Seitsemän päivää keskusasemalla

The Project Gutenberg EBook of Seitsem‰n p‰iv‰‰ keskusasemalla, by Johan Kock This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Seitsem‰n p‰iv‰‰ keskusasemalla Author: Johan Kock Release Date: October 29, 2011 [EBook #37875] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEITSEMƒN PƒIVƒƒ KESKUSASEMALLA *** Matti J‰rvinen, Tapio Riikonen and the Online Distributed Proofreading Team at http://www.pgdp.net SEITSEMƒN PƒIVƒƒ KESKUSASEMALLA Kirj. Johan Kock Helsingiss‰ 1906, Kirjapainoyhtiˆ Valo. SISƒLLYS: Johdatus Miksi ei ollut pelk‰‰mist‰, ett‰ ven‰l‰iset ampuisivat Helsingin asemasta sodallisessa suhteessa Kapinan vaara ja sen v‰ltt‰minen Virkatoimitukseni lakkop‰ivin‰ J‰lkikirjotus Johdatus. Oleskelin kaikessa hiljaisuudessa maalla, kolmetoista kilometri‰ Espoon asemalta olevassa pieness‰ talossani niin‰ p‰ivin‰, joina Ven‰j‰n suuri lakko puhkesi ja yli valtakunnan vyˆriv‰n‰ aaltona alkoi mahtavain, t‰h‰n asti viel‰ jatkuvain tapahtumien sarjan. Uutiset kuohuttivat tunteitani. Kohiseva mets‰, lintujen piiperrykset, koko maalainen hiljainen luonto, joka ‰sken viel‰ oli niin ylt‰kyll‰isesti mielt‰ni tyydytt‰nyt, ei nyt en‰‰ voinut kysymyksiini mit‰‰n vastata. Kuinka oli mahdollista, ettei t‰m‰ kaikkia nukkuneita vapauden tunteita vavahuttava liike viel‰k‰‰n ollut suomalaisiin tarttunut? -- Vaan oliko se ehk‰ jo tarttunut, oliko vanha synnyinkaupunkini jo ehk‰ noussut kahleitansa hartioiltaan kalistelemaan, sill‰ aikaa kuin min‰ kaikesta tiedottomana t‰‰ll‰ yksin‰isyydess‰ kuuntelen sadeveden yksitoikkoista laulua nurkkar‰nneiss‰ ja kostean m‰nnikˆn syksyist‰, nukuttavaa huokumista? Heitin kuin heitinkin k‰sist‰ni kaikki pikku naperrukset ja kauemmin en‰‰ malttamatta l‰ksin jalkasin Helsinki‰ kohden tepustelemaan. Jospa olisin aavistanut mille matkalle l‰ksin! Olin maanantai-p‰iv‰n Helsingiss‰. K‰yskelin rautatietorilla ja keskikaupungilla, katselin liikett‰, joka yh‰ enemm‰n ja enemm‰n n‰ytti s‰hkˆttyv‰n, kuulostelin ihmisten puheita. Avartunut oli ihmisten rinta, avartunut minunkin rintani. Rautatietorilla olin myˆskin tiistai-p‰iv‰n‰, sin‰ hetken‰, jona lakko julistettiin. N‰in ‰‰rettˆmien ihmisjoukkojen keskell‰ Matti Kurikan tutun mustan p‰‰n. H‰n on koulutoverini Helsingin Suomalaisesta Alkeisopistosta. H‰n puhui jotakin kansanjoukolle. Kuulin h‰nen sanovan, k‰tt‰ns‰ suunnattoman v‰kijoukon yli tenhovasti ojentaen: -- Kapakat kaikki kiinni! Ja sin‰ hetken‰ kaikki ravintolat sulkeutuivat. -- Hyrr‰t seisomaan! Ja kaikki tehtaat lakkasivat k‰ynnist‰, remmit erottuivat, pyˆr‰t pys‰htyiv‰t. Tiistai-iltana l‰ksin liikkeelle kenraalikuvernˆˆrin talolle, jossa sanottiin v‰kijoukon keskittyv‰n. Tuskin olin sinne p‰‰ssyt kuin jouduin todistajaksi siihen suureen "paniikkiin" eli pakokauhuun v‰kijoukossa. Suljetun, Fabianinkadunportin takana sijaitsi n‰et pihalla joukko kasakoita ja jonkun satunnaisuuden kautta yleisˆn herk‰stynyt korva oli kuulevinaan sielt‰p‰in huudon: Kasakat tulevat! Niinkuin j‰rjetˆn lammasjoukko syˆksyi yleisˆ pakoon, naisia putosi, olipa n‰ist‰ tietysti jotkut ottaneet lapsiakin mukaan, v‰kijoukko painautui rauta-aitausta vastaan, joka erottaa kenraalikuvernˆˆrin talon edustan noin sylt‰ alempana olevasta kapelli-esplanaadista. T‰m‰ aitaus, kuten kerrotaan, s‰rkyi ja suuri joukko ihmisi‰ ruhjoutui sen mukana alas, taittaen k‰si‰‰n, jalkojaan, niskojaan. "Alas senaatti!" huutoon sekaantui nyt surkea valitusten ja voivotusten vikin‰. Kadut olivat jo aivan pime‰t. Ainoastaan sielt‰ t‰‰lt‰ tuikahtelevat ikkunavalot viskasivat h‰m‰r‰‰ heijastusta mustien v‰kijoukkojen yli, jotka suurissa laumoissa liikkuivat keskikaupungilla, ep‰tietoisina, t‰ynn‰ salaper‰isi‰ aavistuksia, vaistoinsa ohjaamina hallituksen rakennusten ymp‰rill‰. T‰mmˆinen v‰kijoukko on luottavainen niinkuin lapsi, se liikkuu yˆll‰ joka paikassa, se menee kuin lapsi vaikka kanuunan suun eteen sit‰ koskettelemaan, se ei ep‰ile, ett‰ kukaan sit‰ aikoo turmella, mutta se on yht‰ lapsellinen myˆs silloin kuin kasakkaparvi lent‰‰ sen kimppuun, kiljaisten se syˆksyy pakoon ja putoilee toinen toisensa ylitse. Olin silminn‰kij‰n‰ kuuluisassa senaatintorin katumellakassa, enk‰ sit‰ n‰ky‰ ole voinut milloinkaan unohtaa. Mutta mit‰ t‰n‰ yˆn‰ olikaan tapahtuva! T‰n‰ yˆn‰, jolloin v‰kijoukot olivat satoja kertoja lukuisammat, jolloin pimeys on t‰ydellinen ja mielten kuohu ylimmill‰‰n! N‰it‰ ajatellen l‰ksin raskain mielin kotiin. Min‰ asun jotenkin kaukana keskikaupungilta. Tuskin olin kuitenkaan p‰‰ssyt kotiini kuin tyˆv‰en lakkokomitean puolesta saapui l‰hettin‰ luokseni S. Hellsten kutsumaan minua komitean j‰senten puheille. Kutsua noudatin viipym‰tt‰. Ja jo matkalla minulle t‰ydellisesti selkeni, miss‰ tarkotuksessa minua oli kutsuttu. Sain sittemmin tiet‰‰, ett‰ minua -- herra Kurikan alotteesta pyydettiin ottamaan haltuuni j‰rjestyksen yll‰pit‰minen Helsingin kaupungissa lakkop‰ivien aikana. Minulle tehtiin muutamia kysymyksi‰ kannastani hetken asemaan n‰hden. Vastaukseni n‰yttiv‰t her‰tt‰neen luottamusta ja niin min‰ otin vastaan t‰m‰n viran, joka uudestaan antoi k‰siini komennus-oikeuden ihmisten yli ja varusti minut viel‰ paljon suuremmalla vallalla kuin mit‰ minulla ikin‰ upseerina oli ollut. Ratkaisevana hetken‰ en kuitenkaan katsonut voivani kielt‰yty‰ tarjottua luottamustointa vastaanottamasta. Se tuntui minusta olevan jonkinlainen kansallisvelvollisuus t‰mmˆisen‰ v‰littˆm‰n vaaran hetken‰. Pidin asemaa todella ‰‰rimm‰isiin asti vaarallisena ja k‰rjistyneen‰, enk‰ silloin olisi ikin‰ luullut, ett‰ olisimme ilman ihmisverta tapahtumien juoksusta suoriutuneet. Mutta kun tuo vastaanottamisen kysymys oli kerran ehdottomasti ratkaistu, t‰ytyy minun tunnustaa, ett‰ ryhdyin toimeen mit‰ suurimmalla mielihyv‰ll‰, sill‰ joskin vakaumus on erottanut minut sotilasammatista, niin onpa minua aina erityisesti vet‰nyt puoleensa joukkovaistojen seuraaminen ja tutkiminen. Vallankumousten historia on aina ollut lempiaineeni, senvuoksi ett‰ se on minulle tarjonnut tilaisuutta niiden syitten tutkimiseen, jotka liikuttavat joukkoja. Minua veti puoleensa edelleen t‰m‰n teht‰v‰n suuri vaikeus, se, ett‰ se kysyi _kaikkea_ tarmoani, _kaikkea_ voimaani, _kaikkea_ kest‰vyytt‰ni, kaikkea tuota, mik‰ minussa oli vuosikausia saanut olla k‰ytt‰m‰ttˆm‰n‰, nukkuvana. Ne periaatteet, joita olin aikonut seurata asemassani, olivat: 1) S‰ilytt‰‰ johto ehdottomasti yksiin k‰siin. T‰m‰ ei ollut suinkaan mit‰‰n vallanhimoa, vaan perustui yksinomaan k‰sitykseen siit‰ asemasta, mihin oltiin jouduttu. 2) Pysy‰ puolueettomana, olla mit‰‰n julmuutta tai v‰‰ryytt‰ harjoittamatta, vaan mik‰li mahdollista katsoa ihmisten virheit‰ sormien l‰pi. Enemmiss‰ tapauksissa on j‰rjestyksen yll‰pito vallankumouksien aikana j‰‰nyt onnistumatta senvuoksi, ett‰ johto on joutunut joko liian koviin tai p‰invastoin liian lˆyhiin k‰siin, jonka t‰hden se on siirtynyt miehest‰ mieheen ja alituisesti synnytt‰nyt ep‰luottamusta asian yleiseen kulkuun. Oikean keskitien lˆyt‰misen pidin sent‰hden t‰ss‰ asemassani sek‰ t‰rkeimp‰n‰ ett‰ vaikeimpana teht‰v‰n‰ni. Sit‰vastoin ei minua ollenkaan huolestuttanut se seikka, etten ollut milloinkaan hoitanut mit‰‰n administratiivista virkaa, sill‰ t‰ll‰ toimellani ei ollut mit‰‰n yhteytt‰ mink‰‰n hallinnollisen viran kanssa meid‰n maassamme. Tiesin siis, ettei yhdell‰k‰‰n kansalaisella voinut olla siin‰ sen suurempaa kokemusta kuin minulla. Ja siit‰ asiasta tulin viel‰ enemm‰n vakuutetuksi, kun huomasin, ett‰ minua muutamilta tahoilta koetettiin saada asemastani syrj‰ytym‰‰n ja antamaan sijaa m‰‰r‰tyille "administratiivisesti kokeneimmille". Ja t‰m‰ todisti minun silmiss‰ni, ett‰ ihmisill‰ oli perin v‰‰r‰ k‰sitys koko toimeni oikeasta laadusta. Sivumennen sanoen: jos sin‰ hetken‰ olisin jollekin toimeni luovuttanut, niin en suinkaan kellek‰‰n administratiiviselle virkamiehelle, vaan paljon ennemmin jollekin psykiaterille eli sielutilojen tuntijalle, jolla voi olettaa olevan kyky‰ arvostelemaan joukkovaistoja ja mielialoja levottomina aikoina. Heti viran vastaanotettuani n‰in selv‰n selv‰sti, ett‰ varsinainen j‰rjestyksen yll‰pit‰minen kaupungin kaduilla oli t‰ll‰ hetkell‰ verrattain v‰h‰p‰tˆinen osa teht‰v‰st‰ni. Sill‰ paitsi j‰rjestyst‰ oli minun vastaaminen myˆs siit‰, ettei mit‰‰n veren vuodattamista syntyisi. Mutta jos _t‰m‰kin_ oli minun teht‰vi‰ni, niin ulottuivat ne paljon laajemmalle kuin poliisimestarin teht‰v‰t, sill‰ veren vuodatuksen mahdollisuuksien arvaaminen ja niiden hallitseminen edellytti t‰ytt‰ selkoa asemasta koko sen laajuudessa, se vaati kaikkien lankain tuntemista omassa k‰dess‰ni; eik‰ ainoastaan selko asemasta riitt‰nyt, vaan minun t‰ytyi olla myˆs sen herrana: minun t‰ytyi er‰‰ss‰ suhteessa olla rajana kaikille niille tunteille ja vaistoille, jotka sin‰ hetken‰ niin erilailla yleisˆn aineksia kuohuttivat. Ei ollut niin‰ p‰ivin‰ lakeja, ei oikeuksia, ei esimiehi‰, ei neuvostoja, ei ollut edes aikaa, jota olisi avukseen huutanut. Kaikki t‰ytyi minulla olla yhteen hetkeen ja yhteen p‰iv‰‰n keskitettyn‰, kaikki t‰ytyi yhdest‰ ainoasta tarmosta tapahtua, yhdess‰ hetkess‰ selviyty‰ ja yhdess‰ hetkess‰ jo lent‰‰ valmiina k‰skyn‰ ulos kaupungille. Semmoinen oli se asema, johon nuo ‰kki‰ muodostuneet olosuhteet olivat minut asettaneet. Seuraavissa luvuissa tahdon tehd‰ tili‰ siit‰, mimmoiseksi itse puolestani k‰sitin asian yleist‰ tilaa, joka k‰sitykseni sitte oli kaikille toimilleni m‰‰r‰‰v‰n‰. Miksi ei ollut pelk‰‰mist‰, ett‰ ven‰l‰iset ampuisivat. Min‰ olin alusta alkaen vakuutettu, ett‰ t‰‰ll‰ olevat ven‰l‰iset sotavoimat eiv‰t tulisi k‰ytt‰m‰‰n aseita, elleiv‰t suomalaiset suorastaan v‰kivallalla siihen pakottaisi. Toisessa yhteydess‰, osottaessani kuinka Helsinki sodallisessa suhteessa todellisuudessa ilman v‰hint‰k‰‰n ep‰ilemist‰, aivan ehdottomasti ja t‰ydellisesti oli ven‰l‰isten vallassa, -- olen osottanut kuinka onnetonta sellaiseen tilaan joutuminen olisi ollut suomalaisten kannalta katsottuna, -- kuinka se olisi ollut samaa kuin joukottainen itsemurha. Oli siis k‰ytett‰v‰ kaikki keinot ettei mielten kuohun aikana mit‰‰n sattuisi, joka pakottaisi ven‰l‰isi‰ luopumaan passiivisesta kannastaan. Se ei ollut niin helppoa kuin nyt saattaa n‰ytt‰‰, sill‰ yleisesti pel‰ttiin ja yhteen aikaan ihan varmasti odotettiin pommitusta hetki hetkelt‰ yh‰ pingoittuvassa j‰nnityksess‰. Kiihtyneit‰ l‰hetystˆj‰ juoksi kenraalikuvernˆˆrin ja ven‰l‰isten sotap‰‰llikˆiden luona hermostumassa ja hermostuttamassa -- hermostumassa, koska he kuitenkaan eiv‰t voineet saada muuta varmuutta kun suullisia vakuutuksia, ett‰ aseisiin tarttumista kartetaan niin kauvan kuin suinkin mahdollista, ja hermostuttamassa, koska l‰hetystˆjen k‰ynnit n‰yttiv‰t osottavan ven‰l‰isille, ett‰ suomalaiset puolestaan eiv‰t pit‰neet mahdottomana sellaisen olotilan syntymist‰, jolloinka ei en‰‰n v‰kivaltaa voitu v‰ltt‰‰. T‰ss‰ suhteessa olin min‰ onnellisemmassa asemassa, kuin useimmat muut, koska vakaumukseni siit‰ ett‰ ven‰l‰isten puolelta ei olisi v‰kivaltaan ryhtymist‰ pelj‰tt‰viss‰, perustui asiain yleisen tilan syy-yhteyteen t‰‰ll‰ ja Ven‰j‰ll‰. Saatoin sent‰hden t‰ss‰ suhteessa olla aivan levollinen ja punnita kunkin hetken tilaa tyynell‰ mielin, mik‰ tietysti oli suureksi eduksi toimeni onnistumiselle. Ne syyt, joihin perustin vakaumukseni, ett‰ ruhtinas Obolenski _valtakunnan edun kannalta_ tulee karttamaan aseiden k‰ytt‰mist‰ niin kauvan kuin pieninkin mahdollisuus sit‰ karttaa viel‰ on olemassa, olivat p‰‰-asiallisesti seuraavat. Ensinn‰kin se seikka, ett‰ toiminnan keskusjohto ilmeisesti oli keskitetty Helsinkiin, osotti h‰nelle selv‰sti ett‰ yleisen kapinan vaaraa Suomessa ei ollut, niinkauvan kuin Helsinki ei ollut kapinassa. Toiseksi: kun h‰n varsin hyvin ymm‰rsi, ett‰ Helsinki heti, muutamalla laukauksella, olisi t‰ydellisesti h‰nen vallassaan, k‰sitti h‰n tietysti myˆskin ett‰ kukistamalla Helsingin samalla olisi kapinaltakin p‰‰ katkaistu. T‰m‰ luonnollisesti oli omiansa h‰nt‰ rauhoittamaan, ja vahvistamaan sit‰ varmuutta, ett‰ liike, jonka p‰‰maja oli suojattomana Ven‰j‰n laiva- ja linnatykkien suun edess‰, ei voinut olla suunnattu valtakuntayhteytt‰ vastaan Ven‰j‰n kanssa. Kaikkien yll‰tyksien varalle oli lis‰ksi ehk‰ vain tarpeen se varakeino, ett‰ muutamia t‰rkeit‰ rautatien solmukohtia miehitettiin, kuten Viipuri ja Riihim‰ki y.m. Kun t‰m‰ oli tapahtunut, saattoi h‰n t‰ydellisesti olla rauhassa Ven‰j‰n ratkaisevaan ylivoimaan n‰hden ja arvostella oloja yksinomaan muita n‰kˆkohtia silm‰ll‰pit‰en. Ja ne n‰kˆkohdat ep‰ilem‰tt‰ h‰nen menettelytapansa ratkaisivat, sill‰ eip‰ tieto varmasta ylivoimasta muuten olisi t‰mmˆisiss‰ oloissa syytt‰ ollut voimaansa n‰ytt‰m‰tt‰ -- p‰invastoin. Mutta Ven‰j‰n sis‰llisen tilan luonne sill‰ hetkell‰ vaikutti sen, ett‰ olin vakuutettu t‰m‰n seikan t‰ytyv‰n ruhtinaalle olla lujana lis‰syyn‰ aseita karttamaan. Varsin hyvin h‰n nimitt‰in tiesi ett‰ lakkotila Ven‰j‰ll‰ vaikka siell‰kin p‰‰luonteeltaan rauhallinen, mill‰ hetkell‰ hyv‰ns‰ saattoi puhjeta verisiksi melskeiksi yli koko valtakunnan. Niin‰ p‰ivin‰ oli Ven‰j‰, niinkuin t‰n‰‰nkin, kuin ruutitynnyri, johon vaan tarvitsee nakata palava tulitikku, jotta se r‰j‰ht‰‰. Helsingin pommitus olisi tuona hetken‰ hyvin todenn‰kˆisesti sellaiseksi sytykkeeksi riitt‰nyt. Se olisi kyll‰, Helsinki, muutamassa silm‰nr‰p‰yksess‰ murskattu, mutta viesti siit‰ olisi v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti synnytt‰nyt verisi‰ melskeit‰ suomalaisten ja ven‰l‰isten kesken kaikkialla sis‰maassa, jossa lakkoliikkeen muuttuminen ilmikapinaksi samalla olisi ollut v‰ltt‰m‰tˆn seuraus. Varustelujen t‰ydellinen puuttuminen -- sill‰ nuo suuren huudon alaiset aseiden tuonnit tuskin ansaitsevat mainitsemistakaan -- olisi kyll‰ tehnyt kapinan onnistumisen mahdottomaksi, mutta sen kukistaminen olisi kuitenkin kysynyt aikaa ja sill‰ v‰lin olisi viesti Suomen kapinasta kulovalkeana levinnyt yli Ven‰j‰n, It‰meren rannoilta Mustalle merelle, Puolasta Aasian ‰‰riin. Mik‰ s‰hkˆkipin‰ Puolalle, Kaukaasialle ja kaikille lukemattomille tyytym‰ttˆmille aineksille yli koko Ven‰j‰n! Eih‰n muuta tarvittu kuin ett‰ yksi osa valtakuntaa todella oli yleisess‰ ilmikapinassa, niin leimahti kapina kaikkialla. Ainakin se oli sill‰ hetkell‰ pelj‰tt‰v‰‰, hyvin todenn‰kˆist‰, melkein varmaa. Seisoiko semmoisessa melskeess‰ valtaistuin, vai kaatui, se oli mahdoton sanoa, mutta ainakin se olisi arveluttavasti horjunut. Hinnalla mill‰ hyv‰ns‰ oli vapausliikkeiden puhkeaminen kapinaksi estett‰v‰, sen kyll‰ Ven‰j‰n valtiomiehet ymm‰rsiv‰t kaikkialla, eik‰ ole mit‰‰n syyt‰ ep‰ill‰, ettei se t‰‰ll‰ ollut myˆskin ruhtinas Obolenskille selv‰n‰; p‰invastoin. Koko h‰nen toimintansa osotti ett‰ h‰n katsoi parhaiten suojaavansa valtakunnan etua ja valtaistuinta kaikin tavoin koettamalla pysytt‰‰ liikett‰ rauhallisena. Toista p‰iv‰‰ liehuivat t‰‰ll‰ virallisten rakennusten katoilla Suomen liput Ven‰j‰n lippujen sijalla. Kyll‰ h‰n varsin hyvin k‰sitti, ett‰ se muodollisesti oli sodan aihe, selv‰ sodan aihe, jos h‰n sotaa tahtoi, ja ett‰ h‰n tulisi menett‰m‰‰n virkansa salliessaan t‰ll‰ tavoin valtakunnan arvoa loukattavan. Mutta h‰n n‰ki pintaa syvemm‰lle ja ymm‰rsi aseman koko muusta luonteesta, ett‰ t‰m‰ lippuhistoria ei ollut muuta kuin lapsellinen teaatteritemppu, joka minun -- vaikka sen arveluttavan vaaran hyvin tiesin -- kuitenkin hurjap‰iden mieliksi t‰ytyi aluksi sallia, kunnes johdon ohjakset olivat siksi k‰siss‰ni, ett‰ kaikessa rauhassa otatin ne pois, jotta 3 p. marraskuuta, keisarin valtaistuimelle nousun vuosip‰iv‰n‰, jolloinka kenraalikuvernˆˆri ei en‰‰ olisi saattanut asialle ummistaa silmi‰ns‰, lipputangot olivat tyhjin‰ Ven‰j‰n lippujen ylˆsvet‰mist‰ varten; samalla kun koko ajan pidin varani, ettei koko aikana p‰‰sty tekem‰‰n yrityst‰ vet‰‰ Ven‰j‰n lippua alas kenraalikuvernˆˆrin palatsin katolta. Oli viel‰ yksi syy, mink‰ vuoksi tiesin ven‰l‰isten koettavan rauhan rikkomista v‰ltt‰‰: kaupungissa olevan ven‰l‰isen v‰estˆn turvallisuus. N‰in ollen olin t‰ydellisesti vakuutettu, ett‰ niihin toinen toistaan hurjempiin huhuihin, jotka odotettavasta pommituksesta tulivat liikkeelle, ei ollut pantava mit‰‰n huomiota. Keskusteluistani sotav‰en komentajan, kenraaliluutnantti Salzan, ja kenraalikuvernˆˆrin Obolenskin kanssa vahvistui vakaumukseni, vaikkakin n‰in heid‰n samaan aikaan, kaikkien odottamattomuuksien varalta, varustautuvan. P‰‰huoleni oli siis est‰‰ kaikki sellainen toimi suomalaisten puolelta, mik‰ saattaisi ven‰l‰iset vasten tahtoansa sekaantumaan asiaan. Mutta ennenkuin lopetan selitykseni siit‰ mik‰ minun vakaumukseni mukaan sen vaikutti, ett‰ ven‰l‰iset eiv‰t ampuneet, tahdon kuitenkin sanoa, ett‰ tulin kyll‰ selv‰sti n‰kem‰‰n, ett‰ suurin ansio siit‰ oli ruhtinas Obolenskin harvinaisen mielenmaltin. Ett‰ h‰n menetteli niin j‰rkev‰sti -- huolimatta siit‰ loukkaavasta tavasta, jolla h‰nt‰ sen t‰hden personallisesti kuuluu kohdellun m.m. suuriruhtinas Vladimirin puolelta, -- se oli niin Ven‰j‰lle kuin Suomellekin hyv‰tyˆ, jonka kautta h‰n pelasti, niinkuin yll‰olevista viittauksista saattaa arvata, ehk‰ enemm‰n, kuin kukaan sill‰ hetkell‰ saattoi aavistaa. Sanotaan ett‰ h‰net aijotaan panna sen vuoksi syytteeseen valtiorikoksesta Ven‰j‰ll‰, ja olimmehan mekin puolestamme valmiit kirkuen ajamaan h‰nt‰ maasta pois. Mutta se ei est‰, ett‰ h‰n kuitenkin oli sek‰ Ven‰j‰n ett‰ Suomen hyv‰ntekij‰, jolleka niin Ven‰j‰n (keisari) kuin Suomen kansakin itse asiassa on suuressa kiitollisuuden velassa. Vaan se sikseen. Minun toiminnalleni oli mit‰ t‰rkein seikka se, ett‰ vakaumukseni mukaan valtakunnan ilmeinen etu vaati ven‰l‰isi‰ pit‰m‰‰n tulpat tykkien suilla ja ett‰ olin myˆskin vakuutettu siit‰, ett‰ kenraalikuvernˆˆrin ylimp‰n‰ silm‰m‰‰r‰n‰ luonnollisesti oli n‰iden valtakunnan etujen valvominen, jotenka asevaara ven‰l‰isten puolelta oli minun ajatukseni mukaan paljoa pienempi, kuin se vaara, joka t‰ss‰ suhteessa uhkasi --omassa keskuudessamme. Se oli kahtalainen: yksinomaan omain kansalaisten keskeinen tai ven‰l‰isi‰ vastaan suunnattu. Mutta kummassakin tapauksessa olisi ven‰l‰isten aseellinen sekaantuminen asiaan ollut v‰ltt‰m‰ttˆm‰n‰ seurauksena. Vaikka siis, silm‰ll‰ pit‰en t‰t‰ n‰kˆkohtaa, saattaisi hyvin k‰sitell‰ kumpaakin vaaran laatua yhtaikaa, kosketelkaamme nyt ensin sit‰ vaaraa, joka oli olemassa siit‰, ett‰ aseeton lakko ‰kki‰ olisi muuttunut aseelliseksi taisteluksi Ven‰j‰‰ vastaan. Semmoinen vaara oli todella olemassa. Helsingin asemasta sodallisessa suhteessa. Jos katsotte Helsingin asemakarttaa tai muuten tunnette t‰m‰n kaupungin ja samalla tahdotte pit‰‰ mieless‰nne, mit‰ asevoimia ven‰l‰isill‰ vallanpit‰jill‰ tarpeen tullessa olisi ollut k‰ytett‰v‰n‰, niin onpa myˆnnett‰v‰nne, ett‰ Helsinki oli kerrassaan turvaton. Viaporin linna yksin t‰ydellisesti vallitsee t‰m‰n kaupungin. Jokainen lakon aikana satamassa ollut sotalaiva erikseen samaten, ja erityisestikin panssarilaiva "Slava", suurin ja uusin Ven‰j‰n sota-aluksista. Mit‰ sitten nuo laivat yhdess‰! Ent‰s yhdess‰ linnan kanssa! T‰m‰ vain taustaksi. N‰it‰ p‰‰voimia ei olisi koskaan tarvinnut k‰ytt‰‰. Mutta olkoon kuitenkin niist‰ puhuttaessa sanottu, ett‰ kaupunki, jossa ei ole ainoatakaan rannikkotykki‰, on niit‰ vastaan ihan avuton, aivan kerrassaan, vaikka olkoon v‰ke‰ miten paljon hyv‰ns‰, j‰rjestetty‰kin, harjotettua sotav‰ke‰. Mutta sit‰k‰‰n ei ollut. Eip‰ edes sen vertaa, ett‰ puolustus, saati sitten hyˆkk‰ys, olisi ollut mahdollista edes itse kaupungissa olevia ven‰l‰isi‰ sotavoimia vastaan. T‰‰ll‰ oli jalkav‰ke‰ toista rykmentti‰: Uudenmaan, kaartin, Turun ja meriv‰en kasarmeissa t‰ysin varustettu joukko-osasto kussakin, ja lis‰ksi tykkiv‰ke‰kin jonkunverran; mik‰ lis‰‰ tuotiin, ei merkinnyt yht‰‰n mit‰‰n, koska se ei mill‰‰n tavalla voinut vaikuttaa voimasuhteisiin, jotka alusta alkaen kaikki olivat vain yhdell‰ puolella. Olettakaamme, ett‰ ven‰l‰isten olisi t‰ytynyt syyst‰ tai toisesta ryhty‰ aseelliseen toimintaan kaupunkia vastaan. Aseman tuntien olisivat he kohta ymm‰rt‰neet, ett‰ pommitus on tarkotuksen saavuttamiseksi tarpeeton. Linna ja laivat olisivat pysyneet vaiti. Samoin olisi jalkav‰ki, turhan verenvuodon v‰ltt‰miseksi, aluksi voinut j‰‰d‰ kasarmeihinsa, asettaen ne vain puolustuskuntoon tavallista tarkemman vartiotoimimisen kautta. Koko asian olisivat voineet toimittaa ne pienet hˆyrypurret, barkassit, joita t‰‰ll‰ oli ja on enemm‰n kuin riitt‰v‰sti. Sellaisen keulaan tai per‰‰n asetetaan kuularuisku: Pohjois- ja Etel‰-satamasta, Hietalahden satamasta ja Tˆˆlˆnlahdelta olisi niiden avulla kadut nopeasti lakaistut. Se ei olisi kohdannut mit‰‰n vaikeutta. Olkoon, ett‰ t‰‰ll‰ olisi ollut vastaan asettaa muutamia kuularuiskuja, ett‰ niit‰ olisi osattu k‰ytt‰‰, ei asema siit‰ paljoa olisi muuttunut. Sit‰ mukaa olisivat ven‰l‰iset voineet k‰ytt‰‰ karheampaa tykistˆ‰, ampua raehauleja (kartessia), tarvitsematta viel‰ varsinaiseen j‰re‰‰n pommitukseen ryhty‰. Pitk‰nsillan molempiin p‰ihin he pikku laivojensa avustamina helposti olisivat voineet sijoittaa kyll‰ tepsiv‰t kadunlakaisijat. Kaupunki olisi tuossa tuokiossa ollut joka haaralta ristitulen alaisena. Jonkun osaston maihinnousu Edesvikin luona olisi niinik‰‰n ollut toimi, jota me emme olisi kyenneet est‰m‰‰n. Ja silloin oli kaupunki kuin pussissa, jonka suun ven‰l‰iset vet‰v‰t kiinni ja kysyv‰t kaikessa rauhassa, aijotaanko nyt pysy‰ siivolla. Tietysti olisi vastapainoksi saattanut tapahtua dynamiittir‰j‰hdyksi‰, tai jotakin muuta sellaista. Mutta se ei mink‰‰n j‰rkisyyn nimess‰ olisi voinut olla muuta kuin ihan satunnainen ja ohimenev‰ menestys. Aina oli ven‰l‰isill‰ j‰ljill‰ ‰‰rimm‰ist‰ tapausta varten p‰‰voimansa, joiden kimppuun meill‰ ei ollut mink‰‰nlaista mahdollisuutta p‰‰st‰, ja jotka muutamassa tuokiossa saattoivat murskata kaupungin niin ettei t‰st‰ olisi ollut j‰ljell‰ kuin surullinen muisto. N‰m‰ olivat tosiasioita, jotka jotakin painoivat. Ainoa mahdollisuus oli, ett‰ ven‰l‰iset olisivat kaikkialla, niinhyvin itse kaupungissa, kuin Viaporissa ja laivoilla, nousseet kapinaan p‰‰llystˆ‰ vastaan, eiv‰tk‰ olisi totelleet. Oliko todellisuudessa mit‰‰n aihetta sit‰ odottaa. Huhuja kyll‰ kuultiin kaikenmoisia. Mink‰verran niihin oli luottamista, sit‰ osottaa minun n‰hd‰kseni varsin riitt‰v‰sti se seikka, ett‰ sotav‰en komentaja, kenraaliluutnantti v. Salza sek‰ salaisesti ett‰ virallisesti kenraalikuvernˆˆrille ilmotti sotav‰en olevan valmiina k‰ytett‰v‰ksi ja lopulta suorastaan vaati saada sit‰ k‰ytt‰‰. "Koska en saa k‰ytt‰‰ komennossani olevia sotavoimia, niin suvainnee sitten ehk‰ Teid‰n ylh‰isyytenne jollakin tavoin pit‰‰ huolta minun ja perheeni turvallisuudesta", sanotaan h‰nen pilkallisesti kirjoittaneen Obolenskille. Muotoa en tunne, mutta asiallisesti on tietoni luotettavalta taholta. Mutta en tarvinnut t‰m‰nlaatuisia todistuksia, n‰hd‰kseni ett‰ ei ollut mit‰‰n todellista aihetta luottaa siihen, ett‰ sotamiehet t‰‰ll‰ tekisiv‰t ten‰n, jos heit‰ ampumaan komennettiin. Olin kyll‰, kuten toisessa yhteydess‰ osotan, vakuutettu ett‰ ven‰l‰iset tahtoivat aseihin ryhtymist‰ kaikin mokomin karttaa. Mutta nyt onkin puhe siit‰, eiv‰tkˆ he olisi voineet niit‰ k‰ytt‰‰, jos olisivat tahtoneet. Ei tarvitse olla sotilas ymm‰rt‰‰kseen, ett‰ niskottelun aikaansaaminen sotav‰en keskuudessa on kaikista meteleist‰ toimeenpanijoillensa vaarallisinta, ja itse organisatsioonin vuoksi vaikein saada k‰yntiin, ja sent‰hden sellaista, johon syrj‰isen aina on paras uskoa vasta j‰lkeenp‰in. En sano sit‰ sen vuoksi ett‰ tiet‰ess‰mme nyt j‰lkeenp‰in sotilaskapinan j‰‰neen syntym‰tt‰, muka tahtoisin v‰itt‰‰, ett‰ se sill‰ hetkell‰ olisi ollut mahdoton syntym‰‰n. Olen t‰m‰n lausunut vaan huomauttaakseni kuinka sotilaskapina yleens‰kin on vaikea saada syntym‰‰n, jotta sit‰ paremmin huomattaisiin, mitenk‰ v‰h‰n sellaiseen syntymiseen sopii luottaa. Ja oikeastaanhan on kysymys viel‰kin myrkyllisempi: olisivatko ven‰l‰iset sotamiehet, siin‰ tapauksessa, ett‰ suomalaiset antoivat aihetta vihollisuuksiin, pit‰neet puoliansa, vai antautuneet meid‰n k‰ytett‰v‰ksemme? Kyll‰ min‰ olin siin‰ uskossa, ett‰ heit‰ sittenkin oli helpompi saada nousemaan meit‰, kuin omia p‰‰llikˆit‰ns‰ vastaan. Kuulin min‰kin, ett‰ Viaporin linnassa samaten kuin t‰k‰l‰isen varusv‰en keskuudessa oli levottomuutta, mutta katsoin myˆskin tuntevani oloja riitt‰v‰sti ollakseni selvill‰ siit‰, ett‰ moiset levottomuudet voivat kohdistua ket‰ vastaan hyv‰ns‰, tai sek‰ sit‰ ett‰ t‰t‰ vastaan. Ensim‰isen‰ p‰iv‰n‰ puhuttiin jotakin sellaista: oli, niin sanottiin, ven‰l‰isi‰ ylioppilaita ollut kasarmeissa sotamiehi‰ innostuttamassa, ja kehoittamassa k‰ytt‰m‰‰n tilaisuutta yht'aikaa suomalaisten kanssa; mutta n‰ht‰v‰sti oli heid‰n toimensa, ainakin t‰m‰n yhteistoiminnan suhteen, kokonaan ep‰onnistunut; sen n‰kyy jo yleinen vaistokin hyvin pian sanoneen, koska niin nopeasti sittenkin oltiin valmiit yleisesti pelk‰‰m‰‰n ett‰ sotamiehet mahdollisesti ampuvat. Lyhyesti, ei ollut ilmestynyt mit‰‰n syyt‰ otaksumiseen ett‰ sotav‰ki ei olisi p‰‰llikˆidens‰ k‰ytett‰viss‰, jos n‰m‰ tahtoivat sit‰ k‰ytt‰‰. Min‰ menen viel‰ pitemm‰lle. Kun varsin hyvin tiesin, ett‰ ven‰l‰isill‰ oli t‰‰ll‰ koossa voimaa kukistamaan kaupungin vaikka kymmeneen kertaan, niin t‰ytyi sen seikan ehdottomasti ratkaista kantani, vaikka olisin mieless‰ni ollut verenhimoisin ja kapinallisin ihminen maailmassa, enk‰ se rauhaa rakastava ja melkein lojaalikin kansalainen, joka olen, --minun oli otettava se huomioon siin‰kin tapauksessa ett‰ olisi ollut syyt‰ ep‰ill‰ sotamiesten niskottelevan. Ainoastaan varma, lopullinen tosiasia, joka t‰ss‰ tapauksessa ei olisi voinut olla mik‰‰n muu, kuin ett‰ Viaporin linna ja sotalaivat olisivat luovutetut meille ja kaikki kaupungin sis‰ll‰kin olevat sotajoukot samoin antaneet aseensa, -- olisi ollut sellainen syy, joka ehk‰ olisi minussa voinut puolustaa sellaista uskoa, ett‰ Helsinki olisi voitu riist‰‰ ven‰l‰isten k‰sist‰. T‰t‰ tosiasiaa ei minulla n‰iss‰ muistelmissani ole aikakirjoihin merkitt‰v‰n‰, vaan minun oli, niin nololta kuin se ehk‰ tuntuu, koko ajan toimittava siin‰ olettamuksessa, ett‰ Helsinki oli ja pysyi ven‰l‰isten vallassa. Ja niinp‰ oli minulla ainakin yksi jo ennakolta selv‰ ja varma toiminta-ohje: tuo seikka t‰ytyy minun muistaa, jos joku sen unohtaisi. Minun t‰ytyi se jo silt‰kin varalta muistaa, ett‰ Rajajoen toisella puolella lˆytyy armeija, jota t‰ydell‰ syyll‰ on totuttu pit‰m‰‰n maailman mahtavimpana sotavoimana. Olihan teht‰v‰ni tosin v‰h‰lt‰ osaltani edist‰‰ lakon tarkotusper‰n saavuttamista, mutta samalla koettaa keksi‰ keino, mitenk‰ verenvuodon vaara v‰ltett‰isiin. Se on onnistunut, mutta seuraava kertomus osottaa kyll‰, ett‰ helposti olisi saattanut k‰yd‰ toisin, ja ett‰ suopea sattuma useinkin toimiani auttoi. Kapinan vaara ja sen v‰ltt‰minen. Minulle tehtiin kysymys: "Onko Teid‰n luullaksenne aseellinen toiminta Ven‰j‰‰ vastaan mahdollista?" "Ei l‰hesk‰‰n. Se on p‰invastoin sula mahdottomuus. Seurauksena ei olisi muuta kuin t‰ydellinen sekasorto ja tappio. Olen varma ett‰ sit‰ ei todenteolla kukaan ole suunnitellutkaan, jo yksin siit‰ syyst‰ ett‰ kaikki pyrkiv‰t t‰nne Helsinkiin. Sellaiseen toimeen ryhtyess‰ olisi n‰et ensi tyˆksi t‰ytymys muuttaa Helsingist‰ sis‰maahan." Jokseenkin n‰ill‰ sanoilla vastasin. Mutta jo tuo kysymys osotti, ett‰ kapinaa ei suunnitelmaan kuulunut, ja on olemassa muitakin todistuksia siit‰. Mutta silti ei ollut ensink‰‰n sanottu, etteikˆ yht‰ kaikki ollut olemassa kapinan vaaraa. Se oli olemassa jo itse lakon aiheessa: eih‰n Suomen suurlakko, edes myˆt‰tunnon osotuksena Ven‰j‰n vapausliikett‰ kohtaan, ollut muuta kuin nousemista Ven‰j‰n hallituksen toimenpiteit‰ vastaan, ja nimenomaan lakko heti t‰‰ll‰kin muodostui omakohtaiseksi, oli suunnattu ven‰l‰ist‰ sortohallintoa vastaan Suomessa. Sit‰ hallintoa edusti Ven‰j‰n hallitus. Ei muka Ven‰j‰‰ eik‰ Ven‰j‰n hallitsijaa, mutta hallitsijan v‰‰rink‰ytˆksi‰ vastaan! Kuka vet‰‰ hiushienot rajat tyynell‰ mielin yleisess‰ kiihtymyksess‰, kuka jaksaa ne alati pit‰‰ mieless‰ns‰, kun k‰sitteet usein tavallisissakin oloissa helposti sekaantuvat toisiinsa. Ei hallitsijaa, mutta h‰nen toimiansa vastaan! Kuinka moni tuntee hallitsijaa muuta kuin toimistaan, ja kuinka monelle h‰n muuten kuin tointensa kautta ylimalkaan on muuta, kuin se, joka m‰‰r‰‰ hallitustoimet, suotuisat tai vihattavat? Kapinaa ei ollut ajateltu, mutta jo n‰m‰ viittaukset riitt‰v‰t osottamaan, ett‰ kapinan vaara oli sittenkin olemassa, -- minun vakaumukseni mukaan sangen suuri, siit‰ huolimatta ett‰ olin vakuutettu ven‰l‰isten puolestaan sit‰ kaikin tavoin karttavan. Saattoi n‰et sattua tapahtumia, jotka v‰kisinkin siihen johtivat. Kaikkien kumousliikkeiden historia osottaa, ett‰ aina on ihmisi‰, jotka heti alusta alkaen kadottavat n‰kyvist‰‰n liikkeen p‰‰maalin ja takertuvat kaikkinaisiin turhiin pikkuseikkoihin: -- satoja ihmisi‰ k‰‰ntyi puoleeni joka p‰iv‰ t‰mmˆisiss‰ turhissa jutuissa, jokainen ilmeisesti omasta mielest‰‰n ‰‰rettˆm‰n t‰rke‰ll‰ asialla. Joku muotokuva on nyt sopimattomalla paikalla, liput, liput on saatava ylˆs, jollekin santarmille tai jollekin virkamiehelle j.n.e. olisi nyt n‰ytett‰v‰, kuka t‰ss‰ on herrana y.m. y.m. Kaikki ylimalkaan sellaisia lapsellisia v‰h‰p‰tˆisyyksi‰, ett‰ k‰y s‰‰liksi puuhaajien j‰rke‰. Mutta kiihtymys on suuri, asema viel‰ ensim‰isess‰ kaaos-tilassansa ja noilla onnettomilla pienill‰ asioilla saattaa olla suuret seuraukset. Niit‰ ei voi jyrk‰sti ja lyhyeen pidell‰: t‰ytyy antaa ihmisten saada ainakin toivoa, ett‰ heid‰n mielitekonsa t‰ytet‰‰n, hetkell‰, jolloinka on p‰‰asia ett‰ he hiukan tyyntyv‰t, jotta saadaan aikaa onnettomuuksien v‰ltt‰miseen. T‰m‰ oli vaikeimpia teht‰vi‰, mik‰ minun osalleni sattui koko t‰n‰ vaikeuksista niin runsaana viikkona. Luonnollisesti oli kaikkien huomioon otettava, ett‰ yhteiskuntael‰m‰n muotojen t‰ydellisen seisahduksen synnytt‰m‰ ep‰tietoisuus, yleinen ep‰varmuus lis‰si ven‰l‰isen v‰estˆn keskuudessa kiihtymyst‰ ja ett‰ se voisi levit‰ upseereihinkin ja kenraaleihin. Oli huolellisesti kartettava kaikkea mik‰ saattoi ven‰l‰isi‰ kiihoittaa tai loukata. Moni toimi, joka itsess‰‰n ei sit‰ tarkottanut, olisi kuitenkin helposti saattanut silt‰ n‰ytt‰‰. Mutta ensi aluksi siit‰ ei ollut puhumistakaan: ep‰rˆiminen olisi tulkittu pelkuruudeksi, luottamus kadonnut, sekasorto tullut viel‰ suuremmaksi ja kukatiesi kaikki joutunut tuuliajolle. Niinp‰ en jyrk‰sti vastustanut hulluimpiakaan vaatimuksia; aivan turhanaikaisiin suostuminen sit‰ paitsi oli varsin vaaratonta ja antoi kuitenkin is‰nmaan palvelukseen innostuneelle terveellist‰ toimintaa. P‰‰asia kuitenkin oli saada johto yhteen k‰teen. Sent‰hden olikin ensim‰isi‰ ohjeitani: "kaikki hurjap‰‰t luokseni t‰nne, sellaisia min‰ tarvitsen." Ja jos syytet‰‰n ett‰ minun joukkojeni riveiss‰ oli liian kirjavata kansaa, kuten lakon aikana ‰‰neen syytettiin, niin viittaan vaan siihen, ett‰ kumousliikkeen aikana on yleiselle turvallisuudelle parempi ottaa hurjemmatkin ainekset rauhallisten ihmisten rinnalle, kuin j‰tt‰‰ ne irralleen heit‰ vastaan. Niist‰, joiden papinkirja ehk‰ ei liene ollut ihan moitteeton, ei minulla itsell‰ni ollut enk‰ luule yleisˆll‰k‰‰n olleen lakon aikana mit‰‰n pelj‰tt‰v‰‰. Ne eiv‰t olleet pahimpia hurjap‰it‰. Paljon, paljon arveluttavampia olivat kaikki muotokuva- ja lippusankarit, jotka suinkaan eiv‰t alhaisoon kuuluneet. Varsinaiset kuvainraastot saatoin kuitenkin helposti v‰ltt‰‰ ja niist‰ syntyv‰n turhanp‰isen ‰rsytyksen siten karttaa. Pahempi oli Suomen leijonalipuilla leikitteleminen. Joko eiv‰t lippusankarit k‰sitt‰neet sit‰ merkityst‰ mik‰ lipulla on, ja mink‰ sen varsinkin sellaisella hetkell‰ t‰ytyy saada. Taikka ymm‰rsiv‰t he sen ja tahtoivat kuulla kanuunain soittoa. Oliko sek‰‰n mahdollista? Jonkun verran dynamiittia, muutamia satoja browning-revolvereita he kai tiesiv‰t olevan k‰ytett‰viss‰, mutta tuskin he sent‰‰n uskoivat niill‰ kojeillansa pystyv‰ns‰ tuhoamaan panssarilaivoja tai valloittamaan Viaporin linnaa. Asia saakin selityksens‰ siit‰, ett‰ he uskoivat enemm‰n kaduilla kiert‰vi‰ kulkupuheita, kuin linnan ja laivain edustamia todistuskappaleita. Puhuttiin n‰et ja uskottiin, ett‰ ven‰l‰inen sotav‰ki ei miss‰‰n tapauksessa tule k‰ytt‰m‰‰n aseita; ett‰ sotamiehet eiv‰t tottele, siit‰ oltiin aivan varmoja. T‰m‰ varmuus luonnollisesti lis‰si rohkeutta, jota ei myˆsk‰‰n v‰hent‰nyt se selitys, jota niinik‰‰n levitettiin, ett‰ jos sotamiehet vastoin luuloa tottelisivatkin, eiv‰t upseerit kuitenkaan muka uskalla k‰ske‰, sill‰ ven‰l‰iset johtomiehet pelk‰‰v‰t, ett‰ koko kansa on aseissa, koska karille joutunut "John Grafton" ei ollut ainoa laiva, joka t‰nne on aselastissa tullut. Mutta yht‰ herk‰sti kuin kulkupuhe saavuttaa luottamusta, yht‰ helposti seuraava sen kumoaa. Liikkeelle p‰‰si melkein samaan aikaan toinen, ett‰ ven‰l‰iset sittenkin varustautuvat ampumaan, ampuvat varmasti, siit‰ ei ole en‰‰n v‰hint‰k‰‰n ep‰ilyst‰. Ja juoksutetaan taas n‰it‰ tietoja. Er‰‰n kauppiaan palvelijattarella on tuttava ven‰l‰inen sotamies ja "se on sanonut", niin vakuutetaan, ja se riitt‰‰ saamaan arvohenkilˆit‰ "‰‰rettˆm‰n t‰rke‰ss‰ asiassa" k‰‰ntym‰‰n minun puoleeni, toisia kiirehtim‰‰n kenraali Salzan, kolmansia ruhtinas Obolenskin luokse. Ei Jumalan nimess‰, ei pid‰ ampua! Uljuus ja pelkuruus, mahtipontisuus ja raukkamaisuus kulkevat k‰si k‰dess‰, ristiin rastiin, ja juoksevat toisensa nurin. Ei mik‰‰n saattanut kuitenkaan minulle olla otollisempaa, kuin se ett‰ sain kuulla tuon pommituskauhun olevan kulkemassa. Nyt oli se aika ett‰ ihmiset olisivat kiitollisia kun ved‰tt‰isin nuo Ven‰j‰n ‰rsytykseksi nostetut leijonaliput taas alas, mit‰ pikemmin sen parempi. Ja itse teossa: ei kuulunut pienint‰k‰‰n vastalausetta, kun se tapahtui. Iloiten n‰en Suomen rakennusten katoilla omat liput niinkuin ennenkin, mutta kyll‰ tuona hetken‰ kuitenkin olin iloisempi saadessani ved‰tt‰‰ ne alas tyhj‰n p‰iten ‰rsytt‰m‰st‰, tuntiessani ett‰ samalla vedettiin alas mit‰ uhkaavin asevaara. Pommituspelko sai ensim‰isen varsinaisen virikkeens‰, kun tuli tieto ett‰ ven‰l‰ist‰ tykkiv‰ke‰ oli tulossa Tuusulasta t‰nne. Tieto n‰htiin pian todeksi ja ihmiset menettiv‰t malttinsa. Yhdet puhuttelemaan sotamiehi‰, toiset juoksemaan ven‰l‰isten p‰‰miesten luona j.n.e. Saatiin hyvi‰ lupauksia, ja kukin mukana ollut oli taas pelastanut is‰nmaan. Vaan ent‰ jos lupauksiin ei ollut luottamista? Lent‰‰ keskusasemalle l‰‰h‰tt‰v‰ mies: "Herra kapteeni Kock! Pannaanko Vantaan silta ilmaan?" Samassa toinen: "Totta se r‰j‰ytet‰‰n?" "Kapteeni! Mist‰ saa dynamiittia?" "No pojat, ammutaan hiljaa! Eih‰n meid‰n tule repi‰, vaan rakentaa." Mutta saan kuulla, ett‰ varustuksiin on ryhdytty, odotetaan vain minun lopullista m‰‰r‰yst‰ni hetkest‰. Ja t‰ll‰ kertaa on vaara niin l‰hell‰, ett‰ Herra Luoto ehtii paikalle hanketta ehk‰isem‰‰n vain 20 minuuttia ennen kuin tykit ajavat sillalle. Eiv‰tkˆ tosiaan hankkeen puuhaajat n‰hneet, ett‰, jos se tapahtui, se ehdottomasti olisi ollut sodan aihe? Kuinka hyv‰ns‰. Ehk‰ sekin olisi viel‰ selityksill‰ saatu sovitetuksi. * * * * * Mutta tuli sitten se p‰iv‰, jona rautatien torilla piti valittaman maalle v‰liaikainen hallitus. Siihen aikaan olin jo kauvan ollut asemasta varmempi, kuin alussa, jolloinka kaikki viel‰ oli kaaostilassa, mutta huolestutti t‰m‰ puuha sittenkin. Voin t‰ss‰ kokonaan syrj‰ytt‰‰ kertomuksen niist‰ syist‰, joiden nojalla lakkohallinto er‰iden maaseutulaisten esityksen mukaisesti oli p‰‰tt‰nyt julistuttaa, ett‰ lauvantaina 4 p. marraskuuta Helsingin rautatientorilla valitaan huuto‰‰nestyksen kautta Suomen maalle v‰liaikainen hallitus, joka toimeenpanee yleisen kansalliskonventin kokoonkutsumisen, ja ymm‰rrett‰v‰stikin hoitaa kaikkea muuta hallintoa siihen saakka kun tuo kansalliskokous ehtii maan asiat pysyv‰sti j‰rjest‰‰. Ett‰ t‰t‰ toimenpidett‰ ei en‰‰ mitenk‰‰n sopinut katsoa vain Suomen sis‰lliseksi kysymykseksi, vaan ett‰ se jo tuntuvasti kosketti maan perussuhdetta Ven‰j‰‰n ja hallitsijaan, oli ep‰ilem‰tt‰ tyˆv‰en johtajillekin t‰ysin selvill‰. Siit‰ ei kysymyst‰k‰‰n. Mutta ett‰ sill‰ sittenkin tarkotettiin t‰ytt‰ totta, sekin on yht‰ ep‰ilem‰tˆnt‰, kuin myˆskin se, ett‰ kaikki muut puolueet olivat aivan voimattomat mit‰‰n siin‰ suhteessa tyˆv‰estˆn p‰‰tˆksiin vaikuttamaan. Perustuslaillinen puolue t‰m‰n ymm‰rsi niin selv‰sti, ett‰ se ei en‰‰n edes yritt‰nyt tyˆv‰estˆn kanssa siit‰ keskustelemaankaan, aktiivisen vastustuspuolueen johtokunta kuuluu laatineen jonkunlaisen selityksen, ett‰ asiaa harkittuaan havaitsee puolue, ettei sill‰ sittenk‰‰n ole aseita riitt‰v‰sti ryhty‰kseen sotaan Ven‰j‰‰ vastaan, ja vanhain suomenmielisten puolelta oli itse valtioneuvos Danielson saapunut varoittamaan. Mutta kaikkein muiden puolueiden irtautuminen ei tyˆv‰ke‰ taivuttanut. Muut eiv‰t uskaltaneet antautua keskustelemaankaan niin vaarallisesta asiasta; ainoastaan hra Danielson, n‰hdess‰‰n ett‰ tyˆv‰ki oli p‰‰tt‰nyt t‰m‰n askeleen ottaa, oli ryhtynyt asiata k‰yt‰nnˆllisesti k‰sittelem‰‰n. Vanhain suomenmielisten puolue seuraavana aamuna kirjallisissa julistuksissa esitti keinon aseman selvitt‰miseksi; mutta sill‰ hetkell‰ ei muilla julistuksilla ollut mit‰‰n merkityst‰ kuin niill‰, jotka annettiin lakkohallinnon taikka minun nimess‰ni. Mink‰verran se lopulta vaikutti lakkohallinnon p‰‰tˆksen muuttamiseen, en myˆsk‰‰n tied‰. Muistan ainoastaan, ett‰ kohta n‰hdess‰ni asiain kehittyv‰n sille kannalle, joka olisi yhdenveroinen kapinajulistuksen kanssa ja pakottaisi ven‰l‰iset k‰ytt‰m‰‰n aseita, katsoin velvollisuudekseni -- en suinkaan tˆyke‰sti asettua jyrkk‰‰n vastarintaan, joka vain olisi rikkonut tyˆv‰estˆn rivit, vaan k‰sitell‰ kysymyst‰ j‰rjestyksenpitoasiana, antamalla sille se muoto, ett‰ ainakin varsinainen kapinajulistuksen leima v‰ltett‰isiin. Siihen lakkohallinto suostui, ja min‰ levitytin kaupungille julistuksia, ett‰ lakkohallituksen vaali alistetaan Hallitsijan vahvistettavaksi. Se auttoi. Vaali tapahtui ja jo vannottiin, mutta kanuunat olivat vaiti. J‰nnitysten ohimenty‰ on j‰lkeenp‰in mukavassa rauhassa helppo pakista, arvella ja arvostella mit‰ tahansa. Mutta tokkohan kukaan, joka noina p‰ivin‰ Helsingiss‰ oli mukana ja hiukan jotakin ymm‰rsi, j‰i ymm‰rt‰m‰tt‰, ett‰ me tuon tuostakin olimme asemassa, jonka kautta suorastaan vaadimme ven‰l‰isi‰ ampumaan, ja ett‰ viimeksi mainitsemani hetki niist‰ kaikista oli arveluttavin, vaara niin ilmeinen, ett‰ kaikki riippui hiuskarvasta. Tyˆv‰ki n‰ytti muille kansanluokille, mihink‰ se voi menn‰, ja menee h‰t‰tilassa yksin, mutta se n‰ytti samalla myˆskin, ett‰ se arveluttavimmassakin asemassa voipi malttaa mielens‰, ja ratkaista senkin asian yksin. Siin‰ on valtapuolueilla jotakin miettimist‰ taistelujen v‰liajoiksi siksi kunnekka ehk‰ viel‰ kerran kuljetaan kapinan kuilun reunaa. Mutta aina on ihmisi‰, joita t‰ydellisesti riitt‰‰ rauhoittamaan p‰‰telm‰: eiv‰t ne siihen mene, eiv‰th‰n ne sent‰‰n menneet viime kerrallakaan. Ja riikinviisaat ratkaisevat, ett‰ se tuskin oli niin tosissa tarkotettukaan, koska sit‰ ei tapahtunut. Ehkei vaaraa ollutkaan. Olenhan jo sanomalehdiss‰ lukenut kertomuksen, ett‰ hallituksen vaali muutettiin ehdokasvaaliksi muka siit‰ syyst‰, ett‰ -- perustuslaillinen puolue oli lakannut kannattamasta tyˆv‰ke‰. On sekin historian kirjottamista! Asema oli kuitenkin aivan p‰invastainen: joka sen p‰iv‰n psykologiaa ymm‰rsi, se tiesi ett‰ suurimpana kiihottimena tuohon toimeen ryhtymiseen ratkaisevimmassa muodossaan oli juuri se suuttumus, jonka perustuslaillisen puolueen menettely koko viikon kest‰ess‰ oli tyˆv‰estˆss‰ synnytt‰nyt! Vaan minun ei ollut puhuminen siit‰. Kaiketihan yll‰olevat viittaukset riitt‰v‰sti osottavat sen mit‰ olen tahtonut kertoa: miss‰ vaarassa oltiin ja miten siit‰ p‰‰stiin. Itsest‰‰n selv‰‰ on, ett‰ yll‰mainitun lis‰ksi asiaan kuului, ett‰ toimitin rauhoittavan julistuksen kaupungin ven‰l‰iselle yleisˆlle ja ett‰ s‰‰nnˆllisesti l‰hetin sotav‰en komentajalle ja kenraalikuvernˆˆrille raportteja j‰rjestyksen tilasta kaupungissa, niinkuin s‰‰nnˆllisiss‰ oloissa. Niinik‰‰n k‰vin personallisestikin niin usein kuin tarve vaati kummankin viimeksi mainitun puheilla. Virkatoimitukseni lakkop‰ivin‰. Olen pit‰nyt tarpeellisena n‰in laajasti esitt‰‰ k‰sitykseni yleisest‰ asemasta senvuoksi, ett‰ t‰m‰ k‰sitykseni on omansa paremmin kuin mik‰‰n muu selitt‰m‰‰n toimenpiteit‰ni lakkoviikolla. Sill‰ t‰m‰n kirjotukseni tarkotus ei ole ainoastaan kevyt kuvaus vaikutelmistani ja ymp‰rill‰ni sattuneista tapahtumista suurella lakkoviikolla, vaan sen t‰ytyy -- valitettavasti kyll‰ -- olla samalla myˆs itsepuolustusta niit‰ raakoja syytˆksi‰ ja kˆmpelˆj‰ v‰‰rink‰sityksi‰ vastaan, jotka toimiani suuren yleisˆn puolelta ovat kohdanneet. _Tiistaina_. Lakkokomitean kokouksesta saattoi minut tyˆv‰enyhdistyksen puheenjohtaja Perttil‰, sitte kun olin asianomaisella valtakirjalla varustettu, kello 8:n ajoissa illalla poliisilaitoksen keskusasemalle, jossa esitti minulle ylioppilas Haapalaisen. T‰m‰ oli hoitanut j‰rjestyksenpit‰j‰n tointa kello 6:sta asti, sill‰ ajatus kansalliskaartin perustamisesta oli, kuten sittemmin kuulin, jo aikasemmin, herra Luodon alotteesta pantu toimeen. Minun tullessani herra Haapalainen paraillaan kirjotteli v‰ke‰ kansalliskaartin riveihin. Min‰ otin vastaan toimen h‰nelt‰. Halukkaita oli niin paljon kuin suinkin ehdimme paperille merkit‰. T‰m‰ tiistai -- se oli minun "onnellisin p‰iv‰ni" koko tuolla viikon kest‰neell‰ virka-ajallani, eli oikeastaan pit‰isi kai sanoa onnellisin _yˆni_, sill‰ yˆll‰ keskiviikkoa vastaan alkoi virkani. Kohta tulin huomaamaan, ett‰ tuo "kansalliskaartin" nimi vaikutti tenhoavasti Helsingin nuorisoon. Iloisin, reippain, p‰‰tt‰vin kasvoin alkoi poliisiasemalle, jonne olimme sijoittuneet, saapua sivistynytt‰ yl‰luokan nuorisoa, josta monet minua suuresti miellyttiv‰t. Hauska oli n‰hd‰ sit‰ intoa, sit‰ alttiutta rohkeimpiinkin tekoihin. Rauhallisimmat ryhtyiv‰t pyynnˆst‰ni kansliatoimiin, hurjap‰‰t j‰iv‰t odottamaan mahdollisesti annettavia toimia, joissa saisivat panna tarmokkuuttaan ja rohkeuttaan koetukselle. Eritt‰in voimakkaan ja valtavan vaikutuksen teki minuun tuo outo n‰ky: j‰seni‰ melkein kaikista kansankerroksista hyˆri edess‰ni iloisessa, toverillisessa yhteistoiminnassa. Minusta tuntui kuin todenteolla uusi aika olisi syntym‰ss‰, aika ilman luokkaerotuksia, niin vilpitˆn ja syd‰mmellinen tuntui suhde olevan hienojen herrasnuorukaisten ja vakavain, yst‰v‰llisten tyˆmiesten v‰lill‰. N‰ytti kuin olisi nuori polvi yhdell‰ iskulla repinyt vanhan, vuosisataisen eromuurin alas ja ojennetuin k‰sin siirtynyt tyˆv‰en puolelle, joten t‰m‰n nuorison ansiota arvostelin silloin hyvin suureksi. Kaikki olivat uhrautuvaisia, rohkeita ja j‰rjestym‰‰n valmiita, -- seikka, joka ennen kaikkea antoi hyv‰n tulevaisuuden takeita. Sanalla sanoen: harvoin olen el‰m‰ss‰ni tuntenut niin vilpitˆnt‰ iloa ja innostusta kuin tuona ensim‰isen‰ virkayˆn‰ni. Kaikki oli alussa t‰ydellisess‰ sekaannuksen tilassa: pikal‰hettien vastaanotto ja l‰hett‰minen, vahtipalveluksen toimittaminen, poliisitoimen suorittaminen -- se kaikki oli mit‰ alkuper‰isimm‰ll‰ kannalla; eik‰ mist‰‰n j‰rjestelyst‰ t‰ss‰ suhteessa voinut olla kysymyst‰k‰‰n, sill‰ juoksevien asiain tulva oli niin suuri, ettei v‰hint‰k‰‰n aikaa j‰‰nyt muuhun. Mutta jos aikaa olisi ollutkin, tuskinpa meist‰ kukaan olisi siihen edes pystynyt, sill‰ kukapa meist‰ tunsi edes poliisilaitoksen rakennusta, jossa me levittelimme itse‰mme sen mukaan kuin asiain paljous kasvoi, ja vallotimme huoneen huoneen per‰st‰ aivankuin uutisasukas, joka anastaa maita kuokkansa alle. Suuri vaikeus oli minulla personallisesti siin‰, etten ollut el‰ess‰ni ennen n‰hnyt niit‰ henkilˆit‰, joiden kanssa nyt olin tullut tekemisiin. En voinut siin‰ kiireess‰ ja h‰lin‰ss‰ edes oppia heid‰n nimi‰ns‰. Sit‰ paitsi minulla ei ollut mit‰‰n pakottavaa valtaa kenenk‰‰n ylitse, vaan kaikki t‰ytyi tapahtua vapaaehtoisen alistumisen, "hyv‰ntahtoisuuden" avulla. Kansliani j‰senet tulivat ja meniv‰t milloin hyv‰ksi n‰kiv‰t, tyˆst‰ luovuttiin yht‰ vapaaehtoisesti kuin oli siihen ryhdyttykin. N‰in ollen p‰‰tin min‰ jo kohta ensi yˆn‰ kokonaan luopua kaikista poliisilaitoksen j‰rjestely-hankkeista entiseen malliin ja korvata j‰rjestetyn passipalveluksen joukkojen paljoudella. Miss‰ ennen oli yksi ainoa poliisi vahtivuoroa suorittanut, sinne nyt pantiin kymmenen. T‰m‰ ensi yˆ kului kaikessa rauhassa, ellei ota lukuun niit‰ monenmoisia huhuja, joita j‰nnittynyt ja kiihottunut mielikuvitus loi ja lakkaamatta poliisiasemallemme lenn‰tti. Toiselta puolen en voi kielt‰‰, ett‰ ymp‰rilleni ik‰‰nkuin itsest‰‰n muodostunut kaarti osotti tavallaan jonkinlaista suurtakin rohkeutta, sill‰ kaiken aikaa uhkasi meit‰ se mahdollisuus, ett‰ ven‰l‰inen sotav‰ki olisi ottanut k‰sist‰mme j‰rjestyksen valvomisen teht‰v‰n, ja tunkenut meid‰t v‰kipakolla keskusasemalta, jonka aivan hyvin saattoi ajatella tapahtuvaksi kiv‰‰rinperien ja miksei pistintenkin avulla. _Keskiviikkona_. Verrattain rauhallisen yˆn j‰lkeen, jonka kuluessa taisimme kerran juoda teet‰kin, vaikkei tosin nukkumisesta voinutkaan olla kysymyst‰, alkoi varsinainen kuuma aikamme kohta keskiviikko-aamusta varhain. Keskusasemalle alkoi tulvaamalla tulvata v‰ke‰ puhelemaan kanssani hetken vaatimuksista ja teht‰vist‰. Useimmilla oli tietysti "perin" t‰rke‰t‰ sanottavaa, mutta oli myˆs paljon niit‰, joilla oli "‰‰rettˆm‰n" t‰rke‰t‰ syd‰mmell‰‰n, ja oli yleens‰ tuo sana "t‰rke‰" melkein kaikkien meille raportteerattujen tapahtumien v‰ltt‰m‰tˆn atribuutti sin‰ viikkona. Lukemattomat olivat ne kansalaiset, jotka tulivat kertomaan, mit‰ he olivat kuulleet "varmalta taholta", mutta viel‰ useimmat olivat uutisensa saaneet "ehdottomasti varmalta taholta." Paljon oli myˆs niit‰, jotka k‰viv‰t selitt‰m‰ss‰ minulle, kuinka vaarallista muutamien rakennusten katolle vedettyjen suomalaisten lippujen paikalleen j‰tt‰minen oikeastaan oli. Monet tulivat suoraan kysym‰‰n, josko min‰ ymm‰rsin situatsionia. Toiset vaativat minua tekem‰‰n selv‰‰ t‰st‰ situatsionista, jotta he sitten saattaisivat p‰‰tt‰‰, olinko min‰ sen oikein k‰sitt‰nyt. Oli tosin myˆs niit‰, jotka tulivat suoraan tiedustamaan situatsionia. "Antakaa meille avain t‰h‰n kummalliseen vyyhtiin!" --"Tied‰ttekˆ ja voitteko antaa meille selv‰‰, mik‰ t‰m‰n salaisuuden lunnas-sana on?" -- "Sanokaa meille suoraan ja rehellisesti koko totuus, niin me voimme rauhottua." -- "Meid‰n t‰ytyy saada tiet‰‰, oletteko te 'situationen vuxen', esitt‰k‰‰ siis peittelem‰tt‰ ajatuksenne, sanokaa suoraan koko totuus, se yksin voi rauhottaa ihmisi‰ t‰ll‰ hetkell‰! _Jos_ te sen tied‰tte, niin _sanokaa_, totuus, totuus on ylin kaikesta!" -- T‰mmˆisi‰ ohjeita sateli minulle vanhemmilta ja hienommilta herroilta. Minulta vaadittiin muun muassa takeita siihen, ett‰ min‰ voin hillit‰ n‰iden tyˆmieslaumojen k‰ytˆst‰, ja ettei ole suunniteltu mit‰‰n v‰kivallantekoja, joiden seurauksena voisi olla sekaantuminen ven‰l‰iselt‰ taholta. Vastasin, ett‰ kansan puolelta ei ollut mit‰‰n suunniteltu, mutta valitettavasti er‰‰lt‰ toiselta puolelta. "Milt‰ puolelta, ketk‰, miss‰ on suunniteltu?" tiuskastiin minulle. -- "Siit‰ en voi ruveta tekem‰‰n selkoa, en voi ket‰‰n ilmiantaa, mutta olkaa varmat, ett‰ jos kaupungissa kaikki pysyy hiljaisena ja rauhallisena, niin asiat voivat ajautua myˆs onnellisille perille." -- Ei ollut niit‰k‰‰n aivan v‰h‰n, jotka k‰viv‰t ainoastaan antamassa minulle "hyvi‰ neuvoja". Kuten sanottu, olivat "liput" useimpien huulilla: "Herran nimess‰, vet‰k‰‰ alas nuo liput!" Ja omituiselta n‰ytti minusta, ett‰ ne, jotka _t‰n‰_ p‰iv‰n‰ antoivat minulle n‰it‰ neuvoja, kuuluivat samaan yhteiskunta-luokkaan kuin ne, jotka eilen olivat samat liput nostaneet. Vastaukseni oli: "Min‰ en t‰ll‰ hetkell‰ uskalla sit‰ tehd‰, sill‰ en viel‰ tunne tarpeeksi yleist‰ mielialaa, mutta tehk‰‰ te se, min‰ olisin todella teille hyvin kiitollinen siit‰, en ainakaan tule tekem‰‰n mit‰‰n esteit‰." Jos olisin heid‰n puolestaan sen tehnyt, niin tuskinpa olisin voinut v‰ltt‰‰ mit‰ raskauttavimpia syytˆksi‰ saman yleisˆn puolelta, joka nyt minulta sit‰ vaati; mutta siin‰ yleisˆss‰ ei ollut ainoatakaan sellaista uskalikkoa, joka olisi minun luvallani "is‰nmaan onnen nimess‰" itse vet‰nyt liput alas, niinkuin oli ne nostanut. Sitte oli viel‰ semmoisia -- eik‰ niit‰k‰‰n suinkaan v‰h‰n, -- jotka k‰viv‰t minua kehottamassa luopumaan teht‰v‰st‰ni siirt‰‰kseni sen ˆversti Gordielle. "Se olisi minun puolelta muka hienotunteisuuden vaatimus, se olisi myˆs yhteishyv‰n vaatima palvelus is‰nmaalle." Yht'aikaa kuin varovaisten ja huolestuneiden joukko yh‰ n‰ytti kasvavan, kasvoi toistaiseksi myˆs yltiˆp‰iden sek‰ lukum‰‰r‰ ett‰ rohkeus. Niist‰ ehdotuksista, joita p‰iv‰n kuluessa minulle n‰iden puolelta tehtiin, mainitsen t‰ss‰ muutamia, joita esitettiin "eritt‰in t‰rkein‰". Kas t‰ss‰ useimmin toistuvat niist‰: 1) ehdotus toimenpiteist‰, joiden avulla "er‰s puolue" lopullisesti nolattaisiin, 2) ehdotus er‰‰nlaisten kuvien alasottamisesta, 3) santarmien riisumisesta ja poisl‰hett‰misest‰, 4) sensorien rankaisemisesta ja vangitsemisesta, 5) senaattorien k‰ytt‰misest‰ yleisˆn n‰ht‰v‰n‰ h‰pe‰-kulkueessa pitkin katuja, 6) luterilaisen kirkon erottamisesta valtiosta, 7) pappien pid‰tt‰misest‰ virkatoimituksesta ja est‰misest‰ tulemasta kirkkoon, 8) kirkon avaamisesta yleiseksi kokoushuoneeksi, 9) kaikkien yleisten rahavarain anastamisesta, 10) senaatin haltuunottamisesta, 11) vankien vapauteen p‰‰st‰misest‰, 12) panttitavarain ulosantamisesta pelkk‰‰ kuittia vastaan, 13) hyyrymaksujen julistamisesta ainaiseksi lakkautetuksi. Mutta riitt‰kˆˆn jo t‰t‰ luetteloa. Sanon vaan viel‰, ett‰ aivan samassa tuokiossa kuin puheillani oli ollut joku "valtiovarain anastaja", saattoi seuraavassa tuokiossa jo esiinty‰ t‰mmˆisen sanan tuoja: "Olen aivan varmalta taholta kuullut, ett‰ on olemassa suurenmoinen suunnitelma yleisten rahavarain anastamisesta, oletteko saaneet siit‰ vihi‰?" N‰ihin ilmotuksiin tavallisesti vastasin: "Sula mahdottomuus, herrani, sill‰ olen ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin, olen erityisesti k‰skenyt pit‰‰ silm‰ll‰ Suomen pankkia ja muita rahalaitoksia." -- Asialla k‰vij‰t tavallisesti vaativat puheilleen kahden kesken, mieluummin viel‰ eri huoneeseen. Muutamat vaativat minulta kiven kovaan valtakirjaa, jotta olisivat saaneet muitta mutkitta panna mielihalujaan t‰yt‰ntˆˆn. Vaikka n‰m‰ radikaaliset ehdotukset tunnustaakseni useinkin saattoivat minut levottomaksi ja mielt‰ni pˆyristytti kun ajattelin niit‰ seurauksia, joita moiset teot olisivat saattaneet aiheuttaa, onnistuin kuitenkin s‰ilytt‰m‰‰n tasapainoa ja purjehdin kaikkien karien ohitse niihin tˆrm‰‰m‰tt‰. Antamatta kielt‰v‰‰ tai myˆnt‰v‰‰ vastausta min‰ tavallisesti vaan selitin, ett‰ muka olin itse jo suunnitellut n‰it‰ samoja seikkoja ja ett‰ odotan vaan soveliasta hetke‰ pannakseni aikeeni toteen kaikki yhdell‰ kertaa, mutta ett‰ se hetki ei viel‰ ollut k‰sill‰, pakottavien asianhaarain vuoksi se oli muka lyk‰tt‰v‰ tuonnemmaksi, ja otin n‰iden lupaukset, ettei mihink‰‰n valmistumattomaan tekoon ilman minua ryhdytt‰isi. T‰mmˆisill‰ h‰t‰valheilla sain hetki hetkelt‰ lyk‰tyksi skandaalit tuonnemmaksi. Mutta mainitsematta olen viel‰ j‰tt‰nyt kokonaisen lahkon k‰vijˆit‰: ne olivat niit‰, jotka aivan yksinkertaisesti tulivat -- omissa asioissaan! -- Niinp‰ er‰s aviomies sanoi h‰nkin "tulleensa eritt‰in t‰rkeiss‰ asioissa". Min‰ vein siis h‰net eri huoneeseen, istuin h‰nt‰ vastap‰‰t‰, ja nyt h‰n alkoi kertoa minulle onnettomasta avioel‰m‰st‰‰n -- (istu ja pala!) -- vaimonsa pahuudesta, heid‰n vuosikausia kest‰neest‰ eripuraisuudestaan. H‰net sain kuitenkin suostutetuksi siihen, ett‰ h‰n tulee viikon per‰st‰ uudelleen puheilleni, silloin min‰ ratkaisen h‰nen avioero-asiansa, mutta ett‰ nyt est‰v‰t kiireellisemm‰t seikat siihen tarpeeksi syventym‰st‰. Samassa meit‰ jo keskeytet‰‰n: "Herra kapteeni, t‰‰ll‰ on er‰s kansalainen ‰‰rettˆm‰n t‰rkeiss‰ asioissa!" Pyrkip‰ kerran huoneeseen ja myˆs p‰‰si er‰s tuttava, jota en ollut kymmeneen vuoteen tavannut. H‰n tulee loistavin kasvoin, ojennetuin k‰sin: "Terve! T‰‰ll‰kˆ sin‰ nyt istut! Kuka olisi luullut, ett‰ sin‰ kerran maailmassa istut t‰‰ll‰ Carlstedtin ja Enehjelmin valtaistuimella! Kyll‰p‰ ovat suuria vastakohtia nuo kuvat tuossa sein‰ll‰ ja sinun l‰sn‰olosi t‰‰ll‰! No paneppa tupakaksi!" -- H‰n vet‰‰ esiin paperossikotelonsa, tarjoo, taputtaa minua olkap‰‰lle, nauraa, sytytt‰‰ tupakkansa, ja on valmis istumaan uudelleen --turisemaan. Tarvinneeko sanoa, milt‰ t‰mmˆinen minusta tuntui? Tuskin olisi merih‰d‰ss‰ oleva voinut panna enemm‰n huomiota rantaan saapuneelle tutulle, joka olisi h‰nelle ojentanut paperossikoteloa ja sanonut: "pannaanko tupakaksi!" Lyhyeen kysymykseeni: "onko mit‰‰n muuta asiaa?" pompahti tuttavani tietysti pystyyn ja rupesi sanomaan: "No, no, ei minulla mit‰‰n sen kummempaa muuta kuin tahdoin vaan toivottaa sinulle onnea, taitaa sinulla olla v‰h‰n kiire? No voi hyvin, voi hyvin sitte!" Useat avustajistani neuvoivat minulle, etten lainkaan ottaisi t‰mmˆisi‰ k‰vijˆit‰ vastaan, vaan antaisin sen teht‰v‰n muille, jotta itse voisin sit‰ paremmin pit‰‰ p‰‰asioita silm‰ll‰. Mutta sit‰ neuvoa en liioin voinut seurata, sill‰ ensiksikin k‰vij‰t itse eiv‰t olisi tyytyneet puhumaan kenenk‰‰n muun kanssa kuin juuri minun, sill‰ min‰ olin nyt kerran tullut heid‰n n‰kˆkulmaksensa. Min‰ olisin heit‰ pahasti loukannut kielt‰m‰ll‰ keskustelua, ja niin‰ hetkin‰ ei ollut varaa ket‰‰n loukata. K‰ytˆkseni olisi helposti antanut aihetta k‰sitykseen, ett‰ on olemassa terroristinen hallitus, joka ei ota mit‰‰n lukua yleisˆn mielipiteist‰. Toiseksi oli perin t‰rke‰t‰ minulle itselleni, ett‰ olin tilaisuudessa omin silmin n‰kem‰‰n ihmisten vaikuttimia, mielihaluja ja puuhia niin‰ hetkin‰, ett‰ olin toisin sanoen ik‰‰nkuin tilaisuudessa koko ajan pit‰m‰‰n k‰dess‰ni eri virtausten ja vaistojen valtimoa, jota paitsi minun toimeni olisi saattanut muuttua hyvinkin umpim‰hk‰iseksi. En voi kyllin usein kertoa, ett‰ toimessani oli kaikkein t‰rkeint‰ osata johtaa yht'aikaa sek‰ yltiˆp‰isyytt‰ ett‰ pelkuruutta, sek‰ rajua toimintahalua ett‰ h‰t‰‰ntyv‰‰ saamattomuutta kultaiselle ja rauhalliselle keskitielle. T‰m‰n sanomattoman h‰lin‰n ja hyˆrin‰n suuruutta kuvaa myˆs se tosiasia, ett‰ aamusta alkaen noin viiteen asti iltap‰iv‰ll‰ en lˆyt‰nyt hetke‰k‰‰n aikaa, jolloin olisin ehtinyt pist‰‰ ruokapalaa suuhuni tai edes juoda lasillisen vett‰. Huuleni olivat niin kuivat, ett‰ minun oli lopulta melkein mahdoton mit‰‰n puhua. Tunsin jo muutenkin olevani niin v‰syksiss‰ ‰‰rimm‰isest‰ ajatusten ja hermojen j‰nnityksest‰, etten pystynyt ottamaan selv‰‰ tavallisesta kirjotuksesta, en jaksanut ymm‰rt‰‰ ajatusta, vaan oli minun pyyt‰minen, ett‰ joku l‰sn‰olijoista tekisi minulle selkoa kirjotuksen sis‰llyksest‰. Vaikken ollut tilaisuudessa katsahtamaan peiliin, saatoin hyvin arvata, ett‰ olin ulkomuodoltanikin aivan sairaan n‰kˆinen. Sen voin sit‰kin paremmin k‰sitt‰‰ ymp‰rill‰ni olijoista, jotka olivat yht‰ paljon puuhanneet ja valvoneet kuin min‰kin, useat horjuivat aivankuin juopuneet, silm‰t tˆrrˆttiv‰t kuin mielettˆmin‰ p‰‰ss‰ ja kieli sammalteli sekavia, katkonaisia sanoja. Minun ollessani jotenkin t‰mmˆisess‰ tilassa saapui keskusasemalle herra Kurikka, puoluehallinnon kehotuksesta k‰skem‰‰n minua h‰nen ja herra Hellstenin seurassa kenraalikuvernˆˆrin puheille, t‰m‰n asunnolle. Siell‰ en jaksanut puhua melkein mit‰‰n. Olletikin oli minun mahdoton suostua puhumaan ven‰tt‰, sill‰ minun oli sangen vaikea puhua suomeakin. Muistan eritt‰in selv‰sti, ett‰ esimerkiksi sellaisen ven‰l‰isen sanan lausuminen kuin "konstitutsija" oli minulle sill‰ kertaa t‰ydellinen mahdottomuus. Kurikka sit‰vastoin esitti kenraalikuvernˆˆrille tyˆv‰en vaatimuksia kaikessa laajuudessaan. Sit‰ esitt‰mist‰ kesti toista tuntia. Kenraalikuvernˆˆri kuunteli hyvin tarkkaavasti ja suopeasti l‰hetystˆ‰mme. Sittemmin siirtyi puhe myˆskin siihen mit‰ oli tapahtunut edellisen‰ iltana, ja mainitsi h‰n erityisesti kuinka v‰h‰n oli tarvittu, ett‰ oli syntynyt mit‰ hirvein sekasorto, eip‰ ollut tarvittu muuta kuin, ett‰ joku pahansuopa tai pahoin pel‰stynyt ihminen oli nostanut huudon: "kasakat tulevat!" silloin oli kaikki ollut valmista. Ja h‰n lis‰si viel‰ painavasti: "Jumala varjelkoon, ettei tippaakaan ihmisverta tulisi vuotamaan, saati sit‰, mik‰ sen ylitse on mahdollista!" T‰m‰n k‰ynnin j‰lkeen olivat voimani niin lopussa, ett‰ ilmotin keskusasemalle l‰htev‰ni kotiin lep‰‰m‰‰n. Kello saattoi silloin olla noin 1/2 5:n paikoilla, kuten j‰lest‰p‰in saatan arvella, sill‰ kellon lyˆnneist‰, ajan kulusta, vuorokauden ajoista, viikon p‰ivist‰ emme muuten keskusasemalla mit‰‰n tienneet. Kaikki aika oli sulanut yhdeksi suureksi ajan hyˆkyaalloksi. Toisinaan muutamat hetket tuntuivat ikuisuudelta, toisinaan lensiv‰t tunnit tuokioina, ja me useinkaan emme olisi voineet miettim‰tt‰ ratkaista, oliko k‰sill‰ yˆ vai p‰iv‰. Oleskelin kotonani muistaakseni kaikkiaan noin pari tuntia. Nukkumisesta ei voinut tulla puhettakaan, ruumiissa k‰vi hermostuneet hytk‰ykset, ja ajatukset liikkuivat niinkuin kuumeessa. Ainoa lepo oli istua paikallaan ja tahdon voimalla pakottaa ajatuksia pois vuorokauden tapahtumista. Noin 7:n ajoissa, ik‰‰nkuin jonkun merkillisen vaiston ajamana, min‰ kavahdin pystyyn ja l‰ksin kotoani j‰lleen keskusasemalle. Kuitenkin p‰‰tin sit‰ ennen poiketa lakkokomitean puheille Yrjˆnkadulle N:o 31. Talon portilla minut pys‰ytti kaksi henkilˆ‰ hyvin h‰t‰‰ntynein‰: "Oletteko kuullut, ett‰ t‰n‰ yˆn‰ alkaa Helsingin kaupungin pommitus!?" T‰h‰n vastasin: "Hyv‰ on, kiit‰n tiedonannostanne." Ja kun tahdoin tunkeutua portista sis‰lle, niin huudettiin minulle edelleen: "Te tied‰tte siis, te siis ymm‰rr‰tte, mit‰ on teht‰v‰?!" -- "Ymm‰rr‰n, ymm‰rr‰n", min‰ vastasin. Oltuani hetken tyˆv‰en talolla l‰ksin edelleen keskusasemalle. Matkalla sinne pys‰ytettiin minua viel‰ Aleksanterinkadulla pari kertaa: "Oletteko te herra Kock?" -- "Olen." -- "Oletteko kuullut, ett‰ pommitus alkaa t‰n‰ yˆn‰?" Min‰ kun sitte tulin keskusasemalle, niin siell‰ se vasta hirve‰ sekasorto vallitsi --sekasorto ja ‰‰rimm‰inen h‰t‰‰ntyminen. Ensi hetken‰ minun oli mahdoton k‰sitt‰‰ mit‰ ihmiset puhuivat, kaikki tuli niin yhdest‰ suusta, niin yht'aikaa, niin v‰littˆm‰n‰ purkauksena sis‰llisest‰ levottomuudesta. Tuntui kuin olisi yleinen mielenh‰iriˆ saanut vallan ihmisten yli. Jo ovesta sis‰‰n tultuani kuulin kuitenkin huudon: "Miss‰ on kapteeni Kock?" Ja kuulin myˆs vastauksen siihen: "H‰n on karannut kaupungista, ei maksa vaivaa h‰nt‰ hakea!" Nyt avasin min‰kin suuni: "Mit‰ Herran nimess‰ nyt on oikeastaan tapahtunut?" -- "Kaikki on hukassa!" minulle vastattiin. Ja nyt sain kuulla kertomuksen tapahtumista minun poissa-ollessani, lopulta sain selville melkein v‰littˆm‰sti, ett‰ pommitusjuttu oli syntynyt v‰‰r‰st‰ tiedosta, ett‰ muka s‰hkˆlenn‰tinlaitoksen koneet olisi v‰kivaltaisesti siirretyt paikoiltaan, kannetut rakennuksen vinnille ja siten saadut toimettomuuteen. Min‰ annan t‰ss‰ "Tyˆmiehen" kertojan puhua. "Tyˆmiehess‰" 8 p:lt‰ marraskuuta lausutaan t‰st‰ tapahtumasta puhuttaessa: "Haapalaisen ollessa n‰iss‰ puuhissa klo 6 illalla oli ep‰j‰rjestys h‰nen saapuessaan keskusasemalle t‰‰ll‰ sangen suuri. Oli kysymys ven‰l‰isen telegrafilaitoksen kohtalosta. T‰m‰ kysymys kuitenkin ratkaistiin siten, ett‰ tuohon laitokseen ei saa koskea, sill‰ se samoin kuin muutkin ven‰l‰iset laitokset ovat j‰tett‰v‰t koskematta, jotta v‰ltett‰isiin sotav‰en kanssa yhteentˆrm‰yst‰. Mutta tuskin oli t‰m‰ p‰‰tˆs tehty kun l‰hetti tulee ja ilmoittaa, ett‰ ven‰l‰isen s‰hkˆsanomalaitoksen kaapeli on katkaistu ja koneet rikottu. Hetken kuluttua tulee kapellimestari Apostol heng‰styneen‰ er‰‰n toisen herrasmiehen kanssa ja ilmoittaa Haapalaiselle olleensa ven‰l‰isten tykistˆupseerien luona. Samalla h‰n kertoi, ett‰ koska nyt on s‰hkˆlenn‰tinlaitos rikottu ja tehty yhteys Helsingin ja Pietarin sek‰ R‰‰velin kanssa mahdottomaksi, tulee heti tykistˆ kaduilla puhdistamaan sen kansasta ja ottamaan s‰hkˆlenn‰tinlaitoksen haltuunsa. Sotaneuvottelua pidet‰‰n kenraalikuvernˆˆrin luona. Haapalainen komensi heti ne kaartin joukot, jotka olivat l‰hetetyt vahtiin ven‰l‰isen s‰hkˆlenn‰tinlaitoksen luo, tulemaan takasin keskusasemalle. Vasta toistamiseen k‰skem‰ll‰ saatiin nuo joukot l‰htem‰‰n vahtipaikastaan. Mutta tuskin he olivat saapuneet keskusasemalle kun jo saapui sanoma, ett‰ toiset kaartin osastot ovat marssineet heid‰n sijaansa. Kuka tuon teki, kuka l‰hetti nuo uudet joukot s‰hkˆlenn‰tinlaitokselle, on tuntematonta. "Mutta sill‰ v‰lin oli toinen apulainen Mannerstam l‰hett‰nyt automobililla l‰hetin hakemaan ylip‰‰llikkˆ Kockia kotoaan, kun ep‰j‰rjestys keskusasemalla yltyi ja tuo puhe tykistˆn tulosta iltapime‰ss‰ p‰‰si yh‰ valtavammaksi saattaen levottomaksi mielet. Mutta tyhjin toimin palasi tuo l‰hetti. Kertoi olleensa Kockin kotona, mutta t‰‰ll‰ oli ilmoitettu ett‰ Kock perheineen on l‰htenyt asunnostaan. Heti selitettiin yhteen ‰‰neen ett‰ Kock on livist‰nyt pakoon ja j‰tt‰nyt koko Kansalliskaartin oman onnensa nojaan ja mit‰ tukalimpaan pulaan ven‰l‰isen tykistˆn ruuaksi. Samalla ‰‰rettˆm‰st‰ sekamelskasta vaativat herrat keskusasemalla ett‰ ˆversti Gordie on kutsuttava heti sinne ja h‰nelle on annettava puolustuksen ylijohto. Heti saapuikin Gordie kaupungin valtuuston edustajain kanssa paikalle. Haapalainen selitti h‰nelle aseman saamainsa tietojen perustalla. Gordie oli taipuvainen ottamaan ylijohdon k‰siins‰, jos koko kaarti asettuisi h‰nt‰ ehdottomasti tottelemaan. Kockin apulainen Haapalainen selitti, ett‰ jos Gordie lupaa ajaa tyˆv‰en vaatimuksia ja kaikelle kansalle antaa t‰st‰ tiedon, niin kyll‰ h‰nt‰ tullaan seuraamaan. T‰t‰ h‰n ei ollut kuitenkaan valmis antamaan. Samalla aukeni Haapalaisenkin silm‰t huomaamaan, ett‰ meill‰ Helsingiss‰ ei ollakaan yksimielisi‰, vaan ett‰ koko tuo ‰‰retˆn sekamelska oli vartavasten pantu toimeen, jotta sen avulla Gordie joukkoineen saisi k‰siins‰ koko liikkeen johdon mielens‰ mukaan. T‰m‰n tajuttuaan Haapalainen heti l‰hetti kutsumaan Kansallislakon keskuskomitean, joka saisi p‰‰tt‰‰ asiasta. T‰m‰ saapuikin tuossa tuokiossa ja samalla tuli paikalle ylip‰‰llikkˆ, herra Kockikin. Kysytt‰ess‰ h‰nelt‰, onko h‰nen luonaan k‰ynyt l‰hettej‰, saatiin tiet‰‰, ettei l‰hettil‰‰t h‰nen kotonaan olleet k‰yneetk‰‰n. He olivat siis suoraan valhetelleet. Nyt ei ollut en‰‰ ep‰ilyst‰. Keskuskomitea piti Valtuusmiesten kanssa kokouksen, jossa p‰‰tettiin, ett‰ tyˆv‰ki luottaa ylip‰‰llikkˆˆns‰, eik‰ Gordiella ole mit‰‰n tekemist‰ liikkeen johdossa. N‰in oli t‰m‰ herrain suunnittelema valtiokaappaus torjuttu." T‰h‰n kertomukseen on minun ainoastaan lis‰‰minen, etten min‰ puolestani usko, ett‰ mit‰‰n "vallankaappausta" olisi herrain puolelta t‰ll‰ petollisella tavalla suunniteltu. On kyll‰ mahdollista, ett‰ jollakin taholla olisi innolla vastaanotettu huhua minun paostani, jolloin Gordien astuminen sijalleni olisi ollut itsest‰‰n selv‰. Mutta ett‰ n‰m‰ t‰mmˆiset huhut olisivat herrain puolelta mietityn suunnitelman aikeissa pantu vireille, sit‰ on minun vaikea ajatella. Moiset huhut ovat pikemminkin selitett‰viss‰ ainoastaan sen suuren h‰t‰‰ntymisen ja mielikuvituksen tavattoman herkistymisen tuotteeksi, jotka niin‰ hetkin‰ olivat valloilla. Kuinka lieneek‰‰n, saapuivat keskusasemalle nyt herrat NorrmÈn, Gordie ja ehk‰p‰ viel‰ joku kolmaskin, kutsuttuina sinne arvattavasti jonkun erehdyksen kautta, vastaanottamaan tointani. Samassa saapui myˆs herra Kurikka paikalle lausuen suuren kummastuksensa sen huhun johdosta, jonka oli minusta kuullut, eli ett‰ min‰ olisin luopunut toimestani. Ilmotin nyt j‰‰v‰ni paikoilleni siksi kunnes lakkokomitea, joka on minut toimeeni asettanut, toisin p‰‰tt‰‰. Silloin Kurikka k‰‰ntyi tulokkaiden puoleen selitt‰en, ett‰ koska t‰ll‰ hetkell‰ ei kukaan muu nauti tyˆv‰en luottamusta kuin kapteeni Kock, niin saa h‰n ilmottaa, ettei voi tulla kysymykseen mit‰‰n personamuutosta siin‰ asiassa. Muuten on minun viel‰ lis‰‰minen, ett‰ herrain Kurikan ja Valppaan l‰sn‰olo ja heid‰n maltillinen ja arvokas esiintymisens‰ mit‰ suurimmassa m‰‰rin helpotti minulle j‰rjestyksen palauttamisen ja mielten rauhottamisen keskusasemalla. Kun siis t‰st‰ onnettomasta s‰hkˆjutusta oli n‰in p‰‰sty selville, j‰i yleisˆˆn sittekin se luulo, ett‰ Helsingin pommitus oli yˆll‰ alkava. N‰ht‰v‰sti sit‰ luuloa piti vireill‰ osaltaan sekin seikka, ett‰ Tuusulassa majaileva tykkiv‰ki sai vapaasti kulkea Helsinkiin ja kaikki puolustustoimet, yksin "sillan r‰j‰hdyst‰kin", meid‰n puolelta tarmokkaasti estettiin. Aseman ollessa jo kauan sitte selv‰n‰ k‰vi minun puheillani viel‰ monta henkilˆ‰ kehottamassa ryhtym‰‰n tarpeellisiin toimenpiteisiin pommituksen ehk‰isemiseksi. Er‰skin sanoi minulle seuraavat kovat sanat: "Kuinka teill‰ on otsaa istua levollisena t‰‰ll‰, kun sellainen vaara uhkaa kaupunkiamme!" Vaikken mitenk‰‰n voinut uskoa pommituksen mahdollisuuteen, p‰‰tin kuitenkin silt‰ varalta ett‰ joku asianhaara olisi todella jotenkin j‰‰nyt tietooni tulematta, l‰hte‰ kenraalikuvernˆˆrin palatsiin. Otin ylioppilas Toikan kumppanikseni. T‰ss‰ sivumennen huomautettakoon, etten kertaakaan k‰ynyt ven‰l‰isten viranomaisten luona ilman ven‰j‰n kielen taitavaa seuraajaa, joten kaikki puheeni ja toimenpiteeni n‰iden luona ovat p‰iv‰n valossa ja todistettavissa. Kenraalikuvernˆˆrin asunnolla meit‰ otti vastaan ˆversti Lvovskij, joka kohta kysyi tahdommeko keskustella kenraalikuvernˆˆrin itsens‰ kanssa. T‰h‰n vastasin, etten mitenk‰‰n tahtonut vaivata ruhtinasta, jos ˆversti luulee voivansa saattaa perille keskustelumme sis‰llyksen. Minulle oli t‰mmˆinen keskustelutapa mukavampikin, koskapa arvelin mahdolliseksi, ett‰ minun, t‰mmˆisen "laittomasti asetetun" j‰rjestyksen valvojan ilmestyminen korkeimman-vallan edustajan puheille olisi saattanut suuressa m‰‰rin vaikeuttaa suorapuheista keskustelua h‰nen itsens‰ kanssa. Nyt aloin min‰ kautta rantain selitell‰ ˆverstille aseman vaaran-alaisuutta, kun oli liikkeell‰ kaikenmoisia kiihottavia huhuja muka Ven‰j‰n uhkaavista hankkeista kaupungin asujamistoa vastaan. Pidin samalla tarpeellisena huomauttaa itse puolestani varmasti uskovani siihen, ettei ven‰l‰isten asema nykyhetkell‰ mitenk‰‰n ollut sellainen, ett‰ se olisi antanut aihetta pommituksen pelkoon, vaan ett‰ nuo huhut olivat ehk‰ saaneet alkunsa pahansuopain ihmisten suusta, jotka mahdollisesti tulisivat kalastamaan sameassa vedess‰. Viel‰ mainitsin ett‰ jos ven‰l‰isen sotav‰en puolelta ilman syyt‰ ryhdytt‰isiin tarpeettomiin ja julmiin toimenpiteisiin niin tuo sytytt‰isi sellaisen liekin, ymp‰ri koko Suomea, joka ei en‰‰ olisi mitenk‰‰n sammutettavissa. Esitykseeni ˆversti heti vastasi voivansa antaa kunniasanansa pantiksi siit‰, ettei ruhtinaalla, Suomen korkeimmalla sotilasvallan edustajalla, ollut v‰hint‰k‰‰n aihetta agressiivisiin toimenpiteisiin muussa kuin siin‰ tapauksessa, _ett‰ suomalaiset itse hyˆkk‰isiv‰t sotav‰en kimppuun_. T‰m‰n ilmotuksen saatuani tein viel‰ muutamia kysymyksi‰ sen johdosta, ett‰ mahdollisesti saattaisi synty‰ selkkauksia yksityisten sotilaspatrullien ja kaupungin v‰estˆn kesken, johon ˆversti vastasi! "Olkaa aivan huoleti, ruhtinas k‰sitt‰‰ mainiosti mik‰ kahakka on yksityist‰ laatua ja mill‰ voidaan katsoa olevan suurempaa kantavuutta, j‰lkim‰isell‰ ymm‰rret‰‰n ainoastaan sit‰ tapausta ett‰ ven‰l‰isen sotav‰en kimppuun hyˆk‰t‰‰n _j‰rjestelm‰llisesti_." "Herra ˆversti siis", jatkoin min‰, "vakuuttaa, ettei tulla panemaan mit‰‰n merkityst‰, vaikkakin sellainen valitettava tapaus sattuisi, ett‰ esimerkiksi joku yksityinen sotamies tai joku siviili henkilˆ v‰kivaltaisella tavalla tulisi jossain kahakassa menett‰m‰‰n henkens‰, seikka, joka t‰mmˆisen‰ aikana, kun ihmiset sek‰ ep‰ilev‰t ett‰ pelk‰‰v‰t toisiansa, voi olettaa mahdolliseksi, koskapa yksityisi‰ murhia 'laillisinakin aikoina' -- kuten herra ˆverstille on tunnettu -- saattaa tapahtua." Tietysti, tietysti, vakuutti ˆversti Lvovskij ja lis‰si viel‰kin, ett‰ hallituksen taholta ei tarvitse mit‰‰n pahaa odottaa. Sen j‰lkeen min‰ viel‰ pyysin, ett‰ jos mahdollista niin koetettaisiin v‰ltt‰‰ sotilasvahtien liikkumista kaupungilla, mik‰ mahdollisesti saattaisi aiheuttaa ik‰vyyksi‰. T‰h‰n pyyntˆˆn suostuttiin asianomaisella taholla _ilman mit‰‰n ehtoja_, ja mainitsen min‰ t‰st‰ asiasta kumotakseni sen kaupungissa liikkuneen huhun ett‰ kenraalikuvernˆˆri olisi muka tuon lupauksen antanut ehdolla ett‰ kansalliskaarti olisi itse astunut h‰nen henkivartijoikseen. Ett‰ todella kenraalikuvernˆˆrin asunnon seutua eristimme, emmek‰ sen ymp‰rill‰ oleville kaduille yleisˆ‰ p‰‰st‰neet, niin se tapahtui kokonaan omasta alotteestamme ja yksinomaisessa tarkotuksessa est‰‰ edellisen illan tapahtumia uudistumasta, joissa noin 40 henkilˆ‰ ruhjoutui ja vikaantui. Myˆs oli tarkotuksemme est‰‰ yltiˆp‰iden jatkuvia yrityksi‰ vet‰‰ kenraalikuvernˆˆrinkin asunnon katolta ven‰l‰inen lippu alas ja pystytt‰‰ sijalle suomalainen. Viimeiset sanani ˆversti Lvovskille olivat: Jos niin on kuin herra ˆversti sanoo -- eik‰ minulla ole v‰hint‰k‰‰n syyt‰ sit‰ ep‰ill‰ -- niin voin min‰ puolestani t‰ll‰ hetkell‰ vakuuttaa teille, ettei suomalaisten puolelta tule tapahtumaan mit‰‰n ankarampaa h‰iriˆt‰. T‰h‰n ˆversti Lvovski sanoi liikutettuna: Te siis luulette todella voivanne sit‰ vakuuttaa? Min‰ vastasin: Olen asiasta varma, ellei vaan minun toimintaani tulla h‰iritsem‰‰n. ÷versti l‰ksi nyt yl‰kertaan tekem‰‰n kenraalikuvernˆˆrille selkoa keskustelustamme. Jonkun ajan kuluttua h‰n palasi kysym‰‰n oliko minulla mahdollisesti viel‰ jotain lis‰tt‰v‰‰, johon min‰ vastasin ett‰ olin sanottavani sanonut. ÷verstin koko olemuksesta n‰in, ett‰ se mink‰ h‰n oli luvannut oli todenteolla tarkotettu. Ja me l‰ksimme tyytyv‰isin‰ pois. Keskusasemalle ilmotin kohta muutamille l‰heisilleni keskustelun tuloksen ja sanoin ett‰ nyt olin saanut varmuutta siihen mit‰ oikeastaan kaiken aikaa olin varmaksi otaksunut. Kuinka todella olisin saattanut istua rauhallisena keskusasemalla odottamassa synnyinkaupunkini pommitusta; johon pelkk‰ ajatus siit‰ kauhun tuskasta, mik‰ sellaisissa tilaisuuksissa esimerkiksi synnytyskipuja k‰rsiv‰t vaimot tai kuoleman kanssa kamppailevat ja yleens‰ tautivuoteella olevat ihmiset saavat kokea, ajatus siit‰, miten h‰diss‰‰n katuja pitkin juoksevat ‰idit hakevat lapsiaan, miten palavien rakennusten yl‰kerroksista ihmiset heitt‰ytyv‰t alas r‰j‰ht‰vien pommien keskelle; ja pelkk‰ ajatuskin olisi pit‰nyt minua pˆyristytt‰‰ ja her‰tt‰‰ minussa levottomuutta. Jos olisin t‰mmˆisi‰ hirmuja edes v‰himm‰ss‰ m‰‰r‰ss‰ pit‰nyt mahdollisena, saattaako kukaan uskoa, ett‰ olisin voinut j‰‰d‰ paikoilleni istumaan, edes lakko-komiteallekaan pelkoani ilmaisematta ja varottamatta?! Ei, vaan olisin min‰ kaiketi vaikka rukoilemalla rukoillut kaikkia niit‰ ihmisi‰, joista onnettomuuden ehk‰iseminen olisi riippunut, ryhtym‰‰n kaikkiin heille mahdollisiin toimiin. Kun en min‰ mit‰‰n t‰llaista tehnyt, vaan todella istuin rauhallisena paikallani, t‰ytyi minulla tietysti olla hyvin varma vakuutus pommitus-huhujen per‰ttˆmyydest‰. Ja rauhallisuuteni ainoa tarkotus oli vaikuttaa rauhottavasti myˆs ymp‰ristˆˆni. N‰m‰t t‰rke‰t rauhottamisen teht‰v‰t minun kuitenkin oli j‰tt‰minen muille ja k‰ytt‰minen t‰t‰ turvan tunnetta vihdoin voidakseni vastaisten mahdollisten ponnistusten varalle koota uusia ruumiillisia voimia. L‰ksin kotiin lev‰ht‰‰kseni jonkun tunnin kuluessa. Mutta tuskin olin p‰‰ssyt kotiin ja heitt‰ytynyt pitk‰kseni kun oveni taakse ilmestyi herra, joka soitti kelloa ja ilmotti minua vaadittavan viipym‰tt‰ "eritt‰in t‰rkeiss‰ asioissa" saapumaan pankkitirehtˆˆri NorrmÈnin asuntoon. Min‰ koetin tiedustella mik‰ se eritt‰in t‰rke‰ asia oli, mutta l‰hetti ei sanonut siit‰ tiet‰v‰ns‰ muuta kuin ett‰ asia oli "eritt‰in t‰rke‰". Koska minun oli mahdoton tiet‰‰ mit‰ odottamatonta oli saattanut tapahtua, l‰hdin vaikkakin puolikuolleena l‰hetin seurassa liikkeelle. Olen min‰ ollut vaikeissa manˆˆvereiss‰, olen ˆit‰ valvonut sateessa ja kuurassa ja viikkokausia kentt‰palvelusta suorittanut ja voinpa ilman ylpeytt‰ sanoa, etten ole ollut kaikkien huonompia kest‰m‰‰n vaivoja ja v‰symyksi‰, mutta n‰in l‰piv‰synyt, sairaaksi asti n‰‰ntynyt en ole viel‰ koskaan ollut. ƒidit, jotka valvovat kuolevien lastensa vuoteen ‰‰ress‰ voivat jotenkin samaa tuntea. No niin. Ajoimme siis kiesirattailla Katajanokalle. Kauppatoria myˆten ajaessamme ven‰l‰isten sotalaivain heijastimet voimakkaasti valaisivat kaupunkia, jolloin huomautin vieruskumppanilleni, ett‰ tuo oli mahtavanlainen ilotulitus. H‰n vastasi: Saammepa n‰hd‰ mill‰ se p‰‰ttyy. Silloin jo ymm‰rsin ett‰ retkemme oli yhteydess‰ tuon saman painajaisen kanssa, josta olen edellisess‰ pitk‰lt‰ puhunut. P‰‰sty‰mme perille emme kuitenkaan tavanneetkaan pankkitirehtˆˆri‰ h‰nen asunnossaan, vaan neuvottiin meit‰ l‰htem‰‰n parooni Salzan luo, joka asui Uudenmaan kasarmissa. T‰‰ll‰ minut saatettiin etehisten ja k‰yt‰vien l‰pi er‰‰seen vastaanottohuoneeseen, jonne ment‰ess‰ muuan kapteeni, jolla n‰kyi olevan harmaita t‰pli‰ p‰‰ss‰ sanoi: "Tekisi mieleni antaa vasten naamaa!" En tied‰ ket‰ h‰n t‰ll‰ tarkotti, itse‰‰nkˆ vai ket‰ muuta. Vastaanottohuoneessa n‰in kenraalimajori Preshentzovin, rouva Grotenfeltin, ˆversti G. Gadolinin, er‰‰n kaartin luutnantin, jota sanottiin SpÂreksi sek‰ muistaakseni samaisen kapteenin, joka oli itsekseen puhunut naamaan lyˆmisest‰. Myˆs muistelen huoneessa olleen er‰‰n kasakka-ˆverstin, mutta sit‰ en voi varmuudella sanoa. Salzaa itse‰ns‰ en ollenkaan n‰hnyt. P‰‰henkilˆin‰ keskusteluissa esiintyiv‰t yll‰ mainitut Preshentzov, ˆversti Gadolin sek‰ rouva Grotenfelt. T‰st‰ keskustelusta en kuitenkaan tahdo kertoa muuta kuin ett‰ kysymys oli kun olikin yksinomaan tuosta pel‰tyst‰ yhteentˆrm‰yksest‰, jonka vuoksi min‰ en muistaakseni lausunut t‰‰ll‰ halkaistua sanaakaan, minulla kun oli, kuten edellisest‰ n‰kyy oma tietoni ja oma vakaumukseni asiasta. _Torstaina_. Eip‰ keskusasema torstainakaan j‰‰nyt yleisˆn puolelta unohdukseen, joskaan v‰ke‰ ei k‰ynyt juuri yht‰ paljon kuin edellisin‰ p‰ivin‰. Itsest‰‰n selv‰‰ on myˆs, ett‰ eilisen pommituskauhun j‰lkeen kaikki yltiˆp‰iset ehdotukset olivat per‰ti vaijenneet. Nytp‰ siis arvelinkin sopivan hetken tulleen jolloin saattoi vaaratta ved‰tt‰‰ alas kaikki nuo pommituskauhua her‰tt‰neet liput. Nyt en tarvinnut myˆs pel‰t‰, ett‰ kukaan olisi selitt‰nyt tekoni ep‰is‰nmaalliseksi. Pyysin siis ylioppilas Haapalaisen viipym‰tt‰ ryhtym‰‰n t‰h‰n toimenpiteeseen. Ep‰ilem‰tˆnt‰ on, ett‰ ven‰l‰inen yleisˆ ja etenkin sotav‰ki suuressa m‰‰rin rauhottui t‰m‰n toimenpiteen johdosta. Muutamat kaunosielut lienev‰t pit‰neet toimenpidett‰ todella ep‰is‰nmaallisena ja siit‰ pahastuneet, mutta tuleehan muistaa, ettei lippua ole koskaan tapana nostaa ennen kuin kaupunki on varmasti ja lopullisesti vallotettu. Lohduttakoon siis heit‰ t‰ss‰ se tieto, ett‰ he puolestaan olivat menetelleet urhoollisemmin kuin itse kenraali Nogi, joka vasta useampia p‰ivi‰ Port Arturin vallotuksen j‰lkeen nosti valtakuntansa lipun sen muureille. --T‰n‰ p‰iv‰n‰ rupesivat muuten myˆs ensim‰iset ylioppilas-avustajani j‰tt‰m‰‰n minut. L‰hetystˆ saapui ilmottamaan, ett‰ n‰m‰ ylioppilaat eiv‰t voi en‰‰ jatkaa yhteistoimintaa minun p‰‰llikkyyteni alaisena. L‰hetystˆlle lausuin syv‰n valitukseni sen johdosta, ett‰ olin apuvoimani menett‰nyt, ja pyysin heit‰ ainoastaan saattamaan perille tervehdykseni ja kiitokseni heid‰n avustuksestaan. Mit‰‰n varsinaista syyt‰ luopumiseensa he eiv‰t tuonneet esille, en min‰ myˆsk‰‰n itse tiennyt mill‰‰n lailla pahottaneeni heid‰n mielt‰‰n. Kaikissa tapauksissa heid‰n l‰hdetty‰ alkoivat kansliatoimet tuntuvalla tavalla ontua, jonka vuoksi pyysin apulaisiani ylioppilas Haapalaista, Mannerstamia y.m. kaikin mokomin toimimaan siihen suuntaan, ett‰ mit‰ pikemmin saisi harvenneet rivimme j‰lleen t‰ytetyiksi. Kaikeksi onneksi rupesikin torstai-illalla entisten lis‰ksi saapumaan sosiaalidemokraatisia aineksia ylioppilaspiireist‰, jopa oppineita yliopiston miehi‰kin, ja nyt alkoi tuo melkein jo pys‰htynyt kansliakoneisto entist‰ viel‰ virke‰mmin toimia. Kansliatointen j‰rjest‰minen tuli hiukan kehittyneemm‰lle kannalle, ja j‰i eritt‰inkin herrain insinˆˆri Severi Alanteen, maisteri Ailion, herrain Pertti H‰m‰l‰isen, V‰inˆ Hakkilan ynn‰ joidenkuiden muiden huoleksi. Insinˆˆri Alanne sai sit‰ paitsi teht‰v‰kseen panna kuntoon keskusasemalla lˆytyv‰n kirjapainon ja toimittaa sen k‰ytt‰miseen tarvittavat ammattimiehet. Muuten kului torstaip‰iv‰ edelliseen p‰iv‰‰n verraten jotenkin levollisesti. Niinkuin jokaisella p‰iv‰ll‰ oli oma tunnussanansa kaartin keskuudessa, niin myˆs jokaisen p‰iv‰n huhujen ja ryˆv‰rijuttujen seassa oli aina joku p‰‰huhu, joka sille p‰iv‰lle antoi leimansa ja v‰rins‰. T‰mmˆinen mahtihuhu syntyi aina pime‰n laskeuduttua kaupungin yli, eli siis aikana, jolloin mieli herkistyy ja rupeaa helposti n‰kem‰‰n kummituksia. Luonnollinen yˆn pimeys loihti ep‰tietoisuuden ja salaper‰isyyden pime‰st‰, joka mieliss‰ vallitsi, ihmeellisi‰ tapausten aaveita, jotka se varusti sadun siivill‰. Tuossa yhdeks‰n ja kymmenen v‰lill‰ alkoi toinen kulkuvahti toisensa per‰st‰ saapua ilmottamaan: "Herra kapteeni, kerrotaan ett‰ t‰n‰ yˆn‰ tulee kaksi taloa r‰j‰ytett‰viksi!" -- Mik‰ toinen n‰ist‰ taloista oli sit‰ ei tiedetty, mutta toinen oli tietysti keskusaseman rakennus. Jo tulee uusi kulkuvahti uudella ilmotuksella, joka kuulostaa jo aivan varmalta: on p‰‰sty perille siit‰ ett‰ "santarmit tulevat r‰j‰ytt‰m‰‰n keskusaseman ilmaan!" Myˆhemp‰‰n yˆll‰ lenn‰tet‰‰n meille huhu, ett‰ aamuyˆst‰ on aikomus sytytt‰‰ kaupunki useista kohdista yht'aikaa palamaan. Min‰ tavallisesti k‰skin ryhty‰ mit‰ tarkimpaan j‰rjestyksen silm‰ll‰pitoon, vaikken omasta puolestani pannutkaan juuri mit‰‰n uskoa huhuihin. Muuten oli huhuilla kyll‰ hyv‰tkin puolensa, sill‰ niiden avulla saatoin erinomaisella tavalla kiihottaa vapaaehtoista kaartia yh‰ kasvaviin voimainponnistuksiin j‰rjestyksen yll‰pit‰miseen, joka muuten olisi tehoisan toiminnan puutteessa saattanut tositarpeen tullessa osottautua laimenneeksi. T‰mmˆisi‰ tositarpeita j‰rjestyksen valvomiseen antautuneiden voimien k‰ytt‰miseen olisi kyll‰kin saattanut min‰ hetken‰ hyv‰ns‰ ilmaantua. Ajatelkaamme esimerkiksi, ett‰ olisi todella puhjennut joku suurempi tulipalo. Se olisi niin‰ aikoina mit‰ hirvitt‰vimm‰ss‰ m‰‰rin voinut pel‰stytt‰‰ kaupungin asukkaita, koska sille olisi tietysti heti annettu joku valtiollinen merkitys. Mitk‰ muut satunnaisuudet tahansa olisivat voineet her‰tt‰‰ arveluttavia paniikkeja, tai saada v‰enkokouksia syntym‰‰n. N‰idenp‰ mahdollisuuksien varalta oli perin t‰rke‰t‰ pitkin yˆt‰ pit‰‰ miehistˆ‰ mit‰ valppaimmassa toimintahalussa, jopa hienossa kiihotuksessa. Samalla terotettiin miehistˆn mieleen, ettei se saa miss‰‰n tapauksessa menett‰‰ mielenmalttia vaikka sattuisi mimmoisia onnettomuuden kohtauksia tahansa, vaan ett‰ oli est‰minen v‰en kokoontumisia yhteen paikkaan ja myˆs, ettei ole levitett‰v‰ mit‰‰n huhuja ennen kuin niist‰ oli keskusasemalle ensim‰inen tieto annettu. _Perjantaina_. T‰m‰ oli Keisarin valtaistuimelle nousemisen p‰iv‰, jota vietettiin tavanmukaisilla juhlamenoilla paraatineen ja kunnialaukauksineen. Jotta t‰m‰ toimitus saattaisi k‰yd‰ niin esteettˆm‰sti kuin mahdollista, asettui kaartimme ketjuun kaikkien mahdollisten h‰iriˆiden est‰miseksi sotav‰en kulkiessa Uspenskin kirkosta kaupungille. Edelliset p‰iv‰t olivat kuluneet sellaisessa hyˆrin‰ss‰ ja pyˆrin‰ss‰, ett‰ oli ollut sula mahdottomuus antautua mink‰‰nmoiseen v‰littˆm‰‰n kosketukseen kaupungin v‰estˆn kanssa, vaikka semmoinen kosketus eli yhteys olisi ollut perin tarpeellinen. N‰in‰ levottomina p‰ivin‰, jolloin kaikki siteet kaupungin ulkopuolella olevan maailman kanssa olivat suureksi osaksi katkaistut, tuntui sangen arveluttavalta pit‰‰ ihmisi‰ ep‰tietoisuudessa v‰liaikaisen j‰rjestysvallan laadusta ja toimenpiteist‰. Ett‰ tuo tiet‰m‰ttˆmyys saattoi hermostuttaa ihmisi‰ viel‰ monin verroin enemm‰n kuin se pimeys, joka yˆn tullessa kaupungilla vallitsi, oli minulle enemm‰n kuin selv‰‰. T‰m‰ n‰kˆkohta oli l‰himp‰n‰ vaikuttimena siihen, ett‰ min‰, niin pian kuin sain kerrankin heng‰ht‰misen aikaa aloin keskusasemalla lˆytyv‰n kirjapainon avulla painattaa pieni‰ lentolehtisi‰ kaupungin asukkaiden luettaviksi. Yleisˆll‰ oli t‰ydellinen oikeus vaatia selvyytt‰ siit‰, miss‰ hengess‰ j‰rjestysvalta tyˆskenteli. Perjantai on siis lentolehtisten ja asiapapereiden kuuma p‰iv‰. Mitenk‰ kiireellist‰ laatua t‰m‰kin toiminta oli, se ilmenee muun muassa siit‰, ett‰ t‰rkeimmist‰kin asiapapereista ja myˆs useimmista lentolehtisist‰ puuttuu, ei ainoastaan tuntim‰‰r‰n, vaan p‰iv‰m‰‰r‰nkin ilmotus. Sama puutteellisuus haittaa muuten myˆs useimpia niist‰ asiapapereista, jotka ulkoa p‰in meille saapuivat. T‰rkeimm‰t julki naulatuista "julistuksistamme" lueteltakoot t‰ss‰. Julkaisu N:o 1. Ilmotus. T‰st‰ p‰iv‰st‰ alkaen on ohjes‰‰ntˆinen haureus Suomen p‰‰kaupungissa kumottu. T‰h‰n vaadittaviin toimenpiteisiin ryhdyt‰‰n tarmokkaasti heti. Samalla ilmotetaan, ett‰ toistaiseksi on asetettu opettaja V. Sippola siveysosaston ("Raittiuden valvojien ja siveysj‰rjestysmiesten") ylip‰‰llikˆksi ja tohtori Matti Helenius h‰nen apulaisekseen. Kaikissa v‰kijuomaravintolain ja v‰kijuomakauppain sek‰ porttolain kiinnipit‰mist‰ koskevissa asioissa on k‰‰nnytt‰v‰ _Siveysosaston puoleen_. Helsingiss‰, 3 p. marrask. 1905. Kansalliskaartin p‰‰llikkˆ _Johan Kock_. T‰m‰n ilmotuksen johdosta minulla on ainoastaan huomautettava, ett‰ ilmotuksen loppuosa ei minua nyt tyynell‰ mielell‰ ollen tyydyt‰. Olisin tahtonut sen hienommin lausutuksi ensinkin siihen n‰hden, ett‰ ravintolat ja porttolat ovat siin‰ asetetut ik‰‰nkuin samalle siveellisyyden asteelle ja toiseksi itse tuohon "porttola" nimitykseen n‰hden, joka on loukkaava. T‰h‰n huomautukseen on sit‰kin enemm‰n aihetta, kun ainoa p‰‰m‰‰r‰ni pyrki olemaan toimia niin, etten ket‰‰n tulisi tahallisesti loukanneeksi. Julkaisu N:o 2. Kansalaiset! Koska me tahdomme painovapautta niin kiell‰n min‰ vapauden nimess‰ mink‰‰nlaisten ilmoitusten v‰kivaltaisen alasrepimisen. Kielletty on myˆs ankarasti kaikki v‰kivalta, kuten yksityisten asuntoihin tunkeutuminen j.n.e. Muuten tyˆv‰en tulee luottaa ainoastaan niihin tiedonantoihin, jotka ovat annetut Kansalliskaartin keskusasemalta ylip‰‰llikkˆ Kockin allekirjoituksella varustettuina. Helsinki, marrask. 3 p:n‰ 1905. Kansalliskaartin p‰‰llikkˆ, _Johan Kock_. T‰m‰n ilmotuksen aiheutti nuo monelta taholta kuuluneet valitukset siit‰, ett‰ tyˆv‰ki muka repi alas muiden puolueiden ja yksityisten henkilˆjen julkisiin paikkoihin, kuten pylv‰ihin ja katujen kulmiin kiinnitt‰mi‰ ilmotuksia, samoin myˆs valitukset siit‰, ett‰ yksityisi‰ henkilˆit‰ olisi tunkeutunut ihmisten asuntoihin kehottamaan palvelustyttˆj‰ lakkoon yhtym‰‰n ja muutenkin antamaan kaikenmoisia m‰‰r‰yksi‰ mit‰ erilaisimmista asioista. Vaikka minulle toiselta puolelta ilmotettiin, ett‰ myˆs keskusaseman julistuksia revittiin alas, katsoin kuitenkin aivan v‰ltt‰m‰ttˆm‰ksi t‰mmˆisin‰ "kansan vallan hetkin‰" antaa kaupungin yleisˆn tuntea, ett‰ kansa itse tahtoo toteuttaa vapauden periaatteita ja olla mahdollisimman tasapuolinen, joten keskusaseman puolelta koetettiin t‰ll‰ ilmotuksella antaa sek‰ pylv‰‰t ett‰ katujen kulmat yleisˆn vapaiksi ilmotuspaikoiksi keskusaseman ilmotusten rinnalla. Ilmotusten molemmin puolinen repiminen on luettava yksityisten vallattomien teoiksi. Muuten katson t‰ss‰ yhteydess‰ sopivaksi huomauttaa, ettei keskusasemalta annettu yht‰k‰‰n ilmotusta, joka ei olisi ollut minun nimikirjotuksellani varustettu, eik‰ ylip‰‰ns‰ mit‰‰n m‰‰r‰yst‰, jonka tuoja ei olisi ollut minun kirjallisesti valtuuttamani. Julkaisu N:o 3 oli ven‰j‰nkielinen ja kuuluu suomennettuna n‰in: Ilmotus. Kansalliskaartin nimess‰, joka t‰ll‰ hetkell‰ t‰ytt‰‰ poliisin teht‰vi‰ Helsingin kaupungissa, vakuutamme t‰‰ll‰ asuville ven‰l‰isille kansalaisille, ett‰ mainitun kaartin tulee pit‰‰ tarkasti silm‰ll‰ j‰rjestyst‰ sek‰ eritt‰in huolehtia siit‰, ettei yksik‰‰n ven‰l‰inen asujain joutuisi mink‰‰n vaaran tai ep‰kohteliaan kohtelun alaiseksi. V‰himm‰ss‰kin suhteissa t‰t‰ m‰‰r‰yst‰ vastaan rikottaessa pyyd‰mme kaikkia vahingon k‰rsineit‰ k‰‰ntym‰‰n keskuspoliisilaitoksen puoleen. Helsingiss‰ 3 p. marrask. 1905. Kansalliskaartin p‰‰llikkˆ, _Johan Kock_. T‰m‰n ilmotuksen aiheutti eritt‰inkin se seikka, ett‰ kaupungissa asuva ven‰l‰inen yleisˆ, josta suurin osa oli kaksinkertaisessa tiedottomuudessa yleisen aseman laadusta, koska heill‰ ei voinut olla v‰hint‰k‰‰n aavistusta niist‰ aatevirtauksista, jotka suomalaisessa yleisˆss‰ liikkuivat, oli senvuoksi ep‰tietoinen myˆs siit‰, miss‰ m‰‰rin Helsingin asukkaiden mielenosotukset mahdollisesti sis‰lsiv‰t vihamielisyytt‰ heit‰ vastaan. Toiseksi oli rauhottaminen senkin vuoksi perin t‰rke‰, ett‰ ven‰l‰isten alotettua edellisen‰ yˆn‰ suurissa joukoin muuttaa kaupungista Viaporin linnotukseen; se tosiasia vaikutti eritt‰in hermostuttavasti suomalaisiin, jotka siin‰ luulivat n‰kev‰ns‰ sotatoimien enteit‰. Julkaisu N:o 4. Kansalaiset! Pime‰n tultua karttakoon yleisˆ tarpeettomasti liikkumasta kaduilla tai ker‰ytym‰st‰ joukkoihin sek‰ pysytt‰ytym‰‰n et‰‰ll‰ ven‰l‰isist‰ sotav‰en osastoista. Samoin kehotetaan niin kansalliskaartin kuin muiden j‰rjestysjoukkojen karttamaan eripuraisuuksien syntymist‰ j‰rjestyksen yll‰pidossa. Kansalliskaartin p‰‰llikkˆ, _Johan Kock_. T‰mmˆisen ilmotuksen l‰himp‰n‰ syyn‰ olivat keskusasemalle saapuneet hyvin uskottavilta kuulostaneet tiedonannot siit‰, ett‰ Katajanokan kasarmien ymp‰ristˆ‰ varustettiin miinoilla, ja ett‰ t‰m‰ toimenpide sin‰‰n sangen suuressa m‰‰rin osotti ven‰l‰isen sotav‰en ep‰luottamusta kaupungin suomalaista v‰estˆ‰ kohtaan. T‰m‰ tiedonanto saapui keskusasemalle jo yˆll‰ perjantaita vastaan. T‰n‰‰n vihdoin onnistui herra Haapalaisen ja vasta mainittujen herrain j‰rjest‰‰ poliisikamarin kansliatyˆt tyydytt‰v‰mm‰lle kannalle. He jakoivat kaupungin poliisipiireihin, jopa laativat ehdotuksen s‰‰nnˆlliseksi poliisij‰rjestˆksi, joka ehdotus sittemmin painettiin keskusasemalla olevassa kirjapainossa, mutta j‰‰kˆˆn sen sis‰ltˆ t‰ss‰ tarkemmin esitt‰m‰tt‰. Kaupungin jakaminen sopiviin poliisipiireihin helpotti suuressa m‰‰rin kansalliskaartin teht‰vi‰, koskapa nyt miehistˆn vahtipalvelus j‰rjestettiin heid‰n omia asuinpaikkojansa silm‰ll‰ pit‰en, ja he niinmuodoin p‰‰siv‰t paikalleen paljon v‰hemm‰ll‰ k‰velyll‰. Jos minun kertomuksestani t‰lt‰ perjantaip‰iv‰lt‰ nyt tulee siihen k‰sitykseen, ett‰ el‰m‰ poliisiasemalla jo oli hiljennyt ja ett‰ asioilla k‰vijˆit‰ ei en‰‰ n‰kynyt, niin olisi suuri erehdys, mutta mainitsematta ne j‰iv‰t ainoastaan sen vuoksi, ettei ne sanottavasti eroa edellisen p‰iv‰n asioista ja k‰vijˆist‰. Erityist‰ mainitsemista ansaitsee ehk‰ kolmen soittotaiteilijan k‰ynti keskusasemalla perjantai-illalla. He toivat mukanaan Viipurista saapuneen s‰hkˆsanoman, joka kertoi, ett‰ ven‰l‰iset sotav‰en osastot olivat siell‰ anastaneet haltuunsa rautatieaseman ja muutamia muita yleisi‰ laitoksia. T‰m‰n ilmotuksen silminn‰ht‰v‰ tarkotus oli osottaa meille, ett‰ siis Helsingiss‰kin sellaisen vaaran mahdollisuus oli tarjona. Tiedonanto itsess‰‰n oli oikea, ja olimme me jo aikasemmin saaneet sen k‰siimme niin hyvin mit‰ tulee Viipurin tapahtumiin kuin myˆs tapahtumiin Turussa ja muualla Suomessa. Mutta me olimme katsoneet tavattoman t‰rke‰ksi pit‰‰ n‰it‰ toistaiseksi yksinomaan keskusaseman tietoina, koska ne yleisˆˆn levinnein‰, olisivat olleet omiaan tekem‰‰n ihmiset viel‰kin enemm‰n rauhattomiksi, meid‰n ollessamme voimattomat mitenk‰‰n vaikuttamaan tapahtumiin ulkopuolella Helsinki‰ ja siis mieli‰ rauhottamaan. Siin‰ syy miksi k‰ytt‰ydyimme n‰it‰ taiteilijoita kohtaan niinkuin emme olisi ottaneet uskoaksemme koko asiaa. T‰t‰ salaper‰isyytt‰ en kadu ollenkaan, vaan oli se ehdottomasti tarpeen vaatima jopa v‰ltt‰m‰tˆnkin. Viel‰ saapui keskusasemalle Porvoon kaupungista pormestari ja muuan kirkkoherra kertomaan siell‰ tapahtuneista pommir‰j‰hdyksist‰, ja n‰ytti tarkotus olleen kuvata meille siell‰ vallitsevan terrorismin hirmua. Meid‰n oli kuitenkin vastaaminen ett‰ t‰llaisiin kertomuksiin ei voida nyt panna mit‰‰n painoa, koskapa t‰ll‰ hetkell‰ on muuallakin Suomessa jos jotakin tapahtunut. N‰it‰ tapauksia en kuitenkaan ilmaissut. Turun selkkaukset olivat, kuten mainitsin alusta asti meid‰n tiedossamme ja saimme me ne yleisˆlt‰ onnellisesti salatuiksi. Sanomattoman uupumukseni vuoksi pyysin lakkokomitealta, ett‰ minulle annettaisiin yˆksi pari apulaista, ja t‰m‰ pyyntˆni t‰ytettiin. Min‰ sain avukseni herrat H‰llebergin ja Karjalaisen, jonka j‰lkeen p‰‰sin ensi kerran tilaisuuteen nukkumaan koko yˆn ajan. Kuitenkaan en en‰‰ uskaltanut yˆnk‰‰n ajaksi j‰tt‰‰ keskusasemaa, vaan yˆvyin sinne. _Lauantaina_. T‰m‰ oli nyt se kuuluisa "v‰liaikaisen hallituksen" p‰iv‰, ja ehk‰ samalla koko t‰m‰n s‰hkˆisen viikon s‰hkˆisin p‰iv‰. Keskusasema muuttui markkinapaikaksi, jonka vertaista tuskin mitk‰‰n markkinat voivat n‰ht‰v‰ksi tarjota. Minua sanan t‰ydellisess‰ merkityksess‰ riistettiin eri suunnille samalla kuin korviini eri tahoilta huudettiin yht'aikaa mit‰ vastakkaimpia neuvoja, uhkauksia, k‰skyj‰, rukouksia, herjauksia: -- "Poistukaa heti asemaltanne niin kauan kun viel‰ t‰‰lt‰ hengiss‰ p‰‰sette!" -- "Tokko nyt vihdoinkin huomaatte kuinka kypsym‰tˆn te olette asemaanne!" -- "Joko ‰ly‰tte ettette te voi johtaa t‰t‰ kansan liikett‰!" -- "Herra kapteeni, t‰mmˆisess‰ asiassa ei saa asettaa turhamaista itserakkautta kansan etua ylemm‰ksi!" -- "Te ette siis viel‰k‰‰n huomaa, ett‰ teid‰n sijallanne olisi toisen miehen oltava t‰‰ll‰?" -- "Sanokaa toki, mit‰ herran nimess‰ te aiotte tehd‰ nyt kun on en‰‰ vaan hetkist‰ kysymys, ettekˆ aio toimia?" -- (Yst‰v‰n ‰‰ni:) "Mit‰ helvetti‰ sin‰ annat tuon joukon reuhata tuolla torilla, hajota se!" -- "Johan me olemme saaneet kaikki mit‰ olemme pyyt‰neet, viel‰p‰ enemm‰nkin; mit‰ te siis viel‰ tahdotte?" -- Ja olkoon t‰ss‰ viel‰ mainittu er‰‰n vanhan aatelismiehen esiintyminen keskusasemalla. H‰n on minun tuttujani entisilt‰ upseeriajoilta. -- "Kuuleppas, hyv‰ veli, tulehan t‰nne, minun on kahden kesken puhuttava sinulle sangen t‰rkeit‰ asioita, yksi minutti vaan, veliseni, yksi minutti! No niin, enp‰ olisi ikin‰ uskonut sinun koskaan maailmassa joutuvan t‰llaiseen asemaan, mutta en kuitenkaan tahdo sanoa, ettet sin‰ olisi aivan paikallasi t‰‰ll‰." Ja kohteliaasti kumartaen h‰n tuli p‰‰asiaan: "Min‰ olen ensim‰inen, joka olen valmis luopumaan kaikista aatelisoikeuksistani, sill‰ tunnustan ne v‰‰riksi, eik‰ siin‰ kyll‰, vaan olen vakuutettu ett‰ samoin on menettelev‰ _koko aatelisto_ ja kaikki muut, joilla on etuoikeuksia! Mutta sinun tulee nyt myˆskin tyˆv‰en luottamusmiehen‰ lausua totuuden sana ja toimia niinkuin omatuntosi vaatii. Min‰ tied‰n ett‰ sin‰ k‰sit‰t t‰m‰n hetken t‰rkeyden!" -- Ja taas kohteliaasti ja merkitsev‰sti kumartuen h‰n poistui. Vihdoin, voimatta en‰‰ kuunnella t‰t‰ neuvojen tulvaa, l‰ksin kuin l‰ksinkin parin oppineen henkilˆn seuraamana "pelastamaan is‰nmaata" -- parooni Salzan luo. Parooni n‰ytti hyvin h‰mm‰styneelt‰ eik‰ tuntunut edes ymm‰rt‰v‰n mist‰ oli kysymys. H‰n vaan vakuutti tuota samaa mist‰ minulle oli jo ennenkin annettu tieto, ett‰ nimitt‰in ven‰l‰inen sotav‰ki on toimiva vasta silloin kun sen kimppuun v‰littˆm‰sti hyˆk‰t‰‰n. Tuntia myˆhemmin k‰viv‰t ylioppilaat Haapalainen ja J. Per‰l‰inen kaupungin valtuuston l‰hetystˆn ja ˆversti Gordien kanssa samassa tarkotuksessa parooni Salzan puheilla. N‰ille oli parooni antanut saman vakuutuksen kuin minullekin. Muuten n‰yttiv‰t er‰‰t korkeat viranomaiset olevan aivankuin jonkinlaisessa ahdistuksen tilassa n‰iden loppumattomien asiallak‰vij‰in keskell‰. Innokkaammat k‰vijˆist‰ suorastaan _asuivat_ heid‰n luonansa, arvellen kai, ett‰ sin‰ hetken‰, kun he luopuvat vahtivuorostaan, alkavat kanuunat auttamattomasti jyrist‰ tuon onnettoman v‰liaikaisen hallituksen vuoksi. T‰ytyyp‰ toki minunkin myˆnt‰‰, etten aivan levollisin silmin katsonut t‰m‰n jutun kehittymist‰, mutta minussa oli jonkinlainen rauhottava vakuutus siit‰, ett‰ t‰mmˆisi‰ asioita hallitsevat jonkinlaiset meist‰ ja meid‰n toimenpiteist‰mme riippumattomat luonnonlait, joiden kehittymist‰ ei auta muu kuin koreasti odottaa, kuten kemistin on maltillisesti odottaminen ainesten k‰ymistilan p‰‰ttymist‰. Ihmisten ajatusten kypsyminen jossakin ‰kkiarvaamattomassa kysymyksess‰ vaatii yht‰ v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti aikansa, yleisˆn t‰ytyy saada rauhassa harkita, eik‰ ole suinkaan viisasta koettaa tuota v‰ltt‰m‰tˆnt‰ aikaa silt‰ lyhent‰‰ tai viivytt‰‰ mink‰‰nlaisilla kehotuksilla tai pakkokeinoilla. Mit‰ vapaampana kaikista h‰iriˆist‰ tuo kemiallinen prosessi saa tapahtua sit‰ sopivampana aikana aiottu sekotus on valmiina. Tai sanonko toisen vertauksen? Niinkuin omena ei ennen kypsymist‰ns‰ syliin putoa, vaikka kymmenet ihmiset sit‰ polvillaan rukoilisivat, niin ei t‰llaisessakaan tapauksessa mitk‰‰n rukoukset ja mahtik‰skyt auta. Omena putoo silloin kuin se on kyps‰. Ja niinp‰ k‰vikin. Aivan itsest‰‰n selvisi tuo niin suurta levottomuutta her‰tt‰nyt kysymys v‰liaikaisen hallituksen alistamisesta hallitsijan hyv‰ksytt‰v‰ksi, ja jo kello kahden aikaan p‰iv‰ll‰ olin tilaisuudessa levitt‰m‰‰n seuraavaa ilmoitusta: Julkaisu N:o 5. Kansalaiset! Kaikkien v‰‰rink‰sitysten v‰ltt‰miseksi ilmotan Keskuslakkokomitean p‰‰tt‰neen rautatietorin kokoukselle klo 2 esitt‰‰ v‰liaikaisen hallinnon asettamisesta, ett‰ _kokouksen p‰‰tˆs ehdotetaan Hallitsijan vahvistettavaksi_. Kansalliskaartin p‰‰llikkˆ, _Johan Kock_. Niinp‰ oli siis t‰m‰ pulmallinen asia ratkaistu. Mit‰‰n muuta sen kummempaa ei t‰n‰p‰iv‰n‰ en‰‰ tapahtunut kuin ett‰ kirjallinen esitys v‰liaikaisen hallituksen asettamisesta oli kokoonpantava, k‰‰nnett‰v‰ ven‰j‰ksi, ja saatettava ruhtinas Obolenskin luo. T‰m‰p‰ toimi antoi koko iltap‰iv‰ksi kuuman kiireist‰ touhua sek‰ itse esityksen laatijoille ett‰ sen k‰‰nt‰jille. Kiirehdimme asiaa myˆs senvuoksi, ett‰ kenraalikuvernˆˆrikin omalta osaltaan rauhottuisi. N‰iss‰ puuhissa ollessamme sain iltasella luotsitirehtˆri N. Sjˆmanilta h‰nen k‰yntikorttinsa, johon oli nimen puolelle kirjotettu: "Uppvisa kortet  ÂngbÂten. V‰nd." Sek‰ nurjalle puolelle: "Generalguvernˆren kallar Eder till privat sammantr‰de  'Slava' i afton. ≈ngbÂt afgÂr kl. 9 frÂn lotsbryggan  Skatuddens norra strand. 4.11.05." (Suomeksi: N‰ytt‰k‰‰ t‰m‰ kortti laivalla. K‰‰nt‰k‰‰. -- Kenraalikuvernˆˆri kutsuu Teit‰ yksityisesti puheilleen "Slavalle" t‰n‰ iltana. Hˆyrylaiva l‰htee kello 9 luotsisillalta Katajanokan pohjoisrannasta.) Saimme kuulla ett‰ kenraalikuvernˆˆrin luo oli l‰hetystˆ muistakin puolueista kutsuttu. T‰m‰ kutsumus soveltui mainiosti aikeesemme, koska me nyt emme itse tarvinneet pit‰‰ huolta perille p‰‰syst‰, mik‰ tavallisesti tuotti jonkun verran hankaluutta. Esityksemme tuli valmiiksi vasta hiukan yli 9, joten me emme ehtineet yll‰mainitulle laiturille ennenkuin v‰h‰‰ ennen 10. L‰hetystˆmme oli kolmimiehinen ja kuului siihen S. Hellsten, Lepp‰nen, ylioppilas Toikka ja min‰. Laskeuduimme per‰kannen alihyttiin odottelemaan l‰htˆ‰. Istuimme odotimme; -- mutta eip‰ siit‰ l‰hdˆst‰ n‰kynyt tulevankaan mit‰‰n. Noin puolen tuntia turhaan odoteltuamme, astuu vihdoin sis‰‰n mies j‰tt‰en oven j‰lkeens‰ auki. H‰nen lev‰-per‰isest‰, ja rˆyhke‰n varmasta esiintymisest‰‰n p‰‰tin h‰net laivan kapteeniksi ja kapteeniksi siis h‰nt‰ puhutellen k‰‰nnyin nyt h‰nen puoleensa kysymyksell‰ milloin laiva l‰htee laiturilta. -- Vaikka kello oli silloin jo noin 1/2 11, arveli mies, ett‰ ilma on viel‰ liian sumuinen ja pime‰ (mit‰‰n sumua en min‰ ainakaan voinut huomata), ja ett‰ muka t‰ytyy odottaa noin tunnin ajan jotta tulisi v‰h‰n valoisampi. Kun nyt jokaiselle -- ja eritt‰in laivan kapteenille -- pit‰isi olla selv‰n‰ se yleinen havainto, ett‰ yˆ yh‰ pimenee 12:een k‰ydess‰, viel‰p‰ hiukan ylikin, tuntui t‰m‰ h‰nen vastauksensa minusta enemm‰n kuin kummalliselta. Luultavasti itse kapteenikin piti t‰t‰ viivyttelemisen tekosyyt‰ liian kouraantuntuvana, koska h‰n rupesi sopertelemaan merkillisi‰ juttuja joistakin lakoista, joihin muka h‰nen konev‰kens‰ olisi ryhtynyt. Huomattuani kaikki n‰m‰ vastaukset pelkiksi verukkeiksi, koetin varovasti p‰‰st‰ varmuuteen siit‰, oliko miehell‰ lainkaan aikomus vied‰ meit‰ m‰‰r‰paikkaan. Kysyin muunmuassa kuinka kaukana "Slava" oli t‰‰lt‰. "Yhdeks‰n tunnin retkell‰", oli vastaus. Kummastusta osottamatta kysyin nyt milloin "Slava" oli niin pitk‰lle taipaleelle l‰htenyt, johon sain vastaukseksi, ettei "Slava" ole koskaan minnek‰‰n l‰htenyt, vaan se on aina kiinte‰sti pysynyt paikallaan. Silloin min‰ viittasin luotsitirehtˆrin kutsuun ja huomautin, ett‰ t‰ss‰ siis oli kysymys h‰nen p‰‰llikkˆns‰ antamasta m‰‰r‰yksest‰ eik‰ mink‰‰nmoisista ilveilyist‰. Laivamies tokasi t‰h‰n: "Sjˆman ei ole minun p‰‰llikkˆni, min‰ otan k‰skyt vastaan ainoastaan omalta p‰‰llikˆlt‰ni." Kun ottaa lukuun, ett‰ t‰llaisen pikku laivan kapteeni suhtautuu luotsitirehtˆriin jotenkin niinkuin nimismies kuvernˆˆriin, niin k‰sitt‰‰ varsin hyvin mist‰ t‰ss‰ oli kysymys. Annoin h‰nen nyt ymm‰rt‰‰ sen, mink‰ h‰nen jo itsens‰kin t‰ytyi ymm‰rt‰‰, ett‰ aikomukseni ei t‰ll‰ kertaa voinut olla l‰hte‰ yhdeks‰ntuntiselle retkelle, vaan ainoastaan Kronbergin sel‰lle, jossa pansarilaiva "Slava" oli ankkurissa ja ett‰ meid‰n oli viipym‰tt‰ tapaaminen kenraalikuvernˆˆri‰ sanotulla laivalla. Kapteeni ei sanonut tiet‰v‰ns‰ miss‰ kenraalikuvernˆˆri on, eik‰ myˆs tiet‰v‰ns‰ mit‰‰n pansarilaiva "Slavasta". H‰n tiesi ainoastaan ett‰ Kotkan kaupungin edustalla on Slava niminen fortti (pikku linnoitus). Ilveily alkoi olla jo kyllin selv‰‰. Niin vaatimattomassa yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilˆ kuin pikku hˆyrylaiva "Ahkeran" kapteeni ei olisi koskaan uskaltanut menetell‰ niin kuin h‰n menetteli, ellei h‰nell‰ olisi ollut selk‰nojaa joltakin taatulta taholta. Tahtomatta t‰ss‰ ket‰‰n mieskohtaisesti syytt‰‰ ja erityisesti mainiten, ett‰ luotsitirehtˆri Sjˆman myˆhemmin k‰vi personallisesti keskusasemalla asiasta pahottelemassa, t‰ytyy minun kuitenkin pysy‰ siin‰ k‰sityksess‰, ett‰ olimme kuin olimmekin jonkinlaisen tahallisen ilveilyn esineeksi joutuneet; siit‰ k‰sityksest‰ en tule koskaan luopumaan. Selv‰‰ siis oli, ett‰ meilt‰ sin‰ iltana kaikin mokomin tahdottiin riist‰‰ p‰‰sy "Slavalle". Vaikka nyt saatoimme hyvin arvata, ett‰ se t‰rke‰ neuvottelu, oli t‰m‰n viivyttelyn t‰hden jo ollut ja mennyt, p‰‰timme kuitenkin hinnalla mill‰ hyv‰ns‰ viel‰ t‰n‰ yˆn‰ p‰‰st‰ panssarilaiva "Slavalle", sill‰ olihan meill‰ myˆs _omaa_ asiaa sinne. Olihan tyˆv‰estˆlle annettu varma lupaus, ett‰ l‰hetystˆ on juuri sin‰ iltana k‰yv‰ kenraalikuvernˆˆrin puheilla, eiv‰tk‰ mitk‰‰n viipymisen syyt olisi n‰in perin t‰rke‰ss‰ asiassa n‰ytt‰neet tyˆv‰en silmiss‰ kyllin p‰tevilt‰ -- ja t‰ydell‰ syyll‰. Kehotin siis tovereitani kiirehtim‰‰n takasin keskusasemalle ja siell‰ pyysin ylioppilas Haapalaista ylioppilas Toikan seurassa heti l‰htem‰‰n parooni Salzan luo sek‰ sit‰ tiet‰ hankkimaan meille p‰‰sy ruhtinas Obolenskin puheille. Lupa saatiinkin kahta k‰ydess‰ yˆll‰, jonka j‰lkeen toimimme niin virke‰sti, ett‰ noin 2:n tienoissa jo olimme kuin olimmekin kenraalikuvernˆˆrin luona. Meit‰ oli t‰ss‰ uudessa l‰hetystˆss‰ seuraavat henkilˆt: Herrat Lepp‰nen, Haapalainen, Toikka, Tikander ja min‰. Esitetty‰ni toverini kenraalikuvernˆˆrille pyysin anteeksi viipymist‰mme sek‰ selitin sen syyt sellaisina kuin olen t‰ss‰ ne lukijalle kertonut, mik‰ n‰ytti suuressa m‰‰rin kummastuttavan kaikkia l‰sn‰olevia ven‰l‰isen hallinnon miehi‰. Selitin myˆs miksi t‰t‰ k‰ynti‰ emme olleet edes n‰in myˆh‰isen ajan vuoksi katsoneet voivamme tuonnemmaksi lyk‰t‰. Kenraalikuvernˆˆri otti meid‰t vastaan ymm‰rryksell‰ ja suopeudella. Min‰ esitin nyt tyˆv‰estˆn laatiman ehdokaslistan v‰liaikaisen hallituksen j‰seniksi, ja h‰nen kyselyns‰ mukaan tein selkoa kustakin ehdokkaasta erikseen. Tarkasti kuunneltuaan kaikki mit‰ meill‰ oli sanomista, kenraalikuvernˆˆri valitti kovasti, ett‰ t‰m‰n h‰iriˆn kautta me olimme j‰‰neet vaille tilaisuutta yhdell‰ kertaa perustuslaillisten kanssa ehdokkaista keskustelemaan ja yleens‰kin yleist‰ asemaa harkitsemaan. Kaikella minulle mahdollisella ponnella min‰ koetin osottaa kuinka t‰m‰ lista olisi koko kansan etujen kannalta katsoen v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti hyv‰ksytt‰v‰ jotta t‰n‰ murrosaikana voisi olla todellisia takeita siit‰, ett‰ kansan perusvaatimukset tulevat t‰ytetyiksi; -- koetin myˆs viitata siihen, ett‰ t‰mmˆinen menettely n‰ytt‰‰ ainoalta keinolta saada kansa pysyv‰sti rauhottumaan, jotavastoin muussa tapauksessa siihen on aivan v‰h‰n takeita. Toin esiin sen tyˆv‰ess‰ olevan varman vakaumuksen, ett‰ jos kansanomainen hallitus p‰‰see vaikka v‰h‰ksikin aikaa toimimaan, niin useat nyt hunningoille j‰tetyist‰ alempien kerrosten elinkysymyksist‰ tulevat heti vireille pannuiksi. Kaikki lains‰‰d‰nnˆn paino siirtyisi kohta sille alalle, joka on tyˆv‰elle t‰hdellisin eik‰ pysyisi yksinomaa vaan varakkaiden luokkain elinkysymyksiss‰; lains‰‰d‰nnˆn k‰rki siirtyisi toisin sanoin tyˆnantajain ja tyˆnkauppaajain keskin‰isten v‰lien j‰rjest‰miseen. Vaikka sek‰ kenraalikuvernˆˆri ett‰ meid‰n l‰hetystˆmme kyll‰ tunsimme, ett‰ keskustelumme ei koskenut v‰littˆm‰sti p‰iv‰n kysymyksi‰, kesti t‰t‰ keskustelua kuitenkin l‰hes kaksi tuntia ja kosketeltiin siin‰ mit‰ erilaisimpia aloja. Muunmuassa poikkesi keskustelu Suomen vankeuslaitoksienkin kysymykseen. T‰llˆin min‰ huomautin kenraalikuvernˆˆrille er‰‰st‰ seikasta, jota ei luulisi mahdolliseksi perustuslaillisissa valtioissa ja joka myˆs tavallaan osottaa kuinka takapajulla inhimillisyyden p‰‰perusteet saattavat t‰mmˆisiss‰kin valtioissa olla silloin kun n‰m‰ perusteet koskevat aliluokkaa. Yleinen lakimme myˆnt‰‰ n‰et vankien piiskaamista 25:ll‰ raippalyˆnnill‰, josta h‰v‰istyksest‰ eiv‰t edes naiset ole vapautetut. Kaikki t‰mmˆiset ja monet muut seikat tulisivat ep‰ilem‰tt‰ ensi sijassa korjatuiksi, jos listaamme merkityt miehet saisivat v‰h‰nkin aikaa johtaa maan hallintoa. Ei uskoisi, mutta juuri humaanisten uudistuksien pikainen toimeenpaneminen on kansan k‰sityksen mukaan huutavin tarve meid‰n perustuslaillisessa maassamme. Ruhtinas Obolenski rupesi nyt pitk‰ss‰ selvittelyss‰ tekem‰‰n tili‰ omasta vaikeasta asemastaan nykyisen‰ pulmallisena hetken‰. H‰n on ollut puolueitten ristitulessa, joista jokainen pyrkii oman merkityksens‰ nimess‰ toisten merkityst‰ alentamaan. Kuitenkin sanoi h‰n huomannensa, ett‰ milloin vanha suomalainen puolue on esiintynyt, niin se on sanonut edustavansa vaan omaa puoluettaan, samoin on sosiaalidemokraatinen puolue sanonut edustavansa vaan sosiaalidemokraatista tyˆv‰estˆ‰, mutta kun perustuslaillinen puolue haluaa saada tahtonsa esille, niin se sanoo edustavansa koko Suomen kansaa. Ruhtinas vakuutti useampaan kertaan suurta myˆt‰tuntoansa tyˆv‰enpuolueelle, jonka rauhalliselle toiminnalle t‰n‰ vaikeana aikana sanoi antavansa mit‰ suurinta arvoa, ollen varma siit‰, ett‰ juuri t‰m‰n puolueen maltillisuudesta ennen kaikkea on riippunut asiain tyyni kulku. Ja h‰n viel‰kin toisti, ett‰ h‰nen hartain halunsa olisi ollut saada _yhdell‰ kertaa_ kuulla kaikkia n‰it‰ puolueita, ja sitten kunkin puolueen asettamien ehdokasten keskuudesta saada aikaan koalitsiooni- eli kokoomislistan, joten sovinnon mahdollisuus syntyisi. T‰ss‰ min‰ nyt tein viel‰kin yrityksen ajaa puolueeni asian l‰pi. Huomautin ensiksikin, ett‰ meid‰n asettamamme lista juuri edustaakin sellaista kokoomislistaa ja pit‰isi sen -- jos vaan hyv‰‰ tahtoa riitt‰‰ --voida tulla hyv‰ksytyksi, eritt‰inkin kun ilman meid‰n syyt‰mme emme ole olleet tilaisuudessa yhteistoimintaan muiden puolueiden kanssa ehdokaslistan valmistamisessa. T‰ydellist‰ yht‰v‰kisyytt‰ puolueiden kesken ei kokoomislistaa laatiessa miss‰‰n tapauksessa saa noudattaa, sill‰ eih‰n k‰y unohtaminen sit‰ ylen t‰rke‰t‰ n‰kˆkohtaa, ett‰ m‰‰r‰v‰n‰ tekij‰n‰ t‰ytyy ennen kaikkea esiinty‰ se tyˆ, mink‰ kukin puolue omalta osaltaan on nykyisen valtiollisen aseman luomisessa suorittanut. Huomautin viel‰, ett‰ niin vaikea kuin minun onkin H‰nen Ylh‰isyydelleen puhua suuren lakon tuottamista eduista, tahdon kuitenkin suoraan ilmaista -- mit‰ oikeastaan ei kukaan voi kielt‰‰k‰‰n -- ett‰ nimitt‰in ilman sosiaalidemokraattisen puolueen j‰ttil‰isponnistusta niin hyvin Ven‰j‰ll‰ kuin t‰‰ll‰ meill‰, emme nyt t‰ss‰ tilaisuudessa keskustelisi n‰ist‰ asioista. Siihen ruhtinas hiukan hym‰hti, ja vastaamatta edelliseen osaan esityst‰ni kertoi ainoastaan sanoneensa t‰ss‰ ‰sken perustuslaillisille, ett‰ he olivat ven‰l‰isen tyˆmiehen sel‰n p‰‰lt‰ vastaanottaneet kaikki menetetyt oikeutensa takasin. Siksip‰ onkin, sanoin min‰, kohtuullista ett‰ t‰st‰ l‰htien tyˆv‰enpuolue on p‰‰sev‰ siit‰ viheli‰isest‰ lapsipuolen asemasta, mik‰ sill‰ t‰h‰n asti on ollut. Mutta mihink‰‰n varsinaisiin tuloksiin t‰ss‰ asiassa p‰‰sem‰tt‰ siirtyi keskustelu pois ehdokaslistastamme kansalliskokouksen kutsumiseen. Min‰ asetuin kohta sille kannalle, ett‰ v‰litˆn kansalliskokouksen kutsuminen on koko kansan etuun n‰hden ainoa luonnollinen ja j‰rkev‰ ratkaisu ja rauhan palaaminen olisi varmasti taattu. Mutta ruhtinas tuntui jo t‰ss‰kin asiassa olevan sidottu ja h‰nen vastauksensa kuulosti edelt‰p‰in p‰‰tetylt‰ -- ainoa oikea menettelytapa hallitsijan puolelta, sanoi h‰n, on vastaisen lains‰‰d‰nnˆn laskeminen nykyisen nelikamarij‰rjestelm‰n perustalle, muussa tapauksessa saattaisi suuri osa v‰estˆ‰ syytt‰‰ hallitsijaa perustuslakien rikkomisesta, sill‰ -- jatkoi h‰n puhuen kuvannollisesti -- kun meill‰ on kerran talossa nelj‰ huonetta, onko v‰ltt‰m‰tˆnt‰ ett‰ revimme koko talon alas muuttaaksemme sen yhdeksi huoneeksi? Eikˆ ole luonnollisempaa ett‰ vaan puramme v‰lisein‰t? "Ja olkaa huoletta", lis‰si h‰n viel‰, "t‰m‰n rakennuksen v‰liseini‰ ei uskalleta en‰‰ j‰tt‰‰ entiselleen, sen verran toki luulen k‰sitt‰v‰ni tapausten merkityst‰, v‰lisein‰t tulevat puretuiksi." Min‰ huomautin kuinka tarpeellista olisi juuri t‰st‰ asiasta saada varmat takeet, jotka nimenomaan t‰llaisina levottomina aikoina olisivat aivan v‰ltt‰m‰ttˆm‰t, ett‰ rauha palautuisi. T‰h‰n vastasi ruhtinas: "Jos niin k‰visi, ettei kansan tahto tulisi tyydytetyksi, niin onhan teill‰ aina sama keino k‰ytett‰v‰n‰, jota nytkin olette k‰ytt‰neet." -- Sen yksin Jumala tiet‰‰, sanoin min‰, mit‰ lakon sattuessa vastaisuudessa voi tapahtua, eip‰ mik‰‰n tapahtuma historiassa ole toisensa kaltainen. -- Niinp‰ niin, vastasi ruhtinas, mutta enp‰ usko, ett‰ he kernaasti antavat teille uutta aihetta lakkoon, ja juuri siksi ett‰ hekin k‰sitt‰v‰t kuinka erilaisia eri lakot saattavat seurauksiltaan olla. Huomautin ett‰ tyˆv‰ell‰ on t‰ss‰ asiassa v‰h‰n huonot kokemukset taistelussaan yleisen ja yht‰l‰isen ‰‰nioikeuden puolesta. Tyˆv‰en ankara ja j‰ykk‰ esiintyminen "perustuslaillisia" kohtaan aiheutuu juuri n‰ist‰ huonoista kokemuksista, nimitt‰in siit‰ myˆntym‰ttˆmyydest‰, jota syytt‰ viime valtiop‰ivill‰ osottivat, ja joka tietenk‰‰n ei ollut mit‰‰n muuta kuin verukkeita. Jospa kansa silloin olisi saanut tahtonsa tunnustetuksi, seisoisimme nyt aivan toisella pohjalla. Ruhtinas lopetti keskustelun lausuen samaa mit‰ h‰n sittemmin sunnuntai-iltanakin lausui ja luoden katsauksen tyˆv‰enpuolueen kehitykseen Suomessa. -- Joku aika sitte -- sanoi h‰n, --teid‰n kaupunkinne olivat viel‰ aivan pienet eik‰ ollut juuri mit‰‰n huomattavaa erotusta maalaisen ja kaupunkilaisen tyˆmiehen v‰lill‰, joka asui milloin maalla milloin kaupungissa riippuen kunakin aikana tarjona olevasta tyˆansiosta. Sit‰vastoin nyt kun er‰‰t teid‰n kaupungeistanne muutamassa kymmeness‰ vuodessa ovat kasvaneet kolmenkertaisiksi, on niiss‰ kehittynyt suurilukuinen kaupunkilainen tyˆv‰estˆ omine selv‰piirteisine el‰m‰nvaatimuksineen, joita vaatimuksia nyky‰‰n on en‰‰ valtiollisellakaan alalla mahdoton syrj‰ytt‰‰ ja jonka v‰estˆn voima kuten ‰sken mainitsitte on pystynyt synnytt‰m‰‰n asiain nykyisen tilan. T‰h‰n p‰‰ttyi keskustelumme, jonka olen kaikessa lyhyk‰isyydess‰ esitt‰nyt. Kello oli jo 4 aamulla kuin palasimme pansarilaivalta kaupunkiin. _Sunnuntaina_. Sunnuntai oli lakon rauhallisin ja hiljaisin p‰iv‰. Sovinnollisuutta osotti itse p‰‰lakkokomiteakin salliessaan perustuslaillisten pyynnˆst‰ senaatin kirjapainossa painattaa keisarillisen manifestin, jonka painattamista min‰ olin viel‰ v‰h‰‰ ennen pit‰nyt aivan mahdottomana, ja sent‰hden kaikki sellaiset pyynnˆt hyl‰nnyt. Itse asiassa her‰ttikin t‰m‰ painatuslupa tyˆv‰en piireiss‰ jonkun verran suuttumusta. Sill‰ t‰m‰ tavattoman nopeasti aikaansaatu paperi hyvin v‰h‰n tyydytti tyˆv‰ke‰; olihan se tavallaan osotuksena heid‰n tappiostaan muiden puolueiden rinnalla, sill‰ tuon manifestin kautta oli kaikki valta siirtynyt vanhalla tavalla valittavan s‰‰tykokouksen k‰siin, ja niin ollen kaikki tuo eloa antava toivo, ett‰ kansa saisi v‰littˆm‰sti kokoontua niitt‰‰kseen oman luomansa valtiollisen voiton hedelmi‰ oli lykk‰‰ntynyt kaikkein onnellisimmassa tapauksessa ainakin vuodeksi eteenp‰in, jonka vuoden kuluessa -- katsoen rauhattomuuksiin keisarikunnassa -- saattoi arvaamattomia asiank‰‰nteit‰ tapahtua. N‰in ollen ei olisi ollut mit‰‰n syyt‰ t‰m‰n manifestin painattamiseen ennen lakon loppua, eli ennen kuin kaikki tilit puolueiden v‰lill‰ olivat selv‰t. Mutta lakkokomitean menettelyyn vaikutti tietysti sama n‰kˆkohta mik‰ pitkin viikkoa joka kohdassa ilmeni, nimitt‰in tyˆv‰en vilpitˆn pyrkimys noudattamaan suvaitsevaisuutta toisin ajattelevia kohtaan, viel‰p‰ silloinkin kun t‰st‰ suvaitsevaisuudesta sille itselleen koitui ilmeist‰ haittaa. Mik‰p‰ muu puolue, jos olisi ollut ohjaksissa, olisi samaa suvaitsevaisuutta osottanut! Se puolue, jolle t‰m‰ manifesti taas oli voiton lippuna, eli perustuslailliset, tunsivat nyt ajan tulleen, jolloin lakko olisi ollut lopetettava, koskapa tietenkin heid‰n mielest‰‰n lakon tarkotus oli saavutettu. "Valkonen risti", johon kuului etup‰‰ss‰ ylioppilasneitosia, p‰‰tti lakkauttaa kaiken puutteenalaisten avustuksen ensi yˆn‰ kello 12. Oli silminn‰ht‰v‰‰, ett‰ he olisivat jo nyt sunnuntaina tehneet kaiken voitavansa lakon lopettamiseksi, ellei tuo olisi ollut pyh‰p‰iv‰n vuoksi mahdotonta, koska semmoisena p‰iv‰n‰ tyˆlakko itsest‰‰n on voimassa. Pantiin kuitenkin vahvat huhut vireille, ett‰ lakko lopetetaan jo maanantai-aamusta alkaen. N‰iden huhujen johdosta annettiin sunnuntain kuluessa ruotsinkielinen julistus meid‰n puoleltamme: Julkaisu N:o 6. (Suomennos:) Kansalaiset! Koska kaupungissa on levitetty harhaan johtavia huhuja lakon lopettamisesta ja myˆs apurahain maksamisen keskeytt‰misest‰, ilmotan t‰ten, ett‰ moiset huhut ovat levitetyt aikomuksessa saada tyˆv‰ki luopumaan taistelusta oikeuksiensa puolesta, eik‰ n‰in ollen tyˆv‰en ole noihin huhuihin paneminen mit‰‰n merkityst‰. Lakkoa luonnollisesti jatketaan kunnes tyˆv‰ki itse toisin p‰‰tt‰‰ ja eri ilmotus t‰st‰ p‰‰tˆksest‰ annetaan. Helsingiss‰ 5 p‰iv‰ marraskuuta 1905 klo 2 i.p. Nimenomaisesta ehdotuksestani pantiin kokoon uusi l‰hetystˆ, jonka teht‰v‰ksi annettiin tyˆv‰en toivomusten saattaminen viel‰kin kerran kenraalikuvernˆˆrin kuuluville. T‰h‰n l‰hetystˆˆn kuuluivat seuraavat henkilˆt: T:ri V‰inˆ Vallin, Hellsten, H‰lleberg, Fihlman, Eero Erkko ja min‰. Kuten n‰kyy oli t‰ss‰ l‰hetystˆss‰ yksi tyˆv‰en puolueeseen kuulumaton henkilˆ (Erkko). Tarkemman selonteon t‰m‰n l‰hetystˆn k‰ynnist‰ kenraalikuvernˆˆrin luona ja esityksist‰ siell‰ j‰t‰n kuitenkin t‰ss‰ pois, koska siit‰ on sanomalehdiss‰ jo tarkkaa selkoa tehty. _Maanantai_. Jos oli sunnuntai lakkoviikon rauhallisin p‰iv‰, niin oli maanantai sen sek‰ kamalin ett‰ myˆs vaarallisin p‰iv‰. Silloin oli p‰‰tetty -- niin n‰kyi kaikesta -- antaa sille puolueelle, joka oli lakon alkanut ja sitte kantanut p‰iv‰n helteen ja kuorman, ratkaiseva isku. En nyt rupea muistuttamaan mieleeni niit‰ pahoja huhuja, joita jo varhain aamusta alkoi kierrell‰ ymp‰ri kaupunkia, enk‰ niit‰ aikeita, joita aiottiin toimeenpanna tyˆv‰en mustaamiseksi ja heid‰n asiansa pilaamiseksi. Olen ik‰‰nkuin j‰‰vi n‰ist‰ juonista puhumaan, koska ne olivat kohdistetut liian l‰helle minun omaa personaani, ja j‰t‰n siis t‰m‰n teht‰v‰n niille ihmisille, jotka pit‰v‰t oikeutta ja totuutta jossain arvossa ja ovat niiss‰ asioissa syrj‰st‰katsojia. Yksi syy vaikenemiseeni on myˆs se, ett‰ olin keskusasemalla melkein yksinomaan tyˆv‰estˆn ymp‰rˆim‰n‰ enk‰ niinmuodoin voi ammentaa tietojani t‰ysin puolueettomalta taholta. Kerron ainoastaan mink‰ omin silmin n‰in: N‰in toistasataa ylioppilasta kokoontuneena Unioninkadulla. N‰in ett‰ useilla heist‰ oli revolverit koholla, ojennettuina tyˆv‰ke‰ vastaan. N‰in heid‰n l‰henev‰n Senaatintorille p‰in. Unioninkatu Edlundin kirjakaupasta yliopistonrakennuksen kulmaan ja melkein koko Aleksanterinkatu olivat t‰ynn‰ns‰ v‰ke‰. Ett‰ vaara todella oli ‰‰rettˆm‰n suuri sen n‰kyiv‰t valitettavasti ainoastaan harvat ymm‰rt‰neen. Muutamat minulle tuiki tuntemattomat herrasmiehet sanoivat: "Nyt saatte n‰hd‰, ett‰ t‰m‰ n‰ytelm‰ p‰‰ttyy ven‰l‰isen sotav‰en v‰liin tulolla!" Kun ottaa lukuun, ett‰ ampumaan harjaantumattomien ihmisten k‰siss‰ revolveri saattaa niin sanoaksemme laueta _itsest‰‰n_, oli yleisen turvallisuuden asia t‰ss‰ tilaisuudessa hyvinkin t‰p‰r‰ll‰. Asema oli l‰himmin verrattava vaaraan, joka uhkaa, kun lapsi l‰hestyy kynttil‰ k‰dess‰ avonaista paloˆljytynnˆri‰. Mill‰ tavalla on palava kynttil‰ siepattava lapsen k‰sist‰? Jos sit‰ ‰kkihuudolla varotetaan, k‰‰ntyy h‰n taakseen katsomaan ja tahtomattaan pudottaa kynttil‰n astiaan. Jos taas hiljaa hiivit‰‰n h‰nen taaksensa aikomuksessa ‰kkiarvaamatta temmata kynttil‰ h‰nen k‰sist‰‰n, niin h‰n saattaa s‰ps‰ht‰‰ ja pudottaa sen ennenkuin olen ehtinyt h‰nen luokseen, ja tuho on valmis. Niinp‰ min‰kin pelk‰sin huutaa omia miehi‰ni per‰‰ntym‰‰n, sill‰ kiihottuneet kun he kaikki olivat, olisi k‰skyni voitu k‰sitt‰‰ hyˆkk‰ysk‰skyksi vaan v‰‰rin kuulemisen perustuksella. Tiesin varmaan, ett‰ ylioppilaitten revolverit eiv‰t voi en‰‰ montakaan hetke‰ olla laukeamatta, ja niin pian kun ensim‰inen pamaus kuuluu, silloin pamahtaa kohta satoja per‰kk‰in. Huusin siis tarmoni takaa niin kovalla ‰‰nell‰ kuin suinkin jaksoin pitemm‰n lauseen, jota ei voinut v‰‰rin kuulla eik‰ v‰‰rin ymm‰rt‰‰: "Tuhansien ihmisten pelastuksen vuoksi -- per‰‰ntyk‰‰!" Ja ihmetell‰ t‰ytyy, ett‰ uhkaava verenvuodatuksen vaara oli ainoastaan t‰ll‰ k‰skyll‰ v‰ltetty. Itsest‰‰n selv‰‰ on, ett‰ jos verenvuodatus kerran olisi alkanut Aleksanterin- ja Unioninkatujen risteyksess‰, niin se olisi jatkunut ylt'ymp‰ri maata. Vaikea on tappuroihin leimahtanutta tulta sammuttaa. Yht‰ vaikea on myˆs sammuttaa ilmituleen puhjennutta luokkavihaa. Onneksi on myˆs luettava, ett‰ samoihin aikoihin poliisikamarin pihalle oli ker‰‰ntynyt niin paljon miehi‰, ettei ollut mit‰‰n mahdollisuutta kenenk‰‰n tunkeutua v‰kirynn‰kˆll‰ keskusasemalle. Enemm‰n kuin otaksuttavaa on, ett‰ ylioppilasten johtaja, jolla siin‰ tilaisuudessa varmasti v‰itet‰‰n olleen poliisimestarin valtakirja taskussaan, olikin asettanut retkeilyns‰ p‰‰m‰‰r‰ksi keskusaseman v‰kivaltaisen anastamisen, vaikka t‰t‰ myttyyn mennytt‰ yrityst‰ sittemmin hyvin "ymm‰rrett‰vist‰" syist‰ ruvettiin selitt‰m‰‰n olemattoman terrorismin lakkauttamisen v‰ltt‰m‰ttˆm‰ksi toimenpiteeksi. N‰in oli uhkaavin vaara torjuttu, mutta toimiin t‰ytyi ryhty‰ mahdollisten muiden selkkausten v‰ltt‰miseksi. Siin‰ tarkotuksessa ehdotin, ett‰ lakon juhlallista p‰‰tt‰j‰iskohtausta ei pidett‰isi rautatientorilla, koska keskusaseman turvallisuus vaati koko miehistˆn l‰sn‰oloa keskusasemalla, ja t‰m‰n miehistˆn siis olisi pit‰nyt j‰‰d‰ kokouksesta pois. T‰m‰ ehdotus saikin tarpeellisen kannatuksen ja niin asetimme Senaatintorille keskusaseman edustalle sankat rivit neliˆˆn, jonka sis‰puolelle v‰kijoukot saattoivat turvallisesti kokoontua tarvitsematta pel‰t‰ mit‰‰n mahdollisia hyˆkk‰yksi‰ ulkoa p‰in. T‰m‰ varovaisuuden toimenpide osottautuikin sittemmin tarpeelliseksi, sill‰ 2:n aikaan p‰iv‰ll‰, kun Senaatintori oli t‰ynn‰ns‰ tyˆv‰ke‰, kuului sit‰ suojelevien kansalliskaartin rivien ulkopuolelta tuo jo monesti ennen tuhoa tuottanut huuto: "Kasakat tulevat!" Syntyi paljon suurempi sekasorto kuin aamupuolen revolverin‰ytelm‰ss‰. Onneksi kuitenkin kansalliskaartilaiset niin hyvin itse ketjussa kuin kansanjoukon keskeen asetettuina j‰iv‰t lujana muurina paikalleen, siten t‰sm‰lleen t‰ytt‰en heille jo edelt‰p‰in antamani k‰skyn, ett‰ t‰mmˆisess‰ tapauksessa liikahtamatta paikaltaan mit‰ tarmokkaimmin koettavat yleisˆ‰ rauhottaa ja pakokauhua est‰‰. Ankarasti olin myˆs kaartia kielt‰nyt mihink‰‰n tekoihin ryhtym‰st‰ ilman nimenomaista k‰sky‰. N‰in pelastui t‰m‰ monituhansinen kansanjoukko mit‰ suurimmalta sekasorrolta, ja tyˆv‰enpuolue silt‰ h‰pe‰lt‰, johon sit‰ oli katalasti tahdottu pakokauhun sekamelskeen kautta saada. Kun nyt j‰lkeenp‰in ajattelee kaikkia lakkoviikon vaaroja, niin mit‰ todellakaan olivat kaikki nuo mielettˆm‰t pommitusjutut ja muut sen tapaiset mielikuvituksen synnytt‰m‰t hirmut t‰m‰n p‰iv‰n tapahtumiin verraten, joihin Ven‰j‰n sotav‰ki ei ottanut osaa, mutta jotka kuitenkin omin silmin, eik‰ ainoastaan mielikuvituksessa, n‰imme edess‰mme! Maanantaip‰iv‰ oli siis kuin olikin lakkoviikon kamalin ja rauhattomin p‰iv‰. Ja myˆnnett‰kˆˆn myˆskin se, mit‰ ei yksik‰‰n ihminen valheeksi kykene v‰itt‰m‰‰n, ett‰ tyˆv‰ki t‰n‰ kamalana p‰iv‰n‰ maltillisuudellaan kahdesti saattoi sortajansa h‰pe‰‰n. Sellaisissa tilaisuuksissa kysyt‰‰n ei ainoastaan k‰rsiv‰llisyytt‰, vaan myˆskin anteeksiantavaisuutta. Tahdon t‰h‰n merkityksi, ett‰ saman p‰iv‰n iltana, kuuden ajoissa ilmotin pormestari von Haartmanille aikovani luopua j‰rjestyksenpidosta huomenna, eli tiistaina kello 12:n tienoissa. Merkitt‰kˆˆn maanantaip‰iv‰n laskuun viel‰ seuraavat julistukset. Edellinen annettiin sen johdosta, ett‰ osa kaupungin yleisˆ‰, johon valitettavasti kuului myˆs muutamia tyˆv‰en miehi‰, ennenaikaisesti rikkoivat lakon: Julkaisu N:o 7. Kansalaiset! Se taistelu, johon Suomen tyˆv‰ki on ryhtynyt oikeuksiensa saavuttamiseksi, ei ole loppunut. Viel‰ on saavuttamatta yksikamarieduskunta. Vaikka tyˆv‰en taistelua t‰ten t‰ydellisen tasa-arvoisuuden, kansanvaltaisuuden ja ihmisyyden hyv‰ksi viel‰ kest‰‰, ovat er‰‰t liikkeet ja laitokset ryhtyneet t‰t‰ taistelua murtamaan. T‰llaisten luokkaetujaan silm‰ll‰pit‰v‰in varakkaiden ja lakonrikkureiksi ruvenneiden tyˆl‰isten luopiomenettely‰ vastaan on lausuttava mit‰ jyrkin siveellinen paheksuminen. Helsingiss‰, marrask. 6 p. 1905. Kansalliskaartin ylip‰‰llikkˆ, _Johan Kock_. Toisen julkaisun sis‰ltˆ ei kaipaa selityst‰: Julkaisu N:o 8. Varotus. Koska j‰rjestyksen ja rauhan yll‰pit‰miseksi on ehdottomasti v‰ltt‰m‰tˆnt‰, ett‰ kaikkinainen juovutusjuomien, niin hyvin poltettujen v‰kijuomien kuin viinien ja muiden miedompien v‰kijuomien sek‰ mallasjuomien, myynti ja anniskelu pidet‰‰n edelleen suljettuna, varotetaan t‰ten yleisen turvallisuuden nimess‰ ket‰‰n uskomasta sellaisia aivan per‰ttˆmi‰ huhuja, ett‰ v‰kijuomamyym‰l‰t ja anniskelupaikat t‰n‰‰n saataisiin avata. Sellaiset paikat samoin kuin porttolatkin pidet‰‰n _ehdottomasti_ suljettuina. Helsingiss‰, marrask. 6 p. 1905. Kansalliskaartin ylip‰‰llikkˆ, _Johan Kock_. _Tiistaina_. Eilisaamuisten tapahtumien johdosta Unionin- ja Aleksanterinkatujen risteyksess‰ annoin Kansalliskaartille seuraavan julistuksen, jonka sis‰ltˆ ei sen enemp‰‰ selityst‰ kaipaa: Julkaisu N:o 9. Kansalliskaartille. Sen johdosta, ett‰ minun eilenaamuinen kieltoni voiman k‰ytt‰misest‰ er‰st‰ pient‰ rauhanh‰iritsij‰joukkokuntaa vastaan on her‰tt‰nyt useissa kansalliskaartilaisissa suurta paheksumista, tahdon lausua seuraavaa: Kansalaiset! Ajatelkaa mik‰ hirvitt‰v‰ pakokauhu kaikkine kamaline seurauksineen olisi syntynyt niiss‰ taajoissa ihmisjoukoissa, jotka sill‰ haavaa olivat ker‰‰ntyneet Unionin- ja Aleksanterinkaduille ja vallankin niiden risteykseen, jos olisin asettanut raa'an voiman maltin ja viisauden vaatimusten yl‰puolelle. Se olisi ehk‰ johtanut siihen, ett‰ satoja naisia ja lapsia olisi tallattu kuoliaaksi. Ja kuka takaa, ett‰ saavutetun "voiton" hinta ei olisi ollut viel‰kin suurempi...? En ainakaan min‰. Niinkˆ meid‰n sitte todellakin olisi pit‰nyt turvata sen yleisˆn rauhaa ja onnea, jonka vahdiksi olimme asettuneet? Hyv‰t kansalaiset! Juuri sen vuoksi, ett‰ teilt‰ vaadittiin niin tavattoman paljo enemm‰n rohkeutta per‰ytymiseen kuin etenemiseen, ja _viel‰ hiukan muunkin vuoksi_, min‰ valitsin edellisen, ja te kestitte tulikokeenne. Kiitos siit‰ teille! Muistakaa, veljet, ett‰ t‰m‰ "tappio" on meid‰n ensim‰inen suuri voittomme! Viel‰kˆ enemp‰‰ voitte pyyt‰‰. Helsingiss‰, marrask. 7 p. 1905. Kansalliskaartin ylip‰‰llikkˆ, _Johan Kock_. T‰m‰ tiistai-p‰iv‰ oli keskusasemalla viikon helpoin p‰iv‰, mutta eip‰ kummakaan, koska se ei oikeastaan lakkoviikkoon en‰‰ kuulunutkaan. T‰n‰ p‰iv‰n‰ k‰vi l‰hetystˆmme viimeisen kerran kenraalikuvernˆˆrin puheilla, joka oli siirtynyt sotalaivalta Katajanokan kasarmille ja kutsunut l‰hetystˆn luoksensa. L‰hetystˆˆn kuuluivat seuraavat henkilˆt: T:rit V‰inˆ Vallin, Matti Helenius sek‰ S. Hellsten ja min‰ ja esitti kenraalikuvernˆˆri l‰hetystˆlle perustuslaillisten senaattorilistan ja kysyi l‰hetystˆn mielipidett‰ siit‰. Kuten jokainen varsin hyvin k‰sitt‰nee, vastasi l‰hetystˆ t‰h‰n, ettei tyˆv‰estˆ mitenk‰‰n voi kannattaa sellaista listaa. J‰‰hyv‰issanoiksi kenraalikuvernˆˆri lausui tyytyv‰isyytens‰ tyˆv‰en erinomaiseen k‰ytˆkseen ja mallikelpoiseen j‰rjestyksenpitoon, jota se lakkoviikolla oli kaikissa suhteissa osottanut. Teht‰v‰mme keskusasemalla oli p‰‰ttynyt. Kello 2 p‰iv‰ll‰ j‰timme t‰m‰n laitoksen, joka l‰hinn‰ kirkkoa ja armeijaa, muodostaen porvarillisen yhteiskunnan lujimman kulmakiven, on ja j‰‰ kˆyh‰listˆn ainaisen kammon esineeksi. Lyhyet olivat ne p‰iv‰t, joiden kuluessa laitos oli tyˆv‰en omissa k‰siss‰ ja tyˆv‰en omaa asiaa suojeli. Luultavasti edes jossakin suhteessa t‰mmˆist‰ asemaa pitkitt‰‰kseen tahtoi tyˆv‰estˆ t‰m‰n viimeisen l‰hetystˆns‰ kautta ilmaista kenraalikuvernˆˆrille toivonsa, ett‰ min‰ nimitett‰isiin Helsingin kaupungin poliisimestariksi. Ruhtinas Obolenski oli puolestaan t‰h‰n ehdotukseen hyvin myˆntyv‰inen. Ja asia olisi ollut ratkaistu, ellen min‰ itse puolestani olisi kielt‰ytynyt rupeamasta t‰m‰n laitoksen palvelukseen. Enk‰ hetke‰k‰‰n ep‰illyt kielt‰ytyess‰ni. Sill‰ enh‰n min‰ siihen virkaan olisi astunut en‰‰ kˆyh‰listˆn palvelijana. En. Vaan minussa on n‰it‰ laitoksia vastaan sama luontainen kammo kuin kˆyh‰listˆll‰kin. Ja jos loppuun asti puhutaan: Kuka ei sit‰ syd‰mmens‰ syvimm‰ss‰ tuntisi, vaikkapa ulkonaisesti sen kielt‰isikin. Viel‰ on yksi ik‰v‰ asia mainittavanani. Nuo kuuluisat 160,000, joita varakkaat luokat ovat verranneet Judaksen 30:een hopeapenninkiin! Mutta ennenkuin n‰ist‰ hopeapenningeist‰ puhun, t‰ytyy minun lausua pari sanaa niist‰ 10,000 penningist‰, jotka kaupungin rahatoimikamari valtuuston ja maistraatin suostumuksella k‰ytett‰v‰kseni m‰‰r‰si. Nyt per‰st‰ p‰in on n‰et sanomalehdiss‰ kerrottu kuinka lamppuihin, paperosseihin, punaseen kankaaseen y.m. sellaisiin muka tarpeettomiin asioihin on kulutettu suunnattomia rahoja. Tililaskuja semmoiselta viikolta kun lakkoviikko oli, saattaa olla hyvinkin kiitollista j‰lest‰p‰in penkoa ja arvostella kamareissa, joita ei en‰‰ mitk‰‰n pommitukset uhkaa eik‰ pimeys haittaa. Mutta itse lakkoviikon hyˆryss‰, jolloin jokainen hetki kysyi mit‰ suurinta voimain j‰nnityst‰, ei todellakaan tule ajatelleeksi, ett‰ rauhan palattua saa jokaisesta paperossista vastata, -- jokaisesta paperossista ja jokaisesta nauhasesta, jonka on t‰ytynyt kiert‰‰ j‰rjestysmiesten hihain ymp‰rille heid‰n erottamisekseen muusta yleisˆst‰. Olkoon nyt pari sanaa erityisesti paperosseista. Lakon ensi p‰ivin‰, kun keskusasema oli t‰yttynyt etup‰‰ss‰ nuorista herroista, jotka reippaasti ryhtyiv‰t kansliatˆihin, l‰hetettiin suuret m‰‰r‰t Borgstrˆmin tupakkatehtaasta _ilmaiseksi_, arvattavasti hyv‰ntahtoisessa tarkotuksessa osottaa kohteliasta huomaavaisuutta vapaaehtoisesti vaikeaan tyˆhˆn ryhtyneille joukoille. Kun mit‰‰n erotusta keskusasemalla ei tehty herrain ja tyˆmiesten v‰lill‰, ei sit‰ ymm‰rretty tehd‰ myˆsk‰‰n paperosseihin n‰hden, vaan otaksuttiin lahjaa yhteiseksi. Sittemmin, kuten olen kertonut, luopuivat herrat toimestaan ja samassa keskeytyiv‰t myˆs tupakkal‰hetykset keskusasemalle. Miehistˆ oli jo kuitenkin tottunut saamaan tupakkia ilmaiseksi ja kun me emme tahtoneet katkeroittaa mieli‰ k‰‰nt‰m‰ll‰ huomiota t‰h‰n anteliaisuuden sammumiseen, rupesimme miehistˆlle _ostamaan_ paperosseja. Sama on myˆs lamppujen laita. Ne olivat yleisen pimeyden vallitessa aivan v‰ltt‰m‰ttˆmi‰ kapineita j‰rjestyksen valvojain k‰siss‰. Pit‰nee olla jokaiselle selv‰, ett‰ suurlakon tapaisessa poikkeustilassa lamppujen luvun laskeminen ja kirjaan merkitseminen j‰i aina tois'arvoiseksi teht‰v‰ksi, jonka muut paljoa kiireellisemm‰t teht‰v‰t sys‰‰v‰t syrj‰‰n. Mit‰ tulee sitte meid‰n tilij‰mme vastaan tehtyyn muistutukseen, joka koski er‰‰lle Kivek‰s nimiselle miehelle Stockmannin asekaupan luona katur‰h‰k‰n aikaansaaman vamman johdosta annettua kipuapua, niin oli se v‰ltt‰m‰ttˆmyys, koska oli mahdoton tiet‰‰ ja ottaa selv‰ kuka yleisˆst‰ oli h‰nelle tuon vamman aiheuttanut. Ainoa varma tietommme oli, ettei tuo r‰‰kk‰‰j‰ kuulunut tyˆv‰en luokkaan. Viel‰ on tilej‰mme vastaan tehty sekin muistutus, ett‰ siin‰ tavataan menoer‰ muutamasta retkest‰ Helsingin ulkopuolelle. T‰mmˆinen muistutus osottaa kuinka v‰h‰n teht‰v‰mme laatua osattiin ja osataan ymm‰rt‰‰. Ei se suinkaan voinut rajottua kuten tavallinen poliisimestarin toimi tarkalleen kaupungin piiriin (eik‰ edes sek‰‰n kokonaan rajoitu siihen), vaan sen piti monessa suhteessa ulottua myˆs kauas kaupungin ulkopuolellekin. T‰ytynee kai tilintarkastajainkin sen verran ymm‰rt‰‰, ett‰ rauhallisuus Helsingiss‰ riippui sangen suuressa m‰‰rin siit‰, ett‰ meill‰ oli tarkat tiedot tuumista kaupungin ulkopuolella ja me n‰in saatoimme yleist‰ mielialaa hallita. Liian suuriksi on sanottu erityisesti ajurimenojamme. Ajureita k‰ytimme pikaviestien kulettamiseen. Koko hallinto oli toimitettava n‰iden viestien avulla, sill‰ ei saa unohtaa, ett‰ posti, telefooni, rautatiet eiv‰t olleet siihen tarkotukseen k‰ytett‰viss‰mme; emme voineet esimerkiksi Fredriksbergiin tai Oulunkyl‰‰n l‰hett‰‰ juniamme, emme liioin voineet n‰in kiireellisiss‰ toimissa k‰ytt‰‰ jalkamiehi‰. Viel‰ on otettava huomioon sekin, ett‰ ajurien palkka n‰in‰ p‰ivin‰ ei voinut riippua yksinomaan heid‰n tahdostaan eik‰ siit‰ taksasta, joka tavallisissa oloissa on vallitsevana. Ajureita sit‰paitsi k‰yttiv‰t suostumuksellamme ja meid‰n laskuumme sangen monet porvarillisten puolueitten toimimiehet, jotka eiv‰t j‰rjestyskuntaan kuuluneet. Menojamme enensiv‰t tietysti myˆs tuhannet satunnaiset tarpeet, joita oli jos jonkinlaisia n‰in suuremmoisessa toiminnassa. Tarvitsimme l‰kki‰, kyni‰, paperia, kynttilˆit‰, -- rupeisinko todella luettelemaan? Kyll‰h‰n min‰ jo ensi hetkest‰ aavistin, ett‰ kaikista n‰ist‰ asioista viel‰ tullaan napisemaan, eritt‰inkin kun tiesin etteiv‰t nuo 10,000, joiksi kaupungin hallinto n‰kyy menomme arvioineen, tulisi riitt‰m‰‰n mihink‰‰n. Paitsi ajureita, punasta kangasta, tupakkia, l‰kki‰, kyni‰, kynttilˆit‰, lamppuja tarvitsi miehistˆ nimitt‰in myˆskin ravintoa. Eip‰ semmoisesta vahtipalveluksesta olisi mit‰‰n tullut, jos Fredriksbergiss‰, Sˆrn‰isiss‰, Bergh‰lliss‰ asuvain miesten olisi pit‰nyt kolmasti p‰iv‰ss‰ k‰yd‰ kotonaan syˆm‰ss‰. Keskusasema sijaitsee keskell‰ kaupunkia, hallintorakennusten ja varakkaan v‰estˆn palatsien keskell‰. Tuskin ainoatakaan tyˆmiehen asuntoa voi lˆyt‰‰ virstaa l‰hemp‰n‰ keskusasemalta, vaan t‰ytyy pit‰‰ keskim‰‰r‰isen‰ et‰isyyten‰ puolitoista virstaa. N‰in ollen olisi jokaisen heist‰, paitsi raskasta, yht‰mittaista seisomista ja k‰vely‰ vahtipalveluksessa, ollut viel‰ k‰veleminen 9 kilometri‰ ruokapaikalleen. Mit‰ ruokamenoihin muuten tulee niin jos ne lasketaan viitt‰tuhatta miest‰ kohden markaksi p‰iv‰ss‰, huomaa helposti, ettei nuo 10,000, vaikka niit‰ olisi yksinomaan ruokaan k‰ytetty, olisi riitt‰neet enemp‰‰n kuin kahden p‰iv‰n ruuaksi. Mutta me olimme keskusasemalla seitsem‰n p‰iv‰‰. Rahaa oli siis saatava tuntuvassa m‰‰r‰ss‰ muulta taholta. Ja n‰in nyt tulemme noihin hopeapenningeihin, senaatilta saatuihin 160,000 markkaan. N‰iden k‰ytt‰misest‰ on minulla seuraavaa sanottavaa: 30,000 n‰ist‰ rahoista jaettiin niille kˆyh‰listˆn kaikkein kˆyhimmille j‰senille ja perheille, joiden puutteenalaisesta tilasta keskusasemalle erityisesti ilmotettiin. H‰t‰ oli lakkoviikon loppup‰ivin‰ kaupungissa hyvin suuri. Meid‰n hyv‰ss‰ Helsingiss‰mme kuolee tavallisinakin aikoina joukko ihmisi‰ kroonilliseen n‰lk‰‰n, hoidon puutteeseen tai muuhun aineelliseen kurjuuteen. Helppo on k‰sitt‰‰ mit‰ kokonaisen viikon lakko t‰llaisten ihmisten el‰m‰nehtoihin vaikuttaa. Olisipa ollut suorastaan julmaa j‰tt‰‰ t‰llaisten ihmisten viheli‰ist‰ tilaa huomioon ottamatta. Kansa oli itse ohjaksissa, kansa ei sit‰ voinutkaan tehd‰. Ainoastaan se tiet‰‰ miss‰ kohden kenk‰ puristaa, kell‰ se on jalassa. Merkitk‰‰ se tileihinne, hyv‰t herrat! -- Paitsi n‰it‰ kaikkein kˆyhimpi‰ oli paljon sellaisiakin autettavia, jotka olisivat muuten hyyryvelkainsa vuoksi tulleet asunnoistaan h‰‰detyiksi; lˆytyi ihmisi‰, jotka eiv‰t voineet itselleen l‰‰kkeit‰ apteekista lunastaa, lˆytyi sellaisiakin, joille t‰ytyi antaa jatkorahoja heid‰n l‰hte‰kseen kaupungista kotiseudulleen; kun vihdoin kaupunki ei katsonut velvollisuudekseen pit‰‰ riitt‰v‰‰ huolta kenraalikuvernˆˆrin talon luona haavottuneista ihmisist‰, vaikka j‰rjestyksen pito silloin viel‰ olikin kaupungin omain viranomaisten hallussa, j‰i sekin meid‰n teht‰v‰ksemme ja t‰m‰ tietenkin kysyi rahoja. Paitsi menoja miehistˆn ravitsemiseen ynn‰ muihin satunnaisiin tarpeisiin jaettiin loppusumma miehistˆlle niukaksi korvaukseksi heid‰n enimm‰kseen sateisen s‰‰n aikana toimitetusta vahtipalveluksesta, jolloin heille koitui suurta vahinkoa vaatteiden ja jalkineiden pilaantumisesta. Asiantuntija tiet‰‰, ett‰ t‰mmˆisen‰ sateisena vuodenaikana yhden viikon vahtipalvelus kivisell‰ kaupungin kadulla tekee melkein lopun uudesta saapasparista. Saman kohtalon alaiseksi voi myˆs v‰h‰nkin huonoverkaisempi p‰‰llystakki ja lakki joutua. N‰iden vahinkojen korvaukseksi jaettiin noin 20 markkaa mieheen koko viikolta, eli 3 markkaa p‰iv‰‰ kohden. Min‰ en ole ollenkaan noita rahoja k‰dess‰ni pidellyt, enk‰ edes n‰hnytk‰‰n, mutta sen kuitenkin tied‰n, ett‰ mit‰‰n _palkintoa ei niist‰ kenellek‰‰n jaettu_, sill‰ palkinnoksi ei noita 3 markkaa todellakaan voi nimitt‰‰. Jos tulipaloon vapaaehtoisesti saapuneet sammuttajat, tulipalon sammutettua esitt‰isiv‰t vaatimuksenaan jonkinlaisen _palkinnon_ saamisen, niin voitaisiin heit‰ jollakin syyll‰ tyˆnt‰‰ pois sanomalla, ettei ennen tulipaloa oltu tehty mit‰‰n sopimusta palkinnosta; mutta jos kysymys on niiden suoranaisten vahinkojen korvaamisesta, joita tulipalo on aikaansaanut, esimerkiksi k‰rvent‰m‰ll‰ sammuttajain saappaita ja polttamalla heid‰n vaatteitaan, niin tuskinpa mitk‰‰n n‰kˆkohdat voivat pelastetun talon omistajaa sellaisesta korvauksen velvollisuudesta vapauttaa. V‰hint‰kin kaikesta, jos t‰m‰ talonomistaja kuuluu gentlemannien varakkaaseen rotuun. Senp‰vuoksi nuo yleisˆn ja sanomalehtien pikkumaiset, kitsastelevaiset tililaskut tuntuvat niin kauppiasmaisilta, ollakseni nyt sanomatta -- porvarillisilta. T‰m‰n yhteydess‰ ‰lkˆˆt myˆsk‰‰n t‰st‰ kansan rahavarojen liiallisesta "tuhlaamisesta" huolestuneet saivartelijat unohtako sit‰ tosiasiaa, ett‰ noista rahoista lopullisessa tilityksess‰ on j‰tetty valtiolle takaisin hiukan yli 19,000 markkaa. Olinpa unohtaa viel‰ viimeisen synnin, joka on hartioillemme s‰lytetty: -- Me olimme anoneet ja saaneet nuot rahat "_vanhalta_" senaatilta. T‰h‰n syytˆkseen ei minulla kuitenkaan ole muuta huomautettavaa kuin ett‰ mit‰‰n muuta senaattia ei silloin ollut ja ett‰ varemmin sen senaatin puoleen olivat kansalaiset, viel‰p‰ sen ankarimmat vihollisetkin k‰‰ntyneet jos jonkinlaisilla rahapyynnˆill‰ ja palkintojen anomisilla, tuntematta omantunnon vaivoja tai osakseen saamatta yleisˆn paheksumista. Me emme odota, viel‰ v‰hemmin vaadimme mit‰‰n kiitoksia ponnistuksistamme tuona vaikeana viikkona; vaadimme ainoastaan, ettei meit‰ syytt‰ koetettaisi halventaa yleisˆn silmiss‰. Kiitosta on meill‰ yllin kyllin siin‰ tiedossa, ett‰ olemme teht‰v‰mme tehneet, joka oli k‰siimme annettu, olemme yll‰pit‰neet j‰rjestyksen ja est‰neet niin l‰hell‰ olleita melskeit‰ ja rettelˆit‰ kansallisryhm‰in v‰lill‰. Ja kun siin‰ teht‰v‰ss‰mme olemme onnistuneet, niin olemmepa tehneet tyˆn, jonka arvoa ei k‰y mill‰‰n rahoilla mittaaminen. J‰lkikirjotus. N‰in olen nyt siis muutamin piirtein kuvannut suurlakon asioita ja niitten yhteydess‰ olevia tapahtumia keskusasemalla. Ett‰ t‰mmˆinen teht‰v‰ olisi kysynyt laajempaa tilaa ja t‰ydellisemp‰‰ ja t‰sm‰llisemp‰‰ muotoa, myˆnn‰n kernaasti, mutta toivon samalla, ett‰ n‰m‰ vaillinaisuudet vastedes tulevat toisen miehen k‰den kautta kaikin puolin tyydytt‰v‰ll‰ tavalla t‰ydennetyiksi. On sit‰paitsi j‰rkeenmenev‰ asia, ett‰ t‰m‰ teht‰v‰ kaipaa t‰ysin puolueetonta henkilˆ‰. Yksi seikka on kuitenkin viel‰ mainitsematta, nimitt‰in poliisilakko. Kun t‰m‰ asia ulkonaisesti katsottuna oli ainoastaan irrallisessa yhteydess‰ minun toimintani kanssa keskusasemalla, olin v‰h‰ll‰ sivuuttaa sen kokonaan, mutta koska j‰lest‰p‰in olen tullut huomaamaan, ett‰ lˆytyy joltisenkin paljon ihmisi‰, jotka eiv‰t t‰lle tapahtumalle l‰hesk‰‰n pane sit‰ merkityst‰ mik‰ sille asiain yleiseen kulkuun n‰hden lakon aikana oli, pid‰n tarpeellisena lausua siit‰ pari sanaa. Ei ole vaikeata arvata mit‰ rettelˆit‰, -- k‰ytt‰‰kseni t‰ss‰ asiassa kaikkein lievint‰ sanaa, -- silloisten poliisien virkateht‰viins‰ j‰‰misest‰ olisi syntynyt sellaisena mielten kuohun aikana, kun suurlakon aika oli, kun niit‰ jo tavallisinakin aikoina niin tuntuvassa m‰‰rin vihattiin. Seurauksia tietenkin ei olisi tarvinnut kauvan odottaa ja suurlakko todenn‰kˆisesti olisi saanut aivan p‰invastaisen luonteen, kuin mik‰ sille poliisilakon kautta kehittyi. Itsest‰‰n selv‰ asia on, ett‰ poliisit mainiosti oivalsivat myˆskin oman vaaranalaisen asemansa, ja ett‰ he ahdistetuin syd‰min odottivat ulkoap‰in tulevaa pelastavaa sys‰yst‰. Sellainen sys‰ys tulikin. Lˆytyikin n‰et kaksi henkilˆ‰, lakkokomitean j‰sen herra K.G.K. Nyman ja neiti Alma Malander, jotka kehotuksillaan vapauttivat poliisit ik‰v‰n pakkovelvollisuuden ja itses‰ilytt‰misvaiston synnytt‰m‰st‰ ristiriidasta ja niin saatiin poliisilakko aikaan. Lopuksi tahdon muutamin sanoin mainita siit‰ kokemuksesta, mink‰ kˆyh‰listˆ suurlakon aikana sai. Silloin tuli nykyisten valtiollisten ja yhteiskunnallisten laitosten m‰d‰nn‰isyys niin r‰ike‰ll‰ tavalla n‰kyviin, ettei yksik‰‰n totuutta harrastava ihminen kykene t‰t‰ v‰itett‰ toiseksi selitt‰m‰‰n. Yhteiskuntavalheissa kasvatetut ihmiset olivat tottuneet pit‰m‰‰n t‰t‰ esivaltaa, jonka sanotaan olevan Jumalasta kotoisin, kaikkine vankiloineen, tuomareineen, syytt‰jineen, ilmiantajineen ja urkijoineen niin tuiki tarpeellisena, ett‰ sen lakkauttaminen tuottaisi mit‰ suurinta onnettomuutta ja sekasortoa, ja senp‰t‰hden he niin pahasti pelj‰styiv‰tkin, kun kaikki nuo laitokset viinoineen p‰ivineen yhdell‰ kertaa seisautettiin. Ja kuinka k‰vi. Vaikka koko maassa ei ollut muuta hallitusta kuin tyˆv‰en miehist‰ ‰kki‰ kokoonpantu lakkokomitea, vallitsi kuitenkin kaikkialla sellainen rauhallisuus ja j‰rjestys jota ei ole viel‰ koskaan Suomessa ennen n‰hty. Sellainen oli kˆyh‰listˆn hallitus, oppikoot muutkin samalla tavalla hallitsemaan. End of Project Gutenberg's Seitsem‰n p‰iv‰‰ keskusasemalla, by Johan Kock *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEITSEMƒN PƒIVƒƒ KESKUSASEMALLA *** ***** This file should be named 37875-8.txt or 37875-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/7/8/7/37875/ Produced by T‰m‰n digikirjan ovat tuottaneet Sami Sieranoja, Matti J‰rvinen ja Tapio Riikonen sek‰ Projekti Gutenbergin DP oikolukijat. Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.