Nuoren Robertin matka Grönlantiin isäänsä hakemaan

The Project Gutenberg EBook of Nuoren Robertin matka Gr—nlantiin isððnsð hakemaan, by Franz Hoffmann This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Nuoren Robertin matka Gr—nlantiin isððnsð hakemaan Author: Franz Hoffmann Translator: Antti Sainio Release Date: December 21, 2010 [EBook #34714] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NUOREN ROBERTIN MATKA *** Produced by Tapio Riikonen NUOREN ROBERTIN MATKA GRøNLANTIIN ISááNSá HAKEMAAN Kirj. Frans Hoffmann Suomensi Antti Sainio Helsingissð 1884, K. E. Holm'in kustantama. J. Simeliuksen perillisten kirjapainossa. New-Yorkissa, Yhdysvaltain etevimmðssð kauppakaupungissa, asui kapteeni Griffin perheinensð. Hðnellð oli hyvð ja rakastettava puoliso, kaksi kaunista ja hyvðntapaista lasta, neljðntoista vuotias poika ja kymmenvuotinen tytðr. Kuljettuansa monta vuotta merillð, kðytyðnsð kaikki mailman meret, tehtyðnsð my—tðisið matkoja ja parhaasta pððstð valaskalanpyytðjðnð ansaittuansa suuren omaisuuden, hðn oli vaimonsa rukouksista asettunut lepoon, ostanut itsellensð sievðn talon ja eli nyt kodin hiljaisuudessa omaisineen, jotka hðntð hellðsti rakastivat. Mutta tottuneena toimelliseen elðmððn hðn kyllðstyi levollisuuteen; aika kðvi hðnelle vihdoin ikðvðksi, ja ne toimet, joihin hðn ryhtyi, eivðt riittðneet luovuttamaan hðnen ajatuksiansa mereltð. Sinne hehkui koko hðnen sydðmensð. Merelle, merelle! Hðnen ystðviensð joukossa oli kapteeni Becker, joka oli varustanut laivan valaskalanpyyut——n. Kaikki oli valmisna ankkurin nostamiseksi, kun se kova onni kohtasi hðntð, ettð hðn lankesi ja taittoi jalkansa. Koko hðnen omaisuutensa oli Ellenor'issa -- se oli laivan nimi ja hðn olisi ollut mennyt mies, jos ei ostajaa olisi ilmestynyt, jolle hðn puhtaasta rahasta saattoi antaa laivan kalliine kalustoinensa. Kapteeni Griffinistð tuli se ostaja. Hðn tahtoi tehdð kerran vielð yhden matkan ja palattuansa olla koskaan enððn eroamasta perheestððn. Lðht—pðivð tuli. Puolisonsa ja lastensa seuraamana kapteeni Griffin lðhti kauniille laivallensa. Hðn nðytti heille, kuinka taneasti se oli rakettu, mutta samassa my—skin, kuinka sievð ja keveð se oli; hðn vei heidðt joka paikkaan ja nðytti runsaan muonavaraston, turkit, hðtðmajat, sanalla sanoen kaikki, mikð voi rauhoittaa kotiin jððvið. Se lievitti, mikðli saattoi, erohetken katkeruutta. Kapteeni syleili puolisoansa ja lapsiaan, jotka astuivat veneesen, mikð oli vievð heidðt maalle. "Jumala teitð siunatkoon!" kapteeni huusi heille. Pian sen jðlkeen he nðkivðt Ellenorin nostavan valkeat purjeensa, ja majesteetillisesti kuin joutsen tðmð kaunis laiva kiisi aaltoja pitkin. * * * * * Kuukausi kuukaudelta kului, ja joka pðivð rouva Griffin rukoili Jumalaa varjelemaan puolisotansa ja antamaan hðnen palata terveenð kotiin. Alituinen suru rasitti kuitenkin hðnen sydðntðnsð; kðrsimðtt—mðnð, synkðt aavistukset mielessð hðn odotti sitð aikaa, jolloin valaskalanpyytðjien oli tapana palata. Hðnen poikansa, reipas Robert taas oli hyvðllð mielellð, vaikka hðn ei suinkaan ollut unhottanut isððnsð; pðin vastoin kaikki hðnen ajatuksensa ty—skentelivðt hðnessð. Hðn luki kaikkia kirjoja, jotka taisivat antaa hðnelle tietoja pohjoisista seuduista, niiden ominaisuuksista ja vaaroista, ja samalla isðn kuva vðikkyi aina hðnen silmissðnsð. Hðn luuli nðkevðnsð, kuinka hðn rohkeana ja nerokkaana voitti taikka vðisti uhkaavat vaarat. Robert kðvi usein kapteeni Beckerillð, joka kertoi hðnelle kaikki mitð hðn itse jððmerenmatkoillansa oli nðhnyt ja kokenut. Tðmð vanna merimies sai Robertista tarkkaavaisen ja tiedonhaluisen oppilaan, jonka aina iloinen ja hilpeð olento hðntð suuresti miellytti. Pitkðn aikaa kapteeni Backerin tðytyi olla sairasvuoteella, ja Robertin kðynnit hðnen luonaan olivat hðnen parhaana huvituksenansa sillð aikaa; tervehdyttyðnsðkin hðn oleskeli halusta pojan parissa. Tðmð kðvi hðnen kanssaan kaikilla huvimatkoilla. He kðvivðt etenkin satamassa ja siellð olevilla laivoilla, jolloin Backer kertoi hðnelle, mitð meritoimiin kuului, ja tðydensi kðyt—llisesti nðin sen tieteellisen opetuksen, jonka Robert oli saanut isðltðnsð. Joulukuu lðhestyi, ja kaikki ne kapteenit, jotka olivat olleet valaskalanpyynn—llð, palasivat toinen toisensa perððn, kaikki muut paitsi Griffin. Viimeinen heistð, kapteeni Carter, joka runsaine saaliineen tuli satamaan, toi vihdoin Griffinin perheelle sen uutisen, ettð hðn kotimatkalla oli kohdannut hðnen, ja ettð he puhurilla olivat vaihettaneet muutamia sanoja. "Kaikki on hyvin laivassa, kahdeksassa pðivðssð tulen perðssð." Nðin kapteeni Griffin oli sanonut: olihan se suotuisa sanoma. -- Viikkoja vieri: oli tðysi talvi, eikð vielðkððn kaivattu tullut. Kapteeni Beckerin tuli yhð vaikeammaksi lohduttaa rouva Griffinið, joka loi mielikuvitukseensa mitð synkinpið kuvia. Kapteenin onnistui kuitenkin monilla lohdutuskeinoilla, joita hðn keksi, niin paljon rauhoittaa hðntð, ettð hðn kðrsivðllisemmin ja turvallisemmin odotti lauhkeampaa vuoden-aikaa. Kesð tuli, ja taas laivat lðhtivðt valaskalanpyynnille, ja taas kapteeni Becker ja Robert alkoivat joka pðivð kðydð satamassa hankkimassa tietoja Ellenorista. Kaunis vuodenaika hupeni; pðivðt kðvivðt lyhyemmiksi; kapteenit palasivat; ensimmðinen lumi tuli, mutta Griffinið ei kuulunut, eikð kukaan tiennyt hðnestð mitððn. Rouva raukalta sammui viimeinenkin toivon kipinð; hðn oli vaipua epðilykseen ja suri puolisotansa kuolleeksi. "Toinen kesð on tosin kulunut," kapteeni Becker lausui erððnð pðivðnð, kun talvimyrsky riehui ulkona, "mutta emme sen vuoksi saa langeta epðtoivoon. Vielð saatamme toivoa nðhdð ystðvððmme. Kukaties kesð ei ole ollut kyllin lðmmin sulattamaan jðitð, joihin Ellenor on puuttunut; kukaties Griffin on lðhtenyt laivastansa ja kðynyt jðitse johonkin uutis-asutukseen Gr—nlantiin taikka Eskimojen majoille, joissa hðn viettðð talvea. Kukaties -- niin, kyllðpð on monta 'kukaties'tð', joihin saatamme perustaa toivomme. Siis ystðvðni, odottakaamme, odottakaamme kðrsivðllisesti!" "Mutta emmek— voi tehdð mitððn tehokkaampaa?" kysyi Robert, joka ððnet—nnð kuunteli puhetta. "Ajatelkaas, ettð hðn on joutunut haaksirikkoon, ettð hðn on suljettuna jðihin, ettð hðn, ollen ilman laivoja ja muita vðlikappaleita, joilla hðn voisi saapua lauhkeampiin seutuihin, taistelee pakkasta ja puutetta vastaan, ja ainoa, mikð hðntð elðhyttðð, on toivo, ettð me etsisimme ja pelastaisimme hðnet hðnen hirveðstð tilastansa. Voi ðitiðni, jos niin olisi! Tuo ajatus ei anna minulle hiukkaakaan lepoa. Minusta tuntuu kuin isðni ojentaisi kðsiðnsð puoleeni. Ei, me emme saa kauvemmin olla ristissð kðsin ja vain odottaa hðntð, meidðn tðytyy tehdð enemmðn." "Jumal'auta, poika on oikeassa!" Becker lausui. "Te olette kyllin rikas, rouvani, sððstððksenne kulutuksia, ja minð olisin kehno ystðvð, jollen panisi parastani Griffinin puolesta. Niin, Robert on oikeassa, meidðn tðytyy etsið hðn. Tulevana kevððnð lðhden matkalle ja olen Jumalan avulla saapa selon hðnestð." "Ja minð seuraan luonnollisesti teitð, kapteeni Becker!" Robert sanoi innokkaasti. Hðnen silmðnsð sðken—ivðt, ja hðnen poskensa hehkuivat jaloista tunteista, jotka tðyttivðt hðnen sydðmensð. "Ah, tðtð onnea, tðtð sanomatonta onnea l—ytðð isðni ja ehkð pelastaakin hðtet kuolemanvaaroista, hðdðstð ja kurjuudesta! Sinð et saa estðð minua, ðitini! Kenenkð velvollisuus, jollei pojan, on etsið armas isðnsð!" Rouva Griffin taisteli kovan sodan sydðmessðnsð. Hðn oli kyllð altis suurimpiinkin uhrauksiin puolisonsa hyvðksi; mutta antaisiko hðn poikansakin niiden vaarojen alaiseksi, jotka jo ehkð olivat hðnen puolisonsa nððnnyttðneet? Mutta eik— tðmð toiselta puolen ollut juuri Robertin velvollisuus? Hðn ei ollut lapsi enððn, vaan roteva, reipas ja nerokas nuorukainen, ja jalo tarkoitus elvytti hðnen sieluansa, ðidinsydðmen tðytyi my—ntyð: "Olkoon menneeksi, poikani," hðn lausui vapisevalla ððnellð laskien kðtensð poikansa pððn pððlle, "lðhde Jumalan nimeen; Hðn olkoon kanssasi! Jumala armahtakoon minua ðlk——nkð riistðk— sekð puolisoa ettð poikaa minulta! Mene matkaasi, Robert! -- Minð uskon poikani teille, kapteeni Becker; pitðkðð huolta hðnestð ja suojelkaa hðntð." Jalomielinen kapteeni lupasi tðmðn uskomielisellð tavallansa, ja matka oli pððtetty; kaikkiin valmistuksiin ruvettiin viipymðttð. Becker osti laivan, joka vartavasten oli rakettu ja varustettu jððmeremmatkoja varten, ja kuormitti sen niin runsaasti kaikenlaisilla ruokavaroilla, ettð he saattoivat viettðð ei ainoastaan yhden vaan parikin talvea kaukana pohjassa. Hetki l—i, jona rouva Griffin oli jðttðvð poikansa hyvðsti. Hðnellð oli enemmðn voimaa ja vakavuutta kuin oli toivonutkaan. Hðn syleili ja siunasi Robertia. Vielð kerran hðn sydðmellisesti varoitti Beckerið pitðmððn huolta hðnestð, ja kapteeni uudisti lupauksensa. Kohta he olivat Toivolla -- se oli laivan nimi -- eikð viipynytkððn kauvan, kun ankkuri oli nostettu, ja Toivo pullistunein purjein riensi pohjaseen, pohjaseen! Muutaman viikon kuluttua lðhestyttiin Gr—nlannin rantamia. Kapteeni Beckerin aikomus oli laskea Kalaniemelle, jossa oli Tanskalaisten turskanpyynn—n ja -valmistuksen pððasema, kun erðs tapaus vaikutti, ettð hðn hiukan muutti suuutaansa. Robert seisoi erððnð aamuna mastonhðkissð ja tarkasteli tðhystin silmðllð aukeata ulappaa. Muutamia mahdottoman suuria jððvuoria uiskenteli etððllð, mutta maata eikð purjetta hðn ei oivaltanut. Uupuneena turhaan tutkimukseensa hðn oli lðhteð alas, kun hðn viimeisellð katsauksella havaitsi pienen mustan esineen, jota hðn ensin luuli valaskalaksi. Mutta se se ei kuitenkaan voinut olla; hðn oli nðkevinððn pienen lipun liehuvan mustan pilkun ylðpuolella. Keksint— tuli hðnestð yhð merkillisemmðksi, jonka vuoksi hðn lopulta huusi kapteenia, joka ensimmðisen perðmiehen kanssa kðveli edes takaisin perðkannella. Kapteeni Becker noudatti tðhystimensð -- parhaan mitð laivassa oli -- ja katseli Robertin osottamalle suunnalle. "Kas, se on kajakki!" hðn sanoi vðhðn ajan kuluttua. "Luullakseni siinð on ihminen, joka on nostanut hðtðlipun." "Kajakki? Mikð se on?" kysyi Robert, joka sillð vðlin oli tullut kannelle. "Kajakki on kevyt vene, jota Eskimot kðyttðvðt kalastaissaan ia muilla merimatkoilla. Se on yksipuimen ja peitetty hylkeennahalla. Paitsi keskessð olevaa py—reðtð reikðð, jossa soutaja istuu, kajakki on kokonaan ilman- ja vedenpitðvð. Kevyt kun se on, sellainen vene kulkee erinomaisen nopeasti vedenkalvossa, ja sen vuoksi en kðsitð, miksi tuo on paikallaan ja liikkumatonna kuin puup—lkky." "Jokin onnettomuus on kohdannut miesparkaa, joka tuossa istuu," Robert arveli. "Kas, hðn heiluttaa yhð hðtðlippuaan. Meidðn tðytyy hðnelle avuksi." "Tietysti," kapteeni vastasi, "vaikka siten joudumme oikealta suunnaltamme." Hðn jakeli kðskyjðnsð, ja Toivo laski kohta toiseen suuntaan suoraan kajakkia kohden. "Nuo ihmiset ovat oikeita uskalikkoja," kapteeni lausui. "Kun Eskimo noin istuu venosessaan, joka my—s tavoin ympðr—i hðntð, puettuna pððhðn saakka piukkaan hylkeennahkaiseen pukuunsa, ja tarttuu airoonsa, jossa on kummassakin pððssð lapa, hðn luulee olevansa yhtð varmassa turvassa kuin kalalokki, joka siivillððn liitelee aaltojen yli. Mutta Eskimot ovat monen vaaran alaisia: varsinkin heillð on kulkujðissð ja ajopuissa kaksi kovaa vihollista, jos kajakki t—rmðð niitð vastaan, ne repivðt venepeitteen ja miesparka uppoo silloin pohjaan." Kapteenin ja Robertin puhuessa Eskimoista, jotka edellinen tunsi jo entisiltð matkoiltaan nðillð purjehdusvesillð, laiva tuli yhð likemmðksi yksinðistð kajakkia. Siinð istui noin parinkymmenen vuotias nuorukainen, joka rukoillen ojenteli kðsiðnsð pelastajoitaan kohden; hðn oli hyvin kalvakka, ja kirkkaat kyynelet vuosivat hðnen poskillensa. Eskimo kajakkineen otettiin kiiruusti kannelle. Kun miesparka oli pððssyt kannelle, hðn oli niin voimaton, ettð hðn annettiin laivalððkðrin haltuun. Robert ryhtyi hðneen innokkaasti, ja hðnen ja lððkðrin onnistui vihdoin yhdistetyin ponnistuksin saada hðn tunnoilleen. Hðnelle annettiin ruokaa ja juomaa, jonka jðlkeen hðn jðtettiin lepoon ja rauhaan, joka virkisti hðnen voimiansa. Seuraavana aamuna Robert vei hoidokkaansa kapteenin luo, joka tavallisella hyvðntahtoisuudellaan otti hðnet vastaan. "No, poikaseni," kapteeni Becker sanoi, "sinð et nðy tehneen juuri onnellista matkaa. Mikð nimesi on?" "Hannu, Kristian, kotoisin Kalaniemeltð Gr—nlannista." "Sitten olet joutunut jotenkin etððlle kodistasi, Hannu hyvð. Kuinka se kðvi?" "Minð lðhdin hylkeenpyynn—lle, herra," Eskimo vastasi, "sillð minð olen metsðstðjð, ja maanmieheni pitðvðt minua tarkimpana ampujana seassansa. Minð otin mukaani pyssyn ja luotipussin sekð evðstð pariksi pðivðksi, sitten sousin jotenkin kauas merelle saareen, johon tiesin hylkeitten tavallisesti tulevan lekottelemaan. Tuli y—, ja minð olin varmaankin nukkunut, kun kova kolaus herðtti minut, ja minð veneineni py—rðhdin useita kertoja ympðri, joten jo luulin viimeisen hetkeni tulleen. Mutta onnekseni kajakkini kððntyi jðlleen pystyyn. Luultavasti olin t—lmðnnyt valaskalaa vastaan, taikka iso hylje oli kulkenut pimeðssð ylitseni. Oli syy mikð tahansa, sitð en silloin ajatellut; aivan toinen asia minun huoletti. Pyssyni oli uponnut meren pohjaan; se oli mennyttð kalua; mutta airo, herra, airo oli my—s poissa ja mitð minð airotta voin tehdð nðin kaukana maasta? Minun piti etsið se, ja sousin sen vuoksi kðsillð, mutta pimeðssð oli mahdotonta l—ytðð haettavaani. Yhtð hyvinhðn saatoin poikistua airosta kuin lðhestyð sitð; tðtð ajatellen pððtin olla alallani aamuun asti. Vihdoin idðssð pðivð koitti, pimeys hðlveni, mutta vaikka kuinka katselinkin, airoa en nðhnyt. Tilani oli arveluttava, jo luulin joutuneeni surman suuhun, jollei joku toinen kajakki taikka valaskalanpyytðjð tulisi pelastamaan minua. Kolme pðivðð ja kolme y—tð kului; mitððn pelastuksen toivoa ei ollut; ruokavarani olivat loppuneet. Taas aurinko vaipui mereen, taas se nousi sieltð. Minð olin tullut niin voimattomaksi, ettð tuskin voin pitðð pððni pystyssð ja tðhystellð pitkin merta. Mutta juuri samassa hetkessð kuin koin tottua kohtalooni ja ajattelin: "Tapahtukoon sinun tahtosi," juuri silloin keksin teidðn purjeenne, joka lðhestyi yhð enemmðn ja enemmðn, vaikk'ei aivan suoraan minua kohden. Ah, herra, minð ponnistin viimeiset voimani, liehutin nuttuani pððni ylitse ja odotin tuskallisesti merkkið, ettð olin havaittu. Jumalan kiitos, te kððnsitte, minð olin nðhty, pelastajani lðhestyivðt -- ah! en voi selittðð iloani. Mitð sitten tapahtui, itse tiedðtte parhaiten. Kiitos, kiitos, rakas herra, siitð, ettð pelastitte vaivaisen elðmðni." "Tðtð nuorta herraa sinun tulee kiittðð," kapteeni lausui osottaen Robertia, "jollei hðn olisi nðhnyt sinua mastonhðkistð, olisimme purjehtineet ohitsesi huomaamatta sinua." Hannu osotti Robertille hartainta kiitollisuutta ja kertoi olevansa yksinððn mailmassa ilman vanhempia ja veljið ja pyysi, ettð Robert ottaisi hðnet palvelijaksensa; sillð hðn osasi kðyttðð sekð pyssyð ettð harpuunia, metsðstðð sekð karhuja ettð valaskaloja. Robert katsoi kysyvðsti kapteeniin ja, kun tðmð nyykðytti pððtððn suostumuksen merkiksi, otti Eskimon metsðstðjðksensð ja lupasi hankkia hðnelle kaikki sellaiseen toimeen tarvittavat kalut. Muutaman pðivðn perðstð Toivo saapui Kalaniemen satamaan, jossa vðest— suuresti kummasteli nðhdessððn Hannun hengissð, sillð kaikki luulivat hðnen jo aikoja sitten kuolleeksi. Kaikki tiedot, jotka kapteeni Becker sai Hannusta, vakuuttivat hðnelle, ettð tðmð oli kelpo nuorimies ja ettð hðntð pidettiin koko paikkakunnan taitavimpana ja rohkeimpana metsðstðjðnð. Sittenkuin Kalaniemellð oli tehty tarkimmat kapteeni Griffinið koskevat kuulustelemukset, ankkuri taas nostettiin vaikka ei ketððn l—ydetty, jolla olisi ollut tietoja annettavana. Nyt pððtettiin panna toimeen aikomus kulkea pitkin Gr—nlannin rantamia, ja laivan suunta kððnnettiin Melville lahtea kohti. Kuljettiin satamasta toiseen ja ruvettiin joka paikassa tuttavuuteen maan asukasten kanssa osaksi siinð aikomuksessa ettð saataisiin, mitð tarvittiin, osaksi, ettð kuulusteltaisiin kapteeni Griffinið. Robert oli Hannulle ilmoittanut matkan tarkoituksen, ja tðmð oli hðnellð hyvðnð apuna sekð kaupanteossa, ettð etsimðssð jðlkið oikealle tielle. Muutamat maan asukkaat, joita Hannu puhutteli, sanoivat hðnelle metsðstysmatkallansa nðhneensð sellaisen laivan, kuin hðn kertoi, ankkurissa Cap Rileyn kohdalla jðihin juuttuneena, mutta runsaasti varustettuna ruokavaroilla. Miehist— oli ollut terve, ja hyvðllð mielellð oli ainoastaan odotettu jððnlðht—ð matkan jatkamista varten. Tðmð oli tapahtunut noin yhdeksðn kuukautta sitten. Vaikka tðmð tieto olikin vaillinainen, se kuitenkin antoi uusia toivoja. ettð laiva oli vielð mainitussa paikassa ja pitkittð puheitta pððtettiin purjehtia Cap Rileytð kohden. Vaikk'ei siellð l—ydettðisikððn laivaa, ainakin saataisiin tarkka tieto, oliko Ellenor se laiva, jonka Eskimot kertoivat siellð nðhneensð. Cap Riley oli etððllð, mutta matkan pituus ja vaikeudet eivðt voineet pelottaa kapteeni Beckerið eikð hðnen reipasta toveriansa. Mitð enemmðn pohjaan tungettiin, sitð enemmðn kasvoivat vaarat, joiden kanssa oli taisteleminen. Toisinaan levisi niin tiheð sumu merelle, ettei nðhnyt paria askeltakaan eteensð, joskus taas oli tunkeuminen suurten jððvuorien vðlitse, jotka usein uhkasivat vðlttðmðt—ntð perikatoa. Suurin heitð kohtaava vaara oli raju myrsky, joka ajeli kauheita ððm—hkðleitð laivaa vastaan. Koska oltiin lðhellð maata, niin kapteeni kðski laskemaan laivaa pieneen lahteen. Toivo pantiin kahteen ankkuriin; mutta kauvan ei kestðnyt, kuin toinen ankkurik—ysi katkesi toisensa perððn, ikððnkuin ne olisivat olleet soittimen kielið, ja laiva viskattiin takaisin ulapalle. Kapteeni ei sentððn menettðnyt levollista mielenmalttiansa ja hðnen esimerkkinsð oli hyvðnð rohkaistuskeinona vðest—ssð. Kaikki ty—skentelivðt uutterasti, ja pian Toivo totteli taas perðsintð. Vaara ei kuitenkaan vielð ollut sivuitse, ja vasta aamulla, kun oli pððsty ajojðistð ja myrsky alkanut tyyntyð, miehist— uskalsi levollisemmin henkið, ja lyhyt uni virkisti heitð niistð vaivoista, joita y—n kuluessa olivat kðrsineet. Kapteeni, ensimmðinen perðmies Lowell ja Robert eivðt hetkeksikððn lðhteneet kannelta. "Nyt tiedðt, Robert," kapteeni lausui, "mitð jððmeren vaaroja vastaan taisteleminen merkitsee." "Kyllð, ja tunnustanpa niiden olevan suurempia, kuin olen ajatellutkaan. Monesti luulin viime y—nð loppumme varmaksi, ja ainoastaan teidðn taitavuuttanne, kapteeni Becker, meidðn on kiittðminen pelastuksestamme." "Vastuksemme on tullut tuolta ylhððltð," kapteeni lausui luoden silmðnsð taivaasen, "Jumala on ihmeellisesti varjellut meitð. Mutta nyt on kysymys, jatkammeko matkaamme Cap Rileylle, vai etsimmek— suojapaikan, johon asetumme talvenpitoon. Vaarat tulevat hetki hetkeltð suuremmiksi ja pelottavammiksi." "Ah ei, kapteeni, ettehðn todellakaan vielð aio ruveta ankkuriin," Robert sanoi innokkaasti. "Jumala on suojeleva meitð nyt, niinkuin tðhðnkin asti. Minulla ei olisi koko talvena ainoatakaan levollista hetkeð, jollemme olisi ainakin Cap Rileyllð saakka. Rohkeutta, kapteeni! Isðni henki rippuu siitð." "Olkoon niin sitten, Jumalan nimeen!" kapteeni vastasi. "Sinð olet reipas nuorukainen, poikaseni! Tietysti meidðn pitðð tehdð, mitð suinkin voimme, ja jos sorrumme, olemme kuitenkin tehneet velvollisuutemme!" Purjehdittiin edelleen, ja vastoin kapteenin luuloa meri tuli aina puhtaammaksi jðistð, mitð kauvemmaksi saavuttiin pohjaan. Sðð oli yhð kaunis; aurinko paistoi pilvett—mðllð taivaalla, ja kapteenin laskut osottivat, ettð ei enððn oltu kaukana Cap Rileystð. "Huomenna olemme luullakseni perillð," hðn sanoi Robertille, joka kðrsimðtt—mðnð halusi selkoa asiasta. Y— tuli, mutta ollen niin lðhellð matkan loppua Robert ei saanut unen kutkaustakaan silmiinsð. Hðn l—ytðisi isðnsð, taikka ainakin saisi tiedon, vielðk— hðn oli elossa. Aamun sarastaessa hðn nousi mastonhðkkiin ja katseli tðhystimellððn sille taholle, jossa hðn toivoi nðkevðnsð Cap Rileyn huippujen kohoavan merestð. "Sinð olet varhain ty—ssðsi," huusi kapteeni, joka vðhðð my—hemmin tuli kannelle. "Vielð kuluu useita tuntia, ennenkuin pððsemme niin likelle maata, ettð saatamme nðhdð rannan." "Se ei tee mitððn, kapteeni!" Robert vastasi. "Minð tahdon ensimmaisenð saada maan nðkyviini. Ilma on kirkas, niin ettð rannan pitðisi nðkyð kauvaksikin." Kapteeni hymyili nuorukaisen innolle. Robert jatkoi uutterasti tðhystelemistððn huolimatta muusta. Pðivðn koittaissa nousi puoliksi lðpinðkyvð sumu merelle, mutta Robert ei kuitenkaan luopunut ty—stðnsð toivoen puolipðivðauringon hajoittavan usvat. Niin tapahtuikin; taivaanranta kuvastui selvðsti viheriðistð veden pintaa vastaan, ja samaasa kaikui riemuhuuto mastonhðkistð. "Maa, kapteeni Becker!" Robert huusi heiluttaen lakkiaan pððnsð ylitse. "Minð nðen pari kallionhuippua eli kivikasaa. Onkohan se Cap Riley?" Pantuansa tðhystinen silmðllensð kapteeni vakuutti oltavan kaivatun paikan nðkyvissð, josta yleinen ilo syntyi laivalla. "Toisella kallionkukkulalla," Robert taas huusi, "nðen lipputangon, jonka pððssð on pallo." Kaikki tðhystimet, mitð Toivolla oli, olivat silmðllð, ja jokainen huomasi saman kuin Robertikin. Vihdoin ankkuri heitettiin loivalle rantamalle; vene laskettitn vesille, ja kapteeni, ensimmðinen perðmies, Robert, Hannu ja muutamia miehið lðhti maalle. Robert hyppðsi ensimmðisenð maalle ja kiiruhti kukkulalle. Toiset tulivat ripeðsti perðstð. Paitsi merkkipuuta, joka huomattiin Eskimojen pystyttðmðksi, ei nðhty muuta merkillistð. Mutta vðhðisen matkan pððssð sieltð, pienellð niemekkeellð, joka pohjan puolella oli turvassa kallioilta, kapteeni Becker keksi selvið jððnn—ksið viidestð asumuksesta. Kallion lðhellð oli mureata kalkkikiveð neljðssð kehðmðisessð piirissð; ympðrillð oli suurempia kivið, jotka nðhtðvðsti olivat olleet telttakaton kannattimia. L—ydettiin muutamia neliskulmaisia kiviarinoita, jotka luultavasti olivat olleet tulisijana. Vðhðn etððmmðllð kallioista, mutta samassa rivissð kuin ðsken mainitut rauniotkin, oli suurehko aidattu paikka, johon kðytðvð oli etelðn puolella. Se oli kolmikulmainen pððllekkðin pannuista kivistð tehty huone. Keskellð tðtð kolmikkoa oli hylkeen- ja linnun luita, ja kallion juurelta Hannu l—ysi kappaleen purjekangasta. Rannalla pari, kolmekymmentð askelta tuonnempana oli r—ykki— vihriðisið, valkeita ja mustia laudanpalasia, joita nðhtðvðsti oli saatu sðrjetystð veneestð ja aiottu polttopuiksi. "Tðssð on kyllð tarpeeksi merkkið," kapteeni Becker lausui, "siitð, ettð laiva on ollut ankkurissa tðssð pidemmðn aikaa. Onkohan se ollut Ellenor vai joku muu? Olettakaamme ensimmðinen todeksi, niin kauvan kuin me emme l—ydð mitððn, mikð todistaisi pðin vastoin." "Mutta mitð nyt teemme?" Robert kysyi surullisesti. "Ei mikððn osota, mihin pðin isðni on lðhtenyt jðtettyðnsð tðmðn paikan." "Meidðn tðytyy tutkia seutua tarkemmin," kapteeni vastasi. "Lðhtekððmme kolmelle suunnalle, ensimmðinen tarkastelkoon oikeata rantaa, toinen vasenta ja kolmas sisðmaata. Ennen auringonlaskua tapaamme toisemme tððllð." Ehdotus hyvðksyttiin ja pantiin heti kðytðnt——n. Kapteeni Becker lðhti muutaman miehen kanssa vasemmalle, Lowell oikealle, ja Robert ynnð Hannu menivðt sisðmaahan pðin. Kauvan aikaa ei kulunut, ennenkuin pyssynlaukaus kuului siltð suunnalta, johon kapteeni Becker oli lðhtenyt, sitð seurasi toinen ja vielðpð kolmaskin. Se oli sovittu merkki, ettð jotakin merkillistð oli l—ydetty. Robert ja ensimmðinen perðmies palasivat ravakoin askelin. "L—ydetty, l—ydetty!" kapteeni huusi heille. "Nyt meillð on todistus! Kapteeni Griffin on ollut tððllð. Kas tðssð, ystðvðni on selvðt todistukset!" Ensimmðinen nðk—, joka tulijoita kohtasi, herðtti heissð surullisia tunteita. Siinð oli kolme hautaa keskellð jðð- ja kivikorpea. Hautakummut olivat huolellisesti peitetyt laakeilla kalkkikivillð ja varustetut nimikirjoituksilla, jotka ilmoittivat kolmen merimiehen siinð lepððvðn. Nimet olivat: Braim, Hartwell, Torrington. Ensimmðisen ja viimeisen alla oli kuolinpðivð mainittu: 1:nen pðivð tammikuuta. -- 3:s pðivð Huhtikuuta. Ja lisðys: Kuolleet Ellenorilla. "Minð tunsin aivan hyvin nuo kolme reipasta miestð, jotka tðssð lepððvðt ikuista unta," kapteeni lausui, ja kirjoitus, 'kuolleet Ellenorilla' osottaa selvðsti, ettð Ellenor vielð Huhtikuun kolmantena on ollut hyvðssð tilassa. Tðmð on suuri lohdutus sinulle, Robert, ja my—s meille kaikille! Mitððn jððnn—ksið, jotka ilmoittaisivat haaksirikon tapahtuneen, emme ole nðhneet; siis on selvðð, ettð Ellenor on pððssyt jðistð ja jatkanut matkaansa. Mutta etsikððmme enemmðn!" Vðhðn idempðnð, likempðnð rantaa l—ydettiin suuri musta pilkka, jossa oli muutamia nauloja, rautarenkaita ja muita rautakaluja; siinð oli siis ollut paja. Vielð likempðnð rantaa, mutta enemmðn etelððn kðsin, huomattiin selvðsti laivan kirvesmiehellð olleen ty—huoneensa. Noin neljðnsadan askeleen pððssð haudoista l—ydettiin pieni talonpaikka. Vðhðn loitompana oli kasassa monta sataa lðkkirasiaa, joissa ennen oli ollut lihaa, mutta jotka nyt olivat kivið tðynnð, ja luultavasti kðytetyt painolastina. Pððlle pððtteeksi tavattiin pienoinen puutarhan perustelma, johon ahkera kðsi oli istuttanut sammalkasvia ja vuokkoja. Kaikki todisti, ettð tðssð oli aiottu olla pitemmðn aikaa taikka tulla tðnne takaisin. Sitð paitsi l—ydettiin purjekankaan palaisia, nuoranpðtkið, tynnyrinvanteita, rautakaluja, vuodepeite, pari kðsineitð sekð avain ja messinkikisko, joka luultavasti oli kotoisin laivalippaasta, sanalla sanoen, l—ydettiin paljous kaluja, jotka osottivat kapteeni Griffinin siinð olleen kauvan aikaa talvimajoilla. "Kaikki, mitð nyt on l—ydetty todistaa, ettð ystðvðmme on ollut viime talven tððllð," lausui kapteeni, joka tarkkaan oli katsellut kaluja. "Koska ainoastaan kolme miestð on Ellenorin lukuisasta miehist—stð talven ajalla kuollut, saamme siitð ilahuttavan johdelman, ettð terveydentila on ollut hyvð ja ettei ruokavaroja ole puuttunut. Muutamat tðhðn jððneet kalut vievðt minut toiseen johtopððt—kseen, ettð lðht— on tapahtunut suurimmassa kiiruussa. Kentiesi lðmpimðmpi tuuli on puhaltanut, taikka Ellenor on tavalla eli toisella pððssyt jððkahleistansa, jonka vuoksi Griffin on kðyttðnyt tilaisuutta hyvðkseen, ja nostanut ankkurinsa pððstðksensð ulapalle. Helposti saatan kuvailla, millð kiiruulla matkalle on lðhdetty, niin ettð yksi on jðttðnyt kðsineensð, toinen avainensa, ja kolmas peitteensð lðhd—n hommassa joutuakseen aikoinaan laivalle. Mutta nyt on kysymys, mihin pðin Griffin on suunnannut kulkunsa? Siinð suhteessa olemme epðtiedossa. Luulempa, ettð meidðn, kun emme etelðssð l—ytðneet mitððn jðlkeð Ellenorista, tðytyy jatkaa tutkimuksiamme pohjaan pðin. Mutta vuodenaika on todellakin jo kulunut pitkðlle, ja meidðn tulee valmistaida viettðmððn talvea jðissð. Yksinðni sita en tahdo pððttðð. Sanokaa ajatuksenne, hyvðt ystðvðt!" Ensimmðinen perðmies, Robert, lððkðri ja kaikki ððnestivðt yksimielisesti matkan jatkamista. He kyllð aavistivat kaikki kohtaavat vaivat ja vastukset, mutta siitð huolimatta he olivat hyvðllð mielin. Ankkuri nostettiin siis, ja matkaa jatkettiin kohti pohjan jðisið seutuja. * * * * * Lðhdettyðnsð Cap Rileyltð ystðvðmme saapuivat muutaman pðivðn perðstð lahteen, jossa he ollen nðin kaukana eivðt toivoneet l—ytðvðnsð ihmis-asuntoja. He hðmmðstyivðt siis suuresti nðhdessððn joukon Eskimoja rannalla. Kapteeni ja Robert ottivat Hannun kanssansa ja lðhtivðt maalle. Jðlkimmðinen rupesi puheisin maanmiestensð kanssa ja kysyi heiltð tavallisuuden mukaan tietoja kapteeni Griffinistð. Mutta he eivðt tietðneet mitððn hðnestð. He olivat metsðstðjið ja kalastajia, jotka olivat vaimoineen ja lapsineen ainoastaan epðmððrðiseksi ajaksi asettuneet tðhðn seutuun, ja aikoivat talven tullen vetðyð etelððn pðin. Kapteeni Becker oli jðttðð heidðt, kun Hannu pidðtti hðntð. "Tðmð on luullasseni," hðn sanoi, "viimeinen tilaisuus saada koiria ja rekið." "Koiria ja rekið?" kapteeni matki, "Ahaa," hðn lisðsi vðhðn ajateltuansa, "sinð olet oikeassa, Hannu hyvð! Niistð olisi kyllð meille suurta hy—tyð talvimajoissamme, mutta mistð saisimme niille ruokaa?" "Heittðkðð se minun huolekseni, herra kapteeni!" Hannu vastasi. "Eskimokoirat eivðt ole mitððn herkkusuita, ne sy—vðt mitð hyvðnsð, karhun- ja hylkeenlihaa, vielðpð kalanpðitð ja muuta t—rkyð. Ainoastaan suolattua lihaa ne eivðt sy—. Niin kauvan kuin minulla on ruutia ja luotia, heiltð ei ole ruoka puuttuva." "No kysyppðs sitten maanmiehiltðsi, tokko he tahtovat luovuttaa meille muutamia koiria." Eskimot olivat suostuvia kauppaan halvasta hinnasta, ja Hannu valitsi suuresta joukosta viisikymmentð parasta koiraa, jotka vietiin Toivolle, missð niille laitettiin koppi. Sitten Hannu otti pyssynsð mennðksensð metsðstðmððn. Robert ja lððkðri olivat valmiit seuraamaan hðntð. Hðn oli Eskimoilta kuullut, ettð vðhðn kauvempana olevassa lahdessa oli sarvivalaita kosolta. Tðmð saattoi kapteenin varustamaan veneen, jolla hðn metsðstyskumppanineen lðhti mainittuun lahteen. Tunnin soudettuansa he saapuivat lahteen. Eskimot olivat oikeassa, siellð nðkyi viisi kuusi sarvivalasta tellehtimðssð vedessð. Ne eivðt olleet lainkaan pelkuria; vene pððsikin siis pian ampuvðlille. Hannu nosti pyssynsð ja ampui. Yksi noista suurista elðvistð hyppðsi samassa korkealle aalloista, putosi raskaasti takaisin, nytkðsi muutaman kerran ja kððntyi seljðlleen. "Se on meidðn, se on kuollut," Hannu sanoi tyytyvðisenð. "Luoti on kðynyt silmðstð sisððn ja mennyt aivuihin. Mutta kas, nuo toiset eivðt lðhdekkððn pakoon vaan uivat toverivainajansa ympðrillð, juurikuin ei mitððn olisi tapahtunut. Herra Robert, nyt saatatte koettaa onneanne, mutta tðhdðtkðð pððhðn; sillð muuten sarvivalas ei vðlitð luodista enempðð kuin herneestð." Lððkðri ja Robert tðhtðsivðt ja ampuivat yht'aikaa. Vedessð syntyi vaahtinen py—rre, joka todisti luotien sattuneen, ehkð ei kuolettavasti. Haavoitettu elðin sukelsi pðð edellð syvyyteen ja katosi. "Kðrsivðllisyyttð vaan!" lausui Hannu, joka taas oli pannut pyssynsð panokseen. "Se tulee kyllð pian hengittðmððn ilmaa." Tuskin sarvivalas oli pistðnyt kuononsa vedestð, kun laukaus pamahti. Hannu alensi pyssynsð itseensð tyytyvðisenð naurahdellen. "Se on saanut tarpeeksensa," hðn lausui. "Nyt se paneitse seljðlleen kumppaninsa viereen. Koirat saavat ruokaa pariksi viikoksi. Junnatkaamme nyt saaliimme laivaan." Niin kðvikin. Toinen hyvin varustettu vene tuli metsðstðjille avuksi, ja illan tullen he pððsivðt Toivolle, kiskoivat saaliinsa kannelle ja palottelivat sen. Koirilla oli siis runsaasti muonaa; ja kun seuraavana pðivðnð my—tðinen tuuli puhalsi, lðhdettiin taas purjehtimaan. Mitð edemmðksi pohjaan tultiin, sitð enemmðn vaarat ja vastukset lisððntyivðt. Syyskuun viimeisinð pðivinð tðytyi heittðð toivo kauvemmaksi pððsemisestð, sillð silmðnkantamaton jððtikk— sulki tien. Vðhðisen neuvottelun perðstð pððtettiin etsið satamaa, johon sopi ruveta ankkuroimaan ja valmistaa talvimajoja. Suunta kððnnettiin etelððn pðin ja muutaman pðivðn purjehduksen perðstð tultiin lahteen, joka oli kokonaan jðistð puhdas, sillð kohiseva joki laski siinð mereen. Joitakuita viheri—ivið kasvia peitti virranrannan, joka antoi paikalle mieluisan nð—n. Joka taholta lahtea ympðr—ivðt korkeat kalliot. -- parempaa satamaa ei voinut l—ytðð. Kapteeni laski lahteen ja l—ysi hyvðn ankkuripohjan muutamien saarien takana, jotka suojelivat laivaa kulkujðiltð. Ankkuri laskettiin ja pððtettiin, ettei sitð ennen nostettaisi, kun kevðt-aurinko paistoi. Nyt kiiruhdettiin tekemððn valmistuksia, ettð kaikki olisi varustettu talvipakkaisia varten. Kapteeni Becker tiesi kokemuksesta, ettð paras tapa suojella itseðnsð ilman-alan ankaruudelta oli laittaa asumukset samaan tapaan kuin maan asukkaatkin, ja elðð samallaisella ruo'alla kuin he, vðlttðen kuitenkin sitð siivottomuutta, joka on tavallista eskimomajoissa. Hðn tyhjensi varastohuoneen kaikista siellð l—ytyvistð tavaroista ja kuljetti ne jonkinlaiseen sðilytt——n, joka rakennettiin rannalle. Nyt koirat ja reet olivat tarpeen, sillð tðytyi lðhteð noutamaan sammalia suurissa mððrin. Jotenkin suuri huone laitettiin kannen alle, seinðt peitettiin paksulla sammalkerroksella, samoin lattiakin, ja katettiin purjekankaalla. Kðytðvð oli laivahuoneesen ja muodosti jonkinlaisen tunnelin, joka my—s oli sammalpeitteinen ja varustettu niin monella esiripulla ja ovella, ettð jotenkin voitiin estðð pakkasta tunkeumasta sisðlle. Kaikki merkit ilmoittivat nyt talven olevan tulossa. Linnut, jotka heidðn lahteen tullessansa olivat sulostuttaneet seutua, katosivat yht'aikaa. He lðhtivðt etelððn pðin. Syyskuu ei ollut vielð puolessakaan, kun jo tuli niin ankara pakkanen, ettð yhden y—n perðstð saattoi kðvellð ympari laivaa ja ajaa reellð maalle. Kun talvimajat, jotka maksoivat monta puuhaa ja ponnistusta, olivat valmiit, kapteeni Becker piti neuvottelun matkakumppaniensa kanssa. Oli keskusteltavana, millð tavalla nyt voitaisiin kuulustella kapteeni Griffinlð. Meritse ei kðynyt pðinsð, vaan maitse, ja pððasiallisesti juuri tðtð varten kapteeni oli hankkinut itselleen koiria ja rekið. "Jossakin Gr—nlannin rannikolla," hðn sanoi, "ystðvðmme tðytyy oleskella, jos hðn vielð on elossa. On siis vðlttðmðt—ntð, ettð koetamme tunkeutua niin kauvas pohjoiseen, kuin suinkin on mahdollista. Voidaksemme tehdð tðmðn meidðn tarvitsee paikka paikoin laittaa pysðkkið, jossa saamme turvapaikan palaamatta jokakerta laivaan. Jos varustamme nðmð pysðkit riittðvðllð paljoudella ruokavaroja niin syllð kykenemme kulkemaan kuusi- tai seitsemðnkymmentð penikulmaa." Tðmð ehdotus pantiin heti toimeen. Ruokavaroja kuormattiin rekeihin vietðviksi niihin pysðkkeihin, joita laitettiin. Reet sopivat oivallisesti tðhðn tarkoitukseen. Paitsi jalaksien anturoita, niiden kokoonpanemisessa ei ollut muuta rautaa. Kaikkia niiden osia pysyttivðt koossa hihnat ja ne olivat pððllystetyt hylkeennahalla, niin ettð ne samalla olivat keveitð ja lujia. Evðs, joka otettiin mukaan, oli parhaasta pððstð pemmikaania eli kuivattua ja hienonnettua lihaa suljettuna lðkkip—ntt—ihin, joissa oli terðvðt pððt vastustamassa jððkarhujen hy—kkðyksið, jos ne olisivat tahtoneet niiden sisðllystð saada kynsiinsð. Muita ruokavaroja sðilytettiin astioissa ja lippaissa, jotka olivat vahvasti raudoitetut. Miehist—n pukuna oli puhvelinnahkainen takki, johon kuului n.s. karhunnahkainen "makuusðkki," mihin saattoi ry—mið, kun tðytyi olla y—tð taivas-alla. Paitsi sitð otettiin mukaan teltta ja vedenpitðvið peitteitð. Syyskuun kahdentenakymmenentenð kaikki oli valmisna matkalle. Ettð Robert oli yksi osanottaja meidðn ei tarvitse mainitakkaan, ja Hannu oli hðnelle tuiki tarpeellinen, sillð kukaan ei osannut paremmin kuin hðn seurustella koirien kanssa. Kello puoli yksi pðivðllð he jðttivðt laivan jðlkeen jððneiden elðk——nhuutojen kaikuessa. Ensimmðisenð ajoi Hannu, jonka reen edessð oli kuusi koiraa valjaissa, sitten seurasi viisi muuta rekeð yhtð monta juoksijaa edessð; joka reessð oli merimies ohjillisena, viimeiseksi tuli Robert, joka tahtoi nðhdð koko matkueen. Sileð jððvy—hyke oli pitkin rantoja; matka kðvi rattoisasti, ja koirat haukkuivat ilosta, kun he pitkðstð joutilaisuudesta pððsivðt raikkaasen talvi-ilmaan. * * * * * Hyvillð mielin matkustajamme jatkoivat vaellustansa raivaamattomilla teillð. Koirat olivat kestðvðt ja vðkevðt pikajuoksijat. Robert, Harald ja heidðn toverinsa olivat varustetut pyssyillð ja pitkillð puukoilla. Kun Gr—nlannin seuduilla tapaa useasti jððkarhun, tðytyi sen vuoksi olla valmis kohtaamaan noita pelottavia petoja. Ilta yllðtti; tðhdet kiiluivat; tðytyi siis ajatella y—sijaa. Hannu ajoi rekensð sen tðhden likemmðksi rantaa, missð hðn nðki muutamia korkeita kallioita, joiden alla hðn uskoi l—ytðvðnsð suojaa pohjanvihuria vastaan. Toiset reet seurasivat ja muutamassa tuokiossa kaikki olivat kallioiden juurella. He hðmmðstyivðt suuresti siellð nðhdessððn useita pienið irtaimista kivistð pystytettyjð majoja. "Mitð tðmð merkitsee, Hannu?" Robert kysyi. "Onko sattuma tuonut meidðt eskimokylððn?" "Nðmðt majat eivðt ole asutuita," Hannu vastasi. "Mitððn tallattua polkua ei kðy niiden luo. Monta vuotta on kulunut, sittenkuin tððllð on ihmisið asunut. Mutta sytyttðkððmme lamppu ja kðykððmme sisððn." Hðn toi reestð suuren rautalampun, tðytti sen hylkeen-ihralla ja sytytti sen. Robertin seuraamana hðn meni majoille. Kaksi ensimmðistð olivat autioita, mutta kun Hannu nostalti kolmannen majan nahkaista esirippua, hðn ja Robert huudahtivat kauhistuksesta. He seisahtuivat kivettyneinð ovelle ja katselivat kasvot kalmankarvaisina toisiansa. "Kðykððmme lðhemmðtsi!" Hannu lausui vihdoin luotuansa taas silmðnsð majaan. "Nuo ihmisraukat eivðt tee meille mitððn pahaa." Robert oli my—s tointunut ja astui sisððn. Hannu seurasi hðntð ja valaisi majaa kohottain lamppua. Surkea nðky kohtasi heitð. P—ydðn ððressð, jolla oli —ljyt—n lamppu, istui, ikððnkuin elðvinð, viisi ihmisruumista mustunein huulin ja syvððn vajonnein silmin. Heidðn ruumiinsa, jotka ijðinen pakkanen oli jððdyttðnyt kivenkoviksi, olivat jððneet melkein muuttumattomiksi. Ensi silmðnrðpðyksessð olisi saattanut luulla heidðn uinailevan. He istuivat taaksepðin keikistyneinð, kðsivarret veltosti rippuneina ja jalat ojennettuina. Koira oli kyyristynyt isðntðnsð jalkain juureen ja pieni, turkkeihin kððritty lapsukainen lepðsi ðitinsð parmoilla. Kauvan aikaa Robert ja Hannu katselivat tðtð kauhistavaa seuraa. "Mikðhðn onnettomus lienee tðssð tapahtunut?" Robert kysyi melkein kuiskaamalla. Hannu osotti pienið savurðppðnið, jotka olivat suljetut jððllð ja lumella. "Luultavasti," hðn sanoi, "nðitð ihmisparkoja on kohdannut kova lumipyry, joka on tukkinut rðppðnðt. Se on ainoa selitys. He ovat tukehtuneet ja heidðn kuolemansa lienee tapahtunut samalla haavaa." Robert oli samaa ajatusta. Hðn ehdotti, ettð ruumiit haudattaisiin. Hannu suostui siihen mielellððn. Hautakumpu luotiin kivistð vainajien yli, ja hengellinen, harras rukous luettiin heidðn sielujensa autuudeksi. Seuraavana pðivðnð matkustettiin vðhemmðn, sillð Hannun tðytyi lðhteð hankkimaan ruokaa koirille, jotka olivat olleet koko vuorokauden sy—mðttð. Puolipðivðn aikaan tehtiin pysðys. Hannu luuli lðheisyydessð olevan hylkeitð. Yksi reki tyhjennettiin sen vuoksi. Robert ja Hannu istuivat siihen ja ajoivat aika laukkaa pitkin sileðtð iljankoa. Alussa kaikki kðvi hyvin, mutta kohta he tulivat heikommalle jððlle. He eivðt kuitenkaan piitanneet mitððn tðstð havainnosta, etenkin kun Hannu iloisesti huudahti samalla: Hylkeitð! hylkeitð! Nuo ovat meidðn! Eteenpðin! eteenpðin! Avento oli tullut jððhðn, ja sen reunalla loikoi muutamia hylkeitð lekottelemassa pðivðnpaisteessa. Koirat kiisivðt eteenpðin tðyttð vauhtia, ja oli kuljettu jo aika matka, ennenkuin Robert huomautti Hannulle jððn heikkouden. "Noh, kohta olemme perillð," Hannu vastasi. "Palata emme saa, sillð silloin kadotamme saaliimme. Paras on kulkea niin nopeasti kuin mahdollista, ja kyllð jðð kestðð, kun vaan koirat tekevðt tehtðvðnsð." Huutaen ja sivallellen ruoskallaan Hannu ajoi juoksijoitaan, jotka enensivðt vauhtinsa verrattomaksi nopeudeksi. Vðhðn matkaa vielð, niin olisi oltu vahvemmalla jððllð. Metsðstðjðmme olivat pelon ja toivon vaiheilla, mutta juuri kuin he luulivat pððsneensð vaarasta tapahtui jotakin, jota he vðhimmin olivat odottaneet. Koirat seisahtuivat ðkisti, luultavasti peloissaan ohuen jððn aaltoilevasta liikkeestð. Saada ne juoksemaan oli mahdotonta, ja seuraavassa silmðnrðpðyksessð my—s my—hðistð. Jðð murtui vasemman jalaksen alta. "Pelastakaa itsenne herra!" Hannu huusi. "Eteenpðin! Laahatkaa itseðnne mahallanne jððn poikki ja jðttðkðð reki koirineen minun haltuuni. Ei vielð hðtðð ole, jos vaan teette, niinkuin sanon." Robert totteli vaistontapaisesti tðtð neuvoa, jðtti reen ja heittihe jððlle, jolloin Hannu antoi hðnelle takaapðin aika sysðyksen, niin ettð hðn luisti ainakin kymmenen askelta eteenpðin. Puolessa minuutissa hðn oli vahvalla jððllð. Hannu koetti sillðvðlin epðtoivoisilla ponnistuksilla leikata koirain vetohihnoja poikki ja pelastaa elðinraukat. Hðn heittihe eteenpðin ja ui seuraavassa hetkessð jððsohjeessa. Robert pelkðsi nðkevðnsð hðnen ja koirain uppoavan, kun lopulta taitavan uijan onnistui katkaista koirain vetohihnat ja auttaa koirat vahvalle jððlle. Sitten hðn kiiruhti reen luoksi ja sitoi siihen nuoran, jonka pððn hðn otti hampaisinsa ja ui jððnreunalle. Mutta hðnen ponnistuksensa pððstð yl—s olivat turhia, sillð jðð murtui aina hðnen allansa, ja tðllð tavoin hðnen voimansa pian olisivat uupuneet. "Reki!" Robert huudahti. "Ota reki avuksesi!" Hannu ymmðrsi hðnen ajatuksensa. Hðn vei reen juuri jððn reunalle, laski toisen polvensa sille, tekihe mahdollisimman keveðksi, pullisti rintansa, ojensi kðsivartensa varovaisesti, hypðhti ðkisti potkaisten rekeð jaloillansa ja pððsi siten jððlle. Rehellinen Hannu oli pelastettu. Mutta hðn makasi liikkumatta, ikððnkuin kuollut. Robert hieroi hðnen kangistuneita jðseniðnsð, otti vy—ltðnsð pienen pullon ja antoi hðnen juoda tilkan viinið. Elðmð palasi ja pian Hannu oli pystyssð taasen. "Kas niin," hðn sanoi, "kiitos, herra Robert! Menkððmme nyt tervehtimððn hylkeitð!" Robert katsoi hðneen kummastellen. "Eik— metsðstyshalusi jo ole sammunut, Hannu hyvð?" hðn kysyi. "Ei, pðin vastoin," hðn vastasi. "Me Eskimot olemme tottuneet tuollaisiin pieniin onnettomuuksiin. En tahdo ilmaiseksi tðtð vaivaa nðhdð. Kulku on paneva vereni liikkeelle, ja koirapariamme tarvitsevat ruokaa." Hðn oli pitðnyt kiinni nuorasta, joka oli sidottu rekeen, ja veti sen helposti vahvalle jððlle. Sen jðlkeen hðn laittoi ajokalut kuntoon ja valjasti koirat uudestaan. Pyssyt olivat onneksi tallella, ainoastaan vðhðn mðrkið. Mutta Hannu kuivasi ja ruokkosi ne, pani ne uuteen panokseen ja kaasi runsaasti ruutia sankkilðpeen. Hylkeet olivat vielð jðljellð, noin sadan askelen pððssð, muutamat jððllð, toiset vain pðð ylhððllð vedestð ja mulkoilivat utelijaina metsðstðjið. Nðmð kulkivat varovaisesti ja pysðhtyivðt luminietoksen taakse. "Nyt meidðn tulee ampua samalla kertaa," Hannu lausui, "saadaksemme kaksi, sillð ensi laukauksen kuultuansa toiset sukeltavat ja katoavat. Tðhdðtkðð tuota suurta hidasta r—tkðlettð, herra Robert, tuota, joka on likinnð; minð otan hðnen toverinsa. Oletteko valmis?" "Olen." "Antakaa mennð." Kaksi laukausta pamahti. Hylkeet mulahtivat veteen, mutta kaksi jði liikkumattomana makaamaan. "Hyvin osattu!" Hannu riemuitsi. "Luodit ovat sattuneet pððhðn. Hoh, vðhðn harjoitusta vain, niin olette tarkka ampuja." He kiiruhtivat noutamaan saalistansa. Hannu avasi hylkeet mahasta, viskasi sisukset koirille, otti pienen kirveensð vy—stððn ja palotteli lihat, jotka kuormattiin rekeen. Sen jðlkeen he lðksivðt paluumatkalle. Veneissð syntyi iloa heidðn palatessansa kumppaniensa luoksi; koirat ulvoivat ilosta saadessaan odotetun ravintonsa. Kun tðmð lyhyt pðivð oli jo lopussa, pððtettiin jððdð siihen y—ksi. Reet asetettiin kehððn, niin ettð ne muodostivat turvamuurin, jonka takana saattoi levðtð. Kukin ry—mi makuusðkkiinsð, peittyi turkkeihinsa, ja pian kaikki olivat syvðssð unessa. Syvð hiljaisuus vallitsi ylt'ympðri, silloin tðll—in kuului vain kuorsaus taikka koiran murina, jota makuutoverinsa oli nyhjðissyt. Punertava hohde idðn puolella ilmoitti aamun lðhenemisen, eikð tðhðn asti mikððn ollut hðirinnyt makaavia, mutta nyt joku nuuski rekið ja koki yhtð ja toista viskata kumoon. Kumajava lððh—tys kuului; koirat herðsivðt ensiksi, ja sitten valpas Hannu. Koirien levottomuus todisti, ettð jotakin tavatonta oli tapahtumassa, jonka vuoksi Hannu heti tarttui pyssyynsð, nousi varovaisesti ja kuunteli. Hðn loi silmðyksen rekien ylitse ja oli nðhnyt tarpeeksi. Aika jððkarhu hiipieli ulkopuolella leirið ja nðytti halukkaalta tulemaan sisðpuolelle terveisille. "Hyvð, ettð reet olivat lujasti sidotut," Hannu jupisi, "muuten mesikðmmen olisi heiattanut meidðt unessa. Nyt hðn on tervetullut. Vuotappas kun annan sinulle turkkiisi jotakin, joka ehkð kummastuttaa sinua." Aamunsarastus oli jo joutunut niin pitkðlle, ettð selvðsti saattoi erottaa karhun hahmoviivat. Ja kun tðmð nðyttihe pienestð parin reen vðlisestð reiðstð, Hannu otti tilaisuudesta vaaria, tðhtðsi ja laukasi. Karhu karjui raivokkaana, luoti oli sattunut, ehk'ei kuolettavasti. Kontio karkasi uudestansa rekien kimppuun ja puisteli niitð aikalailla. Viisainta olisi ollut lðhteð kðpðlðmðkeen, sillð laukaus saattoi leirin valvehille. "Mitð nyt, mitð nyt on hðtðnð?" huutelivat unenp—pp—rðssð olevat kumppanit. "Nouskaa, nouskaa!" Hannu vastast. "Pyssy kouraan, sillð olemme saaneet aamuvieraita!" Karhu murisi ja koirat ulvoivat, enempðð ei tarvittukaan tekemððn kehotusta vaikutukselliseksi. Pian oltiin valmiina ottamaan vastaan vierasta kuumin kourin. Kuusi pyssyð oli heti tðhdðttyinð kohti otsoa, joka ei hðtðillyt vðhððkððn. Kiivas ammunta alkoi; missð tahansa karhu nðkyi, se sai luotia turkkiinsa. Mutta hðn kesti kauvan moista kestitystð, ravistelihe ainoastansa, ikððnkuin hðn olisi tahtonut pudistaa luodit itsestðnsð. "Kas vaan, tuolla on penikka my—s!" Hannu huudahti. "Se onkin naaraskarhu! Siinð hðnen raivoutensa ja kovapintaisuutensa. Se on saanut hylkeenpaistin haistimiinsa; siitð olisi tullut herkkupala hðnen penikallensa. Mutta karhunp—ysti ei maistu huonolta my—skððn. Ulos siis! Eteenpðin!" Hðn hyppðsi rekien ylitse, ja Robert seurasi hðntð kantapðillð. Emð oli nyt pððttðnyt paeta, mutta hðn ei pððssyt kyllin nopeasti, sillð poika viidytti hðntð. Hðn seisahtui sen vuoksi, kððntyi vainoojiansa vastaan, nousi takajaloilleen ja avasi veripunaisen, kahdella kiiltðvðllð hammasrivillð varustetun kitansa. Robert ja Hannu pitivðt varansa ja laukasivat samalla kertaa pyssynsð. Luodit olivat osuneet, kontio l—i hurjasti ympðrillensð etukðpðl—illðnsð ja pððsti kivun- ja roivonsekaisen karjahduksen. Silmðnrðpðyksen aikaa nðytti siltð, kuin hðn olisi aikonut sy—stð urheiden vastustajiensa kimppuun, mutta koirain haukunta, jotka nyt ryntðsivðt esiin, saattoivat hðnen toisiin ajatuksiin. Hðn sysðsi poikaansa kuonollaan, niin ettð se lensi kappaleen matkaa, ja luntusti itse perðssð. Koirat ympðr—ivðt hðntð, mutta hðn ei huolinut heistð, vaan murehti ainoastaan poikansa puolesta. Se sai sysðyksen uudestaan, sitten emð kððntyi vainoojiaan vastaan antaaksensa sille aikaa pððstð pakoon. Mutta tuo typerð poika jði aina siihen paikkaan, johon emð oli hðnen singahuttanut, ja odotti aivan levollisesti, kunnes mamma tuli avuksi. Nðin kului kauvan aikaa, ja Hannu sekð Robert saivat aikaa panna pyssynsð panokseen ja tulla perðssð. Koirat ajoivat sillð vðlin karhun ahtaasen ja kiviseen laaksoon, jossa sen oli tukalaa kulkea joutuisasti. Hðn kðvi yhð hitaammin, poika oli aivan uupunut, joten koirat pian saarsivat kummankin. Robert ja Hannu lðhestyivðt paikkaa. Emð kulki ainoastaan askelen askelelta taapðin, kohosi suoraksi, otti penikkansa takajalkainsa vðliin ja iski etukðpðlðllððn koiria. Nðytti siltð, kuin pari myllynsiipeð olisi suhissut ilmassa. Tuon tuostakin hðn uhkaili valkeilla hampaillaan takaa-ajajoitansa. Kun Hannu ja Robert joutuivat tappelupaikalle, penikka nðkyi jo vðhðn virkistyneen ja pysyi nyt ðitinsð rinnalla. Mutta koirat eivðt luopuneet heistð, vaan kihisivðt heidðn ympðrillðnsð kuin paarmat. Hannu huuteli koiria nimeltð saadaksensa heitð erillensð karhusta, mutta tappelu-innossansa he eivðt kuulleet hðnen ððntðnsð. "Nuo tuhmat elukat!" hðn huusi harmissaan. "Minun tðytyy ampua uhalla, vaikkapa haavoittaisinkin jonkun heistð. Se on parempi kuin, ettð vihollinen tekee lopun kaikista heistð." Hannu kohotti pyssynsð, tðhtðsi tarkkaan ja odotti sopivaa tilaisuutta laukaista sen. Luoti teki tehtðvðnsð; emð kaatui maahan haavoitettuna keskelle pððtð. Koirat karkasivat penikan niskaan ja sillð tappelu oli loppunut. Toiset ampujat joutuivat nyt vasta kiistakentðlle ja auttoivat Hannua nylkemðssð kaatunutta vihollistansa. Lihasta tuli verraton paisti koirille. Heidðn herransa sitð vastoin pidðttivðt itsellensð penikan ja laittoivat siitð oivan aamiaisen. Vasta puolipðivðn aikana oltiin valmiina matkalle. Se oli tukalata, mutta jðntevðsti kestettiin kaikki vaikeudet. Pakkanen oli my—s kiristymðssð. Jo oli tehty kaksi pysðkkið eli muonakðtk—ð sopivan matkan pððhðn toinen toisestansa ja pððasemapaikalta. Nyt tuli my—s tehdð kolmas. Mutta Robert tahtoi sillð vðlin tunkeita niin kauvaksi pohjaan kuin mahdollista. Hðn toivoi alati l—ytðvðnsð jotain jðlkeð isðstðnsð. Mutta kun he lopulta tulivat jyrkðn jððvuoren luo, joka sulki heiltð tien, ja jonka ylitse he turhaan kokivat pððstð, niin he pððttivðt sen juurelle laittaa viimeisen muonakðtk—n. Ruokavarat pantiin luolaan, jonka he tapasivat; he vierittivðt suuria kivilohkareita niiden ylitse, panivat pienempið kivenmurusia pððlle ja loivat lopuksi hietaa ja lunta. Sitten he hakkasivat avennon jððhðn ja valoivat vettð pððlle pððtteksi. Nyt he luulivat niin viisaasti menetelleensð, ettð jððkarhut ennen repisivðt kyntensð, kuin saisivat varat saaliiksensa. Ennenkuin paluumatkalle lðhdettiin, Robert ja Hannu samoilivat koko pðivðn ympðri lðhiseutuja, mutta he eivðt l—ytðneet mitððn siitð, jota etsivðt. Niin muodoin tðytyi lðhteð paluumatkalle. Kulku kðvi nyt paljoa nopeammin, kun reet olivat tyhjðt ja keveðt, koirat levðnneet ja hyvin ruokitut ja iljanka sileð kuin kuvastin. He saapuivat vihdoin laivalle ja heitð tervehdittiin riemullisesti. Kaikki olivat terveitð, ottamatta lukuun muutamia pakkasenpuremia, jotka pian lððkðrin hoidossa paranivat. * * * * * Nyt oli ehditty lokaknun loppupuoleen ja tuo puoli-vuotinen talviy— lðheni lðhenemistððn. Marraskuun alussa aurinko ei enððn kohonnut taivaanrantaa korkeammalle, vaan pysðhtyi siinð, ikððnkuin se olisi ollut kiinnitetty. Mutta pðivðnvalo oli toisinaan erinomaisen kaunis. Ruusuupunertava kohde levisi taivahalle; vaaleimpana se oli zenith'issð eli ylðkohdassa, sitten se vðhitellen muuttui sinipunervaksi, sinipunervasta heleðksi purppuraksi, joka vðikkyi koko ilmanrannalla. Kun tðysikuu nousi, se ensin nðytti suurelta leikkitulelta, mitð korkeammalle se nousi, sitð enemmðn se valoi hopeoitusta loistaville jððm—hkðleille ja levitti lempeðtð valoa lumiaukiolle. Tðhdet eivðt vilkkuneet enððn, vaan paloivat hiljaisessa loistossa; ne nðyttivðt siltð, kuin lðpið olisi pistelty tummansinervððn taivaankanteen. Talviy— oli tullut. Marraskuun loppupuolella nðhtiin ainoastaan heikko kajastus auringon reunasta, ja lyhyt pðivð muuttui synkðksi hðmðrðksi, ja vaivoin ainoastaan saattoi lukea kirjaa. Vaikka talviasumus oli huolellisesti varustettu, kðrsittiin kuitenkin pakkasta. Kahdessa uunissa valkea paloi lakkaamatta, mutta kun aamusella herðsi, pielukset olivat huurteessa. Sulaa vettð ei enððn missððn tavannut; jos halusi juoda piti ensin sulattaa kivikova jððkappale ja jos laski maljan luotansa, vesi oli siinð jððtynyt pohjaan asti muutamassa minuutissa. Kaikki sy—tðvðt tavarat tulivat niinikððn koviksi ja lujiksi kuin kivi. Astia tðytyi hakata sisðlt—ineen palasiksi, jos mieli saada evðstð kðsiinsð. Niin oli lihan ja silavan, kuin my—s kuivattujen omenain ja muiden hedelmðin laita. øljy oli kovaa keltamaista luotosta, ja voikin, joka oli kðrsinyt vðhemmðn muutosta, oli astiasta murrettava; yksikððn ruoka ei huolinut veitsistð, lusikoista eikð haarukoista; tðytyi kðyttðð kirveitð ja kingottimia. Kapteeni oli huolellisesti hankkinut lðmpimið pukimia miehist—lle. Jokaisella oli koiran- tahi hylkeennahkaiset eskimo-saappaat, joiden karvapuoli oli kððnnetty sisððnpðin, ja kiireestð kantapððhðn ulottuvat turkit. Pððssð oli luukko ja my—s, kun oli hyvin kylmð, naamuri kasvoilla. Jos meni vapaasen ulkoilmaan, oli parasta pitðð suunsa lujasti kiinni ja henkið sieramitse. Puheleminen oli vaarallista, ja jos varomattomasti sattui pistðmððn kielensð suustaan, se heti jððtyi parrassa heiluviin jððpuikkoihin. Ei ainoastaan parta, vaan my—s silmðripset ja hienot ihokarvat korvissa peittyivðt jððkuuraan. Jos koski paljaalla kðdellððn rautaan eli terðkseen, sillð oli sama vaikutus kuin hehkuvassa tilassa olevalla rautapalalla, nahka liukeni sormista koskeissa. Robert kðrsi alussa paljon tðstð hirmuisesta pakkasesta, mutta hðn tottui kuitenkin siihen vðhitellen ja kokemus oli tðssðkin, niinkuin tavallisesti, hyvð opettaja. Elðmð oli laivalla yksitoikkoista. Robert nousi kello seitsemðltð, samoin kuin toisetkin. Ensin hðn joi vuoteellaan lasillisen kylmðð vettð, sitten hðn hieroi ruumistansa lumella ja karhealla pyyhkimellð, pukihe niin nopeasti kuin suinkin, lðhti etukannelle, kðveli siellð muutaman kerran, kunnes pakkanen ajoi hðnet takaisin. Kuumaa kahvia ja maissileipðð taikka mitð muuta hðn sai aamiaiseksi, hðn s—i parhaimmalla ruokahalulla; sitten hðn taas kðveli muutaman kierron kannella ja tunsi palatessaan lðmp—mððrðn hyvin suloiseksi kajuutassa, vaikka lðmp—mittari siellðkin oli jððtymðpisteen alapuolella. Tavallisesti pððllikk—kunta ja osa miehist—ð kokoontui puoli yhdeltðtoista jððlle huvitteleimaan kopinheitolla ja mðenlaskulla niin kauvan kuin voimat riittivðt; sen jðlkeen lðhdettiin pyssy kðdessð metsðstðmððn lðhiseudulle. Kello kahdelta sy—tiin pðivðiiistð, ja lopun pðivðð kukin vietti niini hyvin kuin saattoi. Robertista oli jotakin hirmuista tðssð syvðssð yksinðisyydessð, joka vallitsi koko luonnossa. Kaikki elðvðisyys nðytti kuolleen, ikððnkuin se ei koskaan enððn herðisi. Useaan kuukauteen ei mikððn elðvð olento kulkenut laivan lðhitteellð, paitsi silloin tðll—in sinirepo tai hylje. Tuhannet linnut, jotka lyhyen kesðn tððllð olivat asuneet, olivat kokonaan kadonneet. Nuo suorsantapaiset linnut katkattelivat nyt lauhkeamman etelðn suurissa lahdissa ja virroissa. Katalokit olivat etsineet sulaa vettð, ja itse kaarnekkin, joka muuten on joka paikassa talven ajalla, oli paennut lðmpimðmpððn ilmastoon. Sanalla sanoen, ei silmð eikð korva huomannut vðhintðkððn elon merkkið tassð ijðisessð y—ssð. Talvi oli pitkð, mutta sillðkin oli loppunsa. Tammikuun yhdentenðkolmatta nðkyi vihdoinkin puolipðivðn aikaan ensimmðiset enteet palaavasta valosta. Se oli tosin ainoastaan heikko, kellertðvð vðrierotus etelðiiellð taivaanrannalla, mutta joka sydðn, mikð laivassa oli, tervehti ilolla tðtð suloista aamunkoittoa, sillð pitkð talviy— oli nureuttanut muuten niin reippaan miehist—n. Robert oli kuitenkin pysynyt hyvillð mielin ja hilpeðllð luonteellaan my—s koettanut ilahuttaa miehist—ðkin. Hðn piti huolta monesta hauskasta hankkeesta, leikistð ja hupaisuudesta saadaksensa mielið iloisiksi ja hilpeiksi. Kapteeni ei saattanut olla hðntð tðstð kiittðmðttð. "Ei kestð kiittðð, kapteeni," Robert vastasi. "Isðni vuoksi juuri kaikki kðrsimme, ja minunhan tulee olla muille hyvðnð esikuvana. Jos kaikki olisimmekin alla pðin, pahoilla mielin, minð en kumminkaan saisi niin olla." Pðivðn valo nousi vðhitellen yhð korkeammalle, alakuloiset kasvot tulivat iloisemmiksi, potilaat terveemmiksi, toivo pððstð jððvankeudesta elðhytti kaikkien sydðmið. Huhtikuun yhdentenðkolmatta saattoi sammuttaa kajuutassa lampun ja muun mailman tavoin ihastella auringonvaloa. Kevððnmerkkið ilmestyi toinen toisensa perððn, punainen pulmunen oli kevððn ensimmðinen airut. Kalalokit parveilivat uudestaan jððkappaleilla ja laivan lðhitteellð, jossa he herkkupaloina s—ivðt kaikki perkeet, mitð keitti—stð viskattiin. Haahkatelkðt ynnð muut muuttolinnut lentivðt suurissa parvissa lðpi ilman, ne halusivat pððstð takaisin pohjaan viettðmððn rakasta lyhyttð kesðð. Nyt olikin jo pððsty puolivðliin Toukokuuta. Viimeisenð pðivðnð Toukokuuta syntyi hirveð lumipyry, jota kesti koko pðivðn ja seuraavan y—n, siksikuin aamusella kuultiin kovaa rðtinðð, ja laiva joutui liikkeelle, ikððnkuin maininki sitð olisi takistanut. Kauhistuneena jokainen jouduttihe kannelle, ja nyt nðhtiin syy tðhðn tavattomaan ilmaukseen. Ylt'ympðri laivaa ajelehti suuria jððk—nttið, jotka survailivat sitð, niinkuin olisivat tahtoneet musertaa sen. Tuskastuneena kukin odotti, mitð lopuksi tulisi. ákkið joutui mahdottoman suuri jððm—hkðle talkapuun alle, nosti laivaa ja viskasi sen lðhemmðksi rantaa, johon se jði liikkumatta paikalleen, juurikuin ihmety— sen olisi pelastanut. Seuraavana pðivðnð nðhtiin iloisempia nðk—jð; myrsky oli raivannut lahden jðistð putipuhtaaksi; sulaa vettð oli joka suunnalla. Nyt piti vain pððstð rantajðistð, joka my—s onnistuikin. Laiva kiikkui taas ulapalla aukealla. Kevðt oli tullut, ei ainoastaan lintuja, vaan myoskin hy—nteisið ilmestyi; ruohoa ja kukkia puhkesi virranrannalla. Kesðkuun kuudentena Robert pyydysti kðrpðsen, joka surisi hðnen pððnsð ympðrillð, ja Hannu l—ysi koteron, josta kirjava perhonen lensi ulos. Riekkoja ja vikloja leijaili laivan ympðrillð; oli pðivðnpaistetta ja linnunlaulua; oli iloa ja riemua. Nyt olisi esteett—mðsti saatettu lðhteð paluumatkalle, mutta sitð luonnollisesti kukaan ei ajatellutkaan. Kapteeni kðytti Kesðkuun ensi pðivðt pannaksensa laivalla kaikki entiseen kuntoonsa, sitten hðn piti Robertin ja lðhimpðin miestensð kanssa neuvottelun, miten paraiten taas alettaisiin etsia kapteeni Griffinið. Koirat ja reet olivat hyvðssð korjuussa, koko miehist— paraassa terveydessð, ja kapteeni valitsi ravakkaimmat miehet itseðnsð seuraamaan matkalle, jolle hðn aikoi lðhteð. Toiset osan-ottajat olivat tietysti Robert ja Hannu, ja laivalððkðri yhtyi my—s heihin. Laivan pððllikkyys annettiin Lowell'ille, jonka tuli jððdð lahteen, kunnes palattaisiin, eikð missððn tapauksessa sieltð lðhteð. Kirkkaana Kesðkuun aamuna lðhdettiin matkalle samaan suuntaan, johon Robert ja Hannu olivat menneet, kun he olivat metsðstðmðssð ja perustivat muonatallitteensa. Matka ei sujunut nyt yhtð sukkelasti kuin silloin, kirkasta iljankoa ei enððn kðynyt ajaminen, ja usein tðytyi tunkeuta syvien luminietosten poikki. Mutta kaikki esteet voitettiin ja parin pðivðn perðstð tultiin ensimmðiselle pysðkille, johon oli tallitettu ruokavaroja. Aivan pðin vastoin kuin oli luultu, tððllð oli tapahtunut kauhea hðvitys. Jððkarhut olivat sirottaneet kivi- ja hiekkakasat sinne tðnne, niinikððn kivilohkareet, ja pitðneet pulskat pidot runsaasti muonitetussa ruoka-aitassa. Tynnyreistð ja astioista oli ainoastaan pirstaleita jðljellð. Kahvin, purjekankaan, leivðt, jauhot, kaikki nuo kutsumattomat vierastelijat olivat joko sy—neet tahi hajoittaneet. Ainoastaan pari pientð astiaa, joissa oli suolaista lihaa, ja lðkkirasioita, jotka sisðlsivðt valmistettua pemmikaania, oli tallella. Jðlkimmðinen olikin ilahuttava l—yd—s, siitð kun riposi ruokavaroja pariksi viikoksi, ja he lohduttivat itseðnsð helposti muusta tappiosta. Toinen varasto oli samanlaisessa tilassa kuin ensimmðinenkin, mutta suureksi iloksensa he l—ysivðt kolmannen ehjðnð, vaikka siinðkin oli kovakouraisten vierasten jðlkið. Siinð oli ruokaa pariksi kuukaudeksi. Teltta pystytettiin tðhðn; ja lepðiltiin pari pðivðð kðrsityistð vaivoista ja vaaroista. Mutta Robert ei voinut ajatella lepoa. "Aika on kallista," hðn lausui kapteenille. "Jokainen hetki, minkð tððllð viivymme, saattaa olla kðrsimyksen hetki isðlleni. Sallikaa ainakin minun, hðnen poikansa, alkaa tutkimusmatkaani." "En, me seuraamme sinua kaikin," kapteeni vastasi. "Huomenna hyvððn aikaan lðhdemme matkalle. Me jakaumme kahteen joukkoon ja otamme mukaamme evðstð kahdeksaksi pðivðksi, joiden kuluttua taas tapaamme toisemme tððllð, sittenkuin eri suunnilta olemme seutua tutkineet." Robert luuli pohjaisen suunnan vievðn varmimmasti perille, jonka vuoksi hðn tahtoi lðhteð sinnepðin Hannu muassaan. Kapteeni lupasi seurata heitð. Jo edellisenð iltana pantiin kaikki reet jðrjestykseen ja kuormattiin evððllð, kuokiila, lapioilla, nuorilla ja muilla, mitð hðtðtilassa tarvittaisiin. Aamulla ani varhain lðht— tapahtui; lððkðri seuralaisineen kððntyi oikealle, ja kapteeni omineen samosi jððpeitteistð vuoriselðnnettð kohti. Niin kauvan kaikki meni hyvin, kuin tultiin vuoren juurelle ja piti ruveta nousemaan. Tietð tahi polkua ei ollut ajattelemistakaan. Vuovattiin kuitenkin yl—spðin niin hyvin, kuin pððstiin, ja tultiin jððtim—lle, jossa paikka paikoin tavattiin viittð kuutta sataa jalkaa korkeita luotisuoria seinðmið. Urheat kiipijðt hinasivat itseðnsð kuitenkin kauheiden syvðnteiden ohitse, jossa yksi ainoa luiskahdus olisi ollut varma kuolema; he kiipesivðt jððkenttien rinteitð, joissa ehkð petolliset kuilut heitð uhkasivat, he kðvivðt rotkojen poikki, jossa heikko horjuva lauta oli portaana. Useita kertoja tðytyi tehdð pitkið kierroksia, ennenkuin l—ydettiin niin kapea kohta, ettð pieni lauta ulottui yhdistðmððn molempia seinið; usein tðytyi hakata astumia jððhðn, kun sileð jððseinð ei suonut jalansijaa. Vaikeinta kuitenkin oli kuljettaa koiria ja rekið edespðin. Monesti tðytyt purkaa kuormat ja kappaleittain kuljettaa niitð pitkin jððseinðmðð. Se maksoi, niinkuin kyllð saattaa huomata, paljon ponnistuksia kulkea tietð, joka laatuitui tuhansin tavoin, ja sittenkuin muutamia tuntia oli kðyty, kiivetty, ry—mitty ja ajettu, melkein kaikkein voimat olivat uupuneet. Vielð tunti, ja kukaan ei jaksanut enððn. Kapteeni Becker oli lðhes taintioin ikðkautensa painosta, ja Hannu istui vðsymyksen kuvana vavisten kinoksella. Koirat olivat panneet maata ja huokuivat kuin puhaltavat palkeet. Ainoastansa Robert oli vielð pystyssð. Ajatellen isððnsð hðn sai voimaa ja rohkeutta. "Ei kðy laatuun," kapteeni lausui raukealla ððnellð. "Minð en jaksa askeltakaan enempðð." Hannu ny—kðytti pððtððn surullisesti; hðnkin yhdistyi kapteenin mielipiteesen. "Hyvð," Robert lausui; "jððkðð tðnne taikka kððntykðð; minð kðyn eteenpðin. -- Hyvðsti, kapteeni!" hðn lisðsi. "Hyvðsti Hannu! Jos en palaa, niin rukoilkaa puolestani. Lohduttakaa ðitiðni, kapteeni! Minun tðytyy tehdð velvollisuuteni taikka kuolla." Ei maksanut vaivaa koettaa hðntð pidðttðð. Hðn pudisti matkakumppaniensa kðsið ja jatkoi matkaansa. Kapteeni ja Hannu kokivat kyllð epðtoivoisilla ponnistuksilla hðntð seurata, mutta se oli turhaa. Robertin rohkeus ei horjunut silmðnrðpðystðkððn. Noustuansa noin tunnin ajan hðn oivalsi tien kðyvðn tasaisemmaksi ja saattoi kðydð ripeimmin askelin. Hðn pððsi lopuksi tasaiselle tielle, joka, kuten nðytti, kiersi vuoren korkeimman kukkulan. Tðtð hðn kðvi ja pððsi tien jyrkðsti kððntyessð vasten luuloansa paikalle, josta hðn saattoi lavealti katsella vuoren toisella puolen olevaa seutua. Hðn oli onnellisesti kiertðnyt vuoren jððpeitteisen kiireen; edullisin onnistus oli hðnen uljuutensa palkinnut. Mykistyneenð onnestansa hðn seisoi hetken liikkumatta; sitten hðn pððsti ilohuudon ja polvisttu kiittðmððn Jumalaa. Hðn alkoi sitten tuumailla. Palaisiko hðn nyt ilmoittamaan l—yt—nsð kapteenille ja Hannulle? Ei, se oli jo my—hðistð, jos hðn tahtoi pððstð vuoren pohjoiselle juurelle, hðnen tðytyi kiiruhtaa. Vakavasti hðn siis jatkoi matkaansa ja astui jyrkkðmðð alaspðin, joka oli tasaisempi tðllð kuin pohjoisella puolella. Hðn milloin juoksi ja milloin kðvi; toisinaan hðn istuiltansa laski jððtð alaspðin. Vihdoin hðn taas tuli jyrkðlle jððseinðmðlle, jota hðnen tðytyi kiertðð saadaksensa vapaan nðk—alan vasemmalle. Hðn hðmmðstyi ja seisahtui. Edessðnsð oli sula vesi, hopeankirkas kalvo ulottuen kauvaksi pohjaan, jossa sitð rajoitti silmðnkantamaton jððkenttð. Hðnen silmðnsð katselivat vettð ja maata niin kauvaksi kuin hðn voi nðhdð. Kaikki nðytti autiolta ja tyhjðltð. Mielipahan tunne valtasi hðnet. Koneellisesti hðn jatkoi matkaansa; hðn oli jo melkein lakannut toivomasta. Kerrassaan hðn seisoi jððseinðmðn partaalla, joka ðkkijyrkðsti laskeui mereen. Hðn astui kauhusta vavisten askelen takaisin ja oli vðhðllð pudota tuohon hirmuiseen syvyyteen. Mutta yht'ðkkið hðn pððsti suuren ilohuudon ja heittihe sivulle; molemmin kðsin hðnen tðytyi pitðð itseðnsð kiinni, ettei putoaisi. Hðn loi taas silmðnsð samalle suunnalle ja uusi sanomatonta onnea ja iloa ilmaiseva huuto seurasi. Hðnen alapuolellaan, lðhellð rantaa, oli laiva, kaunis ja komea alus. Rannalla hðn nðki ihmisið kulkevan edes takaisin, kannella niinikððn. Muutamat soutivat veneessð maalle. Olikohan tðmð Ellenor, hðnen isðnsð laiva? Vðli oli liian pitkð saada selkoa siitð. Mutta Robert muisteli, ettð hðnellð metsðstyslaukussansa olikin tðhystin. Hðn otti sen esiin ja pani sen silmðllensð, mutta hðnen kðtensð vapisi kuin haavanlehti tuulessa. Vihdoin hðn laskihe pitkðkseen jððlle ja etsi tukikohdan tðhystimelleen. Yksi ainoa silmðys ilmaisi hðnelle kaikki -- -- -- se oli Ellenor. Kului iso aika, ennenkuin Robert tointui niin paljon, ettð voi jatkaa matkaansa. Vihdoin hðn nousi ja etsi paikan, missð laskeuminen oli helpoin. Viete oli vðhemmðn jyrkkðvð; hðn ponnisti kaiken nopeutensa ja saapui melkein henget—nnð alas rannalle. "Kapteeni Griffin! Isðni, elððk— hðn?" hðn huusi muutamille miehille, jotka tulivat hðntð vastaan. My—ntðvð vastaus seurasi, ja sitten miesten ilohuuto, sillð he olivat tunteneet Robertin. Sitten hðn ei nðhnyt eikð kuullut enempðð, hðn oli uupumuksesta ja mielenliikutuksesta vaipunut tunnottomana maahan. Kun Robert taas toipui, hðn l—ysi itsensð isðnsð sylissð. Isð tuhlasi hðneen kaiken sydðmensð hellyyden ja kyseli hðneltð innokkaimmin syytð hðnen ilmaumiseensa nðin kaukana pohjassa. Kului kauvan, ennenkuin Robert voi niin paljon hallita tunteitansa, ettð hðn saattoi antaa yhtðjaksoisen kertomuksen. Kapteeni Griffin vðkineen kuunteli ilon ihmeissð ja, kun Robert oli lopettanut puheensa, he pððstivðt pauhaavan elðk——n-huudon ilmoittaaksensa kiitollisuuttansa hðnelle ja Becker kapteenille. Griffin vuorostansa kertoi pojallensa, kuinka hðn kahdesti oli viettðnyt talven jððtyneenð siihen lahteen, jossa Robert nyt hðnen l—ysi. "Tuo jððkenttð," hðn sanoi, "joka nyt ulottuu useita penikulmia pohjaiseen pðin, on lðpipððsemðt—n este, joka erottaa meidðt avoimesta merestð, ja sen poikki nyt emme koskaan enððn koetakkaan tunkea. Luultavasti se sulaa vasta erittðin lðmpiminð kesinð, ja kuka tietðð, miten kauvan se aika viipyy. Me olisimme jo aikoja sitten jðttðneet Ellenorin ja lðhteneet paluumatkalle jalkaisin, jos sellainen koe olisi ollut mahdollinen. Lðhimmðt uutisasutukset ovat satoja penikulmia tððltð, eikð meillð ollut koiria eikð rekið voidaksemme viedð evðstð muassamme. Nðlkðkuolema olisi ollut vðlttðmðt—n kohtalomme. Sen vuoksi jðimme mieluummin tðnne, toivoen, ettð onnellinen sattuma heidðt pelastaisi. Vielð meillð on elatus-aineita ja metsðstys antoi lisðð. Mutta kiitos Jumalan, ettð tulitte! Vielð yhden talven olisimme voineet kestðð tðssð ankarassa ilman-alassa, sillð kun muonavarasto kerran olisi loppunut, me emme olisi elðneet ainoastaan metsðstyksellð. Sen vuoksi olet tuhat kertaa tervetullut, poikaseni! Jollei Jumala olisi suonut sinulle voimaa ja rohkeutta yksin jatkaa matkaasi, ette koskaan olisi meitð l—ytðneet; sillð ensi kevððnð meistð ei olisi ollut muuta jðljellð kuin jðhmettyneet ruumiimme." Uusi syleily seurasi, ja miehist— pððsti uuden elðk——n-huudon. Mutta Robert hylkðsi kaikki heidðn kiitoksensa. "Jumalalle ainoalle olkoon kunnia!" sanoi hðn. "Kiittðkððmme Herraa, joka johti askeleni ja antoi minulle voimaa kðymððn eteenpðin, kun seuralaisteni voimat jo olivat uupuneet. Jumalalle ainoalle olkoon kunnia, ylistys ja kiitos!" Oli luonnollisesti jo liian my—hðinen samana pðivðnð enððn lðhteð matkalle vuoren yli, mutta y—llð kaikki valmistukset tehtiin seuraavan aamun varaksi. Jokainen otti mitð parasta oli mukaansa ja loput jðtettiin laivaan. Kukaan ei siitð nurkunut, vaan pðin vastoin sydðmessððn kiittivðt Jumalaa, kun nyt kerrankin vapautuivat pitkðstð vankeudestansa. Kulku oli tukalaa ja sitð kesti kuusi tðyttð tuntia, mutta sitð suurempi ilo odottikin heitð pysðyspaikalla. Molemmat vanhat ystðvðt, Griffin ja Becker, vaipuivat syvðsti liikutettuina toistensa syliin ja iloa ja riemua sðteili jokaisen silmistð. Koska ei ollut mitððn syytð viipyð kaumemmin tððllð, niin Hannu lðhetettiin nopeimmilla koirilla etsimððn lððkðrið ja hðnen kumppaniansa, ja kun he seuraavana iltana saapuivat, syntyi siellð uusi riemu. Kaikista nðytti ihmety—ltð, ettð kerrankin nuo kauvan kaivatut olivat l—ydetyt ja he kiittivðt Jumalaa sydðmensð pohjasta. Meillð ei ole enððn paljoa kerrottavana. Kaikki saapuivat terveinð Toivolle, joka ankkuroitsi lahdessa. Matka kðvi onnellisesti, ja Hannu jðtettiin kotipaikalleen. Suru sydðmessð hðn erisi Robertista, johon hðn oli lujasti kiintynyt. Vihdoin laiva laski New-Yorkin satamaan, ja tuntia my—hemmin rouva Griffin syleili puolisoansa ja poikaansa, joka niin urheasti oli edistðnyt isðnsð pelastusta. Onni ja rauha palasi kapteeni Griffinin perheesen. Hðnen halunsa pððstð merelle oli tyydytetty, ja hðn omisti jðljellð olevat vuotensa perheellensð. Kapteeni Beckeristð tuli heidðn uskollinen ystðvðnsð ja hðn oli kaikkien rakastama ja kunnioittama. Hðn kiitti usein Robertin matkalla osottamaa urheutta, etenkin hðnen viimeistð sankaritekoansa, jota paitsi tuskin olisi saatettu toivoakkaan onnellista loppua. Mutta Robert hylkðsi kainosti kaiken kiitoksen ja sanoi: "Jumalalle ainoalle olkoon kunnia, ylistys ja kiitos!" End of the Project Gutenberg EBook of Nuoren Robertin matka Gr—nlantiin isððnsð hakemaan, by Franz Hoffmann *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NUOREN ROBERTIN MATKA *** ***** This file should be named 34714-8.txt or 34714-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/4/7/1/34714/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.