Rakkauden komedia - (1862) 3-näytöksinen komedia

The Project Gutenberg EBook of Rakkauden komedia, by Henrik Ibsen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Rakkauden komedia (1862) 3-nðyt—ksinen komedia Author: Henrik Ibsen Translator: Aarni Kouta Release Date: January 12, 2007 [EBook #20344] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAKKAUDEN KOMEDIA *** Produced by Matti Jðrvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe. RAKKAUDEN KOMEDIA (1862) 3-NáYTøKSINEN KOMEDIA Henrik Ibsen Suomentanut Aarni Kouta Ensimmðisen kerran julkaissut Werner S—derstr—m Osakeyhti— 1915. _Esittðmisehdoista sovittava suomentajan kanssa._ _Os. Rautalampi._ HENKILøT: ROUVA HALM, virkamiehen leski. SVANHILD, } ANNA, } hðnen tyttðriððn. FALK, nuori kirjailija. } LIND, jumaluusopin ylioppilas. } hðnen asukkaitaan. GULDSTAD, tukkukauppias. STYVER, kopisti. NEITI SKáRE, hðnen morsiamensa. STRéMAN, maalaispappi. ROUVA STRéMAN, hðnen vaimonsa. YLIOPPILAITA, VIERAITA, PERHEITá ja KIHLATUITA PAREJA. PAPIN PERHEEN KAHDEKSAN TYTáRTá. NELJá TáTIá, SISáKKø, PALVELIJA, PALVELIJATTARIA. (Tapahtuu *rouva Halmin* maakartanossa Drammensvejenin varrella.) ENSIMMáINEN NáYTøS. _Kaunis puutarha epðsððnn—llisine, mutta aistikkaine laitteineen; taka-alalla vuono saarineen. Vasemmalla pððrakennus lasiseinðkuisteineen, ja sen ylðpuolella avoin ullakko-ikkuna; oikealla etu-alalla avonainen huvimaja p—ytineen ja penkkeineen. Voimakas iltavalaistus. Alkukesð; hedelmðpuut kukkivat._ _Esiripun noustessa istuvat kuistilla_ ROUVA HALM _ja_ ANNA _tehden kðsit—itð sekð_ NEITI SKáRE _kirja kðdessððn. Huvimajassa_ FALK, LIND, GULDSTAD _ja_ STYVER; _p—ydðllð punssikannu ja laseja_, SVANHILD _istuu yksin taka-alalla vuonon rannalla._ FALK _nousee, kohottaa lasinsa ja laulaa:_ Riemun, leikin lempee paikka puisto tðð on paahteinen; mitð siitð, syksy vaikka murtaa toivot kevðimen. Yllðsi kuin valkosumu hðilyy kukat oksillaan, -- huomenna ne tuulen humu siroitelkoon maailmaan. HERROJEN KUORO. Huomenna ne tuulen humu siroitelkoon maailmaan. FALK. Miksi kesken kukoistusta ajatella hedelmðð? Miks on mieles murheen-musta, huokaat elon hy—rinðð? Linnunpelðtit miks soivat pððssð rumain riukujen? Veikot hilpeet, linnut voivat laulaa lailla tiukujen! HERROJEN KUORO. Veikot hilpeet, linnut voivat laulaa lailla tiukujen! FALK. Suojasta miks kukkatarhain karkoittaisit lintusen? Suo sen viedð toivees parhain palkaks sulo-laulujen. Heelmð my—hðinen jos vaihtuu lauluun, niin sa voitat vaan: muista, ettð hetket haihtuu; kohta halla hyytðð maan. HERROJEN KUORO. Muista, ettð hetket haihtuu, kohta halla hyytðð maan. FALK. Tahdon elðð, riemurinnoin laulaa, kunnes kuihtuu maa, -- heittðð sitten nuoruus-innoin, mi ol' kerran ihanaa! Portti auki; laitumelle kðyk——t laumat nðlkðiset; kukan taitoin; sama kelle jððvðt kuolleet tðhtehet! HERROJEN KUORO. Kukan taitoin; sama kelle jððvðt kuolleet tðhtehet! _He kilistðvðt ja tyhjentðvðt lasit._ FALK _naisille._ Kas tðssð laulu, jota pyysitte; -- ei juossut aatos, anteeks suokaa se. GULDSTAD. Vðhðt, kun soi ei vain se sorakielin. NEITI SKáRE _ympðrilleen katsoen._ Mut lðksik—hðn Svanhild lentohon --? Alussa kuunteli hðn intomielin; *nyt* on hðn poissa. ANNA _osoittaa taka-alalle._ Ei, hðn *tuolla* on. ROUVA HALM _huoaten._ Ei koskaan kðyttðydy hðn muiden tavoin! NEITI SKáRE. Anteeksi, herra Falk, mun mielein avoin, niin -- runollinen -- laulu lopussaan ei ollut kuin sai alku toivomaan. STYVER. Sovittaa helposti ois viimeisiin sðkeihin voinut vielð lisðð hiukan. FALK _kilistðð hðnen kanssaan._ Kuin kittið puun syviin halkeemiin, se kyllð kiillon saa, kun tekee tiukan. STYVER _antamatta itseððn hðiritð._ Se hyvin kðy; ma kokemuksestain sen tiedðn. GULDSTAD. Tekin runotarten miesi? NEITI SKáRE. Armaani? Kautta taivaan! STYVER. Hiukan vain. NEITI SKáRE _naisille._ Romanttinen hðn on. ROUVA HALM. Niin huhu tiesi! STYVER. En enðð; pitkðt ajat on jo siitð. FALK. Ei romantiikan kiilto kauan riitð. Mut ennen siis --? STYVER. Kun rakastunut ma viel' olin. FALK. Ehtik— jo sammua sun lemmenkiihkos? vðhðnpð se kesti! STYVER. Olenhan *kihloissa* nyt julkisesti; *se* paljon enemmðn on mielestðni! FALK. Oot aivan oikeassa, ystðvðni! Suur edistys on tapahtunut varmasti, kun lemmityks' se kðy, mi ennen armasti. STYVER _muinaisille muistoille suloisesti hymyillen._ Mitenkð outoa, kun muisto palaa menneeseen aikaan! Tokko uskotkaan? _Falkin puoleen kððntyen._ on siitð seitsemðn nyt vuotta vaan, kun konttorissa runoja tein salaa. FALK. *Sa?* Pulpetillas? STYVER. Luona p—ydðn parhaan. GULDSTAD _naputtaa lasiinsa._ Vait, ðlkðð johtako nyt hðntð harhaan. STYVER. Vapaana varsinkin ma iltaisin runoja suuret mððrðt kirjoitin, viis, kuuskin liuskaa ilman lepoa! FALK. Kun potkaisit vain runohepoa, se laukkaan lðks -- STYVER. Ol' yhtð hyvðð sille paperi leimaton ja leimattu. FALK. Ain' yhtð hyvin sujui runoilu? Mut kuinka l—ysit laulun temppelille? STYVER. Avulla lemmen, kuinka sanoisin! Hðn mulle temppelihinpððsyn takas, jost' tuli lemmittyni my—hemmin, mut silloin oli -- FALK. Ainoastaan *rakas*. STYVER _jatkaen._ Niin kumma aika; unhoon joutui laki; *tunnelmaa* yksinomaan kynð haki juostessaan paperilla rapisten, soi ilmassa kuin sðvel vapisten; -- ja vihdoin lðhetin ma kirjehen hðnelle -- hðn -- FALK. Jonk' olet sulhanen. STYVER. Hðneltð saapui heti vastaus; tðys selvyys, -- hyvðksytty hakemus! FALK. Ja -- luona pulpettis sa kasvoit heti; kuivalle maalle poika lempens veti! STYVER. Tietysti. FALK. Siihen pððttyi runo-virkas? STYVER. Sen koommin tarvetta en tuntenut; samassa kuivi laulun lðhde kirkas; my—hemmin joskus olen kokeillut, mut synny ei vain riviðkððn enðð, rupeevat soinnut tekemððn nyt tenðð, en ymmðrtðð voi, minkð takia ei synny *runoa*, vaan *lakia*. GULDSTAD _kilistðen hðnen kanssaan._ Mies silti ootte, kautta kunniain! _Falkille._ Te luulette, ett' Teitð varten vain on valmistettu onnen virran pursi; mut varokaa, tuo matka monen mursi. Ma laulustanne vðittðð tohdi en se runollinen onko kaikin puolin. Mut moraaliltaan, muusta vðhðt huolin, se tosiaan on *ala-arvoinen*. Millaista taloutta oisikaan, kun kaikki linnut vapahasti saisi hedelmðnalut sy—dð oksiltaan; kun karja puistosta sais laidunmaan, kun lehmðt, lampaat tððllð taivaltaisi? Ens kevðnnð ois tððllð ihanaa! FALK _nousee._ Ens, tulevainen! Kuinka painostaa tuon £tulevainen£ sanan veltto aate, se riemun-rikkaalle on mieron vaate! Jos kielen valtiaana olla saisin hetkenkin, sielusta ja mielestð armotta sanan tuon ma karkoittaisin kuin x:ðn, z:an kirjakielestð. STYVER. Sanassa toiveen pahaa en ma nðð. FALK. Jumalan kauniin maan se pimentðð. £Seuraava rakkautemme£, £emðntðmme£, £ens eine£, £tulevainen elðmðmme£, -- syy on tuon aatteen, opin *varovaisen*, *se* riemun lapsest' tekee mierolaisen. Elomme turmelee se kokonaan, se surmaa nautintomme lyhven hetken; et rauhaan pððse jðlkeen pðivðn retken, venheesi kiitðð rantaan £seuraavaan£; levðhtðð sittenkððn ken vielð tohti? Ei, riennð eelleen £seuraavaa£ vain kohti. Nðin rauhatonna halki elon jatka, -- ties pððttyyk— ees tuollapuolen matka. ROUVA HALM. Hyi, herra Falk, ei puhua saa noin! ANNA _ajatuksiinsa vaipuneena._ Sanansa hyvin ymmðrtðð ma voin; puheessaan paljon totuutta on varmaan. NEITI SKáRE _huolestuneena._ Rakkaani moista kuuntelemaan toin, hðn hullummaks vain kðy. -- Oi, ððntð armaan kuuletko, Styver; joudu! STYVER _piippuaan puhdistellen._ Paikalla. GULDSTAD _Falkille._ Ei haittaa varovaisuus, puhetta kuunnelkaa miehen kokeneen ja harmaan; aatelkaa vain, jos laulun loisitte Te tðnððn, tokkopahan voisitte ty—h—nne kðyttðð koko varaston, mi Teillð runouden kultaa on, huomenna typ—-tyhjð oisitte, kun uutta *luovanne* taas soisitte; -- kimppuunne saisitte vain arvostelun. FALK. Siit' tokkohan on nostajaksi melun; sovussa samaa tietð rinnakkain astuisin kera arvostelijain. _Keskeyttðen ja toiseen asiaan siirtyen._ Mut, Lind, mik' on sun? álð murjottain noin istu, ole iloinen ja vapaa; tutkitko rakennuksen tekotapaa? LIND _havahtuu ajatuksistaan._ Miks niin? FALK. Pois silmiðs et tuolta saa, ne parvekkeelle yhð tuijottaa. Kaarrokset laajat lasiseinð-kuistin vieneetk— sulta ovat mielen, muistin? Uurrettu ovenlukko taitehikas, talonko pððty, koristeista rikas? Syy niidenk—, tðð sun ei ole vikas? LIND _sðteilevðn nðk—isenð._ Erehdyt; syleilee mua *elo* kuuma. En muuta vaadi, nykyisyyden huuma mun mielein tðyttðð. On kuin helmaani maailman kaikki aarteet tulvisi! Laulusta riemun kiitos, ystðvðni; sen kirjoitit kuin sydðnverellðni! _Kohottaa lasinsa vaihtaen Annan kanssa katseen, jota toiset eivðt huomaa._ Ma tuoksuvaisen kukan maljan juon, hedelmðt kernaasti ma muille suon! _Juo pohjaan._ FALK _katsoo hðneen yllðtettynð ja liikutettuna, mutta pakottautuu keveððn ððnilajiin._ Arvoisat naiset, tððhðn uutta on! Lind kððntynyt on yhteen uskohon. Mies eilen virsikirja kðissð kðvi, nyt runorumpua hðn pðristðvi. -- Arvellaan synnyinlahjaks laulunhenki; mut armotta saa arki-ihminenki, kuin sy—tt—-hanhi, lihoakseen vaan runonkin roskaa niellð toisinaan, niin ettð, sisukset jos kaivetaan esille, niin ne tihkuu suurien sanojen ihraa, rasvaa runojen. _Lindille._ Sua kiitðn muutoin, pyrint—s on oivat; yhdessð kanteleemme vasta soivat. NEITI SKáRE. Kai hyvin, herra Falk, nyt sujuu ty—? Maaseudun rauha, -- siimes kukkatarhain, se eik— runoniekan paikka parhain -- -- ROUVA HALM _hymyillen._ Mies muut' ei tee kuin vetelehtii, sy—. NEITI SKáRE. Emðnnðn saatuanne rouva Halmista, ma luulin, ettð syntynyt ois valmista. _Osoittaa oikealle._ Tuo pieni huvimaja kðtk—ssððn, sen sopivampaa liekk— ensinkððn; se eik— henkeð saa herððmððn -- -- FALK _menee kuistille ja nojautuu kaidetta vasten._ Sokaiskaa silmðt, sy—skðð minut vaivaan, niin laulan valkeudesta vapaan taivaan. Minulle hankkikaa ees lainaks muru, tuimimmat tuskat, lannistava suru, niin riemulaulu huulillani soisi. Mut parhainta, jos hankkia ken voisi minulle naisen, jota jumaloisi mun henkein. Rukoillut oon sitð aina, mut yhð viipyy taivaan kallein laina. NEITI SKáRE. Tuo puhe sððdyt—nt' on! ROUVA HALM. Liiankin! FALK. Oi ðlkðð luulko, ettð kulkisin ma tyhjðð liehakoiden lemmen vuoksi; keskellð riemun ikivarjoihin hðn lðhteð sais jumalainsa luoksi. Henkistð harjoitusta kaipaan ma, ois tðssð tarpeeks voimistelua. SVANHILD _on edellisten vuorosanojen aikana lðhestynyt; seisoo nyt ihan Falkin vieressð ja sanoo varmasti, vaikkakin ððnessððn leikillinen sðvy:_ Ma anon, ettð taivas Teille antaa tuon osan; -- mutta olkaa silloin mies. FALK _on kððntynyt yllðtettynð._ Ah, neiti Svanhild! -- Tahdon kaikki kantaa. Mut tðysin luottaa voiko, Herra ties, ett' anomuksenne on oikein tehoova? Vain mairitusta, nðhkððs, kuulee Jehoova. On Teillð luja tahto, riistðð voi se rauhan, jonka tyyni tunto soi; mut tðrkein usko on, mi kapinoi ei vastaan. SVANHILD _puoleksi leikillððn ja totisena._ Murhettanne varrotkaa vain, mi hyytðin kðy kautt' elon kenttðin aavain, -- y—t, pðivðt jðytðð lailla sielun soiman. Te silloin tunnette mun uskoin voiman. _Lðhtee naisten joukkoon._ ROUVA HALM _hillitysti._ Te ette sovuss' elð milloinkaan. Nyt herra Falk on varmaan vihoissaan. _Jatkaa hiljaista ja kehoittavaa puhettaan. Neiti Skðre sekaantuu keskusteluun. Svanhild seisoo kylmðnð ja ððnett—mðnð._ FALK _menee hiukan aikaa hiljaa mietittyððn huvimajaan ja puhuu itsekseen:_ Varmuuden minkð katseessansa nðinkððn. Mut voinko luottaa hðnen uskoonsa, ett' taivas tahtoo -- GULDSTAD. Ette sinnepðinkððn! Niin ei lie taivas poissa suunnilta, se ettð moiset hupsut toiveet tðyttðis. Parempi ois, jos herrat nerot kðyttðis liikettð ruumiin hiukan hyvðkseen. Te pðivðt pitkðt pðilyntðð vain veen katsotte; pilkkokaa ees polttopuita, niin hassun-oikkujanne kirotuita ei Teillð parin viikon pððstð lie, siit' olen vallan varma, hitto vie. FALK. Tienhaarass' seison nyt kuin aasi ihan; mua henki kutsuu, viittoo viehkeys lihan; mi viisaint' ensin valikoida ois. GULDSTAD _kaataessaan laseihin._ Pien naukku vain, se harmit huuhtoo pois. ROUVA HALM _katsoo kelloaan._ Jo kahdeksan; on aika kohta lðssð, pian pappi perheineen voi olla tðssð. _Nousee ja rupee jðrjestðmððn parvekkeella._ FALK. Tðnnekk— pappi? NEITI SKáRE. Pððstð tuokion! ROUVA HALM. Kerroinhan, ettð luottaa tulohon -- ANNA. Mut herra Falk ol' poissa silloin juuri. ROUVA HALM. Niin oikein. álkðð olko onneton; tulonsa kaikille on riemu suuri. FALK. Mut ken hðn on, tuo tuoja riemun taimen? ROUVA HALM. Rovasti StrÍman, kuulu sielunpaimen. FALK. Hereille nimi muistini nyt sai, suurkðrðjille valittu on kai hðn hy—dyttðmððn kansaa, isðnmaata. STYVER. Suur puhuja. GULDSTAD. Mut rykimðst' ei laata hðn voi. NEITI SKáRE. Hðn my—tððn vaimon tuo -- ROUVA HALM. Ja lapsia -- FALK. Armaitaan huvittaakseen ensin hiukan, -- my—hemmin saa toimi-alan tiukan, mietinn—t, kysymykset kokoon rapsia; ymmðrrðn. ROUVA HALM. Miesten mies on rovasti! GULDSTAD. Vain nuoruudessaan aika vekkuli. NEITI SKáRE _loukkaantuneena._ Mut, herra Guldstad! Lapsuudesta asti ihmisten arvokkaiden vakavasti puhuvan kuullut olen rovastin vaiheista, tunnen miehen romaanin. GULDSTAD _hymyillen._ Romaanin? NEITI SKáRE. Romantiikaks sitð sanon, mi tuskin mahtuu arki-aivoihin. FALK. Valtaavan herðtðtte tiedon janon minussa. NEITI SKáRE _jatkaen._ Ainahan on joitakuita hðikðilemðtt—mið irvisuita! Muistatte kai tuon ylioppilaan, mi kehno uskoi julkeudessaan neronsa pieneen, naurettavaan voimaan, ja ryhtyi £Russelia£ mestaroimaan. FALK. Rovasti lienee runo valtainen, nðytelmð hurskas tai sen kaltainen? NEITI SKáRE _hiljaisiin kyyneliin liikutettuna._ Ei lainkaan, -- mies on vain hðn sydðmen. Mut tðllainen kun seikka eloton nðin paljon pahaa aikaan saanut on ja herðttðnyt intohimot vððrðt ja syvðt nðin -- FALK _osaa-ottaen._ Ja moiset suuret mððrðt -- NEITI SKáRE. Niin tarkka silmðnne jo eik— nðð, mitenkð -- FALK. Tðss' ei mitððn hðmðrðð. Mut epðselvðks yhð, aioin sanoa, romaanin sisðlt— ja laatu jðð. Tyydyttðð varmaan nautinnon se janoa; mut nopeammin loppuun tirkistðð -- STYVER. Tðrkeimmðt seikat kerron tuota pikaa. NEITI SKáRE. Ellei vain muistissasi ole vikaa; suo minun -- ROUVA HALM. Osaisinhan minðkin! NEITI SKáRE. Ei, rouva Halm, jo pððsin vauhtihin. Hðnt' ylioppilaana pidettiin pððkaupunkimme parhaimpana pððnð, omaksui uudet aatteet, kyvykkððnð -- ROUVA HALM. Ja otti osaa seuranðytelmiin. NEITI SKáRE. Varrotkaa hetkinen! Hðn maalas, soitti, -- ROUVA HALM. Ja tarinoillaan kaikki haltioitti. NEITI SKáRE. Varrotkaa hiukan; muistan tismalleen. My—s perehtynyt sðveltaiteeseen hðn oli -- julkaisikin nuotteineen teoksen £Sonetteja sulo Marjan£. Niin hempeðsti soitti hðn tuon sarjan. ROUVA HALM. Hðn nero oli kerta kaikkiaan! GULDSTAD _hillitysti._ Epðili jotkut hðnen aivojaan. FALK. Mies kðytðnn—n, ei kirjatoukka mikððn, ties vðittðð, ettð katsomatta ikððn ja arvoon, rakkaus tehnyt on Petrarkoja kuin rikkaus ja laiskuus patriarkkoja. Mut ken on Marja? NEITI SKáRE. Rouva StrÍman, johon koht' tutustutte, kuten kohtalohon tððn parin. Yhti—n ol' tytðr hðn -- GULDSTAD. Puunlastausliikkeen. NEITI SKáRE _lyhyesti._ Siitð vðhðt huolin. GULDSTAD Hollantiin vei se tuotteit' enimmðn. NEITI SKáRE. Tuo runotonta on nyt kaikin puolin. FALK. Siis tytðr yhti—n? NEITI SKáRE _jatkaen._ Niin, suuren, rikkaan. Arvaatte kai, ett' oli kosijoita; laumoittain ympðrillððn kiehui noita. -- ROUVA HALM. Kamariherran muistan mainehikkaan. NEITI SKáRE. Ol' aina naisen oikeus kallis Marjalle. Teatterissa StrÍmanin kun nðki, hðn antoi heti lðhd—n sulhassarjalle -- FALK. Sai pitkðn nenðn ylvðs ylkðvðki? ROUVA HALM. He kaksin nousi romantiikan harjalle! NEITI SKáRE. Aatelkaa sitten vanhaa, julmaa isðð, mi sydðmið sðrki sððlimðttð; kun tuskaan tuohon holhoojan viel' lisðð, niin missððn nðð ei auttavaista kðttð. Mut kumpikaan ei ollut uskoton; he majaan pyrki olki-kattohon, vuonasta uneksi, mi ravinnon vain sois -- ROUVA HALM. Ol' lehmð huippu haaveilon, -- NEITI SKáRE. Lyhvesti, niinkuin itse usein sanoivat, pient' t—llið he taivaalta vain anoivat. FALK. Ah niin! Ja --? NEITI SKáRE. Maria luopui suvustaan. FALK. Luopuiko --? ROUVA HALM. Luopui. FALK. Uljast' tosiaan. NEITI SKáRE. Ja muutti ullakolle sulhon luoksi. FALK. He omans' yhteen -- vihkimðttð -- kerðsi?! NEITI SKáRE. Hyi olkoon! ROUVA HALM. Hyi! Miesvainajani juoksi kiireessð todistajaks --! STYVER. _neidille._ Kiista herðsi nyt tosiseikkain sivuutuksen vuoksi. Kðydessð asioita kertomaan jðrjestys aina olkoon kohdallaan. Mut pððhðni ei mahdu, millð eli tuo pari -- FALK _jatkaen._ -- ajatella ei voi veli, ett' ullakolla vuona asusteli. NEITI SKáRE _Styverille._ Minusta pðivðn selvð on tuo peli: Ei yhteen sovi rakkaus ja hðtð, kaks hellðð syðntð tulee toimehen. _Falkille._ Mies kantelettaan soittaa heleðtð, klaveeri-oppilait' ei Marja jðtð -- ROUVA HALM. Ja hiukan velkaa, ymmðrrðtte sen -- GULDSTAD. Konkurssiin saakka Marjan liikkeiden. ROUVA HALM. Mies silloin paikan sai ja toimi-alan. NEITI SKáRE. Nðin kirjeen, jossa StrÍman vannoi valan, ett' tðyttðð tehtðvðns', se vaikk' ois karu. FALK _tðydentðen._ Ja siihen pððttyi miehen elontaru. ROUVA HALM _nousee._ Puutarhaan lðhtekððmme katsomaan eivðtk— vieraamme jo kohta tulle. NEITI SKáRE _kietoutuen viittaansa._ On viileðtð. ROUVA HALM. Kaulavaippa mulle tuo, Svanhild. LIND _salavihkaa Annalle._ Eeltð kðy! ROUVA HALM. Nyt tulkaa vaan! SVANHILD _menee sisðlle rakennukseen; muut, paitsi_ FALK, _lðhtevðt taka-alalle ja katoavat vasemmalle._ LIND, _joka on seurannut heitð, pysðhtyy ja palaa takaisin._ LIND. Mun ystðvðni! FALK. Samat sanat! LIND. Suo kðtesi! Riemuun kuolen, ellen suuhun saa sanaa kertoaksein -- FALK. Kiire tuo pois heitð; ensin kuullaan, hirsipuuhun mies sitten pannaan. Miksi visusti aarteensa ystðvðltð maahan kaivaa; -- nððt kieltðð ollenkaan ei maksa vaivaa: Osalles onnen arpa lankesi! LIND. Sain onnen kauniin linnun paulaani! FALK. Elossa, -- ansass' sððstyi henkikin? LIND. Maltatko vielð uottaa sekunnin. Kihloissa olen! FALK _reippaasti._ Kihloissako! LIND. Niin! mist' uljuus, -- miestð siinð kysyttiin! Ma lausuin, -- ah, ei sanat sitð kuvaa; mut ajattele naista punastuvaa, kaunista, nuorta, -- ollut vihoissaan hðn ei! Tuot' tuumi, veli, uskallusta! kaikk' kuuli hilliten hðn itkuaan; lie *merkit* hyvðt? FALK. Miks'ei; jatka vaan. LIND. Tuo eik— kaikki tiedð kihlausta? FALK. Niin luulis, mutta varmuus olla sietðð; nuo seikat neiti Skðre yksin tietðð. LIND. Ma tiedðn, tunnen ikivarmuuden! On kaikki selvðð, mitððn pelkðð en. _Sðteillen ja salaperðisenð._ Kðteeni ottaa sain tuon kðt—sen, kun p—ydðltð hðn korjas tarjottimen! FALK _kohottaa lasinsa ja tyhjentðð sen._ Liittoonne kukkaset siis kevðimen! LIND _tekee samoin._ Pyhðsti vannon kautta luojan nimen, hðnt' ettð lemmin saakka kuolohon kuin nytkin: -- siksi suloinen hðn on. FALK. Kihloissa! Siksi profeetat ja lain mies heitti ilman katumuksen merkkið. LIND _hymyillen._ Laulustas luulit johtuvan sen vain --! FALK. Niin runoniekat uskossaan on herkkið. LIND _vakavasti._ Ei, Falk, ei teoloogiakaan suljeta onnesta tðstð pelkkððn huoleen, vaivaan. Vaikk' *kirjan* avulla ei yksin kuljeta kuin tikapuita my—ten iloon taivaan. Nyt *elost'* etsin Luojaa mielin vakain; parempaa varron sydðmeltðin satoa, rakastan kortta, pienintð maan matoa; suur onni elðð lahjoittaen, jakain. FALK. Mut sano -- LIND. Muut' ei ole sanottavaa, -- toisille sydðntðmme ðlð avaa. FALK. Mut eteenpðin oot ajatellut varmaan. LIND. Aatellut? Eteenpðin? Tðst' alkaen ma elðn hetkessð vain kevðimen. Ma katseen kððnnðn puoleen onnen armaan; *yhdessð* hallitsemme vaiheet sen. Ei sanoa ees rouva Halmkaan vois raikkaalle kukkasellein: £Kuihdu pois!£ On tahtoin luja, *hðnen* katseens' syvin, siks kasvaa, *nousee* kukkasemme hyvin! FALK. Sinulle hyvin sopii onnikin! LIND. Soi elinhaluni kuin huima huilu; oon vahva; eessðni jos oisi kuilu, ylitse heti kohta hyppðisin! FALK. Tai kðyttððksemme arkipuhetta: Sinusta rakkaus on tehnyt peuran. LIND. Jos kiitðisinkin peuran vauhdilla, niin tietðisin, mink' etsisin ma seuran! FALK. Huomenna lentðð saat, sa ethðn suotta vuoristoon lðhde kera kvartetin. Nyt turkit voinet jðttðð kotihin -- LIND. Kvartetti uottaa saa mua sata vuotta! Ma tððllð vuori-ilmaa hengitðn; on tððllð kukat, vuonon vðljð vesi, ah, laaksoon tðhðn laululinnut pesi, ja onnen keijukainen, -- tððll' on *hðn*. FALK. Lujasti kiinni pidð, harvinainen on nðillð mailla onnen keijukainen. _Katselee rakennusta kohti._ Vait, -- Svanhild -- LIND _puristaa hðnen kðttððn._ Poistun, -- kertomatta heitð salaisuus, joka yhdistðvi meitð. Kiitos, ett' otit lðmm—llð sen vastaan! Sen sulle antaa tahdoin ainoastaan. _Lðhtee taka-alalle muiden luo._ FALK _katsoo hetken hðnen jðlkeensð, ja kulkee sitten pari kertaa edestakaisin puutarhassa, koettaen silminnðhtðvðsti peittðð mielensð rauhattomuutta. Hetken kuluttua tulee_ SVANHILD _ulos rakennuksesta kðsivarrellaan kaulavaippa aikoen mennð taka-alalle._ FALK _lðhestyy hðntð hiukan ja katselee hðntð taukoamatta;_ SVANHILD _pysðhtyy._ SVANHILD _hetken vaiettuaan._ Miks katselette -- FALK _kuin itsekseen._ Piirre tuo on selkein, se silmiensð mereen varjon heittðð, hengellð pilkan huulensa se peittðð, se siin' on. SVANHILD. Mitð? Pelkððn Teitð melkein. FALK. Te Svanhild ootte? SVANHILD. Outoako tðð. FALK. Mut naurettava nimi on tuon kaltainen. Se tðksi iltaa edes hyljðtkðð! SVANHILD. Pyynt—nne liiaksi on itsevaltainen -- FALK _hymyilee._ Hm, £Svanhild£ -- £Svanhild£ -- -- _ákkið vakavasti._ Miksi saittekaan jo lapsena tuon kuolon muistuttimen? SVANHILD. Se ruma onko? FALK. Kaunein pððllð maan, mut meille liikaa kaiku on tuon nimen. Mitenkð neiti nyky-aikainen noin ankaraa voi nimeð ees kðyttðð? Se pankaa joukkoon muinaismuistojen. SVANHILD. Mielenne varmaan sadun Svanhild tðyttðð -- FALK. Mi kuoliaaksi syyttð tallattiin. SVANHILD. Lain mukaan ei voi enðð kðydð niin. Vereni aatoksissa usein kiehui, uneksin ratsullani ajavan reippaasti halki vapaan maailman, tuulessa harja niinkuin lippu liehui! FALK. Niin aina lienee asian tuon laita. £*Aatoksiss'*£ estð meit' ei mikððn aita, hevostaan pelvotta kaikk' kannustaahan; -- *teossa* kiltisti me jððmme maahan; sill' elo lienee kallis kaikillen, ja liian vaikea on kuolon vaali. SVANHILD _eloisasti._ Ma tohdin, mutta nðyttðkðð my—s maali, mi tðysin eloni on arvoinen! Maa uusi hiekka-aavikoiden takaa, -- ellei, niin viisain paikallaan ken makaa. FALK _pilkallisesti._ Ymmðrrðn Teidðt; *ajan* lienee syy. SVANHILD _lðmpimðsti._ Juur ajan niin! Kun vuono tyventyy, ei purjeet venhettðnne eespðin auta. FALK _ivallisesti._ Niin, rauhass' olkoon ruoska, kannusrauta, kun odota ei hðntð aartehet, mi kotikentðt jðtti rauhaiset, min ylvðs ratsu maailmalle juoksi. Vain aatelin on *kulku kulun vuoksi*, nyt turhuudeksi sitð sanotaan; niin tarkoititte. SVANHILD. Niinpð melkein vaan. Pððrynðpuuta katsokaa, kuink' on se tðnð vuonna tyhjð, kukaton. Mut mennð vuonna seisoi nuokkuen se heelmðin painosta, ah muistan sen. FALK _hiukan epðvarmana._ Ma uskon; mutta entðs oppi tuosta? SVANHILD _hienosti._ Ett' tuhmaa miehen nyky-aikaisen perðssð pððryn—iden ain' on juosta. Jos liika-sadon antanut on puu, tuo runsaus harvoin heti uudistuu. FALK. Ma tiesin, ettð jðljilt' ette haihtuisi, ett' opetukseen kertomus tuo vaihtuisi. SVANHILD. Aikamme hyve aivan toinen lie. Totuuden uhriksi ken mitððn vie? Min arvoinen on yksil—n nyt tie? Miss' sankari? FALK _katsoo terðvðsti hðneen._ Valkyyria miss' on? SVANHILD _puistaa pððtððn._ On tðssð maassa vðsytty Valkyyriaan! Kun uskoamme tyrkytettiin Syyriaan, Te lðksittek— ristin-taistohon? Teilt' aate puheess' sai vain ty—tð tarkkaa, -- Lðhetys-Sanomat kai kaksi markkaa. _áðnett—myys. Tuntuu siltð kuin Falk aikoisi vastata, mutta pidðttðytyy ja nousee pari askelta ylemmðksi puutarhassa._ SVANHILD _katselee hðntð hetken, lðhestyy ja kysyy lempeðsti:_ Vihainen ootteko? FALK. En, mikððn maista ei mulle vaan. SVANHILD _ajatuksiinsa vaipuen ja osaa-ottavaisesti._ Kaks Teillð vastakkaista on luonnetta -- -- FALK. Sen hyvin tietðnen. SVANHILD _kiivaasti._ Mut miksi? FALK _kuohahtaen._ Siksi, ettð inhottavaa on kðydð sieluansa nðytellen, kuin ihmiset, mi syðmens' aina avaa, -- paljastaa tunteitansa lauseparsin, kuin naiset, jotka paljain kðsivarsin kaduilla kðyvðt! Svanhild, -- Teitð toiseksi ma luulin -- noin en noiden muiden moiseksi -- _kððntyy hðnen jðlkeensð, tðmðn mennessð huvimajaa kohti ja toisaalle katsellessa._ Te kuuntelette --? SVANHILD. áðntð, joka palaa jok' ilta, aurinko kun kultaan valaa maailman, silloin saapuu lintu tuo, -- kas tuoss' -- sen ðsken kðtki lehvðt nuo -- ma uskon, ettð joka ihminen, mi laulun lahjaa saanut ei maan pððllð, sai Luojaltansa pienen lintusen -- mi hðlle yksinomaan laulaa tððllð. FALK _ottaa maasta kiven._ Ei lintuaan siis laskea saa harhaan, se ettei eksy toisten kukkatarhaan. SVANHILD. Se totta on; mut mull' on omani. Ei vallassani sana, laulunððni; mut sðvelet kun soivat pððllð pððni on niinkuin sielussani syntyisi runoja -- -- viivy ei ne -- karkkoovat -- FALK _heittðð kiivaasti kiven;_ SVANHILD _kirkaisee._ se osui! Lakkas laulut ihanat! _kiirehtðð oikealle ja palaa pian takaisin._ Pahasti teitte! FALK _intohimoisella kiihtymyksellð._ Tein vain opin mukaan: silmðstð silmð, hammas hampaasta! Ylhððltð Teille tervehdyst' ei kukaan nyt tuo, ei runon mailta lahjoja. Tekonne kostin Teille tðten vain! SVANHILD. Mun tekoni? FALK. Niin! Tðhðn saakka velloin aaltoili soinnut syvðt rinnassain. Ne surmasitte! -- sðvel kuolinkelloin vainaille soikoon! SVANHILD. Ma? FALK. Te teitte sen. Te nuoren voitonuskoin l—itte maahan -- _halveksivasti._ kun *kihlauduitte*. SVANHILD. Kðsitð ma en! FALK. Helposti tuohon selityksen saahan; mies kohta leipððn pððsee, -- kuuluu vievðn perheensð aina taakse Atlantin -- SVANHILD _samassa ððnilajissa._ Lisðksi saanee perinn—n hðn sievðn; -- Lindistð puhunette? FALK. Paremmin Te kait -- SVANHILD _hillitysti hymyillen._ Ei sisareni elonvaihe lie outo -- FALK. Itse ette -- --! SVANHILD. Onnen-aihe minulta evðttiin noin suuri, syvð! FALK _melkein lapsellisella ilolla._ Te ette siis! Oi kiitos Jumalan! On taivaan Isð sentððn hellð, hyvð! Te ette ole toisen morsian; -- Tuskalle altis lienee mulla luonne -- -- _Aikoo tarttua hðnen kðteensð._ Mua kuulkaa, Svanhild -- SVANHILD _osoittaa nopeasti taka-alalle._ Katsokaahan tuonne! _lðhtee rakennusta kohti. Taka-alalta tulevat samassa_ ROUVA HALM, ANNA, NEITI SKáRE, GULDSTAD, STYVER _ja_ LIND. _Edellisen kohtauksen aikana on aurinko laskenut; maisema on peittynyt hienoon hðmðrððn._ ROUVA HALM _Svanhildille._ Rovastin perhe saapuu kohta ikððn. Sa kauan viivyit? NEITI SKáRE _katsahdettuaan Falkiin._ Vaivaako sua mikððn? SVANHILD. Pððnsðrky lievð; nuha enintðin. ROUVA HALM. Ja kuitenkin kðyt tððllð avopðin? Tee keitð; siisti sali, vaativainen ruustinna on kuin vanhan kansan nainen. SVANHILD _menee sisððn rakennukseen._ STYVER _Falkille._ Tunnetko politiikkaa rovastin? FALK. Hðn lisðverotust' ei taida sietðð. STYVER. Mut kuinka ois, jos joskus jotakin hðn runokokeistani saisi tietðð? FALK. Se ehkð auttais. STYVER. Niink—, -- usko pois, tðð kodin kuntoonpano tekee tiukkaa. On lemmenhuolet raskaat, leipð niukkaa. FALK. Alusta tuota paras karttaa ois! STYVER. Alusko rakkaus? FALK. Puhuin *aviosta*, sen orjuudest' ei miestð mikððn nosta. STYVER _nðhdessððn, ettð neiti Skðre lðhestyy._ On sulle outoja ne aartehet, joit' tðynnðnsð on naisen aatokset. NEITI SKáRE _hiljaa._ Mahtaisko Guldstad vekselisi siirtðð. STYVER _vastahakoisesti._ Ma kysyn tahtoisko hðn nimen piirtðð. _Etððntyvðt keskustellen._ LIND _lðhestyy_ ANNAN _seurassa ja sanoo hillitysti_ FALKILLE Mua kovin painostaa tuo salaisuus, mun tðytyy heti -- FALK. álð vielð haasta vieraille tunteestanne autuaasta, se Teidðn on -- LIND. Tuo kððnnehðn on uus; -- en sulle, Falk, mun ystðvðni varmin, ois saanut haastaa nuorest' onnestain! Ei mikððn *sumenna* mun aivojain, -- FALK. Itselles valmistaa kai tahdot *harmin*? Jos *sitð*, kallis ystðvðni, tarkoitat, julkaise liitto, rauhanne nðin karkoitat! LIND. Monesta syystð arvellut oon tuota, kenties yks seikka niist' on painavin; en kaikkiin nðet tððllð tðysin luota, tððll' ehkð hiipii joku toinenkin, mi katsoo minuun niinkuin kilpakosijaan; se epðmiellyttðvðð oisi tosiaan. FALK. Unhoitin aivan, ettð veli on mððrðtty *korkeampaan* arvohon. Vain *hetken* olet lemmen pappi vapaa; voit ennen pitkðð uottaa ylennystð; mut tðysin sotisi se vasten tapaa, ett' tðnððn vartoisit jo nimitystð. LIND. Mut Guldstad -- FALK. Mitð hðn nyt aikaan sais? ANNA _kainosti._ Se on vain Lindin mielikuvitusta. LIND. Ma epðilen tuon miehen aikomusta, hðn meidðt mielellðnsð erottais. Kðy taukoomatta luonanne tuo veikka, hðn rikas on ja vielð naimaton; armaani, syitð tuhansia on, vain pahaa meille ennustaa tðð seikka. ANNA _huoaten._ Mi vahinko, niin ihanaa ol' nðin. FALK _osaa-ottavasti Lindille._ Vuoks houreen ðlð onneasi heitð; salaisit kauemmin mun mielestðin. ANNA. Vait! Neiti Skðre katselevi meitð! _Hðn ja Lind etððntyvðt eri tahoille._ FALK _katselee Lindin jðlkeen._ Hðn rientðð nuorta tappiotaan pðin. GULDSTAD _joka on seisonut portaitten luona keskustellen_ ROUVA HALMIN _ja_ NEITI SKáREN _kanssa, lðhestyy ja ly— hðntð olkapððlle._ Taidatte tððllð mietiskellð runoa? FALK. En, nðytelmðð. GULDSTAD. No, ðlkðð hemmetissð; niit' tosiaan Te viitsittek— punoa? FALK. On tðssð toinen pihdin pitimissð, yhteinen ystðvðmme, kuka ties; -- mut kirjailemaan hðn on vasta mies. Aamusta iltaan mennessð hðn sai idyllin valmiiks herttaisen ja hempeen. GULDSTAD _ovelasti._ On loppu hyvð! FALK. Tietðnette kai, se ettð aina pððttyy nuorten *lempeen*. Mut osa vain on tðmð kolmikosta; nyt alkaa runoniekan tuska, josta pusertuu toinen jakso, kihlatuita kuvaava suuri, laaja ilveily, nðin ainekset kun vihdoin kðytetty on draamaan avion, se seuraa muita. GULDSTAD _hymyillen._ Ma luulen, ettð runo-into tarttuu. FALK. Miks niin? GULDSTAD. Nððt kirjailijain joukko karttuu, runolle aatellut my—s olen ruveta, -- _salaperðisesti._ mut pelkðks haaveiluks se ei saa huveta. FALK. Mut ken on sankari, jos saisin kysyð? GULDSTAD. Salassa huomiseen sen tðytyy pysyð. FALK. Te itse! GULDSTAD. Tokko kelpaisinkaan siksi? FALK. Ken sitten sopivampi sankariksi. Mut sankaritar? Hðnet maalta saamme, hðlystð kaupungin kai kðymme pois? GULDSTAD _sormellaan heristðen._ Rauhassa tuota seikkaa tuumikaamme! -- _áðnilajia vaihtaen._ Mut kelvollinen neiti Halm ehk' ois? FALK. Ei tuomioon mun tietoni voi riittðð; hðnt' en voi moittia, en my—skððn kiittðð. -- _Hymyillen._ Mut olkaa varuillanne, ettei vain £runonne£ joudu kðsiin pilkkaajain. Jos vððrin kðyttðisin nyt luottoanne, kertoisin aivan toisin puheitanne. GULDSTAD _hyvðntahtoisesti._ Tyytyisin, estðð en vois tekojanne. FALK. Aivanko niin? GULDSTAD. Ei tðssð auta hðtð; ammattineuvoja ois typerðtð sen hylkið, joll' ei oo kipinðtð. _Poistuu taka-alalle._ FALK _ohimennen Lindille._ Sa olit oikeassa, kauppamies tunnettas uhkaa murhamiehen tavoin. _Poistuu._ LIND _hillitysti Annalle._ Niin varmasti mun vaistoni sen ties; nyt asiasta tehtðvð on avoin. _Lðhestyvðt_ ROUVA HALMIA, _joka seisoo_ NEITI SKáREN _kanssa rakennuksen luona._ GULDSTAD _Styverin kanssa keskustellen._ On kaunis ilma nyt. STYVER. Miks'ei, kun vaan on sillð tuulell' -- GULDSTAD _leikillisesti._ Onko rakkautenne vaarassa? STYVER. Se on kyllð kohdallaan -- FALK _joka on saapunut siihen._ Mut *kihlaus*? STYVER. Sitð uhkaa paha enne. FALK. Hurraa! ma kuulen vielð kilinðð runonkin rovon, vaikka rikkaus meni! STYVER _loukkautuneena._ En yhteyttð voi ma ymmðrtðð vðlillð runojen ja kihlaukseni. FALK. Sa ðlð tutki lemmen olemusta, se herkkð on, ei siedð kosketusta. GULDSTAD _Styverille._ Teit' auttaa voisinko, se sanokaa, niin tuumimme. STYVER. Tuot' olen aprikoinut, mut pðivðn pitkððn pððt—kseen en voinut ma pððstð, esittðð en asiaa. FALK. Sua auttaa voin ma sanoin muutamin: Kevyttð pðivðð tokko siitð asti oot nðhnyt, kihloihin kun vakavasti -- STYVER. On joskus painostanut kovinkin. FALK _jatkaen._ Velvollisuudet raskaat, joille palttua kernaasti antaisit, jos kðvis vain se pðinsð -- STYVER. Viisainta, jos kieles talttua vois heti! Hoitanut oon asiain; _Guldstadin puoleen kððntyen._ ens kuussa menot kovin lisððntyvðt; kun menee naimisiin, niin saahan vaimon -- FALK _iloisesti._ Sinertyy nuoruutesi taivaat syvðt, tuo oli sðvel laulu-aikas aimon! Ymmðrsin heti, ettð tarvitset vain sakset lujat sekð lentimet! STYVER. Saksetko? FALK. Tahdon-sakset, joilla niteet leikkaisit, katkaisisit kaikki siteet pois lentððksesi -- STYVER _raivostuneena_. Raa'aksi nyt kðyt! Lainrikoksesta syyttðvðn mua nðyt! Sa miltei sanot: Styver, sinð pakenet! Julkista hðvðistystðk— sa hakenet, -- mua sanas solvaa! FALK. Hupsua on tuo. Muidenkin tarkoitukses kuulla suo! GULDSTAD _hymyillen Styverille._ Hðmðryys sanojanne hiukan painaa! tahdotte ehkð? STYVER _rohkaisee mielensð._ Pientð pankkilainaa. FALK. Vai lainaa! STYVER _reippaasti Guldstadille._ Siirtðjðtð vekseliin, mi nousisi noin sataan taaleriin. NEITI SKáRE _joka on tðllð aikaa seisonut rouva Halmin, Lindin ja Annan kanssa._ No mutta, onnea! Voi, kuinka somaa! GULDSTAD. Mit' onkaan siellð? _Lðhtee naisten luo._ STYVER. Ei ees puheen lomaa. FALK _kietaisee iloisesti kðtensð Styverin kaulaan._ Hurraa! nyt torvet meille toitottaa, ett' Amorissa veljen Styver saa! _Vetðð hðnet mukanaan toisten luo._ NEITI SKáRE _haltioituneena herroille._ Tðð lemmen nðky eik— meitð jalosta! He kihloiss' ovat! ROUVA HALM _liikutuksesta kyynelehtien sillð aikaa, kun paria onnitellaan._ Kahdeksas, mi talosta on tðstð tðysin turvattuna luopunut; _Falkin puoleen kððntyneenð._ muut serkkuja, -- kaikk' kera asujain -- -- _Joutuu niin voimakkaan liikutuksen valtaan, ettð peittðð kasvonsa nenðliinalla._ NEITI SKáRE _Annalle._ Saat onnittelijoita laumoittain! _Hyvðilee hðntð liikutettuna_. LIND _tarttuu Falkin kðteen._ On niinkuin onnesta ma oisin juopunut. FALK. So; -- kihlattuna liittynyt oot kait autuuden *kohtuusseuran* jðseneksi; ei mðssðystð! sððtðvðt sen lait! _Kððntyy Guldstadin puoleen kasvoillaan pahansuopaisen osanoton ilme._ No, kauppaneuvos! GULDSTAD _tyytyvðisenð._ Onnen enteheksi ma kummallekin tðtð arvelen. FALK _katsoo ðllistyneenð hðneen._ Murheenne kantaa voitte vaieten kuin mies. GULDSTAD. Tuo puhe selvitystð sietðisi. FALK. Ikððnkuin aikeitanne en ma tietðisi. Teill' oli toiveet -- GULDSTAD. Niink—? Tosiaan? FALK. Sit' ette kieltðð voine kokonaan; Te neiti Halmista kai tarkemmin kysyitte -- GULDSTAD _hymyillen._ Heitð lienee kaksikin? FALK. Te toista -- sisartako tarkoititte? GULDSTAD. *Sisarta* juuri, hðntð, -- tuota *toista*. Hðn sietðis huomiota erikoista. Ois pakko my—ntðð, jos vain tuntisitte lðhemmin hðnet, ettð varjohon tððll' ansiotta joutunut hðn on. FALK _kylmðsti._ Vioista kaikista hðn lienee vapaa. GULDSTAD. Ei suinkaan; virheet—n ken meistð ois; hðn hallitse ei seurustelutapaa -- FALK. Mi puute. GULDSTAD. Perehtyð siihen vois hðn helposti, jos joutuisi vain mukaan; ly—n veikkaa, ettð -- FALK. Kiista siitð pois. GULDSTAD _hymyillen._ Kðsittðð nuorta naista voiko kukaan! FALK _hullunkurisesti._ Ne talvirukiin lailla orastaa, kun lumessa ja roudassa on maa. GULDSTAD. He joulut juoksee tanssitilaisuuksissa -- FALK. Miss' seikkailu- ja juorujutut soivat -- GULDSTAD. Kun kevðtlðmp— lðikkyy avaruuksissa -- FALK. Niin pikku naikkosemme vihannoivat! LIND _tulee saapuville ja tarttuu Falkin kðteen._ Tein viisaasti, nyt vasta syðmein saa varmuuden -- kaikki valoisalta nðyttðð! GULDSTAD. Kas siinð sulho; meille kertokaa, millaiset tunteet yljðn mielen tðyttðð. LIND _vastenmielisesti kosketettuna._ Ei tarvis niitð muille toitottaa. GULDSTAD _leikkið laskien._ Noin pahan tuulen kun sais Anna tietðð! _Lðhestyy naisia._ LIND _katselee hðnen jðlkeensð._ Tuot' ihmistð ken enðð saattaa sietðð! FALK. Erehdyit miehen suhteen, -- LIND. Kuinka niin? FALK. Hðnt' Annaan nðhden syyttð epðiltiin. LIND. Siis Svanhildia? FALK. Ulkopuolla aivan _leikillisesti._ ma olen. Uhri vieraan asian! LIND. Sa tarkoitat? FALK. En nðhnyt lukevan sun lehteð? LIND. Et. FALK. Maksais ehkð vaivan; nððt miehestð vain siinð kerrottiin, min terve hammas joutui hohtimiin, kun serkku poti vammaa onnetonta. NEITI SKáRE _katselee vasemmalle._ Nyt saapuu pappi! ROUVA HALM. Liekk— heitð monta? STYVER. Kahdeksan lasta -- FALK. Tuo on melkein hurjaa! NEITI SKáRE. Sððdyllisyyden kannalta jo kurjaa! _Tðllð vðlin kuullaan vaunujen pysðhtyvðn ulkopuolella vasemmalla. Pappi, hðnen vaimonsa ja kahdeksan pikku tytt—ð, kaikki matkatamineissa, astuu sisðlle yksi kerrallaan._ ROUVA HALM _rientðð tulijoita vastaan._ Tuhansin tervetulleet! STRéMAN. Kiitos vaan! ROUVA STRéMAN. Pidotko Teillð on -- ROUVA HALM. Ei laisinkaan! ROUVA STRéMAN. Jos hðiritsemme -- ROUVA HALM. Hðiritsette! Miksi? Saavuitte tðnne aivan parahiksi; kihloihin taivas Annan mennð soi. STRéMAN _puristaa Annan kðttð mahtipontisesti._ Mun suokaa julistaa: on rakkaus paras aarteista, sitð sy— ei tððllð koi, ei ruoste raiskaa, eikð kaiva varas. ROUVA HALM. Niin hauskaa, ettð toitte kaupunkiin pienoiset my—tð. STRéMAN. Vielð neljð muuta lapsosta meiltð kotiin jði. ROUVA HALM. Vai niin. STRéMAN. Niin hentoa on kolme pikku suuta, ne ettei menetystð isðn armaan viel' itke. NEITI SKáRE _rouva Halmille hyvðstellessððn._ Lðhd—n aika on jo varmaan. ROUVA HALM. My—hempððn toki ennen istuttiin! NEITI SKáRE. Mun tðytyy vielð Jensenihin ennðttðð; kiireesti heille uutinen tðð lennðttðð; tðdeille suurta iloa se suo. Nyt, Anna kulta, heitð kainous tuo; -- huomenna tulvii onnittelijoita sun ympðrillðs, vðlttðð et voi noita! ROUVA HALM. Hyvðsti sitten! _Toisille._ Tarjota kai saan teetilkan? Kðydððn sisððn katsomaan! ROUVA HALM, STRéMAN, _hðnen vaimonsa ja lapsensa sekð_ GULDSTAD, LIND _ja_ ANNA _lðhtevðt sisððn rakennukseen._ NEITI SKáRE _kðydessððn lemmittynsð kðsivarteen._ Nyt haaveilkaamme! Silmðs yl—s luo, kuu valta-istuimellaan siellð loistaa! Mut ethðn huomaakaan! STYVER _tylysti._ Mun rauhass' suo aatoksein vekselistð ensin poistaa. _Poistuvat vasemmalle_. FALK, _joka edellisen kohtauksen aikana on taukoamatta katsellut_ STRéMANIA _ja tðmðn vaimoa, jðð yksin puutarhaan. Ilta on kokonaan pimennyt; tulet ovat sytytetyt sisðllð rakennuksessa._ FALK. Kuollutta kaikk' on, palanutta kartta --! Kautt' elon nðin he kaksin kiirehtðð. He ovat niinkuin kaksi mustaa vartta, kankaalle jotka kulon jðlkeen jðð; -- vain autiutta, minne kantaa nðk—, -- ken vehreyttð tuo vielð elohon! SVANHILD _tulee ulos parvekkeelle kðdessððn kukkiva ruusu, jonka hðn asettaa kaiteelle._ Vain yksi -- yks --! SVANHILD. Te tððllð pimeessðk—? FALK. Ja sðikkymðttð? Parhainta tððll' on. Sisðllð ettek— Te pelkðð tuolla, luo lamput siellð valon vainajiin -- SVANHILD. Hyi! FALK _katsellen StrÍmania, joka nðyttðytyy ikkunassa._ Muinoin hðnkin oli uljas niin; hðn lemmen vuoksi tahtoi elðð, kuolla; nous kirkon tapaa vastaan taistohon, hðn riemulauluun puki lemmenaatteet --! Nyt peittðð vartta pitkðt pyhðvaatteet, -- kaksjalkainen hðn turman nðyt—s on! Ja nainen, puettuna roikkuvaan hameesen, viistoihin ja rumiin kenkihin, on runotar, mi kaipuun kauneimpaan ois miehessðnsð herðttðnyt henkihin. Tulesta jðljellð on tuskin sauhu! *Sic transit gloria amoris!* SVANHILD. Kauhu mun mielein tðyttðð aatellessain tðtð: kadehdi kenenkððn en elðmðtð. FALK _reippaasti._ Luonnottomuutta vastaan tðstð alkain me kaksi vannoudumme suureen sotahan. SVANHILD _pððtððn puistaen._ Ja lankeamme oman miekan otahan niin totta kuin lie tanner alla jalkain. FALK. On voitto sen, ken voimiaan ei hajota. Me arkihengen seurakuntaan emme voi enðð kera lauman laakeen vajota! Vuoks yksil—llisyyden taistelemme vapaina totuuttamme rakastain. Me emme kuulu joukkoon vaappuvain. Henkenne hehku liekehtien palaa, sananne aatoksiimme voimaa valaa. Suvaita pakkoa Te ette voi, verenne kierron tðytyy olla vapaa; Te ette seurata voi toisten tapaa, ððnenne yhteiskuorossa ei soi. SVANHILD. Sokaissut tuska on mun, uskokaa, monasti rintaani se pusertaa! Ratani itse tahdoin kerran rastia -- FALK. Aatoksissa? SVANHILD. En, tosi teossa. Tðdeiltð riitti silloin neuvoja, -- Kyseessð oli heikko, hauras astia -- -- _Lðhemmin._ sanotte £aatoksissa£; julkisesti ma -- maalariksi aioin antautua. FALK. Tulokset? SVANHILD. Tyhjðt; lahjain puute esti; mut vapaus vain kutsui yhð mua; sivellin nðyttðm—ksi silloin vaihtui -- FALK. Nuo tuumat tietenkin my—s pian haihtui? SVANHILD. Vanhimman tðdin vuoksi muutin majaa; hðn tyt—st' tahtoi koti-opettajaa -- -- FALK. En kuullut ole *tðtð* milloinkaan! SVANHILD. He toki ovat olleet varuillaan. _Hymyillen._ He £tulevaisuuteni£ menneeks luulis, jos nuoret herrasmiehet tðmðn kuulis. FALK _katselee mietteissððn hðntð hetken osaa-ottavasti._ Oon aavistanut kohtalonne tuoksi. -- Kun ensi kerran Teidðt tððllð nðin, Te muista erositte mielestðin, Te ette ketððn voineet pððstðð luoksi. P—ydðssð seura mallikelpoinen, tee lðmmin tuoksui, -- jutut, juorut juoksi, miesvðki neitten punehtuvain vuoksi kuhersi lailla kesyin kyyhkysten. Pulmista uskonnon ja siveyden puhuivat neitseet kypsðt, vanhanlaiset, ylisti taloutta naidut naiset, siell' olitte kuin viluvarpunen. Kun vihdoin noussut oli l—rp—ttely teemðssðykseen, arkihummaukseen, -- Te hohditte kuin hopeainen hely, mi vasken joukkoon nðytti joutuneen. Olitte raha maasta kaukaisesta, mi kðy ei mukaan kurssin tunnetun, t—in tuskin kelpas keskusteluhun se voista, taiteesta ja runoudesta. Kun neiti Skðre juuri juttuun hy—kkðs -- SVANHILD _ððnessððn totisempi vivahdus._ Takana Styver niinkuin hahmo sankarin, kðdessð hattu niinkuin ase ankarin -- FALK. áitinne silloin p—ydðn takaa ny—kkðs: £Juo, Svanhild, tee nððt joskus jððhtyykin!£ Te joitte teenne iljettðvðn, haalean, kuin nuoret, vanhat juo tuon juoman vaalean. Mut Svanhild nimen jðin ma valtahan; V—lsungatarun muistin kaamean, sen heimot laajat, joiden hurme kasti tannerta, ulottuivat meihin asti; nðin hahmossanne toisen Svanhildin, tððn ajan mukainen vain oli muoto. Vuoks valheen tauotkoon nyt veren vuoto, on joukot vðsyneet jo taistoihin; mut rikos aikamme jos pilkkaa lakia, kðy syyt—n kuoloon suvun synnin takia. SVANHILD _hienolla ivalla._ Kuvia julmia noin vois ei luulla teeh—yryn herðttðvðn elohon; mut Teille henkein ððntð siellð kuulla ei ihme, missð henki vaiti on. FALK _liikutettuna._ Miks nauraa, vðlkkyy kyyneleiden vuo pilkkanne takaa, -- hyvin nððn ma nuo. Maan tomuun vaipua he Teidðn suo, saveksi sotkee, jonka muodot muuttuu, nyt tuhattaiturit kun ty—h—n puuttuu, he k—mpel—sti kaiken esiin tuo. Maailma jðljittelee taivaan Isðð, *kuvansa mukaan* Teidðt uudeks luo se; se muovaa, muuttaa, poistaa sekð lisðð. *Valmiina* vihdoin jalustalle tuo se riemuiten Teidðt: Kaavat tðyttðð hðn! Hðn henkii rauhaa kiven viileðn! Kun lamput, kruunut luovat hðneen valon, hðn sopii koristeeksi koko talon! _Tarttuu intohimoisesti hðnen kðteensð._ Jos henkisesti Teidðn tðytyy kuolla, sit' ennen *elðkðð*! *Mun* olkaa vaan; pian kultahðkkiin Teidðt suljetaan. Maailmannainen viihtyy hyvin tuolla, mut naisellisuus, jota rakastan, pois kuihtuu. Silloin kauas karkkoan; mut *tððllð* alkoi elon kukkain kuu, -- tððll' lehvððn puhkes laulujeni puu; sain siivet; -- luottaa jos voin Teihin yhð, tððll' laulun lahja mulle kasvaa pyhð! SVANHILD _lempeðsti soimaten irroittaessaan kðtensð Falkin kðdestð._ Nuo sanat miksi mulle lausuitte? Vapaina kohdata ol' ihaninta. Tðytyyk— lupauksin onnen hinta vain maksaa, eik— ilman kestð se! Miks puhuitte? nyt kaikki ohi on. FALK. Pððmððrðn nðytin, sitð tavoittakaa, oi ylvðs Svanhild, -- tahtonne jos vakaa on olla uljas, vapaa, pelvoton! SVANHILD. Vapaako? FALK. Se on tosi vapautusta, kun tehtðvðnsð tðysin tðyttðð voi; suojaksi vastaan syntiinlankeemusta kauneuden taivas Teidðt mulle soi. Kohota haukan lailla tuulta vastaan mun tðytyy korkeuksiin noustaksein; Te ilmakehð ootte siivillein; saan kantovoiman Teiltð ainoastaan. Mun olkaa, sitten oma olkaa muiden, -- koska putoo lehdet puiden. Sielunne rikkauden jos henkein saa, takaisin laulusta ma laulun annan; valossa lampun sitten vanhetkaa kuin kukka kellastuvan kesðrannan. SVANHILD _katkeroitumisensa peittðen._ Vaikeeta Teitð kiittðð olla taitaa, vaikk' aarteet sydðmenne nðhdð sain. Mua katsotte kuin lapsi rannan raitaa, se josta pillin taittaa pðivðks vain. FALK. Parempi seisoakko suossa lie, syyshalla kunnes lehtivaipan vie! _Kiivaasti._ On Teidðn *pakko*, ootte velkapðð minulle runsaat Luojan lahjat nðð. Runoina unelmanne soimaan jðð! Pahasti tein, kun tapoin lintunne, ol' laulun kirjain kirja Teille se. Niin laulakaa, mua ette jðttðð voi, runoni silloin Teille kiittðin soi! SVANHILD. Ja kun mun *osaatte*, kun tyhjð oon, kun viime virteni syysilman tðyttðð? FALK _katselee hðntð._ Te silloin kðytte linnun kohtaloon. _Osoittaa puutarhaan pðin._ SVANHILD _hiljaa._ Kiveð taitavasti voitte kðyttðð. FALK _hymyilee ivallisesti._ Kerskailkaa voimaa sielun vapauden, mi kaiken uhrais, jos vain olis maali! _Voimakkaasti._ Sen Teille nðytin, vallassanne vaali iðinen on. SVANHILD. Te tietðnette sen: Teitðmme yhteen ei voi mikððn liittðð. FALK _kylmðsti keskeyttðen._ Maailman olkaa, puhe tðð jo riittðð. SVANHILD _on kððntðnyt ððnett—mðsti hðnelle selkðnsð. Nojaa kyynðrpðillððn kaidetta vasten tukien pððtððn kðsillððn._ FALK _astuu muutamia askeleita edestakaisin, ottaa esille sikarin, pysðhtyy_ SVANHILDIN _lðheisyyteen ja virkkaa hetken vaiti-olon jðlkeen:_ Tðð Teistð naurettavaa on, kun perehtyð sain aatoksiinne, heti nðin ma sen. _Keskeyttðð ikððnkuin vastausta varrotakseen._ SVANHILD _vaikenee._ Teill' on vain siskon tunteet, tyttðren; niin ihminen voi perinpohjin erehtyð; -- tðst' alkain suojassa ma hansikkain uskallan lðhestyð Teitð vain. -- -- _Odottaa hiukan, mutta kun_ SVANHILD _jðð liikkumattomana paikoilleen, hðn kððntyy ja lðhtee oikealle._ SVANHILD _kohottaa pððnsð lyhyen ððnett—myyden jðlkeen, katselee kiinteðsti hðneen ja lðhestyy._ Te tarjositte pelastavaa kðttð, kiitokseks sana vakaa peittðmðttð. Kðytitte kuvaa, josta kðsitin selvðsti £lentonne£ ma £pilvihin£. Sanoitte nousevanne haukan lailla pðin tuulta, koska yl—s pyrkii se; *ma* olin tuuli alla siipenne, -- mua ilman olisitte voimaa vailla. -- Niin kurjaa! Matalata suorastaan, -- itsekkin nðitte, kuinka naurettavaa! Se hyvððn maahan sattui lankeemaan; nððt *toisen* nðyn minulle se avaa, mi selvð on, ei onnu laisinkaan. Te ette haukan lailla kohoo suoraan, paperi-, runoleija ootte vain. Sen minuutta ma aina turhaan hain, se supistuu nððt pelkkððn purjenuoraan. Sen rinta t—herretty tðytehen ol' vekseleitð laulun vastaisen; sen siivet kompalauluinensa hosui vain ilmaa, mutta harva niistð osui; ol' pitkð pyrst— runo aikamme, sen piti virheillemme ruoskaa hðilyttðð, mut voimiaan ei saattanut se sðilyttðð, vain vikojamme hiljaa moitti se. Anoitte voimatonna multa nðin: £Mun suokaa nousta lðnteen taikka itððn! Mies runoinensa viekðð yl—spðin, en siskoist', ðidistð ma piittaa mitððn!£ FALK _puristaa kðtensð nyrkkiin voimakkaan sisðllisen liikutuksen vallassa._ Nimessð taivaan --! SVANHILD. Mua uskokaa, en lasten leikkiin osaa ottaa saa: Mut Te, Te hengen t—ihin syntynyt -- tyydytte runon pilviretkeen rentoon. On rihman varass' elonty—nne nyt, min mielivalloin saatan pððstðð lentoon. FALK _ðkkið._ Mist' alotamme? SVANHILD _lempeðmmin._ Kaunis pððt—s tðð; nyt kððnne tulkoon Teille tðstð y—stð; mut omin siivin aina lentðkðð, vaikk' kantaa vois ne Teidðt taikka sy—stð. Paperi-runot pankaa pulpettiin, vain elðvð on omaisuutta elon; *se* voittaa korkeuden ja kuilun pelon; valitkaa nyt, ei aikaa aatoksiin. _Lðhestyy hðntð._ Nyt tðyttðnyt ma olen pyynt—nne; ma lauloin viime virren oksaltani; oon tyhjð nyt, ol' ainoani se; nyt kivi tðhdðtkðð mun rintahani! _Menee sisðlle rakennukseen;_ FALK _jðð liikkumatta seisomaan ja katsoo hðnen jðlkeensð; kaukana vesillð hððm—ttðð venhe, josta kuuluu etðisenð ja hillittynð seuraava laulu:_ KUORO. Puhu, tuuli, nyt siipeen ja purjeeseen, ma kotkana kðyn yli vy—ryvðn veen; lokit jðljessð kirkuen kiitðð. Alas aaltoihin nyt ðlyn arkinen ty—! Kenties karit purteni pirstaksi ly—; mut sorjaa *on* laineilla liitðð! FALK _hajamielisenð, ajatuksistaan herðten._ Vai laulua? Se Lindin kuoro on, harjoittaa huomiseen se ilohon! GULDSTADILLE, _joka tulee ulos pððllystakki kðsivarrella._ No, kauppaneuvos, -- poisko hiivitte? GULDSTAD. Ma pððllysnutun ensin ylle viskaan; ei arki-ðlyt viimaa sietðne, tðð ilta-ilma koskee kovin niskaan. Hyv' y—tð! FALK. Sana yksi ensin vain! Tekoa *suurta* yhð turhaan hain! mi miestð kysyy -- --! GULDSTAD _pilkallisella ððnenpainolla._ Olkaa ensin miesi, niin miestð kyllð aina kysytððn. FALK _katselee hðneen mietteissððn ja lausuu verkkaan:_ Ohjelman tðyden lausua hðn tiesi. _Puhkee vilkkaasti puhumaan._ Unesta valveennuin nyt elðmððn, nyt heittðnyt oon elon suuren arvan, nððt -- piru vie -- nyt -- GULDSTAD. Kirota ei saa, se tuskin kðrpðstðkððn pelottaa. FALK. Nyt ty—n on aika sekð sanan harvan! Ly—n Luojan suunnitelmat kumohon; -- ei elinvoimat turhaan enðð vuoda; maailmanrakenteeni tyhjð on; -- huomenna, sunnuntaina -- tahdon luoda! GULDSTAD _hymyillen._ Niin, nðyttðkðð, ett' teette my—skin ty—tð; mut ensin nukkumaan, siis hyvðð y—tð! _Menee ulos vasemmalle_, SVANHILD _nðyttðytyy huoneessa kuistin ylðpuolella, hðn sulkee ikkunan ja vetðð alas uutimet._ FALK. Toimintaan; pois on aika unen armaan. _Katselee yl—s_ SVANHILDIN _ikkunaan ja puhkee puhumaan kuin voimakkaan pððt—ksen vallassa:_ Suloisest' uneksi! nyt hyvðð y—tð; huomenna, Svanhild, kihlaan sinut varmaan. _Menee reippaasti ulos oikealle; vesiltð kuuluu jðlleen:_ KUORO. Kenties karit purtesi pirstaksi ly—; mut sorjaa *on* laineilla liitðð! _Vene liukuu hitaasti edelleen esiripun laskeutuessa._ TOINEN NáYTøS. _Sunnuntai-iltapðivð. Juhlapukuiset naiset ja herrat juovat kahvia parvekkeella. Avonaisten lasi-ovien lðpi nðkyvðt useimmat puutarhamajassa olevat vieraat; sieltð kuuluu seuraava laulu:_ KUORO. Pois kðykðð joukkohon kihlattujen! Nyt on lempenne julkinen, vapaa, sylitysten nyt istua armastaen koko pðivðn voitte te suudellen; -- ei urkkijat teitð nyt tapaa. Nyt kaksin kauniisti haaveksikaa; lupa siihen on kaikkialla. Kotipaikan rakkautenne nyt saa; sitð hellien voitte te kasvattaa; orastanne ei viedð saa halla! NEITI SKáRE _sisðllð majassa Lindille._ Tuot' etten tiennyt; Teidðt suutuksiin ois --! MUUAN NAINEN _samassa paikassa._ Ihan kaivelee se sydðnalassa! TOINEN NAINEN _ovella Annalle._ Hðn *kirjoitti*? MUUAN TáTI. Ei! NEITI SKáRE. *Styver* teki niin. MUUAN NAINEN _parvekkeella._ Mitenkð kauan kihlaus oli salassa? _Juoksee majaan._ NEITI SKáRE. Sormuksen ostanet kai huomenna. USEAT NAISET _innokkaina._ Lindistð mitta! NEITI SKáRE. Mitð hupsua; sen Anna tekee. ROUVA STRéMAN _parvekkeella, erððlle sukkaa kutovalle naiselle._ Putos silmukka! SISáKKø _ovella, kðdessððn tarjotin._ Pien kupponen? MUUAN NAINEN. Vain tilkka lomaan jutun. NEITI SKáRE. Niin hauskaa, ettð saat sa uuden nutun ens viikoks, jolloin kðytte vieraissa. VANHAHKO NAINEN _majassa ikkunan luona._ Milloinka kðymme talousostoksilla? ROUVA STRéMAN. Nyt hyvðt hinnat lienee porsliinilla? MUUAN HERRA _muutamille naisille parvekkeella._ Lind hyvðilee tuoll' Annan hansikasta. MUUTAMAT NAISET _ððnekkððllð ilolla._ Hðn sitð suuteli! TOISET _samoin, hypðhtðvðt pystyyn._ Ken uskoisi! LIND _nðyttðytyy ovella, punehtuneena ja hðmillððn._ Tuo l—rp—tyst' on! _Poistuu._ NEITI SKáRE. Nðin sen selvðsti! STYVER _ovella toisessa kðdessð kahvikuppi, toisessa korppu._ Nyt vððrðn kuvan annat asiasta; sa todistuksessasi erehdyt. NEITI SKáRE _sisðllð nðkymðtt—mðnð._ Kðy, Anna, kuvastimen eteen nyt! MUUTAMAT NAISET _huutaen._ Te my—skin, Lind! NEITI SKáRE. Nyt selkð selkððn! Tiukemmin! NAISET PARVEKKEELLA. Pituutta Annalla lie vðhðn niukemmin. _kaikki juoksevat sisððn puutarhamajaan, josta kuuluu naurua ja ððnekðstð puhetta hetken ajan._ FALK _joka edellisen kohtauksen aikana on kðvellyt ympðri puutarhassa, tulee nyt etu-alalle, pysðhtyy ja katselee sisðlle, kunnes melu on jonkunverran asettunut._ Tuoll' lemmen runoutta surmataan. -- Mies kerran joutui sy—mððn leipðð, vettð, kun naudan teurasti hðn siten, ettð se kitumaan jði henkitoreissaan; mut nuo -- nuo tuolla --, kðyvðt valloillaan. Ois mieli --; ei, on sana tyhjðð, valan ma vannoin, ettð toimia nyt alan. LIND _astuu nopeasti ja varovaisesti ulos ovesta._ On vihdoin vuoro muoti-asioiden; nyt pððsen pakoon -- FALK. Varma olla voit onnesta; taajasti kuin sððsket, koit tððll' lentðð laumat onnittelijoiden. LIND. He hyvðð tarkoittavat varmasti, vaikk' kyllð vðhempikin riittðisi. Saa osanotto moinen voimat voipumaan; pois hetkeks pakenin ma tðnne toipumaan. _Aikoo mennð ulos oikealle._ FALK. Sa minne menet? LIND. Kojuhumme pois. Koputa, lukossa jos ovi ois. FALK. Mut etk— Annaa luokses tahdo hetkeksi? LIND. Ma moisen katson ihan turhaks retkeksi. Istuimme y—llð kauan puhellen; sain hðlle sanotuksi tðhteellisimmðn; minusta muutoin aina onnen sisimmðn parissa oltava on sððstðen. FALK. Oot oikeassa; liian vapaa, avoin ei olla saa -- LIND. Pois pððstð minut nyt. Ma piipun poltan jðrkimiehen tavoin; en viikkoon sauhuja lie vedellyt. Taakalle sydðmen se oisi kirvoitus; nðð pðivðt rukkasia uotin kauhulla -- FALK. Ei sulle pahaa tehne pieni virvoitus. LIND. Makunsa vanha, hyvð lienee sauhulla. _Menee ulos oikealle,_ NEITI SKáRE _ja_ MUUTAMIA MUITA NAISIA _tulee puutarhamajasta._ NEITI SKáRE _Falkille._ Lind varmaan tðstð lðks? FALK. Hðn juuri, riista. MUUTAMAT NAISET. Luotamme karata. TOISET. Hyi hðpeðð! FALK. Viel' arka hiukan, mutta kesyttðð pian hðnet voitte; hiiteen kauna, kiista. NEITI SKáRE _katselee ympðrilleen._ Hðn missð on? FALK. Vain tuolla ullakolla, pesððmme pieneen pððttyi miehen pako; _Rukoilevasti._ mut ðlkðð hðntð alas karkoittako; huoahtaa hðnen suokaa! NEITI SKáRE. Kauan olla hðn siell' ei saa. FALK. Vain hetken, -- viskellð taas hðntð voitte niinkuin aalto kaarnaa. Nyt tutkii hðn kai brittilðistð saarnaa -- NEITI SKáRE. Englantilaista --? NAISET. Tuo on leikkið! FALK. Ei, tðyttð totta. Siin' on toimi-alaa, mies siirtolaisten papiks aikoo ryhtyð, ja siks -- NEITI SKáRE _kauhistuneena._ Hðn hupsun-tuumiaan ei salaa? _Naisille._ Nyt saavat tðdit neuvotteluun yhtyð! Hoi Anna, rouva Halm ja kaikki muut! MUUTAMAT NAISET _liikutettuina._ Tðð estettðvð on! TOISET. Nyt kðymððn suut! NEITI SKáRE. He saapuvat; ANNALLE, _joka saapuu puutarhasta_ PASTORIN, TáMáN VAIMON _ja_ LAPSIEN, STYVERIN, GULDSTADIN, ROUVA HALMIN _ja_ MUIDEN VIERAIDEN _kanssa._ sa tokko tiedðtkððn, mit' aatellut on sulhos mielessððn? Papiksi merten taa -- ANNA. Ma tiedðn sen. ROUVA HALM. Oot luvannut --! ANNA _hðmillððn._ Ma liityn hðnehen. NEITI SKáRE _kauhuissaan._ Mies houkuttelee sua --! NAISET _ly—vðt vastakkain kðsiððn._ Niin ovelasti! FALK. Hðn seuraa sisðllistð kutsuaan --! NEITI SKáRE. Mies *vapaa* seuraa sitð kuoloon asti; *kihlattu* seuraa morsiantaan vaan. -- Ajoissa ajattele, kulta Anna, pððkaupungin sa olet lapsonen --? FALK. Suloist' on kðrsið vuoks aattehen! NEITI SKáRE. Vuoks sulhon aatteen mitððn alttiiks panna en tahdo, turhaksi ma katson sen! _Naisille._ Pois tulkaa! _Tarttuu Annan kðsivarteen._ Sua neuvon, mieles malta; -- hðnelle nðytð kellð tðss' on valta. _Kðyvðt taka-alaa kohti ja ulos oikealle innokkaasti keskustellen usean naisen kanssa; muut vieraat hajaantuvat eri ryhmiin puutarhassa._ FALK _pysðyttðð_ STRéMANIN, _jonka vaimo ja lapset alati pysyttelevðt hðnen lðheisyydessððn,_ GULDSTAD _kðvelee edestakaisin seuraavan keskustelun aikana._ FALK. Miest' auttakaa, mi uskon vuoks saa otella, kapinan hengen neuvovat he Annalle. STRéMAN _ammatti-ððnellð._ Miestðnsð vaimon tðytyy aina totella; -- -- _Aprikoiden._ Mut kutsun ehkð rakentaa hðn sannalle, sen kðsityksen pðivðllð ma sain, en uhriin luota, paljon ehk' on vikaa -- FALK. Ei pidð tuomita noin ðkkipikaa. Vakuutan Teille kautta kunniain: kutsunsa suunnaton on eittðmðttð -- STRéMAN _katse kirkastuen._ No niin, -- jos sanoa voi peittðmðttð *niin paljon* vuodessa, -- se toista on. FALK _kðrsimðtt—mðsti._ Teist' tðrkein se, mi mulle arvoton; ma puhun *syðmen kutsusta*, -- en *tuloista*! STRéMAN _tunteelhsesti hymyillen._ Niit' ilman ei voi kukaan julistaa maan pððllð Herran sanomata suloista. No niin, jos hðn ois *vapaa*, uskokaa, -- jos hðn ois *yksinðinen*, *riippumaton*, -- se silloin kyllð kðvis laatuhun; mut Lindin, miehen aivan kihlatun, -- yrittðð tðytyy alle oman katon. Hðn vankka on, ja alkaa taistelun, perheensð kasvaa kait jo varsin varhain; -- ma oletan, ett' tahto hðll' on parhain; -- mut sana sanoo: £Hiekalle ei sun rakentaa pidð.£ Aivan toista oisi, jos uhri -- -- FALK. Se ei ole suinkaan niukka, sen tiedðn. STRéMAN. Niin, -- *se* miestð auttaa voisi! Jos *uhrin* anto ei vain ole tiukka, vaan runsas -- FALK. Aulis, altis ain' on hðn. STRéMAN. *Hðn?* Sanojanne tokko ymmðrrðn! Papilla uhrista ei muuta huolta kuin *ottaa* -- ROUVA STRéMAN _katsoo taka-alalle._ Jðlleen saapuvat he tuolta. FALK _tuijottaa hetken hðmmðstyneenð hðneen, ymmðrtðð hðnet vihdoin ja purskahtaa nauruun._ Elðk——n *uhri*, -- jonka pappi *saa*, -- se, joka kukkaroa pullistaa! STRéMAN. Kun pðivðt pððstððn valjaissa on aina, niin palkan jouluks saa ja helluntaina. FALK _leikillisesti._ Totellaan £kutsua£ -- kun *kulta* takana vain viittoo, -- vaikk' ois sitten perheenisðnð! STRéMAN. Sanasta osalliseks pahin pakana saa tulla, kun hðn *uhraajain* on *lisðnð*. _Hillitysti._ Tððn asian voin kyllð jðrjestðð. _Erððlle pikku tyt—istð._ Kðy, Metta, noutamassa isðn pðð. Tarkoitan piipunpððtð, ymmðrrðtk—s sð -- _Etsiskelee takkinsa takataskusta._ ei varroppas; se tððllð onkin kðtk—ssð. _Lðhtee yl—spðin astelemaan ja tðyttðð piippunsa, vaimo ja lapset seuraavat hðntð._ GULDSTAD _lðhestyy._ Minusta tuntuu, ettð kððrmeeksi ruvennut ootte lemmen yrttitarhaan! FALK. Ei heelmðt tiedonpuun vie ketððn harhaan, ne viel' on vihreet. _Lindille, joka tulee oikealta._ Jouduit nopsasti? LIND. Huoneessa siivo oli suunnaton; risoiksi uutimemme revittynð, siruina lamppu, kappaleina kynð, musteessa vallan palkit permannon -- FALK _ly— hðntð olalle._ Kevððni merkki hðvitys tuo on. Eloa katsoin uudinten vain takaa, valossa lampun yksin runoilin; kamarilauluni nyt lopetin; -- auringon paahteessa maa eessðin makaa; -- oon muuttunut, mua kutsuu kevððn vapaus, sytyttðð lauluun toiminta ja tapaus. LIND. Ma vðhðt huolin, kuinka runoilet; mut anoppini uutimia et tððn koommin enðð kappaleiksi leikkaa. FALK. Hðn, joka uhraa vain, ei mitððn sððstðne, ei edes tyttðriððn, -- tokkopa hðn kovin suree moista pikku seikkaa! LIND _vihoissaan._ Tðð tykkðnððn on sopimatonta, ei millððn hðpeðttð tðstð pððstðne! kuitenkin, sovi hðnen kanssaan siitð; mut lamppu oli yksinomaan mun -- FALK. Voit heittðð hiiteen tyhjðn arvelun; valoisa kesð eik— sulle riitð, -- on lamppu turha? LIND. Ymmðrrð en sua; et muista, ett' on kesð lyhyt niin. Jos jouluksi ma aion valmistua, en aikaa tuhlata saa turhuuksiin. FALK _ihmetyksissððn._ *Eteenpðin* aattelet? LIND. Kait mull' on jðrkeð; tutkinto lienee sentððn varsin tðrkeð -- FALK. Muistappa: syleilee sua *elo* kuuma; et muuta vaadi, nykyisyyden huuma sun tðyttðð, -- et ees *tutkintoa* kait jouluksi; -- onnen kauniin linnun sait paulaasi; on kuin tulvis helmahan sinulle kaikki aarteet maailman! LIND. Niin, mutta ymmðrrð mun puhettain, *cum grano salis* -- FALK. Anna tulla vain! LIND. Onnesta nauttia voin *aamupðivðt*, sen olen pððttðnyt. FALK. On reipast' tuo! LIND. Vieraisiin tðytyy suvun uuden luo mun mennð, se on aina hukkaa ajan, mut kðyttðmðttð hetket muut jos jðivðt, varmasti kaikki menee hujan hajan. FALK. Ja viime viikolla, se siltð nðyttðð, sa aioit laulain maailmalle pois. LIND. Havaitsin, ettð matka pitkð ois; nuo viikot voin ma paremminkin kðyttðð. FALK. *Toisesta* syystð jðit sa kotia; laaksossa kuulit laululintuja, vuoristo-ilmaa hengitit sa tððllð. LIND. On ilma tððllð kyllð raitista; mut nauttia voi siitð kesðsððllð, vaikk' istuisikin ty—ssð kirjoineen. FALK. Mut *kirjan* avullahan taivaaseen ei nousta -- LIND. Itsepðisempðð ei tapaa! Noin puhuin ollessani *jouten*, *vapaa* -- FALK _luo hðneen katseen ja ristii hiljaisessa ihmetyksessð kðtensð._ Sinðkin, Brutus! LIND _puoliksi hðmillððn, puoliksi suutuksissaan._ Ajattele vaan, enemmðn multa yhð vaaditaan. On mulla morsian. Sa katso muita suuresti kokeneita kihlatuita, joit' ihmisinð sinun tðytyy kiittðð, -- he vðittðvðt: jos elon taisteluita kaks kðy, niin -- FALK. Selityksesi jo riittðð. Sen keltð sait? LIND. Heit' ðlð koskaan pilkkaa. On Styver mies, mi puhuu totta silkkaa, ja neiti Skðre, kokemusten sarja suur hðllð -- FALK. Entðs rovasti ja Marja? LIND. On vallan merkillinen pari tuo; sisðisen rauhan heille sielu suo -- ruustinnan muistot kihlauksest' on hukkuneet, hðn tietðð tuskin mitððn rakkaudesta. FALK. Se johtuu siit', ett' ovat liikaa nukkuneet he, -- uneen hðipyy muistot muinaisesta. _Laskee kðtensð hðnen olkapððlleen ja katselee pilkallisesti hðntð._ Ol' viime y—nð unesi kait makea? LIND. Sit' ensin rauhatonna sain ma hakea, ma ihan jðrkeðni pelkðsin; mut sitten puoleen pðivððn loikoilin. FALK. On niinkuin jokin ois sun hetkeks tuhonnut. LIND. Taas aamust' oon kuin terveyttð uhonnut. _Tðmðn kohtauksen aikana_ STRéMAN _on kðvellyt edestakaisin taka-alalla keskustellen innokkaasti_ ANNAN _kanssa;_ ROUVA STRéMAN _ja_ LAPSET _kulkevat perðssð._ NEITI SKáRE _nðyttðytyy nyt my—skin; hðnen seurassaan on_ ROUVA HALM _ja joukko muita naisia._ NEITI SKáRE _ennenkuin on astunut esille._ Lind! LIND _Falkille._ Kintereillð ovat jðllehen! Pian pakoon. NEITI SKáRE. Varrotkaahan hetkinen! Nyt erimielisyyden voimme ratkaista, mi vðlillenne syntyð on ehtinyt. LIND. Me eri mieltðk—? NEITI SKáRE _osoittaa_ ANNAA _kohti, joka on kauempana puutarhassa._ Sen kyynelehtinyt katseensa lausuu. Matka-aikeet katkaista pitðisi Teidðn. LIND. Kautta taivasten, hðn my—ntyi -- NEITI SKáRE _ilkkuen._ Sen on, raukka, nðk—inen! Varmasti ette tahdo tehdð tenðð, kun rauhass' saamme seikkaa tuumia. LIND. Mut vastaisuutein parhain unelma ol' uskontaisto tuo! NEITI SKáRE. Ken ajassa valistuneessa uskoo uniin enðð? Kas, Styver nðki unta ðskettðin, ett' tuli kirje, reunustettu nðin -- ROUVA STRéMAN. Se tietðð, ettð pððsee aarteen makuun. NEITI SKáRE _pððtðnsð ny—kðyttðen._ Palkkansa joutui heti uloshakuun. NAISET _piirittðvðt_ LINDIN _ja poistuvat hðnen kanssaan keskustellen ylemmðksi puutarhaan._ STRéMAN _jatkaen_ ANNALLE, _joka koettaa miltei pujahtaa pois tðmðn seurasta._ Niin, rakkaat lapset, nðistð syistð jo, sen meille sanoo pelkkð puhdas jðrki, moraali my—s ja pyhð sana Herran, huomaatte, ettð kiistaltanne kerran varmasti kokonansa katkee kðrki. ANNA _puoleksi itkien._ Viel' oon niin kokematon, lapsi ihan -- -- STRéMAN. Tietysti silloin tuumii, helpostihan pauloihin joudun viekkauden, vihan; mut ðlkðð epðilykseen vaipuko, -- mua sekð Marjaa samoin kohtasihan -- ROUVA STRéMAN áitinne kertoi tðnððn muinaisista muistoista; olin surrut kuten Te, kun saimme kutsun -- STRéMAN. Siitð johtui se, ett' tðytyi maalle muuttaa kaupungista; mut joku lantti kun jo oli sððstetty, ja reippaat ensi kaksoisemme pððstetty, niin haihtui suru. FALK _hiljaa_ STRéMANILLE. Suuri puhuja Te ootte! STRéMAN _ny—kðyttðð hðnelle pððtððn ja kððntyy jðlleen_ ANNAN _puoleen._ Seisokaa siis vahvana! Miks empið? Falk kertoi mulle juuri, ett' on tuo paikka pððllepððtteeks suuri; -- niin eik— ollut? FALK. Ei -- STRéMAN. Se oli niin --! _Annalle._ Tuloihin voitte pððstð *runsaisiin*. Miks kieltðytyð? Miksi turhaa raatamista! Te esikuvan voitte ottaa Aatamista ja Eevasta, kas arkin asukkaita -- ilmassa liljat -- linnut pitkin maita -- nuo linnut pienet -- linnut -- kalain karjat. _Jatkaa hillitysti poistuessaan_ ANNAN _kanssa._ FALK NEITI SKáREN _ja_ TáTIEN _lðhestyessð_ LINDIN _kanssa._ Hurraa! Tuolt' astuu sotureiden sarjat; voittoisa vanha kaarti aseissaan! NEITI SKáRE. Hyv' on, ett' Anna tððltð tavataan. _Hillitysti._ *Voitimme*, Falk! -- *luo* morsiamen vaan. _Lðhestyy_ ANNAA. STRéMAN _tehden torjuvan liikkeen._ Maailman apu *tððll'* on tarpeeton; kun henki vaikuttaa, niin liha joutanut pois *sieltð* on -- _Hðveliððsti._. mun apuni on noutanut voimansa ylhððltð -- --! ROUVA HALM. Siis sovinnon nopeesti teemme. TáDIT _liikutettuina._ Kaunista on tðð! STRéMAN. Sydðntð lieneek— niin penseðð, jot' ei tðð kohtaus vavahuttaisi, vahvistais sekð havahuttaisi? On ylentðvðð nðhdð lapsosta, mi aulista ei kiellð uhria, kun kutsuu velvollisuus. ROUVA HALM. Totta tuo, mut toimelias my—s on ollut suku. NEITI SKáRE. Ma my—s ja tðdit, -- mekððn emme nuku! _Lindille._ Avaimet syðmen Anna Teille suo; mut meiltð, ystðvðttðrilt', ei huku tiirikka, joka voittaa avaimen; -- _Puristaa hðnen kðttððn._ jos joskus tarvis ois, niin tulkaa luottaen luoksemme, -- ystðvyys tðð aina kestðð. ROUVA HALM. Luonanne oomme, sano sitð suotta en -- NEITI SKáRE. Tahdomme epðsovun synnyn estðð. STRéMAN. Oo, rakkaus, ystðvyys on tðssð voittanut! nðin riemun-haikeaa ei hetkee muuta! _Kððntyy_ LINDIN _puoleen._ Nyt, nuori mies, on aikas vihdoin koittanut! _Johtaa_ ANNAN _hðnen luokseen._ Neitseesi ota, -- anna hðlle suuta! LIND _ojentaa kðtensð_ ANNALLE. En matkusta! ANNA _lausuu vuorosanansa yht'aikaa_ LINDIN _kanssa._ Ma seuraan sua! ANNA _ihmeissððn._ Et matkusta? LIND _my—skin ihmeissððn._ Sa mukaan? ANNA _katselee avuttomana ympðrilleen._ Mut nðinhðn tiemme varmaan eroaa! LIND. Mit' on tðð? NAISET. Mitð? NEITI SKáRE _innokkaasti._ Ymmðrtððk— kukaan tðt' erehdystð -- STRéMAN. Lupas matkustaa hðn -- NEITI SKáRE. Lind taas lupas heittðð matka-aikeet! FALK _nauraen._ Ei hðtðð; kumpikin on taipunut. STRéMAN. Nðð pulmat ovat mulle liian vaikeet! _Kðy yl—s taka-alaa kohti._ TáDIT _sikin sokin puhuen._ Ken, Herran tðhden, alkoi taistelut? ROUVA HALM GULDSTADILLE _ja_ STYVERILLE, _jotka ovat kðvelleet ulkopuolella puutarhassa ja lðhestyvðt nyt._ Kðy tððllð kiista yhð tulisempi. _Puhelee hiljaisesti heidðn kanssaan._ ROUVA STRéMAN NEITI SKáRELLE, _nðhdessððn, ettð puutarhap—ytðð katetaan._ Tee saapuu. NEITI SKáRE _lyhyesti._ Luojan kiitos. FALK. Elðk——n teevesi, tðdit, ystðvyys ja lempi! STYVER. Nðin ollen tðss' ei vaikeutta kohtaa, suotuisaan loppuun asian voi johtaa. Pykðlðn tðhðn voimme sovittaa: Alistuu vaimo miehen tahdon mukaan. On sanat selvðt, kiellð sit' ei kukaan -- NEITI SKáRE. Mut tasa-arvo siinð iskun saa! STRéMAN _Annalle._ Lakia taivaan kuule, siihen luota -- STYVER. Mut Lind voi my—skin hiukan kiertðð tuota; -- LINDIN _puoleen kððntyen._ Alallas pysy, siirrð vielð matkaa. TáDIT _iloisina._ Se kðy! ROUVA HALM. Niin, niin! NEITI SKáRE. Nyt ei voi riitaa jatkaa. SVANHILD _ja tyt—t ovat kattaneet tðllðvðlin teep—ydðn parvekkeen portaiden alapuolelle,_ ROUVA HALMIN _pyynn—stð naiset istuvat p—ydðn ððreen. Muu seura asettuu osaksi parvekkeelle ja huvimajaan, osaksi sinne tðnne puutarhaan._ FALK _istuu parvekkeella. Seuraavan kohtauksen aikana juodaan teetð._ ROUVA HALM _hymyillen._ Pien rajusðð siis ohi meni jo. Tuollainen suvisade mieltð virkistðð; taas kaksin verroin kirkkaampana tirkistðð hajoovan pilven takaa aurinko. NEITI SKáRE. Niin, vettð vaatii rakkauden kukka, jos vihantana mieli olla sen. FALK. Se kuolee, kuivalle jos joutuu, rukka; se siinð lienee kalan kaltainen -- SVANHILD. Ei, rakkaudelle pelkkð ilma riittðð -- NEITI SKáRE. Ja siinð kala kuolee -- FALK. Aivan niin. NEITI SKáRE. Nðette, ettð suunne tukittiin! ROUVA STRéMAN. Jo tuoksun vuoks voi tðtð teetð kiittðð. FALK. Totuutta kukkavertaus ehkð vastaisi. Se kukka on; jos taivas sit' ei kastaisi sateella, niin se kuihtuis sangen pian -- -- _Keskeyttðð._ NEITI SKáRE. Mut --? FALK _sirosti kumartaen._ Tðdit ruiskuillansa poistaa vian. -- Tuo vertaus on runoniekkojen, lie monet sukupolvet nielleet sen, -- mut useimmille epðselvðks jðð se; ei tietoon tuosta runsaudesta pððse. Mi kukka oikeastaan rakkaus lie? Totuuteen mikð vertaus meidðt vie? NEITI SKáRE. Se *ruusu* on; sen tietðð jokainen; -- elolle suo se ruusunhohtehen. MUUAN NUORI NAINEN. Se *vuokko* on, min kasvun kattaa hanki; se aukee vasta, kun ei oo se vanki. MUUAN TáTI. *Voikukka* on se, joka parhaiten menestyy, mies kun runnellut on sen, ja ehkð tallattuna kukkii enin kuin kertoo kaunis runo Pedersenin. LIND. Se *lumikello* on, mi mielihin soi elon helluntaisin sðvelin. ROUVA HALM. *Muratti* on se, joka vihannoi, kun talvi maille jððn ja lumen toi. GULDSTAD. *Islannin jðkðlð* se lienee varmaan: se lððke neitosten on sairaan parmaan. MUUAN HERRA. *Kastanja vili* on se, -- kelpaa haloiksi, mut heelmistð ei ole herkkupaloiksi. SVANHILD. *Kamelia* se on; ei ruusun lemuissa kðy naiset enðð hienommissa kemuissa. ROUVA STRéMAN. Ei, se on kukka, kovin ihana; -- varrotkaa -- harmaa -- ei, vaan -- punerva; -- mik' on se --? Ihan kieleltð nyt luisti -- --; on vallan kummaa, kuinka pettðð muisti. STYVER. On joka kukkakuva ontuva. Mut *kukkaruukku* vertaust' ei pilaa; yks siihen mahtuu aina *kerralla*, mut *jðlkeenpðin* on kahdeksalle tilaa. STRéMAN _lapsiparven keskellð seisoen._ *Pððrynðpuu* on rakkaus; valkoinen kevððllð kukkavaippa verhoo sen; sijassa kukoistuksen kauniin, uhkeen, pian nððmme heelmðsarjan vehreen, muhkeen, mi imee taaton-rungost elonnesteitð; -- ja kypsyy viimein, ellei satu esteitð. FALK. Niin monta mieltð kuin on miekkosta! Mut kaikk' on kðsittðneet sentððn vððrin. Mun vertaustain voitte kuunnella; -- saa sitð vððntðð, kððntðð mielin mððrin. _Nousee ja asettuu puhuja-asentoon._ áðrillð Idðn yrtti vihannoi, auringon serkun puistossa se itðð -- NAISET. *Tee* on se! FALK. Niin. ROUVA STRéMAN. Ah, Falkin ððni soi kuin StrÍmanin -- STRéMAN. Nyt rauhoittua pitðð. FALK. Sen koti siis on tarumaissa Idðn, etððllð aavikoiden paahtehesta; Lind, tðytð kuppi! Teestð, rakkaudesta teevesipuheen Teille nyt ma pidðn. _Vieraat vetðytyvðt lðhemmðksi toisiaan._ Tuon kasvin koti satumaassa on; ah, *siell'* on rakkaudenkin paikka parhain. Tuot' yrttið vain lapset auringon suojaavat siimeksessð kukkatarhain. Niin rakkauden laita my—skin on. Veressð tðytyy tulta auringon my—s olla, jotta rakkaus siinð sðilyy, kukoistaa, pðivðn seesteisenð pðilyy. NEITI SKáRE. Mut Kiinahan on sangen vanha maa, teen iðn siitð saattaa aavistaa -- STRéMAN. Vanhempi aivan varmaan kuin Jerusalem. FALK. Se tunnettiin, kun autuas Metusalem selaili aapistansa ahkerasti -- NEITI SKáRE _voiton riemulla._ Olemus rakkauden nuori on! Tðð vertaus on siis aivan mahdoton. FALK. On rakkaudella ikðð valtavasti; varmemmin tuskin tunnustetaan mitððn, sen kansa kaikki tietðð lðnnest' itððn; -- l—ytyypð muutamia, jotka keksi sen olemuksen ihan *ikuiseksi*; -- tuoss' on sentððn liikaa hituinen, -- mut ikð sen on vuosisatain pituinen. NEITI SKáRE. Ei erilaista ole rakkautta; mut teetð hyvðð on ja huonoa. ROUVA STRéMAN. Teelajeja on sangen paljonkin. ANNA. Ensiksi vehree sato kevðimen -- SVANHILD. Se vain on janoon pðivðn tytðrten. MUUAN NUORI NAINEN. Se mielet huumaa lailla eetterin -- TOINEN. Kuin lotus tuoksuu se, on mannan-makea. GULDSTAD. Kaupoista *nðistð* turha *sit'* on hakea. FALK _joka on tðllðvðlin laskeutunut alas parvekkeelta._ Arvoisat naiset, kunkin povessa on pieni £taivaan valtakunta£ oma. *Siell'* aukee kukkasien sarja soma kainouden Kiinanmuurin takana. Mut pienet Kiinannuket mielikuvituksen, ne jotka huokaa majasissa huvituksen, ja unelmoivat --, hunnut hienot lanteilla, kultaiset kukat kðsissð ja ranteilla, -- *ne* Teiltð saavat kevððn ensi ummut, vðhðt, jos hyytyy syksyn heelmðkummut. Siks saamme tðhteet korkealla hinnalla, -- niin kehnot kuin on hamppu silkin rinnalla, -- ne puistamalla puusta putoovat -- GULDSTAD. Siis musta tee. FALK _pððtððn ny—kðyttðen._ Mi tðyttðð markkinat. MUUAN HERRA. Lie my—skin teetð nimeltð de boeuf -- NEITI SKáRE _teeskennellen._ Tuon tietðð kait vain suuret tuntijat. FALK. My—s olemass' on rakkaus de boeuf; tavataan sitð joskus -- romaaneissa, my—s silloin tðll—in miesten joukossa, naisvaltaan vaipuneissa sankareissa. On tðssð paljon yhdyskohtia. Niinmuodoin kertoo taru muinainen, tee ettð kðrsii; tuoksua jðð vaille sisintð, jos vain yli merien laivoissa tuotetaan se nðille maille. Se meille kuljetetaan pitkin aroja; -- sen tulli tuottaa Venðjðlle varoja; se *siellð* leimataan, ja oikeana vihdoinkin tðnne saapuu tavarana. Samoinhan rakkauskin taivaltaa arolla elon? Hirvittðvð tapaus kait lempemme ois myrskyðvð vapaus, ei moista kukaan koskaan anteeks saa! £H—ystettð siin' ei ole moraalin!£ £Pois siit' on laillisuuden tuoksukin!£ STRéMAN _nousee._ Jumalan kiitos, kristityissð maissa nuo tavarat on kiellettyjð laissa. FALK. Jos rauhassa se olla haluaa, sen ensin tðytyy kðydð kautta kaavojen Siperian, miss' sðilyy merten aavojen se hengeltð; -- se sitten nðyttðð saa paperit pappein, lukkareiden, isien, kuomainsa, hiitten, lempoin, vihollisien, ja muiden kunnon miesten, sitðpaitsi Luojansa, joka kaikki ohjas, kaitsi. -- Ja sitten viime suuri yhtymð; kultuuri ruvennut on itðistð £taivasten valtakuntaa£ ahdistamaan; hirressð mandariinit, muurit hajoo, maan tasalle sen vanha valta vajoo, ja sadon raa'at kðdet ly—vðt lamaan. Pian £taivaan valtakunta£ vain on taru, ei tuohon enðð kohta kukaan usko; maailma tykkðnððn on harmaa, karu; -- sen yllð riutuu sadun ilta-rusko ja sammuu pois, -- mut miss' on rakkaus sitten? Ei sekððn ole mailla elðvitten! _Kohottaa kuppinsa ilmaan._ Se aikans eli, antaa mennð tuon; -- -- teevettð Amor vainaan muistoks juon! _Tyhjentðð kuppinsa; liikehtimistð seurassa, joka osoittaa voimakasta paheksumista._ NEITI SKáRE. Hðn vasta hupsuttelee vertauksillaan! NAISET. Aatelkaa, ettð rakkaus kuollut ois --! STRéMAN. Ikððnkuin tðssð ei jo nðhdð vois sen teetð nauttimassa kukkeimmillaan. On tðssð leski surupuvussaan -- NEITI SKáRE. Aviopari -- STYVER. Joka liitostaan on monta rakkauden heelmðð niittðnyt. GULDSTAD. Ja sitten nuoret, jotka yhteen liittðnyt on elo, -- lemmen kevyt ratsuvðki. STRéMAN. Vanhemmat ensin, joiden liitto nðki jo tyynet sekð myrskyt -- NEITI SKáRE _keskeyttðð._ Sitten untuvan hentoinen nuoruus, -- eilen liittohon -- STRéMAN. Syys, talvi, kevðt, kesð tðssð on; sen luulisi jo ihan kouraan tuntuvan, sen silmð nðkee, korva tarkkaan kuulee -- FALK. Ja sitten? NEITI SKáRE. Rakkauden mies kuolleeks luulee! FALK. Te ootte ymmðrtðneet minut vððrin. En vðittðnyt ees moista ole ma. Mut muistakaa, ett'ei voi mielinmððrin todistaa tulta aina sauhulla. Ma hyvin tiedðn, ettð avioita on solmittu, ja lisðttykin perhettð; on rukkasia, kukkasia, erhettð, mitenkð voisin koskaan kieltðð noita? Ruusuiset kirjeliput kyllð liitelee, ne sulkee kyyhkyspari, joka -- riitelee, on tðynnð lempivið kadut, turut, sy— kihla-vieraat makoisimmat murut, on tapa tainnut sððtðð eri lait, joihinka £lempivðiset£ taipuu kait; -- -- mut onhan meillð my—skin majureita, me omistamme suuren asevaraston, on meillð rumpuja ja paineteita, mut vaieta niist' ehkð sentððn parast' on! Meill' on siis miekkoisia miekkav—itð, mut onko silti urhokkaita t—itð? Vaikk' oisi leiri asestettu, ankarin, -- niin onko silti aina mieltð sankarin? STRéMAN. Kaikessa kohtuus; my—nnðn tosiaan, ett' on kai joskus ihan liikaa luvattu, kun aivan ainoaksi laatuaan on nuorten leimuava lempi kuvattu. Rakentaa ainiaaks ei sille saata; ei, avio voi meille vasta taata sen kallion, min pohja kaikki kesti, min varassa se seisoo ikuisesti. NEITI SKáRE. Ma tðstð olen aivan toista mieltð. Todistus parhain l—ytynee kai sieltð, miss' ilman pakkoa voi liitto vapaa vuoskaudet kestðð; sitð harvoin tapaa. ANNA _lðmpimðsti._ Ei, -- liitto, mi on raikas, nuorekas, se rikas on ja kaikkivaltias. LIND _miettivðisesti._ Kenties on siinð tuoksu aattehen, kuin vuokossa, vain alla hankien. FALK _puhjeten ðkkið puhumaan._ Langennut Adam! Kotikaipuu vakaa sinulle Edenin soi aidan takaa! LIND. Sa hourit! ROUVA HALM _loukkaantuneena_ FALKILLE, _seisomaan nousten._ Osoita ei ystðvyyttð se, ettð riitaa jðlleen haastatte; epðillð Lindin onnea miks syyttð -- MUUTAMAT NAISET. Se varma on! TOISET. Muut sit' ei epðile. ROUVA HALM. Ei kðynyt Anna tosin keittokoulua, mut taidot nuo hðn oppii ennen joulua. NEITI SKáRE. Hameensa itse ompelee hðn hðihin. MUUAN TáTI _taputtaa_ ANNAN _pððtð._ Ja viisastuu ja varttuu hommiin nðihin. FALK _nauraa ððneen._ Oi ðlyn-irvikuva, suulla haastat sa ystðvðin, ja hullun-hypyin raastat hengiltð miehen! Etsik— hðn jðrkeð? Oliko keittotaito hðlle tðrkeð? Hakemaan riemumielin saapui hðn raikkainta ruusunkukkaa puistostanne. Te kasvatitte sen; -- ja hedelmðn hðn l—ysi --! NEITI SKáRE _loukkaantuneena._ Puhutteko pilkallanne? FALK. On ruusun marja hyvð hedelmð keitossa, -- mut ei kevðtlempenð! ROUVA HALM. Hakea turhaan tanssikeijukaista saa tððltð; tððll' ei ole moista naista. FALK. Keikaillen kaikki tahtoo puhua talousaatteestansa toimekkaasta; se versonut on siitð valheesta, mi k—ynn—skasvin lailla kohoo maasta Kiitoksein £tanssikeijulle£ ma lupaan, hðn syntynyt on suloon, kauneuteen -- ah, tanssisaliin kultarihmoineen kðy lumo, mut ei imettðjðn tupaan. ROUVA HALM _katkeruutensa tukahuttaen._ Puheenne ymmðrrðn ma tðssð kohdin. Mies kihlaantunut hylkðð maailman; *on siinð* ydin koko asian; sen kokemuksestani vðittðð tohdin. FALK. Tietysti; -- tyttðret kun siskon naittanut -- ROUVA HALM. Ja onnekkaasti! FALK _korostaen._ Liekk— varmaa ihan? GULDSTAD. Mitenkð! NEITI SKáRE. Falk! LIND. Sa peitses ootko taittanut vuoks kiistan! FALK _puhjeten puhumaan._ Kiistan, niin, ja riidan, vihan! STYVER. Sa maallikko, et tuntija ees alan! FALK. Niin olkoon; mutta vannonut oon valan taistella henkeen veriin tðstð alkain; ma valheen juuret tallaan alle jalkain, sen valheen, jolle hoivan hellðn soitte, min totuutena ylvððst esiin toitte! STYVER. Vastustan, ellet todistaa sa voi, siis seikkaan palatkaamme -- NEITI SKáRE. Tuki suusi! FALK. Se siis on *lemmen* lðhde raikas, uusi, mi lesken murheesta nyt tarinoi, -- se, jok' ei muinen tiennyt, mitð polo valitus on ja synkkð yksinolo! Se siis on *lemmen* virta voittoisa, mi vy—ryy valtimoissa puolisoiden, se, joka voimakkaana, uljaana tapoja muinen uhmas, hupsuja viisaita pilkkas, nauroi ilkamoiden! Se siis on *lemmen* kauneuden-palo, mi kihlauksen kauan kestðð suo! Se siis on sama runon liekki jalo, mi laulunhengen konttoriinkin luo! Se siis on *lemmen* onni, joka sðikkyy myrskyistð matkaa yli merien, mi *vaatii* uhria, vaikk' aina vðikkyy se kauneimpana -- *itsens'* uhraten! -- Oi ei, Te valheen vaalijat ja isðt, seikoille suokaa nimet *oikeat*; sanokaa, ettð lesket *kaipaavat*, on liikaa vððrðt kaunisteet ja lisðt! STRéMAN. Tðð hðpeemðtt—myys on suunnaton! Sanassa jokaisessa pilkkaa on! _Astuu aivan_ FALKIN _nokan eteen._ Vuoks isðin uskon vastaan uutta tietoa ma tahdon sy—stð, miekan vy—llein kietoa! FALK. Kðyn taiston juhlaan niinkuin pitoihin. STRéMAN. Kðyn sinne, missð sodan lieskat nuoleksi --! _Lðhestyy yhð._ Avio pyhð on kuin pappikin -- STYVER FALKIN _toisella puolen._ Ja kihlatut -- FALK. Laill' lukkarin vain puoleksi. STRéMAN. Katselkaa nðitð lapsia; -- ne veisaa jo voitonvirttð mulle! Tehdð ei saa noin -- kuinka on se lainkaan mahdollista -- --; totuuden sana vaatii taipumista; -- vain mielett—mðn korvat lie noin kovat. Nðð lapset lemmen hedelmið ovat -- -- --! _Keskeyttðð hðmmentyneenð._ Se tahtoo sanoa -- ei, tietenkin --! NEITI SKáRE _leyhyttelee ilmaa nenðliinallaan._ Tuo puhe hðmðrð on jonkun verran. FALK. Ei tuota todistaa vois selvemmin; on hyvð, ettð kuulla saa tuon kerran. Ilmeinen avio- ja lemmenlasten on ero meillð; -- viisasta on tuo; nðð kypsyneet on, raakoja on nuo, nuo villikukkia, nðð vartavasten tarhassa nousseet. Lempemme on jðrkeð; sen intohimo ei saa mitððn sðrkeð. On lempi meillð erikoinen ala; jðsenet lipun ððreen sitoo vala; on sððty avio- ja sulhasmiesten se, -- he virkaan pyrkivðt, ja suuta piesten se kðy; yhteishenki huolen pitðð vuorosta. Ei muusta puutetta kuin laulukuorosta -- GULDSTAD. Ja lehdestð! FALK. Niin! Lehti my—skin mukaan! Se oli hyvð aate; lehtensðhðn on saaneet metsðmiehet, lapset, naiset. Ma toivon, ettei hintaan katso kukaan. Me painatamme julkisesti *tðhðn* jokaisen liiton, kaikki kihlajaiset; me kurkistamme joka kirjeeseen, min Vilho kyhðs Laura kullalleen; sijasta muiden sanomien murhien, mellakkain, tulenvaurioiden turhien, puretut kihlaukset julkaistaan; on *tiedot*, mistð hintaan huokeimpaan lunastaa vanhat sormukset voi kðytðnt——n; on kaksoisista, kolmosista selko, -- jos pari vihitððn, niin turha pelko on, ettei liitto kutsua sais nðytðnt——n; -- ja rukkaset jos joku saa, niin se uutisten muiden joukkoon pannaan heti suunnilleen nðin: £Taas lemmen perkele uhrikseen tððltð nuoren sielun veti!£ Se lehti kannattaa; kun aika koittaa jolloinka tilaajia tðytyy voittaa, hyvillð sy—teillð ma heitð houkutan; -- ma jonkun vanhanpojan pahoin loukutan. On lehti liitolle kuin kukan terðlehti; se sille on kuin kaalille on kerðlehti -- GULDSTAD. Sanomain nimi? FALK. £Norjan Lemmen Erðlehti!£ STYVER _lðhestyy._ Et tosissasi moista aikone? Maineesi tðysin turmelisi se! FALK. Tosissain aivan. Vðitettyhðn on, ett' elðttðð ei lempi miestð saata; tuon vðitteen todistan ma kumohon; mun muut' ei tarvitse kuin sy—dð, maata; voin neiti Skðren apuun tðysin luottaa, hðn antanee kai lehteen StrÍmanin £elðmðntarun£, iloa se tuottaa -- STRéMAN _kauhulla._ Hallitkoon Herra! Tokko kðsitin? Eloni taru? Oonko tarumainen? NEITI SKáRE. Niin sanonut en! STYVER. Erehdys tuon kaltainen -- STRéMAN. Ma loukannutko tapoja! On valtainen se valhe! Ain' oon ollut sovinnainen. FALK. No niin. _Ly—_ STYVERIá _olalle._ On tðssð veli, jok' ei horju. Hðn runojensa painatust' ei torju. STYVER _katsahdettuaan kauhistuneena rovastiin._ Sa ootko hupsu! Sano, kuka nðki --! Runoista syytðt -- -- NEITI SKáRE. Tuo on liikaa jo --! FALK. Niin kertoo sentððn virastonne vðki. STYVER _suunnattoman vihan vallassa._ Ei mitððn kerro koskaan virasto! FALK. Niin, petð *sinðkin*; yks mulla on toveri, jok' ei ole uskoton. £Sydðmen sadun£ Lind kai sepittðð, min lemmen tuhois merten myrskysðð, maanmiehensð hðn lemmelleen on uhrannut, -- ei tunteitaan hðn ole millððn tuhrannut! ROUVA HALM. Tðð, herra Falk, on kaikille jo sietðmðt—ntð. Me emme saman katon alle sovi; -- ma pyydðn, muuttakaa, on auki ovi -- FALK _kumartaen, rouva Halmin ja vieraiden mennessð sisððn._ Varroinkin tðtð, ollut ei se tietðmðt—ntð. STRéMAN. En koskaan taukoa ma tðstð taistosta; Te loukkasitte Marjaa, minua ja lapsiain, Metasta Aaneen asti; -- -- aatteiden kukko, -- kiekaiskaa nyt kaikuvasti -- _Lðhtee sisðlle vaimon ja lapsien kera._ FALK. Ja saarnatkaa Te, apostoli, raikuvasti lemmestð, jonka kielsitte Te vaistosta, ennenkuin kolmasti ees kiekui kukko! NEITI SKáRE _pahoinvointia tuntien._ Aukaise, Styver, korsettini lukko; -- mua seuraa, -- tðtð tietð -- kiiruhda! STYVER FALKILLE, _poistuessaan kðsikoukussa_ NEITI SKáREN _kanssa._ En enðð tunne sua! LIND. En my—skððn ma. FALK _totisena._ Sinðkððn et! LIND. En! FALK. Enin kaipaan sinua -- -- LIND. Ei auta, Anna hallitsee nyt minua. _Menee sisðlle;_ SVANHILD _on jððnyt seisomaan parvekkeen portaille._ FALK. Kas niin; on vðljðð nyt, he kaikki meni, -- puhdasta tehnyt oon! SVANHILD. Falk, sana vaan! FALK _osoittaa kohteliaasti rakennusta kohti._ áitinne lðksi juuri, seurassaan tðdit ja tutut; -- sinne, neitiseni. SVANHILD _lðhestyy._ Mua heihin yhdistð ei ykskððn sauma; mun kauttani ei lisððnny tuo lauma. FALK. Siis ette? SVANHILD. Valhetta jos kðytte vastaan, oon Teidðn toverinne ainoastaan. FALK. Te, Svanhild; Te -- SVANHILD. Mi eilen vielð, no --? Pðivðssð mieskin muuttua my—s taitaa? Teist' onneni ol' raidan kohtalo -- FALK. Eilistð hðpeðn ma rannan raitaa! Ol' lasten leikkið se tosiaan; Te herðtitte minut toimintaan; -- se on se kirkko, missð puhtahana soi totuutemme voimallinen sana. Ei *kukkuloilta* katsella nyt sovi telmettð taiston alas laaksoihin; -- ei, kauneutta kantakoon nyt povi kuin ristin kuvaa kilpi ritarin, -- laajalti katsokoon mies taiston yli, vaikk' aukee hðnelle sen suuri syli, -- auringon nðhk——n usmien hðn takaa, *tðð* olkoon elontehtðvðnsð vakaa! SVANHILD. Sen teette, kun vain ootte vapaana, ja yksin. FALK. Onko silloin toiminnassa, *mi* tðrkeint' on? En enðð elð ma yksiksein mielikuvain taivahassa. Nyt pððttyi aika tuparunojen; ne vasta *elðn* alla honkien, turulla elon vðlkytðn ma peistð; -- ma taikka valhe -- toinen vðistyy meistð! SVANHILD. Mun siunauksein Teitð seuratkoon! On Teillð syðntð; vððrin tunsin Teidðt; nyt ero ystðviksi tehk——n meidðt -- FALK. Kahdelle tilaa nyt ma tehnyt oon! Te rohkenetteko? nyt eroo emme! tðst' alkain rinnakkain me taistelemme! SVANHILD. Rinnakkain? FALK. Hyljðnneet on kaikki mun, ei ystðvðð, on kaikkein kanssa sota, vastassain vihan myrkyllisin ota; -- mun kanssain kestðttek— taistelun? Mun tieni tallaava on tapoja, siell' lamaa jalkaa jðytðvimmðt niteet; -- *siell'* lippuni, kuin muut, oon nostava, armaani sormeen solmin kultasiteet! _Vetðð sormuksen sormestaan, ja pitðð sitð koholla ilmassa._ SVANHILD _ððrimmðisessð jðnnityksessð._ Sen tahdotteko? FALK. Nðhdð kaikki saa, ett' ikivoiman lemmelle voi antaa, mi tahratonna, loistavana kantaa sen pitkin arkitietð avaraa. Ma eilen nðytin aatteen valkean, se vuorilla kuin vainon tuli paloi; -- vðrjyitte, pelkoa se Teihin valoi; nyt naisen oikeen maalin osoitan! Sananne pidðtte; on auki syli pohjattomuuden, -- hypðtkðð nyt yli! SVANHILD _tuskin kuuluvasti._ Jos suistumme --! FALK _riemuiten._ Nuo silmðt loistollaan julistaa, ettð meidðn tðytyy voittaa! SVANHILD. Siis ota minut aivan kokonaan! *Nyt* puhkee lehdet, kevðhðni koittaa! _Heittðytyy reippaasti hðnen syliinsð esiripun laskeutuessa._ KOLMAS NáYTøS. _Ilta ja kirkas kuutamo. Vðrillisið lyhtyjð palaa ylt'ympðri puissa. Taka-alalla p—ytið, joille on katettu viinipulloja, laseja, leivoksia y. m. Sisðltð rakennuksesta, jonka kaikki ikkunat ovat valaistut, kuuluu hillittyð pianonsoittoa ja laulua seuraavien kohtausten aikana._ SVANHILD _seisoo lðhellð parveketta._ FALK _tulee oikealta kðdessððn muutamia kirjoja sekð kainalossaan salkku._ PALVELIJA _seuraa hðntð kantaen matka-arkkua ja -laukkua._ FALK. Siis tðssð loput? PALVELIJA. Pieni laukku vain ja pððllysnuttu viel' on huostassain; ne kohta noudan. FALK. Hyvð; nutun viskaan ma taipaleelle lðhtiessðin niskaan. Kas tðssð salkku. PALVELIJA. Se on lukossa. FALK. Lukossa on se. PALVELIJA. Hyvð. FALK. Paikalla se polta. PALVELIJA. Polta? FALK. Liekkeihin se heitð -- _Hymyillen._ vastaisen laulun siin' on vekseleitð. Ja kirjat, Sivert, -- lahjoitan ma sulle. PALVELIJA. Ei toki; ihan liikaa on se mulle? Mut noin jos lahjoittaa voi kirjaston, niin tðysin oppinut kai itse on? FALK. Ma kaiken tiedðn, minkð kirjat tietðð -- ja lisðð -- PALVELIJA. Tutkistella siinð sietðð. FALK. Kiirehdi; kantajat jo vartoo meitð; -- sa kuorman teossa voit auttaa heitð. PALVELIJA _poistuu ulos vasemmalle._ FALK _lðhestyy_ SVANHILDIA, _joka kðy hðntð vastaan._ On meillð, Svanhild, aikaa hetkinen vðikkeessð kesð-y—n ja tðhtiv—iden. Ne hohtaa lomi puiden lehvien kuin heelmðt halki kaikkeuden —iden. Oon katkonut ma kahleet orjuuden, viimeisen kerran ruoska on mua ly—nyt; kuin heimo Jaakopin kðyn korpehen, oon uhrilampaan teurastanut, sy—nyt. Sa kehno rotu, luvattua maata et aavikoiden takaa nðhdð saata, tððn ajan ritar-orja uuttera, vain pyramiidihautaa rakenna, -- kautt' arki-erðmaan kðyn vapauteen, mua kutsuu kauas meret vðljðt, aavat; mut vainoojat ja valhe siellð saavat hautansa synkðn alla syvðn veen! _Lyhyt ððnett—myys;_ FALK _katsoo_ SVANHILDIA _ja tarttuu tðmðn kðteen._ Oot, Svanhild, ððnet—n! SVANHILD. Ja iloinen! Mun istua suo hiljaa unelmoiden. Sa mulle haasta; umput aatosten lauluiksi puhkee lailla kukkien kuin veessð aukee umput ulpukoiden. FALK. Ah, totisesti sano vielð kerran ja jðrkkymðttð, ettð olet mun! Oi sano, Svanhild, oi -- SVANHILD _heittðytyy hðnen helmaansa._ Ma olen sun! FALK. Sa laululintu, lðhettðmð Herran! SVANHILD. Koditon olin alla ðidin katon, omassa sielussainkin yksinðin, vðikkeessð ilon vieras kutsumaton, -- ah, *arvottomaks* siellð aina jðin. Sa saavuit! Ensi kerran kuulin ma aatokset omat toisen sanoissa; kokosit sðikeet mielein unelmien! sa nuori joukoss' elon vanhuksien! ályðs terðvðð ma pakenin, puoleesi veti pðivðnpaistehesi kuin merta lehtiranta viehkehin, min paasia taas pakoon vy—ryy vesi. Nyt nðhnyt olen sielus syvimpððn, nyt yksin sinun olen tykkðnððn; puu lehvð-latva yli aallon parmaan, en pakoon kðy, vaan sy—ksyn syliin armaan! FALK. Ma kiitðn, ettð Herra tuskassa rakkautein kastoi. Mieltðin hetkin toisin ma tuskin tunsin, liian raskasta olisi, jos sun menettðnyt oisin. Hðnt' ylistðn, mi elonkirjahain lemmellein murheen aateluuden antoi, retkelle voiton vapaakirjan sain hðneltð, lðpi metsðin avarain mun runoratsuin meidðt kotiin kantoi! SVANHILD _osoittaa rakennusta kohti._ Iloitsee tuolla kaikki juhla-innoin, *siell'* lamput heille loistaa, naurusuin *siell'* laulaa, haastaa kaikki riemurinnoin. Ohitsekulkijoista nðyttðð kuin ilossa tuossa -- kasvais onnen kukka. _Sððlivðisesti._ Maailman onnenlapsi, -- siskorukka! FALK. Sa sanot rukka? SVANHILD. Eik— aarteestansa hðn osalliseks tehnyt sukuansa, sai sielun-kullan hðitð kaikki kansa, takaisin hðn sit' ei saa kokonansa? Ei kukaan *kaikkea* voi hðlle taata, ei kellekððn hðn *tðysin* elðð saata. Oon rikkaampi kuin hðn on milloinkaan; yks ainut mulla vain on pððllð maan. Kun voitonlipuin saavuit sydðmeeni, se tyhjð oli, mutta laululla sen tðytit, tunkeuduit aatokseeni, toit kaikkialle kevððn tuoksua. Ylistys olkoon Luojan kaikkivoivan, ett' olin yksin, kunnes l—ysin sun, -- ett' olin kuollut, kuulin kellon soivan, mi tððltð valkeuteen johti mun. FALK. Me kaksi, joill' ei ole ystðvðtð, rikkaita oomme; meillð onni on, me, jotka katselemme juhlaa tðtð vain ulkoa kuin orvot ilohon; palakoot lamput, sulosðvel soikoon, sisðllð nuori kansa karkeloikoon; -- luo, Svanhild, silmðs, -- tðhtitarhoihin; -- tuhannet lamput loistaa *siellðkin* -- SVANHILD. Oi kuule, armas, -- sðvel illan soi, lehvissð lehmusten se huminoi -- FALK. Ah, meille tðhdet korkeuden palaa -- SVANHILD. Vain meille sðvelin soi laakso salaa! FALK. Kuin kadotettu laps oon Jumalan; hðnestð luovuin, olin maailman. Mua kotiin kutsui silloin Isð parhain; kun saavun, syttyy tulet tðhtitarhain, hðn l—ydetylle pidot valmistaa, laps lahjat parhaimmat nyt hðltð saa. Ma vannon valan, ettð tðstð asti vain valon leirin vuoksi taistelen. Runoilee elðmðmme voittoisasti rakkauden korkeen veisun iðisen. SVANHILD. Helposti voittaa pari sotivainen, kun mies on *mies* -- FALK. Ja nainen tðysin *nainen*; -- voi kaatua ei kaksi sellaista! SVANHILD. Murhetta vastaan tahdon taistoon pððstð; _Nðyttðð_ FALKIN _sormusta, joka on hðnen sormessaan._ nyt heille suoraan kaiken kerron ma! FALK _nopeasti._ Ei, Svanhild, nyt, se huomiseksi sððstð! Poimimme onnen ruusuja tððn y—tð; ois rikos suorittaa nyt pðivðty—tð. _Puutarhamajan ovi avautuu._ Kðy piiloon! Illan tððn oot minun vaan! Tuolt' ðitis saapuu, hðll' on Guldstad my—tð! _He poistuvat puiden lomitse puutarhamajan kohdalla. Rouva_ HALM _ja_ GULDSTAD _tulevat parvekkeelle._ ROUVA HALM. Hðn muuttaa! GULDSTAD. Siltð nðyttðð tosiaan. STYVER _tulee._ Hðn muuttaa! ROUVA HALM. Suokoon taivas armossaan niin ettei kðvis! STYVER. Ikðvð tðð seikka on. Ma tiedðn, kuinka hillit—n tuo veikka on. Hðn miehið ei sððstð eikð naisia, painattaa moneen kertaan armahain hðn joukkoon kaksoisten ja eroovain. Kuulkaahan: hetkeksi jos suostuvaisia oisimme rauhaan, tokko hðpeðtð -- ROUVA HALM. Siihenk— suostuis hðn? STYVER. Niin luulisin. Pððtellð saattaa syystð kyllðkin, ett' ollessansa mitð suulahin hðn liiaks nauttinut ol' vðkevðtð. On seikka, jota vastaan ehkð eittðð voi, mut varjon syytettyyn se sentððn heittðð voi; pðivðllð, jðttðessððn juhlap—ydðn, varmasti asuinhuoneessaan hðn nðyttðytyi, ja siellð vimman-villitysti kðyttðytyi, l—i rikki -- -- GULDSTAD _nðkee vilaukselta_ FALKIN _ja_ SVANHILDIN, _jotka eroavat_ FALKIN _poistuessa taka-alaa kohti;_ SVANHILD _jðð seisomaan kðtk——n huvimajan luo._ Hiljaa, jðljet oikeet l—ydðn! Varrotkaa hetki, Falk ei muuta majaa, ei eroo ainakaan kuin vihamies. STYVER. Uskotte siis --? ROUVA HALM. Te pyritte kenties --! GULDSTAD. En etemmðksi sopivaisen rajaa; jðrjestðn jutun kunkin parhaaksi. Vain hetki kahdenkesken -- ROUVA HALM. Kernaasti! _Poistuvat yhdessð puutarhaan; seuraavan kohtauksen aikana heidðt nðhdððn innokkaasti keskustellen kðvelevðn edestakaisin taka-alalla._ STYVER _astuu alas puutarhaan, jolloin hðn huomaa_ FALKIN _joka seisoo tðhystðen yli vuonon veden._ Nuo runoniekat miehið on vihan; me diplomaatteja taas oomme ihan; ma ty—skentelen hyvðksein -- _Nðkee rovastin, joka tulee puutarhamajasta._ Kas niin! STRéMAN _parvekkeella._ Hðn muuttaa siis! _Kðy Styverin luo._ Kun yksiin satuttiin ma pyydðn, menkðð, ðlkðð vastaan panko, pitðkðð vaimoni -- STYVER. Ma -- ruustinnanko! STRéMAN. Iloksi seuraa. Meihin maalaisiin on tapa juurtunut ain' yksiss' olla -- _Rouvan ja lasten nðyttðytyessð ovella._ Perðssð kohta ovat kartanolla! ROUVA STRéMAN. Miss' olet, StrÍman? STRéMAN _hiljaa_ STYVERILLE. Pari lystikðstð sutkausta pulmasta voi pððstðð tðstð! STYVER _nousee parvekkeelle._ Lie Teille tuttu virastomme anonta? On suoraan mestarillinen sen sanonta; -- _Vetðð esille taskustaan kirjan._ sen Teille selostan nyt perinjuurin -- _Pakottaa kohteliaasti heidðn kðymððn sisðlle saliin, ja seuraa itse mukana._ FALK _tulee puutarhaan; hðn ja_ STRéMAN _kohtaavat toisensa; he katsovat hetken toinen toistaan._ STRéMAN. No? FALK. No? STRéMAN. Falk! FALK. Pastori! STRéMAN. On toivein suurin, nyt ettð my—ntyvðmpi ootte. FALK. En, kðyn horjumatta tietðin eellehen -- STRéMAN. Jalkainne alle toisten onnen tallaten? FALK. Kðyn sotaa totuudelle alaa vallaten. _Hymyillen._ Te muutoin lehteð vain lempivðisten mietitte? STRéMAN. Pilaako se olikin? FALK. Se tuuma raukee; turvaa sanoihin en, ty—llð katkon kahleet valtain jðisten. STRéMAN. Viel' yhden tiedðn, vaikka Te mun sððstitte, hðnestð suoriutua mahdoton on mun; Te kopistin mua vastaan pððstitte, -- Teilt' aseet sai hðn, ja se paha on, menneitð hupsunt—itð esiin toitte, joit' ei hðn salaa, varma olla voitte Te siitð, jos vain tohdin kertaakaan vastustaa heidðn vaatimuksiaan. Miehillð hallituksen suuri valta on lehdissð, sen kuulin kaikkialta. Mitðt—n kirjoitus voi minut kaataa, jos painetaan se suureen lehtehen, Simsonin voimin sanomat nuo raataa, puhdasta tehden, vðijyin, iskien, vuosneljðnnesten pððstð ihan huolella -- FALK _my—nnytellen._ Tarunne lienee hiukan -- hðpeen puolella -- -- STRéMAN _nolostuen_. On monta palstaa noilla sanomilla; mun *uhraavat* he koston alttarilla. FALK _leikillisesti._ Ei, *rangaistuksen*, -- hyvin ansaitun. Kðy halki elon vallat, jotka kostaa; ajoissa valmistaudu iskuhun, -- ei kenkððn vapaaks itseððn voi ostaa. Aatetta loukannut jos lienee kukaan, niin saapuu sanomat, sen vartija, saa silloin kukin ansionsa mukaan. STRéMAN. En koskaan ole tehnyt liittoa, mi Teidðn aatteeseenne minut nitoo. Oon perheenisð, olen nainut mies, -- kakstoista mull' on lasta, Herra ties; -- alati pðivðty—ni mua sitoo, on mulla kappeleita, pappila, laumoittain henkisið lampaita, -- kerið tðytyy, vartioida noita; pui riihtð, kynnð, pengo tunkioita; -- tallissa, lððvðssð mua aina kaivataan; -- miks turhaan *aatteella* mua vielð vaivataan? FALK. Pian matkustakaa tððltð talveks kotiin; kylmðltð turvekaton alla sðilyy. Uus pðivð yli nuoren Norjan pðilyy; sen uljaat pojat valmiina on sotiin, tuulessa aamun lippumme nyt hðilyy. STRéMAN. Ja, nuori mies, jos lðhden kotihin perheeni kera, sekð niidenkin, jotk' eilen valtakuntain muodostivat, -- niin eik— tðnððn paljon toisin lie? Mun k—yhempðnð kohtaa paluutie -- FALKIN _tahtoessa vastata._ Varrotkaa, kuulkaa, sððstðð voitte ivat. _Kðy lðhemmðksi._ Nuor' olin muinoin kerran minðkin, uljaana iskin ketððn pelkððmðttð. Vuoskaudet leivðn vuoksi taistelin; se henkeð ei karkaise, vaan kðttð. Hiljaisen kodin tunturin sain takaa, maanpiirini ol' papintoimi vakaa. -- Kotini --! Tiedðttek— mikð se on? FALK _lyhyesti._ En koskaan sitð tiennyt. STRéMAN. Uskon sen. Se koti on, miss' sijaa viidelle on, vaikk' ahtaaks kðy se kahden vihallen. On koti siellð, missð aatoksesi vapaina leikkivðt kuin lapsoset, ei turhaan haasta siellð sydðmesi, vastaasi soi kuin henkes sðvelet. Se koti on, miss' saat sa hapset harmaat, mut kukaan nðð ei, ettð vanhenet, ah, siellð himmenevðt muistot armaat kuin metsðn taakse harjut kotoiset. FALK _vðkinðisellð ivalla._ Te lðmpenette -- STRéMAN. Siitð, mikð muuttuu pilkaksi Teille! siinð ero on. Runsaasti saitte, mitð multa puuttuu; ma voitin taas, miss' saitte tappion. Pilvistð katsottuna moni sana totuuden ehkð nðyttðð valheelta; Te lennðtte, ma pysyn alempana, -- on toinen kotka -- FALK. Toinen taasen kana. STRéMAN. Niin olkoon, ivatkaa vain minua. Oon kana; -- mutta poikue on mulla siipeini alla, liian liki tulla ei sitð saa! Ma rohkeasti ly—n, jos omiani uhkaa mikððn vaara. Tuhmaksi katsotte Te moisen ty—n, hullumpi viel' ehk' asian on haara, ma ehkð mielestðnne ahnas oon; -- mut itsekukin tðstð vastatkoon! _Tarttuu_ FALKIN _kðsivarteen ja jatkaa hillitysti, mutta yhð kasvavalla voimalla._ Oon ahnas, tuhma, tylsð. Ahnas lienen vuoks niiden, jotka Herra mulle soi, ma tuhmenin vuoks tilan ahtaan, pienen, tylsðksi yksinðisyys minut loi. Kuitenkin, nuoruuteni pursi kun vajosi ikimainingeiden taaksi, niin palkaks pððstð pitkðn taistelun toi mulle voitonviestin toinen haaksi. Sijasta sulkain, jotka sðrki lento, sijasta unten, tiellð raukeevain, helmaani saapui Herran ihme hento, ylistðin otin, minkð Hðltð sain. Vuoks *niiden* sodin, kuljin kautta harhain, vuoks *niiden* pyhðð sanaa julistin; -- mun lapsilaumani, mun yrttitarhain; -- sen myrkytitte sanoin saastaisin! Te todistitte taitehikkaasti, ett' onneni ol' hourun uskoa, ett' oli naurettavaa, mikð rikkaasti eloni tðytti; -- rauhain vaadin ma takaisin kokonaan, ei murut riitð -- FALK. Te onnestanne vastuuseen mua vaaditte? STRéMAN. Epðilyn kiven tielleni Te laaditte, Te yksin vain sen voitte poistaa siitð. Vðliltð minun sekð omieni luomanne esteet ottakaa taas pois -- FALK. Ikððnkuin valheen liimaa mulla ois, mill' ehjðks liittðð onni, joka meni? STRéMAN. Ma uskon, ettð rakentamaan riittðð sanoilla sðrjettyð uskoa taas sanat; siteen uupuvan voi liittðð todistamalla toisin; -- -- totuutta vain haastakaa, -- voin silloin voiton niittðð -- FALK _ylvððsti._ Ei onnen vaski kulje kultana. STRéMAN _katsoo kiinteðsti hðneen._ Lausunto muuan ehkð mieleen painuu, totuuden-jðn—n jðlkið mi vainuu: _Sormeaan kohottaen._ Kðy halki elon vallat, jotka kostaa; ei kenkððn vapaaks itseððn voi ostaa! _Menee rakennusta kohti._ STYVER _tulee ulos silmðlasit nokallaan ja avoin kirja kðdessððn._ Rovasti, rientðkðð kuin tuulispðð! Kðy itku -- LAPSET _ovella._ Isð! STYVER. Rouva odottaa! STRéMAN _menee sisððn rakennukseen._ STYVER. Syyt naista tuot' ei vakuutetuks saa. _Pistðð kirjan ja lasit taskuunsa sekð lðhestyy._ Falk! FALK. No! STYVER. Kait sulanut on mieles jðð? FALK. Miks niin? STYVER. Tuot' ðlð enðð koskaan toista; huomannet, ettei puolustaa voi moista, kun mies ei vaieta voi salaisista tiedoista; -- niiss' ei mitððn kertomista. FALK. Ei, kuullut oon, *se* ett' on vaarallista. STYVER. Niin on! FALK. Mut suhteissa vain suurten miesten. STYVER _innokkaasti._ Voi kaikki vaaraan saattaa suuta piesten. Ymmðrrðt, ettð menestystðin haittaa, jos luulee esimies, ett' ty—ssð on vierellðin runohepo, joka laittaa hirnahtain silloin tðll—in laulelon. Sa tiedðt, ettð runoratsun kuosia £virastot£ eivðt taida oikein suosia. Pahinta on, jos huhu siivet saa, ens kðskyð ett' en voi noudattaa, tðrkeitð asioitt' en pitðð salassa. FALK. Se rangaistaan kuin hairaus virkavalassa? STYVER _salaperðisesti._ Se miehen julkisen voi paikastaan pakoittaa milloin hyvððn luopumaan. Miehiltð valtion tie menee tukkoon, elleivðt suutansa he laita lukkoon. FALK. Tyranniutta kopistut' on sitoa suu tukkoon, jos hðn suosii -- puheenpitoa. STYVER _kohauttaa olkapðitððn._ On noudatettava sit' aina lakina. Ja sitðpaitsi nykyhetkenð, kun palkkain tarkistus on tekeillð, on heitettðvð koko hupsu pakina ty—-ajan luonnosta ja kðyt—stð. Siks sulta pyydðn: sanaakaan ei niistð, etteivðt -- FALK. Salkkua he sulta riistð? STYVER. £Kopiokirjaa£, joka salat sitoo, kuin rintasolki oikeastaan nitoo viraston, ryntðhðt sen panssaroi; paljastus harmia vain tuottaa voi. FALK. Kuitenkin toivoit, ettð oisin taipunut puhumaan pulpettisi aarteista. STYVER. En luullut, ettð rovasti ois vaipunut niin syvððn liejuun, joka onnensa on l—ytðnyt, joll' lapset, vaimo on, eloa uhmaa avull' lompakon? Jos *hðn* on kðynyt moiseks porvariksi, niin kuink' ei *kopistitkin* muuttuis siksi, ma, jok' en vielð noussut virassain, vaikk' armas on, oon kohta naima-aikeissa, ja perhe kasvaa oloissakin vaikeissa, niin, ynnð muu! _Kiivaammin._ Jos oisin rikas vain, niin sotisopaan heti puettuna jokainen hetkeni sois taisteluna. Ja laillasi jos yksinðinen oisin, niin arkilumen lðpi tien ma loisin aatteiden kukkuloille, usko pois! FALK. Pelasta itses! STYVER. Ma? FALK. Jo aika ois! Sa luovu huuhkain viisauden-sadosta: voi vapaus perhon tehdð kaalimadosta! STYVER _perðytyy askelen._ Ma hðnet jðttðisink— --? FALK. Paikalla; -- jos pois on helmi, mitð kuoresta? STYVER. Tuot' ehdottaa voit keltanokalle, mut lakimiehelle ei sovi se! En huoli, mitð kihlauksesta mððrðð sððd—kset, olkoon oikeaa tai vððrðð, -- suhdetta moista etsii niistð turhaan, ei sisðlly se £rikoslakiin£, £murhaan£; jos tðten seikkaa kðvis pohtimaan, ei rikos lakia se vastaan oisi -- FALK. Itsekkin huomaat! STYVER _tiukasti._ Mutta kuitenkaan, -- ei moinen kysymykseen tulla voisi. *Hðn* jakoi taakkain, kesti riemut, nuhteen; ei suuria hðn vaadi elon suhteen, oon tyytyvðinen, tunnen kuuluvani kotiini, ahkera oon toimessani. Liidelk——t toiset kera joutsenten, voi vðhemmðtkin tulla toimehen. Tais salaneuvos Goethe kerran sanoa y—n Linnunradan maidon-hohteesta, se ettei sammuttaa voi onnen-janoa, ett' tuoda voita sielt' on vaikea -- FALK. Vaikk' kirnuisitkin onnenvoita, paina mieleesi, ettð henki ty—ssðs on; -- mies ajan, yhteiskunnan olkohon, mut yhteisty—n hðn aateloikoon aina. Tietysti kauneutt' on pienempðð; mut taito vain on *nðhdð*, *ymmðrtðð*. Ei jokaisella ole, joka muovaa savea, *silti* aina voimaa luovaa. STYVER. Rauhassa tðytyy kunkin saada kulkea; sinulta emme tahdo tietð sulkea, me maassa; ilmassa sun laulus helðð. Meidðtkin kaipuu *sinne* kerran vei; mut ty—tð aika vaatii, virttð ei, -- mi kuolee sikðli kuin miesi elðð. Suur oikeudenkðynti nuoruus on, ja hy—dytt—min my—s ja siksi jðð se; -- sovinto tee, et mistððn vahingon saa korvausta, et koskaan voittoon pððse. FALK _reippaasti ja toivehikkaasti, heittðen silmðyksen huvimajaan._ Vaikk' kaikki kððntðisivðt siitð huomion, -- nððn armahduksen sentððn takaa tuomion! Ma tiedðn, ettð kaksi elðð voi hehkussa innon, jonka usko loi; sa saarnaat ajan sanomata katalaa: ett' ihanne ois muka jotain matalaa! STYVER. *Ens sijan* sille suon; jo ohi on sen kukoistus -- se kypsyy satohon. _Sisðllð rakennuksessa soittaa ja laulaa_ NEITI SKáRE: _£Ach, du lieber Augustin£._ STYVER _vaikenee ja kuuntelee hiljaisen liikutuksen vallassa._ Taas kutsuu hðn mua samoin sðvelin, ne silloin soi, kun hðnet kohtasin. _Asettaa kðtensð_ FALKIN _kðsivarteen ja katselee hðntð syvðsti silmiin._ Ja joka kerran, kun tuo sðvel raikuu, niin soittimesta armahani kaikuu kuin ensi lemmen soinnut riemuineen. Ja lempemme kun vihdoin sammuu, haihtuu, ja uskolliseen ystðvyyteen vaihtuu, luo laulu sillan *aikaan menneeseen*. áðressð p—ydðn vaikka selkðin k—yrtyisi, taistossa nðlkðð vastaan mielein n—yrtyisi, niin riemurinnoin riennðn kotihin, soi *siellð* menneisyys taas sðvelin. Jos *siellð* meidðn on pien' iltahetki, -- niin vahingotta pððttyi multa retki! _Menee sisðlle rakennukseen._ FALK _kððntyy huvimajaa kohti._ SVANHILD _astuu esiin; hðn on kalpea ja liikutuksen vallassa. He katsovat hetken ððnett—minð toisiinsa ja heittðytyvðt kiihkeðsti toinen toisensa syliin._ FALK. Oi, Svanhild, uskolliset olkaamme! Sa elon kirkkomaalla kukka raikas, -- on *muista eroova* sun kevðtaikas! Heill' lempivðiset l—yhkðð ruumiille, kðy kalmanhaju, missð kaksi kðy, se leyhyy suusta, joka vastaas hymyy, sieluissa hauta valheen, mi ei nðy, teoissa, ty—ssð kuolon velttous lymyy. Se heist' on *elðmðð*! Oi, taivainen, tðð arvoistako satain menojen? Ja moiseen lapsilaumat kasvattaa, heit' tuntemaan vain pyhðð, oikeaa, rasvoittaa heitð uskoon, vakaumukseen, -- valmiiksi suureen sielunteurastukseen! SVANHILD. Matkustakaamme! FALK. Minne matkustaa? Maailma eik— samanlainen liene muuallakin, tiet eik— samaan viene valheeseen, joka toden muodot saa? Jððkððmme, ilveilystð nauttikaamme, surullis-hupsun pilan nðhdð saamme, kaikk' *uskoo* -- mitð *valhettelee* kukin! Lind, Styver, StrÍman lemmen joulupukin turkeissa, usko vahva huulillansa, syðmessð valhe, -- sitð tarjoo maamme, -- ja kunnon mies on kukin pohjaltansa! Itselleen, muille totta ei he haasta; rauhassa rehoittaa saa moinen saasta; -- sðilyttðð kukaan heist' ei tainnut nahkaa, mut Kroisoksia ovat sittenkin; *itsensð* karkoitti he Edenin kentiltð rikkijðrveen pððtð pahkaa; mut tiedð ei he siellð istuvansa, he ovat mielestðnsð Herran kansa, he hymyhuulin kantaa kurjuuttaan; kun Belzebub kðy heidðn joukossaan mylvðisten nðyttðin pukinsorkan, sarven, -- kðy silloin kuiske kautta miesten parven: pðð paljaaksi, luo silmðs Jumalaan! SVANHILD _lyhyen, mietiskelevðn ððnett—myyden perðstð._ Kummasti kðsi hellð johti mun kevðiseen kohtaukseemme, helmaas sy—ksi. Eloa, jonka mailla haaveilun ma elin, nimitðn nyt pðivðty—ksi. Oi, kuinka pimeðssð kuljin harhaan; -- sain *sinut* silloin, -- l—ysin valon parhaan! _Katselee_ FALKIA _hiljaisella, hellðllð ihmetyksellð._ Mi voima sulla, voimallinen puu, metsðssð, uljas, seisot, tuulen kaatamassa, siimeessðs lepo sieluun laskeuu --? FALK. Sen totuus mulle suo, kun ain' oon raatamassa. SVANHILD _katsoo arasti rakennusta kohti._ He saapuivat kuin kaksi kiusaajaa, edusti sukuaan he loppuun saakka. Tuo kysyi: kuinka rakkaus kukoistaa, kun sitð lamaa rikkauden taakka? Tðð kysyi: kuinka rakkaus elðð voi, kun pðivð kukin puuttehensa toi. Hirmuista -- moista totuutena opettaa, eik' elonpðiviðnsð sentððn lopettaa! FALK. Jos meitð koskis se? SVANHILD. En tajua? Ei olosuhteet mitððn vaikuta? Oon sanonut: jos valhetta kðyt vastaan, ly—n, kaadun sinun kanssas ainoastaan. Helpompaa ei kuin kðsky raamatun: ei koti, vanhemmat voi pitðð lastaan, kun armaan vuoks hðn alkaa kamppailun. FALK _syleilee hðntð_. Niin saavu, talvisðð, maa hyyrtein peitð! *kestðmme* myrskyn; kaataa ei voi meitð! ROUVA HALM _ja_ GULDSTAD _tulevat oikealta taka-alalta._ FALK _ja_ SVANHILD _jððvðt samaan asentoon huvimajan luo._ GULDSTAD _matalalla ððnellð._ Kas tuolla! ROUVA HALM _yllðtettynð._ He! GULDSTAD. Kait uskonette nyt? ROUVA HALM. Tðð kummaa on! GULDSTAD. Mun vaistoni sen tiesi, ett' tðtð aina hautonut on miesi! ROUVA HALM _itsekseen._ Noin viekkaaks tytt—ð en epðillyt! _Eloisasti_ GULDSTADILLE. En usko sittenkððn -- GULDSTAD. Siis tutkikaamme. ROUVA HALM. Nyt hetik—? GULDSTAD. Nyt paikalla ja ponnekkaasti. ROUVA HALM _ojentaa hðnelle kðtensð._ Siis Herran haltuun! GULDSTAD _vakavasti._ Hðlt' ehk' avun saamme. _Astuu alas._ ROUVA HALM _katselee taakseen poistuessaan._ Mitenkð vain, kun -- elðis lapsein onnekkaasti. _Menee sisððn rakennukseen._ GULDSTAD _lðhestyy_ FALKIA. On kiire kait? FALK. En puolta tuntia ma viivy -- GULDSTAD. Sitðkððn ei tarvita. SVANHILD _aikoo poistua._ Hyvðsti! GULDSTAD. Varrotkaa! SVANHILD. Ma? GULDSTAD. Vastatkaa vain ensiksi. Toivon kaikki selvðks saavain; -- me kolme ihan suoraa kieltð kðyttðkððmme. FALK _yllðtettynð._ Me? GULDSTAD. Mielemme nyt naamiotta nðyttðkððmme. FALK _hymyððn hilliten._ Oon valmis. GULDSTAD. Hyvð; siis mua kuulette. Puol' vuotta seurustelleet olemme, loruillen -- FALK. Niin. GULDSTAD. Ja usein kiistellen; me tuolloin tðll—in kallistimme lasia; ol' johdettavananne suuri asia, ma olin mies vain arki-olojen. On sentððn niinkuin jokin sðie ois meit' yhdistðnyt, joka tuhansia nuoruutein haihtuneita aattehia unhosta jðlleen esiin tuoda vois. Mua katsotte; mut hapset harmajat olivat muinoin ruskeet, tuuheat, ol' otsa kurtuton, min raskas ty— nyt on hikihelmin ryppyiseksi sy—nyt. Kylliksi siitð! olen liikemies -- FALK _kevyesti ivaten._ Kðytðnn—n terve jðrki, Herra ties. GULDSTAD. Te laulaja, mi toiveisiinsa luottaa. _Asettuu heidðn vðliinsð._ Se, Falk ja Svanhild, tuloni on syy. Nyt puhukaamme; hetki lðhestyy, mi onnea tai katumusta tuottaa. FALK _jðnnityksellð._ Puhukaa! GULDSTAD _hymyillen_. Eilen kerroin alkavaksi urani runon -- FALK. Haaveettoman. GULDSTAD _ny—kðyttðð hitaasti pððtððn._ Niin! FALK. Saanemme aiheen kuulla laulelmiin --? GULDSTAD _katselee hetkisen_ SVANHILDIA _kððntyen jðlleen_ FALKIN _puoleen._ Yhteisen aiheen l—ysimme me kaksi. SVANHILD. Nyt lðhden. GULDSTAD. Kuunnelkaa, niin teette teon, jot' en ma pyytðis muilta ensinkððn. Kokonaan tunnen Teidðt; sielunne on liiaksi rikas teeskentelemððn. Kasvunne nðin, nðin umpun aukeevan; rikkaampi Teit' ei ole kukaan nainen; -- olitte mulle kauan tytðr vainen, mut olla voitteko nyt -- morsian. SVANHILD _vetðytyy arasti poispðin._ FALK _tarttuu_ GULDSTADIN _kðsivarteen._ Jo riittðð! GULDSTAD. Tyyntykðð; hðn haastaa. Hðn valitkoon; -- -- Te my—skin kysykðð. FALK. Ma -- sanotte? GULDSTAD _katselee kiinteðsti hðneen._ Nyt perikatoon raastaa saatamme kolme ihmiselðmðð. Nyt teeskentely vðhðn hy—dyttðð; vaikk' ylevyyttð harvoin ty—ssðin hain ma, niin hiukan tarkkanðk—isyyttð sain ma. Te hðntð rakastatte. Riemuiten ma katsoin kukkaa nuoren rakkauden; mut ehkð rakkaus, ylen uljas, vðkevð, juur hðnen onnettuutensa on nðkevð. FALK _kuohahtaen._ Te rohkenette! GULDSTAD _levollisesti._ Kokenut oon mies. Jos hðnet voitatte -- FALK _uhmaten._ Niin? GULDSTAD _hitaasti ja sanojaan korostaen._ Hðn kenties pohjalle tðlle *kaiken* luo, mut hukkaan tððn ainoon kortin varassa *se* vajoaa, -- kun elon myrskyssð tuo pohja hajoaa, kun aika kalman leiman painaa kukkaan. FALK _puhjeten puhumaan itsensð unohtaen._ Se mahdotonta on! GULDSTAD _katsoo merkitsevðsti hðneen._ Niin aattelin my—s nuorena. Ma muinoin rakastin erðstð; eros tiemme. Sorja muistossa hðn oli; -- muttei eilen tðssð puistossa. FALK. Eilenk—? GULDSTAD _vakavasti hymyillen._ Eilen. Nðitte papin vaimon -- FALK. *Hðn* --? GULDSTAD. Juuri sytytti tuon liekin aimon. Ma monta vuotta hðntð murehdin; ei ole sielussani unehtuva tuon nuoren, kauniin naisen pyhð kuva, min kerran kevððssð ma kohtasin. Nyt kðytte samaan uhkapelihin, Te sytytðtte samat liekitkin, -- senvuoksi huudan: Varokaa! -- tuon kaltaiset raivoisat lieskat ovat vðkivaltaiset! FALK. Teenh—rppijoille julistanut oon ma uskoin, mi on epðilyistð vapaa -- GULDSTAD _tðyttðð ajatuksen._ Sen, ettð rakkaus aina uhmatkoon murhetta, tuskaa, ikðð, muiden tapaa. Se ehkð lienee totuus totisin, mut katsokaamme seikkaa toisinkin. Selittðð *rakkautta* ei kukaan saata; mi aiheuttaa tuon uskon iloisen, ett' toinen *toisessa* saa *autuuden*, tuot' tiedð kukaan ei, mi polkee maata. Kðytðnn—n kysymys on *aviomme*, samaten *kihlauskin*, ystðvðin; helposti toteen nðyttðð tilastomme, tuo ettð sopii juuri *tðlle nðin*. Lempemme tekee vaalin *vaistomaisen*, ei valitse se *vaimoa*, vaan *naisen*; hðnestð ellei Teille *vaimoa* oo luotu --? FALK _jðnnityksellð._ Niin? GULDSTAD _kohauttaa olkapðitððn._ Te ootte hukassa. Kihlauksen onneen tarvitaan kait muuta kuin pelkkðð rakkautta, ei riitð se, mies mieleinen my—s olkoon perheelle, ne ettð on kuin samaa lihaa, luuta. Ja avio on meri suunnaton, mi vaatimuksia vain tðynnð on, jotk' eivðt edes rakkautta tunne. Ain' aulis, hellð olkoon puuhailunne, on kaikki taidot talon hyvðks kðytettðvðt, velvollisuudet, kðskyt kaikki tðytettðvðt, joit', aatellessain neidin lðsnð-oloa, ois minun tðssð luetella noloa. FALK. Siks --? GULDSTAD. Hyvð neuvo ottakaa nyt varteen, eloa, lempivið katsokaa, he turvautuvat korskaan puheenparteen, kuin omistais *he* monta miljoonaa. Pðistikkaa vihille kðy sitten tie; he kodin saavat, alkaa onnen kesð; ens ajat uskon, voiton huumaa lie; mut vihdoin tilille se heidðt vie! On vararikon tehnyt silloin pesð! Pois ruusut vaimon poskipðiltð on, pois kukoistus on sielun aatoksien; pois miehen voiton huuma, hehkutan on pðtsi lieskojensa leimuvien; pois, vararikkoon koko pesð nððntyi, vaikk' kauppahuoneen parhaan tavoin kððntyi se kaikkein nðhtðvðksi elohon! FALK _puhjeten kiivaasti puhumaan._ Tuo valhett' on! GULDSTAD _horjumattomasti._ Ja totta ðsken juuri. Niin ainakin *Te itse* vðititte, kun taannoin tðssð kðvi taisto suuri teeseurueen ja Teidðn keskenne. Kas, vastaan vðittðð silloin kaikki tiesi, kuin Tekin nyt; ja sehðn selvðð on; on puhe kuolemasta armoton, kun noutamaan sua saapuu Manan miesi. Kuulitte, ettð sðveltðnyt pappi on kihloissa ollessansa niinkuin mies; -- ei ihme, ettð alkoi aika rappion, kun kahleisiin l—i hðnet kotiliesi *Rakastajattareksi* hðlle suotu ol' nainen tuo, mut *vaimoksi* ei luotu. Ja kopisti, mi virret kauniit viritti? Hðn kihlautui, ja runosuoni hukkui, se untelosti niinkuin sirkka sintti, syvimpððn uneen runotarkin nukkui ykstoikkoisessa erðmaassa lain. Nðette -- -- _Katselee_ SVANHILDIA. Viluttaako? SVANHILD _hiljaa_. Tuskin vain. FALK _pakoittautuu leikilliseen ððnilajiin._ Kun tulokset on kielteisið aivan, niin kuinka mielestðnne maksaa vaivan pðð-omaa uhkapeliin sijoittaa, miss' ylimalkaan tappiota saa. On niinkuin uskoisitte itsenne luoduksi juuri vararikon tekoon! GULDSTAD _katselee hðntð, hymyilee ja puistaa pððtððn._ Nuor', uljas Falk, -- Te suotta ivaatte. -- *Kaks tapaa* korret kantaa kodin kekoon on. Perustaa sen saattaa mielikuvihin, ikuisen huuman pitkiin vekseliin, nuoruuden taukoomattomahan huvihin, luuvalo kuin ei l—isi jðseniin; -- perustaa ruusunpunaposkiin voi sen, kirkkaisiin silmiin, elinvoimiin nuortuviin, varmuuteen, ettð sðilyttðð voi moisen kauneuden turvaamatta tekosuortuviin. Sen perustaa voi suureen mieli-alaan, kukkaisiin, joit' ei tahraa elðmð, sydðmiin, jotka uskoo lemmenvalaan halk' elon niinkuin ensi hetkenð. Miks moista sanotaan? Lie nimi tuttu; -- on pelkkðð *h—lynp—lyð* tuo juttu! FALK. Te vaarallinen viettelijð vasta, -- miljoonamies ja rikas pohatta, *mun* omaisuuteni kun paareilla taas kantoi poies pari sotilasta. GULDSTAD _terðvðsti._ Te tarkoitatte? FALK. Helppo sanoa; se *vankka* pohja, hyvin tiedðmmehðn, kait *raha* on, -- tuo ihmekapine, mi vanhanpuoleisille leskille suo pyhimyksen kulta-sðdekehðn. GULDSTAD. Se kait on sentððn paljon parempata. Se arvonantoa lie hiljaista, mi esineelleen samaa kunniata suo kuin tuo riemu kuumehoureessa. Onnesta velvoituksen on se tunne, sulosta, minkð huolenpito suo, tahdosta toisen pððstð toisen luo, toivosta kantaa tieltð kivet nuo, joihinka jalka kðy, vaikk' kulkis kunne. Se kðsi hellð, parantava on, se miehen voima on, mi avun antaa voi, se tasapaino lienee loputon, se kðsivarsi on, mi kaiken kantaa voi. -- Tððn kaiken, Svanhild, voin *ma* onnenmaalin saavuttamiseks Teille tarjota. SVANHILD _tekee voimakkaan yrityksen lausuakseen jotakin;_ GULDSTAD _kohottaa kðtensð ja estðð hðnet siitð._ Aatelkaa tarkoin, Teill' on valta vaalin! Aatelkaa, ettei tarvis katua. FALK. Mist' tiedðtte -- GULDSTAD. Sen silmistðnne tietðð ja nðkee, ettð hðntð lemmitte! *Hðnelle* my—skin sanokaa nyt se. _Puistaa hðnen kðttððn._ Nyt lðhden. Loppua jo leikki sietðð. Vakuuttaa voinetteko minulle, ett' ootte hðnen tukenansa horjumatta matkalla elon, lohtu tuskassa, kuin —isin ma, -- _kððntyy_ SVANHILDIN _puoleen._ niin minun sitð torjumatta hyljðtkðð se, min tahdoin tarjota. Suurempaan voittoon koskaan pððstð vois en; Te saitte onnen; parempata sois en. FALKILLE. On totta, -- ðsken puhuitte my—s rahasta, ei yksinomaan ole vain se pahasta. Oon yksinðinen, perijðð ei mulla, mit' omistan, se yhteiseks saa tulla. Te ootte poikani, hðn tyttðreni, ma muutan rautatehtaalleni rajalla; Te kodin perustatte sillð ajalla, kohtaamme taas, kun umpeen vuosi meni. -- Mun tunnette, nyt itse miettikðð, ei helposti saa ottaa elðmðð, asemaa erikoista muihin nðhden; -- ja, valita Te saatte, -- Herran tðhden! _Menee sisðlle rakennukseen. áðnett—myys._ FALK _ja_ SVANHILD _katsovat arasti toisiinsa._ FALK. Oot kalpea. SVANHILD. Ja ððnet—n sa. FALK. Niin. SVANHILD. Ol' pahin hðn. FALK _itsekseen._ Hðn l—i mun voivuksiin. SVANHILD. Hðn kovin l—i. FALK. Kaikk' iskustansa turtui. SVANHILD. Yhdellð kertaa kaikki kaatui, murtui. _Lðhestyy_ FALKIA. Mitenkð rikkaita me olimmekaan, kun hyljðnnyt ol' meidðt maailma, kun aatoksemme myrskyn voimalla y—ss' aaltoin lailla paasien l—i sekaan. Henkemme voiton varmuudesta paloi, uskoimme sielun ikirakkauteen; hðn saapui maallisine lahjoineen, ja riisti kaikki, -- epðilystð valoi! FALK _hillitt—mðn kiivaasti._ Mielestðs pyyhi tuo! On meillð takeet valheesta sen, mi muille totta on. SVANHILD _puistaa ððnett—mðsti pððtððn._ Se tðhkð, jonka epðilyksen rakeet l—i maahan, virkoa ei elohon. FALK _epðtoivoon puhjeten._ Me kaksi, Svanhild -- SVANHILD. Turha toivo heitð; valhetta kylvðt, korjaat kyyneleitð. Sa sanot muut? Sa etk— uskone, ett' aatelleet on muutkin niinkuin me, *mies* ettð salamoita uhmaa kyllð, -- hðnt' ettei myrsky koskaan maahan ly—, hðnt' ettei taivaanrannan longat yllð, ne vaikka raivoais kuin raju-y—? FALK. Hajoitti voimiansa kukin muu; *ma* tahdon rakkauttas, en mitððn muuta. He meluss' elon huutaa tðyttð suuta, sua hiljaa suojaan niinkuin vankka puu. SVANHILD. Jos ikivallat perikatoon ohjaa sun rakkautes, min varass' elo on, -- niin onko sulla *muuta* onnen pohjaa? FALK. Kðy kaikki silloin perikatohon. SVANHILD. Pyhðsti vannotko sa minulle, se ettei koskaan kuihdu kukan lailla, ei tuoksutonna nuoku elon mailla, vaan *iðt kestðð*? FALK _lyhyen ððnett—myyden jðlkeen:_ *Kauan* kestðð se. SVANHILD _tuskalla._ Oi, £kauan£, £kauan£; -- sana k—yhien! Mit' on tuo £kauan£ sana rakkaudelle? Sen kuolema, kuin home kukkaselle. £Iðiseen eloon uskon rakkauden£ -- siis aika vaihtua on sanojen: £Sua rakastin, kun hehkui kesðn helle!£ _Ikððnkuin voimakkaan sisðllisen nðkemyksen vallassa._ Onnemme pðivð painu ei, kun vihme auringon kyynelten kðy lðntehen; -- se sammukoon kuin outo taivaan ihme syðnpðivðn suureen hehkuun hukkuen! FALK _kauhistuen._ Mit' aiot? SVANHILD. Lapsia me oomme kevððn; senjðlkeen saapua ei syksy saa, jolloinka laululintu karkkoaa, kotiinsa palaamatta helisevððn. *Senjðlkeen* ei saa koskaan talvi jðinen vaippaansa kiertðð unten vainaita; -- ei rakkautemme, suuri, seppelpðinen, saa riutua kuin sairas vðrjyvðinen, -- se kuolkoon nuorena ja rikkaana! FALK _syvðssð tuskassa._ Etððllð *luotas* -- mitð elo oisi! SVANHIID. Se miksi *luonain* muuttuis -- ilman lempeð? FALK. Kodiksi! SVANHILD. Onnetar miss' sortuis hempeð. _Voimakkaasti._ En koskaan vaimoksesi tulla voisi, sen nðen nyt, sen tunnen, tiedðn mð! Ma lemmen ilon saatoin sulle antaa, kautt' elon vakavuuden en sua kantaa. _Lðhestyy ja lausuu kasvavalla hehkulla._ Hehkuimme kevðtpðivðn riemuiten, patjoille velttouden nyt ei saa hiipið! Suo laulun vapaasti nyt kðyttðð siipið joukossa jumalien nuorien! Vaikk' kaatui pursi pðivðin tulevain, -- jði lauta veteen, -- kuule neuvoain; sen avulla ui elon yrttitarhaan! Vajotkoon onni helmaan ulappain; saa *rakkautemme* sentððn voiton parhaan, se pelastuu, ei kulje tððllð harhaan! FALK. Ymmðrrðn sun! Mut erotakko nðin! Kun aukee meille elo kaunis, suuri, -- keskellð kevðtilmain siintðvðin, kun liittomme sai kasteen pyhðn juuri! SVANHILD. Senvuoksi juur. Nyt alkaa lopun aatto, alentuu, mataloituu riemun saatto! Voi, kerran koittaa tilin hetkikin, kun kðymme eteen suuren tuomarin, ja kun hðn vaatii, Herra vanhurskas, aarrettaan, jonka lainas tððllð meille -- vastaamme: £Ansaita ei armoas, katosi meiltð kalleus elon teille!£ FALK _voimakkaan pððt—ksen vallassa._ Pois sormus! SVANHILD _tulisesti._ Niink—! FALK. Ymmðrrðn sun! Heitð! Tie ainut tðð, mi yhdistðvi meitð! Kuin haudan kautta tie kðy elðmððn, niin vihkiytyy my—s eloon rakkaus vasta, kun muiston-kotiansa autuasta lðhestyy vapaana se pyyteistððn! Pois sormus viskaa! SVANHILD _riemuiten._ Tehtðvðni tein! Nyt runon valkeuteen ma sielus vein! Pois ovat siteet, jotka sua pauloi, -- nyt Svanhildisi joutsenlaulun lauloi! _Ottaa sormuksen sormestaan ja suutelee sitð._ Unelmain, uppoo meren aaltoihin, -- ma uhraan sinut, ajallisen pyyteen. _Astuu pari askelta taapðin, viskaa sormuksen vuonoon ja lðhestyy_ FALKIA _kasvoillaan kirkastettu ilme._ Elossa tðssð sinut menetin, -- mut voitin elðmðhðn iðisyyteen! FALK _voimakkaasti._ Ty—h—nsð ryhtyk——n nyt jokainen! Kðy tiemme tððll' ei enðð yhtehen. Jokainen nurkumatta taistoon my—tð. Aikamme kehnous kðynyt meihin on; pyrimme taistelutta voittohon, lepððmððn tekemðttð arkity—tð, vaikk' *kamppaillen ois uhmattava y—tð*. SVANHILD. Mut sairaasti ei. FALK. Ei, vaan voimalla. Veenpaisumus meit' ei voi rangaista; se muisto, jonka elðmððmme viemme, sðteilee synkeydestð taivahan kuin sateenkaari yli maisen tiemme, -- liittomme merkki kera Jumalan. Se velvoituksen tiellð sulle hohtaa -- SVANHILD. Se sinut runoilijan maaliin johtaa! FALK. On runoilija tððllð joka miesi koulussa, kðrðjillð, kirkossa, mi ty—ssððn ihanteen vain nðhdð tiesi ylhððllð lie hðn taikka alhaalla. Ma *yl—s* kðyn; on satuloitu hepo; on ty—ni aateloitu, vðistyy lepo! Hyvðsti! SVANHILD. Hyvðsti! FALK _syleilee hðntð._ Suo suuta! SVANHILD. Kerran! _Irtautuu._ Nyt ilolla sun heitðn huomaan Herran! FALK. Nyt valot kaikki voivat sammua, -- sen aatos elðð; se on Jumala. SVANHILD _poistuu taka-alaa kohti._ Hyvðsti! _Kðy edelleen._ FALK. Hyvðsti! Ma huudan vaan -- _Heiluttaa hattuaan._ elðk——n kaunis rakkaus pððllð maan! _Ovi aukeaa._ FALK _poistuu oikealle; nuoremmat vieraat tulevat ulos nauraen ja ilakoiden._ NUORET TYTøT. Puutarhaan tanssimaan! MUUAN HEISTá. Kðy nuori kansa! TOINEN. Kevðinen kukkaseppel kulmillansa! MUUTAMAT. Ei koskaan taukoa -- KAIKKI. He tanssistansa! STYVER _tulee kðyden kðsikoukussa_ STRéMANIN _kanssa._ ROUVA STRéMAN _ja lapset seuraavat perðssð._ STYVER. Me kaksi olemme nyt veljekset. STRéMAN. Ja yhdessð sa kanssain taistelet. STYVER. Kun voimat valtion nðin yhdistyvðt -- STRéMAN. Niin siitð koituu -- STYVER _reippaasti._ Tulokset! STRéMAN. Ja hyvðt. ROUVA HALM, LIND, ANNA, GULDSTAD _ja_ NEITI SKáRE, _sekð loput vieraista tulevat ulos. Kaikkien katseet etsivðt_ FALKIA _ja_ SVANHILDIA. _Yleistð ihmetystð herðttðð se, ettð kumpikin heistð on omalla tahollaan._ NEITI SKáRE _tðtien joukossa, ly— yhteen kðmmeniððn._ Ma valvonko vai kðynk— unissani! LIND _joka ei ole huomannut mitððn._ Tervehtðð saanko uutta lankoani. _Hðn sekð useat vieraista lðhestyvðt_ FALKIA, _mutta perðytyy_ LIND _ehdottomasti askeleen taapðin_ FALKIN _nðhdessððn sekð huudahtaa:_ Sua mikð vaivaa? Olet niinkuin Janus kakskasvoinen! FALK _hymyillen_. Ma huudan kuin Montanus: Maa litteð on; -- silmðin harhaan nðki; nyt tyytyvðinen onko herrasvðki! _Menee reippaasti oikealle:_. NEITI SKáRE. Siis rukkaset! TáDIT. Vai --? ROUVA HALM. Nostaa ei saa hðlyð! _Menee_ SVANHILDIN _luo._ ROUVA STRéMAN _rovastille._ Siis rukkaset! STRéMAN. Se totta onko? NEITI SKáRE. On! NAISET _supattelevat keskenððn._ Siis rukkaset! _Kokoontuvat yhteen ryhmððn etemmðksi puutarhaan._ STYVER _kuin jðhmettyneenð._ Falk kosinut? En ðlyð! STRéMAN. Hðn meitð kyllð pilkkas, kunnoton --! _Katsovat ððnett—minð toisiaan._ ANNA _Lindille._ Niin hauskaa. Hðntð ihan inhosin! LIND _syleilee ja suutelee hðntð._ Hurraa, nyt olet mun, sit' ðlð kiellð! _Kðyvðt ylemmðksi puutarhaan._ GULDSTAD _katselee_ SVANHILDIA. Hðnessð sðrkynyt on jotakin; parantaa tahdon sen, mi elðð vielð. STRéMAN _saa jðlleen puheenlahjansa ja syleilee_ STYVERIá. Nyt huoletonna painu p—ytðs ððreen, vankasti liitetty oot neiti Skðreen! STYVER. Sun riemusi on vuosi vuodelta katsella sukuasi lisððntyvðð. STRéMAN _hykertelee tyytyvðisenð kðsiððn_ FALKIA _kohti katsellessaan._ Sai palkkansa tuo poika julkea; -- se noille £tietðjille£ tekee *hyvðð*! _Kðyvðt keskustellen ylemmðksi,_ ROUVA HALMIN _lðhestyessð_ SVANHILDIN _kanssa._ ROUVA HALM _hiljaa ja kiihkeðsti._ Sua mikððn sido ei? SVANHILD. Ei sido mikððn. ROUVA HALM. Velvollisuutes tuntenet nyt kait -- SVANHILD. Teen kðskys mukaan. ROUVA HALM. Kiitos. _Viittaa_ GULDSTADIA _kohti._ Siitð sait pohatan, vapaa oot, et katso ikððn -- SVANHILD. Ois mulla sentððn pieni vaatimus: pois muuttaa -- ROUVA HALM. Se on miehen tarkoitus. SVANHILD. Ja aatosaikaa -- ROUVA HALM. Onni kutsuu, muista! SVANHILD _hymyilee hiljaa._ Ei kauan; kunnes putoo lehdet puista. _Menee parvekkeen luo;_ ROUVA HALM _etsii_ GULDSTADIN _kðsiinsð._ STRéMAN _vieraiden keskessð._ Me opetuksen saimme vakavan: jos kovat epðilyksen ajat koittaa, niin totuus kððrmeen suistaa surmahan, ja rakkaus voittaa. VIERAAT. Niin, se aina voittaa! _Syleilevðt ja suutelevat parittain. Ulkopuolelta vasemmalta kuuluu naurua ja laulua._ NEITI SKáRE. Mit' on tuo? ANNA. Ylioppilaat! LIND. Niin, kuoro, mi lðhtee tuntureille; -- unhoitin peruuttaa -- YLIOPPILAAT _tulevat sisðlle vasemmalle ja jððvðt seisomaan sisððnkðytðvðn luo._ MUUAN YLIOPPILAS _Lindille._ Lind, nyt lðht—si on vuoro! ROUVA HALM. Etsitte Lindið? NEITI SKáRE. Hðn kihloihin on mennyt -- MUUAN TáTI. Joten ymmðrrðtte tuosta, hðn ettei saata luonnon helmaan juosta. YLIOPPILAS. Kihloissa! KAIKKI YLIOPPILAAT. Onneks olkoon! LIND. Kiitos vaan. YLIOPPILAS _tovereille._ Ei pððse laulunlaiva paikaltaan. Pois meiltð tenori nyt viety on. FALK _joka tulee oikealta yllððn kesðpuku, pððssð ylioppilaslakki, selðssð laukku ja kðdessð sauva._ Kðyn siksi Norjan nuorten kuorohon! YLIOPPILAAT. Sa, Falk! Hurraa! FALK. Nyt ylð-ilmoihin kuin kimalaiset aina kevðisin! Kaks kaikupohjaa mull' on rinnassa yks harppu, jossa eri soinnut, kieli, soi toinen niistð elon riemua, taas toinen helðjðð kuin tumma mieli. _Muutamille ylioppilaille erikseen._ On sulla nuotit? -- Kirjat? -- Niinpð kesðn kentille, kimalaiset, kukkain luo, kotiinsa hunajan ne kerran tuo ðidilleen, valtiattarelle pesðn! _Seuran puoleen kððntyen, jolla aikaa ylioppilaat lðhtevðt ja virittðvðt ensimmðisen nðyt—ksen kuoron hillitysti ulkopuolella._ Voinemme anteeksannon kðttð puistaa, ma tahdon unohtaa; _Hiljaa._ mut kaikki muistaa. STRéMAN _hillitt—mðllð ilolla._ Pyh, onnemme on jðlleen ehyt nðin! Toivetta Marjan odotamme n—yrinð -- _Vetðð hðnet kuiskaillen syrjððn._ Hðn mulle uskoi ihan ðskettðin -- _Osa puheesta hðipyy kuulumattomiin._ Jos hyvin kðy ... niin kolmastoista ... k—yrinð! STYVER _kðsikoukussa_ NEITI SKáREN _kanssa, kððntyy_ FALKIN _puoleen, hymyilee ylimielisesti ja lausuu rovastiin pðin viitaten:_ Saan sata taaleria, kodin saan -- NEITI SKáRE _niiaa pilkallisesti._ Ens joulust' tulee mulle tytt—joulun lopettaja. ANNA _samoin, tarttuen armaansa kðsivarteen._ Lind jðð, saa usko olla oloillaan -- LIND _nolostumisensa salaten._ Minusta sukeutuu kait tytt—koulun opettaja. ROUVA HALM. Saa Anna tððllð opin ottaa toimistani -- GULDSTAD _vakavasti._ On ty—ni miehen runo koruton, min velvollisuus suuri, pyhð on. FALK _katselee hymyillen yli vðkijoukon._ Kðyn -- tietoisena vastaisista voimistani! Hyvðsti! _Hiljaa Svanhildille._ Kevðhðni morsian; sun luokses ty—ni aina sillat kutoo! _Heiluttaa lakkiaan ja seuraa ylioppilaita._ SVANHILD _katsoo hetken hðnen jðlkeensð, ja lausuu hiljaa mutta voimakkaasti:_ Nyt oma olla voin ma maailman; kevððni pððttyi; -- puista lehdet putoo. _Samassa aletaan pianolla soittaa tanssikappaletta, ja samppanjapullot paukahtelevat taka-alalla. Herrat py—rivðt toistensa lomi naisensa kðsivarsissaan;_ GULDSTAD _lðhestyy_ SVANHILDIA _ja kumartaa tðlle; tðmð ikððnkuin luhistuu hetkeksi kokoon, mutta tointuu jðlleen tajuihinsa, ja ojentaa hðnelle kðtensð._ ROUVA HALM _ja lðhin suku, joka on jðnnityksellð seurannut kohtausta, rientðvðt saapuville ja piirittðvðt heidðt ððnekkððllð ilolla, minkð soitto ja kauempana puutarhassa tanssivien riemu vaientaa._ _Mutta kaukaa ylðmailta kaikuu halki tanssin sðvelien voimakkaasti ja reippaasti:_ FALKIN JA YLIOPPILAIDEN KUORO. Karit vaikka mun purteni pirstaksi l—i, ihanaa oli laineilla liitðð. USEIMMAT NáYTTáMøLLá. Elðk——n! _Tanssia ja riemua; esirippu laskee._ End of the Project Gutenberg EBook of Rakkauden komedia, by Henrik Ibsen *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAKKAUDEN KOMEDIA *** ***** This file should be named 20344-8.txt or 20344-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/2/0/3/4/20344/ Produced by Matti Jðrvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe. Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.