Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista

The Project Gutenberg EBook of Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista, by Pietari Pðivðrinta This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista Author: Pietari Pðivðrinta Release Date: January 2, 2006 [EBook #17447] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKAKUVIA 1867 KATOVUODESTA *** Produced by Tapio Riikonen PIKAKUVIA 1867 KATOVUODESTA JA SEN SEURAUKSISTA Kirj. Pietari Pðivðrinta G. W. WilÕn, Turku, 1893. SISáLLYS: Ennustaja K—yhðn kiitos Ry—vðri Talon vanhus Rouhu Kampsu-Mikko Talon pyhðaamu-eine Y—sijan etsijð Ilmarin Juuse Kyntðjð Leipoja K—yhð rikkaana suuressa k—yhyydessð I. Ennustaja. Oli vuoden 1867 talvi noin puolivðlissð. Ankara talvi se oli, jopa niin ankara, ettei se mene koskaan pois mielestðni. Ei muuta kuin pyryð ja pakkasta, pakkasta ja pyryð. Parikin viikkoa kesti jðrkðhtðmðttð yhtðmittaista neljðnkymmenen asteen pakkasta, ja tavasta tuli taivaan tðydeltð myrskyn kanssa lunta, niin ettei eteensð nðhnyt. Toisin aioin itðtuuli tuulla uilotti parisen viikkoa yhtðmittaa, ajaen paksua ja h—llðð lumikerrosta kauheoihin kinoksiin huoneitten ympðrille ja metsðn laitoihin. Silloin oli paleltua ihmiset ja elðimet. Alinomaisten pyryjen ja kinostamisien tðhden oli kaikkialla niin paljon lunta, ettei moniin vuorokausiin pððssyt liikkeelle tarpeitakaan hankkimaan. Metsðssð hevoset eivðt pððsseet muuten kulkemaan kuin uimalla; surkealta nðytti, kun hevoset mðhkivðt eteenpðin ja lumi seljðn yli lainehti. Ei ollut silloin kulkeminen leikin tekoa. Usein piti miesten rupeamittain pahimmissa paikoissa polkea ja pahnata tietð, jos mieli oli vðhðnkððn pððstð liikkumaan. Jos tðllð tavalla saatiin teitð auki uratuksi, niin mitðpð siitð sitten oli, huomenna olivat tiet useinkin taasen tukossa. Ei silloin voitu suuria kuormia kotiin kuljettaa. Kaikki kujat ja talojen ympðrystðt olivat niin korkeaksi kinostuneet, ettei niissð tavallisia teitð my—ten ollut ajattelemistakaan pððstð kulkemaan. Senpð tðhden tðytyi niissð kððntðð tiet vainioiden seljille ja taipalilla aukeille niityille. Tðmðn vuoksi tulivat tiet niin mutkikkaiksi ja kiukeroisiksi, ettð oudon oli mahdoton osata oppaatta kulkea kylien lðpi. Pahimmissa kinospaikoissa piti alinomaisella luomisella pitðð tietð auki ja nðissð paikoin oli huoneitten korkuiset kinokset, molemmin puolin tietð; niitð lðpi ajaessa tuntui siltð kuin olisi ajanut tunnelin lðpi. Usein aamulla yl—s noustua oli huoneitten edessð niin korkeat kinokset, ettei huoneesta ulos pððsty. Semmoisissa tapauksissa riensivðt onnellisemmat naapurit avuksi, luomaan kinoksia ovein edestð pois. Sitten alkoi ankara luominen navettain, tallein ja muiden ulkohuoneitten edustalla, ettð pððstiin elðinparkoja ruokkimaan ja hoitamaan. Vaikka kuinkakin olisi koetettu huoneita lðmmittðð, tulivat ne kuitenkin niin kylmiksi ja kalseoiksi, ettð tuntui siltð kuin jotakin raskasta suolahðrmðð olisi ollut huone-ilmassakin. Kun meni ulos, tarttui pakkanen heti kuin kissa kasvoihin, erittðinkin nenððn ja korviin; oli niinkuin olisi neuloilla pistelty ja pian tðytyi kðsin tarttua niihin kiinni, suojataksensa, etteivðt ne paikalla jððtyisi koviksi kuin jððkynttilð. Elðinten kanssa se kuitenkin surkeinta oli. Mitð tðytyi toimilla ja muilla peitteillð suojella, laittaa niille lðmmintð ruokaa ja juomaa, ja yhtðkaikki ne my—tððnsð vðrisivðt vilusta. -- Ei ollut elðmð silloin leikin tekoa. * * * * * Ankara pyry oli silloinkin kuin erððnð pðivðnð astui tupaan vanha mies, sauva kourassa. Hðn oli niin luminen huoneesen astuessaan, ettei tiennyt kðvelik— hðn selkð edellð vai pðinvastoin. Hðn koitti pudistaa lunta pois vaatteistansa, mutta onnistumatta, sillð ankara lumivihuri oli pieksðnyt lumen niin lujaan kiinni hðnen hiuksiinsa, karvalakkireuhkaansa ja muihin rikkinðisien nuttuinsa poimuihin, ettð se tuntui olevan joka paikkaan ikððnkuin kiinni liimattuna. Hðn nðytti kovin k—ntistyneeltð eikð jalka tahtonut jalan edelle pððstð. "Kðykðð, ukko, peremmðksi istumaan, ettð vðhðnkin lðmpenisitte, koska nðytðtte niin kovin vilustuneelta", kehoitin hðntð. Ukko rupesi napuloimaan takkikuluaan auki, mutta kðdet olivat niin kontassa, ettei siitð tullutkaan mitððn; menin siis ja autin hðntð. "Voi, voi", sanoi ukko ja k—ntti peremmðksi lavitsalle istumaan. Siihen hðn sanatonna vaipui sauvansa nojalle kumaraan. "Mistðs tðð vanhus on kotoisin?" kysðsin hðneltð. "Tuoltahan, tuota, olen H----n pitðjðstð", sanoi ukko, pððtðnsðkððn nostamatta. "Kuinkas te olette nðin kauvas sortunut?" kysyin taasenkin. "'Hðtð kðskee hðrðn juosta, pakko paimenen paeta'. Onhan tuo henki-pahanen vanhallakin siksi kallis, ettð tekee mieli sitð jollakin tavalla eteenpðin viedð, vaikkeihan minun elðmisestðni ole enððn kenellekððn mitððn hy—tyð. 'Elohon on elðvðn mieli, vielð haudan partaallakin'", tuumaili ukko. Asuntoni oli silloin muutamassa pitkðlle mereen pistðvðssð niemimaassa. Vaikka jonkunmoisia katovuosia oli ollut, jo vuodesta 1862 saakka, ei tððllð niemimaassa niistð niin suuresti oltu kðrsitty kuin ylempðnð maaseuduilla. "Mutta eik—s teidðn pitðjððn vaivaishoito pidð huolta vanhoista ja vaivaisista, kun ovat teidðt pððstðneet liikkeelle lðhtemððn?" sanoin melkein virallisesti. "Kyllð kaiketi, vaan mistðs ihmiset antavat, kun ei heillð itsellððnkððn ole mitð suuhun panna?" sanoi ukko ja katsoa vilautti minua nuhtelevasti silmiin. "Mutta eihðn nyt niin kovia katovuosia ole ollut, ettð semmoinen hðtð olisi", vðittelin vastaan. "Niinhðn sen outo luulisi, mutta te ette nðy tietðvðn maakunnan oloista kotinurkkianne etemmðksi... Tððllð merenrantamaissa on toki jotakin saatu, mutta muualla ei moneen vuoteen paljon mitððn. Silti tðnne kððntyvðt nðlkðiset joukot, saadaksensa henkensð pitimiksi jotakin suuhunsa pantavaa. 'Urpaseen puuhunhan lintukin lentðð'", selitti ukko. "Taitaapa niin olla", sanoin vðhðn hðpeissðni. Toimitin eukolleni, ettð hðn antaisi ukolle ruokaa. N—yrðsti meni hðn sy—mððn ja s—ikin kelpo lailla. "Milloin olette viimeksi saanut ruokaa?" kysyin ukolta, kun hðn oli sy—mðstð pððssyt. "Eilen iltapðivðllð", sanoi hðn. "Hyvðnen aika, ja nyt oli jo sivu puolenpðivðn!" sanoin kauhistuksissani. "Siinðpð sen nyt nðette, ettei tðtð lystikseen tee; ei ole tiheðssð, jotka nykyððn tuntemattomalle, vanhalle ja vaivaiselle palan suuhun pistðisivðt... Te nðette olevan armeliaita ihmisið k—yhððkin kohtaan... Kiitos suuri ruoasta!" sanoi ukko p—ydðstð noustuaan, suutansa pyhiskellen. "Kun saisin vðhðn levðtð, sillð tuntuu niin raukaisevan, eikð tuo kylmðkððn tunnu vanhasta ruumista erkanevan", jatkoi hðn sitten. Osotettiin hðnelle vuode, jossa hðn saisi levðtð. Siihen hðn oihkaten k—ykyssððn k—mpi ja laskeutui pitkðksensð. "Jospa nðmðt kovat ajat loppuisivat tðhðn, mutta pahimmat ja koivimmat ovat edessð", sanoi ukko pitkðllensð pððstyððn. "Mistð sen tietðð?" sanoin, ikððnkuin sðpsðhtðen. "Kaikki merkit viittaavat siihen", sanoi ukko. "Minkðlaiset merkit?" "Esimerkiksi nðmðt ankarat pyryt ja pakkaset". "Mutta olen kuullut sanottavan, ettð kun on talvi kylmð, niin tulee lðmmin kesð", vðittelin ukkoa vastaan. "'Karhulla on karhun pojatkin'", sanoi vaan ukko. "No mitð muita merkkejð teillð sitten vielð on?" kysyin. "Nuot aidatkihan ovat niin lumen sisðssð, ettei aidan seipðitðkððn nðe ja hanget ovat niin laajat aitojen piirteillð, ettð nðyttðð siltð kuin ne olisivat vartta varten lumella muuratut; eikð ole pienintðkððn koloa aidan ja hangen vðlillð", selitti ukko. "Ettðk— sekin on k—yhðn vuoden merkki, kun aitojen ja hangen vðlillð ei ole mitððn koloa?" "Niinpð se on". "Mutta eihðn se ole mikððn kumma, jos niin on, kun on paljon lunta ja se tuulella kulkeentuu suojapaikkoihin, tðytyyhðn silloin aitoviertenkin tðyttyð", inttelin. "Siinðpð se nyt on. Mutta eipðs kaikkina talvina aitovieret sillð lailla tðyty lumella, vaikka kuinkakin tuulisi ja huiluttaisi; jyrkkinðpðs pysyvðt vaan kinokset ja erillððn aidoista -- ja noita rottiakin on ilmestynyt maaseuduille, eikð sekððn ole mikððn hyvð merkki", selitteli ukko. "Niin, mutta sanotaanhan sananlaskussa, ettð vanhat 'profeetat ovat kuolleet ja nuoria ei uskota'", sanoin siihen vastaukseksi. "Jospa se niin olisikin, olisin varsin hyvillðni, mutta niin ei ole. Minulla on paljon elðmðn kokemusta. Olen vanha mies ja elðmðssðni olen ottanut vaaria kaikellaisista asioista ja olen havainnut yhtð ja toista. Te olette vielð nuori, painakaapa nðmðt minun sanani mieleenne, niin tulette huomaamaan, ettð uudet profeetatkin jotakin tietðvðt. Jospa olisin tilaisuudessa tulevatta syksynð teille muistuttamaan nðistð asioista, mutta niin ei kðy, sillð voimani heikkenevðt pðivð pðivðltð ja minð tunnen selvðsti, ettei minun tarvitse olla kokemassa tulevan kesðn seurauksia", puheli ukko surullisen raskasmielisenð. Sitten hðn vaipui levolliseen uneen. Kun hðn herðsi, nousi hðn yl—s ja rupesi tukkimaan takkiresuaan ylleen. Kðskimme hðnet jððmððn y—ksi. "Ei tokikaan, ei tokikaan, enhðn niin kiittðmðt—n kuitenkaan ole. Koetan mennð toiseen taloon ja jospa en saisikaan ruokaa, tulen hyvðsti toimeen huomiseen asti. Ehkðpð silloin tapaan jonkun armeliaan ihmisen taasenkin. Minð nðen, ettei teillðkððn kovin iso elðminen ole; paljon on noita lapsukaisiakin"; puheli ukko, samassa koetellen takkiaan kiinni. "Kiitos vaan avustanne, kun autitte ruoka-aterialla vanhaa, vaivasta, kulunutta ukkoa", tuumaili hðn. Kðdestð pitðen jðtteli hðn hyvðsti joka henkil—n, kiitellen ja kostellen jokaista erikseen. Sitten hðn sauvansa nojalla alkoi kðvellð kalkutella ovea kohden. Ovessa mennessððn kuulin hðnen sanovan: "Jumala meitð kaikkia armahtakoon! Kovat ajat ovat edessðmme". Sitten tukkeentui hðn tuohon sakeaan pyryyn ja alkoi pahnustaa lðhimmðistð taloa kohden. Kauvan katselimme ukon jðlkeen ja vanhimman poikamme laitimme suksilla hðnen jðlkeensð luovimaan ja katsomaan perððn, ettð ukko todellakin vaaratta pððsi ihmisten ilmoihin. Seuraava kevðt tuli tavattoman pitkð ja kylmð. Ei juhannussakaan ollut niittylatoin ympðrist—iltð ja metsðn rinteiltð vielð lumihanget lopen kaikki sulanneet. Toukokuun kahdentenatoista pðivðnð lðhdin viidentoista penikulman pituiselle matkalle hevosella meren jððtð my—ten ja neljð penikulmaa ajoin K----a jokea yl—spðin niin hyvðllð jððkelillð, etten kertaakaan kðynyt maalla. Jyrkimmðt kosket olivat tavallisina talvina olleet aina sulina, mutta nyt ne olivat vahvassa kristallikirkkaassa jððssð. Semmoista en ollut koskaan ennen nðhnyt kovimpinakaan talvina. Saman kuun seitsemðntenðtoista pðivðnð palasin samoja teitð matkaltani ja keli oli yhtð hyvð kuin mennessðkin. Kotitarpeen viinanpoltto oli niinð aikoina lakkautettu. Vanhan tapansa mukaan kokivat jotkut siveellisesti vajouneet ihmiset korven loukeroissa keittðð vielð tuota mielijuomaansa. Erðs salaviinan keittðjð oli y—llð Erkinpðivðð vasten kantamassa viinakonttia kotiinsa salapolttimostaan. Vðlillð maisteli hðn tuota ilolientððn niin suuressa mððrin, ettð hðn kellistyi tielle nukkumaan. Silloin paleltui hðnen jalkansa niin pahoin, ettð kaikki varpaat liukesivat jalvoista irti. Kahdeksantena pðivðnð kesðkuuta ajettiin penikulman pituisia meren lahtia jððtð my—ten kaupunkiin ja sanan kuun kymmenentenð pðivðnð vetivðt nuottamiehet jððnuottaa meren lahdelmilla. Oikealla ajalla ei ollut ajattelemistakaan ruveta kylv—n tekoon. Kovat y—pakkaset vallitsivat vaan katkeamatta, niin ettð maa oli aamusin niin kovassa roudassa, ettð se oikein halki paukahteli. Minulla oli edullinen torpanmaa, johon meni usiampia tynnyreitð touvon siementð. Muistaissani tuon kiertolaisukon ennustukset ja huomattuani tavattoman kolkon ja pitkðn kevðimen olevan, aloin miettið kylvðmistð niin pian kuin mahdollista. Kesðkuun puolivðlissð sulasi pelto sen verran, ettð siitð rupesi saamaan multaa irti. Heti ryhdyttihin peltot—ihin ja alettiin siementð kylvðð. Mutta muut eivðt niin tehneet; he sanoivat minun pakkaavan Jumalan edelle ja koettavan vðkirynnðk—llð Hðneltð ry—stðð. He kylvivðt vasta juhannuksen aatto-pðivinð ja juhannuksen jðlkeenkin. Neljðnð juhannuksen edellisenð pðivðnð oli niin lðmmin ilma, ettð oli siihen sulata. Ei miesmuistiin oltu niin lðmpimið ilmoja nðhty. Maa rehahti kasvamaan niinkuin taikavoimalla. Niin lðmpymððn maahan kylvetty touko touhahti oraalle parissa kolmessa vuorokaudessa. Mutta siinðpð ne kesðn lðmpymðt sitten olivatkin. Ei niitynaikanakaan tarjennut ulkona aterioida, ellei pannut pððllysnuttua ylleen. Kuitenkaan ei varsinaista hallaa tullut, vaikka se oli joka aika tarjolla. Kuitenkin kasvoivat nuot my—hððn lðmpymððn maahan tehdyt touvot rehevðnð ja mustanpuhuvana viileðssð ilmassa. Sitð vastaan meidðn touvot kasvoivat matalampana ja kellastnneemman nðk—isinð. Usein sain kuulla hienoa ivaa ja pilkkaa Jumalaan turvaamattomuudestani. Samassa osoitettiin minulle meidðn ja heidðn toukojen vðlisistð suhteista. "'Alku ty—n kaunistaa, vaan lopussa kiitos seisoo'. Ei sitð vielð tiedð, kuka meistð lopulta voittaa", sanoin minð. "Mutta saattaisihan syksystð olla my—hðseenkin lðmmintð", inttelivðt he. "Entð jos ei olisikaan, kuinkas sitten kðvisi? Ei pidð koskaan ihmeitð odottaa, sillð ei nyt enððn ole ihmetten aika", puolustelin periaatteitani. Semmoiset jaahinat pððttyivðt tavallisesti siihen, ettð he lðhtivðt pois, ilvehymy huulillansa! Elokuun loppupðivinð, erððnð perjantaina kððntyi tuuli pohjoiseen ja alkoi luita-vihlovan kylmðsti tuulla viuhtoa. Kun kellððn ei ollut elon leikkaaminen mielessðkððn, aloin minð kerðtð vðkeð pellolleni; hyvð olikin vðen saanti, koskei kukaan nyt heitð tarvinnut; erittðinkin vaimovðki oli halukas tulemaan. Tuota pikaa oli pellolla puolivðliin toistakymmentð henkeð. Mutta tðstðk—s hommastani minut keksittiin aika epðuskoiseksi, Jumalaan luottamattomaksi ihmiseksi, kun aina vaan Jumalalta vðkirynnðk—llð pakkauupi ry—stðmððn. Semmoista kummastusta herðtti se kylðssð, ettð joukottain tuli ihmisið aidan taa katsomaan tuota hullutusta. Siellð he keskenðnsð keskustelivat ja vðlistð kuului iso naurun rðhðtys joukosta; kai joku oli arvannut sanoa jonkun erinomaisen hyvðn ja asiallisen sanan. Joku rohkeampi ja nokkelampi tuli pellollekin leikkaamisestamme ivaa tekemððn. "Ettek—hðn luulleet vuodentuloksenne laareihinne mahtuvan, jos olisitte antaneet laihonne tðys'aikaiseksi kasvaa, koska rupesitte niitð kaalina hakkaamaan?" sanoi erðs semmoinen pellolle tulija, suu pilkallisen-voittoisessa hymyssð. "Ei meidðn laiho ole enððn niinkððn kaalta, sillð minð tein kylv—ni paljon aikaisemmin kuin te. Nðettehðn, ettð enin osa laihoa on verissððn ja osaksi on jo valmiita pðitðkin. Jos seassa on vielð valmistumattomiakin pðitð, tulee niistðkin itðvðt jyvðt. Eikð sitð vielð tiedð, kenen laarit tulevat tðyteen ja kenen jððvðt vaille", koin puolustella itseðni ja ty—tðni. "Niin, vain paljon ne olisivat vielð paranneet ja kasvaneet; sirppihallaa tulee, se on vissi se", sanoi mies vðhðn masentuneena ja lðhti pois. Kylmðn ja kolkon nðk—isið karapilvi-t—nkðleitð kiiti taivaalla ankaran pohjatuulen mukana. Niitð kulki niin tiheðsti, ettei aurinko pððssyt monasti taivaalta pilkistðmððnkððn. Oli niin kylmð, ettð vaikka ahkerasti koettiin ty—tð tehdð, tulivat kðdet kuitenkin konttaan. Tðmðn tðhden hommasi eukko kahvia ja laitti minut sitð leikkuuvðelle pellolle viemððn. Minun tieni kulki, niin ettð tulin takapuolelta heidðn luokseen. He eivðt huomanneet siis tuloani. Erðs vaimo oli paapattamassa, ettð: "Mitðhðn se Jumalakin ajattelee tuommoisesta epðtoivoisesta miehestð kuin tðmðnkin talon isðntð on, joka vðkirynnðk—llð pakkaa Jumalan edelle?" Samassa huomasivat he minut, kun yhð kðvellessðni sðnki rapisi jaloissani. Vðhðn hðpeissððn kððntyivðt he kaikin minuun pðin. "Ei niin pidð tehdð kuin hyvð tulee, vaan niinkuin isðntð tahtoo. Samahan se sinullekin, Pirko, on mitð sinð teet, kun minð palkan maksan. Minulla on tððllð aika mummu tðynnð kuumaa kahvia. Kððreennytððmpðs kaikin sen ympðrille ojan partaalle, juomaan lðmmin kuppi viluiseen sydðmeemme", sanoin minð kehottavaisesti ja pian oli vðki hðrppimðssð kuumaa kahvia. Seuraavana y—nð ei vielð tullut pakkasta, vaikka oli niin hirveðn kylmð ilma. Tuuleskeli koko y—n ja taivaskaan ei tðydelleen se'estynyt. Saimme siis seuraavankin pðivðn pitkittðð leikkaamista. Niin ahkerasti tehtiin ty—tð, ettei joudettu ruokalepoakaan pitðmððn, vaan joka sai viimeisen palansa niellyksi, tormasi pellolle; vðki oli nyt oikein innostuksissaan, koska hekin rupesivat ðlyðmððn, ettð nyt kiire on tarpeesen; vielðpð sekin saatti innostuttaa, kun lupasin heille hyvðn pðivðpalkan. Lauvantai-iltaan saimme leikkuun niin leikatuksi, ettei jðljelle jððnyt kuin pari peltotilkkua. -- 'Pianhan se lyhyt virsi on veisattu'. Jo iltapðivðllð alkoi tuuli heiketð ja taivas se'estyð. Kymmenen ajoissa illalla oli niin tyyni, ettei haavan lehti vðrðhtðnyt. Taivas oli niin selkeð, ettð tðhdet nðkyivðt taivaalla niinkuin talvisydðnnð ja kuu paistaa kaljotti niin kirkkaasti, ettð oikein varjonsa nðki. Silloin osoitti lðmp—mittari jo yhden asteen kylmðð. Aamulla oli surkea nðky nðhtðvðnð. Niin paksusti oli kuuraa maassa, ettð olisi lunta luullut sataneen. Kaivolla olevissa astioissa ja muissa mataloissa vesipaikoissa oli melkein tuumaa paksu jðð. Harmaa kaasu tðytti ilman ja paksu pilvenjðnkð oli korkealla auringon nousun edessð. Se nousi auringon edellð taivaalle, ettei aurinko voinut nðkyð ennenkuin yhdentoista aikana aamulla. Kun aurinko ehti jðngðn edelle, ei se paksun huurun lðvitse voinut valaista eikð lðmmittðð; huumottihan vaan niinkuin valju kuu olisi noussut taivaalle ohuen hðrmðpilven lðpi vaalottamaan. Oli niin tyyni, ettei koko luonnossa kuulunut vðrðystðkððn, ei linnun ððntð eikð ihmistenkððn toiminnasta syntynyttð liikkeen kahinaa. Kasvit seisoa t—r—ttivðt lðpi jððtyneenð, suorana, peitettynð paksulla kuurakerroksella. Vahvat perunan varsikot olivat lupsauttaneet lehtensð pitkin vahvaa vartta ja varsi oli niin jððssð, ettð kun sitð taittoi, taittui se niinkuin jððkynttilð. Lyijyharmaa sumu tuntui raskaalta hengittðð; oli niinkuin joku tukeuttava raskaus olisi painanut ja oikein tuntui rintaa karvastelevan, kun sitð hengitti keuhkoihinsa. Kun ankara kuura ja jðð vihdoinkin sulasi, huomattiin silloin, ettð kaikki oli mennyt, niin meren sisðlle pistðvðssð niemimaassakin kuin paikkakuntamme olikin. -- Niin tððllðkin, mitð sitten muualla. Halla oli vienyt kaikki, eikð ihmettð tapahtunutkaan, ettð syksystð olisi lðmmintð ilmaa piisannut pitemmðsti kuin tavallisina vuosina. Viime talvisen ennustaja-ukon ennustukset olivat toteentuneet! -- -- -- Kovat ajat olivat tosiaankin edessð. II. K—yhðn kiitos. Tuon kamalan halla-y—n seuraukset tulivat pian nðkyviin. Tuskin oli rekikeli tullut, ennenkuin kerjðlðisið alkoi tunkeentua meidðnkin pieneen niemimaahamme. Niitð kulki jalan, hevosella ja toisia reslakelkkaa perðssððn vetðen. Usein semmoisilla kelkkamiehillð oli koko perhe mukana: isð, ðiti ja lapsiliuta lisðnð. Nuorempia isð ja ðiti heti kelkassa ryysyihin kððrittyinð ja vanhimmat tallustelivat jðljessð. Ei harvoinkaan tapahtunut, ettð jalan kulkevat perheet olivat niin alastomia, sairaloisia ja kuihtuneita, ettð heitð tðytyi hevosella siirtðð toiseen taloon ja kððrið heitð peitteillð, etteivðt vðlille paleltuisi. Luultavasti oli noilla nðljðn kanssa taistelevilla se usko, ettð meren rantamailla on kuitenkin saatu parempi vuodentuotos nytkin kuin muualla. Siinð olivat he kuitenkin vððrðssð kðsityksessð, sillð ankara halla ei ollut sððstðnyt meren rantamaita enemmðn kuin muitakaan paikkakuntia. Kuitenkaan ei voi vðittðð, ettð tððllð oli yhtð huonosti asiat kuin muuallakin. Entiset vðhemmðt katovuodet eivðt olleet tððllð meren niemessð niin tuntuvat kuin muissa paikkakunnissa; eipð niistð kaikesti tietty niin mitððn. Tðllð paikkakunnalla oli vðest— hyvin sððstðvðistð ja ahkeraa. Sentðhden oli useallakin sððst—ssð useamman vuotista viljaa ja vaikka kato veikin nyt kaikki, ei se tuntunut kuitenkaan kovin rasittavalta, sillð olihan hyvðt kulkuneuvot ja kaupunki likellð, joita etuja useinkin muilta puuttui. Niinkin ollen, oli kuitenkin mahdoton nðin pienen paikkakunnan jaksaa seisoa mokoman kerjðlðistulvan edessð. Tðytyi ruveta semmoisiin toimiin, ettð heitð kyydittiin suurin joukoin kotipaikoilleen. Armeliaammat ihmiset kokivat kuitenkin nykðistð heille mitð miltðkin ulottui, ruokaa ja jotakin vaaterepaletta alastomampain suojaksi; kokivatpa muutamat antaa evððn-apuakin, kun heitð lðhdettiin kotipuoleensa viemððn. Ei voinut paikkakuntalaisia tylyiksi sanoa, vaan voimat eivðt riittðneet. Tðmð kulkianten tulva oli niin jokapðivðistð, etteivðt ne mitððn erinomaista huomiota kenessðkððn herðttðneet. Toisia tuli, toisia meni ja kaikilla heillð oli yksi ja sama asia, nimittðin: pyytðminen y—sijaa, ruokaa tai vaatetta. Viimein tuo kaikki kðvi niin koneelliseksi, ikððnkuin se olisi pitðnyt niin ollakin. Mutta kuitenkin tuossa tulvivan joukon lðpikulussa oli erðs kohtaus, joka ei ole haihtunut mielestðni. Oltiin jo likempðnð joulua ja vankka rekikeli oli. Sattui olemaan taasenkin lumipyry. Vaivaloisesti ja hitaasti vetðð ponnisteli laiha ja kalpea nainen, horjuen, perðssððn rekikelkkaa; kelkassa nðytti olevan jotakin ryysyjen peitossa, kerðtyitð ruokavarojako vai mitð? Pari isonlaista lasta kðydð pahnusteli reslan perðssð. He kððntyivðt meille. Satuin olemaan kartanolla. Aran silmðyksen loi hðn minuun, kun havaitsi minut. Hðn ei sanonut mitððn, ei hyvðð pðivððkððn, loi vaan arasti silmðnsð maahan. Mitððn sanomatta lðhdin minð tupaan. "Taaskin tuli kartanolle k—yhið useampi henkið", sanoin vaimolleni. Kului mielestðni jo pitkðsti aikaa, eikð he vielðkððn olleet tulleet huoneesen; sentðhden menin akkunasta katsomaan, miten heidðn laitansa oli, mutta he olivatkin jo porstuassa tulossa. Nyt he juuri astuivat huoneesen. Tuolla kalpealla naisella oli pieni lapsi sylissð, toista hðn talutti kðdestð ja kaksi isompaa lasta tulivat omin neuvoinsa jðljessð. Noilla isoimmilla lapsilla oli niin isot ja paksut t—pp—set jaloissa, jopa niin raskaat, ettð hðdin tuskin he jaksoivat niitð perðssðnsð vetðð laahata. Huoneesen astuessaan loi ðiti aran silmðyksen ympðri hnonetta, erittðinkin minuun ja vaimooni. Siihen he lumisina seisattuivat ovipieleen, eivðtkð nðyttðneet uskaltavan siitð liikahtaa. "Kðykðð nyt peremmðksi ja riisukaa noiden lasten pððltð pois vaateriepuja, ettð lðmpenisivðt", kehoitti vaimoni. Eipð he sittenkððn nðyttðneet uskaltavan liikkua. Lienevðtk— minua peljðnneet. Vasta sitten kun minðkin kehoitin, alkoivat he hitaasti solua peremmðksi. Nðin selvðsti, ettð vaimon silmissð kiilsi kyynel ja ettð hðnen ruuminsa tðrisi. Hitaasti alkoi hðn pððstellð lastensa ympðriltð ryysyisið verhoja, sanomatta ainoatakaan sanaa. Vaimoni oli hyvðsydðminen ja lempeð ihminen, ja aina sððlitteli noiden kurjien surkeata tilaa. Hðn antoi kullekin jonkun hyvðn sanan ja nykðisi heille mitð milloinkin ulottui. Hðn oli juuri keittðnyt omalle perheelle puoliseksi lihavellið ja jakanut sen kuppeihin. Kun hðn huomasi tuon heikon perheen kurjan tilan, otti hðn kuukin kupista vðhðsen pois ja sai niin kootuksi melkein kaksi kupillista noita kulkioita varten. Sitten hðn rupesi ilman anomatta hommaamaan heille ruokaa. Vellin lisðksi toi hðn pari leipðð, silakka-kaukalon ja piimðtuopin. "Tulkaa tuohon sy—mððn, koska nðytðtte niin uupuneilta; lienettek— mihin aikaan saaneet ruokaa", sanoi vaimoni kehoittavasti. Mutta siihen sijaan, ettð he olisivat menneet sy—mððn, pillahti vaimo katkeraan itkuun. Se oli niin hillimðt—ntð ja sydðmestð lðhtevðð, ettð oikein selkðpiitð luisteli. áidin itku nðytti tarttuvan lapsiinkin, niin ettð hekin rupesivat itkemððn. "álkðð nyt itkek— -- mikð teille Jumalan tðhden tuli? -- Sy—kðð nyt, kun velli on vielð lðmmintð", koki vaimoni lohdutella, mutta mikððn ei auttanut. Tuntui niinkuin ei itkulle pððtð olisi tullutkaan ja hyvinkin sitð kesti puoli tuntia. Vðhitellen tyyntyivðt he ððnekkððstð itkusta, mutta kauvan se vielð jðlkimaininkina niskotuksella repeli sydðmenpohjasta. Vihdoin he tyyntyivðt sen verran, ettð voivat ruveta sy—mððn ja kerran vertyneenð, s—ivðtkin he hyvðllð halulla. Vaimoni ðlysi, ettei noin murtuneen mielen ollessa ole sovelias mennð mitððn kyselemððn, mikð oli syynð tuohon ankaraan mielenliikutukseen. Vasta sitten kuin he olivat pððsseet sy—mðstð ja lopen tyyntyneet, uskalsi hðn sen tehdð. "Mikð oli syynð teidðn katkeraan suruunne, kun niin kauvan sydðmen pohjasta itkitte?" kysyi vaimoni, samassa lðheten tuota surullista vaimoa. "Kun minua niin kovin paljon haukuttiin", sanoi vaimo lyhyesti. "Missð teitð haukuttiin?" kysyi taasenkin vaimoni. "Tuossa likimmðisessð, isossa talossa", selitti vaimo. "Ja senk—tðhden te itkitte?" kysyi vaimoni. "Ei, en minð sen vuoksi itkenyt, minun sydðmeni vaan murtui; se murtui niin etten voinut itkeðkððn. Koko ruumiini tðrisi ja vapisi niinkuin haavan lehti ja viimeinenkin voiman hitunen tuntui luopuvan jðsenistðni; en ollut voida pððstð tðnne teille, niin heikoksi kðvin", selitti vaimo. "Mutta sanoittehan tuon haukkumisen olleen itkuunne syynð", muistutti vaimoni. "Olen niin kummallisella mielellð, etten osaa tunteitani oikein selittðð. Kun tulin tðnne teille, huomasin heti, kuinka ystðvðllisið olitte turvattomalle k—yhðlle joukolle. Silloin jo vðkisinkin pakkausi itku pððsemððn valtaan, mutta kuitenkin jaksoin sen vielð niellð. Mutta sitten kuin laititte vielð niin avullisen ateriankin ja kehoititte ystðvðllisesti sy—mððn, en jaksanut enððn itseðni pidðttðð. Semmoinen ristiriitainen tunne kuohui mielessðni, etten osaa sitð sanoa: kovuus, haukkuminen ja yl—nkatse sekð sydðmellinen sððlivðisyys kurjaa, puutosta kðrsivðð, turvatonta perhettð kohtaan myller—ihtivðt sekaisin molemmista syistð murtuneessa sydðmessðni. -- Se oli siis teidðn hyvyytenne tðhden kuin minð itkin, eikð suinkaan noiden haukkumisien vuoksi", selitteli vaimo. "Onko teillð miestð?" kysyi vaimoni arastellen. "On minulla ollut mies -- kuinkas muutoin, koska kerran nðin paljon lapsia on -- mutta hðn kuoli viime marraskuussa ja jðtti tðmm—isen turvattoman joukon jðlkeensð nðin kovana aikana. Ei ollut muuta neuvoa, kun lðhteð kelkka perðssð lastensa kanssa mierolle. Kova tehtðvð oli se, mutta muuta neuvoa ei ollut. Jospa mieheni olisi elðnyt ja tavalliset ajat olleet, olisimme jotenkuten toimeen tulleet, sillð vaikka olikin jo useita lapsia, emme kuitenkaan koskaan vielð tarvinneet turvata armoleipððn. -- Monta vuorokautta itkin ennen mierolle lðhtemistð", puheli hðn. "Mitenkð he teitð haukkuivat tuolla talossa?" utasi vaimoni. "Sanoivat, ettð laiskusillani kerjððn, kun en viitsi tehdð ty—tð. Hyvð Jumala! -- Mitðhðn ty—tð tðmm—inenkin nðljðn tðhden uupunut ja kuihtunut raiska voisi tehdð, varsinkin semmoista, jolla saisin lapseni elðtetyksi. Kukaan ei anna minkððnlaista ty—tð, eipð vaikka ruokansa edestð tekisi. Kyllð minð ty—tð olen tehnyt ja tekisin nytkin vielð, kun vaan olisi ty—tð ja voimia, mutta niitð ei ole kumpiakaan, tðytyy vaan turvata mieroon, niin katkerata kuin se vielð onkin, sillð en voi nðhdð lapseni nðlkððn kuolevan. -- Sitten he sanoivat vielð, ettð syydetððn kakaroita maailmaan ihmisten vastuksiksi niin paljon, ettð aivan silmð-munalta paistaa. Tuo tuntui kaikkein kovimmalta solvaukselta, sillð tuntui siltð, etteivðt lapset ole omassa ottamisessaan, vaan ne ovat Herran lahjat", puheli vaimo. Tuo talo, jossa hðntð oli haukuttu, oli paikkakunnan varakkaampia. Tuhansia oli heillð arkkunsa pohjalla ja vielð mokomampi mððrð lainassa. Monivuotista viljaa oli aitat tðynnð ja lukuisa, hyvðsti ruokittu karja antoi yl—n mððrin karjan-antimia. Laaja kalanpyynti toi runsaasti Vellamon karjaa. Ei siinð talossa siis tiedetty katovuodesta ja kovasta ajasta niin mitððn. "Antoivatko nuot teille haukkumisensa pððlle mitððn?" kysyi eukkoni. "Antoivathan nuot hyvðn palasen leipðð, mutta sangen katkeralta se tuntui; oli niinkuin olisin vastaanottanut kirouksen palan", sanoi vaimo ja purskahti taasenkin itkemððn. Kyynel herahti minunkin silmððni ja minð py—rðhdin kamariini ja samassa tuokiossa kirjoitin seuraavan runopðtkðn, joka on nðihin saakka sðilynyt paperi-puluissani: Tuli k—yhð kðypðlðinen, Nðljðn kanssa nððntyvðinen, Luokse rikkahan, Apuu hðltð anomahan, Puutettansa sanomahan, Kautta taivahan. Rikas kyllð avun antoi, Kiukkumiellð hðn sen kantoi, K—yhð paralle. Kyynel k—yhðn silmðn tðytti, N—yrðltðhðn se nyt nðytti, Sekð aralle. Mutta niinhðn se ei ollut, Eikð kyynel silti tullut, Ettð kiitokseen Ylettyneet olisivat, K—yhyydestð tulisivat. Ne oil -- murtuneen. Tuli k—yhð kulkevainen, Itkuansa sulkevainen, Luokse k—yhemmðn. Hðnkin hðlle palan antoi, Surkumiellð hðn sen kantoi, Vaikka vðhemmðn. Kyynel silloin vuosi kanssa, Kuihtuneita kasvojansa, Alas valuen. Ne ei olleet huokauksen, Eikð mielen murtumuksen, Ne oli kiitoksen. III. Ry—vðri Asiat kiertyivðt semmoisiksi, ettð meidðn piti muuttaa pois tuosta meren niemimaasta. Pitðjð, johon muutimme, oli noin neljðn penikulman pððssð merestð. Pitðjðn lðpi juoksi erðs mahtava Pohjanmaan virta. Vuosiluku oli muuttunut, sillð nyt jo piirrettiin 1868. Vaikka toinen vuosi oli tullut, oli kuitenkin viimeisen kovan katovuoden hirveðt seuraukset parhaaltaan kðrsittðvinð. Paikkakuntaan tultuamme kohtasi kamala nðky. Kuihtuneita, nððntyvðn nðk—isið, horjuvia ja kalpeita haamuja kulki pitkin teitð kylðstð kylððn, talosta taloon, etsien, eik— jollakin olisi heille antaa jotain suuhun pantavaa, hiukiavan sydðmen hengissð pysymiseksi. K—yhðinhuone kyllð oli hallituksen kðskystð vðliaikaisesti laitettu yleisen hðdðn poistamiseksi, ja sinne kahteen avaraan pytinki-rotinkiin oli sijoitettu k—yhið ja sairaita niin paljon kuin suinkin mahtui. Melkein heti paikkakuntaan tultuani menin sitð katsomaan. Surkealta siellð nðytti. Laihtuneita ja kuihtuneita kðsið ojenneltiin tulijaa kohti kaikkialta sðngyistð ja muualta, Jumalan tðhden anoen jotakin sy—tðvðð. Kunnan kyllð oli kðsketty nuot kaikki hyvðsti hoitaa ja ruokkia. Mutta kun asiat eivðt olleet taloissakaan sen paremmasti, kðvi se aivan mahdottomaksi. Olki- ja petðjðleipð oli taloissakin kaikkialla sy—tðvðnð ja eihðn sitð parempaa voinut k—yhðinhuoneessakaan olla. Kuitenkin kokivat ihmiset viedð sinne, mitð hengestð irti oli. Lihanpalaa, maito- ja piimðkannua kokivat he sinne kantaa, mutta mitð se oli nðin paljolle. Sen verran oli hðtðaputoimikunnalta saatu selvðð viljaa, ettð toisinaan voitiin niistð vellið keittðð. Tðmðn kaiken kurjuuden ohessa oli nðlkðkuume -- tuo tavallinen ankara seurakumppani -- yhtynyt tðydentðmððn tuota hðvityksen kauhistusta. Senpð tðhden k—yhðinhuoneessa olijat olivatkin melkein kaikki sairaina. Niiden, jotka olivat terveen muotoisia, oli mððrðnð tehdð kðsit—itð. Mutta heidðn kðsity—nsð supistui yksinomaan ruumisarkkujen tekemiseen, ja olipa heillð ty— ja tuska, jos he saivat niin paljon arkkuja tehdyksi kuin niitð hoitolassa tarvittiin. Niitð kuoli k—yhðinhuoneessa ja ulkona siitð niin paljon, ettð sitð oli kamala katsella. Ei ollut ensinkððn mieli iloinen ja pirteð sunnuntai-aamuin, kun neljðkin kymmentð kirstua makasi rinnakkain hautausmaalla. Tuo ammottava hautakaan, joka oli heille viimeiseksi leposijaksi aijottu, ei nðyttðnyt jaksavan kaikkia niellð, eikð tuo ruumishauta nðyttðnyt miltððn ruumishaudalta, vaan jonkummoiselta kanavalta. Vðristen seisoi kalvistunut saattojoukko tuon kuilun partaalla, joista usea jo seuraavana sunnuntaina suistui tuohon kamalaan kuoppaan. Nðlistynyt lapsiparvi itki usein haudan partaalla, kun heidðn ainoat tukensa ja turvansa peitettiin maan mustiin multiin. Semmoista silloin voi tapahtua pitðjðssð, jossa vðkiluku ei ollut kuin vðhðn pððlle viiden tuhannen. Ja yhtð kaikki, kun nðlkðtilastollisia virka-ilmoituksia annettiin, sanottiin: "ei ole vielð ketððn nðlkððn kuollut". * * * * * Vaikka nðin oli koetettu k—yhið ja sairaita sijoitella yhteen kohti, oli kuitenkin kerjðlðisið summaton joukko liikkeellð, niinkuin edellð on mainittu. Niitð tuli ja meni kymmenittðin -- sadottain pðivðssð. Kun olin samassa pitðjðssð syntynyt ja mieheksi kasvanut ja vasta paikkakuntaan takaisin muuttanut, katsoivat he hyvðksi tuttavuuden nimessð paahtaa kaikin meille, niinkuin ennen sy—mðtt—mððn ja kokemattomaan paikkaan ainakin ja ehkðpð senkin vuoksi, kun kuulivat meillð olevan selvðð leipðð. Vaimoni koki pitðð kðttððn oikeana ja nykðstð palan kullekin, mutta tðmð k—yhðin tulviminen kðvi niin ankaraksi vihdoin, ettð jos vðhðnkððn kullekin olisi antanut, olisivat vðhðt viljavaramme loppuneet parissa pðivðssð. Tðytyi katsoa omankin perheen kohtaloa ja kieltððntyð kaikille antamasta. Erððnð pðivðnð tuli erðs noin kolmentoista vuoden ikðinen poika huoneesen. Selvðsti huomasi hðnen olevan nðlkð-p—h—ssð. "Antakaa Jumalan tðhden minulle jotakin sy—tðvðð!" sanoi hðn hðtðisesti, heti huoneesen tultuansa. "Ei, poika rukka, riitð jokaiselle anovalle antaa, ellei tðssð tahdo jo aivan pian joutua lapsijoukkonsa kanssa samalle mierolle kuin sinðkin. Koe, poika raukka, mennð nyt toiseen taloon", sanoi vaimoni lempeðsti kehoitellen. "Toisista taloista ei ole nyt paljon apua, sillð heillð ei ole, mistð he mitððn antaisivat", sanoi poika ja istui alakuloisena penkille. Tðmðn keskustelun jðlkeen menin surumielisenð kamariini miettien tðtð kamalaa aikaa. Vaimollani oli leipomus juuri; kun minð menin kamariin, loi hðn leipið uuniin. Sen tehtyððn tuli hðnkin kamariin. Keskustelimme hiukan aikaa tðstð kamalasta hðdðstð ja pahoittelimme, kun ei voi tðtð hðtðð poistaa ja tarvitsevaisia auttaa. Samassa tuokiossa sy—ksðhtðð vanhin lapsistamme kamariin hðtðytteen nðk—isenð. "Se poika sieppasi leivðn uunista ja juoksi sen kanssa kiireesti ulos", sanoi hðn. Silmðsin pihalle. Poika juosta kytyytti pitkin pihaa, rakkaasti rintaansa vasten painaen h—yryðvðð taikinaista leipðð ja toisella kðdellððn ahnaasti repien sitð ja tukkien suuhunsa. Leivðt uunissa eivðt olleet ehtineet vielð oikein kuortuakaan, mutta poika ei joutanut sitð odottamaan; kun silmð vðltti, sieppasi hðn likimðisen leivðn uunin suusta, vaikkei se ollutkaan paljon muuta kuin kuumettunutta taikinaa. "Antakaa pojan mennð rauhassa, ei hðn sitð tarpeetta ottanut. Mitð hðn ei pyytðmðllð saanut, otti hðn sen oikeutetulla ry—vððmisellð", sanoin ja kyyneleet nousivat silmiini; vaimoltani pððsi syvð huokaus. Kahden vuorokauden perðltð tuli tieto, ettð poika oli kuollut. Paha omatunto jði meille jðljelle tuon uutisen kuultuamme. IV. Talon vanhus. En ollut niin kauvan pitðjðstð poissa ollut, etten olisi palattuani tuntenut joka ikistð ihmistð, jotka olivat jo aikaisia lðhteissðni. Erððnð pðivðnð tuli erðs tuttava talon vanhus luokseni. Hðn oli jo vanha mies, kun lðhdin kotipitðjðstð vieraisiin paikkakuntiin. Mutta tðllð vðlin oli hðn niin vanhentunut ja rapistunut, etten ollut hðntð tunteakaan. Hðntð oli koko elðmðnsð ajan kaikki arvossa ja kunniassa pitðneet. Varakkaasti oli hðn taloansa asunut ja lapsilaumansa siivoiksi ja kunniallisiksi ihmisiksi kasvattanut. Koko perhe oli ty—teliðstð ja sððstðvðistð vðkeð ja he kunnioittivat ja rakastivat toisiansa; erittðinkin he kaikin, niin vanhemmat kuin nuoremmatkin kunnioittivat ja rakastivat vanhaa isðð. Monet edelliset katovuodet olivat tyhjentðneet hðnenkin talonsa varat ja ankara nykyinen aika oli yhtð ankarana hðnen edessððn, tyhjðnð, kammottavana ja kalseana kuin muillakin. Kai tðmð suuri kansamme vitsaus oli ukon niin pikaan vanhentanut ja voimattomaksi saattanut. Kun hðn tuli meille, oli hðnellð sauva kðdessð, jolla hðn tuki horjuvaa, kuihtunutta ruumistansa. "Hyvðð pðivðð", sanoi hðn, lððhðttðen oven suussa sauvansa nojalla seisoen. Kððnnyin hðneen pðin, tarkastellakseni, ken tuo hyvðn pðivðn toivottaja olisi, samalla vastaten hðnen toivotukseensa. Silloin huomasin, ettð vanhus vapisi niin kovin, ettei ollut pysyð sauvansa nojalla pystyssð. "Kah! P----n ukkohan se onkin, kðykððhðn toki peremmðs istumaan", sanoin minð ja tartuin hðnen kðteensð ja talutin hðnet peremmðksi istumaan. Siinð hðn istui sauvansa nojassa kumarana ja hengittðð lððhðtti niin ankarasti, ettð henkeð sisððn: pðin vetðessð laiha ruumis kimmahti hiukan pystympððn, mutta ulospðin puhaltaessa nokahti se taasen alemmaksi. Nðytti siltð, ettei hðnen vatsassaan ollut mitððn muuta kuin sitð ilmaa, mitð hðn niin ahneesti keuhkoillaan imi. Kysyin hðneltð, mitð kuuluu, mutta toviin aikaan ei hðn voinut lððhðtyksensð tðhden mitððn vastata. Vihdoin sanoi hðn katkonaisesti: "Su--suonta mi--minð ly—t--ly—ttðisin". Minð hðmmðstyin. Hðn nðytti niin surkastuneelta, kuihtuneelta ja verett—mðltð, ettei olisi luullut hðnessð l—ytyvðn verta enempðð kuin kðrpðsessð. Koetin selittðð hðnelle, ettei hðntð suinkaan veren viat vaivaa. Sanoin, ettð luuloni mukaan olisi se hðnen surmansa, jos hðneltð viimeisetkin veripisarat pois laskettaisiin. Muutoin koin selitellð, ettei minulla edes ole suonirautaakaan ja ettei nykyaikana erððt lððkðritkððn hyvðksy suonen avaamista. "Oletteko milloin viimeksi sy—nyt?" kysyin ukolta sitten. "Eipð ne sy—ntikerrat nðinð aikoina niin tiheððn tapahdu, nimittðin oikeata ruokaa. Kyllðhðn tuota olkia ja petðjðð ... mutta eipð se tunnu ravitsevan enððn nðin vanhaa miestð. Jopa siitð on kulunut kolme viikkoa, kun olen selvðð leipðð nðhnytkððn", arveli ukko. Annoin vaimolleni viittauksen, ettð hðn panisi ukolle ruokaa. Sillð vðlin kysyin ukolta: "kuinka te olette jaksanut noin heikkona jalkasin tulla kylðlle?" sillð ukon kotiin oli puoli penikulmaa matkaa. "Kyllðhðn tuota tulla, mutta mitenkð tððltð pððssee kotia", sanoi hðn. "Kun ette ottanut hevosta", arvelin minð. "Olihan niitð ennen useitakin hevosia, mutta nyt ei ole ainoatakaan, sillð useain katovuotten aikana on tðytynyt tehdð velkaa ja niistð veloista ovat he ry—stðneet talon aivan puti puhtaaksi; ei ole enððn maahan putoavaa. Harmiksi tahtoo kðydð, kun kaikki meni ja velka ei lyhennyt sanottavaa, sillð melkein kaikki menivðt ry—st—palkkoihin. Koetin rukoilla kauppamiehið, ettð odottaisivat vielð, mutta armoa ei tullut, vaikkei he itsekððn siitð hy—tyneet, kun kaikesti ei my—ty omaisuus riittðnyt ry—st—palkkoihinkaan. Mistð ne tðnð aikana rahamiehet tulevat, jotka kalusta jotakin antaisivat", kertoi ukko. Sillð vðlin oli vaimoni laittanut ruoan ja tuli nyt minulle sen ilmoittamaan. Kehoitin ukkoa menemððn sy—mððn, mutta sen kuultuansa rupesi hðn kovemmin vapisemaan. "Mitðs nyt... En minð sitð varten ... eihðn niitð tðnð aikana voi kaikkia ruokkia. Vuovasin vaan tðnne kylðlle jotakin saadakseni, mutta eipð tððllðkððn nðy olevan mitððn saatavana -- -- kun pððsisin vaan tððltð kotiin. -- Te olette liiankin hyvið. Enhðn minð toki teiltð", esteli ukko hajamielisesti. Otin hðntð kðdestð kiinni ja talutin hðnet sy—mððn. Sy—dessððnkin vapisi hðn niin kovin, ettei ollut ruokaa suuhunsa saada. Poistuin poijes, antaakseni hðnelle yksittðistð rauhaa, ettð hðn olisi paremmin voinut sy—dð, sillð hðn nðytti hðpeðvðn vapisemistaan. Kun tulin takaisin oli hðn jo penkillð istumassa. "Kiitoksia paljon ruuan edestð! En tohtinut paljon sy—dð ... tuntuu niin raukasevan", sanoi hðn. Toimitin hðnet vuoteesen maata ja pian vaipui hðn raukeaan uneen. Pari tuntia maattuaan, herðsi hðn ikððnkuin jotakin sðikðhtðen ja alkoi kiireesti k—mpimððn yl—s. "Kun jaksaisin nyt vaan kotiin", sanoi hðn yl—s pððstyðnsð. Minua kovin kummastutti, kun ukko ei vavissut nyt ensinkððn, mutta muuten hðn nðytti kovin raukealta ja uupuneelta. Kun matkaa oli niinkin pitkðltð, niin vðhðisille voimille kuin ukolla oli ja kun vielð oli my—hðinen ilta ja pððlliseksi umpikeli, en uskaltanut ukkoa laskea taipaleelle. Kðskin siis renkipojan valjastaa hevonen ja viedð hðnet kotiinsa. Rekeen peitimme ukon ja niin hðn lðhti, kiitellen ja kostellen. Nðin pari kyyneltð vierðhtðvðn hðnen silmistððn, jotka ryppyisten kasvojen, kenties kurjuuden uurtamia vakoja my—den vierðhtivðt alas. Niin hðn meni. * * * * * Minua kovia kummastutti se seikka, miksi ukko vapisi niin kovasti meille tultuaan ja siellðkin ollessaan ja miksikð ei hðn lðhteissððn vavissut ensinkððn. Koetin saada selville syytð siihen, mutta en kuitenkaan koko y—n seutuun l—ytðnyt tukevaa perustusta. Koetin ajatella sitðkin, ettð olisikohan tuo niukka ateria sen muutoksen vaikuttanut, vaan ei sekððn tuntunut ratkaisevalta tuon kysymyksen selvittðmiseksi. Mutta huomennapa asia selvisikin. Siinð aivan lðhellð oli erðs maakauppias. Hðn oli haalinut eloa sen verran kuin hðnen vðhðt varansa my—nsivðt. Niitð hðn sitten naulottain ja leivisk—ttðin my—dð kitkutteli, kiskoen kolmekymmentð pennið naulalta. Hðnen luokseen oli tuo ukko mennyt saamaan velaksi jauhoja edes jonkunkaan vellin suuruksiksi. "Vai velaksi! Sinulla on entistðkin velkaa kymmenen markkaa ja nyt vielð velaksi. Millð luulet entisen velkasikaan maksavasi? Ei tippaakaan enðð lisðksi", tokelsi tuo yhteiskunnan hyvðntekijð. "Kunhan Jumala vielð auttaisi, niin kyllðhðn..." "Jumala auttaisi!" matki kauppias. "Kyllðhðn sen nðkee kuinka se auttaa -- hym! Viides katovuosi jo perðkkðin ja yhð ne vaan paranevat. Nyt pitðð ihmisen itseðnsð auttaa, mihinkððn muuhun ei ole luottamista", pauhasi kauppias. "Mutta minð hiukian, ellen saa hiukankaan suurusta", sanoi ukko murtuneena. "Se ei ole minun asiani", sanoi kauppias kopeasti ja kððnsi ukolle selkðnsð ja meni. Murtuneena istui ukko tuvan penkille. Siinð hðn alakuloisena istui miettien toivotonta tilaansa. Nðlkð poltti ankarasti sisðlmyksið. Tuntui niin kalvaavalta, hiukasevalta ja tyhjðltð; oli niinkuin hðn olisi utuna haihtumaisillaan ilmaan. Sydðn tuskitteli, huomaten varman nðlkðkuoleman olevan edessðnsð ja eikð aivan kaukanakaan ja kuitenkin... Hðtðisesti lentelivðt ajatukset sinne tðnne, etsien ja haparoiden jotakin apukeinoa, jotakin, millð saisi tuskaisen nðlkðnsð sammutetuksi, mutta mitððn keinoa ei l—ytynyt. Yksinððn hðn noita siinð leipomatuvan penkillð istuessaan mietti, sillð ketððn muita ei ollut huoneessa. Kauppiaalla oli selvð leipð -- kuinkas muutoin, sillð olihan hðn kauppias ja laillaan vielð viljakauppiaskin. Talossa oli leivottu ja leipið oli syrjðllðnsð seinðvierustailla. Kauheassa nðljðn tuskassa juolahti ukon pððhðn, ettei ole muuta neuvoa kuin siepata tuosta yksi leipð, pistðð se poveensa ja rientðð pois. Ajateltu ja tehty. Hðn ei joutanut kauvan aprikoimaan; hðn sieppasi leivðn ja pisti sen takkikulunsa poveen ja alkoi k—nttið ulos. Kauppamiehellð oli kðtyrinð erðs maaltaan hðvinnyt mies. Hðn oli oikein aika maailman harava ja kauppiaalle kaikki kaikessa. Hðn se oli, joka katsoi kaiken perððn, otti vastaan tuotuja tavaroita ja ulosantoi, mitð ulosannettiin, punnitsi ne ja toi sitten vaan lipun kauppiaalle. Sen lipun jðlkeen sitten kauppias joko maksoi ostetut tavarat tai peri maksun annetuista. Tðmð kauppiaan kðtyri huomasi ukon sauvansa nojassa mennð k—nttyr—ivðn pihalla. Oitis juolahti hðnen mieleensð, etteik—hðn tuo ðijð vaan jotakin siepannut lðhtiessððn. Muutamalla harppauksella oli hðn ukon luona. Hðn huomasi ukon poven olevan liiemmðksi pullollaan. Sen enempðð aprikoimatta sieppasi hðn armotta ukon jotenkin kovakðtisesti pihalle seljðlleen. Kun ukon hajaantuneessa takkikulussa ei ollut paksun kiinnipitimið, vy—rðhti leipð povesta pihalle. "Ahaa, vanha junkkari! Vai kuljet sinð semmoisilla retkillð. Talteen olet olevinasi talon isðntð. Sukkelaan siitð yl—s ja lðhdetððnpð sitten kauppiaan luo kyselemððn, mitð hðn sinullaisesta vieraastansa pitðð", sðyhysi kðtyri. Ukko rukka koki kankeasti ja hitaasti k—mpið yl—s. Hðpeðstð ja ankarasta mielenliikutuksesta hðmmðstyneenð vapisi hðn niinkuin kahila virrassa. Kðtyri sieppasi leivðn toiseen kðteensð ja toisella tarttui hðn ukon rinnuksiin ja alkoi raahata vapisevaa ja kankeata ukkoa perðssððn kauppiaan kamariin. "álkðð viek— minua sinne, sððstðkðð minua", pyyteli vanhus. "Vai vielð sððstðð ... ei ajattelemistakaan ... vai varasta sððstðð", tiuskasi kðtyri ja vei kolin kolia ukon kauppiaan huoneesen. "Tðmm—isið vieraita ja kaupantekij—itð sitð meillð kulkee! Tðmð ðijð pahuus oli kðhminyt tuvasta leivðn poveensa ja alkoi sen kanssa mennð k—nttið tiehensð. Mutta minð satuin havaitsemaan hðnet, sieppasin leivðn pois ja toin sekð leivðn ettð sen varastajan tðnne, ettð itse saatte tehdð hðnen kanssaan, mitð tahdotte, hi, hi, hi, hi", selitteli kðtyri ihastuksissaan. "Kah pirua ... tekik— niin? Semmoisia ne ovat ... mutta mitð me nyt tuolle varkaalle teemme?" sanoi kauppias. Sitten kðveli hðn ukon nenðn eteen ja nyrkkið puiden tiuskasi: "Miksi varastit minulta leivðn?" Ukko ei hðmminkinsð tðhden voinut vastata mitððn, katsoa tuijotti vaan vavisten eteensð lattialle. "Ei sille sen parempaa tarvita, annetaan ry—kðleelle hyvðsti selkððn, vðhemmðn vasta tekee mieli varastamaan", ehdotteli tuo uskollinen kauppapalvelija. "Se tuollaisille konnille on parasta ... no, aina sinð arvaat, vaan missð me antaisimme hðnelle loimeen?" tuumi kauppias iloissaan. "Ei sen parempaa ... viedððn hðnet talliin, siellð on h—ylðpenkki", ehdotteli kðtyri. "No sinne ... sehðn on sopiva paikka", my—nsi kauppias heti. Nyt he lðhtivðt kahden raahaamaan ukko-parkaa rangaistuspaikallensa. Hðn oli nðljðstð ja hðmmðstyksestð niin voimaton, ettei oman jalan apu yhtððn auttanut, vaan siipenð ne laahasivat jðljessð, kun he hðntð viedð rymyyttivðt talliin. Siellð he paiskasivat suulleen hðnet h—ylðpenkille. Kauppias piti ukkoa niskasta kiinni ja kðtyri alkoi huimia rðntð vahvalla ruoskan varrella selkððn. Ukko oli niin voimaton, ettei hðn voinut kiemurrella eikð ððntð pððstðð. "Kah, pirua! kun on vielð ðkðnenkin; ly—, ly— lujemmasti, ettð heltisi", kehoitti kauppias. Kðtyri koki parantaa kðttðnsð, mutta sittenkððn ei ukko ððntð pððstðnyt; hðn ei olisi voinut sitð tehdð, vaikka he olisivat hðnet kuoliaaksi pyntðnneet. Kun he olivat kyllðkseen ukko-raiskaa hosunneet, sanoi kauppias vihdoin: "Heitð jo hiidessð poijes; taitaa se raato kuolla kðsiin, jos vielð pitkitðmme". Sitten he lakkasivat ja menivðt nauraa hihittðen pois. Siihen jði ukko h—ylðpenkille makaamaan, eivðtkð nuot oikeudentunnon palvelijat katsoneet hðntð sittemmin pðin perin, jðik— hðn elðmððn tai kuoliko hðn. Kun ukko siinð kylmðssð ikðnsð ja aikansa oli, tointui hðn sen verran, ettð kykeni kompuroimaan yl—s ja lðhtemððn liikkeelle. Tuosta piinapenkistððn tuli hðn suorastaan meille ja tuon tapauksen tðhden hðn niin ankarasti vapisi. Monta viikkoa makasi ukko vuoteen hyvinð tuon siveellisen aatteen edustajilta saadun kylmðn kylvyn takia. * * * * * Vaikkei se kuulu tðhðn, tekee mieli ilmoittaa, ettð ukko elðð vielð varakkaana, kunnioitettuna, tuiki vanhana perheen kanta-isðnð perheensð keskessð sekð kaikkein kansalaisten kunnioittamana, mutta sangen vanha hðn jo on. Kertomuksessa mainittu kauppias on aikoja sitten tehnyt konkurssin ja ajelehtaa nykyððn jðtkðnð ympðri maan kurjissa repaleissaan ja kallistaa kylkensð siihen, missð vðhðnkin on suojaa. Hðnen silloinen kðtyrinsð on jo useampia vuosia ollut -- ruodulla, mutta sangen ylpeð on hðn vielð. V. Rouhu. Niin Rouhu. Tuo nimi ei ollut sen henkil—n oikea sukunimi, vaan kylðn panema. Kuitenkaan ei kylðn kesken hðntð koskaan muuten kutsuttu, vaan Sameli Rouhu hðn oli aina, kun hðntð mainittiin. Tðmð kylðn panema nimi ei kuitenkaan ollut annettu missððn pahaa eli halveksumista tarkoittavassa mielessð; oli tarkoitettu vaan nimi senmukainen, ettð se olisi soveltunut kuvaamaan miehen luonnetta ja toimintaa. Useinkin onnistutaan tuommoisissa kylðn panemissa nimissð varsin sattuvasti ja niinpð tðssðkin. Hðn oli perheellinen mies ja asui perheensð kanssa omassa, pienessð torpassaan. Hðn oli vahvaruumiinen ja ankara ty—mies, sillð hðn teki ty—tð kuin viisi. Pienen torppansa viljeli hðn pian rajoja my—ten niin tarkkaan, ettei tekemðt—ntð l—ytynyt niin paljoa, ettð olisi aidan varaseipððn tekemðtt—mðlle maalle voinut pistðð. Luonnollista oli, ettei semmoiselle ty—miehelle voinut torpassa kaikin ajoin ty—tð riittðð. Mutta hðn ei voinut ty—ttð olla. Hðn haki sitð muualta ja sai. Pðivðlðiseksi hðn ei mielellððn ruvennut, vaan sitð halukkaammin teki hðn urakkat—itð. Hðn ei katsonut oliko urakka edullinen muiden mielestð vai ei. Kun hðn vaan urakan sai, ryhtyi hðn heti siihen kðsiksi. Usein hulluttelivat muut, kun hðn heidðn mielestððn niin halvalla otti vaikeita urakoita tehdðkseen, vaan siitð huoli Rouhu viisi. Mutta kun urakka oli pððttynyt, oli Rouhu useinkin pððssyt kahden, jopa kolmenkin miehen palkalle. Kyllð korpi huiskui, kun hðn oli siellð peltoa urakalla raivaamassa. Oliko hðnellð ty—paikka kivikkomðellð, jossa hðnen oli peltoa tehtðvð, lentelivðt hyvðð vauhtia semmoiset korvet lðjihin, joita pari tavallista miestð sai punoa hyvðn aikaa. Hðn oli verraton salvumies ja halonhakkuussa ei hðn l—ytðnyt vertaistansa. Tðstð ty—kunnosta oli kylð hðntð ruvennut kutsumaan Rouhuksi, kun hðn rouhusi ja raivosi ty—paikallaan niinkuin rðmeestð pystyyn noussut karhu. Niin kaikessa isossa, karkeassa ja raskaassa ty—ssð, mutta mikððn kðsity—lðinen ei hðn ollut. Sillð hðnen kiireinen luonteensa ja vðkevð voimansa ei soveltunut pieneen ja keveððn ty—h—n. Jos hðn rupesi jotakin tekemððn, rouhusi hðn siinðkin ja kun ei hðnellð ollut mielen malttia miettimððn ja arvostelemaan, kuinka ja minkð verran joku heikko kohta kesti, sðrkyivðt ne tavallisesti hðnen kðsiinsð, ennenkuin tehtðvð kalu oli valmiinakaan. Kun oli hyvðt vuodet, eli hðn pienessð torpassaan suuren perheensð kanssa niinkuin pellossa. Torppa oli hyvðssð kunnossa ja kasvoi tðydeltð terðð. Laillaan hðn kðytti vuoroviljelystðkin pienellð tilallaan, ettei maa vðsyisi yhtð lajia kasvaessaan. Niinpð hðn viljeli nauristakin, tuota kaikkein yhteistð kasvia, ja kun kylðn poika-viikarit rupesivat varkaissa kðymððn hðnen naurismaallaan, viritteli hðn muutamia ketun sankoja niiden kulkupaikkoihin, ja kun muuan poikaloppi sai ketun sakset koipeensa ja rupesi pahoin ðlisemððn, oli ty— ja tuska, jos toiset saivat hðnen pððstetyksi pðlkðhðstð. Sen koommin eivðt pojat enððn uskaltaneet tulla Rouhun naurismaahan. Nðin tavoin sai Rouhu pienestð torpastaan perheelleen elatusta moneksi ajaksi ja mitð torpan antimista puuttui, sen hðn ansaitsi urakkat—illððn. Pððlliseksi oli Rouhu vielð oivallinen metsðstðjð. Tosin ei hðn ollut mikððn karhujen ja susien tappaja, sillð niitð ei niillð tienoin ollut. Kuitenkin saivat jotkut ilvekset, ahmat ja revot tehdð tuttavuutta hðnen tuliluikkunsa kanssa. Sen vaarallisemmassa tilassa olivat jðnikset, metsot ja teeret. Kun maa tuli routaan, ettei hðn kyennyt maanty—h—n, silloin hðn lðhti metsðlle ja sitð ei voinut estðð kukaan. Hðnellð oli omituinen pyyntitapa. Ei hðn hakenut eikð joutanut hakemaan jðniksið makuulta, vaan hðn mennð rouhusi tiheimpið katajikkoja ja nðreikk—jð aukeain laidoilla; sen parempi hðnen mielestððn, mitð isomman rymðkðn hðn sai rouhuamisellaan aikaan. Kun sitte jðn—parka lðhti pelðstyneenð hyppyyn, saavutti sen aivan pian Rouhun tarkasta kðdestð lðhettðmð luoti. Harva Jukka sðilytti nahkansa ankaralta Rouhulta ja hðnen tarkalta luotikoltaan. Usein hðnelle kokoontui pðivðn pitkððn niin paljon, jðniksið, ettei hðn voinut niitð kantamalla kotiinsa saada, vaan hðnen tðytyi ottaa hevonen jðniksið kyyditsemððn. Ei hðn kðyttðnyt juuri parempaa pyyntitapaa linnustaessaankaan. Kun aamulla tapasi teeriparven, ei hðn ensinkððn vuovannut hiipimðllð pððstð niitð likelle, kðvellð tallusteli vaan julkisesti parvea kohti. Ja kun linnut leuhahtivat lentoon, vðlitti hðn siitð viisi. Hðn kðveli vaan siihen suuntaan, mihin linnutkin lensivðt ja pian hðn ne saavutti. Jo puolenpðivðn rinnassa kesuttuivat linnut niin Rouhuun, etteivðt ne hðnestð vðlittðneet juuri mitððn, nðlistyneitð kun olivat, sillð Rouhu ei ollut antanut niille sy—nnin rauhaa. Kun hðn sitten pððsi ulottuville, tipahti tavasta yksi ja toinen teeri puun juurelle: Iltapðivðllð tulivat linnut niin kesyiksi, etteivðt ne viitsineet lðhteð edes lentoonkaan, vaikka niitð aina joka luotikon paukahtaessa tipahti alas; silloin niitð alkoi tippua kuin rakeita ja hðmðrðn tullessa oli Rouhun iso viikkokontti niin tðynnð lintuja kuin yksikin mahtui. Olipa hðnellð useinkin aika tarakka kannettavana kotiin mennessððn. Harvoin hðn teki mitððn lahtia talven varaksi, sillð hðn luotti vakavaan kðteensð ja tarkkaan luotikkoonsa. Ja kun vaan metsðssð oli riistaa, eipð Rouhun perhe ollut lihan puutteessa, sillð niitð palvattiin suuret joukot talven varaksi. * * * * * Semmoinen oli Rouhun elðmð ja toimeentulo tavallisina aikoina. Tuli sitten tuo ankara katovuosi ja muutti Rouhun niinkuin muidenkin elðmðn olot. Pienen torpan laihot ja muut kasvit vei ankara halla kaikki tyyni. Torpan vuodentulosta ei ollut mitððn turvaa ja kovan k—yhyyden tðhden ei saanut minkððnlaista ty—tð. Kova hðtð tuli lukuisalle perheelle. Rouhu koetti turvaantua tarkkaan luotikkoonsakin ja lðksi metsðlle, saamaan jotakin nðljistyneen perheensð ravinnoksi. Koko pðivðn koetti hðn etsið saalista, mutta turhaan. Hðn luuli vaan kovanonnen sattumaksi tuon otusten l—ytðmðtt—myyden. Useana pðivðnð kðvi hðn perðkkðin metsðllð, etsien saalista usealta suunnalta, mutta aina vaan turhaan. Silloin vasta huomasi hðn, ettð vitsova kðsi oli riistðnyt pois metsðn-riistankin. Alakuloiseksi meni vahvan miehen mieli kaiken tðmðn huomatessaan. Ei ollut mitððn apukeinoa l—ytyvissð, vaikka kuinkakin olisi koettanut miettið ja aprikoida. Yhtð ja toista kelvollista kalua olisi ollut my—tðvðnð, mutta kellððn ei ollut millð ostaa. Rouhulla oli kolme lehmðð. Kaksi niistð oli avonisin ja kolmas ummessa. Karvaalta tuntui Rouhusta ja hðnen vaimostansa, vaan muuta neuvoa ei ollut kuin ettð tðytyi tappaa tuo ummessa oleva lehmð. Siitð keitettiin sððstðen lientð ja olkijauhoja sekoitettiin suuruksiksi. Sillð tavoin elðð kitkutettiin joku aika eteenpðin. Kauvaksi ei se kumminkaan riittðnyt kahdeksanhenkiselle perheelle, sillð heillð oli kuusi lasta. Pian sai toinenkin lehmð mennð samaa tietð. Paikkakuntaan ilmestyi tuo ankara nðlkðkuume, joka ikððnkuin salaa hiiviskellen kulki, haeskellen nðljðstð uupuneita ja riutuneita ihmisið. Armotta kaasi se melkein kaikki ankaralle tautivuoteelle, josta ei moni hengissð pððssyt. Rouhunkin m—kkiin osasi tuo ankara vieras. Vaimo ja lapset kaatuivat jðrkiððn vuoteelle. Rouhu itse vaan jði terveeksi; oli niinkuin sallimus olisi hðnet sððstðnyt kurjan perheen hoitajaksi. Pian sai hðn yhden ja toisen lapsistansa saattaa viimeiseen leposijaansa ja tðtð tukalaa tehtðvðð tðytyi hðnen tehdð siihen asti, kun ei yhtððn lasta enððn ollut elossa. Viimeiseksi kuoli vaimokin. Nyt murtui vahva mies. Pitkðllisen sairastuksen ajalla ei hðn ollut pððssyt mihinkððn liikkumaan eikð mitððn toimimaan. Sentðhden oli tðytynyt tappaa viimeinenkin lehmð ja nyt sekin oli kuitiksi sy—ty. Ruuan palaa olematta oli hðn nyt ikððnkuin yksin maailmassa; siltð ainakin tuntui. Hðnen rakas perheensð, jonka eduksi hðn niin mielellððn rouhusi, oli nyt poissa ja hðn oli yksin nðljðn ja surun kalvaamana jðljellð autiossa m—kissððn. Ty—tð ei saanut ruokansakaan edestð, sillð ihmisillð ei ollut mitððn sy—tðvðksi antamista. Ne vðhðt hðtð-apuvarat, mitð oli kuntaan saapunut, olivat jo aikaa loppuneet, ettei niihinkððn ollut turvaamista. K—yhðinhuoneesen, tuohon ihmisten sy—jð-sijaan, ei hðn tahtonut mennð ja miehisenð miehenð ei hðn voinut alentua kerjððmððn. Erððnð pðivðnð istui Rouhu tien vieressð voimatonna lumireen sysððmðllð lumipalteella. "Kun olisi joku, joka ostaisi tðmðn pyssyn, ettð saisin sen verran varoja, ettð pððsisin K----n, siellð kuuluu olevan olkijauhoja ja vðhðn suuruksiakin kaupan", puheli Rouhu sivu-kulkijoille ehtimiseen. Mutta hðn puhui kuuroille korville, sillð eipð kenellðkððn ollut ruokaa eikð rahaa, millð mitððn olisi ostanut. Katkeralta tosin tuntui Rouhusta luopuminen tuosta oivallisesta kumppanistaan, pyssystð, sillð he olivat ikððnkuin yhteen kasvaneet. Rouhu tunti kðdessððn tarkoin sen painon, ja kun tarvis oli hðtðisesti nostaa pyssy poskellensa, tunti vasen kðsi linjalleen sen keskipisteen, mistð ase oli kannatettava. Niin, katkeralta olisi tuntunut siitð luopuminen, mutta eipð muuta neuvoakaan ollut. Hðnen ei kuitenkaan tarvinnut luopua tuosta tutusta aseestansa, sillð mitððn ostajaa ei mistððn hinnasta l—ytynyt. Kuinka lienee ollutkaan, mutta Rouhu pððsi kun pððsikin K----n, tuonne kauppapaikkaan, jossa hðn tiesi olevan hiukan viljan suonta, saamaan siellð jotakin hiukaavan ja kalvaavan nðlkðnsð sammutteeksi. Ihmiset tuolla K----ssa olivat kðytðnn—llistð vðkeð, kauppatoimiin kun olivat pitkistð ajoista tottuneita. He kokivat oman maan tuotteitakin pitðð kaupan; niinpð oli heillð olkijauhojakin my—tðvðnð. Kun Rouhu pððsi tuohon kauppapaikkaan, huomasi hðn oitis erððn akan, jolla oli olkijauhoja my—tðvðnð. "Antakaa Jumalan tðhden noita minun sy—dðkseni", sanoi Rouhu, pistðen samassa kouransa akan olkijauho-varastoon, kourasten kouransa niitð tðyteen. Ahnaasti tukki hðn niitð suuhunsa ja perððntyi saaliinsa kanssa muutamalle seinðn vierustalle. Siinð seinðn nojalla seisoen koki hðn saada niitð niellyksi; hðn rupesi pyrskymððn hengen edestð. Koko ruumis vavahteli. Jðsenet alkoivat kðydð hermottomiksi ja yksi ja toinen nivel kðvi linkkuun. Kauvan ei viipynyt, ennenkuin hðn valahti pitkðð pituuttansa seinðn vierustalle. Kun riennettiin apuun, huomattiin ettð elðmð oli hðnet jðttðnyt. VI. Kampsu-Mikko. Hðn oli niitð rintamahaisia miehið, semmoisia, joilla ei vartalossa ole mitððn hoikempaa paikkaa, vaan ovat kaulaa my—ten yhtð paksua putkulaa. Semmoiset henkil—t tavallisesti sy—vðt kuin kaksi, mutta tekevðt ty—tð kuin viisi. Suolanen ja jauhonen mies oli Mikkommekin. Hðnellð ei ollut turpeenkaan vertaa tehtyð omaa maata. Torpan maa hðnellð kyllð oli, johon hðn oli kyhðnnyt pahasen m—kki-rðhjðn. Tekomaata olisi kyllð ollut torpan tiluksilla, mutta Mikko ei vaan viitsinyt omassa ty—ssððn olla. Jos hðn jolloinkin tuli kotiin, loikoi hðn siellð laiskana, puuttumatta mihinkððn kotity—h—n. Nurkumatta teki hðn kuitenkin talon pðivðty—t torpastansa. Mutta toista oli kun hðn pððsi vieraan ty—h—n. Siellð oli hðn oikeassa paikassaan. Kuokkaty—tð teki hðn kaikkein mieluimmin. Oliko kuokkapalkka pienempi tai suurempi, siitð huoli hðn viisi; pððasia oli vaan se, kun hðn sai kuokkia. Tiheðssð kylðssð oli soitten raivaamisen innostus sysðnnyt kuokkamaat kauvas pois kylðstð. Sinne oli tðytynyt tehdð joku sauna eli pirtti, jossa pidettiin majaa ty—naikana. Tuommoisissa pirteissð piti Mikkommekin majaa melkein kaikkina vuoden aikoina. Milloin maa oli sulana, kuokki tai ojasi hðn; talvet perkkaili hðn niittyð. Sinne hðn kantoi leipðkonttinsa kala- ja voirasioineen; mutta siitð hðn piti varsin erinomaista huolta, ettei suinkaan puuro-jauhopussi jððnyt pois ja ettð se oli suuta my—ten tðyteen pakattuna. Siellð hðn keitteli puuronsa ja usein se nðytti niin runsaalta panokselta, ettð outo olisi luullut sen riittðvðn useammallekin hengelle. Mutta kun Mikko ensinnð hyvðksi pohjusteli silakoilla ja piteli puuroa tarpeeksensa ja sitten levðhdettyððn vielð parsiskeli, niin oli puurokattila kuittina. Kun hðn tuon parsimisensa jðlkeen kðveli ty—maallensa, oli hðnellð toisessa hankasessa leivðn puolisko ja toisessa silakoita niin paljon kuin hðnen leveðssð kourassaan pysyi. Niitð hðn sitten ty—h—n mennessððn toksi, haukaten toisessa kðdessððn leipðð ja toisesta ty—ntðen silakan kumppaniksi. Hðnellð oli se tapa, ettð hðn ei sy—nyt silakan hðntðð. Siitð aivan juuresta purasi hðn sen poikki ja heitti polkunsa varrelle. Syksymmðllð paistoi Mikon polun oikean puoleinen varsi pelkiltð silakan hðnniltð. Mutta kun hðn pððsi kuokoksensa rintaan synkðn korven laitaan, silloin ei ollut vankka metsð omalla asiallaan. Kun hðn juuripiilulla vy—teli vankkain puiden juuret ympðriinsð, ei kauvan viipynyt, ennenkuin lujassa, vuosikymmenið seisonut puu kaatua rojahti pitkðð pituuttansa maahan Mikon ty—ntðmðnð. Suuren joukon maata nosti se juurillansa yl—s kaatuessaan ja Mikko heti veisti piilullansa liian maan siitð pois. Sitten vy—rytti hðn puun keskelle sarkaa ja vðlipaikat repi hðn kauhealla kuokallaan akkunaruudun kokoisiin levyihin. Hðn ei kaivannut kenenkððn seuraa, kesðkaudet oli hðn vaan yksin ty—paikallaan, kðyden vaan tavasta noutamassa evðstð. Piippua hðn ei viljellyt ensinkððn, vaan sen ankarammin rakasti hðn mðllið, eikð aivan vðhðinen semmoiseksi riittðnytkððn. Paksun suitsivarren vahvuista Kokkolan rullatupakkaa kiersi hðn puolitoista korttelia myttyrððn ja sen hðn kððri parin kolmen venðjðn-lehden sisððn. Mutta eipð tuo ankara mðlli kuitenkaan saanut hðnen turpeassa ja leveðssð naamassaan aikaan mitððn hðiri—tð, sillð yhtð tasainen oli naama, vaikka hðn pistikin tuon mðllin vasempaan poskeensa; oli vaan niinkuin mðki olisi sukeltanut johonkin vuoren onkaloon. Kokonaisen vuorokauden kestikin se sitten kððnnellð muljautella puolelta toiselle. Kun hðn sy—mððn ruvettuaan vððnsi sen pois poskestansa ja pani saunan kiukaan nurkalle, oli se niinkuin miehen nyrkin kokoinen paistettu pylsymakkara. Siinð se sitten h—yrysi sen aikaa kun Mikko s—i. Sitten se taas sai sukeltaa entiseen onkaloonsa. Tuli sitten tuo kamala nðlkðvuosi ja Mikollemme oli se yhtð kova, kenties kovempikin kuin muille. Puuro-jauhopussi ei enððn tðyttynytkððn ja tuo kauhean suuri leipðkontti jði tyhjðksi. Ketððn ei kuulunut, joka olisi vaatinut hðntð tuonne korven laitaan vallottamaan ikimetsðltð alaa viljelykselle. Tðnð kamalana aikana joutui Mikko pahempaan kuin pulaan. Hðnen rintava vatsansa jði tyhjðksi ja parhaalla tahdollakaan ei Mikko voinut sen velkomista tyydyttðð. Hðnellð ei ollut muuta neuvoa kuin tðytyi lðhteð mierolle koettamaan, eik— sieltð l—ytyisi jotakin vatsan tðytettð. Eipð siellðkððn ollut antaa tuon kelpo ty—miehen ja sy—mðrin vatsan tðytteeksi muuta kuin olkia ja pettua. Mutta Mikon velkova vatsa ei saanut siitð mielenmukaista tyydykettð; yhð se vaan muistutti Mikolle, etteivðt asiat ole hyvin. Ainoastaan muutamissa kasataloissa, joilla oli sððst—ssð vanhaa viljaa, sai hðn tavasta tuon ankaran velkojansa suun tukituksi. Erððnð iltana tuli Mikko meille. Hðn oli niin kalpea ja laiha, ettð oikein hðmmðstyin hðnet nðhtyðni. Vanha tuttava kun hðn oli, menin heti hðntð tervehtimððn. "Hyvð Jumala, aivanhan te olette jo kaikki!" sanoin tervehtiessðni. "álðhðn muuta eli toista! Kukas nyt enðð entisellððn pysyy, kun ei saa jos kerran kuussa sy—dð kyllðkseen ravitsevaa ruokaa", sanoi hðn melkein iloisesti. "Oletteko ollut nyt missððn kuokkimassa!" kysyin hðneltð, ikððnkuin vanhaa uulaa. "Mitðs ... kunpa sitð kuokkaty—tð olisikin, niin silloinhan sitð olisi ruokaakin, mutta tðnð kamalana aikana ei ole kumpaistakaan ja siltipð tðssð hðtð kapuileekin", sanoi Mikko. "Teidðn kasvonne nðyttðvðt olevan p—h—tyksissð", muistutin hðntð. "Niinhðn ne ovat ja onhan koko ruuminikin p—h—tyksissð", my—nteli Mikko. Mieleni meni murheelliseksi, sillð olin huomaavinani, ettð se oli nðlkðp—h—tystð, joka tavallisesti oli nðlkðkuoleman enteenð. "Oletteko milloin viimeksi sy—nyt?" kysyin hðneltð melkein huomaamattani. "Tuolla Jylyssð sain minð menneellð viikolla sy—dð oikein vankasti. Siinð oli vanhaa, selvðð leipðð kyllitellen, silakkalahturi vieressð ja vankka piimðtuoppi. Kun siinð sain oikein kyllðkseni ruokaa, kesti se toista viikkoa vastustella olki- ja petðjðleipðð. Se oli oikea talo, siinð sai kyllðksensð sy—dð", selitteli hðn. "Ettek— sittemmin ole saanut ruokaa kyllðksenne?" kysyin hðneltð. "Kyllð, kyllð ... mitðs, eihðn sitð yhdellð hyvðllðkððn aterialla kauvas pððstð; sainhan minð tuolla Kivist—ssðkin menneellð viikolla sy—dð vatsani tðyteen", sanoi hðn naurusuin, ikððnkuin muistellen noita parhaita nykyisen elðmðnsð aikoja. "Minð menen sanomaan eukolleni, ettð hðn panee teille ruokaa", sanoin minð, kðsittðen, ettð hðnellð taasenkin olisi aika saada kyllðkseen sy—dð. "Ei, ei ... ðlkðð sitð tehk—, minð en nyt tarvitse", sanoi hðn. "No miksi ette, eihðn teillð liene niin lihavat ajat", sanoin melkein hðmmðstyksissðni. "Minð tulin juuri suoraan pappilasta tðnne ja siellð minð sain taasenkin kyllðkseni ruokaa. En minð nyt tarvitse. Mutta jos te tahdotte huomenna tai seuraavana pðivðnð antaa, niin se on aivan eri asia. Ei saa tðmm—isenð aikana olla hauska harvain sy—nn—spaikkain kanssa, jos mieli henkensð saada sðilytetyksi. Toisen talon sauna on lðmmin ja sinne menen makaamaan. Huomenna voin ehkð kðydð tððllð saamassa jotakin ruokaa. Kiitos vaan tarjoamastanne ... kyllð sitð eteenkinpðin tarvitaan", sanoi ukko. Minulla ei ollut mitððn vastaansanomista ja niin ukko lðhti. Aamulla yl—s noustuamme tuotiin tieto, ettð Mikko oli viime y—nð kuollut istuvalleen naapurin saunan penkille. VII. Talon pyhðaamu-eine. Tuo monasti kerrottu kuolon enkeli kðvi ahkerasti nuuskimassa, missð olisi nðljðn nððnnyttðmið henkil—itð, mitkð hðn niin vðhðllð vaivalla voi tuonen tuville saattaa. Jos nðlkð oli ankara, niin tauti oli vielð ankarampi. Vatsa ei jaksanut sulattaa olkia ja pettua, eikð ruumis saada siitð ravintoansa. Semmoinen luonnoton ravintoaine pakeltui vaan sisuksiin, eikð ottanut kulkeakseen tavallista rataa. Luonnollinen seuraus oli, ettð nðlkðkuumeesen kaatuneet saivat kauhean polton. Meillð oli lavemangiruisku. Koetin sen avulla pelastaa ihmisið niin paljon kuin kerkesin. Talosta taloon, kylðstð kylððn hyppyytettiin minua ruiskuneni. Niinpð vuoden 1868 kevððllð tultiin minua hakemaan erððsen kaukaiseen sydðnmaan taloon, jossa isðntð oli polttoon kuolemaisillaan. Kevðt oli jo siksi kulunut, ettð vedet olivat irrallaan; sentðhden ei ollut kysymystðkððn hevoskyydistð. Lauvantai-iltana my—hððn lðhdimme tuolle epðilyttðvðlle taipaleelle. Paljoin vaivojen ja ponnistusten perðstð pððsimme vihdoin lðpimðrkðnð perille, kun kaikellaisten tulvillaan olevain puroin yli tðytyi kahlailemalla mennð. Tehtðvðni siellð tehtyðni ja pððstettyðni isðnnðn kauheista tuskistansa, lðhdin palausmatkalle. Olin niin vðsyksissð ja uuvuksissa, ettð menin muutamaan taloon jalkojani levðyttðmððn. Aamu oli jo, sillð pðivð alkoi jo jotenkin valoisasti sarastaa. Se oli erððn sunnuntain aamu. Talon vðki oli ylhððllð ja iloinen takkavalkea paloi takassa. Vanha isðntð ja emðntð istui takkavalkean ððressð, ikððnkuin lðmmitellðkseen kohmettuneita ja kangistuneita jðseniððn. Heidðn aikaiset lapsensa, kolme poikaa ja kaksi tytðrtð, py—riskelivðt ulompana; oli niinkuin olisivat he pyhðstð kunnioituksesta vanhuksia kohtaan pysytelleet noin ulahtaalla. Pystyvalkea oli jo melkein loppuun palanut. Yht'ðkkið vanha emðntð kaatoi kekðleet liedelle, samassa sieppasi hðn koukussa riippuvan padan esille; silmðsin siihen ja huomasin sen olevan aivan tyhjðn; nðytti siltð kuin emðntð olisi ruvennut eineen laittamisen puuhiin; katsoin perððn, mitð hðn siihen panee. Hðn heitti padan hiillokselle ja liepsahti itse ulos. Kun hðn sieltð palasi, oli hðnellð kiulussa jotakin p—hnðð, jotka hðn kumosi pataan ja alkoi siinð niitð hðmmennellð ja paahtaa. Utelias kun olin, tahdoin saada selvðn, mitð pataan pantiin. Silloin huomasin, ettð ne olivat suolaheinðn siemenið, joita usein hyvinkin runsaasti kasvaa uutissuoviljelyksillð, kun ne ensikertaa ovat jðtetyt heinðn kasvuun. Vanha emðntð paahtoi nuot suolaheinðn siemenet mielensð mukaisiksi, kaatoi sitten jotain maitosinukkaa sekaan ja p—lðhytti pataan hiukan suolaa. Sitten hðn keitti sitð juhlallisesti, kauhalla keitostansa tahdin mukaisesti hðmmennellen. Katsoin hðnen vanhaa, kuihtunutta ruunistansa, kuinka tahdikkaasti hðn keitostansa hðmmentðessð ny—kkðsi edestakaisin; tuntui siltð, ettð hðn pataansa hðmmenteli yhtð suurella luottamuksella ja arvokkaisuudella kuin entisinð hyvinð aikoina, jolloin hðn jotakin lihavaa liharuokaa hðmmenteli. Kun hðn oli mielestðnsð tarpeeksi asti keitostansa keittðnyt, ammensi hðn sen kuppeihin ja kantoi p—ydðlle. Hiljaisen tyytyvðisinð odottelivat aikaiset lapset, niinkuin vanhemmatkin keitoksen jðhtymistð. Mutta kun aika tuli, kehoitti isðntð vðkeðnsð sy—mððn. Itse hðn kðveli edellð p—ytððn ja hiljaisina ja n—yrinð seurasivat muut. Kaikki panivat he kðtensð ristiin ja siunasivat ruokansa. Pian olivatkin nuot suolaheinðn siemenillð tðytetyt kupit tyhjinð ja kun sy—tðvð oli loppunut, panivat he taasen kðtensð ristiin ja ððnett—nnð kiittivðt he kaikki siitð hyvðstð, mitð he olivat saaneet nauttia. Kun he pððsivðt sy—mðstð, pantiin taasen pystyvalkea roihuamaan. Vðki nðytti olevan niin tyytyvðisenð, kuin he olisivat sy—neet lihavimman aterian, mitð elðissððn olivat koskaan sy—neet. Roihuava pystyvalkea valaisi koko huoneuksen niin tarkkaan, ettei ainoatakaan loukkoa jððnyt pimeyteen. Kaikkialla vallitsi semmoinen puhtaus, ettð vaikkei mitððn oltu maalattu, olivat kaikki esineet niin puhtaita, ettð ne nðyttivðt ikððnkuin lðpikuultavilta. Vðki oli paitahihasillaan ja nekin nðyttivðt silmissðni puhtauden perikuvilta. Jðrkiððn kokoontui perhe takkavalkean ððreen istumaan. Silmðilin heitð erikseen itsekutakin. Laihoja ja kalpeita olivat he, mutta itsekussakin nðytti heissð olevan tyytyvðisyys nykyisiin oloihin ja tulevaisuuden parempi toivo kajasti heidðn kasvoistansa. Tuo kuva painui syvðsti mieleeni ja minð lðhdin pois; ehtiðkseni kirkkoon, pyhð kun oli. Kun tulin kirkkotarhaan, huomasin silloin, ettð koko tuo nðkemðni perhe tuli kirkkoon, vanhemmat edellð ja kaikki heidðn aikaiset lapsensa perðssð; valkeihin nenðliinoihin kððrityt virsikirjat oli heillð kaikilla mukana. Seurasin kirkossakin silmillðni tuota tyytyvðistð, tutunomaista perhettð. Penkkiin istuttuaan kumartuivat he virsikirjainsa nojaan; nðytti siltð, kuin he olisivat kaikki surunsa ja huolensa laskeneet kaiken hyvðn antajan eteen; niin minusta ainakin nðytti. VIII. Y—sijan etsijð. Hðn, tuo Ojansuun Jussin poika, suuresta sisarjoukosta oli kymmenennellð ikðvuodellaan. Isð kyllð oli kelpo ty—mies, vaan mitðpð ty—teliðisyyskððn autti noina kovina aikoina. Vaikka kyllð karvaalta tuntui, tðytyi vanhempien laittaa lapsistansa mierolle, mikð vaan kynnelle kykeni. Niinpð sai Jussi poikakin mennð katsomaan parastansa. Yksillð paikoilla tieri poika, ikððnkuin luovien parhaita ruokapaikkoja. Seitsentaloisessa puhtokunnassa kierteli hðn kuukausittain. Vðliin sanottiin hðnelle, ettð hðn nyt jo saisi mennð muualle pðin, mutta semmoisista viittauksista huoli hðn viisi. Hðn vaan laahaili ja puuhaili yhtð ja toista, kantoi puita ja vettð huoneisiin, pilkkoi puita, purki hevosmiesten kuormia ja teki kaikenlaista muutakin semmoista asiaa, jota hðn suinkin voi tehdð. Sitten vetðysi hðn pimeðn tultua johonkin pimeððn huoneen soppeen odottamaan, vielðk— hðntð nytkin kðskettðisiin pois. Usein tuo temppu auttoikin, sillð ainapa hðnellekin annettiin jotakin sy—tðvðð. Vaikka talot olivat pitðjðn vankimpia, kðvivðt kuitenkin nðinð kovina aikoina liiat elðtit rasittaviksi, semminkin kuin ei aina tahtonut olla, mitð omallekaan perheelle antaa. Vaikka poika olikin niin huonoilla oloilla, oli hðnellð kuitenkin, niinkuin kaikilla muillakin sen ikðisillð poikasilla tavallisesti on haluna, ettð heillðkin pitðisi olla jotakin erikoista omaisuutta. Semmoista hðnellð jo olikin. Hðn nimittðin oli tehdð jukertanut itselleen pahanpðivðiset suksik—lisk—t ja niistð piti hðn erinomaista huolta. Ehtimiseen tervaili ja paahteli hðn niitð, tarkasteli mðystimið ja sauvoja. Tallin nurkkauksessa oli niiden siapaikka ja siellð kðvi hðn niitð tavan takaa tarkastelemassa; tuntuipa siltð, ettei hðn olisi niistð luopunut, vaikka olisi lehmðn saanut. Niukan ja huonon ravinnon tðhden oli poika kðynyt sangen laihaksi, kalpeaksi ja voimattomaksi; oikein hðn nðytti horjuvan liikkuessaan, niinkuin kaikki muutkin sellaiset elðjðt, sillð eipð kellððn ollut lihavat pðivðt. "Kyllð sinð Jussi saat nyt jo mennð toiseen taloon y—sijaasi hakemaan. Ei ole millð omaakaan perhettð elðttðisi, sitð vðhemmin voi vieraita henkil—itð ruokkia", sanoi erððn talon emðntð kerjðlðispojalle. Tuo kðsky tuntui pojasta oikein pahalta; oli niinkuin hðn olisi kuullut oman kuoleman tuomionsa. Vaikkei hðnellð tuossa puhtokunnassa suinkaan lihavat pðivðt ollut ja vaikkei hðntð kaikesti juuri niin hyvillð silmillð katseltu, eikð hyvðsti puhuteltu, oli hðnen kuitenkin vaikea luopua tuosta tutunomaisesta piiristð. Tðmðn tðhden koki hðn hiljaisena ja n—yrðnð kðrsið kaikki vastahakoisuudet ja nðyttðð olevansa aina hyvðllð mielellð. Kun poikaraiska kuuli tuon emðnnðn vakavan hððtðmissanan, huomasi hðn, ettð sitð on vðlttðmðtt—mðsti toteltava. Heti rupesi hðn vaatekulujansa kokoilemaan ja suksiansa tarkastelemaan. Matka, mikð pojalla oli toiseen puhtokuntaan mentðvðnð, oli noin puoli penikulmaa, sillð lðhempðnð ei ollut taloja. Sinne ei tðmðn kautta ollut minkððnlaista hevostietð; olipa nyt pojalla suksipahaset tarpeesen. Vaikka emðntð oli aamupðivðllð tuon hððtðmispððt—ksensð julistanut, lðhti poika vasta my—hððn illalla tuolle vðlttðmðtt—mðlle, tiett—mðlle taipaleelle; niin raskaalta tuntui hðnestð ero noista tutuista ihmisistð, jotka olivat palasensa hðnen kanssaan kahtia taittaneet. Pðivðkaudet istui hðn yksinðisessð nurkassa ja vðliin nðhtiin hðnen silmistðnsð kyynelten tippuvan. Talon vðen kðvi sððliksi tuo murheellinen majanmuuttaja ja he kokivat antaa hðnelle ruokaa, mitð heillð annettavissa oli. Kun sitten lðht—hetki tuli, pisti poika itkusilmin kðttð emðnnðlle ja kaikille muille, kiitellen ja kostellen heitð kaikesta hyvðstð. Sitten lðhti hðn. Kova talvi-ilma oli. Arvattavahan on, ettð pojalla oli sangen huonot ja repalaiset verhot, sillð sehðn seuraa itsestðnsð muun huonon toimeentulon ohessa. Hðnen vaateriepunsa olivat niin iki-kuluja, ettð niissð oli paikka paikan pððllð ja yhtðkaikki vilkahteli paljas iho sieltð tððltð, sillð eipð kursitut paikat pysyneet niin lujasti kiinni pukimessa kuin alkuperðinen vaate pysyy. Kirkas talvi-illan tðysikuu valaisi kolmenkymmenen viiden asteen kylmððmðð lumista kenttðð, jota my—den poika mennð laapusteli toista puhtokuntaa kohden. Oli niin kirkas kuutamo, ettð pojan rinnalla hðnen eteenpðin rientðessððn kulki aina himmeð varjo. Hðnen matkallansa oli iso valtava joki ja sen toisella puolella oli tuon toisen puhtokunnan laajat peltovainiot. Kovasti koki ankara pakkanen nðlistynyttð ja uupunetta poikaraiskaa. Kaikista irvistðvistð paikkojen lomista tunki viimansekainen ankara pakkanen pureskelemaan ja kangistuttamaan hðnen uupuneita jðseniððn. Ennen joelle tuloa tuntui jo siltð, ettei hðn jaksaisikaan taloon asti. Kuitenkin ponnisteli hðn, minkð voi, sillð onhan henki kaikille niin kallis. * * * * * Useampia tiimoja my—hemmin pojan lðhd—n jðlkeen, sattui erðs saman puhtokunnan mies, mistð poika oli lðhtenyt, asiainsa vuoksi suksilla kulkemaan samaa suuntaa kuin poikakin. Tuo kulkija sattui peltovainiota kulkiessaan huomaamaan kiiluvalla hangella jonkun mielestðnsð oudon myttyrðn. Heti kððnsi hðn suksiensa keulat epðilemððnsð esinettð kohden. Likelle pððstyðnsð huomasi hðn siinð olevan uupuneen poikasen. Likemmin tunnustellessaan l—yt—ðnsð, tunsi hðn heti ettð poika oli sama poika, joka niin kauvan oli heidðn puhtokunnassansa oleskellut ja joka iltamalla oli lðhtenyt sieltð pois. Oitis sieppasi hðn pojan syliinsð ja alkoi kiiresti kiidðttðð hðntð lðhimpððn taloon. Sinne pððstyð, havaittiin ettð poika oli pahasti kauttaaltansa paleltunut. Ainoastaan sydðn tuntui heikosti tykyttðvðn, vaan muutoin nðytti hðn aivan kuolleelta, sillð mitððn muuta elonmerkkið ei hðnessð nðkynyt. Koetettiin hðnen jððtyneitð ja kangistuneita jðseniððn hieroa lumella ja kylmðllð vedellð. Kun oli tehty ty—tð pari tiimaa, aikoi poika aukoa silmiðnsð. Hðn tapaili katseillansa ympðrillððn olevia ja hððrivið ihmisið. Kaikki ympðrillð olevat ihmiset olivat hyvillððn, kun poika toki saatiin pelastetuksi kuolemasta. Pojan katse kiintyi nyt yksinomaan tuohon vieraasen joka oli hðnet l—ytðnyt ja taloon kantanut. Hðn tunsi hðnet heti vanhaksi tuttavaksi. Pojan huulet nðyttivðt liikkuvan; oli niinkuin hðn olisi tahtonut puhua jotakin, vaan ððntð ei tahtonut tulla. "En minð jaksanutkaan tðtð taivalta kulkea, minð uuvuin vðlillð", sanoi hðn vihdoin kalkkevasti ja niin iloisen nðk—isenð kuin semmoisissa oloissa mahdollista oli. Tuntui siltð, ettð se oli pojan mielestð vðlttðmðt—n tapahtuma ja ettð hðn nyt on tehnyt kaikki, mitð hðnellð tðssð maailmassa tehtðvðð olikin. Se oli hðnen viimeinen lauselmansa, sillð kohta sen perðstð veti hðn viimeisen hengðhdyksensð ja meni sinne, missð ei enððn vilu eikð nðlkð vaivaa. Hðmmðstyneinð seisoivat ihmiset kauvan aikaa hðnen ympðrillððn ja kyynelet valahtelivat kaikkein silmistð. IX. Ilmarin Juuse. Nðmðt kertomukset ovat toistensa mukaisia, nimittðin nðljðn kanssa taistelevain kansalaisten kurjuuden ja nðlkðkuoleman kuvauksia. Ja kuitenkaan ei voi olla kertomatta, mitð omin silmin on nðhnyt ja omin korvin kuullut. Ilmarin talo oli kylðn takamailla ja jðlemmin perustettu kuin muut kylðn rinta-talot, sillð ompa itsekullakin halu saada omaa turvetta, vaikkapa huonompaakin. Senpð vuoksi Ilmarin tilukset olivatkin karuja maita, rðmekk—jð, hietikoita ja kiviperðisið kankaita. Muut, ennen asuttuneet talot olivat parhaat maat jo ennen vallanneet allensa ja senpðtðhden Ilmarin talo oli perustettu semmoisille maille, jotka eivðt muille kelvanneet. Yli puolen vuosisadan oli Ilmarissa jo ponnisteltu talonteossa, kðrsitty puutosta ja toivottu. Mutta eipð rððhkðt rðmeet, karut kankaat ja hienot p—lyhietikot tahtoneet ottaa totellaakseen antamaan toimeentulevaa elatusta ahkerimmallekaan ty—ntekijðlleen. Harmaja hallakin oli paljon useimmin vieraana Ilmarissa kuin muilla onnellisimmilla. Tðmðn kaiken tðhden olikin k—yhyys ja kurjuus alinomaisena kumppanina Ilmarin perheessð parhaimmillaankin ollessa. Tðmð ei oikeastaan kuulu kertomukseemme, mutta kuitenkin on tarpeellinen tietðð, minkðlaiset tilukset kantatilalla Ilmarilla oli. * * * * * Kylðssð oli vahva, roteva, naimaton mies, jota kutsuttiin Ilmarin Juuseksi. Sukunimensð oli hðn perinyt tuosta Ilmarista, sillð hðnen isðnsð oli ensimðisenð asukkaana asunut tuossa Ilmarissa, mutta alinomaisten puutostensa tðhden nððntynyt ja hðvinnyt tuossa elðmðn kovassa taistelussa. Juuse ei ollut mikððn kirjamies. Poikasena ollessaan sai hðn lukusijoilla papistolta ankaria nuhteita ja uhkauksia. Aikaisemmaksi tultuansa, alkoi hðn vðistellð noita tukalia lukusijoja, eikð tullut niihin ensinkððn. Tðstð oli vaan se seurauksena, ettð hðntð ruvettiin oikein kruunun voimilla kuljettamaan lukupaikkoihin. Kun rippikoulun aika tuli, kulkea junttasi Juuse kymmenisen vuotta uskollisesti rippikoulussa, sillð varsin vastenmieliseltð tuntui hðnestð tuo kruunun kyyti lukusijoille ja tuota kyytið hðn nytkin pelkðsi. Vihdoin pððsti papisto hðnet ripille, vaikkei hðn suinkaan ollut koulunkðynti ajallaan tullut entistð paremmaksi. Siivo hðn oli luonnostansa ja koki kirjaansa silmin, suin ja peukaloin iskeð pððhðnsð, niin ettð koko ruumis tðrisi ja hiki pððstð valui. Nðin varttui Juuse vankaksi, leveðharteiseksi mieheksi. Jo kymmenvuotiaasta saakka ansaitsi hðn vieraan ty—ssð elatuksensa. Ahkera, siivo ja n—yrð kun oli, oli hðn kaikkein haluama ty—mies. Hðnelle maksettiin hyvið palkkoja renkinð ollessaan, mutta Juusella oli se paha tapa kuin monella muullakin, ettð partavero oli suurempi kuin vuosipalkat. Tðmðn tðhden ei hðnellð ollut koskaan kelvollisia nuorenmiehen vaatteita yllððn. Mutta ihmisen ei ole yksinððn hyvðð olla. Tðmðn totuuden alkoi Juusekin tuntea kun hðn oli neljðnnellðkolmatta ikðvuodellansa. Hðn valitsi elðmðnsð kumppaniksi erððn rotevan piikatyt—n, jonka kanssa pian liitto solmittiin. Ei ollut sillð hyvð, jos nyt oli elðmðn kumppani, nyt vaati saada vðhðnkððn omaa turvetta ja oma katto pððnsð pððlle. Sukurakkaus tuohon entiseen kovaan kotiinsa pakotti hðnet menemððn Ilmarin nykyisen isðnnðn luo, pyytðmððn torpan maata. Jo samana kertana tehtiin kaupat ja Juuse sai erððn rðmeisen paikan torpan maakseen. Siihen hðn rupesi rakentamaan m—kkiðnsð ja ei ollut kulunut vielð vuoden vertaakaan aikaa, kun nuori pari muutti asumaan omaan m—kkiinsð. Siinð he sitten raivasivat karua torpan tilaansa ja kasvattivat lapsiansa, joita alkoi tulla ehtimiseen. Viimeiseltð saivatkin he tiluksensa siihen voimaan, ettð hyvinð vuosina tultiin jotenkuten omistansa toimeen; mitð puuttui, sen tienasi Juuse kylðstð ty—llððn, sillð kun hðn oli hyvð ty—mies, oli hðnellð aina ty—tð saatavissa. Vaikkei Juuse ollutkaan kirjamies, eikð siis mikððn sivistynyt, osasi hðn kuitenkin vaimoaan ja lapsiaan rakastaa kaikella kunniallisella perheenisðn helleydellð ja rakkaudella ja vastarakkautta sai hðn my—s perheeltððn palkinnoksi hyvyydestðnsð. Kaiken vðkensð ja voimansa uhrasi hðn perheensð toimeentulon eduksi. Tuli sitten tuo kamala vuosi 1867. Luonnollistahan on, ettð Juuseltakin meni kaikki, niinkuin kaikilta muiltakin. Kauhea hðtð tuli nyt Juusenkin perheelle. Ty—tð ei saanut mistððn, ei edes ruokansa edestðkððn. Tðytyi ruveta my—mððn mitð hengestð irti oli, ettð hiukankin olisi saanut suurusta oljen ja petðjðn sekaan. Kauvan ei tðmðkððn keino riittðnyt, sillð mitð nyt tðmm—isenð aikana millððn sai ja vilja oli sanomattoman kallista, jos jollakin oli sitð hiukan my—dð. K—yhðinhoito kyllð koki tehdð kaikkensa, mitð suinkin voi, mutta eipð sekððn tyhjin kðsin voinut paljon mitððn tehdð tuon yleisen kauhean hðdðn lieventðmiseksi. Jonkun naulan selvðð viljaa sai Juusekin sieltð silloin tðll—in joukollensa, mutta mitðpð se oli nðin paljolle. Perhe laihtui ja kuihtui ankaran nðljðn kðsissð niin, ettei heissð ollut muuta kuin kelmeð, ryppyinen nahka luiden pððllð ja henki niiden raoissa. "Kun olisi kerran pððssyt kesððn, olisi toivoa elðð, sillð ainahan maa kesðllð karvanen on, ja seassa on paljon semmoista, jota suolan kanssa saattaisi sy—dð ja ne olisivat toki paljon parempia kuin mehuttomat oljet", kuultiin Juusen usein sanovan 1868 vuoden talvella. Niin koetettiin elðð kesðð odotellen toivossa, niinkuin ainakin parempia ja lihavempia aikoja odottaessa. Erððnð kertana meni Juuse taasenkin k—yhðinhoidolta apua hakemaan. Paikkakunnalla oli k—yhðinhuone laitettu hallituksen kðskystð, niinkuin muuallekin. "Ei, hyvð ihminen, meillð ole mitððn antamista, mutta laita lapses k—yhðinhuoneesen, niin ainahan he siellð jotakin ravintoa saavat. Koeta sinð itse vaimosi kanssa elðtellð itseðsi, kuten parhaiten taidatte", sanoi k—yhðin hoidon esimies. Katkeralta tuntui tðmð neuvo, vaan parempaa ei ollut saatavissa. Kyynel silmissð veivðt isð ja ðiti kuusi lastansa k—yhðinhuoneesen. Ainoastaan nuorin, rintalapsi, jði kotiin vanhempain hoteisiin. K—yhðinhuoneen keittolaitoksessa jaettiin juuri heidðn sinne pððstyðnsð vellið k—yhðin hoitolaisille. Horjuvia haamuja ty—ntðytyi keitti—n ovelle semmoisessa tungoksessa, ettei kukaan ollut pððstð ovelle. Vahvemmat ty—nsivðt syrjðlle vanhimmat, nuorimmat ja vaivaisimmat vellin tahtojat. Siitð syntyi semmoinen melu ja meteli, ettei toisen ððntð toisesta voinut eroittaa eikð kukaan voinut saada vellið kuppiinsa. Juusellakin oli iso pahkakuppi kðdessð ja, vahvin kun oli, ty—nsi hðn kaikki muut syrjðlle ja ojensi kuppinsa vellinjakajalle. "Mitð, tuommoinen vankka mies tulee tððltð ruokaa tahtomaan, kyllð tððllð on ty—tð tositarpeessakin olevista", sanoi vellinjakaja. "En minð itselleni tahdokaan, mutta minulla on tððllð kuusi lasta, joiden edustajana minulla on oikeus olla", vastusti Juuse. Ei tuo melu hðlvennyt, ennenkuin k—yhðinhuoneen johtaja tuli parin miehen kanssa jðrjestystð pitðmððn, sillð nðlkð oli kullakin. Hðn se lopetti kiistan Juusen ja vellinjakajan kesken ja hðn kðski tðyttðð Juusenkin maljan vellillð. Tðmðn hðn antoi lastensa eteen ja kehoitti heitð sy—mððn. Lapset kððreentyivðt maljan ympðrille ja alkoivat ahnaasti jðkðlðleivðn kanssa pistellð vellið poskeensa. "Sy—kðð tekin, isð ja ðiti", sanoivat lapset melkein yhteen ððneen, kuin he olivat jonkun kerran vellið suuhunsa pistðneet? "álkðð meistð, lapsikullat, huoliko, sy—kðð te nyt vaan, lapsiraukkani", sanoi Juuse ja vesikarpaleet nousivat hðnen karheisiin silmiinsð. Pian lipittivðt lapset tuon vellin suuhunsa. Olipa se heistð oikea juhla-ateria, sillð olihan velli keitetty selvðstð viljasta ja olipa siinð lihan makuakin seassa. Esimies toimitti niin, ettð Juuse ja vaimokin saivat vellið. Erityisesti pyysi sitten Juuse esimiestð, ettð hðn heidðn lapsensa ottaisi erityiseen huomioonsa, koska he itse olivat aivan voimattomat ja vðhðvðkiset tðssð tungoksessa puoliansa pitðmððn. Esimies lupasi tehdð parastansa. Pari viikkoa on kulunut ja tuo nðljðn ja puutoksen seuraama nðlkðkuume osasi k—yhðinhuoneesenkin. Melkein jðrkiððn kaatuivat hoidokkaat tuohon ankaraan tautiin ja kuolon ankara viikatemies alkoi niittðð runsaan saaliin heidðn seassaan. Tavan takaa kðvi Juuse katsomassa lapsiansa tuossa turman pesðssð. Kun hðn huomasi ankaran taudin iskeneen kiinni noihin horjuviin haamuihin ja ankarasti kuolevan heitð, rupesi hðn tahtomaan lapsiansa pois k—yhðinhuoneesta. -- Se hðnelle my—nnettiinkin, sillð olipa k—yhðinhuoneen hoitajillakin hðtð ankaran sairastuksen ja hirvittðvðn suuren kuolevaisuuden tðhden, mikð raivosi siellð. Juusen lapsista ei ollut vielð yksikððn sairaana ja sentðhden toivoi hðn vðlttðvðnsð lapsensa pois viemðllð silmin nðhtðvðstð kuolemasta. Oli kulunut lðhes viikon pðivðt siitð, kun lapset kotiin tulivat. Vanhin lapsista rupesi silloin nurkumaan pððtðnsð ja niskojansa kipe—iksi; parin vuorokauden kuluttua oli hðn vuoteen hyvðnð, ankarassa kuumeessa, houraillen yhtenððn. Juuse ei voinutkaan tuolla k—yhðinhuoneesta lastensa poisnoutamisella pelastaa nðlkðistð perhettðnsð taudin kourista; taudin siemen oli heihin jo tarttunut. Kun tauti tðllð tavalla kerran pððsi perheesen, sairastui jðrkiððn kaikki lapset ja ðiti, mutta Juuse ei. Kyllð sen arvaa, mikð ty— nyt Juuselle tuli hoitaessaan y—t ja pðivðt seitsemðð sairasta, semminkin kuin ei ollut sairaille mitððn antamista, ei ruokaa itsellððnkððn sitð vðhemmin muille. Kantatalosta, Ilmarista, tuotiin tosin joskus maitotilkka ja petðjðleipðð. Sitð koetti Juuse veden ja suolan kanssa keittðð ja valuttaa tuota suolaista keittosinukkaa sairasten suuhun, etteivðt he perðti hiukeaisi; itse hðn kasti petðjðistð suolaan ja ryyppðsi vettð pððlle. Kahden viikon kuluessa kuoli nuorin lapsi ja Juuse pesi sen ja vei aittaan laudalle; parin pðivðn kuluttua kuoli ðiti. Kovin murtui vahvan miehen mieli nyt. Hðn koetti ajatella sinne tðnne, mutta mitððn reikðð minkððn avun saamiseen ei l—ytynyt; hðnen tðytyi kuin tðytyikin jððdð tuon kamalan kuolon keskelle, hoitamaan vielð elossa olevia lapsiaan. Kun kolmas viikko oli kulunut loppuun, ei koko perheestð ollut elðvien joukossa muita kuin Juuse itse; kaikki muu perhe makasi jðrjestyksessð tyhjðn aitan lattialla. Juuse tuli nyt murheesta, nðljðstð ja paljosta vaivasta niin voimattomaksi, ettei hðn kyennyt rakkaita omaisiaankaan maahan laittamaan, vaan k—yhðinhoitohallituksen tðytyi se tehtðvð toimittaa. Niinpð erððnð pðivðnð ajoi pihalle kaksi hevosta, joiden kummankin reessð oli neljð ruumiskirstua; nðmðt olivat k—yhðinhuoneen ty—h—n kykenevðin hoitolaisten kðsit—itð. Joihinkin ryysyihin kððrðstyinð, pantiin ruumiit kirstuihin ja alettiin ajaa kirkolle pðin. Juuse ei voinut sen vertaa nousta vuoteeltaan yl—s, ettð hðn olisi mennyt katsomaan rakkaan perheensð lðht—ð. Kumminkin hðn tiesi, mitð tekeillð oli ja sentðhden itkeð tihisteli hðn vuoteessa itsekseen hiljaillensa. Siinð oli nyt Juusen hyvðin toivoin loppu; ei pððstykððn kesððn eikð tautia voitu estðð perheesen pððsemðstð. Vaikkei Juuse itse kaatunutkaan nðlkðkuumeesen, jði hðn kuitenkin nðljðn ja murheen kalvaamana vuoteelle maata. Hðn ei kyennyt liikkumaan missððn eikð toimimaan mitððn. Sen verran kykeni hðn liikkua kontturoimaan, ettð hðn sai m—kkinsð lðmmitetyksi. Kukaan ei piitannut hðnestð, sillð eipð ympðrist—llð asuvilla itsellððnkððn ollut mitððn sy—tðvðð. Ainoastaan Ilmarin talosta nytkin tuotiin tavasta maitotilkka ja pettuleipðð. Juuse oli nyt niin voimaton, ettei hðn kyennyt sitðkððn maitosinukaksi keittðmððn, vaan koki siten saada niistð ravintoansa, ettð kaasi vettð maitotilkkaan monin verroin enemmðn kuin maitoa oli ja pani rajusti suolaa sekaan. Sitten hðn haukkasi petðjðistð ja ryyppðsi tuota suolavettð pððlle. Kunpa tuotakaan olisi ollut ehdon kyllðltð, mutta niin ei ollut, sillð Ilmarin talossakaan ei ollut suurin poisanteen varaa. Tðmðn tðhden Juuse ei pitkiin aikoihin saanut minkððnlaista sy—tðvðð. Nðlkð kalvoi ja jðyti yhtenððn hðnen heikontuneita voimiaan. Pari lðhimmðn torpan vaimoa kðvi hðntð tavasta katsomassa ja jotakin apua hðnelle huoneellisissa asioissa tekemðssð, mutta eipð heillðkððn ollut varaa ruualla hðntð auttaa. Kuitenkin olivat eukot siinð onnellisessa tilassa, ettð he kykenivðt vðhin liikkumaan ja jotakin toimimaan. "Eik— teillð ole hyvin nðlkðkin?" kysyi Juuselta erððnð kertana toinen eukoista. "Mikðpðs se lienee, vaan mitðpð se parkumalla paranee. Kyllð osaisin sy—dð, kun olisi sy—mistð", sanoi Juuse. "Eik— se tunnu hyvin hankalalta, kun on kova nðlkð?" kysyi taasen muija. "Eihðn tuosta niinkððn kovin tiedð, kun kerran on siihen tottunut ja kun joskokin saa jotakin sydðmeensð --; tuntuu tuo vaan elðminen ja oleminen tukalalta ja rauhattomalta; kun olisi tullut kesð ... mutta tuo murhe ja muu voimattomuus..." sanoi Juuse uupuneen nðk—isenð. Erððnð kertana k—nttyr—ivðt eukot taasenkin Juusen m—kkiin. Heillð oli nyt mukanaan maitotilkka ja pala survoleipðð. Nðmðt aikoi Juuse jðttðð niiksi ajoiksi, kuin ei hðnellð enððn ole mitððn sy—tðvðð. Hðn kiitteli ja kosteli muijia hyvðntahtoisuudestaan. "Mutta jos kuolema tulisi", arveli toinen muijista. "Tulkoon vaan, se olisi paljon parempi, sillð olenpa kovin murrettu ja kalvattu mies", sanoi Juuse yhtðkaikkisesti. "Mutta mihinkðs luulisitte joutuvanne, jos kuolema tulisi?" sanoi eukko, jatkaen ikððnkuin huolehtien hðnen sielunsa tilasta ja viitaten pitðmððn siitð huolta. "Minð en ole mikððn kirjanoppinut, mutta sanotaanhan noita olevan kaksikin, jotka ihmisestð kuoleman jðlkeen huolen pitðvðt -- ... Ottakoon nyt kumpi ensin ennðttðð -- minulle ei maistu elðmð enððn miltððn, enkð minð voi vðlittðð mistððn mitððn", sanoi Juuse uupuneena. Kauhistuen lðhtivðt eukot pois. Kolmen pðivðn perðstð tulivat he taasenkin Juusen m—kkiin. He sanoivat hyvðnpðivðn, mutta Juuse ei vastannutkaan. He silmðsivðt vuoteen vieressð olevalle tuolille, johon he olivat laskeneet viimmestuomansa maitotilkan ja survoleipðpalasen. Palasta ei ollut ja astia oli tyhjð. He astuivat sðngyn luo ja silloin huomasivat he, ettei Juuse enððn olekaan elðvitten joukossa. Hðnen silmðnsð kiiluivat kuin lasinapit syvðlle painuneista silmðkuopista. Vasemmassa kourassaan nðytti hðn puristavan jotakin, ikððnkuin erinomaisen tðrkeðð ja tarpeellista. Mummot vððnsivðt kouran auki. Siellð oli hiukkanen suoloja; luultavasti oli hðn kokenut niitð imeð hiukenevan sydðmensð katkeamisen esteeksi. Hðnen rintansa pððllð oli avonainen talon ainoa virsikirja, jota hðn nðytti oikealla kðdellðnsð painavan rintaansa vasten. Otaksua sopii, ettð kuin hðn tunsi loppunsa lðhestyvðn, haki hðn tuon virsikirjan, saadaksensa sieltð jonkun lohdutuksen sanan. Tuntuipa siltð, kuin ei Juuselle olisikaan viime kamppauksessa ollut aivan sama, kumpi noista kahdesta hðnet ensiksi ennðttðisi kuoleman jðlkeen haltuunsa ottaa. X. Kyntðjð. Vuoden 1868 kevðt alkoi hyvin pahoilla enteillð. Paksut hanget olivat vielð maassa, kun jo ukkonen piti pahaa pauketta. Kðki lensi tiheimpððn kylððn ja sitð ei pidetty ensinkððn suotuisana vieraana. Selvðsti huomasi, etteivðt tyt—t ja pojat pyytðneet tuota armasta kðkeð kukkumaan naimavuosiaan, eikðpð vanhemmat ihmisetkððn pyrkineet tietðmððn, montako vuotta heillð vielð on elettðvissð. Kun tuo odottamaton vieras tuli kylððn, lensi se tiheimmðn puhtokunnan erððn talon kaivon vinttiin ja alkoi tuon kauvas kuuluvan, vaikka lðheltð heikolta tuntuvan kukahtelemisensa. Suomaton vieras kun se tðmm—isissð oloissa oli, ruvettiin sitð hððtðmððn pois. Kðki ei ollut siitðkððn millððnkððn, lensihðn vaan muutaman kylðn pajan katolle ja alkoi taasenkin kukahdella yhtð mahtavasti, ikððnkuin hðn ei olisikaan mikððn suomaton vieras. Siitð pois hððdettynð, lensi se kylðn lðpi juoksevan, valtavan joen rannalla olevain, menneen vuotisten hamppujen likovaajain pððhðn ja kukkui siinð niin hellittðmðtt—mðsti, ettð oikein kauhistutti. Hððdettiin se siitðkin pois ja silloin se lensi joen ylitse ensimðiseen aitan seipððsen ja kukkui siinð niin paljon kuin halutti; kukkui ennustuksia, hyvið ja huonoja aikoja ja kun nðhtiin, ettei sille mitððn valjettu, annettiin siinð sen kukkua vaan. Olikin niin kylmð ja kamala kevðt, ettð kaikki vanhat vuoden ennustajat kðyttivðt kðen tunkeilemisen kylððn ja sen kukkumisen ja tuota ukkosen hangelle ajamista hyvðksensð. Kamalalta tuntui taasenkin elðmðn toivo, sillð enteet olivat huonot. Olin juhannusaattona jossakin talossa selvittðmðssð heidðn asioitansa. Oli niin kamalan kylmð ilma, ettð se luisteli lðpi lihan. Joen yli pyrkiessðni, ajattelin: mitðhðn aikoja meille kuitenkin vielð tulee. Kamalat olivat mietteet ja kylmð tuuli viuhkoi niin rajusti, etten ollut l—ytðð keinoja itseðni suojellakseni. Silloin yhtðkkið vðlðhti mieleeni, ettð 'uusi pðivð vielð kaikki muuttaa voi', sillð olihan nyt pðivðntasauksen aika. Hallitus oli kaikkensa koettanut, auttaaksensa maakuntaa sy—misellð ja siemenellð. Niinpð oli se nytkin kokenut toimia niin, ettð maanmiehillð olisi jotakin kylvðmistð. Ei ollut saatavissa oman maan touon siementð ensinkððn ja sen takia koetti hallitus saada niitð, missð niitð vaan saatavissa oli. Niinpð oli Saksasta ja Tanskasta hankittu touon siementð kylvðmisen varalta. Paljon oli niissð kaksirivistð ohraakin, mikð harvoin tððllð Pohjanmaalla menestyy. Niitð oli lainailtu maanomistajille jonkimmoista takuuta vastaan. Paremman tulevaisuuden toivosta ei kansa katsonut, oliko kevððn enteet huonot vai hyvðt ja olivatko saadut touon siemenet kaksi- tai kolmirivistð ohraa, mutta yrittivðt ja toivoivat he vaan. Satuin taasenkin kulkemaan ulompana kotinurkkiani. Kylmð ja kamala oli ilma kylv—n teon ajaksi, mutta yhtðkaikki oli ihmisið kynt—-vaolla. Kai he vielð toivoivat ja luottivat. Katsoin erðstð kalpeata ja laihaa, tðysikasvuista poikaa, joka mielestðni nðytti sangen heikolta kyntðjðltð. Menin hðntð puhuttelemaan. "Eik— tunnu vaikealta noin raskas ty—?" kysyin hðneltð. Hevonen oli juuri vaolle kððnnettynð ja siihen t—kðsi nuorukainen auransa pystyyn ja istui rinnalleni pellon pientareelle. "Eipðhðn se niin helppoakaan ole ... voimat ovat vðhissð, kun on monta vuotta perðkkðin olkea sy—nyt, mutta eihðn ole parempaa toivomistakaan, ellei sitð uudestaan yritð", selitti tuo kalpea nuorukainen. "Mutta onhan nðmðt ilmat niin kamalan kylmið taasenkin nðin kylv—n ajaksi", sanoin. "Mikð sen tietðð, jos ne vielð lðmpeneisivðtkin", sanoi poika ja katsoa vilautti epðluottavasti minua silmiin. Samassa tiukensi hðn suolivy—tððn, nousi yl—s, ikððnkuin tyytymðtt—mðnð ja tarttui saharan kankeen. Tuskin hðn oli pððssyt vakonsa kanssa pari kolme syltð eteenpðin, kun hðn kaatua vðtkðhti vakoon ja hðnen huipertuessaan auransa, hevosen yhð edelleen mennessð, teki vððrðn vaon. Siitð noustuaan, oikasi poika mutkan; nðytti siltð, ettei kylv—maa saa tulla huonosti kynnetyksi. Peltosarka oli noin viidenkymmenen sylen pituinen ja kun tarkastelin tuota luottavaa kynt—miestð, kaatui hðn tuolla vaollaan viisi kertaa, mutta yhtð monesti nousi hðn yl—s ja alkoi taasen uudestaan. Tulevaisuuden toivo elðhytti hðntð. XI. Leipoja. Juhannukselta lðmpenikin ilma niin poutaiseksi ja lðmpymðksi, ettei moista usein ole nðhty. Auvereen tðhden oli ilma usein niin paksu ja sumea, ettð aurinkokin paistoi taivaalta niinkuin jonkun ohkasen ja tasaisen pilvikerroksen lðvitse. Kðrsi silloin aurinkoa tðhystðð ja katsella, eikð tarvinnut turvakseen laittaa savustettuja lasipalaisia, silkkihuivien nurkkia tai muita semmoisia turvakeinoja. Kyt—savua oli tavasta niin sakealta, ettei kaikesti parinkymmenen sylen pððssð olevaa naapuritaloa pðivðsydðnnðkððn nðhnyt. Selvðsti nðki, ettð kaikilla ihmisillð oli vielð luottamusta -- ja uskoa korkeimman apuun. Maa kasvoi niin rajusti, ettð oli kuulevinaan, ikððnkuin jotakin ritinðð olisi kuulunut. Ulkomailta tuodut touon siemenetkin kasvoivat, heilim—ivðt niin tutun-omaisesti, ikððnkuin ne olisivat kauvan aikaa jo meidðn ilma-alaamme perehtyneet. Kaksirivinen ohrakin pallotti vaan kullan keltaisena ja tðysinðisenð pitkissð ja tðysinðisissð tðhkðpðissð. Tuota kaikkia katsellessa, elpyivðt kuihtuneet, nðljðn ja taudin rasittamat, jðljelle jððneet ihmiset. Loistavin silmin katselivat he kullankeltaisia peltovainioita sivukulkeissaan, samassa lðpi kouransa vedellen tðysinðisið tðhkðpðitð. Kun vilja oli siihen mððrððn kypsynyt, ettð siitð voi hampaan rakoon jotakin saada, leikkoa napsivat ihmiset pellon joutuneimmista paikoista ja siellð tððllð alkoi joitakuita varajalkoja ilmestyð laajoille peltovainioille. Ei joudettu odottamaan niinkauvan, ettð olisi koko riihellinen voitu leikata, vaan ne vðhðtkin vietiin riiheen. Siellð ne kuivattua hierastiin oljesta erilleen ja kiidðtettiin myllyyn; kansa oli pððssyt ruokaan kðsiksi. Siitð saatiin uusia voimia, ettð kyettiin ilomielin rientðmððn valmistuneen, odottavan ja raskaasta painosta notkuvan elon kimppuun. Ei monta vuorokautta viipynyt, ennenkuin laajat vainiot r—yheltyivðt varajaloista ja kuhilaista aivan tðyteen. Ihana oli katsella noita pulleita ja tðysinðisið kekoja, joita taaempaa katsoen nðytti olevan vainiot tðyteen ahdettuina. * * * * * Satuin menemððn muutamaan taloon, jossa ensi kertaa leivottiin uutisviljasta. Oltiin juuri taikinaa alustamassa. Vanha emðntð hððri ja puuhasi tuon kullankeltaisen ja sitkeðn taikinan kanssa. Valkoset paidan hihat olivat kððrityt ylemmðs kyynðspðitð ja kikavalkea esiliina oli edessð. Isolla hðrjðn lapaluulla nosteli emðntð taikinaa p—ydðlle ja alkoi sitð vanuttaa. Vanha isðntð istui miettivðisenð p—ydðn pððssð. Nðytti siltð, ettð hðn oli sangen alakuloinen. Hðn ei lausunut ainoatakaan sanaa, istui vaan hiljaisena ja miettivðn nðk—isenð. Olin huomaavinani, ettð kyynelið vðikkyi hðnen silmissðnsð. "On niin kummallista, ettei tahdo silmiððnkððn uskoa. Viisi vuotta perðtysten on sy—ty olkia ja pettua ja monasti ei ole ollut selvðð viljaa siteeksikððn sekaan panna. Ja nyt on tuommoinen taikina p—ydðllð! On kuin kesðvoita ... miten sitð uskaltaa tuommoista leipðð sy—dð. Jumala ei ole vielð meitð hyljðnnyt", puhkesi ukko viimein sanomaan. Hðnen leukansa rupesi jðrðhtelemððn ja viimein puhkesi hðn itkeð nyyhkimððn. Lieneek— ukko miehisenð miehenð hðvennyt tuota sydðmensð heltymistð, summa vaan oli se, ettð hðn nousi yl—s ja alkoi kðvellð k—nttið kamariinsa. XII. K—yhð rikkaana suuressa k—yhyydessð. Kun paikkakuntaan muutimme, ihmettelin suuresti tavatessani erððn aina k—yhðksi tunnetun, monilukuisen perheen. He olivat kaikin elossa, vielðpð terveinð ja hyvin voipinakin. Vanhastaan oli tiettynð, kuinka nðlkðistð ja nurjaa elðmðð he viettivðt hyvinðkin aikoina. Ty—teliðitð ihmisið olivat kyllð vanhemmat, mutta kun iso lapsiliuta kertyi ympðrille, ei ahkerankaan ty—miehen ansiot voineet riittðð lukuisan perheen vðlttðmðtt—mimpiinkððn tarpeisiin. Elðvð hðtð olisi monastikin tullut perheesen, mutta vaimo oli kanssa laillaan perheen apuna. Hðn oli lueskellut kaikenlaisia lððkðrikirjoja, mitð kðsiinsð sai. Nerokas ihminen kun oli, oli hðn niistð kokoillut itselleen monenlaisia tietoja. Niiden avulla oli hðn kohonnut siihen arvoon, ettð hðneltð ruvettiin kyselemððn neuvoja yhteen ja toiseen vammaan. Hðn oli jonkummoinen silmðlððkðri, ja jos jonkun henkil—n silmð loukkaantui tai jos hðn sai pahan rikan silmððnsð, oli kohta asia tuon eukon luokse. Tuossa rikan otossa olikin hðn niin taitava, ettei niin pahaa rikkaa ollut, ettei hðn sitð poistanut. Tavasta olivat ne niin syvðlle sy—pyneet, ettð oli mahdoton uskoa, ettð hðn ne, useinkin tavattomilta paikoilta, saisi pois, mutta ðlðs mitððn, pois hðn ne vaan otti. Hðnellð oli niin pehmeðt hypeet, ettð vaikka hðn kðsitteli ðrtynyttð silmðð, ei hðnen hypeensð jðlki tuntunut rasittavalta eikð tuskaa lisððvðltð. Kun hðn oli syyt poistanut, hauteli hðn sitten useampia vuorokausia vihottunutta silmðð raikkaalla lðhdevedellð, jota hðnellð oli m—kkinsð luona saatavana. Tarkoin varoi hðn, ettei valo pððssyt rasittamaan kipeðð silmðð. Sentðhden piti hðn tuona aikana pimeðnð useampia vuorokausia pienen kamarim—kin, jossa hðn noita silmðkipeitð hoiteli, kun niitð sattui olemaan. Vaikkei lððkkeet olleet sen parempia, lðhti moni sieltð tervein silmin. Oliko niin, ettð vamma oli semmoinen, jota ei hðn voinut parantaa, kehoitti hðn kiihkeðsti potilasta menemððn kiireen kynttð lððkðrin luo. Jos missð oli sairaita, noudettiin hðn tavallisesti niitð hoitamaan. Hðnhðn se osasi niin pehmeðsti kðsitellð ja luottavasti lohdutella sairasta. Aina hðnellð oli joku apukeino jotakin vissið vammaa vastaan. Oliko sairautena paha haava, puhdisti, siteli ja voiteli hðn ne niin hyvin, ettð niistð kohta kipu lakkasi ja paraneminen alkoi. Erinomaista huolta piti hðn siitð, ettei sairaan vatsa saanut olla kovalla. Jos jotakin semmoista merkkið nðkyi, koetti hðn lievennellð ja auttaa niitð lððkkeillð, niinkuin resiini—ljyllð, senna-teellð y.m. Elleivðt ne auttaneet, pani hðn kohta lavemangin, jossa toimessa hðn oli erittðin taitava. Jos sairaassa oli ankara kuume, virvoitteli ja jððhdytteli hðn sairaan pððtð kylmillð kððreillð. Hðn oli tottumuksesta tullut niin kestðvðksi, ettð hðn vðliin valvoi viikkokausia y—t ja pðivðt sairaan vuoteen vieressð, eikð hðnessð sen suurempaa uupumuksen merkkið nðkynyt, kuin ettð hðn joskus istuallaan nuokahteli; kuukausmððriin ei hðn paljon lepoa kaivannut, kun hðn joskus vaan sai uinahtaa jonkun minuutin, niinkuin lintu oksalla, oli siinð kyllð. Tuo pitkðllinen perheensð luota poissa oleminen kðvi siten laatuun, ettð vanhimmat lapset kotim—killð hoitivat nuorempia. Outo olisi luullut tuon yhteisen hyvðntekijðn hyvinkin paljon ansainneen tuolla avunteollaan. Mutta kansa on useinkin kiittðmðt—n hyvðntekijðllensð. Yleiseen oli juurtunut se ajatustapa, ettð hðnhðn onkin vaan k—yhð akka, joka kyllð joutaa parempiansa palvelemaan. Kenenkððn mieleen ei juuri monasti juolahtanut, ettð hðnen ty—nsð on raskaimpia kaikista t—istð ja ettð hðn tarvitsisi palkan ty—stððn saada puutetta kðrsivðn perheensð elatukseksi. Ihmisistð tuntui siltð, ettð noin sen ollakin pitðð. Usein hðn kyynelið vuodattaen palasi k—yhððn m—kkiinsð, kun hðn moniviikkosesta sairaan hoidostaan tyhjinkðsin laitettiin pois, ilmottamalla, ettei hðntð enððn tarvittaisi. Y—t ja pðivðt oli hðn siellð valvonut ja sanomatonta vaivaa nðhnyt ja salaisesti toivonut, ettð hðnelle nykðistðisiin palkaksi jotakin, ettð hðnellð olisi jotakin kotiin viemistð nðlkðisille lapsillensa. -- Oliko kummaa, jos uupunut sydðn murtui. Usein oli sairas, jota hðn oli hoitanut, jo niin paljon voimistunut, ettð hðn kykeni vaatepððllð istuskelemaan. Sen enempðð ðlyðmðttð, ojensi hðn vaan tavallisesti yhtðkaikkisesti kðtensð, kun hoitaja hðntð hyvðstijðtteli. Jos sitten joku pisti leipðkieraman poislðhtiessð hðnen kðteensð, ei sekððn ollut paljoksi arvattava. Usein oli keskustelua isðntðvðen kesken, annettaisiinko hðnelle mitððn palkkaa, mutta pððt—kseksi melkein aina tuli: "hyvðpð on ollut, kun hðn on saanut ruuan suuhunsa". Vaikka tuon uskollisen yhteiskunnan palvelijan mieli vðlisti murtuikin kyyneleihin asti, ei hðn kuitenkaan kenellekððn nurkunut eikð valitellut vaivojaan; n—yrðnð hðn vaan kðrsi surunsa ja oli yhtð helkevð ja yhtð mieluinen taasen tarvittaessa lðhtemððn. Kuitenkaan eivðt kaikki niin kiittðmðtt—mið olleet. Oli ihmisið, joilla oli tunnokas sydðn ja kiitollinen mieli siitð suuresta avusta, minkð he olivat hðneltð saaneet. He useinkin kyyditsivðt hðnet hevosella kotiin, pannen rekeensð, milloin pottusðkkið, kulloin jauhopussia, leipðr—ykki—itð, lihan palaa tai muuta semmoista. Silloin tunsi eukko itsensð sangen kiitolliseksi ja koko maailma tuntui hðnestð niin hyvðltð. Ilosta loistavin silmin meni hðn m—kkiinsð, sillð olihan hðnellð nyt, mitð antaa nðlkðisille lapsillensa, jotka n—yrinð tulivat iloissaan ðitiðnsð vastaanottamaan. Tðmm—iset kohtaukset palkitsivat hðnen mielestððn nuot hukkaan menneet vaivatkin. Asiain ollen tðllð kannalla, ei perhe pððssyt koskaan sen paremmaksi karvottumaan, vaan puute aina kapisi kantapðillð. * * * * * Tðmð perhe se oli, joka herðtti minun huomiotani paikkakuntaan muuttaessani. Vanhimmat lapsista olivat jo pesðstð lentðneet pois, mutta heille kun luoja niitð niin runsaasti lahjotti, oli heillð lapsia nytkin ympðrillððn kokonaista kuusi kappaletta. Naurussa suin tulivat vanhemmat minua tervehtimððn, niinkuin vanhaa tuttua ainakin. "Kuinka te nðinð kovina ja hirmuisina aikoina olette henkenne sðilyttðneet?" sanoin minð hðmmðstyksissðni. "Eipð meillð ole ollut hðtðpðivðð", sanoivat he iloisesti. "Kuinka se on ymmðrrettðvð, nyt kun koko maa taistelee nðlkðkuoleman kanssa? Ovatko lapsenne kuolleet?" kyselin minð. "Ei ainoatakaan pððn vahinkoa ole tullut. Kaikki ovat he terveinð ja vielðpð lihaviakin", sanoi mies iloisesti. "Meillð onkin nyt parempi elðmð, kuin koskaan ennen", sðesti vainio. "Jopahan nyt kumma ja sitðhðn tðssð juuri itsekseni ihmettelen, kun olette niin lihavan ja v—yreen nðk—isið. Mutta tahtoisinpa tietðð, mistð teille nuot hyvðt pðivðt nðinð hirmuisina aikoina ovat tulleet", utelin yhð. "Se on pian selitetty. Kun huomasimme, minkðlainen aika nyt oli kðsissð, lðhdimme heti, mikð perheestðmme vaan kynnelle kykeni, kori kainalossa metsððn. Kuivilta kangasmailta rupesimme noukkimaan islannin jðkðlðð (liisterijðkðlð), niin paljon, kuin kerkesimme. Kun olimme pari viikkoa sitð tehneet, oli meillð koossa niitð aika varasto. Niiden turvinhan sitð sitten osaksi on eletty", selittivðt he. "No, mitð ruokia te niistð valmistatte?" kysyin minð. "Me teemme niistð leipðð ja saapipa niistð hyvðð keitostakin", sanoi emðntð iloisesti. "Kuinka se tapahtuu?" kysyin taasenkin. "Ensin noukimme kaikki roskat niistð tarkoin pois. Sitten panemme ne kylmððn veteen likoamaan vuorokaudeksi. Kun jðkðlð sitten nostetaan liosta pois, pannaan ne lievðnlaiseen lipeððn noin kymmeneksi minuutiksi. Sieltð nostetaan ne harvoihin vakkoihin ja valellaan vettð pððlle niin kauvan, ettei valuva vesi tule yhtððn enððn lipeðltð. Sitten kuivataan ne ja survotaan huhmarissa hienoiksi ja niin on leipðvðrkki valmis, eikð niissð ole yhtððn karvasta eikð muuta maan makua". "Kuinka niistð sitten leipðð tehdððn?" "Jðkðlðjauhoista tehdððn paksu juuri, niinkuin ainakin. Kun se on kylliksi hapannut, vastataan se niinkuin taikina ainakin ja jos ei ole parempaa vastimeksi, vastataan se olki- tai petðjðjauhoilla. "Eik— ne huonot aineet pilaa leipðð?" "Ei, sillð jðkðlðjauhot korvaavat muiden aineiden huonouden", selitti emðntð. "No, entð sitten?" "Sitten leivotaan ne ja paistetaan, niinkuin ainakin, ja leipð on valmis sy—tðvðksi", takaili emðntð. "Ja onpa meillð vielð muitakin apulðhteitð hyvððn toimeentuloomme", kehahteli isðntð. "Mitðs muuta vielð?" "Kun ilmat tuon ankaran hallay—n jðlkeen lðmpenivðt ja sienet kerkesivðt kasvaa, lðhdimme taas, kynsi kansi, niitð kokoilemaan. Niitð kokosimme niin paljoa, kun voimme ja nyt niitð on varastossamme koko tarve. On suolassakin pari nelikkoa ja mikððn suolakala ei vedð niille vertoja", tuumaili isðntð. "Mutta eik— nuot sienet ole monimutkaisesti ja kallisten h—ystetten kanssa valmistettavia; eik— niistð tule kallis ruoka?" kysyin. "Voihan niistð saada kallistakin ruokaa niinkuin monesta muustakin, vaan voipi niistð aivan yksinkertaisestikin valmistaa oivallisinta ruokaa. Luulemmekin, ettð he turhaan sienien tðhden tekevðt paljon ty—tð ja tuhlaavat varojaan", sanoivat he. "Kuinka te sitten niitð valmistatte?" "Keino on aivan yksinkertainen. Havun neulat, lehdet ja muut rikat noukitaan niistð tarkoin pois. Kanta leikataan poikki, nðhdðkseen onko sieni vapaa madoista, sillð jos kannassa kerran ei ole madon reikið, niin on sieni terve. Eipð muutamien madon reikien vuoksikaan hyljðtð isoa, komeaa sientð. Silloin leikataan sieni halki ja leikataan vikaunut osa pois, niin ettei madon reikðð enððn nðy. Sitten pannaan ne kylmððn veteen likoamaan ja sitten kiehumaan. Ne eivðt tarvitse kiehua niinkððn kauvan kuin perunat pehmetðkseen. Siitð ammennetaan sienet reikðkattilalla puhtaisiin vakkoihin valumaan. Kun niistð ei enððn mitððn tipu, pannaan ne astioihin ja hienoa suolaa ripistellððn sekaan, ei kuitenkaan niin paljoa kuin tuoreet kalat tarvitsevat. Siinð ne sitten ovat ne monimutkaiset valmistukset ja kalliit maustimet", selittivðt he, oikein innostuneina. "Siitðk— niitð sitten sy—dððn?" "Siitð, aivan siitð niinkuin suolakalaa vaan ja hyvððpð onkin. Mutta jos on varaa laittaa oikein herkkuruokaa, niin ei tarvitse muuta kuin nakkaa pari suupalaa voita paistinpannuun ja panee sinne suolatuita sienið ja antaa niiden siinð kðrðhtðð ruuminvðrisiksi; takaanpa ettei mikððn liharuoka vedð silloin vertoja tuolle paistille", selitteli emðntð yhð. "Eik— tuo sienien kokoominen ole hyvin tarkkaa ty—tð, sillð tðytyyhðn tuntea sienet ja onhan niissð myrkyllisiðkin, jotka my—s tðytyy osata eroittaa, koska niiden nauttimisesta voisi menettðð henkensðkin", inttelin minð. "Eik— mitð. Tuokin arkuus on vaan tyhjðð saivartelemista. Jokainen kyllð tuntee tuon myrkyllisen, punaisen ja valkean tðplikkððn kðrpðs-sienen, ettei hðn ota sitð joukkoon. Mitððn muuta myrkyllistð sientð ei meillð luullakseni ole. Kovin ohutlihaiset ja ala-arvoiset sienet eivðt maksa kokoomisvaivaa, jonkatðhden nekin saavat jððdð pois", kokivat he selitellð. "Otatteko te heltut sienien alapuolelta pois, kun valmistatte niitð sy—tðvðksenne?" kysyin. "Ei, ei, mitðs nyt toki. Kun ne ovat puhtaita, kelpaavat ne semmoisinaan ravinnoksi, yksin kannatkin, kun ne vaan ovat terveitð madon sy—nniltð". En muuta voinut sanoa, kun: "vai niin!" "Emme me vielð ole kertoneet kaikkia hyvyyksið, mitð meillð on", sanoi emðntð loistavin silmin. "No, mitð teillð sitten vielð on?" utasin. "Meillð on hyvðt lihavaratkin", kerskasi emðntð. "Mistðs sitð niin kyllðltð on?" kysyin. "Kun tuli semmoinen vuosi, kuten tiedðtte, tðytyi monen syksyllð tappaa emðnsð jðljestð kesðn yli elðneet varsansa. Missð kuulimme semmoista tapahtuvan, menimme sinne ja pyysimme saada varsan haltuumme. Mielellððn suostuivatkin omistajat siihen ja me teurastimme varsan ja korjasimme lihat; nahan annoimme omistajalle takaisin. Kolme semmoista varsaa saimme sinð syksynð teurastaa ja pulskat lihat niistð tulikin, ja nyt meillð on kyllitellen maukasta lihaa", puhelivat he ujostelematta. "Eivðtk— ihmiset kammoksuneet tuota teidðn lihan haalimistanne ja sy—ntiðnne?" kysyin minð. "Kammoksuivat kyllð ja sanoivat meitð kovin lihan sy—jiksi, mutta sanokoot vaan. Me huolimme heidðn ennakkoluuloistansa viisi. Surkeata on nðhdð, kun ihmiset ennen kuolevat nðlkððn, kuin sy—vðt terveellistð, ravitsevaa ja luvallista ruokaa", tuumaili isðntð. "Se ei ole hðpeðksi, vaan kunniaksi teille, sanokoot ihmiset mitð vielð sanovatkin; te olette onnellisempia, kun muut tðnð kovana aikana; olette henkenne sðilyttðneet, niinkuin saaliin. -- Mutta sanoitte saavanne noista jðkðlistð keittoruokaakin. Kuinka te sitð valmistatte?" kysyin. "Kun jðkðlðt ovat puhdistetut ja taitetut, niinkuin edellð on kerrottu, kelpaavat ne keittojauhoiksikin. Se eroitus kumminkin on, ettei niitð tarvitse vðlttðmðtt—mðsti kuivata ja survoa jauhoiksi, jos niin kiireesti keitosta tarvitaan. Sillð keittðessð liukenevat jðkðlðn osat yhdeksi puuroksi. Kun tahdotaan keittoa, pannaan ne pataan kiehumaan. Jos on nakata sekaan maitotilkka ja hyppysellinen selvðn viljan jauhoja, niin tulee rokka sen parempi, mutta menee se siltððnkin; luonnollista on, ettð suolaa tðytyy my—s hiukan panna keitokseen", selitti emðntð. "Eik— teillð olisi aikaa kðydð m—kissðmme maistelemassa ruokiamme; m—kkimme ei ole kaukana tðstð", esitteli isðntð. Koko heidðn kertomuksensa hyvistð ruuistansa ja ruokavarastoistansa tuntui minusta niin kummalliselta. Mutta kun nuo aina ennen niin kalpeina ja nðljistyneinð olleet ihmiset seisoivat hyvinvoipina ja iloisina edessðni, samalla kun muut kansalaiset kulkivat horjuen ja kalpeina, niinkuin kalmistoon suljetut haamut, jotka odottivat vaan sitð hetkeð, milloin heidðn jalkansa torkahti ja he suistuvat haudan ammottavaan kitaan -- niin otin kiitollisuudella vastaan heidðn kutsunsa. Tultiin m—kille. Hyvin voivat, puhtaat lapset tulivat iloisesti vanhempiaan vastaan, hyvðillen ja halaillen heitð. Silmðilin ympðri tuota pientð melkein ahdasta m—kkið. Muhkealta ei se tosin nðyttðnyt kaluston eikð minkððn muunkaan puolesta. Mutta kaikkialla hallitsi puhtaus ja hyvð jðrjestys. Kaikki esineet olivat mukavasti jðrjestellyt paikoillensa niin paljoa kuin semmoisissa ahtaissa oloissa mahdollista oli. Lasten vaatteet eivðt olleet mitððn kalliita ja terveitð, vanhoja kuluneita vaatteita vaan, mutta puhtaita ne olivat ja terveiksi paikatut. Heti m—kkiin tultua rupesi emðntð ruuanlaittamis-puuhiin. Hðn viritti tulen takkaan ja rupesi jðkðlð-rokkaa keittðmððn. Hðn yritti sieniðkin paistamaan, mutta minð ehkðsin hðnet siitð, ilmoittaen, ettð haluan maistella niitð semmoisina kuin ne suolattuina olivat. Kun emðntð oli saanut ruuan pantuksi, istuttiin p—ytððn sy—mððn. Ihmetellð tosiaankin tðytyi, kuinka hyviltð nuot oudot ruoat tuntuivat ensikertaisellekin. Ei mitððn vastenmielisyyttð tuntunut niitð vastaan. Jðkðlðleipð oli hapattamalla tehty ja oli jotenkin tuoretta. Se tuntui vaan semmoiselta kuin vðhðn happaman kilpakka tavallinen hapan leipð. Kaunista, valkosta ja lihavaa varsan lihaa oli leikelty viipaleisin puulautaselle ja suolatuita sienið oli toisella. Kummallisen mieluisia olivat nuot sienet ja pian tulin vakuutetuksi, etteivðt he liikoja laskeneet, kerskatessaan, ettei mikððn suolakala niille vertoja vetðnyt. -- Hyvðllð ruokahalulla pistelin jðkðlðleivðn kanssa pienið ja hyvðsti valmistettua, maukasta varsan lihaa. Sy—dessð emðntð nosti eteeni kaksikorvaisen, ison tuopin, sanoen: "tðssð olisi juotavaa". Olinkin nðitð ruokia jo siksi paljon sy—nyt, ettð halusinkin jotakin palanpainetta; tartuin siis ahnaasti tuopin korviin kiinni. Suuresti hðmmðstyin, juolahtaessani tuota juomista. Juotava oli, mitð parasta olutta voidaan hyvinðkin vuosina parhaista maltaista kotipanimossa saada. "Mistð teillð on noin avullisia maltaita tðmm—isenð aikana, kun olut on parasta laatua, mitð ikinð olen maistellut?" sanoin hðmmðstyksissðni. "Niitðhðn on nyt kosolta joka talossa, vaikkeivðt ihmiset sitð huomaa. Asia on, nðette, niin, ettð kun jyvð ei ennen hallaa kerinnyt ensinkððn kasvaa, jði tuo jyvðn-yty kaikki olkiin ja nðmðt oljet ovat nyt avullisia maltaita", selitteli emðntð hyvðntahtoisesti. "Ettðk— tðmð olut on tehty oljista?" kysyin kummissani. "Aivan pelkistð oljista. Ei hyppysellistðkððn ole siihen kðytetty minkððnlaista viljaa", vakuutti emðntð. "Ihme kumma! -- No, miten te sitð valmistatte?" kysðsin. "Keino on aivan mutkaton. Lasken vaan saavin tðyteen ohran olkia kuumaan veteen likoamaan vuorokaudeksi. Sitten lasken likoveden tapista ulos ja panen pataan kiehumaan, kiehuessa nakkaan vðhðn humalaa sekaan. Kun keitos jððhtyy, laitan sen kðymððn ja olut on valmis", sanoi emðntð. "Mutta eik— tulisi aina parempaa, kun panisi olkia kylmððn veteen likoamaan", pakkausin neuvomaan. "Ei kðy pðinsð. Olen koettanut sitðkin, vaan silloin maistaa olut oljelta ja samalla ikððnkuin tunkalta", sanoi emðntð ja katsoa vilautti minua silmiin; oli niinkuin hðn olisi sanonut: Etpð nðy ymmðrtðvðn. "Mikð teidðt siihen on opastanut?" vastasin. "Kun oljet lemusivat niin imeliltð, rupesin miettimððn asianlaitaa ja koettelemaan, eik— niistðkin jotakin tulisi tðnð kovana aikana", sanoi emðntð. Lopuksi sy—tiin tuota jðkðlðkeitosta ja sekin meni tðmm—isenð aikana hyvin mukiin. Jðttelin heidðt hyvðsti, kiitellen ja kostellen. "Ei meille tule enððn koskaan nðlkðvuotta", sanoi emðntð luottavasti, loistavin silmin, kðttðni puristaen. * * * * * Hðdðstð mitððn tietðmðttð, eli tuo k—yhð joukko tyytyvðisenð pienessð m—kissððn ja mikð oli heidðt tuohon tilaan ja noihin keksinn—ihinsð saattanut? siihenpð vastaan heti. He olivat k—yhyydessððnkin semmoisia ihmisið, jotka rakastivat kirjallisuutta. He lukivat kaikkea kirjallisuutta, mitð kðsiinsð saivat, ei ainoastaan huvikseen, vaan elðmðnsð opiksi. He olivat viime aikoina saaneet kðsiinsð semmoisen kirjan, jossa kehoitettiin hðtð-aikoina kerððmððn jðkðlðð ja sienið hðtðvaraksi. Samassa kirjassa kehoitettiin my—s hevosen lihaa hyvðksensð kðyttðmððn. Jðrkevið ihmisið kun olivat, ei nðmðt neuvot tulleet kuuroille korville, vaan he ryhtyivðt tuon kovan pulman tullessa heti tositoimiin. Kirjallisuus oli jo heidðn henkensð niin kehittðnyt, ettð he olivat vapaat kaikista ennakkoluuloista ja eivðt olleet tahallaankaan, vaikka saivat vðlistð pilkkaakin kðrsið. Monikin, joka nðljðn kanssa taisteli hirmuista taistelua, pilkkasi heitð, vaikka itse oli kymmentð kertaa pahemmassa kadotuksessa. Siinð oli koko heidðn konstinsa. * * * * * Tðmm—istð voi silloin tapahtua niinkin pienessð piirissð, missð silloin asuskelin. Ja nðmðt pikakuvat ovat tosiasioita, eikð minkððn mielikuvituksen tuomia utukuvia, sillð olen ne omin silmin nðhnyt, omin korvin kuullut. Ei nðmðtkððn ole ilahduttavia kuvia, mutta paljon kamalampia tapahtumia saatti silloin tapahtua muualla, joita en ole ollut nðkemðssð. Kova aika on nytkin, mutta Jumalan kiitos! En nyt ole vielð yhtððn semmoista tapausta nðhnyt. Mitð niissð laajoissa piireissð, joita katovuosi pahimmin rasittaa, voi vielð tapahtua, se on hðmðrðn tulevaisuuden peitossa; varmaa vaan on se, ettð kova nðlkð rasittaa paikoittain kansaa. Jumala, ettei semmoista enððn tapahtuisi! End of the Project Gutenberg EBook of Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista, by Pietari Pðivðrinta *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKAKUVIA 1867 KATOVUODESTA *** ***** This file should be named 17447-8.txt or 17447-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/1/7/4/4/17447/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.