista niist‰: eiv‰tk‰ ne sovikaan naisen olentoon, ja kiitos jumalten, ett'et sin‰ ole mik‰‰n naispukuun puettu stoalainen, vaan nainen, todellinen nainen, jommoisen naisen olla pit‰‰. Zenolta ja Khrysippokselta et ole mit‰‰n muuta oppinut, kuin mit‰ jokainen talonpojan tyt‰r saattaa oivalliselta is‰lt‰‰n oppia, min‰ tarkoitan totuudessa pysymist‰ ja hyveen rakastamista. ƒl‰ pyri pitemm‰lle, min‰ olen siihen jo yllin kyllin tyytyv‰inen." "Oi Publius," Klea huudahti, tarttuen yst‰v‰ns‰ k‰teen, "min‰ ymm‰rr‰n, mit‰ tarkoitat ja tied‰n sinun olevan oikeassa. Onneton on nainen, niin kauan kun luulee itse‰‰n voimakkaaksi, eik‰ luule tarvitsevansa muuta turvaa, kuin oman tahtonsa ja j‰rkens‰ eik‰ muuta neuvon-antajaa, kuin se viisaasti j‰rjestetty oppi, johon h‰n liitt‰ytyy. Ennen kun sin‰ olit omani, ja min‰ vilpittˆm‰n‰ kuljin omaa tiet‰ni, min‰ olin -- en tahdo kauvemmin sit‰ ajatella -- jotakin puolinaista, joka luulin itse‰ni kokonaiseksi, mutta nyt, vaikkapa kohtalo tempaisisikin sinut minulta, niin kuitenkin voisin lˆyt‰‰ turvan, johon saattaisin vaivan ja ep‰toivon p‰ivin‰ turvaantua. Ei Stoan opista eik‰ itsest‰‰n nainen saata sit‰ lˆyt‰‰, vaan siten ett‰ h‰n uskollisesti luottaa jumalien apuun." "Min‰ olen mies", Publius keskeytti h‰nt‰, "ja kuitenkin min‰ uhraan niille ja mielell‰ni taivun heid‰n p‰‰tˆksiins‰." "Mutta min‰," Klea sanoi, "n‰in eilen Serapiin temppeliss‰ sen palvelijan arvottomasti k‰ytt‰iv‰n, ja se tuntui minusta niin pahalta ja oli minusta vastenmielist‰, ja niin katosi jumalisuus mielest‰ni, mutta suurimman kurjuuden ja syvimm‰n rakkauden kautta min‰ sen j‰lleen lˆysin. Enk‰ min‰ en‰‰ saatakaan ajatella yll‰pit‰v‰n voiman olevan rakkautta vailla, enk‰ sen rakkauden, joka tekee ihmiset onnelliseksi, olevan pyhyytt‰ vailla. Joka kerran on niin rukoillut rakkaan olennon puolesta, kuin min‰ er‰maassa rukoilin sinun puolestasi, se ei varmaankaan koskaan unhoita rukoilemista. Semmoinen rukoileminen ei varmaankaan ole turha! Vaikkapa ei mik‰‰n jumaluus sit‰ kuulisikaan, niin on kuitenkin siin‰ itsess‰‰n ihmeellinen vahvistava voima. Nyt min‰ j‰lleen tyynen‰ palaan temppeliimme, kunnes sin‰ noudat minut sielt‰, sill‰ min‰ tied‰n aivan salaisten, viisasten ja hyvien yst‰vien pit‰v‰n huolta rakkaudestamme." "Etkˆ tahdokaan minua seurata Apollodorin ja Irenen luo?" Publius kysyi h‰mm‰styneen‰. "En," Klea vastasi jyrk‰sti. "Vie minut mieluummin takaisin Serapeumiin. Kukaan ei minua viel‰ ole vapauttanut siit‰ velvollisuudesta, johon olen sitoutunut, ja meille molemmille on arvokkaampaa, ett‰ Asklepiodor antaa sinulle Philotaan tytt‰ren puolisoksi, kuin ett‰ sin‰ liitt‰ytyisit ryˆstettyyn Serapiin palvelijattareen." V‰h‰n aikaa Publius katseli maahan, sitten h‰n sanoi vilkkaasti: "Tahtoisinpa kuitenkin, ett‰ tulisit mukaani. Sin‰ taidat olla hyvin v‰synyt, mutta min‰ vien sinut muulillani Apollodor kuvanveist‰j‰n luo. V‰h‰n min‰ v‰lit‰n ihmisten puheista, kun vaan itse tied‰n oikein tekev‰ni, ja Euergeteelt‰ min‰ kyll‰ taidan sinua suojella, joko sitten j‰lleen pyrit temppeliisi, tahi seuraat minua taiteilijan luo. Tule vaan, minusta olisi liian vaikeata sinusta j‰lleen erota. Voittaja ei luovu seppeleest‰‰n, sen juuri voitettuaan vaikeassa taistelussa." "Ja kuitenkin pyyd‰n sinua viem‰‰n minua takaisin Seraapiin temppeliin," Klea pyysi, pannen oikean k‰tens‰ Corneliolaisen k‰teen. "N‰ytt‰‰kˆ sinusta tie Memphiisen liian pitk‰lt‰, oletko mielest‰si aivan uuvuksissa?" "Min‰ olen mielenliikutuksesta, tuskasta, surusta ja ilosta suuresti v‰synyt, mutta kyll‰ sent‰‰n hyvin ratsastamaan kykenisin; mutta min‰ pyyd‰n, vie minut takaisin temppeliin." "Vaikkako tunnet itsesi kyllin voimakkaaksi luokseni j‰‰m‰‰n, ja huolimattako siit‰, ett‰ haluan vied‰ sinut heti Apollodorin ja Irenen luo?" Publius kysyi h‰mm‰styneen‰ ja veti k‰tens‰ h‰nen k‰dest‰‰n. "Tuolla muuli odottaa. Nojaudu k‰sivarteeni. Tule, tee niin kuin min‰ tahdon!" "En, Publius, en. Sin‰ olet herrani, ja vastustamatta tahdon sinua aina totella. Ainoastaan yhdess‰ asiassa salli minun noudattaa omaa tahtoani t‰n‰‰n ja vastakin! Siin‰, mik‰ koskee naista, tied‰n min‰ paremmin p‰‰tt‰‰ kuin sin‰, siin‰ nainen yksin tiet‰‰." Publius ei vastannut mit‰‰n n‰ihin sanoihin, vaan h‰n suuteli Kleaa, kietoi k‰tens‰ h‰nen ymp‰rilleen, ja toisiinsa nojautuen he molemmat saapuivat Serapeumin portille, jossa he erosivat toisistaan muutamaksi tunniksi. Klea p‰‰si temppeliin ja heitt‰ytyi heti huonolle vuoteelleen, kuultuaan pienen Philon voivan hyvin. Miten autiolta huone h‰nest‰ tuntui, miten k‰rsim‰ttˆm‰n tyhj‰lt‰ Irenett‰! Noudattaen ‰killist‰ p‰‰h‰n pistosta h‰n nousi omalta vuoteeltaan, paneihe sisarensa vuoteelle, ik‰‰nkuin se olisi tuonut kaukana olevan l‰hemm‰ksi, ja ummisti silm‰ns‰. Mutta h‰n oli liian kiihtynyt ja v‰synyt, voidakseen sike‰sti nukkua. Nopeasti vaihtelevat unelmat keskeyttiv‰t lakkaamatta h‰nen vilpitˆnt‰ kiitosrukoustaan ja h‰nen levotonta puoli-untaan ja asettivat h‰nen sieluunsa milloin suloisia, onnellisia, milloin surkeita, surullisia kuvia. Samalla h‰n oli kaukaa kuulevinaan soittoa ja n‰kym‰ttˆm‰t k‰det olivat h‰nt‰ heiluttavinaan edes takaisin. Roomalaisen kuva hallitsi itsevaltiaasti muita. Viimeinkin virkist‰v‰ uni ummisti lujemmin h‰nen silm‰ns‰ ja unessa h‰n n‰ki rakastajansa Roomassa olevan talon, t‰m‰n ylh‰isen is‰n ja arvokkaan ‰idin, joka n‰ytti olevan h‰nen oman ‰itins‰ kaltainen, ja useitten mahtavien senaattorien kasvot. H‰n tunsi olevansa suuresti h‰mm‰stynyt, ollessaan kaikkien n‰iden muukalaisten keskell‰, jotka kysellen katselivat h‰nt‰ ja sitten ojensivat h‰nelle yst‰v‰llisesti k‰tens‰. Myˆskin tuo jalo rouva l‰hestyi h‰nt‰ yst‰v‰llisesti ja syleili h‰nt‰; mutta kun Publius levitti k‰tens‰ ja h‰n riensi h‰nen syliins‰ ja oli painavinaan huulensa h‰nen huulilleen, silloin her‰tt‰j‰ palvelijatar t‰n‰‰n, kuin muinakin p‰ivin‰, kolkutti h‰nen oveaan her‰tt‰‰kseen h‰net. T‰ll‰ kertaa h‰nen unenn‰kˆns‰ h‰nt‰ miellytti ja h‰n olisi mielell‰‰n viel‰ maannut; mutta h‰n pakoitti itse‰‰n nousemaan vuoteeltaan, ja ennen kuin aurinko t‰ydelleen oli noussut, niin h‰n oli auringon kaivon luona ja t‰ytti, ett'ei velvollisuuttaan laiminlˆisi, molemmat alttarin astiat vedell‰. V‰syneen‰ ja puoleksi unen vallassa ollen h‰n asetti kultaiset astiat paikoilleen ja lep‰si er‰‰n pylv‰‰n jalustalla papin vuodattaessa maahan h‰nen tuomaansa vett‰ juoma-uhriksi. Oli jo aivan valoisa, kun h‰n j‰lleen katseli pylv‰hikk‰‰st‰ temppelin etehisest‰ linnan pihaan. Uusi valo valaisi pylv‰it‰ ja sen vinot s‰teet paistoivat kirkkaasti valaisten kauaksi saliin, jossa muuten tavallisesti oli h‰m‰r‰. Sangen juhlalliselta, ylev‰lt‰ ja ik‰‰n kuin uudesta vihitylt‰ h‰nest‰ t‰m‰ pyh‰ paikka j‰lleen n‰ytti, ja vastustamatonta vaistoa noudattaen, h‰n nojautui pylv‰‰sen, k‰det pystyss‰ ja silm‰t ylˆsp‰in k‰‰nnettyin‰, h‰n kiitti jumalaa h‰nen hyvyydest‰‰n, ja h‰n saattoi pyyt‰‰ ainoastaan yht‰, ett‰ jumala suojelisi Publiusta, Irene‰ ja h‰nt‰ itse‰‰n k‰rsimyksist‰, suruista ja erehdyksist‰. H‰nen mielest‰‰n h‰nen syd‰mens‰ oli ollut synkk‰ kappale, joka nyt vasta oli saavuttanut kirkkaan valovoiman, se oli ollut kuivettunut ja nyt siihen j‰lleen puhkesi vihreit‰ lehti‰ ja kirjavia, loistavia kukkia. Niittenkin on sallittu kunnollisesti toimia, jotka itsekseen j‰tettyin‰, rehellisesti ja totisesti koettavat el‰‰ oikean ja toden mukaisesti, mutta hyve ja oikea sis‰llinen onni yhtyv‰t ainoastaan niitten syd‰miss‰, jotka osaavat etsi‰ ja lˆyt‰‰ jumalan, olkoon se sitten Serapis tahi Jehova. Etupihan portilla Asklepiodor tuli Kleaa vastaan ja k‰ski h‰nt‰ seuraamaan itse‰‰n. Ylimm‰inen pappi oli saanut tiet‰‰, ett‰ h‰n salaisesti oli l‰htenyt temppelist‰. Kun Klea oli h‰nen kanssaan kahden kesken h‰nen hiljaisessa huoneessaan, t‰m‰ kysyi h‰nelt‰ totisesti ja ankarasti, miksi h‰n oli rikkonut h‰nen k‰skyns‰ ja h‰nen suostumuksettaan l‰htenyt temppelist‰. Klea kertoi h‰nelle silloin, miten h‰nen, sisarensa t‰hden tuskissaan, oli t‰ytynyt l‰hte‰ Memphiisen ja ett‰ h‰n siell‰ sai tiet‰‰ Roomalaisen, Publius Cornelius Scipion, joka oli ottanut ajaakseen h‰nen is‰ns‰ asiaa, pelastaneen Irenen Euergetes kuninkaan k‰sist‰ ja vieneen h‰net turvapaikkaan. Keskiyˆn aikana h‰n oli yksin l‰htenyt paluumatkalle. Ylimm‰inen pappi n‰ytti iloitsevan n‰ist‰ ilmoituksista, ja kun h‰n edelleen kertoi, ett‰ Serapion, ollen h‰nen t‰htens‰ huolissaan, oli l‰htenyt kopistaan ja er‰maassa suistunut surman suuhun, niin ylimm‰inen pappi sanoi: "Kaiken sen tied‰n jo, lapseni. Jumalat antakoot erakolle anteeksi ja Serapis suokoon h‰nelle armoaan tulevaisessa el‰m‰ss‰, antaen h‰nelle anteeksi h‰nen rikotun valansa. H‰nen kohtalonsa on toteutunut. Sinun, tyttˆseni, syntyess‰si ovat paremmat t‰hdet v‰lkkyneet, kuin h‰nen, ja min‰ saatan j‰tt‰‰ sinut rankaisematta. Sen teenkin mielell‰ni, ja, Klea, jos minun Andromedani saa kasvaa, toivoisin h‰nen tulevan sinun kaltaiseksesi. Se on korkein kiitos, mink‰ is‰ saattaa antaa toisen miehen tytt‰relle. Ollen t‰m‰n temppelin johtaja, min‰ k‰sken sinua t‰n‰‰n, niin kuin ennenkin, t‰ytt‰m‰‰n ruukkusi, kunnes mies, joka sinut ansaitsee, astuu eteeni ja pyyt‰‰ sinua vaimokseen. Luullakseni, h‰n ei kauvan itse‰‰n odotuta." "Kuinka sen tied‰t, is‰..." Klea punastuen kysyi. "Min‰ luen sen silmist‰si," Asklepiodor vastasi ja katseli h‰nt‰ yst‰v‰llisesti, kun h‰n h‰nen viittauksestaan l‰ksi huoneesta. Niin pian kun h‰n oli yksin, h‰n kutsutti kirjurinsa ja sanoi: "Philometor kuningas on k‰skenyt, ett‰ h‰nen veljens‰, Euergeteen, syntym‰p‰iv‰‰ t‰n‰‰n vietett‰isiin Memphiiss‰. Nostata kaikki liput ja kiinnityt‰ Pyloneihin kukkaseppeleet, jotka pian tulevat ArsinoÎsta, k‰ske viem‰‰n uhriel‰imet ulos ja julistamaan juhlakulku puolenp‰iv‰n ajaksi. Kaikkien temppelin asukkaitten t‰ytyy myˆskin olla huolellisesti koristettuina. -- Mutta nyt ryhdyn toiseen asiaan. Komanus oli t‰‰ll‰ ja on Euergetes kuninkaan nimess‰ luvannut meille suuria ja kertonut, ett‰ h‰n aikoo rankaista velje‰‰n Philometoria siit‰, ett‰ t‰m‰ on ryˆst‰nyt Irenen, temppelimme palvelijattaren. Samalla h‰n minua pyyt‰‰ l‰hett‰m‰‰n ryˆstetyn sisaren, ruukunkantajattaren Klean, Memphiisen kuulusteltavaksi; mutta siit‰ ei tule mit‰‰n. T‰n‰‰nkin suljemme temppelin ovet, viet‰mme juhlaa itseksemme, emmek‰ p‰‰st‰ ket‰‰n muuriemme sis‰puolelle uhraamaan ja rukoilemaan, ennenkuin sisaruksien kohtalo on turvattu. Jos kuninkaat itse tulevat t‰nne ja tahtovat tuoda sotamiehens‰ muassaan, niin me otamme heit‰ vastaan kunnioittavaisesti, niin kuin tuleekin, mutta me emme anna heille Kleaa, vaan viemme h‰net kaikkein pyhimp‰‰n, jonne ei Euergetesk‰‰n minutta uskalla menn‰, sill‰ antaessamme alttiiksi t‰m‰n tytˆn, me annamme arvomme ja samalla itsemmekin." Kirjuri kumarsi ja ilmoitti sen j‰lkeen kahden Osiris-Apiin papin tahtovan puhutella Asklepiodoria. Klea oli, l‰htiess‰‰n ylimm‰isen papin luota kohdannut n‰m‰ miehet ja oli toisen k‰dess‰ n‰hnyt sen avaimen, jolla h‰n oli avannut Apishautojen oven. H‰n pelj‰styi, h‰nen velvollisuuden tuntonsa k‰ski h‰nt‰ heti ilmoittamaan papilliselle sep‰lle, miten huonosti h‰n oli h‰nen asiansa toimittanut. Vanha Krates istui, Klean h‰nen luokseen tullessa, jalat k‰‰rittyin‰, tyˆns‰ ‰‰ress‰ ja iloitsi n‰hdess‰‰n Klean, sill‰ ollen huolissaan h‰nen ja Irenen t‰hden h‰n ei yˆll‰ saanut unta ja aamu yˆst‰ h‰nen pelkonsa oli hirve‰n unen kautta kiihtynyt tuskaksi. Muuten ‰re‰n ukon yst‰v‰llisest‰ tervehdyksest‰ rohkaistuna Klea h‰nelle tunnusti, ett'ei h‰n ollutkaan antanut avainta p‰‰kaupungin sep‰lle, vaan ett‰ h‰n oli sill‰ avannut Apishautojen oven ja unohtanut avaimen oveen. T‰m‰n kuullessaan vanhus tuimistui, heitti rautapuikon, jota h‰n juuri valmisteli, ja viilan tyˆpˆyd‰lleen ja huudahti: "Niin siis olet teht‰v‰si t‰ytt‰nyt! Ensi kerran luotin naiseen, ja t‰mmˆisen palkan sain! Pahat t‰ss‰ tulee sek‰ sinulle ett‰ minulle, ja jos saadaan tiet‰‰, ett‰ minun ja sinun t‰hden Apishautojen pyhyytt‰ on h‰v‰isty, niin he syyst‰kin minua monin tavoin sakoittavat, ja sinua he rankaisevat vankeudella ja n‰l‰ll‰." "Ja kuitenkin is‰seni," Klea tyynesti vastasi, "tunnen olevani viatoin etk‰ luultavasti sin‰k‰‰n, jos olisit ollut samassa kauheassa tilassa, kuin min‰ olin, olisi toisin menetellyt." "Luuletko, saatatko uskoa sit‰?" vanhus tiuskasi. "Ja ent‰s jos nyt avain ja luultavasti koko lukkokin on varastettu, ja min‰ olen tehnyt t‰m‰n kauniin ja vaivaloisen tyˆn turhaan?" "Mik‰ rosvopa uskaltaisi pyhiin hautaholveihin menn‰?" Klea kysyi ujosti. "Ovatko nuo sitten niin h‰tyytt‰m‰ttˆmi‰?" Krates keskeytti h‰nt‰. "Ja onhan kuitenkin tuommoinen kurja olento, kuin sin‰ olet, ne uskaltanut avata. Mutta odotapas, odota, joll'eiv‰t jalkani minua vaan niin vaivaisi..." "Kuule minua," tyttˆ rukoili ja astui kiihtynytt‰ sepp‰‰ l‰hemm‰ksi. "Sin‰ et lavertele, sen eilen minulle n‰ytit, ja kun olen sinulle kertonut, mit‰ min‰ t‰n‰ yˆn‰ olen n‰hnyt ja kokenut, niin sen tied‰n varmaan, sin‰ annat minulle anteeksi." "Kunpahan vaan et erehtyisi!" sepp‰ huusi. "Kummia seikkojapa nuo olisivatkin, jotka saisivat minut mielt‰ni muuttamaan, rankaisematta j‰tt‰m‰‰n mokomaa velvollisuuksien laiminlyˆmist‰ ja mokomaa rikosta!" Ja kummia seikkoja vanhus taisikin kuulla, sill‰ kun Klea oli lakannut kertomasta mit‰ h‰n viime yˆn‰ oli kokenut, niin silloin kyyneleet tulvailivat sek‰ h‰nen omista ett‰ sep‰nkin silmist‰. "Kirotut jalat," h‰n jupisi vastatessaan neitosen kysyv‰‰n silm‰ykseen, ja pyyh‰istess‰‰n takkinsa hihalla suolaisen kyyneleen poskeltaan. "Niin tuommoinen pˆhˆttynyt jalka on kipe‰, tyttˆseni, ja t‰mmˆinen raajarikko, kuin min‰ olen, ei aina ole v‰kevin. Vanhat naiset tulevat miesten kaltaisiksi ja vanhat miehet naisten. Niin, sit‰ vanhuutta! Paha on, kun on t‰mmˆiset jalat, mutta pahempi on, ett‰ muisto vuosien kuluessa heikkonee. Min‰h‰n eilen j‰tinkin avaimen Apishautojen oveen, ja min‰ l‰het‰n heti pyyt‰m‰‰n Asklepiodoria minun nimess‰ anomaan Egyptil‰isilt‰ anteeksi, jotka minulle kuitenkin ovat monestakin teosta kiitollisuuden velassa." NELJƒSKOLMATTA LUKU. Kaikki tummat pilvet olivat kadonneet, jotka viime yˆn‰ olivat synkist‰neet sinist‰ taivasta ja peitt‰neet kuun valon. Koillistuuli, joka aamulla oli her‰nnyt, oli ne hajoittanut, ja pilvi‰ syˆv‰ Zeus oli niellyt viimeisetkin niist‰. Oli ihana aamu, ja kun p‰iv‰nt‰hti yh‰ ylemm‰ kohosi, yh‰ nopeammin hajoitti ja h‰vitti Niilin yli leijailevan valkean sumun ja usvan, joka hienon, l‰pikuultavan, siniharmaan silkkiviitan tavoin oli ymp‰rˆinyt it‰isi‰ vuoria, silloin katosi myˆskin ˆinen kylmyys kapean kaupungin pimeimm‰st‰kin sopesta, kaupungin, joka peninkulman pituisena levisi virran l‰nsirannalle, ja ihmeen kirkas valo, joka valaisi katuja ja taloja, palatsia ja temppeli‰, puutarhoja, lehtik‰yt‰vi‰ ja lukemattomia Memphiin satamassa olevia laivoja, toi l‰mpˆ‰ muassaan, joka t‰‰ll‰kin on tervetullutta n‰in talvip‰iv‰n koittaessa. K‰ytt‰‰kseen koillistuulta vastavirtaan purjehtiakseen, tungeskeli laivureita ja laivamiehi‰ Niilin rannalla, ja voimakkaan laulun kuuluessa purjeita nostettiin ja ankkuria hinattiin. Niin ylent‰ynn‰ laivoja oli ranta, ett‰ tuskin saattoi k‰sitt‰‰, kuinka l‰htˆˆn valmiit p‰‰siv‰t pois j‰lelle j‰‰vien joukosta, mutta jokainen sent‰‰n uran lˆysi, josta viimeinkin kulkuv‰yl‰lle p‰‰si, ja pian vilisi veneit‰ virralla, jotka kaikki etel‰‰n p‰in purjehtivat ja joitten kautta virta n‰ytti silt‰, kuin se olisi ollut peitetty ylin‰kym‰ttˆm‰ll‰ uivalla telttileirill‰. Pitkin satamakatua kulki pitkiss‰ jonoissa, raskaasti s‰lytettyj‰ kameleja, kepe‰sti kuormitettuja aasia ja tummanv‰risi‰ orjia. Viimeksimainitut lauloivat, p‰iv‰n vaivoista v‰sym‰ttˆmin‰, ja p‰‰llysmiesten ruoskat riippuivat viel‰ heid‰n vyˆll‰‰n. H‰rk‰vankkuria lastattiin tahi ne l‰hestyiv‰t tavaroineen maallenousu-paikkaa, ja laivurit alkoivat jo kokoontua yksityisten suurten kauppiasten ymp‰rille, joista useimmat olivat kreikkalaisen ja ainoastaan harvat egyptil‰isen tapaan puetut, tuodakseen lastinsa is‰nnilleen tahi uudelleen vuokratakseen laivojaan. Enimmin meluttiin siin‰ paikassa satamaa, miss‰ veronkantajat tyˆskenteliv‰t suurissa telteiss‰‰n, sill‰ useimmat laivat pys‰htyiv‰t Memphiin luona ainoastaan pannakseen Niilitullin kuninkaan "pˆyd‰lle". Kirjavalta kyll‰ myˆskin n‰ytti sataman l‰heinen tori, miss‰ taatelia ja viljaa, el‰inten vuotia ja kuivattua kalaa oli suurin l‰jin kasattuina ja jonne animonia ja m‰‰kivi‰ karjalaumoja oli ajettu, enimm‰n-tarjoavalle myˆt‰v‰ksi. Ik‰‰nkuin riikinkukot ja muutkin kirjavat kukot ahkeraan kaapivien kanojen keskell‰ kanakopissa, t‰‰ll‰ toimeliaan joukon keskell‰, kuljeskeli jalkaisin sek‰ ratsain sotamiehi‰, puettuina kirjaviin takkeihin ja loistaviin asepukuihin, ylh‰isi‰ ylimyksi‰, yll‰‰n kauaksi loistavasta, punaisesta, sinisest‰ ja keltaisesta silkkikankaasta tehty juhlapuku, ja heit‰ orjat kantoivat kantotuoleissa tahi he seisoivat kauniisti kullatuissa vaunuissa. Myˆskin oli t‰‰ll‰ seppelˆityj‰, pitkiin valkeisiin viittoihin puettuja pappia ja koristettuja neitoja, jotka meniv‰t satamaa l‰hell‰ oleviin ravintoloihin huilua soittamaan tahi tanssimaan. T‰m‰n vilkkaan h‰lin‰n keskell‰ juoksentelivat lapset, katselivat halukkain silmin kukkuralleen leivoksilla t‰ytettyj‰ koria, joita leipuripojat taitavasti kantoivat p‰‰laellaan. Eritt‰in lukuisat koirat kohottelivat kuonojaan, kuin t‰mmˆinen herkkujen kantaja niit‰ l‰hestyi, ja moni niist‰ ulvoi innoissaan, kun joku porvarivaimo astui niitten sivu orjansa kanssa, joka korissa kuljetti sek‰ kaaliksia ja hedelm‰‰, ett‰ myˆskin vasta teurastettuja lintuja ja verist‰ lihaa juhlapaistiksi. Siell‰ oli puutarhan tyˆv‰ke‰, poikia ja tyttˆj‰ suurin joukoin, jotka kantoivat kaksittain puisilla paareilla tahi yksitt‰in laudoilla ja seip‰ill‰ kukkaseppeleit‰, kˆynnˆksi‰ ja tuoksuvia kukkaviuhkoja, ja niill‰ paikoin rantaa, miss‰ kuninkaan laivat olivat ankkurissa, useita tyˆmiehi‰ paraillaan oli kietomassa lippulatvaisien mastojen ymp‰rille lehvi‰ ja kukkaseppeleit‰ ja koristamassa niit‰ kirjavilla lyhdyill‰. Pitkiss‰ jonoissa juhlapukuun puettua temppeliv‰ke‰, koko maan viiden papistokunnan edustajat, kulki satama-katua pitkin kuninkaan palatsiin p‰in, kantaen lahjoja ja lippuja, ja puuhaileva v‰kijoukko v‰istyi kunnioittavaisesti heid‰n tielt‰‰n. Juhlallinen, loistava joukko, joka liikkui maallenousu-paikalla keskell‰ toimekasta vilin‰‰, n‰ytti harmaassa jokap‰iv‰isess‰ puvussa olevilta kultakudelmilta. Euergetes, kuninkaan Aleksandriassa hallitseva veli vietti t‰n‰‰n Memphiiss‰ syntym‰p‰ivi‰‰n ja koko kaupungin piti ottaa osaa juhlaan. Jo ensi tunnilla auringon nousun j‰lkeen oli uhriel‰imi‰ teurastettu. Ptah'n temppeliss‰, joka oli Pharaoiden arvokkaan p‰‰kaupungin suurin ja vanhin temppeli, viimmeksi lˆydetty pyh‰ Apish‰rk‰, jota Euergetes varhain aamulla oli k‰ynyt kunnioittamassa ja joka hyv‰n‰ merkkin‰ siit‰, ett‰ kuninkaan tuumat onnistuisivat, oli syˆnyt h‰nen k‰dest‰‰n, oli ylt'yleens‰ kultakoristeilla peitetty ja sen oma, sek‰ sen ‰idin ja sit‰ varten pidettyjen lehmien asunto, oli runsaasti koristettu kukilla. Ainoastaan puolip‰iv‰‰n saakka sallittiin Memphil‰isten askareitaan toimittaa ja asioitaan ajaa, mutta silloin torit tyhjennettiin, puodit, tyˆhuoneet, koulut suljettiin, ja suurella markkinapaikalla Ptah'n temppelin edustalla piti molempien kuninkaiden kustannuksella miehille, naisille ja lapsille katseltavaksi, kuultavaksi ja ihmetelt‰v‰ksi n‰ytett‰m‰n kaikenlaisia maallisia ja uskonnollisia n‰ytelmi‰. Kaksi Aleksandrialaista miest‰, toinen Lesbosta kotoisin oleva Aiolialainen, toinen Juutalaiseen seurakuntaan kuuluva Palestiinalainen, joka ei pukunsa eik‰ kielens‰ puolesta eronnut hellenil‰isest‰ kaupunkilaisestaan, tervehti toisiaan kuninkaallisten laivain ankkuripaikan kohdalla, joista muutamat lelluivat Niilill‰, purppuranpunaiset purjeet lev‰ll‰‰n ja k‰‰nnellen norsunluulla koristettuja paksulta kullattuja kokkiaan. "Kahdessa tunnissa", Juutalainen sanoi, "matkustan kotiini. Uskallanko tarjota sinulle venett‰ni k‰ytett‰v‰ksi, vai aiotko ottaa osaa juhlaan ja l‰hte‰ vasta huomenna? On kaikenlaisia n‰ytelmi‰ katseltavina ja h‰m‰r‰n koittaessa pannaan suuri valaistus toimeen." "Mit‰p‰ min‰ v‰lit‰n n‰ist‰ barbaarisista turhuuksista!" Lesbolainen vastasi. "Jo egyptil‰inen musiikki yksist‰‰n saattaa minut ep‰toivoon. Olen tehnyt teht‰v‰ni, tavaroita, jotka Bereniksen ja Koptoksen kautta tulivat Araabiasta ja Indiasta, olen tarkastellut ja valinnut niist‰ sen, mink‰ itse tarvitsen, ennen kuin laiva, jolla ne ovat, kulkee mareottilaiseen satamaan ja ennen kuin muut ehtiv‰t Aleksandriassa ennen minua. Min‰ en viivy tuntiakaan kauemmin, kuin v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti t‰ytyy, t‰ss‰ pes‰ss‰, joka on yht‰ kurja kuin suurikin. Eilen n‰in kymnasiumin ja ylh‰iset kylpylaitokset. Kurjaa oli, sen min‰ sanon. Loukkaisinpa Aleksandrian kalatoria ja hevosten uittopaikkoja, jos niihin vertaisi n‰it‰." "Ja ent‰s teaatteri sitten!" Juutalainen huudahti. "Ulkomuoto viel‰ menee mukiin, mutta n‰ytteleminen! Eilen n‰ytettiin Menanderin 'ThaÔsta'. M‰d‰nneill‰ omenilla olisi Aleksandriassa sen sanon, se nainen ajettu n‰yttˆlavalta, joka uskalsi n‰ytell‰ (tuota) viekasta ja samalla kylm‰‰ hetairia. Vieress‰ni istui paksu, ruskea Egyptil‰inen, sokerileipuri tahi joku muu sen tapainen, joka oli naurusta pakahtua, eik‰ h‰n kuitenkaan, voin vaikka vannoa sen, ymm‰rt‰nyt sanaakaan koko komediasta. Muoti vaatii ett‰ Memphiiss‰, viel‰p‰ k‰sityˆl‰istenkin pit‰‰ osata kreikkaa. Uskallan toivoa, ett‰ tulet vieraakseni?" "Aivan kernaasti," Lesbolainen vastasi. "Min‰ aioin juuri hakea venett‰. Oletko tyytyv‰inen toimiisi?" "Kuta kuinkin," Juutalainen vastasi. "Min‰ ostin Yl‰-Egyptist‰ viljaa ja sijoitin t‰nne aittoihin. Koko tuo rivi oli polkuhinnasta vuokrattavana, ja niin me hyvin tulemme toimeen, kun sijoitamme viljamme t‰nne emmek‰ Aleksandriaan, jossa varastohuoneita tuskin on rahalla saatavissa." "Se on viisaasti se," Lesbolainen vastasi. "Kyll‰h‰n t‰‰ll‰ satamassa vilkasta on, mutta jo sekin, ett‰ monet aitat ovat tyhji‰, ja vuokrien huokeus osoittavat Memphiin menev‰n taaksep‰in. Ennen t‰m‰ kaupunki oli laivojen m‰‰r‰paikkana, mutta nykyj‰‰n useimmat pys‰htyv‰t t‰‰ll‰ ainoastaan tullia maksaakseen ja t‰ydent‰‰kseen miehistˆn ruokavarastoja. T‰ll‰ v‰kirikkaalla seudulla on iso vatsa, ja monesti kyll‰ t‰‰ll‰ suurempia kauppoja hierotaan, mutta enimm‰t niist‰ laivoista, mitk‰ t‰‰ll‰ pys‰htyv‰t, menev‰t kuitenkin edelleen Aleksandriaan." "Merta juuri kaivataan," Juutalainen h‰net keskeytti. "Memphis k‰y kauppaa ainoastaan Egyptin kanssa, mutta me maailman kanssa. Joka t‰‰lt‰ l‰hett‰‰ tavaroita, se s‰lytt‰‰ kameleja, kurjia aasia ja laakeita Niiliveneit‰, mutta me lastaamme satamissamme suuria laivoja. Kun talvimyrskyt ovat p‰‰ttyneet niin me l‰het‰mme yksist‰‰n Ostiaan ja Pontukseen kaksikymment‰ trieri‰ egyptil‰ist‰ eloa. Teid‰n intialaiset ja araabialaiset tavaranne, joita te tuotatte ‰sken kaupalle avatuista aithiopialaisista maista, vaativat v‰hemm‰n tilaa, mutta min‰ tahtoisin mielell‰ni tiet‰‰, kuinka moneen talenttiin teid‰n liikkeenne viime vuonna nousi. N‰kem‰‰n asti siis minun laivassani; sen nimi on 'Euphrosyne' ja on tuolla aivan noitten kahden vanhan kuninkaan kuvapatsaan kohdalla... Kukapa n‰it‰ nimi‰ voisi muistaa! Kˆmpelˆit‰ ja barbaarisia ne ovat! Kolmen tunnin per‰st‰ l‰hdemme liikkeelle. Minulla on laivassani kunnon kokki, joka v‰h‰n v‰litt‰‰ niist‰ ruokas‰‰nnˆist‰, joita minun Palestiinalaiset kansalaiseni noudattavat. Siell‰ on myˆskin saatavissa muutamia uusia kirjoja ja oivallista Bybloksen viini‰." "V‰h‰t sitten huolimme huonoista tuulista," Lesbolainen nauroi. "N‰kem‰‰n asti kolmen tunnin per‰st‰!" Israelilainen tervehti matkatoveriaan k‰dest‰ ja meni varjoisaa k‰yt‰v‰‰ myˆten, jonka varsilla oli mahdottoman tuuhealatvaisia sykomoria, ensiksi rantaa pitkin, mutta sitten h‰n poikkesi kapealle kadulle, joka vei kaupungin satamaan. Hetkeksi h‰n pys‰htyi er‰‰n kulmakartanon sis‰‰nk‰yt‰v‰n kohdalle; kartanon toinen sivu oli rantaan p‰in, toinen, jossa oli ovi ja pieni ˆljypuoti, oli kadulle p‰in; outo n‰ky veti nimitt‰in h‰nen huomionsa puoleensa. Mutta h‰nell‰ oli ennen l‰htˆ‰‰n viel‰ paljon toimitettavaa ja h‰n riensi kohta eteenp‰in, tarkemmin huomaamatta komeata miehist‰ henkilˆ‰, joka tuli h‰nt‰ vastaan, matkahattu p‰‰ss‰, hartioilla viitta, jommoista muuten vain matkoilla k‰ytettiin. Huone, jota Juutalainen oli katsellut, oli Apollodor kuvanveist‰j‰n, ja herra joka oli omituisesti puettu t‰h‰n p‰iv‰n aikaan katsoen ja kaupungilla k‰velemist‰ varten, oli Roomalainen Publius Scipio. H‰nen huomiotaan n‰ytti se, mik‰ kuvanveist‰j‰n ovenvieress‰ olevassa pieness‰ puodissa tapahtui, viel‰ enemm‰n her‰tt‰v‰n, kuin Israelilaisen, sill‰ h‰n nojautui vastapuolella puotia olevan puutarhan aitaan ja katseli, p‰‰t‰‰n pudistellen, v‰h‰n aikaa niit‰ kummallisia seikkoja, joita siin‰ oli n‰ht‰v‰n‰. Puinen, huoneen sein‰‰n kiinnitetty pˆyt‰levy, jolle kauppiaat tavallisesti asettivat rahansa ja jolla tavallisesti oli muutamia ˆljy-astioita, ulottui hiukan kadulle, niin kuin ikkunan lauta, ja t‰ll‰ omituisella leposialla istui selin puotihuoneesen, joka ei ollut paljoa suurempi uhkeata matkavaunua, ylh‰isen n‰kˆinen nuorukainen, vaalean siniseen hihattomaan ihokkaasen puettuna. H‰nen vieress‰‰n oli valkoinen siniraitainen hienosta villakankaasta tehty umationi. H‰nen jalkansa riippuivat kadulle p‰in, ja niitten loistava valkeus oli alastoman Egyptil‰is-pojan mustan ihon kummallisena vastakohtana, joka kyykistyneen‰ istui h‰nen jalkojensa juurella, syliss‰‰n h‰kki t‰ynn‰ kyyhkysi‰. Kreikkalaisella, joka istui kurjalla puotipˆyd‰ll‰, oli kultainen rengas kauniin voidellun kiharaisen tukkansa ymp‰rill‰, jaloissa hienoimmasta nahasta tehdyt sandaalit ja t‰ss‰ alhaisessa asussakin h‰n n‰ytti kyllin ylh‰iselt‰, mutta iloisemmalta kuin ylpe‰lt‰, sill‰ h‰nen kauniit kasvonsa hymyiliv‰t kiinnitt‰ess‰‰n kahta pient‰, punaisen harmaata turtturi kyyhkyst‰ ruusun punaisilla silkkinauhoilla siihen kauniisen koriin, jossa ne olivat, ja sen j‰lkeen painaessaan kallis-arvoisen kultaisen naisen rannerenkaan pel‰styneen el‰imenp‰‰n yli ja kiinnitt‰ess‰‰n t‰m‰n valkoisella langalla sen siipiin. Kun t‰m‰ oli h‰nelle onnistunut, h‰n kohotti koria korkealle, katseli sit‰ hymyillen ja tyytyv‰isen‰ ja oli juuri antamaisillaan sen mustalle pojalle kun h‰n huomasi Publiuksen, joka puutarhan aidan luota astui h‰nt‰ kohden. "Kaikkien Jumalien nimess‰, Lysias," Roomalainen huusi, yst‰v‰t‰‰n tervehtim‰tt‰, "mit‰ hulluja vehkeit‰ sinulla taas on? Oletko ˆljykauppiaaksi tullut vai onko kyyhkysien kesytt‰minen tullut tyˆksesi? "Toinen olen ja toista teen," Korintholainen nauroi, sill‰ t‰m‰ se todellakin oli, jota Roomalainen oli puhutellut. "Mit‰s pid‰t t‰st‰ pes‰sest‰ni? Minusta t‰m‰ on ihmeen soma, ja kas miten hyvin n‰ille pikku elukoille kultarengas sopii, joka yhdist‰‰ niitten kaulat! "Levit‰ nyt," h‰n jatkoi, pikku auttajaansa p‰in k‰‰ntyneen‰, "k‰p‰l‰si, sen ruskea krokotiili, kanna t‰m‰ kori varovaisesti k‰dess‰si sis‰‰n ja lausu nyt minun mukaani: 'rakkaudesta sairastavalta Lysiaalta ihanalle Irenelle!' -- Katsopas vaan, Publius, miten tuo peto minulle irvistelee valkeine hampaineen! Saat kohta kuulla, ett'ei h‰nen kreikkansa ole yht‰ virheetˆn, kuin h‰nen hampaansa. Korvat pystyyn pikku Ikneumon! Kerro viel‰ kerran, mit‰ sinun tuolla -- n‰etkˆ, tuolla jonne osoitan sormellani? -- mit‰ sinun siell‰ pit‰‰ sanoa herralle tahi em‰nn‰lle, joka sinulta ottaa kyyhkyiset!" Kurjasti tapaillen poika kertoi Korintholaisen tervehdyksen Irenelle, ja h‰nen silloin suutaan ammottaessaan, Lysias, joka taitavasti osasi heitt‰‰ litte‰‰ kive‰, niin ett‰ se hyppien kiiti veden pintaa pitkin, viskasi eritt‰in siev‰sti hopeadrakmin h‰nen suuhunsa. T‰m‰ makupala poikaa miellytti, sill‰ otettuaan rahan suustaan, h‰n asettui leukapielet sel‰ll‰‰n anteliaan herransa eteen odottaen uutta heittoa; mutta t‰m‰ lˆi h‰nt‰ kipe‰sti k‰mmenill‰‰n p‰‰h‰n ja leuan alle, ja sanoi pojan hampaitten kalistessa yhteen: "Vie nyt pes‰ sis‰‰n ja odota vastausta." "T‰m‰ lahja on siis Irenelle?" Publius kysyi. "Emme ole pitk‰‰n aikaan n‰hneet toisiamme. Miss‰ olit eilen koko p‰iv‰n?" "Olisi paljon hauskempi kuulla, mit‰ sin‰ olet toimittanut koko t‰m‰n pitk‰n yˆn kuluessa. N‰yt‰t silt‰, kuin tulisit suoraan Roomasta! Euergetes on jo t‰n‰ aamuna kerran ja kuningatar kahdesti l‰hett‰nyt sinua etsim‰‰n, kuningatar on aivan korvia myˆten sinuun rakastunut!" "Mit‰ joutavia! -- Selit‰p‰s minulle mit‰ sin‰ t‰‰ll‰ teet." "Kerro sin‰ ensiksi miss‰ olet ollut." "Minulla oli t‰rke‰ matka teht‰v‰, josta myˆhemmin sinulle kerron, vaan en nyt; ja sill‰ matkalla on minulle tapahtunut aivan erinomaisia, niin uskallanpa sanoa, ihmeellisi‰ seikkoja. Ennen auringon nousua lep‰sin sitten siell‰ olevassa ravintolassa ja nukuin ihmeekseni niin sike‰sti, ett‰ vasta tuskin kaksi tuntia sitten her‰sin." "Niukka selitysh‰n tuo on, mutta kyll‰h‰n min‰ sen tied‰n, ett‰ kun sin‰ et tahdo puhua, niin ei jumalakaan voi saada suustasi sanaakan. Mit‰ minuun tulee, niin vaitiolollani loukkaisin itse‰ni, sill‰ minun syd‰meni on kuin juhta, jonka selk‰‰n on liikoja kuormia s‰lytetty, ja puhuminen sit‰ kevent‰‰. Voi, Publius, minulle k‰y t‰n‰‰n, niinkuin Tantalus-paralle, jonka nen‰n ymp‰rill‰ riippui mehuisia peerunoita ja jotka kutkuttivat h‰nen n‰lk‰ist‰ vatsaansa, vaan joita h‰n ei kuitenkaan koskaan voinut saada! Kas tuolla -- tuolla sis‰ll‰ asuu Irene, peeruna, persikka, granaatti-omena, jota minun janoova syd‰meni kiihke‰sti ik‰vˆi. Naura vaan! T‰n‰‰n saattaisi Paris rankaisematta kohdata Helenaa, sill‰ Eros on minuun ampunut kaikki nuolensa. Sin‰ et niit‰ n‰e, mutta min‰ ne tunnen, sill‰ kukaan ei ole viel‰ vet‰nyt niit‰ haavoista. Eik‰ pikku Irenek‰‰n ole aivan haavoittumatta p‰‰ssyt siivekk‰‰n pojan pilkkaan ammunnatta. H‰n on itse sen minulle tunnustanut. Minun on mahdotonta h‰nelt‰ mit‰‰n kielt‰‰, ja sent‰hden olen tehnyt sen tyhmyyden, ett‰ olen vannonut ankaran valan, ett'en h‰nen luonaan k‰y, ennen kuin h‰n j‰lleen on yhdess‰ suuren, ankaran sisarensa kanssa, jota min‰ pelk‰‰n. Niinkuin n‰lk‰inen susi kylm‰‰n aikaan hiipii temppelin ymp‰rill‰, jossa lampaita uhrataan, samoin min‰ eilen kuljeskelin t‰m‰n huoneen ymp‰rill‰, h‰nt‰ n‰hd‰kseni tahi kuullakseni edes sanankin h‰nen suustaan, sill‰ h‰nen puheensa on kuin satakielen laulua; mutta turhaan. -- Varhain t‰n‰ aamuna minun taas t‰ytyi l‰hte‰ t‰nne, ja koska ikuinen kierteleminen ei minua ensink‰‰n hyˆdyt‰, niin min‰ ostin tuolta vanhalta ˆljykauppiaalta, joka tuolla nurkassa makaa, h‰nen rihkamansa ja asetuin h‰nen puotiinsa, sill‰ t‰‰lt‰ ei kukaan j‰‰ minulta huomaamatta, joka menee Apollodorin huoneesen tahi sielt‰ l‰htee; sit‰ paitsi on minua ainoastaan kielletty Irenen luona k‰ym‰st‰, h‰n itsekin sallii minun l‰hett‰‰ h‰nelle tervehdyksi‰, eik‰ sit‰ kiell‰ kukaan, ei itse Apollodorkaan, jonka kanssa min‰ v‰h‰n aikaa sitten puhelin." "Semmoinenko tervehdys oli myˆskin se linnunpes‰, jonka sinun ruskea lemmen l‰hettil‰‰si vei tuonne sis‰‰n?" "Luonnollisesti. Se on jo kolmas. Ensiksi min‰ l‰hetin kauniin pelkist‰ granaattikukista tehdyn kukkavihon ja sen lis‰ksi runon p‰tk‰n, jonka min‰ t‰n‰ yˆn‰ sepitin, sitten korillisen persikoita, joita h‰n niin mielell‰‰n syˆ, ja nyt kyyhkyset. Tuossa on h‰nen vastauksensa. Armas kultaseni! Kukkavihosta min‰ sain t‰m‰n punaisen nauhanp‰tk‰n, hedelmist‰ t‰m‰n persikan, johon on purtu. Olenpa utelias tiet‰m‰‰n, mit‰ min‰ saan kyyhkysist‰ni. Ruskean poikanulikan ostin itselleni torilta; min‰ otan h‰net mukaani Korinthiin muistoksi Memphist‰, jos h‰n nyt tuo minulle jotain hyv‰‰. Ovi aukeaa ja t‰ss‰ h‰n on. Tule t‰nne, nulikka, mit‰ tuot?" Publius kuunteli ja katseli k‰det sel‰n takaa yst‰v‰ns‰ vilkkaita sanoja ja liikkeit‰, joka h‰nest‰ t‰n‰‰n viel‰ enemm‰n kuin muulloin n‰ytti jumalien huolettomalta suosikilta, jonka vallattomista tˆist‰ iloitaan, koska se soveltuu h‰nen olentoonsa ja koska huomataan, ett‰ h‰n yht‰ v‰h‰n saattaa siit‰ luopua kuin puut kukkasista. Kun Lysias oli huomannut pojan k‰dess‰ olevan mytyn, ei h‰n sit‰ ottanut t‰lt‰, vaan lenn‰tti koko poika-nulikan, joka ei suinkaan ollut niin aivan kepe‰, t‰m‰n vyˆt‰isill‰ olevasta nahkavyˆst‰ luokseen, kuin lapsen leikkikalun ja sanoi: "Min‰ opetan sinua lent‰m‰‰n, pikku Niilihevonen. N‰yt‰p‰s nyt, mit‰ sinulla on!" Nopeasti h‰n otti h‰mm‰styneen, ‰llistelev‰n pojan sormista mytyn, punnitsi sit‰ k‰dess‰‰n ja sanoi Publiukseen p‰in k‰‰ntyneen‰... "Siin‰ tuntuu olevan jotakin painavaa, mit‰h‰n t‰n‰ lienee?" "Min‰ olen v‰h‰n kokenut t‰mmˆisiss‰ asioissa," Roomalainen vastasi. "Min‰ taas eritt‰in," Lysias vastasi. "T‰ss‰ saattaisi, odota -- t‰ss‰ saattaisi olla h‰nen vyˆsolkensa. Koettelepas, se on varmaankin jotakin kovaa." Publius koetteli tarkasti sormillaan mytty‰, jonka Korintholainen h‰nelle ojensi, ja sanoi sitten hymyillen: "Min‰ aavistan, mit‰ sin‰ tuossa saat, ja jos min‰ olen oikeassa, niin olen siit‰ iloinen. Irene l‰hett‰‰ sinulle, luullakseni, kultaisen rannerenkaasi kohteliaasti takaisin." "Joutavia," Lysias vastasi. "Solki oli hyvin tehty ja arvokas, ja kaikki tytˆt pit‰v‰t koristuksista." "Ainakin sinun Korintholaiset yst‰v‰tt‰resi! Mutta katso sent‰‰n, mit‰ mytyss‰ on." "Avaa sin‰ se," Korintholainen pyysi. Publius irroitti ensiksi siteen, otti sen ymp‰rilt‰ valkean palttinapalan ja lˆysi vihdoin haperaan kauppapapyyrukseen k‰‰rityn esineen. Kun t‰m‰ viimeinenkin peite oli otettu pois, tuli todellakin n‰kyviin rannerengas ja t‰m‰n alla oli pieni vahataulu. Lysias ei ollenkaan ollut tyytyv‰inen t‰h‰n lˆytˆˆns‰ ja katseli h‰mm‰styneen‰ ja harmissaan hylj‰tty‰ lahjaansa, mutta pian h‰n hillitsi vihansa ja sanoi, k‰‰ntyen yst‰v‰ns‰ puoleen, joka ei iloinnut h‰nen vahingostaan, vaan katseli totisena maahan: "T‰lle taululle on myˆskin kirjoitettu jotakin. Se on varmaankin tuon oivallisen aterian lient‰, joka asetettiin minun eteeni." "Syˆ se vaan," Publius keskeytti h‰net. "Se on sinulle terveellinen varoitus vastaiseksi." Lysias otti taulun k‰teens‰ ja katseltuaan sit‰ kaikin puolin h‰n sanoi: "Se on kuvanveist‰j‰n, sill‰ tuossa on viel‰ h‰nen nimens‰. Ja tuossa... Todellakin, h‰n on runolla maustanut lient‰ tahi katkerata l‰‰kett‰, niinkuin sin‰ mieluummin n‰yt tahtovan. Ne eiv‰t ole kauniisti vaan selv‰‰n kirjoitetut, ja ovat joka tilassa katsottavat opettavaisiksi." "No?" Roomalainen uteliaasti kysyi, Lysiaan lukiessa. Mutta t‰m‰ ei katsahtanutkaan kirjoituksesta, vaan vastasi hiljaan huoaten ja siveli hyppysill‰‰n nen‰‰ns‰: "Aivan hyv‰‰ siit‰, johon se ei kuulu. Tahdotko kuulla h‰nen kyh‰elm‰‰ns‰?" "Lue se, min‰ pyyd‰n!" "Hyv‰," Korintholainen sanoi, huokasi viel‰ kerran ja luki: Kaunis on kohtalo, kun sulo rakkaus lempiv‰t liitt‰‰, Mutta he kammoen pois l‰hetytt‰v‰t kielt‰v‰n kullan. "Tuossa on l‰‰kkeeni! Mutta ihmiset eiv‰t ole kyyhkysi‰ ja min‰ tied‰n jo miten vastaan. "Annappa, Publius, solkesi, jolla viittasi on kiinnitetty, n‰yt‰th‰n siihen puettuna omalta sanansaattajaltasi; min‰ piirr‰n soljella vastaukseni vahaan." Roomalainen antoi Lysiaalle vahvalla neulalla varustetun, kultaseppeleell‰ kaunistetun soljen ja sill‰ aikaa, kun h‰n k‰sill‰‰n piteli viittaansa, sill‰ h‰n ei tahtonut ett‰ ne harvatkaan, jotka kulkivat t‰t‰ katua pitkin, tuntisivat h‰net, Korintholainen kirjoitti: Kyyhky kun lempivi, niin uros yksin itsens‰ muokkaa Vaan kun lempivi mies, myˆs kultansa kauniiksi laittaa. "Saako kuulla?" Publius kysyi ja h‰nen yst‰v‰ns‰ luki h‰nelle heti runonsa, antoi pojalle taulun ja rannerenkaan, jonka h‰n uudelleen nopeasti k‰‰ri k‰‰reisin ja k‰ski poikaa heti viem‰‰n ne kauniille Irenelle. Mutta Roomalainen pid‰tti poikaa ja, pannen k‰tens‰ Korintholaisen olkap‰‰lle h‰n kysyi: "Mutta jos neito ottaa vastaan t‰m‰n lahjan ja sen j‰lkeen useita muitakin, sill‰ olethan sin‰ kyllin rikas aivan mielin m‰‰rin lahjoja h‰nelle antaaksesi, -- mit‰ sitten teet Lysias?" "Mit‰kˆ sitten teen?" t‰ten puhuteltu toisti enemm‰n ep‰illen ja ujommin kuin ‰sken. "Sitten min‰ odotan Klean kotiin tuloa ja -- niin, naura minulle vaan, mutta min‰ olen toden teolla miettinyt menn‰ naimisiin t‰m‰n tytˆn kanssa ja vied‰ h‰net muassani Korinthiin. Min‰ olen ainoa poika ja jo kolmeen vuoteen ei is‰ni ole antanut minun olla rauhassa. H‰n tahtoo v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti ‰iti‰ valitsemaan minulle puolisoa tahi itse‰ni sit‰ tekem‰‰n. Ja vaikka min‰ toisin h‰nelle t‰m‰n ruskean poika nulikan pikimustan sisaren, niin h‰n luultavasti iloitsisi! Hurjemmin kuin t‰h‰n pikku Ireneen, min‰ en ole rakastuva mihink‰‰n muuhun tyttˆˆn! Sin‰ tied‰t mink‰ arvoinen meid‰n sukumme on ja kun se juohtuu minun mieleeni, silloin melkein --" "Silloin melkein?" Roomalainen kysyi ter‰v‰sti ja totisesti. "Silloin min‰ arvelen, ett‰ ruukunkantajatar, tuomitun miehen tyt‰r meid‰n talossamme..." "Pid‰tkˆ sin‰ sitten minun Roomalaista sukuani sinun Korintholaista sukuasi huonompana?" Publius ankarasti kysyi. "P‰invastoin, Publius Cornelius Scipio Nasica. Me olemme rikkautemme kautta mahtavia, mutta te olette vallan ja vaikutusvoimanne kautta." "Vaikka me olemme mahtavia, niin min‰ kuitenkin vien Irenen sisaren Klean aviovaimonani is‰ni huoneesen." "Teetkˆ niin?!" Lysias huudahti, hyp‰hti penkilt‰ ja heitt‰ysi Roomalaisen syliin, vaikka muutamat Egyptil‰iset, jotka samalla kulkivat heid‰n ohitseen autiota katua pitkin. "Sittenh‰n on kaikki hyvin, sitten, -- voi, kuinka kepe‰ksi sieluni k‰y, -- sitten Irene tulee puolisokseni, niin totta kuin hengiss‰ tahdon pysy‰! Oi Eros ja Aphrodite ja Zeus is‰ ja Apollo, kuinka hauskaa t‰m‰ on! Tuntuupa kuin suurin noista pyramiideista olisi pudonnut syd‰melt‰ni! Nyt, sin‰ sen nulikka, mene tuonne sis‰‰n ja vie kauniille Irenelle, uskollisen Lysiaan morsiamelle, -- kuuletko mit‰ min‰ sanon? -- heti t‰m‰ taulu ja rannerengas. Mutta sin‰ et osaa sit‰ oikein toimittaa, min‰ kirjoitan t‰h‰n runoni yl‰puolelle: Uskollinen Lysias ihanalle Irenelle, tulevalle puolisolleen! No niin! eik‰ h‰n nyt luullakseni l‰het‰ sit‰ takaisin, tuo oiva tyttˆ! Kuule, nulikka, jos h‰n ei sit‰ l‰het‰ takaisin, niin sin‰ t‰n‰‰n juhlakent‰ll‰ saat niell‰ niin paljon leivoksia, ett‰ saat kuolintaudin, vaikka min‰ maksoin sinusta aivan ‰sken viisi kulta-rahaa. Pit‰‰kˆ h‰n rannerenkaan, Publius, pit‰‰kˆ vai ei?" "Pit‰‰." Muutaman minutin per‰st‰ poika palasi joutuisasti, nyk‰isi kiivaasti Korintholaista ihokkaasta ja huusi: "Tulkaa, tulkaa mukaan, sis‰‰n, huoneesen!" Lysias hypp‰si taitavasti pojan yli, tempasi oven auki ja levitti k‰tens‰, kun h‰n huomasi Irenen, joka vikkel‰sti kuin takaa ajettu gaselli, kiiti kapeita tikapuitten kaltaisia portaita pitkin alas Lysiaan luo, samalla kertaa nauraen ja itkien heitt‰yty‰kseen h‰nen syliins‰. Nopeasti huulet toinen toisensa tapasivat, mutta t‰m‰n ensi suutelon j‰lkeen Irene vet‰ytyi irti h‰nest‰, riensi j‰lleen portaita myˆten ylˆs ja huusi, seisten yhdell‰ ylimmist‰ portaista, riemuiten: "Min‰ en saattanut muuta tehd‰! Kun Klea on t‰‰ll‰, n‰emme j‰lleen toisemme!" ja katosi sitten yl‰kertaan. Ik‰‰nkuin hurmaantuneena Lysias palasi yst‰v‰ns‰ luo, heitt‰ytyi j‰lleen penkille ja sanoi: "Nyt vaikka taivas pudotkoon, minua se ei huolestuta! Ikuiset jumalat, kuinka ihana t‰m‰ maailma on!" "Kummallinen ihminen," Roomalainen keskeytti yst‰v‰ns‰ ihastusta, "et suinkaan sin‰ ainaiseksi saata j‰‰d‰ t‰h‰n mustaan puotiin." "Min‰ en liikahda paikaltani, ennen kuin Klea tulee t‰nne. Tuo poika saa tuoda minulle ruokaa, niin kuin vanha varpunen poikasilleen, ja h‰t‰tilassa j‰isin t‰h‰n vaikka viikoksi, niinkuin pienet sardellit, joita Aleksandriassa ˆljyss‰ s‰ilytet‰‰n." "Sinun tarvitsee, toivoakseni, odottaa ainoastaan muutamia tuntia; mutta minun t‰ytyy menn‰, sill‰ min‰ aion valmistaa kuningas Euergeteelle harvinaisen huvin syntym‰p‰iv‰ksi, ja minun t‰ytyy sent‰hden l‰hte‰ palatsiin. Juhlallisuudet ovat jo t‰ydess‰ vauhdissa. Kuulepas miten satamassa huudetaan ja pauhataan; olen eroittavinani Euergeteen nimen." "Toivotan puolestani onnea paksulle hirviˆlle, ja hyv‰sti, siksi kun kohta tavataan, lanko." VIIDESKOLMATTA LUKU. Kuningas Euergetes k‰veli levottomana korkeassa salissa, jonka h‰nen veljens‰ joka taholta oli eritt‰in komeasti sisustanut h‰nelle vastaan-ottohuoneeksi. Tuskin oli h‰nen syntym‰p‰iv‰ns‰ auringon koittaessa alkanut, kun h‰n suuren seurueen kanssa ja ennenkuin Philometor sit‰ ehti tehd‰, oli l‰htenyt Ptah'n temppeliin uhraamaan voittaaksensa t‰m‰n jumalolennon mahtavan p‰‰miehen puolelleen ja kysell‰kseen ennustuksia Apis oraakkelilta. T‰m‰ olikin p‰‰ttynyt onnellisesti, sill‰ pyh‰ h‰rk‰ oli halukkaasti syˆnyt h‰nen k‰dest‰‰n, mutta mieluummin h‰n olisi suonut, ett'ei h‰rk‰ olisi huolinut h‰nen leivoksistaan, vaan ett‰ Euleus olisi ilmoittanut vehkeitten Roomalaisen henke‰ vastaan onnistuneen. Kaikenlaisia lahjoja, onnentoivotuskirjoituksia kaikista maan osista ja h‰nen kunniakseen sepitettyj‰ papillisia julistuksia, jotka olivat koville kivitauluille piirretyt, oli joka pˆyd‰ll‰ ja suuren huoneen seinien nojassa, josta onnentoivottajat juuri olivat l‰hteneet. Kuninkaan yst‰v‰ Hieraks oli yksin j‰‰nyt h‰nen luokseen ja nojautui, odottaessaan herransa viittausta, runsaasti jalokivill‰ koristettuun, kullasta ja norsunluusta tehtyyn valta-istuimeen, jonka Aleksandrian juutalainen seurakunta oli l‰hett‰nyt hallitsijalleen. Sotap‰‰llikkˆ tunsi herransa ja tiesi ettei ollut hyv‰ h‰nt‰ puhutella, kun h‰n oli sen n‰kˆinen, kuin nyt. Mutta Euergetes halusi itse puhua ja sanoi k‰ynti‰‰n keskeytt‰m‰tt‰ ja katsomatta komean yst‰v‰ns‰ puoleen: "Myˆskin Philobasilistat ovat n‰ytt‰neet olevansa petollisia, minun linnassa olevat sotamieheni ovat lukuisammat ja sen lis‰ksi paremmat, kuin ne jotka ovat pysyneet Philometorille uskollisina, ja minulla siis ei olisi muuta teht‰v‰‰, kuin toimittaa v‰h‰n miekkojen ja kilpien melskett‰, nousta valta-istuimelle ja huudattaa itseni kuninkaaksi, mutta min‰ en ryhdy taisteluun, silloin kun vahvin osa vihollisten sotajoukosta on selk‰ni takana! Minun veljeni p‰‰ on sisareni kaulalla, ja niin kauan kuin min‰ en ole varma h‰nen suhteensa..." Huoneesen kiirehtiv‰ kamariherra keskeytti n‰m‰ sanat huutamalla: "Kuningatar Kleopatra!" Voiton hymy valahti nuoren j‰ttil‰isen kasvoille. Huolettomasti h‰n heitt‰ytyi purppuraiselle patjalle ja k‰ski antamaan itselleen kalliin norsunluisen lyyryn, jonka h‰nen sisarensa oli h‰nelle l‰hett‰nyt lahjaksi. Ihmetelt‰v‰n taitavasti ja hienosti oli siihen leikattu ensimm‰iset h‰‰t, nimitt‰in Kadmoksen ja Harmonian, joissa kaikki jumalat olivat vieraina. Erinomaisen voimakkaasti ja ihmeen taitavasti Euergetes liikutteli kieli‰ ja alkoi soittaa h‰‰marssia, jossa intohimoinen riemu n‰ytti vaihtelevan surumielisen hiljaisen rakkauden kuherruksen kanssa. Kamariherra, joka oli tuonut kuningattaren h‰nen veljens‰ luo, tahtoi keskeytt‰‰ herransa soittoa, mutta kuningatar esti h‰nt‰ ja j‰i kuunnellen lapsineen seisomaan oven suuhun, kunnes Euergetes ‰kki‰ lopetti soittonsa vallattomasti kieli‰ hel‰ytt‰m‰ll‰ ja korvaa loukkaavalla ep‰soinnulla, heitti lyyryn patjalle ja nousi sitten vasta seisomaan n‰enn‰isesti h‰mm‰styneen‰, ik‰‰n kuin h‰n ei, soittoonsa t‰ydelleen kiintyneen‰, ensink‰‰n olisi huomannut kuningattaren tuloa, ja meni h‰nen luokseen. Syd‰mmellisesti ja ojentaen h‰nelle molemmat k‰tens‰ h‰n tervehti sisartaan ja myˆskin lapsia, jotka eiv‰t pelj‰nneet h‰nt‰, sill‰ vallattoman pojan tavalla h‰n osasi ilveill‰ niiden kanssa, h‰n tervehti niin hell‰sti, ik‰‰nkuin h‰n olisi ollut niitten oma is‰. V‰sym‰tt‰ h‰n kiitti ja ylisteli Kleopatran nerokasta lahjaa ja sanoi Kadmoksen tavoin koettavansa saada Harmoniaa omakseen, ja tarttui lopuksi h‰nen k‰teens‰, ennen kuin h‰n viel‰ oli saanut sanaakaan suustaan, n‰ytell‰kseen h‰nelle h‰nen puolisonsa ja maakuntalaisten lahjoja. -- Mutta n‰m‰ seikat eiv‰t n‰ytt‰neet liioin Kleopatraa miellytt‰v‰n ja h‰n sanoi: "Kaikki on tietysti oivallista -- aivan niin kuin oli viime vuonna ja kaksikymment‰ vuotta sitten, mutta min‰ en ole tullut t‰nne n‰kem‰‰n vaan kuulemaan." H‰nen veljens‰ s‰teili ilosta, mutta h‰n oli kalpea ja totinen ja hymyili vain toisinaan v‰kin‰isesti. "Min‰ luulin ett‰ sin‰ ennen kaikkia tulit t‰nne toivottamaan minulle onnea," Euergetes vastasi, "ja turhamielisyytenikin vaatii minua sit‰ uskomaan. Philometor k‰vi jo luonani ja toimitti t‰m‰n teht‰v‰n liikuttavan syd‰mellisesti. Milloin h‰n menee juhlasaliin?" "Puolen tunnin per‰st‰, ja siksi pyyd‰n sinua ilmoittamaan minulle, mit‰ sin‰ minulle eilen..." "Hiljaa hyv‰‰ tulee," h‰nen veljens‰ keskeytti h‰nt‰. "Uskallanko pyyt‰‰, ett‰ k‰skisit hoitajia viem‰‰n lapset v‰h‰ksi aikaa sisempiin huoneisin?" "Heti!" Kleopatra huusi innokkaasti ja tyˆnsi rajusti vanhimman poikansa, kun t‰m‰ kiivaasti ilmoitti tahtovansa j‰‰d‰ enon luo, ovesta ulos, ennen kuin sen hoitaja ehti sit‰ rauhoittaa ja ottaa k‰sivarrelleen. Sill‰ aikaa kuin h‰n tylysti ja lyhyesti toruen koetti jouduttaa lasten poisvienti‰, Euleus oli astunut huoneesen. Heti kun Euergetes huomasi h‰net, niin koko h‰nen ruumiinsa kiivaasti vavahti ja h‰n heng‰hti niin syv‰‰n, ett‰ h‰nen voimakas rintansa rajusti kohoili ja kova ilmanviima tunki h‰nen huuliltaan, kun h‰n hitaasti ja kysyvin silm‰yksin l‰hestyi eunukkia. Eunukki katsoi arasti Hieraksin ja Kleopatran puoleen, l‰hestyi aivan l‰helle kuningasta, kuiskasi muutamia sanoja h‰nen korvaansa ja vastasi hiljaisella ‰‰nell‰ h‰nen kysymykseens‰. "Hyv‰," Euergetes vihdoinkin sanoi ja k‰ski Euleusta ja yst‰v‰‰ns‰ jyrk‰sti viitaten l‰htem‰‰n huoneesta. Kuoleman kalpeana, hampaillaan purren alahuultaan ja j‰yk‰sti maahan katsoen h‰n seisoi siin‰. H‰nen tahtonsa oli t‰ytetty, Publius Cornelius Scipio ei en‰‰n el‰nyt; esteettˆm‰sti h‰nen kunnianhimonsa saattoi saavuttaa viimeisenkin toiveittensa m‰‰r‰n; eik‰ h‰n kumminkaan iloinnut, h‰n ei saattanut torjua luotaan syv‰‰ itsens‰ inhoomista ja h‰n lˆi nyrkill‰‰n leve‰t‰ otsaansa. H‰n oli tehnyt ensimm‰isen salamurhansa. "Mit‰ Euleus sinulle on ilmoittanut?" Kleopatra kysyi, joka ei viel‰ koskaan ollut n‰hnyt velje‰‰n t‰mmˆisen‰, n‰in suuressa mielen j‰nnityksess‰; mutta Euergetes ei kuullut n‰it‰ sanoja, ja vasta kun Kleopatra ne painavasti toisti, h‰n s‰ps‰hti, mitteli h‰nt‰ synkin silmin p‰‰st‰ jalkoihin ja pannen k‰tens‰ niin raskaasti Kleopatran olalle, ett‰ t‰m‰ hiljaan huudahtaen taivutti polviaan, kysyi h‰nelt‰ sitten painavasti vaan kuitenkin hiljaa: "Oletko kyllin voimakas kuulemaan jotakin suurta?" "Puhu," h‰n vastasi hiljaan painaen k‰dell‰‰n syd‰nt‰‰n, ja h‰nen katseensa oli j‰rk‰ht‰m‰ttˆm‰sti kiinnitetty Euergeteen huuliin. H‰nen kuulemisen halunsa sitoi h‰net Euergeteesen ik‰‰nkuin lujilla siteill‰, ja ik‰‰nkuin tahtoen sanojensa painolla murtaa h‰net, Euergetes sanoi kauhean synkk‰n‰ syv‰ll‰ ‰‰nell‰ ja joka tavua koroittaen: "Publius Cornelius Scipio Nasica on kuollut." Hehkuva puna peitti Kleopatran vaaleat posket, kun h‰n kuuli n‰m‰ sanat, ja lyˆden pieni‰ k‰si‰‰n yhteen, h‰n huusi s‰ihkyvin silmin: "Sit‰ olen toivonutkin!" Euergetes per‰ytyi askeleen sisarestaan ja sanoi: "Sin‰ olet oikeassa; kaikkein julmimmat eiv‰t ainoastaan jumalista ole -- naisia." "Sen sin‰ sanot?" Kleopatra kysyi. "Pit‰‰kˆ minun luulla ett‰ hampaan kivistys esti Roomalaista tulemasta eilen juhla-aterialle ja t‰n‰‰n minun luokseni? Pit‰‰kˆ minun sinun mukaasi sanoa, ett‰ h‰n kuoli siihen? Sano nyt suoraan, sill‰ minun syd‰nt‰ni ilahuttaa sen kuuleminen, miss‰ ja miten tuo rˆyhke‰ imartelija on henkens‰ heitt‰nyt?" "K‰‰rme pisti h‰nt‰," Euergetes vastasi k‰‰ntyen sisarestaan. "Se tapahtui er‰maassa l‰hell‰ Apishautoja." "H‰n oli siis keski-yˆn aikana mennyt rakkauden kohtaukseen kuolleitten kaupunkiin? Se n‰ytt‰‰ alkaneen hauskemmasti, kuin se p‰‰ttyi!" Euergetes nyˆk‰ytti myˆnt‰v‰isesti kysyj‰lle ja sanoi totisesti: "H‰nen kohtalonsa on h‰net yll‰tt‰nyt, mutta min‰ en saata siin‰ n‰hd‰ mit‰‰n hauskaa." "Etkˆ?" kuningatar kysyi. "Ja luuletko sin‰ ett‰ min‰ en tunne sit‰ kyyt‰, joka t‰m‰n kukoistavan el‰m‰n lopetti? Luuletko sin‰, ett'en min‰ tied‰, kuka ‰rsytti myrkyllisen k‰‰rmeen Roomalaisen p‰‰lle? Sin‰ olet murhamies ja Euleus roistoineen on auttanut sinua! Viel‰ eilen olisin vuodattanut syd‰nvereni, pelastaakseni Corneliolaisen ja mieluummin saattanut sinut hautaan kuin h‰net; mutta t‰n‰‰n, sen j‰lkeen kuin tied‰n mit‰ peli‰ t‰m‰ kurja mies on pit‰nyt, min‰ olisin ottanut tehd‰kseni t‰m‰n verisen tyˆn, joka nyt tahraa sinua. Mik‰‰n jumala ei rankaisematta saa niin pilkata, niin loukata sinun sisartasi, kuin h‰n on tehnyt! Yksi jo, niinkuin tied‰t, on saanut samallaisen lopun kuin h‰nkin, nimitt‰in Bithynialainen hipparkki Eustorgos, joka n‰ytt‰ess‰‰n menehtyv‰n rakkaudesta minuun pyysi leikkitoveriani Kallistratea puolisokseen. H‰nt‰ kohtaan k‰‰rmeet ja peto-el‰imet harjoittivat synkk‰‰ taitoaan. Sinun voimakkaan miehen syd‰meen on Euleuksen sanoma vaikuttanut niinkuin kylm‰ k‰si, minussa, heikossa naisessa on se her‰tt‰nyt sanomatonta iloa, sill‰ paraimman mit‰ nainen saattaa antaa, min‰ olen h‰nelle tarjonnut, ja h‰n tallasi sen ylpe‰sti maahan. Eikˆ minulla olisi oikeutta vaatia, ett‰ samoin menetell‰‰n h‰nen paraimpansa, h‰nen henkens‰ kanssa, kuin h‰n on uskaltanut menetell‰ minun paraimpani, rakkauteni kanssa? -- Minun juuri tulee iloita h‰nen kuolemastaan. Niin, nyt hermottomat silm‰luomet peitt‰v‰t h‰nen kauniit silm‰ns‰, jotka kuitenkin yht‰ hyvin osasivat valehdella, kuin h‰nen ankara suunsa, joka niin voimakkaasti osasi ylist‰‰ totuutta. Nyt uskoton syd‰n ei en‰‰n syki, joka halveksi kuningattaren rakkautta, ja mink‰ t‰hden? kenen t‰hden? Voi laupiaat jumalat!" Viime sanoja sanoessaan kuningatar kuiskasi ‰‰neens‰, kohotti nopeasti k‰si‰‰n, peitti niill‰ silm‰ns‰ ja riensi ovelle p‰in, josta h‰n oli tullut veljens‰ huoneesen. Mutta Euergetes asettui h‰nen eteens‰ ja sanoi ankarasti ja jyrk‰sti: "J‰‰ t‰nne, siksi kun min‰ palaan. Rohkaise mielt‰si, sill‰ ensi tapahtumasta, mink‰ t‰m‰ merkillinen p‰iv‰ tuo muassaan, olet sin‰ h‰mm‰styv‰ ja min‰ naurava!" Nopein askelin h‰n sitten l‰ksi huoneesta. Kleopatra painoi kasvonsa sohvan pehmeisin patjoihin ja itki lakkaamatta, kunnes melu ja aseitten kalske peloittivat h‰nt‰ ja saivat h‰net liikkeelle. H‰nen nerokas j‰rkens‰ sanoi h‰nelle, mit‰ siell‰ tapahtui. Rajusti ja joutuisasti h‰n kiiruhti ovelle, mutta se oli suljettu. Tˆmistyst‰, huutoja, koputusta ei vartija n‰kynyt kuulevan, joka yksitoikkoisesti astuskeli edestakaisin h‰nen vankihuoneensa edess‰. Nyt k‰vi melu ja aseitten kalske, johon rummun p‰ristys ja torven toitotus alkoi sekaantua, yh‰ kovemmaksi. Kuoleman tuskaa tuntien Kleopatra kiirehti ikkunan luo ja katseli palatsin pihalle p‰in, ja samassa lensi suuren juhlasalin ovi auki ja aivan sikin sokin hyˆkk‰si ulos pakeneva joukko ja viel‰ toinen ja kolmaskin ja kaikki olivat Philometor kuninkaan aseissa. Sitten h‰n riensi sen huoneen ovelle, johon h‰n oli tyˆnt‰nyt lapsensa, mutta t‰m‰nkin h‰n huomasi suljetuksi. Ep‰toivoon joutumaisillaan h‰n viel‰ kerran riensi ikkunan luo, kehoitti pakenevia Makedonialaisia pit‰m‰‰n puoliaan, uhkasi heit‰, rukoili heit‰, mutta ei kukaan kuullut h‰nt‰, ja heid‰n joukkonsa lis‰‰ntyi lis‰‰ntymist‰‰n ja vihdoinkin n‰ki h‰n puolisonsa, ammottava haava otsassaan, tulevan suuren salin kynnykselle ja miekallaan ja kilvell‰‰n voimakkaasti ja urhoollisesti puolustaivan oman veljens‰ p‰‰lletunkevia henkivartioita vastaan. Kauheimmassa kiihkossa ollen kuningatar huusi h‰nelle rohkaisevia sanoja ja h‰n n‰ytti kuulevan ne, sill‰ raivokkaasti iskien kilvell‰‰n h‰n lˆi kuoliaaksi h‰nt‰ vastaan taistelevan henkivartijan, juoksi reippaasti keskelle pakenevia uskollisiaan ja katosi heid‰n kanssaan sille tielle, joka menee marskentille. Lannistuneena kuningatar lankesi polvilleen ikkunan viereen ja kuuli, vaikka hermottomuus hunnun tavoin peitti h‰nen sieluaan, ensiksi hevoisten tˆmin‰‰, sitten yh‰ selvemmin torventoitotusta ja viimein kauaksi kaikuvina voittohuutoina n‰m‰ sanat: "Terve auringon pojalle! "Terve molempain maitten yhdist‰j‰lle! "Terve Yl‰- ja Ala-Egyptin kuninkaalle, Euergetes jumalalle!" N‰m‰ sanat kuullessaan Kleopatra j‰lleen toipui t‰ydelleen ja nousi pystyyn. Uudelleen h‰n katseli pihalle ja n‰ki siell‰ kunniakantajien kantavan h‰nen velje‰‰n h‰nen puolisonsa valta-istuimessa. Petturin henkivartioitten vieress‰ kulkivat Philometorin ja h‰nen omat Philobasilistansa ja Diadokhinsa. Loistava kulkue l‰ksi palatsin suuresta pihasta, ja kun h‰n viel‰ lis‰ksi kuuli pappien laulavan, silloin h‰n tiesi kadottaneensa ruununsa ja mihin h‰nen uskoton veljens‰ meni. Hammasta purren h‰n n‰ki mieless‰‰n, mit‰ todella piti paraillaan tapahtuman. Euergetes kannettiin Ptah'n temppeliin ja sen h‰mm‰styneet p‰‰miehet julistivat h‰net molempain Egyptien kuninkaaksi ja Philometorin seuraajaksi. Nelj‰ kyyhkyst‰ p‰‰stettiin h‰nen edess‰‰n lentoon, joitten piti ilmoittamaan joka ilmansuuntaan, ett‰ uusi ruhtinas oli noussut isiens‰ valta-istuimelle, ja h‰nelle annettiin rukoillen ja uhraten kultainen sirppi, jolla h‰n vanhan tavan mukaan leikkasi ohrant‰h‰n. Veljens‰ pett‰m‰n‰, puolisonsa pulaan j‰tt‰m‰n‰, lapsistaan eroitettuna, rakastamansa miehen hylk‰‰m‰n‰, valta-istuimeltaan syˆstyn‰, voimattomana ja liian heikkona ja lannistuneena kostoakin ajattelemaan, kuningatar kauheimmassa sieluntuskissa vietti kaksi ‰‰rettˆm‰n pitk‰‰ tuntia vankihuoneessaan, joka oli loistoa ja lahjoja t‰ynn‰. Jos myrkky‰ olisi ollut saatavilla, niin h‰n t‰ll‰ hetkell‰ arvelematta olisi p‰‰tt‰nyt mit‰ttˆm‰ksi tehdyn el‰m‰n. Milloin h‰n k‰veli edestakaisin ja kysyi itselt‰‰n, mik‰ nyt oli oleva h‰nen kohtalonsa, milloin h‰n heitt‰ytyi vuoteelle ja antautui turhaan ep‰toivoon. Tuossa oli lyyry, jonka h‰n oli lahjoittanut veljelleen ja h‰nen katseensa sattui Kadmoksen ja Harmonian h‰itten kuvaukseen ja er‰‰sen naiseen, joka tarjosi morsiamelle jotain koristetta. T‰m‰n lahjan antaja oli rikkauden jumalatar ja t‰m‰ koriste, niin taru kertoo, tuottaa onnettomuutta sille joka sen perii. H‰nen el‰m‰ns‰ synkimm‰t hetket johtuivat h‰nen mieleens‰, ja juuri synkimm‰t niist‰ olivat h‰nelle Aphroditen lahjat tuottaneet. Kauhistuen h‰n ajatteli murhattua Roomalaista ja sit‰ hetke‰, jolloin Euleus oli h‰nelle ilmoittanut, ett‰ h‰nen bithynialainen yst‰v‰ns‰ oli kuollut petojen tappamana. Kostottarien vallassa ollen h‰n riensi kuoleman tuskassa ovelta ovelle, huusi ikkunasta pelastusta ja apua ja k‰rsi yhdess‰ hetkess‰ kokonaisen vuoden kiduttavat tuskat. Vihoviimeinkin huoneen ovi avautui ja purppuraan puettuna, molempain Egyptien ruunu valtavalla p‰‰ll‰‰n, Euergetes iloisesta liikutuksesta loistaen tuli h‰nt‰ vastaan. "Terve sisareni!" h‰n huusi iloisesti ja otti p‰‰koristeen kiharoiltaan. "Sin‰ saatat t‰n‰‰n olla ylpe‰, sill‰ sinun oma veljesi on korkealle noussut ja tullut Yl‰- ja Ala-Egyptin kuninkaaksi." Kleopatra k‰‰ntyi h‰nest‰ poisp‰in. Euergetes l‰hestyi h‰nt‰, koetti tarttua h‰nen k‰teens‰, mutta h‰n tempasi sen kiivaasti pois ja huusi: "Tee nyt suurin tyˆsi ja kohtele pahoin sit‰ naista, jolta sin‰ olet kaikki ryˆst‰nyt ja jonka sin‰ olet tehnyt leskeksi. Edelt‰p‰in t‰h‰n viitaten sin‰ olet ryhtynyt h‰vyttˆmimp‰‰n h‰vyttˆmist‰ teoistasi. Sinun suhteesi t‰m‰ ennustuksesi on k‰ynyt toteen, sill‰ sin‰ naurat meid‰n onnettomuudellemme, mutta minun suhteeni se on aivan v‰‰r‰, sill‰ min‰ en ole kauhistunut, min‰ en tunne olevani voitettu enk‰ toivoton ja min‰ olen..." "Sin‰ olet" Euergetes keskeytti h‰nt‰ ensiksi kovalla ‰‰nell‰, mutta sitte niin yst‰v‰llisesti, ik‰‰nkuin h‰n olisi avannut sisarelleen monia suloja t‰ynn‰ olevan tulevaisuuden. "Sin‰ olet lapsinesi l‰htev‰ katollesi ja saat siell‰ luettaa itsellesi niin paljon kuin haluat, saat nauttia mit‰ herkkuja hyv‰ns‰, pukeutua niin kalliisin pukuihin kuin vaan haluat, vastaan ottaa minun k‰yntej‰ni ja puhella minun kanssani niin usein, kuin minun seurani tuntuu sinusta yht‰ miellytt‰v‰lt‰, kuin sinun seurasi minusta t‰n‰‰n ja aina. Sit‰ paitse voit antaa sukkeluutesi kirkkaasti paistaa niin monelle kreikkalaiselle ja juutalaiselle oppineelle kuin ikin‰ haluat, kunnes he kaikki tyyni ovat umpisokeita. Ehk‰ sin‰ jo aikaisemmin saat vapautesi takaisin ja p‰‰lle p‰‰tteeksi kokonaisen aarteenkin, tallin t‰ynn‰ jaloja ratsuja ja komean asunnon hauskan Aleksandrian Brukhiumissa olevassa kuninkaan palatsissa. Se riippuu kokonaan siit‰, kuinka pian veljemme Philometor, joka t‰n‰‰n on taistellut kuin jalopeura, huomaa ett‰ h‰n paremmin sopii ratsuv‰en p‰‰llikˆksi, luutun soittajaksi ja sukkelasanaisten vierasten kohteliaaksi is‰nn‰ksi, kuin hallitsijaksi. -- Eikˆ se ansaitse meid‰n huomiotamme, jotka tutkimme sielun el‰m‰‰, min‰ tarkoitan sinua ja minua, sisko, ett‰ mies, joka rauhan aikana on kuin vaha tahi taipuva korsi, taistelussa tulee niin kovaksi ja ter‰v‰ksi kuin oiva miekka? Me olemme aika lailla hakanneet toistemme kilpi‰ ja t‰st‰ olallani olevasta naarmusta saan kiitt‰‰ h‰nt‰. Jos Hieraks'illa, joka ratsumiehineen ajaa h‰nt‰ takaa, on menestyst‰ ja jos h‰n ajoissa saa h‰net kiinni, niin h‰n ehk‰ vapaatahtoisestikin luopuu ruunustaan." "H‰n ei siis ole sinun vallassasi ja h‰nell‰ on ollut kyllin aikaa nousta hevoisen selk‰‰n!" Kuningatar huudahti ja h‰nen silm‰ns‰ s‰ihkyiv‰t ilosta. "Sitten, sin‰ sen uhkarohkea rosvo, sitten ei meid‰n asiamme viel‰ ole aivan hukassa. Jos Philometor p‰‰see Roomaan pakoon ja saattaa asian senaatin eteen..." "Silloin h‰nell‰ ainakin saattaa toivoa tasavallan apua," Euergetes keskeytti h‰net, "sill‰ Rooma ei mielell‰‰n n‰e mahtavaa kuningasta Egyptin valtaistuimella. Mutta te olette menett‰neet paraimman Tiberin rannoilla olevan turvanne ja min‰ aion saattaa kaikki Scipiot ja koko Corneliolaissuvun yst‰vikseni, sill‰ min‰ annan polttaa Roomalaisen pelk‰ll‰ seeteripuulla ja arabialaisilla yrteill‰, ja samalla pit‰‰ uhrattaman uhria, ik‰‰nkuin h‰n olisi ollut hallitseva kuningas ja h‰nen tukkansa min‰ l‰het‰n kalliissa vasa murina'sta tehdyss‰ astiassa, joka koristaa minun aartehistoani, jaloimman yst‰v‰ni seurassa, erityisell‰ juhlalaivalla Ostiaan ja Roomaan. Ruumiitten yli kulkee tie vihollisten linnan huipulle ja sotap‰‰llikkˆn‰ ja kuninkaana..." ƒkki‰ Euergetes keskeytti lauseensa, sill‰ melua ja kiivasta puhetta kuului ovelta. Kleopatraltakaan ei t‰m‰ ollut j‰‰nyt huomaamatta ja h‰n kuunteli tarkasti, sill‰ t‰mmˆisen‰ p‰iv‰n‰ ja n‰iss‰ huoneissa saattoi jokainen sana, jokainen omituinen kuninkaan etuhuoneesta kuuluva ‰‰ni olla ylen t‰rke‰. Euergetes ei enemm‰n peitt‰nyt h‰mm‰styst‰‰n kuin h‰nen sisarensakaan ja astui oveen p‰in oikeassa k‰dess‰‰n k‰yr‰ miekka, joka kuului h‰nen juhla-asuunsa. Mutta h‰n ei ollut viel‰ ehtinyt ovelle, kun Euleus kalman kalpeana hyˆkk‰si huoneesen ja huusi hallitsijalleen: "Murhamiehet ovat meid‰t pett‰neet! Corneliolainen el‰‰ ja tahtoo tunkeutua sinun luoksesi." K‰si, jossa kuningas piti asettaan vaipui alas ja liikkumatonna h‰n hetken katseli ilmaan, mutta jo heti h‰n tointui ja huusi ‰‰nell‰, joka t‰ytti huoneen niin kuin jyrisev‰ ukkonen: "Kuka on uskaltanut kielt‰‰ minun yst‰v‰t‰ni Publius Cornelius Scipiota tulemasta minun luokseni? J‰‰ t‰nne, Euleus, sin‰ sen roisto sen konna! Ensimm‰inen kanne, jolle min‰ molempien Egyptien kuninkaana avaan korvani, on oleva se, mink‰ t‰m‰ mies, sinun vihollisesi ja minun yst‰v‰ni, aikoo tehd‰ sinua vastaan. -- Terve tulleeksi, terve tulleeksi syntym‰p‰ivilleni, jalo yst‰v‰!" N‰m‰ viime sanat olivat Publiukselle lausutut, joka puettuna jalosukuisen Roomalaisen valkoiseen kauniisti poimuilevaan toogaan ylev‰n rauhallisesti astui huoneesen. H‰nell‰ oli sinetill‰ suljettu kirjek‰‰ry oikeassa k‰dess‰‰n eik‰ n‰ytt‰nyt, kunnioittavaisesti kumartaessaan Kleopatralle, huomaavankaan kuninkaan h‰nelle ojennettuja k‰si‰. Euergetes ei olisi, vaikka henkens‰ olisi menett‰nyt, toista kertaa tervehtinyt, kun Corneliolainen oli ylenkatsonut h‰nen ensi tervehdyst‰‰n. Sent‰hden h‰n kuninkaallisen arvokkaasti pani k‰det ristiin rinnalle ja sanoi: "Olen pahoillani, ett‰ kaikista onnentoivotuksista, joita minulle t‰n‰‰n lausutaan, viimeiseksi saan vastaan ottaa sinun." "Sitten olet muuttanut mielt‰si," Publius vastasi ja oikaisi solakkaa vartaloaan, joka oli kuningasta korkeampi. "Kuuliaita v‰likappaleita sinulta ei puutu ja t‰n‰ yˆn‰ sin‰ olet koettanut toimittaa niin, ett‰ vasta varjojen maailmassa saisit ottaa vastaan onnentoivotukseni." "Minun sisareni", Euergetes vastasi olkap‰it‰‰n kohottaen, "ylisti eilen sinun puheesi suoraa yksinkertaisuutta; mutta t‰n‰‰n sin‰ suvaitset puhua arvoituksilla, niinkuin egyptil‰inen merkkien selitt‰j‰." "Niitten selitt‰minen ei ole vaikeata sinulle eik‰ tuolle", Publius vastasi kylm‰sti ja osoitti k‰dell‰‰n Euleusta, "niill‰ k‰‰rmeill‰ jotka ovat teid‰n k‰skyl‰isin‰nne, on voimakasta myrkky‰ ja ter‰v‰t hampaat, kuitenkaan eiv‰t he t‰ll‰ kertaa ole osanneet uhriinsa vaan ovat kuninkaan vieraan asemesta l‰hett‰neet haadekseen er‰‰n Serapion erakko raukan." "Sinun arvoituksesi k‰yv‰t yh‰ vaikeimmiksi!" kuningas sanoi, "minun k‰sitysvoimani ainakaan ei ole kyllin kehkeytynyt niit‰ selitt‰m‰‰n ja minun t‰ytyy pyyt‰‰ sinua puhumaan v‰hemmin h‰m‰rill‰ sanoilla taikka selitt‰m‰‰n minulle niitten merkityksen." "Myˆhemmin," Publius sanoi p‰‰tt‰v‰sti, "sill‰ n‰m‰ seikat koskevat minua itse‰ni ja min‰ seison t‰ss‰ Rooman valtion nimess‰, jonka palveluksessa min‰ olen. -- Jo t‰n‰‰n saapuu t‰nne Juventius Thalma tasavallan l‰hettil‰‰n‰ ja t‰m‰ kirjoitus valtuuttaa minut h‰nen sijaisekseen siksi kun h‰n tulee t‰nne." Euergetes otti sinetill‰ suljetun k‰‰ryn jonka Publius h‰nelle antoi. Sill‰ aikaa kuin h‰n repi sen auki ja pikaisesti silm‰ili sen sis‰ltˆ‰, ovi uudelleen aukesi ja posket punaisina, tukka pystyss‰ Hieraks, kuninkaan uskollinen yst‰v‰, n‰kyi kynnyksell‰. "H‰n on meid‰n!" h‰n huusi, ennenkuin astui kynnyksen yli. "Heliopoliin kohdalla h‰n vaipui hevoisen sel‰st‰." "Philometor!" Kleopatra huusi ja syˆksyi Hieraksin luo. "Sanoitko h‰nen vaipuneen hevoisen sel‰st‰? Oletko h‰net murhannut?" N‰ist‰ sanoista kuului niin suurta tuskaa, niin suurta kauhistusta, ett‰ sotap‰‰llikkˆ sanoi s‰‰liv‰isesti: "Rauhoitu, ylh‰inen rouva, puolisosi otsahaava ei ole vaarallinen. Auringon temppelin suurien salien l‰‰k‰rit ovat sitoneet h‰nen haavansa ja ovat sallineet minun tuoda h‰net t‰nne paareilla." Kuulematta Hieraksin puhetta loppuun Kleopatra riensi ovelle, mutta Euergetes astui h‰nen tielleen ja k‰ski omituisella ankaralla tavallaan, joka ei siet‰nyt mit‰‰n vastustusta. "Pysy paikoillasi siksi, kunnes min‰ itse seuraan sinua h‰nen luokseen. Min‰ tahdon pit‰‰ teit‰ molempia luonani." "Ett‰ sin‰ kaikilla mahdollisilla kidutuksilla saattaisit pakoittaa meit‰ luopumaan vallastamme," Kleopatra sanoi. "T‰n‰‰n on onni sinulle suotuisa ja me olemme sinun vankinasi." "Sin‰ olet vapaa korkea kuningatar," Roomalainen keskeytti, "ja myˆskin kuningas Philometorille min‰ vaadin vapautta senaatin nimess‰ ja minulle annetun valtuuskirjan nojalla." Veri tulvaili Euergeteen poskiin ja silmiin, kun h‰n kuuli n‰m‰ sanat, ja tuskin voiden hillit‰ itse‰‰n, h‰n enemm‰n sammalsi kuin lausui: "Popilius Laenas piirsi enovainajani Antiokhuksen ymp‰rille piirin ja uhkasi h‰nt‰ Rooman vihollisuudella, jos h‰n astuisi sen yli. Sin‰ luultavasti tahdot voittaa rohkean maanmiehesi, jonka suku on paljoa alhaisempi kuin sinun, mutta min‰, min‰..." "Sinun on lupa asettautua Rooman tahtoa vastaan", Publius keskeytti kuningasta tylysti ja kylm‰sti, "mutta jos sin‰ sen uskallat, niin se julistaa minun kauttani sinut vihollisekseen. Min‰ seison t‰ss‰ senaatin nimess‰ ja se koettaa t‰ytt‰‰ sit‰ sopimusta, jonka mukaan t‰m‰ valtakunta eroitettiin Syriasta, mutta samalla se velvoittaa sinua ja velje‰si jakamaan Egyptin hallituksen kesken‰nne. ƒsken tapahtuneitten seikkojen muuttaminen ei ole minun vallassani, mutta se on minun velvollisuuteni, ett‰ s‰ilyt‰n Roomalle mahdollisuuden antaa kummallekin teist‰, mik‰ on tuleva tasavallan sopimuksen mukaan. Kaikissa niiss‰ kysymyksiss‰, jotka koskevat t‰t‰ sopimusta, on Roomalla ratkaiseva valta, ja minun velvollisuuteni on pit‰‰ siit‰ huolta, ettei syytt‰j‰‰ estet‰ el‰v‰n‰ ja vapaasti astumasta suojeliansa eteen. Senaatin nimess‰ min‰ vaadin sinua Euergetes antamaan vied‰ kuningas Philometorin, sinun veljesi, ja kuningatar Kleopatran, sinun sisaresi, sinne, johon he haluavat." Syv‰‰n hengitt‰en voimattomassa raivossa, milloin nyrkki‰‰n puristellen, milloin vapisevia sormiaan v‰‰nnellen Euergetes seisoi v‰h‰n aikaa ‰‰nettˆm‰n‰ Roomalaisen edess‰, joka kylm‰n rauhallisesti ja kysyv‰isesti katsoi h‰nt‰ kasvoihin. Sitten pyyhki h‰n rajusti molemmilla k‰sill‰‰n tukkaansa, pudisteli kovasti p‰‰t‰‰n ja sanoi: "Kiit‰ senaattia ja sano sille, ett‰ min‰ tied‰n, mit‰ me olemme sille velkaa, ja ett‰ min‰ ihmettelen sen viisautta, joka mieluummin n‰kee Egyptin jaettuna, kuin voimakkaisiin k‰siin yhdistettyn‰. Philometor on vapaa ja sin‰ Kleopatra olet myˆskin." Tuokion h‰n oli ‰‰neti. Sitten h‰n naurahti ja sanoi sisarelleen: "Sinut, sisareni, varmaankin hell‰ syd‰mesi vie rakkauden siivill‰ haavoitetun puolisosi luo!" Kleopatran kalpeat posket olivat k‰yneet Roomalaisen puhuessa tulipunaisiksi, ja antamatta vastausta veljens‰ pilkallisiin sanoihin, h‰n astui ylpe‰sti oveen p‰in. Kun h‰n kulki Publiuksen sivuitse, h‰n sanoi armollisesti liikuttaen kaunista k‰tt‰‰n: "Me olemme senaatille kiitollisia." Publius kumarsi syv‰‰n h‰nelle, mutta t‰m‰ l‰ksi huoneesta k‰‰nt‰en p‰‰ns‰ Roomalaisesta poisp‰in. "Sin‰ olet unhottanut viuhkaimesi ja lapsesi t‰nne!" kuningas huusi h‰nen j‰lkeens‰, mutta Kleopatra ei en‰‰n kuullut n‰it‰ sanoja, sill‰ veljens‰ huoneen edustalla katosi ik‰‰n kuin tuuleen h‰nen v‰kin‰inen levollisuutensa, ja painaen k‰sill‰‰n vasten ohimoitaan h‰n riensi ik‰‰n kuin vihollisten seuraamana alas palatsin portaita myˆten. Kun h‰nen askeleitaan en‰‰ ei kuulunut, niin Euergetes k‰‰ntyi Corneliolaisen puoleen ja sanoi: "Koska nyt olet t‰ytt‰nyt sen, mit‰ pid‰t velvollisuutenasi, niin pyyd‰n min‰ sinua selitt‰m‰‰n niit‰ h‰m‰ri‰ sanoja, jotka ‰sken lausuit, jotka luultavasti eiv‰t olleet lausutut Euergetes ruhtinaalle vaan ihmiselle. Jos ymm‰rsin oikein, niin sin‰ tarkoitit, ett‰ sinun henke‰si olisi t‰‰ll‰ v‰ijytty ja ett‰ sinun asemastasi olisi murhattu er‰s noista kummallisista Serapiille pyhitetyist‰ vanhuksista." "Sinun ja sinun auttajasi Euleuksen k‰skyst‰," Publius lis‰si kylm‰sti. "Tule t‰nne, eunukki!" kuningas huutaa kajahutti vapisevalle p‰‰llikˆlle ja katsoi h‰nt‰ silmiin kauhean uhkaavan n‰kˆisen‰: "Oletko sin‰ pestannut murhaajia tappamaan t‰t‰ meid‰n huoneemme jaloa vierasta, minun yst‰v‰‰ni, joka uhkasi tuoda ilmi sinun ilkeytesi?" "Armoa!" eunukki valitteli ja lankesi polvilleen kuninkaan eteen. "H‰n tunnustaa ilkityˆns‰!" Euergetes huudahti, liikutti k‰dell‰‰n v‰likappaleensa vyˆt‰ ja k‰ski Hieraksia viipym‰tt‰ antamaan h‰net vartiotten k‰siin ja kaikkien n‰hden hirtt‰m‰‰n h‰net kuninkaan linnan korkean portin edustalla. Eunukki tahtoi rukoilla armoa ja puhua, mutta voimakas sotap‰‰llikkˆ, joka vihasi eunukkia, tempasi h‰net ilmaan ja tyˆnsi h‰net huoneesta. "Sinulla oli syyt‰ valittaa," Euergetes sanoi, sill‰ aikaa kuin portailta kuului poislaahatun eunukin kirkuminen, "mutta sin‰ n‰et, miten min‰ tied‰n niit‰ rankaista, jotka uskaltavat loukata meid‰n vieraitamme." "T‰n‰‰n h‰n saa k‰rsi‰, mit‰ h‰n jo monta vuotta sitten olisi ansainnut," Publius vastasi, "mutta nyt kun me olemme kahden kesken mies miest‰ vastaan, t‰ytyy minun sinunkin kanssasi p‰‰tt‰‰ tilini. Euleus on sinun k‰skyst‰si ja sinun palveluksessasi ollessaan ‰rsytt‰nyt kaksi murhaajaa minun p‰‰lleni --" "Publius Cornelius Scipio!" kuningas keskeytti uhkaavalla ‰‰nell‰ vihollistaan; mutta Roomalainen jatkoi kylm‰sti ja rauhallisesti. "Min‰ en puhu mit‰‰n, mit‰ en todistajien kautta voi n‰ytt‰‰ toteen ja min‰ olen kahdessa kirjeess‰ totuuden mukaan kertonut mit‰ Euergetes kuningas t‰n‰ yˆn‰ on yritt‰nyt tehd‰ Rooman valtakunnan l‰hettil‰‰lle. Toinen kirje on kirjoitettu is‰lleni, toinen Popilius Laenakselle, ja molemmat ovat jo matkalla Roomaan. Ne avataan, niin olen m‰‰r‰nnyt, joll'en min‰ t‰st‰ p‰iv‰st‰ lukien kolmen kuukauden kuluttua ole vaatinut niit‰ takaisin. Sin‰ n‰et t‰st‰ olevan sinulle t‰rke‰t‰, ett‰ suojelet minun henke‰ni ja t‰yt‰t, mit‰ min‰ sinulta aion vaatia. Jos sin‰ t‰yt‰t minun tahtoni kaikessa mit‰ sinulta vaadin, niin on se, mit‰ t‰n‰ yˆn‰ on tapahtunut, sen min‰ lupaan sinulle, ja min‰ en ole viel‰ milloinkaan sanaani syˆnyt, pysyv‰ salaisuutena sinun ja minun kesken ja er‰‰n kolmannen, jonka vaiti-olon min‰ saatan taata." "Puhu!" kuningas sanoi, heitt‰ytyi lepovuoteelle ja repi Publiuksen puhuessa sulkia Kleopatran t‰nne j‰tt‰m‰st‰ viuhkaimesta. "Ensiksi min‰ vaadin, ett‰ kuninkaallista sukua oleva krematistien p‰‰mies Syrakusalainen Philotas julistetaan syyttˆm‰ksi ja ett‰ h‰n ja h‰nen vaimonsa vapautetaan pakkotyˆst‰ ja ett‰ heid‰t l‰hetet‰‰n takaisin kultakaivoksista." "Molemmat ovat kuolleet", Euergetes sanoi; "minun veljeni saattaa sen todistaa." "Sitten min‰ vaadin ett‰ erityisess‰ julistuksessa julistetaan, ett‰ Philotas on syyttˆm‰sti tuomittu ja ett‰ h‰n j‰lleen on asetettu t‰yteen arvoonsa. Sitten min‰ vaadin, ett‰ sin‰ sallit minun ja yst‰v‰ni Korintholaisen Lysiaan, niin myˆskin kuvanveist‰j‰ Apollodorin, Philotaan tytt‰rien Klean ja Irenen, Serapiin temppelin ruukunkantajattarien kanssa est‰m‰tt‰ l‰hte‰ Egyptist‰. -- Sin‰ arvelet vastatessasi?" "En", kuningas vastasi ja kohotti k‰tt‰‰n ilmaan, "sill‰ t‰ll‰ kertaa min‰ olen joutunut tappiolle." "Philotaan tytt‰rille, Klealle ja Irenelle," Publius jatkoi j‰rk‰ht‰m‰ttˆm‰n tyynen‰, "pit‰‰ heid‰n vanhemmiltaan ryˆstetty omaisuus annettaman takaisin." "Armaittesi kauneus ei n‰y sinua tyydytt‰v‰n", Euergetes puuttui ylenkatseellisesti Roomalaisen puheesen. "Se tyydytt‰‰ minua t‰ydellisesti. Viimeiseksi min‰ vaadin, ett‰ puolet t‰st‰ omaisuudesta annettaisiin Seraapiin temppelille, ett‰ jumala mielell‰‰n ja vastustelematta luopuisi palvelijattaristaan. Toinen puoli on annettava minun asian ajajani Aleksandrialaisen Dicaearkhuksen haltuun, koska min‰ en tahdo ett‰ Klea ja Irene ilman niit‰ myˆt‰j‰isi‰, jotka heille ovat tulevat, puolisoina tulevat minun ja yst‰v‰ni Lysiaan perheesen. Tunnin kuluttua t‰ytyy julistuksen ja peruutuskirjan olla minun k‰siss‰ni, sill‰ niin pian kuin Juventius Thalma on saapunut t‰nne -- ja min‰ odotan h‰nt‰, niinkuin jo sanoin, viel‰ t‰n‰ p‰iv‰n‰ --, niin me aiomme l‰hte‰ Memphiist‰ ja Aleksandriassa astua laivaan." "Kummallinen sallimus!" Euergetes sanoi, "sin‰ ryˆst‰t minulta koston ja rakkauden, ja min‰ n‰en kuitenkin olevani pakoitettu toivottamaan sinulle onnea matkalle. Minun t‰ytyy uhrata uhri Poseidonille, Kyprolaiselle jumalattarelle ja Diaskuureille, ett‰ ne soisivat sinun laivallesi onnellista matkaa ja kuitenkin on sill‰ laivalla se mies, joka vastaisuudessa on Roomassa vahingoittava minua katkeralla vihollisuudellaan enemm‰n kuin kukaan muu." "Min‰ pid‰n sen puolta teist‰ joka on oikeassa." Tervehtien ylpe‰sti k‰tt‰‰n liikuttaen Publius l‰ksi huoneesta, mutta Euergetes hyp‰hti pystyyn vuoteeltaan niinpian kuin ovi Roomalaisen menty‰ oli sulkeutunut, pudisti uhkaavasti nyrkki‰‰n ja huusi: "Ylpe‰ veitikka, sin‰ ja sinun paisunut patriisiylpeytesi saatatte kyll‰ minua vahingoittaa Tiberin luona, mutta lopuksi min‰ kumminkin teist‰ huolimatta p‰‰sen voitolle. Rooman senaatin nimess‰ sin‰ risteilet minun tieni. Jos Philometor odottaa konsulien ja senaattorien etuhuoneissa, niin kenties tapaamme toisemme siell‰, mutta min‰ koetan myˆskin k‰ytt‰‰ kansaa ja tribuunia hyv‰kseni! "Kummallista! Yhdess‰ tunnissa on t‰ss‰ p‰‰ss‰ enemm‰n hyvi‰ ajatuksia, kuin tuommoisen kylm‰n veitikan kokonaisessa vuodessa; ja kuitenkin olen min‰ h‰nt‰ huonompi ja, jos tahdon olla rehellinen, niin t‰ytyy minun myˆnt‰‰, ettei ainoastaan h‰nen onnensa minua voittanut, vaan myˆskin h‰nen viisautensa. Menkˆˆn h‰n ylpe‰n Heransa kanssa; minua kutsuu sen siaan Aleksandriassa kymmenet Aphroditet! "T‰st‰ l‰hin min‰ olen niin kuin Hellas ja h‰n niinkuin Rooma. Me ajelemme auringon valossa liidellen sit‰ mit‰ sielumme haluaa ja mit‰ mielemme tekee, he hakevat silm‰t maahan luotuina vakavin askelin valtaa ja etua. Siten he p‰‰sev‰t pitemm‰lle kuin me, ja kuitenkaan -- en min‰ tahtoisi vaihtaa kohtaloani heid‰n kanssaan!" Loppu. End of the Project Gutenberg EBook of Sisaret, by Georg Ebers *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SISARET *** ***** This file should be named 37001-8.txt or 37001-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/7/0/0/37001/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.