Schönberg-Cotta perheen aikakirjat - Luonne- ja tapakuvaelma uskonpuhdistuksen ajoilta

Project Gutenberg's Schˆnberg-Cotta perheen aikakirjat, by Elizabeth Charles This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Schˆnberg-Cotta perheen aikakirjat Luonne- ja tapakuvaelma uskonpuhdistuksen ajoilta Author: Elizabeth Charles Translator: Waldemar Churberg Release Date: December 3, 2007 [EBook #23704] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SCH÷NBERG-COTTA PERHEEN AIKAKIRJAT *** Produced by Tapio Riikonen SCH÷NBERG-COTTA PERHEEN AIKAKIRJAT Luonne- ja tapakuvaelma uskonpuhdistuksen ajoilta Kirj. ELIZABETH CHARLES Englannin kielest‰ suomentanut Waldemar Churberg Helsingiss‰, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa. 1877. SISƒLLYS: I. Elsan kertomus II. Otteita Fredrikin aikakirjasta III. Elsan aikakirja IV. Otteita Fredrikin aikakirjasta V. Elsan aikakirja VI. Fredrikin kertomus VII. Elsan kertomus VIII. Fritzin kertomus IX. Elsan kertomus X. Fritzin kertomus XI. Evan kertomus XII. Elsan kertomus XIII. Evan kertomus XIV. Elsan kertomus XV. Fritzin kertomus XVI. Elsan kertomus XVII. Evan kertomus XVIII. Theklan kertomus XIX. Fritzin kertomus XX. Theklan kertomus XXI. Evan kertomus XXII. Elsan kertomus XXIII. Atlantin kertomus XXIV. Evan kertomus XXV. Theklan kertomus XXVI. Fritzin kertomus XXVII. Evan kertomus XXVIII. Elsan kertomus XXIX. Evan kertomus XXX. Elsan kertomus XXXI. Theklan kertomus XXXII. Elsan kertomus XXXIII. Theklan kertomus XXXIV. ƒidin kertomus XXXV. Evan Agnesin kertomus XXXVI. Theklan kertomus XXXVII. Fritzin kertomus XXXVIII. Elsan kertomus Ne n‰itten aikakirjojen osat, jotka koskevat Lutheriin Melancthoniin, Sachsin Fredrikiin ja muihin historiallisiin henkilˆihin, saavat todistuksensa seuraavista teoksista: Lutberin "Tischreden"; Lutherin "Briefe, Sendschreiben und Bedenken", ulosantanut de Wette; "Geist und Luthers Schriften" ulosantaneet F. W. Lomler, C. T. Lucius, T:ri Ruft, L. Sackreuter ja T:ri Ernst Zimmermann; Tutschmann'in "Friedrich der Weise"; Uskonpuhdistuksen Historia Rankelta ja D'AubignÈ'lta; ynn‰ muut historialliset teokset. _Alkuteoksen ilmoitus_. Suomennoksessa lˆytyv‰t runomittaiset paikat on Filosofian Maisteri P. Cajander suosiollisesti k‰‰nt‰nyt. _Suomentaja_. I. Elsan kertomus. Fredrik tahtoo, ett‰ min‰ kirjoitan el‰m‰ni aikakirjan. Fredrik on minun vanhin veljeni. Min‰ olen kuusitoista- ja h‰n seitsem‰ntoista-vuotinen, ja minun on aina ollut tapa tehd‰, mit‰ h‰n tahtoo; ja sent‰hden teen nytkin niin, vaikka t‰m‰ tuuma tuntuu minusta varsin kummalliselta. Fredrikin on hyvin helppo kirjoittaa aikakirjoja taikka mit‰ tahansa, sill‰ h‰nell‰ on ajatuksia. Mutta minulla on niin v‰h‰n ajatuksia, min‰ voin vaan kirjoittaa, mit‰ n‰en ja kuulen ihmisist‰ ja asioista. Eik‰ siit‰ ole tosiaankaan paljon kirjoittamista, sill‰ meill‰ k‰y aina kaikki asiat jokseenkin samaa menoa. Ihmiset ymp‰rill‰ni ovat samat kuin olen tuntenut siit‰ asti, kuin olin pikkuinen lapsi, eik‰ esineetk‰‰n ole suuresti muuttuneet; se vaan, ett‰ v‰ki on karttunut, sill‰ kodissamme on nyt niin monta v‰h‰ist‰ lasta, ja esineet n‰ytt‰v‰t minusta hupenevan, kun ei is‰ni k‰y rikkaammaksi, vaan on useampia, joita h‰nen tulee vaatettaa ja el‰tt‰‰. Kuitenkin aion koettaa, koska Fritz pyyt‰‰; semminkin kuin l‰kki ja paperi ovat ne molemmat tavarat, joita meill‰ on ylt‰kyllin, koska is‰ni on kirjan-painaja. Fritz ja min‰ emme ole el‰iss‰mme olleet eroitettuina toisistamme, ennenkuin nyt. H‰n l‰hti eilen Erfurtin yliopistoon. Juuri kuin itkien ajattelin, ett‰ minun t‰ytyi luopua h‰nest‰, kertoi h‰n minulle n‰m‰t aikakirjan tuumansa. H‰nen on m‰‰r‰ kirjoittaa toinen, ja minun toinen. H‰n sanoi, ett‰ h‰nell‰ olisi apua siit‰, niinkuin meid‰n h‰my-ajan jutuistammekin -- kun me molemmat aina, siit‰ saakka kuin min‰ voin muistaa, pist‰ysimme kes‰isin puutarhaan ison perunapuun alle ja talvisin akkunan-komeroon s‰lyhuoneesen, joka on sis‰puolella is‰ni kirjapainoa ja jossa paperikimppuja s‰ilytet‰‰n ja vanhoja kirjoja on koottu l‰jiin, joitten keskelle me tavallisesti istuimme. Kenties siit‰ on apua ja lohdutusta Fritzille, mutta min‰ en ymm‰rr‰, kuinka milloinkaan minulle. H‰nen olivat kaikki ajatukset ja h‰nen ne ovat viel‰. Mutta min‰ -- mit‰ minulle j‰‰ h‰nen ‰‰nens‰ ja h‰nen kalliitten kasvojensa sijaan muuta kuin paljas paperi eik‰ mit‰‰n ajatuksia ollenkaan! Paitsi sit‰ minulla on niin paljon tekemist‰, koska olen vanhin; eik‰ ‰iti ole ensink‰‰n hyviss‰ voimissa ja is‰ vaatii minua niin usein auttamaan itse‰‰n kirjainten ‰‰reen taikka lukemaan h‰nelle, kun h‰n latoo niit‰. Oli kuinka hyv‰ns‰, Fritz tahtoo sit‰, ja min‰ suostun siihen. Olisi hupaista tiet‰‰, kummoiseksi h‰nen aikakirjansa tulee! Mutta mist‰ min‰ aloitan? Mit‰ aikakirja on? Kahta raamatun kirjaa nimitet‰‰n "aikakirjaksi" latinan kielell‰ -- kumminkin Fritz sanoo, ett‰ tuo toinen pitk‰ sana [Paralipomenon] merkitsee sit‰ -- ja ensim‰inen kirja aikaa "Adamilla"; min‰ tied‰n sen, sill‰ min‰ luin sen er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ is‰lleni painettavaksi. Mutta ei suinkaan tarvita, ett‰ min‰ n‰in kaukaisista ajoista aloittaisin. Tietysti min‰ en muistaisikaan. Minun luullakseni olisi paras, kun aloittaisin vanhimmasta henkilˆst‰, jonka tunnen, sill‰ h‰n on et‰isin, kun l‰htee takaperin Adamia p‰in; ja se on ‰idin-‰itimme von Schˆnberg. H‰n on kovin vanha -- seitsem‰nnell‰ kymmenell‰ -- mutta h‰nen vartalonsa on niin suora, ja h‰nen mustat silm‰ns‰ ovat niin ter‰v‰t, ett‰ h‰n toisinaan n‰ytt‰‰ melkein nuoremmalta kuin h‰nen tytt‰rens‰, meid‰n armas ‰itimme, jota kivulloisuus ja huolet usein painavat alas. ƒidin-‰itimme is‰ oli jaloa bˆmil‰ist‰ sukua, ja juuri t‰m‰ liitt‰‰ meid‰t aatelisiin, vaikka is‰ni perhe kuuluu porvarins‰‰tyyn. Fritz ja min‰ katselemme mielell‰‰n ‰idin-is‰mme von Schˆnbergin vanhaa sinetti‰ kaikin neliˆinens‰ ja kuulemme halukkaasti kertomuksia ritarillisista ja jokaisista esi-isist‰mme -- ristiretkel‰isist‰ ja paroneista. ƒitini tosin vakuuttaa meille, ett‰ t‰m‰ on huono ylpeys ja ett‰ is‰ni kirjapaino on todellisemman aatelisuuden kuva kuin mik‰‰n kilpi miekkoineen tapparoineen; mutta ‰idin-‰itimme, min‰ tied‰n sen, arvelee, ett‰ Schˆnbergin kaltainen suuresti alensi arvoansa, kun meni naimisiin porvarins‰‰tyisen kanssa. Fritz pit‰‰ samaa mielt‰ kuin ‰iti ja sanoo, ett‰ totinen ristiretki tehd‰‰n paljoa paremmin is‰mme mustilla kirjaimilla kuin ‰itimme iso-is‰n keih‰ill‰. Mutta tuo vanha sodank‰ynti oli niin ihana uljastelevin hevoisineen ja h‰ilyvin lippuinensa! Enk‰ min‰ p‰‰se siit‰ ajatuksesta, ett‰ olisi ollut hupaisempi istua jonkun ison, vanhan linnan ikkunassa, esimerkiksi Wartburgin, joka kohoaa kaupunkimme ylitse, ja viitata k‰dell‰ni kun h‰n hohtavissa haarniskoissa ratsastaisi sotahevollaan jyrkk‰‰ vuorenrinnett‰ alasp‰in, sen sijaan, ett‰ min‰ nyt kiipeen ylˆs tomuisten kirjaroukkioin p‰‰lle s‰lyhuoneen ikkunaan ja seuraan h‰nt‰ silmill‰ni, kun h‰n halvassa porvarinpuvussaan ja laukku sel‰ss‰ (joka ei ole juuri aivan t‰ynn‰) astuu katua alasp‰in eik‰ kukaan k‰‰nny h‰nt‰ katselemaan. No! ero olisi ollut yht‰ haikea eik‰ itse Fritz suinkaan olisi ollut jalompi. Mutta sanokoot ‰iti ja Fritz mit‰ hyv‰ns‰, min‰ en saata olla sit‰ havaitsematta, ett‰ ihmiset kunnioittavat kansia ja kullatuita nimi‰; ja min‰ soisin, ett‰ minun rakkaat kirjani olisivat niin sidotut, ett‰ ne, jotka eiv‰t osaisi sis‰puolta lukea, kuitenkin seisahtuisivat niitten kultaisia hakoja ja kalliskivist‰ selk‰‰ ihmettelem‰‰n. Niitten, jotka osaavat lukea sis‰puolta, se kenties tekisi yht‰. Sill‰ min‰ tied‰n hyvin, ettei yksik‰‰n kaikista niist‰ vanhoista paroneista ja ristiretkel‰isist‰, joista ‰idin-‰iti kertoo meille, ollut jalompi eik‰ edes n‰ytt‰nyt jalommalta kuin meid‰n Fritzimme. Heid‰n silm‰ns‰ eiv‰t ole siniset niinkuin minun -- jotka ovat ainoastaan saksalaiset Cottan silm‰t -- vaan mustat ja leimuavat. Minun silm‰ni ovat sangen hyv‰t, jollei tarvitse kuin ommella taikka auttaa painotyˆss‰; mutta h‰nen silm‰ns‰, min‰ luulen, voisivat tunkea ihmisten syd‰nten l‰vitse ja hallita heit‰, taikka kerrassaan tappelutanteria k‰sitt‰‰. Kuitenkin, kun min‰ viime viikolla sanoin h‰nelle jatakin t‰mmˆist‰, h‰n hymyili ja lausui, ett‰ lˆytyy parempia sotakentti‰ kuin ne, joilla miesten luut vaalenevat; ja silloin ilmestyi h‰nen silmiss‰‰n tuo syv‰ katse, kun h‰n n‰ytt‰‰ katsovan semmoiseen mailmaan, jota min‰ en voi saavuttaa. Mutta aloitinhan min‰ ‰idin-‰idist‰mme, ja t‰ss‰ ajattelen Fredriki‰ taas. Min‰ varon, ett‰ h‰n on oleva aikakirjani alku ja loppu. Fritz on ollut melkein koko minun mailmani. Minua haluttaisi tiet‰‰, t‰st‰kˆ syyst‰ h‰nen pit‰‰ j‰tt‰‰ minut. Munkit sanovat, ettemme saa rakastaa ket‰‰n liian paljon; ja min‰ muistan, kun er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ l‰hdimme tervehtim‰‰n t‰ti Agnesia, ‰itini ainoata sisarta, joka on nunnana Nimptschen'in luostarissa, kuinka t‰m‰ sanoi kun olin ihastellut luostarin puutarhan kukkia: "Elsaseni, tahdotko tulla meille ja el‰‰ meid‰n luonamme ja ruveta onnelliseksi, pyh‰ksi sisareksi t‰‰ll‰?" Min‰ vastasin: "_kenenk‰_ sisareksi, t‰ti Agnes? Min‰ olen Fritzin sisar! Saako Fritz'kin tulla?" "Fritzin sopisi menn‰ Eisenachin luostariin", h‰n lausui. "Siin‰ tapauksessa min‰ k‰yn h‰nen kanssaan", min‰ arvelin. "Min‰ olen Fritzin sisar enk‰ min‰ menisi mihink‰‰n mailmassa ilman h‰nt‰." H‰n katseli minua kylm‰ll‰, vakavalla s‰‰liv‰isyydell‰ ja lausui hiljaisesti: "pikku raukkanen tulee ‰itiins‰; syd‰n oppii pian pit‰m‰‰n ep‰jumalia. H‰nen t‰ytyy unhottaa paljon, mit‰ h‰n on oppinut. Jumala ei salli ep‰jumalia." T‰m‰ tapahtui monta vuotta takaperin; mutta min‰ muistan, niinkuin se olisi ollut eilen, kuinka n‰itten sanojen ja totisten katsetten t‰hden luostarin kaunis puutarha n‰ytti minusta yht‰kki‰ k‰yv‰n kolkoksi ja ilottomaksi, ja tuntui kostealta ja kylm‰lt‰ kuin hautausmaa; ja kukat muuttuivat tekokukkien kaltaisiksi; ja muurit kohosivat niinkuin luolan sein‰t, ja min‰ tuskin hengitin, ennenkuin p‰‰sin taas niitten ulkopuolelle ja pidin kiinni Fritzin k‰dest‰. Sill‰ min‰ en ole ollenkaan jumalinen. Min‰ pelk‰‰n, etten tahdo ruvetakaan semmoiseksi. Ei yksik‰‰n jumalinen mies eik‰ nainen, mink‰ min‰ milloinkaan olen n‰hnyt, n‰yt‰ minusta puoleksikaan niin suloiselta kuin minun rakas ‰itikultani; eik‰ niin lempe‰lt‰, viisaalta ja iloiselta kuin minun is‰ni; eik‰ puoleksikaan niin jalolta ja hyv‰lt‰ kuin Fritz. Ja pyhimysten el‰m‰ saattaa minut suuresti h‰mille, sill‰ minusta tuntuu silt‰ kuin kaikki asiat joutuisivat niin v‰‰r‰lle ja sekavalle kannalle, jos jokaisen tulisi noudattaa St. Katarinan taikka viel‰p‰ meid‰n Pyh‰n Unkarin Elisabetin esimerkki‰ ja kielt‰yty‰ vanhempiansa tottelemasta ja hylj‰t‰ pikkuiset lapsensa. Olisi hauska tiet‰‰, onko kukaan muu huomannut saman, sill‰ n‰it‰ ajatuksia min‰ en ole ilmoittanut edes Fritzille; koska h‰n on jumalinen, ja min‰ pelk‰‰n, ett‰ se pahoittaisi h‰nt‰. Meid‰n ‰idin-‰itimme puoliso pakeni Bˆmist‰ uskontonsa t‰hden; mutta minua aavistaa, ettei se ollut oikea uskonto, koska ei kukaan n‰yt‰ mielell‰‰n puhuvan siit‰; ja mit‰ Fritz ja min‰ tied‰mme h‰nest‰, on ainoastaan, mit‰ me olemme ajan kuluessa sattumalta kuulleet ja itseksemme sommitelleet yhteen. Melkein sata vuotta takaperin kaksi pappia saarnasi Bˆmiss‰, nimitt‰in Johan Huss ja Pragin Hieronymus. N‰ytt‰‰ silt‰ kuin heit‰ olisi hell‰sti rakastettu ja pidetty kunnon miehin‰, niin kauan kuin he eliv‰t; mutta ihmiset n‰ht‰v‰sti erehtyiv‰t heid‰n suhteensa, sill‰ molemmat poltettiin el‰v‰lt‰ harha-uskolaisina Kostnitzissa kahtena per‰tysten seuraavana vuonna, 1415 ja 1416; joka tietysti todistaa, etteiv‰t he suinkaan olleet hyvi‰ vaan erinomaisen pahoja. Heid‰n yst‰v‰ns‰ Bˆmiss‰ eiv‰t kuitenkaan tahtoneet herjet‰ uskomasta, mit‰ he olivat oppineet n‰ilt‰ miehilt‰, vaikka he olivat n‰hneet, mik‰ lopuksi tuli. Minusta t‰m‰ ei ollut kummallista, sill‰ varsin tyˆl‰s on todellakin uskoa, mit‰ pit‰‰ uskoa, enk‰ min‰ ymm‰rr‰, ett‰ edes polttamisen pelko auttaisi siin‰ mit‰‰n; vaikka se kyll‰ voisi saada ihmiset vaikenemaan. Mutta Johan Hussin yst‰vien joukossa oli paljon aatelisia ja korkeita miehi‰, jotka eiv‰t olleet tottuneet salaamaan ajatuksiansa eiv‰tk‰ tahtoneet peitt‰‰, mit‰ Huss oli opettanut heille. Mik‰ t‰m‰ oppi oli, siit‰ Fritz ja min‰ emme koskaan voineet saada selkoa, koska ‰idin-‰itimme, joka vastaa kaikkiin meid‰n muihin kysymyksiimme, ei milloinkaan tahtonut puhua sanaakaan t‰st‰. Me luulemme sent‰hden, ett‰ se oli kovin jumalatoin. Vaan kuitenkin, kun min‰ er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ kysyin, oliko ‰idin-is‰mme (joka tiet‰‰kseni oli seurannut Hussia) mik‰‰n jumalatoin mies, h‰nen silm‰ns‰ leimahtivat niinkuin salama ja h‰n vastasi kiivaasti: "Ei yht‰k‰‰n parempaa ole el‰nyt eik‰ kuollut!" T‰m‰ kummastutti meit‰, mutta kenties me ymm‰rr‰mme sen, niinkuin monen muunkin asian, kun tulemme vanhemmaksi. Suuria h‰iriˆit‰ syntyi Hussin kuoleman per‰st‰. Bˆmi jakaantui kolmeen puolueesen, jotka k‰viv‰t sotaa toisiansa vastaan. Linnoja ryˆstettiin ja aatelis-naisia ja v‰h‰isi‰ lapsia ajettiin luoliin ja metsiin. Meid‰n esi-is‰mme olivat vainottujen joukossa. Vuonna 1458 yltyi taistelo ankarimmilleen. Monta teloitettiin, hirtettiin, poltettiin el‰v‰lt‰ taikka kidutettiin. ƒidin-is‰ni surmattiin, kun h‰n pakeni, ja ‰idin-‰itini joutui suuriin vaaroihin ja kadotti koko v‰h‰isen omaisuutensa, joka oli h‰nelle j‰‰nyt. H‰n saapui Eisenachiin nuorena lesken‰, jolla oli kaksi pikkuista lasta, ‰itini ja t‰ti Agnes. Mit‰ v‰‰r‰‰ uskoa minun ‰idin is‰ni lieneek‰‰n pit‰nyt, h‰nen puolisonsa ei n‰yt‰ ottaneen siihen osaa. H‰n etsi turvaa Augustinin-luostarissa, jossa h‰n oleskeli, siksi kuin t‰ti Agnes, pukeusi huntuun ja ‰itini naitiin, jolloin h‰n muutti meille asumaan. H‰n pit‰‰ yht‰ paljon Fritzist‰ kuin min‰kin -- omalla tavallansa, vaikka h‰n toruu meit‰ kaikkia j‰rjest‰ns‰, joka ehk‰ on hyv‰ asia, koska, niinkuin h‰n sanoo, ei kukaan muu sit‰ tee. Ja h‰n on opettanut minulle melkein kaikki, mit‰ min‰ tied‰n, paitsi Apostolisen Uskontunnustuksen ja Jumalan Kymmenet K‰skyt, jotka is‰mme opetti meille, ja Paternosterin ja Avemarian, jotka me opimme ‰itimme syliss‰. Fritz taitaa tietysti monta vertaa enemm‰n kuin min‰. H‰n osaa Cisio Janus'en (kirkkokalenterin) p‰‰st‰ p‰‰h‰n aivan erhettym‰tt‰, ja myˆskin, luulen min‰, Latinan kieliopin; ja h‰n on lukenut latinaisia kirjoja, joitten nimi‰ minun on mahdoton muistaa; ja h‰n ymm‰rt‰‰ kaikki, mit‰ pappi lukee ja veisaa, ja veisaa itse yht‰ hyvin kuin kukaan heist‰. Mutta pyhimysten legendat ja kertotaulun ja kasvien ja kukkien nimet ja kuvauksen pyh‰st‰ haudasta ja pilgrimimatkasta Romaan -- kaikki n‰m‰t ‰idin-‰itimme on opettanut meille. H‰n n‰ytt‰‰ niin kauniilta, meid‰n kallis, vanha ‰idin-‰itimme, kun h‰n istuu pes‰n edess‰, ompelutyˆ k‰siss‰‰n. H‰nen ihanat, valkoiset hiuksensa ja mustat, kirkkaat silm‰ns‰, jotka ovat niin t‰ynn‰ns‰ vilkkautta ja nuoruutta, muistuttavat lieden tulesta, kun lumi peitt‰‰ katon, mutta sis‰ll‰ kaikki on l‰mmint‰, taikka niinkuin Fritz sanoo: "N‰ytt‰‰ silt‰ kuin h‰nen syd‰mens‰ el‰isi ikuisessa kes‰ss‰ ja ison i‰n talvi koskisi ainoastaan h‰nen ruumistansa." Mutta min‰ luulen, ett‰ se kes‰, josta ‰idin-‰itimme sielu el‰‰, pikemmin on paahtava kes‰, jossa on salamoita yht‰ hyvin kuin auringonpaistetta. Fritz luulee, ett‰ me tunnemme h‰net ylˆsnousemisen p‰iv‰n‰ h‰nen silm‰ins‰ katseesta, joka silloin kenties vaan on k‰ynyt v‰h‰n lempe‰mm‰ksi. Mutta t‰m‰ n‰ytt‰‰ minusta kauhealta ja kovin kaukaiselta, enk‰ min‰ mielell‰ni ajattele sit‰. Me v‰ittelemme usein, mink‰ pyhimyksen n‰kˆinen h‰n on. Minusta h‰n tulee St. Annaan, Jumalan ‰idin Marian ‰itiin, mutta Fritzist‰ Egyptin St. Katarinaan, koska h‰n on niin kuningattaren kaltainen. Paitsi kaikkia n‰it‰, melkeinp‰ olin unhottaa sit‰ mainitsemasta, tunnen min‰ useitten t‰tien nimet, jotka Fritz on opettanut minulle. Ja min‰ osaan kutoa sukkaa ja kehr‰t‰ ja neuloa ja kirjailla. Min‰ aion opettaa n‰m‰t kaikki lapsille. Meid‰n kodissamme on suuri joukko lapsia, ja lis‰‰ tulee joka vuosi. Jos ei niit‰ olisi niin paljon, minulla olisi kenties ollut aikaa oppia enemm‰n, niinkuin myˆskin olla jumalisempi; mutta min‰ en ymm‰rr‰, kuinka he tulisivat toimeen kotona, jos min‰ saisin jonkun hengellisen kutsumuksen. Kenties joku n‰ist‰ nuoremmista s‰‰stet‰‰n pyhimyksen virkaan. Tekisi oikein mieleni tiet‰‰, k‰ykˆ niin ja saanko min‰, jos autan heit‰, saako kukaan koskaan jotakin pikkuista halpaa paikkaa taivaassa, kun on auttanut toista jumaliseksi p‰‰sem‰‰n! Sill‰ siin‰ tapauksessa kenties minullakin olisi toivoa. Is‰mme on viisain mies Eisenachissa. ƒitini arvelee, ehk‰p‰ koko mailmassa. T‰t‰ ‰idin-‰itimme kuitenkin ep‰ilee. H‰n on n‰hnyt muita paikkoja kuin Eisenachin, joka kenties on syy. Mutta varma on, ett‰ h‰n on viisain mies, mink‰ min‰ ikin‰ olen n‰hnyt. Enemm‰n kuin kukaan muu minun tuttavistani puhuu h‰n semmoisista asioista, joita min‰ en k‰sit‰. H‰n on myˆskin suuri keksij‰. H‰n kaikkein ensim‰iseksi ajatteli, ett‰ k‰visi kirjoja painaminen, ja oli melkein pannut toimeen t‰m‰n keksinnˆn, ennenkuin mik‰‰n kirjapaino oli perustettu. Ja h‰n luuli aina, ett‰ oli toinen mailma tuolla puolen valtamerta, aikaa ennen kuin amirali Kristofer Kolumbus lˆysi Amerikan. Se on ollut ainoa onnettomuus, ett‰ joku muu on joka kerta pist‰ynyt v‰liin juuri ennen, kuin h‰n on p‰‰ssyt keksintˆns‰ perille eik‰ mit‰‰n muuta kuin joku pikku seikka puuttunut, ett‰ kaikki olisi ollut t‰ydellist‰, ja vei koko kunnian ja voiton. T‰m‰ se on, joka on est‰nyt meit‰ rikkaaksi tulemasta -- t‰m‰ ja lapset. Mutta is‰ll‰ni on niin lempe‰ ja tasainen mieli-ala, ei mik‰‰n katkeroita sit‰ koskaan. Ja t‰st‰ syyst‰ me kaikki ihmettelemme ja rakastamme h‰nt‰ niin paljon, viel‰p‰ enemm‰n kuin h‰nen suurta taitoansa. H‰n n‰ytt‰‰ riemuitsevan muitten menestyksest‰ aivan yht‰ paljon, kuin jos h‰n itse olisi kaikin puolin menestynyt. Jos ‰iti v‰h‰isen valittaa sit‰ mainetta, jonka h‰n olisi kenties saavuttanut, h‰n hymyilee ja sanoo: "ƒl‰ huoli, ‰itiseni. Sadan vuoden per‰st‰ se on kokonaan yhdentekev‰. ƒlk‰‰mme kadehtiko kenelt‰k‰‰n h‰nen palkintoansa. Mailmalle se on edullista, jos kohta ei meille." Jos ‰iti sitten huokailee v‰h‰varaisen ruokakammion ja vaatehuoneen vuoksi, h‰n vastaa: "ƒl‰ sure, ‰itiseni, voihan viel‰ lˆyt‰‰ muita Amerikoita, ja paljon uutta sopii vastakin keksi‰. Totta puhuen", h‰n lis‰‰ tuolla syv‰ll‰, kauas tunkevalla katseellansa, "toinen asia on juuri johtunut mieleeni, joka, kun min‰ olen pannut sen toimeen, himment‰‰ kaikki t‰m‰n ja edellisten aikakausien keksinnˆt." Ja h‰n suutelee ‰iti‰ni ja l‰htee painoonsa. Ja ‰iti katsoo kummastellen h‰nen j‰lkeens‰ ja sanoo: "Me emme saa, lapset, h‰irit‰ is‰‰ v‰h‰isill‰ huolillamme. H‰n mietiskelee suuria asioita, joittenka hedelmi‰ me varmaan kaikki jonakin p‰iv‰n‰ joudumme nauttimaan." Niin h‰n menee paikkaamaan jotakin v‰h‰ist‰ vaatteusta ja koettaa sovittaa niin, ett‰ yhden p‰iv‰n puoliset riitt‰v‰t kahdeksi p‰iv‰ksi. Mit‰ is‰ni suuri keksintˆ t‰t‰ nyky‰ tarkoittaa, sit‰ Fritz ja min‰ emme t‰ydellisesti tied‰. Mutta me luulemme, ett‰ se on jossakin yhteydess‰ joko planetien ja t‰htien taikka tuon kummallisen kiven kanssa, jota filosofit niin kauan aikaa ovat etsineet. Kaikissa tapauksissa se ep‰ilem‰tt‰ kerrassaan saattaa meid‰t kaikki ‰‰rettˆm‰n rikkaaksi; ja sill‰ aikaa meid‰n kyll‰ sopii koettaa tulla toimeen niin hyvin kuin jaksamme. ƒidist‰ min‰ en tied‰, mit‰ sanoa. H‰n on juuri ‰itimme -- meid‰n oma kallis, k‰rsiv‰llinen, lempe‰ ‰itisemme -- aivan toisenlainen kuin kaikki muut mailmassa; vaan kuitenkin tuntuu silt‰, kuin ei voisi sanoa h‰nest‰ mit‰‰n, jonka kautta joku ymm‰rt‰isi, mimmoinen h‰n on. N‰ytt‰‰ silt‰ kuin h‰n olisi muitten ihmisten suhteen (kunnioituksella olkoon t‰m‰ lausuttu) juuri mit‰ Jumalan Pyh‰ ƒiti on muitten pyhimysten suhteen. St. Katarinalla on rattaansa ja kruununsa, Agnes'illa karitsansa ja palmun-oksansa, ja Ursulalla on yksitoista tuhatta neitsytt‰ns‰; mutta Marialla, iki-hurskaalla, on ainoastaan Pyh‰ Lapsensa. H‰n on tuo siunattu nainen, Pyh‰ ƒiti, eik‰ mit‰‰n muuta. T‰m‰nlainen juuri ‰iti on. H‰n on kallis pikku ‰itimme ja paras nainen mailmassa, ja siin‰ kaikki. Min‰ osaisin kuvata h‰nt‰ paremmin, jos sanoisin, mimmoinen h‰n ei ole. H‰n ei koskaan lausu ankaraa sanaa kenellek‰‰n eik‰ kenest‰k‰‰n. H‰n ei koskaan ole k‰rty is‰lle, niinkuin h‰n ei koskaan tuskaannu lapsille, niinkuin min‰. H‰n ei koskaan valita eik‰ moiti. H‰n ei koskaan ole joutilaana. H‰n ei koskaan katsele meit‰ tylysti eik‰ karsaasti, niinkuin t‰ti Agnes. Mutta min‰ en saa verrata h‰nt‰ t‰ti Agnesiin, sill‰ h‰n itse nuhteli minua kerta, kun min‰ tein sit‰; h‰n sanoi, ett‰ t‰ti Agnes oli jumalinen, puhdas ja pyh‰ nainen, paljoa, paljoa ylh‰isempi kuin h‰n taikka me; ja meid‰n tulee olla kiitolliset, jos h‰n, siin‰ tapauksessa ett‰ me kerta p‰‰semme taivaasen, antaa meid‰n suudella vaatteittensa liepeit‰. Niin, t‰ti Agnes on pyh‰ nainen -- nunna; minun t‰ytyy puhua varovaisesti h‰nest‰. H‰n lukee pitki‰, pitki‰ rukouksia, he sanovat -- niin pitki‰, ett‰ h‰n on lˆydetty aamulla tainnoksista luostarin kirkon kylm‰lt‰ permannolta. H‰n syˆ niin v‰h‰n, ett‰ is‰ Kristofer, joka on luostarin ja meid‰n rippi-is‰mme, sanoo v‰listi luulevansa, ett‰ enkelit varmaan el‰tt‰v‰t h‰nt‰. Mutta Fritz ja min‰ arvelemme, ett‰, jos siin‰ on per‰‰, enkelein ruoka ei aivan paljon ravitse, sill‰ kun viime kerralla n‰imme h‰net luostarin ristikon takaa, h‰n oli kuin varjo mustassa hameessansa taikka kuin se kauhea kuoleman kuva, jonka n‰imme luostarin kappelissa. H‰n on puettu karkeaan piikkokankaasen ja makaa usein, niin sanotaan, tuhassa. Joku nunna kertoi ‰idille, ett‰ kun t‰ti er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ oli pyˆrtynyt ja he p‰‰stiv‰t auki h‰nen vaatteensa, he huomasivat h‰nen valkoisessa kaulassaan ja k‰sivarsissaan arpia ja juomuja, jotka tuskin olivat umpeutuneet ja jotka h‰n ilmeisesti itse oli iskenyt ruumiisensa. Kaikki sanovat, ett‰ h‰n saa hyvin korkean sijan taivaassa; mutta minusta tuntuu, ett‰, jollei ole aivan suuri eroitus korkeilla ja matalilla sijoilla taivaassa, t‰ti vaivaa itse‰ns‰ liiaksi. Vaan enh‰n min‰ olekaan jumalinen; ja minun on niin per‰ti vaikea ymm‰rt‰‰ taivaan asioita. Pit‰‰kˆ kaikkien taivaassa aina kilvoitella korkeista sijoista? Sill‰, kun suurina juhlap‰ivin‰ jokainen tekee niin kirkossa, se ei ole ollenkaan hupaista; ne, joitten onnistuu, n‰ytt‰v‰t ylpe‰lt‰, ja ne, joitten ei onnistu, n‰ytt‰v‰t suuttuneelta. Mutta tietysti ei kukaan suutu taivaassa eik‰ ylpeile. Milt‰ siis tuntuneekaan niist‰ pyhimyksist‰, jotka _eiv‰t_ p‰‰se korkeimmille sijoille? Ovatko he mieliss‰‰n vai pahoillaan? Jos ovat mieliss‰‰n, miksi taistelevat niin paljon kiivet‰kseen v‰h‰n korkeammalle? Vaan jos eiv‰t ole mieliss‰‰n, olisiko se soveliasta pyhimyksille? Sill‰ ‰iti opettaa meit‰ aina valitsemaan halvimpia sijoja, ja vanhimpia tekem‰‰n tilaa pienokaisille. _Eiv‰tkˆ_ siis taivaassa suurimmat tee tilaa pienokaisille? Yhdest‰ asiasta min‰ olen varma: jos ‰idill‰ olisi korkea sija taivaassa, h‰n kumartuisi aina alasp‰in auttaaksensa toista ylˆs taikka siirtyisi paikaltansa muitten edest‰. Mutta miss‰h‰n korkeimmat sijat taivaassa lienev‰t? Keisarin hovissa ovat ne tiet‰‰kseni ne paikat, jotka ovat l‰hinn‰ h‰nt‰; seitsem‰n vaaliruhtinastamme seisovat aivan ymp‰ri valta-istuinta. Mutta onko mahdollista, ett‰ kukaan koskaan tuntee itsens‰ levolliseksi ja onnelliseksi niin l‰hell‰ kaikkivaltiasta? N‰ytt‰‰ niin kauhean vaikealta olla H‰nelle otollinen t‰‰ll‰ ja niin helpolta loukata H‰nt‰, ett‰ minun luullakseni olisi parempi pysy‰ v‰h‰isen kauempana H‰nest‰ jossakin pikkuisessa hiljaisessa nurkassa l‰hell‰ porttia ja koko joukko pyhimyksi‰ v‰lill‰. Tuonain is‰ Kristofer m‰‰r‰si minulle niin ankaran rangaistuksen sen vuoksi, ett‰ pudotin palasen pyh‰st‰ hostiasta; vaikka min‰ en p‰‰ssyt siit‰ ajatuksesta, ett‰ se oli yht‰ paljon papin vika kuin minun. Mutta h‰n sanoi, ett‰ Jumala kovin paheksuisi sit‰; ja Fritz kertoi minulle, ett‰ papit paastoavat ja kiduttavat itse‰‰n toisinaan kovasti, kun ovat unhottaneet vaan yhden ainoan sanan pois messusta. Ent‰ tuo kauhea taulu, jossa Herra Kristus pit‰‰ ukon-nuolia k‰dess‰‰n! Se on aivan toisenlainen kuin se kuvapiirros, jossa H‰n riippuu ristinpuussa. Miksi h‰n k‰rsi niin? Siksikˆ, niinkuin t‰ti Agnes, ett‰ H‰n saisi korkeamman sijan taivaassa? Vai siksikˆ, ett‰ H‰nen olisi oikeus olla tyly meit‰ vastaan, niinkuin t‰timme on? Aivan kummalliset asiat n‰ytt‰v‰t loukkaavan ja miellytt‰v‰n Jumalaa, min‰ en saata sit‰ ensink‰‰n ymm‰rt‰‰; mutta se tulee siit‰, ettei minulla ole mit‰‰n taipumusta uskontoon. Luostarissa, ‰iti sanoo, he k‰yv‰t Jumalan kaltaisiksi ja niin muodoin ymm‰rt‰v‰t h‰nt‰ paremmin. Onko t‰ti Agnes siis enemm‰n Jumalan kaltainen kuin ‰itimme? Nuot kasvot, vakavat ja vaaleat, kuin kuolema; nuot kylm‰t, tylyt silm‰t, tuo ‰‰ni, niin kolea ja yksitoikkoinen, kuin se l‰htisi metalli-torvesta taikka hautaholvista eik‰ syd‰mest‰! T‰mmˆisell‰kˆ katseella Jumala vastaan-ottaa meit‰, t‰mmˆisell‰kˆ ‰‰nell‰ H‰n puhuttelee meit‰? Tuomionp‰iv‰‰ on todellakin kovin kamala ajatella; ja saa varmaan el‰‰ monta vuotta luostarissa, jos mielii pelotonna menn‰ taivaasen. Voi, jospa vaan ‰itimme olisi pyhimys -- niit‰ hyvi‰ naisia, joihin Jumala on mieltynyt -- t‰ti Agnesin sijasta, kuinka suloista olisi silloin pyrki‰ pyhimykseksi; ja kuinka varmaan voisi toivoa, ett‰ tulisi taivaasen ja sinne tultuansa olisi siell‰ onnellinen! T‰ti Ursula Cotta on myˆskin niit‰ naisia, joitten soisin kuuluvan oikeitten pyhimysten joukkoon. H‰n on is‰ni ensim‰isen orpanan vaimo; mutta me olemme aina sanoneet h‰nt‰ t‰diksi, koska melkein kaikki pienet lapset, jotka tuntevat h‰net, tekev‰t niin -- h‰n pit‰‰ niin paljon lapsista, ja on niin hyv‰ kaikille. H‰n ei ole kˆyh‰, niinkuin me, vaikkei orpana Cotta ole milloinkaan keksinyt mit‰‰n eik‰ edes ollut keksim‰ll‰ns‰. Pit‰j‰n kirkossamme lˆytyy Th¸ringin St. Elisabetin, meid‰n pyh‰n maakreivinnamme, kuva, joka aina muistuttaa minua t‰ti Ursulasta. Komean linnan -- melkein kuin Wartburgin linnan -- portilla seisoo St. Elisabet, ja h‰nen ymp‰rill‰ns‰ on joukko kˆyh‰‰ v‰ke‰ polvillansa -- raajarikkoja, sokeita, laihoja ‰itiparkoja, n‰lk‰isen-n‰kˆisi‰ lapsia -- kaikki kurottaen k‰si‰ns‰ naista kohden, joka katselee heit‰ leppeill‰, s‰‰liv‰isill‰ silmill‰, aivan niinkuin t‰ti Ursula; paitsi ett‰ St. Elisabet on kovin laiha ja vaalea ja n‰ytt‰‰ melkein yht‰ n‰lk‰‰n n‰‰ntyv‰lt‰ kuin kerj‰l‰iset h‰nen ymp‰rill‰ns‰, mutta t‰ti Ursula on verev‰ ja lihava, mit‰ sievimm‰t kuopat pyˆreiss‰ poskissaan. Mutta silm‰n luonti on sama -- niin lempe‰ ja syd‰mellinen ja totinen ja s‰‰liv‰inen. Laihuus ja vaaleus ovat tietysti ainoastaan se eroitus, joka t‰ytyy olla pyhimyksell‰, joka paastoaa ja harjoittaa katumusta niin paljon ja valvoo yˆkaudet rukouksissa, niinkuin St. Elisabet, ja varallisen porvarin vaimona, joka syˆ ja nukkuu, niinkuin muut ihmiset, ja on maakreivinnan tapainen ainoastaan siin‰, ett‰ h‰n on niin hell‰ kaikille. Toinen puoli siit‰ kertomuksesta, jota taulu esittelee, ei kuitenkaan sovi t‰ti Ursulaan. Pyhimyksen esiliinassa n‰kyy leipien sijasta kauniita punaisia ruusuja. ƒidin-‰itimme selitti meille n‰itten merkityksen. Hyv‰n maakreivinnan puoliso ei oikein pit‰nyt siit‰, ett‰ h‰n antoi niin paljon kˆyhille; sill‰ kreivinna oli niin armelias, ett‰ h‰n olisi voinut tyhjent‰‰ koko h‰nen aarre-aittansa. Sent‰hden kreivinnan oli tapa antaa almujansa puolisonsa tiet‰m‰tt‰. Mutta kun h‰n sin‰ p‰iv‰n‰ jakeli leip‰‰ linnan portilla seisoville kerj‰l‰isille, maakreivi sattui ‰kki-arvaamatta palaamaan kotiin ja, tavaten h‰net t‰t‰ tekem‰st‰, kysyi h‰nelt‰ tylynpuolisesti, mit‰ h‰nell‰ oli esiliinassa. H‰n vastasi: "ruusuja!" "Anna, min‰ katson", lausui maakreivi. Ja Jumala rakasti St. Elisabetia niin paljon, ett‰ H‰n pelastaaksensa h‰nt‰ nuhteista teki ihmetyˆn. Kun h‰n avasi esiliinansa, oli siin‰ ihania kukkia niitten leipien asemesta, joita h‰n oli jaellut. Ja t‰t‰ taulu kuvailee. Minua halutti aina kuulla kertomuksen loppua. Min‰ toivon, ett‰ Jumala teki toisen ihmetyˆn, kun maakreivi meni pois, ja muutti ruusut j‰lleen leiv‰ksi. Min‰ arvaan, ett‰ h‰n teki niin, koska n‰lk‰‰ntynyt v‰ki n‰ytt‰‰ niin tyytyv‰iselt‰. Mutta ‰idin-‰itimme ei tied‰ siit‰. Ainoastaan t‰ss‰ asiassa t‰ti Ursula ei olisi, minun luullakseni, tehnyt niinkuin maakreivinna. Min‰ luulen, ett‰ jos orpana Cotta olisi kysynyt h‰nelt‰, h‰n olisi vastannut uljaasti: "minulla on leip‰‰ esiliinassani, ja min‰ jakelin sit‰ n‰ille sinun ja minun n‰lk‰‰n n‰‰ntyville alamais-raukoillemme", eik‰ olisi suinkaan ep‰illyt vastatessaan. Ja silloin kenties orpana Cottan -- min‰ tarkoitan maakreivin -- olisi niin heltynyt, ett‰ h‰n olisi antanut h‰nelle anteeksi, viel‰p‰ kiitt‰nyt h‰nt‰ ja tuonut h‰nelle enemm‰n leip‰‰. Eik‰ silloin leiv‰t olisi muuttuneet kukiksi, vaan maakreivin syd‰n kivest‰ lihaksi, joka n‰ytt‰‰ minusta olevan parempi asia. Mutta kun min‰ kerta sanoin t‰m‰n ‰idin-‰idille, h‰n vastasi, ett‰ tein hyvin v‰‰rin siin‰, kuin koetin sovittaa toisia loppuja pyhimysten legendoihin, aivan kuin ne olisivat jonkunlaisia satuja; ettei siit‰ ole kuin kolme sataa vuotta, kuin St. Elisabet todella eli t‰ss‰ Wartburgin vanhassa linnassa, astui juuri n‰it‰ Eisenachin katuja, antoi almuja kˆyhille, k‰vi sairashuoneissa, sitoi mit‰ ilkeimpi‰ haavoja, joihin ei kukaan muu tahtonut koskea, ja lausui helli‰ sanoja viheli‰isille hylkiˆille, joita ei kukaan muu juljennut katsella. T‰m‰ n‰ytt‰‰ minusta varsin hyv‰lt‰ ja laupiaalta h‰nen puoleltaan; mutta t‰m‰ se ei ollut, joka teki h‰net pyhimykseksi, koska t‰ti Ursula ja ‰itimme tekev‰t samanlaisia tˆit‰, ja ‰itimme on tuon tuostakin sanonut minulle, ett‰ t‰ti Agnes on pyhimysten kaltainen eik‰ h‰n. H‰nen k‰rsimisens‰, se minun luullakseni on saattanut heid‰t panemaan h‰nen nimens‰ kalenteriin; eik‰ kuitenkaan k‰rsiminen yksist‰ns‰ tee ihmisi‰ pyhimyksiksi, koska min‰ en luule, ett‰ St. Elisabet itse on k‰rsinyt enemm‰n kuin ‰itimme. Tosin kyll‰ nousi h‰n usein puolisonsa vierest‰ ja oli polvillansa koko yˆn kylm‰ll‰ permannolla, sill‰ v‰lin kuin t‰m‰ nukkui. Mutta ‰iti on tehnyt samoin monta monituista kertaa. Kun joku pikku lapsista on ollut kipe‰, kuinka usein h‰n on tuntikaudet k‰vellyt edestakaisin, sairas syliss‰‰n, pysytellen ja hyv‰illen sit‰ ja asettaen sen n‰re‰t‰ itkua v‰sym‰ttˆm‰ll‰, hell‰ll‰ k‰rsiv‰llisyydell‰. St. Elisabet paastosi, kunnes h‰n oli melkein niinkuin varjo; mutta kuinka usein min‰ olen n‰hnyt, ett‰ ‰iti on arvelematta jaellut is‰lle ja lapsille kaikki, mit‰ oli maukasta ja hyv‰‰ meid‰n niukoissa atrioissamme, ja tuskin j‰tt‰nyt itselleen palastakaan, vaan k‰tkenyt lautastansa jonkun vadin taa, ettei is‰ n‰kisi. Ja Fritz ja min‰ puhumme usein siit‰, kuinka riutuneelta ja v‰syneelt‰ h‰n n‰ytt‰‰; ei ollenkaan muodoltaan kuin Armon ƒiti, jommoiseksi me muistamme h‰net, vaan liian paljon niinkuin tuo voipunut, vaalea Surujen ƒiti l‰vistetyll‰ syd‰mell‰ns‰. Mit‰ kipuihin taas tulee, enk‰ min‰ ole n‰hnyt ‰itimme k‰rsiv‰n semmoisia kipuja, joihin verrattuina t‰ti Agnesin taikka St. Elisabetin itse-kuritus on v‰h‰inen kuin nuppineulan pist‰m‰. Vaan kaikki n‰m‰t eiv‰t kuitenkaan ole niit‰ oikeita k‰rsimisi‰, jotka saattavat pyhimykseksi. Meid‰n kallis ‰itimme k‰velee edestakaisin koko yˆn, ei sent‰hden, ett‰ h‰n p‰‰sisi pyhimykseksi, vaan ainoastaan potevaa lasta viihdytt‰‰kseen. H‰n on p‰iv‰llist‰ syˆm‰tt‰, ei sent‰hden, ett‰ h‰n aikoo paastota, vaan sent‰hden, ett‰ me olemme kˆyh‰t ja leip‰ on kallista. H‰n k‰rsii sent‰hden, ett‰ Jumala koettelee h‰nt‰ k‰rsimisell‰, ei sent‰hden, ett‰ h‰n itse tarvitsee sit‰. Eiv‰tk‰ kaikki n‰m‰t voi saattaa h‰nt‰ pyhimykseksi. Kun min‰ sanon jotakin h‰nt‰ s‰‰li‰kseni taikka kunnioittaakseni, h‰n hymyilee ja sanoo: "Elsaseni, min‰ valitsin t‰m‰n alhaisimman el‰m‰n t‰timme Agnesin korkean kutsumuksen sijasta, ja minun t‰ytyy tyyty‰ seurauksiin. Meill‰ ei voi olla osa sek‰ t‰ss‰ mailmassa ett‰ tulevassa." Jos ‰itimme osan suuruus tulevassa mailmassa olisi samansuhteinen kuin sen v‰hyys t‰‰ll‰, luulen min‰, ett‰ h‰nelle tulee ylt‰kyllin s‰‰stˆj‰; mutta t‰t‰ min‰ en tohdi sanoa h‰nelle. On yksi asia, jonka St. Elisabet teki, vaan jota ei ‰itimme todellakaan tekisi. H‰n j‰tti v‰h‰iset, is‰ttˆm‰t lapsensa, luostariin menn‰ksens‰. Kenties juuri t‰m‰ miellytti Jumalaa ja Herraa Jesusta Kristusta niin paljon, ett‰ antoivat h‰nelle noin korkean sijan taivaassa. Jos n‰in on laita, se on suuri onni is‰llemme ja meille, ettei ‰itimme pyri pyhimykseksi. Me ajattelemme kuitenkin toisinaan, ett‰, vaikka H‰n kenties ei voi tehd‰ h‰nt‰ pyhimykseksi niitten s‰‰ntˆjen vuoksi, joita heill‰ t‰m‰n suhteen taivaassa on, Jumala sent‰‰n suonee ‰idillemme jonkun rahdun hyv‰‰ tai jonkun lempe‰n sanan, koska h‰n on niin eritt‰in hyv‰ meit‰ kohtaan. ƒiti sanoo kuitenkin, ettei t‰m‰ ole mik‰‰n ansio, koska h‰n rakastaa meit‰ niin paljon. Jos h‰n rakastaisi meit‰ v‰hemm‰n, ja niin muodoin askaroitseminen meit‰ varten tuntuisi vaivaloisemmalta, taikka jos me olisimme v‰h‰isi‰, outoja kerj‰l‰islapsia ja h‰n ottaisi rakastaaksensa meit‰ omiensa asemesta, min‰ luulen, ett‰ Jumala pit‰isi siit‰ enemm‰n. On viel‰ toinenkin seikka St. Elisabetin kertomuksessa, joka kerta saatti Fritzin ja minut suureen huoleen ja h‰mm‰stykseen. Kun olimme pikkuiset lapset emmek‰ ymm‰rt‰neet asioita, niinkuin nyt, vaan ajattelimme, ett‰ meid‰n tuli koettaa noudattaa pyhimysten esimerkki‰ ja ett‰ mik‰ oli oikea heille, se oli myˆskin oikea meille, ja kun ‰itin-‰itimme oli kertonut meille, kuinka hurskas maakreivinna salaa myi juvelinsa ja tyhjensi puolisonsa aarreaitan kˆyhi‰ el‰tt‰‰kseen, p‰‰timme er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ tehd‰ samaten. Me tunsimme kovin kˆyh‰n, vanhan vaimon, joka asui l‰himm‰isen kadun varrella ja jolla oli suuri joukko turvattomia lapsenlapsia, ja neuvottelimme kauan aikaa yhdess‰, ennenkuin keksimme keinon St. Elisabetin tavalla auttaa h‰nt‰. Viimein ilmestyi sopiva tilaisuus. Oli Joulun aatto ja, kumma kyll‰, meill‰ oli v‰h‰isen lihaa, omenoita ja pastejeja vara-aitassamme. Me hiivimme h‰myss‰ huoneesen, t‰ytimme esiliinani pastejeilla, lihalla ja leivoksilla, ja pist‰ysimme salaa eukkomme luo antamaan h‰nelle saalistamme. Seuraavana aamuna kaivattiin ruokakamarista puolet siit‰, mit‰ oli joulup‰iv‰n p‰iv‰llisiksi aiottu. Lapset itkiv‰t ja ‰iti n‰ytti melkein yht‰ murheelliselta kuin he. Jopa is‰nkin hiljainen mieli kerran kiihtyi, ja h‰n kirosi kissaa ja hiiri‰, ja toivoi, ett‰ h‰n olisi saanut uuden, pett‰m‰ttˆm‰n hiirenlautansa. ƒidin-‰itimme lausui varsin tyvenesti: "Taitavammat varkaat kuin hiiret ja rotat ovat k‰yneet t‰‰ll‰. Ei n‰y mit‰‰n muruja, ja kaikki kapineet ovat paikallansa. Paitsi sit‰ min‰ en ole koskaan kuullut, ett‰ rotat ja hiiret syˆv‰t pasteji-vateja." Fritz ja min‰ katselimme toisiamme ja aloimme pel‰t‰, ett‰ olimme tehneet v‰‰rin, kun pikku Kristofer sanoi: "Min‰ n‰in, kun Fritz ja Elsa eilen illalla kantoivat ulos pastejit." "Elsa! Fritz!" lausui is‰mme, "mit‰ t‰m‰ tiet‰‰?" Min‰ olin tunnustamaisillani, mutta muistin St. Elisabetin ja h‰nen ruusunsa ja vastasin vapisevalla ‰‰nell‰: "Pastejeja sin‰ et n‰hnyt, Kristofer, vaan ruusuja." "Ruusuja" sanoi ‰iti hyvin totisesti, "joulun-aikana!" Min‰ melkein toivoin, ett‰ pastejit tulisivat takaisin hyllyille. Juuri t‰ss‰ paikassa ne legendassa tulivat; mutta nyt niit‰ ei n‰kynyt. P‰intoisin kaikki tuntui k‰‰ntyv‰n meit‰ vastaan. "Fritz", lausui is‰ ankarasti, "puhu totta, taikka min‰ pieksen sinut." T‰m‰ oli semmoinen kohta, jossa meill‰ ei ollut mit‰‰n johtoa St. Elisabetin esimerkist‰. Min‰ en tiet‰nyt, mit‰ h‰n olisi tehnyt, jos jotakuta muuta olisi rangaistu h‰nen anteliaisuutensa t‰hden; mutta min‰ en ep‰illyt ollenkaan, mit‰ minun tuli tehd‰. "Voi is‰ni!" min‰ sanoin, "se on minun vikani -- se oli minun tuumani! Me kannoimme ne kˆyh‰lle vanhalle vaimolle, joka asuu l‰himm‰isell‰ kadulla, h‰nen lapsenlapsiansa varten." "Siin‰ tapauksessa h‰n ei ole parempi kuin varas", vastasi is‰mme, "koska h‰n otti vastaan ne. Fritz ja Elsa, j‰rjettˆm‰t lapset, saavat rangaistukseksi j‰‰d‰ p‰iv‰llist‰ paitsi; ja lis‰ksi suljetaan Elsa omaan huoneesensa, koska h‰n valehteli." Min‰ istuin v‰risten huoneessani ja ihmettelin, mitenk‰ voi tapahtua, ett‰ asiat niin eri tavalla p‰‰ttyiv‰t St. Elisabetilta ja minulta, kun t‰ti Ursulan raikas, miellytt‰v‰ ‰‰ni kuului portailta, ja kohta sen j‰lkeen piti minua nauraen syliss‰ns‰. "Pikku Elsa-parkani! Meid‰n t‰ytyy odottaa v‰h‰sen, ennenkuin noudatamme haltia-pyhimystemme tekoja, taikka emme saa aloittaa v‰‰r‰st‰ p‰‰st‰. Se ei esimerkiksi mitenk‰‰n sopisi, ett‰ min‰ matkustaisin Romaan yhdentoista tuhannen neitsyen kanssa, niinkuin St. Ursula." ƒidin-‰itimme oli arvannut ryˆstˆretkemme tarkoituksen, ja t‰ti Ursula, joka samalla tuli sis‰‰n ja kuuli kertomuksen, pyysi, ett‰ kuitenkin joulup‰iv‰lliset l‰hetett‰isiin meille. Fritz ja min‰ uskoimme salaisesti, ett‰ St. Elisabetilla oli ollut paljon tekemist‰ joulup‰iv‰llistemme hankkimisessa; mutta t‰m‰n per‰st‰ me ymm‰rsimme, ett‰ t‰ytyi varovasti menetell‰, kun sovitti pyhimysten hurskaat esimerkit omaan el‰m‰‰ns‰, ja ettemme t‰t‰ nyky‰ saisi liikkua ulkopuolella kymmeni‰ k‰skyj‰. Kun kuitenkin ajattelee, ett‰ St. Elisabet, todellinen kanoniseerattu pyhimys -- jonka kuva riippuu ylipuolella kirkkojen alttareita -- jonka hyv‰t teot ovat maalatut kirkkojen akkunoihin ja valaistut auringon kautta, joka paistaa niitten l‰vitse -- jonka luita s‰ilytet‰‰n reliki-rasioissa, joita min‰ aina kannan yht‰ l‰hell‰ syd‰nt‰ni -- todesti eli ja rukoili tuossa kolkossa, vanhassa linnassa tuolla ylh‰‰ll‰ ja astui juuri n‰it‰ katuja myˆten -- kenties viel‰ n‰htiin t‰st‰ Fritzin ja minun rakkaan s‰lyhuoneeni akkunasta. Ainoastaan kolme sataa vuotta takaperin! Jospa vaan min‰ olisin el‰nyt kolme sataa vuotta aikaisemmin taikka h‰n kolme sataa vuotta myˆhemmin, min‰ olisin ehk‰ n‰hnyt ja puhutellut h‰nt‰ ja kysynyt h‰nelt‰, mik‰ se oli, joka teki h‰net pyhimykseksi. Minun olisi tehnyt mieli kysy‰ h‰nelt‰ niin monta asiaa. Min‰ olisin sanonut: "kallis St. Elisabet, kertokaat minulle, mik‰ se on, joka tekee teid‰t pyhimykseksi? Teid‰n armeliaisuutenne se ei suinkaan ole, koska ei kukaan liene armeliaampi kuin t‰ti Ursula eik‰ h‰n ole mik‰‰n pyhimys; eik‰ se liene teid‰n vaivanne, teid‰n k‰rsiv‰llisyytenne, teid‰n rakkautenne tahi teid‰n itsekielt‰misenne muitten hyv‰ksi, sill‰ ‰itimme on teid‰n kaltaisenne kaikissa n‰iss‰ eik‰ h‰n ole mik‰‰n pyhimys. Senkˆ t‰hden, ett‰ j‰titte pienet lapsenne, Jumala rakastaa teit‰ niin paljon? vai senkˆ t‰hden, ett'ette tyytyneet ainoastaan siihen, jotta teitte ja k‰rsitte, mit‰ Jumala m‰‰r‰si teille, niinkuin ‰itimme tekee, vaan valitsitte itsellenne muita asioita, joita katsoitte vaikeammiksi?" Ja jos h‰n olisi ollut hyv‰ns‰vyinen (niinkuin luulen h‰nen olleen) ja kuunnellut minua, min‰ olisin kysynyt: "hurskas maakreivinna, kuinka semmoiset asiat, jotka teille olivat niin oikeat ja pyh‰t, ovat Fritzille ja minulle niin v‰‰r‰t?" Ja min‰ olisin myˆskin kysynyt h‰nelt‰: "kallis St. Elisabet, suojeliattareni, mik‰ se on, joka taivaassa saattaa teid‰t niin onnelliseksi?" Mutta min‰ unhotin -- h‰n ei olisi ollutkaan koko taivaassa. H‰nt‰ ei olisi viel‰ pyhimykseksi julistettukaan, sill‰ vasta h‰nen kuolemansa j‰lkeen, kun sairaat ja raajarikot paranivat siit‰, ett‰ koskivat h‰nen ruumiisensa, huomattiin, mik‰ pyhimys h‰n oli ollut. Ehk‰ h‰n ei itsek‰‰n olisi tiet‰nyt, ett‰ h‰n oli mik‰‰n pyhimys. Ja jos niin on laita, olisi hauska tiet‰‰, lieneekˆ mahdollista, ett‰ viimeist‰ lukua ‰itimmekin on joku pyhimys, vaikka h‰n ei tied‰ siit‰! Fritz ja min‰ olemme nelj‰ tai viisi vuotta vanhemmat kuin toiset lapset. Kaksi v‰h‰ist‰ sisarta kuoli ruttoon, ennenkuin useampia syntyi. Toinen kastettiin, vaan kuoli, kun oli vuoden vanha, ristinvaatteet viel‰ puhtaana. Sent‰hden me olemme varmat siit‰, ett‰ h‰n on paradiisissa. Min‰ ajattelen h‰nt‰ joka kerta, kuin katselen kirkasta s‰depilve‰ Pyh‰n Neitsyen ymp‰rill‰ St. Yrjˆn kirkossa. Pilvest‰ kurkistelee joukko onnellisia lapsenkasvoja -- muutamat nojaten pulleita, pehmeit‰ poskiansa sieviin, lihaviin k‰siins‰, ja kaikki katsoen ylˆs syd‰mellisell‰ luottamuksella Jumalan kalliisen ‰itiin. Min‰ arvaan, ett‰ pienet lapset taivaassa kuuluvat eritt‰in h‰nelle. Ep‰ilem‰tt‰ on siis varsin onnellista, kun saa nuorena kuolla. Mutta tuosta toisesta, nimettˆm‰st‰ pikku lapsesta, joka kuoli samaan aikaan, ei kukaan meist‰ tohdi koskaan puhua. Sit‰ ei kastettu, ja sanotaan, ett‰ v‰h‰isten kastamatonten lasten sielut h‰‰riv‰t ij‰ti pimeydess‰ taivaan ja helvetin v‰lill‰. Ajattele, kuinka kauheata, kun vaipuu ‰itimme hell‰st‰ sylist‰ pime‰‰n ja kylm‰‰n, ja saa siell‰ alati v‰rist‰ ja vaikeroida eik‰ ole kenenk‰‰n oma. Eisenachissa meill‰ on lˆytˆlasten-huone. Se on yhden St. Elisabetin perustaman nunnaluostarin lis‰laitos ja ottaa huostaansa turvattomia pienokaisia. Jospa vaan St. Elisabet voisi asettaa jonkun orpohuoneen johonkin paikkaan l‰helle paradiisin portteja t‰mmˆisi‰ v‰h‰isi‰, nimettˆmi‰, hylj‰ttyj‰ lapsensieluja varten! Mutta min‰ varon, ett‰ h‰n on liian korkealla taivaassa ja liian kaukana porteista, ettei h‰n kuule t‰mmˆisten yksin j‰‰neitten pienten valitushuutoja. Taikka kenties Jumala, joka mieltyi niin paljon h‰neen, kun h‰n luopui omista v‰h‰isist‰ lapsistaan, ei sallisi sit‰. Min‰ arvaan, ett‰ taivaan pyhimykset, jotka ovat olleet ‰itej‰ taikka myˆskin vanhempia sisaria niinkuin min‰, j‰tt‰v‰t ‰idinsyd‰mens‰ t‰nne maan p‰‰lle ja ett‰ he paradiisissa ovat kaikki vaan munkkeja ja nunnia, niinkuin t‰ti Agnes ja is‰ Kristofer. L‰hinn‰ t‰t‰ pikkuista nimetˆnt‰ seurasi kaksoistytˆt Chriemhild (nimitetty ‰idin-‰itimme mukaan) ja Atlantis, joksi is‰ on ristinyt h‰net siit‰ syyst‰, ett‰ se suuri merentakainen manner lˆydettiin, jota h‰n oli niin usein ajatellut ja johon kuuluisa amirali Kristofer Kolumbus oli niihin aikoihin p‰‰ssyt. Sitten kaksois-pojat Bonifacius Pollux ja Kristofer Castor. Heid‰n nimest‰ns‰ ovat is‰ ja ‰iti kesken‰ns‰ sopineet, koska is‰‰ h‰mm‰stytti joku heid‰n syntym‰t‰htiens‰ omituinen yhtyminen, ja ‰iti katsoi aivan luonnolliseksi, ett‰ n‰itten pakanallisten nimien vastapainoksi pantaisiin pari taivaan kirjaan piirretty‰ nime‰. Viel‰p‰ toinenkin poika, joka ei el‰nyt kuin muutamia viikkoja; ja sitten nykyinen sylilapsi, Thekla, joka on kaikkien meid‰n kukkanamme ja lemmikkin‰mme. T‰ss‰ on melkein kaikki, jotka min‰ tunnen hyvin; lis‰ksi sent‰‰n Martin Luther, vuorimiehen poika, jolle t‰ti Ursula Cotta on ollut niin hyv‰. H‰n on kallis meille kaikille, niinkuin h‰n olisi omaa perhett‰mme. H‰n on likimain saman-ik‰inen kuin Fritz, joka arvelee, ettei toista h‰nen kaltaistansa lˆydy. Ja h‰nell‰ on semmoinen ‰‰ni, ja h‰n on niin jumalinen ja kuitenkin niin iloinen yht‰ haavaa; ainakin toisinaan. H‰nen ‰‰nens‰ ja hartautensa ensiksi kiinnittiv‰t t‰ti Ursulan huomion h‰neen. T‰ti oli n‰hnyt h‰net usein jokap‰iv‰isiss‰ rukouksissa kirkossa. H‰nen oli tapana laulaa St. Yrjˆn seurakunnan latinankoulun oppilaiskˆˆriss‰, saman seurakunnan, jossa Fritz ja h‰n harjottivat lukuansa. H‰nen hele‰n ja vakavan ‰‰nens‰ kaikkuvat s‰velet vetiv‰t usein t‰ti Ursulan puoleensa; ja h‰n n‰ytti aina niin hartaalta. Mutta me tiesimme varsin v‰h‰n h‰nest‰. H‰n oli kovin kˆyh‰ ja n‰ytti sortuneelta ja puoleksi n‰lk‰‰n n‰‰ntyneelt‰, kun me ensi kerran n‰imme h‰net. Min‰ olen n‰hnyt h‰nen usein kylmin‰ talvi-iltoina laulavan kaduilla almuja varten ja kiitollisuudella vastaan-ottavan muutamia j‰lkeen j‰‰neit‰ leip‰- ja lihapalasia asukasten ovilla; sill‰ h‰n ei ollut koskaan mik‰‰n ylpe‰ eik‰ h‰pe‰m‰tˆn kerj‰l‰inen, niinkuin muutamat oppilaat ovat. Meid‰n tuttavuutemme h‰nen kanssaan alkoi er‰‰n‰ p‰iv‰n‰, jonka aivan hyv‰sti muistan. Min‰ olin t‰ti Ursulan luona, joka asuu Yrjˆnkadulla l‰hell‰ kirkkoa ja koulua. Min‰ olin katsellut poikien kˆˆri‰, kun he laulaen kulkivat ovesta oveen pitkin katua. Ei kukaan ollut antanut heille mit‰‰n: he n‰yttiv‰t nuloilta ja n‰lk‰isilt‰. Lopulta he seisahtuivat sen akkunan alle, jossa t‰ti Ursula ja min‰ istuimme h‰nen pienen poikansa kanssa. Tuossa oli taas tuo hele‰, korkea, kaikkuva ‰‰ni. T‰ti Ursula meni oven luo ja k‰ski Martin'in sis‰‰n; sitten h‰n l‰hti kyˆkkiin, ja kun h‰n oli antanut h‰nelle hyv‰n atrian ja t‰ytt‰nyt h‰nen laukkunsa, laski h‰n h‰net pois ja k‰ski h‰nen tulla hyvin pian takaisin. T‰m‰n per‰st‰ h‰n n‰ht‰v‰sti neuvotteli orpana Konrad Cottan kanssa ja seuraus oli, ett‰ Martin Luther muutti asumaan meille ja on sen j‰lkeen el‰nyt meid‰n parissamme likeisen tuttavan tavalla, aivan niinkuin h‰n olisi oma orpanamme. H‰n on kummallisella tavalla muuttunut t‰st‰ ajasta. Tuskin kukaan olisi voinut edelt‰p‰in arvata, mik‰ iloinen luonto h‰nell‰ on. Ainoa l‰hde, jonka kautta se silloin ilmestyi, oli h‰nen kirkas, vakava ‰‰nens‰. H‰n oli alakuloinen ja arka, niinkuin semmoinen olento, joka on kasvatettu ilman rakkautta. Eritt‰in h‰n kainosteli nuoria tyttˆj‰ eik‰ n‰ytt‰nyt uskaltavan katsoa naisia kasvoihin. Min‰ luulen, ett‰ ovat pit‰neet h‰nt‰ varsin kovalla kotona. Totta puhuen h‰n tunnusti Fritzille, ett‰ h‰nt‰ lapsena usein lyˆtiin niin, ett‰ veri juoksi, aivan v‰h‰isist‰ syist‰, esimerkiksi, jos h‰n oli ottanut p‰hkin‰n, ja ettei t‰m‰ haluttanut leikitell‰ vanhempainsa l‰sn‰ ollessa. Eik‰ h‰n kuitenkaan sallinut, ett‰ sanallakaan moitittiin h‰nen vanhempiansa. H‰n sanoo, ett‰ h‰nen ‰itins‰ on hurskas nainen Mansfeldissa, jossa h‰nen kotinsa on, ja ett‰ h‰nen is‰ns‰ kielt‰‰ itselt‰‰n kaikki, jotta h‰n voisi el‰tt‰‰ ja kasvattaa lapsiansa, eritt‰in Martin'ia, jota aiotaan perheen oppineeksi mieheksi. H‰nen vanhempansa ovat itse tottuneet vaivoja n‰kem‰‰n ja arvelevat, ett‰ se on paras alkukoulu pojille. Martin raukka oli tosiaankin saanut kokea kyllin vastuksia t‰‰ll‰. Mutta t‰h‰n lienev‰t h‰nen ‰itins‰ sukulaiset Eisenachissa syyp‰‰t. Toivottiin, ett‰ n‰m‰t olisivat hyv‰t h‰nt‰ kohtaan, mutta n‰ht‰v‰sti he eiv‰t huolineet h‰nest‰ yht‰k‰‰n. H‰n on jutellut Fritzille, ett‰ h‰n kerta oli niin masentunut ja suruissaan kauhean kˆyhyytens‰ vuoksi, ett‰ h‰n ep‰toivossaan aikoi heitt‰‰ lukunsa sikseen ja palata Mansfeldiin tekem‰‰n tyˆt‰ is‰ns‰ sulatus-uunissa taikka kaivoksissa vuorten alla. Mielimurteesta kyynelet kuitenkin tulevat h‰nen silmiins‰, jos joku rohkenee viitata siihen, ett‰ h‰nen is‰ns‰ olisi voinut tehd‰ enemm‰n h‰nen hyv‰ksens‰. Is‰ oli vaan kˆyh‰ vuorenkaivaja, sanoi h‰n Fritzille, ja h‰n oli usein n‰hnyt ‰itins‰ hartioillaan kantavan polttopuita Mansfeldin hongikoista. Mutta luostarikouluissa h‰n ep‰ilem‰tt‰ oppi niin ujoksi ja totiseksi. H‰nt‰ oli neuvottu katsomaan avioel‰m‰‰ alhaiseksi ja pahaksi asiaksi; ja tied‰mmeh‰n kaikki, ettei se voi olla niin ylev‰‰ ja puhdasta kuin luostariel‰m‰. Min‰ muistan, kuinka h‰n n‰ytti kummastuneelta, kun t‰ti Ursula, joka ei ole munkkeihin mieltynyt, sanoi h‰nelle er‰‰n‰ p‰iv‰n‰: "ei maan p‰‰ll‰ lˆydy mit‰‰n suloisempaa kuin aviomiehen ja vaimon rakkaus, kun se on Jumalan pelossa." T‰ti Ursulan kirkkaan, p‰iv‰npaisteisen syd‰men l‰mpim‰ss‰ koko h‰nen luontonsa n‰ytti puhkeavan, ik‰‰nkuin kukat kes‰ll‰. Eik‰ nyt lˆydy ket‰‰n koko meid‰n keskuudessamme, joka olisi niin kaikkien mieleinen ja leppe‰ kuin h‰n. H‰n soittaa luuttua ja laulaa niin, ettei luullaksemme h‰nen vertaistansa ole. Ja kaikki meid‰n lapsemme rakastavat h‰nt‰, h‰n kertoo heille niin ihmeellisen ihania tarinoita loihdituista puutarhoista, ristiretkist‰ ja omasta lapsuudestansa honkametsiss‰ ja vuorikaivoksissa. Martin Lutherilta min‰kin tosiaankin olen kuullut enemm‰n kuin kenelt‰k‰‰n muulta, paitsi ‰idin-‰idilt‰mme, tuosta suuresta mailmasta, joka on ulkopuolella Eisenachia. H‰n on jo asunut kolmessa muussa kaupungissa, ett‰ h‰n on kokonainen matkustaja ja tuntee tarkoin mailman, vaikka h‰n ei ole viel‰ kahtakymment‰k‰‰n t‰ytt‰nyt. Is‰mme on kyll‰ kertonut meille kummallisia seikkoja noista isoista saarista merten takana, jotka amirali Kolumbus lˆysi ja jotka, h‰n on varma siit‰, joskus huomataan olevan vaan Indiain ja Tokay'in ja Arabian toinen puoli. Espanjalaiset ovat jo tavanneet kultaa n‰ist‰ saarista, ja is‰mme arvelee, ett‰ ne ovat se Ophir, josta kuningas Salomonin laivat toivat kultaa temppeli‰ varten. H‰n on myˆskin jutellut meille oudoista maista etel‰ss‰, jossa k‰‰piˆt el‰v‰t, ja mustista j‰ttil‰isist‰, isoista, karvaisista ihmisist‰, jotka kiipeev‰t puihin ja tekev‰t asuntonsa niihin, ja hirmuisista ihmissyˆjist‰ ja semmoisesta kansasta, jonka on p‰‰ hartiain v‰liss‰. Mutta me emme ole viel‰ tavanneet ket‰‰n, joka on n‰hnyt kaikki n‰m‰t ihmeet, niin ett‰ Martin Luther ja ‰idin-‰itimme ovat suurimmat matkustajat, mit‰ Fritz ja min‰ tunnemme. Martin syntyi Eislebeniss‰. H‰nen ‰itins‰ on porvarissukua. Kolme t‰m‰n veljist‰ asuu t‰‰ll‰ Eisenachissa, ja t‰‰lt‰ h‰n naitiin. Mutta Martin'in is‰ oli talonpoikainen mies. Is‰n-is‰ll‰ oli v‰h‰inen maatila Morassa Th¸ringin honkametsien keskell‰; mutta Martin'in is‰ oli toinen poika j‰rjestyksess‰; heid‰n v‰h‰inen omaisuutensa joutui vanhimmalle, ja h‰n rupesi vuorenkaivajaksi, l‰hti Eislebeniin ja asettui sitten Mansfeldiin l‰helle Harzin vuoria, jossa hopeaa ja vaskea on maan sis‰ss‰ k‰tkettyn‰. Mansfeldissa Martin oli, siksi kun h‰n oli kolmetoista-vuotias. Minun tekisi mieli n‰hd‰ t‰m‰ paikka. Lienee hyvin omituista, kun katselee, kuinka nuot suuret uunit, jossa sulatetaan vaskea ja kallista hopeata, v‰lkkyv‰t honkametsien l‰vitse, sill‰ niit‰ l‰mmitet‰‰n koko yˆ mets‰n-aukoissa. Kun Martin oli pikkuinen poika, h‰n ehk‰ valvoi niitten luona is‰ns‰ kanssa, jolla nyt on omat uunit ja valinpaja. Paitsi sit‰ lˆytyy siell‰ syvi‰ kaivoksia vuorten alla, joista tuon tuostakin joukko julmann‰kˆisi‰ vuorenkaivajia tulee esiin. Martin pit‰‰ paljon vuorenkaivajista; he ovat niin reipasta ja tukevaa v‰ke‰, ja heill‰ on omat uljaat laulunsa ja kˆˆrins‰, joita h‰n osaa laulaa, ja hurjat omituiset huvituksensa. Shakki on heid‰n mielipelins‰. He ovat myˆskin totisia niinkuin semmoisten sopii, jotka sukeltavat alas maan uumeniin. Lapsena Martin usein meni heid‰n kanssaan noihin mustiin, salamyhk‰isiin kaivoksiin ja monimutkaisiin onkaloihin, jossa h‰n n‰ki kalliin malmin suonet. H‰n on myˆskin usein n‰hnyt muukalaisia eri kansakunnista. He tulevat kaikista mailman ‰‰rist‰ Mansfeldiin hopeata noutamaan -- Bayerista, Schweitsist‰ ja myˆskin ihanasta Venetiasta, joka on palatsien kaupunki, jossa kadut ovat kanavia t‰ynn‰ns‰ sinist‰ merta, ja vaunujen sijasta heill‰ on venheet, joista he nousevat palatsien marmoriportaille. Kaikkia n‰it‰ Martin on kuullut semmoisten kertovan, jotka ovat todella n‰hneet ne, paitsi mit‰ h‰n on itse n‰hnyt. H‰nen is‰ns‰ kutsui myˆskin usein koulumestarit ja oppineita miehi‰ luoksensa, ett‰ h‰nen poikansa hyˆtyisiv‰t heid‰n viisaasta puheestansa. Mutta min‰ ep‰ilen, miellyttikˆ t‰m‰ Martin'ia aivan paljon. H‰nen oli ehk‰ vaikea unhottaa sit‰ vitsaa, jolla h‰nt‰ kerta piestiin nelj‰toista er‰‰ yhten‰ aamuna, eik‰ liene tuntenut itse‰ns‰ kyllin levolliseksi, kun kuunteli heid‰n keskusteluitaan. Vanha Mansfeldin kreivi G¸nther pit‰‰ Martin'in is‰‰ suuressa arvossa ja k‰skee h‰net usein luokseen neuvotellaksensa h‰nen kanssaan kaivoksista. Heid‰n talonsa Mansfeldissa oli v‰h‰n matkan p‰‰ss‰ kouluhuoneesta, joka seisoi m‰ell‰, ett‰, kun h‰n oli pikkuinen, joku vamhempi poika oli kiltti h‰nt‰ kohtaan ja kantoi h‰net syliss‰ns‰ kouluun. Luullakseni t‰m‰ tapahtui talvella, jolloin h‰nen pienet jalkansa olivat turvoksissa pakkasenpuremista ja h‰nen ‰iti-parkansa oli tapa l‰hte‰ mets‰‰n ker‰‰m‰‰n risukimppuja pes‰‰ varten. H‰nen ‰itins‰ on varmaan sangen hyv‰ ja hurskas nainen, mutta ei, luullakseni, juuri niinkuin meid‰n ‰itimme; pikemmin niinkuin t‰ti Agnes. Min‰ varon, ett‰ olisin ennemmin pel‰nnyt h‰nt‰. Martin sanoo, ett‰ h‰n on hyvin jumalinen. H‰n rakastaa ja kunnioittaa ‰iti‰ns‰ suuresti, vaikka t‰m‰ oli kovin tyly h‰nt‰ vastaan ja kerran, h‰n jutteli sen Fritzille, lˆi h‰nt‰, kun h‰n oli ottanut p‰hkin‰n heid‰n vara-huoneestaan, siksi kuin veri tuli. H‰n on ep‰ilem‰tt‰ kelvollinen ja suora nainen, joka ei suinkaan s‰‰st‰ itse‰‰n eik‰ muita; mutta min‰ luulen, ett‰ olisin tutustunut pikemmin h‰nen is‰ns‰ kanssa, joka valvoi niin usein ˆisin polvillansa Martin'in vuoteen vieress‰, rukoillen Jumalaa, ett‰ H‰n tekisi h‰nest‰ hyv‰n ja hyˆdyllisen miehen. Martin'in is‰ ei kuitenkaan n‰yt‰ panevan arvoa munkkeihin ja nunniin eik‰ ole sent‰hden, minun arvatakseni, niin jumalinen kuin h‰nen ‰itins‰. H‰n ei soisi ollenkaan, ett‰ Martin rupeisi papiksi taikka munkiksi, vaan tahtoisi, ett‰ h‰nest‰ tulisi suuri lakimies taikka tohtori taikka professori jossakin yliopistossa. Mansfeld on kuitenkin hyvin pyh‰ paikka. Siell‰ lˆytyy monta mies- ja naisluostaria, ja yhdess‰ t‰mmˆisess‰ kaksi kreivinnaamme oli nunnana. Siell‰ on myˆskin linna, ja St. Elisabetimme toimitti ihmetˆit‰ siell‰ samoin kuin t‰‰ll‰kin. Ei paholainenkaan ole joutilaana Mansfeldissa. H‰ijy noita-akka asui l‰hell‰ Martin'in kotia. T‰m‰n oli tapa kovasti s‰ik‰ytt‰‰ ja tuskauttaa h‰nen ‰iti‰ns‰ ja kirosi lapset, ett‰ he melkein itkiv‰t itsens‰ kuoliaaksi. Jopa sanotaan, ett‰ paholainen itse nousi saarnastuoliin ja saarnasi, tietysti valhepuvussa. Mutta kaikissa legendoissa sit‰ kerrotaan samalla tavalla. Paholainen ei n‰yt‰ olevan milloinkaan niin ahkera kuin miss‰ pyhimyksi‰ on; t‰m‰ on toinen syy, miksi min‰ tunnen, kuinka olisi vaikea olla jumalinen. Martin'illa oli kaunis ‰‰ni. H‰n rakasti jo lapsena soittoa ja lauloi usein ihmisten ovilla, niinkuin t‰‰ll‰kin. Kun h‰n er‰‰n‰ jouluna muitten poikien kanssa kulki kyl‰st‰ kyl‰‰n metsiss‰, veisaten ylistysvirsi‰, astui joku talonpoika majansa oven luo, jonka ulkopuolella he paraikaa lauloivat, ja kysyi lujalla, karkealla ‰‰nell‰: "miss‰ olette, pojat?" Lapset pel‰styiv‰t niin, ett‰ kiiruimman kautta kiitiv‰t pakoon ja vasta j‰lest‰p‰in saivat tiet‰‰, ett‰ tyly‰‰nisell‰ miehell‰ oli hyv‰ syd‰n ja ett‰ h‰n oli aikonut tuoda heille muutamia makkaroita. Martin raukka oli siihen aikaan tottunut muitten lyˆmiin ja pelk‰si niit‰ syyst‰. Lienee kuitenkin ollut hauska kuulla, kun pojat ‰‰neen metsiss‰ lauloivat ylistyksi‰ns‰, ett‰ Jesus oli syntynyt Bethlehemiss‰. ƒ‰net kaikkuvat niin kummalliselta hiljaisissa honkametsiss‰. Kun Martin oli kolmetoista-vuotinen, h‰n j‰tti Mansfeldin ja l‰hti Magdeburgiin, jossa arkkipiispa Ernesti, vaaliruhtinaamme veli, asuu. T‰ll‰ on komea palatsi ja kaksitoista torvensoittajaa, jotka aina puhaltavat, kun h‰n syˆ p‰iv‰llist‰. Magdeburg on varmaan uhkea kaupunki, melkein yht‰ suurenlainen kuin itse Roma, luulemme me. Siell‰ on suuri tuomiokirkko, ritareita, ruhtinaita ja paljon sotamiehi‰, jotka heiskaroitsevat pitkin katuja; ja turnajaisia ja loistavia pitoja. Mutta kaikista n‰ist‰ Martin kuuli enemm‰n kuin h‰n n‰ki. H‰n ja Johan Reineck Mansfeldista (yksi h‰nt‰ vanhempi poika, joka on h‰nen parhaita yst‰vi‰ns‰) k‰viv‰t koulua luostarissa, ja heid‰n t‰ytyi oleskella munkkien joukossa taikka laulaa kaduilla leip‰‰ns‰ saadakseen taikka kirkkomaalla, kun Fransiskanit harmaissa kaavuissansa l‰htiv‰t sinne kuolleita hautaamaan. Mutta h‰nen, vuorimiehen pojan, ei sopinut valittaa, koska, niinkuin h‰n sanoo, h‰n usein n‰ki Anhaltin prinssin, munkinkaapu yll‰‰n, kulkevan kaduilla, kerj‰ten leip‰‰ ja kantaen s‰kki‰ sel‰ss‰‰n, ik‰‰nkuin juhta, ett‰ h‰n oli maahan painumallaan. Prinssi parka oli paastonnut ja valvonut ja kurittanut lihaansa, siksi kuin h‰n oli muodoltaan niinkuin kuoleman kuva, ei muuta kuin luu ja nahka. H‰n kuolikin v‰h‰n ajan per‰st‰. Magdeburgissa Martin n‰ki myˆskin sen taulun, josta h‰n on usein kertonut meille. "Oli maalattu iso laiva, joka kuvasi kirkkoa; siin‰ ei ollut yht‰‰n maallikkoa, ei edes kuningasta eik‰ ruhtinasta. Siin‰ ei n‰kynyt kuin paavi kardinaleinensa pispoinensa keulassa; Pyh‰ Henki v‰ikkyi heid‰n ylitsens‰, papit ja munkit sousivat molemmin puolin; ja n‰in kuljettiin taivasta kohden. Maallikot uiskentelivat meress‰ laivan ymp‰rill‰. Mitk‰ olivat hukkumaisillansa; mitk‰ hinasivat itse‰ns‰ ylˆs laivaan kˆysien avulla, joita munkit, s‰‰lien heit‰ ja niin tehden liikoja hyvi‰ tˆit‰, heittiv‰t heille, ett‰ est‰isiv‰t heit‰ hukkumasta ja antaisivat heille tilaisuutta pysy‰ kiinni laivassa ja p‰‰st‰ muitten kanssa taivaasen. Vedess‰ ei ollut yht‰‰n paavia eik‰ kardinalia, ei pispaa eik‰ pappia eik‰ munkkia, vaan ainoastaan maallikoita." Olipa se kamala taulu ja pelotti kyll‰ kaikkia jumalattomuudesta taikka muutoin osoitti, kuinka turha on kaikkien, paitsi munkkien ja nunnien, ensink‰‰n koettaa olla jumalisia. Sill‰ oli jonkun ansio kuinka v‰h‰inen tahansa, aina lˆytynee hyv‰nluontoinen munkki, joka heitt‰‰ kˆyden laivasta ja vet‰‰ h‰net ylˆs; ja tehkˆˆn maallikko kuinka paljon hyvi‰ tˆit‰ ik‰n‰ns‰, ne eiv‰t voi pelastaa h‰nt‰ aalloista eik‰ edes est‰‰ h‰nt‰ hukkumasta, jollei h‰nell‰ ole yst‰v‰‰ jossakin luostarissa. Min‰ sanoin, ett‰ Martin oli iloinen; ja niin h‰n onkin lasten joukossa taikka kun laulu ja soitto vieh‰tt‰v‰t h‰nt‰. Vaan kuitenkin min‰ luulen, ett‰ h‰n ylimalkain on ennemmin totinen, ja h‰n n‰ytt‰‰ usein varsin miettiv‰lt‰, jopa synkk‰mieliselt‰kin. H‰nen ilonsa ei n‰y l‰htev‰n niin paljon huolettomuudesta kuin syd‰men hartaudesta, ett‰ joko h‰n juttelee jotakin satua lapsille taikka laulaa jotakin hilpe‰t‰ laulua, koko h‰nen syd‰mens‰ on siin‰ -- h‰nen leikiss‰‰n niinkuin tyˆnteossaankin. Mit‰ lukuun tulee, Fritz kertoo, ei ole Eisenachissa ket‰‰n, joka voi kilpailla h‰nen kanssaan, olipa deklamoimisessa, prosan ja runon kirjoittamisessa, k‰‰nt‰misess‰ taikka kirkkosoitossa. Opettaja Trebonius, St. Yrjˆn koulun johdattaja, on eritt‰in taitava ja kohtelias mies. H‰n ottaa lakkinsa p‰‰st‰‰n, Fritz on jutellut, ja kumartaa oppilaitansa, kun h‰n astuu kouluun, "sill‰", sanoo h‰n, "n‰ist‰ pojista tulee viel‰ monesta pormestareita, kanslereita, tohtoreita ja majistratin j‰seni‰." H‰n mahtaa olla aivan toisenlainen kuin Mansfeldin opettajat. Opettaja Trebonius pit‰‰ Martin'ia suuressa arvossa. Olisi hupaista tiet‰‰, p‰‰sev‰tkˆ h‰n ja Fritz joskus pormestariksi taikka tohtoriksi. Martin on todellakin hyvin jumalinen pojaksi, ja niin on Fritz myˆskin. He k‰yv‰t hyvin s‰‰nnˆllisesti messussa ja ripill‰ ja pit‰v‰t vaaria paastosta. Martin'in sanoista p‰‰tt‰en min‰ kuitenkin luulen, ett‰ h‰n yht‰ paljon, kuin min‰, pelk‰‰ Jumalaa ja Kristusta ja tuota kauheata vihan ja tuomion p‰iv‰‰. Min‰ olen todesti varma, ett‰ h‰n luulee, niinkuin jokaisen t‰ytyy tuntea, ettei meill‰ olisi mit‰‰n toivoa, jollei olisi Jumalan Pyh‰ ƒiti, joka kenties muistuttaa Poikaansa, kuinka h‰n hoiti ja vaali h‰nt‰, ja her‰tt‰‰ h‰ness‰ jonkunlaista s‰‰li‰. Mutta Martin on ollut melkein kaksi vuotta Erfurtin yliopistossa, ja Fritz on nyt j‰tt‰nyt meid‰t opiskellakseen siell‰ h‰nen kanssansa; emmek‰ saa kuulla mit‰‰n kertomuksia, ennenkuin ei kukaan tied‰ milloin. N‰m‰t ovat ne ihmiset, jotka min‰ tunnen. Minulla ei ole mit‰‰n muuta puhumista paitsi omasta tavarastani ja asuntopaikastamme. Tavarani on helposti lueteltu. Minulla on hopeinen relikki-rasia, jossa on yksi St. Elisabetin hius-suortuva. T‰m‰ on kalliin omaisuuteni. Minulla on musta rukousnauha ja siin‰ iso rautaristi, jonka t‰ti Agnes antoi minulle. Minulla on messukirja ja osa yhdest‰ Nibelungenlied'in vihkosta; ja paitsi jokap‰iv‰ist‰ pukuani on minulla musta silkkitrˆijy ja karmosiinipunainen hame, ja kaksi kultaista korvarengasta, ja hopeiset vitjat juhlap‰ivi‰ varten, jotka t‰ti Ursula antoi minulle. Fritzill‰ ja minulla on yhteen myˆskin kopia muutamista vanhoista latinaisista hymneist‰, joka on koristettu puupiirroksilla ja painettu N¸rnbergiss‰. Puutarhassa minulla on kaksi ruusupensasta; ja minulla on puinen krucifixi, leikattu Romassa semmoisesta puusta, joka on tuotu Bethlehemist‰, ja nahkakukkarossa yksi kultaraha, jonka ‰itikummini antoi minulle risti‰isiss‰ni; ja siin‰ kaikki. Paikka, jossa asumme, on Eisenach, ja minun mielest‰ni se on kaunis paikka. Mutta kun en ole n‰hnyt mit‰‰n muuta kaupunkia, min‰ en voi sit‰ varsin sanoa. T‰‰ll‰ lˆytyy yhdeks‰n mies- ja naisluostaria; St. Elisabet on perustanut useat niist‰. Ja t‰‰ll‰ on min‰ en tied‰ kuinka monta pappia. Kirkoissa on muutamia kauniita tauluja, jotka kuvaavat pyhimysten k‰rsimisi‰ ja kunniaa, ja maalattuja akkunoita, ja alttareilla isot kultaiset ja hopeiset astiat ja suuri joukko ihmeellisi‰ relikej‰, joita me k‰vimme palvelemassa suurina pyhimysten juhlina. Kaupunki on laaksossa, ja korkealle rakennusten ylitse kohoaa se vuori, jossa Wartburg seisoo -- sama linna, jossa St. Elisabet eli. Min‰ olin siell‰ kerta is‰ni kanssa viem‰ss‰ muutamia kirjoja vaaliruhtinaalle. Huoneet olivat kauniisti varustetut matoilla ja samettip‰‰llisill‰ tuoleilla. Yksi rouva, joka oli puettu silkkiin ja juveleihin, niinkuin St. Elisabet tauluissa, antoi minulle makeisia. Mutta linna n‰ytti minusta pime‰lt‰ ja kolkolta. Minun oli halu tiet‰‰, mik‰ huone se oli, jossa se ylpe‰ maakreivinna eli, joka oli niin ep‰kohtelias St. Elisabetia kohtaan, kun t‰m‰ nuorena tyttˆn‰ tuli kuninkaallisesta kodistaan kaukaa Unkarista; ja mik‰ se kylm‰ muuri oli, jota vastaan St. Elisabet painoi polttavaa otsaansa, kun h‰n odottamatta oli kuullut puolisonsa kuolemasta ja ep‰toivossaan syˆksi huoneesta huoneesen linnassa. Min‰ olin iloinen, kun taas p‰‰sin v‰lj‰‰n mets‰‰n, sill‰ joka paikassa l‰hell‰ linnaa ja yltymp‰ri niin pitk‰lt‰ Eisenachista, kuin silm‰ kantaa, ei ole kuin mets‰‰. Korkeat tummat hongat peitt‰v‰t vuoria; mutta laaksoissa niityt ovat hyvin viheri‰t jokien reunoilla. Parempi on olla laaksoissa kukkien kanssa, kuin tuossa vakavassa, vanhassa linnassa, eik‰ minua ihmeytt‰nyt niin paljon, kun olin k‰ynyt siell‰, ett‰ St. Elisabet rakennutti itsellens‰ mˆkin yksin‰iseen laaksoon mets‰‰n ja tahtoi mieluisammin el‰‰ ja kuolla siell‰. Ihanat ovat kes‰ll‰ niityt honkametsien liepeill‰, kun aurinko tuoksuttaa puista suloista, aromatillista hajua, ja linnut laulavat ja peltovarekset vaakuvat. Min‰ rakastan sit‰ enemm‰n kuin suitsutuksia St. Yrjˆn kirkossa, ja melkein enemm‰n kuin kˆˆrilauluja, ja aivan varmaan enemm‰n kuin saarnoja, joissa puhutaan niin paljon kauheista tulista ja tuomiop‰iv‰st‰, taikka ripist‰, jossa meille m‰‰r‰t‰‰n niin ankara rangaistus. Lampaat ja linnut ja myˆskin hyˆnteiset n‰ytt‰v‰t niin onnellisilta, kun on jokaisella oma pikkuinen tyytyv‰isyyden m‰‰kyn‰ tai viserrys tai kuherrus tai hyrin‰. Tuntuu melkein silloin, kuin jos Maria, Jumalan kallis ‰iti, hallitsisi mailmaa, eik‰ Kristus -- Tuomari, eik‰ Kaikkivaltias salamoineen. Joka luontokappale n‰ytt‰‰ olevan niin lempe‰sti ja niin hell‰sti hoidettuna; min‰ en voi est‰‰, ett‰ menestyn paremmin siell‰ kuin kirkossa. Mutta t‰m‰ lienee siit‰, ett‰ min‰ en ole jumalinen. II. Otteita Fredrikin aikakirjasta. Erfurtissa 1503. Vihdoin min‰ seison sen mailman kynnyksell‰, johon minun on niin kauan aikaa tehnyt mieli p‰‰st‰. Elsan mailma ei ole en‰‰ minun; en ole kuitenkaan koskaan, ennenkuin t‰ll‰ viikkoa, tuntenut, kuinka kallis tuo v‰h‰inen koti-mailma on minulle. Jumala varjelkoon, ett‰ olisin j‰tt‰nyt sen i‰ksi. Min‰ toivon saavani palata siihen j‰lleen, ei sent‰‰n milloinkaan en‰‰ vanhempieni vaivaksi, vaan heid‰n tuekseen ja turvakseen, ett‰ ‰itini p‰‰sisi niist‰ huolista, jotka v‰hitellen hivuttavat h‰nen kallista el‰m‰‰ns‰, ett‰ is‰ni saisi tilaisuutta toteuttaa suuria tuumiansa ja pikku Elsastamme tulisi yht‰ arvoisa nainen kuin kukaan hyv‰ns‰ noista paronessoista, joista ‰idin-‰itimme kertoo meille. Vaikka tosiaan, niinkuin nyt on, kun juhlap‰ivin‰ astuu minun vieress‰ni kirkolle, puettuna karmosiinipunaiseen hameesensa, musta trˆiiy pyˆre‰ll‰, siev‰ll‰ vartalollaan, valkoinen esiliina edess‰, hopeak‰‰dyt kaulassa, vaalea tukka somasti palmikoittuna, ja siniset silm‰t aivan t‰ynn‰ns‰ p‰iv‰npaistetta -- kukapa n‰ytt‰‰ kauniimmalta kuin h‰n? Min‰ olen kyll‰ n‰hnyt, etten ole ainoa Eisenachissa, joka niin ajattelee. Min‰ soisin vaan, ett‰ saattaisin tehd‰ kaikki p‰iv‰t juhlap‰iviksi h‰nelle ja ettei pikku siskoni tarvitsisi, kun juhla on mennyt, niin huolellisesti panna pois kaikkia koristuksiansa isoon arkkuun ja pukea j‰lleen p‰‰llens‰ Tuhkimuksen vaatteitansa, jotta, jos se kuninkaanpoika, josta satu puhuu, tulisi, h‰n tuskin tuntisi sit‰ kaunista pikkuista prinsessaa, jonka h‰n on kirkossa n‰hnyt. Ei kuitenkaan kenenk‰‰n kuninkaanpojan tarvitse h‰vet‰ Elsaamme edes h‰nen arki- tai tyˆvaatteissansa; h‰n ei suinkaan olisi tuo oikea, jos h‰n niin tekisi. H‰myss‰, kun p‰iv‰n tyˆt ovat tehdyt ja lapset nukkuvat, ja h‰n tulee, kudin k‰dess‰‰n, istumaan minun viereeni s‰lyhuoneesen taikka puutarhaan perunapuun alle, mik‰ prinsessa n‰ytt‰‰ virke‰mm‰lt‰ tai sievemm‰lt‰ kuin Elsa hienolla, keltaisella tukallaan, joka on seppeleenkaltaiseksi palmikoittu? Kukapa arvaisi, ett‰ h‰n on askaroinnut koko p‰iv‰n, keitt‰nyt ruokaa, pessyt vaatteita ja hoitanut lapsia. Jollei juuri siit‰ verev‰st‰ muodosta, jonka h‰nen toimeliaisuutensa on synnytt‰nyt, ja siit‰ h‰nen suloisesta, hiljaisesta ‰‰nest‰ns‰, johon naiset, luullakseni, parhaiten tottuvat pienten lasten kehtojen luona. Arvattavasti min‰ en ole viel‰ keneenk‰‰n tyttˆˆn rakastunut sen vuoksi, etten koskaan ole n‰hnyt ket‰‰n, jota sopisi verrata meid‰n Elsaamme. Min‰ en kuitenkaan n‰e unta semmoisista kasvoista kuin Elsalla on, kun unet tulevat, eik‰ edes aivan semmoisista kuin ‰idill‰ on. ƒitini silm‰t ovat himmentyneet monesta huolesta; eikˆ juuri tuo lakastunut ja kuihtunut otsa tee h‰nt‰ niin pyh‰ksi minulle? Pyhemm‰ksi kuin mik‰‰n pyhimysten s‰dekeh‰! Ja Elsa, hyv‰, taitava, pikkuinen Elsa; h‰n on kallis kodinhaltiatar; mutta niill‰ kasvoilla, joista min‰ n‰en unta, niill‰ on toisenlainen katsanto. Elsan silm‰t ovat hyv‰t, niinkuin h‰n sanoo, n‰kem‰‰n ja auttamaan; ja suloiset ne todella ovat rakkaudessa -- kalliit, lempe‰t, uskolliset silm‰t. Mutta niiss‰ silmiss‰, joista min‰ n‰en unta, on toisenlainen katse, on tulta, niinkuin ‰idin-‰itimmekin silmiss‰, ik‰‰nkuin etel‰n auringon alta; tummat, uneksivat, kauas n‰kev‰t, syd‰nt‰ polttavat silm‰t, niinkuin romanssien naisten, vaan kuitenkin t‰hystellen taivaasen, niinkuin St. Cecilian, kun h‰n ihastuneena seisoo urkujensa vieress‰. H‰nen pit‰isi olla pyhimys, ett‰ min‰ saisin istua h‰nen jalkainsa juuressa ja katsoa h‰nen puhtaan syd‰mens‰ kautta taivaasen, vaan kuitenkin rakastaa minua yksin‰‰n, tulisesti, pelottomasti, innokkaasti, ik‰‰nkuin koko h‰nen taivaansa olisi minun rakkaudessani. Minun rakkaudessani! mutta mik‰ min‰ olen, ett‰ min‰ semmoisia uneksin? porvarinpoika Eisenachista, rahaton ylioppilas, joka on viikon p‰iv‰t oleskellut Erfurtissa! Puutetta n‰kev‰n perheen vanhin poika, joka ei saa ajatellakaan, ett‰ h‰n rakastaisi oivallisinta tyttˆ‰ koko mailmassa, ennenkuin min‰ tapaan h‰net ennenkuin olen pelastanut is‰ni, ‰itini ja kuusi velje‰ ja sisarta kovan kˆyhyyden kynsist‰. Sit‰ tuntuu melkein petokselta, kun pid‰n toista olentoa parempana kuin Elsaa, vaikkapa vaan unissakin. Minusta on kuin n‰kisin, kuinka h‰nen lempe‰t, siniset silm‰ns‰ t‰yttyv‰t moittivilla kyynelill‰. Sit‰ ei tarvitse ep‰ill‰k‰‰n, ett‰ minulla on mit‰‰n kilpailiaa Elsan syd‰mess‰, ei edes unissakaan. Armas, pikkuinen Elsa parka! Elsan t‰ytyy p‰‰st‰ noitten jokap‰iv‰isten, kalvavien huolten taakasta, siit‰ kˆyhyyden ja pettyneitten toiveitten painosta, joka on saattanut ‰itimme niin varhain vanhaksi. Jos min‰ olisin ollut is‰ni sijassa, min‰ en suinkaan olisi jaksanut katsoa, kuinka talvi niin pian peitti h‰nen el‰m‰ns‰ kes‰n. Mutta h‰n ei n‰e sit‰. Taikka jos tuokioksi ‰idin vaaleat kasvot ja nuot harmaat hiukset, jotka alkavat ilmesty‰, n‰ytt‰v‰t huolestuttavan h‰nt‰, h‰n suutelee h‰nen otsaansa ja sanoo: "ƒitiseni, t‰st‰ p‰‰st‰‰n pian; nyt ei puutu muuta kuin viimeinen temppu, ennenkuin uusin keksintˆni on t‰ydellinen, ja sitten --" Ja sitten h‰n menee painoonsa; mutta t‰h‰n p‰iv‰‰n saakka tuota puuttuvaa temppua ei ole koskaan tehty. Elsa ja ‰itimme luulevat kuitenkin aina, ett‰ se onnistuu h‰nelt‰ joskus. ƒidin-‰itimme ep‰ilee. Ja minulla on tuskin toivoa ollenkaan; mutta vaikkapa saisin koko mailman, min‰ en tahtoisi hiiskua sanaakaan siit‰ kenellek‰‰n kotona. Minusta is‰ni laboratoriumi uuneinensa, malleinensa ja kummallisin koneinensa on kolkoin paikka koko mailmassa. Se on niinkuin aavetten asunto, jossa niitten lasten kurjat, nimettˆm‰t haamut liikkuvat, jotka kuolivat kohta, kun syntyiv‰t -- turhien ja hedelm‰ttˆmien tuumien haamut; niinkuin semmoisen kaupungin rauniot, jonka maanj‰ristys on kukistanut, ennenkuin se oli rakennettu valmiiksi, niinkuin h‰vinneet linnat, joita ei koskaan katettu, h‰vinneet huoneet, joissa ei koskaan asuttu, h‰vinneet kirkot, joissa ei koskaan mit‰‰n jumalanpalvelusta pidetty. Pyhimykset varjelkoot, ett‰ minun el‰m‰ni tulisi t‰m‰n kaltaiseksi! vaan mik‰h‰n se lienee, joka on tehnyt, ett'eiv‰t is‰ni yritykset luonnistu, siit‰ min‰ en saa koskaan oikein selkoa. H‰n ei ole mik‰‰n uneksija. H‰n ei ole mik‰‰n laiskuri. H‰n ei istu joutilaana k‰det ristiss‰ mietiskellen tuumiansa. H‰n laskee lukunsa perinjuurisella tarkkuudella; h‰n kysyy neuvoa kaikilta oppineilta miehilt‰ ja kirjoilta, jotka ovat h‰nen saatavillaan. H‰n punnitsee ja mittaa ja rakentelee mit‰ sievimpi‰ malleja. H‰nen huoneensa on t‰ynn‰ erinomaisia kaavoja, jotka n‰ytt‰v‰t silt‰ kuin niitten pit‰isi kelvata, vaan eiv‰t kuitenkaan kelpaa. Professorit ja myˆskin vaaliruhtinaan sihteeri, joka on k‰ynyt monta kertaa keskustelemassa h‰nen kanssaan, ovat vakuuttaneet minulle, ett‰ h‰n on eritt‰in nerollinen mies. Mik‰ se siis on, joka tekee, ett‰ h‰nen el‰m‰ns‰ on mennyt n‰in hukkaan? Min‰ en voi sit‰ ymm‰rt‰‰; jollei se ole se, ett‰ toiset suuret keksij‰t ja lˆyt‰j‰t n‰ytt‰v‰t tehneen keksintˆns‰ ja lˆytˆns‰ ik‰‰nkuin _sivumennen_, tavallisen el‰m‰ns‰ varrella. Kun merimies purjehtii m‰‰r‰tyll‰ matkallansa johonkuhun tiettyyn satamaan, h‰n huomaa ajo-puita taikka ruohoja, jotka varmaan ovat tulleet tuntemattomista maista merten takaa. Kun h‰n virassansa purjehtii satamasta satamaan, t‰m‰ ajatus on aina mieless‰‰n; kaikki, mit‰ h‰n kuulee, liittyy luonnollisesti t‰h‰n ajatukseen; h‰n tarkastaa tuulia ja virtoja; h‰n kokoo tietoja kulkioilta, jotka ovat hairaantuneet tielt‰‰n siihen suuntaan, jossa h‰n luulee t‰m‰n tuntemattoman maan lˆytyv‰n. Ja viimein h‰n saa jonkun ruhtinaan uskomaan, ettei h‰nen luulonsa ole pelkk‰ unelma, ja niinkuin suuri Kristofer Kolumbus h‰n rohkenee laskea halki j‰ljettˆm‰n, tuntemattoman Atlantin ja lˆyt‰‰ L‰nsi-Indian. Mutta ennenkuin h‰n oli keksij‰, h‰n oli merimies. Taikka joku puunpiirt‰j‰ koettaa k‰ytt‰‰ puupalasiaan kirjaimiksi, ja kirjapainon taito on keksitty. Mutta se kuuluu h‰nen ammattiinsa. H‰n ei ole poikennut tielt‰ns‰ etsim‰‰n keksintˆj‰. H‰n on lˆyt‰nyt ne matkallansa, jokap‰iv‰isen tyˆns‰ ohessa. Minusta tuntuu silt‰ kuin ei ihmisist‰ tulisi suuria miehi‰ eik‰ lˆyt‰ji‰ eik‰ keksijˆit‰ sill‰ ett‰ koettavat semmoisiksi p‰‰st‰; vaan sill‰, ett‰ parhaitten voimiensa mukaan harjoittavat, mit‰ ovat toimeksensa saaneet. N‰in parannukset syntyv‰t itsest‰ns‰, toinen toisensa per‰st‰, askel askelelta; jokaista tehty‰ parannusta koetetaan k‰yt‰nnˆn kautta, siksi kuin viimein osattu aate tulee, ei niinkuin mik‰‰n synkkien salojen henki, vaan niinkuin enkeli jokap‰iv‰isen el‰m‰n uralle; ja nuot v‰h‰iset parannukset muuttuvat suureksi keksinnˆksi. T‰ss‰ menetystavassa on viel‰ toinenkin suuri etu, jota is‰mme on paitsi. Jos ei keksintˆ synnyk‰‰n, meill‰ on kaikissa tapauksissa parannukset j‰lell‰, jotka aina ovat jonkunarvoiset. Ei jokainen voi kirjapainoja keksi‰ eik‰ Uusia Indioita lˆyt‰‰; mutta jokainen puunpiirt‰j‰ saattaa tehd‰ piirroksensa v‰h‰isen paremmaksi, ja jokainen merenkulkia saattaa tunkea v‰h‰isen kauemmaksi kuin h‰nen edell‰k‰vi‰ns‰. Tuntuu kuitenkin melkein rikokselta, kun kirjoitan t‰ll‰ tapaa is‰st‰mme. Mit‰ Elsa ja ‰itimme sanoisivat, jotka luulevat, ettei mik‰‰n mun kuin sattumus taikka ihmiskunnan sokeus est‰ meit‰ suuruuteen p‰‰sem‰st‰? Ei niin, ett‰ he olisivat is‰lt‰mme oppineet ajattelemaan n‰in. Min‰ en ole el‰iss‰ni kuullut h‰nen laskevan kadehtivaa tai halveksivaa sanaa kenest‰k‰‰n niist‰, jotka ovat parhaiten menestyneet, miss‰ h‰n ei ole menestynyt. H‰n n‰ytt‰‰ pit‰v‰n kaikkia semmoisia ihmisi‰ suuren veljeskunnan j‰senin‰ ja iloitsee, kun toinen saavuttaa sen p‰‰m‰‰r‰n, johon h‰n ei enn‰tt‰nyt, juuri niinkuin h‰n iloitsisi, jos h‰nelt‰ itselt‰ t‰n‰‰n joku hanke onnistuisi, joka ei onnistunut eilen. T‰m‰ luonnon jalous se on, joka saattaa minut kunnioittamaan h‰nt‰ enemm‰n kuin mik‰‰n menestys hyv‰ns‰. Siit‰ syyst‰, ett‰ min‰ pelk‰‰n, ettei minun luontoni t‰mmˆisten pettyneitten toiveitten el‰m‰ss‰ pysyisi niin jalona, vaan huono onni katkeroittaisi syd‰nt‰ni ja kˆyhyys masentaisi miehuuttani, jota eiv‰t koskaan ole tehneet h‰nen suhteensa -- siit‰ syyst‰ min‰ olen uskaltanut l‰hte‰ etsim‰‰n niit‰ riuttoja, joihin h‰n joutui haaksirikoksi, jotta voisin niit‰ v‰ltt‰‰. Ei kaikki ihmiset voi palata haaksirikkoisina, ryysyisin‰ ja puutteen-alaisina onnettomalta retkelt‰ ja kuitenkin s‰ilytt‰‰ yht‰ toivokasta syd‰nt‰, yht‰ hilpe‰t‰ luontoa ja yht‰ tyytyv‰ist‰ ja leppe‰t‰ mielt‰, kuin jos he olisivat tuoneet "kultaisen taljan" muassaan. N‰in is‰mme tekee lakkaamatta; ja sent‰hden min‰ luulen, ett‰ h‰nen aarteensa, samoin kuin niitten, jotka noudattavat evankelisen t‰ydellisyyden s‰‰ntˆj‰, ovat tallella siell‰, jossa ei koi syˆ eik‰ ruoste raiskaa. Min‰ en kykenisi siihen. Min‰ en suinkaan palaisi, ennenkuin tuottaisin muassani, mit‰ etsin, taikka min‰ palaisin viheli‰isen‰ raukkana, semmoisena, joka on joutunut haaksirikkoon yht‰ paljon syd‰men kuin omaisuuden puolesta. Ja sent‰hden minun t‰ytyy tutkia karttojani ja huolella valita satamani ja laivani, ennenkuin vesille l‰hden. Kaikki n‰m‰t ajatukset johtuivat mieleeni, kun seisoin mets‰n viimeisell‰ yl‰ngˆll‰, josta sopi katsoa takaisin Eisenachiin, joka sijaitsi laaksossa Wartburgin varjossa. Suojelkoon Jumalan kallis ‰iti, St. Elisabet ja kaikki pyhimykset sit‰ ainiaan! Mutta minulla ei ollut pitk‰‰ aikaa luoda silm‰yksi‰ Eisenachiin. Talvip‰iv‰t ovat lyhyet; edellisen‰ yˆn‰ oli satanut v‰h‰isen lunta. Eisenachin huonetten katot olivat k‰yneet valkoisiksi, ja kirkontornin leikkaukset hohtivat alabasterilta. Ohut peite oli laskennut niityille ja m‰elle, ja hongissa riippui hienoja h‰rm‰verkkoja. Minun tuli astua melkein kolmekymment‰ peninkulmaa [Englannin] metsi‰ ja laaksoja, ennenkuin p‰‰sin Erfurtiin. P‰iv‰ oli kirkas, ja ilma yht‰ kevyt kuin syd‰menikin. Honkien varjot kallistuivat j‰‰tyneen lumen ylitse, joka iloisesti ratisi jalkojeni alla. Aukoilla tummat oksat kuvautuivat mustiksi ja selviksi talvisen taivaan vaaleansiniselle pohjalle. Esinetten reunat ilmestyiv‰t jyrkkin‰ ja tarkkoina, niinkuin min‰ p‰‰tin, ett‰ oman el‰m‰ni m‰‰r‰ olisi. Min‰ tiesin, ett‰ aikomukseni olivat puhtaat ja ylev‰t, ja kuului silt‰ kuin taivas varmaan suosisi minua. Mutta kun p‰iv‰ v‰hitellen kului, minua alkoi kummastuttaa, ettei mets‰ loppunut, siksi kuin auringon yh‰ aletessa min‰ pelk‰sin, ett‰ olin joutunut eksyksiin; ja kun viimein nousin jollekin tˆrm‰lle, ett‰ n‰kisin avarammalle, havaitsin aivan selv‰sti, ett‰ olin lumessa poikennut v‰‰r‰lle tielle. Isot mets‰maat ymy‰rˆitsiv‰t minua; toinen honkakukkula kohosi toisen takaa; ja ainoastaan kaukaisesta aukosta min‰ vilaukselta n‰in alipuolella olevan tasangon, jossa tiesin Erfurtin varmaan lˆytyv‰n. P‰iv‰nvalo v‰heni joutuin; matkalaukkuni oli tyhj‰. Min‰ tiesin, ett‰ siell‰ t‰‰ll‰ laaksojen k‰tkˆss‰ lˆytyi kyli‰, mutta en n‰hnyt mit‰‰n savukiehkuraa nousevan mist‰‰n eik‰ mit‰‰n ihmisj‰lki‰, paitsi tuon tuostakin muutamia risul‰ji‰ jossakin uudessa mets‰n-aukossa. Yht‰ t‰mmˆist‰ mets‰n-aukkoa kohden min‰ suunnittelin matkaani sill‰ aikeella, ett‰ seuraisin puunhakkaajan polkua, joka, arvelin min‰, ep‰ilem‰tt‰ johdattaisi minut jonkun sysimiehen kodalle, jossa saisin l‰mmint‰ ja suojaa. Kuitenkin ennenkuin p‰‰sin t‰lle paikalle, yˆ oli tullut. Alkoi uudestaan sataa lunta, ja minusta tuntui liian uskaliaalta j‰tt‰‰ isompi tie ja astua jotakin tuntematonta tolaa. Min‰ koetin sent‰hden tulla toimeen niin hyvin kuin suinkin mahdollista. Eik‰ tilani ollutkaan perin vaikea. Minulla oli limsiˆ ja taulaa muassani, min‰ ker‰sin kuivia puita ja oksia, ja sain, vaikka vaivalla, tulen syttym‰‰n. Minun oli kyll‰ vilu ja n‰lk‰, mutta siit‰ en paljon huolinut. T‰m‰ oli vaan ylim‰‰r‰inen paasto, ja minusta tuntui aivan luonnolliselta, ett‰ minun el‰m‰ni matka alkaisi vastuksella ja vaaralla. Niin oli aina laita pyhimysten legendoissa, romansseissa taikka saduissa taikka muutoin, kuin jotakin suurta oli tekeill‰. Mutta yˆll‰, kun tuuli vonkui lukemattomissa hongissa, ei sill‰ lempe‰ll‰, monenlaisella ‰‰nell‰ kuin kes‰isiss‰ tammimetsiss‰, vaan pitk‰ll‰, yksitoikkoisella vaikeroimisella, ik‰‰nkuin hautavirsi, syntyi syd‰mess‰ni semmoinen ahdistus, jonka vertaista min‰ en ollut milloinkaan ennen tuntenut. Min‰ tiesin, ett‰ rosvojoukkoja liikkui metsiss‰, min‰ kuulin kaukaa susien ulvonnan; mutta pelko se ei ollut, joka lenn‰tti ajatukseni niin rajusti edestakaisin, ei ainakaan se pelko, ett‰ minulle tulisi mink‰‰nlainen ruumiillinen vahinko. Min‰ muistin kaikkia noita kertomuksia hurjista mets‰st‰jist‰, onnettomista syntisist‰ ihmisist‰, joita pahat henget ajoivat; vaan n‰m‰ kertomukset, jotka olivat her‰tt‰neet vallatonta iloa Elsassa ja minussa, kun ‰idin-‰itimme kertoi niit‰ meille kotitulen ‰‰ress‰, n‰yttiv‰t nyt j‰‰dytt‰v‰n sieluani kauhulla. Sill‰ enkˆ min‰ ollut syntinen olento ja eiv‰tkˆ myˆskin pahat henget todella ymp‰rˆinneet minua? -- ja mik‰ est‰isi heit‰ minua k‰siins‰ saamasta? Kuka koko mailmassa auttaisi minua! Voinko min‰ luottamuksella katsoa ylˆs Jumalan puoleen? H‰n rakastaa ainoastaan hurskaita. Taikka Kristuksen puoleen? H‰n on tuomari; ja hirve‰mpi kuin tuhansien perkeletten huudot on syntisen kuulla h‰nen ‰‰nens‰ tuomion kauhealta, lumivalkoiselta valta-istuimelta. Silloin syntini ilmestyiv‰t minun eteeni -- laiminlyˆdyt rukoukseni, vaillinaisesti harjoitettu katumukseni, puolinaiset tunnustukseni. Enkˆ min‰ viel‰ t‰n‰ aamuna ollut t‰ynn‰ ylpeit‰ ja kunnianhimoisia tuumia -- enkˆ min‰ kenties myˆskin turhanpuolisesti vertaillut itse‰ni hyv‰‰n is‰‰ni ja ajatellut itse‰ni kaikkien mailman ilojen saavuttajaksi ja nauttijaksi? Tosin se ei juuri liene ollut synti, kun toivoin saavani pelastaa omaiseni kˆyhyydest‰ ja huolista; mutta se oli varmaan synti, kun halasin maallista kunniaa, niinkuin is‰ Kristofer niin usein on minulle selitt‰nyt. Kuinka vaikea siis eroittaa n‰m‰t molemmat toisistaan! Miss‰ velvollisuus p‰‰ttyy, ja miss‰ kunnianhimo ja ylpeys alkavat? Min‰ p‰‰tin menn‰ jonkun rippi-is‰n luo, kohta kuin tulisin Erfurtiin, jos milloinkaan p‰‰sisin sinne. Vaan kuitenkin, mit‰ viisainkaan rippi-is‰ voi tehd‰ minun hyv‰kseni t‰mmˆisess‰ vaikeassa tilassa? Kuinka min‰ koskaan voin olla varma, etten ollut pett‰nyt itse‰ni, kun tutkin menetyksieni syit‰, ja siis myˆskin h‰nt‰, ja n‰in saanut v‰‰rill‰ perusteilla synninp‰‰stˆn, joka ei voinut ensink‰‰n auttaa minua? Ja jos n‰in lienee tulevien synnintunnustusteni laita, miks'ei myˆsk‰‰n kaikkien entisten? T‰m‰ ajatus kauhistutti minua, ja pohjaton kurjuuden syv‰nne n‰ytti aukenevan jalkojeni eteen. Min‰ en osannut pois tukalain ajatusteni kiedoksista, yht‰ v‰h‰n kuin mets‰st‰k‰‰n. Sill‰ jos n‰iss‰ ep‰ilyksiss‰ oli per‰‰, eiv‰t ainoastaan ne synnit, joita min‰ en ollut tunnustanut, olleet anteeksi antamatta, vaan myˆskin ne synnit, jotka olin tunnustanut ja joista olin v‰‰r‰ll‰ perusteilla saanut p‰‰stˆn. Niin muodoin ehk‰ ei mik‰‰n t‰ll‰ hetkell‰ suojellut sieluani Jumalan Kristuksen tuomiolta ja riemuitsevien perkeleitten julmuudelta, yht‰ v‰h‰n kuin mik‰‰n suojeli ruumistanikaan lumelta. N‰ytti sili‰ kuin vaan yksi keino voisi pelastaa minut, eik‰ sek‰‰n ollut saatavilla. Jos lˆyt‰isin erehtym‰ttˆm‰n rippi-is‰n, joka voisi katsoa alas syd‰meni syvyyteen ja takaperin jokaiseen el‰m‰ni soppeen, joka voisi paljastaa koko olentoni minun itse eteeni, tarkasti n‰hd‰ kaikki aikomukseni ja m‰‰r‰t‰ minulle sen katumus-harjoituksen, jonka todella ansaitsen, min‰ matkustaisin mailman ‰‰riin saakka, h‰nt‰ tavatakseni. Vaikka h‰n ensin kaikkien pyhien eremitein ja martyrein el‰m‰st‰ etsisi itse-kidutuksen esimerkkej‰ ja sitten k‰skisi minua mit‰ ankarimpiin katumus-harjoituksiin, tuntuisivat n‰m‰t minusta huokealta, kun vaan olisin varma, ett‰ ne olisivat oikeat ja ett‰ todellinen synninp‰‰stˆ l‰htisi niist‰. Mutta t‰mmˆinen rippi-is‰ minun oli mahdoton milloinkaan lˆyt‰‰. Mik‰ taattu toivo minulla siis olikaan, ett‰ saisin syntini anteeksi? Mik‰ papin tai munkin sana, oli h‰n vaikka pyhin maan p‰‰ll‰, voisi milloinkaan vakuuttaa minulle, ett‰ olin ollut rehellinen itse suhteeni? Mik‰ synnin p‰‰stˆ koskaan oikeuttaisi minua uskomaan, ett‰ ristinvaatteeni, jotka olin saastuttanut, niinkuin sanottiin, "ennenkuin j‰tin lapsenkenk‰ni", voisivat kerran viel‰ k‰yd‰ valkoisiksi ja puhtaiksi? Silloin tulin ensi kerran el‰iss‰ni ajatelleeksi munkinlupausta, luostaria ja kaapua. Min‰ tiesin, ett‰ luostariel‰m‰ll‰ oli ansio, jota useat vertasivat toiseksi kasteeksi. Olikohan mahdollista, ett‰ kaikkien minun pyrintˆjeni p‰‰tˆs lopulta olisi munkinkaapu? Minne sitten is‰ ja ‰iti, kallis Elsa ja pienet lapset kotona joutuisivat? N‰itten rakkaitten kasvojen muisto n‰ytti tuokioksi karkottavan synk‰n pelkoni, niinkuin takanvalkea sanotaan torjuvan susia. Mutta nytp‰ kolea ‰‰ni kuului kuiskaavan: "jos Jumala on sinua vastaan ja pyhimykset ja omatuntosi, mill‰ lailla voit omaisiasi taikka ket‰k‰‰n muuta auttaa?" Minun oli aivan mahdoton eroittaa, mitk‰ mieleen-johtumukset tulivat perkeleelt‰, mitk‰ Jumalalta, mitk‰ omasta syntisest‰ syd‰mest‰ni; vaan kuitenkin se lienee anteeksi antamaton synti, kun sekoittaa niit‰ toisiinsa. Josta syyst‰ min‰ koetin loppupuolen yˆt‰ olla kokonaan ajattelematta enk‰ tehnyt muuta kuin astuin edestakaisin, lausuen Jumalan Kymmeni‰ K‰skyj‰, Uskontunnustusta, Paternosteria, Ave Mariaa, pyhimysten litaniaa ja kaikkia kollektoja ja hartaita huokauksia, jotka suinkin muistin. T‰m‰ n‰ytti v‰hitellen rauhoittavan minua, varsinkin Uskontunnustus ja Paternoster, joko sent‰hden, ett‰ ne ovat manauksia, joita pahat henget eritt‰in pelk‰‰v‰t, vai sent‰hdenkˆ, ett‰ on jotakin aivan lohdullista yksist‰ns‰ sanoissa "Is‰ meid‰n" ja "syntien anteeksi-antamus" -- sit‰ min‰ en tied‰. Arvattavasti molemmista syist‰. Ja niin aamu koitti, ja auringons‰teet pujahtivat matalalta esiin punertavien honkien v‰litse; ja min‰ lausuin Ave Marian ja muistin Jumalan suloisen ‰idin ja rohkaisin v‰h‰n mielt‰ni. Mutta koko seuraavana p‰iv‰n‰ min‰ en tointunut t‰m‰n yksin‰isen yˆn kauhuista. N‰ytti silt‰ kuin joku pilvi olisi peitt‰nyt toiveeni ja tuumani. Kuinka min‰ voin tiet‰‰, eikˆ kaikki, jota olin katsonut el‰m‰ni pyhimm‰ksi tarkoitukseksi, ollut vaan mailman, lihan ja perkeleen kiusauksia; ja eikˆ, vaikka kuinka n‰kisin vaivaa rakkaitten omaisieni t‰hden, syntini tuottaisi heille enemm‰n murhetta kuin kaikki minun menestykseni voisi poistaa? Kuitenkin, kun j‰tin taakseni mets‰n varjon, tuntui syd‰meni k‰yv‰n keve‰mm‰ksi. T‰st‰l‰hin min‰ aina uskon, ett‰ kauheimmat mets‰tarinat ovat todenper‰isi‰, ja ett‰ paholaiset ˆisin asuskelevat yksin‰isill‰ saloilla. Oli hauska n‰hd‰ Erfurtin kirkontornien kohoavan eteeni lakealta. Minulla on vaan yksi yst‰v‰ yliopistossa; mutta t‰m‰ on Martin Luther, ja h‰n on yksist‰ns‰ minulle samanveroinen kuin kokonainen parvi muita. H‰nt‰ katsotaan jo etev‰ksi ylioppilaitten joukossa; ja professorit toivovat h‰nest‰ paljon. H‰n lukee parhaasta p‰‰st‰ lakitiedett‰, koska h‰nen is‰ns‰ tahtoo, ett‰ h‰nest‰ tulee taitava lakimies. Siksi min‰kin aion, ja h‰nen neuvonsa, jotka h‰n aina syd‰mellisesti antaa, ovat varsin t‰rke‰t minulle. H‰nen el‰m‰ns‰ on todella muuttunut siit‰ ajasta, jolloin ensin tutustuimme h‰nen kanssansa Eisenachissa, kun t‰ti Ursulan k‰vi h‰nt‰ s‰‰liksi, tuota avutonta oppilasta, joka leip‰palasta varten lauloi ovien edess‰ St. Yrjˆn kadulla. H‰nen is‰ns‰ on lujasti ponnistellut perheens‰ elatusta ja vaurastumista varten. T‰m‰ on h‰nelt‰ viimein onnistunut; h‰nell‰ on nyt oma valinpaja ja pari sulatus-uunia, ja Martin saa yliopistossa runsaasti apua h‰nelt‰. Martin'in taisteloin j‰inen aamu n‰ytt‰‰ nyt menneen, ja kaikki on valoisana h‰nen edess‰ns‰. Erfurtin yliopisto on etevin Saksassa. Siihen verrattuina muut yliopistot ovat, niinkuin Martin Luther sanoo, vaan yksityis-akademioita. Meit‰ on t‰‰ll‰ ylioppilaita nyky‰‰n tuhannen tai kolmentoista sadan vaiheilla. Muutamat meid‰n professoreistamme ovat tutkineet klassikoita Italiassa muinaisten Kreikkalaisten ja Romalaisten j‰lkeisten johdolla. Vaaliruhtinas Fredrik on kyll‰ hiljakkoin perustanut uuden yliopiston Wittenbergiin, mutta me t‰‰ll‰ Erfurtissa emme suuresti pelk‰‰, ett‰ Wittenberg voittaisi vanhan laitoksemme. Humanistat elikk‰ muinaisen pakanallisen viisauden harrastajat ovat hyvin mahtavat t‰‰ll‰. Mutianus Rufus on heid‰n p‰‰miehens‰. He tulevat usein kokoon, etenkin h‰nen luonansa, ja h‰n esittelee aineita, joita heid‰n tulee runomitalla latinaksi selitt‰‰, esimerkiksi "kˆyhyyden ylistys." Martin Lutherin yst‰v‰ Spalatin on ollut l‰sn‰ n‰iss‰ kokouksissa; mutta h‰n itse ei ole k‰ynyt niiss‰, ei ainakaan j‰senen‰. Kerrotaankin heid‰n keskusteluistaan kummallisia seikkoja, jotka saattavat runoilian ja filosofin nimen, josta he kerskaavat, kovasti pahanmaineiseksi oikeauskoisten joukossa. N‰m‰t aatteet Mutianus ja h‰nen yst‰v‰ns‰ sanotaan tuoneen klassillisen kirjallisuuden muassa Italiasta. H‰n on myˆskin lausunut ja kirjoittanut er‰‰lle yst‰v‰lle, ett‰ "ei lˆydy kuin yksi jumala ja yksi jumalatar, vaikka eri muodoilla ja eri nimill‰, niinkuin Jupiter, Sol, Apollo, Moses, Kristus; Luna, Ceres, Proserpina, Tellus, Maria." Mutta h‰n varoittaa oppilaitansa julkisesti n‰ist‰ asioista puhumasta. "Ne ovat salassa pidett‰v‰t", h‰n sanoo, "niinkuin Eleusin mysterit. Uskon asioissa meid‰n tulee k‰ytt‰‰ satujen ja arvoitusten peittoa. Ylenkatsokaamme Jupiterin, se on parhaan ja korkeimman jumalan, armon kautta alhaisempia jumalia. Kun sanon Jupiterin, min‰ tarkoitan Kristusta ja totista Jumalaa." Mutianus ja h‰nen yst‰v‰ns‰ puhuvat myˆskin tuttavien kesken varsin halveksivalla tavalla kirkonmenoista nimitellen messua komediaksi ja pyhi‰ relikej‰ korpin luiksi [se on hirsipuussa riippuviksi luurangoiksi, joita korpit nokkivat]; puhuen alttaripalveluksesta niinkuin hukatusta ajasta; ja soimaten kanonisten tuntien rukouksia pelk‰ksi koiran haukunnaksi taikka yrin‰ksi, ei kuitenkaan tyˆnteki‰- vaan laiskurimehil‰isten. Jos joku nuhtelisi heit‰ t‰mmˆisist‰ h‰v‰isevist‰ puheista, he arvattavasti vastaisivat, ett‰ olivat lausuneet niit‰ ainoastaan salaisessa merkityksess‰ eik‰ tarkoittaneet sill‰ mit‰‰n. Mutta kun katsoo oikeaksi, ett‰ n‰in peitt‰‰ todelliset ajatuksensa ja ajaa tyhj‰ksi erhetyksens‰, on vaikea eroittaa, mik‰ on teko-v‰ite, mik‰ totta heid‰n mielest‰ns‰. Minusta n‰ytt‰‰ myˆs kuin he aivan syvist‰ ja juhlallisista kysymyksist‰ tekisiv‰t pelkki‰ j‰rke‰ teroittavia leikkej‰ elikk‰ arvoituksia. T‰m‰ n‰ht‰v‰sti pid‰tt‰‰ Martin Lutheria paljoa enemm‰n kuin heid‰n tutkimustensa rohkeus lukemasta itse‰ns‰ heid‰n joukkoonsa. H‰nen luontonsa on niin kunnioittavainen, vaikka kohta h‰nen mielens‰ on niin uljas. Min‰ luulen, ett‰ h‰n uskaltaisi tehd‰ taikka k‰rsisi mit‰ hyv‰ns‰ sit‰ puollustaakseen, mit‰ h‰n katsoo oikeaksi; mutta h‰n ei sied‰, ett‰ v‰hint‰k‰‰n rahtua siit‰, mit‰ h‰n pit‰‰ pyh‰n‰, pilkataan taikka k‰ytet‰‰n vaan j‰rjen harjoituksen esineeksi. Etup‰‰ss‰ h‰n t‰t‰ nyky‰ is‰ns‰ erityisest‰ tahdosta tutkii Roman kirjallisuutta ja lakia, niinkuin myˆskin Aristoteleen allegorioita ja filosofiaa. H‰n tyˆskentelee mielell‰‰n totisissa ja tukevissa opin-aineissa; runoutta ja soittoa harjoittaa h‰n huviksensa ja virvoituksekseen. Mutta v‰ittelyss‰ h‰n vasta oikein mainio on. Muutamia iltoja takaperin h‰n vei minut yhteen ylioppilas-seuraan, jossa uusia ja vanhoja kysymyksi‰ keskustellaan. Olipa tuota komea n‰hd‰, kuinka meid‰n Martin aina p‰‰si voitolle; milloin h‰n iski kiinni vastustajiinsa, ik‰‰nkuin kotka pikku lintujen parveen, taikka laski alas leijonan-k‰mmenens‰ ja levollisesti kukisti kokonaisen lauman vasta-v‰itteit‰, ilmeisesti itse mit‰‰n tiet‰m‰tt‰ siit‰ h‰viˆst‰, jonka h‰n oli aikaan saanut, siksi kuin joku heikko maahan kaadetun vihollisen vaikeroiminen huomautti h‰nt‰, ja h‰n vet‰ytyi takaperin, hyv‰ns‰vyisesti pyyt‰en anteeksi, ett‰ oli loukannut jonkun tunteita. V‰listi h‰n poltti jonkun sopimattoman perusteen taikka sekavan selityksen poroksi jollakin leikillisyyden taikka ivan leimauksella. Min‰ en luule, ett‰ h‰n usein h‰mmentyy siit‰, ett‰ liian paljon katsoo riita-asiaa vastustajan silmill‰. H‰n pit‰‰ kiinni siit‰ yhdest‰ totuudesta, jota h‰n puollustaa, ja katsoo vaan sit‰ yht‰ kohtaa, jota h‰n tarkoittaa, ja t‰ll‰ v‰lin h‰n karkaa p‰‰lle ankaralla voimalla, johon h‰nen ponteva tahtonsa ja kiit‰v‰ ajatuksensa ovat yhtyneet, musertaen kaikki, mit‰ sattuu h‰nen tiellens‰, hajottaen pakenevat oikealle tai vasemmalle eik‰ milloinkaan huolien, onnistuuko niitten kokoontua j‰lleen ja j‰rjesty‰ h‰nen takanansa. H‰n tiet‰‰, ett‰ jos h‰n vaan k‰‰ntyy heit‰ vastaan, he samalla h‰lvenev‰t taas. Min‰ en tied‰ oikein sanoa, kuinka t‰mmˆinen sodank‰ynti sopisi asianajajalle, jonka tulee katsoa jokaisen asian menestyst‰, jota h‰n on ottanut valvoaksensa. Min‰ en saata ajatella, ett‰ Martin Luther levollisesti kokoisi todistuksia pahimman puolen eduksi siin‰ tarkoituksessa, ett‰ myˆskin pahin puoli voittaisi, joka on, luullakseni, usein asianajajan toimi. Ep‰ilem‰tt‰ h‰n kuitenkin lˆyt‰‰ taikka hankkii itselleen leip‰ns‰ mailmassa. Professorit ja oppineet miehet toivovat aivan suuria h‰nen el‰m‰st‰‰n. Ja mik‰ harvinaista on (he sanovat), h‰n n‰ytt‰‰ olevan yht‰ paljon ylioppilaitten kuin professoreinkin lemmitty. H‰nen luontonsa on niin yst‰v‰llinen; h‰nen soittotaitonsa ja h‰nen ihmeellinen keskustelu-kykyns‰ tekev‰t h‰net aivan mieluisaksi kaikille. Vaan n‰itten kaikkien ohessa voimme kuitenkin me, jotka tunnemme h‰net tarkoin, v‰listi huomata sen miettiv‰n synkk‰mielisyyden tulvan, joka n‰ytt‰‰ nousevan kaikkien semmoisten syd‰nten pohjalle, jotka ovat katsoneet syv‰lt‰ itseens‰ taikka el‰m‰‰n. H‰n ottaa yht‰ paljon vaaria uskon asioista kuin ennenkin eik‰ koskaan laiminlyˆ jokap‰iv‰ist‰ messua. Mutta kahdenkeskeisist‰ puheistamme min‰ n‰en, ettei h‰nen omatuntonsa ollenkaan ole levollinen. Onko h‰n ollut semmoisissa taisteloissa kuin min‰ tuona kauheana yˆn‰ mets‰ss‰? Kenties taisteloissa, jotka olivat samassa m‰‰r‰ss‰ tulisemmat ja hirve‰mm‰t kuin h‰nen luontonsa on voimallisempi ja h‰nen mielens‰ syvempi kuin minun. Mutta ken voi kertoa? Miksi ilmoittaa toisilleen huolia, joista n‰ht‰v‰sti ei mik‰‰n maanp‰‰llinen j‰rki voi p‰‰st‰‰? Syd‰men sisimm‰t loukot j‰‰v‰t aina, arvaan min‰, erakoiksi, ik‰‰nkuin tuo kolkko ja kammottava pyhyys entisen Juutalaisten temppelin esiripun takana, johon menn‰‰n vaan kerta vuoteensa ja jota p‰iv‰ heikosti valaisi pyh‰n esiripun paksujen poimujen lomista. Jospa vaan t‰m‰ erakko todellakin olisi kaikkein pyhin -- taikka, oli se mik‰ on, jospa meid‰n ei tarvitsisi astua siihen kuin kerta vuoteensa eik‰ kuljettaa muassamme joka paikassa sen synkkien salaisuuksien tietoa. Mutta voi! kun kerran olemme astuneet sen sis‰‰n, emme milloinkaan unhota sit‰. Se on niinkuin nuot kylm‰t, pime‰t kryptat kirkkojemme alla, joissa pidet‰‰n messua kuolleita varten ja joissa kryptoissa muutamissa luostarikirkoissa palsamoitut ruumiit makaavat muumioiksi kuivettuneina ja n‰kyv‰t ristikkojen l‰vitse. Kaikkia ylipuolella vietett‰vi‰ juhlia h‰iritsee tieto n‰ist‰ kolkoista maan-alaisista kuoleman kammioista; samoin kuin holvien kosteus sekaantuu suitsutuksiin, samoin kuin hauta-virsien kolea valitus yhtyy ylistyshymneihin. Erfurtissa, Huhtikuulla 1503. Me olemme juuri palanneet retkelt‰, jossa Martin Lutherin oli k‰yd‰ varsin onnettomasti. Varhain aamulla kolme p‰iv‰‰ takaperin l‰hdimme astumaan Mansfeldiin h‰nen omaisiansa tervehtim‰‰n, syd‰met yht‰ t‰ynn‰ toivoa kuin mets‰t laulua. Meid‰n oli miekka vyˆll‰; matkalaukkumme olivat t‰ynn‰; ja mielemme keve‰ kuin ilma. Meid‰n tuli kulkea ketoja ja kunnaita ja sitten pitkin Holm joen rantoja Kultaisen Niityn halki, jossa on niin paljon komeita luostareita ja keisarillisia palatseja. Mutta me olimme tuskin tunnin aikaa olleet matkalla, kun Martin tapaturmasta syˆksi miekkansa jalkaansa. Kauhukseni veri aikoi vahvasti vuotaa. H‰n oli satuttanut valtasuonta. Min‰ j‰tin h‰net muutamien talonpoikien hoitoon ja juoksin takaisin Erfurtiin l‰‰k‰ri‰ noutamaan. Kun t‰m‰ saapui paikalle, oli kuitenkin kovin vaikea saada haava sidotuksi. Min‰ kaipasin Elsaa taikka ‰itini sukevia sormia. Meid‰n onnistui kuljettaa h‰net takaisin kaupunkiin. Min‰ valvoin h‰nen luonansa. Mutta syd‰n-yˆn‰ h‰nen haavansa meni auki, ja veri alkoi uudestaan juosta. Vaara oli suuri, ja Martin itse, joka oli heitt‰nyt kaikki toivonsa ja luuli kuolemansa l‰hestyv‰n, uskoi sielunsa Jumalan Pyh‰n ƒidin haltuun, h‰nen, joka on laupias ja s‰‰liv‰inen, joka tuntee surut, vaikka h‰n on kunniakkaasti kohotettu yli kaikkien surujen, jolla on ‰idin syd‰n kaikkia kohtaan ja ‰idin oikeus H‰nen suhteensa, joka on kaikkien tuomari. Kenenk‰ suojaan voimme todella niin turvallisesti paeta kuin Marian? Oli ylent‰v‰‰ n‰hd‰, kuinka Martin k‰‰ntyi h‰neen, ja ep‰ilem‰tt‰ saamme suureksi osaksi kiitt‰‰ t‰t‰ asiaa siit‰, ett‰ l‰‰kkeet vihdoin vaikuttivat, ett‰ k‰‰reet j‰lleen kiinnittiv‰t haavan ja veri seisattui. Monta Ave'a aion t‰m‰n johdosta lukea Armon suloiselle ‰idille. Kenties h‰n s‰‰lii myˆskin minua. Oi suloisin neitsyt, "ijankaikkisen Is‰n ijankaikkinen tyt‰r, jakamattoman Kolme-yhteyden syd‰n", sin‰ n‰et, ett‰ min‰ halaan auttaa omaa surun-alaista ‰iti‰ni; tue minua ja armahda minua, sinun syntist‰ lastasi. Erfurtissa, Kes‰kuulla 1503. Martin Luther on suorittanut ensim‰isen tutkintonsa. H‰n on innokas ylioppilas, harras siin‰ niinkuin kaikissa. Cicero ja Virgilius ovat h‰nen suuret kumppaninsa latinan kirjailiain joukossa. H‰n on nyt kokonaan p‰‰ssyt kˆyhyyden masentavista murheista eik‰ suinkaan kokene niit‰ koskaan en‰‰n. H‰nen is‰ns‰ on jo varakas porvari Mansfeldissa ja taitaa pian tulla pormestariksi. Min‰ soisin, ett‰ minun kotini n‰kˆ-alat olisivat yht‰ iloiset. Se ei tekisi mit‰‰n, vaikka min‰ k‰rsisin kovaa kˆyhyytt‰ muutamia vuosia enemm‰n, mutta ‰itini ja Elsan huolet painavat minua usein raskaasti. Siihen menee viel‰ pitk‰ aika, ennenkuin min‰ voin tehokkaasti auttaa heit‰, ja sill‰ v‰lin pikku Elsani valoisa nuoruus ja meid‰n uupuneen k‰rsiv‰llisen ‰itimme parhaat voimat kuluvat v‰hitellen pois. Itse puolestani hyv‰ksyn kokonaan Martin'in ajatusta, ett‰ "nuorten tulee eritt‰in oppia kest‰m‰‰n vaivoja ja puutetta; sill‰ semmoiset k‰rsimiset eiv‰t vahingoita heit‰ ollenkaan. Se vahingoittaa paljoa enemm‰n, jos joku menestyy ilman vastuksitta, kuin jos h‰n n‰kee vaivoja." H‰n sanoo myˆskin: "Jumalan on tapa tehd‰ kerj‰l‰isist‰ mahtavia miehi‰, niinkuin H‰n loi mailman tyhj‰st‰. Katsokaat kuninkaitten ja ruhtinaitten hoveja, kaupunkeja ja pit‰ji‰. Te n‰ette niiss‰ lakimiehi‰, tohtoreita, neuvonantajia, sihteereit‰ ja pappeja, jotka tavallisesti ovat olleet kˆyhi‰, ja aina n‰ette semmoisia, jotka ovat olleet ylioppilaita ja kyn‰n avulla nousneet niin korkealle, ett‰ nyt ovat ylh‰isi‰ miehi‰." Mutta tie rikkauteen kyn‰n kautta tuntuu pitk‰lt‰ ja niitten olentoin el‰m‰, jotka ovat minulle ylen kalliit, surkastuu, sill‰ v‰lin kuin kiipeen sille portaalle, josta voi heit‰ auttaa! Toisinaan arvelen, ett‰ minun olisi pit‰nyt ruveta kauppamieheksi, ihmiset n‰ytt‰v‰t hyˆtyv‰n niin paljoa nopeammin kauppatointen kuin lukemisen kautta; ei mik‰‰n mailmassa ansaitse mielest‰ni niin hyvin vaivann‰kˆ‰ kuin taakan huojentaminen kotona olevien hartioilta. Mutta se on liian myˆh‰ist‰. Ei vierev‰ kivi sammaloidu. Minun t‰ytyy nyt astua eteenp‰in sit‰ tiet‰, jonka olen valinnut. Vaan toisinaan tunnen viel‰ saman pelon, joka valloitti minut tuona yˆn‰ mets‰ss‰. N‰ytt‰‰ silt‰ kuin taivas sotisi minua vastaan ja kuin minunlaiseni olisi turha edes toivoa saavansa hyˆdytt‰‰ ket‰‰n. Se alakuloisuus, joka kˆyhyydest‰ l‰htee, tuottaa ep‰ilem‰tt‰ osaksi n‰m‰t ajatukset. Martin Luther sanoi niin minulle kerta, kun h‰n tapasi minut ep‰toivoisena. H‰n sanoi, ett‰ h‰n hyvin tiesi, mik‰ se oli. H‰n oli kˆyhyyden vuoksi k‰rsinyt aivan paljon Magdeburgissa, viel‰p‰ Eisenachissa todenteolla aikonut kokonaan heitt‰‰ lukemisensa silleen ja palata is‰ns‰ ammattiin. H‰n on hyv‰ minua ja kaikkia kohtaan, jotka ovat puutteessa, mutta h‰nen varansa eiv‰t viel‰ salli, ett‰ h‰n tekee muuta kuin el‰tt‰‰ itiens‰. Taikka pikemmin, ne eiv‰t ole h‰nen omat varansa, vaan h‰nen is‰ns‰, ja h‰n tiet‰‰, ettei h‰nen ole oikeus olla antelias is‰ns‰ s‰‰st‰v‰isyyden ja tyˆn nojalla. Minusta n‰ytt‰‰ el‰m‰ toisenlaiselta, minun t‰ytyy myˆnt‰‰ se, kun olen syˆnyt kunnollisen aterian. Mutta silloin min‰ en voi olla ajattelematta niit‰ harvoja semmoisia aterioita, joita heill‰ on siell‰ kotona. Ei sent‰hden, ett‰ Elsan kirjeet olisivat surulliset. H‰n ei milloinkaan mainitse mit‰‰n, joka saattaisi minut murheelliseksi. Ja t‰ll‰ viikkoa h‰n l‰hetti minulle gulden'in, jonka h‰n sanoi olevan kokonaan h‰nen omansa, ja h‰n oli luvannut, ettei h‰n koskaan k‰ytt‰isi sit‰, jollen min‰ sit‰ ottaisi. Mutta muuan ylioppilas, joka taannoin n‰ki heid‰t, kertoi, ett‰ ‰itimme n‰ytti kalvealta ja kivulloiselta. Ja muitten huolten lis‰ksi on meid‰n is‰mme kuukausi takaperin perheesemme ottanut pikkuisen orpotytˆn, er‰‰n ‰itimme serkun, jonka nimi on Eva von Schˆnberg. Jumala varjelkoon, ett‰ min‰ kadehtisin orvon leip‰palaa, mutta kun t‰m‰ taas vie ‰idilt‰ ja lapsilta yhden leip‰palan, on vaikea olla iloinen semmoisesta armeliaisuuden tyˆst‰. Erfurtissa, Hein‰kuulla 1503. Minulle on juuri m‰‰r‰tty apuraha er‰‰ss‰ laitoksessa, joka, toivoakseni, ainakin t‰t‰ nyky‰ tekee, ettei minun tarvitse toimeen tuloni vuoksi rasittaa omaisiani. S‰‰nnˆt ovat kovin ankarat ja niit‰ on teroitettu useilla kammottavilla lupauksilla ja valoilla, jotka suuresti kiusaavat omaatuntoani, sill‰, jos v‰hinkin seikka n‰ist‰ s‰‰nnˆist‰, joita olen vannonut seuratakseni, edes huomaamatta laiminlyˆd‰‰n, min‰ joudun valan rikkojaksi. Se on kuitenkin askel eteenp‰in itsevaraisuuden tiell‰; ja semmoinen p‰‰m‰‰r‰ edess‰ sopii helposti kantaa paljon vaikeampaakin iest‰. Me (t‰m‰n laitoksen holholaiset) olemme juhlallisesti luvanneet ottaa vaaria noista seitsem‰st‰ kanonisesta tunnista sek‰ aina lukea ne rukoukset, jotka niihin itsekuhunkin kuuluvat. T‰m‰n t‰hden t‰ytyy nousta varhain, joka on hyv‰ asia ylioppilaalle. Kaikkein vaikein on pit‰‰ keskiyˆn tuntia, kun on p‰iv‰kauden tehnyt ahkerasti tyˆt‰; mutta t‰ss‰ ei ole enemm‰n, kuin mit‰ sotamiehet, jotka ovat vartiolla, ehtimiseen saavat tehd‰. Meid‰n t‰ytyy myˆskin veisata _Miserere'‰_ hautajaisissa ja usein kuunnella Pyh‰n Neitsyt Marian ylistyspuhetta. T‰t‰ viimeist‰ tointa ei kuitenkaan sovi miksik‰‰n vaivaksi sanoa, varsinkaan minulle, joka halaan aina t‰st‰l‰hin eritt‰in palvella Neitsytt‰mme, rukoilla joka p‰iv‰ helminauhani p‰‰st‰ p‰‰h‰n, muistaa Marian riemut, enkelein tervehdyksen, matkustuksen vuorten poikki, kivuttoman synnytyksen, Jesuksen lˆyt‰misen temppelist‰, ja taivaasen astumisen. Lupaukset ne t‰m‰n raskaaksi tekev‰t. Mutta kaikkien n‰itten ohessa on t‰m‰ apuraha todestikin suuri lahja. Minun sopii nyt hyv‰ll‰ omalla tunnolla kirjoittaa Elsalle, etten tarvitse sen enemp‰‰ rahaa heid‰n v‰hist‰ varoistaan, ja voin viel‰ ensi tilaisuudessa toimittaa takaisin, mit‰ h‰n l‰hetti, johon, onneksi, en viel‰ ole kajonnut. Elokuulla 1503. Martin Luther on kovin sairaana; useat ylioppilaat ja professorit ovat hyvin huolissansa h‰nen t‰htens‰. H‰nell‰ on niin paljon yst‰vi‰. Eik‰ kumma! H‰n ei ole itse mik‰‰n kylm‰kiskoinen yst‰v‰, ja kaikki odottavat suurta kunniaa yliopistolle h‰nen taidoistaan. Min‰ tuskin tohdin ajatellakaan, kuinka paljon min‰ kadottaisin, jos h‰n kuolisi. Mutta t‰n‰ aamuna er‰s i‰k‰s pappi, joka k‰vi h‰nen luonansa, her‰tti meiss‰ jonkunlaista toivoa. Kun Martin makasi, n‰ht‰v‰sti hengenheitoillansa, ja itse varoi loppunsa l‰henev‰n, t‰m‰ vanha pappi tuli h‰nen vuoteensa ‰‰relle ja lausui lempe‰sti, mutta vakuuden varmalla ‰‰nell‰: "Ole hyv‰ss‰ turvassa, veljeni, sin‰ et kuole t‰ll‰ ajalla; Jumala tekee sinusta viel‰ suuren miehen, joka on monta muuta lohduttava. Jota Herra rakastaa ja aikoo tehd‰ siunaukseksi, h‰nen p‰‰llens‰ h‰n aikaisin s‰lytt‰‰ ristin, ja sen koulussa ne oppivat paljon, jotka suuttumatta k‰rsiv‰t." N‰ill‰ sanoilla oli kummallinen voima enk‰ min‰ saata olla ajattelematta, ett‰ sairas on v‰h‰ist‰ parempi siit‰ saakka, kuin n‰m‰t lausuttiin. Hyv‰t sanat ovat todella niinkuin ruoka ja rohdot ruumiille ja sielulle. Erfurtissa, Elokuulla 1503. Martin Luther on parannut! Kaikkivaltias Jumala, ja kaikki pyhimykset olkoot ylistetyt. Hyv‰n vanhan papin sanat ovat myˆskin tuottaneet jonkunlaisen erityisen lohdutuksen minulle. Jospa vaan olisi mahdollista, ett‰ ne surut ja huolet, jotka ovat niin raskaasti painaneet Elsan ja minun nuoruuttamme, eiv‰t ole vihan vitsa, vaan se risti, joka on laskettu niitten p‰‰lle, joita Jumala rakastaa! Mutta ken voi sanoa? Kumminkin, mit‰ Elsaan tulee, min‰ koetan sit‰ uskoa. Mailma on avara n‰ihin aikoihin. Meill‰ on suuri Uusi Mailma tuolla puolen Atlantis, avattuna espanjalaisten purjehtijain kautta, ja jalo Vanha Mailma t‰‰ll‰, avattuna tutkijoille pyhien l‰hteitten -- muinaisten klassikkojen -- kautta, joita vanhojen kielten virkistynyt harrastus on viel‰ kerran saattanut kaikkien nautittavaksi; lis‰ksi uusi kirjapainon keksintˆ, joka, is‰ni luullen, on levitt‰v‰ muinaisen viisauden ‰sken lˆydetyt aarteet lukemattomilla teill‰ sek‰ ylh‰isiin ett‰ alhaisiin. Niin, me el‰mme nyt kunniakkaita aikoja. Kuinka paljon on jo saatettu ilmi meille! Ja kuka tiet‰‰, mit‰ viel‰ on j‰lill‰? Sill‰ nyt n‰ytt‰‰ silt‰, kuin ihmisten syd‰n joka paikassa sykkisi vahvasti odotuksesta, ik‰‰nkuin ei mik‰‰n n‰ihin aikoihin olisi liian suurta toivottavaksi eik‰ liian hyv‰‰ uskottavaksi. Hyv‰ on, kun tapaamme lohik‰‰rmeemme el‰m‰n kynnyksell‰ eik‰ kilpakent‰n p‰‰ss‰ -- kuoleman kynnyksell‰; sent‰hden min‰ syyst‰ olen tyytyv‰inen. T‰ss‰ v‰h‰ss‰, yh‰ v‰henev‰ss‰ mailmassa ilmestyy varmaan joku virka minulle ja omaisilleni. Mimmoinen se on oleva? Ja mimmoinen Martin Lutherin virka on oleva? Kaikki odottavat paljon h‰nelt‰. Jokainen yliopistossa sanoo, ett‰ h‰n ep‰ilem‰tt‰ tulee kuuluisaksi. Mill‰ tanterella h‰n laakerinsa voittanee? Voittaako h‰n laakereita vai palmun-oksia? Kun kuuntelen h‰nt‰ ylioppilaitten v‰ittelyiss‰, sill‰ v‰lin kuin kaikki vartovat h‰nen ajatuksiansa ja osoittavat mieltymyst‰ns‰ h‰nen sujuvista sanoistansa, min‰ n‰en jo laakerin h‰nen mustissa hiuksissaan seppelˆitsev‰n h‰nen korkeata, vakavaa otsaansa. Mutta kun muistan sen v‰ittelyn, jonka tied‰n olevan h‰nen rinnassaan, h‰nen hartautensa tuskaisen hehkun, h‰nen omantuntonsa taistelon, h‰nen huolensa jostakin laiminlyˆdyst‰ velvollisuudesta, ja n‰en sen syv‰n, surullisen katseen, joka v‰listi asuu h‰nen tummissa silmiss‰‰n, min‰ en ajattele sankarisatuja, vaan pyhimysten legendoja, ja minun tekisi mieli tiet‰‰, miss‰ voitossa vanhan lohik‰‰rmeen yli h‰n saavuttanee palmunsa. Mutta kellot soivat iltarukoukseen enk‰ min‰ saa laiminlyˆd‰ pyh‰‰ hetke‰. III. Elsan aikakirja. Eisenachissa 1504. Min‰ en saata sanoa, ett‰ tilamme on juuri k‰ynyt paremmaksi siit‰ ajasta, kuin Fritz l‰hti. S‰lyhuone itse on muuttunut. Vanhojen kirjojen kasat ovat kovasti supistuneet, sill‰ meid‰n on t‰ytynyt panna monta kirjaa pantiksi vuokraa vastaan. Meid‰n on ollut myˆskin pakko myyd‰ muutamia is‰n kauniita kaavoja. Se koski kauheasti h‰nen syd‰meens‰. Mutta velkamme saatiin maksoon. ƒidin-‰itimme on t‰h‰n aikaan toisinaan k‰ynyt v‰h‰n ‰re‰ksi. Ja minunkin tekisi niin mieli v‰listi suuttua. Pojat syˆv‰t niin paljon ja kuluttavat vaatteensa niin pian. Min‰ en saata todellakaan huomata, ett‰ kˆyhyys tekee ket‰k‰‰n meist‰ paremmaksi, paitsi ‰itimme, joka kaikkein v‰himmin parannusta kaipaa. Syyskuulla 1504. Is‰ on todella tuottanut uuden asukkaan meille, v‰h‰isen tytˆn, nimelt‰ Eva von Schˆnberg, yhden ‰itimme kaukaisen serkun. Menneell‰ viikkoa kertoi h‰n meille aivan lyhyesti, ett‰ t‰m‰ tulisi. Min‰ luulen, ett‰ h‰n hiukan pelk‰si, mit‰ ‰idin-‰itimme sanoisi, sill‰ me tied‰mme kaikki, ettei se v‰hint‰k‰‰n auta, jos koettaa lumota h‰nt‰ kauniilla puheilla. H‰n huomaa aina, mit‰ tarkoitat, ja h‰nen ter‰v‰t silm‰ns‰ tunkevat kohta kaikkein kiertojesi l‰pi ja n‰in h‰n pakoittaa sinut suuremmalla kiireell‰ kuin somuudella palaamaan suorastaan asiaasi. Niinmuodoin is‰ taannoin lausui ihan ‰kki‰, kun paraikaa sˆimme p‰iv‰llisi‰: "Min‰ en muistanut kertoa sinulle, eukkoseni, ett‰ minulle juuri on tullut kirje sukulaisiltasi Bˆmist‰. Sinun iso-set‰si on kuollut. H‰nen poikansa kuoli, niinkuin tied‰t, ennen h‰nt‰ ja on j‰tt‰nyt j‰lkeens‰ pikkuisen orpotytˆn, jolla ei ole ket‰‰n, joka h‰nt‰ hoitaisi. Min‰ olen k‰skenyt heid‰n l‰hett‰‰ h‰net meille. Min‰ en voinut tehd‰ muuta. Se ei ollut mik‰‰n armeliaisuuden, vaan suoran velvollisuuden teko. Ja paitsi sit‰", h‰n lis‰si puollustaen itse‰‰n, "se ehk‰ lopulta saattaa meid‰t rikkaiksi. Suvussa lˆytyy omaisuutta jossakin paikassa, kun vaan voisimme saada sen k‰siimme; ja t‰m‰ pikkuinen Eva on vanhimman sarjan j‰lkeisi‰. Min‰ en tied‰ tosiaan muuta, kuin ett‰ h‰n kenties tuo monta kallista perikalua muassansa." N‰m‰t viimeiset muistutukset h‰n lausui eritt‰in ‰idin-‰idille, toivoen siten selv‰sti osoittavansa h‰nelle, ett‰ tehdyss‰ tyˆss‰ oli syv‰, mailmallinen viisaus. Sitten puhutellen ‰iti‰ h‰n p‰‰tti: "Eukkoseni, sin‰ saat kyll‰ sijaa t‰lle orvolle syd‰mess‰si, ja taivas siunaa sinua varmaan siit‰." "Sit‰ ei tarvitse ep‰ill‰, ett‰ h‰nell‰ on sija tytt‰reni syd‰mess‰!" sanoi ‰idin-‰itimme nuristen; "mutta nyt minun ymm‰rt‰‰kseni ei ole puhe syd‰mist‰, vaan ruokakammarista ja vaatehuoneista. Ja niiss‰ on kyll‰", h‰n lis‰si v‰h‰n ‰k‰isesti, "sijaa kaikille perhe-juveleille, joita nuori perintˆl‰isemme tuonee muassaan." Tavallisuuden mukaan ‰iti ehti avuksi. "Kallis ‰idin-‰iti", h‰n sanoi, "taivas palkitsee meid‰t ep‰ilem‰tt‰; ja paitsi sit‰, te tied‰tte, me saamme nyt ruveta el‰m‰‰n v‰h‰n isommasti, kun olemme p‰‰sneet veloistamme." "Ei ole, luullakseni, ep‰ilemist‰k‰‰n", vastasi ‰itimme, "ett‰ taivas maksaa teid‰t; vaan sit‰ k‰y mielest‰ni hyvin ep‰ileminen, tuleeko makso k‰yv‰ss‰ rahassa." Mutta luultavasti h‰n pelk‰si, mit‰ t‰mmˆinen ep‰ilev‰ arvelu vaikuttaisi lapsissa, ja lis‰si v‰h‰n n‰re‰sti, mutta lempe‰ll‰ ‰‰nell‰: "Anna tuo pikku raukan tulla. Saaneehan h‰nelle sijaa ennen pitk‰‰ tavalla taikka toisella. Vanhat hiipiv‰t ulos kirkkomaahan, sill‰ v‰lin kuin nuoret hyppiv‰t porstuan ovesta sis‰‰n." Ja muutamien p‰ivien per‰st‰ pikku Eva tuli; vaikka, paha kyll‰, ilman mit‰‰n perhe-juveleja. Mutta pyhimykset varjelkoot, ett‰ min‰ joutuisin ahneeksi taikka saidaksi ja kadehtisin orvon leip‰‰! Ja kuka olisi hennonut olla pikku Evaa tervetulleeksi toivottamatta? Kun h‰n nukkuu minun vuoteessani, kultaiset hiukset p‰‰n-alaisella, pitk‰t silm‰nripset varjoten poskea, joka on punainen unesta ja nojautuu h‰nen pyˆre‰‰n, valkoiseen k‰teens‰, kuka raskisi toivoa h‰nt‰ pois? Ja kun sammutan lampun (niinkuin minun pian t‰ytyy tehd‰) ja laskeun h‰nen viereens‰, h‰n puoleksi her‰‰ syd‰nt‰ni l‰henty‰ksens‰ ja kuiskaisee unissansa: "oma Elsa, kultani!" Enk‰ min‰ voi toivoa h‰nt‰ pois enemm‰n kuin haltia-enkeli‰nik‰‰n. Mutta todella luulen, ett‰ h‰n on joku sen kaltainen olento. H‰n ei ole t‰yteen kymment‰ vuotta; mutta kun h‰n on ainoa lapsi ja yh‰ on kasvanut vanhempien seurassa, on h‰nell‰ tyven, varovainen k‰ytˆstapa ja omituinen, ajattelevainen yksitotisuus, joka ihmeellisell‰ sulolla ilmaantuu h‰nen kirkkaissa, viattomissa lapsen kasvoissaan. Ensiksi h‰n n‰ytti v‰h‰n vieraksuvan meid‰n lapsia, eritt‰in poikia, ja liikkui ymp‰ri joka paikassa ‰itini vieress‰, johon h‰n kohta alusta turvasi. H‰n ei l‰hestynyt yht‰ suoraan ‰idin-‰iti‰mme, joka ei eritt‰in syd‰mellisesti ottanut h‰nt‰ vastaan; mutta toisena iltana tulonsa j‰lkeen h‰n uskaliaasti nosti v‰h‰isen tuolinsa ‰idin-‰itini luo ja istuutuen h‰nen jalkainsa juureen laski molemmat pikkuiset, hienot k‰tens‰ t‰m‰n rakkaille, ohuille, vanhoille k‰sille ja sanoi: "Teid‰n t‰ytyy pit‰‰ minusta, sill‰ min‰ aion pit‰‰ teist‰ oikein paljon. Te olette iso-t‰tini n‰kˆinen." Ja, kumma kyll‰, ‰idin-‰itimme n‰ytti tulevan aivan hyvillens‰, ja siit‰ asti he ovat olleet hartaat yst‰v‰t. H‰n todella hallitsee meit‰ kaikkia eik‰ lˆydy ket‰‰n perheess‰mme, joka ei n‰yt‰ katsovan h‰nen huomiotansa suosion osoitukseksi. Olisi hupaista tiet‰‰, tuntuisiko Fritzist‰ samalta! Is‰mme sallii h‰nen istua kirjapainossansa, kun h‰n askaroitsee kokeissansa. Siihen h‰n ei ole milloinkaan meille antanut lupaa. H‰n kiipee ylˆs akkunalavitsalle ja katselee is‰‰, niinkuin ymm‰rt‰isi h‰n kaikki, ja is‰ puolestaan puhuttelee niinkuin h‰n luulisi h‰nen ymm‰rt‰v‰n. Lis‰ksi h‰nell‰ on kummallinen tapa kertoa pyhimysten legendoja lapsille. Kun ‰idin-‰itimme kertoo niit‰, min‰ ajattelen pyhimyksi‰ sankareiksi ja sotureiksi. Kun itse koetan jutella niit‰, min‰ varon, ett‰ teen ne liiaksi satujen kaltaisiksi. Mutta kun pikku Eva puhuu St. Agnesista tai St. Katarinasta, h‰nen ‰‰nens‰ muuttuu lempe‰ksi ja syv‰ksi kuin kirkkosoitto; ja h‰nen kasvonsa k‰yv‰t vakaviksi ja ihaniksi, niinkuin lapsi-enkelein tauluissa; ja h‰nen silm‰ns‰ ik‰‰nkuin katsovat taivaasen. Soisin, ett‰ Fritz saisi kuunnella h‰nt‰. Min‰ luulen, ett‰ Eva on juuri, mit‰ pyhimykset olivat, kun olivat pienin‰ lapsina, paitsi sen kummallisen, tyvenen tavan puolesta, jolla h‰n saa kaikki tekem‰‰n, mit‰ h‰n tahtoo. Jos St. Elisabet olisi ollut pikku Evan kaltainen t‰ss‰ kohden, min‰ tuskin luulen, ett‰ vanha maakreivinna olisi rohjennut olla niin tyly h‰nt‰ vastaan. Kukaties pikku Evan on m‰‰r‰ olla pyhimys meid‰n joukossamme; ja sill‰, ett‰ autamme h‰nt‰, me ehk‰ parhaiten miellyt‰mme Jumalaa ja p‰‰semme viimein johonkin halpaan paikkaan taivaasen. Eisenachissa, Joulukuulla. Se lohduttaa suuresti, kun Fritz kirjoittaa niin reippaasti. H‰n n‰ytt‰‰ olevan t‰ynn‰ns‰ toiveita tulevaisuuden suhteen ja on jo saanut paikan jossakin oivallisessa laitoksessa, jossa h‰n sanoo el‰v‰ns‰ niinkuin kardinali eik‰ ollenkaan tarvitsevansa muitten apua. T‰m‰ on hyvin ilahuttavaa. Martin Luther on myˆskin tulemallansa oikein suureksi mieheksi; niin Fritz kertoo. Vaikea on ymm‰rt‰‰ t‰t‰; h‰n n‰ytti olevan aivan muitten kaltainen; me olemme kaikki kesken‰mme niin tutut ja h‰n puhuu meid‰n kanssamme varsin yksinkertaisella, yst‰v‰llisell‰ tavalla -- ei oppineilla sanoilla eik‰ syvist‰, pimeist‰ asioista, niinkuin muut viisaat miehet, jotka min‰ tunnen. Tosin meit‰ aina vieh‰tt‰‰, kun kuuntelemme h‰nt‰, mutta jokainen voi k‰sitt‰‰ kaikki, mit‰ h‰n sanoo -- min‰kin; niin ettei ole mik‰‰n helppo asia ajatella h‰nt‰ filosofiksi ja suureksi mieheksi. Min‰ luulen, ett‰ viisaat miehet ovat niinkuin pyhimykset: ei sit‰ oikein ymm‰rr‰, mit‰ ne ovat, ennenkuin ovat v‰h‰n kauempana meist‰. Olisi hauska tiet‰‰, mink‰lainen suuri mies Martin Lutherista tulee. Yht‰kˆ suuri kuin meid‰n pormestarimme taikka mestari Trebonius? Kukaties viel‰ suurempi kuin he; viel‰p‰ niinkin suuri kuin vaaliruhtinaan sihteeri, joka k‰vi is‰mme luona h‰nen keksintˆj‰ns‰ katsomassa. Mutta mielihyv‰ll‰ sit‰ ajattelee, eritt‰in Fritzin t‰hden; sill‰ min‰ olen vakuutettu siit‰, ettei Martin koskaan unhota vanhoja yst‰vi‰. Min‰ en saata oikein ymm‰rt‰‰ Evan uskontoa. Se n‰ytt‰‰ tekev‰n h‰net onnelliseksi. Min‰ en luule, ett‰ h‰n pelk‰‰ Jumalaa eik‰ edes rippi‰. H‰n n‰ytt‰‰ ihastelevan kirkonk‰ynti‰ niinkuin joutop‰iv‰‰ mets‰ss‰; eik‰ Jesuksen nimi n‰yt‰ kauhealta, vaan kalliilta h‰nelle, niinkuin Jumalan suloisen ‰idin nimi on minulle. Mit‰ on kovin vaikea ymm‰rt‰‰. Min‰ luulen, ettei h‰n juuri paljon pelk‰‰ viimeist‰ tuomiotakaan; ja t‰ss‰ on syy, miksi niin luulen: -- kun pari yˆt‰ takaperin molemmat her‰simme rajusta ukkosen ilmasta, min‰ k‰tkin kasvoni vaatteisin, etten n‰kisi salamoita, kunnes kuulin lasten itkev‰n l‰hihuoneessa ja tietysti nousin heit‰ rauhoittamaan, sill‰ ‰itimme oli ollut kovin v‰synyt sin‰ p‰iv‰n‰ ja min‰ toivoin h‰nen paraikaa nukkuvan. Kun olin laulanut ja puhutellut pikkusia ja istunut heid‰n vieress‰‰n, siksi kuin olivat nukkuneet, palasin min‰ huoneesemme, vavisten koko ruumiissani; mutta min‰ tapasin Evan polvillansa vuoteen vieress‰. H‰n oli painanut krucifixin rintaansa vastaan ja n‰ytti yht‰ tyvenelt‰ ja onnelliselta, kuin jos ukontulet olisivat olleet aamuisen auringon s‰teet. H‰n nousi seisaallensa, kun min‰ astuin sis‰‰n; ja kun taas olin turvallisesti p‰‰ssyt vuoteeseni ja kiert‰nyt k‰sivarteni h‰nen ymp‰rillens‰ ja myrsky oli laantunut v‰h‰isen, min‰ sanoin: "Eva, etkˆ sin‰ pelk‰‰ salamoita?" "Min‰ ajattelin, ett‰ se ehk‰ vahingoittaisi meit‰, Elsa serkkuni", h‰n vastasi; "ja siit‰ syyst‰ min‰ rukoilin Jumalaa." "Mutta Eva", min‰ lausuin, "jos ukkonen olisi yli-enkelin ‰‰ni! Min‰ aina pelk‰‰n, ett‰ jokainen ukkosen ilma on ehk‰ vihan p‰iv‰n alku -- tuo kauhea tuomion p‰iv‰. Mit‰ sin‰ silloin tekisit?" H‰n oli tuokion ‰‰neti, mutta sanoi sitten: "Min‰ luulen, ett‰ ottaisin krucifixin ja rukoilisin ja koettaisin pyyt‰‰ Herraa Kristusta muistamaan, ett‰ h‰n kerta kuoli ristinpuussa meid‰n t‰htemme. Min‰ luulen, ett‰ h‰n armahtaisi meit‰, jos niin tekisimme. Paitsi sit‰, Elsa serkkuni", h‰n lis‰si v‰h‰n ajan per‰st‰, "minulla on er‰s lause, joka aina lohduttaa minua. Is‰ni opetti sen minulle, kun olin aivan pikkuinen tyttˆ, vankihuoneessa, ennenkuin h‰n kuoli. Min‰ en muista koko lausetta, mutta n‰it‰ sanoja min‰ en ole milloinkaan unhottanut: _Niin on Jumala mailmaa rakastanut, ett‰ H‰n antoi ainoan Poikansa_. Sit‰ oli enemm‰n, vaikka olen unhottanut sen; mutta t‰m‰n osan min‰ aina muistin, koska olin is‰ni ainoa lapsi, ja h‰n rakasti minua syd‰mest‰‰n. Min‰ en tied‰ tarkoilleen, mit‰ kaikkia se merkitsee, mutta sen min‰ tied‰n, ett‰ ne ovat Jumalan sanat, ja min‰ uskon vakaasti niitten merkitsev‰n, ett‰ Jumala rakastaa meit‰ hyvin paljon ja ett‰ h‰n on jollakin lailla is‰ni kaltainen. "Min‰ tied‰n", vastasin min‰, "ett‰ Uskontunnustus sanoo: 'min‰ uskon Jumalaan, Is‰‰n kaikkivaltiaasen', mutta min‰ en koskaan ajatellut, ett‰ Kaikkivaltias Is‰ tarkoittaisi jotakin meid‰n oman is‰mme kaltaista. Minun mielest‰ni se tarkoitti vaan, ett‰ Jumala on hyvin suuri, ett‰ me kaikki kuulumme H‰nelle ja ett‰ meid‰n tulee rakastaa H‰nt‰. Oletko varma siit‰, Eva, jotta se tarkoittaa, ett‰ _H‰n rakastaa meit‰_?" "Min‰ luulen niin, Elsa", vastasi Eva. "Kukaties se tarkoittaa, ett‰ H‰n rakastaa _sinua_, Eva", min‰ kysyin. "Mutta sin‰ olet hyv‰ lapsi ja olet, luullakseni, aina niin ollut; ja me tied‰mme kaikki, ett‰ Jumala rakastaa semmoisia ihmisi‰, jotka ovat hyv‰t. Tuo lause, n‰etkˆ, ei sano mit‰‰n siit‰, ett‰ Jumala rakastaa semmoisia, jotka eiv‰t ole hyv‰t. Juuri sen vuoksi, etten tosiaan varmaan tied‰, teenkˆ sit‰, mik‰ H‰nelle on otollinen, pelk‰‰n min‰ Jumalaa ja tuomion p‰iv‰‰." Eva oli hetken ‰‰neti, ja sitten h‰n lausui: "Min‰ soisin muistavani lauseen loppupuolen. Kenties siin‰ olisi selitys." "Mist‰ se lause on saatu, Eva?" min‰ kysyin. "Kukaties me lˆyd‰mme sen. Luuletko, ett‰ Jumala sanoi sen is‰llesi taivaassa jossakin n‰yss‰ taikka unissa, niinkuin h‰n puhuu pyhimyksille?" "Sit‰ min‰ en luule, serkku", h‰n vastasi miettien; "sill‰ is‰ni sanoi, ett‰ se seisoi er‰‰ss‰ kirjassa, josta h‰n ilmoitti minulle, miss‰ se oli lˆydett‰v‰, kun h‰n oli kuollut. Mutta kun min‰ lˆysin kirjan, yksi pappi vei sen minulta ja sanoi, ettei se ollut mik‰‰n hyv‰ kirja v‰h‰isille tytˆille; enk‰ min‰ koskaan saanut sit‰ takaisin. Niin minulla ei ole muuta kuin t‰m‰ lauseeni, Elsa serkku. Min‰ soisin, ett‰ se tekisi sinut onnelliseksi, niinkuin se tekee minut." Min‰ suutelin suosikkiamme ja toivotin h‰nelle hyv‰‰ yˆt‰; mutta min‰ en saanut nukutuksi. Minua halutti n‰hd‰ tuo kirja. Mutta kenties se ei kuitenkaan ole mik‰‰n hyv‰ kirja; sill‰ (vaikka ei Eva sit‰ tied‰) min‰ kuulin ‰idin-‰itini sanovan, ett‰ h‰nen is‰ns‰ oli Hussiti ja kuoli mestauslavalla, sen vuoksi ett‰ h‰nell‰ oli v‰‰r‰ usko. Aamulla Eva oli hereill‰ ennen minua. H‰nen suuret, tummat silm‰ns‰ katselivat minua, ja samalla, kuin min‰ her‰sin, h‰n lausui: "Elsa serkkuni, min‰ luulen, ett‰ tuon lauseen loppupuoli jollakin tapaa koskee krucifixi‰; sill‰ min‰ ajattelen aina niit‰ yht‰ haavaa. Sin‰ tied‰t, ett‰ Herra Jesus Kristus on Jumalan ainoa Poika ja ett‰ h‰n kuoli ristin puussa meid‰n t‰htemme." Ja h‰n nousi ylˆs, puki p‰‰llens‰ ja sanoi menev‰ns‰ aamumessuun rukoilemaan minun puolestani, ett‰ min‰ en olisi peloissani, kun vasta ukkonen k‰y. Se on ep‰ilem‰tt‰ totta, min‰ olen varma siit‰, ett‰ risti ja Kristuksen k‰rsiminen ovat aiotut joksikin hyv‰ksi meille; mutta siin‰ tapauksessa ne voivat ainoastaan hyˆdytt‰‰ niit‰, jotka ovat Jumalan mieleen, mutta kuinka voi olla H‰nen mieleens‰, sit‰ juuri on kovin vaikea ymm‰rt‰‰. Min‰ en kuitenkaan saata ajatella, ett‰ Evan usko jollakin lailla on v‰‰r‰, sill‰ h‰n on niin jumalinen ja niin hyv‰. H‰n menee aina s‰‰nnˆllisesti ripitt‰m‰‰n itse‰‰n ja k‰y kirkossa aamumessussa ja monesti muutoinkin. Min‰ olen myˆskin usein tavannut h‰net rukoilemasta krucifixin taikka Pyh‰n Neitsyen ja Lapsen kuvan edess‰ kotonamme. Jumalisuus n‰ytt‰‰ todella olevan h‰nen varsinainen ilonsa, niinkuin St. Elisabetistakin sanotaan. Mit‰ minuun itseen tulee, on minulla kovin paljon tekemist‰ kirjapainon, talouden, kalliin ‰itimme kivulloisuuden, pikku lapsen ja poikien t‰hden, jotka repiv‰t vaatteensa niin julmasti, ett‰ min‰ yh‰ enemm‰n tunnen, kuin minun on kokonaan turha koskaan pyrki‰ mink‰‰n pyhimyksen kaltaiseksi -- jollei juuri St. Kristoferin, jonka legenda aivan usein on lohduttanut minua, kun ‰idin-‰itimme kertoi sit‰ meille, joka tapahtui t‰ll‰ lailla: Offerus oli sotamies ja pakana, joka eli Kanaan maalla. H‰n oli kaksitoista kyyn‰r‰‰ pitk‰. H‰nen ei tehnyt mieli totella, vaan k‰ske‰. H‰n ei katsonut, mit‰ vahinkoa h‰n teki muille, vaan eli rajusti, ahdistaen ja ryˆst‰en kaikkia, jotka sattuivat yhteen h‰nen kanssaan. H‰n halusi ainoastaan yht‰ asiaa -- ett‰ h‰n saisi tarjota palvelustansa kaikkein voimallisimmalle; ja kun h‰n kuuli, ett‰ keisari siihen aikaan oli kristikunnan p‰‰mies, lausui h‰n: "herra keisari, tahdotko minut? Min‰ en myy kenellek‰‰n halvemmalla syd‰nvertani." Keisari, joka n‰ki h‰nen Simsonin-voimansa, h‰nen vankan rintansa ja tukevat nyrkkins‰, vastasi: "jos suostut palvelemaan minua ij‰ti, Offerus, min‰ vastaan-otan sinut." Heti j‰ttil‰inen vastasi: "vaikea on luvata _ij‰ti_ palvella sinua; mutta niin kauan kuin min‰ olen sinun soturinasi, ei kukaan id‰ss‰ eik‰ l‰nness‰ ole sinua h‰iritsev‰." T‰m‰n j‰lkeen h‰n vaelsi keisarin kanssa ymp‰ri koko maata, ja keisari oli hyvin mieltynyt h‰neen. Sotamiehet olivat, niin tappelussa kuin viinan ‰‰ress‰, viheli‰isi‰, saamattomia raukkoja Offeruksen rinnalla. Oli nyt keisarilla harpun-soittaja, joka lauloi aamusta maata-panon aikaan asti; ja milloin hyv‰ns‰ vaan keisari oli v‰synyt marssista, t‰m‰n runoilian t‰ytyi liikuttaa harppunsa kieli‰. Er‰‰n‰ iltana he asettivat leirins‰ l‰helle jotakin mets‰‰. Keisari sˆi ja joi iloisesti; harpun-soittaja lauloi hupaisen laulun. Mutta kun h‰n laulussansa puhui pahasta hengest‰, keisari risti silmi‰ns‰. Sanoi Offerus korkealla ‰‰nell‰ kumppanillensa: "mit‰ tuo on? Mit‰ leikki‰ ruhtinas nyt laskee?" Silloin keisari vastasi: "kuule, Offerus, min‰ tein t‰m‰n sen h‰ijyn paholaisen t‰hden, jonka sanotaan usein mellastavan t‰ss‰ mets‰ss‰ suurella v‰ell‰ ja voimalla." T‰m‰ n‰ytti kummalliselta Offeruksen mielest‰, ja h‰n sanoi halveksien keisarille: "minun tekee suuresti mieli mets‰-sikaa ja hirve‰. Menn‰‰n t‰h‰n mets‰‰n ajamaan niit‰." Keisari vastasi lempe‰sti: "ei, Offerus! ƒl‰ pyyd‰ niit‰ t‰ss‰ mets‰ss‰, sill‰ samalla kuin t‰yt‰t ruoka-aittasi, ehk‰ vahingoitat sieluasi." Silloin Offerus niuristeli kasvojansa ja lausui: "Ne ovat happaimia, sanoi kettu pihlajanmarjoja; jos teid‰n Korkeutenne pelk‰‰ paholaista, min‰ rupean t‰m‰n herran palvelukseen, koska h‰n on mahtavampi kuin te." T‰m‰n per‰st‰ h‰n kylm‰kiskoisesti vaati palkkansa, l‰hti pois ilman mit‰‰n eritt‰in pitki‰ j‰‰hyv‰ismenoja ja painoi iloisesti taajimpaan mets‰‰n. Er‰‰ss‰ kolkossa mets‰n aukossa lˆysi h‰n paholaisen alttarin, joka oli rakennettu mustista kek‰leist‰, ja t‰m‰n p‰‰lt‰ v‰lkkyi kuutamassa ihmisten ja hevosten luurangot. Offerus ei t‰st‰ mill‰‰n tavalla h‰mm‰stynyt, vaan katseli tyvenesti kalloja ja luita; tuosta h‰n huusi kolme kertaa korkealla ‰‰nell‰ paholaisen nime‰, istui maahan, meni nukuksiin ja alkoi pian kuorsailla. Syd‰nyˆn aikana maa n‰ytti jyskeell‰ aukenevan, ja noenkarvaisella hevosella n‰ki h‰n pikimustan ratsastajan, joka ajoi tuimasti h‰nt‰ kohden ja koetti sitoa h‰nt‰ juhlallisilla lupauksilla. Mutta Offerus sanoi: "saadaan n‰hd‰." Sitten he kulkivat yhdess‰ pitkin mailman kuningaskuntia, Offerus huomasi, ett‰ h‰n oli parempi is‰nt‰ kuin keisari, harvoin h‰nen tarvitsi puhdistaa h‰nen aseitansa, mutta kemuja ja kujeita oli ylt‰kyllin. Kuitenkin kun he jonakuna p‰iv‰n‰ astuivat maantiet‰, kolme korkeata risti‰ seisoi heid‰n edess‰‰n. Silloin Mustaa Ruhtinasta yht'‰kki‰ v‰risytti ja h‰n lausui: "kiert‰k‰‰mme ymp‰ri syrj‰tiet‰ myˆten." Sanoi Offerus: "minusta n‰ytt‰‰ kuin sin‰ pelk‰isit noita hirsipuita", ja joustansa j‰nnitetty‰‰n ampui h‰n nuolen keskim‰iseen ristiin. "Kuinka sopimattomasti tehty!" sanoi saatana s‰vyisesti; "etkˆ tied‰, ett‰ h‰n, joka palvelian muodossaan oli Marian poika, nyt harjoittaa suurta valtaa?" "Jos niin on laita", lausui Offerus, "ei mik‰‰n lupaus sitonut minua, kun tulin sinun luokses; nyt minua haluttaa taas etsi‰ kaikkein voimallisinta, jota yksist‰ns‰ suostun palvelemaan." Silloin saatana meni pois, pilkallisesti nauraen, vaan Offerus jatkoi matkaansa tiedustellen kaikilta kulkioilta, joita h‰n tapasi, Marian poikaa. Mutta voi! harvat kantoivat h‰nt‰ syd‰mess‰ns‰; eik‰ kukaan voinut kertoa j‰ttil‰iselle miss‰ Herra oleskeli, siksi kuin Offerus jonakin aamuna yhtyi vanhaan, hurskaasen erimitiin, joka antoi h‰nelle yˆsijaa kammiossansa ja l‰hetti h‰net seuraavana aamuna Karthusianin-luostariin. Siell‰ priori kuunteli Offerusta, n‰ytti h‰nelle suoraan uskon tien ja sanoi h‰nelle, ett‰ h‰nen tuli paastota ja rukoilla, niinkuin Johannes Kastaja muinoin er‰maassa. Mutta Offerus vastasi: "hein‰sirkat ja mets‰hunaja, herrani, ovat kokonaan vastoin luontoani enk‰ min‰ osaa mit‰‰n rukouksia. Minulta menisi kaikki voimat, ja min‰ olisin pikemmin taivaasta poissa, kuin joutuisin t‰ll‰ tavalla sinne." "Suruton mies!" vastasi priori. "Sinun sopii kuitenkin koettaa jollakin muulla lailla: rupea syd‰mest‰si toimittamaan jotakin hyv‰‰ tekoa." "Voi! sallikaat minun kuulla", pyysi Offerus; "semmoiseen minulla on voimia." "Katso, tuossa juoksee ankara virta, joka est‰‰ pilgrimej‰ heid‰n matkallansa Romaan. Siin‰ ei lˆydy mit‰‰n lauttaa eik‰ siltaa. Kanna uskovaiset sel‰ss‰si t‰m‰n yli." "Jos t‰ll‰ tapaa kelpaan Vapahtajalle, min‰ tahdon halulla kantaa matkustajia edestakaisin", vastasi j‰ttil‰inen. Ja samaa p‰‰t‰ h‰n rakensi ruovoista majan ja asui siit‰ asti vesihiirien ja majavien joukossa virran reunalla, iloisesti kuljettaen pilgrimej‰ joen poikki, ik‰‰nkuin kameli taikka elefantti. Mutta jos ken tarjosi h‰nelle lauttarahaa, h‰n sanoi: "min‰ teen tyˆt‰ ijankaikkista el‰m‰‰ varten." Ja kun nyt useitten vuosien per‰st‰ Offeruksen hiukset olivat k‰yneet valkoisiksi, er‰‰n‰ myrskyisen‰ yˆn‰ vieno, valittava ‰‰ni huusi h‰nt‰: "rakas, hyv‰, pitk‰ Offerus, kana minut yli." Offerus oli v‰synyt ja uninen, mutta h‰n ajatteli uskollisesti Jesusta Kristusta ja tarttuen uupunein k‰sin siihen kuusenrankaan, jota h‰n piti sauvanansa, kun virta oli tulvillaan, kahlasi h‰n veden l‰vitse ja melkein p‰‰si vastaiseen rantaan; mutta kun h‰n ei n‰hnyt mit‰‰n pilgrimi‰ siell‰, arveli h‰n: "min‰ n‰in unta", ja palasi takaisin ja pani uudestaan maata. Mutta tuskin h‰n oli enn‰tt‰nyt nukkua, kuin sama vieno ‰‰ni j‰lleen kuului, t‰ll‰ kertaa enemm‰n vaikeroivana ja kiikuttavana: "Offerus, hyv‰, rakas, iso, pitk‰ Offerus, kanna minut yli." K‰rsiv‰llisesti i‰k‰s j‰ttil‰inen astui joen poikki, mutta ei ket‰k‰‰n n‰kynyt, ja h‰n meni takaisin ja pani taas maata ja vaipui ennen pitk‰‰ sitke‰‰n uneen, kun kerran viel‰ tuo vieno ‰‰ni kuului, selv‰n‰, voivottavana ja rukoilevana: "hyv‰, rakas j‰ttil‰inen Offerus, kanna minut yli". Kolmannen kerran h‰n tarttui kuusi-sauvaansa ja kulki kylm‰n virran poikki. T‰ll‰ kertaa h‰n n‰ki hennon, kauniin, v‰h‰isen pojan, jolla oli kultaiset hiukset. Vasemmassa k‰dess‰‰n h‰n piti Karitsan lippua, oikeassa maanpalloa. H‰n katseli j‰ttil‰ist‰, silm‰t t‰ynn‰ns‰ rakkautta ja luottamusta, ja Offerus nosti h‰net ylˆs kahdella sormella; mutta kun h‰n astui veteen, painoi pieni lapsi niinkuin kivi. Yh‰ raskaammalta taakka tuntui, kunnes vesi melkein ylettyi h‰nen leukaansa asti; isot hiki-pisarat vieriv‰t h‰nen otsastansa, ja h‰n oli miltei uppoamallansa virtaan v‰h‰isen pojan kanssa. H‰n ponnisti kuitenkin voimiansa, pyrki horjuen toiselle puolelle, laski lempe‰sti lapsen rannalle ja sanoi: "herraseni, min‰ pyyd‰n, ‰l‰ vasta kulje t‰t‰ tiet‰, sill‰ tˆintuskin p‰‰sin t‰ll‰ kertaa hengiss‰ni yli." Mutta kaunis lapsi kasti Offeruksen paikalla ja lausui h‰nelle: "tied‰, kaikki sinun syntisi ovat anteeksi annetut; ja vaikka sinun j‰senesi horjuivat, ‰l‰ pelk‰‰ ‰l‰k‰ kummastele, vaan riemuitse; sin‰ olet kantanut mailman Vapahtajan! Merkiksi istuta maahan kuusen-rankasi, joka niin kauan on ollut kuolleena ja lehdetˆnn‰; huomenna se kasvaa viheriˆit‰ oksia. Ja t‰st‰ l‰hin sinun nimesi ei ole Offerus, vaan Kristofer." Silloin Kristofer pani k‰tens‰ ristiin, rukoili ja sanoi: "min‰ tunnen loppuni l‰hestyv‰n. J‰seneni vapisevat; voimani raukeavat; Jumala on antanut kaikki minun syntini anteeksi." Tuosta lapsi katosi valkeuteen; vaan Kristofer istutti sauvansa maahan. Ja niin se aamulla kasvoi viheriˆit‰ lehti‰ ja punaisia kukkia, ik‰‰nkuin mantelipuu. Kolme p‰iv‰‰ sen j‰lkeen enkelit kantoivat Kristoferin paratiisiin. T‰m‰ on se legenda, joka tuottaa minulle enemm‰n toivoa kuin mik‰‰n muu. Kuinka suloista olisi, kun olisin jollakin nˆyr‰ll‰ tavalla koettanut auttaa muita heid‰n matkallansa pyh‰‰n kaupunkiin ja kun viimeinen taakka olisi kannettu ja voimani raukeisivat, jos silloin pyh‰ lapsi ilmestyisi minulle ja sanoisi: "pikku Elsa, sin‰ olet tehnyt sen tyˆn, jonka aioin sinun teht‰v‰ksesi -- sinun syntisi ovat anteeksi annetut"; ja nyt enkelit tulisivat ja nostaisivat minut syliins‰ ja kantaisivat minut mustan virran ylitse, ja el‰m‰ni nuortuisi ja kukkisi j‰lleen paratiisissa, niinkuin Kristoferin kuihtunut sauva! Mutta kun t‰ytyy koko pitk‰ elin-aikansa vartioita virran luona ja kantaa taakat eik‰ tiet‰‰, teemmekˆ kuitenkaan oikein -- se se on, joka on niin vaikeata! Suloista olisi havaita, kun virran yli on p‰‰snyt, ett‰ jonkun v‰h‰isen, nˆyr‰n, jokap‰iv‰isen velvollisuuden t‰ytt‰misell‰ on todella palvellut ja miellytt‰nyt Kaikkein Mahtavinta, mailman Vapahtajaa! Kun vaan havaitsisi t‰m‰n sill‰ aikaa, kuin pyrkii joen yli, kuinka iloista se olisi! Kuinka v‰h‰isen muistaisi j‰ist‰ vett‰ taikka pakottavia hartioitaan tai horjuvia, hermottomia j‰seni‰ns‰! Eisenachissa, Tammikuulla 1505. Fritz on kotona meid‰n tykˆn‰mme j‰lleen. H‰n n‰ytt‰‰ nyt, kun h‰nell‰ on tuuliparta ja miekka, yht‰ miehuulliselta kuin is‰mme. Kuinka iloiseksi h‰nen vakava astuntansa ja h‰nen syv‰ ‰‰nens‰ tekev‰t koko perheen! V‰listi kun katselen h‰nt‰, kun h‰n hypitt‰‰ lapsia ja kaappaa heid‰t syliins‰ taikka nakkaa palloa Kristoferin ja Polluxin kanssa taikka ampuu joutsella iltaisin kaupunkilaisten leikeiss‰, soisin niinkuin ennen, ett‰ h‰n olisi el‰nyt niin‰ aikoina, jolloin esi-is‰mme asuivat linnoissa, ja ett‰ Fritz olisi ollut ritari ja ratsastanut seuralaistensa etup‰‰ss‰ taisteloon jonkun hyv‰n asian puolesta -- esimerkiksi Turkkilaisia vastaan, joitten nyt sanotaan uhkaavan keisarikuntaa ja koko kristikuntaa. Minun pikkuinen mailmani on todella avara ja kyll‰ksi runsas minulle, mutta t‰m‰ porvari-el‰m‰ n‰ytt‰‰ ahtaalta ja halvalta h‰nelle. Min‰ tahtoisin, ett‰ h‰n saisi askaroida miesten eik‰ kirjojen kanssa. Naiset saattavat lukea, oppia ja ajatella, jos heill‰ on aikaa (mutta tietysti ei niin hyvin kuin miehet); min‰ olen myˆskin kuullut, ett‰ naiset kirjoittavat kirjoja. St. Barbara ja St. Katarina ymm‰rsiv‰t astronomiaa, astrologiaa ja filosofiaa ja osasivat puhua min‰ en tied‰ kuinka monta kielt‰. Mutta he eiv‰t olisi pystyneet l‰htem‰‰n kilvell‰ ja keih‰‰ll‰, niinkuin Kappadokian St. Yrjˆ, vapauttamaan kahletettua prinsessaa ja tappamaan isoa Afrikan lohik‰‰rmett‰. Min‰ tahtoisin, ett‰ Fritz tekisi, mit‰ naiset _eiv‰t pysty_ tekem‰‰n. H‰nen leve‰ss‰, notkeassa ruumiissansa on semmoinen ryhti ja h‰nen mustissa silmiss‰‰n semmoinen voima; vaikka todella kaiken sen johdosta, mit‰ h‰n on kirjoittanut meille ruhtinaallisesta elannostansa Erfurtin laitoksessa, jossa h‰n on vapaa-oppilas, ‰itimme ja min‰ emme odottaneet, ett‰ h‰nen kasvonsa n‰ytt‰isiv‰t niin laihalta ja ohuelta. H‰n on tuonut minulle takaisin ‰itinkummini guldenin. H‰n sanoo, ett‰ h‰n on itsen‰inen mies, joka tulee omillansa toimeen ja jonka ei ollenkaan sovi vastaan-ottaa t‰mmˆisi‰ lahjoja. Koska kuitenkin kerran olen antanut sen Fritzille, tuntuu minusta kuin minun olisi oikeus k‰ytt‰‰ sit‰ h‰nen hyv‰ksens‰, joka on suuri lohdutus, sill‰ min‰ voin n‰in‰ muutamina p‰ivin‰, kuin h‰n viipyy meid‰n luonamme, laittaa paremmat atriat, kuin tavallisesti voimme tarjota, ettei h‰n saata ensink‰‰n arvata, miss‰ pulassa me usein olemme. Min‰ h‰pe‰n v‰h‰n itse‰ni, mutta Fritzin takaisin-tulossa on jotakin, joka ei vastaa minun toiveitani. Min‰ olen yˆt p‰iv‰t n‰in‰ molempina vuosina odottanut h‰nt‰ suurella kaipuulla. Min‰ luulin, ett‰ me aloittaisimme uudestaan juuri siit‰, mihin p‰‰timme. Min‰ kuvailin itselleni, kuinka tuo entinen jokap‰iv‰inen el‰m‰ h‰nen kanssansa jatkaantuisi taas, niinkuin muinoin. Min‰ ajattelin, ett‰ me istuisimme s‰lyhuoneessa ja juttelisimme kaikista huolistamme sek‰ itsemme ett‰ perheen puolesta ja varomatta tai pelk‰‰m‰tt‰ vuodattaisimme syd‰men syd‰meen, ett‰ se tuskin olisi puhumista ollenkaan, vaan ‰‰neen ajattelemista. Nyt ei en‰‰ jokainen pikku asia keskin‰isess‰, jokap‰iv‰isess‰ el‰m‰ss‰mme ole tuttu meille, niin ett‰ ymm‰rt‰isimme toistemme tunteet, niist‰ puhumatta; nyt on kokonainen sarja uusia kokemuksia, joista t‰ytyy askel askelelta kertoa, emmek‰ n‰yt‰ keksiv‰n, mist‰ aloittaa. Ei kukaan muu voi tuntea sit‰ niinkuin min‰. Lapsille ja vanhemmillemme on h‰n kaikki, mit‰ h‰n ennen oli, ja miksi min‰ odottaisin enemp‰‰? Min‰ todella tuskin tied‰n, mit‰ odotin taikka mit‰ min‰ kaipaan. Miksi Fritz olisi enemm‰n minulle kuin kenellek‰‰n muulle? On itsek‰st‰ toivoa sit‰ ja lapsellista ajatella, ettei kaksi vuotta tuottaisi mit‰‰n muutosta. Sopiko minun edes toivoa sit‰? Enkˆ min‰ riemuitse h‰nen voimastansa, ja h‰nen uljaasta, miehuullisesta k‰ytˆksest‰ns‰? Ja sopiko minun toivoa, ett‰ suuren Erfurtin akademian ylioppilas, joka pian p‰‰see baccalaureoksi, tulisi istumaan vanhoille, l‰j‰‰n ajetuille kirjoille s‰lyhuoneesen ja viett‰isi aikaansa jaarituksissa minun kanssani. Paitsi sit‰, mit‰ minulla on juttelemista? Vaan kuitenkin, kun t‰n‰ iltana h‰m‰r‰n hetki tuli kolmannen kerran siit‰, kuin h‰n palasi, ja h‰n n‰ytti kokonaan unohtavan sen, min‰ en voinut auttaa, ett‰ se tuntui haikealta, ja niin min‰ pakenin t‰nne yksin‰isyyteen. Fritz on istunut t‰m‰n viimeisen tunnin arkituvassa, kaikki lapset ymp‰rill‰ns‰, kertoen heille, mit‰ oppilaat tekev‰t Erfurtissa; heid‰n runous-yhdistyksest‰ns‰, jossa he kokoontuvat ja toistensa kuullen lausuvat omia v‰rssyj‰ns‰ taikka k‰‰nnˆksi‰ vanhoista kirjoista, jotka nykysin ovat kaivetut ilmi maasta, vaan kuitenkin h‰nen puhettansa myˆten ovat tuoreemmat kuin mitk‰‰n uuden-aikaiset teokset ja antavat kyllin kaikille ajatuksen aihetta; v‰itˆskokouksista ja noista suurista lauluseuroista, joihin sadoittain ‰‰ni‰ ottaa osaa ja soitto syntyy semmoinen, joka voittaa kaikki urut -- molemmissa j‰lkim‰isiss‰ harjoituksissa Martin Luther n‰ytt‰‰ olevan johdattaja ja p‰‰mies, ja sitten ylioppilaitten miekkailuista, joihin min‰ en luule Martin Lutherin ruvenneen, mutta jotka varmaan huvittavat Kristoferia ja Polluxia enemm‰n kuin mik‰‰n muu. Pojat seisoivat kummallakin puolella Fritzi‰ kuunnellen avosilmin; Chriemhild ja Atlantis olivat pist‰yneet aivan h‰nen taaksensa, ompelutyˆ k‰siss‰‰n; pikku Thekla istui h‰nen polvillansa ja leikitsi h‰nen miekan-kannikkeensa kanssa; ja pikku Eva oli kiivennyt mielipaikallensa akkunanrinnalle vastap‰‰t‰ Fritzi‰. Aluksi Eva pysyi v‰h‰n erin‰ns‰ Fritzist‰ eik‰ sanonut mit‰‰n; ei, luullakseni, ujoudesta, sill‰ t‰m‰ lapsi ei n‰yt‰ pelk‰‰v‰n ket‰‰n eik‰ mit‰‰n, vaan sen omituisen tavan vuoksi, jolla h‰n tarkastaa ihmisi‰, ik‰‰nkuin h‰n tahtoisi oppia tuntemaan heit‰ kokonaan, niinkuin opitaan uutta kielt‰, taikka niinkuin hallitsia tekee, joka tutkii uuden alamaisensa luonnetta, ennen kuin h‰n ottaa h‰net palvelukseensa. Ajatteleppas tuota pikkuista olentoa, kun h‰n kohtelee Fritzi‰mme t‰ll‰ ylh‰isell‰ tavalla! Mutta t‰ss‰ ei auta mit‰‰n vastustaminen Fritzinkin on t‰ytynyt k‰yd‰ t‰m‰ tutkinto, niinkuin me muut, ja h‰n on yht‰ paljon, kuin ‰idin-‰itimme taikka kukaan meist‰, hyvill‰‰n siit‰, ett‰ h‰n on saavuttanut Evan luottamuksen. Kun min‰ l‰hdin pois, oli Eva, v‰h‰n aikaa Fritzin ylioppilas-juttuja suurella tarkkuudella kuunneltuaan, itse ruvennut p‰‰puhujaksi, ja vieh‰ttyneen‰ koko seura nyt kuunteli h‰nt‰, kun h‰n kertoili heille mielilegendaansa St. Katarinasta. He olivat kaikki kuulleet sen ennen, mutta kun Eva kertoo n‰it‰ tarinoita, ne n‰ytt‰v‰t aina jollakin lailla uusilta. Min‰ luulen t‰m‰n tulevan siit‰, ett‰ h‰n niin hartaasti uskoo niit‰; n‰ytt‰‰ silt‰ kuin h‰n ei toistaisi, mit‰ h‰n on kuullut, vaan tyvenesti juttelisi jotakin semmoista, jota h‰n itse on n‰hnyt, melkein niinkuin mielest‰mme joku enkeli tekisi, joka n‰kym‰tˆnn‰ on katsellut, kun kaikki tapahtui. Ja t‰ll‰ v‰lin n‰ytt‰v‰t h‰nen pitk‰ripsiset silm‰ns‰, kun h‰n nostaa niit‰, katsovan yht‰ haavaa kuuntelian syd‰meen ja taivaasen. Ei mik‰‰n kumma, ett‰ Fritz unhottaa h‰m‰r‰n hetken. Mutta se on omituista, ettei h‰n ole kertaakaan kysynyt aikakirjaamme. T‰st‰ olen kuitenkin iloinen, sill‰ min‰ en tahtoisi mill‰k‰‰n muotoa n‰ytt‰‰ h‰nelle kertomusta vastuksistamme. Onkohan mahdollista, ett‰ min‰ kadehdin pikku Evaa -- rakasta, pikkuista, lempe‰‰, turvatonta Evaa? Minua ilahuttaisi, jos koko mailma rakastaisi Fritzi‰. Kuitenkin tuntui varsin onnelliselta, kun olin h‰nen ainoa yst‰v‰ns‰; ja miksi v‰h‰inen vieras lapsi varasti minulta kalliit h‰m‰r‰n-hetkeni? No niin, min‰ luulen, ett‰ t‰ti Agnes oli oikeassa: min‰ tein Fritzist‰ ep‰jumalan, Jumala suuttui, ja minua rangaistaan. Tosin pyhimykset n‰ytt‰v‰t tunteneen jonkunlaista hurskasta huvitusta, kun heit‰ rangaistiin, mutta niin ei ole minun laitani; rangaistukset eiv‰t n‰yt‰ ollenkaan parantavan minua, vaan p‰invastoin pahentavan -- joka on uusi todistus siit‰, kuinka minun on turha koettaa p‰‰st‰ pyhimykseksi. Eisenachissa, Helmikuulla. Kun min‰ kirjoitin n‰m‰t viimeiset sanat enenem‰ss‰ h‰m‰r‰ss‰, kaksi vahvaa k‰tt‰ verkan laskettiin olkap‰illeni, ja joku ‰‰ni sanoi: "Siskoseni, _miks'et_ voi n‰ytt‰‰ minulle aikakirjaasi?" Minun oli mahdoton vastata. "Sin‰ olet joutunut kiinni", lis‰si sama ‰‰ni. "Luuletko, ett‰ min‰ en tied‰, mist‰ tuo guldeni tuli? N‰yt‰ minulle ‰itikummisi rahakukkaro." Min‰ tunsin, kuinka kyynelet alkoivat tukehuttaa minua; mutta Fritz ei n‰ytt‰nyt huomaavan niit‰. "Elsa", h‰n sanoi, "sin‰ saat harjoitella pikku temppujasi kaikkia muita perheen-j‰seni‰ kohtaan, mutta minun suhteeni ne eiv‰t menesty. Luuletko koskaan voivasi uskotella minua, ett‰ olet k‰ynyt laihaksi siit‰, ett‰ olet joka p‰iv‰ el‰m‰ss‰si syˆnyt makkaroita, kakkuja ja oivallisia juhlap‰iv‰n putinkeja? Luuletto, ett‰ tuo n‰lk‰inen ihastus poikien silmiss‰ tuli heid‰n jokap‰iv‰isest‰, tavallisesta ruo'astaan? Luuletko", h‰n jatkoi, ottaen minun molemmat k‰teni omaan k‰teens‰, "ett‰ min‰ en n‰hnyt, kuinka siniset ja kylm‰t ja pakkasenpuremia t‰ynn‰ ne pikkuiset k‰det olivat, jotka latoivat isoja halkoja takkaan, kun t‰n‰ aamuna tulin sis‰‰n?" Tietysti min‰ en voinut tehd‰ muuta kuin nojata p‰‰t‰ni h‰nen rintaansa ja hiljaisesti itke‰. Ei auttanut kielt‰‰ mit‰‰n. Sitten h‰n lis‰si nopeasti matalalla, syv‰ll‰ ‰‰nell‰: "Luuletko, ett‰ min‰ olisin voinut olla huomaamatta ‰itimme vanhoja keinoja, kun h‰n vakuutti, ettei ruoka maittanut h‰nt‰ ja ettei h‰n pit‰nyt mist‰‰n niin paljon kuin j‰nteist‰ ja luista?" "Oi Fritz", min‰ nyyhkytin, "min‰ en voi sit‰ auttaa. Mit‰ min‰ teen?" "Ainakin", h‰n sanoi "lupaa minulle, pikku neiti, ettet vasta tee omasta veljest‰si varsinaista vierasta ja ettet kaikenlaisilla turhilla ja petollisilla tuumilla koeta s‰lytt‰‰ koko perheen huolten painoa omille hartioillesi." "Luuletto, ett‰ t‰m‰ on synti, jota minun tulee tunnustaa, Fritz?" min‰ kysyin; "en min‰ tarkoittanut mit‰‰n petollista; mutta min‰ erhetyn aina oikean ja v‰‰r‰n suhteen. Mit‰ min‰ voin tehd‰?" "Tiet‰‰kˆ t‰ti Ursula t‰m‰n?" h‰n kysyi kiivaanpuolisesti. "Ei, ‰iti ei salli, ett‰ min‰ kerron sit‰ kenellek‰‰n. H‰n luulee, ett‰ he moittisivat is‰‰mme; ja vasta on viikko kulunut siit‰, kuin is‰ kertoi h‰nelle, ett‰ h‰n oli keksinyt uuden tavan sulattaa lyijy‰, jonka kautta voi muuttaa sit‰ kokonaan hopeaksi. Se olisi todella kummallinen keksintˆ; ja h‰n on vakuutettu siit‰, ett‰ vaaliruhtinas heti ostaisi sen, ja me saisimme arvattavasti j‰tt‰‰ Eisenachin ja asua l‰hell‰ vaaliruhtinaan hovia. Kukaties keisarikin vaatisi, ett‰ ilmoittaisimme salaisuuden h‰nelle, ja silloin meid‰n t‰ytyisi j‰tt‰‰ koko maa; sill‰ sin‰ tied‰t, ett‰ lˆytyy isoja lyijy-kaivoksia Espanjassa; ja jos kerran ihmiset voisivat tehd‰ hopeata lyijyst‰, se olisi paljoa helpompi ja turvallisempi menetys, kuin purjehtia ison valtameren poikki hankkimaan luonnollista hopeata villeilt‰ Indianeilta." Fritz huokasi raskaasti. "Ent‰ sill‰ v‰lin?" h‰n kysyi. "Sill‰ v‰lin?" min‰ vastasin, "tietysti saattaa v‰listi olla v‰h‰n vaikea tulla toimeen." H‰n mietti tuokion aikaa, ja sitten h‰n sanoi: "Elsaseni, min‰ olen ajatellut yht‰ tuumaa, joka luullakseni tuottaa meille muutamia guldenia, siksi kuin tuo lyijyn muuttamisen hanke on toteutettu." "Silloin emme tietysti", sanoin min‰, "kaipaa mit‰‰n, vaan jaksamme antaa niille, jotka ovat ilman. Ja voi, Fritz, kuinka hyvin me tiet‰isimme, mill‰ tapaa auttaa niit‰, jotka ovat kˆyh‰t. Etkˆ luule, ett‰ Jumala t‰m‰n vuoksi antaa meid‰n itse olla niin kauan kˆyhin‰ eik‰ n‰yt‰ koskaan kuulevan rukouksiamme?" "Olisi suloista ajatella niin, Elsa", sanoi Fritz totisesti; "mutta on kovin vaikea ymm‰rt‰‰, kuinka miellytt‰‰ Jumalaa taikka kuinka menetell‰, ett‰ meid‰n rukouksemme edes tapaavat h‰nt‰ -- varsinkin kun me niin usein tunnemme ja teemme, mik‰ v‰‰r‰‰ on." Se ilahutti minua, kun n‰in, ettei Fritz ep‰illyt, ett‰ tuo suuri keksintˆ joskus onnistuisi. H‰n ei kertonut minulle, mik‰ h‰nen oma tuumansa on. Tunteeko siis Fritz'kin itsens‰ niin syntiseksi ja niin ep‰tietoiseksi, kuinka h‰nen tulee kelvata Jumalalle? Ehk‰ useissa ihmisiss‰ on sama tunne. Se on hyvin kummallista. Jospa vaan Jumala olisi katsonut hyv‰ksi tehd‰ asian meille v‰h‰n selvemm‰ksi! Minua haluttaisi tiet‰‰ kertooko se kirja, joka Evalta katosi, meille jotakin siit‰! T‰m‰n illan per‰st‰ aita tietysti oli kokonaan poistunut minun ja Fritzin v‰lilt‰, ja me n‰ytimme olevan paremmat yst‰v‰t kuin koskaan ennen. Meill‰ oli hupaisia h‰m‰r‰n keskusteluita s‰lyhuoneessa, ja min‰ rakastan h‰nt‰ enemm‰n kuin milloinkaan ennen. Niin ett‰ t‰ti Agnes, luullakseni, katsoisi minua entist‰ suuremmaksi ep‰jumalan palveliaksi. Mutta se on hyvin merkillist‰, ett‰ ep‰jumalan palvelus n‰ytt‰‰ tekev‰n minun niin eritt‰in hyv‰‰. Minusta tuntuu kuin rakastaisin koko mailmaa paremmin sent‰hden, ett‰ rakastan Fritzi‰, ja kuin kantaisin kaikki asiat helpommin, kun saan uskoa h‰nelle kaikki, niin ettei minulla koskaan ole ollut niin v‰h‰n pikku syntej‰ tunnustettavana kuin n‰in‰ molempina viikkoina, jolloin Fritz oli kotona. Kun vaan Jumala olisi s‰‰t‰nyt niin, ett‰ kelpaamme h‰nelle sill‰, ett‰ rakastamme velji‰mme, sisariamme ja omaisiamme, eik‰ sill‰, ett‰ olemme heit‰ rakastamatta taikka j‰t‰mme heid‰t ja hautaamme itsemme kylm‰‰n luostariin, niinkuin t‰ti Agnes! Pikku Eva sai todellakin Fritzin opettamaan itselleen Latinan kieli-oppia! Min‰ luulen, ett‰ h‰n tahtoo olla rakastetun St. Katarinansa kaltainen, joka oli hyvin oppinut. Ja h‰n sanoo, ett‰ kaikki pyh‰t kirjat, rukoukset ja virret ovat Latinan kielell‰, ett‰ h‰nen luullaksensa se ep‰ilem‰tt‰ on se kieli, jota Jumala eritt‰in rakastaa. H‰n kysyi minulta muutamia p‰ivi‰ sitten, puhuvatko he Latinaa taivaassa. Min‰ en tietysti voinut vastata. Min‰ sanoin h‰nelle, ett‰ luulin raamatun olevan alkuper‰isesti kirjoitetun kahdella muulla kielell‰, Kreikkalaisten ja Juutalaisten, ja ett‰ olin kuullut jonkun sanovan, ett‰ Adam ja Eva paratiisissa puhuivat Juutalaisten kielt‰, jonka luulen Jumalan opettaneen heille. Mutta min‰ olen ajatellut sit‰ j‰lest‰p‰in eik‰ minua kummastuttaisi, jos Eva olisi oikeassa. Sill‰, jollei Latina ole taivaan pyhimysten ja pyhien enkelien kieli, miksi Jumala tahtoisi, ett‰ papit puhuvat sit‰ kaikkialla ja ett‰ kansa sill‰ lausuu Ave'nsa ja Paternoster'insa? Me ymm‰rt‰isimme ne kaikki paljon paremmin Saksan kielell‰; mutta jos Latina on autuaitten pyhimysten ja enkelien kieli, on t‰m‰ tietysti syy, jonka vuoksi sit‰ n‰in k‰ytet‰‰n. Vaikka me emme aina ymm‰rr‰, _he_ ymm‰rt‰v‰t, joka on suuri lohdutus. Min‰ arvelen, ett‰ Latinan kielen oppiminen on eritt‰in viisas tuuma pikku Evalta; ja kun minulla on enemm‰n aikaa olla jumalinen, kukaties min‰kin koetan oppia. IV. Otteita Fredrikin aikakirjasta. Yliopisto tuntuu jotenkin kylm‰lt‰ mailmalta, kun olen k‰ynyt rakkaassa vanhassa kodissani Eisenachissa. Mutta se koski syd‰meeni, kun n‰in, kuinka ‰itimme ja Elsa tekev‰t tyˆt‰, ja kuinka v‰syneilt‰ ja laihtuneilta he n‰ytt‰v‰t. Onneksi on heill‰ viel‰ toivoa tuosta suuresta keksinnˆst‰ enk‰ min‰ tahtoisi mill‰‰n lailla ryˆst‰‰ sit‰ heilt‰. Mutta t‰ll‰ v‰lin minun t‰ytyy heti tehd‰ jotakin heit‰ auttaakseni. Minun k‰y toisinaan s‰‰st‰‰ muutamia liharuokia aterioistani, jotka jaetaan meille runsaasti t‰ss‰ laitoksessa, ja myyd‰ niit‰; ja min‰ voin joskus ansaita v‰h‰isen sill‰, ett‰ kopioitsen themoja rikkaammille ylioppilaille taikka saarnoja ja postilloja munkeille. Kirjapainon taito on tosin kyll‰ tehnyt t‰m‰n elatuskeinon ep‰varmaksi; mutta painetut kirjat ovat viel‰ kovin kalliit ja lis‰ksi per‰ti kookkaat, ja papit ovat usein hyvin mieliss‰‰n, kun heill‰ on v‰h‰isi‰ kopioita muutamista postillain lu'uista taikka kirkko-is‰in puheista, eritt‰in kun ne ovat kirjoitetut v‰h‰isell‰, selv‰ll‰ k‰si-alalla, ett‰ heid‰n sopii ottaa niit‰ mukaansa matkoillensa kyliin. Tarjona on myˆskin kirjoitustyˆt‰ lakimiehilt‰, etten min‰ ep‰ile voivani ansaita jotakin; ja vaikka minun lukemiseni v‰h‰isen viiv‰styykin, se ei tee niin suurta haittaa. Minun ei k‰y suuria asioita tavottaminen, jollei niit‰ todella voi saavuttaa v‰h‰isill‰ ja k‰rsiv‰llisill‰ askelilla. Minun tulee tehd‰ tyˆt‰ omaisiani varten. Nuoruuteni on pantava alttiiksi, ett‰ kykenen auttamaan heit‰, olipa mill‰ keinoilla hyv‰ns‰. Jos se onnistuu minulta, ehk‰ Kristoferin taikka Polluxin on tilaisuus pyrki‰ korkeammalle, kuin min‰ olen voinut, taikka kenties minulla el‰m‰ni keskivaiheilla ja loppupuolella on aikaa jatkaa noitten suurten klassikkojen tutkimista, jotka n‰ytt‰v‰t tekev‰n ajatuksiemme alan niin avaraksi, mailman niin kunniakkaaksi ja isoksi ja el‰m‰n niin syv‰ksi. Olisi todella sangen suloista, jos saisi antautua kirjallisuuteen ja filosofiaan, niinkuin Martin Lutherin nyt on mahdollinen. H‰nen el‰m‰n-juoksunsa alkaa jalosti. H‰n on t‰n‰ kev‰‰n‰ saavuttanut maisterin arvon ja on pit‰nyt luentoja Aristoteleen fysikiss‰ ja logikissa. H‰n osaa eritt‰in tehd‰ himmeit‰ asioita selkeiksi, ja vanhoja asioita tuoreiksi. H‰nen luennoissansa on v‰ke‰ niin paljon kuin mahtuu. H‰n lukee myˆskin lakia, ett‰ h‰n pystyisi hakemaan jotakin valtion virkaa. H‰nen vanhempansa (is‰n kirjeist‰ p‰‰tt‰en) n‰ytt‰v‰t yhdist‰v‰n h‰neen kaikki toiveensa; ja sama on melkein laita t‰‰ll‰ yliopistossa. Suuria toivotaan h‰nest‰; n‰ytt‰‰ todesti tuskin yht‰k‰‰n el‰m‰n-rataa t‰yttyv‰n, joka ei olisi avoinna h‰nelle. H‰n on yht‰ syd‰mellinen kuin j‰rkev‰, jonka vuoksi koko yliopisto, sek‰ professorit ett‰ ylioppilaat, pit‰v‰t h‰nt‰ jonkunlaisena omaisuutenaan. Kaikki n‰ytt‰v‰t tuntevan itsens‰ osalliseksi h‰nen menestyksess‰‰n. Aivan niinkuin oli pikkuisessa keskuudessamme Eisenachissa, on nyt suuressa keskuudessamme yliopistossa. H‰n on _meid‰n_ mestari Martin; ja joka portaalta, jolle h‰n nousee, tunnemme itsemme v‰h‰n kohonneeksi. Jos todella h‰nen maineensa kasvaa, niinkuin me edelt‰p‰in arvaamme, olisi hauska tiet‰‰, tuntuuko joskus samoin koko Saksan mielest‰? sanooko kaikki kansa riemuiten ennen pitk‰‰ _meid‰n_ Martin Luther? Ei niin, ettei h‰nell‰ olisi vihamiehi‰; h‰nen luontonsa on liian kiivas ja h‰nen syd‰mens‰ liian l‰mmin, ettei h‰n saata hillit‰ itse‰‰n, niinkuin hitaat, maltilliset luonnot. Kes‰kuulla 1505. Martin Luther tuli minun luokseni muutamia p‰ivi‰ sitten, n‰ytt‰en kovin huolestuneelta. H‰nen yst‰v‰ns‰ Alerius on murhattu, ja se on eritt‰in koskenut h‰neen; ei ainoastaan, luullakseni, siit‰ syyst‰, ett‰ h‰n on kadottanut rakkaan kumppanin, vaan siit‰ syyst‰, ett‰ se saattaa kuoleman niin hirmuisen likelle ja her‰tt‰‰ uudestaan noita kysymyksi‰, joitten min‰ tied‰n piilev‰n h‰nen syd‰mess‰ns‰, yht‰ hyvin kuin minunkin, ja jotka tarkoittavat Jumalaa, tuomiota ja tuota synkk‰‰, kauheata tulevaisuutta, joka on meid‰n edess‰mme, jonka k‰sitt‰miseen emme pysty ja jota emme kuitenkaan voi paeta eik‰ unhottaa. T‰n‰ p‰iv‰n‰ tapasimme toisemme j‰lleen, ja h‰nen ajatuksensa olivat kiintyneet yhteen kirjaan, jonka h‰n oli lˆyt‰nyt yliopiston kirjastosta, jossa h‰n enimmiten viett‰‰ joutohetkens‰. Se oli latinankielinen raamattu, jota h‰n ei ollut milloinkaan ennen el‰iss‰ns‰ n‰hnyt. H‰nt‰ kummastutti suuresti, kun h‰n n‰ki niin paljon enemm‰n siin‰ kuin evankeliumeissa, joita luetaan kirkoissa, taikka saarnakokoelmissa. H‰n kutsuttiin pois luentoon; muutoin, h‰n sanoi, olisi h‰n tuntikausia jatkanut lukemistansa. Yksi kertomus n‰ytt‰‰ eritt‰in syv‰sti vaikuttaneen h‰neen. Se oli Vanhasta Testamentista. Se oli kertomus lapsesta Samuelista ja h‰nen ‰idist‰ns‰ Hannasta. "H‰n luki sen nopeasti", h‰n sanoi, "hartaalla ilolla ja riemulla; ja koska kaikki tuntui h‰nest‰ uudelta, alkoi h‰n syd‰mens‰ pohjasta halata, ett‰ Jumala kerta antaisi h‰nelle t‰mmˆisen kirjan omaksi." Min‰ luulen, ett‰ se on h‰nen oman hurskaan ‰itins‰ muisto, joka tekee, ett‰ t‰m‰ kertomus vieh‰tt‰‰ h‰nt‰ niin erinomaisesti. Se onkin ihana kertomus, niinkuin h‰n jutteli sen minulle, ja saattaa jokaisen melkein toivomaan, ett‰ olisi saanut synty‰ vanhan Hebrean valtakunnan aikoina. N‰ytt‰‰ silt‰ kuin Jumala olisi aivan armollisesti ja mieluisasti kuunnellut tuon murheellisen naisen rukouksia. Ja jos me vaan saisimme jokainen meist‰ kuulla ‰‰nen taivaasta, kuinka iloista olisi vastata, niinkuin hurskas lapsi: "puhu, Herra, sill‰ sinun palveliasi kuulee;" ja sitten t‰ydellisesti oppia, mit‰ Jumala todesti meilt‰ kaikilta vaatii. Min‰ luulen kuitenkin, ett‰ munkit ovat yht‰ varmat kutsumuksestansa kuin muinoin hurskas lapsi, kun luopuvat kodistaan ja mailmasta kirkkoa palvellaksensa. Siit‰ l‰htisi suuri apu, jos muutkin ihmiset kutsuttaisiin erityisiin el‰m‰ns‰ tˆihin, niinkuin profeetta Samuel ja (luullakseni) munkit, ett‰ me kaikki pelottomasti ja lujilla askelilla astuisimme eteenp‰in, jokainen m‰‰r‰tty‰ polkuansa, ja olisimme varmat, ett‰ teemme oikein, sen sijaan, ett‰ me erhetyksiemme ja syntiemme kautta ehk‰ tuotamme rangaistusta niille, joitten puolesta olisimme valmiit kuolemaan. Tuskinpa lienee semmoinen tarkoitus, ett‰ kaikki ihmiset rupeisivat munkeiksi ja nunniksi. Soisi vaan Jumala, ett‰ maallikoillakin olisi oma kutsumuksensa tuon kauhean ep‰tiedon ja ep‰ilyksen sijasta, joka toisinaan luo varjonsa syd‰meemme ja saattaa meid‰t ep‰ilem‰‰n, ett‰ olemme ehk‰ eksyneet pois tielt‰mme (niinkuin min‰ tuona yˆn‰ lumisessa mets‰ss‰) ja, niinkuin Kain, pakenemme Jumalan l‰sn‰-oloa ja tartutamme itsellemme ja omaisillemme H‰nen kiroustansa. Hein‰kuun 12 p. 1505. Synkk‰ suru on kohdannut yliopistoa. Rutto liikkuu meid‰n joukossamme. Moni makaa kuolleena, joka vaan viikko sitten oli t‰ynn‰ns‰ nuoruutta ja toivoa. Useat professorit, maisterit ja ylioppilaat ovat paenneet kotopaikoillensa taikka l‰heisiin kyliin Th¸ringin mets‰‰n. Kirkot ovat t‰pˆsen t‰ynn‰ kaikissa jumalanpalveluksissa. Papit ja munkit (ne, jotka ovat j‰‰neet taudin-alaiseen kaupunkiin) k‰ytt‰v‰t sit‰ kauhua, jonka rutto synnytt‰‰, muistuttaaksensa kansalle sen julman tuomion ja vihan p‰iv‰n viel‰ hirmuisempia kauhuja, jota ei kukaan voi paeta. Taintuneita naisia ja v‰listi miehi‰kin kannetaan kirkoista, jolloin rutto usein samaa p‰‰t‰ iskee heihin eik‰ heit‰ milloinkaan en‰‰ n‰hd‰. Martin Luther n‰ytt‰‰ olevan kovin levoton. T‰m‰ kulkutauti, joka seuraa niin l‰helt‰ h‰nen yst‰v‰ns‰ murhaa, n‰ht‰v‰sti sortaa h‰nen mielt‰ns‰. Mutta h‰n ei aio l‰hte‰ kaupungista. Kenties ne kauhut, jotka rasittavat h‰nt‰ kaikkein enimmin, ovat juuri ne, joita papit t‰h‰n aikaan niin el‰v‰sti johdattavat mieleemme ja joista ei k‰y pakeneminen sill‰, ett‰ muuttaa asuntoansa, vaan ainoastaan sill‰, ett‰ muuttaa el‰m‰ns‰. T‰n‰ viimeisen‰ viikkona, eritt‰in sen j‰lkeen, kuin raju ukkosen ilma yll‰tti h‰net valtatiell‰ likell‰ Erfurtia, n‰ytt‰‰ h‰n kummallisesti muuttuneen. Syv‰ alakuloisuus asuu h‰nen kasvoissansa, ja h‰n karttaa ilmeisesti vanhoja yst‰vi‰ns‰. Min‰ olen tuskin puhutellut h‰nt‰. Hein‰kuun 14 p. Suureksi kummastuksekseni on Martin Luther t‰n‰ p‰iv‰n‰ k‰skenyt minua ja useita muita yst‰vi‰ns‰ kokoontumaan h‰nen luonansa ylihuomenna ja viett‰m‰‰n hupaista iltaa laululla ja muulla juhlallisuudella. Rutto on heikentynyt; ihmettelen min‰ sent‰‰n, ett‰ kukaan nyt ajattelee ilon-tekoa. He sanovat kuitenkin, ett‰ iloinen syd‰n on paras varjeluskeino. Hein‰kuun 17 p. Mit‰ Martin Lutherin pidot tarkoittivat, on nyt kaikkien tiedossa. Koko yliopisto on h‰mm‰styksiss‰. H‰n on p‰‰tt‰nyt ruveta munkiksi. Useat luulevat, ett‰ se on joku ‰kkinen mieli-johde, joka ehk‰ viel‰ haihtuu. Min‰ en sit‰ usko. Min‰ luulen, ett‰ se on seuraus vuosien taisteloista ja ett‰ h‰n t‰ss‰ vaan on myˆntynyt niihin ajatuksiin, jotka ovat alinomaa palanneet h‰neen koko h‰nen mainiona yliopiston aikanansa. H‰n ei ole koskaan n‰ytt‰nyt niin iloiselta kuin eilen iltana. Tunnit lensiv‰t pois vilkkaassa, hauskassa keskustelussa. Tuntui silt‰ kuin olisimme p‰‰sseet jostakin taakasta. Rutto oli herke‰m‰ll‰ns‰; professorit ja ylioppilaat tulivat paraikaa takaisin. Me tunsimme el‰m‰n uudestaan aloittavan entist‰ kulkuansa ja rohkenimme kerran viel‰ toivolla katsoa eteenp‰in. Me olimme useat p‰‰tt‰neet lukumme yliopistossa ja astuimme jo sen takana olevaan avarampaan mailmaan -- el‰m‰n yliopistoon. Meille oli muutamille jo luvattu paikka, ja useimmat meist‰ toivoivat suuria tulevaisuudelta; n‰ky-ala oli sit‰ loistavampi, mit‰ v‰hemm‰n rajoitettu. Martin Luther ei ottanut arvellaksensa mit‰‰n tulevasta toimenlaadustansa; mutta se ei ihmeytt‰nyt meit‰ ket‰‰n. H‰nen menestyksens‰, me sanoimme, oli jo varma; ja monta leikkis‰‰ anomusta lausuttiin, ett‰ h‰n vasta suojelisi meit‰, kun h‰nest‰ oli tullut suuri mies. Meill‰ oli myˆskin oivallinen soitto, niinkuin aina kaikissa seuroissa, joissa Martin Luther on l‰sn‰. H‰nen hele‰, vakava ‰‰nens‰ kuultiin suosionosoituksilla monessa hyvin tunnetussa laulussa ja kajahteli takaisin iloisissa kˆˆreiss‰, joihin kaikki yhdistyiv‰t. N‰in ilta kului, siksi kuin m‰‰r‰tty yliopiston lepohetki oli melkein tullut, jolloin yht‰kki‰, kun viimeisen kˆˆrin viimeiset s‰velet olivat kuolleet pois, h‰n j‰tti meid‰t hyv‰sti, sanoen, ett‰ h‰n toisena aamuna aikoi menn‰ Augustinin-luostariin munkiksi! Ensiksi muutamat pitiv‰t t‰t‰ pilanlaskuna; mutta h‰nen katsantonsa ja k‰ytˆksens‰ karkoittivat pian t‰m‰n ajatuksen. Silloin koettivat kaikki lujasti ev‰t‰ h‰nt‰ l‰htem‰st‰. Moniaat puhuivat niist‰ toiveista, joita yliopisto oli pannut h‰neen -- toiset siit‰ el‰m‰n-juoksusta mailmassa, joka odotti h‰nt‰; mutta kaikkiin n‰ihin h‰n vaan hymyili. Kuitenkin kun joku meist‰ muistutti h‰nt‰ h‰nen is‰st‰ns‰ ja niist‰ pettyneist‰ toiveista, joita t‰m‰ menetys synnytt‰isi h‰nen kodissaan, min‰ huomasin, ett‰ h‰nen muotonsa muuttui, ja n‰ytti silt‰, kuin h‰nen huulensa olisivat v‰h‰isen v‰r‰ht‰neet. Mutta kaikki -- yst‰v‰lliset muistutukset, levolliset nuhteet, kiihke‰t, syd‰melliset rukoukset -- kaikki oli turhaa. "T‰n‰‰n", h‰n sanoi, "te n‰ette minut; t‰m‰n per‰st‰ te ette n‰e minua en‰‰." Niin erosimme toisistamme. Mutta kun muutamat h‰nen likeisimm‰t yst‰v‰ns‰ varhain t‰n‰ aamuna l‰htiv‰t h‰nen luoksensa siin‰ heikossa toivossa, ett‰ he viel‰ voisivat saada h‰nt‰ kuulemaan niit‰ tuhansia kumoamattomia syit‰, jotka olivat joutuneet meid‰n mieleemme siit‰, kuin erosimme h‰nest‰, h‰nen huoneensa olivat tyhj‰t eik‰ h‰nt‰ lˆydetty mist‰‰n. Me emme mihink‰‰n kysymykseemme saaneet muuta vastausta kuin ett‰ mestari Martin oli t‰n‰ aamuna ennen p‰iv‰n valjettua mennyt Augustinin-luostariin. Sinne me seurasimme h‰nt‰ ja koputimme kovasti jykeit‰ luostarin portteja. V‰h‰n ajan per‰‰n ne aukenivat v‰h‰isen ja uninen portinvartia ilmestyi. "Onko Martin Luther t‰‰ll‰?" me kysyimme. "Kyll‰!" kuului vastaus; ja ‰‰ni osoitti meid‰n korvissamme jonkunlaista voitonriemua. "Me tahtoisimme puhutella h‰nt‰", lausui joku meist‰. "H‰nt‰ ei saa kukaan puhutella", oli tyly vastaus. "Kuinka pitk‰ksi aikaa?" me kysyimme. Sis‰puolella kuiskuteltiin v‰h‰n, ja nyt tuli ratkaiseva vastaus: "ei kuukauteen aikaan kumminkaan." Me olisimme viipyneet ja puhuneet enemm‰n, mutta raskaat, vahvasti nauloitetut ovet suljettiin meid‰n edest‰mme, me kuulimme, kuinka tukevat teljet ratisivat, kun ne vedettiin kiinni, ja vaikka nyrkeill‰ ja rautap‰‰ sauvoilla jyskytimme luostarin portteja, ei siit‰ hetkest‰ hiiskaustakaan kuultu. "Kuollut mailmalta, todellakin!" mutisi joku viimein; "hauta ei olisi niin ‰‰netˆn." Alakuloisina ja ‰‰ni k‰he‰n‰ huutamisesta palasimme j‰lleen Martin Lutherin huoneisin. Nuot vanhat tutut huoneet, joissa me niin nykyisin olimme viett‰neet tuntikausia h‰nen kanssaan yst‰v‰llisiss‰ v‰ittelyiss‰; joissa min‰ ja useat meist‰ olimme kuluttaneet niin monta hetke‰ syd‰mellisess‰, rakkaassa keskuudessa -- h‰n ei ollut niihin en‰‰n tuleva; ja mykkien, hengetˆnten kappalten entisell‰‰n olo teki vaan vastakohdan kautta tyhjyyden ja muutoksen viel‰ tuskalloisemmaksi. Kun rupesimme tarkemmin tutkimaan, oli kuitenkin monta muutosta tapahtunut. H‰nen huilunsa ja luuttunsa tosin olivat pˆyd‰ll‰ aivan niinkuin h‰n oli j‰tt‰nyt ne edellisen‰ iltana. Mutta kirjat -- skolastilliset, lakitieteelliset ja klassilliset -- olivat huolellisesti kootut yhteen nurkkaan, kirjakauppiasten nimet p‰‰ll‰. Katsastellen hyvin tunnettuja nidoksia, min‰ kaipasin ainoastaan kahta, Virgiliusta ja Plautusta; min‰ luulen, ett‰ h‰n on ottanut ne mukaansa. Sill‰ v‰lin kuin silm‰ilimme yht‰ k‰‰rˆ‰, joka oli toisessa paikassa huoneessa siev‰sti kokoon pantuna, tuli se vanha mies, joka piti h‰nen huoneitansa korjussa, sis‰‰n ja sanoi: "se on mestari Martin'in maisterintakki, juhlapuku ja maisterisormus. Ne ovat l‰hetett‰v‰t h‰nen vanhemmillensa Mansfeldiin." Rintaani ahdisti, kun ajattelin, ett‰ h‰nen is‰ns‰, joka oli tyˆskennellyt niin ahkerasti poikaansa varten ja toivonut niin paljon h‰nest‰, vastaan-ottaisi t‰m‰n k‰‰rˆn. Ei kuolleelta. Pahemmalta mielest‰ni kuin kuolleelta. Semmoiselta, joka omin ehdoin on haudannut itsens‰; omin ehdoin, omin k‰sin rakentanut aidan itsens‰ ja kaikkein rakkaintensa v‰liin. Kuolleitten kanssa, jos he ovat autuaat, me saamme pit‰‰ yhteytt‰ -- ainakin Uskontunnustus puhuu pyhien yhteydest‰; me saamme rukoilla heit‰; taikka pahimmassa tapauksessa me saamme rukoilla heid‰n puolestaan. Mutta luostarissa olevan pojan ja Mansfeldissa asuvan is‰n v‰liss‰ aita ei ole ainoastaan kivest‰ ja mullasta. Se on tahdon ja omantunnon lujasta raudasta. Se olisi nyt _kiusaus_ Martin Lutherille, jos h‰n vuodattaisi syd‰mens‰ lempeill‰ sanoilla is‰n, ‰idin taikka yst‰v‰n eteen. Vaan kuitenkin, jos h‰n on oikeassa -- jos voi kurittaa lihansa, jos voi tyydytt‰‰ Jumalan ja saavuttaa taivaan ainoastaan t‰ll‰ tavalla -- se on todella v‰h‰inen asia, mit‰ itse taikka omaisemme k‰rsiv‰t t‰ss‰ katoavaisessa mailmassa, johon kuoleman kauheat portit aina tuovat pitk‰n varjonsa, n‰m‰t portit, jotka el‰m‰n p‰‰tt‰v‰t. Eikˆ Martin paremmin hyˆdyt‰ perhett‰ns‰ luostarissa kuin keisarin hovissa, sill‰ eikˆ luostari ole komeamman palatsin esipiha -- niin sanoaksemme kuninkaitten kuninkaan oikea vastaanotto-sali? Paitsi sit‰, jos h‰nell‰ oli hengellinen kutsumus, mik‰ kirous olisi seurannut, jos h‰n olisi laiminlyˆnyt sen? Hyv‰ niitten, joitten kutsumus on niin selv‰, etteiv‰t tohdi olla sit‰ tottelematta; taikka joitten syd‰n on niin puhdas, ett‰ he eiv‰t tahdo, jos tohtisivatkin! Hein‰kuun 19 p. N‰m‰t kaksi p‰iv‰‰ yliopisto on ollut kiihdyksiss‰ siit‰, ett‰ Martin Luther on kadonnut. Useat ovat suutuksissa h‰nelle, ja viel‰ useammat munkeille, jotka, niinkuin he sanovat, ovat k‰ytt‰neet eduksensa ‰kkin‰ist‰ mielijohdetta ja kiert‰neet h‰net pauloihinsa. Toiset, eritt‰in ne, jotka kuuluvat Mutianin kouluun, -- Humanistat -- nauravat kuitenkin ja arvelevat, ett‰ luostarinkin kautta k‰y teit‰ hoviin -- jopa saavuttaa paavin hiipan. Mutta n‰m‰t eiv‰t ymm‰rr‰ Martin'ia. Me, jotka tunnemme h‰net, tied‰mme varsin hyvin, ett‰ h‰nest‰ tulee tosi-munkki ja ettei h‰nelle lˆydy mit‰‰n porttia luostarista takaisin mailmaan. Nyt on tullut ilmi, ett‰ h‰n oli miettinyt t‰t‰ askelta enemm‰n kuin pari viikkoa. T‰m‰n kuukauden (Hein‰kuun) ensim‰isen‰ p‰iv‰n‰ h‰n kulki tiell‰ Erfurtin ja Stotterheimin v‰lill‰, kun ukkosen ilma, joka oli kokoontunut Th¸ringin mets‰n yli ja raukaisevalla hiljaisuudella painanut rutonsekaista ilmaa, yht'‰kki‰ alkoi raivota h‰nen yll‰ns‰. H‰n oli yksin‰‰n ja kaukana mist‰k‰‰n suojasta. Jysk‰ys seurasi toisensa per‰st‰, ja sitten tuli kamala hiljaisuus; haarovat salamat hyppiv‰t hurjasti h‰nen ymp‰rill‰ns‰, kunnes viimein hirve‰ ukon-nuoli kiskaisi halki maan h‰nen jalkainsa alta ja melkein vei h‰net huumeisin. H‰n oli yksin‰‰n ja kaukana mist‰k‰‰n suojasta; h‰n tunsi sielunsa yht‰ yksin‰iseksi ja suojattomaksi. Ukkosen jyrin‰ n‰ytti h‰nest‰ kuin vastustamattoman, loukatun Jumalan ankara ‰‰ni. Ensim‰inen leimaus saatti polttaa h‰nen ruumiinsa tuhaksi ja syˆst‰ h‰nen sielunsa niihin liekkeihin, joita se niin kauhealla tavalla johdatti mieleen; ja ensim‰inen ukkosen jysk‰ys, joka seurasi, saatti kaikkua niinkuin tuomion torvi h‰nelle, kun h‰n makasi taidotonna, kuurona ja mykk‰n‰ kuolemassa. Taidotonna ja mykk‰n‰ ruumiin puolesta! mutta ken voisi kertoa, mihin kauheaan, itse-tiettyyn, ijankaikkiseen tuskaan h‰nen sielunsa olisi her‰‰v‰; mitk‰ vaikeroimiset kuuluisivat h‰nen kadotetun henkens‰ ymp‰rilt‰, mit‰ turhien rukousten huutoja h‰n ohkaisi? Turhia rukouksia silloin! kukaties ei kokonaan turhia nyt! H‰n lankesi polvillensa -- h‰n heitt‰ysi maahan ja huusi tuskissansa ja kauhussaan: "auta, armias St. Anna, ja min‰ rupean kohta munkiksi." Myrsky vieri hitaasti pois; mutta per‰ytt‰m‰ttˆm‰t sanat olivat lausutut, ja ukkosen jylin‰, kun se kaukaa kuului yh‰ heikommalta, kaikkui h‰nen syd‰mess‰‰n, ik‰‰nkuin koko h‰nen mailmallisen el‰m‰ns‰ hautausvirsi. H‰n saapui ehe‰n‰ Erfurtiin, vaan ep‰illen omaa lujuuttansa h‰n ei puhunut mit‰‰n aikomuksestansa, paitsi niille, joitten h‰n tiesi tukevan h‰nt‰ siin‰. T‰m‰ oli varmaan syy, jonka vuoksi h‰nen ajatuksensa n‰in‰ kahtena viikkona ovat olleet aivan toisaalla ja h‰n itse on karttanut meit‰. H‰n uskoi tuumansa ensin Andreas Staffelsteinille, yliopiston rehtorille, joka kiitti ja kehoitti h‰nt‰ ja vei h‰net kohta uuteen Fransiskanin-luostariin. Munkit vastaan-ottivat h‰net ilolla ja esitteliv‰t, ett‰ h‰n heti yhtyisi heid‰n veljeskuntaansa. H‰n vastasi heille, ett‰ h‰nen ensiksi t‰ytyi ilmoittaa aikomuksensa is‰lleen. T‰m‰ oli vaan sovelias luottamuksen osoitus semmoiselle is‰lle, joka oli kielt‰nyt itselt‰ns‰ niin paljon ja tyˆskennellyt niin uutterasti voidaksensa runsaasti auttaa poikaansa yliopistossa. Mutta rehtori ja munkit arvelivat, ettei h‰nen ollut oikeus neuvotella lihan ja veren kanssa; h‰nen tuli "luopua is‰st‰ ja ‰idist‰ ja paeta Kristuksen ristin juureen." "Kuka ikin‰ k‰tens‰ auraan laskee ja taaksensa katsoo", he sanoivat, "ei se ole sovelias Jumalan valtakuntaan." Mailmaan j‰‰minen oli vaarallista. Turmiollista sinne palaaminen. Muutamat jumaliset naiset, joille rehtori mainitsi Martin'in aikeista, vahvistivat h‰nt‰ niiss‰ innokkailla ja rohkaisevilla sanoilla. Eikˆ kukaan heist‰ heltynyt ja s‰‰linyt h‰nen ‰iti‰ns‰ ja is‰‰ns‰? Min‰ ep‰ilen kuitenkin, ett‰ Martin'in ‰iti yhdell‰k‰‰n moitteen sanalla olisi koettanut est‰‰ h‰nt‰ luostariin menem‰st‰. H‰n oli hyvin jumalinen nainen. Samalla kuin h‰n antoi poikansa, ylpeytens‰, Jumalalle, h‰n antoi kalliimman osan itsest‰ns‰; ja naisilla on semmoinen voima, kun uhrauksia kysyt‰‰n, ja heille syntyy siit‰ semmoinen salainen ilo, ett‰ h‰n, luullakseni, ep‰ilem‰tt‰ olisi kest‰nyt n‰m‰t kaikki. Martin'in is‰n laita olisi varmaan ollut toisin. H‰n ei ajattele mit‰‰n hyv‰‰ munkeista, ja h‰nell‰ on varsin ankara k‰sitys is‰n ja pojan keskin‰isist‰ velvollisuuksista. H‰n, tuo ‰lyk‰s, ahkera, menestyv‰ talonpoika, pit‰‰ munkkeja laiskuri-laumana, jotka tuntevat luopuvansa mailman iloista, mutta usein vaan luopuvat sen velvollisuuksista. Tyytyv‰isesti h‰n n‰ki vaikka mit‰ puutetta ja vaivaa, kun vaan Martin, koko perheen kunnia, sai tilaisuutta kehitt‰‰ luonnonlahjojansa. Mutta kun h‰n havaitsee neuvojensa, huoltensa ja toimiensa hedelm‰n hautaantuvan luostariin, se kaiketi kovasti koskenee h‰neen. Se oli kauhea neuvoo, jonka rehtori antoi pojalle. Vaan kuitenkin Jumalan on varmaan ensim‰inen oikeus; ja jos olisi koettanut vieroittaa Martin'ia h‰nen kutsumuksestansa, olisi sekin todella ollut vaarallista. Ep‰ilem‰tt‰ oli taistelo Martin'in syd‰mest‰ tulinen kyll‰ semmoisena kuin se oli. H‰nen luontonsa on niin lempe‰, h‰nen mielipiteens‰ pojan velvollisuudesta niin luja ja h‰nen kunnioituksensa ja rakkautensa vanhempiansa kohtaan niin hyv‰. Mutta koska askel on astuttu, Pyh‰ Maria auttakoon h‰nt‰, ettei h‰n per‰yt‰ sit‰! Joulukuulla 1505. T‰n‰ aamuna min‰ n‰in n‰yn, jota en luullut koskaan saavani n‰hd‰. Munkki, joka oli puettu Augustinilaisten harmaasen kaapuun ja p‰‰hineesen, kulki verkalleen pitkin katuja, raskas s‰kki hartioilla. Lumi peitti maan, h‰nen jalkansa olivat paljaat; mutta t‰m‰ ei ollut mik‰‰n tavaton n‰ky. Ilman aikojaan ja puoleksi tiet‰m‰tt‰ni min‰ katselin, kuinka h‰n pys‰htyi joka ovelle, nˆyr‰sti vastaan-otti kaikki lahjat, jotka tarjottiin, ja pani ne luostari-s‰kkiin. Viimein h‰n seisahtui sen rakennuksen oven eteen, jossa min‰ olin, ja silloin, kun h‰n k‰‰nsi kasvonsa ylˆsp‰in akkunaa kohden, jossa min‰ seisoin, minun silm‰ni kohtasivat Martin Lutherin silm‰t! Min‰ riensin oven luo, leip‰ k‰dess‰, ja aioin, ennenkuin tarjosin sen h‰nelle, vanhan tavan mukaan syleill‰ h‰nt‰; mutta h‰n kumarsi syv‰lt‰, kun h‰n vastaan-otti leiv‰n, kunnes h‰nen otsansa melkein koski maata, ja lausuen hiljaan latinaksi "_Gratias_" yritti l‰hte‰ pois. "Martin", min‰ lausuin, "etkˆ sin‰ tunne minua?" "Min‰ olen luostarin palveluksessa", h‰n vastasi. "Haasteleminen ja viipyminen sotii s‰‰ntˆj‰ vastaan." Vaikea oli p‰‰st‰‰ h‰nt‰ menem‰‰n sen enemp‰‰ puhumatta. "Jumala ja pyhimykset auttakoot sinua, veli Martin!" min‰ sanoin. H‰n k‰‰ntyi puoleksi, risti silm‰ns‰, kumarsi syv‰lt‰ kerran viel‰, kun joku piikatyttˆ heitti h‰nelle v‰h‰isen lihant‰hteit‰, ja sanoi leppe‰sti: "Jumala olkoon ylistetty jokaisesta lahjasta, jonka h‰n antaa", ja ryhtyi taas vaivalloiseen almun anoonsa, kyyryss‰ selin ja silm‰t maassa. Mutta kuinka muuttuneet h‰nen kasvonsa olivat! Nuoruuden ja terveyden kukoistus kokonaan kadonneena ohuilta, laihtuneilta poskilta; neron ja mielikuvituksen tuli aivan himmentyneen‰ punaisissa, sis‰‰n painuneissa silmiss‰! Tulta on tosin niiss‰ viel‰, mutta se n‰ytti minusta olevan sit‰ laatua, joka polttaa -- eik‰ sit‰, joka l‰mmitt‰‰ ja ilahuttaa. He ovat varmaan tylyj‰ h‰nt‰ vastaan luostarissa. Kun l‰hett‰v‰t h‰net, joka tuskin kuusi kuukautta takaperin oli yliopiston kunnia ja kaunistus, kerj‰‰m‰‰n ovelta oveen yst‰vien ja oppilaitten luo, joitten kanssa h‰n ei saa edes tervehdyst‰ vaihtaa! Eikˆh‰n noitten halpojen ja taitamattomien munkkien liene mieleen, kun saavat t‰ll‰ tapaa nˆyryytt‰‰ semmoista, joka ‰skett‰in oli heit‰ niin paljon etev‰mpi? Niit‰ k‰si‰, jotka pitelev‰t t‰mmˆisi‰ vitsoja, tulee hyvin jalojen taikka hyvin hell‰in syd‰nten ohjata. Min‰ tied‰n kuitenkin varmaan, ett‰ veli Martin m‰‰r‰‰ itselleen ankaramman kurituksen kuin kukaan muu voi h‰nelle asettaa. Se ei ole mik‰‰n ulkonainen taistelo, joka on n‰in riuduttunut ja koukistanut h‰net v‰hemm‰n ajan kuin puolen vuoden kuluessa. Min‰ pelk‰‰n, ett‰ h‰n rupee johonkin ankaraan itsekidutukseen, sent‰hden ett‰ h‰n puhui nuot muutamat sanat, joihin min‰ houkuttelin h‰net. Mutta jos se on h‰nen kutsumuksensa, jos se on taivasta kohden, ja jos h‰n sen kautta saavuttaa ansioita, joita voi jaeskella muille, sopii ep‰ilem‰tt‰ kest‰‰ kaikkia taisteloita! Hein‰kuussa 1506. Veli Martin'in novitiati on p‰‰ttynyt ja h‰n on ottanut Augustinin nimen, mutta me tuskin opimme sanomaan h‰nt‰ siksi. Useat meist‰ olivat l‰sn‰ muutamia p‰ivi‰ sitten, kun h‰n teki lopullisen lupauksensa Augustinilais-kirkossa. Kerran viel‰ me kuulimme sen kirkkaan, miellytt‰v‰n ‰‰nen, jonka enimm‰t meist‰ olivat kuulleet laulussa ja vilkkaassa keskustelussa tuona j‰‰hyv‰isiltana. Se soi heikolta ja v‰h‰iselt‰, ep‰ilem‰tt‰ paastoamisesta. Noviisin vaatteet pantiin syrj‰lle, munkinkaapu puettiin ylle ja notkistaen polviansa alttarin astuinten edess‰, samassa kuin priori laski k‰tens‰ h‰nen alas painetun p‰‰ns‰ p‰‰lle, h‰n teki m‰‰r‰tyn lupauksen latinan kielell‰: "Min‰, veli Martin, tunnustan ja lupaan kuuliaisuutta Jumalalle Kaikkivaltiaalle, Marialle, ikuiselle neitsyelle, sinulle, veljelleni, joka olet t‰m‰n luostarin priorina ja edustat St. Augustinin Eremiiti-kunnan p‰‰prioria, piispalle ja h‰nen kalliille seuraajillensa, ett‰ el‰n kˆyhyydess‰ ja puhtaudessa kuolemaan saakka mainitun St. Augustinin s‰‰nnˆn mukaan." Nyt pantiin palava vahakynttil‰, sytytetyn ja alati valvovan syd‰men kuva, h‰nen k‰teens‰. Priori luki hiljaisesti rukouksen h‰nelle, ja samalla kaikki munkit aloittivat virtt‰: "_Veni Sancte Spiritus_" (O Pyh‰ Henki tule). H‰n oli polvillansa niin kauan kuin he veisasivat; ja sitten munkit saattivat h‰net astuimista ylˆs kuoriin ja tervehtiv‰t h‰nt‰ veljen suudelmalla. H‰n oli siis esiripun takana, kuorissa, sis‰puolella olevan pyh‰n veljeskunnan keskell‰, joka toimittaa jumalanpalvelusta alttarin edess‰. Ja me h‰nen vanhat yst‰v‰ns‰, me j‰imme ulkopuolelle kirkon laivaan ja eroitettiin h‰nest‰ i‰ksi tuon per‰ytt‰m‰ttˆm‰n lupauksen esiripun kautta! Ij‰ksi! Ij‰ksikˆ? Onko todella semmoinen verho, semmoinen v‰istym‰tˆn salpa oleva meid‰n ja h‰nen v‰lill‰‰n tuomionp‰iv‰n‰? Ja olemmeko me sen ulkopuolella? Silloin kenties salpa on i‰ksi v‰istym‰tˆn, silloin, mutta ei nyt, ei viev‰! Tammikuulla 1507. Min‰ olen juuri palannut kotoa, jossa kerran viel‰ olen viett‰nyt joulua. Asiat n‰ytt‰v‰t olevan hiukan paremmalla kannalla siell‰. Min‰ olen t‰n‰ viime vuonna, siit‰ kuin suoritin maisterintutkintoni, kyennyt auttamaan heit‰ v‰h‰n runsaammin niill‰ rahoilla, jotka oppilailtani saan. Tuntui hupaiselta, kun vein rakkaalle, itsens‰ kielt‰v‰lle, armaalle Elsalle uuden juhlapuvun, vaikka h‰n v‰itti, ett‰ h‰nen vanha karmosiinipunainen hameensa ja musta trˆijyns‰ olivat yht‰ hyv‰t kuin koskaan ennen. Eva lapsen on viel‰ tuo hyv‰, tyven, totinen katse silmiss‰, ik‰‰nkuin h‰n katsoisi n‰kym‰tˆnten ja ijankaikkisten kappalten mailmaan ja n‰kisi siin‰ jotakin, joka t‰ytt‰‰ h‰nen syd‰mens‰ ilolla. Min‰ luulen, ett‰ se on h‰nen silmiens‰ enkelinkaltainen syvyys ja h‰nen lapsellisen suunsa viaton, ruusuinen hymy, jotka antavat tuon ihmeellisen sulon h‰nen kasvoillensa ja saattavat meid‰t lapsi-enkelien kuvia ajattelemaan. H‰n osaa nyt helposti lukea kirkkolatinaa ja on eritt‰in mieltynyt vanhoihin virsiin. Kun h‰n kertoo niit‰ lauhkealla, kunnioitusta osoittavalla lapsen-‰‰nell‰ns‰, n‰ytt‰v‰t ne minusta syvemm‰lt‰ ja pyhemm‰lt‰ kuin milloin parhaat kˆˆrit niit‰ laulavat. H‰n rakastaa eritt‰in St. Bernhardin "_Jesu Dulcis Memoria_" ja h‰nen "_Salve Caput Cruentatum_;" mutta muutamat "_Dies Irae'n_" v‰rsyt ovat myˆskin varsin usein h‰nen huulillaan. Min‰ kuulin h‰nen usein hell‰sti vierettelev‰n niit‰ huoneissamme taikka tyˆns‰ ‰‰ress‰; ja h‰nen ‰‰nens‰ oli silloin niinkuin onnellisen kyyhkysen jossakin hiljaisen mets‰n k‰tkˆss‰: "_Querens me sedisti lassus_", taikka _Jesu mi dulcissime, Domine coelorum, Conditor omnipotens, Rex universorum; Quis jam actus sufficit mirari gestorum, Quae te ferre compulit salus miserorum? Te de coelo caritas traxit animorum, Pro quibus palatium deserens praeclarum, Miseram ingrediens vallem lacrymarum, Opus durum suscipis, et iter amarum_. Jesus, kallein yst‰v‰in, herra taivahainen, Luoja kaikkivaltias, hallitsija maitten, Ken sun armotˆit‰s voi kyllin ihmetell‰, Joita hyˆdyks' syntisten teit s‰, Jesu hell‰? Rakkautes sieluihin toi sun taivahista, Heid‰n t‰hden siirryit pois linnoist' uhkeista, Astuit t‰nne kyynelten laaksoon kurjanmoiseen, Ryhdyit toimeen haikeaan, tyˆhˆn vaivaloiseen. Muinaisen, majesteetillisen kielen sointuisat sanat kuuluivat niin suloiselta ja oudolta, vaan kuitenkin niin tutulta t‰ll‰ raikkaalla lapsen-‰‰nell‰ lausuttuina. Latinan kieli ei n‰yt‰ olevan mik‰‰n kuollut kieli. On niinkuin h‰n olisi oppinut sit‰ itsest‰ns‰ lapsuudestaan, niitten enkelein lauluja kuunnellessaan, jotka valvoivat h‰nen vieress‰‰n, kun h‰n nukkui, taikka kirkastetun ‰idin huulilta, kun t‰m‰ taivaalla kallistui h‰nen p‰‰n-alaisensa ylitse. Yksi seikka n‰ytt‰‰ kuitenkin surettavan pikku Evaa. H‰nell‰ on yksi lause, joka on otettu er‰‰st‰ kirjasta, jonka h‰nen is‰ns‰ j‰tti h‰nelle ennen kuolemaansa, mutta jota h‰nen ei sallittu milloinkaan j‰lest‰p‰in n‰hd‰. H‰n toivoo aina lˆyt‰v‰ns‰ kirjan, jossa t‰m‰ lause oli, vaan h‰nen ei ole viel‰ onnistunut. Min‰ varon v‰h‰isen, ett‰ se oli joku v‰‰r‰-uskoinen kirja, koska h‰nen is‰ns‰, jonka oma se oli, mestattiin sen suoksi, ett‰ h‰n oli Hussiti. T‰ytyy sent‰hden toivoa, ettei h‰n koskaan lˆyd‰ sit‰. Eva ei itse kertonut asiaa minulle, arvattavasti siit‰ syyst‰, ett‰ Elsa, jolle h‰n mainitsi sen, kielsi h‰nt‰ kirjaa etsim‰st‰. Me katsomme kaikki sit‰ suureksi siunaukseksi, ett‰ pelastimme t‰m‰n viattoman syd‰men noitten vahingollisten v‰‰r‰-uskolaisten ansoista, joita vastaan meid‰n saksilainen kansakuntamme niin jalosti taisteli. Ei ole nyt en‰‰ juuri paljon Hussitej‰ Bˆmiss‰. Kansallisena puolueena he ovat todesti kukistettuina, siit‰ kuin Calixtinit erosivat heist‰. Lˆytyy kuitenkin muutamia, jotka el‰v‰t kurjaa el‰m‰‰ metsiss‰ ja vuorilla; ja on kerrottu, ettei n‰it‰ erhetyksi‰ ole viel‰ kokonaan kaupungeistakaan saatu poistetuksi, vaikka kyll‰ on ankarasti menetelty niit‰ vastaan. Melkoinen joukko pysyy viel‰ salaisesti kiinni heid‰n opissaan, kuitenkin ulkonaisesti taipuen valtion uskontoon. Niin juurtunut v‰‰r‰-uskolaisuuden myrkky on, ja niin suuri se vaara, josta pikku Eva pelastettiin. Erfurtissa, Toukokuun 2 p. 1507. T‰n‰‰n keskeytyi kerran viel‰ se yksin‰isyys ja ‰‰nettˆmyys, johon Martin Luther on sulkeunut, siit‰ asti kuin h‰n meni luostariin. T‰n‰ p‰iv‰n‰ h‰n vihittiin papiksi ja piti ensim‰isen messunsa. Oli suuri juhla Augustinin-luostarissa; lahjoja tulvaili viljalta luostarin rahastoon, ja Martin'in is‰, Johan Luther, tuli Mansfeldista olemaan l‰sn‰ juhlamenoissa. H‰n on vihdoin sopinut poikansa kanssa (jota h‰n ei pitk‰‰n aikaan tahtonut n‰hd‰); vaikk'ei h‰n, luullakseni, ole suostunut h‰nen munkki-el‰m‰‰ns‰. Eik‰ ihme, jollei is‰ olekaan hyv‰ll‰ myˆntynyt. H‰n oli vuosikausia tyˆskennellyt saattaaksensa lempilastansa siihen tilaan, ett‰ t‰m‰n suuret luonnonlahjat saisivat alttiisti edisty‰. H‰nen oli siis ep‰ilem‰tt‰ vaikea n‰hd‰, kuinka kaikki, juuri samalla hetkell‰, jolloin h‰n oli voittoon p‰‰sem‰ll‰ns‰, meni hukkaan semmoisen asian t‰hden, joka h‰nest‰ n‰ytti itsep‰iselt‰, taika-uskoiselta oikulta. Eik‰ poika ollut sanallakaan kysynyt is‰lt‰ neuvoa taikka valmistanut h‰nt‰ tulevan kohtauksen suhteen, jota velvollisuus sent‰‰n olisi vaatinut! Kun h‰n kuitenkin viimein oli p‰‰tt‰nyt antaa anteeksi pojallensa, antoi h‰n h‰nelle is‰n tavalla anteeksi ja tuli komeudella ja kalliilla lahjoilla h‰nt‰ kunnioittamaan. H‰n ratsasti luostarin portille kahdenkymmenen hevosmiehen kanssa ja lahjoitti pojalleen kaksikymment‰ florinia. Tehty sovinto ilahutti niin veli Martin'ia, ett‰ h‰n uskalsi papinvihki‰isiss‰‰n koettaa saada is‰lt‰‰n ei ainoastaan anteeksi antamusta, vaan myˆskin hyv‰ksymist‰ ja suostumusta. Se vieh‰tti minua suuresti, kun kuulin j‰lleen h‰nen tutun, kaunopuheisen ‰‰nens‰ pyyt‰v‰n is‰n suostumusta. Mutta t‰m‰ ei onnistunut h‰nelt‰. Turhaan h‰n omituisilla, innokkailla sanoillaan toi esiin ne syyt, jotka olivat saattaneet h‰net tekem‰‰n luostarilupauksensa; turhaan munkit h‰nen ymp‰rill‰‰n puolustivat ja hyv‰ksyiv‰t kaikkia, mit‰ h‰n sanoi. Vanhaa miest‰ ei saatu taipumaan. "Kallis is‰", Martin lausui, "miksi vastustit minun p‰‰tˆst‰ni ruveta munkiksi? Miksi se niin pahoitti sinua ja miksi et ehk‰ viel‰k‰‰n ole leppynyt? Min‰ el‰n nyt niin rauhallista ja hurskasta el‰m‰‰." Minun ei k‰y sanominen, ett‰ veli Martin'in laihat ja ryppyiset kasvot eritt‰in todistivat sis‰llist‰ rauhaa; mutta mestari Johan Luther vastasi uljaasti, ett‰ kaikki pˆyd‰ss‰ kuulivat: "Etkˆ sin‰ koskaan ole kuullut, ett‰ pojan tulee olla kuuliainen vanhemmillensa? Ent‰ te, oppineet herrat, ettekˆ koskaan ole raamatusta lukeneet: 'Sinun pit‰‰ kunnioittaman is‰‰si ja ‰iti‰si?' Jumala suokoon, ettei niit‰ merkkej‰, joista te puhutte, havaittaisi saatanan petollisiksi juoniksi." Veli Martin ei koettanut puollustaa itse‰‰n. Katkera tuska ilmestyi h‰nen kasvoissaan, ik‰‰nkuin nuoli olisi l‰vist‰nyt h‰nen syd‰mens‰; mutta h‰n pysyi aivan ‰‰neti. H‰n on kuitenkin pappi; h‰n on varustettu semmoisella voimalla, joka ei ole annettu pyhille enkeleillek‰‰n -- h‰n voi muuttaa leiv‰n Jumalaksi -- voi uhrata el‰vien ja kuolleitten puolesta. H‰n p‰‰see taivaan esipihan sisemp‰‰n piiriin. H‰n on siin‰ pyh‰ss‰ laivassa, jonka kuvan h‰n kerta n‰ki Magdeburgissa ja jossa papit ja munkit purjehtivat hyv‰ss‰ turvassa keskell‰ hukkuvaa mailmaa. Ja mik‰ viel‰ enempi on, h‰n saattaa itse t‰ss‰ turvallisessa ja pyh‰ss‰ laivassa notkistua alas ja pelastaa menehtyvi‰ ihmisi‰, ehk‰p‰ toimittaa sanomatonta siunausta sen saman is‰n sielulle, jonka sanat niin loukkasivat h‰nt‰. Semmoista tarkoitusta varten h‰n kest‰kˆˆn, ett‰ nuoli l‰vist‰‰ h‰nen syd‰nt‰ns‰. Eikˆh‰n miekka l‰vist‰nyt sinun syd‰nt‰si, oi lohdutusten murheellinen ƒiti? H‰n on varma kutsumuksestansa. H‰n ei ajattele, niinkuin me mailmassa niin usein saamme ajatella: "Jumalako vai paha henki johdattaa minua? Vastustanko h‰nen korkeampaa k‰sky‰ns‰, kun t‰yt‰n vaan jokap‰iv‰ist‰ nˆyr‰‰ velvollisuutta? Tuotanto min‰ siunausta vai kirousta niille, joita rakastan?" Veli Martin'illa ei suinkaan ole mit‰‰n n‰it‰ h‰mment‰vi‰ ep‰ilyksi‰. Saattaa hyvin kest‰‰ kaikkia muita tuskia, jotka kohtaavat h‰nt‰ _Jumalan teill‰, ja sent‰hden, ett‰_ h‰n on valinnut n‰m‰t. Ei h‰nen kumminkaan tarvitse kuunnella semmoisia kertomuksia, joita min‰ olen nykyisin kuullut er‰‰lt‰ nuorelta ritarilta, Ulrich von Hutten'ilta, joka t‰t‰ nyky‰ opiskelee t‰‰ll‰ ja tiet‰‰ jutella semmoisia asioita munkeista, papeista ja piispoista itse Romassakin, ett‰ pian ajattelee, jotta kaikki, mit‰ ei silmin n‰e, on petosta ja koko uskonto pelkk‰‰ valhetta. V. Elsan aikakirja. Tammikuulla 1510. Meill‰ on kauhea aika mennyt ohitse; jos se todella on ohitse! Rutto on liikkunut Eisenachissa; ja voi! on t‰‰ll‰ viel‰. Fritz tuli kotiin jouluksi, niinkuin tavallisesti. Juuri ennenkuin h‰n l‰hti Erfurtista, oli rutto ilmestynyt yliopistossa. Mutta h‰n ei tiet‰nyt siit‰. Kun h‰n ensiksi tuli t‰nne, n‰ytti h‰n aivan terveelt‰ ja oli varsin virke‰n‰; mutta seuraavana p‰iv‰n‰ h‰n valitti vilua ja kylm‰n v‰reit‰ ynn‰ p‰‰nkivistyst‰, joka eneni iltapuolella. H‰nen silm‰ns‰ alkoivat nyt k‰yd‰ tuijottaviksi ja himmeiksi eik‰ h‰n kyennyt kauan puhumaan taikka ajattelemaan selv‰sti. Min‰ n‰in, ett‰ ‰iti katseli h‰nt‰ levottomasti sin‰ iltana; ja kun h‰n myˆhemmin huomasi, ett‰ Fritzin k‰det olivat kuumat, sanoi h‰n aivan tyvenesti, ett‰ h‰n aikoi valvoa yˆn h‰nen luonaan. Aluksi Fritz v‰itti v‰h‰n vastaan, mutta h‰n n‰ytti olevan liian heikko pit‰m‰‰n kiinni mist‰k‰‰n p‰‰tˆksest‰; ja kun h‰n nousi, maata menn‰ksens‰, h‰n horjui v‰h‰isen ja sanoi, ett‰ tuntui, niinkuin h‰nen p‰‰t‰ns‰ huimaisi, jonka vuoksi ‰iti tarttui h‰nen k‰sivarteensa ja saatti h‰net h‰nen huoneesensa. En min‰ kuitenkaan ollut huolestunut; mutta kun Eva ja min‰ tulimme huoneesemme, h‰n lausui sill‰ tyvenell‰, vakuuttavalla tavalla, joka h‰nell‰ oli jo lapsena, samalla kuin h‰n loi isot silm‰ns‰ minuun: "Elsa serkku, Fritz on kovin kipe‰." "En min‰ sit‰ usko, Eva", min‰ sanoin; "eik‰ kukaan niin pian tulisi levottomaksi h‰nen t‰htens‰ kuin min‰. H‰n kylm‰si itsens‰ Erfurtista tullessaan. Sin‰ tied‰t, ett‰ oli jo myˆh‰inen, kun h‰n saapui t‰nne, ja satoi lujasti lunta, ja h‰n oli niin iloinen, kun h‰n sai n‰hd‰ meid‰t, ja niin halukas puhumaan, ett‰ h‰n ei tahtonut muuttaa vaatteita. Se on vaan v‰h‰inen vilustus. Paitsi sit‰ oli ‰iti aivan levollinen, kun h‰n toivotti meille hyv‰‰ yˆt‰. Min‰ en luule, ett‰ h‰n pelk‰‰ mit‰‰n. H‰n vaan valvoo tunnin tai pari Fritzin tykˆn‰, siksikuin h‰n n‰kee h‰nen nukkuvan." "Etkˆ sin‰, Elsa, n‰hnyt", vastasi "ett‰ ‰idin huulet vapisivat, kun h‰n k‰‰ntyi ja sanoi meille hyv‰‰ yˆt‰?" "En, Eva", min‰ lausuin; "min‰ katselin Fritzi‰." Ja sitten me panimme maata. Mutta minusta oli kummallista, ett‰ Eva, kuusitoistavuotinen tyttˆ, oli enemm‰n huolissaan kuin min‰, joka olin Fritzin sisar. Toivo on tavallisesti niin suuri ja pelko niin v‰h‰inen, ennenkuin on n‰hnyt monen pelon toteutuvan ja monen toiveen pett‰v‰n. Evan oli kuitenkin aina tapa n‰hd‰ asiain todellinen laita. Min‰ olin kovin v‰synyt p‰iv‰n tyˆst‰ (sill‰ min‰ nousen aina tavallista varhemmin, kun Fritz on t‰‰ll‰, ett‰ saan kaikki askareet tehdyksi, ennenkuin h‰n on ylh‰‰ll‰) ja nukuin arvattavasti hyvin pian. Ei ollut puoli-yˆ, kun her‰sin siit‰, ett‰ ‰iti koski k‰sivarteeni. H‰nen oli lamppu k‰dess‰‰n, ja sen valossa min‰ huomasin, ett‰ h‰n oli kovin kalvea kasvoiltaan ja n‰ytti per‰ti tuskastuneelta, jotta min‰ heti t‰ydelleen her‰sin, "Elsa", h‰n sanoi, "mene poikain huoneesen ja l‰het‰ Kristofer l‰‰k‰ri‰ noutamaan. Min‰ en voi j‰tt‰‰ Fritzi‰. Mutta ‰lk‰‰t peloittako is‰‰nne!" h‰n lis‰si, kun h‰n oli sytytt‰nyt lamppumme ja l‰hti huoneesta. Min‰ her‰tin Kristoferin, ja viidess‰ minuutissa h‰n oli vaatteet p‰‰ll‰ ja poissa huoneesta. Kun palasin huoneesemme, istui Eva puettuna vuoteella. Min‰ n‰in, ettei h‰n ollut nukkunut. Min‰ luulen, ett‰ h‰n oli rukoillut, sill‰ h‰nen k‰tens‰ olivat ristiss‰ krucifixin ymp‰rill‰, ja kyynelten j‰lki‰ n‰kyi h‰nen poskissansa, vaikka h‰nen silm‰ns‰ olivat kirkkaat ja kyynelettˆm‰t, kun h‰n katsahti minuun. "Mik‰ nyt on, serkku Elsa?" h‰n kysyi. "Kun menin hetkeksi Fritzin huoneen ovelle, h‰n paraikaa puhui. H‰nen ‰‰nens‰ se oli, vaan se tuntui niin oudolta ja hurjalta. Min‰ luulen, ett‰ h‰n kuuli minun askeleeni, vaikka toivoin, ettei kukaan olisi kuullut niit‰ -- min‰ astuin niin hiljalleen -- sill‰ h‰n huusi: 'Eva, Eva!' mutta ‰iti kiirehti ovelle ja viittasi minut ‰‰neti pois. Mutta _sin‰_ saat menn‰, Elsa", lis‰si h‰n semmoisella kiivaudella, joka oli aivan tavaton h‰ness‰. "Mene katsomaan h‰nt‰." Min‰ l‰hdin kohta. Fritz puhui hyvin nopeasti ja rajusti ja katkonaisella tavalla, ett‰ oli vaikea ymm‰rt‰‰ h‰nt‰. ƒiti istui aivan alallaan, pit‰en kiinni h‰nen k‰dest‰‰n. H‰nen silm‰ns‰ eiv‰t olleet kiilt‰v‰t, niinkuin tavallisessa kuumeessa, vaan sumeat ja siirottavat. Kuitenkin oli h‰n ankarassa kuumeessa. Kun koskin h‰nen k‰tt‰ns‰, se poltti, niinkuin tuli, ja h‰nen kasvonsa olivat karmosiinipunaiset. Min‰ seisoin ihan ‰‰neti ‰itini vieress‰, kunnes l‰‰k‰ri tuli. Ensiksi Fritzin silm‰t seurasivat minua; sitten ne n‰yttiv‰t tarkastavan ovea, ik‰‰nkuin odottaen jotakuta muuta; mutta tuokion per‰st‰ untelias tylsyys valloitti ne j‰lleen eik‰ h‰n n‰ytt‰nyt tiet‰v‰n mist‰‰n. Vihdoin l‰‰k‰ri tuli. H‰n pys‰htyi hetkeksi oven suuhun ja piti mirhamilla t‰ytetty‰ kukkaroa edess‰‰n. Tuosta l‰hestyen vuodetta, h‰n veti uutimet syrj‰‰n ja katseli Fritzin k‰sivartta. "Aivan selv‰‰!" h‰n huudahti, kavahtaen takaperin, kun h‰n huomasi mustan paiseen siin‰. "Se on rutto!" ƒitini seurasi h‰nt‰ oven luo. "Suokaat anteeksi, rouva", h‰n sanoi; "henki on kallis, ja min‰ ehk‰ levit‰n taudin kaupunkiin." "Eikˆ voi mit‰‰n tehd‰?" ‰iti kysyi. "Eip‰ paljon!" h‰n vastasi j‰yk‰sti; ja sitten, hetken ep‰ilty‰ns‰ ja liikutettuna ‰idin tuskastuneista kasvoista, h‰n palasi vuoteen luo. "Min‰ olen koskenut h‰nt‰", h‰n mutisi, ik‰‰nkuin puollustaen itse‰‰n, ett‰ h‰n oli mennyt vaaraan; "onnettomuus on varmaan jo tapahtunut." Ja ottaen veitsen h‰n iski veljelt‰ni suonta. Kun h‰n oli sitonut k‰sivarren, k‰‰ntyi h‰n minun puoleeni ja lausui: "Hankkikaat cypressi‰ ja katajaa, ja polttakaat niit‰ hiili-astiassa t‰‰ll‰ huoneessa pihkan ja mirhamin kanssa. Pit‰k‰‰t velje‰nne niin l‰mpim‰n‰ kuin mahdollista on, ‰lk‰‰t laskeko ilman hivaustakaan sis‰‰n! ja," h‰n lis‰si, kun saatin h‰net oven luo, "‰lk‰‰t antako h‰nen mill‰‰n muotoa hetkeksik‰‰n nukkua [siihen aikaan hyv‰ksi katsottu ruton parannuskeino], ‰lk‰‰t myˆsk‰‰n salliko, ett‰ kukaan muu, kuin te itse ja ‰itinne, l‰hestyy h‰nt‰." Kun olin noudattanut n‰it‰ k‰skyj‰ ja palasin vuoteen luo, Fritz houraili; ja vaikka me k‰sitimme ainoastaan v‰h‰n siit‰, mit‰ h‰n sanoi, oli h‰n ilmeisesti suuressa tuskassa. H‰n n‰ytti ymm‰rt‰neen l‰‰k‰rin sanat, sill‰ h‰n toisti useasti: "rutto! rutto! Min‰ olen saattanut kirouksen omaisilleni!" Sitten h‰n taas houraili, ja pyysi oudolla tavalla Martin Lutheria ja Evaa v‰litt‰m‰‰n ja toimittamaan anteeksi-antamusta h‰nelle, ik‰‰nkuin h‰n olisi rukoillut taivaan pyhimyksi‰. Tuon tuostakin h‰n kertoi kappaleita latinaisista virsist‰. Oli kauheata, kun t‰ytyi pit‰‰ h‰nt‰ valveilla; kun t‰ytyi her‰tt‰‰ h‰nt‰, milloin h‰nt‰ vaan v‰h‰nkin nukutti, semmoisiin ajatuksiin, jotka niin h‰mmensiv‰t ja h‰iritsiv‰t h‰nen aivo-raukkojaan. Mutta toisena yˆn‰ ‰iti pyˆrtyi, ja minun t‰ytyi kantaa h‰net h‰nen huoneesensa. H‰nen kallis, laihtunut ruumiinsa ei ollut mik‰‰n raskas taakka. Min‰ laskin h‰net l‰heisen huoneen vuoteelle. Eva ilmestyi ovella, kun min‰ seisoin ‰idin vieress‰. H‰n oli kalpea kuin kuollut. Ennenkuin jouduin est‰m‰‰n h‰nt‰, tuli h‰n luokseni ja, tarttuen k‰teeni, lausui: "Elsa serkku, lupaa minulle vaan yksi asia; -- jos h‰n kuolee, anna minun n‰hd‰ h‰net kerta viel‰." "Min‰ en tohdi luvata mit‰‰n, min‰ sanoin; muista, ett‰ se tarttuu!" "Mit‰ min‰ tarttumuksesta huolin, jos h‰n kuolee?" h‰n lausui; "min‰ en pelk‰‰ kuolemaa." "Ajattele is‰‰ ja lapsia, Eva", min‰ sanoin; "jos rutto rupee ‰itiin ja minuun Fritzin j‰lkeen, mik‰ heid‰n neuvokseen tulisi?" "Chriemhild on pian vanha kyll‰ heit‰ hoitamaan", vastasi h‰n aivan tyvenesti; "lupaa minulle, lupaa Elsa, taikka min‰ menen heti h‰nen luokseen." Ja min‰ lupasin h‰nelle, ja h‰n heitti k‰sivartensa minun ymp‰rilleni ja suuteli minua. Sitten min‰ palasin Fritzin luo ja j‰tin Evan ‰itini k‰si‰ hieromaan. Ei siit‰ olisi mit‰‰n hyˆty‰, arvelin min‰, jos en‰‰ koettaisin est‰‰ tarttumista, kun h‰n on koskenut minun k‰sivarsiini. Kun tulin j‰lleen Fritzin vuoteen luo, h‰n nukkui! Katkerasti min‰ nuhtelin itse‰ni; mutta mit‰ min‰ olisin voinut tehd‰? H‰n nukkui -- nukkui levollisesti, hengitt‰en hiljaisesti ja tasaisesti. Min‰ en uskaltanut her‰tt‰‰ h‰nt‰, vaan lankesin polvilleni ja rukoilin Pyh‰‰ Neitsytt‰ ja kaikkia pyhimyksi‰, ett‰ he armahtaisivat minua ja s‰‰st‰isiv‰t h‰nt‰. Ja he kuulivat minua varmaan; sill‰, vaikka min‰ olin laiminlyˆnyt l‰‰k‰rin k‰skyt, alkoi Fritz juuri t‰m‰n unen per‰st‰ tointua. ƒidin-‰itimme sanoo, ett‰ se oli ihmetyˆ; "jollei", h‰n lis‰si, "l‰‰k‰ri ole erehtynyt!" Fritz her‰si unestansa virkistyneen‰ ja levollisena, mutta heikkona kuin lapsi. Oli suloista kohdata h‰nen silmi‰ns‰, kun h‰n ensin her‰si, ja sit‰ tyvenen tuntemisen katsetta, joka oli astunut hurjan tuijottamisen tai rauhattoman hourailemisen sijaan; suloista katsetta kerta viel‰ h‰nen syd‰meens‰ h‰nen silmiens‰ kautta. H‰n katseli minua kauan aikaa levollisella tyytyv‰isyydell‰, mit‰‰n puhumatta, ja sitten h‰n sanoi, ojentaen k‰tt‰ns‰ minulle: "Elsa, sin‰ olet valvonut kauan aikaa t‰‰ll‰. Sin‰ n‰yt‰t v‰syneelt‰; mene lep‰‰m‰‰n." "Min‰ lep‰‰n parhaiten, kun katselen sinua", min‰ vastasin, "ja n‰en, ett‰ olet parempi." H‰nell‰ ei ollut kyllin voimaa vaatia sit‰ sen enemm‰n, ja v‰h‰isen ruokaa ja j‰hdytt‰vi‰ juomia nautittuaan h‰n vaipui j‰lleen uneen, ja samoin ik‰‰n min‰; sill‰ ensim‰inen asia, jonka eroitin, oli se, ett‰ ‰itimme lempe‰sti asetti tyynyn minun p‰‰ni alle, joka oli painunut alas vuoteelle, jonka vieress‰ olin ollut polvillani, kun katselin Fritzi‰. Min‰ h‰pesin, kun olin ollut niin huono hoitaja; mutta ‰itimme vaati, ett‰ menisin huoneesemme lepoa ja ravintoa etsim‰‰n. Ja seuraavina muutamina p‰ivin‰ me vuorotellen istuimme Fritzin tykˆn‰, kunnes h‰n alkoi vaurastua. Silloin me arvelimme, ett‰ h‰n ehk‰ tahtoisi n‰hd‰ Evaa; mutta kun t‰m‰ tuli ovelle, h‰n kiivaasti viittasi h‰nt‰ pois ja sanoi: "ƒlk‰‰t salliko h‰nen tulla likelle. Kukaties min‰ viel‰ saattaisin h‰nenkin p‰‰llens‰ t‰m‰n Jumalan tuomion!" Eva k‰‰ntyi pois ja oli silm‰nr‰p‰yksess‰ kadonnut; mutta tuskainen, h‰mmentynyt katse ilmestyi uudestaan veljeni silmiss‰ ja kuumeinen puna h‰nen poskillansa, ja meni iso aika, ennenkuin h‰n n‰ytti j‰lleen tyyntyv‰n. Min‰ seurasin Evaa. H‰n istui k‰det ristiss‰ huoneessamme. "Voi, Elsa", h‰n lausui, "kuinka h‰n on muuttunut! Oletko varma, ett‰ h‰n edes nyt saa el‰‰?" Min‰ koetin lohduttaa h‰nt‰ toivolla, joka oli tietysti paljoa lujempi minussa, koska olin n‰hnyt Fritzin siin‰ vaarassa, josta h‰n nyt verkalleen nousi j‰lleen el‰m‰‰n. Mutta joku asia, jonka h‰n oli Fritziss‰ havainnut, hivutti ilmeisesti h‰nen henkens‰ ydint‰; ja kun Fritz parani, n‰ytti Eva k‰yv‰n vaaleammaksi ja laihemmaksi, siksi kuin samat kuumeen oireet, joita olimme oppineet pelk‰‰m‰‰n, lˆytyiv‰t h‰ness‰, ja sitten nuot kauheat taudin merkit, paiseet, joista ei ollut mit‰‰n ep‰ilemist‰, n‰kyiv‰t valkoisilla, hienoilla k‰sivarsilla, ja nyt Eva makasi himmeill‰, tuijottavilla, rutonverhoisilla silmill‰ ja hourailevilla aivoilla. P‰iv‰ aikaa meid‰n oli mahdollinen salata asia Fritz'ilt‰, mutta ei kauemmin. Toisena iltana siit‰, kuin Eva sairastui, min‰ tapasin Fritzin seisomasta huoneessa akkunan luona, katsellen kadulle. Min‰ en unhota milloinkaan sit‰ kauhua, joka asui h‰nen silmiss‰‰n, kun h‰n k‰‰ntyi akkunasta minuun. "Elsa", h‰n sanoi, kuinka kauan ovat nuot valkeat palaneet kaduilla?" "Viikon p‰iv‰t", min‰ vastasin. "Siin‰ poltetaan cypressi‰, katajaa, mirhamia ja m‰nnynpihkaa. L‰‰k‰rit sanovat, ett‰ se puhdistaa ilman." "Min‰ tunnen ne liian hyvin", h‰n sanoi. "Ent‰, Elsa", h‰n jatkoi, "miksi mestari B¸rerin rakennus vastap‰‰t‰ on suljettu?" "H‰nelt‰ on kuollut kaksi lasta", min‰ sanoin. "Ja miksi toiset akkunat ovat suljetut kadun p‰‰h‰n saakka?" h‰n kysyi. "Asukkaat ovat muuttaneet pois, veljeni" min‰ vastasin; "mutta l‰‰k‰rit toivovat, ett‰ pahin aika nyt on ohitse." "Oi vanhurskas Jumala!" h‰n huudahti, vaipuen tuolille ja peitt‰en kasvonsa; "min‰ pakenin sinua ja min‰ olen tuottanut kirouksen omaisilleni!" H‰n oli tuokion ‰‰neti, ja ennenkuin min‰ ehdin ajattelemaan mit‰‰n sanoja h‰nen lohdutuksekseen, h‰n katsahti ylˆs ja kysyi ‰kki‰: "Ketk‰ ovat _t‰ss‰_ talossa kuolleet, Elsa?" "Ei kukaan, ei kukaan", min‰ vastasin. "Ketk‰ ovat sairastuneet?" h‰n kysyi. "Kaikki lapset ja is‰ ovat terveet", min‰ sanoin, "ja ‰iti." "Eva siis on sairastunut!" h‰n huudahti -- "syyttˆm‰t syyllisten sijasta! H‰n kuolee ja tulee pyhimykseksi taivaasen, vaan min‰, joka olen murhannut h‰net, j‰‰n eloon enk‰ saa n‰hd‰ h‰nt‰ en‰‰n, ei milloinkaan en‰‰n." Min‰ en kyennyt h‰nt‰ lohduttamaan. H‰nen tuskansa suuruus sorti minut kokonaan. Min‰ en voinut kuin purskahtaa kyyneliin, jotta h‰nen t‰ytyi koettaa minua lohduttaa. Mutta h‰n ei puhunut mit‰‰n; h‰n tarttui vaan lempe‰sti k‰teeni, niinkuin muinoin, ilman mit‰‰n sanomatta. Viimein min‰ lausuin: "Eth‰n sin‰ ruttoa tuonut, kallis Fritz; Jumala sen l‰hetti!" "Min‰ tied‰n, ett‰ se on Jumala!" h‰n vastasi niin tuikean katkeralla ‰‰nell‰, ett‰ min‰ en yritt‰nytk‰‰n puhettani jatkamaan. Sin‰ yˆn‰ Eva houraili kovasti, kun valvoin h‰nen luonansa; mutta h‰nen houreensa olivat kokonaan toista laatua kuin Fritzin. H‰nen ajatuksensa n‰yttiv‰t vierev‰n ik‰‰nkuin tyvenell‰ virralla johonkin onnelliseen maahan, jota me emme voineet n‰hd‰. H‰n puhui palatsista, kodista, lemuavista lilja-kedoista, joilla valkea-vaatteiset pyhimykset kulkivat soitolla ja laululla, ja Yhdest‰, joka toivotti h‰nt‰ tervetulleeksi. Toisinaan h‰n myˆskin lausui hiljaisesti kappaleita samoista latinaisista virsist‰, joita Fritz oli kertonut houreissaan, mutta h‰nen ‰‰nens‰ oli aivan toisenlainen, aivan lapsellinen ja onnellinen. Jos h‰n joskus n‰ytti huolestuneelta, se oli silloin, kuin h‰n n‰ytti kaipaaman joitakuita ja etsiv‰n heit‰ milloin mist‰kin; mutta silloin h‰n p‰‰tti usein, sanoen: "niin, min‰ tied‰n, ett‰ he tulevat; minun t‰ytyy odottaa, kunnes he tulevat". -- Ja niin h‰n viimeiselt‰ meni nukuksiin, ik‰‰nkuin t‰m‰ ajatus olisi rauhoittanut h‰nt‰. Min‰ en hennonut est‰‰ h‰nt‰ nukkumasta, sanoivat l‰‰k‰rit mit‰ hyv‰ns‰; h‰n n‰ytti niin levolliselta, ja h‰nen huulillaan oli niin onnellinen hymy. Ainoastaan yksi kerta, kun h‰n oli t‰ll‰ tapaa maannut aivan tyvenesti tunnin aikaa ja h‰nen rintansa n‰ytti tuskin kohoavan vienosta hengityksest‰, minua alkoi peloittaa, ett‰ h‰n n‰in sujuisi meilt‰ pyhien enkelein syliin; ja min‰ kuiskasin hiljaa: "Eva, armas Eva!" H‰nen huulensa erkanivat v‰h‰n, ja h‰n lausui: "Ei viel‰; odota, kunnes _he_ tulevat." Nyt h‰n taas k‰‰nsi p‰‰t‰ns‰ tyyny‰ vastaan ja alkoi nukkua. Kun h‰n her‰si, oli h‰n t‰ydell‰ taidolla ja tyvenen‰, ja lausui vakaasti: "Miss‰ ‰iti on?" "H‰n lep‰‰, Eva kultani." Vieno tyytyv‰isyyden hymy ilmestyi h‰nen huulillaan, ja h‰n jatkoi katkonaisilla sanoilla: "Nyt minua haluttaisi n‰hd‰ Fritzi‰. Sin‰ lupasit, ett‰ min‰ saisin n‰hd‰ h‰net j‰lleen; ja min‰ luulen, ett‰, jos min‰ nyt huolen, h‰nkin tahtoisi n‰hd‰ minut kerran viel‰." Min‰ menin noutamaan velje‰ni. H‰n k‰veli edestakaisin huoneessansa, krucifixi rintaansa painettuna. Ihmeekseni h‰n alusta n‰ytti varsin vastahakoiselta; mutta kun min‰ sanoin, kuinka hartaasti Eva sit‰ halasi, seurasi h‰n minua mieluisasti h‰nen huoneesensa. Eva oli j‰lleen saamallansa entisen valtansa meid‰n kaikkien suhteen. H‰n ojensi k‰tt‰ns‰, ja h‰nen kasvonsa kuvastelivat rauhaa ja lepoa. "Fritz serkku", h‰n lausui v‰lip‰isesti, sit‰ myˆten kuin h‰n jatkoi: "sin‰ olet opettanut minulle niin monta asiaa; sin‰ olet tehnyt niin paljon minun hyv‰kseni! Min‰ soisin nyt, ett‰ sin‰ oppisit minun mielilauseeni, jotta, jos min‰ menen pois, se tekisi sinut onnelliseksi, niinkuin se tekee minut." Tuosta h‰n lausui aivan pitk‰‰ns‰ ja selv‰sti sanat: _niin on Jumala mailmaa rakastanut, ett‰ H‰n antoi ainoan Poikansa_. "Min‰ en, Fritz serkkuni", h‰n lis‰si, "tied‰ lauseen loppua. Minun on ollut mahdoton lˆyt‰‰ se; mutta sin‰ kyll‰ lˆyd‰t sen. Min‰ olen varma, ett‰ se on jossakin hyv‰ss‰ kirjassa, se saattaa minut rakastamaan Jumalaa niin paljon, kun ajattelen sit‰. Lupaa minulle, ett‰ sin‰ etsit sen, jos min‰ kuolen." Fritz lupasi, ja Eva oli aivan tyytyv‰inen. Evan voimat n‰yttiv‰t loppuneen, ja tuokion per‰st‰ h‰n vaipui sitke‰‰n, tyveneen uneen. Min‰ olin laskenut k‰sivarteni h‰nen ymp‰rillens‰, kun istuin h‰nen vieress‰‰n, ja h‰n piti yh‰ kiinni Fritzin k‰dest‰. T‰st‰ ajasta minua aavisti, ettei h‰n kuolisi, ja min‰ kuiskasin hiljaa Fritzille: "H‰n ei kuole; h‰n paranee etk‰ sin‰ ole surmannut h‰nt‰, vaan pelastanut h‰net!" Mutta kun katsahdin h‰nen kasvoihinsa, toivoen niist‰ kiitollista, onnellista vastausta, s‰ik‰ytti niitten muoto minua. H‰n seisoi liikahtamatta eik‰ uskaltanut vet‰‰ pois k‰tt‰ns‰. H‰nen laihtuneissa, vaaleissa kasvoissaan ilmestyi j‰ykk‰, toivoton katse, joka kauhistutti, kun vertasi sit‰ niitten kasvojen rauhalliseen hymyyn, joihin h‰nen silm‰ns‰ olivat kiinnitetyt. Semmoisena h‰n pysyi, siksi kuin Eva her‰si, jolloin koko h‰nen muotonsa muuttui ja t‰m‰n hymy hetken aikaa siin‰ heijasteli. Sitten h‰n sanoi leppe‰sti: "Jumala siunatkoon sinua, Eva!" ja pusertaen h‰nen k‰tt‰ns‰ huuliansa vastaan h‰n j‰tti huoneen. Kun n‰in h‰net j‰lleen samana p‰iv‰n‰, min‰ sanoin: "Fritz, sin‰ pelastit Evan hengen! H‰n tointui siit‰ hetkest‰ alkain, kuin h‰n n‰ki sinut." "Niin", h‰n vastasi hyvin suopeasti, mutta outo innottomuus n‰kyi h‰nen kasvoissansa; "min‰ luulen, ett‰ niin on. Min‰ olen pelastanut h‰net." Mutta h‰n ei mennyt Evan huoneesen en‰‰; vaan h‰mm‰stykseksemme ja mielipahaksemme h‰n seuraavana p‰iv‰n‰ ‰kki‰ sanoi, ett‰ h‰nen t‰ytyi j‰tt‰‰ meid‰t. H‰n lausui vaan muutamia j‰‰hyv‰issanoja meille jokaiselle eik‰ tahtonut n‰hd‰ Evaa ja sanoa h‰nelle hyv‰sti. H‰n arveli, ett‰ se ehk‰ h‰iritsisi h‰nt‰. Mutta kun h‰n suuteli minua ennen l‰htˆ‰ns‰, h‰nen k‰tens‰ ja huulensa olivat kylm‰t kuin kuolema. Min‰ katselin, kuinka h‰n astui katua alasp‰in, eik‰ h‰n kuitenkaan kertaakaan k‰‰ntynyt viimeisi‰ j‰‰hyv‰isi‰ viitataksensa, niinkuin h‰nen ennen aina oli tapa tehd‰; vaan jatkoi vitkaan ja vakaasti matkaansa, siksi kuin h‰n katosi n‰kyvist‰. Min‰ palasin sis‰‰n kovin raskaalla syd‰mell‰; mutta kun min‰ menin kertomaan Evalle, ett‰ Fritz oli l‰htenyt, ja koetin selitt‰‰, miks'ei h‰n tullut sanomaan j‰‰hyv‰isi‰ h‰nelle, koska min‰ luulin, ett‰ se pahoittaisi h‰nt‰, (ja minusta se n‰ytt‰‰ jokseenkin kummalliselta Fritzin puolelta), katsahti h‰n minuun tyvenell‰, luottavalla, tyytyv‰isell‰ hymyll‰ns‰ ja sanoi: "Se ei pahoita minua ollenkaan, Elsa serkku. Min‰ tied‰n, ett‰ Fritzill‰ oli hyv‰t syyt siihen -- hyv‰t, todelliset syyt, niinkuin h‰nell‰ aina on; ja me n‰emme h‰net j‰lleen, niin pian kuin h‰n katsoo oikeaksi." VI. Fredrikin kertomus. St. Sebastian, Erfurtissa, Tammikuun 20 p. 1510. Per‰yt‰m‰tˆn askel on astuttu. Min‰ olen ruvennut munkiksi Augustinin-luostariin. Min‰ kirjoitan t‰m‰n Martin Lutherin kammiossa. Min‰ olen todesti luopunut is‰st‰, ‰idist‰ ja kaikista, mit‰ oli minulle kalliinta, ristin juureen paetakseni. Min‰ olen uhrannut kaikki maan p‰‰ll‰ kutsumukseni t‰hden, eik‰ taistelo kuitenkaan ole ohitse. Tuskin tuntuu kutsumukseni nyt varmemmalta kuin siihen aikaan, jolloin oleskelin mailmassa. Ep‰ilykset hyrisev‰t ymp‰rill‰ni, ik‰‰nkuin ampiaiset, ja pistelev‰t minua joka taholta. Valon enkelin muodossa perkele h‰mm‰stytt‰‰ minua itse raamatun sanoilla. Martin Lutherin is‰n lause johtuu mieleeni, ik‰‰nkuin jumalallinen ‰‰ni olisi sen puhunut. "Kunnioita is‰‰si ja ‰iti‰si!" kajahtaa minun korviini kuorin lauluista ja n‰ytt‰‰ olevan kirjoitettu joka paikkaan kammioni valkoisiin seiniin. Ja paitsi t‰t‰ Jumalan sanojen jylin‰‰, hell‰t ‰‰net n‰ytt‰v‰t kutsuvan minua takaisin, vaatien minua velvollisuuteen ja pyyt‰en, etten j‰tt‰isi heit‰ yksin‰‰n taistelemaan el‰m‰n taisteloa. Elsa kutsuu minua vanhasta s‰lyhuoneesta: "Fritz! veljeni! kuka nyt sanoo minulle, mit‰ tehd‰?" ƒitini tosin ei kutsu minua takaisin, mutta min‰ olen aina n‰kev‰n‰ni, kuinka h‰nen kyyneltyneet silm‰ns‰, t‰ynn‰ns‰ pid‰tetty‰ nuhdetta ja kummastusta, kohoavat taivaasta p‰in, anoen sielt‰ voimaa; ja kuinka h‰nen laihtuneet, vaaleat kasvonsa k‰yv‰t p‰iv‰st‰ p‰iv‰‰n yh‰ vaaleammaksi. Ainoastaan yhden ‰‰ness‰ ja yhden kasvoissa min‰ en milloinkaan n‰e enk‰ kuule nuhdetta eik‰ takaisin vaatimusta; vaan kuitenkin, taivas suokoon minulle anteeksi, n‰m‰t puhtaat ja enkelin kaltaiset silm‰t, jotka n‰ytt‰v‰t vaan sanovan: "jatka, Fritz serkku, Jumala auttaa sinua, ja min‰ rukoilen sinun puolestasi!" -- n‰m‰t suloiset, uskolliset, taivaalliset silm‰t houkuttelevat minua takaisin mailmaan suuremmalla voimalla kuin mik‰‰n muu asia. Onko t‰m‰ siis liian myˆh‰ist‰? olento min‰ viipynyt mailmassa niin kauan, ettei minun k‰y syd‰nt‰ni koskaan en‰‰ siit‰ riist‰minen? T‰m‰kˆ siis on rikollisen ep‰ilykseni rangaistus, ett‰, vaikka min‰ olen antanut ruumiini luostarille, Jumala ei huoli sielustani -- jonka t‰ytyy, ik‰‰nkuin kadotetun hengen, h‰ily‰ ijankaikkisesti niill‰ n‰kymˆill‰, joita se oli liian vastahakoinen j‰tt‰m‰‰n? Pakeneeko vastakin, kun nostan silm‰ni taivasta kohden, kaikki, mit‰ siell‰ on puhdasta ja pyh‰‰, niitten kasvojen muotoon, joitten muistaminen on minulle kuoleman synti? Kuitenkin min‰ olen pelastanut h‰nen henkens‰! Jos kohta min‰ syntieni kautta saatin kirouksen omaisilleni, eikˆ minun kuuliaisuuteni ollut otollinen? Eikˆ siit‰ hetkest‰ asti, kuin min‰, yksin‰ni huoneessani ja kuultuani, ett‰ Eva oli sairastunut, lankesin maahan Jumalan eteen ja, pelosta karttaen H‰nen loukattua nime‰ns‰, l‰hestyin H‰nt‰ H‰nen pyh‰n martyrinsa kautta ja lausuin: "hurskas Sebastian, niitten nuolten kautta, jotka l‰vistiv‰t sinun syd‰mesi, torju ruton nuolet kodistani, ja min‰ rupean munkiksi ja vaihdan oman syyllisen nimeni sinun nimeesi" -- eikˆ siit‰ hetkest‰ asti Eva alkanut tointua ja eiv‰tkˆ siit‰ ajasta l‰htien kaikki sukulaiseni pysyneet tervein‰? "_Cadent a latere tuo mille, et decem millia a dextris tuis; ad te autem non appropinquabit_." (Kaatukoon tuhansia sinun vieress‰si, ja kymmeni‰ tuhansia oikealla puolellasi; sinua se ei kuitenkaan l‰hesty). Eiv‰tkˆ n‰m‰t sanat s‰ntilleen toteuneet? ja samalla kuin useat viel‰ kaatuivat meid‰n ymp‰rill‰mme, sairastuiko kukaan sen j‰lleen kodissani? Hurskas Sebastian, sin‰ luotettava ruton poistaja, sen lujuuden kautta, joka syytettyn‰ osoitit, vahvista ep‰vakaista tahtoani; kaksinkertaisen kuolemasi kautta pelasta minut toisesta kuolemasta; niitten nuolten kautta, jotka eiv‰t voineet surmata sinua, sin‰ olet pelastanut meid‰t siit‰ nuolesta, joka p‰iv‰ll‰ lent‰‰; niitten julmien lyˆmien kautta, jotka l‰hettiv‰t sielusi taistelutanterelta paratiisiin, voimistuta minua saatanan lyˆmi‰ vastaan; ruumiisi kautta, joka otettiin kunniattomasta haudasta ja pantiin katakombeihin martyrien joukkoon, nosta minut synnin loasta; sen jalon puollustuksen kautta, jolla kesken omia vaivojasi puollustit niit‰, jotka k‰rsiv‰t kanssasi, auta minua, kun puollustan niit‰, jotka k‰rsiv‰t minun kanssani, ja kaikkien surujesi, ansioittesi ja ilojesi kautta rukoile minun puolestani -- oi rukoile minun puolestani, joka t‰st‰l‰in kannan sinun nime‰si! St. Scholastica, Helmikuun 10 p. Min‰ olen ollut kuukauden p‰iv‰t luostarissa. Siten oli ensim‰inen koetus-aikani ohitse, ja min‰ puettiin noviisin valkoisiin vaatteisin. Koko veljeskunta oli kokoontunut kirkkoon, kun min‰ notkistin polviani priorin edess‰ ja h‰n kysyi minulta juhlallisesti, luulinko min‰ jaksavani kantaa sit‰ taakkaa, jonka aioin s‰lytt‰‰ hartioilleni. Matalalla ja vakavalla ‰‰nell‰ h‰n muistutti minulle, mimmoinen t‰m‰ taakka oli -- karkeat, yksinkertaiset vaatteet; himojen hillitseminen; h‰irittynyt lepo ja pitk‰t valvonnat; tyˆt veljeskunnan palveluksessa; soimaukset ja kˆyhyys; kerj‰l‰isen nˆyrtyminen; ja ennen kaikkia oman tahdon ja oman kunnian kielt‰minen ynn‰ velvollisuus tehd‰, mit‰ hyv‰ns‰ esimiehet vaativat, ja menn‰, mihin hyv‰ns‰ he k‰skiv‰t. "Jumalan avulla", rohkenin vastata, "min‰ koetan." Silloin priori lausui: "Me vastaan-otamme sinut siis koetteeksi vuodeksi; ja t‰ytt‰kˆˆn Jumala sen hyv‰n tyˆn, jonka H‰n on aloittanut sinussa." Koko veljeskunta vastasi syv‰ll‰ amen'ella, ja sitten kaikki ‰‰net yhtyiv‰t seuraavaan virteen: "_Magne Pater Augustine, preces nostras suscipe, Et per eas conditori nos placare satage, Atque rege gregem tuum, summum decus praesulum. Amatorem paupertatis, te collaudant pauperes; Assertorem veritatis amant veri judices; Frangis nobis favos mellis de Scripturis disserens. Quae obscura prius erant nobis plana faciens, Tu de verbis Salvatoris dulcem panem conficis, Et propinas potum vitae de psalmorum nectare. Tu de vita clericorum sanctam scribis regulam, Quam qui amant et sequuntur, viam tenent regiam, Atque tuo sancto ductu redeunt ad patriam. Regi regum salus, vita, decus et imperium; Trinitati laus et honor sit per omne saeculum, Qui concives nos ascribat supernorum civium_." * * * * * Pyh‰ is‰ Augustinus, kuule lasten rukous, Saata Luojan jalkain juureen meid‰n halpa suositus, Hoida, kaitse laumaas, sin‰ paimenten kaunistus. Sua, kˆyh‰in suosijata, kˆyh‰t kiitt‰‰ riemuiten, Tosi tuomarit sua kehuu, puoltajata totuuden; Mett‰, hunajata ja'at s‰, raamatusta haastellen. Mik‰ h‰m‰r‰‰ ol' ennen, sen s‰ selv‰ks' todistat, Vapahtajan sanoista sa makuleiv‰n valmistat, Taivaan juomaa meille psalmein elinl‰hteest' ammennat. Veljeskunnan seurattavaks' teit sa pyh‰n ohjelman, Ken sit' uskoo, harrastaapi, elon saapi hurskahan, Ja sun johdollasi palaa is‰n-maansa helmahan. Onni, voima kuningasten kuninkaalle olkohon, Kiitost', ylistyst‰ aina kolminaisuus saakohon, Joka meid‰t vihdoin viepi autuasten joukkohon. Kun n‰m‰t pyh‰t sanat olivat lauletut, ne sulasivat kummallisella tavalla yhteen niitten menojen kanssa, joilla min‰ munkiksi puettiin. Hiukseni leikattiin papillisen tonsurin mukaan; maallinen pukuni riisuttiin pois; noviisin vaatteet asetettiin ylleni; ja min‰ vyˆtettiin kˆydell‰, samalla kuin priori hiljaan kuiskasi minulle, ett‰ minun tuli uuden pukuni ohessa pukea p‰‰lleni uusi ihminen. Kun sitten virren viimeiset s‰velet vaikenivat, min‰ lankesin polvilleni ja painoin p‰‰ni syv‰lle vastaan-ottaakseni priorin siunausta, joka kuului n‰in: "Suokoon Jumala, joka on k‰‰nt‰nyt t‰m‰n nuoren miehen pois mailmasta ja antanut h‰nelle asunnon taivaassa, ett‰ h‰nen jokap‰iv‰inen vaelluksensa olisi h‰nen kutsumuksellensa sovelias; ja ett‰ h‰n saisi syyt‰ olla kiitollinen siit‰, mit‰ t‰n‰ p‰iv‰n‰ on tehty." Munkit veisasivat nyt muutamia v‰rssyj‰ vastaukseksi ja astuivat sitten juhlallisesti kuoriin, jossa me kaikki laskeusimme maahan hiljaiseen rukoukseen. T‰m‰n per‰st‰ he johdattivat minut luostarin suureen saliin, jossa koko veljeskunta antoi minulle rauhan suudelman. Kerran viel‰ min‰ notkistin polviani priorin edess‰, joka muistutti minulle, ett‰ se, joka kest‰‰ loppuun saakka, pelastetaan, ja j‰tti minut holhojan haltuun, jommoisen uusi generali-vikarius Staupitz on m‰‰r‰nnyt itsekullekin noviisille. N‰in luostari-el‰m‰ni suuret juhlamenot ovat ohitse, eik‰ niist‰ kuitenkaan ole j‰‰nyt kuin tyhjyys ja pettyneet toiveet. Ne eiv‰t ole aikaan saaneet mit‰‰n muutosta, jota voisin syd‰mess‰ni tuntea. Ne eiv‰t ole siirt‰neet mailmaa kauemmaksi minusta. Ne ovat vaan asettaneet toisen ylitsep‰‰sem‰ttˆm‰n aidan minun ja kaikkien v‰liin, mit‰ minulla oli rakkainta; ylitsep‰‰sem‰ttˆm‰ksi, kuin laivattoman meren, s‰rkym‰ttˆm‰ksi, kuin vahvan raudan, min‰ olen k‰skenyt _tahtoni_ tehd‰ sen; mutta _syd‰mmeni_ suhteen, voi! se on hieno kuin h‰m‰h‰kin verkko, koska jokainen heikoinkin kaipaavan rakkauden s‰vel, joka kaikkuu entisyydest‰, tunkee sen l‰vitse ja haikeuttaa minua. Holhojani vaatii kovin ankarasti, ett‰ veljeskunnan s‰‰nnˆist‰ tarkasti vaaria pidet‰‰n. Rikokset jaetaan nelj‰‰n luokkaan -- v‰h‰iset, suuret, suuremmat ja suurimmat, ja n‰ist‰ on jokaisessa eri rangaistuksen m‰‰r‰ asetettu. V‰h‰isempien joukossa on: kun ei mene kirkkoon kohta kuin merkki on annettu; kun ei muista heti koskea lattiata k‰dell‰‰n taikka lyˆd‰ rintoihinsa, jos kuorissa lukiessaan tai veisatessaan hiukankin erhettyy; kun katsoo ymp‰rilleen jumalanpalveluksen aikana; kun ei lankee maahan Marian ilmestysp‰iv‰n‰ tai jouluna; kun menness‰‰n tai tullessaan laiminlyˆ siunauksen; kun ei pane kirjoja tai vaatteita niitten oikealle paikalle; kun ripottaa ruokaa tai juomaa; kun unhottaa pˆyt‰rukouksen, ennenkuin alkaa syˆd‰. Suurten rikosten joukossa on: kun rakentaa riitaa; kun ei m‰‰r‰tyll‰ tavalla pysy ‰‰neti paastoamisen aikana; kun katselee naisia tai puhuu heid‰n kanssaan paitsi lyhyill‰ vastauksilla. V‰h‰isi‰ s‰‰ntˆj‰ on lukemattomia. Vaikea on alussa oppia kaikkia niit‰ eri tapoja, joilla tulee notkistaa polviansa, kumartaa ja langeta maahan. Noviisein ei sallita koskaan puhua kesken‰ns‰ paitsi priorin l‰sn‰ ollessa, heit‰ on kielletty mill‰k‰‰n lailla huolimasta vieraista, heid‰n on k‰sky astua silm‰t maassa, ahkerasti lukea raamattua, kumartaa aina syv‰lle, kun vastaan-ottavat lahjoja, ja sanoa: "Herra olkoon ylistetty lahjoissansa." Kuinka Martin Luther, jolla on niin reipas ja rohkea luonto, on siet‰nyt n‰it‰ v‰h‰isi‰ m‰‰r‰yksi‰, sit‰ min‰ en k‰sit‰. Minun mielest‰ni niiss‰ on jonkunlainen nukuttava, kuolettava lievitys; ne hajottavat ajatukseni taikka est‰v‰t minua ajattelemasta. Kuitenkin se lienee totta, ett‰ kuuliaisuuteni auttaa omaisiani enemm‰n kuin kaikki tyˆni olisivat auttaneet, jos olisin tottelematonna j‰‰nyt mailmaan. Ei mik‰‰n itsek‰s oman pelastuksen tai levon etsiminen ole minua t‰nne saattanut, ajatelkoot ja sanokoot muutamat mit‰ hyv‰ns‰, niinkuin he sanoivat Martin Lutherista. Min‰ ajattelen sit‰ Magbeburgin taulun laivaa, josta h‰n niin usein puhui minulle. Enkˆ min‰ ole siin‰ -- todenper‰isesti _siin‰ nyt_, ja enkˆ min‰ t‰st‰l‰hin, kun olen tointunut siit‰ v‰symyksest‰, jonka sinne pyrkiminen tuotti, toivo saavani kallistua alas ja ojentaa k‰sivarttani niille, jotka viel‰ taistelevat t‰m‰n katkeran mailman aalloissa, sek‰ pelastaa heit‰? Pelastaa heit‰; niin, pelastaa heid‰n sielujansa! Eikˆ minun lupaukseni pelastaneet kalliita henki‰? Ja eiv‰tkˆ paastoamiseni, valvontani, itsekuritukseni, rukoukseni ole yht‰ tehokkaat heid‰n sielujensa suhteen? ja enkˆ min‰ t‰stedes taivaassa, jossa ne asuvat, jotka ovat neitsyllisess‰ puhtaudessa seuranneet Lammasta, notkistu jaspissakarain yli ja auta heit‰ kiirastulesta paratiisin jyrkki‰ rinteit‰ ylˆs ja ole ensim‰inen portilla, joka toivottaa heit‰ tervetulleeksi sinne! Ja emmekˆ sitten paratiisissa, jossa ei rakkaus en‰‰ varo muuttumasta synniksi, saa ij‰ti olla yhdess‰? ja kadunko min‰ silloin, ett‰ j‰tin mailman lyhyet, saastaiset ilot ijankaikkisuuden puhtaitten ilojen t‰hden? Valitanko min‰ _silloin_, ett‰ kutsumukseni mukaan pidin parempana k‰rsi‰ eroitettuna heist‰, jotta heid‰n sielunsa pelastuisivat, kuin tehd‰ tyˆt‰ heid‰n kanssansa katoavan ruumiin hyv‰ksi? Silloin! _silloin_! min‰ pyhimyksen‰ Jumalan kaupungissa! Min‰, ep‰ilev‰, syntinen noviisi Erfurtin Augustinin-luostarissa, joka, vuosikaudet vastustettuani, vihdoin olen antanut ruumiini luostarille, mutta jolla ei ole enemm‰n voimaa kuin ennen antaa syd‰nt‰ni Jumalalle! Kuitenkin min‰ olen _pyh‰ss‰ laivassa_; ep‰ilem‰tt‰ kaikki muutkin minulle tulevat. Mutta saavatko kaikki munkit taistella t‰ll‰ tavalla? Varmaan perkele reutoo lujasti jokaisen saaliin t‰hden, joka h‰nelt‰ menee. Se on, on varmaan perkele, joka viittaa minulle n‰itten kalliitten kasvojen kautta, joka kutsuu minua n‰ill‰ tuttavilla ‰‰nill‰; sill‰ _he_ eiv‰t kutsuisi minua koskaan takaisin. He salaisivat tuskansa ja sanoisivat: "mene Jumalan luo, jos H‰n kutsuu sinua; j‰t‰ meid‰t ja mene Jumalan luo." Elsa, ‰itini, kaikki sanoisivat niin; vaikkapa heid‰n syd‰mens‰ pakahtuisi, kun yritt‰isiv‰t sit‰ sanomaan! Oliko Martin Lutherilla t‰mmˆiset ajatukset t‰ss‰ samassa kammiossa? Jos ne tulevat perkeleelt‰, min‰ luulen, ett‰ kyll‰ oli, sill‰ jaloimpia h‰n kiivaimmin ahdistaa; vaan kuitenkin saatan tuskin ajatella, ett‰ h‰nell‰ oli semmoiset kurjat ep‰ilykset kuin ne, jotka minua vaivaavat. H‰n ei ollut niit‰, jotka turmiokseen per‰ytyv‰t; ei niit‰k‰‰n, jotka k‰tens‰ auraan laskevat ja _katsovat_ taaksensa, niinkuin min‰, voi! alinomaa teen. Ja mit‰ sanoo raamattu semmoisista? -- "He eiv‰t ole soveliaat Jumalan valtakuntaan." Ei mit‰‰n poikkeusta, ei mit‰‰n rajoitusta -- munkki, pappi, pyhimys; jos ken _katsoo_ taaksensa, h‰n ei ole sovelias Jumalan valtakuntaan. Mihin siis joutuvat toiveeni paratiisin taikka niitten ansioitten suhteen, jotka muita auttavat? _K‰‰nty‰ takaisin_, per‰yty‰, sit‰ min‰ en tosiaan tee, vaikkapa kaikki perkeleet kiusaisivat minua taikka koko mailma houkuttelisi minua; mutta _katsoa_ takaisin, kuka voi sit‰ est‰‰? Jos yksi katsahdus voi tappaa, kuka voi pelastaa? Ruumiin kurittaminen, lihan ristiin-naulitseminen, ei yhdeksi p‰iv‰ksi, vaan joka p‰iv‰; -- minun t‰ytyy joka p‰iv‰ kuolla; minun t‰ytyy olla _kuollut_ -- kuollut mailmalle. T‰m‰n kammion t‰ytyy olla minulle niinkuin hauta, johon kaikki, mit‰ syd‰mess‰ni el‰vint‰ oli, kuolkoon ja hautaantukoon. Tuntuiko niin Martin Lutherista? Onko t‰m‰ luostari semmoinen punaposkisille, lihaville munkeille, jotka juovat olutta isoista kannuista ja ahmivat vaan mehua ja paastoruoakseen syˆv‰t sen uhkeimpia kaloja? Kiusaaja! kiusaaja taas! ‰lk‰‰t tuomitko eik‰ teit‰ tuomita. St. Eulalia, Erfurtissa Helmikuun 12 p. 1510. T‰n‰ p‰iv‰n‰ yksi vanhempi munkki tuli luokseni, arvattavasti sent‰hden, ett‰ olin alakuloinen ja murheellinen, ja sanoi: "‰l‰ pelk‰‰, veli Sebastian, taistelo on usein ankara alusta; mutta muista St. Hieronymuksen sanat: Vaikka is‰si makaisi ovesi edess‰, itkien ja vaikeroiden, vaikka ‰itisi n‰ytt‰isi sinulle sen ruumiin, joka kantoi sinut, ja ne rinnat, jotka imettiv‰t sinut, katso, ett‰ tallaat heid‰t jalkojesi alle ja astut suoraa tiet‰ Kristuksen luo." Min‰ painoin alas p‰‰ni, niinkuin s‰‰ntˆ m‰‰r‰‰, kiitokseksi h‰nen kehoituksestansa, ja minun luulteni h‰n ajatteli, ett‰ h‰nen sanansa lohduttivat ja vahvistivat minua; mutta Jumala tiet‰‰, mik‰ taistelo syntyi minun syd‰mess‰ni, kun istuin yksin t‰n‰ iltana kammiossani. "Julmat, katkerat, h‰ijyt sanat!" minun maallinen syd‰meni sanoi; minun syntinen syd‰meni, jota valvominen, ruoskinta, tuskin kuolema itsek‰‰n, pelk‰‰n min‰, ei voinut kuolettaa. Kaiketi hurskas is‰ Hieronymus puhui vaan pakanallisista isist‰ ja ‰ideist‰. Minun ‰itini ei n‰ytt‰isi tuskaansa, minua takaisin saadaksensa; h‰n sanoisi: "poikani, esikoiseni, Jumala siunatkoon sinua; min‰ annan sinut alttiisti Jumalalle." Eikˆ h‰n sano niin siin‰ kirjeess‰, jonka h‰n omalla k‰dell‰‰n on kirjoittanut minulle, mutta johon min‰ en tohdi katsoa sen muistojen myrskyn t‰hden, jonka se nostaa minun syd‰mess‰ni? Lˆytyykˆ yht‰k‰‰n nuhteen tai muistutuksen sanaa h‰nen kirjeess‰‰n? Jos lˆytyisi, min‰ lukisin sen; se lujittaisi minua. T‰mmˆist‰ kaikki pyhimykset ovat saaneet kokea. Mutta nyt, kun kivun-alaisen heikko ‰‰ni on lausunut n‰m‰t hurskaat, hell‰t sanat, jotka kaikkuvat sielussani, nyt syd‰meni palajaa p‰iv‰st‰ p‰iv‰‰n ja hetkest‰ hetkeen kotiini Eisenachiin ja min‰ n‰en heid‰n avuttomina taistelevan jokap‰iv‰isen leiv‰n t‰hden, johon taisteloon min‰ olen j‰tt‰nyt heid‰t turvattomaksi ja yksikseen. Sitten taas se ajatus tulee: olenko min‰ viimeist‰ lukua uneksija, jommoiseksi toisinaan rohkenin ajatella is‰‰ni -- semmoinen, joka laiminlyˆn yksinkertaiset, jokap‰iv‰iset tyˆni jonkun Atlantin t‰hden? ja jos minun Atlantini on paratiisissa eik‰ valtameren toisella puolella, onko siin‰ niin suuri eroitus? Jospa vaan veli Martin olisi t‰‰ll‰, h‰n ymm‰rt‰isi n‰m‰t ja auttaisi minua; mutta h‰n on nyt ollut l‰hes kaksi vuotta Wittenbergiss‰, jossa h‰nen kerrotaan pit‰v‰n luentoja jumaluus-opissa vaaliruhtinaan uudessa yliopistossa ja saarnaavan. Munkit n‰ytt‰v‰t olevan melkein yht‰ ylpe‰t h‰nen puolestaan, kuin Erfurtin yliopisto ennen. Vaan kukaties h‰n ei kuitenkaan ymm‰rt‰isi minun huoliani. H‰nen luontonsa oli niin vahva, suora ja voimakas. H‰n luultavasti ei olisi suuresti hellinyt niin ep‰vakaista syd‰nt‰ ja levotonta omaatuntoa kuin minun. Maaliskuun 7 p. -- SS. Perpetua ja Felicitas. -- Erfurtissa, Augustinin-luostarissa. T‰n‰ p‰iv‰n‰ olin ensi kerran almuja pyyt‰m‰ss‰. Tuntui varsin omituiselta aluksi, kun kerj‰sin tuttavien ovilla munkki-kaapu yll‰ ja luostaris‰kki sel‰ss‰; mutta vaikka v‰listi v‰h‰n horjuin kantamuksen alla, kun se k‰vi raskaaksi (sill‰ rutosta ja paastoamisesta olen heikontunut), palasin luostariin terveemp‰n‰, iloisempana ja kutsumukseni suhteen toivokkaampana, kuin mik‰ t‰t‰ aikaa oli ollut laita. Kenties raitis ilma vaikutti jotakin t‰h‰n, ja oikeastaan se ehk‰ vaan oli v‰h‰inen ruumiillinen riemastus. Mutta t‰mmˆiset ruumiilliset taakat ja ulkonaiset nˆyryytykset eiv‰t tosiaan ole ne, jotka masentavat mielt‰ni. Muutamien entisten oppikumppanieni puolipilkalliset katseet tuntuivat mielest‰ni jonkunlaiselta hekumalta niinkuin myˆs se halveksiva k‰ytˆs, jolla muutamat kitsaat l‰hes heittiv‰t ruokapalasia minulle; aivan niinkuin kova puserrus, joka koskee pahasti, kun olemme tervein‰, k‰‰ntyy helpoitukseksi ankarassa kivussa. Kenties te myˆskin, oi hurskaat Perpetua ja Felicitas, joittenka p‰iv‰ nyt on, ja eritt‰in sin‰, oi hurskas Perpetua, joka rohkaisit poikiasi kuolemaan Kristuksen t‰hden ja sitten itse tehtiin martyriksi, kukaties te olette puhuneet hylj‰tyn ‰itini ja minun puolestani ja l‰het‰tte minulle t‰n‰‰n jonkun toivon s‰teen. St. Josef. -- Maaliskuun 19 p. -- Erfurtin Augustinin-luostarissa. St. Josef, sin‰, jonka olen valinnut yhdeksi niist‰ yhdest‰kolmatta haltiapyh‰st‰, joita min‰ eritt‰in kunnioitan, kuule ja tue minua t‰n‰‰n. Sin‰, joka katsoit kunniaksesi, ettei sinua itse‰ kunnioitettu, vaan ett‰ nˆyr‰sti autoit muita saavuttamaan taivaallisia kruunujansa, anna minullekin joku halpa sija tuolla ylh‰‰ll‰; eik‰ ainoastaan minulle, vaan myˆskin niille, jotka min‰ olen j‰tt‰nyt viel‰ taistelemaan t‰m‰n vaarallisen mailman myrskyisell‰ merell‰. T‰‰ll‰, luostarin pyh‰ss‰ terheness‰, syd‰n varmaan viimein tyyntyy ja taukoo sykkim‰st‰, paitsi yhteisen kirkon el‰m‰n-menoissa, niin ett‰ kalenterin juhlat k‰yv‰t sen ainoiksi tapauksiksi. Mutta milloin t‰m‰ minun suhteeni tapahtuu? Maaliskuun 20 p. Onkohan veli Martin jo p‰‰ssyt t‰h‰n rauhaan? Yksi ij‰k‰s munkki istui eilen kanssani kammiossani ja kertoi kummallisia seikkoja h‰nest‰, jotka ovat tuottaneet minulle jonkunlaisen katkeran lohdutuksen. N‰ytt‰‰ sill‰ kuin ei luostari-el‰m‰ olisi kohta rauhoittanut h‰nen syd‰nt‰ns‰. T‰m‰ ij‰k‰s munkki oli veli Martin'in rippi-is‰, joksi h‰n myˆskin on m‰‰r‰tty minulle. H‰nen kasvoissaan asuu semmoinen rauha, jota min‰ kaipaan; ei hiljainen, kuolemankaltainen rauha, ik‰‰nkuin h‰n olisi vaipunut siihen taistelon per‰st‰; vaan el‰v‰, lempe‰ rauha, ik‰‰nkuin h‰n olisi saanut sen taistelon kautta ja nauttinut sit‰ myˆskin taistelon kest‰ess‰. Minusta ei n‰yt‰ silt‰ kuin veli Martin'in arvelut ja ep‰ilykset olisivat olleet aivan samanlaiset kuin minun. Rippi-is‰ni sanookin, ett‰ kaikkina niin‰ vuosina, kuin h‰n on toimittanut virkaansa, h‰n ei ole koskaan lˆyt‰nyt kahta huolestunutta syd‰nt‰, jotka ovat olleet aivan samalla tavalla huolestuneina. Min‰ en tied‰, ep‰ilikˆ veli Martin kutsumustansa vai tahtoiko h‰n takaisin mailmaan; mutta h‰n n‰ytt‰‰ k‰rsineen kovia sis‰llisi‰ tuskia. H‰nen omatuntonsa oli niin hell‰ ja arka, ett‰ kaikkein v‰hin synti vaivasi h‰nt‰, niinkuin se olisi ollut suurin rikos. H‰n rukoili pyhimyksi‰ aivan hartaasti -- valiten, niinkuin min‰ olen h‰nen esimerkkins‰ mukaan tehnyt, yksikolmatta pyhimyst‰ ja rukoillen kolmea joka p‰iv‰, ett‰ h‰n niin kunnioittaisi kaikkia joka viikko. H‰n luki messun joka p‰iv‰ ja palveli eritt‰in innokkaasti Pyh‰‰ Neitsytt‰. H‰n laihdutti ruumistansa paastolla ja valvomisella. H‰n ei koskaan tahallansa rikkonut veljeskunnan v‰himpi‰k‰‰n s‰‰ntˆj‰ vastaan; mutta mit‰ enemm‰n h‰n j‰nnitti voimiaan, sit‰ viheli‰isempi h‰n n‰ytti olevan. Niinkuin s‰veltaitiota, jonka korva on erinomaisessa m‰‰r‰ss‰ harjaantunut, h‰iritsi h‰nt‰kin v‰hin ep‰sointu. Lieneekˆ siis Jumalan tarkoitus, ett‰ hengellisen el‰m‰mme kasvaminen on vaan kasvava arkuus sis‰llisen kivun suhteen? Onko t‰m‰ todellista kasvamista? -- vai onko se sit‰ yhden sielunvoiman luonnotonta edistymist‰ muitten vahingoksi, josta syntyy ep‰muotoisuus taikka tauti? Rippi-is‰ sanoi miettien, kun toin esiin n‰it‰: "Mailma on hairasointuinen, poikani, ja syd‰n on hairasointuinen. Mit‰ puhtaammin sielumme kajahtaa taivaallista soittoa vastaan, sit‰ tarkemmin se ehk‰ huomaa mailman ep‰s‰velet. Ainakin veli Martin'in laita oli t‰mmˆinen; siksi kuin lopulta joku maahan-lankeamuksen tai polven-notkistuksen laiminlyˆnti rasitti h‰nen omaatuntoansa niinkuin varsinainen rikos. Kerta, kun olimme kaivanneet h‰nt‰ kauan aikaa, menimme h‰nen kammionsa oven luo ja koputimme. Se oli teljetty eik‰ mihink‰‰n koputukseen vastattu. Me mursimme viimein oven auki ja tapasimme h‰net taintuneena lattialla. Meid‰n ei onnistunut saada h‰nt‰ hereille muulla lailla, kun ett‰ veimme kuorilaulajia h‰nen kammioonsa virsi‰ veisaamaan. H‰n rakasti aina suuresti soittoa ja luuli sill‰ olevan omituisen voiman perkeleen juonia vastaan." "H‰n lienee k‰rsinyt kauheasti", min‰ sanoin. "T‰mmˆisten k‰rsimysten kautta saavutetaan kai se ansio, ett‰ voi muita auttaa!" "H‰nt‰ vaivasivat kovat sielun tuskat", vastasi vanha munkki. "H‰n k‰veli usein yˆkaudet edestakaisin kylmiss‰ korridoreissa." "Eikˆ mik‰‰n lohduttanut h‰nt‰?" min‰ kysyin. "Kyll‰, poikani; muutamat sanat, jotka kerta lausuin h‰nelle, lohduttivat h‰nt‰ paljon. Kun min‰ kerta lˆysin h‰net toivottomuuden tuskissa kammiossaan, min‰ sanoin: veli Martin, uskotko sin‰ syntien anteeksi-antamusta, niinkuin Uskontunnustuksessa kuuluu? H‰nen kasvonsa kirkastuivat heti." "Syntien anteeksi-antamusta!" min‰ toistin pitk‰‰ns‰. "Is‰, min‰kin uskon sen. Mutta anteeksi-antamus seuraa vasta hyv‰‰ hengellist‰ sortumusta, synnintunnustusta ja katumus-harjoitusta. Kuinka p‰‰snen koskaan varmaksi siit‰, ett‰ olen kyll‰ksi sortunut, ett‰ olen rehellisesti ja t‰ydellisesti tunnustanut syntini taikka harjoittanut oikein katumusta?" "Voi, poikani", vanhus lausui, "n‰m‰t olivat juuri veli Martin'in huolet, enk‰ min‰ voinut kuin huomauttaa h‰nt‰ ristiinnaulitusta Herrasta ja uudestaan muistuttaa h‰nt‰ syntien anteeksi-antamuksesta. Kaikki, mit‰ teemme, on puuttuvaista, ja kun laupias Herra sanoo, ett‰ antaa synnit anteeksi, luulen min‰, ett‰ H‰n tarkoittaa _syntisten_ syntej‰, ja teemmeh‰n me synti‰ niin tunnustuksissamme kuin kaikissa muissakin. H‰n on s‰‰liv‰isempi, kuin sin‰ ajattelet, kenties kuin kukaan meist‰ ajattelee. T‰m‰ on kumminkin minun lohdutukseni; ja jos min‰, kun viimein seison h‰nen edess‰‰n, n‰en, ett‰ olen erhettynyt ja ajatellut H‰nt‰ s‰‰liv‰isemm‰ksi, kuin H‰n on, min‰ luotan siihen, ett‰ H‰n antaa minulle anteeksi. T‰m‰ luullakseni tuskin pahoittaisi H‰nt‰ niin paljon, kuin jos v‰itt‰isin, ett‰ H‰n on ankara Herra." Min‰ en vastannut sen enemp‰‰ vanhalle miehelle. H‰nen sanansa toivat niin silminn‰ht‰v‰sti voimaa ja iloa h‰nelle, ett‰ min‰ en hennonut niit‰ en‰‰n perustella. Minullekin ne ovat antaneet eineen toivoa. Vaan kuitenkin, jos ei tie ole ep‰tasainen ja hankala eik‰ ole aivan vaikea asia kelvata Kaikkivaltiaalle Jumalalle, miksi kaikki nuot ankarat s‰‰nnˆt ja itsens‰-kielt‰miset -- nuot kovat katumus-harjoitukset v‰h‰isten vikojen vuoksi? Me tied‰mme, ett‰ H‰n on laupias. Mutta keisarikin saattaa olla laupias; kuitenkin jos joku talonpoika yritt‰‰ p‰‰sem‰‰n h‰nen keisarilliseen l‰heisyyteens‰ m‰‰r‰ttyj‰ tapoja noudattamatta, eikˆ h‰nt‰ ajettaisi manauksilla ja miekan k‰rjell‰ palatsista ulos? Ja mitk‰ ovat nuot s‰‰nnˆt taivaan hovissa? Jos vaaditaan t‰ydellist‰ syd‰men ja el‰m‰n puhtautta, kukapa v‰itt‰nee, ett‰ se on h‰nell‰? Jos vaaditaan, ett‰ tarkasti vaariin otetaan semmoisen veljeskunnan s‰‰nnˆt, kuin kukapa lienee varma, ettei h‰n koskaan ole niit‰ laiminlyˆnyt? Sama ep‰huomio, joka vaikutti laiminlyˆnnin, saattaisi luultavasti sen myˆskin mielest‰mme katoamaan. Ja mik‰ hyˆty siis on synnintunnustuksesta? Kristus on Vapahtaja, mutta ainoastaan niitten, jotka seuraavat H‰nt‰. Syntien anteeksi-antamus lˆytyy, mutta ainoastaan niit‰ varten, jotka tekev‰t t‰ydellisen synnintunnustuksen. Min‰, voi! min‰ en ole seurannut H‰nt‰ t‰ydellisesti. Mik‰ pappi koko mailmassa voi vakuuttaa minulle, ett‰ olen koskaan t‰ydellisesti tunnustanut syntini? Sent‰hden H‰n on minun silmiss‰ni laupias, armollinen, pyh‰ -- Vapahtaja, mutta korkealla valta-istuimella istuva, etten koskaan varmaan tied‰, saavuttavatko rukoukseni H‰nt‰ siell‰; ja, voi! kerran istuva suurella, valkealla valta-istuimella, josta H‰nen kutsuva ‰‰nens‰ liiankin varmaan saavuttaa minut. Maria, Jumalan ‰iti, neitsytten Neitsyt, jumalallisen armon ‰iti! hurskas Sebastian ja kaikki martyrit! suuri is‰ Augustinus ja kaikki hurskaat opettajat, v‰litt‰k‰‰t minun puolestani, ett‰ katumukseni hyv‰ksyt‰‰n synteini huvitukseksi ja lepytt‰‰ Tuomarini! Maaliskuun 25 p. -- Marian ilmestysp‰iv‰. Holhojani on antanut minulle punaiseen safianiin sidotun raamatun, jota veli Martin'in, niinkuin h‰n sanoi, oli tapa paljon lukea. Minun on m‰‰r‰ lukea sit‰ kaikkina lomahetkin‰, jotka j‰‰v‰t kirkko-isien tutkimisilta, kerjuumatkoilta, kirkonmenoilta ja niilt‰ luostarin alhaisilta askareilta, joita noviisit toimittavat. N‰it‰ hetki‰ ei ole monta. Minun ei ole koskaan ennen ollut mik‰‰n raamattu k‰dess‰ni, ja ne tunnit kuluvat tosiaan nopeasti kammiossani, joita saan panna sen lukemiseen. Kun holhoja tulee kutsumaan minua keski-yˆn jumalan-palvelukseen, tapaa h‰n minut usein viel‰ lukemasta. Se on aivan toisenlainen, kuin mit‰ odotin. Siin‰ ei ole mit‰‰n puhetaiteellista, ei mit‰‰n vaivalla valmistettuja tutkimuksia eik‰ mit‰‰n turhan tarkkoja s‰‰ntˆj‰, ainakaan Uudessa Testamentissa. Min‰ soisin toisinaan, ett‰ olisin el‰nyt muinaisten Juutalaisten aikoina, jolloin lˆytyi yksi temppeli, jossa sai palvella Jumalaa, muutamia m‰‰r‰ttyj‰ juhlia, joita tuli viett‰‰, ja muutamia tiettyj‰ kirkonmenojen s‰‰ntˆj‰, joita tuli noudattaa. Jos olisin saanut seisoa temppelin esipihoilla sin‰ suurena sovintop‰iv‰n‰ ja n‰hd‰ teurastetun uhrin ja vartoa, kunnes ylimm‰inen pappi astui ulos kaikkien pyhimm‰st‰, nostaen k‰si‰ns‰ ylˆs siunaukseen, min‰ olisin aivan varmaan tiet‰nyt, ett‰ Jumala oli lepytetty, ja palannut rauhassa kotiin. Niin, _kotiini_! Sill‰ n‰ht‰v‰sti ei lˆytynyt mit‰‰n luostareita niihin aikoihin. Jumala oli itse s‰‰t‰nyt perhe-el‰m‰n ja juhlallisimmalla tavalla perheellisen rakkauden vahvistanut. Uudessa Testamentissa min‰ toiselta puolen en lˆyd‰ yht‰k‰‰n t‰mmˆist‰ jyrkk‰‰ s‰‰ntˆ‰. Se k‰‰ntyy kokonaan syd‰men puoleen; vaan ken voi tehd‰ syd‰nt‰ oikeaksi? Luullakseni se on juuri t‰m‰ vakuutus, joka on saattanut kirkon j‰lest‰p‰in m‰‰r‰‰m‰‰n monta v‰h‰ist‰ s‰‰ntˆ‰ ja kurituskeinoa Juutalaisten seremonia-lain mukaan; sill‰ evankeliumeissa ja epistolissa min‰ en havaitse mit‰‰n ritualia eik‰ seremonioita eik‰ liioin mink‰‰nlaisia ulkonaisia s‰‰ntˆj‰. Mik‰ etu siis Uudessa Testamentissa on Vanhan rinnalla? Kristus on tullut. "Sill‰ niin on Jumala mailmaa rakastanut, ett‰ antoi ainoan Poikansa." T‰m‰n _pit‰isi_ todella tekem‰n suuri eroitus meid‰n ja juutalaisten v‰lill‰. Mutta kuinka? Huhtikuun 9 p. -- Nyssan St. Gregorius. T‰n‰‰n min‰ lukiessani lˆysin Evan lauseen lopun: "Sill‰ niin on Jumala mailmaa rakastanut, ett‰ h‰n antoi ainoan Poikansa, _ettei kukaan, joka uskoo H‰neen, huku, vaan jokainen saa ijankaikkisen el‰m‰n_." Kuinka yksinkertaiset n‰m‰t sanat ovat -- "Uskoo", t‰m‰ tiet‰isi jokaisessa muussa kirjassa: "luottaa", "turvaa" Kristukseen; -- yksinkertaisesti uskaltaa H‰neen ja sitten vastaan-ottaa H‰nen lupauksensa, ettei huku. Mutta _t‰ss‰_ -- t‰ss‰ kirjassa, teologiassa, -- uskominen ei suinkaan tarkoita mit‰‰n niin yksinkertaista kuin t‰m‰; koska t‰ll‰ tapaa jokainen, joka vaan tulisi Herran Jesuksen Kristuksen luo ja uskaltaisi H‰neen, saisi ijankaikkisen el‰m‰n ilman mit‰‰n muita ehtoja; eik‰ se tietysti voi tulla kysymykseen. Sill‰ mik‰ on yksinkertaisempaa, kuin siihen luottaminen, joka luottamusta ansaitsee? ja mik‰ on suurempi kuin ijankaikkinen el‰m‰? Vaan kuitenkin me kaikista niist‰, mit‰ kirkon oppineet ja is‰t ovat sanoneet, tied‰mme, ettei mik‰‰n asia ole niin vaikea kuin saavuttaa ijankaikkinen el‰m‰; ja ett‰ t‰st‰ syyst‰ munkkikuntia, pilgrimiretki‰, katumusharjoituksia on vuosisadasta vuosisataan enennetty; ett‰ samasta syyst‰ pyhimykset ovat hylj‰nneet kaikki maalliset ilot ja m‰‰r‰nneet itselleen jos jonkin kidutuksen; -- ei mit‰‰n muuta kuin ijankaikkista el‰m‰‰ varten, joka, jos sana "uskoo" t‰ss‰ tiet‰isi, mit‰ se kaikkialla muualla paitsi teologiassa tiet‰‰, ilman mit‰‰n tarjottaisiin jokaiselle, joka sit‰ anoo. Jonka vuoksi se on selv‰‰, ett‰ "uskoo" raamatussa merkitsee ihan toista kuin maallisissa kirjoissa, ja v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti k‰sitt‰‰ syd‰men sortumuksen, synnintunnustuksen, katumusharjoituksen, sovituksen, lihan ristiin-naulitsemisen ja kaikki, mit‰ lis‰ksi pelastukseen tarvitaan. Tohdinko l‰hett‰‰ t‰m‰n Evan lauseen lopun h‰nelle? Se ehk‰ eksytt‰isi h‰nt‰. Tohdinko min‰ h‰nen t‰htens‰? -- tohdinko min‰ viel‰ paremmalla syyll‰ itse t‰hteni? Tunnin aikaa olen istunut ja miettinyt t‰t‰ kysymyst‰; ja minne asti on minun syd‰meni retkeillyt? Mik‰ synnintunnustus voi tuoda esiin kaikki ne katkerat ajatukset, jotka t‰m‰n yhden tunnin kuluessa ovat hyˆk‰nneet minun ylitseni? Min‰ olin n‰hnyt Evan kasvavan lapsesta neitsyeksi; ja n‰ihin viimeisiin kuukausiin asti, tuohon tuskan viikkoon saakka olin pit‰nyt h‰nt‰ jonkunlaisena olentona, joka oli enkelin ja lapsen vaiheilla. Min‰ olin rakastanut h‰nt‰, niinkuin sisarta, jolla kuitenkin oli joku salainen sulo, aivan toisenlainen, kuin mik‰ sisarella on. Vasta silloin kuin kuolema n‰ytti eroittavan meid‰t, selveni kerrassaan minulle, ett‰ minun rakkaudessani h‰nt‰ kohtaan oli jotain, joka ei tehnyt h‰nt‰ _yhdeksi_ muitten joukossa, vaan kummallisessa, pyh‰ss‰ merkityksess‰ _ainoaksi_ maan p‰‰ll‰ minulle. Ja kun min‰ paranin, tulivat nuot toiveet, joita en saa koskaan en‰‰ muistaa ja jotka tekiv‰t koko el‰m‰ni kev‰isten metsien kaltaiseksi ja syd‰meni niinkuin viljavaksi virraksi, joka on p‰‰ssyt j‰‰kannestaan ja siunauksen tulvalla juoksee l‰pi mailman. Min‰ ajattelin tulevaa kotia, min‰ ajattelin yht‰ sakramenti‰, joka muuttaisi koko el‰m‰n taivaan tapaiseksi, kotia, joka olisi rauhallinen ja pyh‰ niinkuin kirkko, sen lempe‰n, puhtaan ja taivaallisen olennon kautta, joka toimisi ja vallitsisi siin‰. Vaan silloin min‰ kauhulla n‰in, kuinka kokonainen kaupunki sairasti sit‰ ruttoa, jonka itse olin tuonut siihen, ja muistin sen tuuman, joka oli johtunut mieleeni syd‰n-yˆn‰ mets‰ss‰ ja monta kertaa sen j‰lkeen, ett‰ tekisin luostarilupauksen. Min‰ tunsin, ett‰ olin niinkuin Jonas, kun h‰n pakeni Jumalaa; kuitenkin min‰ yh‰ ep‰ilin, kunnes Eva sairastui. Silloin min‰ taivuin. Min‰ lupasin, ett‰, jos h‰n pelastuu, min‰ rupean munkiksi. Vasta silloin kuin se sairastui, jonka kato olisi saattanut koko mailman tyhj‰ksi minulle; vasta silloin, kuin uhraus oli mit‰tˆn -- min‰ sen tein! Mutta vastaan-ottaako Jumala t‰mmˆist‰ uhrausta? T‰mmˆisist‰ ei kumminkaan veli Martin'in tarvinnut soimata itse‰‰n. H‰n ei viivytt‰nyt k‰‰ntymist‰ns‰, siksi kuin koko h‰nen olentonsa t‰yttyi semmoisesta kuvasta, jota eiv‰t mitk‰‰n rukoukset voi poistaa; niin, jota rukoukset ja pyh‰t, taivasta tarkoittavat mietinnˆt vaan kiinnitt‰v‰t syd‰meen, koska taivas itse siin‰ heijastaa puhtaampana, kuin muisti milloinkaan eteemme tuo. Veli Martin ei ainakaan pit‰nyt kutsumustansa leikkin‰, kunnes se oli liian myˆh‰ist‰. VII. Elsan kertomus. Tammikuun 23 p. Nyt on liiankin selv‰, mist‰ syyst‰ Fritz ei katsonut taaksensa, kun h‰n astui katua alasp‰in. H‰n ajatteli, ett‰ h‰n olisi katsonut taaksensa Jumalan valtakunnasta. Luostari on siis Jumalan valtakunta, ja _me_ olemme mailma! -- is‰, ‰iti, veljet, sisaret, yst‰v‰t, koti, ne ovat mailma! Min‰ en ymm‰rr‰ sit‰ koskaan. Sill‰ jos kaikki, mit‰ nuoremmat veljeni sanovat, on totta, eiv‰t kaikki papit ja munkit kuulu Jumalan valtakuntaan taikka hallitaan Jumalan valtakuntaa kummallisella tavalla t‰‰ll‰ maan p‰‰ll‰. Fritz autti meit‰ kaikkia niin paljon. H‰n olisi tullut vanhempiemme tueksi heid‰n vanhoilla p‰ivill‰ns‰. H‰n oli poikien esikuva ja ihastus, ja meid‰n kaikkien ylpeys ja ilo; ent‰ _minulle_! Syd‰meni k‰y niin katkeraksi, kun kirjoitan siit‰, minusta tuntuu kuin vihaisin ja soimaisin kaikkia. Kaikkia, paitsi Fritzi‰; tietysti min‰ en voi h‰nt‰ vihata. Mutta miksi kaikki, mit‰ h‰ness‰ oli parasta ja jalointa, saatti h‰net t‰h‰n viimeiseen kauheaan askeleesen? Jos is‰ll‰mme vaan olisi ollut parempi onni, ei Fritz'in olisi tarvinnut menn‰ Erfurtin munkkien laitokseen, jossa h‰nen omatuntonsa k‰vi niin araksi; jos ei vaan ‰iti olisi ollut niin jumalinen ja opettanut meit‰ kunnioittamaan t‰ti Agnesia niin paljon enemm‰n kuin h‰nt‰ itse‰, Fritz ehk‰ ei olisi koskaan ajatellut luostari-el‰m‰‰; jos min‰ olisin ollut jumalisempi, h‰n olisi varmaan luottanut enemm‰n minuun, ja min‰ olisin kenties saanut h‰net odottamaan ainakin muutamia vuosia, ennenkuin h‰n otti t‰m‰n palauttamattoman askeleen. Jollei Eva olisi ollut niin itsep‰inen ja vaatinut, ett‰ h‰n, tarttumuksesta huolimatta, saisi l‰hesty‰ minua, h‰n kenties ei olisi sairastunut ruttoon ja tuo lupaus olisi ehk‰ viel‰ tekem‰tt‰, olisi ehk‰ ij‰ksi tekem‰tt‰ j‰‰nyt. Jos ei Jumala olisi antanut h‰nen niin viattomasti tuoda tautia meille! Mutta minun ei tule lausua mit‰‰n valituksen sanaa en‰‰, sill‰ se olisi Jumalan h‰v‰istyst‰. Ep‰ilem‰tt‰ on Jumala l‰hett‰nyt koko t‰m‰n onnettomuuden meille; ja kapinoitseminen Jumalaa vastaan on kuoleman synti. Niinkuin t‰ti Agnes sanoi: "Jumala on kadehtiva Jumala", H‰n ei suvaitse meid‰n pit‰‰ ep‰jumalia. Meid‰n t‰ytyy rakastaa h‰nt‰ kaikkein enimmin, ensiksi, ainoastaan. Meid‰n t‰ytyy tehd‰ suuri aukko syd‰meemme ja luopua kaikista maallisista taipumuksista, ett‰ H‰n sen t‰ytt‰kˆˆn. Meid‰n t‰ytyy kuolettaa lihamme, ett‰ saamme el‰‰. Mit‰ siis liha on? Luullakseni luonnolliset tunteemme, joita munkit nimitt‰v‰t lihallisiksi himoiksemme. N‰ist‰ Fritz on luopunut. Jos siis kaikkien luonnollisten tunteittemme pit‰‰ kuolla meist‰, mik‰ saa el‰‰ meiss‰? "Hengellinen el‰m‰", sanotaan jossakin saarnassa, ja "rakkaus Jumalaan." Mutta eiv‰tkˆ luonnolliset tunteeni ole _syd‰meni_; ja jollen saa rakastaa Jumalaa syd‰mell‰ni, sill‰ syd‰mell‰, jolla rakastan is‰‰ni ja ‰iti‰ni, mill‰ min‰ rakastan H‰nt‰? Minusta n‰ytt‰‰ kuin Jumalan rakkaus meit‰ kohtaan olisi per‰ti toista kuin inhimillisen olennon rakkaus. Kun joku ihminen rakastaa meit‰, tahtoo h‰n pit‰‰ meit‰ luonansa; iloitsee, kun h‰n tekee meid‰t onnelliseksi; riemuitsee, kun olemme onnellisia, joko h‰n itse saattaa meid‰t siksi tai ei, kun se vaan on oikea onnellisuus, semmoinen onnellisuus, josta meill‰ on hyv‰‰. Mutta Jumalan rakkauden laita lienee aivan toisenlainen. H‰n kielt‰‰ meit‰ mill‰‰n lailla tulemasta liian likelle Itse‰‰n. Meid‰n tulee asettaa pappeja, pyhimyksi‰ ja katumusharjoituksia itsemme ja H‰nen v‰liins‰, ja sitten l‰hesty‰ h‰nt‰ suurimmalla varovaisuudella, pel‰ten, ett‰ t‰m‰ kuitenkin tapahtuu v‰‰r‰ll‰ tavalla ja H‰n suuttuu meihin, ei ollenkaan iloitse onnestamme -- p‰invastoin H‰n ei ole koskaan niin mieliss‰ns‰, kuin milloin luovumme kaikesta el‰m‰mme onnesta ja sen kautta saatamme muita onnettomaksi, niinkuin Fritz, meid‰n oma Fritz, juuri nyt on tehnyt. Sent‰hden on ep‰ilem‰tt‰ se rakkaus, jota Jumala meilt‰ itse suhteensa vaatii, aivan toista kuin se rakkaus, jota pid‰mme toisiamme kohtaan. Se on luullakseni totinen, vakava, tyven kunnioitus, joka on liian ylev‰ tuottamaan kenellek‰‰n iloa taikka surua, semmoinen kunnioitus, jota havaitaan t‰ti Agnesin ankarissa, tunnottomissa kasvoissa. Min‰ en voi milloinkaan, enp‰ milloinkaan edes koettaa sit‰ saavuttaa. T‰t‰ nyky‰ minulla tosiaan ei ole aikaa sit‰ ajatellakaan. Jumalan kiitos, sin‰ el‰t viel‰, sin‰ Armon ƒiti! _Sinun_ kasvoillasi on ollut kyyneli‰, todellisia, katkeria, inhimillisi‰ kyyneli‰; _sinun_ silmiss‰si on ollut ilon, todellisen, yksinkertaisen, inhimillisen ilon hymyj‰. Sin‰ ymm‰rr‰t ja s‰‰lit. Etkˆ sin‰ kuitenkaan, oi! etkˆ edes sin‰, suloinen ‰iti, voinut muistuttaa Fritz'i‰ siit‰ ‰idist‰, jonka h‰n on j‰tt‰nyt yksin‰‰n taistelemaan? sin‰, joka olet ‰iti ja kallistuit kehdon yli ja asuit kerta v‰h‰isess‰, halvassa kodissa Nazaretissa? Mutta min‰ tied‰n, ettei edes oma ‰itini olisi lausunut sanaakaan Fritzi‰ est‰‰ksens‰. Kun ensin kuulimme siit‰ ja min‰ pyysin h‰nt‰ kirjoittamaan h‰nelle ja nuhtelemaan h‰nt‰, vastasi h‰n, vaikka kyynelet vuotivat h‰nen silmist‰ns‰: "ei yht‰ sanaa, Elsa, ei tavuakaan. Eikˆ minun tule vapaa-ehtoisesti antaa poikaani H‰nelle, joka antoi h‰net minulle? Jumala olisi voinut kutsua h‰net kokonaan pois mailmasta, kun h‰n sairasti ruttoa, ja kadehdinko min‰ h‰nt‰ luostarilta? Min‰ saan n‰hd‰ h‰net j‰lleen", h‰n lis‰si, "kumminkin kerran taikka pari. Eikˆ minun, kun h‰n on papiksi vihitty, ole ilo n‰hd‰ h‰nt‰ valkoisissa vaatteissa alttarin edess‰ ja ehk‰ vastaan-ottaa Luojaani h‰nen k‰sist‰ns‰!" "Kerran taikka pari! -- voi ‰iti!" min‰ nyyhkytin, "lis‰ksi kirkossa satojen muitten joukossa! Mik‰ ilo siit‰ lienee?" "Elsa", h‰n lausui lempe‰sti, mutta oudostuttavalla lujuudella, "lapseni, ‰l‰ puhu sen enemp‰‰ t‰st‰. Kerta minulla oli itsell‰ni jonkunlainen v‰h‰inen taipumus luostariin. Jos olisin pit‰nyt vireill‰ sit‰, se olisi ehk‰ muuttunut kutsumukseksi. Mutta min‰ n‰in is‰nne ja laiminlˆin sen. Ja katso mit‰ huolia lapseni saavat kantaa! Eikˆ myˆskin ole ollut kuin noiduttu, mit‰ is‰nne keksintˆihin tulee? Kenties Jumala viimein vastaan-ottaa minulta pojassani, mit‰ min‰ kielsin h‰nelt‰ itsess‰ni, ja leppyy meihin ja l‰hett‰‰ meille paremmat p‰iv‰t; ja silloin is‰nne suuri keksintˆ toteutuu. Mutta ‰l‰ virka h‰nelle mit‰‰n siit‰, mit‰ olen sinulle jutellut!" Min‰ en ole koskaan n‰hnyt is‰‰mme niin huolestuneena mist‰‰n. "Juuri kuin h‰n alkoi ymm‰rt‰‰ tuumiani!" h‰n sanoi: "ja min‰, joka olisin j‰tt‰nyt ne kaikki perinnˆksi h‰nelle!" Muutamina p‰ivin‰ h‰n ei ollenkaan koskenut mihink‰‰n kaavaansa; mutta nyt h‰n j‰lleen on palannut entisten kirjojensa ja tyˆkalujensa pariin ja sanoo meille, ett‰ Fritz'in horoskopissa oli jotakin, jonka johdosta olisi sopinut odottaa t‰t‰, jahka h‰n vaan olisi ymm‰rt‰nyt sen hiukkaa ennen. Vaikka t‰m‰ havainto oli liian myˆh‰inen varoittamaan meit‰ kohtauksen suhteen, lohduttaa se kuitenkin is‰‰mme, ja h‰n on ruvennut j‰lleen tavallisiin toimiinsa. Eva n‰ytt‰‰ aivan vaalealta ja heikolta, osaksi ep‰ilem‰tt‰ ruton vaikutuksesta; mutta kun huhu Fritz'ist‰ ensin kuului t‰nne, min‰ etsin jonkunlaista myˆt‰tunteisuutta h‰ness‰, sanoen: "voi Eva, kuinka kummalliselta se n‰ytt‰‰, kun Fritz, joka aina ajatteli meit‰ enemm‰n kuin itse‰‰n, n‰in j‰tt‰‰ meid‰t sanaakaan meille edelt‰k‰sin sanomatta." "Elsa serkku", h‰n sanoi, "Fritz on tehnyt nyt, niinkuin h‰n aina tekee. H‰n _on_ ajatellut meit‰ ennen kaikkia, siit‰ min‰ olen yht‰ varma, kuin jos kuulisin h‰nen itse sit‰ lausuvan. H‰n luuli hyˆdytt‰v‰ns‰ meit‰ parhaiten, kun h‰n j‰tti meid‰t n‰in, muutoin h‰n ei olisi milloinkaan luopunut meist‰." Eva ymm‰rsi h‰net nyt, niinkuin usein, paremmin kuin kukaan muu. Kun Fritzin kirje tuli ‰idillemme, se sis‰lsi juuri ne syyt, jotka Eva, niinkuin h‰n monesti oli kertonut minulle, tiesi varmaan vaikuttaneen Fritziin. Vaikea on sanoa, mit‰ Eva tuntee, tuon h‰nen ihmeellisen sis‰llisen rauhansa vuoksi, joka n‰ytt‰‰ aina virtaavan kaikkien h‰nen muitten tunteittensa alla. Min‰ en ole n‰hnyt h‰nen vuodattavan yht‰k‰‰n kyynelt‰; ja samalla kuin min‰ tuskin saatan astua rakkaasen, vanhaan s‰lyhuoneesemme taikka tehd‰ jotakin, jota yhdess‰ teimme, n‰ytt‰‰ h‰n suureksi iloksensa lukevan jokaista kirjaa, johon Fritz oli mieltynyt, ja oppivan ja kertovan jokaista virtt‰, jota he yhdess‰ harjoittivat. Eva ja ‰iti kiintyv‰t yh‰ likemmin toisiinsa. H‰n tuskin sallii ‰itini toimittaa mit‰‰n koti-askaretta, vaan vaatii saadaksensa ottaa osaa jokaiseen vaikeaan tyˆhˆn, josta me t‰h‰n asti olemme pid‰tt‰neet h‰nt‰ h‰nen heikon ja hennon ruumiinluontonsa t‰hden. Tosin kyll‰ min‰ nousen varhain, s‰‰st‰‰kseni heilt‰ niin paljon tyˆt‰, kuin suinkin mahdollista, koska heill‰ ei kummallakaan ole puoliakaan minun voimistani, ja min‰ olen niin hyv‰ll‰ mielell‰, kun saan liikkua ymp‰ri. Ajatukset tunkeuvat sit‰ katkerammin p‰‰lleni, kun istun joutavana. Mutta kun alustan taikinaa taikka kolkin vaatteita kivill‰ joessa, kun on pesu, tuntuu minusta kuin kolkkisin kaikkia huoliani; ja se tekee k‰teni vahvemmaksi ja huoleni helpommaksi, siksi kuin viel‰ nytkin usein huomaan, ett‰ laulan, kun v‰‰nn‰n vaatteita rannalla. Se on niin hupaista, kun talvella p‰iv‰ paistaa ja purot solisevat kaislain ja raunukkain v‰litse, ja pikku Thekla juttelee minun vieress‰ni ja on auttavinansa. Mutta kun olen p‰‰tt‰nyt p‰iv‰lliset tyˆni ja tulen sis‰‰n, min‰ tapaan ‰itini ja Evan istumasta vieretysten; ja kenties Eva on ‰‰neti ja ‰iti pyyhkii pois kyyneli‰, jotka putoelevat ompelukselle; mutta kun he katsovat ylˆs, heid‰n kasvonsa ovat tyvenet ja rauhalliset, ja silloin min‰ tied‰n, ett‰ he ovat puhuneet Fritzist‰. Eisenachissa, Helmikuun 2 p. Kun eilen illalla tulin sis‰‰n, k‰‰nsi Eva ‰idille paraikaa yht‰ latinaista virtt‰, jota Fritz rakasti, ja lauloi sen sitten suloisella, kirkkaalla ‰‰nell‰ns‰. Siin‰ puhuttiin kalliista, kalliista taivaan maasta ja kultaisesta Jerusalemista. Myˆhemmin min‰ sanoin h‰nelle: "Voi kuinka sin‰ voit laulaa niit‰ virsi‰, joista Fritz piti niin paljon? Min‰ en voisi levollisesti laulaa s‰ett‰k‰‰n mist‰‰n laulusta, jota h‰n mielell‰‰n kuuli minun laulavan! Ja se huvitti h‰nt‰ aina niin paljon, kun h‰n sai kuunnella sinua. H‰nen ‰‰nens‰ vastaisi 'ei milloinkaan, ei milloinkaan en‰‰' jokaiseen s‰veleen, jota laulaisin, ja laulut p‰‰ttyisiv‰t kaikki nyyhkytyksiin." "Mutta min‰ en katso itse‰ni nyt, enk‰ koskaan, eroitetuksi Fritzist‰, Elsa serkku", h‰n vastasi. "Min‰ en kuule sen surullisen s‰velen 'ei milloinkaan, ei milloinkaan en‰‰', jota sin‰ ajattelet, kaikkuvan mist‰‰n niist‰ virsist‰, joita h‰n rakasti, ei, min‰ kuulen vaan, kuinka h‰nen ‰‰nens‰ vastaa 'ainaiseksi ja ij‰ksi.' Ja min‰ ajattelen sit‰ aikaa, jolloin saamme laulaa niit‰ yhdess‰ j‰lleen." "Tarkoitatko sin‰ taivasta, Eva?" min‰ kysyin, "se on niin kovin kaukana, jos me ensink‰‰n p‰‰semme sinne." "Ei niink‰‰n kaukana, Elsa serkku", h‰n vastasi. "Minusta tuntuu usein, kuin se olisi hyvin likell‰. Jollei niin olisi, kuinka enkelit voisivat olla niin paljon meid‰n kanssamme ja kuitenkin Jumalan luona?" "Mutta el‰m‰ n‰ytt‰‰ niin pitk‰lt‰ nyt, kun Fritz on mennyt." "Ei aivan Elsa serkku", h‰n sanoi. "Min‰ ajattelen usein, ett‰ se voi olla hyvinkin lyhyt, ja min‰ rukoilen usein, ett‰ se siksi k‰visikin. "Eva!" min‰ huudahdin: "sin‰ et suinkaan rukoile, ett‰ saisit kuolla?" "Miks'ei?" h‰n lausui varsin tyvenesti. "Min‰ luulen, ett‰ jos Jumala ottaisi meid‰t luoksensa, me kykenisimme paremmin auttamaan niit‰, joita rakastamme, siell‰ kuin Eisenachissa, ehk‰p‰ paremmin kuin luostarissakin. Ja siell‰ me yhdymme j‰lleen eik‰ siell‰ tule koskaan mik‰‰n ero. Is‰ni kertoi niin minulle", h‰n lis‰si, "ennenkuin h‰n kuoli." Silloin min‰ ymm‰rsin, kuinka Eva suree Fritzi‰ ja mink‰ vuoksi h‰n ei itke; mutta min‰ en voinut kuin sanoa: "Oi Eva, ‰l‰ rukoile, ett‰ saat kuolla. Taivaassa on jo niin monta pyhimyst‰, ja sin‰ olet niin hyv‰ksi avuksi meille t‰‰ll‰!" Helmikuun 8 p. Minun on ollut mahdoton siet‰‰ sit‰ ajatusta, ett‰ Fritz on meilt‰ mennyt, enk‰ min‰ luullakseni milloinkaan sit‰ sied‰. T‰m‰ suru, niinkuin kaikki muutkin, tarkoitti ep‰ilem‰tt‰ minun hyv‰‰ni; mutta ei se mit‰‰n hyv‰‰ minun tee, siit‰ olen varma, vaikka vika tietysti on minun. Se minun hyv‰‰ teki, kun olin onnellinen, niinkuin olin, kun Fritz k‰vi kotona; vaan se on nyt ij‰ksi p‰iv‰‰ ohitse. ƒidin-‰idist‰mme minulla on suuri lohdutus. ƒiti ja Eva katsovat kaikkia asioita niin korkealta kannalta; mutta ‰idin-‰itini ajatukset ovat enemm‰n minun tapaani. Kyll‰ h‰n usein puhuu aivan ankarasti Fritzist‰, mutta se tekee minun hyv‰‰, koska min‰ tietysti puollustan h‰nt‰, ja silloin ‰idin-‰iti suuttuu ja sanoo, ett‰ me olemme varsin merkillinen perhe ja ett‰ meill‰ on, is‰st‰ni alkain, joka hengell‰ niin eriskummainen k‰sitys oikeasta ja v‰‰r‰st‰, ettei h‰n koskaan ole mokomaa kuullut; ja silloin min‰ suutun ja sanon, ett‰ is‰ni on paras ja viisain mies koko vaaliruhtinaskunnassa. Nyt ‰idin-‰itimme rupee surkuttelemaan rakasta tyt‰r parkaansa ja sit‰ el‰m‰‰, jota t‰m‰n on t‰ytynyt viett‰‰, ja iloitsee vaikeroivalla ‰‰nell‰, ett‰ h‰n itse jo on melkein kokonaan suorittanut v‰lins‰ mailman kanssa; ja silloin min‰ koetan lohduttaa h‰nt‰ ja sanon, ett‰ min‰ olen varma siit‰, ettei t‰ss‰ mailmassa suinkaan ole paljon semmoista, jonka vuoksi kukaan toivoisi saavansa viipy‰ t‰‰ll‰; ja kun mielemme n‰in on mennyt alas, itkemme molemmat ja syleilemme toisiamme, ja ‰idin-‰iti sanoo, ett‰ min‰ olen hyv‰ lapsirukka ja ett‰ Fritz oli aina h‰nen silm‰ter‰ns‰, jonka asian min‰kin tied‰n aivan hyvin; -- ja t‰ll‰ tapaa me lohdutamme toisiamme. Me olemme paitsi sit‰ juhlallisesti p‰‰tt‰neet, ‰idin-‰itini ja min‰, ett‰, tuli mit‰ tahansa, me emme koskaan sano Fritzi‰ muuksi kuin Fritziksi. "Veli Sebastian, niin kai", h‰n lausui; "‰itisi saisi yht‰ hyvin ottaa toisen miehen kuin veljesi toisen nimen! Eikˆ ‰iti‰si vihitty ja eikˆ velje‰si ristitty kirkossa? Eikˆ Fredrik ole hyv‰ ja kunniallinen nimi, jota monet kymmenet esi-isist‰nne ovat kantaneet? Ja pit‰‰kˆ meid‰n sen sijaan nimitt‰‰ h‰nt‰ pakanallisella muukalaisnimell‰, jolla ei ket‰‰n teid‰n suvustanne koskaan tunnettu?" "Ei suinkaan pakanallinen", min‰ rohkenin sanoa. "Sin‰ muistat, kuinka kerroit meille tuosta pakanallisesta keisarista ja St. Sebastianin martyrinkuolemasta?" "Int‰tkˆ minua vastaan, lapsi?" h‰n huudahti. "Enkˆ min‰ osannut martyrein historiaa kokonaan, ennenkuin ‰itisi oli syntynyt? _Se on_ pakanallinen nimi, min‰ sanon. Ei kukaan moiti pyhimyst‰ siit‰, ett‰ h‰nen vanhempansa olivat taitamattomia pakana raukkoja, jotka eiv‰t tiet‰neet antaa h‰nelle mit‰‰n parempata nime‰; mutta se on h‰v‰istys, kun Fritz omistaa sen oikean nimens‰ sijasta. Minun huuleni ainakin ovat liian vanhat oppimaan tuommoista uuden-aikaista hullutusta. Min‰ nimit‰n h‰nt‰ sill‰ nimell‰, jolla nimitin h‰nt‰ kasteen maljan ja kehdon vieress‰ eik‰ mill‰k‰‰n muulla." "Niin, Fritz, Fritz, h‰n on meille ja on aina oleva. Fritz syd‰mess‰mme kuolemaan saakka!" Helmikuun 15 p. Me olemme juuri kuulleet, ett‰ Fritz on p‰‰tt‰nyt ensim‰isen koetus-kuukautensa, ja ett‰ h‰n on puettu noviisin kaapuun. Min‰ oikein vihastun, kun ajattelen, ett‰ h‰nen paksu, musta, kihara tukkansa leikataan tonsurin ympyr‰‰n. Mutta kaikkein pahin asia on se tapa, jolla h‰nen munkiksi rupeamisensa on vaikuttanut toisiin poikiin, Kristoferiin ja Polluxiin. He, jotka ennen pitiv‰t Fritzi‰ kaikkien syvien ja suurten ajatusten esikuvana, ovat nyt kokonaan vieraantuneet pois uskonnosta. Minun on vaikea saada heit‰ edes kirkossa k‰ym‰‰n. Kristofer sanoi minulle pari p‰iv‰‰ sitten: "Elsa, mink‰ vuoksi semmoista miest‰ nimitet‰‰n hylyksi, joka yht‰kki‰ karkaa pois perheest‰ns‰ ja rupee sotamieheksi, mutta semmoista miest‰ pyhimykseksi, joka luopuu niist‰, jotka turvaavat h‰neen, ja rupee munkiksi?" Se on kovin ik‰v‰‰, kun pojat k‰‰ntyv‰t minun puoleeni uskonnollisilla ep‰ilyksill‰ns‰, koska moni asia ep‰ilytt‰‰ minua itse‰, enk‰ min‰ ymm‰rr‰ ollenkaan, mit‰ vastata heille. Tavallisesti min‰ neuvon heit‰ kysym‰‰n Evalta. T‰ll‰ kertaa min‰ en voinut kuin sanoa, niinkuin ‰idin-‰itimme oli niin usein sanonut minulle: "Sinun t‰ytyy odottaa, siksi kuin tulet vanhemmaksi, silloin sin‰ ymm‰rr‰t." Mutta min‰ lis‰sin: "asia on tietysti aivan eri laatua: toinen j‰tt‰‰ kotinsa Jumalan, vaan toinen mailman t‰hden." Mutta Kristofer, joka on pahin, jatkoi: "Elsa sisar, min‰ en rakasta munkkeja ollenkaan. Sin‰ ja Eva ja ‰itimme te ette tied‰ ensink‰‰n, kuinka huonot useat heist‰ ovat. Reinhardt sanoo, ett‰ h‰n on n‰hnyt heid‰t usein humalassa ja kuullut heid‰n kiroavan, ja ett‰ muutamat heist‰ pilkkaavat itse messuakin ja ett‰ pappien asunnot ovat semmoiset, ettei kunniallisen tytˆn sovi kˆyh‰ niiss‰ ja --" "Reinhardt on pahankurinen poika", min‰ vastasin punehtuen; "ja min‰ olen usein sanonut sinulle, ettei minua haluta ollenkaan kuulla, mit‰ h‰n sanoo." "Mutta min‰ en kumminkaan rupea koskaan munkiksi eik‰ papiksi", vastasi Kristofer; "min‰ luulen, ett‰ kauppamiehet ovat paremmat. Naiset eiv‰t ymm‰rr‰ semmoisia asioita", h‰n lis‰si ylpe‰sti, "ja parempihan se onkin, etteiv‰t ymm‰rr‰; mutta min‰ ymm‰rr‰n; ja min‰ aion kauppamieheksi tai soturiksi." Kristofer ja Pollux ovat viidentoista ja Fritz kahdenkolmatta vuoden vanha; mutta h‰n ei puhunut koskaan niin ylpe‰ll‰ tavalla naisten ymm‰rt‰m‰ttˆmyydest‰! Se suututti minua, kun kuulin Kristoferin, joka aina repii vaatteensa ja usein joutuu pulaan ja saattaa meid‰t ymm‰lle, ennenkuin j‰lleen olemme pelastaneet h‰net, vertaavan itse‰‰n Fritziin ja katsovan alas sisartensa puoleen; ja min‰ lausuin: "ainoastaan _pojat_ puhuvat ylenkatseella naisista. Miehet, todelliset miehet kunnioittavat naisia." "Munkit eiv‰t kunnioita!" vastasi Kristofer. "Min‰ olen itse kuullut heid‰n sanovan pahempia asioita naisista, kuin min‰ milloinkaan. Eikˆ is‰ Bonifacius viime sunnuntaina lausunut, ett‰ puoli kaikesta mailman pahennuksesta on tullut naisten kautta, Evasta l‰htien Helenaan ja Kleopatraan asti?" "ƒl‰ mainitse ‰iti‰mme Evaa yhdess‰ noitten pakanain kanssa, Kristofer", lausui ‰idin-‰itimme, joutuen avukseni nurkastansa takan vierest‰. "Eva on Pyh‰ss‰ Raamatussa, mutta useista noista pakanoista ihmisten ei sovi puhuakaan. Puolet pyhimyksist‰ ovat naisia, sin‰ tied‰t sen aivan hyvin. Talonpojat ja kauppamiehet", h‰n lis‰si ylev‰sti, "puhukoot halveksien naisista; mutta ei kukaan ole oikea ritari, joka niin tekee." "Munkit tekev‰t niin!" jnpisi Kristofer. "Minulla ei ole mit‰‰n sanomista munkeista", vastasi ‰idin-‰itimme n‰rk‰sti. Ja tyytyen t‰h‰n ep‰viisaasen myˆntymykseen ‰idin-‰itimme puolelta Kristofer per‰ytyi v‰ittelyst‰. Maaliskuun 25 p. Min‰ olen juuri katsellut kahta kirjett‰, jotka Martin Luther on l‰hett‰nyt is‰ Johan Braun'ille, yhdelle papille t‰‰ll‰ Eisenachissa. P‰‰llekirjoitus kuului: "Kristuksen ja Marian hurskaalle ja kunnian-arvoiselle papille." T‰m‰n verran min‰ sain selkoa, niinkuin myˆskin, ett‰ h‰n nimitt‰‰ itse‰‰n veli Martin Luther'iksi eik‰ veli Augustiniksi, jonka nimen h‰n otti, kun h‰n ensin meni luostariin. Sent‰hden minun tosiaan sopii sanoa Fritzi‰mme veli Fredrik Cottaksi. Maaliskuun 29 p. 1510. Er‰s nuori mies k‰vi t‰n‰ iltana t‰ti Ursula Cottan luona ja kertoi meille kummallisia seikkoja Annabergin tapahtumista. T:ri Tetzel on ollut siell‰ kaksi vuotta ja myynyt paavillisia anekirjoja kansalle; ja taannoin on h‰n, katsoen Saksan kansan suureen jumalisuuteen, niinkuin h‰n sanon, alentanut niitten hinnan. T‰st‰ syntyi lavea keskustelu, ja min‰ melkein kadun, ett‰ pojat saivat olla t‰‰ll‰ ja kuulla sen. Is‰ sanoi, etteiv‰t anekirjat tarkoittaneet syntien anteeksi-antamusta, vaan ainoastaan vapauttamista muutamista kirkon m‰‰r‰‰mist‰ katumusharjoituksista. Mutta nuori Annabergin mies ilmoitti meille, ett‰ Tohtori Johan Tetzel oli juhlallisesti vakuuttanut kansalle, ett‰, koska heid‰n oli mahdoton syntiens‰ vuoksi tyydytt‰‰ Jumalaa tˆittens‰ kautta, meid‰n pyh‰ is‰mme paavi, joka hoitaa kaikkia niit‰ ansion aarteita, jotka kirkko on vuosisatojen kuluessa ker‰nnyt, nyt armollisesti myypi n‰it‰ ansioita kaikille, jotka tahtovat ostaa, ja sen kautta lahjoittaa heille syntien anteeksi-antamuksen (semmoisistakin synneist‰, joista ei mik‰‰n muu pappi voi vapauttaa) ja varman p‰‰sˆn ijankaikkiseen el‰m‰‰n. Nuori mies kertoi paitsi sit‰, ett‰ suuri, punainen risti on pystytetty p‰‰kirkon laivaan ja ett‰ orjantappurakruunu ynn‰ naulat ja keih‰s ovat ripustetut siihen sek‰ ett‰ toisinaan on sallittu kansan n‰hd‰ myˆskin veren vuotavan pitkin risti‰. Ristin alla ovat kirkon liput ja paavillinen standari kolmin kruunuinensa. Sen edess‰ on iso, luja, rautainen raha-arkku. Toisella puolella on saarnastuoli, jossa T:ri Tetzel saarnaa joka p‰iv‰ ja kehoittaa kansaa ostamaan, niin kauan kuin viel‰ on aika, t‰t‰ arvaamatonta armoa itselleen ja niille yst‰villens‰, jotka ovat kiirastulessa. H‰n k‰‰nt‰‰ sen ohessa pitk‰‰ paavin pergamenti-mandaatia, jossa paavilliset sinetit killuvat. Toisella puolella olevan pˆyd‰n ymp‰ri istuu joukko pappeja kynineen, l‰kkineen ja kirjoituskoneineen, myyden anelippuja ja lukien rahaa laatikkoihin. Nykyisin, kertoi h‰n meille, ei ole ainoastaan hintaa alennettu, vaan myˆskin lis‰tty sen kirjoituksen loppuun, joka on naulattu kirkon seiniin: "_Pauperibus dentur gratis_." "Kˆyhille ilmaiseksi!" Tuo tosiaan sopisi meille! Kun vaan minulla olisi aikaa l‰hte‰ pilgrimiretkelle Annabergiin ja t‰m‰ olisi se uskonto, joka Jumalalle kelpaa, min‰kin varmaan saisin osani. Saati vaan Fritz olisi tiet‰nyt t‰m‰n ennen, h‰nen ei olisi tarvinnut tehd‰ surkeata lupaustansa. Yhdess‰ Annabergin matkassa olisi ollut ylt‰kyllin. Mutta jos paavilla on tuommoisia arvaamattoman kalliita aarteita hallussaan, miksi ei h‰n anna niit‰ aina "kˆyhille ilmaiseksi", aina ja joka paikassa. Vaan min‰ tied‰n, ett‰ on synti tutkistella, mit‰ Paavi tekee. Minun sopisi melkein yht‰ hyvin tutkistella, mit‰ Herra Jumala Kaikkivaltias tekee. Sill‰ eikˆ myˆskin H‰n, joka antoi n‰m‰t aarteet Paaville, eikˆ H‰n ole kaikkialla l‰sn‰ ja eikˆ H‰n voisi antaa niit‰ suorastaan meille ilmaiseksi? Se on selv‰, ett‰ n‰m‰t kysymykset ovat liian korkeat minulle. Min‰ en kuitenkaan ole ainoa, jota n‰m‰t anekirjat h‰mmennytt‰v‰t. ƒitini sanoo, ettei h‰nt‰ opetettu n‰it‰ teit‰ kulkemaan ja ett‰ h‰n mieluisammin pysyy vanhalla uralla. Eva arveli: "jos min‰ olisin Paavi, ja minulla olisi tuommoiset aarteet, min‰ luullakseni kohta j‰tt‰isin palatsini ja ihanan Romani ja menisin vuorten ja merien yli jokaiseen kaupunkiin ja jokaiseen kyl‰‰n, jokaiseen mets‰mˆkkiin ja jokaiseen huoneesen huonoimmillekin kaduille, ettei kukaan j‰isi siunausta vailla, vaikkapa minun t‰ytyisi kulkea avojaloin enk‰ koskaan en‰‰ saisi n‰hd‰ pyh‰‰ Romaa." "Mutta siin‰ tapauksessa", lausui is‰ni, "ei Pyh‰n Pietarin suurta kirkkoa koskaan saataisi rakennetuksi. Siihen, niinkuin tied‰tte, aiotaan anerahoja k‰ytt‰‰." "Mutta kultainen Jerusalem rakennettaisiin, eno Cotta!" sanoi Eva; "ja eikˆ se ole parempi?" "Parempi olisi, kun emme puhuisi t‰st‰", lausui ‰iti. "Pyh‰ Jerusalem kyll‰ rakennetaan; vaan min‰ arvaan, ett‰ useat tiet viev‰t samalle perille. Se vaan, ett‰ minusta se tie on paras, jonka parhaimmin tunnen." Mielipahakseni minun t‰ytyy sanoa, ett‰ pojat usein irvisteliv‰t, sill‰ v‰lin kuin t‰t‰ keskustelua anekirjoista kesti, ja j‰lest‰p‰in minun t‰ytyi puhutella heit‰. "Elsa sisar", sanoi Kristofer, "minun kanssani ei maksa vaivaa puhua. Min‰ vihaan munkkeja ja kaikkia, mit‰ heihin kuuluu. Enk‰ min‰ usko sanaakaan siit‰, mit‰ he sanovat -- ei ainakaan sent‰hden, ett‰ he sen sanovat. Pojat koulussa juttelevat, ett‰ tuo Tetzel on eritt‰in paha mies ja suuri valehtelia. Viime viikolla Reinhardt kertoi meille yhden asian, jonka Tetzel teki ja joka osoittaa sinulle, mimmoinen h‰n on. Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ h‰n lupasi n‰ytt‰‰ kansalle yhden sulan, jonka perkele tempasi yli-enkeli Mikaelin siivest‰. Reinhardt sanoo, ett‰ h‰nen luullaksensa perkele antoi sen T:ri Tetzelille. Oli kuinka hyv‰ns‰, yˆn kuluessa muutamien ylioppilas-veitikkain onnistui p‰‰st‰ h‰nen reliki-arkkuunsa; he veiv‰t pois sulan ja panivat muutamia hiili‰ sijaan. Kun T:ri Tetzel seuraavana p‰iv‰n‰ oli kauan aikaa hartaasti saarnannut t‰m‰n sulan ihmeist‰ ja aukaisi arkun, ei siin‰ ollut kuin hiili‰. Mutta t‰st‰ h‰n ei kovin h‰t‰illyt. H‰n sanoi vaan: 'min‰ olen ottanut v‰‰r‰n reliki-arkun, huomaan min‰; t‰ss‰ on perin pyh‰‰ tuhkaa -- St. Laurentiuksen pyh‰n ruumiin j‰‰nnˆkset, h‰nen, joka paistettiin parilalla.'" "Koulupoikain juttuja", min‰ sanoin. "Ne ovat kaikissa tapauksissa yht‰ hyv‰t kuin muutkin jutut", vastasi Kristofer. Min‰ p‰‰tin tutkia, oliko tuo pilkan henki tunkeunut Polluxiin yht‰ syv‰lle kuin Kristoferiin, ja sent‰hden kun t‰n‰ aamuna tapasin h‰net yksin‰‰n, min‰ sanoin: "Pollux, sin‰ pidit Fritzin niin hyv‰n‰, sin‰ et suinkaan suostuisi semmoisiin ajatuksiin, jotka surettaisivat h‰nt‰ paljon, jos h‰n tiet‰isi ne." "Kyll‰ min‰ pidin Fritzin hyv‰n‰", vastasi Pollux, "mutta min‰ en saa sit‰ p‰‰h‰ni, ett‰ h‰n teki oikein, kun h‰n j‰tti meid‰t kaikki; ja min‰ rakastan Uskontunnustuksen ja Jumalan Kymmenen K‰skyn oppia enemm‰n kuin munkkien oppia." Joka hetki ja aika min‰ kaipaan Fritzi‰. Ei likimainkaan niin paljon niitten rahojen t‰hden, joita h‰n ansaitsi; vaikka tietysti nekin auttoivat meit‰; me voimme pyrki‰ ja pyrimmekin eteenp‰in ilman niit‰. Mutta h‰n vaikutti poikiin. He tiesiv‰t, ett‰ h‰n oli heid‰n edell‰‰n samalla kilpakent‰ll‰; ja kun h‰n nuhteli heit‰ jostakin, he ottivat varteen. Mutta kun min‰ torun heit‰, he tuntevat, ett‰ se on vaan naisen taitamattomuutta taikka taika-uskoa -- eiv‰tk‰ pojat, he sanovat, voi olla niinkuin naiset. Ja nyt on asia sama Fritzin suhteen. H‰n on joutunut toisiin oloihin kuin he; ja jos min‰ muistutan heit‰ siit‰, mit‰ h‰n teki taikka sanoi, he vastaavat: "niin, Fritz ajatteli sill‰ tapaa; mutta sin‰ tied‰t, ett‰ h‰n on ruvennut munkiksi; vaan me emme aio koskaan munkeiksi, ja munkkien ja maallikkojen uskonto on hyvin eri laatua." Huhtikuun 2 p. Kev‰t on tullut j‰lleen. Olisi hupaista tiet‰‰, tuottaako se ilon tunteita Fritzin kammioon Erfurtiin, niinkuin se tuottaa kaikkiin metsiin meid‰n ymp‰rillemme ja minun syd‰meeni! Arvatakseni lˆytyy siell‰ puita likell‰ h‰nt‰, ja lintuja -- pikkuisia onnellisia lintuja -- jotka rakentavat pesi‰ns‰, niinkuin ne rakentavat pihallamme, ja laulavat tyˆskennelless‰‰n. Mutta linnut eiv‰t ole munkkeja. Heid‰n pes‰ns‰ ovat pikkuisia kotoja, ja he l‰htev‰t vapaasti, mihin tahtovat -- ainoastaan rakkaus palauttaa heid‰t. Kenties Fritzin ei tee mieli kuunnella lintuja en‰‰n, koska ne muistuttavat h‰nt‰ kodista ja meid‰n pitkist‰ kev‰tp‰ivist‰ mets‰ss‰. Kenties nekin ovat osa siit‰ mailmasta, jonka h‰n on kielt‰nyt itselt‰‰n; ja h‰nen t‰ytyy olla kuollut mailmalle! Huhtikuun 3 p. Me olemme olleet koko pitk‰n p‰iv‰n mets‰ss‰ risuja ja kuivia oksia ker‰‰m‰ss‰. Luontokappaleet n‰ytt‰v‰t niin onnellisilta siell‰! Hauska oli katsella, kuinka muurahaiset kattivat kekojansa kuusen-neulasilla, ja linnut lenteliv‰t edestakaisin, kantaen ruokaa pojilleen; ja kuunnella, kuinka mets‰kyyhkyset, joita Fritz aina sanoi Evan kaltaisiksi, hiljaan kuhertelivat kaukana mets‰ss‰. Puolip‰iv‰n aikana k‰vimme istumaan yhteen mets‰naukkoon ev‰st‰mme syˆm‰‰n. V‰h‰inen tyven puro, josta me joimme, juoksi liristen vieress‰mme, ja tummien, juhlallisten honkien ylimm‰isist‰ oksista hennot kelk‰t v‰r‰hteliv‰t, ik‰‰nkuin ilosta, hiljaisessa tuulessa. Lev‰tess‰mme juttelimme tarinoita toisillemme. Pollux aloitti kammottavilla kertomuksilla paholaisten mets‰styksest‰, joka riivattujen koirien haukunnalla riehuu syd‰n-yˆn‰ juuri n‰iss‰ metsiss‰. Mutta kun lapset rupesivat pel‰stynein‰ katsomaan ymp‰rillens‰ ja vapisemaan kuunnellessansa, vaikka oli keskell‰ p‰iv‰‰, huvitti Kristofer heit‰ hullunkurisilla saduilla susista, jotka lampaan vaatteissa tarjoutuivat talonpojille paimeniksi. N‰m‰t sadut olivat luullakseni jostakin vaarallisesta pilkkakirjasta, mutta, kun ei niit‰ mihink‰‰n sovitettu, sangen lystillisi‰. Chriemhild ja Atlantis puhuivat tontuista, jotka tekiv‰t kummallisia tepposia karjapihoissa, vuorikuninkaasta ja rumista k‰‰piˆist‰, jotka vartioivat kulta- ja hopea-aarteita v‰lkkyviss‰ luolissa vuorten alla, ja elvoista, jotka h‰m‰r‰n aikana tanssivat purojen reunoilla. "Ja min‰", lausui pikku herttainen Thekla, "tahtoisin aina n‰hd‰ n‰kki paran, vedenhaltian, joka kuutamalla itkee jo'issa ja vuodattaa kyyneli‰ns‰ veteen, koska h‰nell‰ ei ole mit‰‰n sielua ja h‰n ik‰vˆitsee ijankaikkista el‰m‰‰. Minun tekisi mieli antaa h‰nelle puoli omasta sielustani." Meit‰ olisi kaikkia peloittanut, kun puhuimme n‰ist‰ olennoista heid‰n omissa asunnoissaan kuusien v‰liss‰, jollei aurinko olisi ollut korkealla taivaalla. Mutta kuitenkin min‰ k‰vin v‰h‰n levottomaksi ja minua halutti k‰‰nt‰‰ keskustelu pois n‰ist‰ elvoista ja haltioista, joita moni luulee vanhojen pakanallisten jumalien haamuiksi, jotka liikkuvat entisill‰ olopaikoillansa. Yksi syy, jonka vuoksi niin luullaan, on se, ett‰ ne eiv‰t tohdi tulla kirkonkellon kuuluville. T‰m‰ taas tekee, ett‰ muutamat pit‰v‰t niit‰ pahempina kuin varjontapaisia, viraltansa pantuja, pakanallisia jumala-parkoja, ja arvelevat, ett‰ olisi paras, jos ei niist‰ puhuttaisi ollenkaan. Min‰ en mielest‰ni voinut tehd‰ paremmin kuin kertoa legendan rakkaasta j‰ttil‰isest‰ni Offeruksesta, joka muuttui Kristoferiksi ja pyhimykseksi sent‰hden, ett‰ h‰n kantoi pyh‰n lapsen virran yli. Thekla tahtoi tiet‰‰, voisiko h‰nen lemmittyns‰, n‰kki, pelastua samalla tavalla. H‰nen teki mieli n‰hd‰ t‰m‰ ja puhua h‰nen kanssansa siit‰. Mutta Evalla oli viel‰ kertomuksensa j‰lell‰, ja h‰n jutteli meille legendansa St. Katarinasta. "St. Katarina", h‰n lausui, "oli kuninkaallista sukua, Egyptin kuninkaan ja kuningattaren ainoa lapsi. H‰nen vanhempansa olivat pakanoita, mutta he kuolivat ja j‰ttiv‰t h‰net orvoksi, kun h‰n oli vaan nelj‰toista-vuotinen. H‰n oli kauniimpi kuin kukaan muu nainen hovissa ja rikkaampi kuin mik‰‰n prinsessa mailmassa; mutta h‰n ei huolinut koreudesta, ei puvuista eik‰ muista kalliista aarteistaan. Jumalan kultaiset t‰hdet n‰yttiv‰t h‰nest‰ komeammalta, kuin koko h‰nen valtakuntansa loisto, ja h‰n sulki itsens‰ palatsiinsa ja tutki filosofiaa ja t‰hti‰, siksi kuin h‰n tuli viisaammaksi, kuin kaikki It‰maan viisaat miehet." "Mutta er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ kokoontuivat Egyptin valtios‰‰dyt ja p‰‰ttiv‰t, ett‰ heid‰n nuori ruhtinattarensa piti saatettaman naimisiin. He laittivat l‰hettikunnan h‰nen luoksensa palatsiin, joka kysyi h‰nelt‰, suostuisiko h‰n, jos he lˆyt‰isiv‰t semmoisen ruhtinaan, joka oli kauniimpi kuin kaikki muut ja viisaampi kuin kaikki filosofit, jolla oli mit‰ jaloin mielenlaatu ja suurin perintˆ, suostuisiko h‰n naimisiin h‰nen kanssaan? Kuningatar vastasi: 'h‰nen t‰ytyy olla niin jalo, ett‰ kaikki ihmiset kunnioittavat h‰nt‰, niin suuri, etten min‰ koskaan muista itse tehneeni h‰nt‰ kuninkaaksi, niin rikas, ettei kukaan ikin‰ saa sanoa, ett‰ min‰ h‰net rikastutin, ja niin kaunis, ett‰ Jumalan enkelit halaavat n‰hd‰ h‰nt‰. Jos te lˆyd‰tte t‰mmˆisen ruhtinaan, h‰n olkoon minun puolisoni ja syd‰meni hallitsia.' L‰hell‰ kuningattaren palatsia eli kˆyh‰, vanha eremiti luolassaan, ja samana yˆn‰ Jumalan hurskas ƒiti ilmestyi h‰nelle ja kertoi h‰nelle, ett‰ se kuningas, joka p‰‰sisi kuningattaren syd‰men hallitsiaksi, ei ollut kukaan muu, kuin h‰nen Poikansa. Nyt eremiti l‰hti palatsiin ja lahjoitti kuningattarelle Neitsyen ja Lapsen kuvan; ja kun St. Katarina n‰ki t‰m‰n, t‰yttyi h‰nen syd‰mens‰ niin sen pyh‰st‰ kauneudesta, ett‰ h‰n unhotti kirjansa, maapallonsa ja t‰htens‰; Plato ja Sokrates tuntuivat h‰nest‰ ik‰v‰lt‰, kuin kahdesti kerrottu satu, ja h‰n piti pyh‰‰ kuvaa aina edess‰ns‰. Silloin h‰n er‰‰n‰ yˆn‰ n‰ki unen: h‰n tapasi korkean vuoren laella joukon enkeleit‰, jotka olivat puetut valkoisiin vaatteisin ja kantoivat p‰‰ss‰ns‰ valkeista liljoista solmittuja seppeleit‰. H‰n lankesi kasvoillensa n‰itten edess‰, mutta he sanoivat: 'nouse ylˆs, rakas sisar Katarina, ja ole tervetullut.' Nyt he taluttivat h‰net k‰dest‰ toisen enkeliparven luo, jotka olivat viel‰ ihanammat ja puetut purpuraan ja punaruusuisiin seppeleisin. N‰ittenkin edess‰ h‰n lankesi kasvoillensa, h‰ik‰istyneen‰ heid‰n kirkkaudestaan; mutta he sanoivat: 'nouse ylˆs, kallis sisar Katarina; sinua on kuningatar katsonut hyv‰ksi kunnioittaa.' Tuosta he johdattivat h‰net johonkin taivaan palatsin sis‰kammioon, jossa kuningatar istui valtapuvussansa; ja enkelit lausuivat h‰nelle: 'armollinen hallitsiattaremme, Taivaan Ruhtinatar ja Siunauksen Kuninkaan ƒiti, sallikaat meid‰n esitell‰ Teille t‰m‰ sisaremme, jonka nimi on kirjoitettu El‰m‰n Kirjaan, ja rukoilla, ett‰ Te vastaan-otatte h‰net tytt‰reksenne ja palveliattareksenne.' Silloin Pyh‰ Neitsyt Maria nousi ja hymyili lempe‰sti ja saatti St. Katarinan Pyh‰n Poikansa luo; mutta t‰m‰ k‰‰ntyi pois ja sanoi suruisesti: 'h‰n ei ole kyllin kaunis minulle.' Nyt St. Katarina her‰si ja h‰nen syd‰mess‰‰n kaikkui koko p‰iv‰n sanat: '_h‰n ei ole kyllin kaunis minulle_;' eik‰ h‰n saanut mit‰‰n rauhaa, ennenkuin h‰n rupesi kristityksi ja kastettiin. Vaan muutamien vuosien per‰st‰ tyranni Maximinus antoi julmasti kiduttaa h‰nt‰ ja teloitti h‰net, koska h‰n oli kristitty. Mutta enkelit veiv‰t h‰nen ruumiinsa ja laskivat sen valkoiseen marmori-hautaan Sinain vuoren huipulle, ja Herra Jesus Kristus vastaan-otti h‰nen sielunsa ja toivotti h‰nt‰ tervetulleeksi taivaasen puhtaaksi morsiameksensa; sill‰ viimein oli H‰n tehnyt St. Katarinan '_kyllin kauniiksi itselleen_.' Ja n‰in on h‰n siit‰ saakka el‰nyt taivaassa ja on enkelien sisar." Evan legendan j‰lleen ryhdyimme tyˆhˆmme j‰lleen; ja illalla, kun palasimme risukimppuinemme, oli hauska n‰hd‰, kuinka hyˆnteiset hyˆriv‰t niitten pitkien varjojen edess‰, joita ilta alkoi luoda viheri‰isiin laaksoihin. Ne virret, joita Eva kotimatkalla lauloi, tuntuivat t‰ydelleen sointuvan yhteen koko luonnon kanssa. Minun ei tarvinnut ymm‰rt‰‰ sanoja; kaikki, mit‰ ymp‰rill‰mme oli, n‰ytti mielest‰ni laulavan n‰in: "Jumala on hyv‰ meit‰ kaikkia kohtaan. H‰n antaa neulasimet muurahaisille ja jyv‰t linnuille ja tekee puut heid‰n linnoiksensa ja opettaa heit‰ laulamaan; eikˆ H‰n siis pit‰isi huolta sinusta?" Pojatkin olivat niin hyv‰t. Minulla ei ollut heist‰ hetkeksik‰‰n kiusaa, ei edes Kristoferista, vaan he kokosivat kahta vertaa suuremmat risukimput, kuin meill‰ oli, puolta v‰hemm‰ll‰ ajalla, ja auttivat sitten meit‰ ja tekiv‰t kaikenlaisia temppuja, kiipesiv‰t puihin, hyppiv‰t purojen yli ja toivat kotiin lukemattomia aarteita Theklalle. T‰mmˆisin‰ p‰ivin‰ min‰ aina tunnen itseni paljoa paremmaksi, viel‰p‰ v‰h‰n jumaliseksikin, ja on melkein ik‰‰nkuin voisin rakastaa Jumalaa! Vasta kun palajan takaisin kaduille noitten yhdeks‰n luostarin varjoihin ja n‰en, kuinka munkit ja papit ‰‰neti liikkuvat ymp‰ri mustissa vaatteissaan ja silm‰t maassa, vasta silloin min‰ muistan, ettemme ole niinkuin linnut eik‰ edes niinkuin muurahaiset, jotka eiv‰t ole koskaan synti‰ tehneet. Min‰ muistan, ett‰ Jumala sen vuoksi ei voi pit‰‰ huolta meist‰ ja rakastaa meit‰, niinkuin n‰ytt‰‰ rakastavan v‰himpi‰kin muita luontokappaleitaan, ennenkuin olemme muuttuneet hurskaaksi ja raivanneet itsellemme tien sen suuren syntilaakson l‰vitse, joka eroittaa meid‰t H‰nest‰ ja pimitt‰‰ koko meid‰n el‰m‰mme. Evalla ei ole n‰it‰ tunteita. Kun j‰lleen p‰‰simme kaupunkiin, laski h‰n korinsa St. Yrjˆn kirkon kynnykselle ja, ristien itse‰ns‰ vihkivedell‰, meni hiljalleen ylˆs p‰‰alttarin luo ja lankesi siell‰ polvillensa, lampun palaessa Pyh‰n Sakramentin edess‰. Kun h‰n oli noussut ja min‰ katselin h‰nen kasvojansa, ne s‰dehtiv‰t ilosta. "Sin‰ olet onnellinen, sek‰ kirkossa ett‰ mets‰ss‰", min‰ lausuin h‰nelle, kun astuimme kotiin; "sin‰ n‰yt‰t olevan niinkuin kotona joka paikassa." "Eikˆ Jumala ole joka paikassa?" h‰n kysy; "ja eikˆ H‰n ole rakastanut mailmaa?" "Mutta meid‰n _syntimme_!" min‰ sanoin. "Eikˆ meill‰ ole Vapahtaja?" h‰n lausui notkistaen p‰‰t‰ns‰. "Mutta muista, kuinka vaikea ihmisten on kelvata H‰nelle", min‰ vastasin. "Ajattele pilgrimiretki‰, katumusharjoituksia, anekirjoja!" "Min‰ en ymm‰rr‰ t‰ydellisesti n‰it‰ mit‰‰n", h‰n arveli; "min‰ ymm‰rr‰n t‰ydellisesti ainoastaan lauseeni ja krucifixin, joka merkitsee, ett‰ Jumalan Poika kuoli ihmisten t‰hden. T‰m‰ _ep‰ilem‰tt‰_ tapahtui rakkaudesta, ja min‰ rakastan H‰nt‰; ja kaikista muista min‰ mielell‰ni luovun." Mutta t‰n‰ iltana, kun katselen h‰nen armaita lapsenkasvojaan, jotka lep‰‰v‰t p‰‰n-alaisella, ja n‰en, kuinka laiha se poski on, jota h‰nen pitk‰t silm‰nripsens‰ varjostavat, ja kuinka kuultava se pikkuinen k‰si on, johon h‰n nojaa, valloittaa minut j‰‰dytt‰v‰ pelko, ett‰ Jumala jo nyt tekee h‰nen sielunsa "kyllin kauniiksi itselleen" ja niin muodoin liian kauniiksi mailmalle ja meille. Huhtikuun 4 p. T‰n‰ iltana k‰vin oikein iloiseksi, kun n‰in Kristoferin ja Polluxin yhdess‰ ahkerasti kallistavan p‰‰t‰ns‰ yhden kirjan ylitse, jonka he olivat asettaneet eteens‰ akkunalle. Se muistutti minua Fritzist‰, ja min‰ astuin heid‰n luoksensa katsomaan, mit‰ he lukivat. Kauhukseni min‰ kuitenkin huomasin, ettei se ollut mik‰‰n kirkkokirja eik‰ oppinut latinainen koulukirja; vaan p‰invastoin saksalainen kirja t‰ynn‰ns‰ puupiirroksia, jotka kovasti loukkasivat minua. Sen nimi oli Reinecke Fuchs, ja sit‰ myˆten kuin min‰ ymm‰rsin, se teki pilkkaa kaikista. Siin‰ n‰htiin kettuja munkkikaavussa, viel‰p‰ kardinali-hatullakin, ja susia pappistakissa ja kerityll‰ p‰‰ll‰. Se n‰ytti minusta aivan maalliselta ja vaaralliselta kirjalta; mutta kun vein sen is‰llemme, se ihmeekseni huvitti h‰nt‰ yht‰ paljon kuin poikiakin ja h‰n sanoi, ett‰ lˆytyi pahuutta mailmassa, jota ahdistetaan paremmin pilkalla kuin saarnoilla. Huhtikuulla, St. Markuksen p‰iv‰n‰. Min‰ kuulin vastik‰‰n er‰‰n suuren saarnamiehen saarnaavan mailman ylenkatsomisesta. H‰n on Dominikanimunkki, joka matkustaa ymp‰ri maata kansaa Jumalan pelkoon her‰tt‰m‰ss‰. H‰n puhui eritt‰in rahaa vastaan, jota h‰n nimitti "silm‰n lumeiksi ja kuonaksi ja mit‰ttˆm‰ksi tomuksi ja sielua syˆv‰ksi koiksi." Munkin sopii kyll‰ puhua niin; sill‰ mit‰ h‰n rahalla tekee? Mutta minun on toisin. Eilisp‰iv‰n rahat t‰yttiv‰t syd‰meni mit‰ puhtaimmalla ilolla milloinkaan olen tuntenut ja saatti minut kiitt‰m‰‰n Jumalaa niin, kuin min‰ tuskin koskaan ennen olen H‰nt‰ kiitt‰nyt. Oli aika maksaa muutamia kirjapainon kaluja emmek‰ tiet‰neet mihin k‰‰nty‰ tarpeellista summaa varten. Min‰ olen n‰ihin aikoihin joutohetkin‰ni kirjannut yht‰ kappalta hienoa Venetian silkkikangasta, jonka t‰ti Ursula antoi minulle; ja kun minulla ei ollut mit‰‰n kaavoja, tuotin mets‰st‰ muutamia tuoreita lehti‰ ja kukkia ja koetin j‰litell‰ niit‰, toivoen, ett‰ saisin tyˆni myydyksi. Kun olin saanut ompelutyˆni vmalmiiksi, katsottiin sit‰ kauniiksi, ja min‰ vein sen sille kauppiaalle, joka kauan aikaa sitten osti is‰ni kalliit kaavat. H‰n on aina ollut hyv‰ meille siit‰ saakka ja on toimittanut meille l‰kki‰ ja paperia halvempaan hintaan kuin mihin muut saavat ostaa. Kun min‰ n‰ytin h‰nelle tyˆt‰ni, h‰n ilmeisesti h‰mm‰styi eik‰ n‰ytt‰nyt sit‰ vaimollensa, niinkuin min‰ olin odottanut, vaan sanoi hymyillen: "N‰m‰t kalut eiv‰t ole minunlaisia kˆyhi‰, kunniallisia porvareita varten. Sin‰ tied‰t, ett‰ ylellisyyden lait sakottaisivat vaimoni, jos h‰n apinoitsisi aatelisia ja k‰ytt‰isi jotakin n‰in hienokaista. Min‰ aion l‰hte‰ Wartburgiin puhumaan er‰‰st‰ asiasta, jonka olen toimittanut vaaliruhtinaalle, ja jos sinun tekee mieli, min‰ otan sinut ja kirjauksesi mukaani." T‰m‰ ajatus h‰mm‰stytti minua ensiksi, mutta minun oli p‰‰ll‰ni se uusi puku, jonka Fritz antoi minulle vuosi takaperin, ja min‰ p‰‰tin l‰hte‰. Siit‰ oli niin monta vuotta, kuin olin astunut isosta portista suurelle hovipihalle; ja min‰ muistelin St. Elisabetia, kun h‰n jakeli leip‰‰ ehk‰ juuri t‰ll‰ portilla, ja rukoilin itsekseni, ett‰ h‰n saattaisi vaaliruhtinaan taikka h‰nen hovi-naisensa suosiollisiksi minua kohtaan. Min‰ j‰tettiin, niinkuin minusta tuntui, pitk‰ksi aikaa seisomaan johonkin etuhuoneesen. Muutamat hyvin komeasti puetut herrat ja naiset k‰viv‰t minun ohitseni ja katselivat minua jotenkin halveksivaisesti. Min‰ ajattelin, etteiv‰t hoviherrat olleet suuresti paranneet niist‰ ajoista, jolloin he k‰yttiv‰t itse‰ns‰ niin taitamattomasti St. Elisabetia vastaan. Mutta viimeiselt‰ min‰ kutsuttiin vaaliruhtinaan eteen. Min‰ vapisin kovasti, sill‰ min‰ ajattelin -- jos palveliat ovat n‰in ylpe‰t, mimmoinen is‰nt‰ lieneek‰‰n? Mutta h‰n hymyili minulle aivan lempe‰sti ja lausui: "lapsukaiseni, min‰ pid‰n sinun kirjaustˆist‰si; ja t‰m‰ kauppias kertoo minulle, ett‰ sin‰ olet kuuliainen tyt‰r. Min‰ ostan n‰m‰t heti yhdelle sisarelleni ja maksan sinut kohta." H‰nen yst‰v‰llisyytens‰ kummastutti ja ilahutti minua niin, etten muista tarkoilleen niit‰ sanoja, joita h‰n j‰lest‰p‰in lausui, mutta sis‰ltˆ oli, ett‰ vaaliruhtinas paraikaa rakentaa uutta kirkkoa uuteen yliopisto-kaupunkiinsa Wittenbergiin, johon on m‰‰r‰ hankkia kalliimpia relikej‰, kuin mihink‰‰n muuhun kirkkoon Saksanmaalla. Ja min‰ olen tilattu kirjaamaan alttarivaatteita ja reliki-arkkujen peitteit‰. Ja se summa, joka jo maksettiin minulle, melkein riitt‰‰ nykyiseen velkaamme. Ei! sanokoon tuo Dominikani-saarnaaja mit‰ tahansa, ei mik‰‰n voisi koskaan saada minua uskomaan, ett‰ n‰m‰t kalliit guldenit, jotka eilen iltana ilosta ja kiitollisuudesta uhkuvalla syd‰mell‰ toin kotiin ja jotka saattivat is‰ni panemaan k‰tens‰ ristiin kiitosrukoukseksi ja ‰itimme silm‰t vuodattamaan onnellisia kyyneleit‰, ovat vaan silm‰n lumeita taikka kuonaa tai tomua. Eikˆ raha ole se, joksi _me_ sen teemme? Tomu saiturin laatikossa; koi ylpe‰n miehen syd‰mess‰; mutta kultainen auringons‰de, siunauksen tulva, kun lapsen tyˆ sen hankkii ja se lohduttaa vanhempain syd‰nt‰, taikka rikkaan miehen k‰si leppe‰sti jakelee sit‰ kˆyhille ihmisille. Huhtikuun 20 p. Paremmat ajat n‰ytt‰v‰t viimein koittavan. T:ri Martin, joka nyt saarnaa vaaliruhtinaan uudessa yliopistossa Wittenbergiss‰, on varmaan, luulemme, puhunut meid‰n puolestamme vaaliruhtinaalle, ja is‰mme on m‰‰r‰tty hoitamaan sit‰ kirjapainoa, joka t‰nne laitetaan eritt‰in latinaisia kirjoja varten. Ja mik‰ viel‰ suloisempi on, t‰m‰ lahja tulee meille ep‰ilem‰tt‰ Fritzilt‰. Fritz, rakas, itsens‰ kielt‰v‰ Fritz, on kuitenkin perheen hyv‰nteki‰. H‰n varmaan pyysi Martin Lutheria puhumaan meid‰n puolestamme. Tuolla yksin‰isess‰ kammiossansa Erfurtissa h‰n siis ajattelee meit‰! Ja h‰n rukoilee meid‰n puolestamme. H‰n ei milloinkaan unhota meit‰. H‰nen uusi nimens‰ ei muuta h‰nen syd‰nt‰ns‰. Ja kenties kerta, kun h‰nen koetus-aikansa on ohitse, me n‰emme h‰net j‰lleen. Mutta kun n‰emme h‰net eik‰ h‰n en‰‰ ole Fritzimme, vaan veli Sebastian! -- kun h‰nen kotinsa on Augustinin-luostari! -- h‰nen ‰itins‰ kirkko! -- h‰nen sisarensa kaikki hurskaat naiset -- eikˆ se olisi melkein pahempi kuin ettemme n‰kisi h‰nt‰ ollenkaan? Me muutamme kaikki kuukauden per‰st‰ Wittenbergiin, paitsi Pollux, joka j‰‰ t‰nne serkku Konrad Cottan tykˆ kauppamiehen oppiin. Kristofer alkaa auttaa is‰‰ kirjapainossa. Oli tuolta Wartburgin matkalla viel‰ toinenkin asia, joka tuo minun syd‰meeni monta ilons‰dett‰, kun ajattelen sit‰. Jos vaaliruhtinas, jota min‰ kovasti pelk‰sin l‰hesty‰, oli niin paljoa nˆyrempi ja yst‰v‰llisempi, kuin h‰nen hovimiehens‰ -- oi, jos vaan olisi mahdollista, ett‰ me jollakin lailla erhetymme Jumalan suhteen, ja ett‰ H‰n viimeist‰ lukua on paljon armollisempi ja alttiimpi kuuntelemaan meit‰, kuin h‰nen pappinsa taikka pyhimyksetk‰‰n, jotka palvelevat h‰nen asunnossansa taivaassa! VIII. Fritzin kertomus. Erfurtin Augustinin-luostarissa, Huhtikuun 1 p. Luullakseni sis‰llinen taisteloni vaikutti rutosta heikontuneesen ruumiinrakennukseeni ja tuotti minulle sen taudin, josta paraikaa paranen. Tuntuu hyv‰lt‰, kun huomaa voimiensa palaavan, niinkuin minun nyt on laita. Meiss‰ on luonnosta jonkunlainen vastustamaton rakkaus el‰m‰‰n, vaikka el‰isimme kuinka v‰h‰‰ varten tahansa, eritt‰in, jollei ole enemm‰n valmis kuolemaan kuin min‰. Minun kirjoittaissani peltovarekset vaakuvat hautausmaan jalavissa, kiistellen ja kakistain, niinkuin joukko ahkeria, tavallisia porvareita. Mutta paeten t‰t‰ julkisen el‰m‰n h‰lin‰‰ pari rastasta on rakentanut pes‰ns‰ orjantappura-pensaasen juuri kammioni akkunan alle. Ja varhain aamulla he her‰tt‰v‰t minut laulullansa. Toinen lentelee sinne t‰nne, yht‰ uutterana, kuin mehil‰inen, tuoden ruokaa puolisollensa, sill‰ v‰lin kuin toinen, turvallisena lehtien v‰liss‰, makaa pes‰ss‰. Sitten h‰n asettuu jollekin oksalle ja laulaa, niinkuin h‰nell‰ ei olisi mit‰‰n muuta teht‰v‰‰, kuin olla onnellinen. Kaikki on huvia h‰nelle, sit‰ ei k‰y ep‰ileminen -- tyˆn tekeminen yht‰ paljon kuin laulaminen, Onnelliset ne olennot, jotka Jumala on m‰‰r‰nnyt el‰m‰‰n heid‰n luontonsa mukaan eik‰ vastoin sit‰. Kun tointuu taudista ja ruumis viel‰ on heikko, mutta kuitenkin syk‰htelee j‰lleen viri‰vist‰ voimista, on syd‰n arvattavasti eritt‰in hell‰ ja kaipaa enemm‰n kotia ja entist‰ el‰m‰‰, kuin on laita, kun terveys tulee ja tuottaa velvollisuuksia. Taikka kenties t‰m‰ tauti johdattaa mieleeni edellisen tautini -- ja niit‰ armaita kasvoja ja hiljaisia ‰‰ni‰, jotka silloin olivat minun ymp‰rill‰ni. Minun ei sent‰‰n ole mit‰‰n valittamista. Ij‰k‰s rippi-is‰ni on tuskin j‰tt‰nyt vuodettani. Aivan alusta muutti h‰n s‰nkyns‰ kammiooni ja valvoi minun luonani niinkuin is‰. Ja h‰nen sanansa lievitt‰v‰t syd‰nt‰ni, samalla kuin h‰nen k‰tens‰ hoitavat ruumistani. Jospa vaan sieluni vastaan-ottaisi sen lohdutuksen, jota h‰n tarjoo, yht‰ helposti kuin min‰ vastaan-otan ruokaa ja l‰‰kkeit‰ h‰nen k‰sist‰‰n! H‰n ei koeta kumota minun ep‰ilyksi‰ni yksitellen. H‰n sanoo: "Minusta ei ole l‰‰k‰riksi. Min‰ en osaa laskea k‰tt‰ni kipe‰lle paikalle. Mutta Yksi lˆytyy, joka osaa." Ja min‰ tied‰n, ett‰ H‰nt‰ vilpitˆn vanhus rukoilee minun puolestani. Usein h‰n palajaa Uskontunnustuksen sanoihin: "min‰ uskon syntien anteeksi-saamisen." "Se on Jumalan k‰sky", lausui h‰n minulle er‰‰n‰ p‰iv‰n‰, "ett‰ me uskomme syntien anteeksi-antamuksen; ei Davidin eik‰ Pietarin, vaan _meid‰n_, meid‰n omien, juuri niitten syntien, jotka vaivaavat omaatuntoamme." H‰n kertoi myˆskin er‰‰st‰ St. Bernhardin saarnasta Marian ilmestyksest‰ seuraavat sanat: "Pyh‰n Hengen todistus syd‰mess‰si on: 'syntisi ovat sinulle anteeksi annetut.'" Niin, anteeksi annetut kaikille _katuvaisille_! Mutta kuka voi vakuuttaa minulle, ett‰ todella olen katuvainen? N‰m‰t sanat, jutteli h‰n minulle, lohduttivat Martin'ia, ja h‰nt‰ kummastuttaa, ett‰ ne eiv‰t lohduta minua. Arvatakseni veli Martin'issa oli "Pyh‰n Hengen todistus syd‰mess‰ns‰;" mutta kuka antaa t‰m‰n minulle? minulle, joka vastustin Pyh‰n Hengen kutsumusta niin kauan; joka syvimm‰ss‰ syd‰mess‰ni viel‰ noudatan sit‰ niin vaillinaisesti! Veli Martin oli uskollinen, rehellinen, perinjuurinen, suora -- kaikki, mik‰ on Jumalalle otollista; kaikki, mit‰ min‰ en ole! Ij‰kk‰‰n rippi-is‰ni rakkaus ja s‰‰li lohduttaa minua kuitenkin usein, viel‰p‰ silloinkin, kuin h‰nen sanansa eiv‰t vaikuta minuun. Ne synnytt‰v‰t minussa silloin t‰llˆin heikon toivon, ett‰ se Herra, jota h‰n palvelee, kenties syd‰mess‰ns‰ pit‰‰ rahdun samaa s‰‰liv‰isyytt‰. Erfurtissa, Huhtikuun 15 p. Generali-vikarius Staupitz on k‰ynyt luostarissamme. Min‰ olen tunnustanut syntini h‰nelle. H‰n oli varsin lempe‰ minua kohtaan ja ihmeekseni h‰n tuskin m‰‰r‰si minulle yht‰k‰‰n katumusharjoitusta, vaikka kyll‰ koetin ilmoittaa h‰nelle kaikki. Kerran h‰n lausui, ik‰‰nkuin itseksens‰, samalla kuin h‰n katseli minua syd‰nt‰ koskevalla s‰‰liv‰isyydell‰: "niin, mahdoton on palata. Mutta min‰ olisin suonut, ett‰ olisit tiet‰nyt t‰m‰n ennen." Ja sitten h‰n lis‰si minulle: "Veljeni, me emme saa sekoittaa k‰rsimist‰ ja synti‰ kesken‰ns‰. Synti on _palata_ takaisin. Kenties meit‰ tuskastuttaa _katsoa_ takaisin ja ajatella, mit‰ olemme kielt‰neet itselt‰mme, mutta se ei v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti ole synti, jos vaan uskaliaasti pyrimme yh‰ eteenp‰in. Ja jos synti yhtyykin kaipaukseen, muista, ettei meill‰ ole tekemist‰ mink‰‰n maalatun, vaan todellisen Vapahtajan kanssa; eik‰ H‰n kuollut maalattujen, vaan todellisten syntien t‰hden. Synti‰ ei koskaan voiteta sill‰, ett‰ katselee sit‰, vaan sill‰, ett‰ katsoo pois siit‰ H‰nen puoleensa, joka kantoi meid‰n syntimme, sinun ja minun, ristinpuussa. Syd‰nt‰ ei voiteta Jumalan omaksi sill‰, ett‰ ajattelemme, ett‰ meid‰n tulee rakastaa H‰nt‰, vaan sill‰, ett‰ opimme, mik‰ h‰n on, ja kuinka kokonaan ansaitsee rakkautemme. Totinen katumus alkaa Jumalan rakastamisella. Pyh‰ Henki opettaa meit‰ tuntemaan ja sen kautta rakastamaan Jumalaa. ƒl‰ pelk‰‰, vaan lue Pyh‰‰ Raamattua ja rukoile. H‰n k‰ytt‰‰ Sinua viel‰ palveluksessaan, ja H‰nen suosiossansa on el‰m‰, ja H‰nen palveluksessaan on vapaus." T‰m‰ rippi antoi minulle ajaksi suuren lohdutuksen. Min‰ tunsin, ett‰ h‰n ymm‰rsi minut eik‰ kuitenkaan ep‰illyt minusta. Ja sin‰ iltana, kun olin lukenut m‰‰r‰-aikaiset rukoukset, uskalsin omilla sanoilla rukoilla Jumalaa ja huomasin sen juhlalliseksi ja suloiseksi. Mutta sen j‰lkeen vanha pelkoni palasi uudestaan. Tunnustinko todella t‰ydellisesti edes generali-vikariukselle? Jos olisin sen tehnyt, eikˆ h‰nen p‰‰tˆksens‰ olisi ollut toisenlainen? Eikˆ juuri h‰nen helppo tuomionsa osoittanut, ett‰ min‰ olen kerran viel‰ pett‰nyt itseni -- tehnyt v‰‰r‰n tunnustuksen ja sen kautta j‰‰nyt anteeksi-antamusta paitsi! Mutta se lohduttaa, kun h‰n, joka on minun esimieheni, on vakaasti kehoittanut minua tutkimaan Pyh‰‰ Raamattua skolastillisten teologien sijasta, joitten kirjoituksiin opettajani viime aikoina yksist‰‰n oli ohjannut lukemistani. Huhtikuun 25 p. Min‰ olen t‰n‰ p‰iv‰n‰ kummastuksekseni saanut generali-vikariukselta k‰skyn menn‰ l‰hettil‰‰n‰ Romaan. Min‰ en viel‰ tunne sit‰ munkkia, jonka johdolla minun tulee matkustaa. Kun ajattelen niit‰ uusia maisemia, joitten kautta saamme kulkea, ja sit‰ ihmeellist‰, uutta mailmaa, johon astumme -- uutta ja vanhaa -- se t‰ytt‰‰ minut melkein lapsellisella ilolla. Siit‰ saakka kuin sen kuulin, syd‰meni ja omatuntoni n‰ytt‰v‰t merkillisesti keventyneen, joka osoittaa, kuinka v‰h‰isen todellista vakavuutta minusta lˆytyy. Toinen seikka on kuitenkin lohduttanut minua suuresti. Ripill‰ ollessani puhuin generali-vikariukselle omaisistani, ja h‰n on toimittanut is‰lleni hoitajan viran latinaisessa kirjapainossa vaaliruhtinaan uudessa yliopistossa Wittenbergiss‰. Min‰ toivon nyt, ett‰ se raskas rahanpuute, joka on niin kauan painanut ‰iti‰ni ja Elsaa, huojentuu. Olisi ollut suloisempi jos omilla ponnistuksillani olisin aikaan saanut t‰m‰n huojennuksen heille. Mutta me emme saa valita sit‰ muotoa eik‰ aikaa, jossa jumalalliset sanansaattajat ilmestyv‰t. Generali-vikarius on paitsi sit‰ lahjoittanut minulle v‰h‰isen vihkon saarnoja, jotka er‰s hurskas Dominikani-munkki Tauler on kirjoittanut. N‰m‰t ovat eritt‰in syvi‰ ja syd‰nt‰ tutkivia. Minun on vaikea sovittaa se ylev‰ ja harras antauminen Jumalaan, joka innostuttaa niit‰, veljeskuntamme v‰h‰isiin s‰‰ntˆihin, skolastillisen kajuistikin pikku-asioihin ja noihin tarkkoihin m‰‰r‰yksiin siit‰ palvelemisen ja kunnioittamisen, Dulian, Hyperdulian ja Latrian, mitasta, jota tulee osoittaa taivaallisten olentojen eri luokille. N‰m‰t kaikki tekev‰t, ett‰ rukoileminen usein n‰ytt‰‰ minusta yht‰ h‰mment‰v‰lt‰ kuin keisarin hovin juhlamenot n‰ytt‰isiv‰t Th¸ringin mets‰n talonpojasta. T‰m‰ Dominikani puhuu niin kuin me voisimme kohota kaikkien n‰itten alhaisempien asiain ylitse ja kokonaan kadota tuohon Ainoaan, Sanomattomaan, kaiken Olemisen L‰hteesen, Perustukseen, Alkuun ja Loppuun, tuohon Ainoaan, joka on kaikki. Kalliimpi, kuin t‰m‰, on minulle kuitenkin yksi vanha k‰sikirjoitus luostarimme kirjastosta. Se sis‰lt‰‰ munkkikuntamme suojelian, suuren is‰ Augustinin, omat synnin tunnustukset. Suoraan h‰nen syd‰mest‰ns‰ sanat tunkevat minun syd‰meeni, ik‰‰nkuin ne olisivat puhutut minulle t‰n‰ p‰iv‰n‰. Sin‰ himokas, hehkuva, taisteleva, ep‰vakainen, vapiseva, palveleva syd‰n, min‰ tunnen sinun sykkiv‰n joka rivist‰! Ja oliko t‰m‰ semmoisen kokemus, joka nyt on pyhimyksen‰ taivaan kunniakkaimmilla kukkuloilla? Ent‰ ‰iti! k‰rsiv‰llinen, nˆyr‰, jalo, hurskas Monica; ‰iti ja enemm‰n kuin martyri. H‰n ilmestyy minulle yhden rakastetun muodossa, jota min‰ saan muistaa ilman synnitt‰, myˆskin t‰‰ll‰, myˆskin nyt. St. Monica puhuu minulle ‰itini ‰‰nell‰; ja kun luen kertomuksen h‰nen rukouksistaan, tuntuu silt‰, kuin paremmin ymm‰rt‰isin, mit‰ ‰itini rukoukset ovat olleet minulle. St. Augustinus oli onnellinen, koska h‰n sai itse lausua viimeiset lohdutuksen sanat ‰idillens‰, koska h‰n sai asua h‰nen kanssaan samassa huoneessa viimeisiin asti. T‰t‰ tuskin lienee minulle suotu. "Tuo suloinen yhdess‰ el‰minen" on ij‰ksi lakkautettu meilt‰; lakkautettu oma-ehtoisen tekoni kautta. "Jumalan kunniaksi!" Jumala vastaan-ottakoon sen; jollei, antakoon H‰n anteeksi! T‰m‰ vanha k‰sikirjoitus on kulunut lukemisesta. Se on maannut luostarin kirjastossa varmaan toista sataa vuotta. Polvesta polveen ovat ne, jotka nyt lep‰‰v‰t kalmistossa akkunaimme alla, k‰‰nnelleet n‰it‰ sivuja. Syd‰n toisen per‰st‰ on ep‰ilem‰tt‰ tullut, niinkuin min‰, kysym‰‰n neuvoa t‰lt‰ orakelilta, t‰lt‰ syv‰lt‰ syd‰melt‰ vanhoilta ajoilta, joka oli niin v‰h‰ll‰ joutua haaksirikkoon, mutta pelastui niin kunniakkaasti. Kun luen t‰t‰ vanhaa, usein pidelty‰ vihkoa, n‰ytt‰‰ joukko henki‰ ymp‰rˆiv‰n minua ja min‰ ajattelen, kuinka monta, vahvistuneena n‰itten sanojen kautta, ehk‰ on nyt, niinkuin h‰n, joka kirjoitti ne, t‰ydellisiksi tehtyin hurskaitten parissa. Luostarin kirjastossa on kuin tuotteet her‰isiv‰t j‰lleen el‰m‰‰n ymp‰rill‰ni. Kalmistossa ovat m‰t‰nev‰n ruumiin j‰‰nnˆkset. N‰itten vanhojen kirjojen keskell‰ min‰ tunnen, kuinka menneitten sukupolvien haamut hengitt‰v‰t. Minun t‰ytyy kuitenkin sanoa, ett‰ saan enemm‰n, kuin soisin, kirjastossa seurustella kuolleitten kanssa. N‰it‰ kirjoja ei suinkaan lueta niin paljon t‰h‰n aikaan, kuin generali-vikarius tahtoisi, vaikka Augustinilaiset kehutaan olevan oppineimpia veljeskuntia. Minua kummastuttaa toisinaan, mik‰ johdatti useat n‰ist‰ levollisista, mukavuutta rakastavista munkeista t‰nne. Mutta monen kasvot eiv‰t anna mit‰‰n vastausta kysymykseeni. Niihin ei n‰yt‰ mik‰‰n el‰m‰kerta olevan kirjoitettu. Rypyt n‰ytt‰v‰t olevan vaan ajan pyˆr‰n j‰lki‰ eik‰ vakoja, johon ajatuksen siemen on kylvetty -- hyv‰, kun eiv‰t ole aukeavia, jotka ovat syntyneet sis‰llisten tulten pakotuksesta. Luullakseni useat veljet rupeavat munkiksi, aivan niinkuin muut ihmiset rupeavat r‰‰t‰liksi tai suutariksi, eik‰ siin‰ ole sen enemp‰‰ hengellist‰ tarkoitusta, kuin ett‰ heid‰n vanhempansa niin m‰‰r‰siv‰t. Mutta kenties arvostelen huonointakin v‰‰rin, kun puhun n‰in. Pintapuolisimmallakin ihmissyd‰mell‰ on syv‰nteens‰, peitt‰kˆˆn niit‰ vaikka kuinka paksu j‰‰ taikka k‰tkekˆˆn niit‰ vaikka kuinka ihanat kukat. Ja min‰kˆ -- min‰ ja tuo tuntematon veli olemme todella aikeissa l‰hte‰ Italiaan, p‰iv‰npaisteen ja viinikˆynnˆsten, ˆljypuitten ja muinaisten kaupunkien mainehikkaasen maahan -- Roman, keisarillisen, pyh‰n Roman maahan, jossa lukemattomat martyrit lep‰‰v‰t, jossa St. Augustinus ja Monica oleskelivat, jossa Paavali ja Pietari saarnasivat ja k‰rsiv‰t -- jossa Kristuksen vallanpit‰j‰ el‰‰ ja hallitsee? Toukokuun 1 p. Se veli, jonka kanssa minun tulee l‰hte‰ pilgrimiretkelle Romaan, saapui t‰nne eilis-iltana. Sanomattomaksi ilokseni se ei ole kukaan muu, kuin veli Martin -- Martin Luther! jumaluus-opin professori vaaliruhtinaan uudessa yliopistossa Wittenbergiss‰. H‰n on taas suuresti muuttunut siit‰, kuin viimein n‰in h‰nen vaivalla astuvan pitkin Erfurtin katuja, s‰kki sel‰ss‰. Tyls‰, lakastunut katse on kadonnut h‰nen kasvoistansa, ja tuli on palannut h‰nen silmiins‰. Tosin niist‰ usein ilon s‰kenet vaihtuvat vakavaan totisuuteen, jolloin koko niitten valo n‰ytt‰‰ vet‰‰ntyv‰n sis‰‰np‰in; mutta t‰m‰n ohessa ilmestyy samanlainen tyvenyys, kuin olen huomannut ij‰kk‰‰n rippi-is‰ni muodossa. Veli Martin'in kasvoihin on todella el‰m‰kerta kirjoitettu, jopa luullakseni semmoinen el‰m‰kerta, joka ei viel‰ ole p‰‰ttynyt. Toukokuun 25 p. Minun k‰y ihmeeksi, ett‰ aloitin matkaani Erfurtista niin keve‰ll‰ syd‰mell‰. Generali-vikarius itse seurasi meit‰ t‰nne. Me kuljimme osittain hevosen sel‰ss‰, osittain rattailla. Keskusteltiin paljon uuden yliopiston toiveista ja kuinka t‰rke‰ olisi saada siihen hyvi‰ professoreita vanhoihin kieliin. Veli Martin esitteli itse, ett‰ h‰n k‰ytt‰isi oloansa Romassa edisty‰ksens‰ kreikan ja hebrean kieliss‰, opiskellen siell‰ taitavien Kreikkalaisten ja rabbinein johdolla. He neuvoivat minuakin tekem‰‰n niin. Syy, jonka vuoksi matkustamme Romaan, on se, ett‰ on vedottu Pyh‰‰n Is‰‰n er‰‰ss‰ riidassa muutamien veljeskuntamme luostarien ja generali-vikariuksen v‰lill‰. Mutta sanotaan, ett‰ asioita ajetaan hitaasti Romassa ja ett‰ niilt‰ j‰‰ paljon aikaa muihin toimiin kuin semmoisiin, jotka etup‰‰ss‰ meit‰ miellytt‰v‰t, nimitt‰in rukoileminen pyhien apostolein ja martyrein haudoilla. He puhuvat suurimmalla arvon-annolla ja syd‰mellisyydell‰ vaaliruhtinas Fredrikist‰, joka varmaan lienee sangen hurskas ruhtinas. H‰n teki muutamia vuosia sitten pilgrimimatkan Jerusalemiin ja vei muassaan maalari Lukas Kranach'in, ett‰ t‰m‰ piirt‰isi kuvia erityisist‰ pyhist‰ paikoista. Noin kymmenen vuotta takaperin rakensi h‰n St. Ursulalle vihitt‰v‰n kirkon samaan paikkaan, johon vuonna 1353 v‰h‰inen kappeli oli laitettu sit‰ pyh‰‰ Orjantappurakruunun oasta varten, jonka Franskan kuningas lahjoitti jollekulle aikaisemmalle vaaliruhtinaalle. T‰m‰ kirkko on jo, niinkuin kerrotaan, vaaliruhtinas Fredrikin toimeliaisuuden kautta rikkaampi relikeist‰, kuin mik‰‰n muu kirkko Europassa, paitsi Assisi'n kirkko St. Franciscin syntym‰paikalla. Ja yh‰ viel‰ vaan t‰t‰ kokoelmaa kartutetaan. T‰‰ll‰ n‰ytettiin minulle kirja, joka on painettu Wittenbergiss‰ vuosi tai kaksi takaperin, nimelt‰: "Pyhien Relikien Selitys" ja varustettu sadalla yhdeks‰ll‰toista puupiirroksella. Kaupunki itse n‰ytt‰‰ viel‰ olevan kˆyh‰ ja v‰h‰p‰tˆinen Erfurtin ja Eisenachin rinnalla; ja ylioppilaat, joita on nykyj‰‰n melkein viisisataa, ovat toisinaan hyvin vallattomat. He juovat paljon olutta. Vuonna 1507, kolme vuotta takaperin, julisti Brandenburgin piispa koko kaupungin kirkonpannaan sen vuoksi, ett‰ ylioppilaat olivat jollakin lailla h‰v‰isseet h‰nen seuruettansa, ja nyt he eiv‰t saa pit‰‰ pyssyj‰, ei miekkoja eik‰ puukkoja. Veli Martin toivoo kuitenkin lujasti, ett‰ paljon hyv‰‰ heiss‰ aikaan saadaan. H‰n vastaan-otti Biblikon (raamatun opettajan) viran Maaliskuun 9:n‰ p‰iv‰n‰ viime vuonna; ja pit‰‰ luentoja joka p‰iv‰ kahdentoista ja yhden v‰lill‰. Viime kes‰n‰ generali-vikarius sai h‰net ensi kerran julkisesti saarnaamaan. Min‰ luulin heid‰n puhuvan t‰st‰. Veli Martin selitti asian j‰lest‰p‰in minulle. T:ri Staupitz ja veli Martin istuivat viime kes‰n‰ kahden kesken luostarin puutarhassa Wittenbergiss‰ jonkun perunapuun varjossa, kun generali-vikarius koetti taivuttaa h‰nt‰ saarnaamaan. H‰n oli eritt‰in vastahakoinen siihen. "Se ei ole mik‰‰n v‰h‰inen asia", lausui h‰n T:ri Staupitzille, "kun ilmestyy kansan edess‰ Jumalan sijassa. Minulla oli viisitoista estett‰", h‰n jatkoi, kun h‰n kertoi sit‰ minulle, "joilla pyysin vastustaa kutsumustani; mutta niist‰ ei ollut mit‰‰n apua." Viimein min‰ sanoin: "T:ri Staupitz, te tapatte minut, sill‰ min‰ en kest‰ t‰t‰ kolmea kuukautta." "Olkoon menneeksi", vastasi Staupitz, "k‰y eteenp‰in vaan. Herralla Jumalalla on monta suurta asiata teht‰v‰n‰ ja H‰n tarvitsee viisaita miehi‰ taivaassa yht‰ hyvin kuin maan p‰‰ll‰." Veli Martin ei voinut sen enemp‰‰ vastustaa, vaan koetettuansa ensiksi veljien edess‰ refektoriumissa, nousi viimein vapisevalla syd‰mell‰ saarnastuoliin Augustinin-luostarin v‰h‰isess‰ kappelissa. "Kun saarnaaja ensi kerran astuu saarnastuoliin", h‰n lausui lopulta, "ei kukaan usko, kuinka h‰n pelk‰‰; h‰n n‰kee niin monta p‰‰t‰ edess‰ns‰. Kun min‰ astun saarnastuoliin, en min‰ katsele ket‰‰n. Min‰ ajattelen vaan, ett‰ minun edess‰ni on yht‰ monta pˆlkky‰, ja min‰ puhun h‰mmentym‰tt‰ Jumalan sanat." Vaan kuitenkin, T:ri Staupitz sanoi, ovat h‰nen sanansa kuin ukkosen jyske. _Kuitenkin_! sanoin min‰. Eikˆ se ole _sent‰hden_? H‰n tuntee, ettei h‰n itse ole mit‰‰n; h‰n tuntee, ett‰ h‰nen l‰hetyksens‰ on kaikki; h‰n tuntee, ett‰ Jumala on t‰‰ll‰. Mit‰ muuta tarvitaan, ennenkuin sen-kykyisest‰ miehest‰ suuri saarnaaja syntyy? T‰mmˆisill‰ keskusteluilla matka n‰ytti tosiaan p‰‰ttyv‰n pian. Vaan kuitenkin ne olivat melkein onnellisimmat hetkeni, jolloin olimme kaikki ‰‰neti ja nuot uudet n‰kymˆt joutuisaan vieriv‰t minun ohitseni. Se virvoitti suuresti, kun sai v‰h‰n aikaa el‰‰ sen nojalla, mit‰ n‰ki, ja herjet‰ ajatuksista ja muistoista ja kaikista sis‰llisist‰ tutkimuksista. Sill‰ eiv‰tkˆ esimieheni ole m‰‰r‰nneet minulle t‰t‰ matkaa, jotta kuuliaisuuden lupaukseni mukaan ainoa velvollisuuteni nyt on matkustaminen; ja sent‰hden minun ei tarvitse sys‰t‰ luotani niit‰ huveja, joita se sattumalta tarjoo. Me vietimme muutamia tunteja Wittenbergiss‰. Omituiset, moninaiset kuvaleikkaukset useissa rakennuksissa olivat kauniita. Siell‰ n‰imme myˆskin Albrecht D¸rer'in maalaukset ja kuulimme Hans Sachs'in, suutarin ja runoilian, lausuvan jumalisia saksalaisia virsi‰ns‰. Ja kun kuljimme Baijerin tasangolta, talonpoikien teeskentelem‰tˆn yst‰v‰llisyys palkitsi maisemien yksitoikkoisuuden. Likell‰ Heidelbergi‰ luulin kerran viel‰ olevani Th¸ringin mets‰ss‰, eritt‰in, kun lev‰hdimme Erbachin luostarissa Odenwaldissa. Taas nuot tutut mets‰t ja viheri‰t laaksot jokinensa olivat minun ymp‰rill‰ni. Min‰ pelk‰‰n, ett‰ Elsa ja muut omaiseni kaipaavat Eisenachin mets‰isten m‰kien kauneutta, kun he muuttavat Wittenbergiin, joka sijaitsee yhdenmuotoisella lakealla. T‰h‰n aikaan he muuttavat! Veli Martin on pit‰nyt monta v‰itˆst‰ jumaluus-opillisissa ja filosofillisissa kysymyksiss‰ Heidelbergin yliopistossa; mutta min‰, joka olen vaan noviisi, olen saanut vapaasti menn‰, mihin vaan mieli on tehnyt. T‰n‰ iltana oli hauska, kun seisoin pfalzkreivin linnan mets‰ss‰ ja tammien ja hoikkien koivujen keskell‰, jotka humisivat ymp‰rill‰ni, katselin Odenwaldin harjanteita, kun ne kohosivat toinen toisensa takaa. Kaukaa niitten v‰list‰ n‰in, kuinka kapea, tyven Neckar l‰hti mets‰n hiljaisesta helmasta, mutta toisella puolella, kaupungin alitse, suikerteli lakean poikki Rheinin luo, joka siell‰ t‰‰ll‰ kimalteli laskevan auringon kullassa taikka illan kylm‰ss‰, harmaassa valossa. Loittoa, kaikkien taa'impaa, eroitin Rheinin laivojen mastot. Min‰ tuskin tied‰n miksi, mutta virta sai minut ajattelemaan el‰m‰‰, minun ja veli Martin'in el‰m‰‰. H‰n on jo j‰tt‰nyt metsien varjon. Kuka tiet‰‰ sanoa, mit‰ ihmisi‰ h‰nen el‰m‰ns‰ on siunaava, mink‰ meren se saavuttaa ja mimmoisten vaarojen l‰vitse? Siit‰ min‰ olen varma, ett‰ monen on siit‰ luku, mimmoinen sen juoksu on oleva. Minun laitani on toinen. Minun el‰m‰ni, sen verran kuin mailmasta on kysymys, n‰ytt‰‰ t‰yttyneen, loppuneen; eik‰ kenenk‰‰n ole suurta v‰li‰, mimmoisten seutujen l‰pi se juoksee, kun se vaan viimein saavuttaa valtameren ja p‰‰ttyy, niinkuin sanotaan, Jumalan syliin. Jospa vaan voisimme olla varmat, ett‰ Jumala johdattaa el‰m‰mme juoksua, niinkuin johdattaa virtojen juoksun! Vaan kuitenkin -- eikˆ sanota, ett‰ muutamat virrat katoavat hiekkaan ja toiset huomaamatta noruvat mereen semmoisten maitten kautta, joita he ovat muuttaneet autioiksi nevoiksi? Schwarzwaldissa, Toukokuun 14 p. 1510. Veli Martin ja min‰ olemme nyt yksin‰mme pihalla pilgrimimatkallamme. Me astumme p‰iv‰kaudet ja kerj‰‰mme itsellemme ravintomme ja asuntomme, jotka veli Martin toisinaan palkitsee sill‰, ett‰ h‰n toimittaa messun seurakunnan kirkossa taikka lupaa Romassa lukea m‰‰r‰tyit‰ rukouksia tai k‰yd‰ messuissa hyv‰nteki‰imme puolesta. N‰m‰t ovat tosiaan oivallisia p‰ivi‰. Varhainen nouseminen, alinomainen liikkuminen puhtaassa ilmassa, pyrkiminen eteenp‰in tiettyyn paikkaan n‰ytt‰v‰t ter‰st‰v‰n ja raitistuttavan koko ruumistani. Mutta parempi, paljoa parempi asia kuin t‰m‰ -- syd‰meni n‰ytt‰‰ j‰lleen virkoavan. Min‰ rupean taas toivomaan, ja silmiss‰ni siint‰‰ valo, jota t‰h‰n saakka tuskin luulin mahdolliseksi. Veli Martin on rohkaissut minua huolissani ja taisteloissani ja ilmoittanut minulle, mit‰ h‰n itse on kokenut. Verrattuina niihin ep‰ilyksen, pelon ja tuskan myrskyihin, jotka riehuivat h‰nen suuressa syd‰mess‰‰n, minun suruni n‰ytt‰v‰t ohitse menev‰lt‰ kev‰t-sateelta. Minulle niist‰ kuitenkin kasvoi myrskyj‰, jotka panivat syd‰meni autioksi. Ja veli Martin'in usko on, ettei Jumala mittaa s‰‰li‰ns‰ sen mukaan, kuin surumme ovat itsess‰ns‰, vaan sen mukaan, kuin ne vaikuttavat meihin. Emmekˆ kaikki ole lapsia, pieni‰ lapsia H‰nen edess‰‰n? "Min‰ en oppinut teologiaani yhdell‰ haavaa", h‰n lausui, "vaan kiusaukseni pakoittivat minua tutkimaan yh‰ syvemm‰lt‰; sill‰ ei kukaan ihminen voi ilman koetuksitta ja kiusauksitta p‰‰st‰ oikeaan Pyh‰n Raamatun tietoon. St. Paavalilla oli yksi perkele, joka rusikoitsi h‰nt‰ ja kiusauksilla sai h‰net ahkerasti lukemaan Pyh‰‰ Raamattua. Kiusaukset ajoivat minut Raamattuun, jota uutterasti luin; ja sen kautta, Jumalan kiitos, rupesin sit‰ oikein ymm‰rt‰m‰‰n." H‰n kertoi sitten minulle, mitk‰ muutamat n‰ist‰ kiusauksista olivat: kuinka katkerasti h‰n pettyi, kun h‰n huomasi, ettei munkkikaapu, ei edes lupaukset eik‰ papiksi vihkiminen aikaan saaneet mit‰‰n muutosta syd‰mess‰; ett‰ saatana oli yht‰ likell‰ h‰nt‰ luostarin sis‰- kuin ulkopuolellakin eik‰ h‰n itse kyennyt paremmin sotimaan h‰nt‰ vastaan. H‰n jutteli minulle, kuinka h‰n koetti noudattaa jokaista turhintakin veljeskunnan s‰‰ntˆ‰ ja kuinka v‰hinkin poikkeus niist‰ soimasi h‰nen omaatuntoansa. Kun sitoivat h‰nen hehkuvan luontonsa n‰ill‰ vaivaloisilla s‰‰nnˆill‰, oli se, kuin olisivat pyyt‰neet vastustaa valkeata paju-aidoilla taikka johdattaa vuorivirtaa kiertelem‰‰n kukkatarhan l‰vitse. H‰n kiintyi alinomaa johonkin ajatukseen tai tutkimiseen ja unhotti kaikki s‰‰nnˆt, ja sitten k‰‰ntyi h‰n tuskalla takaisin, palaten samoja j‰lki‰; toisinaan pani h‰n viikkokausia yksist‰‰n lukemiseen, mutta kun h‰n sitten muisti, ett‰ h‰n oli unhottanut kanoniset hetkens‰, h‰n ei maannut moneen yˆhˆn, laiminlyˆtyj‰ rukouksia palkitakseen. H‰n paastosi, kuritti itse‰ns‰, nˆyryytti itse‰ns‰ sill‰, ett‰ h‰n toimitti halvimpia askareita alhaisimmille veljille, esti unen l‰hestym‰st‰ lukemisesta v‰syneit‰ silmi‰ns‰ ja taistelosta rauennutta mielt‰ns‰, siksi kuin luonto tuon tuostakin kosti puolestansa ja ojensi h‰net tainnoksiin kammion lattialle taikka kukisti h‰net taudin puuskalla. Mutta kaikki turhaan; h‰nen kiusauksensa n‰yttiv‰t kasvavan suuremmaksi, h‰nen voimansa v‰henev‰n. H‰n ei voinut tuntea mit‰‰n rakkautta Jumalaa kohtaan, vaan sisimm‰ss‰ sielussansa h‰nell‰ oli mit‰ katkerimpia ep‰ilyksi‰ Jumalan suhteen, joka n‰ytti vaivaaman h‰nt‰ yht‰ haavaa sek‰ lain ett‰ evankeliumin kautta. H‰n ajatteli Kristusta ankarimmaksi tuomariksi, koska H‰n oli kaikkein hurskain; ja juuri lause "Jumalan vanhurskaus" oikein tuskastutti h‰nt‰. Ei niin, ett‰ h‰n alinomaa oli n‰in alakuloisena. V‰listi h‰n riemuitsi kuuliaisuudestansa ja tunsi, ett‰ h‰n messu-uhrin toimittamalla ansaitsi Jumalalta palkintoa sek‰ itselleen ett‰ muille. V‰listi myˆskin, kun h‰n papiksi vihittyn‰ kulki ymp‰ri ja piti messua kyliss‰ Erfurtin l‰hiseuduilla, k‰vi h‰nen mielens‰ paremmaksi, kun h‰n n‰ki erilaatuisia kohtauksia ymp‰rill‰‰n, ja h‰nt‰ huvittivat suuresti kyl‰kˆˆrien naurettavat erehdykset, kun ne esimerkiksi lauloivat "_Kyrie_" "_Gloria'n_" nuotilla. Toisin ajoin taas h‰nen j‰senens‰ v‰risiv‰t kauhusta, kun h‰n jakoi pyh‰‰ sakramentti‰ ja ajatteli, ett‰ h‰n, uhraava pappi, ja kuitenkin vaan syntinen veli Martin raukka, todella seisoi Jumalan edess‰ "ilman v‰litt‰j‰‰." Ensim‰isess‰ messussansa h‰nen oli vaikea pysy‰ alttarilta pakenematta -- niin suuri h‰nen pelkonsa oli, ja niin hell‰sti h‰n tunsi mahdottomuutensa. Jos h‰n olisi l‰htenyt alttarilta, h‰n olisi pantu kirkonpannaan. Taas lˆytyi p‰ivi‰, jolloin h‰n toimitti jumalanpalveluksen jonkunlaisella tyytyv‰isyydell‰ ja p‰‰tti sen lausuen: "Oi Herra Jesus, min‰ tulen Sinun luoksesi ja rukoilen Sinua, ett‰ katsot otolliseksi kaikki, mit‰ min‰ teen ja k‰rsin veljeskunnassani; ja min‰ rukoilen Sinua, ett‰ n‰m‰t veljeskuntani ja uskontoni raskaat velvollisuudet ja tarkat s‰‰nnˆt t‰ydellisesti palkitsevat kaikki minun syntini." Kuitenkin tuli silloin taas pelko, ett‰ h‰n jumalanpalveluksessaan tapaturmaa oli ehk‰ j‰tt‰nyt pois jonkun sanan, esimerkiksi "enim" taikka "aeternum", taikka laiminlyˆnyt jonkun m‰‰r‰tyn polvennotkistuksen taikka vaan jonkun silmien ristimisenkin; eik‰ h‰n niin muodoin ollut tarjonnut Jumalalle mit‰‰n kelvollista uhria messussansa, vaan tehnyt suuren synnin. T‰mmˆisist‰ omantunnon kauhuista h‰n pakeni jonkun noitten yhdenkolmatta suojeluspyhimyksen taikka useammin Marian turviin, koettaen liikuttaa h‰nen ‰idinsyd‰nt‰ns‰, ett‰ h‰n lepytt‰isi Poikansa. H‰n toivoi, ett‰, jos h‰n rukoilisi kolmea pyhimyst‰ p‰iv‰‰ns‰ ja paastoamisilla ja valvoomisilla n‰‰nnytt‰isi ruumistansa, h‰n t‰ytt‰isi lain ja suojelisi omantuntonsa ajajan tutkaimesta. Mutta kaikki t‰m‰ oli turhaa. Mit‰ kauemmaksi h‰n astui t‰ll‰ polulla, sit‰ enemm‰n h‰nt‰ kauhistutti. Ja sitten h‰n jutteli minulle, kuinka valkeus koitti h‰nen syd‰mellens‰; tosin verkalleen, lomap‰isin, mutta kuitenkin se koitti. H‰nen p‰iv‰ns‰ olkoon usein pime‰ ja myrskyinen; mutta se on p‰iv‰ eik‰ yˆ. T:ri Staupitz oli ensim‰inen, joka antoi jotakin lohdutusta h‰nelle. Generali-vikarius ripitti h‰nt‰ melkein kohta, kuin h‰n tuli luostariin, sai siit‰ hetkest‰ asti h‰nen luottamuksensa ja otti hartaasti osaa h‰nen kohtaloonsa. Veli Martin kirjoitti usein h‰nelle; ja kun h‰n kerta jonkun laiminlyˆdyn s‰‰nnˆn vuoksi, joka rasitti h‰nen omaatuntoansa, k‰ytti sanoja: "voi minun syntini, minun syntini!" vastasi Staupitz: "sin‰ tahtoisit olla ilman synti‰ eik‰ sinulla kuitenkaan ole mit‰‰n oikeita syntej‰. Kristus antaa anteeksi todelliset synnit, niinkuin is‰nmurhan, Jumalan h‰v‰istyksen ja ylenkatsomisen, aviorikoksen ja senkaltaiset. N‰m‰t ovat todellisia syntej‰. Sinulla pit‰‰ olla luettelo, jossa n‰kyy todellisia syntej‰, ennenkuin Kristus auttaa sinua. Sinun tekisi mieli olla maalattu syntinen ja pit‰‰ maalattua Kristusta Vapahtajana. Sinun t‰ytyy oppia, ett‰ Kristus on todellinen Vapahtaja, ja sin‰ itse todellinen syntinen ihminen." N‰ist‰ sanoista l‰hti joku valo veli Martin'ille, mutta pimeys palasi ehtimiseen j‰lleen; ja hell‰sti kohteli T:ri Staupitz h‰nt‰ ja tuki h‰nt‰. -- T:ri Staupitz ja tuo rakas, ij‰k‰s rippi-is‰, joka hoiteli minuakin niin yst‰v‰llisesti. Kaikkein enimm‰n veli Martin'ia kammotti Jumalan vanhurskaus, joksi h‰n oli oppinut ajattelemaan sit‰ j‰rk‰ht‰m‰tˆnt‰ ankaruutta, jolla syntisi‰ rankaisi. T:ri Staupitz ja rippi-is‰ selittiv‰t h‰nelle, ett‰ Jumalan vanhurskaus ei ole sit‰ syntist‰ _vastaan_, joka uskoo Herraan Jesukseen Kristukseen, vaan h‰nen _puolestansa_ -- ei meit‰ vastaan kadotukseksi, vaan meid‰n puolellamme vanhurskaudeksi. H‰n alkoi uudella innolla tutkia raamattua. H‰n oli suuresti halannut oikein ymm‰rt‰‰ St. Paavalin epistolaa Romalaisille, mutta h‰n pys‰htyi aina "vanhurskauden" sanaan ensim‰isen luvun seitsem‰nness‰-toista v‰rsyss‰, jossa Paavali sanoo, ett‰ Jumalan vanhurskaus on ilmoitettu evankeliumissa. "T‰m‰ lauselma 'Jumalan vanhurskaus'", h‰n sanoi, "suututti minua paljon; sill‰ kaikkien opettajieni mukaan minun t‰ytyi filosofillisessa merkityksess‰ ymm‰rt‰‰ sill‰ sit‰ vanhurskautta, jonka kautta Jumala on hurskas ja rankaisee rikollisia. Vaikka olin el‰nyt nuhteettomasti, tunsin min‰ kuitenkin itseni suureksi syntiseksi Jumalan edess‰, omatuntoni oli eritt‰in arka ent‰ min‰ luottanut siihen, ett‰ mik‰‰n oma tekomme taikka ansiomme sovittaa meid‰t Jumalan kanssa. T‰st‰ syyst‰ min‰ en ollenkaan rakastanut vanhurskasta ja n‰rk‰stynytt‰ Jumalaa, vaan salaisesti vihasin h‰nt‰ ja ajattelin itsekseni, eikˆ siin‰ ole kyllin, ett‰ Jumala on tuominnut meid‰t ijankaikkiseen kuolemaan Adamin synnin t‰hden, ja ett‰ meid‰n pit‰‰ k‰rsi‰ niin paljon huolta ja vaivaa t‰ss‰ el‰m‰ss‰? T‰ytyykˆ H‰nen ankaran ja uhkaavan lain lis‰ksi enent‰‰ viheli‰isyytt‰mme ja tuskaamme evankeliumin kautta ja sen saarnaamalla paiskata meit‰ vastaan oikeutensa ja tuima vihansa? H‰mmentynyt omatuntoni kiivastutti minua usein ja min‰ koetin yˆt p‰iv‰t saada selkoa Paavalin tarkoituksesta; ja viimeiselt‰ min‰ k‰sitin sen n‰in: evankeliumin kautta on se vanhurskaus ilmoitettu, jota Jumalalle kelpaa -- semmoinen vanhurskaus, jonka kautta Jumala armossaan ja laupeudessaan vanhurskauttaa meit‰; niinkuin kirjoitettu on: _vanhurskaan pit‰‰ el‰m‰n uskossa_. Kohta tuntui minusta kuin olisin syntynyt uudestaan; oli niinkuin olisin n‰hnyt paratiisin ovet sel‰ll‰ns‰. Nyt raamattu muuttui minun silmiss‰ni aivan toisenlaiseksi -- min‰ tarkastelin koko sen sis‰ltˆ‰, niin pitk‰lt‰ kuin muistoni kesti, vertasin eri paikkoja toisiinsa -- ja huomasin viel‰ selvemmin, ett‰ t‰m‰ vanhurskaus oli se vanhurskaus, jonka kautta H‰n tekee meid‰t vanhurskaaksi, koska kaikki soveltui siihen niin hyvin. Lause 'Jumalan vanhurskaus', jota min‰ ennen vihasin niin paljon, k‰vi nyt rakkaaksi ja kalliiksi -- lempi- ja lohdutussanaksi. T‰m‰ paikka Paavalin epistolassa oli minulle todellinen paratiisin portti." Veli Martin kertoi minulle myˆskin siit‰ sis‰llisest‰ rauhasta, jonka sanat "min‰ uskon syntien anteeksisaamisen" tuottivat h‰nelle, niinkuin ij‰k‰s rippi-is‰ oli ennen jutellut minulle; sill‰, sanoi h‰n, perkele tempasi h‰net usein takaisin ja, pukeutuen Kristuksen muotoon, koetti peloittaa h‰nt‰ uudestaan h‰nen synneill‰ns‰. H‰nt‰ kuunnellessani jouduin siihen vakuutukseen, ett‰ h‰n oli tosiaan juonut ijankaikkisen el‰m‰n l‰hteest‰, ja t‰m‰ n‰ytti melkein olevan minunkin saatavillani; mutta min‰ sanoin: "Veli Martin, sinun syntisi olivat vaan rikoksia inhimillisi‰ s‰‰ntˆj‰ vastaan, mutta minun syntini ovat toista laatua." Ja min‰ kerroin h‰nelle, kuinka olin vastustanut kutsumustani. H‰n vastasi: "Perkele tarjoo taivaita ihmisille, ennenkuin he tekev‰t synti‰; mutta kun he ovat synti‰ tehneet, saattaa h‰n heid‰n omantuntonsa ep‰toivoon. Kristus tekee aivan p‰invastoin, sill‰ h‰n antaa taivaan, kun olemme synti‰ tehneet, ja muuttaa murheellisen omantunnon iloiseksi." Sitten me vaikenimme pitk‰ksi aikaa, ja tavan takaa, kun katselin sit‰ tyvenyytt‰, joka vallitsi h‰nen j‰re‰ll‰, leve‰ll‰ otsallansa, ja n‰in syv‰n kirkkauden h‰nen tummissa silmiss‰‰n, tulin viel‰ varmemmaksi siit‰, ett‰: "Se luja kallio, johon t‰m‰ myrskyn heittelem‰ henki turvaa, on Totuus!" H‰nen huulensa liikkuivat silloin t‰llˆin, ik‰‰nkuin rukouksessa, ja h‰nen silm‰ns‰ olivat tuon tuostakin nostetut taivasta kohden, ik‰‰nkuin h‰nen ajatuksensa olisivat lˆyt‰neet kotinsa siell‰. T‰m‰n vaiti-olon per‰st‰ h‰n puhui j‰lleen ja lausui: "Evankeliumi ei puhu mit‰‰n meid‰n teoistamme eik‰ lain teoista, vaan Jumalan ‰‰rettˆm‰st‰ armosta ja rakkaudesta kurjimpia ja viheli‰isimpi‰ syntisi‰ kohtaan. Kun laupias Is‰mme n‰ki, kuinka lain kirous kukisti ja painoi meid‰t maahan, ja kuinka olisimme saaneet pysy‰ sen alla, ettemme milloinkaan omin voimin olisi p‰‰sseet siit‰ vapaaksi, l‰hetti H‰n ainoan Poikansa mailmaan, pani h‰nen p‰‰llens‰ kaikkien ihmisten synnit ja sanoi: 'ole sin‰ Pietari, Jumalansa kielt‰j‰; Paavali, vainoaja, Jumalan pilkkaaja, ja julma sortaja; David, avioliiton rikkoja; se syntinen, joka sˆi omenan paratiisissa; ryˆv‰ri, joka riippui ristinpuussa; lyhyelt‰, ole sin‰ se, joka on tehnyt kaikkien ihmisten synnit, ja maksa ja sovita heid‰n puolestansa.' Sill‰ Jumala ei laske leikki‰ meid‰n kanssamme, vaan puhuu vakaasti ja suuresta rakkaudesta, ett‰ Kristus on Jumalan Karitsa, joka kantaa meid‰n kaikkien synnit. H‰n on vanhurskas ja vanhurskaaksi tekee jokaisen, joka uskoo Jesukseen." Min‰ en voinut vastata mit‰‰n t‰h‰n, vaan kuljin eteenp‰in n‰it‰ sanoja mietiskellen. Eik‰ h‰nk‰‰n puhunut silloin sen enemp‰‰. Aurinko meni paraikaa mailleen, ja mets‰n hongat loivat pitk‰t varjonsa viheri‰lle polullemme, ett‰ olimme iloiset, kun tapasimme sysimiehen majan ja saimme yˆksi suojaa h‰nen talonsa vieress‰. Mutta sin‰ yˆn‰ minun oli mahdoton maata; vaan kun kaikki muut nukkuivat minun ymp‰rill‰ni, min‰ nousin ja menin ulos mets‰‰n. Veli Martin ei ole se mies, joka asettaa sis‰lliset taistelonsa muitten silmiin, saavuttaaksensa heid‰n s‰‰li‰ns‰ taikka joutavaa kummastustansa. H‰n on k‰rsinyt liian paljon ja liian nykyisin. H‰n ei ole kevytmielisesti avannut minulle entisen el‰m‰ns‰ vankihuoneita ja kidutuskammioita. H‰n teki sen kanssak‰rsij‰n‰ ja kanssasoturina, n‰ytt‰‰ksens‰ minulle, kuinka min‰kin pelastuisin ja voittaisin. Jumala on ep‰ilem‰tt‰ saattanut h‰net astumaan n‰it‰ katkeria teit‰ yksin‰‰n sen vuoksi, ett‰ h‰nest‰ tulee sankari ja ihmisten johdattaja. Min‰ rupean nyt ymm‰rt‰m‰‰n vanhoja sanoja uuhella tavalla. Siin‰, mit‰ h‰n sanoo, ei lˆydy mit‰‰n uutta; mutta se n‰ytt‰‰ uudelta minusta, niinkuin Jumala olisi puhunut sen vasta t‰n‰‰n; ja kaikki esineet n‰ytt‰v‰t uudistetuilta sen valossa. Jumala siis pit‰‰ enemm‰n huolta minun pelastuksestani, kuin min‰ itse! "Niin on Jumala mailmaa rakastanut, ett‰ antoi Poikansa." H‰n ei rakastanut pyhi‰, ei katuvia, ei jumalisia eik‰ niit‰, jotka rakastavat H‰nt‰; vaan "_mailmaa_", maallikoita, jumalattomia paatuneita kapinoitsioita, toivottomia eksyneit‰ ja syntisi‰! H‰n ei antanut mit‰‰n tyhj‰‰ lupausta, ei mit‰‰n enkeli‰ opettamaan meit‰ eik‰ mit‰‰n mailmaa meid‰n lunastimeksemme, vaan Poikansa -- Ainosyntyisen! Niin suuresti rakasti Jumala mailmaa, syntisi‰, minua! Min‰ uskon t‰m‰n; minun t‰ytyy uskoa se; min‰ uskon h‰nt‰, joka sanoo sen. Kuinka min‰ siis voin tehd‰ muuta kuin riemuita? Kaksi ihanata n‰ky‰ nousee minun eteeni ja alkaa t‰ytt‰‰ mailman ja koko minun syd‰meni ilolla. Min‰ n‰en tuon Pyhimm‰n, T‰ydellisen, Pojan, uhrin, karitsan, kirouksen vapaa-ehtoisesti menev‰n ristin kuolemaan minun t‰hteni. Min‰ n‰en Is‰n -- iki-hurskaan, vaan kuitenkin lempeydest‰ iloitsevan Is‰n -- vastaan-ottavan h‰net, puhtaan Karitsan, jonka H‰n oli antanut; her‰tt‰v‰n h‰net kuolleista; asettavan h‰net oikealle k‰dellens‰. Hurskaana, paljoa hurskaampana, kuin pel‰stynyt omatuntoni voi kuvata H‰nt‰, vanhurskauttaa minut, syntisen. Vaikka H‰n vihaa synti‰, niinkuin rakkaus aina kammoo itsekk‰isyytt‰, el‰m‰ kuolemaa, ja puhtaus turmellusta, rakastaa H‰n minua -- itsek‰st‰, turmeltunutta, synneiss‰ kuollutta. H‰n antaa minun t‰hteni Poikansa, Ainosyntyisen; H‰n vastaan-ottaa minun t‰hteni Poikansa, puhtaan Karitsan; H‰n antaa minulle anteeksi; vapauttaa minut; H‰n tahtoo tehd‰ minut puhtaaksi. T‰m‰ ajatus valloitti minut. Min‰ lankesin polvilleni honkien v‰liss‰ ja puhuttelin H‰nt‰, joka kuulee, kun meill‰ ei ole mit‰‰n sanoja, sill‰ sanoja puuttui minulta kokonaan silloin. M¸ncheniss‰, Toukokuun 18 p. T‰t‰ iloa kesti koko toisen p‰iv‰n ja viel‰ seuraavankin. Jokainen asia ja lintu ja sadepisara puhui vertauksissa minulle; lauloi minulle kertomuksen pojasta, joka oli palannut vieraalta maalta ja astuessaan is‰ns‰ kotia kohden mietti synnintunnustustaan; vaan ei p‰‰tt‰nyt koskaan matkaansa, sill‰ is‰ tuli h‰nt‰ vastaan, kun h‰n viel‰ oli kaukana; eik‰ koskaan p‰‰tt‰nyt synnintunnustustaan, sill‰ is‰ esti h‰nen itsesyytˆksi‰ns‰ syleilem‰ll‰. Ja is‰n kaulassa mik‰ lapsi voisi sanoa: "tee minut palkollisesi vertaiseksi?" Min‰ n‰in H‰nen rakkautensa loistavan jokaisessa sadehelmess‰ ruohoisilla mets‰n aukoilla; min‰ kuulin sen jokaisen linnun laulussa; min‰ tunsin sen kaikissa suonissani. Me emme luullakseni puhuneet paljon niin‰ p‰ivin‰, veli Martin ja min‰. Min‰ olen kokenut jonkunlaista rakkautta; mutta min‰ en ole koskaan tuntenut mit‰‰n rakkautta, joka niin t‰ytt‰‰, valloittaa, tyydytt‰‰, kuin t‰m‰ Jumalan rakkaus. Ja kun Jumala ja sielu ensiksi ovat "sin‰ ja min‰" kesken‰ns‰, ei ole syd‰mess‰, ainakaan ajaksi, paljon sijaa muille tuttaville. Mutta nyt tuli ep‰ilyksi‰ ja kysymyksi‰. Mist‰ ne tulivat? Veli Martin sanoi: saatanalta. "Perkele on kurja, onneton henki", h‰n lausui, "ja h‰n tekee mielell‰‰n meid‰t kurjiksi." Yksi seikka, joka alkoi huolestuttaa minua, oli se, josko minulla todella oli oikea usko. Mieleeni joutuivat vanhat m‰‰ritykset, joitten mukaan uskoa sanotaan tyhj‰ksi, jollei armeliaisuus sit‰ el‰hyt‰ ja se ilmesty hyviss‰ tˆiss‰, jotta, kun lausutaan, ett‰ usko saattaa meid‰t vanhurskaaksi, osa k‰y kokonaisuudesta ja uskolla tarkoitetaan myˆskin toivoa, armeliaisuutta, kaikkia hyvi‰ avuja ja tˆit‰. Mutta veli Martin selitti, ett‰ se suoraan tarkoitti uskomista. H‰n sanoi: "Usko on kaikkivaltainen, sill‰ se antaa kunnian Jumalalle, ja t‰m‰ on korkein palvelus, jota voi H‰nelle osoittaa. Joka Jumalalle kunnian antaa, se uskoo H‰neen; se pit‰‰ H‰nt‰ totisena, viisaana, hurskaana, laupiaana, kaikkivaltiaana. P‰‰-asia, jota Jumala vaatii ihmisilt‰, on se, ett‰ he myˆnnytt‰v‰t H‰nelle H‰nen kunniansa ja jumaluutensa; se on, ett‰ he eiv‰t katso H‰nt‰ miksik‰‰n ep‰jumalaksi, vaan Jumalaksi; semmoiseksi Jumalaksi, joka pit‰‰ huolta heist‰, kuulee heit‰, armahtaa heit‰ ja auttaa heit‰. Sill‰ usko sanoo n‰in: 'min‰ uskon Sinua, oi Jumala, kun Sin‰ puhut.'" Mutta meid‰n suurin viisautemme, h‰n sanoo, on siin‰, ett‰ k‰‰nnymme pois kaikista n‰ist‰ kysymyksist‰ -- synneist‰mme, tˆist‰mme, itsest‰mme Kristuksen puoleen, joka on meid‰n vanhurskautemme, meid‰n Vapahtajamme, meid‰n kaikki. Sitten v‰listi toiset asiat h‰mment‰v‰t minua, Jos usko on niin yksinkertainen, ja pelastus niin helppo, kaikki nuot veljeskunnat, s‰‰nnˆt, pilgrimimatkat, katumusharjoitukset? Me emme kumpikaan voi keksi‰ mit‰‰n vastausta n‰ihin h‰mment‰viin kysymyksiin. Mutta meid‰n tulee totella kirkkoa. Mit‰ me emme ymm‰rr‰, sit‰ meid‰n tulee hyv‰ksy‰ ja totella. T‰m‰ on ainakin munkin velvollisuus. Ajottain toiset kiusaukset kohtaavat minua. "Jos olisit tiet‰nyt t‰m‰n ennen", kuuluu ‰‰ni syv‰lt‰ syd‰mest‰ni, "olisi sinun sopinut palvella Jumalaa iloisesti kodissasi eik‰ tuskalloisesti luostarissa; sinun olisi sopinut auttaa vanhempia ja Elsaa ja puhua Evan kanssa n‰ist‰ asioista, joita h‰nen harras ja yksinkertainen syd‰mens‰ on ep‰ilem‰tt‰ jo k‰sitt‰nyt." Mutta voi! min‰ tunnen liian hyvin, mik‰ kiusaaja kuiskaa t‰m‰n nimen minun korvaani, ja min‰ sanon: "kuinka hyv‰ns‰ lienee k‰ynyt, sin‰ h‰ijy henki, _nyt_ min‰ olen jumalinen, hurskas mies, jolle per‰ytyminen tuottaa perikadon!" N‰ytt‰‰ tavallansa kuitenkin silt‰, kuin min‰ n‰in‰ viime p‰ivin‰ olisin ollut v‰hemm‰n eroitettuna omaisistani. Lˆytyy yksi veljeskunta, yksi perhe, joka on pystyv‰isempi, kuin Eisenachin koti, viel‰p‰ kuin Augustinin veljeskunta, ja siin‰ me ehk‰ yhdymme viel‰. Lˆytyy yksi koti, jossa me kenties viel‰ saamme olla yhten‰ huonekuntana j‰lleen. Ja sill‰ v‰lin Jumala ehk‰ m‰‰r‰‰ minulle jonkun v‰h‰isen, hyˆdyllisen tyˆn, joka H‰nen l‰sn‰ ollessaan saattanee el‰m‰ni kulumaan yht‰ nopeasti, kuin t‰m‰ minun pilgrimimatkani Romaan veli Martinin seurassa. Benediktinin-luostarissa Lombardiassa. Jumala on n‰in‰ viimeisin‰ p‰ivin‰ antanut meid‰n, niinkuin todella luulen, vilaukselta katsahtaa Edeniin. Lumiharteiset vuoret, ik‰‰nkuin valkoiset portaat H‰nen valtaistuimessaan; virrat, jotka juoksevat niist‰ alas ja rikastuttavat maata; krystallij‰rvet, ik‰‰nkuin tuli ja lasi pinnallaan, kun aamuisin taikka iltaisin lumihuiput heijastellen palavat niiss‰; ja sitten Lombardian tasanko t‰ynn‰ns‰ jokia, jotka saattavat laihot loistamaan kuin kulta; t‰m‰ Jumalan jyv‰-aitta, jossa jalavat ja kastaniat kasvavat keltaisen maisin parissa ja viinikˆynnˆkset kiipeev‰t puusta puuhun, ett‰ koko maa n‰ytt‰‰ olevan seppelill‰ kaunistettu, niinkuin ainaiseksi juhlaksi. Me tulimme Tyrolista F¸ssenin kautta ja kuljimme sitten suoraa tiet‰ vuorten ja j‰rvien yli Milanoon. Nyt meit‰ kestitet‰‰n niinkuin ruhtinaita t‰ss‰ rikkaassa Benediktinin-luostarissa. Sen vuotuiset tulot nousevat 36,000:teen floriniin. "Syˆmisest‰ ja juomisesta ei ole", niinkuin veli Martin sanoo, "mit‰‰n puutetta;" sill‰ 12,000 florinia k‰ytet‰‰n vieraitten hyv‰ksi ja yht‰ suuri summa pannaan rakennuksiin. Loput j‰‰v‰t luostarin ja veljien omaksi. He ovat vastaan-ottaneet meit‰, kˆyhi‰ saksalaisia munkkeja, suurella kunnioituksella, koska me olemme l‰hetyskuntana mahtavan veljeskunnan puolesta paavin luo. N‰itten etel‰-maalaisten k‰ytˆs on sangen siev‰‰ ja kohteliasta; mutta uskonnon asioissa he menettelev‰t kevytmielisemmin, kuin me soisimme. Huonekalujen ja pukujen komeus kummastuttaa meit‰; vaikea on sovittaa kˆyhyyden ja mailman hylk‰‰misen lupaus yhteen niitten kanssa. Mutta arvatakseni kˆyhyyden lupaus heid‰n mielest‰‰n ei sido veljeskuntaa, vaan ainoastaan yksityisi‰ munkkeja. Kuitenkin lienee parhaassa tapauksessa tukala el‰‰ ankaraa ja asketillista el‰m‰‰ keskell‰ semmoista ylellisyytt‰. Useat ep‰ilem‰tt‰ eiv‰t koetakaan. Kˆyhille tuodaan hyvin harvinaisia ja herkullisia ruokia; sein‰t ovat peitetyt tapeteilla; puvut ovat hienosta silkist‰; lattiat koristetut kalliilla marmorilla. Kurjan kurja komeus halvimman _kodin_ korvauksena! Bolognassa, kes‰kuulla. Me emme j‰‰neet kauaksi aikaa Benediktinin-luostariin t‰st‰ syyst‰: heid‰n hekumallinen el‰m‰ns‰ oli, min‰ huomasin sen, kovasti h‰mm‰stytt‰nyt veli Martin'ia; mutta vieraana, arvaan min‰, h‰nen ei k‰ynyt mielest‰ns‰ mit‰‰n moittiminen, ennenkuin perjantai tuli, jolloin kummastukseksemme pˆyd‰lle oli tuotu lihaa, hedelmi‰ ja monenlaisia muita ruokia, niinkuin min‰ muuna p‰iv‰n‰ hyv‰ns‰, vastoin sek‰ veljeskunnan s‰‰ntˆj‰ ett‰ koko kirkon yhteisi‰ lakeja. H‰n ei koskenut n‰ihin herkkuihin yhteenk‰‰n; mutta h‰n ei tyytynyt t‰h‰n ‰‰nettˆm‰‰n vastalauseesensa, vaan lausui uljaasti koko seuralle: "kirkko ja paavi kielt‰v‰t t‰mmˆisi‰!" Meid‰n oli nyt tilaisuus n‰hd‰, miksi tuo hieno Italialaisten k‰ytˆs muuttuu, kun heit‰ loukkaa. Koko veljeskunta puhkesi ankaraan vihan myrskyyn. Heid‰n mustat silm‰ns‰ iskiv‰t tulta, heid‰n valkoiset p‰‰ns‰ v‰lkkyiv‰t, kun he pilkallisesti ja pahasti nauroivat, ja he laskivat rajuja sanoja, joita useita me emme ollenkaan ymm‰rt‰neet. "Rauhan-rikkojat", "barbarit", "raa'at ja taitamattomat Saksalaiset" ja muut pist‰v‰t liikanimet, joita me kuitenkin varsin hyvin ymm‰rsimme. Veli Martin seisoi kuin kallio keskell‰ vuorivirtaa ja uhkasi ilmoittaa heid‰n ylellisyytens‰ ja s‰‰nnˆttˆm‰n el‰m‰ns‰ Romassa. Kun seura hajosi, huomasimme, kuinka veljet kokoontuivat erikseen pieniin joukkokuntiin ja loivat tuimasti silm‰ns‰ meihin, kun sattumalta astuimme heid‰n ohitsensa. Samana iltana luostarin portinvartia tuli salaa luoksemme ja ilmoitti, ettei luostari ollut en‰‰ mik‰‰n turvallinen lepopaikka meille. Oliko t‰m‰ yst‰v‰llinen varoitus vai ainoastaan joku veljien keksintˆ, jolla he saisivat eron vaivaloisista vieraistansa, sit‰ min‰ en tied‰; mutta meid‰n ei tehnyt mieli viipy‰ ja ennenkuin seuraava p‰iv‰ valkeni, hiivimme pime‰ss‰ ulos yhdest‰ sis‰portista ja l‰hdimme matkoihimme veneell‰, jonka lˆysimme sen virran rannassa, joka juoksee muurien alta. Bolognassa. Kiitos Jumalan, veli Martin tointuu j‰lleen. H‰n on ollut aivan haudan partaalla. Oliko se se paahtava kuumuus, jossa olemme matkustaneet, vai malaria, joka vilustutti meid‰t er‰‰n‰ yˆn‰, kun makasimme akkunat auki, vai olisivatko Benediktinin-luostarin suuttuneet munkit panneet myrkky‰ ruokaamme, sit‰ min‰ en tied‰; mutta tuskin olimme p‰‰sseet t‰nne, ennenkuin h‰n jo sairastui kovasti. Kun valvoin h‰nen luonansa, min‰ osaksi havaitsin, mimmoista tuskaa h‰n oli k‰rsinyt luostarissamme Erfurtissa. H‰n muisti syntej‰ns‰ ja pelk‰si Jumalan kauheata tuomiota, samalla kuin tauti rankaisi h‰nen mielt‰ns‰. Toisinaan h‰n tunsi, ett‰ se oli perkeleen k‰si, joka painoi h‰nt‰ alas. "Perkele", h‰n sanoi, "on veljien p‰‰llekantaja eik‰ Kristus. Sin‰, Herra Jesus, olet minun anteeksi antava Vapahtajani!" Ja taas h‰n kohosi aalloista. V‰listi h‰nen mielens‰ h‰mmentyi tuosta pohjattomasta kysymyksest‰ -- mist‰ pahuus on alkunsa saanut, ja miss‰ suhteessa meid‰n vapaa tahtomme on Jumalan kaikkivaltaiseen tahtoon. Silloin min‰ rohkenin muistuttaa h‰nelle niit‰ T:ri Staupitzin sanoja, jotka h‰n oli lausunut minulle: "katso Jesuksen Kristuksen haavoja, ja niist‰ sin‰ n‰et Jumalan p‰‰tˆksen kirkkaasti loistavan esiin. Ilman Kristuksetta meid‰n on mahdoton k‰sitt‰‰ Jumalaa. Kristuksessa sin‰ n‰et, mik‰ Jumala on ja mit‰ H‰n vaatii. Sin‰ et lˆyd‰ H‰nt‰ muualta mist‰k‰‰n, ei taivaasta eik‰ maan p‰‰lt‰." Minun, nuoren, kokemattoman soturin, tuntui kummalliselta kehoittaa semmoista veterania ja voittajaa kuin veli Martin'ia; mutta kun voimakkaimmat ovat joutuneet t‰mmˆisille miekkasille, jossa t‰ytyy taistella yksin‰‰n, voi heikonkin k‰si tuoda v‰h‰isen kylm‰‰ vett‰ ja virvoittaa sankaria ottelun lomahetkin‰. Mutta vaan taisteleva itse saa voiton; ja viimein veli Martin viel‰ kerran suoriutui, jopa, niinkuin aivan usein tapahtuu, juuri kuin taistelo n‰ytti tulisimmalta. H‰n p‰‰si voitolle vanhalla aseella -- "_vanhurskaan pit‰‰ el‰m‰n uskosta_." Viel‰ kerran n‰m‰t sanat, jotka ovat auttaneet h‰nt‰ niin usein ja joita h‰n on kertonut niin monesti retkell‰mme, astuivat pontevasti h‰nen sielunsa eteen. Taas h‰n katsoi ristiin-naulitun Vapahtajan puoleen; taas h‰n uskoi H‰neen, joka on voittanut ja on valmis anteeksi antamaan armon valta-istuimelta; ja taas h‰nen henkens‰ oli valkeudessa. H‰nen ruumiinsakin voimat alkoivat pian palata; ja muutaman p‰iv‰n kuluttua p‰‰semme Romaan. Romassa. Pilgrimimatka on p‰‰ttynyt. Pyh‰ kaupunki on vihdoin saavutettu. Me kuljimme polttavien lakeain poikki, kunnaitten vieremill‰ viinikˆynnˆsten alla, jylhien, ryhmyisten vuorten yli, laaksojen l‰pi, jotka olivat viheri‰t kastanjoista, ˆljypuista ja myrteist‰, ja lemusivat lavendelista ja cistuksesta, siksi kuin Campagnan takaa pyh‰t tornit ja domit ilmestyiv‰t meid‰n silmiemme eteen -- se kaupunki, jossa Pietari ja Paavali k‰rsiv‰t martyrikuoleman -- Jumalan valtakunnan p‰‰kaupunki. Samalla hetkell‰ kuin n‰imme kaupungin, veli Martin heitt‰ysi maahan ja nostaen k‰si‰ns‰ taivasta kohden huudahti: "Terve, pyh‰ Roma! kolmasti pyh‰ t‰‰ll‰ vuodatetun martyrein veren kautta." Ja nyt olemme sis‰puolella pyhi‰ muureja ja asumme Augustinin-luostarissa likell‰ sit‰ pohjoista porttia, jonka kautta tulimme ja jota Romalaiset nimitt‰v‰t "_Porta del Popolo_." Veli Martin on jo pit‰nyt yhden messun luostarikirkossa. Ja huomenna ehk‰ notkistamme polviamme, miss‰ apostolit ja martyrit seisoivat! Me saamme kenties myˆskin n‰hd‰ pyh‰n is‰n itse! Olemmeko todella l‰hemp‰n‰ taivasta t‰‰ll‰? Minusta tuntuu, kuin olisin ollut l‰hemp‰n‰ Jumalaa tuona yˆn‰ Schwarzwaldissa. On niin paljon h‰lin‰‰ ja liikett‰ ja komeutta meid‰n ymp‰rill‰mme t‰ss‰ suuressa kaupungissa. Mutta kun v‰h‰n enemm‰n tutustun ja perehdyn siihen, se ehk‰ kuitenkin tuntuu taivaallisemmalta. IX. Elsan kertomus. Eisenachissa, Huhtikuulla. Viimeiset sanat, jotka min‰ kirjoitan rakkaassa vanhassa s‰lyhuoneessamme, Fritzin ja minun! Min‰ en kuitenkaan kaipaa sit‰ suuresti nyt, kun meid‰n h‰my-ajan puheemme ovat ij‰ksi loppuneet. Me l‰hdemme huomenna varhain aamulla Wittenbergiin. Tuntuu kummalliselta, kun katson ulos vanhalle kadulle ja ajattelen, kuinka kaikki siin‰ huomis-iltana n‰ytt‰‰ aivan samalta -- munkit parittain verkalleen astuen eteenp‰in, pojat hyˆk‰ten ulos koulusta, niinkuin juuri paraikaa, palvelustytˆt seisoen ovilla pienet lapset syliss‰‰n tai v‰‰nt‰en pesuriepujansa -- ja me mennein‰. Kuinka v‰h‰inen sent‰‰n se tyhj‰ paikka on, jonka ihmiset j‰tt‰v‰t j‰lkeens‰, kun ovat poissa, oli se paikka kuinka suuri hyv‰ns‰, jonka he n‰yttiv‰t t‰ytt‰v‰n, kun olivat l‰sn‰ -- paitsi kahdessa, kolmessa syd‰mess‰! Min‰ huomaan t‰m‰n Fritz'in suhteen. Minusta n‰ytti silt‰, kuin meid‰n pikkuinen mailmamme varmaan luhistuisi kokoon, kun h‰n, sen p‰‰pylv‰s, temmattiin pois. Kuitenkin n‰ytt‰‰ kaikki nyt k‰yv‰n samaa menoa kuin ennenkuin h‰n rupesi munkiksi -- paitsi mit‰ ‰itiin, Evaan ja minuun tulee. ƒiti n‰ytt‰‰ yh‰ enemm‰n varjon kaltaiselta, joka liikkuu edestakaisin meid‰n joukossamme. H‰n ottaa hell‰sti kantaakseen kaikki, mit‰ h‰n voi, meid‰n kotoisista huolistamme; mutta kotoisten ilojen suhteen h‰n n‰ytt‰‰ innottomalta ja kuolleelta. Niist‰ ajoista asti, kuin h‰n puhui minulle luostari-el‰m‰n taipumuksestansa, jonka h‰n luulee laiminlyˆneens‰ nuoruudessaan, min‰ ymm‰rr‰n h‰net paremmin -- sen vapisevan pelon, jolla h‰n vastaan-ottaa kaikki hyv‰t asiat, sen toivottoman nˆyryyden, jolla h‰n taipuu jokaiseen suruun, ik‰‰nkuin h‰neen koskisi joku alati uhkaava vitsa, jota vaan silloin t‰llˆin armosta hillit‰‰n. Fritzin meno oli semmoinen isku, joka sattui h‰nen syd‰mens‰ arimpaan kohtaan. ƒiti oli, sen min‰ tied‰n varmaan, ajatellut h‰nen el‰m‰‰ns‰ aivan toisenlaiseksi. Min‰ havaitsen sen siit‰ erityisest‰ hellyydest‰, jolla h‰n on liittynyt Evaan. H‰n lausui minulle t‰n‰‰n, kun panimme sis‰‰n muutamia Fritzin kirjoja: "sen uhrin, jota min‰ olin liian itsek‰s tekem‰‰n, on poikani tehnyt minun puolestani. Voi Elsa, lapseni, anna kohta, _kohta_, mit‰ ikin‰ Jumala sinulta vaatii. Mit‰ H‰n vaatii meilt‰, se on kuitenkin annettava; ja jos se lopulta v‰kisin otetaan meilt‰, Jumala yksin tiet‰‰, mill‰ kauhealla korolla velka on maksettava." N‰m‰t sanat rasittavat minua, niinkuin kirous. Minun t‰ytyy toisinaan tuntea, mit‰ tiet‰‰kseni ‰iti aina tuntee, ett‰ meid‰n perheemme on jonkun turmiollisen noidun alaisena. Mutta voi, kuinka kauhea se ajatus on, ett‰ Jumala t‰ll‰ tavalla vaatii meilt‰ korvausta! -- on velkoja, joka kirist‰‰ meilt‰ viimeisen ‰yrin v‰h‰p‰tˆisimm‰n rikoksen t‰hden; ja jos maksua viivytet‰‰n, vie hengen tai j‰senet taikka mik‰ viel‰ kalliimpaa on. Minun on mahdoton ajatella sit‰. Sill‰ jos ‰iti‰ni n‰in koetellaan siit‰, ett‰ h‰n on jollakin lailla erehtynyt, ett‰ h‰n on laiminlyˆnyt jonkun ep‰ilt‰v‰n hengellisen kutsumuksen, minun hurskasta, suloista ‰iti‰ni, mik‰ toivo lienee minulla, joka melkein joka p‰iv‰ saan katua, ett‰ olen lausunut jonkun ankaran sanan noille pojille (jotka totta puhuen usein ovat kovin kiusalliset) taikka ett‰ teen, mit‰ minun ei olisi tullut tehd‰, taikka j‰t‰n pois jonkun uskoni velvollisuuden taikka ainakin kadehdin jotakuta rikkaampaa taikka itsekseni nureksin kohtaloamme -- viel‰p‰ v‰listi katkeruudella muistan is‰‰mme ja h‰nen keksintˆj‰ns‰! Meid‰n rakas is‰mme on viimein j‰rjest‰nyt ja pannut sis‰‰n kaikki aarteensa ja on, paitsi lapsia, ainoa, jota muuton hankkeemme n‰ytt‰v‰t t‰ydellisesti ilahuttavan. Koko p‰iv‰n on h‰n asetellut ja siirrellyt ja j‰lleen asetellut koneitansa johonkin eritt‰in turvalliseen nurkkaan isoihin vaunuihin, jotka serkku Konrad Cotta on matkaa varten lainannut meille. Eva toiselta puolelta n‰ytt‰‰ yht‰ v‰h‰n, kuin ‰itik‰‰n, kuuluvan t‰h‰n mailmaan. Ei niin, ett‰ h‰n n‰ytt‰isi alakuloiselta taikka toivottomalta. H‰nen kasvojansa kirkastaa usein t‰ydellinen rauha; mutta se ei n‰y ollenkaan riippuvan mist‰k‰‰n t‰‰ll‰ alhaalla, se ei h‰ir‰‰nny niist‰ vastuksista, jotka kohtaavat meit‰, eik‰ enene, jos joku asia meilt‰ menestyy. Minun t‰ytyy tunnustaa, ett‰ t‰m‰ suututtaa minua melkein yht‰ paljon kuin pojat. Min‰ pelk‰‰n kovasti, ett‰ h‰n jonakin p‰iv‰n‰ j‰tt‰‰ meid‰t, niinkuin Fritz, ja menee luostariin. Vaan kuitenkin minun on mahdoton lˆyt‰‰ mit‰‰n vikaa h‰ness‰. Luullakseni se juuri suututtaa ‰idin-‰iti‰mme ja minua niin suuresti. Nykyisin on h‰n j‰tt‰nyt kaikki latinaiset kirjansa er‰‰n saksalaisen kirjan t‰hden, nimelt‰ "Theologia Teutsch" eli "Theologia Germanica", jonka Fritz l‰hetti meille, ennenkuin h‰n j‰tti Erfurtin luostarin ja matkusti Romaan. T‰m‰ kirja n‰ytt‰‰ tekev‰n Evan hyvin onnelliseksi; mutta minusta se on vaikeampi ymm‰rt‰‰ kuin latina. Vaikka se on aivan toisenlainen, kuin kaikki muut jumaliset kirjat, joita koskaan olen lukenut, se ei sovi minulle sen paremmin. N‰ytt‰‰ todella silt‰, kuin min‰ en milloinkaan lˆyt‰isi sit‰ uskontoa, joka soveltuu minulle. Kaikki tuntuu niin ylev‰lt‰ ja ep‰m‰‰r‰iselt‰ ja niin per‰ti k‰sitt‰m‰ttˆm‰lt‰ -- ainoastaan soveliaalta semmoisille, joilla on aikaa kiivet‰ kukkuloille, sill‰ v‰lin kuin minun tieni n‰ytt‰‰ k‰yv‰n laaksoissa ja kaduilla ja keskell‰ kaikenlailla v‰h‰isi‰, jokap‰iv‰isi‰ velvollisuuksia ja huolia, joita uskonto on liian korkea huomioonsa ottamaan. Minulle j‰‰ vaan se toivo, ett‰ joskus el‰m‰ni lopulla Jumala armollisesti antaa minulle v‰h‰isen joutoaikaa, ett‰ saan ruveta jumaliseksi ja valmistaa itse‰ni kohtaamaan H‰nt‰, taikka ett‰ Evan ja Fritzin esirukoukset ja ansiot riitt‰v‰t minunkin edest‰ni. Wittenbergiss‰, Toukokuulla 1510. Me rupeamme v‰hitellen oleentumaan uudessa kodissamme, joka on samalla kadulla kuin yliopiston rakennukset. Martin Lutherilla elikk‰ veli Martin'illa on suuri maine t‰‰ll‰. Sanotaan, ett‰ h‰nen luentonsa miellytt‰v‰t enemm‰n kuin kenenk‰‰n muun. Ja h‰n saarnaa myˆskin usein kaupungin kirkossa. ƒidin-‰itimme ei ole tyytynyt muutokseen. H‰n nimitt‰‰ kaupunkia viheli‰iseksi savikyl‰ksi ja kummastelee, mik‰ oli saattanut Sachsin vaaliruhtinaat asettamaan p‰‰kaupunkiansa ja perustamaan yliopistoansa t‰mmˆiseen hiekkaiseen er‰maahan. H‰nen luullaksensa se on jotenkin Arabian hieta-aavikkojen kaltainen. Mutta Kristofer ja min‰ ajattelemme toisin. T‰‰ll‰ lˆytyy useita hyvin komeita rakennuksia, kauniita kirkkoja, yliopisto, linna ja Augustinin-luostari; emmek‰ ep‰ile ollenkaan, ett‰ aikaa myˆten koko muu kaupunki kohoo samanlaiseksi. Min‰ olen kuullut ‰idin-‰itimme sanovan, ett‰ semmoisista lapsista, joitten kasvot ovat liian suuret heid‰n ik‰‰ns‰ katsoen, usein tulee mit‰ kauniimpia ihmisi‰, kun he p‰‰sev‰t t‰ysikasvuisiksi. Ja niin k‰y varmaan Wittenberginkin, joka tosiaan t‰t‰ nyky‰ vivahtaa lapseen, jolla on aika-ihmisen silm‰t ja nen‰. Savisein‰t ja matalat, oljilla katetut huoneet eri‰v‰t kummallisella tavalla uusista rakennuksista, vaaliruhtinaan palatsista ja kirkosta kaupungin l‰ntisess‰ p‰‰ss‰, kaupunginkirkosta keskikohdalla, Augustinin-luostarista ja yliopistosta it‰isess‰ p‰‰ss‰ likell‰ Elsterin porttia ja asuntoamme. Se on totta, ett‰ t‰‰ll‰ ei n‰e mit‰‰n honkametsi‰ eik‰ jylhi‰ vuoria eik‰ myˆsk‰‰n ihania, viheriˆit‰ laaksoja niinkuin Eisenachin ymp‰rill‰. Mutta ei ‰idin-‰idin tarvitse sanoa t‰t‰ miksik‰‰n er‰maaksi. Pohjoisessa notkot ja viidakot keskeytt‰v‰t valkoisia hietas‰rkki‰; ja etel‰ss‰, tuskin kahdentuhannen sylen p‰‰ss‰ kaupungista, leve‰, nopea Elbe juoksee poikki nummen. T‰m‰ suuri joki ilahuttaa minua. Se saattaa minun ajatukseni takaisin tyventen l‰hteittens‰ luo vuorten keskelle, ja eteenp‰in kotiinsa isoon mereen. Meill‰ ei ollut mit‰‰n suurta jokea Eisenachissa, niin ett‰ t‰ss‰ on Wittenbergill‰ etu. Lis‰ksi rannat kasvavat matalia tammia ja pajupensaita, jotka lempe‰sti kallistuvat veden ylitse ja joitten v‰liss‰ on hupainen istua kes‰-iltoina. Kun min‰ en vaan pelk‰isi ihmisi‰! Is‰ ei tahdo, ett‰ Eva ja min‰ k‰ymme yksin‰mme ulkona. Ylioppilaat ovat kovin vallattomat. T‰n‰ vuonna on rehtori kuitenkin kielt‰nyt heit‰ aseita pit‰m‰st‰, joka lohduttaa minua v‰h‰n. Mutta kaupunkilaiset ovat itsekin sotaisia ja v‰kivaltaisia, ja juovat paljon olutta. T‰‰ll‰ lˆytyy sata seitsem‰nkymment‰ oluttehdasta, vaikkei ole muuta kuin kolme sataa viisikymment‰ taloa. Harva asukas l‰hett‰‰ lapsensa kouluun, vaikka yliopistossa on viisi sataa ylioppilasta kaikilta tahoilta Saksanmaasta. Osa niist‰ maalaisista, jotka l‰hipaikoilta tulevat torille, puhuvat semmoista kielt‰, jota min‰ en ymm‰rr‰. ƒidin-‰itimme sanoo, ett‰ he ovat Vendej‰, ja ett‰ t‰m‰ kaupunki on viimeinen paikka sivistyneen mailman rajalla. Sen toisella puolella, arvelee h‰n, ei ole muuta kuin barbareja ja Tartareja. Totta puhuen, h‰n ei ole varma, ovatko naapurimme itsek‰‰n kristityit‰. St. Bonifacius, Sachsilaisten suuri apostoli, ei ulottanut tointansa edemm‰ksi kuin Sachsiin; ja ‰idin-‰iti sanoo, ett‰ ne teutonilaiset ritarit, jotka valloittivat Preussin ja maat tuolla puolen meit‰, olivat vaan kristityit‰ kolonistej‰, jotka eliv‰t keskell‰ puoli-pakanallisia villej‰. Minusta tuntuu jokseenkin surulliselta, kun ajattelen, ett‰ Wittenbergin ja Turkkilaisten ja Tartarien, viel‰p‰ villien v‰lill‰ Indiassa, jonka Kolumbus on lˆyt‰nyt, on muka vaan muutamia puoli-sivistyneit‰ Vendej‰, jotka el‰v‰t noissa kurjissa kyliss‰, jotka pilkehtiv‰t sielt‰ t‰‰lt‰ hiekkakankailla kaupungin ymp‰rill‰. Mutta is‰ v‰itt‰‰, ett‰ se on oivallinen ajatus; ja ett‰, jos h‰n olisi hiukan nuorempi, h‰n panisi toimeen maa-matkueen ja vaeltaisi manteren poikki, siksi kuin h‰n yhtyisi niihin Espanjalaisiin ja Portugiseihin, jotka merta myˆten purjehtivat samaan paikkaan. "Ajatteleppas vaan", h‰n sanoo, "ett‰ muutamina viikkoina taikka korkeintaan kuukausina saapuisimme Cathay'iin, El Dorado'on taikka viel‰p‰ itse Atlantis'iin, jossa huoneet ovat katetut ja lattioitut kullalla, ja palaisimme runsailla aarteilla!" N‰ytt‰‰ silt‰, kuin h‰n nyt katsoisi hitaisiksi ja pitk‰llˆisiksi niit‰ kokeitakin, joita h‰n on t‰h‰n saakka retorteillaan ja tiikeleill‰‰n tehnyt ja joitten kautta h‰n aina oli v‰h‰ll‰ muuttaa lyijy‰ hopeaksi. Siit‰ asti kuin tulimme t‰nne, on h‰n ajaksi luopunut alkemian aaveistaan ja istuu tuntikaudet, iso kartta levitettyn‰ edess‰ns‰, laskien tarkimmalla ja huolikkaimmalla tavalla, kuinka kauan kest‰isi, ennenkuin p‰‰sisi uusiin Espanjalaisten lˆytˆmaihin vendil‰isen Preussin kautta. "Sill‰", h‰n arvelee, "jollen min‰ itse koskaan voi toteuttaa t‰t‰ tuumaa, se ehk‰ kerta tuottaa jollekulle pojalleni ikuisen maineen ja rikastuttaa ja koroittaa koko meid‰n perhett‰mme!" Matkamme Eisenachista oli lakkaamaton juhla ja pikku lapselle -- joka nyt on kahden vuoden vanha -- teimme s‰nkyvaatteista mukavan sijan vaunuihin. ƒidin-‰iti istui suorana yhdess‰ kulmassa huonekalujen v‰liss‰. Pikku Thekla oli nostettu, niinkuin kuningatar, tyynykasan p‰‰lle, jossa h‰n istui, syleillen omia aarteitansa -- s‰rkynytt‰ nukkea, puuhevosta, jonka Kristofer teki h‰nelle, koko joukkoa k‰pyj‰ ja limsiˆit‰, joita oli koottu mets‰st‰, ja kovin pˆrhˆist‰, pahan-n‰kˆist‰ kulkukoiraa, jonka h‰n on ottanut huostaansa ja josta h‰nt‰ ei saa mill‰‰n lailla luopumaan. H‰n nimitt‰‰ koiraa Nix'iksi ja on varma, ett‰ t‰m‰ syv‰mietteisill‰ silmill‰ns‰ aina pyyt‰‰ h‰nt‰ opettamaan itse‰ns‰ puhumaan ja antamaan itselleen sielun. Kun h‰n vaan sai n‰m‰t, perhejumalansa, mukaansa, h‰n ei n‰ytt‰nyt suuresti kaipaavan koko muuta Eisenachin mailmaamme, josta juuri erosimme. Ei is‰k‰‰n kerinnyt huolimaan muista kuin folianteistaan, kaavoistaan ja koneistaan, joita h‰n kateellisesti vartioitsi. Evalla oli vaan yksi aarre, josta h‰n ei hellitt‰nyt, "Theologia Germanica", jonka h‰n on ottanut omaksensa. ƒidin erityisen‰ huolena oli pikku lapsi. Chriemhild oli kovasti suruissaan, kun piti erota Polluxista, joka j‰tettiin serkku Konrad Cottan luo; ja Atlantis oli niin riihaton ilosta, kun ajatteli sit‰ uutta mailmaa ja sit‰ uutta el‰m‰‰, josta h‰nen luullaksensa kaikki entisen el‰m‰n huolet poistuisivat, ett‰, jollei Kristoferia ja minua olisi ollut, minun t‰ytyy tunnustaa, ett‰ perheen yhteiset edut olisivat joutuneet jokseenkin syrj‰‰n. T‰ll‰ v‰lin Kristofer ja min‰ pidimme sotilakkoa "Reinecke Fuchs'in" ja muitten riitakysymystemme suhteen. Kaikki h‰nen luonnonlahjansa -- jotka ovat olleet niin hedelm‰lliset kiusaa synnytt‰m‰‰n -- n‰yttiv‰t yht‰kki‰ k‰‰ntyneen hyˆdyllisille teille, niinkuin talojen ja taikojen h‰ijynkuriset harliat, kun heid‰n mieleens‰ joukahtaa tehd‰ hyv‰‰ kˆyh‰lle ihmisraukalle. Tuskin h‰n kertaakaan koko matkalla koetteli k‰rsiv‰llisyytt‰ni. Siit‰ ajasta saakka, kuin saavuimme Wittenbergiin, min‰ en kuitenkaan voi sanoa samaa. Min‰ pelk‰‰n niit‰ kumppaneita, joita h‰n on saanut ylioppilaitten joukossa, ja usein, usein min‰ soisin, ett‰ Fritzin uskonto olisi sallinut h‰nen j‰‰d‰ meid‰n luoksemme, kumminkin siksi kuin pojat olisivat kasvaneet suuriksi. Min‰ olin edelt‰p‰in lujittanut mielt‰ni vanhojen yst‰vien ja vanhan kodin hyv‰stij‰ttˆ‰ varten, mutta kun muutto todella alkoi, ei ollut aikaa ajatella muuta, kuin mitenk‰ panisimme sis‰‰n viimeiset kalut, jotka olivat melkein j‰‰m‰ll‰ns‰, ja asettaisimme itsekunkin paikallensa. Min‰ tuskin enn‰tin viimeist‰ kertaa katsahtaa vanhaan taloomme, sill‰ sin‰ hetken‰, jolloin poikkesimme kulmasta, putosi joku is‰ni kone alas ja melkein teki ennen aikaansa lopun Theklasta ja h‰nen aarteistaan; joka niin s‰ik‰ytti Theklaa ja kiihdytti ‰idin-‰iti‰mme, ja pikku lasta, ett‰ sain kyll‰ heit‰ hyv‰ill‰, ennenkuin kaikki j‰lleen rauhottuivat; vaan sill‰ v‰lin olimme poikenneet kulmasta ja rakas, vanha talomme oli kadonnut n‰kyvist‰. Min‰ tunsin pistoksen, niinkuin olisin tehnyt v‰‰rin sille -- t‰lle vanhalla kodille, joka on suojannut meit‰ niin monta vuotta ja ollut niin monien ilojen ja huolten ja surujen ‰‰nettˆm‰n‰ todistajana! Ensim‰isen‰ p‰iv‰n‰ ei tapahtunut juuri mit‰‰n erinomaista, paitsi ett‰ Theklan rauha usein h‰irittyi niitten rettelˆin t‰hden, joihin Nix itseens‰-luottavaisen, vaikkei aivan urhoollisen luontonsa kautta monesti joutui kyl‰n kissojen ja koirien ja n‰itten omistajien kanssa. Ensim‰inen ilta mets‰ss‰ oli hupainen. Me asetuimme yˆksi v‰h‰iselle aukealle paikalle. Risuja ker‰ttiin ja tehtiin valkea, jonka ymp‰rille levitimme semmoiset s‰nkyvaatteet ja huonekalut, joita k‰vi vaunuista irti saaminen. Lasten ilo oli ‰‰retˆn, kun saivat n‰in samalla haavaa toimittaa totisia askareita ja leikitell‰, sill‰ v‰lin kuin Kristofer ruokki ja liekkasi hevosia. Kun olimme syˆneet, rupesimme kertomaan satuja, mutta ‰idin-‰itimme kielsi meit‰ kovasti mainitsemasta mit‰‰n mets‰n haltian nime‰ taikka muutoin mit‰‰n pahaa tai ep‰ilt‰v‰‰ olentoa, oli se mik‰ hyv‰ns‰. Yˆll‰ min‰ en saanut unta. Kaikki oli niin kummallista ja suurenlaista meid‰n ymp‰rill‰mme, ja minusta tuntui kuin honkien v‰list‰ olisi kuulunut valituksia ja huokauksia ja kaukaisia voivotuksia, joita ei juuri sopinut otaksua tuulen kautta syntyneeksi. Minua alkoi kammottaa, ja min‰ nostin viimein p‰‰t‰ni, katsoakseni, onko kukaan muu hereill‰. Vastap‰‰t‰ minua istui Eva. H‰nen kasvonsa olivat k‰‰nnetyt t‰hti‰ kohden, h‰nen k‰tens‰ ristiss‰, ja h‰nen huulensa liikkuivat ik‰‰nkuin rukouksessa. H‰n oli minusta niinkuin suojelus-enkeli, ja vaistomaisesti siirryin likemm‰ksi h‰nt‰. "Eva", min‰ kuiskasin viimein, "kuuletko sin‰ outoa ja k‰sitt‰m‰tˆnt‰ tohinaa meid‰n ymp‰rilt‰mme? Olisi hyv‰ tiet‰‰, lieneekˆ totta, ett‰ kummallisia olentoja asuskelee metsiss‰." "Luullakseni lˆytyy aina henki‰ ymp‰rill‰mme, Elsa serkku", h‰n vastasi, "hyvi‰ taikka pahoja henki‰, jotka k‰yv‰t ryˆstˆll‰ meid‰n ymp‰rill‰mme taikka palvelevat meit‰. Tuntuu silt‰ kuin he olisivat likemp‰n‰ meit‰ yksin‰isyydess‰, ja ehk‰ ne ovatkin." T‰m‰ ei ollenkaan rauhoittanut minua. "Lausu nyt, Eva kultani", min‰ sanoin, "muutamia rukouksia; min‰ pelk‰‰n, etten osaa valita oikeita. Mutta etkˆ sin‰ todella lainkaan ole peloissasi?" "Miksi min‰ pelk‰isin?" h‰n vastasi lempe‰sti. "Jumala on aina l‰hemp‰n‰ meit‰ kuin mitk‰‰n henget, hyv‰t taikka pahat -- l‰hemp‰n‰ ja suurempana kuin kukaan. Ja H‰n on itse hyvyys. Min‰ rakastan er‰maata, Elsa serkku, koska se n‰ytt‰‰ kohottavan minut kaikkien luontokappaleitten yli yhden puoleen, joka on kaikki ja kaikissa. Ja min‰ rakastan jylhi‰ metsi‰", h‰n jatkoi ik‰‰nkuin itseksens‰, "koska Jumala on niitten ainoa omistaja ja min‰ selvemmin tunnen, ett‰ me ja luontokappaleet ja kaikki, mit‰ omaksemme sanomme, on H‰nen ja ainoastaan H‰nen. Kaupungeissa kartanot nimitet‰‰n ihmisten mukaan, ja kaikki kadut ja rakennukset ovat jaetut osiin, joista jokaisesta joku sanoo: 'se on minun.' Mutta t‰‰ll‰ on ilmeisesti kaikki ainoastaan Jumalan, kaikki on jakamatonta, kaikille yhteist‰. T‰‰ll‰ on vaan yksi pˆyt‰, ja se on H‰nen; kaikki luontokappaleet el‰v‰t, niinkuin vapaat ruoka-vieraat, H‰nen anteliaisuudestaan." "Emmekˆ synti‰ tekem‰tt‰ saa nimitt‰‰ mit‰‰n omaksemme?" min‰ kysyin. "Minun kirjani sanoo, ett‰ t‰m‰ itsekk‰isyys juuri oli syy Adamin lankeamukseen", h‰n vastasi. "Muutamat arvelevat, ett‰ Adam joutui perikatoon eli lankesi sen vuoksi, ett‰ h‰n sˆi omenan; mutta minun kirjani sanoo, ett‰ se oli sent‰hden, ett‰ h‰n vaati jotakin omakseen; ja sent‰hden, ett‰ h‰n k‰ytti sanoja: min‰, minun, minulle ja niitten kaltaisia." "T‰t‰ on varsin vaikea ymm‰rt‰‰", min‰ lausuin. "Enkˆ min‰ saa sanoa: _minun_ ‰itini, _minun_ is‰ni, _minun_ Fritzini? Tuleeko minun rakastaa kaikkia yht‰ paljon sen vuoksi, ett‰ kaikki ovat samassa m‰‰r‰ss‰ Jumalan omat? Jos omaisuus on synti, miksi sitten varastaminen on synti? Eva, t‰m‰ uskonto on kokonaan yli- ja ulko-puolella minua. Minusta tuntuu, kuin t‰ll‰ tavalla olisi melkein yht‰ v‰‰rin kiitt‰‰ siit‰, mit‰ meill‰ on, kuin kaivata sit‰, mit‰ meill‰ ei ole, koska me emme saa ajatella, ett‰ meill‰ on jotakin. Se h‰mment‰‰ minua kauheasti." Min‰ panin uudestaan maata ja p‰‰tin olla kokonaan n‰it‰ ajattelematta. Fritz ja min‰ n‰imme kerta, kauan aikaa takaperin, kuinka turha ainakin minun on pyrki‰ Kymmeni‰ K‰skyj‰ ulommaksi. Mutta sill‰ v‰lin kuin koetin ymm‰rt‰‰, mit‰ Eva oli puhunut, sekaannuin min‰ niin, ett‰ ajatukseni ennen pitk‰‰ pyˆriv‰t sinne t‰nne enk‰ min‰ voinut niit‰ hallita. Min‰ en kuullut mit‰‰n en‰‰ Evasta eik‰ tuulesta, vaan nukuin sitke‰sti ja n‰in unta, ett‰ Eva ja yksi enkeli koko yˆn puhuivat latinaa minun vieress‰ni, jota minun olisi mielest‰ni pit‰nyt ymm‰rt‰‰, mutta tietysti en ymm‰rt‰nyt. Me emme olleet kauan matkustaneet seuraavana p‰iv‰n‰, kun syv‰ss‰ laaksossa, jossa tie oli kapea, joukko ratsumiehi‰ ‰kki‰ syˆks‰hti alas er‰‰st‰ linnasta, joka kohosi oikealla k‰dell‰mme, ja ojennetuilla keih‰ill‰ns‰ esti meit‰ edemm‰ksi kulkemasta. "Kuulutteko Erfurtiin?" kysyi johdattaja, k‰‰nt‰en hevostemme p‰‰t‰ ja pyssynper‰ll‰ sys‰ten Kristoferia syrj‰lle. "Ei", vastasi Kristofer, "Eisenachiin." "Tie auki, miehet", huudahti ritari seuralaisillensa; "me emme ole riidoin Eisenachin kanssa. N‰m‰t eiv‰t ole ne, joita varromme." Ratsastajat v‰istyiv‰t meid‰n edest‰mme, mutta nuori ritari, joka n‰ytti johdattavan heit‰, kulki tuokion aikaa meid‰n vieress‰mme. "Ajoitteko mink‰‰n tavara-vaunujen ohitse matkallanne?" h‰n kysyi Kristoferilta, puhutellen h‰nt‰ niinkuin h‰n olisi talonpoikaa puhutellut. "Se ei ole luultavaa, ett‰ t‰mmˆisell‰ kuormalla ehtii kenenk‰‰n ohitse," vastasi Kristofer jyrk‰sti. "Mit‰ teill‰ on kuormassanne?" ritari kysyi. "Koko meid‰n maallinen tavaramme", vastasi Kristofer lyhyesti. "Mik‰ teid‰n nimenne on, yst‰v‰, ja minne matka?" "Cotta", Kristofer vastasi. "Is‰ni on vaaliruhtinaan painon hoitaja Wittenbergin uudessa yliopistossa." "Cotta!" kertoi ritari suuremmalla kunnioituksella, "hyv‰ porvarisnimi." T‰m‰n lausuttuaan h‰n ratsasti takaisin vaunujen luo ja tervehtien is‰‰mme katseli meit‰ kaikkia kylm‰kiskoisella rohkeudella, ik‰‰nkuin h‰nen huomionsa olisi kunnioittanut meit‰, siksi kuin h‰nen silm‰ns‰ pys‰htyiv‰t Evaan, joka istui, k‰sivarsi Theklan ymp‰rill‰, viihdytt‰en pel‰stynytt‰ lasta ja auttaen h‰nt‰ j‰rjest‰m‰‰n muutamia orvonkukkia, jotka Kristofer oli noukkinut v‰h‰ist‰ ennen. H‰nen ‰‰nens‰ aleni, kun h‰n n‰ki t‰m‰n, ja h‰n sanoi: "T‰m‰ ei suinkaan ole mik‰‰n porvaristyttˆ? Sallikaat minun kysy‰ teid‰n nime‰nne, ihana frˆkin‰?" h‰n lausui, nostaen hattuansa ja puhutellen Evaa. Eva ei vastannut mit‰‰n, vaan j‰rjesteli yh‰ kukkiansa eik‰ muuttanut muotoansa, paitsi ett‰ h‰nen huulensa rypistyi ja v‰risi hiukan. "Frˆkin‰ ajattelee vaan kukkakimppuansa; min‰ soisin, ett‰ olisimme l‰hemp‰n‰ linnaamme, ett‰ saisin tarjota h‰nelle kukkia, jotka soveltuvat paremmin h‰nen k‰sillens‰." "Puhutteletteko minua?" kysyi Eva viimein, nostaen isot silm‰ns‰ ja kiinnitt‰en niit‰ h‰neen vakavalla katsannolla; "min‰ en ole mik‰‰n frˆkin‰; mutta vaikkapa olisin kuningatar, olisi jokainen Jumalan kukka kyll‰ksi kaunis minulle. Ja todelliselle ritarille", h‰n lis‰si, "talonpoikaistyttˆ on yht‰ pyh‰ kuin kuningatar." Ei kukaan uskaltanut koskaan pit‰‰ Evan kasvojen vakavaa katsantoa leikkin‰. Nyt oli ritarin vuoro h‰mmenty‰. H‰nen rohkeutensa heltesi kokonaan, ja h‰n lausui hiljaisesti: "min‰ olen ansainnut t‰m‰n moitteen. N‰m‰t kukat ovat liian kauniit, kumminkin minulle. Jos suvaitsisitte antaa minulle yhden, min‰ s‰ilytt‰isin sit‰ uskollisesti, niinkuin jotain ‰itini lahjaa taikka pyhimyksen reliki‰." "Teid‰n sopii poimia niit‰ joka paikasta mets‰ss‰", Eva lausui, mutta pikku Thekla otti molemmat pienet pivonsa t‰yteen orvonkukkia ja antoi ne h‰nelle. "Te saatte jos tahdotte", h‰n sanoi. "Kristofer noukkii kyll‰ uusia meille." Ritari otti ne huolellisesti lapsen k‰dest‰ ja, kumartaen syv‰lle, yhtyi j‰lleen etumaisiin seuralaisiinsa. H‰n palasi sitten, lausui muutamia sanoja Kristoferille, vet‰ytyi joukkoinensa v‰h‰isen matkan p‰‰h‰n meid‰n taaksemme ja seurasi meit‰, siksi kuin olimme aivan likell‰ Erfurtia. Silloin h‰n kannusti hevostansa, ratsasti is‰ni viereen ja sanoi kiireesti: "te olette nyt turvassa ettek‰ tarvitse en‰‰ mit‰‰n saattoa." Kun h‰n viel‰ oli kumartanut meit‰ kunnioituksella ja ajanut miestens‰ luo, katosi pian heid‰n hevostensa kavion kopina kuuluvistamme, kun he t‰ytt‰ laukkaa laskivat takaisin mets‰n kautta. "Mit‰ ritari sinulle sanoi, Kristofer?" kysyin min‰, kun me sin‰ iltana astuimme vaunuista Erfurtissa. "H‰n sanoi, ett‰ mets‰ n‰ill‰ seuduin t‰t‰ nyky‰ oli vaarallinen jonkun riidan vuoksi ritarien ja porvarein v‰lill‰ ja ett‰, jos sallisimme, h‰n saattaisi meit‰ likelle Erfurtia." "Se kumminkin oli kohteliaasti tehty h‰nelt‰", min‰ arvelin. "Semmoista kohteliaisuutta kuin porvari saa odottaa ritarilta", vastasi Kristofer j‰yk‰sti; "ensin h‰n loukkaa meit‰ ilman syyt‰ ja sitten h‰n suosion osoitukseksi varjelee meit‰ omasta v‰kivallastaan! Mutta naisia lumoo aina, mit‰ miehet ratsun sel‰ss‰ tekev‰t." "Ei kukaan ole lumottu kenelt‰k‰‰n", min‰ vastasin. Sill‰ se suututtaa minua aina erinomaisesti, kun tuo poika puhuu sill‰ tavalla naisista. Ja ‰idin-‰iti s‰isti: "‰lk‰‰t riidelkˆ, lapset; jollei iso-is‰nne olisi ollut onneton, te olisitte itse kuuluneet ritarins‰‰tyyn; sent‰hden teid‰n ei sovi aatelisia solvaista." "Min‰ en olisi koskaan ruvennut ritariksi", intti Kristofer, "eik‰ papiksi eik‰ rosvoksi." Mutta se lohdutti ‰idin ‰iti‰ ja minua, kun ajattelimme, kuinka ylh‰inen meid‰n asemamme olisi ollut, jollei muutamia v‰h‰isi‰ vastuksia olisi kohdannut. ƒidin-‰itimme ei koskaan laskenut is‰ni nime‰ suku-luetteloonsa. Kun tulimme Leipzigiin, j‰timme lapset sinne ja l‰hdimme jalkaisin, ‰idin-‰iti, ‰iti, Eva ja min‰ k‰ym‰‰n t‰ti Agnesin luona Nimptschenin luostarissa, johon h‰n oli muutamia vuosia sitten siirretty Eisenachista. Me n‰imme h‰net ainoastaan luostarin ristikon takaa. Mutta minusta tuntui, kuin h‰nen ‰‰nens‰, k‰ytˆksens‰ ja kasvonsa eiv‰t ensink‰‰n olisi muuttuneet siit‰, kuin viimein yhdyimme, jolloin h‰n peloitti minua lapsi-parkaa ja pyysi minua rupeamaan sisareksi ja luopumaan Fritzist‰. H‰nen ‰‰nens‰ vaan soi minusta viel‰ enemm‰n kuin k‰‰ritty kello, jota k‰ytet‰‰n ainoastaan hautajaisissa, eritt‰in, kun h‰n sanoi Fritzin luostariin menosta: "ylistetty olkoon Jumala ja Pyh‰ Neitsyt ja kaikki pyhimykset. H‰n on siis vihdoin kuullut halvat rukoukseni; yksi kumminkin on pelastettu." Kylm‰t v‰reet k‰viv‰t pitkin selk‰‰ni, kun h‰n lausui n‰m‰t sanat. Oliko h‰n siis todella kaikki n‰m‰t vuodet rukoillut, ett‰ meid‰n onnemme raukeisi ja meid‰n kotimme joutuisi autioksi? Ja oliko Jumala kuullut h‰nt‰? L‰htikˆ siis se turmiollinen tenho, joka ‰idin luullen rasitti meit‰, ainoastaan t‰ti Agnesin kauheista rukouksista? Jos milloinkaan n‰yttiv‰t h‰nen kasvonsa nyt hengettˆmilt‰ sen valkoisen liinan poimuissa, joka sitoi ne s‰‰nnˆlliseksi ovaliksi. H‰nen ‰‰nens‰ oli metallinkaltainen ja kuollut; h‰nen k‰tens‰ tuntui hermottomalta, ja kylm‰lt‰ kuin marmori, kun hyv‰sti j‰tt‰ess‰mme koskimme siihen. ƒitini itki ja lausui: "kallis Agnes, ehk‰ emme milloinkaan en‰‰n yhdy t‰ss‰ mailmassa." "Ehk‰ ei", oli vastaus. "Sin‰ et unhota meit‰, sisar?" ‰itini sanoi. "Min‰ en koskaan unhota teit‰", h‰n lausui samalla syv‰ll‰, hiljaisella, vakavalla, kai'uttomalla ‰‰nell‰, joka ei n‰ytt‰nyt milloinkaan heltyneen inhimillisist‰ tunteista, vaan ainoastaan gregorianisissa virsiss‰ urkujen soidessa. Ja sanat kaikkuvat syd‰mess‰ni viel‰ t‰n‰ hetken‰ niinkuin ruumiinkellot. H‰n ei koskaan unhota meit‰. ÷isin valvoessaan, p‰ivin kirkossa ja kammiossaan h‰n muistaa meit‰ ja rukoilee Jumalaa, ettei H‰n antaisi meid‰n olla liian onnelliset. Ja Jumala kuulee h‰nt‰ ja t‰ytt‰‰ h‰nen rukouksensa. Se on aivan selv‰, ett‰ H‰n niin tekee! Eikˆ h‰n ollut pyyt‰nyt Jumalaa tekem‰‰n Fritzi‰ munkiksi ja eikˆ Fritz ole ij‰ti meist‰ eroitettu? "Mimmoiselta sinusta luostari tuntui, Eva?" min‰ kysyin h‰nelt‰ sin‰ iltana, kun olimme kahden kesken. "Se n‰ytti hyvin hiljaiselta ja rauhalliselta", h‰n vastasi. "Luullakseni siell‰ voisi olla sangen onnellinen. Siell‰ olisi niin hyv‰ aika rukoilla. Kenties voisi helpommin unhottaa itsens‰ siell‰ ja p‰‰st‰ likemm‰ksi Jumalaa." "Mutta mit‰ sin‰ t‰ti Agnesista arvelet?" "H‰n miellytti minua. Arvatakseni h‰n on k‰rsinyt paljon." "H‰n n‰ytt‰‰ olevan yht‰ kuollut ilolle kuin k‰rsimiselle", min‰ sanoin. "Mutta kivutta ihmiset eiv‰t n‰in kuole", lausui Eva hyvin totisesti. Meid‰n talomme Wittenbergiss‰ on v‰h‰inen. Yl‰kerran akkunoista n‰emme tuolla puolen kaupungin valleja nummen ja Elben, joka kimaltelee ja s‰teilee pajupensaitten ja vaivaistammien v‰list‰. Rakennuksen takana on tilkka kylm‰‰ maata, jota Kristofer joutohetkin‰ ojittaa ja lapioitsee yrttitarhaksi. Meid‰n on aikomus istuttaa muutamia kukkia sen suoran k‰yt‰v‰n reunoille, joka kulkee sen l‰vitse -- keltaisia narsisseja, lempikukkia, ruusuja, kev‰t-orvokkeja, neilikˆit‰ ja kultalakkoja. Yrttitarhan p‰‰ss‰ on kaksi omenapuuta ja perunapuu, jotka juuri, ennenkuin me saavuimme t‰nne, olivat varistaneet kukkansa maahan punaiseksi ja valkoiseksi peitteeksi. N‰itten siimekseen min‰ vien ompelukeh‰ni, kun askareet ovat toimitetut; ja v‰listi pikku Thekla tulee ja juttelee kanssani, v‰listi Eva lukee ja laulaa minulle. Minun t‰ytyy oikein paheksia, ett‰ Eva nykyisin on niin paljon kiintynyt "Theologia Germanica'ansa." Min‰ en ymm‰rr‰ sit‰ niin hyvin, kuin noita latinaisia virsi‰, kun h‰n kerran on k‰‰nt‰nyt ne minulle; sill‰ n‰m‰t puhuvat Jesuksesta, Vapahtajasta, joka j‰tti taivaallisen kotinsa ja istui v‰syneen‰ tien vieress‰, etsien meit‰; taikka Mariasta, H‰nen kalliista ‰idist‰ns‰; ja vaikka ne v‰listi mainitsevatkin vihaa ja tuomiota, min‰ kumminkin tied‰n, mit‰ niill‰ tarkoitetaan. Mutta koko tuo toinen kirja on minulle niinkuin h‰ik‰isev‰ sumu ilman aurinkoa, kuuta ja t‰hti‰, ilman taivasta, maata, merta taikka muuta varmaan tunnettavaa -- kaikkialta hohtaa yht‰l‰inen kirkkaus, joka on Jumala; tuo Ainoa, joka on kaikki -- ik‰‰nkuin joku hyvyyden meri, johon meid‰n tulee jollain salaisella tavalla uppoontua. Mutta min‰ en ole mik‰‰n meri eik‰ mik‰‰n meren osa; enk‰ min‰ voi rakastaa mit‰‰n merta, koska se on rajatonta taikka pohjatonta taikka itsekyll‰ist‰ taikka jotakin muuta. Kyllin kauhea on se ‰itini ajatus Jumalasta, ett‰ H‰n valvoo, ettemme ole liian onnelliset emmek‰ rakasta ket‰‰n enemm‰n kuin H‰nt‰ itse‰, sek‰ ett‰ H‰n muistaa nuoruutemme erehdykset ja synnit, mutta viivytt‰‰ niitten rankaisemista juuri siihen hetkeen saakka, jolloin rangaistus tuntuu kaikkein kipe‰mm‰lt‰. Mutta ei t‰m‰k‰‰n h‰mmenn‰ ja kammota minua niin, kuin tuo kaikki k‰sitt‰v‰ Olento Evan kirjassa. Sill‰ Jumalalla, jota ‰itini pelk‰‰, on tosin kyll‰ ankarimman oikeuden silm‰t ja vihan katsanto syntist‰ vastaan; mutta jos kerta oppisimme, kuinka H‰nt‰ miellyt‰mme, H‰nen silm‰ns‰ ehk‰ hymyilisiv‰t, H‰nen katsantonsa ehk‰ kirkastuisi. Meid‰n edess‰mme on kasvot, on syd‰n, joka kohtaa meid‰n syd‰nt‰mme! Mutta kun Eva lukee kirjaansa minulle, tuntuu minusta, kuin katselisin ylˆs taivaasen enk‰ n‰kisi mit‰‰n muuta kuin taivasta -- valkeutta, avaruutta, ‰‰rettˆmyytt‰, ja yh‰ vaan ‰‰rettˆmyytt‰ ja valkeutta; siveydellist‰ valkeutta tosiaankin -- t‰ydellisyytt‰, puhtautta, hyvyytt‰; mutta ei mit‰‰n silmi‰, joihin voisi katsoa, ei mit‰‰n syd‰nt‰, joka kohtaisi minun syd‰nt‰ni -- ei ket‰‰n, jota min‰ voisin puhutella taikka koskea taikka n‰hd‰! T‰n‰ iltana me avasimme akkunamme ja katsoimme ulos poikki nummen Elbe‰ p‰in. Kaupunki oli kokonaan hiljennyt. Taivas, joka kaareutui meid‰n ja lakean ylitse, n‰ytti niin avaralta ja korkealta. Oli ik‰‰nkuin olisimme n‰hneet lukemattomia t‰htitarhoja toinen toisensa takana selke‰ss‰ ilmassa. Ainoa ‰‰ni oli leve‰n, siell‰ t‰‰ll‰ v‰lkkyv‰n virran kaukainen, yksivakainen solina. Eva katseli ylˆsp‰in tyvenell‰, kirkkaalla katsannollansa. "Sinun!" h‰n lausui hiljaa, "kaikki n‰m‰t ovat; ja me olemme Sinun, ja Sin‰ olet t‰‰ll‰! Kuinka paljoa onnellisempi on, kun voi katsahtaa ylˆs ja tuntea, ettei ole mit‰‰n halvan omaisuutemme aitaa meid‰n ja H‰nen, taivaan ja maan Haltian, v‰lill‰! Kuinka paljoa kurjemmat olisimme, jos olisimme t‰m‰n maan is‰nn‰t, niinkuin vaaliruhtinas, ja sanoisimme: 'kaikki n‰m‰t ovat minun!' ja niin kaikissa mielest‰mme olisi vaan _min‰_ ja _minun_ eik‰ _Jumala_ ja _Jumalan_!" "Niin", min‰ sanoin, "jos _p‰‰tt‰isimme_ siihen, ett‰ vaan sanomme _min‰_ ja _minun_; mutta min‰ olisin hyvin kiitollinen, jos Jumala antaisi meille pikkuista enemm‰n kyllyydest‰ns‰ tarpeisimme. Vaan kuitenkin, kuinka paljoa paremmalla kannalla asiamme ovat nyt kuin ennen! -- is‰ on m‰‰r‰tty vaaliruhtinaan painon hoitajaksi emmek‰ en‰‰ taistele ep‰vakaisen elatuksemme t‰hden; ja minulla on niin paljon ompelutyˆt‰! Minusta tuntuu v‰listi, Eva, kuin meist‰ viel‰ voisi tulla onnellinen perhe." "Minun kirjani", h‰n vastasi miettiv‰isesti, "sanoo, ettemme koskaan ole todellisesti tyytyv‰iset Jumalassa eik‰ todellisesti vapaat, jollei meid‰n ole kaikki yht‰, ja Yksi ole kaikki, ja _jotakin_ ole sama kuin _ei mit‰k‰‰n_. Luullakseni min‰ en ole kokonaan ja todellisesti vapaa, Elsa serkku, sill‰ min‰ en voi rakastaa t‰t‰ paikkaa aivan yht‰ paljon kuin vanhaa kotiamme Eisenachissa." Minua rupesi jo suututtamaan ja min‰ sanoin: "ei minusta eik‰ kenest‰k‰‰n muusta meid‰n joukostamme voi mik‰‰n koti tuntua aivan samalta en‰‰, kun Fritz on mennyt. Mutta mit‰ siihen tulee, ett‰ _jotakin_ tuntuisi samalta kuin _ei mit‰k‰‰n_, min‰ en voi koskaan tuntea sit‰ enk‰ aio milloinkaan koettaakaan. Saisi yht‰ hyvin ihminen kuolla kerrassaan." "Kyll‰", vastasi Eva vakavasti; "min‰ luulen, ettemme koskaan ymm‰rr‰ sit‰ kokonaan emmek‰ ole kokonaan tyytyv‰iset eik‰ vapaat, ennenkuin kuolemme." Me emme puhuneet sen enemp‰‰ sin‰ iltana; mutta min‰ kuulin h‰nen laulavan yht‰ mielivirtt‰ns‰: [_Ad perennis vitae fontem mens sitivit arida etc._] Runsaan elonl‰hteen luokse Sielu kaipaa sanoissaan, Henki kahlehdittu pyrkii Ruumiin siteet murtamaan, Taistellen ja huoaten se Halaa helmaan kotimaan. Murheissaan ja tuskissaan se Syyllisyytt‰‰n valittaa, Reimuj' aatteleepi, joista Synti h‰net vieroittaa, Menneen onnen muistot kurjuus, Nykyinen vaan suurentaa. Kenp‰ selvitell‰ taitaa Riemut rauhan-kaupungin, Jossa temppelit ja linnat, Loistaa helmin hohtavin, Huoneet v‰lkkyy, asunnoista Kulta kiilt‰‰ kirkkahin. Siell‰ kirkkaan p‰iv‰n lailla Autuaatkin kulkevat, Seppel p‰‰ss‰ voitoissansa Kesken‰ns‰ riemuvat, Taisteluita kestetyit‰ Muistelevat, nauttivat. Joit' ei synti tahraa, ne ei Riitaa tunne himojen, Liha heill‰ hengen kanssa Ain' on sopu-sointuinen, Kiusauksist' ovat vapaat, Rauhaa t‰ysin nauttien. Vapaat vaiheista he kaiken Alku-juurta tutkivat, Totuudenkin olemusta Perin pohjin tarkkaavat, T‰st‰ l‰hteest' el‰m‰n n‰in Elin-nesteen noutavat. Siit‰ olon saavat lujan, Kest‰v‰n ja ikuisen, Jaloina ja kirkkain' ei he Joudu alttiiks muutosten, Tuskat, taudit heist' on poissa, Sek‰ vaivat vanhuuden. N‰in he el‰‰ ikuisesti, Kaikki muu kun katoaa, Loistavat ja kukoistavat: Turmelus se raukeaa, Kuolemattomuuden voima Kuolon vallan masentaa. Niille, jotka kaikki tiet‰‰, Mik‰ tiet‰m‰tˆnt' on? Heid‰n katsantonsa tunkee Syd‰menkin piilohon, Yks' on tahto, yksi toivo, Yksi mieli heill‰ on. Aina uutta s‰velett‰ Autuaat ne s‰velt‰‰, Soidintensa vieno ‰‰ni Syd‰metkin viihdytt‰‰, Vertaistansa kuningastaan Voittajat kun ylist‰‰. Onnellinen se, jok' eess‰ Herran seisoa n‰in saa, Asemalta korkealta Maailmoita katsastaa, Auringon ja kuun ja t‰htein Vaellusta valtavaa. Kristus, rauhan kaupungissa Voitonmerkki voittajain, Minutkin sa sinne saata, Kahleet vangilt' irroittain, Minutkin tee osalliseks Lahjoituksist' autuain. Viel' ei lopuss' ole riita, Voimaa loppuun asti suo, Saata sitten rauhaan lapses, Taistelu kun p‰‰ttyy tuo, Katso mua ansainneeksi P‰‰st‰ autuaitten luo. Piinaviikolla. Wittenberg on ollut t‰pˆt‰ynn‰ v‰ke‰ t‰ll‰ viikkoa. Kaupungin kirkossa on toimitettu suuria hengellisi‰ n‰ytelmi‰; ja vaaliruhtinaan kirkossa (Linnankirkossa) asetettiin kaikki relikit juhlallisesti n‰kyviin. Pilgrimej‰ oli tullut joukottain kaikista naapurikylist‰ sek‰ Vendist‰ ett‰ Sachsista. On ollut varsin ik‰v‰ kulkea kaduilla, sill‰ olutta on juotu runsaasti, ja ylioppilaat ja talonpojat ovat tapelleet monessa paikassa. Se on todella hyvin lohduttava asia, ett‰ saa suuria synnin p‰‰stˆj‰, kun k‰y relikej‰ katsomassa, sill‰ pilgrimit n‰ytt‰v‰t tarvitsevan paljon synninp‰‰stˆj‰. Pyh‰t hengelliset n‰ytelm‰t olivat eritt‰in komeat. Judas oli kovin inhottava -- h‰n oli kyttyr‰selk‰inen ja puettu rikkaaksi juutalaiseksi saituriksi; ja perkeleet olivat kyll‰ksi kauheat pel‰stytt‰m‰‰n lapsia vuodeksi aikaa. Pikku Theklalla oli valkoiset vaatteet ja harsikkosiivet. H‰n oli mit‰ suloisin enkeli -- ja koko asia huvitti h‰nt‰ mahdottomasti. He tahtoivat, ett‰ Eva rupeisi yhdeksi noista pyhist‰ naisista ristin vieress‰, mutta h‰n ei suostunut siihen. H‰n todella melkein itki, kun ajatteli sit‰, eik‰ n‰yt‰ hyv‰ksyv‰n koko n‰it‰ juhlamenoja ollenkaan. "Kaikki n‰m‰t ovat todesti tapahtuneet!" h‰n lausui; "he todesti ristiin-naulitsivat H‰net! Ja H‰n on nousnut kuolleista ja el‰‰ taivaassa; enk‰ min‰ julkene katsoa, ett‰ sit‰ n‰ytet‰‰n niinkuin tarinaa." Toisena p‰iv‰n‰ oli n‰ytelmiss‰ tosiaan enemm‰n pilkkaa ja ivaa, kuin min‰ olisin suonut. Kristofer sanoi, ett‰ h‰nen mieleens‰ tuli "Reinecke Fuchs." Keskivaiheilla toista p‰iv‰‰ kaipasimme Evaa, ja kun min‰ muutamien tuntien per‰st‰ palasin kotiin etsim‰‰n h‰nt‰, oli h‰n polvillansa vuoteemme vieress‰ ja nyyhkytti, niinkuin h‰nen syd‰mens‰ olisi ollut pakahtumallansa. Min‰ vedin h‰nt‰ puoleeni, mutta minun oli mahdoton huomata, ett‰ mit‰‰n muuta oli tapahtunut, kuin ett‰ se nuori ritari, joka esti meit‰ kulkemasta mets‰ss‰, oli suurella kunnioituksella kumartanut h‰nt‰ ja n‰ytt‰nyt h‰nelle muutamia kuivettuneita orvonkukkia, joita h‰n sanoi aikovansa aina s‰ilytt‰‰ h‰nen ja h‰nen sanojensa muistoksi. T‰m‰ ei n‰ytt‰nyt minusta aivan anteeksi antamattomalta loukkaukselta, ja min‰ sanoin sen h‰nelle. "H‰nell‰ ei ollut mik‰‰n oikeus s‰ilytt‰‰ mit‰‰n minun t‰hteni!" h‰n nyyhkytti. Ei kenell‰k‰‰n ole mit‰‰n oikeutta s‰ilytt‰‰ mit‰‰n minun t‰hteni; ja jos Fritz olisi ollut t‰‰ll‰, h‰n ei suinkaan olisi sallinut sit‰." "Evaseni", min‰ sanoin, "mihin sinun 'Theologia Teutsch'isi' on joutunut? Sinun kirjasi k‰skee sinun leppe‰sti mukaantua kaikkiin asioihin eik‰ huolia enemm‰n, luullakseni, muitten ihastelemisesta kuin moitteestakaan." "Elsa serkku", vastasi Eva hyvin totisesti, samalla kuin h‰n nousi ja seisoi k‰det ristiss‰ minun edess‰ni, "min‰ en ole viel‰ oppinut 'Theologia'ani' t‰ydellisesti, mutta min‰ aion koettaa. Mailma n‰ytt‰‰ minusta sangen pahalta ja murheelliselta. Eik‰ siin‰ n‰y olevan mit‰‰n sijaa minun kaltaiselle orpotytˆlle. Ei ole mit‰‰n lepoa, jollei ole naitu taikka nunna. Naimisiin min‰ en koskaan mene, ja sent‰hden, rakas Elsa", h‰n jatkoi, langeten j‰lleen polvillensa ja laskien k‰sivartensa minun ymp‰rilleni, "min‰ olen juuri p‰‰tt‰nyt -- min‰ menen luostariin, jossa t‰ti Agnes on, ja rupean nunnaksi." Min‰ en yritt‰nytk‰‰n panna vastaan; mutta seuraavana p‰iv‰n‰ min‰ kerroin sen ‰idille, joka sanoi vakavasti: "lapsiparka tulee onnellisemmaksi siell‰! Meid‰n t‰ytyy antaa h‰nen menn‰." Mutta h‰n k‰vi vaaleaksi kuin kuolema, h‰nen huulensa vapisi, ja h‰n lis‰si: "niin, Jumalan t‰ytyy saada kaikki, mit‰ parasta on. Turhaan todesti taistelemme H‰nt‰ vastaan!" Sitten h‰n, pel‰ten, ett‰ h‰n oli loukannut minua, suuteli minua ja sanoi: "siit‰ asti kuin Fritz l‰hti, on Eva tullut niin eritt‰in rakkaaksi minulle! Mutta kuinka minun sopii nureksia, kun oma Elsani on s‰‰stetty meille?" "ƒiti", min‰ kysyin, "luuletko, ett‰ t‰ti Agnes taas on rukoillut t‰t‰?" "Arvattavasti!" h‰n vastasi h‰mmentyneell‰ muodolla. "H‰n katseli hyvin tarkasti Evaa." "Siin‰ tapauksessa", min‰ lausuin, "kirjoitan min‰ kohta t‰ti Agnesille ja sanon h‰nelle, ett‰ h‰nen ei tarvitse lukea semmoisia rukouksia sinun ja minun puolestani. Sill‰, mit‰ minuun tulee, se ei maksa vaivaa. Ja jos sin‰ tekisit niinkuin St. Elisabet ja j‰tt‰isit meid‰t, se musertaisi meid‰n kaikkien syd‰memme, ja perheemme hajoisi tykkˆn‰‰n." "Mit‰ sin‰ ajattelet, Elsa?" vastasi ‰itini lempe‰sti. "Minun on todella liika myˆh‰ ajatella pyhimyksen tilaa. Min‰ en voi milloinkaan toivoa enemp‰‰, kuin ett‰ Jumala suuresta laupendestaan kerta antaa minulle minun syntini anteeksi ja vastaan-ottaa minut niinkuin alhaisimman luoduista olennoistaan kalliin Poikansa vuoksi, joka kuoli ristinpuussa. Mit‰ sin‰ tarkoitit sill‰, ett‰ min‰ tekisin niinkuin St. Elisabet?" Min‰ tunsin itseni rauhoittuneeksi enk‰ jatkanut keskustelua, varoen, ett‰ se johdattaisi ‰itini mieleen juuri sit‰, mit‰ min‰ pelk‰sin. Wittenbergiss‰, Kes‰kuun 14 p. Ja niin Eva ja Fritz ovat menneet -- perheen molemmat jumaliset. He ovat menneet kumpikin luostariinsa, pyhimykseksi p‰‰st‰kseen, ja j‰tt‰neet meid‰t mailmaan taistelemaan ilman heit‰. Heid‰n kanssaan on kaikki, mik‰ esti meit‰ per‰ti maalliseksi joutumasta, riistetty meilt‰. Minusta tuntuu kuin joku armas Pyh‰n ƒidin kuva olisi muutettu pois huoneesta, sitten kuin Eva l‰hti, eik‰ meille olisi j‰‰nyt muuta, kuin perhekuvat ja tavalliset maalliset taulut; taikka kuin matala katto olisi peitt‰nyt akkunan, joka katsoi t‰hti‰ kohden. Eva oli aina niinkuin palanen taivasta meid‰n joukossamme. Min‰ kaipaan h‰nt‰ ˆisin v‰h‰isess‰ huoneessamme. H‰nen rukouksensa n‰yttiv‰t pyhitt‰v‰n sit‰. Min‰ kaipaan h‰nen suloisia, hurskaita laulujansa ompelutyˆss‰ni; eik‰ minulla nyt ole mit‰‰n, joka k‰‰nt‰isi ajatukseni huomisp‰iv‰n hankkeista taikka eilisp‰iv‰n murheista tai t‰m‰n p‰iv‰n vastuksista. Min‰ en huomannut ollenkaan, kuinka paljon h‰n tuki minua. H‰n n‰ytti aina olevan niin lapsellinen ja niin tuolla puolen minun pikku surujani -- k‰yt‰nnˆllisiss‰ asioissa min‰ varmaan ymm‰rsin paljoa enemm‰n; vaan kuitenkin milloin hyv‰ns‰ min‰ keskustelin h‰nen kanssaan jostakin, se n‰ytti aina jollakin lailla poistavan taakkani -- muuttavan huoleni velvollisuudeksi ja ihmeellisesti selvitt‰v‰n ajatuksiani -- juuri sen kautta, ett‰ syd‰meni huojentui. H‰n ei sent‰‰n neuvonut mit‰ tehd‰; vaan h‰n opetti minun tuntemaan, ett‰ kaikki asiat tarkoittivat hyv‰‰ eik‰ pahaa -- ett‰ Jumala jollakin tavalla s‰‰si niit‰ -- ja niin n‰yttiv‰t oikeat ajatukset tulevan minulle aivan luonnollisesti. Min‰ varon, ett‰ ‰itimme suree Evaa yht‰ paljon kuin Fritzi‰kin; mutta h‰n koettaa salata sit‰, ettemme luulisi h‰nt‰ kiitt‰m‰ttˆm‰ksi lastensa rakkauden suhteen. Min‰ pelk‰‰n toisinaan kauheasti, ett‰ t‰ti Agnesin rukoukset t‰ytet‰‰n myˆskin kalliin ‰itimme puolesta -- vaikkei t‰ll‰ tapaa, kuitenkin toisella. H‰n n‰ytt‰‰ niin vaalealta ja alakuloiselta. Kes‰kuun 20 p. Kristofer on juuri palannut Evaa luostariin viem‰st‰. H‰n sanoo, ett‰ Eva itki kovasti heid‰n erotessaan, joka paljon lohduttaa. Min‰ en k‰rsinyt sit‰ ajatusta, ett‰ _jotakin_ h‰nen mielest‰‰n jo oli yht‰ kuin _ei mit‰k‰‰n_! Kristofer kertoi minulle myˆskin toisen asian, joka on tehnyt minut jotenkin levottomaksi. Matkalla Eva pyysi h‰nt‰ pit‰m‰‰n vaaria is‰mme n‰ˆst‰, joka h‰nen luullakseen oli viime aikoina v‰h‰n huonontunut. Ja juuri ennenkuin he erosivat, toi h‰n h‰nelle v‰h‰isen ruukun tisleerattua silm‰vett‰, jota nunnat osaavat laittaa, ja l‰hetti sen is‰llemme ynn‰ terveisi‰ sisar Avelta. Totta on, ett‰ is‰ni on nykyj‰‰n lukenut v‰hemm‰n; ja kun oikein muistan, on h‰n pari kolme kertaa aivan oudolla tavalla k‰skenyt minun noutaa kaluja ja auttaa kaavojen pitelemisess‰. Se on kummallista, ett‰ Eva syvill‰, vakavilla, tyvenill‰ silmill‰ns‰, jotka eiv‰t n‰ytt‰neet paljon katsovan ymp‰rillens‰, aina havaitsi, ennenkuin kukaan muu meist‰, mit‰ kukin kaipasi. Rakas lapsi! h‰n muistaa varmaan meit‰ ja v‰h‰isi‰ huoliamme. Ja h‰n valmistaa silm‰vett‰, ja se on paljoa parempi h‰nelle, kuin jos h‰n p‰iv‰kaudet lukisi synkk‰mielist‰ "Theologia Teutsch'i‰ns‰." Mutta pit‰‰kˆ meid‰n sanoa Evaamme Aveksi? H‰n antoi n‰m‰t omalla k‰dell‰‰n kirjoitetut v‰rsyt Kristoferille, ett‰ h‰n toisi ne minulle. H‰nen oli tapa laulaa niit‰, ja h‰n on selitt‰nyt sanat minulle: Ave, elon t‰hti, Pyh‰ ‰iti Jumalan, Puhdas, hurskas neitsyt, Ovi kirkas taivahan. Enkeli toi sullen Ave-tervehdyksen t‰‰n, Aven Evaks muuttain Saata meid‰t el‰m‰‰n. Synnin kahleet p‰‰st‰, Sokeoille valo tuo, Pahat meist‰ poista, Kaikki hyv‰t meille suo. Sinun kauttas, ‰iti, Pyyntˆmme H‰n kuulee nyt, Joka meid‰n t‰hden Maailmaan on syntynyt. Neitsyt ainokainen, Sin‰ kaikkein puhtahin, P‰‰st‰ syist‰, saata Puhtain kirkkaiks meit‰kin. Puhtaaks' el‰m‰mme, Turvalliseks tiemme tee, Ett‰ Jesuksessa Iloita me saisimme. Kiitos Jumalalle, Kristukselle ylistys, Pyh‰n hengen osaks, Kunnia ja pyhitys. Ave ei ole, tiet‰‰kseni, mik‰‰n tavaton nimi nunnien joukossa. No, vaikka min‰ suuresti rakastin h‰nen vanhaa nime‰ns‰, on minun mahdoton moittia muutosta. Sisar Ave on oleva minulle yht‰ kallis, kuin serkku Eva; h‰n on vaan v‰h‰n kauempana ja taivasta l‰hemp‰n‰. H‰n eli l‰hell‰ taivasta, kun h‰n oli meid‰n parissamme, mutta se ei n‰ytt‰nyt saattavan h‰nt‰ kauemmaksi meist‰, vaan l‰hemm‰ksi meit‰ kaikkia. Nyt tietysti ei en‰‰n ole samoin. ƒidin-‰itimme pit‰‰ lujasti kiinni h‰nen ristim‰nimest‰ns‰. Kun Pyh‰ ƒiti vastaan-otti Ave'n Gabrielin huulilta, muutti h‰n ‰itimme Evan nimen! Nyt meid‰n lapsemme Eva on muuttumallansa pyh‰ksi Aveksi -- Jumalan enkeliksi Aveksi taivaassa! Kes‰kuun 30 p. Se nuori ritari, jonka tapasimme mets‰ss‰, on k‰ynyt meill‰ t‰n‰‰n. Min‰ tuskin sain ‰‰nt‰ni hallituksi, kun kerroin h‰nelle, miss‰ Evamme on. Sill‰ osaksi t‰ytyy syytt‰‰ h‰nt‰ siit‰, ett‰ Eva viimein j‰tti meid‰t. "Nimptschen'iss‰!" h‰n lausui; "h‰n oli siis sent‰‰n aatelia. Ainoastaan aatelisneitsyt p‰‰stet‰‰n sinne." "Niin", min‰ sanoin, "‰itimme on aatelis-sukua." "H‰n oli liian taivaallinen t‰lle mailmalle!" h‰n lausui hiljaisesti. "H‰nen kasvonsa ja jotakin h‰nen sanoissaan ja ‰‰ness‰‰n on pysynyt minun mieless‰ni, niinkuin pyh‰ n‰ky taikka kirkkohymni, siit‰ hetkest‰ saakka, kuin min‰ n‰in h‰net." Min‰ en hennonut suuttua nuorelle ritarille, niinkuin Eva. Ja h‰n katseli niin uteliaasti is‰mme kaavoja, ettemme voineet kielt‰‰ h‰nt‰ tulemasta uudestaan meille. Evamme oli, luullakseni, niinkuin ritari sanoi, liian jumalinen ja liian taivaallinen t‰lle mailmalle. Ainoastaan sen vuoksi, ett‰ niin moni meist‰ kuitenkin j‰‰ el‰m‰‰n t‰h‰n mailmaan, jollei mailma kokonaan h‰vi‰, olisi suuri siunaus, jos Jumala olisi asettanut jonkun uskonnon meille mailmallisille ihmisraukoille yht‰ hyvin kuin munkeille ja nunnille. X. Fritzin kertomus. Romassa, Augustinin-luostarissa. Vaikka t‰m‰ kaupunki on pyh‰, niinkuin sen v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti t‰ytyy olla, koska kirkon hurskaimpien kuolleitten relikit lˆytyv‰t siin‰, viel‰p‰ sen el‰v‰ P‰‰ asuu siin‰, luulen min‰ tuskin, ett‰ uskonto on juurtunut yht‰ syv‰sti n‰itten Italialaisten syd‰meen, kuin meid‰n Saksalais-raukkojen tuolla kylm‰ss‰ pohjassa. Mutta ehk‰ min‰ erehdyn; ihmisten tunteet ilmestyv‰t niin eri tavalla eri luonteissa. Tosin kirkot ovat t‰pˆsen t‰ynn‰ jokaisessa suuressa tilaisuudessa, ja juhlat ovat loistavat. Mutta kansa n‰ytt‰‰ pit‰v‰n niit‰ pikemmin lupap‰ivin‰ ja n‰ytelm‰ntapaisina huvina, kuin vakavina ja hiljaisina juhlina, joksi me Sachsissa katsomme niit‰. T‰n‰ aamuna esimerkiksi kuulin kahden naisen arvostelevan yht‰ juhlakulkua t‰mmˆisill‰ sanoilla, sit‰ myˆten kuin se v‰h‰inen Italian kieli, jota minun on onnistunut sivumennen oppia, salli minun ymm‰rt‰‰ heit‰. "Voi, Nina mia, enkelit eiv‰t kelpaa mihink‰‰n t‰n‰‰n; sinun olisi tarvinnut n‰hd‰ Luciamme viime vuonna! Kaikki sanoivat, ett‰ h‰n oli taivaallinen. Jollei papit pid‰ parempaa tointa, tuskin ihmiset viitsiv‰t tulla katsomaankaan. Paitsi sit‰ oli soitto inhottava." "Cisterciensin-luostarin nunnat ne vasta ymm‰rt‰v‰t, kuinka juhlamenoja j‰rjestet‰‰n. Heill‰p‰ on tuumia! N‰itkˆ sin‰ heid‰n Bambinoansa viime jouluna? Semmoisia pitsej‰! ja kehto kilpikonnan kuoresta, joka olisi sopinut vaikka keisarille! Ent‰ heid‰n Madonnan vaatteensa juhlatiloissa! Kultakangasta, joka hohtaa helmist‰ ja briljanteista ja maksaa kokonaisen aarre-aitan!" "Kyll‰", vastasi toinen matalammalla ‰‰nell‰; "min‰ olen kuullut n‰itten vaatteitten jutun. Er‰s nainen, jolla oli suuri valta Pyh‰n Is‰ vainajan hovissa, sanotaan lahjoittaneen sen puvun, jota h‰n k‰ytti jossakin julkisessa tilaisuudessa, aivan samanlaisena kuin se silloin oli." "Rupesiko h‰n siis katuvaiseksi?" "Katuvaiseksi? sit‰ min‰ en tied‰; mutta t‰m‰nkaltainen katumuksen tyˆ ostaisi varmaan aneita ja messuja, ainakin melkoiseksi ajaksi." Veli Martin ja min‰ emme rakasta paljon noita pulskeita juhlasaattoja. N‰m‰t Italialaiset, joitten taivas on niin kirkas ja maa niin ihana, vaativat enemm‰n loistoa uskonnossansa, kuin meid‰n saksalaiset silm‰mme juuri voivat h‰ikenem‰tt‰ katsella. Meit‰ kummastutti jotenkin, kun n‰imme kardinalein hevosten koreat satulavaipat; ja viel‰ enemm‰n, kun n‰imme Pyh‰n Is‰n ratsastavan kauniilla hevosella ja kantavan pyh‰‰ hostiaa. Saksassa korkeimmatkin maalliset ylimykset lankeavat maahan t‰m‰n Sanomattoman edess‰. Mutta minun ajatukseni h‰mmentyv‰t. Taivas varjelkoon minua sanomasta Kristuksen sijaista _maalliseksi_ ylimykseksi! Eikˆ h‰n ole Jumalan edusmies ja orakeli maan p‰‰ll‰? T‰st‰ syyst‰ -- ja vaikka h‰nt‰ ep‰ilem‰tt‰ tuskastuttaa se kunnioittava vavistus, jota varmaan jokainen kristitty tuntee Pyh‰n Sakramentin edess‰ -- Pyh‰ Is‰ myˆntyy istumaan valta-istuimella kirkossa ja vastaan-ottamaan Luojamme ruumiin kultaisen putken kautta, jonka polvillansa oleva kardinali ojentaa h‰nelle. H‰nen lienee hyvin hankala eroittaa virka ja persona toisistaan. Onpa meid‰nkin hankala. Mutta semmoinen ihmishenki, joka ei viel‰ ole kypsynyt vastaan-ottamaan n‰it‰ uskonnollisia kunnian-osoituksia, masentunee kokonaan. Kun Pyh‰ Is‰ ˆisin yksin‰isyydess‰‰n nˆyryytt‰‰ itse‰ns‰, on ep‰ilem‰tt‰ h‰nen itse-alennuksensa tavallisten ihmisten rinnalla samassa m‰‰r‰ss‰ syvempi kuin h‰nen koroituksensa on suurempi. Minun t‰ytyy myˆnt‰‰, ett‰ tuntuu sanomattoman huokealta, kun illalla palaan yksin‰iseen kammiooni ja rukoilen H‰nt‰, josta veli Martin ja min‰ puhuimme Schwarzwaldissa; jolle koko mailman kunnioitus ei ole mik‰‰n rasitus, koska se ei ole yksist‰ns‰ viran kunnioittamista, vaan personan palvelemista. "Pyh‰, pyh‰, pyh‰ Herra Jumala Kaikkivaltias! taivas ja maa ovat t‰ynn‰ sinun kunniaasi." Pyhyys -- johon kaikkivaltaisuus on paljas lis‰sana -- Pyh‰, joka olet rakastanut ja ottanut pyh‰n Poikasi syntisen mailman t‰hden, _miserere nobis_! Romassa, Hein‰kuulla. Me olemme ahkerasti k‰yneet kaikkia pyhi‰ relikej‰ katsomassa ja rukoilleet sek‰ omasta ett‰ muitten puolesta kaikilla alttareilla, joilla erityisi‰ aneita jaetaan. Veli Martin arveli kerta, ett‰ h‰n melkein soisi, ett‰ h‰nen is‰ns‰ ja ‰itins‰ (joita h‰n suuresti rakasti) olisivat kuolleet, jotta h‰n saisi k‰ytt‰‰ t‰m‰n pyh‰n kaupungin etuoikeuksia ja vapauttaa heid‰n sielunsa kiirastulesta. H‰n toimittaa messuja milloin hyv‰ns‰ vaan sopii. Mutta italialaiset papit v‰syv‰t usein h‰neen, koska h‰n lausuu rukoukset niin hitaasti. Min‰ kuulin kerta, kuinka yksi heist‰ ylpe‰sti kehui, ett‰ h‰n toimittaisi kolmekymment‰ messua sill‰ aikaa, kuin veli Martin suorittaa vaan yhden. Ja lakkaamatta he jouduttavat h‰nt‰ sanoen: "_passa! passa_!" Min‰ olen kummallisella tavalla pettynyt, mit‰ n‰ihin juhlamenoihin tulee, ja niin on, luullakseni, usein kyll‰ veli Martin'inkin laita. Tuntuu silt‰, kuin odottaisin niin paljoa enemm‰n -- ei enemm‰n prameutta, josta t‰‰ll‰ on ylt‰kyllin; mutta kun juhlamenot itse alkavat, joihin koko t‰m‰ komea soitto, n‰m‰t ritarijoukot, kalliisti puetut papit ja uhkeat alttarit ovat vaan edell‰ k‰yvi‰ varustuksia, ne n‰ytt‰v‰t minusta kovin kˆyh‰lt‰! Koko t‰m‰n kauniin kuoren syd‰n n‰ytt‰‰ hengen silm‰ll‰ katsottuna v‰h‰iselt‰, kutistuneelta tomun hiukalta. _Hengen_ silm‰ll‰! Niin, min‰ unhotan. Se on _uskon_ komeus, jota vaan usko voi katsoa. T‰n‰ p‰iv‰n‰ me n‰imme Veronican -- sen pyh‰n merkin, jonka Vapahtajamme kasvot j‰ttiv‰t siihen vaatteesen, jonka St. Veronica tarjosi h‰nelle, ett‰ h‰n pyyhkisi otsaansa, kun ristin kuorma painoi h‰net maahan. Me olimme p‰iv‰kaudet odottaneet saadaksemme n‰hd‰ sit‰; sill‰ se p‰‰st‰‰ synneist‰ seitsem‰ksi tuhanneksi vuodeksi. Mutta kun hetki tuli, veli Martin ja min‰ emme voineet n‰hd‰ muuta kuin mustan, vaatteella peitetyn laudan, jonka edess‰ toista, valkoista vaatetta pidettiin. Tuokion per‰st‰ t‰m‰ vedettiin pois, ja t‰rke‰ hetki oli ohitse, sen pyh‰n esineen n‰ky, josta seitsem‰n tuhannen vuoden kohtalo riippui! Kappaleen aikaan veli Martin ja min‰ emme puhuneet siit‰. Min‰ pelk‰sin, ett‰ n‰ˆss‰ni oli joku vika, joka vaikuttaisi noihin seitsem‰‰n tuhanteen vuoteen; mutta huomaten, ett‰ h‰nkin n‰ytti alakuloiselta, kerroin min‰ huoleni h‰nelle ja havaitsin, ettei h‰nk‰‰n ollut n‰hnyt mit‰‰n muuta kuin valkoisen vaatteen. St. Pietarin ja St. Paavalin p‰‰kallot h‰mmensiv‰t meit‰ viel‰ enemm‰n, koska n‰ytti aivan silt‰, kuin ne olisivat olleet puusta leikatut. Mutta v‰entungossa me emme p‰‰sseet eritt‰in likelle; ja ep‰ilem‰tt‰ saatana juonittelee ja sokaisee uskovaistenkin silm‰t. Yksi reliki kummastutti minua paljon -- se kˆysi, jolla Judas hirtti itsens‰! Sit‰ tuskin sopii sanoa _pyh‰ksi_ relikiksi. Olisi hauska tiet‰‰, kuka sen talteen pani, koska niin useat muut kalliit kalut ovat kadonneet. Tuskinpa apostolit; kenties kirjan-oppineet pahuuttansa. Romalaiset n‰ytt‰v‰t, minun huomatakseni, huolivan v‰h‰n siit‰, mik‰ meist‰ on n‰itten juhlamenojen juuri ja ydin -- pyhien relikien n‰ytt‰minen. Mieluisammin he vertaavat eri vuosien taikka eri kirkkojen komeutta toisiinsa. Meid‰n ei tule, luullakseni, mitata sit‰ hyv‰‰, jota asiat tekev‰t meille, omien ajatuksiemme ja tunteittemme mukaan, vaan yksinkertaisesti vastaan-ottaa se sen vuoksi, ett‰ kirkko antaa siit‰ todistuksensa. Muutoin min‰ ehk‰ olisin valmis ajattelemaan, ett‰ pakanallisen Roman j‰‰nnˆkset ylent‰v‰t mielt‰ni enemm‰n, kuin martyrein tai apostolein pyh‰n tuhkan tai luitten katseleminen. Kun astun niitten ep‰muotoisten raunioin yli, joitten alle vanhan, keisarillisen kaupungin suuruus on syv‰‰n haudattuna; taikka kuljen gigantillisen Colosseumin s‰rkyneitten holvikaarien v‰litse, jossa martyrit taistelivat petojen kanssa -- n‰ytt‰v‰t suuret ajatukset itsealtansa syntyv‰n mieless‰ni, ja min‰ tunnen, kuinka voimakas totuus on ja kuinka v‰h‰iset valtakunnat ovat. Min‰ n‰en valtakunnan, joka oli luja kuin itse Colosseum, kukistuvan yht‰ mit‰ttˆm‰ksi murskaksi, kuin n‰itten katujen pˆly, tuon kerta ylenkatsotun Tarsin Juutalaisen sanan edess‰, H‰nen, jonka "ruumiillinen l‰sn‰-olemus oli heikko" ja joka t‰‰ll‰ teloitettiin. Taikka taas, kun muinaisessa Pantheonissa kristittyjen veisu nousee entisten voitettujen jumalien himmeit‰ muotoja myˆten, jotka ovat kuvatut seinill‰, ja valo virtaa alas, ei muurien maalatuista akkunoista, vaan hohtavilta taivailta ylh‰‰lt‰, kaikkuu jokainen jumalanpalveluksen s‰vel ik‰‰nkuin voiton toitotus ja t‰ytt‰‰ syd‰meni kiitollisuudella. Mutta kaikkein onnellisimmat hetkeni min‰ viet‰n haltia-pyhimykseni, St. Sebastianin, kirkossa, joka on ulkopuolella kaupungin muureja ja rakennettu muinaisten katakombien yli. Lukemattomat martyrit sanotaan lep‰‰v‰n rauhassa n‰iss‰ muinaisissa hautakammioissa. Niit‰ ei ole avattu vuosisatoihin; mutta luullaan, ett‰ ne suikertelevat maanalaisina k‰yt‰vin‰ kauas muinaisen kaupungin alle. N‰ihin pimeihin piilopaikkoihin muinainen kirkko pakeni vainomuksen alta; t‰nne se laski kuolleensa; ja t‰‰ll‰, heid‰n hautojensa vieress‰, se lauloi voiton virsi‰ns‰ ja piti Ehtoollista H‰nen kanssaan, jonka t‰hden he kuolivat. T‰ss‰ kirkossa min‰ viet‰n tuntikausia. Minun ei tee mieli astua alas pyhiin holveihin ja tutkia hautoja, jotka tuomion pasuna ennen pitk‰‰ on avaava. Min‰ ajattelen mieluisasti, kuinka n‰m‰t pyh‰t kuolleet lep‰‰v‰t h‰iritsem‰tt‰ ja hiljaisesti siell‰; kuinka heid‰n sielunsa ovat paratiisissa; ja heid‰n uskonsa riemuitsee samassa kaupungissa, joka surmasi heid‰t. Ep‰ilem‰tt‰ heill‰kin oli huolensa, ja varmaan hekin kummastelivat, miksi pahat riemuitsevat, ja huokailivat Jumalan puoleen: "kuinka kauan, oi Herra, kuinka kauan?" Kuitenkin min‰ soisin, ett‰ olisin saanut el‰‰ ja kuolla heid‰n kanssaan enk‰ olisi syntynyt n‰ihin aikoihin, jolloin saatana ilmestyy, ei alkuper‰isess‰ ilkeydess‰‰n, vaan niinkuin valon enkeli. Sill‰, voi, kuka julkenee puhua siit‰ pahuudesta, joka vallitsee kristityss‰ Romassa! noista h‰pe‰m‰ttˆmist‰ synneist‰, v‰kivallasta, rˆyhkeydest‰, pyhien esinetten pilkkaamisesta! Colossenmissa, Pantheonissa, St. Sebastianin kirkossa tuntuu silt‰, kuin olisin atomi -- mutta atomi tulevassa, Jumalan hallitsemassa mailmassa jossa totuus on voimakkain -- mit‰tˆn itsess‰ni, niinkuin v‰h‰iset sammalet, jotka kasvavat n‰ill‰ muinaisilla kivill‰; mutta kuitenkin v‰h‰inen sammal isolla kalliolla, jota ei mik‰‰n voi j‰rkytt‰‰ -- Jumalan edeskatsomuksen ja rakkauden kalliolla. H‰‰riv‰ss‰ kaupungissa tuntuu silt‰, kuin heiluisin sinne t‰nne merell‰, joka n‰ytt‰‰ riehuvan ja kuohuvan oman rajun tahtonsa mukaan ilman m‰‰r‰‰ taikka tarkoitusta -- inhimillisten intohimojen merell‰. Raunioissa min‰ seurustelen niitten meid‰n suurten ja pyhien vainajaimme henkien kanssa, jotka el‰v‰t Jumalan yhteydess‰. Pyhien reliikien n‰yttelyss‰ syd‰meni vedet‰‰n alas pelkk‰‰n katoavaiseen tomuun, jota nyky-ajan v‰h‰p‰tˆiset ihmiset kurjalla koreudellaan varustavat. Ja sitten min‰ palaan luostariin ja syyt‰n itse‰ni moitteen-halusta, uskottomuudesta ja ylpeydest‰, ja koetan muistaa, ett‰ n‰itten juhlamenojen ja n‰yttelyjen ansio on k‰sitett‰v‰ ainoastaan uskon kautta ja ettei niit‰ saa arvostella sis‰llisten tunteitten eik‰ edes siveydellisten seurausten mukaan. Kirkko ja Pyh‰ Is‰ ilmoittavat juhlallisesti, ett‰ arvaamattoman suuret aneet ja siunaukset vuotavat meille ja muille, kun m‰‰r‰tyill‰ alttareilla luemme niin ja niin monta Paternosteria ja Avea taikka k‰ymme Veronicaa tai muita relikej‰ katsomassa. Min‰ olen tehnyt n‰m‰t kaikki, ja minun t‰ytyy omalla edesvastauksellani uskoa niitten voimaan. Mutta Martin'ia ja minua surettaa usein kovasti se pahuus, jota n‰emme ja kuulemme ymp‰rill‰mme. Muutamia p‰ivi‰ sitten oli h‰n pidoissa useitten pappien ja kirkon ylh‰isten kanssa, ja heid‰n n‰ytti olevan tapa pilkata kaikkia, mik‰ pyh‰‰ on. Muutamat tunnustivat, etteiv‰t uskoneet mik‰ sit‰, mik‰ t‰t‰ uskon-opin osaa; mutta kaikki k‰vi niin kevytmielisell‰ ja iloisella tavalla, kuin koko asia olisi tehnyt heid‰n aivan yht‰. Yksi heist‰ kertoi, kuinka he v‰listi pistiv‰t sanat _panis es, et panis manebis_ (leip‰ olet, ja leip‰n‰ pysyt) messuun niitten sanojen sijaan, joilla leip‰ ja viina pyhitet‰‰n, ja sitten huviksensa katsoivat, kuinka kansa palveli sit‰, joka ei ollenkaan ollut mik‰‰n pyhitetty hostia, vaan palanen tavallista leip‰‰. Me olemme kuulleet Romalaisten itse v‰itt‰v‰n, ett‰ jos mit‰‰n helvetti‰ lˆytyy, Roma on rakennettu sen yli. Heill‰ onkin t‰mmˆinen v‰rssy: "_Vivere qvi sancte vultis, discedite Roma: Omnia hic esse licent, non licet esse probum_." (Ken pyh‰n' olla tahtoo, pois h‰n Roomasta menkˆˆn: Kaikkipa, paitse kunnollisuus, siell' on luvallista.) Voi Roma! pyhyydess‰ Jerusalemin, pahuudessa Babelin vertainen, kuinka katkera taistelo syttyy syd‰mess‰, kun n‰kee, kuinka pyh‰t paikat ja pyh‰ mieli ovat n‰in toisistaan eroitetut! Mitk‰ ankarat ep‰ilykset rynnist‰v‰t lakkaamatta sielua vastaan, kun ajattelee, lˆytyykˆ ollenkaan mit‰‰n hurskautta elikk‰ totuutta mailmassa, koska n‰emme saatanan tekojen vallitsevan itse Jumalan valtakunnan p‰‰kaupungissa! Romassa, Elokuulla. Koneentapaisesti t‰yt‰mme j‰rjest‰ns‰ kaikki m‰‰r‰tyt hartauden eri tyˆt, uskoen vastoin kokemusta ja toivoen vastoin toivoa. T‰n‰‰n veli Martin l‰hti kiipeem‰‰n ylˆs Santa Scalasta, niist‰ Pyhist‰ Portaista, jotka kerta, niinkuin sanotaan, kuuluivat Pilatuksen huoneesen. Min‰ olin ensin kˆmpinyt ylˆsp‰in ja seisahdin katsomaan kun h‰n polvillansa verkalleen nousi askel askeleelta kovaa kive‰ myˆten, jota katumuksen teki‰t ja pilgimit olivat polvillansa kovertaneet kuopille. Synninp‰‰stˆ tuhanneksi vuodeksi -- p‰‰stˆ kirkon rangaistuksesta -- seuraa t‰t‰ hartauden harjoitusta. K‰rsiv‰llisesti oli h‰n pyrkinyt puoliv‰liin portaita, kun h‰n kummastuksekseni yht‰kki‰ kohosi seisaalleen, nosti kasvonsa taivasta kohden, ja seuraavalla silm‰nr‰p‰yksell‰ k‰‰ntyi ja astui vitkaan j‰lleen alasp‰in. H‰n n‰ytti kokonaan vaipuneen ajatuksiin, kun taas yhdyimme, ja vasta jonkun ajan per‰st‰ kertoi h‰n minulle, mink‰ vuoksi h‰n oli niin ‰kki‰ luopunut yrityksest‰ns‰. H‰n sanoi, ett‰, kun h‰n paraikaa astui ylˆsp‰in, joku ‰‰ni, ik‰‰nkuin taivaasta, tuntui kuiskaavan h‰nelle nuot vanhat, hyvin tunnetut sanat, jotka olivat olleet h‰nen sotahuutonsa niin monessa voitollisessa tappelossa: "_vanhurskaan pit‰‰ el‰m‰n uskosta_." Oli ik‰‰nkuin h‰n olisi p‰‰ssyt painajaisesta ja j‰lleen tullut taidollensa. H‰n ei uskaltanut menn‰ askeltakaan eteenp‰in, vaan nousten polviltansa seisoi h‰n suorana, kuin se, joka yht‰kki‰ lasketaan irti siteist‰ ja kahleista, ja vapaan miehen vakavalla astunnalla palasi h‰n portailta alas ja l‰hti tiehens‰. Elokuulla 1511. T‰n‰ yˆn‰ on tehty murha. Pahasti haavoitettu ruumis lˆydettiin likelt‰ luostarimme portteja. Mutta ei kukaan n‰yt‰ pit‰v‰n sit‰ min‰‰n. Semmoisia tapahtuu t‰‰ll‰ ehtimiseen, niin puhutaan, eik‰ ket‰‰n haluta tiet‰‰ muuta, kuin mink‰laatuinen se riita oli, joka murhan aikaan saatti. "Yksi pappi on osallinen siin‰", kuiskaavat munkit; "joku edellisen paavin sukulainen. Ei siit‰ mit‰‰n tutkintoa pidet‰." Mutta n‰m‰t intohimojen rikokset ovat minusta helpot ymm‰rt‰‰ ja anteeksi annettavat, jos vertaa niit‰ siihen kevytmielisyyteen ja pilkan haluun, joka on yleinen kaikissa kansanluokissa. T‰mmˆisiss‰ kostontˆiss‰ n‰et inhimillisen luonnon raunioina; kuitenkin raunioissakin huomaat jotain sen entisest‰ arvokkaisuudesta. Mutta tuossa leikillisess‰ ja halveksivassa tavassa, joka pilkkaa pyhyytt‰ jumalanpalveluksessa, siveytt‰ naisissa, totuutta ja kunniaa miehiss‰, n‰ytt‰v‰t kaikki Jumalan kuvan j‰ljet s‰rkyneen ja tallaantuneen ep‰muotoiseksi, hajanaiseksi tomuksi. T‰mmˆisist‰ ajatuksista min‰ usein pakenen Campagnalle ja virkistyn, kun n‰en sen autio-alat, yksin‰iset er‰maat ja aineellisen h‰viˆn merkit. Keisarikuntien ja komeitten rakennusten rauniot eiv‰t paina mielt‰ni alas. Ihmiskunnan ja sielun kuolemattomuus ilmestyy suurenlaisena vastakohtana. Campagnalla n‰emme keisarillisen Roman rauniot; mutta Romassa n‰emme sukukuntamme ja luontomme rauniot. Ja mik‰ lohduttaa meit‰ t‰m‰n suhteen, kun kaiken sen l‰sn‰-olo, mit‰ kristityt enimmin kunnioittavat, ei jaksa turmiota pid‰tt‰‰? Jollei minulla olisi muutamia muistoja kodistani Eisenachissa, joita en kuitenkaan tohdi aivan kauan mieless‰ni pysytt‰‰, tuntuu v‰listi silt‰, kuin yksin puhtauden ja totuuden ajatuskin haihtuisi syd‰mest‰ni. Romassa, Elokuulla. Niin‰ hetkin‰, jotka eiv‰t mene veli Martin'ilta veljeskuntamme asiaan, jota vitkaan suoritetaan Roman monimutkaisissa oikeuslaitoksissa, tutkii h‰n hebrean kielt‰ rabbini Elias Levitan johdolla. Min‰kin opiskelen saman rabbinin johdolla ja minulla on paitsi sit‰ ollut se suuri etu, ett‰ olen saanut kuunnella byzantinilais-kreikkalaisen professorin Argyropyloon luentoja. Kaksi kokonaan uutta mailmaa n‰ytt‰‰ aukenevan eteeni n‰itten miesten kautta -- toinen et‰‰ll‰ ajan, toinen paikan puolesta. Rabbini, yksi siit‰ sukukunnasta, jonka nime‰ me olemme lapsuudesta oppineet pit‰m‰‰n pisto- ja pilkkasanana, n‰ytt‰‰ ihmeekseni uljastelevan kansastansa ja syntyper‰st‰‰n semmoisella ylpeydell‰, joka katsoo alas vanhimpiin ja jaloimpiin sukuihimme, niinkuin n‰m‰t olisivat vaan p‰iv‰n siitt‰mi‰ sieni‰. Minua ei aavistanutkaan, ett‰ Juutalaisten kurjuuden ja nˆyryyden ohessa t‰mmˆiset isot tunteet menestyiv‰t. Vaan kuitenkin, mik‰ kumma se on! Ennenkuin Roma oli rakennettu, oli Jerusalem pyh‰ ja kuninkaallinen kaupunki; ja nyt kun Roman valta ja kansa ovat menneet vuosisatoja takaperin, el‰‰ viel‰ Juutalaisten kansakunta, joka hajosi ennen heid‰n kukoistustaan, ja todistaa heid‰n kukistustansa. Min‰ l‰hestyin kerta heid‰n synagogansa ovea Ghettossa. Siin‰ ei lˆytynyt mit‰‰n relikirasioita, ei mit‰‰n alttareita, ei mit‰‰n n‰kyvi‰ pyhien esinetten vertauskuvia, paitsi kokoon k‰‰ritty lakiraamattu, joka kunnioittavaisesti otettiin esiin pyh‰st‰ aartehistosta ‰‰neen luettavaksi. Kuitenkin tuntui tavallaan kun Jumalaa n‰in edustettiin ainoastaan yhden ‰‰nen kautta, joka luki sanoja, joita vuosisatoja takaperin lausui heid‰n profeetoillensa pyh‰ss‰ maassa. "Miks'ei teill‰ ole mit‰‰n alttaria?" min‰ kysyin yhdelt‰ rabbinilta. "Meid‰n alttariamme ei pystytet‰, ennenkuin temppelimme on rakennettu", h‰n vastasi. "Temppelimme voi ainoastaan kohota Jerusalemin kaupungissa ja vuorella. Mutta", h‰n jatkoi matalalla, katkeralla ‰‰nell‰, "kun meid‰n alttarimme ja temppelimme ovat uudestaan rakennetut, emme sytyt‰ suitsutus-astioitamme mink‰‰n hebrealaistytˆn maalatun kuvan eteen." Min‰ olen usein ajatellut n‰it‰ sanoja j‰lest‰p‰in. Mutta eiv‰tkˆ ne pilkanneet Jumalaa? Min‰ en saa muistaa niit‰ en‰‰. Mutta nuot Kreikkalaiset! hekin ovat kristityit‰, vaan eiv‰t kuitenkaan kuulu kirkko-yhteyteemme. Kun Argyropylos puhuu, ymm‰rr‰n min‰ ensi kerran, ett‰ Id‰ss‰ kirkko on olemassa, yht‰ vanha kuin L‰nnen kirkko ja yht‰ laaja, joka tunnustaa Pyh‰n Kolminaisuuden ja Uskontunnustuksen, vaan joka ei myˆnn‰ Pyh‰n Is‰n Paavin valtaa. Mailma on paljoa isompi ja vanhempi, kuin Elsa ja min‰ Eisenachissa luulimme. Eikˆh‰n Jumalan valtakunta liene paljoa isompi, kuin muutamat Romassa arvelevat? Kun n‰en n‰m‰t muistomerkit, jotka ovat vanhemmat, kuin kristikunta, n‰m‰t miehet, jotka puhuvat Moseksen kielt‰ ja v‰h‰isill‰ muutoksilla Homerin kielt‰, n‰ytt‰‰ meid‰n Saksanmaa todella olevan lapsuudessansa. Soisin Jumalan kautta, ett‰ se olisi lapsuudessansa, ja ett‰ kunniakas nuoruus ja miehuus seuraa, kun n‰m‰t vanhat, el‰htyneet kansakunnat ovat kukistuneet ja menneet. Kuitenkin taivas varjelkoon minua Romaa el‰htyneeksi sanomasta -- Romaa, jonka otsalla istun, ei maallisen vallan katoava kruunu, vaan Jumalan valtakunnan tiara. Syyskuulla. Se l‰hetys, jonka t‰hden Martin joutui t‰nne, on melkein toimitettu. Me j‰t‰mme pian Roman -- ehk‰p‰ p‰iv‰n parin per‰st‰ -- ja palaamme Saksaan. Ja mit‰ on pilgrimiretkemme tuottanut meille? ƒ‰rettˆm‰n joukon aneita. Ja tietoa: silm‰t ovat auenneet eroittamaan hyv‰‰ ja pahaa. Jalostuttavaa tietoa: katsahduksia ihmisel‰m‰n ja -ajatuksen rikkaisin mailmoihin, semmoisia, jotka nˆyryytt‰v‰t syd‰nt‰, samalla kuin ne laajentavat mielt‰. Katkeraa tietoa: pettyneit‰ toiveita, rauenneita pyrintˆj‰. Me olemme oppineet, ett‰ kristikunnan syd‰n on siveellinen ruttopaise; ettei hengellisill‰ etuoikeuksilla ja siveellisell‰ hyvyydell‰ ole mit‰‰n yhteytt‰, koska siin‰, miss‰ edelliset ovat kaikkein t‰ydellisimpin‰, j‰lkim‰inen on alhaisimmalla huonouden portaalla. Me olemme oppineet, ettei maan p‰‰ll‰ ole mit‰‰n paikkaa, johon syd‰n voi paeta, niinkuin pyhyyteen, jos pyhyydell‰ tarkoitamme ei ainoastaan jotakin turvapaikkaa synninrangaistuksesta, vaan myˆskin semmoista paikkaa, jossa voi muuttua pyh‰ksi. Yhdess‰ merkityksess‰ sopii tosiaan sanoa Romaa pyhyydeksi! N‰ytt‰‰ silt‰, kuin puolet koko mailman pahantekiˆist‰ olisivat saaneet suojaa t‰‰ll‰. Kun vastedes ajattelen Romaa el‰vien kaupungiksi, ajattelen min‰ salamurhaa, kavaluutta, ahneutta, yleist‰ pilkan halua, joka vaahtona peitt‰‰ yleisen ep‰toivon syv‰nnett‰; semmoista kaikkein hyvien avujen pilkkaa, joka perustun kaiken totuuden ep‰ilemiseen. Ainoastaan jos ajattelen Romaa kuolleitten kaupungiksi, tahtoo minun syd‰meni palata sinne, niinkuin pyh‰‰n paikkaan. Se on todella rakentanut, viel‰p‰ kauniisti rakentanut profeetojen haudat. N‰iss‰ maan-alaisissa katakombeissa, jossa pyh‰t majat lep‰‰v‰t syv‰ll‰ kaupungin katujen alla -- niin syv‰ll‰, ettei pyhien luitten kaupusteliat h‰iritse heit‰ -- niiss‰ mielikuvitus lep‰‰, niinkuin nuot autuaat, rauhassa. Roman hengellinen el‰m‰ n‰ytt‰‰ olevan sen kuolleitten kesken. El‰vien kesken kaikki n‰ytt‰‰ hengelliselt‰ turmelukselta ja kuolemalta. Jumala ja pyhimykset armahtakoon minua, jos sanon jotakin syntist‰. Eikˆ vaahto v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti nouse pinnalle? Eikˆ v‰kivalta ja pilkka nosta suurempaa melua mailmassa kuin rukoukset? Mist‰ min‰ tied‰n, kuinka monta nˆyr‰‰ syd‰nt‰ lˆytyy Roman lukemattomissa luostareissa, jotka hiljaisuudessa tarjoavat otollista pyh‰savua Jumalalle ja pit‰v‰t hartauden ainaista lamppua vireill‰ Jumalan kasvojen edess‰? Mist‰ min‰ tied‰n, mitk‰ syvemm‰t ja paremmat ajatukset piilev‰t t‰m‰n kevytmielisyyden verhossa? Sen min‰ vaan usein tunnen, ett‰ jollei Jumala olisi tehnyt minua uskovaiseksi sanansa ja veli Martin'in ‰‰nen kautta Schwarzwaldissa, olisi Roma ehk‰ liian helposti tehnyt minusta uskottoman. Ja se on varmaan totta, ett‰, joka mielii olla kristitty Romassa, sen t‰ytyy t‰‰ll‰, yht‰ hyvin kuin muuallakin (viel‰ enemm‰nkin kuin muualla) ponnistaa virtaa vastaan ja astua uskon eik‰ n‰'yn johdolla. Mutta me olemme t‰ytt‰neet pilgrimiretkemme. Me olemme tarkoin k‰yneet kaikkien alttarein luona; me olemme lausuneet niin monta m‰‰r‰tty‰ hartauden rukousta, Pateria ja Avea, kuin suinkin mahdollista, m‰‰r‰ttyjen arkkujen luona. Suuret edut l‰htev‰t _varmaan_ n‰ist‰ meille. Mutta mink‰laiset edut? Siveellisetkˆ? Kuinka se on mahdollista? Milloin menev‰t muistostani ne h‰v‰isev‰t sanat ja teot, joita olen n‰hnyt ja kuullut Romassa? Vai hengelliset? Tuskin; jos hengellisill‰ eduilla ymm‰rr‰mme hurskasta mielt‰, iloa Jumalassa ja H‰nen l‰heisyytt‰ns‰. Milloin min‰, sen j‰lkeen kuin vietin tuon yˆn Schwarzwaldissa, olen huomannut rukoilemisen niin vaikeaksi, ep‰ilykseni niin masentaviksi ja ajatukseni Jumalasta ja taivaasta niin himmeiksi kuin Romassa? Ne edut, jotka olemme saavuttaneet, ovat siis kielt‰m‰tt‰ kirkollisia -- semmoisia kuin kirkko lupaa ja jakelee. Vaan mitk‰ n‰m‰t kirkolliset edut ovat? Anteeksi-antamus? Mutta eikˆ ole kirjoitettu, ett‰ Jumala ilman mit‰‰n antaa anteeksi niille, jotka uskovat H‰nen Poikaansa? Rauha? Mutta eikˆ t‰m‰ ole Vapahtajan lahja kaikille, jotka rakastavat H‰nt‰? Mitk‰ siis? P‰‰stˆ? P‰‰stˆ mist‰? Synnin ajallista seurauksistako? Aivan ilmeisesti ei niist‰. Pelastavatko kirkolliset p‰‰stˆt ihmiset taudista, surusta ja kuolemasta? Ent‰ synnin ijankaikkisista seurauksista? Jumalan Karitsa, joka kuoli meid‰n t‰htemme ristinpuussa, kantanut syntej‰mme ja pyyhkinyt niit‰ pois? Mit‰ siis j‰‰, josta p‰‰stˆt pelastavat? Katumusharjoitus ja kiirastuli. Mik‰ siis katumusharjoitus ja kiirastuli on? Eikˆ katumusharjoituksella itsell‰ ole mik‰‰n parantava voima, koska meid‰n k‰y synneist‰mme parantuminen yht‰ hyvin ilman sit‰ kuin sen kautta? Eikˆ kiirastulella ole mik‰‰n puhdistava voima, koska tulemme puhdistetuksi yht‰ helposti, jos lausumme muutamia hartauden sanoja m‰‰r‰tyill‰ alttareilla, kuin jos vuosisatoja kidumme liekeiss‰? Kaikki n‰m‰t kysymykset rakentuvat alinomaa eteeni, enk‰ min‰ keksi mit‰‰n vastausta. Jos mainitsen niit‰ rippi-is‰lleni, h‰n sanoo: "N‰m‰t ovat perkeleen kiusauksia. Sin‰ et saa kuunnella niit‰. Ne ovat turhanp‰iv‰isi‰ ja rohkeita kysymyksi‰. Ei ole mit‰‰n avaimia maan p‰‰ll‰, jotka avaavat n‰m‰t portit." "Lˆytyneekˆ mit‰‰n avaimia maan p‰‰ll‰, jotka _sulkevat_ ne j‰lleen, kun ne kerta ovat avatut?" "Te Saksalaiset", sanovat muut italialaiset papit, "katsotte kaikkia asioita niin kauhean totiselta kannalta. T‰m‰ tulee arvattavasti teid‰n pitkist‰ talvistanne ja raikkaasta pohjoisesta ilman-alastanne, joka ep‰ilem‰tt‰ suuresti painaa mielt‰nne alas." Pyh‰ Maria! eiv‰tkˆ n‰m‰t Italialaiset, jos el‰m‰ on niin helppo asia heille, myˆskin kerta saa katsoa kuolemaa "niin kauhean totiselta kannalta" ja tuomiota ja ijankaikkisuutta, vaikkei, luultavasti, toisessa mailmassa liene mit‰‰n pitki‰ talvia eik‰ mit‰‰n raskasta pohjoista ilmanalaa, jotka painavat mielt‰ alas. Me l‰hdemme nyt vihdoin takaisin Saksaan. Kummallisesti on mailma laventunut minun silmiss‰ni siit‰, kuin tulimme t‰nne, Meit‰ tunnustetaan t‰ydellisesti pilgrimeiksi; me olemme suorittaneet kaikki m‰‰r‰tyt teht‰v‰t ja k‰ytt‰neet hyv‰ksemme kaikki tarjona olevat etuoikeudet. Eik‰ se kuitenkaan ole ik‰v‰ pyh‰n kaupungin per‰‰n, joka tekee, ett‰ meid‰n syd‰memme ovat t‰ynn‰ synkeint‰ alakuloisuutta, kun nyt palaamme Romasta. Kun vertaan t‰m‰n Roman muistoja kotini muistoihin Eisenachissa, taivun syd‰mess‰ni tuntemaan, ett‰ Saksa, eik‰ Roma ole pyh‰ paikka, ja ett‰ pilgrimiretkemme alkaa, eik‰ p‰‰ty, kun k‰‰nn‰mme kasvomme pohjoiseen p‰in! XI. Evan kertomus. Cisterciensin-luostarissa, Nimptscheniss‰ 1511. El‰m‰ ei voi, kaikkein pitemp‰n‰k‰‰n, kest‰‰ aivan kauan, vaikka me seitsem‰ll‰toista k‰ydess‰mme mielell‰‰n ajattelemme tiet‰ meid‰n ja taivaan v‰lill‰ loppumattomaksi. Sill‰ luostari ei suinkaan ole mik‰‰n taivas; min‰ en milloinkaan odottanutkaan, ett‰ niin olisi. Se ei ole likimainkaan niin paljon taivaan kaltainen, kuin t‰ti Cottan koti; sill‰ rakkaus n‰ytt‰‰ minusta olevan taivaan varsinainen ilo, ja h‰nen kodissaan on enemm‰n rakkautta kuin t‰‰ll‰. Min‰ en ole ensink‰‰n pettynyt. Min‰ en toivonutkaan mit‰‰n rauhan satamaa, vaan ainoastaan semmoista paikkaa, jossa saisin palvella Jumalaa paremmin, enk‰ ainakaan rasittaisi rakasta t‰ti Cottaa. Sill‰ siit‰ olen aivan varma, ett‰ set‰ Cotta k‰y sokeaksi; ja heid‰n on niin suuri vastus jo nytkin tulla toimeen. Ja mailma on t‰ynn‰ vaaroja semmoiselle nuorelle orpotytˆlle, kuin minulle; ja min‰ pelk‰‰n, ett‰ he ehk‰ olisivat vaatineet minua naimisiin, johon min‰ en voisi koskaan suostua. Min‰ en ep‰ile ollenkaan, ett‰ Jumala antaa minulle jotakin teht‰v‰‰ t‰‰ll‰ H‰nen kunniakseen; ja t‰m‰ on koko se onni, jota min‰ pyyd‰n. Ei niin, ett‰ luulisin, jottei lˆydy mit‰‰n muunlaista onnea mailmassa, joka ei ole v‰‰r‰ sek‰‰n, mutta se ei ole minulle aiottu. Min‰ en voi milloinkaan ajatella, ett‰ tein v‰‰rin, kun rakastin heit‰ kaikkia Eisenachissa niin paljon, kuin rakastin, viel‰ nytkin rakastan, sanokoon rippi-is‰ mit‰ hyv‰ns‰. Min‰ pysyn parempana kaiken el‰m‰ni ja kaiken tulevankin el‰m‰n, luullakseni, sen rakkauden kautta, jonka Jumala antoi heille minua kohtaan ja minulle heit‰ kohtaan, sek‰ sen t‰hden, ett‰ olen tuntenut serkku Fritzin. Min‰ soisin syd‰mest‰ni, ett‰ h‰n kirjoittaisi minulle; ja v‰listi olen tuuminut itse kirjoittaa h‰nelle. Min‰ tied‰n varmaan, ett‰ se olisi hyv‰ meille molemmille. H‰n sanoi aina, ett‰ se teki h‰nen hyv‰‰, kun h‰n puhui taikka luki noita vanhoja latinaisia virsi‰ minun kanssani; ja min‰ tied‰n, etteiv‰t ne koskaan tuntuneet niin todellisilta ja oikeilta, kuin milloin min‰ lauloin niit‰ h‰nelle. Mutta rippi-is‰ sanoo, ett‰ t‰mmˆinen kirjeenvaihto olisi eritt‰in vaarallinen meid‰n molempien sielullemme; ja h‰n kysyi minulta, enkˆ min‰ ajatellut enemm‰n serkkuani, kuin virsi‰, kun lauloin niit‰ Fritzille, joka, niinkuin h‰n sanoi, olisi ollut suuri synti. Min‰ en tosiaan voi tarkoin sanoa, kuinka ajatukseni oikein liikkuivat taikka mist‰ l‰hteest‰ jokainen huvin pisara vuoti. Kaikki oli kokonaan sulannut yhteen. Minun oli hupaista laulaa virsi‰ ja hauskaa oli myˆskin, ett‰ Fritz tahtoi kuunnella niit‰; ja miss‰ toinen ilo valui toiseen, sit‰ en voi sanoa. Min‰ luulen, ett‰ Jumala antoi minulle molemmat; enk‰ min‰ ymm‰rr‰, ett‰ minun tarvitsee eroittaa niit‰ toisistaan. Kuka huolii, kun Elbe juoksee pajujensa ja tammiensa ohitse Wittenbergin kohdalla, mink‰ osan sen vedest‰ aurinko sulatti vuorten puhtaasta lumesta ja mik‰ tiukkui v‰h‰isist‰ l‰hteist‰ hiekkaiselta lakealta? Sek‰ l‰hteet ett‰ lumet tulivat alkuansa pilvist‰ ylh‰‰lt‰; ja molemmat saattavat, kun ne yhdess‰ juoksevat eteenp‰in, ruohon kasvamaan, lehden puhkeamaan ja koko mailman iloitsemaan. Eikˆ se syd‰n, jolla rakastamme toisiamme ja jolla rakastamme Jumalaa, ole aivan sama? Se vaan, ett‰ Jumala on perin hyv‰, ja me olemme kaikki H‰nen, jonka vuoksi meid‰n tulee rakastaa H‰nt‰ kaikkein enimm‰n. Luullakseni min‰ teen niin, muutoin olisin mielest‰ni enemm‰n yksin‰ni t‰‰ll‰, kuin olen, kaukana kaikista, paitsi H‰nest‰. Sit‰ sis‰lt‰‰ minun ymm‰rt‰‰kseni "theologia Germanica'ni", jota Elsa ei rakasta. Min‰ aloitan is‰ni testamentista -- "niin on Jumala mailmaa rakastanut, ett‰ H‰n antoi ainoan Poikansa;" ja sitten min‰ ajattelen krucifixi‰ ja H‰nen rakkauttansa, joka kuoli meid‰n t‰htemme; ja n‰itten valossa luen mielell‰ni kirjassani H‰nest‰, joka on korkein Hyvyys, jonka tahto on meid‰n lepomme ja joka itsess‰ns‰ on kaikkein ilojemme ilo ja ilomme, kun meill‰ ei ole mit‰‰n muuta iloa. Mit‰ min‰ en ymm‰rr‰ t‰ss‰ kirjassa, j‰t‰n min‰ sikseen, niinkuin monen muunkin asian. Min‰ olen vaan seitsem‰ntoista vuotinen tyttˆ raukka, ja kuinka min‰ voin toivoakaan, ett‰ ymm‰rt‰isin kaikki? Mutta min‰ en anna koskaan niitten asiain, joita en ymm‰rr‰, h‰mment‰‰ itse‰ni niitten suhteen, joita min‰ ymm‰rr‰n. Sent‰hden, kun rippi-is‰ni k‰ski minun tutkia syd‰nt‰ni ja tarkastaa, eiv‰tkˆ v‰‰r‰t ja ep‰jumaliset ajatukset yhtyneet rakkauteeni Eisenachin yst‰vi‰ni kohtaan, vastasin min‰ heti, katsahtaen ylˆs h‰neen: "Ei, is‰, min‰ en rakastanut heit‰ puoltakaan niin paljon, kuin kaikki heid‰n rakkautensa minua kohtaan olisi vaatinut." Min‰ luulen, ett‰ t‰m‰ tyydytti h‰nt‰; sill‰, vaikka h‰n n‰ytti kummastuneelta, ei h‰n kysynyt sen enemp‰‰ minulta. Minun tulee hyvin s‰‰li monta nunnaa, eritt‰inkin vanhoja. He ovat minusta niinkuin lapset, eiv‰tk‰ he kuitenkaan ole lapsenkaltaisia. Joutavimmatkin seikat n‰ytt‰v‰t kiihdytt‰v‰n taikka huolestuttavan heit‰. He puhuvat luostarista, niinkuin se olisi mailma, ja mailmasta, niinkuin se olisi helvetti. T‰m‰ on lapsuus ilman mit‰‰n toivoa, ilman mit‰‰n tyttˆytt‰, ilman mit‰‰n vaimoutta. Se muistuttaa minua niist‰ kitukasvuisista tammista, joitten ohitse me kuljimme D¸ben'in nummella, Wittenbergin ja Leipzigin v‰lill‰, ja jotka eiv‰t koskaan p‰‰se t‰ysivartisiksi eiv‰tk‰ kuitenkaan ole vesojakaan. Niin lˆytyy t‰‰ll‰ yksi, sisar Beatrice, jota muut nunnat n‰ytt‰v‰t pit‰v‰n itse‰ns‰ huonompana, koska, niinkuin he sanovat, h‰nen sukulaisensa pakoittivat h‰nt‰ menem‰‰n luostariin, ettei h‰n joutuisi naimisiin er‰‰n kanssa, jota he eiv‰t sallineet, ja koskei saatu h‰nt‰ tekem‰‰n luostari-lupausta, ennenkuin h‰nen rakastajansa kuoli. T‰m‰ heid‰n mielest‰ns‰ tuskin ansaitsee ensink‰‰n hengellisen kutsumuksen nime‰. H‰n ei itsek‰‰n n‰yt‰ ajattelevan toisin, vaan liikkuu ymp‰ri alakuloisena ja sortuneena, ik‰‰nkuin h‰n tuntisi itsens‰ semmoiseksi olennoksi, joka ei kuulu kirkkoon eik‰ mailmaan. Pari iltaa takaperin h‰n oli ollut priorinnan asioilla ulkona lumessa ja palasi aivan mustansinisen‰ vilusta. H‰n oli jollakin lailla erehtynyt toimituksessansa ja k‰skettiin kohta alentavilla sanoilla omaan kammioonsa muutamilla rukouksilla p‰‰tt‰m‰‰n jotakin katumusharjoitusta. Min‰ en hennonut olla h‰nt‰ seuraamatta. Kun tapasin h‰net, istui h‰n v‰risten yksinkertaisella vuoteellansa, rukouskirja edess‰. Min‰ menin sis‰‰n, istahdin h‰nen viereens‰ ja rupesin hieromaan h‰nen kylmi‰ k‰si-raukkojansa. Aluksi h‰n koetti vet‰‰ niit‰ pois, sanoen, ett‰ h‰nell‰ paraikaa oli joku katumusharjoitus; ja sitten h‰nen silm‰ns‰ k‰‰ntyiv‰t kirjasta minuun. H‰n katseli ihmetellen minua tuokion aikaa; tuosta h‰n puhkesi kyyneliin ja sanoi: "Voi, heit‰ pois! Se johdattaa mieleeni vanhan lastenkamarin kotona. Ja ‰itini on kuollut; kaikki ovat kuolleet enk‰ min‰ saa kuolla." H‰n antoi kuitenkin minun syleill‰ itse‰‰n; ja kertoi heikolla, sortuneella ‰‰nell‰ koko el‰m‰kertansa. "Min‰ en ole t‰‰ll‰ omalla ehdollani", h‰n lausui. "Min‰ en olisi koskaan tullut t‰nne, jollei ‰itini olisi kuollut; enk‰ min‰ olisi koskaan tehnyt luostarilupausta, jollei _h‰n_ olisi kuollut, vaikka he olisivat menetelleet minun suhteeni kuinka tahansa; sill‰ me olimme kihloissa ja me olimme vannoneet Jumalan edess‰, ett‰ pysyisimme uskollisina toisillemme kuolemaan saakka. Ja miks'ei toinen lupaus ole yht‰ hyv‰ kuin toinenkin? Kun sanoivat minulle, ett‰ h‰n oli kuollut, tein min‰ lupaukset -- taikka kumminkin annoin heid‰n pukea hunnun p‰‰lleni ja kerroin ne sanat, jotka pappi lausui eteeni; sill‰ min‰ en huolinut mist‰‰n, mit‰ tein. Ja niin olen nunna. Min‰ en halaja nyt ruveta miksik‰‰n muuksi. Mutta se ei hyˆdyt‰ minua, ett‰ olen nunna, sill‰ min‰ rakastin Eberhardia ensin, viel‰p‰ rakastin h‰nt‰ kaikkein enemm‰n; ja nyt, kun h‰n on kuollut, en min‰ rakasta ket‰‰n eik‰ minulla ole mit‰‰n toivoa taivaassa eik‰ maan p‰‰ll‰. Kyll‰ min‰ koetan olla h‰nt‰ ajattelematta, koska he sanovat, ett‰ se on synti; mutta min‰ en voi ajatella mit‰‰n onnea ilman h‰nt‰, vaikka ij‰ti koettaisin." Min‰ sanoin: "luullakseni se ei ole v‰‰rin, vaikka ajatteletkin h‰nt‰." H‰nen kasvonsa kirkastuivat hetkeksi, sitten h‰n pudisti p‰‰t‰ns‰ ja sanoi: "Voi, sin‰ olet lapsi, sin‰ olet enkeli. Sin‰ et ymm‰rr‰." Tuosta h‰n alkoi itke‰ j‰lleen, mutta hiljemmin. "Min‰ soisin, ett‰ olisit n‰hnyt h‰net; sitten sin‰ ymm‰rt‰isit paremmin. Oli aika, jolloin se ei ollut v‰‰rin, ett‰ rakastin h‰nt‰; h‰n oli aivan toisenlainen kuin kaikki muut -- niin uskollinen ja jalo ja niin urhoollinen." Min‰ kuuntelin, sill‰ v‰lin kuin h‰n jatkoi puhettansa h‰nest‰; viimein h‰n katseli totisesti minua ja sanoi matalalla, pelokkaalla ‰‰nell‰, "minun t‰ytyy luottaa sinuun." Samalla h‰n yhdest‰ hameensa laskusta otti v‰h‰isen kellastuneen paperi-liuskan, johon oli vaaleentuneella l‰kill‰ kirjoitettu muutamia sanoja, sek‰ ruskean hiuskiharan. "Luuletko sin‰, ett‰ se on aivan v‰‰rin?" h‰n kysyi. "Min‰ en ole koskaan kertonut t‰st‰ rippi-is‰lle, sill‰ min‰ en ole oikein varma, onko synti pit‰‰ sit‰; ja min‰ tied‰n, ett‰ sisaret riist‰isiv‰t sen minulta, jos tiet‰isiv‰t. Luuletko sin‰, ett‰ se on v‰‰rin?" Kirjoitetut sanat olivat hyvin yksinkertaiset -- puhuivat muuttumattomasta rakkaudesta, rukoilivat, ett‰ Jumala siunaisi h‰nt‰ ja s‰ilytt‰isi heid‰t toisillensa, siksi kuin paremmat ajat tulivat. Min‰ en voinut puhua, min‰ olin niin murheellinen; ja h‰n lausui kiivaasti ottaen aarre-raukkojansa k‰sist‰ni: "sin‰ et katso sit‰ oikeaksi. Mutta eth‰n sin‰ ilmoita asiaa. Kenties min‰ kerta tulen lujemmaksi ja luovun niist‰; mutta en viel‰. Minulla ei ole mit‰‰n muuta." Nyt min‰ koetin sanoa h‰nelle, ett‰ h‰nell‰ oli jotakin muuta; -- ett‰ Jumala rakasti h‰nt‰ ja s‰‰li h‰nt‰, ja ett‰ H‰n kenties t‰ytti vaan h‰nen sulhonsa rukouksen ja suojeli heit‰ pyh‰ss‰ huomassansa, kunnes he kohtaisivat toinen toistansa parempina aikoina. Viimein h‰n n‰ytti saavan v‰h‰n lohdutusta; min‰ lankesin polvilleni h‰nen kanssansa ja me lausuimme yhdess‰ ne rukoukset, joita h‰nen oli k‰sketty lukea. Kun min‰ nousin, sanoi h‰n miettien: "sin‰ n‰ytit rukoilevan, niinkuin joku taivaassa todella kuuntelisi sinua ja huolisi sinusta." "Niin", min‰ vastasin; "Jumala kuuntelee ja huolii minusta." "Kuuntelisiko minuakin?" kysyi h‰n; "huolisiko H‰n minustakin? Eikˆ H‰n ylenkatso minua, niinkuin pyh‰ sisarkunta?" "H‰n ei halveksi ket‰‰n; ja sanotaan, ett‰ alhaisimmat ovat H‰nt‰, Ylh‰isint‰, kaikkein likemp‰n‰." "Min‰ en suinkaan liene kuin halvimpia", h‰n lausui. "Se on kohtuullista, ettei kukaan t‰‰ll‰ pane arvoa minuun, sill‰ min‰ annoin Jumalalle ainoastaan el‰m‰ni j‰tteen. Ja paitsi sit‰ on minulla huono kyky ajatella; ja mit‰ v‰h‰n kyky‰ minulla oli, n‰ytt‰‰ menneen siit‰ ajasta, kuin Eberhard kuoli. Minulla oli vaan v‰h‰inen voima rakastaa; ja min‰ luulin, ett‰ se oli kadonnut. Mutta siit‰ alkaen, kuin sin‰ tulit, rupesin ajattelemaan, ett‰ min‰ voisin viel‰ rakastaa v‰h‰isen." Kun hankin l‰hte‰ kammiosta, kutsui h‰n minut takaisin. "Mit‰ min‰ teen, kun ajatukseni h‰ir‰‰ntyv‰t, niinkuin aina tapahtuu pitkiss‰ rukouksissa?" h‰n kysyi. "Lue lyhyempi‰ rukouksia, mutta lue useammin", min‰ vastasin. "Luullakseni se miellytt‰‰ Jumalaa yht‰ paljon." Elokuulla 1511. Kuukaudet kuluvat t‰‰ll‰ melkein kaikki samalla tavalla; mutta minusta ne eiv‰t ole yksitoikkoisia. Priorinna on antanut minulle luvan hoitaa sairaita ja lis‰ksi sallinut minun usein opettaa nuorempia noviiseja. T‰m‰ pikkuinen mailma kasvaa suuremmaksi minun silmiss‰ni joka viikolta. T‰ss‰ on kokonainen mailma ihmissyd‰mi‰ -- ja mik‰ mailma on jokaisessa syd‰mess‰! Esimerkiksi t‰ti Agnes! Min‰ rupean nyt ymm‰rt‰m‰‰n h‰nt‰. Koko sisarkunta katsoo h‰neen, niinkuin h‰n melkein jo olisi pyhimys. Mutta min‰ en usko, ett‰ h‰n itse ajattelee niin. Meni monta kuukautta siit‰, kuin tulin t‰nne, ennenkuin h‰n n‰ytti ollenkaan huomaavan minua; mutta viime viikolla h‰n sairastui hiuvuttavaan kuumeesen niitten lis‰ttyjen paastojen ja sen ankaran kurituksen vuoksi, johon h‰n itse on nykyisin ruvennut. Oli minun yˆni valvoa sairashuoneessa, kun h‰n k‰‰ntyi kipe‰ksi. Aluksi h‰n n‰ytti pelk‰‰v‰n vastaan-ottaa mit‰‰n minun k‰sist‰ni. "Eikˆ heill‰ ole ket‰‰n muuta l‰hett‰‰?" h‰n kysyi tylysti. "On minun vuoroni", sanoin min‰, "sisarkunnan s‰‰ntˆjen mukaan." H‰n painoi alas p‰‰ns‰ eik‰ est‰nyt en‰‰ minua hoitamasta itse‰‰n. T‰m‰ tuntui minusta hyvin suloiselta, sill‰ vaikka kyll‰ j‰ykk‰ yksivakaisuus yh‰ asui h‰nen kasvoissaan, n‰in min‰ kuitenkin niiss‰ jotakin, joka muistutti kalliista t‰ti Cottasta. H‰n puhui minulle hyvin v‰h‰n; mutta min‰ tunsin, ett‰ h‰nen isot, syv‰t silm‰ns‰ seurasivat minua, kun keitin yrttej‰ tulella taikka hiljalleen puuhasin huoneessa. Aamupuoleen h‰n sanoi: "sin‰ olet v‰synyt, lapsi -- tule ja pane maata;" ja h‰n osoitti sormellansa v‰h‰ist‰ s‰nky‰, joka oli h‰nen oman vuoteensa vieress‰. Vaikka n‰m‰t sanat lausuttiin k‰skev‰ll‰ tavalla, oli niiss‰ kuitenkin toisenlainen s‰vel, kuin se tavallinen metallinen lujuus, joka j‰‰dytti syd‰nt‰ -- jonkunlainen v‰r‰hdys, joka oli melkein hell‰. Min‰ en voinut olla h‰nen tahtoansa noudattamatta, eritt‰in, kun h‰n sanoi, ett‰ h‰n voi paljoa paremmin; ja v‰h‰n ajan per‰st‰ min‰ vaivuin uneen, huono hoitaja kun olinkin. Kuinka kauan min‰ nukuin, sit‰ en tied‰, mutta v‰h‰inen liikunto huoneessa her‰tti minut, ja kun katsahdin ylˆs, n‰in min‰, ett‰ t‰ti Agnes'in s‰nky oli tyhj‰. Ensi h‰mm‰styksiss‰ni aioin her‰tt‰‰ sisaret, kun huomasin, ett‰ se sairashuoneen ovi, joka johdatti kappelin k‰yt‰v‰‰n, oli raollaan. Hiljaisesti hiivin sit‰ kohden, ja siell‰, k‰yt‰v‰n p‰‰ss‰, oli t‰ti Agnes polvillansa, lakana yll‰‰n. H‰n n‰ytti enemm‰n, kuin milloinkaan ennen, silt‰ kuoleman kuvalta, jonka h‰n aina tuotti Elsan mieleen. H‰nen huulensa, jotka olivat yht‰ verettˆm‰t, kuin h‰nen kasvonsa, liikkuivat innokkaalla nopeudella; h‰nen laihat sormensa siirteliv‰t heikosti rukousnauhan mustia helmi‰; ja h‰nen silm‰ns‰ t‰ht‰siv‰t ylipuolella alttaria olevaa taulua, jossa n‰htiin _Mater Dolorosa_, seitsem‰n miekkaa syd‰mess‰. Nyt ei ilmestynyt mit‰‰n tunnottomuutta ter‰viss‰ kasvonjuonteissa ja vapisevissa huulissa. Koko h‰nen sielunsa n‰ytti huokaavan tuskaista rukousta l‰vistetyn syd‰men puoleen; ja min‰ kuulin h‰nen kuiskaavan: "turhaan! Pyh‰ Neitsyt, auta minua! kaikki on ollut turhaa. Liha ei ole enemm‰n kuollut minussa, kuin ensim‰isen‰ p‰iv‰n‰. T‰m‰n lapsen kasvot ja ‰‰ni liikuttavat syd‰nt‰ni enemm‰n, kuin kaikki sinun surusi. T‰m‰ heikko luonnon side vaikuttaa voimakkaammin minuun, kuin kaikki heimolaisuudet taivaallisen kaupungin kanssa. Se on ollut turhaa -- kaikki, kaikki turhaa. Min‰ en saa maallista tulta syd‰mest‰ni sammutetuksi." Min‰ tuskin rohkenin keskeytt‰‰ h‰nt‰, mutta kun h‰n k‰tki kasvonsa k‰siins‰ ja lankesi melkein pitk‰lleen kappelin lattialle, samalla kuin pid‰tetyt nyyhkytykset vavauttivat koko h‰nen ruumistansa, astuin min‰ esiin ja nostin h‰net leppe‰sti ylˆs, sanoen: "sisar Agnes, minun on edesvastaus sairaista t‰n‰ yˆn‰. Sinun t‰ytyy tulla takaisin." H‰n ei vastustanut minua. H‰nt‰ v‰risytti; sitten entinen kivettynyt katse, viel‰p‰ tylymp‰n‰ kuin koskaan ennen, palasi j‰lleen h‰nen kasvoihinsa, mutta h‰n salli, ett‰ min‰ peitin h‰net vuoteesen ja annoin h‰nelle l‰mmitt‰v‰n juoman. Min‰ en tied‰, ep‰ileekˆ h‰n, ett‰ min‰ kuuntelin h‰nt‰. H‰n on varovaisempi minun suhteeni, kuin koskaan ennen; mutta nuot lujat, vakavat kasvonjuonteet ja tuo karkea, kova ‰‰ni eiv‰t milloinkaan vaikuta minuun en‰‰ samalla tapaa, kuin ennen. Ei mik‰‰n kumma, ettei sisarkunnan kunnioitus ole tehnyt t‰ti Agnesia ylpe‰ksi, ja ettei heid‰n halunsa asettaa h‰nt‰ alipriorinnaksi ole vieh‰tt‰nyt h‰nt‰ ollenkaan. H‰n koettaa sielunsa sisimm‰ss‰ tavoittaa jotakin idealia. Miksi h‰n muuttuisi, jos h‰n saavuttaisi sen? _Kuolleeksi_ kaikille ihmistunteille ja maalliselle el‰m‰lle. Ja juuri kun h‰n toivoi p‰‰sneens‰ t‰m‰n tarkoituksen perille, yksi ‰‰ni -- yst‰v‰llisen lapsi-raukan ‰‰ni -- kohtaa h‰nen korvaansa, ja h‰n huomaa, ett‰, mit‰ h‰n p‰‰tti kuolemaksi, se oli vaan h‰iritsem‰ttˆm‰n unen kuvaelma, ja ett‰ koko tyˆ oli aloitettava uudestaan. Se on kauhea taistelo, kun koettaa n‰in yhdist‰‰ kaikki el‰m‰n voimat kuolemaa el‰m‰ss‰ synnytt‰‰kseen. Tarkoittaneeko Jumala t‰t‰? Kiitos Jumalan, ett‰ ainakin minun kutsumukseni on alhaisempi. Sairashuoneen nˆyryytt‰v‰t tyˆt ja koettelemukset noviisi-koulussa n‰ytt‰v‰t opettavan minulle enemm‰n ja saavan minut paremmin, kuin kaikki pyrinnˆt tunnottomuuteen, ymm‰rt‰m‰‰n, _etten_ min‰ mit‰‰n _ole_ ja ettei minulla itsess‰ni ole mit‰‰n. "Theologiani" tosin sanoo, ett‰ oikea itsekielto on vapaus; ja ettei vapautta voi saavuttaa, ennenkuin olemme ulkopuolella rangaistuksen pelkoa ja palkinnon toivoa. Elsa ei k‰rsi t‰t‰; ja kun min‰ puhuin siit‰ pari p‰iv‰‰ takaperin sisar Beatrice paralle, sanoi t‰m‰, ett‰ h‰nen aivo-raukkansa kokonaan sekaantuivat, kun h‰n ajatteli sit‰. Mutta min‰ en k‰sit‰ sit‰ n‰in. Minun arvellakseni se merkitsee, ett‰ rakkaus on oma palkintonsa; ja ett‰ se on meid‰n kovin rangaistuksemme, jos suretamme H‰nt‰, jota me rakastamme ja joka on niin meit‰ rakastanut. Ja t‰m‰ n‰ytt‰‰ minusta aivan todenmukaiselta. XII. Elsan kertomus Wittenbergiss‰, Kes‰kuulla 1512. Evamme n‰ytt‰‰ olevan onnellinen luostarissa. H‰n on tehnyt lupauksensa ja on nyt oikein sisar Ave. H‰n on myˆskin l‰hett‰nyt meille v‰h‰n silm‰vett‰ is‰‰ varten. Mutta vaikka tekisimme mit‰, n‰ytt‰‰ h‰nen n‰kˆns‰ huononevan. Tavalla taikka toisella on se, luullakseni, ollut hyv‰ perheelle, ett‰ is‰ni on kadottanut n‰kˆns‰. ƒidin-‰itimme, joka nyt on hyvin heikko ja harvoin j‰tt‰‰ tuolinsa takan ‰‰ress‰, on tullut paljoa k‰rsiv‰llisemm‰ksi is‰n tuumien suhteen, kun ei en‰‰n ole mit‰‰n toivoa niitten toteuttamisesta, ja kuuntelee merkillisell‰ pitk‰mielisyydell‰, kun h‰n puhuu niist‰ ihmeist‰, joita h‰n olisi aikaan saanut, jos vaan h‰nen n‰kˆns‰ olisi kest‰nyt muutamia vuosia viel‰. Eik‰ is‰ itsek‰‰n n‰yt‰ niin alakuloiselta, kuin olisi sopinut odottaa. Kun t‰n‰‰n yritin lohduttaa h‰nt‰ ja juttelin, kuinka paljon v‰hemm‰n tuskastuneelta ‰itimme n‰ytt‰‰, vastasi h‰n: "Niin, lapseni, on hupaisempi el‰‰ kauemman aikaa _conjunctivin plusqvamperfectiss‰_ kuin _futurissa_." Min‰ n‰ytin h‰mm‰styneelt‰ ja h‰n selitti: "Kun kerran on p‰‰tt‰nyt tyyty‰ johonkin, on helpompi sanoa: 'jos minulla olisi ollut se ja se, min‰ ehk‰ olisin tehnyt niin ja niin', kuin 'jos min‰ saan sen ja sen, teen min‰ niin ja niin' -- ainakin se on helpompi levottomalle ja herkk‰tuuteiselle naismielelle." "Ent‰ sinulle, is‰?" "Minua lohduttaa, ett‰ lopulta minuunkin jonkunlaista arvoa pannaan. ƒidin-‰itikin huomaa vihdoin, mit‰ suuria siit‰ olisi l‰htenyt, kun vaan silmieni vuoksi olisin saanut viimeisen keksintˆni valmiiksi, jonka kautta olisi hˆyryll‰ vett‰ pumputtu." ƒidin-‰itimme on varmaan suuresti hillinnyt itsens‰ eik‰ entisell‰ vapaalla tavallansa ilmoittanut ajatustansa, jos h‰nen on onnistunut uskottaa is‰‰, ett‰ h‰n luotti tuohon viimeiseen tuumaan; sill‰ minun t‰ytyy tunnustaa, ett‰ kaikista is‰mme keksinnˆist‰ ja lˆydˆist‰ t‰m‰ hˆyryn tuuma on se, jota koko perhe katsoo hurjimmaksi ja mahdottomimmaksi. Lakkaamattoman liikunnon salaisuus keksit‰‰n ep‰ilem‰tt‰, ja semmoinen kello kai rakennetaan, jota ei tarvitse koskaan vet‰‰ ylˆs -- n‰it‰ min‰ en katso eritt‰in vaikeiksi. Lienee myˆskin mahdollista, ett‰ voi muuttaa lyijy‰ kullaksi taikka rautaa hopeaksi, jos vaan s‰ntilleen tiet‰isi oikeat suhteet. Is‰ni on aivan tarkasti selitt‰nyt kaikki n‰m‰t minulle. Se elixiri, jonka on m‰‰r‰ pitkitt‰‰ el‰m‰‰ ‰‰rettˆmiin, n‰ytt‰‰ minusta v‰h‰isen tyˆl‰‰mm‰lt‰; mutta tuo ajatus, ett‰ voisi pumputa vett‰ hˆyryll‰, joka nousee kiehuvasta vedest‰ ja haihtuu samalla, on meid‰n kaikkien mielest‰ aivan tyhj‰nt‰pˆinen; jotta on ehk‰ yht‰ hyv‰, ettei is‰ raukkamme saanut tuhlata sen enemp‰‰ kustannuksia ja aikaa siihen. Paitsi sit‰ on meill‰ jo ollut pari kolme r‰j‰ytyst‰ h‰nen koetustensa kautta; ja muutamat naapurit alkoivat puhua sangen ik‰vi‰ asioita noidan vehkeist‰; niin ett‰ viimeist‰ lukua kaikki sent‰‰n on k‰ynyt hyvin. Min‰ en olisi kuitenkaan mill‰‰n lailla tahtonut edes viitata n‰ihin; sent‰hden min‰ vaan karttaen vastasin: "ƒidin-‰itimme on todella nykyisin ollut paljoa lempe‰mpi ja s‰yse‰mpi." "Se ei ole vaan se", jatkoi is‰; "h‰nell‰ on paljoa parempi ‰ly, kuin useimmilla naisilla -- h‰n k‰sitt‰‰. Ja sitten", h‰n lis‰si, "min‰ toivon v‰h‰n, ett‰ tuo nuori aatelismies, Ulrich von Gersdorf, joka k‰y t‰‰ll‰ varsin usein ja kysyy Evaa, kerran toteuttaa tuumani. H‰n ja Chriemhild alkavat oikein j‰rkev‰ll‰ tavalla tunkeuta ajatukseeni. Paitsi sit‰ on meill‰ mestari Reichenbach, se rikas kauppias, jolle t‰timme Cotta esitteli meid‰t; h‰nell‰ on kyll‰ksi rahaa panna kaikki parhaalla tavalla toimeen. Tosin h‰n ei lupaa paljon, mutta h‰n kuuntelee tarkoin, ja se on jo suuri etu. Gottfried Reichenbach on kauppamieheksi hyvin valistunut mies, vaikka h‰n on hitaanpuolinen ymm‰rt‰m‰‰n ja v‰h‰n liiaksi varovainen." "H‰n ei ole liiaksi varovainen almuissansa, is‰", min‰ lausuin; "niin sanoo kumminkin T:ri Martin Luther." "Kenties ei", h‰n lausui. "Ylip‰‰ns‰ Wittenbergin asukkaat ovat paljon etev‰mm‰t kuin Eisenachin, jotka olivat tykkˆn‰‰n ep‰ilev‰isi‰ ja typeri‰. Se olisi oiva asia, jos Reichenbach ja von Gersdorf ryhtyisiv‰t t‰h‰n keksintˆˆn. Reichenbach'in sopii kohta tehd‰ se tutuksi isojen kaupunkien aatelisperheiss‰, joitten kanssa h‰n on yhteydess‰, ja von Gersdorf saisi levitt‰‰ sit‰ heimolaistensa, ritarien, joukossa. T‰st‰ tosin ei olisi yht‰ suuri etu perheellemme, kuin jos Pollux ja Kristofer taikka Fritz parkamme olisivat saattaneet sen perille. Vaan v‰h‰t siit‰, Elsa lapseni, me olimme Adamin lapsia, ennenkuin olimme Cottia. Meid‰n ei tule ajatella ainoastaan perhett‰, vaan myˆskin mailmaa." Mestari Reichenbach ehk‰ t‰ydell‰ todella huolii is‰ni tuumista, mutta, mit‰ Ulrich von Gersdorfiin tulee, min‰ ep‰ilen. H‰n n‰ytt‰‰ minusta enemm‰n mieltyneelt‰ Chriemhildin ompelukseen, kuin is‰mme hˆyrypumppuun; ja vaikka h‰n kyll‰ viel‰ puhuu Evasta, niinkuin h‰n pit‰isi h‰nt‰ enkelin‰, katselee h‰n v‰listi Chriemhildi‰ niinkuin t‰m‰ h‰nen silmiss‰‰n olisi yht‰ vieh‰tt‰v‰ olento. Min‰ en hyv‰ksy t‰mmˆist‰ huikentelevaisuutta; ja paitsi sit‰ on h‰nen puheensa minusta aivan toista laatua, kuin mestari Reichenbach'in. Ulrich von Gersdorf'in el‰m‰nkokemus ulottuu vaan mets‰karjun-ajoihin, taisteloihin kilpailevien ritarien kanssa taikka ryˆstˆ-yrityksiin turvattomia kauppamiehi‰ vastaan. H‰n on kuluttanut aikansa er‰‰n set‰ns‰ linnassa Th¸ringin mets‰ss‰; vaan en min‰ kuitenkaan kummastele, ett‰ Chriemhildin kasvot hehkuvat innosta, kun h‰n, katsellen alas ompelukseensa, kuuntelee h‰nen kertomuksiansa v‰ijyksist‰ ja rohkeista, ‰killisist‰ p‰‰lle-karkauksista. Mutta minusta t‰m‰ el‰m‰ n‰ytt‰‰ raa'alta ja laittomalta. Ulrichin set‰ oli naimaton; eik‰ ollut mit‰‰n naisia linnassa, paitsi yksi Ulrichin t‰ti, joka on leski. T‰m‰ n‰ytt‰‰ olevan yht‰ ylpe‰, kuin Lucifer, ja eritt‰in kopeilevan siit‰, ett‰ h‰n saa kantaa helmi‰ ja samettia, joissa ei mink‰‰n porvarisvaimon ole oikeus ilmesty‰. Ulrichin ‰iti kuoli varhain. Luullakseni h‰n oli lempe‰mpi ja jalompi. H‰n sanoo, ett‰ ainoa kirja heid‰n linnassaan on vanha, maalauksilla koristettu messukirja, joka oli ‰idin oma. H‰nell‰ on toinenkin t‰ti, Beatrice, joka on Nimptschenin luostarissa Evamme kanssa. He l‰hettiv‰t h‰net sinne est‰‰ksens‰ h‰nt‰ menem‰st‰ naimisiin er‰‰n ritarin kanssa, jonka suvulle olivat perivihollisia. Min‰ rupean huomaamaan, mit‰ Fritzinkin oli tapa sanoa, ettei n‰itten pikku aatelisten el‰m‰ ole likimainkaan niin jalo, kuin porvarein. He eiv‰t n‰yt‰ tiet‰v‰n mit‰‰n mailmasta ulkopuolella sit‰ v‰h‰ist‰ aluskuntaa, jota he pelon kautta hallitsevat. Heill‰ ei ole mit‰‰n kunniallista toimeentulon keinoa, vaan he el‰v‰t sorrettujen talonpoikais-raukkojensa kovasta tyˆst‰ ja ryˆstˆist‰. Herra Reichenbach sen sijaan on yhteydess‰ ison N¸rnbergin kaupungin aatelisperheitten kanssa; ja vaikkei h‰n puhu paljon, tiet‰‰ h‰n jutella maalareista, runoilioista ja suurista tapauksista mailman avaralla tanterella. Voi, min‰ soisin, ett‰ h‰n olisi tuntenut Fritzin! H‰n kuuntelee minua mielell‰‰n, kun puhun h‰nest‰. Lis‰ksi viel‰ tiet‰‰ herra Reichenbach kertoa paljon veli Martin Lutherista, joka on Eremitein eli Augustinin luostarin johdattaja t‰‰ll‰ ja n‰ytt‰‰ minusta olevan Wittenbergin suuri mies; ainakin n‰ytt‰v‰t ihmiset rakastavan taikka vihaavan h‰nt‰ enemm‰n kuin ket‰k‰‰n muuta t‰‰ll‰. Lokakuun 19 p. 1512. T‰n‰‰n on ollut suuri p‰iv‰ Wittenbergiss‰. Munkki Martin Luther on vihitty teologian tohtoriksi. Mestari Reichenbach hankki meille oivalliset paikat ja me n‰imme, kuinka T:ri Andreas Bodenstein von Carlstadt antoi h‰nelle t‰m‰n arvon. Kaupunginkirkon iso kello, jota soitetaan ainoastaan erinomaisissa tiloissa, kaikkui niinkuin kirkkojuhlaan; kaikki yliopiston virkakunnat astuivat juhlasaatossa pitkin katuja, ja valan vannottuaan puettiin munkki Martin juhlallisesti tohtorin kaapuun, hattuun ja sormukseen -- t‰ysin‰iseen kultaiseen sormukseen, jonka vaaliruhtinas oli lahjoittanut h‰nelle. Mutta mik‰ kaikkein enimm‰n vaikutti minuun, oli vala. T:ri Luther lausui sen hyvin juhlallisesti kauniilla, kirkkaalla ‰‰nell‰ns‰, ett‰ sanat kaikkuivat kauan yleisess‰ ‰‰nettˆmyydess‰. H‰n lausui sen T:ri Bodensteinin j‰lkeen, jota tavallisesti nimitet‰‰n Carlstadtiksi. Sanat, niinkuin herra Reichenbach kertoi, kuuluivat latinaksi n‰in (h‰n kirjoitti ne minulle Evalle l‰hetett‰v‰ksi): "_Juro me veritatem evangelicam viriliter defensurum_;" jonka herra Reichenbach k‰‰nsi: "_min‰ vannon evankelista totuutta lujasti puollustaakseni." T‰m‰ vala vaaditaan ainoastaan yhdess‰ toisessa yliopistossa, paitsi Wittenbergin, nimitt‰in T¸bingin. T:ri Luther vannoi sen, ik‰‰nkuin h‰n olisi ollut entisten aikojen ritari, joka lupasi uhrata henkens‰ ja ruumiinsa pyh‰n asian t‰hden. Minusta, joka en ymm‰rt‰nyt sanoja, muistutti h‰nen k‰ytˆksens‰ enemm‰n soturista, joka vannoo miekkansa p‰‰ll‰, kuin teologian tohtorista. Ja mestari Reichenbach sanoo: "mit‰ h‰n on luvannut, sen h‰n pit‰‰!" Chriemhild nauraa mestari Reichenbachia sent‰hden, ett‰ t‰m‰ on kirjoittanut nimens‰ yliopiston oppilaitten listaan T:ri Lutherin luentoja kuunnellakseen. "Istumaan sinne", h‰n sanoo: "h‰lisevien ylioppilaspoikien joukkoon vakavilla, vanhoilla kasvoillansa ja harmailla hiuksillaan!" Mutta minun ymm‰rt‰‰kseni siin‰ ei ole mit‰‰n naurettavaa. Minusta se osoittaa jotakin jaloa, kun aika mies taipuu oppimaan, niinkuin v‰h‰inen lapsi. Ja paitsi sit‰, sanokoon Chriemhild mit‰ hyv‰ns‰, jos herra Reichenbach on hiukan paljasp‰inen ja h‰nell‰ on muutamia harmaita hiuksia, ei se tule isosta ij‰st‰. Ei juuri sovi odottaa, ett‰ t‰ysikasvuisilla miehill‰, jotka ajattelevat ja tuntevat n‰in‰ myrskyisin‰ aikoina, olisi hienot kasvot ja tuuhea tukka, kuin Ulrich von Gersdorfilla. Min‰ olen varma, ett‰, jos olisin kahta vertaa vanhempi mies, kuin h‰n, min‰ en huolisi mist‰‰n niin paljon, kuin T:ri Lutherin luennoista. Min‰ olen kuullut h‰nen saarnaavan kaupungin kirkossa, ja se oli ihan toista, kuin kaikki ne saarnat, joita ennen olen kuullut. H‰n puhui Jumalasta ja Kristuksesta, taivaasta ja helvetist‰ niin suurella vakuutuksella ja niin yksinkertaisesti, kuin h‰n olisi puollustanut jotakin inhimillist‰ asiaa taikka kertonut suuria seikkoja, jotka tapahtuivat maan p‰‰ll‰ eilen. H‰n ei lasketellut sanojansa, niinkuin kappaletta latinan kieli-opista, joten useat munkit tekev‰t. Minusta alkoi melkein tuntua, kuin min‰kin viimein lˆyt‰isin semmoisen uskonnon, joka sopii minulle. Jopa Kristoferkin kuunteli hartaasti. H‰n sanoi, ett‰ T:ri Luther nimitti kaikki niin yksinkertaisilla nimill‰, ett‰ jokaisen t‰ytyi ymm‰rt‰‰. H‰n on kerran k‰ynyt meill‰, kohteli ‰idin-‰iti‰mme kunnioituksella, ja is‰‰ aivan k‰rsiv‰llisesti, ja puhui niin lempe‰sti Fritzist‰. H‰n on kirjoittanut meille ja neuvonut meit‰ ottamaan T:ri Martin Lutheria perheemme rippi-is‰ksi. H‰n sanoo, ettei h‰n voi koskaan palkita sit‰ hyv‰‰, jonka T:ri Luther on tehnyt h‰nelle. H‰n kirjoittaa todellakin iloisemmin ja toivokkaammin, kuin koskaan siit‰ ajasta l‰htien, kuin h‰n j‰tti meid‰t, vaikka h‰n, paha kyll‰, vihdoin on tehnyt nuot kauheat, per‰ytt‰m‰ttˆm‰t lupaukset. Maaliskuulla 1513. T:ri Luther on suostunut rupeamaan rippi-is‰ksemme; ja, kiitetty olkoon Jumala, min‰ luulen viimein lˆyt‰neeni sen uskonnon, joka ehk‰ saattaa minut, myˆskin minut, Jumalaa rakastamaan. T:ri Luther sanoo, ett‰ min‰ olen kokonaan v‰‰rin ymm‰rt‰nyt Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen. H‰n n‰ytti yhdell‰ silm‰nluonnilla ymm‰rt‰v‰n kaikki, mit‰ min‰ olen kaivannut ja mik‰ on h‰mment‰nyt minua koko elin-aikani. Kun aloin ‰nkytt‰‰ h‰nelle tunnustustani ja ep‰ilyst‰ni, oli kuin h‰n olisi n‰hnyt ne kaikki levitettyin‰ eteens‰, ja h‰n selitti ne kaikki minulle. H‰n sanoo, ett‰ min‰ olen ajatellut Jumalaa ankaraksi tuomariksi, ryˆst‰j‰ksi, tylyksi velkojaksi, vaikka H‰n on runsas Antaja, laupias Vapahtaja, niin, itse sanomattoman rakkauden l‰hde. "Jumalan rakkaus", h‰n sanoi, "antaa semmoisella tavalla, ett‰ se vuotaa Is‰n syd‰mest‰, kaiken hyvyyden alkul‰hteest‰. Antajan syd‰n tekee lahjan rakkaaksi ja kalliiksi; niinkuin me kesken‰mme sanomme v‰h‰isest‰kin lahjasta: 'rakas k‰si on sen antanut', emmek‰ katso niin paljon lahjaa kuin syd‰nt‰." "Jos vaan arvostelisimme H‰nt‰ H‰nen tekojensa mukaan, oppisimme, ettei Jumala ole mit‰‰n muuta kuin puhdas, sanomaton rakkaus, suurempi ja voimakkaampi, kuin mit‰ kukaan voi ajatella. Se on h‰pe‰llinen asia, ettei mailma huoli t‰st‰ eik‰ kiit‰ H‰nt‰ siit‰, vaikka se joka p‰iv‰ n‰kee edess‰ns‰ niin lukemattomia H‰nen hyvi‰ tˆit‰ns‰; se ansaitsee kiitt‰m‰ttˆmyytens‰ vuoksi, ettei aurinko silm‰nr‰p‰yst‰k‰‰n paista en‰‰ eik‰ ruoho kasva; eik‰ H‰n kuitenkaan lakkaa hetkeksik‰‰n meit‰ rakastamasta ja hyv‰‰ meille tekem‰st‰. Sanoja puuttuu minulta, kun puhun H‰nen hengellisist‰ lahjoistaan. T‰‰ll‰ H‰n antaa meille, ei aurinkoa eik‰ kuuta, ei taivasta eik‰ maata, vaan oman syd‰mens‰, rakastetun Poikansa, niin ett‰ H‰n on sallinut H‰nen verens‰ vuotaa ja H‰nen itse h‰pe‰llisimm‰ll‰ tavalla kuolla meid‰n, h‰ijyjen, kiitt‰m‰ttˆmien olentojen t‰hden. Kuinka siis voimme sanoa muuta, kuin ett‰ Jumala on ‰‰rettˆm‰n, pohjattoman rakkauden syvyys?" "Koko raamattu", h‰n sanoo, "on t‰ynn‰ t‰t‰ -- ett'emme ep‰ilisi, vaan olisimme aivan varmat, ett‰ Jumala on s‰‰liv‰inen, armollinen, k‰rsiv‰llinen, uskollinen ja totinen; semmoinen, joka ei ainoastaan tahdo t‰ytt‰‰ lupauksiaan, vaan jo on t‰ytt‰nyt ja tehnyt paljoa enemm‰n, kuin mit‰ H‰n lupasi, koska H‰n on antanut ristiin-naulita oman Poikansa syntiemme t‰hden, ettei kukaan, joka uskoo H‰neen, huku, vaan jokainen saa ijankaikkisen el‰m‰n." "Jokainen, joka uskoo ja tunnustaa t‰m‰n", h‰n lis‰si, "ett‰ Jumala on antanut ainoan Poikansa kuolla meid‰n, viheli‰isten syntisten t‰hden, h‰n ei en‰‰n ep‰ile, vaan uskoo lujasti, ett‰ Jumala sovittaa meid‰t Itsens‰ kanssa ja on suosiollinen ja syd‰mellisen laupias meit‰ kohtaan." "Kun evankeliumi on n‰ytt‰nyt meille, ett‰ Kristus on Jumalan Poika, joka Is‰n tahdon mukaan on uhrannut itsens‰ meid‰n t‰htemme ja sovittanut kaikki synnit, ei syd‰n voi en‰‰ ep‰ill‰ Jumalan hyvyytt‰ ja armoa -- ei pelk‰‰ en‰‰ eik‰ pakene Jumalan tykˆ‰, vaan panee kaikki toivonsa H‰nen hyvyyteens‰ ja s‰‰liv‰isyyteens‰." "Apostolit kehoittavat meit‰ aina", h‰n sanoo, "pysym‰‰n Jumalan rakkaudessa -- se on, ett‰ jokainen kokonaan p‰‰tt‰kˆˆn syd‰mess‰ns‰, ett‰ Jumala rakastaa h‰nt‰; ja he asettavat silmiemme eteen sen todistuksen t‰st‰, nimitt‰in, ettei Jumala ole s‰‰st‰nyt Poikaansa, vaan antanut H‰nen mailman t‰hden, ett‰ H‰nen kuolemansa kautta mailma saisi el‰m‰n j‰lleen." "Se on Jumalan ilo ja kunnia, ett‰ H‰n antaa runsaasti. Puhdas rakkaus on H‰nen luontonsa; ett‰ jos joku tahtoisi selitt‰‰ elikk‰ kuvailla Jumalaa, t‰ytyy h‰nen selitt‰‰ Yht‰, joka on pelkk‰ rakkaus, sill‰ jumalallinen luonto ei ole mit‰‰n muuta, kuin semmoisen rakkauden tuli ja hehku, joka t‰ytt‰‰ taivaan ja maan." "Rakkaus on Jumalan kuva, ei mik‰‰n kuollut eik‰ paperille maalattu kuva, vaan jumalallisen luonnon el‰v‰ olemus, joka palaa t‰ynn‰ns‰ kaikkea hyvyytt‰." "H‰n ei ole kova, niinkuin me olemme niit‰ vastaan, jotka ovat tehneet v‰‰rin meille. Me ved‰mme pois k‰temme ja suljemme kukkaromme, mutta H‰n on hyv‰ kiitt‰m‰ttˆmille ja pahoille." "H‰n n‰kee, ett‰ sin‰ olet kˆyh‰ ja kurja, ja tiet‰‰, ettei sinulla ole mit‰‰n, mill‰ maksat. Sent‰hden H‰n antaa alttiisti anteeksi, viel‰p‰ antaa sinulle kaikki." "Se ei k‰y laatuun", h‰n sanoo, "ett‰ kristityt ihmiset arvelevat: 'me emme tied‰, onko Jumala suosiollinen meit‰ kohtaan vai ei.' P‰invastoin meid‰n tulee oppia sanomaan: 'min‰ tied‰n, ett‰ uskon Kristukseen, ja sent‰hden myˆskin, ett‰ Jumala on minun armollinen Is‰ni.'" "Mik‰ syy siihen on, ett‰ Jumala antaa?" h‰n lausui er‰‰n‰ p‰iv‰n‰. "Mik‰ taivuttaa h‰nt‰ siihen? ei mik‰‰n muu, kuin sanomaton rakkaus, sill‰ H‰n iloitsee antamisesta ja siunaamisesta. Mit‰ H‰n antaa? Ei ainoastaan valtakuntia, ei ainoastaan mailmaa, joka on t‰ynn‰ hopeata ja kultaa, ei ainoastaan taivasta ja maata, vaan Poikansa, joka on yht‰ suuri, kuin H‰n itse -- se on: ijankaikkinen ja k‰sitt‰m‰tˆn; lahjan, joka on yht‰ ‰‰retˆn, kuin Antaja, kaiken armon l‰hde ja alku; niin, kaikkien Jumalan rikkauksien ja aarteitten omistuksen." T:ri Luther sanoi myˆskin, ett‰ paras nimi, jolla meid‰n sopii ajatella Jumalaa, on Is‰. "Se on armas, suloinen, syv‰, syd‰nt‰ liikuttava nimi; sill‰ is‰n nimi on luonnostansa t‰ynn‰ syntyper‰ist‰ suloisuutta ja lohdutusta. Sent‰hden meid‰n t‰ytyy myˆskin tunnustaa itsemme Jumalan lapsiksi; sill‰ t‰ll‰ nimell‰ me syv‰sti liikutamme Jumalaamme, koska is‰n mielest‰ ei lˆydy mit‰‰n suloisempaa ‰‰nt‰, kuin lapsen." Kaikki n‰m‰t kummastuttavat minua. Min‰ tuskin tohdin avata k‰tt‰ni ja ottaa t‰t‰ uskoa kotiin syd‰meeni. T‰mmˆiseksikˆ meid‰n siis todella tulee ajatella Jumalaa? Onko H‰n tosiaan, niinkuin T:ri Luther sanoo, valmis kuulemaan heikointakin huokaustamme, valmis antamaan meille anteeksi ja auttamaan meit‰. Ja jos H‰n on t‰mmˆinen ja huolii siit‰, mit‰ me ajattelemme H‰nest‰, kuinka paljon min‰ olen surettanut H‰nt‰ kaikki n‰m‰t vuodet! Ei hetke‰k‰‰n en‰‰! Min‰ en ep‰ile Sinua hetke‰k‰‰n en‰‰. Katso, taivaallinen Is‰, min‰ olen palannut j‰lleen Sinun luoksesi! Onko todella mahdollista, ett‰ Jumala on mieliss‰ns‰, kun luotamme H‰neen -- mieliss‰ns‰, kun rukoilemme, ainoastaan sent‰hden, ett‰ H‰n rakastaa meit‰? Onko siin‰ todella per‰‰, mit‰ T:ri Luther sanoo, ett‰ rakkaus on meid‰n suuri ansiomme; ja ett‰ me miellyt‰mme Jumalaa paraiten sill‰, ett‰ olemme hyvi‰ toisillemme, juuri sent‰hden, ett‰ t‰m‰ on kaikkein enemm‰n H‰nen luontonsa mukaan? Min‰ olen varma siit‰, ett‰ siin‰ on per‰‰. Se tuntuu niin ihanalta, se t‰ytyy olla totta. Minun, myˆskin minun on siis mahdollinen rakastaa Jumalaa. Kuinka on mahdollista, ett‰ min‰ _en_ rakastaisi H‰nt‰? Ja minun, myˆskin minun on mahdollinen olla jumalinen, jos se on jumalinen, joka rakastaa Jumalaa ja tekee mit‰ hyv‰ns‰ h‰n voi, ett‰ kaikki h‰nen ymp‰rill‰ns‰ olisivat onnellisia. Mutta jos t‰m‰ todella on uskonto, niin se on onni, se on vapaus -- se on el‰m‰! Miksi siis on niin monella jumalisella ihmisell‰, jotka min‰ tunnen, aivan murheellinen muoto, ik‰‰nkuin he olisivat orjia ja kovan is‰nn‰n tyˆss‰? Minun t‰ytyy kysy‰ T:ri Lutherilta. Huhtikuulla 1513. Min‰ olen kysynyt T:ri Lutherilta, ja h‰n sanoo, ett‰ se on sen vuoksi, ett‰ perkele laittaa suuren osan siit‰ uskonnosta, jonka me n‰emme; ett‰ h‰n sanoo itsens‰ Kristukseksi ja l‰hestyy ja peloittaa ihmisi‰ ja ruoskii heit‰ heid‰n syntiens‰ muistolla ja kielt‰‰ heit‰ nostamasta silmi‰ns‰ taivaasen, koska Jumala muka on niin pyh‰ ja he ovat niin syntisi‰. Mutta n‰m‰t kaikki tulevat siit‰, ett‰ h‰n tiet‰‰, jotta, jos he nostaisivat silm‰ns‰ taivaasen, heid‰n kauhunsa katoisi ja he n‰kisiv‰t siell‰ Kristuksen, ei tuomarina eik‰ ankarana, ryˆst‰v‰n‰ velkojana, vaan s‰‰liv‰isen‰, lempe‰n‰ Vapahtajana. Minua lohduttaa suuresti, kun ajattelen t‰ll‰ tapaa perkeleest‰. Eikˆ h‰n ole koettanut opettaa minua uskontoonsa koko elin-aikanani? Ja nyt min‰ olen saanut selkoa h‰nest‰! H‰n on kertonut minulle valheita, ei minusta itsest‰ (T:ri Luther sanoo, ettei h‰n voi kuvata meit‰ syntisemm‰ksi, kuin olemme), vaan valheita Jumalasta. Se hyˆdytt‰‰ minua melkein yht‰ paljon, kun kuulen T:ri Lutherin puhuvan perkeleest‰, kuin Jumalasta -- h‰n sanoo h‰nt‰ "h‰ijyksi, murheelliseksi hengeksi, joka tahtoo tehd‰ kaikki murheellisiksi." Jumalan avulla min‰ en tahdo koskaan en‰‰n uskoa h‰nt‰. Mutta T:ri Luther sanoi, ett‰ joudun usein sit‰ tekem‰‰n; ett‰ perkele tulee takaisin ja panettelee Jumalaa ja h‰iritsee rauhaani niin monella tavalla, ett‰ sit‰ kest‰‰ kauan, ennenkuin min‰ opin tuntemaan h‰nt‰. Minua kauhisti, kun h‰n puhui minulle t‰st‰; mutta sitten h‰n rauhoitti minua j‰lleen sill‰, ett‰ h‰n jutteli minulle ihanan kertomuksen, jonka h‰n sanoi olevan raamatusta. Se oli Hyv‰st‰ Paimenesta ja yksinkertaisista, eksyneist‰ lampaista, ja sudesta, joka koetti niell‰ niit‰. "Kaikki Paimenen huoli tarkoittaa vaan sit‰", h‰n sanoi, "ett‰ h‰n hellimm‰ll‰ tavalla pit‰isi lampaat luonansa; ja kun he eksyv‰t, menee h‰n etsim‰‰n heit‰, nostaa heid‰t hartioilleen ja kantaa heid‰t kotiin hyv‰‰n turvaan. Paras viisautemme", h‰n lausui: "on se, ett‰ aina pysymme likell‰ t‰t‰ Hyv‰‰ Paimenta, joka on Kristus, ja kuuntelemme H‰nen ‰‰nt‰ns‰." Min‰ tied‰n, ett‰ Herraa Jesusta Kristusta sanotaan Hyv‰ksi Paimeneksi. Min‰ olen n‰hnyt taulun, jossa H‰n kantaa karitsaa hartioillaan. Mutta ennenkuin T:ri Luther selitti sen minulle, min‰ luulin sen merkitsev‰n, ett‰ H‰n hallitsi ja omisti koko mailman, joka on H‰nen laumansa. Mutta min‰ en koskaan ajatellut, ett‰ H‰n lakkaamatta huoli _minusta_, niinkuin lampaastansa, etsi minua, kutsui minua, kaitsi minua, myˆskin minua. Muut ihmiset ovat ep‰ilem‰tt‰ ymm‰rt‰neet kaikki n‰m‰t ennen. Vaan kuitenkin, jos niin on, miks'eiv‰t munkit saarnaa siit‰? Miksi t‰ti Agnes palvelee H‰nt‰ luostarissa katumusharjoituksilla ja itsekidutuksilla sen sijaan, ett‰ h‰nen pit‰isi palvella H‰nt‰ mailmassa ja olla hyv‰ kaikille ja auttaa kaikkia ymp‰rill‰ns‰? Miksi meid‰n lempe‰ll‰ ‰idill‰mme on semmoiset synke‰t itsesyytˆksen ajatukset, ja miksi h‰nest‰ tuntuu, kuin h‰n ja perheemme olisivat jonkun kirouksen alla? T:ri Luther sanoi, ett‰ Kristus "tehtiin kiroukseksi meid‰n t‰htemme;" ett‰ H‰n, Jumalan puhdas ja saastuttamaton Karitsa, kantoi kirouksen meid‰n t‰htemme ristinpuussa; ja ett‰ me, kun uskomme H‰neen, emme ole kirouksen, vaan siunauksen alla -- olemme siunatut. T‰t‰ siis krucifixi ja _Agnus Dei_ tarkoittavat. Ep‰ilem‰tt‰ ovat useat minun ymp‰rill‰ni ymm‰rt‰neet kaikki n‰m‰t kauan aikaa sitten. Min‰ olen varma, ett‰ ainakin Evamme ymm‰rsi sen. Mik‰ ‰‰retˆn ilo minulle, kun istun puutarhassa, ompelus k‰dess‰ni, ja katson ylˆs omenakukkien ja v‰risevien lehtien l‰vitse, ja n‰en Jumalan rakkauden siell‰; -- kun kuuntelen rastasta, joka on rakentanut pes‰ns‰ niitten v‰liin, ja jokaisessa s‰veless‰, joka paisuttaa h‰nen pikkuista kurkkuansa, tunnen Jumalan rakkauden, joka pit‰‰ huolta linnuista; -- kun katson taivaan kirkkaisin, sinert‰viin s‰keisin ja tunnen, ett‰ ne ovat siunauksen teltta -- Is‰ni huoneen katto, jotta, jos pilvet kulkevatkin sen ylitse, ne peitt‰v‰t vaan muuttumattomaan valkeuden, jotta myˆskin, kun p‰iv‰ katoo, min‰ n‰en, ett‰ itse yˆ paljastaa uusia valkeuden mailmoja; -- kun tied‰n, ett‰ jos voisin keritt‰‰ auki poimusta poimuun Jumalan mailman, havaitsisin vaan yh‰ enemm‰n siunausta ja katsoisin yh‰ syvemm‰lle rakkauteen, joka on kaikkein keskuksena! Ja sitten, kuinka hupaista on jatkaa ompelustyˆt‰ni ja ajatella, kun sormeni ahkerasti jouduttavat neulaani: "T‰m‰kin on is‰n ja ‰idin auttamista; t‰m‰, myˆskin t‰m‰ on v‰h‰inen rakkauden tyˆ. Ja kun n‰in istun ja ompelen, Jumala on mieltynyt minuun ja siihen, mit‰ min‰ teen. H‰n antaa t‰m‰n minun tyˆkseni yht‰ hyvin kuin m‰‰r‰‰ papit rukoilemaan ja T:ri Lutherin saarnaamaan. Min‰ palvelen H‰nt‰ ja on l‰sn‰ t‰ss‰ v‰h‰isess‰ sopessani mailmassa ja on tyytyv‰inen minuun -- myˆskin minuun!" Voi, Fritz ja Eva! jos te molemmat olisitte tiet‰neet t‰m‰n, olisiko teid‰n tarvinnut j‰tt‰‰ meid‰t ja l‰hte‰ palvelemaan Jumalaa niin kaukana poissa? Olenko min‰ todella, niinkuin St. Kristofer, saavuttanut virtani rannan, jossa saan palvella Vapahtajaani ja auttaa kaikkia pilgimej‰, kuin suinkin jaksan? Paremmin, paremmin kuin St. Kristofer; sill‰ enkˆ min‰ _tunne sit‰ ‰‰nt‰_, joka sanoo minulle: "Elsa! Elsa! tee t‰m‰ minun t‰hteni!" Enk‰ min‰ nyt ollenkaan pelk‰‰, vaikka tulen vanhaksi. T‰m‰ on suuri helpoitus, koska jo olen seitsem‰nnell‰kolmatta ja lapset pit‰v‰t minua melkein yht‰ vanhana kuin ‰iti‰mme. Sill‰ mik‰ vanhentuminen on, jos T:ri Martin Luther puhuu totta (ja min‰ tied‰n varmaan, ett‰ h‰n puhuu), muuta kuin ett‰ joka p‰iv‰ l‰hestymme Jumalaa ja H‰nen pyh‰‰ onnellista kotiansa! T:ri Luther sanoo, ett‰ Vapahtajamme nimitti taivasta Is‰ns‰ kodiksi. Ei niin, ett‰ minun tekisi mieli j‰tt‰‰ t‰m‰ mailma. Niin kauan kuin Jumala tahtoo, ett‰ me olemme t‰‰ll‰, ja H‰n on meid‰n kanssamme, on se kodikas kyll‰ksi meille. Toukokuulla 1513. T‰n‰ aamuna, kun paraikaa laitin is‰ni mieliruokaa, kuulin herra Reichenbachin ‰‰nen ovesta. H‰n meni arkihuoneesen ja kohta sen j‰lkeen Chriemhild, Atlantis ja Thekla hyˆkk‰siv‰t sis‰‰n kyˆkkiin. "Herra Reichenbach tahtoo puhutella vanhempia", sanoi Chriemhild, "ja me k‰skettiin pois." Min‰ olin hetken v‰h‰n levotonna. Tuntui kuin entisin‰ Eisenachin aikoina; mutta siit‰ asti, kuin tulimme Wittenbergiin, emme ole tehneet mit‰‰n velkoja; ett‰ min‰, v‰h‰isen mietitty‰ni, tyynnyin j‰lleen. Lapset arvelivat jos jotakin siit‰, mit‰ asia koski. Chriemhild luuli, ett‰ se oli joku valtiollinen seikka, koska h‰n oli n‰hnyt Reichenbachin hartaasti puhuvan Ulrich von Gersdorfin kanssa, kun h‰n tuli katua ylˆsp‰in, ja he arvattavasti olivat keskustelleet aatelisten ja porvarein etu-oikeuksista. Atlantis luuli, ett‰ t‰m‰ oli jollakin lailla yhteydess‰ T:ri Martin Lutherin kanssa, sill‰ herra Reichenbach oli huoneesen tullessaan antanut ‰idille yhden uuden tohtorin lentokirjan. Thekla tiesi varmaan, ett‰ nyt se hetki vihdoin oli tullut, jolloin ruvettaisiin k‰ytt‰m‰‰n jotakin is‰n keksintˆ‰ -- onko se alati k‰yv‰‰ kelloa vai metallien muuttamista vaiko hˆyrypumppua, sit‰ h‰n ei voinut sanoa; mutta h‰n oli vakuutettu siit‰, ett‰ se oli jotakin, joka viimein tekisi meid‰t rikkaiksi, koska herra Reichenbach n‰ytti niin kovasti totiselta ja oli niin kunnioittavainen is‰‰mme kohtaan. Heille ei j‰‰nyt pitk‰‰ aikaa perustella erin‰isi‰ arveluitansa, kun kuulimme herra Reichenbachin joutuisasti astuvan porstuan l‰vitse ja oven nopeasti menev‰n kiinni h‰nen per‰ss‰‰n. "Mik‰ neuvottelu se oli?" kysyi Chriemhild ylenkatseellisesti; "h‰n ei ole ollut t‰‰ll‰ kymment‰ minuuttia." Kohta sen j‰lkeen ‰itimme ilmestyi. H‰n oli hyvin vaalea ja h‰nen ‰‰nens‰ vapisi, kun h‰n sanoi: "Elsa lapseni, me tarvitsemme sinua." "Sin‰ saat ensin tiet‰‰, Elsa", huusivat lapset. "No, se onkin oikein; sin‰ olet rakas, kiltti vanhin sisaremme ja sin‰ kerrot kai sitten meille." Min‰ tuskin tiesin miksi, mutta sormeni eiv‰t n‰ytt‰neet tottelevan minua yht‰ nˆyr‰sti kuin muutoin, ja kesti v‰h‰n aikaa, ennenkuin kykenin valmistamaan ruokani, pesem‰‰n k‰teni, kivert‰m‰‰n alas valkoiset hiani ranteisiin ja menem‰‰n heid‰n luoksensa arkihuoneesen, ett‰ ‰itini palasi j‰lleen, n‰ytt‰en tavattoman h‰t‰iselt‰, ja itse vei minut sis‰‰n. "Elsa kultani, tule t‰nne", lausui is‰ni. Ja, k‰teeni tarttuen, h‰n lis‰si: "herra Reichenbach on k‰skenyt minun sanoa sinulle jotakin. Muut vanhemmat ratkaisevat usein t‰mmˆiset asiat lastensa sijassa, mutta ‰itisi ja min‰ tahdomme j‰tt‰‰ asian sinun p‰‰tett‰v‰ksesi. -- Voisitko sin‰ ruveta h‰nen vaimoksensa?" Kysymys saatti minut h‰mille enk‰ min‰ voinut kuin sanoa: "Onko mahdollista, ett‰ h‰n ajattelee minua?" "Ei siin‰, Elsaseni, minun mielest‰ni mit‰‰n mahdotonta ole", arveli is‰ni; "mutta kaikissa tapauksissa on herra Reichenbach pannut asian selv‰lle kannalle. Kysymys on vaan, tahtooko Elsamme ajatella h‰nt‰." Min‰ en pystynyt sanomaan mit‰‰n. "Ajattele tarkoin, ennenkuin hylk‰‰t h‰net", lausui is‰ni; "h‰n on hyv‰ ja jalo mies; h‰n ei huoli mist‰‰n myˆt‰j‰isist‰ sinun kanssasi; h‰n sanoo, ett‰ sinussa on myˆt‰j‰iset kuninkaallekin; ja minun t‰ytyy tunnustaa, ett‰ h‰n on eritt‰in nerokas ja taitava mies, joka panee arvoa tieteellisiin keksintˆihin, niinkuin vaan harvat n‰ihin aikoihin." "En min‰ tahdo hylj‰t‰ h‰nt‰", sammalsin min‰. Mutta hell‰syd‰minen ‰iti sanoi, nojauttaen p‰‰t‰ni olkap‰‰h‰ns‰: "Ajattele kuitenkin tyyni, ennenkuin suostut h‰neen. Me emme ole kˆyh‰t en‰‰ emmek‰ tarvitse mink‰‰n vieraan rikkautta onnellisina ollaksemme. Jumala varjelkoon, ett‰ lapsemme uhraisi itsens‰ meid‰n t‰htemme. Herra Reichenbach on ep‰ilem‰tt‰ hyv‰ ja viisas mies, mutta min‰ tied‰n hyvin nuorten tyttˆjen mielen. H‰n on v‰h‰nl‰nt‰inen, eik‰ pitk‰ ja pulskea, niinkuin Fritzimme ja Kristoferimme; ja h‰n on hieman paljasp‰inen eik‰ varsin nuori, vaan pikemmin totinen ja v‰h‰puheinen, ja nuoret tytˆt --" "Mutta, ‰iti", min‰ sanoin, "min‰ en ole mik‰‰n nuori tyttˆ, min‰ olen kuusikolmatta t‰ytt‰nyt; ei herra Reichenbach ole minusta vanha enk‰ min‰ ole koskaan huomannut, ett‰ h‰n on paljasp‰inen, eik‰ h‰n minun parissani suinkaan ole v‰h‰puheinen." "Oikein, Elsa", arveli ‰idin-‰itimme, nauraen sopestansa takan ‰‰rest‰. "Antakaat, is‰ ja ‰iti, n‰itten molempain kahden kesken p‰‰tt‰‰ asia. Se k‰y heilt‰ paremmin kuin meilt‰." Ja illalla herra Reichenbach palasi j‰lleen, ja me sovimme kaikista. "T‰st‰kˆ siis neuvoteltiin!" sanoivat lapset, v‰h‰n pettynein‰ toiveissansa. "Se tuntuu niin tavalliselta asialta", arveli Atlantis, "me olemme niin tottuneet n‰kem‰‰n herra Reichenbachia. H‰n k‰y meill‰ melkein joka p‰iv‰." "Minusta siin‰ ei ole mit‰‰n estett‰", lausui Chriemhild; "mutta se n‰ytt‰‰ tuskin naimiselta, kun muuttaa vaan kadun poikki. H‰nen talonsa on juuri vastap‰‰t‰ meit‰." "Mutta se on paljoa komeampi, kuin meid‰n talomme", sanoi Thekla. "Min‰ pid‰n herra Reichenbachista; ei kukaan ole koskaan huolinut niin paljon piirrustuksistani, kuin h‰n. H‰n n‰ytt‰‰ minulle, miss‰ ne ovat virheelliset, ja neuvoo minua, kuinka saan ne oikeiksi, niinkuin h‰n todella katsoisi sit‰ t‰rke‰ksi asiaksi; ja t‰rke‰ se onkin, niinkuin tied‰t, Elsa, koska min‰ aion kerta ommella ja auttaa vanhempia, niinkuin sin‰. Eik‰ kukaan ole koskaan ollut niin hyv‰ Nix'ille, kuin h‰n. H‰n otti tuonaan koiran syliins‰ ja veti ulos puikon, joka oli tehnyt sen nilkuksi. T‰t‰ Nix ei olisi sallinut kenelt‰k‰‰n muulta kuin minulta. Nix pit‰‰ herra Reichenbachin sangen hyv‰n‰, ja niin min‰kin. Herra Reichenbach on paljon viisaampi, luullakseni, kuin Ulrich, joka kiusaa Nix'i‰ eik‰ ole eroittavanansa kissojani lehmist‰ni; eik‰ herra Reichenbach minusta ole paljoa vanhempi; paitsi sit‰, min‰ en soisi, ett‰ Elsamme asuisi askeltakaan kauempana poissa." Ja Thekla kiipesi ylˆs syliini ja suuteli minua, sill‰ aikaa kuin Nix seisoi takajaloillansa ja haukkui, silmin-n‰ht‰v‰sti ajatellen, ett‰ t‰m‰ oli suuri tilaisuus. Niin ett‰ ainakin kaksi perheest‰mme on antanut suostumuksensa. Mutta ei kukaan heist‰ kaikista tied‰ viel‰, mit‰ herra Reichenbach sanoi minulle, kun seisoimme hetken aikaa akkunan luona, ennenkuin h‰n l‰hti t‰n‰ iltana. H‰n sanoi: "Elsa, Jumala se on, joka antaa minulle t‰m‰n ilon. Aivan siit‰ illasta saakka, jolloin te kaikki tulitte Wittenbergiin, ja min‰ n‰in, kuinka sin‰ hell‰sti autoit vanhoja ja neuvoit nuoria etk‰ koskaan h‰mmentynyt t‰ss‰ tohussa, vaan kerkesit aina kiitt‰m‰‰n kaikkia v‰h‰isest‰kin hyv‰st‰ tyˆst‰ taikka auttamaan jokaista, joka joutui vaan v‰h‰iseen pulaan -- aivan siit‰ saakka min‰ ajattelin, ett‰ sin‰ olit t‰m‰n kodin valo, ja rukoilin Jumalaa, ett‰ H‰n kerran tekisi sinut minun kotini valoksi." Voi! t‰m‰ osoittaa, kuinka rakkaus peitt‰‰ ihmisten viat; mutta h‰n ei tuntenut Fritzi‰ eik‰ paljon Evaakaan. He olivat kotimme todellinen p‰iv‰npaiste. Kuitenkin tahdon min‰ kaikissa tapauksissa Jumalan avulla koettaa parastani tehd‰kseni herra Reichenbachin kotia valoisaksi. Mutta kaikkein paras asia on se, ett‰ min‰ en pelk‰‰ vastaan-ottaa t‰t‰ siunausta. Min‰ uskon, ett‰ se on Jumala, joka sanomattomasta rakkaudestansa, niinkuin T:ri Luther sanoo, on antanut sen enk‰ min‰ pelk‰‰, ett‰ H‰n katsoo minua liian onnelliseksi. Ennenkuin T:ri Luther rupesi rippi-is‰kseni, min‰ en olisi suinkaan tiet‰nyt, k‰‰ntyisikˆ t‰m‰ siunaukseksi vai kiroukseksi; vaan nyt min‰ en pelk‰‰. Kahle n‰ytt‰‰ pudonneen pois syd‰melt‰ni ja verho silmist‰ni, ja min‰ voin nimitt‰‰ Jumalaa is‰ksi ja pelk‰‰m‰tt‰ vastaan-ottaa kaikki H‰nelt‰. Min‰ tied‰n, ett‰ Gottfriedin tunteet ovat samat. Koska minulla ei milloinkaan ollut mit‰‰n kutsumusta korkeampaan hengelliseen el‰m‰‰n, on se erityinen armo minua kohtaan, ett‰ olen lˆyt‰nyt semmoisen uskonnon, joka saattaa aivan jokap‰iv‰isen tyttˆraukan rakastamaan Jumalaa ja etsim‰‰n H‰nen siunaustansa. Kes‰kuulla. ƒitimme on t‰ll‰ viikkoa pit‰nyt minulle koko joukon syd‰mellisi‰ puollustuspuheita siit‰, ett‰ h‰n sanoi Gottfriedia (herra Reichenbach pyysi, ett‰ min‰ nimitt‰isin h‰nt‰ niin) vanhaksi, paljasp‰iseksi, v‰h‰nl‰nt‰iseksi ja totiseksi. "Kuule, lapseni, min‰ tarkoitin vaan, etten tahtonut, jotta sin‰ suostuisit h‰neen meid‰n t‰htemme. Ja viimeist‰ lukua on h‰n, niinkuin sin‰ sanot, tuskin ensink‰‰n paljasp‰inen; ja sanotaan, ett‰ kaikki semmoiset miehet, jotka ajattelevat paljon, kadottavat hiuksensa varhain; ja min‰ olen varma, ettei se ole mik‰‰n etu, kun aina puhuu; eik‰ kaikki voi olla yht‰ pitk‰t kuin Fritzimme ja Kristoferimme." "Ja viimeist‰ lukua, rakas ‰iti", sanoi ‰idin-‰iti, "Elsa ei valinnut herra Reichenbachia sinun t‰htesi; mutta oletko sin‰ aivan varma, ettei Reichenbach valinnut Elsaa h‰nen is‰ns‰ t‰hden? H‰n otti aina niin hartaasti osaa hˆyrypumppuun!" ƒitimme ja min‰ n‰emme mielihyv‰ll‰ sen hiljaisen vaikutuksen, joka n‰ytt‰‰ olevan herra Reichenbachilla Kristoferin suhteen. T‰m‰n kumppanit ja myˆh‰iset kotiintulot ovat t‰t‰ aikaa usein tuottaneet meille paljon huolia. Kristofer luottaa myˆskin h‰neen, koska h‰n ei ole pappi eik‰ juuri suuresti suosi munkkeja ja luostareita; eik‰ herra Reichenbach ole sinnep‰ink‰‰n niin levoton Kristoferin puolesta, kuin me pelokkaat, h‰t‰iset naiset jo rupesimme olemaan. H‰n vakuuttaa, ett‰ Kristoferissa on hyv‰ alku; ja h‰n sanoo, etteiv‰t parhaatkaan mallit ole kullan n‰kˆisi‰, ennenkuin ne puhdistetaan. Meid‰n, naisten, joitten t‰ytyy katsella kaikkia kaukaa rauhallisista kodoistamme, on niin vaikea eroittaa sulatus-uunien hehku tulipalon liekeist‰. Wittenbergiss‰, Syyskuulla 1513. T‰n‰ aamuna herra Reichenbach, Kristofer ja Ulrich von Gersdorf (joka on opiskellut t‰‰ll‰ jonkun aikaa) palasivat aivan innoissaan jostakin v‰ittelyst‰, jonka T:ri Luther ja muutamat Erfurtin tohtorit ja professorit olivat kesken‰ns‰ pit‰neet. Min‰ en tied‰, ymm‰rr‰nkˆ min‰ aivan selv‰sti, mist‰ puhe oli; mutta he n‰yttiv‰t pit‰v‰n asiaa hyvin t‰rke‰n‰. Meid‰n talomme on viime aikoina muuttunut melkein kokouspaikaksi; osittain, luullakseni, is‰ni sokeuden vuoksi, joka aina takaa, ett‰ joku on kotona meill‰. N‰ytt‰‰ silt‰ kuin T:ri Luther moittisi yliopistojen vanhaa opetustapaa. T‰m‰ tekee, ett‰ vanhemmat professorit katsovat h‰nt‰ vaaralliseksi mailmanparantajaksi, sill‰ v‰lin kuin nuoremmat riemuitsevat h‰nest‰, ik‰‰nkuin sankarista, joka taistelee heid‰n puolestansa. Vaan kuitenkin ovat ne vallat, joita T:ri Luther pyyt‰‰ asettaa entiseen arvoonsa, vanhemmat kuin ne, joita h‰n ahdistaa. H‰n vaatii, ettei mit‰‰n muuta hyv‰ksyt‰ teologisen totuuden ohjeeksi, kuin Pyh‰ Raamattu. Min‰ en ymm‰rr‰, miksi t‰st‰ niin suurta riitaa tarvitaan, sill‰ min‰ luulin, ett‰ koko meid‰n uskomme perustui Pyh‰‰n Raamattuun. Arvatakseni ei ole niin laita; mutta jollei, mihin se siis perustuu? Minun t‰ytyy kysy‰ t‰t‰ Gottfriedilta joskus, kun olemme kahden kesken. T‰np‰iv‰inen v‰itˆs tapahtui Wittenbergin arkki-diakonin T:ri Andreas Bodenstein'in, T:ri Lutherin ja Eisenachin T:rin Jobocus'en v‰lill‰. Viime mainittu on T:ri Lutherin vanha opettaja ja nimitet‰‰n Trutbetteriksi. T:ri Carlstedt itse n‰ytti, niin sanotaan, kokonaan voitetulta; ja T:ri Jobocusen suu tukittiin, ja h‰n palaa takaisin Erfurtiin. Ylioppilaat ovat ihastuksissa. P‰‰kohta, jota T:ri Luther h‰tyytt‰‰, n‰ytt‰‰ olevan Aristoteles, joka oli pakanallinen Kreikkalainen. Min‰ en ymm‰rr‰, miksi n‰m‰t kirkon tohtorit niin kiivaasti puollustavat h‰nt‰; mutta herra Reichenbach sanoo, ett‰ koko koulu-opetus ja koko ane-oppi perustuvat jollakin lailla t‰h‰n Aristoteleesen, ja ett‰ T:ri Luther tahtoo poistaa kaikki, mit‰ seisoo ylioppilaitten ja Pyh‰n Raamatun v‰lill‰. Ulrich von Gersdorf sanoi, ett‰ meid‰n tohtorimme v‰ittelee samaan tapaan, kuin h‰nen set‰ns‰, Frans von Sickingen, taistelee. H‰n seisoo, niinkuin paikalla, jonka h‰n tiet‰‰ lujaksi; ja sitten, kun h‰nen vastustajansa ovat v‰syneet eiv‰tk‰ koeta j‰rk‰hytt‰‰ h‰nt‰, syˆksee h‰n yht‰kki‰ alas heid‰n p‰‰llens‰ ja pyyhk‰isee heid‰t pois, niinkuin vuorivirta. "Mutta h‰nen suuri salaisuutensa n‰ytt‰‰ olevan se", muistutti Kristofer, "ett‰ h‰n uskoo jokaiseen sanaan, jota h‰n lausuu. H‰n puhuu, niinkuin muut ihmiset tekev‰t tyˆt‰, ett‰ joka isku on kantaan osattu." Vaan Gottfried lausui vakavasti: "h‰n taistelee Jumalan taisteloa meid‰n aikamme kirjanoppineita ja Farisealaisia vastaan; ja, joko h‰n kukistaa taikka kukistetaan, taistelo on voitettava. Se on taistelo, ei ainoastaan v‰‰ryytt‰ vastaan, vaan totuuden puolesta, ett‰ se pysyisi siin‰ asemassa, jonka se on saavuttanut." "Kun kuuntelen h‰nt‰", lausui Ulrich, "soisin min‰, ett‰ ylioppilas-aikani olisi ohitse, ja min‰ p‰‰sisin Th¸ringin mets‰n vanhaan linnaan, ett‰ saisin antaa kaikille hyville yrityksille uuden vauhdin. H‰nest‰ opin, ett‰ silloin mailman suuria taisteloita taistellaan, kuin jokainen voittaa Jumalan viholliset omassa syd‰mess‰‰n ja kodissaan. H‰n puhuu Aristoteleesta ja Augustinista, mutta min‰ ajattelen sen johdosta laiskuutta ja hirmuhallintoa linnassamme, talonpoikien kurjuutta ja sorrettua tilaa, joka on minulle, mit‰ Aristoteles ja koulumiehet ovat h‰nelle." "Ja min‰", sanoi Kristofer, "ajattelen, kun h‰n puhuu, kirjapainoamme, siksi kuin jokap‰iv‰inen toimeni siin‰ n‰ytt‰‰ olevan paras tyˆ, mit‰ min‰ voin tehd‰; ja kirjanpainajan virka, kun saa lenn‰tt‰‰ semmoisia sanoja, kuin h‰nen, kautta mailman, tuntuu jaloimmalta asialta koko maan p‰‰ll‰." "Mutta h‰nen luentonsa taistelevat hyv‰n taistelon viel‰ paremmin, kuin h‰nen v‰itˆksens‰", muistutti Gottfried. "N‰iss‰ v‰itˆksiss‰ h‰n puhdistaa mailman vihollisesta; mutta Psalmien ja Romalaisepistolan selityksiss‰‰n k‰y h‰n sis‰llist‰ sotaa ja puhdistaa syd‰men niist‰ valheista, jotka eroittivat sen Jumalasta. Kun h‰n ahdistaa Aristotelesta, johdattaa h‰n sinua raamatun, totuuden l‰hteen luo; kun h‰n puhuu vanhurskauttamisesta uskon kautta, johdattaa h‰n sinua Jumalan, pyhyyden ja autuuden ainoan l‰hteen luo." "Kerrotaan, ett‰ T:ri Jodocus parka on k‰ynyt aivan kipe‰ksi harmista, kun h‰n voitettiin", lausui Kristofer; "ja ett‰ monta katkeraa puhetta lasketaan Erfurtissa T:ri Lutherista." "Mit‰ se haittaa", vastasi Ulrich, "kun yh‰ enemm‰n ylioppilaita tulvaa joka taholta Saksasta Wittenbergiin, ja Augustinin-luostari jo on t‰ynn‰ nuoria munkkeja, jotka l‰hetet‰‰n t‰nne eri luostareista opiskelemaan Lutherin johdolla? Kansakunnan nuoriso ja voima on meid‰n puolellamme. Kuolleet haudatkoot kuolleensa." "Voi, lapset", lausui ‰idin-‰iti, katsahtaen ylˆs kutimestaan, "t‰m‰ on hautajais-saatto, jota kest‰‰ kauan. Nuoret puhuvat aina vanhoista, niinkuin n‰m‰t olisivat syntyneet vanhoina. Luuletteko, etteiv‰t meid‰n syd‰memme koskaan ole sykkineet vahvasti toivosta, ja ettemme me ole koskaan taistelleet lohik‰‰rmeit‰ vastaan? Vanha k‰‰rme ei ole kuitenkaan viel‰ tapettu. Eik‰ h‰n suinkaan ole kuollut, kun me olemme kuolleet ja te olette vanhat ja teid‰n lapsenlapsenne astuvat vanhan taisteloon, luullen, ett‰ he taistelevat ensim‰ist‰ taisteloa, jonka mailma on n‰hnyt, ja voittavat viimeisen vihollisen." "Ehk‰ ei", sanoi Gottfried; "mutta viimeinen vihollinen voitetaan joskus, ja kuka tiet‰‰, kuinka pian?" Wittenbergiss‰, Lokakuulla 1513. Meid‰n kunnioituksemme ja rakkautemme T:ri Lutheria kohtaan liitt‰v‰t herra Reichenbachin ja minut lujasti yhteen. T:ri Luther selitt‰‰ paraikaa luennoissaan Romalaisepistolaa ja Psalmeja, ja kun istun rukkini ‰‰ress‰ taikka ompelen, lukee Gottfried minulle usein muistoonpanojansa n‰ist‰ esitelmist‰ taikka kertoo minulle, mist‰ niiss‰ on puhuttu. T‰m‰ lohduttaa minua myˆskin, koska h‰nell‰ on niin monta ajatusta ja ep‰ilyst‰, jotka huolettaisivat minua h‰nen puolestaan, jollei h‰n olisi T:ri Lutherin yst‰v‰. Ne ovat niin uudet ja oudot minulle; ja asiain niin ollen, min‰ en koskaan uskalla puhua niist‰ ‰idilleni. Gottfried v‰itt‰‰, ett‰ suuria muutoksia ja parannuksia kaivataan kovasti kirkossa. H‰n arvelee myˆskin, ettei Kristofer ole aivan v‰‰r‰ss‰, kun h‰n moittii useita pappeja ja munkkeja, jotka, niinkuin h‰n sanoo, el‰v‰t semmoista el‰m‰‰, joka on h‰v‰istys kristikunnalle. Mutta etup‰‰ss‰ h‰nt‰ inhottaa aneitten myyminen, jota T:ri Tetzel nyt harjoittaa useissa Sachsin kaupungeissa. H‰n vakuuttaa, ett‰ se on h‰vytˆnt‰ valeitten kaupittelemista, ja ett‰ useimmat sivistyneet ja ylh‰iset suurissa kaupungeissa ajattelevat samoin. Lis‰ksi h‰n kertoo minulle, ett‰ er‰s kelpo mies, teologian prosessori -- T:ri Johan von Wesel -- julkisesti saarnasi niit‰ vastaan noin viisikymment‰ vuotta takaperin Erfurtin yliopistossa ja j‰lest‰p‰in Wormsissa ja Mainzissa; sek‰ ett‰ Johan von Goch ja muut pyh‰t miehet aivan ankarasti vastustivat niit‰. Kun kysyin, eikˆ paavi ole hyv‰ksynyt niit‰, vastasi h‰n, ett‰, jos tekee mieli tiet‰‰, mik‰ paavi on, tarvitsee l‰hte‰ Romaan. H‰n oli k‰ynyt siell‰ nuoruudessansa, ei pilgrimiretkell‰, vaan kauppa-asioissa, ja h‰n jutteli minulle, ett‰ se pahuus, jonka h‰n n‰ki siell‰, eritt‰in silloisen paavin, Borgian, huonekunnassa, synnytti h‰ness‰ moneksi vuodeksi vihaa jo uskonnon nime‰kin vastaan. H‰n oli, jatkoi h‰n, parhaasta p‰‰st‰ T:ri Lutherin kautta ruvennut uudestaan tuntemaan, ett‰ lˆytynee semmoinen uskonto, joka ei ole mik‰‰n synnin peite, vaan kehoitus pyhyyteen. H‰n sanoo myˆskin, ett‰ min‰ olen kokonaan erehtynyt "Reineke Fuchs'in" suhteen; ettei se ole mik‰‰n tavallinen pilkkakirja, joka laskee leikki‰ tosiaan pyhist‰ esineist‰, vaan katkera, totinen satiri sit‰ ulkokultaisuutta vastaan, joka harjoittaa kaikenlaisia syntej‰ pyhien nimitysten varjolla. H‰n ep‰ilee myˆskin, ovatko Calixtinit ja Hussitit niin pahoja, kuin heit‰ on kuvattu. Min‰ k‰yn v‰listi levottomaksi, kun kuulen h‰nen puhuvan n‰in. H‰nen mailmansa on niin paljoa avarampi kuin minun, ett‰ minun ajatusteni on vaikea seurata h‰nt‰ siihen. Jos mailma on niin paha ja pyhimmiss‰ paikoissa lˆytyy niin paljon ulkokultaisuutta, kenties min‰ kuitenkin olen ollut liian tyly Kristofer raukalle. Mutta jos Fritz on huomannut saman, kuinka onnettomaksi se h‰net tehneek‰‰n! Eiv‰tkˆ todella jumaliset ihmiset, niinkuin Fritz ja Eva, voi hyˆdytt‰‰ mailmaa paremmalla tavalla, kuin sill‰, ett‰ j‰tt‰v‰t sen muuttumaan yh‰ enemm‰n turmeltuneeksi ja uskottomaksi, sill‰ v‰lin kuin he istuvat itseksens‰ ja kutovat pyhyyden vaatteitansa luostarissa? N‰ytt‰‰ silt‰, kuin jo olisi aika tehd‰ jotakin. Hupaista olisi tiet‰‰, kuka sen on tekev‰. Min‰ ajattelin, ett‰ se ehk‰ olisi paavi; mutta Gottfried pudistaa p‰‰t‰ns‰ ja sanoo: "ei Romasta mit‰‰n hyv‰‰ l‰hde." "Eikˆh‰n papit?" kysyin min‰ er‰‰n‰ p‰iv‰n‰. "He pit‰v‰t liian paljon huolta siit‰", h‰n vastasi, "ett‰ heid‰n hovinsa ovat yht‰ loistavat kuin ruhtinaitten, niin ettei heid‰n k‰y ryhtyminen niihin v‰‰rink‰ytˆksiin, jotka s‰ilytt‰v‰t heille heid‰n tulonsa.∞ "Taikka ruhtinaat?" "Pappien yst‰vyys on niin t‰rke‰ heille, etteiv‰t sekaannu hengellisiin asioihin." "Taikka keisari?" "Keisarilla", h‰n lausui, "on kyll‰ksi tekemist‰ siin‰, ett‰ h‰n pit‰‰ puoltansa ruhtinaita, pappeja ja paavia vastaan." "Taikka ritarit?" "Ritareilla on sota koko mailmaa vastaan", h‰n arveli; "min‰ en puhukaan heid‰n lakkaamattomista keskin‰isist‰ riidoistansa. Mutta toisella puolella talonpojat nousevat hurjaan kapinaan ja toisella suuret aateliset kielt‰v‰t heid‰n etu-oikeuksiansa. Etevimm‰t porvarisperheet himment‰v‰t heid‰n raa'an koreutensa, yht‰ paljon kuin kaupunkein palatsit voittavat heid‰n yksinkertaiset rosvolinnansa. Niin ritareilla ja pikku aatelistolla ei ole muuta kuin katkeria sanoja papiston v‰‰rink‰ytˆksi‰ vastaan. Paitsi sit‰ heill‰ useimmilla on sukulaisia, joille he toivovat saavansa jonkun lihavan abbottikunnan." "Ent‰ talonpojat!" muistutin min‰. "Eikˆ evankeliumi ensiksi p‰‰ssyt juurtumaan talonpojissa?" "_Jumalalta innostetuissa_ talonpojissa ja kalastajissa!" h‰n vastasi miettien. "Semmoisissa talonpojissa, jotka olivat kulkeneet maata edestakaisin kolme vuotta Mestarinsa kanssa. Mutta kuka nyt meid‰n talonpoikia opettaa? He eiv‰t osaa lukea!" "Ep‰ilem‰tt‰ siis porvarit", min‰ lausuin. "Jokainen ehk‰ on valmis suosimaan omaa s‰‰ty‰ns‰", vastasi h‰n hymyillen; "mutta min‰ luulen, ett‰, jos paremmat ajat koittavat, se tapahtuu kaupunkien kautta. Niiss‰ uudet opit p‰‰sev‰t juurtumaan; niiss‰ rikkailla on seura-el‰m‰ ja sivistys, ja kˆyhill‰ opettajia; yhteen joutuminen ja keskusteleminen valistavat ihmisten mielen; ja niiss‰ on tilaisuus ajatella ja vapaus puhua. Jos aljettaisiin poistaa v‰‰rink‰ytˆksi‰, edist‰isiv‰t, tiet‰‰kseni, porvarit sit‰ enemm‰n kuin muut." "Mutta kuka alkaa?" min‰ kysyin. Eikˆ kukaan ole koskaan koettanut?" "Useat ovat koettaneet", h‰n vastasi surullisesti; "ja useat ovat koettaissaan hukkuneet. Sill‰ v‰lin kuin he ahdistivat yht‰ v‰‰rink‰ytˆst‰, versoivat toiset. Taikka kun he koettivat parantaa yht‰ avonaista haavaa, joku astui esiin ja lausui, ett‰ oli aivan mahdoton eroittaa vamma muusta ruumiista, ja ett‰ he tavoittivat Pyh‰n ƒitimme Kirkon, henke‰." "Kuka siis uskaltaa aloittaa?" min‰ kysyin. "Lieneekˆ se Luther? H‰n on kyll‰ksi rohkea panemaan kaikki alttiiksi; ja koska h‰n on tehnyt niin paljon hyv‰‰ Fritzille, sinulle ja minulle, miks'ei koko kirkolle?" "T:ri Luther on uskollinen kyll‰ ja tarpeeksi rohkea, mihin hyv‰ns‰ vaan h‰nen omatuntonsa vaatii h‰nt‰", sanoi Gottfried; "mutta h‰n askaroitsee paraikaa ihmisten sielujen pelastamisessa eik‰ kirkollisten v‰‰rink‰ytˆsten poistamisessa." "Mutta jos kirkolliset v‰‰rink‰ytˆkset sattuisivat est‰m‰‰n ihmisten sielujen pelastamista", muistutin min‰, "mit‰ T:ri Luther silloin tekisi?" "Saisimme n‰hd‰, Elsa", vastasi Gottfried. "Jos sudet h‰tyytt‰isiv‰t jotakin Lutherin lammasta, en min‰ luule, ett‰ h‰n huolisi paljon, mill‰ aseella h‰n pelastaisi sen taikka mill‰ vaaralla." XIII. Evan kertomus. Nimptscheniss‰ 1516. Suuria muutoksia on tapahtunut n‰in‰ kolmena viime vuonna t‰ti Cottan perheess‰. Elsa on ollut naimisissa enemm‰n kuin kaksi vuotta ja l‰hett‰‰ minulle kummallisia kertomuksia pikku Greetansa kauneudesta ja viisaudesta. H‰n alkaa nyt sopertaa ‰idin, is‰n ja t‰tien nime‰. Elsa on myˆskin opettanut pikku tytˆn heitt‰m‰‰n sormisuukkosia minun muotokuvalleni ja nimitt‰m‰‰n sit‰ Eva serkuksi. He eiv‰t suostu luostari-nimeeni. Chriemhild on myˆskin mennyt kihloihin nuoren ritarin, Ulrich von Gersdorfin, kanssa, jolla on linna Th¸ringin mets‰ss‰; ja h‰n kirjoittaa, ett‰ he usein puhuvat sisar Avesta ja ett‰ Ulrich yh‰ s‰ilytt‰‰ noita kuivettuneita orvonkukkia yhdess‰ ‰itins‰ hiussuortuvan ja haltiapyhimyksens‰ relikin kanssa. Chriemhild sanoo, ett‰ min‰ tuskin tuntisin Ulrichia en‰‰, h‰n on k‰ynyt niin totiseksi ja j‰rkev‰ksi ja on niin t‰ynn‰ hyvi‰ aikomuksia. Pikku Thekla kirjoittaa, ett‰ h‰nkin ymm‰rt‰‰ v‰h‰isen latinaa. Elsan puoliso on opettanut sen h‰nelle; eik‰ Elsa ja Gottfried Reichenbach ole milloinkaan niin mieliss‰‰n, kuin jolloin he saavat kuulla h‰nen laulavan niit‰ virsi‰, joita serkku Evan oli tapa veisata. He n‰ytt‰v‰t ajattelevan minua jonkunlaiseksi enkelisisareksi, jonka Jumala varhain kutsui luoksensa ja joka ei koskaan vanhene. Se on hyvin suloista, kun minua sill‰ tapaa muistetaan; mutta v‰listi tuntuu silt‰, kuin he tuskin muistaisivat elikk‰ rakastaisivat minua semmoisena, kuin nyt olen, vaan semmoisena, jona min‰ olin elikk‰ joksi olisin tullut. Tokko he tuntisivat Eva serkkuansa siin‰ totisessa, hiljaisessa kahdenkolmatta-vuotisessa naisessa, joksi min‰ olen muuttunut? Sill‰ kun vanhassa kodissa aika n‰ytti, niinkuin virta, osoittavan kulkuansa kasvamalla ja el‰m‰ll‰, n‰ytt‰‰ se t‰‰ll‰ luostarissa osoittavan sit‰ vaan varjon verkkaisella siirtymisell‰ ‰‰nettˆm‰ss‰ auringonkellossa -- kuoleman varjon. Luostarissa ei kukaan kasva, vaan vanhenee. T‰ti Cottan kodissa vuosi muuttui talvesta kev‰‰ksi, kes‰ksi ja syksyksi -- kylvˆn- ja elon-ajaksi -- kukkien ja hedelmien ajaksi. Eri vuoden-ajat sulivat toisiinsa, me emme tiet‰neet kuinka taikka milloin. Luostarissa vuosi on tarkasti jaettu Joulu-, Tammi-, Helmi-, Maalis-, Huhtikuuhun j.n.e., eik‰ mik‰‰n muu eroita toista kuukautta toisesta kuin nimi ja p‰iv‰. Vanhassa kodissa p‰iv‰ valkeni koitosta syd‰np‰iv‰ksi, lientyi sitten auringonlaskuksi ja himmentyi huomaamatta yˆksi. T‰‰ll‰ luostarissa kello jakaa p‰iv‰n tuntikausiin. Beatrice'n vaalea muoto vaalenee v‰hitellen yh‰ enemm‰n; t‰ti Agnesin kasvot k‰yv‰t yh‰ laihemmaksi ja tuikeammaksi; ja min‰, niinkuin muut, olen viisi vuotta vanhempi kuin olin viisi vuotta takaperin t‰nne tullessani, ja siin‰ kaikki. Toisia noviiseja tosin on tullut, jotka ovat tehneet per‰ytt‰m‰ttˆm‰n lupauksen, ja kauniit, nuorekkaat kasvot ymp‰rˆiv‰t minua; mutta syd‰nt‰ni viilt‰‰ usein, kun katselen heit‰ ja ajattelen, ett‰ he, niinkuin me muutkin, ovat sulkeneet itselt‰‰n el‰m‰n oven ja kaikki sen muutokset, ja alkaneet astua sit‰ yksitoikkoista polkua hautaa kohden, jonka askeleet on vaan vanhentuminen. Muutamat n‰ist‰ noviiseista halaavat hartaasti jumalista el‰m‰‰, kun he tulevat. Heille on kerrottu taivaallisesta Ylj‰st‰, joka on t‰ytt‰v‰ heid‰n pyhitetyt syd‰mens‰ puhtaalla, sanomattomalla autuudella, jota ei mailma ollenkaan tunne. Toiset tulevat t‰nne perettens‰ kˆyhyyden tai ylpeyden uhreina. Heid‰n aateliset vanhempansa ovat liian kˆyh‰t el‰tt‰m‰‰n heit‰ s‰‰tyns‰ mukaan, taikka myˆskin on heid‰n omaisuutensa m‰‰r‰tty lisiksi jonkun naidun sisaren myˆt‰j‰isiin. Min‰ tied‰n, kuinka he pettyv‰t toiveissansa, kun he oppivat tuntemaan, ett‰ luostari on vaan lapsellinen pikkukuva mailmasta, sen v‰h‰isist‰ kunnianpyynnˆist‰ ja kateudesta, mutta ilman sen el‰m‰‰ ja rakkautta. Min‰ tied‰n, ett‰ jaloimmat k‰rsiv‰t kaikkein enimm‰n ja kenties lankeevat kaikkein syvimm‰lle. Ahdasmielisille, tunnottomille luonnoille tavan j‰inen tottumus helpommin palkitsee el‰m‰n moninaiset vaihetukset. He oleentuvat pikemmin ja ajattelevat yht‰ ahkerasti luostarin tai sisarkunnan juoruja, johtajien vaaleja taikka naapuri-nunnaston h‰pe‰‰, kuin he olisivat ajatelleet sen kaupungin tai kyl‰n loruja, jossa he olisivat el‰neet mailmassa. Mutta l‰mpim‰t syd‰met ja ylev‰t mielet -- ne pyrkiv‰t ja ponnistelevat taikka (viel‰ parempi) uneksivat, ett‰ he ovat saavuttaneet itsens‰-halventamisen alimmat portaat taikka nousneet mystillisen hartauden ylimmille kukkuloille, mutta her‰‰v‰t sitten katkerilla itsesyytˆksill‰ ja huomaavat itsens‰ liian heikoiksi vastustamaan v‰h‰isi‰kin kiusauksia, niinkuin t‰ti Agnes. N‰it‰ min‰ koetan auttaa, mit‰ suinkin voi. Mutta min‰ olen n‰hnyt siit‰, kuin tulin Nimptscheniin, ett‰ on kammottava ja vaarallinen asia, kun ottaa sielun kasvatuksen Jumalan k‰sist‰ omiin k‰siins‰. H‰nen k‰dess‰‰n karsiva veitsi ep‰ilem‰tt‰ v‰listi haavoittaa ja n‰ytt‰‰ lakastuttavan; mutta meid‰n k‰siss‰mme se leikkaa ja haavoittaa ja lakastuttaa _eik‰_ karsi. Me voimme kyll‰ m‰‰r‰t‰ kidutuksia itsellemme; mutta Jumala yksin tekee kidutuksen parantavaksi taikka k‰rsimisen opettavaksi. Min‰ en voi muuta kuin rukoilla, ett‰, vaikka kuinka suuresti moni erhettyy, kun h‰n sulkee itsens‰ t‰nne, Sin‰, joka olet Hyv‰ L‰‰k‰ri, otat meid‰t ja kaikki meid‰n hyˆdyttˆm‰t, vapaa-ehtoiset haavamme ja kaikki meid‰n pilatut, itsemme kautta tukautetut luonnonlahjamme, ja semmoisina, kuin me olemme, ja semmoisena, kuin olet, viel‰ kasvatat meit‰ Itse‰si varten. Sairashuoneesta min‰ kaikkein enimm‰n huolin. Kun olemme luopuneet kaikista tavallisen el‰m‰n riemuista, suruista ja kohtauksista, n‰yt‰mme tuskin j‰tt‰neen mit‰‰n Jumalan k‰siin, jolla H‰n koettaisi uskoamme ja taivuttaisi tahtoamme oman tahtonsa mukaan, paitsi taudin. Omaisiamme emme voi kaivata, koska itse olemme kokonaan ja ij‰ksi erkaantuneet kaikesta yhteydest‰ rakkaittemme kanssa t‰‰ll‰ maan p‰‰ll‰. Emmek‰ liioin tunne kˆyhyyden eik‰ varallisuuden kiusauksia, koska meid‰n ei ole tilaisuus kokea kumpaakaan; sill‰ samalla, kuin olemme tehneet vapaa-ehtoisen kˆyhyyden lupauksen emmek‰ niin muodoin milloinkaan voi sanoa mit‰‰n meid‰n omaksemme, olemme p‰‰sseet kaikista huolista; me olemme runsaasti lahjoitetun sisarkunnan j‰senet. Tauti yksist‰ns‰ ei tottele meit‰; ja sent‰hden, kun n‰en jonkun sisaren lasketuksi k‰rsimisen vuoteelle, ajattelen min‰: "_Jumala on sinut siihen laskenut_!" ja min‰ olen viel‰ varmempi siit‰, ett‰ juuri t‰t‰ tarvitaan. Min‰ opetan yh‰ noviiseja; mutta toisinaan se surullinen kysymys johtuu mieleeni: "Miksi min‰ opetan heit‰?" El‰m‰ ei tarjoa mit‰‰n tulevaisuutta heille -- ainoastaan yksitoikkoisen nykyisyyden yksitoikkoista jatkamista. Min‰ koetan ajatella: "min‰ kasvatan heit‰ ijankaikkisuutta varten." Mutta ken voi sit‰ tehd‰, paitsi Jumala, joka asuu ijankaikkisuudessa ja n‰kee, mitk‰ siteet liitt‰v‰t jokaisen silm‰nr‰p‰yksen ajallisesta olostamme ijankaikkiseen tulevaisuuteen? Mutta min‰ teen parastani. Katarina von Bora, nuori, kuusitoistavuotinen tyttˆ, joka on ‰skett‰in tullut luostariin, vieh‰tt‰‰ minua suuresti. H‰nell‰ on niin luja luonto, ja h‰nen syd‰mens‰ on niin harras. Mutta voi! mik‰ vaikutus-ala h‰nell‰ t‰‰ll‰ on? T‰ti Agnes ei ole mill‰‰n lailla avannut syd‰nt‰ns‰ minulle. Tosin h‰n valvoi minun luonani, kun olin sairaana, yht‰ hartaasti kuin t‰ti Cottakin; mutta kun paranin, n‰ytti h‰n sys‰‰v‰n luotansa kaikki kiitollisuuteni ja rakkauteni osoitukset ja jatkoi vaan noita katumusharjoituksia ja itsekurituksia, joitten vuoksi nunnat eritt‰in kunnioittavat h‰nt‰ ja pit‰v‰t h‰nt‰ pyh‰n‰. V‰listi min‰ kaipuulla katselen savua ja valkeita kyl‰ss‰, jonka selit‰mme puitten v‰list‰ luostarin ylikerran akkunoista. Min‰ tied‰n, ett‰ jokainen v‰h‰inen savukiehkura nousee jonkun kodin takasta, jossa on is‰, ‰iti ja pikkuisia lapsia; ja savukiehkurat n‰ytt‰v‰t kohoavan, ik‰‰nkuin pyh‰n suitsutuksen pilvet, Jumalan, Is‰mme luo taivaasen. Mutta ne almut, joita sisarkunta aivan runsaasti jakelee, annetaan luostarin portilla, jott'emme koskaan tutustu kˆyhien kanssa muulla lailla, kuin tavallisesti almunantajat ja kerj‰l‰iset; ja min‰ tahtoisin olla heid‰n _yst‰v‰ns‰_. Toisinaan pelk‰‰n, ett‰ menettelin maltittomasti ja itsep‰isesti, kun j‰tin t‰ti Cottan kodin, ett‰ olisin palvellut Jumalaa paremmin, jos olisin j‰‰nyt sinne, ja ett‰ kuitenkin l‰htˆni kautta ehk‰ ilmestyi v‰h‰inen tyhj‰ paikka, jota olisi maksanut vaivan t‰ytt‰‰. Kun tytˆt menev‰t naimisiin, olisi t‰ti Cotta kenties minusta saanut jonkunlaista lohdutusta; ja "Eva serkkuna" min‰ olisin kukaties pystynyt paremmin auttamaan Elsan lapsia, kuin Ave sisarena nunnia t‰‰ll‰. Mutta oli kuinka oli, on k‰rsim‰tˆnt‰ ja kapinallista ajatella sit‰ nyt; eik‰ mik‰‰n voi eroittaa minua Jumalasta ja H‰nen rakkaudestansa. Tavalla taikka toisella "Theologia Germanica" ja se ylev‰, puhdas yhteys Jumalan kanssa, jota se opettaa, kuitenkin n‰yttiv‰t suloisemmalta minusta keskeytetyn ja vire‰n el‰m‰n lomahetkin‰, kuin nyt, kun ne ovat keskeym‰ttˆm‰n joutilaisuuden tyˆn‰. Hiljaisen mietinnˆn hetket tuntuivat pyhemm‰lt‰ juuri niitten koetusten ja askareitten vuoksi, jotka estiv‰t niit‰. V‰listi on niinkuin syd‰menikin j‰‰tyisi ja muuttuisi j‰yk‰ksi ja kovaksi. Min‰ pelk‰‰n todella, ett‰ niin k‰visi, jollei sisar Beatrice parkaa olisi. H‰n halvattiin nykyisin ja on nyt ainainen sairashuoneen asukas. H‰n puhuu toisinaan aivan sekaisin eik‰ jaksa aina ajatella selv‰sti. Mutta min‰ olen lˆyt‰nyt kirjan, joka miellytt‰‰ h‰nt‰; se on St. Luukkaan evankeliumi latinan kielell‰. Min‰ olen saanut luvan ottaa sen luostarin kirjastosta ja k‰‰nt‰‰ sit‰ h‰nelle. Kertomukset ovat niin lyhyet ja yksinkertaiset, ett‰ h‰n voi ymm‰rt‰‰ niit‰, eik‰ h‰n koskaan v‰sy niit‰ kuuntelemasta. Juuri sen takia, ett‰ ne ovat niin tuttavantapaiset, ovat ne rakkaat h‰nelle, ja minulle ne ovat aina uudet. Mutta se on varsin kummallista, ettei siin‰ seiso mit‰‰n katumusharjoituksista eik‰ lupauksista eik‰ Pyh‰n Neitsyen palvelemisesta. Min‰ lˆyd‰n ne luultavasti muista evankeliumeista taikka epistolista, jotka kirjoitettiin Neitsyemme taivaasen astumisen j‰lkeen. Sisar Beatrice kuuntelee mielell‰‰n, kun veisaan Bernard de Clagny'n virtt‰ ijankaikkisesta autuudesta taivaassa [Hic breve vivitur, hic breve plangitur, hic breve fletur etc.]: T‰‰ll' elo on lyhyt, vaikerrus lyhyt on, lyhyt itku, Koht' elot, itkut, vaikerrukset saa sovituksen. Oi sovitus! elon ainaisen tuot t‰‰n elon j‰lkeen, Oi sovitus! sin‰ taivaasen viet tuskista meid‰t. Kes‰kuulla 1516. Koko Augustinin munkkikunta Sachsissa on kovasti innoissaan Martin Lutherin tarkastusmatkoista. H‰n on m‰‰r‰tty generali-vikariukseksi T:ri Staupitzin sijaan, joka on l‰hetetty Alankomaille kokoomaan relikej‰ vaaliruhtinas Fredrikin uuteen kirkkoon Wittenbergiin. Viime Huhtikuulla k‰vi T:ri Luther Grimman luostarissa, joka ei ole kaukana t‰‰lt‰; ja priorinnamme kautta, joka on sukua Grimman priorin kanssa, olemme kuulleet paljon siit‰. Vakavasti h‰n k‰skee munkkikuntansa velji‰ ja sisaria lukemaan raamattua ja St. Augustinusta ennen mit‰‰n muuta kirjaa. Me olemme alkaneet noudattaa h‰nen neuvoansa luostarissamme, ja kaikki n‰ytt‰‰ her‰nneen uuteen el‰m‰‰n. Min‰ olen myˆskin n‰hnyt kaksi ihanata kirjett‰ T:ri Martin Lutherilta, jotka h‰n on kirjoittanut kahdelle Augustinin veljeskunnan j‰senelle. Molemmat olivat kirjoitetut viime Huhtikuulla, ja moni meist‰ on lukenut ne. Ensim‰inen oli er‰‰lle Memmingin munkille, veli Georg Spenlein'ille. Se alkaa: "Jesuksen Kristuksen nimeen." Muutamista yksityisist‰ rahaseikoista puhuttuaan, h‰n kirjoittaa: "Mit‰ muihin asioihin tulee, minun tekee mieleni tiet‰‰, kuinka sinun sielusi laita on; josko se omaan vanhurskauteensa kyll‰styneen‰ oppii luottamaan Kristuksen vanhurskauteen. Sill‰ meid‰n aikoinamme ylpeyden kiusaus palaa monessa ja parhaasta p‰‰st‰ niiss‰, jotka kaikin voimin pyrkiv‰t olemaan hurskaita ja hyvi‰. He eiv‰t tunne Jumalan vanhurskautta, joka on Kristuksessa annettu meille runsaasti ja ilmaiseksi, vaan koettavat itsest‰ns‰ tehd‰ hyvi‰ tˆit‰, jotta he viimein, koristettuina ansioilla ja hyvill‰ avuilla, uskaltaisivat seisoa Jumalan edess‰ -- joka on mahdoton asia. Sinulla oli, kun olit meill‰, t‰mmˆinen mielipide, ja niin oli minullakin; mutta nyt min‰ taistelen t‰t‰ erehdyst‰ vastaan, vaikka en ole viel‰ voittanut sit‰." "Sent‰hden, kallis veljeni, opi tuntemaan Kristusta ja H‰nt‰ ristiin-naulittuna, opi ylist‰m‰‰n H‰nt‰ ja, kun olet ep‰toivossa itse puolestasi, lausumaan 'Herra Jesus, Sin‰ olet minun vanhurskauteni, mutta min‰ olen Sinun syntisi, Sin‰ olet ottanut p‰‰llesi minut ja antanut minulle, mit‰ oli Sinun; Sin‰ olet ottanut p‰‰llesi, mit‰ Sin‰ et ollut, ja antanut minulle, mit‰ min‰ en ollut.' Varo, ettet pyri semmoiseen puhtauteen, ettet ole mielest‰si en‰‰ mik‰‰n syntinen; sill‰ Kristus asuu vaan syntisten tykˆn‰. Sit‰ varten H‰n astui alas taivaasta, jossa eli vanhurskaitten parissa, ett‰ el‰isi syntisten parissa. Ajattele t‰t‰ H‰nen rakkauttansa, ja sin‰ imet H‰nen suloisen rakkautensa. Sill‰ jos me tˆittemme ja murheittemme kautta voisimme saavuttaa omantunnon rauhan, miksi H‰n kuoli? Sent‰hden sin‰ ainoastaan H‰ness‰ lˆyd‰t levon sen kautta, ett‰ uskovaisesti ep‰ilet sek‰ itsest‰si ett‰ teoistasi. Sill‰ H‰n on tehnyt sinun syntisi omaksi synnikseen ja vanhurskautensa on H‰n tehnyt sinun vanhurskaudeksesi." T‰ti Agnes n‰ytti juovan n‰it‰ sanoja, niinkuin sairas tulisessa kuumeessa. H‰n k‰ski minun lukea ne monta kertaa p‰‰st‰ p‰‰h‰n ja sitten k‰‰nt‰‰ ja kopioita ne; ja nyt h‰n pit‰‰ niit‰ muassaan joka paikassa. Minulle ovat ne sanat, jotka seuraavat, yht‰ kalliit. T:ri Luther sanoo, ett‰ niinkuin Kristus on ollut k‰rsiv‰llinen meid‰n, eksyneitten, suhteen, tulee meid‰nkin olla k‰rsiv‰llisi‰ muitten suhteen. "Lankee maahan Herran Jesuksen eteen", h‰n kirjoittaa, "etsi kaikkia, mit‰ kaipaat. H‰n itse opettaa sinulle kaikki, myˆskin tekem‰‰n tyˆt‰ muitten t‰hden, niinkuin H‰n on tehnyt sinun t‰htesi." Toinen kirje oli veli Georg Leiffer'ille Erfurtiin. H‰n puhuu koetuksista n‰in: "Kristuksen risti on jaettu pitkin koko mailmaa. Jokainen saa ajallansa oman osansa eik‰ j‰‰ sit‰ paitsi. ƒl‰ sin‰ siis koeta luoda pois osaasi, vaan vastaan-ota se pikemmin, niinkuin pyh‰ reliki, joka on talletettava, ei miss‰k‰‰n kultaisessa tai hopeisessa reliki-rasiassa, vaan kultaisen, se on rakastavan ja kuuliaisen, syd‰men pyhyydess‰. Sill‰ jos ristinpuu tuli niin pyh‰ksi Kristuksen lihan ja veren koskemisesta, ett‰ sit‰ katsotaan kaikkein jaloimmaksi relikiksi, kuinka paljoa enemm‰n ovat ihmisten vainoamiset, k‰rsimiset ja viha pyhi‰ relikej‰, pyh‰ksi tehdyt ei H‰nen ruumiinsa koskemisesta, vaan H‰nen rakastavan syd‰mens‰ ja jumalallisen tahtonsa yhteydest‰! N‰it‰ meid‰n tulee halulla omaksi ottaa, siunata ja rakkaana pit‰‰, koska H‰nen kauttansa kirous on muutettu siunaukseksi, k‰rsiminen kunniaksi, risti autuudeksi." Sisar Beatrice riemuitsee n‰ist‰ sanoista ja kertoo niit‰ itseksens‰, niinkuin min‰ olen selitt‰nyt ne h‰nelle. Niin, min‰ ymm‰rr‰n; t‰m‰ tauti, avuttomuus -- kaikki, mit‰ olen kadottanut ja k‰rsinyt, ovat pyhi‰ Vapahtajani relikej‰; ei sen vuoksi, ett‰ H‰n unhottaa minua, vaan sen vuoksi, ett‰ H‰n muistaa minua; muistaa _minua_! Sisar Ave, min‰ olen tyytyv‰inen. Ja nyt h‰n tahtoo, ett‰ min‰ veisaan h‰nen mielivirtens‰ _Jesu dulcis memoria_: Oi Jesu, nimes suloinen Tuo ilon, riemun, autuuden; Vaan siell‰ olo suloisin, Miss' olet, Jesu, itsekin. Niin armahast' ei laulut soi, Ei kaunein soitto soittaa voi, Ei koko maa sen vertainen Kuin sin‰, Jesu suloinen. Kipuihin, tuskiin l‰‰kkeen tuot, Ja anoojillen avun suot, Se ihminen on autuas, Ken kulkee sinun neuvoissas. Kun valtaasi saat syd‰men, Uus' aamu koittaa herttainen; Ja uutta riemun el‰m‰‰ Sun rakkautes' her‰tt‰‰. Ei koskaan mene muistostain, Mink' ilon sinun kauttas sain; Sun katsees' valo-rikkahin Mua valaiskohon vastakin. Sa enkel-joukon kaunistus, Sa sielun suurin ihastus, Sa elon-huvi hengellen, Sa riemu, autuus syd‰men. Sun luokses, Jesus, haluan; Oi, milloin kokonaan sun saan? Oi, milloin omaks j‰llen j‰‰n, Ja milloin kirkkautes n‰‰n. Oi, tule, minun armahain, Jolt' el‰m‰n ja kaiken sain! Oi tule, ik‰vˆitttyi, Ja saata minut luoksesi! Asujat taivaan autuaat, Nyt portit v‰ljiks' auaiskaat! Ikuinen kiitos soikohon, Sun, Jesu, kiitos olkohon. T‰ti Agnes on vihdoin puhunut minun kanssani. Lyhyelt‰ ja jyrk‰sti, niinkuin h‰n olisi ollut enemm‰n itseens‰ suuttunut, kuin katuvainen tai iloinen, sanoi h‰n minulle t‰n‰ aamuna: "lapsi, n‰m‰t Lutherin sanat ovat etsineet syd‰nt‰ni. Min‰ olen kaiken elin-aikani pyrkinyt pyhimykseksi ja niin koettanut p‰‰st‰ Jumalan luo. Mutta se ei ole ollenkaan onnistunut minulta. Nyt min‰ opin, ett‰ olen syntinen ihminen, vaan ett‰ Jumalan rakkaus kuitenkin ulottuu minuun. Risti, Kristuksen risti, on minun polkuni helvetist‰ taivaasen. Min‰ en ole pyhimys. Min‰ en koskaan tule pyhimykseksi. Kristus on ainoa Jumalan Ainoa Pyh‰; H‰n on kantanut minun syntini, ja on minun vanhurskauteni. H‰n on tehnyt n‰m‰t kaikki; eik‰ minulle j‰‰ mit‰‰n muuta tekemist‰, kuin antaa H‰nelle kaikki kunnia, kuin rakastaa, rakastaa, rakastaa H‰nt‰ ij‰ti! Ja min‰ aion tehd‰ sen", h‰n lis‰si innokkaasti. "Min‰ olen viheli‰inen, ylpe‰, avuton ja syntinen olento. Min‰ en voi auttaa sit‰: minun t‰ytyy." N‰m‰t sanat olivat j‰yk‰t ja vakavat, mutta kuinka muuttunut t‰ti Agnes'in k‰ytˆs! -- nˆyr‰ ja yksinkertainen, kuin lapsen. Ja kun h‰n l‰hti toimituksiinsa, suuteli h‰n otsaani ja sanoi: "voi, lapseni, rakasta minua v‰h‰isen, jos voit -- ei niinkuin pyhimyst‰, vaan niinkuin syntist‰, vanhaa vaimo raukkaa, joka on katsonut yhdeksi suurimmaksi synniksens‰, ett‰ h‰n rakasti sinua liian paljon, vaikka t‰m‰ todella oli v‰himpi‰ syntej‰; rakasta minua v‰h‰isen, sisareni t‰hden, jota sin‰ rakastat niin paljon." XIV. Elsan kertomus. Elokuulla 1517. Niin, pikku Greetamme on todella jotenkin eriskummainen lapsi. Vaikka h‰n ei ole viel‰ kahden vuoden vanha, tuntee h‰n meid‰t kaikki nimelt‰. pit‰‰ meid‰t kaikki kurissa, paitsi minut. Min‰ kiell‰n h‰nelt‰ monta asiaa, jota h‰n itkee; paitsi kun Gottfried on l‰sn‰, joka, paha kyll‰, ei raski n‰hd‰, ett‰ h‰n hetke‰k‰‰n on suutuksissa. H‰n sanoo, ett‰ ‰re‰ hoitaja pilasi h‰nen mielenlaatunsa, kun h‰n oli lapsi, ja luulee lapsia kasvatettavan sill‰, ettei kiell‰ niilt‰ mit‰‰n. Kristofer, joka aina kehui kovasti ylenkatsovansa pieni‰ lapsia, antaa aivan nˆyr‰ll‰ tavalla h‰nen ratsastaa hartioillansa. Mutta ennen kaikkia on minusta hauska n‰hd‰, kun h‰n istuu sokean is‰ni polvilla ja taputtaa h‰nen kasvojaan jonkunlaisella s‰‰liv‰ll‰ kunnioituksella, niinkuin h‰n ymm‰rt‰isi, ett‰ niiss‰ puuttuu jotakin. Min‰ olen myˆskin opettanut h‰nt‰ sanomaan Fritzin nime‰, kun n‰yt‰n h‰nelle sen v‰h‰isen hiuskiharan, jota min‰ kannan h‰nen muistokseen, ja suutelemaan Evan kuvaa. Minun on mahdoton ajatella, ett‰ he ovat niinkuin kadoksiin menneet taikka kuolleet h‰nelt‰. Mutta min‰ pelk‰‰n, ett‰ h‰n ei osaa eroittaa Evan kuvaa Pyh‰n Neitsyen taulusta, jonka edess‰ min‰ opetan h‰nt‰ kumartamaan ja ristim‰‰n otsaansa; sill‰ v‰listi h‰n koettaa suudella Neitsyemme taulua ja p‰invastoin taivuttaa pieni‰ sormiansa pyh‰‰n merkkiin Evan kuvan edess‰. Sen h‰n kuitenkin v‰hitellen oppii ymm‰rt‰m‰‰n paremmin. Ja eiv‰tkˆ Eva ja Fritz todella ole perheemme pyhimyksi‰ ja haltiahenki‰? Min‰ uskon, ett‰ heid‰n rukouksensa tuottaa siunausta meille kaikille. Sill‰ perheellemme on suotu aivan monta siunausta viime aikoina! ƒidin kalliit kasvot n‰ytt‰v‰t niin kirkkailta ja ovat alkaneet j‰lleen vanhalla suloisella tavallansa muistuttaa Armon ƒidin kasvoista. Ja min‰ olen niin onnellinen, niin t‰ysin m‰‰rin onnellinen. Ja t‰st‰ tulee myˆs, ett‰ olen jumalisempi kuin tavallisesti. Min‰ en tarkoita ainoastaan koti-onnea, vaan parasta siunausta kaikista, joka tuli ensin, ennenkuin tiesink‰‰n, ett‰ Gottfried mieli minua -- tieto, ett‰ Jumala rakastaa minua -- aarretten paras, jonka puutteessa kaikki tavaramme olisivat pelkk‰‰ huolta -- Jumalan aarre-aitan rikkaus, joka on avattu meille Kristuksessa Jesuksessa meid‰n Herrassamme. Gottfried on parempi, kuin koskaan olisin luullut. Kukaties h‰n todella k‰y paremmaksi joka vuosi; ainakin h‰n minusta n‰ytt‰‰ paremmalta ja rakkaammalta. Chriemhild ja Ulrich menev‰t pian naimisiin. Ulrich on nyt l‰htenyt tapaamaan Frans von Sickingen'i‰ ja muita sukulaisiansa Rheinin-maassa sek‰ tekem‰‰n tarpeellisia hankkeita h‰it‰ varten. Viime vuonna Chriemhild ja Atlantis oleskelivat pari viikkoa tuossa vanhassa linnassa Th¸ringin mets‰ss‰ likell‰ Eisenachia. Outoa el‰m‰‰ n‰ytt‰v‰t, heid‰n kertomuksensa mukaan, ihmiset siell‰ viett‰v‰n syv‰ll‰ syd‰nmaissa ja yksin‰isess‰ kalliolinnassa, josta ainoastaan muutamia talonpoikaistaloja n‰kyy; kerrottiinpa lis‰ksi kaikenlaisia kummallisia tarinoita hurjista mets‰st‰jist‰, elvoista ja peikoista, jotka menostelevat likiseuduilla. Minusta se n‰ytt‰‰ yht‰ autiolta, kuin er‰maa, jossa Johannes Kastaja eli hein‰sirkoista ja mets‰hunajasta; mutta Chriemhild oli ihastunut siihen. H‰n tutustui muutamien kˆyhien talonpoikien kanssa, ja he n‰yttiv‰t pit‰v‰n h‰nt‰ enkelin‰ -- joka ajatus (niinkuin Atlantis sanoo) on myˆskin Ulrichin vanhalla sed‰ll‰ ja t‰dill‰, Ulrichista itsest‰ puhumatta. Aluksi vanha t‰ti Hermentrud oli hiukan kylm‰nkiskoinen; mutta kun Schˆnbergin sukuper‰ oli tarpeeksi tutkittu ja hyv‰ksi havaittu, katsoi vanha nainen soveliaaksi ilmaista tunteitansa, sill‰ v‰lin kuin vanha ritari kohteliaasti v‰itti, ett‰ h‰n aina oli n‰hnyt Chriemhild'in sukuper‰n h‰nen kasvoistaan. Ja Ulrich sanoo sit‰ suureksi eduksi, ett‰ h‰nen linnansa on niin yksin‰inen ja luja -- h‰nen sopii joskus tarjota sit‰ turvapaikaksi Lutherille, jota muutamat papit ovat nykyisin alkaneet kovasti vihata. Luther on eritt‰in hyv‰ pikku Greetallemme, jonka h‰n on kastanut. H‰n sanoo, ett‰ pienet lapset usein ymm‰rt‰v‰t Jumalan paremmin kuin viisaimmat teologian tohtorit. Thekla on kokenut ensim‰isen surunsa. H‰nen pikkuinen lˆytˆkoiransa Nix on kuollut. Muutamia p‰ivi‰ el‰in parka oli potenut ja makasi lopulta pari tuntia vavisten niinkuin sis‰llisist‰ pudistuksista; kuitenkin kun h‰n kuuli Theklan ‰‰nen, kirkastuivat h‰nen himme‰t, lakastuneet silm‰ns‰ ja h‰n huiskutti v‰listi heikosti h‰nt‰‰ns‰ kyljell‰ns‰ maatessaan. Viimein h‰n kuoli; eik‰ Thekla ottanut mill‰‰n lailla lohtuaksensa, vaan istui erin‰ns‰ ja vuodatti katkeria kyyneli‰. Ainoa seikka, joka ilahutti h‰nt‰, oli se, ett‰ Kristofer kaivoi haudan Nixille puutarhaan sen perunapuun alle, jossa minun oli tapa kes‰isin istua ja neuloa, niinkuin h‰n nyt tekee. Turhaan me koetimme naurattaa pois h‰nen suruansa. H‰nen huulensa v‰risi ja h‰nen silm‰ns‰ t‰yttyiv‰t kyynelill‰, jos joku yritti sit‰. Atlantis puhui vakaasti h‰nelle, kuinka kahdentoistavuotisen tytˆn jo oli aika j‰tt‰‰ semmoinen lapsimaisuus; lempe‰ ‰itimmekin nuhteli hell‰sti ja sanoi er‰‰n‰ p‰iv‰n‰, kun T:ri Luther oli kysynyt Theklalta h‰nen lemmikki‰ns‰ ja vastaukseksi saanut joukon kyyneli‰: "lapseni, jos sin‰ n‰in suret koiraa, mit‰ sin‰ teet, kun todelliset surut tulevat?" Mutta T:ri Luther n‰ytti ymm‰rt‰v‰n Theklaa paremmin, kuin kukaan meist‰, ja pit‰‰ h‰nen puoltansa. H‰n sanoi, ett‰ Thekla oli lapsi, jonka lapselliset surut eiv‰t olleet v‰h‰isempi‰ h‰nelle, kuin meid‰n surumme ovat meille; ett‰ taivaasta ehk‰ katsoisimme kokonaisen valtakunnan kukistamista v‰h‰p‰tˆisemm‰ksi asiaksi, kuin nyt Theklan koiran kuolemaa; etteiv‰t kuitenkaan enkelit, jotka katsovat alas taivaasta meid‰n puoleemme, ylenkatso v‰h‰isi‰ ilojamme ja surujamme, ja ettemme mek‰‰n saa ylenkatsoa pienten lasten suruja ja iloja. H‰nen tunteensa ovat kummallisessa m‰‰r‰ss‰ samanlaiset kuin lapsen syd‰men. H‰nen hellyytens‰ rohkaisi Theklaa niin, ett‰ t‰m‰ verkalleen l‰hestyi h‰nt‰, pani k‰tens‰ h‰nen k‰sivarrelleen ja kysyi miettiv‰ll‰ yksitotisuudella: "nouseeko kuolleista viimeisen‰ p‰iv‰n‰? Lˆytyykˆ koiria toisessa mailmassa?" T‰mmˆinen sopimaton ajatus peloitti meit‰ useita; mutta T:ri Luther ei n‰ytt‰nyt katsovan sit‰ sopimattomaksi. H‰n sanoi: "me tied‰mme v‰hemm‰n siit‰, mimmoinen toinen mailma on oleva, kuin t‰m‰ pikkuinen tyttˆ tai tuo sylilapsi", h‰n lis‰si, sormellansa osoittaen pikku Greetaani, "tiet‰‰ t‰m‰n mailman keisarikunnista ja valloista. Mutta siit‰ olemme varmat, ettei tuleva el‰m‰ ole mik‰‰n tyhj‰, eloton er‰maa. Katso, kuinka t‰ysin‰iseksi ja ihanaksi Herra Jumala on tehnyt kaikki t‰ss‰ ajallisessa, katoavassa mailmassa, joka k‰sitt‰‰ taivaan ja maan! Kuinka paljoa ihanammaksi H‰n siis tehnee ijankaikkisen, katoamattoman mailman! Jumala on tekev‰ uudet taivaat ja uuden maan. Kaikki myrkylliset, pahat ja vahingolliset luontokappaleet karkoitetaan pois siit‰ -- kaikki, mit‰ meid‰n syntimme on turmellut. Kaikki luontokappaleet muuttuvat, ei ainoastaan viattomiksi, vaan rakkaiksi, miellytt‰viksi ja iloisiksi, ett‰ voimme leikitell‰ niitten kanssa. 'Rintalapsi on leikittelev‰ kyyk‰‰rmeen pes‰n suussa, ja vierolapsi on pist‰v‰ k‰tens‰ basiliskin luolaan.' Miks'ei siis olisi pikku koiria uudessa maassa, joitten nahka kiilt‰‰ kuin kulta, ja karva v‰lkkyy kuin kalliit kivet." [Lutherin "Tischreden."] Sen er‰n per‰st‰ ei ole Theklan silmiss‰ suinkaan ollut yht‰‰n teologian tohtoria, joka olisi T:ri Lutherin vertainen. Torgau'issa, Marraskuun 10 p. 1516. Rutto on Wittenbergiss‰. Me olemme kaikki paenneet t‰nne. Yliopiston miehet ovat hajallaan, ja monta Augustinilaismunkkia on l‰htenyt pois. T:ri Luther oleskelee yh‰ Wittenbergin luostarissa. Me olemme n‰hneet kopian yhdest‰ h‰nen kirjeest‰ns‰ Lokakuun 26:lta p‰iv‰lt‰, joka oli adresseerattu Erfurtin luostarin priorille, kunnian-arvoisalle is‰ Johan Lange'lle. "Terveytt‰. Min‰ tarvitsen kaksi sihteeri‰, koska en koko pitk‰n p‰iv‰‰ tee muuta, kun kirjoitan kirjeit‰; enk‰ min‰ tied‰, vaikka min‰, kun aina kirjoitan, v‰listi joutuisinkin useita kertoja sanomaan samaa asiaa. Saat itse n‰hd‰." "Min‰ olen raamatun esitteli‰ luostarissa; olen pˆyt‰rukousten lukia; olen pyynnˆst‰ pit‰j‰n jokap‰iv‰inen saarnaaja; olen opinharjoitusten johdattaja; olen priorin sijainen (se on: yksitoista kertaa priori), Litzkau'in kalalammikkojen kaitsia, Herzberg'in v‰estˆn asian-ajaja Torgau'issa, Paavalin ja Psalmien selitt‰j‰; paitsi mit‰ jo olen sanonut alinomaisesta kirjeenvaihdostani. Minulla on tuskin aikaa rukouksiini kanonisilla hetkill‰, puhumatta omista, yksityisist‰ kiusauksista mailman, lihan ja perkeleen kautta. Kas siin‰, kuinka hyv‰ aika minulla on!" "Mit‰ veli Johan Metzel'iin tulee, olet jo luullakseni kuullut minun ajatukseni. Min‰ koetan kuitenkin parastani. Kuinka saatat ajatella, ett‰ min‰ saan sijaa teid‰n Sardanapaluksillenne ja Sybariteillenne? Jos olet huonosti kasvattanut heid‰t, saat myˆskin k‰rsi‰ niit‰, joita olet huonosti kasvattanut. Minulla on ylt‰kyllin joutavia velji‰; -- jos todellakin kukaan on joutava k‰rsiv‰lliselle syd‰melle. Min‰ olen varma siit‰, ett‰ joutavat viel‰ k‰yv‰t hyˆdyllisemmiksi kuin ne, jotka nyt ovat hyˆdyllisempi‰. K‰rsi nyt sent‰hden heit‰ v‰h‰ aika." "Muistaakseni olen jo kirjoittanut sinulle niist‰ veljist‰, jotka l‰hetit luokseni. Muutamia olen, niinkuin he tahtoivatkin, toimittanut maisteri Spangenburgin luo, ettei heid‰n tarvitsisi hengitt‰‰ t‰t‰ rutonsekaista ilmaa. Kahteen Kˆlnil‰iseen miellyin niin paljon ja katsoin heid‰n luonnonlahjojansa niin suuriksi, ett‰ pid‰tin heit‰ t‰‰ll‰, vaikka se kyll‰ kovasti maksaa. Kaksikolmatta pappia, kaksiviidett‰ nuorukaista ja lis‰ksi yliopistossa yhteens‰ kaksiviidett‰ henke‰ el‰tet‰‰n kˆyhill‰ varoillamme. Mutta kyll‰ Herra huolen pit‰‰." "Sin‰ sanot, ett‰ eilen aloitit luentojasi Sananlaskuista. Huomenna min‰ ryhdyn Galatalaisepistolaan; vaikka pelk‰‰n, etten voi jatkaa, koska rutto liikkuu meid‰n parissamme. Tauti on jo vienyt pari kolme meist‰, mutta ei kaikkia samana p‰iv‰n‰; ja naapurimme Faberin poika, joka eilen oli terve, on t‰n‰‰n kuollut; toinen on sairastunut. Mit‰ minun tulee sanoa? Rutto on todella tullut ja rupeaa raivoamaan suurella julmuudella ja ‰kkipikaisuudella, semminkin nuorisossa. Sin‰ pyyd‰t minua ja mestari Bartholomeusta etsim‰‰n turvaa sinun tykˆn‰si. Miksi min‰ pakenisin? Min‰ toivon, ettei mailma huku, vaikka veli Martin kaatuisi. Jos rutto levi‰‰, hajotan min‰ munkit ymp‰ri maata. Mit‰ minuun itseen tulee, olen asetettu t‰nne. Minun, munkin, velvollisuuteni ei salli, ett‰ min‰ pakenen; sill‰ mit‰ kuuliaisuus kerta vaati, sit‰ se yh‰ vaatii. Ei niin, ett‰ min‰ en pelk‰isi kuolemaa -- (min‰ en ole Apostoli Paavali, vaan ainoastaan apostoli Paavalin selitt‰j‰) -- mutta min‰ toivon, ett‰ Herra p‰‰st‰‰ minut pelostani." "J‰‰ hyv‰sti; ja muista meit‰ t‰n‰ Herran koetuksen p‰iv‰n‰. H‰nelle olkoon kunnia." T‰m‰ kirje on vahvistanut minua ja monta muuta. Niin, jos velvollisuus olisi vaatinut, min‰ luulen, ett‰ mekin, niinkuin T:ri Luther, olisimme rohjenneet j‰‰d‰ Wittenbergiin. H‰nen uskaliaisuutensa lujittaa minua; niinkuin myˆskin h‰nen tunnustuksensa, ett‰ h‰n oli pelossa. Se ei n‰yt‰ olevan semmoinen pelko, joka vaivaa taikka kahlettaa h‰nen henke‰ns‰. Se ei edes h‰iritse h‰nen iloista mielt‰ns‰. Se on luonnollinen kuoleman pelko, jota en min‰k‰‰n jaksa voittaa. Minusta kaiketi, varmaan kuin h‰nest‰, Jumala ep‰ilem‰tt‰ poistaa kuoleman pelon, kun H‰n katsoo kuolemaamme otolliseksi. T‰m‰ ruton aika muistuttaa minua paljon siit‰, mit‰ tapahtui, kun rutto viime kerralla etsiskeli meit‰ Eisenachissa! Me olemme kadottaneet muutamia siit‰ ajasta -- jos sopii sanoa, ett‰ Eva ja Fritz ovat meilt‰ kadonneet. Mutta kuinka rikkaaksi minun el‰m‰ni on k‰ynyt! Puolisoni, pikku Greetamme ja sitten niin paljon ulkonaista menestyst‰! Koko tuo kˆyhyyden ja jokap‰iv‰isten huolten taakka tykkˆn‰‰n poissa, ja niin paljon tavaraa, jolla saa muita auttaa! Mutta olenko min‰ kuitenkaan niin t‰ydellisesti vapaa huolista, kuin minun pit‰isi olla? Eiv‰tkˆ ne toisinaan vaivaa minua viel‰ enemm‰n kuin ennen? Kun ensin menin naimisiin, ja minulla oli Gottfried, jolle uskoin kaikki murheeni, ja kˆyhyyden sijasta oli rikkaus, joka n‰ytti minusta loppumattomalta, luulin min‰, etten milloinkaan en‰‰ tiet‰isi mit‰‰n huolista. Mutta onko niin laita? Eikˆ juuri tavara itse sent‰hden, ett‰ se on meid‰n, muutu huoliksi? Kun kuulen n‰ist‰ kauheista sodista Turkkilaisia vastaan ja kapinoista ja melskeist‰ eri paikoissa, ja katselen hupaista kotiamme, puutarhojamme ja peltojamme, ajattelen min‰, kuinka kauheaa se olisi, jos j‰lleen joutuisimme kˆyhiksi taikka jos Greetan joskus k‰visi niin; niin ett‰ rikkaus itse k‰‰ntyy huoliksi. T‰st‰ tulen ajatelleeksi, mit‰ muuan hyv‰ mies kerta sanoi minulle: ett‰ se raamatun sana, joka k‰‰nnetty‰ kuulun "rikas", kun puhutaan Abrahamista, toisissa paikoissa kuuluu "raskas;" jotta meid‰n ei tule lukea: "Abraham l‰hti Egyptist‰ _rikkaana_ karjasta, hopeasta ja kullasta", vaan "_raskaana karjasta, hopeasta ja kullasta_." Niin, me olemme pilgrimimatkalla Pyh‰‰n kaupunkiin; me pakenemme pahasta mailmasta; ja liian usein rikkaus on painona, joka est‰‰ meid‰n kulkuamme. Minusta on sent‰hden hauska olla t‰‰ll‰ t‰ss‰ v‰h‰isess‰, halvassa huoneessa, johon olemme turvanneet -- Gottfried, Greeta ja min‰. Palveliat ovat toimitetut muualle; ja se huojentaa syd‰nt‰ni, kun huomaan, kuinka hyv‰sti tulemme aikaan ilman ylellisyytt‰, joka alkoi n‰ytt‰‰ v‰ltt‰m‰ttˆm‰n tarpeelliselta. T:ri Lutherin sanat muistuvat mieleeni: "ahneet nauttivat siit‰, mit‰ heill‰ on, yht‰ v‰h‰n, kuin siit‰, mit‰ heill‰ ei ole. He eiv‰t voi edes iloita p‰iv‰npaisteesta. He eiv‰t ajattele, mik‰ jalo lahja valkeus on -- mik‰ sanomattoman suuri aarre aurinko on, joka loistaa alttiisti koko mailmalle." Jumalan jokap‰iv‰iset lahjat ovat H‰nen kalliimmat lahjansa; vaan H‰nen kalliimmilla lahjoillansa ei ole -- ei edes el‰m‰ll‰ itsell‰k‰‰n -- mik‰‰n juuri _itsess‰‰n_. Ei niin, ett‰ ne ovat ilman juurta; ne ovat _paremmin_ juurretut H‰nen muuttumattoman rakkautensa syvyyteen. Hyv‰ on, kun semmoisenkin koetuksen kautta, kuin t‰m‰n ruton, oppii, kuinka kokonaan ep‰tietoista kaikki on t‰‰ll‰. "Jos laiva itse", niinkuin Gottfried sanoo, "on haaksirikon vaarassa, kukapa lastista vastannee?" T‰st‰l‰hin tyydyn siihen ainoaan vakuutukseen, jonka Jumala T:ri Lutherin sanojen mukaan antaa meille -- H‰nen l‰sn‰ olonsa ja huolenpitonsa vakuutukseen: "_min‰ en koskaan hylk‰‰ sinua_." Wittenbergiss‰, Kes‰kuulla 1517. Me olemme taas kotona; ja kiitos Jumalan, meid‰n perheemme ei ole kumpikaan v‰hentynyt, paitsi yhden kuoleman kautta -- nuorimman sisaremme, joka oli sylilapsi, kun l‰hdimme Eisenachista. Professorit ja ylioppilaat ovat myˆskin palanneet. T:ri Luther, joka j‰i t‰nne koko ajaksi, saarnaa suuremmalla voimalla ja selvyydell‰, kuin ikin‰ ennen. Kaupunkilaisten ajatus h‰nest‰ on kovasti erilainen. T:ri Tetzel, tuo suuri paavin asiamies anetten kaupassa, on muutamiksi kuukausiksi asettanut punaisen ristins‰ J¸terbock'iin ja Zerbst'iin l‰helle Wittenbergi‰ ja ilmoittanut, ett‰ h‰n myy synninp‰‰stˆ‰. Isot joukot kaupunkilaisia, jotka arvatakseni ruton t‰hden ovat s‰ik‰htyneet sielunsa puolesta, ovat l‰hteneet T:ri Tetzelin luo ja palanneet ostetuilla anelipuillansa. Min‰ en ole koskaan oikein tiet‰nyt, mit‰ aneliput todella tuottavat. Kristoferilla on julmia juttuja, kuinka T:ri Tetzel ja muut ravintoloissa ja pidoissa tuhlaavat ne rahat, jotka maksetaan niist‰; ja Gottfried sanoo: "se on kauppa rahaa rakastavien pappien ja synti‰ rakastavan kansan v‰lill‰." Eilen aamulla n‰in ensi kerran yhden anekirjeen. Naapurimme, myll‰rin vaimo, jonka vaakaa on hiukan ep‰ilty kaupungissa, oli pahasti suutuksissa, kun k‰vin ostamassa v‰h‰isen jauhoja h‰nelt‰. "Katso!" h‰n sanoi; "t‰m‰ Tohtori Luther tahtoo olla viisaampi, kuin paavi itse. H‰n ei laske miest‰ni Herran Ehtoolliselle, jollei t‰m‰ kadu ja tunnusta syntej‰ns‰. Kuitenkin h‰n piti t‰m‰n anekuittia k‰dess‰ns‰." Vaimo antoi sen minulle, ja min‰ luin sen. Totta on, ett‰, jos teologian tohtoreilla on eri mielipide aneitten arvosta, ei T:ri Tetzel suinkaan arvele eik‰ ep‰ile sanoissansa. "Min‰", kuuluu kirjeess‰, "annan sinulle anteeksi kaiken irstaisuuden, kaikki synnit ja rikokset, jotka sin‰ olet tehnyt, olivat ne kuinka suuret ja kauheat tahansa. Min‰ p‰‰st‰n sinut niist‰ vaivoista, joita olisit saanut kiirastulessa k‰rsi‰. Min‰ annan sinulle takaisin oikeuden nauttia sakramenttej‰. Min‰ otan sinut uudestaan kirkon yhteyteen. Min‰ asetan sinut j‰lleen siihen viattomuuteen ja puhtauteen, jossa kasteessa olit. Niin ett‰, kun kuolema tulee, se portti, jonka kautta sielut kulkevat vaivan sijaan, sinulta suljetaan; samalla kuin p‰invastoin se portti, joka vie autuuden paratiisiin, avataan sinulle. Ja jos ei sinua pian t‰‰lt‰ kutsuta, pysyy t‰m‰ armo muuttumatonna koko loppu-ik‰si. Is‰n ja Pojan ja Pyh‰n Hengen nimeen. Munkki _Johan Tetzel_, asiamies, on allekirjoittanut t‰m‰n omalla k‰dell‰ns‰." "Ajatteleppas", sanoi naapurini; "paavi lupaa, ett‰ Fransini p‰‰see paratiisiin; mutta Luther ei tahdo laskea h‰nt‰ edes pit‰j‰nkirkkomme alttarin eteen! Ja vaikka h‰n maksoi semmoisen summan siit‰! sill‰ munkki on ep‰ilem‰tt‰ luullut miest‰ni varakkaammaksi, kuin h‰n on; muutoin h‰n ei suinkaan olisi vaatinut kultaa semmoisilta kˆyhilt‰, tyˆt‰ tekevilt‰ ihmisilt‰, kuin meilt‰." "Ent‰ jos enkeleill‰ paratiisin portilla olisi sama ajatus kuin T:ri Lutherilla?" muistutin min‰. "Eikˆ olisi parempi saada sit‰ tiet‰‰ t‰‰ll‰ kuin siell‰?" "Se on mahdotonta", h‰n vastasi; "eikˆ meill‰ ole Pyh‰n Is‰n oma sana? ja emmekˆ maksaneet kokonaista kultaflorinia? Mahdotonta, ett‰ se on turhaan." "Pist‰ ensim‰inen florinisi vaakakuppiisi eik‰ Tetzelin arkkuun, naapuri", sanoi muuan ylioppilas nauraen, kun h‰n kuuli kovat ja vihaiset sanat; "se painaa enemm‰n jauhojesi kanssa kuin synti‰si vastaan." Min‰ j‰tin heid‰t jupakkaansa p‰‰tt‰m‰‰n. Gottfried sanoo olevan aivan totta, ett‰ T:ri Luther on kaupunginkirkon rippi-istuimelta vakaasti varoittanut useita katumusharjoittajiansa luottamasta n‰ihin anekuitteihin ja on suoraan kielt‰ynyt laskemasta ket‰‰n Herran Ehtoolliselle, joll'ei ole tunnustanut syntej‰ns‰ ja luvannut luopua niist‰, olipa sill‰ anekirjeit‰ tai ei. Kun h‰n viime vuonna saarnasi kansalle Kymmenist‰ K‰skyist‰, sanoi h‰n, ett‰ Jumala antoi auliisti synnit anteeksi katuvaisille, ja ettei sit‰ saatu ostaa mill‰k‰‰n hinnalla, saatikka rahalla. Wittenbergiss‰, Kes‰kuun 18 p. Kaikkien mielet t‰‰ll‰ kuohuvat sen eilisen saarnan johdosta, jonka T:ri Luther piti vaaliruhtinaan edess‰ linnankirkossa. Seurakunta oli hyvin lukuisa. Siin‰ oli oppilaita ja kaupunkilaisia. Ei ollut sit‰ lasta eik‰ oppimatonta talonpoikaa, joka ei ymm‰rt‰nyt saarnaajan sanoja. Vaaliruhtinas oli hankkinut paavilta erin‰isi‰ aneita kirkkoansa varten, mutta T:ri Luther ei tehnyt mit‰‰n poikkeusta h‰nen t‰htens‰. H‰n sanoi, ettei Pyh‰ Raamattu miss‰‰n paikassa vaadi meilt‰ mit‰‰n katumusharjoituksia eik‰ hyvityst‰ syntiemme puolesta. Jumala antaa anteeksi, vapaasti ja ilmaiseksi, sanomattomasta armostansa; eik‰ pane anteeksi saaneelle muita velvollisuuksia kuin todellisen katumuksen ja vilpittˆm‰n syd‰men k‰‰ntymyksen sek‰ lujan p‰‰tˆksen kantaa Kristuksen risti‰ ja tehd‰ mit‰ hyv‰‰ suinkin voi. H‰n ilmoitti myˆskin, ett‰ olisi parempi antaa rahaa suorastansa Roman Pietarin kirkon rakentamiseen kuin harjoittaa anekauppaa; ett‰ oli enemm‰n Jumalan mieleen, jos antaisi kˆyhille, kuin ostaisi n‰it‰ kirjeit‰, jotka, niinkuin h‰n sanoi, korkeintaan eiv‰t tee mit‰‰n muuta hyv‰‰ kenellek‰‰n, kuin ainoastaan vapauttavat kirkollisista rangaistuksista. Kun yhdess‰ palasimme kirkosta, lausui Gottfried: "Sotahuuto on siis viimein kajahtanut! Susi on karannut T:ri Lutherin omaan laumaan, ja paimen on her‰tetty. Sotahuuto on kajahtanut, Elsa, mutta taistelo on tuskin alkanut." Ja kun kerroimme saarnasta ‰idin-‰idillemme, sanoi h‰n: "T‰m‰ soi minusta, lapseni, niinkuin vanha tarina lapsuudestani. Enkˆ min‰ ole kuullut semmoisia sanoja puoli vuosisataa sitten Bˆmiss‰? ja enkˆ min‰ ole n‰hnyt niitten huulten, jotka lausuivat niit‰, hiljenev‰n liekkeihin ja vereen? Ei T:ri Luther eik‰ kukaan teist‰ tied‰, minne kuljette. Kiitos Jumalan, ett‰ pian saan menn‰ h‰nen luokseen, joka kuoli juuri t‰mmˆisten sanojen vuoksi! Kiitos Jumalan, ett‰ kuulen ne viel‰, ennenkuin kuolen! Min‰ olen kauan ep‰illyt sek‰ niit‰ ett‰ kaikkia; kuinka rohkeninkaan ajatella, ett‰ muutamat maanpakoon tuomitut olivat oikeassa koko kirkkoa vastaan? Mutta koskei voi saada n‰it‰ sanoja vaikenemaan, vaan ne nousevat kuolleista j‰lleen, luulen min‰, ett‰ niiss‰ on el‰m‰; ijankaikkinen el‰m‰. Lapset", h‰n p‰‰tti, "sanokaat minulle, koska T:ri Luther ensikerran saarnaa; min‰ tahdon kuunnella h‰nt‰, ennenkuin kuolen, ett‰ saan kertoa kun tapaan h‰net, ettei vanha totuus ole kuollut. Min‰ luulen, ett‰ se tuottaa h‰nelle uuden ilon, vaikkapa Jumalan valtaistuimen edess‰." Wittenbergiss‰, Elokuulla. Kristofer on palannut J¸terbock'ista. H‰n n‰ki siell‰ suuren risul‰j‰n palavan, jonka T:ri Tetzel, niinkuin t‰m‰ itse sanoi, oli k‰skenyt sytytt‰‰ torilla "v‰‰r‰uskolaisten polttamiseksi." Me nauroimme, kun h‰n jutteli t‰t‰, niinkuin myˆskin niit‰ uhkauksia ja kirouksia, joita oli viskattu Lutheria vastaan saarnastuolista rautaisen raha-arkun edess‰. Mutta ‰idin-‰itimme sanoi: "se ei ole mit‰‰n leikki‰, lapset; he ovat tehneet sit‰ ennen, ja tekev‰t varmaan vastakin!" Wittenbergiss‰, Marraskuun 1 p. 1517, Pyh‰in Miesten p‰iv‰n‰. Kun eilen illalla istuin Gottfriedin kanssa akkunassa ja h‰m‰r‰ss‰ nukutin Greetaamme, n‰imme Lutherin kiireesti astuvan katua myˆten linnankirkkoa p‰in. H‰nen askeleensa olivat lujat ja nopeat, ja h‰n n‰ytti olevan aivan ajatuksissaan, ettei h‰n huomannut mit‰‰n, kun h‰n kulki. H‰nen ryhdiss‰‰n oli jotakin outoa, joka teki, ett‰ puolisoni k‰ski minun katsella h‰nt‰. H‰nen p‰‰ns‰ oli pystyss‰ ja v‰h‰n taapp‰in, niinkuin h‰nen saarnatessaan. H‰nell‰ oli suuri paperik‰‰ry k‰dess‰‰n, ja vaikka joku tuuma n‰ht‰v‰sti oli valloittanut kaikki h‰nen ajatuksensa, n‰ytti h‰n pikemmin p‰‰llikˆlt‰, joka rient‰‰ sotatanterelle, kuin miettiv‰lt‰ teologilta. Kun t‰n‰ aamuna menimme juhlap‰iv‰n ensi messuun, n‰imme, ett‰ suuri kansanpaljous oli kokoontunut linnankirkon ovilla; ei kuitenkaan mit‰‰n alhaista v‰ke‰, vaan innokas joukko miehi‰ hyviss‰ vaatteissa, professoreita, porvareita ja ylioppilaita; ne, jotka olivat l‰hinn‰, lukivat jotakin kirjoitusta, joka oli naulattu oveen, ja toiset jakaantuivat pieniin parviin, jotka hartaasti, vaikka matalalla ‰‰nell‰, puhelivat kesken‰‰n. Gottfried kysyi, mit‰ oli tapahtunut. "Siin‰ on vaan muutamia T:ri Lutherin latinaisia thesej‰ aneita vastaan", lausui muuan ylioppilas. "H‰n kehoittaa niiss‰ v‰ittelem‰‰n asiasta." Min‰ rauhotuin, kun kuulin, ettei mik‰‰n h‰t‰ ollut, ja Gottfried ja min‰ menimme levollisesti kirkkoon. "Se on vaan joku yliopiston asia", min‰ sanoin. "Min‰ pelk‰sin jo jotakin kansallista vauriota, Turkkilaisten p‰‰llekarkausta, taikka onnettomuutta vaaliruhtinaan perheess‰." Kun palasimme, oli kuitenkin ihmistunko lis‰‰ntynyt, ja puheet n‰yttiv‰t muutamien kesken k‰yv‰n kiivaaksi. Yksi ylioppilas k‰‰nsi paraikaa Latinasta Saksaksi oppimattomille, ja me pys‰hdyimme kuuntelemaan. Mit‰ h‰n luki, n‰ytti minusta aivan oikealta, mutta ei mill‰‰n lailla erinomaiselta. Me olimme usein kuulleet T:ri Lutherin sanovan ja myˆskin saarnaavan samanlaisia asioita. Juuri kun saavuimme paikalle, luki ylioppilas seuraavat sanat: "Se erehtyy suuresti, joka luulee voivansa sovittaa syntins‰, sill‰ Jumala antaa aina anteeksi omasta ehdosta ja rajattomasta armostansa eik‰ vaadi mit‰‰n muuta palkinnoksi, kuin hurskasta el‰m‰‰." T‰m‰n lauseen min‰ muistan selv‰sti, koska se oli aivan samanlainen, kuin olimme kuulleet h‰nen saarnaavan. Muita thesej‰ tuli t‰m‰n j‰lkeen, esimerkiksi, ett‰ oli kovin ep‰tietoista, pelastivatko anekirjeet kiirastulesta, ja ett‰ oli parempi antaa almuja kuin ostaa aneita. Mutta mink‰ vuoksi n‰m‰t thesit kokosivat niin paljon v‰ke‰ ja synnyttiv‰t niin harrasta osan-ottoa, sit‰ min‰ en voinut t‰ydellisesti ymm‰rt‰‰, jollei se ollut siit‰ syyst‰, ett‰ ne olivat Latinaksi? Yksi lause, min‰ huomasin, her‰tti kovin erilaisia tunteita kansassa. Se oli ilmoitus, ett‰ ainoastaan Pyh‰ Raamattu voi ratkaista hengellisi‰ riitakysymyksi‰, ja ett‰ kaikki skolastilliset opettajat yhteens‰ eiv‰t kyenneet m‰‰r‰‰m‰‰n mit‰‰n oppia oikeaksi. Ylioppilaat ja useat porvarit vastaan-ottivat t‰m‰n ilmoituksen vahvoilla suostumuksen-osoituksilla, ja muutamat professorit sanoivat kokonaan hyv‰ksyv‰ns‰ sit‰; mutta toiset tohtorit ravistivat p‰‰t‰ns‰, ja moniaat l‰htiv‰t kohta pois ja mutisivat vihaisesti menness‰‰n. Lopuksi Luther katsoi tarpeelliseksi julistaa, "ettei h‰n ollut mik‰‰n v‰‰r‰-uskolainen, sanokoot valistumattomat ja sairasmieliset ihmiset mit‰ hyv‰ns‰." "Miksi Luther katsoi tarpeelliseksi julistaa, ettei h‰n ole mik‰‰n v‰‰r‰-uskolainen?" sanoin min‰ Gottfriedille, kun astuimme kotiin. "Lieneekˆ mik‰‰n enemm‰n t‰ynn‰ kunnioitusta paavia ja kirkkoa kohtaan, kuin useat n‰ist‰ theseist‰? Ja miksi ne her‰tt‰v‰t niin suurta huomiota? T:ri Luther ei sano mit‰‰n muuta, kuin mit‰ moni meist‰ ajattelee!" "Aivan oikein, Elsa", vastasi Gottfried vakaasti; "mutta tieto sanoa, mit‰ muut ihmiset ainoastaan ajattelevat, on se, joka tekee ihmisist‰ runoilioita ja viisaita; ja rohkeus sanoa, mit‰ muut ainoastaan uskaltavat ajatella, tekee ihmisist‰ martyrej‰ taikka uskonpuhdistajia taikka molempia." Marraskuulla 20 p. Kummallista melua n‰m‰t thesit nostavat. Kristoferin on mahdoton saada niit‰ kyllin pian painetuksi. Sek‰ latinainen ett‰ saksalainen paino ovat t‰ydess‰ tyˆss‰, thesit ovat k‰‰nnetyt ja niit‰ tilataan joka paikasta Saksassa. T:ri Tetzel kuuluu olevan vimmassa, ja useat papit ovat huolissaan, kuinka lopulta k‰y; uusi piispa on ev‰nnyt T:ri Lutheria antamasta ulos selityst‰ n‰ihin theseihin. Hoetaan, ettei vaaliruhtinas Fredrik ole aivan mieliss‰‰n, sill‰ h‰n pelk‰‰, ett‰ uusi yliopisto, joka viel‰ on taimena, vahingoittuu. Ylioppilaita tulee kuitenkin joukottain kaupunkiin, ja T:ri Lutherin luennoissa k‰yd‰‰n enemm‰n, kuin koskaan ennen. H‰n on Saksan nuorison sankari. Mutta ei kukaan ole enemm‰n ihastunut h‰neen, kuin ‰idin-‰itimme. H‰n tahtoi kaiken mokomin p‰‰st‰ kirkkoon Pyh‰in Miesten p‰iv‰n‰, ja astuen horjuvilla askelilla k‰yt‰v‰‰ ylˆs, istuutui h‰n aivan Lutherin saarnastuolin alle vastap‰‰t‰ seurakuntaa. H‰n ei n‰hnyt eik‰ kuullut mit‰‰n muuta kuin T:ri Lutheria. Kun t‰m‰ astui alas saarnastuolista, tarttui ‰idin-‰iti h‰nen k‰teens‰ ja siunasi h‰nt‰ heikolla ja katkonaisella ‰‰nell‰. Ja kotiin tultuansa h‰n istui kauan aikaa ‰‰neti, silloin t‰llˆin vaan pyyhki kyyneli‰ns‰. Kun Gottfried ja min‰ sanoimme hyv‰‰ yˆt‰ h‰nelle, tarttui h‰n molemmin k‰sin meid‰n kummankin k‰teen ja lausui: "Olkaat, lapset, uskollisemmat, kuin min‰ olen ollut; t‰m‰ mies saarnaa sit‰ totuutta, jonka t‰hden minun puolisoni kuoli. Jumala l‰hett‰‰ h‰net teille. Olkaat uskolliset h‰nelle. Muistakaat, ettette luovu h‰nest‰. Jokaisen ei ole sallittu, niinkuin minun, saada vanhana j‰lleen n‰hd‰ sit‰ valoa, jonka h‰n nuorena heitti. Minulle h‰nen sanansa ovat niinkuin ‰‰ni kuolleitten maasta, sen edest‰ sopii kuolla." ƒitini ei ole oikein tyytyv‰inen. H‰n pit‰‰ siit‰, mit‰ T:ri Luther sanoo, mutta h‰n pelk‰‰, mit‰ t‰ti Agnes ajattelee. H‰n arvelee, ett‰ T:ri Luther v‰listi puhuu liian rajusti. H‰n ei soisi, ett‰ ket‰k‰‰n loukataan. H‰n ei juuri suvaitse sit‰ tapaa, jolla anekirjeit‰ myyd‰‰n, mutta h‰n toivoo, ett‰ T:ri Tetzel tarkoittaa hyv‰‰, eik‰ h‰n yht‰‰n ep‰ile, ett‰ paavi parhaiten asian tiet‰‰. H‰n on myˆskin vakuutettu siit‰, ett‰ kaikki hyv‰t ihmiset syd‰mess‰‰n ajattelevat samaa, mutta h‰n varoo, ett‰ taistelon kiivaudessa jokainen tulee enemm‰n lausuneeksi, kuin aikookaan, joka suotta ihmisi‰ suututtaa. H‰nen mielest‰‰n oli aivan luonnollista, ett‰ Luther hiljaisuudessa nuhteli rippilapsiansa, jotka luulivat pelastuvansa ilman katumuksetta; mutta mink‰ vuoksi h‰n n‰in pani koko kaupungin liikkeelle theseill‰ns‰, sit‰ h‰n ei ymm‰rt‰nyt; lis‰ksi juuri Pyh‰in Miesten p‰iv‰n‰, kun varsin paljon vieraita maaseuduilta k‰vi kaupungissa, ja pyh‰t relikit asetettiin n‰kyviin ja jokaisen tuli harjoittaa hartauttansa. "Voi, ‰itiseni", lausui is‰, "naiset ovat liian hell‰syd‰miset kyntˆmiehen tˆihin. Te ette suinkaan hennoisi kiskoa ketoa eik‰ kitke‰ pois kaikkia kauniita mets‰kukkia. Mutta kun elon-aika tulee, panemme teid‰t leikkaajien viereen sitomaan lyhteit‰ taikka poimimaan t‰hki‰. Ei mik‰‰n karkea miesk‰si tee sit‰ niin hyvin kuin teid‰n." Ja Gottfried sanoi, ett‰ T:ri Lutherin teologian-tohtorin vala suorastaan velvoittaa h‰nt‰ opettamaan puhdasta kristin-oppia, yht‰ paljon kuin h‰nen papinvalansa vaatii h‰nt‰ varjelemaan laumaansa erhetyksist‰ ja synneist‰. Gottfried arvelee, ett‰ myrskyiset ajat ovat tulossa. H‰nelle se lienee parasta, ja h‰nen vieress‰ns‰ kaikki on hyv‰ minulle. Paitsi sit‰ olen min‰ tottunut routaisiin teihin. Mutta kun katselen pikku Greetaamme, kun h‰nen kuoppaiset poskensa, unesta punehtuneina, nojautuvat p‰‰n-alaiseen, t‰ytyy minun toivoa, ettei taistelo alkaisi h‰nen aikanansa. T:ri Luther laski tarkasti maksut, ennenkuin h‰n ripusti n‰m‰t thesit kirkon oveen. Juuri t‰st‰ syyst‰ h‰n teki sen niin salaisesti, yhdenk‰‰n yst‰v‰ns‰ kanssa neuvottelematta. H‰n tiesi, ett‰ vaara oli tarjona, ja p‰‰tti jalosti, ettei h‰n saattaisi ket‰‰n muuta -- ei vaaliruhtinasta, ei professoria eik‰ pappia -- siihen vaaraan, johon h‰n, itsest‰ns‰ huolimatta, meni. Joulukuulla 1517. Yhdess‰ asiassa olemme kaikki yksimieliset: me ihastelemme kaikki T:ri Lutherin luentoja St. Paavalin Epistolasta Galatalaisille. Gottfried k‰vi niit‰ kuuntelemassa, teki muistoonpanoja ja kertoi ne meille kotona is‰ni tykˆn‰. Me kokoonnumme kaikki h‰nen ymp‰rillens‰ talvi-iltoina, kun h‰n lukee n‰it‰ innostuttavia sanoja. T‰m‰n kaltaisia sanoja ei ole luullakseni milloinkaan lˆytynyt. Eilen h‰n luki meille kymmenennen kerran, mit‰ T:ri Luther lausui sanoista "Joka on minua rakastanut ja antoi itsens‰ minun edest‰ni." "Lukekaat pontevasti", h‰n sanoo, "n‰m‰t sanat 'minua' ja 'minun edest‰ni.' Paina t‰m‰ 'minua' syd‰meesi ‰l‰k‰ ep‰ile, ett‰ olet niitten joukossa, joita t‰m‰ 'minua' tarkoittaa; viel‰p‰, ettei Kristus ole ainoastaan rakastanut Pietaria ja Paavalia ja antanut itse‰ns‰ heid‰n t‰htens‰, vaan ett‰ myˆs sama armo, joka on k‰sitetty t‰h‰n 'minua' sanaan, yht‰ hyvin kuuluu meille ja koskee meihin kuin heihinkin. Sill‰ samalla tavalla kuin emme voi kielt‰‰, ett‰ kaikki olemme syntisi‰, kaikki kadotettuja; samalla tavalla emme voi kielt‰‰, ett‰ Kristus kuoli syntiemme t‰hden. Sen vuoksi, kun min‰ tunnen ja tunnustan, ett‰ olen syntinen, miks'en sanoisi, ett‰ olen tehty vanhurskaaksi Kristuksen vanhurskauden kautta, semminkin kuin kuulen, ett‰ H‰n rakasti minua ja antoi itsens‰ minun edest‰ni?" Ja sitten ‰iti kysyi niit‰ paikkoja, joista h‰n kaikkein enimm‰n iloitsee: "oi Kristus, min‰ olen Sinun syntisi, Sinun kirouksesi, Sinun Jumalan vihasi, Sinun helvettisi; ja p‰invastoin, Sin‰ olet minun vanhurskauteni, minun siunaukseni, minun el‰m‰ni, minun Jumalan armoni, minun taivaani." Ja taas, kun h‰n puhuu, kuinka Kristus "tehtiin kiroukseksi meid‰n t‰htemme, kuinka Jumalan puhdas ja saastuttamaton Karitsa k‰‰rittiin synteihimme, kuinka Jumala ei s‰lyt‰ syntej‰mme meid‰n, vaan Poikansa hartioille, ett‰ t‰m‰ k‰rsisi niitten rangaistuksen ja olisi rauhamme, jotta me H‰nen haavojensa kautta parantuisimme." Ja toisessa paikassa: "Synti on mahtava valloittaja, joka kukistaa koko ihmiskunnan, oppineet ja oppimattomat, hurskaat, viisaat ja voimakkaat. T‰m‰ tyranni karkaa Kristuksen kimppuun ja pyyt‰‰ nielaistaksensa H‰nt‰, niinkuin h‰n nielaisee kaikki muut. Mutta h‰n ei n‰e, ett‰ Kristus on kukistumaton ja ijankaikkinen vanhurskaus. Sent‰hden synti v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti voitetaan ja tapetaan; ja vanhurskaus voittaa, el‰‰ ja hallitsee. Samoin on Kristuksessa kaikki synnit voitetut, tapetut ja haudatut; ja vanhurskaus j‰‰ voittajaksi ja hallitsee ijankaikkisesti." "Samalla tavalla kuolema, joka on koko mailman kaikkivaltias kuningatar ja haltia, tappaa kuninkaita, ruhtinaita ja kaikkia ihmisi‰ ja ottelee ankarasti el‰m‰n kanssa, aikoen kokonaan voittaa ja nielaista sen. Mutta El‰m‰ oli kuolematon, ja vaikka se voitettiin, voitti se kuitenkin, kukisti ja surmasi kuoleman. Kuolema on sent‰hden Kristuksen kautta kukistettu ja poistettu, jotta se nyt on vaan kuoleman kuva, joka, osansa kadotettuaan, ei voi en‰‰ vahingoittaa niit‰, jotka uskovat Kristukseen, joka on tullut kuoleman kuolemaksi." "N‰in kirous taistelee siunausta vastaan ja tahtoo tuomita sen kuolemaan ja tuhota sen; mutta ei jaksa. Sill‰ siunaus on jumalallinen ja ijankaikkinen, sent‰hden sen v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti t‰ytyy v‰isty‰. Sill‰ jos se siunaus, joka Kristuksessa on, voitettaisiin, voitettaisiin Jumala itse. Mutta t‰m‰ on mahdotonta; sent‰hden Kristus, Jumalan voima, vanhurskaus, siunaus, armo ja el‰m‰, voittaa ja kukistaa n‰m‰t kuoleman ja kirouksen ilman sodatta tai aseitta t‰ss‰ meid‰n runmiissamme, jotteiv‰t ne en‰‰ voi vahingoittaa niit‰, jotka uskovat." T‰mmˆisi‰ totuuksia varten sopii todella taistella; mutta kuka, paitsi perkele, tahtoisi taistella niit‰ vastaan? Olisi hupaista tiet‰‰, mit‰ Fritz ajattelisi n‰ist‰ kaikista. Wittenbergiss‰, Helmikuulla 1513. Kristofer palasi eilen illalla torilta, jossa ylioppilaat olivat polttaneet Tetzelin thesit, jotka t‰m‰ kirjoitti vastaukseksi T:ri Lutherille. Tetzel piileskelee paavillisen arvon takana ja syytt‰‰ T:ri Lutheria, ett‰ h‰n ahdistaa pyh‰‰ is‰‰ itse‰. Mutta T:ri Luther sanoo, ettei mik‰‰n koskaan saa h‰nt‰ v‰‰r‰-uskolaiseksi; ett‰ h‰n tahtoo myˆnt‰‰ paavin ‰‰nen Kristuksen omaksi ‰‰neksi. Ylioppilaat sytyttiv‰t t‰m‰n rovion torilla kokonaan omalla edesvastauksellaan. He ovat aivan ihastuneet T:ri Martin'iin, mutta vihastuneet Tetzeliin ja Dominikaneihin. "Kuka ep‰ilee", sanoi Kristofer, "kuinka taistelo p‰‰ttyy, kun kaikki oppi, rehellisyys ja totuus on toisella puolella, ja muutamat viheli‰iset, ahneet munkit toisella?" Ja h‰n jatkoi kertomustansa palosta ja ylioppilaitten puheista yht‰ suurella riemulla, kuin se olisi ollut voitto Tetzelist‰ ja anekauppiaista itsest‰. "Mutta minusta n‰hden", sanoin min‰, "T:ri Luther ei katso asiaa niin helpoksi, kuin te. Min‰ olen huomannut nykyisin, ett‰ h‰n on totinen ja v‰listi sangen alakuloinen. H‰n ei n‰yt‰ ajattelevan, ett‰ voitto jo on saatu." "Nuoret soturit", lausui Gottfried, "ovat usein yht‰ hilpe‰t iltaa ennen ensi taisteloansa, kuin turnajaisten aattona. Vanhat soturit ovat totiset ennen taisteloa. Heid‰n rohkeutensa tulee tappelun ohessa. N‰in lienee, luullakseni, T:ri Lutherin laita. Sill‰ taistelo l‰hestyy varmaan. Jo luopuvat muutamat h‰nen vanhoista yst‰vist‰ns‰ h‰nest‰. Sanotaan, ett‰ Roman censori, Prierias, on moittinut h‰nen thesej‰ns‰ ja kirjoittanut niit‰ vastaan." "Mutta", vastasi Kristofer, "kerrotaan myˆskin, ett‰ paavi Leo kiitti T:ri Lutherin neroa ja sanoi, ett‰ se oli vaan munkkien kateus, joka keksi virheit‰ h‰ness‰. T:ri Luther luulee, ett‰ paavin tarvitsee vaan saada tiet‰‰ totuus n‰ist‰ anekauppiaista, ja h‰n hylk‰‰ heid‰t kokonaan." "Rehelliset ihmiset luulevat kaikkia ihmisi‰ rehellisiksi, kunnes he havaitaan ep‰rehellisiksi", arveli Gottfried kuivakiskoisesti; "mutta Roman hovi on tuhlaavainen ja aneista hyˆtyy hyv‰sti." T‰n‰ aamuna ‰idin-‰itimme kysyi levottomasti, mit‰ nuot huudot tiesiv‰t, jotka h‰n oli eilen torilta kuullut, ja valkean valo, jonka h‰n oli n‰hnyt, ja r‰iskin‰? "Ei muuta kuin Tetzelin valehtelevia thesej‰", lausui Kristofer. ƒidin-‰iti n‰ytti tyyntyneelt‰. "Nuoruuteni aikoina," h‰n vastasi, "min‰ opin hartaasti kuuntelemaan t‰m‰nkaltaisia meluja. Mutta niihin aikoihin poltettiin toreilla v‰h‰n muuta, kuin kirjoja taikka paperik‰‰ryj‰." "Tetzel uhkaa tehd‰ niin taas", lausui Kristofer. "Kyll‰ kai he tahtoisivat, jos vaan voivat", h‰n vastasi ja herkesi puhumasta. XV. Fritzin kertomus. Augustinin-luostarissa Mainzissa, Marraskuulla 1517. Kuusi vuotta on kulunut siit‰, kuin kirjoitin mit‰‰n t‰h‰n vanhaan aikakirjaani, ja kun avaan sen j‰lleen t‰‰ll‰ luostarin hiljaisuudessa, ovat ensim‰isten sivujen kirjaimet jo vaalenneet ij‰st‰; kuitenkin l‰htee niist‰ kummallisen tuttava lemu, ik‰‰nkuin varhaisen kev‰‰n kukista. Lapsuuteni ja koko sen viaton yksinkertaisuus, nuorunteni ja kaikki sen moninaiset n‰ky-alat ja rohkeat, hehkuvat toiveet palaavat taas eteeni. Lapsuuteni on niinkuin yksi noista viheriˆist‰, rauhallisista laaksoista kotipaikkani metsiss‰, niinkuin laakso syntym‰-kaupunkini, Eisenachin, ymp‰ri, jolloin yksi ainoa mets‰n saares, tyven kaupunki torneinensa kirkonkelloinensa, ja halpa koti, sen rakkaus, surut ja s‰lyhuoneen h‰m‰r‰n-jutut olivat koko se mailma, jonka min‰ n‰in. Nuoruus astuu eteeni, niinkuin ensim‰inen matkani mets‰n kautta Erfurtin yliopistoon, kun mailma aukeni minulle, ik‰‰nkuin lakeat tuulisten kukkulain alla, kunniakkaitten tekojen kiistatanner, outojen tapausten ja lˆytˆjen rajaton meri, jalon tyˆn ‰‰retˆn ala. Sitten tuli toinen, lyhyt v‰li-aika, jolloin kerran viel‰ halpa Eisenachin kotini k‰vi rakkaammaksi ja arvokkaammaksi kuin koko muu avara mailma, ja koko maanpiiri ja koko el‰m‰ n‰ytti muuttuvan pyh‰ksi ja laajenevan puhtaan, hurskaan, rakastavan tytˆnsyd‰men valossa. Min‰ en ole per‰st‰p‰in n‰hnyt mit‰‰n niin taivaan kaltaista, kuin h‰n oli. Mutta nyt tuli tuo suuri onnettomuus, joka jakoi minun el‰m‰ni kahtia ja teki kodin ja mailman niinkuin kielletyksi maaksi minulle. Aluksi min‰ en t‰m‰n j‰lkeen tohtinut moneen vuoteen ajatella Evaa. Mutta Roman pilgrimimatkani per‰st‰ min‰ rohkenen muistaa h‰nt‰ j‰lleen. Min‰ kiit‰n Jumalaa joka p‰iv‰, ettei mik‰‰n voi poistaa t‰t‰ puhtauden ja rakkauden kuvaa minun syd‰mest‰ni. Jollei t‰m‰ olisi ollut ja jollen olisi muistanut T:ri Lutherin miehuullista, vilpitˆnt‰ hurskautta, olisi semmoisia aikoja ollut, jolloin itse totuuden ja pyhyyden oleminen maan p‰‰ll‰ olisi tuntunut mahdottomalta. Semmoiselta turmeluksen vyyhdelt‰ on mailma n‰ytt‰nyt minusta. Kuinka usein on tuo v‰h‰inen, halpa takan tuli, joka loisti vanhan kotini akkunoista, pelastanut minut haaksirikosta, kun "ei pitk‰‰n aikaan aurinko eik‰ t‰hdet n‰kynyt, vaan kova myrsky ahdisti minua." Sill‰ min‰ olen n‰in‰ vuosina el‰nyt sen esiripun takana, joka peitt‰‰ kaikki mailmalta, olen ollut mit‰tˆn munkki raukka, jonka vuoksi ei kukaan ole viitsinyt vaivata itse‰‰n naamareilla taikka valepuvuilla. Min‰ olen paitsi sit‰ ollut monta monituista hetke‰ rippi-istuimessa. Min‰ olen ollut sakaristossa ennen messua ja luostarin juhlissa j‰lkeen sen. Min‰ olen viett‰nyt kuukausia kerran viel‰ kristikunnan keskuksessa, itse Romassa, jossa anekirjeet, jotka nyt h‰mment‰v‰t koko Saksanmaata, laitetaan, ja jossa synninp‰‰stˆist‰ saadut rahat kulutetaan, ei kokonaan Pietarin kirkon rakentamiseen eik‰ pyhiin sotiin Turkkilaisia vastaan! Kiitos Jumalan, ett‰ yksi ‰‰ni viimein on nousnut t‰t‰ julkista, kauheata valhetta vastaan -- T:ri Lutherin rehellinen ‰‰ni. Se kaikkuu yli koko maan. Min‰ olen juuri l‰hettil‰‰n‰ matkustanut ymp‰ri maata, ja minun on ollut tilaisuus huomata, mit‰ thesit vaikuttivat. Ensim‰isen kerran min‰ kuulin niist‰ puhuttavan yhdess‰ saarnassa jossakin Dominikanein kirkossa Baierissa. Saarnaaja nimitti T:ri Lutheria, parjasi thesej‰ suorastaan pirun keksinnˆksi ja ilmoitti, ett‰ niitten kurja teki‰ saa alhaisemman sijan helvetiss‰ kuin kaikki v‰‰r‰-uskolaiset j‰rjest‰ns‰ Simon Maguksesta alkaen. Seurakunta oli kiihdyksiss‰ ja keskusteli t‰st‰, kun se hajosi. Muutamat kummastelivat hurskaasti, kuka t‰m‰ uusi v‰‰r‰-uskolainen oli, joka oli pahempi, kuin itse Huss. Toiset miettiv‰t, mik‰ t‰m‰ uusi myrkyllinen oppi oli; ja useat ostivat kappaleen theseist‰ saadaksensa n‰hd‰. Augustinin-luostarissa v‰iteltiin ahkerasti niist‰ sin‰ iltana. Melkoinen joukko munkeista riemuitsi sent‰hden, ett‰ Tetzel ja Dominikanit nyt saivat ankaran t‰r‰yksen. Toiset iloitsivat ja arvelivat, ett‰ n‰it‰ sanoja he olivat vuosikausia halanneet kuulla. Useat ihmetteliv‰t, ett‰ ihmiset pitiv‰t niin suurta menoa niitten t‰hden, vaikkei niiss‰ ollut mit‰‰n muuta, kuin mit‰ kaikki rehelliset ihmiset maassa aina olivat ajatelleet. Muutamia p‰ivi‰ t‰m‰n j‰lkeen olin vieraana Ruprecht Hallerin luona, joka on pappina yhdess‰ Franken'in kyl‰ss‰. Hiljainen ja h‰veli‰s nainen, varreltaan nuorekas, mutta muodoltaan riutunut ja alakuloinen, valmisti illallisemme, ja sill‰ v‰lin kuin h‰n katti pˆyt‰‰, rupesin min‰ puhuman papin kanssa Lutherin theseist‰. H‰n viittasi minua olemaan vaiti ja k‰‰nsi kiireesti keskustelun toisaallep‰in. Kun j‰imme kahden kesken, selitti h‰n minulle syyns‰. "Min‰ annoin h‰nelle viime viikolla rahaa anekirjeesen ja h‰n osti yhden joltakulta T:ri Tetzelin kumppanilta", kertoi h‰n; "ja kun h‰n tuli kotiin, n‰ytti h‰nen mielens‰ keve‰mm‰lt‰, kuin mit‰ olen vuosikausiin n‰hnyt, siit‰ kuin Jumala rankaisi meid‰t synneist‰mme ja pikku Dietrich kuoli. Min‰ en soisi mill‰‰n lailla, ett‰ t‰m‰ v‰h‰inen lohdutus riistett‰isiin h‰nelt‰, olipa se tosi taikka v‰‰r‰." T‰m‰ oli surullinen juttu, tavallinen kyll‰ joka kaupungissa ja kyl‰ss‰, mit‰ syntiin tulee, ja ainoastaan tavaton siihen kaipaukseen katsoen, joka viel‰ asui rikollisten syd‰mess‰ ja tarkoitti parempaa tilaa. Min‰ esittelin, ett‰ nainen palaisi sukulaistensa luo taikka menisi luostariin. "H‰nell‰ ei ole mit‰‰n sukulaisia, jotka vastaan-ottaisivat h‰nt‰", vastasi pappi; "enk‰ min‰ ikin‰ l‰het‰ h‰nt‰ nunna-joukon ylenkatsottavaksi ja kuritettavaksi -- ei ikin‰!" "Mutta h‰nen sielunsa!" min‰ sanoin, "ja teid‰n?" "Laupias Herramme vastaan-otti semmoisia", h‰n vastasi melkein tuimasti, "ennemmin kuin Farisealaisia." "Semmoiset vastaan-ottivat H‰net!" lausuin min‰ tyvenesti, "mutta H‰net vastaan-otettuaan he meniv‰t pois eiv‰tk‰ tehneet sotia en‰‰." "Mutta koska Jumala on sanonut, ett‰ pappi teki synti‰, jos h‰n nai?" h‰n kysyi; "ei Vanhassa Testamentissa, sill‰ pappi Elkanan ja Hannan poika palveli Herraa temppeliss‰, niinkuin ehk‰ pikku Dietrich'imme", h‰n lis‰si matalalla ‰‰nell‰, "nyt palvelee H‰nt‰ H‰nen temppeliss‰‰n. Ja miss‰ paikassa Uudessa Testamentissa sit‰ kiellet‰‰n? "Kirkko kielt‰‰ sen", min‰ sanoin. "Mist‰ ajasta saakka?" h‰n kysyi. "T‰m‰ asia koskee aivan likelt‰ syd‰nt‰ni, niin ett‰ olen koettanut p‰‰st‰ sen perille. Sataa vuotta takaperin, min‰ olen lukenut sen, ennen paavi Hildebrand'in aikoja, oli monella kyl‰papilla laillinen vaimonsa, jota h‰n rakasti, niinkuin min‰ rakastan Bertaa; sill‰ Jumala tiet‰‰, ettei h‰n enk‰ min‰ ole milloinkaan rakastanut ket‰‰n muuta." "Tyydytt‰‰kˆ t‰m‰ h‰nen omaatuntoansa?" min‰ kysyin. "V‰listi", h‰n vastasi katkerasti, "mutta vaan v‰listi. Parhaasta p‰‰st‰ h‰n el‰‰ niinkuin kirouksen alla, pel‰ten mit‰‰n hyv‰‰ vastaan-ottamasta ja taipuen jokaiseen suruun, niinkuin katkeraan palkkaan ja tulevan kauhean koston esimakuun." "Kaikki, mik‰ ei ole uskosta, on synti‰", sanoin min‰ hiljalleen. "Mutta mimmoinen on niitten rangaistus oleva, jotka sanovat synniksi, mit‰ Jumala pyhitt‰‰", h‰n lausui, "ja tuottavat huolta ja saastutusta niin puhtaisin syd‰miin, kuin h‰nen?" Kun h‰n paraikaa puhui, astui nainen huoneesen ja oli varmaan kuullut h‰nen sanansa, sill‰ h‰nen vaaleat kasvonsa meniv‰t tulipunaisiksi. Kun h‰n k‰‰ntyi pois, vapisi koko h‰nen ruumiinsa pid‰tetyst‰ nyyhkytyksest‰. Mutta j‰lest‰p‰in, kun pappi l‰hti huoneesta, tuli h‰n minun luokseni ja lausui, katsellen minua surullisilla, lakastuneilla silmill‰ns‰: "te sanoitte, ett‰ muutamat ep‰ilev‰t anekirjeitten voimaa? Mutta ep‰ilettekˆ te? Min‰ en voi luottaa _h‰neen_", h‰n lis‰si lempe‰sti, "h‰n ei hennoisi sanoa sit‰ jos h‰n ajattelisi niin." Min‰ olin kahden vaiheilla mit‰ vastata. Minun ei k‰ynyt valetta puhuminen; ja noitten tutkivien, totisten silmien edess‰ jokainen paon yritys olisi ollut turha. "_Te ette_ usko, ett‰ t‰m‰ kirje hyˆdytt‰‰ minua", h‰n lausui; "_enk‰ min‰k‰‰n usko_." Ja levollisesti astuen takan luo, h‰n repi anekirjeen palasiksi ja viskasi sen tuleen. "ƒlk‰‰t kertoko t‰t‰ h‰nelle", h‰n sanoi; "h‰n luulee, ett‰ se lohduttaa minua." Min‰ koetin muutamilla sanoilla viitata siihen, ett‰ katumus ja anteeksi-antamus olivat kaikkien saatavana. "Minun katumukseni", h‰n arveli, "vaatisi, ett‰ min‰ j‰tt‰isin h‰net, eikˆ niin?" Min‰ en voinut kielt‰‰. "Min‰ en j‰t‰ h‰nt‰ _koskaan_", h‰n vastasi semmoisella tyvenyydell‰, joka pikemmin oli vakavan p‰‰tˆksen, kuin himojen kaltainen. "H‰n on uhrannut el‰m‰ns‰ minun t‰hteni; jollen min‰ olisi ollut, olisi h‰n ehk‰ ollut suuri ja kunniassa pidetty mies. Ja luuletteko, ett‰ min‰ j‰tt‰isin h‰net yksin‰‰n kantamaan hukkaan mennytt‰ el‰m‰‰ns‰?" Voi! se ei ollut mik‰‰n ylenkatseen taikka kurituksen pelko, joka pid‰tti h‰nt‰ luostarista. V‰h‰n aikaa min‰ olin ‰‰neti. Min‰ en uskaltanut moittia eik‰ lohduttaa. Viimein min‰ sanoin: "el‰m‰, olipa iloinen taikka surullinen, on hyvin lyhyt. Pyhyys on paljoa parempi, kuin onni t‰‰ll‰, ja pyhyys tuottaa onnea tulevassa el‰m‰ss‰. Jos tuntisitte, ett‰ se olisi _h‰nen_ hyv‰ksens‰, olisitte valmis tekem‰‰n kaikki, maksoi se teille mit‰ maksoi, ettekˆ olisi?" H‰nen silm‰ns‰ t‰yttyiv‰t kyynelin. "Te luulette siis, ett‰ minussakin viel‰ lˆytyy jotakin hyv‰‰!" h‰n lis‰si. "Jumala teit‰ siit‰ siunatkoon!" ja h‰n l‰hti ‰‰neti huoneesta. Viisi sataa vuotta takaperin n‰itten molempain el‰m‰ olisi ollut pyh‰, kunnioitettava ja onnellinen; vaan nyt! Min‰ j‰tin talon raskaalla syd‰mell‰ ja enemm‰n h‰mmentyneell‰ mielell‰, kuin ennen. Mutta nuot vaaleat, kuihtuneet kasvot; nuot syv‰t, surulliset, uskolliset silm‰t; ja tuo otsa, joka olisi voinut olla yht‰ puhdas, kuin St. Agnesin, ovat vaivanneet minua usein j‰lest‰p‰in. Ja joka kerta, kuin ajattelen sit‰, min‰ sanon: "Jumala olkoon armollinen heille ja minulle, syntisille!" Sill‰ eikˆ minun omalla hyv‰ll‰, puhtaalla, hurskaalla ‰idill‰ni ollut melkein yht‰ katkeria ep‰ilyksi‰ ja arveluksia? Eikˆ h‰nkin per‰ti usein el‰nyt niinkuin kirouksen alla? Kuka taikka mik‰ on luonut t‰m‰n varjon niin moneen kotiin? Kuka, joka tuntee monen luostarin sis‰llisen el‰m‰n, rohkenee v‰itt‰‰, ett‰ ne ovat pyhemm‰t, kuin kodit? Kuka, joka on el‰nyt munkkien ja nunnien parissa taikka ollut niitten rippi-is‰, rohkenee v‰itt‰‰, ett‰ heid‰n syd‰mens‰ ovat taivaallisemmat, kuin miehen ja vaimon, is‰n ja ‰idin? Voi! tuon papin ep‰ilykset eiv‰t ole mit‰‰n uutta minulle. Mutta min‰ en uskalla ajatella niit‰. Sill‰ jos munkki-el‰m‰ on valhe, miksi min‰ olen uhrannut toiveita, jotka valloittivat kaikki ajatukseni ja olisivat voineet olla niin puhtaat? Kaipaus on taakka, jonka urhoollisen miehen tulee luoda sel‰st‰ns‰. Mit‰ se tekee minun halvan el‰m‰ni? Mutta kun n‰kee, kuinka pahuus h‰pe‰llisesti hallitsee aivan pyhiss‰ paikoissa, ja ep‰ilykset, ehk‰ per‰ttˆm‰t, synkistytt‰v‰t puhtaimpiakin syd‰mi‰, kuka julkenee murehtimatta katsella n‰it‰ asioita? Semmoiset rikokset, joita pakanatkin olisivat kammonneet, sovitetaan muutamilla florineilla; semmoiset synnit, joita tuskin Pyh‰ Raamattukaan n‰ytt‰‰ paheksivan, vaivaavat arkoja omiatuntoja, niinkuin rikokset! Mik‰ on t‰m‰n h‰iriˆn loppu oleva? Seuraavan illan min‰ vietin vanhan ritarin, Otto von Gersdorfin, linnassa Th¸ringin mets‰ss‰. H‰n toivotti minua hyvin vieraanvaraisella tavalla tervetulleeksi pˆyt‰‰ns‰, jossa pulskea vanha leski-rouva, h‰nen sisarensa, piti em‰nnyytt‰. "Mit‰ kaikki n‰m‰t puheet T:ri Lutherista ja h‰nen theseist‰ns‰ ovat?" h‰n kysyi; "lienee vaan, arvatakseni, joku v‰h‰inen riita munkkien v‰lill‰! Ja kuitenkin veljenpoikani Ulrich luulee, ettei maan p‰‰ll‰ lˆydy semmoista miest‰, kuin tuo pikkuinen veli Martin. Te, hyv‰t Augustinilaiset, ette soisi, ett‰ Dominikanit saavat koko voiton; sekˆ se on?" h‰n kysyi nauraen. "Se ei ainakaan ole syy T:ri Lutherin menetykseen", min‰ vastasin; "min‰ en usko, ett‰ h‰n huolii rahoista enemm‰n kuin ilman linnut." "Ei, veli", lausui rouva; "muista niit‰ ihania sanoja, joita Chriemhildimme luki meille h‰nen kirjastansa Herran Rukouksesta." "Kyll‰ sin‰ ja Ulrich ja Chriemhild ja Atlantis", jatkoi ij‰k‰s ritari, "te olette kaikki yht‰ laatua; pikkuinen munkki on lumonnut teid‰t kaikki." Syd‰nt‰ni syk‰hti, kun kuulin sisarteni nimet. "Tunnetteko, hyv‰ rouva, Chriemhild ja Atlantis Cottaa?" min‰ kysyin. "Tule, veljenpoika Ulrich", lausui ritari nuorelle miehelle, joka juuri palasi mets‰styksest‰ ja astui etuhuoneesen; "ja kerro t‰lle kunnon veljelle kaikki, mit‰ sin‰ tied‰t Fr‰ulein Chriemhild Cottasta." Meist‰ tuli pian hyv‰t yst‰v‰t; ja kauan aikaa sen j‰lkeen, kuin vanha ritari ja h‰nen sisarensa olivat menneet levolle, valvoimme, Ulrich von Gersdorf ja min‰, ja puhuimme T:ri Lutherista, h‰nen jaloista sanoistaan ja teoistaan, ja nimist‰, jotka olivat viel‰ kalliimmat meille molemmille, kuin h‰nen. "Te olette siis Fritz", h‰n sanoi miettiv‰isesti tuokion per‰st‰; "se josta he kaikki mielell‰‰n kertovat ja jonka vertaista he eiv‰t luule miss‰k‰‰n lˆytyv‰n. Te olette se jota, Chriemhildin puheen mukaan, h‰nen ‰itins‰ olisi tahtonut naimisiin tuon enkeli-neitsyen Eva von Schˆnbergin kanssa, joka nyt on nunnana Nimptscheniss‰. Teid‰n virsikirjanne ja 'Theologia Teutsch'inne' h‰n otti mukaansa luostariin. Minua ihmeytt‰‰, ett‰ maltoitte luopua h‰nest‰ ja rupesitte munkiksi", h‰n jatkoi; "teid‰n kutsumuksenne oli varmaan hyvin vahva." T‰ll‰ hetkell‰ se tosiaan tuntui sangen heikolta. Mutta vaikka olisin saanut koko mailman, en olisi tahtonut, ett‰ h‰n huomaisi sen, ja min‰ sanoin niin vakavalla ‰‰nell‰, kuin suinkin mahdollista: "min‰ luulen, ett‰ se oli Jumalan tahto." "No", h‰n jatkoi, "jokaisen on hyv‰, kun on saanut n‰hd‰ h‰net ja vied‰ t‰m‰n puhtauden ja hurskauden kuvan muassaan luostariin taikka kotiin. Parempi, kuin mik‰‰n pyhimysten taulu, on pit‰‰ n‰it‰ enkelinkaltaisia lapsellisia kasvoja syd‰mess‰‰n, ja t‰t‰ ‰‰nt‰, joka oli suloinen, kuin urkujen soitto." "Niin on", min‰ lausuin enk‰ olisi en‰‰ saanut sanaakaan sanotuksi. Onnekseni rupesi h‰n juttelemaan muista asioista, ja piti pitki‰ puheita pikku Chriemhildins‰ kauneudesta ja hyvyydest‰, jonka kanssa h‰n aikoi tulevana vuonna menn‰ naimisiin. T‰ll‰ v‰lin ainoastaan kaksi ajatusta pysyi selv‰n‰ minussa, nimitt‰in, mit‰ ‰itini oli toivonut Evan ja minun suhteeni sek‰ ett‰ Eva oli ottanut minun "Theologia Teutschini" mukaansa luostariin. Kesti muutamia p‰ivi‰, ennenkuin minun onnistui siirt‰‰ n‰m‰t suloiset, viattomat, hyvin tunnetut kasvot niille pyhille, ylh‰isille sijoille syd‰mess‰ni, jossa min‰ voin ilman vaaratta katsella niit‰. Mutta min‰ luulen, ett‰ Ulrich piti minua eritt‰in hartaana kuunteliana, sill‰ noin tunnin kuluttua sanoi h‰n: "Te olette k‰rsiv‰llinen ja hyv‰nluontoinen munkki, kun n‰in kuuntelette lempijuttujani. H‰n onkin teid‰n sisarenne, ja min‰ soisin, ett‰ olisitte l‰sn‰ h‰iss‰mme. Mutta kaikissa tapauksissa lienee Chriemhildin ja heid‰n kaikkien hauska saada nauttia Fritzist‰." Min‰ olin aikonut l‰hte‰ Wittenbergiin muutamaksi p‰iv‰‰, mutta t‰m‰n keskustelun j‰lkeen en uskaltanut kohta l‰hte‰. Min‰ palasin T¸bingin yliopistoon rauhoittamaan mielt‰ni v‰h‰isen kreikalla ja hebrealla mainion Reuchlin'in johdolla, koska se on generali-vikariuksemme tahto, ett‰ lukisin n‰it‰ kieli‰. T¸bingiss‰ T:ri Lutherin theseist‰ v‰itettiin joka paikassa. Oppineet miehet riemuitsivat niist‰, koska ne ahdistivat sivistym‰ttˆmyytt‰ ja taitamattomuutta; suorat, vilpittˆm‰t miehet tervehtiv‰t niit‰ niinkuin vastav‰itett‰ valheen ja petoksen j‰rjestelm‰‰ vastaan; jumaliset miehet kiittiv‰t Jumalaa niist‰, koska ne puollustivat hurskautta ja totuutta. Ylioppilaat vastaan-ottivat innolla T:ri Lutheria, niinkuin uuden aikakauden ruhtinasta; iso-ik‰inen Reuchlin ja useat professorit myˆnnyttiv‰t, ett‰ h‰n h‰tyytt‰‰ vanhoja vihollisia uudelta taholta. T‰‰ll‰ min‰ k‰vin muutamia kertoja nuoren Tohtori Filip Melancthonin luentoja kuuntelemassa (h‰n oli vaan yhdenkolmatta vuoden vanha, vaikka h‰n oli jo nelj‰ vuotta ollut tohtori), siksi kuin h‰n kutsuttiin Wittenbergiin, johon h‰n saapui Elokuun 25 p. 1518. Min‰ olin samaan aikaan l‰hetetty veljeskunnan asioissa Augustinin-luostariin Wittenbergiin, ett‰ olin l‰sn‰, kun h‰n tuli. Kaikki pettyiv‰t kovasti toiveissaan, kun ensin n‰kiv‰t h‰net. Olikohan tuo v‰h‰nl‰nt‰inen, nˆyr‰n n‰kˆinen nuorukainen se suuri, oppinut mies, jota Reuchlin oli ylist‰nyt niin paljon ja jonka ky'yst‰ vaaliruhtinas Fredrik odotti niin suuria hedelmi‰ uudelle yliopistollensa? T:ri Luther oli ensim‰isi‰, jotka huomasivat, mitk‰ aarteet k‰tkyiv‰t t‰m‰n v‰h‰p‰tˆisen ulkomuodon alla. Mutta ensim‰inen latinainen puhe, jonka Melancthon piti nelj‰ p‰iv‰‰ tulonsa j‰lkeen, ihastutti kaikkia; ja ennen pitk‰‰ h‰nen luentosalinsa oli t‰pˆt‰ynn‰ v‰ke‰. T‰st‰ haastelivat kaikki, kun ensin saavuin Wittenbergiin. Tuloni vanhaan kotiini tuntui minusta varsin kummalliselta. Niin korkea ajan ja asianhaarain aita oli kohonnut minun ja omaisteni v‰liin! Elsa, joka nyt n‰ytti niin em‰nn‰n kaltaiselta avaintensa, varahuoneittensa, suuren taloutensa ja kahden lapsensa, pikku Fritzin ja Greetan kanssa, oli syd‰mess‰‰n juuri sama minulle, kuin jolloin erosimme ensim‰ist‰ Erfurtin lukukauttani varten. H‰nen rehellisill‰, lempeill‰, sinisill‰ silmill‰ns‰ oli aivan sama katse. Mutta h‰nen ymp‰rill‰ns‰ oli kokonainen uusi mailma vieraita, vieraita minulle, niinkuin h‰nen oma uusi el‰m‰ns‰, jonka kanssa minulla ei ollut mink‰‰nlaista yhteytt‰. Chriemhildiss‰ ja nuoremmissa lapsissa n‰ytti vanhemman veljen muisto ja papin kunnioitus riitelev‰n kesken‰ns‰. Kristofer katseli minua s‰‰lin ja kunnioituksen sekaisella h‰mmennyksell‰, joka esti minua yst‰v‰llisemmin h‰nt‰ l‰hestym‰st‰. Ainoastaan ‰idin k‰ytˆs minua kohtaan oli samanlainen, kuin ennen. H‰n n‰ytti vaan paljon vanhemmalta ja heikommalta. Mutta h‰nen rakkaudessaan oli jonkunlainen kiihke‰ hellyys, joka haavoitti minun syd‰nt‰ni enemm‰n kuin katkerimmat nuhteet. Min‰ n‰in h‰nen silmiens‰ ‰‰nettˆm‰st‰ ja kiinte‰st‰ katselemisesta, kuinka kovasti h‰n oli kaivannut minua. Is‰ni ei ollut suuresti muuttunut, paitsi ett‰ h‰nen tuumansa n‰yttiv‰t antavan h‰nelle uutta ja hiljaista tyydytyst‰ juuri sent‰hden, ett‰ oli mahdoton panna toimeen niit‰, ja ett‰ h‰nen ja ‰idin-‰itini v‰li oli paljon yst‰v‰llisempi. ƒidin-‰itini kohteli minua alusta hiukan tylysti, mutta hellitti kohta, kun ymm‰rsimme, kuinka paljon T:ri Lutherin opetus oli vaikuttanut meihin molempiin; eik‰ h‰n v‰synyt koskaan kuuntelemasta, mit‰ T:ri Luther oli sanonut ja tehnyt Romassa. Ainoa, min‰ tunsin sen, joka olisi ollut kokonaan sama, oli ij‰ksi mennyt; vaan min‰ tuskin surin t‰t‰ pois-oloa, joka teki, ettei aika p‰‰ssyt himment‰m‰‰n t‰t‰ kuvaa eik‰ muutoksen aidat ymp‰rˆim‰‰n sit‰. Mutta Evasta ei kukaan puhunut minulle, paitsi pikku Thekla, joka ehtimiseen lauloi minulle niit‰ latinaisia virsi‰, joita Eva oli opettanut h‰nelle, ja kysyi, lauloiko h‰n niit‰ ollenkaan samalla tavalla kuin Eva. Min‰ vastasin h‰nelle: "kyll‰." Sanat olivat samat, nuotti sama, ja suureksi osaksi h‰n lauloi niit‰ samalla lempe‰ll‰, kunnioittavaisella, viattomalla tavalla. Mutta pikku Theklan ‰‰ni oli syv‰, luja ja hele‰, kuin rastaan; vaan Evan oli niinkuin kyyhkysen, joka leppe‰sti kuhertaa kaukana hiljaisessa mets‰ss‰ -- tuskin mik‰‰n ‰‰ni ensink‰‰n -- ruumistunut rukous, niinkuin seisoisit h‰nen syd‰mens‰ kynnyksell‰ ja kuulisit sielt‰ sis‰lt‰ h‰nen onnellisten, hurskaitten, lapsellisten ajatuksiensa soiton. Ei, ei mik‰‰n voisi milloinkaan palauttaa minulle t‰m‰n ‰‰nen kaikkua. Mutta Theklasta ja minusta tuli hyv‰t yst‰v‰t. H‰n oli tuskin tuntenut minua vanhastaan. Me rupesimme yst‰viksi semmoisina, kuin olimme. Meill‰ ei ollut mit‰‰n j‰lleen muistettavaa, ei mit‰‰n unhotettavaa. Ja serkku Eva oli ollut h‰nelle, niinkuin taivaan t‰hti taikka enkeli taikka niinkuin toinen lapsi, jonka Jumala oli l‰hett‰nyt h‰nelle yst‰v‰ksi jostakin ihanasta, vanhasta legendasta. Ylimalkain t‰m‰ k‰yntini vanhassa kodissani haikeutti minua. Min‰ olin aivan hartaasti rukoillut, ett‰ se sija, joka l‰htˆni kautta j‰i tyhj‰ksi, t‰ytett‰isiin; mutta nyt, kun n‰in sen t‰ytetyksi ja rakkaitten omaisteni el‰m‰n menev‰n vilkasta menoansa, niin ettei minulla ollut siin‰ mit‰‰n sijaa, syntyi minun syd‰mess‰ni kolkko maanpakolaisuuden tunto. Jos kuolleitten olisi sallittu t‰ll‰ tapaa palata, tuntisivatko he jotakin t‰m‰nkaltaista? Ei suinkaan pyh‰t kuolleet. He iloitsisivat, ett‰ suru, tyˆns‰ tehty‰‰n, lakkaisi olemasta per‰ti katkera -- ett‰ tyhj‰ sija tosin ei t‰yttyisi (ei mik‰‰n todellinen rakkaus voi t‰ytt‰‰ toisen sijaa), mutta peittyisi ja kasvaisi hedelm‰‰, niinkuin aika ja luonto peitt‰v‰t kaikki rauniot. Mutta hurskaat kuolleet l‰htisiv‰t j‰lleen maan p‰‰lle kodista, Is‰n kodista, jota luostari ei ole, joksi se ei milloinkaan muutu. Olisin min‰ sent‰‰n mielell‰ni j‰‰nyt Wittenbergiin. Verrattuna Wittenbergiin koko mailma n‰ytti nukkuvan. Siell‰ oli aamu; toivon ja toimeliaisuuden ilma ymp‰rˆitsi syd‰nt‰ni. T:ri Luther oli siell‰; ja, joko tieten tai tiet‰m‰tt‰, kaikki, jotka odottavat parempia aikoja, n‰ytt‰v‰t k‰‰nt‰v‰n silm‰ns‰ h‰neen. Mutta min‰ l‰hetettiin Mainziin. Matkallani poikkesin v‰h‰n tielt‰, vied‰kseni yht‰ uutta T:ri Lutherin kirjaa pappi Ruprecht raukalle Franken'iin. H‰nen kyl‰ns‰ oli keskell‰ honka-mets‰‰. Kirja oli Herran Rukouksen Selitys saksaksi maallikoille ja oppimattomalle kansalle. Papin talo oli tyhj‰; mutta min‰ panin kirjan puupenkille portinvajaan, kun ensin olin kirjoittanut siihen nimeni ja muutamia sanoja kiitokseksi h‰nen vieraanvaraisuudestaan. Vaan kun palasin mets‰n l‰vitse, n‰in min‰ m‰elt‰ laakson toiselta puolen naisen astuvan portinvajaan ja pys‰htyv‰n kirjaa ottaaksensa, jota h‰n sitten seisaalta luki oven suussa. Kun k‰‰nnyin pois, seisoi h‰n yh‰ samalla paikalla, ja avatun kirjan valkoiset lehdet vilahtelivat esiin pime‰st‰ huoneesta. Min‰ rukoilin, ett‰ sanat kirjoitettaisiin h‰nen syd‰meens‰. Min‰ tiesin, ett‰ siin‰ oli ihmeellisi‰ pyh‰n rakkauden ja armon sanoja, jotka tuottaisivat j‰lleen toivoa ja puhtautta jokaiseen syd‰meen, johon ne kirjoitettiin. Ja nyt min‰ olen m‰‰r‰tty t‰nne Augustinin-luostariin Mainziin Rheinin maakunnissa. T‰ll‰ luostarilla on oma erityinen tarinansa. T‰‰ll‰ lˆytyy maan-alainen vankihuone, jossa Johan von Wesel kuoli tuskin nelj‰kymment‰ vuotta takaperin (v. 1481) -- se vanha mies, joka oli uskaltanut vastustaa anekirjoja ja lausua samanlaisia totuuksia, kuin T:ri Luther nyt puollustaa. Yksi t‰m‰n luostarin ij‰k‰s munkki, joka oli nuori, kun Johan von Wesel kuoli, muistaa h‰net ja on usein puhunut minulle h‰nest‰. Inkvisitorit panivat toimeen oikeudenk‰ynnin h‰nt‰ vastaan, ja t‰m‰ pidettiin, niinkuin useat muut, salaisesti luostarissa. Puhuttiin, ett‰ h‰n ylip‰‰ns‰ peruutti oppinsa, mutta kahta kannetta h‰n ei puollustuksessaan edes yritt‰nyt kielt‰m‰‰n. Ne olivat n‰m‰t: "ettei se ole munkki-el‰m‰, joka pelastaa munkit, vaan Jumalan armo;" ja "ett‰ ainoastaan sama Pyh‰ Henki, joka innostutti Pyh‰n Raamatun, voi menestyksell‰ selitt‰‰ sit‰ syd‰melle." Inkvisitorit polttivat h‰nen kirjansa; josta, niinkuin kertojani jutteli, vanhin itki. "Miksi", h‰n arveli, "olivat ihmiset niin vihoissaan h‰nelle? H‰nen kirjoissansa lˆytyi niin paljon hyv‰‰, ja olivatko ne kaikki poltettavat sen v‰h‰isen pahan t‰hden, joka oli hyv‰‰n sekaantunut? T‰m‰ oli tosiaan ihmisten tuomio eik‰ Jumalan -- ei H‰nen, joka olisi s‰‰st‰nyt Sodoman Abrahamin pyynnˆst‰, kun vaan kymmenen vanhurskasta olisi lˆytynyt siell‰. Voi Jumala!" h‰n huokaili, "pit‰‰kˆ hyv‰n hukkua pahan kanssa?" Mutta inkvisitorit eiv‰t leppyneet. Kirjat hylj‰ttiin ja poltettiin julkisesti h‰pe‰llisell‰ tavalla; vanhan miehen nimi herjattiin, niinkuin v‰‰r‰-uskolaisen; ja h‰n itse pakoitettiin vaikenemaan ja j‰tettiin luostarin vankihuoneesen kuolemaan. Min‰ kysyin munkilta, joka kertoi minulle n‰m‰t, mitk‰ ne erityiset harha-opit olivat, joitten vuoksi Johan von Wesel tuomittiin. "Luullakseni harha-oppeja kirkkoa vastaan", h‰n arveli. "Min‰ olen kuullut h‰nen lausuvan saarnoissansa, ett‰ Kirkko oli muuttumallansa samanlaiseksi, kuin Juudan kansakunta Herramme aikoina. H‰n vastusti pappien ja prelatein maallista loistoa -- niit‰ kylm‰kiskoisia menoja, joiksi h‰n v‰itti jumalanpalveluksen halventuneen, ja sit‰ tyhj‰‰ taika-uskoa, joka oli asetettu todellisen syd‰men ja el‰m‰n hurskauden sijaan. H‰n vakuutti, ett‰ suola oli k‰ynyt mauttomaksi, ett‰ useat papit olivat varkaita ja rosvoja eik‰ paimenia; ett‰ nyky-aikainen uskonto oli tuskin parempi, kuin Farisealaisten, jotka surmasivat Herramme -- oli hengellisen ylpeyden ja ahdasmielisen, itsekk‰‰n katkeruuden verho. H‰n julisti, ett‰ jumalallisella ja kirkollisella vallalla oli aivan toisenlainen arvo; ett‰ ulkonainen, tunnustava Kirkko oli eroitettava totisesta, el‰v‰st‰ Kristuksen Kirkosta; ett‰ pappien synninp‰‰stˆn voima oli sakramentillinen eik‰ tuomarin-omainen. Min‰ kuulin h‰nen yhdess‰ saarnassa Wormsissa sanovan, ettei h‰n pit‰nyt Paavia, Kirkkoa eik‰ Kokouksia min‰k‰‰n kalliona, johon sopisi uskontoa rakentaa. 'Kristusta yksist‰ns‰', h‰n lausui, 'min‰ ylist‰n. Asukoon Kristuksen sana runsaasti meiss‰!'" "Olivatpa ne rohkeita sanoja", muistutin min‰. "Lis‰ksi", jatkoi ij‰k‰s munkki, "Johan von Wesel v‰itti, ett‰ mit‰ Raamattu ei pit‰nyt syntin‰, sit‰ ei h‰nk‰‰n voinut pit‰‰; kerrotaan myˆskin, ett‰ h‰n oli sanonut: 'syˆ paaston aikana, jos sinun on n‰lk‰.'" "T‰t‰ lupaa moni munkki tuskin tarvinnee", min‰ arvelin. "H‰nen el‰m‰‰ns‰ ei siis tuomittu, vaan ainoastaan h‰nen oppinsa." "Min‰ olin pahoillani", vanhus lausui, "ett‰ t‰ytyi tuomita h‰net; sill‰ siit‰ ajasta saakka min‰ en ole t‰h‰n asti kuullut mit‰‰n saarnaa, joka olisi liikuttanut syd‰nt‰, niinkuin h‰nen saarnansa. Kun h‰n nousi saarnastuoliin, oli kirkko t‰pˆt‰ynn‰ns‰ v‰ke‰. Maallikot ymm‰rsiv‰t ja kuuntelivat h‰nt‰ yht‰ hartaasti, kuin hengellisetkin. Vahinko vaan, ett‰ h‰n oli v‰‰r‰-uskolainen, sill‰ min‰ en luule koskaan en‰‰ saavani kuulla h‰nen vertaistansa." "Te ette ole milloinkaan kuulleet T:ri Lutherin saarnaavan?" kysyin min‰. "T:ri Lutherin, joka kirjoitti nuot thesit, joista puhutaan niin paljon?" h‰n vastasi. "Tulvaako kansa h‰nt‰ kuuntelemaan ja riippuuko se kiinni h‰nen sanoissaan, niinkuin ne olisivat el‰m‰n sanoja?" "Kyll‰", min‰ lausuin. "Siin‰ tapauksessa", vastasi vanha munkki lempe‰sti, "olkoon T:ri Luther varoillansa. T‰mmˆinen oli useain v‰‰r‰-uskoisten saarnaajien laita. Min‰ olen kuullut, ett‰ Mecheln'in Johan von Goch ja Johan Wessel, joka karkoitettiin Parisista, olivat aivan samassa tilassa. Mutta", jatkoi h‰n, "jos T:ri Luther joutuu Mainziin, koetan min‰ p‰‰st‰ kuuntelemaan h‰nt‰. Min‰ soisin, ett‰ minun kylm‰, kuiva, vanha syd‰meni tulisi liikutetuksi samalla tavalla j‰lleen. Usein, kun luen pyhi‰ evankeliumeita, kuulen Johan von Weselin sanat j‰lleen. Veljeni, se oli niinkuin el‰m‰n henk‰ys." Viimeinen mies, joka uskalsi sanoa koko Saksanmaan edess‰, ett‰ ihmisen sanaa ei saa asettaa Jumalan sanan rinnalle, ja ett‰ Raamattu on ainoa totuuden mitta ja ainoa oikean ja v‰‰r‰n m‰‰r‰‰j‰ -- n‰in h‰n siis kuoli! Kuinka k‰yneek‰‰n seuraavan -- sen miehen, joka nyt julistaa t‰t‰ koko mailman edess‰? Ij‰k‰s munkki k‰‰ntyi takaisin minun puoleeni, kun olimme eronneet, ja sanoi matalalla ‰‰nell‰: "K‰ske T:ri Lutherin ottaa oppia Johan von Weselin esimerkist‰. Hurskaat miehet ja suuret saarnaajat muuttuvat aivan helposti v‰‰r‰-uskolaisiksi itsek‰‰n huomaamatta", lis‰si h‰n, "min‰ en ole varma, eikˆ maksaisi vaivaa kuolla vankihuoneessa, kun saarnaa sill‰ tapaa, kuin Johan von Wesel. Luullakseni min‰ olisin tyytyv‰inen jos vaan saisin _kuunnella_ yht‰ semmoista j‰lleen! K‰ske T:ri Lutherin olla varoillaan; mutta jos h‰n tulee Mainziin, kyll‰ min‰ aion kuunnella h‰nt‰." Mit‰ hyv‰‰ Johan von Weselin sanoissa oli, se ei siis ole hukkunut, vaikka h‰nen kirjansa poltettiin. XVI. Elsan kertomus. Wittenbergiss‰, Hein‰kuun 13 p. 1520. Paljon on tapahtunut siit‰, kuin viimein kirjoitin, sek‰ t‰ss‰ v‰h‰isess‰ mailmassa ett‰ suuressa mailmassa ulkopuolella meit‰. Greetallamme on kaksi pikku velje‰, jotka ovat yht‰ kekseli‰‰t rikkomaan kaikkia ja n‰ytt‰v‰t hankkivan omaa vahinkoansa yht‰ paljon, kuin ennen heid‰n enonsa samalla ij‰ll‰, ja luultavasti ovat Greetalle yht‰ suureksi kiusaksi, kuin Kristofer ja Pollux olivat minulle, vaikka h‰n kovasti rakastaa heit‰. Chriemhild on naitu, ja on muuttanut kotiinsa Th¸ringin mets‰‰n. Atlantis on kihloissa er‰‰n Schweitzil‰isen ylioppilaan, Konrad Winkelriedin, kanssa. Pollux on l‰htenyt Espanjaan Eisenachissa olevan Cottan kauppahuoneen asioilla, jossa h‰n on osakas; ja Fritz on k‰ynyt kerran meill‰. Siit‰ on nyt noin kaksi vuotta. H‰n oli paljoa vakavampi, kuin ennen. H‰n oli usein enemm‰n kuin vakava, oli niinkuin joku suru olisi painanut h‰nt‰. Mutta ‰itimme ja lasten parissa h‰n aina oli iloinen. Pikku Greeta ja eno Fritz tulivat eritt‰in hyviksi yst‰viksi, ja h‰n kysyy viel‰ usein minulta, milloin eno palajaa takaisin; eik‰ mik‰‰n huvita h‰nt‰ enemm‰n kuin istua polvillani Fritzin kuvan edess‰ ja kuunnella, kun min‰ kerta toisensa per‰st‰ juttelen vanhoista Eisenachin s‰lyhuoneen puheistamme taikka niist‰ p‰iv‰kausista, joita vietimme honkametsiss‰, kun ker‰simme puita talvivalkeata varten. H‰n luulee, ettei mik‰‰n juhla olisi niin hauska; ja h‰nen mielihuvinsa on koota v‰h‰isi‰ kimppuja pajun tai tammen oksia Elbe-virran rannalla tai T¸ben-nummella ja tuoda niit‰ kotiin talon tarpeeksi. Eiv‰t mitk‰‰n koreat vauvat ja paijut, joita h‰nen is‰ns‰ tuopi h‰nelle N¸rnbergist‰ taikka on l‰hett‰nyt Venetiasta, ilahuta h‰nt‰ puoleksikaan niin paljon, kuin jos is‰ ottaa h‰net mukaansa nummelle, ja h‰n palajaa, pikkuinen esiliina t‰ynn‰ kuivia risuja, ja k‰det yht‰ ruskeina ja likaisina, kuin v‰h‰isen puunhakkaajan, luullen, ett‰ h‰n tekee, mit‰ eno Fritz ja min‰ teimme, kun olimme lapset, ja ett‰ h‰n on kovasti hyˆdyllinen. Viime kes‰n‰ h‰n sai omakseen omena- ja perunapuun, ja niitten hedelm‰t ynn‰ v‰h‰iset risukimppunsa h‰n panee s‰‰stˆˆn, antaaksensa niit‰ jouluksi er‰‰lle vanhalle eukko raukalle, jonka tunnemme. Gottfried ja min‰ tahdomme, ett‰ lapset varhain oppivat sit‰ puhdasta iloa, jota antaminen ja auttaminen tuottaa ja joka muuttaa rikkauden tomusta todelliseksi kullaksi ja est‰‰ tavaran, joka on oivallinen rupeamasta herraksemme ja halventamasta meit‰, niinkuin se n‰ytt‰‰ monen rikkaan tekev‰n, pelkiksi maallisten kappalten orjiksi ja palkatuiksi hoitajiksi. Min‰ rukoilen usein Jumalaa, ettei se kˆyhyyden kokemus, joka minulla monta vuotta oli, koskaan menisi hukkaan. Se n‰ytt‰‰ minusta lahjalta, jonka Jumala on antanut minulle, juuri niinkuin yliopistossa saavutettu oppim‰‰r‰ on lahja. Min‰ olen suorittanut tutkintoni kˆyhyyden koulussa, ja suokoon Jumala, etten milloinkaan unhota, mit‰ min‰ silloin opin kˆyhien taisteloista ja tarpeista. Se huone, jossa nyt kirjoitan, on mattoineen, kuvineen ja leikatuin huonekaluineen kokonaan toisenlainen, kuin se rakas alastoin, vanha s‰lyhuone, jossa aloitin aikakirjaani; ja se koristeltu eben-puinen ja eben-luinen kirjoitus-alusta, jossa paperini makaavat, on toisenlainen pˆyt‰, kuin nuot vanhat kirjakasat, joitten harjalla minun oli tapa pitk‰‰ns‰ ja lapsellisella k‰si-alalla piirt‰‰ ensim‰isi‰ sivuja. Mutta kˆyh‰n aarteet pysyv‰t aina kaikkein kalliimpina. Ne l‰mpim‰t auringons‰teet, jotka loistavat helevien viinimarjan-lehtien l‰vitse avonaisesta akkunasta, ovat ihanammat, kuin kaikki nuot suljetun akkunan juvelinkaltaiset Venetian lasit, jotka nyt punaavat T:ri Lutherin Selityksi‰, jotka Gottfried ‰sken j‰tti auki akkunalle. Mutta kuinka minun sopii istua t‰‰ll‰ ja kirjoittaa niin paljon omasta pikkuisesta mailmastani, kun koko mailma minun ymp‰rill‰ni on kiihdyksiss‰ niin suurista peloista ja toiveista? T‰ll‰ hetken min‰ avonaisesta akkunasta n‰en T:ri Lutherin ja T:ri Filip Melancthonin vitkaan k‰velev‰n katua ylˆsp‰in hartaasti keskustellen. Min‰ kuulen heid‰n ‰‰nens‰ t‰nne, vaikka he puhuvat matalasti. Kuinka erilaiset he ovat ulkomuodoltaan ja olennoltaan; vaan kuitenkin, mimmoisiksi yst‰viksi he ovat tulleet! Arvattavasti suureksi osaksi erilaisuuden vuoksi. Toisella on kallionkaltainen otsa, mustat silm‰t, vankka vartalo ja tukeva astunta: h‰n on kuin vanha soturi; toisella on korkea, leve‰ otsa, laihat kasvot ja hoikka, nuorekas ruumis: h‰n n‰ytt‰‰ yht‰ haavaa nuorelta ylioppilaalta ja vanhalta filosofilta. Gottfried sanoo, ett‰ Jumala on antanut heid‰t toisillensa ja Saksalle, siunaten Kirkkoa, niinkuin h‰n siunaa mailman sill‰, ett‰ h‰n yhdist‰‰ vastakohdat, sateen ja p‰iv‰npaisteen, l‰mpim‰n ja kylm‰n, meren ja maan, miehen ja vaimon. Kuinka n‰m‰t molemmat suuret miehet (sill‰ Gottfried sanoo, ett‰ T:ri Melancthon on suuri, ja min‰ tied‰n, ett‰ T:ri Luther on) rakastavat ja kunnioittavat toisiansa! T:ri Luther sanoo, ett‰ h‰n on vaan edell‰k‰vi‰, mutta Melancthon todellinen profeeta; ett‰ h‰n on vaan puunhakkaaja, joka perkaa mets‰n ruhtomalla, jotta sopii kylv‰‰ kallis touko; ja kun h‰n meni tapaamaan legatia Augsburgiin, kirjoitti h‰n, ett‰ kun vaan Filip eli, ei sill‰ ollut suurta v‰li‰, kuinka h‰nen itse k‰vi. Mutta _me_ emme ajattele niin eik‰ liioin T:ri Melancthon. "Ei kukaan", sanoo h‰n, "ole likimainkaan niinkuin T:ri Luther, ja koko kansakunnan syd‰n on todella kiintynyt h‰neen. Kuka liikuttaa Saksan syd‰nt‰ -- aatelisten, talonpoikien, ruhtinaitten, naisten, lasten -- niinkuin h‰n jaloilla, uskollisilla sanoillansa?" N‰in‰ viime vuosina olemme kahdesti olleet suurimmassa levottomuudessa h‰nen henkens‰ puolesta -- silloin, kun h‰n kutsuttiin legatin eteen Augsburgiin, ja silloin, kun h‰n l‰hti suureen v‰ittelyyn T:ri Eck'i‰ vastaan. Mutta kuinka suuri eroitus h‰nen ajatuksillansa, kun h‰n meni Augsburgiin ja kun h‰n palasi Leipzigist‰! Augsburgissa h‰n olisi per‰ytt‰nyt kaikki, paitsi sen totuuden, ett‰ jokainen syntinen, joka uskoo Kristukseen, alttiisti vanhurskautetaan. H‰n kunnioitti paavia; h‰n ei tahtonut mist‰k‰‰n hinnasta ruveta v‰‰r‰-uskolaiseksi! Ei mik‰‰n soimauksen nimi ollut h‰nest‰ niin kauhea, kuin t‰m‰. Leipzigiss‰ h‰n oli oppinut ep‰ilem‰‰n, ett‰ paavilla oli mik‰‰n oikeus m‰‰r‰t‰ opinkappaleita, ja ilmoitti rohkeasti, ett‰ Hussiteja (joita oli t‰h‰n asti kammottu ja pidetty sek‰ luonnollisina vihollisina ett‰ hirvein‰ v‰‰r‰-uskolaisina) tuli kunnioittaa, koska he tunnustivat oikean totuuden. Siit‰ ajasta saakka sek‰ Luther ett‰ Melancthon ovat astuneet julkisesti esiin Jumalan sanan puollustajina paavin-uskoa vastaan. Suurempi vaara uhkaa h‰nt‰ kuitenkin nyt -- kirkonpannan bulla, jota, niinkuin kerrotaan, paraikaa laitetaan Romassa ja joka on aina ennen pirstannut kaikki, mihin se vaan sattui. T:ri Luther on kyll‰ opettanut, ettei meid‰n tule kauhistua sit‰ hengellisen‰ aseena, mutta me pelk‰‰mme sen ajallista vaikutusta, eritt‰in, jos keisari julistaa h‰net lainhylyksi. H‰n puhuu todellakin usein siit‰, ett‰ h‰n aikoo etsi‰ turvaa jossakin muussa maassa; hyv‰ vaaliruhtinas itse on toisinaan neuvonut h‰nt‰ siihen. H‰n pelk‰‰, ettei h‰n kauemman aikaa jaksa suojella h‰nt‰. Mutta Jumala s‰‰st‰kˆˆn h‰net Saksalle! Kes‰kuun 23 p. 1520. Kun t‰n‰ iltana istuimme is‰ni huoneessa, toi Kristofer meille painosta aivan kostean kappaleen T:ri Lutherin Kehoituksesta H‰nen Keisarilliselle Majesteetillensa ja Saksan Kansakunnan Kristitylle Aatelistolle Kristikunnan Uskonpuhdistukseen. Ojentaen sit‰ ‰idin-‰idillemme h‰n sanoi: "T‰ss‰, madame, on ase, joka sopisi Schˆnhergein urhoollisimmille ajoille ja pystyy linnoja jaottamaan." "Voi", huokaili ‰itimme, "aina vaan sotia ja taisteloita! T‰ytyy valittaa, ettei hyv‰‰ tyˆt‰ saada toimeen levollisemmalla tavalla." "Voi, ‰idin-‰iti", is‰ni lausui: "katsokaat vaan, kuinka tytt‰renne porvarillinen el‰m‰ on h‰vitt‰nyt h‰nen esi-isiens‰, ristiretkel‰isten, sankariluonnon. H‰n luulee, ett‰ Pyh‰t paikat voitetaan takaisin uskottomien k‰sist‰ ilman yht‰k‰‰n ainoastaan sill‰, ett‰ pyyt‰‰ heilt‰ anteeksi ja suutelee heid‰n vaatteittensa liepeit‰." "Teid‰n olisi pit‰nyt kuulla Katarina Krappia, T:ri Melancthonin vaimoa!" vastasi ‰itimme; "h‰n arvelee, niinkuin min‰, ett‰ n‰m‰t ovat kauheat ajat. H‰n sanoo, ettei h‰n koskaan n‰e tohtorin menev‰n pois ilman ajattelematta, ett‰ he sulkevat h‰net johonkin julmaan, maanalaiseen vankihuoneesen, ennenkuin he tapaavat toisensa j‰lleen." "Mutta muista, rakas ‰iti", min‰ sanoin, "kuinka pelk‰sit, kun T:ri Luther ensin ahdisti Tetzeli‰ ja h‰nen aneitansa kolme vuotta takaperin! Vaan kumpi heist‰ on voitolle p‰‰ssyt? Kaikki rehelliset ihmiset Saksassa ihmettelev‰t T:ri Martin'ia; mutta ylenkatsottuna omalta puolueeltansa, moitittuna legatilta Tetzel raukka kuoli, niinkuin kerrotaan, s‰rkyneell‰ syd‰mell‰ kohta suuren Leipzigin v‰ittelyn per‰st‰." "Tetzel parka!" ‰itini lausui; "h‰nen aneensa eiv‰t kyenneet s‰rkynytt‰ syd‰nt‰ sitomaan. Min‰ olen aina rakastava T:ri Lutheria siit‰, ett‰ h‰n kirjoitti lohdutuskirjeen h‰nelle, kun h‰n oli kuolemallansa ja viel‰p‰ h‰nen oma puolueensa halveksi h‰nt‰ ja hylk‰si h‰net. Min‰ toivon, ett‰ H‰n, jonka on voima anteeksi antaa, armahti h‰nen sieluansa." "Lue meille, Kristofer", ‰idin-‰itimme sanoi; "sinun ‰itisi ei kammoisi mit‰‰n tappelutannerta, jos siell‰ olisi haavoja, joita h‰nen k‰tens‰ voisivat tukottaa." "Ei", arveli Gottfried; "sodan tarkoitus on rauha -- Jumalan rauha, joka perustuu H‰nen totuuteensa. Autuaat ovat ne, jotka eiv‰t taistelossa milloinkaan unhota sen loppua." Kristofer luki, vaikka toisinaan keskeytettyn‰. Kirjassa oli monta seikkaa, jotka olivat uusia ja outoja useimmille meist‰: "Ajattelematta", T:ri Luther alkoi, "en min‰, joka olen mies kansan joukosta, k‰‰nny teid‰n, ylh‰isten herrain, puoleenne. Se kurjuus ja sorto, joka nyt kukistaa kaikkia kristikunnan maita ja Saksaa eritt‰in, pusertaa minusta h‰t‰huudon. Minun t‰ytyy anoa apua; minun tulee koettaa, eikˆ Jumala vuodattane henke‰ns‰ johonkuhun meid‰n maan mieheen ja ojentane k‰tt‰ns‰ onnettomalle kansakunnallemme." T:ri Luther ei n‰yt‰ milloinkaan ajattelevan, ett‰ h‰n on tuon suuren tyˆn tekev‰. H‰n puhuu, niinkuin vaan t‰ytt‰isi yksinkertaisen, nˆyr‰n velvollisuuden, ja kehoittaa muita miehi‰ suurta tyˆt‰ toimittamaan; vaan t‰ll‰ v‰lin tuo nˆyr‰ velvollisuus juuri on suuri tyˆ, ja h‰n toimittaa sen. T:ri Luther puhui Italian surkeasta tilasta, t‰m‰n onnettoman maan, jossa paavin valta-istuin on, sen h‰vitetyist‰ luostareista, sen rappeutuneista kaupungista, sen turmeltuneesta kansasta; ja sitten h‰n n‰ytti, kuinka romalainen ahneus ja ylpeys koettivat uuvuttaa Saksaa samanlaisen orjuuteen. H‰n vetosi nuoreen keisari Kaarloon, joka piakkoin kruunataan. H‰n muistutti kaikkia hallitsioita heid‰n edesvastauksestaan. H‰n v‰itti, ett‰ paavin aluskunta, jota sanottiin St. Pietarin perinnˆksi, oli ryˆstˆll‰ saatu. H‰n ojensi jalosti k‰tt‰ns‰ juuri niille hylj‰tyille, joihin h‰nen vihollisensa, koettaen katkerimmalla tavalla h‰v‰ist‰ h‰nt‰, vertasivat h‰nt‰, ja sanoi: "Se aika on k‰siss‰, jolloin meid‰n tulee ajatella Bˆmil‰isten asiaa ja j‰lleen yhty‰ heihin." Kun n‰it‰ sanoja luettiin, pudotti ‰idin-‰iti ompeluksensa ja, hartaasti pannen k‰tens‰ ristiin, nojautui eteenp‰in. H‰n k‰‰nsi silm‰ns‰ Kristoferiin ja ammensi suurella halulla jokaisen sanan. Kun Kristofer tuli siihen paikkaan, jossa T:ri Martin soimaa kerj‰l‰ismunkkeja ja esittelee, ett‰ pit‰j‰npapit saisivat naida, pys‰htyi h‰n ja huudahti innokkaasti: "_vivat_." Kuitenkin, kun vilkkaan kuvauksen j‰lkeen, jossa legatein sorto ja ahneus asetettiin n‰kyviin, juhlallinen vannotus tuli: "Kuuletko sin‰ t‰t‰, oi paavi, ei kaikkein pyhin, vaan kaikkein syntisin? Syˆskˆˆn Jumala taivaansa korkeudesta pian sinun valta-istuimesi kadotuksen syvyyteen!" vaaleni ‰iti ja risti silm‰ns‰. Mik‰ kaikkein enimm‰n vaikutti minuun, oli tuo yksinkertainen selitys: "On sanottu, ett‰ paavi, piispat, papit, munkit ja nunnat ovat hengellinen elikk‰ kirkollinen s‰‰ty; mutta ett‰ p‰invastoin ruhtinaat, aateliset, porvarit ja talonpojat ovat maallinen s‰‰ty elikk‰ maallikot. ƒlkˆˆn kukaan kuitenkaan huoliko t‰st‰. _Kaikki kristityt kuuluvat hengelliseen s‰‰tyyn; ja heid‰n ainoa eroituksensa on se virka, jota he toimittavat_. Meill‰ on kaikilla yksi kaste, yksi usko, ja t‰m‰ se on, joka perustaa hengellisen ihmisen." Jos t‰ss‰ todella on per‰‰, kuinka monta entist‰ ep‰ilyst‰ni se kerrallaan pyyhk‰isee pois! Kaikki kutsumukset ovat siis hengellisi‰ kutsumuksia; kaikki miehet ja naiset kuuluvat samaan hengelliseen veljeskuntaan. ƒitini astuu siis todella ja ep‰ilem‰tt‰ yht‰ hyvin sit‰ tiet‰, joka on m‰‰r‰tty h‰nelle, kuin t‰ti Agnes; ja luostari-el‰m‰ on vaan yksi yht‰ pyhien kutsumusten joukosta. Kun min‰ sanoin t‰t‰ ‰idille, vastasi h‰n: "min‰kˆ yht‰ pyh‰ nainen, kuin t‰ti Agnes! Ei, Elsa! mit‰ ikin‰ T:ri Luther rohjennee v‰itt‰‰, sit‰ h‰n ei sanoisi. Minulla on toisinaan toivo, ett‰ kalliin Poikansa t‰hden Jumala kuulee myˆskin minun heikot rukoukseni; mutta kun rukoilee yˆt p‰iv‰t ja hylk‰‰ kaikki Jumalan t‰hden, niinkuin sisareni Agnes, se on kokonaan toista." Mutta kun astuimme kadun poikki kotiimme, ilmoitin min‰ Gottfriedille, kuinka paljon n‰m‰t T:ri Lutherin sanat olivat liikuttaneet minua, ja kysyin, luuliko h‰n, ett‰ me maallisessa kutsumuksessamme emme ainoastaan tee tyˆt‰mme jonkunlaisen v‰lillisen luvan, vaan v‰littˆm‰n Jumalan, kutsumuksen johdosta, vastasi h‰n: "Minua, Elsa, ep‰ilytt‰‰, onko se kutsumus, joka saattaa ihmiset luopumaan kodistansa, Jumalalta ollenkaan; onko H‰n t‰t‰ k‰skenyt taikka edes sallinut." Mutta jos Gottfried on oikeassa, niin Fritz on uhrannut el‰m‰ns‰ sulalle erhetykselle. Kuinka minun k‰y sit‰ uskominen? Vaan jos h‰n kuitenkin huomaisi sen, kuinka h‰nen el‰m‰ns‰ muuttuisi! Emmekˆ viel‰kin voisi saada h‰nt‰ takaisin? Mutta min‰ uneksin. Lokakuun 25 p. 1520. Yh‰ palavampia sanoja T:ri Lutherilta. Me olemme t‰n‰‰n lukeneet h‰nen uuden kirjansa Babelin Vankeudesta. "Jumala on sanonut", kirjoittaa h‰n t‰ss‰, "'jokainen, joka uskoo ja kastetaan, h‰n tulee autuaaksi.' T‰st‰ lupauksesta, jos me vastaan-otamme sen uskolla, riippuu koko meid‰n pelastuksemme. Jos uskomme, vahvistaa jumalallinen lupaus syd‰nt‰mme; ja vaikka kaikki hylk‰isiv‰t uskovaiset, ei t‰m‰ lupaus, jota h‰n uskoo, koskaan hylk‰‰ h‰nt‰. Sen avulla h‰n saa torjutuksi vihollisen, joka hyˆkk‰‰ h‰nen sieluansa vastaan, sen avulla h‰n vastustaa s‰‰lim‰tˆnt‰ kuolemaa, viel‰p‰ Jumalan tuomiotakin." Ja h‰n lis‰‰ toisessa paikassa: "se lupaus, joka tehd‰‰n kasteessamme, on itsess‰ns‰ riitt‰v‰inen ja k‰sitt‰‰ enemm‰n, kuin mit‰ me milloinkaan voimme t‰ytt‰‰. T‰st‰ syyst‰ kaikki muut lupaukset h‰vitkˆˆt. Jokainen, joka rupeaa papiksi taikka hengelliseen veljeskuntaan, ymm‰rt‰kˆˆn hyvin, etteiv‰t munkin eik‰ papin toimet, olivatpa kuinka vaikeat tahansa, mill‰k‰‰n tavalla Jumalan silmiss‰ eri‰ maamiehen toimista, joka viljelee maatansa, taikka naisen, joka hoitaa talouttaan. Jumala arvostelee kaikkea uskon mitalla. Ja tapahtuu usein, ett‰ mies- taikka naispalvelian yksinkertainen tyˆ miellytt‰‰ Jumalaa enemm‰n, kuin munkkien paastoamiset ja teot, koska niist‰ usko puuttuu." Kuinka pyh‰ksi t‰m‰ ajatus tekee tavallisimmat askareeni! Niin, kun min‰ neuvon palveluspiikoja heid‰n tyˆss‰‰n taikka otan osaa Gottfriedin huoliin taikka vaan koetan tehd‰ h‰nen kotinsa valoisaksi tˆisev‰n p‰iv‰n lopulla taikka nukutan lapsiani, palvelenko min‰ todella Jumalaa ylt‰ paljon, kuin T:ri Luther alttarilla taikka luentosalissa? Minun kutsumukseni on siis suorastaan Jumalalta. Kuinka olisin koskaan voinut ajatella, ett‰ uuden kirjan julkaiseminen olisi tapaus, joka ilahuttaisi syd‰nt‰mme, niinkuin yst‰v‰n tulo! Kuitenkin on jokaisen T:ri Lutherin lentokirjan niin laita. Ne liikuttavat kaikkia meid‰n molemmissa perheiss‰mme, ‰idin-‰idist‰ alkaen Theklaan saakka, yksin pikku palvelustyttˆ‰nikin, jolle min‰ luen niit‰ sielt‰ t‰‰lt‰. H‰n sanoo, kyynelet silmiss‰: "jospa vaan ‰iti ja is‰ saisivat kuulla t‰m‰n mets‰ss‰!" Ylioppilaat ja porvarit eiv‰t jaksa odottaa, siksi kuin p‰‰sev‰t kotiin, vaan lukevat syd‰meen salvaavia sivuja, kun he astuvat pitkin katuja. Ja usein kuuntelia-joukko kokoontuu jonkun puheliaan lukian ymp‰rille, joka ei malta pit‰‰ vapaita, vapauttavia totuuksia takanansa. Kristofer kertoo, ett‰ nelj‰ tuhatta kappalta "Kehoitusta Aatelistolle" jo kiert‰‰ ymp‰ri Saksanmaata. T‰h‰n asti min‰ aina pidin kirjoja oppineitten erityisen‰ omaisuutena. Mutta T:ri Lutherin kirjat ovat el‰v‰ ‰‰ni -- syd‰n, jonka Jumala on her‰tt‰nyt ja opettanut puhumaan lukemattomille syd‰mille, niinkuin ihminen puhuu yst‰v‰ns‰ kanssa. Min‰ n‰en nyt todella, niinkuin is‰ni ja Kristofer, ett‰ kirjapaino on jalompi ase, kuin ritarillisten bˆmil‰isten esi-isiemme keih‰‰t ja kalvat. Wittenbergiss‰, Joulukuun 10 p. 1520. T:ri Luther on t‰n‰‰n ottanut t‰rke‰n askeleen. H‰n on julkisesti polttanut Decretalit ynn‰ muut vanhat kirjoitukset, joihin Roman hovin vaatimukset perustuvat, mutta jotka nyt todistetaan v‰‰ristetyiksi; p‰‰ll‰ p‰‰tteeksi h‰n on polttanut sen paavillisen bullan, jolla h‰n oli julistettu pannaan. Gottfried sanoo, ettei vuosisatoihin ole t‰mmˆist‰ ilotulta n‰hty. H‰n luulee, ettei se tarkoita mit‰‰n v‰hemp‰‰, kuin ett‰ suoraan ja ehdon tahdon poistetaan se paavillinen tyrannius, joka niin monta sataa vuotta on pit‰nyt koko l‰ntisen kristikunnan orjuudessa. H‰n vei meid‰n molemmat poikamme katsomaan sit‰, ett‰ tulevaisuudessa saisimme muistuttaa teit‰ siit‰, koska se oli ensim‰inen suuri ja julkinen vapauden toimi. Varhain aamulla kaupunki oli liikkeell‰. Useat porvarit, professorit ja ylioppilaat tiesiv‰t, mit‰ aiottiin tehd‰; sill‰ t‰m‰ ei ollut mik‰‰n tulinen kiiruun eik‰ rajun vihan tyˆ. Min‰ pu'in aikaisin lasten p‰‰lle, ja me menimme is‰ni luo. Wittenberg on nyt yht‰ t‰ynn‰ erikielist‰ kansaa, kuin Babelin kaupunki lienee ollut kielten sekaannuksen j‰lkeen. Mutta ei sit‰ ole koskaan huomannut selvemmin, kuin t‰n‰‰n. Flamilaisia munkkeja Antverpenin Augustinin-luostareista; hollantilaisia ylioppilaita Suomesta; schweitzil‰isi‰ nuorukaisia suoralla vartalollansa ja reippaalla vuori-astunnallaan; ritareita Preussist‰ ja Littuasta; vieraita kaukaisiltakin mailta -- kaikkia ovat T:ri Lutherin el‰v‰n totuuden sanat t‰nne houkutelleet. He kulkivat akkunaimme ohitse noin kello yhdeks‰n t‰n‰ aamuna Elsterin porttia p‰in vilkkailla ruumiin liikenteill‰ ja ahkerasti keskustellen, kun he k‰veliv‰t. Silloin Thekla, Atlantis ja min‰ menimme yhteen ylikerran huoneesen ja katsoimme, kuinka savu nousi roviosta, siksi kuin valkean hohto puhkesi sen l‰vitse ja muutti puhtaan p‰iv‰nvalon punertavaksi. V‰h‰ aika sen j‰lkeen alkoivat joukot palata; mutta minusta n‰ytti kuin useimpien k‰ytˆksess‰ olisi ollut jonkunlainen vakavuus ja juhlallisuus, joka kokonaan poikkesi siit‰ hopusta, jolla sinne oli menty. "N‰ytt‰‰ siit‰ kuin he palaisivat suuresta kirkkojuhlasta", arvelin min‰. "Taikka vuorilta vartiotulta sytytt‰m‰st‰, joka on her‰tt‰v‰ koko maan vapauteen", sanoi Kristofer, kun he j‰lleen yhtyiv‰t meihin. "Taikka niinkuin nuot kolme miest‰, kun olivat pyh‰ll‰ valalla vannoneet vapauttaakseen kotinsa," lausui Konrad Winkelried, se nuori Schweitzil‰inen, jonka kanssa Atlantis on kihloissa. "Niin", Gottfried arveli, "semmoiset tulet, jotka ehk‰ ennustavat kokonaisen mailman vapauttamista taikka sytytt‰v‰t niitten polttolavan, jotka rohkenivat viritt‰‰ ne, semmoiset eiv‰t suinkaan ole tyhj‰‰ ylioppilaan uljailemista." "Kuka sen teki ja mit‰ poltettiin?" kysyin min‰. "Yksi maisterien joukosta sytytti rovion", vastasi Gottfried, "ja heitti sitten siihen Decretalit, St. Clementin v‰‰r‰t epistolat ja muita v‰‰rennettyj‰ kirjoja, jotka olivat vuosisatoja tukeneet valhetten rakennusta. Ja kun liekit, jotka kuluttivat n‰m‰t, olivat tyˆns‰ tehneet ja heikentyneet, astui T:ri Luther itse esiin, laski juhlallisesti paavin pannakirjan tuleen ja sanoi kesken syvint‰ ‰‰nettˆmyytt‰: 'niinkuin sin‰ olet surettanut Herran pyhi‰, niin ijankaikkinen tuli h‰vitt‰kˆˆn sinut.' Ei yksik‰‰n sana katkaissut ‰‰nettˆmyytt‰, ennenkuin noitten symbolisten liekkien viimeinen r‰iskin‰ ja loisto oli laantunut. Silloin me totisina, mutta iloisina kaikki palasimme kotiimme." "Lapset", ‰idin-‰itimme sanoi, "te olette tehneet hyvin; vaan te ette ole kuitenkaan ensim‰iset, jotka ovat vastustaneet Romaa." "Kenties ei myˆsk‰‰n viimeiset, jotka se saattaa vaikenemaan", arveli Gottfried. "Mutta viimeinen vihollinen kukistetaan vihdoin; ja sill‰ v‰lin jokainen martyri on voittaja." XVII. Evan kertomus. Min‰ olen lukenut koko Uuden Testamentin sisar Beatricelle ja t‰ti Agnesille. Hyvin erilaisia kuuntelioita he olivat mit‰ k‰sitykseen ja el‰m‰nkokemukseen tulee; mutta molemmat yhtyiv‰t, niinkuin niin monet H‰nen maallisen el‰m‰ns‰ aikana, Jesuksen jalkain juuressa. "H‰n ei olisi ylenkatsonut minua, ei edes minua", sanoi sisar Beatrice "Minuakin raukkaa, jota he nimitt‰v‰t puoliviisaaksi ja puolihulluksi, olisi H‰n toivottanut tervetulleeksi." "Eikˆ H‰n siis toivota?" min‰ kysyin. "Luuletko sin‰ niin? Niin, min‰ luulen -- min‰ olen varma, ett‰ H‰n niin tekee. H‰n ei ylenkatso minun v‰h‰isi‰ j‰rjen ja rakkauden palasia ja j‰‰nnˆksi‰. H‰n ottaa minut semmoisena kuin min‰ olen." Kun er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ olin lukenut heille sen Pyh‰n Luukkaan luvun, joka sis‰lt‰‰ vertaukset kadotetusta penningist‰, kadonneesta lampaasta ja tuhlaajapojasta, kuunteli t‰ti Agnes, laiha k‰si poskellaan ja suuret, mustat silm‰t k‰‰nnettyin‰ minuun, hartaasti loppuun saakka ja lausui sitten: "Siin‰kˆ kaikki, lapseni? jatka seuraavasta luvusta." Min‰ aloin rikkaasta miehest‰ ja v‰‰r‰st‰ huoneenhaltiasta; mutta ennenkuin olin monta sanaa lukenut, sanoi h‰n tyytym‰ttˆm‰ll‰ ‰‰nell‰: "Jo riitt‰‰. Siin‰ puhutaan toisesta asiasta. Ei yksik‰‰n Farisealainen siis tullut luoksensa! Jos min‰ olisin ollut kovien, ylpeitten Farisealaisten parissa -- niinkuin min‰ luultavasti olisin, kun H‰n aikoi, ep‰ilem‰tt‰ ihmetellen, ett‰ H‰n niin unhotti arvonsa, jotta H‰n sˆi publikanein ja syntisten kanssa -- jos siis min‰ olisin ollut siell‰ ja olisin kuullut H‰nen puhuvan n‰in, Eva, olisin min‰ varmaan langennut H‰nen jalkainsa juureen ja sanonut: 'Herra, min‰ en ole mik‰‰n Farisealainen en‰‰ -- min‰ olen kadonnut lammas, ei yksi noista yhdeks‰st‰kymmenest‰ ja yhdeks‰st‰ -- kuljeksiva lapsi, ei vanhempi veli. Aseta minut alhaiselle paikalle publikanein ja syntisten joukkoon -- alhaisemmalle kuin kenenk‰‰n muun; sano vaan, ett‰ Sin‰ tulet myˆskin minua etsim‰‰n, myˆskin _minua_.' Eik‰, lapseni, H‰n olisi tyˆnt‰nyt minua pois! Mutta", h‰n lis‰si hetken per‰st‰, pyyhkien pois kyyneli‰, jotka pitk‰‰ns‰ juoksivat h‰nen kuivettuneille poskillensa, "eikˆ ole miss‰‰n sanottu, ett‰ kukaan Farisealainen tuli H‰nen luoksensa?" Min‰ koetin katsoa, vaan en lˆyt‰nyt mit‰‰n paikkaa, jossa olisi suoraan mainittu, ett‰ Farisealainen oli luopunut ylpeydest‰ns‰, itsekyll‰isyydest‰‰n ja hyvien tˆitten paljoudesta Jesuksen t‰hden. Aina vaan publikanit n‰yttiv‰t sit‰ tekev‰n. T‰ti Agnes oli toisinaan huolestunut. "Vaan kuitenkin", h‰n lausui, "_olen_ min‰ tullut. Min‰ en ole en‰‰ niit‰, jotka pit‰v‰t itse‰ns‰ vanhurskaina ja ylenkatsovat muita. Mutta minun t‰ytyy astua sis‰‰n kaikkien viimeiseksi muitten j‰lkeen. Min‰ H‰nen armonsa ihme olen, eik‰ se vaimo, joka oli syntinen; sill‰ koska ei mik‰‰n synti niin pid‰t‰ H‰nen tykˆ‰ns‰, kuin hengellinen ylpeys, ei myˆsk‰‰n lˆydy mit‰‰n niin alentavaa synti‰ puhtaitten ja nˆyrien enkelein taikka Herran silmiss‰. Mutta katso uudestaan, Eva! Eikˆ siell‰ ole ainoatakaan esimerkki‰, ett‰ semmoinen, kuin min‰, on pelastettu?" Min‰ lˆysin kertomuksen Nikodemuksesta, ja me seurasimme sit‰ koko evankeliumin l‰vitse siit‰ alkain, kuin h‰n salaisesti yˆll‰ k‰vi suuren Kansanopettajan luona siihen asti, kuin h‰n suoraan tunnustaa hylj‰tyn Vapahtajan H‰nen vihamiestens‰ edess‰. T‰ti Agnes arveli, ett‰ t‰m‰ oli se esimerkki, jota h‰n etsi, mutta h‰n tahtoi olla aivan varma siit‰. "Nikodemus tuli nˆyr‰sti oppimaan", h‰n sanoi. "Me emme lue miss‰‰n, ett‰ h‰n ylenkatsoi muita taikka luuli, ett‰ h‰n voisi tehd‰ itsens‰ pyhimykseksi." Viimein tulimme Apostolein Tekoihin ja sielt‰ lˆysimme kertomuksen yhdest‰ "ankarimpaan Farisealaisten lahkoon kuuluvasta", joka todesti luuli palvelevansa Jumalaa, kun h‰n vainosi ylenkatsotuita Nazarealaisia kuolemaan asti. Siit‰ ajasta saakka t‰ti Agnes valitsi ja piti rakkaana jokaisen kappaleen St. Paavalin kertomuksesta ja jokaisen lauseen h‰nen saarnoissansa ja kirjoituksissaan. H‰n oli lˆyt‰nyt sen esimerkin, jota h‰n etsi -- "Farisealaisen, joka pelastettiin" -- h‰ness‰, joka armahdettiin, "ett‰ h‰ness‰ ensin Jumala n‰ytt‰isi pitk‰mielisyytens‰ rikkaudet niille, jotka j‰lest‰p‰in h‰nen sanansa kautta uskoisivat." H‰n p‰‰tti oppia latinaa, ett‰ h‰n saisi itse lukea n‰it‰ jumalallisia sanoja. Oikein liikutti, kun n‰ki, kuinka h‰n istui noviisien joukossa, joita min‰ opetin, ja huolellisesti tavasi sanoja ja harjoitti deklinationeja ja konjugationeja. Minulla ei ollut yht‰k‰‰n niin k‰rsiv‰llist‰ oppilasta, kuin h‰n; sill‰ vaikka useat olivat ahkerat alussa, v‰syi melkoinen osa muutaman viikon tyˆn per‰st‰, kun eiv‰t huomanneet suuresti edistyneens‰. He sanoivat, ettei se milloinkaan kaikkuisi niin luonnolliselta ja tosiper‰iselt‰, kuin jolloin sisar Ave k‰‰nsi heille saksaksi. Min‰ soisin, ett‰ joku oppinut mies k‰‰nt‰isi raamatun saksan kielelle. Miks'ei kukaan ajattele sit‰? Lˆytyy kyll‰, niinkuin priorinna kertoo, yksi saksalainen k‰‰nnˆs latinasta, joka tehtiin noin kolme- tai nelj‰kymment‰ vuotta takaperin; mutta se on kovin iso ja kallis, eik‰ sen kieli miellyt‰ yhteist‰ kansaa. Min‰ soisin, ett‰ Paavi k‰ytt‰isi osaa anerahoistansa uuteen Uuden Testamentin k‰‰nnˆkseen. Luullakseni se olisi paljon otollisempi Jumalalle, kuin Pietarin kirkon rakentaminen. Kenties, jos kansalla olit saksalainen Uusi Testamentti, he eiv‰t ostaisi aneita; sill‰ min‰ en lˆyd‰ miss‰‰n evankeliumissa eik‰ epistolassa sanaakaan anteeksi-antamusten ostoista; ja mik‰ viel‰ kummallisempi on, ei sanaakaan Pyh‰n Neitsyen palvelemisesta eik‰ nais- ja miesluostareista. Min‰ en ole havainnut, ett‰ pyh‰t apostolit ovat perustaneet mit‰‰n t‰mmˆist‰ yhteiskuntaa taikka kehoittaneet ket‰‰n sit‰ tekem‰‰n. Uudessa Testamentissa ja siin‰ Vanhan Testamentin osassa, jonka olen lukenut, on niin usein kielletty palvelemasta ket‰‰n muuta, kuin Jumalaa, ett‰ min‰ olen kokonaan lakannut Pyh‰‰ ƒiti‰ rukoilemasta, ja monesta syyst‰. Ensiksi olen paljon varmempi, ett‰ Herramme Jesus aina kuulee meit‰ pikemmin, kuin H‰nen ‰itins‰, koska H‰n niin usein sanoo sit‰. Ja min‰ olen paljon varmempi, ett‰ H‰n voi auttaa, koska min‰ tied‰n, ett‰ kaikki voima taivaassa ja maassa on annettu H‰nelle. Ja toiseksi, jos olisinkin aivan varma, ett‰ Pyh‰ Neitsyt ja pyhimykset aina voisivat kuulla minua ja auttaa taikka v‰litt‰‰, tied‰n min‰ myˆskin, ettei kukaan heist‰ -- ei Pyh‰ ƒiti itsek‰‰n -- ole puoleksi niin s‰‰liv‰inen ja t‰ynn‰ rakkautta eik‰ voisi ymm‰rt‰‰ meit‰ niin hyvin, kuin H‰n, joka kuoli meid‰n t‰htemme. Evankeliumeissa p‰‰si aina helpommin H‰nen kuin opetuslasten puheille. St. Pietari menetti malttinsa kiivautensa innossa. Hell‰ harmi voitti rakastetun Johanneksen k‰rsiv‰llisyyden, ja h‰n rukoili tulta taivaasta niitten p‰‰lle, jotka eiv‰t tahtoneet vastaan-ottaa h‰nen Mestariasa. Kaikki pyh‰t apostolit nuhtelivat ‰iti-raukkoja, kun he toivat lapsensa, ja aikoivat l‰hett‰‰ pois Kanaan vaimon; mutta H‰n otti leppi‰sti pienokaiset syliins‰ niitten ‰itien k‰sist‰, joita opetuslapset olivat nuhdelleet. H‰nen pitk‰mielisyytens‰ ei loppunut koskaan; H‰n ei koskaan ymm‰rt‰nyt ket‰‰n v‰‰rin eik‰ saattanut ket‰‰n murheelliseksi. Sent‰hden min‰ rukoilen yksist‰ns‰ H‰nt‰ ja Is‰‰mme taivaassa, ja yksist‰‰n H‰nen _kauttansa_. Sill‰ jos H‰n on laupiaampi syntisille, kuin kaikki pyhimykset, ket‰ kaikista pyhimyksist‰ Jumala rakastanee, niinkuin H‰nt‰, suuresti rakastettua Poikaansa? H‰n n‰ytt‰‰ olevan meille kaikki, mit‰ miss‰kin asiassa tarvitsemme. Korkeampaa v‰litt‰mist‰ me emme voi lˆyt‰‰, hellemp‰‰ rakkautta me emme voi pyyt‰‰. Ja min‰ olen aivan varma, ettei Herran lempe‰ ƒiti, se opetuslapsi, jota Jesus rakasti, se apostoli, joka k‰‰nnytettyjens‰ joukossa ei tahtonut tiet‰‰ mist‰‰n muusta, kuin ristiin-naulitusta Jesuksesta Kristuksesta, suinkaan kaipaisi mit‰‰n kunnian-osoitusta, joka annettaisiin H‰nelle eik‰ heille. Ei, p‰invastoin, jos Pyh‰ Neitsyt ja pyh‰t apostolit ovat kuulleet, kuinka kaikkina n‰in‰ vuosina katkeria ja valheellisia asioita on puhuttu heid‰n Herrastaan; kuinka H‰nen rakkautensa on v‰‰rin ymm‰rretty ja H‰nt‰ on kuvattu tylyksi rukoileville -- H‰nt‰, joka k‰skee syntisten tulla ja saada anteeksi; -- eikˆ t‰m‰ ole kyll‰ksi himment‰nyt heid‰n autuuttansa itse taivaassakin? Er‰s nunna on nykyisin muutettu luostariimme. H‰n tuli alkuansa Bˆmist‰, jossa kaikki h‰nen sukulaisensa olivat surmatut, koska he kuuluivat Johan Hussin, v‰‰r‰-uskolaisen, puolueesen. H‰n on paljon vanhempi, kuin min‰, ja sanoo hyvin muistavansa minun sukunimeni ja ett‰ iso-set‰ni, t‰ti Apnesin is‰, kuoli _v‰‰r‰-uskolaisena_! H‰n ei tied‰ kertoa, mink‰laista v‰‰r‰-uskolaisuutta se oli, mutta luulee, ett‰ se koski pyh‰‰n sakramenttiin ja paavin valtaan. H‰n oli kuullut, ett‰ h‰n muutoin oli armelias ja hurskas mies. Oliko is‰ni siis Hussiti? Min‰ olen lˆyt‰nyt sen lauseen lopun, jonka h‰n antoi minulle kuolinvuoteellansa testamentiksi: "niin on Jumala mailmaa rakastanut, ett‰ H‰n antoi ainoan Poikansa, _ettei kukaan, joka uskoo H‰neen, huku, vaan jokainen saa ijankaikkisen el‰m‰n_." Eik‰ se seiso semmoisessa kirjassa, jota ei kristittyin lasten sovi lukea, niinkuin se pappi, joka otti sen minulta, sanoi, vaan Pyh‰ss‰ Raamatussa. Lieneekˆ mahdollista, ett‰ mailma on palannut j‰lleen siihen tilaan, jossa se oli, kun hallitsiat ja papit teloittivat Vapahtajan ja St. Paavali vainosi opetuslapsia, niinkuin v‰‰r‰-uskolaisia? Nimptscheniss‰ 1520. Kummallinen kirja Lutherilta Babelin Vankeudesta on ilmestynyt meid‰n joukossamme muutamia viikkoja sitten; ja vaikka johtajat ottivat sen meilt‰, koska se oli vaarallinen nunnain lukea, ei sit‰ kuitenkaan otettu, ennenkuin useat meist‰ tiesiv‰t sen sis‰llˆn. Se on synnytt‰nyt paljon levottomuutta luostarissa. Muutamat arvelevat, ett‰ siin‰ on tˆrke‰n jumalan-pilkan sanoja; toiset, ett‰ siin‰ on el‰v‰n totuuden sanoja. T:ri Luther v‰itt‰‰ siin‰, ett‰ synnit saadaan anteeksi ilman mit‰‰n; ett‰ paavi ja moni pappi vihaa Jumalan totuutta; ja ettei munkin tai nunnan el‰m‰ ja kutsumus ole mill‰‰n lailla pyhempi, kuin kenenk‰‰n nˆyr‰sti uskovaisen maallisen miehen tai naisen -- ettei nunna ole pyhempi, kuin kukaan vaimo tai palveluspiika! T‰t‰ useat vanhemmat nunnat katsovat suoraksi valan h‰v‰istykseksi. T‰ti Agnes sanoo, ett‰ se on totta, ja enemm‰n kuin totta; sill‰ siit‰ p‰‰tt‰en, mit‰ min‰ olen kertonut h‰nelle, ei h‰nen sovi ollenkaan ep‰ill‰, ett‰ t‰ti Cotta on kaiken el‰m‰ns‰ ollut nˆyrempi ja hurskaampi nainen, kuin miksi h‰n koskaan voi toivoa p‰‰sev‰ns‰. Ja mit‰ raamatun k‰skyihin tulee, n‰ytt‰v‰t ne tosiaan paljon enemm‰n tarkoittavan ihmisi‰, jotka el‰v‰t kodissa kuin jotka ovat suljetut luostareihin. Usein, kun opetan nuorille noviiseille epistolain k‰skyj‰, he sanovat: "Mutta, sisar Ave, hae joku k‰sky meit‰ varten. N‰m‰t lauseet ovat lapsia, vaimoja, ‰itej‰, velji‰ ja sisaria varten; ei niit‰ varten, joilla ei ole mit‰‰n kotia eik‰ sukulaisia maan p‰‰n." Jos min‰ silloin koetan puhua, ett‰ tulee rakastaa Jumalaa ja Pyh‰‰ Vapahtajaa, arvelevat muutamat heist‰: "Mutta meid‰n on mahdoton pest‰ H‰nen jalkojansa kyynelill‰, taikka voidella niit‰ voiteella, taikka tuoda H‰nelle ruokaa, taikka seisoa ristin ‰‰ress‰, niinkuin hyv‰t naiset siihen aikaan tekiv‰t. T‰nne suljettuina, kaukana kaikista, kuinka voimme osoittaa H‰nelle, ett‰ me rakastamme H‰nt‰?" Eik‰ minulla ole muuta sanomista, kuin: "kalliit sisaret, te _olette_ t‰‰ll‰ nyt; sent‰hden Jumala varmaan keksii teille jonkun keinon, jolla saatte palvella H‰nt‰ t‰‰ll‰." Mutta syd‰nt‰ni karvastelee heid‰n puolestaan, enk‰ min‰ ep‰ile en‰‰, min‰ tied‰n varmaan, ettei se suinkaan ole Jumalan tarkoitus, ett‰ n‰m‰t nuoret, iloiset syd‰met kytket‰‰n ja vangitaan t‰nne. V‰listi min‰ puhun t‰st‰ t‰ti Agnesin kanssa; ja me tuumimme, eikˆ siin‰ tapauksessa, ett‰ n‰m‰t lupaukset todella ovat per‰ytt‰m‰ttˆm‰t ja n‰m‰t lapset eiv‰t koskaan en‰‰ saa n‰hd‰ kotiansa, sopisi muuttaa luostaria kaupunkiin, jossa kipe‰t ja vaivan-alaiset miehet ja naiset tekev‰t tyˆt‰ ja kuolevat; ett‰ saisimme edes ruokkia n‰lk‰isi‰, vaatettaa alastomia, etsi‰ ja hoitaa sairaita ja murheellisia. Se olisi taas el‰m‰‰ eik‰ t‰t‰ yksitoikkoista, vanhaa jonotusta, joka ei ole niin paljon kuolemaa, kuin koneentapaisuutta -- hengetˆnt‰ oloa, joka ei koskaan ole olut el‰m‰‰. Lokakuulla 1520. Sisar Beatrice on kovin kipe‰. T‰ti Agnes on erityiseksi suosioksi pyyt‰nyt, ett‰ h‰nen sallittaisiin minun kanssani pit‰‰ huolta h‰nest‰. Ei ole koskaan ollut hellemp‰‰ hoitajaa eik‰ kiitollisempaa sairasta. Syd‰nt‰ni liikuttaa, kun n‰en, kuinka t‰ti Agnes nˆyr‰sti oppii minulta, mitenk‰ nuot v‰h‰iset hyv‰t tyˆt tehd‰‰n, joita tarvitaan tautivuoteen vieress‰. H‰n hymyilee ja sanoo, ett‰ h‰nen heikot, saamattomat sormensa olivat muuttuneet pelkiksi koneiksi rukouskirjojen selailemisesta, juuri niinkuin h‰nen syd‰mens‰ oli koneeksi kovettumallansa rukousten lukemisesta. Yhdeks‰n nuorta nunnaa, t‰ti Agnes, sisar Beatrice ja min‰ olemme viime aikoina hyvin likeisesti liittyneet toinen toiseemme. Jaloimpia niist‰ on Katarina von Bora, nuori, noin kahdenkymmenen vuoden vanha nunna. H‰nen isoissa, mustissa silmiss‰‰n, jotka yst‰v‰llisesti ja suoraan katsovat minun silmiini, ilmestyy semmoinen uskollisuus, ja h‰nen tivi‰sti ummistetuilla huulillaan asuu semmoinen luonteen lujuus. H‰n ei tahdo oppia latinaa eik‰ huoli paljon oppineista kirjoista; mutta h‰nell‰ on hyv‰ k‰yt‰nnˆllinen j‰rki, ja h‰n, niinkuin moni muu, on suuresti mieltynyt T:ri Lutherin kirjoituksiin. He sanovat, ett‰ ne eiv‰t ole mit‰‰n kirjoja; ne ovat el‰v‰ ‰‰ni. Jokainen v‰h‰inen tieto, jonka min‰ voin antaa heille tohtorista, vastaan-otetaan halukkaasti, ja paljon huhuja h‰nen vaikutuksestansa mailmassa tulee t‰nne. Kun h‰n kaksi vuotta takaperin oli likell‰ Nimptscheni‰ suuressa Leipzigin v‰ittelyss‰, kuulimme, ett‰ ylioppilaat olivat hyvin ihastuneet h‰neen ja ett‰ yhteinen kansa n‰ytti imev‰n h‰nen sanojansa, melkein niinkuin he imiv‰t Vapahtajamme sanoja, kun H‰n puhui vaan p‰‰ll‰; ja mik‰ enempi on, muutamat miehet ja naiset hovissa ovat kokonaan muuttaneet el‰m‰ns‰, siit‰ kuin he kuuntelivat h‰nt‰. Meille kerrottiin, ett‰ h‰n on saanut aikaan kummallisia k‰‰ntymyksi‰; mutta se n‰iss‰ k‰‰ntymyksiss‰ oudostutti, etteiv‰t ne, jotka k‰‰ntyiv‰t, luopuneet el‰m‰ns‰ toimesta, vaan ainoastaan synneist‰ns‰: he j‰iv‰t siihen, jossa olivat, kun Jumala kutsui heid‰t, ja erisiv‰t muista, ei hunnun eik‰ kaavun kautta, vaan pyhien tekojensa valon kautta. Toiselta puolen ovat useat, eritt‰in vanhempien nunnien joukossa, saaneet aivan p‰invastaiset k‰sitteet h‰nest‰ ja pit‰v‰t T:ri Lutheria kaikkein pahimpana v‰‰r‰-uskolaisena, mik‰ milloinkaan on synnytt‰nyt eripuraisuutta kirkossa. N‰m‰t katsovat meit‰ suurella ep‰luulolla, tekev‰t meille paljon kiusaa ja est‰v‰t meit‰, niin paljon kuin suinkin mahdollista, yhdess‰ keskustelemasta ja lukemasta. Useita meist‰ kummastuttaakin, ett‰ T:ri Luther k‰ytt‰‰ niin kiivaita ja kovia sanoja paavin palvelioita vastaan. Mutta toivoipa Pyh‰ Paavalikin, "ett‰ ne leikattaisiin pois", jotka h‰iritsiv‰t h‰nen laumaansa; ja itse jumalallisen rakkauden huulet syytiv‰t ankarampia kirouksia ulkokullattuja ja v‰‰ri‰ paimenia vastaan, kuin Johannes Kastaja taikka Elias ikin‰ lausuivat uhkauksissaan er‰maasta. Minusta n‰ytt‰‰ silt‰, kuin ne syd‰met, jotka ovat hellimm‰t eksyvi‰ lampaita kohtaan, aina ovat ankarimmat niit‰ houkuttelevia paimenia vastaan, jotka n‰it‰ erhetyttiv‰t. Meid‰n tulee aina vaan muistaa, etteiv‰t n‰m‰t v‰‰r‰t paimenet itse kuitenkaan ole muuta, kuin kurjia, kadotettuja lampaita, joita lauman suuri ryˆst‰j‰ ajaa sinne t‰nne! 1521. Juuri nyt ovat kaikki syd‰met siin‰ v‰h‰isess‰ joukossamme, joka on niin suuressa kiitollisuuden velassa T:ri Lutherille, yˆt p‰iv‰t nostetut Jumalan puoleen rukouksissa h‰nen t‰htens‰. H‰n aikoo pian l‰hte‰ matkalle keisarillisille valtiop‰iville Wormsiin. Keisari on antanut h‰nelle suojeluskirjan, mutta sanotaan, ettei se pelastanut Johan Hussia liekeist‰. Rukouksissamme auttaa meit‰ paljon h‰nen omat Selityksens‰ Psaltarista, jotka juuri olen saanut set‰ Cottan kirjapainosta. T‰m‰ kirja on nyt sisar Beatricen suuri aarre, kun min‰ istun h‰nen vuoteensa vieress‰ ja luen sit‰ h‰nelle. T:ri Luther sanoo, ett‰ yksist‰‰n ulkonainen virsien k‰ytt‰minen kanonisilla hetkill‰, vaikk'ei niit‰ paljon ymm‰rretty, ennen levitti monta suloista elon henk‰yst‰ nˆyriin syd‰miin, niinkuin vieno lemu ilmassa likell‰ ruusupengert‰. H‰n sanoo, ett‰ "kaikki muut kirjat antavat meille pyhimysten sanat ja teot, mutta t‰m‰ antaa meille heid‰n sisimm‰t sielunsa." H‰n nimitt‰‰ Psaltaria "Pikku Raamatuksi." "Siin‰", lausuu h‰n, "saatte katsoa pyhimysten syd‰miin, niinkuin paratiisiin taikka auenneisin taivaisin, ja n‰hd‰, kuinka heid‰n rakkautensa ihanat kukat taikka hohtavat t‰hdet ylenev‰t ja s‰dehtiv‰t Jumalan puoleen vastaukseksi H‰nen hyv‰ntekoihinsa ja siunauksiinsa." Maaliskuulla 1521. T‰n‰p‰iv‰n‰ olen Wittenbergist‰ saanut sanomia, joitten johdosta varon, ett‰ ne ajat todesti ovat palanneet, jolloin ihmiset luulivat palvelevansa Jumalaa sill‰, ett‰ vainosivat niit‰, jotka rakastavat H‰nt‰. Thekla kirjoittaa, ett‰ he ovat panneet Fritzin luostarin vankihuoneesen Mainzissa, koska h‰n on levitt‰nyt T:ri Lutherin oppia munkkien joukossa. Muutamat rivit, jotka h‰n l‰hett‰‰ yst‰v‰llisen munkin muassa, ovat kertoneet t‰m‰n heille. Thekla toimitti ne minulle. "Minun rakkaani", h‰n kirjoittaa, "min‰ olen samassa vankihuoneessa, jossa Johan von Wesel nelj‰kymment‰ vuotta takaperin kuoli totuuden t‰hden. Min‰ olen valmis kuolemaan, jos Jumala niin tahtoo. H‰nen totuutensa puolesta ansaitsee kuolla, ja H‰nen rakkautensa on minua vahvistava. Mutta jos suinkin voin, koetan min‰ paeta, sill‰ totuuden puolesta ansaitsee el‰‰. Jos te ette kuitenkaan kuule minusta en‰‰, tiet‰k‰‰t, ett‰ se totuus, jonka t‰hden min‰ kuolen, on Kristuksen, ja ett‰ se rakkaus, joka tuki minua, on Kristus itse. Samoin ik‰‰n, ett‰ min‰ viimeisiin saakka rukoilen teid‰n kaikkein ja Evan puolesta; ja kertokaat h‰nelle, ett‰ h‰nen muistonsa usein on auttanut minua uskomaan hyvyytt‰ ja totuutta, ja ett‰ toivon varmaan saavani kohdata h‰nt‰ ja teit‰ kaikkia j‰lleen. Fredrik Schˆnberg-Cotta." Vankeudessa ja hengen vaarassa! Ei kuolema itse voi t‰ydellisemmin eroittaa Fritzi‰ ja minua, kuin jo olemme eroitetut. Min‰ olen usein ajatellut, ett‰ vaikka toinenkin meist‰ kuolisi, joutuisimme askelta likemm‰ksi toinen toistamme, verho meid‰n v‰lill‰mme katkeisi. Kuitenkin nyt, kun se n‰ytt‰‰ niin mahdolliselta -- kun se ehk‰ jo on tapahtunut -- tunnen min‰, ett‰ oli niin sanomattoman suloista, kun vaan saimme olla saman maan p‰‰ll‰ yhdess‰, kun saimme astua samaa pilgrimitiet‰. Me voimme ainakin auttaa toisiamme rukouksilla; vaan nyt, jos h‰n todella astuu taivaallisen kaupungin katuja, niin korkealla ylh‰‰ll‰, n‰ytt‰‰ mailma pime‰mm‰lt‰. Mutta, voi! h‰n ehk‰ _ei_ ole taivaallisessa kaupungissa, vaan jossakin kylm‰ss‰, maallisessa vankihuoneessa, k‰rsien, min‰ en tied‰ mit‰! Min‰ olen lukenut h‰nen sanansa niin monta kertaa, ett‰ tuskin ymm‰rr‰n, mit‰ ne merkitsev‰t. Fritzill‰ ei ole mik‰‰n kivulloinen halu kuolla. H‰n aikoo paeta, jos h‰n voi, ja h‰n on rohkea toimittamaan paljon. Vaan ei h‰n kuitenkaan, jollei vaara olisi suuri, tekisi t‰ti Cottaa levottomaksi ja puhuisi kuolemasta. H‰n ajatteli aina muita niin hell‰sti. H‰n sanoo, ett‰ min‰ olen auttanut h‰nt‰, _h‰nt‰_, joka opetti ja autti minua, taitamatonta lapsi raukkaa, niin paljon! Kuitenkin min‰ luulen, ett‰ niin on laita. Me opimme itse niin paljon, kun opetamme muita. Ja me ymm‰rsimme aina toinen toisemme niin t‰ydellisesti muutamilla Minusta tuntuu, kuin sokeus olisi kohdannut minua, kun ajattelen h‰nt‰ nyt. Syd‰meni hapuilee h‰nt‰ pimeydess‰ eik‰ lˆyd‰ h‰nt‰. Mutta silloin min‰ katson ylˆs, Vapahtajani, Sinun puoleesi. "Sinun edess‰si on yˆ yht‰ kuin p‰iv‰." Min‰ en uskalla ajatella, ett‰ h‰n k‰rsii; se s‰rkee minun syd‰nt‰ni. Min‰ en voi riemuita, niinkuin tahtoisin, siit‰ ajatuksesta, ett‰ h‰n ehk‰ on taivaassa. Min‰ en tied‰ mit‰ pyyt‰‰, mutta sin‰ olet h‰nen kanssaan, niinkuin minun kanssani. _Pid‰ h‰nt‰ likell‰ Sinun siipeisi varjon alla_. Siin‰ me olemme _turvassa_, ja siin‰ me olemme yhdistetyt. Ja voi, lohduta t‰ti Cottaa! H‰n tarvitsee sit‰ suuresti. Fritz rakastaa siis, niinkuin meid‰n v‰h‰inen seuramme Nimptscheniss‰, T:ri Lutherin sanoja. Kun ajattelen sit‰, iloitsen melkein enemm‰n, kuin itken h‰nen puolestaan. Kun uskomme n‰it‰ totuuksia syd‰mess‰mme, n‰ytt‰v‰t ne yhdist‰v‰n meit‰ enemm‰n, kuin vankeus tai kuolema voi eroittaa. T‰t‰ muistellessani sopii minun viel‰ kerta laulaa St. Bernardin "_Salve caput cruentatum_." Sua, jota kidutettu On ristin kuolemaan, Ja pilkaks puetettu P‰‰ss' orjan-tappuraan, Sua, suurin herjattua, Vaikk' arvo kuitenkin Sull' oli korkein, sua Nyt t‰ss‰ tervehdin! Kuink' on sun otsas jalo Noin veristetty, oi! Sun, jonka silm‰in palo Maat, taivaat polttaa voi? Kuink' olet kalvakkainen? Ken kirkkaan katsannon, Joll' ei lie vertaa vainen, Noin himment‰nyt on? Se kaikk' on minun syyni, Jost' olet k‰rsinyt, Mun vikan' kaikki tyyni N‰in p‰‰lles otit nyt. Kas t‰ss‰ syntineni Nyt seison vaivainen, Luo minuun, Jesukseni, Vaan katse ainoinen. Mua katso, Herra suuri, Mua kaitse, paimenein! Sult', armon alkujuuri, Sain kaiken hyvyytein. Sun sanas' haikeimman Vie tuskan rinnastain, Ja onnen kirkkahimman Sun hengest‰s m‰ sain. Ma vaivun rinnallesi, Mua ‰l‰ heit‰ pois! Jos murtuis syd‰mesi, En sua j‰tt‰‰ vois, Kun harmeneepi p‰‰ni, Ja hautaan kallistuu, Mun yst‰v‰ni ‰‰ni Taas luokseen kutsuu mun. On mieli hyv‰ mulla Ja sielu riemuissaan, Ett' osalliseks tulla Sun tuskistas ma saan. Jos henken' heitt‰‰ saisin Nyt juureen ristin-puus', Se kuolo ihanaisin, Se suurin suloisuus. Sua kiit‰n syd‰mest‰, Oi Jesus, yst‰v‰in, Sun kuolin-tuskais' eest‰, Teit hyvin kaikki n‰in. Suo, ett‰ puolees taivun Ja pysyn uskossas, Ja kun ma hautaan vaivun, Suo tulla suojahas. Niin, kun t‰‰lt' erkanen ma, S‰ ole luonani, Kun hautaan raukenen ma, K‰y turvaks' Luojani. Kun ahdistukseen aivan Ma vaivun tuskissain, Mua auta alta vaivan Sun piinas t‰hden vain. Sa kilpen' ollos aina Ja turva kuollehen, Sun ristinkuvas paina Minulle mielehen. Sua sitten turvallisna Poveeni likist‰in, Ma lausun onnellisna: On hyv‰ kuolla n‰in! XVIII. Theklan kertomus. Wittenbergiss‰, Huhtikuun 2 p. 1521. T:ri Luther on mennyt. Me olemme kakki mielest‰mme niinkuin perhe, jolta is‰ on riistetty. Professorit ja etevimm‰t porvarit ynn‰ suuri luku ylioppilaita kokoontuivat t‰n‰ aamuna Augustinin-luostarin portilla j‰tt‰m‰‰n h‰nelle hyv‰sti. Gottfried Reichenbach seisoi likell‰, kun h‰n astui vaunuihin, ja kuuli h‰nen vapisevalla ‰‰nell‰ sanovan Melancthonille: "jos en min‰ palaja, vaan vihamieheni tappavat minut, ‰l‰, veljeni, herke‰ opettamasta ja lujasti pysym‰st‰ kiinni totuudessa. Tee tyˆt‰ minun puolestani, sill‰ minun ei ole nyt tilaisuus itse tehd‰ tyˆt‰. Jos sin‰ s‰ilyt, on se v‰h‰inen asia, vaikka min‰ hukkuisin." Niin h‰n l‰hti matkalle. Muutamien minuuttien per‰st‰ me, jotka odotimme portilla, n‰imme h‰nen kulkevan ohitse. H‰n ei unhottanut hymyill‰ Elsalle ja h‰nen pienokaisilleen eik‰ sanoa hyv‰sti rakkaalle, sokealle is‰llemme, kun h‰n ajoi meid‰n ohitsemme. Mutta h‰nen kasvoissaan oli yksitotinen vakaumus, joka t‰ytti meid‰n syd‰memme levottomuudella. Kun se eturatsastaja, joka kantoi keisarillista lippua h‰nen edess‰‰n, ja sitten Lutherin vaunut poikkesivat kadun kulmasta, lausui ‰idin-‰itimme, jonka tuoli oli siirretty oven luo, ett‰ h‰n saisi n‰hd‰, kun h‰n kulki, niinkuin itseksens‰: "Niin, juuri semmoiselta he n‰yttiv‰t, kun astuivat mestauslavalle ja roviolle, minun nuoruudessani." Min‰ n‰in vaan hiukan, silm‰ni olivat aivan sokeat kyynelist‰; ja kun ‰idin-‰itimme sanoi t‰m‰n, en saanut en‰‰ oltua, vaan juoksin ylˆs huoneeseni, ja t‰‰ll‰ olen sitten ollut koko ajan. ƒiti ja Elsa ja kaikki sanovat, ett‰ min‰ en voi hallita tunteitani; ja min‰ pelk‰‰n, ett‰ niin on. Mutta minusta n‰ytt‰‰, kuin jokainen, johon min‰ liitin syd‰meni, aina ryˆstett‰isiin minulta. Ensiksi minulla oli Eva. H‰n ymm‰rsi aina minut, auttoi minua ymm‰rt‰m‰‰n itse‰ni; h‰n ei nauranut huoliani lapsellisiksi, h‰n ei ajatellut, ett‰ liiallinen intoni tuli kiivaasta luonnosta, vaan tuki minua, kun koetin tehd‰ oikein. Vaikka h‰n erisi minusta, (niinkuin enkeli eksyv‰st‰, horjuvasta j‰ttil‰isest‰ Kristoferista Elsan vanhassa legendassa), n‰ytti h‰n aina laskeuvan alas minun rinnalleni ja katsovan vastuksiani silt‰ kohdalta, jossa min‰ seisoin, ja niin p‰‰sti minut niist‰ vapaaksi; sill‰ v‰lin kuin kaikki muut katsovat niit‰ ylh‰‰lt‰p‰in ja kummastelevat, kuinka kukaan ollenkaan voi pit‰‰ semmoisia joutavia asioita huolina. Ei tosin niin, ett‰ rakas ‰itini ja Elsa ovat ylpe‰t taikka halveksivat ket‰‰n; mutta Elsa on niin itsens‰ kielt‰v‰inen, koko h‰nen el‰m‰ns‰ on niin sulaunut yhteen muitten kanssa, ettei h‰n ymm‰rr‰, mit‰ vastaan itsep‰isemm‰t luonnot saavat taistella. Paitsi sit‰ on h‰n nyt ulkopuolella varsinaista, jokap‰iv‰ist‰ el‰m‰‰mme kotona. ƒitini taas on niin arka; h‰nt‰ peloittaa, kun h‰n ajattelee, mit‰ suruja el‰m‰ ehk‰ tuottaa minulle niitten muutosten kanssa, jotka ep‰ilem‰tt‰ tulevat, ja v‰h‰iset asiat ilahuttavat tai pahoittavat minua nyt niin paljon. Min‰ tied‰n, ett‰ h‰n usein ajattelee minua enemm‰n, kuin h‰n tohtii n‰ytt‰‰ minulle; mutta h‰n miettii aina, kuinka h‰n varustaisi minua niit‰ koetuksia vastaan, jotka h‰nen luullaksensa varmaan tulevat, ja opettaisi minua olevaan nyt v‰hemm‰n kiihke‰ ja maltiton v‰h‰isiss‰ asioissa. Mutta min‰ pelk‰‰n, ettei siit‰ ole mit‰‰n hyˆty‰. Minun luullakseni jokaisen olennon t‰ytyy k‰rsi‰ luontonsa mukaan; ja jos Jumala on tehnyt tunteemme ilon ja surun suhteen syviksi, emme itse voi t‰ytt‰‰ juovaa ja sanoa, t‰ss‰ m‰‰r‰ss‰ min‰ tahdon tuntea; t‰m‰n verran eik‰ sen enemp‰‰. _Vedet ovat olemassa_ -- pian ne p‰‰sev‰t taas vanhaan tukittuun v‰yl‰‰ns‰; ja sill‰ v‰lill‰ ne nousevat tulvilleen. Evan olikin tapa sanoa: "aseittemme tulee kasvaa meid‰n itse kanssamme, ja voimamme enet‰ taisteloimme voiman kanssa; eik‰ lˆydy kuin yksi t‰m‰nlaatuinen kilpi, uskon kilpi -- el‰v‰, ainainen luottamus el‰v‰‰n, kaikkialla l‰sn‰-olevaan Jumalaan." Mutta Eva l‰hti pois. Ja sitten Nix kuoli. Min‰ luulen, ett‰ jos min‰ nyt n‰kisin jonkun lapsen surevan koiraa, niinkuin min‰ surin Nixi‰, kummastelisin h‰nt‰ paljon, niinkuin kaikki kummastelivat minua. Mutta Nix ei ollut ainoastaan koira minulle. H‰n oli Eisenach ja lapsuuteni; ja kokonainen rakkauden ja unelmien mailma n‰ytti kuolevan minulta Nixin kanssa. Koko muulle mailmalle min‰ olin v‰h‰inen tuittup‰inen, nelj‰toistavuotias tyttˆ; Nixille min‰ olin hallitsia, suojelia, kaikki. Meni viikkoja, ennenkuin minun oli mahdollinen tulla sis‰‰n p‰‰-oven kautta, jossa h‰nen oli tapa odottaa minua miettivill‰ silmill‰ns‰ ja ilon huudoilla hyp‰t‰ minua vastaan. Min‰ hiivin sis‰‰n puutarhan portista. Ja lis‰ksi Nixin kuolema oli ensim‰inen kuolema, joka l‰hestyi minua, eik‰ sen kauhea voima ollut v‰hempi sent‰hden, ett‰ sen varjo ensin peitti minulta uskollisen koiran. Min‰ rupesin ep‰selv‰sti tuntemaan, ettei el‰m‰, joka siihen saakka n‰ytti olleen vuoritie, joka yh‰ kohosi kultaisten sumujen l‰vitse, min‰ en tied‰ mille ihanille ja iloisille kukkuloille, p‰‰ttynytk‰‰n kukkuloihin, vaan mustaan, pohjattomaan syvyyteen, ja ett‰, oli sen juoksu kuinka himme‰ tahansa, eiv‰t mitk‰‰n sumut, ei mik‰‰n h‰m‰r‰ kaihda sen loppua, vaan se p‰‰ttyy varmaan, ilmeisesti ja yleisesti kuolemaan. Min‰ en voinut kertoa kenellek‰‰n, mit‰ min‰ tunsin. Min‰ en tiet‰nyt sit‰ itsek‰‰n. Kuinka voimme ymm‰rt‰‰, ennenkuin olemme p‰‰sseet sen l‰vitse? Min‰ en edes tiet‰nytk‰‰n, ett‰ se oli mik‰‰n labyrinti. Min‰ vaan tiesin, ett‰ joku valo oli kadonnut kaikista, ja varjo laskeunut sen sijaan. Silloin juuri T:ri Luther puhui minulle toisesta mailmasta tuolla puolen kuolemaa, jonka Jumala varmaan oli tekev‰ t‰ydellisemm‰ksi ja kauniimmaksi, kuin t‰m‰n; -- siit‰ mailmasta, jota ei kuoleman varjo koskaan l‰hesty, koska se on ikuisessa p‰iv‰npaisteessa kuoleman toisella puolella, ja kaikki varjot laskeuvat t‰lle puolelle. T‰m‰ tapahtui siihen aikaan, kuin ensi kerran k‰vin Herran Ehtoollisella, ja min‰ n‰in usein T:ri Lutherin ja kuulin h‰nen saarnaavan. Min‰ en puhunut paljon h‰nen kanssaan, mutta h‰n vuodatti semmoisen valon minun syd‰meeni, joka, vaikka se kuinka eksyisi ja erehtyisi, luullakseni ei koskaan sammu. H‰n opetti minua jossakin m‰‰r‰ss‰ ymm‰rt‰m‰‰n, mik‰ meid‰n kallis taivaallinen Is‰ on, ja tuo vapaa-ehtoinen, mutta verraton K‰rsij‰ -- tuo armelias Vapahtaja, joka antoi itsens‰ syntiemme t‰hden, myˆskin minun syntieni t‰hden. Ja h‰n saatti minut tuntemaan, ett‰ Jumala ymm‰rt‰‰ minua paremmin, kuin kukaan muu, koska rakkaus aina ymm‰rt‰‰, ja voimakkain rakkaus ymm‰rt‰‰ parhaiten, ja Jumala on rakkaus. Elsa ja min‰ puhuimme v‰h‰isen siit‰ v‰listi, mutta ei paljon. Min‰ olen viel‰ lapsi Elsan ja heid‰n kaikkien mielest‰, koska olen nuorin enk‰ osaa likimainkaan hallita itse‰ni niin paljon, kuin pit‰isi. Fritz ymm‰rsi sen parhaiten; ainakin min‰ voin puhua h‰nelle vapaammin -- min‰ en tied‰ mist‰ syyst‰. Kenties muutamat syd‰met ovat luodut sointumaan yhteen, juuri niinkuin muutamat huonekalut aina v‰reilev‰t, kun kosken erityist‰ luutun kielt‰, vaikkei mik‰‰n muu esine huoneessa n‰yt‰ tuntevan sit‰. Kenties suru myˆskin syvent‰‰ syd‰men kummallisella tavalla ja avaa uran kaikkien muitten syd‰nten pohjaan. Ja min‰ olen varma, ett‰ Fritz on tuntenut kovin syv‰n surun. Mimmoisen, min‰ en t‰ydellisesti tied‰; enk‰ tahtoisi mill‰k‰‰n muotoa saada selkoa siit‰. Jos h‰nen syd‰mess‰‰n lˆytyy joku salainen kammio, jota h‰n ei tahdo avata kaikille, enkˆ min‰, kun luulen h‰nen ajatuksensa asuskelevan siin‰, k‰‰nt‰isi silmi‰ni syrj‰‰n ja kiirehtisi hiljaisesti pois, ettei h‰n koskaan saa tiet‰‰, ett‰ olin arvannut sen? H‰nen syd‰mens‰ sisin pyhyys ei kuitenkaan ole, tiet‰‰kseni, mik‰‰n pimeyden ja kuoleman kammio, vaan pyh‰, valoisa paikka, sill‰ Jumala on siin‰. Tuntikausia Fritz ja min‰ puhuimme T:ri Lutherista ja siit‰, mit‰ h‰n oli tehnyt meid‰n molempain hyv‰ksi, enemm‰n kukaties Fritzin, kuin minun, koska h‰n oli k‰rsinyt enemm‰n. Minusta tuntuu, kuin me ja viel‰ tuhannet muut mailmassa olisimme ennen palvelleet jotakin Vapahtajamme alttaritaulua, jonka joku suuri mestari oli maalannut taivaallisen esikuvan mukaan. Mutta kaikki, mit‰ n‰imme, oli yhden julmat, kovat, vakavat kasvot, joka istui tuomio-istuimella. H‰n piti salamoita k‰dess‰‰n, ja viel‰ kauheammat salamat k‰tkyiv‰t h‰nen ankaran ja uhkaavan otsansa pilvess‰. Ja silloin yht‰kki‰ kuulimme T:ri Lutherin ‰‰nen takaamme sanovan hele‰ll‰, el‰hytt‰v‰ll‰ s‰velell‰ns‰: "yst‰v‰t, mit‰ teette? Tuo ei ole oikea maalaus. N‰m‰t ovat vaan laudat, jotka peitt‰v‰t Mestarin taulun." Ja niin lausuen h‰n veti syrj‰‰n kauhean kuvan, jota olimme toivotonna katselleet, turhaan koettaen keksi‰ siin‰ mit‰‰n hellyyden ja kauneuden j‰lki‰. Ja kerrallaan todellinen maalaus tuli n‰kyviimme, oikean Kristuksen kuva ynn‰ se katse H‰nen kirkkaissa kasvoissaan, joka oli ristinpuussa, kun H‰n sanoi teloittajistansa: "Is‰, anna heille anteeksi; sill‰ ei he tied‰, mit‰ tekev‰t;" ja ‰idillens‰: "vaimo, katso poikaasi;" taikka syntiselle vaimolle, joka pesi h‰nen jalkansa: "mene rauhaan." Fritz ja min‰ puhuimme myˆskin hyvin usein Evasta. Kumminkin tahtoi h‰n, ett‰ min‰ puhuin h‰nest‰ ja h‰n sai kuunnella. Enk‰ min‰ koskaan v‰sy, kun puhun Evastamme. Mutta sitten Fritz l‰hti, ja nyt on monta viikkoa kulunut siit‰, kuin kuulimme h‰nest‰; ja viimeiset uutiset, jotka tulivat meille, oli v‰h‰inen kirje Mainzin luostarin vankihuoneesta! Ja nyt T:ri Luther on mennyt -- mennyt vihollistensa linnaan -- mennyt kenties, niinkuin ‰idin-‰itimme sanoo, martyrinkuolemaan! Ja kuka nyt pit‰‰ tuota jaloa todellisen, rakastavan, anteeksi antavan Jumalan ilmestyst‰ tarjona meille -- kuka lujalla k‰dell‰ poistaa nuot v‰‰r‰t peitteet nyt, kun h‰n on l‰htenyt? T:ri Melancthon lienee yht‰ hyv‰ teologeille; mutta kuka t‰ytt‰‰ T:ri Lutherin sijan _meid‰n_, kansan, tyˆv‰en ja innokkaitten nuorukaisten, naisten ja lasten suhteen? Kukapa saattanee, niinkuin h‰n, meid‰t tuntemaan, ettei uskonto ole mik‰‰n tieteellinen harrastus eik‰ ammatti eik‰ oppi-kappalten j‰rjestelm‰, vaan el‰m‰ Jumalassa; ettei rukous ole, niinkuin h‰n sanoi, mik‰‰n syd‰men kohoaminen ep‰m‰‰r‰isille, ilmaisille korkeuksille hengellist‰ harjoitusta varten, vaan syd‰mien nostaminen Jumalan tykˆ, semmoisen syd‰men tyˆ, joka kohtaa meit‰, huolii meist‰, rakastaa meit‰ sanomattomasti? Kuka nyt en‰‰ asettaa eteemme, niinkuin h‰n, tuon "Is‰ meid‰n", joka tekee koko muun Herran Rukouksen ja kalkki rukoukset mahdolliseksi ja hyˆdylliseksi? Ei mik‰‰n ihme, ett‰ ‰idit kurottivat lapsiansa h‰nen siunattavakseen, kun h‰n j‰tti meid‰t, ja sitten meniv‰t itkien kotiin, ja lujat miehetkin pyyhkiv‰t kyyneli‰ silmist‰ns‰. Tosin kyll‰ saarnaa T:ri Bugenhagen, joka on p‰‰ssyt pakoon vainoajiltansa Pommerista, hartaasti saarnastuolissansa; arkki-diakonus Carlstadt on t‰ynn‰ tulta, ja Melancthon t‰ynn‰ valoa; ja monta hyv‰‰, viisasta miest‰ on t‰‰ll‰ j‰lell‰. Mutta T:ri Luther n‰ytti olevan syd‰n ja sielu kaikissa. Olkoon, ett‰ muut sanovat viisaampia asioita, ja h‰n ehk‰ sanoo monta asiaa, joita muut ovat liian viisaat sanomaan, mutta juuri T:ri Lutherin syd‰men kautta on Jumala ilmoittanut syd‰mens‰ ja sanansa tuhansille meid‰n maassamme, eik‰ kukaan koskaan voi olla meille, mit‰ h‰n on. Yˆt p‰iv‰t me rukoilemme, ett‰ h‰n olisi hyv‰ss‰ turvassa. Huhtikuun 15 p. Kristofer on palannut Erfurtista, jossa h‰n kuuli T:ri Lutherin saarnaavan. H‰n kertoi meille, ett‰ T:ri Lutherin matka oli monessa paikassa niinkuin rakastetun ruhtinaan, joka kulkee aluskunnissansa; ruhtinaan, joka aikoo l‰hte‰ suureen taisteloon maansa edest‰. Talonpojat siunasivat h‰nt‰; kˆyh‰t miehet ja naiset tunkeusivat h‰nen ymp‰rillens‰ ja rukoilivat, ettei h‰n uskoisi kaunista henke‰ns‰ vihamiehillens‰. N¸rnbergiss‰ vanha pappi toi h‰nelle Savonarolan kuvan, sen hyv‰n papin, jonka paavi poltti Florensissa tuskin nelj‰kymment‰ vuotta takaperin. Vanha leski tuli h‰nen luoksensa ja sanoi vanhempainsa kertoneen, ett‰ Jumala l‰hett‰isi vapauttajan, joka murtaisi Roman ikeen, ja h‰n kiitti Jumalaa, ett‰ h‰n sai n‰hd‰ h‰net, ennenkuin h‰n kuoli. Erfurtista kuusikymment‰ porvaria ja professoria ratsasti muutamia penikulmia h‰nt‰ vastaan, saattaaksensa h‰nt‰ kaupunkiin. T‰‰ll‰, jossa h‰n oli luopunut kaikista maallisista toiveista ja munkkina kerj‰nnyt leip‰‰ pitkin katuja, olivat kadut t‰ynn‰ kiitollisia miehi‰ ja naisia, jotka tervehtiv‰t h‰nt‰ vapauttajakseen valheesta ja hengellisest‰ tyranniudesta. Kristofer kuuli h‰nen saarnaavan Augustinin-luostarin kirkossa, t‰ss‰ luostarissa, jossa h‰n oli (niinkuin Fritz kertoi meille) k‰rsinyt niin kovia taistelon tuskia. Siin‰ h‰n nyt seisoi pannaan julistettuna, kuolema tarjona; mutta h‰n seisoi siin‰ voittajana Kristuksen kautta saatanan vallan ja valheitten yli. H‰n n‰ytti kokonaan unhottavan oman vaaransa ilossaan siit‰ ijankaikkisesta pelastuksesta, jota h‰n tuli julistamaan. Ei sanaakaan, niin Kristofer jutteli, itsest‰‰n, ei valtiop‰ivist‰, ei paavin bullasta eik‰ keisarista, vaan kaikki siit‰ tavasta, jolla syntinen pelastetaan ja uskovainen autuutetaan. "Lˆytyy kahdenlaisia tekoja", h‰n sanoi; "ulkonaisia tekoja, omat tekomme. N‰m‰t eiv‰t maksa paljon. Mik‰ rakentaa kirkon; mik‰ l‰htee pilgrimiretkelle St. Pietarin kirkkoon; mik‰ paastoaa, pukee kaavun p‰‰llens‰, k‰y avojaloin. N‰m‰t teot eiv‰t ole mit‰‰n, vaan menev‰t hukkaan. Nyt min‰ kerron teille, mik‰ todellinen hyv‰ teko on. _Jumala on her‰tt‰nyt yhden miehen, Herran Jesuksen Kristuksen, ett‰ H‰n musertaisi kuoleman, h‰vitt‰isi synnin, sulkisi helvetin portit. T‰m‰ on pelastuksen teko_. Perkele luuli, ett‰ Herra oli h‰nen vallassansa, kun h‰n n‰ki H‰nen kahden rosvon v‰liss‰ k‰rsiv‰n h‰pe‰llisint‰ martyrinkuolemaa, kirottuna sek‰ Jumalalta ett‰ ihmisilt‰. Mutta Jumala osoitti voimansa ja kukisti kuoleman, synnin ja helvetin. Kristus on saanut voiton. T‰m‰ se suuri sanoma on! Ja me pelastetaan h‰nen tekonsa eik‰ omien tekojemme kautta. Paavi sanoo aivan toista. Mutta min‰ ilmoitan teille, ett‰ Jumalan pyh‰ ‰iti itse on tullut pelastetuksi, ei neitsyytens‰, ei ‰itiytens‰, ei puhtautensa, ei tekojensa kautta, vaan ainoastaan uskon ja Jumalan teon kautta." Kun h‰n paraikaa puhui, rysk‰hti siin‰ k‰yt‰v‰ss‰, jossa Kristofer seisoi kuuntelemassa. Moni pel‰styi suuresti, viel‰p‰ aikoi rient‰‰ ulos. T:ri Luther pys‰htyi hetkeksi, vaan ojensi sitten k‰tens‰ ja sanoi kirkkaalla, lujalla ‰‰nell‰ns‰: "‰lk‰‰t pel‰stykˆ, ei ole mit‰‰n vaaraa. Perkele tahtoisi n‰in est‰‰ evankeliumin saarnaamista, mutta se ei onnistu h‰nelt‰." Sitten palaten aineesensa, h‰n sanoi: "kenties teid‰n tekee mieli sanoa minulle: 'sin‰ puhut meille paljon uskosta, opeta meit‰, kuinka siihen p‰‰semme.' Niin, tosiaan, t‰m‰ on se, jota mielin opettaa teille. Meid‰n Herramme Jesus Kristus on sanonut: '_rauha olkoon teille. Katsokaat k‰si‰ni_.' Ja t‰m‰ tiet‰‰ samaa, kuin olisi sanonut: 'oi ihminen, min‰ yksin se olen, joka olen ottanut pois sinun syntisi ja lunastanut sinut, ja nyt _sinulla on rauha_, sanoo Herra." Ja h‰n p‰‰tti: "Koska Jumala on pelastanut meid‰t, j‰rjest‰k‰‰mme niin tekomme, ett‰ ne kelpaavat H‰nelle. Oletko rikas? Anna tavarasi hyˆdytt‰‰ kˆyhi‰. Oletko kˆyh‰? Anna tyˆsi hyˆdytt‰‰ rikkaita. Jos tyˆsi ei hyˆdyt‰ ket‰‰n muuta kuin itse‰si, on se tyˆ, jonka sanot Jumalalle tekev‰si, paljas valhe." Kristofer erosi T:ri Lutherista Erfurtissa. H‰n kertoi, ett‰ useat koettivat saada tohtoria pysym‰‰n poissa Wormsista; toiset muistuttivat h‰nt‰ Johan Hussista, joka poltettiin, vaikka h‰nell‰ oli suojeluskirja. Ja kun h‰n kulki eteenp‰in, oli paavillinen pannakirja ripustettuna muutamissa paikoissa seiniss‰ h‰nen edess‰‰n; mutta h‰n sanoi: "jos min‰ kuolen, ei totuus kuole." Eik‰ mik‰‰n luovuttanut h‰nt‰ h‰nen aikomuksestaan. Kristofer oli syv‰sti liikutettu h‰nen saarnastaan. H‰n sanoo, ett‰ teksti: "_rauha olkoon teille; ja n‰m‰t sanottuaan osoitti Jesus heille k‰tens‰ ja kylkens‰_", kaikui h‰nen syd‰mess‰‰n koko kotimatkan Wittenbergist‰ asti, metsiss‰ ja lakioilla. T‰m‰ ponteva, kirkas, totinen ‰‰ni, jota ehk‰ emme koskaan en‰‰ saa kirjoittaa sanat h‰nen syd‰meens‰; ja enemm‰n, kuin t‰m‰, toivoakseni, se syvempi, pontevampi ‰‰ni, joka kerta ristiss‰ lausui tuskan huudon meid‰n t‰htemme -- sen tuskan, joka tuotti rauhan meille. Niin; kun T:ri Luther puhuu, huomaamme, ett‰ meid‰n on tekemist‰ ihmisten, eik‰ kuolleitten esinetten kanssa -- perkeleen kanssa, joka vihaa meit‰, Jumalan kanssa, joka rakastaa meit‰, Vapahtajan kanssa, joka kuoli meid‰n edest‰mme. H‰n ei puhu vaan pyhyydest‰ ja vanhurskauttamisesta, eik‰ synneist‰ ja tuomitsemisesta. H‰n puhuu meist‰, jotka teemme synti‰ ja tuomitaan, Kristuksesta, joka k‰rsii meid‰n t‰htemme, ja Jumalasta, joka vanhurskauttaa meid‰t ja rakastaa meit‰. H‰n puhuu aina minusta ja sinusta. H‰n saattaa meid‰t kasvoista kasvoihin semmoisen Jumalan eteen, joka ei istu vakavana kaukaisella hallitsian valta-istuimella, rypist‰en otsaansa kauheassa majesteetissansa taikka hymyillen armollisessa s‰‰liss‰‰n, vaan tulee alas aivan meid‰n luoksemme, etsii meit‰ ja huolii, huolii sanomattoman paljon siit‰, ett‰ me, myˆskin me pelastetaan. Min‰ en tiet‰nyt, ennenkuin T:ri Luther ajoi Wittenbergist‰ ja vaunut, jotka kaupunki oli varustanut verkaisilla akkuna-verhoilla ilman vuoksi, katosivat n‰kyvist‰, ja min‰ n‰in kyynelten hiljaisesti valuvan alas ‰itini poskille, kuinka paljon h‰n oli rakastanut ja kunnioittanut T:ri Lutheria. H‰n n‰ytt‰‰ melkein yht‰ levottomalta h‰nen kuin Fritzin t‰hden; eik‰ h‰n nuhdellut minua t‰n‰ iltana, kun h‰n tuli sis‰‰n ja n‰ki minun itkev‰n s‰nkyni vieress‰. H‰n vaan syleili minua, silitteli hiuksiani ja sanoi: "pikku Thekla parkani! Jumala opettaa viel‰ meit‰ molempia, kuinka meid‰n ei tule pit‰‰ muita Jumalia H‰nen edess‰‰n. H‰n opettaa sen hyvin hell‰sti; mutta ei ‰itisi eik‰ Vapahtajasi voi opettaa sinulle t‰t‰ oppia ilman monta katkeraa kyynelt‰." XIX. Fritzin kertomus. Ebernburgissa, Huhtikuun 2 p. 1521. Juopa on auennut minun ja luostari-el‰m‰ni v‰lill‰. Min‰ olen ollut vankeudessa, ja vankeudessa olen vihdoin t‰ydellisesti p‰‰ssyt vapaaksi. Ne kahleet, joita min‰ pelk‰sin maltittomuudesta s‰rke‰, ovat s‰rjetyt minulta, enk‰ min‰ ole munkki en‰‰. Minun t‰ytyi puhua veljilleni luostarissa siit‰ iloisesta sanomasta, joka oli tuottanut minulle niin paljon riemun. Kristillisen el‰m‰n on yht‰ mahdoton pysy‰ levi‰m‰tt‰, kuin el‰v‰n veden juoksematta taikka liekkien nousematta. V‰itellen kokoontui ymp‰rilleni pieni joukko Kristuksessa vapautettuja. Aluksi min‰ en puhunut heille paljon T:ri Lutherin kirjoista. Min‰ aioin vaan n‰ytt‰‰ heille, ett‰ T:ri Lutherin oppi ei ollut h‰nen omansa, vaan Jumalan. Mutta se aika tuli, jolloin T:ri Lutherin nimi oli kaikkien huulilla. Pannakirja paiskattiin h‰nt‰ vastaan Vatikanista. Jokainen paavin palvelia solvasi h‰nen nime‰ns‰, niinkuin v‰‰r‰-uskolaisen. Monessa kirkossa, semminkin Dominikanein, kutsuivat isot kellot kansaa juhlalliseen anatheman (kirouksen) palvelukseen, jossa kaikki papit, koossa alttarin ymp‰rill‰ pime‰ksi laitetussa rakennuksessa, julistivat kauheat tuomion sanat ja sitten, heitt‰en maahan palavat soittonsa, sammuttivat ne kivilattiaan, niinkuin toivo anatheman kautta muka sammutettiin kirotun sielulta. Min‰ olin kerta sattumalta l‰sn‰ t‰mmˆisess‰ jumalanpalveluksessa. Eik‰ minun syd‰meni ollut ainoa, joka tuimistui, kun kuulin, kuinka t‰t‰ arvoisaa nime‰ mainittiin yhdess‰ luopioin ja v‰‰r‰-uskolaisten kanssa ja asetettiin esiin kaikkien kirottavaksi. Mutta kenties ei kenenk‰‰n syd‰mess‰ syttynyt semmoinen tuli, kuin minun. Sill‰ min‰ tiesin l‰hteen, josta n‰m‰t kiroukset vuotivat, kuinka kevytmielisesti, kuinka huolimattomasti n‰it‰ kek‰leit‰ viskattiin; ei kiivaasti, sokaistun omantunnon uskonvimmasta, vaan iloisesti ja mielen taiten, julmista, penseist‰ k‰sist‰, niinkuin t‰m‰ olisi ollut joku valtioviisauden asia, semmoisten ihmisten puolelta, jotka eiv‰t huolineet enemm‰n Jumalan kirouksesta kuin siunauksestakaan. Ja min‰ tunsin myˆskin sen syd‰men, joka aiottiin haavoittaa; kuinka uskollinen, kuinka hell‰, kuinka totinen; kuinka v‰hitellen ja mill‰ tuskalla T:ri Luther oli oppinut pit‰m‰‰n nuoruutensa ep‰jumalaa valheena; mill‰ ponnistuksella h‰n, kun jompikumpi, Jumalan sana taikka kirkon ‰‰ni vihdoin oli valittava, oli pysynyt kiinni raamatussa ja pannut entisten p‰ivien toiveet, luottamuksen ja yst‰v‰t menem‰‰n; kuinka t‰m‰ eroaminen viel‰ vaivasi h‰nt‰; kuinka mielell‰‰n h‰n viel‰, niinkuin nˆyr‰, pikkuinen lapsi ja uhraten kaikki, paitsi totuuden ja ihmissielut, olisi heitt‰ynyt j‰lleen sen kirkon helmaan, jolle h‰n oli hehkuvassa nuoruudessaan tarjonnut kaikki, mik‰ tekee el‰m‰n kalliiksi. "_He kiroovat, mutta Sin‰ siunaa_." N‰m‰t sanat tulivat k‰skem‰tt‰ syd‰meeni ja melkein tiet‰m‰tt‰ huuliltani. Min‰ kuulin ymp‰rilt‰ni enemm‰n kuin yhden "Amen'en;" mutta samalla haavaa min‰ huomasin, ett‰ pahansuovat silm‰t tarkastelivat minua. Kun panna oli julistettu, polttivat he julkisesti T:ri Lutherin kirjat isolla torilla. Mainz oli ensim‰inen kaupunki Saksassa, jossa h‰nt‰ t‰ll‰ lailla h‰v‰istiin. Murheellisena palasin luostariini. Veljeskuntamme luostareissa ovat ajatukset Lutherista kovin erilaiset. St. Augustinin kirjat ovat pit‰neet totuuden vireill‰ monessa syd‰mess‰ meid‰n parissamme; ja lis‰ksi luonto vet‰‰ meit‰ veljeskuntalaiseemme, sek‰ puolue-kateus Dominikaneja, Tetzeli‰ ja Ecki‰, Lutherin vihamiehi‰, vastaan. Arvattavasti ei lˆydy monta Augustinin-luostaria, jossa ei ole kahta eri puoluetta T:ri Lutherin suhteen. Kun puhuin noista suurista totuuksista, kuinka Jumala ilman mit‰‰n vanhurskauttaa syntisen, sent‰hden ett‰ Kristus kuoli, (kuinka tuomari vapauttaa, koska tuomari itse on k‰rsinyt syyllisen t‰hden), olin min‰, niinkuin jo sanoin, koettanut seurata niit‰ tuolle puolen kaikkia sanoja niitten jumalalliselle l‰hteelle. Mutta jos nyt tunnustin Lutherin, oli se minusta sama, kuin olisin tunnustanut Kristuksen. Se totuus, joka ahdistetaan, se kaikkina aikoina koettaa uskollisuuttamme. Me olemme kutsutut _tunnustamaan_, eik‰ vaan _myˆnt‰m‰‰n_. Jos korkeimmalla ‰‰nell‰ ja selvimm‰ll‰ tavalla myˆnn‰n jokaisen osan Jumalan totuudesta, paitsi juuri sen v‰h‰isen kohdan, jota mailma ja perkele kulloinkin ahdistavat, en min‰ tunnusta Kristusta, vaikka kuinka ahkerasti myˆnt‰isin, ett‰ olen kristitty. Kussa taistelo riehuu, siin‰ sotamiehen uskollisuus koetetaan; ja vaikka h‰n muutoin pysyisi lujana koko tappelutanterella, mutta per‰ytyisi yhdess‰ paikassa, ei h‰n tee muuta, kuin pakenee ja h‰v‰isee itsens‰. K‰ytˆllisesti katsoen n‰ytt‰‰ minusta myˆskin, kuin taistelo sodan aikoina tavallisesti j‰rjestyisi jonkun uskollisen, Jumalalta l‰hetetyn miehen ymp‰rill‰, jota uskollisuus Jumalaa kohtaan k‰skee meid‰n vilpittˆm‰sti seurata. Siihen aikaan, kuin Juutalaisuus ensiksi ahdisti nuorta kristitty‰ kirkkoa, oli St. Paavali t‰m‰ mies. Suuressa Arianisessa riidassa se oli Athanasius -- "_Athanasius contra mundum_." Meid‰n aikoinamme, meid‰n maassamme on se, luullakseni, Luther; ja Lutherin kielt‰minen olisi minulle, joka opin totuuden h‰nen huuliltaan, Kristuksen kielt‰mist‰. Luther on, luullakseni, se mies, jonka Jumala on antanut kirkollensa Saksassa t‰ll‰ aikakaudella. Lutheria min‰ sent‰hden aion seurata -- ei niinkuin h‰n olisi mik‰‰n t‰ydellinen esikuva, vaan Jumalan m‰‰r‰‰m‰ johdattaja. Ihmisten on mahdoton olla puolueettomina suurissa uskonnollisissa taisteloissa; ja jos me sen v‰h‰isen v‰‰r‰n t‰hden, joka lˆytyy oikeassa asiassa, taikka sen v‰h‰isen pahan t‰hden, joka lˆytyy hyv‰ss‰ miehess‰, kielt‰ymme asettumasta oikean puolelle, asetumme hiljaisuudessa juuri t‰m‰n menetyksen kautta v‰‰r‰n puolelle. Kun palasin takaisin luostariin, oli myrsky nousemallansa. Minulta kysyttiin, oliko minulla mit‰‰n T:ri Lutherin kirjoja. Min‰ vastasin, ett‰ minulla oli. Vaadittiin, ett‰ min‰ antaisin ne pois. Min‰ sanoin, ett‰ sopi ottaa ne minulta, mutta etten min‰ suostuisi antamaan niit‰ h‰vitett‰v‰ksi, koska uskoin, ett‰ ne sis‰lsiv‰t Jumalan totuuden. N‰in asia p‰‰ttyi, kunnes olimme tuskin mennyt kammioomme yˆksi, jolloin yksi vanhempi munkki tuli minun luokseni ja syytti minua siit‰, ett‰ salaisesti levitin Lutherin v‰‰r‰‰ uskoa veljien joukossa. Min‰ myˆnsin, ett‰ olin ahkerasti, mutta ei salaisesti, tehnyt kaikki, mit‰ voin, levitt‰‰kseni veljiin niit‰ totuuksia, jotka lˆytyiv‰t T:ri Lutherin kirjoissa, vaikkei h‰nen, vaan St. Paavalin sanoilla. Kiivas v‰ittely syntyi, joka loppui niin, ett‰ munkki vihoissaan l‰hti kammiosta, lausuen, ett‰ kyll‰ keinoja keksitt‰isiin, jotka estiv‰t t‰t‰ myrkky‰ edemm‰ksi levi‰m‰st‰. Seuraavana p‰iv‰n‰ min‰ vietiin siihen vankihuoneesen, johon Johan von Wesel kuoli; raskaat teljet vedettiin oven eteen, ja min‰ j‰tettiin yksin. Kun he meniv‰t pois, sanoi se munkki, jonka kanssa edellisen‰ iltana olin kiistellyt: "t‰ss‰ kammiossa kuoli tuskin nelj‰kymment‰ vuotta sitten samanlainen v‰‰r‰-uskolainen, kuin Martin Luther." N‰ill‰ sanoilla aiottiin soveliaalla tavalla peloittaa minua; ne vaikuttivat niinkuin virvoittava l‰‰ke. Sen sankarin henki, joka n‰ytti t‰‰ll‰ kukistuneen, mutta nyt seisoi voiton palmulla Karitsan edess‰, tuntui olevan l‰sn‰ minua. Totuuden Henki, jonka puolesta h‰n k‰rsi, oli minun kanssani; ja vankihuoneen yksin‰isyydess‰ min‰ opin, mit‰ ei vuosikaudet olisi muualla voineet minulle opettaa. Ei kukaan, paitsi se, joka on koettanut, tied‰, kuinka vahvat ne kahleet ovat, jotka sitovat meit‰ v‰‰r‰‰n uskoon, semmoiseen uskoon, joka on opittu ‰itimme syliss‰ ja juurrutettu meihin vuosien uhrauksilla. Kenties min‰ en olisi koskaan kyennyt katkaisemaan niit‰. Minulta, niinkuin tuhansilta muilta, vihamieliset k‰det katkaisivat ne raa'asti. Mutta iskut, jotka s‰rkiv‰t ne, olivat juuri se ritarinlyˆnti, joka lˆi minut Herran ritariksi ja soturiksi. Niin, siell‰ min‰ opin, ett‰ ne lupaukset, jotka ovat sitoneet minua niin monta vuotta, eiv‰t ole Jumalan, vaan valheellisen tyranniuden kahleita. Ainoat todelliset lupaukset, niinkuin T:ri Luther sanoo, ovat kasteemme lupaukset, joitten kautta me Kristuksen sotureina hylk‰‰mme mailman, lihan ja perkeleen. Ainoa jumalallinen veljeskunta on kaikkein kristittyin yhteinen veljeskuuta. Kaikki muut pyh‰t kunnat ovat ep‰j‰rjestyst‰; ei liittoja sis‰puolella kirkkoa, vaan salaliittoja sit‰ vastaan. Jos armeijassa sotamiehet p‰‰tt‰isiv‰t luopua p‰‰llikˆn asetelmasta ja j‰rjest‰isiv‰t itsens‰ omavaltaisten s‰‰ntˆjen ja erityisten pukujen mukaan itse-valitsemiensa johdattajien ymp‰ri, eiv‰t he olisi sotamiehi‰ -- he olisivat kapinoitsioita. Jumalan j‰rjestys on, luullakseni, valtio, joka k‰sitt‰‰ kaikki ihmiset, kirkko, joka k‰sitt‰‰ kaikki kristityt; ja valtion ydin ja kirkon esikuva on perhe. H‰n luo meid‰t lapsiksi -- pojiksi, tytt‰riksi -- mieheksi, vaimoksi is‰ksi, ‰idiksi. H‰n sanoo: tottele vanhempiasi, helli vaimoasi, kunnioita miest‰si, rakasta lapsiasi. Jos olet lapsi, olkoon Herra Nazaretissa kaavanasi; jos olet naineena, olkoon Herra, joka rakasti kirkkoa enemm‰n kuin henke‰ns‰, esikuvanasi; jos olet is‰ taikka ‰iti, olkoon taivaallinen Is‰ johdattajanasi. Ja jos me, luopuen jokaisesta pyh‰st‰ perhe-rakkauden nimest‰, jonka H‰n on vahvistanut, ja jokaisesta nˆyr‰st‰ velvollisuudesta, jonka H‰n on selitt‰nyt, mieluisammin liitymme uusiin, erin‰isiin mies- tai naiskuntiin, joita vaan samanlainen nimi ja puku yhdist‰v‰t, niin emme ole ainoastaan rakastettavia intoilioita -- me olemme kapinoitsioita jumalallista j‰rjestyst‰ vastaan ihmiskunnassa. Tosin Jumala joskus kutsuu jonkun eritt‰in luopumaan is‰st‰ ja ‰idist‰, vaimosta ja lapsista ja kaikista muista, kalliimman rakkauden t‰hden H‰nt‰ kohtaan. Mutta kun H‰n kutsuu semmoiseen kohtaloon, tapahtuu se edeskatsomuksen selv‰n ‰‰nen taikka vainomuksen katkeran huudon kautta; ja silloin martyrin taikka apostolin yksin‰inen tie on yht‰ paljon kuuliaisuuden nˆyr‰, yksinkertainen tie, kuin ‰idin taikka lapsen. Martyrin kruunu on vihitty samalla pyh‰ll‰ ˆljyll‰, jolla morsiamen, ‰idin, lapsen p‰‰ voidellaan -- rakkauden ja kuuliaisuuden vihki. Muuta vihki‰ ei lˆydy. mik‰ ei ole velvollisuutta, on synti‰; kaikki, mik‰ ei ole kuuliaisuutta, on kuulemattomuutta; kaikki, mik‰ ei ole rakkaudesta, on meist‰ itsest‰: joka kruunaa itsens‰ orjantappuroilla luostarissa, on yht‰ itsek‰s, kuin se, joka kruunaa itsens‰ muuri-vehri‰ll‰ juomingissa. Sent‰hden min‰ luovun kaavusta ja luostarista ij‰ksi. Min‰ en ole en‰‰ veli Sebastian St. Augustinin Eremitein veljeskunnasta. Min‰ olen Fredrik Cotta, Margareta Cottan poika, Elsan ja Theklan veli Fritz. Min‰ en ole en‰‰ munkki. Min‰ olen kristitty. Min‰ en ole en‰‰ vannotettu Augustinilainen. Min‰ olen kastettu kristitty, pyhitetty Kristukselle ‰itini sylist‰, yhdistetty H‰neen miehuuden ik‰ni uskon kautta. T‰st‰l‰hin min‰ en aio j‰rjest‰‰ el‰m‰‰ni erin‰isten, totuttujen s‰‰ntˆjen mukaan, joita er‰s vuosisatoja sitten kuollut mies m‰‰r‰si. Vaan p‰iv‰st‰ p‰iv‰‰n koetan min‰ antaa itseni, ruumiini, sieluni ja henkeni kaikkivaltiaan, rakastavan Jumalani el‰v‰lle tahdolle, sanoen H‰nelle joka aamu: "anna minulle t‰n‰‰n minun jokap‰iv‰inen leip‰ni. Osoita minulle t‰n‰‰n minun jokap‰iv‰inen tyˆni." Eik‰ H‰n koskaan unhota kuulla, vaikka min‰ kuinka usein unhottaisin pyyt‰‰. Minulla oli vankihuoneessani ylt‰kyllin aikaa n‰ihin ajatuksiin, sill‰ niin‰ kolmena viikkona, kuin olin siell‰, k‰ytiin vaan kahdesti minun tykˆn‰ni, paitsi ett‰ joka aamu ‰‰neti laskettiin leip‰‰ ja vett‰ ovesta sis‰‰n. Molemmat kerrat oli se minun yst‰v‰ni, vanha munkki, joka ensin oli kertonut minulle Johan von Weselist‰. Ensi kerralla h‰n tuli (sanoi h‰n) kehoittamaan minua peruuttamaan. Mutta mit‰ hyv‰ns‰ h‰n aikoi, v‰h‰n h‰n peruuttamisesta puhui -- paljoa enemm‰n omasta heikkoudestaan, joka esti h‰nt‰ samaa totuutta tunnustamasta. Toisella kertaa toi h‰n minulle valhepuvun ja ilmoitti, ett‰ h‰n oli laittanut kaikki valmiiksi samaksi yˆksi pakoani varten. Kun siis kuulin, kuinka suurten ovien tukevat teljet kalisivat viimeisen kerran pitkiss‰ kivik‰yt‰viss‰, ja olin odottanut, kunnes viimeinen jalan kapse taukosi ja eri kammioin ovet kaikki suljettiin eik‰ risaustakaan en‰‰ kuulunut koko rakennuksessa, riisuin p‰‰lt‰ni munkin p‰‰hineen ja kaavun ja pu'in ylleni sen porvarinpuvun, joka oli minulle hankittu. T‰m‰ oli minulle iloinen ja juhlallinen toimitus, ja yksin‰ni vankihuoneessani lankesin kivilattialle ja kiitin H‰nt‰, joka lunastavan kuolemansa ja vapaan Henkens‰ pelastavan sanan kautta oli tehnyt minut vapaaksi mieheksi, niin, monta vertaa parempi, _vapautetuksi mieheksens‰_. Se ruumiillinen vapaus, jota min‰ odotin, oli minulle todella v‰h‰inen lahja, verrattuna siihen syd‰men vapauteen, joka minulla jo oli. Kun panin p‰‰lleni t‰m‰n maalien el‰m‰n tavallisen puvun, tuntui niinkuin minua olisi juhlallisesti hankittu Jumalan kaupungin ja valtakunnan vapaudella. T‰stedes min‰ en ollut mink‰‰n ahdas-rajaisen, eroitetun luokan, vaan yhteisen perheen j‰sen; min‰ en palellut en‰‰ yksin‰isell‰ korkeudella, vaan astuin jokap‰iv‰isen velvollisuuden alhaista polkua; auttaakseni velji‰ni, ei niinkuin ihmiset, jotka runsaan pˆyd‰n ‰‰rest‰ heitt‰v‰t murusia kerj‰l‰isille ja koirille, vaan el‰en heid‰n parissaan -- jakaen el‰m‰n leip‰‰ni heid‰n kanssaan; ei en‰‰ niinkuin edell‰k‰vi‰ er‰maassa, vaan niinkuin mestari kaduilla, valtateill‰ ja ihmisten kodoissa; vaatimatta mit‰‰n korkeampaa nime‰, kuin Jumalan kuvaksi luodun ja Adamin kaltaiseksi syntyneen ihmisen; pyyt‰m‰tt‰ mit‰‰n korkeampaa arvoa, kuin kristityn, joka lunastettiin Kristuksen veren kautta ja uudestaan synnytettiin H‰nen taivaallisen kuvansa yht‰l‰isyyteen. Niin, t‰m‰ halpa porvarinpuku oli minulle niinkuin vapautetun miehen tunnusmerkki, niinkuin sotamiehen asu, niinkuin vapautetun ritarin haarniskat, ritarin, joka oli samalla vapaa mies ja palvelia; ja iloisella syd‰mell‰ astuin min‰, kun vanha munkki palasi, h‰nen per‰ss‰‰n, j‰tt‰en munkinkaapuni kammion nurkkaan, niinkuin vanhan, hengettˆm‰n el‰m‰ni kuoren. Tuhraan koetin min‰ kehoittaa vapauttajaani seuraamaan itse‰ni pakomatkallani. "Mailma olisi vankihuone minulle, veli", sanoi h‰n, suruisesti hymyillen. "Kaikki, joita min‰ rakastin siin‰, ovat kuolleet, ja mit‰ min‰ tekisin siin‰ vanhuksen ruumiilla ja lapsen avuttomalla kokemattomuudella? ƒl‰ pelk‰‰ minun puolestani", h‰n lis‰si, "min‰kin saan, luullakseni, kerran asua kodissa; mutta ei maan p‰‰ll‰!" Ja niin me erosimme. H‰n palasi luostariin, vaan min‰ kuljin jokien ja metsien poikki t‰h‰n jalon ritarin Frans von Sickingen'in linnaan, joka sijaitsee m‰ell‰ kahden joen yhtym‰paikassa. Ne hiljaiset viikot, joita min‰ olin viett‰nyt vankihuoneessa, olivat olleet hyvin vilkkaita viikkoja ulkona mailmassa. Kun saavuin t‰h‰n Ebernburgin linnaan, olivat kaikki sen asukkaat kovasti levottomina siit‰, ett‰ T:ri Luther oli kutsuttu Wormsiin. H‰nen nimens‰ ja ‰skeinen vankeuteni h‰nen uskonsa t‰hden olivat kyll‰iset hankkimaan minulle vieraanvaraisuutta linnassa, ja min‰ vastaan-otettiin hyvin syd‰mellisesti. T‰‰ll‰ oli toista menoa, kuin yksitoikkoisessa luostarissa ja hiljaisessa vankihuoneessa. Kaikki oli el‰m‰‰ ja liikett‰; ahkerasti keskuskeltiin, mit‰ oli paras tehd‰ T:ri Lutherin hyv‰ksi; lakkaamatta meni ja tuli sanansaattajia ratsain ja jalkaisin Ebernburgin ja Wormsin v‰lill‰, jossa valtiop‰iv‰t jo istuvat ja jossa hyv‰ ritari Frans viett‰‰ paljon aikaa keisarin palveluksessa. Ulrich von Hutten on myˆskin ajottain t‰‰ll‰. H‰n soimaa ankarasti munkkien uskonvimmaa ja ruhtinaitten penseytt‰. T‰‰ll‰ on lis‰ksi T:ri Bucer, T:ri Lutherin oppilas, jonka t‰m‰n terveelliset sanat suuressa Augustinilaisten kokouksessa Heidelbergiss‰ olivat vapauttaneet Roman orjuudesta. Huhtikuun 30 p. 1521. Kokonaisen aikakauden tapaukset n‰ytt‰v‰t tunkeuneen yhteen t‰h‰n viimeiseen kuukauteen. Muutamia p‰ivi‰ siit‰, kuin viimein kirjoitin, p‰‰tettiin toimittaa l‰hettil‰skunta T:ri Lutherille, joka siihen aikaan nopeasti l‰hestyi Wormsia, pyyt‰m‰‰n, ettei h‰n menisi kaupunkiin, vaan poikkeisi Ebernburgiin. Keisarin rippi-is‰, Glapio, oli vakuuttanut ritari von Sickingen'ille ja hovisaarnaaja Bucerille, ett‰ kaikki k‰visi helposti sovittaminen, jos vaan T:ri Luther karttaisi turmiollista askelta eik‰ ilmestyisi valtiop‰ivill‰. Joukko ratsumiehi‰ l‰hetettiin sent‰hden pys‰ytt‰m‰‰n tohtoria h‰nen matkallansa ja johdattamaan h‰nt‰, jos h‰n siihen suostui, Ebernburgiin, "hurskauden suojaan ja majaan", joksi sit‰ on nimitetty. Min‰ seurasin v‰h‰ist‰ matkuetta, jonka johtajaksi Bucer oli valittu. Min‰ en uskonut, ett‰ T:ri Luther tulisi. Vastahakaan muuta seuruetta min‰ en ollut tuntenut h‰nt‰ ainoastaan kun h‰n astui mailman suurelle n‰kymˆlle v‰‰ryyden vastustajana, vaan silloinkin, kun h‰n oli yksinkertainen, suora, tuntematon munkki. Ja min‰ tiesin, ett‰ se askel, joka muitten mielest‰ n‰ytti niin t‰rke‰lt‰, koska se saatti h‰net turvallisesta tuntemattomuudesta vaaralliseen etevyyteen koko kristikunnan silmiin, ei h‰nest‰ ollut mik‰‰n suuri hetken ponnistus, vaan ainoastaan v‰h‰inen askel sill‰ kuuliaisuuden ja halvan velvollisuuden uralla, jota h‰n oli koettanut niin monta vuotta astua. Mutta min‰ pelk‰sin. Min‰ ep‰ilin Glapiota ja luulin, ett‰ koko t‰m‰ paavillisen puolueen yritys, joka tarkoitti tohtorin poistumista, tehtiin vaan heid‰n eik‰ h‰nen t‰htens‰. Minun ei olisi tarvinnut olla levotonna kumminkaan T:ri Lutherin puolesta. Bucer rukoili h‰nt‰ hell‰n innon puheliaisuudella; h‰nen uskolliset yst‰v‰ns‰ ja matkakumppaninsa Jonas Amsdorf ja Schurff horjuivat, mutta T:ri Luther ei ep‰illyt hetke‰k‰‰n. H‰n oli kuuliaisuuden tiell‰. L‰hin askel oli yht‰ luonnollinen ja t‰rke‰, kuin kaikki muut, vaikka, niinkuin h‰n oli kerta sanonut, "se vei semmoisten liekkien kantta, jotka ulottuivat Wormsista Wittenbergiin ja roihtivat taivaasen saakka." H‰n ei kuitenkaan nyt k‰ytt‰nyt mit‰‰n niit‰ tehokkaita vertauksia, joita h‰n kyll‰ muutoin tavallisesti k‰ytti. H‰n sanoi vaan: "Min‰ jatkan matkaani. Jos keisarin rippi-is‰ll‰ on jotakin sanomista minulle, sopii h‰nen sanoa se Wormsissa. _Min‰ menen siihen paikkaan, johon min‰ olen kutsuttu_." Ja h‰n kulki eteenp‰in, j‰tt‰en yst‰v‰llisen l‰hettil‰skunnan tyhjin toimin palaamaan Ebernburgiin. Min‰ en luopunut h‰nest‰. Tiell‰ muutamat niist‰, jotka olivat kaivanneet h‰nt‰, juttelivat kuinka h‰nt‰ oli matkalla innokkaasti tervehditty ja turhaan vedet silmiss‰ rukoiltu pys‰htym‰‰n; kuinka moni oli varoittanut h‰nt‰ l‰htem‰st‰ poltinlavalle ja itkenyt, koska eiv‰t en‰‰ saisi n‰hd‰ h‰nen kasvojaan; kuinka h‰n oli kovassa ruumiillisessa heikkoudessa ja kivussa, keskell‰ suostumushuutoja ja kyyneli‰, kulkenut levollisena ja lujana, siunaten pikku lapsia niiss‰ kouluissa, joissa h‰n k‰vi, ja k‰skien heit‰ tutkimaan raamatuita, lohduttaen pelokkaita ja vanhoja, kehoittaen kaikkien syd‰mi‰ uskoon ja rukoukseen, sek‰ rohkeutensa ja luottamuksensa kautta aivan usein muuttaen vihollisia yst‰viksi. "Tekˆ se olette, joka aiotte kukistaa paavin vallan?" kysyi muuan sotamies, puhutellen h‰nt‰ halveksien jossakin seisauspaikassa; "mill‰ lailla te sen teette?" "Min‰ luotan Jumalaan Kaikkivaltiaasen, jonka k‰sky minulla on", h‰n vastasi. Ja sotamies lausui kunnioittavaisesti: "Min‰ palvelen keisari Kaarloa; teid‰n Herranne on suurempi, kuin minun." Yksi rynt‰ys viel‰ odotti T:ri Lutheria, ennenkuin h‰n p‰‰si matkan p‰‰h‰n. Se tuli yst‰v‰llisilt‰ huulilta. Kun h‰n ehti likelle Wormsia, l‰hestyi sanansaattaja, jonka h‰nen uskollinen yst‰v‰ns‰ ja vaaliruhtinaan hovisaarnaaja Spalatin oli l‰hett‰nyt, meit‰ nopeasti ratsastaen ja pyysi, ettei h‰n mill‰‰n lailla ajattelisi kaupunkiin menoa. Tohtorin vanha, kiivas puhetapa palasi j‰lleen, kun t‰mmˆinen kiusaus kohtasi h‰nt‰ niin l‰hell‰ m‰‰r‰paikkaa. "Mene", vastasi h‰n, "ja sano herrallesi, ett‰ vaikka olisi yht‰ monta perkelett‰, kuin tiilt‰ katoilla, astun min‰ kuitenkin sis‰‰n." Ja h‰n astui sis‰‰n. Sata ritaria tuli h‰nt‰ vastaan likell‰ porttia ja saattoi h‰net kaupunkiin. Kaksi tuhatta kaupunkilaista odotti h‰nt‰ hartaasti ja tunkeusi katsomaan h‰nt‰, kun h‰n ajoi pitkin katuja. Kaikki eiv‰t olleet yst‰vi‰. Joukossa oli uskonvimmaisia Espanjalaisia, jotka olivat repineet h‰nen kirjansa kappaleiksi kirjakojuista ja ristiv‰t silmi‰ns‰, kun n‰kiv‰t h‰net, niinkuin h‰n olisi ollut perkele itse; h‰mm‰styneit‰ paavin seuralaisia; ja toiselta puolen pelokkaita kristityit‰, jotka panivat kaikki toivonsa h‰nen uskallukseensa; ihmisi‰, jotka olivat vartoneet kauan t‰t‰ vapauttamista, jotka olivat saaneet el‰m‰n h‰nen sanojensa kautta ja tallettaneet kodossaan ja syd‰mess‰‰n h‰nen kuvaansa, s‰dekeh‰ll‰ ymp‰rˆittyn‰, niinkuin kanoniseeratun pyhimyksen. Ja niin h‰n eteni v‰kitungossa, kukaties ainoana siin‰, joka ei katsonut T:ri Lutheria vihan tai kunnioituksen sumun l‰vitse, vaan luuli itsens‰ yksin‰iseksi, heikoksi, avuttomaksi ihmiseksi, joka nojasi ainoastaan Kaikkivaltiaan voiman k‰sivarteen, mutta lep‰sikin siin‰ turvallisesti. Ne, jotka tunsivat h‰net parhaiten, ehk‰ ihmetteliv‰t h‰nt‰ kaikkein enimm‰n niin‰ p‰ivin‰, jotka seurasivat. Ei h‰nen miehuullisuutensa t‰hden -- sit‰ me olimme odottaneet -- vaan h‰nen tyvenyytens‰ ja kohtuullisuutensa t‰hden. N‰ist‰ n‰kyi minusta aivan selv‰‰n, ett‰ Jumala oli pannut sinettins‰ t‰h‰n hehkuvaan, tuliseen luontoon osoitukseksi, ett‰ tyˆ ja mies olivat Jumalasta. Me emme kukaan tiet‰neet, kuinka h‰n vastaisi korkean kokouksen edess‰. Kun h‰n ensin ilmestyi, pelk‰simme muutamat, ett‰ h‰n olisi liian kiivas. Mutta vaaliruhtinas Fredrik ei suinkaan olisi voinut olla malttavaisempi ja levollisempi. Kun kysyttiin, tahtoisiko h‰n peruuttaa kirjansa, oli luullakseni harva meid‰n joukossamme, joka ei kummastellut sit‰ jaloa itsehillintˆ‰, joka ilmestyi h‰nen vastauksessaan. H‰n pyysi mietintˆ-aikaa. "Armollisin keisari, armolliset ruhtinaat ja herrat", h‰n lausui, "mit‰ ensim‰iseen syytˆkseen tulee, tunnustan, ett‰ mainitut kirjat ovat olleet minulta. Min‰ en voi kielt‰‰ niit‰. Mit‰ toiseen tulee, koska n‰en, ett‰ se on kysymys uskosta ja sielujen pelastuksesta ja Jumalan sanasta, kaikkein kalliimmasta tavarasta taivaassa ja maan p‰‰ll‰, menettelisin ehk‰ varomattomasti, jos ‰kki‰ vastaisin. Min‰ ehk‰ sanoisin v‰hemm‰n, kuin asia vaatii, taikka enemm‰n, kuin totuus k‰skee, ja niin muodoin tekisin vastoin Kristuksen sanoja: 'joka minun kielt‰‰ ihmisten edess‰, h‰nen min‰kin kiell‰n Is‰ni edess‰, joka on taivaissa.' Sent‰hden pyyd‰n kaikessa alamaisuudessa teid‰n keisarillista majesteettianne myˆnt‰m‰‰n minulle aikaa, ett‰ min‰ saan vastata Jumalan sanaa loukkaamatta." H‰n salli, ett‰ h‰nt‰ hetkeksi ajateltiin siksi, joksi useat h‰nen vihamiehist‰ns‰ pilkallisesti soimasivat h‰nt‰, pelkuriksi, joka oli rohkea kammiossansa, mutta h‰mm‰styi, kun tuli mailman eteen. Koko loppup‰iv‰n oli h‰n hyvin iloinen; "niinkuin lapsi", joka arveli: "joka ei tied‰, mik‰ h‰nen edess‰‰n on;" "niinkuin sotavanhus", sanoivat muut, "joka on varustanut kaikki taisteloa varten;" niinkuin molemmat, ajattelin min‰, koska sotavanhuksen voima Jumalan taistelossa on lapsen voima, joka vartioi Is‰ns‰ silm‰‰ ja nojauu Is‰ns‰ k‰sivarteen. Sis‰llinen taistelo odotti h‰nt‰ j‰lest‰p‰in yˆll‰. Yksi meist‰ kuuli sen, ja se saatti h‰net, joka sen kuuli, ymm‰rt‰m‰‰n, ettei keisarin l‰sn‰-olo seuraavana aamuna ensink‰‰n peloittanut Lutheria. Yksin‰‰n meid‰n johdattajamme taisteli t‰n‰ yˆn‰ semmoisen taistelon, jonka rinnalla kaikki muut taistelot olivat vaan niinkuin juhlap‰iv‰n turnajaiset. Polvillansa lattialla, huokauksilla ja katkerilla kyynelill‰ h‰n rukoili: "Kaikkivaltias, ijankaikkinen Jumala, kuinka kauhea t‰m‰ mailma on! Kuinka se pyyt‰‰ avata kitansa ja nielaista minut, ja kuinka heikko minun luottamukseni sinuun on! Liha on heikko, ja perkele on voimakas! Oi sin‰, Jumalani, auta minua koko t‰m‰n mailman viisautta vastaan. Tee Sin‰ t‰m‰ tyˆ. Sinun yksin‰‰n tulee tehd‰ se; sill‰ t‰m‰ tyˆ on Sinun eik‰ minun. Minua ei mik‰‰n asia tuo t‰nne. Minulla ei ole mit‰‰n asiaa puollustettavana, minulla ei ole mit‰‰n riitaa mailman suuria vastaan. Min‰kin soisin, ett‰ p‰iv‰ni kuluisivat onnellisesti ja levollisesti. Mutta asia on Sinun. Se on oikea, se on ijankaikkinen. Herra, auta minua; Sin‰, joka olet uskollinen, Sin‰, joka olet muuttumaton. Min‰ en luota mihink‰‰n ihmiseen. Se olisi todella turhaa. Kaikki, mit‰ ihmisess‰ on, pett‰‰; kaikki, mit‰ ihmisest‰ l‰htee, raukee. Jumala, minun Jumalani, etkˆ Sin‰ kuule minua? Oletko Sin‰ kuollut? Sin‰ et voi kuolla! Sin‰ vaan lymyilet. Sin‰ olet valinnut minut t‰h‰n tyˆhˆn. Min‰ tied‰n sen. Oi, nouse siis ja vaikuta. Ole Sin‰ minun vieress‰ni rakastetun Poikasi, Jesuksen Kristuksen, t‰hden, joka on minun puollustukseni, minun kilpeni ja linnani." "Oi Herra, minun Jumalani, miss‰ Sin‰ olet? Tule, tule; min‰ olen valmis -- valmis luopumaan hengest‰ni Sinun totuutesi t‰hden, k‰rsiv‰llisesti kuin lammas. Se on oikea asia, ja se on Sinun oma asiasi. Min‰ en tahdo poiketa Sinun luotasi, ei nyt eik‰ ijankaikkisuudessa. Ja vaikka mailma olisi t‰ynn‰ perkeleit‰; vaikka ruumiini, joka kuitenkin on Sinun k‰ttesi teko, tuomittaisiin kuolemaan, kiristett‰isiin kidutuslavitsalla, leikattaisiin palasiksi, poltettaisiin tuhaksi, sielu on Sinun. Niin, t‰t‰ vakuuttaa minulle Sinun sanasi. Minun sieluni on Sinun. Se asuu Sinun luonasi loppumattomia ik‰kausia. Amen. Voi Jumala, auta Sin‰ minua! Amen." Kuinka v‰h‰isen ne, jotka seuraavat, tiet‰v‰t, mit‰ tuskaa se tuottaa, kun ottaa ensim‰isen askeleen, kun rohkenee sille vaaralliselle alalle, jota ei mik‰‰n ihmissielu ole koettanut! V‰h‰p‰tˆiset ovat todella keisarikunnan kauhut semmoiselle, joka on koettanut Kaikkivaltiaan kauhuja. Heikot ovat todella lihan ja veren rynt‰ykset semmoiselle, joka on vastustanut valtoja ja voimakuntia ja pimeyden ruhtinaan sotajoukkoja. Kello nelj‰ tuli valtakunnan marsalkki noutamaan h‰nt‰ tutkintoon. Mutta todellisen tutkinnon hetki oli ohitse, ja tyvenen‰ ja iloisena T:ri Luther l‰hti t‰ytettyj‰ katuja myˆten keisarin eteen. Kun h‰n l‰hestyi ovea, taputti sotavanhus, kenraali Freundsberg h‰nt‰ olkap‰‰lle ja sanoi: "Pikku munkki, sinua vartoo semmoinen tappelu, jonka vertaista en min‰ eik‰ kukaan muu p‰‰mies ole verisimmiss‰ sodissamme n‰hnyt. Mutta jos asiasi on oikea, ja jos tied‰t, ett‰ se niin on, astu esiin Jumalan nimeen ‰l‰k‰ pelk‰‰. Jumala ei j‰t‰ sinua." Yst‰v‰llinen syd‰n! h‰n ei tiet‰nyt, ett‰ Martin Lutherimme palasi juuri tappelutantereltansa ja meni vaan voittajana ilmoittamaan ihmisille sit‰ voittoa, jonka h‰n oli saanut v‰kev‰mmist‰ vihollisista. Ja niin h‰n, munkki, talonpojan poika, viimein seisoi kaikkien keisarikunnan ruhtinaitten edess‰, kuninkaallisin syd‰n heist‰ kaikista, kruunattuna himmentym‰ttˆm‰ll‰, vaikka ihmissilmille n‰kym‰ttˆm‰ll‰ majesteetill‰; yksi tuhansia vastaan, jotka olivat p‰‰tt‰neet h‰nen perikatonsa; yksi tuhansien etup‰‰ss‰, jotka turvasivat h‰nen uskollisuuteensa; pelotonna, koska h‰n nojausi n‰kym‰ttˆm‰‰n k‰sivarteen tuolla ylh‰‰ll‰. Ne sanat, jotka h‰n sin‰ p‰iv‰n‰ puhui, kaikkuivat ymp‰ri koko Saksaa. Loppulausetta ei unhoteta koskaan: "_T‰ss‰ min‰ seison. Min‰ en voi muuta. Jumala auttakoon minua. Amen_." H‰nelt‰ n‰m‰t sankarityˆt ovat vaan yksinkertaisen kuuliaisuuden tekoja; jokainen askel v‰ltt‰m‰tˆn, koska jokainen askel on velvollisuus. Matkallansa h‰n luottaa Jumalan apuun, t‰ydellisesti ja ainoastaan. Ja kaikki uskolliset syd‰met koko maassa vastaavat h‰nen amen'eensa. Toiselta puolen useat hienontuneet hovimiehet ja viekkaat Roman valtioviisaat eiv‰t huomanneet mit‰‰n kaunopuheisuutta h‰nen sanoissaan, n‰iss‰ sanoissa, jotka syvimpi‰ pohjia myˆten liikuttivat kaikkia tosi-syd‰mi‰. "Tuo mies," he arvelivat, "ei voi koskaan kumota meid‰n mielipiteit‰mme." Kuinka h‰n sit‰ voisikaan? H‰nen todistuksensa eiv‰t olleet heid‰n kielell‰ns‰, eik‰ heille aiotut, vaan vilpittˆmille ja rehellisille syd‰mille; ja semmoisia ne suostuttivat. Semmoiset ihmiset, joitten mielest‰ kaunopuheisuus tarkoittaa sievi‰ kuvauksia, jotka koristavat turmelusta taikka peitt‰v‰t tyhjyytt‰, miksip‰ muuksi heid‰n sopi katsoa St. Paavalia, kuin "laveriksi." Kaikki vakavat ihmiset myˆnsiv‰t h‰nen sanojensa voiman; viholliset, kun suuttuneina vaativat, ett‰ h‰nt‰ estett‰isiin puhumasta; yst‰v‰t, kun ihmetellen kiittiv‰t Jumalaa, joka oli auttanut h‰nt‰. Oli melkein pime‰, kun kokous hajosi. Kun T:ri Luther tuli ulos, saatettuna keisarillisilta upseereilta, levisi ‰kkin‰inen pelko kansaan, joka oli ker‰‰ntynyt kadulla, ja kaikkien suusta kuultiin huuto: "He viev‰t h‰nt‰ vankeuteen." "He saattavat minua asuntooni", vastasi tyvenell‰ ‰‰nell‰ se mies, jonka t‰m‰ p‰iv‰ oli tehnyt Saksan suureksi mieheksi. Ja melu hiljeni. Ebernburgissa, Kes‰kuulla 1521. T:ri Luther on kadonnut! Ei yksik‰‰n niist‰, joita min‰ olen tavannut, tied‰ viel‰, mihin ovat vieneet h‰net, onko h‰n yst‰vien vai vihollisten k‰siss‰, onko h‰n edes en‰‰ maan p‰‰ll‰! Meid‰n olisi pit‰nyt kuulla h‰nen tulostaan Wittenbergiin monta p‰iv‰‰ sitten. Mutta h‰nen j‰lki‰ns‰ ei ole voitu seurata edemm‰ksi kuin Moran kyl‰‰n Th¸ringin mets‰‰n. Sinne h‰n l‰hti Eisenachista, Wittenbergiin palatessansa, tervehtim‰‰n vanhaa ‰idin-‰iti‰ns‰ ja muutamia is‰n sukulaisia, talonpoikia, jotka el‰v‰t mets‰n aukoissa. ƒidin-‰itins‰ halvassa kodissa vietti h‰n yˆn ja j‰tti h‰net hyv‰sti seuraavana aamuna; eik‰ kukaan ole sen j‰lkeen kuullut h‰nest‰ mit‰‰n. Meill‰ on v‰h‰n toivoa, ett‰ h‰n on yst‰vien k‰siss‰; kuitenkin pyyt‰‰ pelko yhty‰ toivoomme. H‰nell‰ on niin monta ja ‰k‰ist‰ vihollista; eik‰ useimmat heist‰ karttaisi mit‰‰n keinoa, kun vaan voisivat pelastaa mailman semmoisesta v‰‰r‰-uskolaisesta. Sill‰ aikaa, kuin h‰n viel‰ oleskeli Wormsissa, v‰ittiv‰t Romalaiset kovasti, ett‰ h‰nen uppiniskaisuutensa oli tehnyt keisarin suojeluskirjan voimattomaksi; muutamat saksalaisetkin ruhtinaat vaativat, ett‰ h‰n pantaisiin kiinni; ja h‰n pelastui vaan toisten ankarien muistutusten kautta, jotka ilmoittivat, ett‰ he eiv‰t koskaan sallisi Saksan kunniaa t‰ll‰ tapaa h‰v‰ist‰v‰n. Samalla haavaa tekiv‰t mit‰ viekkaimpia yrityksi‰ saadaksensa h‰nt‰ peruuttamaan oppiansa taikka luopumaan suojelus-kirjastaan, ett‰ n‰ytt‰isi silt‰, kuin h‰n olisi taipuvainen antamaan julkisen keskustelun ratkaista asian. T‰m‰ viimeinen ehdoitus, joka kysyi T:ri Lutherin luottamusta siihen totuuteen, jonka puolesta h‰n oli valmis kuolemaan, oli v‰h‰ll‰ saada h‰nen suostumuksensa. Mutta muuan ritari, joka oli l‰sn‰, kun se tehtiin, huomasi ansan ja heitti papin, joka toi esiin sen, rajusti ulos huoneesta. Kuitenkin kaikissa heid‰n p‰‰llekarkauksissaan, petollisissa taikka suorissa, pysyi T:ri Luther tyvenen‰ ja lujana, uhkauksista huolimatta, valmiina ottamaan korviinsa kaikkia kohtuullisia ehdoituksia. Keskell‰ kaikkia hienontapaisia hovimiehi‰ ja ylpeit‰ ruhtinaita ja pappeja n‰ytti h‰n minusta seisovan kuin keisarin hovin l‰hettil‰s keskell‰ halvan maakunnan mit‰ttˆmi‰ virkamiehi‰. H‰nen k‰ytˆksess‰ns‰ oli semmoisen miehen jalous, joka on tottunut korkeampaan seuraan, kuin niitten, jotka h‰nt‰ ymp‰rˆiv‰t; joka jokaiselle antaa h‰nelle tulevan arvon; joka ei huoli personallisista loukkauksista, mutta on taipumaton jokaisessa asiassa, joka koskee h‰nen herransa kunniaan. Ne meist‰, jotka olivat tunteneet h‰net entisin‰ aikoina, n‰kiv‰t h‰ness‰ koko sen yksinkertaisuuden, syv‰n vakavuuden ja lapsellisen mieltymyksen viattomiin huveihin, jonka olimme tunteneet h‰ness‰ vanhastaan. Se oli meid‰n vanha yst‰v‰mme Martin Luther, mutta n‰ytti silt‰, kuin meid‰n Lutherimme olisi palannut luoksemme jostakin taivaan asunnosta; semmoinen rauha ja ylennys asui kaikissa, mit‰ h‰n sanoi. Tapaus eritt‰in kummastutti minua. Kun se lasi, josta h‰n juuri aikoi juoda er‰‰n paavilaisen, Trierin arkkipiispan, pidoissa, s‰rkyi h‰nen k‰dess‰‰n, kun h‰n teki ristinmerkin sen yli, ja h‰nen yst‰v‰ns‰ huudahtivat: "myrkky‰", arveli h‰n (joka muutoin on niin valmis kaikissa asioissa n‰kem‰‰n luonnollista vaikutusta) h‰t‰ilem‰tt‰, ett‰ "lasi oli ep‰ilem‰tt‰ s‰rkynyt siit‰ syyst‰, ett‰ se oli pistetty kylm‰‰n veteen liian pian pesemisen j‰lkeen." H‰nen rohkeutensa ei ollut mik‰‰n voimakkaan luonnon ponnistus. H‰n luotti vaan Jumalaan eik‰ todellakaan pel‰nnyt mit‰‰n. Ja nyt h‰n on mennyt. Olkoon h‰n yst‰vien taikka vihollisten k‰siss‰, vieraanvaraisessa turvapaikassa, niinkuin t‰m‰, taikka toivottomassa, salaisessa vankeudessa, meilt‰ on h‰n kumminkin hetkeksi kuollut. Ei mik‰‰n osan-oton eik‰ neuvon sana kulje meid‰n v‰lill‰mme. Se ‰‰ni, jota kuunnellakseen koko Saksa pid‰tti henke‰ns‰, on vaiennut. Paavi on kironnut h‰net, keisari julistanut valtio-pannaan; h‰n on h‰v‰isty v‰‰r‰-uskolaiseksi, tuomittu petturiksi, parjattu keisarin omassa julistuksessa "hulluksi, Jumalan pilkkaajaksi, munkkikaapuun puetuksi perkeleeksi." Maankavallukseksi katsotaan, jos antaa h‰nelle ruokaa tai suojaa, ja ansioksi, jos j‰tt‰‰ h‰net surmattavaksi. Eik‰ h‰n, jos h‰n viel‰ on hengiss‰, voi n‰ihin vastata sanaakaan. Sill‰ v‰lin kootaan toiselta puolen jok'ikinen h‰nen sanansa ja pidet‰‰n yht‰ pyh‰n‰, kuin kuolevan is‰n viimeiset sanat. Se jalo kirja, jonka h‰n kirjoitti aatelistolle ja jossa h‰n kertoo ilmestymisest‰‰n valtiop‰ivien edess‰, s‰ilytet‰‰n, niinkuin aarre, jokaisessa kodissa. Kuitenkin saamme muutamat meist‰ v‰h‰isen toivoa h‰nen viimeisest‰ kirjeest‰‰n Lucas Cranach'ille Frankfurtiin. Siin‰ h‰n sanoo: "Juutalaiset laulakoot kerran viel‰ 'Jo! Jo!' mutta meillekin tulee p‰‰si‰isp‰iv‰, ja silloin me veisaamme Hallelujaa. V‰h‰inen aika meid‰n t‰ytyy olla ‰‰neti ja k‰rsi‰. 'V‰h‰n ajan per‰st‰', sanoi Kristus, 'ettek‰ n‰e minua; ja taas v‰h‰n ajan per‰st‰ te n‰ette minun.' Min‰ toivon, ett‰ niin k‰y nytkin. Mutta tapahtukoon Jumalan tahto, joka on paras kaikissa asioissa, t‰ss‰ niinkuin taivaassa ja maan p‰‰ll‰. Amen." Moni meist‰ luulee, ett‰ t‰ss‰ on v‰h‰inen vihjaus niille, jotka rakastavat h‰nt‰, ett‰ h‰n tiesi, mik‰ oli h‰nen edess‰‰n ja ett‰ h‰n lyhyen ja turvallisen poissa-olon per‰st‰, "kunnes t‰m‰ tyrannius menee ohitse", on oleva kerran viel‰ meid‰n parissamme. Min‰ kumminkin ajattelen niin ja rukoilen, ett‰ t‰m‰ vaiti-olon aika olkoon h‰nelle semmoinen aika, jona h‰n likeisesti seurustelee Jumalan kanssa ja josta h‰n tulee esiin virvoitettuna ja vahvistettuna johdattamaan ja auttamaan meit‰ kaikkia. Ja t‰ll‰ v‰lin aukenee minulle tyˆ-ala, joka tosin ei ole vaaroja vailla, mutta t‰ynn‰ hurskasta iloa. T:ri Lutherin opin yst‰v‰t ovat hankkineet minulle useita kappalia h‰nen kirjoistaan ja lentolehdist‰‰n sek‰ latinan ett‰ saksan kielell‰, ja minun tulee kulkukauppiaana myyd‰ niit‰ ymp‰ri koko Saksaa ja kaikissa maissa, joihin suinkin p‰‰sen. Minun on m‰‰r‰ l‰hte‰ huomenna; reppuni ja hihnani ovat minusta paljoa kunniakkaampi taakka, kuin mink‰‰n ruhtinaan sota-asu; halpa laukkumiehen takkini ja sauvani ovat paljoa pyhempi puku, kuin mink‰‰n kardinalin kaapu tai pilgrimin vaatteet. Sill‰ enkˆ min‰ ole pilgrimi siihen kaupunkiin, jolla on perustus? Eikˆ minun ikeeni ole Kristuksen ies? ja enkˆ min‰ jakele janoaville ja orjuutetuille ihmisille sit‰ el‰m‰n vett‰ ja sit‰ totuutta, joka vapauttaa syd‰men? Schwarzwaldissa, Toukokuulla 1521. Vaeltavan el‰m‰ni ensim‰inen viikko on ohitse. T‰n‰‰n matkani k‰y pitkin Schwarzwaldin yksin‰isi‰ teit‰, joita yksitoista vuotta sitten kuljin T:ri Martin Lutherin seurassa pilgrimi-retkell‰mme Romaan. Me olimme silloin molemmat puetut munkin p‰‰hineesen ja kaapuun. Molemmat olimme hartaita paavin alamaisia ja olisimme kammoneet h‰nen anathemaansa, niinkuin syvint‰ h‰v‰istyst‰. Kuitenkin kantoi Martin Luther juuri siihen aikaan syd‰mess‰‰n el‰v‰n siemenen kaikkeen siihen, mik‰ nyt kiihdytt‰‰ ihmisten syd‰mi‰ Pommerista Espanjaan asti. H‰n oli jo Kristuksessa vapautettu, ja h‰n tiesi sen. Pyh‰ Raamattu oli jo h‰nelle totuuden ainoa, el‰v‰ l‰hde. Uskoen yksinkertaisesti H‰neen, joka kuoli -- hurskas ep‰hurskaitten t‰hden -- oli h‰n ilman mit‰‰n saanut syntins‰ anteeksi. H‰nen rukouksensa oli semmoisen luottavaisen lapsen rukous, joka lep‰‰ Is‰n syliss‰ ja nˆyr‰sti astuu H‰nen vieress‰ns‰. H‰n tiesi jo Kristuksen Rippi-is‰ksi ja Papiksi; Pyh‰n Hengen personalliseksi opettajaksi H‰nen oman Sanansa kautta. Vanhojen uskonmenojen kahleet tosin ymp‰rˆiv‰t h‰nt‰ viel‰, mutta vaan niin kuin ruskeat verhot yh‰ peitt‰v‰t monta paisuvaa nuoren lehden umpua, sill‰ v‰lin kuin toiset t‰n‰ kev‰t-aamuna puhkesivat ja aukenivat, minun astuessani hiljaisia, viheriˆit‰ mets‰-polkuja. Vapauttamisen hetki n‰ytt‰‰ aina ohitse menev‰n silmiss‰ suurelta, ‰kkin‰iselt‰ ponnistukselta, mutta ne, jotka ovat n‰hneet vankeutetun ummun verkkaisen paisumisen, tiet‰v‰t, ett‰ se viimeinen elon j‰nnitys, joka katkoo helpeiset k‰‰reet, on vaan silm‰nr‰p‰ys siin‰ tuskin huomattavassa, mutta alinomaisessa edistyksess‰, jossa itse talven n‰enn‰inen kuolema oli askel. Mutta ihana on el‰‰ kev‰t-aikana; ja kun min‰ k‰velin, lauloi syd‰meni lintujen ja umpujen kanssa: "minultakin ovat talven kahleet katkenneet -- minulta ja koko maalta!" Ja astuessani min‰ lauloin korkealla ‰‰nell‰ sen p‰‰si‰isvirren, jota Eva aina niin suuresti rakasti (_Pone luctum, Magdalena_): Magdalena! huoles heit‰! Heit‰ itku katkerin; Nyt ei tarvis kyyneleit‰, P‰‰ss' on kemut Simonin; Tuhat syyt' on riemuella, Tuhat syyt‰ huudahdella: Halleluja kaikukoon! Magdalena! hymyellˆs! Kirkkaan' otsas loistaa suo: Valo armas v‰lkkyy, ‰llˆs Huoliin ajatustas luo; Kristus mailman vapautti, Kuolon vallan tukahdutti: Halleluja kaikukoon! Magdalena! iloks lyˆ nyt! Kristus nousi haudastaan; Tehty vaikea on tyˆ nyt, Sankar' palas maailmaan; Itkit ‰sken kuollehelle, Nytp‰ ylˆs-nousnehelle Halleluja kaikukoon! Magdalena! silm‰s nosta! Katso otsaa ihanaa, Katso ruumistakin, josta Viidet haavat haamoittaa; Niin nuo kalliit veri-haavat Niinkuin helmet heloittavat: Halleluja kaikukoon! Magdalena! eloon her‰‰! Tullut valkeus on, Kuolemall' ei valtaa en‰‰, Riemulaulut soikohon: Kaunas poistui tuskas, vaivas, Etehes nyt aukee taivas: Halleluja kaikukoon! Niin, myˆskin vanhoina, pimein‰ aikoina ovat syd‰n syd‰men per‰st‰ hiljaisissa kodoissa ja k‰tketyiss‰ luostari-kammioissa ep‰ilem‰tt‰ tunteneet t‰m‰n salaisen ilon. Mutta nyt koko mailma n‰ytt‰‰ tuntevan sen. Talvellakin on kultakerttunsa yksin‰isin viserryksineen; mutta nyt kev‰t on t‰‰ll‰, laulut tulevat parvittain -- ja, kiitos Jumalan, min‰ olen hereill‰ ja kuuntelen! Mutta se ‰‰ni, joka ensin viritti t‰m‰n soiton minun syd‰mess‰ni -- juuri n‰iss‰ metsiss‰ -- ja sen j‰lkeen, Jumalan armon kautta, lukemattomissa syd‰miss‰ t‰ss‰ ja muissa maissa -- miksi se nyt on vaiennut? Onko t‰m‰ haudan ‰‰nettˆmyys, vai ainoastaan yst‰v‰llisen turvapaikan? Ei se kummassakaan tapauksessa ole vaiti Jumalan edess‰. Min‰ olin tuskin p‰‰tt‰nyt virteni, kun puut k‰viv‰t harvemmaksi ja v‰h‰isemm‰ksi, niinkuin t‰ss‰ olisi nykyisin mets‰‰ kaadettu; ja min‰ tulin laakson luo, jonka rinteill‰ v‰h‰inen kyl‰ sijaitsi. Kirkontorni ja kellokastari kohosivat puurakennusten v‰list‰, joukko lampaita ja vuohia oli laitumella sen v‰h‰isen joen reunalla, joka kostutti laaksoa. Min‰ nostin syd‰meni Jumalan puoleen, ett‰ muutamat syd‰met t‰ss‰ rauhallisessa paikassa saisivat tervehti‰ ijankaikkisen rauhan sanomaa niitten kirjojen kautta, joita min‰ kuljetin. Kun saavuin kyl‰‰n, tuli pappi ulos pappilasta -- ij‰k‰s, lempe‰n-n‰kˆinen mies -- ja tervehti minua kohteliaasti. Min‰ pyysin saadakseni n‰ytt‰‰ h‰nelle tavaraani. "Arvattavasti siin‰ ei ole mit‰‰n minulle", h‰n sanoi hymyillen. "Ne ajat ovat minulta menneet, jolloin mieltyy balladeihin ja tarinoihin. Te kaupitsette kai semmoisia." Mutta kun h‰n n‰ki Lutherin nimen yhden kirjan nimilehdell‰, jota n‰ytin h‰nelle, muuttui h‰nen muotonsa ja h‰n sanoi vakavalla ‰‰nell‰: "tied‰ttekˆ, mit‰ tavaraa kuljetatte?" "Tied‰n kyll‰", min‰ vastasin. "Min‰ kuljetan useimpia n‰ist‰ kirjoista syd‰mess‰ni yht‰ paljon, kuin hartioillani." "Mutta tied‰ttekˆ, miss‰ vaarassa olette?" jatkoi vanhus. "Me olemme kuulleet, ett‰ T:ri Luther on kirottu paavilta ja julistettu pannaan keisarilta; ja vasta viime viikolla kertoi kulkeva kauppias, semmoinen, kuin te itse, meille, ett‰ h‰nen ruumiinsa oli lˆydetty l‰vistettyn‰ sadoilla haavoilla." "Se ei ollut totta kolme p‰iv‰‰ takaperin", sanoin min‰. "Eiv‰t ainakaan h‰nen parhaat yst‰v‰ns‰ Wormsissa tiet‰neet siit‰ mit‰‰n." "Jumala olkoon kiitetty!" h‰n lausui; "sill‰ t‰ss‰ kyl‰ss‰ olemme suuressa kiitollisuuden velassa sille kunnon miehelle. Ja jos", lis‰si h‰n levottomasti, "h‰n todella on ruvennut v‰‰r‰-uskolaiseksi, olisi hyv‰, ett‰ h‰n saisi katumuksen aikaa." Siin‰ kyl‰ss‰ min‰ myin monta kirjaa ja j‰tin muita hyv‰lle papille, joka kestitsi minua aivan vieraanvaraisesti ja l‰hetti minut matkalleni, vedet silmiss‰ lausuen j‰‰hyv‰isi‰ns‰ siunauksilla, varoituksilla ja rukouksilla. Parisissa, Hein‰kuulla 1521. Min‰ olen tullut Franskan rajan yli ja oleskellut muutamia p‰ivi‰ t‰ss‰ suuressa, iloisessa, oppineessa kaupungissa. Saksassa kirjani hankkivat minulle enemm‰n suosiota kuin nurjuutta. Tapahtuipa v‰listi, ett‰ vaikka paikkakunnan virkamiehet katsoivat velvollisuudeksi julkisesti vastustaa niit‰, he itse salaisesti auttoivat niitten jakelemisessa. Toisinaan oli kansa niin innokas ostamaan ja halukas poimimaan jokaista v‰h‰ist‰kin tietoa Lutherista, ett‰ kokonainen v‰kijoukko ker‰‰ntyi minun ymp‰rill‰ni, joka, havaittuaan, ettei minulla ollut mit‰‰n uutisia kertoa heille h‰nen nykyisest‰ tilastaan, viipyi niin kauan, kuin vaan jaksoin puhua, ja kuunteli, kun kerroin h‰nen k‰ytˆksest‰‰n keisarin edess‰ samalla kuin hartaat suostumuksen huudot, jopa v‰listi nyyhkytykset ja kyyneletkin todistivat, kuinka mieltynyt yhteinen kansa oli h‰neen. Kaupungeissa pyydettiin paljon enemm‰n h‰nen "Kirjett‰ns‰ Saksan Aatelistolle", kuin min‰ voin toimittaa. Mutta kaikkein enimm‰n liikutti minua, kun n‰in sen rakkauden ja melkein ep‰jumalisen kunnioituksen, jolla sorretut ja tyˆt‰ tekev‰t talonpojat syrj‰isiss‰ maan-osissa liittyiv‰t h‰nen nimeens‰. Min‰ muistan eritt‰in, kuinka er‰‰ss‰ kyl‰ss‰ pulskea, vanha talonpoika vei minut sis‰huoneesensa, jossa Lutherin kuva riippui, s‰dekeh‰ll‰ varustettuna, peite edess‰. "Katsokaat!" h‰n sanoi. "Tuon linnan hallitsia" (ja h‰n osoitti sormellaan vastakkaisella tˆrm‰ll‰ olevaa linnaa) "on tehnyt minulle ja omaisilleni paljon v‰‰ryytt‰. Kaksi poikaani on kaatunut h‰nen itsekk‰isiss‰ pikku sodissaan, ja h‰nen mets‰miehens‰ h‰vitt‰v‰t mielt‰ns‰ myˆten pelkoni, kun ajavat saalistansa; kuitenkin jos min‰ ammun hirven, min‰ kenties heitet‰‰n linnaan vankeuteen, niinkuin ennen on k‰ynyt useitten omaisteni. Mutta heid‰n valtansa on melkein ohitse nyt. Min‰ n‰in _tuon miehen_ Wormsissa. Min‰ kuulin h‰nen uljaasti, kuin leijonan, puollustavan totuutta keisarin, ruhtinaitten ja prelatein edess‰. Jumala on l‰hett‰nyt meille vapauttajan; ja oikeuden hallinto alkaa kun joka mies saa, mit‰ h‰nelle tulee." "Yst‰v‰s, min‰ sanoin vihavoitsevalla syd‰mell‰, 'Vapauttaja tuli viisitoista sataa vuotta takaperin, mutta oikeuden hallinto ei ole viel‰ alkanut mailmassa. Vapauttaja ristiin-naulittiin, ja h‰nen seuralaisensa ovat siit‰ saakka k‰rsineet eik‰ hallinneet.'" "Jumala on k‰rsiv‰llinen", h‰n sanoi, "ja _me_ olemme olleet k‰rsiv‰llisi‰ kauan, sen Jumala tiet‰‰; mutta luullakseni aika vihdoin on tullut." "Mutta se vapaus, jota T:ri Luther julistaa", sanoin min‰ lempe‰sti, "on vapaus pahemmasta orjuudesta, kuin aateliston; se on semmoinen vapaus, jota ei mik‰‰n tyranni, ei mik‰‰n vankihuone voi vied‰ meilt‰ -- Jumalan lasten vapaus;" -- ja h‰n kuunteli totisena, kun puhuin h‰nelle vanhurskauttamisesta ja k‰rsiv‰st‰, lunastavasta Herrasta. Mutta lopulla h‰n sanoi: "Kyll‰ n‰m‰t ovat hyv‰t sanomat. Mutta min‰ toivon, ett‰ T:ri Luther viel‰ kostaa monen v‰‰ryyden, joka on tapahtunut meille. Kerrotaan, ett‰ h‰n on talonpojan poika, niinkuin min‰." Jos min‰ olisin T:ri Luther ja tiet‰isin, ett‰ sorrettujen ja murheellisten kaipaavat silm‰t koko maassa k‰‰ntyv‰t minuun, olisin valmis sanomaan: "Herra, anna minun kuolla, ennenkuin n‰m‰t poljetut ja rasitetut syd‰met oppivat, kuinka v‰h‰n min‰ voin auttaa teit‰!" Sill‰ todestikin tehd‰‰n paljon pahaa auringon alla. Mutta yht‰ todesti lˆytyy voide jokaiseen kipuun, korvaus jokaiseen v‰‰ryyteen ja huojennus jokaisesta taakasta siin‰ sanomassa, jonka T:ri Luther tuopi. Kuitenkin per‰ti toisenlainen korvaus, pelk‰‰n min‰, kuin mit‰ aivan moni hartaasti odottaa! Kummallista on myˆskin, kuinka n‰in‰ muutamina viikkoina mit‰ hurjimpia huhuja T:ri Lutherin katoamisesta on syntynyt ja levinnyt kaikkialle. Moniaat sanovat, ett‰ h‰n on salaisesti murhattu ja ett‰ joku on n‰hnyt h‰nen haavoitetun ruumiinsa; toiset, ett‰ h‰n veriss‰‰n kannettiin mets‰n l‰vitse jollakin kauhealla tavalla mestattavaksi; samalla kuin toiset jyrk‰sti v‰ittiv‰t, ett‰ h‰n palajaa suuren vapauttaja-joukon etup‰‰ss‰, joka k‰y maata pitkin ja poikin, poistaen v‰‰ryytt‰ ja rangaisten v‰‰rintekiˆit‰. Jos todella muutamat viikot luovat semmoisen sumun tosi-tapahtumien ymp‰rille, miksi yksi vuosisata ilman kirjoitettua kertomusta olisi muuttanut kristin-uskon, taikka mit‰ t‰m‰ kertomus itse olisi ollut ilman jumalallista innostusta? Paikottain maassa olivat kovin kiihdyksiss‰. Elsasissa jouduin salaiseen talonpoikais-kokoukseen, jossa jokainen oli hirve‰ll‰ valalla sitounut sotimaan henkeen ja vereen saakka aatelisia vastaan. Monta kertaa ratsasparvi seisautti minut likell‰ jotakin linnaa, ja tavarani tarkastettiin, ett‰ saivat n‰hd‰, kuuluivatko ne semmoisen kaupungin kauppamiehille, jota vastaan linnan ritari paraikaa k‰vi sotaa; ja yhdess‰ t‰mmˆisess‰ tilaisuudessa olisi minun ehk‰ k‰ynyt huonosti, jollei joukko sotamiehi‰, jotka olivat keisarin palveluksessa, olisi hyv‰‰n aikaan ilmestynyt ja vapauttanut minut ja kumppanini. Kuitenkin pantiin joka paikassa yht‰ paljon arvoa T:ri Lutherin nimeen. Talonpojat luulivat, ett‰ h‰n vapauttaisi heid‰t aateliston tyranniudesta; ja useat ritarit arvelivat h‰nest‰, ett‰ h‰n puollusti Saksan vapautta muukalaisten iest‰ vastaan. Moni kˆyh‰ maapappi tervehti h‰nt‰ pelastajaksi suurten abbottien ja prelatein ahneudesta. N‰in min‰ ja kirjani lˆysimme paljon syd‰mellisi‰ yst‰vi‰ talonpoikien taloissa ja mˆkeiss‰, linnoissa ja pappiloissa. Ja kaikki, mit‰ min‰ voin tehd‰, oli se, ett‰ myin kirjojani ja kerroin kaikille, jotka tahtoivat kuunnella, ett‰ se ies, jota Lutherin sanat kykeniv‰t s‰rkem‰‰n, oli perkeleen, kaikkien sortajien ruhtinaan, ies, ja ett‰ se vapaus, jota h‰n tuli uudestaan julistamaan, oli vapaus synnin ja itsekk‰isyyden vallasta. Mutta rakkain tervehdys, se, joka syd‰nt‰ni oikein ilahutti, oli se, kun joku sanoi, niinkuin usein tapahtui, tautivuoteella sek‰ alhaisissa ett‰ ylh‰isiss‰ kodoissa ja luostareissa: "Jumala olkoon kiitetty, n‰m‰t sanat ovat jo meid‰n syd‰mess‰mme. Ne ovat n‰ytt‰neet meille tien Jumalan luo; ne _ovat_ tuottaneet meille rauhaa ja vapautta." Taikka kun toiset sanoivat: "Minun t‰ytyy saada tuo kirja. Se ja se mies, jonka min‰ tunnen, on muuttunut toisenlaiseksi siit‰, kuin h‰n luki Lutherin sanat." Mutta jos tuskin olin odottanut, ett‰ omassa maassa olisivat T:ri Lutheriin n‰in mieltyneet, vaikka h‰n olikin tosi Saksalainen, toivoin min‰ viel‰ v‰hemm‰n, ett‰ h‰nen maineensa olisi enn‰tt‰nyt Parisiin ja kauemmaksikin. Iltaa ennen, kuin saavuin t‰h‰n kaupunkiin, olin hyvin v‰syksiss‰ p‰iv‰kauden astunnasta tomussa ja helteess‰ ja j‰in nukkumaan er‰‰n kyl‰-ravintolan puutarhan penkille, listoitetun viinikˆynnˆksen varjoon. Kirjalaukkuni oli puoleksi avoinna vieress‰ni. Kun her‰sin, istui vakava ja arvokkaalta n‰ytt‰v‰ mies, joka, rikkaasta puvusta ja aseista p‰‰tt‰en, ep‰ilem‰tt‰ oli aatelinen, niinkuin, auki leikatuista takinhioista ja vaipasta arvaten, Espanjalainen, aivan likell‰ minua ja luki hartaasti yht‰ minun kirjaani. Min‰ en ensiksi liikkunut, vaan katselin h‰nt‰ ‰‰neti. Kirja, jota h‰n piti k‰dess‰‰n, oli kappale Lutherin latinankielisist‰ "Selityksist‰ Galatalais-epistolaan." Hetken per‰st‰ min‰ liikahdin ja tervehdin h‰nt‰ kunnioituksella. "Myyd‰‰nkˆ t‰t‰ kirjaa?" h‰n kysyi. Min‰ vastasin: myyd‰‰n, ja ilmoitin hinnan. H‰n maksoi paikalla kahdenkertaisen hinnan ja lausui: "antakaat yksi kappale jollekulle, jolla ei ole varaa ostaa." Min‰ rohkenin kysy‰, oliko h‰n n‰hnyt sit‰ ennen. "Olen", h‰n vastasi. "Schweitzil‰inen kirjanpainaja Frodenius l‰hetti useampia kappaleita Kastiliaan. Ja min‰ n‰in sen ennen Venetiassa. Sit‰ on nyt kielletty tuomasta sek‰ Kastiliaan ett‰ Venetiaan. Mutta minun on aina tehnyt mieli omata yksi kappale, ett‰ itse saisin p‰‰tt‰‰. Tunnetteko T:ri Lutheria?" h‰n kysyi, kun h‰n oli l‰htem‰ll‰ns‰. "Min‰ olen tuntenut ja kunnioittanut h‰nt‰ monta vuotta", min‰ vastasin. "Kerrotaan, ett‰ h‰nen el‰m‰ns‰ on nuhteeton, eikˆ niin?" h‰n kysyi. "H‰nen katkerimmat vihollisensakin myˆnt‰v‰t, ett‰ niin on", min‰ vastasin. "H‰n puhui urhoollisen miehen tavalla valtiop‰ivien edess‰", h‰n jatkoi; "vakavasti ja tyvenesti, niinkuin kunnon miehet puhuvat, jotka ovat valmiit pysym‰‰n kiinni sanoissansa. Ei Kastilian aatelismiesk‰‰n olisi puhunut suuremmalla arvokkaisuudella, kuin t‰m‰ talonpojan poika. Italialaiset papit ajattelivat toisin; mutta se kaunopuheisuus, joka itkett‰‰ tyttˆj‰ saarnastuoleista, ei ole se keino, joka soveltuu miesten neuvotteluihin. T‰m‰ munkki oli oppinut puhetaitonsa korkeammassa koulussa. Jos joskus viel‰ tapaatte T:ri Lutherin", lis‰si h‰n, "kertokaat h‰nelle, ett‰ muutamat Espanjalaiset keisarin hovissakin soivat h‰nelle hyv‰‰." Ja t‰‰ll‰ Parisissa min‰ n‰en joukon hurskaita ja oppineita miehi‰, Lefevre'n, Farel'in ja Meaux'in piispan BriÁonnet'in, jotka paraikaa ahkerasti k‰‰nt‰v‰t ja levitt‰v‰t Lutherin ja Melancthonin kirjoja. He sanovat jo ennen Jumalan omasta kirjasta oppineensa sen totuuden, jonka ne sis‰lt‰v‰t, nimitt‰in, ett‰ ihminen vanhurskaaksi tehd‰‰n uskonsa kautta ristiin-naulittuun Vapahtajaan, joka vanhurskaus johdattaa H‰nelle pyhitettyyn el‰m‰‰n. Mutta vaikka Franskalaiset eiv‰t hevin myˆnn‰ mit‰‰n ulkomaista etev‰ksi ja halveksien katsovat alas meihin sivistym‰ttˆmiin Saksalaisiin, tervehtiv‰t franskalaiset papit kuitenkin Lutheria opettajaksi ja veljeksi ja ovat yht‰ uuteliaat kuuntelemaan kaikkia v‰h‰isi‰ seikkoja h‰nen el‰m‰st‰‰n, kuin h‰nen maanmiehens‰ jokaisessa kaupungissa ja hiljaisessa kyl‰ss‰ koko Saksassa. He kertovat minulle myˆskin, ett‰ kuninkaan oma sisar, kaunis ja oppinut herttuatar Margareta de Valois lukee T:ri Lutherin kirjoja ja pit‰‰ niit‰ suuressa arvossa. Totta puhuen min‰ ajattelen v‰listi, ett‰ jos h‰n, niinkuin h‰n muutamia vuosia sitten ajatteli, olisi muuttanut Wittenbergist‰ Parisiin, olisi h‰n t‰‰ll‰ saanut jalon vaikutus-alan. Kansa on niin suora puheessaan, heid‰n tunteensa ja k‰sityksens‰ ovat niin nopeat; ja heid‰n selv‰, ter‰v‰ j‰rkens‰ huomaa paljon pikemmin petoksen, kuin meid‰n pohjolaisten kuivakiskoinen, hidas ymm‰rrys. Baselissa. Ennenkuin l‰hdin Ebernburgista, oli ritari Ulrich von Hutten hartaasti ottanut osaa yritykseeni; h‰n kehoitti minua eritt‰in etsim‰‰n Erasmusta, jos kerta joutuisin Schweitziin; ja oli itse pannut muutamia kappaleita Erasmuksen saarnoista "Hulluuden Ylistys" kirjojeni joukkoon. Min‰ olen suuresti mieltynyt t‰h‰n urheaan ritariin. Min‰ en koskaan unhota sit‰ jaloa kirjett‰, jonka h‰n l‰hetti Lutherille, ennenkuin t‰m‰ ilmestyi valtiop‰ivill‰: "_Herra kuulkoon sinua h‰d‰n p‰iv‰n‰: Jakobin Jumalan nimi olkoon sinun suojasi. Oi rakastettu Lutherini, kunnioitettu is‰ni, ‰l‰ pelk‰‰; ole luja. Taistele miehuullisesti Kristuksen puolesta. Mit‰ minuun tulee, aion min‰ myˆskin taistella uljaasti. Tehkˆˆn Jumala, ett‰ saisin n‰hd‰, kuinka he rypist‰v‰t otsaansa... Kristus varjelkoon sinua." Niin t‰m‰ kiivas soturi olisi varmaan riemuinnut, jos h‰n olisi n‰hnyt, kuinka h‰mmentyneet viholliset silloin rypistiv‰t otsaansa; mutta h‰n oli siihen aikaan estetty hovia l‰hestym‰st‰. Lutherin uljas ja ylev‰ puollustus t‰ytti h‰net hartaammalla ihastuksella. H‰n v‰itti, ett‰ tohtori oli parempi soturi, kuin kukaan ritari. Kun kuulimme, ett‰ T:ri Luther oli kadonnut, olisi h‰n tahtonut koota joukon rohkeita miehi‰, semmoisia, kuin h‰n itse, ja kulkea koko maan h‰nt‰ hakeakseen. Huttenin aikomukset olivat korkeat ja puhtaat. H‰ness‰ ei ollut mit‰‰n alhaista ja pikkumielist‰ kunnianhimoa. Miekalla ja kyn‰ll‰ oli h‰n taistellut sortoa ja tekopyhyytt‰ vastaan. Roman hovi inhotti h‰nt‰ etup‰‰ss‰ sent‰hden, ett‰ se oli ulkomainen ies; turmeltunut papisto sent‰hden, ett‰ se oli kotimainen vallan-anastus. H‰n ajatteli ritarikuntaa jaloksi laitokseksi, ja luuli, ett‰ h‰nen s‰‰tyns‰, valistuneena tiedon ja innostuneena vapaan ja ylev‰n uskon kautta, vasta vapauttaisi Saksan ja koko kristikunnan. Personallista vaaraa h‰n ei katsonut miksik‰‰n eik‰ myˆsk‰‰n personallisia etuja. Kuitenkin, vaikka h‰n oli niin uskalias ja h‰nell‰ oli niin korkeat pyrinnˆt, luulen min‰ tuskin, ett‰ h‰n itse toivoi p‰‰sev‰ns‰ idealisen ritarikuntansa sankariksi. H‰nell‰ ei ollut kyllin oikean, t‰ydellisen ritarin itsehillintˆ‰. Kun h‰n itsekseen kuvaili semmoista kristikuntaa, josta v‰‰ryys ja ahneus olivat karkoitetut ja jossa idealinen ritaristo piti valtaa, tuli h‰nen mielest‰‰n urhoollisen, hyv‰n Ebernburgin herran, Frans von Sickingen'in, ja h‰nen hurskaan puolisonsa, pystytt‰‰ se lippu, jonka ymp‰rille Ulrich ja kaikki rehelliset miehet maassa kokoontuisivat. Luther, Erasmus ja Sickingen -- n‰m‰t kolmen s‰‰dyn, pappiuden, opin ja ritariuden, edustajat -- ne uudistakoot mailman, ajatteli h‰n. Erasmus oli aloittanut tyˆn, kun h‰n viritti valon opin pyhyyteen. Luther oli jatkanut sit‰, kun h‰n levitti valon kansaan. Ritarein tuli p‰‰tt‰‰ se, kun he v‰kisin hajottivat pimeyden voimat. Taistelo on Erasmuksen kauhu. Se on Lutherin pakko. Se on Huttenin huvitus. Min‰ en kuitenkaan odottanut, ett‰ Erasmus pit‰isi suurta v‰li‰ minun toimellani. Tuntui minusta, kuin Hutten, kun h‰n ihmetteli t‰m‰n ter‰v‰‰, loistavaa neroa, olisi luullut oman l‰mpim‰n ja miehuullisen syd‰mens‰ tulen olevan h‰ness‰kin. Min‰ p‰‰tin kuitenkin k‰yd‰ h‰nen luonansa Baselissa. Asianhaarat p‰‰stivat minut siit‰ vaivasta. Kun juuri astuin kaupunkiin melkein tyhj‰ll‰ repulla, jonka toivoin saavani t‰yteen Frodeniuksen kirjapainossa, ratsasti vanhanpuolinen, koukkuselk‰inen herra, joka n‰ytti lukumiehelt‰, verkalleen minun ohitseni. H‰n oli puettu tohtorin takkiin ja leve‰ll‰ nahkaremmalla varustettuun hattuun. H‰nen ter‰v‰t, pienet, mustat silm‰ns‰ tarkastivat minua ja taakkaani hetken aikaa, ja sitten, kirist‰en ohjaksia, yhtyi h‰n minuun ja lausui lempe‰ll‰ ‰‰nell‰ ja kohteliaalla tavalla: "me kuulumme samaan ammattiin, yst‰v‰. Me teemme ja te myytte kirjoja. Mit‰ teill‰ repussanne on?" Min‰ otin esiin kolme kappalta j‰lell‰ olevista kirjoistani. Yksi oli Lutherin "Kommentarit Galatalais-epistolaan;" toiset h‰nen "Selityksens‰ Herran Rukouksesta" sek‰ h‰nen "Kirjeens‰ Saksan Aatelistolle." Ratsastajan otsa synkistyi hiukan ja h‰n katseli minua ep‰luulolla. "Ne, jotka kapinan hetken‰ varustavat kansaa ampuvaroilla, tekev‰t sit‰ harvoin omalla edesvastauksellaan", h‰n lausui. "Nuori mies, te ajatte vaarallisia asioita ja tekisitte hyvin, jos laskisitte maksot." "Min‰ olen laskenut maksot", vastasin min‰, "ja kohtaan iloisesti vaaraa." "Hyv‰, hyv‰", h‰n vastasi; "muutamat syntyiv‰t sotakentti‰, toiset martyrinkuolemaa varten; toiset ei kumpaakaan varten. Pysykˆˆn kukin virassaan: "'_Neqvissimam pacem justissimo bello antifero_.' [Min‰ katson kurjinta rauhaa paremmaksi, kuin oikeinta sotaa.] Mutta 'ne, jotka laskevat meren alankomaalle, tiet‰v‰t varsin v‰h‰n, mihin saakka se levi‰‰.'" T‰m‰ esimerkki Hollannin suluista teki, ett‰ jo v‰h‰n huomasin, kuka ratsastaja oli, ja katsellen hienoja, aistillisia, vaikka pilkallisia huulia, vienoja, ter‰vi‰ kasvonjuonteita, vaaleata pintaa ja mustia, tarkkoja silmi‰, jotka olin n‰hnyt niin monessa kuvassa ennen, oli minun mahdoton ep‰ill‰, kenenk‰ kanssa min‰ puhuin. Mutta min‰ en ilmoittanut havaintoani. "T:ri Luther on kuitenkin kirjoittanut niit‰ n‰it‰ hyvi‰", h‰n lausui. "Jos h‰n olisi tyytynyt t‰mmˆisiin jumalisiin teoksiin, kuin t‰m‰, antaen 'Herran Rukouksen' minulle takaisin, olisi h‰n palvellut nykyist‰ polvikuntaa levollisesti ja hyvin; mutta kun paljastaa semmoisia salaisuuksia, kuin lˆytyv‰t t‰ss‰, suuren yleisˆn eteen, se on hulluutta!" ja h‰n pani ‰kki‰ kiinni "Galatalaiset." Sitten, silm‰illen "Kirjett‰ Aatelistolle", h‰n melkein viskasi sen k‰teeni ja sanoi puoli-suuttuneena: "T‰m‰ lentokirja on jo itsess‰‰n kapina." "Mit‰ muita kirjoja teilt‰ on?" kysyi h‰n tuokion per‰st‰. Min‰ vedin esiin viimeisen kappaleeni "Hulluuden Ylistyksest‰." "Oletteko myyneet n‰it‰ montakin?" kysyi h‰n kylm‰kiskoisesti. "Kaikki, paitsi t‰m‰n kappaleen", vastasin min‰. "Ja mit‰ ihmiset siit‰ sanovat?" "Se riippui siit‰, kuka osti", min‰ vastasin. "Muutamat sanovat, ett‰ teki‰ on t‰m‰n vuosisadan viisain ja ‰lykk‰in mies, ja jos kaikki tiet‰isiv‰t, miss‰ tulee pys‰hty‰, niinkuin h‰n, muuttuisi mailma v‰hitellen paratiisiksi eik‰ k‰‰ntyisi ylˆs-alaisin, niinkuin nyt on laita. Toiset p‰invastoin v‰itt‰v‰t, ett‰ teki‰ on pelkuri, joka ei tohdi tunnustaa totuutta, vaikka h‰n tiet‰‰ sen. Ja toiset taas moittivat kirjaa pahemmaksi, kuin mit‰‰n Lutherin, ja Erasmusta kaiken pahuuden aluksi sen vuoksi, ett‰, jollei h‰n olisi s‰rkenyt lukkoa, Luther ei koskaan olisi astunut ovesta sis‰‰n." "Ent‰ mit‰ _te_ ajattelette?" h‰n kysyi. "Min‰ olen vaan halpa kulkukauppias", sanoin min‰; "mutta luullakseni on pitk‰ matka Pilatuksesta, joka vihollisten k‰siin j‰tti sen kunnian Kuninkaan, jonka h‰n tiesi viattomaksi -- kenties alkoi huomata jumalalliseksi, St. Pietariin, joka kielsi rakastetun Mestarinsa. Herra, joka antoi Pietarille anteeksi, tiet‰‰, kummoinen kumpikin on; kuka on arka oppilas ja kuka H‰nen vihollistensa pelkurimainen yst‰v‰. Mutta ihmisten silm‰ll‰ on t‰t‰ mielest‰ni mahdoton eroittaa. Min‰ tahtoisin mieluisammin olla Luther Wormsin valtiop‰ivill‰ ja anatheman ja pannan alainen, kuin kumpikaan." "Ylpe‰sti puhuttu!" h‰n sanoi; "kun pit‰‰ pannaan julistettua v‰‰r‰-uskolaista parempana, kuin apostolein ruhtinasta!" Mutta varjo vier‰hti h‰nen kasvojensa yli, ja kohteliaasti j‰tt‰en minua hyv‰sti, ratsasti h‰n tiehens‰. Tuntui silt‰ kuin t‰m‰ keskustelu olisi varjostanut ja kylm‰nnyt minunkin syd‰nt‰ni. V‰h‰n ajan per‰st‰ hiljensi ratsastaja kuitenkin kulkuansa ja viittasi minua tulemaan luoksensa. "Onko teill‰ mit‰‰n tuttavia Baselissa?" kysyi h‰n suopeasti. "Ei", min‰ vastasin; "mutta minulla on kirjeit‰ kirjanpainaja Frodeniukselle, ja minua on kehoitettu etsim‰‰n Erasmusta." "Kuka teit‰ siihen kehoitti?" kysyi h‰n. "Hyv‰ ritari Ulrich von Hutten", min‰ vastasin. "Paras kaikista huimap‰ist‰!" jupisi h‰n totisesti. "Rotterdamin Erasmuksella on varsin v‰h‰n tekemist‰ sen tulikek‰leen kanssa." "Ritari Ulrich ihmettelee suuresti Erasmuksen neroa", min‰ sanoin; "ja arvelee, ett‰ h‰nen oppinsa ynn‰ muutamien hyvien ritarien miekka ja Lutherin saarnat pian panevat kristikunnan laidallensa." "Ulrich von Huttenin sopisi ensiksi panna oma el‰m‰ns‰ laidalleen", kuului vastaus. "Mutta j‰tt‰k‰‰mme puhe kristikunnasta ja n‰ist‰ suurista tuumista, jotka ovat kokonaan ulkopuolella meid‰n piiri‰mme. Pankoot ritarit ritarikunnan laidalleen, ja kardinalit paavikunnan, ja keisari keisarikunnan. Hoitakoon kulkukauppias reppuansa, ja Erasmus lukuansa. Kukaties vasta havaitaan, ett‰ h‰nen ivakirjoituksillaan luostarien hullutuksista ja ennen kaikkia h‰nen aikaisemmin ilmestyneell‰ k‰‰nnˆksell‰‰n Uudesta Testamentista oli osansa t‰ss‰ hyv‰ss‰ tyˆss‰. H‰nen mielilauseensa on: 'sytyt‰ valkea, ja pimeys katoo itsest‰‰n.'" "Kun vaan Erasmus", sanoin min‰, "suostuisi ottamaan osaa seurauksiin, joita h‰n niin jalosti on auttanut aikaan saamaan!" "Mihin ottamaan osaa?" kysyi h‰n nopeasti; "Lutherin pannaan julistamiseenko? vaiko Huttenin hurjiin tuumiin? Saattamaan ihmisi‰ siihen luuloon, ett‰ h‰n hyv‰ksyy tuon Sachsin munkin raakoja ja rajuja soimauksia taikka seikkailevan ritarin rohkeita vehkeit‰? St. Paavali kirjoitti kohteliaasti eik‰ koskaan palkinnut herjauksia herjauksilla. Erasmus vartoo, siksi kuin h‰n tapaa semmoisen uskonpuhdistajan kuin apostolin, ennenkuin h‰n yhtyy uskonpuhdistukseen. Mutta, yst‰v‰", lis‰si h‰n, "min‰ en kiell‰, ett‰ Luther on hyv‰ mies ja tarkoittaa hyv‰‰. Jos tahdotte luopua vaarallisesta taakastanne ja ruveta opiskelemaan, saatte tulla luokseni, ja min‰ autan teit‰ niin paljon, kuin voin, rahalla ja neuvolla. Sill‰ min‰ tied‰n, mit‰ kˆyhyys on, ja luulen, ett‰ te olette aiottu paremmaksi kuin kauppiaaksi. Ja", jatkoi h‰n seisauttaen hevostansa, "jos taas kuulette Erasmusta parjattavan pelkuriksi taikka petturiksi, saatte sanoa, ett‰ Jumalalla on enemm‰n tilaa valtakunnassaan, kuin ihmisill‰ kouluissaan; ja ettei semmoisten ihmisten, jotka katsovat asioita monelta puolelta, ole aina niin helppo taipua yhteen. Uskokaat myˆskin, ett‰ niitten yksin‰isyydell‰, jotka n‰kev‰t liian paljon taikka rohkenevat liian v‰h‰n puoluemiehiksi ruvetaksensa, usein on katkerampi tuska, kuin martyrein mestauslavalla. Mutta", h‰n p‰‰tti matalalla ‰‰nell‰, kun h‰n erosi minusta, "varokaat, ettette koskaan en‰‰ mainitse samalla kertaa Erasmuksen ja Huttenin nime‰. Min‰ vakuutan teille, ettei mik‰‰n sovellu niin v‰h‰n yhteen. Ulrich von Hutten on kovin raju ja vaarallinen mies." "Min‰ en unhota koskaan Erasmusta", sanoin min‰, kumartaen syv‰lle, kun tartuin h‰nen k‰teens‰. Ja tohtori ratsasti matkaansa. Niin, horjuvien surut ovat ep‰ilem‰tt‰ katkerammat, kuin miehuullisten; katkerammat, niinkuin myrkky on katkerampi kuin rohto; vihollisen haava katkerampi, kuin l‰‰k‰rin. Kuitenkin lienee totta, ett‰ mit‰ selvemmin ymm‰rt‰‰ vastuksen ja vaaran, sit‰ suurempaa miehuutta vaaditaan niitten kukistamiseen. Semmoisen oppimattoman, yksinkertaisen miehen tie, joka ei n‰e mit‰‰n muuta, kuin oikeuden toisella puolella, eik‰ mit‰‰n muuta, kuin v‰‰ryyden toisella, on v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti helpompi, kuin sen, joka n‰hden paljon pahaa hyv‰ss‰ asiassa ja v‰h‰n totuutta kaikkien erehdysten pohjalla, p‰‰tt‰‰ k‰rsi‰ oikean asian hyv‰ksi, vaikka se ei ole kokonaan vapaa erehdyksist‰, viel‰p‰ k‰rsi‰ yhdess‰ semmoisten miesten kanssa, joitten k‰ytˆs tuskastuttaa h‰nt‰ juuri sent‰hden, ett‰ h‰nen mielest‰ns‰ se asia, jota he harrastavat, on totuuden ja Jumalan asia. Lutherin koulussa ei liene todella sijaa Erasmuksella eik‰ Erasmuksen koulussa Lutherilla; mutta Jumalalla on s‰‰li‰ ja sijaa molemmille. Baselissa min‰ t‰ytin j‰lleen reppuni Frodeniuksen kirjavaroista ja sain hyvin ilahuttavia uutisia h‰nelt‰ evankeliumin totuuden levi‰misest‰ (eritt‰in Lutherin kirjojen kautta) Italiassa ja Espanjassa. Min‰ en k‰‰ntynyt sen enemp‰‰ Erasmukseen. Likell‰ Z¸richi‰, Hein‰kuulla. Syd‰meni on t‰ynn‰ Ylˆsnousemisen virsi‰. Kaikkialla mailmassa n‰ytt‰‰ nyt olevan P‰‰si‰inen. Kun t‰n‰ aamuna, Z¸richist‰ l‰hdetty‰ni, kiipesin yhdelle t‰m‰npuoliselle kukkulalle ja viheri‰in, mets‰isten harjannetten v‰litse katselin hopeal‰ikkeist‰ j‰rve‰ sek‰ sit‰ purpuranv‰risten, kultaisten ja lumisten vuorten suurenl‰nt‰ist‰ keh‰‰, joka ymp‰rˆitsee Schweitzi‰, ja ajattelin niit‰ monilukuisia syd‰mi‰, jotka n‰in‰ vuosina ovat her‰tetyt Jumalan lasten vapauteen, puhkesi vanha p‰‰si‰is- ja kev‰tlaulu huuliltani: _Plaudite coeli! Rideat aether! Summus et imus Gaudeat ordis! Transivit atrae Turba procellae! Subiit almae Gloria palmae! Surgite verni, Surgite flores, Germina pictis Surgite campis! Teneris mistae Violis rosae; Caudida sparsis Lilia calthis! Currite plenis Carmina venis, Fundite laetum Barbita metrum; Namque revixit, Sicuti dixit, Pius illaesus Funere Jesus. Plaudite montes, Ludite fontes, Resonent valles, Repetant colles: Io revixit, Sicuti dixit, Pius illaesus, Funere Jesus. * * * Seoitate taivaat! Kaikuos ilma! Riemuelkoot nyt Kaikk' osat maan! Raivojen myrskyn Valta on laannut, Palmut ne kasvaa H‰‰-puvussaan. Taas kev‰t tulkoon Kukkaisa, runsas, Kaunihit nouskoot Maast' orahat! Orvokit vienot, Valkeat vuokot, Liljat ja ruusut Hohtelevat! Riemusat laulut Kaikukohon nyt, Kantelot, lyyrat Soikohon vaan! Noussut on Jesus Tuo pyh‰, hurskas, Vapauden n‰in Toi mailmaan. Riemusat laulut Laaksossa soikoon, Mets‰t ja vuoret Kaikukohon! Haudasta, niinkuin Ennusti itse, J‰llehen Jesus Nousnut nyt on! Ja un herkesin, vuorivirta, joka syˆksi kallioin ylitse minun vieress‰ni, kahisevat ruohot, notkuvat kukat, humisevat mets‰t, lainehtiva j‰rvi, vihantavat kunnaat ja juhlalliset lumivuoret takana -- kaikki n‰yttiv‰t yhtyv‰n kˆˆriin. Ulrich Zwingli, jonka seurassa nykyisin olen viett‰nyt monta p‰iv‰‰, vaikuttaa kummalliselta, el‰hytt‰v‰ll‰ tavalla kaikkiin. N‰ytt‰‰ silt‰, kuin se vilpas vuori-ilma, jossa h‰n eli nuoruutensa, olisi aina h‰nen ymp‰rill‰ns‰. H‰nen l‰sn‰-ollessaan on mahdoton joutua ep‰toivoon. Sill‰ v‰lin kuin Luther pysyy ajallaan, puollustaen jok'ikist‰ maan kaistaletta, jonka h‰n on valloittanut, rynt‰‰ Zwingli eteenp‰in ja karkaa vilpillisten kimppuun, kun he nukkuvat linnoissansa. Luther k‰y sotaa niinkuin maasoturimme, meid‰n oma, luja ja j‰rk‰ht‰m‰tˆn jalkav‰kemme; Zwingli tuiskahtaa, niinkuin h‰nen omat, tuimat vuorelaisensa, tuntureilta vihollistensa p‰‰lle. Schweitziss‰ on minua ja kirjojani kohdeltu akkin‰isemm‰ll‰ ja ankarammalla erilaisuudella, kuin miss‰‰n muualla; kansa on niin vapaata ja hillitˆint‰. Muutamissa kyliss‰ kutsuivat johdattavat miehet taikka pappi itse kaikki asukkaat kirkonkellolla kokoon kuulemaan kaikkia, mit‰ kerroin T:ri Lutherista ja h‰nen teoistaan, sek‰ ostamaan kirjojani; oloni siell‰ oli alinomainen juhla; ja hyv‰-syd‰miset talonpojat seurasivat minua penikulman m‰‰ri‰ matkallani, keskustellen Zwinglist‰ ja Lutherista, Roman s‰rjetyst‰ ikeest‰ ja l‰hestyv‰n vapauden kunniakkaista ajoista. Lutherin ja Zwinglin nimet olivat kaikkein huulilla, niinkuin Tell'in ja Winkelried'in ja muitten vanhan Schweitzin vapauttamissodan sankarien. Toisissa kyliss‰ talonpojat p‰invastoin kokoontuivat vihoissaan minun ymp‰rilleni, soimasivat minua vakojaksi ja liika-vieraaksi, ja ajoivat minua kivill‰ ja raa'alla pilkalla pois, uhaten, etten selkeisi toisella kertaa niin v‰h‰ll‰. Paikottain ovat t‰‰ll‰ p‰‰sseet paljoa edemm‰ksi, kuin meill‰ Saksassa. Kuvat ovat otetut pois kirkoista, ja jumalanpalvelus toimitetaan kansan omalla kielell‰. Mutta suuresti iloitsee, kun n‰kee, ettei valo ole ainoastaan levinnyt soitosta soittoon, niinkuin ihmisten huvivalkeat levi‰v‰t, vaan leimahtanut kerrallaan Saksan, Franskan ja Schweitzin yli, niinkuin taivaallinen valo koittaa ylh‰‰lt‰. T‰m‰ se on, joka tekee, ettei se ole ainoastaan himme‰ huvivalkea, vaan aamu ja kev‰t! Lefevre Franskassa ja Zwingli Schweitziss‰ ovat kumpikin aikoinansa n‰hneet myrskyj‰ ja pimeytt‰, ja molemmat huomasivat, kun taivaallinen valo her‰tti heid‰t uuteen mailmaan, ettei t‰m‰ ollut mik‰‰n er‰maa, ett‰ oli muitakin hereill‰, ja ett‰ p‰iv‰n tyˆ oli alkanut, niinkuin sopi, aamuvirsill‰. Dominikanin luostarin vankihuoneessa Franken'issa, Elokuulla. Koko oloni on muuttunut. Taas vankihuoneen sein‰t ymp‰rˆiv‰t minua, ja vankihuoneen ristikon takaa katselen min‰ sit‰ mailmaa, johon ehk‰ en en‰‰ palaa. Min‰ luin t‰m‰n maksujen joukkoon, kun p‰‰tin ruveta lavealta levitt‰m‰‰n Lunastuksen iloista sanomaa. Se kannatti t‰mmˆisen hinnan; se ansaitsee, mit‰ hyv‰ns‰ ihminen voi k‰rsi‰ -- sill‰ min‰ luotan siihen, ettei n‰it‰ p‰ivi‰ ole turhaan vietetty. Eilen illalla, kun p‰iv‰ aleni, jouduin min‰ viel‰ kerta pappi Ruprechtin asuntoon tuonne Franken'in kyl‰‰n. Ovi oli auki, mutta min‰ en kuullut mit‰‰n ‰‰nt‰. V‰h‰inen puutarha n‰ytti siivoamattomalta. Viinikˆynnˆkset riippuivat irtaimina portinvajassa. V‰h‰inen asunto, joka oli ollut niin siev‰, n‰ytti autiolta ja huonosti hoidetulta. Pˆly‰ oli paksulta tuoleilla, eik‰ viimeisen atrian j‰‰nnˆksi‰ oltu pˆyd‰lt‰ korjattu. Vaan kuitenkin n‰kyi selv‰sti, ett‰ siin‰ asuttiin. Akkunalla oli avoin kirja, joka n‰ht‰v‰sti oli ‰sken luettu. Se oli kappale Lutherin Saksankielisist‰ Herran Rukouksen Selityksist‰, jonka min‰ tuona iltana monta kuukautta takaperin olin j‰tt‰nyt portinvajaan. Min‰ istahdin alas akkunan viereen ja hetken per‰st‰ n‰in papin verkalleen tulevan puutarhasta. H‰nen ruumiinsa oli kovasti kym‰rtynyt, siit‰ kuin viime kerralla n‰in h‰net. H‰n ei katsonut ylˆs, kun h‰n l‰hestyi huonetta. N‰ytti silt‰, kuin h‰n ei olisi odottanut mit‰‰n tervehdyssanaa. Mutta kun min‰ menin ulos h‰nt‰ vastaan, tarttui h‰n syd‰mellisesti k‰teeni, ja h‰nen kasvonsa kirkastuivat. Kuitenkin, kun h‰n havaitsi kirjan k‰dess‰ni, synkistyi h‰nen otsansa, ja viitaten minua istumaan, istahti h‰n itse vastap‰‰t‰ minua mit‰‰n puhumatta. V‰h‰n ajan j‰lkeen h‰n katsoi ylˆs ja sanoi kolkolla ‰‰nell‰: "tuo kirja teki, mit‰ eiv‰t mitk‰‰n vanhan opin uhkaukset eik‰ kauhut saaneet aikaan. Se eroitti meid‰t. H‰n on j‰tt‰nyt minut." H‰n vaikeni hetkeksi, ja sitten h‰n jatkoi: "Kun palasin kotiin samana iltana, kuin h‰n oli lˆyt‰nyt kirjan portinvajassa, tapasin h‰net sit‰ lukemassa. -- 'Katso!' h‰n sanoi, 'vihdoin joku on kirjoittanut jumalisen kirjan minua varten. Se oli j‰tetty portinvajaan avoimeksi t‰st‰ paikasta: ''Jos tunnet, ett‰ olet Jumalan ja kaikkien luontokappalten silmiss‰ hullu, syntinen, saastainen ja tuomittu ... ei sinulla ole j‰lill‰ mit‰‰n muuta lohdutusta eik‰ pelastusta, kuin Jesuksessa Kristuksessa.'' Kun tuntee H‰net, ymm‰rt‰‰, mit‰ apostoli sanoo: ''Jumala on tehnyt Kristuksen viisaudeksemme, vanhurskaudeksemme, pyhitykseksemme ja lunastukseksemme. H‰n on Jumalan leip‰ -- meid‰n leip‰mme, annettu meille, niinkuin lapsille taivaalliselta Is‰lt‰. Uskominen ei ole muuta, kuin t‰m‰n taivaallisen leiv‰n syˆmist‰.'' Ja katso taas, kirja sanoo: ''Se liikuttaa Jumalan syd‰nt‰, kun me sanomme H‰nt‰ Is‰ksi'', -- ja viel‰: ''_joka olet taivaassa_.'' Joka tunnustaa, ett‰ h‰nell‰ on Is‰, joka astuu taivaassa, se myˆnt‰‰, ett‰ h‰n on niinkuin orpo maan p‰‰ll‰. T‰st‰l‰htien syttyy h‰nen syd‰mess‰‰n palava halu niinkuin lapsessa, joka el‰‰ kaukana is‰ns‰ maasta keskell‰ muukalaisia, kurjana ja hyl‰ttyn‰. Se on niin, kuin h‰n sanoisi: ''voi! Is‰ni, Sin‰ olet taivaassa, mutta min‰, Sinun viheli‰inen lapsesi, olen maan p‰‰ll‰, kaukana Sinusta, keskell‰ vaaraa, h‰t‰‰ ja surua.'' Voi Ruprecht', h‰n lausui, silm‰t kyyneli‰ t‰ynn‰, 'juuri t‰mmˆiseksi min‰ tunnen itseni -- niin kadotetuksi ja orvoksi ja kodittomaksi.' Ja sitten, pel‰ten, ett‰ h‰n oli pahoittanut mielt‰ni, lis‰si h‰n: 'ei niin, ettei minusta huolita. Sin‰ tied‰t, ettei minun sopisi koskaan valittaa sit‰. Mutta lieneekˆ mahdollista, ett‰ Jumala tahtoisi ottaa minut j‰lleen lapseksensa, ei pitkien katumusharjoitus-vuosien per‰st‰, vaan _nyt ja t‰ss‰_?'" "Min‰ en pystynyt sanomaan paljon h‰nen opetukseksensa, mutta siit‰ ajasta saakka oli t‰m‰ kirja h‰nen alinomainen kumppaninsa. H‰n pyysi minua n‰ytt‰m‰‰n itselleen kaikki ne paikat latinaisissa evankeliumeissani, jotka puhuvat Jesuksesta, joka k‰rsii syntisten t‰hden, ja Jumalasta, Is‰st‰. Minua kummastutti, kun n‰in, kuinka monta niit‰ oli. Kirja n‰ytti olevan t‰ynn‰ niit‰. Ja niin kului muutamia p‰ivi‰, siksi kuin h‰n er‰‰n‰ iltana tuli minun luokseni ja sanoi: 'Ruprecht, jos Jumala on todella niin ‰‰rettˆm‰n hell‰ ja hyv‰, ja on niin rakastanut meit‰, tulee meid‰n totella H‰nt‰, eikˆ meid‰n tule?' Minun oli mahdoton sanoa: ei, enk‰ min‰ uskaltanut sanoa: kyll‰, sill‰ min‰ tiesin, mit‰ h‰n tarkoitti." Taas h‰n pys‰htyi puheessansa. "Min‰ tiesin varsin hyvin, mit‰ h‰n tarkoitti, kun seuraavana aamuna n‰in suuruspˆyt‰ni katettuna, kaikki lakaistuna ja siivottuna, niinkuin tavallisesti, ja pˆyd‰ll‰ paperiliuskan, jossa seisoi painetuilla kirjaimilla, jotka h‰n varmaan oli kopioinnut kirjasta, sill‰ h‰n ei osannut kirjoittaa: 'J‰‰ hyv‰sti. Me voimme nyt rukoilla toinen toisemme puolesta. Jumala on oleva meid‰n kanssamme ja antaa meid‰n vasta yhty‰ Is‰mme huoneessa, jossa meid‰n ei tarvitse pel‰t‰, ett‰ suretamme H‰nt‰.'" "Tied‰ttekˆ, miss‰ h‰n on?" min‰ kysyin. "H‰n on mennyt palvelukseen yhteen maakartanoon useita penikulmia t‰st‰ mets‰ss‰", h‰n vastasi. "Min‰ olen n‰hnyt h‰net kerran. H‰n n‰ytti hyvin laihalta ja riutuneelta. Mutta h‰n ei n‰hnyt minua." Se ajatus, joka oli niin usein joutunut minun eteeni ennen, tuli v‰kisin mieleeni silloin: "jos nuot naimattomuuden lupaukset sotivat Jumalan tahtoa vastaan, sitovatko ne?" Mutta min‰ en uskaltanut mainita sit‰ is‰nn‰lleni. Min‰ sanoin vaan: "rukoilkaamme, ett‰ Jumala johdattaa teit‰ molempia. Syd‰n voi kantaa monta raskasta taakkaa, jos omatunto on vapaa!" "Se on totta", h‰n vastasi. Ja yhdess‰ lankesimme polvillemme, sill‰ v‰lin kuin min‰ puhuin Jumalan kanssa, ja ydin meid‰n rukouksissamme oli juuri t‰m‰: "Is‰ meid‰n, joka olet taivaassa, tapahtukoon Sinun tahtosi, eik‰ meid‰n." Seuraavana aamuna sanoin min‰ h‰nelle hyv‰sti, j‰tt‰in h‰nelle useita muita Lutherin teoksia. Ja min‰ p‰‰tin viipym‰tt‰ k‰yd‰ Wittenbergiss‰ Melancthonin ja tohtorein tykˆn‰ esitell‰kseni heille t‰t‰ asiaa. Vaan nyt min‰ kenties en koskaan saa n‰hd‰ Wittenbergi‰ j‰lleen! Min‰ en ole usein rohennut luostareihin, mutta t‰n‰‰n yksi nuori munkki, joka k‰veli t‰m‰n luostarin niityill‰, n‰ytti niin mieltyv‰n kirjoihini, ett‰ min‰ seurasin h‰nt‰ sis‰‰n, jossa h‰n luuli minun saavani monta kappalta myydyksi. Mutta sen sijaan min‰, kun portink‰yt‰v‰ss‰ odotin h‰nen takaisin tuloansa, kuulin suuttuneita ‰‰ni‰, jotka kiisteliv‰t sis‰ll‰, ja ennenkuin huomasin, mit‰ se tarkoitti, l‰hestyi kolme nelj‰ munkkia minua, tarttuivat taakkaani, sitoivat k‰teni ja kuljettivat minut luostarin vankihuoneesen, jossa min‰ nyt olen. "On jo aika ehk‰ist‰ t‰m‰ rutto", sanoi yksi heist‰. "Kiit‰ onneasi, jos ei sinun k‰y samoin kuin sinun myrkyllisten kirjojesi, joista t‰n‰ iltana laitetaan ilotulia pihalle." Ja n‰ill‰ sanoilla min‰ j‰tettiin yksin t‰h‰n matalaan, kosteaan, pime‰‰n kammioon, jonka ainoa v‰h‰inen aukko, korkealla sein‰ss‰, ennenkuin silm‰ni tottuivat, n‰ytti vaan p‰‰st‰v‰n sis‰‰n juuri sen verran valoa, ett‰ min‰ n‰in rautakahleet, jotka riippuivat seinist‰. Mutta mik‰ valta vanginnee minua niin kauan, kuin voin laulaa: Mortis portis fractis, fortis Fortior vim sustulit; Et per crucem regem trucem Infernorum perculit. Lumen clarum tenebrarum Sedibus resplenduit, Dum salvare, recreare, Quod creavit, voluit. Hinc creator, ne peccator Moreretur, moritur; Cujus morte, nova sorte, Vita nodis oritur. * * * Kuolemalta vahva valta Vahvemmalle lankeaa; Risti maahan kuninkahan Maan-alaisen masentaa. Valo loistaa, varjot poistaa, Murheet murtaa, riemun tuo; Omillensa luoduillensa Herra pelastuksen suo. Taivaan herra kuoli kerran, Jott' ei kuolis syntinen, N‰in meit' auttaa kuolon kautta El‰m‰h‰n uutehen. Eikˆ lukemattomat syd‰met nyt laula t‰t‰ Ylˆsnousemisen virtt‰, joille monelle minun k‰teni toivat sen sanoman? Eikˆ yksin‰isess‰ pappilassa, mets‰ss‰ ja talonpoikaistalossa syd‰mi‰ ole rakkauden kautta vapautettu synnin kahleista -- kyliss‰ ja kaupungeissa, vuorilla ja lakeoilla! Ja eikˆ Wittenbergiss‰, onnellisissa kodoissa ja luostareissa, rakkaat yst‰v‰ni myˆskin veisaa sit‰? Syyskuulla. Kuitenkin aika k‰y pitk‰ksi, kun pit‰‰ joutilaana viipy‰ t‰‰ll‰. Kun sanoma: "Herra on noussut", kaikkui Magdalenan syd‰mess‰, eikˆ h‰nen olisi ollut vaikea tulla estetyksi matkallansa surevien opetuslasten luo, ennenkin h‰n sai sit‰ kertoa? Lokakuulla. Minun on toivo p‰‰st‰ pakoon. Yhdess‰ vankihuoneeni nurkassa huomasin min‰ muutamia p‰ivi‰ sitten holvikaaren huipun, joka luullakseni kuuluu kiinni muurattuun oveen. V‰hitellen -- min‰ teen tyˆt‰ yˆll‰ ja peit‰n j‰ljet p‰iv‰ll‰ -- olen kaivanut esiin portaat, joita myˆten tultiin ovelle. T‰n‰ aamuna minun onnistui lohkaista yksi niist‰ kivist‰, joilla k‰yt‰v‰ oli ep‰tasaisesti t‰ytetty, ja aukon kautta katselin ulkopuolella olevaa tannerta. Se oli osa niitty‰ sen joen reunalla, joka k‰ytti luostarin myllyj‰. Aamu-puolella kaksi munkkia tuli k‰skem‰‰n minua tutkintoon priorin eteen v‰‰r‰n uskoni johdosta; mutta t‰n‰ iltana luulen voivani irroittaa harvat j‰lell‰ olevat kivet, ja viel‰ t‰n‰ yˆn‰, ennen aamun koittoa, toivon saavani vapailla askelin astua mets‰isi‰ kukkuloita tuolla puolen laaksoa. J‰seneni tuntuvat heikoilta niukasta ruoasta ja kammioni kosteasta, ummehtuneesta ilmasta; ja vereni juoksee kuumeenkaltaisella, ep‰tasaisella nopeudella suonissani; mutta muutamat tunnit viileill‰, tuulikkailla nummilla saattavat ep‰ilem‰tt‰ kaikki n‰m‰t laadullensa. Ja min‰ saan kerran viel‰ n‰hd‰ ‰itini, Elsan, Theklan ja pikku Greetan, kaikki -- paitsi yhden, joka, pelk‰sin min‰, on viel‰ vankina luostarissa. Kerran viel‰ min‰ rohkenen l‰hte‰ ymp‰ri maata levitt‰m‰‰n iloista sanomaa: "Herra on totisesti noussut; lunastamisen tyˆ on t‰ytetty, ja H‰n, joka kerta eli ja k‰rsi maan p‰‰ll‰ laupiaana parantajana, el‰‰ nyt ja hallitsee taivaassa voimakkaana pelastajana." XX. Theklan kertomus. Tannenbergiss‰, Toukokuulla 1521. Onko mailma todella sama? Oliko todella koskaan ennen t‰mmˆinen kev‰t, kun el‰m‰n virta n‰ytt‰‰ kuohuvan ja pulppuavan ulos urvuissa, kukissa, lauluissa ja puroissa? Se ei suinkaan liene _ainoastaan_ sen vuoksi, ett‰ Jumala on antanut minulle Bertrand de CrÈqui'n rakkauden, ja ett‰ el‰m‰ aukenee niin kirkkaina toivon ja tyˆn tantereina meille molemmille; taikka sen vuoksi, ett‰ t‰m‰ on ensim‰inen kev‰t, jonka koskaan olen viett‰nyt maalla. Minusta n‰ytt‰‰, kuin Jumala todesti vuodattaisi raittiin el‰m‰n-tulvan yli mailman. Fritz on paennut vankihuoneesta Mainzista, ja h‰n kirjoittaa, niinkuin t‰m‰ olisi p‰‰si‰is-aika kaikille ihmisille. Kaikkialla, sanoo h‰n, ihmisten syd‰met aukenevat tuolle iloiselle sanomalle Jumalan lunastavasta rakkaudesta. Onko kuitenkin mahdollista, ett‰ jokainen Toukokuu on t‰mmˆinen luonnon juhla, ja ett‰ jalo, vanha mets‰ viett‰‰ t‰mmˆisi‰ ihania pyh‰p‰ivi‰ joka vuosi, ripustaen alastomiin oksiinsa ja sirotellen jokaiseen p‰lveen, johon auringon s‰de suinkin p‰‰see, lukemattomia kukkia, jommoisia meid‰n on tapa sirotella morsiamen tielle? Ja sitten, kuka olisi uskonut, ett‰ nuot vakavat, vanhat hongat ja solevat koivut muuttuisivat kaikkien niitten hienoin, herttaisten kukkien ja poimukasten lehtien lehdoksi, jotka kaikkialla puhkeavat esiin pihkaisista verhoistaan? Ja kaikkien ilojen ilo! -- se ei ole ainoastaan itsest‰ns‰ tiet‰m‰tˆn kasvi-el‰m‰, joka n‰in rehottaa meid‰n ymp‰rill‰mme. Se on Jumala, joka koskee jokaiseen oksaan ja k‰tkettyyn juureen ja her‰tt‰‰ niit‰ kauneuteen! Se ei ole ainoastaan p‰iv‰npaiste ja lempe‰ tuulen henki; se on meid‰n Is‰mme, joka hymyilee teoillensa ja saattaa mailman uudeksi ja ihanaksi lapsillensa -- se on se parantava koskeminen ja se armollinen ‰‰ni, jota olemme oppineet tuntemaan. "Me olemme mailmassa, ja Sin‰ loit mailman;" ja _Te Deum laudamus_: me tunnustamme, ett‰ Sin‰, oi Vapahtaja, olet Herra. Chriemhildill‰mme on tosiaan kaunis koti. Bertrand asuu myˆskin linnassa maalla Flanderissa. Mutta h‰n sanoo, ettei se paikkakunta ole n‰itten mets‰-seutujen kaltainen. Ahkerat k‰det ovat kauan aikaa sitten viljelleet sen. Pitk‰t, komeat puistot johdattavat h‰nen is‰ns‰ linnalle; mutta yltymp‰ri on lakea maa, jossa ruoho ja viheri‰ taikka keltainen laiho aaltoilee. T‰m‰kin lienee varmaan hyvin kaunista. Mutta arvattavasti se koti, jota h‰n on mennyt valmistamaan minulle, ei ole siell‰. Muutamat h‰nen sukulaisistaan vihaavat katkerasti h‰nen muka lutherilaista v‰‰r‰-uskolaisuuttansa, ja vaikka h‰n on perillinen, on se hyvin mahdollista, ett‰ se perheen haara, joka pysyy vanhassa uskonnossa, riist‰‰ perinnˆn h‰nelt‰. T‰m‰ ei meid‰n mielest‰mme paljon haita. Jumala keksii kyll‰ oikean paikan meille ja saattaa meid‰t sinne, jos rukoilemme H‰nt‰. Jos asettuisimmekin johonkin kaupunkiin, on kuitenkin se el‰m‰n virta, joka liikkuu ihmissyd‰miss‰, jalompi kuin se, joka liikkuu puissa ja kukissa. Muutamien kuukausien per‰st‰ me jo tied‰mme sen. Kenties h‰n palajaa t‰nne ja p‰‰see professoriksi Wittenbergiin, johon Lutherin nimi vuosi takaperin houkutteli h‰net opiskelemaan. Kes‰kuulla 1521. T‰‰ll‰ k‰y se huhu, ett‰ T:ri Luther on kadonnut paluumatkallansa Wormsista. T‰m‰ kev‰t l‰hett‰‰ varmaan myrskyj‰ ihmismailmaan, niinkuin metsiinkin. Viime yˆn‰ ukkonen jyr‰hteli vuoresta vuoreen, ja tuuli vonkui rajusti hongissa. Kun katselin ulos ahtaasta akkunastani siit‰ tornista, joka sijaitsee kallion reunalla ja jossa min‰ makaan, oli kauhea n‰hd‰, kuinka vaahtoava koski alhaalla vilahteli salamain tulessa, joka yht‰kki‰ valaisi synk‰n mets‰n, j‰tt‰en sen heti kahta vertaa pime‰mm‰ksi. Min‰ muistin Fritzin yksin‰ist‰ yˆt‰, kun h‰n eksyi mets‰ss‰; ja kiitin Jumalaa, ett‰ olin oppinut pit‰m‰‰n ukkosen jyrin‰‰ H‰nen ‰‰nen‰ns‰ ja t‰t‰ ‰‰nt‰ semmoiseksi, joka ilmoitti rauhaa ja anteeksi-antamusta. T‰mmˆisin‰ hetkin‰ min‰ tahtoisin vaan koota kaikki rakkaani ymp‰rilleni; mutta kaikkein rakkaimpani ovat hajotetut kauas sinne t‰nne. Vanha ritari Ulrich on jokseenkin kiivas ja tulinen mies; ja h‰nen sisarensa, Ulrichin t‰ti, rouva Hermentrud, on yksivakainen ja j‰ykk‰. Hyv‰ksi onneksi pit‰v‰t he molemmat Chriemhildi‰ oikean kauneuden ja lempeyden esikuvana; mutta minun t‰ytyy olla kovasti varovainen. Rouva Hermentrud on valmis syytt‰m‰‰n porvarillista Cottan vertani jokaisesta maltittomuudesta, jota v‰ittelyiss‰ni osoitan; ja vaikka he molemmat kuuntelevat hartaasti, kun Ulrich taikka Chriemhild selitt‰‰ Lutherin oppia, varoittaa rouva Hermentrud usein minua ep‰-naisellisesta tekemisest‰ taikka innosta t‰mmˆisiss‰ asioissa, ja muistuttaa minua, ett‰ Gersdorfein esi-is‰t olivat hurskaita ja oivallisia ihmisi‰ paljon ennen, kuin poika syntyi Hans Lutherille, vuorimiehelle. Talonpoikien tila tuskastuttaa Chriemhildi‰ ja minua julmasti. H‰nell‰ ja Ulrichilla oli tuhansia tuumia heid‰n hyv‰ksens‰, kun muuttivat t‰nne asumaan; mutta Chriemhildin aika menee t‰t‰ nyky‰ melkein kokonaan v‰h‰isen ritarillisen olennon kasvatukseen, joka tuli mailmaan kaksi kuukautta sitten ja jonka luullaan v‰h‰isess‰ personassaan yhdist‰v‰n kaikkien Gersdorfein kaikki vanhat hyv‰t avut Schˆnbergeist‰ puhumatta. H‰n ei ole, niin rouva Hermentrud vakuuttaa, muotonsa puolesta v‰hint‰k‰‰n Cottan suvun n‰kˆinen. Eik‰ minun k‰y kielt‰minen, ett‰ h‰ness‰ on silminn‰ht‰vi‰ merkkej‰ siit‰ aristokratillisesta luonnosta ja ylev‰st‰ vallanhimosta, joka toisinaan oli omainen ‰idin-‰idilleni ja ep‰ilem‰tt‰ on ollut kaikille Gersdorfeille Adamin p‰ivist‰ taikka ainakin Babelin ajoista. Taammaksi ei luullakseni juuri monta sukuper‰‰ saa johdatetuksi, paitsi yleisell‰ tavalla Noach'iin. Mutta se on suuri kunnia minulle, kun saan, vaikka halvimmalla tavalla, olla sukua t‰mmˆisen erinomaisen, pikkuisen olennon kanssa. Min‰ toivon, ett‰ siit‰ aikaa myˆten heijastun hiukan aatelisuutta minunkin porvarilliseen luontooni; ja t‰ll‰ v‰lin Chriemhild ja min‰ n‰iss‰ armaissa lapsenkasvoissa salaisesti huomaamme selv‰‰ yht‰l‰isyytt‰ ‰idin-‰itimme, viel‰p‰ kalliin, hilpe‰n, sokean is‰ni kanssa. Siit‰ on todella suuri lohdutus, ett‰ is‰mme valitsi nimemme runoelmista, t‰hdist‰ ja aatelispyhimysten kalenterista eik‰ halvasta Cottan sukupuusta. Ulrich ei ole mill‰‰n lailla luopunut aikomuksestaan hyˆdytt‰‰ niit‰ talonpoikia, jotka el‰v‰t h‰nen set‰ns‰ aluskunnassa. Mutta h‰nt‰ kohtaa enemm‰n vastusta, kuin h‰n odotti. Vaikka vanha ritari kyll‰ on valmis kuuntelemaan kaikkia syytˆksi‰ velttoja pappeja ja laiskoja munkkeja vastaan (eritt‰in sen luostarin, jonka mets‰stysmaat ovat l‰hell‰ h‰nen omia maitansa), ei h‰n kuitenkaan suostu mihink‰‰n muutokseen miss‰‰n asiassa. H‰n sanoo, ett‰ on vaikea kyll‰ suistaa talonpoikia, niinkuin asiat nyt ovat; ett‰, jos heit‰ opetetaan ajattelemaan itseksens‰, ei mets‰nriista eik‰ mik‰‰n muu en‰‰ ole turvassa. He rupeavat k‰ytt‰m‰‰n raamatun lauseita kaikenlaisissa v‰‰riss‰ merkityksiss‰ laillisia herrojansa vastaan ja ehk‰p‰ viel‰ ep‰ilem‰‰n perittyjen sotien oikeutta sek‰ kielt‰ytym‰‰n seuraamasta ritarinsa lippua tappelutanterelle. Mit‰ uskontoon tulee, on h‰n aivan varma, ett‰ Ave ja Pater on kaikki, mit‰ heilt‰ sopii vaatia. Rouva Hermentrud puolestansa ep‰ilee kovasti, onko se oikein, kun nyt on ruvettu kirjoittamaan kirjoja ja lukemaan rukouksia yhteisen kansan kielell‰. Kansa alkaa luulla itsens‰ yht‰ viisaaksi, kuin papit, ja kukaties viisaammaksi, kuin heid‰n herransa. Mutta ennen kaikkia on Ulrich pettynyt itse talonpoikien suhteen. N‰m‰t n‰ytt‰v‰t huolivan yht‰ v‰h‰n edistymisest‰‰n, kuin herrat heist‰, ja ep‰ilev‰t, niin ett‰ oikein suututtaa, kaikkia niit‰ yrityksi‰ heid‰n hyv‰kseen, jotka saavat alkunsa linnasta. Mit‰ siihen tulee, ett‰ heid‰n lapsiansa opetetaan lukemaan, katsovat he sit‰ oikeuttensa loukkaukseksi ja nurisevat, ett‰, jos he seuraavat aatelistoa mets‰styksiss‰ ja sodissa, viljelev‰t heid‰n maitaan ja sunnuntaisin k‰yv‰t messussa, on loppu-aika heid‰n omansa, ja pappi tai ritari tekee v‰‰rin, jos h‰n vaatii heilt‰ enemm‰n. Min‰ pelk‰‰n, ett‰ sit‰ kest‰‰ kauan, ennenkuin heid‰n unteliaan, raskaan el‰m‰ns‰ karkea, kuivettunut kuori s‰rkyy; vaan kuitenkin ovat el‰m‰n sanat aiotut yht‰ paljon heille, kuin meille! Ja yksi suuri vastus on minusta siin‰, ett‰, jos he oppisivat lukemaan, lˆytyy niin v‰h‰n jumalisia kirjoja Saksan kielell‰. Mit‰ niit‰ lˆytyy, joita he pystyv‰t ymm‰rt‰m‰‰n, paitsi muutamia T:ri Lutherin kirjoituksia? Saati vaan joku ottaisi k‰‰nt‰‰ksens‰ kertomuksen Herramme ja H‰nen apostoleinsa sanoista ja teoista, silloin maksaisi vaivan opettaa kaikkia lukemaan. Ja jos vaan saisimme heid‰t luottamaan itseemme! Kaiken t‰m‰n kylm‰kiskoisuuden takana on varmaan ajatusta, ja me tied‰mme, ett‰ on rakkautta. Raskas se perintˆ on, jonka Gersdorfien pitk‰ sukusarja on j‰tt‰nyt nykyiselle polvikunnalle -- n‰m‰t v‰kivallan ja v‰‰ryyden ja keskin‰isen ep‰luottamuksen muistot. Kuitenkin sanoo Ulrich, ett‰ se on tavallista koko maassa. Useat aatelisten vanhat etu-oikeudet olivat kauhean rasittavat kovissa taikka surkeilemattomissa k‰siss‰. Kaikkein paras tyˆ-ala n‰ytt‰‰ nyt olevan perheen palveliat. Tavataan paljon personallista rakkautta; ja Ulrichin hurskaan ‰idin muisto n‰ytt‰‰ j‰tt‰neen j‰lkeens‰ sen uskon hyvyyden olemiseen, joka on yksi hurskaan el‰m‰n kalliimpia lahjoja. Talonpojatkin kyl‰ss‰ puhuvat lempe‰sti h‰nest‰ ja niist‰ rohdoista, joita h‰nen oli tapa keitt‰‰ mets‰kasveista ja omilla k‰sill‰ns‰ jaella sairaille. Linnassa kerrotaan myˆskin er‰‰st‰ kauniista neidosta, Beatricest‰, joka k‰vi mˆkeiss‰ ja levitti p‰iv‰npaistetta, mihin hyv‰ns‰ h‰n tuli. Mutta h‰n katosi, puhutaan, monta vuotta takaperin; ja perheen vanha imett‰j‰ pudistaa p‰‰t‰ns‰, kun h‰n juttelee minulle, kuinka neiti Beatricen syd‰n s‰rkyi, kun h‰n perhe-riitojen t‰hden eroitettiin sulhostansa; ja sen j‰lkeen h‰n meni Nimptschenin luostariin ja on siit‰ saakka ollut kuolleena mailmalle. Nimptschen! se on se el‰v‰ hauta, jossa meid‰n kallis Evamme on haudattuna. Vaan kuitenkin min‰ olen varma, ett‰ miss‰ h‰n on, siin‰ ei voi olla mik‰‰n kuoleman hauta. H‰n tuopi el‰m‰‰ ja siunausta muassaan. Min‰ aion kirjoittaa h‰nelle, eritt‰in t‰st‰ onnettomasta Beatrice raukasta. Ylip‰‰n eiv‰t talonpojat n‰yt‰ ep‰ilev‰n Gersdorfin perheen naisia niin paljon, kuin miehi‰. He kuuntelevat usein tarkasti minuakin. Ja kun Chriemhild p‰‰see k‰ym‰‰n v‰h‰n enemm‰n heid‰n luonansa, toivon, ett‰ paremmat p‰iv‰t koittavat. Elokuulla 1521. T‰n‰ aamuna meill‰ oli kummallinen yhtymys. Muutamia p‰ivi‰ sitten saimme Wittenbergist‰ salaisen tiedon, ett‰ Luther on elossa ja yst‰vien turvassa likell‰ meit‰. T‰n‰‰n Ulrich ja min‰ ratsastimme mets‰n l‰vitse Eisenachia p‰in yhteen syrj‰iseen Gersdorfien maataloon, kun kuulimme poikki laakson mets‰torven ynn‰ ajavien koirien haukunnan. Hetken per‰st‰ eroitimme puitten lomasta, kuinka mets‰st‰j‰parvi l‰hestyi meit‰, vastap‰ist‰ pengert‰ ylˆs. Syrj‰puolella seurasta ja likemp‰n‰ meit‰ seisoi soukalla paikalla laaksossa ritarin hattuun ja sulkiin puettu mies, joka n‰ht‰v‰sti katseli ajoa, niinkuin mekin. Kun paraikaa silm‰ilimme h‰nt‰, pakeni s‰ik‰ht‰nyt j‰niksen poika h‰nt‰ kohtaan ja kyykistyi maahan h‰nen jalkojensa viereen. H‰n notkistui alas, otti varovasti ylˆs sen, pisti sen takkinsa pitk‰‰n hiaan ja astui pikaisesti sivulle. Seuraavana silm‰nr‰p‰yksen‰ tˆyv‰siv‰t kuitenkin mets‰st‰j‰t h‰nt‰ p‰in, koirat vainusivat j‰niksen pojan, iskiv‰t siihen sen turvapaikassa, kiskaisivat sen alas ja tappoivat sen. T‰m‰ erinomainen pikku tapaus, t‰m‰ inhimillinen olento, joka asettui vainotun eik‰ vainoajien puolelle, her‰tti huomiotamme. Tukevassa vartalossa ja rivakassa astunnassa oli myˆskin jotakin, joka kummallisella tavalla muistutti meit‰ jostakusta tuttavasta. Meid‰n tuli kulkea laakson kautta, ja Ulrich poikkesi tervehtim‰‰n vierasta ritaria. Tuokion per‰st‰ palasi h‰n luokseni ja kuiskasi: "Se on Martin Luther!" Me emme malttaneet olla viel‰ kertaa katsomatta h‰nen suopeita, rehellisi‰ kasvojaan, vaan ratsastimme likelle h‰nt‰ ja kumarsimme h‰nt‰. H‰n hymyili meille osoitteeksi, ett‰ h‰n tunsi meid‰t, ja pannen k‰tens‰ Ulrichin satulalle, h‰n lausui leppe‰sti: "mets‰stys on kuvaus korkeammista asioista. Katsokaat kuinka, niinkuin n‰m‰t saaliinhimoiset koirat veiv‰t j‰nisparkani h‰nen turvapaikastaan, saatana riehuu sieluja vastaan ja koettaa riist‰‰ jo pelastetuitakin heid‰n piilopaikastaan. Mutta se k‰sivarsi, joka tallettaa heit‰, on v‰kev‰mpi, kuin minun. Min‰ olen kyll‰stynyt t‰m‰nkaltaiseen mets‰npyyntiin", h‰n lis‰si, "suloisempaa kuin n‰itten viattomien luontokappalten ajo, on niitten karhujen, susien, mets‰karjujen ja kettujen h‰tyytt‰minen, jotka h‰vitt‰v‰t kirkkoa. Ja senkaltaisia raatelevia petoja lˆytyy ylt‰kyllin mailmassa." Syd‰meni oli t‰ynn‰ s‰‰li‰ niitten talonpoika-raukkojen suhteen, joita olin nykyisin n‰hnyt. Min‰ en ole koskaan pel‰nnyt T:ri Lutheria, ja t‰m‰ tilaisuus oli liian kallis j‰‰m‰‰n k‰ytt‰m‰tt‰. Minusta tuntuu aina mit‰ luonnollisimmalta asialta mailmassa avata syd‰nt‰ns‰ h‰nelle. H‰n ymm‰rsi niin nopeasti ja niin t‰ydellisesti. Kun h‰n sanoi meille hyv‰sti, lausuin min‰ siis (h‰t‰isell‰, ajattelemattomalla tavallani, pelk‰‰n): "Rakas T:ri Luther, talonpoika-raukat t‰‰ll‰ ovat niin taitamattomia! ja minulla on tuskin mit‰‰n heille luettavaa, jota he voivat ymm‰rt‰‰. K‰skek‰‰t, min‰ rukoilen teit‰, jonkun k‰‰nt‰‰ evankeliumeita Saksan kielelle heille; semmoiselle Saksan kuin teid‰n 'Selityksenne Maarian Ylistyslaulusta' taikka 'Herran Rukouksesta', sen kaikki ymm‰rt‰v‰t." H‰n hymyili ja sanoi hyv‰ns‰vyisesti: "Se on tekeill‰, lapseni. Min‰ koetan Patmos tornissani kerran viel‰ paljastaa Jumalan Ilmestyksen yhteiselle kansalle; ja ep‰ilem‰tt‰ he sit‰ ilolla kuulevat. T‰m‰ kirja yksist‰ns‰ on se aurinko, josta kaikki todelliset opettajat tuovat valonsa. Min‰ soisin, ett‰ se olisi k‰‰nnetty jokaisen ihmisen kielelle, ett‰ sit‰ pidett‰isiin jokaisen k‰dess‰, luettaisiin jokaisen silmill‰, kuunneltaisiin jokaisen korvalla, s‰ilytett‰isiin jokaisen syd‰mess‰. Ja min‰ toivon, ett‰ niin viel‰ k‰y." H‰n alkoi liikkua poisp‰in, mutta kun katsoimme kunnioittavaisesti h‰nen j‰lkeens‰, k‰‰ntyi h‰n taas meit‰ kohden ja sanoi: "muistakaat, ett‰ er‰maassa kiusaaja tuli esiin. Rukoilkaat minun puolestani, ett‰ min‰ er‰maani yksin‰isyydess‰ varjellaan kiusaajasta." Ja viitaten j‰‰hyv‰isiksi k‰dell‰ns‰ oli h‰n muutamien minuuttien per‰st‰ n‰kym‰ttˆmiss‰. Olisi ollut mielest‰mme taitamatonta seurata h‰nt‰ taikka kysy‰, miss‰ h‰n piileskeli. Mutta kun mets‰st‰j‰t l‰htiv‰t pois, tunsi Ulrich yhden heist‰ vaaliruhtinas Fredrikin palveliaksi Wartburgin linnassa. Ja kun nyt joka ilta ja aamu rukouksissani lis‰‰n, niinkuin tavallisesti, T:ri Lutherin nimen ‰itini, is‰ni ja kalliitten omaisteni nimeen, ajattelen min‰, kuinka h‰n viett‰‰ pitki‰ p‰ivi‰ ja ˆit‰ yksin‰‰n kolkossa linnassa, joka katsoo alas rakkaasen, vanhaan Eisenachin laaksoon, ja sanon: "Herra, tee er‰maa h‰nelle kouluksi, jossa h‰n harjaantuu tyˆhˆn koko meid‰n maatamme varten." Sill‰ eikˆ Vapahtajaamme itse‰ ensin viety er‰maahan, ett‰ h‰n yksin‰isyydess‰ voittaisi kiusaajan, ennenkuin h‰n astui esiin opettamaan, parantamaan ja ajamaan ulos perkeleit‰? Lokakuulla. Ulrich on n‰hnyt Lutherin j‰lleen. H‰n k‰veli mets‰ss‰ likell‰ Wartburgia ja n‰ytti kovasti kipe‰lt‰ ja murheelliselta. Kirkon ep‰j‰rjestys, evankeliumin vihollisten kavaluus ja katkeruus ja varsin monen sen yst‰v‰n rajuus taikka penseys rasittivat h‰nen syd‰nt‰ns‰. H‰n sanoi, ett‰ olisi ollut melkein parempi, jos olisivat j‰tt‰neet h‰net kuolemaan vihollistensa k‰sien kautta. H‰nen verens‰ olisi huutanut Jumalalta vapautusta. H‰n oli altis antamaan itsens‰ heille, niinkuin h‰rk‰ ikeesen. H‰n tahtoi mieluisammin tulla poltetuksi palavilla hiilill‰, kuin n‰in maata pois kalliit vuodet, puoli-el‰v‰n‰, laiskuudessa ja lev‰per‰isyydess‰. Vaan kuitenkin, siit‰ p‰‰tt‰en, mit‰ Ulrich lis‰ksi sai tiet‰‰ h‰nelt‰ h‰nen jokap‰iv‰isest‰ el‰m‰st‰‰n, n‰ytt‰isi h‰nen laiskuutensa ja lev‰per‰isyytens‰ useimmista ihmisist‰ ahkeralta tyˆlt‰. H‰n n‰ki sen huoneen, jossa T:ri Luther el‰‰ ja tyˆskentelee yˆt p‰iv‰t, kirjoittaen lohdutuskirjeit‰ yst‰villens‰ ja mestarillisia vastauksia, niin kerrotaan, totuuden ahdistajille, ja (mik‰ kaikkein paras on) k‰‰nt‰en Pyh‰‰ Raamattua Hebrean ja Kreikan kielest‰ Saksaksi. H‰nen huoneessansa on iso akkuna, josta n‰kee suuren osan mets‰‰; ja h‰n n‰ytti Ulrichille peltovareksien pesim‰paikan alhaalla puitten latvoissa. T‰‰lt‰ h‰n sai opetusta valtioviisaudessa peltovareksien totisista neuvotteluista, sill‰ t‰‰ll‰ he pitiv‰t valtiop‰ivi‰ns‰. H‰n jutteli myˆskin niist‰ erin‰isist‰ luontokappaleista kallioilla ja kukkuloilla, jotka lievittiv‰t h‰nen yksin‰isyytt‰ns‰, linnuista, jotka lauloivat puun-oksilla, marjoista, mets‰kukista, pilvist‰ ja t‰hdist‰. Mutta h‰n viittasi myˆskin kauheisin taisteloihin, paholaisen n‰kyviin ja kuuluviin ilmestyksiin; ja h‰nen terveytens‰ n‰ytti kovin huonontuneen. Me pelk‰‰mme, ett‰ t‰m‰ jalo, rakastava syd‰n n‰‰nnytt‰‰ itsens‰ yksin‰isess‰ linnassa. H‰n n‰ytt‰‰ rajuavan, niinkuin sota-oris kaukaisen taistelon kaikkuessa; taikka mets‰st‰j‰ torven soidessa; taikka oikeammin niinkuin vangittu kenraali, joka n‰kee, kuinka h‰nen sotamiehens‰, joita viholliset voimalla ja juokoilla ahdistavat, horjuvat ja hajotetaan, eik‰ voi katkaista kahleitansa ja koota ja johdattaa heit‰ j‰lleen. Kuitenkin h‰n puhui hyvin kiitollisesti siit‰, kuinka h‰nt‰ vieraanvaraisesti kohdeltiin linnassa; sanoi, ett‰ h‰n eli niinkuin ruhtinas taikka kardinali; ja kielsi pois sen ajatuksen, ettei hyv‰ asia menestyisi ilman h‰nen l‰sn‰-oloansa. "Min‰ en voi olla heid‰n kanssaan kuolemassa", h‰n lausui; "eiv‰tk‰ he minun kanssani! Jokaisen t‰ytyy taistella t‰m‰ viimeinen taistelo, kokea t‰m‰ k‰rsiminen yksin‰‰n. Ja ainoastaan ne voittavat, jotka ennen ovat oppineet voittoa saamaan ja syv‰lle syd‰meens‰ perustaneet sen sanan, jossa asuu suuri voima synti‰ ja perkelett‰ vastaan, ett‰ Kristus on kuollut meid‰n jokaisen t‰hden ja ij‰ksi kukistanut saatanan." H‰n arveli myˆskin, ett‰, jos Melancthon eli, se teki kirkon yht‰, kuinka h‰nen k‰vi. Eliaan henki tuli kaksinkertaisesti Elisaan. Ja h‰n antoi Ulrichille pari kolme kallista kappalta evankeliumein k‰‰nnˆksest‰, ett‰ minulla olisi jotakin lukea talonpojille. Marraskuulla. Minulla on t‰ll‰ kuukaudella ollut myˆt‰ni kalliita kappaleita valmistuvasta saksalaisesta raamatusta monessa mˆkiss‰, kun olen niiss‰ k‰ynyt -- yksinkertaisia kertomuksia kˆyhist‰, spitalisista ja halvatuista, jotka tulivat Herran luo, ja H‰n rupesi heihin ja paransi heid‰n kipunsa; ja syntisist‰, joille H‰n antoi anteeksi. Kummallista on, kuinka alhainen kansa n‰ytt‰‰ imev‰n niit‰; nimitt‰in ne, jotka ollenkaan huolivat semmoisista asioista. "T‰mmˆinenkˆ Herra Kristus todella on?" he kysyv‰t; "siin‰ tapauksessa meid‰n tosiaan k‰y H‰nt‰ puhutteleminen omilla sanoillamme ja pyyt‰minen juuri, mit‰ me kaipaamme, niinkuin nuot kˆyh‰t miehet ja naiset ennen tekiv‰t. Onko oikein totta, ett‰ talonpojat, vaimot ja sairaat saivat tulla suoraan Herran itsen luo? Eikˆ aina joukko pappeja ja pyhimyksi‰ pit‰nyt H‰nt‰ eroitettuna yhteisest‰ kansasta? P‰‰siv‰tkˆ todella kaikki H‰nen puheillensa, H‰nen, joka oli niin suuri Herra?" Min‰ sanoin, ett‰ minun luullakseni maalliset ruhtinaat pakon eik‰ kunnian vuoksi pit‰v‰t edusmiehi‰ eiv‰tk‰ salli, ett‰ jokainen tuo esiin oman asiansa. He n‰ytt‰v‰t suurimmilta kaukaa valta-istuimen loistossa sent‰hden, ett‰ he itsess‰ns‰ ovat heikot ja syntiset, niinkuin muut ihmiset. Mutta H‰n ei tarvinnut mit‰‰n komeutta eik‰ kaukaisuuden arvoa, koska H‰n ei ole niinkuin muut ihmiset, vaan synnitˆn ja jumalallinen, ja kunnia on H‰ness‰ itsess‰ eik‰ esineiss‰ H‰nen ymp‰rill‰ns‰. Sitten minulla oli luettavana kertomus ristiin-naulitsemisesta. Monta kyynelt‰ olen n‰hnyt vuotavan rypistyneille poskille ja monen hymyn loistavan himmeiss‰, vanhoissa silmiss‰, kun luin sit‰. "N‰ytt‰‰ silt‰, kuin kohta ymm‰rt‰isimme kaikki", arveli vanha eukko; "vaan kuitenkin tuntuu siin‰ aina olevan jotakin enemm‰n joka kerta, kun sen kuulee." Joulukuulla. T‰n‰ aamuna sain kirjeen Bertrandilta -- ensim‰isen monesta ajasta. H‰n on toivoa t‰ynn‰; tosin ei, ett‰ h‰n saa laillisen perintˆns‰, mutta ett‰ h‰n p‰‰see Wittenbergiin taas muutamien viikkojen per‰st‰. Luullakseni kasvoni n‰yttiv‰t eritt‰in kirkkailta, kun vastaan-otin sen ja kallis kirje k‰dess‰ juoksin omaan huoneeseni; sill‰ rouva Hermentrud puhui sin‰ iltana paljon, kuinka tulee maltilla vastaan-ottaa kaikki, kuinka hyvin hiljainen ja tyyni k‰ytˆs aina soveltuu nuorille tytˆille, ja kuinka kaikki on ep‰vakaista t‰‰ll‰ maan p‰‰ll‰. Taivaallinen Is‰ni tiet‰‰, etten min‰ unhota, kuinka ep‰vakaista kaikki on; vaikka en usein tohdi ajatella sit‰. Mutta H‰n on antanut minulle t‰m‰n hyv‰n lahjan -- H‰n itse -- ja riemuitsevalla syd‰mell‰ min‰ kiit‰n H‰nt‰ siit‰! Min‰ en ymm‰rr‰ rouva Hermentrudin uskontoa. H‰n n‰ytt‰‰ katsovan sit‰ viisaaksi, viel‰p‰ velvollisuudeksikin, ett‰ vastaan-otamme kaikki, mit‰ Jumala antaa meille, kylm‰kiskoisella ja pense‰ll‰ tavalla, niinkuin emme kovin paljon huolisi siit‰, sill‰ muutoin H‰n luulee antaneensa meille jotakin liian hyv‰‰ ja kadehtii sit‰ meilt‰ ja ottaa sen, pois j‰lleen. Ei; jos Jumala ottaa meilt‰ jotakin, ottaa H‰n, niinkuin H‰n antoikin, ‰‰rettˆm‰ss‰ rakkaudessa; enk‰ min‰ tahtoisi mitenk‰‰n tehd‰ mustia p‰ivi‰ mustemmaksi, jos tullaksensa ovat, sill‰ katkeralla itsesyytˆksell‰, ett‰ min‰ en iloinnut p‰iv‰npaisteesta, kun H‰n antoi sen. Sill‰ minun t‰ytyy v‰listi pel‰t‰, kun ajattelen entisi‰ martyrej‰ ja niitten katkeruutta, jotka vihaavat nyky-ajan hyvi‰ sanomia. Mutta silloin min‰ koetan katsoa ylˆs ja sanoa: "paremmassa turvassa Sinun k‰siss‰s, oi Is‰, kuin minun." Ja koko rukouksen lohdutus riippuu siit‰, mitk‰ tunteeni ja ajatukseni ovat t‰m‰n "Is‰n" nimen suhteen. XXI. Evan kertomus. Nimptschenin Cisterciensin-luostarissa Syyskuun 2 p. 1521. He ovat set‰ Cottan painosta Wittenbergist‰ l‰hett‰neet minulle useita arkkeja T:ri Lutherin Uuden Testamentin k‰‰nnˆksest‰. Kaikista, mit‰ h‰n koskaan teki Jumalaa varten, n‰ytt‰‰ t‰m‰ minusta suurimmalta ja parhaalta. Ei mik‰‰n ole niin vahvasti vaikuttanut luostariimme. Useat sisaret sanovat jyrk‰sti, etteiv‰t he ota osaa mihink‰‰n rukouksiin pyhimysten puoleen. He v‰itt‰v‰t, ett‰ ep‰ilem‰tt‰ saatana itse on pit‰nyt t‰m‰n ihanan kirjan kuolleen kielen kautta suljettuna vaimoilta, lapsilta ja yhteiselt‰ kansalta. Ja nuoret nunnat arvelevat, ett‰ se on eritt‰in vieh‰tt‰v‰, ei ensink‰‰n saarnakokoelman taikka muitten jumalisten kirjain kaltainen. "Se on niin tosi-el‰m‰n tapainen", sanoi yksi minulle, "se sis‰lt‰‰ kaikki, mit‰ kaipaamme; se on t‰ydellinen yst‰v‰, niin ‰‰rettˆm‰n hyv‰, niin hell‰; se ymm‰rt‰‰ kokonaan syd‰memme sisimm‰t. Voi, sisar Eva", h‰n lis‰si, "jospa vaan kotona saisivat kuulla t‰m‰n!" Lokakuussa. T‰n‰‰n olemme saaneet yhden kappaleen T:ri Lutherin thesist‰ luostari-el‰m‰‰ vastaan. "Ei lˆydy, kuin yksi hengellinen s‰‰ty", h‰n kirjoittaa, "joka on pyh‰ ja pyh‰ksi tekee, ja se on kristikunta -- Kristin usko, johon kaikkien on yht‰ suuri oikeus." "Jos luostarilaitokset", jatkaa h‰n, "ovat miksik‰‰n hyˆdyksi, tulee niitten olla kouluja, joissa lapsia kasvatetaan, siksi kuin he p‰‰sev‰t t‰ysi-ik‰iseksi. Mutta niinkuin nyt on, ovat ne huoneita, joissa miehet ja naiset muuttuvat lapsiksi ja alati lapsina pysyv‰t." Voi! min‰ tied‰n per‰ti hyvin n‰itten viimeisten sanojen totuuden; sen toivottoman, lapsellisen puuhaamisen v‰h‰p‰tˆisiss‰ asioissa, johon enimm‰t nunnat vaipuvat, sitten kuin nuoruuden hilpeys ja se katkeruus, jonka ero kaikista rakkaista tuotti, ovat kadonneet, ja el‰m‰n suurimmat tapaukset ovat kirkon koristaminen juhlia varten taikka inspehtorin tai piispan komea vastaan-otto. T‰t‰ min‰ olen vastustanut. T‰t‰ min‰ pelk‰‰n nuorten sisarten puolesta: ett‰ n‰kisin heid‰n vaipuvan tyytyv‰iseen h‰‰rin‰‰n uskonnollisissa leikeiss‰. Enk‰ min‰ ole voinut keksi‰ mit‰‰n muuta pelastuksen keinoa, kuin ett‰ me muutetaan johonkin kaupunkiin ja saamme ruveta sairaita ja kˆyhi‰ hoitamaan. T:ri Luther sallii kuitenkin, ett‰ asia ratkaistaan toisella tavalla. Me kuulemme, ett‰ h‰n on neuvonut Erfurtin luostarin prioria antamaan jokaisen munkin, jonka mieli tekee, vapaasti j‰tt‰‰ luostarin. Ja niit‰ on monta, niin on meille kerrottu, jotka jo ovat l‰hteneet eri luostareista, ja palanneet palvelemaan Jumalaa mailmassa. Munkeilta t‰m‰ kyll‰ k‰y laatuun. Mailma on avoinna heille ja jollakin lailla he aina lˆyt‰v‰t tyˆt‰. Mutta meid‰n laitamme on toisenlainen. Me olemme temmatut pois luonnollisista kodoistamme, koko mailma on meille j‰ljetˆn er‰maa. Kuinka min‰ sent‰‰n uskallan puhua n‰in? Koska koko mailma on taivaallisen Is‰mme k‰tten tyˆ ja tie Is‰mme huoneesen, eikˆ H‰n lˆyd‰ meille itsekullekin paikkaa siin‰ sek‰ polkua sen l‰vitse? Marraskuun 10 p. Yhdeks‰n nuorta nunnaa on p‰‰tt‰nyt, jos mahdollista, luopua luostari-el‰m‰st‰ ja kaikista sen yh‰ palaavista, taikamaisista menoista. T‰n‰ iltana me pidimme kokousta sisar Beatricen kammiossa. T‰ti Agnes yhtyi meihin. P‰‰tettiin, ett‰ jokainen kirjoittaisi sukulaisillensa ja suorastaan tunnustaisi, ett‰ he luulivat luostarilupauksen ja -el‰m‰n sotivan Pyh‰‰ Raamattua vastaan sek‰ pyyt‰isiv‰t p‰‰st‰ takaisin kotiinsa. Sisar Beatrice ja t‰ti Agnes p‰‰ttiv‰t k‰rsiv‰llisesti pysy‰, miss‰ olivat. "Minun vanha kotini ei olisi enemm‰n koti minulle, kuin luostarikaan", arveli sisar Beatrice. "Minulla on vapaus kuolla t‰‰ll‰, ja tie on auki sielulleni palata Jumalan luo." Ja t‰ti Agnes sanoi: "Kuka tiet‰‰, vaikka viel‰ joku halpa tyˆ olisi j‰tetty minun toimitettavakseni t‰‰ll‰! Mailmassa min‰ olisin yht‰ avuton, kuin lapsi, ja miksi min‰ palaisin olemaan sukulaisteni rasituksena." Molemmat kehoittivat minua kirjoittamaan Elsalle taikka t‰ti Cottalle, ett‰ he vastaan-ottaisivat minut. Mutta min‰ tuskin luulen, ett‰ minun tulee tehd‰ niin. T‰ti Cottalla on lapsensa ymp‰rill‰‰n. Elsan koti on vieras minulle. Paitsi sit‰, vaikka jokainen on ollut yst‰v‰llinen minulle, olen min‰ niinkuin eksy-el‰in t‰m‰n mailman korvessa, eik‰ minulla ole mit‰‰n kotia siin‰. Min‰ olen luullakseni saanut Jumalalta voiman ilahuttaa ja auttaa muutamia t‰‰ll‰, ja niin kauan kuin t‰ti Agnes ja sisar Beatrice j‰‰v‰t, on minun mahdoton ajatella mit‰‰n l‰htemist‰. Kaikissa tapauksissa min‰ aion odottaa. Marraskuun 22 p. Fritz on taas vankeudessa. He eiv‰t olleet moneen viikkoon kuulleet h‰nest‰ mit‰‰n ja ihmetteliv‰t, miss‰ h‰n oli, kun kirje tuli er‰‰lt‰ papilta Ruprecht Hallerilta Franken'ista. H‰n sanoo, ett‰ Fritz tuli h‰nen luoksensa jonakin iltana Hein‰kuulla, oli yˆt‰, l‰hti seuraavana aamuna lutherilaisten kirjojensa kanssa siin‰ aikeessa, ett‰ h‰n menisi suoraan Wittenbergiin, ja antoi h‰nelle osoituksen, miss‰ t‰ti Cotta asui siell‰. Mutta muutamia viikkoja sen j‰lkeen kohtasi nuori munkki h‰net likell‰ Dominikanin-luostaria ja kysyi, oliko h‰n se pappi, jonka luona er‰s kiert‰v‰ kirjakauppias oli viett‰nyt yˆn v‰h‰ aika takaperin. Pappi myˆnsi, jolloin nuori munkki kiireesti ja matalalla ‰‰nell‰ lausui h‰nelle: "Kirjoittakaat h‰nen yst‰villens‰, jos tunnette heit‰, ja sanokaat, ett‰ h‰n on luostarin vankihuoneessa, ja ett‰ h‰nt‰ kovasti ep‰ill‰‰n v‰‰r‰-uskolaiseksi. Min‰ olen se nuori munkki, jolle h‰n antoi yhden kirjan samana iltana, kuin h‰n tuli. Kertokaat heille, etten min‰ aikonut pett‰‰ h‰nt‰, mutta johdatin h‰net paulaan; ja jos he joskus voisivat vapauttaa h‰net ja te n‰ette h‰net j‰lleen, sanokaat h‰nelle, ett‰ min‰ olen pit‰nyt h‰nen kirjansa." Hyv‰ pappi puhui jotakin myˆskin siit‰, ett‰ Fritz on ollut h‰nen pelastuksensa. Ja h‰n kehoittaa meit‰ panemaan kaikki voimamme liikkeelle h‰nen hyv‰ksens‰ sek‰ k‰‰ntym‰‰n kaikkien mahtavien yst‰viemme puoleen, ett‰ he v‰litt‰isiv‰t, koska priori siin‰ Dominikanin-luostarissa, jossa h‰n on vankina, on kovin ankara mies ja suuri v‰‰r‰-uskolaisten vihaaja. Mahtavien yst‰vien puoleen! Min‰ en tied‰ ket‰‰n, jota voimme rukoilla, paitsi Jumalaa. Hein‰kuulla h‰n siis vangittiin, nelj‰ kuukautta sitten. Min‰ en tied‰, onko se vaan levottomuuteni; mutta minusta tuntuu, kuin minun t‰ytyisi l‰hte‰ t‰ti Cottan luo. Minua aavistaa, ett‰ h‰n kaipaa minua nyt. Ehk‰ min‰ voisin lohduttaa h‰nt‰; sill‰ kuka voi kertoa, mit‰ nelj‰ kuukautta Dominikanin-luostarin vankihuoneessa on Fritzin tehnyt? Eikˆ meid‰nkin luostarissamme ole vankihuone, kyllin matala, pime‰ ja kostea pusertamaan henke‰ kenest‰ hyv‰ns‰ kuudessa viikossa! Yhdest‰ sen paksuista, lyhyist‰ pylv‰ist‰ riippuu raskaat rautakahleet, jotka onneksi ovat ruostuneet nyt, kun ei niit‰ ole pitk‰‰n aikaan k‰ytetty; ja yhdess‰ nurkassa on kiristyslavitsa ja muita kauheita aseita, jotka ovat heitetyt syrj‰lle nyt, vaan joissa muutamat vanhemmat nunnat vakuuttavat n‰hneens‰ veripilkkuja. Kun h‰n edellisell‰ kertaa oli vankeudessa Mainzissa, en min‰ ep‰illyt niin paljon h‰nen vapauttamisestaan, kuin nyt. Tahtooko Jumala t‰m‰n pelon kautta armollisesti valmistaa meit‰ jonkun hirve‰n sanoman suhteen, joka odottaa meit‰? vai osoittaako se ainoastaan, ett‰ toivomisen kyky yh‰ heikkonee, mit‰ vanhemmaksi k‰ymme? Joulukuulla 1521. Monin tavoin on toivo pett‰nyt meid‰t n‰in‰ kahtena viimeisen‰ viikkona. Vastaus toisen per‰st‰ on tullut noitten yhdeks‰n sisaren sukulaisilla heid‰n liikuttaviin pyyntˆihins‰. Niiss‰ ilmestyy erilaisia tunteita, mutta ei kukaan suostu j‰lleen ottamaan vastaan heit‰ heid‰n kotiinsa. Muutamat sukulaiset laskevat mit‰ katkerimpia soimauksia ja ankarimpia uhkauksia. Toiset kirjoittavat hell‰sti ja s‰‰liv‰isesti, mutta kaikilla on se ajatus, ettei mik‰‰n aatelinen perhe voi tuottaa itselleen sit‰ h‰pe‰t‰, ett‰ se on auttanut vihitty‰ nunnaa lupauksensa rikkomisessa. Lapsi parat! syd‰nt‰ni s‰rkee heid‰n puolestaan, muutamat heist‰ ovat niin nuoret ja toivoivat niin varmaan, ett‰ heit‰ otettaisiin avoimin sylin takaisin, muistaen niit‰ kyyneli‰, joilla he p‰‰stettiin menem‰‰n. Nyt he ovat kokonaan j‰tetyt Jumalan huomaan. H‰n ei hylk‰‰ heit‰; mutta kuka tiet‰‰, mit‰ okaisia teit‰ heid‰n jalkansa viel‰ saavat astua? T‰‰ll‰ on myˆskin tullut ilmi, ett‰ muutamat heist‰ ovat kirjoittaneet sukulaisilleen, jonka kautta heid‰n tilansa k‰y paljon vaikeammaksi ja tuskaisemmaksi. Useat vanhemmat nunnat ovat kovasti suuttuneet t‰st‰ muka ilke‰st‰ petoksesta ja Jumalan h‰v‰istyksest‰. Minuakin on kielletty pit‰m‰st‰ sen enemp‰‰ yhteytt‰ luulonalaisten sisarten kanssa. Kaikki kammiot ovat katsastetut, kaikki lutherilaiset kirjat on pantu takavarikkoon, ja vaaditaan, ett‰ suurimmalla tarkkuudella olemme l‰sn‰ kaikissa jumalanpalveluksissa. Helmikuun 10 p. 1522. Sisar Beatrice on kuollut v‰h‰n aikaa sairastettuaan. Lempe‰, k‰rsiv‰llinen henki on p‰‰ssyt lepoon. Vaikea on ajatella t‰t‰ sorrettua ja arkaa syd‰nt‰ iloiseksi edes taivaassa. Min‰ en voi ajatella h‰nt‰ muuksi, kuin semmoiseksi, joka on _levossa_. Er‰‰n‰ yˆn‰ h‰nen kuolemansa j‰lkeen minulla oli uni, jossa n‰in h‰nen astuvan taivaasen. Min‰ n‰in h‰nen valkoisessa hameessa ja hunnussa verkalleen nousevan ylˆs kaupungin portille. H‰nen p‰‰ns‰ ja silm‰ns‰ olivat painuneet alasp‰in eik‰ h‰n n‰ytt‰nyt rohkenevan katsella helmisi‰ portteja, ei senk‰‰n vertaa, ett‰ h‰n olisi tiet‰nyt, olivatko ne auki vai kiinni. Mutta kaksi enkeli‰, kaksi taivaan leppeint‰ henke‰, tulivat ulos, yhtyiv‰t h‰neen ja tarttuen h‰nen k‰siins‰ taluttivat h‰net ‰‰neti sis‰‰n, niinkuin katuvan lapsen. Ja kun h‰n astui sis‰‰n, hiljeniv‰t harput ja laulut soitoksi, niin lempe‰ksi, kuin kes‰isen p‰iv‰n haaveksiva humina. Mutta ei h‰n viel‰k‰‰n katsonut ylˆs, vaan kulki kultaisia katuja, k‰det turvallisesti laskettuina enkelein k‰siin, kunnes h‰n seisoi valta-istuimen edess‰. Nyt kuului valta-istuimelta ‰‰ni, joka lausui: "Beatrice, se olen min‰; ‰l‰ pelk‰‰." Kun h‰n kuuli t‰m‰n ‰‰nen, levisi rauhallinen hymy h‰nen kasvoillensa, ik‰‰nkuin s‰dekeh‰, ja ensim‰isen kerran h‰n nosti silm‰ns‰; ja vaipuen H‰nen jalkainsa juureen, lausui h‰n hiljaa: "kotona!" Ja minusta tuntui, kuin tuo ainoa sana, jonka matala, vapiseva ‰‰ni lausui, olisi soinut jokaisesta taivaan harpusta; ja lukemattomat ‰‰net, jotka kaikkuivat, niinkuin onnellisten lasten, ja olivat kuin ‰idin, vastasivat rakkauden ja soiton s‰velin sanat: "terve tultua kotiin." T‰m‰ oli vaan uni, mutta se ei ole mik‰‰n uni, ett‰ h‰n on siell‰! H‰n ei puhunut paljon tautinsa aikana eik‰ h‰nell‰ ollut kovia tuskia. H‰nen heikko ruumiinsa vastusti vaan v‰h‰n sit‰ hiuvuttavaa kuumetta, jota h‰n sairasti. Ne sanat, joita h‰n lausui, olivat enimmiten kiitoksia meid‰n v‰hist‰ hyvist‰ tˆist‰mme taikka anteeksi-pyyntˆj‰ jokaisesta pikkuisesta vaivasta, jonka h‰n luuli tuottaneensa meille. Etup‰‰ss‰ t‰ti Agnes ja min‰ hoidimme h‰nt‰. H‰n oli levoton, jos olimme kauan poissa. H‰nen ajatuksensa palasivat usein h‰nen lapsuutensa aikoihin Th¸ringin mets‰n vanhaan linnaan; ja h‰n kuuli mielell‰‰n, kun puhuin Chriemhildist‰ ja Ulrichista ja heid‰n pikkuisesta pojastaan. Er‰‰n‰ iltana h‰n kutsui minut luoksensa ja sanoi: "kerro sisarelleni Hermentrudille ja veljelleni, ett‰ min‰ tied‰n varmaan heid‰n kaikkien tarkoittaneen hyv‰‰, kun l‰hettiv‰t minut t‰nne; ja t‰m‰ on ollut hyv‰ paikka minulle, eritt‰in siit‰ asti, kuin sin‰ tulit. Mutta k‰ske Chriemhildin ja Ulrichin", h‰n lis‰si, "jos he saavat tytt‰ri‰, muistaa, ett‰ vannottu vala on pyh‰ asia, jota ei saa kevytmielisesti rikkoa. Ei sen vuoksi, ett‰ suru on tehnyt minun pahaa; min‰ en vaan soisi, ett‰ muut k‰rsisiv‰t. Kaikki, kaikki on ollut hyv‰ minulle, enk‰ min‰ olisi ansainnut mit‰‰n!" Sitten silitellen p‰‰t‰ni laihoilla k‰sill‰‰n, kun olin polvillaan h‰nen vieress‰‰n, lausui h‰n: "Eva, sin‰ olet ollut niinkuin ‰iti, sisar, lapsi -- kaikki minulle. Palaa takaisin vanhaan kotiisi, kun min‰ olen mennyt. Minun tuntuu hyv‰lt‰ ajatella, ett‰ sin‰ olet siell‰." Tuosta, niinkuin h‰n olisi pel‰nnyt olleensa kiitt‰m‰tˆn t‰ti Agnesille, kysyi h‰n h‰nt‰ ja sanoi: "min‰ en voi koskaan kiitt‰‰ sinua kyll‰ksi kaikesta siit‰ hyv‰st‰, mit‰ olet tehnyt minulle. Armollinen Herramme on sen muistava; sill‰ eikˆ H‰n sanonut: 'mit‰ olette tehneet yhdelle n‰ist‰ v‰himmist‰.'" Ja yˆll‰, kun istuin yksin‰‰n h‰nen kanssaan, lausui h‰n: "Eva, min‰ olen kovasti pel‰nnyt kuolemaa. Min‰ olen eritt‰in heikko hengess‰ni, ja pelk‰‰n kaikkia. Mutta min‰ ajattelen, ett‰ Jumala huojentaa kuorman heikoille, niinkuin min‰ olen. Sill‰ vaikka en tunne itse‰ni lujemmaksi, en min‰ nyt pelk‰‰. Se on varmaan sent‰hden, ett‰ H‰n tukee minua." Silloin h‰n k‰ski minun laulaa; ja vapisevalla ‰‰nell‰ min‰ veisasin, niin hyvin kuin voin, virren: _Astant angelorum chori. Enkel-joukon taivahaisen S‰veleet nyt kajahtaa; Luojan kaikkivaltiaisen Kiitosta ne ilmoittaa. Kilvan torven ‰‰nten kanssa Soipi kielet kannelten, Hurskaat seisoo valkeissansa Eess‰ Luojan istuimen. Poiss' on ij‰ks valitukset, Kyynelvirrat pest‰h‰n, Kaipaukset, toivomukset T‰yttyy l‰hteest' el‰m‰n, Siin‰ rauhan maassa, jon Aurinkona Luoja on. Ja kaksi p‰iv‰‰ sen j‰lleen h‰n kuoli syys-aamun h‰m‰rt‰ess‰. H‰n nukkui Jesuksen nimi huulilla. Kummallista, kuinka hiljaiselta ja tyhj‰lt‰ luostari tuntuu ainoastaan sent‰hden, ett‰ t‰m‰ heikko ‰‰ni on vaiennut ja t‰m‰ varjon kaltainen olento mennyt pois! Helmikuulla 1522. Sisar Beatrice on pantu luostarin kirkkomaahan juhlallisilla, murheellisilla ruumiinvirsill‰ ja messuilla sek‰ komeilla menoilla, jotka n‰yttiv‰t minusta huonosti sointuvan yhteen h‰nen oman, hiljaisen luontonsa taikka sen rauhan kanssa, jossa h‰nen sielunsa nyt on. Matala multakeko kirkkomaalla, jonka ainoa merkki on puinen risti, soveltuu paremmin h‰nen muistoonsa. Tulevana kes‰n‰ tuuli lempe‰sti havisee ruohossa; ja talvella kultakerttu visertelee levollisesti ylh‰‰ll‰ vanhassa jalavassa. Mutta min‰ en saa koskaan n‰hd‰ ruohon peitt‰v‰n t‰t‰ multal‰j‰‰. Se on p‰‰tetty, ett‰ min‰ j‰t‰n luostarin t‰ll‰ viikkoa. T‰ti Agnes ja kaksi nuorta sisarta ovat juuri menneet kammiostani, ja kaikki on valmiiksi puhuttu. Turhan-aikaiset vainomukset niit‰ vastaan, joita he nimittelev‰t lutherilaisiksi sisariksi, tarttuvat tarttumistaan, samalla kuin uhataan k‰ytt‰‰ ankarampia ja suorempia keinoja. Sent‰hden p‰‰tettiin, ett‰ min‰ l‰hden pakoon ensim‰isell‰ otollisella hetkell‰, pyrin Wittenbergiin ja asetan sitten yhdeks‰n nunnan asian lutherilaisten tohtorien eteen ja koetan edist‰‰ heid‰n vapauttamistaan. Helmikuun 20 p. 1522. Vihdoin se talonpoikaispuku, jossa minun on m‰‰r‰ paeta, on kammiossani, ja juuri t‰n‰ yˆn‰, kun kaikki on hiljaksensa, aion min‰ hiipi‰ ulos Katharina von Boran kammion akkunasta luostarin puutarhaan. T‰ti Agnes on kiihke‰sti puuhannut matkaani ja salaisesti varustanut v‰h‰isen korin ruoka-aineita minulle. Mutta kun min‰ t‰n‰ iltana l‰hdin h‰nen kammioonsa sanomaan h‰nelle j‰‰hyv‰isi‰, sortui h‰n kokonaan ja piti minua lujasti syliss‰‰n, niinkuin h‰n ei olisi tahtonut koskaan laskea minua menem‰‰n. H‰nen huulensa vapisivat ja kyynelet vieriv‰t vitkalleen h‰nen ohuille vakoontuneille poskillensa. "Eva, lapseni", h‰n lausui, "sin‰, joka ensin opetit minua rakastamaan vastoin omaa tahtoani, ja sitten opetit minulle, ett‰ Jumala on rakkaus, ja ett‰ H‰n voisi tehd‰ minut, jos uskon Jesukseen, onnelliseksi, rakastavaksi lapseksi j‰lleen! kuinka min‰ voin erota sinusta?" "Sin‰ tapaat minut j‰lleen", min‰ vastasin, "niinkuin sisaresikin, joka rakastaa sinua niin paljon!" H‰n pudisti p‰‰t‰ns‰ ja hymyili kyynelet silmiss‰, kun h‰n sanoi: "Min‰ olen avuton, vanha vaimo-raukka; mit‰p‰ te minulla tekisitte el‰m‰n tuoksinassa tuolla ulkona?" Mutta kaikkein enimm‰n h‰n pelk‰si minun puolestani, kun minun t‰ytyi l‰hte‰ yksin Wittenbergiin. T‰m‰ n‰ytti h‰nest‰, joka ei ollut nelj‰‰nkymmeneen vuoteen liikkunut ulkopuolella luostarin muureja, varsin pitk‰lt‰ ja vaaralliselta matkalta. T‰ti Agnes ajattelee minua aina nuoreksi tytˆksi ja luulee, ett‰ jokainen katsoo minua kauniiksi sent‰hden, ett‰ rakkaus tekee minut kauniiksi h‰nen silmiss‰‰n. H‰n on varma siit‰, ett‰ he pit‰v‰t minua valhepukuisena prinsessana. H‰n unhottaa, ett‰ min‰ olen tyyni, tasaiselta n‰ytt‰v‰, seitsem‰nkolmatta vuotinen nainen, jota ei kukaan kummastele, kun h‰n vakavasti astuu maantiet‰ eteenp‰in. Mutta min‰ melkein sain h‰net lupaamaan, ett‰ h‰n tulee luoksemme Wittenbergiin; ja viimeiselt‰ h‰n nuhteli itse‰‰n ep‰luottamuksesta Jumalaa kohtaan ja sanoi, ettei h‰nen olisi pit‰nyt koskaan pel‰t‰, jott'eiv‰t H‰nen enkelins‰ kaitsisi minua. Kerran viel‰ mailma siis aukenee minulle, mutta min‰ en toivo (ja miksi min‰ sit‰ tahtoisinkaan?), ett‰ se olisi suuren-arvoisempi kuin t‰m‰ luostari on ollut -- semmoinen paikka, jossa Jumala on oleva minun kanssani ja antaa minun Itsens‰ t‰hden toimittaa jonkuisen v‰h‰n hyv‰n tyˆn. Mutta syd‰mest‰ni halajan saada kerran viel‰ syleill‰ kallista t‰ti Cottaa ja Elsaa ja pikku Theklaa. Ja kun Thekla menee naimisiin, ja t‰ti ja set‰ Cotta ovat j‰‰neet yksin, he ehk‰ tarvitsevat minua, ja serkku Eva saa vanhentua Elsan lasten ja kaikkien lastenlasten joukossa, auttaen itsekutakin v‰h‰n ja kaivattu hiukan, kun Jumala kˆrjaa minut pois. Mutta etup‰‰ss‰ min‰ tahtoisin olla t‰ti Cottan luona nyt, kun Fritz on tuossa kauheassa vankeudessa. H‰n sanoi aina, ett‰ min‰ osasin lohduttaa h‰nt‰ enemm‰n, kuin kukaan muu, ja kenties min‰ osaan viel‰. XXII. Elsan kertomus. Lokakuulla 1521. Kristofer on juuri palannut Hallesta. He ovat taas uskaltaneet ruveta myym‰‰n aneita nuoren ja velton Mainzin arkki-piispan Albertin turvissa. Useat ylioppilaat ja j‰rkevimm‰t porvarit ovat harmissaan, kun n‰kev‰t, kuinka suuri, punainen risti j‰lleen pystytet‰‰n ja taivaallista anteeksi-antamusta kaupitellaan pitkin katuja. Gottfried on varma, ettei t‰t‰ olisi yritetty, jolleiv‰t viholliset olisi luulleet, ette T:ri Lutherin ‰‰ni on vaiennut ij‰ksi. Salaisesti jaetaan kuitenkin h‰nen kirjeit‰ns‰ meid‰n joukossamme, ja moni meist‰ tiet‰‰, ett‰ h‰n on tallella jossakin paikassa l‰hell‰ meit‰. Marraskuulta. Gottfried on juuri tuonut minulle Lutherin kirjeen Mainzin arkki-piispalle. Se ainakin n‰ytt‰‰ anekauppiaille, ett‰ he ovat her‰tt‰neet nukkuvan leijonan. H‰n muistuttaa arkkipiispaa, ett‰ ankara tuli jo on syttynyt sen kautta, ett‰ kˆyh‰, halpa munkki on nousnut Tetzeli‰ vastaan; h‰n varoittaa h‰nt‰, ett‰ Jumala, joka antoi voimaa t‰lle heikolle ihmis-‰‰nelle, koska se puhui H‰nen totuuttansa: "viel‰ el‰‰ ja alentaa korkeat seterit ja ylpe‰t Faraot, ja voi helposti nˆyryytt‰‰ Mainzin vaaliruhtinaan, vaikka koko nelj‰ keisaria h‰nt‰ tukisi." H‰n vaatii juhlallisesti, ett‰ arkkipiispa lakkauttaa tuon valheellisten anteeksi-antamusten ahneen myymisen Mainzissa, taikka h‰n pian julkaisee syytˆksen (jonka h‰n jo on kirjoittanut) "Uutta Hallen koulua" vastaan. "Sill‰ T:ri Luther", h‰n sanoo, "ei ole viel‰ kuollut." Me olemme kovasti ep‰ilyksiss‰, mitenk‰ arkkipiispa menettelee, kun on saanut t‰mmˆisen rohkean moitteen. Marraskuun 20 p. Moite on vaikuttanut. Ruhtinas arkkipiispa on kirjoittanut nˆyr‰n puollustuskirjeen T:ri Lutherille, ja aneet ovat kerta viel‰ karkoitetut Hallesta. Wittenbergiss‰ T:ri Lutherin kirjeet eiv‰t kuitenkaan ole likimainkaan sama, kuin h‰nen l‰sn‰-olonsa. T‰‰ll‰ vallitsee suuri h‰mminki, ja sangen usein tappelevat vastaiset puolueet kaduilla. Melkein kaikki Augustinin-luostarin munkit kielt‰ysiv‰t pari viikkoa sitten ottamasta osaa messuihin taikka hostian palvelemiseen. Hyv‰nluontoinen T:ri Melancthon ja muut tohtorit nuhtelivat heit‰ ensin, mutta rupesivat viimein itse uskomaan samoin ja vetosivat Sachsin vaaliruhtinaasen, ett‰ h‰n poistaisi n‰m‰t ep‰jumaliset kirkonmenot. Me emme tied‰, kuinka h‰n tehnee. Ei mit‰‰n julkisia muutoksia viel‰ ole pantu toimeen jumalanpalveluksessa. Mutta se suuri tapaus, joka nyt kiihdytt‰‰ Wittenbergi‰, on kolmentoista Augustinilais-munkin luopuminen luostarista ja luostari-el‰m‰st‰. Pastori Feldkirchen ilmoitti papilliset lupaukset mit‰ttˆmiksi ja meni naimisiin muutamia kuukausia takaperin. Mutta h‰n oli vaan maallinen pappi; ja pit‰jien pappien avioliitosta on kaikilla kunnon ihmisill‰ meid‰n joukossamme kauan aikaa ollut sama ajatus. Mit‰ munkkien avioliittoon tulee, on kuitenkin pidetty eri mielt‰. Pappi muuttaa naidessaan vaan s‰‰tyns‰; mutta jos munkit rikkovat lupauksensa, h‰vi‰‰ koko veljeskunta ja munkki-el‰m‰. Gottfried ja min‰ olemme kokonaan vakuutetut siit‰, ett‰ he ovat oikeassa; ja me kunnioitamme suuresti niit‰ miehi‰, jotka kielt‰v‰t itselt‰‰n elatuksen muitten kustannuksella ja tyytyv‰t asettumaan yliopiston oppilaitten joukkoon. Mutta eritt‰in min‰ kunnioitan niit‰ vanhempia taikka totisempiakin oppineita velji‰, jotka j‰tt‰v‰t luostarin armon ja joutilaan ylellisyyden ja rupeavat oppimaan jotakin halpaa ammattia. Yksi heist‰ on mennyt salvumiehen oppiin; ja kun me pari p‰iv‰‰ sitten kuljimme h‰nen tyˆpenkkins‰ ohitse ja katselimme, kuinka h‰n ahkerasti koetti taivuttaa tottumattomia sormiansa tyˆkaluja pitelem‰‰n, nosti Gottfried lakkiansa ja tervehti h‰nt‰ kunnioituksella, sanoen: "Niin, se on oikein. Kristin-uskon t‰ytyy alkaa uudestaan Nazarethin tyˆmiehen kodista." Meid‰n perheess‰mme ovat ajatukset kuitenkin erilaiset. Meid‰n kallis, levoton ‰itimme ajattelee kovasti, mit‰ kaikista n‰ist‰ tulee. Tosin on Fritzin toinen vankeus suuresti j‰rkytt‰nyt h‰nen uskoansa munkkeihin; mutta aikakauden mullistava luonto pelottaa h‰nt‰. H‰nest‰ n‰ytt‰‰ kaikki tarkoittavan h‰viˆt‰; ja ainoa tapa, jolla ajan vaikeat kysymykset h‰nen mielest‰‰n suoriuvat, on se, ett‰ nyt on mailman viimeiset p‰iv‰t ja ett‰, kun kaikki on revitty maahan, meid‰n Herramme itse tulee ja nopeasti rakentaa valtakuntansa j‰lleen oikealla tavalla. H‰nell‰ ei ole Fritzin, ei rakastetun Evan eik‰ T:ri Lutherin neuvoja -- johon viime mainittuun h‰n n‰ihin aikoihin on alkanut enemm‰n luottaa, vaikka h‰n aina valittaa, ett‰ h‰n k‰ytt‰‰ niin kiivasta kielt‰ -- eik‰ h‰n tied‰, mit‰ jokaisesta asiasta tulee ajatella. H‰n pelk‰‰ eritt‰in arkkidiakonus Carlstadtin rajuutta; ja lempe‰ Melancthon on liian paljon h‰nen itse luontoisensa, ettei h‰n luota t‰m‰n p‰‰tˆksiin. Kuitenkin, kun t‰n‰ aamuna k‰vin heit‰ tervehtim‰ss‰, valmisti h‰n paraikaa ravitsevaa lient‰, jonka h‰n, kun kysyin h‰nelt‰, myˆnsi olevan aiotun sille munkille, joka oli kielt‰nyt kirkon ylivallan ja ruvennut salvumieheksi. "Ihmisraukat", lausui h‰n niinkuin puollustukseksi, "he olivat tottuneet el‰m‰‰n hyvin luostarissa, enk‰ min‰ soisi, ett‰ eroitus tuntuisi per‰ti jyrk‰lt‰." ƒidin-‰itimme on nyt yhdeks‰nnell‰ kymmenennell‰. H‰nen vartalonsa on viel‰ suora, vaikka h‰n harvoin l‰htee nojatuolistaan; eik‰ h‰nen sielunvoimansa n‰yt‰ juuri heikontuneen, paitsi ettei h‰n voi pitk‰‰ aikaa kuunnella mit‰‰n asiaa. Valisti min‰ ajattelen, ett‰ h‰nen vanhuutensa tulee enemm‰n varhaisen kev‰‰n herttaisiin p‰iviin, kuin kovaan ja kylm‰‰n talveen. Thekla sanoo, ett‰ n‰ytt‰‰ silt‰, kuin t‰m‰ el‰m‰ paraikaa hiljaisesti h‰nelt‰ koittaisi paremmaksi; taikka kuin Jumala pit‰isi h‰nt‰, niinkuin Mosesta, t‰ydell‰ n‰ˆll‰ ja hyv‰ss‰ voimissa, siksi kuin h‰n saa luoda silm‰ns‰ Luvattuun maahan ja n‰hd‰ sen pelastuksen, joka h‰n on niin kauan odottanut, aivan likelt‰. H‰n on yht‰ paljon lastemme lemmitty, kuin h‰n oli ennen meid‰n; h‰n n‰ytt‰‰ unhottaneen vanhan tapansa keksi‰ virheit‰; joko sent‰hden, ett‰ h‰nen ei tarvitse mielest‰ns‰ vastata niin paljon kolmannen sukupolven puolesta, taikka sent‰hden, ett‰ kaikki heid‰n pienet virheens‰ ilmestyv‰t lievemm‰ss‰ muodossa h‰nen edess‰‰n. Min‰ huomaan myˆskin, ett‰ h‰n on ruvennut juttelemaan aivan toisenlaisia kertomuksia, kuin niit‰, jotka kiinnittiv‰t meid‰n huomiotamme. H‰n n‰ytt‰‰ j‰tt‰v‰n pois keski-ik‰ns‰ legendat ja palaavan oman levottoman nuoruutensa ja lapsuutensa kokemuksiin. Iso-is‰mme el‰m‰n salaisuudet, joista me turhaan koetimme saada selkoa, ovat kaikki avoinna Greetalle ja pojille. Pyhimysten ja eremitein sijaan, joitten vaiheet ihastuttivat meit‰, on tullut kertomuksia salaisista Hussitein kokouksista, joissa luettiin Pyh‰‰ Raamattua Bˆmin saloissa ja vuoristossa; jylhist‰ turvapaikoista onkaloissa, joissa kokonaiset perheet piileskeliv‰t kuukausim‰‰ri‰; syd‰nt‰ viilt‰vist‰ vangitsemisista taikka ihmeellisist‰ pakoretkist‰. Minun poikani sankareina ei ole St. Kristofer eik‰ St. Yrjˆ, vaan v‰‰r‰-uskoiset Hussitit! Rakas ‰itini lausuu usein jonkun varoittavan sanan pojille, ett‰ nuot ajat olivat kovin pahoja ja ettei ihmisten nyt tarvitse viett‰‰ semmoista hurjaa el‰m‰‰. Mutta teksti vaikuttaa syvemm‰lt‰ lapsiin kuin kommentarit. Oman suurimman ilonsa saa ‰idin-‰itimme yh‰ T:ri Lutherin kirjoituksista. Min‰ olen nykyisin h‰nelle ja is‰lle lukenut, tiesi kuinka monta kertaa, tohtorin kirjeen Wartburgista "Kristuksen v‰h‰iselle joukolle Wittenbergiss‰" ynn‰ h‰nen selityksens‰ 37:nnest‰ Psalmista: "‰l‰ vihastu pahain t‰hden." Rakkaan is‰mme n‰kˆ-ala on mit‰ valoisin. H‰n on vakuutettu, ett‰ koko mailma nopeasti tulee laidallensa, ja katsoo v‰h‰iseksi asiaksi, etteiv‰t h‰nen keksintˆns‰ valmistuneet, koska me t‰ytt‰ pohtia l‰hestymme ihmiskunnan kultaista aikakautta. N‰in h‰n ja ‰itini eri kohdilta ja eri teill‰ joutuivat samaan p‰‰tˆkseen. Me olemme kuulleet Theklalta, ett‰ Ulrich on k‰ynyt T:ri Lutherin luona Wartburgissa, jossa h‰n oleskelee. Min‰ olen niin iloinen, kun tied‰n, miss‰ h‰n on. Minusta on aina niin vaikea ajatella ihmisi‰, heid‰n olopaikkaansa tuntematta. Muoto itse n‰ytt‰‰ haihtuvan siin‰ ep‰m‰‰r‰isess‰, varjonkaltaisessa, tuntemattomassa mailmassa, joka ymp‰rˆitsee sit‰. T‰m‰ se on, joka lis‰‰ levottomuuttani Fritzin puolesta. Nyt minun sopii ajatella T:ri Lutheria, kun h‰n istuu tuossa suuressa huoneessa, jossa min‰ odotin vaaliruhtinasta kirjaustyˆni kanssa monta vuotta takaperin -- katsellen jyrk‰nteen partaalta niit‰ harjanteita, jotka kohoavat toistensa takaa, siksi kuin tummat hongat ja viheri‰t, huojuvat oksat muuttuvat sinert‰viksi kultaisella taivaan rannalla. Ja p‰iv‰nlaskusta min‰ n‰en, kuinka varjot hiipiv‰t niitten vihantavien laaksoin yli, joissa meid‰n oli tapa leikitell‰, ja aleneva aurinko valaisee honkien punaisia varsia. Taikka min‰ n‰en h‰nen kes‰p‰iv‰n‰ istuvan kirjojensa vieress‰ -- suurten foliantein, kreikkalaisten, hebrealaisten ja latinaisten -- ja valmistavan sit‰ Jumalan Kirjan K‰‰nnˆst‰, joka on oleva koko meid‰n kansamme siunaus; sill‰ v‰lin kuin l‰mpim‰t auringons‰teet kiehuttavat aromatillista hajua m‰nnyist‰, ja tuuli viepi sen sis‰‰n avonaisesta akkunasta. Taikka min‰ ajattelen, kuinka h‰n varhain aamulla seisoo linnan muurien luona ja katselee Eisenachin torneja ja kaukaisia kattoja, samalla kuin suuren luostarin kello kumisten ilmoittaa h‰nelle, mit‰ kello on; ja h‰nen mieleens‰ muistuu se vire‰ el‰m‰, joka alkaa kaduilla, jossa h‰n kerta kerj‰si leip‰‰ t‰ti Ursula Cottan ovella. Kallis t‰ti Ursula, min‰ soisin, ett‰ h‰n olisi saanut el‰‰ t‰h‰n saakka ja n‰hd‰ sen runsaan sadon, jonka hyv‰ teko toisinaan tuottaa. Taikka yˆll‰ taas, kun kaikki ‰‰net ovat vaiti, paitsi n‰kym‰ttˆm‰n virran kohina alhaalla laaksossa ja tuulen huokuna mets‰ss‰, ja se suuri taistelo alkaa, jota h‰n on taistellut niin usein pimeyden valtoja vastaan, ja h‰n koettaa rukoilla eik‰ voi nostaa syd‰nt‰ns‰ Jumalan puoleen, olen min‰ n‰kev‰n‰ni, kuinka h‰n avaa akkunansa, luo silm‰ns‰ mets‰‰n, kallioille ja nurmille, jotka alhaalla ilmestyv‰t tummina ja hengettˆmin‰, ja sitten katsoo ylˆs n‰ist‰ Jumalan puoleen ja vahvistaa itse‰ns‰ sill‰ totuudella, jonka h‰n mielell‰‰n lausuu: "_Jumala el‰‰ viel‰_!" tuntien katsellessansa, ett‰ yˆ vaan peitt‰‰ auringon eik‰ sammuta sit‰, ja vartoen siksi kuin aamukoitto alkaa verkalleen levit‰ ylˆs taivaalle ja alas mets‰‰n. T:ri Melancthon on kertonut kuinka T:ri Luther tekee tyˆt‰, kuinka h‰n k‰rsii Wartburgissa ja kuinka h‰n kerta kirjoitti: "ovatko yst‰v‰ni unhottaneet rukoilla minun puolestani, koska taistelo on niin kauhea?" Ei; Gottfried muistaa h‰nt‰ aina kalliimpien omaistemme nimien joukossa. "Mutta", h‰n sanoi t‰n‰‰n, "meid‰n tulee j‰tt‰‰ p‰‰miehemme kasvatus Jumalalle." Koetettu, huolestunut Pyh‰ Elisabet parka! toinen kuninkaallinen syd‰n k‰rsii nyt Wartburgissa, toinen pyhimys saavuttaa nyt kruununsa ristin kautta vanhassa linnassa; mutta ei paavin Kalenterissa kanoniseerattavaksi! Joulukuun 21 p. Augustinilaisen veljeskunnan tuomiokapituli Th¸ringenissa ja Meissen'issa kokoontui t‰‰ll‰ viime kuulla tutkimaan, ovatko luostarilupaukset per‰ytt‰m‰ttˆm‰t. He ovat tulleet siihen p‰‰tˆkseen, ett‰ Kristuksessa ei ole maallikoita eik‰ munkkeja, ja ett‰ jokainen saa vapaasti noudattaa omaatuntoansa. Joulup‰iv‰n‰ 1521. T‰m‰ on ollut suuri p‰iv‰ meille. Arkkidiakonus Carlstadt ilmoitti v‰h‰ aika takaperin, ett‰ h‰n aikoi l‰hestyv‰n Ymp‰rileikkauksen juhlana jakaa pyh‰‰ sakramentti‰ maallikoille sek‰ leiv‰n ett‰ viinan muodossa. Kun h‰nen oikeuttansa t‰h‰n on ep‰ilty, kiirehti h‰n panemaan toimeen p‰‰tˆst‰ns‰, ettei mik‰‰n kielto hovin puolesta est‰isi sit‰. T‰n‰‰n, kun h‰n saarnassansa kaupunginkirkossa oli selitt‰nyt, kuinka tarpeellista oli taas asettaa Pyh‰ Ehtoollinen ep‰jumalisen messu-uhrin sijaan, meni h‰n alttarille, siunasi Saksan kielell‰ leiv‰n ja viinan, k‰‰ntyi kansan puoleen ja lausui juhlallisesti: "Jokainen, joka tuntee itsens‰ rasitetuksi synteins‰ taakasta ja isoo ja janoo Jumalan armoa, tulkoon ja vastaan-ottakoon Herran ruumiin ja veren." Hetkeksi seurasi ‰‰nettˆmyys h‰nen sanojansa, ja sitten, ennenkuin kukaan muu liikahti, n‰in min‰ ihmeekseni ujon, hiljaisen ‰itini verkalleen astuvan k‰yt‰v‰‰ ylˆs, taluttaen is‰‰ni k‰dest‰. Muita tuli per‰st‰; mitk‰ kunnioittavaisella, juhlallisella k‰ytˆksell‰, mitk‰ ehk‰ hiukan kiireisesti ja liiallisella innolla. Ja kun viimeinenkin oli l‰htenyt alttarilta, lausui arkkidiakonus yhteisen synninp‰‰stˆn ja lis‰si juhlallisesti: "Menk‰‰t, ‰lk‰‰tk‰ tehkˆ synti‰ en‰‰." Tuokion aikaa olivat kaikki vaiti, ja sitten eri ‰‰net, jotka v‰hitellen paisuivat t‰ydeksi kˆˆriksi, yhtyiv‰t veisaamaan _Agnus Dei_: "Oi Jumalan Karitsa, joka poistat mailman synnit! Armahda meit‰, anna meille rauhasi!" Me vietimme joulun, niinkuin tavallisesti, is‰ni luona. Vaikka min‰ kummastelin ‰itini rohkeutta, en min‰ tahtonut puhua h‰nen kanssaan siit‰; mutta kun me illalla istuimme yksin‰‰n, sill‰ v‰lin kuin rakas is‰mme, Gottfried, Kristofer ja lapset olivat l‰hteneet katsomaan, kuinka luistelivat Elbell‰, lausui h‰n minulle: "Elsa, minun t‰ytyi menn‰. Tuntui silt‰, kuin meid‰n Herramme _oma_ ‰‰ni olisi sanonut minulle: '_sin‰_ olet rasitettu, tule!" Min‰ en koskaan ymm‰rt‰nyt kaikkia n‰it‰, niinkuin nyt. Minusta n‰ytti, kuin olisin _n‰hnyt_ evankeliumin omilla silmill‰ni -- n‰hnyt, ett‰ lunastus on t‰ytetty, ja ett‰ atria nyt on hankittu. Min‰ en muistanut kysy‰, kaduinko, uskoinko taikka rakastinko kyll‰ksi. Min‰ n‰in vuosisatojen halki, kuinka H‰nen ruumiinsa annettiin ja h‰nen verens‰ vuodatettiin minun puolestani Golgatalla; ja nyt min‰ n‰in pˆyd‰n valmistetuksi ja kuulin kutsumuksen; ja minun t‰ytyi tarttua is‰si k‰teen ja kohta astua esiin." "Niin, kallis ‰iti, te annoitte koko seurakunnalle parhaan esimerkin!" min‰ sanoin. "Min‰!" h‰n huudahti. "Sanoitko, ett‰ min‰ menin esiin, ennenkuin kukaan muu? Kuinka! ennenkuin kaikki hurskaat miehet ja tohtorit ja esivaltalaiset? Elsa, lapseni, mit‰ min‰ olen tehnyt? Mutta min‰ en ajatellut itse‰ni eik‰ ket‰‰n muuta. Min‰ kuulin vaan h‰nen ‰‰nens‰ kutsuvan itse‰ni; ja mit‰ min‰ voin tehd‰ muuta, kuin menn‰? Enk‰ min‰ todella nyt huoli, milt‰ se n‰ytti! Voi Elsa", h‰n jatkoi, "kyll‰ ansaitsee, ett‰ mailmaa n‰in h‰irit‰‰n, kun vaan t‰m‰ juhla palautetaan kirkkoon; niin", h‰n lis‰si vapisevalla ‰‰nell‰, "ansaitsee kyll‰, ett‰ Fritzkin on vankeudessa t‰t‰ varten. Pyh‰ Herra on uhrannut itsens‰ meid‰n t‰htemme, ja me viet‰mme juhlaa. H‰n kuoli syntisten t‰hden. H‰n laitti atriansa isoaville ja janoaville. Ne, jotka kaikkein enemm‰n tuntevat syntins‰, eiv‰t siis saa tulla viimeiseksi, vaan ensiksi. Min‰ n‰en kaikki nyt. Tuo pyh‰ sakramentti on evankeliumi minulle." Helmikuun 10 p. 1522. T‰ysi h‰mminki vallitsee kaupungissa. Miehi‰ on ilmestynyt t‰‰ll‰, jotka sanovat, ett‰ he ovat suorastaan innostetut Jumalalta; ett‰ opiskeleminen on aivan tarpeeton asia -- jopa ep‰jumalinen arvon-anto lihalle ja puustaville; ett‰ se on ajan ja voiman hukka, kun k‰‰nt‰‰ Pyh‰‰ Raamattua, koska, vaikka he eiv‰t ymm‰rt‰neet sanaakaan kreikkaa tai hebreaa, Jumala on ilmoittanut sen sis‰llˆn heid‰n syd‰mellens‰. N‰m‰t miehet tulevat Zwickau'ista. Kaksi heist‰ on kankureita; yksi on entinen pappi M¸nzer. He kehuvat itse‰ns‰ myˆskin profeetoiksi. Heid‰n johdattajansa Nikolaus Storch on valinnut kaksitoista apostolia ja seitsem‰nkymment‰ kaksi opetuslasta Herramme esimerkin mukaan. Ja yksi heist‰ huusi kauhealla ‰‰nell‰ t‰n‰‰n pitkin katuja: "Voi, voi kristikunnan jumalattomia hallitsioita! Ennen seitsem‰n vuoden kuluttua pannaan mailma autioksi. Turkkilaiset hyˆkk‰‰v‰t maahan. Ei yksik‰‰n ihminen j‰‰ henkiin. Jumala puhdistaa maan verell‰, ja kaikki papit surmataan. Pyhimykset vallitsevat. Herran p‰iv‰ on k‰siss‰. Voi! voi!" Yliopiston ja kaupungin ajatukset heist‰ ovat erilaiset. Vaaliruhtinas itse sanoo, ett‰ h‰n mieluisammin luopuisi kruunustansa ja kerj‰l‰isen‰ kulkisi mailmaa, kuin vastustaisi Herran ‰‰nt‰. T:ri Melancthon ep‰ilee ja sanoo, ett‰ meid‰n tulee tutkia henki‰, ovatko ne Jumalasta. Arkkidiakonus Carlstadt on kovasti mieltynyt heihin, niin ett‰ h‰n opetus-istuimeltaan kehoittaa ylioppilaita j‰tt‰m‰‰n turhamaisen pyrintˆns‰ lihallisen viisauden per‰‰n ja palaamaan ja Jumalan k‰skyn mukaan ansaitsemaan leip‰‰ns‰ otsansa hiess‰. Poikakoulun opettaja avasi huoneen akkunan ja k‰ski kaupunkilaisia ottamaan pois lapsensa. Melkoinen joukko ylioppilaita on hajoamassansa, ja toiset ovat kiihtyneess‰ mielentilassa, valmiina mihin melskeesen tahansa. Kuvat ovat v‰kisin viedyt yhdest‰ kirkosta ja poltetut. Fransiskanin-luostarin munkit ovat pyyt‰neet sotav‰ke‰ avukseen uhkaavaa p‰‰llekarkausta vastaan. Gottfried ja muut ovat vakuutetut, ett‰ n‰m‰t Zwickau'n miehet ovat sokaistuja intoilioita. H‰n sanoo: "se henki, joka ei pane armoa Jumalan sanaan, ei suinkaan liene Jumalasta." Mutta n‰itten uusien oppien lujimpia vastustajia on kummastukseksemme hyv‰ns‰vyis‰ ‰itimme. H‰nen lempe‰, hiljainen luontonsa n‰ytt‰‰ niinkuin taivaallisella vaistolla kammoman heit‰. H‰n sanoo: "Jumalan henki tekee nˆyr‰ksi -- eik‰ paisuta." Kun tuonain kerrottiin meille, ett‰ Nikolaus Storch oli n‰hnyt enkeli Gabrielin yˆll‰, joka riensi h‰nt‰ kohden ja sanoi h‰nelle: "mit‰ sinuun tulee, sin‰ asetetaan minun valta-istuimelleni!" lausui ‰itini: "Oudollapa tavalla enkeli Gabriel nyt puhuu _omasta_ valta-istuimestaan: ennen vanhaan enkelit puhuivat Jumalan valta-istuimesta." Ja kun joku arveli, ett‰ oli aika eroittaa akanat nisusta, ja perustaa semmoinen kirkko, johon vaan pyh‰t kuuluisivat, sanoi h‰n: "Se ei suinkaan sopisi minulle. Minun t‰ytyisi pys‰hty‰ ulkopuolelle, lunastettujen syntisten kirkkoon. Ja eikˆ St. Paavali itse sanonut, niinkuin T:ri Luther kertoi meille: 'syntiset, joista min‰ olen suurin?'" "Mutta ettekˆ pelk‰‰", joku kysyi h‰nelt‰; "ett‰ loukkaatte Jumalaa, kun kiell‰tte H‰nen sanansaattajiansa, jos sent‰‰n n‰m‰t profeetat olisivat H‰nelt‰ l‰hetetyt?" "En min‰ luule", h‰n vastasi tyvenesti. "Siksi kuin tohtorit vakaantuvat asiasta, min‰ en mielest‰ni voi pakoittaa Vapahtajaani, jos pysyn kiinni vanhassa sano massa." Is‰ni on kuitenkin kovin levoton t‰st‰; h‰n ei ymm‰rr‰, miks'ei saisi olla profeettoja Wittenbergiss‰ yht‰ hyvin, kuin Jerusalemissa; ja n‰ihin ihmeellisiin aikoihin, v‰itt‰‰ h‰n, mitk‰ ihmeet lienev‰t liian suuret uskottavaksi? Min‰ ja moni muu kaipaamme syd‰mest‰mme T:ri Lutheria. Min‰ luulen kyll‰, ett‰ Gottfried on oikeassa, mutta se olisi kauheata, jos erehtyisi; ja T:ri Luther n‰ytt‰‰ aina kohta k‰sitt‰v‰n kaikki asiat, ja voittaa rynn‰kˆll‰ linnan, sill‰ v‰lin kuin Melancthon k‰yskelee sen ymp‰ri ja tarkastelee jokaista varustusten osaa. T:ri Luther ei koskaan horju ajatuksissaan kirjeiss‰‰n, vaan varoittaa meit‰ ankarasti n‰ist‰ saatanan petoksista. Mutta siihen ihmiset vastaavat, ettei h‰n ole n‰hnyt eik‰ kuullut "profeettoja." Kirjeest‰ ehtii keskustella, ja kirjeesen ehtii vastata aikaa ennen, kuin toinen tulee, ja el‰v‰ silm‰ ja ‰‰ni maksavat paljon t‰m‰nlaisessa taistelossa. Mik‰ p‰‰llikkˆ voisi kirjeitten kautta vied‰ v‰ke‰ns‰ tuleen? Helmikuun 26 p. 1522. Rauhan kyyhkysemme on palannut kotiin; meid‰n Evamme! Kun t‰n‰ iltana k‰vin kadun poikki asialla ‰itini luona, n‰in min‰ kummastuksekseni Evan istuvan k‰si is‰ni k‰dess‰ ja levollisesti lukevan h‰nelle kolmattakolmatta Psalmia, sill‰ v‰lin kuin ‰idin-‰itini istui ja kuunteli ja ‰itini tyytyv‰isesti kutoi heid‰n vieress‰‰n. Tuntui silt‰ kuin h‰n olisi tuskin ollut p‰iv‰‰k‰‰n poissa, niin hiljaisesti h‰n pujahti j‰lleen entiselle paikallensa. Se n‰ytti niin luonnolliselta, vaan kuitenkin niin unenkaltaiselta, ett‰ kummastuksen tunto katosi minusta, niinkuin tapahtuu unelmissa, ja min‰ menin h‰nen luokseen ja suutelin h‰nen otsaansa. "Kallis serkku Elsa, sin‰kˆ se olet!" h‰n lausui. "Min‰ aioin huomenna kaikkein ensiksi tulla sinun luoksesi." Mink‰ rauhan tuo rakas, levollinen, sointuva ‰‰ni levitti meid‰n kotiimme j‰lleen! "Te olette kaikki j‰tt‰neet t‰ti Cottan", h‰n lausui, ja h‰nen ‰‰nens‰ v‰risi hiukan, "niin min‰ olen tullut takaisin olemaan h‰nen luonansa aina, jos h‰n sallii." ƒitini ja Eva eiv‰t koskaan vaihettaneet kesken‰ns‰ mit‰‰n rakkauden vakuutuksia; he ymm‰rt‰v‰t toinen toisensa niin t‰ydellisesti. Helmikuun 23 p. Niin, se ei ole mik‰‰n unelma. Eva on j‰tt‰nyt luostarin ja on taas yksi meist‰. Nyt, kun h‰n on ruvennut j‰lleen kaikkiin vanhoihin askareihinsa, kummastelen min‰ enemm‰n, kuin ennen, kuinka olemme tulleet toimeen ilman h‰nt‰. H‰n puhuu niin levollisesti paostansa luostarista ja ylim‰isest‰ matkastansa maakunnassa, kuin se olisi ollut helppo ja aivan jokap‰iv‰inen tapaus. H‰n kertoo, ett‰ jokainen n‰ytti olevan halukas auttamaan h‰nt‰ ja pit‰m‰‰n huolta h‰nest‰. H‰n on kovasti v‰h‰n muuttunut. H‰nen kasvonsa eiv‰t olleet niit‰, jotka muuttuivat. Sama viattomuus asuu h‰nen huulillaan, kuin ennen -- sama luottavainen, totinen valo on h‰nen mustissa, lempeiss‰ silmiss‰‰n; tyven, rauhallinen otsa, joka aina muistutti p‰iv‰npaisteisesta, pilvettˆm‰st‰ taivaasta, on tyven ja kirkas viel‰; ja sen ymp‰rill‰ kultainen tukka, joka ei viel‰ ole kasvanut luostarin leikkauksen per‰st‰, sykertyy v‰h‰isiksi kiehkuroiksi, jotka muistuttavat minua h‰nen ensim‰isista ajoistaan kodissamme Eisenachissa. Kuitenkin koko kasvojen luonto n‰ytt‰‰ tyventyneen, min‰ en voi sanoa varjostuneen, vaan t‰yttyneen sill‰ katseella, joka luullakseni aina eroittaa pyhimysten kasvot tuolla ylh‰‰ll‰ enkelein kasvoista -- niitten kasvot, jotka ovat k‰rsineet, niitten kasvoista, jotka ovat vaan tunteneet s‰‰li‰ --- niin, t‰yttyneen tuolla syv‰ll‰, hell‰ll‰, k‰rsiv‰llisell‰ luottamuksella, inhimillisell‰ katseella, joka ilmestyy niitten kasvoissa, jotka ovat p‰‰sseet taivaalliseen, riemulliseen "_Sinun tahtosi tapahtukoon_" tuon "_Ei minun tahtoni, vaan Sinun_" tuskan kautta. Ensiksi meni Greeta h‰nt‰ vastaan sill‰ kunnioittavaisella katsannolla; joka h‰nell‰ on kirkossa; ja h‰n kysyi minulta j‰lest‰p‰in: "onko t‰m‰ todella se serkku Eva, jonka kuva on meill‰?" Mutta nyt he ovat mit‰ parahimmat yst‰v‰t, ja suurella luottamuksella ja aivan tarkasti juttelee Greeta serkku Evalle kaikki salaisimmat tuumansa ja ilonsa. Pojatkin panevat tavattoman paljon arvoa h‰nen hyv‰‰n ajatukseensa ja n‰ytt‰v‰t pit‰v‰n p‰‰tˆksi‰‰n viisaampina, kuin tavallisten naisten; sill‰ eilen pikku Fritz selitti h‰nelle hartaasti sen uuden joutsen ansioita, jonka h‰n oli saanut ja joka oli tehty englantilaisen mallin mukaan. H‰n koettaa kaikin toimin saada yhdeks‰n nuorta nunnaa, jotka ovat ruvenneet Lutherin oppiin, vapaaksi Nimptschenist‰. Gottfried luulee sit‰ sangen vaikeaksi, mutta ei mill‰‰n lailla mahdottomaksi aikaa myˆten. Vaan kuitenkin, mihin myrskyiseen mailmaan kyyhkysemme on palannut! -- yliopisto on melkein h‰vi‰m‰ll‰ns‰; kaupunki riivoksissa; eik‰ yht‰‰n saksalaista raamattua kenenk‰‰n k‰dess‰, jonka johdolla, niinkuin Gottfried sanoo, n‰itten uusien profeettain vaatimuksia tutkittaisiin. Se ei sent‰‰n n‰yt‰ tekev‰n Evaa alakuloiseksi. H‰n sanoo, ett‰ h‰nest‰ tuntuu, kuin h‰n astuisi arkista uuteen mailmaan; eik‰ Noach suinkaan tavannut kaikkia j‰rjestykseen pantuna edest‰ns‰. H‰n on kokonaan ‰itini puolella, mit‰ profeettoihin tulee. H‰n sanoo, etteiv‰t apostolit saarnanneet, itse‰ns‰, vaan Kristusta Jesusta Herraamme. Jos Zwickau'in profeetat saarnaavat H‰nt‰, eiv‰t he saarnaa mit‰‰n uutta; ja jos he saarnaavat itse‰ns‰, ei Jumala eik‰ liioin enkeli Gabriel k‰skenyt heit‰ siihen. Suuresti meit‰ surettaa, ett‰ Fritz viel‰ on vankeudessa. Ensiksi olimme varmat, ett‰ h‰nen onnistuisi paeta, mutta jokainen kuukausi v‰hent‰‰ toivojamme, siksi kuin tuskin tohdimme mainita h‰nt‰, paitsi rukouksissamme. Kuitenkin me joka p‰iv‰, Gottfried ja min‰, rukoilemme, ettei ainoastaan h‰n p‰‰sisi vapaaksi, vaan myˆskin T:ri Luther palaisi ja onnellisesti p‰‰tt‰isi saksalaisen raamatun-k‰‰nnˆksens‰, joka, Gottfriedin luullen; on oleva suurin lahja, mink‰ T:ri Luther milloinkaan on antanut taikka milloinkaan voi antaa Saksan kansalle ja sen kautta kristikunnalle. Lauantaina, Maaliskuun 8 p. 1522. Tuo suuri, l‰mmin syd‰n sykkii taas meid‰n joukossamme! T:ri Luther asuu taas levollisesti Augustinin-luostarissa, jonka h‰n j‰tti vuosi takaperin, Wormsiin l‰hte‰ksens‰. Mit‰ muutoksia siit‰ ajasta! H‰n j‰tti meid‰t kesken kyyneli‰mme ja turhia rukouksiammme, ettei h‰n uskoisi kallista henke‰ns‰ sille petolliselle suojeluskirjalle, joka oli kietonut Johan Hussin martyri-paaluun. H‰n palajaa ehe‰n‰ ja voittoisana -- hyv‰n asian puollustajana keisarin, pappien ja ruhtinaitten edess‰ Saksan kansan sankarina. H‰nen l‰htiess‰ns‰ juuri osa kaupunkilaisista ja ylioppilaista vapisi h‰nen rohkeitten sanojensa ja tekojensa puolesta. Palatessaan h‰n n‰kee, kuinka ylioppilaat ja porvarit rajusti ja sokeasti syˆksev‰t eteenp‰in sit‰ tiet‰, jonka h‰n avasi -- tuolle puolen h‰nen p‰‰tˆksens‰ ja vakuutuksensa rajoja. H‰n l‰hti ensim‰isen‰ taisteloon, ja muut seurasivat pelolla, kun h‰n yksin rynt‰si eteenp‰in kuoleman uhalla. H‰n palajaa kutsumaan takaisin hajonneita joukkojansa, jotka ovat levinneet ja jakaantuneet tuimassa ja tulisessa takaa-ajossaan. Lieneekˆ nyt h‰nen ‰‰nens‰ yht‰ voimakas per‰ytt‰m‰‰n ja j‰lleen j‰rjest‰m‰‰n, kuin se oli eteenp‰in k‰skem‰‰n? Matkallansa Wartburgista kirjoitti h‰n vaaliruhtinaalle ja kielt‰ysi h‰nen suojelustansa vastaan-ottamasta, ilmoittaen, ett‰ h‰n palasi sen lauman luo, jonka Jumala oli antanut h‰nelle Wittenbergiss‰, ett‰ Jumala itse oli kutsunut ja kehoittanut h‰nt‰, ja ett‰ h‰n oli mahtavamman suojassa, kuin mink‰‰n vaaliruhtinaan! "Miekka", h‰n sanoi, "ei voinut puollustaa totuutta. V‰kevimm‰t ovat ne, joitten usko on vahvin. H‰n tuli turvaten Herraansa Kristukseen ja H‰neen yksin‰‰n." Gottfried sanoo, ett‰ se on tyhj‰ luulo, mutta minusta on jo, kuin n‰kisin suuren eroituksen kaupungissa -- ei jutella niin rohkeasti ja suureen ‰‰neen, kuin toisp‰iv‰n‰; niinkuin perheess‰ hilpe‰t, telmiv‰t pojat asettuvat, kun is‰ taas astuu heid‰n joukkoonsa. Mutta ylihuomenna voimme p‰‰tt‰‰ paremmin. H‰n aikoo saarnata kaupungin-kirkossa. Maanantaina, Maaliskuun 10 1522. Me olemme kuulleet h‰nen saarnaavan kerran viel‰. Kiitos Jumalan, nuot er‰maan p‰iv‰t, joksi h‰n sanoi niit‰, eiv‰t suinkaan ole menneet hukkaan T:ri Lutherilta. Kun h‰n j‰lleen seisoi saarnastuolissa, oli harva taajassa sanankuulia-joukossa, joka sai kyyneli‰ns‰ pid‰tetyksi. T‰ss‰ hyvin tunnetussa kuvassa ja n‰iss‰ vilpittˆmiss‰, vakavissa kasvoissa n‰imme sen miehen, joka oli seisonut j‰rk‰ht‰m‰tt‰ keisarin ja kaikkien valtakunnan suurten edess‰, yksin‰‰n puollustaen Jumalan totuutta. Useat meist‰ n‰imme paitsi sit‰ viel‰ suuremmalla liikutuksella k‰rsij‰n, joka n‰in‰ viime kymmenen‰ kuukautena oli Wartburgin yksin‰isyydess‰ seisonut viel‰ kauheamman vihollisen edess‰, kuin paavin taikka keisarin; ja joka sill‰ v‰lin, kuin h‰nen oma syd‰mens‰ ja lihansa usein melkein n‰‰ntyiv‰t taistelossa, ei ollut koskaan tauonnut urhoollisesti ja voittoisasti taistelua jatkamasta meid‰n, h‰nen laumansa puolesta; joka l‰hetti mestarillisia vastauksia Parisin yliopistolle; joka yhdell‰ ainoalla jalolla nuhteella v‰‰nsi valheellisen anekaupan Mainzin arkkipiispan vapisevasta k‰dest‰, joka kirjoitti lakkaamattomia lohdutuksen tai is‰llisen neuvon kirjeit‰ Kristuksen v‰h‰iselle joukolle Wittenbergiin, ja kaikkien n‰itten ohessa valmisteli sit‰ Jumalan Sanan K‰‰nnˆst‰, josta meid‰n maamme toivoo niin paljon. Mutta vanhemmat, hellemm‰t, tutummat muistot valloittivat kaikki muut, kun j‰lleen kuulimme h‰nen ‰‰nens‰ -- sen uskollisen ‰‰nen, joka oli varoittanut ja lohduttanut meit‰ niin kauan sek‰ julkisesti ett‰ yksityisesti. Muille T:ri Luther olkoon Wormsin sankari, Saksanmaan opettaja, se Pyh‰ Yrj‰n‰, joka tappoi valheen lohik‰‰rmeen: meille h‰n oli luopumaton, lempe‰ sielunpaimen; ja moni meist‰ kuuli, luullakseni, varsin v‰h‰n h‰nen saarnansa ensim‰isist‰ sanoista pelk‰st‰ ilosta, ett‰ saimme kuulla h‰nen ‰‰nens‰ j‰lleen, kun kirkkaat, syv‰t s‰veleet v‰r‰hteliv‰t hiljaisessa kirkossa. Aluksi h‰n kiitti meid‰n uskoamme. H‰n sanoi, ett‰ olimme suuresti edistyneet h‰nen poissa ollessaan. Mutta h‰n jatkoi sanoen: "meill‰ t‰ytyy olla enemm‰n kuin usko -- meill‰ t‰ytyy olla rakkaus! Jos mies on yksin‰‰n; miekka k‰dess‰; tekee se yht‰, joko h‰n pit‰‰ sit‰ tupessa taikka ei; mutta jos h‰n on keskell‰ ihmisjoukkoa, tulee h‰nen pit‰‰ sit‰ niin, ettei h‰n haavoita ket‰‰n." "ƒiti antaa aluksi lapsellensa maitoa. El‰isikˆ se, jos h‰n antaisi ensin lihaa ja viini‰?" "Mutta sin‰, yst‰v‰ni, olet ehk‰ saanut kyll‰ksi maitoa. Liha ja viini kenties tekee sinun hyv‰‰. Salli kuitenkin heikomman, nuoremman veljesi saada maitoa. Oli semmoinenkin aika, kuin et sin‰k‰‰n olisi voinut nauttia mit‰‰n muuta." "Katso aurinkoa! Se tuottaa meille kaksi asiaa -- valon ja l‰mpim‰n. Valon s‰teet lankeevat suorastaan meid‰n p‰‰llemme. Ei mik‰‰n kuningas ole voimallinen kyll‰ katkaisemaan noita ter‰vi‰, suoria, nopeita s‰teit‰. Mutta l‰mmin hohtaa meille joka taholta. N‰in tulee uskon, niinkuin valonkin, aina olla suora ja taipumaton; mutta rakkauden pit‰isi, niinkuin l‰mpim‰n, hohtaa joka taholta ja nˆyr‰sti mukaantua kaikkien tarvetta myˆten." H‰n jatkoi: "messun poistaminen, sanotte, on Pyh‰n Raamatun mukaan. Minulla on sama ajatus, kuin teill‰. Mutta kun poistitte sen, mill‰ lailla te huolitte j‰rjestyksest‰ ja s‰‰dyllisyydest‰? Teid‰n olisi tullut hartaasti rukoilla Jumalaa, k‰‰nty‰ esivallan puoleen, ja jokainen olisi huomannut, ett‰ asia oli Jumalasta." "Messu on paha asia; Jumala on sen vihollinen; se on poistettava; ja min‰ soisin, ett‰ koko mailmassa Pyh‰ Ehtoollinen asetettaisiin sen sijaan. Mutta ‰lkˆˆn kukaan v‰kisin temmatko ket‰‰n pois siit‰. Asia on j‰tett‰v‰ Jumalan haltuun. H‰nen sanansa se on, joka on vaikuttava, emmek‰ me. Ja miksi? te kysytte. Siksi, ett‰ min‰ en pid‰ ihmisten syd‰mi‰ k‰dess‰ni, niinkuin savenvalaja pit‰‰ saven k‰dess‰‰n. Meid‰n tyˆmme on puhua; Jumala toimittaa. Saarnataan me. Kaikki muut ovat H‰nen teht‰v‰ns‰. Jos k‰yt‰n v‰kivaltaa, mit‰ voitan? Muutosta k‰ytˆksess‰, ulkon‰kˆ‰, niuristelemista, petosta, teeskentelemist‰. Mutta mihin joutuvat syd‰men, uskon, kristillisen rakkauden rehellisyys? Kaikki puuttuu, miss‰ n‰m‰t puuttuvat; ja lopusta min‰ en anna p‰hkin‰n-varttakaan." "Syd‰men me tarvitsemme; ja sit‰ voittaaksemme tulee meid‰n saarnata evankeliumia. Silloin sana pystyy t‰n‰‰n yhteen syd‰meen, huomenna toiseen, ja niin vaikuttaa, ett‰ jokainen luopuu messusta. Jumala saa aikaan enemm‰n, kuin mit‰ te ja min‰ ja koko mailma voisimme yhdess‰ yritt‰‰k‰‰n. H‰n valloittaa syd‰men; ja kun se on voitettu, on kaikki voitettu." "Min‰ en sano t‰t‰ sent‰hden, ett‰ messu perustettaisiin j‰lleen. Koska se nyt on poistettu, j‰‰kˆˆn se Jumalan nimess‰ pois. Mutta oliko se poistettava teid‰n tavallanne? Kun St. Paavali tuli suuren Athenan kaupunkiin, n‰ki h‰n alttareita, jotka olivat rakennetut v‰‰rille jumalille. H‰n k‰vi toisesta toiseen, mietiskeli itseksens‰ kaikista, mutta ei koskenut yhteenk‰‰n. Sen sijaan h‰n palasi tyvenesti torille ja ilmoitti kansalle, ett‰ kaikki nuot jumalat olivat ep‰jumalia. T‰m‰ ilmoitus vaikutti muutamien syd‰meen, ja ep‰jumalat kaatuivat, ilman ett‰ Paavali koski niihin. Min‰ saarnaisin, min‰ puhuisin, min‰ kirjoittaisin, mutta min‰ en pakoittaisi ket‰‰n; sill‰ usko on vapaa-ehtoinen asia. Katsokaat, mit‰ min‰ olen tehnyt! Min‰ nousin vastustamaan paavia, aneita ja paavin seuralaisia; mutta min‰ tein sen ilman meteli‰ taikka v‰kivaltaa. Min‰ k‰ytin ennen kaikkia Jumalan sanaa; min‰ saarnasin, min‰ kirjoitin; min‰ en tehnyt mit‰‰n muuta. Ja kun min‰ nukuin, taikka istuin pˆyd‰n ‰‰ress‰, keskustellen Amsdorfin ja Melancthonin kanssa ja juoden Wittenbergin oluttamme, oli se Sana, jota olin saarnannut, vaikuttamassa ja h‰vitti paavin valtaa enemm‰n, kuin mink‰‰n ruhtinaan taikka keisarin rynnistys koskaan on sit‰ vahingoittanut. Min‰ en tehnyt mit‰‰n; sana teki kaikki. Jos min‰ olisin turvannut v‰kivaltaan, olisi Saksa ehk‰ t‰h‰n aikaan upotettuna mereen. Ja mik‰ seuraus olisi ollut? Sielun ja ruumiin h‰viˆ ja hukka. Sent‰hden min‰ pysyin itse levollisena, ja j‰tin Sanan raivaamaan tiet‰ itselleen mailman l‰vitse. Tied‰ttekˆ, mit‰ perkele ajattelee, kun h‰n n‰kee, ett‰ ihmiset k‰ytt‰v‰t v‰kivaltaa evankeliumia levitt‰‰ksens‰? Istuen k‰det ristiss‰ helvetin tulen takana, sanoo saatana pahanjuonisella katseella ja kauhealla hymyll‰: 'voi, mutta nuot hullut vasta viisaat ovat, kun tekev‰t tyˆt‰ minulle!' Mutta kun h‰n n‰kee, ett‰ Sana astuu esiin ja yksin ryhtyy taisteloon, silloin h‰nen on paha olla; h‰nen polvensa lyˆv‰t yhteen, h‰nt‰ v‰risytt‰‰ ja h‰n pyˆrtyy pelosta." Levollisesti ja kunnioituksella, ilman iso-‰‰nisi‰ keskusteluita taikka kerskauksia sen suhteen, mit‰ aikoivat tehd‰, hajosi seurakunta. Niin lujasti l‰hti kehoitus pitk‰mielisyyteen t‰st‰ rohkeasta, pelottomasta syd‰mest‰, joka Jumalan t‰hden on yksin‰‰n ja urhoollisesti kohdannut paavin ja keisarikunnan vihaa, ja yh‰ viel‰ kohtaa kirkon ja valtakunnan pannaa! Keskiviikkona, Maaliskuun 11 p. Eilen T:ri Luther taas saarnasi. H‰n varoitti meit‰ vakavasti pyh‰‰ sakramentti‰ kevytmielisell‰ tavalla nauttimasta. "Se ei ole ulkonainen syˆminen, joka tekee kristityn", h‰n sanoi; "se on sis‰llinen ja hengellinen syˆminen, joka on uskon tuote ja jonka puutteessa kaikki ulkonaiset asiat ovat vaan tyhji‰ koruja ja turhia temppuja. Nyt on t‰m‰ usko luja luottamus siihen, ett‰ Jesus Kristus on Jumalan Poika; ett‰, otettuaan p‰‰llens‰ meid‰n syntimme ja v‰‰ryytemme ja niit‰ ristiss‰ kannettuaan, H‰n on itse ainoa, riitt‰v‰ sovitus; ett‰ H‰n aina seisoo Jumalan edess‰; ett‰ H‰n lepytt‰‰ Is‰‰ meid‰n puolestamme, ja ett‰ H‰n on antanut meille ruumiinsa sakramentin, vahvistaaksensa uskoamme tuohon sanomattomaan armoon. Jos uskon n‰m‰t, on Jumala minun puollustajani. Kun H‰n on minun vieress‰ni, en min‰ huoli synnist‰, kuolemasta, helvetist‰ eik‰ perkeleest‰; he eiv‰t voi tehd‰ mit‰‰n pahaa minulle, ei edes liikuttaa yht‰ hiuskarvaa minun p‰‰ss‰ni. T‰m‰ hengellinen leip‰ on murheellisen lohdutus, sairaan l‰‰ke, kuoleman el‰m‰, n‰lk‰isen ruoka, kˆyh‰n aarre. Joka ei sure syntej‰ns‰, h‰nen ei siis tule l‰hesty‰ t‰t‰ alttaria. Mit‰ h‰n siin‰ tekisi? Voi, jos omatuntomme soimaisi meit‰, jos syd‰memme tuntisi itsens‰ musertuneeksi virhettemme ajatuksesta, silloin me emme kevytmielisesti l‰hestyisi pyh‰‰ sakramentti‰." Lˆytyi paljon muita meid‰n joukossamme, kuin munkki Gabriel Didymus (muutamia p‰ivi‰ sitten yksi hurjan puolueen rajuimpia, joka nyt on tyyntynyt ja saatettu j‰rkeens‰), joitten sopi sanoa, kun kuuntelimme: "totisesti, se on niinkuin enkelin ‰‰ni." Mutta, kiitos Jumalan, se ei ole mik‰‰n enkelin ‰‰ni, vaan ihmis-‰‰ni, josta jokainen syd‰memme tunne v‰reilee -- meid‰n oman, uskollisen, suoran Martin Lutherimme ‰‰ni, joka nyt, niinkuin toivomme, j‰‰ meille ylˆsrakentamaan meit‰ samalla sanalla, joka jo on tehnyt niin paljon siivoa. Vaan kuitenkin tuntuu minusta, kuin h‰nen poissa-olonsa olisi tehnyt teht‰v‰ns‰ meid‰n hyˆdyksemme yht‰ hyvin, kuin h‰nen takaisintulonsa. Jos nyt saadaan v‰kivallan k‰si hillityksi, t‰ytyy minun riemuita siit‰, ett‰ se on toimittanut juuri sen verran, kuin se on. Noudatettakoon nyt vaan T:ri Lutherin peruslausetta: ‰l‰ h‰vit‰ mit‰‰n, jota ei Pyh‰ Raamattu suorastaan kiell‰. Maaliskuun 30 p. T:ri Lutherin kahdeksan saarnaa ovat nyt p‰‰tetyt; ja rauha on palannut j‰lleen Wittenbergiin. Ylioppilaat ryhtyv‰t uudestaan lukemisiinsa, pojat tulevat takaisin kouluun; jokainen aloittaa j‰lleen nˆyr‰ll‰ syd‰mell‰ tointansa. Ei ole ket‰‰n rangaistu. Luther ei tahdo, ett‰ v‰kivaltaa k‰ytet‰‰n, olipa haira-uskoisia taikka uskottomia uudistelioita vastaan. "Vapaus", h‰n sanoo, "on uskon olemus." Kun ajattelemme, kuinka h‰n luonnostaan s‰‰lii muita, k‰rsivi‰, emme ihmettele t‰t‰ niin paljon. Mutta me ihmettelemme kaikki h‰nen sanojensa lempeytt‰. Sanotaan, ett‰ urhoollisimmat soturit ovat parhaimmat hoitamaan haavoitettuja kumppaneitansa. Lutherin k‰si n‰ytt‰‰ laskeneen pois sotatapparan, ja tultuaan sairastavan, haavoitetun ja h‰mmennetyn v‰kens‰ luo, hoitaa h‰n heit‰ kuin armasteleva nainen -- niinkuin meid‰n oma ‰itimme, joka nyt on itse saatu rakastamaan ja kunnioittamaan h‰nt‰ kaikesta syd‰mest‰. Ei yht‰k‰‰n katkeraa sanaa ole p‰‰ssyt h‰nen suustaan, vaikka se asia, jonka t‰m‰ sekasorto on saattanut vaaran alaiseksi, on sama asia, jonka t‰hden h‰n on pannut henkens‰ alttiiksi. Eik‰ ole en‰‰ mit‰‰n meteli‰ kaduilla. S‰ik‰htyneet Fransiskanit saavat jatkaa juhla-menojansa ilman pelotta taikka sotav‰en avutta. Kaikki sotaisat henget ovat taas herjenneet v‰h‰isi‰ ulkonaisia asioita h‰tyytt‰m‰st‰ ja k‰‰ntyv‰t siihen suureen taisteloon, joka alkaa kaikkialla orjuutta ja haira-uskoa vastaan. T:ri Luther itse on pyyt‰nyt T:ri Melancthonilta apua, kun h‰n oikaisee ja viimeistelee sit‰ Uuden Testamentin k‰‰nnˆst‰, jonka h‰n toimitti yksin‰isyydess‰ns‰ Wartburgissa. Heid‰n yst‰vyytens‰ n‰ytt‰‰ hartaammalta, kuin koskaan. Kristoferin kirjapaino on t‰ydess‰ tyˆss‰, ja kaikki n‰ytt‰v‰t ryhtyneen iloisiin, s‰‰nnˆllisiin askareisinsa j‰lleen. V‰listi min‰, kun ajattelen, kuinka paljon me riipumme T:ri Lutherista, pelk‰‰n, ett‰ teemme itsellemme ep‰jumalan h‰nest‰; mutta Thekla, joka taas on meid‰n joukossamme, lausui minulle, kun ilmoitin t‰m‰n pelkoni: "Voi, kallis Elsa, t‰m‰ on tuota vanhaa haira-uskoa. Kun Jumala antaa meille ihanan kes‰n ja runsaan sadon, tuleeko meid‰n vastaan-ottaa se kylm‰kiskoisesti ja nauttia sit‰ sill‰ pelolla, ett‰ H‰n tulevana vuonna l‰hett‰‰ meille huonot ilmat est‰‰ksens‰ meit‰ olemasta liian onnellisia? Jos H‰n l‰hett‰‰ meille pimeit‰ aikoja, eikˆ H‰n myˆs anna meille lamppua jalkojemme eteen?" Ja leppe‰ ‰itimmekin sanoi: "Min‰ luulen, ett‰ jos Jumala antaa meille sauvan, H‰n _tarkoittaa_, ett‰ me nojaamme siihen." "Ja kun H‰n ottaa sen pois", lausui Eva, "luulen min‰, ett‰ H‰n aikoo antaa meille oman k‰tens‰ sen sijaan! Min‰ luulen, ett‰ se surettaa Jumalaa, kun k‰yt‰mme H‰nen lahjojansa siksi, miksi h‰n ei aikonut niit‰; niinkuin jos esimerkiksi _istuttaisimme_ sauvamme maahan emmek‰ nojaisi siihen; taikka pystytt‰isimme sen kuvaksi ja palvelisimme sit‰ emmek‰ nojaisi siihen ja palvelisi Jumalaa. _Silloin_ saisimme, luullakseni, oppia, ett‰ ep‰jumalamme ei ollut itsess‰‰n mik‰‰n tuki eik‰ edes mik‰‰n el‰v‰ olento, vaan ainoastaan hengetˆn puupalanen." "Niin", sanoi Thekla ratkaisevalla ‰‰nell‰, "kun Jumala antaa meille yst‰vi‰, luulen min‰ H‰nen tarkoittavan, ett‰ me rakastamme heit‰ niin paljon, kuin jaksamme. Ja kun H‰n antaa meille onnea, tarkoittaa H‰n varmaan, ett‰ me nautimme sit‰ niin paljon, kuin voimme. Ja kun H‰n antaa sotamiehille hyv‰n kenraalin, tarkoittaa H‰n, ett‰ he luottavat h‰neen ja seuraavat h‰nt‰. Ja kun h‰n antaa meille takaisin T:ri Lutherin ja serkku Evan", lis‰si h‰n, vet‰en Evan k‰tt‰ h‰nen tyˆst‰‰n ja suudellen sit‰, "tahtoo h‰n varmaan, ett‰ me toivotamme heit‰ tervetulleeksi kaikesta syd‰mest‰mme ja tunnemme, ettemme voi milloinkaan kyll‰ksi panna arvoa heihin. Voi Elsa", jatkoi h‰n hymyillen: "min‰ pelk‰‰n, ettet sin‰ koskaan p‰‰se vapaaksi vanhoista kahleista. Tuon tuostakin saamme aina kuulla niitten kalisevan sinun ymp‰rill‰si, niinkuin Gersdorfien perhe-aaveen kahleet. Sin‰ et voi koskaan kokonaan uskoa, rakas, hyv‰ sisar, ettei Jumala ole enemm‰n mieltynyt sinuun, kun olet murheellinen, kuin jolloin olet onnellinen." "H‰n on usein likinn‰", arveli Eva lempe‰sti, "kun olemme murheissa." Ja Theklan huulet v‰risiv‰t ja h‰nen silm‰ns‰ t‰yttyiv‰t kyynelill‰, kun h‰n vastasi muuttuneella ‰‰nell‰: "Min‰ luulen, ett‰ min‰kin olen sit‰ kokenut, serkku Eva." Lapsi raukka, h‰n on monesti saanut kokea sit‰. H‰nen syd‰nt‰ns‰ vihavoittaa usein, kun h‰n ajattelee Bertrand de CrÈqui'n vaarallista asemaa vihamielisten sukulaisten joukossa Flanderissa. Ja sen vuoksi h‰n ei sied‰, ett‰ v‰hint‰k‰‰n ep‰ill‰‰n, ett‰ he varmaan tapaavat toinen toisensa j‰lleen. Evankelista oppia tervehdit‰‰n riemulla Antverpenissa ja muissa Alankomaitten kaupungeissa. Mutta toiselta puolen valtiolliset ja kirkolliset virkakunnat vastustavat sit‰ kiivaasti ja uhkaavat vainomusta. Toukokuulla 1522. T:ri Luther on pit‰nyt kokousta Markus St¸bnerin, koulun-opettaja Cellariuksen ja muitten Zwickau'in profeettain ja heid‰n opetuslastensa kanssa. H‰n ilmoitti heille suoraan, ett‰ h‰nen luullaksensa heid‰n v‰kivaltainen, itsep‰inen, vimmattu menetyksens‰ ei l‰htenyt rakkauden ja totuuden Pyh‰st‰ Hengest‰, vaan valheen ja pahuuden hengest‰. Kuitenkin h‰n kerrotaan malttavaisesti kuunnelleen heit‰. Cellarius, niin jutellaan, vahtui ja kiristeli vihasta hampaitansa, mutta St¸bner osoitti enemm‰n itsehillintˆ‰. Kuitenkin ovat profeetat kaikki j‰tt‰neet Wittenbergin, ja rauha vallitsee j‰lleen. Jonkunlainen levollisuus on levinnyt kaupunkiin ja jokaiseen sen kotiin -- j‰rjestyksen ja alamaisuuden levollisuus levottomuuden ja itsep‰isyyden sijaan. Ja kaikki on toimitettu sen miehen l‰sn‰-olon ja sanojen kautta, jonka Jumala on l‰hett‰nyt johdattajaksemme ja jota me siksi tunnustamme. Ei yht‰k‰‰n v‰kivallan tyˆt‰ ole tehty siit‰ saakka, kuin h‰n tuli. H‰n ei suvaitse, ett‰ kenenk‰‰n omaatuntoa pakoitetaan, ei profeettain opetuslasten eik‰ myˆsk‰‰n vanhain haira-uskolaisten. H‰n luottaa, niinkuin me kaikki, raamatun saksalaisen k‰‰nnˆksen vaikutukseen. T‰m‰ teos edistyy nyt h‰iritsem‰tt‰ ja nopeasti. Joka viikko kokoontuvat tohtorit Augustinin-luostarissa, joka nyt on melkein tyhj‰, tutkimaan, mit‰ jo on valmista, ja neuvottelemaan vaikeista paikoista. Kun t‰m‰ kerta on p‰‰tetty, tuntevat he, ett‰ Jumala on puhuva n‰itten jumalallisten lehtien kautta suoraan kaikkein ihmisten syd‰meen, ja saarnamiehet ja tohtorit saavat palata halpaan ja alhaiseen virkaansa. XXIII. Atlantin kertomus. Chriemhild ja min‰ olemme aina olleet perheen v‰h‰lahjaisimmat lapset eik‰ meiss‰ ole ollut mit‰‰n erinomaista, niinkuin toisissa. Min‰ luulen todella, ett‰ ainoa huomattava asia on, ett‰ olemme kaksoiset. Thekla sanoo, ett‰ me olemme vento Sachsilaisia ja ettei meiss‰ kummassakaan ole mit‰‰n kiivasta czechil‰ist‰ elikk‰ bˆmil‰ist‰ verta; joka lienee minulle sit‰ parempi, kuin Konradilla melkoisessa m‰‰r‰ss‰ on Schweitzil‰isten totista luontoa. Jokainen puhui aina Chriemhildist‰ ja minusta ja ajatteli meit‰ yhdess‰; ja kun he sanoivat meit‰ perheen kaunottariksi, tarkoittivat he luullakseni etup‰‰ss‰, ett‰ me n‰ytimme hupaisilta yhdess‰ vastakohdan vuoksi. Thekla sanoo, ett‰ Jumala l‰hett‰‰ kukkia mailmaan kaksoisparina, olemaan toistensa vastakohtana juuri niinkuin me -- mustasilm‰isi‰ orvokkeja ja vaaleanpintaisia kelta-esikˆit‰, kultaisia heluntai-kukkia ja purpuranpunaisia kanervia. H‰nen oli tapa sanoa Chriemhildi‰ sisko Kelta-esikˆksi, ja minua sisko Orvokiksi. Chriemhild on kuitenkin kaunis itseksens‰ ilman minutta -- niin pitk‰, valkeaverinen, levollinen ja ruhtinaallinen; h‰nell‰ on niin isot, harmaat silm‰t, niin tyven, leve‰ otsa ja suora, uhkea vartalo, joka aina tekee, ett‰ h‰nen tasainen k‰ytˆksens‰ n‰ytt‰‰ armolliselta, kuin kuningattaren. Mutta min‰ en ole mit‰‰n ilman Chriemhildi‰; se vaan, ett‰ ihmiset mielell‰‰n katselivat minun v‰h‰ist‰, hoikkaa vartaloani, mustia silmi‰ni ja hiuksiani h‰nen rinnallansa. Olisi hauska tiet‰‰, mit‰ Konrad Winkelriedin kansa ajattelee minusta tuossa kaukaisessa, vuorisessa Schweitziss‰, johon h‰n aikoo vied‰ minut! H‰n on varma, ett‰ kaikki rakastavat minua; mutta mist‰p‰ sen min‰ tied‰n? V‰listi syd‰nt‰ni oikein syk‰ht‰‰, kun ajattelen, ett‰ minun pit‰‰ j‰tt‰‰ koti, Elsa, kallis ‰itini ja kaikki. Se on totta, ett‰ Chriemhild n‰ytti katsovan sit‰ aivan luonnolliseksi, kun aika tuli, mutta h‰n on niin toisenlainen. Jokainen tiesi, ett‰ kaikki mieltyisiv‰t Chriemhildiin. Ja min‰ olen niin tottunut rakkauteen ja hyvyyteen. He tuntevat minut kaikki niin hyvin t‰‰ll‰ ja tiet‰v‰t, kuinka minun taitoni on paljon v‰hempi, kuin kaikkien muitten, niin ett‰ he kaikki ovat varsin k‰rsiv‰llisi‰ minua kohtaan. Yksin Theklakin, joka usein on hiukan tuittup‰inen, on aina lempe‰ minulle, vaikka h‰n toisinaan v‰h‰n nauraakin, kun sanon jotakin tavallista tyhmemp‰‰. Min‰ keksin niin usein asioita, joita kaikki muut tiesiv‰t jo aikaa. Min‰ en luullakseni pelk‰‰ niin paljon omasta puolestani, sill‰ minulla on niin v‰h‰n oikeutta odottaa mit‰‰n ja min‰ saan aina niin paljon enemm‰n, kuin ansaitsen, meid‰n kalliilta taivaalliselta Is‰lt‰mme ja jokaiselta. Ainoastaan Konradin t‰hden olisin min‰ mielell‰ni v‰h‰isen viisaampi, koska h‰n osaa niin monta kielt‰ ja on niin kovin taitava. Kun min‰ puhuin t‰st‰ Elsalle kerta, hymyili h‰n ja sanoi, ett‰ h‰nell‰ oli joskus samanlainen pelko, mutta jos pyyd‰mme Jumalalta, kyll‰ H‰n aina antaa meille juuri sen viisauden, jota me joka p‰iv‰ tarvitsemme. Se on osa "jokap‰iv‰isest‰ leiv‰st‰mme", h‰n arveli. Eik‰ Elsa suinkaan ole mik‰‰n oppinut, vaan kuitenkin jokainen rakastaa h‰nt‰, ja h‰n tekee niin paljon hyv‰‰ hiljaisuudessa. Mutta vaikka h‰n ei olekaan oppinut, on h‰n minusta viisas v‰h‰isiss‰ asioissa. Ja h‰nen oli tapa kirjoittaa aikakirjaa, kun h‰n oli nuorempi, kuin min‰ olen. H‰n kertoi minulle niin, vaikka min‰ en koskaan ole n‰hnyt sit‰. Min‰ olen ajatellut, ett‰ kenties aikakirjan kirjoittaminen on tehnyt h‰netkin viisaammaksi; ja sent‰hden min‰ aion koettaa kirjoittaa semmoista. Mutta kun en t‰ll‰ haavaa itsest‰ni muista puhua mit‰‰n, kopioitsen min‰ aluksi er‰‰n kertomuksen, jonka Konrad muutamia p‰ivi‰ sitten lainasi minulle luettavaksi. Yksi h‰nen yst‰vist‰‰n, nuori schweitzil‰inen ylioppilas, joka on juuri tullut Wittenbergiin St. Gallenista, jossa h‰nen omaisensa asuvat, on kirjoittanut sen. H‰nen nimens‰ on Johan Refsler, ja Konrad pit‰‰ h‰nt‰ oikein hyv‰n‰ ja ahkerana. _Kopia Johan Reflerin kertomuksesta_. "Kun matkustimme Wittenbergiin Pyh‰‰ Raamattua opiskelemaan, yll‰tti meid‰t Jenassa kauhea myrsky. Me kuulustelimme monelta jotakin ravintolaa kaupungissa, jossa saisimme olla yˆt‰, mutta meid‰n oli mahdoton lˆyt‰‰ mit‰‰n, vaikka kyll‰ sek‰ etsimme itse ett‰ kyselimme muilta. Ei kukaan tahtonut antaa meille yˆ-sijaa. Oli juuri karnavalin-aika, jolloin ihmiset huolivat viisi pilgrimeist‰ taikka vieraista. Me l‰hdimme sen vuoksi taas kaupungista koettamaan, lˆyt‰isimmekˆ jotakin kyl‰‰, johon sopisi j‰‰d‰ yˆksi." "Mutta kaupunginportilla kohtasi meit‰ arvokkaan-n‰kˆinen mies, joka puhutteli meit‰ yst‰v‰llisesti ja kysyi, mihin me niin myˆh‰‰n illalla aioimme, koska emme miss‰‰np‰in p‰‰sisi mihink‰‰n taloon taikka ravintolaan, joka antaisi meille suojaa, ennenkuin musta yˆ saavutti meid‰t. Paitsi sit‰ eksyi helposti t‰ll‰ tiell‰; h‰n kehoitti meit‰ sent‰hden pysym‰‰n yˆt‰ siin‰, miss‰ olimme." "Me vastasimme: "Rakas is‰, me olemme k‰yneet kaikissa ravintoloissa, mutta he l‰hettiv‰t meid‰t toisesta toiseen; joka paikassa he kielsiv‰t meilt‰ majaa; meill‰ ei ollut sent‰hden muuta neuvoa, kuin l‰hte‰ edemm‰ksi." "Silloin h‰n kysyi, olimmeko myˆskin kysyneet huonetta Mustassa Karhussa." "Johon vastasimme: "Sit‰ paikkaa me emme ole n‰hneet. Hyv‰ yst‰v‰, miss‰ se on?" "Nyt h‰n vei meid‰t kappaleen matkaa ulkopuolelle kaupunkia. Ja kun n‰imme Mustan Karhun, katso, vaikka kaikki muut ravintolan-is‰nn‰t olivat kielt‰neet meilt‰ suojaa, tuli is‰nt‰ itse ulos portille meit‰ vastaan, toivotti meit‰ tervetulleeksi ja saatti meid‰t sis‰‰n." "Siell‰ n‰imme yhden miehen istuvan yksin‰‰n pˆyd‰n ‰‰ress‰, ja h‰nen edess‰‰n oli v‰h‰inen kirja. H‰n tervehti meit‰ yst‰v‰llisesti, k‰ski meid‰n tulla likemm‰ksi ja asettua h‰nen viereens‰ pˆyd‰n luo. Sill‰ meid‰n kenk‰mme olivat (luvalla sanoen) niin kurassa, ettemme kehdanneet rohkeasti astua huoneesen, vaan istahdimme v‰h‰iselle penkille oven nurkkaan." "Silloin h‰n tarjosi meille juoda, eik‰ meid‰n k‰ynyt kielt‰minen. Kun n‰imme, kuinka syd‰mellinen ja yst‰v‰llinen h‰n oli, menimme istumaan likelle h‰nt‰ h‰nen pˆyt‰ns‰ ‰‰reen, niinkuin h‰n oli pyyt‰nyt meit‰, ja tilasimme viini‰, ett‰ saisimme vuorostamme tarjota h‰nelle. Me emme ajatelleet h‰nt‰ muuksi, kuin ratsassoturiksi. H‰n oli vaan tavan mukaan puettu sukkiin ja ihotakkiin, ilman haarniskoita, miekka kupeella, oikea k‰si miekan-ponnessa ja vasen sen kahvassa. H‰nen silm‰ns‰ olivat mustat ja syv‰t, ne leimuivat ja s‰teiliv‰t, kuin t‰hdet, ettei ollut helppo katsella niit‰." "Pian h‰n alkoi kysy‰, mist‰ kotoisin olimme. Mutta h‰n lis‰si itse: "Te olette Schweitzil‰isi‰. Mist‰ osasta Schweitzist‰?" "Me vastasimme: "St. Gallenista." "Silloin h‰n sanoi: "Jos l‰hdette t‰‰lt‰ Wittenbergiin, niinkuin luulen, tapaatte hyvi‰ maanmiehi‰ siell‰, nimitt‰in Tohtori Hieronymus Schurf'in ja h‰nen veljens‰ Tohtori Augustinuksen." "Me sanoimme: "Meill‰ on kirjeit‰ heille. Ja sitten kysyimme: "Tied‰ttekˆ sanoa onko Martin Luther nyt Wittenbergiss‰, taikka miss‰ h‰n on?" h‰n vastasi: "Minulla on varma tieto, ettei Luther nyt ole Wittenbergiss‰. Mutta h‰n tulee sinne ennen pitk‰‰. Filip Melancthon on siell‰ nyt, h‰n opettaa kreikkaa ja muut hebrean kielt‰. Min‰ neuvon teit‰ lujasti opiskelemaan molempia; sill‰ molemmat ovat tarpeelliset, jos mieli ymm‰rt‰‰ Pyh‰‰ Raamattua." "Me sanoimme: "Jumala olkoon kiitetty! Sill‰ jos Jumala suo meille elinaikaa, emme l‰hde sielt‰, ennenkuin olemme n‰hneet ja kuulleet tuota miest‰. Me olemme nimitt‰in h‰nen t‰htens‰ tehneet t‰m‰n matkan, koska olemme ymm‰rt‰neet, ett‰ h‰n aikoo poistaa pappisvallan sek‰ messun, jotka h‰n ei katso olevan mit‰‰n perustusta. Vanhempamme ovat lapsuudestamme asti aikoneet meit‰ papiksi ja sent‰hden tahtoisimme mielell‰‰n tiet‰‰, mink‰laista opetusta h‰n antaisi meille ja mill‰ voimalla h‰n aikoo ryhty‰ n‰ihin muutoksiin." "Niitten sanojen j‰lkeen h‰n kysyi: "Miss‰ t‰h‰n asti olette opiskelleet?" "Vastaus: Baselissa." "Silloin h‰n kysyi: kuinka Baselissa laita oli? Onko Rotterdamin Erasmus yh‰ siell‰, ja mit‰ h‰n tekee?" "Meid‰n tiet‰‰ksemme, hyv‰ herra", sanoimme, "on siell‰ hyvin laita. Erasmus on myˆs siell‰, mutta mit‰ h‰n paraikaa tyˆskentelee, sit‰ ei kukaan tied‰, sill‰ h‰n el‰‰ hyvin hiljaisesti ja aivan itsekseen." "T‰m‰ keskustelu n‰ytti meist‰ hyvin kummalliselta sotamiehen puheeksi. H‰n tiesi jutella molemmista Schurfeista, Filipist‰ ja Erasmuksesta, ja myˆskin hebrean ja kreikan oppimisesta." "Paitsi sit‰ k‰ytti h‰n silloin t‰llˆin latinaisia sanoja, jotta p‰‰timme h‰nt‰ paremmaksi, kuin tavalliseksi soturiksi." "Yst‰v‰ni", h‰n kysyi, "mit‰ Schweitziss‰ Lutherista ajatellaan?" "Siell‰, niinkuin joka paikassa, pit‰v‰t eri mielt‰ h‰nest‰. Useat eiv‰t voi kyll‰ksi ylist‰‰ h‰nt‰ ja kiitt‰‰ Jumalaa, ett‰ on h‰nen kauttansa tehnyt totuutensa selv‰ksi ja paljastanut erehdykset; toiset p‰invastoin ja niitten joukossa eritt‰in papit soimaavat h‰nt‰ jumalattomaksi v‰‰r‰-uskolaiseksi." "T‰h‰n h‰n arveli: sen min‰ kyll‰ uskon, ett‰ papit puhuvat niin." "N‰in keskustellen tulimme varsin tuttavaksi, jotta kumppanini otti sen v‰h‰isen kirjan, joka oli soturin edess‰, ja katseli sit‰. Se oli hebreankielinen Psaltari. H‰n pani taas nopeasti kiinni sen, ja soturi veti sen puoleensa. Ja kumppanini sanoi: min‰ antaisin sormen k‰dest‰ni, jos ymm‰rt‰isin tuota kielt‰." "H‰n vastasi: te ymm‰rr‰tte pian sit‰, jos olette ahkera; min‰kin soisin ymm‰rt‰v‰ni sit‰ paremmin, ja min‰ harjoitan sit‰ joka p‰iv‰." "T‰ll‰ v‰lin p‰iv‰ ehtoontui, ja tuli aivan pime‰, kun is‰nt‰ astui pˆyd‰n luo." "Kun h‰n ymm‰rsi, kuinka hartaasti me olisimme tahtoneet n‰hd‰ Martin Lutheria, sanoi h‰n: "Hyv‰t yst‰v‰t, jos olisitte olleet t‰‰ll‰ pari p‰iv‰‰ takaperin, olisitte saaneet halunne tyydytetyiksi, sill‰ h‰n istui t‰‰ll‰ t‰m‰n pˆyd‰n vieress‰, ja (osottaen sormellansa) tuossa paikassa." "Se suututti ja harmitti meit‰ kovasti, ett‰ olimme viipyneet matkalla; ja me sadattelimme lokaisia ja huonoja teit‰, jotka olivat myˆh‰stytt‰neet meit‰." "Mutta lis‰simme: "Se ilahuttaa meit‰ kuitenkin, kun saamme istua samassa huoneessa ja saman pˆyd‰n ‰‰ress‰, kuin h‰n istui." "T‰h‰n is‰nt‰ naurahti ja l‰ksi ulos ovesta." "V‰h‰n ajan kuluttua kutsui h‰n minut luoksensa oven suuhun. Min‰ olin levoton ja pelk‰sin, ett‰ olin jollain lailla menetellyt sopimattomasti taikka tiet‰m‰tt‰ni loukannut h‰nt‰. Mutta is‰nt‰ lausui minulle: "Koska n‰en, kuinka suuresti haluatte n‰hd‰ ja kuulla Lutheria -- se on h‰n, joka istuu teid‰n kanssanne." "Min‰ luulin, ett‰ h‰n laski leikki‰, ja lausuin: "Voi is‰nt‰, te teette pilkkaa minusta ja toiveistani ja n‰yt‰tte minulle v‰‰r‰n Lutherin!" "H‰n vastasi: "Oikein totta, se on h‰n. Mutta ‰lk‰‰t olko siit‰ tiet‰v‰n‰nne. "Min‰ en voinut uskoa sit‰; mutta min‰ palasin huoneesen ja aioin kertoa kumppanilleni, mit‰ is‰nt‰ oli ilmoittanut minulle. Viimeiselt‰ min‰ k‰‰nnyin h‰nen puoleensa ja kuiskasin hiljalleen: "Is‰nt‰ on jutellut minulle, ett‰ tuo on Luther." "Ei h‰nk‰‰n voinut heti sit‰ uskoa, vaan arveli: "H‰n sanoi ehk‰ Hutten, ja sin‰ ymm‰rsit h‰net v‰‰rin." "Ja koska vieraan k‰ytˆs ja soturin puku sopi Huttenille paremmin kuin Lutherille, tulin min‰kin siihen p‰‰tˆkseen, ett‰ h‰n oli sanonut: 'se on Hutten', koska molemmat nimet kuuluivat melkein samalta. Mit‰ min‰ sittemmin puhuin, puhuin sent‰hden siin‰ luulossa, ett‰ keskustelin Ulrich von Huttenin, ritarin, kanssa." "T‰ll‰ v‰lin saapui kaksi kauppiasta, jotka myˆskin aikoivat j‰‰d‰ t‰h‰n yˆksi; ja p‰‰llysvaatteensa ja kannuksensa riisuttuaan, laski toinen viereens‰ sitomattoman kirjan." "Tuosta se, jota is‰nt‰ oli (niinkuin min‰ luulin) sanonut Martin Lutheriksi, kysyi, mik‰ kirja se oli." "Se on T:ri Martin Lutherin Selitys muutamiin evankeliumeihin ja epistoliin, joka juuri on ilmestynyt. Ettekˆ ole viel‰ n‰hneet sit‰?" "Martin vastasi: se l‰hetet‰‰n pian minulle." "Nyt lausui is‰nt‰: "Istukaat pˆyt‰‰n ja ruvetkaamme aterioimaan." "Mutta me k‰skimme h‰nen pyyt‰‰ anteeksi meid‰n puolestamme ja sijoittaa itse‰mme toiseen paikkaan. Mutta h‰n sanoi: "Hyv‰t yst‰v‰t, istukaat vaan pˆyt‰‰n. Min‰ takaan, ett‰ olette tervetulleet." "Kun Martin kuuli t‰m‰n, sanoi h‰n: "Tulkaat, tulkaat, kyll‰ min‰ sitten suoritan asian is‰nn‰n kanssa." "Syˆdess‰mme lausui Martin monta hurskasta ja yst‰v‰llist‰ sanaa, jotta kauppiaat ja me olimme ‰‰neti h‰nen edess‰‰n ja pidimme enemm‰n vaaria h‰nen keskustelustaan, kuin ruoastamme. Muun muassa h‰n huoaten valitti, ett‰ ruhtinaat ja aateliset olivat koossa valtiop‰ivill‰ N¸rnbergiss‰ Jumalan sanan, monen vaikean seikan ja seikan ja Saksan kansan sorron vuoksi, eik‰ heill‰ kuitenkaan n‰ytt‰nyt olevan mik‰‰n muu tarkoitus, kuin synnytt‰‰ parempia aikoja turnajaisilla, reki-ajoilla ja kaikenlaisilla turhilla hovihuvituksilla; kun sit‰ vastoin Jumalan pelko ja kristilliset rukoukset toimittaisivat paljoa enemm‰n." "Kuitenkin n‰m‰t", h‰n sanoi murheellisesti, "ovat meid‰n kristityit‰ ruhtinaitamme!" "Lis‰ksi h‰n lausui: meid‰n tulee tahtoa, ett‰ lapsissamme ja j‰lkel‰isiss‰mme, joita eiv‰t mitk‰‰n paavilliset erehdykset ole myrkytt‰neet, vaan jotka istutetaan puhtaasen totuuteen ja Jumalan sanaan, evankelinen totuus tuottaa parempia hedelmi‰ kuin heid‰n vanhemmissaan, joihin n‰m‰t erehdykset ovat niin syv‰lt‰ juurtuneet, ett‰ on vaikea saada niit‰ poistetuksi." "T‰m‰n per‰st‰ kauppiaat ilmoittivat ajatuksensa, ja vanhempi heist‰ sanoi: "Min‰ olen halpa, oppimaton maallikko enk‰ eritt‰in ymm‰rr‰ n‰it‰ asioita; mutta sen verran kuin min‰ k‰sit‰n, sanon min‰, ett‰ Luther on joko enkeli taivaasta taikka perkele helvetist‰. Min‰ mielell‰ni maksaisin kymmenen florinia, jos h‰n ripitt‰isi minut, sill‰ min‰ luulen, ett‰ h‰n voisi ja tahtoisi valistaa omaatuntoani." "T‰ll‰ v‰lin is‰nt‰ tuli salaisesti luoksemme ja sanoi: "Martin on maksanut illallisenne." "T‰m‰ ilahutti meit‰ paljon, ei rahojen eik‰ ruoan puolesta, vaan sen vuoksi, ett‰ h‰n oli tehnyt meid‰t vieraiksensa." "Illallisen j‰lleen nousivat kauppiaat ja meniv‰t talliin hevosiansa katsomaan. Martin j‰i huoneesen meid‰n kanssamme, ja me kiitimme h‰nt‰ h‰nen hyvyydest‰‰n ja jalomielisyydest‰‰n, ja rohkenimme sanoa, ett‰ me luulimme h‰nt‰ Ulrich von Hutteniksi. Mutta h‰n arveli: "Ei, en min‰ en ole se." "Nyt is‰nt‰ tuli, ja Martin sanoi: "Min‰ olen t‰n‰ iltana muuttunut aatelismieheksi, sill‰ n‰m‰t luulevat minua Ulrich von Hutteniksi." "Ja sitten h‰n nauroi pilapuhettansa ja arveli: "He pit‰v‰t minua Huttenina, ja te pid‰tte minua Lutherina. Pian minusta tulee leikinlyˆj‰ Markolfus." "Ja t‰m‰n j‰lkeen otti h‰n ison olut-lasin ja sanoi vaan tavan mukaan: "Schweitzil‰iset, saakaat t‰st‰ toistemme onneksi." "Mutta kun juuri olin ottaa lasin h‰nelt‰, pani h‰n pois sen, k‰ski sen sijaan lasillisen viini‰ ja lausui: "Olut on outo ja tuntematon juoma teille. Juokaat ennemmin viini‰." "Tuosta h‰n nousi ylˆs, heitti vaippansa hartioillensa ja sanoi hyv‰sti. H‰n ojensi meille k‰tens‰ ja lausui: "Kun tulette Wittenbergiin, tervehtik‰‰t T:ri Hieronymus Schurfia minulta." "Me sanoimme: "Ilomielin me sen tekisimme, mutta miksi me sanomme teit‰, ett‰ h‰n ymm‰rt‰‰ tervehdyksen?" "H‰n vastasi: "ƒlk‰‰t sanoko muuta kuin: _H‰n, joka tulee_, l‰hett‰‰ teille terveisi‰. N‰m‰t sanat h‰n heti ymm‰rt‰‰." "N‰in h‰n j‰tti meid‰t hyv‰sti ja l‰hti levolle." "J‰lest‰p‰in palasivat kauppiaat huoneesen ja k‰skiv‰t is‰nn‰n tuoda heille enemm‰n juotavaa. He puhuivat sitten paljon h‰nen kanssaan, kuka t‰m‰ vieras oikeastaan oli." "Is‰nt‰ tunnusti, ett‰ h‰n luuli h‰nt‰ Lutheriksi; jota hekin pian uskoivat, ja alkoivat nyt katua, ett‰ olivat puhuneet niin sopimattomasti h‰nen l‰sn‰-ollessaan, sanoen, ett‰ he tahtoivat nousta varhain seuraavana aamuna, ennenkuin h‰n l‰hti pois, ja pyyt‰‰, ettei h‰n olisi suutuksissaan heille taikka ajattelisi pahaa heist‰, koska he eiv‰t olleet tiet‰neet, kuka h‰n oli." "Kaikki k‰vi heid‰n mielt‰ns‰ myˆten, ja he tapasivat h‰net seuraavana aamuna tallissa." "Mutta Martin lausui: te sanoitte eilen illallisella, ett‰ mielell‰‰n antaisitte kymmenen florinia, jos Luther ripitt‰isi teit‰. Kun olette ripill‰ h‰nen edess‰‰n, saatte n‰hd‰, olenko min‰ Martin Luther vai ei." "Sen koommin h‰n ei selitt‰nyt, kuka h‰n oli, vaan nousi kohta sen j‰lkeen hevosensa selk‰‰n ja ratsasti Wittenbergiin." "Samana p‰iv‰n‰ saavuimme Wartburgiin, ja kun astuimme yhteen kyl‰‰n, (se sijaitsee vuoren alla, vuorta sanotaan luullakseni Orlamunde'ksi ja kyl‰‰ Nasshaufen'iksi), oli virta, joka juoksi sen l‰pi, tulvillansa edellisen p‰iv‰n sateesta ja oli vienyt pois osan sillasta, ettei kukaan p‰‰ssyt kulkemaan ylitse. Samassa kyl‰ss‰ olimme yˆt‰, ja sattui, ett‰ ravintolassa taas tapasimme molemmat kauppiaat; niin he Lutherin t‰hden vaativat meit‰ vieraiksensa t‰ss‰ ravintolassa." "Lauantaina sen j‰lkeen, p‰iv‰‰ ennen ensim‰ist‰ sunnuntaita paastossa, menimme T:ri Hieronymus Schurf'in luo j‰tt‰m‰‰n h‰nelle suosituskirjeit‰mme. Kun meit‰ k‰skettiin huoneesen, katso! siell‰ n‰imme soturi Martin'in, niinkuin ennen Jenassa; ja h‰nen kanssansa olivat Filip Melancthon, Justus Jonas, Nikolaus Amsdorf ja T:ri Augustinus Schurf, jotka kertoivat h‰nelle, mit‰ Wittenbergiss‰ oli tapahtunut h‰nen poissa ollessaan. H‰n tervehti meit‰, osoitti nauraen sormellansa ja sanoi: 't‰m‰ on Filip Melancthon, josta min‰ puhuin teille.'" Min‰ olen kopioinnut t‰m‰n sen vuoksi, ett‰ rupeisin itse edistym‰‰n ja olisin parempi kumppani Konradille, ja myˆskin sen vuoksi, ett‰ me tuonnempana luullakseni pid‰mme arvossa kaikki, mik‰ osoittaa, kuinka meid‰n Martin Lutherimme suostutti vieraitten syd‰met ja kuinka, kun h‰n palasi Wittenbergiin pannaan julistettuna ja lainhylkyn‰, samalla kuin kaikki evankelisen opin huolet olivat h‰nen hartioillansa, h‰nen syd‰mell‰ns‰ joutohetkin‰ oli aikaa v‰h‰isiin hyviin tˆihin ja vilpittˆm‰n neuvon sanoihin. Mik‰ siunaus minulle, joka en ymm‰rr‰ mit‰‰n "Theologia Teutsch'ist‰" edes Saksan kielell‰, enk‰ koskaan olisi oppinut latinaa, niinkuin Eva, ett‰ T:ri Lutherin saarnat ovat niin selv‰t minulle, vaikka h‰n on niin suuri ja oppinut. Chriemhild ja min‰ ymm‰rsimme aina niit‰; ja vaikk'emme koskaan osanneet puhua paljon muitten kanssa, oli meid‰n tapa ˆisin makuu-huoneessamme jutella kesken‰mme niist‰ ja sanoa, kuinka yksinkertaiselta uskonto n‰ytti, kun h‰n puhui siit‰ -- ei muuta kuin uskoa rakkaasen Herraamme Jesukseen Kristukseen, joka kuoli meid‰n syntiemme t‰hden, rakastaa H‰nt‰ ja tehd‰ kaikki, mit‰ voimme, ett‰ kaikki ymp‰rill‰mme ovat onnellisemmat ja paremmat. Mik‰ siunaus ihmisille, jotka ovat taitamattomat, niinkuin Chriemhild ja min‰, kun on saanut synty‰ semmoiseen aikaan, jolloin meit‰ opetetaan, ett‰ uskonto on uskossa ja rakkaudessa eik‰ miss‰‰n monimutkaisissa s‰‰nnˆiss‰ ja korkeissa, yliluonnollisissa avuissa, joita ihmisten oli tapa nimitt‰‰ uskonnoksi. Vaan kuitenkin v‰itet‰‰n, ett‰ usko, rakkaus ja nˆyryys ovat todella vaikeammat, kuin kaikki vanhat katumusharjoitukset ja hyv‰t teot. Mutta t‰m‰ luullakseni koskee semmoisia, jotka eiv‰t milloinkaan ole kuulleet, niinkin me, T:ri Lutherilta niin paljon Jumalasta, ett‰ ovat oppineet rakastamaan H‰nt‰, taikka semmoisia, joilla on enemm‰n ylpeilt‰v‰‰, kuin Chriemhildill‰ ja minulla, ja joista sent‰hden tuntuu vaikealta halventaa itse‰ns‰ omissa ajatuksissaan. XXIV. Evan kertomus. Wittenbergiss‰, Lokakuulla 1522. Kuinka oudolta ensin tuntui, kun taas sai vapaasti liikkua mailmassa ja palata vanhaan kotiin Wittenbergiin! Hyvin kummallista, ett‰ paikat olivat niin v‰h‰isen muuttuneet, vaan ihmiset niin suuresti. Siin‰ v‰h‰isess‰ huoneessa, jossa Elsa ja min‰ tavallisesti makasimme, oli tuskin mit‰‰n uutta, paitsi Theklan kirjat Elsan puu-krucifixin sijasta; ja niinkuin ennen n‰ki siit‰ v‰h‰isen puutarhan poikki, jonka perunapuut olivat t‰ynn‰ valkoisia kukkia, Elbeen saakka, jonka tammi- ja pajurannat puhkesivat ensim‰iseen vienoon vihannuuteensa, samalla kuin lakean kukkulat sulivat ilmanrannan vaaleaan sineen. Mutta toisin, kuin luostarissa, n‰yttiv‰t kaikki muutokset ihmisiss‰ l‰hteneen pikemmin el‰m‰n kuin kuoleman vaikutuksesta. Elsan omassa kodissa tuolla puolen katua hel‰j‰v‰t suloiset lapsen-‰‰net niin uudelta, vaikka kuitenkin muistuttavat oman armaan lapsuutemme vanhoista s‰velist‰ ja katseista! Ja Elsassa itsess‰ n‰ytti muutos vaan semmoiselta, joka vaihtaa kev‰‰n hennot v‰rit varjostelevien lehtien vehre‰‰n. Kristofer on kasvanut pojan jyrkk‰tietoisuuden kannalta miehen voimaan ja suojelevaan hyvyyteen. Set‰ Cottan sokeus n‰ytt‰‰ tekev‰n h‰net varsin arvokkaaksi, ett‰ kaikki hell‰sti ja kunnioituksella pit‰v‰t huolta h‰nest‰. H‰nen mielikuvaelmansa k‰yv‰t kirkkaammaksi pimeydess‰ ja levollisemmaksi, koska h‰nen ei tarvitse vastata niitten toimeenpanosta. H‰n n‰ytt‰‰ minusta niinkuin pyhitt‰v‰n perhett‰, koska h‰n kasvattaa jokaisen s‰‰liv‰isyytt‰ ja hyvyytt‰ ja sokeutensa kautta mahtavasti muistuttaa meit‰ Jumalan lahjojen kalleudesta. ƒidin-‰itimme syd‰mess‰ valo on enemm‰n p‰iv‰n koiton kuin laskun kaltainen -- niin raikkaalta, leppe‰lt‰ ja toivokkaalta h‰nen vanhuutensa n‰ytt‰‰. Kalvavan, jokap‰iv‰isen tuskan j‰ljet ja huolet ovat lientyneet pois rakkaan t‰ti Cottan kasvoilta; ja vaikka synkk‰ varjo usein pimitt‰‰ niit‰, kun h‰n ajattelee Fritzi‰, olen min‰ varma, ettei h‰nen surunsa nyt ole vuorensuuruisen jumalallisen vihan varjo, vaan semmoisen pilven varjo, joka tuottaa siunausta ja tallettaa sit‰ valoa, jonka rakkauden aurinko viritti ja lupauksen taivaankaari pyhitt‰‰. Kuitenkin Fritzill‰ on esikoisen sija t‰din syd‰mess‰. Vaikka muut eiv‰t ole unhottaneet h‰nt‰, on h‰nen sijansa kuitenkin heid‰n syd‰mess‰‰n osaksi t‰ytetty -- mutta ei t‰din. Elsalla on niin paljon tointa. Atlantis ei tuntenut h‰nt‰, niinkuin vanhemmat lapset; ja vaikka Thekla oppi rakastamaan h‰nt‰ sill‰ lyhyell‰ ajalla, kuin h‰n oleskeli Wittenbergiss‰, on h‰nen syd‰mens‰ t‰ynn‰ toivoa taikka v‰listi pelkoa tulevaisuuden suhteen. N‰ytt‰‰ melkein siit‰, kuin Fritzin tarvitsisi jossakin m‰‰r‰ss‰ laittaa itselleen uusi sija jokaisen luona, jos h‰n palajaa. Mutta t‰ti Cottan syd‰mess‰ on tyhj‰ paikka ihan tyhj‰, ja pyh‰ sija on pysynyt kenenk‰‰n valloittamatta, niinkuin se olisi kuolinkammio, joka on pidetty tarkasti lukittuna ja kajoomatta siit‰ p‰iv‰st‰ asti, kuin vainaja viimeiseksi oli siin‰. Eik‰ h‰n kuitenkaan ole kuollut; min‰ sanon niin tuhansia kertoja itselleni ja t‰dille, kun h‰n puhuu siit‰. Miksi siis t‰m‰ toivottomuuden tunne tulee minuun, kun ajattelen h‰nt‰? N‰ytt‰‰ niin mahdottomalta uskoa, ett‰ h‰n viel‰ palaa luoksemme. Jospa sent‰‰n Jumala tahtoisi l‰hett‰‰ edes v‰h‰isen sanan meille! Mutta siit‰, kuin saimme tuon kirjeen pappi Ruprecht Hallerilta, emme ole v‰hint‰k‰‰n h‰nest‰ kuulleet. Kaksi kuukautta sitten meni Kristofer t‰m‰n papin kyl‰‰n Franken'iin ja viipyi muutamia p‰ivi‰ tiedustellen joka taholla ymp‰ri luostaria, jossa h‰n on. Mutta h‰n ei kuullut muuta, kuin ett‰ viime syksyn‰ l‰hell‰ asuvan maasoturin pikkuinen poika, joka paimensi ‰itins‰ hanhia mets‰nrinteell‰ likell‰ luostaria, v‰listi kuuli miehen ‰‰nen, joka lauloi sen tornin akkunasta, jossa luostarin vankihuone on. Lapsen oli tapa seisoskella l‰hell‰ t‰t‰ paikkaa ja kuunnella lauluja, jotka, niinkuin h‰n sanoi, olivat t‰ysin‰iset ja syv‰t -- juhlalliset, kuin kirkkovirret, mutta iloisemmat, kuin mit‰ h‰n oli koskaan kirkossa kuullut. H‰n luuli niit‰ p‰‰si‰isvirsiksi; mutta oli joku ilta lokakuulla, jonka j‰lkeen h‰n ei en‰‰ kuullut niit‰, vaikka h‰n usein kuunteli. Melkein vuosi t‰st‰ takaperin! Eik‰ kuitenkaan mik‰‰n saa n‰it‰ ylˆsnousemisen virsi‰ Fritzin syd‰mess‰ vaikenemaan! T‰ti Cottaa suurin lohdutus on pyh‰ sakramentti. Ei mik‰‰n, h‰n sanoo, koroita h‰nen syd‰nt‰ns‰, niinkuin se. Muut symbolit taikka kirjoitukset taikka saarnat saattavat h‰nen eteens‰ jonkun osan totuudesta; mutta Pyh‰ Ehtoollinen asettaa Herran itse h‰nen eteens‰. Ei sit‰ taikka t‰t‰ totuutta H‰nest‰, vaan H‰net itse; ei mit‰k‰‰n H‰nen pyh‰n el‰m‰ns‰ tekoa yksist‰‰n eik‰ edes H‰nen sovittavaa kuolemaansa, vaan juuri H‰nen personansa, inhimillisen ja jumalallisen -- H‰net _itse_, el‰v‰n‰, kuolevana, kuolemaa voittavana, el‰m‰‰ ilmaiseksi antavana. H‰n on oppinut, ett‰ pyh‰n sakramentin nauttiminen ei ole, niinkuin h‰n kerta luuli, mik‰‰n hyv‰ tyˆ, joka aina saatti h‰net entist‰ alakuloisemmaksi, koska h‰n tunsi, kuinka huonosti ja kylm‰kiskoisesti h‰n oli tehnyt sen; vaan ett‰ se on katsominen pois itse tykˆ‰mme H‰neen, joka t‰ytti lunastuksen _hyv‰n tyˆn_ meid‰n t‰htemme, niinkuin T:ri Melancthon sanoo: "Juuri niinkuin ristin katseleminen ei ole mik‰‰n hyv‰ tyˆ, vaan yksinkertaisesti semmoisen merkin tarkkaaminen, joka muistuttaa meit‰ Kristuksen kuolemasta;" "Juuri niinkuin auringon katseleminen ei ole mik‰‰n hyv‰ tyˆ, vaan yksinkertaisesti semmoisen merkin tarkkaaminen, joka muistuttaa meit‰ Kristuksesta ja H‰nen evankeliumistansa;" "Niin Herran Ehtoollisella k‰ynti ei ole mik‰‰n hyv‰ tyˆ, vaan yksinkertaisesti semmoisen merkin k‰ytt‰minen, joka johdattaa mieleemme sit‰ armoa, joka on meille Kristuksessa annettu." "Mutta eroitus on t‰m‰: ihmisten keksim‰t symbolit eiv‰t muuta kuin muistuttavat siit‰, mit‰ ne osoittavat, kun sit‰ vastoin Jumalan antamat merkit eiv‰t ainoastaan muistuta jostakin asiasta, vaan lis‰ksi vakuuttavat syd‰nt‰ Jumalan armollisesta tahdosta." "Niinkuin ristin n‰ky ei vanhurskauta, niin ei myˆsk‰‰n messu vanhurskauta. Niinkuin ristin n‰ky ei ole mik‰‰n uhri, ei meid‰n omien eik‰ muitten syntien puolesta, niin ei myˆsk‰‰n messu ole mik‰‰n uhri." "Ei lˆydy kuin yksi uhri, ei lˆydy kuin yksi hyvitys -- Jesus Kristus. Paitsi H‰nt‰ ei lˆydy mit‰‰n semmoista." Min‰ olen koettanut koko ajan saada turvapaikkaa niille yhdeks‰lle evankeliselle nunnalle, jotka min‰ j‰tin Nimptscheniin, mutta t‰h‰n saakka turhaan. Min‰ en kuitenkaan mill‰‰n lailla ep‰ile. Min‰ olen nyt neuvonut heit‰ itse kirjoittamaan T:ri Lutherille. Lokakuulla 1522. Uusi Testamentti on vihdoin ilmestynyt Saksan kielell‰. Se tapahtui Syyskuun 21 p‰iv‰n‰; ja kun se p‰iv‰ sattui olemaan t‰ti Cottan syntym‰p‰iv‰, meni Gottfried Reichenbach h‰nt‰ vastaan, kun h‰n tuli alas luoksemme aamulla, ja antoi h‰nelle koko perheen nimess‰ ne kaksi isoa folio-sidett‰, joissa se on painettu. Sen j‰lkeen toinen side aina on pˆyd‰ll‰ yhteisess‰ asuinhuoneessa, ja toinen t‰ti Cottan makuuhuoneen akkunalla. H‰n tulee nyt usein alas aamuisin loistavilla kasvoilla ja kertoo meille jonkun v‰rsyn, jonka h‰n on huomannut. Set‰ Cotta nimitt‰‰ sit‰ h‰nen timantti-aarteeksensa ja arvelee, ett‰ "pikku ‰itimme on vihdoin lˆyt‰nyt El Doradon!" Er‰‰n‰ aamuna se oli: "Heitt‰k‰‰t kaikki huolenne H‰nen p‰‰llens‰, sill‰ H‰n pit‰‰ huolta teist‰;" ja t‰ss‰ on kyllin moneksi p‰iv‰‰ h‰nelle. T‰n‰‰n se oli: "Vaiva saattaa k‰rsiv‰llisyytt‰; mutta k‰rsiv‰llisyys koettelemuksen; koettelemus toivon; mutta toivo ei anna h‰pe‰‰n tulla; ett‰ Jumalan rakkaus on vuodatettu syd‰meemme Pyh‰n Hengen kautta, joka meille on annettu." "Eva", h‰n sanoi, "t‰m‰ n‰ytt‰‰ minusta niin yksinkertaiselta. Se n‰ytt‰‰ minusta tarkoittavan, ett‰, kun suru tulee, on p‰‰-asia, jonka meid‰n tulee tehd‰, se, ett‰ katsomme, ettei _k‰rsiv‰llisyys_ katoo meilt‰; t‰m‰ n‰ytt‰‰ yhtyv‰n kaikkiin muihin armolahjoihin ja johdattavan niit‰ luonnollisesti syd‰meen toinen toisensa per‰st‰. Eva, rakas lapsi", h‰n lis‰si: "t‰t‰kˆ se tarkoittaa?" Min‰ mainitsin, kuinka usein n‰m‰t sanat olivat ilahuttaneet minua, ja kuinka onnellista on ajatella, ett‰ sill‰ v‰lin, kuin n‰m‰t armolahjat valaisevat syd‰men pimeytt‰, menev‰t mustat hetket ohitse, kunnes yht‰kki‰ toivo hiipii akkunan luo ja avaa luukut; ja valo, joka on verkalleen koittanut t‰ll‰ aikaa, virtailee syd‰meen. "Jumalan rakkaus, joka on vuodatettu Pyh‰n Hengen kautta." "Mutta", vastasi t‰ti Cottat, "me emme voi itse tuottaa itsellemme kokemusta eik‰ saavuttaa toivon k‰tt‰ eik‰ avata akkunaa, ett‰ rakkauden valo p‰‰see sis‰‰n; me voimme vaan katsoa ylˆs Jumalan puoleen, pit‰‰ lujasti kiinni k‰rsiv‰llisyydest‰, ja _t‰m‰ tuopi myˆt‰ns‰ kaikki muut_." "Vaan kuitenkin", min‰ sanoin, "_rauha_ tulee ennen _k‰rsiv‰llisyytt‰_, rauha Jumalan kanssa, kun uskomme H‰neen, joka uhrattiin meid‰n synteimme t‰hden. N‰m‰t armolahjat eiv‰t mitk‰‰n johdata meit‰ ylˆs Jumalan luo. Me p‰‰semme H‰nen luoksensa ensiksi, ja H‰nen l‰sn‰-ollessaan me opimme kaikki muut." Niin, ne muutokset Wittenbergin mailmassa, jotka ovat tapahtuneet siit‰, kuin min‰ j‰tin sen, on todella el‰m‰ vaikuttanut, ei kuolema, eik‰ aika, joka on kuoleman varjo. Sill‰ eikˆ el‰m‰ itse ole aikaan saanut parhaita niist‰? Jumala se on, eik‰ aika, joka on liennytt‰nyt ‰idin-‰itimme luonteen; Jumala se on, eik‰ aika, joka on tasoittanut surun kynt‰m‰t vaot t‰ti Cottan otsassa. El‰m‰ se on, eik‰ kuolema, joka on tehnyt Augustinin-luostarin melkein tyhj‰ksi ja l‰hett‰nyt munkit takaisin heid‰n paikkoihinsa mailmaan palvelemaan Jumalaa ja julistamaan H‰nen evankeliumiansa. El‰m‰n vesi se on, joka virtaa kodosta kokoon; tri Lutherin Saksankielisen Testamentin j‰liss‰ ja kasvattaa rakkauden, ilon ja rauhan hedelmi‰. Ja me tied‰mme, ett‰ se on el‰m‰ eik‰ kuolema, joka vallitsee siin‰ yksin‰isess‰ vankihuoneessa, jossa lapsi kuuli ylˆsnousemisen virsi‰, sama el‰m‰, joka nyt viett‰‰ voittoansa h‰nen syd‰mess‰‰n, joka lauloi niit‰, olipa h‰n miss‰ hyv‰ns‰! XXV. Theklan kertomus. Lokakuulla 1522. Taas tulevat kirjeet s‰‰nnˆllisesti Flanderista; ja enemmiten ovat uutiset iloisia. Ei miss‰‰n koko mailmassa, niin Bertrand kirjoittaa, vastaan-oteta evankelista totuutta niin innokkaasti, kuin siell‰. Suurten, vapaitten kaupunkien asukkaat ovat niin kauan aikaa olleet tottuneina p‰‰tt‰m‰‰n itseksens‰ ja vapaasti lausumaan ajatuksiansa. Ne Augustinilais-munkit, jotka opiskelivat Wittenbergiss‰, ottivat evankeliumin mukaansa Antverpeniin ja saarnasivat sit‰ julkisesti kirkossansa, joka t‰yttyi hartaista kuulioista niin, ett‰ isot joukot saivat seisoa ulkopuolella ovia. Tosin sanoo Bertrand, ett‰ priori ja pari kolme munkkia on pantu vankeuteen, tutkittu Br¸sseliss‰ ja saatu vaikenemaan; mutta muut jatkavat pelk‰‰m‰tt‰ saarnaamistansa, ja vainomus on vaan vaikuttanut, ett‰ kaupunkilaisten into on enentynyt. Kuitenkin se suuri uusi tapaus, johon kaikkien meid‰n huomiomme nyt on k‰‰ntynyt, on T:ri Lutherin Uuden Testamentin ilmestyminen. Chriemhild kirjoittaa, ett‰ se on h‰nen kalliin lahjansa, koska h‰n itse pelk‰‰ puhumasta paljon ja suorastaan lukee vaan, ja talonpojat n‰ytt‰v‰t ymm‰rt‰v‰n t‰t‰ kirjaa paremmin, kuin mit‰ h‰n voi sanoa siit‰ taikka myˆskin, jos he joskus tulevat semmoiseen paikkaan, joka h‰mmennytt‰‰ heit‰, huomaavat he tavallisesti, ett‰ se k‰y aivan selv‰ksi, kun vaan lukivat eteenp‰in. Ulrich lukee sit‰ myˆskin, kirjoittaa h‰n, joka ilta kaikkien palveliain kuulten, ja se n‰ytt‰‰ kummallisella tavalla liitt‰v‰n perheen yhteen. He tuntevat, ett‰ ovat viimein lˆyt‰neet jotakin arvaamattoman raitista, joka ei kuitenkaan ole mik‰‰n eri ihmisten tai ihmisluokan "etuoikeus", vaan kaikkien yhteinen omaisuus. Useissa perheiss‰ Wittenbergiss‰ luetaan joka p‰iv‰ t‰t‰ kirjaa, sill‰ niist‰, jotka kerta pystyv‰t lukemaan, on harva, joka ei jaksa ostaa yht‰ kappalta, koska hinta on vaan puolitoista florinia. Uusia virsi‰ alkaa myˆskin synty‰ meid‰n joukossamme. Me emme el‰ en‰‰ vanhojen laulujen kaikulla. Muutamia p‰ivi‰ sitten er‰s vieras pohjasta p‰in lauloi T:ri Lutherin akkunan alla Augustinin-luostarissa yhden virren, joka alkoi: "Es ist das Heil uns kommen her." T:ri Luther pyysi, ett‰ se laulettaisiin uudestaan. Se oli vastaus Preussist‰ siihen iloiseen sanomaan, joka on niin laajalle levinnyt h‰nen sanojensa kautta! H‰n sanoi, ett‰ h‰n kiitti Jumalaa t‰ydest‰ syd‰mest‰. Meit‰ ilahuttaa kovasti, kun olemme taas saaneet Evan meid‰n joukkoomme. Ei h‰nen sanansa eik‰ h‰nen tekonsa tee t‰t‰, vaan h‰nen olentonsa. Se tuntuu enemm‰n soitannon vaikutukselta, kuin mik‰‰n muu, mink‰ min‰ tied‰n. Jonkunlainen tyvennys levi‰‰ syd‰meen, kun vaan on yhdess‰ h‰nen kanssaan. Ei kukaan n‰yt‰ ottavan niin v‰h‰n tilaa eik‰ tekev‰n niin v‰h‰n melua mailmassa, kuin Eva, kun h‰n on jossakin; vaan kuitenkin, kun h‰n on mennyt, on niinkuin soitto ja valo olisivat poistuneet. Kaikki h‰nen olossaan n‰ytt‰‰ soveltuvan kauniisti yhteen. H‰nen lempe‰, levollinen ‰‰nens‰, h‰nen s‰yse‰t, hiljaiset liikuntonsa, h‰nen hienot kasvonjuonteensa, h‰nen pyˆre‰t poskensa, nuot syv‰t, suloiset silm‰t, joista ei kukaan ikin‰ n‰yt‰ muistavan muuta, kuin ett‰ Eva itse katselee niitten kautta toisen syd‰meen. Aivan toisin kuin min‰, joka tuskin koskaan p‰‰sen mihink‰‰n huoneesen, ilman ett‰ kaadan kumoon jotain taikka h‰iritsen jotakuta, ja harvoin osaan ruveta mihink‰‰n keskusteluun kenenk‰‰n ennakkoluuloja loukkaamatta taikka tunteita pahoittamatta! Minusta n‰ytt‰‰ v‰listi, kuin Jumala todella olisi johdattanut Evaa "silm‰ll‰ns‰", niinkuin virress‰ kuuluu; niinkuin H‰n olisi kasvattanut h‰nt‰ siksi, mik‰ h‰n on, armon ‰‰nens‰ v‰littˆm‰ll‰ opetuksella eik‰ asianhaarain raa'alla koulutuksella. Vaan ei h‰n kuitenkaan koskaan n‰yt‰ minulle, ettei h‰n toivo mit‰‰n minusta. H‰nen valonsa ei ole niinkuin t‰hden, jota katsellessaan ajattelee, "kuinka rauhallista tuolla ylh‰‰ll‰ lienee", mutta joka vuodattaa niukalta valoa polullemme. Se on niinkuin nˆyr‰ auringons‰de, joka tulee alas meid‰n luoksemme ja l‰mmitt‰‰ ja ilahuttaa meit‰. H‰n saattaa minut aina ajattelemaan sit‰ pyh‰‰ miest‰, joka otettiin hiljaisesti taivaasen, koska h‰n oli "_vaeltanut Jumalan kanssa_." Niin, min‰ olen varma, ett‰ se on h‰nen salaisuutensa. Toisinaan vaan min‰ h‰jyytt‰ni soisin, ett‰ saisin kerran n‰hd‰ h‰net oikein temmatuksi tyvenyydest‰ns‰, jotta olisin aivan varma, ett‰ se on Jumalan rauha, ei mik‰‰n yliluonnollinen eli noidan lahja eik‰ mik‰‰n stoalainen tunnottomuus, jonka h‰n on oppinut "Theologia Teutsch'ista". V‰listi min‰ hetken ajattelen, eikˆ Eva liioittele, niinkuin h‰n olisi jo "taivaasen otettu", niinkuin h‰n olisi p‰‰ssyt _tuolle puolen_ maallista iloa ja surua, ainakin mit‰ h‰neen itseen tulee. Mit‰ muihin tulee, ei h‰n suinkaan ole tuolle puolen p‰‰ssyt. H‰nen yst‰vyytens‰ ei todella ole mit‰‰n armollisia almuja, joita h‰n heitt‰‰ tuolta puolen virtaa, ei mik‰‰n s‰‰liv‰ silm‰nluonti semmoiseen suruun, jonka h‰n ymm‰rt‰‰, mutta jota h‰n ei ikin‰ voinut tuntea. Enkˆ min‰ ole n‰hnyt, kuinka h‰nen huulensa v‰risiv‰t, kun puhuin Bertrandin vaaroista, silloinkin, kuin minun ‰‰neni oli levollinen, ja tuntenut h‰nen kyyneli‰ns‰ kasvoillani, kun h‰n syleili minua? Joulukuulla 1522. Tuohon kysymykseen on viimein vastattu! Min‰ _olen_ n‰hnyt serkku Evan temmatuksi tyvenyydest‰ns‰, ja olen vihdoin aivan varma, ettei h‰n viel‰ ole "taivaasen otettu." Eilen illalla istuimme kaikki arki-huoneessa. ƒidin-‰itimme oli nukahtanut takan viereen. Eva ja ‰iti puuhasivat pˆyd‰n ‰‰ress‰. He auttoivat Atlantista, joka valmisteli morsius-vaatteitansa h‰ihins‰, jotka pidet‰‰n tulevan vuoden alussa. Min‰ kuin is‰lleni T:ri Melancthonin uutta kirjaa "_Loci communes_" (jota kaikki oppineet sanovat paljoa sievemmin ja kauniimmin sepitetyksi, kuin T:ri Lutherin teokset, mutta joka minusta on vaan taidolla kokoon pantu kirja eik‰ ollenkaan, niinkuin kaikki T:ri Lutherin kirjoitukset, mik‰‰n ‰‰ni syd‰nten syvyydest‰). Minua unitti v‰h‰n, niinkuin ‰idin-‰iti‰kin, ja koko ilma ymp‰rill‰mme tuntui raskaalta ja hiljaiselta, kun v‰h‰inen palvelus-tyttˆmme Lotten pel‰styneell‰ muodolla avasi oven, ja ennenkuin h‰n enn‰tti sanoa mit‰‰n, seisoi pitk‰, vaalea mies edess‰mme. Ainoastaan Eva ja min‰ katsoimme ovea kohden. Min‰ en ehtinyt ajatella, kuka se oli, ennenkuin matala, s‰ik‰htynyt ‰‰ni huudahti: "Fritz!" ja katsahtaen Evaan, n‰in, ett‰ h‰n oli mennyt tainnoksiin. Seuraavana silm‰nr‰p‰yksen‰ Fritz oli polvillansa Evan vieress‰, puhutellen h‰nt‰ kaikilla hellill‰ nimill‰, samalla kuin ‰itini seisoi toisella puolella, pit‰en hengetˆnt‰ ruumista syliss‰ns‰ ja nyyhkytt‰en Fritzin nime‰. Rakas is‰mme nousi seisaalleen ja teki sekavia kysymyksi‰ -- ‰idin-‰itimme her‰si, hieroi silmi‰ns‰ ja h‰mmentyneen‰ katsellen joukkoa edess‰‰n lausui hiljalleen: "Onko t‰m‰ unta? Vai ovatko Zwickau'in profeetat kuitenkin oikeassa ja t‰m‰ ylˆsnousemus?" Mutta ei kukaan n‰ytt‰nyt muistavan, etteiv‰t kyynelet eik‰ hyv‰ilysanat eik‰ h‰t‰huudot kelvanneet toinnuttamaan ket‰‰n pyˆrryksist‰, ennenkuin suureksi ilokseni hyv‰, ‰idillinen Elsamme ilmestyi ovessa, sanoen: "mit‰ t‰‰ll‰ on? Lottchen tuli ja ilmoitti, ett‰ h‰nen luullaksensa t‰‰ll‰ oli varkaita." Elsa ymm‰rsi heti kaikki, kasti nen‰liinan veteen, hautoi Evan otsaa ja lˆyhytti h‰nelle viile‰t‰ ilmaa, kunnes h‰n tuokion per‰st‰ her‰si lyhyell‰ huokauksella. V‰h‰n ajan j‰lkeen h‰nen silm‰ns‰ aukenivat, ja kun ne k‰‰ntyiv‰t Fritziin, palasi t‰ydellinen levollisuus h‰nen kasvoihinsa. H‰n asetti toisen k‰tens‰ toisen p‰‰lle, johon Fritz oli tarttunut, ja painoi j‰lleen kiinni silm‰ns‰. Min‰ n‰in suuria kyyneli‰ putoilevan ummistettujen silm‰luomien alta. Kun h‰n sitten katsahti ylˆs ja n‰ki ‰itini nojaantuneen ylitsens‰, veti h‰n h‰nen k‰tens‰ puoleensa ja laski sen Fritzin k‰teen, ja me j‰timme heid‰t kolme yksin. Kun olimme kaikki l‰heisess‰ huoneessa, rupesimme yht‰ haavaa itkem‰‰n. Min‰ nyyhkytin: "H‰n n‰ytt‰‰ kovasti n‰‰ntyneelt‰. Min‰ luulen, ett‰ he ovat melkein tappaneet h‰net." Elsa sanoi: "Evalla on juuri sama katsanto, kuin se, joka oli h‰nell‰, kun h‰n parani rutosta, ja Fritz seisoi liikkumatonna h‰nen vieress‰‰n, tyly, toivoton levollisuus kasvoissaan, juuri ennenkuin h‰n l‰hti pois munkiksi ruvetakseen. Mit‰h‰n nyt t‰m‰n j‰lkeen tullee?" Ja ‰idin-‰iti sanoi heikolla, katkonaisella ‰‰nell‰: "Fritz n‰ytt‰‰ juuri samanlaiselta, kuin iso-is‰nne, kun h‰n j‰tti minut hyv‰sti vankihuoneessa. Minun ajatukseni ovat v‰listi aivan sekaisin. N‰ytt‰‰ silt‰, kuin samat asiat tapahtuisivat uudestaan. Min‰ tuskin k‰sit‰n, onko t‰m‰ joku unen-n‰kˆ vai aave vaiko ylˆsnousemus." Is‰mme oli ainoa, joka ei yhtynyt itkuumme. H‰n sanoi, mit‰ oli paljon viisaampaa. "Lapset, suurin ilo, jonka perheemme on n‰hnyt siit‰, kuin Fritz l‰hti, on kohdannut meit‰ t‰n‰‰n. Lausukaamme Jumalalle kiitoksia." Ja me seisoimme kaikki h‰nen ymp‰rill‰ns‰, kun h‰n otti v‰h‰isen sametti-lakkinsa paljaasta p‰‰st‰ns‰ ja kiitti Jumalaa, johon me kaikki nyyhkytimme Amentamme. Tuosta me tyynnyimme; se ankara tunteitten kuohu, jossa meid‰n tuskin oli mahdollinen eroittaa iloa surusta, asettui, ja me aloimme ymm‰rt‰‰, ett‰ se todella oli suuri ilo, joka oli meille annettu. Silloin kuulimme v‰h‰isen kahinan, ja ‰itini kutsui meid‰t takaisin; mutta h‰n oli tullessamme kahden kesken Fritzin kanssa, jonka nyt t‰ytyi vastaan-ottaa summaton joukko hyv‰ilyj‰ ja tervehdyksi‰. "Tule, Fritz ja n‰yt‰ ‰idin-‰idille, ett‰ olet elossa etk‰ koskaan ole ollut kuollut", lausui Elsa. Sitten h‰n lis‰si ja h‰nen silm‰ns‰ t‰yttyiv‰t kyynelill‰: "kuinka paljon sin‰ olet saanut k‰rsi‰! Jollen olisi muistanut sinua, ennenkuin sait tonsurin, olisin tuskin tuntenut sinua nyt mustalla pitk‰ll‰ parrallasi ja vaaleilla, laihoilla kasvoillasi." "Niin", arveli Atlantis sill‰ hyvin mietityll‰ tavalla, jolla h‰n tavallisesti ilmoittaa keksintˆj‰ns‰, "ep‰ilem‰tt‰ se on syy, miksi Eva tunsi Fritzin, ennenkuin Thekla, vaikka molemmat istuivat vastap‰‰t‰ ovea ja varmaan n‰kiv‰t h‰net yhtaikaa. Eva muisti h‰net, ennenkuin h‰n sai tonsurin." Me nauroimme kaikki v‰h‰n Atlantin keksintˆ‰, jonka vuoksi h‰n katsahti ylˆs h‰mmentyneell‰ muodolla ja lausui: "luuletteko siis, ett‰ Eva ei tuntenut h‰nt‰? Min‰ en tullut sit‰ ajatelleeksi. Kenties h‰n siis luuli Fritzi‰ varkaaksi, niinkuin Lottchen!" Fritz oli hartaassa keskustelussa ‰itimme kanssa eik‰ huomannut meit‰, mutta Elsa hymyili leppe‰sti, kun h‰n taputti Atlantin k‰tt‰ ja sanoi: "Konrad Winkelried lienee puhunut hyvin selv‰sti, siskoseni, ennenkuin ymm‰rsit h‰nt‰." "Niin h‰n puhuikin, sisar Elsa", vastasi Atlantis totisesti. "Mutta mit‰ t‰m‰ Evaan koskee?" Kun menin ylˆs huoneesemme, Evan ja minun, oli h‰n polvillansa vuoteen vieress‰. Hetken per‰st‰ h‰n nousi ja syleillen minua lausui: "Jumala on sangen hyv‰, Thekla. Min‰ olen uskonut sit‰ niin kauan, mutta ei koskaan puoleksikaan niin paljon, kuin t‰n‰ iltana." Min‰ n‰in, ett‰ h‰n oli itkenyt, mutta h‰nen kasvonsa olivat tyvenet, kuin ennenkin, sill‰ eroituksella vaan, ett‰ niiss‰ oli v‰h‰n enemm‰n p‰iv‰npaiatetta. Tuosta, ik‰‰nkuin h‰n olisi pel‰nnyt, ett‰ h‰n omassa onnessansa oli unhottanut muut, tarttui h‰n k‰teeni ja lausui: "Kallis Thekla, Jumala johdattaa meit‰ jokaista kaikkien mustien p‰ivien l‰vitse aamuun. Me emme saa koskaan en‰‰ ep‰ill‰ H‰nt‰!" Ja sen enemp‰‰ puhumatta l‰hdimme levolle. Kun her‰sin aamulla, istui Eva minun vieress‰ni, lamppu pˆyd‰ll‰ ja iso latinainen raamattu avoinna edess‰‰n. Min‰ katselin h‰nen kasvojansa v‰h‰n aikaa. Ne n‰yttiv‰t niin puhtaalta ja hyv‰lt‰ ja onnelliselta, niiss‰ asui sama katsanto, joka aina autti minua ymm‰rt‰m‰‰n n‰itten sanojen merkityst‰: "Jumalan lapsi", "lapsukaiset", joksi T:ri Melancthon sanoo Herramme nimitt‰neen opetuslapsiansa juuri ennen, kuin h‰n j‰tti heid‰t. Niiss‰ oli niin paljon "_lapsen_" kirkasta luottamusta, vaan kuitenkin niin paljon sit‰ rauhaa ja syvyytt‰, joka tulee _Jumalalta_. Kun olin kotvasen aikaa katsellut h‰nt‰, sulki h‰n raamatun ja alkoi muuttaa yht‰ vaatteustani, jonka h‰n oli luvannut valmistaa jouluksi. Ommellessaan hyr‰ili h‰n tapansa mukaan hiljalleen muutamia vanhan kirkkosoiton s‰veli‰. Viimein min‰ sanoin: "Eva, kuinka monta sin‰ olit, kun Fritz rupesi munkiksi?" "Kuudentoista", h‰n vastasi lempe‰sti; "h‰n l‰hti pois juuri ruton j‰lkeen." "Te olette siis olleet eroitettuina koko kaksitoista vuotta", min‰ sanoin; "Jumala koettaa v‰listi kauan aikaa k‰rsiv‰llisyytt‰mme." "Se ei tunnu pitk‰lt‰ nyt", h‰n arveli; "me luulimme molemmat, ett‰ Jumala oli eroittanut meid‰t, jopa eroittanut ainaiseksi t‰‰ll‰ maan p‰‰ll‰." "Eva parka", min‰ sanoin; "ja t‰m‰ oli se suru, joka puolestansa teki sinut niin hyv‰ksi." "Min‰ en tiet‰nyt, ett‰ se oli ollut niin suuri suru, Thekla", h‰n lausui vapisevalla ‰‰nell‰, "ennenkuin eilen illalla." "Te olette siis rakastaneet toisianne koko ajan", min‰ sanoin puoleksi itsekseni. "Niin min‰ luulen", h‰n vastasi matalalla ‰‰nell‰. "Mutta min‰ en arvannut milloinkaan, ennenkuin eilen, kuinka paljon." V‰h‰isen vaiti-olon per‰st‰ h‰n alkoi uudestaan hymyillen: "Thekla, h‰nen mielest‰‰n min‰ en ole muuttunut kaikkien n‰itten vuosien kuluessa; min‰ noviisien johdattaja! Mutta voi, kuinka muuttunut h‰n on! Mik‰ el‰m‰n-pituinen k‰rsiminen h‰nen kasvoissaan! Kuinka he sent‰‰n ovat kiduttaneet h‰nt‰!" "Jumala antaa sinun hoitaa ja auttaa h‰nt‰, ja se on sinun el‰m‰si tyˆ", min‰ sanoin. "Oi Eva, se on ep‰ilem‰tt‰ naisen ihanin osa, kun saa parantaa niit‰ haavoja, joita ihmiset ovat iskeneet rakkaimpiimme maan p‰‰ll‰. Se on varmaan sanomattoman suuri ilo, kun vastaan-ottaa j‰lleen Jumalan omasta k‰sist‰ semmoisen rakkauden, jonka olitte valmiit uhraamaan H‰nelle, niinkuin kalliisti olette osoittaneet." "ƒitimme ajattelee myˆskin niin", h‰n lausui. "H‰n arveli eilen illalla, ett‰ ne lupaukset, jotka vasta sitovat meit‰ yhteen, ovat pyhemm‰t, kuin mit‰ kukaan pyhimys tai eremiti on ikin‰ tehnyt." "Sanoiko ‰itimme niin?" min‰ kysyin. "Kyll‰", vastasi Eva. "Ja h‰n sanoi olevansa varma, ett‰ T:ri Luther myˆskin pit‰‰ sit‰ mielt‰." XXVI. Fritzin kertomus. Joulukuun 31 p. 1522. Me olemme kihloissa. Juhlallisesti, perheemme ja yst‰viemme l‰sn‰-ollessa on Eva luvannut ruveta vaimokseni; ja muutamien viikkojen per‰st‰ menemme naimisiin. Meid‰n kotimme on (ainakin aluksi) oleva Th¸ringin mets‰ss‰ siin‰ pappilassa, joka kuuluu Ulrich von Gersdorfin linnaan. Entinen pappi on liian vanha toimittamaan mit‰‰n. Chriemhildin mieliajatus on, ett‰ me koettaisimme muuttaa talonpoikien tilaa. Kaikki arvelevat, ett‰ lepo ja puhdas mets‰ilma parantaa terveyteni, joka on v‰h‰n huonontunut kaikista niist‰, mit‰ olen k‰rsinyt n‰in‰ viime kuukausina. Se on huonontunut, mutta ei niin suuressa m‰‰r‰ss‰, kuin he luulevat. Min‰ kykenen omasta mielest‰ni jo mihin tyˆhˆn hyv‰ns‰. Mit‰ kaikkia min‰ olen kadottanut n‰in‰ vuosina sen kautta, ett‰ olen ollut eroitettuna h‰nest‰! Kuinka kˆyh‰ ja yksipuolinen minun el‰m‰ni on ollut! Kuinka se levollisuus, jonka h‰nen l‰sn‰-olonsa tuottaa, voimistuttaa minua tekem‰‰n mit‰ tyˆt‰ tahansa Jumala antanee minulle! Kummastuttava Jumalan h‰v‰istys, kun v‰itt‰‰, ett‰ se j‰rjestys, johon H‰n on perustanut ihmis-el‰m‰n, on ep‰j‰rjestys, ett‰ se rakkaus, jota Jumalan Poika vertaa H‰nen ja kirkon keskin‰iseen yhdistykseen, saastuttaa taikka alentaa syd‰nt‰. Ovatko siis n‰m‰t vuodet menneet hukkaan? Olenko min‰ noista hirveist‰ Eisenachin ruton ajoista saakka itsep‰isen‰ ja hairaantuneena paennut pois siit‰ siunauksen osasta, jonka Jumala oli m‰‰r‰nnyt minulle? Ovatko kaikki n‰m‰t vuodet menneet kadoksiin? Onko kaikki k‰rsimiseni ollut hedelm‰tˆn, tarpeeton tuska? Ja palaanko min‰ lopulta, kalliin ajan hukattuani ja v‰hentyneill‰ voimilla, juuri siihen kohtaan, johon olisin niin kauan aikaa sitten p‰‰ssyt? Evan suhteen min‰ olen varma, ettei niin ole laita; jokaisella askeleella h‰nen matkallaan on rakastava k‰si johdattanut h‰nt‰. Eikˆ luostari h‰nen kauttansa muuttunut muille kodiksi taikka ijankaikkisen kodin tieksi? Ent‰ itse suhteeni? Niin, minullekin n‰m‰t vuodet ovat antaneet enemm‰n, kuin mit‰ ovat vieneet. Niitten, joitten tulee auttaa aikansa eksyneit‰ ja rasitettuja ihmisi‰, t‰ytyy ensin astua aikansa taistelon keskelle. Eikˆ se ole t‰m‰, joka tekee myˆskin Martin Lutherin kansakuntamme opettajaksi? Eikˆ se ole t‰m‰, joka voimistuttaa heikkoja ja syntisi‰ ihmisi‰ saarnaamaan evankeliumia taivaan enkelien sijasta? Pyh‰t enkelit lauloivat taivaallisesta korkeudestansa suuren riemun iloista sanomaa, mutta paimenet, kalastajat ja publikanit levittiv‰t sen ihmisten koteihin. Se enkeli, joka vapautti apostolit vankihuoneesta, sanoi, ik‰‰nkuin itse-altansa, syd‰mens‰ kyllyydest‰: menk‰‰t ja puhukaat kansalle t‰m‰n el‰m‰n sanat. Mutta sen Pietarin vapisevat huulet, joka oli kielt‰nyt, ja Thomaksen, joka oli ep‰illyt, ja Johanneksen, joka oli v‰‰rin ymm‰rt‰nyt, ne v‰‰r‰tkin puhukaat el‰m‰‰ tuottavat sanat ihmisille, kielt‰ville, ep‰ileville, v‰‰rin ymm‰rt‰ville ihmisille, kertomaan, mit‰ he tiesiv‰t, ja kuinka Vapahtaja voi anteeksi antaa. Se ‰‰ni, joka kesken kehnoja vannomuksiaan vaikeni jumalallisen, anteeksi-antavan rakkauden katseesta, se kaikkui mahtavammalta, kuin koskaan yli-enkeli Mikaelin ‰‰ni! Ja kun Farisealaiset, j‰ykimm‰t kaikista, olivat voitettavat, otti Jumala Farisealaisten joukosta Farisealaisen, Jumalan pilkkaajan, vainoajan, yhden, jonka sopi sanoa: "min‰kin saan kerskata lihasta," "min‰ vainosin Jumalan seurakuntaa." Oliko Davidin salainen taistelo turha, kun h‰n tarpoi leijonan ja karhun, puollustaaksensa muutamia lampaita er‰maassa, ja koetti niit‰ aseita, joilla h‰n surmasi Goljatin ja pelasti Israelin sotalaumat? Meniv‰tkˆ Martin Lutherin vuodet Erfurtin luostarissa hukkaan? Taikka eiv‰tkˆ ne ole olleet h‰nen el‰m‰ns‰ koulup‰iv‰t, se asepaja, jossa h‰nen aseensa taottiin, se miekkailu-paikka, jossa h‰nen silm‰ns‰ ja k‰tens‰ harjaantuivat tappelutannerta varten? H‰n on n‰hnyt luostarit sis‰puolelta; h‰n on tuntenut luostari-el‰m‰n sis‰puolelta. H‰nen sopii sanoa kaikista noista ulkonaisista s‰‰nnˆist‰: "min‰ olen koettanut niit‰ ja havainnut, ettei ne kykene syd‰nt‰ pyhitt‰m‰‰n." T‰m‰ se on, joka antaa erinomaisen voiman h‰nen sanoilleen ja kirjoilleen. T‰m‰ se on, joka Jumalan armon kautta on tehnyt, ett‰ h‰n pystyi k‰‰nt‰m‰‰n Paavalin, Farisealaisen ja apostolin, epistolia niinkuin h‰n on tehnyt. Pyh‰ Henki oli aikoja ennen k‰‰nt‰nyt totuudet h‰nen oman kokemuksensa kielelle ja piirt‰nyt ne h‰nen syd‰meens‰; jotta, kun h‰n k‰‰nsi kreikan saksaksi, todisti h‰n myˆskin asioita, joita h‰n itse oli n‰hnyt, ja raamattu h‰nen kyn‰ns‰ j‰ljilt‰ kuuluu, kuin se olisi ollut alkuansa kirjoitettu saksan kielell‰ Saksan kansalle. Ei minultakaan minun kohdallani t‰m‰ aika ole mennyt hukkaan. Lˆytyy monta totuutta, joita ei kokonaan opi, ennenkuin kokee niitten erehdysten kovaa orjuutta, jotka vastustavat niit‰. Kukaties mekin autamme toisiamme ja muita paremmin, kun olemme kasvatetut n‰in erikseen. Tavallisesti min‰ ennen uneksin, ett‰ saisin ilon johdattaa Evaa ulos el‰m‰‰n. Mutta nyt antaa Jumala h‰net takaisin minulle, rikastettuna kaikkien noitten vuosien kokemuksella, ei sin‰ lapsuuden Evana, jona viimein n‰in h‰net, vaan t‰ydelliseksi naiseksi kypsyneen‰; ei ainoastaan, ett‰ h‰n kuvastelisi minun ajatuksiani, vaan yhdist‰isi el‰m‰ns‰ kyllyyden minun el‰m‰‰ni. XXVII. Evan kertomus. Wittenbergiss‰, Tammikuulla 1523. Kuinka v‰h‰n minua aavisti, ett‰ Fritzin muisto oli niin kutoontunut koko minun el‰m‰‰ni! H‰n puolestansa sanoo, ett‰ h‰n liian hyvin tiesi, kuinka minun muistoni oli liittynyt jokaiseen h‰nen toivoonsa ja tunteesensa! Mutta h‰n taisteli kauan sit‰ vastaan. H‰n sanoo, ett‰ t‰m‰ taistelo oli paljoa tuskalloisempi, kuin kaikki, mit‰ h‰n j‰lest‰p‰in vankihuoneessa k‰rsi. Monena vuotena h‰n luuli, ett‰ oli synti ajatella minua. Min‰ en koskaan katsonut synniksi ajatella h‰nt‰. Min‰ olin varma, ettei niin ollut, vaikka rippi-is‰ni olisi sanonut mit‰ hyv‰ns‰. Sill‰ enemm‰n, kuin mist‰‰n muusta, olin min‰ aina kiitt‰nyt Jumalaa kaikesta siit‰, mit‰ h‰n oli ollut minulle ja opettanut minulle, ja min‰ tiesin niin varmaan, ettei se suinkaan ollut mit‰‰n v‰‰r‰‰, josta voin Jumalaa kiitt‰‰. Mutta nyt minun on _velvollisuus_ rakastaa h‰nt‰ kaikkein enimm‰n. Siit‰ min‰ olen aivan varma. Eik‰ se tosiaankaan ole vaikeata. Ainoa pelkoni on se, ett‰ h‰n pettyy minun suhteeni, kun h‰n p‰iv‰st‰ p‰iv‰‰n havaitsee, mimmoinen min‰ olen, ja kaukaisuuden pyh‰ loisto on kadonnut. Vaan en min‰ kuitenkaan todella pelk‰‰. Rakkaus solmii kauniimpia s‰deseppeleit‰, kuin kaukaisuuden sumut. Emmek‰ me odota ihmeit‰ toisiltamme taikka luule, ett‰ el‰m‰ on mik‰‰n paratiisi. Ainoastaan sit‰ sanomatonta iloa, kun saa seisoa vieretysten jokaisessa taistelossa, koetuksessa, ilossa, ja tukea toinen toistansa! jos minun k‰y sanominen "ainoastaan" t‰st‰! Min‰ luulen, ett‰ meid‰n apumme on oleva molemminpuolinen. Vaikk'en min‰ ole niin voimallinen eik‰ niin viisas, kuin h‰n, vaikka minun ajatukseni ja kokemukseni piiri on niin paljon ahtaampi ja j‰ntevyyteni v‰hempi, tunnen min‰ kuitenkin, ett‰ minussa on jonkunlainen voima, joka ehk‰ jollakin lailla joskus auttanee Fritzi‰kin. Ja t‰m‰ se on, joka tekee, ett‰ min‰ ymm‰rr‰n n‰itten eron vuosien hyˆdyn, joitten kautta olisin kukaties muutoin kadottanut niin paljon. Yhdess‰ h‰nen kanssaan n‰ytt‰‰ koko mailma niin paljoa suuremmalta ja korkeammalta, vaan kuitenkin min‰ tunnen, ett‰ Jumala on n‰in‰ vuosina opettanut minulle jotakin, ja se on onni, kun saa tuoda h‰nelle v‰h‰ist‰ enemm‰n, kuin mit‰ minulla olisi ollut aikaisemmalla tytˆn ij‰ll‰ni. Minun t‰hteni h‰n siis teki sen lupauksen, ett‰ h‰n j‰tt‰isi meid‰t ij‰ksi! Ja t‰ti Cotta on niin onnellinen. Kun Fritz tuona iltana palasi, ja me kolme olimme j‰tetty yksin, sanoi h‰n v‰h‰isen vaiti-olon j‰lkeen: "Lapset, langetkaamme kaikki polvillemme ja kiitt‰k‰‰mme Jumalaa, ett‰ H‰n on t‰ytt‰nyt syd‰meni halun." Ja sitten h‰n jutteli meille, mit‰ h‰n aina oli toivonut ja tuuminut Fritzin ja minun suhteen ja kuinka h‰n oli ajatellut Fritzin luopumista mailmasta syntiens‰ rangaistukseksi; mutta kuinka h‰n nyt oli vakuutettu siit‰, ett‰ se kirous, jonka Vapahtaja oli antanut meid‰n t‰htemme sanomattomassa m‰‰r‰ss‰ voitti kaikki, mit‰ h‰n milloinkaan olisi voinut k‰rsi‰, ja ett‰ kaikki nyt oli kannettu, naulittu katkeraan ristiin, revitty rikki ja pyyhitty pois ij‰ksi. Ja nyt, niinkuin h‰n sanoi, tuntui h‰nest‰ silt‰, kuin viimeinen onnettomuuden j‰‰nnˆs olisi poistettu ja h‰nen el‰m‰ns‰ alkaisi uudestaan meiss‰, siunattuna ja siunaavana enemm‰n, kuin h‰n koskaan oli rohjennut uneksia. Fritz ei puhu mielell‰‰n paljon siit‰, mit‰ h‰n k‰rsi Dominikanin-luostarin vankihuoneessa, ja kaikkein v‰himm‰n minulle; sill‰, vaikka min‰ yh‰ sanon itselleni: "se on ohitse -- ohitse ainaiseksi!" n‰ytt‰‰ kaikki, milloin hyv‰ns‰ vaan ajattelen, ett‰ h‰n on ollut kauhealla kidutuspenkill‰, tapahtuvan uudestaan. H‰n aikoi juuri paeta sin‰ iltana, kuin he tulivat ja veiv‰t h‰net kidutushuoneesen tutkittavaksi. Ja sitten he kantoivat h‰net takaisin vankihuoneesen ja n‰ytt‰v‰t j‰tt‰neen h‰net kuolemaan sinne. Kahteen p‰iv‰‰n he eiv‰t l‰hett‰neet h‰nelle mit‰‰n ruokaa; mutta silloin se nuori munkki, joka oli ensin puhutellut h‰nt‰ ja kehoittanut h‰nt‰ tulemaan luostariin, laittoi niin, ett‰ h‰n salaa p‰‰si melkein joka p‰iv‰ h‰nen luoksensa ruoalla, vedell‰ ja lempeill‰, s‰‰livill‰ sanoilla, kunnes h‰n voimistui v‰h‰n, ja he yhdess‰ pakenivat sen aukon kautta, jonka Fritz oli kaivanut sein‰‰n ennen tutkintoa. Mutta heid‰n pakonsa huomattiin pian, ja heid‰n t‰ytyi piileskell‰ monta viikkoa luolissa ja mets‰n loukoissa, ennenkuin heid‰n onnistui kulkea maakunnan l‰vitse ja viimein p‰‰st‰ Wittenbergiin. Mutta kaikki on ohitse nyt. Eik‰ kuitenkaan ohitse. H‰n, joka kerran k‰rsi, ei unhota koskaan sit‰ k‰rsimist‰, jota uskollisesti kannettiin h‰nen t‰htens‰. Ja Dominikanin-luostarin vankihuone on oleva voiman l‰hde Fritzille, kun h‰n saarnaa talonpojille Th¸ringin mets‰ss‰. H‰nen sopii sanoa: "Jumala tulee kaikissa koetuksissa. H‰n ei salli, ett‰ teit‰ kiusataan enemm‰n, kuin kest‰tte. Min‰ _tied‰n sen sill‰ min‰ olen koettanut sit‰_." T‰m‰ luullakseni auttaa h‰nt‰ paremmin k‰‰nt‰m‰‰n raamattua kˆyhien syd‰mille, kuin se kreikka ja hebrea, jonka h‰n oppi Romassa ja T¸bingiss‰. XVIII. Elsan kertomus. Koko meid‰n pikku mailmamme on t‰t‰ nyky‰ semmoisessa kiitollisuuden ja ilon tohussa, ett‰ min‰ luullakseni olen ainoa, joka ei viel‰ ole aivan pois suunnilta. Rakas ‰iti liehuu molempien kadotettujensa ymp‰rill‰ hiljaisella tyytyv‰isyyden kuherruksella, niinkuin kyyhkynen pes‰ns‰ ymp‰rill‰, ja on niin toimissaan nyt, kuin h‰n naittaisi pois ensim‰isen tytt‰rens‰ taikka itse olisi morsian eik‰ oikea ja kunnioitettu ‰idin-‰iti, niinkuin h‰n todesti on. Chriemhildin ja minun olisi vaikea pysy‰ kadehtimatta, jollei meill‰ olisi oma yksityinen lohdutuksemme kotona. Eva ja Fritz ovat tosiaan paljon ‰lykk‰‰mm‰t. He eiv‰t luule, niinkuin rakas ‰itimme, ett‰ ovat koko mailman keskus, vaan katsovat itse‰ns‰ koko mailman palvelioiksi, joka on enemm‰n kristityn tapaista, vaikka sill‰kin on rajansa. Minun t‰ytyy pit‰‰ sit‰ suurena siunauksena, ett‰ heill‰ on Chriemhild ja Ulrich, ja eritt‰in Gottfried ja min‰, jotka hoidamme heid‰n maallisia asioitansa. Esimerkiksi liina-vaatteet. Evalla tietysti ei ole v‰hint‰k‰‰n ja mit‰ h‰nen morsius-hankkinaansa tulee, luulen min‰, ett‰ h‰n olisi tyytyv‰inen menem‰‰n vihille nunnan vaatteissa taikka siin‰ talonpoikaispuvussa, jossa h‰n pakeni Nimptschenist‰. Minulla on kuitenkin varoja, jotta, kosk'ei ole luultavaa, ett‰ pikku Greeta juuri viel‰ tarvitsee niit‰, ep‰ilem‰tt‰ sopivat t‰h‰n. Greeta k‰y vasta yhdeks‰tt‰, mutta min‰ ajattelen aina, ett‰ on hyv‰ olla hiukan ennakolla; ja palvelustytˆill‰ni oli jo arkuttain liinavaatteita valmiina h‰nelle, joka nykyisiss‰ oloissa n‰ytt‰‰ erityiselt‰ Jumalan edeskatsomukselta. Gottfried tahtoo v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti valita Evan h‰‰puvun. Ja ‰itini luulee, ett‰ h‰nen oma, peritty, juveleilla ja helmill‰ koristettu liina-p‰‰hineens‰ (jonka me kerta kˆyhyydess‰mme olimme v‰h‰ll‰ myyd‰ er‰‰lle kauppiaalle Eisenachissa) on eritt‰in s‰ilynyt Evaa varten. Se on hyv‰, ett‰ Atlantis, jonka h‰‰t pidet‰‰n samana p‰iv‰n‰, on niin nˆyr‰ ja v‰h‰n vaativa, ja ett‰ h‰nen morsius-hankkinansa jo on melkein t‰ydess‰ kunnossa. Chriemhild ja Ulrich ovat taivuttaneet vanhan ritarin rakentamaan uutta pappilaa; ja Chriemhild kirjoittaa, kuinka hupaista on n‰hd‰, kun se kohoo kyl‰n rakennusten v‰list‰, ja ajatella, mik‰ siunauksen l‰hde t‰m‰ huone on oleva kaikille. ƒidin-‰itimme tahtoo v‰kisin rakkailla, heikoilla k‰sill‰ns‰ ottaa osaa Evan h‰‰vaatteitten varustamiseen. H‰n on hakenut kaikki entisen komeutensa v‰h‰iset j‰‰nnˆkset ja tuonut esiin monen kummallisen, vanhan koristeen muinaisten Schˆnbergein aarteistosta. Kristofer toimittaa salaisesti heille kirjastoa, joka sis‰lt‰‰ kaikki T:ri Lutherin ja T:ri Melancthonin kirjat kauniissa siteiss‰ ja tiesi kuinka monta muuta oppinutta teosta lis‰ksi. Ja synkk‰mielisyys on kokonaan kadonnut Fritzin kasvoista taikka on vaan j‰lill‰, niinkuin virran syvyys, joka tekee lainetten v‰lkkeen sit‰ kirkkaammaksi. Paino n‰ytt‰‰ poistuneen Evan ja h‰nen syd‰melt‰ns‰. Molemmat n‰ytt‰v‰t ensi kerran semmoisilta, joksi olivat aiotut. Juuri nyt t‰ytt‰‰ kuitenkin toinen tapaus melkein yht‰ paljon ‰idin-‰itimme syd‰men. Muutamia p‰ivi‰ sitten toi Kristofer kotiin kaksi muukalaista, joita h‰n esitteli meille. Kun ‰idin-‰iti n‰ki heid‰t, putosi kudin h‰nen k‰sist‰‰n. H‰n nousi menn‰ksens‰ heit‰ vastaan ja lausui muutamia sanoja semmoisella kielell‰, jota emme kukaan ymm‰rt‰neet. Vieraitten kasvot kirkastuivat, kun h‰n puhui, ja he vastasivat samalla kielell‰. Hetken keskusteltuansa k‰‰ntyi ‰idin-‰itimme meihin ja sanoi: "He ovat Bˆmil‰isi‰ -- he ovat Hussitej‰. He tuntevat minun puolisoni nimen. Se totuus, jonka t‰hden h‰n kuoli, el‰‰ viel‰ minun maassani." Vanhojen muistojen tulva oli liian v‰kev‰ h‰nelle. H‰nen huulensa vapisivat, kyynelet vuotivat pitk‰‰ns‰ h‰nen poskiltansa eik‰ h‰n kyennyt puhumaan sen enemp‰‰. Vieraat suostuivat j‰‰m‰‰n is‰ni katon alle yˆksi ja kertoivat meille, mink‰ asian vuoksi olivat tulleet Wittenbergiin. Polvesta polveen, siit‰ kuin Johan Huss martyrina kuoli, oli, he sanoivat, se totuus, jonka h‰n opetti, s‰ilynyt Bˆmiss‰, aina hengen kaupalla ja usein hengen menolla. Toisinaan oli se kummastuttanut heit‰ paljon, ettei miss‰‰n muualla mailmassa, paitsi siell‰, kuulunut mit‰‰n semmoisista, jotka uskoivat samaa totuutta. Oliko mahdollista, ett‰ Jumalan totuus oli karkoitettu heid‰n vuorilinnoihinsa? Niinkuin Elias muinoin teki heid‰n mieli huutaa er‰maassaan: "min‰, min‰ vaan, olen j‰‰nyt j‰lelle." "Mutta heid‰n ei suinkaan ollut oikeus ajatella niin", sanoi ‰itini, joka ei koskaan sallinut, ett‰ vanhaa oppia liian paljon moitittiin. "Jumalalla on aina ollut omansa, jotka ovat rakastaneet H‰nt‰ mustimpina aikoina. Kuinka monesta luostarin kammiosta ovat hurskaat syd‰met katsoneet ylˆs H‰nen puoleensa! Siihen vaaditaan paljon Pyh‰n Hengen opetusta ja monta taisteloa, ennenkuin Lutherin kaltainen syntyy; mutta minun luulteni ei kristityksi p‰‰st‰kseen tarvitse, kuin koskea Kristuksen vaatetten lievett‰." "Niin", sanoi Gottfried, avaten rakkaita Galatalais-epistolan selityksi‰: "mit‰ T:ri Luther sanoo, on aivan totta: 'oli muutamia entisin‰ aikoina, joita Jumala kutsui evankeliumin sanan ja kasteen kautta. N‰m‰t vaelsivat yksinkertaisuudessa ja syd‰men nˆyryydess‰, luullen, ett‰ munkit ja hengelliset veljet ja ainoastaan semmoiset, joita piispat olivat voidelleet, olivat jumalisia ja pyhi‰, vaan he itse Jumalasta eroitettuja ja maallisia eik‰ mahdollisia joutumaan heid‰n verroillensa. Jonka vuoksi he myˆskin, kun tunsivat, ettei heiss‰ itsess‰ ollut mit‰‰n hyvi‰ tekoja, joita olisi sopinut asettaa Jumalan vihaa ja tuomiota vastaan, pakenivat Kristuksen kuolemaan ja k‰rsimiseen, ja pelastettiin t‰ss‰ yksinkertaisuudessaan.'" "Ep‰ilem‰tt‰ oli niin", vastasivat bˆmil‰iset l‰hettil‰‰t. "Mutta t‰m‰ kaikki oli k‰tketty ihmisten silmilt‰. Kaksi kertaa toimittivat is‰mme salaisia l‰hettil‰it‰ ymp‰ri koko kristikuntaa, ett‰ n‰kisiv‰t, lˆyt‰isiv‰tkˆ ket‰‰n, joka ymm‰rt‰isi, joka etsi Jumalaa, mutta kaikkialla he tapasivat huolimattomuutta, ep‰-uskoa, pimeytt‰, vaan ei vastausta." "Voi", lausui ‰itini, "t‰m‰ on semmoinen tutkinto, jota vaan Jumalan silm‰ voi toimittaa. Kuitenkin olivat ajat ep‰ilem‰tt‰ mustat." "He palasivat mit‰‰n vastausta saamatta", jatkoivat muukalaiset, "ja taas is‰mme tekiv‰t raskasta tyˆt‰ ja k‰rsiv‰t yksin‰‰n. Mutta nyt ovat el‰m‰n ‰‰net saavuttaneet meid‰t vuoristoissamme kaikista mailman ‰‰rist‰; ja me olemme tulleet Wittenbergiin kuuntelemaan sit‰ ‰‰nt‰, joka ensin her‰tti ne, ja pyyt‰m‰‰n veljeytt‰ t‰‰ll‰ olevain evankelisten kristittyjen kanssa. T:ri Luther on toivottanut meit‰ tervetulleeksi, ja me palaamme vuorillemme kertomaan kansallemme, ett‰ aamu on viimein koittanut mailmalle." Ilta kului hupaisessa keskustelussa. Ennenkuin me erosimme, toi Kristofer luuttunsa, ja me veisasimme kaikki yhdess‰ Johan Hussin virren, jonka T:ri Luther on julkaissut omien virsiens‰ joukossa: "_Jesus Christus nostra salus_." Jesus Kristus vapauden Meille toi ja elon uuden, Piinan kautta katkeran Kahleet mursi kuoleman. Jotta liittyis muisto t‰h‰n, Ruumistaan ja vert‰ns‰ h‰n Antaa meid‰n nauttia Leiv‰n, viinan muodossa. Katsokoon se, ken k‰y pˆyt‰‰n, Ett‰ ansainneeks h‰n lˆyt‰‰n: Kenp‰ t‰ss‰ kavaltaa, Elon sijaan kuolon saa. Armon-atriasta siit‰ Is‰‰ Jumalata kiit‰, Joka syntis t‰hden vaan Poikans' antoi kuolemaan. Vakavast' usko: sairahille Ravinto se ompi, niille, Joita synnit huolettaa, Tuskat, vaivat rasittaa. T‰t‰ armon ajoitusta Moni tyˆll‰‰n tahtoo ostaa. Jos sun hyv‰ on j‰‰ pois, Turmeltua sielus vois. Tulkoot t‰nne, Herra sanoo, Jotka armahtamist' anoo, Vahv' ei kaipaa l‰‰kint‰‰, Pilkaks h‰llen apu j‰‰. Jos saat avun itsest‰si, Miks siis kuolin edest‰si? J‰tt‰kˆˆn se pˆyd‰n t‰‰n, Ken voi auttaa itse‰‰n. T‰‰n ken syd‰mell‰ suulla Tunnustaapi kaikkein kuulla, H‰n se mahdollinen on, Sielulleen saa ravinnon. Hedelm‰tkin t‰st‰ saapi: L‰himm‰ist‰‰n rakastaapi, Sen suo l‰himm‰isellen, Mink‰ luoja h‰nellen. Sen per‰st‰ veisasimme Lutherin oman ihanan saksalaisen virren: "Nun freut euch, liebe Christeng'mein." Nyt Kristikunta iloitkaan, Ja riemuin rient‰k‰‰mme Kaikk' yhdess‰ nyt laulamaan Ylist‰in yst‰v‰‰mme, Jaloja ihme-tˆit‰h‰n, Joit' eest‰mme on tehnyt h‰n; Ne kalliisti h‰n osti. Ma vallass' olin perkelen, Ja p‰‰ll‰in kuolon taakka; Yˆt, p‰iv‰t tuskiss syntien, Mun syntym‰st‰in saakka, Ja yh‰ vaivuin syvemp‰‰n, Ei hyv‰‰ minuss' yht‰k‰‰n, Mun riivannut on synti. Ei tyˆni mist‰‰n kotoisin, ei hyv‰‰ toimissani; Jumalan tahdon hylk‰sin, Ihaillen vapauttani; Mun tuskan' ep‰ilyyn mun vei, Osaksein kuolema vaan j‰i Ja helvetinkin piinat. Mut luoja s‰‰li armias Mun kohtalooni nurjaa; H‰n olla tahtoi laupias, Mua auttaa tahtoi kurjaa; Minulle jakoi armojaan, Sit' ei h‰n tehnyt suotta vaan; Parastaan tahtoi antaa. Pojalleen lausui rakkaallen; "Nyt aik' on armahduksen; Vereni kallis, kurjallen Vie sanat lohdutuksen; H‰nt' auta synnin tuskista, Ja murra karvas kuolema, H‰nt' el‰m‰‰n vie kanssas!" Ja kuuliaisna is‰lleen Maan p‰‰lle poika tuli Kohdusta puhtaan neitsyeen Ja vertaiseni oli. Ja salaa teki tointahan, Puvussa halvan kulkijan H‰n perkeleen nyt voitti. H‰n sanoi mulle "minuun vaan Sa luota turvallisna; Ma omas olen kokonaan Ja pysyn uskollisna; Min' olen sun, sin' olet mun, Mun tieni ovat myˆskin sun, Meit' eroita ei kenk‰‰n." "Vereni min‰ vuodatin Ja el‰m‰ni annoin; Sun eesst‰s' kaikki k‰rsinkin Ja kaikki vaivat kannoin. Ja syyttˆm‰n‰ kuolemaan Ma l‰hdin synteis' t‰hden vaan, Jott' autuuden s‰ saisit." "Taivaasen is‰n luokse taas Ma l‰hden elon tielt‰; Siell' olen sinun valtiaas', L‰het‰n hengen sielt‰, Mi murheissa sua lohduttaa, Mua tuntemahan opettaa Ja totuudessa ohjaa." "Kuin min‰ teen ja opetan, Tee, opeta s‰ t‰‰ll‰, Niin ett‰ valta Jumalan T‰‰ll' enentyis maan p‰‰ll‰; Ja v‰lt‰ mielt‰ ihmisten, Se pilaa kalliin aartehen; Se viimeinen on neuvo!" J‰lest‰p‰in lauloivat Eva ja Fritz, ‰itimme erityisest‰ pyynnˆst‰ vanhan-aikaisen latinaisen ylˆsnousemus-virren. [_Mundi renovatio Nova parit gaudia_ etc.] Uus' on luonto uudestaan, Uus on taasen ilo maan, Luoja noussut haudastaan, Siit‰ kaikki riemastuu: Kilvan luodut ylist‰in Katselevat, kuinka n‰in Luojan voitto kirkastuu. Taivas loistaa kirkkaammin, Tyyntyy meren laineetkin, Ilma henk‰‰ vienommin, Kedot, laaksot kukoistaa, Kuivat ruohot verestyy, Kuolleet kaikki virkistyy, Kun vaan kev‰t puhaltaa. Elon tie nyt auki on, Paratiisin ilohon, Jonka kadottanut on, Ihminen k‰y taasen nyt; Tulimiekka enkelin H‰nt' ei est‰ kauemmin, Niin on Luoja s‰‰t‰nyt. [Adam St. Victor'ilta kahdennellatoista vuosisadalla.] Seuraavana aamuna j‰ttiv‰t vieraat meid‰t; mutta koko p‰iv‰n istui ‰idin-‰itimme ‰‰neti ja levollisena, k‰det ristiss‰ ja tyˆt‰ tekem‰tt‰, joka ei muutoin ollut h‰nen tapaista. Kun illalla j‰lleen olimme koossa -- niinkuin nyt tapahtuu joka p‰iv‰ vanhassa kodissa -- sanoi h‰n tyveneesti: "lapset, veisatkaat minulle '_Nunc dimittis_' (Simeonin kiitosvirsi). Jumala on t‰ytt‰nyt kaikki syd‰meni toiveet; ja jos se olisi H‰nen tahtonsa, l‰htisin min‰ nyt mielell‰ni rauhassa kuolleitten luo. Sill‰ min‰ tied‰n, ett‰ he el‰v‰t H‰ness‰." Sitten rupesimme haastelemaan menneist‰ ajoista. Se oli Evan ja Fritzin, Atlantin ja Konradin h‰‰p‰iv‰n aatto. Ja me, yksi perhe yhdess‰ uskossa, jouduimme itse-altamme puhumaan niist‰ eri teist‰, joita myˆten Jumala oli johdattanut meid‰t samaan p‰‰m‰‰r‰‰n. Minun edess‰ni kangastivat entiset ajat, jolloin pyhyyden perikuva kohosi minun el‰m‰ni ylitse kauheana ja kivisen‰, niinkuin Wartburgin linna (jossa haltiapyhimykseni oli el‰nyt) Eisenachin katujen ylitse; ja myˆskin Kristus Herra minusta n‰ytti, niinkuin Luther sanoo, "lains‰‰t‰j‰lt‰, joka antaa kovempia ja raskaampia k‰skyj‰, kuin Moses itse" leppym‰ttˆm‰lt‰, luoksensa laskemattomalta tuomarilta, jonka valta-istuin on kaukana ylh‰‰ll‰ taivaan kylmill‰ aloilla; ja taivas n‰ytti korkeamuuriselta luostarilta, joka oli t‰ynn‰ yht‰ ankaria nunnia, kuin t‰ti Agnes. Sitten muutos, joka tuli koko minun syd‰meeni, kun opin T:ri Lutherin kautta, ett‰ Jumala on rakkaus -- on Is‰mme; ett‰ Kristus on Vapahtaja, joka antoi itsens‰ meid‰n synteimme t‰hden ja rakasti meit‰ enemm‰n, kuin henke‰ns‰; ett‰ taivas on Is‰mme huone; ettei pyhyys ole muuta, kuin rakastaa Jumalaa, joka on niin hyv‰ ja joka on niin rakastanut meit‰, ja rakastaa toinen toistamme; ett‰ ainoa velvollisuutemme on kiitt‰‰ Jumalaa ja tehd‰ hyv‰‰; -- kun tuo sana "meid‰n", niinkuin T:ri Luther sanoo, oli kirjoitettu syv‰sti minun syd‰meeni -- ett‰ H‰n kuoli _meid‰n_ syntiemme t‰hden -- minun syntieni -- ett‰ kaikkien t‰hden, meid‰n, _minun_, H‰n antoi itsens‰. Ja nyt Fritz jutteli meille, kuinka h‰n oli vaivannut ja kiusannut itse‰ns‰ sovittaaksensa Jumalaa, kunnes h‰n huomasi T:ri Lutherin opin kautta, ett‰ syntimme ovat poistetut Jumalan Karitsan kautta, joka ei ollut ihmisen lahjan uhri, vaan Jumalan; "ett‰ tuossa yhdess‰ personassa, Jesuksessa Kristuksessa, meill‰ oli syntien anteeksisaaminen ja ijankaikkinen el‰m‰;" ett‰ Jumala on meille, niinkuin is‰ tuhlaajapojalle -- pyyt‰en meit‰ tulemaan sopimaan H‰nen kanssaan. Ja h‰n kertoi meille, kuinka h‰n oli kaivannut pappia, joka erehtym‰tt‰ tuntisi koko h‰nen syd‰mens‰, rauhoittaisi h‰nt‰ h‰nen omien tunnustuksiensa petollisuuden ja vaillinaisuuden suhteen ja vakuuttaisi h‰nelle, ett‰, vaikka h‰n tiesi tyyni kaikki h‰nen syntins‰ ja kaikki niitten vaikeuttavat kohdat, h‰n kuitenkin julisti h‰net vapaaksi niist‰. Ja viimein h‰n lˆysi tuon papin, joka tunki h‰nen syd‰mens‰ pohjaan, seurasi jokaista tekoa sen syyhyn, jokaista syyt‰ sen l‰hteesen, vaan kuitenkin julisti h‰net vapaaksi, t‰ydellisesti ja kohta vapaaksi -- joka ei m‰‰r‰nnyt mit‰‰n katumusharjoitusta eik‰ palkinnoksi vaatinut muuta, kuin kiitollisuutta. "Ja t‰m‰ Pappi", h‰n lis‰si, "on minun kanssani aina; min‰ tunnustan syntini H‰nelle joka ilta taikka useammin, jos minun on tarvis; ja yht‰ usein, kuin min‰ tunnustan, H‰n julistaa vapaaksi ja k‰skee minun olla hyv‰ll‰ mielell‰ -- menn‰ rauhassa eik‰ tehd‰ synti‰ en‰‰. Mutta H‰n ei ole vaan p‰‰ll‰. H‰n asuu kaikkien pyhimm‰ss‰, joka ei koskaan en‰‰ ole tyhj‰n‰, niinkuin vanhan temppelin yksin‰inen pyhyys joka p‰iv‰ vuodessa, paitsi yksi. H‰n el‰‰ aina ja v‰litt‰‰ meid‰n puolestamme!" Sitten me puhuimme yhdess‰ niist‰ molemmista suurista totuuksista, joita T:ri Luther oli tuonut ilmi meille Pyh‰st‰ Raamatusta, ett‰ on yksi sovinto-uhri, Jumalan puhdas Karitsa, joka kohta antoi itsens‰ meid‰n syntiemme t‰hden; ja ett‰ on vaan yksi papillinen V‰litt‰j‰, Ihmisen Poika ja Jumalan Poika; ett‰ t‰m‰n vuoksi kristityt ovat pyh‰ pappiskunta, joka saa toimittaa hengellisi‰ uhreja; ja ett‰ heikoimmallakin on uhrinsa, jonka Jumala Jesuksen Kristuksen kautta mielell‰‰n vastaan-ottaa, koska H‰n ensin on Rakastetussaan vastaan-ottanut syntisen itse. ƒitimme kertoi meille lyhyesti niist‰ kammottavista ajatuksista, jotka h‰nell‰ oli Jumalasta, kun h‰n ajatteli H‰nt‰ pikemmin salaman kuin valon kaltaiseksi; siit‰ kirouksesta, jonka h‰n pelk‰si laskeneen, ik‰‰nkuin ukkosen pilven, h‰nen el‰m‰ns‰ yli, siksi kuin T:ri Luther osoitti h‰nelle, ett‰ H‰n oli kantanut kirouksemme, H‰n, joka oli tehty kiroukseksi meid‰n t‰htemme, ja ett‰ se oli ij‰ksi poistettu kaikilta, jotka turvasivat H‰neen. "Ja sitten", h‰n lausui, "Herran Ehtoollinen opetti minulle loput. H‰n kantoi meid‰n puolestamme ristin; H‰n valmistaa meille atrian. Me saamme todella kantaa risti‰, mutta ei koskaan en‰‰ kirousta; risti‰ ihmisten, kiusausta perkeleen puolelta, mutta Jumalan puolelta ei muuta kuin siunausta." Mutta Eva sanoi, ettei h‰n voinut muistaa sit‰ aikaa, jolloin h‰n ei olisi ajatellut Jumalaa ‰‰rettˆm‰n hyv‰ksi ja hell‰ksi. Monta muuta asiaa lˆytyi uskonnossamme, jotka h‰mmennyttiv‰t h‰nt‰; mutta t‰m‰ oli aina n‰ytt‰nyt selv‰lt‰, ett‰ Jumala niin rakasti mailmaa, ett‰ H‰n antoi Poikansa. Ja H‰n oli aina toivonut, ett‰ kaikki muut asiat kerran tulisivat selv‰ksi t‰m‰n rakkauden valossa. Se ilo, jonka T:ri Lutherin kirjoitukset olivat tuottaneet h‰nelle, oli, h‰nen arvellaksensa, niinkuin h‰n olisi n‰hnyt pilkut pestyksi pois kauniista taulusta, jonka ihanuuden h‰n oli tiet‰nyt, mutta ei t‰ydellisesti n‰hnyt -- taikka niinkuin v‰‰r‰ luulo kalliin yst‰v‰n suhteen olisi haihtunut. H‰n oli aina kummastellut noita kovia katumusharjoituksia semmoisen lepytt‰miseksi, joka rakasti niin paljon, ja noita monia v‰litt‰ji‰, jotka laskivat H‰nen luoksensa; ja se oli sanomattoman suuri ilo, kun h‰n huomasi, ett‰ n‰m‰t kaikki olivat erhetyst‰ ja ett‰ p‰‰sˆ Jumalan luo oli todella avoinna -- ett‰ rakkaus ja synti -- el‰m‰ ja kuolema olivat yhtyneet ristinpuussa, ja ett‰ synti oli pyhjetty pois ja el‰m‰ nielaissut kuoleman. T‰mmˆisi‰ keskustellen me vietimme h‰‰p‰iv‰n aaton. Ja nyt h‰‰p‰iv‰ on kadonnut, niinkuin kirkas n‰ky; pikku lempe‰ Atlantimme on l‰htenyt puolisonsa kanssa heid‰n kaukaiseen kotiinsa, morsiuskruunut ovat pannut syrj‰lle, ja Eva ja Fritz ovat yksinkertaisessa puvussaan, mutta lakastumattoman ilon kruunu syd‰mess‰ menneet halpaan virkaansa mets‰‰n laittamaan viel‰ yht‰ hurskasta papin kotoa niitten lis‰ksi, jotka paraikaa nousevat meid‰n maan kyliss‰. Mutta kest‰‰ varmaan kauan, ennenkuin Greetan liinavaatteet saadaan t‰yteen lukuun j‰lleen. Me olemme juuri saaneet kuulla, ett‰ Evan yst‰v‰t, nuot yhdeks‰n Nimptschenin nunnaa, ovat viimein paenneet luostarista! He kirjoittivat T:ri Lutherille, joka kaikin tavoin koetti saada heille jotakin turvapaikkaa. Ja nyt on mestari Leonard Koppe Torgau'ista onnellisesti tuonut heid‰t Wittenbergiin k‰tkettyin‰ h‰nen olutvaunuihinsa. Kerrottiin, ett‰ yksi nunna oli h‰diss‰‰n j‰tt‰nyt toisen tohvelinsa j‰lkeens‰. He vastaan-otetaan kaikki eri perheisin, ja Gottfried ja min‰ saamme luoksemme Katarina von Boran, joka sanotaan olevan kaikkein luja-tahtoisin ja rohkein, ja jonka kammiosta he l‰htiv‰t pakoon. Min‰ olen hyvin uutterasti varustanut vierashuonettamme h‰nt‰ varten, sirottauut laventelia liinavaatteisin ja koettanut tehd‰ kaikki kodikkaaksi t‰lle nuorelle tytˆlle, joka Kristuksen t‰hden on karkoitettu vanhasta kodistaan. Luullakseni jokaisella kodilla on siunaus semmoisesta vieraasta. Kes‰kuulla 1523. Vieraamme, jalosukuinen neiti Katarina von Bora, on saapunut meille. H‰n n‰ytt‰‰ olevan totinen ja harvapuheinen, vaikka Eva kehui h‰nt‰ hupaiseksi ja mielelt‰‰n yht‰ iloiseksi kuin lujaksi. Min‰ pelk‰‰n h‰nt‰ v‰h‰n. H‰nell‰ on jonkunlainen ylh‰inen k‰ytˆs, joka tekee, ett‰ min‰ kunnioitan h‰nt‰ enemm‰n, kuin rakastan. H‰nen silm‰ns‰ ovat mustat ja leimuavat, ja h‰nen otsansa on korkea ja tyven. T‰m‰ ei ole mit‰‰n kummallista minussa, min‰ olen aina ujostellut arvokkaalta n‰ytt‰vi‰ ihmisi‰; mutta minusta on niinkuin myˆskin T:ri Luther olisi hiukan h‰mill‰‰n t‰m‰n nuoren tytˆn seurassa. H‰n katsoo h‰nt‰ v‰h‰n ylpe‰ksi ja umpimieliseksi. Min‰ en tied‰, onko se ylpeytt‰ vai jonkunlaista neitsyn arvon tietoa. Min‰ varon, ett‰ minussa on liian paljon yksinkertaista porvarillista Cottan luontoa, etten oikein hyvin menesty h‰nen kanssaan. ƒidin-‰itimme olisi ep‰ilem‰tt‰ ymm‰rt‰nyt h‰nt‰ paremmin, kuin sek‰ lempe‰ ‰itimme ett‰ min‰, mutta h‰nen kallis, heikko ruumiinsa n‰ytt‰‰ v‰hitellen riutuneen siit‰ ajasta, kuin bˆmil‰isen kirkon l‰hettil‰‰t k‰viv‰t t‰‰ll‰. H‰itten per‰st‰ h‰n ei ole kertaakaan noussut vuoteeltansa. H‰n n‰ytt‰‰ el‰v‰n enemm‰n, kuin koskaan, entisyydess‰ ja nimitt‰‰ ihmisi‰ niill‰ nimill‰, joilla h‰n tunsi heid‰t nuoruudessaan, puhuen iso-is‰st‰mme "Fransista" ja sanoen ‰iti‰mme "Greetaksi" eik‰ "‰itiseksi." H‰n n‰ytt‰‰ el‰v‰n menneiss‰ ajoissa ja kirkkaassa tulevaisuudessa, jonka vaan ohut verho peitt‰‰ h‰nen n‰kyvist‰‰n. Taivasta kohden on se syd‰n, jonka maallinen n‰ky himmentyy, yht‰ avoinna, kuin koskaan. Min‰ istun h‰nen vieress‰‰n ja luen raamattua ja T:ri Lutherin kirjoja, ja pikku Greeta lausuu h‰nelle uusia saksalaisia virsi‰, joita T:ri Luther on sepitt‰nyt taikka Johan Hussin virsist‰ k‰‰nt‰nyt. T‰n‰‰n h‰n tahtoi, ett‰ min‰ moneen kertaan luin t‰m‰n paikan: "kristin usko ei ole, niinkuin muutamat v‰itt‰v‰t, tyhj‰ kuori syd‰mess‰, siksi kuin rakkaus sit‰ el‰hytt‰‰; vaan, jos se on todellinen usko, on se semmoisen syd‰men varma luottamus ja uskallus, joka k‰sitt‰‰ Kristuksen, jotta Kristus on uskon esine; _niin, oikeammin puhuen, uskossa on Kristus itse l‰sn‰_. Usko vanhurskauttaa sent‰hden, ett‰ se k‰sitt‰‰ ja omistaa t‰m‰n aarteen, l‰sn‰-olevan Kristuksen. Jonka vuoksi Kristus, uskon kautta k‰sitettyn‰ ja syd‰mess‰ asuen, on kristityn todellinen vanhurskaus." Kummalliselta tuntuu, kun istuu vanhassa kodissa, jossa kaikki nyt on niin hiljaista, kallis, sokea is‰ alikerrassa ja vaan Thekla kotona kaikista sisarista, sill‰ v‰lin kuin valo ‰idin-‰itimme urhoollisessa, lujassa syd‰mess‰ v‰hitellen sammuu; taikka kun kuulee Greetan hele‰n, iloisen lapsen-‰‰nen veisaavan kunniakkaan uuden ajan virsi‰ t‰lle uupuvalle syd‰melle vanhoilta ajoilta. Kun viime yˆn‰ valvoin t‰m‰n sairasvuoteen luona, muistin min‰ paljon T:ri Lutheria h‰nen yksin‰isyydess‰‰n Augustinin-luostarissa, kuinka h‰n k‰rsiv‰llisesti pysyy siin‰ asunnossa, jonka h‰nen oppinsa on saattanut tyhj‰ksi, l‰hett‰en ulos sielt‰ tyˆntekiˆit‰ ja opettajia ymp‰ri koko mailmaa; ja kun mietin, mit‰ h‰n on ollut meille, Fritzille ja Evalle heid‰n halvassa, hurskaassa kodissaan, ‰idillemme, ‰idin-‰idillemme, Bˆmin kansalle, pikku Greetalle, joka veisaa h‰nen virsi‰ns‰ minulle, noille yhdeks‰lle vapautetulle nunnalle, t‰ti Agnesille luostarissa ja Kristoferille vire‰ss‰ kirjapainossaan, nuorille ja vanhoille, hengellisille ja maallikoille, tekisi minun mieleni tiet‰‰, mit‰ t‰m‰ uusi aika on tuottava t‰lle miehuulliselle, hell‰lle, l‰mpim‰lle syd‰melle, joka on orjuudesta vapauttanut niin monta syd‰nt‰ ja saattanut niin monta kˆyh‰‰ el‰m‰‰ rikkaaksi, sill‰ v‰lin kuin h‰nen oma el‰m‰ns‰ viel‰ on j‰‰nyt niin yksin‰iseksi. XXIX. Evan kertomus. Th¸ringin mets‰ss‰, Hein‰kuulla 1523. Se on varmaa, ett‰ Fritz ja min‰ menestymme paljon paremmin, kun saamme asua t‰‰ll‰ pappilassa, kuin linnassa; alhaalla, keskell‰ ihmisten kotoja ja jylh‰n mets‰maan ihania seutuja, eik‰ tA‰‰ll‰, erin‰ns‰ muista, vahvistetulla kukkulalla. T‰ll‰ min‰ tietysti en tarkoita, ettei syd‰n voi olla yht‰ nˆyr‰ linnassa, kuin mˆkiss‰; mutta minusta n‰ytt‰‰ el‰m‰ runsaammalta ja hedelm‰llisemm‰lt‰ ihmisten parissa, kuin jos on koroitettu heid‰n ylitsens‰. Asumuksen luonto kuvailee el‰m‰n laatua. Ja mik‰ kohtalo lienee niin siunattu, kuin meid‰n? Me olemme yhteydess‰ kaikkien kansaluokkien kanssa, ett‰ saamme palvella Mestariamme, joka tuli kaikkia auttamaan. Kasvatuksensa puolesta vet‰‰ pappi vertoja aatelismiehille taikka oikeammin niille suurten kaupunkien ylh‰isimmille perheille, joilla on paljon suurempi sivistys, kuin maan-omistajilla; mutta ulkonaisten asianhaarain puolesta on h‰n l‰hemp‰n‰ talonpoikia ja tuntee omasta kokemuksestaan v‰h‰varaisuuden jokap‰iv‰iset kiusaukset. Meid‰n sopii vuoroin tehd‰ toisillemme hyvi‰ tˆit‰. T‰ti Tr¸bchen on hyvin mieliss‰‰n, kun h‰n saa tuoda meille korillisen tuoreita munia lahjaksi siit‰, ett‰ Fritz on k‰ynyt h‰nen sairastavan poikansa luona; ja tuntuu paljon suloisemmalta vied‰ ruokaa vanhan sysimiehen perheelle mets‰‰n, jos omat atriamme sen vuoksi p‰iv‰n parin ovat v‰h‰n yksinkertaisemmat. Semmoiset lahjat, jotka l‰htev‰t keksiv‰st‰ rakkaudesta ja vaativat v‰h‰isen itsekielt‰myst‰, vaikuttavat luullakseni terveellisemmin, kuin t‰ysien varojen kukkurat. Ja min‰ olen varma, ett‰ tuntuu paljon armaammalta antaa niit‰. Meid‰n halpa kotomme n‰ytt‰‰ tavallansa olevan kyl‰n is‰nhuone; ja juuri semmoisia kotoja, semmoisia pyhitettyj‰ rakkauden ja papillisen opetuksen sijoja toimittaa Jumala Lutherimme kautta takaisin toiselle kyl‰lle toisen per‰st‰ meid‰n maassamme. Mutta minun tulee, niinkuin Fritz sanoo, varoa, ett'en rakenna pappilamme harjaa korkeammaksi, kuin mink‰‰n linnan, ja tee siit‰ tikapuita h‰nelle, jota min‰ todella v‰listi olen huomannutkin tekev‰ni. H‰nen lahjansa n‰ytt‰v‰t minusta niin suurilta, ja h‰nen luonteensa on niin jalo, ett‰ helposti ymm‰rt‰‰, jotta min‰ ajattelen h‰nen kutsumustansa korkeimmaksi mailmassa. Se on korkein, siit‰ min‰ kuitenkin olen syd‰mess‰ni vakuutettu; korkein, niin kauan, kuin se on matalin. Kansa alkaa nyt kokonaan tutustua meihin. Ei lˆydy mit‰‰n isoja portteja, ei mit‰‰n vallihautoja, ei mit‰‰n raskaita vipu-siltoja meid‰n ja talonpoikien v‰liss‰. Ovemme seisovat avoinna; ja pelk‰‰v‰t k‰det, jotka eiv‰t koskaan olisi koputtaneet mit‰‰n linnan tai luostarin porttia sis‰‰n-p‰‰st‰ksens‰, uskaltavat hiljaa nostaa ovemme s‰ppi‰. ƒidit astuvat kyˆkkiin kipeitten lastensa kanssa ja pyyt‰v‰t yrttej‰, valanteita tai juomia, joita min‰ opin keitt‰m‰‰n luostarissa. Ja silloin minun sopii k‰ske‰ heit‰ istumaan, ja usein me huomaamatta rupeamme puhumaan H‰nest‰, joka paransi sairaita sanallaan ja otti pikku lapset ‰itien sylist‰ omaan syliins‰ heit‰ siunatakseen. V‰listi saan myˆskin kuulla semmoisia v‰‰ryyden ja surun juttuja, joita ei mik‰‰n maallinen voide paranna, ja min‰ neuvon silloin H‰nen luoksensa, joka yksin parantaa sent‰hden, ett‰ H‰n yksin voi anteeksi antaa. Fritz'kin sanoo, ett‰ h‰n saarnaa helpommin, kun h‰n tuntee laumansa syd‰men huolet ja taakat, ja kansa n‰ytt‰‰ k‰sitt‰v‰n paremmin, kun j‰lleen saarnastuolista kuulevat pyhi‰ sanoja ja kertomuksia, jotka ovat k‰yneet tutuiksi kotona. Muutamat tytˆt opettelevat myˆskin minun luonani ompelemaan ja kutomaan sek‰ kuuntelemaan taikka itse lukemaan raamatun kertomuksia. Fritz harjoittaa t‰ll‰ v‰lin poikia Pyh‰ss‰ Raamatussa ja kirkkosoitossa, koska koulumestari k‰y vanhaksi eik‰ osaa opettaa lapsille paljon muuta, kuin pari latinaista rukousta ulkoa ja saksalaisen aapiston tavaamisen. Min‰ en olisi uskonut, ett‰ lˆytyy niin paljon taitamattomuutta, kuin t‰‰ll‰ olemme n‰hneet. N‰ytt‰‰ silt‰, arvelee Fritz, kuin ne, jotka ensin saarnasivat kristin-uskoa Saksalaisille, olisivat menetelleet kansan syd‰men suhteen melkein niinkuin ensim‰iset uutis-asukkaat menetteliv‰t mets‰n suhteen -- raivasivat siell‰ t‰‰ll‰ itselleen aukean paikan, rakensivat kirkon ja j‰ttiv‰t muut asiat alkuper‰iseen tilaansa. Ne karhut ja sudet, jotka liikkuvat mets‰ss‰ ja v‰listi talvella rohkenevat likelle huoneittemme kynnyksi‰, eiv‰t ole hurjempia, kuin ne hurjat sadut, jotka vaivaavat talonpoikien syd‰mi‰. Sunnuntaisin he pukeuvat pyh‰vaatteisinsa, tulevat messua kuuntelemaan, kumartavat pyh‰‰ hostiaa, krucifixi‰ ja Neitsyen kuvaa, mutta palaavat kotiinsa viikon kuluessa kauhulla palvelemaan mets‰n henki‰. He n‰ytt‰v‰t t‰ydell‰ todella ajattelevan, ett‰ Herramme on kirkon ja kyl‰n Jumala, mutta vanhat pakanalliset henget hallitsevat mets‰ss‰. N‰ytt‰‰ silt‰ kuin eiv‰t viel‰ oikein olisi ratkaisseet Kristoferin kysymyst‰: kuka _voimallisin_ on, ett‰ saan palvella h‰nt‰! Mutta voi, olipa kirkossa taikka mets‰ss‰, n‰ytt‰‰ se jumalanpalvelus, jonka ovat oppineet, parhaasta p‰‰st‰ olleen pelkoa. He uskovat, ett‰ tontut ja muut haltiat noituvat heid‰n lehm‰ns‰, pist‰v‰t heid‰n hein‰suovansa tuleen, eksytt‰v‰t heit‰ mets‰ss‰, varastavat heid‰n lapsensa kehdosta ja panevat vaihdokkaita sijaan. He koettavat luovuttaa heid‰n h‰ijyytt‰ns‰ ja vihaansa sill‰, ett‰ j‰tt‰v‰t heille antimia viljan tai p‰hkin‰n j‰lkikorjuusta, ovat puhnvinansa suurella kunnioituksella heist‰ taikka lausuvat kristityit‰ sanoja ja rukouksia, joita he k‰ytt‰v‰t manauksena. Kaikkivaltiaan Jumalan puolelta odottavat he viel‰ pahempia. He luulevat, ett‰ H‰n vihan kauheana p‰iv‰n‰ istuu tuomio-istuimella ja vaatii tarkkaa tili‰ kaikista heid‰n rikoksistaan. H‰nen vihaansa vastaan ovat he myˆskin oppineet k‰ytt‰m‰‰n eri apukeinoja, jotka meist‰ n‰ytt‰v‰t tuskin paremmalta, kuin jonkunlaiset hengelliset manaukset: pater'eita, ave'ja, katumusharjoituksia, synnintunnustuksia, aneita. Rauhaa mets‰n-kummituksilta saadakseen, k‰yv‰t he salaisesti tiet‰jien luona, jotka tavallisesti ovat kutistuneita, yksin‰isi‰, vanhoja noita-akkoja (vanhojen pakanallisten profetissain j‰lkeisi‰, niinkuin Fritz sanoo). Rahan edest‰ n‰m‰t toimittavat heille taikatemppuja, taikka antavat heille kirjoitettuja loihtulippuja kannettavaksi, taikka opettavat heit‰ luotteita lausumaan. Rauhaa Jumalalta saadakseen, oli heid‰n tapana menn‰ pappiensa luo, jotka pitiv‰t messuja heit‰ varten, manasivat henki‰, p‰‰stiv‰t synneist‰, lupasivat torjua loukatun taivaan kostoa. Mutta molemmissa tapauksissa n‰ytt‰v‰t he tulleen siihen surulliseen p‰‰tˆkseen, ett‰ hallitseva voima on vihamielinen heille. Uskonto ei kummassakaan tapauksessa ole niin paljon _Jumalan palvelusta_, kuin _henkien manausta_; ei mit‰‰n Jumalan l‰hestymist‰ vaan jonkun asian v‰liin-asettamista H‰nen kauhean l‰sn‰-olonsa v‰ltt‰miseksi. Kun ensin aloimme ymm‰rt‰‰ t‰m‰n, pusersi se monta kyynelt‰ silmist‰ni. "Mist‰ se tulee", sanoin min‰ er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ Fritz'ille, "ett‰ koko mailma n‰ytt‰‰ niin kokonaan v‰‰rin ymm‰rt‰v‰n Jumalaa?" "Mailmassa on vihollinen", vastasi h‰n juhlallisesti, "joka kylv‰‰ valheita Jumalasta kaikkiin syd‰miin." "Jumala on kuitenkin mahtavampi, kuin saatana", sanoin min‰; "miks'ei siis mik‰‰n s‰de tunge pimeyden l‰vitse, ett‰ hedelm‰llinen vuosi, kev‰‰n ihanuus, sadon runsaus, kodin ilot opettaisivat kansaa ymm‰rt‰m‰‰n, ett‰ Jumala on rakkaus?" "Voi Eva", vastasi h‰n murheellisesti, "oletko unhottanut, ettei ole ainoastaan perkele mailmassa, vaan synti syd‰mess‰? Tosin h‰n valehtelee Jumalasta, kun h‰n luulottelee meit‰, ett‰ Jumala kadehtii meilt‰ siunauksiansa; mutta h‰n puhuu totta meist‰ itsest‰, kun h‰n muistuttaa meit‰, ett‰ olemme syntisi‰ sek‰ hyv‰n ja hell‰n lain kirouksen alla. Valhe ei pysyisi hetke‰k‰‰n, jollei se perustuisi totuuteen. Ainoastaan sen kautta, ett‰ me tunnustamme sen totuuden, johon v‰‰ryys perustuu, voimme h‰vitt‰‰ sen. Meid‰n tulee sanoa talonpojille: 'teid‰n on hyv‰ syy pel‰t‰. Katsokaat _tuossa ristiss‰_, mit‰ teid‰n syntinne maksavat!'" "Mutta vanha uskonto pystytti myˆskin krucifixin ihmisten eteen", min‰ sanoin. "Niin pystyttikin ja pystytt‰‰, kiitos Jumalan!" h‰n vastasi. "Mutta krucifixin verosta meid‰n tulee kertoa semmoisesta ristist‰, jonka Ristiin-naulittu on j‰tt‰nyt; tyhj‰st‰ haudasta ja nousneesta Vapahtajasta; poistetusta kirouksesta; Jumalasta, joka antoi Uhrin, toivottaen K‰rsij‰‰ tervetulleeksi valta-istuimellensa." Me emme ole ryhtyneet suuriin muutoksiin ulkonaisissa kirkonmenoissa. Ainoastaan messu-uhrin sijassa on meill‰ Herran Ehtoollisen juhla; ei mit‰‰n hostian kohottamista; ei mit‰‰n yksityisi‰ messuja kuolleita varten; ja kaikki rukoukset, kiitoslauseet ja virret Saksan kielell‰. T:ri Luther k‰ytt‰‰ viel‰ joskus latinaa jumalanpalveluksessa Wittenbergiss‰, koska se on yliopiston-kaupunki, ett‰ nuoriso harjaantuisi vanhoissa kieliss‰. H‰n sanoi, ett‰ h‰n mielell‰‰n silloin t‰llˆin pit‰isi jumalanpalvelusta kreikan ja hebrean kielell‰, ett‰ sen kautta n‰itten kielien oppiminen tulisi yht‰ yleiseksi, kuin latinan. Mutta t‰‰ll‰ mets‰ss‰ taitamattomien talonpoikien ja maa-ritarien joukossa, jotka suurimmaksi osaksi ennen vanhaksi tultuansa unhottavat pois, mit‰ v‰h‰n nuoruudessaan oppivat, ei Fritzin mielest‰ ole mit‰‰n syyt‰ s‰ilytt‰‰ vanhoja kieli‰; ja oikein ilahuttaa katsella kansan kasvoja, kun h‰n lukee raamattua taikka Lutherin virsi‰ nyt, kun muutamat heist‰ alkavat ymm‰rt‰‰, ett‰ jumalanpalvelus on jotakin, johon heid‰n tulee syd‰mess‰ns‰ ja ajatuksillaan yhty‰, eik‰ mik‰‰n ulkonainen taikameno, joka toimitetaan heille. Meid‰n on myˆskin hyvin hanska k‰yd‰ Chriemhild ja Ulrich von Gersdof'in luona linnassa. Vanha ritari ja rouva Hermentrud olivat ensin hyvin kylm‰kiskoiset meille; mutta ritari on aina ollut varsin kohtelias minulle, ja rouva Hermentrud, kun h‰n nyt on vakuutettu, ettemme aio ollenkaan tunkea h‰nen alallensa, vastaan-ottaa meit‰ hyvin leppe‰sti. Meid‰n v‰lill‰mme on paitsi sit‰ toinen hell‰ side siit‰ asti, kuin h‰n suvaitsi puhua sisar Beatricesta. Min‰ tunsin h‰net ainoastaan sortuneena ja surkastuneena vanhana nunnana; rouva Hermentrud ja vanhat palveliat ja kyl‰l‰iset muistavat h‰nt‰ iloisena, mutta varhain lakastuneena tyttˆn‰. Ehtimiseen minun t‰ytyy kertoa rouva Hermentrudille, kuinka h‰nen sisarensa v‰hitellen her‰si kolkosta toivottomuudesta nˆyr‰‰n ja taivaalliseen rauhaan Kristuksessa; ja h‰nen hiljaisesta ja levollisesta kuolemastaan. "Suuria uhrauksia", h‰n sanoi kerta, "saa tehd‰ jalon suvun t‰hden, Frau Pastorin. Minullakin on ollut suruni;" ja h‰n avasi yhden laatikon ja n‰ytti minulle miniatyri-kuvan ritarista ja t‰m‰n nuoresta pojasta -- h‰nen puolisonsa ja poikansa -- molemmat haarniskoissa. "N‰m‰t molemmat kaatuivat taistellessaan sit‰ perhett‰ vastaan, johon Beatricen sulho kuului", lausui h‰n katkerasti. "Ja k‰vikˆ n‰itten sukujen koskaan yhdistyminen?" "Mutta eiv‰tkˆ n‰m‰t sodat koskaan sammu?" min‰ kysyin. "Kyll‰", h‰n vastasi tylysti, taluttaen minua akkunan luo, josta n‰imme h‰vinneen linnan et‰‰ll‰. Se sota on sammunut. He kuolivat kaikki sukupuuttoon!" "Herramme Kristus k‰skee meid‰n antaa vihollisillemme anteeksi", sanoin min‰ tyvenesti. "Tietysti", h‰n vastasi; "mutta von Bernsteinit olivat oikeuttemme anastajia, rosvoja ja murhaajia. T‰ytyy kostaa semmoisia rikoksia, taikka yhteiskunta hajoo kappaleiksi." Talonpoikien suhteen on rouva Hermentrudilla hyvin yst‰v‰lliset ja lempe‰t tunteet, ja h‰n antaa meille usein ruokaa ja vaatteita heit‰ varten, vaikka h‰n yh‰ ep‰ilee, onko viisaasti, ett‰ opetetaan heit‰ lukemaan. H‰n sanoo: "pysykˆˆn kukin asemillaan." Eik‰ h‰n, luullakseni, viel‰ ole saanut mit‰‰n muuta k‰sityst‰ taivaasta, kuin ett‰ se on hyvin j‰rjestetty kunta, jossa aatelisten henget ylpe‰sti vallitsevat kukkuloilla, mutta talonpoikien henget j‰‰v‰t nˆyr‰sti laaksoihin; p‰‰-eroitus maan ja taivaan v‰lill‰ on se, ett‰ taivaassa kaikki tiet‰v‰t, kuinka tulee pysy‰ asemillaan. Ja ep‰ilem‰tt‰ on h‰n tavallansa oikeassa. Mutta mit‰ h‰n pit‰isi siit‰ j‰rjestyksest‰, jonka mukaan paikat taivaassa ovat jaetut? "_Ensim‰iset tulevat viimeisiksi, ja viimeiset ensim‰isiksi_." "_Joka tahtoo olla ensim‰inen teid‰n joukossanne, h‰n olkoon teid‰n palvelianne_." Toiselta puolen h‰mm‰styy Fritz v‰listi niist‰ katkerista tunteista herroja vastaan, jotka ilmestyv‰t talonpojissa; kuinka vuosisatojen v‰‰ryydet ovat muistissa s‰ilyneet ja Lutherin nime‰ etup‰‰ss‰ kunnioitetaan sen vuoksi, ett‰ otaksutaan, jotta h‰n, talonpojan poika, aikoo vapauttaa talonpojat. Voi, milloin Jumalan j‰rjestys asetetaan mailmaan, jokainen, sen sijaan, ett‰ h‰n ponnistaa ylˆsp‰in itsekk‰‰ss‰ kunnianhimossa ja painaa muita alas kurjassa ylpeydess‰ -- katsoen ylˆsp‰in kadehtiaksensa ja katsoen alasp‰in halvellaksensa -- katsoo ylˆsp‰in kunnioittaaksensa ja katsoo alasp‰in auttaaksensa! kun kaikki "rakkaudesta palvelevat toinen toistansa?" Syyskuulla 1523. Meill‰ on nyt vieras, josta min‰ en tohdi puhua rouva Hermentrudille mit‰‰n. Fritz ja min‰ emme tosiaan aio kertoa koko juttua kenellek‰‰n. Muutamia p‰ivi‰ sitten tuli vanha, laiha, harmaap‰inen mies taloomme, jota Fritz tervehti vanhaksi yst‰v‰ksi. Se oli pappi Ruprecht Haller Franken'ista. Fritz oli kertonut minulle jotakin h‰nen el‰m‰st‰‰n, ett‰ min‰ tiesin, mit‰ h‰n tarkoitti, kun h‰n vei Fritzin syrj‰puoleen ja vapisevalla ‰‰nell‰ sanoi: "Berta on kovasti kipe‰n‰ -- kenties kuolemallansa. Min‰ en saa koskaan n‰hd‰ h‰nt‰ en‰‰. H‰n ei salli sit‰, min‰ tied‰n sen. Sopiiko teid‰n menn‰ ja lohduttaa h‰nt‰?" Fritz sanoi mielell‰‰n tekev‰ns‰, mit‰ h‰n voi, ja p‰‰tettiin, ett‰ pappi Ruprecht j‰isi meille yˆksi ja he aamulla yhdess‰ l‰htisiv‰t siihen kartanoon, jossa Berta oli palveluksessa ja joka oli vaan muutamien penikulmien p‰‰ss‰ mets‰ss‰. Mutta yˆll‰ tuli mieleeni ajatus, jonka p‰‰tin panna toimeen, ennenkuin puhuin siit‰ Fritzille, sill‰ h‰n suostuu usein semmoiseen asiaan, joka jo on _aloitettu_, vaikka h‰n katsoisikin sit‰ aivan mahdottomaksi, jos sit‰ vaan _ehdotellaan_; varsinkin, jos on jotakin, joka koskee minuun. Niin muodoin min‰ nousin seuraavana aamuna hyvin varhain ja menin naapurimme, tilan-omistaja Herberin luo pyyt‰m‰‰n h‰nen vanhaa, harmaata hevostansa lainaksi siksi p‰iv‰‰, ett‰ toisin er‰‰n sairaan kotiin. H‰n suostui, ja ennenkuin olimme p‰‰tt‰neet aamiaisemme, seisoi hevonen oven edess‰. "Mit‰ t‰m‰ on?" kysyi Fritz. "Se on Herberin hevonen, joka on tullut viem‰‰n minua siihen kartanoon, jossa Berta oleskelee, ja tuomaan h‰nt‰ t‰nne", vastasin min‰. "Mahdotonta, kultani!" sanoi Fritz. "Mutta, niinkuin n‰et, on kaikki jo hankittu ja melkein tehty", min‰ lausuin; "min‰ olen puettu, ja huone on aivan valmis vastaan-ottamaan h‰nt‰." Pappi Ruprecht nousi pˆyd‰n vierest‰, astui minua kohden ja huudahti innolla: "Jumala siunatkoon teit‰!" Sitten h‰n n‰ytti pelk‰‰v‰n, ett‰ h‰n oli sanonut, mit‰ h‰nen ei ollut oikeus sanoa, ja lis‰si: "Jumala siunatkoon teit‰ siit‰ ajatuksesta. Mutta siin‰ on liian paljon!" ja h‰n l‰hti pois huoneesta. "Mit‰ sin‰ aiot tehd‰, Eva?" kysyi Fritz, katsellen minua kummastuksella. "Ottaa vastaan Bertan, niinkuin sisaren", min‰ vastasin, "ja hoitaa h‰nt‰, siksi kuin h‰n tointuu." "Mutta kuinka min‰ voin sallia, ett‰ te olette saman katon alla?" h‰n lausui. Min‰ en voinut est‰‰, ett‰ silm‰ni t‰yttyiv‰t kyynelill‰. "Herra Jesus salli semmoisten voidella jalkojansa", min‰ jatkoin, "ja Berta, niin sin‰ kerroit minulle, rakastaa H‰nt‰ ja on luopunut kaikista, mit‰ on kallista h‰nelle, pit‰‰ksens‰ kiinni H‰nen sanastaan. Pyhjetk‰‰mme pois menneet, niinkuin H‰n tekee, ja ruvetkoon h‰n uuteen el‰m‰‰n meid‰n kodissamme, jos Jumala niin tahtoo." Fritz ei vastustanut sen enemp‰‰. Ja kasteisia mets‰teit‰ myˆten me kuljimme, me kolme; ja meid‰n kanssamme, min‰ luulen, ett‰ me kaikki sen tunsimme, astui viel‰ Yksi, n‰kym‰tˆnn‰, eksyv‰n lampaan Hyv‰ Paimen. Eik‰ vihanta salo ja mets‰kukat ja juhlalliset hongat koskaan n‰ytt‰neet minusta raittiimmalta ja ihanammalta taikka enemm‰n pyh‰n kirkon kaltaiselta, kuin t‰n‰ aamuna. V‰h‰isen, nˆyr‰n vastarinnan j‰lkeen palasi Berta takaisin Fritzin ja minun kanssani. H‰nen tautinsa n‰ytti minusta olevan enemm‰n semmoisen surkastuminen, jolta el‰m‰n toivo ja tyˆ on ohitse, kuin mik‰‰n oikea kipu. Ja varovaisesti toi vanha, harmaa hevonen h‰net ehe‰n‰ kotiin. Eik‰ rakas kotimme n‰ytt‰nyt koskaan tervehtiv‰n meit‰ niin iloisesti, kuin nyt, kun saatimme t‰nne h‰net, jolle se oli oleva levon maja ja pakopaikka pahoista kielist‰. Yl‰puolella portinvajaa oli v‰h‰inen huone, jonka olimme m‰‰r‰nneet vierashuoneeksi; ja se oli hyvin suloista minulle, ett‰ Berta oli sen ensim‰inen asukas; hyvin suloista Fritzille ja minulle, ett‰ meid‰n kotimme olisi, mit‰ Herramme syd‰n on, hyl‰ttyjen, katuvaisten, yksin‰isten ja surullisten turvapaikka. H‰nen laihat kasvo-raukkansa k‰viv‰t niin levollisiksi, kun h‰n viimein laskettiin v‰h‰iselle vuoteellensa! "Min‰ luulen, ett‰ pian paranen", h‰n sanoi seuraavana aamuna, "ja silloin te annatte minun j‰‰d‰ t‰nne ja ruveta teid‰n palveliaksenne; kun olen terve, jaksan tehd‰ oikein lujasti tyˆt‰, ja teiss‰ molemmissa on jotakin, joka tekee, ett‰ t‰m‰ on minusta niinkuin koti." "Koetetaan oppia ymm‰rt‰m‰‰n", min‰ lausuin, "mit‰ Jumala tahtoo, ett‰ teemme." H‰n vaurastuu p‰iv‰st‰ p‰iv‰‰n. Eilen h‰n pyysi jotakin kehr‰ys- taikka muuta tyˆt‰, ja se n‰ytti ilahuttavan h‰nt‰ kummallisesti. T‰n‰‰n on h‰n rukkinensa istunut arkihuoneessamme. Kyl‰l‰isille, jotka k‰viv‰t meill‰, esittelin min‰ h‰nt‰ yhdeksi yst‰v‰kseni, joka on kauan sairastanut. He eiv‰t tied‰ h‰nen entisest‰ el‰m‰st‰‰n. Tammikuulla 1524. Kaikki on nyt t‰ytetty. V‰h‰inen vierashuone portinvajan yli on taas tyhj‰, ja Berta on mennyt. H‰nen parantuessansa sai Fritz kirjeen pappi Ruprechtilta, jonka h‰n ‰‰neti luki ja sitten pani pois, siksi kuin kahdenkesken olimme yhdell‰ matkallamme vanhan sysimiehen luo mets‰‰n. "Haller tahtoo viel‰ kerran tavata Bertaa", h‰n sanoi ep‰ilev‰isesti. "Ja miks'ei, Fritz?" min‰ kysyin; "miks'ei sopisi palkita vanhaa erhetyst‰ niin paljon kuin mahdollista, ja niitten, jotka ovat luopuneet toisistaan Jumalan k‰skyst‰, saada toinen toisensa j‰lleen H‰nen k‰skyst‰ns‰?" "Min‰ olen usein ajatellut niin, kultani", h‰n sanoi, "mutta min‰ en tiet‰nyt, mit‰ sin‰ ajattelisit." V‰h‰isen vastuksen ja odotuksen j‰lkeen vihittiin sitten Berta ja pappi Ruprecht Haller kaikessa hiljaisuudessa kyl‰mme kirkossa ja l‰htiv‰t kaukaiseen kyl‰‰n Pommeriin It‰meren rannoille, johon ovat T:ri Lutherilta pyyt‰neet evankelista saarnaajaa. Syd‰nt‰ni koski, kun n‰in n‰itten molempien l‰htev‰n yhdess‰ kyl‰n katua alas, n‰itten molempien, joitten nuoruuden tunnottomat lait ja inhimillinen heikkous olivat h‰vitt‰neet. Ruprechtin hellyys osoitti semmoista kunnioitusta, ja Bertan semmoista nˆyryytt‰, joka n‰ytti ilmoittavan: "kaikki, mit‰ ikin‰ olet kadottanut minun t‰hteni, tahdon min‰ voimiani myˆten palkita sinulle niin‰ vuosina, jotka ovat j‰lell‰!" Mutta kun katselimme Bertan vaaleita kasvoja ja heikkoja askelia, ja papin kym‰rtynytt‰, vaikka yh‰ voimallista vartaloa, tarttui Fritz k‰teeni, kun palasimme sis‰‰n, ja sanoi: "Se on hyv‰. mutta tuskin tuota kauan kest‰nee!" Kyynelilt‰ min‰ en voinut vastata. XXX. Elsan kertomus. Wittenbergiss‰, Elokuulla 1524. Taudin hiljaiset kuukaudet ovat ohitse. ƒidin-‰itimme kuoli eilen. Kun viimeisen kerran katselin niit‰ kasvoja, jotka olivat hymyilleet minulle lapsuudesta asti, niit‰ k‰si‰, jotka tekiv‰t niin monta pient‰, herttaista palvelusta minulle, joista ei nyt yhdest‰k‰‰n voi milloinkaan en‰‰ palkita h‰nt‰, mik‰ pyh‰ hellyys levi‰‰ jokaiseen muistooni, kuinka jokainen h‰nen vaarinpitonsa tai itsekielt‰myksens‰ v‰h‰inenkin tyˆ halajaa mieleeni, mink‰ rakkauden min‰ n‰en hohtavan niitten levottomien huolten takaa, jotka v‰listi tekiv‰t h‰net v‰h‰n ‰re‰ksi, eritt‰in is‰lleni, vaikk'ei kertaakaan viime aikoina. Muuttuneeko el‰m‰ koskaan aivan samanlaiseksi, kuin ennen? Voimmeko koskaan unhottaa, ett‰ meid‰n tulee hell‰sti k‰rsi‰ semmoisia pikkuisia vikoja, kuin h‰nen, jotka nyt n‰ytt‰v‰t niin v‰h‰p‰tˆisilt‰, taikka semmoisella totisuudella, joka haihduttaisi joutavat surumme, ylist‰‰ sit‰ rakkautta, joka kerran on vaikeneva meilt‰, niinkuin h‰n nyt? H‰nen kuolemansa n‰ytt‰‰ siirt‰v‰n meid‰t kaikki toiseen polvikuntaan! H‰n eli vanhan ajan keskell‰ uuden ajan t‰yteen aamuun; ja kokonainen entisyyden aikakausi n‰ytt‰‰ kuolevan h‰nen kanssaan. Mutta kun h‰n oli n‰hnyt Bˆmil‰isten l‰hettil‰‰t ja tiesi, ett‰ Fritz ja Eva olivat naimisissa, ei h‰n en‰‰ halannut olla t‰‰ll‰ kauemmin. H‰n oli el‰nyt, niinkuin h‰n sanoi, kaksi aamukautta maan p‰‰ll‰, ja nyt h‰n kaipasi taivaan p‰iv‰n koittoa. Eilen aamulla viel‰ yksi meist‰! ja nyt yksi taivaan sotajoukosta! Eilen tiesimme jokaisen h‰nen syd‰mens‰ ajatuksen, jokaisen seikan h‰nen el‰m‰ss‰‰n, mutta nyt h‰n on muutettu semmoiseen mailmaan, josta emme tied‰ niink‰‰n paljon, kuin vanhimman patriarkan jokap‰iv‰isest‰ el‰m‰st‰. Niinkuin T:ri Luther sanoo, lapsi ‰itins‰ rinnalla ei k‰sit‰ enemm‰n siit‰ el‰m‰st‰, joka on h‰nen edess‰ns‰, kuin me siit‰ el‰m‰st‰, joka on meid‰n edess‰mme kuoleman j‰lkeen. "Kuitenkin", h‰n sanoo myˆskin, "koska Jumala on luonut taivaan ja maan niin ihanaksi, kuinka paljon ihanampi katoamaton mailma tuolla puolen lienee!" Kaikki n‰ytt‰‰ minusta aivan selv‰lt‰ Ylˆsnousemisen j‰lkeen; mutta _nyt_? miss‰ tuo henki lienee, joka oli meille niin tuttu ja niin rakas ja joka nyt on niin kokonaan meist‰ eroitettu? T:ri Luther sanoi: "kristityn tulee lausua: min‰ tied‰n, ett‰ minun t‰ytyy l‰hte‰ t‰‰lt‰; kun sieluni eroaa ruumiista, annetaan k‰sky Jumalan kuninkaille ja korkeille ruhtinaille, jotka ovat nuot kalliit enkelit, ett‰ he vastaan-ottavat minut ja johdattavat minut turvallisesti kotiin. Pyh‰ Raamattu, h‰n kirjoittaa, ei opeta mit‰‰n kiirastulesta, vaan kertoo meille, ett‰ hurskaitten henget nauttivat mit‰ suloisinta rauhaa ja lepoa. Kuinka he el‰v‰t siell‰, emme tosin tied‰, eik‰ liioin miss‰ he oleskelevat. Mutta sen tied‰mme varmaan, ett‰ he eiv‰t ole miss‰‰n surussa eik‰ tuskassa, vaan lep‰‰v‰t Jumalan armossa. Niinkuin he t‰ss‰ el‰m‰ss‰ olivat tottuneet hiljaisesti nukkumaan Jumalan ja pyhien enkelien suojassa eiv‰tk‰ pel‰nneet mit‰‰n pahaa, vaikka perkeleet kyll‰ liikkuivat heid‰n ymp‰rill‰ns‰; niin he t‰m‰n el‰m‰n j‰lkeen lep‰‰v‰t Jumalan k‰sivarrella." "_Paljon parempi on erota t‰‰lt‰ ja olla Kristuksen kanssa_." "_T‰n‰p‰n‰ olet sin‰ kanssani paratiisissa_." "_Ulkona ruumiista, ja kotona l‰sn‰ Herraa_." Kaikki, mik‰ rauhoittaa ja lohduttaa meit‰ t‰‰lt‰ menneitten suhteen, riippuu siit‰, mit‰ nuot sanat "_minun kanssani_" olivat heille, ja mit‰ ne ovat meille. Miss‰ ja kuinka he el‰v‰t, sit‰ tosin emme tied‰; kenenk‰ kanssa, sen tied‰mme. Mit‰ enemm‰n siis, oi meid‰n Vapahtajamme ja heid‰n! me tied‰mme Sinusta, sit‰ enemm‰n tied‰mme heist‰kin. Sinun luonasi ei odotus-aika ennen Ylˆsnousemista suinkaan liene mik‰‰n kylm‰, kammottava eteishuone palatsiin. Miss‰ Sin‰ olet, on valo, rakkaus ja koti. Vaikka T:ri Lutherin omat sanat ovat kalliit, mit‰ ne sent‰‰n t‰mmˆisess‰ tilaisuudessa ovat sen Jumalan sanan rinnalla, jonka h‰n on ilmaisnut meille? ƒiti‰ni lohduttavat kuitenkin suuresti n‰m‰t T:ri Lutherin sanat: "meid‰n Herramme ja Vapahtajamme sallikoon on meid‰n tavata toinen toisemme riemussa t‰m‰n j‰lkeen. Sill‰ meid‰n uskomme on luja, emmek‰ ep‰ile, ett‰ me tapaamme toinen toisemme j‰lleen Kristuksen luona ennen pitk‰‰, matka t‰st‰ el‰m‰st‰ kotiin Kristuksen luo on Jumalan silmiss‰ lyhyempi, kuin jos matkustaa teid‰n tykˆ‰nne Mansfeldiin taikka te matkustatte minun tykˆ‰ni Wittenbergist‰ Mansfeldiin. T‰m‰ on totinen tosi. Lyhyt unen hetki, ja kaikki on muuttunut." Wittenbergiss‰ Syyskuulla 1524. T‰m‰n kuukauden kuluessa on meid‰n usein ollut syy kiitt‰‰ Jumalaa, ett‰ rakastettu, heikko ‰idin-‰itimme p‰‰si lepoon. Ajat n‰ytt‰v‰t kovin melskeisilt‰. T:ri Luther on suuresti huolissaan niist‰. Kappale aikaa on t‰‰ll‰ jo hoettu levottomasta mieli-alasta talonpojissa. Fritz kirjoitti siit‰ meille Th¸ringin mets‰st‰. Talonpojat ovat, niinkuin hyv‰ vaaliruhtinaamme taannoin sanoi, k‰rsineet monta v‰‰ryytt‰ herroiltansa; ja Fritz kertoo, ett‰ he aivan kummallisella tavalla toivovat parempia aikoja T:ri Lutherin ja h‰nen sanojensa kautta. He luulevat, ett‰ vapauden p‰iv‰t ovat tulleet. Ja heid‰n on katkera ja tukala oppia, ett‰ evankeliumi nyt, niinkuin ennen, tuottaa vapautta sill‰, ett‰ se antaa voimia k‰rsimiseen, eik‰ sill‰, ett‰ se yht'‰kki‰ kostaa v‰‰ryydet. Uskonvimmaisia on paitsi sit‰ ilmestynyt heid‰n joukossaan. Zwickau'in profeetat ja Thomas M¸nzer (jonka suu tukittiin viime vuonna Wittenbergiss‰, kun Luther palasi Wartburgista) ovat luvanneet heille kaikki, mit‰ he todella odottivat Lutherilta. Kerran viel‰, he sanovat, l‰hett‰‰ Jumala innostettuja miehi‰ mailmaan perustamaan uutta asiain j‰rjestyst‰, ei en‰‰ opettamaan pyhi‰, kuinka tulee kumartaa, k‰rsi‰ ja olla pitk‰mielinen, vaan kuinka tulee taistella ja kostaa vastustajille, ja hallita. Lokakuulla 1524. Voi, nyt ovat talonpojat t‰ydess‰ kapinassa ja kuljeksivat kymmenin tuhansin pitkin maata. Meteli alkoi Schwarzwaldissa, ja nyt se riehuu kautta maan, kooten voimaa sit‰ myˆten, kuin se edistyy, ja temmaten kaikki mukaansa ainoastaan paljoutensa ja v‰kev‰n liikuntonsa kautta. Kaupunki toisen per‰st‰ heitt‰yy, avaa porttinsa ja vannoo noudattaaksensa heid‰n Kahtatoista Artikeliansa, jotka eiv‰t itsess‰‰n, niinkuin kerrotaan, olisi hullummat, kun niit‰ vaan paremmilla keinoilla voimaan asetettaisiin. Ehtimiseen linnoja ahdistetaan ja kukistetaan. Ulrich kirjoittaa tulisella vihalla, kuinka jalosukuisia miehi‰ ja naisia on kauhealla tavalla surmattu, ja kuinka luostareita ryˆstet‰‰n. Fritz sen sijaan kirjoittaa ja k‰skee meid‰n muistaa niit‰ moninaisia, lain nimess‰ kauan tehtyj‰ v‰‰ryyksi‰, jotka ovat tuottaneet t‰m‰n rajun ja laittoman koston hetken. Vaikka T:ri Luther sek‰ syntyns‰ ett‰ oman jalon luontonsa puolesta, joka heti kun v‰‰ryytt‰ harjoitetaan, kovasti suosii talonpoikia, samalla kuin h‰n profeetan suoruudella moittii aatelisia heid‰n kiskomisestaan ja tyranniudestaan, vaatii h‰n kuitenkin vakavasti, ett‰ kapina miekalla kukistetaan. H‰n sanoo, ett‰ se on v‰ltt‰m‰tˆnt‰, vaikka vaan senkin vuoksi, ett‰ voisi vapauttaa rehellisi‰ ja hyv‰n-aikeisia talonpoikia niitten kunnianhimoisten ja hurjap‰isten miesten hirmuvallasta, jotka nyt kuoleman uhalla pakoittavat heit‰ yhtym‰‰n heid‰n lippuunsa. Vaikka kaikenlainen ankaruus surettaa h‰nen syd‰nt‰ns‰, neuvoo h‰n ankarimpia keinoja, koska ne ovat lempeimm‰t. Useita kertoja on h‰nen ja muitten Wittenbergin tohtorein onnistunut muutamilla tyvenill‰ ja totisilla sanoilla rauhoittaa ja hajottaa kapinallisia talonpoikaisjoukkoja, jotka olivat kokoontuneet moniin tuhansiin asti. Mutta n‰m‰t ajat ovat todella katkerat h‰nelle. Talonpojat, joita h‰n s‰‰lii, ja, koska h‰n s‰‰lii, nuhtelee, huutavat, ett‰ h‰n on pett‰nyt heid‰t, ja uhkaavat h‰nen henke‰ns‰. Vanhan uskon papit ja ruhtinaat v‰itt‰v‰t, ett‰ kaikki n‰m‰t h‰iriˆt ja ryˆstˆt ovat vaan luonnollinen seuraus h‰nen v‰‰r‰st‰ opistaan. Mutta n‰itten v‰lill‰ astuu h‰n horjumatta eteenp‰in, puhuen vilpittˆmi‰ sanoja kaikille. Vaan samassa m‰‰r‰ss‰, kuin kauheita kertomuksia kidutuksesta, murhasta ja julmista rosvontˆist‰ tulee meille, n‰ytt‰‰ h‰n joutuvan siihen vakuutukseen, ett‰ lempeys ja ankaruus ovat samalla puolella. Ja nyt h‰nen, jonka matka Saksan l‰vitse tuskin kolme vuotta sitten oli triumfiretki, t‰ytyy salaisesti kulkea paikasta paikkaan rauhan toimissa, viel‰p‰ pel‰t‰, ett‰ kansa surmaa h‰net, jos h‰n tunnetaan! Syd‰nt‰ni s‰rkee n‰itten talonpoikien puolesta. He eiv‰t ole niit‰ Farisealaisia, jotka "_eiv‰t olleet sokeat_", vaan ainoastaan liian hyvin ymm‰rsiv‰t, mit‰ he tekiv‰t. He ovat tuo "suuri joukko", yhteinen kansa, joka, niinkuin ennen, ilolla kuuli rakkauden ja totuuden ‰‰nen; joitten puolesta H‰n kuollessaan rukoili: "he eiv‰t tied‰, mit‰ tekev‰t." Toukokuulla 1525. Tulva on per‰ytynyt. Keisarikunnan armeija on liikkeell‰ Truchfels'in johdolla. Hessin Filip on rauhoittanut omat aluskuntansa ja nyt tullut Sachsiin kapinaa t‰‰ll‰ kukistamaan. Meid‰n oma, lempe‰ ja armollinen vaaliruhtinaamme, joka aivan vastenmielisesti veti miekkansa, on, niin kerrotaan, kuolemallansa. Mailma on muutoksia t‰ynn‰! T‰ll‰ v‰lin on meid‰n pikkuisessa Wittenbergin mailmassa muutoksia tulossa. N‰ytt‰‰ silt‰, kuin T:ri Luther nyt, kun h‰n on saanut paikan toisille kahdeksalle nunnalle ja koettanut myˆskin hankkia jotakin kotoa Katarina von Boralle, rupeisi avioliittoon h‰nen kanssaan. Muutamia kuukausia sitten yritti h‰n naittamaan h‰nt‰ Orlamund'in pastorille Glatz'ille, mutta Katarina ei suostunut. Ja nyt n‰ytt‰‰ varmalta, ett‰ yksin‰inen Augustinin-luostari muuttuu kodiksi, ja ett‰ Katarina tekee sen siksi. Gottfried ja min‰ emme voi kylliksi riemuita. T‰ss‰ riidan ja rauhattomuuden mailmassa tuntuu niin tarpeelliselta, ett‰ tuolla hartaalla, totisella syd‰mell‰ on joku paikka, jossa se saa lev‰t‰, joku syd‰n, joka ymm‰rt‰‰ h‰net ja on h‰nelle uskollinen, vaikka kaikki muut k‰visiv‰t vieraiksi, niinkuin aivan monet jo ovat k‰yneet. Ja t‰mmˆinen on toivoaksemme Katarina von Bora h‰nelle oleva. H‰n on malttavainen ja t‰ynn‰ luonnollista arvokkaisuutta, joka hyvin sopii sen miehen vaimolle, jonka Jumala on kutsunut niin monella tavalla johdattamaan ihmisten syd‰mi‰. H‰nen itsen‰isyytens‰ est‰‰ h‰nt‰ vaipumasta toisen lujan luonteen pelk‰ksi kuvastimeksi; h‰nen hilpeytens‰ ja naisellinen ‰lyns‰ vahvistavat, luullaksemme, T:ri Lutheria monena vaikeana hetken‰, jommoisia kaikkien niitten, jotka kantavat maallisia kruunuja, mink‰laisia tahansa, ep‰ilem‰tt‰ t‰ytyy kokea. Joulukuulla 1525. T‰m‰ vuosi on todella ollut muutosten vuosi. Talonpoikaiskapina on kukistettu. Frankenhausin luona saatiin viimeinen suuri voitto. Thomas M¸nzer kaatui, ja h‰nen harjaantumattomat joukkonsa pakenivat toivottomassa ep‰j‰rjestyksess‰. Kapina on, niinkuin Gottfried sanoo, paha kyll‰, kukistettu sill‰ tapaa, kuin ihmiset aivan tavallisesti kukistavat vihollisiansa, kun kerran saavat heid‰t k‰siins‰: he tekev‰t rangaistuksen viel‰ suuremmaksi rikokseksi ja kokoovat aineita vastaiseen kapinaan ja kostoon. Hyv‰ ja viisas vaaliruhtinas Fredrik kuoli juuri ennen voittoa. Se on ehk‰ hyv‰, ettei h‰n el‰nyt ja n‰hnyt sit‰ kauheata kostoa, jota on harjoitettu; tiet reunustettuina hirsipuilla, kidutus palkittu kidutuksella, loukkaukset julmalla pilkalla. Kˆyh‰, petetty kansa, semmenkin talonpojat, itkiv‰t hyv‰‰ vaaliruhtinasta ja sanoivat: "voi, Jumala armahtakoon meit‰! Meilt‰ on is‰ mennyt!" H‰nen oli tapa puhella lempe‰sti heid‰n lastensa kanssa kedolla, ja h‰n oli aina valmis kallistamaan korvaansa jokaiseen k‰rsityn v‰‰ryyden kertomukseen. H‰n kuoli nˆyr‰sti, niinkuin kristitty; h‰n haudattiin kuninkaallisesti, niinkuin ruhtinas. V‰h‰ist‰ ennen kuin h‰n kuoli, tuli h‰nen hovisaarnaajansa Spalatin tervehtim‰‰n h‰nt‰. Vaaliruhtinas ojensi h‰nelle k‰tt‰ns‰ ja sanoi: "te teette hyvin, kun tulette luokseni. Meid‰n on k‰sky etsi‰ sairaita." Ei veli eik‰ kukaan l‰heinen sukulainen ollut h‰nen tykˆn‰ns‰, kun h‰n kuoli. Kaikki urhoolliset miehet tarvittiin sodassa n‰ihin myrskyisiin aikoihin. Ei h‰n sent‰‰n ollut hyl‰ttyn‰. Lapsettomalle, yksin‰iselle k‰rsij‰lle olivat uskolliset palveliat niinkuin perhe. "Voi, rakkaat lapset", h‰n lausui: "minulla on kovat tuskat!" Silloin Joachim Sack, yksi h‰nen palveliansa, Schlesialainen, sanoi: "Kaikkein armollisin herra, te tulette, Jumala suo, pian paremmaksi." Kohta sen j‰lkeen lausui kuoleva ruhtinas: "Rakkaat lapset, min‰ olen kovin kipe‰." Ja Sack vastasi: "Armollinen herra kaikkivaltias Jumala l‰hett‰‰ teille kaikki n‰m‰t Is‰n rakkaudesta ja teid‰n hyv‰ksenne." Silloin ruhtinas toisti hiljalleen latinaksi Job'in sanat: "Herra antoi ja Herra otti; Herran nimi olkoon kiitetty." Ja taas h‰n sanoi: "Rakkaat lapset, min‰ olen kovin kipe‰." Ja uskollinen Joachim lohdutti h‰nt‰ uudestaan: "Armollinen herrani, kaikkivaltias Jumala l‰hett‰‰ n‰m‰t kaikki teid‰n vaaliruhtinaalliselle korkeudellenne suurimmasta rakkaudesta." Ruhtinas pani k‰tens‰ ristiin ja sanoi: "_T‰m‰n puolesta min‰ lujasti luotan hyv‰‰n Jumalaani_!" ja lis‰si: "auta minua, auta minua, oi Jumalani!" Ja Herran Ehtoollista, sek‰ leip‰‰ ett‰ viinaa, vastaan-otettuaan, kutsui h‰n palveliansa ymp‰rilleen ja lausui: "Rakkaat lapset, min‰ rukoilen teit‰, ett‰ mit‰ hyv‰ns‰ min‰ olen tehnyt v‰‰rin teille sanalla tai tyˆll‰, te annatte minulle Jumalan t‰hden anteeksi ja pyyd‰tte muita tekem‰‰n samoin. Sill‰ me ruhtinaat teemme usein v‰‰rin alhaisille, joka ei saisi tapahtua." Kun h‰n puhui n‰in, ei kukaan l‰sn‰-olevista voinut pid‰tt‰‰ kyyneli‰ns‰, ja kun h‰n n‰ki sen, h‰n sanoi: "Rakkaat lapset, ‰lk‰‰t itkekˆ minun t‰hteni. Minun aikani ei ole pitk‰ en‰‰. Mutta muistakaat minua ja rukoilkaat Jumalaa minun puolestani." Spalatin oli kopioinnut muutamia raamatun lauseita vaaliruhtinaalle, joka nyt pani silm‰lasit p‰‰h‰ns‰ ja luki niit‰ itsekseen. H‰n kunnioitti suuresti Lutheria, jota h‰n ei ollut koskaan puhutellut, vaikka muutoin suurella yst‰vyydell‰ puollustanut, ja l‰hetti noutamaan h‰nt‰. Mutta turhaan. Luther oli Harzin vuoristossa talonpoikien kapinaa hillitsem‰ss‰. Heid‰n yhteentulonsa on lyk‰tty toiseen mailmaan, jossa kaikki maalliset eroitukset ovat unhotetut, mutta v‰himm‰t kristilliset hyv‰t tyˆt muistetaan. N‰in "h‰n l‰hti t‰‰lt‰, niinkuin rauhan lapsi", kuten joku arveli, "ja lep‰‰ rauhassa Jumalan ainoan Pojan korkean ja t‰ydellisen ansion kautta", johon h‰n testamentiss‰‰n tunnusti "panevansa kaikki toivonsa." Se oli juhlallinen p‰iv‰ Wittenbergille, kun h‰n laskettiin hautaansa Linnankirkkoon, jota h‰n aikanansa oli niin runsaasti relikeill‰ varustanut. H‰nen ruumistansa, joka lep‰‰ sen alla, katsomme nyt sen pyhimm‰ksi relikiksi. Ritarit ja porvarit meniv‰t vastaan-ottamaan arkkua kaupungin portilla; kahdeksan aatelismiest‰ kantoi sit‰, ja lukuisa joukko surevia seurasi sit‰ ‰‰neti pitkin katuja. Moni veisasi haudalla vanhat latinaiset virret: "_In media vitae_" ja "_Si bona suscipimus_" ja myˆskin saksalaisia: Aus tiefer Noth schrie icb zu Dir (Sua, Herra, syvyydest‰ni M‰ vaivoissani huudan) ja "In Fried und Freud fahr ich dahin" (M‰ riemuin rauhass' ehdin pois). Se raha, jolla ennen olisi ostettu messuja h‰nen sielullensa, jaettiin nyt kˆyhille. Ja T:ri Luther piti saarnan t‰m‰n lupauksen johdosta: "jotka ovat nukkuneet Jesuksessa, on Jumala kanssansa ottava", joka totisesti tekee, ettei tarvitse rukoilla niille lepoa, jotka niin nukkuvat. Greeta kysyi minulta illalla, mit‰ t‰m‰ virsi tarkoitti: M‰ riemuin rauhass' ehdin pois. Min‰ vastasin h‰nelle, ett‰ se oli ruhtinaan sielu, joka n‰in erosi t‰‰lt‰. "Saattov‰ki oli niin musta ja surullinen", h‰n jatkoi, "ei sanat lainkaan sopineet siihen." "Se saattov‰ki meni haudalle", sanoi Thekla, joka oli meill‰. "Toinen saattov‰ki, jota emme voineet n‰hd‰, l‰hti taivaasen. Kiilt‰viss‰, valkoisissa vaatteissa pyh‰t enkelit kantoivat autuaan sielun taivaasen ja lauloivat matkalla t‰m‰nkaltaisia virsi‰, sill‰ v‰lin kuin me t‰‰ll‰ alhaalla itkimme." "Min‰ tahtoisin mielell‰ni n‰hd‰ pyhien enkelien saattokunnan, t‰ti Thekla", sanoi Greeta. "ƒiti kertoo, ettei hyv‰ll‰ vaaliruhtinaalla ollut mit‰‰n pieni‰ lapsia, jotka rakastivat h‰nt‰, eik‰ ket‰‰n, joka puhutteli h‰nt‰ koskaan hellemm‰ll‰ nimell‰, kuin 'teid‰n ruhtinaallinen korkeutenne', kun h‰n kuoli. Mutta tuolla puolen hautaa h‰nen ei tarvitse olla yksin‰‰n, vai kuinka? Pyh‰t enkelit puhuttelevat h‰nt‰ kyll‰ hellill‰ nimill‰, eikˆ puhuttele?" "Ainakin Herra Jesus puhuttelee", min‰ sanoin. "H‰n nimitt‰‰ lampaitansa nimelt‰." T‰m‰ lohdutti Greetaa vaaliruhtinaan puolesta. V‰h‰ aika tuon surup‰iv‰n j‰lkeen tuli ilon p‰iv‰ perheellemme ja koko yst‰v‰kunnalle Wittenbergiss‰. T:ri Luther ja Katarina von Bora vihittiin hiljaisuudessa Hein‰kuun 23 p‰iv‰n‰. Muutamia p‰ivi‰ j‰lest‰p‰in vietettiin tuliaisia, kun morsian saatettiin kotiin Augustinin-luostariin, jonka hyv‰ vaaliruhtinas Johan Fredrik on antanut Lutherille lahjaksi ynn‰ kaksitoista oluenpanosta vuosittain. Kunnollinen vanha Johan Luther ja h‰nen vaimonsa ja Lutherin hurskas ‰iti tuli Mansfeldista pitoihin, ja suuri juhlap‰iv‰ se oli kaikille. Ja nyt on jo kuusi kuukautta t‰m‰ "suuri asia, yhdistys ja keskuus miehen ja vaimon v‰lill‰", joksi Luther sit‰ sanoi, pyhitt‰nyt luostaria kodiksi, samalla kuin uskon rukous ja H‰nen l‰sn‰-olonsa, jonka vaan usko n‰kee, on vihkinyt kodin rakkauden ja rauhan pyhyydeksi. Paljon kalliita asioita on T:ri Luther sanonut avioliitosta. Jumala, h‰n sanoo, on asettanut avioliiton esikuvia kaikkialle koko luotuun mailmaan. Jokainen luontokappale etsii t‰ydellisyytt‰‰n toiseen yhdistym‰ll‰. Itse taivas ja maa kuvaavat sit‰ meille, sill‰ eikˆ taivas syleile viheri‰‰ maata niinkuin morsiantansa? "Kallis, oivallinen, jalo", h‰n sanoo, "on t‰m‰ Pyh‰n Hengen sana: 'aviomiehen syd‰n luottaa vaimoon.'" H‰n sanoo myˆskin, ett‰ h‰n niin kunnioittaa avios‰‰ty‰, ett‰, ennenkuin h‰n aikoi naida Katarinansa, h‰n oli p‰‰tt‰nyt, jos h‰n ‰kki‰ joutuisi kuolinvuoteellensa, vihitt‰‰ itsens‰, ennenkuin h‰n kuoli, ja antaa tytˆlle kaksi hopea-pikaria h‰‰- ja j‰‰hyv‰islahjaksi. Ja tuonoin h‰n lausui yhdelle, joka hankki naimisiin: "rakas yst‰v‰, tee sin‰, niinkuin min‰, kun kosin K‰the‰ni. Min‰ rukoilin Herraa Jumalaa kaikesta syd‰mest‰ni. Hyv‰ vaimo on kumppani elinkaudeksi ja miehens‰ lohdutus ja ilo, ja kun hurskas mies ja vaimo uskollisesti rakastavat toisiansa, on perkeleell‰ varsin v‰h‰n voimaa heit‰ vahingoittaa." "Kaikki ihmiset", h‰n lausui, "uskovat ja ymm‰rt‰v‰t, ett‰ avioliitto on avioliitto, k‰si k‰si, rikkaus rikkaus; mutta ett‰ avioliitto on Jumalalta, ja s‰‰tty ja k‰sketty Jumalalta; ett‰ k‰si on tehty Jumalalta, ett‰ omaisuus ja kaikki, mit‰ meill‰ on ja mit‰ me olemme, on annettu Jumalalta, sek‰ ett‰ se, koska se on h‰nen tekonsa, on k‰ytett‰v‰ h‰nen ylistyksekseen, sit‰ ei juuri moni usko. Ja hyv‰‰ vaimoa", h‰n sanoi, "tulee rakastaa ja kunnioittaa, ensiksi, koska h‰n on Jumalan lahja ja annin; toiseksi, koska Jumala on varustanut naiset jaloilla ja suurilla avuilla, jotka, kun he ovat sive‰t, uskolliset ja jumaliset, paljon voittavat heid‰n v‰h‰iset vikansa ja heikkoutensa." Wittenbergiss‰, Joulukuulla 1525. Taas on vuosi melkein mennyt -- vuorottain myrskyj‰ ja p‰iv‰npaisteita! Se suru, jota pelk‰simme meid‰n Thekla raukkamme puolesta, on kuin onkin viimein tullut. Bertrand de CrÈqui on kuollut! H‰n kuoli vankeudessa yksin‰‰n omantunnon t‰hden, mutta rauhassa Jumalan kanssa. Er‰s vieras Flanderista toi Theklalle pari j‰‰hyv‰issanaa, jotka Bertrand omalla k‰dell‰‰n oli kirjoittanut, ja n‰ki h‰net sitten kuolleena, ettei Theklan ole syyt‰ ep‰ill‰ en‰‰. H‰n n‰ytt‰‰ liikkuvan niinkuin unessa k‰vi‰, toimittaen kaikkea jokap‰iv‰isen el‰m‰n askareita niinkuin ennen, vaikka nukkuvalla sielulla. Me pelk‰‰mme, mik‰ t‰st‰ lopuksi tulee. Jumala auttakoon h‰nt‰! H‰n on nyt l‰htenyt jouluksi Evan ja Fritzin luo. Surkea eripuraisuus on syntynyt evankelisten kristittyjen joukossa. T:ri Luther on hyvin suutuksissaan muutamista Carlstadtin ja Schweitzil‰is-veljien opeista pyhist‰ sakramenteist‰ ja sanoo, ett‰ he tahtovat olla viisaammat, kun mit‰ on kirjoitettu. Me suremme n‰it‰ asioita kuitenkin kuin Atlantimme on naimisissa Schweitzil‰isen kanssa, eik‰ T:ri Luther tunnusta heit‰ veljiksi. Atlantis rukka on kovasti huolissaan ja kirjoittaa olevansa varma, ettei h‰nen puolisonsa tahdo mill‰‰n lailla halventaa Herran Ehtoollista, ja ett‰ he todesti uskovat, jotta Vapahtaja on l‰sn‰ Ehtoollisessa, niinkuin mekin. Mutta T:ri Luther on hyvin ankara t‰ss‰ kohden. H‰n pelk‰‰, ett‰ siit‰ j‰lleen syntyy h‰mmingeit‰ ja erhe-ajatuksia, jommoiset aikaansaivat talonpoikais-sodan kauhut. Kuitenkin on h‰n itse aivan suruissaan t‰st‰ ja arvelee usein, ett‰ ajat ovat niin pahat, ett‰ mailman loppu varmaan pian on edess‰. Kesken kaikkia n‰it‰ murheita iloitsemme me, jotka rakastamme h‰nt‰, ett‰ h‰nell‰ on rauhallinen koti Augustinin-luostarissa, jossa "herra K‰the", joksi h‰n nimitt‰‰ vaimoansa, ja h‰nen pikku poikansa Hannus vallitsevat, ja jossa rakkaat, pyh‰t enkelit, niinkuin T:ri Luther sanoo, kaitsevat lapsen kehtoa. Se oli juhla koko Wittenbergille, kun pikku Hannus Luther syntyi. Lutherin asunto on niinkuin Wittenbergin ja koko maan pyh‰ liesi. Siell‰ h‰n talvipuhteilla ottaa vastaan yst‰vi‰ns‰ tuossa hupaisessa, suurella akkunalla varustetussa huoneessa, ja v‰listi he laulavat moni-‰‰nisi‰, iloisia lauluja taikka jumalisia virsi‰ luutun tai harpun s‰estykseksi, jommoista soittoa, T:ri Luther on varma siit‰, kuningas David kummastelisi ja ihastelisi, jos h‰n voisi nousta haudastansa, "koska ei suinkaan ollut mit‰‰n niin hyv‰‰ h‰nen aikoinansa." "Perkele", h‰n arvelee, "pakenee aina soittoa, eritt‰inkin jumalista soittoa, koska h‰n on ep‰toivon henki eik‰ sied‰ iloa ja riemua." Ja kes‰p‰ivin‰ h‰n istuu perunapuun alla puutarhassaan, sill‰ v‰lin kuin K‰the tyˆskentelee h‰nen vieress‰‰n; taikka h‰n kylv‰‰ siemeni‰ ja kaivaa suihkul‰hdett‰; taikka puhuu h‰nelle ja yst‰villens‰ niist‰ kauneuden ihmeist‰, joita Jumala on tehnyt halvimmissa kukissa, taikka siit‰ Ylˆsnousemisen kuvasta, jonka H‰n antaa meille jokaisessa hienossa oksassa, joka kev‰‰ll‰ puhkee talven kuivista, ruskeista varsista. Yh‰ enemm‰n me huomaamme, mink‰ hyv‰n vaimon Jumala on antanut h‰nelle Katarina von Borassa. H‰n on niin iloinen, vakava ja toimelias, ja h‰n rakastaa Lutheria niin paljon. H‰n hoitaa jo kaikkia raha-asioita, ja t‰m‰ on v‰ltt‰m‰ttˆm‰n tarpeellista, jollei Lutherin huone kokonaan h‰vi‰; sill‰ T:ri Luther antaisi mielell‰‰n kaikki, myˆskin vaatteensa ja huonekalunsa, jokaiselle tarvitsevalle, eik‰ h‰n tahdo ottaa mit‰‰n maksua kirjoistaan eik‰ siit‰, ett‰ h‰n opettaa ylioppilaita. Katarina on paitsi sit‰ kumppani h‰nelle eik‰ ainoastaan kuuntelia. T‰t‰ T:ri Luther rakastaa, vaikka h‰n kuinka paljon tahansa nauraisi h‰nen puheliaisuuttansa, jossa h‰n "omalla alallaan voittaa Cicero'nkin", ja pilkallisesti kertoo, kuinka, kun he ensin olivat menneet naimisiin, Katarinan, joka ei tiet‰nyt mit‰‰n sanoa, mutta kuitenkin tahtoi "yll‰pit‰‰ keskustelua", oli tapa kysy‰, kun h‰n istui tyˆt‰ tehden Lutherin vieress‰: "Herra tohtori, eikˆ Preussin ylikamariherra ole markkreivin veli?" toivoen, ettei semmoinen ylh‰inen puhe olisi liian alhaista h‰nelle! Tosin T:ri Luther sanoo, ett‰ jos h‰n tahtoisi etsi‰ kuuliaista vaimoa, t‰ytyisi h‰nen veist‰‰ semmoinen kivest‰. Mutta meid‰n uskomme on, ett‰ harvoin lˆytyy onnellisempaa kotoa, kuin T:ri Lutherin; ja jos joskus Katarina huomaa, ett‰ suru on valloittanut h‰net liian paljon, ettei h‰n voi mit‰‰n auttaa, pist‰yy h‰n salaisesti ulos ja k‰skee Justus Jonaksen ja muutamien muitten yst‰vien tulla tohtoria huvittamaan. Usein Katarina myˆskin muistuttaa h‰nt‰ niist‰ kirjeist‰, joita h‰nen tulee kirjoittaa; ja T:ri Luther tahtoo, ett‰ h‰n istuu h‰nen vieress‰‰n, kun h‰n kirjoittaa, joka kyll‰ksi osoittaa, ett‰ Katarina voi olla, kun tarvitaan, vaikka kuinka Tohtori laskisi leikki‰ h‰nen "pitkist‰ saarnoistaan, joita h‰n ei suinkaan olisi pit‰nyt, jos h‰n, niinkuin muut papit, olisi ollut niin varovainen, ett‰ h‰n olisi alkanut Herran Rukouksella!" Kristillinen avios‰‰ty, niinkuin h‰n sanoo, "on nˆyr‰ ja hurskas el‰m‰;" ja hyv‰ se todella on meid‰n saksalaiselle uskonpuhdistuksellemme, ettei sen maallinen keskus ole mik‰‰n valta-istuin eik‰ eremitin luola, vaan yksinkertainen, kristitty koti. Gersdorfin pappilassa, Kes‰kuulla 1527. Min‰ olen vieraisilla Evan luona, sill‰ v‰lin kuin T:ri Lutherin pyynnˆst‰ matkustaa ymp‰ri Sachsissa, jossa h‰n tarkastaa kouluja T:ri Filip Melancthonin ja useitten muitten oppineitten miesten kanssa. T:ri Luther on p‰‰tt‰nyt parantaa lasten kasvatusta ja tahtoisi lujasti, ett‰ muutamat lakkautettujen luostarien tulot m‰‰r‰tt‰isiin t‰h‰n tarkoitukseen, ennenkuin aateliset ja ruhtinaat ovat j‰tt‰neet kaikki tyyni omiin tarpeisinsa. Tuntuu silt‰, kuin olisin nuori uudestaan, kun nyt vakavalla keski-ij‰ll‰ni saan olla t‰‰ll‰ yhdess‰ Evan kanssa, eik‰ kuitenkaan yksin‰‰n. Sill‰ nuoruuteni koulu on todella saman katon alla, kuin min‰. _T‰ti Agnes_ on Fritzin perheen-v‰ke‰! Kun luostarit h‰vitettiin ja nunnat hajotettiin, joka tapahtui julmassa talonpoikais-sodassa, karkoitettiin h‰n Nimptschenist‰, ja vietetty‰‰n muutamia viikkoja ‰itimme tykˆn‰ Wittenbergiss‰ pakeni h‰n viimein Evan ja Fritzin luo. Mutta Evan v‰h‰iset kaksoiset, Heinz ja Agnes, s‰ilytt‰v‰t varmaan vastedes per‰ti toisenlaisen kuvan t‰ti Agnesista, kuin se tyly, j‰ykk‰ muoto ja karkea ‰‰ni, joka tavallisesti vaivasi minun unelmiani jumalisesta el‰m‰st‰ ja saatti minut pelk‰‰m‰‰n taivasta, jonka asukkaita t‰ti Agnes sanottiin edustavan. Kukaties valkoiset hiukset liennytt‰v‰t korkeata, vaikka ryppyist‰ otsaa; mutta niiss‰ vakavissa silmiss‰, jotka min‰ muistan, ei suinkaan ilmestynyt t‰m‰ lempe‰ katse eik‰ ‰‰ness‰ t‰m‰ hell‰ s‰vel. Kajahtaako h‰nest‰ n‰in niitten pikkuisten ‰‰ni, joita h‰n niin suuresti rakastaa, ja heijastuuko h‰nest‰ heid‰n silmiens‰ p‰iv‰npaiste? Ei; paljoa parempi asia, min‰ tied‰n sen, sill‰ Eva kertoi minulle. Se on semmoisen syd‰men hymy ja sointi, jonka usko Vapahtajaan on muuttanut lapsen syd‰men kaltaiseksi. Se on Farisealaisen rauha, joka on saanut publikanin siunauksen sill‰, ett‰ h‰n on nˆyr‰sti asettunut publikanin rinnalle. Min‰ tunnustan kuitenkin, ettei t‰ti Agnesin l‰sn‰-olo, luullakseni, juuri paranna j‰rjestyst‰ Evan perheess‰. H‰n ei havaitse aivan ‰kki‰ mit‰‰n perisynnin j‰lki‰ Evan lapsissa, kun min‰ p‰invastoin kummastelen, kuinka niin hyv‰ ja erinomainen ihminen, kuin Eva, on saanut lapsia, jotka ovat niin paljon muitten ihmisten -- viel‰p‰ minunkin lasten kaltaisia. Olisi odottanut, ett‰ h‰nen lapsensa olisivat olleet jonkunlaisia puoli-enkeleit‰, jotka luonnostaan taipuisivat kaikenlaiseen hyv‰‰n eik‰ koskaan tekisi v‰‰rin, paitsi huomaamatta ja hiljaisella ja siivolla tavalla. Sen sijaan t‰ytyy minun sanoa, ett‰ usein kuulen v‰h‰isi‰ kapinan huutoja Evan lastenkamarista, eritt‰in kun heit‰ pest‰‰n, jotenkin niinkuin meill‰; enk‰ min‰ luule, ett‰ Fritzimmek‰‰n osoitti suurempaa iloa tehdyst‰ pahasta ja kovempaa itsep‰isyytt‰, kuin Evan pikku punaposkinen Heinz. Er‰‰n‰ aamuna, kun oli ollut tavattoman pitk‰ riita Heinzin ja h‰nen ‰itins‰ v‰lill‰ sent‰hden, ett‰ pikku Agnesia oli jollain lailla sorrettu, sanoin min‰ t‰ti Agnesille: "Aatteleppas vaan, ett‰ jos Eva olisi pysynyt kutsumuksessansa, h‰n olisi saavuttanut Theologia Teutsch'in t‰yden perikuvan ja p‰‰ssyt joksikin Elisabetiksi taikka paljon paremmaksi!" T‰ti Agnes katsoi pikaisesti ylˆs: "Tarkoitatko sin‰, ettei h‰n ole parempi nyt! Sin‰ luulet, ett‰ jos p‰iv‰kaudet jouten mietiskelee, se on naiselle kristillisempi tyˆ, kuin kasvattaa n‰it‰ pikkuisia Jumalaa varten ja auttaa heit‰, kun taistelevat ensim‰isi‰ taisteloitansa perkelett‰ vastaan!" "Kukaties ei, t‰ti Agnes", min‰ sanoin, "mutta min‰ en, n‰etkˆ, tied‰ mit‰‰n luostarin sis‰puolesta." "_Min‰ tied‰n_", vastasi t‰ti Agnes pontevasti, "ja myˆskin nunnan syd‰men sis‰puolen. Ja min‰ tied‰n, miksi viheli‰iseksi kappaleeksi me teemme sen, kun koetamme ottaa kasvatuksemme taivaallisen Is‰mme k‰sist‰ omiin k‰siimme. Luuletko sin‰", h‰n jatkoi, "ettei Eva oppinut enemm‰n niin‰ pitkin‰ ˆin‰, jolloin h‰n valvoi kipe‰n lapsensa vieress‰, kuin h‰n olisi oppinut tuhansissa vapaa-ehtoisissa valvonnoissa jonkun alttarin edess‰? Ja kun Eva t‰n‰ iltana on polvillaan Heinzin kanssa, niinkuin h‰n on, ja opettaa h‰nt‰ rukoilemaan: 'hyv‰ Jumala, anna pikku Heinzille anteeksi, ett‰ h‰n on ollut pahankurinen poika t‰n‰ p‰iv‰n‰', ja laskee h‰net h‰nen p‰‰nalaisellensa, valvoo, siksi kuin h‰n nukkuu, ja pyyt‰‰ Jumalaa siunaamaan ja kasvattamaan t‰t‰ uppiniskaista pikkuista, ja sitten anoo anteeksi itse puolestaan, etkˆ sin‰ luule, ett‰ h‰n oppii enemm‰n, mit‰ 'anteeksi-antaminen' ja 'Is‰ meid‰n' on, kuin jos h‰n vuosikauden lukisi Theologia Teutsch'i‰?" Min‰ hymyilin ja sanoin: "rakas t‰ti Agnes, jos Fritz tahtoo kuulla Evan kiitosta hyvin soitettavan, panen min‰ h‰net kysym‰‰n sinulta, eikˆ se olisi ollut korkeampi kutsumus Evalle, ett‰ h‰n olisi pysynyt nunnana!" "Voi! lapseni", sanoi t‰ti Agnes puoleksi vanhalla ankaruudellaan ja puoleksi uudella hellyydell‰‰n, "jos sin‰ olisit oppinut mit‰ min‰ noilta huulilta ja t‰ss‰ huoneessa, et sin‰ sallisi sanaakaan kumpaakaan vastaan, ei leikill‰k‰‰n." Totta puhuen ei t‰ti Agnes itsek‰‰n voi panna suurempaa arvoa t‰h‰n rakkaasen kotiin, kuin min‰. Se on avoinna jokaiselle talonpojalle, jolla on joka suru taikka v‰‰ryys kerrottavana, mutta on samalla yhteydess‰ linnan kanssa; se on yhteydess‰ molempien kanssa, ei mink‰‰nlaisten s‰‰ty-etujen kautta, vaan sen vuoksi, ett‰ niin talonpojat kuin aatelisetkin ovat yht‰ tervetulleet t‰‰ll‰; he ovat t‰‰ll‰ vaan miehi‰ ja naisia, velji‰ ja sisaria Kristuksessa. Silloin t‰llˆin k‰ymme linnassa, jossa korkea sisaremme Chriemhild vallitsee. Mutta minun luontoni on aina vet‰nyt minua porvarillisiin, ja pappila sopii paremmin kuin linna. Paitsi sit‰ min‰ en voi mit‰‰n siihen, ett‰ v‰h‰n pelk‰‰n rouva Hermentrudia, varsinkin silloin, kuin molemmat poikani ovat muassani, sill‰ he ovat hyvin taipuvaiset porvarilliseen vapauteen k‰ytˆksess‰‰n. Linnan huonekalut ja sisuslaitokset ovat miespolvea vanhemmat, kuin meid‰n omat Wittenbergiss‰, enk‰ min‰ ensink‰‰n saa poikia k‰sitt‰m‰‰n Gersdorfin sukuper‰n majesteetillisyytt‰ taikka ett‰ ne ihmiset, jotka asuvat katujen varrella, v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti ovat huonommat, kuin ne, jotka el‰v‰t muista eroitettuina vuorilinnoissa. Minun t‰ytyy turvata raamatun k‰skyyn: "kunnioita harmaita hiuksia", ett‰ saisin heit‰ soveliaalla tavalla kunnioittamaan rouva Hermentrudia. Pikku Fritz tahtoo tiet‰‰, mist‰ Gersdorfin esi-is‰t ovat mainiot. "Opistansako?" h‰n kysyi. Sit‰ min‰ en uskonut, koska vasta t‰m‰ sukupolvi oppi lukemaan, viel‰p‰ hieman ep‰ill‰‰n, ett‰ vanhalla ritarilla on tukevat syyt, miksi h‰n mieluisammin kuulee Ulrichin lukevan, kuin itse lukee. "Urhoollisuudestansako?" "Kaiketi, Gersdorfit ovat aina olleet urhoollisia." "Ket‰ vastaan he siis taistelivat?" "Risti-retkien aikoina, luullakseni, uskottomia vastaan." "Ent‰ j‰lest‰p‰in?" Min‰ en tiet‰nyt varmaan, mutta katsellen Bernsteinien h‰vinnytt‰ linnaa ja l‰heist‰ kukkulaa, varoin min‰, ett‰ se oli naapureita vastaan. Ja niin n‰ytti monen ristikysymyksen per‰st‰ Gersdorfin perheen etevyys supistuvan siihen, ett‰ he olivat olleet Gersdorfeja ja el‰neet Gersdorfissa monta sataa vuotta. Nyt tahtoi Fritz tiet‰‰, mill‰ lailla h‰nen serkkunsa, nykyisen sukupolven Gersdorfit, aikoivat kunnostaa itse‰ns‰. T‰h‰nkin kysymykseen minun oli vaikea vastata, niinkuin, tiet‰‰kseni, usein on Chriemhildin laita. Heid‰n ei k‰y mill‰‰n lailla kauppamiehiksi rupeaminen; ja kun nyt evankelisessa kirkossa nuot suuret luostarit ovat lakkautetut ja muutamat hippakunnat muutetaan maallisiksi, lienee se tuskin Gersdorfien arvon mukaista, ett‰ he yritt‰isiv‰t papiksi. Vanhin saa linnan. Yksi heist‰ harjoittaa kenties lakitiedett‰. Muille ei n‰yt‰ mik‰‰n muu olevan tarjona, kuin tuo laiska, orjamainen paagin ja sotaseuralaisen virka jossakin suurempien aatelisten linnassa. Jos entisyys on ritarien perintˆ, n‰ytt‰‰ minusta paljon todenmukaisemmalta, ett‰ tulevaisuus on toiveliaitten porvarinperheitten hallussa. Minun t‰ytyy olla kiitollinen siit‰ kohtalosta, joka avaa meid‰n pojillemme kunniallisia vaikutus-aloja keisarikunnan suurissa kaupungeissa. Ei pikku aateliston el‰m‰ss‰ n‰y olevan mit‰‰n edistymisen sijaa. Sill‰ v‰lin kuin kaupunkien ylh‰iset perheet purjehtivat eteenp‰in ajan leve‰ll‰ virralla, kehoittaen taidetta, suosien tiedett‰, ja itse ottaen osaa kaikkiin ajan aatteisin ja muutoksiin, yhtyv‰t n‰m‰t ritarinperheet maalla itsekseen kolkoissa linnoissaan, halliten muutamia talonpoikia ja kahletettuina ahtaasen paikkakunnalliseen samalla kuin aikakauden mahtava virta rient‰‰ heid‰n ohitsensa. Gottfried sanoo, ett‰ ahdasrajaiset ja v‰‰rin k‰ytetyt etu-oikeudet aina p‰‰ttyv‰t niitten h‰viˆll‰, jotka sokeasti pit‰v‰t kiinni niist‰. Se umpinaisuus, joka alkaa muitten ulos sulkemalla, loppuu tavallisesti umpinaisten sis‰‰n sulkemalla. Komea linna k‰y kapeaksi vankihuoneeksi. Kaikki n‰m‰t ajatukset johtuivat mieleeni, kun j‰tin kaisloilla peitetyn lattian ja sen etuhuoneen, jossa rouva Hermentrud oli vastaan-ottanut minut ja minun poikani ylpe‰ll‰ alhaisuudella. Siell‰ ollessani kuulin h‰nen salaisesti arvelevan Chriemhildille, kuinka erilaatuiset serkut olivat; "se oli oikein kummallista, kuinka Gersdorfien lapset kokonaan erisiv‰t Cottien lapsista!" Mutta tuskin olin astunut Evan halpaan kotiin, kuin huomasin, ett‰ loukattu ylpeyteni oli se katkera juuri, josta minun syv‰t yhteiskunnalliset mietteeni l‰htiv‰t. Min‰ olin alentanut Schˆnberg-Gersdorfin entisyytt‰ sill‰, ett‰ olin ajatellut Cotta-Reichenbachin tulevaisuutta. Niin Fritzin ja Evan halpa koti on jalompi, kuin Chriemhildin, ja rikkaampi, kuin meid‰n; rikkaampi ja jalompi juuri samassa m‰‰r‰ss‰, kuin se on nˆyrempi ja kristillisempi! Ja min‰ opin l‰ksyni t‰ll‰ tavalla. "Rouva Hermentrud on kovin ylpe‰", sanoin min‰ Evalle, kun palasin linnasta ja istuin alas h‰nen viereens‰ portinvajaan, jossa h‰n paraikaa ompeli; "enk‰ min‰ todella ymm‰rr‰, mill‰ syyll‰." Eva ei vastannut, mutta v‰h‰inen hymy eleli h‰nen huulillansa, joka hetkeksi melkein suututti minua. "V‰it‰tkˆ sin‰, ett‰ h‰n _ei ole_ ylpe‰, Eva?" jatkoin min‰, riitaa pyyt‰en. "En min‰ v‰itt‰nyt, ett‰ kukaan ei ole ylpe‰", vastasi Eva. "Tarkoitatko siis, ett‰ h‰nell‰ on jotakin, josta sopii ylpeill‰?" "Ensiksi kaikkien Gersdorfien haamut", lausui Eva; "ja sitten korkea, esi-isilt‰ perinnˆksi j‰‰nyt oikeus pit‰‰ samettia ja helmi‰, jota et sin‰ enk‰ min‰ saa tehd‰. "Paljon parempi on oikeus saada omistaa Lucas Cranachin maalaukset ja Albrecht D¸rer'in leikkaukset", arvelin min‰. "Kukaties on niin", vastasi Eva tekonˆyryydell‰; "kukaties rikkaudessa on ylpeydelle yht‰ luja perustus, kuin esi-isien arvossa. Ne, joilla ei ole kumpaakaan, niinkuin Fritzill‰ ja minulla, lienev‰t tasaisimmat tuomarit." Min‰ nauroin ja tunsin, ett‰ syd‰meni huojentui. Eva oli rohjennut nimitt‰‰ sit‰ henke‰, joka vaivasi minua, oikealla nimell‰, ja niinkuin muukin kummitus taikka tonttu katosi se kohta. Kiitos Jumalan, ett‰ Evamme j‰lleen on serkku Eva eik‰ sisar Ave; ett‰ h‰nen oma syd‰mens‰ on t‰‰ll‰ meid‰n joukossamme ja levitt‰‰ valoa meid‰n omaantuntoomme juuri sill‰, ett‰ se loistaa eik‰ k‰tkey mink‰‰n pyh‰n kunniakatoksen alle kaukaisen luostarin alttarilla. Hein‰kuulla 1527. Fritz on kotona. Oli hupaista n‰hd‰, mik‰ juhla h‰nen takaisintulonsa oli, ei ainoastaan kotona, vaan kyl‰ss‰ -- lapset juosten ovista ulos saadaksensa yst‰v‰llist‰ hymy‰ h‰nelt‰, ‰idit pys‰htyen tyˆss‰‰n tervehti‰kseen h‰nt‰. P‰iv‰ h‰nen tulonsa j‰lkeen oli sunnuntai. Niinkuin tavallisesti, olivat kyl‰n lapset koossa kello viisi aamulla kirkossa. Niitten joukossa olivat meid‰n ja Chriemhildin pojat ja Evan kaksoiset Heinz ja Agnes -- punaposkisia, iloisia mets‰lapsia, jommoisia he ovat. Kaikki n‰yttiv‰t kuitenkin niin kilteilt‰ ja suloisilta, kuin olisivat olleet Edenin lapsia, kun astuivat toinen toisensa per‰st‰ kyl‰n nurmikon yli, ja v‰h‰iset, valoisat olennot tuon tuostakin pujahtivat n‰kyviin sen suuren pyˆkkipuun varjosta, joka seisoo vastap‰‰t‰ kirkkoa. Koko t‰m‰ pikkuinen seura seisoi yhdess‰ alttarin edess‰, jonka astuimelta Fritz opetti heit‰. Ensiksi he veisasivat virren, vanhemmat pojat latinaksi, ja sitten kaikki yhdess‰ saksaksi; ja t‰m‰n j‰lkeen Fritz kuulusteli heilt‰ Lutherin katekismusta. Kuinka herttaisesti nuot vienot lapsen ‰‰net vastasivat h‰nen syv‰‰n, miehuulliseen ‰‰neens‰; niinkuin ep‰lukuisten kes‰lehtien humina tuolla ulkona taikka kyl‰n puron loppumattomien pikku koskien kohina hiljaisena aamuna. "Rakas lapseni, mik‰ sin‰ olet?" h‰n kysyi. Heikot, mutta hele‰t ‰‰net vastasivat: "Min‰ olen kristitty." "Mist‰ sin‰ sen tied‰t?" "Siit‰, ett‰ olen kastettu ja uskon kalliisen Herraani Jesukseen Kristukseen." "Mit‰ kristityn tarvitsee tiet‰‰ autuaaksi tullaksensa?" Vastaus: "Katekismus." Ja sitten, kun p‰‰siv‰t siihen osaan, jossa puhutaan kristillisest‰ uskosta, kertoivat suloiset ‰‰net Uskontunnustuksen saksaksi. "Min‰ uskon Jumalaan Is‰‰n Kaikkivaltiaasen." Ja Fritzin ‰‰ni kysyi leppe‰sti: "Mit‰ se on?" Vastaus: "Min‰ uskon, ett‰ Jumala on minun ynn‰ kaikkein muiden luotuinsa kanssa luonut; antanut minulle ruumiin ja sielun, silm‰t, korvat ja kaikki muut j‰senet, tiedon, toivon ja ymm‰rryksen; ja n‰m‰t kaikki viel‰ nyt voimassa pit‰‰; antaa myˆs minulle runsaasti joka p‰iv‰ ravinnon ja verhon, kodon ja huoneet, puolison ja lapset, pellon, karjan ja kaikki, mit‰ min‰ ruumiin ravinnoksi tarvitsen; viel‰ sitte suojelee ja varjelee minua, kaikki myˆs vahingot ja vaarat minun p‰‰lt‰ni est‰‰ ja torjuu. Ja kaikki n‰m‰t H‰n tekee ilman minun ansiotani, omasta sulasta armostansa ja is‰llisest‰ hyvyydest‰ns‰. Joiden kaikkein edest‰ minun tulee H‰nt‰ kiitt‰‰, ylist‰‰ ja kunnioittaa, kuulla ja palvella. Se on totinen tosi." Taas: "Min‰ uskon Jesukseen Kristukseen" j.n.e. "Mit‰ se on?" "Min‰ uskon, ett‰ Jesus Kristus, totinen Jumala, Is‰st‰ ennen ijankaikkisuutta syntynyt, ja myˆs totinen ihminen, neitseest‰ Maariasta syntynyt, on minun Herrani, joka minun kadotetun ja tuomitun ihmisen lunasti ja kaikesta synnist‰, kuolemasta ja perkeleen vallan alta vapahti ja p‰‰sti: ei kullalla eik‰ hopialla, vaan pyh‰ll‰ ja kalliilla verell‰ns‰ ja viattomalla piinallansa ja kuolemallansa, ett‰ min‰ H‰nen omansa olisin, H‰nen valtakunnassansa H‰nen allansa el‰isin, ja H‰nt‰ ijankaikkisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa palvelisin, niinkuin H‰n on kuolleista nousnut ylˆs, el‰‰ ja hallitsee ijankaikkisesti. Se on totinen tosi." Ja taas: "Min‰ uskon Pyh‰‰n Henkeen." "Mit‰ se on?" "Min‰ uskon ja tunnustan, ett'en min‰ omasta ymm‰rryksest‰ni ja voimastani taida Jesukseen Kristukseen. minun Herraani uskoa eli H‰nen tykˆns‰ tulla; vaan Pyh‰ Henki on minun siihen evankeliumin kautta kutsunut, lahjoillansa valistanut, oikiassa uskossansa pit‰nyt, pyhitt‰nyt ja vahvistanut; niinkuin H‰n koko kristikunnan mailmassa kutsuu, kokoo, valaisee, pyhitt‰‰ ja totisen ja oikean uskon kautta Jesuksessa Kristuksessa varjelee; jossa seurakunnassa H‰n minun ja kaikkein muiden uskovaisten synnit joka p‰iv‰ armollisesti anteeksi antaa, ja sitte viimeisen‰ p‰iv‰n‰ minun ja kaikki muut ihmiset kuolleista her‰tt‰‰, ja niin minulle ja kaikille Kristin-uskovaisille ijankaikkisen el‰m‰n antaa. Se on totinen tosi." Ja taas, kun Herran Rukous tuli, lasten ‰‰net alkoivat: "Is‰ meid‰n, joka olet taivaissa." "Mit‰ se on?" "T‰ll‰ esipuheella tahtoo Jumala meit‰ vet‰‰ vahvasti uskomaan, ett‰ H‰n on meid‰n oikia Is‰mme, ja me H‰nen rakkaat lapsensa, ett‰ me sit‰ rohkiammasti vahvassa turvassa h‰nt‰ rukoilisimme, niinkuin hyv‰t lapset vanhemmiltansa tarpeitansa anovat." Ja lopuksi: "Amen, mit‰ se on?" "Ett‰ min‰ totisesti uskon t‰nkaltaiset rukoukset olevan meid‰n taivaalliselle Is‰llemme otolliset ja tulevan H‰nelt‰ kuulluksi; sill‰ H‰n on itse k‰skenyt meid‰n n‰in rukoilla ja luvannut meit‰ kuulla. Amen, amen, se on: totisesti, totisesti, n‰m‰t pit‰‰ n‰in tapahtuman." Ja kun kysyttiin: "Kuka t‰m‰n sakramentin kelvollisesti nautitsee?" Vastattiin hiljaisesti: "Se on oikein mahdollinen ja kelvollinen, joka uskoo n‰m‰t sanat: 'teid‰n edest‰nne annettu ja vuodatettu syntein anteeksi antamiseksi.' Mutta joka ei usko niit‰ sanoja, vaan ep‰ilee, se on mahdotoin ja kelvotoin; sill‰ se sana: '_teid‰n edest‰nne_', vaatii aivan uskollista syd‰nt‰." Kun kuuntelin n‰it‰ yksinkertaisia, el‰vi‰ sanoja, en min‰ kummastellut, ett‰ T:ri Luther usein toistaa niit‰ itselleen taikka oikeammin, niinkuin h‰n sanoo: "Jumalalle", vastamyrkkyn‰ vihollisen tulisiin nuoliin. Ja niin lapselliset ‰‰net kuolivat pois kirkon aamuisessa hiljaisuudessa, ja kellokastarin varjo lankesi ‰‰nettˆm‰n‰ ruohoisille kummuille taikka yksinkertaisille puuristeille, joitten alla kyl‰n kuolleet lep‰‰v‰t; ja kun palasimme kotiin, oli pyˆkkipuun pitk‰ varjo kallistunut kasteisen kyl‰nnurmikon poikki. Sitten, ennen yht‰toista, alkoivat kirkonkellot soida, ja talonpojat tulivat joukottain eri tahoilta mets‰st‰. Me katselimme erin‰isi‰ parvia, kun he kirjavissa pyh‰-vaatteissaan astuivat esiin mustan-viheri‰n varjon syvyydest‰, niitten parissa ep‰ilem‰tt‰ useita Lutherin sukulaisia, jotka el‰v‰t t‰ss‰ paikkakunnassa. Nyt jokainen ovi kyl‰ss‰ l‰hetti lis‰joukkonsa, ja v‰h‰inen kirkko t‰yttyi pian, miehet ja naiset istuen vastakkain eri puolilla, ja vanhat yhdess‰ koossa saarnastuolin ymp‰ri. Fritzin aineena oli Evan mieli-lause: "_niin on Jumala mailmaa rakastanut_." Yksinkertaisesti, semmoisilla selityksill‰, kuin he voivat ymm‰rt‰‰, puhui h‰n heille Jumalan rajattomasta rakkaudesta ja siit‰ ‰‰rettˆm‰st‰ hinnasta, jolla H‰n on lunastanut meid‰t, ja siit‰ rakkaudesta, luottamuksesta ja kuuliaisuudesta, johon me olemme velkap‰‰t h‰nelle, ja T:ri Lutherin neuvon mukaan h‰n ei puhunut liian kauan, vaan "nimitti mustaa mustaksi ja valkoista valkoiseksi", pysyen yhdess‰ ainoassa asiassa, jotta kansan menness‰‰n sopi sanoa: _siit‰ nyt saarnattiin_. Sill‰, niinkuin min‰ kuulin T:ri Lutherin sanovan, "me emme saa puhua yhteiselle kansalle korkeista, vaikeista asioista taikka pimeill‰ sanoilla. Kirkkoon tulee pieni‰ lapsia, palveluspiikoja, vanhoja miehi‰ ja naisia, jotka eiv‰t korkea-oppisesta esityksest‰ hyˆdy mit‰‰n. Sill‰, jos he j‰lest‰p‰in sanovat siit‰: 'voi, h‰n lausui oivallisia asioita, h‰n piti mainion saarnan!' ja kysyt‰‰n: 'mist‰?' he vastaavat: 'en min‰ tied‰.' Muistakaamme, kuinka Herramme Kristus koetti saarnata yksinkertaisesti. Viinitarhasta, lammaslaumasta, puista h‰n otti vertauksensa, ett‰ kaikki kansa tuntisi ja ymm‰rt‰isi." Fritzin saarna j‰tti syv‰n rauhan syd‰meeni. H‰n ei puhunut vanhurskaudesta ja lunastuksesta, vaan el‰v‰st‰ Jumalasta, joka lunastaa ja vanhurskauttaa meid‰t. Suurempaa hyv‰‰ ei kukaan voi tehd‰ kuin muistuttaa meille, mit‰ Jumala on tehnyt meid‰n t‰htemme, ja kuinka H‰n todesti ja hell‰sti pit‰‰ huolta meist‰. J‰lkeen p‰iv‰llisen koottiin lapset hetkeksi kouluhuoneesen ja heilt‰ kuulusteltiin saarnaa. Auringonlaskussa yhdyimme taas kaikki viett‰m‰‰n lyhytt‰ jumalanpalvelusta kirkossa ja veisasimme iltavirsi‰ saksan kielell‰, jonka j‰lkeen pappi lausui Herran Siunauksen, ja v‰h‰inen seurakunta hajosi kukin kotiinsa. Hiljaisella p‰iv‰npaisteellansa ja sill‰ valolla, jonka Fritzin takaisintulo vuodatti h‰nen kotoonsa, tuntui t‰m‰ p‰iv‰ minusta melkein niinkuin p‰iv‰ paratiisissa. Jumala olkoon monin kerroin kiitetty T:ri Lutherista ja eritt‰in niist‰ kahdesta suureta lahjasta, jotka, h‰nen kauttansa ovat annetut takaisin meille -- ensiksi, ett‰ h‰n on p‰‰st‰nyt Jumalan sanan l‰hteen kuolleen kielen j‰isist‰ kahleista ja laskenut sen virtaamaan kautta maan, kaikkialla muuttaen talven kev‰‰ksi, ja toiseksi, ett‰ h‰n on puollustanut avion pyhyytt‰ ja sit‰ koti-el‰m‰‰, jota se perustaa, avaten luostarin-porttien hautakivet ja l‰hett‰en k‰tketyn hurskauden siunaamaan mailmaa tuhansissa t‰mmˆisiss‰, nˆyriss‰, pyhiss‰, kristillisiss‰ kodoissa. XXXI. Theklan kertomus. Wittenbergiss‰, Syyskuulla 1527. Vihdoin olen min‰ sanonut sen syd‰mest‰ni! niin, min‰ olen varma, ett‰ min‰ sanon sen syd‰mest‰ni, ja jos kohta s‰rkyneest‰ syd‰mest‰, ei Jumala ylenkatso sit‰. "_Is‰ meid‰n, joka olet taivaissa, tapahtukoon sinun tahtosi eik‰ minun_." Min‰ luulin voivani kest‰‰ kaikkia paremmin, kuin ep‰tietoa; mutta minua ei yht‰‰n aavistanut, mink‰ ep‰toivon tyhjyyden varmuus tuottaisi. Sitten tulivat nuot kauheat, kapinalliset ajatukset, ett‰ Jumala antoi h‰nen kuolla yksin‰‰n! ja nyt johtui mieleeni kaikki, mit‰ he olivat puhuneet minulle siit‰, ett'ei saisi pit‰‰ ep‰jumalia, ja minua rupesi pelottamaan, etten koskaan ollut todella rakastanut eik‰ palvellut Jumalaa, vaan ainoastaan Bertrandia; ja tuosta tuli pitk‰ tyhjyyden ja pimeyden aika, jonka l‰vitse ei mik‰‰n inhimillisen eik‰ jumalallisen rakkauden valo eik‰ lohdutuksen ‰‰net n‰ytt‰neet v‰hint‰k‰‰n tunkevan. Min‰ ajattelin, ettei Jumala koskaan vastaan-ottaisi minua, ennenkuin minun k‰vi sanominen: "tapahtukoon sinun tahtosi", mutta sit‰ min‰ en voinut sanoa. Muistaakseni ensim‰iset sanat, joilla mielest‰ni oli joku merkitys, olivat muutamat T:ri Lutherin sanat er‰‰ss‰ saarnassa. H‰n sanoi, ett‰ oli helppo uskoa Jumalan anteeksi antavaan rakkauteen rauhan aikoina, mutta kun kiusauksen hetkin‰ perkele ahdisti sielua kaikilla tulisilla nuolillansa, h‰n oli itse huomannut oikein vaikeaksi pysy‰ siin‰ totuudessa, jonka h‰n tiesi niin hyvin, ettei nimitt‰in Kristus ollut mik‰‰n ankara tuomari eik‰ kova velkoja, vaan anteeksi antava Vapahtaja, niin, rakkaus itse, puhdas, muuttumaton rakkaus. Silloin min‰ rupesin ymm‰rt‰m‰‰n, ett‰ se oli _perkele_, se h‰ijyn-ilkinen, velkova, paha henki, jota min‰ syd‰mmeni pimeydess‰ olin kuunnellut, ett‰ se oli h‰n, joka oli koettanut neuvoa minua, etten saisi menn‰ Is‰ni luo, ennenkuin toin H‰nelle aivan alamaisen syd‰men. Ja nyt min‰ muistin sanat: "tulkaat minun tykˆni kaikki, jotka tyˆt‰ teette ja olette rasitetut;" ja yksin‰‰n huoneessani min‰ lankesin polvilleni ja huudahdin: "oi laupias Vapahtaja, oi taivaallinen Is‰, min‰ en ole alamainen sinun tahdollesi; mutta min‰ olen v‰synyt, v‰synyt ja kovasti rasitettu; ja min‰ tulen sinun luoksesi. Etkˆ sin‰ tahdo ottaa minua semmoisena, kuin min‰ olen, ja opettaa minua v‰hitellen sanomaan: 'tapahtukoon sinun tahtosi!' Ja H‰n vastaan-otti minut ja on v‰hitellen opettanut minulle sen. Kumminkin t‰n‰ iltana voin min‰ sanoa niin. Huomenna ehk‰ vanha kapina palaa j‰lleen. Mutta jos se palaa, menen min‰ taas taivaallisen Is‰mme luo ja sanon uudestaan: 'ei alamainen viel‰, mutta kovasti rasitettu! Is‰, tartu k‰teeni ja sano minulle: ala uudestaan!'" Sill‰ keskell‰ kaikkia n‰it‰ onnellisia kotoja min‰ olin mielest‰ni aivan liikanainen kaikille ja niin sanomattomasti yksin. Min‰ kaipasin vanhoja luostareita, ett‰ saisin haudata itseni niihin kauas kaikista ilon ‰‰nist‰. Mutta, Jumala olkoon kiitetty, ne olivat suljetut minulta; enk‰ min‰ huoli niist‰ en‰‰. T:ri Luther alkoi auttaa minua sill‰, ett‰ h‰n n‰ytti, kuinka perkele oli pit‰nyt minua erin‰ns‰ Jumalasta. Ja nyt on Jumala auttanut minua ja taas l‰hett‰nyt syd‰meeni kiitollisuuden ja rakkauden s‰teen. Rutto on j‰lleen ollut Wittenbergiss‰. T:ri Lutherin koti on muutettu sairashuoneeksi; sill‰ vaikka h‰nen K‰thens‰ ja pikku Hannuksensa ovat hyvin kalliit h‰nelle, ei h‰n tahtonut paeta vaaraa enemm‰n, kuin viimeink‰‰n, jolloin h‰n oli munkkina samassa luostarissa, joka nyt on h‰nen kotinsa. Ja mik‰ siunaus h‰nen voimalliset ja luottavaiset sanansa saarnastuolista, kuolinvuoteella taikka murheen majoissa ovat olleet meille kaikille. Mutta etup‰‰ss‰ on Jumala kalliin ‰itini kautta puhunut syd‰melleni ja saattanut minut tuntemaan, ett‰ H‰n todella tulee, poimii ja kuulee meit‰. H‰n oli juuri kuoleman kieliss‰. Ja nyt h‰n on parantumallansa. He sanovat, ett‰ vaara on ohitse. Enk‰ min‰ koskaan en‰‰ sano syd‰mess‰ni: "minulle yksist‰ns‰ Jumala ei anna mit‰‰n kotia", enk‰ min‰ sen vuoksi, ett‰ varon syd‰meni kipua, kun siteet kerran katkeavat, pelk‰‰ kiinnitt‰m‰st‰ syd‰nt‰ni liiaksi niihin, jotka Jumala on antanut minun rakastettavakseni. Min‰ otan vastaan ilon ja rakkauden ja kaikki ne surut, joita ne tuottanevat, ja luotan kaikissa Jumalaan. Kukaties Jumalalla on joku v‰h‰inen rakkauden tyˆ minuakin varten, joku erityinen palvelus myˆskin minua varten, ett‰ minua tarvitaan t‰ss‰ mailmassa, niin kauan kuin min‰ olen t‰‰ll‰. Sill‰ t‰n‰‰n tuli Justus Jonas, jonka pieni poika on kuollut ruttoon, minun luokseni ja sanoi: "Thekla, tee hyvin ja k‰y vaimoni luona. H‰n sanoo, ett‰ sin‰ osaat lohduttaa h‰nt‰, sill‰ sin‰ ymm‰rr‰t surun." Tietysti min‰ menin. Min‰ en luule, ett‰ sanoin mit‰‰n, joka olisi lohduttanut h‰nt‰. Min‰ en voinut tehd‰ juuri muuta kuin itke‰ h‰nen kanssaan, kun katselin noita v‰h‰isi‰, viattomia, rauhallisia, hengettˆmi‰ kasvoja. Mutta kun l‰hdin h‰nen luotaan, sanoi h‰n, ett‰ min‰ olin tehnyt h‰nelle hyv‰n tyˆn, ja k‰ski minun tulla uudestaan. N‰in kukaties Jumalalla on joku hurskas palvelus, jonka min‰ saan tehd‰ H‰nelle ja jota min‰ voin oppia ainoastaan sill‰ tavalla, kuin H‰n on opettanut minulle; ja kun kerran yhdymme, Bertrand ja min‰, ja kuulemme sen kalliin jumalallisen ja inhimillisen ‰‰nen, joka on johdattanut meid‰t mailman l‰vitse, iloitsemme _yhdess‰_ kaikista n‰ist‰ katkerista tuskista, joita olemme k‰rsineet ja tunteneet, ja lausumme kiitoksia siit‰ ijankaikkisesti! XXXII. Elsan kertomus. Wittenbergiss‰, Toukokuulla 1530. Kaikista niist‰ onnellisista kodoista, jotka Jumala on antanut Saksalle T:ri Lutherin kautta, ei mik‰‰n ole, luullakseni, onnellisempi, kuin h‰nen oma kotonsa. Augustinin-luostarin sein‰t kajahtelevat nyt v‰h‰isten lasten krapisevista jaloista ja helkkyvist‰ ‰‰nist‰, ja joka yˆ enkelit vartioivat kodin pyhyytt‰. T:ri Lutherin lasten syntym‰p‰iv‰t ovat juhlia meille kaikille; niin oli eritt‰inkin pikku Hannuksen, esikoisen, syntym‰p‰iv‰. Kuitenkin on myˆskin kuolema k‰ynyt t‰ss‰ valoisassa kodossa. Heid‰n toinen lapsensa, Elisabet, otettiin pikkuisena vanhemmiltansa. T:ri Luther suri h‰nt‰ paljon. V‰h‰ aika h‰nen kuolemansa j‰lkeen kirjoitti h‰n yst‰v‰llens‰ Hausmann'ille: "Armoa ja rauhaa. Minun Johannulukseni kiitt‰‰ sinua, kunnon Nikolaus, kalistimesta, josta h‰n riemuitsee ja iloitsee mahdottomasti." "Min‰ olen alkanut kirjoittaa jotakin Turkin sodasta, josta tyˆst‰ni, toivoakseni, lienee joku hyˆty." "Pikku tytt‰reni on kuollut; rakastettu pikku Elisabet. Se on kummallista, kuinka kipe‰ksi ja haavoitetuksi h‰n on j‰tt‰nyt syd‰meni, melkein yht‰ hell‰ksi, kuin naisen, niin minun on tuota pienokaista haiku. Min‰ en olisi voinut koskaan uskoa, kuinka hell‰ is‰n syd‰n lasten suhteen on. Rukoile Herraa minun puolestani, ja j‰‰ hyv‰sti H‰ness‰." Kaikki kunnioittavat ja rakastavat Katarina von Boraa. Tosin muutamat valittavat, ett‰ h‰n on liian s‰‰st‰v‰inen; mutta mihin T:ri Luther ja h‰nen perheens‰ joutuisivat, jos Katarina antaisi yht‰ huolettomasti, kuin h‰n. Hoetaan, ett‰ T:ri Luther k‰ytti tilaisuutta, kun Katarina oli sairaana, ja lahjoitti hopeisia pˆyt‰-astioitansa jollekin kˆyh‰lle ylioppilaalle. H‰n ei koskaan ota kreuzeri‰k‰‰n niilt‰ ylioppilailta, joita h‰n opettaa; eik‰ h‰n vaadi maksua k‰sikirjoituksistaan, joka suututtaa Gottfriedi‰ ja minua, vaikka se on jalosti tehty h‰nelt‰, sill‰ sit‰ suurta voittoa, jonka ne tuottavat, T:ri Luther varmaan k‰ytt‰isi paremmin, kuin kirjanpainajat, joille se nyt j‰‰. Se on meid‰n luulomme, ett‰ ilman rouva Lutheria koko perhe jo aikaa olisi joutunut mieron tielle, ja T:ri Luther, joka ei ep‰ile anoessansa apua vaaliruhtinaalta taikka muilta rikkailta ihmisilt‰ muitten tarpeisin (vaikkei koskaan itsellens‰), tiet‰‰ hyvin, kuinka huolettava se tie on. H‰nen vaimonsa ei kuitenkaan aina onnistu hillit‰ h‰nen haluansa lahjoittaa pois kaikkia. Taannoin h‰n Katarinan l‰sn‰-ollessa ja h‰nen silm‰n-iskuistaan huolimatta antoi er‰‰lle ylioppilaalle, joka pyysi h‰nelt‰ rahaa p‰‰st‰ksens‰ kotiin yliopistosta, hopeisen pikarin, jonka h‰n itse oli saanut lahjaksi, sanoen, ettei h‰nen tarvinnut juoda hopea-astioista. Me katsomme kaikki sit‰ hellyytt‰, jolla Katarina valvoo h‰nen terveytt‰ns‰, siunaukseksi koko maalle. H‰n ei ole koskaan p‰‰ssyt t‰ysiin voimiin niitten ylellisten ponnistusten j‰lkeen, joita h‰nell‰ oli noina taistelon ja katumusharjoituksen vuosina Erfurtin luostarissa. Ja h‰nen t‰ytyy usein j‰nnitt‰‰ niit‰ viimeisiin asti viel‰ nytkin. Kaikki munkit ja nunnat, jotka omantunnon vuoksi ovat hyl‰nneet laiskurin-elannon luostareissa; kaikki seurakunnat, jotka kaipaavat evankelista pappia; kaikki ihmiset kaikista s‰‰dyist‰ sielun, ruumiin tai rahan huolissa k‰‰ntyv‰t T:ri Lutherin puoleen apua tai neuvoa varten, koska h‰nell‰ on hellin syd‰n ja selvin p‰‰ koko maassa. H‰nen kirjevaihtonsa on rajaton ja koskee kaikenlaisiin asioihin, olipa ett‰ h‰n n‰ytt‰‰ evankeliselle ruhtinaalle, kuinka t‰m‰ parhaiten saisi opin puhdistetuksi maakunnissaan, taikka opettaa halpaa kristitty‰ naista, kuinka h‰n saavuttaa omantunnon rauhan Kristuksessa. Ja n‰itten lukemattomien neuvonanomusten ohessa n‰ytt‰‰ h‰nen suuri syd‰mens‰ aina ehtiv‰n kuuntelemaan, kun vainotut kaukaa ja l‰helt‰ vetoavat h‰neen, taikka yksin‰iset ja murheelliset valittavat. Mist‰ lˆyd‰mme koko t‰m‰n toimeliaisuuden l‰hteen, jollei _raamatusta_, josta h‰n sanoo: "siin‰ puutarhassa on harva puu, josta min‰ en ole varistanut hedelmi‰;" ja _rukouksesta_, josta h‰n, kristikunnan ahkerin mies, sanoo (aivan niinkuin h‰n olisi mietiskelev‰ eremiti): "rukous on kristityn ammatti" (Das Gebet ist des Christen Handwerk). Niin, juuri se aika, jonka h‰n panee rukouksiin, antaa h‰nelle aikaa kaikkiin muihin asioihin. Juuri ne hetket, joita h‰n viett‰‰ el‰m‰n sanan ‰‰ress‰, tekev‰t, ett‰ h‰nen saarnansa, h‰nen kirjeens‰ ja kaikenlainen opetuksensa ik‰‰nkuin vuotavat t‰ydest‰ syd‰mest‰. Mutta semmoinen el‰m‰ uuvuttaa liian nopeasti. Monta kertaa on rouva Luther ollut kovasti huolissaan h‰nen puolestansa niin‰ nelj‰n‰ vuonna, kuin he ovat olleet naimisissa. Kerta, vuonna 1527, kun pikku Hannus oli sylilapsena, ja T:ri Luther luuli, ett‰ h‰nen oli pian j‰tt‰minen Katarina leskeksi is‰ttˆm‰n pojan kanssa, sanoi h‰n aivan alakuloisesti, ettei h‰nell‰ ollut mit‰‰n muuta j‰tt‰‰ j‰lkeens‰ h‰nelle, kuin ne hopeakannut, jotka olivat lahjoitetut h‰nelle. "Rakas Tohtori", vastasi Katarina, "jos se on Jumalan tahto, suon min‰kin mielell‰ni, ett‰ sin‰ olet H‰nen tykˆn‰ns‰ ennemmin, kuin minun tykˆn‰ni. Emme myˆsk‰‰n, min‰ ja lapseni, tarvitse sinua niin paljon, kuin koko hurskaitten kristittyin joukko. ƒl‰ ollenkaan sure minua." Mit‰ Katarinan toivokas uljuus ja hell‰ huolenpito ovat olleet h‰nelle, h‰n osoitti, kun h‰n sanoi: "Min‰ olen liian altis odottamaan enemm‰n K‰thelt‰ni ja Melancthonilta, kuin Kristukselta Herraltani. Vaan kuitenkin min‰ hyvin tied‰n, ettei kumpikaan heist‰ eik‰ kukaan maan p‰‰ll‰ ole k‰rsinyt eik‰ voi k‰rsi‰, mit‰ h‰n on k‰rsinyt minun puolestani." Mutta vaikka lakkaamaton tyˆnteko rasittaa h‰nen ruumistansa, lˆytyy ankarampia koetuksia, jotka rasittavat h‰nen sieluansa. Se syd‰n, johon v‰hinkin rakkaus ja ilo koskee niin syv‰sti, ei voi muuta kuin olla arka v‰‰ryydelle taikka pettyneille toiveille. Tuskastuttanee siis h‰nt‰, kun yhteen aikaan h‰nen oli vaarallinen matkustaa niitten aatelisten vihan vuoksi, joitten sukulaiset h‰n on vapauttanut nunnaluostareista; ja toiseen aikaan h‰nen t‰ytyi pel‰t‰ suuttuneita talonpoikia, joitten j‰rjetˆnt‰ kapinaa h‰n tosin miehuullisesti ja suoraan moitti, mutta joita h‰n kuitenkin innokkaasti puollusti aatelisten ja ruhtinaitten edess‰. Mutta katkerampi, kuin mik‰‰n muu, on h‰nelle evankelisten kristittyjen eripuraisuus. Jokainen totuus, johon h‰n uskoo, leimahtaa h‰nen mieleens‰ niin voimakkaalla vakuutuksella, ett‰ h‰n katsoo jokaista kummallisen itsep‰iseksi, joka ei n‰e sit‰. H‰n pit‰‰ kiinni jokaisesta vakuutuksesta, joka h‰nell‰ on, semmoisen j‰ykkyydell‰, joka on valmis kuolemaan sen puolesta -- ei ainoastaan omistajan sitkeydell‰, vaan sotamiehen, jolle sen puollustaminen on uskottu. H‰n ei suinkaan soisi, ett‰ ket‰‰n pannaan hengelt‰ taikka vangitaan ep‰-uskon t‰hden. Mutta tarjota veljen k‰tt‰ niille, jotka h‰nen mielest‰ns‰ kokonaan pett‰v‰t Herransa luottamuksen -- kuinka h‰n sit‰ rohkenisi? Tuleeko muutamia levon p‰ivi‰ ostaa ijankaikkisen rauhan uhraamalla? Ja niin olemme riitaantuneet Schweitzil‰isten kanssa. Pari p‰iv‰‰ takaperin, kun tulimme kaupunginkirkosta, jossa T:ri Luther oli saarnannut Anabaptisteja ja Schweitzil‰isi‰ vastaan (joita h‰n lukee samaan luokkaan), saatti Greeta minut h‰mille kysymyksell‰‰n: "ƒiti, eikˆ eno Winkelried ole Schweitzil‰inen ja eikˆ h‰n ole hyv‰ ihminen?" "Tietysti eno Konrad on hyv‰ ihminen, Greeta", vastasi Fritzimme, joka juuri oli palannut vieraisilta Atlantin ja Konradin tykˆ‰. "Kuinka sin‰ semmoista kysyt?" "Mutta h‰n on Schweitzil‰inen, ja T:ri Luther k‰ski meid‰n varoa, ettemme muuttuisi Schweitzil‰isten kaltaisiksi, sill‰ he puhuvat jumalattomia asioita pyhist‰ sakramenteist‰." "Min‰ tied‰n varmaan, ettei eno Konrad puhu mit‰‰n jumalattomia asioita", vastasi Fritz kiivaasti. "H‰n on ehk‰ paras mies, mink‰ ikin‰ olen n‰hnyt. ƒiti", jatkoi h‰n, "miksi T:ri Luther puhuu t‰mmˆisi‰ Schweitzil‰isist‰?" "N‰etkˆ, Fritz", min‰ sanoin, "T:ri Luther ei ole koskaan ollut kuutta kuukautta heid‰n parissaan, niinkuin sin‰; eik‰ h‰n siis koskaan ole n‰kynyt, kuinka hyv‰t he ovat kotosalla." "Jollei T:ri Luther", vastasi Fritz ynse‰sti, "ole n‰hnyt heit‰, niin minun mielest‰ni h‰nen ei myˆsk‰‰n pit‰isi puhua sill‰ tapaa heist‰." Minun t‰ytyi turvata ‰idilliseen arvooni tehd‰kseni v‰ittelyst‰ loppua, ja min‰ muistutin Fritzille, ett‰ h‰n oli pikkuinen poika, jonka ei ollut oikeus laskea p‰‰tˆksi‰‰n hyvist‰ ja suurista miehist‰i kuin T:ri Lutherista. Mutta totta puhuen min‰ itse puoleksi ajattelin, niinkuin t‰m‰ lapsi. Minun oli mahdoton selitt‰‰, kuinka T:ri Luther lakkaamattoman taistelon kautta on raivannut tiet‰ siihen vapauteen, jossa me nyt rauhassa el‰mme; kuinka h‰n kammoo Zwingli'n oppeja, ei niin paljon niitten itse t‰hden, kuin niitten seurausten t‰hden, jotka h‰nen luullaksensa niist‰ l‰htev‰t. Kuinka olisi mahdollista saada lapsiamme, jotka nyt vastaan-ottavat rauhallisen, kalliisti ansaitun perinnˆn, ymm‰rt‰m‰‰n sen sotaisan sukupolven karkeata urhoollisuutta, joka valloitti j‰lleen t‰m‰n perinnˆn heille? Niinkuin T:ri Luther sanoo: "ei ole mik‰‰n v‰h‰inen asia muuttaa koko paavikunnan uskonto ja oppi. Kuinka vaikeata t‰m‰ on ollut minulle, saavat he n‰hd‰ sin‰ p‰iv‰n‰. Nyt ei kukaan usko sit‰!" Jumala m‰‰r‰si Davidin taistelemaan Israelin taisteloita, ja Salomonin temppeli‰ rakentamaan. T:ri Lutherin on t‰ytynyt toimittaa molemmat asiat. Mik‰ kumma siis, jos sotamiehen k‰si v‰listi havaitaan rauhan tˆiss‰! Kuitenkin, miksi min‰ vaivaan itse‰ni t‰mmˆisill‰? Pian, liiankin pian kuolema tulee, joka tekee meid‰n polvikuntamme hyv‰t avut pyhiksi lapsillemme ja lievitt‰v‰ll‰ verhollansa peitt‰‰ meid‰n erhetyksemme. Nytkin, kun T:ri Luther on poissa Coburgin linnassa, kuinka kalliit h‰nen kirjeens‰ ovat; ja kuinka kahta vertaa pyhemm‰t ne sanat, joita h‰n saarnasi meille viime sunnuntaina, ovat nyt, kun emme huomenna saa kuulla h‰nt‰. H‰n on viety Coburgin linnaan, ett‰ h‰n olisi l‰hemp‰n‰ Augsburgin valtiop‰ivi‰ ja neuvoillansa auttaisi T:ri Melancthonia, joka on niiss‰. Vaaliruhtinas ei tohdi laskea Lutherimme jaloa syd‰nt‰ ja suoraa mielt‰ valtiop‰ivien viekkaitten diplomatien joukkoon. Rouva Luther aikoo maalauttaa heid‰n pikku Magdalenansa, joka nyt on vuoden vanha ja Tohtorin lempilapsi, ja l‰hett‰‰ kuvan h‰nelle linnaan. Kes‰kuulla 1530. Kirjeit‰ on tullut sek‰ T:ri Lutherilta ett‰ T:ri Lutherista. H‰nen is‰ns‰ on kuollut -- kunnollinen, kest‰v‰, itsens‰ kielt‰v‰, totuutta rakastava vanha mies, joka on poikaansa istuttanut niin paljon omasta luonteestansa. "Se on soveliasta, ett‰ min‰ suren semmoista is‰‰", kirjoittaa Luther, "joka otsansa hiess‰ on kouluttanut ja kasvattanut minut ja tehnyt minut siksi, mit‰ olen." Asia koski h‰nt‰ kipe‰sti, varsinkin kuin h‰n ei saanut olla is‰ns‰ tykˆn‰ h‰nen viime hetkell‰ns‰; vaikka h‰n kiitt‰‰ Jumalaa, ett‰ is‰ eli n‰in‰ valon aikoina ja meni pois lujana uskossansa Kristukseen. T:ri Lutherin sihteeri kirjoittaa kuitenkin, ett‰ h‰nen pikku Magdalenansa kuva lohduttaa h‰nt‰ paljon. H‰n on ripustanut sen sein‰‰n vastap‰‰t‰ sit‰ paikkaa, jossa h‰n istuu, kun h‰n aterioitsee. T:ri Luther on nyt heimonsa vanhin. H‰n seisoo niitten aikalaistensa eturiviss‰, jotka verkalleen astuvat eteenp‰in kuolemaa kohden. T‰n‰‰n min‰ olen istunut rouva Lutherin kanssa Augustinin-luostarin puutarhassa sen perunapuun varjossa, jossa h‰n niin usein istuu Tohtorin vieress‰. Lapsemme leikitteliv‰t ymp‰rill‰mme -- h‰nen pikku Hannuksensa poikien kanssa, sill‰ v‰lin kuin pikku Magdalena istui kuhertaen, kuin kyyhkynen, edess‰mme ruohossa ja nyppi rikki muutamia kukkia. H‰n puhui minulle paljon Tohtorista; kuinka suuresti t‰m‰ rakastaa pienokaisia ja mit‰ opetuksia jumalallisesta rakkaudesta ja viisaudesta h‰n saa heid‰n v‰h‰isist‰ leikeist‰‰n. T:ri Luther sanoo usein, ett‰ vaikka kaikki Jumalan teot ovat kauniit, ovat pienet lapset ihanimmat niist‰ kaikista; ett‰ pyh‰t enkelit eritt‰in kaitsevat heit‰. H‰n on hyvin hell‰ heit‰ kohtaan, ja arvelee v‰listi, ett‰ he ovat paremmat teologit, kuin h‰n itse, sill‰ he luottavat Jumalaan. Hartaampia rukouksia ja korkeampaa teologiaa h‰n ei koskaan luule saavuttavansa, kuin mit‰ pienet lapset ensin oppivat -- Herran Rukouksen ja Katekismuksen. Usein, niin jutteli rouva Luther, kertoi h‰n Katekismuksen itsekseen, muistaaksensa kaikkia niit‰ uskon aarteita, joita meill‰ on. Hupaista on myˆskin, sanoo h‰n, kuunnella sit‰ taivaallista teologiaa, jonka h‰n johdattaa linnuista, lehdist‰, kukista ja tavallisimmista Jumalan lahjoista taikka el‰m‰n tapauksista. Pˆyd‰ss‰ hedelm‰-vati avaa h‰nelle kokonaisen Jumalan anteliaisuuden kirjan, josta h‰n sitten puhuu. Taikka, ottaen ruusut k‰teens‰, sanoo h‰n: "sit‰ ihmist‰, joka osaisi tehd‰ t‰mmˆisen ruusun, pidett‰isiin aivan ihmeellisen‰; ja Jumala sirottaa lukemattomia semmoisia ymp‰rillemme! Mutta juuri H‰nen lahjainsa ‰‰rettˆmyyden vuoksi me emme huomaa niit‰." Ja er‰‰n‰ iltana lausui h‰n pikku linnusta, joka viserteli viimeist‰ v‰h‰ist‰ lauluansa, ennenkuin se meni levolle: "voi armasta pikku lintua! se on valinnut suojansa ja tuudittaa itsens‰ rauhalliseen uneen ilman mit‰‰n huolta huomisp‰iv‰n asunnosta; se pit‰‰ turvallisesti kiinni oksastansa ja j‰tt‰‰ murheen Jumalalle." Kev‰‰ll‰ T:ri Luther mielell‰‰n k‰‰nt‰‰ vaimonsa huomion niihin v‰h‰isiin el‰m‰n oraisin ja urpuihin, jotka pilkistelev‰t esiin joka paikasta ruskeasta maasta taikka alastomista oksista. "Kuka", sanoi h‰n, "joka ei ole koskaan n‰hnyt mit‰‰n kev‰tt‰, olisi kaksi kuukautta takaperin voinut arvata, ett‰ n‰m‰t kuolleet oksat k‰tkiv‰t itsess‰‰n koko tuon salaisen el‰m‰n voiman? Niin on meid‰nkin laitamme oleva Ylˆsnousemisen aikana; Jumala ei kirjoita evankeliumiansa ainoastaan raamattuun, vaan puihin, kukkiin, pilviin ja t‰htiin." Ja n‰in on T:ri Lutherin l‰sn‰-olon ja keskustelun kautta v‰h‰inen puutarha rouva Lutherin silmiss‰ kuin kuvilla varustettu evankeliumi ja psaltari. Min‰ rohkenin tehd‰ muutamia kysymyksi‰ h‰nelle, ja muun muassa, oliko h‰n koskaan kuullut Tohtorin puhuvan jonkunlaisesta rukouksen kaavasta. H‰n sanoi, ett‰ h‰n oli kerta kuullut h‰nen lausuvan: "meid‰n sopii k‰ytt‰‰ kaavoja omissa rukouksissamme, siksi kuin sielumme siivet ja sulat ovat kasvaneet, ja me jaksamme lent‰‰ vapaasti ylˆs Jumalan l‰sn‰-olon puhtaasen ilmaan." Mutta _h‰nen_ rukouksensa, kertoo rouva Luther, ovat v‰listi niinkuin h‰nen pikku poikansa Hannuksen luottavainen tapa pyyt‰‰ h‰nelt‰ itselt‰; vaan v‰listi niinkuin j‰ttil‰isen reutoaminen taistelon tuskassa. H‰n jutteli kuinka h‰n usein kiitt‰‰ Jumalaa Tohtorin rakkaudesta lauluun ja soittoon. Kun h‰n on kovasti uuvuttanut mielt‰ns‰ ja syd‰nt‰ns‰, n‰ytt‰‰ musiki kohta vahvistavan ja viihdytt‰v‰n h‰nen sieluansa, niinkuin raitis ja virvoittava kylpy. Min‰ olen itse kuullut h‰nen puhuvan t‰st‰, kun olen ollut niiss‰ kokouksissa, joita h‰n pit‰‰ joka viikko luonansa ja jossa harjoitetaan eri-‰‰nisi‰ lauluja. "Perkele", sanoo h‰n -- "tuo kadotettu henki -- ei sied‰ pyhi‰ riemulauluja. Meid‰n intohimomme ja k‰rsim‰ttˆmyytemme, meid‰n valituksemme ja itkumme, meid‰n oihkimisemme ja voihkimisemme miellytt‰v‰t h‰nt‰ suuresti; mutta meid‰n laulumme ja virtemme harmittavat ja surettavat h‰nt‰ kovasti." Rouva Luther kertoi minulle, ett‰ h‰nell‰ oli monta murheellista hetke‰ Tohtorin terveyden vuoksi. Tyˆt ja huolet rasittavat h‰nt‰ usein kauheasti; eik‰ h‰n ole koskaan oikein tointunut entisist‰ n‰‰nnytt‰vist‰ paastoamisistaan ja taisteloistaan. H‰n ei ole herkullinen pˆyd‰ss‰. H‰nen mieliruokansa on silli ja hernerokka. H‰nen elantonsa on hyvin kohtuullinen, ja kun h‰n on kiintynyt johonkin erityiseen tyˆhˆn, unhottaisi h‰n ateriansa taikka olisi kokonaan ilman niit‰, jollei h‰nen rouvansa muistuttaisi h‰nt‰. Kun h‰n kirjoitti Selityst‰ns‰ Kahdennestakolmatta Psalmista, sulki h‰n itsens‰ huoneesensa kolmeksi p‰iv‰ksi eik‰ h‰nell‰ ollut muuta syˆt‰v‰‰ kuin leip‰‰ ja suolaa; siksi kuin viimein rouvan t‰ytyi tuottaa sepp‰ murtamaan auki ovea, jolloin he tapasivat h‰net mietintˆihin vaipuneena. Ja vaikka h‰nell‰ on t‰mmˆiset syv‰t ajatukset ja yht‰ laveat huolet, kuin kuninkaalla taikka arkkipiispalla, ottaa h‰n osaa lastensa leikkeihin, niinkuin h‰n itse olisi lapsi; eik‰ h‰n koskaan unhota, jos h‰n matkoillansa joutuu markkinoille, tuoda kotiin tuliaisia pienokaisillensa. H‰n n‰ytti minulle yhden kirjeen, jonka h‰n oli juuri saanut Tohtorilta Coburgista h‰nen pikku pojallensa Hannukselle. H‰n antoi minun kopioita sen. Se kuuluu n‰in: "Armoa ja rauhaa Kristuksessa syd‰mest‰ni rakkaalle pikku pojalleni." "Min‰ kuulen ilolla, ett‰ sin‰ luet ahkerasti ja rukoilet hartaasti. Tee niin, pikku poikani, ja pyri eteenp‰in. Kun tulen kotiin, tuon sinulle kauniin markkinalahjan. Min‰ tied‰n hauskan puutarhan, jossa paljon lapsia k‰velee. He ovat puetut v‰h‰isiin kultaisiin takkeihin ja poimivat ihania omenoita, p‰‰ryni‰, kirsikkoja ja pluumuja puitten alla. He tanssivat ja ovat iloisia, ja heill‰ on myˆskin kauniit, pikkuiset hevoset kultaisilla suitsilla ja hopeisilla satuloilla. Silloin min‰ kysyin silt‰ miehelt‰, joka hallitsee puutarhaa, kenen lapsia n‰m‰t olivat. H‰n vastasi: 'ne ovat semmoisia lapsia, jotka mielell‰‰n rukoilevat, oppivat l‰ksyns‰ ja ovat kiltit.' Sitten min‰ sanoin: 'yst‰v‰ni, minulla on myˆskin v‰h‰inen poika; h‰nen nimens‰ on Hannus Luther. Eikˆ h‰nkin p‰‰sisi puutarhaan, ett‰ h‰n saisi syˆd‰ tuommoisia omenoita ja p‰‰ryni‰ ja ratsastaa kauniilla, v‰h‰isill‰ hevosilla, ja leikitell‰ n‰itten lasten kanssa?' Siihen mies vastasi: 'jos h‰n mielell‰‰n rukoilee, oppii l‰ksyns‰ ja on kiltti, kyll‰ h‰nkin p‰‰see puutarhaan -- ja samalla tapaa lippus ja Jost (Melancthonin ja Justus Jonaksen pienet pojat); ja kun he kaikki tulevat yhteen, annetaan heille myˆskin huiluja, rumpuja, luuttuja ja kaikenlaisia soittokaluja; ja he saavat tanssia ja ampua pikkuisilla joutsilla ja nuolilla.' "Ja h‰n n‰ytti minulle puutarhassa ihanan nurmen, joka oli varustettu tanssia varten. Siell‰ oli paljon huiluja puhtaasta kullasta, rumpuja ja hopeisia joutsia ja nuolia. Mutta oli viel‰ varhainen aamup‰iv‰, etteiv‰t lapset viel‰ olleet suurustaneet. Sent‰hden min‰ en voinut odottaa, siksi kuin tanssi alkoi, vaan sanoin miehelle: 'voi, hyv‰ herra, min‰ menen kohta pois ja kirjoitan kaikki n‰m‰t pikku pojalleni Hannukselle, ett‰ h‰nkin rukoilee hartaasti, oppii l‰ksyns‰ ja on kiltti, jotta h‰nkin p‰‰see t‰h‰n puutarhaan. Mutta h‰nell‰ on rakas t‰ti Leena; h‰nen t‰ytyy saada ottaa t‰m‰ mukaansa.' Nyt sanoi mies: 'olkoon niin; mene ja kirjoita h‰nelle sill‰ tapaa.' "Opi sent‰hden, kallis pikku poikani Hannus, l‰ksysi, ja rukoile iloisella syd‰mell‰; ja kerro t‰m‰ kaikki myˆskin Lippukselle ja Justukselle, ett‰ hekin oppivat l‰ksyns‰ ja rukoilevat. Niin te kaikki yhdess‰ p‰‰sette tuohon puutarhaan. T‰ten min‰ j‰t‰n sinut Jumalan kaikkivaltiaan haltuun; ja tervehdi t‰ti Leenaa ja suutele h‰nt‰ minun puolestani. -- Sinun rakas is‰si Martin Luther." Muutamat, jotka ovat n‰hneet t‰m‰n kirjeen, arvelevat, ett‰ se on liian pilapuheinen niin vakaville aineille. Mutta taivas ei ole mik‰‰n kolkko ja juhlallinen, vaan aivan valoisa ja iloinen paikka; ja T:ri Luther kertoo vaan lapselle omalla lapsellisella kielell‰ns‰, mik‰ autuas paikka se on. Eikˆ myˆskin Jumala, taivaallinen Is‰mme, tee meid‰n samoin? Min‰ olisin mielell‰‰n n‰hnyt, kuinka T:ri Luther k‰‰ntyi pois totisista kirjeist‰ns‰ ruhtinaille ja tohtoreille suuren Augsburgin Tunnustuksen johdosta, jota he paraikaa laittavat, kirjoittaaksensa n‰it‰ armaita sanoja pikku Hannuksellensa. Ei mik‰‰n kumma, ett‰ "Catharine Lutherin", Tohtorinna Luther, "_mea dominus Ketha_," "herrani K‰the", niinkuin h‰n nimitt‰‰ h‰nt‰, on onnellinen vaimo. Se on onni Saksalle, ett‰ Katekismus, josta lapsemme oppivat ensim‰iset jumalallisen totuuden alkeet, l‰htee Lutherin is‰llisest‰ syd‰mest‰, eik‰ sit‰ panna kokoon valtiop‰ivill‰ taikka yleisess‰ kokouksessa. Toisenkin kirjeen olen min‰ kopioinnut, koska lapseni olivat niin mieltyneet siihen. T:ri Luther on aina suuresti ihastellut linnun laulua. Se kirje, jonka olen kopioinnut, oli kirjoitettu Huhtikuun 28 p‰iv‰n‰ h‰nen yst‰villens‰, jotka usein kokoontuvat h‰nen pˆyt‰ns‰ ymp‰rill‰. "Armoa ja rauhaa Kristuksessa, rakkaat herrat ja yst‰v‰t! Min‰ olen saanut kaikki teid‰n kirjeenne ja ymm‰rr‰n, kuinka asiat k‰yv‰t teill‰. Ett‰ tekin puoleltanne ymm‰rt‰isitte, kuinka asiat k‰yv‰t t‰‰ll‰, tahdon saattaa teid‰n tietoihinne, ett‰ me, min‰, mestari Beit ja Cyriacus, emme l‰hde Augsburgin valtiop‰iville. Meill‰ on kuitenkin omat, vaikka toisenlaiset valtiop‰iv‰t t‰‰ll‰." "Juuri akkunaimme alla on v‰h‰inen mets‰ elikk‰ lehto, johon naakat ja varikset ovat kutsuneet kokoon valtiop‰iv‰ns‰, ja siell‰ on semmoista ratsastusta edestakaisin, semmoista lakkaamatonta h‰lin‰‰ yˆt p‰iv‰t, kuin kaikki olisivat iloiset ja vallattomat juomisesta. Nuoret ja vanhat jaarittelevat yhdess‰, ett‰ minua kummastuttaa, kuinka he eiv‰t heng‰sty. Minun tekisi hyvin mieli tiet‰‰, onko teill‰ yht‰‰n t‰mmˆisi‰ aatelisia ja kavaljereja; minusta tuntuu, kuin he olisivat kokoontuneet t‰nne joka paikasta mailmassa." "Min‰ en ole viel‰ n‰hnyt heid‰n keisariansa; mutta heid‰n ylh‰isens‰ keikaroivat ja koreilevat edess‰mme, tosin ei kalliissa vaatteissa, vaan kaikki yksinkertaisesti puettuina samaan asuun, kaikki yht‰ kaikki yht‰ harmaa-silm‰isin‰ ja kaikki laulaen samaa laulua, se vaan, ett‰ on mit‰ hupaisin eroitus nuorilla ja vanhoilla, suurilla ja pienill‰. He eiv‰t huoli mist‰‰n isosta palatsista taikka salista kokouspaikaksi, sill‰ heid‰n salinsa laki on ihana, korkea taivas, heid‰n lattiansa on keto t‰ynn‰ns‰ kauniita, viheriˆit‰ oksia, ja heid‰n sein‰ns‰ ulottuvat yht‰ kauas, kuin mailman ‰‰ret. He eiv‰t myˆsk‰‰n tarvitse hevosia eik‰ haarniskoita; heill‰ on hˆyheniset rattaat, joilla he v‰ltt‰v‰t loukkauksia ja vaaroja. He ovat ep‰ilem‰tt‰ suuria ja mahtavia herroja, mutta mit‰ he keskustelevat, sit‰ min‰ en viel‰ tied‰." "Kuitenkin, sen verran kuin min‰ tulkin avulla ymm‰rr‰n, tuumivat he suurta, ‰killist‰ p‰‰llekarkausta ja sotaretke‰ vehn‰‰, ohraa, kauraa ja kaikenlaista viljaa vastaan, ja moni ritari on voittava kannuksensa t‰ss‰ sodassa ja moni sankarityˆ toimitetaan." "N‰in me istumme t‰‰ll‰ valtiop‰ivill‰mme ja kuulemme ja kuuntelemme suurella mielihyv‰ll‰ sek‰ opimme, kuinka ruhtinaat ja herrat ynn‰ kaikki muut keisarikunnan s‰‰dyt laulavat ja menostelevat aika iloisesti. Mutta eritt‰in meit‰ huvittaa n‰hd‰, kuinka he isoisten tavalla teivastelevat, hiovat nokkiansa ja kiillottavat asepukujansa, saavuttaaksensa kunniaa ja voittoa vehn‰st‰ ja kaurasta. Me toivotamme heille terveytt‰ ja menestyst‰ -- ja suomme, ett‰ he kaikki yht‰ haavaa lent‰isiv‰t itsens‰ puhki johonkin pensas-aitaan!" "Sill‰ minun mielest‰ni he eiv‰t ole paremmat, kuin sofistit ja paavilaiset saarnoinensa ja kirjoituksinensa, ja min‰ soisin, ett‰ n‰m‰tkin olisivat edess‰mme kokouksessamme, ett‰ saisin kuulla heid‰n hupaisia ‰‰ni‰ns‰ ja saarnojansa, ja n‰hd‰, kuinka he yhteiseksi hyˆdyksi nielaisevat kaikki, mit‰ maan p‰‰ll‰ lˆytyy, ja j‰lest‰p‰in lˆrpˆttelev‰t tiesi kuinka kauan!" "T‰n‰‰n olemme kuulleet ensim‰isen satakielen; sill‰ he eiv‰t ottaneet Huhtikuuhun luottaaksensa. Meill‰ on ollut hyv‰t s‰‰t t‰‰ll‰, ei mit‰‰n sadetta, paitsi eilen v‰h‰isen. Teid‰n luonanne lienee ehk‰ toisin. T‰ten min‰ j‰t‰n teid‰t Jumalan haltuun. Menetelk‰‰t hyvin. Annettu Jyv‰-turkkien valtiop‰ivill‰, Huhtikuun 28 p‰iv‰n‰ anno 1530. Martinus Luther." Vaikka h‰n n‰ytt‰‰ levolliselta ja joutilaalta, nojaa nyt, sanoo Gottfried, koko Saksa viel‰ kerran t‰m‰n uskollisen syd‰men voimaan. Romalaiset diplomatit ovat monta kertaa olleet v‰h‰ll‰ taivuttaa Melancthonia per‰ytym‰‰n kaikista rauhan t‰hden; ja ilman niit‰ jyrkki‰ ja uskollisia sanoja, jotka l‰htev‰t "er‰maasta", joksi Luther sanoo Coburgin linnaa, luulee Gottfried, ett‰ kaikki olisi k‰ynyt huonosti. T:ri Lutherin on t‰ytynyt usein kirjoittaa vakavasti ja murheellisesti "Filip Pelkurille" ja pyyt‰‰, ettei h‰n ainakaan heitt‰isi vanhurskauttamisen oppia uskon kautta ja antaisi piispojen ratkaista kaikkia! Usko se on, joka tekee, ett‰ Luther n‰kee niin selv‰sti. "Se on Jumalan sana ja asia", kirjoittaa h‰n, "sent‰hden meid‰n rukouksemme varmaan kuullaan, ja H‰n on jo m‰‰r‰nnyt ja valmistanut sen avun, joka on meit‰ auttava. T‰m‰ k‰y varmaan toteen. Sill‰ H‰n sanoo: 'unohtaako vaimo lapsukaisensa, niin ettei h‰n armahda kohtunsa poikaa? ja vaikka h‰n unohtaisi, en min‰ kuitenkaan sinua unohda. Katso, k‰siini olen min‰ sinun py‰lt‰nyt.' Min‰ olen nykyisin n‰hnyt kaksi ihmett‰, h‰n jatkaa; ensim‰isen, kun katselin ulos akkunastani ja n‰in taivaan t‰hdet ja koko Jumalan ihanan kaari-katon, enk‰ kuitenkaan eroittanut mit‰‰n pylv‰it‰, joilla rakentaja oli tukenut t‰t‰ kantta; ei taivas kuitenkaan rauennut, vaan koko tuo suuri kaari seisoi lujana. Nyt lˆytyy semmoisia, jotka etsiv‰t noita pylv‰it‰ ja tahtoisivat kokea ja tarttua niihin, ja kun he eiv‰t voi, kummastelevat ja vapisevat, niinkuin taivas varmaan kukistuisi, ei mink‰‰n muun vuoksi, kuin vaan sen vuoksi, ett‰ he eiv‰t voi koskea ja tarttua sen pylv‰isin. Jos he vaan voisivat lˆyt‰‰ n‰m‰t, kyll‰ sitten taivas, heid‰n luullaksensa, pysyisi koossa!" "Iloinen ihme oli: min‰ n‰in suurten pilvien vieriv‰n ylitsemme niin kauhealla painolla, ett‰ niit‰ sopisi verrata suureen valtamereen, enk‰ min‰ kuitenkaan selitt‰nyt mit‰‰n alustaa, johon olivat perustetut elikk‰ rakennetut, eik‰ mit‰‰n rantaa, joka pid‰tti niit‰; ne eiv‰t kuitenkaan pudonneet p‰‰llemme, vaan katselivat meit‰ tylyll‰, totisella muodolla ja pakenivat matkoihinsa. Mutta kun ne olivat kulkeneet ohitse, silloin loisti esiin sek‰ niitten alusta ett‰ meid‰n kattomme, joka oli kannattanut niit‰ -- taivaankaari! Tosin kyll‰ heikko, ohut, kˆyk‰inen alusta ja katto, joka pian suli pois pilviin ja oli pikemmin niinkuin v‰ikkyv‰ s‰rmiˆ, jonka n‰emme kirjavan lasin l‰vitse, kuin luja ja varma alusta! ett‰ meid‰n kyllin oli syyt‰ ep‰ill‰ t‰t‰ heikkoa sulkua, joka pid‰tti tuota ‰‰retˆnt‰ vesien painoa. Kuitenkin me todella huomasimme, ett‰ t‰m‰ utuinen s‰rmiˆ kykeni kannattamaan vesien painoa ja ett‰ se lujasti varjelee meit‰. Mutta muutamia lˆytyy, jotka mieluisammin katselevat vesien ja pilvien paljoutta ja kovaa painoa, kuin liiton kˆyk‰ist‰, kaitaa kaarta. He tahtoisivat pidell‰ t‰t‰ v‰ikkyv‰‰, haihtuvaa vemmelt‰, ja kun eiv‰t voi sit‰ tehd‰, pelk‰‰v‰t he aina, ett‰ pilvet tuottavat vedenpaisumuksen takaisin." Taivaallinen Is‰, kun yksi mies, joka luottaa sinun sanaasi, voi n‰in pit‰‰ kokonaista kansakuntaa pystyss‰, mit‰ sinun sanasi tekisik‰‰n meid‰n kaikkien hyv‰ksi, jos me jokainen samalla tapaa luottaisimme siihen ja Sinuun, joka lausui sen! XXXIII.. Theklan kertomus. Wittenbergiss‰, 1540. Se aika, jota pelk‰sin kaikkein enimm‰n sen suuren kadon j‰lkeen, joka teki minun el‰m‰ni autioksi, on tullut. Min‰ olen yksin‰isen keski-ij‰n yksitoikkoisella lakealla. Lapsuuden p‰iv‰npaisteiset kunnaat, ja myˆskin nuoruuden iloiset, tuuliset ahteet ovat melkein n‰kym‰ttˆmiss‰ minun takanani; ja arvoisan vanhuuden lumiset harjut, joilta voimme katsoa luvattuun maahan tuolle puolen, ovat melkein yht‰ kaukana minun edess‰ni. Muitten el‰m‰ on pulppuavasta l‰hteest‰ paisunut leve‰ksi ja tyveneksi virraksi, sill‰ v‰lin kuin minun el‰m‰ni on vaan sama kapea puro, kuin se alusta oli. Se hiipii verkan ja hiljalleen lakean poikki eik‰ hyppele iloisesti kalliolta soitellen joka paikassa matkallansa. Kuitenkin min‰ olen tyytyv‰inen; aivan t‰ydellisesti tyytyv‰inen. Min‰ tied‰n varmaan, ett‰ korkein viisaus ja rakkaus on m‰‰r‰nnyt minunkin el‰m‰ni; ja ett‰ (sit‰ myˆten kuin ei minun uskoton syd‰meni est‰ sit‰) Jumala johdattaa minutkin korkeimpaan ja parhaasen p‰‰m‰‰r‰‰n. Min‰ en ajatellut aina niin. Min‰ varoin, ettei Bertrandin kuolema loisi varjoansa ainoastaan maalliseen el‰m‰‰ni, vaan ett‰ se ainaiseksi kiduttaisi ja heikontaisi luontoani; ett‰ samalla kuin kadotin kaikki avio-el‰m‰n suloiset, jalostuttavat suhteet, min‰ ij‰ti j‰isin vaan kehki‰m‰ttˆm‰ksi, yksipuoliseksi olennoksi. Mutta er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ min‰ T:ri Lutherin saksankielisest‰ raamatusta luin ensim‰isen Korinthilais-epistolan kahdennessatoista luvussa Kristuksen ruumiista, ja syd‰meni sai suuren lohdutuksen siit‰. Min‰ n‰in, ett‰ me emme ole aiotut erin‰isiksi atomeiksi, joista jokainen olisi t‰ydellinen itsekseen, vaan saman ruumiin j‰seniksi, joista jokainen on t‰ydellinen ainoastaan sen kautta, ett‰ se on yhteydess‰ kaikkien muitten kanssa. Ja silloin huomasin, kuinka kokonaan v‰h‰p‰tˆinen asia se on, mihin paikkaan Kristus asettaa minut ruumiisensa; ja kuinka meid‰n on mahdoton tiet‰‰, miksi Jumala kasvattaa meit‰, ennenkuin ruumis on t‰ydellinen ja me n‰emme, mit‰ meid‰n tulee olla siin‰. Kun min‰ v‰h‰ist‰ sen j‰lkeen astuin D¸benin nummea kotiin Elsan Greetan kanssa, toi joukko kasvavia puita, joitten varjossa lep‰simme, saman opetuksen eteeni vertauksen muodossa. Me olimme usein kaukaa ihmetelleet t‰m‰n ryhm‰n kaunista sopusuhtaisuutta, vaan nyt, kun katsoimme ylˆs, n‰in min‰, kuinka vaillinainen jokainen yksityinen puu oli, kaikki kallistuen eri taholle, ja kaikki ainoastaan yhdelt‰ puolelta hyˆtyen. Jos jokainen puu olisi sanonut: "min‰ olen pyˆkkipuu ja minun on oikeus levitt‰‰ oksiani joka haaralle, niinkuin veljeni, joka seisoo yksin‰‰n nummella," mit‰ tuosta ihanasta ryhm‰st‰ olisi tullut? Ja katsoen ylˆs viheri‰n, tihe‰n lehdistˆn l‰vitse sinist‰ taivasta kohden, min‰ sanoin: "Taivaallinen Is‰, Sin‰ olet viisas! Min‰ en ep‰ile en‰‰. Istuta minut, mihin vaan tahdot, puutarhaasi, ja anna minun kasvaa mielt‰si myˆten! Sin‰ et koskaan salli minun hairaantua korkeimmasta tarkoituksestasi." T:ri Luther on myˆskin sek‰ keskusteluissaan ett‰ saarnoissaan sanonut monta asiaa, jotka tuontuostakin ovat paljon auttaneet minua. "Ohra", h‰n sanoi, "saa k‰rsi‰ paljon ihmisilt‰. Ensiksi se kylvet‰‰n maahan, ett‰ se m‰t‰nee. Kun se sitten on kasvanut ja kypsynyt, se leikataan. Sitten se rouhennetaan, puserretaan, kuohutetaan ja laitetaan olueksi." "Juuri samanlainen martyri on pellava. Kun se on valmistunut, se nyhdet‰‰n, lioitetaan, loukutetaan, kuivataan, rohditaan, kehr‰t‰‰n ja kudotaan palttinaksi, joka taas paloitellaan ja leikataan. J‰lest‰p‰in plaastaroitaan sill‰ paiseita ja tukotetaan haavoja. Sitten se muuttuu rievuiksi, pannaan tamppiin paperimyllyyn ja raasitaan pieniksi palasiksi. Siit‰ laitetaan paperia kirjoittamista ja painamista varten." "N‰m‰t esineet ja moni muu heid‰n kaltaisensa, jotka ovat suureksi hyˆdyksi meille, saavat n‰in k‰rsi‰. Niin saavat myˆskin hyv‰t, jumaliset kristityt k‰rsi‰ paljon jumalattomain ja pahojen t‰hden. Mutta t‰ll‰ tapaa ohra, viiniryp‰leet ja vilja jalostutetaan, ihmisess‰ muuttuen lihaksi, ja kristityn ihmisen ruumiissa astuen taivaalliseen valtakuntaan." Usein h‰n puhuu "kalliista, pyh‰st‰ ristist‰, josta osa on annettu jokaiselle kristitylle." "Kaikkien pyhien", sanoi h‰n kerta, kun yhden h‰nen yst‰v‰ns‰ lapsi makasi sairaana, "t‰ytyy juoda katkerasta maljasta. V‰lttikˆ edes Maria, Herramme kallis ‰iti, sit‰? Kaikkien, jotka ovat rakkaat H‰nelle, t‰ytyy k‰rsi‰. Kristityt voittavat, kun k‰rsiv‰t; ainoastaan kun he kapinoitsevat ja vastustavat, he voitetaan ja h‰vi‰v‰t taistelossa." T:ri Luther tiet‰‰ todella, mit‰ koetukset ja kiusaukset ovat. Monta katkeraa maljaa on h‰n saanut juoda, joka katsoo kristittyjen syntej‰, itsekk‰isyytt‰ ja eripuraisuutta omaksi surukseen ja h‰pe‰kseen. Sent‰hden h‰n ep‰ilem‰tt‰ ymm‰rt‰‰kin niin hyvin, kuinka tulee tukea ja lohduttaa. Niitten, jotka ovat aiotut kirkon luiksi ja suoniksi, t‰ytyy odottaa kovimpia iskuja. Min‰ muistan hyvin, mit‰ h‰n sanoi lokakuun 8 p‰iv‰n‰ 1529, ennenkuin h‰n l‰hti Coburgiin, jolloin h‰n ja h‰nen vaimonsa sairastivat kuumetta, ja h‰nt‰ vaivasi myˆskin lannetauti ja moni muu vamma: "Jumala on koettanut minua kovasti. Min‰ olen ollut k‰rsim‰tˆn; mutta Jumala tiet‰‰ paremmin, kuin min‰, miksi hyˆdyksi t‰m‰ on. _Meid‰n Herramme Jumala on niinkuin kirjanpainaja, joka latoo kirjaimet takaperin, jottemme t‰‰ll‰ kykene niit‰ lukemaan. Kun me olemme painetut tuolla ylh‰‰ll‰, tulevassa el‰m‰ss‰, osaamme lukea kaikki selv‰sti ja oikeinp‰in_. T‰ll‰ v‰lin meid‰n tulee olla k‰rsiv‰lliset." Monella muulla tavalla, kuin voin mainita, ovat h‰n ja h‰nen sanansa auttaneet minua. Ei kukaan n‰yt‰ ymm‰rt‰v‰n, niinkuin h‰n, mit‰ perkele on ja tekee. Se on _kiusaus surussa_, jota meid‰n tulee pel‰t‰ ja kavahtaa. Juuri t‰t‰ min‰ en ymm‰rt‰nyt ensin, kun Bertrand kuoli. Min‰ luulin itse‰ni kapinalliseksi, enk‰ rohjennut l‰hesty‰ Jumalaa, ennenkuin herkeisin tuntemasta itse‰ni kapinalliseksi. Min‰ en ymm‰rt‰nyt, ett‰ perkele, joka kiusasi minua kapinoimaan, myˆskin kiusasi minua ajattelemaan, ettei Jumala antaisi anteeksi. Min‰ olin ennen ajatellut koetusta jonkunlaiseksi pyhyydeksi, jossa aivan luonnollisesti tuntisin Jumalan l‰sn‰-olon. Minun tuli viel‰ oppia, ett‰ sekin voi olla jopa "pimeyden hetki," jolloin pimeyden ruhtinas n‰kym‰tˆnn‰ l‰hestyy meit‰. Niinkuin T:ri Luther sanoo: "perkele ahdistaa meit‰ juuri silt‰ puolelta; josta olemme kaikkein hellimm‰t ja heikoimmat, niinkuin h‰n paratiisissa k‰‰ntyi Evaa eik‰ Adamia vastaan." Sanomattoman suuri lohdutus oli siit‰, kun opin, kuka minua oli vaivannut, ja k‰‰nnyin H‰nen puoleensa, joka jo aikaa voitti kiusaajan, rukoillen, ett‰ H‰n karkoittaisi t‰m‰n nyt minun luotani. Sill‰ vaikka T:ri Luther tuntee, kuinka kauhea langennut enkeli on -- "Kymmenien K‰skyjen antithesis" (vastakohta), joksi h‰n nimitt‰‰ h‰nt‰, "joka tuhansia vuosia on enkelin nerolla tutkistellut, kuinka tehokkaimmalla tavalla voi h‰irit‰ ja h‰vitt‰‰ ihmisi‰" -- muistuttaa h‰n meit‰ aina, ett‰ perkele kuitenkin on kukistettu vihollinen, ettei h‰n nytk‰‰n saa voittoa meist‰, ja ett‰, vaikka h‰n on rohkea ahdistamaan ja kiusaamaan suruttomia, yksi ainoa uskon sana tai katse panee h‰net pakenemaan "niinkuin piestyn koiran." Juuri t‰m‰ tieto, ett‰ saatanalla on voima kiusata, ynn‰ vakuutus, ettei h‰n kykene uskovaista syd‰nt‰ vahingoittamaan, ne ovat niin usein tukeneet minua T:ri Lutherin sanoissa. Mutta h‰n ei ole ainoastaan t‰ll‰ tapaa auttanut minua. H‰n teroittaa usein, kuinka tyˆnteko on aivan tarpeellinen. Parempi on, sanoo h‰n, ryhty‰ halvimpaan askareesen, kuin istua yksin‰‰n joutilaana ja kohdata saatanan kiusauksia. "Usein on minun kiusauksissani tarve puhua vaikka vaan lapsen kanssa, ett‰ saisin karkoitetuiksi niit‰ ajatuksia, joilla perkele h‰tyytt‰‰ minua; ja t‰m‰ est‰‰ minua kerskailemasta, ett‰ itse omin neuvoin pystyn auttamaan itse‰ni ja kest‰m‰‰n ilman Kristuksen voimaa. Min‰ tarvitsen v‰listi semmoista auttajaa, jolla ei ole koko ruumiissansa niin paljon teologiaa, kuin minulla on yhdess‰ sormessani." "Ihmissyd‰n", arvelee h‰n, "on niinkuin myllynkivi myllyss‰: kun panet vehn‰‰ sen alle, se jauhaa ja murentaa vehn‰n jauhoksi; jollet pane vehn‰‰, jauhaa se kuitenkin, mutta silloin se jauhaa itse‰ns‰ ja kuluu pois. Samoin ik‰‰n j‰tt‰‰ ihmissyd‰n, jollei sit‰ kiinnitet‰ tyˆhˆn, sijaa perkeleelle, joka luikertaa sis‰‰n ja vet‰‰ myˆt‰ns‰ kokonaisen lauman pahoja ajatuksia, kiusauksia ja suruja, jotka jauhavat rikki syd‰men!" T‰m‰n h‰nen puheensa johdosta koetin min‰ ahkerasti hankkia jotakin toimitusta itselleni. Aluksi se n‰ytti vaikealta. Elsa ei tarvinnut paljon apua lapsiansa varten taikka vaan satunnaisesti. Kotona olivat kˆyhyyden huolet ohitse, ja kallis is‰ni ja ‰itini voivat hyvin ilman minun avuttani. Tyytym‰ttˆmyydess‰ni toivoin v‰listi, ett‰ he olisivat kˆyh‰t taas, niinkuin Elsan lapsuudessa, ett‰ minua tarvittaisiin ja minusta todella tuntuisi, kuin kehr‰‰m‰ll‰ni ja ompelemallani hyˆdytt‰isin, sen sijaan kuin nyt tunsin, ett‰ askaroitsin vaan joutilaisuutta karttaakseni ja ettei kenell‰k‰‰n ollut mit‰‰n hyv‰‰ tyˆst‰ni. Toisin aioin minua halutti p‰‰st‰ n‰kem‰st‰ koko sit‰ onnellista el‰m‰‰, joka ymp‰rˆitsi minua, ja min‰ moitin puoleksi T:ri Lutheria syd‰mess‰ni, ett‰ luostarit h‰nen kauttansa olivat lakkautetut. Nunnana, arvelin min‰, olisin ainakin ollut jotakin m‰‰r‰tty‰ ja arvossa pidetty‰ eik‰ se negativinen, kesken-er‰inen olento, joksi tunsin itseni, eroitettuna likimm‰isist‰ni sen kautta, ett‰ kaipasin sit‰, joka teki heid‰n el‰m‰ns‰ todelliseksi ja onnelliseksi. ƒitini tointuminen rutosta paransi minua v‰h‰n t‰st‰. Se muistutti minua niist‰ siunauksista, jotka viel‰ olivat tarjonani kotona. Min‰ rupesin myˆskin taas luottamaan Jumalaan ja sain lohdutusta, kun ajattelin, mit‰ ‰idin-‰iti kerta sanoi minulle, kun olin v‰h‰inen tyttˆ ja haikeasti itkin sekaantunutta vyyhti‰ ja nyyhkytin: "en min‰ sit‰ ikin‰ selv‰ksi saa"; "keri, rakas lapseni, keri vaan, tuuma tuumalta, avaa joka solmu toinen toisensa per‰st‰, niin vyhti suorenee pian itsest‰ns‰." Samalla tapaa min‰ p‰‰tin keri‰ v‰h‰ist‰ el‰m‰n lankaani p‰iv‰st‰ p‰iv‰‰n ja avata toisen v‰h‰isen solmun toisen per‰st‰, siksi kuin nyt vyhti todesti on suorinnut itsest‰ns‰. Harvan naisen el‰m‰ on, luullakseni, enemm‰n t‰ynn‰ rakkautta ja miellytt‰v‰‰ tointa, kuin minun. Min‰ olen ruvennut hoitamaan v‰h‰ist‰ tyttˆkoulua. Oppilaitteni joukossa on kaksi orpoa, jotka talonpoikais-sota teki is‰ttˆm‰ksi ja jotka l‰hetettiin meille; t‰st‰kin tulee minun kiitt‰‰ T:ri Lutheria. H‰n ei huoli mist‰‰n niin paljon, kuin nuorten kasvatuksesta; ei mik‰‰n sureta h‰nt‰ enemm‰n, kuin se ahneus, joka kadehtii varoja kouluilta; eik‰ mik‰‰n ilahuta h‰nt‰ enemm‰n, kuin pienokaisten edistyminen kaikessa hyv‰ss‰ taidossa. Niinkuin h‰n kirjoitti vaaliruhtinas Johanille Coburgista kaksitoista vuotta takaperin: "Laupias Jumala osoittaa suurta armoa siin‰, ett‰ H‰n tekee sanansa niin hedelm‰lliseksi teid‰n maassanne. Herttaiset pienet pojat ja tytˆt ovat niin hyvin opetetut katekismuksessa ja Pyh‰ss‰ Raamatussa, ett‰ syd‰meni sulaa, kun n‰en, kuinka n‰m‰t nuoret pojat ja tytˆt osaavat uskoa ja puhua paremmin Jumalasta ja Kristuksesta, kuin kaikki vanhan ajan luostarit ja koulut." "Semmoinen nuoriso Teid‰n Arvonne maassa on ihana paratiisi, jonka vertaista ei lˆydy mailmassa. On niinkuin Jumala sanoisi: 'rohkeutta, rakas herttua Johan, min‰ uskon sinulle jaloimman aarteeni, kauniin paratiisini; sin‰ saat ruveta sen is‰ksi. Sill‰ min‰ j‰t‰n sen sinun huomaasi ja annan sinulle kunnian olla tarhurini ja huoneenhaltiani'. T‰m‰ on totinen tosi. On myˆskin, niinkuin Herramme Jesus olisi Teid‰n Arvonne vieras ja holholainen, koska H‰nen sanansa ja H‰nen pienokaisensa ovat teid‰n alinomaiset vieraanne ja holholaisenne." V‰h‰ aika sitten er‰s nainen, Lutherin vaimon yst‰v‰, asui Tohtorin luona pannaksensa toimeen semmoista koulua Wittenbergiss‰ nuoria tyttˆj‰ varten; ja nyt se on joutunut minun haltuuni. Usein T:ri Luther tulee sis‰‰n ja laskee k‰tens‰ pienokaisten p‰‰n p‰‰lle, pyyt‰en Jumalaa siunaamaan heit‰, taikka kuuntelee, kun he kertovat katekismusta taikka Pyh‰‰ Raamattua. Joulukuun 25 p. 1541. Kerta viel‰ on joulupuu sytytetty kodoissamme Wittenbergiss‰. Kuinka monta t‰mmˆist‰ onnellista kristillist‰ kotia meill‰ on! Elsamme, Justus Jonaksen ja h‰nen lempe‰n, miellytt‰v‰n vaimonsa, joka, niinkuin T:ri Luther sanoo: "aina levitt‰‰ iloa hyvill‰, suloisilla kasvoillansa." T‰mmˆisiss‰ tiloissa tulemme nyt kaikki kokoon Elsan luona. Lasten ‰‰ni on parempi, kuin valo, is‰ni sokeille silmille, ja ‰itini uudistaa j‰lleen omia ‰idin-ilojansa lapsen-lapsissaan, mutta ilman huolitta. Mutta kaikista n‰ist‰ kodoista ei mik‰‰n ole niin onnellinen eik‰ niin hell‰sti yhteen liittynyt, kuin T:ri Lutherin. H‰nen lapsenkaltainen ilonsa v‰h‰isist‰ asioista tekee jokaisen perhe-juhlan h‰nen huoneessaan aivan riemuisaksi; ja lasten leikit ja huvit, samoin kuin heid‰n v‰h‰iset huolensakin, ovat h‰nelle alinomainen vertaus taivaallisesta perheest‰ ja meid‰n keskuudestamme Jumalan kanssa. H‰nell‰ on nyt viisi lasta, Hannus, esikoinen; Magdalena lempe‰ ja suloinen kolmetoistavuotinen tyttˆ; Paulus, Martin ja Margareta. Mik‰ onni niille, jotka ovat kadottaneet omansa ja ovat murheelliset, ett‰ meid‰n kristilliset juhlamme viittaavat eteenp‰in ja ylˆsp‰in, yht‰ hyvin kuin taaksep‰in; ett‰ ijankaikkinen ilo, jota lakkaamatta l‰hestymme, yhdistyy siihen maalliseen iloon, joka on mennyt ohitse. Niin, vanha pakanallinen el‰m‰npuu, jota t‰m‰ nuori, viheri‰inen kuusi maamme aarniometsist‰ sanotaan kuvaavan, on kristitty joulupuuksi. Vanha el‰m‰npuu oli surun puu, sen juuret olivat katoavaisessa maassa, ja sen alla istuivat murhettivat Vaiheettaret valmiina leikkaamaan poikki ihmis-el‰m‰n lankaa. Luonto, joka aina uudistuu, oli surullinen vastakohta ihmis-el‰m‰‰n, joka kukoistaa vaan kerran. Mutta meid‰n el‰m‰npuumme on ilon puu, ja sen juuret ovat ijankaikkisen ilon paratiisissa. Enkelit vartioivat sit‰, ja se muistuttaa Toisen Ihmisen synnyst‰ -- Herrasta, joka tuli taivaasta -- joka ei ole ainoastaan el‰v‰ sielu, vaan el‰m‰‰ antava henki. El‰m‰npuusta havaitsemme, kuinka katoavainen luonto, vaikka se n‰ytt‰‰kin kuolemattomalta, on vastakohtana kuolevaisen ihmisen todelliseen, ijankaikkiseen el‰m‰‰n. Pienten lasten ilosta n‰ytt‰‰, kiitos Jumalan, koko syd‰meni kerran viel‰ riemuitsevan; sill‰ min‰kin katson aamuruskoa kohden ja kuulen el‰m‰n l‰hteen solisevan, mihin hyv‰ns‰ min‰ k‰‰nnyn. _Edess‰ni_ se kuitenkin on paras ja raikkain! sill‰ se kumpuaa ylˆs ijankaikkiseen el‰m‰‰n. Joulukuulla 1542. Varjo on laskeunut T:ri Lutherin rauhalliseen kotiin: Magdalena, itsens‰kielt‰v‰inen, kuuliainen, hurskas, armas lapsi -- h‰n syd‰men suosikki -- on kuollut; esikoistyt‰r, jonka kuva, kun h‰n oli vuoden vanha, ilahutti h‰nt‰ Coburgissa. Viime Syyskuun viidenten‰ p‰iv‰n‰ h‰n sairastui, ja silloin Luther kohta kirjoitti yst‰v‰llens‰ Marcus Crodel'ille, ett‰ t‰m‰ l‰hett‰isi h‰nen poikansa Johanin Torgau'ista, jossa h‰n opiskeli, katsomaan sisartansa. H‰n kirjoitti: "Armoa ja rauhaa, rakas Marcus Crodel'ini. Min‰ pyyd‰n, ett‰ sin‰ salaat Johaniltani, mit‰ min‰ kirjoitan sinulle. Minun tytt‰reni Magdalena on todella melkein haudan partaalla -- l‰htee pian Is‰ns‰ luo taivaasen, jollei Jumala viel‰ katsoisi soveliaaksi s‰‰st‰‰ h‰nt‰. Mutta h‰n itse tahtoo niin hartaasti n‰hd‰ velje‰ns‰, ett‰ minun t‰ytyy l‰hett‰‰ vaunut noutamaan h‰nt‰. He rakastivat toisiansa suuresti. Jospa h‰n el‰isi, siksi kuin veli tulee! Min‰ teen, mit‰ suinkin voin, ettei j‰lest‰p‰in se ajatus, ett‰ laiminlˆin jotakin, vaivaisi minua. K‰ske sent‰hden syyt‰ ilmoittamatta h‰nen kiiruimman kautta palata n‰ill‰ vaunuilla t‰nne; -- t‰nne, jossa Magdalena joko lep‰‰ Herrassa taikka tointuu. J‰‰ hyv‰sti Herrassa." Veli tuli, mutta Magdalena ei tointunut. Kun h‰n nyt makasi kovin sairaana, sanoi Tohtori Martin: "H‰n on hyvin kallis minulle; mutta, armollinen Jumala, jos siis tahdot ottaa h‰net pois t‰‰lt‰, olen min‰ tyytyv‰inen siin‰ tiedossa, ett‰ h‰n on oleva Sinun kanssasi." Ja kun Magdalena makasi vuoteessansa, sanoi h‰n h‰nelle: "Pikku Magdalenani, tyttˆseni, sin‰ tahtoisit j‰‰d‰ is‰si luo; ja sin‰ olet myˆskin tyytyv‰inen menem‰‰n Is‰si luo tuonne ylˆs?" H‰n vastasi: "niin, kallis is‰; niinkuin Jumala tahtoo." Silloin is‰ sanoi: "Sin‰ lemmittyni! Henki on altis, mutta liha on heikko." Sitten h‰n k‰‰ntyi pois ja sanoi: "H‰n on hyvin kallis minulle. Jos jo liha on n‰in voimallinen, mimmoinen henki lieneek‰‰n?" Ja muun muassa h‰n sanoi: "Tuhanteen vuoteen Jumala ei ole antanut kenellek‰‰n piispalle niin suuria lahjoja, kuin H‰n on antanut minulle; ja meid‰n tulisi riemuita H‰nen lahjoistaan. Min‰ olen suuttunut itseeni, etten voi riemuita syd‰mess‰ni Magdalenastani enk‰ lausua kiitoksia; vaikka min‰ silloin t‰llˆin osaan laulaa v‰h‰isen laulun Jumalallemme ja kiitt‰‰ H‰nt‰ v‰h‰n kaikista n‰ist‰. Mutta rohkaiskaamme mielt‰mme; joko el‰mme taikka kuolemme, olemme Herran. '_Sive vivimus, sive morimur, Domini sumus_.' T‰m‰ on totta, olipa ett‰ ajattelemme '_Domini_' nominatioiksi taikka genitiviksi: me olemme Herran, ja H‰ness‰ me olemme kuoleman ja el‰m‰n herrat." Nyt lausui mestari Georg Rˆrer: "Min‰ kuulin kerta teid‰n kunnian-arvoisuutenne sanovan jotakin, joka usein lohduttaa minua -- nimitt‰in: 'min‰ olen rukoillut Herraamme Jumalaa, ett‰ H‰n antaa minulle autuaallisen lopun, kun l‰hden t‰‰lt‰. Ja H‰n tekee sen; siit‰ min‰ olen varma. Viimeisell‰ hetkell‰ni olen min‰ viel‰ puhuva Kristuksen, meid‰n Herramme kanssa, vaikkapa kuinka lyhyen aikaa. Min‰ pelk‰‰n v‰listi', jatkoi mestari Rˆrer, 'ett‰ min‰ l‰hden t‰‰lt‰ yht'‰kki‰ ja ‰‰neti, enk‰ jaksa puhua sanaakaan.'" Siihen arveli T:ri Martin Luther: "Joko el‰mme taikka kuolemme, olemme Herran. Niin on laita, joko henki menee meist‰ siten, ett‰ lankeemme portaista alas taikka ‰kisti kuolemme, kun istumme ja kirjoitamme. Se ei vahingoittaisi minua, vaikka putoisin maahan tikapuista ja makaisin kuolleena niitten vieress‰; sill‰ perkele vihaa meit‰ julmasti ja saa kaiketi semmoisiakin aikaan." Kun viimein pikku Magdalena oli juuri kuolemallansa, lankesi h‰nen is‰ns‰ polvillensa h‰nen vuoteensa viereen, itki katkerasti ja rukoili, ett‰ Jumala vastaan-ottaisi h‰net. Nyt h‰n l‰hti t‰‰lt‰, nukkuen is‰ns‰ syliin. H‰nen ‰itins‰ oli myˆskin huoneessa, mutta v‰h‰n taempana surunsa vuoksi. T‰m‰ tapahtui v‰h‰ist‰ j‰lkeen kello yhdeks‰n keskiviikkona 19:n‰ Kolminaisuuden sunnuntaina 1542. Tohtori kertoi usein, niinkuin ennen mainittiin: "Min‰ tahtoisin mielell‰‰n saada pit‰‰ tytt‰reni, jos Herramme Jumala j‰tt‰isi h‰net minulle; sill‰ min‰ rakastan h‰nt‰ hyvin paljon. Mutta tapahtukoon H‰nen tahtonsa; sill‰ ei mik‰‰n ole parempi h‰nelle, kuin se." Kun h‰n viel‰ eli, sanoi h‰n h‰nelle: "Kallis tyt‰r, sinulla on myˆskin Is‰ taivaassa; sin‰ menet H‰nen luoksensa." Silloin lausui mestari Filip: "Vanhempain rakkaus on semmoinen Jumalan rakkauden kuva ja selitys, joka on piirretty ihmissyd‰meen. Jos siis Jumalan rakkaus ihmiskuntaan on yht‰ suuri, kuin vanhempien rakkaus lapsiinsa, on se todella suuri ja palava." Kun ruumis oli laskettu arkkuunsa, sanoi T:ri Martin: "Sin‰ lemmitty Lenchen, kuinka hyv‰ sinun nyt on olla!" Ja katsellessaan kun h‰n makasi tuossa, lausui h‰n: "Voi, sin‰ suloinen Lenchen, sin‰ nouset kuolleista j‰lleen ja loistat niinkuin t‰hti; niin, niinkuin aurinko!" He olivat tehneet arkun liian kapeaksi ja lyhyeksi, ja h‰n sanoi: "Vuode on liian v‰h‰inen sinulle! Min‰ riemuitsen tosin hengess‰ni, mutta lihassani olen kovin murheellinen; t‰m‰ ero koettelee minua ylenm‰‰rin. Se on kummallista, ett‰ olen niin murheissani, vaikka min‰ tied‰n, ett‰ h‰n varmaan lep‰‰ rauhassa ja ett‰ h‰nen k‰y kaikite hyvin." Ja kun v‰ki, joka tavallisuuden mukaan tuli asettamaan ruumista katsottavaksi, puhutteli Tohtoria ja surkutteli h‰nt‰, arveli h‰n: "Teid‰n tulisi iloita. Min‰ olen l‰hett‰nyt pyhimyksen taivaasen; niin, el‰v‰n pyhimyksen! Jospa me saisimme semmoisen kuoleman! Semmoisen kuoleman min‰ kuolisin mielell‰ni juuri t‰n‰ hetken‰." Tuosta lausui joku: "se on kyll‰ totta; kuitenkin tahtoo jokainen saada pit‰‰ omansa." Tohtori Martin vastasi: "Liha on liha, ja veri on veri. Min‰ olen iloinen, ett‰ h‰n on tuolla ylh‰‰ll‰. Se on vaan liha, joka suree." Muille vieraille h‰n sanoi: "ƒlk‰‰t surko. Min‰ olen l‰hett‰nyt pyhimyksen taivaasen; niin, min‰ olen l‰hett‰nyt kaksi semmoista sinne!" tarkoittaen pikku tyt‰rt‰ns‰ Elisabetia. Kun he veisasivat ruumin luona: "Herra, ‰l‰ muista meid‰n entisi‰ syntej‰mme, jotka vanhuudesta ovat", lausui h‰n: "Min‰ sanon: oi, Herra! ei ainoastaan meid‰n entisi‰ syntej‰mme, ei ainoastaan niit‰, jotka vanhuudesta ovat, vaan nykyisi‰ syntej‰mme; sill‰ me olemme koronkiskojia, ryˆst‰ji‰, saitureita. Niin, messun kauhistus on viel‰ mailmassa!" Kuu arkku naulattiin kiinni, ja h‰n haudattiin, sanoi h‰n: "_totisesti on ruumiin ylˆsnousemus olemassa_." Ja kun he palasivat haudalta, sanoi h‰n: "Tytt‰reni on nyt hyv‰ss‰ tallessa sek‰ ruumiin ett‰ sielun puolesta. Meid‰n, kristittyin ei tule valittaa mit‰‰n; me tied‰mme, ett‰ niin pit‰‰ olla. Me olemme varmemmat ijankaikkisesta el‰m‰st‰, kuin mist‰‰n muusta; sill‰ Jumala, joka on luvannut sen meille kalliin Poikansa t‰hden, ei koskaan valehtele. Kaksi pyhimyst‰ minun lihastani on Herramme Jumala ottanut, mutta ei minun verest‰ni. Liha ja veri eiv‰t voi peri‰ Jumalan valtakuntaa." Paitsi muita h‰n puhui: "Meid‰n tulee pit‰‰ tarkkaa huolta lapsistamme, ja semminkin v‰h‰isist‰ tyttˆ-raukoista; me emme saa j‰tt‰‰ huolenpitoa heist‰ muille. T‰ll‰ en yht‰‰n s‰‰li poikia. Poika voi el‰tt‰‰ itse‰ns‰, miss‰ hyv‰ns‰ h‰n on, jos h‰n vaan tahtoo tehd‰ tyˆt‰; ja jollei h‰n tahdo tehd‰ tyˆt‰, on h‰n konna. Mutta v‰h‰iset tytˆt kaipaavat sauvaa, johon saavat nojata." Ja taas: "Min‰ annoin t‰m‰n tytt‰ren hyvin mielell‰‰n Jumalallemme. Lihan j‰lkeen olisin min‰ tosin tahtonut pit‰‰ h‰nt‰ kauemmin luonani; mutta koska H‰n on ottanut h‰net t‰‰lt‰, kiit‰n min‰ H‰nt‰." Yˆt‰ ennen, kuin Magdalena Luther kuoli, oli h‰nen ‰idill‰ns‰ uni, jossa h‰n n‰ki kahden miehen, jotka olivat puetut valkoisiin vaatteisin, ihanat ja nuoret, tulevan saattamaan h‰nen tyt‰rt‰ns‰ pois h‰nen sulhonsa luo. Kun seuraavana aamuna Filip Melancthon tuli luostariin ja kysyi h‰nen tytt‰rens‰ laitaa, kertoi h‰n h‰nelle unensa. Mutta Tohtori s‰ik‰htyi siit‰ ja sanoi muille: "N‰m‰t nuoret miehet ovat kalliit enkelit, jotka tulevat johdattamaan t‰t‰ neitsytt‰ taivaan valtakuntaan oikean sulhon luo." Ja seuraavana p‰iv‰n‰ h‰n kuoli. Joku aika h‰nen kuolemansa j‰lkeen lausui T:ri Martin Luther: "Jos tytt‰reni Magdalena voisi virvota henkiin ja tuoda muassaan minulle Turkin valtakunnan, en min‰ tahtoisi vastaan-ottaa sit‰. Voi, h‰nest‰ on pidetty hyvin huolta: '_beati mortui, qui in Domino moriuntur_' (Autuaat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat). Niill‰, jotka n‰in kuolevat, on varmaan ijankaikkinen el‰m‰. Min‰ soisin, ett‰ min‰ ja lapseni ja te kaikki voisitte n‰in erota t‰‰lt‰; silla pahat p‰iv‰t ovat tulossa. Min‰ en n‰e mit‰‰n apua eik‰ neuvoa en‰‰ maan p‰‰ll‰ ennen tuomiop‰iv‰‰. Min‰ toivon, jos Jumala niin tahtoo, ettei se kauan viivy; ahneus ja koronkiskonta lis‰‰ntyv‰t." Ja usein h‰n illallista syˆdess‰‰n kertoi: "_et multiplicata sunt mala in terris_" (Pahat maan p‰‰ll‰ ovat monin kerroin karttuneet). H‰n sepitti itse seuraavan hautakirjoituksen, ja asetti sen Magdalenansa haudalle: "_Dormio cum sanctis hic Magdalena Lutheri Filia, et hoc strato tecta quiesco meo. Filia mortis eram, peccati semine nata, Sanguine sed vivo, Christe, redempta tuo_." Suomeksi: T‰ss' lep‰j‰‰ tyt‰r Lutherin, nuhteetoin Magdalena, Autuas, peittehen‰ turve vihre‰ on. Kuoleman laps olit, synniss‰ siinnyt ja kasvanut, mutta Sullen taas el‰m‰n toi veri Kristuksen. Mutta vaikka h‰n koettaa kehoittaa muita, valittaa h‰n kauan ja katkerasti itse, niinkuin useat h‰nen kirjeens‰ osoittavat. Jonakselle h‰n kirjoitti: "Luullakseni olet sin‰ kuullut, ett‰ minun rakkain tytt‰reni Magdalena on syntynyt uudestaan Kristuksen ijankaikkiseen valtakuntaan. Mutta vaikk'ei minun ja minun vaimoni tulisi tehd‰ muuta, kuin kiitt‰‰ ja riemuita niin autuaallisesta ja pyh‰st‰ lopusta, jonka kautta h‰n on v‰ltt‰nyt lihan, mailman, Turkkilaisen ja perkeleen vallan, on kuitenkin luonnollisen rakkauden side semmoinen, ettemme voi erota h‰nest‰ ilman huokauksia ja syd‰men vaikerrusta. Ne kiintyv‰t syd‰meemme, ne pysyv‰t piirrettyin‰ sen pohjassa -- h‰nen kasvonsa, h‰nen sanansa -- t‰m‰n kalliin ja kuuliaisen lapsen katseet -- niin el‰v‰n kuin kuolevankin; niin ett‰ tuskin Kristuksenkaan kuolema (ja mit‰ kaikki kuolemat H‰nen kuolemansa rinnalla ovat?) voi poistaa h‰nen kuolemaansa meid‰n muististamme. Kiit‰ sin‰ siis Jumalaa meid‰n sijastamme. Ihmettele Jumalan suurta tyˆt‰, H‰nen, joka n‰in ylent‰‰ lihamme! Tytt‰reni oli, niinkuin sin‰ tied‰t, lempe‰ ja suloinen luonnoltansa, ja aivan rakastettava. Siunattu olkoon Herra Jesus Kristus, joka kutsui ja valitsi ja on n‰in kirkastuttanut h‰net. Min‰ toivon itseni ja kaikkien omien puolesta, ett‰ me saisimme semmoisen kuoleman; ei, pikemmin semmoisen el‰m‰n, jota min‰ vaan rukoilen Jumalalta, kaiken lohdutuksen ja laupeuden Is‰lt‰." Ja taas Bremen'in pastorille Jakob Probst'ille: "Minun kaikkein rakkain lapseni Magdalena on mennyt taivaallisen Is‰ns‰ luo, nukkuen pois t‰ynn‰ns‰ uskoa Kristukseen. N‰rk‰stynyt kuoleman kammo tukehuttaa kyyneli‰ni. Min‰ rakastin h‰nt‰ hell‰sti. Mutta _sin‰ p‰iv‰n‰_ kostetaan meid‰n puolestamme kuolemalle ja h‰nelle, joka on kuoleman alla." Ja Amsdorfille: "Paljon kiitoksia siit‰, ett‰ koetit lohduttaa minua perin rakkaan tytt‰reni kuoleman vuoksi. Min‰ en rakastanut h‰nt‰ ainoastaan sent‰hden, ett‰ h‰n oli minun lihaani, vaan sent‰hden, ett‰ h‰nell‰ oli niin lempe‰ ja hiljainen luonto, ja h‰n aina oli niin kuuliainen minulle. Mutta nyt min‰ iloitsen, ett‰ h‰n on mennyt el‰m‰‰n taivaallisen Is‰ns‰ kanssa ja on nukkunut suloisimpaan uneen siihen p‰iv‰‰n saakka. Sill‰ ajat ovat pahat ja k‰yv‰t yh‰ pahemmaksi; ja syd‰mess‰ni min‰ rukoilen, ett‰ sinulle ja kaikille rakkailleni annettaisiin samanlainen l‰htˆ t‰‰lt‰, ja ett‰ saisitte semmoisella hiljaisella tyvenyydell‰ nukkua Herrassa. _Vanhurskaat kootaan ja lep‰‰v‰t vuoteissansa_. Sill‰ mailma on tosiaan kauhea Sodoma." Ja Lauterbach'ille: "Syyst‰ sin‰ kirjoitat, ett‰ kuolemaa (taikka viel‰ oikeammin unta) tulee kaikkiin n‰ihin aivan pahoihin aikoihin ik‰vˆit‰. Ja vaikka t‰m‰n kaikkein kalliimman lapseni l‰htˆ on suuresti liikuttanut minua, olen enemm‰n iloinen, ett‰ h‰n, Jumalan valtakunnan tyt‰r, riistettiin perkeleen ja mailman kidasta; niin suloisesti nukkui h‰n Kristuksessa." Niin murheellisesti ja hell‰sti h‰n kirjoittaa ja puhuu. T‰m‰ surun varjo keskell‰ h‰nen el‰m‰‰ns‰ pimitt‰‰ koko mailman h‰nelt‰. Taikka pikemmin, niinkuin h‰n sanoisi, kun ei tuon armaan, kuuliaisen lapsen l‰sn‰-olo en‰‰ ilahuta h‰nt‰, katsoo h‰n ulos kylm‰n ja mustan lietens‰ ‰‰rest‰ ja n‰kee mailman semmoisena, kuin se on: rikkaitten ahneuden; kˆyhien oikeat vaatimukset, mutta kapinalliset yritykset; Turkkilaisten sodan ulkopuolella, keisarikunnan riidan sis‰puolella; uhkaavan uskonnollisen vainon tuliset vihat; yst‰vien penseyden ja eripuraisuuden. Monta vuotta salli Jumala t‰m‰n herkk‰-tunteisen syd‰men vet‰yty‰ kaikista n‰ist‰ kodin valoisaan, ehe‰‰n keskuuteen. Mutta nyt h‰n luo silm‰ns‰ tuolle puolen t‰t‰ el‰m‰‰; kuolemaa kohden, joka v‰hitellen meille kaikille ilmaisee totuuden, vanhurskauden ja rakkauden valtakunnan, taikka pikemmin siihen kunniakkaasen Tulemukseen, joka julistaa sen kaikille. N‰ist‰ h‰n mielell‰‰n puhuu. H‰n on varma, ett‰ mailman loppu on l‰hell‰, ja h‰n sanoo, ett‰ kaikkien saarnaajien tulisi kehoittaa seurakuntiansa rukoilemaan sen tuloa, niinkuin kultaisen aikakauden alkua. H‰n lausui kerta: "oi armollinen Jumala, tule pian j‰lleen! Min‰ odotan sit‰ p‰iv‰‰, sit‰ kev‰t-aamua, jolloin p‰iv‰ ja yˆ ovat yht‰, ja tuon koiton kaunis, hohtava ruusu sinestyy. T‰st‰ aamu-ruskosta l‰htee, niin mieless‰ni kuvailen, paksu, musta pilvi, salamat leimuvat, jyr‰ys, ja taivas ja maa raukeevat. Jumala olkoon ylistetty, joka on opettanut meit‰ ik‰vˆim‰‰n ja vartomaan sit‰ p‰iv‰‰. Paavikunnassa veisaavat: "'_Dies irae, dies illa_' (Vihan p‰iv‰, tuo p‰iv‰); mutta me odotamme sit‰ toivolla; ja min‰ luulen, ettei se ole aivan kaukana." Ei h‰n kuitenkaan ole mik‰‰n uneksija, joka suruttomasti panee k‰tens‰ ristiin ja vartoo koittoa. H‰n on p‰iv‰n oma, valkeuden lapsi; ja levollisesti, viel‰p‰ iloisesti, tekee h‰n lakkaamatta tyˆt‰ muitten hyv‰ksi, tarkasti muistaen kaikkein tarpeita ja iloja, v‰himm‰st‰ alkaen suurimpaan saakka; hell‰sti ja mielell‰‰n luopuen hopeisista astioistansa, jalosti palkitakseen uskollista vanhaa palveliaa, joka eroo h‰nen tykˆ‰ns‰; puollustaen avuttomia; kirjoittaen lohdutuskirjeit‰ halvimmallekin, joka kaipaa h‰nen tukeansa; pit‰in huolta kaikista seurakunnista, kuitenkin vakavasti lapsiansa kurittaen, kun niin tarvitaan, taikka ottaen osaa kaikkien heid‰n tuumiinsa ja huvituksiinsa. Wittenbergiss‰, 1545. N‰ytt‰‰ silt‰, kuin T:ri Luther olisi yht‰ tarpeellinen meille nyt, kuin siihen aikaan, jolloin h‰n antoi ensim‰isen kehoituksen parempiin pyrintˆihin sill‰, ett‰ h‰n ripusti thesins‰ Wittenbergin oviin, taikka kansan silm‰t kaikki k‰‰ntyiv‰t h‰neen Wormsissa. Rauhallisessa kodissaan h‰n istuu ja pit‰‰ k‰dess‰‰n niit‰ lankoja, jotka johdattavat niin monen el‰m‰‰ ja niin monen maan kohtaloa. H‰n on n‰ihin aikoihin usein sairastanut, jopa toisinaan aivan kovasti. Rikkaitten porvarien ja aatelisten itsek‰s ylellisyys vaivaa h‰nt‰ paljon. Kerta h‰n melkein v‰kisin avasi itselleen tien vaaliruhtinaan kabinettiin, vaatiaksensa, ett‰ h‰n m‰‰r‰isi osan takavarikkoon otetuista kirkonsaatavista pappien ja koulun-opettajien palkaksi; ja vakavasti h‰n kerta toisensa per‰st‰ saarnastuolista soimaa ahneutta. "Kaikki muut viat", h‰n sanoo, "tuottavat huvinsa; mutta viheli‰inen saituri on tavaransa orja eik‰ sen herra; h‰nell‰ ei ole mit‰‰n iloa t‰st‰ eik‰ tulevasta el‰m‰st‰. T‰‰ll‰ h‰n on kiirastulessa, siell‰ helvetiss‰; kun p‰invastoin usko ja tyytyv‰isyys vuodattavat rauhaa sieluun t‰‰ll‰ ja sitten saattavat sielun taivaasen. Sill‰ ahne kaipaa sit‰, mit‰ h‰nell‰ on, yht‰ paljon kuin sit‰, mit‰ h‰nell‰ ei ole." Ei lˆytynyt koskaan syd‰nt‰, joka olisi ollut vapaampi itsekk‰ist‰ edunpyynnˆist‰ ja vehkeist‰, kuin h‰nen. H‰nen uskonsa t‰ht‰‰ aina n‰kym‰tˆnt‰ Jumalaa; ja h‰nest‰ tuntuu surkeimmalta hulluudelta sek‰ synnilt‰, kun ihmiset rakentavat pes‰ns‰ t‰h‰n mets‰‰n, jonka kaikissa puissa h‰n n‰kee "mets‰herran merkin." H‰nen saarnansa ovat nykyisin usein olleet nuhtelevaisia ja surullisia. Elsan Greeta, joka nyt on ajattelevainen kolmenkolmatta vuoden vanha tyttˆ, sanoi minulle tuonain: "T‰ti Thekla, miksi T:ri Luther v‰listi saarnaa niin, kuin h‰nen saarnaamisensa ei olisi tehnyt mit‰‰n hyv‰‰? Eikˆ monta pahaa ole poistettu, jota h‰n moitti? Eikˆ raamattu ole jokaisessa kodissa? ƒitimme arvelee, ettemme voi kyll‰ksi olla kiitolliset siit‰, ett‰ saamme el‰‰ niihin aikoihin, jolloin meille opetetaan totuus Jumalasta ja meille annetaan luottamuksen ja rakkauden uskonto ep‰ilyksen ja pelon sijaan. Miksi T:ri Luther usein puhuu niin, kuin ei mit‰‰n olisi tehty?" Eik‰ minulla ollut muuta vastata, kuin t‰m‰: "Me n‰emme, mit‰ on tehty; mutta ainoastaan T:ri Luther tiet‰‰, mit‰ h‰n toivoi saavansa aikaan. H‰n lausui kerta: 'jos min‰ alusta olisin tiet‰nyt, ett‰ ihmiset n‰in vihasivat Jumalan sanaa, olisin min‰ pysynyt alallani. Min‰ luulin, ett‰ he tekiv‰t synti‰ vaan taitamattomuudesta.'" "Min‰ arvelen, Greeta", jatkoin min‰, "ett‰ h‰nen silmiens‰ edess‰ kangasti koko kristikunta, joka riensi rukoilemaan ja palvelemaan Herraansa, kun h‰n kerran oli n‰ytt‰nyt heille, kuinka hyv‰ H‰n on. Me n‰emme, mit‰ T:ri Luther on tehnyt. _H‰n_ n‰kee, mit‰ h‰n toivoi saavansa aikaan, ja vertaa t‰t‰ siihen, mik‰ on j‰‰nyt tekem‰tt‰." XXXIV. ƒidin kertomus. Luullakseni ei lˆydy koko kristikunnassa yht‰k‰‰n vanhaa miest‰ ja vaimoa, jonka tulisi olla niin kiitollinen, kuin puolisoni ja minun. Ep‰ilem‰tt‰ ovat kaikki vanhemmat taipusat katsomaan omien lastensa parasta puolta; mutta minusta n‰ytt‰‰ silt‰, kuin meid‰n lapsilla tosiaan ei olisikaan muuta puolta, kuin t‰m‰. Kenties Elsalla on v‰listi v‰h‰n liian paljon minun levottomasta luonnostani; mutta h‰nenkin hell‰ss‰ syd‰mess‰‰n, niinkuin toisten kaikkien, on suuri m‰‰r‰ h‰nen is‰ns‰ toivokkaisuutta. Ja sitten, vaikkei heill‰ kenell‰k‰‰n liene is‰n keksiv‰‰ neroa, n‰ytt‰‰ t‰st‰ tuskin olevan mit‰‰n vahinkoa; koska, niinkuin asiat k‰yv‰t mailmassa, toiset usein, juuri kun toinen on menestym‰ll‰ns‰, astuvat v‰liin ja poimivat keksinnˆn hedelm‰n sill‰, ett‰ vaan lis‰‰v‰t jonkun v‰h‰p‰tˆisen pikku asian, joka panee koneen k‰ym‰‰n ja tekee, ett‰ n‰ytt‰‰ silt‰, kuin he olisivat olleet oikeat keksij‰t. Ei niin, ett‰ min‰ hetke‰k‰‰n nureksin niit‰, joilla on t‰m‰ pikkuinen n‰pp‰ryys, ett‰ hoksaavat juuri viimeisen tempun ja saavat asian menestym‰‰n; sekin on, niinkuin is‰ sanoo, Jumalan lahja, ja vaikkei sit‰ suinkaan voi verrata mieheni suuriin, yleviin ajatuksiin ja tuumiin, on sill‰ suurempi k‰yp‰ hinta mailmassa. Ei niink‰‰n, ett‰ min‰ hetke‰k‰‰n nureksin mailmaa. Meill‰ on kaikilla paljon enemm‰n siin‰, kuin ansaitsemme (paitsi ehk‰ rakas mieheni, joka huolii niin v‰h‰n sen palkinnoista!). Se on aivan ihmeellist‰, kuinka hyv‰t kaikki ovat olleet meit‰ kohtaan. Gottfried Reichenbach ja kaikki meid‰n v‰vymme ovat niinkuin omat poikamme; eiv‰tk‰ he olisi voineet panna suurempaa arvoa tytt‰riimme, jos n‰ill‰ olisi ollut myˆt‰j‰iset, kuin prinsessoilla; vaikka minun t‰ytyy suoraan sanoa, ett‰ minun mielest‰ni meid‰n tytt‰remme ilman kreuzeri‰k‰‰n myˆt‰j‰isi‰ ovat oikea aarre mille miehelle hyv‰ns‰. Usein minua kummastuttaa, mist‰ he ovat oppineet niin oivallisiksi em‰nniksi, ja kuinka he ovat niin j‰rkev‰t ja viisaat joka asiassa, kun min‰ en milloinkaan pit‰nyt itse‰ni ollenkaan taitavana talouden hoitajana. Tosin heid‰n is‰ns‰ keskustelut olivat aina hyvin opettavaisia; ja kallis ‰iti vainajani oli kokonainen viisauden ja kokemuksen vara-aitta. Ei siin‰ kuitenkaan ole viel‰ kylliksi selityst‰. Jumala on ihmeellisen hyv‰ ja siunaa v‰himpi‰kin yrityksi‰ kasvattaa pienokaisia H‰nt‰ varten. Me ajattelemme usein, ett‰ heid‰n varhaisten vuosiensa kˆyhyys oli oikea k‰rsiv‰llisyyden ja kotihyveitten koulu heille kaikille. Myˆskin Kristofer ja Thekla, jotka alusta tuottivat meille enemm‰n huolta, kuin muut, ovat juuri vanhuutemme tuki ja ilo; joka osoittaa, kuinka v‰h‰n me edelt‰p‰in tied‰mme, mit‰ hyvi‰ asioita Jumala varustaa meille. Kuinka min‰ yhteen aikaan vapisin heid‰n molempien puolesta! Se suretti Elsaa ja minua kovasti, kun n‰imme Kristoferin, niinkuin me luulimme, kokonaan k‰‰nt‰v‰n selk‰ns‰ uskonnolle siit‰ saakka, kuin Fritz rupesi munkiksi; ja kuinka se lohdutti, kun huomasimme, ett‰ h‰n T:ri Lutherin saarnoista ja raamatusta lˆysi sen totuuden, joka taivutti h‰nen syd‰mens‰ kunnioitukseen, mutta kuitenkin j‰tti h‰nen luonteellensa tilaa edisty‰ eik‰ pusertanut sit‰ mihink‰‰n kaavaan, joka oli tehty muita luonteita varten. Kuinka se lievitti, kun kuulimme, ettei h‰n hylj‰nnyt uskontoa, vaan sen, mik‰ oli v‰‰r‰‰ silloisessa uskonnossa, ja havaitsimme, ett‰ h‰n antautui kirjanpainajan ammattiinsa yht‰ pyhill‰ tunteilla, kuin Fritz papinvirkaansa! Sitten Theklamme, kuinka levoton min‰ olin h‰nen puolestaan yhteen aikaan! kuinka valmis ottamaan h‰nen kasvatustansa Jumalan k‰sist‰ omiin k‰siini, joka, niinkuin min‰ taitamattomuudessani arvelin, ehk‰ s‰‰st‰isi h‰nen hehkuvalta, innokkaalta, rakastavalta syd‰melt‰‰n monta tuskaa. Min‰ tahdoin kesytt‰‰ ja tasoittaa kaikki h‰ness‰ lempeill‰ varoituksilla ja viisailla neuvoilla. Min‰ tahdoin, ett‰ h‰n rakastaisi v‰hemm‰ll‰ kiivaudella, iloitsisi suuremmalla maltilla, surisi enemm‰ll‰ kohtuudella. Min‰ koetin lujasti litist‰‰ h‰nen luonnettansa kapeampaan kaavaan. Mutta Jumala ei suvainnut sit‰. Min‰ ymm‰rr‰n ne kaikki nyt. H‰n oli luotu rakastamaan ja iloitsemaan, ja sitten itkem‰‰n ja valittamaan syd‰mens‰ kyllyyden mukaan, ett‰ h‰n, joko Jumala johdatti h‰nt‰ korkeudelle tai syvyyteen, oppisi, mit‰ h‰nen tarvitsi oppia sen rakkauden korkeudesta ja syvyydest‰, joka ulottuu kaiken ilon ylitse ja kaiken surun alitse. Sen sijaan, ett‰ h‰nen luontonsa minun taitamattoman k‰teni kautta olisi kutistunut ja kitunut, oli sen m‰‰r‰ t‰ll‰ tapaa ter‰sty‰, vahvistua ja juurtua, ett‰ muut saisivat suojaa h‰nen hellyydess‰‰n ja rakkaudessaan, niinkuin aivan moni nyt saa. Min‰ olisin liennytt‰iss‰ni heikontanut; Luoja on liennytt‰iss‰‰n voimistuttanut ja laajentanut; H‰n on tehnyt h‰net kykenev‰ksi kest‰m‰‰n ja s‰‰lim‰‰n, niinkuin myˆskin tuntemaan. Ei kukaan arvaa, mit‰ h‰n on meille, ainoa, joka on kokonaan j‰‰nyt meille, jolle me olemme viel‰ likeisimm‰t ja rakkaimmat, joka sitoo meid‰n vuotemme yhteen hell‰n huolen ainaisen muiston kautta, tekee meid‰t nuoriksi lapsellisella rakkaudellaan, ja oman hyv‰ntekev‰isen ja toimellisen el‰m‰ns‰ kautta tuottaa v‰s‰htyneelle el‰m‰llemme keski-ij‰n vireyden ja harrastukset. Elsa ja h‰nen perheens‰ ovat jokap‰iv‰isen el‰m‰mme ilo; Eva ja Fritz ovat meid‰n kalliin ja pyhin aarre, ja kaikki muut ovat niin hyv‰t ja rakkaat, kuin lasten suinkin sopii; mutta heille kaikille me olemme iso-‰iti ja iso-is‰. Theklalle olemme yh‰ "is‰" ja "‰iti", h‰nen el‰m‰ns‰ turva ja h‰nen rakkautensa koti. Se vaan, ett‰ vanha, tuskallinen pelkoni v‰listi tunkee minuun, kun ajattelen, mihin h‰n aikoo ruveta, kun me olemme menneet. Mutta ei mik‰‰n puollusta en‰‰ semmoisia tunteita, kun minulla on kaikki nuot Herramme lupaukset ja H‰nen sanansa kukista ja linnuista selv‰ll‰ Saksan kielell‰ raamatussani, ja juuri n‰m‰t samat kukat ja linnut saarnaavat minulle v‰rein ja lauluilla yht‰ selv‰sti r‰yst‰‰lt‰ ja puutarhasta ulkopuolelta akkunaani. Tuskin kenenk‰‰n naisen tulee kiitt‰‰ T:ri Lutheria ja uskonpuhdistusta niin monesta hyv‰st‰, kuin minun: Kristoferin uskonnosta; Fritzin ja Evan avioliitosta; Theklan olemisesta kotona, kun h‰n muutoin nyt el‰isi nunnana jonkun luostarin k‰tkˆss‰; kaikesta rakkaudesta niin‰ viime kuukausina, jotka kallis sisareni Agnes ja min‰ vietimme yhdess‰ ennen h‰nen rauhallista kuolemaansa; ja sitten raskas pelon taakka nostettuna pois omalta syd‰melt‰ni! Vaan kuitenkin minun arka, rauhaa rakastava luontoni toisinaan kammoo, ei juuri sit‰, mit‰ on tehty, mutta sit‰ tapaa, jolla se on tehty. Min‰ luulen, ett‰ hiukan enempi maltillisuutta olisi est‰nyt niin kauhean riidan uuden ja vanhan opin v‰lill‰; ett‰ talonpoikais-sota ehk‰ olisi saatu kartetuksi ja tavalla taikka toisella (kuinka, sit‰ min‰ en ollenkaan voi sanoa) hyv‰t ihmiset molemmilla puolilla olisivat pysyneet sovinnossa. Sill‰ ett‰ lˆytyy hyvi‰ ihmisi‰ molemmilla puolilla, sit‰ ei mik‰‰n saa minua ep‰ilem‰‰n. Eikˆ todellakin yksi omista pojistamme -- hyv‰ ja vakava Pollux -- viel‰ kuulu vanhaan kirkkoon? Ja sopiiko minun ep‰ill‰, ett‰ h‰n ja h‰nen hurskas, harras vaimonsa, jotka k‰yv‰t kˆyhien luona ja hoitavat sairaita, rakastavat Jumalaa ja koettavat palvella H‰nt‰? Totta puhuen t‰ytyy minun puolimmiten lukea sit‰kin Jumalan armolahjaksi, ett‰ yksi meid‰n pojistamme pysyy vanhassa opissa; vaikka lapseni, jotka ovat viisaammat, kuin min‰, eiv‰t ajattele niin; eik‰ mieheni, joka on viisaampi, kuin he; eik‰ T:ri Luther, joka on kuitenkin viisaampi, kuin kukaan muu. Kenties minun pikemmin tulisi sanoa, ett‰, vaikka meid‰n surumme on suuri ja h‰nell‰kin on paljon vahinkoa siit‰, minun mielest‰ni kuitenkin on jotakin hyv‰‰ siin‰, ett‰ Polluximme pysyy niinkuin v‰litt‰v‰ nivel meid‰n ja meid‰n esi-isiemme uskonnon v‰lill‰. Se muistuttaa meit‰ yhteisen luomisemme ja lunastuksemme siteest‰ sek‰ yhteisest‰, vaikka himme‰st‰ uskostamme Luojaamme ja Lunastajaamme. Se est‰‰ meit‰ ajattelemasta, ett‰ koko se kristikunta, joka kuuluu vanhaan oppiin, on aivan sama, kuin pakanat ja Turkkilaiset; ja se est‰‰ myˆskin puolestansa v‰h‰n, etteiv‰t he pid‰ meit‰ aivan kadotettuina v‰‰r‰-uskolaisina. Paitsi sit‰ olen min‰ varma siit‰, ett‰ T:ri Luther ja uskonpuhdistus ovat opettaneet Polluxille ja h‰nen vaimollensa monta asiaa, vaikka he eiv‰t myˆnn‰ sit‰. Heill‰kin on saksankielinen raamattu; ja vaikka se on paljon vaikeampi, kuin T:ri Lutherin, eik‰ siin‰, minun mielest‰ni, ole puoleksikaan niin puhdasta ja tukevaa saksaa, osaavat kuitenkin h‰n ja h‰nen vaimonsa lukea sit‰; ja min‰ toivon v‰listi, ett‰ me v‰hitellen huomaamme, ettei ajatuksemme niin per‰ti eri‰ Vapahtajamme suhteen, vaikka eri‰v‰tkin T:ri Lutherin suhteen. Kukaties min‰ kuitenkin erehdyn, kun ajattelen, ett‰ olisi voitu hiljaisemmalla tavalla saada aikaan suuria muutoksia. Thekla sanoo, ett‰ kev‰t kaipaa ukkosen ilmojansa yht‰ hyvin, kuin p‰iv‰n paistettaan ja lempeit‰ sadekuurojaan, ja ettei kivi ollut vierinyt haudalta eik‰ esirippu temppeliss‰ revennyt ilman maanj‰ristyksett‰. Elsan Gottfried sanoo, ettei perkele koskaan suostuisi siihen, ett‰ h‰nen valheensa hyv‰st‰ ja armollisesta Jumalasta sys‰t‰‰n syrj‰lle ilman taistelematta; ja ett‰ kaikki pyh‰t enkelit saavat k‰yd‰ ankaria sotia yht‰ paljon, kuin hiljaisuudessa olla vartiolla pikku lasten kehtojen luona. Min‰ vaan soisin, ett‰ uskonpuhdistajat ja myˆskin T:ri Luther seuraisivat yli-enkeli Mikaelin esimerkki‰ eiv‰tk‰ palkitsisi soimauksia soimauksilla. Yhdest‰ asiasta olen min‰ kuitenkin varma, sanottakoon mit‰ hyv‰n‰ns‰; ja se on, ett‰ se on meid‰n suurimpia armolahjojamme, ett‰ Atlantimme joutui naimisiin Schweitzil‰isen kanssa, jotta h‰nen kauttansa meill‰ on yhdistysside veljiemme, niitten evankelisten kristittyjen kanssa, jotka tunnustavat Zwingli'n oppia. Min‰ olen aina kiitollinen niist‰ kuukausista, joita h‰nen is‰ns‰ ja min‰ vietimme heid‰n kattonsa alla. Jos T:ri Luther vaan tiet‰isi, kuinka he kunnioittavat h‰nt‰ h‰nen jalosta tyˆst‰‰n ja kuinka yksimieliset he ovat meid‰n ja h‰nen kanssaan uskossa Kristukseen ja kristilliseen rakkauteen! Minua h‰mmennytti hiukan yhteen aikaan, kuinka se oli mahdollista, ett‰ semmoiset hyv‰t miehet voivat riitaantua, siksi kuin Thekla muistutti minua, ett‰ perkele k‰y ymp‰ri, syytt‰in Jumalaa meid‰n edess‰mme ja meit‰ toinen toisemme edess‰. Toiselta puolen ovat muutamat Zwinglianit suuttuneet Lutheriin h‰nen "sovinnostaan Roman kanssa" ja h‰nen "ep‰raamatullisista opeistaan", niinkuin muutamat heist‰ nimitt‰v‰t h‰nen oppiansa sakramenteista. N‰ist‰ asioista minun p‰‰ni ei pysty keskustelemaan. Minusta on aina paljon luonnollisempi etsi‰ sovinnon kuin eripuraisuuden kohtia, ja minusta n‰ytt‰‰ silt‰, kuin syv‰ll‰ kaikkien eripuraisuuksien alla hyv‰t ihmiset usein tarkoittaisivat samaa. T:ri Luther pit‰‰ lukua pyh‰st‰ kasteesta vastahakaan kaikkia luostari-lupauksia ja puollustaa kasteen ja sen kristillisen tunnustuksen yhteist‰ kunniaa, jossa kaikki kristityt ovat osalliset, kaikkien pappis- ja munkkikuntien yksin-omaisia vaatimuksia vastaan. Ja mit‰ Herran Ehtoolliseen tulee, n‰ytt‰‰ h‰n minusta yksinkertaisesti v‰itt‰v‰n, ett‰ siunaus varmaan l‰htee sakramenteist‰ ja Vapahtajamme todellisesti on l‰sn‰ niiss‰, kun h‰n pit‰‰ kiinni sanoista: "t‰m‰ on minun ruumiini." Kaste on h‰nen silmiss‰‰n kaikkien kristittyin vihki ja pappius, jota on puollustettava kaikkia eri veljeskuntien ahtaita etu-oikeuksia vastaan; Herran Ehtoollinen on Kristuksen varma l‰sn‰-olo, jota on puollustettava kaikkia ep‰iliˆit‰ vastaan. Schweitzil‰isten silmiss‰ toiselta puolen vastakohta on uskon ja muodon, puustavin ja hengen v‰lill‰. Niin ainakin mieheni ajattelee. Min‰ soisin, ett‰ T:ri Luther viett‰isi muutamia kuukausia Atlantimme ja h‰nen Konradinsa luona. Min‰ olen aina kiitollinen siit‰, ett‰ me vietimme. Viime aikoina ovat T:ri Lutherin saarnat usein olleet moittivaiset ja t‰ynn‰ varoituksia. T‰m‰ eripuraisuus evankelisten kristittyjen v‰lill‰ pahoittaa h‰nt‰ paljon. Kuitenkin pit‰‰ h‰n itse lujalla tahdollansa heit‰ erin‰ns‰, niinkuin h‰n pid‰tt‰isi lapsiansa myrkyst‰, laskien ankaria ja katkeria sanoja Zwinglianeista, joka v‰listi murhetuttaa minua kovasti, koska min‰ tunnen Konrad Winkelriedin seurakunnan ja Atlantin kodin. No niin, yksi asia on varma: jos T:ri Luther olisi ollut niinkuin min‰, ei meill‰ olisi mit‰‰n uskonpuhdistusta ollut. Ja T:ri Luther ja uskonpuhdistus ovat tuottaneet rauhan syd‰meeni ja ilon el‰m‰‰ni, joitten t‰hden olisin valmis kest‰m‰‰n mit‰ myrskyj‰ hyv‰ns‰. Vaan kun t‰ytyy j‰tt‰‰ rakkaat omaisensa j‰lkeens‰ myrskyihin, se on toista! Mutta kallis taivaallinen Is‰mme ei ole suinkaan kutsunut meit‰ j‰tt‰m‰‰n heit‰ viel‰. Kun H‰n kutsuu meid‰t, antaa H‰n meille voimaa siihen. Silloin me n‰emme kaikki asiat aivan selv‰sti, sill‰ me n‰emme Vapahtajamme aivan selv‰sti, niinkuin H‰n on, tunnemme H‰nen rakkautensa ja rakastamme H‰nt‰ aivan t‰ydellisesti. Mimmoinen se tila on, sit‰ emme viel‰ tied‰! Mutta min‰ olen kokonaan vakuutettu, ett‰, kun todella n‰emme pyh‰n Is‰mme kasvoista kasvoihin ja n‰emme kaikki asiat H‰nen valossaan, me kaikki h‰mm‰stymme suurin ja huomaamme, ett‰ meill‰ on jotakin unhotettavaa, niinkuin myˆskin ‰‰rettˆm‰n paljon opittavaa; ei ainoastaan Polluxilla ja Zwinglianeilla ja minulla, vaan yksin T:ri Filip Melancthonillakin ja T:ri Lutherilla ja kaikilla. Sill‰ ei uskonpuhdistus eik‰ T:ri Lutherin saksalainen raamattukaan ole karkoittanut kaikkia pilvi‰. Yh‰ me n‰emme _niinkuin peilist‰ tapauksessa_. Mutta ne ovat opettaneet meille, ettei mit‰‰n pahaa eik‰ pime‰‰ lˆydy sen takana; vaan paljon ilmaistaan, joka viel‰ on liian hyv‰‰ meid‰n ymm‰rrett‰v‰ksi ja liian kirkasta meid‰n katsottavaksi. XXXV. Evan Agnesin kertomus. Eislebeniss‰, 1542. T‰ti Elsa sanoo, ettei kenenk‰‰n mailmassa tule enemm‰n kiitt‰‰ Jumalaa, kuin Heinzin ja minun, ja min‰ olen varma, ett‰ h‰n on oikeassa. Ensiksi meill‰ on paras is‰ ja ‰iti mailmassa, niin ett‰ milloin hyv‰ns‰ aikaisimmasta lapsuudestamme saakka he ovat puhuneet meille Is‰st‰mme taivaassa, meid‰n on tarvinnut vaan ajatella, mit‰ he olivat meille maan p‰‰ll‰, ja tuntea, ett‰ semmoinen kuin heid‰n rakkautensa ja hyvyytens‰ on yhteens‰, semmoinen juuri on Jumala; mutta (jos meid‰n k‰y semmoista k‰sitt‰minen) paljon suuremmassa m‰‰r‰ss‰. Meid‰n on vaan tarvinnut _panna lis‰‰_ siihen, mit‰ he ovat, oppiaksemme, mit‰ Jumala on, eik‰ vaillentaa mit‰‰n; sanoa itsellemme, niinkuin me ajattelemme vanhemmistamme, jotka ovat niin lempe‰t muita arvostellessaan, niin yst‰v‰lliset, niin totiset: "Jumala on heid‰n kaltaisensa -- se vaan, ett‰ H‰nen rakkautensa on suurempi ja viisaampi, kuin is‰mme, hellempi ja hartaampi, kuin ‰itimme" (vaikka on vaikea sit‰ ymm‰rt‰‰). Ja sitten on yksi asia, jossa H‰n on toisenlainen. H‰nen valtansa on rajaton. H‰n voi antaa meille jokaisen siunauksen, jota h‰n katsoo soveliaaksi antaa meille. Kun minulla on semmoinen is‰ ja ‰iti maan p‰‰ll‰, ja semmoinen Is‰ taivaassa, ja Heinz, kuinka min‰ voin kiitt‰‰ Jumalaamme? Ja ‰itimme on niin nuori viel‰! Kallis is‰mme sanoi taannoin: "h‰nen hiuksensa eiv‰t n‰yt‰ ollenkaan harmaalta, vaan ovat viel‰ yht‰ kultaiset, kuin Agnesimme. Ja h‰nen kasvonsa ovat niin kauniit ja suloiset, ja h‰nen ‰‰nens‰ on niin hele‰ ja t‰ysin‰inen, kun h‰n veisaa omia rakkaita virsi‰ns‰ taikka puhuu!" T‰ti Elsa arvelee, ett‰ mieli tuntuu levolliselta, kun katselee h‰nt‰, ja ett‰ h‰nen ‰‰nens‰ aina oli mit‰ suloisimpia mailmassa, jotakin kirkkosoiton ja kyyhkysen kuherruksen kaltaista. T‰ti Elsa kertoo myˆskin, ett‰ h‰nell‰ oli jo lapsena sama tapa n‰hd‰, mit‰ mikin ajattelee -- _p‰‰st‰ sis‰‰n_ toisen syd‰meen ja tehd‰, ett‰ kaikki, mit‰ siin‰ on hyv‰‰, tuntee itsens‰ ymm‰rretyksi, ja kaikki, mit‰ siin‰ on pahaa, tuntee itsens‰ ilmi tulleeksi ja pujahtaa pois. Kallis is‰mme sen sijaan ei ole niin nuoren-n‰kˆinen; mutta min‰ pid‰n paljon miehist‰, jotka n‰ytt‰v‰t silt‰, kuin olisivat olleet sodassa -- kuin heid‰n syd‰mens‰ olisi hyvin kynnetty ja kylvetty. Ja h‰nen harmaat hiuksensa ja otsan vaot -- nuot molemmat pystysuorat, kun h‰n ajattelee -- ja h‰nen suunsa tiveys ja h‰nen sis‰‰n painuneet poskensa n‰ytt‰v‰t minusta tavallansa yht‰ kauniilta, kuin ‰itimme tyven otsa ja h‰nen huultensa lempe‰ luonto, joka on niinkuin hymyn koitto, ik‰‰nkuin hyvyyden laki olisi muodostanut jokaisen taipeen. Sitten toiseksi (kenties minun olisi tullut sanoa ensiksi) meill‰ on "Katekismus." Ja t‰ti Agnes sanoo, ettemme me, Heinz ja min‰, ollenkaan k‰sit‰, mik‰ siunaus se on meille. Tosin emme siihen aikaan, kuin opimme sit‰, pit‰neet sit‰ min‰k‰‰n siunauksena. Mutta min‰ rupean ymm‰rt‰m‰‰n asiaa nyt, eritt‰inkin siit‰ asti, kuin olen ollut Wittenbergiss‰ t‰ti Elsan luona ja h‰n on jutellut minulle kaikista lapsuutensa ja ensi nuoruutensa ep‰ilyksist‰. Kun on alusta oppinut, ett‰ Jumala on Is‰, "joka pit‰‰ huolta meist‰ joka p‰iv‰" -- runsaasti antaa meille kaikki, mit‰ tarvitsemme, ja "tekee n‰m‰t kaikki sulasta armostansa ja is‰llisest‰ hyvyydest‰;" ja kun on oppinut, ett‰ "Herra Jesus Kristus on lunastanut minut, ja kaikesta synnist‰, kuolemasta ja perkeleen vallasta vapahtanut minut omaksensa, ei kullalla eik‰ hopealla, vaan pyh‰ll‰ ja kalliilla verell‰ns‰"; ja ett‰ Pyh‰ Henki "asuu joka p‰iv‰ meid‰n tykˆn‰mme, kutsuu meit‰ evankeliuminsa kautta, valistaa meit‰ ja armollisesti anteeksi antaa kaikki synnit;" kaikki n‰m‰t, sanoo h‰n, on suurin siunaus, mit‰ kukaan milloinkaan voi saada. Ei siis en‰‰ mit‰‰n pimeit‰ ep‰ilyksen ajatuksia hyv‰st‰ Jumalasta, joita lapsuudestaan on huomaamatta imenyt ja joita nyt t‰ytyy kitke‰ syd‰mest‰. T:ri Luther itse sanoo, ett‰ varsin v‰h‰n ymm‰rr‰mme, mik‰ lahja se on nykyiselle nuorisolle. Oli niinkuin olisin kuunnellut satuja pimeilt‰ aikakausilta vuosisatoja sitten, kun kuulin t‰ti Elsan kertovan lapsuudestaan Eisenachissa, jolloin T:ri Luther viel‰ oli poika ja lauloi leiv‰n t‰hden hyv‰n sukulaisemme Ursula Cottan ovella -- jolloin monilukuisten, korkeamuuristen luostarein munkit ja nunnat juhlallisesti astuivat katuja mustissa kaavuissaan; ja t‰ti Elsa vapisi, kun ajatteli taivasta, koska se ehk‰ oli niinkuin luostarin puutarha, ja kaikki taivaan pyhimykset niinkuin t‰ti Agnes. Meid‰n kallis iso-t‰ti Agnes! kuinka mahdoton meid‰n on ymm‰rt‰‰, ett‰ h‰nt‰ niin pel‰ttiin -- h‰nt‰, joka oli lapsuutemme leikkikumppani, ja joka, niinkuin ‰itimme sanoi, pilasi meid‰t sen kautta, ett‰ h‰n teki kaikki, mit‰ pyysimme, ja luulotteli meit‰, ett‰ h‰nt‰ huvitti, kun mielin m‰‰rin vedimme h‰nt‰ sinne t‰nne ja teimme h‰nest‰ leijonan tai Turkkilaisen. Kuinka hyvin min‰ nyt muistan, mik‰ tuska tuli Heinziin ja minuun, kun meid‰n k‰skettiin puhua ja astua hiljaa, sill‰ h‰n oli kipe‰, ja me sitten vietiin joka p‰iv‰ v‰h‰ksi aikaa istumaan aivan ‰‰neti h‰nen s‰nkyns‰ viereen jonkun kuva-kirjan kanssa, koska h‰n tahtoi katsella meit‰, mutta ei siet‰nyt mink‰‰nlaista melua. Ja vihdoin se p‰iv‰, jolloin me juhlallisesti talutettiin sis‰‰n, eik‰ h‰n en‰‰ voinut katsella meit‰, vaan makasi aivan liikkumatonna ja vaaleana, ja me panimme kukkamme h‰nen vuoteellensa, ja kaikki n‰ytti meist‰ niin pyh‰lt‰ ja niin kirkonkaltaiselta, ettemme itkeneet -- ennenkuin illalla rukous-aikamme tuli ja ‰itimme lausui meille, ettei t‰ti Agnes en‰‰ tarvinnut meid‰n rukouksiamme, koska Jumala oli tehnyt h‰net ihan hyv‰ksi ja onnelliseksi taivaassa. Heinz sanoi, ett‰ h‰n tahtoisi, ett‰ Jumala ottaisi meid‰t kaikki ja tekisi meid‰t ihan hyviksi ja onnellisiksi t‰ti Agnesin kanssa. Mutta kun me j‰tettiin yksin v‰h‰isiin s‰nkyihimme, itkin min‰ katkerasti enk‰ saanut unta. Se tuntui niin kauhealta, kun ajattelin, ettei t‰ti Agnes en‰‰ tarvinnut meit‰, ja ettemme voineet tehd‰ mit‰‰n h‰nen hyv‰kseen -- vaikka h‰n oli ollut niin hell‰ ja hyv‰ meit‰ kohtaan! Min‰ pelk‰sin myˆskin, ettemme olleet kohdelleet h‰nt‰ kylliksi hyvin, ett‰ olimme vaivanneet h‰nt‰ leikittelem‰‰n kanssamme ja pit‰neet suurempaa menoa, kuin meid‰n olisi pit‰nyt; ja ett‰ se oli syy, jonka vuoksi Jumala oli ottanut h‰net pois. Heinz ei voinut ymm‰rt‰‰ t‰t‰ ollenkaan. H‰n oli aivan varma, ett‰ siksi Jumala oli liian hyv‰; ja vaikka h‰nkin itki, nukkui h‰n pian. Se lohdutti minua suuresti, kun ‰itimme tuli (h‰nen viimeinen toimensa illalla oli aina katsoa, joko me nukuimme) ja min‰ sain nyyhkytt‰‰ ulos suruni h‰nen syliss‰‰n ja sanoa: "Eikˆ t‰ti Agnes koskaan en‰‰ huoli meist‰?" "Kyll‰, lemmittyni", vastasi ‰iti; "h‰n huolii meist‰ viel‰. H‰n vartoo, siksi kuin me kaikki tulemme h‰nen luokseen." "H‰nt‰ ei siis otettu pois sent‰hden, ett‰ me vaivasimme h‰nt‰, ja pidimme h‰lin‰‰? Me rakastimme h‰nt‰ niin paljon! Emmekˆ voi tehd‰ mit‰‰n h‰nen hyv‰kseen nyt?" Tuosta h‰n kertoi minulle, kuinka t‰ti Agnes oli k‰rsinyt paljon t‰‰ll‰, ja ett‰ taivaallinen Is‰mme oli ottanut h‰net kotiin, ja ett‰, vaikkemme voineet tehd‰ mit‰‰n h‰nen hyv‰kseen, meid‰n ei tarvinnut j‰tt‰‰ pois h‰nen nime‰ns‰ iltarukouksistamme, sill‰ meid‰n sopi aina sanoa: "ole kiitetty joka otit kalliin t‰ti Agnesin luoksesi!" Ja niin kaksi asiaa sin‰ iltana kirjoitettiin syd‰meeni: ett‰ oli kodinkaltainen paikka tuolla puolen pilvi‰, jossa t‰ti Agnes odotti meit‰, rakastaen meit‰ yht‰ paljon, kuin koskaan ennen, sek‰ Jumala, joka rakasti meit‰ enemm‰n, kuin kukaan muu; ja ett‰ meid‰n tuli olla niin hyv‰nlaiset, kuin suinkin mahdollista, ihmisi‰ kohtaan eik‰ surettaa ket‰‰n hetkeksik‰‰n, sill‰ semmoinen aika tuli kenties, jolloin he eiv‰t kaivanneet meid‰n hyvyytt‰mme en‰‰. Minun, joka aina ajattelen, kuinka t‰ti Agnes odottaa meit‰ taivaassa samalla miettiv‰ll‰, lempe‰ll‰ katseella, joka h‰nell‰ oli, kun h‰n sairastaessaan vartoi Heintzia ja minua istumaan s‰nkyns‰ viereen, minun on sangen vaikea ymm‰rt‰‰ niit‰ toisenlaisia ajatuksia, joita t‰ti Elsa piti h‰nest‰, kun h‰n oli nunna. Mutta t‰ti Elsa arvelee, ett‰ Heinz ja min‰ rasituksillamme, melullamme ja rakkaudellamme etup‰‰ss‰ vaikutimme h‰nen pyhityksens‰. Niin, nuot t‰ti Elsan lapsuuden ajat n‰ytt‰v‰t olevan melkein yht‰ kaukana meist‰, kuin Unkarin Elisabetin ajat -- h‰nen, joka eli Wartburgissa -- tuntuivat t‰ti Elsan mielest‰. On kummallista ajatella, mit‰ tuo vuorimiehen poika, jonka vanha Johan Reineck muistaa sel‰ss‰‰n kantaneensa m‰ke‰ ylˆs kouluun, t‰‰ll‰ Eislebeniss‰ on tehnyt meid‰n kaikkien hyv‰ksi. Niin t‰ydellisesti tuo synkk‰ vanha aika n‰ytt‰‰ kadonneen. Ei koko Sachsissa ole ainoatakaan luostaria en‰‰, papit ovat kaikki naimisissa ja kouluja on perustettu joka kaupunkiin, joissa, niinkuin T:ri Luther sanoo, nuoret pojat ja tytˆt kuulevat enemm‰n Jumalasta ja kristillisyydest‰, kuin nunnat ja munkit kaikissa luostareissa yhteens‰ kolmekymment‰ vuotta takaperin oppivat. Ei niin, ett‰ kaikki pojat ja tytˆt ovat niin hyv‰t, kuin heid‰n pit‰isi olla. Ei; sen huomaa selv‰sti siit‰, mit‰ Heinz ja min‰ tunnemme ja tied‰mme, ja myˆskin siit‰, mit‰ kallis is‰mme saarnaa sunnuntaisin kirkossa. ƒitimme sanoo v‰listi pelk‰‰v‰us‰, ett‰ me, t‰m‰ sukupolvi, kasvamme itsekk‰iksi ja veltoiksi, aivan toisenlaisiksi, kuin is‰mme, jotka saivat taistella mailmaa, lihaa ja perkelett‰ vastaan jokaisesta totuuden kipin‰st‰, jonka he tunnustivat. Mutta rakas is‰mme hymyilee totisesti ja arvelee, ettei ‰idill‰ ole syyt‰ pelkoon. N‰it‰ kolmea vihollista ei ole viel‰ kukistettu, vaan he antanevat kyllin tekemist‰ nuorelle polvikunnalle. Paitsi sit‰ hallitsee paavi viel‰ Romassa, ja keisari uhkaa meit‰ nytkin sota-armeijalla, Turkkilaisia ja anabaptisteja mainitsematta, joista T:ri Luther puhuu niin paljon. Min‰ tiesin hyvin v‰h‰n mailmasta viel‰ kaksi vuotta takaperin enk‰, luullakseni, itsest‰nik‰‰n paljon. Mutta kun olin noin viidentoista vuoden vanha, l‰hdin min‰ yksin k‰ym‰‰n t‰ti Chriemhildin ja t‰ti Elsan luona, ja silloin min‰ opin monta asiaa, jotka suuresti huolettivat minua, kun opin niit‰, mutta tekev‰t minut nyt, kun ovat opitut, onnellisemmaksi, kuin ennen; niin on ‰itini puhetta myˆten useimpien Jumalan opetusten laita. Ennen t‰t‰ min‰ en ollut koskaan ollut poissa kotoa; ja vaikka Heinz, joka oli ollut poissa ja poikana tietysti joutunut enemm‰n muitten seuraan, kuin min‰, usein sanoi minulle, etten min‰ ymm‰rt‰nyt enemm‰n todellisesta el‰m‰st‰, kuin kapalolapsi, en min‰ koskaan ymm‰rt‰nyt, mit‰ h‰n tarkoitti. Min‰ olin, luullakseni, aina tiet‰m‰tt‰ni pit‰nyt is‰‰mme ja ‰iti‰mme mailman keskuksena kaikille muille, samoin kuin meille itselle; ja olin juuri ollut kiitollinen kohtalostani el‰m‰ss‰, koska luulin, ettei kenell‰k‰‰n muulla miss‰‰n suhteessa ollut mit‰‰n niin hyv‰‰, ja olin t‰ydellisesti vakuutettu siit‰, ett‰ jokainen syd‰mess‰‰n ajatteli samaa. Ja kun huomasin, ett‰ muitten ihmisten mielest‰ meid‰n tilamme el‰m‰ss‰ n‰ytti surkealta ja halvalta, h‰mm‰styin sanomattomasti ja surin! Me j‰timme vanhan kotimme mets‰ss‰ monta vuotta takaperin, kun Heinz ja min‰ olimme varsin pikkuiset; ja se s‰ilyi vaan muistissamme jonkunlaisena Edenin‰ eli satujen maana, jossa me keskell‰ luonnon kukkia, viheri‰isi‰ nurmia, laulavia lintuja, ja jokia rakensimme kodin kaikille unelmillemme, emmek‰ kuitenkaan syd‰mess‰mme ep‰illeet, ett‰ uusi kotimme Eislebeniss‰ oli tavallansa juuri yht‰ oivallinen. Onhan meill‰ t‰‰ll‰kin puutarha asuinhuonetten takana, jossa on useita omenapuita ja lammikko, joka on yht‰ suuri, kuin kenenk‰‰n naapurimme, ja tyhj‰ parvi sateisia p‰ivi‰ varten -- oikein mainio parvi -- jossa sopii kertoa satuja taikka tehd‰ kokeita ja Heinzin tyˆkaluilla valmistaa kummallisia puuleikkauksia kaikenlaisiksi lahjoiksi. Eikˆ Eislebenin laaksossamme myˆskin ole vihantavia ja mets‰isi‰ kukkuloita, ja eikˆ l‰heisist‰ metsist‰ yˆkaudet kummalliset valkeat hohda isoista vuorimiesten sulatusuuneista, joitten rinnalla Th¸ringin mets‰n sysimiesten valkeat ovat vaan lasten leikki? Ja eikˆ t‰‰ll‰ lis‰ksi ole kaikenlaisia jylhi‰ luolia ja onkaloita, joista vuorimiehet tuon tuostakin tulevat esiin, nokisina ja itsen‰isin‰, ja laulavat moni-‰‰nisi‰, omituisia laulujansa, kun he astuvat kotiin tyˆst‰‰n? Ja eikˆ Eisleben ole T:ri Lutherin syntym‰paikka? Ja eikˆ meill‰ ole korkeampi latinan-koulu, jonka T:ri Luther perusti, ja jossa rakas is‰mme opettaa latinaa? Ja emmekˆ kuule h‰nen saarnaavan kerta joka pyh‰? Minusta ei mik‰‰n ennen n‰ytt‰nyt eik‰ nytk‰‰n n‰yt‰ jalommalta, kuin saada, niinkuin kallis is‰ni, pyhin‰ kertoa kansalle taivaan tiest‰ ja arkip‰ivin‰ opettaa heid‰n lapsiansa olemaan viisaat ja hyv‰t maan p‰‰ll‰. Min‰ h‰mm‰styin suuresti, kun huomasin, etteiv‰t kaikki ajatelleet samaa. Min‰ en tarkoita sit‰, etteiv‰t kaikki aina ole olleet eritt‰in hyvi‰ minua kohtaan; mutta sattui n‰in. Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ olivat muutamat vieraat k‰yneet eno Ulrichin linnassa. He olivat kiitelleet kultaista tukkaani, jonka Heinz aina sanoo olevan samanv‰risen kuin satujen prinsessain. Min‰ l‰ksin ulos t‰ti Chriemhildin pyynnˆst‰, puoleksi h‰peiss‰ni, puoleksi hyvill‰ni, leikittelem‰‰n serkkujeni kanssa mets‰ss‰. Kun istuin puitten v‰liss‰ ja sidoin seppeleit‰ sinisirkkusista, joita serkkuni noukkivat alhaalla virran luona, kulkivat samat ylh‰iset naiset ohitse. "Niin, h‰n on siev‰n-tapainen pikku otus koulumestarin tytt‰reksi." "Min‰ en k‰sit‰, mist‰ porvaristyttˆ -- ovathan kaikki Cottat porvareita, vai kuinka -- on saanut tuommoiset pienet, valkoiset k‰det ja hienot kasvonjuonteet", arveli toinen. "Vaikka he ep‰ilem‰tt‰ myˆskin ovat kˆyhi‰!" kuului vastaus. "Luulisi pian, ettei h‰nen koskaan ole tarvinnut tehd‰ mit‰‰n talon-askareita, joka ei suinkaan liene laita." "Kuka h‰nen iso-is‰ns‰ oli?" "Se oli vaan kirjanpainaja Wittenbergiss‰!" "Vaan koulumestari!" ja "vaan kirjanpainaja!" Koko minun syd‰meni nousi n‰it‰ halveksivia sanoja vastaan. T‰t‰kˆ siis ihmiset kiittelemisill‰‰n tarkoittivat? T‰mmˆiseksikˆ is‰‰ arvattiin -- h‰nt‰, joka oli jaloin mies mailmassa, joka olisi sopinut vaaliruhtinaaksi taikka keisariksi? Minussa syntyi katkera tunto, jota min‰ luulin rakkaudeksi ja loukatuksi oikeuden tunnoksi. Mutta rakkaus tuskin lienee niin katkera, eik‰ oikeus niin tulinen. Min‰ en jutellut t‰t‰ kenellek‰‰n enk‰ itkenyt kyynelt‰k‰‰n, vaan rupesin j‰lleen nivomaan kukkakiehkuroitani, ja p‰‰tin luopua h‰ijyst‰ ja tyhj‰st‰ mailmasta. Enkˆ min‰ jo aikaa ollut kummieni kautta kasteessa luvannut tehd‰ niin? Nyt, luullakseni, sain oppia, mit‰ kaikkia se tarkoitti. T‰ti Elsan luona odotti minua kuitenkin toisenlainen kokemus. Markkinat olivat tulossa, ja meid‰n oli kaikkien m‰‰r‰ olla parhaissa juhlavaatteissamme. Serkuillani oli kalliita It‰maan juveleja liiviss‰‰n; ja vaikkei heill‰ porvaristyttˆin‰ ollut oikeutta k‰ytt‰‰ samettia, niinkuin serkuillani linnassa, olivat heid‰n trˆijyns‰ ja hameensa mit‰ kankeimmasta ja kalliimmasta silkist‰, jota eno Reichenbach oli tilannut heille Italiasta ja Orientista. Minun villainen hameeni n‰ytti kyll‰ yksinkertaiselta niitten rinnalla, mutta min‰ en huolinut v‰hint‰k‰‰n siit‰; oma rakas ‰itini ja min‰ olimme yhdess‰ neuloneet sen; ja h‰n oli lˆyt‰nyt muutamia vanhoja, kalliita s‰‰stˆj‰ ja ommellut minulle tafti-trˆijyn, jota me molemmat olimme suurella mielihyv‰ll‰ katselleet, koska se oli komein puku, mik‰ minulla milloinkaan oli ollut. Eik‰ se nytk‰‰n n‰ytt‰nyt minusta hiukkaakaan rumemmalta. ƒitini sormet olivat kosketelleet sit‰, kun h‰n koetti sit‰ p‰‰lleni iltaa ennen l‰htˆ‰ni. Ja t‰ti Elsa sanoi, ett‰ se muistutti niin paljon ‰idist‰ni. Mutta se ei ollut oikein serkkujeni mieleen; sen min‰ selv‰sti n‰in; eritt‰in Fritzin ja vanhempien poikien. He eiv‰t sanoneet mit‰‰n; mutta juhlap‰iv‰n aamuna oli kaunis, uusi puku, samanlainen kuin serkkujeni, pantu s‰nkyni viereen, ennenkuin min‰ her‰sin. Min‰ panin sen p‰‰lleni jonkunlaisella ilolla, mutta kun katselin peiliin -- ei se k‰ynytk‰‰n laatuun -- min‰ en voinut pit‰‰ sit‰. Tuntui kuin se olisi soimannut ‰iti‰ni ja halpaa el‰m‰‰ni ja rakasta kˆyh‰‰ kotiani Eislebeniss‰, ja min‰ istuin alas ja itkin haikeasti, siksi kuin hiljainen koputus ovelle s‰ps‰hytti minua, ja t‰ti Elsa tuli sis‰‰n ja n‰ki minun istuvan kovasti h‰peiss‰ni, kyynelet poskillani ja uudella, kauniilla puvullani. "Etkˆ siis pid‰ siit‰, lapseni? Se oli Fritzimme tuuma. Min‰ pelk‰sin, ettei se miellytt‰isi sinua." "ƒiti arveli, ett‰ vanha oli kyll‰ hyv‰ minulle", vastasin min‰ vapisevalla ‰‰nell‰. "Se oli kyll‰ hyv‰ minun kodolleni. Paras on, ett‰ l‰hden kotiin j‰lleen." T‰ti Elsa pyyhkeili huolikkaasti pois kyyneli‰ puvustani, mutta, kun lausuin n‰m‰t sanat, alkoi h‰n itse itke‰ ja syleili minua, sanoen, ett‰ juuri semmoiset tunteet h‰nell‰kin olisi ollut nuoruutensa aikoina Eisenachissa, vaan ett‰ minun nyt tuli pit‰‰ t‰t‰ uutta pukua juhlassa, mutta sitten minun ei tarvinnut ottaa sit‰ p‰‰lleni koskaan, jollen itse tahtonut; ja ett‰ olin oikeassa, kun en pit‰nyt mit‰‰n puoleksikaan niin hyv‰n‰, kuin ‰iti‰ni ja kaikkia, mit‰ h‰n teki, koska ei kukaan ollut ikin‰ ollut eik‰ vasta olisi niin hyv‰; sen h‰n aivan varmaan tiesi. N‰in me itkimme yhdess‰ ja tulimme lohdutetuksi; ja min‰ olin puettu viheri‰‰n silkkiin markkinoilla. Mutta kun palasin kotiin h‰pesin enemm‰n itse‰ni, kuin silkkipukua taikka linnan imartelevia naisia. Rakas, kallis, vanha kotini n‰ytti, vaikka kuinka koetin ajatella toisin, v‰h‰iselt‰ ja kˆyh‰lt‰, ja huonekalut kuluneilta ja vanhoilta. Vaan kuitenkin n‰in joka paikassa todistuksia, kuinka minua muistettiin ja toivotettiin tervetulleeksi kotiin -- tuoreita kaisloja lattialla; uusi, valkoinen peitto v‰h‰isess‰ s‰ngyss‰ni, jonka min‰ tiesin ‰itini omin k‰sin kutoneen. ƒiti havaitsi varsin pian, ett‰ olin huolissani jostakin, ja ennen pitk‰‰ h‰n tiesi kaikki, kun kerroin h‰nelle katkeran el‰m‰nkokemukseni. "Is‰si vaan koulumestari!" h‰n sanoi, "ja sin‰ itse saanut uuden silkkipuvun! T‰ss‰kˆ kaikki sinun surusi, pikku Agnes?" "_Kaikki_", min‰ sanoin; "ja _vaan_!" "Onko siis is‰si mit‰‰n muuta, kuin koulumestari, Agnes?" h‰n kysyi. "Min‰ en hetke‰k‰‰n h‰pe‰ sit‰, ‰iti", min‰ vastasin; "eth‰n sin‰ sit‰ suinkaan ajatellut. Min‰ arvelen, ett‰ on paljon jalompi opettaa lapsia, kuin ajaa kettuja, ja ostaa ja myyd‰ silkki- ja villakankaita. Mutta mailma n‰ytt‰‰ minusta niin kovasti tyhj‰lt‰ ja nurinpuoliselta; enk‰ min‰ koskaan tahdo n‰hd‰ siit‰ mit‰‰n en‰‰. Voi, ‰iti, luuletko, ett‰ kaikki oli j‰rjettˆmyytt‰ minulta?" "Sin‰ olet, luullakseni, lapseni, saanut taistella mailmaa, lihaa ja perkelett‰ vastaan; eiv‰tk‰ ne suinkaan ole mit‰‰n helppoja vihollisia. Min‰ varon, ettet ole viel‰ suoriunut niist‰." "Mutta eikˆ is‰mme virka ole jalompi, kuin kenenk‰‰n muun, ja eikˆ kotimme ole sievin koko mailmassa?" min‰ sanoin; "ja Eisleben tavallansa yht‰ kaunis, kuin Th¸ringin mets‰, ja yht‰ oppinut, kuin Wittenberg?" "Kaikki virat ovat jalot", h‰n vastasi; "mutta se, jonka Jumala m‰‰r‰‰ meille, on jaloin meille. Eisleben ei ole, luullakseni, yht‰ kaunis, kuin Gersdorfin vanhat, mets‰iset kukkulat; eik‰ Lutherin syntym‰sija yht‰ suuri, kuin h‰nen asuntopaikkansa, jossa h‰n saarnaa ja opettaa ja vuodattaa ymp‰rillens‰ hurskaan jokap‰iv‰isen el‰m‰ns‰ vaikutuksen. Muut kodit lienev‰t yht‰ hyv‰t, kuin sinun, kallis lapseni, vaikkei mik‰‰n voi olla niin sinulle." Ja n‰in min‰ opin, ett‰ jokainen virka on jalo sen vuoksi, ett‰ Jumala on m‰‰r‰nnyt sen, ja ett‰ jokainen asia on hyv‰ sen vuoksi, ett‰ Jumala antaa sen; ja ettei tyytyv‰isyys ole siin‰, ett‰ suotta luulemme, ett‰ meid‰n tilamme on paras mailmassa, vaan siin‰, ett‰ uskomme, ett‰ se on paras meille, ja kiit‰mme Jumalaa siit‰. T‰ll‰ tapaa min‰ ensiksi opin mailmaa tuntemaan. T‰ll‰ tapaa opin myˆskin paremmin ymm‰rt‰m‰‰n Katekismusta, semminkin sit‰ osaa, joka koskee Herran Rukoukseen ja toiseen Uskonkappaleesen, jossa luemme Herrasta, joka k‰rsi meid‰n syntiemme t‰hden ja lunasti meid‰t kalliilla verell‰ns‰. Min‰ olen juuri palannut toiselta Wittenbergin matkaltani, joka oli paljon hupaisempi, kuin ensim‰inen -- tosiaan erinomaisen hupainen. Suurin ilo koko matkallani oli kuitenkin se, ett‰ n‰in ja kuulin T:ri Lutherin. H‰nen v‰h‰inen tytt‰rens‰ Magdalena, joka oli kolme vuotta nuorempi, kuin min‰, oli kuollut hiukkaa ennen, mutta se n‰ytti vaan tekev‰n T:ri Lutherin lempe‰mm‰ksi, kuin koskaan, kaikille nuorille tytˆille -- "tyttˆ-rievuille" -- joksi h‰n nimitt‰‰ heit‰. H‰nen saarnansa olivat minusta niinkuin is‰ puhuttelisi lapsiansa, ja t‰ti Elsa sanoo, ett‰ h‰n usein kertoo Katekismuksen "Jumalalle", ilahuttaaksensa syd‰nt‰ns‰ ja lujittaaksensa itse‰ns‰ -- tuo suuri T:ri Martin Luther! Min‰ olin kuullut niin paljon h‰nest‰ ja aina ajatellut h‰nt‰ siksi mieheksi, joka oli l‰hinn‰ Jumalata maan p‰‰ll‰, ja jonka majesteetti oli sanomattoman monta kertaa suurempi, kuin vaaliruhtinaan taikka keisarin. Ja nyt tuntui erinomaisen hupaiselta saada n‰hd‰ h‰nt‰ h‰nen kodissaan, tummalla panelilla varustetussa huoneessa, josta n‰ki puutarhan. H‰n nosti silloin t‰llˆin p‰‰t‰‰n kirjoituksestaan ja hymyili lempe‰sti meille, istuessaan suuren pˆyd‰n ‰‰ress‰ l‰hell‰ isoa akkunaa, samalla kuin rouva Luther matalammalla istuimella ompeli h‰nen vieress‰‰n, ja pikku Margareta Luther, nuorin lapsi, hiljaisesti leikitteli heid‰n ymp‰rill‰‰n, hyvin mieliss‰‰n, kun vaan is‰ tuon tuostakin katsahti h‰neen. Min‰ olisin mielell‰‰n tahtonut n‰hd‰ Magdalena Lutherin. H‰n oli varmaan eritt‰in hyv‰ ja rakastettava lapsi. Mutta sit‰ en saa ennenkuin taivaassa! Luullakseni minun tunteeni Lutherin suhteen ovat toisenlaiset, kuin ‰itini ja is‰ni. He tunsivat h‰net taistelon kest‰ess‰. Me tunnemme h‰net ainoastaan voittajana, jonka jo melkein on palmu k‰dess‰. Mutta minun paras yst‰v‰ni Wittenbergiss‰ on t‰ti Thekla. Ylimalkain en luule, ett‰ lˆytyy ket‰‰n, jonka kaltaiseksi min‰ mieluisammin tahtoisin tulla. H‰n ymm‰rt‰‰ kaikki, vaikkei kerro h‰nelle mit‰‰n, samalla kummallisella tavalla, kuin ‰itini. Arvatakseni se on siit‰ syyst‰, ett‰ h‰n on k‰rsinyt niin paljon. T‰ti Elsa jutteli minulle siit‰ kauheasta surusta, joka kohtasi h‰nt‰, kun h‰n oli nuori. Rakkaalla ‰idill‰mme ja is‰ll‰mme on myˆskin ollut suuret surunsa, vaikka he p‰‰siv‰t niist‰ t‰ss‰ el‰m‰ss‰, ja t‰ti Thekla p‰‰see surustansa vasta tulevassa mailmassa. Mutta t‰m‰ n‰ytt‰‰ erin‰isell‰ tavalla pyhitt‰neen heit‰ kaikkia. He kaikki ja myˆskin T:ri Luther johdattavat mieleeni semmoisia ihmisi‰, jotka, niinkuin puhutaan, osaavat maata tˆmist‰m‰ll‰ keksi‰, miss‰ salaisia l‰hteit‰ lˆytyy, ett‰ muut tiet‰v‰t, mist‰ kaivaa vett‰. Suruko vaan antaa t‰m‰n lahjan, jonka avulla syd‰men salaiset l‰hteet lˆydet‰‰n? Jos niin, maksaa hyvin vaivan k‰rsi‰. Mutta pari kolme surua on sent‰‰n, joita meid‰n on tuskin mahdollinen kest‰‰! Vaan, niinkuin ‰itimme sanoo, Vapahtajallamme on kaikki lahjat k‰siss‰‰n; ja "suurin lahja" kaikista (jonka k‰dess‰ jykeimm‰t tyˆkalut aikaan saavat hienointa tyˆt‰) "on rakkaus!" Ja t‰m‰ on juuri se lahja, jota jokainen meist‰ tarvitsee m‰‰r‰ttˆm‰sti. XXXVI. Theklan kertomus. Wittenbergiss‰, Tammikuun 23 p. 1546. T:ri Luther on t‰n‰‰n l‰htenyt Wittenbergist‰ syntym‰kaupunkiinsa Eislebeniin ratkaisemaan Mansfeldin kreivien riitaa muutamista patronati-oikeuksista. H‰n oli menness‰‰n hyv‰ll‰ mielell‰ ja aikoo palata kolmen nelj‰n p‰iv‰n per‰st‰. H‰nen kolme poikaansa, Johan, Martin ja Paulus seurasivat h‰nt‰. Rouva Luther on levoton ja alakuloinen h‰nen l‰htˆns‰ t‰hden, mutta toivoaksemme ilman erin‰ist‰ syyt‰, vaikka Tohtori nykyisin usein on ollut heikko ja kipe‰. Se unteliaisuus ja hiljaisuus, joka aina havaitaan Wittenbergiss‰, kun h‰n on poissa, on ep‰ilem‰tt‰ suurennut t‰m‰n talvisen ilman ja niitten sadetten ja myrskyjen kautta, jotka ovat paisuttaneet kaikki joet tulvilleen. H‰n on todella meid‰n pikkuisen mailmamme is‰ ja kuningas; ja kun h‰n on meid‰n luonamme, n‰ytt‰‰ koko Saksa ja mailma likemm‰lt‰ meit‰ h‰nen lavean j‰rkens‰ ja h‰nen syd‰mens‰ t‰hden, joka v‰reilee jokaisesta puutteesta ja surusta koko mailmassa. Rouva Luther on t‰n‰‰n kertonut minulle, ett‰ T:ri Luther sanoi, ennenkuin h‰n l‰hti, ett‰ "h‰n laskeuisi ilolla kuolinvuoteellensa, jos vaan ensin saisi n‰hd‰ rakkaat Mansfeldin herransa sopineina." H‰n jutteli myˆskin, ett‰ h‰n juuri on p‰‰tt‰nyt Genesin kommentarinsa, joita h‰n on kirjoittanut n‰in‰ viime kymmenen‰ vuotena, n‰ill‰ sanoilla: "_Min‰ olen heikko enk‰ jaksa tehd‰ mit‰‰n en‰‰. Rukoilkaat Jumalaa, ett‰ H‰n suo minulle levollisen ja autuaallisen kuoleman_." H‰n arvelee, ett‰ T:ri Luther viime aikoina on tavallista enemm‰n ajatellut kuolemaa, ja pelk‰‰, ett‰ h‰nell‰ on joku sis‰llinen aavistus elikk‰ tunto pikaisesta l‰hdˆst‰. Kuinka kauan h‰n on puhunut kuolemasta, niinkuin jostain toivottavasta asiasta! Kuitenkin surettaa se aina syd‰nt‰mme, kun kuulemme h‰nen puhuvan niin. Kun h‰n puhuu Tulemuksesta, niinkuin se olisi kaiken pahan loppu ja Jumalan valtakunnan alku, voimme hyvin kuunnella, mutta ei, kun h‰n puhuu siit‰ Tulemuksesta, joka olisi kaiken pahan loppu h‰nelle, vaan kaikkein surujen alku meille. Nyt on rouva Luther kuitenkin saanut v‰h‰n lohdutusta h‰nen kirjeist‰ns‰, jotka ovat iloisemmat, kuin ne, jotka h‰n viime vuonna sai Tohtorin poissa ollessa. Silloin h‰n neuvoi rouvaansa myym‰‰n kaikki heid‰n Wittenbergin omaisuutensa ja muuttamaan kartanoonsa Zulsdorf'iin, ett‰ h‰n tiet‰isi h‰nen kunnialla p‰‰sneen Wittenbergist‰ -- tuosta "itsekk‰isyyden ja hekuman pes‰st‰" -- ennenkuin h‰n kuoli. H‰nen ensim‰inen kirjeens‰ siit‰, kuin h‰n t‰ll‰ kertaa j‰tti Wittenbergin, on kirjoitettu n‰in: "Hyv‰lle ja rakkaalle K‰the Lutherin'alle Wittenbergiin. Armoa ja rauhaa Herrassa." "Kallis K‰the! T‰n‰‰n kello puoliv‰liss‰ yhdeks‰n tulimme Halleen, vaikk'emme viel‰ ole p‰‰sneet Eislebeniin, sill‰ suuri anabaptisti l‰hetti meit‰ vastaan vedentulvan ja isoja j‰‰-mˆhk‰leit‰, jotka peittiv‰t maan ja uhkasivat kastaa meid‰t kaikki uudestaan. Emmek‰ myˆsk‰‰n voineet palata Muldan vuoksi. Sent‰hden pysymme levollisesti t‰‰ll‰ Hallessa molempien jokien v‰liss‰. Ei sen vuoksi, ett‰ meit‰ haluttaisi juoda vett‰, vaan me lohdutamme itse‰mme hyv‰ll‰ Torgau'in oluella ja Rheinin viinill‰ siin‰ tapauksessa, ett‰ Saale rupeisi raivoamaan j‰lleen. Me, n‰et, ja palveliamme ja lauttamiehet emme tahdo kiusata Jumalaa ja rohjeta vesille; sill‰ perkele riehuu meit‰ vastaan ja asuu virroissa; parempi on karttaa h‰nt‰, kuin valittaa h‰nen p‰‰llens‰, eik‰ ole tarpeellista, ett‰ me joudumme paavin ja h‰nen joukkojensa pilkan alaiseksi. Min‰ en olisi uskonut, ett‰ Saale n‰in yltyisi ja hyˆkk‰isi maantien ja kaikkien yli. Ei muuta t‰ll‰ kertaa; vaan rukoelkaat meid‰n puolestamme ja olkaat hurskaat. Luullakseni olisit sin‰, jos olisit ollut t‰‰ll‰, neuvonut meit‰ tekem‰‰n juuri, mit‰ me olemme tehneet. Jotta kerran olisimme noudattaneet sinun neuvoasi. T‰ten j‰t‰n sinut Jumalan haltuun. Amen. Hallessa St. Paavalin k‰‰ntymyksen p‰iv‰n‰. Martinus Luther." H‰n on saanut nelj‰ muuta kirjett‰. Yksi niist‰ oli Helmikuun toiselta p‰iv‰lt‰ ja kuuluu n‰in: "Syd‰mellisesti rakastetulle puolisolleni Katarina Lutherin'alle, Zulsdorf'in Tohtorinnalle, S‰umarktin omistajalle ja mik‰ virka h‰nell‰ muutoin lienee, armoa ja rauhaa Kristuksessa; ja vanha, kˆyh‰ (ja, niinkuin min‰ tied‰n, voimaton) rakkauteni sinulle!" "Kallis K‰the -- min‰ k‰vin kovin heikoksi matkalla likell‰ Eislebeni‰ syntieni vuoksi; vaikka, jos sin‰ olisit ollut siell‰, olisit sanonut, ett‰ se oli Juutalaisten syntien vuoksi. Sill‰ l‰hell‰ Eislebeni‰ kuljimme kyl‰n kantta, jossa asuu paljon Juutalaisia; ja se on totta, ett‰ kun ajoimme sen halki, puhalsi kylm‰ tuuli barettini (tohtorin-hatun) ja p‰‰ni l‰pi, niinkuin se olisi tahtonut muuttaa aivoni j‰‰ksi." "Sinun poikasi l‰htiv‰t Mansfeldista eilen, koska Hans von Jene niin hartaasti pyysi heit‰ mukaansa. Min‰ en tied‰, mit‰ he tekev‰t. Jos olisi pakkanen, saisivat he auttaa minua vilua n‰kem‰‰n. Koska kuitenkin on l‰mmin taas, tehkˆˆt taikka k‰rsikˆˆt he mit‰ tahansa. T‰ten min‰ j‰t‰n sinut ja koko huoneeni Jumalan haltuun; sano terveisi‰ kaikille yst‰ville. _Vigilia purificationis_." Ja taas: "Syv‰sti oppineelle rouva Katarina Lutherin'alle, armolliselle puolisolleni Wittenbergiss‰, armoa ja rauhaa." "Kallis K‰the -- t‰‰ll‰ me istumme ja annamme vaivata itse‰mme, ja olisimme mielell‰‰n poissa; mutta se ei k‰yne laatuun, luullakseni, ennenkuin viikon per‰st‰. Tee hyvin ja sano mestari Filipille, ett‰ h‰n oikaiskoon selityksens‰; sill‰ h‰n ei ole viel‰ oikein ymm‰rt‰nyt, miksi Herra nimitti rikkautta orjantappuroiksi. T‰‰ll‰ on se koulu, jossa sen saa oppia" (i.e. Mansfeldein omaisuuden-riidat). "Mutta mieleeni johtuu, ett‰ Pyh‰ss‰ Raamatussa orjantappurat aina uhataan polttaa tulella, sent‰hden minulla on vaan enemm‰n k‰rsiv‰llisyytt‰, ja min‰ toivon Jumalan avulla saavani n‰m‰t kaikki hyv‰‰n p‰‰tˆkseen. Minusta on, niinkuin perkele nauraisi meit‰; mutta Jumala nauraa h‰nt‰ h‰pe‰‰n! Amen. Rukoile meid‰n puolestamme. Sanansaattaja h‰tii. St. Dorothean p‰iv‰n‰. L. (sinun vanha rakastajasi.)" T:ri Luther n‰ytt‰‰ omalla, yksinkertaisella, syd‰mellisell‰ tavallansa iloitsevan vanhasta kodistaan. Aateliset ja porvarit vastaan-ottavat h‰nt‰ eritt‰in yst‰v‰llisesti. Kolmas kirje, jonka rouva Luther on saanut, on t‰ynn‰ leikillisi‰, helli‰ vastauksia h‰nen huoliinsa Tohtorin suhteen. "Rakkaalle puolisolleni Katarina Lutherin'alle, Tohtorinnalle ja itsens‰kiusaajalle Wittenbergiss‰, armolliselle rouvalleni, armoa ja rauhaa Herrassa." "Lue sin‰, rakas K‰theni, Johanneksen evankeliumi ja pikku Katekismus, ja sin‰ olet kohta sanova: 'kaikki, mit‰ kirjassa seisoo, on minusta sanottu.' Sill‰ sin‰ s‰lyt‰t p‰‰llesi Jumalasi huolet, niinkuin ei olisi kaikkivaltias ja voisi luoda kymment‰ Tohtori Martin'ia, jos t‰m‰ yksi vanha Tohtori Martin hukkuisi Saaleen. J‰t‰ minut rauhaan huolinesi! Minulla on parempi vartia, kuin sin‰ ja kaikki enkelit. Se on H‰n, joka makasi seimess‰ ja armasteltiin neidon rinnalla; mutta joka myˆskin nyt istuu Jumalan Kaikkivaltiaan Is‰n oikealla k‰dell‰. Ole siis levollinen." Ja taas: "Pyh‰lle, levottomalle rouvalle Katarina Lutherin'alle, Zulsdorf'in Tohtorinnalle Wittenbergiss‰, armolliselle, rakkaalle vaimolleni, armoa ja rauhaa Kristuksessa." "Kaikkein pyhin rouva Tohtorinna -- me kiit‰mme teid‰n armoanne yst‰v‰llisesti teid‰n suuresta tuskastanne ja huolestanne meid‰n t‰htemme, joka esti teit‰ nukkumasta; sill‰ siit‰ saakka, kuin te olitte niin levoton meid‰n puolestamme, on tulipalo l‰hell‰ huoneeni ovea ravintolassa likipit‰in tehnyt lopun meist‰; ja eilen (ep‰ilem‰tt‰ teid‰n huolenpitonne kautta) oli kivi v‰h‰ll‰ pudota suorastaan p‰‰llemme ja rusentaa meid‰t, niinkuin hiiren ritaan. Sill‰ yksityisess‰ huoneessamme on kolmatta p‰iv‰‰ kalkki ja muurisavi halkeillut katossa, siksi kuin l‰hetimme tyˆmiehi‰ noutamaan, jotka vaan kahdella sormella koskivat kiveen, kun se jo putosi. Se oli yht‰ suuri, kuin pitk‰ p‰‰n-alainen, kahta k‰mment‰ leve‰. N‰ist‰ kaikista olisimme saaneet kiitt‰‰ teid‰n levottomuuttanne, jolleiv‰t kalliit, pyh‰t enkelit myˆskin olisi vartioinneet meit‰! Min‰ rupeen pelk‰‰m‰‰n, ett‰, jollei levottomuutenne herke‰, maa viel‰ nielaisee meid‰t ja kaikki elementit vainoavat meit‰. Opetatko sin‰ todella Katekismusta ja Uskontunnustusta? Rukoile siis ja j‰t‰ murheet Jumalalle, niinkuin luvattu on. 'Heit‰ huolesi Herran haltuun, H‰n auttaa sinua.'" "Me tahtoisimme nyt mielell‰‰n p‰‰st‰ vapaaksi ja matkustaa kotiinp‰in, jos Jumala niin soisi. Amen. Amen. Scholastican p‰iv‰n‰. Teid‰n pyhyytenne nˆyr‰ palvelia. Martin Luther." Helmikuun 17 p. Hyvi‰ uutisia meille kaikille Wittenbergiss‰! Rouva Luther on saanut Tohtorilta kirjeen, joka oli kirjoitettu Helmikuun 14 p‰iv‰n‰ ja ilmoitti h‰nen pikaisen takaisin tulonsa. "Rakkaalle, kalliille vaimolleni Katarina Lutherin von Boralle Wittenbergiin. "Armoa ja rauhaa Herrassa, rakas K‰the! T‰ll‰ viikkoa toivomme, Jumala suo, p‰‰sev‰mme kotiin j‰lleen. Jumala on osoittanut meille suurta armoa; sill‰ kreivit ovat v‰limiesten kautta sopineet kaikista, paitsi parista kolmesta asiasta -- joista yksi on se, ett‰ kreivi Gebhard ja kreivi Albrecht taas rupeisivat veljiksi, jota min‰ aion toimittaa t‰n‰‰n. Min‰ kutsun heid‰t luokseni vieraiksi, ett‰ he puhutelkoot toisiansa, sill‰ t‰h‰n saakka he ovat olleet niinkuin myk‰t kesken‰ns‰ ja katkeroittaneet toisiansa ankarilla kirjeill‰." "Nuoret miehet ovat kaikki mainion hyv‰ll‰ tuulella, tekev‰t huviretki‰ re'ill‰ ja narrinkulkusilla -- nuoret naiset samoin ik‰‰n -- ja hauskuttelevat yhdess‰; ja heid‰n parissaan on myˆskin kreivi Gebhard'in poika. Jotta meid‰n t‰ytyy ymm‰rt‰‰, ett‰ Jumala on '_exauditor precum_' (rukousten kuulia). "Min‰ l‰het‰n sinulle v‰h‰isen mets‰nriistaa, jota kreivinna Albrecht on lahjoittanut minulle. H‰n iloitsee syd‰mellisesti sovinnosta. Sinun poikasi ovat viel‰ Mansfeldissa. Jakob Luther pit‰‰ hyv‰‰ huolta heist‰. Meit‰ syˆtet‰‰n ja juotetaan t‰‰ll‰ niinkuin aatelismiehi‰, ja meit‰ palvellaan hyv‰sti -- jopa liiankin hyv‰sti -- ett‰ me helposti unhotamme teid‰t Wittenbergiss‰. Minulla ei ole mit‰‰n kipuja." "T‰m‰n sin‰ saat n‰ytt‰‰ mestari Filipille, Tohtori Pomer'ille ja Tohtori Creuzer'ille. T‰nne on tullut semmoinen huhu, ett‰ Tohtori Martin on 'siepattu pois' (i.e. perkeleen kautta), niinkuin on tapa sanoa Magdeburgissa ja Leipzigiss‰. Semmoisia valheita n‰m‰t maamoukat kiert‰v‰t kokoon, jotka eiv‰t n‰e kauemmaksi, kuin nen‰ on pitk‰. Muutamat kertovat, ett‰ keisari on kolmekymment‰ peninkulmaa t‰st‰ Soest'in luona Westfalissa; toiset, ett‰ Franskalainen on joutunut vangiksi, niinkuin myˆskin maakreivi. Mutta me veisatkaamme ja sanokaamme, ett‰ odotamme, mit‰ Jumala Herramme tekee. -- Eislebeniss‰ Valentinin pyh‰n‰. M. Luther, D." N‰in sovitustyˆ on tehty, ja T:ri Luther palajaa t‰ll‰ viikkoa luoksemme -- kauaksi aikaa, toivomme, nauttimaan meid‰n parissamme rauhanteki‰n autuutta. XXXVII. Fritzin kertomus. Eislebeniss‰ 1546. T‰‰ll‰ Eislebeniss‰ on ollut oikea juhlap‰iv‰. Se lapsi, joka kuusikymment‰kolme vuotta takaperin syntyi t‰‰ll‰ Johan Lutherille, vuorimiehelle, palajaa nyt keisarikunnan suurimpana miehen‰ ratkaisemaan er‰st‰ Mansfeldin kreivien perhe-riitaa. Kun Eva ja min‰ halvan, onnellisen kotimme ovesta katselimme h‰nt‰, kun h‰n astui kaupunkiin, lausui Eva: "Joka tahtoo olla paras joukossanne, h‰n olkoon teid‰n palvelianne." N‰m‰t kymmenen viimeist‰ tyˆn vuotta ovat kuitenkin tehneet h‰net kovasti vanhaksi! Minun t‰ytyi itsekseni myˆnt‰‰, ett‰ h‰n oli vanhentunut. K‰rsimisen j‰lki‰ n‰kyy h‰nen miehekk‰iss‰ kasvoissaan, ja h‰nen vartalonsa ja astuntansa osoittaa jommoistakin heikkoutta. "Miks'eiv‰t", sanoin min‰ Evalle, "Elsa taikka Thekla kertoneet t‰t‰ meille? H‰n on todellakin paljon heikompi." "He ovat aina h‰nen parissaan", h‰n vastasi; "emmek‰ me koskaan n‰e, mit‰ aika tekee, rakkaani, vaan ainoastaan, mit‰ se on tehnyt." Min‰ rupesin ajattelemaan h‰nen sanojansa. Oliko mahdollista, ett‰ mekin n‰in muutuimme, vaikka emme huomanneet sit‰? Kun Tohtori Luther ja v‰kijoukko oli kulkenut ohitse, palasimme sis‰‰n, ja Eva rupesi j‰lleen ompelemaan, sill‰ v‰lin kuin min‰ jatkoin saarnani lukemista; mutta salaisesti nostin min‰ silm‰ni kirjastani ja katselin h‰nt‰. Jos aika todella oli samalla tapaa muuttanut t‰m‰n rakkaan olennon, olihan parempi, ett‰ min‰ tiesin sen, jotta voisin paremmin arvata niit‰ kalliita p‰ivi‰, joita se niin viekkaasti paraikaa varasti minulta. Vaikka kyll‰ tarkasti katselin, huomasin tuskin mit‰‰n vanhuuden taikka k‰rsimisen j‰lki‰ h‰nen kasvoissaan taikka vartalossaan. Tyven otsa oli yht‰ valkoinen ja tyven, kuin ennenkin. Kultaisessa tukassa, joka oli sile‰ksi kammattuna ja palmikoittuna valkoisen em‰nn‰n-lakin alla, ei ollut enemm‰n harmaita hiuksia, kuin Agnesimmekaan, joka h‰‰ri edestakaisin talvisessa p‰iv‰npaisteessa ja toimitti talon-askareita sivuhuoneessa. H‰nen poskensa oli t‰ysin‰inen, vaikka kenties sen pyˆreys oli hiukan muuttunut; ja kun h‰n katsahti ylˆs ja kohtasi minun silm‰ni, enkˆ min‰ n‰hnyt juuri samaa onnellista, lapsenkaltaista hymy‰, kuin ennen, joka n‰ytti tulvaavan h‰nen syd‰mens‰ runsaasta auringonvalosta? "Ei!" min‰ sanoin; "Eva, kiitos Jumalan, min‰ en ole pettynyt! Aika ei ole viel‰ ryˆst‰nyt sinulta mit‰‰n." "Mutta muista, kuinka hyv‰ss‰ suojassa min‰ olen ollut", h‰n sanoi. "Kuinka pilvetˆn ja levollinen minun el‰m‰ni on ollut. Min‰ en ole taistellut mit‰‰n myrsky‰ vastaan, paitsi t‰mmˆisen kodin ja t‰mmˆisen rakkauden satamassa. Mutta T:ri Luther on ollut niin kauan ensim‰inen ja korkein, jonka rintaa vastaan jokainen myrsky on paiskannut ensi kiivautensa." Juuri samalla tuli Heintz'imme sis‰‰n. "Is‰si koettaa n‰ytt‰‰ todeksi, etten min‰ k‰y vanhaksi", Eva arveli. "Kuka sit‰ ‰idist‰mme sanoi?" kysyi Heinz, k‰‰ntyen pikaisesti Agnesin puoleen. "Ei kukaan", min‰ vastasin; "mutta min‰ h‰mm‰styin, kuu n‰in, kuinka muuttunut T:ri Luther oli, ja min‰ rupesin pelk‰‰m‰‰n, mitk‰ muutokset lienev‰t huomaamatta tapahtuneet omassa kodissamme." "Onko T:ri Luther paljon muuttunut?" kysyi Heinz. "Min‰ en luullakseni milloinkaan n‰hnyt jalompia kasvoja, niin uskaliaita ja vilpittˆmi‰, eik‰ semmoista ter‰v‰‰ katsetta, kuin h‰nen mustissa silmiss‰‰n. H‰n olisi sopinut keisarin suurimmaksi kenraaliksi -- h‰n n‰ytt‰‰ niin sotavanhuksen kaltaiselta." "Eikˆ h‰n siis ole sotavanhus, Heinz?" arveli Eva. "Eikˆ h‰n ole taistellut monta vuotta kaikkia taisteloita meid‰n sijastamme? Mit‰ sin‰, Agnes, h‰nest‰ pid‰t?" "Min‰ muistan parhaiten sen katseen, jonka h‰n loi is‰‰ni ja sinuun", h‰n vastasi. "H‰nen kasvonsa n‰yttiv‰t niin lempeilt‰; min‰ ajattelin, kuinka onnelliseksi h‰n tekee kotinsa." T‰n‰ iltana me tietysti, Eva ja min‰, johdatimme mieleemme menneit‰ tapahtumia. Ja kuinka suuri osa niist‰ on yhteydess‰ T:ri Lutherin kanssa! Jo se ett‰ kallis kotimme ollenkaan on olemassa, on Jumalan kautta h‰nen tyˆns‰. Ja enemm‰n kuin se: syd‰memme vapaus ja rauha tuli meille etup‰‰ss‰ ja ensiksi h‰nen kauttansa. Kun n‰in h‰nen kasvonsa j‰lleen, palasi koko entisyys eteeni, ik‰‰nkuin se olisi yht'‰kki‰ peilist‰ heijastunut minua kohden. Ne ajat, jolloin h‰n lauloi t‰ti Ursula Cottan ovella Eisenachissa -- kun se ‰‰ni, joka sittemmin liikutti koko kristikuntaa syvimpi‰ pohjia myˆten, lauloi ylistyslauluja leip‰palasen t‰hden. Sitten kuinka h‰n v‰hitellen p‰‰si kˆyhyyden ulkonaisista koetuksista is‰ns‰ menestyksen ja anteliaisuuden kautta -- kuinka loistavat n‰kˆ-alat aukenivat h‰nelle yliopistossa -- kuinka h‰n yht‰kki‰, vaikka tarkoin mietitty‰‰n, luopui kaikista n‰ist‰ maallisista tuumista -- kuinka h‰n astui alas mustiin ja katkeroihin vesiin, jossa h‰n taisteli vuosisatansa taistelon ja melkein uppoamallansa lˆysi sen k‰den, joka pelasti h‰net, ja saavutti rannan j‰lleen oikealla puolella; eik‰ yksin, vaan yh‰ tuettuna silt‰ k‰delt‰, joka puollusti h‰nt‰ ja jonka h‰n on tehnyt tunnetuksi tuhansille syd‰mille. Sitten min‰ olin n‰kevin‰ni, kuinka h‰n seisoi keisarin edess‰ Wormsissa sin‰ hetken‰, jolloin ihmiset eiv‰t tiet‰neet, kumpaa enemm‰n ihmetell‰, h‰nen lempeytt‰ns‰ vai h‰nen uskallustansa -- sin‰ hetken‰, jota ihmiset luulivat h‰nen taistelon hetkeksens‰, mutta joka todenteolla oli h‰nen triumfin hetkens‰, koska oikea taistelo jo oli taisteltu ja oikea voitto voitettu. Ja nyt oli taas kaksikymment‰ vuotta kulunut; h‰n on Saksan kielelle k‰‰nt‰nyt Pyh‰n Raamatun, jota nyt tutkitaan lukemattomissa kodoissa; kodoissa, joita h‰n on pyhitt‰nyt (ja monessa paikassa luonut) oppinsa vaikutuksella. "Mit‰ oikeastaan", Eva arveli, "on h‰nen opetuksensa ja tyˆns‰ kautta saavutettu?" "Vanhan opin ja paavinvallan ies on s‰rjetty", min‰ vastasin. "Evankeliumia saarnataan Englannissa ja suuremmalla tai v‰hemm‰ll‰ menestyksell‰ koko Saksassa. Tanskassa on evankelinen pappi kruunannut kuningas Kristian kolmannen. Alankomaissa ja muualla ovat miehet ja naiset k‰rsineet martyrinkuoleman uskonsa t‰hden, niinkuin ensi vuosisatoina. Franskassa ja Schweitziss‰ ovat kymmenet tuhannet tunnustaneet evankelista totuutta, vaikkei T:ri Lutherin opin muodossa eik‰ h‰nen oman saarnansa johdosta." "N‰m‰t ovat suuret seuraukset", Eva lausui; "mutta ne ovat ulkonaisia -- emme ainakaan voi n‰hd‰ muuta, kuin niitten ulkopuolen. Mitk‰ hedelm‰t ovat t‰‰ll‰ Eislebeniss‰, t‰ss‰ pikkuisessa mailmassa meid‰n ymp‰rill‰mme, jonka sis‰llisist‰ oloista meill‰ on jonkunlainen tieto?" "Kultainen aikakausi ei totta puhuen viel‰ ole tullut", min‰ sanoin; "taikka Mansfeldin kreivit eiv‰t suinkaan riitelisi patronati-oikeuksista ja tarvitsisi T:ri Lutheria sovittajaksi. Eik‰ T:ri Lutherin olisi pakko niin lakkaamatta varoittaa rikkaita ahneudesta ja kehoittaa heit‰ luopumaan siit‰ itsekk‰isyydest‰, joka tuhlasi tuhansia florineja anetten ostamiseen, mutta ei malta panna muutamia kreuzereit‰ Jumalan armon iloisen sanoman levitt‰miseen. Jos ahneus on ep‰jumalan palvelus, on varsin selv‰, ett‰ uskonpuhdistus on monen suhteen ainoastaan muuttanut ep‰jumalan." "Niin", vastasi Eva; "se on todesti jo voitto, ett‰ ep‰jumala on siirretty kirkosta torille, ett‰ sit‰ nimitet‰‰n ylenkatsotulla eik‰ pyh‰ll‰ nimell‰, ja ett‰ se on puettu mihin asuun hyv‰ns‰, paitsi pyh‰‰n." Niin me tulimme siihen p‰‰tˆkseen, ett‰ uskonpuhdistus oli tehnyt meille, mit‰ auringon-nousu tekee. Se oli her‰tt‰nyt eloon ja kypsytt‰nyt todellisia taivaan hedelmi‰ monessa paikassa, sek‰ paljastanut pahojen ja vahingollisten asiain valhemuodon. Mailma, liha ja perkele pysyv‰t muuttamatta; mutta siin‰ on jo paljon, kun on oppinut, ettei mailma ole mik‰‰n m‰‰r‰tty paikkakunta ulkopuolella luostaria, vaan semmoinen ilman-ala, jota meid‰n tulee varoa, koska se on kaikkialla meid‰n ymp‰rill‰mme; ett‰ liha ei ole rakkaus sukulaisiin taikka luontoon, vaan meihin _itseen_ n‰iss‰, ja ett‰ perkeleen tulisin nuoli on ep‰luottamus Jumalaan. Kuinka ‰‰rettˆm‰n paljon T:ri Luther on tehnyt meit‰ itse‰ ja omaisiamme varten; ja jos meit‰ ja omaisiamme varten, kuinka paljon on h‰n tehnyt lukemattomia muita syd‰mi‰ ja kotoja varten, joita emme tunne! Maanantaina, Helmikuun 15 p. 1546. T:ri Luther jakoi eilen Herran Ehtoollisen ja saarnasi. Siit‰ on ollut suuri apu, ett‰ h‰n on oleskellut meid‰n joukossamme. Nelj‰ kertaa h‰n on saarnannut, viel‰p‰, niinkuin meist‰ tuntuu, yht‰ pontevasti ja hartaasti, kuin koskaan ennen. T‰n‰‰n oli kuitenkin jotakin eritt‰in syv‰‰ ja juhlallista h‰nen sanoissaan. Teksti oli Mattheuksen X:nnest‰: "ƒlk‰‰t sent‰hden heit‰ pelj‰tkˆ; sill‰ ei ole mit‰‰n peitetty, joka ei ilmiin tule, eik‰ salattu, joka ei tule tiett‰v‰ksi. Jota min‰ teille pimeiss‰ sanon, sit‰ sanokaat valkeudessa; ja mit‰ korvissanne kuulette, sit‰ saarnatkaat kattoin p‰‰ll‰. ƒlk‰‰tk‰ pelj‰tkˆ niit‰, jotka ruumiin tappavat, vaan ei voi sielua tappaa; mutta pelj‰tk‰‰t enemmin sit‰, joka voi sek‰ sielun ett‰ ruumiin helvetiss‰ hukuttaa. Eikˆ kaksi varpuista yhteen ropoon myyd‰? Eik‰ heist‰ yksi putoo maan p‰‰lle ilman is‰t‰nne. Niin ovat kaikki p‰‰nne hiuksetkin luetut". Ep‰ilem‰tt‰ h‰n tunsi itsens‰ heikommaksi, kuin h‰n n‰ytti, sill‰ h‰n p‰‰tti sanoilla: "T‰t‰ ja paljon enemm‰n sopii sanoa t‰m‰n paikan johdosta, mutta min‰ olen liian heikko, ja _t‰h‰n me nyt p‰‰t‰mme_." Eva n‰ytti hyvin totiselta koko loppupuolen p‰iv‰‰; ja kun t‰n‰ aamuna palasin koulusta, tuli h‰n minua vastaan ovessa tuskastuneella muodolla ja sanoi: "Onko Tohtori parempi?" "Min‰ en ole kuullutkaan, ett‰ h‰n on kipe‰", vastasin min‰. "H‰n oli t‰n‰ p‰iv‰n‰ taas kreivien riitaa sovittamassa." "Minun on mahdoton saada noita sanoja mielest‰ni", Eva jatkoi; "ne vaivaavat minua -- '_t‰h‰n me nyt p‰‰t‰mme_'. Min‰ ajattelen lakkaamatta, milt‰ tuntuisi, jos emme saisi koskaan en‰‰ kuulla tuota uskollista ‰‰nt‰ j‰lleen." "Sin‰ olet alakuloinen, armaani", min‰ sanoin, "kun ajattelet, ett‰ T:ri Luther j‰tt‰‰ meid‰t t‰ll‰ viikkoa. Mutta me l‰hdemme ennen pitk‰‰ v‰h‰ksi aikaa Wittenbergiin ja kuulemme h‰net j‰lleen siell‰." "Jos niin on Jumalan tahto!" sanoi h‰n totisesti. "Mit‰ Jumala on antanut meille h‰nen kauttansa, sit‰ ei meilt‰ koskaan riistet‰." Min‰ olen kuitenkin monta kertaa t‰n‰‰n kysynyt uudestaan T:ri Lutherista, mutta ei n‰yt‰ olevan mit‰‰n syyt‰ levottomuuteen. H‰n palasi kello kahdeksan Suuresta Salista, jossa keskustelut ja atriat pidet‰‰n; ja t‰n‰ iltana, niinkuin usein ennen h‰nen t‰‰ll‰ ollessaan, kuuli T:ri Jonas h‰nen ‰‰neen rukoilevan huoneensa akkunan vieress‰. Tuorstaina Helmikuun 18 p. Pahin asia -- kaikkein pahin -- on tapahtunut! Uskollinen ‰‰ni on todella ij‰ksi vaiennut meilt‰ t‰‰ll‰ maan p‰‰ll‰. T‰‰ll‰, jossa h‰nen el‰m‰ns‰ alkoi, t‰‰ll‰ se myˆskin p‰‰ttyi. H‰n, joka kuusikymment‰-kolme vuotta takaperin makasi t‰‰ll‰ pikkuisena, avuttomana lapsena, makaa t‰‰ll‰ taas hengettˆm‰n‰ ruumiina. Se ei ole kuitenkaan n‰itten kuudenkymmenen-kolmen vuoden, vaan n‰itten kolmen viimeisen p‰iv‰n vuoksi, kuin me tunnemme vastakohdan katkeruuden. Kolme p‰iv‰‰ takaperin oli h‰n meid‰n parissamme neuvon-antajana, opettajana, Jumalan sanansaattajana, vaan nyt tuo syd‰n, joka oli niin avoin, niin hell‰ ottamaan osaa suruihin ja niin voimakas kantamaan kokonaisen kansan taakkaa, on tauonnut sykkim‰st‰. Eilen huomattiin, ett‰ h‰n oli heikko ja kipe‰. Anhaltin prinssit ja kreivi Albert Mansfeld, ynn‰ T:ri Jonas ja h‰nen muut yst‰v‰ns‰ k‰skiv‰t h‰nen lev‰t‰ omassa huoneessansa t‰n‰ aamuna. Ei ollut mik‰‰n helppo asia saada h‰nt‰ s‰‰st‰m‰‰n itse‰ns‰, eik‰ h‰n luultavasti olisi silloin taipunut, jollei h‰n olisi tiet‰nyt, ett‰ sovitustyˆ oli t‰ytetty, paitsi muutamissa pikku seikoissa. Melkoisen osan aamup‰iv‰st‰ h‰n sent‰hden lep‰si nahkaisella sohvalla huoneessansa, v‰listi nousten taudin levottomuudesta ja k‰vellen edestakaisin taikka seisoen akkunan luona ja rukoillen, ett‰ T:ri Jonas ja Coelius, jotka olivat toisessa paikassa huoneessa, kuulivat. H‰n sˆi kuitenkin p‰iv‰llist‰ Suuressa Salissa niitten seurassa, jotka olivat koossa siell‰. Aterioidessaan h‰n sanoi jollekulle, joka istui likell‰ h‰nt‰: "jos min‰ todella voin sovittaa syntym‰seutuni hallitsiat kesken‰ns‰ ja sitten Jumalan avulla p‰‰t‰n matkani takaisin Wittenbergiin, menisin min‰ kotiin ja panisin maata hautaani ja antaisin matojen syˆd‰ ruumiini." H‰n ei ollut niit‰, jotka veltosti huokailevat unta ennen yˆn tultua; ja me tied‰mme nyt varsin hyvin, kuinka syv‰ se ruumiillisen v‰symyksen ja heikkouden tunto oli, josta t‰m‰ halu l‰hti. Syd‰men ja mielen j‰nnitys ja lakkaamaton tyˆ -- jokap‰iv‰isen, koneentapaisen palkkalaisen reutoaminen ja suurimman ajattelian ter‰v‰, alinomainen miettiminen -- t‰mmˆinen tyˆnteko, yht‰ ankara, kuin raastavan orjan, ja yht‰ v‰sym‰tˆn, kuin kaikki h‰nen toimensa olisivat olleet h‰nen ilonsa, raukaisi h‰nen tukevaa talonpoikais-luontoansa kolmannella seitsem‰tt‰ yht‰ paljon, kuin useimpien muitten ihmisten yhdeks‰nnell‰ kymmenell‰, ja h‰n ik‰vˆitsi lepoa. J‰lkeen p‰iv‰llisen valitti h‰n, ett‰ h‰nen rintaansa ahdisti, ja k‰ski heid‰n hieroa sit‰ l‰mpimill‰ rievuilla. T‰m‰ lievitti v‰h‰n; ja h‰n meni taas illastamaan yst‰viens‰ kanssa Suureen Saliin. Pˆyd‰ss‰ h‰n puhui paljon ijankaikkisuudesta ja sanoi luulevansa, ett‰ h‰nen oma kuolemansa oli l‰hell‰; kuitenkin oli h‰nen puheensa sek‰ hupaista ett‰ v‰listi iloistakin, vaikka se etup‰‰ss‰ koski tulevaan mailmaan. Joku h‰nen vieress‰‰n kysyi, tuntenevatko pyh‰t vainajat toinen toistansa taivaassa. H‰n sanoi: kyll‰; h‰n uskoi, ett‰ he tuntevat. Kun h‰n nousi illallispˆyd‰st‰, meni h‰n huoneesensa. Yˆll‰ -- viime yˆn‰ -- istuivat h‰nen molemmat poikansa Paulus ja Martin, toinen kolmen, ja toinen nelj‰ntoista vuoden vanha, ja valvoivat h‰nen luonansa, ynn‰ Jonas Justus, jonka iloihin ja suruihin T:ri Luther oli ottanut osaa niin monta vuotta. Coelius ja Aurifaber olivat myˆskin siell‰. H‰n tunsi taas tuskaa rinnassaan, ja he koettivat j‰lleen hieroa h‰nt‰ l‰mpimill‰ rievuilla. Kreivi Albert ja kreivinna tulivat kahden l‰‰k‰rin kanssa ja toivat h‰nelle kaapeita yksisarvisen hampaasta, joka pidettiin erinomaisena l‰‰kkeen‰. H‰n otti niit‰, ja nukkui kello kymmeneen saakka. Silloin h‰n her‰si ja koetti taas k‰vell‰ v‰h‰isen huoneessa; mutta h‰n ei jaksanut, vaan palasi vuoteesensa. Tuosta h‰n nukkui taas kello yhteen. N‰in‰ kahtena taikka kolmena tuntina, joina h‰n nukkui, valvoivat h‰nen is‰nt‰ns‰ Albrecht, t‰m‰n puoliso, Ambrosius, Jonas ja Lutherin pojat ‰‰neti h‰nen vieress‰‰n ja pitiv‰t hiljalleen valkeata vireill‰. Kaikki riippui siit‰, kuinka kauan h‰n nukkui ja miss‰ tilassa h‰n her‰tess‰‰n oli. Ensim‰iset sanat, jotka h‰n puhui, panivat heid‰n syd‰mens‰ v‰risem‰‰n pelosta. H‰n valitti vilua ja k‰ski heid‰n lis‰t‰ puita pes‰‰n. Voi! se vilu hiipi h‰nen ylitsens‰, jota ei mik‰‰n ihmisvoima pystynyt poistamaan. T:ri Jonas kysyi h‰nelt‰, tunsiko h‰n itsens‰ kyll‰ heikoksi. "Oi", h‰n vastasi, "kuinka minulla on kovat vaivat! Rakas Jonakseni, min‰ luulen, ett‰ kuolen t‰‰ll‰ Eislebeniss‰, jossa min‰ synnyin ja kastettiin." H‰nen muut yst‰v‰ns‰ her‰tettiin ja tuotiin h‰nen vuoteensa luo. Jonas arveli, ett‰ hiki h‰nen otsassaan oli hyv‰ merkki, mutta T:ri Luther vastasi: "Se on kuoleman kylm‰ hiki. Minun t‰ytyy j‰tt‰‰ sieluni Jumalan haltuun, sill‰ tautini kiihtyy." Nyt h‰n rukoili hartaasti, sanoen: "Taivaallinen Is‰! ijankaikkinen ja armollinen Jumala! Sin‰ olet ilmestytt‰nyt minulle kalliin Poikasi, Jesuksen Kristuksen Herramme. H‰nt‰ min‰ olen opettanut; H‰nt‰ min‰ olen kokenut; H‰nt‰ min‰ olen tunnustanut; H‰nt‰ min‰ rakastan ja palvelen rakkaana Vapahtajanani, Uhrinani ja Lunastajanani -- H‰nt‰, jota jumalattomat vainoavat, pilkkaavat ja soimaavat. Voi taivaallinen Is‰, vaikka minun t‰ytyy j‰tt‰‰ ruumiini ja joutua pois t‰st‰ el‰m‰st‰, tied‰n min‰, ett‰ saan olla H‰nen kanssaan ij‰ti. Ota minun sielu raukkani luoksesi!" J‰lest‰p‰in h‰n otti v‰h‰isen l‰‰kkeit‰, ja ilmoittaen yst‰villens‰, ett‰ h‰n oli kuolemallaan, sanoi kolme kertaa: "Is‰, Sinun k‰siis min‰ annan henkeni. Sin‰ olet lunastanut minut, Sin‰ uskollinen Jumala. Totisesti _niin on Jumala mailmaa rakastanut_!" Sitten h‰n makasi aivan ‰‰neti ja liikkumatta. Ne, jotka seisoivat h‰nen ymp‰rill‰ns‰, koettivat her‰tt‰‰ h‰nt‰ ja alkoivat hieroa h‰nen rintaansa ja j‰seni‰ns‰, ja puhutella h‰nt‰, mutta h‰n ei vastannut. Nyt Jonas ja Coelius niitten monien lohdutukseksi, jotka olivat vastaan-ottaneet totuuden h‰nen huuliltaan, puhuivat ‰‰neen ja sanoivat: "Arvoisa is‰, kuoletteko te uskossa Kristukseen ja siihen oppiin, jota aina olette saarnanneet?" H‰n vastasi selv‰sti ja iloisesti: "kuolen!" T‰m‰ oli h‰nen viimeinen sanansa t‰‰ll‰ maan p‰‰ll‰. Sitten k‰‰ntyi h‰n oikealle puolellensa ja n‰ytti vaipuvan levolliseen uneen, jota kesti nelj‰nneksen tuntia. Kerran viel‰ her‰si toivo h‰nen lastensa ja yst‰viens‰ syd‰mess‰; mutta l‰‰k‰ri ilmoitti heille, ettei se ollut mik‰‰n hyv‰ merkki. He pitiv‰t kynttil‰‰ likell‰ h‰nen kasvojansa; kuoleman kalveus levisi paraikaa niitten yli, ja h‰nen k‰tens‰ ja jalkansa k‰viv‰t kylm‰ksi. H‰n huokasi taas hiljalleen, pani k‰tens‰ ristiin rinnallensa ja antoi Jumalalle henkens‰ ilman mit‰‰n kamppausta. T‰m‰ tapahtui kello nelj‰ aamulla Helmikuun 18 p‰iv‰n‰. Ja huoneessa vastap‰‰t‰ sit‰ kirkkoa, jossa h‰n kastettiin ja vastaan-otti ristin-merkin Kristuksen sotaa varten, lep‰‰ nyt Luther taistelo p‰‰tettyn‰, aseet riisuttuna, voitto saavutettuna -- rauhassa sen lipun alla, jota h‰n niin jalosti on kantanut. Samassa paikassa, jossa h‰nen silm‰ns‰ aukenivat maalliseen el‰m‰‰n, on h‰nen sielunsa her‰nnyt taivaalliseen el‰m‰‰n. Usein h‰nen oli tapa puhua kuolemasta, niinkuin kristityn todellisesta synnyst‰, ja t‰st‰ el‰m‰st‰, niinkuin vaan kasvamisesta kotelossa, jossa henki el‰‰, siksi kuin se kehki‰‰, katkaisee kuoren, luo pois verhonsa, pyrkii eloon, levitt‰‰ siipens‰ ja lent‰‰ ylˆs Jumalan luo. Evasta ja minusta se n‰ytti kummalliselta, salaiselta sinetilt‰, joka painettiin h‰nen uskoonsa, ett‰ h‰nen syntym‰paikkansa ja kuolemapaikkansa -- se n‰kymˆ, jossa h‰n syntyi maata ja taivasta varten -- oli sama. Me voimme vaan kesken herke‰m‰ttˆmi‰ kyyneleit‰ kertoa ne sanat, jotka usein olivat h‰nen huulillansa: "oi kuolema! katkera niille, jotka j‰t‰t el‰m‰‰n!" ja "‰l‰ pelk‰‰, _Jumala el‰‰ viel‰." XXXVIII. Elsan kertomus. Wittenbergiss‰, Maaliskuulla 1546. Kaikki on ohitse. Rakastettu, kunnioitettu ruumis on meid‰n luonamme, mutta Luther, is‰mme, sielunpaimenemme, yst‰v‰mme ei ole koskaan en‰‰ meid‰n joukossamme. H‰nen lakkaamaton tyˆns‰ ja huolenpitonsa meid‰n kaikkien puolesta on n‰‰nnytt‰nyt h‰net -- semmoinen huolenpito, joka h‰vitt‰‰ el‰m‰n voimia enemm‰n, kuin suru -- semmoinen huolenpito, jota ei kukaan ihminen ole tuntenut Pyh‰n apostoli Paavalin j‰lkeen ja jota h‰n ainoastaan Paavalin kaltaisen uskon kautta kykeni kest‰m‰‰n niin kauan. T‰n‰ aamuna l‰htiv‰t h‰nen leskens‰, h‰nen orpo poikansa ja tytt‰rens‰ ja useat ylioppilaat ja kaupunkilaiset It‰iselle portille vastaan-ottamaan hautajais-saattoa. Se kulki verkalleen pitkin t‰ytettyj‰, vaikka ‰‰nettˆmi‰ katuja Kaupunginkirkkoon, jossa h‰nen oli tapa saarnata. Fritz tuli saattov‰en kanssa Eislebenist‰, ja Eva ynn‰ Heinz ja Agnes ovat myˆskin meill‰, sill‰ oli mielest‰mme meid‰n kaikkien tarpeellista taas tuntea ja n‰hd‰ rakkaat omaisemme ymp‰rill‰mme nyt, kun kuolema on osoittanut meille, kuinka voimaton kokonaisen kansan rakkaus on s‰ilytt‰m‰‰n kaikkein kalliinta ja t‰hdellisint‰ el‰m‰‰. Fritz on jutellut meille murheellisesta hautajais-matkasta Eislebenist‰. Mansfeldin kreivit enemm‰n kuin viidenkymmenen ratsasmiehen kanssa, ja useat ruhtinaat, kreivit ja paronit seurasivat ruumiin-arkkua. Kaikissa kyliss‰, joitten l‰pi he kulkivat, soitettiin kirkonkelloja, niinkuin ruhtinaalle; kaikille kaupunginporteille tulvasi magistratin j‰seni‰, pappeja, nuoria ja vanhoja, ‰itej‰, tyttˆj‰ ja lapsia kohtaamaan saattoa, puettuina murhevaatteisin ja veisaten ruumiinvirsi‰, jommoisia h‰n oli heille opettanut. Viimeisess‰ kirkossa, jossa ruumis makasi, ennenkuin se saapui lopulliseen lepopaikkaansa Wittenbergiin, kokoontui kansa sen ymp‰rille ja veisasi yhden h‰nen oman virtens‰: "M‰ riemuin rauhass' ehdin pois" ‰‰nell‰, jota nyyhkytykset ja kyynelet tukahuttivat. N‰in ruumista yˆt‰ p‰iv‰‰ verkalleen kannettiin Th¸ringin maan l‰pi. Talonpojat muistivat kerran viel‰ h‰nen uskollisen rakkautensa heit‰ kohtaan, ja joka paikasta, niin kyl‰st‰ kuin v‰h‰isest‰ mˆkki-ryhm‰st‰, kiirehtiv‰t miehet ja vaimot itkien kunnioittamaan sen maallisia j‰‰nnˆksi‰, jota he olivat niin usein v‰‰rin ymm‰rt‰neet, kun h‰n eli. Kun pastori Bugenhagen oli pit‰nyt ruumiinsaarnan Lutherin saarnastuolista, puhui Melancthon muutamia sanoja arkun vieress‰ Kaupunginkirkossa. He rakastivat toisiansa suuresti. Kun Melancthon kuuli h‰nen kuolemastansa, tuli h‰n syv‰sti liikutetuksi ja sanoi luentosalissaan: "Oppi syntien anteeksi-antamuksesta ja usko Jumalan Poikaan ei ole keksitty mink‰‰n ihmisj‰rjen kautta, mutta Jumala on ilmoittanut sen meille t‰m‰n miehen kautta, jonka H‰n on her‰tt‰nyt." Ennenkuin ruumis laskettiin viimeiseen lepopaikkaansa likell‰ sit‰ saarnastuolia Kaupunginkirkossa, jossa Tohtori Lutherin oli tapa saarnata, lausui T:ri Melancthon arkun vieress‰ latinaksi n‰m‰t sanat, jotka Casper Creutziger kohta k‰‰nsi saksaksi: "Jokaisen, joka oikein tunsi h‰net, t‰ytyy todistaa, ett‰ h‰n oli hyv‰-syd‰minen, armelias mies, miellytt‰v‰ kaikissa puheissaan, lempe‰ ja rakastettava, eik‰ ‰kkipikainen, intohimoinen, itsep‰inen ja pian n‰rk‰styv‰. Vaan kuitenkin oli h‰nell‰ semmoinen totisuus ja uskallus sanoissa ja olennossa, joka sopi h‰nen kaltaiselle miehelle. H‰nen syd‰mens‰ oli suora, uskollinen ja vilpitˆn. Se ankaruus, jota h‰n k‰ytti kirjoituksissaan oppinsa vihollisia vastaan, ei l‰htenyt riidanhaluisesta taikka kiukkuisesta mielenlaadusta, vaan suuresta vakavuudesta ja totuuden innosta. H‰n osoitti aina ylev‰‰ rohkeutta ja miehuutta eik‰ h‰n v‰h‰isest‰ vihollisten ‰rjyn‰st‰ s‰ik‰htynyt. Uhkaukset, vaarat ja kauhut eiv‰t peloittaneet h‰nt‰. Niin tarkka ja ter‰v‰ oli h‰nen j‰rkens‰, ett‰ h‰n sekavissa, h‰m‰riss‰ ja vaikeissa asioissa yksin‰‰n pian huomasi, mit‰ tuli neuvoa taikka tehd‰. Eik‰ h‰n, niinkuin muutamat luulevat, halveksinut muitten mietteit‰, vaan piti aina lukua niitten ajatuksesta ja tahdosta, joitten kansa h‰nell‰ oli tekemist‰. H‰n ei opettanut kapinallisia mielipiteit‰, joita v‰kivallalla julistettiin; h‰nen oppinsa on pikemmin Jumalan pyh‰n tahdon ja oikean palveluksen tulkitseminen, Jumalan sanan selitt‰minen, nimitt‰in Kristuksen evankeliumin. Nyt h‰n on yhtynyt niihin profeetoihin, joista h‰n niin mielell‰‰n puhui. Nyt he tervehtiv‰t h‰nt‰ tyˆkumppanikseen ja h‰nen kanssansa ylist‰v‰t Herraa, joka kokoo ja s‰ilytt‰‰ kirkkonsa. Mutta meid‰n tulee uskollisesti ja lakkaamatta ajatella t‰t‰ rakastettua is‰‰mme eik‰ koskaan antaa h‰nen muistonsa kadota meid‰n syd‰mest‰mme." H‰nen muotokuvansa asetetaan Kaupunginkirkkoon, mutta h‰nen el‰v‰ kuvansa on k‰tketty lukemattomiin syd‰miin. H‰nen muistopatsaansa ovat koulut ymp‰ri koko maata, jokainen hurskas papinperhe ja ennen kaikkia "saksalainen raamattu Saksan kansalle!" Wittenbergiss‰, Huhtikuulla 1547. Me seisomme nyt t‰m‰n ajan polvikuntien etumaisessa riviss‰. Is‰n-kotimme maan p‰‰ll‰ on ainaiseksi rauennut. V‰h‰ aika T:ri Lutherin kuoleman j‰lkeen meni lempe‰ ‰itimme hiljaisesti pois, ja is‰mme n‰ki niitten toiveitten toteutuvan, jotka eiv‰t koskaan pet‰ ja joista h‰nen hilpe‰ syd‰mens‰ oli oppinut yh‰ enemm‰n pit‰m‰‰n kiinni siit‰ saakka, kuin h‰n k‰vi sokeaksi. He nukkuivat Jesuksessa samana vuonna ja molemmat isolla ij‰ll‰. Heit‰ ymp‰rˆitsiv‰t kaikki heid‰n rakkaansa t‰‰ll‰ maan p‰‰ll‰. Ja nyt asuu Fritz, jolla on virka yliopistossa, vanhempain talossa Evan, Theklamme ja lastensa kanssa. Min‰ ajattelen v‰listi, ett‰ Theklan el‰m‰ on kaikkein onnellisin koko perheess‰mme. Min‰ huomaan, ett‰ Jumala edeskatsomuksensa kautta tekee nunnia myˆskin evankelisessa kirkossamme hyvi‰ naisia, jotka vuodattavat rakkautensa aarteet kirkkoon; joitten sek‰ sis‰llinen ett‰ ulkonainen keskusta on Jumalan perhe. Kuinka monta, joita h‰n on kasvattanut koulussa ja hoitanut ruton tai rasituksen aikoina, el‰v‰t maan p‰‰ll‰ ja sanovat h‰nt‰ siunatuksi, taikka el‰v‰t taivaassa ja vastaan-ottavat h‰nt‰ ijankaikkisiin asuntoihin! Ja yksi syy, jonka vuoksi h‰nen el‰m‰ns‰ on niin hyv‰ ja rikas rakkaudesta, on ep‰ilem‰tt‰ se, ett‰ h‰nen asemansa yhteiskunnassa ei ole mik‰‰n korkea, vaan p‰invastoin matala. H‰n ei ole mihink‰‰n m‰‰r‰ttyyn luostarin arvoon vaihtanut Jumalan s‰‰t‰m‰‰ luonnollista vaimon ja ‰idin arvoa. El‰m‰ss‰ on h‰nell‰ ollut _matalin_ sija; josta niinkuin muistakin syist‰ min‰ usein ajattelen, ett‰ h‰nell‰ taivaassa kenties on oleva _korkein_ sija. Mutta me emme kadehdi sit‰ h‰nelt‰, Eva, Chriemhild, Atlantis ja min‰. Mill‰ ilolla me kerran n‰emme t‰m‰n lempe‰n ja k‰rsiv‰llisen otsan seppelˆittyn‰ kunnian ja ijankaikkisen ilon kirkkaimmalla kruunulla! V‰h‰inen puutarha Augustinin-luostarin takana on muuttunut pyh‰ksi paikaksi. Lutherin leski ja lapset asuvat viel‰ siell‰. Ne, jotka tunsivat h‰net ja sent‰hden rakastivat h‰nt‰ kaikkein enimm‰n, tuntevat surunsekaista iloa, kun istuvat niitten puitten varjossa, jotka suojasivat h‰nt‰, sen suihkul‰hteen ja v‰h‰isen kalalammikon vieress‰, jotka h‰n on kaivanut, ja niitten kukkien keskell‰, joita h‰n on istuttanut. He johdattavat mieleens‰ h‰nen sanansa ja yst‰v‰llisen k‰ytˆksens‰; kuinka h‰nen oli tapa kiitt‰‰ Jumalaa kaloista, joita h‰n sai lammikosta, ja ruokakasveista, jotka tuotiin puutarhasta h‰nen pˆyd‰llens‰; kuinka h‰n ihmetteli Jumalan edeskatsomusta, joka el‰tti varpuset ja kaikki pikku linnut, "joka maksoi H‰nelle enemm‰n vuoteensa, kuin Franskan kuninkaan tulot;" kuinka h‰n iloitsi "kasteesta, t‰st‰ Jumalan ihmeellisest‰ luomasta", ja ruususta, jota ei mik‰‰n taiteilia voinut mukailla, ja lintujen ‰‰nest‰. Kuinka el‰viksi Pyh‰n Raamatun kertomukset k‰viv‰t, kun h‰n jutteli niit‰! -- suuresta apostolista Paavalista, jota h‰n kunnioitti niin paljon, mutta kuvasi "laihaksi mieheksi ja muodoltaan v‰h‰p‰tˆiseksi, niinkuin Melancthon;" taikka Neitsyt Mariasta, "joka ep‰ilem‰tt‰ oli ylh‰inen ja jalo olento, ihana ja armas impi lempe‰ll‰ ja suloisell‰ ‰‰nell‰;" taikka siit‰ halvasta kodista Nazaretissa, jossa mailman Vapahtaja kasvatettiin v‰h‰isen‰, kuuliaisena lapsena. Ja vaikka h‰n oli niin kiivas, ei kukaan meist‰ voinut muistaa yht‰ ainoatakaan kateuden tai ep‰luulon sanaa eik‰ suuttumuksen p‰iv‰‰; niin jalo ja luottavainen h‰nen luontonsa oli. Usein muistuvat myˆskin mieleemme h‰nen rikkaan, totisen ‰‰nens‰ ja luutun tai lyyran s‰velet, jotka aivan usein kaikkuivat h‰nen iso-akkunaisesta huoneestaan, kun h‰nen yst‰v‰ns‰ olivat h‰nen luonansa taikka yksin‰isill‰ hetkill‰‰n. Kun h‰m‰r‰ss‰ istumme ja juttelemme perheen kesken, kertoo rouva Luther v‰listi meille h‰nen koti-el‰m‰ns‰ tavoista -- kuinka h‰n sairaana ollessaan lohdutti h‰nt‰ ja, kun h‰n itki, sanoi esiin tunkevilla kyynelill‰: "kallis K‰the, lapsemme luottavat meihin siin‰kin, jota he eiv‰t ymm‰rr‰; niin meid‰n tulee luottaa Jumalaan. Se on hyv‰, jos luotamme; kaikki tulee H‰nelt‰." Ja kuinka h‰n rukoili aamuisin ja iltaisin sek‰ atrioilla ja muutoin p‰iv‰ll‰ -- kuinka h‰n hartaasti kertoi Pikku Katekismusta "Jumalalle" -- kuinka h‰n alinomaa lausui innokkaasti Herran Rukousta taikka virsi‰ Psaltarista, jota h‰n aina kantoi muassaan plakkari-rukouskirjana. Taikka h‰n toisinaan kunnioituksella kertoi h‰nen taistelonsa hetkist‰, kun h‰nen rukouksensa muuttuivat myrskyksi -- kuohuvaksi anietten virraksi -- kamppaukseksi Jumalan kanssa, niinkuin poika v‰‰nneksii tuskissansa is‰n jalkain juuressa. Taikka taas, kuinka h‰n ‰kki‰ her‰si ˆisin ja kohtasi n‰kym‰tˆnt‰ perkelett‰ palavilla rukouksilla taikka halveksivilla uhkauksilla taikka totuuden ja uskon sanoilla. Moni meist‰ tiesi, mik‰ syy h‰nell‰ oli uskon rukouksen voimaan. Ei ainakaan Melancthon voi koskaan unhottaa sit‰ p‰iv‰‰, jolloin h‰n makasi kuoleman kieliss‰, puoleksi taintuneena ja himmentyvill‰ silmill‰, ja Luther tuli ja huudahti pelosta: "Jumala armahtakoon meit‰! kuinka kauheasti perkele on raadellut t‰m‰n kuolevaisen ruumiin!" Sitten h‰n k‰‰ntyi pois seurasta akkunaa p‰in rukoillaksensa, katsoi ylˆs taivaasen ja meni (niinkuin h‰n itse j‰lest‰p‰in sanoi) "kerj‰l‰isen‰ ja rukoiliana Jumalan luo ja ahdisti H‰nt‰ Pyh‰n Raamatun lupauksilla, joita h‰n suinkin muisti; niin ett‰ Jumalan t‰ytyi kuulla minua, jos min‰ mihink‰‰n en‰‰n olin H‰nen lupauksiinsa luottava." N‰in rukoiltuaan tarttui h‰n Melancthonin k‰teen ja sanoi: "ole hyv‰ll‰ mielell‰, sin‰ et kuole." Ja t‰st‰ hetkest‰ saakka alkoi Melancthon toipua ja tulla taidollensa ja p‰‰si terveeksi. Eritt‰in me kuitenkin kokoomme kaikki, mit‰ h‰n sanoi kuolemasta ja ylˆsnousemuksesta, taivaasta ja tulevan vanhurskauden ja riemun mailmasta, joista h‰n niin mielell‰‰n puhui. Muutamia n‰ist‰ lauseista min‰ kirjoitan ylˆs lapsiani varten. "Paavikunnassa he tekiv‰t pilgrimiretki‰ pyhimysten alttareille -- Romaan, Jerusalemiin, Jagoon syntej‰ns‰ sovittaakseen. Mutta nyt me uskossa voimme tehd‰ oikeita pilgimiretki‰, jotka todella ovat Jumalalle otolliset. Kun ahkerasti luemme profeetoja, psalmeja ja evankelistoja, matkustamme Jumalan luo, ei pyhimysten kaupunkein kautta, vaan ajatuksissamme ja syd‰miss‰mme, ja k‰ymme oikeassa Luvatussa maassa ja ijankaikkisen el‰m‰n Paratiisissa." "Perkele on vannonut kuolemamme, mutta h‰n s‰rkee tyhj‰n p‰hkin‰n; syd‰n on poissa." H‰n oli niin usein ollut vaarallisesti kipe‰, ettei kuoleman ajatus ollut ensink‰‰n outo h‰nelle. Yhdess‰ taudissansa h‰n sanoi: "min‰ tied‰n, etten min‰ kauan el‰. Aivoni ovat niinkuin veitsi, joka on kulunut varteen saakka; ne eiv‰t pysty en‰‰n mihink‰‰n." "Coburgissa min‰ k‰vin ymp‰ri ja hain levollista paikkaa, johon voisivat haudata minut, ja kappelissa ristin alla luulin viihtyv‰ni hyvin. Mutta nyt min‰ olen huonompi, kuin silloin. Jumala suokoon minulle onnellisen lopun! Min‰ en halaja el‰‰ kauemmin." Kun kysyttiin h‰nelt‰, josko semmoiset paavin-uskolaiset, jotka eiv‰t koskaan olleet kuulleet h‰nen oppiansa evankeliumista, pelastuisivat, lausui h‰n: "min‰ olen n‰hnyt monen munkin, jonka edess‰ tavallisuutta myˆten krucifixi‰ pidettiin h‰nen kuolinvuoteellansa. Jos he uskoivat H‰nen ansioihinsa ja k‰rsimiseens‰, he kaiketi pelastetaan." "Mit‰ unemme on muuta", h‰n arveli, "kuin jonkunlainen kuolema? Ja mit‰ kuolema itse on muuta, kuin yˆn uni? Unessa p‰‰semme kaikesta v‰symyksest‰, tulemme hilpeiksi j‰lleen ja nousemme aamulla virkein‰ ja tervein‰. Samalla tapaa me viimeisen‰ p‰iv‰n‰ her‰‰mme haudoistamme, niinkuin olisimme vaan yˆn nukkuneet, pesemme silm‰mme ja nousemme virkein‰ ja tervein‰." "Min‰ olen nouseva", h‰n sanoi, "ja puhuva teid‰n kanssanne j‰lleen. T‰m‰ sormi, jossa t‰m‰ sormus on, annetaan minulle takaisin. Kaikki asetetaan entisilleen. 'Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, jossa vanhurskaus on asuu.' Siell‰ on vaan puhdas ilo ja ihastus. Nuot taivaat ja tuo maa eiv‰t ole mik‰‰n kuiva, hedelm‰tˆn hiekka. Kun ihminen on onnellinen, tekee puu, kukkaiskimppu, taikka jo yksikin kukka h‰net iloiseksi. Taivas ja maa uudistetaan, ja se, joka uskoo, on joka paikassa _kotona_. T‰‰ll‰ ei ole niin; me ajetaan sinne t‰nne, ett‰ huokaisimme tuota taivaallista is‰nmaata." "Kun Kristus antaa pasunan soida viimeisen‰ p‰iv‰n‰, tulevat kaikki esiin, niinkuin hyˆnteiset, jotka talvella makaavat kuolleina, mutta, kun aurinko ilmestyy, taas her‰‰v‰t henkiin; taikka niinkuin linnut, jotka koko talven ovat k‰tkˆss‰ vuoren rotkoissa taikka koloissa jokien rannoissa, vaan kuitenkin virkoovat kev‰‰ll‰ j‰lleen." H‰n sanoi toisella kertaa: "mene puutarhaan ja kysy kirsikkapuulta, kuinka on mahdollista, ett‰ kuivasta, kuolleesta oksasta kev‰‰ll‰ puhkee v‰h‰inen umpu, ja ummusta kasvaa marjoja. Mene huoneesen ja kysy em‰nn‰lt‰, kuinka on mahdollista, ett‰ munista kanan alla tulee el‰vi‰ kananpoikia. Sill‰ jos Jumala n‰in tekee kirsikkapuitten ja kanojen, etkˆ voi kunnioittaa H‰nt‰ ja luottaa siihen, ett‰, jos H‰n antaa talven peitt‰‰ sinut -- antaa sinun kuolla ja m‰d‰t‰ maassa -- H‰n voi myˆskin, kun todellinen kes‰ tulee, nostaa sinut j‰lleen maasta ja her‰tt‰‰ sinut kuolleista?" "Oi armollinen Jumala!" h‰n huudahti, "tule pian, tule vihdoin! Min‰ odotan aina tuota p‰iv‰‰ -- tuota kev‰t-aamua!" Ja h‰n odottaa sit‰ viel‰. Tosin ei en‰‰ maan p‰‰ll‰, "mimmoisessa paikassa, me emme tied‰", niinkuin h‰n sanoi; "mutta aivan varmaan vapaana kaikesta surusta ja tuskasta, lev‰ten rauhassa ja Jumalan rakkaudessa ja armossa." Mekin odotamme sit‰ Lunastuksen p‰iv‰‰. Me olemme viel‰ heikossa lihassa keskell‰ myrsky‰ ja taisteloa; mutta lujina ja levollisina siin‰ totuudessa, jonka Martin Luther opetti meille, ja siin‰ Jumalassa, johon h‰n loppuun asti luotti. End of the Project Gutenberg EBook of Schˆnberg-Cotta perheen aikakirjat, by Elizabeth Charles *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SCH÷NBERG-COTTA PERHEEN AIKAKIRJAT *** ***** This file should be named 23704-8.txt or 23704-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/2/3/7/0/23704/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.