Runoelmia

The Project Gutenberg EBook of Runoelmia, by Johann Wolfgang von Goethe This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Runoelmia Author: Johann Wolfgang von Goethe Translator: Knut Ferdinand Ridderstr—m Release Date: January 22, 2007 [EBook #20422] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOELMIA *** Produced by Tapio Riikonen RUNOELMIA Kirj. Johann Wolfgang von Goethe Suomentanut Knut Ferdinand Ridderstr—m Suomentajan kustannuksella, Turku, 1884. SISáLTø: I. Lauluja, balladeja y.m. Kankaan ruusu Sokkosilla L—ydetty Yhtðlðiset yhteen Runottarein poika Itsepetos Lðsnðolo Joen rannalla Meren tyyni Onnellinen matka Kukkien tervehdys Suvella Kevðtlaulu Rauhaton rakkaus Vuorilinna Matkustajan iltalaulu Toinen Oma Sisilialainen laulu Sweitsilðinen laulu Pyynt— Ylpeðlleen Pikari Y—ajatuksia Laulusirkalle Nektaripisarat Mignon Laulaja Orvonkukka Metsolainen Pohjolan kuningas Kulkeva kello Henkien laulu yli vetten Promeetteo Ihmisyyden ððret Jumalallinen II. Antiikin-tapaisia. Peltomiehelle Anaakreonin hauta Veljekset Ajanmitta Varoitus Sulot tuskat Yksinðisyys Kauas Valittu vuori Maalainen onni Filomela Pyhitty paikka Puisto Opettajat Houkutus Epðtasainen avioliitto Pyhð perhe Puolustus Seppeleet Kiinalainen Roomassa Runottaren peili Foibo ja Hermes Uusi Aamor Alppi Sweitsissð III. Paraabelin-muotoisia. Selitys antiikiseen gemmiin Kissan piirakka Istunto Legenda Kirjaileja Arvostelia Taitolainen ja tutkia Neoloogeja Nðristðjð Nalkuttaja Mainioisuus Narrin jðlkilause IV. Komman-kaltaisia. Kieli Huokaus Edistyminen Naamakuva Sotamiehen turva Tehtðvð Nerollista tointa Ihmisvihaaja Seura-elðmð Probatum est Alkuperðistð Ominaisille Tokisille Parahimmille Pidðttðvðð N—yryys Mitenkð sitten Elðmðnlaatu Turha vaiva Paras Mun mieheni Memento Yks kaikki Elðmðn ohje Tuori muna paras Itsetunto Arvoitus Vuodet Vanhuus Hautakirjoitus Esimerkki Pðinvastoin Ruhtinaan ohje Petos vai valhe ègalitÕ Verta verrasta Aika ja aviisit Ei hðtðillð I. LAULUJA, BALLADEJA Y.M. Onni, minkð elo toi, Hyvð, paha, tðssð soi. Kankaan ruusu. Nðki poika ruususen, Ruusun kankahalla. Ol' niin nuori, kaunoinen, Poika luoksens iloiten Riensi joutumalla. Pikku ruusu punainen, Ruusu kankahalla. Poika virkkoi: Taitan sun, Ruusu kankahalla! Ruusu virkkoi: Pistðn sun, Iðksi ett' muistat mun, Enp' oo valtas alla. Ruusu, ruusu punainen, Ruusu kankahalla! Taittoi hðijy poika tuo Ruusun kankahalla; Ruusu pisti eikð suo -- Eipð auta kaivut nuo, Jop' on valtans' alla. Pikku ruusu punainen, Ruusu kankahalla. Sokkosilla. Sa rakas Lotta kulta, Miks kððntyy poies multa Ain' avosilmðs sun? Vaan silmðt sitehessa, Sa heti, haetessa, Jo l—ysit -- miksi? -- juuri mun. Sa tartuit kauloihini Ja pidit minust' kiini, Sun sylees kaaduin ma. Vaan, side silmist' poissa, Jo paljast' pilaa noissa! Sa naurain jðtit sokkoa. Hðn riensi tðnne, sinne, Eik' tiennyt vihdoin minne, Hðnt' kaikki pilkkasi. Jos et suo lempeðs mulle, En selville ma tulle, Vaan sokkona jððn iðksi. L—ydetty. Ma kerran salossa Kðvelin, Noin suotta vainen Siell' kuljeksin. Nðin varjosessa Ma kukkasen, Kuin silmð kirkas, Kuin tðhtinen. Ma olin taittaa, Vaan kukka: No, Mun nððntymðhðn Sa poimitko? Siis juurinensa Ma nostin sen Sek' omaan' huostaan Vein aartehen. Hðnt' turvapaikkaan Ma lasin. Siell' Hðn viihtyy, kukkii Ain' yhð viel'. Yhtðlðiset yhteen. Nous kevðtkukka Tuolt' alta maan, Nous varhain kaikessa Sulossaan. Tul' mehilðinen, Joi imien: -- Nuot kahdet kuuluu Kai yhtehen. Runottarein poika. Mait', metsð vieriellen, Mun virttðin viserrellen -- Niin paikast' paikkahan! Ja tahdiss' kaikki liikkuu, Ja muodossa, nððt, kiikkuu Kaikk' minuss' ainian. Ma tuskin oottaa taidan Ens heinðð luona aidan, Ens kevðtkukkaista. Net laulelen ma silloin, Ja talvi tulee milloin, Viel' noita muistan ma, Eip' estð lumi, halla, Ma laulan kaikkialla -- Jo kukkii talvi tuo! Jo sekin kauno poissa, Ja suvi lehdikkoissa Mull' uudet riemut suo. Sill' tammen alla tuossa Kosk' nuoret nððn ma koossa, Ma yllyttðmððn heit'! Jo jðykkð poika vierii, Ja tyly tytt— kierii Mun kuullen sðveleit'. Te jotka siivet luotte Mun kantoihin ja suotte Mun yhð py—rið vaan, Te runottaret, varmaan My—s mðkin luona armaan Tok' vihdoin rauhaa saan? Itsepetos. Mun naapurilla vastapððt', Kas, liikkuu akutin! Hðn varmaan kuunteleepi, nððt, Jos jðin ma kotihin. Ja luulevaisuus josko, min Ma nðytin ðskettðin, Ain' -- kun sen nytpð pitððkin Viel' piilee sy—messðin. Vaan, voi, ei noita ollenkaan Mun kyyhkyin tuumaile! Nyt nðen ma: iltatuuli vaan Hðn verhoiss' leikitsee. Lðsnðolo. Kaikki ennustaa sua: Nðyttðikse aurinko armas, Seuraat sa, toivon ma, pian. Kedolla astutko sa, Olet sa ruusujen ruusu. Liljain liljakin my—s. Karkeloiss' liikut sa koska, Liikkuvat kaikki my—s tðhdet Kanssas ja ympðris sun. Y—! siis olis nyt y—! Nytpð sun loistosi voittaa Loistoa kultaista kuun. Hempeð, armas sa oot, Ja kukkaset, kuu sekð tðhdet Palvelee, pðivyt, vaan sua. Pðivyt! -- Siis mullekin oo Luojana herttaisten pðivðin: Elo ja iðisyys siin'! Joen rannalla. Te laulut, muinoin rakkaat mulle, Pois unohduksen mereen jo! Teit' poika ei rakastetulle Eik' neiti enððn laulelko. Teiss' armastain oon lauleskellut, Vaan armas petti, nðetsen: Teit' veteen olin kirjoitellut, Siis uppokaat my—s vetehen. Meren tyyni. Vesissð mi tyyni tuima! Meri nukkuu unissaan; Huolissa jo tðhtðð laivur Yhð suljaa pintaa vaan. Mitððn tuulta ei niin mistð Kuolon rauha kauhea! Valta-aavikolt' ei pistð Esiin ei niin lainetta. Onnellinen matka. Vaan sumut jo sðrkyy, Jo selvenee taivas, Ja Eolo kahleens' Jo irralleen saa. Jo tohisee tuulet, Ja laivuri puuhaa: Sa joudu! Sa joudu! Jo halkeepi aalto, Jo lðhestyy kauka; Jo nðkyvi maa! Kukkien tervehdys. Sull' kukat, joit' oon poiminut, Tuhat tuokoot terveisii! Ma usein oon kumartunut, Oi tuhat kertaaki, Net vasten sy—ntðni painellut Sata tuhat kertaaki! Suvella. Maat, penkeret Kuink' kastehiset! Kaikk' kukkapððt Kuink' helmissð, nððt! Kesk' puitten sðð Kuin vireð tðð! Kuink' valoss' kielin iloisin Nuot pikkulinnut semminkin! Vaan koskapa Nðin kultani ma, Tuoll' kammioss', Noin matalass' tuoss', Noin kðtk—ssð Juur pðivyestð, Minn' koko mailma aava se Jði kaikki koristuksine! Kevðtlaulu. Lðp' peltojenko, Vai niitulla jo, Puitten varjossa, Missð kulkevi kultain? Sanoppas sa! Tavannut armaan' En kotona, Hðn siis varmaan On ulkona. Kauniisti kukkii Kaikk' kevðillð; Armaani astuu Leppeðnð. Tuolla rannalla ain', Missð suudelman sain, Ensimmðisen tuon kai, Nðen ma jotai! Onko hðn se, vai? Rauhaton rakkaus. Miss' sateet sinkuu, Miss' vihurit vinkuu, Lðp' usman rotkoin, Lðp' sumujen notkoin, Ain' e'espðin, sa, Ilman levotta! Ennen ma orjaksi Itseni antaisin, Kuin tðtð ððret—nt' Iloa kantaisin. Tunne tðð, sy—ntð Sy—meen mi luopi, Oi mitkð huolet, Tuskat se tuopi. Minne paeta jo? Erðmaihinko? Kaikki turhaan vain: Elon kruunu ain', Onni rauhatta Oot, rakkaus, sa! Vuorilinna. Tuolla ylhððllð kalliolla Vanha linna kohoopi, Jossa porttien, muurein takaa Muinoin ritarit vðijyili. Tuhaks poltetut ompi portit Kaikki kuollut ja rauhaisa; Noita muureja rauenneita Juuri kiipeðn halki ma. Tðssð, kas, oli muinoin kellar Tðp— tðynðnsð viinið vaan; Eip' enððn pottuinensa Sinne piikanen laskeukkaan. Eip' etehen vierahitten Enððn aseta pikaria, Eikð pyhðksi atriaks sitten Tðytð papille pullonsa. Ei pojalle haluavalle Kulausta suo kðytðvðss', Eikð ota lahjastansa Sulot kiitokset vastaan tðss'. Sillð kaikki, katot ja hirret, Paloi ammoin jo poroksi, Ja kðytðvðt, kappelit, portaat Ovat muuttuneet raunioksi. Vaan koska kanteleineen Ja pulloine kultani Nðin vuorelle valossa pðivðn Ma nousevan luokseni, Silloin kuolosta elo ja riemu Nððt ðkkið kohosi, Ja kaikki kuin muinoin taasen Kðvi juhlallisesti. Ol' kuin ylpeille vierahille Suojat aavat ois valmiina, Kuin jos lðhestyis pariskunta Noilta uhkeilta ajoilta. Kuin jos pappi, arvokkaasti Jo seisoen kappelissa, Kysyis: Haluutteko toisianne? Mepð hymyillen vastaan: Jaa! Ja ympðri sulot laulut Aina sy—mehen tunkeupi; Hððvieraitten asemesta Kaiku liittomme todisti. Ja, illan tultua, koska Kaikki vaipuvi unehen, Loi kallioon hehkuva pðivð Vielð sðteensð viimeisen: Siellð poika piikoinensa, Herroinahan hohtaa net, Eip' puutu toiselt' lahjat, Eikð toiselta kiitokset. Matkustajan iltalaulu. Sa, jok' taivahasta oot, Tuskille tuot tyvennystð, Kaksin vaivaiselle suot Kaksin my—skin virkistystð, Vðsyksiss' jo oon ma nðistð Murheista ja riemuista, Tule, rauha, ðlð vðistð Enððn rintoani, sa! Toinen. Yli maiden, soitten Rauha vallitsee; Lehdot kukkuloitten Nukkuin uinailee. Kaikess' levon taikaa! Linnut ððnettð! Maltas hiukan aikaa, Lepððt my—skin sð. Oma. Ei mitððn muut' mun omana; Kuin aate vaan, min vapaana Mun sy—meni ilmi tuopi, Sek' joka hetki lempeð, Min kohtaloni hempeð Mun tðysin nauttia suopi. Sisilialainen laulu. Sun mustat silmðsi Kun leimahtaapi, Ne huoneit' kumoon saa Sek' kaupunkeja. Siis liimaseinð tðð, Mun sy—men raukka, No ajatteleppas, Se kuinka kestðis! Sweitsilðinen laulu. Kðvin vuorella Katsomassa Pikkulintuja -- Voi! Kuin he lensi, Kuin he ensi, Kuinka pesiðns' Loi. Kðvin puistossa Katsomassa Mehilðisien Ma ty—t: Kuin he suris, Kuin he huris, Tehden kennoja Pðivðt, y—t. Tuolla niitulla Olen kðynyt -- Kevðt-perhoja Mikð vy—! Kuin he hyppii, Kuin he nyppii, Somint' leikkið Ly—! Tuli juuri Meidðn Heikki, Hðlle nðytin Ma ne: Kuin he teki. Naurain meki Sitt' teimme Kuin he. Pyynt—. Oi kaunis tytt—nen, Sa tummin' tukkines, Jok' astut akkunall', Jok' pysyt parvellas! Tokk' suotta seisot sa? Oi jospa tðhden mun Jos salpaa siirtðisit, Kuink' autuas oisin ma! Kuink' luokses lentðisin! Ylpeðlleen. Tuon nðetk—s pomeransin? Viel' riippuilee hðn puussa; Vaan maaliskuu on mennyt, Ja uusii kukkii tulvaa. Puun ððrehen ma astun Ja virkan: Pomeransi, Sa kypsð pomeransi, Sa makea pomeransi, Ma puistan, kas, ma puistan, Oi puto'os syliini! Pikari. Konstikkaisen pikarin ma tðyden Pidin pusertaen kðsissðni, Imin maire-viinið reunaltansa, Upottaakseni surut kaikk' ja tuskat. Astui luoksenipa silloin Aamor, Muhotteli mulle suopeasti, Kuni mielet—ntð surkutellen. "Kuules sa, ma astian tiedðn toisen, Johon sulompi on uppoominen; Mitðs annat, jos ma suon sen sulle, Tðytðn sull' sen sulo-nektarilla?" Kuinka hellðst' on hðn puhettansa Pitðnyt, kun, Liida, lempyesi Mulle lahjoi ikðv—itsevðlle. Halatessani sun vartalosi, Koska imeskelen huuliltasi Kauan kðtketyn ma lemmen mettð, Autuas ma kuiskaan itselleni: Moista astiata, paitsi Aamor, Jumaloist' ei yks'kððn omistelle! Moisii muotoja ei tao Vulkaano Vasarillaan ikitaitavilla! Lehdekkðillð pankoon penkereillð Fauneistansa parhaita Lyeeo Herkku-rypðleitððn pusertamaan, Salaist' itse kðymist' valvoellen: Mikððn toim' ei tuo hðll' moista juomaa! Y—ajatuksia. Teitð ma valitan, valitettavat tðhdet, Jotka niin kauniina tuolla pilkehdðtte, Merimiehille toivoa loistelette, Jumalain, ihmisten palkitsemattomina: Sillð te lemmi ett', ett' oo lempineet koskaan! Pysðhtðmðttðpð vaan teit' ikuiset tunnit Taivahan aloja halki lennðttðvðt. Mitð matkaa ootte jo kulkeneetkaan, Kunnes, viipyen povella armahaisen, Teit' ma ja sydðny—tð oon unhotellut! Laulusirkalle. (Anakreonin mukaan.) Autuas oot sa, pienokainen, Joka puitten lehvðhillð, Vienon juoman viehðttðmð, Kuninkaana lauleskelet! Sulla kaikki omanasi, Minkð kedolla vaan keksit, Kaikki, min vaan aika tuopi; Elðt rauhass' peltomiesten Kesken, heidðn ystðvðnððn, Kuolevaitten kunnioittama Sulon kevððn sulo enne! Sua lempii runottaret, Foibo itse lempið tðytyy, Antoivat sull' hopeaððnen; Sua ei saavuta my—s vanhuus, Runojain sa viisas sisar, Lihatt', verett' syntynyt sa Suruton maan tytðr -- melkein Jumaloihin verrattava. Nektaripisarat. Kosk' Minerva, auttaaksensa Armastaan Promeetteota, Tðytetyn toi nektarimaljan Ales tuolta taivahalta, Onneksi nððt ihmisilleen, Vuodattaakseen povihinsa Aistoa kauno-taitehisin, Astui nðppðrin hðn jaloin. Ettei Jupiter hðnt' huomais, Kallistuipa silloin malja, Sekð tippui tilkallinen Nestett' alas turpehesen. Jopa joutui mesilðiset Maistelemaan makeata; Lensi pikaisesti perho My—skin tilkkaa saadaksensa; Hirmuinen my—s hðmðhðkki Saapui esiin juoden vahvast. Onneksensa nauttinehet Ovat he ja muutkin pienot, Ne kun, kuni ihmisetkin, Nythðn ovat osallisna Suloisimpaan -- taitehesen. Mignon. Maan tunnetko, miss' kukkii sitronat, Kult' omenat miss' lehviss' hohtavat, Miss' lauha tuul kðy sinitaivaalta, N—yr' seisoo myrtti, laaker uljaana, Sen tunnetko? Niin, sinne kanssasi Mun tekis mieli mennð, armaani. Sa huoneen tunnet kattopylvðillð? Kas salit hohtaa, suojat vðreissð, Ja marmorkuvat mua tðhtðilee: "Mit', lapsi raukka, teki sulle he?" Sen tunnetko? Niin, sinne kanssasi Mua haluttaapi, suojeliani. Sa vuoren tunnet pilvipolkuineen? Sumuissa pyrkii muuli edelleen; Luolissa piilee lohikððrmeitð; Jo sy—styy paasi, kuohut yllensð! Sen tunnetko? Niin, sinne meidðnki On tie! Siis matkaan jo mun isðni. Laulaja. Mi kuuluu tuolta portilta, Mi nostosillaltamme? Ann' laulun kernahammin sa Tðss' kaikua salissamme! Nðin kuningas. Jo poika juoks, Ja taasen kuninkaansa luoks: Tðð: Pððstð sisððn vanhus. Teill' terve, jalot herrat, te, Teill' terve, sulot naiset! Mi rikas taivas tðhtine! Kuink' kauniit, loistavaiset! Nðin korkeess' suojass' ylpeðss' Kðy umpeen silm', ei aikaa tðss' Ihaillen kummastella. Jo sulkee silmðns laulaja Ja iskee tðysin kielin; Hðnt' uroot kuulee innoissa, Ja neidit hellin mielin. My—s kuningas mieltyi laulajaan Ja kðski, palkaks soitostaan, Hðll' kultavitjat antaa. ál' anna mulle vitjojas, Net anna ritareille, Jotk' rohkein silmin heti, kas, Jo pyrkii urhoin teille; Net anna kanslerillesi, Ett' toisten kuormain lisðksi Hðn kullan tððnkin kantaa. Ma laulan kuni sirkku tuo, Jok' lehviss' piileleepi: Hðnt' laulu, jonka kurkkuns luo, Ylt' kyllin palkitseepi. Vaan saanko pyytðð, pyydðn mð, Ett' malja parhaint' viinið Mull' kullass' annettaisiin. Hðn otti maljan, tyhjensi: Oi jalo, oiva juoma! Siis perheell' sill' tðð onneksi, Joss' tðm' on halpa tuoma! Ja onnessas mua muista sa, Sek' kiitð Jumalaa, kuin ma Sua tðstð juomast' kiitðn. Orvonkukka. Tuoll' orvonkukka kedolla Juur' yksin seisoi varjossa; Se herttainen ol' kukka. Tul' nuori paimen tytt—nen, Tul' kevein jaloin, riemuiten, Ja kðy, ja kðy Ain' kenttðð laulaen. Jos, mietti orpo, oisin ma Ehk' kauniin kukka luonnossa Oi, hetkeksi vaan aikaa! Mua kunnes kulta poimia sais Mun rinnoillensa asettais! Ei muuta, ei, Kuin hetken aikaa vaan. Vaan, oi, tuo tytt— kulkee vaan. Eik' hðntð huomannunnakaan Vaan tallas kukka-raukkaa. Se kuol ja kuollen laulaapi; Ma kuolen, vaan sun kauttasi, Kautt' sun, kautt' sun, Sun jaloillasi tok. Metsolainen. Ken y—llð ajelee my—hðiseen? Sep' isð on lapsukaisineen; Hðn poikasta kainaloss' pitððpi, Hðnt' syleilee, suojelee lujasti. Miks, poikasein, peittelet silmið? -- Metsolaistako, isð, et nðe sð? Metsðnhaltiaa tuolla sauvallaan? -- Se, poikani, on sumupilkku vaan. "Sa armas laps, kðy kanssani sa! Sull' somia leikkið opetan ma; Mont' kaunist' kukkaa on tarhassain! Mont' kultapukua maammollain!" Mun isðni, taattoni, kuuletko. Mit' metsolainen mull' lupaa jo? -- Ol' vaiti, ol' rauhassa, poikasen', Tuo lehvissð humisee tuulonen. "Sa kaunis poika, sa seuraa mua! Mun tyttðrein haluuvat hoidella sua; Net —isin tuoll' aholla hyppelee, Sua tuutien unehen laulelee". Mun taattoni, etk— jo nðe sð Tuolla varjossa haltian tyttðrið? -- Mun poikueni, kyllð nðen ma tuot': Ne haamottaa vanhat halavat nuot. "Mua kaunosi viettðð, sua lemmin ma, Et tahallas kðy, otan vallalla". -- Mun isðni, taattoin, jo viepi minut! Mua metsolainen on loukaillut! Isð kauhussa kiidðttðð ratsuansa, Hðn pitððpi parkuvaa lastansa, Juur vaivalla pððseepi kodollens, Hðnen sylissððn kuollut on lapsuens. Pohjolan kuningas. Ol kuningas Pohjolassa Ain' lujin sydðmin, Joll' armaans kuolemassa Soi muistoks pikarin. Hðll' kallis hautaan asti Ol kulta pikar tuo; Hðn itki katkerasti, Ain' koska siitð juo. Kun tunsi kuolimensa, Hðn luki aarteitaan, Kaikk antoi pojallensa, Ei pikaria vaan. Hðn istui atrialla, Seurassa uroitten, Tuoll' ranteen kukkulalla Linnassa isien. Tððll' kanssa ystðvitten Joi maljan viimeisen, Ja pyhðn pikarin sitten Hðn heitti merehen. Hðn nðk' sen putovan, pohjaan Sen nðki siirtyvðn. Hðn sulki silmðns; koskaan Ei juonut enðhðn. Kulkeva kello. O1 kerran laps, se konsanaan Ei kyennyt kirkonteille, Vaan pyhðisin nððt ainiaan Ties hiipið tantereille. Sa, virkkoi ðiti, kuuleppas: Jo kello kutsuileepi, Ja jos et lðhe tahallas, Se vðkisin sua viepi. Vaan poika mietti: kello, ho, Kyll' pysyy paikallansa. Ja tðyttð laukkaa tiehens jo, Juur kuni koulustansa! Ei kello, kello enððn soi, Tuot' ðiti juoruaapi. Vaan, kauhu! -- perðssðnsð -- Jo kello kiiruhtaapi. Se kulkee, kaikuu yhð vaan; Jo poika leikkins heittðð Ja kiidðhtðð kuin unissaan: Jo kello hðnet peittðð. Vaan kuinka hyppii, viertelee Sek' ohjaa polkuansa, Jo kotihinpa kiertelee -- Ja kirkkoon suorastansa. Sit' my—ten sunnuntaisin ain' Hðn pitðð pyhðst' huolta, Eik' suo, ett' itse kello vain Hðnt' hakee ulkoa tuolta. Henkien laulu yli vetten. Sa ihmis-sielu Oot kaltainen ve'en: Se taivaast' tulee, Se taivaan nousee. Ja taasen ales Sen maahan tðytyy Ain' vaihetellen. Jos korkealt' virtaa Vuori-kyljeltð Kirkas suihkunsa, Hðn heittðyy hellðsti Pilvilaineina Sulja-paadelle; Sen suosimana Sitt' kulkee verkoillen Ja hiljaa vilisten Ales syvyyteen. Jospa kallioit' kohoo Tiellð putouksen, Hðn vihoissaan kuohuu Ain' asteettain Ales kuiluhun. Laaka-uomassaan Sitte laaksoja luikkii; Ja pinnassaan Jo ihailee kasvojans' Kaikki tðhdet. Tuuli on aaltojen Ylkðmies armas, Tuuli ain' pohjalta Kuohuja tuo. Sa ihmis-sielu Kuin moinen oot ve'en! Sa ihmis onni Kuink' kaltainen tuulten! Promeetteo. Sa peitð taivahas, Zeys, Sumupilvillðs, Ja harjoittele, kuni lapsi Jok' ohdakkeita latvoo, Sa iskua tammien, kukkulain; Mutta maahani tok Et pysty sa, Etkð m—kkiini, jota et sa ole tehnyt, Etkð lieteheni, jonka liekistð Mua kadehdit. En tunne ma k—yhempðð Alla auringon teit', jumalia! Te ruokitte kurjasti Uhrianteilla Ja rukouksilla Ylevyytenne, Ja nððntyisitte, jos oisi Eivðt houruja toiveisia Kerjðlðiset ja lapset. Lasna ollessain, Kun tiennyt en minne, kunne, Ma kiersin eksyneet silmðni Pðin taivahan, ikððn kuin oisi Tuolla ylhððllð korva mua kuullakseen, Olis sydðn, kuin mun, Ahdistettua armahtaakseen. Mua suojeli ken Ylpeydestð titaanien? Ken kuolosta pelasti, Orjuudesta ken? Eik— kaikki tuo oo sun ty—s, Pyhð hehkuva sydðmeni? Vaan sa, pettynyt, hehkuit Pelastuksestas kiitokset Tuolla ylhððllð uinahtavalle. Mun kunnioittaa sua? Miksi? Ootko ahdistetun sa tuskat Lievitellyt sa milloinkaan? Ootko pyyhkðissyt kyyneleitð Sa kiusatun konsanaan? Eik— mieheksi mua oo taonut Kaikkivaltias aika vaan Ja sallimus ikuinen, Minun herrat ja sun? Sa ehkð arvelet, Ett' mun elðmðð vihata pitðis Sekð paeta erðmaihin, Kosk' kaikki ei unelmani Ole kukkia tuoneet? Tðssð istun ma, kaavaan inehmoja Mun kuvani mukaan, Luon heimoa, minun kaltaista, Kðrsimðhðn ja itkemððn, Nauttimahan ja iloitamaan, Pitðmðttð sinusta lukua Kuin ma! Ihmisyyden ððret. Kosk' ikivanha Isðnen pyhð Vakavin kðsin Pauhaavist' pilvist' Leimuvat tulensa Luo yli maan, Ma suutelen viimeistð Vaippansa helmaa, Kauhua lapsen Povessani. Sillð verroille Ei pyrkik— jumalain Ihminen. Jos yl—s hðn kohoo, Tavottaaksensa Kiireellðns tðhtið, Jo leijoileepi Hðn horjuvin jaloin, Ja leluks hðn joutuu Pilvein ja tuulten. Josp' vakavilla, Kiinteillð kannoilla Vankalla, vahvalla Maalla hðn jðð, Eip' ulotu hðn Edes tammien Tai viinapuitten Rinnalle. Mi ompi vðli Jumaloitten ja ihmisten? Ett' monta aaltoa E'ellð noitten kulkee Ikivirtana: Meit' aalto nostaa, Meit' aalto nielee Ja uuvumme. Pieneen piirrokseen vaan Meidðn ikðmme ððrryy; Vaan lukuisat polvet Pysyvðisesti Ain' liittððpi olons' Loppumattomaan jaksoon. Jumalallinen. Jalo olkoon ihminen, Auttavainen ja hyvð! Sillð yksin tðmð Hðnt' eroittaapi Olennoistahan kaikista, Joit' tunnemme. Terve oudoille noill' Olennoille tuoll' ylhððlle, Joit' aavistamme! Esimerkkinsð hðnen My—s uskomaan heitð Meit' opettakoon. Sillð tunteeton On ainakin luonto: Kas, pðivð paistaa Pahoille sekð hyvill'; Ilki—lle kuin parhaalle Pilkkuvat tðhdet Ja kumottaa kuu. Tuulet ja virrat, Ukkoset, raet, He rientðvðt uraansa, Tavottaen Ain' ohimennen Jok' yhtð tai toista. Niin onnikin my—s Vaan joukossa hapailee, Tarttuen milloin Viattomiin kutriin, Milloin taas syyllisen Kiireesen kaljuun. Isoitten, vðnkðin Ikilakien mukaan On meidðn kaikkien Olomme piirit Tðyttðminen. Yksin ihminen vaan Voi mahdottomia; Hðn eroittaapi, Hðn valitsee, pððttðð; Luo kestðvðisyyttð My—s hetkellekin. Hðn yksin vaan Voi hyvðð palkita, Pahaa rangaista, Parantaa, pelastaa, Mi erillðns ompi, Taas kiinnittðð. Ja me kunnioitamme Kuolemattomia, Kuin oisivat juuri He ihmisið, Kuin suuriss' he tðyttðis, Min pienissð paras Tekee tai tekis. Jalo ihminen Olkoon auttelias, hyvð! Toimikoon vðsymðttð Mi oikea, tosi, Esikuvana ollen Meill' olentoin noitten, Joit' aavistamme! II. ANTIIKIN-TAPAISIA. Vanhain vðljðt vaattehet, Meitði koristaako net? Peltomiehelle. Matalalta, sa, vaan vako kultasiemenes peittðð, Syvemmðltðpð tok kerran sun lepððvðt luus'. Kynnð ja kylvð sa! Tðss' ityypi elðvð taimi, Toivopa luovu ei vielð haudallakaan. Anaakreonin hauta. Ruusu miss' kukkii tðss', miss' k—ynn—s laakerii kiertðð, Kyyhkynen kyhertðð miss', sirkkanen miss' iloitsee, Mikð hauta on tðð, jota elolla jumalat kaikki Kauniisti koristi? Sep' lepo Anaakreonin. Kevðhðt, kesðt ja syyt sai nauttia runoilja armas; Talvelta vihdoin hðnt' suojeli kukkula tðð. Veljekset. Unen ja uinuksen, jumaloitten palveljaa kaksi, Toimi Promeetteo tðnn' turvaksi ihmisilleen, Vaan, jumalille vaikk' helpot, tok' meille ty—lðhðt kestðð, Uinus meill' muuttiihe uniks', unipa kuolemaksi. Ajanmitta. Eeros, mitð on tðð! Tiimalasia kumpikin kðtes Pitelee! Aikaa sa vain kaksinko mittaelet? Hitaasti laskeuu tðst' aika armaille erotetuille, Yhdistetyillepð taas vilkkaasti tyhjentyy tðð'! Varoitus. Aamoria ðlð herðtð sa! Vielð nukkuu tuo armas; Toimita askareitas, mitkð sull' pðivðsi tuo! Niin ajast' ottaa viisaasti vaarin toimikas ðiti, Pikkuns' kun nukkunut on, pianpa herððpi jo. Sulot tuskat. Tuskat, pois minusta! -- Vaan, oi, kuolevaisesta koskaan Luovu ei tuskat, ei ain' kunnes hengissð hðn. No, koska tðytyy siis, niin tulkaat te lempyen tuskat, Siskoset ajakaat pois, sy—meni pidelkððt ain'! Yksinðisyys. Luonnottaret, te armahat, jotk' puissa, vuorissa piilee, Kullekin suokaatte, salaa mi haluvi hðn! Turvaa murheelliselle ja oppia epðilevðlle. Lempivðllepð, ett' onnensa kohdata saa. Sillð teill' jumalat soi, mi kielsivðt inihminoilta: Jokaist' ett' lohduttaa, teihin jok' luottavi vaan. Kauas. Kuninkaillepa, nððt, ennen muita, niin vðitetððn, luonto Pidempðin soi kðsien kauas yltððvð voim'. Vaan my—s halvalle mull' tððn ruhtinais-mahdin hðn antoi Sillð vaikk' kaukana sult', Liida, ma pitelen sua. Valittu vuori. Tyvennyydessð tðss' armaansa muisteli armas, Virkkoi: Todistajaks' rupee mulle sa kiv'! Vaan ðlð ylpisty, sull' toveria on monta: Joka paadelle, nððt, kedon, mi ruokkivi mua, Joka puullekin my—s tððn metsðn, jossa ma liikun, Huudan ma iloisena: Onneni muistona oo! áðntðpð suon vaan sulle, -- kuin joukosta runotar juuri Yhdenhðn valitsee vaan, suudellen huuliansa. Maalainen onni. Lehdon haltiat tððn sekð joettaret, te, olkaat, Muistaen entisiðnn', meillekin lempeðt nyt. Vihkien viettivðt nuo salaa maalaisia juhlii; Jðlkiððn seuraten me onnelaan hiivimme my—s. Aamor seuraapi meit'; hðn saa tuo taivainen poika, Lðheisii rakkahiksi, kaukaisii lðheisiksi. Filomela. Sinua, laulatar sa, totta ruokkien kasvatti Aamor: Nuolellaan jumala kai tarjoi sull' sy—tðvðsi. Niinpð vilpitt—min, vaan myrkistynein kas kurkkuin Satakielinen nyt murtaapi sydðmið. Pyhitty paikka. Riveihin luonnottareni koska pyhinð kuutamo—inð Olympost' ihattaret salaisesti liittðytyypi, Kuuntelee runoilja heit'; hðn kuulee kaunihit laulut, Nðkee ððnett—mðin karkeloin salamieliset liikkeet. Mitð vaan taivaassa on ihanaa, mitð maa onnellista Synnytti milloin vaan, nyt nðyttðikse uneksialle. Runottarille hðn kertoo kaikk', -- ett' ei jumalat suuttuis, Sievðsti juttelemaan salanðk—jððn ne hðnet neuvoo. Puisto. Puisto mi viehðttðvð tðssð tyhjðstð aavikost' nousee, Vðikkyy ja vihantelee eessðni loistavana! Luojaa kyllð te jðlittelette, te, jumalat maitten: Kukkulat, lammikot, puut, lintuset, kalat ja muut. Vaan, ettð luomanne tok ei tðysin Eeteniks muuttuis. Puuttuu hðn onnellista, sapatinsa lepoa. Opettajat. Tynnyrineen Diogeno kun pðivðnpaisteessa loikoo, Riemuiten Kalano kun liekkihin heittðytyy. Pojalle reippaalle Filippon oppi mi oiva, Valtava jospa ei ois sillekin liiaksi suur. Houkutus. Hedelmðn turmaisen kerran tarjoi miehelleen Eeva, Mielett—mðst' puremast' heimons', oi, poteepi viel'! Pyhðð ruumista, mi sielut parantaapi ja sy—ttðð, Nautit hurskaasti nyt, Lyydia, katuva laps! Joutuin lðhetðn siis sulle maallisen hedelmðn maireen, Taivonen sua ett'ei veisi armahaltas. Epðtasainen avioliitto. My—s pari taivainen tðð epðtasalleen vðhittðin joutui: Psykke, nððt, iðstyi ain', Aamor on vielðkiu laps. Pyhð perhe. Oi tuota suloista lasta, oi ðitið autuaavaista! Kun laps ðitið vaan, ðiti vaan last' ihailee! Mitð nautetta tois kuva herttainen ei tðmð mulle, Syyt—n kuin Jooseppi jos, kurja, en seisoisi tðss', Puolustus. Naista sa syyttelet, ett' hðn vðikkyy toiselta toiseen! Vaiti sa: luotettavaa miestð vaan hakeepi hðn. Seppeleet. Klopstock Pindosta pois meit' pyytððpi: laakerii, nðetsen, Kðrkkimðn meidðn ei pi'ð, vaan tyytymðn kotiseen tammeen; Itsepð, kas, ylieepillisen ristiretkensð viepi Golgatan huipulle hðn, outojumalia kumarrellen! Tok', mille kukkulall' ain' hðn kootkoon enkeliðnsð, Haudalla hyvðn jos min jðlkeisið itkemððn saakoon: Sankari missð vaan kuol' tai pyhð, miss' runoilja lauloi, Esimerkkinð meill' elðmðss' sekð kuolemass' ollen Ylevðn ihmisarvon ja miehuuden, siinð syystð Hartaasti polvistuu kaikki kansat, kunnioittaakseen Okait' kuin laakereit'kin, mi vaan hðntð, koristi, kiusas. Kiinalainen Roomassa. Kiinalaisen ma Roomassa nðin: rakennuksia kaikki, Muinaisajan ja tððn, moitteli raskaiksi hðn. Raukkoja noita! hðn huus', tokko kðsittðneek— he koskaan, Puiset ett' pylvðset vaan kattoja kannella voi, Kullatettuja ett' vaan koristuksia pahvine, pðineen Sivistyneempien voi hienompi silm' ihailla! Tuopa, ma arvelin, on kuva tarkka hourujen noitten, Leijuvaa jotk' kutomaans' vaippahan vertailevat Ikuiseen vakavan luonnon ja todellist' tervettð vðittðð Sairaaksi, ettð vaan he luultaisiin tervehiksi. Runottaren peili. Aikoen itseðnsð koristella, vierivðn virran Rantoja runotar kðy, ain' etsien tyynintð paikkaa; Mutt' yhð lainehtien, joka kohdassa lðikkyvð pintans Jumalatarta vaan rumentaa ain'; pois kððntyy hðn ð'issððn; Jokipa jðljessððn heti pilkaten huutaa: "Sa kurja, Totuutt' et malttane nðhdð, jonk' tarjoo peilini sulle!" Vaan sillð vðlillð jo tðmð kaukana lahdella jðrven Ihailee kauneuttans, sovitellen seppelettðnsð. Foibo ja Hermes. Vakaa valtias Deelon ja Majan poika, tuo sulja, Kilvan kiistelivðt, kummalle kilvatko sais. Kantelett' vaatiipi Hermes, sit' vaatii my—skin Apollo, Turhaanpa toivolla tok tðyttðvðt sy—mensð he; Sillð jo kiistan, nððt, ratkaisemaan rientððpi. Aares: Soittimen kultaisen miekallaan pirstoiksi ly—. Hermes hðijy jo hekottamaan ilkeðsti; vaan Foiboo Ynnð runottaria suruhun saattavi ty—ns. Uusi Aamor. Aamor, ei laps, vaan tuo nuorukainen, jok' vietteli Psykkee, Olymposs' p—yhisteli, voittoihin tottuneena; ákkið jumalatarta hðn huomasi kaikista kauniint', Veenus Uraaniaa, ja sulostui heti hðneen. Oh, pyhð itse tðð ei kestðnyt kosintaa moista! Turma jop' painoi hðnt' lujasti sylihinsð. Siitðpð uusi nyt armainen syntyypi Aamor, Mieleltððn isðhðn, vaan ðitihin tavoiltansa. Aina hðnt' tapaava oot seuruess' suloin runottareitten, Nuolens'pa sytyttðð rakkautt' taitehesen. Alppi Sweitsissð. Eilen vielð sun pððs oli tumma kuin kutriset armaan'. Kuva jon suloinen tuolt' kaukaa mull' hymyilee; Hopeankarvaisina vaan tðnððn sun kukkulas loistaa Lumest', jon sumuisen y—n myrskyt sun kiireelles loi. Nuoruus, vanhuus ne naapurii kaks, niitð elðmð liittðð, Iltahan aamua kuin liittðvi kirjava un'. III. PARAABELIN-MUOTOISIA. Elðmðss' mi ðkðyttðð, Kuvass' meitð miellyttðð. Selitys antiikiseen gemmiin. Tuoss' seisoo nuor viikunapuu Puutarhassa komeassa, Sen vieress' pukki partasuu Juur kuin sit' vartioimassa. Vaan, kviriitat, te petytte! Ei suojass' puu oo vainen; Ja tuolta eik— lentele, Jo joutuin kuoriainen. Jo saapuu sankar taustoineen Sek' ahmii lehvðsissð, Ja pukki, samaa tehdðkseen, My—s nðyttðð hððryksissð. Siis puuhut, melkein latvatta Ja ilman lehtið noita, Kas, seisoo vallan kurjana, Rukoillen jumaloita. Tðss' oppi t—ille nuhteeton, Te lapset nuorukaiset: Ain' haitaks puille kauris on Ja my—skin kuoriaiset! Kissan piirakka. Jos luonnontutkijan tunnus on Tyven katse kaikkialla, Niin mittaus jðlkiððn seuratkoon Varovasti, vaan luottamalla. Kyll'p' yhdess' ihmislapsessa Voi l—ytyð molemmatkin, Vaan ett' ne kaks on toimea. Sen my—ntðnee toroisatkin. Ol kerran kokki, kelpo mies, Jok' veitseððn ei sððstð; Hðll' johtui mieleen, mistð ties, My—s pyssymieheks pððstð. Siis aseiss' metsððn vihreððn, Miss' otuksia hyppi. Siell' heti kissan kaasi hðn, Jok linnunpoikii nyppi. Hðn kissaa katsoi jðn—ksi Sek' pysyi tuumassansa, Sit' piirakkoihin paistatti, Sy—ttððkseen vieraitansa. Vaan nðistð nenðkkððmmðt taas Hðnt' haukkuu heitti—ksi: Sill' kissaa, jonka kyttð kaas, Ei kokki saa jðn—ksi. Istunto. Tðssð on, missð omilla nimillðnsð Piti kirjaimet muinoin istuntojansa. Punavaatteisin puetut ððnikðt Esi-istuimissa p—ystelivðt: A, E, I, U ja my—skin O, Aika outoa melua pitivðt nuo. Tuli kankein askelin kerakkeet sitten, Vaan pyytðmðn lupaa ens tðytyi niitten; Heille armas onkin esimies A, Siis hekin ympðri istua saa. Vaan seista tðytyypð toisien. Kuni Ph, Th ja semmoisten. Sitten juteltiinpa jos mitðki: Tuo sanotaan akateemiaksi. Legenda. Erðmaissa muuan pyhð mies Kummastuksekseen kerran kohdata ties Pukkijalkaisen faunin, jok' puhuupi: Herra, rukoilkaat e'est' meikðlðisien. Ettð meitðkin pððstettðis taivaasen, Iki-iloihin; meitð niin haluttaisi. Vaan pyhð mies tðhðn vastaapi: "Sun anomukses ei tðytetyks' tulle, Ja tuskin pyynt—si my—nnetððn sulle: Et enkeliks pððse, sa onneton, Kas sulla kun pukkijalka on". Tðhðn vastavi konna hurjasti: Mitð koskee teit pukkijalkani? Oonpa usein ma nðhnyt monetkin Aasi-pðineen pyrkivðn taivaisin. Kirjaileja. Ympðr ketoa pitkin purosta Puutarhansa poikki Hðn poimii kauniimmat kukkansa, Ja sy—mensð sykkivi iloisna: Tuolla kultansa tulee! -- Voi onnea vaan! Yhteen myhðilyyn vaihtaa hðn kukkiaan. Naapur tarhuri katsoa tirkistelee Yli aidan: "Noin hupsu en ole mie. On minunkin hauska kukkiain hoittaa Sek' hedelmðin linnuilta varjella koittaa, Vaan kypsðt: Rahaa, ystðvðni! Ken maksutta puuhata viitsisi?" Tðssð kirjailiaa te nðette kaksi: Toinen tuotteitans ympðri ripoittelee Ystðvillensð sekð yleis—lle, Toinen tarjoaa itseððn tilattavaksi. Arvostelia. Kðvi hiljan vieras luonani, Ei ollut mulle juur vaivaksi: Sain arkimuonani etehensð. Hðn s—ikin vatsans pakollensa, Sitten pððllisiks, mitð l—ytyi vain, Mutta, tuskin sy—tyððn atriain, Jo kylððn veitikka luunsa viepi, Siellð ruokiani jo moitteleepi: "Soppa ois voinut olla lihavampi, Paisti kypsempi, viinit makeampi." Tuota koiraa! Tuhat tulimaista! Ly— se kuoliaks'! Se on arvostelia. Taitolainen ja tutkia. Oli kerran pojalla kyyhkyinen Sangen kaunis vðreist' ja muust'. Aivan rakkaana pitikin poika sen. Sekð sy—tteli omasta suust'. Ja niin ihaili poika kyyhkyððn, Ett'ei voinut iloita yksinððn Eli kettu likitienoolla tðss', Vanha, kokenut, viisas ja kielekðs; Oli tutuksi joutunut pojalle tðlle, Jo turhiaan monesti jutellut hðlle. "No, nðytðnpð ketulle kyyhkyðni!" Pian kettua pesðstððn tapasiki: "Kas, kettu, mun kyyhkyni, lintusein, kas! Ootko moista sa nðhnyt, virkappas?" "Anna tðnne". -- Hðn antoi. -- "No, kyllð kai; Vaan onpa puutteitakin, eik— vai? Sulat, nðetk—s, lyhyet muodoltansa". Jop' alkavi kynið paistiansa. Poika huus'. -- "Pitðð laskea pitempið, Nðm' ei kannata, korista". Jopa paljas on -- "Peto!" -- ja repaleissa. Pojan pakahtuu sy—mensð. Joka pojassa tunteepi kuvansa, Hðn ketuilta olkoon varoillansa. Neoloogeja. Nuorukaisen kerran kohtasin ma; Minð kyselin ammattiansa. Ma pyrin -- niin kuului sanansa -- Enk' suinkaan voimiain sððstð, Kas talonmieheksi pððstð. Ma virkoin: sen hyvin teette te, Ja toivoin, ett' pððsisi perille, Vaan kuulin sitten, ett' taatoltaan Hðn perii ja my—skin maammoltaan Joukon somia ritari-hoviloita. Voi, omituisia pðitð noita. Nðristðjð. Muuan nokkaviisastelia, Joka, terðskauppiaan puodissa Minkð p—ydðnteellð vaan nðhdð saapi Kuin jos omia olisi, tarkastaapi, Heti valmis ol malttavaisen tððn Kaikki kiiltokalunsa nðplððmððn, Net arvaen hupsumaisesti: Kehnot kalliiksi, hyvðt huokeiksi; Mitððn ostamatta sitt' p—yhkeðnð Jo p—tkivi taasen tiehensð. Tðmð vihdoin kauppiaa harmitti. Konstilukon juur tulipunaiseksi Hðn oikeaan aikaan kuumentaa: Nokkaviisas jo tulee, huudahtaa: "Ken tuollaista sallisi ostaessa! Kas terðs on tuiki ruostehessa!" Ja hapsii kðsin molemmin -- Ja kiljuu ððnin kurjimmin. "No", kysyy kauppias, "mitð on?" Hðn vinkuu: "Pila kunnoton!" Nalkuttaja. Me ristin rastin ajamme Asioitamme, huviamme, Vaan takaa ain' nalkuttelee Ja haukkuu jðljessðmme. Niin Halli meidðn tallista My—s seuraa polkuamme, Ja todistaa sen haukunta Vaan ettð ratsastamme. Mainioisuus. Sekð suurill' ett' pienillð silloilla Monenlaisia nðet Nepomukkia: Rautaisia, puisia, kivisið, Jðtin korkeita, nukkeen-pienið. Kaikki kumartaa heitð, kosk' sillalla Pyhð Nepomuk heitti henkensð. Jos joku nyt pðine, korvineenki On julistettu pyhimykseksi, Tai josko on p——velin kðsissð Hðn tðytynyt heittðð henkensð, Niin jopa jo on sitð laatua, Ettð kauas kuvassa loistaa saa. Puunpiirto ja vasken kaikkialle Hðnet tarjovi jo koko maailmalle. Ja jokaiseen tyydytððn muotohon Jos alla vaan hðnen nimens on; Kuin itse Herra Kristuksenkin Ei ole kðynyt juur paremmin. Ihmislapsille kummituksena, Puoli-pyhðnð, puol'-katuvaisena, Niin nðemme my—s herra Vertherið Puupiirroksen kunniakehðssð. Sepð todistaa vast hðnen arvoansa, Ettð kurjimmilla nyt kasvoillansa Hðn markkinoille kas kuljetaan Sekð krouvein seinihin ripustellaan. Kukin nðyttðð voipi sauvallansa: "Kohta kuula sðrkeepi aivujansa!" Sitten huokaa oluen ððressð: "Jumal' kiitos, ehjð olen mð!" Narrin jðlkilause. Mont hyvðð teost' oon tehnyt ma, Teille kiitos -- se mua ei huoleta. Ma arvelen: tðssð mailmassa Kaikki kyllð saa vihdoin paikkansa. Jos kiitetððn, kun tyhmið tein, Jo nauraa rinnassa sydðmein; Jos hyvistð t—istð mð haukutaan. Ma pysyn tyynillð mielin vaan. Jos mahtavammalta saan selkðhðn, En siitð ma ole millðnikððn; Vaan jos mua loukkaa vertainen. Niin kyllðpð hðnet l—ylyttelen. Mua onni jos nostaa pilviin, no: Ma laulan _in dulci jubilo_; Vaan alas kun sitten py—rð mun saapi, Ma arvaan: kyllðpð taas kohoaapi. Ma pðivðnpaisteella sure en, Ettð piankin taas tulee talvinen, Ja lunta kun alkaa tuiskutella, On hauska mun reellð ajaella. Jos aseunnun vaikka kuinka ma, En pysðhtymððn saa aurinkoa, Ja vanhaa kulkua ainiaan Tððllð kuljetaan alusta loppuun vaan: Herrat, palveljat pðivð pðivðltð, Pukee pððllens ja riisuvat pððltðnsð, Oli joku vaikk' kuinka oiva ja suur, Hðn sy—, juo, nukkuu kuin halvat juur. Siis aina oon reipas ja huoleton; Ken minua seuraa, hðn viisas on! IV. KOMMAN-KALTAISIA. Aate vankka ytimes, Vilkas kððnne pððttehes. Kieli. Mi rikas, mikð k—yhð taas! Mi heikko, mikð vðkevð! Onk' aarre rikas piilossaan? Sðilyssð miekka mahtava? Sa peitteet poista hellðsti: Jo kohoo onnes hymysuin! Sa miekkaan tartu, voimakas, Ja voitto, kunnia palkkasi! Huokaus. Oi, paljon sððst—ð ois, Ja pikemmin perille pððstð vois, Jos hitaus, halu ei vaivais meitð. Mit' onnea pððllð maan, Jos ei ois viinið vaan Eikð naisen kyyneleitð! Edistyminen. Tahdon kyllð paremmaks Tulla, vaan en tulle! Paremmaksiko sinua? Opeta se mulle! Pyrkisin my—s paremmaks Tuota sekð tuota! Paremmaksiko meitð, vai? Poijes meidðn luota. Naamakuva. Jos joskus kelpo vainajaa, Herra raatimiestð tai pastooria, Hðnen leskensð antaa kupariin piirtðð Sek' alle muistovðrsyð viiltðð, Siinð sanotaan: Pðine, korvine Tðss' nðette herraa se ja se! Te nðette silmðnsð, otsansa, Vaan aivujansa viisaita Sekð kaikki kunnon toimiansa Oi ette tðhdð naamastansa! Niin, Lotta kulta, minunki. Tðss' lðhetðn sull' mun kuvani: Sa nðet otsani, vakava ain', Tulisilmðni, liehukutriain -- Kaikk' kurjat kasvoni nðyttðð tðð. Vaan rakkauttani, oh' et nðð. Sotamiehen turva. Mitðs poikien on ollakkaan? Neidot mustat, leivðt vehnðð vaan! Huomi tuopi toisii tienoia: Leipð musta, neidot nisuisia. Tehtðvð. Miks kaikki toki niin tolkkutonta? Tðss' voimia, tðssð my—s tahtoa. Tahto haluvi, voima valmis on, Ja aika on melkein loputon. Siis maailmaa tutki sa tarkkaan vaan Miss pysyvi lujasti koossaan Ja missð on hajoamaisillaan. Nerollista tointa. Nðin vierritðn ma tynnyriðin, Kuin pyhð Diogeno eteenpðin. Kosk' totta tuon, kosk' leikkið vain. Kosk' hymysuin, kosk' vihoissani; Yht' illoin, toista huomeltain, Ei mitððn juur, vaan jotain ain'! Niin vierritðn ma tynnyriðin, Kuin pyhð Diogeno eteenpðin. Ihmisvihaaja. Noh, ihmisið nyt perik——n hiis! Jop' olen hulluksi tulla! Ei heille vasta, ma pððtðn siis, Oo silmðystðkððn mulla! Heist' pitðk——n huolta taivonen Tai itse piru jos puuttuu! -- Vaan tuskin taas ma nðen ihmisen. Jo vihani lemmeks muuttuu. Seura-elðmð. Kerran suuresta iltaseurasta Kulki hiljainen oppinut, kotia. Hðltð kysyttiin: Mitðs te piditte siitð? "Jos ne kirjoja ois, en ma lukis niitð". Probatum est. A. Te olette ihmisvihaaja? B. En, ihmisið en vihaa ma! Ma vihaajaksi kyll' olin tulla, Vaan siitðpð l—ytyi keino mulla. A. No, kuinka te pððsitte pulasta? B. Ma elelin erakkolaisena. Alkuperðistð. A. Sua tylkii nautinto veden tuon? B. Ma paremmin raittiista lðhteest' juon. A. No, siitðhðn jokikin lðhtee juur. B. Vaan eroitus kumminkin on suur: Mit' edemmðksi hðn matkustaapi, Sit' enemmðn liikamakua saapi. Ominaisille. "Ma", kerskaa X, "en mihinkððn kuntaan kuule, Enk' ketððn my—s ma mestariksi luule; En elðvið koskaan seuraa ma, Enk' oppia my—skððn ota kuolleilta". Tðð lause ehkð selittðð voi nðin: "Ma olen narri omin pðin". Tokisille. Erlaista yhteen sovittaa ei kestð! En teit' jos missð sy—mðstð ma estð: Te ootte uudet, minð vanhoillain; Jos mitððn tehkððt; mulle rauhaa vain! Parahimmille. Ma kernaasti katselen kuolleita, Ol kuinkapa loittona toimensa; Vaan kanssa jalojen uusien Tok paremmin kilpain riemuitsen. Pidðttðvðð. Mi ty—ksennellð oliskaan, Jos l—ytyis oma pohja vaan, Mutt' aattees oudon suonissa Sua ly—pi vasten kuonoa. Miks' opettajana en pysy? Siksi Ett' oppilaat pyrkivðt opettajiksi. N—yryys. Kun mestarein t—itð ma katselen, Nðen, minkð he tekivðt, muuta en. Olen omia katselemassa kðynyt: Nðin mitð mun olisi tehdð tðynnyt. Mitenkð sitten? Jos itse ma antaun orjaksi, Niin pilkaksi joutuu kohtaloni: Vaan jos ma herroiksi pyydðn pððstð, Ei suinkaan ihmiset mua sððstð: Ja jos ma sinð, kun olen, jððn, He sanovat: Tuosta ei mihinkððn! Elðmðnlaatu. Sa ilmain, valtavain oikuille Et kulmakarvasi supistane; Siis, kaunottaret jos mutkii kuin, Sa pysy—s vallan hymysuin. Turha vaiva. Sa otat pððlles se vaiva suur Ett' jokaista varoittaa sivumennen. Miks'ei -- vaan se virka ei kannata juur: He rientðvðt pauloihin kuni ennen. Paras. Jos sy—mes sykkii, pððsi soi -- Et parempaa halua saata: Ken eksyð ei, eik' lempið voi, Hðn pankoon hautaan maata. Mun mieheni. Mun mieheni leikitteliðð toi, Joka seuraa tuulella pitðð aina! Ken joskus pilaa ei laskea voi, Hðn sy—men puolesta paljon ei paina. Memento. Sallimusta kyllð vastustaa Sopii, mutta joskus selkððn saa; Jos et sitð siirtymððn saa tieltð Poijes -- noh, niin p—tki sinð sieltð. Yks kaikki. Jos rietas olen, niin kðrsið saan, Jos lauhkea, alati kestðð vaan: En syynalaisuudesta pððse -- siksi Ain' yhtð kaikki jos pyrin miksi. Elðmðn ohje. Jos haluut herroiksi rakennella, Et mennytt' aikaa saa surkutella, Et suuttua, onnes jos mitð suopi, Vaan nauttia sen, minkð nyky tuopi. Et ihmisvihalla sy—mes peittðð, Vaan huomi Jumalan haltuun heittðð. Tuori muna paras. Niin, innostusta mun tosiaan Sopii verrata sy—mðsimpsukkaan, Mi ruoka, jos sitð et tuorna sy—, My—s inhottavasti vastaan ly—. Ei intoa, kuni silakkaa, suotta Voi suolassa pitðð monta vuotta. Itsetunto. Kukin tok' on ihminen! -- Jos hðn tarkastaapi: Ett' ei luonto hðntð my—s Loukkaa, nðhdð saapi. Riemut, tuskat monetkin Hðll on omanansa: Mitðs muuta siis kuin ain' Olla oivillansa. Arvoitus. Hðn vel' on monist' veljeksistð Ja kaikess' heidðn vertaisna, Hðn jðsen monist' jðsenistð On suuren isðn vallassa; Vaan harvoin on hðn nðkyvissð, Juur kuni ottolapsi ois; Hðnt' esiin pððstetððn vaan missð Ei hðnett' toimeen tulla vois. Vuodet. Aivan kohteliaat ovat vuodet nuo: Ne toivat eilen, he tðnððn tuo! Ja niin me nuoremmat elðmme tððllð Kuin taivaan lintuset hyvðllð sððllð. Vaan sitten ðkkið vuodet, kah! Jo hylkððvðt mukavuutensa: He eivðt lahjoita, eikð laina, Vaan pðivð pðivðltð ry—stðvðt aina. Vanhuus. Mies sievð tuo vanhuus: ovea Hðn monesti kyllðkin kolkuttaa, Vaan kun ei keneltð kuule: Hoi! Eik' iðksi ulkona jððdð voi, Niin ovesi itse seljðlle luo. Sa kohta: Aika tolvana tuo! Hautakirjoitus. _Laps_ ynseð, -- jðntevð nuora, _Nuorukainen_ p—yhkeð, suora, _Mies_ toimihin valmis aina, _Ukko_, oikut jon paljon ei paina! Siis piirtðkððmme kivehen: Hðn tosin oli ihminen. Esimerkki. Jos minulta malttia puuttuu milloin, Maan kðrsivðisyyden ma muistan silloin, Mi kappale my—s, kuni kerrotaan, Ain' iðti ympðri kiertðð vaan. Kai samaa vaatia my—s saa multa: En muutahan tee kuin maammo-kulta. Pðinvastoin. Jos pulassa ovat rakkahamme, Me vakaasti sitð valitamme; Jos onnen helmassa vihollinen, Me tuskinpa kðsitðmme sen. Pðinvastoin: -- juhla sy—mellemme, Me kaksin kerroin riemuitsemme. Ruhtinaan ohje. Jos ihmisið et aatteen teille Sa tahdo pððstðð, tee huvia heille; Vaan jospa suot heille onnen teitð, Niin keritytð ja suojele heitð. Petos tai valhe? Saako pettðð, viekastella? Ei, sanon ma! Jos tahdot valhetella, álð ahnasta. ègalitÕ. Me emme tavoita parempia, Me kadehdimme vaan vertaisia. Se kaikista suurin kadehtia, Jok' jokaista pitðð vertaisna. Verta verrasta. Taskus jos on ummellaan, Rakkautt' se sull' ei kanna; Kðsi kðttð pesee vaan: Haluut ottaa, no, niin anna! Aika ja aviisit. A. Te ette rakasta sanomia? B. En, sillð he palvelee aikaansa. Ei hðtðillð. Ei kaikki yhtð haavaa, hðtðkellot! Kun sulaa lumi, vihertyvðt pellot. Ei puolustaa auta, eik' vastustaa: Jos ne ruusuja on, kyll' he kukkia saa. End of the Project Gutenberg EBook of Runoelmia, by Johann Wolfgang von Goethe *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOELMIA *** ***** This file should be named 20422-8.txt or 20422-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/2/0/4/2/20422/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.