Pohjan-Piltti: Kuvaus lopulta 13:tta vuosisataa

The Project Gutenberg EBook of Pohjan-Piltti, by Yrjˆ Sakari Yrjˆ-Koskinen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Pohjan-Piltti Kuvaus lopulta 13:tta vuosisataa Author: Yrjˆ Sakari Yrjˆ-Koskinen Release Date: July 25, 2006 [EBook #18904] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJAN-PILTTI *** Produced by Tapio Riikonen POHJAN-PILTTI Kuvaus lopulta 13:tta vuosisataa Kirj. Yrjˆ-Koskinen Werner Sˆderstrˆm, Porvoo, 1891. POHJAN-PILTTI. Jos otamme vanhat Klint'in merikartat katsellaksemme ja haemme sen lehden, miss‰ Merenkurkku lukemattomine luotoinensa kuvataan, keksimme pian keskell‰ meri‰, toista peninkulmaa Mikkelinsaarista luodetta kohden, pienen karimerkin, jonka viereen on pantu nimi: "Pohjanpiltti". Olen useilta saaristolaisilta ja merimiehilt‰ kysellyt, mink‰-n‰kˆinen t‰m‰ Pohjanpiltti on. Mutta t‰n aian ihmisist‰ ei ainoakaan voi sanoa sit‰ n‰hneens‰, vaikka se ennen muinoin mainitaan ter‰v‰n‰ k‰rken‰ ylˆttyneen muutaman kyyn‰r‰n korkeudelle veden pinnasta. Vanhat tiet‰v‰t jutella, kuinka t‰m‰ pieni kari heid‰n vanhempiensa nuorella i‰ll‰ oli ollut kaikkien merenkulkijain pelko ja kauhistus, kun syys-yˆn pimeydess‰ n‰it‰ vesi‰ sattuivat kynt‰m‰‰n. Se oli aina ik‰‰nkuin joku lumous olisi vietellyt heid‰n haahtensa sinne k‰sin kulkemaan. Lukemattomat laivat ja alukset olivat yht'‰kki‰ tˆrm‰nneet t‰t‰ julmaa nirkkoa vastaan, ja silloin oli aina kaikki pelastus mahdoton. N‰kˆisen‰ aikana oli helppo karttaa t‰t‰ kovaa onnea, sill‰ Pohjan piltin sivut ja hamara hohti p‰iv‰nvalossa erinomaisella loisteella, jonka silakan-pyyt‰j‰t Mikkelin-saaristosta n‰kiv‰t kaukaisena t‰hten‰ n‰kˆ-alan luoteisessa ‰‰ress‰. Mutta harvat lienev‰t kuitenkin p‰iv‰nvalossakaan uskaltaneet l‰hesty‰ t‰t‰ kamaloittavaa paikkaa, jossa niin monelle miehelle oli surma tullut. Yleinen luulo oli, ett‰ Pohjanpiltti oli henki jonkin-lainen, ja kun aiottaisin tapahtui ett‰ tuo p‰iv‰s-aikainen loiste moneksi vuodeksi h‰visi ja haaksi-rikkoja silloin aina eneni, sanoivat saaristolaiset kesken‰ns‰: "nyt on Pohjanpiltti ‰keiss‰ns‰". Mutta mist‰ sen suuttumus ja ‰re‰ mieli n‰in aiottain oli syttynyt, sit‰ eiv‰t oikein tienneet. Saaristolaiset t‰ll‰ puolen ovat Ruotsalaisia ja Pohjanpiltti oli heille muukalainen. Mutta nyt on Pohjanpiltti h‰vinnyt, eik‰ kukaan ole kuullut isoon aikaan sit‰ mainittavankaan. Samalla aikaa kuin kaikki muut karit ja luodot n‰ill‰ vesill‰ ylenev‰t ylenemist‰ns‰, satamat mataloituvat ja koko Merenkurkku jo rupeaa kuivalta tuntumaan Pohjan kaupunkien suurille laivoille, on t‰m‰ kari n‰ht‰v‰sti vaipunut syvemm‰lle ja k‰tkenyt ter‰v‰n k‰rkens‰ syv‰lle aaltojen alle. Vai olisiko sen nirkko taittunut, sen voima ja viha s‰rkynyt? -- * * * * * Syyskuussa 1595 kulki iso, mutta kanneton vene hyv‰ll‰ purje-tuulella Pietarsaaren rannikolta Merenkurkkua kohden. Ilta alkoi pimet‰, ja muutamat miehist‰ jo olivat levitt‰neet avarat sarka-kauhtanansa aluksen pohjalle, miss‰ venyiv‰t, jos ei juuri nukuksissa, kuitenkin hyv‰ss‰ levossaan, sill'aikaa kuin muut istuivat purjeita kaitsemassa. Aluksessa olikin kelpo lailla v‰ke‰, eik‰ tavaraa n‰ht‰v‰sti mit‰‰n, jotta helppo oli havaita, ett'ei tavallista kauppa-matkaa kuljettu. Tosin oli pitkin alusta ladottu iso joukko kirjavia vakkoja, mutta n‰it‰ tuskin lienee isompi luku ollut kuin miehi‰k‰‰n, ja koska jokaisen kannessa oli punalla tai keltamaalilla kirjoitettu nimi ja vuosiluku, ei ollut ep‰ilemist‰k‰‰n, ett‰ niiss‰ ei muuta tavaraa s‰ilynyt kuin matka-ev‰s jokaiselle miehelle ja muut pitk‰n matkan tarve-kalut. Perimm‰inen vakka oli muita suurempi ja kantoi kannessansa nimen: "Pentti Pouttu", mutta rinnatusten seisoi toinen v‰h‰isempi, jossa ei n‰hty muuta kirjoitettuna, kuin: "H. H. F.", ja t‰t‰ vastaan nojausi hylkeen-nahkainen kesseli eli kapsekki, joka oli pystyyn pantu. Vahvamainen hylkeen-pyssy eli niinkuin silloin sanottiin tuli-putki seisoi vakan ja kesselin nojassa, josta arvaisit kaikella kolmella olevan yksi omistaja, ja vahva nahka-kinnas, sisustettu nuorella n‰‰d‰n nahalla, oli peitteeksi asetettu pyssyn suuhun. Toinen samanlaatuinen kinnas makasi miehen polvilla, joka par'aikaa per‰-melaa hallitsi ja veneen purjeettomalta puolelta tarkasti silm‰ili keulan edustaa kauas siintyv‰‰ selk‰‰ myˆten. Puvusta arvaten n‰ytti t‰m‰ mies ik‰‰nkuin aluksen p‰‰llysmiehelt‰. H‰nell‰ tosin oli lammasnahkainen alus-takki niinkuin muillakin ja avara sarkakauhtana hartioille heitetty. Mutta lakkinsa ei ollut koirannahkaisella reunuksella niinkuin useimpien muitten, vaan kokonansa n‰‰d‰n-nahasta tehty, semmoinen kuin aatelisten siihen aikaan oli tapa kantaa. Ja kuitenkin ei t‰m‰ ollutkaan aatelinen, vaan pikemmin talonpoikainen mies. Se oli tuo rikas ja mahtava nimismies Hannu Hannunpoika Fordeel, joka itse, samatekkuin is‰ vainajansa ennen, oli Ruotsin kuninkaille rahoja lainannut, ja t‰ss‰ aatelittomassa Pohjanmaassa tosin oli mainiompi mies kuin moni aatelinen muualla. Mutta mik‰‰n p‰‰llysmies h‰n ei kuitenkaan t‰ss‰ ollut; senp‰ jo olisi n‰hnyt siit‰ rohkeasta silm‰st‰, jolla h‰nt‰ tarkasteli toinen mies, istuen k‰det ristiss‰ l‰hisen vakan ‰‰ress‰. T‰m‰ mies oli jotenkin lyhyt ja vahva, erinomaisen palavat silm‰t p‰‰ss‰ ja suu v‰h‰isen ilveiss‰ p‰in. Leve‰ naama todisti H‰m‰l‰ist‰ suku-per‰‰. Se oli tuo mainio talollinen Pentti Pouttu Kyrˆst‰. -- "Min‰ olen sielunne halki katsonut, Hannu", sanoi Pouttu, yh‰ luoden ter‰v‰t silm‰ns‰ per‰mieheen. "Noihin Pietarsaarelaisiin en paljon luota, mutta teihin luotan. Kuitenkin tahdon toden puhua. Te kyll‰ pid‰tte kaikella rehellisyydell‰ meid‰n puoltamme, te kyll‰ rakastatte Pohjanmaan vapautta -- siihen teill‰ hyv‰t syyt on, -- mutta teilt‰ puuttuu rohkeutta. Jos ei teid‰n varomisenne olisi aina esteen‰ ollut, me talonpojat jo olisimme sonta-ryytt‰reit‰mme p‰‰h‰n kolahuttaneet". -- "Ja saaneet koetella oman niskanne vahvuutta", lis‰si Hannu Hannunpoika, katsomatta toisen puoleen; "min‰ taidan vakuuttaa, Klaus herralla on ter‰v‰t kirveet ja koko mestarit mestaus-miehiksi. Rautalammessa ovat n‰m‰ jo oppineet, millainen niskan-rakennus H‰m‰l‰isill‰ on". -- "Klaus herra! no, min‰ tahtoisin sen pirun nokista nen‰‰ v‰h‰n pest‰", sanoi Pouttu tuimistuneena, mutta malttoi mielt‰‰n ja lis‰si: "Puhutte oikein, Hannu; t‰ytyy odottaamme, mit‰ apua Kaarlo herttua meille tiet‰‰. Eip‰h‰n s‰‰dyt suotta lie Sˆderkˆping'iin kutsuttu". -- "Min‰ en luule", vastasi Fordeel, "ett‰ H‰nen ruhtinaallisen armonsa asiat niin ‰kki‰ valmistuvat. Jonkun vuoden ainakin saamme malttaa, ja min‰ aion siksi aikaa j‰‰d‰ Ruotsiin valvomaan t‰m‰n maakunnan asioita. Mutta katsokaatte vaan, ett'ette ennen aikoja mihink‰‰n rupea". -- "Vai Ruotsiin j‰‰d‰!" kertoi pilkallisella ‰‰nell‰ Pouttu; "no, no, kukin ihoansa arostaa". -- "Pentti!" vastasi toinen, katsoen kumppalinsa silmiin, "olen j‰tt‰nyt vaimoni kotia; sin‰ tied‰t, ett‰ h‰nt‰ arostelen enemmin kuin omaa ihoani". Pentti ei vastannut mit‰‰n ja hetken p‰‰st‰ puhe k‰‰ntyi toisaalle. -- "Jos tuuli n‰in pysyy, olemme ennen p‰iv‰‰ p‰‰sseet Kurkun l‰pi". Pouttu nousi pystyyn ja katseli merta ymp‰rillens‰. -- "Jos t‰t‰ suuntaa pid‰tte, tulemme ennen yˆsyd‰nt‰ asumaan Pohjanpiltin linnassa. Olen min‰kin n‰it‰ vesi‰ ennen kulkenut". "Olkaa vai!" vastasi Hannu vakavasti. Mutta yht'‰kki‰ molemmat s‰ik‰htiv‰t. Yˆ oli n‰kˆinen ja t‰ysi kuu tuolloin t‰llˆin paistoi pilvi-hattarojen lomasta. Nyt juuri kuu uudestaan n‰ytti kirkkaat kasvonsa ja samassa toinen loiste leimahti veden pinnassa, noin puolen penikulmaa keulan edest‰. Kaikki valveilla olijat sen kohta havaitsivat ja muutamat tekiv‰t vanhasta katolilaisesta tavasta ristinmerkin. "K‰‰nt‰‰!" huusi Hannu Hannunpoika per‰st‰ ja kohta purjeet olivat lˆyh‰ss‰. V‰h‰isen ajan p‰‰st‰ taas pursi lenteli laineilla, mutta nyt etel‰mp‰‰ suuntaa, Maksamon saariston puoleen. -- "Pohjanpiltti on armollinen t‰n‰ vuonna", arveli taas Hannu Hannunpoika, kun kaikki oli suorassa. "Muutoin sen ei ole tapa l‰hett‰‰ loistettansa kuin p‰iv‰ll‰, ja lapsuudessani Kustaa kuninkaan loppu-aioilla muistan kuulleeni, kuinka alukset p‰iv‰-syd‰nn‰kin j‰iv‰t sen nokkaan kˆkˆtt‰m‰‰n, kuten lahnan-lisut onkeen". -- "Niin kyll‰", vastasi Pouttu, -- "vanha is‰nt‰ ei ollut Pohjanpiltin yst‰vi‰, sen taidan kyll‰ uskoa. Mutta jos t‰ll‰ kertaa olemme pelastuneet, niin minua tosin siit‰ saatte kiitt‰‰. Min‰ tahdon teille asian sanoa. Pohjanpiltti ei tahdo mielell‰‰n upottaa omaa sukuaan. Mutta jos toisten n‰ill‰ vesill‰ kuljette, ett'en min‰ muassa ole, katsokaatte silloin eteenne. Ette taida tiet‰‰, mik‰ t‰m‰ Pohjanpiltti onkaan?" -- "Sit‰ ei juuri paljo kukaan tiet‰ne", arveli nimismies. -- "Min‰ tied‰n", sanoi vakavasti Kyrˆl‰inen ja v‰h‰n ajateltuansa h‰n alkoi jutella. -- "Taidatte tiet‰‰, ett‰ Kyrˆn kirkko ja Viipurin linna ovat yhtaikaiset. Toisen on rakentanut koko Ruotsin-valta, toisen Kyrˆn seurakunta. Siit‰ on nyt kolmen vuosisadan paikka. Nep‰ kyll‰ rauhattomat ajat oli, jos n‰m‰tkin". -- -- -- "Vai rauhattomat!" keskeytti nimismies; "sit‰ ette sanoisi, jos olisitte lukeneet riimi-kronikaa. Herra Liungo Kalajoessa, jonka hyvin tunnette, on siit‰ tehnyt suomennoksen, josta kohta kuulette, olivatko Torkel Knuutinpojan ajat rauhattomat. Kuulkaappas nyt, mit‰ riimi-kronika lausuu: Silloin hallitsi Torkel Knuutinpoika, Taitava mies ja varsin oikea. Talonpojat, papit, ritarit ja herrat H‰nehen suostuivat kaiket kerrat. Riemu ja tanssi ja ritari-painit Hoviloissa n‰htiin, myˆskin kaikki mainit. Viljaa ei puuttunut talonpojilta, Pˆyd‰ss' oli kalaa ja lihaa joka ilta. Eip' ollut h‰t‰‰ kell‰‰n koko maassa, Rauha oli rikkomaton valtakunnassa, Eik‰ kukaan tohtinut v‰‰ryytt‰ tehd‰, Sit‰ ei marski k‰rsinyt n‰hd‰. Sentapainen mies oli Torkel Knuutinpoika. Kuinka semmoisen miehen ajat sanotte rauhattomiksi?" -- "Sanon kun sanonkin", vastasi Pouttu; "minulla on toinen kronika omassa ja esi-isieni hyv‰ss‰ muistissa, ja sen m‰ taidan teille vakuuttaa, ett‰ minun muisti-kronikassani on paljoa sujuvampi runon-puku, kuin teid‰n riimi-kronikassanne. Mutta siit‰ ei tarvitse meille riitaa tulla, sill‰ tahdon teille jutella asian paljailla puvuttomilla sanoilla. Satuin sanomaan, ett‰ Kyrˆn kirkko ja Viipurin linna ovat yht'-ik‰iset. Olisi pit‰nyt sanoani, ett‰ Kyrˆn kirkko on vanhempi, ennemmin aloitettu. Mutta valmiiksi se saatiin vasta kymmenen vuotta myˆhemmin. T‰m‰ ei tullut siit‰, ett‰ Ruotsin-valta on suuri ja Kyrˆn pit‰j‰ v‰h‰inen. Ei vain! Kyrˆn pit‰j‰ silloin oli kuin valtakunta. Koko etel‰inen Pohjanmaa, rannat, saaristot ja syd‰nmaat, olivat silloin t‰m‰n pit‰j‰n alla, ja sen asukkaat olivat kuin ruhtinaita, vallitsivat koko Lapinkansan yli ja kokosivat veron-saaliiksensa oravan- ja n‰‰d‰n-nahkoja summattomat m‰‰r‰t. Silloin tulivat n‰m‰ Ruotsin Hurrit rantoihimme ja juuri se sama Torkel Knuutinpoika ne t‰nne l‰hetti. Luuletteko t‰m‰n asian rauhaksi k‰‰ntyneen. H‰n, joka ei k‰rsinyt muka n‰hd‰ v‰‰ryytt‰ kellenk‰‰n teht‰v‰n, -- eikˆ h‰n t‰ss‰ tehnyt meille v‰‰ryytt‰? Saatpas n‰hd‰; jos sonta-ryytt‰rit kerran voiton saavat, he varmaankin tekev‰t yht‰l‰isen kiitos-puheen Klaus Fleming'ist‰". -- -- N‰in kulki Pouttulaisen puhe eteenp‰in, samalla lailla kuin pilven-hattarat taivaalla, jotka milloin yhtyv‰t milloin taas hajoovat, mutta kaikki kuitenkin vihdoin kulkevat yht‰ suuntaa. Nykyisen ajan seikat sekaantuivat Kyrˆl‰isen ajatuksiin ja vetiv‰t h‰nen kertomuksensa oikealta tielt‰, vaikka h‰n tavan takaa koki palata poikkeemisistansa. Koko yˆkauden lienee juttunsa kest‰nyt, jolla aikaa vene hyv‰ll‰ vauhdilla kulki Riitakarin ohitse ja siit‰ lounaista suuntaa Kurkun l‰pi Ruotsinpuoliselle Raumanmerelle. Sille tielle tahdomme j‰tt‰‰ Pentti Poutun; mutta h‰nen juttunsa tahdon s‰ilyyn ottaa. Jos lukija joskus on lehdess‰ ollut, lieneep‰ n‰hnyt, kuinka toinen kassaralla leikkaa lehtev‰t oksat maahan, toinen ne kokoilee ja sitoo kerpoihin. J‰lkim‰inen virka annetaan vaimov‰elle ja lapsille. Niin min‰kin tahdon Poutun kertomuksesta ko'ota nuo hajalliset aineet vihkoloihin, enk‰ v‰h‰ksy‰ t‰t‰ alhaista virkaani niin mainion miehen alla. K‰r‰j‰t. Er‰‰n‰ aamuna p‰iv‰n noustessa kokoontui suuri joukko miehi‰, Joutsi kunkin olalla, sille tasaiselle kunnaalle Kyrˆjoen varrella, miss‰ nyky‰ns‰ V‰h‰n-kyrˆn kirkko seisoo. Ne olivat Pirkkalaiset Lapink‰vij‰t Suupohjassa [T‰ss‰ arvaisin Pentti Poutun olevan erehdyksiss‰. Ne olivat arvatakseni kaikki Lapink‰vij‰t sek‰ Suupohjasta ett‰ Per‰pohjastakin, vaikka enin osa viel‰ edellisess‰ lienee asunut.], jotka suvi-syd‰nn‰ pitiv‰t k‰r‰ji‰ ja keskustelemuksia yhteisist‰ asioistaan. Keskell‰ kunnasta oli kaksitoista istuma-kive‰ piiriss‰, ja kullekkin istuutui yksi niist‰ Pirkkalais-seuran vanhemmista, joitten neuvot ja p‰‰tˆkset enimm‰sti asettivat sek‰ seuran yhteiset asiat ett‰ yksityisten keskin‰iset riidat. Tulipunaiset lakit leve‰ll‰ n‰‰d‰n-nahkaisella reunuksella olivat vanhinten tunnus-merkki, vaikka muuten kyll‰ olivat eri-pukuiset. Yhden puku oli varsinkin eri-n‰kˆinen. Muun vaatteensa ylle oli heitetty rauta-paita, kudottu hienoista renkaista, ja jaloissa oli rauta-saappaat semmoiset, joitten varret ylˆttyiv‰t polvien yli, rauta-paidan liepeitten alle. Itse mies, joka t‰m‰n raskaan rauta-kuorman yll‰ns‰ kantoi, ei ollut en‰‰ paraassa i‰ss‰‰n; mutta joka kerran h‰nen muotoansa katseli, olisi luullut, ett‰ iho kasvoissansa oli samaa ainetta kuin paita ja saappaat, ja ett‰ p‰‰ ja kasvot ainoastaan siit‰ syyst‰ olivat j‰‰neet rauta-pukua vaille, koska jo itsest‰ns‰ olivat niin lujat, ett'ei mink‰‰n aseen ter‰ niihin pystynyt. H‰nen jalkojensa juuressa makasi suuri halleva koira, silm‰t ummessa, ik‰‰nkuin nukuksissa. Pitk‰t selk‰-karvat, jotka v‰h‰n v‰li‰ pystyyn nousivat, osoittivat kuitenkin selv‰sti, ett‰ niitten omistaja oli valppovalveillansa taikka ainakin levottomia unia n‰ki. Vasta-p‰‰t‰ t‰t‰ rautaista vanhusta istui vanhinten joukossa toinen mies, jonka puvussa ei mit‰‰n erinomaista ollut, mutta jonka vahvat j‰senet ja pitk‰ varsi todistivat tavattomia ruumiin voimia. H‰nen p‰‰ns‰ istuessakin ylettyi puolta kyyn‰r‰‰ korkeammaksi kuin muitten istujien. H‰nen muotonsa n‰ytti iloiselta ja vapaalta, ja vapaasti h‰nen silm‰ns‰kin kulkivat kokoontuneen k‰r‰j‰-joukon ymp‰ri. T‰m‰ joukko oli ik‰‰nkuin siirtynyt enemmin sille puolelle, miss‰ viime-mainittu mies istui ja levoton h‰ly kuului heid‰n keskelt‰ns‰, sill'aikaa kuin vanhimmat tuosta t‰st‰ keskustelivat. Se oli niinkuin ensim‰iset suhinat puitten latvoissa, raju-ilman l‰hestyess‰. Keskustelemus-aineet olivat nyt loppumaisillansa, kun yht‰ ‰kki‰ tuo pitk‰ mies vanhinten luvusta nousi pystyyn ja nyt vasta n‰htiin, ett'ei koko joukossa sen mittaista ollut. Kaikki h‰ly oieti vaikeni, kun t‰m‰ otti puhuaksensa: -- "Matti Kurki!" lausui h‰n, ja halleva koira kohta jaloillansa oli, kun kuuli is‰nt‰ns‰ nime‰ mainittavan, -- "Kurki! min‰ tahdon t‰ss‰ kaikkien Pirkkalaisten l‰sn‰ ollessa sulta asian kysy‰. Miksik‰ olet poikasi l‰hett‰nyt Ruotsin kuninkaan kartanoihin? Miksik‰ h‰nen olet l‰hett‰nyt Ruotsin marskin seuraan, omia velji‰mme vastaan Karjalassa sotaa k‰ym‰‰n? Outoja puheita jo k‰ym‰ss‰ on. Mutta tied‰ se, ett‰ vaikka tulisit kuningasten kummiksi ja ylimysten apiksi, vaikka poikasi koko Karjalan valloittaisi ja vihdoin t‰nne palajaisi kultaisiin kannuksiin puetettuna, ei tule sinusta eik‰ sinun suvustasi ikin‰ meille herroja. Me olemme t‰h‰n asti pit‰neet sinua p‰‰miehen‰mme. Mutta t‰m‰ on ollut ja on viel‰kin meill‰ ehdon asia. Me emme ole sen vuoksi muuttaneet H‰meen suloisista maista n‰ihin Pohjan r‰meisin, ett‰ pit‰isi joutumamme rauta-hˆyhenisten kurkien tallattaviksi. T‰n‰ p‰iv‰n‰, jos mielemme tekee, valitsemme toisen p‰‰miehen". Se oli Kurjen vanha sota-toveri, Viljakka Pouttu, joka n‰in lausui, ja muusta joukosta kuului iso h‰lin‰, joka kyll‰ todisti, ett‰ Viljakan puhetta oli hyv‰ksytty. Kurjen ukon silmiss‰ n‰kyi vihan leimaus, joka levitti kalpean loisteen h‰nen rautakarvaisiin poskip‰ihins‰. Mutta h‰n ei noussut eik‰ virkkanut mit‰‰n. -- "Se on totta, mink‰ Pouttu puhuu", lausui toinen vanhimmista; "siit‰ Kurjen suvusta paisuu meille ankara esivalta. H‰n istuu keskell‰mme niinkuin kuningas, tuskin on kuulevanansa mit‰ keskustellaan; mutta kun vihdoin sanansa sanoo, se sana ei ole neuvon sana, se on k‰skyn. Jos annamme ylpeyden paisua, tulee meist‰ pian Lappalaisia ja h‰n meid‰n vero-herraksemme. Ottakaamme toinen p‰‰mies, joka meid‰n-mukainen on ja meid‰n-mukaisia poikia kasvattaa, -- ottakaamme Pouttu". "Pouttu p‰‰mieheksi", huusi koko k‰r‰j‰-joukko. Mutta Kurki nousi seisaalle, jotta rautarenkaat paidassansa helisiv‰t. Kaikki joukon meteli tyyntyi, kun h‰nen ter‰v‰t silm‰ns‰ synk‰sti tarkastivat heit‰. Sitten n‰m‰ silm‰t palauttivat ter‰ns‰ ja vaipuivat maata kohden. Ik‰‰nkuin itseksens‰ h‰n puhui: -- "Ihmisell‰ on lyhyt ik‰, mutta sit‰kin lyhyempi muisti. Siit‰ ei ole t‰yteens‰ kahta kymment‰ vuotta, kuin min‰ ja Viljakka Pouttu te'imme naimis-matkan, veimme miekka k‰dess‰ kaksi kaunista sisarta Karjalasta. Siihen aikaan n‰htiin meiss‰ kaksi luopumatonta toveria. Mutta yst‰vyys on haihtunut kuin oluen vaahto ja vanha toveri jo yritt‰‰, mill‰ saisi veikkonsa re'en syrj‰lt‰ kinokseen. H‰n on uusia velji‰ saanut Karjalassa, miss‰ emme ennen muuta n‰hneet kuin yhteisi‰ vihollisia. -- No, onko viisitoistakaan vuotta kulunut siit‰, kun k‰vin Maunu kuninkaan puheilla toimittamassa koko t‰lle Pirkkalais-v‰elle herruuden Lappalaisten yli, jota ei yksik‰‰n teist‰ olisi voinut. Nyt olen mielest‰nne jo tarpeeton, mit‰tˆn mies. Kiitollisuus on riutunut, niinkuin kev‰inen j‰‰, se on umpeen mennyt, niinkuin re'en j‰lki lumituiskussa". -- H‰n nosti silm‰ns‰ taas; kaikki oli ‰‰neti ja h‰n jatkoi: "Minua soimataan siit‰, kun poikani olen l‰hett‰nyt kuninkaan ja marskin hoviin! Mill‰ lailla luulette voivanne pit‰‰ sen oikeuden ja herruuden, jonka teille toimittanut olen, jos en min‰ teille pid‰t‰ Ruotsin hallitusmiesten suosiota. Minun poikani palvelus vieraassa maassa on teille suojelusta, h‰nen retkens‰ Karjalan pakanoita vastaan ostaa teid‰n syntinne Jumalalta anteeksi. Mutta te ette ymm‰rr‰ taivaallisia eik‰ maallisia etujanne. No", h‰n lis‰si uhka-‰‰nell‰, "min‰ pyyd‰n teist‰ eron. Maksakaa vain, mink‰ olen hyv‰ksenne kuluttanut!" -- Koira kerran haukahti puheen p‰‰tteeksi, ik‰‰nkuin sanoaksensa: "Niin maksakaatte, taikka!" -- ƒ‰netˆn odottamus vallitsi koko joukossa. Mutta Viljakka Pouttu kohta uudestaan nousi. -- "Jos tahdot meist‰ eron", sanoi h‰n, "niin kulutuksesi ja vaivan-n‰kˆsi ovat helposti maksetut, -- ne, mitk‰ meid‰n edest‰mme olet tehnyt ja n‰hnyt. Sinun syntiesi t‰hden olemme jo ruvenneet kirkkoa rakentelemaan ja joutuneet Turun pispan vallan alle. Sinun omaatuntoasi painaa kahden naisen murha, ja sinulle helpoitukseksi painaa meit‰ nyt Turun paavin paimen-sauva. Sinun muistosi on hˆltynyt, kun et en‰‰ oikein muista sotaretke‰mme Karjalaan. Min‰ olin naimaton, ja kun kaksi kaunista sisarta tapasin, niin sodan oikeudella otin toisen, -- te'in h‰nen naisekseni. Mutta sulla oli nainen kotosella. Mit‰ vasten silloin otit toisen Karjalais-neidon mukaasi. Ja minne entinen em‰nt‰si katosi? minne sen lapset? Ja kuinka uuden naisen k‰vi? Se vihasi sinua, se on totta. H‰nt‰ miellytt‰‰ksesi, sin‰ tapoit entisen em‰nn‰n ja entiset lapset; mutta h‰n vihasi sinua viel‰ enemmin. Kaksi lasta, pojan ja tytt‰ren, h‰n oli sinulle synnytt‰nyt, niin lˆyttiin h‰n muutamana p‰iv‰n‰ hirtettyn‰ mets‰st‰. Sin‰ olet julma mies, Kurki, mutta sin‰ olet jumalinen. Sinun poikasi nyt k‰ypi risti-sotaa oman ‰itins‰ sukua vastaan, mutta Lappalais-raukkoja sin‰ raatelet, niinkuin olisivat mets‰n-riistaa. Ne pakenevat meit‰, ne h‰vi‰v‰t, ja meilt‰ h‰vi‰‰ verot ja saaliit. -- No, mekin tahdomme sinusta eron. Jos tahdot, niin ostamme sinulle sijan Turun luostariin, miss‰ oikein voit viel‰ pyh‰ksi k‰yd‰. Mutta jos olet tottumaton avoin jaloin k‰ym‰‰n, meill‰ on avarat tilukset H‰meess‰. Ota ne, muuta sinne; siell‰ olet Ruotsin ylimyksi‰ ja Turun pappeja likemp‰n‰". Koko joukko huusi suostumusta t‰h‰n ehdotukseen, ja Matti Kurki oli h‰mm‰styksiss‰, ett‰ h‰nen uhkauksensa oli semmoisen p‰‰tˆksen saanut. Viha syd‰mmess‰, t‰ytyi h‰nen mielty‰. Pouttu p‰‰mieheksi eli Lapinvoudiksi valittiin, viideksi vuodeksi. K‰r‰j‰t vihdoin hajosivat. Pohjan Neito. Meid‰n ei ole helppo arvata, mit‰ kaikkia tuumia ja hankkeita oli Kurjen ukon p‰‰ss‰ asunut. Pohjanmaan Lapink‰vij‰t, joitten p‰‰miehen‰ h‰n alusta saakka oli ollut, olivat viime aikoina ruvenneet pahaa aavistelemaan ja olivat nyt mieli-hyvill‰‰n, kun asia semmoisen lopun sai. Tosin muutamat, niinkuin Viljakka Pouttu, joka vanhastaan tunsi h‰nt‰, tiesiv‰t, ett‰ h‰n ei t‰mmˆist‰ loukkausta kostamatta j‰tt‰isi. Mutta salaiset juonet heit‰ enemmin pelottivat kuin t‰ysi vihollisuus, ja samassa senkin arvasivat, ett‰ Kurjen mahtavuuden aurinko oli laskeumassa, niin pian kuin p‰‰miehyytens‰ Pohjan miesten seassa oli lakannut. Jos h‰nt‰ t‰h‰n asti oli Ruotsin hovissakin jotenkin suuressa arvossa pidetty, se isommaksi osaksi oli l‰htenyt siit‰ syyst‰, ett‰ h‰nt‰ oli katsottu ik‰‰nkuin Pohjanperien ja Lappien kuninkaaksi, jota ei k‰ynyt aivan halpana alamaisena pit‰‰. Jos nyt Pouttu taikka joku muu k‰visi Ruotsissa tarjoomassa yht‰l‰ist‰ alamaisuutta ilman Kurjetta, niin arvattavasti Ruotsin hallitus ei ottaisi entisen p‰‰miehen koston-tuumia suojellaksensa, ja silloin ei olisi h‰t‰‰ h‰nen yksityisist‰ yrityksist‰ns‰. N‰in vanhat viisaat arvostelivat t‰m‰n tapauksen valtiollisia kohtia. Mutta Pohjan Pirkkalaisissa ei ollut paljaastansa vanhoja viisaita, vaan myˆskin nuoria veitikoita, ja n‰m‰ eiv‰t paljon suinkaan ajatelleet valtiollisia seikkoja. Ett‰ Kurjen ukko itse muutti muuanne, he kyll‰ mielell‰‰n n‰kiv‰t; h‰nen kolkko katsantonsa ja ylpe‰ k‰ytˆksens‰ ei voinut olla heillekk‰‰n mieluinen. Mutta t‰m‰np‰ melkein olivat unohtaa, muistaessaan h‰nen ainoata tyt‰rt‰‰n, joka oli Pohjan kuuluna, Pohjan kunniana. Lyyli, lylyn lykytt‰j‰, Kautokeng‰n kuluttaja. Hirven ahkion ajaja, Pohjan neito pulskeainen, Veikko viidan impilˆille, Suloisille, suike'ille, Sisar Vellamon v‰elle, Veen em‰nn‰n tytt‰rille. -- Pitikˆ h‰nenkin l‰htem‰n pois, h‰nen joka oli Pohjan poikien ihastus ja kerskaus, "maan kuulu, veden valio"? -- Vanhat viisaat vastasivat, vaikka vastoin mielt‰ns‰: "totta kaiketi; h‰n seuraa is‰‰ns‰, niinkuin tyt‰r ainakin" -- --. Mutta nuoret yhdell‰ ‰‰nell‰ arvelivat: "ei suinkaan; h‰n on meid‰n, h‰n on Pohjanmaan!" -- ja totta puhuen, eiv‰t vanhat viisaatkaan voineet t‰t‰ kielt‰‰. Lyyli oli ik‰‰nkuin juurtunut Pohjanmaahan. Kaikki tiesiv‰t, ett‰ Lyyli itse ei tahtonut pois syntym‰-paikoiltansa, ja he tiesiv‰t sen ohessa, ett‰ Lyyli oli itsevaltainen lapsi, Matti Kurjen omaa j‰ykk‰‰ luonnetta, eik‰ milloinkaan tottunut muitten tahdon alle taipumaan. Koska Luoja ei n‰'y tehneen ainoata ihmist‰ niin kiven-kovaksi, ett'ei mit‰‰n hell‰‰ paikkaa h‰nen syd‰mmess‰‰n lˆydy, oli Kurjen ukollakin, varsinkin vanhalla i‰ll‰ns‰, muutama heikompi puoli, ik‰‰nkuin reik‰ ruosteen syˆm‰ss‰ rauta-asussa. T‰m‰ heikkous oli rakkautensa lapsiinsa, varsinkin tytt‰reen. Ei sit‰ tarvinne muistuttaakkaan, ett‰ t‰m‰kin rakkaus oli itsek‰s, niinkuin koko mieskin. Mutta osaksi taisivat oman-tunnonkin soimaukset siit‰ mit‰ h‰n ‰iti‰ vastaan oli rikkonut, tehd‰ h‰nen hellemm‰ksi, jopa liiankin myˆntyv‰iseksi tyt‰rt‰ kohtaan, ja Lyyli oli t‰st‰ syyst‰ saanut olla ja el‰‰ varsin omilla valloillansa. Is‰ enimm‰lt‰‰n oli kotoa poissa, milloin Lapinmaissa k‰ydess‰‰n, milloin muissa t‰rkeiss‰ toimissa, ja suuressa talossa, suuren perheen keskell‰ oli Lyyli jo lapsuudesta asti enimm‰sti ainoana haltiana. T‰m‰ asia oli jo aikaisin kasvattanut h‰nen neronsa ja ‰lyns‰, mutta samassa totuttanut h‰nt‰ ohjattomaan vapauteen, johon vihdoin vanhan Kurjenkin, kotona ollessansa, t‰ytyi suostua. Vapauttansa ja el‰m‰n t‰ytt‰ nuoruuden-riemua rakasti Lyyli enemm‰n kuin mit‰‰n muuta maailmassa, ja t‰m‰ miehen luonne ilmaantui kaikissa h‰nen huvitus-tˆiss‰‰nkin. Taitavammin kuin h‰n ei kukaan osannut purttansa ohjata Merenkurkun kuohuvissa tyrskyiss‰, ja tarkemmin kuin h‰n ei kukaan l‰hett‰nyt nuoltansa vikkel‰n k‰rp‰n silmi‰ kohden. Talvisaikana oli suurin huvituksensa asettaa is‰ns‰ lahjoittama aljo-hirvi ahkion eteen, ja sitten niinkuin tuulen siivill‰ liidell‰ Pohjanmaan ‰‰rettˆmill‰ nevoilla. -- "Pohjan neiti k‰y", oli ihmisten tapa sanoa, kun h‰nest‰ vilahduksen n‰kiv‰t, ja Lappalais-raukat luulivat h‰nen Pirkkalaisten haltiattareksi, joka n‰ille heid‰n herroillensa antoi niin suurta onnea ja menestyst‰. Itse Pohjan Pirkkalaisten seassa oli monella melkein sama luulo. N‰in oli Kurjen ukko antanut tytt‰rens‰ ylet‰ ja kasvaa oma-valtaisessa vapaudessa. H‰n uljaili syd‰mmess‰‰n Lyylin puhkeavasta ihanuudesta ja mietteili mieless‰‰n suurta tulevaisuutta rakkaalle tytt‰rellens‰. Suurta, komeata naimista h‰n sille toivoi. H‰n oli sit‰ varten jo muutama vuosi sitten H‰meen puolisissa tiluksissaan rakennuttanut upean kartanon Vesilahdella, josta piti tulemaan Lyylille perintˆ ja morsius-myˆt‰j‰iset, koska taas Pohjanpuoliset tilukset ja p‰‰miehyys Pirkkalais-seurassa oli annettava Lyylin veljelle osaksi. Sill‰ tavoin muka molempien onneksi oli tehty, mit‰ hell‰ is‰ suinkin tehd‰ saattoi: pojalle perintˆ m‰‰r‰tty siin‰ maakunnassa, miss‰ h‰n saattoi etevimm‰n sian pit‰‰ is‰ns‰ j‰lkeisen‰ hallitsijana, tytt‰relle taas asunto m‰‰r‰tty H‰meen suloisilla niemekkeill‰, miss‰ h‰nelle korkeat, ritarilliset naimiset olivat tarjona. Niinkuin jo olemme n‰hneet, oli kuitenkin Pohjanmiehill‰ toinen mieli, -- ja niin oli Lyylill‰kin. Ei ole mik‰‰n niin inhoittava nuoren tytˆn kuulla, kuin toisen sille rakentamat naimis-tuumat, ja kun Kurjen ukko toisinaan kuvaili tulevaista onnea ja kunniaa tytt‰rellens‰, kuinka sen piti korkean miehen puolisona istuman Laukon kartanossa Vesilahdella ja tuleman suuren suvun kanta-em‰ksi, oli tuo Lyylille niinkuin kalman kylmyytt‰, eik‰ h‰n ollenkaan voinut ymm‰rt‰‰, miksik‰ hauen pit‰isi milloinkaan naimisiin ruveta ja miks'ei h‰nen k‰ynyt elin-aikaansa tyttˆn‰ liidell‰ revon-tulten valaisemilla Pohjan aukeilla taikka puna-purjeillansa lasketella Merenkurkun aaltojen yli. Koko Laukon kartano, koko H‰meenmaa oli k‰ynyt h‰nelle kiusaksi ajatella, siit‰ ainoasta syyst‰ ett‰ se oli h‰nelle naimis-asunnoksi aiottu, ja kun Kurjen ukko otti t‰t‰ ainetta puheeksi, oli Lyylin tapa sanoa, p‰‰tt‰neens‰ vaihe-kauppaa tehd‰ veljens‰ kanssa, jonka sopisi muka isoisena ritarina Laukossa asua, j‰tt‰en Pohjan p‰‰miehyys sisarellensa. "Neidon mieli on kuin kev‰inen ilma, milloin tuulta, milloin tyynt‰", arveli siihen vanha Kurki, ja siksens‰ olivat asiat muutaman aikaa j‰‰neet. H‰n oli vakuutettu, ett‰ tyttˆ pian oli omaa parastansa ymm‰rt‰v‰. Mutta nyt olivat asiat yht'‰kki‰ saaneet vakaisemman muodon. Ei ainoastaan Lyylin, mutta itse Kurjenkin koko perheinens‰ piti H‰meesen muuttaman. Se oli auttamaton asia. Vaivoin hillitty vihan liekki riehui vanhan p‰‰miehen syd‰mmess‰, eik‰ h‰n en‰‰ k‰rsinyt leikki-puhetta tytt‰relt‰ns‰k‰‰n, joka tosin olikin iloisen mielens‰ per‰ti kadottanut. Yhteinen tympeys vallitsi Kurjen ukon koko huonekunnassa. Itse h‰n valmisti muuttoansa tulisella innolla, ik‰‰nkuin maa olisi h‰nen jalkojansa polttanut; mutta koko h‰nen perheens‰ vitkasteli, vaikka juurtunut kuuliaisuus kuitenkin saatti heid‰t is‰nn‰n k‰skyj‰ noudattamaan. Totki, tuo vanha uskollinen koira, jonka ik‰‰ ei kukaan oikein tiennyt, veti yˆt p‰iv‰t surullista virtt‰, ik‰‰nkuin olisi pahoja aaveita n‰hnyt. L‰htˆ-aika l‰heni, ja joku osa palkollisista oli jo edelt‰ l‰htenyt Laukkoon; toiset ottivat eronsa, kosk'ei tehnyt mielens‰ Pohjan seutuja j‰tt‰‰. Ainoastaan viimeiset toimet olivat en‰‰ teht‰vin‰, niin Matti Kurki saisi pudistaa tomun jaloistansa ja l‰hte‰ pois entisest‰ vaikutus-alastaan, jota h‰n nyt sadatteli, -- l‰hte‰ takaisin syntym‰-maahansa, joka oli n‰hnyt h‰nen ensim‰iset askeleensa vallanhimon tiell‰. Mutta Lyylin piti syntym‰-maastaan l‰hte‰, vieraasen maahan, tietym‰ttˆm‰n tulevaisuuden maahan tulla. Jo t‰m‰ ajatuskin tahtoi hyydytt‰‰ h‰nen l‰mpim‰n verens‰; mutta asia oli auttamaton. Jos olisivat kaikki muut seikat olleet vanhallaan ja vanha Kurki olisi tahtonut ainoastaan vanhat tuumansa toteen saattaa, h‰nen tytt‰rens‰ ep‰ilem‰tt‰ ei olisi taipunut, -- ja vaikea on sanoa, mik‰ neuvo vihdoin olisi vanhukselle j‰‰nyt; h‰n oli enemmin tottunut tytt‰rens‰ mukaan taipumaan, kuin tyt‰r h‰nen mukaansa. Mutta nyt oli itse Lyylin tila toivoton, neuvoton. H‰n tiesi, ett‰ Pohjalaiset ajoivat Kurjen suvun pois maan-‰‰rilt‰ns‰. H‰nelle ei voinut tulla mieleenk‰‰n, ett‰ yleinen viha ei koskisi tyt‰rt‰ samassa kuin is‰‰kin. T‰m‰ luultu viha tuntui h‰nelle tukehuttavalta, niinkuin raskas ukkosen pilvi, ja tukaluudessaan h‰n melkein ik‰vˆitsi p‰‰st‰ H‰meen ilmaa hengitt‰m‰‰n. Ja kuitenkin t‰m‰ H‰me oli h‰nelle kamottavainen. Vitjakka. Niihin viikkoihin, jotka k‰r‰jist‰ olivat kuluneet, ei Lyyli rohjennut Pouttulassa k‰yd‰, vaikka tuo oli h‰nelle t‰h‰n asti ollut niinkuin toinen koti ja Pouttulan t‰ti emottomalle niinkuin ‰idin siassa. Tosin Lyyli ainoastaan vaillinaisesti tiesi, mit‰ k‰r‰jiss‰ oli tapahtunut, mutta senp‰ ainakin kuuli is‰ns‰ katkonaisista puheista, ett‰ Pouttulaiset sen etevimpi‰ vihamiehi‰ olivat. Monta kertaa oli tyttˆ n‰in‰ ahdistuksen p‰ivin‰ hankkinut l‰hte‰ t‰til‰‰n, mist‰ h‰n aina ennen oli tottunut neuvoja hakemaan. Mutta h‰nt‰ oli kamoittanut se ajatus, ett‰ muka kylmyydell‰, ehk‰p‰ vihalla h‰nt‰ kohdeltaisiin, miss‰ h‰nen aina oli ollut niin erinomaisen l‰mmin ja hyv‰ olla. Enemm‰n kuin h‰n itse oikein ymm‰rsik‰‰n, t‰m‰ ajatus h‰nt‰ kauhistutti, ja enemm‰n kuin kaikki kauhu vaikutti kuitenkin k‰sitt‰m‰tˆn ja hillitsem‰tˆn halu, joka kehoitti h‰nt‰ sanomaan viimeiset j‰‰-hyv‰iset toiselle kodilleen ja sen rakkaille asujaimille. Varhain er‰‰n‰ aamuna h‰n istui satuloitun hevosen sel‰ss‰. Matkansa kulki lounaista joenvartta ylˆsp‰in, kunnes h‰n muutamassa uitto-paikassa meni virran poikki. Jota edemm‰ksi h‰n kulki, sit‰ enemmin h‰nen mielens‰ virkistyi; sill‰ kes‰inen aamu on verraton l‰‰ke haihduttamaan kaikkia mielialoja. Melkein tavallinen ilonsa hohti Lyylin kauniista kasvoista, h‰nen astuessaan Pouttulan pirttiin. -- "K‰yn hirve‰ni hakemassa, miss‰ lieneek‰‰n, kun ei ole moneen aikaan n‰hty, ei kuultu. T‰ytyy pit‰‰ se t‰st‰ l‰hin kytkyess‰, muutoin karkaa takaisin Pohjanmaahan. -- Etkˆ tahtoisi toki minua auttaa, Vitjakka? Muutoin en tied‰, mit‰ sinusta luulla. Ehk‰ kadehdit sen minulta". Pouttulan pirtiss‰ istui koko perhekunta eineell‰, is‰nt‰, tuo uusi p‰‰mies Viljakka Pouttu, ja em‰nt‰ns‰ poikineen. Vanhin poika, Vitjakka, oli pitk‰ pulskea nuorukainen, jolla jo oli suuri maine Lapink‰vij‰in seassa h‰nen rohkeudestaan ja miehuudestaan kaikissa vaarallisissa tiloissa sek‰ talvi-matkoilla autioissa er‰maissa ett‰ kes‰-retkill‰, Pohjanlahden ja Raumanmeren aavoilla laineilla. H‰n oli syntyess‰ saanut nimen "Vitjakka" ja ‰itins‰ oli jo silloin ripustanut vahvat hopea-vitjat h‰nen kaulaansa ik‰‰nkuin miehuuden merkiksi. Mutta kun lapsi yleni, varttui ja valmistui, syntyi h‰nelle toinen nimi yht'ik‰isten keskell‰, joitten etevin ja voimakkain h‰n oli, ja t‰t‰ nime‰ ruvettiin pian h‰nelle yleisesti antamaan. T‰m‰ liika-nimi: "Pohjanpiltti", on yht‰ vaikea selitt‰‰ kuin moni muukin nimitys maailmassa, mutta jos sen omistaja t‰ll‰ tavoin ik‰‰nkuin verroille asetettiin sen "piltin" kanssa, joka Betlehem'iss‰ syntyi, se tosin todistaisi, kuinka v‰h‰n kristin-uskoa viel‰ oli tunkeunut Pohjan seuduille. Ja niin se kuitenkin n‰ytt‰‰ olleen. Se oli kunnia-nimeksi otettu, jonka Vitjakan ‰itikin juhlallisessa puheessa mielell‰‰n k‰ytti. Mutta ihmiset ymp‰ristˆill‰ ja pian koko Pohjassa laskivat mielell‰ns‰ nimet: "Pohjanpiltti" ja "Pohjan neito" yhteen. Se oli niin luonnollista; molemmat olivat Pohjan kuuluina ja Pohjan tulevaisuuden toivoja. Mieli-hyv‰n loiste, joka oli tytˆn tullessa leimahtanut Vitjakan silmiss‰, katosi kohta, kun tervehdys-sanat kuuli. H‰n oli jo luullut Lyylin l‰htev‰n, hyv‰sti j‰tt‰m‰tt‰. Siit‰p‰ ilo sit‰ n‰hd‰. Mutta nyt? -- N‰inkˆ j‰‰-hyv‰iset sanottiin Pohjanmaalle ja -- tuttaville? -- "ƒl‰ huoli kytkytt‰ laittaa?" sanoi vihdoin Vitjakka, -- "hirven em‰nt‰ tulee ritarilliseksi rouvaksi ja hirvi itse ritarilliseksi hirveksi. Mik‰ sen sitten ollessa on! Pohjan laitumilla ei kasva kelvollista ruohoa niin korkea-arvoiselle itikalle". Tyttˆ oli istuutunut lavitsalle. Kauhea t‰ristys uhkasi musertaa h‰nen j‰seni‰ns‰, ja Pouttulan em‰nt‰ nousi levottomana pˆyd‰lt‰. Mutta Lyyli tointui jo liikutuksestaan, jonka mielens‰ voimalla tukehdutti, ja lausui levollisella, vaikka hiljaisella ‰‰nell‰: -- "Te'et hirvelleni v‰‰rin, -- ja ehk‰ hirven em‰nn‰llekkin. Molemmat pannaan kytkyeen ja molemmille on kytkyt yht‰ tottumaton. Mutta toista ei vihata miss‰‰n; sill‰ on maailma vihanta joka maassa ja syyst‰ on varomista sen rikkovan kytkyens‰ palatakseen syntym‰paikoillensa. Toista taas ajetaan maan-pakolaisuuteen syntym‰-kedoiltansa". -- "Sinuako maan-pakolaisuuteen, Lyyli!" huusi Vitjakka riehahtaen. "Kukapa sinusta on eron pyyt‰nyt? Etkˆs olisi voinut t‰nne j‰‰d‰, antaen is‰si l‰hte‰? -- t‰m‰ julma is‰, joka tappoi tytt‰rens‰ ‰idin, tappoi sinun ‰itisi, Lyyli! -- Etkˆs olisi t‰nne voinut j‰‰d‰, t‰nne syntym‰-taloosi, jota olet t‰h‰n saakka lapsuudestasi hallinnut? Etkˆs olisi voinut, kun tahtonut olisit? sill‰ et olekkaan muitten tyttˆjen tapainen; sin‰ olet syntynyt k‰skem‰‰n ja itse Kurjen ukko on p‰‰sem‰ttˆmiss‰, kun sin‰ jotakin tahdot. Mutta et varmaankaan tahtonut. Voi kaikkien meid‰n riemua, jos tahtonut olisit!" Kauheat tunnot tuimistelivat Lyylin syd‰mmess‰. Vaaleana, kalman-n‰kˆisen‰ h‰n istui kuin j‰‰tynyt, ja syd‰mmens‰ oli pakahtua ahdistuksesta. H‰n oli nyt ensi kerran suorilla sanoilla kuullut ‰itins‰ surmallista loppua mainittavan, ja muistaessaan himmeit‰ huhuja, joita ei t‰h‰n asti ollut ymm‰rt‰nyt, h‰n ei en‰‰ voinut ep‰ill‰, ett‰ t‰ss‰ joku hirve‰ per‰ oli salattuna. ƒite‰, _‰ite‰_ -- kuinka paljon h‰n oli sit‰ nime‰ n‰in‰ viimeisin‰ aikoina kaivannut mainitaksensa! Nyt vasta, kun syntym‰maasta oli l‰hteminen, h‰n oikein oli tuntenut ‰idillist‰ hellyytt‰, ‰idillist‰ neuvoa tarvitsevansa. Ja nyt h‰n kuuli kauhulla, mitenk‰ t‰m‰ h‰nen kaivattavansa oli p‰iv‰ns‰ lopettanut. Kaipaus oli muuttunut polttavaksi tuleksi. Maailma oli k‰ynyt autiommaksi kuin Lapin lumiset aukeat. Tyttˆ oli vieraantunut ainoastakin turvastansa, mik‰ h‰nell‰ j‰lill‰ oli ollut, -- vieraantunut omasta is‰st‰ns‰, -- murhaajasta. Mutta kuka se oli, joka neidon kylm‰n-hikist‰ otsaa l‰mpim‰ll‰ k‰dell‰ pyhkeili? -- jonka rintaa vasten neito vaipui, sulaen kyynele-virtoihin? Se oli Vitjakka Pouttu, "Pohjan-piltti". -- -- Syd‰mmen polttaviin haavoihin vuoti lievitt‰v‰inen voide vuotamistaan. Se oli lemmen sulo, joka toi ruusut takaisin poskip‰ihin. Lyyli taas nousi; mutta kuinka muuttuneena! H‰nen uljas uskalluksensa, joka ei tarvinnut muihin turvata, oli nyt taittunut, notkistunut. H‰n oli sortuneena kovan onnen alle, mutta samassa lˆyt‰nyt ket‰ vastaan nojata. H‰n oli vaimo nyt, toisen turviin pakeneva, heikko, nˆyr‰ ja taipuvainen. -- "Mit‰ mun pit‰‰ tekem‰n?" oli h‰nen ensim‰inen kysymyksens‰. -- "J‰‰ minulle", vastasi Vitjakka; "t‰m‰ k‰si sinua holhoo ja puolustaa". -- Nuorukaisen silm‰t v‰lkkyiv‰t miehuuden voimasta. H‰n tunsi k‰sivartensa v‰kev‰mmiksi kuin milloinkaan ennen. Mutta vanha Pouttu pudisteli p‰‰t‰ns‰. -- "Saammehan menn‰ kuulustamaan, mit‰ Matti Kurjella on siihen sanomista. Min‰ en hyv‰‰ vastausta odota. Ja jos niin on, niin tyt‰r seuraa is‰‰ns‰. Ota se sitten, Pohjan-piltti, mill‰ keinoin voit. Mutta varkain emme sit‰ t‰‰ll‰ pid‰". Se oli sana, johon ei kenenk‰‰n k‰ynyt vastaan sanoa. Illan tullessa oli Lyyli taas kodissansa, ja seuraavana aamuna k‰vi vanha Pouttu poikansa kanssa Kurjen talossa, pyyt‰m‰ss‰ neitoa miehel‰‰n. Vanha p‰‰mies vastasi pilkalla ja ylenkatseella. H‰nen ei sopinut muka naittaa tyt‰rt‰ns‰ alamaistensa pariin, mutta lupasi kuitenkin heid‰n mieliins‰ toimittaa niin, ett‰ Lyyli vasta, jonkun mahtavan ritarin rouvana, palaisi Pohjanmaalle, hallitsemaan ja vallitsemaan perintˆ-oikeutensa nojassa. Vanha Pouttu levollisesti muistutti, ett‰ vanhuus oli tehnyt entisen toverin p‰‰n heikoksi, jott'ei en‰‰ osannut eroittaa mennytt‰ tulevaisesta, eik‰ mieli-kuviansa olevaisista oloista. Ritarillisen herruuden olisi muka huono menestys Pohjanmaalla, jos kohta Lyylinkin k‰dell‰ se valta k‰ytett‰isiin. Mutta Pohjan miehet eiv‰t olleet muka unohtaneet, mill‰ lailla heid‰n is‰ns‰ olivat naisia kosineet. Ja mit‰ silloin tapahtuisi Kurjen ukolle ja h‰nen ritareillensa, sen h‰n saisi lukea omaksi syykseen. -- "Kaitse tyystin tyt‰rt‰si!" huusi Vitjakka, ratsunsa selk‰‰n hyp‰tess‰‰n; "jos rauta-paitasikin alle sen k‰tkisit, min‰ sen sielt‰kin lˆyd‰n. Pysy valveilla vuoden pisimp‰n‰ yˆn‰". Sininen silkki-vyˆ viittasi luhdin akkunasta j‰‰-hyv‰iset pois-menij‰lle. H‰n ajoi ratsunsa siit‰ alitse, ja vyˆ laskeutui alas h‰nen olkap‰illeen. Sanaa virkkamatta ajoivat Pouttulaiset kotiansa. Vuoden pisin yˆ. Joulun l‰hetess‰ astuskeli Matti Kurki levottomilla askeleilla juhla-salinsa permannoilla Laukon kartanossa. H‰nen silm‰ns‰ olivat v‰h‰n kadottaneet entist‰ ter‰vyytt‰ns‰ ja askeleissa oli v‰h‰inen, tuskin havaittava horjaus; mutta kasvot olivat melkein kamalamman karvan saaneet. Mieli-karva, ik‰vyys ja koston-himo kalvoivat entisen Pirkkalais-p‰‰miehen syd‰nt‰. H‰n katseli v‰liin ymp‰ri huonetta, joka oli pitoja varten koristettu, pˆyd‰t peitettyin‰ hienoilla Englannin veroilla, lavitsat ja penkit varustettuina pehmeill‰ tyynyill‰ ja villa-vaipoilla. Mutta t‰t‰ katseltuansa h‰n taas vaipui omiin ajatuksiinsa ja ‰rj‰hti toisinaan itseksens‰, johon Totki, joka uskollisesti seurasi h‰nen j‰lki‰ns‰, vastasi lyhyell‰ haukahduksella. Lavan-alustan puolella istui Lyyli tyˆll‰‰n. Palvelija n‰ytti valkeata leimuavalla soihdulla, ja lis‰ksi paloi vierisell‰ pˆyd‰ll‰ kynttil‰kin semmoinen, jonka k‰ytt‰mist‰ uuden uskon kirkolliset menot olivat Suomenmaahan tuoneet. Lyyli oli kalpeampi kuin ennen, sen iloinen lapsellisuus oli kasvoista h‰vinnyt; suru ja kaipaus asui sen silmiss‰. -- "Mit‰s te'et", kysyi Kurki pys‰htyen. H‰nen ‰‰ness‰‰n ei en‰‰ ollut havaittavana entinen lempeys tyt‰rt‰ns‰ kohtaan. -- "H‰‰-ohjaksia sulholleni", vastasi tyt‰r vakavasti. -- "Se on oikein", jatkoi is‰ leppe‰mmin; "t‰n‰ ehtoona jo tulee Harald ritarinensa Birger Jaarlin linnasta. Huomis-p‰iv‰n pid‰mme iloa t‰‰ll‰ ja aikaisin ylihuomen-aamuna ajamme juhlallisessa h‰‰-menossa Sastamalan [t‰m‰ oli Karkun pit‰j‰n sen-aikuinen nimi] kirkolle vihki‰isiin. Sitten odottavat komeat tuliaiset nuorta linnan-rouvaa H‰meenlinnassa. Et taida tiet‰‰, ett‰ koko Pohja on laskettu Harald'in l‰‰nin alle. Harald on mahtavin ritari koko Suomenmaassa, Ruotsin marskin omaa sukua" -- -- -- "Min‰ en tunne ritari Harald'ia, enk‰ tahdo h‰nt‰ tuntea", lausui neitto punastuen mieli-pahasta. "Olen sen jo usein Teille sanonut, olen toisen oma, -- Pohjan-piltin". Kurjen ukko lˆi jalkansa permantoihin, ett‰ rautarenkaat helisiv‰t ja salin laet kajahtivat. Palvelija h‰mm‰styksiss‰ns‰ p‰‰sti soiton maahan, johon se sammuneena j‰i karrestansa suitsemaan. -- "Jos et k‰sky‰ni noudata, l‰het‰n sun vetten ja vuorten ta'a Saksan synkimp‰‰n nais-luostariin, -- taikka ma asetan t‰nne Laukkoon sinua varten rauta-telkeisen luostarin, miss‰ saat muotosi kukkaset syˆtt‰‰ riutuvaisen i‰n matoloille. Olet jo liian kauan k‰rsiv‰llisyytt‰ni koetellut. Sin‰ olet ‰itisi kaltainen, mutta min‰kin olen se sama Matti Kurki kuin ennen. Tied‰ se, ett‰ ‰itisi on verell‰ns‰ maksanut ynseytens‰". -- "Min‰ tied‰n sen, enk‰ pelk‰‰", vastasi Lyyli j‰isell‰ ‰‰nell‰, l‰htien ulos salista. T‰ristys sanomattomasta vihasta valtasi vanhuksen sisuja. H‰n istuutui lavitsalle uupuneena. H‰mm‰styksell‰ h‰n tunsi, ett‰ entinen j‰ntevyys oli j‰senist‰ poikennut, ett‰ ik‰ oli kuluttanut h‰nen voimiansa. Mutta nyt kuului ulkoa hevosten astumista. Ritari Harald seuranensa oli tullut. Kurjen ukko virkosi uupumuksestaan ja vieraat johdatettiin sis‰lle juhla-saliin pitk‰n per‰-pˆyd‰n ‰‰reen. Se oli vahva, roteva mies t‰m‰ Kurjen aiottu v‰vy, ei en‰‰ aivan nuorella i‰ll‰, t‰ydess‰ ritarillisessa pukuimessa, kopea k‰ytˆkselt‰‰n ja katsannoltaan. H‰nen seurassansa oli useita ritareita ja asemiehi‰, jotka erotettiin toisistaan kultaisilla ja hopeisilla kannuksillaan. Muutamat n‰ist‰ seuraajista olivat Suomen sukua ja n‰it‰ Harald varsinkin kielen vuoksi tarvitsi; sill‰ itse h‰n oli ‰skett‰in tullut Ruotsista eik‰ osannut meid‰n maan puhetta. Knaapit ulkona riisuivat herrojensa hevosia ja saivat sitten nekin sijansa juhla-salissa, vaikka oven puolella. Riemu oli pian ylinn‰ vierasten seassa; sill‰ olut suurissa hopea-jalkaisissa sarvissa kulki ahkerasti k‰dest‰ k‰teen ja v‰kev‰‰ kryyditty‰ saksan-viinaa hopeisessa maljassa oli jokaiselle tarjona, jos oluehen ruvettiin kyll‰stym‰‰n. V‰hin erin vaikeni riemu vaikenemistaan. Miehet matkasta v‰synein‰ ja juomilla voitettuina olivat oienneet mik‰ miss‰kin torkuksissa, ja vahvoja hornauksia nousi miesten rotevista rinnoista. Syd‰n-yˆn aikana syntyi ‰kki‰ meteli makaajien joukossa. Knaapeista oli yksi ollut vahtina ja toi nyt h‰t‰isen sanoman, ett‰ suuri joukko kummallisia el‰imi‰, joitten p‰‰t olivat pensailla koristetut, l‰heniv‰t j‰rven j‰‰st‰ kartanoa, ja ett‰ kunkin vedett‰v‰n‰ oli reki t‰ynn‰ns‰ miehi‰, jotka eiv‰t suinkaan rauhallisessa aikomuksessa n‰in tulleet. Ritarit olivat pian pystyss‰ ja pihalla, miss‰ h‰mm‰styksell‰ katselivat tulijoita, joitten re'et kulkivat kukin ainoalla jalaksella ja joitten hevoset ajettiin kukin ainoalla ohjaksella. Kohtapa havaittiin, ett‰ ensim‰isen sanan tuoja oli liikoja n‰hnyt: sill‰ reki‰ oli ainoastaan kymmenkunta, eik‰ kussakaan kuin yksi henki. Mutta kamoittihan kuitenkin t‰m‰ outo n‰ky, -- n‰m‰ hennot ja kepe‰t, pensas-p‰iset itikat kummallisine ajokaluinensa, -- ja moni ritareista teki ristinmerkin, luullen t‰ss‰ tulevan mennink‰isten kanssa taistelemista. Ainoastaan Matti Kurki tunsi tulijat Lappalaisiksi, vaikka h‰nkin kummasteli, mit‰ asiata n‰m‰ Laukon kartanossa k‰viv‰t. H‰n meni siis heit‰ vastaan ja kyseli tylyll‰ ‰‰nell‰, ket‰ hakivat, n‰in yˆ-syd‰nn‰ tullessansa. Kohta nousi ensim‰isest‰ ahkiosta lyhyt-l‰nt‰ vanhus ja laski syv‰sti kumartaen kihtelyksen n‰‰d‰n-nahkoja kysyj‰n jalkain juureen. T‰m‰ lahja lepytti vanhaa Lapink‰vij‰in p‰‰miest‰, joka nyt yst‰v‰llisemmin k‰ski tulijain johdattaa peuransa pihaan ja itse astua katon alle. Mutta vanha Lappalainen sanoi itsens‰ mahdottomaksi oleksimaan katon alla siin‰ talossa, miss‰ kuninkaat ja ylimykset ilojansa viettiv‰t, vaan pyysi kuitenkin saadaksensa alhaisilla lahjoillansa kunnioittaa sit‰ suurta linnanhaltiaa, joka nyt oli h‰nen ja koko Lapinkansan herraksi asetettu. Ritari Harald, jolle t‰m‰ lause selitettiin veti suutansa s‰‰liv‰iseen nauruun, mutta muutti muotonsa n‰hdess‰‰n niit‰ kalliita nahka-kaluja, jotka h‰nen eteens‰ ladottiin; -- ja kuullessansa, ett‰ t‰m‰n joukon matka ei muuta tarkoittanut kuin h‰nelle kunnian-osoitusta, h‰n jalosti suvaitsi luvata n‰ille raukoille olennoille korkeata suojelustaan. Sitten ritarit taas palasivat oluen-juontiinsa. Ainoastaan Kurjen ukko j‰i hetken aikaa vanhan Lappalaisen puheille, onkiaksensa h‰nelt‰ kuulumisia Pohjan Pirkkalaisista. Niist‰ ei kuitenkaan Lappalainen sanonut paljon tiet‰v‰ns‰; h‰nen kotonsa muka seisoi kankaan harjulla Pohjanmaan etel‰-syrj‰ll‰. Ainoastaan kaukaisena huhuna oli h‰n kuullut, ett‰ riita ja eripuraisuus oli ylinn‰ Lapink‰vij‰in seassa, ja ett‰ t‰lt‰ riidaltansa eiv‰t t‰n‰ talvena malta k‰yd‰ veroansa kokoilemassa Lappalaisilta. T‰m‰ sanoma ilahutti Kurkea enemm‰n kuin Lappalaisten tuomat lahjat ja h‰n k‰ski matkalaisille tuoda vahtoavaista olutta, ennen kuin taas l‰htisiv‰t salomaihinsa palaamaan. Se oli Lyyli, joka suurissa haarikoissa tarjosi vieraille virvoittavaista mallasmehua, ja Lapin vanhus teki tarjoojalle ja tarjoomalle kaiken kunnian, mink‰ jaksoi, juoden haarikon tyhj‰ksi pohjaan asti. Mutta mik‰ tuo kiilt‰v‰ kalu oli, jonka h‰n kenenk‰‰n huomaamatta p‰‰sti haarikon pohjaan, antaessaan astian tyhj‰n‰ takaisin tarjoojalle? Ja mik‰ leimaus loisti Lyylin surun-alaisissa silmiss‰? -- Se oli lahja, jota ei olisi Lappalaisen k‰dest‰ odotettu, lahja luultavasti neidon h‰‰-pukuun aiottu, -- vahvat hopeiset ritari-vitjat. -- "Jos joskus tarvitsette hevostanne syˆtt‰‰ Kauraharjun kukkulalla, niin min‰ Teid‰n hyvyytt‰nne tahdon palkita, korkea neito!" lausui Lappalainen j‰‰-hyv‰isiksi, -- ja pian oli taas koko seura paluu-matkalla. Mutta juhla-salissa oli ilo taas alkanut ja kesti koko p‰iv‰n. Ritarit, asemiehet, knaapit ja muut palvelijat tyhjenteliv‰t kilvoitellen Laukon olut-tynnyreit‰, ja itse is‰nt‰kin oli paremmalla mielell‰ kuin moneen aikaan. H‰n oli jo kohta toivonsa perille ehtinyt tytt‰rens‰ naimisen asiassa; h‰nen koston-himonsa hehkui hekumallisesti ajatellessaan Pohjanmiesten nykyist‰ eripuraisuutta, josta vanha Lappalainen oli tiennyt jutella, ja viel‰p‰ enemm‰n lupasi l‰hin tulevaisuus tydytt‰‰ h‰nen mielens‰ tuimuutta. Vanhan p‰‰miehen synk‰t kasvot selkeniv‰t, kun Lyyli t‰ydess‰ juhla-puvussa astui v‰h‰ksi aikaa vierasten joukkoon, t‰ytt‰en kohteliaasti em‰nn‰n velvollisuudet. -- "Min‰ juon Teid‰n terveeksenne, korkea neito", lausui Harald ritari, tyhjent‰en yhdell‰ hengehdyksell‰ sarvellisen olutta. -- "Se on oikein, ett‰ olette pukeuneet ritarillisiin vitjoihin; sill‰ mahtavan ritarin morsiamen sopii ritarillisessa pukuimessa k‰yd‰. Mutta koska Teill‰ on vitjat ennaltaan, annan min‰ Teille toisen kannukseni". -- N‰in sanoen h‰n riisui kannuksen jalastansa. Lyylin poskip‰ihin olivat kaikki ruusut palanneet. -- "Se on totta", h‰n lausui ylev‰sti, "vitjain omistaja ansaitsee kyll‰ kantaa ritarillisen kannuksenkin. T‰m‰n omistajan puolesta min‰ Teille, korkea ritari, lahjoitan kiista-kintaan". -- N‰in sanoessaan neito p‰‰sti rauta-kiskoilla p‰‰llystetyn kintaan ritarin jalkain juureen. Sumu hetkeksi lensi Kurjen kasvojen yli, ‰k‰tess‰‰n hopea-vitjat tytt‰rens‰ kaulassa. Joku h‰m‰r‰ muisto oli riehoittanut h‰nen mielt‰ns‰. Mutta kaikki selkeni, kun Harald nauru-suin nosti kintaan, lausuen: -- "Siin‰ kiistassa toivon molempien tulevan voitetuiksi. Min‰ jo olen voitettu kauneuden voimalla". Ritarin seuraajat, joissa mallas-mehu jo oli tehnyt vaikutuksensa, lis‰siv‰t n‰ihin sanoihin leikillisi‰ selityksi‰ns‰, jotka pian ajoivat Lyylin pakoon juhla-salista. Illan tullessa nousi naittajan ja ylk‰miehen v‰lill‰ puhe myˆt‰j‰isist‰ ja huomen-lahjoista. Kurjen ukosta se ensim‰lt‰‰n kovin outoa oli, ett‰ Harald ensiksi aikoi vied‰ tytt‰ren ilman hinnatta ja viel‰ p‰‰lliseksi vaati tavaroita morsiamen myˆt‰. P‰in-vastoin oli h‰nen nuoruudessansa ollut Suomen miehill‰ tavallista, ett‰ kosija maksoi morsiamen sukulaisille kalliin hinnan viet‰v‰st‰‰n, ellei n‰hnyt soveliaammaksi ottaa naistansa v‰kisin ja sitten pit‰‰ miekalla puoltansa morsiamen sukua vastaan. Ett‰ nyt kosija tahtoi myˆt‰j‰isi‰, oli ik‰‰nkuin halveksimista, ja v‰h‰lt‰ piti, ett'ei koko kauppa olisi rikkunut. Kuitenkin kun vanhukselle seliteltiin, ett‰ myˆt‰j‰iset, olivat morsiamelle omaksi annettavat eik‰ ylk‰miehelle, ja ett‰ j‰lkim‰isen piti samate antaman puolisolleen saman-arvoinen huomenlahja maa-tiluksissa tai muussa omaisuudessa, niin Kurki myˆntyi ja lupasi semmoiset aarteet tuoda, kuin harva Ruotsin ritari viel‰ oli morsiamensa kanssa saanut myˆt‰j‰isiksi. N‰m‰ aarteet h‰n tahtoi nyt kaikkien ritarien l‰sn‰-ollessa j‰tt‰‰ v‰vymiehen k‰siin ja h‰nelt‰ taas ottaa juhlallisen vakuutuksen huomen-lahjasta. H‰n k‰ski vierasten viljell‰ olut-varoja ahkeruudella ja l‰hti itse valitsemaan soveliaita kalleuksia niist‰ aarteista, jotka Laukon kellarissa s‰ilytettiin. Vuoden pisin yˆ oli jo ruvennut h‰m‰rt‰m‰‰n, ja aikaisin aamu-puolella yˆt‰ piti h‰‰-seuran l‰htem‰n Laukosta Sastamalaan. Knaapit ja palvelijat valmistelivat herrojensa hevosia juhla-matkan komeutta vasten. -- "Kuka tuo pitk‰ ritari on, joka sivutsemme k‰vi; se ei ole meik‰l‰isi‰", puhui yksi knaapeista toiselle, heid‰n askaroitessaan pihalla hevosten toimissa. -- "Ritari, eik‰ meik‰l‰isi‰!" vastasi toinen, "puhutpa toisia! Luuletkos Saksassa k‰yv‰si, vai miss‰? eih‰n Suomen miehiss‰ ole ritareita, ei sukuakaan, ellet ritariksi sano semmoista tervaskantoa, kuin tuo vanha Kurki on. Mutta sin‰p‰ aina loruja latelet". -- "Sanon kun sanonkin, ett‰ se ritari oli, koska n‰in kulta-kannuksenkin h‰nen kantap‰‰ss‰‰n. Ja eikˆ h‰n nyt tuolla toisella puolella pihaa, sininen vyˆ hartioillaan, valjasta re'en eteen yht‰l‰ist‰ kummallista itikkaa, kuin viime yˆn‰ n‰'imme, silloin kun nuo linnunkotolaiset, tai mit‰ lienev‰t olleet, k‰viv‰t -- --?" -- "Ja kun sin‰ pelossasi luulit koko sotajoukon mennink‰isi‰ karkaavan p‰‰llemme, ja v‰hiss‰ hengin tulit turmelemaan hyv‰‰ yˆ-untamme. Sopisihan nytkin sinun juosta t‰rke‰n tietosi kanssa ritarien kuuluville. Ha, ha, ha! tekisi mieleni n‰hd‰, kuinka palaisit uudestakastettuna oluella". Toinen knaappi, jolle n‰m‰ pilkalliset sanat lausuttiin, oli vet‰‰ miekkansa tupesta vastaukseksi, kun samassa juhla-salin ukset ulvoivat ja talon-is‰nt‰, soihtu k‰dess‰, astui ulos, k‰yden pihan poikki vahvan rautaoven luoksi, joka vei Laukon kellariin. Totki, joka seurasi h‰nen j‰lki‰‰n, ‰r‰hti pahasti pihalle tullessa, mutta vaikeni kohta is‰nn‰n k‰skyst‰. Totutetun tapansa mukaan se j‰i ulkopuolelle ovea vartiaksi, kun Kurki itse kellariin astui. T‰m‰ Laukon kellari oli alkuansa luonnollinen vuoren-luola, joka pienest‰ suustaan ulottui syv‰lle maan uumeniin. Jo siihen aikaan, kuin ensim‰inen siirtelev‰inen Lappalainen oli t‰lle paikalle laukkunsa laskenut, lausuen, kuten tarina mainitsee: "T‰h‰n lasken laukkuni; t‰m‰ Laukko olkoon", oli t‰m‰ avara rotko ruvettu kellarina k‰ytt‰m‰‰n, johon Lappalaiset kes‰n aikana laskivat kalan-saaliinsa s‰ilytett‰v‰ksi. Mutta kalliimpia tavaroita oli Matti Kurki tiennyt siihen ko'ota ja vahva rautainen ovi telkeinens‰ lukkoinensa oli nyt luolan suuhun sovitettu. Jyrk‰t portaat veiv‰t kohta ovelta alas avaraan keh‰‰n, jonka per‰ss‰ pime‰ aukko johdatti teihin tietym‰ttˆmiin. Mutta sivu-puolella t‰st‰ yleni toinen yht‰ avara kellari, johon alisesta keh‰st‰ p‰‰stiin portaita myˆten ik‰‰nkuin lavalle. Siin‰ Kurjen ukko s‰ilytti kaikki ne kalliit kalut, mitk‰ h‰n koko ik‰ns‰ kuluessa oli kokoillut, milloin sotaretkill‰ns‰, milloin veron ja kaupan k‰ynnill‰ Pirkkalais-aikanansa. Kaikki muistonhaahmot astuskelivat t‰ss‰ vanhuksen silmien eteen, mitk‰ hymy-huulin h‰nelle muistuttaen entisi‰ iloja ja maineita, mitk‰ taas irvi-hampain soimaten h‰nt‰ monesta julmasta ja tunnottomasta teosta. Kullat ja hopeat, jotka l‰jitt‰‰n olivat maassa ladottuina, vaatteet ja kalliit nahat, aseet ja sota-koristukset, mitk‰ seiniss‰ rippuivat, -- kaikilla oli jotakin juttelemista vanhalle uroolle lohdutukseksi tai kiusaksi, h‰nen kuluneen el‰m‰ns‰ kerrasta. Soihdun liekki valaisi vaimollista vaate-partta, joka riippui perimm‰isess‰ sopessa, ik‰‰nkuin k‰tkettyn‰. Hunnussa viel‰ n‰kyi ruskeita veren-tahroja ja hame oli revitty ja rikki leikattu. ƒl‰pp‰s viel‰! toinenkin huntu riippui siin‰ vieress‰, melkein yht‰l‰inen, ja sekin verell‰ soaistu! -- Kurjen synkimm‰t muistot astuivat t‰ss‰ h‰nen eteens‰ ja vanhaa syyllist‰ syd‰nt‰ns‰ tuimasti pˆyristytti. Se oli h‰nest‰ ik‰‰nkuin molemmat h‰nen naisensa olisivat siin‰ seisoneet surma-puvussansa, odotellen sit‰ aikaa, milloin t‰ydellinen kosto antaisi heille rauhaa Tuonen tyyniss‰ tuvissa. -- "Olenko koskaan vaimoja pel‰nnyt?" h‰n jupisteli, vihaisesti k‰‰nt‰en selk‰ns‰ vainajien luultuja haahmoja kohden. Mutta kuinka yrittikin karaista syd‰nt‰ns‰ ylenkatsomaan vainajien vihaa, t‰ytyi h‰nen kuitenkin taas palauttaa silm‰ns‰ heid‰n puoleensa. H‰n oli selv‰sti kuullut kahinan jonkun-moisen, ja riehaantuneessa mieless‰‰n h‰n oli tuntevanansa, ik‰‰nkuin haahmot olisivat l‰hteneet h‰nt‰ takaa ajamaan. Kuitenkin veriset hunnut yh‰ olivat asemillaan. Mutta luultavasti Totkikin yht‰ l‰isi‰ kummia kuuli tai n‰ki, koska h‰nelt‰ outo ‰rin‰ kuului, miss‰ oven edess‰ vartiana oli. Tuskin oli Kurki ennett‰nyt ruveta t‰t‰ uutta kummaa kuuntelemaan, kun Totki viskattiin voimakkaasti kellarin portaita alas, ovi paiskattiin kiinni ja telkeet lukkoinensa eteen pantiin. Kurki riensi, soihtu k‰dess‰, aliseen kellariin ja siit‰ portaita ylˆs ovea vastaan, jota tˆmistytti, kunnes havaitsi sen olevan t‰ysiss‰ telkeiss‰. Raosta oven ja pielen v‰liss‰ loisti palo. Se oli juhlasali, joka oli sytytetty. Kauhea viha vimmasi Kurjen p‰‰t‰. Olivatko h‰nen Ruotsalaiset vieraansa h‰nt‰ pett‰neet, ryˆst‰neet h‰nen tytt‰rens‰, niinkuin Kurjen omassa nuoruudessa oli ollut tavallista, ja teljenneet h‰nen itsens‰ vuoren luolaan? T‰m‰ ajatus pani h‰nen verens‰ kuohumaan. Oven tukevuuden h‰n kyll‰ tunsi ja tiesi siis p‰‰sˆns‰ mahdottomaksi. Raivonsa yltyi yltymist‰‰n. Silloin silm‰ns‰ ‰kk‰siv‰t Totkin, joka ik‰‰nkuin h‰vyn-alaisena oli pysynyt portaitten alisilla asteilla. Viha, joka ei p‰‰ssyt muuanne puhkeamaan, k‰‰ntyi koiraa vastaan, jonka olisi pit‰nyt muka paremmin tehd‰ virkansa, ja nytp‰ Kurki, miekkansa siepaten, hyˆkk‰si silm‰ttˆm‰sti portaita alas. -- Ainoa isku olisi ep‰ilem‰tt‰ lopettanut uskollisen toverin viran ja el‰m‰n, ellei t‰m‰ ulvoen olisi paennut luolan per‰‰n ja t‰st‰ aukon kautta vuoren sisuksiin. Ik‰‰nkuin kaikkia muuta unohtaen rynt‰si ukko aukkoa vastaan, v‰‰nsi rautaisella k‰dell‰ns‰ paaden irti kalliosta ja seurasi Totkin j‰lki‰ yh‰ syvemm‰lle. Polku oli mutkainen ja haarainen, kuitenkin jokseenkin tasainen ja niin korkea, ett‰ mies helposti mahtui k‰velem‰‰n. Kun Kurki vihdoin oli sen verran malttanut mielt‰ns‰, ett‰ ymm‰rsi turhaa ajoa tekev‰ns‰, h‰n ei en‰‰ osannut takaisin palata, vaan katsoi viisaammaksi seurata Totkin johdatusta, joka ulvoen kulki edell‰ pime‰n k‰yt‰v‰n l‰pitse. Soitto toisessa k‰dess‰ ja miekka toisessa, h‰n siis astui yˆkauden Hiisien muinaisia k‰yt‰vi‰ myˆten. Jymin‰ h‰nen askeleistaan kuulu yˆ-syd‰nn‰ peninkulman matkoja ylt'-ymp‰ri, ja viel‰ kuudetta sataa vuotta t‰m‰n tapauksen j‰lkeen muistaa kansantarina, kuinka "Kurjen ukko rauta-kenk‰ Astuupi kivist‰ vuorta, Kivi-vuorta vangottaapi". [Ks: Suomen kans. arvoit.] Mutta Laukon pihassa oli knaappien tora viel‰ jatkettu, kunnes molemmat tulivat siihen vakuutukseen, ett‰ se outo mies, jonka olivat n‰hneet h‰m‰r‰ss‰ askaroivan, ei ollut kuin joku Matti Kurjen palvelijoita. Pimeys oli jo niin karttunut, ett'eiv‰t mit‰‰n voineet silmill‰ns‰ eroittaa. Yht'‰kki‰ kuului kauhea ‰rin‰, ik‰‰nkuin koiralta, joka olisi kuristumallaan. Samassa rauta-ovi kuului paiskattavan kiinni ja lukittavan. Molemmat knaapit juoksivat lent‰m‰ll‰ herrojensa luoksi n‰it‰ kummia ilmoittamaan, ja saliin tultuansa n‰kiv‰t tulta jo syttyneen useassa paikassa. Tuokio ei kulunut ennenkuin ritarit olivat j‰tt‰neet juominkinsa ja kiiruhtaneet paloa pakoon pihalle. Haettiin Laukon is‰nt‰‰; -- h‰n oli poissa. Poissa oli Lyylikin, morsian, jonka t‰hden vieraat olivat tulleet. Ritarit eiv‰t tienneet mit‰ luulla n‰in kummallisesta seikasta. Oliko Kurjen ukko ollut naimis-ehtoihin tytym‰tˆn ja l‰htenyt tytt‰rens‰ kanssa pakoon? -- ja mihink‰ pakoon? -- N‰ill‰ arvoituksilla p‰‰t‰ns‰ vaivaten, seisoi Harald miehinens‰ palon loisteessa Laukon pihalla. Mutta j‰‰t‰ myˆden pohjaseen kulki tuulen viuhkana hirven vet‰m‰ reki, kaksi henke‰ nahka-peittojen v‰liss‰. Se oli Pohjan-piltti, joka "vuoden pisimp‰n‰ yˆn‰" vei morsiamensa appelasta Pohjan aukeille r‰meille takaisin. Se oli Lyylin hirvi, joka ilosta p‰risten palasi syntym‰mailleen. Lyylin matka. Juokseppas, hirvi, joudu ja rienn‰! Muista, kun kirmasit ennenkin pienn‰ Pohjaisten laidunten aukeita pitkin; Sinnepp‰ rient‰ˆs kirmailla nytkin. Sinneh‰n min‰kin, iioa lyˆden, Kiid‰hd‰n talvista tannerta myˆden; Lenn‰n, kuin lintunen, loukosta l‰htein, Siipens‰ kohotti tienoille t‰htein. Tuolla on tulena taattoni talo, Takaani loistaa sen ruskea palo; Edest‰ viittaa Pohjasen t‰hti. -- -- -- Voi sit‰, voi! joka is‰lt‰ l‰hti, Ik‰isen, horjuvan vanhemman heitti, Pakonsa ˆisehen pime‰‰n peitti. Is‰, oi is‰ni! -- -- Is‰kˆs lietk‰‰n? Lapseksi minun vai orvoksi teitk‰‰n? Surmasit ‰itini lempe‰n, jalon, Multahan minulta hautasit valon, Heitit mun portaille emottomille, Oloille viskasit armottomille. Oisit jo antanut alttiiksi munkin Kauppojes' v‰liksi, valtoihin kunkin. -- Muistaos kuitenkin, muista ja tied‰: Pohjolan neitt‰ ei kaupalla vied‰, Lyylin ei syd‰nt‰ vallitse kenk‰‰n; V‰kisin-pyyt‰j‰ pilalle menk‰‰n. Sill‰p‰ pakenen sulhoni suojaan, Taivahan turvissa, luottaen Luojaan, L‰hden kuin l‰hdenkin omille teille, Rakkahan syntym‰maan alanteille. Juokseppas, hirvi, joudu ja rienn‰! Muista kuin kirmailit ennenkin pienn‰ Pohjaisten laidunten aukeita pitkin; Sinnepp‰s rient‰ˆs kirmailla nytkin. H‰m‰r‰ ja h‰mmennykset. Nihke‰, tympistynyt ilma maan-alaisessa k‰yt‰v‰ss‰ pˆyristytti Kurjen ukon j‰seni‰, h‰nen astuessaan yh‰ eteenp‰in Totki toverinsa j‰ljiss‰. Pihka-kˆytinen soihtu h‰nen k‰dess‰ns‰ oli tuolloin t‰llˆin tukehtumaisillaan t‰ss‰ paksussa, kosteassa kaasussa, ja itse vanhuksen rinta kohosi raskailla hengen-vedoilla. H‰n oli tuntikauden ravakkaasti kulkenut, kun vihdoin pys‰htyi miettim‰‰n erinomaista tilaansa. Soihtu virisi kirkkaammaksi ja muutamat hell‰n-kirjavat sisiliskot, jotka h‰mm‰styiv‰t t‰t‰ outoa valoa, pakenivat kiireesti vuoren rakoihin. K‰yt‰v‰ oli yh‰ yht‰l‰inen kuin alustakin, milloin jokseenkin kaita, ett'ei kaksi henke‰ olisi hyvin mahtunut rinnatusten k‰ym‰‰n milloin taas ankeampi, tehden ik‰‰nkuin pihoja ja avarampia tarhoja, jotka n‰ht‰v‰sti l‰hettiv‰t syrj‰teit‰ns‰ tiet‰m‰ttˆmiin. Olisi ollut mahdotonta Kurjen ukon osata n‰itten harha-teitten l‰vitse, ellei tarkka tottunut silm‰ns‰ olisi tuolla t‰‰ll‰ keksinyt Totkin j‰lki‰ pehmoisessa sammaleessa, joka paikottain peitti maan. Muutoin oli havaittava, ett‰ ura oli t‰h‰n saakka ollut viettoinen ja viel‰kin n‰ytti vajoovan yh‰ syvemp‰‰n. Mihink‰ t‰m‰ matka vihdoinkin veisi, oli ajatus, joka pakoittamalla tunkeusi maan-alaisen kulkijan mieleen. Tuonelan talo, miss‰ Tuoni itse tylyn‰ is‰nt‰n‰ hallitsi vainajien yli, ja miss‰ Manalatar, vanha vaimo, tarjosi vieraillensa sammakkaisen oluen -- t‰m‰ kamala muinais-uskon kuva nousi h‰nen sielunsa silmille, ja tuskin h‰n en‰‰ ep‰ilik‰‰n, ett‰ matkansa sinne kulki. H‰nen olisi melkein tehnyt mielens‰ k‰‰nty‰ palaamaan, mutta vanha j‰hmittynyt yksipintaisuutensa esti h‰nen per‰ytym‰st‰ mist‰k‰‰n aloittamastansa yrityksest‰, jos kohta t‰m‰ olisikin Tuonen tiet‰ astuminen. H‰n siis uudestaan jatkoi kolkon matkansa, Totkin j‰lki‰ seuraten. Aika kului, hetki vieri. Yh‰ syvemm‰lle saattoi maan-alainen polku. N‰‰ntymys jo alkoi livahtaa vanhan miehen j‰seniin. Silloin alkoi kuulua kosken kohina. Kurki joudutti askeleensa, ja pian h‰n seisoi avaramman luolan suussa, josta putoovan veden loiske enn‰tti h‰nen korviinsa. Himme‰ p‰iv‰nvalo p‰‰si jostakin tietym‰ttˆm‰st‰, keksim‰ttˆm‰st‰ aukosta selitt‰m‰‰n luolan per‰‰, miss‰ pieni vaahtoava puronen, pime‰st‰ rotkosta tullen, vilahti silmien ohitse ja taas katosi vuoren sisuksiin. Puron ‰‰ress‰ seisoi Totki latkimassa vuoren raikasta vett‰, mutta l‰hti kohta taas vinkuen pakoon eteenp‰in, kun is‰nn‰n julmistuneet silm‰t h‰nen saavuttivat. Kurki meni veden reunalle ja seuraten Totkin esimerkki‰ h‰n s‰rpi vuoren nestett‰ kuumettuneen verens‰ virvoitukseksi. Ilma oli t‰ss‰ paikassa raittiimpi, soihtu paloi kirkkaammin, ja vanhus istuutui lev‰ht‰m‰‰n er‰‰lle istuimen tapaiselle kivelle, joka oli veden partaalla. Ajatuksensa kiertyiv‰t takaperin viime illan tapauksiin. Kuka oli kellarin oven salvannut? oli arvoitus, jonka selityst‰ ei Kurki ollut mies lˆyt‰m‰‰n. H‰nen mietteens‰ lensiv‰t sinne t‰nne eik‰ asia tahtonut selit‰. Kerran ajatus vivahti Pohjanmaahan ja Pouttulaisiin, ja koura likisti lujemmin miekan kahvaa. Mutta viimein h‰n p‰‰tyi ensim‰iseen p‰‰tˆkseen, ett‰ Harald miehinens‰ oli tehnyt t‰m‰n rikoksen vieraan-varaisuuden lakeja vastaan. Se oli muka kyll‰ uskottavaa, ett‰ H‰meenlinnan is‰nt‰ ei toivonut saavansa t‰ytt‰ valtaa Pohjanmaitten yli, ennenkuin vanha Pirkkalais-p‰‰llikkˆ oli tielt‰ tullut, ja ett‰ h‰n sen vuoksi oli salaiseen kuolemaan teljennyt vanhuksen, jota h‰n ei uskaltanut julkisesti tappaa. Mutta n‰yttih‰n t‰m‰kin kummalliselta. Olihan juuri se ollutkin Kurjen omaa tointa ja tarkoitusta, ett‰ Harald p‰‰sisi Lyylin miehen‰ perim‰‰n Pirkkalais-p‰‰llikˆn oikeuksia ja valtaa. Ja voisiko h‰n Matti Kurjen avutta ollenkaan n‰ille perille p‰‰st‰? -- -- Vai oliko Ruotsin hallitus pit‰nyt Kurjen pilkkanansa? -- H‰n pudisti p‰‰t‰ns‰ ep‰-arvioissaan. Silm‰ns‰ suihkaisivat kuohuvaa veden pintaa, jota soihdun valo kummallisesti kirkasti. T‰st‰ k‰‰ntyiv‰t katsastamaan luolan seinuksia. ƒkisti ukko h‰mm‰styneen‰ hypp‰si seisoalle. V‰h‰n ylh‰‰ll‰ maasta oli muutamassa kohden vuoteen tapainen kolo, josta kirkkaat valkoiset hampaat loistivat vastaan. Kurki meni vakavilla askeleilla sinne ja n‰ki luu-rangon pitk‰ll‰‰n. Suuret tukevat raajat sek‰ kiviset kirveet ja muut aseet vieress‰, -- kaikki todisti, ett‰ t‰m‰ vainaja oli ollut sit‰ muinois-kansaa, joka tarinoissa nimitet‰‰n Hiiden kansaksi, J‰ttil‰isiksi ja Piruiksi. Kun ensim‰iset kirkot Suomessa rakennettiin, oli pyhien kellojen sointu vaivannut t‰m‰n vuori-v‰en korvia, ja vihoissansa olivat viskanneet hirmuisen suuria kallionlohkareita musertaaksensa uuden uskon komeat rakennukset. Mutta kun kaikki semmoiset yritykset olivat turhaa, oli Pirun-v‰ki tuskillansa paennut syvimpiin vuorenloukkoihin, pyyt‰en kuollaksensa pois maailman uusista menoista. -- Se tuntui Kurjen ukolle, ik‰‰nkuin h‰nkin olisi jo saman onnen oma kuin tuo vaipunut J‰ttil‰inen. H‰nen mieleen nousi ajatus, eikˆ h‰nenkin olisi ollut parempi tehd‰ uudelle uskolle ja uudelle vieraalle vallalle vastarintaa, kuin antauda sen sovintoon ja palvelijaksi, milt'ei v‰likappaleeksi! -- Mutta jos hairahtunutkin lienee, h‰np‰ ei suinkaan mielinyt lannistua onnensa alaiseksi. H‰n tahtoi viel‰ ulos maailmaan, el‰m‰‰n, kostamaan. Soihtunsa pitk‰ karsi ja kulunut runko muistutti h‰nelle, ett‰ oli rient‰minen. Kiireell‰ siis j‰tti J‰ttil‰isen asumuksen hyv‰sti ja seurasi taas Totkin j‰lki‰. K‰yt‰v‰ jo oli muuttunut tasaisemmaksi, mutta kulki yh‰ alasp‰in kunnes yht'‰kki‰ muuttui kivisiksi portaiksi, joiden avarat asteet veiv‰t yht‰-mittaa ylˆs korkealle. Soihdun liekki jo alkoi l‰mmitt‰‰ Kurjen rauta-kinnasta, eik‰ viel‰ n‰kynyt matkan loppua. Vai joko v‰h‰inen valon loiste vilahti? Ukko joudutti askeleensa -- ja nytp‰ jo soihtunsa viimeinen p‰tk‰ k‰hisi sammuen lumessa. Kurjen ukko oli ilmoihin p‰‰ssyt. Oli kirkas ja kaunis joulu-aamun puhde, ja Matti Kurki seisoi Pirunvuoren kukkulalla, keskell‰ kapeata Kulovett‰, jonka laineet tuolla t‰‰ll‰ mustina virtailivat j‰isten, lumisten reunojen v‰liss‰. V‰h‰n matkan p‰‰ss‰, j‰rven toisella puolella loisti Sastamalan kirkko juhlakomeudessaan, ja Pyh‰n Maarian kello soi harvaan, mutta hele‰sti. Vanhuksen syd‰nt‰ t‰ristytti; silm‰ns‰ tapasivat paljaan miekan, joka viel‰ k‰dess‰‰n heilui. Miksik‰ t‰m‰ n‰in t‰ll‰ Jumalan-rauhan hetkell‰? -- H‰n pisti sen takaisin tuppeensa, ja alkoi k‰vell‰ vuoren rinnett‰ alas kirkkoa kohden. Totkin j‰ljet olivat jo h‰vinneet, eik‰ Kurki t‰t‰ seikkaa en‰‰ huomannutkaan; h‰n ainoastaan seurasi sit‰ valoa, mik‰ temppelin ikkunoista h‰nt‰ vastaan loisti. Jota l‰hemm‰ksi tuli, sit‰ vilkkaampi liike havaittiin joka haaralta. Himmeit‰ varjoja n‰htiin liikkuilevan valkoisen lumi-hangen yli ja solina kuului hevosilta ja ihmisilt‰. Se oli kirkkov‰ke‰, joka koko Ylisatakunnasta tulvaili kirkon-menollensa Sastamalaan. T‰ss‰ sumeassa v‰ki-joukossa ei voinut Kurki ket‰‰n eroitella, vaan kulki ‰‰netˆnn‰ matkaansa eteenp‰in. H‰n tuli kirkon ovelle, miss‰ jokaisen jos mahtavimmankin oli velvollisuus riisua sotaiset aseet ylt‰ns‰, ennenkuin astuisi Herran, sen Korkeimman, huoneesen. Niin Kurkikin oli tehd‰, kun l‰helt‰ kuului tuttava ‰‰ni ruotsiksi: -- "No, Hintsa Suurp‰‰, sin‰ joka t‰t‰ kirottua kielt‰ osaat, laitas, ett‰ p‰‰semme johonkin selkoon". -- "Kirous palatkoon p‰‰nne p‰‰lle", vastasi toinen ‰‰ni, joka ei myˆsk‰‰n ollut vallan vieras; -- "se on minun ‰itini kieli, ja joka sit‰ kiroo, p‰‰see minun miekkani ter‰‰ maistamaan, olkoonpa h‰n vaikka ritari Harald". -- "No, no", kuului Harald'in sanat, "ei riitaa nyt. Nyt kuulustelkaatte t‰lt‰ kokoontuneelta kansalta, ovatko kirkkotiell‰‰n miss‰‰n tavanneet pakenijamme". Puhujat l‰heniv‰t ovea. Kurjen ukko oli vet‰nyt miekan tupesta ja otti askeleen Harald'ia vastaan. Ritari h‰mm‰styi ja veti miekkansa h‰nkin. -- "Miss‰ on tytt‰reni?" -- "Miss‰ on morsiameni?" -- n‰m‰t kysymykset lensiv‰t vastatusten niinkuin kaksi miekan-lapetta. H‰ly syntyi kansassa ja useat ‰‰net huusivat: "Pois, miehet, miekkoinenne; t‰ss‰ on jumalan rauha". Samassa kirkon ovet avattiin, latinainen kuori-virsi Kristuksen syntymisest‰ oli alkanut ja pappi loistavassa kasukassa tuli ovesta ulos, huutaen korkealla ‰‰nell‰. "Kristus on syntynyt Betlehem'iss‰; tulkaatte lahjoja kantamaan ‰sken syntyneelle Juutaan kuninkaalle, tulkaatte h‰nt‰ kumartamaan, tulkaatte tuomaan kultaa, suitsutusta ja mirhamia". Kansa kumartui nˆyryydess‰; ainoastaan Matti Kurki ja Harald ritari miehineen seisoivat j‰nkein‰ toisiansa vastassa. -- "Keit‰ te olette?" huusi innossaan pappi, heit‰ havaitessansa; -- "keit‰ te olette, jotka t‰‰ll‰ miekkoja paljastatte taivaallisen kuninkaan l‰sn‰ ollessa? Oletteko jumalattoman Herodeksen palvelijoita, jotka tulette tappamaan poika-lapset Betlehem'iss‰? Pimeyden ruhtinas on kahleisin sidottu ja h‰nen palvelijansa hukkukoot helvetiss‰". -- "Min‰ olen ritari", lausui Harald juhlallisesti, mutta kopeastikin, "miekkani on vihitty pyh‰n kirkon palvelukseen. Mutta t‰m‰ kurja on petollisesti minulta morsiamen varastanut; tytt‰rens‰, jonka h‰n ensin lupasi minun vied‰ t‰n‰ pyh‰n‰ aamuna t‰lle pyh‰lle alttarille, on h‰n viime yˆn‰ vienyt pakoon mukahansa ja tahtonut paloon hukuttaa h‰‰vieraansa. Ritarin tavalla tahdon antaa asiani Jumalan tuomion alle ja sen t‰hden, pyh‰ is‰, olen miekkani paljastanut". N‰in sanoen Harald k‰‰nsi kalpansa k‰rjen maata kohden. -- "Sin‰ rietas valehtelija"! huusi Kurki vihan vimmassa: "sin‰p‰ juuri olet tytt‰reni varastanut, taloni polttanut ja ryˆst‰nyt, viel‰p‰ minun itseni salvannut kellariluolaan, koska pelk‰sit vanhan Kurjen siiven-kyni‰. Mutta n‰etkˆs, min‰ olen maan povesta sukeltanut ylˆs sinulle kostajaksi, ja nyt olen riisuva sulta ritariutesi vale-vaatteet. Etp‰ tainnut arvata, ett‰ kosto niin likelt‰ seuraisi ilke‰t‰ tekoa; sin‰ h‰mm‰styit ja h‰diss‰si sepitit t‰m‰n kehnon valeen, joka sopisi liehakoitsevan orjan tekem‰ksi". -- "Tuomitkoon Jumala", sanoi pappi. "H‰n puuduttaa valehtelijalta voiman ja j‰ntevyyden; H‰n vaivuttaa miekan ilkiˆn k‰dest‰ ja peitt‰‰ sen silm‰t pimeydell‰". Katsojat, jotka seisoivat ihmettelem‰ss‰ n‰it‰ kummallisia tapauksia, alkoivat ymm‰rt‰‰, mit‰ oli tekeill‰. "Se on Matti Kurki Laukon ukko, ja toinen Ruotsin ritari Harald, H‰meenlinnan haltia", levisi humina v‰ki-joukossa. "Mist‰ on riita? -- Kurjen tytt‰rest‰, Pohjan neidest‰". V‰ke‰ yh‰ enemmin kokoontui ja asettui vahvaksi keh‰ksi riita-veljesten ymp‰ri, jotka valmistuivat k‰ym‰‰n Jumalan-oikeutta miekalla. Se oli la'in-k‰ytˆksen tapa, jonka kristin-usko ja pappeus oli mukaansa tuonut ja sen perustuksena oli vahva luottamus, ett‰ Jumala itse tahtoisi v‰kev‰ll‰ k‰dell‰‰n saattaa ylpeilev‰n v‰‰ryyden h‰pe‰‰n. Kirkon ovet olivat taas suljetut ja jumalanpalvelus hetkeksi pid‰tetty. Olihan Jumalan-tuomio muka yht‰ juhlallinen asia kuin kirkonmeno. -- Ensinn‰ Harald korkealla ‰‰nell‰ sanoi nimens‰ ja asiansa, syytt‰en Kurjen ukkoa petollisuudesta ja itsellens‰ rukoellen taivaan kirousta, jos oli valetta puhunut. Nyt Kurjen piti samaten asiansa sanoman. -- -- "Min‰ olen Matti Kurki, Pohjan Pirkkalaisten p‰‰mies" -- -- -- T‰t‰ edemm‰ksi ei ukko enn‰tt‰nyt puhua, kun roteva ‰‰ni joukosta soi: -- "Sen valehtelit, Matti Kurki; sin‰ et ole Pohjan Pirkkalaisten p‰‰mies". Kaikkien silm‰t k‰‰ntyiv‰t puhujaa kohden. Se oli ‰sken tullut vieras, oudossa puvussa, ja seurassansa n‰kyi olevan useita samann‰kˆisi‰. N‰‰d‰n-nahkaiset reunukset lakeissa ja turkeissa ilmoittivat mahtavia miehi‰ olevan, ja koko heid‰n varustuksensa todisti, ett‰ olivat matkalaisia. Mutta puhujan ko'okas varsi ja jalo katsanto osoitti h‰nelle ensim‰isen sijan heid‰n joukossansa. Helposti kansa h‰nelle sijaa antoi, kun h‰n tukevilla askeleilla astui kirkon-ovelle saakka, lausuen papille: -- "T‰m‰ mies jo valehtelee ensi sanoissa, ja tahdon est‰‰ h‰nt‰ kutsumasta Jumalaa kostajaksi. H‰n on Matti Kurki, mutta Matti Kurki ei ole en‰‰ Pirkkalaisseuran p‰‰mies. Min‰, Viljakka Pouttu, olen Pohjan Pirkkalaisten p‰‰mies, itse Lapink‰vij‰in valitsema ja Ruotsin hallituksen vahvistama". N‰in sanoen h‰n otti povestansa nahkaisen kirjoituksen, josta killui iso vahainen sinetti. Kirkonpalvelija n‰ytti kynttil‰ll‰ valkean ja pappi levitetty‰ns‰ kirjoituksen alkoi lukea latinaksi: "Universis praesentes literas inspecturis Tyrgillus Knuzs sun, marscalkus, salutem in Domino sempiternam". -- -- T‰st‰ h‰n rupesi suomeksi selitt‰m‰‰n, mit‰ kirjoitus tarkoitti. Torkel Knuutinpoika, Ruotsin marski, oli muka palkinnoksi Pohjan Pirkkalaisten uskollisesta palveluksesta heid‰n saattaessansa tuon siirtelev‰isen Lapin kansan Ruotsin kruunun alamaiseksi, tahtonut heille vahvistaa ja myˆnt‰‰ heid‰n vaalinsa, jolla p‰‰mieheksi oli otettu tuo rohkea mies "Viljakka de Pouttu". Kuitenkin piti heid‰n kaikissa muissa asioissa, jotka eiv‰t suorastaan kuuluneet heid‰n Lapink‰yntiins‰, totteleman H‰meen hallitus-miehen, ritari Harald'in, k‰skyj‰. Kirja pantiin kokoon ja annettiin takaisin Poutulle, joka virkkoi: -- "Muutoin en tied‰, mit‰ n‰ill‰ miehill‰ on riitana, eik‰ tuo asia minuun koskekkaan. Poikkesin vain Turusta tullessani t‰nne rukousta pit‰m‰‰n ja satuin kuulemaan Matti Kurjen hourailevan. Toivon nyt h‰nen p‰‰ns‰ selvenneen ja kiirehdin taas eteenp‰in matkalleni. Rukoilen Teilt‰, pyh‰ is‰, aneita, kun t‰ytyy minun n‰in suurena juhlana matkustella. Minun nˆyryyteni merkiksi tarjoon min‰ t‰lle P. Maarian kirkolle Sastamalassa t‰m‰n hopeisen suitsutus-astian ja kun lis‰ksi ilmoitan kiireeni syyt, ette suinkaan minulta pid‰t‰ siunaustanne: l‰hden rakkahimman poikani Vitjakan h‰ihin; sill‰ toivoni on, ett‰ h‰n t‰n‰ kuluneena yˆn‰ on tuonut morsiamensa Laukosta". -- "Korkeimman siunaus sinua seuratkoon, poikani! Herra varjelkoon sinua ja koko sinun huonettasi!" lausui pappi nostetuilla k‰sill‰. -- "Viljakka!" huusi Kurjen ukko, joka vihdoin oli toipunut ‰llistyksest‰‰n, "onko Pohjan-piltti k‰ynyt tytt‰reni viem‰ss‰". -- "Senh‰n itse paraiten tiet‰net", vastasi Pouttu; "min‰ Turusta palaan, enk‰ tied‰ mist‰‰n. Mutta sen muistan, ett‰ h‰n k‰ski Kurjen ukon olla varoillansa vuoden pisimp‰n‰ yˆn‰, ja senkin tied‰n, ett‰ Pohjan-piltti pit‰‰ lupauksensa". "Onko t‰ss‰ kansassa ket‰‰n, joka on n‰hnyt Vitjakka Poutun t‰n‰ yˆn‰ viev‰n morsiamensa pohjaseen", lis‰si k‰‰ntyen kirkkov‰en puheille. Mies kansan keskelt‰ vastasi: "min‰ tulin ilta-yˆn puolella ajaen Kyrˆssel‰n j‰it‰ myˆden. Yht'‰kki‰ oriini pel‰styi ja sivutseni suihkaisi reki niinkuin noidan nuoli. Min‰ siunasin ja tein ristinmerkin. Mutta sen enn‰tin n‰hd‰, ett‰ re'ess‰ istui nuori mies ja sini-huntuinen neiti. Miehen kaulasta riippui hopeiset vitjat". -- "Se oli Pohjan-piltti", puhkesivat yhteen ‰‰neen Pouttu ja Kurki. -- "Surma ja kuolema!" tuimisti vihoissansa Kurki, ja k‰‰ntyen papin puolelle h‰n sanoi: "Sin‰ kuulit, kuka on juhlan rauhaa rikkonut; julistappas kirkon suurin kirous t‰m‰n ilkiˆn yli". -- "Pyh‰ kirkko", vastasi pappi, joka viel‰ piti Poutulta saadun suitsutus-astian k‰dess‰‰n, -- "pyh‰ kirkko ei yhten‰ aamu-hetken‰ siunaa ja kiroo. Min‰ olen Viljakka Poutun huonetta siunannut, enk‰ kiroo h‰nen poikaansa". -- "Mutta min‰", huusi Harald, joka nyt vihdoin oli saanut n‰m‰ kummat itsellens‰ selitetyiksi ja astui Pouttua l‰hemm‰ksi, "min‰ olen ritari Harald, H‰meenlinnan is‰nt‰ ja Pohjan Pirkkalaisten maaherra. Te olette minun alamaiseni ja min‰ otan t‰m‰n talonpojan talteeni, kunnes h‰nen poikansa on rikoksensa sovittanut". H‰n pani k‰tens‰ Poutun olkap‰‰h‰n, ik‰‰nkuin omistaaksensa h‰nen. Vanha Pouttu katseli h‰nt‰ kummastellen. H‰n oli Turussa, marskin puheilla k‰ydess‰‰n, turhaan pyyt‰nyt saada pois valtuus-kirjastansa sen lis‰yksen, jolla Pohjanmaan ylimm‰inen hallitus laskettiin H‰meenlinnan is‰nn‰n k‰siin. Mutta viimein h‰n oli pit‰nyt t‰m‰n lauseen v‰h‰p‰tˆisen‰ ja oli p‰‰tt‰nyt tyˆss‰ est‰‰ kaikki vierasten ryhtymiset Pohjan asioihin. Nyt oli ‰kki-arvaamatta Harald itse sattunut h‰nen tielleen. -- "Sin‰kˆs Harald ritari?" lausui j‰yk‰sti: "mutta t‰m‰ niska ei kanna i'est‰si". N‰in sanoen h‰n k‰dell‰ns‰ sys‰si ritarin takaperin. Harald tuimasti nosti miekkansa, mutta vihainen myrin‰ syntyi v‰ki-joukossa, samassa tuokiossa olivat Poutun kumppanitkin nostaneet aseensa ja seisoivat jo p‰‰miehens‰ ymp‰ri. Yhdess‰ joukossa l‰htiv‰t kaikki Pohjan miehet hevostensa luo ja ajoivat tiehens‰. Harald'in seura ei ollut kyll‰ v‰kev‰ heid‰n l‰htˆ‰ns‰ est‰m‰‰n, olletikkin koska kokoontunut kansa n‰ht‰v‰sti aikoi pit‰‰ Pohjalaisten puolta. H‰meenlinnalaiset ja Kurki j‰iv‰t siis kesken‰ns‰ neuvottelemaan. Kirkon-ovet avattiin ja kansa seurasi pappia kirkkoon. Mutta Kurjen ukko ja Harald miehineen keskustelivat viel‰ v‰h‰n aikaa yst‰vyydess‰ kirkon-oven edess‰. Sitten l‰htiv‰t kiireesti p‰iv‰nvalon koittaessa hajalle, Harald seuralaisineen H‰meenlinnaan, Matti Kurki lainatulla hevosella kotiansa. Auringon s‰teet lˆysiv‰t kynttil‰t viel‰ palamassa Sastamalan kirkossa. Suitsutus nousi kivist‰ kattoa kohden, ja kokoontui siin‰ pilven n‰kˆiseksi, pyh‰n veden kasi pirskui runsaasti, ja pappi messueli latinaksi, selitt‰en v‰liin muutamalla suomalaisella sanalla juhlan merkityst‰ ja kehoittaen uskovaisia uhrailemaan alttarille. Sanalla sanoen, katholilainen kirkonmeno, niin loistava kuin Suomen syd‰nmaissa oli mahdollinen, pidettiin jouluaamuna Sastamalassa. Totkij‰rvi ja Lapinkaivo. Harald ritarin ja Matti Kurjen sovinto oli pian ollut rakennettu, kun molempien erehdys oli ilmi tullut. Nyt oli heill‰ yhteinen vihollinen. Heid‰n keskustelemuksensa Sastamalassa oli saattanut heid‰t siihen p‰‰tˆkseen, ett‰ molemmat yhdess‰ viel‰ talvi-kelill‰ tekisiv‰t kosto- retken Pohjanmaalle. T‰ll‰ aikomuksella riensi Harald H‰meenlinnaan tekem‰‰n tarpeellisia valmistuksia ja v‰ke‰ kokoilemaan. Mutta Matti Kurki jo koti-matkallansa rupesi muuttamaan p‰‰tˆst‰ns‰. Ennenkuin Harald olisi valmiina, saattaisi jo pian kuukausi kulua. T‰m‰ oli Kurjen mielest‰ aian-tuhlausta. Lapink‰vij‰t jo muka enn‰tt‰isiv‰t l‰hte‰ talvi-matkoillensa Lappiin, ja koska arvattavasti sek‰ vanha Pouttu ett‰ Pohjan-piltti ja Lyylikin sinne seuraisi, ei olisi Kurjen ukolla koko retkest‰ns‰ suurta hyˆty‰. T‰t‰ miettiess‰‰n oli Kurki jo ennen kotiin-tultuansa p‰‰tt‰nyt l‰hte‰ omin neuvoin matkalle, jollei Harald ritari viikon per‰st‰ olisi valmiiksi tullut. Juhlasalin rauniot viel‰ suitsivat, kun Kurki l‰hestyi kartanoansa. Synkk‰-mielisen‰ h‰n ajoi pihaan. Laukon palvelijat h‰‰r‰siv‰t viel‰ sammuneen palon ymp‰ri, jonka he olivat levi‰m‰st‰ est‰neet. Heid‰n ilonsa oli silminn‰ht‰v‰, kun is‰nt‰, joka niin kummallisesti oli h‰vinnyt, taas tuli n‰kyviin. Mutta kauhu tuli ilon sijaan, kun eiv‰t Lyyli‰ muassa n‰hneet. Kuitenkaan ei uskaltanut kukaan kysymyksi‰ tehd‰. Kellarin oven edess‰ makasi Totki, ik‰‰nkuin jatkamassa eilis-illallista virkaansa. Totkin is‰nt‰ ei kuitenkaan tuosta leppynyt. Sanaakaan virkkamatta h‰n sitoi koiransa kahleilla kiinni kellarin-oveen, ja ryhtyi sitten kohta matka-toimiin. Ja nyt Kurjen ukko ei lev‰nnyt yˆt‰, ei p‰iv‰‰. Joulupyh‰t l‰pitsens‰ valmistettiin aseita, muonaa ja muita retken tarpeita. Muistakin Kurjen tiluksista ko'ottiin miehi‰ ja sana l‰hetettiin H‰meenlinnaan jouduttamaan Harald ritarin l‰htˆ‰. Kurki itse oli v‰sym‰tˆn taikka, oikeammin sanoen, levoton ja rauhaton. Yˆn-aikana h‰n k‰veli palaneen juhlasalinsa ymp‰ri taikka istuskeli uuvuksissa sen raunioilla. Mutta jos sattui l‰hestym‰‰n kellarinsa ovea, h‰n ‰kisti s‰ik‰htyen tuosta takaisin k‰‰ntyi. Oliko se Totkin hiljainen ulvona, joka ajoi h‰nen pakoon, vai oliko naistensa haahmot h‰nt‰ peloittaneet? Sit‰ ei kukaan voinut sanoa. Mutta Laukon palvelijat pudistivat p‰‰t‰ns‰, ja vanhat kamalat jutut Kurjen entisist‰ hirmutˆist‰ kulkivat taas kuiskumalla suusta suuhun. Uuden-vuoden aattona olivat kaikki valmistukset suoritettuina. Hevoset p‰ristiv‰t valjaissansa, ja miehet kokoilivat kaikki tarve-kalut rekiins‰: joutset, keih‰‰t ja miekat, muonat ja appeet, sukset ja sommat. L‰hes sataluku miehi‰, joista isompi osa jo vanhastaan oli tottunut seuraamaan Matti Kurkea palvelijoina h‰nen kaukaisilla retkill‰ns‰, seisoi nytkin valmiina h‰nen k‰skyj‰ns‰ tottelemaan. Retken tarkoitus jo tiettiin; sill‰ vaikk'ei kukaan uskaltanut ukolta kysy‰, oli kuitenkin h‰nen katkonaisista lauseistansa huomattu, ett‰ Lyyli oli varkain viety Pohjanmaalle ja ett‰ is‰n oli aikomus menn‰ ottamaan tytt‰rens‰ takaisin. T‰m‰ tieto oli Kurjen miehiss‰ sytytt‰nyt suuremman innon, kuin mink‰ yksist‰‰n is‰nn‰n k‰sky olisi voinut. Se oli heille kunnian asia, ett‰ Pohjamniehet eiv‰t saisi saalistansa pit‰‰, ja melkein yht‰ paljon sekin heid‰n kunniaansa koski, ett'ei Harald ritari miehinens‰ enn‰tt‰isi jakailemaan t‰m‰n retken mainetta. Siit‰p‰ Laukkolaisten uutteruus valmistus-toimissa, siit‰p‰ heid‰n raikas riemunsa nyt, kun kaikki oli valmisna l‰htˆˆn. Mutta vanhan Kurjen silmiss‰ ei n‰kynyt muuta valoa, kuin synk‰n keston kamalaa loistoa. Tukevalla kouralla h‰n nosti Totkin kahleinensa rekeen ja istui ajamaan. Muut seurasivat. Ensim‰isen sel‰n j‰it‰ ajettuansa kulkijat tulivat mets‰-taipaleelle, josta pian keskell‰ jylh‰‰ saloa aukeni v‰h‰isempi j‰rvi. Se oli pohjaton Hiisij‰rvi, johon Lappalaiset, asuessaan n‰ill‰ mailla, olivat uhranneet Manalan hirmu-valtiaille lepytt‰j‰isi‰. Kurjen ukko pys‰htyi keskelle t‰t‰ kolkkoa selk‰‰ ja k‰ski tehd‰ avennon j‰‰h‰n. Pˆyristys hyydytti miesten verta; kukaan ei tiennyt mit‰ oli odotettavana, ainoastaan Totki ilmoitti hiljaisella ulinalla pahoja aaveitansa. Ja oikein se aavisteli. Raskaat painot sitoi is‰nt‰ vanhan toverinsa kaulaan ja p‰‰sti h‰nen aventoon. -- "Kaitse Kalman kartanoa!" oli ukon viimeinen hyv‰sti-j‰ttˆ, rient‰iss‰‰n kuin vimmattu pois surma-paikalta. Mutta Totkin surkea ulina seurasi h‰nt‰. H‰n katsoi taaksensa ja n‰ki, ett‰ kaikki palvelijat seurasivat h‰nt‰, -- ett‰ Totki yksin‰ns‰ taisteli avennossa kuolemaa vastaan. Viel‰ silm‰nr‰p‰ys ja Totki raukka oli vaipunut, vajonnut Hiisij‰rven pohjattomiin vesiin. Hiisij‰rvi oli muuttunut _Totkij‰rveksi_, joka nimi on tullut melkein yht‰ kuuluisaksi kuin nimet: Kurki ja Laukko. Mutta Matti Kurjen korvissa soi lakkaamatta uskollisen Totkin surkea ulina, milloin kaukaa, milloin ik‰‰nkuin likemm‰lt‰ h‰nt‰ ahdistaen. Tuskin uskalsi vanhus en‰‰ k‰‰nt‰‰ silm‰ns‰ ta'app‰in. Matka kulki maitten ja j‰itten yli Kyrˆssel‰lle, jonka toisella puolella alkoi 12-penikulmainen autio taipale, tunnettu Kyrˆn-mets‰n eli Kyrˆn-kankaan nimell‰, t‰ynn‰ns‰ sora-harjuja, r‰meit‰ ja keitaita. Matka-joukko t‰t‰ korpi-maata myˆden l‰heni Kauraharjua, kun yht‰kki‰ sen kukkulalla leimahteli palo. Pari kolme Lappalais-kotaa oli syttynyt tuleen ja samassa liekiss‰ paloi kasanen tervaksia kirkkaalla valolla. Kummastellen Kurjen ukko sinne ajoi ja n‰ki keitaan aukealla useita ahkioita lent‰v‰n pohjaseen p‰in. H‰nen silm‰ns‰ kohta tunsi ajajat samaksi Lappalais-perheeksi, joka joulu-yˆn‰ oli Laukossa k‰ynyt. Arvellessaan, mit‰ t‰m‰ Lappalaisten pako tiesi, h‰n antoi silm‰ns‰ heit‰ seurata pitkin lumista aukeata. Sitten tarkasteli taivaan ranteita. Tuolla luotehessa oli Lauhan kukkula, niinkuin mahtava pieli Kyrˆn-kankaan kannasten raja-pylv‰‰ksi. Mutta mit‰ kummia? Jo senkin huipussa kirkas valo leimahtelee. Ja kauempanakin kaukaisella Pyh‰vuorella kohta yht‰l‰inen loiste syttyy. Tuokiossa jo t‰m‰ kumma selveni Kurjelle. Se oli Pohjalaisten sanoma-tulet, jotka t‰ll‰ tavoin kukkulasta kukkulaan lenn‰ttiv‰t sanan vihollisten tulosta. Kohta Kurjen ukko l‰hetti kolme suksi-miest‰ ottamaan Lappalaiset kiinni. Itse h‰n muun seuransa kanssa kulki hiljakseen Karvianjoen rannalle, jossa lev‰hdettiin. T‰h‰n aikaan pitiv‰t Pohjan Pirkkalaiset suuren kokouksen Pouttulassa. Viljakka, joka aavisti Kurjen ukon kosto-tuumia, oli jo koti-matkallaan j‰rjest‰nyt sananlenn‰tyksen Kauraharjulla, Lauhassa ja Pyh‰vuorella ja tahtoi nyt Pohjan miesten kanssa neuvotella puolustuksesta sek‰ heille ilmoittaa, mitenk‰ asiat olivat etel‰ss‰ ja kuinka matka oli menestynyt. Sitten piti juotaman Vitjakan ja Lyylin h‰it‰, ja Pouttulan em‰nt‰ askaroitsi Lyylin avulla valmistamassa n‰itten juhlien tarpeita. Raikas talvi-ilma matkalla ja virvoittavainen pohja-tuuli oli tuonut kaikki ruususet takasin Lyylin poskip‰ille ja jalompana entist‰ns‰ h‰n liikkui t‰tins‰, tulevan anoppinsa, k‰skyill‰ uuden kotinsa askareissa. Mutta kun Pohjan-piltti vei kokous-kapulan ymp‰ri, levisi samalla tieto, ett‰ Pohjan neiti oli Pohjanmaahan takaisin tullut. Ja eritt‰inkin nuorissa t‰m‰ sanoma riemun sytytti. Miehiss‰ he Pouttulaan kokoontuivat viett‰m‰‰n ik‰‰nkuin voitonjuhlaa. Kuinka suloinen olisi minun kuvailla iloisia juhlakemuja, vanhojen riemuja ja nuorten leikin-laskuja. Mutta minun t‰ytyy seurata Pentti Poutun sanoja, niinkuin h‰n asiat selitteli yst‰v‰llens‰ Hannu Fordeel'ille, veneen per‰ss‰ Kurkun laineilla. Vanha Pouttu, joka t‰ydellisesti ymm‰rsi mit‰ Pohjanmiesten nykyinen tila vaati, oli katsonut tarpeelliseksi, ett‰ h‰‰t tapahtuisivat uuden opin mukaan, jotta ei ainakaan kirkko ja pappeus, jonka valta nyt oli maassa mahtavin, menisi muitten vihollisten puolelle, Pohjalaisten perikadoksi. Mutta t‰ss‰ kohden oli ‰kki-arvaamaton este syntynyt. Pappi, joka Kyrˆss‰ toimitti uskon-levitt‰j‰n virkaa n‰ill‰ pohjanmailla, kielsi antavansa kirkon siunausta avioliitolle, joka niin tˆrke‰sti rikkoisi kanonisen la'in. Jos olisi kaukaisempaa sukua ollut, h‰n ehk‰ olisi voinut muka saastaisuuden poistaa kirkon pyhyyden voimalla. Mutta orpanusten v‰liseen avioon ei h‰nen mielest‰‰n muu voisi lupaa antaa kuin itse pyh‰ is‰ Romassa. Miehet Pouttulan k‰r‰jiss‰ ottivat t‰m‰nkin asian keskusteltavaksi. Nuori Vitjakka ja h‰nen kanssansa useat muut v‰ittiv‰t, ett‰ is‰t ja is‰n-is‰t olivat kirkon luvatta naineet ja ett‰ ei nytk‰‰n ollut papin pyhityksest‰ v‰li‰. Toiset taas v‰ittiv‰t vastaan, mitk‰ pel‰ten kirkon maallista valtaa, mitk‰ sen hengellist‰ mahtia varoen. Monelta p‰‰si ilmi h‰nen salaiset vihansa uuden opin valtaa vastaan ja moni nuoremmista oli valmis nostamaan uskonsotaa koko maan vapahtamiseksi. Mutta viisaammat, jotka tunsivat aian merkkej‰, j‰hdyttiv‰t heid‰n intoansa. Riita, joka t‰st‰ asiasta syttyi, tyyntyi kohta kun Lyyli astui heid‰n keskeens‰. -- "Min‰ en ole riidan sytytt‰j‰ksi t‰nne tullut, en myˆsk‰‰n naimista varten. Min‰ seuraan Pohjan-piltti‰, min‰ el‰n t‰‰ll‰ keskell‰nne; -- mutta min‰ olen ja tahdon vasta olla 'Pohjan neiti'." Huulensa hymyili ihmeellisell‰ tavalla, joka pani miesten syd‰mmet vavahtamaan. H‰n lis‰si korkeammalla ‰‰nell‰ ja ik‰‰nkuin k‰skem‰ll‰: "Pyh‰vuorella, Kyrˆn kankaan puolella, palaa jo sanomatuli. Viholliset ovat tulossa. Sinne, miehet, kankahalle, torjumaan heid‰t Pohjan rajoilta!" H‰n l‰ksi itse pukeumaan sotaiseen pukuun, ja miehet yhdell‰ mielell‰ p‰‰ttiv‰t kiirehti‰ Kankaalle. Mutta Kyrˆnkankaalla syntyi t‰ll‰ hetkell‰ myrsky. Kinokset kohosivat niinkuin meren aallot pitkin keitaitten avaruutta, ja sakea lumi-tuisku t‰ytti ilman. T‰m‰ rajuilma nousi Lappalaisten ahkioitten j‰ljist‰ ja tukehdutti pian palon liekit Kauraharjulla. Vanha Lappalainen oli viel‰ kerrankin tahtonut n‰ytt‰‰, ett‰ h‰nen vanha liittonsa luonnon voimain kanssa oli ehe‰n‰. H‰nen suvullensa olivat Pohjan p‰‰miehet luvanneet Kyrˆnkankaan keitaat ja mets‰t verottomaksi omaisuudeksi, jos h‰n sanoma-tulella Kauraharjulta heille ilmoittaisi vaaran tuloa. H‰n oli teht‰v‰ns‰ tehnyt, mutta nyt surma l‰heni h‰nt‰ ja koko h‰nen sukuaan; sill‰ Kurjen suksimiehet ajoivat kuin tuuliaisp‰‰t h‰nt‰ takaa. H‰n puhutteli myrskyn henki‰, mutta n‰m‰ vaativat uhrin. Silloin Lappalais-vanhus oli p‰‰tt‰nyt pelastaa sikiˆns‰, mutta itse astua Tuonelan tupiin, Manalan majoihin. H‰n oli k‰skenyt seuransa l‰hte‰ edelleen ja oli itse poikennut kankaan harjulle. Keskell‰ harjua istuu ukko ahkiossaan, pit‰en vasemmalla k‰dell‰ peuran sarvet, sill'aikaa kuin oikea k‰si ilmaa haparoitsee etel‰‰ kohden. H‰nen silm‰ns‰ palavat ja suusta soipi voimalliset sanat, joita tuulet, vihurit ja viuhut tottelevat. Se on vanhan Lappalaisen kuolemavirtt‰, ja tuulisp‰‰t tanssivat ilosta h‰nen ymp‰rins‰. H‰n viittailee etel‰‰n ja kirmaten myrskyn-henget l‰htev‰t lent‰m‰ll‰ p‰iv‰n alle. Mutta loihtija on v‰sym‰tˆn; yh‰ uusia myrskyn henki‰ h‰nen loihto-laulunsa k‰skee kokoon ja uusia pyry-pilvi‰ h‰n l‰hett‰‰ etel‰n-maille. Karvianjoen autiot varret ovat vajonneet lumi-tuoksun sekaan, H‰meen metsiss‰ hongat taittuvat, ja Hansalaisten kauppahaahdet It‰merell‰ ajetaan haaksirikkoon Liivin ja Preussin matalia rantoja vastaan. Kaksi vuorokautta soivat loihto-runot Kyrˆnkankaalla ja kaksi vuorokautta viivytti lumi-tuisku Matti Kurjen ja h‰nen seuransa matkaa. Mutta vanhan Lappalaisen voimat riutuivat ja myrsky v‰hitellen helpoitti. Matkalaiset l‰htiv‰t liikkeelle Karvianjoen rannoilta ja lˆysiv‰t pian vanhuksen, miss‰ viel‰ istui, peuran sarvet k‰mmeniss‰‰n. H‰nen p‰‰ns‰ oli hervotonna vaipunut rintaa vastaan, silmien tuli oli sammunut ja ainoastaan tuskalliset vavahdukset ilmoittivat, ett‰ vanhus oli hengiss‰. Kaikki Kurjen seuraajat pys‰htyiv‰t kauhistuksella eiv‰tk‰ uskaltaneet l‰hesty‰ t‰t‰ Kalman kuvaa. Mutta Matti Kurki meni ahkion luoksi ja nosti v‰kev‰ll‰ k‰dell‰‰n vanhuksen ilmaan. -- "Matti Kurki!" lausui Lappalainen riutuvalla ‰‰nell‰, "anna peurani seurata Kalman maille. Jos sen te'et, tahdon siell‰kin sinulle vuotisen veron maksaa, jahka itsekin olet maan alle muuttanut. Usko minua, Kurki, jo t‰m‰n p‰iv‰n paistaessa l‰hdet sin‰kin n‰ilt‰ ilmoilta Tuonelaan". Kurki p‰‰sti uhrattavansa takasin ahkioon ja vaipui ajatuksiinsa. -- "Oikein sin‰ puhut, oikein", h‰n vihdoin hiljaa puhui ik‰‰nkuin itseksens‰, "niin pit‰‰ Lappalaisen l‰htem‰n Kalman maille, peuransa seurassa, ahkiossa ajain". H‰n tarttui peuran ohjakseen ja alkoi sit‰ talutella. Harjun syrj‰ss‰ oli avara syvennys, jonka penkereet ‰kki-jyrkkin‰ kaatuivat mustaan pohjattomaan kitaan. Se oli tuttu paikka Kurjelle ja v‰k‰isill‰ askeleilla h‰n astui sit‰ kohden. ƒyr‰‰lle tultua, peura pys‰htyi h‰mm‰styneen‰; mutta Kurki p‰‰sti ohjaksen ja viskasi, sarviin tarttuen, helpolla lykk‰yksell‰ uhrit syvyyteen. Tuokion p‰‰st‰ nousi hiljainen loiske niinkuin huokaus ylˆs maanalaisesta kidasta, ja Kurjen ukko palasi _Lapinkaivon_ reunalta. H‰n palasi matka-kumppaniensa ty'ˆ; mutta kummallinen ulina h‰nen korvissansa soi. Oliko tuo Totkin ‰‰nt‰ Totkij‰rvest‰? Vai oliko Tuonen hallit haukkumassa tuota ‰sken tullutta vierasta? Kauhu oli k‰sitt‰nyt kaikkia ja ukon askeleet horjuivat. Kuitenkin h‰n tointui lujan tahtonsa voimalla. Jopa olikin tointuminen: mets‰n reunalta l‰heni Pohjanmiesten joukko, suksilla lent‰en valkoisen lumi-hangen yli. Heid‰n sompansa v‰lkkyiv‰t, kuin virran laineet p‰iv‰n-paisteessa. Niinkuin v‰kev‰ virta he l‰heniv‰t Kurkea. Heid‰n etup‰‰ss‰ hiihti kaksi miest‰, joitten punaset lakit kohosivat muiden yli. Se oli vanha Viljakka Pouttu ja Pohjanpiltti. -- "Matti Kurki", lausui p‰‰mies kaikuvalla ‰‰nell‰, -- "Pohjan Pirkkalaisten nimess‰ min‰ sinulta kysyn, mit‰ asioita sin‰ uskallat heid‰n rajoillansa k‰yd‰. Jos h‰‰vieraaksi tulet Pohjanpiltin h‰ihin, niin miksik‰ ei? Mutta soveliaampi se minusta olisi, ett‰ Lyylin is‰ pit‰isi tytt‰rens‰ h‰‰t Laukossa. Me olemme kaikki valmiit sinua sinne seuraamaan. Ja Lyylikin, Pohjan neiti, on kohta t‰‰ll‰; h‰n ainoastaan poikkesi Lauhan kukkulalle, katsomaan h‰‰-valkeitansa". -- "Sen h‰‰-valkeat viritet‰‰n toisella puolen Tuonen jokea", ‰rj‰hti Matti Kurki vastaan. "Sinne tekin kurjat, p‰‰sette h‰it‰ juomaan. Min‰ olen sanansaattajanne sinne l‰hett‰nyt tuloanne ilmoittamaan". -- H‰n veti rajusti miekkansa ja jatkoi: "Niinkuin veltot varkaat olette ryˆst‰neet tytt‰reni. Sinua, Vitjakka, pit‰isi minun kurittaman, niinkuin lapsia kuritetaan. Mutta vitsani on ter‰ksinen, ja viimeisen kerran sin‰ hypp‰sit naisten teill‰. -- -- Sitten sinun tulee vuorosi, Viljakka Pouttu". Pohjanpiltti oli siepannut miekkansa vyˆlt‰, mutta vanha Pouttu astui h‰nen eteens‰. -- "Sin‰ olet nuoruuden voimissa ja Matti Kurki on haudan reunalla. Jos h‰nen kaadat, kuinka tahdot h‰nen tytt‰rens‰ naida. Mutta min‰ olen Kurjen ik‰inen, min‰ olen Pohjan p‰‰mies ja min‰ tahdon h‰nen askeleensa pid‰tt‰‰ Pohjan rajoilta". H‰n k‰‰ntyi Kurjen kumppanien puoleen, lausuen: -- "N‰ette, H‰meen veljet, ett‰ Pohjalaiset ovat varoillansa. Meid‰n joukkomme on paljoa suurempi kuin teid‰n ja turha oli toivonne p‰‰st‰ ‰kki-luulematta p‰‰llemme. Mutta teid‰n ei t‰m‰ riita olekkaan, ja jos min‰ tasap‰‰ss‰ tappelussa Kurjen kaadan, saatte palata, kenenk‰‰n h‰tyytt‰m‰tt‰. Se mies on kaksi naistansa murhannut, se mies on tahtonut tytt‰rens‰ onnen murhata; h‰n murhaisi viel‰ tytt‰renkin, jos se h‰nen valtoihinsa joutuisi. Mutta nyt on h‰nelle koston hetki tullut". Vanhat toverit astuivat miekka k‰dess‰ toisiansa vastaan ja heid‰n seuraajansa asettuivat ‰‰nettˆmin‰ heid‰n ymp‰rins‰. Matti Kurjen suu oli vihan vaahdossa. H‰nen korviinsa soi uudesta Totkin ulina ja kauhulla h‰n katsoi taaksensa. -- "Hornan haukkuja, enkˆ saa suutasi tukituksi", h‰n jupisteli, "malta, malta!" -- -- -- Miekan ter‰t leimahtelivat ja rauta-renkaat sotapaidoissa helisiv‰t. Taistelu oli alkanut. Mutta Lauhan kukkulassa syttyi ‰kki‰ kirkas tuli joka paistoi Kurjen ukon silmiin. Ja liekin loisteessa seisoi vaimoinen haahmo, miekka k‰dess‰. Matti Kurjen silm‰t kiintyiv‰t t‰h‰n kummalliseen n‰kyyn. Haahmo jakaantui h‰nen mielest‰ns‰ kahtia ja muuttui h‰nen kahden surmatun naisensa muotoiseksi. H‰nen k‰sivartensa puutuivat ja heikommin h‰n alkoi vivuttaa miekkaansa. -- "Surma ja kuolema!" h‰n ‰rj‰hti. "Kaikki Tuonen vallat minua kiusaavat". -- "Niinp‰ kuole, sin‰ murhamies", huusi Pouttu ja tapasi vihamiest‰ns‰ vasempaan olkap‰‰h‰n, jotta punainen veren-soilu parskui miekan j‰ljest‰. Haavan tuska tuntui Kurjen syd‰mmeen. H‰n kokosi vimmattuna viimeiset voimansa ja haavoitti vihamiehen p‰‰t‰. Mutta itse h‰n jo horjahti ja kaatui hervottomana. H‰n k‰‰nsi silm‰t Lauhaa kohden; tulen liekki siin‰ viel‰ leimahti, mutta haahmo oli h‰vinnyt. Pian alkoivat kaikki Tuonen kauhut liikkua h‰nen himmentyneitten silm‰in edess‰. Murhatut naiset astuivat likemm‰ksi ja pudistivat verisi‰ huntujansa. H‰n luuli olevansa Laukon kellarissa n‰itten vainajien seurassa, kahleissa ja vaivattuna. Eik‰ aikaakaan, niin tunsi vajoovansa Lapinkaivon ‰‰rettˆm‰‰n syvyyteen. Katkonaiset sanat tunkeutuivat huulien raosta, ilmoittaen h‰nen tuskiaan. H‰nen seurastansa muutamat kokivat tukkia veren-juoksun; mutta el‰m‰n hetteet heruivat taukoomatta. Eik‰ kaukana tuosta istui Viljakka Pouttu tainiossaan lumi-hangen p‰‰ll‰ ja Pohjanmiehet seisoivat h‰nen ymp‰rill‰ns‰. H‰nen haavojansa korjattiin ja p‰‰mies kannettiin yst‰v‰ins‰ toimesta paikalta. Yˆ on tullut, t‰hdet tuikkivat ja pohjaisella taivaan rannalla revon-tulet v‰lkkyv‰t, soilehtivat. Lauhan tulet ovat sammuneet, mutta pohjonen palaa ja valkoisella lumella hohtaa taivaan loiste. Mik‰ varjo tuolla lent‰‰ aukealla keitaalla? Se l‰henee. -- Se on Lyyli, Pohjan neiti, hirve‰ ajamassa. H‰n tulee lennossa Lauhasta tappotanterelle; ja juoksijan sorkat tuskin koskevat maata. Kankaan harjulle p‰‰sty‰ns‰ hirvi kompastuu ja kaatuu; se on viimeisen juoksunsa juossut. Pohjanpiltti menee morsiantansa kohtaan: -- "Matti Kurki on kaatunut, Viljakka Pouttu pahoin haavoitettu". Hiiskumatta tyttˆ riensi kaatuneen luoksi. H‰n lankesi polvilleen ja pani k‰tens‰ Kurjen otsalle, josta kylm‰ kuoleman-hiki vuoti. L‰mpim‰t kyyneleet neiden silmist‰ valuivat sijaan ja ukko viel‰ kerran aukaisi silmi‰ns‰. -- "Anteeksi, is‰", kuiskutti rukoilevalla ‰‰nell‰ tyt‰r. Ukkoa pˆyristytti; h‰n ei oikein tiennyt, oliko tuo joku vainajista. -- "Min‰ olen Lyyli", jatkoi tyt‰r, "min‰ olen onneton tytt‰renne". Kurjen silm‰t tarkastivat puhujaa, h‰nen katsantonsa muuttui julman julmaksi ja ainoa sana soi tuskallisesti h‰nen suustaan: -- "Kirottu!" Lyyli lankesi sel‰llens‰ pyˆrryksiin ja kannettiin pois sulhonsa k‰sivarsilla. -- -- Kun aamu valkeni, oli taistelu-paikka tyhj‰; ainoastaan veriset merkit lumessa osoittivat, ett‰ surma oli t‰ss‰ tˆit‰ns‰ tehnyt. Pohjalaiset olivat palanneet kotihinsa, miss‰ haavoitettu p‰‰mies pian henkens‰ heitti, -- ja Kurjen ruumis kuljetettiin Laukkoon. Ennenkuin H‰meen miehet perille p‰‰siv‰t, tuli Harald ritari seuranensa vastaan. H‰nen matkansa oli jo liian myˆh‰inen; ja kuultuansa, ett‰ Pohjanmiehet olivat varusteilla rajojansa varjelemaan, h‰n p‰‰tti palata matkaltaan. Uusia keinoja oli h‰nen yritt‰minen, joilla kosto muka vihdoinkin oli saatava. Koko Pirkkalais-vallan tahtoi Harald ritari kerrallaan s‰rke‰. Salaisia juonia. Muutamana kauniina kev‰t-yˆn‰ v. 1295 n‰htiin kuutamon valossa pienempi haaksi kulkevan Hirviluodon ja mannermaan v‰lisess‰ salmessa Turusta tullen. Lauhkea luoteis-tuuli t‰ytti purjeet, ja laineet kimaltelivat hopean karvalla. Purjehtijain matka kulki Kakskerran pohjoisia niemi‰ kohden, jotka tumman-viheriˆin‰ uiskentelivat veden-kalvossa. Haahden kannella oli kaikki hiljaista oloa. Per‰mies ja muu v‰ki istui ‰‰netˆnn‰ paikoillaan torkuksissa; ainoastaan etukannella keulan partaalla seisoi kaksi miest‰ puhumassa vilkkaalla, vaikka alhaisella ‰‰nell‰. Toinen n‰ist‰, joka avaran kappansa alla kantoi ritarillisen puvun ja puhuessansa innollisesti kouristeli miekkansa tuppea, on meille vanha tuttava, H‰meenlinnan is‰nt‰, ritari Harald. H‰nen kumppaniansa emme ole ennen n‰hneet; mutta pitk‰ hiallinen kauhtanansa, jonka p‰‰hine oli vedetty otsan yli, osoitti, ett‰ kauhtanan kantaja oli hengellinen mies, joka p‰inens‰ p‰ivinens‰ pyrki piiloon t‰m‰n maailman metelist‰ ja turhista menoista. Kuitenkin h‰nen silm‰ns‰, jotka levottomina p‰‰ss‰ paloivat, n‰yttiv‰t todistavan toista, kuin kirkollinen takki. H‰nen avarat sieramensa ja ryppyyn vedetyt huulensa puhuivat kopeutta ja vallan-himoa. H‰n oli n‰ht‰v‰sti niit‰ miehi‰, jotka harniskan ja kyp‰rin sijasta olivat pukeuneet pyh‰n kirkon sota-asuun, koska toivoivat paremmin hengen miekalla hallitsevansa maailmaa kuin maallisilla aseilla. H‰nen nimens‰ oli Ragvald, kanonikus eli kaniikki Turun tuomiokirkossa ja synty‰ns‰ Ruotsalainen Ahvenan saaristosta. -- "Min‰ en ep‰ilekk‰‰n, ett‰ tuumamme vihdoin menestyv‰t; mutta sen saatte lukeakkin minun ansiokseni", -- lausui v‰h‰n pist‰v‰ll‰ ‰‰nell‰ pappi ritarille. -- "Saattaa se niin olla, vaikk'ette sill‰ ansiolla viel‰ kauas lenn‰", vastasi ritari n‰rk‰styneen‰. "Sill‰ totta puhuen saapi se panna-kirous olla hyvin tulinen, joka ei j‰htyisi, ennenkuin Kyrˆnkankaan yli on p‰‰ssyt Pohjan nevoille. Mutta jos koko Pohjanmaa palaisikin helvetin liekeiss‰, ettep‰ te kuitenkaan ole tulleet Turun hiippaa l‰hemm‰ksi, ellen min‰ ole mies t‰ytt‰m‰‰n lupaustani". -- -- -- "Se on totta", Ragvald heti virkkoi, "me tarvitsemme toisiamme. Min‰ en muuta tahtonut kuin muistuttaa, mill‰ v‰sym‰ttˆm‰ll‰ uutteruudella olen teht‰v‰ni tehnyt. Mutta jos luulette, ett‰ tyˆni on helppo ollut, niin kuulkaatte itse. Niinkuin tied‰tte, l‰hdin viime vuonna t‰t‰ aikaa Gotlantilaisessa laivassa matkalle. Mutta tuskin olin Visbyy'hyn tullut, ennenkuin sana levisi noista hirmuteoista, jotka Tanskan kuningas Eerikki oli Lundissa harjoitellut, ja jotka ovat kauhulla t‰ytt‰neet koko kristikunnan. Pohjoisten valtakuntain pyh‰ 'primas' ja arkkipispa, Johannes Grand, sek‰ h‰nen tuomioprovastinsa olivat vangiksi otetut omassa hiippa-kaupungissaan ja Lund'in kirkon tavarat ja kalliit kirjoitukset olivat ryˆstetyt ja hajoitetut. Min‰ en s‰ik‰ht‰nyt t‰st‰, vaan l‰hdin Lund'iin. Mutta siell‰ ei kukaan viel‰ tiennyt, mihink‰ arkkipispa oli vietyk‰‰n. Teid‰n t‰ytyy rohkeuttani tunnustaa, koska nyt uskalsin l‰hte‰ h‰nt‰ hakemaan keskell‰ kirottua maata, jota Jumala pian on etsiskelev‰ tuon jumalattoman kuninkaan rikosten t‰hden. Mutta min‰ tapasin h‰nen vihdoinkin. Sˆeporin linnassa luoteisella Seelannilla se marttiira istui kovassa vankeudessa, mutta hyv‰ss‰ luottamuksessa Pyh‰n Romalaisen is‰n apuun. H‰n oli kohta taipuvainen pyyntˆˆni, ja nyt on minulla muassa h‰nen vakainen manaus-kirjeens‰ Maunu pispalle, joka k‰sket‰‰n est‰m‰‰n kaikkia pakanallisia menoja ja tapoja Suomessa, eik‰ sallimaan mit‰‰n naimista, joka rikkoisi kanonisen la'in, vaan s‰‰st‰m‰tt‰ rankaisemaan niit‰, jotka semmoisiin synteihin ovat langenneet. Eik‰ siin‰ kyll‰; kirje nimen-omaan k‰skee pannaan laskea Pohjanmaan asukkaat, jotka semmoisia synti‰ harjoittavat ja suosittelevat". Ritari katseli ihmetellen toveriaan. -- "Se on hyv‰, se on enemm‰n kuin olen voinut toivoa. Mutta luvallanne sanottu, min‰ pelk‰‰n, ett‰ tuo pyh‰ marttiira, tuo arvoisa arkkipispa ja primas on oikea hirtehinen". -- "Jumala armahtakoon! mit‰ uskallatte sanoa"! katkaisi pappi. -- "No, no", jatkoi Harald, "se on yleinen luulo h‰nest‰ Ruotsissa; eik‰ tuo olekkaan paljas luulo. Onpa h‰n ollut niiden joukossa, jotka murhasivat Eerikki Glipping'in, t‰n-edellisen kuninkaan Tanskanmaalla, eik‰p‰ suotta siis h‰nt‰ kurittele murhatun poika, t‰m‰ nykyinen kuningas. Mutta t‰m‰p‰ olisi yht‰-kaikki, jos ei siit‰ vain syntyisi esteit‰ tuumillemme. Tied‰tte itse, ett‰ nuoren kuninkaamme nuori sisar, Ingeborg, on kihlattu Tanskan kuninkaalle, ja samate Tanskan prinsessa Marketa meid‰n kuninkaalle. T‰m‰n aiotun sukulaisuuden t‰hden ovat molemmat kuninkaalliset huoneet jo niinkuin yht‰ perhekuntaa, ja Ruotsin hovissa on viha arkkipispa Grand'ia vastaan melkein yht‰ suuri kuin Tanskassa. Min‰ siis kovasti ep‰ilen, ett‰ h‰nen kirjeens‰ kelpaavat mihink‰‰n t‰ss‰ valtakunnassa. Mutta jos saammekin Maunu pispamme tottelemaan arkkipispan k‰skyj‰ ja lausumaan omassa nimess‰‰n panna-kirouksen Pohjanmiesten yli, ei ole sill‰ paljo voitettu. Torkel Knuutinpoika ei ole papiston yst‰v‰, vaan pelk‰‰ ja varoo kirkon liikaa valtaa, ja tuskinpa h‰n siis taipunee k‰ytt‰m‰‰n kirkon miekkaa saati t‰mmˆisess‰ asiassa. H‰n on itse rakennellut naimis-kauppoja, jotka ovat vastoin kanonista lakia; sill‰ molemmat kuninkaat ovat morsiamillensa sukua nelj‰nness‰ polvessa". -- "Minun ajatukseni", sanoi Ragvald, "on p‰invastoin se, ett‰ h‰n juuri t‰st‰ syyst‰ mieluisemmin palvelee kirkkoa. Kuningas Birgerin naimisiin on jo aikaa pyydetty ja saatu lupa Romasta. Mutta Ingeborgin naiminen on viel‰ paavin vallassa, ja marski on liian viisas, ett‰ h‰n tahtoisi tehd‰ asian vaikeaksi, niinkuin se ep‰ilem‰tt‰ tulisi, jos sanoma levi‰isi Romaan saakka, ett‰ Ruotsin valtakunnassa orpanukset omin luvin naivat ja yhdess‰ el‰v‰t. -- Mutta mitenk‰ omat asianne muuten ovat Ruotsissa luonnistuneet"? -- "Min‰ en saata kehua enk‰ myˆs moittiakkaan", vastasi Harald; "marski ei ollut taipuvainen kovuutta k‰ytt‰m‰‰n Pohjanmiehi‰ vastaan, eik‰ h‰n sit‰ juuri min‰‰n pit‰nyt, ett‰ olivat tappaneet vanhan Kurjen. Kun ehdottelin, ett‰ tarvitsisi Ruotsalaisilla uutis-asutuksilla tukea Ruotsin valta n‰ill‰ Pohjanperill‰, h‰n vakuutti, ett‰ kaikki valtakunnan voima vaadittiin Karjalan puolelle ja ett‰ Pohjan Pirkkalaisille piti sallittaman heid‰n oma valtansa; heist‰ muka ei koskaan saattaisi vahinko tulla valtakunnalle. Kuitenkin h‰n k‰ski minun tehd‰ mit‰ taitaisin, mutta rauhallisesti ja sovinnolla. Ja min‰p‰ jo olen pannut asian alkuun, jotta ennen syksy‰ toivon Ruotsin miehi‰ asuskelevan meren partaalla Kokem‰enjoesta ylˆsp‰in pohjaseen". -- -- "Mutta muut toimenne"? kys‰ili Ragvald levottomasti. -- "Niihin", vastasi Harald, ‰‰nens‰ alentaen, "niihin tarvitaan aikaa ja k‰rsimyst‰. Se on totta, niit‰ on monta, jotka odottelevat marskin kaatumista. Mutta niin kauan kuin h‰n pystyss‰ on ja kuningas veljinens‰ ovat lapsia, t‰ytyy jokaisen pysy‰ alallansa. Mutta annappas kuninkaan ja herttuain tulla lailliseen ik‰‰n, silloin on aika k‰yd‰ toimiin. Nuori kuningas on yksinkertainen, mutta Eerikki herttua vilkas, j‰rkev‰ ja levoton. Usko minua, se poika ei tydy alamaisena el‰m‰‰n. Pahasti vain, ett‰ nuorin veljes, Valdemar, jolle is‰ vainaja on t‰m‰n Suomen m‰‰r‰nnyt, n‰ytt‰‰ kaikin puolin mit‰ttˆm‰lt‰, jos ei marski olisi pappeudelle mieltym‰tˆn, tulisi varmaankin t‰st‰ kalpeasta lapsesta kuori-pappi taikka arkki-teini, niinkuin h‰nen set‰ vainajansa, pispa Pentti Linkˆpingiss‰, oli ja Suomi saisi viel‰kin kerran kirkollisen herran herttuaksensa. -- -- Mutta eip‰ tied‰, miksi t‰m‰kin viel‰ miehistyy. Niinkuin sanoin, meid‰n t‰ytyy malttaa mielt‰mme". Molemmat keskustelijat vaipuivat ajatuksiinsa. Avarat tuumat ja tulevaisuuden hankkeet, joita vallan-himo ohjasi, tuimistelivat heid‰n mieliss‰ns‰. Kummallakin oli erityinen tarkoitus-per‰ns‰, mutta keskin‰isell‰ avulla toivoivat pikemmin siihen p‰‰sev‰ns‰. Jos Ragvald kerran olisi Suomen pispa ja Harald t‰m‰n maan mahtavin maallinen mies, olkoonpa mill‰ virka-nimell‰ hyv‰ns‰, niin heid‰n yhdistetty valtansa ei olisi muka halpa pohjoisen maailman asioissa. Haraldin silm‰ jo tarkasteli Vironmaata, jonka veron-saaliit nyt meniv‰t Tanskan kuninkaan veljelle, tuolle kavala-mieliselle Kristopherille. Kuitenkin h‰nen ajatuksensa purjehtelivat mahdollisuutten aavalla merell‰, jossa lukemattomat sattumukset saattaisi ajaa h‰nen tuumansa haaksi-rikkoon, ellei ‰ly ja tarkka varovaisuus per‰‰ pit‰isi. Sen h‰n tiesi, ja p‰‰tti siis olla varoillansa. H‰nen kumppaninsa taas nosti puheen: -- "Tied‰ttekˆ viimeiset uutiset Karjalan puolelta"? Ritari nosti silm‰ns‰, mutta ei puhunut mit‰‰n. Kaniikki jatkoi: "Lyybekil‰inen laiva palasi eilen Viipurin uuden linnan paikoilta. Sen tuomat tiedot ovat luotettavat, jos mitk‰‰n. Taidatte jo entiselt‰ tiet‰‰, ett‰ Nougorodilaiset, nyt vuosi sitten, tiistaina viidennell‰ viikolla paastossa karkasivat uutta linnaa vastaan, mutta lyˆtiin takaisin. Suvella l‰htiv‰t linnan soturit syvemm‰lle Karjalaan ja valloittivat siell‰ Karjalaisilta linnoituksen, joka on suuren joen suussa ja kutsuttiin K‰kisalmeksi. Mutta Karjalan miehet ovat pyyt‰neet Ven‰j‰st‰ apua vanhoilta yst‰vilt‰ns‰ Nougorod'issa, ja aikaisin t‰n‰ kev‰‰n‰ ovat Nougorodilaiset tulleet. Sigge Lake, urhokas mies, on ollut Ruotsalaisten p‰‰mies, mutta n‰lk‰ ja puute ovat sotineet Ven‰l‰isten apuna. K‰kisalmi on valloitettu, ja -- kaikki Ruotsalaiset ovat kaatuneet". -- "Ne uutiset", ritari puhkesi, "eiv‰t kenenk‰‰n mielt‰ ilahuta, saati minun. Karjala tarvitsee siis Ruotsin kaikki voimat. Marski ehk‰ tekee uuden retken sinne puolen ja -- Pohjan asiat j‰‰v‰t syrj‰lle". -- -- -- "En ole viel‰", katkaisi Ragvald, "kaikkia maininnut. Sigge Lake'n seurassa oli nuori Kurki. H‰nkin siis on kaatunut. Ja kaikki Kurjen suvun tilukset -- mihink‰ ne joutuvat? Jos Kurjen ainoa tyt‰r lankee pannakirouksen alle, niin ainoa perillinen -- la'illinen tai laiton -- on Kurjen ukon aiottu v‰vy, se joka nyky‰‰nkin jo n‰m‰ tilukset pit‰‰ hoidossansa, -- Harald ritari, H‰meenlinnan haltia. T‰m‰ Harald on t‰ll‰ perinnˆll‰ noussut maan rikkahimmaksi mieheksi. H‰nen onnensa aurinko on ylenem‰ss‰. Kohtapa jo on h‰ness‰ miehenvastus itse Ruotsin valtakunnan valtikkaille. -- Mutta yksi ehto on t‰ss‰ asiassa t‰rke‰; panna on julistettava Pohjanmiesten yli, ennenkuin sana levi‰‰ nuoren Kurjen kaatumisesta. Muutoin vanhan Kurjen tyt‰r sulhonensa tulee oikeudella Laukossa hallitsemaan". Haraldin silm‰t iskiv‰t tulta. Nostetulla nyrk‰ll‰ h‰n puhui ‰kisti ja jyrk‰sti: -- "Jos ei Maunu pispa suosiolla taivu pyyntˆˆmme, niin t‰m‰ k‰si h‰nt‰ neuvoo". -- "Hiljaa, hiljaa!" muistutti pappi, "jos ette mielt‰nne malta, niin pilaatte pian koko asian. Ette oikein tunne Maunu pispaa. H‰n on hyv‰n-s‰vyinen ja suopea, h‰n on helppo taivuttaa suosiolla; mutta jos v‰kin‰isyytt‰ h‰nelle osoitetaan, silloin h‰nen suomen-sukuinen kiinteytens‰ her‰‰, ja pelkoa se mies ei tunne laisinkaan, niin hiljainen kuin h‰n muutoin onkin. Ja eritt‰isin on t‰m‰ asia h‰nelle arka. H‰nen koko huolensa ja rakkautensa on k‰‰ntynyt n‰iden Suomalaisten puolelle. Niit‰ h‰n suosittelee, niit‰ h‰n hyv‰ilee, eik‰ siin‰ pid‰ suurta lukua Ruotsin vallasta, eik‰ pyh‰n kirkon eduista. Antoipa pari vuotta sitten H‰m‰l‰isillenkin anteeksi nelj‰nnen nahan omista pispansaatavistansa, siit‰p‰ ainoasta syyst‰ ett‰ n‰m‰ puoli-pakanat olivat jotain k‰rsineet Ven‰l‰isten h‰vityksest‰. H‰nen alinomainen lauseensa on, ett‰ t‰m‰ kansa tarvitsee leppeydell‰ ja hellyydell‰ johdattaa kristillisyyteen, ja ett‰ t‰ss‰ maassa ei viel‰ sovi vaatia t‰ydellist‰ katholista vanhurskautta. Mutta erinomattain h‰n pelk‰‰ ja kammoo Ruotsin-v‰en muuttamista t‰h‰n maahan; siit‰ h‰n pelk‰‰ t‰m‰n kansan muka sortuvan. H‰n on salaisesti Ruotsin vallan vihollinen, mutta paavillisen istuimen l‰heisyydess‰ on h‰nell‰ puollustajia, jotka ajavat h‰nen asiaansa. H‰n on Romassa tehnyt muistutuksia Liivin papiston ja ritariston menetyksest‰ sen maan asukkaita kohtaan, ja Liivin herrat eiv‰t kiit‰ h‰nen tointansa, vaikka h‰n ei viel‰ viitt‰ vuotta ole Turun hiippaa kantanut. Jos h‰nelle n‰ytt‰isimme oikeat tarkoituksemme, h‰n tuosta vain tulisi entist‰ns‰ vaikeammaksi taivuttaa. Uskokaa minua, ritari Harald, min‰ ymm‰rr‰n n‰m‰ seikat parahiten, ja lupaan teille kuin mies, ett‰ ajan asiat perille". Hetken aikaa molemmat olivat ‰‰neti sitten Harald virkkoi: -- "Ent‰ jos nuori Kurki ei olekkaan kaatunut? Jos viel‰ el‰v‰n‰ palaa"? -- "Tilukset", vastasi pappi, "ovat kerran hallussanne". Naurahtaen h‰n lis‰si: "harvoin h‰rk‰ linnasta palaa". N‰iss‰ keskustelemuksissa matkustajat kulkivat Nummen ja Piikkiˆn rannikkoa myˆden Kuus'luodolle, miss‰ pispa Maunu oli alkanut rakennuttaa Kuusiston linnan. P‰iv‰ oli nousemaisillaan, kun haaksi pys‰htyi syv‰‰n salmi-paikkaan. Ritari ja kaniikki kahden palvelijan kanssa nousivat maalle ja meniv‰t Kuusiston kartanon luoksi, miss‰ pispa Maunu, ensim‰inen suomensukuinen pispa, tavallisesti loma-aikoina nautitsi lepoansa maanviljelyksen askareissa ja tieteellisiss‰ harjoituksissa. Kuusisto. V‰h‰n matkaa satama-paikasta sorjan kuusimets‰n takana oli kunnaan rinteelle rakennettu Kuusiston hovi, jonka Maunu pispa oli omilla varoillansa ostanut, mutta lahjaksi antanut Pyh‰lle Henrikille, s.t.s. Turun uudelle tuomiokirkolle ja Suomen pispan-istuimelle. T‰m‰n hovin asuinhuoneet eiv‰t t‰h‰n aikaan viel‰ olleet mit‰‰n loistavia, vaikka monessa kohden tarpeen mukaisia. Avara sali eli pirtti, joka pidettiin palvelijain olopaikkana sek‰ kokoussalina juhla-tiloissa, oli vahvoista honka-hirsist‰ salvattu eri keh‰n‰, josta ovi vei korkeaan esikkoon eli porstuaan. Toisella puolella porstuata oli jotenkin yht‰l‰inen keh‰, mutta sisu-seinill‰ jaettu nelj‰‰n kammioon, joissa arvollisemmat vieraat saivat yˆ-siansa. Pispan omat huoneet olivat eri keh‰ss‰, jonka etu-sein‰ pisti v‰h‰n matkaa sis‰‰n muiden kehien v‰liseen porstuaan, jotta t‰m‰ salvos k‰‰nsi p‰‰tyns‰ porstuan per‰‰n ja siit‰ ulkoni rannan puolelle. Kaikki kolme keh‰‰ teki yhteens‰ ik‰‰nkuin linnun muotoa, jonka vartalo olisi ollut tuo keskell‰ oleva porstua, johon pispan huoneet liittyiv‰t nokkana ja muut salvokset siipin‰. Porstuan-per‰inen rakennus oli oikeastaan tehty kahteen kertaan, josta alinen ja matalampi oli hovin kellari, miss‰ oluet ja viinivarat talletettiin maan-alaisessa kalvessa. Ainoastaan ylinen kerta oli asuttavana ja muutamat porras-asteet veiv‰t porstuasta pirtin-seinusta myˆten ylˆs t‰m‰n ylisen kerran tasalle; miss‰ v‰h‰inen k‰sipuilla varustettu sola oli oven edustana. Ovesta sis‰‰n menty‰ tultiin ensinn‰ isompaan huoneesen, jonka per‰ss‰ soukka kammio lˆytyi salvoksen ulommaisessa p‰‰dyss‰. N‰m‰ huoneet olivat varustetut pienill‰ lyijyn-liitteisill‰ lasi-ikkunoilla. Mutta muissa asuin-huoneissa oli ainoastaan tavalliset akkunat, jotka laudalla tai ohuella nahalla peitettiin. T‰mmˆisess‰ asunnossa Maunu-pispa piti tyyssijansa, kun ei virka-toimet vaatineet h‰nt‰ Rantam‰ell‰ tai Turussa olemaan; mutta j‰lki-pispoillensa h‰n oli alkanut rakennuttaa komeamman ja vahvemman kivisen asumuksen, jonka perustukset ja aliset kivikerrokset jo n‰htiin v‰h‰n matkan p‰‰ss‰, itse m‰en kukkulassa. T‰m‰n nousevan linnan perusteilla n‰htiin vanha pispa usein istuvan yksin ajatuksissansa, hengiss‰ns‰ arvellen is‰nmaansa ja kansansa tulevaisuutta ja sivistyksen voiton-toiveita t‰ss‰ syrj‰isess‰ maassa. Silloin h‰n tavallisesti ‰kki‰ nousi pystyyn korkeimman muuri-kiven p‰‰lle, ik‰‰nkuin avarampaa n‰kˆ-alaa etsien tulevaisuuden aavalla merell‰, ja antoi silm‰ns‰ kulkea niemien nenitse salmien ja selkien yli. Mutta tulevaisuus makaa sumujen ja h‰m‰rien peitossa, joissa ainoastaan ihmisen omat toiveet kangastavat, ja pispa Maunu taas istuutui levolle, j‰tt‰en is‰nmaansa asiat Kaikkivaltiaan huomaan. T‰n‰ aamuna varhain n‰emme taaskin vanhan pispan k‰velev‰n linnan asemilla, ei kuitenkaan yksin‰ns‰, vaan nuoren nepaimensa, Lauri nimisen koululaisen eli "Scholarin" seurassa. Pispa itse oli vanhahko harmaap‰inen mies, jonka pienet siniset silm‰t leppe‰sti pilkisteliv‰t siniharmaan pata-lakin alta. Musta kauhtana, jonka rintaan valkoinen risti oli ommeltu, lˆyhyeli hartioista alas h‰nen vartensa ymp‰ri ja h‰nen k‰dess‰‰n oli pitk‰ valkoiseksi maalattu sauva, jota h‰n piteli melkein keskelt‰, nojaten sill‰ askeleitansa, jotka kuitenkin olivat jokseenkin vilkkaat ja voimalliset. H‰nen nepaimensa oli 18-vuotinen nuorukainen, jonka keskelt‰ jaetut keltaiset hapset k‰herin‰ vieriv‰t olkap‰illen. H‰nen pukunsa muutoin oli melkein yht‰l‰inen kuin sed‰ll‰kin ja ilmoitti kyll‰ksi, ett‰ hengellinen s‰‰ty oli h‰nelle el‰m‰n-toimeksi aiottu. -- "Omatuntoni minua vaivaa", lausui pispa alakuloisesti, "kun olen t‰h‰n linnan-rakennukseen ruvennut, ennenkuin Pyh‰n Henrikin temppeli Unikankareita valmiina on. Antakoon Jumala ja Pyh‰ Henrikki laupiaasti, ett'ei t‰t‰ tekoani luettaisi minulle kuoleman-synniksi". -- "Is‰", arveli nuorukainen nˆyr‰sti, "eikˆ Jumala ja kaikki Pyh‰t tunne syd‰mmenne puhdasta tarkoitusta?" -- "Siit‰p‰ tarkoituksesta", vastasi pispa, p‰‰t‰ns‰ pudistaen, "olen juuri itsekin v‰liin ep‰ilyksiss‰. T‰m‰n linnan olen tosin Pyh‰lle Henrikille aikonut, h‰nen seuraajoillensa ja maalliselle tavaralleen turva-paikaksi. Mutta t‰ll‰ lahjallani on toinenkin salainen tarkoitus, jota sieluni vapisee ajatellakkaan. Min‰ tahtoisin lepytt‰‰ P. Henrikin vihaa murhaajaansa kohtaan, -- min‰ tahtoisin P. Henrikkimme omilla esirukouksilla lunastaa Lallin sielun helvetist‰. Min‰ olen aikonut -- Jumalan minua armahtakoon -- asettaa t‰ss‰ syrj‰isess‰ paikassa jokap‰iv‰iset messut Lallin sielua varten". -- -- -- "Lallia varten sielun-messuja"? virkkoi s‰ik‰htyen nuorukainen; "Lalli oli murhamies, marttiiran surmaaja"! -- "H‰n oli syntinen, niinkuin me kaikki", vastasi leppe‰ll‰ vakavaisuudella vanhus. "Kaikki olemme synnill‰mme Kristuksen surmanneet ristin hirsipuussa. -- -- Eik‰ Lallikaan ollut muuta kuin ihminen: h‰n oli omaa vertasi, -- -- minun ja sinun sukua. -- -- H‰nen syd‰mmens‰ tosin oli sokea, mutta juuri siit‰ syyst‰ lienee syntins‰ v‰hempi, ja mekin kaikki olisimme h‰nen‰ saattaneet saman tehd‰. Vieras valta ja vieras usko oli kaksi asiaa, jota eiv‰t esi-is‰mme silloin viel‰ eduksensa ymm‰rt‰neet". Pispan puhuessa, olivat molemmat k‰‰nt‰neet silm‰ns‰ rannalle p‰in, miss‰ nyt ‰kki‰ havaitsivat haahden makaavan p‰‰stetyill‰ purjeilla. Eiv‰tk‰ kauan aikaa viel‰ tuota katselleet, niin kaksi miest‰ viidakosta heit‰ l‰hestyi. Maunu pispan silm‰t kohta erotti, keit‰ tulijat olivat, toinen kaniikki Ragvald, toinen H‰meenlinnan is‰nt‰, ritari Harald. Joku mielipahan sumu ensin varjosteli vanhuksen otsaa, johon kuitenkin pian taas entinen suopea valo palasi. -- "Se on oikein, arvoisa is‰", lausui Ragvald tervehdykseksi, -- "se on oikein, ett‰ rakennatte teille turvapaikan. Aiat ovat pahat; min‰ olen omin silmin n‰hnyt, kuinka pohjoisten valtakuntain Primasta r‰‰k‰t‰‰n. H‰nelt‰ min‰ tuon teille hellimm‰t terveiset iankaikkisesti Jumalan kanssa. Ja itse puolestani toivotan, ett‰ Herran siunaus aina kanssanne olkoon". -- "Suustanne Jumalan korviin"! vastasi yst‰v‰llisesti pispa. "Mutta Jumala varjelkoon, ett‰ mun tarvitsisi maallisissa linnoissa hakea suojaani omaa esivaltaani vastaan, taikka ett‰ mun k‰teni sekaantuisi semmoisiin asioihin kuin arkkipispa Grand'in. Kun kirkon omat miehet vastoin Jumalan lakia ylent‰v‰t k‰tens‰ Herran voideltua vastaan, silloin ei ihmett‰ ole, jos koko maailma muuttuu ryˆv‰rien luolaksi, miss‰ ainoastaan v‰kev‰mpi nyrkk‰ vallitsee". -- "Sit‰ ei kukaan ole viel‰ voinut todistaa, ett‰ Lund'in arkkipispa on kuningas Glipping'in murhaajia", lausui kiivaasti kaniikki. Mielt‰ns‰ malttaen h‰n lis‰si: "J‰tt‰k‰‰mme se siksens‰, kutka ne olivat, jotka Vilkuttaja kuninkaan tappoivat. [Tanskan kuningas Eerikki, jonka muutamat liitt‰ytyneet Tanskalaiset v. 1286 murhasivat Finnerup'in maja-ladossa, oli saanut 'Glipping' nimen siit‰, ett‰ h‰nell‰ oli omituinen tapa silmi‰ns‰ vilkuttaa.] H‰n on kuitenkin primas, vaikka vankeudessakin istuu, ja Pyh‰ is‰ Bonifacio VIII h‰nelle kyll‰ oikeutta toimittaa. Hell‰t silm‰ns‰ viel‰ Sˆeporin linnastakin huolen-pidolla tarkastavat pohjaisten hiippakuntain hengellist‰ oloa, ja minun h‰n k‰ski vied‰ t‰m‰n kirjeen teille syd‰mmellisten terveisten kanssa". N‰in sanoen Ragvald otti kirjeen kauhtanansa alta ja j‰tti sen pispalle. Mutta Maunu pispa viittasi k‰dell‰ns‰: -- "K‰yk‰‰mme sis‰lle edes lev‰ht‰m‰‰n, niin siell‰ saamme rauhassa tutkia arvosan arkkipispan mietteet ja niist‰ keskustella". Kaikki nelj‰ nyt astuivat kartanoa kohden ja pispa vei vieraansa porstuan-per‰isiin huoneisinsa, mutta nuori koululainen l‰hti set‰ns‰ k‰skyst‰ toimittamaan vieraille "suun-avausta". Myˆs pidettiin huolta, ett‰ haahden v‰en ei tarvinnut n‰lk‰‰ eik‰ janoa n‰hd‰, ja muutamat heist‰ tulivatkin ylˆs kartanolle, jossa heit‰ eri huoneissa hyv‰iltiin. N‰iden joukossa n‰emme myˆskin Hintsa Suurp‰‰n, jonka ennen tapasimme Haraldin seurassa Sastamalassa. H‰nen ja koululaisen v‰lill‰ n‰ytti olevan entisell‰ tuttavuus ja pian he olivat joutuneet yst‰v‰llisiin juttuihin kesken‰ns‰. -- "Tuo pappi, jonka olemme seuraamme saaneet, kantaa ketun-nahkaa kauhtanansa alla", puhkesi Hintsa, kun kahden istui Laurin kanssa oluen ‰‰ress‰. "Tuli mieleeni, ett‰ oli itse ilmetty piru, n‰hdess‰ni silm‰ins‰ hiilin‰ palavan p‰‰ss‰. Mutta ‰l‰ viel‰, ett‰ se manaustani totteli, vaikka te'in ristinmerkit ja lu'in 'ave-marjat' ja muut rukoukset, mit‰ muistin". -- "Ohho!" sanoi naurahtaen Lauri, joka sill‰ v‰lin oli ihmetellen katsellut yst‰v‰ns‰ avarata kurkun-laskua, "sep‰ nyt oli turha vaiva, jollet oman sielusi hyˆdyksi tahdo rukoilla: ave Maria. Pappi ei ole mik‰‰n muu, kun Turun kaniiki Ragvald, kuuluisa pyhyydest‰ ja uskon innosta". -- "Olkoon mik‰ hyv‰ns‰", vastasi Suurp‰‰, "mutta lempo h‰ness‰ asuu ja sen min‰ sanon, pit‰kˆˆn nyt pispa ja joka mies silm‰ns‰ auki; sill‰ t‰‰ll‰ on joku koirankuri tekeill‰. Min‰ olen jo hetken aikaa jotain haistellut, enk‰ ymm‰rr‰, mit‰ tuo Harald herra liehuilee Ruotsin puolella. Mutta sitten kuin tuo pappi seuraamme yhtyi, voin vaikka vannoa, ett'ei oikeita asioita k‰yd‰". N‰in Hintsa purkasi rehellisen syd‰mmens‰. Mutta Lauri viittasi h‰nelle vaikenemaan ja puikahti pispan etuhuoneesen, joka olikin h‰nen oma olo-siansa, miss‰ h‰n aina oli set‰ns‰ k‰sill‰, kun kirjoittamista varten tai muussa toimessa tarvittiin. Sis‰m‰isen kammion ovi oli j‰‰nyt raolle ja puhujain ‰‰net selv‰sti kuuluivat. -- "Jumala sen n‰hkˆˆn", lausui pispa Maunu juhlallisella ‰‰nell‰, syv‰sti huoahtain, -- "Jumala sen n‰hkˆˆn, kuinka n‰it‰ Suomalaisia kansoja on k‰‰nnytetty rakkauden uskoon. Liivil‰iset ovat t‰ss‰ kaupassa kaiken maallisen onnensa kadottaneet, Virolaisten on melkein samoin k‰ynyt ja t‰‰ll‰ Suomessa ajettiin H‰meen miehet meren-syrj‰st‰ takamaihinsa. Onko t‰m‰ rakkauden tˆit‰? tahdotaanko sill‰ tavoin perustaa rakkauden oppi syd‰mmiin? T‰m‰ kansa on harras ja syd‰mmellinen, sive‰, vakava ja uskollinen; mutta hell‰sti sit‰ on kohteleminen, muutoin se muuttuu julmaksi ja taipumattomaksi. T‰t‰ pit‰isi valtikasten muistaman. Mutta -- -- oi, milloinka on heikon h‰t‰huuto p‰‰ssyt mahtavan syd‰mmelle"! -- "Oikein puhutte, arvoisa is‰", keskeytti Ragvald, "t‰m‰ kansa on v‰‰ryytt‰ k‰rsinyt; min‰ olen ensim‰inen ja valmiin sit‰ tunnustamaan. Ja parhain min‰ senkin tied‰n, ett‰ heikkoa vanhurskasta poljetaan t‰ss‰ maailmassa; sill‰ uskokaa minua, meid‰n hurskas is‰mme Lund'in arkkipispa, jolta kirjeen teillen toin, on totinen marttiira jumalattoman pˆyhke‰n Ahab'in t‰hden. Mutta jos ette pahaksi ota nˆyr‰‰ neuvoani, on se juuri teid‰n vallassanne, mik‰ onni ja olo t‰lle kansalle osaksi tulee. Jos annatte tˆrkeiden syntien p‰‰st‰ vallalle t‰ss‰ maassa, niin olette samalla antaneet aseet k‰teen niille, jotka eiv‰t t‰lle kansalle hyv‰‰ suo. Mutta jos is‰llisell‰ k‰dell‰ itse kuritatte, niin t‰m‰ kansanne pian voi kasvaa Jumalan pelossa ja kaikessa siunauksessa". -- "Mutta", arveli pispa, jonka taipuvainen mieli jo oli huomaamattansa ruvennut myˆntym‰‰n, "eip‰ olekkaan t‰ss‰ viel‰ synti‰ tapahtunut; Pohjalainen Vitjakka ja h‰nen orpanansa Lyyli eiv‰t olekkaan naimisiin menneet ja jos heiss‰ olisikin syyt‰, ei k‰y heid‰n t‰htens‰ kaikkia Pohjanmiehi‰ rankaista". -- "Suokaatte anteeksi", vastasi Ragvald, "t‰m‰ asia on kaikkien Pohjalaisten; sill‰ Vitjakka Pouttu on valittu heid‰n p‰‰miehekseen ja h‰n, samatekkuin is‰ns‰, joka Matti Kurjen tappoi ja itse kuoli saamista haavoistansa, ovat kaikkien Pohjalaisten avulla ruvenneet n‰ihin turmiotˆihin, jotka kyll‰ tunnette. Mutta mit‰ siihen tulee, ett'ei synti‰ ole tapahtunut, ett‰ naiminen on siksens‰ j‰‰nyt, niin se on totta, ett‰ kirkollinen siunaus ei ole t‰t‰ luonnotonta yhdistyst‰ pyhitt‰nyt, mutta -- -- min‰ sanon: sen pahempi! Koko kristin-usko t‰ss‰ onnettomassa maassa on kallistumaisillaan, jos j‰t‰tte asiat sillens‰". -- "Minun pelkoni", sanoi Maunu pispa, "on suuri t‰ss‰ asiassa. Ruotsin hallitus pian sekaantuu n‰ihin toimiin ja asian viimeiset tulee pahemmiksi kuin ensim‰iset". -- "Ruotsin hallituksella", virkkoi t‰h‰n ritari Harald, "on t‰t‰ aikaa kyll‰ksi tekemist‰ Karjalan puolella. Ette taida tiet‰‰, ett‰ Ven‰l‰iset siell‰ ovat suuren turmio-tyˆn tehneet. Paljon Ruotsalaisia ritareita on kaatunut, niiden joukossa myˆskin nuori Kurki. Min‰ suren h‰nen kuolemaansa niinkuin veljen, ja Laukon maalla tahdon h‰nen sielunsa pelastukseksi rakennuttaa kappelin". Pispa oli vaipunut ajatuksiinsa ja puhui niinkuin itsekseen: "Vai onko Nougorod'in valta taas paisumassa; se on toinen vaara, joka t‰t‰ onnetonta maata uhkailee". Pispa Maunu ei ollut se mies, joka olisi osannut viekkauden viritt‰mi‰ pauloja karttaa. H‰nen ‰lyns‰ tosin oli tarkka ja ter‰v‰ ja h‰n n‰ki asiat selv‰sti niinkuin olivat. Mutta jos alusta olikin ep‰luuloinen niinkuin kaikki Suomalaiset, h‰nen suopea syd‰mmens‰ pian vietteli h‰nt‰ uskomaan hyv‰‰ kaikista ihmisist‰, ja lopuksi h‰n aina lohdutteli ep‰ilev‰ist‰ mielt‰ns‰ sill‰, ett‰ muka kuitenkin oli jumalassa onnen ohjat. Niinkuin Ragvald oli toivonut, p‰‰tyi siis t‰m‰kin keskustelemus h‰nen ja Harald'in mieliin, jotta Maunu pispa, jos vastahakoisestikin, myˆntyi langettamaan panna-tuomion Pohjanmiesten yli. Ragvald tarjousi tekem‰‰n t‰t‰ ik‰v‰‰ tointa, josta pispa sill‰ tavoin p‰‰si vapaaksi, ja nyt p‰‰tettiin, ett‰ juhlallinen pannaan-paneminen oli tapahtuva Pyh‰n Henrikin juhlana, joka vuosittain Kes‰kuun 18 p. vietettiin Turun kirkossa, kristin-uskon ensim‰isen saarnaamisen muistoksi. Ainoastaan sen varoituksen Maunu lis‰si, ett‰ kirous oli leppe‰ss‰ muodossa lausuttava. Sill‰ tavoin heikkous koki viihdytt‰‰ omantunnon soimauksia. Vieraat olivat valmiit l‰htem‰‰n ja j‰ttiv‰t Maunu pispan hyv‰sti. Myˆskin Ragvald ja ritari Harald erosivat toisistaan, sill‰ kaniikin piti l‰htem‰n maa-matkaa Turkuun, mutta ritari astui haahteensa. Kun j‰ttiv‰t toisensa hyv‰sti, eiv‰t sanaakaan vaihettaneet hankkeistansa, mutta heid‰n silm‰n-luontinsa puhui niin paljon kuin: "hyvin k‰y". Sill'aikaa seisoivat Hintsa Suurp‰‰ ja h‰nen nuori yst‰v‰ns‰ sivultap‰in keskustelemassa. Kun ritari jo oli rannalle tullut, saavutti h‰net asemies ja kysyi jyrk‰sti: -- "Onko lupa kysy‰, mihink‰ nyt matka pit‰‰"? -- "Ruotsin puolelle, Hintsaseni", vastasi Harald yst‰v‰llisesti. -- "Vai Ruotsin puolelle"! arveli Suurp‰‰ irveill‰‰n. "Mutta minun on t‰‰ll‰ Suomen puolella v‰h‰n asioimista ja j‰t‰n siis teid‰t hyv‰sti". Ennenkuin Harald enn‰tti vastaamaan, oli Hintsa h‰nelle selk‰ns‰ k‰‰nt‰nyt ja meni levollisilla askeleilla tiehens‰ polkua myˆden. Ritarin silm‰t h‰nt‰ seurasivat kummastellen. Viimein h‰n jupisteli itseksens‰: "Yksp‰inen kuin koko t‰m‰ kansa"! -- ja l‰hti haahteensa, joka pian paisuvilla purjeilla kulki merelle p‰in. Sampanlinnan-vuori. Turun kaupunki! -- kuinka syv‰lle t‰m‰ nimi on piirretty Suomen historiaan! Niinkuin "ikuinen Roma" on tuhannen vuotta ja enemm‰n ollut koko sivistyneen maailman keskus, josta l‰htien maallinen ja hengellinen j‰rjestys on levitt‰nyt siunaustaan raaoille kansakunnille, samate vanha Turku on ollut Suomen Roma, -- se paikka, jossa Suomenmaan historia on alkanut ja kasvanut, se paikka, jossa Suomen heimokunnat ensinn‰ ovat oppineet tuntemaan itsens‰ yhdeksi kansaksi, se paikka, mist‰ sivistyksen valo on monessa muodossa levinnyt Suomen saloille. Mutta siihen aikaan johon kertomuksemme kuuluu, oli Turun kaupunki viel‰ vasta tekeill‰ns‰. Tuomiokirkko Unikankarella oli tosin jo aikaa aloitettu ja sen verran saatu valmiiksikin, ett‰ juhlamenoja siin‰ vuosittain vietettiin, varsinkin Pyh‰n Maarian ja muina juhlina. Mutta Suomen kirkon varat olivat viel‰ v‰h‰iset ja vaikka useat paavit olivat luvanneet milloin 40-p‰iv‰isen synti-aneen milloin samat edut kokonaiseksi vuodeksi ja 40:ksi p‰iv‰ksi kaikille niille, jotka neitsyt Maarian juhlina k‰visiv‰t Turussa ja silloin hurskailla lahjoillansa muistaisivat kirkon varoja lis‰t‰, ei ollut viel‰ t‰m‰ uusi komea rakennus saatu semmoiseen kuntoon, ett‰ Pyh‰n Henrikin luut olisi voitu t‰nne muuttaa Nousiaisista. Itse kaupunki taas oli viel‰ hajallansa tuolla t‰‰ll‰ pitkin Aurajoen rannikoita Rantam‰en ja linnan v‰lill‰. Kuitenkin oli isoin osa asumuksista viel‰ yli-puolella uutta tuomiokirkkoa. Ainoastaan saarnaaja-munkkien huoneet, joita oli ruvettu rakentamaan Vartiavuoren ja joen v‰lill‰, sek‰ muutamien Hansalaisten kauppiasten asumukset ja tavara-aitat n‰htiin nykyisen kaupungin asemilla. Vahvaa alku-per‰ist‰ hirsikkˆ‰ kasvoi sek‰ Kerttulim‰ell‰ ett‰ Vartiavuoren etel‰isell‰ rinteell‰, ja ulottui siit‰ pitkin joen it‰ist‰ vartta merelle saakka. Samate l‰ntinenkin joen-varsi oli paikottain melkein jylh‰‰ mets‰‰; ainoastaan huono raitti kulki sill‰ puolella jokea meren-partaalle p‰in, miss‰ Turunlinna Aniniemell‰ vartioitsi joensuuta. Monta sataa vuotta on siit‰ aiasta kulunut ja Turun kaupungin muoto on sill‰ v‰lin useita kertoja muuttunut. Mutta viel‰ meid‰nkin aikoina on nykyisen kaupungin rajapiiriss‰ paikkoja, jotka muistuttavat entist‰ jylhyytt‰. Niinp‰ sen paikan kohdalla, miss‰ hˆyrylaivat nyky‰ns‰ maalle laskevat, nousee Aurajoen it‰-rannalla Sampanlinnan-vuori, jonka eriskummainen nimi ik‰‰nkuin viittailee syv‰‰n muinaisuuteen. Salainen kammo on vuosisadat l‰pitsens‰ saanut yksin‰ns‰ t‰ss‰ hallita, ja vaikka mets‰ on h‰vinnyt, ei ole mik‰‰n asutus eik‰ viljelys t‰ytt‰nyt honkaen j‰tt‰m‰‰ siaa. Pispa Maunun aikana seisoi Sampanlinnan kukkulalla mets‰n keskell‰ yksin‰inen pirtti, jonka ikivanha asujain oli ik‰‰nkuin pakanuuden viimeisi‰ j‰‰nnˆksi‰ n‰ill‰ paikoin. H‰nt‰ nimitettiin Sampanlinnan tiet‰j‰ksi, ja h‰nen apuansa yleens‰ haettiin sek‰ taudeissa ett‰ muissa puutteissa; sill‰ kristillisyyden ohuen peiton alla asui viel‰ ylt‰-ylitse vankka pakanuus syd‰nmaissa. T‰m‰ yleinen taika-usko el‰ttikin vanhaa tiet‰j‰‰; muuhun elatus-keinoon h‰nen ik‰ns‰ ei en‰‰ kyennytk‰‰n ja nuori 18-vuotinen tytt‰ren-tyt‰r, joka oli vanhuksen ainoa asuinkumppali, ei olisi voinut kahta henke‰ el‰tt‰‰, jos asuinseutu olisikin ollut hˆystˆisempi, kuin Sampanlinnan kalliot olivat. Er‰‰n‰ iltana kes‰kuussa istui tiet‰j‰n tytt‰ren-tyt‰r vuoren l‰ntisell‰ ‰yr‰‰ll‰ katselemassa sit‰ vilkasta liikett‰, joka hyˆri jokea pitkin. Se oli kristillisyyden perustusjuhlan aatto ja v‰ke‰ oli joukottaisin kokoontunut osaksi juhlan t‰hden, osaksi niit‰ markkinoita varten, jotka jo aikaisin olivat liittyneet isompiin kirkollisiin kokouksiin. Hansalaisia laivoja ja Suomalaisten veneit‰ makasi sekaisin pitkin rannikoita ja humina niiden keskin‰isest‰ kaupanteosta nousi korkealle, vuoressa istujan tytˆn korviin saakka. H‰nen silm‰ns‰ eiv‰t saattaneet luopua t‰st‰ vieh‰tt‰v‰st‰ n‰kˆalasta; uteliaisuus houkutteli h‰nt‰ astumaan alas markkinav‰en joukkoon, ja pari kertaa h‰n jo huomaamattansa oli sijaltansa noussut kulkien kepeill‰ askeleilla rantaa kohden. Mutta ujous ajoi h‰nen takaisin, ja h‰n palasi vuohiensa ty'ˆ, jotka kivien kolosta hakivat syˆmist‰ns‰. Pitk‰t keltaiset hapset olivat, tytˆn n‰in kirmatessa, p‰‰sseet valloilleen ja varjostivat kaksi lapsellista sinisilm‰‰, jotka vilkkuivat kuin l‰hteen-hetteit‰ ahon reunalla. Mutta niiden kantaja oli pian taas istunut alallensa ja p‰‰t‰ns‰ h‰ilytt‰en h‰n siirsi hiukset takaisin sijoillensa. Tytˆn t‰ss‰ istuessa, kuului astunta rannan puolelta. Tuovi -- se oli neidon nimi -- nousi kuuntelemaan, eik‰ aikaakaan, niin tunsi askeleet ja riensi edellens‰, hyp‰ten notkeasti kivien ja kantojen yli ja siit‰ suoraa menoa tulijan kaulaan. T‰m‰ tulija ei ollut mik‰‰n muu kuin tuttavamme Hintsa Suurp‰‰, joka tukevilla k‰sivarsilla nosti otuksen korkealle ilmaan, miss‰ sen pienet jalat vallattomasti ponnistivat, kunnes vihdoin mokoma k‰si p‰‰si ottamaan Hintsan parrasta kiinni ja pakoitti h‰nt‰ p‰‰st‰m‰‰n saaliinsa maahan. -- "Puoleton", torua leikitteli tyttˆ, "tahdotkos myyd‰ minun Saksalle, koska n‰in nostelet mun kaikkien n‰ht‰v‰ksi. -- -- Ja sitten, kuka lupasi sun tulla niin pian takaisin. Etkˆs sanonut viipyv‰si v‰hint‰kin kolmen kuukauden p‰iv‰t poissa. Kuules, Hintsa, sin‰ sˆit sanasi". Hintsa Suurp‰‰n ahvettuneet posket k‰viv‰t tuli-punaisiksi ja partakarvatkin nousivat pystyyn mielipahasta. -- "ƒl‰ piloillasi semmoista puhu. Nyt min‰ taas l‰hden -- ehk‰ i‰ksi-p‰iv‰ksi". -- "Hui, kuinka n‰yt‰t julmalta, suuttuessasi", lausui Tuovi levottomana ja silitteli yst‰v‰ns‰ partaa. "Mutta totta puhuen, mihin olet sitten l‰hdˆss‰k‰‰n". -- "Se on pian sanottu", vastasi Hintsa; "n‰etkˆs tuota punaista laivaa, jonka kokka hohtaa tuolla honkien v‰liss‰. Se on Gotlannista kotoisin ja l‰htee huomenaamuna Nougorod'iin. Min‰ seuraan Karjalaan". -- "Kauppaako tekem‰‰n"? kysyi tyttˆ, joka ei voinut heitt‰‰ leikki-puheitansa. -- "Niin kauppaa kyll‰, miks'ei! kauppoja on monta lajia: naimis-kauppaa, -- Tuonen kauppaa --". -- "No mutta, eth‰n toki sotaan l‰hde"? kysyi tyttˆ viel‰ levottomampana. -- "Sit‰ en itsek‰‰n viel‰ tied‰", arveli Suurp‰‰. "Miks'en sotaan l‰htisi? Seh‰n juuri virkani on, sotia pakanoita ja uskottomia vastaan. Muutoin on nyt matkani totinen tarkoitus oikeastansa toinen; mutta tuota et sin‰ ymm‰rr‰, Tuoviseni". -- "Vai en ymm‰rr‰"? matki tyttˆ n‰rk‰styneen‰: "ent‰ jos tiet‰isin kertoa sinun viimeist‰ retke‰si alusta loppuun. Ensiksi olet k‰ynyt Kuusluodolla pappien parissa, sitten olet Ruotsissa ollut, tiesi mill‰ asialla. -- -- Mutta kuules, mit‰ vasten sin‰ tuota Pohjanpiltti‰ v‰ijyt. ƒl‰ viel‰! min‰ annan h‰nelle sanan, niin h‰n viel‰ t‰n‰ yˆn‰ puikahtaa hyppysist‰si ja sinun hyv‰ Harald ritari saapi j‰‰d‰ korvan-taustaansa kynsim‰‰n. -- Mutta, mit‰ olette noita Ruotsalaisia t‰nne tuonut"? Hintsa seisoi h‰mm‰styksiss‰ns‰. -- "Mit‰ kaikkia t‰m‰ nyt oli", h‰n puhkesi, "mist‰ n‰it‰ juttuja olet kuullut"? -- "En ma huoli huudella", h‰ikisteli tyttˆ: "tuota et sin‰, Hintsaseni, kuitenkaan ymm‰rr‰". Hintsa kokosi ajatuksiaan ja kysyi viimein: -- "Tunnetkos Pohjanpiltin"? -- "Mik‰ tuntiessani! En ole niin sorjaa, pulskeata miest‰ ikin‰ni n‰hnyt". -- -- -- -- "No, no", katkaisi Suurp‰‰, joka huomasi, ett‰ tyttˆ tahtoi h‰nt‰ ‰rsytt‰‰; "onko siis Pohjanpiltti t‰‰ll‰, n‰ill‰ seuduin"? -- "On kyll‰; sen haaksi on tuolla rannassa, ja itse h‰n on pari kertaa k‰ynyt tulevaisuuden tietoja is‰lt‰ni. Min‰ olen h‰neen vallan ihastunut". -- "Ja sin‰ tied‰t, ett‰ Harald ritari on Ruotsinmiesten kanssa v‰ijyksiss‰"? Hintsa kysy‰ jatkoi. -- "Tied‰n niinkin; enh‰n suotta ole tiet‰j‰n tytt‰ren-tyt‰r". -- "Hyv‰sti j‰‰, Tuoviseni; minun t‰ytyy rient‰‰. Enh‰n kuitenkaan saa sinusta oikeutta, ja aika on kallis". N‰in sanoen h‰n riensi ahdetta alas, katsomatta taaksensa. Puoli-tiehens‰ h‰n kuitenkin pys‰htyi, arvellen mik‰ nyt oli tekemist‰. Ylh‰‰lt‰, mihin h‰n oli morsiamensa j‰tt‰nyt, kuului melua ja ‰kki‰ h‰n eroitti Tuovin ‰‰nt‰: "Hintsa hoi! apu hoi"! -- Niinkuin ilves Hintsa samassa tuokiossa kapusi ahdetta ylˆs. Tuovista h‰n ei n‰hnyt kuin vilahduksen, kun t‰m‰ paeten katosi pime‰‰n luolaan kallioiden v‰liin. Mutta luolan suussa seisoi v‰h‰n ‰llistyneen‰ mies, joka kohta, vaikka muuksi puettuna, oli helppo tuntea kaniiki Ragvald'iksi. -- "Tekisi mieleni koettaa", virkki vihoissansa asemies, miekkaansa tarttuen, -- "tekis' mieleni koettaa, eikˆ perkele k‰y ajaa ulos kylm‰ll‰ raudalla". Kaniiki ei juuri n‰ytt‰nyt pel‰styneelt‰, mutta hyvinkin kummastuneelta. -- "Kuka olette? Ettekˆ ole Ritari Harald'in miehi‰? Mik‰ teill‰ mieless‰ on"? -- N‰m‰ kysymykset p‰‰siv‰t per‰tysten h‰nen suustaan. -- "Minun on mieless‰ni", vastasi Hintsa jyrk‰sti, "pit‰‰ tutkinto teid‰n kanssanne, mill‰ asialla te n‰ill‰ seuduilla ja tuommoisessa pukuimessa kiertelette. -- -- Tuo tyttˆ parka, joka oli langeta pyhiin k‰siinne, on minun morsiameni; se muistakaatte, jos useammin tulette t‰ss‰ k‰ym‰‰n". -- "Nonoh", arveli hymyellen pappi, joka nyt oli vallan entisellens‰ tullut, "kyll‰ muistan, eik‰ ollutkaan asiani juuri muu, kuin kuulustella tuolta tyttˆ hattaralta, onko Sampanlinnan ukolla tieto-lakki p‰‰ss‰. Tosin h‰n jo kerran minulle lupasi, ett‰ toverit Ruotsin puolelta ehtisiv‰t paikalle, ennen kuin nuo Pohjan veitikat ennett‰v‰t t‰‰lt‰ luunsa korjata. Mutta ukon laulussa on monta s‰velt‰, enk‰ ole saattanut olla oikein levollani asiasta. Olen l‰hett‰nyt teille sanan toisensa per‰st‰ jouduttamaan tuloanne, ja olin jo taas menossa tietoja onkimaan. Mutta nytp‰ teiss‰ paras tiet‰j‰ on. -- -- Terve tuloanne! Onko Harald ritari valmis ja varusteilla"? Kaniikin ‰‰ni, k‰ytˆs ja puheen-parsi, t‰t‰ puhuessansa, oli niin mukaantunut asemiehen omaan luonteesen, ett‰ t‰m‰ ihmetellen ei tienyt mit‰ miehest‰ uskoa. Jos oli paha henki, olisi sen muka pit‰nyt paremmin tiet‰m‰n, ett‰ Hintsan korvat eiv‰t olleet yst‰v‰n korvat. Vai olisiko piru niin typer‰. Sep‰ kummalta n‰ytti Hintsan mielest‰. Kuitenkin h‰n tahtoi viel‰, miten mahdollista, "pett‰‰ perkelett‰". -- "Jos Harald ritari on valmis ja varusteillaan, -- mit‰ sitten"? -- -- Asemiehen suora-sukuiset kasvot, jotka eiv‰t osanneet teeskennell‰, osoittivat aivan selv‰sti, ett‰ jotakin sukkeluutta mieless‰ oli. Mutta kaniiki, pahaksi onnekseen, ymm‰rsi v‰‰rin, t‰m‰n viekastelemisen oikeata laatua. H‰nen oma muotonsa muuttui saman-n‰kˆiseksi ja alhaisella varovalla ‰‰nell‰ h‰n lausui: -- "Sitten pit‰‰ pysym‰nne hiljassa, ett'ette karkoita otustamme. Meid‰n ei auta k‰yd‰ h‰neen k‰siksi, ennenkuin panna-kirous on julistettu; se olisi Ruotsin la'in rikkomista. Mutta kun t‰m‰ on tapahtunut, -- kun h‰nen nimens‰ on pyhitty pois el‰m‰n kirjasta, -- kun soihdut maassa makaavat suitsemassa, silloin h‰n on rauhaton taivaissa ja maan p‰‰ll‰, ja jos teht‰v‰nne oikein te'ette, h‰n ei kauas p‰‰se Aurajoen vesi‰ edemm‰ksi. Sitten purjehditte yht‰ suoraan Pohjanmaan rannoille. Kuinka Harald siell‰ toimittaa asiansa, h‰n itse paraiten ymm‰rt‰‰. Mutta aluksi tarvitaan varovaisuutta. Jokos ymm‰rr‰tte"? -- "Jo ymm‰rr‰n"! vastasi Hintsa Suurp‰‰ lujasti ja k‰‰nsi papille selk‰ns‰, l‰htien tiehens‰ alas vuoren kuvetta. Kaniiki j‰i v‰h‰n aikaa t‰t‰ ‰kki menoa kummastelemaan. H‰n ei kuitenkaan tullut k‰sitt‰neeksi, ett‰ Hintsa oli ruvennut omia teit‰ns‰ astumaan, vaan piti h‰nen eriskummaisena jˆrˆn‰, joka ei ollut muka ihmisten tapoja oppinut. Jotenkin levollisena h‰n siis alkoi astua tiehens‰ kaupunkiin p‰in. V‰h‰n matkaa tultuansa k‰‰nsi silm‰ns‰ takaisin. Siin‰ istui entisell‰ paikallaan Tuovi laulamassa, ja Ragvald selv‰sti eroitti sanat: "Susi suotta kiertelevi, Miss‰ karhu kaartelevi". Se oli kaniikille h‰ikistyst‰ ja t‰m‰ kiirehti poies n‰kyvilt‰. Mutta Hintsa oli suoraa tiet‰ rient‰nyt rannalle, jossa h‰nen oli helppo lˆyt‰‰ ket‰ haki. Kaikki tunsivat Pirkkalais-haahden, josta ‰skett‰in niin paljon kalliita nahkoja oli myyty laiva-saksoille. Itse haaksi olikin helppo muista eroittaa punaisilla purjeillansa ja vasken-karvaisella keulallaan, joka ilta-auringon s‰teiss‰ kimalteli. Asemiehen t‰ytyi ihmetell‰, ett'ei tuo jo ennen astunut h‰nen silmiins‰. Mutta markkina-tohinassa oli Hintsa ainoastaan omia asioitansa ajatellut. Nyt olivat markkinat melkein lopulla, kirkon ainoa kello alkoi pyh‰‰ soida ja v‰kijoukko v‰hitellen hajosi, valmistumaan huomenista juhlaa varten. Pirkkalais-haahden kannella n‰kyi ainoa mies, joka ajatuksiinsa vaipuneena katseli p‰iv‰n laskua. H‰nen uljaasta varresta ja muodostaan Hintsa kohta h‰nen arvasi Pohjan Pirkkalaisten p‰‰mieheksi ja kiirehti h‰nen puheillensa. Mit‰ Pohjan mies lienee mieless‰ns‰ miettinyt, mennytt‰kˆ aikaa, jolloin ei viel‰ p‰‰miehyyden mureet h‰nt‰ painaneet, vaiko kultaista tulevaisuutta, milloin nykyiset myrsky-pilvet olisivat ohitse menneet ja Lyyli olisi h‰nell‰ vakaana omaisuutena rauhallisessa kodissa? -- -- h‰n ei mietteist‰ns‰ havahtanut, ennenkuin roteva ‰‰ni h‰nen takanansa soi; -- "Olette Pohjanpiltti"? Pohjalainen k‰‰ntyi kummastuneena puhujan puoleen ja n‰ki vieraan soturin l‰hell‰ns‰ haahden kannella. -- "Olen Vitjakka Pouttu, Pohjan Pirkkalaisten p‰‰mies. Mit‰ minusta"? -- "Aiotteko t‰nne j‰‰d‰ juhlan yli"? jatkoi asemies, joka ei ollenkaan h‰mm‰stynyt Pohjalaisen tylym‰ist‰ vastausta. -- "Aion kun aionkin", vastasi Pohjanpiltti. -- "Minun neuvoni on, ett‰ viel‰ t‰n‰ iltana l‰hdette koti-matkalle". Pohjanmies ei tuohon muuta vastanut, kuin: "Ei neuvo v‰‰r‰‰n vie, oppi ei kaada kankahalle". Se pilkallinen levollisuus, jolla n‰m‰ sanat lausuttiin, suututti Hintsa Suurp‰‰t‰, joka ‰keiss‰ns‰ "murti suuta, v‰‰nti p‰‰t‰". Mutta mielt‰ns‰ malttaen, h‰n p‰‰tti puhua suunsa puhtaaksi. -- "Teid‰n p‰‰llenne ja koko Pohjanmaan yli lasketaan huomis-p‰iv‰n‰ julkinen panna-kirous. Jos tahdotte tuon herkku-palan oikein kuumana suuhunne, niin j‰‰k‰‰tte t‰nne". -- "Panna-kirous"? matki Vitjakka; "se ei ole mahdollista". -- "Ja mist‰ syyst‰"? h‰n jatkoi, ik‰‰nkuin tutkiaksensa t‰m‰n sanoman oikeata per‰‰. -- "Syynne itse tied‰tte", vastasi Hintsa: "luulen min‰, ett‰ olette jollakin naimisellanne rikkoneet kirkon s‰‰ntˆj‰; ja muutoin taidatte tiet‰‰, ett‰ susi kyll‰ syit‰ saa." Pohjanpiltti seisoi ‰‰netˆnn‰, arvellen asiata. Viimein lausui rauhallisesti: -- "Luotan pispa Maunun vilpittˆm‰‰n, suopeaan mielen-laatuun, j‰‰n t‰nne ja menen viel‰ t‰n‰ iltana h‰nt‰ hakemaan. H‰nelle minun onkin asia. H‰nen avullansa toivon kaikkien seikkain selvenev‰n. -- -- Mutta kiitos kuitenkin neuvostanne". -- "Ei kest‰isi kiitt‰‰" vastasi toinen, "jos antaisin teid‰n pysy‰ noissa tuumissanne. Pispaa ette t‰‰ll‰ tapaa t‰n‰ eik‰ huomis-p‰iv‰n‰. H‰n on kunnon mies, mutta nyt h‰n p‰‰sti ohjakset k‰sist‰. Jos l‰hdette Kuusluodolle, taidatte tosin pispan tavata. Mutta t‰rke‰mpi teid‰n on p‰‰st‰ kotia; sill‰ ritari Harald haaksinensa on t‰‰ll‰ saaristossa valmiina ja aikoo Ruotsin miesten kanssa tulla Pohjaan. H‰n ainoastaan odottelee huomis-p‰iv‰‰ saadaksensa teid‰t onkeensa". Joka suoni Pohjalaisen kasvoissa oli paisunut ja silm‰t iskiv‰t tulta. H‰n antoi k‰tens‰ Hintsalle, lausuen: -- "Nyt tahdon seurata neuvoanne. Kuka olette". Asemies lyhyesti mainitsi nimens‰ ja olonsa sek‰ mit‰ h‰n tiesi Haraldin hankkeista, ja ilmoitti myˆskin l‰htev‰ns‰ Karjalan maille hakemaan nuorta Kurkea, jos t‰m‰ en‰‰ el‰viss‰ olisi. Sitten miehet kohta yst‰vyydell‰ erisiv‰t ja Pohjanpiltti kokoili toverinsa valmistamaan l‰htˆ‰ kotiin p‰in. Ennen kuin ilta-rusko viel‰ oli kokonansa himmentynyt, n‰htiin heid‰n punaiset purjeensa Aurajoen suussa ja auringon noustessa heid‰n haahtensa kynti Raumanmert‰. Ritari Harald, joka ei tiennyt olla varoillansa, vaan oli levollisesti pysynyt Rym‰ttyl‰n sel‰ll‰, sai liian myˆh‰‰n tiedon Pohjanmiesten l‰hdˆst‰. Vasta joku p‰iv‰ myˆhemmin n‰htiin koko h‰nen laivastonsa purjehtivan Rauman merta myˆten Pohjan Kurkkua kohden. Mutta Turun kirkossa oli juhla vietetty tavallisilla menoilla ja suuren v‰kijoukon l‰sn‰-ollessa. Kesken juhlaa oli yl‰-alttarille astunut kaniiki Ragvald ja muut papit, palava soihtu kunkin k‰dess‰. Kun panna-kirous oli lausuttu Pohjanmaan yli, viskattiin soihdut maahan sammumaan ja kunkin papin suusta soivat sanat: "Niin heid‰n sielunsa hukkukoot helvetiss‰". Pohjan vesill‰. Se oli ‰kki-arvaamatonta Pohjan miehille t‰m‰ kahdenkertainen isku, jolla nyt hengellinen ja maallinen valta yhdistettyn‰ heit‰ tavoitteli. Jos olisi ritari Harald suoraa tiet‰ vienyt laivastonsa Pohjanmaalle, h‰n arvattavasti olisi tullut niinkuin ‰killinen raju-ilma Pohjanmiesten p‰‰lle, joista iso joukko t‰t‰ nyky‰ asui kalastus-paikoillaan Merenkurkun saarilla ja luodoilla. Mutta nyt oli Pohjanpiltti tovereinensa p‰‰ssyt h‰nt‰ pakoon Turusta ja ryhtyi kohta suurella innolla puollustus-keinoihin. Kiireisell‰ sanalla k‰skettiin kaikki Pohjalaisten kala-veneet kokoon Mikkelin saaristoon, eik‰ monta p‰iv‰‰ kulunut, ennenkuin tieto oli levinnyt mannermaalle ja isommat haahdet Kyrˆnsuun satamoista riensiv‰t kokous-paikalle. N‰itten joukossa oli Lyylin pursi, joka niinkuin p‰‰skynen kiiti meren pintaa myˆden. Tuuli oli k‰‰ntynyt koilliseen, josta Ruotsalaisten tulijain matka v‰h‰n vitkastui. Kun vihdoin tuuli oli siirtynyt luoteiselle ja Harald'in haahdet Valassaarten niemilt‰ k‰‰nsiv‰t kokkansa Mikkelin-saaristoa ja Suomen-puolista mannermaata kohden, niin Pohjalaistenkin laivasto oli valmis heit‰ kohtaamaan Mikkelinsaarten edustalla. Etup‰‰ss‰ hohti Pohjanpiltin oma haaksi, jonka vaskinen rinta uhkasi painaa allensa ja musertaa jokaisen, joka sen tielle sattuisi. Sen kokassa seisoi Lyyli, joutsi k‰dess‰, ja per‰‰ pit‰m‰ss‰ oli Vitjakka Pouttu itse tukevilla k‰sivarsilla. Kun Harald ritari n‰ki Pohjanmiehet n‰in varusteilla, h‰n ep‰ili ruveta heid‰n kanssansa k‰h‰kk‰‰n ja l‰hetti ainoastaan kaksi haahta l‰hemm‰ksi tiedustelemaan. Niinkuin haukka syˆksyy saaliinsa p‰‰lle, lasketteli Pohjanpiltti haahtensa n‰it‰ tulijoita vastaan. ƒkkin‰isell‰ k‰‰nnˆksell‰ h‰n rynt‰si toisen vihollisensa kylke‰ kohden, jotta alus v‰kinens‰ p‰ivinens‰ meni upoksiin. Toinen alus, joka varosi samaa kohtaloa, k‰‰ntyi kohta pakomatkaansa Harald'in laivaston luoksi. T‰m‰ ensim‰inen onnettomuus katsottiin Ruotsinmiehill‰ pahaksi aaveeksi ja h‰mm‰stys oli sit‰ suurempi, koska olivat toivoneet p‰‰sev‰ns‰ ilman vaivatta voitolle. Nyt kun t‰m‰ toivo petti, luultiin Pohjalaisten olevan oikein ankarilla varusteilla, ja Harald'in laivasto, joka enemmin oli varusteltu uutis-asutusta varten kuin sotaan, ei luultu kelpaavan t‰t‰ v‰ki voimaa vastaan rinnustelemaan. N‰ist‰p‰ syist‰ se kumma tapahtui, ett‰ Pohjanmiehet, jotka Mikkelin-saarten edustalla yh‰ vartosivat vihollistensa tuloa, pian n‰kiv‰t n‰iden katoavan t‰ysill‰ purjeilla etel‰‰ kohden. Varovaisuus pid‰tti heid‰t l‰htem‰st‰ niit‰ takaa ajamaan, ja Harald siis sai, v‰h‰ist‰ etel‰mp‰n‰ Merenkurkusta, t‰ytt‰‰ rauhassa retkens‰ varsinaista aikomusta, asettaen uutis-asujaimia pitkin rannikkoa N‰rpiˆn ja Ulvilan v‰lille. N‰m‰ rantamaat olivat silloin enimm‰lt‰‰n autiota er‰maata; ainoastaan muutamat kalastuskodat ja kes‰-pirtit seisoivat tuolla t‰‰ll‰ lahtien periss‰ ja n‰iden omistajat ajettiin v‰ki-voimalla pakoon ylimaahan. Se on vanha pakina nykyisten Suomalaisten seassa Pohjanmaalla, ett‰ valloittajat Ruotsalaiset hurraa-huudoilla viettiv‰t voittoansa ja ett‰ Hurrin-nimi, jolla Suomalaiset meid‰nkin aikana n‰it‰ Pohjan Ruotsalaisia mainitsevat, on siit‰ alkunsa saanut. Kuinka lieneek‰‰n, niin ensim‰iset Ruotsin-miehet nyt olivat Pohjan rannoille asettuneet Kokem‰en-joen suusta pohjaseen p‰in N‰rpiˆn ja Maanlahden paikoille saakka. Heit‰ oli miehi‰ ja vaimoja, enimm‰lt‰‰n nuorta urheata v‰ke‰, eik‰ aikaakaan, niin olivat jo kodistuneet t‰ss‰ uudessa maassa, jonka olivat v‰kev‰mm‰n oikeudella tehneet omaksensa. Mutta Suomalaiset taas eiv‰t mielineet antaa n‰iden k‰skem‰ttˆm‰in vierasten t‰ss‰ rauhallisesti sijaantua. Tuskin oli talvi tullut, niin Suomalaisia parvikuntia tuli Teuvan takamaiden yli ranta-seudulle, miss‰ h‰tyyttiv‰t uutis-asukkaita, polttivat heilt‰ talot ja monesta paikasta tappoivat asujaimet suku-puuttoon. Eik‰ t‰m‰ kuitenkaan ollut kuin yksityisten kostoa. Itse Pirkkalais-seura oli k‰r‰jiss‰‰n p‰‰tt‰nyt rajoittaa puolustuksensa Merenkurkun saaristoon ja Kyrˆjoen laskupaikoille eik‰ olla lukevanansa noita etel‰mp‰‰ rannikoita Pohjan piirikuntaan. Sit‰ innokkaammin Pohjan Pirkkalaiset varustelivat tulevan kes‰n puolustusta ja Harald ritari puolestansa ei myˆsk‰‰n lev‰nnyt. Uuden v‰kev‰mm‰n voiman kanssa h‰n seuraavana kev‰‰n‰ ilmaantui Pohjan vesille, mutta veristen taistelujen per‰st‰ h‰n ei muuta voittanut, kuin ett‰ etel‰inen Kurkku ja l‰hin rannikko asutettiin Ruotsalaisilla. Miss‰ ikin‰ n‰m‰ pyrkiv‰t pohjoisemmaksi p‰‰st‰, lyˆtiin heit‰ voitollisesti takaisin ja nimet: Riitakari ja Riita-luoto y.m., muistuttelevat viel‰ n‰ist‰ taisteluista. Mutta Suomalaiset rupesivat v‰sym‰‰n n‰ihin pitk‰llisiin sotiin ja eripuraisuus alkoi sytty‰ heid‰n kesken‰ns‰. Kuitenkin viel‰ seuraavaksikin kes‰ksi tekiv‰t vahvoja valmistuksia ja toiselta puolen ritari Harald oli p‰‰tt‰nyt silloin k‰ytt‰‰ isomman voiman kuin milloinkaan ennen. Siin‰ toimessa h‰nt‰ vihdoinkin autteli itse marski Torkel Knuutinpoika, jonka mielest‰ t‰m‰ Pohjalaisten kiinte‰ uppiniskaisuus Ruotsin hallitusmiest‰ vastaan alkoi n‰ytt‰‰ vaaralliselta. Eik‰ kaniiki Ragvald myˆsk‰‰n ollut joutilaana. Useissa Ruotsin maakunnissa h‰n saarnasi ristiretke‰ n‰it‰ Pohjan pakanoita vastaan, luvaten maalliset ja iankaikkiset edut kaikille, jotka l‰htisiv‰t h‰t‰‰ntyneen kristin-uskon avuksi Pohjanmaalle. N‰in nyt molemmilla puolin oli valmistettu ratkaiseva taistelu. Pyh‰n Pietarin aattona kulkea risteili Pohjalaisten laivasto aavalla merell‰ peninkulman p‰‰ss‰ koillis-suuntaan Mikkelin saaristosta. Muiden aluksien seasta eroitettiin helposti Pohjanpiltin suikea haaksi, jonka vaskikiskoinen keula hohti ilta-p‰iv‰n valossa. Etu-kannella seisoi t‰ydess‰ sota-asussa Pohjan Pirkkalaisten nuori p‰‰mies ja h‰nen k‰sivartensa nojassa Lyyli, Pohjan neiti, sekin sotaisessa puvussa, k‰dess‰‰n ter‰ksinen joutsi ja sel‰ss‰ viini t‰ynn‰ns‰ nuolia. Raitis meren-tuuli oli poskille j‰lleen viritt‰nyt punan ja silmiss‰ paloi innon hohde; mutta t‰m‰ valo ei ollut en‰‰ kirkas kuin p‰iv‰n paiste, vaan synkk‰ kuin talviset revon-tulet. Samate synkk‰ h‰nen mielens‰kin oli ja synk‰t ne sanatkin olivat, joilla h‰n sulhoansa puhutteli. -- "Meit‰ painaa taivaan viha, Vitjakka. Perikatomme on l‰hell‰, -- sen min‰ tunnen enk‰ s‰ik‰hd‰. Mutta voi minuani, joka olen tuottanut perikadon t‰lle rakkaalle syntym‰-seudulleni! -- -- Yksi ajatus minua lohduttelee: kun meit‰ ei en‰‰ ole, silloin toivon rauhan uudesta koittavan n‰ille Pohjanmaille." Hetken aikaa j‰i Pohjan p‰‰mies n‰it‰ surun-alaisia sanoja miettim‰‰n. Haikeat ajatukset taistelivat h‰nen syd‰mmess‰‰n, mutta miehuullisesti h‰n hillitsi mielens‰ kuohuvia aaltoja. -- "Te'et v‰‰ryytt‰ itsellesi, Lyyli," h‰n hell‰sti lausui; "sinunko t‰htesi t‰m‰ sota on syttynyt? -- ei vainen, se on ainoastaan ulkonainen asian muoto. Pohjanmaan vapaus, Pirkkalaisten oikeudet, se n‰iden taistelujen synty ja perustus on. -- Sin‰ ennustat perikatoamme, ja totta tuo saattaa olla. Mutta usko minua, jos hukummekin, ei ole t‰m‰ taistelemisemme turha ollut; sill‰ olemme Pohjanmaalle pelastaneet mit‰ pelastettavissa oli. -- Ja miks'en sitten ilolla hukkuisi, -- sinun kanssasi ikuisesti yhdistettyn‰." -- "Min‰ ennustan," vastasi Pohjan neiti juhlallisesti, -- "min‰ tied‰n, ett‰ on perikatomme l‰hell‰. Vanhan Kurjen haahmo meit‰ takaa ajaa. Mutta riemulla tahdon menn‰ Tuonelaan sinun seurassasi, Pohjanpiltti. -- Kerran meid‰n viel‰ tulee taistella ja voittaa. Katsos, Ruotsin laivasto l‰henee." Ja niinp‰ l‰heniv‰t Harald'in haahdet Mikkelin saariston kohdalta. Etup‰‰ss‰ ritari itse purjehti laskien suoraa matkaa Pohjanpiltin alusta kohden. H‰nen silm‰ns‰, miss‰ h‰n seisoi haahtensa kokassa, n‰yttiv‰t ampuvan vihan nuolia kyp‰rin alta. Kes‰inen p‰iv‰ oli laskeumaisillansa. Se ik‰‰nkuin peitti kasvojansa n‰ilt‰ vihan n‰'yilt‰. Mutta Pohjanpiltti likisti morsiamensa rintaansa ja alkoi valmistella yˆllist‰ tappelua. Lyylin asema oli nyt niinkuin aina kokassa ja h‰nen ymp‰rins‰ seisoivat Pohjan etevimm‰t urohot. Per‰‰ taas hallitsi Vitjakka itse ja kaikki laivan-v‰ki noudatti h‰nen k‰skyj‰ns‰. Kirkas kes‰-yˆ oli levitt‰nyt hiilakan huntunsa Pohjan vesille. Saaret nukkuivat ja Vellamon v‰ki nosti ujostellen paitansa aalloista, jotta ruohonp‰iset hapset liehuivat leudossa l‰nsi-tuulessa. Koko luonto vietti juhlaa; -- mutta ihmisten t‰ytyi vihan tˆit‰ toimitella. Jo olivat laivastot l‰hell‰ toisiansa. Viuhuen nuolet lensiv‰t j‰ntehilt‰. Keulojen edess‰ kohisi valkea vaahto ja haahdet tˆrm‰siv‰t yhteen jytin‰ll‰. Mutta Lyylin silm‰t salamoitsivat. H‰n j‰nnitti joutsensa; ensim‰inen nuoli l‰hti sirkuen Harald'in haahta kohden ja ritari itse putosi hermottomana partaan yli mereen. Molempien p‰‰miesten haahdet makasivat jo vieretysten ja ankara taistelu alkoi, jonka loppu oli Suomalaisten voitto ja Ruotsin hahden valloitus. Muiden alusten v‰lill‰ kesti tappelu vaihtelevaisella onnella. Jalona ja vapaana Pohjanpiltti morsiamensa kanssa yksin laineilla kiikkui. Heid‰n miehens‰ olivat menneet valloitettuun haahteen. Ainoastaan kahden seisoivat Lyyli ja Vitjakka laivansa per‰ss‰, katsellen muiden verist‰ leikki‰, joka jo kaikin paikoin alkoi kallistua Suomen miesten eduksi. Mutta mik‰ haahmo tuolla etel‰ss‰ liikkuu veden kalvolla? -- -- -- Se on alus, joka t‰ysill‰ purjeilla kiid‰ht‰‰ Pohjaa kohden. Se tulee l‰hemm‰ksi, aamu alkaa koillisessa ruskottaa ja tulevan haahden kokassa eroitetaan rautapukuinen mies. Pohjanpiltti ja Pohjan neiti h‰nt‰ kammolla tarkastavat; nousevan auringon valossa tuntevat -- Kurjen ukon muotoa. Ei ole raskaampaa maailmassa mit‰‰n kuin oman vanhemman kirous. Se saattaa aiaksi haihtua ja raukeavanansa olla, mutta vihdoinkin se kokoilee musertavia ukon-pilvi‰ syyllisen ja syyttˆm‰n p‰‰n yli. Ik‰‰nkuin suuri kallion kappale olisi laskeunut Pohjanpiltin laivanper‰‰n, niin t‰m‰ per‰ painui veteen, ja keula nousi pystyyn, v‰lkkyen auringon s‰teiss‰. Viel‰ hetki, niin aallot lˆiv‰t yhteen vajonneen haahden yli ja Pohjanpiltti morsiameneen oli kadonnut. Mutta Ruotsin haahdet, jotka nyt yli-ymp‰ri olivat pakosalla, riensiv‰t vasta-tulleen aluksen luo, jonka johdolla toivoivat voivansa uudistaa taistelua, Suomalaiset taas, kun havaitsivat p‰‰miehens‰ hukkumista, tulivat alamielisiksi, eiv‰tk‰ tienneet, mitenk‰ asiansa asetella. Tappelu oli hetkeksi seisahtunut. Silloin kuului ‰sken tulleesta aluksesta rauhan sanoma. Se oli marskin, Torkel Knuutinpoian k‰sky, ett‰ sota lakkaisi ja kukin el‰isi sovinnossa, pit‰en mit‰ h‰nell‰ oli, unohtaen vihansa ja k‰rsim‰ns‰ v‰‰ryydet. Ruotsalaisten niinkuin Suomalaistenkin piti muka yhdist‰m‰n voimansa Ven‰j‰t‰ vastaan; sill‰ marski oli p‰‰tt‰nyt ensi tilassa tehd‰ suuren risti-retken Inkeriin. T‰m‰n rauha-sanoman tuoja oli -- nuori Kurki Laukon herra, joka p‰‰sty‰ns‰ Ven‰j‰n vankeudesta oli rient‰nyt Ruotsiin hakemaan oikeutta Harald ritaria vastaan sek‰ marskin armoa sisarellensa. H‰nen muassaan seurasi yst‰v‰ns‰ Hintsa Suurp‰‰, joka monien vaivojen ja vastusten per‰st‰ oli lˆyt‰nyt haettavansa vihollisten maasta ja Hansalaisten kauppiasten avulla saanut h‰nen lunastetuksi. Molemmat olivat Ruotsista rient‰neet Pohjaan, miss‰ Kurki toivoi tapaavansa sek‰ ritari Harald'in ett‰ Lyylin, Pohjan neiden, -- toisen mieli-haikeaksi, toisen syd‰mmen suosioksi. Mutta edellinen oli kaatunut ja j‰lkim‰inen sulhonensa oli Ahtolaan vajonnut meren syvyyteen paeten is‰n haahmoa, joka tulijassa veljess‰ h‰nt‰ kauhistutti. Siis ei muuta j‰lill‰ ollut kuin sovittaa rauha el‰v‰isten v‰lill‰. T‰st‰ sovinnosta p‰‰tettiin l‰hte‰ Mikkelin-saarille keskustelemaan ja paikalle tultua valittiin kahden puolen uskotuita miehi‰, jotka ehdoista sopisivat. Ruotsalaiset vaativat itsellens‰ asunto-paikkoja pitkin rannikkoa Merenkurkusta pohjaseen, mutta Suomalaiset eiv‰t tahtoneet luopua meren-partaasta ja saaristosta. Vihdoin taipuivat Suurp‰‰n ja Kurjen kehoituksiin ja varoituksiin, antaen siirtolaisille muutamia m‰‰r‰tyit‰ rantaseutuja, joista Vˆyrin ja Pietarsaaren pit‰j‰t syntyiv‰t. Myˆskin niille Ruotsalaisille, jotka etel‰mp‰n‰ olivat edellisin‰ vuosina asettuneet, vakuutettiin rauha. Sit‰ vastoin Suomalaiset pysyttiv‰t itsellens‰ Kyrˆjoen lasku-paikat sek‰ kalastus-oikeuden muutamissa Merenkurkun saarissa. Mit‰ olivat kadottaneet toivoivat runsaassa mitassa takaisinsaavansa Per‰-pohjassa, johon nyt iso joukko p‰‰tti siirty‰ ja jossa Pirkkalais-seura sittemmin virkeni uuteen eloon. T‰lle seuralle nuori Kurki vakuutti marskin nimess‰ vanhat oikeudet, joihin lis‰ksi nyt tuli selv‰ oikeus asettaa seuran sis‰llinen hallitus oman edun ja mielen mukaan. T‰m‰ oli Pietarin p‰iv‰n sovinnot. Muutamat Pohjan Pirkkalaisista l‰htiv‰t Kurjen kanssa Ruotsiin, saamaan t‰ytt‰ vahvistusta n‰ihin ehtoihin. Muut hajosivat omille toimilleen, ja rauha oli taas Pohjan vesill‰ ja Pohjan mailla. Mutta koston-halu viel‰ salaisesti paloi monen syd‰mmess‰. Sovinnon ehdot usein rikottiin kahden puolen ja monta k‰h‰kk‰‰ syntyi, jotka ensi aikoina vetiv‰t hallituksenkin silm‰t puoleensa. Vuosisatoja piti t‰m‰n rauhattomuuden j‰lki‰ kest‰m‰n. -- -- Yksi oli, joka ei alustakaan suostunut Pietarin p‰iv‰n sovintoihin. Se oli Pohjanpiltti. -- Kun osa Ruotsinv‰est‰ seuraavana p‰iv‰n‰ purjehti Pietarsaarta kohden, asettaaksensa siell‰ asumuksiaan, niin paikalla, miss‰ ‰skett‰in tappelu oli seisonut, iso joukko heid‰n aluksiaan tˆrm‰si veden-alaista karia vastaan ja hukkui. Se oli Pohjanpiltti, joka yksin‰‰n pitkitti sodan, ja vaskisella keulallaan halkaisi vihollistensa haaksia. Kuudennen-toista sata-luvun alku. Pentti Pouttu, Kyrˆl‰inen, ei ollut se mies, joka paljaaksi huviksensa olisi muinaisia tapauksia muistossaan s‰ilytt‰nyt. P‰in-vastoin h‰n ne sovitteli oman aikansa oloihin ja tapauksiin. Tied‰mme kaikki mit‰ suuria melskeit‰ n‰in‰ seuraavina vuosina j‰lkeen Sˆderkˆping'in valtiop‰iv‰in tapahtui, yleens‰ Suomessa, mutta eritt‰isin Pohjanmaalla. Tied‰mme myˆskin kuinka Pentti Poutun k‰vi, kuinka h‰n jouluna 1594 seurasi sit‰ nuijajoukkoa, joka ranta-tiet‰ myˆden kulki Ulvilaan p‰in, kuinka Aksel Kurki t‰m‰n joukon hajoitti, ja kuinka Pouttu vankeudessa kuoli. Se on tuttu asia, ett‰ nuijamiehet toivoivat saavansa Aksel Kurjesta hyv‰‰ toveria kapina-tuumiinsa, ja Pentti Pouttu oli t‰m‰n luulon levitt‰j‰. Eikˆh‰n t‰m‰ Aksel Kurki muka ollut sukua kaikille Pohjanmiehille ja eritt‰isin Pouttulaisille? Eikˆ h‰n muutoinkin ollut kunnon mies ja saattaisiko semmoisena sotia omaa sukuansa vastaan? -- Aksel Kurki oli kunnon mies, mutta Pentti Pouttu oli tehnyt v‰‰r‰t p‰‰tˆkset muinaisten muistojensa johdosta. T‰m‰ ei ollut n‰iden muistojen vika. -- -- -- Kev‰‰ll‰ 1600 olivat asiat monien vaihetten per‰st‰ asettuneet. Linkˆpingin valtiop‰iv‰t olivat langettaneet verisen tuomion "herrojen" yli, joiden joukossa nyt Aksel Kurkikin oli seisonut, -- ja tuomiokunnassa oli istunut kaksi miest‰ Pohjanmaaltakin, toinen Hannu Hannunpoika Fordeel, nuijamiesten uskollinen yst‰v‰ ja kostaja, -- toinen Pekka Pietarinpoika, jalkav‰en p‰‰llikkˆ, joka milloin oli avullinen ollut Pohjan Suomalaisia mestaamassa, milloin oli ollut vainottu, Pohjan Suomalaisten muka yst‰v‰n‰ ja suosittelijana. Muutamana kev‰isen‰ yˆn‰, kohta j‰iden l‰hdetty‰, kulkivat n‰m‰ molemmat, kukin eri haahdessaan, Merenkurkun vesi‰ kotia p‰in. Hannu Hannunpoika istui ‰‰netˆnn‰ per‰ss‰, ajatellen viime kuluneiden vuosien kummallisia tapauksia. H‰nen mieleens‰ selv‰sti muistui, mit‰ Pentti Pouttu kerran n‰ill‰ vesill‰ oli jutellut, ja kamoksuen h‰n katsoi ymp‰rins‰ pitkin veden pintaa. ƒkisti v‰lkkyi outo valo keulan edest‰, ja Fordeel kohta k‰‰nsi aluksensa toiselle suunnalle. Seuraavana aamuna, kun taas uskalsi entiselle urallensa palata, h‰n tapasi j‰‰nnˆkset Pekka Pietarinpoian hajonneesta haahdesta aaltojen ajona. -- Pohjanpiltti oli aloittanut kuudennen-toista sata-luvun. End of Project Gutenberg's Pohjan-Piltti, by Yrjˆ Sakari Yrjˆ-Koskinen *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJAN-PILTTI *** ***** This file should be named 18904-8.txt or 18904-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/1/8/9/0/18904/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.