Rauta-kallo: Historiallinen kertomus nuorisolle

The Project Gutenberg EBook of Rauta-kallo, by Franz Hoffmann This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Rauta-kallo Historiallinen kertomus nuorisolle Author: Franz Hoffmann Translator: C. T. Release Date: June 9, 2008 [EBook #25736] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUTA-KALLO *** Produced by Tapio Riikonen RAUTA-KALLO Historiallinen kertomus nuorisolle Kirj. FRANZ HOFFMANN Suomensi C. T. ["Der Eisenkopf"]. Tampereella 1880, Emil Hagelberg'in kustannuksella. Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa. SISƒLLYS: I. Vahtimaja valotornissa II. Kaarlen nuoruus III. Pultava ja Bender IV. Viimeiset taistelot V. ENSIMƒINEN LUKU. Vahtimaja valotornissa. Ruotsin l‰nteisell‰ rannalla, Juutinmaan pohjoisimman niemen, Skagenshornin vastassa, juuri Kattegat'in salmen suussa, on meren luodolla pieni, vain 1,200 henke‰ sis‰lt‰v‰, Marstrand'in kaupunki, ja sen vieress‰ kalliolla vahva Karlsten'in linna valo-torninensa. Valotornin kirkas valo varoittaa pime‰ss‰ purjehtivaa vaarallisen rannan kallioista ja kareista. Enemm‰n kuin sata vuotta on jo torni loistanut korkealta kalliolta kauvas merelle, pelk‰‰m‰tt‰ myrsky‰ ja laineita, jotka vaahtoisina mellastavat ja turhaan teuhastavat vankkaa vuorta vastaan. Enemm‰n kuin sata vuotta on myˆs siit‰ jo vierinyt, koska vanha v‰ltv‰‰peli Richard Roos astui er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ illan h‰m‰riss‰ ulos pienest‰, tornin juurelle raketusta ja tornin kanssa ovella yhdistetyst‰ kivi-majastansa, jossa h‰n asui. H‰n oli tornin vartia, ja h‰nen toimenansa oli ˆisin pit‰‰ tornissa vahvaa hiilivalkeata ja antaa h‰t‰merkki‰, koska joku vaarassa oleva laiva pyysi apua. Monta vuotta oli h‰n jo ollut t‰ss‰ virassa, ja toivoi saada pit‰‰ sen aina kuolemaansa saakka. Koska h‰n oli tullut ulos ja l‰hestynyt kallion reunaa, jonka juurella aallot pauhasivat, nosti h‰n tarkastelevan katseen ensin taivaille, ja sitten toi h‰n sen rauhattomasti raivoavalle merelle, joka ‰‰retˆnn‰ n‰ytt‰ytyi h‰nen edess‰ns‰ ja etemp‰n‰ n‰ytti yhtyv‰n taivaan rantaan. Hetken tutkistelun per‰st‰ pudisti h‰n miettiv‰isen‰ harmaa-haivenista p‰‰t‰ns‰. "Luoteessa on pahat merkit," puheli h‰n tuskin kuuluvalla ‰‰nell‰ itseksens‰. "Aurinko ruskoittaa laskussansa ja merkitsee senkaltaista myrsky‰, joka sammuttaa monen onnettoman kristityn elon-lampun. Tahdonpa katsoa, onko joitakuita laivoja n‰kyviss‰." T‰m‰n sanottuansa otti h‰n kauko-putken poveltansa, veti sen pitk‰ksi ja asetti sen silm‰ns‰ eteen. Ei vapissut h‰nen k‰tens‰, koska h‰n t‰hysteli taivaan rantaa kauko-putkellansa, ja h‰nen laiha, mutta kuitenkin voimakas ruumiinsa osoitti, ett‰ vuodet, vaikka olivatkin painaneet moni-lukuiset merkit h‰nen arvokkaille ja ilman paahtamille kasvoillensa, eiv‰t kuitenkaan olleet voineet runnella h‰nen terveytt‰ns‰ eik‰ voimiansa. J‰ykk‰n‰ ja vakaana seisoi h‰n siin‰ t‰ydess‰ sotamiehen asennossa. Aivan ruumiin mukainen, vaikka v‰h‰n vanhan-aikainen, tumman-sininen, messinki-nappinen, virka-lakki, ja harmaita hapsia peitt‰v‰ kolmi-kolkka hattu osoittivatkin, ett‰ h‰n muinoin oli ollut sotamies. Paksut viikset, jotka eiv‰t n‰ytt‰neet ajasta huolineen, vaan s‰ilytt‰neen entisen mustan loisteensa, peittiv‰t h‰nen huuliansa ja antoivat h‰nelle hyvin sotaisen muodon, joka kuitenkin lauhtui, koska katsottiin h‰nen kirkkaisiin sinisiin silmiins‰, joissa kyll‰kin n‰kyi kotkan ter‰v‰ katse, mutta samalla myˆskin sanomaton lapsimaisuus ja suloisuus. Sek‰ ankarana ett‰ laupiana samalla kertaa rakastivat vanhaa Roos'ia kaikki, jotka h‰nen tunsivat. Eip‰ edes lapset Marstrand'issa pelj‰nneet h‰nen tuuheita, pitki‰ viiksi‰ns‰, vaan juoksivat h‰nt‰ vastaan aina, koska h‰n tuli kaupunkiin pienille ostoksillensa varastoansa varten. Tulivatpa usein Marstrand'in ja linnan isoimmat pojat vieraisillekin h‰nen tykˆns‰ ja viipyiv‰t joskus koko j‰lkeen-puolet-p‰iv‰t h‰nen tykˆn‰ns‰. Siihen olikin hyv‰ syy. Vanha Roos oli, n‰ettekˆs, ollut nuoruudessaan sotamiehen‰ uljaan kuninkaan kahdennentoista Kaarlen aikana, ja tiesi kertoa paljon h‰nen sankarin-tˆist‰ns‰, tappeluksista ja voitoista, ja viel‰p‰ h‰n tiesi kertoa saman kuninkaan itsep‰isyydest‰kin ja niist‰ monista onnettomuuksista, joihinka h‰n itse oli syyp‰‰ h‰nen rauta-kallonsa kautta. Vanhus oikein jumaloitsi t‰t‰ h‰nen kuningastansa, eik‰ sallinut kenenk‰‰n h‰nt‰ soimaavan, vaikka h‰n itse suuressa rakkaudessansakin h‰neen, ei kainostellut puhua suun-sopesta, koska h‰n puhui h‰nen vioistansa, jolloin h‰n tavallisesti sanoi: "Min‰ voin sen kyll‰ sanoa, juuri min‰, koska olen sen usein sanonut h‰nelle itselle vast' naamaa, vaikka h‰n taisi pelj‰tt‰‰ kenen ihmisen hyv‰ns‰, koska h‰n katseli h‰nen ter‰v‰ll‰ sankarin-silm‰ll‰ns‰, juuri kuin olisi h‰n tahtonut katsoa ihmist‰ sieluun saakka. Suuri sankari oli h‰n. Sen t‰ytyiv‰t h‰nen katkerimmat vihamiehens‰kin myˆnt‰‰, jotka h‰n usein voittajana n‰ki jalvoissansa nˆyryytettyin‰. Mutta h‰nen rauta-kallonsa, h‰nen rauta-kallonsa! Siin‰ on syy kaikkiin h‰nen sittemmin tapahtuneisiin onnettomuuksiinsa. Ei kelpaa t‰‰ll‰ maailmassa, olla uppiniskainen, ja syˆst‰ p‰‰ll‰ns‰ sein‰n l‰pitse; muistakaat se vain, te pojat! P‰‰kallo murtuu ennemmin kuin sein‰, vaikka olisi kuinkakin kova p‰‰. Sen sai h‰n kokea ja ehk‰p‰ jo viimein uskoikin sen." Mutta t‰n‰ p‰iv‰n‰, koska ukko seisoi kallion reunalla ja t‰hysteli ulapalle, ei ainakaan ajatellut h‰n Kaarle kuningasta, vaan koko h‰nen tarkkuutensa oli kiinnitettyn‰ joihinkuihin laivoihin, jotka ik‰‰n-kuin valkoiset pilkut pist‰ytyiv‰t n‰kyviin taivaan rannalla. "Onnettomat ihmiset! He saavat kovan ehtoon ja viel‰ kovemman yˆn luulen m‰," mutisi h‰n itseksens‰. "Puolen tunnin sis‰‰n nousee myrsky, joka ajaa heid‰t suoraan meid‰n kareillemme. Voi, taivas, se alkaa jo! He kokoovat purjeitansa; hyviss‰ ajoissa, luulen m‰. He n‰ytt‰v‰t rivakkailta ja valppailta merimiehilt‰. Jumala olkoon heid‰n kanssansa h‰d‰n hetken‰!" "Kaunis ja suosiollinen toivotus, is‰ Roos," lausui samassa hyvin miehek‰s ‰‰ni. ƒ‰ni oli er‰‰n pitk‰n, ˆverstin-univormuun puetun miehen, joka, er‰s nuorukainen mu'assa, oli l‰hestynyt vanhusta ilman ett‰ t‰m‰ oli sit‰ huomainnut, ja oli kuullut vanhuksen viimeiset sanat. V‰ltv‰‰peli k‰‰ntyi nopeasti, ojensi itsens‰ sotamiehen tavalla ja nosti k‰tens‰ kolmi-kolkka hattunsa reunaan. "Hyv‰‰ iltaa, ˆversti Sparre," sanoi h‰n suoralla ja teeskentelem‰ttˆm‰ll‰ ‰‰nell‰; "mik‰ teit‰ t‰n‰-p‰n‰ tuopi linnasta t‰nne? Min‰ neuvon teit‰, ett‰ mit‰ kiiruimmasti marssitte takaisin, sill‰ nelj‰nnes-tunnissa saamme senkaltaisen myrskyn ja sateen, ett‰ se kasteleepi teid‰t aina l‰pi ihoon saakka, ja turmeleepi per‰ti teid‰n univormunne." "No eih‰n se olisi niin per‰ti suuri vahinko," vastasi ˆversti nauraen. "Kuitenkin on teill‰ oikeus ja min‰ n‰en, ett‰ todellakin on myrsky tulossa, jonka-vuoksi en tahdo kauvemmin viivytell‰, vaan menn‰ ja s‰‰t‰‰ toimeni satamassa. Uskotteko todellakin, ett‰ vaara uhkaa laivoja tuolla merell‰?" "Kyll‰, herra ˆversti, ell'ei vain Jumala ole heid‰n kanssansa, ja ell'ei heill‰ ole eritt‰in taitavia kapteeneja," vastasi Roos. "Te tied‰tte, ett‰ min‰ toki v‰h‰n ymm‰rr‰n jo ilmoja, oltuani kaksikymment‰ vuotta t‰‰ll‰ ylh‰‰ll‰. Nyt tulee hirmuinen yˆ, ja te tekisitte hyvin, jos te pit‰isitte kalastajat ja luotsit valveilla. Tuolla, n‰ettekˆ, tulevat jo ensim‰iset sade-pisarat! Tulkaa luokseni suojaan, tahi kiirehtik‰‰ takaisin linnaan!" "En voi j‰‰d‰ t‰nne, v‰ltv‰‰peli," vastasi ˆversti Sparre, joka oli linnan- ja sataman-komentaja Marstrand'issa. H‰n katseli kiireisesti ja tutkivaisesti taivasta, joka peittyi yh‰ synkemmill‰ pilvill‰, samalla kun jylh‰ pauhu etemp‰‰ ja laineiden kiireisempi loiske kalliota vastaan ilmoittivat kohta tulevaa myrsky‰. "En voi j‰‰d‰! Minun paikkani on tuolla alhaalla, jossa minun johdatukseni ja apuni taidetaan kyll‰ tarvita. Poikani, Uolevi, saattaa j‰‰d‰ luoksenne, Roos, jos tahdotte. Ja tied‰ttekˆ mit‰? Min‰ l‰het‰n teille viel‰ pari nuorukaista lis‰ksi, joita voitte k‰ytt‰‰ ajutantteinanne, jos tarvitsette l‰hett‰‰ jotain sanaa minulle. Te n‰ette paremmin t‰‰ll‰ ylh‰‰ll‰, kuin me tuolla alhaalla; enk‰ luule, ett‰ ei pieni apu teille kelpaisi. Pojat voivat kantaa hiili‰ teille ja te itse hoidatte tulta. T‰n‰ yˆn‰ pit‰‰ tulen oleman niin kirkkaan, kuin suinkin mahdollista. Kuuletko, Uolevi? Sin‰ j‰‰t t‰nne, ja min‰ l‰het‰n toverisi Elfdal'in ja Rˆnne'n myˆs t‰nne. Olettehan te kolme aina niin mielell‰nne t‰‰ll‰ vanhan v‰ltv‰‰pelin luona." "Ja kaikki kolme ovat terve-tulleita sek‰ yˆll‰ ett‰ p‰iv‰ll‰," vastasi Roos syd‰mellisesti, ja ojensi k‰tens‰ nuorukaiselle, jolla oli ruotsalaisen sota-koulu-oppilaan vaatteus ja n‰ytti olevan noin viiden- tai kuudentoista vuotias. "Kaikki kolme ovat hilpeit‰ nuorukaisia, ˆversti Sparre, eik‰ teid‰n Uolevinne ole suinkaan huonoin heist‰. Mutta j‰‰tkˆs mielell‰si luokseni Uolevi?" "No kaikkia te kysyttekin, v‰ltv‰‰peli Roos!" sanoi nuorukainen iloisesti ja puristi innolla vanhuksen karheaa k‰tt‰. "Teid‰n luonanne me olemme aina mielell‰mme, eritt‰inkin jos rupeatte taas jotain kertoilemaan meille, kuten luulenkin tekev‰nne, koska meill‰ on kokonainen yˆ edess‰mme, yˆ, jona emme mill‰‰n ehdolla saa nukkua; ja toivon, ett‰ punotte meille oikein pitk‰n s‰ikeen selvitell‰." "Kyll‰ min‰ punon, Uolevi-yst‰v‰," vastasi vanhus yst‰v‰llisesti, katsellen n‰ht‰v‰ll‰ ihastuksella nuorta ja soreata sota-koululaista. "T‰ydymme vain odottaa kunnes is‰nne on l‰htenyt ja l‰hett‰nyt meille molemmat toverisi." "Molemmat toivonne t‰yt‰n min‰ kohta," vastasi ˆversti Sparre kiireesti. "Vartioikaat vain varmasti t‰‰ll‰, elk‰‰tk‰ unhoittako punoessanne pit‰‰ merta silm‰ll‰. Huomenna tapaamme toisemme." H‰n pudisti poikansa ja v‰ltv‰‰pelin k‰tt‰ ja poistui kohta pikaisesti. "Paras aika menn‰ksens‰," virkkoi vanha Roos ja katsoi h‰nen j‰lkeens‰. "Myrsky alkaa kohta oivallinen ja sade-pisarat tulevat riksin kokoisina. Nopeasti sis‰‰n, Uolevi; saat auttaa minua sytytt‰m‰‰n valkeata. Vaikka ei viel‰ ole yˆ, niin on kuitenkin pime‰ juuri kuin tahtoisi yˆ tulla tuntia ennen aikaansa." Uolevi seurasi k‰sky‰ nopeasti, sill‰ pilvet antoivat vett‰ jo oikein kaatamalla, taivas pimeni ja v‰kev‰t tuulen-puuskaukset liikkuivat laineilla. Aurinko oli kokonansa kadonnut ja ainoasti v‰h‰inen rusko l‰nness‰ osoitti sit‰ paikkaa, josta se ‰sken l‰hetti punaiset s‰teens‰. V‰ltv‰‰peli ja Uolevi nousivat ylˆs kiertorappuja, jotka johdattivat tornin juureen lyhtyyn, ja alkoivat, kohta sinne p‰‰sty‰ns‰ viritt‰‰ valkeata hiiliin. Pian loisti valkea kauvas ulapalle ja kuvasi kallioita vastaan loiskivat laineet punertaviksi valollansa. "Nyt olemme tehneet ensim‰isen velvollisuutemme, Uolevi," sanoi v‰ltv‰‰peli ja kohenteli valkeata rautaisella haarukalla. "Nyt on vaari vain pidett‰v‰ siit‰, ett‰ silm‰t ovat auki, ja ett‰ tuli pysyy mit‰ suurimpana. Ja koska meill‰ on kylliksi hiili‰, niin ei se olekkaan meille vaikeata." "Eritt‰inkin jos pid‰tte lupauksenne, v‰ltv‰‰peli, ja kerrotte meille pari naurettavaa kertomusta," vastasi Uolevi. "Ei, ei, poikani! Ei ollenkaan sellaisia kertomuksia t‰n‰ yˆn‰, jolloin satojen ihmisten henki on vaarassa," vastasi vanha Roos vakaasti. "Olisi vallan sopimatonta puhua piloja ja nauraa silloin, koska meri pauhaa kallioitamme vastaan ja ehk‰ jonkun hukkuvan h‰t‰huudot sekoittuvat myrskyn pauhinaan. Ei ollenkaan naurettavia kertomuksia t‰n‰ yˆn‰. Min‰ puhun teille jotain muuta; jotain, jota sin‰ ja toverisi olette jo kauvan halainneet kuulla, nimitt‰in -- -- --." "Ehk‰ siit‰, mit‰ olette n‰hneet ja kokeneet yhdess‰ sankari-kuninkaamme Kaarlen kanssa?" keskeytti Uolevi h‰nt‰ h‰t‰isesti. "Juuri siit‰," vastasi vanhus ja tirkisti tuleen kirkkailla, sinisill‰ silmill‰ns‰ ja siveli miettiv‰isen‰ tuuheoita viiksi‰ns‰. "H‰n oli kelpo mies, kuningas, ja jalo ruhtinas. H‰nen itsep‰isyytens‰ ja rauta-kallonsa olivat syyn‰ onnettomuuksiin ja h‰v‰istyksiin, joita sittemmin saimme kokea. Niin, kertomus sopii hyvin t‰lle yˆlle, ja te saatte sen kuulla. Se on ihmeellinen kertomus, kahdennentoista Kaarlen historia; ja min‰ kiit‰n onnea, joka niin laittoi, ett‰ sain olla mukana h‰nen likeisinten miestens‰ joukossa ihmeellisiss‰ kokemuksissa. Min‰ kerron teille juuri saman kertomuksen ja toivon, ett‰ te siit‰ voitte oppia paljon tulevaisuuttanne varten. Ellen erehdy, niin ovat Rˆnne ja Elfdal'kin jo tulleet; kuitenkin kuulin min‰ k‰yt‰v‰n rapuissa, ja juuri v‰h‰n ennen sit‰ luulin kuulleeni oven alhaalla paiskattavan kiini." "Kyll‰, oikein," sanoi Uolevi, kuunneltuansa hetken. "Min‰ tunnen Elfdal'in miekkansa kolistelemisesta -- ja siin‰p‰ ne ovatkin." "Niin, t‰ss‰ olemme! Hyv‰‰ iltaa!" kajahti nuorukaisen iloinen ‰‰ni samalla, kun h‰n astui toverinsa kanssa tornin tasa-katolle. "Saakelinmoinen ilma! Ei is‰si tarkoittanut oikein hyv‰‰ kanssamme, kun h‰n t‰llaisena yˆn‰ l‰hetti meid‰t t‰nne. Piru viekˆˆn sek‰ myrskyn ett‰ sateen!" "Rauhoitu toki, Elfdal!" sanoi Uolevi. "Jos sill‰ tavalla pitkit‰t puhettasi, niin saattaa v‰ltv‰‰peli n‰ytt‰‰ sinulle, mist‰ salvu-mies on rei'‰n j‰tt‰nyt, ja itsellesi juuri olisi se kaikkein suurin onnettomuus." "Perkele!" vastasi tulinen nuorukainen ja h‰nen mustat silm‰ns‰ s‰kenˆitsiv‰t kuin palavat hiilet h‰nen mustain ja sateesta kastuneitten silmille valuvain k‰h‰r‰ins‰ alta. "En mill‰‰n muodolla tahdo vanhaa yst‰v‰t‰ni Roos'ia vihoittaa. K‰tenne t‰nne, v‰ltv‰‰peli! Te tied‰tte kyll‰, ett'en min‰ mit‰‰n pahaa sill‰ tarkoita, mutta t‰llainen yˆ t‰‰ll‰ ylh‰‰ll‰ tornissa ei ole hauskaa." "Mut ent‰s kun v‰ltv‰‰peli on luvannut kertoa entisist‰ ajoista, Narvasta, Bender'ist‰ ja Turkkilaisista?" kysyi Uolevi. "Tekeekˆ h‰n sen?" keskeytti Elfdal h‰net innokkaasti. "Sitten on se per‰ti toista. Onko totta, v‰ltv‰‰peli?" Vanhus nyˆkk‰si p‰‰ll‰‰n myˆnnytykseksi. "On, on," sanoi h‰n. "Tahdon puhua teille Kaarlen nuoruudesta, h‰nen kunniasta rikkaasta el‰m‰st‰ns‰ ja surullisesta kuolemastansa, joka viimen syˆksi koko valtakunnan kurjuuteen ja suruun, ja juuri sinun pit‰‰, Elfdal, kuulla oikein tarkasti kertomusta, sill‰ sinussa ilmestyy koko lailla itsep‰isyytt‰ ja uppiniskaisuutta, ja min‰ olen n‰hnyt sinun monta kertaa tahtovan puskea sein‰n l‰pi p‰‰ll‰si." "No, no, ei se ollut niin pahasti aiottu, kuin se n‰ytti," puheli nuorukainen punastuen ja h‰peillen. "Te tied‰tte kyll‰, v‰ltv‰‰peli, nuoruuden ja hulluuden." "Senp‰-t‰hden pit‰‰kin juuri koettaa vangita j‰rke‰ns‰," sanoi Roos. "Jos Kaarle, ennenkuin h‰n ryhtyi niin suuriin asioihin, joita h‰n sitten sai katua, olisi aina ensiksi kysynyt itselt‰ns‰: onkohan se nyt j‰rjellist‰, mit‰ tahdot? niin monta asiaa olisi toisella tavalla, eik‰ Ruotsista olisi tehty ontosta (nollaa) valtakuntain seassa. Min‰ itse -- -- -- no, ei se kuulu nyt t‰h‰n, -- sanonpa kuitenkin sen: min‰ itse en olisi istunut t‰ss‰ n‰it‰ kahtakymment‰ vuotta valkeata kohennellen, jos vain Kaarle-kuningas olisi el‰nyt pari kuukautta tahi viikkoa enemm‰n. Mutta minun onneni tahtoi sen niin ja min‰ olen tyytyv‰inen. Mutta ottakaat toki p‰‰llys-verhonne pois; valuvathan ne vallan m‰rkin‰ sateesta. Ja tuokaamme oikein kosolta hiili‰ t‰nne ylˆs, ett‰ riitt‰‰ yˆksi, ja sitten istukaamme, jos tahdotte, vahti-huoneesen, jossa voimme pit‰‰ silm‰ll‰ sek‰ valkeata ett‰ merta." "Merta emme suinkaan voi paljon n‰hd‰, vaikka kuulla saamme kyll‰kin, v‰ltv‰‰peli," sanoi Rˆnne, toinen sota-koululaisista, joka tuli Elfdal'in kanssa. "Onhan ulkona niin pime‰, ett‰ tuskin voi k‰tt‰ns‰ n‰hd‰." "Mutta kanuunan tulen n‰emme kuitenkin, kun joku laiva ampuu h‰t‰-laukauksia, yst‰v‰ni!" "No, sit‰ min‰ juuri ajattelinkin ja nyt sen n‰en, ett‰ ei ole ryhtymist‰ kiistaan kanssanne, v‰ltv‰‰peli. Silla pian siit‰ t‰ytyy luopua," vastasi Rˆnne h‰peill‰‰n samoin, kuin Elfdal ‰sken. "Hyi, kyll‰p‰ se olisi kaunista, jos min‰ antaisin teid‰n, poikain, vet‰‰ itse‰ni parrasta," vastasi vanhus nauraen. "Mutta kuitenkin, te olette ripeit‰ poikia ja sent‰hden annan min‰ teille mielell‰ni anteeksi v‰hemmin sopivat sananne. Ja nyt hiili‰ noutamaan, ja sitten -- -- --." "Kertomaan, v‰ltv‰‰peli," sanoi Uolevi Sparre. "Tuskinpa min‰ maltan odottaa sit‰." Sill‰ v‰lill‰ olivat nuorukaiset riisuneet p‰‰llys-vaatteensa, pudistaneet ne ja panneet ne likelle valkeata ripuksiin, ett‰ ne yˆn ajalla voisivat kuivua. Sitten meniv‰t he kaikki alas ja auttoivat vanhaa v‰ltv‰‰peli‰ kantamaan hiili‰, ja seurasivat sitten h‰nt‰ vahti-huoneesen, saadaksensa kuulla odottamaansa kertomusta. Siell‰ oli l‰mmin ja hyv‰ olla; pian viritetty lamppu valaisi huoneen tarpeeksi; nuoret miehet istuivat niin mukavasti, kuin suinkin taisivat kˆmpelˆille puu-jakkaroille ja asettausivat huoneen keskess‰ olevan tammisen pˆyd‰n ymp‰rille; vanha v‰ltv‰‰peli sovitti nahalla peitetyn noja-tuolinsa siten, ett‰ h‰n v‰h‰ll‰ p‰‰n k‰‰nnˆksell‰ taisi n‰hd‰ sek‰ meren ett‰ vartio-valkean, jonka tulta piti huolellisesti hoidettaman ja pidett‰m‰n vireill‰. Ulkona raivosi myrsky, karien kuohut kohisivat raivosti, sade-pisarat lˆiv‰t vartio-hnoneen akkunoihin ja t‰hdetˆn, pilvinen yˆ peitti sek‰ maat ett‰ meret. Sit‰ hauskempi oli olo kamarissa, ja sek‰ v‰ltv‰‰peli ett‰ h‰nen nuoret vieraansa olivat hyvin tyytyv‰isi‰ osaansa. Otsa painettuna akkunata vasten heitti vanhus viel‰ pitk‰n ja tarkastelevan katseen merelle, toisen lyhyemm‰n valkeaan, joka hehkui h‰ik‰isev‰isen‰, istui sitten siallensa ja alkoi kertomuksen, jota nuorukaiset n‰yttiv‰t niin kovin uuteloinneen. TOINEN LUKU. Kaarlen nuoruus. "Koska minun nyt pit‰‰ kertoman teille Kaarle kuninkaasta," alkoi h‰n, "niin t‰ytyy minun ensin kertoa, miten min‰ tulin h‰nen tuttavuuteensa, ja miten h‰n oppei minua tuntemaan niin, ett‰ h‰n sittemmin piti minusta niin paljon, ett‰ se oikein ansaitsi huomiota." Se k‰vi n‰in: min‰ olin viel‰ nuori poika, vaikka ehk‰ vuotta, kahta vanhempi, kuin te, sill‰ kuudestoista syntym‰-p‰iv‰ni oli jo takanani, kun min‰ tulin Tukholmaan ja tulin sotamieheksi. Kotonani ei minulla ollut mit‰‰n rauhaa; k‰yd‰ pellon-vakoa ja ohjata auraa ei huvittanut minua laisinkaan, paljon enemmin huvitti minua ratsastaa raivolla hevoisella, tahi pidell‰ pyssy‰ ja kalpaa. ƒitini oli kuollut; muutoin olisi h‰n ehk‰ pid‰tt‰nyt minut rukouksillaan ja kyynelill‰‰n Taalainmaassa kotonani. Mutta is‰ni oli veistetty per‰ti toisesta visasta, sill‰ h‰n oli itse kantanut aseita nuoruudessaan ja puhui viel‰ vanhuudessaan mielell‰ns‰ hupaisesta sotamies-aiastansa. Jos min‰ menisin kuninkaan palvelukseen, niin p‰‰sisi h‰n pahasta pulmasta, tuumaili h‰n. H‰nen talonsa oli, n‰ette, liian pieni kahdelle perheelle, sill‰ minulla oli veli, joka oli m‰‰r‰tty ottamaan talon hoidon kohta kun is‰ni oli ummistanut silmi‰ns‰. Se ajatus ahdisti is‰‰ni alinomaa, ett‰ min‰ ehk‰ k‰visin kerj‰l‰isen‰ isieni maassa. Sen t‰hden, kun minussa her‰si halu tulla sotamieheksi, auttoi h‰n sit‰ enemmin, kuin lannisti, ja kuvaili el‰m‰n armeijassa niin ihanaksi, ett‰ minun haluni p‰‰st‰ Tukholmaan kasvoi p‰iv‰ p‰iv‰lt‰. Vihdoin er‰‰n‰ sunnuntaina sanoi is‰ni minulle: "No, Richard; viel‰kˆ sinulla nyt on halu, niin l‰hdemme huomenna matkaan? Min‰ vien sinut kenraali Stenbockin luokse, joka oli ennen minun kapteenini, ja puhun v‰h‰n hyv‰‰ puolestasi. Mutta en min‰ tahdo pakoittaa sinua. Jos sinusta pit‰‰ tulla sotamies, niin pit‰‰ sen tapahtuman sinun vapaasta tahdostasi." "Kyll‰, is‰ni," vastasin min‰, "se on minun vapaa tahtoni ja sit‰ paitsi suurin toivoni. L‰htek‰‰mme vain Tukholmaan." Seuraavana aamuna jo ennen, kuin aurinko oli kerjennyt kurkistaa vuorten ylitse laaksoon, olimme me valmiina matkaan. Hyv‰ veljeni Sven seurasi meit‰ jonkun matkaa tiell‰, ja sitten syleilimme me toisiamme viimeisen kerran. Me itkimme kumpanenkin, sill‰ me rakastimme toisiamme, kuten veljien pit‰isi aina rakastaakkin; mutta j‰‰d‰ yhteen, emme nyt voineet. Jos olisin j‰‰nyt kotiin, niin olisin saanut etsi‰ leip‰ni renkin‰ jossain likell‰ olevassa talonpoikais-talossa, jota ajatellessani tuumailin paremmaksi palvella kuningasta. Sven'ist‰ erottuamme jatkoimme me matkaamme Tukholmaan. Me tulimme onnellisesti perille, ja is‰ni, vanhastaan tuttu kaupungissa, sai pian kyll‰ selon kenraalin asumuksesta ja p‰‰stettiin kohta sis‰‰n, koska h‰n ilmoitti itsens‰ vanhaksi sotamieheksi Taalainmaan rykmentist‰. Kenraali katsoi h‰nt‰ hetken ter‰v‰sti; sitten nauroi h‰n ja ojensi h‰nelle k‰tens‰. "Roos, minun vanha poikani, sin‰ el‰t siis viel‰!" huudahti h‰n. "En ollut tuntea sinua en‰‰n, mutta vuodet eiv‰t tee ket‰‰n nuoremmaksi." "Teid‰n ylh‰isyytenne, antakaa anteeksi," vastasi is‰ni, "samaa huomaan min‰kin teist‰. Ette tek‰‰n ole tullut nuoremmaksi, mutta tuntenut min‰ olisin teid‰t, vaikka miss‰; sill‰ entinen katse, entiset viikset ja sama entinen ankara ryhti ovat j‰ljill‰. Teid‰n ylh‰isyytenne s‰ik‰ytti meit‰ hyvin monta kertaa, koska nuo suuret silm‰t vihasta s‰ihkyvin‰ katselivat meihin." Kenraali nauroi. "No, no, mutta kyll‰ teiss‰ oli kelvottomiakin joukossa, joita t‰ytyi pit‰‰ v‰h‰n kurissa," sanoi h‰n yst‰v‰llisesti, ja is‰ni suoruus n‰ytti h‰nt‰ miellytt‰v‰n. "Mutta min‰ muistan, ett‰ et sin‰ ollut huonoin joukossa, Roos. Sin‰ olit kelpo mies, ja minua iloittaa saada n‰hd‰ sinua. Mit‰ nyt muuten kuuluu? Sinulla mahtanee olla joku pyyntˆ vanhalta kapteeniltasi?" "Teid‰n ylh‰isyytenne, antakaa anteeksi, te olette oikein arvannut," vastasi is‰ni. "N‰ettekˆ poikaa t‰ss‰? Teid‰n ylh‰isyytenne, luuletteko, ett‰ h‰nest‰ olisi sotamieheksi?" Siihen aikaan olin min‰, ilman liikaa kerskausta, kaunis, sorea ja vahva j‰seninen poika, ja terveys hehkui punaisista poskistani. Kohta, kun is‰ni alkoi puhua minusta, ojensin min‰ itseni oikein suoraksi ja tervehdin kenraalia sotamiehen tavalla, kuten is‰ni jo kauvan sitten oli minua opettanut tekem‰‰n. Kenraali tarkasti minua kiireest‰ kanta-p‰‰h‰n saakka ja nyˆkk‰si tyytyv‰isen‰. "Sinunko poikasi, Roos?" "Kyll‰, oma lihani ja vereni, teid‰n ylh‰isyytenne." "Hyv‰! Min‰ n‰en kyll‰, ett‰ h‰nest‰ voipi jotain tulla. H‰n saattaapi j‰‰d‰ t‰nne, ja jos h‰n hyvin edistyy, niin saapi h‰n tulla ruunun-prinssin Kaarlen henki-vartiastoon. Saat olla aivan huoletonna h‰nest‰, Roos. H‰nt‰ pidell‰‰n hyvin, jos h‰n vain itse on nˆyr‰, eik‰ tee jotain tyhmyyksi‰." "K‰skyl‰inen," huusi h‰n sitten korkealla ‰‰nell‰, ja sotamies kauniissa univormussa astui sis‰‰n. "Ota vastaan t‰m‰ nahka-poika," sanoi kenraali h‰nelle. "H‰nen pit‰‰ kohta huomenna ruveta ‰ksieraamaan, ja on pidett‰v‰ hyvin, sin‰ ymm‰rr‰t. Ja nyt, poikani, saatat sanoa hyv‰sti is‰llesi." Kaikki k‰vi lyhyeen ja hyvin, ja vaikka ero is‰st‰ni tuli jotenkin odottamatta, niin oli kenraalin k‰skyn tavassa jotain, joka teki, ett'ei h‰nelle tahtonut mielell‰‰n osoittaa tottelemattomuutta. Is‰ni ja min‰ syleilimme toisiamme pikimiten. Is‰ni puhui minulle joita kuita syd‰mellisi‰ sanoja, kehoitti minua olemaan aina uljaan ja rehellisen, ja k‰ski minun sitten menn‰. Min‰ kumarsin kenraalille, seurasin sotamiehen askelilla sotamiest‰ ja lˆysin itseni kymmenen minuutin per‰st‰ kasarmissa, jossa er‰s ala-upsieri otti huostaansa minut. Is‰‰ni en sittemmin n‰hnyt enemm‰n, kun velje‰nik‰‰n. Aluksi tuntui minusta uusi eloni v‰h‰n ik‰v‰lt‰. Univormu miellytti minua hyvin, mutta se ijankaikkinen ‰ksieraaminen v‰sytti minua. Kuitenkin tein min‰ minun velvollisuuteni, ja koska is‰ni jo lapsuudestani oli opettanut minulle paljon, joka minulle tuli nyt hyv‰kseni, niin oli ala-upsierini tyytyv‰inen minuun, ja kehui minua kenraalille, joka aina aika tavasta tiedusteli edistymist‰ni. Vihdoin tuli se p‰iv‰, jona min‰ p‰‰sin nahka-pojasta oikeaksi sotamieheksi. Min‰ sain paikkani komppaniassa ja tein s‰‰nnˆllisesti, kuten muutkin, palvelusta. Se huvitti minua enemm‰n, kuin nahka-poikana oleminen, ja halu ja rakkaus sotamiehen eloon auttivat kaikissa. Minua pidettiin komppanian paraimpien miesten lu'ussa, ja min‰ k‰ytin itseni niin raittiisti ja s‰‰nnˆllisesti, ett‰ kenraali suostui minuun t‰ydellisesti. Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰, koska h‰n n‰ytti olevan eritt‰in tyytyv‰inen minuun, puheli h‰n hetken erin‰ns‰ ala-upsierin kanssa, ja kohta sen j‰lkeen sain min‰ tiet‰‰, ett‰ minut muutettaisiin kruunun-prinssin Kaarlen henkivartija-komppaniaan. Kruunun-prinssi oli silloin vain yhden-toista vuotias, mutta min‰ ymm‰rsin kohta, ett‰ h‰n oli yht‰ taitava sotamenossa, kuin moni upsieri, joka oli jo monta vuotta palvellut. H‰nen henkivartija-komppaniansa oli valituista miehist‰, ja itse oli h‰n sen ylin-johtaja. H‰n ‰ksierautti meit‰ ahkerasti, johti itse harjoituksiamme ja tunsi meid‰t kunkin nimelt‰mme. Palveluksemme ei ollut suinkaan helppo, sill‰ prinssi ei antanut meille paljon lepoa, ja meid‰n piti viel‰ sen lis‰ksi oleman vartijoina h‰nen asunnossansa ja linnan puistossa; mutta kuitenkin palvelimme me h‰nt‰ mielell‰mme, sill‰ h‰n ei s‰‰st‰nyt itse‰‰nk‰‰n, vaan kaikki, mit‰ h‰n vaatei meilt‰, vaatei h‰n itselt‰‰nkin. Jo silloin taittiin kyll‰ huomata, ett‰ h‰nest‰ aikoinansa tulisi ankara sotija. H‰n ei el‰nyt laisinkaan, kuin prinssi. H‰nen pukunsa oli yksinkertainen, sotamiehellinen ja erosi ainoastaan meid‰n pukimestamme hienolla kultaisella sapelin-nauhalla. H‰nen vuoteensa ei ollut haahka-telk‰n untuvista, vaikka se kyll‰ olisi voinut olla; ei: se oli tavallinen matrassi ja ohukainen peite, ja niin makasi h‰n sek‰ talvet ett‰ kes‰t. Ei h‰n huolinut hyv‰st‰, eik‰ pahasta ilmasta. Kun meid‰n harjoitus-aikamme tuli, niin t‰ytyi meid‰n ulos, joko sitten paistoi p‰iv‰ tahi satoi, uuvuimmeko helteest‰ tahi kohmetuimmeko kylmyydest‰. Mutta yleisesti kohteli h‰n meit‰ hyvin, eik‰ meill‰ ollut valituksen syyt‰, sill‰, kuten sanoin, kuumassa ja kylm‰ss‰, p‰iv‰-paisteessa ja sateessa oli h‰n itse aina mukana, eik‰ huolinut ilmasta enemp‰‰, kuin joku armeijan vanhimmista sankareista. Me rakastimme h‰nt‰, ja oikein todella luulen, ett‰, jos h‰n olisi k‰skenyt, olisimme me menneet sek‰ veteen ett‰ valkeaan h‰nen edest‰ns‰. Ja se ei ole ainoastaan koru-puhetta, vaan totta; sill‰ veteen menin min‰ kerran h‰nen edest‰ns‰, ja ilman h‰nen k‰sky‰ns‰, ett‰ h‰nt‰ rakastin. Tapaus oli seuraava: Min‰ olin vartijana juuri sill‰ linnan-portilla, joka vie linnan-puistoon, kun prinssi tuli huvittelemaan itse‰‰n puistoon joiden-kuiden kisa-kumppaliensa kanssa. Ylh‰ist‰ seuraa se olikin: nuori kreivi Brahe, kreivi Sture, kreivi Oxenstjerna ja muita jalompi-sukuisia. He olivat koppisilla, ja min‰ katselin myˆs tuota iloa, ja huomasin, ett‰ prinssi oli taitavampi muita, joka minua paljon ihastutti. Kerran viskasi prinssi eritt‰in korean kopin sellaisella voimalla, ett‰ se lensi kauvas kreivi Sture'n ylitse, jonka se piti ottaman kiini, ja putosi kuta-kuinkin syv‰‰n lammikkoon, ja vaipui sinne kohta. Prinssi kiivastui koppinsa kadottamisesta, ja kreivi Sture seisoi nolona ja h‰mm‰styneen‰, ett‰ h‰n kˆmpelˆm‰isyydell‰‰n oli ollut syyp‰‰n‰ vahinkoon, jonka h‰n olisi tainnut est‰‰. "Laita koppini takaisin, Sture!" huusi nuori prinssi. "Min‰ sain sen eilen lahjaksi mummultani. Kohta veteen, Sture, ja koppini ylˆs!" Nuori kreivi-raukka seisoi h‰peill‰‰n ja ala-kuloisena. "Enh‰n min‰ osaa uida, Teid‰n Korkeutenne," ‰nkytti h‰n. "Min‰ voisin hukkua, enk‰ luule Teid‰n Korkeutenne suinkaan sit‰ tahtovan." "Huku tahi et," huusi prinssi, "niin tahdon min‰ koppini takaisin; sin‰ sen laskitkin p‰‰sem‰‰n lammikkoon. Siis pian! Joll'et sin‰ saa sit‰ sielt‰ ylˆs, niin saa joku muu teist‰ tuoda sen; sin‰, Brahe, tahi sin‰, Oxenstjerna. Min‰ _tahdon_ ja minun pit‰‰ saaman koppini j‰lleen." Samassa polkasi h‰n jalkaa ja katsoi ankarasti heihin. Ei kell‰‰n nuorista kreiveist‰ n‰ytt‰nyt olevan v‰hint‰k‰‰n halua, turmella kauniita vaatteitansa yhden koppi-joutavan t‰hden, viel‰ v‰hemmin antautua hengen vaaraan, ja vet‰‰ntyiv‰t sent‰hden useimpia askeleita pois lammikosta. Prinssi n‰ytti olevan aikeissa, tehd‰ jotain tyhmyytt‰, ja sent‰hden ymm‰rsin min‰ aikani tulleen, tullakseni v‰liin. Uida osasin min‰ kuin sorsa, ja univormuni ei saisi mit‰‰n vahinkoa, koska sen riisuisin pois. Paitsi sit‰ olin min‰ huomannut, mihin koppi katosi ja pannut tarkan merkin paikkaan. "Antakaa anteeksi, Teid‰n Korkeutenne," sanoin min‰. "Jos sallitte minun koettaa, ottaa koppia ylˆs, niin tahdon sen tehd‰." Minun sanani saattoivat kohta rauhan ja tyynnyttiv‰t rauhattomat rinnat. Nuorten kreivien posket punottivat taaskin ja prinssi nyˆkk‰si yst‰v‰llisesti minulle. H‰nen vihansa v‰istyi kuin pilvi p‰iv‰n edest‰. "Hyv‰, Richard Roos," sanoi h‰n minulle. "Sin‰ taidat siis uida ja sukeltaa? Lammikko on syv‰." "Vaikka se olisi kymmenen kyyn‰r‰‰ syvempi, niin Teid‰n Korkeutenne saapi koppinsa takaisin," vastasin min‰. "Mutta Teid‰n Korkeutenne tiet‰‰, ett'en min‰ ilman k‰sky‰ saa j‰tt‰‰ paikkaani, ja sent‰hden pyyt‰isin min‰ -- -- --" "Oikein," keskeytti prinssi minua. "Sture, t‰yt‰ miehen paikka! Mars, vartijaksi ja kiv‰‰ri olallesi!" Seisoa pari minuuttia vartijana ei ollut nuorelle kreiville niin vastahakoista, kuin hyp‰t‰ veteen. H‰n otti siis kiv‰‰rini, min‰ riisuin takkini ja viskausin lammikkoon. Sukeltaa, lˆyt‰‰ koppi, uida takaisin rantaan ja antaa koppi prinssille, oli parin, kolmen minuutin tyˆ. "Hyvin tehty todellakin, Roos," sanoi h‰n. "Min‰ olen tyytyv‰inen sinuun. Kas, siin‰, ota tuosta riksi! Ja te" -- h‰n k‰‰ntyi nuorten kreivien puoleen -- "te voitte myˆskin lˆyhytt‰‰ kukkaroinne nauhoja, silla minun rivakka henki-vartijani on s‰‰st‰nyt teilt‰ vastahakoisen, kylm‰n kyl'yn. Joll'ei h‰n olisi tullut, niin teid‰n olisi pit‰nyt hyp‰t‰ lammikkoon, niin totta, kuin min‰ olen perintˆ-prinssi Ruotsissa!" Nuoret herrat uskoivat h‰nt‰, sill‰ t‰t‰ puhuessaan otti h‰n oikein julman ja kovan katseen, ja min‰ sain minun nelj‰ riksi‰ni. Kun min‰ olin kiitt‰nyt, otin min‰ takkini, asettautuakseni taaskin vartio-paikkaani. Mutta sit‰ ei prinssi sallinut. "Mars, korttieriisi!" sanoi h‰n. "Et saa laittaa ysk‰‰ itsellesi m‰riss‰ vaatteissasi." "Mutta vartioiminen, Teid‰n Korkeutenne!" "El‰ sin‰ siit‰ huoli. Kyll‰ me siit‰ huolen pid‰mme siksi kun vartijain-vaihetus tapahtuu. Kreivi Brahe, nyt saatat sin‰ ottaa kiv‰‰rin olallesi ja sitten tulee Oxenstjerna'n vuoro. Hyv‰sti, Roos! Min‰ olen tyytyv‰inen sinuun." Koska prinssi vastasi vartioimisesta, niin l‰ksin min‰ pois ja menin kasarmiin ilmoittamaan itse‰ni ala-upsierille. H‰n h‰mm‰styi, kun min‰ puhuin h‰nelle, mit‰ tapahtunut oli, ja l‰hetti kohta asettamaan uutta vartijata. Mutta prinssi l‰hetti heid‰t takaisin; nuorten vapaa-sukuisten herrain piti t‰ytt‰m‰n minun velvollisuuteni, ja siit‰ p‰iv‰st‰ saakka olin min‰ prinssin suosiossa. Monta kertaa kun minulla oli loma-aikaa, k‰ski h‰n minut tykˆns‰, puheli kanssani ja antoi minun kertoa itsellens‰ kaikellaisia hauskoja kertomuksia, joille h‰n sitten nauroi syd‰mellisesti. Tavallisesti oli h‰n hyv‰ll‰ tuulella; v‰list‰ vain tuli itse-p‰isyyden-perkele h‰neen, ja silloin teki h‰n hulluuksia, joita ei kukaan muu tekisi. Niin sain min‰ er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ n‰hd‰, miten h‰n osoitti itse-p‰isyytt‰ns‰ mummullensa, jota h‰n muutoin kunnioitti ja rakasti. H‰nell‰ oli juuri p‰‰ll‰‰n henkivartija-komppanijansa univormu, ja min‰ seisoin vartijana h‰nen ovellansa, joka oli auki. H‰n oli juuri riidellyt ja ajanut ulos jonkun palvelijan, joka oli tehnyt jonkun pienen rikoksen; myˆs minun puoleeni oli h‰n jo viskannut vihaisia katseita, vaikka min‰ seisoin vallan v‰lin-pit‰m‰ttˆm‰ll‰ naamalla paikallani, enk‰ ollut tiet‰vin‰nik‰‰n siit‰, mit‰ n‰jin ja kuulin. Min‰ luulin olevani turvassa; univormuni oli reilassa ja kiv‰‰rini kirkas, lyhyesti: kaikki oli kuin pitikin, -- minuun ei h‰n saisi siis kynsi‰‰n isketyksi, vaikka tahtoisikin. Silloin toi sattumus mummun sis‰‰n, ja kuin haukka k‰vi prinssi h‰nen kimppuunsa, ik‰‰nkuin iloissaan, ett‰ h‰n sai edes jonkun, jolle sai tyhjent‰‰ pahan luontonsa. "Eikˆ ole totta, ett‰ takkini on musta?" sanoi h‰n mummulle. "Ei ollenkaan, lapseni. Katsos vain; sininenh‰n se on," sanoi mummu rauhallisesti ja lempe‰sti. "Se on musta!" huusi prinssi. "Ei; sininen se on," kertoi mummu. "Ja kuitenkin on se musta," huusi prinssi ja polki jalkaa. Kuningattaren t‰ytyi viimein antaa myˆten ja sanoa, ett‰ h‰nen takkinsa oli musta, vaikka se oli sininen kuin taivas. Min‰ ajattelin itsekseni: "Ell'et sin‰ olisi prinssi, niin olisit nyt ansainnut aika tavalla selk‰‰si." Mutta min‰ varoin kuitenkin, ilmoittaa ajatuksiani, sill‰ prinssi‰ ei ollut hyv‰ h‰rsytell‰, kun h‰nell‰ oli h‰nen h‰ijy p‰‰ns‰. Kuitenkin mahtoi h‰n huomata naamastani, ett‰ pahastuin h‰nen k‰ytˆst‰ns‰, sill‰ samassa hypp‰si h‰n luokseni ja huusi: "Sano. sin‰ Roos, onko minun takkini musta tahi sininen!" "Teid‰n Korkeutenne, antakaa anteeksi," vastasin min‰, aikeissa p‰‰st‰ koko seikasta, "vahti-sotamiehell‰ ei saa olla mit‰‰n p‰‰ttelemisi‰." "Mutta min‰ _k‰sken_ sinun vastaamaan," huusi h‰n katseella, joka ei ennustanut hyv‰‰. "Musta tahi sininen?" Minua ‰kˆitti, ett‰ h‰n niin kovin ahdisti minua; enk‰ mill‰‰n muodolla olisi tahtonut antaa oikeutta h‰nen nuorelle itse-p‰isyydellens‰. Min‰ vastasin sen t‰hden lyhyesti: "Musta, Teid‰n Korkeutenne, musta kuin rukiin-kukka." Se vaikutti. Prinssi h‰mm‰styi ensin, ja sitten purskahti h‰n isoon nauruun, ja vihansa meni ohitse. "Musta kuin rukiin-kukka, sin‰ veijari," sanoi h‰n mit‰ iloisimmalla luonnolla. "Sin‰ olet kelpo mies, Roos! Jos olisit antanut minulle oikeuden, niin olisimme olleet kuitit toisistamme ain'iaksi. Nyt olen min‰ sinuun tyytyv‰inen, kuin tuonain lammikon rannalla." "Se on onnekseni, Teid‰n Korkeutenne," vastasin min‰, "mutta ei teid‰n pit‰isi panna ihmisi‰ niin kovaan koetukseen, eritt‰inkin sotamies-raukkaa, joka ei uskalla koskaan sanoa mit‰‰n vastaan." "Se on oikein, poikani; tahdon panna mieleeni sen," sanoi h‰n. Sen j‰lkeen tarjosi h‰n hˆylisti k‰sivartensa mummullensa ja vei h‰net, kuni oikea rakastelija omaan huoneesensa, jossa h‰n luultavasti pyysi anteeksi rikoksensa. Sellainen oli h‰n aina. Tulinen, kiivas ja itse-pintainen, koska h‰nt‰ vastustettiin, mutta nˆyr‰, vaikka k‰‰ri‰ sormensa ymp‰ri, kun h‰nt‰ hoideltiin varovaisuudella ja taidolla. H‰nell‰ oli omituinen luonto ja sen piti h‰n koko el‰m‰ns‰ ajan. Toisen kerran tahtoi h‰n oikein sanan merkityksess‰ menn‰ sein‰n l‰pi. Er‰‰n‰ talvi-p‰iv‰n‰, jolloin oli kahden-kymmenen asteen pakkainen, sai h‰n sen p‰‰n, ett‰ h‰nen piti l‰hte‰ koittamaan reki-keli‰. "Sin‰ saatat tulla mukana ja istua pukilla!" huusi h‰n sivumennen minulle, ja kun se oli sama kun k‰sky, niin luonnollisesti min‰ tein niin, vaikka ei kunnia sellaisessa pakkaisessa ollut eritt‰in hauskaa. Reki, kruunun-prinssin hevoiset edess‰, ajettiin portaan eteen, Kaarle viskautui siihen ja otti ohjat, min‰ istuin pukille, kaksi ratsumiest‰ seurasi mukana ja niin li'uttiin katuja pitkin, ja uteliaita naamoja n‰kyi kaikkialla akkunoissa. Me emme huolineet siit‰, vaan ajoimme yh‰ eteen-p‰in, kunnes hevoinen seisahtui ‰kki‰, eik‰ tahtonut menn‰ edemm‰ksi. Edess‰mme oli, nimitt‰in, vanha, matala muuri, jota ei prinssi ollut huomannut, koska se oli melkein lumen peitossa. Kuitenkin ruoskitsi h‰n ja kehoitti hevoista eteen-p‰in, mutta hevoinen oli viisaampi, kuin ajaja, eik‰ tahtonut menn‰ muurin yli. Toinen ratsastajista osoitti oikein ‰hittelemisen iloa vastuksesta, joka itse prinssinkin rauta-kallolle n‰ytti kovalta murtaa, ja sanoi sent‰hden virnuillen: "Ei se auta! Teid‰n Korkeutenne t‰ytyy k‰‰nt‰‰ takaisin ja ajaa toista tiet‰." "Ei maarkaan!" vastasi prinssi. "Alas, miehet, hevoisiltanne, ja repik‰‰t muuri maahan. Ei pid‰ pystytt‰m‰n sanomaan, ett‰ perintˆ-prinssi v‰istyy vanhaa kurjaa muuria." Ratsastajien naamat venyiv‰t synkiksi, koska he kuulivat prinssin k‰skyn, sill‰ repi‰ paljain k‰sin muuria kahden-kymmenen asteen pakkaisessa, ei tuntunut heist‰ ollenkaan hauskalta. Kuitenkin t‰ytyi heid‰n totella; min‰ pidin hevoisia ja prinssi katsoi heid‰n tyˆt‰‰n. Ja viimein oli muuri niin revitty, ett‰ taidettiin ajaa ylitse, eik‰ tarvittu k‰‰nty‰ takaisin. Rauta-kallo voitti sill‰kin kerralla. Sellaisia neron-kokeita teki h‰n hyvin usein ja osoitti siten, ett'ei h‰nen p‰‰ns‰ suinkaan ollut tavallisesta aineesta tehty. Toiselta puolelta osoitti h‰n myˆs, ett‰ h‰nen itse-p‰isyytens‰, oikein pidettyn‰, taisi saattaa paljon hyv‰‰kin matkaan. Niin oli esim. h‰nen opettajallansa paljon vaivaa h‰nest‰ sent‰hden, ett'ei nuori prinssi tahtonut ollenkaan lukea latinaa. H‰n ei oppinut sit‰, ja kieli-oppia h‰n oikein vihasi. Viimein, koska kaikki viisaat neuvot olivat turhaan menneet, sanoi opettaja: "Hyv‰, Teid‰n Korkeutenne, antakaa olla lukematta! Tosin ette voi vaatia kerran luettavan itse‰nne suurten hallitsijain joukkoon, vaan luulen, ett‰ ette pid‰ siit‰ paljon lukuakaan." Prinssi h‰mm‰styi. "Mitenk‰ niin?" kysyi h‰n. "Hyvin yksinkertaisesti siten," vastasi opettaja kuiva-kiskoisesti, "ett‰ jokainen suuri hallitsija taitaa latinaa, viel‰p‰ naapurinne, Tanskan kuningaskin, on eritt‰in taitava siin‰." "Anna minulle kieli-oppi," sanoi h‰n opettajalle, ja siit‰ hetkest‰ luki h‰n latinaa erinomaisella ahkeruudella. Sotainen into her‰si h‰ness‰ jo varhain. Sotaiset sankarityˆt ja tapaukset maailman historiassa olivat h‰nen hartaimmat lukemisensa, ja Curtius'en taisi h‰n ulkoa. Eritt‰in ahmaamalla luki h‰n Makedonian kuninkaan Suuren Alexander'in sankari-te'oista, ja min‰ itse kuulin h‰nen kerran lausuvan mummullensa: "Jospa min‰ vain voisin tulla Alexander'in vertaiseksi, niin min‰ mielell‰ni tyytyisin kolmeenkymmeneen ik‰-vuoteen ja ostaisin lopun kunniatani hengell‰ni." Leski-kuningatar kauhistui ja koki kaikin tavoin haihduttaa h‰ness‰ senkaltaiset ajatukset, jopa halun koko sotaiseen el‰m‰‰n, mutta se oli yht‰ kuin kaataa vett‰ hanhen selk‰‰n. Kaarle oli Kaarle, ja mit‰ sotia ja tappeluksia koski, niin pitiv‰t ne etu-siat h‰nen sielussansa. Kenraali Stenbock, juuri se sama, joka minut saattoi prinssin l‰heisyyteen, tiesi sen hyvin. P‰‰st‰ksens‰ suosioon, l‰hetti h‰n kerran prinssille nelj‰skolmatta pient‰ metalli-kanuunaa, ruuti-vaunuja, kuulia ja muita kapineita lahjaksi. Min‰ olin vartijana prinssin kamarin ovella, koska ne pienet ja somat sota-tarpeet tulivat, ja min‰ n‰jin mimmoisella ilolla prinssi purki esiin pieni‰, koreita kanuunoitansa. Nyt ei h‰n saanut ennen rauhaa, ennen-kuin min‰ panin pois kiv‰‰rini, ja autoin h‰nt‰ ampumaan, min‰ latasin kanuunat, h‰n t‰ht‰si, ampui ja riemuitsi aina, kun osasi maaliin, jonka sivu, totta puhuen ei h‰n usein ampunutkaan. Luonnollisesti pidin min‰ huolta siit‰, ett‰ h‰n ei loukkaisi itse‰‰n kanuunoillaan, ja niin jatkettiin sitten ampumista siksi, kun tuli vartijain vaihto. Korpraali otti vihaisen katseen, koska h‰n ei lˆyt‰nyt minua paikallani, vaan t‰ydess‰ leikiss‰ perintˆ-prinssin kanssa. Kaarle ei ollut h‰nest‰ tiet‰vin‰‰n. "Ei sanaakaan," sanoi h‰n korpraalille. "Mit‰ Roos on tehnyt, on tapahtunut minun k‰skyst‰ni. Mene matkaas! Mars!" Korpraali meni h‰nt‰ koipien v‰liss‰ matkaansa, ja minun t‰ytyi jatkaa leikki‰ prinssin kanssa ilta-pime‰‰n saakka. Silloin vasta p‰‰sin min‰, eik‰ paljon puuttunut, ett'ei h‰n ottanut kanuunoitansa vuoteesen kanssansa; niin vaikea oli h‰nen niist‰ erit‰. Seuraavana aamuna jo varhain oli h‰n matkalla kenraali Stenbockin luokse, ennenkuin t‰m‰ oli viel‰ nousnut ylˆs, kiitt‰m‰‰n h‰nt‰ siit‰ kauniista lahjasta, joka h‰nt‰ niin suuresti huvitti. Ja siit‰ saakka olivat kanuunat h‰nen rakkain huvituksensa, ja min‰ sain lukemattomia kertoja puhdistaa, ladata ja t‰hd‰t‰ niit‰, kunnes h‰n itse oppi niit‰ t‰ydellisesti k‰sittelem‰‰n niin, ett‰ h‰n taisi ampua kilpaa paraan kanuunan-laukaisian kanssa. Siihen aikaan tapahtui myˆs se tapaus, joka eritt‰in osoitti h‰nen ihmeellist‰ luontoansa. H‰nen is‰ns‰ virka-huoneessa riippui pari karttaa sein‰ll‰; toinen kuvasi unkarilaista kaupunkia, jonka turkkilaiset olivat valloittaneet keisari Leopold'ilta, ja toinen kuvasi Rii'an kaupunkia, joka silloin viel‰ oli Ruotsin vallassa. Edellisen taulun alla olivat Job'in sanat: "Herra antoi, Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi." Kaarle luki kirjoituksen, miettei hetken, otti is‰ns‰ laatikosta lyijykyn‰n ja kirjoitti omalla k‰dell‰ns‰ toisen kartan (Rii'an) yl‰-reunaan: "Herra on sen minulle antanut, eik‰ kenenk‰‰n pid‰ sit‰ minulta ottaman." Riika oli tosin vahva linna, mutta kuitenkin on Ven‰j‰n Tsaari, Pietari, sen nykyinen hallitsija. Kuitenkin taidettiin t‰st‰ huomata, mitenk‰ kovasti nuori polttiainen oli kerran polttava; ja kyll‰ se polttikin, poltti niin, ett‰ melkein puoli Eurooppaa oli tulessa. Ehk‰ Kaarlesta olisi tullut kokonaan toinen mies, ell'ei h‰n niin aikaisin olisi kadottanut is‰‰ns‰. Kuningas kuoli, koska perintˆ-prinssi oli vasta viiden-toista vuotias. Valtakunnan lakien mukaan oli h‰n tosin sill‰ nuorella ij‰ll‰ns‰ laillinen, mutta h‰nen is‰ns‰, joka kyll‰ tunsi prinssin hillitsem‰ttˆm‰n luonnon, oli testamentissansa m‰‰r‰nnyt, ett‰ Kaarlen piti oleman aina kahdeksanteen-toista vuoteensa mummunsa holhouksen alaisena. Prinssi oli kovasti suuttunut t‰st‰ m‰‰r‰yksest‰, mutta ett‰ h‰n todella rakasti ja kunnioitti mummuansa, niin tyytyi h‰n siihen vuoden ja olisi sen tehnyt ehk‰ pitemm‰nkin aikaa, ell'ei joku toinen olisi puhaltanut tuleen h‰nen sielussansa kytev‰‰ kipen‰‰. Kun h‰n kerran tarkasti muutamia rykmentti‰ ja vaipui siin‰ syviin mietteisiin, niin kysyi valtio-neuvos Piper, joka seisoi h‰nen vieress‰ns‰, hyvin hiljaa: "Mit‰ miettii, Teid‰n Majesteettinne ja on niin totisen n‰kˆinen?" "Ah," vastasi nuori kuningas yht‰ hiljaa, "min‰ ajattelin, ett‰ olisin itse kyll‰ kelvollinen k‰skem‰‰n n‰it‰ uljaita poikia, olemattani itse akka-vallan alaisena." "Suopiko Teid‰n Majesteettinne minulle vapauden ajaa asiata?" kysyi Piper kiireesti. "Min‰ panen p‰‰ni pantiksi siihen, ett‰ Teid‰n Majesteettinne lyhyen ajan sis‰ss‰ pit‰‰ oleman julistetun itsevaltiaaksi kuninkaaksi." Kaarle v‰h‰n kummastui, mutta ei kielt‰nytk‰‰n, Siin‰ oli kyll‰ksi viekkaalle valtio-neuvokselle. H‰n pani kaikki koukut pyyt‰m‰‰n ja sai kaikkialla suostumuksen, ja v‰h‰n sen j‰lkeen huudettiin Kaarle tosiaankin kuninkaaksi. Kun arkkipiispan Svedelius'en piti paneman h‰nen p‰‰h‰ns‰ kruunua, niin otti h‰n sen piispalta ja pani itse omin k‰sin p‰‰h‰ns‰. Nyt oli h‰n siis kuningas, ja kohta oli maailma n‰kev‰, ett‰ h‰n ei ollut mik‰‰n silm‰n-k‰‰nt‰j‰n vauva, jota johditaan verhon takaa n‰kym‰ttˆmill‰ rihmoilla. T‰h‰n saakka ei h‰n ollut huolinut hallitus-asioista. Tosin oli h‰n ollut saapuvilla valtio-neuvostossa, mutta aivan osaa-ottamatta keskusteluihin tai osoittamatta mit‰‰n halua siihen. Sent‰hdenp‰ ei voitu juuri mit‰‰n suurta toivoakkaan h‰nen nerostansa ja ky'yst‰ns‰, ja viel‰p‰ ulko-valtakunnatkin pitiv‰t h‰nt‰ vain huikentelevaisena poikaisena, jolta taidettiin ottaa maa-kaistaleita milloin hyv‰ns‰ ilman mit‰‰n vaaraa. Ven‰j‰, Puola ja Tanska, luottaen l‰hettil‰stens‰ kertomuksiin nuoren hallitsijan luonnosta, varustausivat sotaan ja panivat Ruotsin valtio-neuvoston pahaan pulaan. Kaarle oli neuvostossa saapuvilla, koska oli juuri kysymys ulko-valtain suurista varustuksista. Valtio-neuvosto ei tiennyt mit‰‰n apua ja hyv‰t neuvot maksoivat rahaa. Silloin hyp‰hti nuori kuningas ‰kki‰ ylˆs istuimeltansa ja puhui, h‰nelle sopivalla arvokkaisuudella ja jaloudella seuraavalla tavalla: "Hyv‰t herrat! En tahdo koskaan alkaa oikeuttamatonta sotaa, mutta en tahdo myˆsk‰‰n ennen lakata oikeutetusta sodasta, ennen-kuin olen t‰ydellisesti nˆyryytt‰nyt viholliseni. Minun p‰‰tˆkseni on tehty. Ensim‰isen, joka julistaa sotaa minua vastaan, tahdon ottaa kohta k‰siini, ja kun olen sen kerran voittanut, niin toivon myˆskin muiden pelk‰‰v‰n minua. Antaun Jumalan huomaan!" Kaarle l‰ksi ja vanhat valtio-neuvokset istuivat jotenkin noloina paikollansa ja katselivat toisiansa, tiet‰m‰tt‰ oikein, mit‰ heid‰n piti asiasta uskoman. Kuitenkin n‰yttiv‰t asiat kohta, ett‰ ne eiv‰t olleet turhia sanoja, kun nuori sankari oli puhunut. H‰n oli juuri karhun-ajossa, josta h‰n eritt‰in paljon piti, kun kuriiri toi h‰nelle ilmoituksen, ett‰ saksilaiset olivat hyˆk‰nneet Liivin-maalle, ja ett‰ Tanskan kuningas ahdisti samalla Kaarlen lankoa, Holstein'in hetttuata. Silm‰nr‰p‰yksess‰ syttyi Kaarle tuliin-tauloin. Karhun-ajo keskeytettiin kohta, ja lyhyen neuvottelun j‰lkeen p‰‰tti Kaarle saada lankonsa ensin liikkeelle. Me saimme k‰skyn astua laivoihin, ja jo Huhtikuun 13:sta p‰iv‰n‰ 1700 j‰tti nuori kuningas kauniin p‰‰-kaupunkinsa, hyˆk‰t‰ksens‰ Kyˆpenhaminaa vastaan. H‰n l‰ksi leikkaamaan ensim‰isi‰ kunnia-seppeleit‰ns‰, ja niit‰ saikin h‰n runsaassa m‰‰r‰ss‰; mutta p‰‰-kaupunkiansa Tukholmaa, jolle h‰n niin nuorena k‰‰nsi selk‰ns‰, ei h‰nen pit‰nyt en‰‰n koskaan n‰kem‰n. Mutta nyt ei kukaan ajatellut sit‰; me sotamiehet, me vain olimme hyv‰ll‰ halulla ja iloitsimme, saada tavata vihollista, joka niin ylpe‰sti oli h‰rsytellyt meit‰. Onni seurasi meit‰ ja oikeaa asiaa niin, ett‰ me aivan eheˆin‰ saavuimme Kyˆpenhamina'n edustalle, jota meid‰n laivamme, yhteydess‰ joiden-kuiden englantilaisten ja hollantilaisten laivain kanssa, oitis rupesivat piiritt‰m‰‰n. Tanskalaiset kauhistuivat meid‰n rohkeuttamme, mutta viel‰ enemm‰n kauhistuivat he, koska Kaarle varusteli maalle-nousua, sulkeaksensa kaupungin myˆskin maan puolelta. H‰n j‰tti sota-laivansa ja astui kranatyorinens‰ venheisiin, tullaksensa helpommin maalle, ja l‰hestyi rantaa tanskalaisten kovassa kuula-sateessa. Mit‰ nyt tapahtui, taisin min‰ jotenkin tarkkaan huomata; sill‰ kohta kun kuningas aikoi astua venheesen, k‰ytin min‰kin tilaisuutta, saadakseni seurata h‰nt‰, ia se onnistuikin niin hyvin, ett‰ tulin aivan h‰nen l‰heisyyteens‰. Herra Guiscard, Ranskan l‰hettil‰s, jalo herra, joka uskollisesti ja rehellisesti piti Ruotsin puolta, seisoi juuri kuninkaan vieress‰. Ja h‰nen takanansa seisoin min‰ niin likell‰, ett‰ taisin k‰dell‰ ylˆtty‰ kuninkaasen, ja kuulla jok'ainoan sanan, mit‰ he puhuivat. Kiivaudessaan, p‰‰st‰ viholliseen k‰siksi, ei ollut kuningas laisinkaan pit‰nyt lukua siit‰, kuka h‰nt‰ seurasi tahi kuka ei, ja sent‰hden n‰ytti h‰n v‰h‰n oudoksuvan, ett‰ Guiscard oli h‰nen mukanansa. "No, herra l‰hettil‰s," sanoi h‰n, "teill‰ ei ole mit‰‰n tekemist‰ tanskalaisten kanssa. Tehk‰‰ hyvin ja j‰‰k‰‰ paikoillenne!" "En," vastasi uljas ranskalainen; "minun kuninkaani on l‰hett‰nyt minut Teid‰n Majesteettinne tykˆ, ja min‰ toivon, ett'ette minua nyt aja pois hovistanne, joka ei milloinkaan ennen ole ollut niin loistava, kuin t‰n‰-p‰iv‰n‰." Kaarle nauroi, eik‰ sanonut en‰‰n mit‰‰n. Mutta minulla oli oikein hyv‰ halu halata kelpo ranskalaista, sill‰ niin paljon huvitti minua h‰nen sanansa. Sill‰ ajalla olimme me tulleet likemm‰ rantaa, mutta havaitsimme olevan siin‰ pitk‰n s‰rk‰n, niin ett‰ pelk‰simme joka hetki tarttuvamme kiini. Min‰ huomasin kuninkaan palavan maltittomuuden, ja pelk‰sin jotain hullutusta taaskin. Aivan oikein! Kun me olimme noin kolmesataa jalkaa rannasta, niin vet‰si h‰n miekkansa tupesta ja hypp‰si p‰ist'ikk‰‰n mereen. "Jokainen uljas ruotsalainen seuratkoon kuningastaan!" huusi h‰n, ja me kranatyˆrit hypp‰simme samaa tiet‰ veteen, kuin sammakot, jotka hypp‰‰v‰t lammikkoon, ja kahlasimme tanskalaisia vastaan, jotka olivat linnoittaneet rannan ja ottivat meit‰ kuulilla vastaan. "Mik‰ se niin vinkuu?" kuulin min‰ kuninkaan kysyv‰n kenraali Stuartilta, joka kahlasi h‰nen vieress‰ns‰. "Kuulat, Teid‰n Majesteettinne," vastasi kenraali. "Hyv‰," sanoi kuningas. "Se olkoon t‰st‰-l‰htein musiikkini." Tuskin oli h‰n sen sanonut, niin tapasi kuula kenraali Stuart'ia reiteen ja toinen l‰vitsi er‰‰n luutnantin, joka kahlasi kuninkaan toisella puolella. Min‰ riensin kenraalia auttamaan, jota tehdess‰ni en malttanut olla katsahtamatta kuninkaasen, n‰hd‰kseni, mit‰ t‰m‰ koetus, joka ei ollut leikki‰, vaan totta, vaikutti h‰ness‰. H‰nen silm‰ns‰ s‰kenˆittiv‰t, eik‰ h‰n huolinut kuulista enemp‰‰, kuin olisivat ne vain olleet herneit‰. "Hyvin tehty, Roos," huusi h‰n minulle. "Tue kenraalia. Eteenp‰in, pojat, eteen vain! Mit‰ pikemmin me p‰‰semme t‰st‰, sit‰ pikemmin karkoitamme me tanskalaiset varustuksistaan." Ja eteenp‰in me menimmekin, kuin tanssissa vain. Koska tanskalaiset n‰kiv‰t meid‰n l‰hestyv‰n, niin he pelj‰styiv‰t ja pakenivat. Kuningas kiipesi varustuksiin, sotamiehet syˆksiv‰t eteenp‰in, ja me olimme herroina myˆskin maalla ja panimme Kyˆpenhamina'n oikein pihtiin. Nyt asetuttiin leiriin ja varustauttiin pommittamaan kaupunkia. Mutta niin pitk‰lle ei kuitenkaan p‰‰sty, sill‰ kaupungista, joka ei ollut oikein hyvill‰ns‰ meid‰n puuhistamme, l‰hetettiin l‰hettil‰it‰, rukoilemaan kuningasta, ett‰ h‰n armahtaisi heit‰. Kaarle ei ollut julma, eik‰ veren-himoinen, varsinkaan, koska h‰n oli voittanut jonkun tarkoituksen. Sent‰hden oli h‰n taipuvainen ja lupasi s‰‰st‰‰ kaupunkia pommittamisesta, jota vastaan h‰n vaatei 400,000 riksi‰, jotka rehellisesti maksettiinkin, ja palkitsivat paljon sota-kulungeita. Paitsi sit‰ k‰ski h‰n, ett‰ leiriin piti s‰‰nnˆllisesti tuotaman elon-varoja, joista myˆs heille luvattiin s‰‰nnˆllisesti maksaa. Viimeist‰ lupausta eiv‰t l‰hettil‰‰t tahtoneet antaa, mutta Kaarle oli voittaja ja h‰nen k‰skyj‰ns‰ piti toteltaman. Ruoka-varoja tuotiin siis leiriin suurilla vaunuilla, ja tanskalaisten h‰mm‰stykseksi maksoivat ruotsalaiset sotamiehet s‰‰nnˆllisesti kaikista, niin ett‰ talonpojat sittemmin toivat mieluummin tavaransa leiriin, kuin kaupunkiin, ja vihdoin olivat kaupunkilaiset pakoitetut ostamaan tarpeitansa osaksi ruotsalaisten leirist‰. Se oli ruotsalaisten sota-kuria. Moni tosin olisi kyll‰ meist‰ ottanut tarpeensa ja pit‰nyt rahat plakkarissansa, mutta kuninkaan k‰sky oli liiaksi tietty; tiettiinp‰ sekin, ett‰ joka rikkoi t‰t‰ k‰sky‰ vastaan, h‰n j‰tettiin kohta pyˆvelille ja tuli viiden minuutin sis‰‰n hirtetyksi. Sellaisissa asioissa ei kuningas laskenut leikki‰ koskaan, ja se pitikin j‰rjestyksen voimassa erinomaisella tavalla. Tanskalaisten kanssa me siis pian jouduimme valmiiksi. Tanskan kuningas, joka oli karannut Kaarlen langon, Holstein'in herttuan kimppuun, sai tuskin kuulla meid‰n voitostamme, niin n‰ki h‰n itsens‰ pakoitetuksi tekem‰‰n rauhaa mill‰ ehdolla hyv‰ns‰kin. Rauhasta keskusteltiin, ja v‰hemm‰ss‰, kuin kuudessa viikossa oli Kaarle sopinut ensim‰isen vihollisensa kanssa. Samoin kuin Julius Caesar taisi h‰n nyt sanoa: "_veni, vidi, vici_, tulin, n‰jin, voitin." Mutta nyt oli k‰‰ntyminen vihollisen kimppuun, joka oli paljon mahtavampi, kuin Tanskan kuningas, nimitt‰in Ven‰j‰n Tsaarin Pietarin, joka piiritti kahdeksankymmenen tuhannen suuruisella joukolla ruotsalaista linnaa, Narvaa. Meid‰n nuori kuninkaamme ei kuitenkaan pit‰nyt juuri lukua vihollisten paljoudesta, vaan k‰‰nsi ymp‰ri Kyˆpenhaminassa ja johti meit‰ ven‰l‰isi‰ vastaan. Kun Pietari kuuli Kaarlen olevan tulossa, niin pelk‰si h‰n kahdeksalla-kymmenell‰ tuhannellansa viel‰ olevansa kylliksi vahva meit‰, kourallista ruotsalaisia vastaan, ja j‰tti sent‰hden armeijansa, tuodaksensa pika-marssissa viel‰ nelj‰kymment‰ tuhatta lis‰ksi, jotka jo olivat matkalla tulossa sis‰-Ven‰j‰lt‰. Yli-p‰‰llikkyyden Narvassa j‰tti h‰n siksi aikaa kenraali De Croille. Ihme oli se, ett'ei kenraali Croi 80,000 miehell‰ ja 145 kanuunalla voinut valloittaa pient‰ Narvaa, jota puollusti vain pari tuhatta ruotsalaista. Mutta Narvassa olikin uljas p‰‰llikkˆ, kenraali Horn, joka miehuullisesti puollusti itse‰‰n ylivaltaa vastaan ja jo kaksi kuukautta oli pit‰nyt asemansa. Oli siis kunnian asia Kaarlelle, auttaa sellaista uljasta kenraalia. Kenraali Croi'lle oli taas t‰rke‰t‰, pit‰‰ meit‰ linnasta niin kaukana, kuin suinkin mahdollista. Tehd‰ksens‰ sent‰hden tukalaksi meid‰n esiin-marssimisemme, l‰hetti h‰n 30,000 ven‰l‰ist‰ meit‰ vastaan, penikulman matkalle Narvasta ja asetti niiden eteen 20,000 strelitsi‰ ja etu-joukoksi 5,000 miest‰, niin ett‰ meid‰n oli tunkeminen 55,000 miehen l‰pitse ennenkuin p‰‰simme Narvaan. Olipa se kova kakku purra ja vaatei todellakin hyvi‰ hampaita. Mutta Kaarle puri hyvin, sen osoitti h‰n jo Kyˆpenhaminan edustalla, ja me sotamiehet seurasimme ummessa-silmin h‰nt‰ kuolemaan, niin suuri oli meid‰n luottamuksemme h‰neen. Kahden-kymmenen tuhannen lukuisena olimme me tulleet Liivin-maalle, mutta kuningas oli maltiton marssimaan koko armeijan kanssa. H‰n kokosi sent‰hden kiiruimmasti nelj‰tuhatta ratsu-miest‰ ja yht‰ monta jalka-miest‰ ja riensi pika-marssissa eteen-p‰in. Kahdeksalla tuhannella miehell‰ aikoi h‰n ahdistaa kahdeksaa-kymment‰ tuhatta ven‰l‰ista, jotka p‰‰lle-p‰‰tteeksi olivat linnoitetuissa asemissa. Jokaista ruotsalaista kohden tuli kymmenen ven‰l‰ist‰, ja sit‰ voitiin syyll‰ sanoa rohkeaksi yritykseksi. Me sotamiehet, ja eritt‰inkin henki-vartijat, me emme pit‰neet paljon lukua yli-voimasta, sill‰ kuningas k‰vi meid‰n mielest‰mme kokonaisesta armeijasta. Mutta upsierit, ja eritt‰inkin er‰s vanha kenraali pudistelivat miettiv‰isin‰ p‰it‰ns‰. Kuningas huomasi sen, sill‰ h‰n n‰ki kaikkialle, ja ratsasti kohta h‰nen tykˆns‰, katsoi h‰nt‰ kiivaasti silmiin ja sanoi: "Mit‰, herra kenraali, ep‰ilettekˆ te minun voivan lyˆd‰ kahdeksalla tuhannella ruotsalaisella kahdaksaa-kymment‰ tuhatta ven‰l‰ist‰?" -- Kenraali koki niin paljo kuin mahdollista, olla tyytyv‰isen n‰kˆinen pulmassa. "Teid‰n Majesteettinne oli kyll‰ mies Kyˆpenhaminan edustalla," sanoi h‰n, "eik‰ Jumalalle ole mit‰‰n mahdotonta." "Min‰ voin siis otaksua, ett‰ olette minun mielt‰ni," jatkoi kuningas puhettansa. "Muutoin n‰ette kyll‰, ett‰ minulla on kaksi hyv‰‰ puolta, jota ei ole vihollisella. Ensiksik‰‰n ei h‰n voi k‰ytt‰‰ ratsu-joukkojansa, ja toiseksi t‰ss‰ ahtaassa paikassa ovat sellaiset suuret laumat toistensa tiell‰." Vanha kenraali asettausi, kuin olisi h‰n tyytynyt kuninkaan selitykseen ja vaikeni. Sit‰ vastoin alkoi er‰s toinen upsieri kysym‰ttˆm‰n‰ puhua ja pyysi ehk‰ p‰‰st‰ kuninkaan suosioon. H‰n sanoi: "Teid‰n Majesteettinne! Er‰s uljas ranskalainen kenraali, jota min‰ ennen palvelin, piti tapanaan aina tappelun alussa sanoa: jos Jumala on t‰n‰‰n puolueeton, niin me annamme aika lˆyly‰ noille herroille. Teid‰n Majesteettinne saattaa sanoa samalla tavalla." Mutta t‰m‰ ei tuottanut puhujalle hyv‰‰. H‰n ei ollut ajatellut, ett‰ Kaarle harjoitti eritt‰in jumalisuutta ja hurskautta, ja sent‰hden mahtoi Kaarlen vastaus olla v‰h‰n odottamaton puhujalle. Kuningas k‰‰ntyi nimitt‰in h‰nen puoleensa ja vastasi lyhyesti: "herra Siquieur, tied‰ttekˆ, ett‰ uljas kenraalinne puhui silloin, kuin suurin narri," ja sen sanottuaan k‰‰ntyi h‰n ymp‰ri ja ajoi pois. Herra Siquieur n‰ytti niin tyhmistyneelt‰, ett‰ me kranatyˆrit emme voineet hillit‰ itse‰mme nauramasta h‰nen noloudellensa. Me marsseimme eteen-p‰in ja rynn‰kkˆ oli kohta alkava. Ensim‰iset Ven‰j‰n vartijat olivat sioitetut ahtaaseen solaan, jossa joku sata miest‰ olisi voinut pid‰tt‰‰ kokonaisen armeijan. Mutta kohta, meid‰n ensi kerran ankarasti hyˆk‰ten, eiv‰t ven‰l‰iset voineet pit‰‰ paikkaansa, vaan pakenivat pelj‰stynein‰. Ven‰j‰n viisituhatta miest‰ karkasi seka-sorrossa kahdenkymmenen tuhannen strelitsin p‰‰lle, jotka, kuten jo sanoin, seisoivat jonkun matkan p‰‰ss‰ heist‰, ja saattoivat heit‰kin sellaiseen kauhistukseen, ett‰ he k‰‰nsiv‰t hevoisensa ja pakenivat t‰ytt‰ nelist‰. Koko t‰m‰ hajoitettu ja j‰rjestyksetˆn joukko syˆksyi nyt heid‰n takanansa olevain kolmenkymmenen tuhannen miehen p‰‰lle, ja n‰m‰t, eiv‰tk‰ ilman syyt‰, luullen kaikki olevan hukassa, vedettiin mukaan t‰h‰n hillitsem‰ttˆm‰‰n tulvaan. Ja niin pakeni 55,000 miest‰ silm‰t nurin p‰‰ss‰ takaisin leiriin, tekem‰tt‰ edes tunnin vasta-rintaa meid‰n kuninkaallemme ja h‰nen kahdeksalle tuhannelle ruotsalaisellensa. Niin pitk‰lle olimme me tulleet, mutta pahin oli viel‰ j‰ljill‰. Edess‰mme oli linnoitettu leiri ja leiriss‰ 80,000 ven‰l‰ist‰ ja satanelj‰kymment‰viisi kitaansa ammottavaa kanuunaa. Vallan heng‰stynein‰ tulimme me esille, mutta ei kuningas antanut meille aikaa edes sen verran, ett‰ olisimme v‰h‰n puhaltaneet ja pyhkineet hien otsiltamme. "Eteenp‰in!" kuului k‰sky taas. Kuningas antoi sota-huudon: "Jumalan avulla!" ja ruotsalaiset kanuunat alkoivat kohta ampua, tehd‰ksi aukkoja ven‰l‰isten etu-varustuksiin. Tosin tuntui syd‰memme v‰h‰n oudolta, kun katselimme vihollisen leiri‰, ja monen syd‰n taisi jo palpattaakkin. Kuningas ei j‰tt‰nyt meille kuitenkaan pitki‰ miettimisen aikoja. Niin pian kuin kanuunamme olivat tehneet joitakuita aukkoja etu-varustuksissa, niin ei h‰n viivytellyt en‰‰n ampumisella, vaan antoi k‰yd‰ pajunettisille, ja nyt k‰ytiin raivossa vihollista vastaan. Voitte uskoa, pojat, ett‰ se oli juhlallinen hetki, kun me marssimme, sill‰ ell'ei Jumala olisi antanut apua, niin me kaikki olisimme voineet tulla viimeiseen mieheen lyˆdyksi. Mutta Jumala auttoi meit‰; Kaarlen luottamus sodan Jumalaan, korkeimpaan johtajaan ei tullut h‰pe‰‰n. Kauhea lumi-tuisku tuli taivaasta, ja se oli juuri se apu, jonka Jumala l‰hetti meille. Lumi ja tuisku olivat meill‰ takapuolella, mutta lˆi ven‰l‰isi‰ vasten naamaa. P‰iv‰ oli 20 Marraskuuta 1700, ja talvi oli alkanut aikaisin. Raju-ilma uuvutti ven‰l‰isten j‰seni‰, ja teki heid‰t sokeoiksi ja kuuroiksi. Kuitenki seisoivat ven‰l‰iset, se kunnia t‰ytyy minun heille antaa, kauvan kuin muuri ja antoi koko puolen tuntia meid‰n hakata ja tappaa itse‰ns‰ pajuneteill‰. Myrskyn ja lumen sokaisemina eiv‰t he voineet n‰hd‰ meid‰n v‰h‰-lukuisuuttamme, mutta luulivat sen olevan paljon suuremman, kuin se todella olikaan. Paitsi sit‰ taisteli Kaarle kuin vanha kenraali ja osoitti huolta, neroa ja rohkeutta sellaista, ett‰ me ruotsalaisetkin sit‰ ihmettelimme ja tulimme kiihoitetuiksi sotimaan k‰sitt‰m‰ttˆm‰ll‰ rohkeudella. Kuningas kiirehti oikealta siivelt‰ vasemmalle, jossa Tsaarin p‰‰-korttierin piti oleman, mutta, kuten jo olen sanonut, ei Tsaari ollutkaan siell‰, vaan tuomassa apu-joukkoja. Kuninkaan kiit‰ess‰ edes-takaisin jokajalla, miss‰ kuulat lensiv‰t, raappasi kuula h‰nt‰ olkap‰‰h‰n. Min‰ n‰'in omilla silmill‰ni, miten h‰n v‰h‰n hyp‰hti samassa, mutta nen‰-liina sidottiin haavaan veren sulkemiseksi ja sitten ei h‰n ollut tiet‰vin‰ns‰ koko haavasta. Taas ajoi h‰n kuumimpaan tuleen ja nyt kaatui h‰nen hevoisensa kuoliaana maahan. Mutta Kaarle ei huolinut siit‰, h‰n irroitti itsens‰ nopeasti kuolleesta hevoisestaan ja otti toisen. Mutta tuskin oli h‰n istunut sen selk‰‰n, niin vei jo kanuunan kuula silt‰ p‰‰n poikki. Nyt hypp‰si h‰n kolmannen selk‰‰n ja sanoi rauhallisesti: "min‰ luulen, ett‰ nuo ihmiset tahtovat opettaa minua ratsastamaan." Enemp‰‰ ei h‰n huolinut hevoistensa hukkaantumisesta, eik‰ siit‰ vaarasta, jossa h‰n pyˆrei, vaan ajoi kiireesti eteen-p‰in ja vei meit‰ aina syvemm‰lle tuleen siksi, kunnes h‰nen hevoisensa upposi syv‰‰n r‰meesen. H‰n p‰‰si kyll‰ pian ylˆs, mutta rapakko oli niin sitke‰t‰, ett‰ h‰nen toinen saappaansa j‰i sinne. Min‰ olin aina, mahdollisuutta myˆten, pysytellyt h‰nen l‰heisyydess‰ns‰ ja olin juuri t‰ll‰ hetkell‰ niin l‰hell‰ h‰nt‰, ett‰ taisin rˆmpi‰ avuksensa r‰meess‰. Koska min‰ n‰jin, ett‰ h‰nell‰ oli vain yksi saapas, niin riisuin min‰ omani ja ojensin sen h‰nelle. "T‰ss‰, Teid‰n Majesteettinne," sanoin min‰, "saatte toisen siaan." "Kiitos, Roos, kiitos!" huusi h‰n k‰he‰ll‰ ‰‰nell‰, sill‰ ruudin savu ja alinomainen huutonsa "eteenp‰in, pojat!" olivat sorruttaneet h‰nen ‰‰nens‰. "Sin‰ n‰et, ett'en nyt joudu saappaista huolimaan." Ja niin hypp‰si h‰n nelj‰nnen hevoisen selk‰‰n ja taisteli sukka toisessa ja saapas toisessa jalassa yht‰ urhoollisesti kuin ei mit‰‰n olisi tapahtunut. T‰n‰ kuumana ja samalla kylm‰n‰ p‰iv‰n‰ oli h‰n uupumaton. Viimein kolmen kovan tunnin per‰st‰, tunnin, joita en ikin‰ voi unhoittaa, olimme me valloittaneet vallit ja ajaneet ven‰l‰iset pakohon. Ensin horjuivat he ja sitten pakenivat. Mutta tappelu ei ollut liki-mainkaan lopussa, sill‰ Ven‰j‰n armeijan toisen siiven kanssa olimme me vain t‰h‰n saakka taistelleet. Mutta se ei h‰mm‰stytt‰nyt Kaarlea. Nelj‰n tuhannen suuruisella joukolla ajoi h‰n nelj‰‰kymment‰ tuhatta vihollista aina Narovan virralle saakka. Raivossa seka-sorrossa hyˆkk‰siv‰t joukot sillalle ja silta sortui. Onnettomat vaivaiset eiv‰t p‰‰sseet etemm‰ksi, ja ell'eiv‰t he tahtoneet syˆst‰ j‰‰-kylm‰‰n jokeen niin t‰ytyi heid‰n pyrki‰ tovereinsa luokse leiriin, jossa viel‰ taidettiin pit‰‰ puolta. Mutta harvat sinne saapuivat. Kokonansa hajoitetun vasemman siiven kenraalit antautuivat; Kaarle otti heit‰ yst‰v‰llisesti vastaan, piti upseereista vain parhaimmat ja antoi ottaa aseet kaikilta muilta, ala-upsiereilta ja sotamiehilt‰, ja vied‰ heid‰t Narvaan, josta ne ilman suuria esteit‰ annettiin juosta matkaansa. T‰ss‰ samassa tilaisuudessa osoitti Kaarle sen kauniin totuuden, ett‰ vaikka h‰n olikin uhka rohkea, niin oli h‰nell‰ kuitenkin hyv‰ syd‰n. Koska, nimitt‰in, h‰timiten neuvoteltiin, mit‰ kaikille niin paljoille vangeille oli teht‰v‰, niin lausui joku kenraaleista sen julman aikeen, ett‰ olisi paras tappaa kaikki vangit. Kaarle viskasi vihaisen katseen h‰neen ja k‰ski sen j‰lkeen varustaa uupuneet ja n‰lk‰iset vangit ruoka-varoilla ja laskea vapauteensa, joka kohta tapahtuikin. Sellainen oli h‰n, meid‰n kuninkaamme! H‰n oli hurskas, piti raamatun aina mukanansa leiriss‰kin eik‰ eronnut siit‰ koskaan. Olen itse n‰hnyt h‰nen usein siit‰ lukevan ja aina sen j‰lkeen huomannut h‰nen olevan yst‰v‰llisen ja hyv‰ll‰ tuulella. Jalo, uljas herra, ell'ei h‰nell‰ vain olisi ollut sit‰ lemmon rauta-kalloa! Sill‰ v‰lill‰ oli jo yˆkin saapunut, ja kuningas k‰‰reytyi kauhtanaansa ja pani kylm‰st‰ huolimatta maata paljaalle maalle. ƒsken satanut lumi oli h‰nell‰ vuoteena ja pilvinen taivas peitteen‰, Sill‰ tavalla maaten ei voinut n‰hd‰ juuri ihania unia, eik‰p‰ Kaarlella ollutkaan juuri syyt‰ ihaniin uniin, vaikka olikin voittanut sen p‰iv‰n tappelun. Ven‰j‰n oikeanpuolinen siipi oli viel‰ sota-kunnossa ja vahva yli-voimallaan lannistamaan meid‰t ruotsalaiset, jos vain Jumala sen sallei. Mutta silloin n‰kyi selv‰sti, miten hyv‰ se on, ett‰ on hyv‰ ja laupias vihollisellekin. Kenraali Weide, joka johti ven‰l‰isten oikeanpuolista siipe‰, oli kuullut puhuttavan Kaarlen lempeydest‰, jolla h‰n kohteli vankeja, ja l‰hetti viel‰ kello kaksi yˆll‰ sanansaattajan nuoren sankarin tykˆ ja tarjoutui antaumaan samoilla ehdoilla, kuin toisillekin oli myˆnnettyn‰. Kaarle k‰ski sanomaan, ett‰ h‰n oli tyytyv‰inen, jos kenraali joukkonsa etup‰‰ss‰ tuli ja laski lippunsa ja aseensa maahan h‰nen eteens‰. Niin tapahtuikin. Kolmekymment‰ tuhatta ven‰l‰ist‰, upsieria ja sotamiehi‰ marssei paljain-p‰in meid‰n riviemme l‰vitse ja laski lippunsa ja aseensa kuninkaan jalkain juureen. Meid‰n koko armeijamme, seitsem‰n tuhatta miest‰ -- tuhannen oli kaatunut tappelussa -- seisoi aseissa j‰rjestyksess‰, ja me olimme oikein iloisia t‰st‰ asiain p‰‰tˆksest‰, jonka olimme saaneet kuninkaamme p‰‰tt‰v‰ll‰ miehuudella. Kaarle laski taaskin ven‰l‰iset menem‰‰n ja piti vain upsierit. Tsaarin korvissa ei luultavasti ilmoitus tappioista soinut hyv‰lt‰, mutta h‰n oli yleisesti jalo mies ja kantoi onnettomuutensa miehukkaasti. "Min‰ tied‰n kyll‰," koska vapisevalla ‰‰nell‰ kerrottiin onnettomasta tappelusta h‰nelle, "min‰ tied‰n kyll‰, ett‰ ruotsalaiset lyˆv‰t meid‰t viel‰ monta kertaa, mutta tuleepa sekin aika viel‰, jolloin ruotsalaiset ovat opettaneet meit‰ voittamaan itse‰ns‰." Sill‰ kerralla j‰i asia sille kannalle, ja pitkiin aikoihin eiv‰t ven‰l‰iset mielell‰‰n puhuneet Narvan tappelusta. He eiv‰t voineet sittemmin, kun he olivat tointuneet kauheasta h‰mm‰styksest‰ns‰, laisinkaan ymm‰rt‰‰, miten se oli mahdollista, ett‰ kahdeksan tuhatta ruotsalaista taisi niin perin pohjin lyˆd‰ kahdeksankymment‰ tuhatta ven‰l‰ist‰, ja moni heist‰ p‰‰ttikin vallan varmasti, ett‰ me olimme tehneet taikoja, ja ett'ei meid‰n kuninkaaseemme pystyneet luodit, eik‰ lyˆnnit. Mutta ett‰ se kaikki oli hullutusta, tiesimme me parhaiten. Meid‰n taikomisemme oli vain kuninkaan urhoollisuudessa ja eritt‰in taivaan armossa, joka ajoi tihe‰t lumi-pilvet ven‰l‰isten silmiin niin, ett‰ he sovaistiin ja saatettiin h‰iriˆˆn; mit‰‰n muita taikoja ei siin‰ ollut. Niin, pojat! Kaikki k‰vi silloin meille, kuin "messinki hˆyl‰ll‰ vain." Kun olimme voittaneet tanskalaiset ja ven‰l‰iset, niin pieksimme me sitten 1702 viel‰ Puolan kuninkaan, Augusti V‰kev‰n, Klissov'in tappelussa, miehitimme Puolan, panimme siihen Stanislaus Leczinsky'n kuninkaaksi ja pakoitimme rauhantekoon h‰net Altranstad'issa, jossa meille luvattiin suuria etuisuuksia. Silloin seisoikin Kaarle-kuningas voimansa, kunniansa ja maineensa korkeimmalla kukkulalla. H‰nen armeijaansa pidettiin parhaimpana koko Euroopassa, eik‰ kuri, miehuus ja luottavaisuus p‰‰llikkˆihin ollut miss‰‰n niin hyv‰, kuin Kaarlen joukossa. Itse Saksan keisari kunnioitti Kaarlea suuresti, l‰hetti l‰hettil‰it‰ h‰nen tykˆns‰ ja antoi Schlesian protestanteille uskon-vapauden paljaalla Kaarlen toivomuksella. Kaikki asiat n‰yttiv‰t tahtovan asettaa katoomattoman kunnian-kruunun Kaarlen p‰‰h‰n. Mutta asiat muuttuivat kerrassaan ja kuninkaan kirkkaasti heloittava onnen-t‰hti alkoi tummentua, kunnes se joku vuosi sittemmin kokonaan sammui. Hyv‰t ajat olivat ohitse ja pahat edess‰. Tulipa surun ja valitus-huudon p‰iv‰t, ja niist‰ saimme me kiitt‰‰ juuri ven‰l‰isi‰; ven‰l‰isi‰, jotka olimme niin loistavaisesti voittaneet Narvan tappelussa. Voi, miten hyvin meid‰n asiamme olisivat olleet, jos Kaarle olisi j‰tt‰nyt heid‰t rauhaan! Mutta h‰nen onnensa vei h‰net mukanansa. H‰n tahtoi tehd‰ Tsaari Pietarille samoin, kuin h‰n oli tehnyt Puolan kuninkaalle, Sachsen'in vaali-ruhtinaalle Augustille, jota kyll‰ nimitettiin v‰kev‰ksi, vaan oli osoittanut itsens‰ sangen heikoksi. Siin‰ oli vika. Pietaria ei nimitetty v‰kev‰ksi, mutta h‰n osoitti meille, ett‰ h‰nen siipens‰ olivat kovasti kasvaneet Narvan tappelun j‰lkeen. No, niin, pit‰‰h‰n meid‰n k‰yd‰ asiaan k‰siksi, vaikka en min‰ puhu yht‰ mielell‰ni t‰st‰ Kaarlen el‰m‰n ajasta, kuin sit‰ edellisest‰; sill‰ t‰st‰ saivat meid‰n onnettomuutemme ja kurjuutemme alkunsa. Myˆs min‰ sain muisto-merkin t‰st‰ surullisesta ajasta, merkin, jota en olisi tarvinnut t‰ss‰ muistella. Ven‰l‰iset lˆiv‰t hyvin, se t‰ytyy myˆnt‰‰, ja yksi sellainen lyˆnti tapasi kallooni niin, ett‰ arpi siin‰ tuntuu viel‰ t‰n‰ p‰iv‰n‰. Mutta se on sivuseikka, Minulta oli se ottaa vain hengen, mutta kuninkaalta kruunun ja valtakunnan. No, niin! Olimme jo viipyneet yˆn ja p‰iv‰n Sachsen'issa maan ja vaali-ruhtinaan kontilla, ja kuningas ei ollut ainoastaan hankkinut itsellens‰ aarteita, vaan olipa lis‰nnyt armeijansakin jo yli kahdenkymmenen tuhannen miehen, kun yht'‰kki‰ k‰skettiin liikkeelle. Aluksi me iloitsimme, sill‰ me luulimme, ett‰ nyt p‰‰semme suoraan Ruotsiin, kotihin, jota emme niin moneen vuoteen olleet n‰hneet. Mutta siin‰ toivossa me pian petyimme. Ruotsiin ei mentyk‰‰n, vaan Puolaan, ja nyt me huomasimme, ett‰ kysymys oli vanhoista vihamiehist‰mme ven‰l‰isist‰. Pian tulimme kovaan k‰sikahakkaan heid‰n kanssansa. Holofzin'in luona, Dnieper'in rannalla seisoi kenraali Menczikov kahdenkymmenen tuhannen ven‰l‰isen kranatyˆrin ja yhdeks‰n ratsumies rykmentin kanssa est‰m‰ss‰ meid‰n edemm‰ksi kulkuamme. Ahdistaa heit‰, oli melkein mahdotointa, sill‰ heid‰n edess‰ns‰ oli tulvillaan oleva Vibitsch'in virta ja sen jatkona suuri r‰me; sivulla oli heill‰ suojana jylh‰t mets‰t. Meid‰n kenraalimme neuvoivat tuottamaan laivasiltoja ja tekem‰‰n pattereita, mutta Kaarle vastasi: "mihink‰ niin paljon puuhia?" ja syˆksyi rohkeasti raivoisaan virtaan. Luonnollisesti kiirehti henki-vartijat ja koko armeija h‰nen j‰lkeens‰, sill‰ ruotsalaiset sanoivat siihen aikaan aina: miss‰ kuningas kaatuu, siell‰ kaadumme me kaikki. Rintaan saakka vedess‰ kahlasimme me virran yli ja k‰vimme raivoisasti vihollisen valleja vastaan. Mutta ven‰l‰iset seisoivat kuin sein‰ ja ajoivat meid‰t kuusi eri kertaa verisin‰ takaisin. Vasta seitsem‰nnell‰ hyˆkk‰yksell‰ onnistuimme me tunkeutua etu-varustuksiin. Ven‰l‰iset pakenivat ja j‰ttiv‰t j‰lkeens‰ kahdeksan tuhatta vankia ja kolmekymment‰kuusi kanuunaa saaliiksemme. T‰m‰ alku lupasi jotakin. Mutta se teki kuninkaan vain kopeaksi. Sill‰ kun Tsaari ojensi nyt k‰tens‰ sovinnoksi ja tarjosi rauhan ehtoja, niin hylk‰si Kaarle ne ja l‰hetti Tsaar'ille sen ylpe‰n vastauksen: "ett‰ h‰n tahtoi puhua h‰nen kanssansa siit‰ sitten, kun h‰n olisi ensin marssinut sis‰‰n Moskovaan." T‰m‰ vastaus suututti Tsaaria kovasti, ja h‰n sanoi: "veljeni Kaarle tahtoo aina vain j‰ljitell‰ Alexander'ia, mutta min‰ toivon, ett'ei h‰n minussa lˆyd‰ mit‰‰n Darius'ta." "H‰nen toivonsa t‰yttyikin, mutta mitenk‰ se meist‰ tuntui, sen tahdon puhua teille sitten, kun olemme panneet ensin hiili‰ tuleen. Tulkaat, poikani; liekki alkaa jo heikontua, ja myrsky ulkona raivoaa yh‰ kovemmin vain." Kertomuksen keskeytt‰minen ei ollut ensink‰‰n nuorten miesten mieleen, mutta he tottelivat kuitenkin kohta k‰sky‰ ja kiirehtiv‰t tornin lyhtyyn, auttaaksensa vanhaa v‰ltv‰‰peli‰ h‰nen velvollisuutensa t‰ytt‰misess‰. KOLMAS LUKU. Pultava ja Bender. Pian loisti valkea taas kirkkaasti ulapalle aukealle ja vanha Roos taisi hyv‰ll‰ omalla-tunnolla palaita j‰lleen nuorten tovereinsa kanssa vahti-majaan, jatkaaksensa keskeytetty‰ kertomustansa. Ensin loi h‰n kuitenkin ter‰v‰n ja tutkistelevan katseen synke‰‰n yˆhˆn ja kuunteli, kuuluisiko jotain muuta ‰‰nt‰, paitsi myrskyn pauhua ja laineitten kohinaa. Mutta kaikki oli hiljaa, paitsi luonnon-voimain meteli‰, ja h‰n istuuntui sen t‰hden taas rauhallisesti paikallensa. "Miss‰s me keskeytimmek‰‰n?" alkoi h‰n taas. Niin, kyll‰ muistan jo: rauhan-ehdoissa, joita Tsaari tarjosi, ja jotka kuninkaamme hylj‰si. Se oli paha erehdys. H‰n olisi voinut vaatia mit‰ parhaimpia ehtoja Tsaarilta, kokematta en‰‰n tappelun onnea; niin, eip‰ edes, jos h‰n olisi voittanutkin yhden sellaisen tappelun, olisi h‰n saanut suurempia etuja. Jumala tiesi, mik‰ h‰nen tekik‰‰n silloin niin itse-p‰iseksi; lyhyk‰isesti sanottu: h‰n tahtoi sotaa, ja Tsaarin t‰ytyi puollustaa itse‰ns‰ miten parhaiten taisi. Nyt olisi ehk‰ viel‰ kaikki k‰ynyt hyvin, jos me olisimme marssineet ilman viivytyst‰ Moskovaa kohti; mutta silloin teki er‰s vanha kasakki-p‰‰llikkˆ, Mazeppa nimelt‰, joka kuului Ven‰j‰n yli-vallan alle, meille pahat kolttoset. Mazeppa halusi p‰‰st‰ Tsaarin vallasta ja tulla itsen‰iseksi hallitsijaksi Ukraine'ssa. Saavuttaaksensa t‰t‰ tarkoitustansa, oli Kaarle eritt‰in terve-tullut h‰nelle. H‰n l‰hetti sent‰hden sanan-saattajat kuninkaan tykˆ, ja vakuutti h‰nelle, ett‰ jos h‰n, kuningas, tulisi armeijanensa Ukraine'hen, niin saattaisi h‰n, Mazeppa, koko maansa kapinaan, auttaisi meit‰ kumminkin kolmen-kymmenen tuhannen suuruisella joukolla, kukistamaan Tsaaria valta-istuimelta. Kaarle uskoi t‰t‰, eik‰ marssinutkaan Moskovaa kohden, vaan Ukraine'hin, jossa meid‰n piti saaman, Mazeppa'n lupauksen mukaan, ruoka-varoja, rahoja ja vaatteita, ja kaikkea muuta, mit‰ tarvitsimme. T‰m‰ seikka mahtoi eritt‰in houkutella Kaarlea tyˆskentelem‰‰n Mazeppa'n kanssa yhdess‰; sill‰ totuus sanottuna, emme olleet t‰h‰n aikaan niin hyviss‰ varoissa, kuin olimme, koska me j‰timme Sachsen'in hedelm‰lliset kent‰t. Marssit, taistelut, tuli-sioilla asustelemiset ja muut sodan vaikeudet olivat hyvin kˆyhent‰neet meit‰. Me n‰ytimme joka-ainoa kerj‰l‰isilt‰, ja r‰p‰leit‰ olivat vain meid‰n vaatteemme. Ratsu-miehill‰ ei ollut saappaita ja jalka-miehet olivat ilman kenki‰ ja sukkia. T‰ytymys pakoitti meit‰ k‰‰rim‰‰n nahkoja ja muuta senkaltaista koipiemme ymp‰ri, niin ett‰ totisesti olisi meit‰ voinut pit‰‰ villien laumana. Mutta kaikessa t‰ss‰ olimme me kuitenkin tyytyv‰isi‰, sill‰ me perustimme toivomme osaksi tuohon luvattuun Ukraine'n maahan, jossa maidon ja hunajan piti tulvailemaan, ja osaksi Puolasta tuotavaan apuun, jota kenraali Lewenhaupt'in oli k‰sketty tuomaan meille. Pian kuitenkin piti meid‰n kauhuksemme havaitsemaan, ett‰ turha oli toivomme ollut. Ennen marssisin min‰ suoraa tiet‰ helvettiin, kuin viel‰ kerran Ukraine'hen! N‰lk‰isin‰ ja repaleisina harhailimme me ymp‰ri er‰maassa, jossa emme p‰iv‰-kausiin lˆyt‰neet muuta kuin mets‰‰ ja r‰meit‰. Nelj‰ p‰iv‰‰ harhailtuamme t‰ss‰ er‰maassa, johon jo olimme t‰ytyneet j‰tt‰‰ osan kanuunoistammekin, saimme me kuulla, ett‰ olimme kulkeneet v‰‰r‰‰n. Kaunis uutinen todellakin! Nyt t‰ytyi meid‰n koettaa tulla oikeaan t‰ss‰ er‰maassa. Suurella vaivalla onnistuikin se meille ja kahden-toista kovan p‰iv‰n per‰st‰ saavuimme me viimein Desna'n rannalle, johonka Mazeppa'n piti tuoman meille lohdutusta ja apua. Mutta siell‰p‰ piti meid‰n saaman uusi h‰mm‰stys. Kasakkien asemasta tapasimme me siell‰ ven‰l‰isi‰, varustettuina hyvin vastaan ottamaan meit‰! Mit‰ nyt piti teht‰m‰n? Takaisin emme voineet k‰‰nty‰, ell'emme tahtoneet kuolla n‰lk‰‰n ja kurjuuteen; -- siis t‰ytyi meid‰n lyˆd‰ ven‰l‰iset, taikka, -- mutta mit‰‰n _taikkaa_ emme kuitenkaan ajatelleetkaan. Meid‰n t‰ytyi voittaa ja me voitimmekin, vaikka tyˆll‰ ja tuskalla. Tsaari Pietari oli saanut tiet‰‰ Mazeppa'n uskottomuuden ja vehkeet, ja kohta est‰nyt h‰nen juonensa l‰hett‰m‰ll‰ armeijan Ukraine'hen. Kun me olimme voittaneet t‰m‰n armeijan, niin jopa vanha Mazeppakin n‰ytt‰ytyi, mutta kolmen-kymmenen tuhannen verosta oli h‰n suurella tuskalla saanut kokoon vain tuskin viitt‰ tuhatta kasakkaa, jotka p‰‰lle-p‰‰tteeksi olivat yht‰ kurjassa tilassa, kuin mekin, yht‰ n‰lk‰isin‰ ja repaleisina ja vallan kaiken miehuuden ja toivon puutteessa. Ven‰l‰iset olivat ottaneet haltuunsa meille ai'otut makasiinit, hajoittaneet Mazeppa'n joukon, teloittaneet ja hirtt‰neet sadottain heist‰ ja asettaneet uuden p‰‰llikˆn Ukraine'ssa. Mazeppa itse oli pantu pannaan ja julistettu valtakunnan kiroukseen, h‰nen nimens‰ naulattu hirsi-puuhun ja h‰nen p‰‰kaupunkinsa poltettuna kaikkine kauneuksinensa ja rikkauksinensa. Sellaisilla uutisilla meit‰ h‰mm‰stytettiin, ja Mazeppa'sta ei meill‰ siis ollut paljon toivoa. Vanhus oli kyll‰ koettanut kaikki mahdollisuudet, saadaksensa kasakoita kapinaan ja sotaan, mutta ven‰l‰iset olivat tulleet liian aikaisiin, ja tukehduttaneet h‰nen suuret tuumansa jo kapalossa. Viimeisen toivomme asetimme me nyt kenraali Lewenhaupt'iin, jonka piti tulla Puolasta ja lopettaa meid‰n h‰t‰mme. H‰n tulikin vihdoin, mutta Herra Jumala, kummoisessa tilassa! Yhden-toista tuhannen miehen kanssa, useita tuhansia muona-vaunuja mukana, oli h‰n l‰htenyt liikkeelle; mutta Ven‰j‰n rajalla oli Tsaari Pietari 40,000 miehen kanssa v‰jyksiss‰ ja karkasi ‰kki-arvaamatta h‰nen kimppuunsa, kohta kun h‰n tuli n‰kyviin. Lewenhaupt, uljain kenraaleista, ajoi kyll‰ Tsaarin pakosalle, mutta t‰m‰ seurasi h‰nt‰ j‰lest‰ kanta-p‰ill‰ h‰nen matkallansa paikoissa, jotka olivat kaadetuilla puilla ja r‰meill‰ ymp‰ri piiritetyt ja mahdottomat kulkea. Sinne oli Tsaari h‰nt‰ tahtonutkin. Kohta, kun Lewenhaupt oli kierretty ja piiritetty, hyˆkk‰si Tsaari uudestaan suurella raivolla h‰nen kimppuunsa. Ruotsalaiset taistelivat kuitenkin sellaisella miehuudella ja kuoleman halveksimisella, ett‰ ven‰l‰iset alkoivat jo horjua. Tsaari huomasi sen, ratsasti pitkin rivej‰ns‰ ja huusi, ett‰ jokainen, joka j‰tt‰isi paikkansa, kohta ammuttaisiin. "En s‰‰st‰ itse‰nik‰‰n," huusi h‰n viel‰, "jos m‰ olen niin pelkuri, ett‰ m‰ pakenen!" Tsaarin esimerkki rohkaisi ven‰l‰iset uudestaan. Kuin mehil‰is-lauma h‰‰reiv‰t he ruotsalaisten pataljoonain ja muona-vaunujen ymp‰rill‰. Muutamilla n‰ytti olevan halu ryˆst‰‰; mutta silloin huusi Tsaari taas: "joka koskee vaunuihin, se ammutaan!" Se pelj‰stytti heit‰, ja taistelua jatkettiin kello nelj‰‰n j‰lkeen puolen-p‰iv‰n. Silloin toi kenraali Bauer viel‰ apu-joukkoja. Lewenhaupt puollusti itse‰ns‰ myˆh‰‰n yˆhˆn erinomaisella miehuudella ja kohta kun pime‰ tuli, varusti h‰n itsens‰ hyv‰‰n asemaan, tehden muona-vaunuista jonkun-moisen varustuksen itsellens‰. Niin sai h‰n lepoa yˆll‰, mutta kohta kun aamu koitti, alkoi taistelu uudelleen ja Lewenhaupt n‰ki mahdottomaksi varjella vaunuja. Sent‰hden, est‰‰ksens‰ niiden joutumasta ven‰l‰isten k‰siin, pisti h‰n ne tuleen. Mutta tuli ei levennyt ‰kki‰ ymp‰ri, ja ven‰l‰isten onnistui pelastaa suuren osan kuormista. Nyt tarjosivat he kenraali Lewenhaupt'ille kunniallisen antaumisen ehtoja, mutta h‰n hylk‰si ne ja jatkoi taistelua. Vihdoin tuli h‰n kuuden verisen taistelon j‰lkeen, joissa h‰n oli kadottanut kaiken kuormastonsa, meid‰n ainoan apumme, ja kuusi tuhatta miest‰, seitsem‰n-toista kanuunaa ja koko joukon sotalippuja -- niin: h‰n tuli vihdoin, tosin kunnialla kaunistettuna, mutta surkeimmassa tilassa tykˆmme. Sen siaan kuin h‰nen piti auttaa asemaamme, niin pilasi h‰n sen. Lewenhaupt'in lyˆtyjen ja alakuloisten joukkojen ynn‰ Mazeppa'n kasakkain kanssa nousi meid‰n armeijamme 28,000 mieheen, Se oli v‰h‰inen vihollisen voimia vastaan, mutta suuri, per‰ti suuri ruoka-varojemme suhteen. Me olimme kuin hiiri pyydyksess‰. Ruotsalaisista ei ollut kukaan nurissut t‰h‰n saakka, mutta nyt alkoi yleinen tyytym‰ttˆmyys ilmesty‰. Taistella ven‰l‰isi‰ vastaan, k‰vi kyll‰ p‰ins‰, mutta meill‰ oli taisteleminen myˆskin n‰lk‰‰ ja vilua vastaan. Er‰s upsieri valitti siit‰, ett'ei saanut ollenkaan mit‰‰n tietoja Ruotsista. Kuningas kuuli sen ja sanoi: "Pelk‰‰ttekˆ, ett‰ olette niin kaukana kotoanne? Jos olette uljas sotamies, niin vien min‰ teid‰t niin kauvas, ett‰ tuskin kolmeen vuoteen voitte saada mit‰‰n tietoja Ruotsista." Er‰s tovereistani, joka oli lapsundestaan oppinut el‰m‰‰n hyvin, uskalsi napisten n‰ytt‰‰ kuninkaalle palaisen mustaa ja homeista, kauroista ja ohrista sekoitettua leip‰‰, jota sit‰kin niukasti jaettiin meille, ja sanoi samalla: "taisiko sellaista leip‰‰ syˆd‰?" Kuningas otti palaisen, sˆi sen rauhallisesti ja sanoi: "No, ei se nyt hyv‰lt‰ maistu, mutta kyll‰h‰n sit‰ sent‰‰n syˆpi." Ja niin sˆimmekin me sit‰, vaikka se tuskin oli syˆt‰v‰‰. Hevoisemmekin olivat uupumaisillansa ja t‰ytyiv‰t syˆd‰ sellaista ruokaa, jota muutoin ei mik‰‰n hevoinen syˆ. Mutta kyll‰ ne siit‰ k‰rseiv‰tkin, sill‰ sadan askeleen p‰‰h‰n taidettiin lukea heid‰n kylki-luunsa, ja moni heist‰ luultavasti unhoitti kaurat ij‰ksi-p‰iviksi. Kenraalit vaateivat kuningasta, Jumalan t‰hden, palajamaan Puolaan ja asettamaan armeijan siell‰ talvi-si'oille, koska se v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti olisi hukkuva t‰‰ll‰. Mutta Kaarle oli kuuro kaikille viisaille neuvoille. H‰nell‰ oli nyt se vika kerran, ett'ei h‰n tahtonut seurata hyvi‰ neuvoja, ja sep‰ olikin h‰nen onnettomuutensa. "Min‰kˆ palajaisin Puolaan?" sanoi h‰n. "N‰ytt‰isih‰n se silt‰, kuin olisin paennut ven‰l‰isi‰! Pian talvi kuluupi. En saa kadottaa yht‰‰n aikaa, raivatakseni tieni Moskovaan." Mutta Kaarle ei p‰‰ssyt Moskovaan, h‰n ei voinut valloittaa Ukraine'a, ja talvesta ei tahtonut tulla loppua ollenkaan, Sit‰ kauheaa kylm‰‰, joka meit‰ ahdisti vuonna 1709, ei voi kukaan unhoittaa, joka silloin eli, eritt‰inkin meist‰ sotamiehist‰, jotka k‰rseimme niin kauheasti. Kohta Uudelta-vuodelta alkoi kylm‰ ja kesti puoli-v‰liin Helmikuuta niin ankarana, ett‰ monta ihmist‰ paleltui, el‰v‰t kotona ja metsiss‰ kuolivat, viel‰p‰ kalat j‰rviss‰. Viel‰ 15 p. Maaliskuuta oli niin kylm‰, ett‰ sylky j‰‰tyi kohta kun se tuli maahan. Puoli-v‰liss‰ Toukokuuta oli routa viel‰ maassa, niin ett‰ syksy-kylvˆt t‰ydyttiin kynt‰‰ uudestaan ja kylv‰‰ kev‰t-kylvˆiksi. Te voitte ehk‰ ajatella meid‰n tilamme sellaisessa kylm‰ss‰. Puista ei meill‰ ollut puutetta, ja se olikin ainoa toivomme ja ainoa pelastuksemme. Viel‰p‰ oli siit‰ kovasta kylm‰st‰ hyv‰‰kin: se pakoitti ase-lepoon kesken‰‰n sotivaiset armeijat, sill‰ eiv‰t ven‰l‰iset, emmek‰ me voineet asettaa etu-vartioita ilman, ett'eiv‰t ne paleltuneet kuoliaiksi. Huolimatta kaikesta varovaisuudesta ja puiden paljoudesta paleltui kuitenkin meist‰ noin kaksi tuhatta miest‰ kuoliaiksi, ja ilman Mazeppaa, joka osoitti itsens‰ t‰ss‰ meid‰n h‰d‰ss‰mme rehelliseksi ja uskolliseksi yst‰v‰ksi, olisi monta tuhatta n‰‰ntynyt n‰lk‰‰nkin. Mutta vanha kasakka-p‰‰llikkˆ hankkei meille kaikella mahdollisuudella ruoka-varoja, ja niin kului talvi, kunnes Helmikuussa aljettiin taas pit‰‰ pienempi‰ kahakoita. Kaarle oli p‰‰tt‰nyt valloittaa Moskovan, eik‰ h‰nen j‰ykk‰‰ luontoansa voinut taivuttaa mik‰‰n; ei vaikka h‰nen armeijansa oli kev‰‰n tullen supistunut jo 16,000 mieheen. Mutta ennen kuin me taisimme tulla Moskovaan, niin piti meid‰n valloittaa ensin Pultava, jonka Pietari oli eritt‰in linnoittanut ja varustanut suurilla ruoka-varoilla. Sen lis‰ksi koki Tsaari viekoitella Mazeppaa pois puoleltamme, lupasi h‰nelle armoa ja virkaansa j‰lleen-asettamista, jos h‰n vain luopuisi Kaarlesta. Mutta Mazeppa hylk‰si tarjoukset ja pysyi uskollisena. Nyt marssittiin eteen-p‰in. Tiemme k‰vi Zaporogin kasakkain maan kautta. Kaarle toivoi heit‰ liittolaisiksi ja Tsaari samoin. Tsaari antoikin heille 60,000 kulta-rahaa, houkutellaksensa heit‰ puolellensa. Kasakat ottivat rahat, mutta lupasivatpa liittoa Kaarlellekin. Siit‰ oli meid‰n kiitt‰minen vanhaa Mazeppaa, joka tunsi eritt‰in hyvin t‰m‰n kansan luonnon. Suurta hyˆty‰ eiv‰t he tosin meille tehneet, mutta se oli jo jotakin, ett'eiv‰t tehneet meille mit‰‰n pahaakaan. Kaksi tuhatta miest‰ heilt‰ yhtyi meihin, Sen lis‰ksi sai Kaarle rahoilla kaksi tuhatta valakkilaista Tatar-kaanilta, ja t‰ll‰ sekavalla armeijalla k‰vimme me Pultavan kimppuun, ahnaina kuin n‰lk‰iset sudet, p‰‰st‰ksemme k‰siksi sen hyvin varustettuihin makasiineihin, joita ei mik‰‰n armeija maailmassa olisi paremmin tarvinnut, kuin meid‰n. Kaarle ryhtyi kohta Pultavan piiritykseen, mutta se ei k‰ynyt niin pian p‰ins‰, kuin me kaikki olimme toivoneet. Kaupunki oli jota-kuinkin hyvin ja s‰‰nnˆllisesti linnoitettu ja sis‰lsi kahdeksan tuhannen suuruisen varustus-v‰en. Rynn‰kkˆˆn puuttui meilt‰ miehi‰ ja pommittamiseen kanuunia. Meill‰ oli kaikkiansa kolme kymment‰ kanuunaa ja mˆrssaria eik‰ ollenkaan kuulia. Meid‰n t‰ytyi ensin odottaa siksi, ett‰ linnasta ammuttiin meille joitakuita kuulia. Niit‰ kokoiltiin suurella vaivalla ja l‰hetettiin piiritetyille takaisin meid‰n omilla kanuunoillamme. Ei mik‰‰n auttanut; meid‰n rauta-kallo kuninkaamme t‰ytyi tehd‰ nyt jotain, jota h‰n ei koskaan k‰rsinyt, nimitt‰in odottaa, Se ei ollut h‰nelle ollenkaan mieleen, mutta, kuten sanottu, ei mik‰‰n auttanut -- p‰‰ll‰‰n ei h‰n voinut murtaa linnan muuria, ja jos h‰n tahtoi valloittaa Pultavaa, niin piti h‰nen koettaa valloittaa linna n‰lk‰-palkalla; ja se k‰vi pitk‰‰n, sill‰ ven‰l‰isill‰ oli suuret makasiinit. Ylip‰‰ns‰ ei meille tahtonut mik‰‰n onnistua. Kes‰kuussa l‰hestyiv‰t ven‰l‰isten apu-joukot, ja kuningas l‰hetti heit‰ vastaan kenraali Stadelberg'in sill‰ vakavalla k‰skyll‰, ett‰ h‰nen piti lyˆm‰n ven‰l‰iset ehdolla mill‰ hyv‰ns‰. Mutta toisin se kuitenkin k‰vi: Stadelberg lyˆtiin itse. Sanan-lasku sanoo, ett'ei onnettomuus tule yksin, ja niin k‰vi meillekin. Kaarlella oli t‰h‰n saakka ollut sellainen onni kaikissa kahakoissa ja tappeluissa, ett‰ h‰n jo itsekin alkoi luulla olevansa lumotun kuulia ja lyˆmisi‰ vastaan. Pultavassa h‰nen piti p‰‰sem‰n siit‰ luulosta ja viel‰ monesta muusta. Sill‰ koska vahingot kerran alkoivat, niin tulivat ne ilman loppua ja m‰‰r‰‰. Er‰‰ss‰ kahakassa sai Kaarle kuulan vasempaan jalkaansa. Ei voitu huomata mit‰‰n h‰ness‰, h‰n istui useampia tunteja viel‰ hevoisen selj‰ss‰ ja johti tappelua. Er‰s palvelija havaitsi viimein koko h‰nen saappaansa olevan veress‰ ja toi l‰‰k‰rin. Silloin oli haava jo ‰rtynyt ja tuska oli niin ankara, ett‰ kuninkaan t‰ytyi astua alas hevoisen selj‰st‰. Haavoitettu jalka tutkittiin ja julistettiin, ett‰ ainoa pelastus olisi jalan poikki-sahaamisessa. Kuningas ei myˆntynyt siihen ensink‰‰n, vaan riiteli l‰‰k‰rin kanssa siksi, ett‰ minulle johtui mieleeni ajatus, ett‰ ehk‰ meid‰n rykmentin-haavurilla Reuman'illa olisi toinen ajatus asiasta. Nopeasti noudin min‰ h‰nen, ja suureksi onneksi. Reuman sanoi toivovansa jalan paranevan ilman sen poikki-sahaamista, jos siihen leikattaisiin joita-kuita syvi‰ leikkauksia, haavoja. Se tuuma antoi vett‰ Kaarlen myllylle. H‰n tarttui molemmin k‰sin s‰‰reens‰, puri hampaansa yhteen ja sanoi: "No leikatkaa nyt sitten, elk‰‰tk‰ pelj‰tkˆ!" "Niin tehtiin ja h‰n katseli rauhallisesti leikkaamista, ilman mit‰‰n tuskan merkki‰ kasvoillansa. T‰t‰ tehdess‰ tuotiin h‰nelle sana, ett‰ Tsaari oli tulossa koko armeijansa kanssa. Viel‰ senkin kuultuaan osoitti h‰n tavallisen maltillisuutensa. 'Hyv‰ on,' sanoi h‰n, 'sent‰hden pit‰‰ kaikki valmistettamaan huomista tappelua varten.' Siin‰ oli kaikki, mit‰ h‰n vastasi t‰lle uutiselle." T‰ss‰ tuli ‰kkin‰inen keskeytys vanhan v‰ltv‰‰pelin kertomukselle. H‰n hypp‰si ylˆs istuimeltansa, aukaisi vahti-huoneen pienen akkunan ja pisti p‰‰ns‰ ulos huolimatta sateesta, joka h‰nen harmaita haiveniansa kasteli ja tuulesta, joka niit‰ repeli. "Mit‰ siell‰ nyt on?" huusi Uolevi Sparre ja kiirehti yhdess‰ Elfdal'in ja Rˆnne'n kanssa akkunan luokse. "Ettekˆ kuulleet? Laukaus, ja nyt taas toinen!" vastasi vanhus, ja samassa kuului ilmassa pieni, keskeytetty ja kumea paukaus. "Kyll‰, Herra Jumala!" huusi Elfdal. "Ja tuolla n‰en min‰ taas v‰l‰yksen, -- kohta kuuluu kolmas laukaus." "Siell‰ on laiva vaarassa, ajautumassa Dal'in kallioille!" sanoi v‰ltv‰‰peli. "Mutta ehk‰ se viel‰ voipi pelastua, jos vain viipym‰tt‰ l‰hetet‰‰n luotsi Marstrand'ista, sill‰ se on viel‰ kaukana karista. Uolevi, joudu pian is‰si, ˆverstin luokse. H‰n laittaa kyll‰ kohta luotsi-veneen vesille; ja jos ilma v‰h‰n pit‰‰ v‰li‰, niin pian p‰‰see vene perille. Mutta juosta sinun pit‰‰, ik‰‰nkuin olisi sulla siivet koivissa." Uolevi kaappasi kohta sota-lakkinsa ja Elfdal ja Rˆnne tekiv‰t samoin, joutumatta ottamaan edes p‰‰llys-vaatteitansa. "Elfdal saa menn‰ mukana," sanoi v‰ltv‰‰peli kiireesti ja k‰skev‰isesti, "mutta Rˆnne j‰‰pi t‰nne! Min‰ ehk‰ tarvitsen h‰nt‰, ja kahdessa sanan-saattajassa Marstrand'iin on kyll‰." Nˆyr‰sti palasi nuorukainen vahti-huoneesen takaisin, ja toiset meniv‰t kuin tuulen-vihuri kaupunkiin. "Kyll‰ he joutuvat parahiksi" sanoi vanha v‰ltv‰‰peli. "Jos ˆversti on nyt vain pit‰nyt huolta luotsi-veneist‰, niin emme tarvitse pelj‰t‰ vaarassa olevan laivan hukkuvan. Kaiken-mokomin emme mek‰‰n tahdo laimin-lyˆd‰ mit‰‰n, joka voipi olla heid‰n pelastukseksensa. Ripe‰sti, yst‰v‰ni, auttamaan minua valkeata kohentamaan!" He meniv‰t tornin-lyhtyyn ja laittoivat hiilet t‰yteen liekkiin, Sill‰ ajalla kun he innokkaasti toimivat t‰ss‰, n‰ytti ilma olevan juuri paranemaan p‰in. Sade lakkasi, pilvet hajaantuivat ja kokoontuivat pienempiin ryhmiin; t‰hdet pilkisteliv‰t esiin siell‰, t‰‰ll‰ pilvien v‰list‰, ja jopa viimein kuukin loi kirkkaan, lempe‰n valonsa raivoisalle, rauhattomalle merelle. Muutamaksi minuutiksi kirkastui ilma niin, ett‰ taidettiin jotenkin selv‰sti eroittaa suuri laiva, joka oli k‰‰rinyt purjeensa kokoon ja taisteli vihaisia laineita vastaan. "Tuolla se on!" huudahti vanha v‰ltv‰‰peli ja osoitti k‰dell‰‰n merelle. "Etkˆ sin‰kin sit‰ n‰e? Taivas! Se taistelee jalosti, ja jos se voi kest‰‰ viel‰ vain kymmenen minuuttia, sill‰ ett‰ luotsi-vene kerke‰‰pi perille, niin -- -- --" "Hohoi v‰ltv‰‰peli! Kas, tuolla pist‰ytyy jo vene esiin kallioiden takana!" keskeytti nuorukainen h‰nt‰. "Ja tuolla tulee toinen! He ovat vet‰neet purjeet ylˆs ja kiit‰v‰t kuin kalalokit eteen-p‰in." "Miss‰, miss‰?" kysyi v‰ltv‰‰peli innokkaasti. "Kuka sellaisia p‰hkin‰n-kuoria voi n‰hd‰ niin heikossa kuun-valossa! Nuoret silm‰t voivat sen tehd‰. -- Kas, niin: tuolla ne ovatkin! Min‰ n‰in niiden kiit‰v‰n juuri valoisan paikan yli, mink‰ kuu tekee merell‰ pilvien v‰list‰. Onneksi! Nyt ei ole mit‰‰n vaaraa en‰‰n, luulen ma. Heill‰ on valo-torni ja kuu, ja olisihan se koko huono luotsi, joka ei sellaisten auttajain avulla voisi v‰ltt‰‰ kallioita ja osata satamaan. Mutta nyt en min‰ n‰e venett‰ en‰‰n. Mihink‰ se joutui, Rˆnne?" "On juuri laivan kupeella," vastasi Rˆnne, joka ei sekuntiakaan ollut laskenut venett‰ silmist‰ns‰. "Viel‰ minuutti ja he ovat p‰‰sneet laivalle!" "Sittep‰ saamme kohta n‰hd‰, miten luotsit johtavat laivaa," sanoi v‰ltv‰‰peli ja t‰hysti laineilla lelluvaa laivaa. Pahaksi onneksi k‰tki juuri samassa musta pilvi kuun ja peitti n‰kˆ-alan merell‰. Mutta kovasti riehuva tuuli karkoitti pilven pian pois, ja jonkun minuutin per‰st‰ oli n‰kˆ-ala taas vapaa. Vanha v‰ltv‰‰peli huudahti syd‰mellisell‰ riemulla. "Kas tuolla! Se on tapahtunut!" sanoi h‰n. "He ovat jo kallion-kielen ohitse ja ovat v‰hemm‰ss‰, kuin nelj‰s-osa tunnissa turvallisesti ankkurissa. Se oli, Jumal'auta apu h‰d‰ss‰! Ell'ei ˆversti Sparre olisi l‰hett‰nyt teit‰ t‰nne tykˆni, niin olisimme luultavasti saaneet valittaa parin sadan ihmishengen hukkumista; sill‰ tuolla alhaalla voidaan kuulla kyll‰ laukaus, vaan ei n‰hd‰ v‰l‰yst‰, eik‰ niin-muodoin tiet‰‰, miss‰ h‰d‰ss‰ oleva laiva oikeastaan on. Niin, h‰n on kelpo mies, ˆversti! Joku muu mies ei olisi ehk‰ pit‰nyt huolta, pit‰‰ veneit‰ varulla, ja niin olisi apu tullut myˆh‰‰n. Pojat taisivat juosta aikalailla! Min‰ luulen, ett‰ he tarvitsivat tuskin viitt‰ minuuttia, tullaksensa kaupunkiin. No, niin! He ovat oikeoita ruotsalaisia, rohkeoita ja aina auttamaan valmiita. Heist‰ t‰ytyy pit‰‰, heist‰ kelpo-pojista! -- Mutta katsoppas tuonne, Rˆnne! Laiva k‰‰ntyy, -- heitt‰‰ ankkurin mereen, -- laiva seisoo hiljaa, -- he ovat pelastetut, ja kohta tullenevat nuoret toverimme takaisin." Todellakin seisoi laiva, joka muutamia minuuttia sitten oli vaarassa ajautua tuolle paha-maineiselle Dal'in kalliolle; niin laiva seisoi nyt rauhallisesti ankkurissa, ja v‰ltv‰‰peli palasi siis nuoren toverinsa kanssa j‰lleen vahti-honeesen. Ensin tarkasti h‰n ter‰v‰sti viel‰ merta, n‰hd‰ksens‰, viel‰kˆ sill‰ kerralla oli joku muu laiva vaarassa myrskyss‰. "Min‰ luulen," sanoi h‰n vallan tyytyv‰isen‰, "ett'emme en‰‰n t‰n‰-p‰n‰ tarvitse pelj‰t‰ mit‰‰n vaaraa. Myrsky-ilma n‰ytt‰‰ purkaneen raivonsa loppuun, ja paitsi sit‰ kirkastuu jo taivaskin v‰hitellen niin, ett‰ puolen tunnin matkalle voi jo eroittaa rannat. Ja niin muodoin en min‰ tarvitse sinua en‰‰n, Rˆnne. Jos tahdot menn‰ tovereitasi vastaan, niin ei mik‰‰n sit‰ est‰. Yˆ kuluupi jo kyll‰ rauhallisesti; siit‰ olen varma. Siis mene Herran rauhaan, jos olet uupunut." "En v‰h‰‰k‰‰n, v‰ltv‰‰peli," sanoi nuorukainen. "Vaikka en olisi m‰‰r‰ttyk‰‰n t‰nne, niin tahtoisin sittenkin j‰‰d‰ t‰nne; sill‰ ei auta mik‰‰n, v‰ltv‰‰peli, vaan teid‰n t‰ytyy lopettaa kertomuksenne Kaarle-kuninkaasta. Eik‰ kellokaan ole muuta kuin 10:n. Yˆ on viel‰ pitk‰." "Ahah, vai kertomus sinua t‰‰ll‰ pit‰‰kin," sanoi vanha v‰ltv‰‰peli naureskellen. "No, sin‰ saat sen kuulla ja toverisi myˆskin, jos he tulevat en‰‰n t‰nne. Mutta min‰ luulen, ett‰ he ovat olleet niin varovaisia, ett‰ ovat j‰‰neet Marstrand'iin." "Ei maarkaan, niin tyhmi‰ eiv‰t he olleet!" huusi Uolevin iloinen ‰‰ni samassa, ja kohta astui h‰n sis‰‰n Elfdal'in ja er‰‰n vieraan kanssa. "T‰‰ll‰ me olemme taas, vanha yst‰v‰! V‰h‰n tosin m‰rki‰, mutta iloisia ja reippaita olemme yh‰ vain, ja v‰h‰inen m‰rkyys kyll‰ pian kuivuu. Is‰ni k‰ski minun sanomaan teille terveisi‰ ja kiitoksia. Te olette hyvin pit‰neet varanne, sanoi h‰n, ja l‰hett‰nyt minut ja Elfdal'in parhaalla ajalla. Jos se olisi tapahtunut joita-kuita minuuttia myˆhemmin, niin olisi laiva ollut hukassa. Is‰ni aikoo pit‰‰ huolta siit‰, ett‰ valppautenne esitet‰‰n hallitukselle oikeassa arvossansa. Totisesti, v‰ltv‰‰peli, oli laiva joutumaisillaan Dal'in kalliolle. Luotsit tulivat juuri parahiksi, kuin vallesmanni viina-pannulle." "Olemme sen kyll‰ n‰hneet t‰‰lt‰ ylh‰‰lt‰," vastasi vanhus. "Se on paha paikka, ell'ei vain tarkoin tunne kulku-v‰yl‰‰. Mutta mik‰ laiva se oikeastaan oli, Uolevi? Suurelta ja komealta rakennukselta se vain n‰ytti." "Kyll‰, kyll‰" vastasi Uolevi; "paras ruotsalaisista rekatti-laivoista, kuin on koskaan laineita vakoillut: 'Torstenson' kuudella-kymmenell‰ kanuunalla. T‰ss‰ on samasta laivasta matkustaja, joka haluaapi myˆskin saada kuulla teid‰n vanhoja kertomuksianne. Elk‰‰ siit‰ pahastuko, v‰ltv‰‰peli! Kun t‰m‰ herra kuuli, ett‰ me tahdoimme palata valo-torniin, niin pyysi h‰n saada tulla mukana, ja niin olemme me siis nyt t‰ss‰." V‰ltv‰‰peli heitti lyhyen katseen vieraasen, mutta t‰m‰ lyhyt katse oli kylliksi h‰nelle, tuntea vieraassa arvokkaan ja suuren miehen. Vieras n‰ytti eritt‰in nuorelta, ja h‰nen kasvoissansa kuvastuivat lempeys ja yst‰vyys. Vanha v‰ltv‰‰peli tervehti h‰nt‰ sen t‰hden yst‰v‰llisell‰ kohteliaisuudella ja pyysi h‰nt‰ istumaan pieneen vahti-huoneesensa. "Pit‰k‰‰ hyv‰n‰nne se, mit‰ voin tarjota teille, armollinen herra," sanoi h‰n. "Paljon ei se tosin ole: vain l‰mmin huone ja v‰h‰n kertomuksia vanhoista ajoista." "Sit‰ juuri etsinkin," vastasi vieras. "N‰ilt‰ nuorilta yst‰vilt‰mme kuulin, ett‰ olette ollut sankari-kuninkaamme ase-toveri, ja nyt koska en olisi voinut nukkua t‰n‰ yˆn‰, niin pyysin heit‰ ottamaan minua kanssansa. Olen oikein iloinen, jos jatkatte vain kertomustanne, huolimatta minua ujostella. Min‰ myˆskin olen n‰hnyt kuninkaan v‰h‰‰ ennen tuota onnetonta laukausta Fredrikshall'in luona." "Tekˆ, herra?" sanoi vanha v‰ltv‰‰peli ihmetellen. "Mutta hyvin nuori te mahdoitte silloin olla." "Kyll‰! Min‰ seurasin is‰‰ni, joka oli upsierina kuninkaan palveluksessa, ja tahtoi opettaa minua jo nuorena sota-menoihin." "Sitten min‰ ymm‰rr‰n," sanoi v‰ltv‰‰peli. "Olemmepa niin-muodoin puolittain sota-toverit, sill‰ min‰ olin myˆskin Fredrikshall'in luona ja n‰ill‰ minun k‰si-varsillani autoin min‰ kantamaan kuningasta j‰lleen telttiins‰. Viel‰ kerran: terve-tullut!" H‰n ojensi k‰tens‰ vieraalle, joka puristi sit‰ innolla. Sen j‰lkeen vaatei Uolevi v‰ltv‰‰peli‰ jatkamaan kertomustansa. "Sitten. sitten," vastasi vanhus; "jahka ensin juomme kupillisen teet‰, joka ei suinkaan liene vastahakoista vieraalle, eik‰ teillek‰‰n; sill‰ te olette l‰pi-m‰rki‰ sateesta ja meri-vedest‰. Pian, Uolevi, nyt auttamaan minua!" Vanhuksen esitys otettiin ‰‰nettˆmyydell‰ vastaan ja pian hˆyrysi tee pˆyd‰ll‰, ja n‰ytti maistuvan huoneessa olijoille eritt‰in hyv‰lt‰. Sill‰ aikaa kun he joivat l‰mmint‰, el‰hdytt‰v‰‰ juomaa, kertoi v‰ltv‰‰peli lyhyk‰isyydess‰ sen, mit‰ h‰n oli kertonut jo nuorukaisille, ja alkoi sitten, pantuansa tee-kapineet pois, uudelleen punomaan keskeytyneen kertomuksensa s‰ikeit‰ menneist‰ ajoista. "Me olimme siis Pultavan edustalla," alkoi h‰n. Samalla kuin Kaarle antoi leikata ja sitoa haavoitettua jalkaansa, teki h‰n ohjelman seuraavan p‰iv‰n tappelulle. Viel‰ samana iltana antoi h‰n tarpeelliset k‰skyt ja pani sen j‰lkeen rauhallisesti levolle, juuri kuin ei mit‰‰n erinomaisempaa huolta olisi ollut. Mutta p‰iv‰n valjetessa oli h‰n taas vilpas ja pani meid‰t marssimaan. Rohkeutta ei meilt‰ tosin puuttunut, mutta voiton toivo ja varmuus olivat pois, sill‰ voimat olivat per‰ti eri suuret. Tsaari seisoi vastassamme 65,000 suuruisen mies-lauman ja 132 kanuunan kanssa. Meill‰ oli, paitsi v‰h‰ist‰ mieslukuamme, nelj‰ rauta-kanuunaa; ja sitten piti Kaarlen, v‰ltt‰‰ksens‰ p‰‰st‰m‰st‰ ven‰l‰isi‰ takaa-p‰in k‰ym‰st‰ kimppuun, j‰tt‰‰ vahva vartio-v‰ki Pultavan linnan edustalle ja 4,000 miest‰ kuormain vartioimiseen. Emme olleet oikein hyvill‰mme. Niin lavealle, kuin silm‰ kantoi, vilisi keto ven‰l‰isist‰. Kuitenkin valmistausimme me joko voittamaan tahi kuolemaan. Meid‰n kenraalimme ratsastivat pitkin rivej‰mme, kiihoittaen miehi‰ rohkeuteen, muistuttaen Narvasta, jossa me kahdeksan tuhatta ruotsalaista olimme voittaneet kahdeksankymment‰ tuhatta ven‰l‰ist‰. Kaarle itse, pistuoli k‰dess‰, antoi kantaa itse‰‰n k‰si-paareilla, sill‰ haavoitetulla jalallansa ei h‰n voinut ratsastaa, ja h‰n tahtoi kuitenkin itse johtaa taisteloa. Nyt aljettiin. Meid‰n ratsuv‰kemme teki kenraali Schlippenback'in johdolla alun ja syˆksyi sellaisella v‰kivallalla ven‰l‰isten ratsu-miesten p‰‰lle, ett‰ ne hajosivat, kuin akanat ilmaan. Me huusimme jo "voitto" ja luulimme tappelun voittaneemme, ja se olisi niin, Jumal'auta, ollutkin, ell'ei kenraali Creutz olisi tehnyt "pukkia." H‰nen piti ahdistaman pakolaisia sivusta-p‰in viidell‰ tuhannella ratsumiehell‰, mutta h‰n meni v‰‰r‰‰n, eik‰ arvannut oikeata aikaa. Sill‰ ajalla kokosi Tsaari hajoitetun ratsu-joukkonsa ja rupesi vuorostaan ahdistamaan ruotsalaisia. Ruotsalaiset eiv‰t voineetkaan pit‰‰ paikkaansa, vaan v‰istyiv‰t, jossa tilassa Schlippenback itse joutui vangiksi. Sen j‰lkeen t‰ytyi meid‰n jalka-v‰kemme marssia ven‰l‰isten tuli-kitoja vastaan. Mutta meit‰ otettiin vastaan rae-hauleilla, jotka lakaisivat kokonaisia rivej‰ maahan meilt‰, ja saattoivat meid‰t ajattelemaan, ett‰ olimme matkalla helvettiin. Meid‰n t‰ytyi per‰yty‰. Toinen onnettomuus seurasi toista. Menschikov tunkeutui vahvalla joukolla meid‰n ja linnan v‰lille ja eroitti meid‰t linnaa piiritt‰v‰st‰ armeijastamme ja kuormastostamme. Kaikki joutui ven‰l‰isten k‰siin. Kuningas teki paraimman kykyns‰ mukaan ja oli jokajalla saapuvilla, miss‰ vaara oli isoin; mutta ei h‰n voinut tehd‰ itse‰ns‰ kahden- eik‰ nelj‰n-kertaiseksi. H‰nen kantajansa ammuttiin, ja kohta mursivat kuulat koko paarit, mutta h‰n ei ollut siit‰ tiet‰vin‰ns‰k‰‰n, vaan istui toiseen samanlaiseen ja kiirehti taas tappelun hyˆrin‰‰n. Mutta ei mik‰‰n rohkeus voinut kest‰‰ yli-voimaa vastaan: koko ruotsalainen armeija otti pakonsa ja hajaantui. Kuningas ei tahtonut paeta, mutta me istutimme h‰nen v‰kisell‰ hevoisen selk‰‰n, kokosimme ymp‰rillemme noin viisi sataa ratsu-miest‰ ja laskimme t‰ytt‰ laukkaa useain ven‰l‰isten rykmenttien l‰pitse ja pakenimme niin. Viel‰p‰ pa'ossa tapahtui kuninkaalle onnettomuus. H‰nelt‰ ammuttiin hevoinen. H‰nelle annettiin toinen hevoinen ja vietiin mukana eteen-p‰in. Viimein tapasimme me kreivi Meyerfeldt'in vaunut, ja koska kuninkaan haavoitettu jalka oli kovissa kivuissa, niin istutimme me h‰nen niihin ja veimme h‰nen pois taistelusta. "Menk‰‰mme turkkilaisten tykˆ!" sanoi h‰n. "Tappelun olemme kadottaneet!" Ja kadotettu se olikin, ja koko ruotsalainen armeija. Se oli onneton p‰iv‰! Kenraali Lewenhaupt oli koonnut pakenevan armeijamme hajoitetut j‰‰nnˆkset, mutta t‰ytyi antautua v‰kinens‰ ruhtinas Menschikov'ille vangiksi. Koko ruotsalaisesta sota-voimasta ei j‰‰nyt mit‰‰n j‰ljille sin‰ onnettomana p‰iv‰n‰, joka oli 28. kes‰kuuta vuonna 1709. Nyt siirrymme niin pian, kuin suinkin mahdollista t‰m‰n surkean seikan sivuitse, sill‰ ajatus ei viihdy mielell‰‰n sellaisissa surullisissa tapauksissa. Mit‰ minuun itseeni tulee, niin sain min‰kin silloin aika kolahduksen taka-raivooni, mutta ei se kuitenkaan est‰nyt minua seuraamasta kuningasta, joka nyt, paitsi sis‰llist‰ tuskaa, jota h‰n tunsi, tiet‰en itsens‰ voitetuksi, k‰rsei kovaa haava-kuumetta myˆskin, ja tarvitsi todellakin mit‰ suurinta huolen-pitoa ja hoitoa. Ah, se oli onneton pako! Polttavimmassa kes‰-helteess‰ t‰ytyi meid‰n paeta autioiden hiekka-korpien kautta, jossa meilt‰ puuttui ruoka-varat, jopa usein vesikin. Vasta viiden vaikean p‰iv‰n per‰st‰ saavuimme me Bug-virran rannalle, ja aina yh‰ h‰‰reiv‰t ven‰l‰iset h‰nn‰ss‰mme. Turkin rajalla odotti meit‰ uusi h‰t‰. Turkkilaiset eiv‰t tahtoneet vied‰ niin paljon ihmisi‰ yli virran ilman Dezakov'in paschan lupaa, ja t‰m‰ taas vakuutti, ett‰ h‰nen t‰ytyi kysy‰ ensin hallitus-neuvokselta Bender'iss‰ lupaa. Paljon kului aikaa t‰m‰n pitk‰n edes-takaisin kulkevan virallisen neuvottelemisen kautta. Ven‰l‰iset karkasivat kimppuumme, ottivat viel‰kin osan pienest‰ joukostamme vangiksi ja h‰tyyttiv‰t meit‰ niin ankarasti, ett‰ me vain suurella tuskalla taisimme pelastaa itsemme turkkilaiselle alueelle. Niin olimme me nyt turkkilaisessa turvassa! Niin pitk‰lle oli nyt menty meid‰n suuren ja pelj‰tt‰v‰n kuninkaamme kanssa! H‰n, ennen voittaja kaikissa tappeluissa; h‰n, joka oli viralta eroittanut Puolan kuninkaan ja aikonut samoin tehd‰ Ven‰j‰n Tsaarillekin; h‰n, joka oli laatinut lakia Romalaiselle keisarille ja saattanut kaikki Euroopan hallitsijat vapisemaan edess‰ns‰, -- h‰n etsei nyt armo-leip‰‰ pakanoilta! En tied‰, tokko kuningas katui sit‰ j‰ykk‰‰ itse-pintaisuuttaan, joka h‰net oli saattanut t‰h‰n kurjaan tilaan; puhuvan en h‰nen siit‰ kuitenkaan koskaan kuullut; en valitusta, enk‰ katumista kuullut koskaan h‰nen huuliltansa. Miestens‰ saapuvilla osoitti h‰n itsens‰ yht‰ rauhalliseksi ja huolimattomaksi, kuin seisoisi h‰n viel‰kin voittamattomana urhoollisen armeijansa etu-kynness‰. Mutta kuitenkin luulen min‰ h‰nen sent‰‰n murhehtineen sit‰, ett‰ h‰n ei ollut seurannut hyvi‰ neuvoja. Monta kertaa, kun h‰n luuli olevansa yksin‰ns‰, vaipui h‰n syviin mietteisiin, ja silloin istui h‰n otsa rypistyksiss‰, huulet yhteen nipistettyin‰ ja katse synke‰n‰; josta tilasta h‰n her‰si ik‰‰n-kuin h‰jyst‰ unesta, koska h‰nt‰ satuttiin h‰iritsem‰‰n. Sellaisina hetkin‰ mahtoi h‰n mietti‰, miten kokonansa toisin h‰nen asiansa nyt olisivat, jos h‰n sen siaan, ett‰ h‰n seurasi omaa itse-pintaisuuttansa ja korkeoita aikeitansa, olisi suostunut Tsaarin rauhan-ehtoihin ja tyytynyt siihen kunniaan, joka ennen Pultavan tappelua loisti h‰nen otsallansa, ja joka ei tosiaankaan tarvinnut suurempaa loistoa. Mutta, kuten sanottu, sellaisia ajatuksia ei h‰n ilmoittanut, vaan osoitti aina rauhallisen ulko-n‰'ˆn, juuri kuin ei mik‰‰n onnettomuus olisi voinut liikuttaa h‰nen ter‰ksist‰ syd‰nt‰ns‰. Muutoin t‰ytyy minun tunnustaa, ett‰ turkkilaiset ottivat meit‰ vastaan niin oivallisesti, ett‰ tuskin mik‰‰n muu kansa olisi sit‰ tehnyt meille siin‰ tilassa, jossa me olimme. Kohta kun hallitus-neuvos Bender'iss‰ sai kuulla Kaarlen tulosta, niin l‰hetti h‰n kuningasta tervehtim‰‰n ja toivottamaan onnea h‰nen tulollensa, vakuuttain, ett‰ kaikki, mit‰ h‰n tarvitseisi, olisi h‰nen palvelukseksensa. Meid‰n marssiessamme Bender'iin ei Kaarlea otettu vastaan, kuin voitettua, vaan niinkuin voittajaa kuningasta; koko turkkilainen linna-v‰ki marssei kunnia-vartijoina, kanuunoilla ammuttiin ja kuninkaalle annettiin paras asunto koko kaupungissa. H‰n kielsi kuitenkin sit‰ ottaa vastaan, ja kiitteli kaikesta siit‰ hyv‰st‰, jota h‰nelle osoitettiin. Sen siaan pyysi h‰n, ett‰ pystytett‰isiin linnan viereen h‰nelle ja h‰nen seuraajillensa telttoja. T‰m‰nkin toivon t‰yttiv‰t turkkilaiset, vaikka Kaarlen seura oli jo aikaa myˆten kasvanut 1800 henkeen; ja niin majailimme me vapaassa ilmassa teltoissa ja olimme kuin tattarilaiset. Puutetta ei meill‰ ollut mist‰‰n, sill‰ paitsi monellaisia ruoka-varoja, l‰hetti sultaani, turkkilaisten keisari, meille joka p‰iv‰ 500 riksi‰ rahaakin. Olisimme siis voineet el‰‰ kaikellaisessa ilossa ja ylˆllisyydess‰, ell'emme vain olisi kaivanneet kotoamme ja ymm‰rt‰neet itse‰mme pakolaisiksi ja puolittain vangeiksi. Mit‰ me muut t‰st‰ ajattelimme, niin kuningas ei siit‰ n‰ytt‰nyt v‰h‰‰k‰‰n huolivan. H‰nell‰ oli jo uusia t‰rkeit‰ ajatuksia aivoissansa, eik‰ ollut h‰n mill‰‰n muodolla j‰tt‰nyt vehkeit‰ns‰ Ven‰j‰t‰ vastaan. H‰n anoi turkkilaista armeijaa sultaanilta, sill‰ uudestaan k‰yd‰ksens‰ Tsaarin kimppuun. Siin‰ tarkoituksessa l‰hetti h‰n kreivi Poniatovskin Konstantinopel'iin k‰skyll‰, koettaa kaikki mit‰ suinkin olisi mahdollista ja panna "kaikki koukut liikkeelle," saattaaksensa turkkilaisia sotaan Ven‰j‰t‰ vastaan. Kreivi Poniatovski oli viekas mies ja kuninkaalle eritt‰in uskollinen. Kavalan juutalais-vaimon kautta p‰‰si h‰n sultanin ‰idin yst‰vyyteen ja antoi saman juutalais-naisen kertoa sellaisia ihmeit‰ Kaarlen urhoudesta ja verrattomasta miehuudesta, ett‰ sultanin ‰iti pian per‰ti suostui kuninkaan tuumiin. H‰n ahdisti poikaansa, sultania, suostumaan ruotsalaisten ehdoituksiin ja jopa sanoi innossansa: "koska kuitenkin sin‰ autat leijonatani Kaarlea kurittamaan Ven‰j‰n sutta?" Kaikki t‰m‰ oli hyv‰, mutta viikkoja ja kuukausia kului, emmek‰ tulleet paikastamme mihink‰‰n. Kaarle olisi hyvin voinut palata koti-maahansa ranskalaisella laivalla, jonka Ranskan l‰hettil‰s tarjosi h‰nelle, ja se olisikin ollut j‰rjellisint‰, mutta h‰n oli nyt kerran p‰‰tt‰nyt rauta-kallossansa, turkkilaisen armeijan avulla syˆst‰ Tsaarin alas valta-istuimeltansa. Paitsi sit‰ mahtoi h‰nt‰ ehk‰ h‰vett‰‰, palata kotihinsa pakolaisena. Lyhyk‰isesti: h‰n j‰i sinne, miss‰ h‰n oli, ja j‰rjesti taloutensa t‰ydelliseen kuntoon. Meid‰n leirimme muodostui v‰hitellen pienoiseksi kaupungiksi, sill‰ upsierit ja sotamiehet alkoivat v‰hitellen rakentaa huoneita sek‰ oman mukavuutensa, ett‰ hauskuutensa t‰hden, koska ei meill‰ ollut juuri paljon muutakaan tekemist‰. Kuitenkaan ei t‰t‰ rauhallisuutta kest‰nyt enemm‰n aikaa, kuin mink‰ kuningas tarvitsi h‰nen haavoitetun jalkansa s‰‰st‰miseksi. Kohta kun h‰n taisi istua hevoisen selj‰ss‰, alkoi meid‰n rauhaton sotilas-el‰m‰mme. Ennen auringon nousua oli h‰n valmis, ratsasti kolme, nelj‰ hevoista p‰iv‰ss‰ uuvuksiin ja ‰kseerautti meit‰ niin, ett‰ hiki hatusta tippui. Sit‰ tehdess‰‰n oli h‰n aina hyv‰ll‰ p‰‰ll‰, sill‰ h‰nelt‰ ei puuttunut mit‰‰n, ja aina ajatteli h‰n vain suuria tuumiansa ja aikeitansa. Eik‰ puuttunut h‰nelt‰ rahojakaan, vaikka olisi el‰nyt komeammastikin, kuin h‰n teki. Turkin hallitus antoi rahoja suurin m‰‰rin. Ranskan l‰hettil‰s ja Konstantinopel'in kauppiaat antoivat velaksi, mit‰ vain tahdottiin. Mutta suuret summat, joita kuningas sai, katosivat kuitenkin, kuin tina tuhkaan h‰nen k‰sist‰ns‰. Tosin, jos h‰n tahtoi kiihoittaa turkkilaisia ven‰l‰isi‰ vastaan, ei h‰nen auttanutkaan nipisteleminen penni‰; turkkilaisia paschoja ja eritt‰inkin sultaanin suuri-visiiri‰ lahjoissa tarvittiin kyll‰ rahoja, jos heid‰n piti auttaman h‰nt‰ h‰nen aikeissansa. T‰ysin kourin jakeli h‰n siis heille rahoja, niin ett‰ tuskin rahat olivat h‰nelle tulleet, niin olivat ne jo pois. Parooni Grothusen oli h‰nen rahan-vartijansa, ja t‰m‰ mies ajatteli ja teki raha-asioissa aivan kuin herransakin. Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ esitti parooni kuninkaalle 60,000 riksin r‰tingin n‰ill‰ sanoilla vain: "18,000 jaetut ruotsalaisten ja janitscharien -- turkkilaisten henkivartijain -- kesken; loppu k‰ytetty muihin tarpeisiin." -- "No, se on minun mieleeni!" sanoi Kaarle. "Aina kun M¸ller tekee jonkun r‰tingin, niin t‰ytyy minun lukea kokonaisia pitki‰ sivuja parin tuhannen riksin t‰hden. Grothusen'in lasku-tapa miellytt‰‰ minua." "Mutta, Teid‰n Majesteettinne!" sanoin min‰, sill‰ min‰ kuulin n‰m‰t h‰nen sanansa, koska satuin olemaan juuri kuninkaan teltiss‰, ja minua suututti, ett‰ niin kevytmielisesti meneteltiin rahojen kanssa. "Jumalan t‰hden, Teid‰n Majesteettinne, jos te annatte parooni Grothusen jatkaa sill‰ tavalla, niin joudumme me kaikki pian kerj‰l‰is-sauvaan." "Et sin‰ sit‰ ymm‰rr‰, Roos," vastasi kuningas ja nauroi. "Min‰ annan rahani vain niille, jotka ymm‰rt‰m‰t rahoja k‰ytt‰‰." "Niin, Teid‰n Majesteettinne, kaikki mit‰ viskataan akkunasta ulos, on myˆskin k‰ytetty‰," sanoin min‰. "S‰ilyyh‰n siin‰ vaiva, katsella mihink‰ se joutuu, kun se viskataan niin akkunasta." Kuningas nauroi taaskin ja sanoi lyhyk‰isesti, viel‰ hyv‰ll‰ p‰‰ll‰: "mene matkoihisi! El‰ huoli asioista, jotka eiv‰t sinulle kuulu!" "Mitenk‰ niin, Teid‰n Majesteettinne?" kysyin min‰. "Kun ei teill‰ ole en‰‰n ollenkaan rahoja taskuissanne, niin kuuluu se meille kaikille ja minulle myˆskin!" "Niin pitk‰lle ei se mene, Roos," vastasi h‰n totisempana. "Ja onhan rahat vain jonkun tarkoituksen v‰likappaleena, ja jos joku tarkoitus tahdotaan saavuttaa, niin ei silloin k‰y s‰‰steleminen v‰likappaletta. Ymm‰rr‰tkˆs nyt? Ja nyt eteenp‰in vain, mars!" Siihen loppui meid‰n keskustelumme ja rahan-tuhlaus k‰vi kuten ennenkin. Ja monesti k‰vi niinkin, ett'ei Kaarlella ollut rahan kuvaakaan, vaikka olisi kuinka k‰‰nnellyt lakkareitansa. Kuitenkaan emme yleisesti huonosti el‰neet leiriss‰mme, eik‰ meilt‰ puuttunut vieraitakaan. Uteliaisuus kokosi tuhansittain vieraita Konstantinopel'ista luoksemme, katselemaan kuningasta ja eloamme. Kuningasta ihmetteliv‰t he kuin jotain kummitusta, ja kun ei h‰n tapansa mukaan juonut viini‰, vaan piti joka p‰iv‰ kaksi kertaa julkisen Jumalan-palveluksen, niin huudahtivat he: "Allah il allah, h‰n on t‰ysi muhamettilainen!" Me toivoimme kuitenkin, ett‰ turkkilaiset tarttuisivat k‰yr‰-kalpoihinsa ja l‰htisiv‰t ven‰l‰isi‰ vastaan; mutta he eiv‰t olleet siit‰ tiet‰vin‰ns‰k‰‰n. Kreivi Poniatovski oli tosin kerran ajanut asian niin pitk‰lle, ett‰ suuri-visiiri antoi h‰nelle tuhannen tukaattia ja sanoi: "toisen k‰teni ojennan min‰ teid‰n kuninkaallenne ja toisella tartun min‰ miekkaani, ja sill‰ tavalla johdatan min‰ h‰nt‰ 200,000 turkkilaisen etu-p‰‰ss‰ Moskovaan." -- Mutta paljaisiin sanoihin se j‰i. Onnettomuus oli siin‰, ett‰ suuri-visiiri otti niin mielell‰‰n lahjoja. Tsaari Pietari lahjoitti l‰hettil‰‰ns‰ Tolstoy'n kautta hauelle suuren summan rahaa, ja siit‰ hetkest‰ saakka ei ollut en‰‰n ajattelemistakaan matkata Moskovata vastaan. Nyt oli Ven‰j‰n l‰hettil‰s herrana ja jopa vaatei j‰tt‰m‰‰n itselleen Mazeppaa'kin, joka myˆs oli paennut Turkkiin. Ja melkeimp‰ olisi se tainnut tapahtuakin, ett‰ vanha, kahdeksankymmenen vuotias ukko olisi j‰tetty h‰nelle; mutta kuolema pelasti vanhuksen toki oikeaan aikaan. Viel‰p‰ lausuivat ven‰l‰iset julkisesti, ett‰ meid‰n kuninkaamme oli vain oikeastaan valtion-vanki, ja ett‰ turkkilaiset olivat h‰nen vangin- eik‰ kunnia-vartijoitansa. Hyvin voipi kyll‰ arvata, miten sellainen h‰vittˆmyys suututti kuningasta ja meit‰ kaikkia muitakin. Mutta mit‰s me sille voimme? Tolstoy puhui totta. Kuningas olisi kyll‰ itse mielell‰ns‰ matkustanut Konstantinopel'iin, keskustellaksensa itse personallisesti sultaanin kanssa, mutta _ei saanut_, ei suvaittu sit‰. Meit‰ nˆyryytettiin syvimp‰‰n pohjukkaan saakka. Ennen niin mahtavan Kaarlen piti nˆyrty‰ siihen saakka, ett‰ h‰nen t‰ytyi l‰hett‰‰ rukous-kirjeit‰. Varmana siit‰, ett'ei sultaani tiet‰nyt suuren-visiirins‰ Chourluli Ali'n lahjomuksista, antoi Kaarle Poniatovski'n ilmoittaa sen sultaanille. Se ei suinkaan tapahtunut sill‰ tavalla, kuin meid‰n kuningastemme luona, joiden luokse taidetaan menn‰ vapaasti ja valittaa vaivojansa, -- ei, vaan Turkissa pit‰‰ kaikki k‰yd‰ suuren-visiirin v‰litt‰misell‰. Mutta Poniatovski keksei kuitenkin keinon. H‰n kirjoitti herransa nimess‰ kirjeen, jossa h‰n katkerasti soimasi suurta-visiiri‰. Kun sultaani meni templiin, niin rohkeni er‰s kreikkalainen, suuresta maksosta, tunkeutua vartijain l‰pitse ja j‰tt‰‰ anomuksen, -- sill‰ anomus se kuitenkin oli -- itse sultaanille. Mutta mit‰ se auttoi! Tyydytt‰v‰n vastauksen verosta l‰hetti sultaani kuninkaalle viisi-kolmatta oivallista arapialaista hevoista, joista yksi oli komeasti satuloittuna, ja kirjeen, joka oli tosin kohtelias, mutta niin joutava, ett‰ Kaarle repei sen kiukustuneena kappaleiksi. Mutta viel‰kin enemm‰n: Chourluli ei ollut mit‰‰n tiet‰vin‰ns‰ Kaarlen syytˆksist‰ ja l‰hetti myˆs, h‰pe‰m‰ttˆm‰sti kyll‰, viisi kelpo-hevoista. Kuningas piti sultaanin hevoiset, mutta suuren-visiirin hevoset l‰hetti h‰n takaisin ja sanoi palvelijalle: "mene ja sano herrallesi, ett'en min‰ ota mit‰‰n lahjoja minun vihollisiltani!" Silla tavalla elimme me kaksi vuotta Turkissa, ja jopa alkoi n‰ytt‰‰ silt‰, kuin pit‰isi meid‰n vanhentuman siell‰, sill‰ Kaarle oli kerran pannut sen p‰‰h‰ns‰, ett'ei h‰n l‰htisi sielt‰ ilman turkkilaista armeijaa. Miten asiat k‰visiv‰t kotona Ruotsissa, siit‰ ei h‰n n‰ytt‰nyt huolivan mit‰‰n. Me saimme kuitenkin s‰‰nnˆllisesti palkkamme ja elatuksemme, jota ei Kaarle ollenkaan pit‰nyt armolahjana, kuten se kuitenkin oli, vaan turkkilaisten velvollisuutena. Viimein n‰ytti pitk‰n odotuksen per‰st‰ toivon t‰hti nousevan. Sultaani mahtoi varmistua siit‰, ett‰ suuri-visiiri oli kuitenkin lurjus. Sent‰hden antoi h‰n tehd‰ h‰nen p‰‰t‰ lyhyemm‰ksi ja nimitti h‰nen seuraajaksensa Kiuprili'n. T‰m‰, hurskas, rehellinen ja lahjoista huolimaton mies, tarkoitti todella meid‰n parastamme ja antoi meille mit‰ parhaimmat neuvot. H‰n lahjoitti kuninkaalle kahdeksan sataa kukkaroa kultaa ja neuvoi h‰nt‰ yst‰v‰llisesti l‰htem‰‰n kotihinsa t‰ll‰ matka-rahalla. Kaarle otti rahat mutta pysyi entisess‰ p‰‰tˆksess‰ns‰: h‰n tahtoi saada turkkilaisen armeijan. Nyt pantiin samaan aikaan kohta Kiuprili viralta pois ja Baltatsi Mehemed tuli suuri-visiiriksi. T‰m‰ huomasi kohta, ett‰ kuninkaalla oli sultaanin hovissa hyvin mahtavia yst‰vi‰, ja ett‰ sultaanin oma ‰iti oli eritt‰in suosiollinen Kaarlea kohden. T‰m‰ saattoi h‰nenkin osoittamaan itsens‰ ruotsalaisten yst‰v‰n‰, ja vihdoin k‰vikin se niin pitk‰lle, ett‰ Kaarlen rauta-kova tahto sai Turkin todellakin julistamaan sotaa Ven‰j‰t‰ vastaan. Hyvi‰ syit‰ siihen ei puuttunut ollenkaan. Ven‰l‰iset eiv‰t olleet pit‰neet tarkasti kunniassa Turkin rajoja, vaan tehneet pieni‰ maahan hyˆkk‰yksi‰ ja muuten rikkoneet sovintoa vastaan. Ensin otettiin Turkin tavan mukaan kreivi Tolstoy, Ven‰j‰n l‰hettil‰s ja h‰nen v‰kens‰ vangeiksi, ja profetan viherj‰inen lippu liehui korkean Portin (Turkin hallituksen) katon harjalla. Sultaani antoi suurelle-visiirille kauniin kalvan. Suuri-visiiri otti sen ja lausui: "Teid‰n korkeutenne tiet‰‰, ett‰ min‰ nuoruudessani olen oppinut pitelem‰‰n vain kirvest‰; k‰ytt‰‰ kalpaa ja johdattaa armeijoja en min‰ oikeastaan osaa. Kuitenkin tahdon min‰ sen kaiken tehd‰, mink‰ voin; mutta ell'ei sota onnistuisi, niin muista se, oi sultaani, ett‰ en min‰ ole syyp‰‰ sotaan!" Sill‰ tavalla koki se viekas kettu s‰ilytt‰‰ selk‰-nahkansa, jos sattuisi huonosti k‰ym‰‰n. Meill‰ ruotsalaisten leiriss‰ riemuittiin nyt ‰‰rettˆm‰sti, ja me olisimme mielell‰mme marssineet mukana vihollista vastaan, mutta emme saaneet; saimme olla vain sivusta katselijoina pitk‰n matkan takana. Kaikki k‰vi hyvin. 200,000 suuruisella mies-voimalla syˆksiv‰t turkkilaiset Tsaaria vastaan, joka ei voinut heit‰ ottaa vastaan enemm‰ll‰ kuin 50,000 miehell‰. Turkkilaiset piirittiv‰t suurella joukollansa Tsaarin ja koko h‰nen joukkonsa kuin hiiret satimeen. Ven‰l‰isill‰ ei ollut edes ruokaakaan muuta, kuin joksikuksi p‰iv‰ksi: he n‰yttiv‰t olevan todellakin tuomitut auttamattomaan perikatoon. Kreivi Poniatovski oli turkkilaisten leiriss‰ ja kielsi heit‰ ryhtym‰st‰ mihink‰‰n taisteloon, vaan k‰ski tappamaan ven‰l‰iset n‰lk‰‰n. Samalla l‰hetti h‰n myˆs sanansaattajan ilmoittamaan meid‰n kuninkaallemme ven‰l‰isten kurjasta tilasta. Kaarle piti kohta varmana, ett‰ h‰n nyt p‰‰si ij‰ksi-p‰iv‰ksi kuitiksi viimeinkin vihamiehest‰ns‰. Mutta "ihminen p‰‰tt‰‰, Jumala s‰‰t‰‰!" Asiat k‰viv‰t vallan toisin. Tsaari Pietari oli tosin ep‰-toivossa ja jopa per‰ti murheissaan: h‰n sulkeutui telttiins‰ ja kielsi kovasti ket‰‰n laskemasta luoksensa. Ja kaikki n‰ytti olevan hukassa, mutta Jumala esti Tsaarin peri-kadosta, ja sen teki h‰n er‰‰n naisen, nimitt‰in Tsaarin oman puolison Katarinan kautta. Kun kenraalit ja sota-neuvosto, -- kun itse Tsaari ja kaikki muutkin olivat per‰ti neuvottcmina ja tahtoivat vain k‰rsiv‰llisin‰ tyyty‰ kovaan kohtaloonsa, niin tunkeusi h‰n, Katarina, vastoin kaikkia kieltoja, Tsaarin telttiin ja rukoili h‰nt‰ itkien, saada viel‰ koettaa yht‰ keinoa rauhan saamiseksi. H‰n oli Tsaarin nimess‰ kirjoituttanut kirjeen suurelle-visiirille ja pyysi nyt vain Tsaaria kirjoittamaan nimens‰ kirjeen alle, koska kaikissa tapauksissa ei asiat voineet tulla pahemmiksi, kuin ne olivat. Itkien ja rukoillen saikin h‰n Tsaarin viimein kirjoittamaan nimens‰ alle. Sitten otti h‰n kaikki rahat, kalliit kivet, helmet ja koru-kapineet, mit‰ h‰n taisi tavata ja l‰hetti ne kaikki Tsaarin kirjeen kanssa yhdess‰ suuren-visiirin kenraali-ajutantille, Osman'ille, jonka h‰n tiesi olevan suuren-visiirin suosilaan. Pari tuntia kului; l‰hettil‰st‰ ei kuulunut takaisin ja tuska tuli yh‰ suuremmaksi. Jopa Katarina itsekin ep‰ili. P‰‰tettiin p‰iv‰n koittaissa, koettaa tunkeutua ulos piirityksest‰, ja Pietari k‰ski polttaa kaikki tavarakuormat, ett'eiv‰t edes ne joutuisi turkkilaisten valtaan. Vaimot ven‰l‰isten leiriss‰ alkoivat kovasti valittaa, sill‰ seuraavana p‰iv‰n‰ odotti heit‰ joko kuolema, tahi orjuus. Upsierit kehoittivat sotamiehi‰ panemaan henkens‰ niin kalliista, kuin suinkin mahdollista, vaikka he ep‰iliv‰t pelastumisesta. Tuska ja h‰mm‰stys, Tsaarista aina alhaisimpaan mieheen saakka vallitsi leiriss‰, -- kun yht'‰kki‰ vastoin kaikkein luuloa murhe muuttui iloksi. L‰hettil‰s tuli viimein takaisin turkkilaisten leirist‰ ja toi kaikkein iloksi ja riemuksi hyvi‰ sanomia tullessansa. Katarinan kirje ja lahjat olivat tehneet ihmeit‰. Suuri-visiiri antoi sen lohdullisen vastauksen, ett‰ h‰n tahtoi pit‰‰ kuusi tuntia v‰lirauhaa, ja k‰ski Tsaarin l‰hett‰m‰‰n ensim‰isen ministerins‰ keskustelemaan rauhan ehdoista tykˆns‰. Se mik‰ Tsaarista tuntui taivaan ilo-sanomalta, se luonnollisesti tuntui meid‰n l‰hettil‰‰st‰mme, kreivi Poniatovski'sta, salaman iskulta, ja h‰n koetti sek‰ taivaan ett‰ maan kautta keskeytt‰‰ rauhan keskusteluja. Mutta Osman, Mehemed'in kenraali-ajutantti, vastusti h‰nt‰ kaikin voimin ja hyv‰ll‰ menestyksell‰. Suuri-visiiri suostui sent‰hden h‰nen neuvostansa rauhaan, sill‰ ei sota ollutkaan h‰nen asiansa, kuten h‰n sen oli jo sanonut sultaanille. Suuri-visiiri luuli kyllin tehneens‰, kun h‰n hankkei herrallensa takaisin kaiken sen, mit‰ turkkilaiset olivat kadottaneet viimeisess‰ sodassansa ven‰l‰isi‰ vastaan. Aluksi vaatei h‰n tosin Tsaaria antaumaan joukkonensa ilman mit‰‰n ehtoja, joka luonnollisesti olisi tapahtunutkin, -- mutta vihdoin taipui h‰n yst‰v‰llisyyteen, koska Koranissa -- turkkilaisten raamatussa -- oli kirjoitettuna: "el‰ ahdista vihollisen ahdistuksessa olevaa armeijaa siihen m‰‰r‰‰n, ett‰ se turvaantuisi ep‰-toivon miehuuteen." Vaikka Poniatovski koki selitt‰‰ asiata ja jopa uhkailikin, niin teki suuri-visiiri kuitenkin rauhan Tsaarin kanssa, ja Katarina riemuitsi toimestansa, jolla h‰n oli pelastanut puolisonsa ja armeijansa perikadosta. Ven‰l‰iset l‰ksiv‰t satimestansa soitellen ja iloiten, ja viel‰p‰ antoivat turkkilaiset heille ruoka-varojakin niin, ett‰ pari tuntia rauhan-liiton allekirjoitettua oli ven‰l‰isten leiriss‰ ylellisyys puutteen siassa. Sill‰ ajalla kun n‰m‰t suhdetten vaihdokset tapahtuivat sotatantereella, oli sanan-saattaja, jonka Poniatovski oli l‰hett‰nyt ilmoittamaan Kaarlelle ven‰l‰isten ahdistusta, saapunut luoksemme. Maltitonna, saadaksensa n‰hd‰ Tsaarin, j‰ykimm‰n vihollisensa nˆyryytettyn‰ ja vankina, ei Kaarle en‰‰n saanut ollenkaan rauhaa. H‰n astui hevoisen selk‰‰n ja ajoi t‰ytt‰ nelist‰ sota-kent‰lle. H‰n kiiti niin rajusti eteen-p‰in, ett‰ h‰n sen siaan, kuin h‰n olisi ajanut puolen penikulman matkan v‰‰r‰‰ ja mennyt sillasta Pruth-virran yli, ajoikin suin-p‰in hevoisinensa virtaan ja totisella hengen vaaralla ui yli. Mutta jos h‰n olisi tiennyt kaikki asiat, niin ei ainakaan olisi h‰n niin kiirett‰ pit‰nyt. Kun h‰n saapui ven‰l‰isten leirille, niin tekiv‰t ven‰l‰iset juuri parhaillansa l‰htˆ‰. H‰n ratsasti heid‰n l‰vitsens‰, v‰hint‰k‰‰n heist‰ huolimatta. Niin tuli h‰n turkkilaisten leiriin, hypp‰si maahan hyrp‰v‰n hevoisensa selj‰st‰ Poniatovskin teltin edess‰ ja sai nyt kuulla siit‰ naurettavasta rauhasta, jonka Mehemed oli tehnyt Tsaarin kanssa. Kaarle seisoi kivettyneen‰ kauhusta, aivan kuin salaman satuttamana, eik‰ tahtonut ollenkaan uskoa sit‰, mit‰ Poniatovski lyhyk‰isyydess‰ h‰nelle kertoi. Mutta viimein puhkeusi h‰nen vihansa: h‰n meni suuren-visiirin luokse ja vaatei h‰nt‰ kohta repim‰‰n rikki rauhan liittoa ja ahdistamaan ven‰l‰isi‰ ase-voimalla. "Mies!" huusi h‰n. "Kuinka olet sin‰ voinut tehd‰ sellaisen rauhan?" Kaarlen rajusti raivotessa oli suuri-visiiri pysynyt t‰ydellisesti rauhallisena ja vastasi nyt kuiva-kiskoisesti: "se on _oma asiani_." "Mutta olihan sinulla koko ven‰l‰inen armeija vallassasi," huusi kuningas. "Koran'issa on kirjoitettu," vastasi suuri-visiiri h‰iritsem‰ttˆm‰ll‰ levollisuudella, "j‰t‰ vihollisesi rauhaan, koska h‰n pyyt‰‰ sinulta laupeutta." "Mutta onkos siell‰ kirjoitettu myˆskin," sanoi kuningas yh‰ vihaisena, "ett‰ sinun pit‰‰ tekem‰n huono rauha, koska voit m‰‰r‰t‰ h‰nelle rauhan ehdot. Etkˆ olisi voinut vied‰ Tsaaria vankinasi Konstantinopel'iin?" "Kyll‰," vastasi suuri-visiiri, "mutta kukas olisi sitten h‰nen poissa-ollessansa hallinnut valtakuntaa? Ei kelpaa se mihink‰‰n, ett‰ hallitsijat oleksivat pois valtakunnastansa." T‰m‰n tapaavan ja itseens‰ koskevan nuolen kuultuansa nauroi Kaarle katkerasti ja viskautui er‰‰lle sohvalle, ojensi jalkansa ja katseli suurta-visiiri‰ vihaisesti ja ylen-katseella. Hetken per‰st‰ nousi h‰n taas hevoisen selk‰‰n ja ratsasti pois toimittamattomin asioin, pettyneen‰ toivossansa ja katkeroitetulla syd‰mell‰. Kun tulimme takaisin leiriimme, niin oli se kokonansa tulvan alla. J‰timme sent‰hden Bender'in ja tulimme Varnitza'an. Jos me olimme vihaisia rauhasta, niin ei suuri-visiiri Mehemed'ik‰‰n ollut oikein hatussansa, sill‰ h‰nell‰ oli paha omatunto ja pelko siit‰, ett‰ Kaarle ilmoittaisi totuuden Konstantinopel'issa. Ja syyt‰ h‰nen pelkoonsa olikin, sill‰ v‰h‰n ajan per‰st‰ pantiin h‰n pois viralta petoksensa vuoksi ja h‰nen ajutanttinsa Osman hirtettiin. Sodasta palattuansa koki h‰n kaikin tavoin saada meit‰ Turkista pois. Saksan keisarilta pyysi h‰n kuninkaalle vapaata kulkua Saksan valtakunnan l‰vitse; ja jopa tarjosi 8,000 turkkilaista saatto-miehiksi, jos Kaarle mieluummin matkustaisi Puolan kautta. Mutta Kaarle vastasi lyhyk‰isesti: "ett'ei h‰n ilman _sataa-tuhatta_ miest‰ liiku paikaltakaan." Nyt sai hallitus-neuvos Bender'iss‰ suuri-visiirilt‰ k‰skyn, laittaa kuningas vain pois, mutta Kaarle antoi vastauksen: "ett‰ h‰n kohta antaa hirtt‰‰ ensimm‰isen miehen, joka tulee jossain toimessa, joka sotii h‰nen kunniaansa ja majesteettiansa vastaan." Varmitza'ssa varustaumme me aivan kuin olisimme aikoneet j‰‰d‰ sinne ij‰ksemme. Kuningas itse rakennutti itsellens‰ avaran, vahvan rakennuksen, ja vaikka ei h‰n rakastanut komeutta ja loistoa, niin antoi h‰n kuitenkin turkkilaisten kiusalla, varustaa sen komeimmilla huonekaluilla. Olipa ik‰‰n-kuin olisi h‰n aavistanut, ett‰ h‰n kerran tarvitseisi t‰t‰ vahvaa asuntoa. Paitsi sit‰ rakennutti h‰n erityisen kanslian ja viel‰ toisen isonlaisen rakennuksen lemmityllens‰, parooni Grothusen'ille. Kaikesta t‰st‰ taisi suuri-visiiri hyvin huimata, ett'ei h‰n suinkaan aivan pian p‰‰sisi kuitiksi vaivaloisista vieraistansa, ja h‰n koki sent‰hden kaikilla tavoilla tehd‰ kuninkaan olemista vaikeaksi. Hallitus-neuvoksen Bender'iss‰ piti uhata Kaarlea sultaan'in korkealla ep‰-suosiolla, joll'ei h‰n mit‰ pikemmin matkaisi Turkista pois. Hallitus-neuvos oli tosin lempe‰ ja hyv‰n-luontoinen mies, mutta t‰ytyi kuitenkin totella, ja koetti sent‰hden suurimmalla mahdollisuudella kaunistella kuninkaalle katkeraa sanomaansa. Mutta Kaarle nauroi sanomalle ja vastasi: "Kyll‰, kyll‰ min‰ l‰hden pois, kun vain sultaani Ahmed ensin lupaa minulle kaksi asiata." "Ja ne olisivat?" kysyi hallitus-neuvos tyytyv‰isen‰, sill‰ h‰n luuli jo voittaneensa asiansa. "Ensinn‰kin," sanoi Kaarle, "pit‰‰ h‰nen rangaista suurta-visiiri‰ ja sitten antaa minulle sataa-tuhatta sotamiest‰ matkustaakseni Puolan kautta." Hallitus-neuvos vet‰‰ntyi h‰mm‰styneen‰ takaisin, eik‰ voinut kylliksi ihmetell‰ sellaista rauta-kalloa, joka oli jo saattanut niin monta ihmettelem‰‰n. Kaarle pysyi vahvana p‰‰tˆksess‰ns‰. Turkkilaisten sataa-tuhatta miest‰ ei h‰n voinut poistaa p‰‰st‰ns‰, ja sent‰hden niskoitteli h‰n turkkilaisia vastaan, koska h‰n tunsi Koran'in ja tiesi, ett‰ se pakoitti turkkilaisia mit‰ suurimpaan vieras-varaisuuteen. Suuri-visiiri joutui nyt eritt‰in vihaiseen mielen-tilaan kuningasta vastaan. H‰n otti kiini kaikki kirjeet, jotka kuningas l‰hetti Konstantinopel'iin, ensinkin sen t‰hden, ett‰ ei kuningas voisi valittaa h‰nen p‰‰llens‰ sultaanille, ja toiseksi, ett'ei kuningas voisi saada mit‰‰n rahoja Stambulista. Lis‰ksi, joka oli viel‰kin pahempi, pid‰tti h‰n suurimman osan kuninkaalle tulevasta raha- ja ruoka-avusta, ja uhkasipa jo pid‰tt‰‰ sen kokonansakin, jos kuningas niskoittelisi viel‰kin. Mutta kuningas ei pit‰nyt lukua mist‰‰n. "T‰h‰n asti," sanoi h‰n hovi-mestarillensa, "olemme syˆneet kahdessa pˆyd‰ss‰, mutta huomisesta alkain pit‰‰ laitettaman nelj‰ pˆyt‰‰." Ja niin tapahtuikin. Mutta saada t‰t‰ toimeen, t‰ytyi lainata suuria summia oikealta ja vasemmalta ja kaiken kaltaisilta ihmisilt‰ korkeata korkoa vastaan. Moni meist‰, ja min‰ myˆs, pudisti p‰‰t‰ns‰ t‰lle tuhlaukselle, -- mutta mit‰ se auttoi? Kuningas k‰ski ja meid‰n t‰ytyi totella. Sen ilon sai Kaarle kuitenkin viimein, ett‰ h‰n kukisti suuren-visiirin, vastoin h‰nen kaikkia juoniansa. Kreivi Poniatovski'n, l‰hettil‰‰mme Konstantinopel'issa, t‰ytyi kirjoittaa kertomus Ven‰j‰n armeijan tilasta Pruth-virran luona, josta kertomuksesta n‰kyi selv‰sti ja todesti, ett‰ paljon suuremman ja loistavamman rauhan olisivat turkkilaiset taitaneet tehd‰, joll'ei suuri-visiiri ollut petturi. T‰m‰n kertomuksen neuvotteli h‰n sultaan'in k‰siin, ja siit‰ seurasi tarkemmat tutkistelemiset. Ajutantti Osman'ilta tavattiin Katarinan sormus ja 20,000 kappaletta, osittain saksilaista osittain ven‰l‰ist‰ kulta-rahaa. Se seikka p‰‰tti asian ja sek‰ Osman ett‰ suuri-visiiri saivat kumpanenkin ansaitun palkan petoksestansa. Mutta sill‰ ei parantunut kuninkaan eik‰ meid‰nk‰‰n tilamme. Mehemed'in j‰lkeen tuli nyt toinen, Jussus-niminen mies suureksi-visiiriksi. T‰m‰ antoi meille taas rehellisesti osamme ja mit‰ muuta me tarvitsimme. Me rupesimme uneksimaan taas kultaisia uniamme, sill‰, sanottiin, sota oli taas puhkeamaisillansa Ven‰j‰t‰ vastaan. Mutta me petyimme. Rauha vahvistettiin, ja sultaani Ahmed'ilta tuli kirjoitus, jossa kohteliaasti, mutta vakavasti viitattiin kuninkaalle, ett‰ h‰nen piti ennen talven tuloa valmistaa itsens‰ matkaan, menn‰ksens‰ Puolan kautta takaisin kotihinsa. Kaikki mit‰ matkalla olisi tarpeen, rahat, miehet, hevoiset ja vaunut, piti h‰nen saaman Turkin hallitukselta. "Joukot" -- niin p‰‰ttyi kirje -- "joiden tulee seurata teit‰, saavat ne ohjeet, kuin sopivat sellaisessa tapauksessa meid‰n majesteettimme tarkoituksille." Kirje oli kirjoitettu 14 p. Huhtikuuta v. 1712 Konstantinopel'issa ja varustettu sultaanin oma-k‰tisell‰ alle-kirjoituksella. Siin‰ me nyt olimme! T‰ysi maasta-karkoitus, eik‰ t‰m‰ katkera nielaus ollut edes nyt koristeltu, kuin ensi-kerralla, kauniilla lauseillakaan. Mit‰ teki nyt Kaarle? Kirje ei vaikuttanut h‰neen mit‰‰n. H‰n l‰hetti sultaanille vastaukseksi, ett‰ h‰n aina olisi kiitollinen h‰nelle osoitetusta kohteliaisuudesta, mutta ett'ei h‰n taitanut ymm‰rt‰‰, miten sultaani taisi ajatellakaan, l‰hett‰‰ h‰nt‰ vihollistensa vallassa olevan maan l‰pi v‰h‰isell‰ partio-joukolla. Ja siihen se j‰i taas sill‰ kerralla. Kaarle ei yritt‰nytk‰‰n valmistautua matkaan, vaikka sultaanin m‰‰r‰‰m‰ aika yh‰ l‰heni. Hallitus-neuvos Bender'iss‰ ahdisteli kuningasta yh‰ kovemmin, ett‰ h‰n edes viimeinkin l‰htisi pois, muutoin saattaisi h‰nen paikoilleen-j‰‰misens‰ saada pahan lopun. "Min‰ tahdon maksaa velkani ensin," vastasi Kaarle. "Kuinka paljon tarvitsette, Teid‰n Majesteettinne siihen?" kysyi hallitus-neuvos. "Tuhannen kukkarollista," -- likemm‰ puolen miljoonaa kulta-rahaa -- vastasi kuningas. Hallitus-neuvos kirjoitti kohta sultaanille, ja t‰m‰ -- niin pitk‰lle piisasi h‰nen k‰rsiv‰llisyytens‰ -- l‰hetti kohta tuhannen kukkaron verosta tuhannen ja kaksi sataa, kuitenkin sill‰ vakaalla ehdolla, ett'ei rahoja saisi antaa kuninkaalle ennen, kuin h‰n todellakin l‰htisi matkalle kotihinsa. Kuitenkin sai parooni Grothusen hallitus-neuvoksen houkutelluksi j‰tt‰m‰‰n rahat kuninkaalle ennen h‰nen matkaansa, ja pian olivat rahat h‰vinneet kaikille ilman suunnille. Me emme voineet siis viel‰k‰‰n matkustaa, ja Kaarle vaatei viel‰ tuhatta kukkarollista kultaa. Mutta se oli kuitenkin liikaa jo turkkilaisellekin k‰rsiv‰llisyydelle. Kun sultaani sai sen sanoman, niin kutsui h‰n kokoon divan'insa, kuten valtio-kokousta siell‰ kutsutaan, ja pitk‰n neuvottelemisen per‰st‰ p‰‰tettiin siin‰, ett‰ joll'ei kuningas tahtoisi hyv‰ll‰ l‰hte‰, niin pakoitettaisiin h‰n v‰kivallalla siihen. "P‰‰ni se maksaa, ett‰ vastoin sultaanin vakaata k‰sky‰ olen Teid‰n Majesteetillenne antanut rahat ennen l‰htˆ‰nne," sanoi hallitus-neuvos kuninkaalle. "Eikˆ mit‰," lohdutteli Kaarle h‰nt‰ ja taputteli yst‰v‰llisesti h‰nen olka-p‰it‰ns‰; "min‰ puollustan sinua sinun herrasi edess‰." "Ah'" huokasi hallitus-neuvos. "Teid‰n Majesteettinne ei tunne minun herraani. H‰n ei anna anteeksi rikoksia, vaan rankaisee niit‰." Niin pahasti ei se kuitenkaan k‰ynyt. Hallitus-neuvos p‰‰si ankaralla nuhteella ja t‰ytyi kohta, divan'in p‰‰tˆksen saatuansa, menn‰ kuninkaan luokse Varnitza'an ja sanoa h‰nelle, ett‰ nyt oli suuren-herran -- sultaanin -- k‰rsimys lopussa. Kuninkaan piti nyt viivyttelem‰tt‰ l‰hte‰ pois maasta, tahi pakoitettaisiin h‰n siihen. "Tee herrasi tahto, jos voit," vastasi kuningas, "ja mene kohta pois silmist‰ni!" Hallitus-neuvos meni murheellisena ja siit‰ hetkest‰ saakka ei meille en‰‰n annettu ruoka-varoja; myˆskin turkkilaiset kunnia-vartijat otettiin pois. Nelj‰-tuhatta puolalaista ja kolme-tuhatta kasakkaa, jotka olivat kokoontuneet kuninkaan luokse, k‰skettiin "kohta j‰tt‰m‰‰n kuninkaan leirin ja menem‰‰n Bender'iin turkkilaisten turvaan, ell'eiv‰t he tahtoneet kuolla n‰lk‰‰n." He j‰ttiv‰tkin kohta meid‰t ja erkanivat meist‰. Me ruotsalaiset j‰imme vain uskollisesti kuninkaamme luokse, ja hallitus-neuvos marssitutti 14,000 turkkilaista meit‰ vastaan. Nyt olimme todellakin pahassa pulmassa, mutta ei viel‰ sellaisessakaan suhteessa antanut kuninkaan rauta-kallo per‰‰n. Kun ei meill‰ ollut en‰‰n ruokaa hevoisillemme, niin k‰ski h‰n ampua kaksi-kymment‰ kauneinta hevoista niist‰, joita sultaani oli h‰nelle lahjoittanut. Niin tapahtuikin, ja tattarilaiset panivat hyv‰ll‰ ma'ulla ne jalot el‰v‰t liiviins‰. Senj‰lkeen rakensimme me rinta-varustuksia ja linnoitimme sen kivi-rakennuksen, jossa kuningas asui. H‰n oli itse avullisna tyˆss‰, ja kaikkein, kanslerin, rahan-vartijan, kirjoittajan ja palveliain piti tarttua tyˆhˆn k‰siksi. Toiset sulkivat akkunoita, toiset ovia. Kun se oli tehty, niin istui kuningas aivan rauhallisena ja pelasi shakkia parooni Grothusen'in kanssa. Mutta me muut emme olleet oikein hyv‰ll‰ hatulla, sill‰ vastassamme seisoi nelj‰-toista kanuunaa ja kaksi mˆrssaria, suut ammollansa. Tosin emme pelj‰nneet niin paljon itsemme, kuin kuninkaan t‰hden, ja parooni Fabricius lankesi h‰nen eteens‰ maahan ja rukoili h‰nt‰, ett'ei h‰n tarpeettomasti uhraisi henke‰ns‰. Tulipa jo h‰nen hovi-saarnaajansakin ja otti pyh‰n raamatun avuksensa, est‰‰ksens‰ h‰nt‰ antaumasta niin suureen vaaraan. Mutta Kaarle kuuli kaikkea kylm‰-kiskoisena. "Teid‰n asianne on," sanoi h‰n papille, "rukoilla puolestani, vaan ei pyrki‰ neuvon-antajakseni." Kenraalit HÂrd ja Doldorf osoittivat niit‰ arpia, joita he olivat saaneet taistellessansa h‰nen vieress‰ns‰. "Min‰ n‰en," sanoi kuningas, "ett‰ olemme jo ennenkin taistelleet uljaasti yhdess‰; tehk‰‰mme se viel‰ kerran." Niin pysyi h‰n liikuttamattomana ja meid‰n t‰ytyi varustautua kovaan taisteluun. Turkkilaiset marsseivat esiin ja kukin k‰vi meist‰ osoitetulle paikallensa. Kuningas puollusti itse omaa huonettansa, ja min‰ olin myˆs h‰nen seurassansa. Kansliata piti kansleeri M¸ller'in ja kirjoittaja Ehrenpris'en puollustaman miehinens‰; talli-rengit ja kokit m‰‰r‰ttiin toisiin paikkoihin. Nyt tulivat turkkilaiset. "Demirbasch -- rauta-kallo -- antau!" huusivat he meille. Koska he vastoin tapaansa, kuu he menev‰t taisleluun, eiv‰t sen enemp‰‰ en‰‰n sanoneet, niin meni parooni Grothusen aivan yksin heit‰ vastaan ja piti heille puheen, poistaaksensa, jos suinkin mahdollista uhkaavan vaaran. "Miten, vanhat yst‰v‰ni," huusi h‰n heille, "te tahdotte tappaa kourallisen turvattomia ruotsalaisia? Uljaat janitscharit! Oletteko te unhoittaneet kaikki ne hyv‰t tyˆt, mit‰ olette meilt‰ saaneet? Tahdotteko te tappaa Ruotsin kuninkaan, jota te niin paljon rakastatte, ja joka teille on tehnyt niin paljon hyv‰‰? Yst‰v‰ni, kuningas tahtoo vain kolmen p‰iv‰n loma-aikaa, eik‰h‰n suuren-herran k‰skyt liene niin peri ankaroita, kuin ollaan teille luuloiteltu." "Ei, ei; ei yht‰‰n loma-aikaa!" huusivat hallitus-neuvos ja tattarilaisten khaani, -- p‰‰llysmies. -- "Hyˆk‰tk‰‰ vain pojat!" Me luulimme nyt hyˆkk‰yksen alkavan ja olimme varuillamme. Mutta nyt n‰kyi, miten itse turkkilaiset sotamiehet kunnioittivat kuningastamme ja kuinkalaisen ihmettelemisen h‰n oli heiss‰ vaikuttanut. Janitscharit eiv‰t totelleet en‰‰n upsieriansa ja jopa uhkasivat karata heid‰n p‰‰llens‰, ell'ei vain kuninkaalle myˆnnett‰isi pyydetty‰ kolmen p‰iv‰n loma-aikaa. Hallitus-neuvos joutui nyt pahaan pinteriin. Vihdoin kokosi h‰n janitscharien upsierit ja vanhimmat sotamiehist‰ ja luki heille sultaanin vakavan k‰skyn, pakoittaa kuningasta v‰kivallalla, ell'ei h‰n l‰htisi hyv‰ll‰. Kuitenkin kielsiv‰t janitscharit totella, ja se k‰vi niin pitk‰lle, ett‰ v‰li-keino oli keksitt‰v‰. Kuusi-kymment‰ sotamiest‰, jotka olivat saaneet paljon lahjoja kuninkaalta ja muutoin olleet h‰nen suosiossansa, pyysiv‰t hallitus-neuvokselta lupaa saada menn‰ kuninkaan luokse ja pyyt‰‰ h‰nt‰ uskomaan itsens‰ heid‰n haltuunsa; he tahtoivat olla h‰nen vartijoinansa. Hallitus-neuvos suostui t‰h‰n ilolla, sill‰ h‰nt‰ murhetutti eritt‰in, miten h‰n est‰isi v‰ki-valtaa. Seuraavana p‰iv‰n‰ tulivat harmaa-parrat tykˆmme Varnitza'an ilman aseita, valkoiset sauvat k‰siss‰ rauhan merkkein‰. He k‰‰ntyiv‰t parooni Grothusen'in ja kansleri M¸ller'in puoleen ja ilmoittivat, ett‰ he tulivat vartijoiksi kuninkaalle. He tahtoivat saattaa h‰nt‰ turvassa Adrianopel'iin, jossa h‰n saisi itse puhua suuren-herran kanssa, ja niin tulisivat asiat taas hyviksi j‰lleen. Kun he niin puhelivat Grothusen'in kanssa, niin luki kuningas kirjett‰, joka oli tullut h‰nen l‰hettil‰‰lt‰ns‰ Konstantinopel'issa. Kreivi Poniatovski vakuutti kirjeess‰ sen, mit‰ hallitus-neuvos oli jo ilmoittanut. Sultaan'in k‰skyt olivat eritt‰in ankarat ja kuninkaan ei pit‰isi en‰‰n tarpeettomasti niit‰ vastustaman. Mutta kaikki se oli vain yht‰ kuin kaataa ˆljy‰ valkeaan. Ei kirje, eik‰ janitscharien j‰rjelliset esitykset saaneet kuningasta l‰htem‰‰n pois. Janitscharit, joita h‰n ei edes tahtonut ottaa puheillensakaan, l‰hetti h‰n takaisin sill‰ k‰skyll‰: "ett‰ he pian l‰htisiv‰t sielt‰, muutoin antaisi h‰n leikata heid‰n partansa." Se oli suurin h‰pe‰, jonka h‰n taisi tehd‰ jollekulle turkkilaiselle. Lyhyk‰isesti: h‰n pysyi kuin ennenkin itse-pintaisuudessansa, eik‰ tahtonut kuulla mit‰‰n j‰rjellist‰. Ei ollut siis ihmett‰k‰‰n, ett‰ janitscharitkin vihastuivat viimein. Vihaisella mielell‰ l‰ksiv‰t heid‰n l‰hettil‰‰ns‰ luotamme ja sanoivat: "koska rauta-kallo tahtoo v‰ki-valtaa, niin tapahtukoon sitten h‰nen tahtonsa." Kun he tulivat takaisin omainsa luokse, niin kertoivat he miten h‰pe‰llisesti Kaarle oli ottanut heit‰ vastaan ja l‰hett‰nyt takaisin; jo syttyi tuli joka nurkassa. Janitscharit vannoivat kauheasti kostavansa vanhoille tovereillensa tehdyn v‰‰ryyden. Kohta saimme me myˆs kokea, ett‰ heid‰n koston aikeensa oli todella tuumattu. He hyˆkk‰siv‰t p‰‰llemme juuri Jumalan-palveluksen aikana ja keskeyttiv‰t sen huudoillansa. Ensim‰isell‰ laukauksella hajousimme me kaikki, ja kukin kiirehti m‰‰r‰tylle paikallensa. Kiivas taistelu alkoi nyt. Ruotsalaiset taistelivat tavallisella miehuudella, mutta janitscharit karkasivat p‰‰llemme liian suurella yli-voimalla, piirittiv‰t v‰h‰isen joukkomme linnoitetussa leiriss‰mme ja ahdistivat sit‰ niin ankarasti, ett‰ sen vihdoin t‰ytyi laskea aseensa maahan ja antautua vangiksi. Kuningas itse kiirehti kenraalien HÂrd'in, Daldorf'in ja Sparre'n ynn‰ pienen joukon kanssa, jossa min‰kin olin, asuntoonsa ja huusi nauraen: "Nyt, herrat, taistelemme _pro aris et focis_, se on: alttarin ja lieden puolesta." Kenraalit ihmetteliv‰t kuninkaan kylm‰-kiskoista v‰lin-pit‰m‰ttˆmyytt‰, joka oli aina sama suurimmassakin vaarassa. He seurasivat h‰nt‰ kuitenkin ja koettivat kiirehti‰ asuntoon. Olikin tosin jo parasta, ett‰ sen teimme, sill‰ kun me tulimme portille, niin piirittiv‰t jo turkkilaiset sen. Meid‰n t‰ytyi lyˆd‰ itsemme heid‰n l‰vitsens‰, tullaksemme sis‰lle, ja onnistuikin se meille. Vasta kamarinsa oven edustalla hypp‰si kuningas alas hevoisensa selj‰st‰. "Sis‰ll‰ me nyt kyll‰ olimme, mutta ymp‰rins‰ hyˆriv‰t turkkilaiset kuin s‰‰sket, eik‰ kukaan voinut meist‰ sanoa, miten t‰m‰ p‰‰ttyisi. Eiv‰t turkkilaiset toki j‰tt‰neet meille aikaa, ajatella sit‰. Kohta oli meill‰ tarpeeksi tyˆt‰, puollustaissa itse‰mme, jota teimme niin hyvin, kuin taisimme. Mutta siit‰ sitten enemmin; auttakaa minua nyt, nuoret herrat, kantamaan hiili‰ taas t‰nne. Min‰ n‰en, ett‰ lyhty ei pala en‰‰n niin kirkkaasti, kuin sen pit‰‰ palaa; ja koska viel‰ yˆt‰ on j‰ljill‰, niin tahdomme myˆskin tehd‰ velvollisuutemme." Kertomuksen keskeytys ei ollut eritt‰in mieluinen nuorukaisille, mutta tottuneet kuriin kun olivat, niin eiv‰t he uskaltaneet mit‰‰n sanoa vastaan, vaan nousivat kohta rivakasti istuimiltansa ja seurasivat vanhan v‰ltv‰‰pelin k‰sky‰. Ei vieras herrakaan j‰‰nyt paikallensa, mutta otti osaa myˆskin tyˆhˆn. Kun v‰ltv‰‰peli tahtoi h‰nt‰ est‰‰ siit‰, niin sanoi h‰n vain nauraen: "koska olen ollut osallisena nuorten yst‰v‰ini huvissa, niin on kohtuullista, ett‰ otan osaa tyˆhˆnkin, ja paitsi sit‰ on siit‰ minulle itsellenikin hyˆty‰. Jota pikemmin olemme teht‰v‰mme lopettaneet, niin sit‰ pikemmin saamme kuulla taas kertomustanne." Vanha v‰ltv‰‰peli nauroi hyvill‰ns‰ ja sallei vieraan herran tehd‰ niin, kuin h‰n tahtoi. NELJƒS LUKU. Viimeiset taistelot. Uusi, kirkas valo loisti taas tornista "ulapalle aavalle" ja nyt voitiin palata taas vartia-huoneesen. Niin tehtiinkin. Vanha Roos vain viiv‰hti v‰h‰n, tutkiaksensa ilmaa ja tuulta. Mutta ei h‰nen tarvinnut en‰‰n pelj‰t‰: myrsky oli tyyntynyt t‰ydellisesti, kuu l‰hetti lempe‰n valonsa kirkkaalta ja pilvettˆm‰lt‰ taivaalta; ja vaikka meri puuhasi viel‰ rajuna luotoja ja rantoja vastaan, niin taittiin kuitenkin helposti havaita, ett‰ sen raivo viel‰ ennen p‰iv‰n valkenemista kokonaan lakkaisi. "Kaikki on hyvin," sanoi siis v‰ltv‰‰peli, kun h‰n tuli yst‰v‰ins‰ luokse vartia-huoneesen. Herrat istuivat jo kukin paikallansa. "En pelk‰‰ en‰‰n mit‰‰n keskeytyst‰ kertomuksessani, ja sent‰hden tahdon kertoa nyt loppuun asti pienen taruni 'Demirbasch'ista' -- rauta-kallosta -- joksi turkkilaiset h‰nt‰ nimittiv‰t. Eritt‰in paljoa ei ole en‰‰n kertomistakaan." Me olimme siis kovassa k‰si-kahakassa turkkilaisten kanssa, ja kuningas itse torjui kanssamme vihaisten vihollisten rynn‰kkˆ‰. Raivoisina tunkivat turkkilaiset p‰‰llemme niin, ett‰ min‰ jo rupesin pelk‰‰m‰‰n kuninkaan henke‰. Min‰ tartuin h‰nt‰ suoli-vyˆst‰ kiini ja rukoilin hartaasti h‰nt‰ menem‰‰n kamariinsa, mutta h‰n ei tahtonut. "Ei, ei!" sanoi h‰n, "min‰ j‰‰n t‰nne ja tahdon katsoa, mit‰ turkkilaiset aikovat tehd‰." Turkkilaiset ampuivat ankarasti, ja vaikka kuulat lensiv‰t vinkuen, kuin rae-haulit korvissamme, niin en min‰ saanut kuningasta menem‰‰n kamariinsa. H‰n tahtoi v‰kisell‰kin kartanolle, jossa useita satoja turkkilaisia ammuskeli kauheasti huonetta vastaan. Toiset olivat jo murtauneet akkunoista sis‰lle, ja taistelivat ruotsalaisten kanssa salissa ja muissa huoneissa. Kun kuningas huomasi sen, niin ei mik‰‰n voinut h‰nt‰ en‰‰n pid‰tt‰‰. H‰n kiskoi itsens‰ v‰ki-vallalla irti k‰sist‰ni, mutta min‰ juoksin per‰ss‰ ja otin h‰nen uudestansa kiini. Nelj‰n muun ruotsalaisen avulla vedin min‰ h‰net nyt, huolimatta h‰nen vastaan-ponnistuksistansa, sis‰lle ovesta, jonka kohta salpasimme. Nyt syˆksi kuningas saliin, josta taistelun meteli kuului, ja me seurasimme j‰ljiss‰, suojellaksemme ja auttaaksemme h‰nt‰ niin paljon, kuin suinkin mahdollista. Niin pian kuin janitscharit saivat n‰hd‰ kuninkaan, huusivat he: "Demirbasch, demirbasch!" ja tunkeusivat raivolla joka puolelta h‰nen p‰‰llens‰. Hallitus-neuvos Bender'iss‰ oli nimitt‰in luvannut kahdeksan kulta-rahaa jok'ainoalle miehelle, joka olisi ollut avullisna kuninkaan kiini-ottamisessa, vaikkapa vain h‰n olisi ainoastaan koskettanut kuninkaan nuttuun, Se kiihoitti heit‰, mutta heille k‰vi, kuin s‰‰skille, jotka lentelev‰t valkean ymp‰rill‰. Kaikki kun tuli kuninkaan tielle, hakkasi h‰n maahan ja se mit‰ j‰i j‰ljille, joutui meid‰n k‰siimme. Janitscharit keikahtelivat, kuin k‰rp‰iset. Er‰s heist‰, jonka kuningas oli haavoittanut, nosti vihaisena pistoolinsa aivan liki kuninkaan p‰‰t‰ ja ampui; mutta kaikeksi onneksi ei h‰n voinut oikein t‰hd‰t‰ ymp‰rill‰ns‰ olevan telmeen t‰hden, ja kuula sent‰hden raapasi vain v‰h‰isen kuninkaan nen‰‰ ja sieppasi kappaleen korva-lehdest‰; ja sitten lensi sama kuula kenraali HÂrd'in k‰si-varteen: kenraali taisteli kuninkaan takana. Janitschari sai kostonsa: Kaarle syˆksi miekkansa h‰nen l‰vitsens‰ niin, ett‰ h‰n kaatui kuoliaana, kuin salaman lyˆm‰n‰ maahan. Raivon taistelon per‰st‰ onnistui meille karkoittaa turkkilaiset salista. J‰tt‰en kaatuneensa j‰lkeens‰, t‰ytyi heid‰n paeta akkunain ja ovien kautta. Kohta kun turkkilaiset olivat ulkona, asetti kuningas viisi ja kuusi miest‰ jokaiseen akkunaan ja sill‰ tavalla torjuimme me, kourallinen miehi‰, kokonaista kahdeksan tuntia pois p‰‰lt‰mme koko armeijan turkkilaisia ja tattarilaisia. Sill‰ ajalla kun me vaihdoimme vihollisten kanssa iskuja ja laukauksia, kulki kuningas huoneesta huoneesen ja kehoitti meit‰ tekem‰‰n lujaa vasta-rintaa. H‰n oli hyv‰ll‰ p‰‰ll‰, ik‰‰nkuin oltaisiin oltu leiriss‰ vain, vaikka turkkilaisilla, Jumal'avita, oli kyll‰ tosi mieless‰. Kuningas kaiveli kaatuneitten lakkareita, otti heid‰n ampuma-varansa ja antoi meille. "Mit‰p‰ kuolleet niill‰ tekev‰t?" jatkoi h‰n. "El‰v‰t niit‰ paremmin tarvitsevat." Kun me puollustimme itse‰mme siin‰ parhaimman voinnin mukaan, niin peuhasivat turkkilaiset toisissa huoneissa ja ryˆstiv‰t. Min‰ huomasin, ett‰ se suututti kuningasta, ja ajattelin, ett'ei h‰n kauvan malttaisi mielt‰ns‰. Oikein kyll‰: h‰n huusi samassa: "meid‰n pit‰‰ ajaa turkkilaiset koko rakennuksesta pois!" Sitten aukasi h‰n itse salin oven ja hyˆkk‰si, paljastettu miekka k‰dess‰ saliin. Turkkilaiset h‰mm‰styiv‰t niin kovasti h‰nen ‰kkin‰isest‰ ilmestymisest‰ns‰, ett‰ viskasivat saaliinsa pois ja kiirehtiv‰t ulos, ik‰‰nkuin itse piru olisi ollut heid‰n per‰ss‰ns‰. Toiset hypp‰siv‰t ulos akkunoista, toiset k‰tkeytyiv‰t kellarihin. Kuningas k‰ytti hyv‰ksens‰ heid‰n hurjaa pelkoansa, ajoi heit‰ huoneesta huoneesen, ja nelj‰sosa tunnissa oli koko asunto puhtaana turkkilaisista. Me otimme luonnollisesti osaa siihen kiireiseen ajoon ja luulimme jo kaikki saaneemme ulos, kun huomasimme, ett‰ kaksi janitschar'ia oli ryˆminyt kuninkaan vuoteen alle. Toinen heist‰ tapettiin, mutta toiselle antoi kuningas armon, ett‰ h‰n sit‰ anoi. "Min‰ armahdan sinua," sanoi kuningas, "mutta sill‰ ehdolla, ett‰ sin‰ rehellisesti kerrot hallitus-neuvokselle kaiken sen, mit‰ t‰‰ll‰ olet n‰hnyt." Mies-raukka lupasi kaikki ilolla ja hypp‰si sitten yhdell‰ ainoalla bypp‰yksell‰ ulos akkunasta niin, ett‰ meit‰ nauratti h‰nen tuskansa. Mutta se nauru oli tulemaisillaan meille kalliiksi, sill‰ sill'aikaa kun me, tilaisuuteemme sopimattomasti, j‰imme naureskelemaan, niin pujahti kuningas n‰kyvist‰mme pois. H‰n hyˆkk‰si er‰‰sen sivu-huoneesen ja sulki oven per‰‰ns‰, luultavasti huomaamattansa. Sen saman huoneen vieress‰ oli hovi-marsalkka D¸ben'in huone, jonka me olimme miesten puutteessa j‰tt‰neet miehitt‰m‰tt‰. Min‰ huomasin kuninkaan poissa-olon ja sanomaton tuska ahdisti minua etsim‰‰n h‰nt‰. Heng‰styneen‰ riensin min‰ takaisin saliin, toivoen tapaavani h‰nen sielt‰. Mutta turhaan etsein min‰ sielt‰kin. Sen n‰in siell‰ vain kauhistuen, ett‰ meid‰n rivimme olivat hirmuisesti harventuneet janitscharien tulen kautta. Kuitenkaan en min‰ t‰st‰ huolinut niin paljoa t‰ll‰ kerralla. Min‰ etsein vain kuningasta; min‰ tahdoin lˆyt‰‰ h‰net! Pahoja aavistaen, riensin min‰ taas huoneesta huoneesen, kunnes tulin herra D¸ben'in kamariin. Min‰ tempasin oven auki ja se mit‰ siell‰ n‰in todisti minulle, ett‰ aavistus minua todellakin oli ajanut. Min‰ tapasin kuninkaan murhaavassa taistelussa useampaa turkkilaista vastaan. "Jumalan kiitos!" huusin min‰ lievitetyll‰ syd‰mell‰, sill‰ kuningas oli viel‰ hengiss‰. Samassa ammuin min‰ pistoolillani ja yksi kaatui turkkilaisista, juuri niist‰, jotka ankarimmin ahdistivat kuningasta. "Ah, apu tulee oikeaan aikaan!" huusi kuningas, kun h‰n kuuli minun laukaukseni, ja viskasi puoleeni ruudin-savun l‰pitse katseen, joka viel‰kin menee sieluni syvimp‰‰n, kun sit‰ ajattelen. Se oli vain yksi ainoa katsahdus, sill‰ siin‰ ei ollut aikaa pitkiin suostumuksen-osoituksiin, mutta se olisi voinut rohkaista miehuuteen kaikkein kelvottomimmankin pelkurin: niin s‰ihkyv‰ se oli. Seuraavana hetken‰ suhahti kuninkaan kalpa ilmassa ja toinen turkkilaisista kaatui halaistulla kallolla maahan. Kolmannen ammuin min‰ toisella pistoolillani, ja nyt olimme me pelastetut kaikista ahdistajistamme. "Ah, sin‰kˆ, vanha Roos tulit avukseni?" sanoi kuningas nyt. "Min‰ n‰en, ett‰ sin‰ muistit minua. Mutta miss‰ minun muut mieheni ovat? Joko he ovat luopuneet minusta?" "Ei suinkaan, Teid‰n Majesteettinne," sanoin min‰, "ainoasti t‰ysi lurjus voisi j‰tt‰‰ kuninkaansa t‰llaisena hetken‰. Ei; he ovat suurimmaksi osaksi kaatuneet ja vangeiksi joutuneet." "Sep‰ paha," sanoi kuningas. "Miehitt‰k‰‰mme sitten sali vain, yst‰v‰ni!" Sellainen oli h‰n. Ei mik‰‰n voinut h‰nt‰ nˆyryytt‰‰, ei mik‰‰n masentaa h‰nen ihmeellist‰ miehuuttansa. Me kiirehdimme takaisin saliin. Sit‰ puollustaa viel‰ pieni uskollistemme joukko, ja kuningas ja min‰ yhdyimme heihin. Turkkilaiset koettivat lakkaamatta karata akkunoista sis‰lle, mutta l‰hetettiin aina veristetyin p‰in takaisin. Silloin keksiv‰t he viimein meille onnettoman keinon: he tekiv‰t itsellens‰ oljista ja muusta roskasta liikkuvaisia rinta-varustuksia, joita he lykk‰siv‰t edell‰ns‰ jollain rattailla. Varustuksiin olivat he j‰tt‰neet isoja aukkoja, joista he ampuivat meit‰ ja olivat itse turvassa. Sill‰ tavalla tulivat he aivan likelle meit‰, hukkaamatta juuri paljon miehi‰, ja olipa jo likell‰, ett'eiv‰t he karkoittaneet meit‰ meid‰n asemistamme. Kaarle rohkaisi kuitenkin meid‰n masentuvaa mielt‰mme. Me lis‰simme tulta ja viel‰ kerran lyˆtiin turkkilaiset takaisin. Heid‰n kanuunansa ampuivat yh‰ vain, mutta, onneksemme, eiv‰t ne tehneet meille suurta vahinkoa, sill‰ rakennus oli eritt‰in paksu seinilt‰‰n. Hallitus-neuvos ja tattarilaisten p‰‰llikkˆ tahtoivat mielell‰‰n kuningastamme el‰v‰n‰ k‰siins‰, ja sen ohessa t‰ytyi heid‰n v‰h‰n h‰vet‰, ett‰ heid‰n t‰ytyi uhrata koko armeija kuuttakymment‰ miest‰ vastaan -- enemp‰‰ ei meit‰ ollut -- pannaksensa aijettansa toimeen. He p‰‰ttiv‰t sent‰hden pist‰‰ huoneemme tuleen. Illemmalla alkoivatkin he siis ruveta viskelem‰‰n piki-kiehkuroita ja palavia kuulia p‰‰llemme; myˆskin ampuivat he nuolilla, jotka olivat k‰‰rityt palavilla r‰teill‰. Mutta me emme juuri paljoa huolineet heid‰n piki-kiehkuroistansa, kuulistansa ja nuolistansa, sill‰ meid‰n kiviset muurimme eiv‰t ottaneet tulta. Viimein kokosivat he heini‰ sinne rakennuksen miehitt‰m‰ttˆm‰‰n osaan, jossa herra D¸ben'in huone oli, ja sytyttiv‰t hein‰t palamaan. Tuli leimusi kohta korkealle, mutta kuningas, joka aavisti siit‰ suurta vaaraa, otti kohta muutamia miehi‰ ja rupesi sammutus-puuhiin. H‰n sieppasi itse er‰‰n astian, jossa h‰n luuli olevan vett‰ ja paiskasi sen valkeaan, mutta sammumisen sijasta leimusivat liekit vain korkeammalle, sill‰ astiassa olikin vain viinaa. Nyt oli ilmeinen vaara k‰sill‰. Me riensimme sinne kaikin miehin. Kun me aukaisimme D¸ben'in huoneen oven, juostaksemme ylˆs katolle, niin lˆiv‰t liekit meit‰ vasten silmi‰, ymp‰rˆiv‰t meid‰t joka haaralta ja polttivat kasvojamme ja vaatteitamme. Mutta ylˆs piti meid‰n p‰‰st‰, koska muutoin emme voineet tulla katolle, joka myˆs oli tulen vallassa. "Heitt‰k‰‰ katto alas!" huusi kuningas. Me ponnistimme kaikki voimamme, t‰ytt‰‰ksemme h‰nen k‰sky‰ns‰; mutta kun ei meill‰ ollut muita tyˆ-aseita kuin k‰temme, niin emme innollamme mit‰‰n voineet. Paitsi sit‰ viel‰, rupesivat turkkilaiset kohta ampumaan kanuunoillansa ja muskoteillansa meit‰ hurjasti, kun huomasivat aikeemme. Meid‰n t‰ytyi kokonansa j‰tt‰‰ yrityksemme, ett'emme viimeiseen mieheen asti tulisi ammutuiksi. Valkea levisi ymp‰rins‰ raivona. Ett'emme tukehtuisi palavan katon alla, niin t‰ytyi meid‰n viel‰ kerran karata kuninkaamme kanssa tulen l‰pitse. Suurella tuskalla tulimme me taas saliin, joka oli p‰‰-puollustus-paikkamme. Mutta kauhistukseksemme tapasimme me senkin jo tulessa. "Mars, minun makuukamariini!" huusi kuningas savusta ja paljosta ponnistuksesta sortuneella ‰‰nell‰. "Siell‰ voimme me viel‰ hetken puollustaa itse‰mme." Tuskin oli h‰n saanut sen sanotuksi, ennen-kuin nelj‰ turkkilaista, jotka olivat tunkeuneet sis‰lle, hyˆkk‰si h‰nt‰ vastaan. Mutta kuningas ei h‰mm‰stynyt. Toisella k‰dell‰ns‰ kohotti h‰n kalpaansa ja toisella sieppasi h‰n minun ratsu-pyssyni ja ampui sill‰ likim‰isen turkkilaisista kuoliaaksi. Samassa hyˆkk‰sin min‰ kuninkaan ja janitscharien v‰liin. Janitscharit laukasivat pistoolinsa, min‰ tunsin kihelmˆiv‰n p‰‰t‰ni ja kaaduin taka-perin juuri kuninkaan syliin. Yksi lurjuksista oli osannut minuun, mutta ei toki vaarallisesti. Min‰ toinnuin kohta ja syˆksyin kolmen tahi nelj‰n muun toverin kanssa turkkilaisia vastaan, ja lyhyess‰ hetkess‰ olivat turkkilaiset lyˆdyt. Mutta tuskin olimme me niist‰ p‰‰sseet, niin piti meid‰n jo kiirehti‰ akkunoihin, sill‰ janitscharit hyˆkk‰siv‰t viel‰ tuli-palon aikana p‰‰llemme, luullen ehk‰, ett‰ me olisimme h‰mm‰styksest‰ masentuneet. Mutta siin‰ he pettyiv‰t. Senkin hyˆkk‰yksen torjuimme me onnellisesti puolestamme. "Mit‰ t‰m‰ auttaa?" sanoi er‰s Walberg-niminen mies, pyyhkien hike‰ ruudin-savusta mustettuneilta kasvoiltansa t‰m‰n viimeisen kahakan per‰st‰. "Mit‰ t‰m‰ auttaa? Viimein t‰ytyy meid‰n kuitenkin antautua!" Kuningas kuuli sen ja k‰‰ntyi nopeasti h‰neen p‰in. "Min‰ luulen," sanoi h‰n, "ett‰ tuo mies tahtoo mieluummin antautua kuin palaa! -- Pontevuutta, pojat!" huusi h‰n sitten ja k‰‰ntyi meihin p‰in. "Me puollustamme itse‰mme niin kauvan, kuin suinkin voimme, ja sitten k‰ykˆˆn Herran tahto!" Kun kuningas sanoi sen, niin johtui minun mieleeni jotain, joka mahdollisesti voisi viel‰ hetkeksi tehd‰ tilamme turvalliseksi. "Teid‰n Majesteettinne!" huusin min‰. "Kansliassa on kivest‰ katto ja se on t‰‰lt‰ ainoasti viidenkymmenen askeleen matkalla. Me voimme tehd‰ rynn‰kˆn t‰‰lt‰ ja asettua sinne." Kuninkaan silm‰t loistivat. "Sin‰ olet kuitenkin oikea ruotsalainen!" lausui h‰n. "Min‰ nimit‰n sinun ˆverstiksi, Roos! Ja kaikki te, jotka sen kuulette, pankaat mieleenne se, ett‰ jos min‰ kaadunkin, niin m‰‰r‰ys pit‰‰ paikkansa. Sin‰ olet sen jo kauvan ansainnut, Roos! El‰ kiit‰ minua. Meill‰ on nyt muuta tekemist‰, emmek‰ joudu koreisiin keskusteluihin. -- Rohkiasti vain pojat!" huusi h‰n sitten. "Ottakaa ruutia ja lyijy‰ mukaanne niin paljon, kuin voitte kuljettaa, ja raivatkaamme itsellemme tie kansliaan kalpa k‰dess‰!" Min‰ kuulin sen, kuin unessa, sill‰ nimitykseni ˆverstiksi ja ylistys kuninkaan omasta suusta tekiv‰t minut kuuroksi. Liikutuksen ja ilon kyyneleet nousivat silmiini. Kuningas huomasi sen ja taputti minua olkap‰‰lle. "Eteen-p‰in nyt vain, ˆversti Roos!" sanoi h‰n hyv‰ll‰ halulla. "Pane piiloon nyt kyyneleesi, nyt meid‰n pit‰‰ tapella!" "Teid‰n Majesteettinne saapi n‰hd‰, ett'en askeltakaan tahdo per‰yty‰," vastasin min‰ ja suutelin sankarin k‰tt‰. Sen j‰lkeen poistin min‰ v‰ki-vallalla liikutukset itsest‰ni, ja me kuormitimme itsemme ruudilla ja lyijyll‰ ja syˆksyimme kalpa k‰dess‰, kuten kuningas oli k‰skenyt, palavasta rakennuksesta. Viimeinen toivoton taistelumme alkoi; n‰ytelm‰ l‰hestyi loppuansa. Jos turkkilaiset olivat ihmetelleet, ett'ei meit‰ voitu ajaa ulos edes liekeist‰k‰‰n, niin nytkˆs he vasta ensim‰isess‰ silm‰n-r‰p‰yksess‰ h‰mm‰styiv‰tkin: kuin kuva-patsaat seisoivat he, kun n‰kiv‰t meid‰n tulevan tappelu-j‰rjestyksess‰ vastaansa. Kuningas etumaisena tempasimme me portit auki ja karkasimme, kuin hullut, turkkilaisia vastaan. Kohta kun portit avattiin, ammuimme me molemmilla pistooleillamme, viskasimme sitten pistoolit pois ja k‰vimme kalvalla k‰siksi. Ihmetellen ja h‰mm‰styen vet‰‰ntyiv‰t turkkilaiset viisikymment‰ askelta takaperin. Oli ik‰‰n-kuin he olisivat olleet lumotut tahdon ja voiman puolesta. He t‰hystiv‰t vain meit‰, eiv‰tk‰ edes k‰tt‰‰n nostaneet puollustukseksensa. Mutta samalla haihtui lumous; Bender'in pascha huusi: "ottakaa kiini rauta-kallo!" Janitscharien upsierit ulvoivat: "Ees-p‰in, ees-p‰in! Kiert‰k‰‰ he kaikki!" Ja nyt sulkeutuivat laineet ymp‰rill‰mme joka puolella. Silm‰nr‰p‰yksess‰ olimme me piiritetyt, ja meid‰n pieni joukkomme ei voinut kest‰‰ sit‰ suurta yli-voimaa vastaan. Kuningas, joka tavallisesti k‰vi pitkiss‰ ratsu-saappaissa, sekottui kannuksiinsa ja kaatui. Kaksikymment‰ janitscharia karkasi kohta h‰nen kimppuunsa, ja me muut olimme niin ymp‰ri-piiritetyt, ett'ei kukaan p‰‰ssyt meist‰ h‰nt‰ auttamaan. H‰nen t‰ytyi antautua. V‰ltt‰‰ksens‰ sen tuskan, ett‰ h‰nen t‰ytyisi j‰tt‰‰ miekkansa, viskasi h‰n sen itse pois k‰dest‰ns‰. Turkkilaiset kantoivat kuninkaan paschan telttiin; toiset riepoittivat h‰nt‰ k‰sist‰, toiset jaloista. H‰n sallei kaiken sen tapahtua itsellens‰. Kohta kun kuningas huomasi itsens‰ vangituksi, niin n‰ki h‰n hyˆdyttˆm‰ksi en‰‰n ponnistella vastaan, ja meni siis, kuin k‰rsiv‰inen lapsi sinne, mihin he h‰nt‰ veiv‰t. Meid‰n muiden t‰ytyi myˆs antautua. Taistelu oli loppunut, ja t‰m‰ tapahtui 12 p. Helmikuuta vuonna 1713 kello kahdeksan ehtoolla. Bender'in pascha otti kuninkaan hyvin kunnioittavaisesti vastaan teltiss‰ns‰ ja pyysi h‰nt‰ nˆyr‰sti istumaan divanille -- sohvalle. -- Mutta kuningas ei vastannut mit‰‰n kaikkeen h‰nen kohteliaisuuteensa, vaan j‰i seisomaan keskelle teltti‰. "Kaikkivaltiaan olkoon kiitos," sanoi pascha, "ett‰ sinun Majesteettisi viel‰ el‰‰! Minua surettaa aina sieluun saakka, ett‰ sinun Majesteettisi on pakoittanut minua t‰ytt‰m‰‰n suuren-herran k‰skyj‰." "Ja minua surettaa vain se," vastasi kuningas ylpe‰sti, "ett‰ minun kolmesataa ruotsalaistani antautuivat etu-varustuksissa. Jos he olisivat velvollisuutensa mukaan puollustauneet paremmin, niin ette viel‰ kymmeneen p‰iv‰‰n olisi meit‰ voittaneet!" Pascha kohotteli olka-p‰it‰‰n ja sanoi: "olisi ollut vahingoksi sellainen sopimaton miehuus." Kuningas vietiin komeasti varustetulla hevoisella Bender'iin, ja minulla oli onni seurata h‰nt‰, koska h‰n itse pyysi siihen lupaa. Useampain maalaistemme ja seuralaistemme ei k‰ynyt niin hyvin. Upsierit ja sotamiehet sidottiin kaksittaisin yhteen ja vietiin orjuuteen, parempaa onnea ei ollut kanslerilla eik‰ kenraaleillakaan, vaan heid‰n t‰ytyi, yhdess‰ huonoimman ajo-rengin kanssa tehd‰ orjan-tˆit‰, siksi ett‰ he viimein, kuninkaan v‰litt‰misell‰ ostettiin vapaiksi ja voivat palata kotihinsa. Me muut vietiin Bender'iin ja kohdeltiin jota kuinkin hyvin. Kuningasta eritt‰in kohdeltiin kaikella kunnioituksella, eik‰ laimin-lyˆty mit‰‰n h‰nen personallisen arvonsa kunniassa-pit‰misess‰. H‰nelle laitettiin komea vuode, mutta kun ei h‰n ollut ollenkaan sellainen mies, joka hellittelee itse‰ns‰, niin viskautui h‰n vain saappaat jaloissa er‰‰lle sohvalle ja nukkui sike‰sti. Turkkilainen upsieri, joka oli h‰nt‰ vartioimassa, peitti h‰nen p‰‰ns‰ lakilla; mutta kun Kaarle her‰si unestansa, niin viskasi h‰n lakin menem‰‰n. Turkkilainen huudahti h‰mm‰styneen‰: "Allah il allah!" eik‰ voinut ymm‰rt‰‰, miten kruunattu mies taisi nukkua paljain p‰in ja saappaat jaloissa. Seuraavana aamuna saattoi pascha kuninkaan luokse parooni Fabricius'en, joka oli otettu vangiksi etu-varustuksissa. H‰n tapasi kuninkaan kurjan n‰kˆisen‰: vaatteet rikki revittyin‰, verisin‰ ja tomuisina, ja silm‰-karvat k‰rventynein‰. Syv‰sti liikutettuna t‰st‰ n‰'ˆst‰, heitt‰ysi h‰n kuninkaan jalkain juureen polvillensa, eik‰ voinut aluksi saada sanaakaan suustansa. Kun h‰n huomasi kuninkaan olevan hyv‰ll‰ mielell‰, huolimatta onnettomuudestansa, niin sanoi h‰n: "Jumala auttakoon Teid‰n Majesteetti‰nne! Olen kuullut, ett‰ Teid‰n Majesteettinne on omalla k‰dell‰ns‰ kaatanut kaksi-kymment‰ janitscharia!" "Jopa!" vastasi kuningas. "Puolet pannaan tavallisesti liikoja." Bender'iss‰ ei meid‰n olomme ollut pitk‰llinen, vaan sielt‰ me vietiin Adrianopel'iin. Kuninkaalla oli nyt luonansa rahan-vartijansa Grothusen ja kanslerinsa M¸ller, jotka jo olivat takaisin lunastetut. Myˆskin min‰ ja useoita upsieria seurasi mukana ratsain, ja kyyneleet tulivat todellakin meid‰n silmiimme, kun me n‰imme kuninkaan kurjuuden. Ei edes h‰nen miekkaansa oltu sallittu h‰nen pit‰‰. Kun paschalle esiteltiin tarpeelliseksi, antaa kuninkaalle takaisin h‰nen miekkansa, niin oli h‰n lent‰‰ selj‰llens‰ h‰mm‰styksest‰ ja vastasi: "Herra varjelkoon meit‰! H‰n sill‰ leikkaisi kohta parran meilt‰ joka miehelt‰!" Kuitenkin annettiin kuninkaalle sittemmin jonkun tunnin kuluttua miekka takaisin. Kun olimme tulleet Adrianopel'iin, niin pyysi kuningas, ett‰ h‰n viet‰isiin kaupungin l‰heisyydess‰ olevaan "Demotika'n" linnaan. T‰m‰ pyyntˆ myˆnnettiin kyll‰, mutta vastaus oli siihen pyyntˆˆn niin kopea, ett‰ siit‰ kyll‰ taidettiin huomata, miten v‰h‰n turkkilaiset olivat en‰‰n taipuvaiset osoittamaan kuninkaalle vieraan-varaisuutta. Cumurgi, er‰s sultaan'in suojilas, k‰ski suuren-visiirin ilmoittaa kuninkaalle; "ett‰ h‰n saa kyll‰ menn‰ 'Demotika'an' ja asua siell‰ ik‰ns‰, jos h‰nt‰ haluttaa. Kuitenkin luultiin, ett‰ h‰n pian itse siihen kyll‰styisi, koska ei t‰st'edes en‰‰n mit‰‰n rahoja annettaisi h‰nelle." T‰m‰ vastaus suututti kovasti kuningasta, ja h‰n oli, kuin kuumilla hiilill‰ "Demotika'ssa." Turkin hovi koetti kaikin tavoin tehd‰ h‰nen oloansa raskaaksi ja sen lis‰ksi saapui Ruotsista sanomia, jotka eiv‰t suinkaan iloittaneet Kaarlea. Murheesta ja suuttumuksesta sai kuningas vaarallisen taudin, ja koska h‰n "Demotika'ssa" eli aivan yksin‰isyydess‰, eik‰ mit‰‰n ilmoittanut itsest‰ns‰, niin levisi yli Euroopan sanoma, ett‰ h‰n oli kuollut. Olipa itse Ruotsissakin niit‰, jotka uskoivat sit‰, ja kun sent‰hden, ja eritt‰inkin kuninkaan pitk‰llisen poissa-olemisen t‰hden, kaikki asiat alkoivat k‰yd‰ Ruotsissa seka-sortoisiksi, niin j‰tti Ruotsin valtio-neuvosto hallituksen kuninkaan siskolle, Ulrikalle. "Ei taideta en‰‰n toivoa," -- niin puollustettiin t‰t‰ yrityst‰, -- "ett‰ kuningas en‰‰n milloinkaan tulee takaisin. Pitk‰t sodat ovat uuvuttaneet valtakunnan ja Ruotsin sota-kunnia v‰henee v‰henemist‰‰n vihollisten yli-vallan vuoksi. Sent‰hden j‰tt‰v‰t s‰‰dyt hallituksen prinsessalle, ett‰ h‰n tekisi veljens‰ nimess‰ rauhan Tsaarin kanssa." Mutta Ulrika tunsi hyvin veljens‰, ja tiesi ett'ei t‰m‰ milloinkaan hyv‰ksyisi sit‰. Sent‰hden ei h‰n ruvennut tekem‰‰n mit‰‰n omin-k‰tisesti, vaan l‰hetti erityisen‰ l‰hettil‰‰n‰ veljens‰ tykˆ "Demotika'an" kenraali Liewen, jonka piti t‰ydellisesti kertoman kuninkaalle valtakunnan oloista ja tuomaan h‰nelle kuninkaan vastaus. Liewen tulikin tykˆmme ja kuningas kuunteli h‰nen kertomustansa. Mutta kun kuningas kuuli valtio-neuvoston tyˆn, niin suuttui h‰n silmittˆm‰sti ja huusi: "Kun min‰ palajan kerran Ruotsiin, niin kepill‰ min‰ opetan herroja tekem‰‰n velvollisuuksiaan! Siksi l‰het‰n min‰ heille saappaani, joka saattaa olla johtajana heid‰n neuvotteluissaan." Mutta Liewen oli rauhallinen ja ymm‰rt‰v‰inen mies: h‰n antoi kuninkaan raivota, lauhdutteli h‰nt‰ ja selitti valtakunnan tilan h‰nelle el‰vill‰ v‰reill‰. "Sota, n‰lk‰, taudit ja muut onnettomuudet," sanoi h‰n, "ovat saattaneet valtakunnan niin kurjaan tilaan, ett'ei pystyt‰ en‰‰n torjumaan vihollisia It‰meren- ja Saksan maakunnista. Koko meid‰n sota-voimamme ei voinut karkoittaa vihollista ja ajaa sit‰ Puolaan, p‰‰st‰ksemme Teid‰n Majesteetillenne avuksi. Raha-varat ovat loppuneet ja alamaiset kˆyhtyneet. Ei ole varoja pit‰‰ sota-laivastoa kunnossa, ei miehitt‰‰ armeijaa, eik‰ maksaa t‰rkeimpi‰ maksuja. Meid‰n tilamme on niin kurja ja Ruotsi on niin likell‰ peri-katoa, ett‰, jos Teid‰n Majesteettinne viipyy viel‰ kauvemmin pois maastansa, niin taitaapi pian pahoja tapahtua." "Mit‰ se olisi?" kysyi Kaarle. "Ett‰ valtio-neuvosto ja kansa panevat Teid‰n Majesteettinne viralta pois," vastasi Liewen pelk‰‰m‰tt‰. Se naula veti: Kaarle rupesi miettim‰‰n ja p‰‰tti viimein palata Ruotsiin takaisin, itse n‰hd‰ksens‰ maansa tilaa. H‰n antoi Ranskan l‰hettil‰‰n ilmoittaa p‰‰tˆksens‰ korkealle Portille -- Turkin hallitukselle -- joka tapahtuikin. "Enkˆ min‰ sit‰ sanonut," puheli Cumurgi, joka sill‰ ajalla oli p‰‰ssyt suureksi-visiiriksi, "enkˆ jokin sanonut, ett‰ Ruotsin kuningas vuoden ja yˆn sis‰lle l‰htisi luotamme itsest‰ns‰kin? Sanokaa h‰nelle nyt, ett‰ h‰n saapi viel‰ j‰‰d‰, tahi l‰hte‰; mutta kuitenkin, jos h‰n aikoo l‰hte‰, pit‰‰ h‰nen m‰‰r‰t‰ l‰htemisens‰ p‰iv‰, ja pysy‰ sanassansa, ett'ei h‰n sekoita meit‰ en‰‰n sellaisiin suhteisiin, kuin h‰n teki Bender'iss‰." Ranskan l‰hettil‰s toi kuninkaalle t‰m‰n vastauksen, mutta oli siksi kohtelias, ett'ei sit‰ kertonut samoilla sanoilla, kuin h‰n oli sen kuullut. H‰n koristi sapen kauniilla lauseilla, ja Kaarle m‰‰r‰si per‰ytt‰m‰ttˆm‰ksi l‰htemisens‰ p‰iv‰ksi 14:sta p‰iv‰n Lokakuuta 1715. Kuitenkin julisti h‰n, ett'ei h‰n tahtonut l‰hte‰ pakolaisen, vaan kuninkaan tavalla. H‰n l‰hetti sent‰hden parooni Grothusen'in, nelj‰n-toista miehen kera, Konstantinopel'iin erityisen‰ l‰hettil‰‰n‰. sanomaan juhlalliset j‰‰-hyv‰iset ja kiitt‰m‰‰n saadusta suojeluksesta. Kaarlen rahan-pula pani t‰m‰n l‰hetystˆn kuitenkin pahaan pulmaan. Grothusen'in piti nimitt‰in lainata Porti'lta miljoona kulta-rahaa. Mutta kun Grothusen esitti asiansa, niin vastasi suuri-visiiri kylm‰-kiskoisesti: "herrani arvo ei sovi lainata rahaa, mutta sultaani lahjoittaa kyll‰ kuninkaalle niin paljon rahoja, ett‰ h‰n taitaa kunnialla l‰hte‰ luotamme." T‰m‰kin karvas papu piti nielaistaman ja viel‰p‰ kaunistelematonna; mutta kuningas oli liiaksi kopea, nˆyryytt‰m‰‰n itse‰ns‰ en‰‰n. Kun sultaan'in tarjoama summa, sata-viisikymment‰ tuhatta riksi‰, tarjottiin h‰nelle lahjana matkan avuksi, niin hylj‰si h‰n sen, ja matka-rahat t‰ytyi meid‰n nyt lainata suurella vaivalla ja korkeoita korkoja vastaan turkkilaisilta ja juutalaisilta. Viimein l‰hti kuningas, kaikkein meid‰n iloksemme, matkaan. Sultaani l‰hetti h‰nelle muistoksi komean, hele‰n-punaisen ja kullalla kirjaellun teltin, tiamanteilla kaunistellun kalvan ja kahdeksan kalleimmilla satuloilla ja hopeaisilla jalustimilla varustettua jalointa arapialaista hevoista. Myˆskin saapui se pascha, jonka piti seurata kuningasta rajalle saakka, ja tarjosi itsens‰ kuninkaan k‰ytett‰v‰ksi. Kun pascha sai tiet‰‰, ett‰ useammat kuninkaan palvelijoista olivat lainanneet turkkilaisilta rahoja korkeata korkoa vastaan, niin ilmoitti h‰n kuninkaalle, ett‰ ei heid‰n tarvinnut maksaa mit‰‰n korkoja, vaan p‰‰-oma lainasta turkkilaisille vain. Kuningas kiitti ilmoituksesta, mutta ei tahtonut kuulla puhuttavankaan siit‰, ett‰ niin teht‰isiin. "Jos minun mieheni," sanoi h‰n, "olisivat saaneet vain kymmenen riksi‰ sataa vastaan, niin pit‰‰ heid‰n t‰ydellisesti ilman mit‰‰n v‰hennyst‰ lunastaman takaisin kerran antamansa velka-kirjat." Jopa pyysi h‰n velan-antajia tulemaan Ruotsiinkin, jonka pyynnˆn useat t‰yttiv‰tkin: he tulivat ja siell‰ saivat he t‰yden makson. Minua ei se murhetuttanut, sill‰ min‰ en ollut tehnyt mit‰‰n velkoja, ja puhun tapauksen vain, osoittaakseni, miten rehellinen kuitenkin kuningas oli kaikissa suhteissa ja tilaisuuksissa. Min‰ iloitsin vain syd‰mest‰ni, ett‰ viimeinkin p‰‰simme Turkista. Kuusi-kymment‰, kaikellaisilla ruoka-varoilla varustettua vaunua ja kolme-sataa hevoista seurasi kuningasta matkalla, niin ett‰ h‰n kunnialla kyll‰kin l‰hti Turkista. Turkkilaiset matkustivat, kunnioituksesta kuningasta kohtaan ja ett'eiv‰t he v‰sytt‰isi h‰nt‰, ainoastaan lyhvi‰ p‰iv‰-matkoja. Mutta se ei ollut Kaarlen mieliin; h‰nen sis‰llinen rauhattomuutensa ajoi h‰nt‰ maltittomasti eteen-p‰in, ja nyt h‰n alkoi tuntea polttavaa halajamista maahansa, josta h‰n niin pitk‰‰n aikaan ei ollut pit‰nyt mit‰‰n lukua. T‰m‰ maltittomuus oli juuri se, joka saattoi h‰nen tekem‰‰n taas jotain erin-omaisempata. N‰ytti ik‰‰n-kuin olisi h‰n tahtonut h‰mm‰stytt‰‰ ja kummastuttaa maailmaa, ja sit‰ omituista h‰mm‰stytt‰mist‰ h‰n nyt juuri valmisteli. Tapansa mukaan oli h‰n matkallakin s‰‰nnˆllisesti ylh‰‰ll‰ jo kolmen aikaan aamuisilla, puki itsens‰, her‰tti v‰kens‰ ja turkkilaiset ja j‰rjesti jo h‰m‰riss‰ matkueen. Turkkilaiset ihmetteliv‰t, ett‰ joku kuningas taisi matkustaa sill‰ tavalla ja huusivat joka aamu: "Allah il allah, mimmoinen sultaani!" Niin tulimme me Siebenb¸rgen'in rajalle. Siin‰ laski kuningas turkkilaiset seuraajansa menem‰‰n ja pyysi It‰valtalaiselta maan-herralta Hermanstadt'issa passia ja vapaata l‰pi-kulkua keisarin maiden l‰pi. Entisin‰ aikoina olisi h‰n tuskin sit‰ tehnyt; mutta ajat olivat muuttuneet ja aikojen mukana suhteetkin. Ennen matkaili h‰n voimallisen ja voittoisan armeijan etu-nokassa, ja nyt -- minua surettaa tehd‰ mit‰‰n vertausta. Maan-herra vastasi, ett‰ H‰nen Keisarillisen Majesteettins‰ k‰skyst‰ oli jo kaikki varustettu kuninkaan l‰pitse-matkustusta varten, ja ett‰ H‰nen Kuninkaallinen Majesteettinsa saisi luottaa siihen, ett‰ h‰n kaikkialla otettaisiin velvollisella kunnioituksella vastaan. Koko matkan ohjelma, viel‰p‰ p‰iv‰llis- ja yˆ-paikatkin olivat tarkkaan m‰‰r‰tyt, ja kunkin kaupungin maistraatteja oli k‰sketty k‰ytt‰m‰‰n kaikkea, mit‰ heid‰n voimissansa oli, kuninkaallisen vieraan vastaan-ottamisen varalta. Keisarin kustannuksella oli joka-paikassa laitettu kaikki mahdollisimmat mukavuudet, ja Kaarle olisi voinut matkustaa suurimmalla loistolla, ell'ei h‰nen polttava halunsa kotimaahansa ajanut h‰nt‰ yh‰ eteen-p‰in. Paitsi sit‰ kokoontuivat ihmiset kaikissa kyliss‰ ja kaupungeissa, ja et‰isimmist‰kin seuduista he tulvaamalla tulivat katsomaan ylistetty‰ Ruotsin kuningasta, joka oli h‰mm‰stytt‰nyt nimell‰ns‰ koko Eurooppaa. Mutta siit‰ ei kuningas pit‰nyt hyv‰‰, eik‰ tahtonut ollenkaan, ett‰ uteliaat joukot katselivat h‰nt‰ h‰nen onnettomuudessansa. Nyt pani h‰n toimeen aikeensa, jota h‰n jo kauvan oli aikonut. Ehtoolla kutsui h‰n luoksensa molemmat ajutanttinsa, parooni Rosen'in ja ˆversti-luutnantti D¸ring'in, ja ilmoitti heille, ett‰ h‰n seuraavana aamuna aikaisin aikoi eroita matkueesta ja jatkaa nopeasti matkaansa kuriiri-hevoisilla. Rosen'in ja D¸ring'in piti seurata h‰nt‰, mutta muut saivat, Jumalansa nimess‰, matkustaa m‰‰r‰tyn matka-ohjelman mukaan It‰vallan l‰pitse, eik‰ huolia h‰nest‰ mit‰‰n. Kun kumpainenkin upsiereista oli ilmoittanut, vaikka v‰h‰n h‰mill‰ns‰, tahtovansa mielell‰ns‰ seurata h‰nt‰, niin kokosi Kaarle viel‰ samana ehtoona koko, likemm‰ tuhannen ja kaksi-sataisen seurueensa, enimm‰ksi upsieria, siihen latoon, jossa h‰nen piti yˆt‰ viett‰‰ ja ilmoitti myˆs heille aikeensa. Vastaan-sanomiset siin‰ eiv‰t auttaneet, vaikka h‰nen uudet seuralaisensa n‰yttiv‰t murheella ottavan vastaan t‰m‰n odottamattoman p‰‰tˆksen. Min‰ itse puolestani h‰mm‰styin ja ihmettelin t‰t‰ asiain uutta k‰‰nnett‰, mutta p‰‰tin myˆs samalla, ett'en mill‰‰n ehdolla erkanisi kuninkaasta. Sent‰hden varustelin itse‰ni matkaan, etsein parhaimman hevoisen koko matkueesta ja asettausin yˆksi sen ladon oven eteen, jossa kuningas makasi. Ennen p‰iv‰n-koittoa olin min‰ jo jalkeillani ja odottelin, mit‰ nyt tapahtuisi. Kaikki k‰vi, kuten olin ajatellutkin. P‰iv‰n h‰m‰rt‰iss‰ tuotiin ladon eteen kolme hevoista ja muutaman minuutin per‰st‰ ratsasti kuningas parooni Rosen'in ja ˆversti D¸ring'in kera t‰ytt‰ nelist‰ matkaansa. Ollaksensa tuntematonna, oli kuningas pannut p‰‰h‰ns‰ mustan peruukin ja kulta-koristeisen hatun; muuna pukuna oli h‰nell‰ harmaja takki ja sininen ratsas-kauhtana. Niin tuli h‰n ulos ladosta, tarkasteli ilmaa taivaalla, viskasi viel‰ viimeisen katseen nukkuvain seuralaistensa puoleen ja hypp‰si sitten satulaan, jonka jalustinta ˆversti D¸ring piti. "Ees-p‰in!" sanoi h‰n, kun h‰n jo istui satulassa. "Elk‰‰ unhoittako sit‰, ett‰ min‰ t‰st‰-l‰htien ja siksi, kunnes tulemme Stralsund'iin, en ole kuningas, vaan ruotsalainen kapteini, nimelt‰ni Kaarle Frisk." H‰n iski kannukset hevoisen kupeihin, ratsasti t‰ytt‰ laukkaa, ja h‰nen molemmat seuraajansa ratsastivat per‰ss‰. "Ahah!" ajattelin min‰, "Kaarle Frisk, ruotsalainen kapteini! Sen nimen panen mieleeni, jos sattuisin joskus joutumaan pois oikealta j‰ljelt‰." Minun hevoiseni oli hyviss‰ voimissa, erinomainen ja uupumaton juoksia. Olin valinnut sen niist‰ kauniista arapialaisista hevoisista, jotka kuningas oli saanut sultaan'ilta lahjaksi. Kun kuulin viel‰ korvissani pois ratsastavain hevoisten kavioin kohinan, niin hypp‰sin min‰ myˆs ratsuni selk‰‰n ja kiiruhdin kuninkaan j‰lkeen. Kun p‰iv‰ valkeni t‰ydellisesti, niin pysyttelin min‰ etemp‰n‰ h‰nest‰, ett'en olisi tullut liian aikaisiin tunnetuksi, vaikka min‰ helposti kyll‰ olisin voinut saavuttaa kuninkaan ja h‰nen seuralaisensa. He olivat p‰iv‰n pitk‰‰n muuttaneet hevoisia useampia kertoja, mutta minun hevoiseni, "Abdul," oli niin hyviss‰ voimissa, ett‰ viel‰ iltasella n‰ytti aivan, kuin olisi se juossut vain parin tunnin matkan. Kun pime‰ tuli, niin luulin min‰ kuninkaan j‰‰v‰n yˆksi ensim‰iseen posti-taloon, mutta siin‰ min‰ petyin. Oli jo yˆ, kun me saavuimme posti-taloon ja niin pime‰, ett‰ min‰ taisin melkein kuninkaan rinnalla ratsastaa posti-talon pihaan, pelk‰‰m‰tt‰ kuninkaan tahi h‰nen seuralaistensa minua tuntevan. Nyt en siit‰ pit‰nyt niin suurta lukuakaan, jos h‰n tunsi minun tahi ei, sill‰ me olimme jo kylliksi kaukana leirist‰, ett'ei h‰n minua en‰‰n l‰hett‰isi takaisin. Kuitenkin p‰‰tin min‰ vasta seuraavana aamuna ilmoittaa itseni h‰nelle, jos h‰n j‰isi nyt yˆksi posti-taloon, -- mutta, kuten sanottu, yˆksi j‰‰misest‰ ei ollut puhettakaan. Kaarle oli tuskin ajanut pihaan, -- min‰ olin juuri h‰nen takanansa, -- kun jo kuulin h‰nen ‰‰nens‰: "pian, herra postimestari! Kolme kuriiri-hevoista ja postiljooni tien-n‰ytt‰j‰ksi! Meill‰ ei ole aikaa ollenkaan viivytell‰!" "Ohoh, herra!" vastasi vieras, -- postimestarin, -- ‰‰ni. "Hevoiset t‰ytyy kuitenkin ensin satuloida. Astukaa sis‰lle siksi." "Kuinka kauvan se kest‰‰, herra postimestari?" kysyi Kaarle. "Korkeintaan kymmenen minuuttia, herra. Postiljoonin pit‰‰ kiirehti‰," vastasi postimestari. T‰m‰ selitys n‰ytti tyydytt‰v‰n kuningasta, sill‰ h‰n meni seuralaisinensa huoneesen. Mutta minua -- sen tunnustan suoraan -- ei se tyydytt‰nyt ollenkaan, ratsastaa viel‰ yksi taival. Itse vuokseni en sit‰ pit‰nyt min‰‰n, mutta hevoistani s‰‰littelin. Oi, jospa se olisi saanut tunnin lev‰t‰! Silloinpa keksein kavalan keinon. Min‰ hiivein postiljoonin luokse talliin ja lupasin antaa h‰nelle tukaatin juoma-rahaa, jos h‰n voisi viivytt‰‰ hevoisia yhden tunnin. Mies ihastui tukaatista ja lupani sen. "Ei mik‰‰n ole sen helpompata," sanoi h‰n, "antakaa vain minun toimia, herra!" Min‰ j‰tin h‰nen, vein "Abdul'ini" talliin, annoin sille kauroja ja hiivein kyˆkkiin, saadakseni rahalla ja hyvill‰ sanoilla pullon viini‰ ja leip‰‰ "Abdul'ille" ja v‰h‰n syˆmist‰ itsellenikin. Sain kaikki, mit‰ pyysin. Sill‰ ajalla kun "Abdul" sˆi kauroja, haukkasin min‰ pari palaista paistia ja riensin taas talliin pulloineni ja leipineni. Postimestari seisoi tallin ovella ja torui postiljoonia h‰nen hitaisuutensa vuoksi. Mutta postiljooni ei ollut tuon-taallaankaan, vaan vastasi kylm‰-kiskoisesti, ett‰ h‰n kyll‰ pian olisi valmis, kun vain saisi hihnat reilaan. Min‰ nauroin salaisesti miehelle ja aloin hoitaa hevoistani. Osalla viinist‰ kostutin min‰ leiv‰n ja annoin hevoiselleni, lopulla pesin min‰ sen sukevia j‰seni‰, kuten olin usein n‰hnyt meid‰n hevois-miestemme tekev‰n, koska he varustelivat hevoisiansa johonkin erin-omaisempaan ajoon. Ennen pyyt‰m‰ni tunnin kuluttua olin min‰ valmis ja annoin postiljoonille lupaamani tukaatin. Mies oli sen rehellisesti ansainnut, sill‰ ei ainoastaan postimestari, vaan itse kuningaskin oli h‰nt‰ ahdistellut niin, ett‰ h‰n tuskin tiesi, mit‰ teki. Mutta nyt, kun h‰n tunsi tukaatin taskussansa, niin k‰vi kaikki niin oivallisesti ja nopeasti, ett‰ hevoiset olivat parissa minuutissa valmiina. Kuningas hypp‰si kohta maltitonna likim‰isen hevoisen selk‰‰n ja ratsasti pois. Min‰ seurasin h‰nt‰ aivan likell‰ ja olin parin minuutin kuluttua aivan h‰nen vieress‰ns‰. "Sin‰kˆ se olet, D¸ring?" puhui kuningas, sill‰ synk‰ss‰ pime‰ss‰ ei h‰n voinut minua tuntea. "Luvallanne: ei, Teid‰n Majesteettinne!" vastasin min‰. "Kuka piru sin‰ sitten olet?" huusi kuningas. "Ja miten sin‰ minut tunnet?" "Min‰ tunnen vallan hyvin Teid‰n Majesteettinne, ja tunteepa Teid‰n Majesteettinnekin minut," vastasin min‰. K‰rsim‰ttˆm‰sti huudahtaen ratsasti h‰n aivan sivullani ja katsoi minua kasvoihin. "Roos!" huudahti h‰n. "Miten saakelissa sin‰ t‰nne tulet? Enkˆ min‰ jo sit‰ ajatellut, ett‰ se oli Roos veijari!" "Teid‰n Majesteettinne ajatteli aivan oikein," vastasin min‰, "mutta siin‰ ajattelitte te v‰‰rin, ett‰ Roos olisi antanut kuninkaansa yksin ratsastaa." "Mutta min‰ en tarvitse sinua," huusi h‰n. "Sinun pit‰‰ kohta k‰‰ntym‰n takaisin ja yhtym‰n toisiin." "Kuten Teid‰n Majesteettinne k‰skee -- --" vastasin min‰ huolettomasti. "Mutta sit‰ ennen pyyd‰n min‰ eron virastani." "Miksi niin?" huusi h‰n. "Mutta sin‰ saat sen, koska olet sellainen niskuri, -- sin‰ saat eron kohta!" "Kiitoksia, Teid‰n Majesteettinne!" sanoin min‰ ja ajoin eteenp‰in nelist‰ h‰nen vieress‰ns‰. "Miks'et k‰‰nny takaisin, sin‰ mies?" huusi kuningas hetken per‰st‰. "Siks', ett'en tahdo, Teid‰n Majesteettinne!" "Mutta olenhan min‰ k‰skenyt -- -- --." "Teid‰n Majesteettinne ei voi en‰‰n minua k‰ske‰, kun olen kerran saanut eron virastani." "Mutta minne ai'ot sin‰ sitten?" "Seurata Teid‰n Majesteettianne. Onhan tie vapaa!" "Mutta min‰ annan ampua sinut." "Oikein puhuttu, Teid‰n Majesteettinne! Ette taida minusta eroa muutoin saadakkaan." "No, se on todellakin kunnon miehen puhetta!" sanoi kuningas. Sitten nauroi h‰n ja sipaisi minua ratsu-ruoskallansa. "No, niin!" sanoi h‰n vakavammasti sitten. "Min‰ n‰en, ett‰ sin‰ olet itse-p‰inen, ja min‰ tied‰n, ett‰ min‰ voin sinuun luottaa. Ratsasta mukana sitten, Herran nimess‰, mutta ole siit‰ vakuutettu, ett'ei t‰ss‰ ole kysymyst‰k‰‰n huvi-ajosta. Muutoin olen min‰ matkalla ruotsalainen kapteini, Frisk nimelt‰ni. -- Tokko sin‰ ymm‰rr‰t?" "Aivan hyvin, herra kapteini!" "Se on siis sovittu. Kannusta hevoistasi nyt! Meid‰n t‰ytyy kulkea kiireesti eteenp‰in. Katsokoot D¸ring ja Rosen vain, ett‰ he pysyv‰t per‰ss‰." "Ent‰s minun virka-eroni?" kysyin min‰. "Ole joutavia! Kapteini Frisk on sinulle sen antanut, mutta kuningas Kaarle ei sit‰ anna. Ees-p‰in vain!" Ja niin me menimmekin lakkaamatonta laukkaa pime‰ss‰ yˆss‰, ett‰ min‰ pidin sit‰ suurena ihmeen‰, ett‰ me tulimme seuraavaan pys‰yspaikkaan, ilman ett'emme niskojamme tai s‰‰ri‰mme olleet taittaneet, Siell‰ sallei Kaarle vihdoinkin sek‰ itsellens‰ ett‰ meille parin tunnin levon. Mutta aamu ei ollut viel‰ pitk‰lle ehtinyt, kun h‰n jo meit‰ taaskin her‰tti. Rosen ja D¸ring kummastelivat, kun he huomasivat minun olevan mukana; mutta kun ei kuningas siit‰ sanonut mit‰‰n, niin eiv‰t hek‰‰n siit‰ sen enemp‰‰ sitten huolineet. Pari tuntia ennen auringon nousua olimme me jo taaskin satulassa ja t‰ytt‰ nelist‰ per‰tt‰in sit‰ sitten mentiin, niin paljon, kuin suinkin hevoiset p‰‰siv‰t. Minun k‰vi s‰‰likseni kelpo "Abdul'ini". Min‰ n‰in kyll‰, ett'ei h‰n kest‰isi en‰‰n samallaista p‰iv‰‰, kuin eilinen, ja mˆin sen sent‰hden seuraavan posti-paikan postimestarille jotenkin hyv‰st‰ hinnasta, vaikka ei hinta ollut mielest‰ni kuitenkaan enempi, kuin puoli siit‰, mit‰ sellainen hevoinen olisi tarvinnut maksaa. Mutta kukkarollinen kultaa on kuitenkin aina parempi, kuin kuollut hevoinen, sill‰ kuitenkin seuraavana p‰iv‰n‰ ainakin olisi hevoiseni kaatunut, -- niin rajusti ajoi kuningas. Min‰ j‰tin siis hevoiseni, ja otin, kuin toisetkin, posti-hevoisen. Niin kuljettiin eteenp‰in, toisesta pys‰ys-paikasta toiseen. Herra Jumala sit‰ ajoa! Koko elinaikani muistan min‰ sit‰. V‰ltt‰‰ksens‰ joutumasta vihollistensa k‰siin, t‰ytyi kuninkaan v‰ltt‰‰ Puolaa ja Saksenia ja ajaa pitki‰ kierroksia. Mutta ei h‰n pit‰nyt min‰‰n paria tusinaa penikulmaa v‰‰r‰‰ tahi ojennusta, kun h‰n tuli vain turvallisesti eteenp‰in. T‰ytt‰ laukkaa lasketimme me Unkarin, M‰hrin ja It‰vallan l‰pitse; samaa kyyti‰ Baijer'in, W¸rtemberg'in, Pfalz'in, Westphal'in ja Mecklenburg'in l‰pitse. Me teimme keh‰n melkein koko Saksan ymp‰ri ja pitensimme suoran tien kuitenkin puolta pitemm‰ksi. Ei yˆll‰, eik‰ p‰iv‰ll‰ sallinut kuningas itsellens‰, eik‰ meille tuskin v‰ltt‰m‰ttˆmint‰ lepoa; ei aikaa haukkaamaan tuskin paria palaa ruokaa ja nielaisemaan kerran vett‰: "ees-p‰in, ees-p‰in" oli vain aina k‰sky. Kun tulimme yˆll‰ johonkin maja-paikkaan ja olimme tuskin ummistaneet silm‰mme, niin tahtoi kuningas jo taas liikkeelle ja yht‰ unisina kuin olimme panneet levolle saimme istua taas satulaan. "Ees-p‰in!" huusi kuningas ja niin me eteenp‰in ratsastimmekin niin, ett‰ hevoiset olivat kaatumaisillaan allamme. Mutta mit‰p‰ kuningas siit‰ huoli, kunhan p‰‰simme eteenp‰in vain sek‰ huonoilla ett‰ hyvill‰ teill‰, yli kuoppien, l‰pi pensasten, halki r‰metten ja hietikkojen. Se oli sellaista ratsastusta, ett'ei oltu ennen maailmassa mokomampata n‰hty, eik‰ taideta vastakaan n‰hd‰. Ja kuningas olisi voinut kuitenkin kulkea aivan mukavasti, jos olisi tahtonut! Kun me samoilimme metsiss‰ ja er‰maissa, niin kulki Kaarlen hovi-seurue mukavasti eteenp‰in Saksan keisarin maiden l‰pi, ja niill‰ varustuksilla, joilla itse kuningasta ai'ottiin vastaan ottaa, voivat hovilaiset hyvin. Uteliaat ihmiset katselivat silm‰t muljallaan, heid‰n seastaan huomataksensa suurta Kaarle-kuningasta, -- mutta me olimme kaukana heist‰ ja hevoistemme kaviot vain s‰kenˆiv‰t siell‰, miss‰ me kuljimme. Voimia, Jumal'avita, kysyttiin, voida kest‰‰ sellaista ajoa. Ja parooni Rosen jo uupuikin ja j‰i j‰lkeen Unkarissa. Nyt seurasi kuningasta vain D¸ring ja min‰. D¸ring koki kest‰‰ lujasti, mutta viimein uupui h‰nkin. Baijer'issa pyˆrtyi h‰n astuessaan alas hevoisensa selj‰st‰. Kuningas juoksenteli maltitonna edes takaisin sill‰ ajalla kun min‰ koettelin virvoitella ˆversti-raukkaa. Tuskin oli ˆversti v‰h‰n tointunut, niin kysyi jo kuningas, jonka jalkojen alla maa n‰ytti ik‰‰nkuin palavan, kuinka paljon h‰nell‰ oli rahoja. "Noin tuhannen riksi‰ kullassa," vastasi ˆversti. -- "Hyv‰," sanoi kuningas, "anna minulle puolet. Sill‰ min‰ huomaan, ett'et sin‰ jaksa seurata mukana. Min‰ jatkan matkaa yksin‰ni. Roos j‰‰kˆˆn sua hoitamaan ja sitten tulette yhdess‰ per‰st‰-p‰in." "Jumalan t‰hden! Teid‰n Majesteettinneko yksin‰ns‰? Ei se k‰y p‰ins‰!" huudahti D¸ring h‰mm‰styneen‰. "Min‰ rukoilen Teid‰n Majesteettianne kaiken mokomin odottamaan edes kolme tuntia. Kyll‰ min‰ sitten taas jaksan istua satulassa." "Ei, ei!" sanoi kuningas. "Anna minulle vain viisisataa riksi‰, ett‰ min‰ p‰‰sen eteen-p‰in." ÷versti vastusteli. Kuningas kiukustui; min‰ n‰in h‰nen silm‰ns‰ rupeavan mulkoilemaan, ja ymm‰rsin, ett'ei ollut hyv‰ tehd‰ pilaa h‰nest‰ enemp‰t‰. "Antakaa h‰nelle rahat," kuiskasin min‰ salaisesti ˆverstille. "Antakaa vain ja sallikaa minun toimia. Te n‰ette kyll‰, ett'ei nyt sovi tinki‰ H‰nen Majesteettins‰ kanssa. Min‰ vastaan asiasta." ÷versti otti huo'aten raha-pussin esille. Kun kuningas alkoi kiireesti jakaa rahoja, niin hiivein min‰ hiljaisuudessa ulos ja puhuttelin kahden-kesken postimestaria, joka oli n‰hnyt kaiken, mit‰ huoneessa tapahtui. "Herra postimestari," sanoin min‰, "nuo herrat ovat orpanuksia ja matkustavat samoilla asioilla. Te n‰ette kyll‰, ett‰ toinen heist‰ on sairas, mutta toinen ei tahdo odottaa h‰nt‰ edes kolmea tuntia. Tehk‰‰ minulle mieliksi ja antakaa sille h‰t‰-housulle kaikista huonoin hevoinen tallistanne, ja sitten kun h‰n on l‰htenyt, hankkikaa minulle keve‰t vaunut ja pari hyv‰‰ hevoista; mutta pian ja sala-vihkaa vain, ett'ei h‰n huomaa mit‰‰n." Samassa kun min‰ n‰in puhuttelin postimestaria, pistin min‰ jotakuita tukaattia h‰nen k‰teens‰, sill‰ min‰ olin jo oppinut ennen postiljoonista n‰kem‰‰n, mit‰ ihmeit‰ kulta voi tehd‰. T‰ss‰ tapauksessa se vaikutti myˆskin. Kuningas sai, minulle mieliksi, vikurin ja ontuvan konin, joka tuskin liikkui paikastaan, kun kuningas iski kannuksensa sen sivuihin. "Hyv‰sti!" huusi kuningas D¸ring'ille ja minulle. "Stralsund'issa tapaamme toisemme!" "Aja vain!" ajattelin min‰. "Ehk‰ piankin tapaamme toisemme, luulen min‰." Kello oli kymmenen ehtoolla, kun kuningas l‰ksi synk‰ss‰ pimeydess‰, myrskyss‰ ja tuiskussa jatkamaan matkaansa. Minua s‰‰litti h‰nt‰, mutta koska h‰n ei itse tahtonut sit‰ paremmin, niin annoin min‰ h‰nen menn‰ Herransa nimess‰, ÷versti D¸ring'ille, joka todellakin tarvitsi minua, esitin min‰, ett‰ h‰n saisi nukkua tunnin, kaksi aivan rauhassa. Kerroinpa h‰nelle myˆskin juoneni, joten me kyll‰ pian saavuttaisimme kuninkaan. Esitykseni ja juoneni olivat kumpanenkin h‰nelle terve-tulleet. H‰n nukkui rauhassa kaksi tuntia ja her‰si vahvistuneilla ruumiin- ja sielun-voimilla. Min‰ ilmoitin kohta h‰nelle, ett‰ keve‰t vaunut ja hyv‰t hevoiset olivat varaltamme valmiina. Me istuimme vaunuihin, ruoska vingahti ilmassa ja lentoa l‰hdimme me matkaan. P‰iv‰ koitti juuri ja harmaja aamun-h‰my taisteli yˆn pimeytt‰ vastaan, kun n‰imme miehisen olennon, k‰‰riytyneen‰ ratsastaja-kauhtanaansa kiireesti k‰yv‰n eteenp‰in. "Siin‰ se nyt on, D¸ring," sanoin min‰. "Siin‰ on kuningas ja kaikki on k‰ynyt, kuten olin ajatellutkin." Ja kuningas se olikin, jo vallan v‰syneen‰. H‰n ei ollut en‰‰n saanut hevoistansa paikaltaan ja oli sen t‰hden kiukuissansa hyp‰nnyt maahan ja aikoi jalkaisin p‰‰st‰ likimp‰‰n posti-paikkaan. "Helvetin koni!" kirosi kuningas, kun h‰n istui kanssamme vaunuissa, joissa h‰n n‰ytti tulevan hyvin toimeen. "Mist‰ te saitte n‰m‰t n‰in hyv‰t hevoiset?" "V‰h‰isell‰ k‰rsiv‰llisyydell‰, Teid‰n Majesteettinne, saimme me n‰m‰t hevoiset," vastasin min‰. "Ja Teid‰n Majesteettinne olisi tehnyt paljoa paremmin siin‰, ett'ei olisi j‰tt‰nyt meit‰ pulaan; nyt olisitte kerennyt jo pitemm‰lle ja saanut sen lis‰ksi nukkua jonkun tunnin rauhassa." Kuningas katsahti minuun; mutta sanaini totuus oli niin selv‰, ett'ei h‰nell‰ n‰ytt‰nyt olevan ollenkaan halua v‰itt‰‰ vastaan. H‰n nojautui vaunuin kulmaan ja nukkui aina ensim‰iseen posti-paikkaan saakka. "Hevoisia! Pian!" oli t‰‰ll‰kin kohta ensim‰isen‰ h‰nen huulillansa. Kymmenen minuuttia myˆhemmin istuimme taaskin satulassa ja ajoimme eteen-p‰in. Sill‰ tavalla ilman lepoa, ilman rauhaa ja melkein ilman yht‰‰n unta, ratsastimme me l‰pi Saksan ja saavuimme Kassel'iin. "Nyt olemme kylliksi kaukana Turkin rajalta; ei meit‰ en‰‰n kukaan tunne," sanoi Kaarle. "Nyt tahdomme kerran syˆd‰ oikean p‰iv‰llisen!" Kuten sanottu, niin tehtiin. Mutta olipa vallan likell‰, ett'emme tulleet tunnetuiksi. Hessen-Kassel'in Maakreivi oli nimitt‰in saanut jo tiedon siit‰, ett‰ kuningas oli eronnut seurueestansa ja ajatteli, ett‰ mahdollisesti voisi kuningas kiertoteill‰‰n Saksassa tulla h‰nenkin p‰‰-kaupunkinsa kautta. H‰n oli sent‰hden k‰skenyt prikaati-p‰‰llikkˆns‰ Ragg'in, joka oli ruotsalainen ja siis maa-miehemme, tarkasti pit‰m‰‰n silm‰ll‰ kaikkia l‰pi-matkustavaisia vieraita, ja kohta ilmoittamaan, jos kuningas ehk‰ matkustaisi tuntemattomana Kassel'in kautta. Juuri sama Ragg oli ravintolassa, kun Kaarle astui alas hevoisen sel‰st‰, syˆd‰ksens‰ p‰iv‰llist‰ ravintolassa. Me sˆimme kaikin samassa pˆyd‰ss‰, ja Ragg alkoi monesta syyst‰ ruveta ep‰ilem‰‰n, ett‰ eikˆh‰n "kapteini Frisk" olekkin vain itse kuningas. Viel‰ enemmin vakaantui h‰n luulossaan, kun ei kuningas juonut pˆyd‰ss‰ yht‰‰n viini‰, ja se tiettiin melkein koko maailmassa, ett'ei kuningas tuskin milloinkaan juonut viini‰. "Oletteko oppineet kuninkaastanne vain juomaan vett‰?" kysyi Ragg ‰kki‰ pˆyd‰n yli. Kaarle huomasi vaaran, otti kohta ensim‰isen viini-lasin, jonka h‰n tapasi, joi sen pohjaan ja sanoi: "maljanne! Kuka teille on sanonut, ett'en min‰ juo viini‰?" Mutta salavihkaa viittasi h‰n minulle, ett‰ pit‰isin hevoisista huolen, ja kohta kun hevoiset olivat oven edess‰, nousi h‰n pˆyd‰st‰, kumarsi prikaati-p‰‰llikˆlle ja sanoi: "Nyt hyv‰ Ragg, hyv‰sti ja terveisi‰ Maakreiville minulta." Ennenkuin Ragg oli kerjinnyt tointua h‰mm‰styksest‰ns‰, istuimme me jo satulassa ja sanoimme yst‰v‰llisesti j‰‰-hyv‰iset ja ratsastimme t‰ytt‰ laukkaa pitkin katuja ja ulos kaupungin portista. Monessa muussa sellaisessa pieness‰ seikkailussa olimme, kunnes viimein nelj‰ntoista p‰iv‰n per‰st‰ saavuimme 12 p. Marraskuuta 1715 puolen yˆn aikaan Stralsund'in muurien edustalle. Nelj‰toista p‰iv‰‰ oli riitt‰nyt meille, ratsastaa koko Saksan l‰pitse. 286 saksalaista penikulmaa olimme me kulkeneet 336:ssa tunnissa, siis p‰ivitt‰isin kaksikymment‰ penikulmaa. Se oli ajoa, jota ei Jumal'avita, moni pysty tekem‰‰n, eik‰ kuningas ollut kuitenkaan siit‰ hirmuisesta ajosta uupunut. H‰nell‰ oli ruumis ik‰‰nkuin raudasta ja ter‰ksest‰ rakettu: niin v‰h‰n huoli h‰n vaikeuksista. Viimeinkin olimme me siis nyt Stralsund'in muurien edustalla, ja kuningas huusi korkealla ‰‰nell‰ vartija-sotamiehelle, ett‰ h‰n aukaiseisi portit. "Avaimet ovat linnan-p‰‰llikˆll‰," kuului ylpe‰ vastaus. "Rauhoittukaa, yst‰v‰ni! Huomen-aamulla laskemme teid‰t kaikista ensim‰isen‰ sis‰lle." "Mene, mies!" ‰rj‰si kuningas. "Her‰t‰ p‰‰llikkˆ ja tuo avain!" "Kyll‰ min‰ siit‰ siipeni varon!" vastasi vartija. "Kyll‰ minun siit‰ huonosti k‰visi." "Joll'et sin‰ kohta mene," karjui kuningas kiivastuneena, "niin k‰y sinun viel‰kin huonommin. Pian nyt vain!" ƒ‰ni, jolla kuningas puhui, vaikutti mieheen. H‰n meni ja toi ala-upsierin. "Kyll‰ ihmeellist‰," sanoi kuningas meille sill‰ ajalla. "T‰ss‰ seison min‰ oman linnani edustalla, enk‰ p‰‰se sis‰lle. Huomenna pit‰‰ sen oleman toisin." Ala-upsieri tuli ja kysyi: "Mik‰ herra se on, joka syd‰n-yˆll‰ pyrkii p‰‰st‰ sis‰lle?" "Kuriiri Turkista," vastasi Kaarle lyhyesti. "Mit‰ h‰nell‰ on asioita?" "Kuninkaallisia k‰skyj‰! joll'en min‰ p‰‰se kohta sis‰lle, niin hirteen huomenna joka vartija-sotamies!" Kuninkaan kopea puhe taisi vaikuttaa kersanttiin, vai olisiko h‰n aavistanut, ett‰ kuningas itse vaatei p‰‰st‰ sis‰lle; lyhyk‰isesti: kersantti piti parhaimpana menn‰ noutamaan avaimia ja her‰tt‰m‰‰n linnan-p‰‰llikkˆ‰. Kohta porasi linnan portit, me ratsastimme sis‰‰n ja olimme kaupungissa. Viipym‰tt‰ meni kuningas kenraali D¸ker'in tykˆ, joka oli juuri her‰nnyt, eik‰ ollut viel‰ liki-mainkaan oikein valveillansa. T‰ydesti luullen, ett‰ h‰nell‰ oli kuriirin kanssa tekemist‰, kysyi h‰n sent‰hden kuninkaalta: "no, mit‰ uutisia te tuotte h‰nen Majesteetilt‰ns‰?" "Min‰ olen siis," sanoi Kaarle, "ainakin tullut per‰ti oudoksi omille alamaisilleni!" Nyt avautuivat kenraalin silm‰t. "Jumalan t‰hden, Teid‰n Majesteettinne!" huudahti h‰n h‰mm‰styneen‰, heitt‰ysi kuninkaan jalkain juureen ja itki ilonkyyneleit‰. "_Kuningas, kuningas_!" kaikui kaikkialla, ja keskell‰ yˆt‰ levisi iloinen sanoma kautta kaupungin. "Kuningas on tullut!" kuuluivat huudot kaduilla; kaikki kiirehtiv‰t vuoteistansa, pukivat itsens‰ pikaisesti ja kokoontuivat kaduilla. "Onko se totta?" -- "On; h‰n on todellakin tullut!" -- "Jumalan kiitos! Nyt ajatkin taas muuttuvat! El‰kˆˆn kuningas!" -- Niin kuuluivat kysymykset ja vastaukset, toivotukset, huuto ja h‰lin‰ kadulta kadulle; ihmiset syleiliv‰t toisiansa iloissansa, ja sin‰ yˆn‰ taidettiin todellakin n‰hd‰, kuinka suuresti alamaiset kunnioittivat kuningastansa, kuinka hell‰sti ja syd‰mellisesti he h‰nt‰ rakastivat. Sotamiehet samoilivat ulos kasarmeistansa ja maja-taloistaan ja piirittiv‰t huonetta, jossa kuningas oli. "Onko totta? Onko ainakin se totta?" huusivat he ja kova riemastuksen huuto kajahti taas, kun he kuulivat vastauksen: "On; kyll‰ se on totta! Min‰ olen itse n‰hnyt h‰net, meid‰n kuninkaamme!" Kohta sen j‰lkeen riensi kansa soittamaan kelloilla, ja antoi niiden kupari-kielten ilmoittaa ilon-sanomaa; kanuunat valleilla paukkuivat ja jyristen saattoivat odottamatonta uutista yli maan ja meren; kaikki kadut valaistiin ilo-tulilla ja riemu-valkeita poltettiin katujen kulmissa ja toreilla, ja ilo oli niin suuri, ett'ei yksik‰‰n ihminen ajatellut en‰‰n nukkua tai vuoteelle menn‰ sin‰ yˆn‰. Mutta me, Jumal'avita, sit‰ vastoin ajattelimme lepoa, ja unta me todellakin tarvitsimme. Kansan parhaittaan peuhatessa veimme me ensin kuninkaan vuoteelle. Sill‰ kuuteentoista p‰iv‰‰n oli h‰n tuskin ollenkaan maannut eli saanut rauhallista lepoa. H‰nen jalkansa olivat niin ajettuneet lakkaamattomasta ja hirve‰st‰ ajosta, ett‰ saappaat saimme me leikata halki, saadaksemme ne riisutuiksi; vet‰m‰ll‰ ei ollut yritt‰mist‰k‰‰n, puhtaat liina-vaatteet annettiin h‰nelle myˆskin, sill‰ ne kuin h‰nell‰ olivat p‰‰ll‰ns‰, olivat mit‰ kurjimmassa tilassa. Sitten viskausi kuningas vuoteellensa ja nukkui niin sike‰sti, kuin olisi h‰n ollut kuollut, D¸ring ja min‰ paneusimme h‰nen jalkoihinsa parille patjalle, jotka olivat meit‰ varten levitetyt lattialle, ja sitten me kaikki kolme kuorsasimme kilpaa; ja ensikerran pitkist‰ ajoista vartioi ovemme edess‰ taas todellinen ruotsalainen vartija. "Uni maistui suloiselta, saatatte ymm‰rt‰‰! Vahinko vain, ett'ei sit‰ suloutta kest‰nyt kyll‰ksi kauvan. Muutaman tunnin per‰st‰ nousi nimitt‰in kuningas ja her‰tti meid‰tkin, vaikka me olisimme mielell‰mme nukkuneet koko p‰iv‰n. Mutta eih‰n Kaarlella ollut rauhaa. H‰n k‰sketti vanhan kenraali D¸ker'in luoksensa ja tarkasti h‰nen kanssansa linnan vartijaston, linnoitukset, ja k‰ski kohta siekailematta alkaa sodan uudestansa uusilla voimilla. Kuriirit kiirehtiv‰t ulos kaikista kaupungin porteista. Ruotsalaisten piti kohta huomata, ett‰ heid‰n kuninkaansa aivan entisell‰‰n, muuttumattomana oli tullut takaisin maahansa." V‰ltv‰‰peli pys‰htyi t‰ss‰ nyt kertomuksessansa hetkeksi ja tirkisteli suruisella katseella, vallan aatteisiinsa vaipuneena, valkeaan, joka yh‰ kirkkaana heloitti pime‰‰n yˆhˆn. Vasta Uolevi Sparre'n h‰nt‰ puhutellessa, her‰si h‰n unelmistansa. "No, vanha yst‰v‰mme, miks'ette jatka kertomustanne?" kysyi Uolevi. "Me istumme ja odotamme suurimmalla uteliaisuudella, ja yˆkin kiirehtii kulussansa. Min‰ pyyd‰n teit‰ kertomaan kertomuksenne loppuun." "Kyll‰; kyll‰ min‰ sen teen, vaikka vaikeaksi k‰y kertoakseni kertoelman surullista loppua," vastasi v‰ltv‰‰peli, ik‰‰nkuin her‰ten jostain ilke‰st‰ unesta. "Suokaa anteeksi, lapsukaiseni, ett‰ olen viivytellyt v‰h‰n tarpeettomasti niist‰ hetkist‰ kertoissani, jotka olivat kuninkaamme viimeiset iloiset hetket. Mutta sinulla on oikein, Uolevi, kertomus pit‰‰ lopetettaman." Siis enemmin. Kansan ilo h‰nen takaisin-tulostansa, iloitti h‰nt‰ paljon, enk‰ ole min‰ n‰hnyt h‰nt‰ milloinkaan iloisempana ja hilpe‰mp‰n‰, kuin niin‰ ensim‰isin‰ p‰ivin‰, joina olimme taas koti-maassamme. Mutta nep‰ olivatkin viimeiset auringon-s‰teet, jotka valaisivat h‰nen elonsa-juoksua. Uhkaavat ukkos-pilvet kohoilivat jo kaikkialta ilman alla, ja monen salaman niist‰ pilvist‰ piti polttavasti kerran sattuman h‰nen syd‰meens‰. Ei viipynyt kauvan, kun jo jokajalla taas sodan melskeet piirittiv‰t meit‰. Preussi, Tanska, Sachseni ja Ven‰j‰ olivat aseissa vastassamme, ja vaikka kuinkakin miehukkaasti Kaarle puollusti itse‰‰n, niin ei voinut h‰n kuitenkaan pitemp‰‰ aikaa kest‰‰ niin suurta yli-voimaa vastaan. Kolmekymment‰ ja kuusi tuhatta miest‰ marssei Stralsund'ia vastaan, jossa Kaarlella oli vain yhdeks‰n tuhatta miest‰. Mutta Kaarle johti itse joukkojansa, eiv‰tk‰ liittoutuneet viholliset olisi iki-p‰ivin‰ valloittaneet linnaa, ell'ei meille onneton sattuma olisi ollut heille avullisena. ÷versti-luutnantti von Kˆppen, Preussin kuninkaan ajutantti, oli nuoruudessaan ollut Stralsund'issa ja uinut usein It‰-meress‰. Siit‰ ajasta muisti h‰n, ett‰ juuri sill‰ paikalla, jossa Ruotsalaisten linnoitukset loppuivat, oli meri vain kolmen tahi nelj‰n jalan syv‰. H‰n esitteli siis kuninkaallensa, ett‰ juuri sill‰ paikalla piti vihollisia ahdistaa. Esitys otettiin kuulevaan korvaan, ja 6,000 jalka- ja 2,000 ratsumiest‰ k‰skettiin sent‰hden kahlaamaan, kuin hylkeet, ylitse osoitetusta paikasta meress‰. Kˆppen johti itse etu-joukkoja ja meni miekka k‰dess‰ mereen edell‰. Kello yksi yˆll‰ astuivat he mereen ja kahlasivat puolen tuntia vedess‰, vyˆt‰isiin saakka. Samaan aikaan tekiv‰t he hyˆkk‰yksen linnaa vastaan etu-puolelta k‰‰nt‰‰ksens‰ huomiomme v‰‰r‰‰n, ja tosiaankin me petyimme, sill‰ emme olleet ajatelleet preussil‰isten kaloina toki uivan kimppuumme. Sill‰ tavalla tuli Kˆppen joukkonensa aina etu-varustuksiimme saakka. Sotamiehet astuivat hiljaa ylˆs vedest‰ ja ennenkuin arvasimme aavistaakkaan, niin olivat he jo keskess‰mme, juuri kuin pilvist‰ pudonneina. Sill‰ tavalla valloitettuja varustuksia emme voineet puollustaa: meid‰n t‰ytyi vet‰yty‰ linnan sisimp‰‰n, ja kadotimme siin‰ kahakassa viisi-kolmatta kanuunaa ja nelj‰sataa vankia. Se oli kova kolahdus, mutta viel‰ kovemmat tulivat kohta per‰st‰. Niin kauvan kuin R¸gen'in saari ei ollut liittoutuneitten vihollisten vallassa, niin eiv‰t he voineet olla varsin varmat Stralsund'in valloittamisesta. Heid‰n t‰ytyi siis ensin valloittaa mainittu saari, ennen-kuin taisivat kaupunkia piiritt‰‰ sek‰ maan ett‰ meren puolelta, ja Anhalt-Dessaun ruhtinas Leopold, jota tavallisesti nimitettiin vain vanhaksi Dessau'ilaiseksi, -- h‰n tarjousi valloittamaan saarta meilt‰. Se oli kova koetus, mutta Leopold olikin juuri se mies, joka taisi ottaa hartioillensa mokoman tyˆn. Sopivana p‰iv‰n‰ saapui h‰n 400:lla laivalla ja 15,000:lla miehell‰ saareen. Kaarle taisi asettaa vain 2,000 miest‰ yli-voimaa vastaan. Stresov-nimisen kyl‰n luona laski Leopold maalle, ja ensi-tyˆksens‰ varusti h‰n kyl‰n etu-varustuksilla. H‰n kaivatti syv‰n valli-haudan ja asetti siihen espanjalaisia ratsu-miehi‰. Niin varustettuna odotti h‰n meid‰n kuninkaamme tuloa, joka ei kauvan odotuttanutkaan itse‰ns‰. Kaarle oli Stralsund'issa ja oli tuskin saanut kuulla vihollisten saareen tulosta, kuin h‰n jo kohta l‰hti purjehtimaan ja saapui saarelle kello yhdeks‰n iltaisella. H‰n ei tahtonut sallia vihollisten saada vakaata jalan-sijaa ja toivoipa p‰‰st‰ heid‰n kimppuunsa viel‰ v‰ke‰ maalle laskiessa. Mutta siihen ei h‰n kuitenkaan kerjinnyt, vaan yht‰-hyvin marssitutti h‰n joukkonsa yˆn aikana Stresov'in kyl‰‰ vastaan, karkoittaakseen kohta viholliset sielt‰ pois. Kello kaksi aamuisella seisoi h‰n vastatuksin preussil‰isten kanssa. Niin hiljaa oli h‰n tullut, ett'eiv‰t preussil‰iset huomanneet h‰nt‰ ennenkuin h‰n k‰ski hiljaisella ‰‰nell‰: "lyˆk‰‰ maahan espanjalaiset ratsu-miehet!" -- Er‰s preussil‰inen vartija kuuli sen ja kiire meteli syntyi kohta. Pian karkoitimme me espanjalaiset ratsu-miehet, mutta h‰mm‰styimme, kun n‰imme edess‰mme leve‰n ja syv‰n valli-haudan. "Onko se mahdollista?" huudahti kuningas, kun h‰n n‰ki haudan. "Sit‰ en ollut luullut. Mutta ei se mit‰‰n. Rivakasti eteen-p‰in vain!" Kehoitus rohkaisi meit‰: kuin leijonat syˆksyimme me hautaan. Espanjalaiset ratsu-miehet, multa-vallit, puun-rungot, oksat, kaatuneet sotamiehet, ja kaikki mit‰ nopeasti k‰siin saatiin, k‰ytettiin haudan t‰ytteeksi. Kuningas, kenraalit, upsierit ja sotamiehet astuivat toistensa olkap‰ille ja niin tulimme me viimein ylˆs haudasta ja seisoimme liittoutuneitten vihollisten leirin vastassa. Ensim‰inen hyˆkk‰yksemme saattoi kohta preussil‰iset ja tanskalaiset h‰iriˆˆn, mutta ruhtinas Leopold oli uljas sota-herra: h‰n kokosi j‰lleen hajoitetut joukkonsa ja karkoitti meid‰t nelj‰sosa-tunnin ajan kest‰neen verisen tappelun j‰lkeen takaisin leirist‰ ja yli haudan j‰lleen. Jopa ajoi h‰n meit‰ lakealle kent‰llekin j‰ljist‰. Kuninkaalta ammuttiin hevoinen ja h‰n oli juuri joutumaisillaan vangiksi. Er‰s tanskalainen upsieri tunsi h‰nen, k‰vi h‰nen k‰si-varteensa ja huusi: "antaukaa, Teid‰n Majesteettinne, tahi olette hukassa!" Mutta Kaarle ei antautunut. H‰nell‰ oli pistooli pistettyn‰ vyˆhˆns‰, sen tempaisi h‰n ja l‰visti sill‰ upsierin p‰‰n. Sitten otti h‰n kaadetun upsierin hevoisen ja jatkoi tappelua. H‰n tuli j‰lleen ymp‰rins‰ saarretuksi ja jopa sai luodin raapaisemankin juuri rintansa alle, mutta h‰n tunkeusi piiritt‰j‰ins‰ l‰pitse ja kehoitti meit‰, Jumalan t‰hden, olemaan rohkeita. Ah, me teimme kyll‰ teht‰v‰mme, mutta onni ei ollut en‰‰n puolellamme. Viisisataa uljasta toveria j‰timme kuolleina j‰ljillemme taistelu-kent‰lle ja niiden joukossa myˆskin kuninkaan rakkaimmat kenraalit Grothusen'in ja Daldorf'in. Kaarle itse sai kiitt‰‰ kreivi Poniatovski'a hengest‰ns‰. Kreivi tempaisi h‰net nimitt‰in pois tappelusta ja kiirehti h‰nen kanssansa meren rannalle, jossa laiva oli h‰nt‰ odottamassa, vied‰kseen h‰nt‰ Stralsund'iin. Min‰ olisin mielell‰ni auttanut h‰nt‰, mutta luoti rinnassani makasin min‰ maassa kelvotonna. Toverini taljasivat minut "Alte Fehr'in" linnoitukseen, jossa nyt turvaa etseimme. Niin p‰‰sin min‰ hengiss‰ siit‰ metelist‰, mutta parin p‰iv‰n per‰st‰ t‰ytyi meid‰n antautua vangeiksi ja R¸gen joutui niin vihollisten valtaan. Kuninkaan n‰in min‰ sitten ensi-kerran vasta kolmen vuoden kuluttua, v‰h‰n ennen sit‰ onnetonta laukausta, joka tempaisi h‰net pois h‰nen elonsa keski-ij‰ss‰. Kuitenkin oli kuningas nyt piiritettyn‰ Stralsund'issa, ja oli kadottanut melkein kaikki muut, paitsi rohkeata miehuuttansa. Er‰s toveristani kertoi minulle sitten Fredrikshall'in tykˆn‰ esimerkin siit‰. Kun kuningas istui kerran ja saneli jotain kirjett‰, niin tuli tuli-kuula katon kautta huoneesen ja laukesi sivu-huoneessa sellaisella julmalla paukahduksella, ett‰ koko huoneen luultiin hajonneen. Kuninkaan kirjoittaja pudotti kyn‰n pelj‰styksiss‰ns‰, mutta kuningas kysyi aivan rauhallisesti: "no, miks'ette kirjoita?" -- "Ah, tuli-kuula, Teid‰n Majesteettinne!" vastasi kirjoittaja vavisten. "No, mit‰ tuli-kuulalla on kirjeen kanssa tekemist‰? Kirjoittakaa vain!" sanoi kuningas ja saneli taas rauhallisesti, ilman v‰hint‰k‰‰n h‰iriˆt‰. Sellaisia todistuksia pelvottomuudestansa osoitti h‰n usein, mutta nyt ei auttanut en‰‰n kaikkein suurinkaan miehuus, pelastaa Stralsund'in linnaa, kun R¸gen oli kerran vihollisten vallassa. Kaarlen t‰ytyi paeta. Yˆll‰ 11:sta p‰iv‰‰ vastaan Joulukuussa 1715 astui h‰n venheesen ja purjehti onnellisesti R¸gen'in ohitse, vaikka saaresta ankarasti ammuttiin h‰nen alustansa; tapasi It‰meress‰ er‰‰n sota-laivoistansa ja tuli ehe‰n‰ Trelleborg'iin. Joku aika sen j‰lkeen antautui Stralsund vihollisille. Itse silmin-n‰kij‰n‰ en voi sitten seuraavasta kolmesta vuodesta kertoa mit‰‰n, sill‰ min‰ olin preussil‰isessa vankeudessa ja makasin sairaana haavoistani. Kuitenkin sain min‰ kuulla kyll‰ksi, taitaakseni surra. Sanomattomilla ponnistuksilla sai kuningas kokoon armeijan keskell‰ talvea ja johti sit‰ Tanskaa vastaan. H‰n aikoi menn‰ j‰‰t‰ myˆten Juutin-rauman ylitse, mutta suoja ilma pakoitti h‰nen palajamaan takaisin ja marssimaan Norjaa vastaan, h‰tyytt‰‰kseen Tanskaa sen maa-kunnissa. Mutta ei h‰n saanut paljon aikaan siell‰k‰‰n, ja h‰nen t‰ytyi pian palaita takaisin Ruotsin puolelle; ja palatessansa hukkasi h‰n melkein kolmannen osan miehist‰ns‰. Sitten oli h‰n hetken rauhassa ja varusteli uudestaan itse‰ns‰. Tulipa vuosi 1718. Nyt oli h‰nell‰ 36,000 miehinen armeija aseissa, ja siihen olikin h‰n pannut kaikki voimansa. T‰m‰n armeijan jakoi h‰n kahteen osastoon; toisen osaston l‰hetti h‰n kenraali Armfeldt'in johdolla pohjois-Norjaan; toista osastoa johdatti h‰n itse etel‰-Norjaan ja tuli Fredrikshall'in linnan edustalle; Fredrikshall'in olivat tanskalaiset j‰lleen sill‰ ajalla varustaneet. Kenraali Armfeldt'in k‰vi huonosti. H‰n ei voinut valloittaa Trondhjem'i‰, jota h‰n piiritti, ja paluu-matkalla kuoli melkein koko h‰nen joukkonsa n‰lk‰‰n ja kauheaan, ‰kki‰ tulleesen tammi-pakkaiseen. Tuskin viitt‰-sataa palasi h‰nen tuhansistansa j‰lleen koti-maahansa. Samaan aikaan kun Armfeldt'in k‰vi niin pahoin pohjoisessa, ei Kaarlellakaan ollut etel‰ss‰ juuri paljon parempaa onnea. Kun min‰ tapasin kuninkaan kolmen vuoden per‰st‰ -- min‰ pakenin preussil‰isesta vankeudesta ja suurella vaivalla saavuin Kaarlen luokse Fredrikshall'in edustalla -- niin tapasin min‰ h‰net valli-haudassa kovassa pakkaisessa. Huolimatta pakkaisesta ja j‰‰tyneest‰ maasta oli h‰n luotattanut valli-hautoja, p‰‰st‰ksens‰ siten likemm‰ksi linnaa. H‰n tarkasti tˆit‰ ja kulki er‰‰n ranskalaisen rakennus-mestarin, ˆversti Sicre'n kanssa; sama Sicre oli tyˆn johtajana. Sen miehen muotoa en voinut k‰rsi‰: raiskattu ja himojen kuluttama oli h‰nen kasvojensa muoto. Kaarle nuhteli h‰nt‰, ett‰ valli-haudat valmistuivat hitaasti, Sicre kuunteli h‰nt‰ rauhallisesti ja puhdisteli puoliansa sill‰, ett‰ kauhea kylm‰ oli kovettanut maan vallan kiveksi. Kuningas kohoitti olka-p‰it‰ns‰ ja k‰‰ntyi h‰neen selin. Samassa huomasi h‰n minut ja tunsi minut kohta. "Roos!" huudahti h‰n ja ojensi minulle k‰tens‰, johonka min‰ kohta tartuin syv‰sti liikutettuna, suutelin sit‰ ja kumarsin polvilleni. "Mik‰, Jumalan nimess‰, on sinut t‰nne tuonut? Jo kauvan sitten pidin sinua kuolleena!" "En ole kuollut. Teid‰n Majesteettinne," vastasin min‰. "Viel‰ min‰ el‰n ja vereni on teid‰n. Min‰ toivon, ett‰ Teid‰n Majesteettinne suopi minun taistella vieress‰ns‰, kuni entisin‰ aikoina!" "Sin‰ olet terve-tullut Roos," sanoi h‰n ja nosti minut jaloilleni. "÷versti Sicre, t‰ss‰ n‰ette yhden niist‰ harvoista, jotka tuntevat Pultavan ja Bender'in, vanhan yst‰v‰n, ˆversti Roosin. Luonnollisesti j‰‰t sin‰, Roos, luokseni. Seuraa minua! Menemme katselemaan v‰h‰n linnan ymp‰rystˆ‰." Minun tuloni ei n‰ytt‰nyt eritt‰in miellytt‰v‰n ranskalaista, mutta min‰ en huolinut h‰nest‰, sill‰ ymm‰rsin, ett‰ olin viel‰ kuninkaan suosiossa, ja viel‰p‰ niin suuressa, ett‰ minun piti asua h‰nen laheisyydess‰ns‰ ja melkein alin-omaa olla h‰nen seurassansa. Kuningas oli t‰‰ll‰ kuin kaikkiallakin aina sama. Kahdeksantoista-vuotinen karkaiseminen oli tehnyt h‰net vallan raudaksi ja ter‰kseksi. Kovimmalla pakkaisella makasi h‰n vain oljilla lattialla, ilman muuta peitett‰ paitsi lev‰tti‰ns‰. H‰nen terveytt‰ns‰ ei n‰ytt‰nyt mik‰‰n voivan runnella. Monta sotamiest‰ paleltui kuoliaaksi vartiossansa, mutta ei kukaan uskaltanut valittaa, koska itse kuningas k‰rsei yhdess‰ heid‰n kanssansa. Kun kuningas oli kerran huonon-vointinen, niin viiteen vuorokauteen ei maistanut h‰n palaistakaan ruokaa, teki sitten useamman penikulman pitk‰n ratsastuksen, ja sˆi sitten taas vatsansa t‰yteen. Siin‰ oli h‰nen rohtonsa. Piiritys edistyi kuitenkin vitkallisesti. Marraskuun 30:n‰ p‰iv‰n‰ aamuisella menin min‰ kuninkaan luokse, lˆysin siell‰ Sicre'n ja h‰nen maalaisensa Maigret'in. Kaarle torui heit‰ ankarasti piiritys-tˆiden pitk‰llisest‰ valmistumisesta. Sicre vannoi kalliisti, ett‰ kahdeksan p‰iv‰n sis‰lle antaupi linna. Kuningas vihaisena, huolimatta t‰st‰ valasta, k‰ski h‰nen menn‰; ja kun h‰n oli mennyt, niin uskalsin min‰ varoittaa kuningasta siit‰ miehest‰. Mutta kuningas keskeytti minut ja sanoi: "min‰ tied‰n, mit‰ sin‰, Roos, ai'ot sanoa, mutta min‰ en ai'o nyt kuulla. Pane mieleesi, ett'et puhu koskaan mit‰‰n pahaa kenest‰k‰‰n ihmisest‰, koska puhut kuninkaasi kanssa!" Min‰ tahdoin puollustaa itse‰ni, mutta h‰n keskeytti minut taaskin ja sanoi: "Anna sen nyt olla! Kyll‰h‰n min‰ sinut tunnen! Et sin‰ ajattele mit‰‰n pahaa; sin‰ olet uskollinen palvelijani. Mutta ei sanaakaan en‰‰n t‰st‰ asiasta. Tule nyt, niin menemme Jumalan-palvelukseen!" Oli ensim‰inen sunnuntai Adventissa, piiritys-tyˆt olivat lakkautetut ja me kuuntelimme hartaina sek‰ aamu- ett‰ ehtoo-saarnat. Myˆh‰‰n ehtoolla sai kuningas p‰‰h‰ns‰ sen, ett‰ h‰nen piti menn‰ viel‰ valli-hautoihin ja katsella piiritys-tˆit‰ kuun valossa. H‰n l‰hti. Min‰ ja useampia muita henkilˆit‰, niiden joukossa myˆskin Maigret ja Sicre, seurasi h‰nt‰. Suojautuneena rinta-varustusta vastaan katseli kuningas Fredrikshall'in valleja. Yht'‰kki‰ k‰‰ntyi h‰n minun puoleeni ja sanoi: "mene, Roos, minun telttaani ja tuo sielt‰ kauko-putkeni; se on siell‰ pˆyd‰ll‰." Min‰ olin aikeessa totella, mutta samassa tuli minuun synkk‰ aavistus, ja min‰ sanoin sent‰hden: "nyt on kovin kylm‰. Teid‰n Majesteettinne! Ettekˆ tahtoisi ehk‰ huomenna -- -- --" "En, yst‰v‰ni!" keskeytti h‰n minua. "Mene nyt vain kiireesti!" Vasten tahtoani t‰ytyi minun l‰hte‰. Kun min‰ menin, niin kuulin min‰ viel‰, miten kuningas taaskin torui ˆversti Sicre'‰ siit‰, ett‰ kaikki k‰vi niin vitkallensa. Min‰ koetin kiirehti‰, ollakseni pian takaisin, sill‰ sin‰ iltana en tahtonut j‰tt‰‰ kuningasta: selitt‰m‰tˆn, sis‰llinen aavistus jostain suuresta onnettomuudesta ahdisti minua lakkaamatta. Kun min‰ kiirehdin takaisin, niin tapasin min‰ ˆversti Sicre'n valli-haudassa. "Miss‰ kuningas?" huusin min‰ h‰nelle. "Peli on loppunut," vastasi h‰n. "Kuula, linnasta ammuttuna on tavannut h‰neen." Raivoissani riensin min‰ h‰nen ohitsensa. Ah, se oli surkea totuus! Kuningas makasi kuollunna kokoon lytistyneen‰ ja nojautuen rinta-varustusta vastaan. Kuula oli l‰vist‰nyt h‰nen p‰‰ns‰; p‰‰ lep‰si rinta-varustuksella ja k‰si oli kouristettuna kalvan kahvaan. "Huutooni kokoontui useampia paikalle. Ett'ei sanoma menisi kuin kulo-valkea l‰pi leirin, niin p‰‰tettiin kuninkaan kuolemaa pit‰‰ salassa. N‰ill‰ minun k‰si-varsillani kannoin min‰ kuninkaan ruumista h‰nen telttaansa ja vuodatin katkeria kyyneli‰ h‰nen maallisen majansa vuoksi. Min‰ ja moni muu emme uskoneet, ett‰ kuolettava luoti oli tullut vihollisten puolelta, vaan ett‰ sankari-kuninkaamme oli kaatunut kavalan salamurhan kautta. Viel‰ t‰n‰-p‰n‰ uskon min‰, ett‰ joku ranskalaisista oli h‰nen murhaajansa! Antakoon Jumala minulle anteeksi ep‰-luuloni, jos se on v‰‰r‰! -- Kuitenkin: Kaarle oli kuollut ja h‰nen kanssansa kuolivat kaikki minunkin eloni halaukset ja toivomukset; sill‰ vaikka kuinkakin raskaita seurauksia h‰n itse-p‰isyydell‰ns‰ kokosi itse p‰‰llens‰, niin minulle oli h‰n ollut aina hyv‰ ja armollinen kuningas." Vanhus vaikeni syv‰sti liikutettuna vanhain aikain muistoilla ja kyynel kostutti h‰nen harmaita silm‰-karvojansa. Syv‰ hiljaisuus vallitsi pitk‰n ajan h‰nen kuulijoissansa. "Rauha h‰nen tomullensa ja lepo h‰nen syd‰mellens‰, joka niin rauhattomasti sykkieli, koska se viel‰ tykytti h‰nen sankari-rinnassa!" sanoi vieras viimein ja ojensi k‰tens‰ vanhalle v‰ltv‰‰pelille. "Ja mit‰ tuli teist‰, ˆversti, h‰nen kuolemansa j‰lkeen?" "Minusta?" vastasi vanhus ik‰‰n-kuin unesta her‰nneen‰. "Oh, minusta ei paljon pidetty lukua sitten en‰‰n, kun kerran suojelijani oli kuollut. Tukholmassa ei milloinkaan myˆnnetty vaatimuksiani ja ˆverstiksi nimitt‰mist‰ni. Min‰ sain tyyty‰ siihen, ett‰ viimein armosta sain t‰m‰n vartija-paikan t‰ss‰ valo-tornissa. T‰ss‰ olen sitten el‰nyt jo monia vuosia minun muistoissani. Mutta elk‰‰mme puhuko siit‰! Kukapa toki ajatteleisi omaa pient‰ onnettomuuttansa, kun on n‰hnyt kerran niin suuria onnettomuuksia tapahtuvan ymp‰rill‰ns‰. Minulla on kuitenkin jotakin, jota pid‰n kaikkea kultaa ja kunniaa kalliimpana: t‰m‰ pieni rukouskirja, pyh‰ muinais-kaluni, jonka lˆysin kuninkaan taskusta h‰nen kuolemansa j‰lkeen, ja vakuutus siit‰, ett‰ Kaarle oli minulle armollinen viimeiseen hengen-vetoonsa asti. Se vakuutukseni auttaa minua monessa vastoin-k‰ymisess‰ni. -- Mutta puoli-yˆ on jo aikaa sitten ohitse, myrsky on tau'onnut ja meri tyyntynyt, enk‰ min‰ en‰‰n tarvitse teit‰. J‰tt‰k‰‰t siis, yst‰v‰ni, minut ja unhoittakaa, ett‰ olette n‰hneet vanhan miehen vuodattavan kyyneli‰ kuninkaansa kovan-onnen vuoksi." Sek‰ vieras ett‰ nuorukaiset nousivat istuimiltansa, poistuaksensa, sill‰ he hyvin huomasivat, ett‰ vanha v‰ltv‰‰peli tahtoi olla yksin muistoinsa ja tunteittensa kanssa. ƒ‰nettˆmin‰ pudistivat he h‰nen k‰tt‰ns‰ ja l‰ksiv‰t; vieras vain kuiskasi pari sanaa vanhuksen korvaan. Vanha soturi s‰ps‰hti, mutta ennen-kuin h‰n ehti tointua h‰mm‰styksest‰ns‰, niin oli vieras jo kadonnut yˆn pimeyteen, ja Richard Roos, taitamatta j‰tt‰‰ paikkaansa, ei voinut seurata h‰nt‰. H‰n ei sittemmin h‰nt‰ n‰hnyt en‰‰n. Nelj‰ tahi viisi viikkoa sittemmin, er‰‰n‰ kirkkaana ja vilpe‰n‰ aamuna, kipusivat ˆversti Sparre, h‰nen poikansa Uolevi ja molemmat sotakoulu-oppilaat Elfdal ja Rˆnne iloisilla kasvoilla ylˆs valo-tornille. V‰ltv‰‰peli istui huoneensa edustalla, n‰ki heid‰n tulevan ja tervehti heit‰ yst‰v‰llisesti, vaikka v‰h‰n h‰mill‰ns‰. "Mik‰ teit‰ n‰in aikaiseen tuopi tykˆni?" kysyi h‰n. "Jotain hyv‰‰ se mahtaa olla, jos ma oikein oivallan selitt‰‰ sit‰ kasvoistanne." "Me tuomme," vastasi ˆversti Sparre hilpe‰sti, "uskollisuuden hedelm‰n, joka ehk‰ myˆh‰‰n, kuitenkin viimein on tuleentunut ja ihastuttaa nyt syd‰nt‰nne, vanha yst‰v‰ni. ÷versti Roos, minulla on kunnia nyt antaa t‰ss‰ teille se ˆversti-luutnantiksi ruotsalaisessa armeijassa nimityksenne, joka kaksikymment‰ vuotta sitten unhottui kuningas Kaarle Kahdennentoista kansliaan. Ottakaa se! Me tied‰mme teid‰n sen hyvin ansainneenne." "Jumalani!" huudahti vanhus vaaleana ja vavisten. Miten on se mahdollista? Arvoniko tunnustettu? Ah, liiaksi myˆh‰‰n, liiaksi myˆh‰‰n! En voi en‰‰n palvella is‰ini-maata, sill‰ minun j‰seneni ovat vanhuuden ja murhetten kautta heikontuneet ja murtuneet." "H‰nen Kuninkaallinen Korkeutensa on sen myˆskin huomannut ja liitt‰nyt t‰h‰n el‰ke-kirjan," jatkoi ˆversti Sparre, ja veti esille viel‰ toisen paperin. "Sen mukaan on teill‰ t‰ysi ˆverstin palkka aina kuolin-p‰iv‰‰nne saakka ja vapaus asua, miss‰ tahdotte." "Jumalani! Mik‰ onni, mik‰ armo!" lausui ˆversti Roos liikutettuna. "Ja kenelle olen kiitollisuuden velassa kaikesta t‰st‰? Kuka on minua muistanut nyt, joka olen ollut monia vuosia h‰pi‰ll‰ sivuun sys‰tty! Kuka, ˆversti Sparre? Sanokaa pian, ket‰ t‰st‰ kiit‰n?" "Er‰st‰ korkeaa herraa, joka k‰vi luonanne sin‰ kauheana yˆn‰, jolloin valppaudellanne pelastitte laiva 'Torstenson'in'-haaksi-rikosta," vastasi ˆversti Sparre. "Muistatteko sit‰, yst‰v‰ni? Te kerroitte h‰nelle Kaarle kuninkaasta ja uskollisuudestanne h‰nelle." "Ja se vieras, jonka kyll‰ muistan, ken oli h‰n?" kysyi Roos. "Holsteinin herttua Adolf Fredrik. Kahdennentoista Kaarlen jumaloitsia, ja kuten tied‰tte, likeinen sukulainen meid‰n kuninkaalliselle suvullemme. Teid‰n uskollisuutenne liikutti h‰nt‰, teid‰n valppautenne pelasti h‰nen ehk‰ hengen vaarasta; h‰n tahtoi osoittaa kiitollisuuttansa, ja t‰ss‰ n‰ette hedelm‰n siit‰, ett‰ h‰n on puhunut hyv‰‰ puolestanne. Vihdoinkin on oikeus tapahtunut teille, yst‰v‰ni, ja me kaikki iloitsemme siit‰." "Siis h‰nt‰ tulee minun kiitt‰‰ t‰st‰ ihmeellisest‰ asiasta," sanoi ˆversti Roos liikutettuna. "Taivas h‰nt‰ siit‰ siunatkohon! Mutta siunatkoon h‰n myˆs kuningastani Kaarlea, joka viel‰ haudan tuolta puolelta osoittaa armonsa minulle. Ah, h‰n oli aina, niin kauvan kuin h‰n eli, armollinen herra uskollisille palvelijoillensa, ja varmaan oli se h‰n, joka l‰hetti herttuan luokseni, ett‰ min‰ viel‰ vanhoilla p‰ivill‰ni olisin saanut n‰hd‰ t‰m‰n ison ilon. Ah, syd‰meni pohjasta rakastan min‰ Kaarle-kuningasta! Jumalan armo ja rauha lev‰tkˆˆn h‰nen tomunsa yli!" "Aamen!" sanoi ˆversti Sparre, ja puristi syv‰sti liikutetun vanhuksen k‰tt‰. "H‰n usein rikkoi el‰iss‰ns‰, mutta kuitenkin oli h‰n hurskas, jalo herra ja suuri kuningas, semmoista harvoin maailma on n‰hnyt. Sanon kanssanne: _Lev‰tkˆˆn h‰nen tomunsa rauhassa! Armo ja kunnia h‰nen muistollensa_." End of the Project Gutenberg EBook of Rauta-kallo, by Franz Hoffmann *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUTA-KALLO *** ***** This file should be named 25736-8.txt or 25736-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: https://www.gutenberg.org/2/5/7/3/25736/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at https://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at https://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit https://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: https://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.