Novelleja I

The Project Gutenberg EBook of Novelleja I, by Samuli Suomalainen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Novelleja I Author: Samuli Suomalainen Release Date: February 19, 2007 [EBook #20621] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NOVELLEJA I *** Produced by Tapio Riikonen NOVELLEJA I Kirj. Samuli S. K. E. Holm, Helsinki, 1876. SISáLLYS: Nðytelmð Kaks kertaa kaks "Tallellahan on!" Kesðinen tarina Kesðkylvyiltð Hallay—nð NáYTELMá. -- "Mutta, _Michel_, milloinka sinð viimeinkin suostut viettðmððn tyttðremme kihlajaisia? Kohta on koko vuosi kulunut siitð kuin paroni Alfons pyysi Beatricen kðttð ja sai lupauksen hðneltð sekð meiltð. Mutta miks'ei voi asiaa loppuun ajaa?" Nðin puhui Rauhalinnan vanha kreivinna miehellensð. Rauhalinnan vanhalle kreiville, aina kun he illallisen sy—tyðnsð olivat istahtuneet kamiinin eteen tai kesðllð kuistille. Ja Rauhalinnan vanha kreivi napsautti nuuskarasiaansa ja vastasi: -- "Kðrsimystð, kðrsimystð! Olenhan sanonut, ettð valmistan odottamatonta huvitusta, surpriisia!" -- "Mutta olisihan jo parhainkin surpriisi ennðttðnyt tulla vuodessa valmiiksi. Ihmiset rupeavat jo puhelemaan yhtð ja toista, sillð kaikki tietðvðt kumminkin heidðn antaneen lupaukset toisillensa." -- "Kðrsimystð! Puhukoot nyt mitð hyvðnsð; toista he sitten sanovat, kun saavat osansa tuosta surpriisista." Ja hyvin salaperðisenð nuuskasi kreivi uudelleen ja lisðsi: -- "Kðrsimystð, kðrsimystð vaan!... Mutta nyt on aika, _mon ange_, sinun mennð levolle, ja minua odottaa ty—?" -- "Mikð ty—?" Kreivi lðhestyi rouvaansa, koetti tehdð kasvonsa veitikkamaisiksi, napsautti sormillaan ja sanoi: -- "Surpriisi!" Ja sitten hðn nauroi, niin ettð peruukki oli pððstð pudota. -- "Hyvðð y—tð, _Amelie_" sanoi hðn sitten ja lðksi ty—kammioonsa, mutta ovella hðn vielð seisahti, kððntyi ympðrinsð ja heittðen rouvallensa mitð makeimman heittosuukon, virkkoi: -- "Kðrsimystð!" Ja salista kuului vielð selvððn, kuinka kreivi pois mennessððn naurahteli. Mutta kreivinna astui pahoilla mielin tyttðrensð lepokammioon. -- "No, _maman_, onko mitð uutta?" -- "Ei muuta kuin 'kðrsimystð ja surpriisia' vaan." -- "_Fi donc_, kuinka pappa on" -- neiti yritti sanoa: paha, mutta hðn oli liian n—yrð lapsi, joka ainoastaan ajatteli niin, mutt'ei koskaan sanonut pahaa isðstððn, sen vuoksi hðn sanoi: "kummallinen." -- "Hðn on tosiaankin" -- kreivinna yritti sanoa: vanhuuden h—per—, mutta hðn oli liian n—yrð aviopuoliso, joka ainoastaan ajatteli niin, mutt'ei koskaan sanonut pahaa miehestðnsð; sen vuoksi hðnkin sanoi: "kummallinen." Ja kummallinenhan olikin Rauhalinnan vanha kreivi. Hðn oli ylhðistð sukua ja oli nainut ylhðisestð suvusta, ja tuon ylhðisen rakkauden pantiksi oli heille syntynyt lapsi, jo ennen mainittu Beata, niinkuin hðn kasteessa nimitettiin, vaikka mamma aina sanoi lastansa kauniimmalla nimellð: Beatrice. Tðtð lastansa kreivi rakasti suuresti; -- siinð ei mitððn kummallista. Paljon hðn rakasti vanhoilla pðivillððn vanhaa rouvaansakin, -- eikð siinðkððn mitððn niin kummallista ole. Mutta kummallinen hðn oli sittenkin rakkaudessaan, sillð hðn rakasti lastaan liian lapsellisella tavalla, niinkuin kohta saamme kuulla. Beatrice ei ollut kaunis, sillð hðn oli isððnsð, ja isð oli niitð ihmisið, joita luodessaan luonto ei ole kðyttðnyt kaikista hienoimpia ty—kaluja. Beatrice ei ollut kaunis, mutta oli kumminkin rikkaan kreivin tytðr, -- ja se on paha asianhaarain yhdistys. Hðn oli tullut jo siihen ikððn, jolloin tytt—nen ei enðð tyydy nukkeihinsa, jolloin kultainenkin koti tuntuu ahtaalta, jolloin hðn, sanalla sanoen, toivoo itsellensð kumppalia ilossa ja surussa, my—tð- ja vastoin-kðymisessð. Mutta vðhðnpð oli toivoa elonkumppalin saamisesta, sillð, niinkuin sanoin, Beata ei ollut kaunis ja kumminkin ylhðistð sukua. Oman pitðjðn ja ulkopitðjðinkin nuoret aateliset olivat kaikki esteellisesti sivistyneitð. Jokainen heistð arveli itseksensð tðllð tavalla: "Jos nyt naisin jonkun, joka ei ole kaunis, niinkuin esimerkiksi Beatan, niin mitenkðs kðvisi? Ensimmðisenð iltana, kun astuisin rouvani kanssa saloniin, nostaisivat kaikki lorgnettinsa meihin pðin ja sanoisivat: nuorella paronilla ei ole makua. Ja semmoista ei kunnon aatelismies voi sietðð." Niin he arvelivat, nuoret aateliset, sillð he olivat, niinkuin minð jo sanoin, esteellisesti sivistyneitð miehið. Siitðpð syystð ja ainoastaan siitð Beata neitona eli, neitona vanheni. Mutta jospa nyt neiti Beata olikin ulkomuodoltaan vðhðn epð-esteetillinen; jospa hðnen nivuksensa olivatkin punertavia (mamma sanoi niitð kultakutreiksi); jospa hðnen nenðnsð muoto ei ollutkaan mikððn laina maailman kultuurikansoilta, vaan oli umpisuomalaisesti kippura; jospa hðnen suunsa olikin semmoinen, ettð hðn harvoin uskalsi nauraa; jospa silmðt olivatkin taivas tiesi minkð vðriset ja sitð paitsi perðti pienet; jospa hðn kðyttikin sormikkaita n:o 7 3/4; -- niin eik— hðnellð ollut muita suloja, esimerkiksi sielun ja varsinkin varallisuuden? -- Herrainen aika! Oli kyllð paljonkin! Ja niillð argumenteilla kreivinna koettikin kaikin mokomin saada aatelisnuorukaisten esteetillisið perusteita kumotuiksi, jos ei muuta, niin ainakin _hðnen_ tyttðrensð, tuon kultakutrisen Beatricen, suhteen. Kreivinnalla, niinkuin tðysikasvuisten neitosten mammoilla aina, oli nðet hartaimpana toivona, saada hypittðð polvillansa pienið enkeleitð heidðn lapsensa lapsen haamussa. Ja tuossa todistustavassaan kðyttihe kreivinna hyvin hienosti. Kun oli vieraita heillð, ja puhe kððntyi joskus soittoon, silloin kreivinna huokasi: -- "Niin, mutta ei mikððn ole niin kaunista kuin Mozartin Hugenotit." -- "Ei, _maman_", oikaisi Beata. "Hugenotit on Meyerbeerin." -- "Niin vainenkin; minð aina sekoitan Mozartin ja Meyerbeerin, sillð minð ihailen heitð yhtð paljon kumpaakin: heillð on niin paljon yhtðlðisyyttð. Soitithan eilen meille Hugenotteja ja minð oikein itkin." Ja sitten kohteliaisudesta vieraat pyysivðt Beataa heidðnkin tunteitansa liikuttamaan. Ja Beata soitti ja soitti oikein hyvin. Tahtoisinpa nðhdð mitenkð pienikðtiset neitoset ottavat allegrossa useampia oktaaveja perðkkðin; Beatalta se sitð vastoin sujui aivan hyvin: ilmankos hðnellð tðytyikin olla sormikkaissa n:o 7 3/4! Kaikki olivat ihastuneet Meyerbeerin kappaleesta, ja vihdoin pyydettiin kreivinnatakin soittamaan jotain, esim. Mozartilta. -- "Ah, _messieurs_ ja _mesdames_", sanoi kreivinna ja loi silmðnsð maahan kuin seitsentoistavuotias tytt—, "minð olen jo unohtanut niin paljon, minulla on nðinð viime vuosina ollut paljon puuhaa, niin ettei ole ollut aikaa soiton harjoittamiseen." Tosiaankin kreivinnalla oli niin paljon toimitusta, ett'ei hðn joutanut soittamaan, ja kun hðn joskus istahti pianon ððreen, silloin hðn ei muistanut muuta kuin "Ukko Noak" ja "Kukkuu, kukkuu," ja nekin soitti hðn yhdellð sormella. Tuon tuostakin kreivinna kutsui mammoja katsomaan niitð sametti- ja silkkikankaita, kulta- ja hopeakaluja, joita Beatrice taas oli saanut isðltððn lahjaksi syntymðpðivðnðnsð. Ja mammat ihailivat ja ylistelivðt ja kotia tultuaan kertoivat rakkaille pojillensa niistð ihanuuksista; mutta aatelisten nuorukaisten esteetilliset perusteet eivðt horjahtaneet. Sulhasta ei kuulunut, ja Beata oli jo kahdeksankolmatta vanha. Epðtoivo oli jo tðyttðð Rauhalinnan vanhan kreivin, vanhan kreivinnan ja vanhaksi tulevan neiti Beatan. Tulipa viimein pitðjððn apulaiseksi nuori, vasta Porvoosta pððssyt, pappismies. Hðnen ulkonðk—ðnsð minun ei tarvitse erittðin ruveta kuvaamaan. Hðn oli aivan sennðk—inen kuin nuoret apulaispapit tavallisesti ovat: kalpeat kasvot, sileðksi kammattu vaalea tukka, silmðlasit, musta nuttu, valkea huivi ja musta huopahattu. Hðn rupesi kðymððn Rauhalinnassa, ja mitð useammin hðn siellð kðvi, sitð useammin hðn katseli Beataa. Kotiin tultuaan pastori laski kðtensð sydðmmelleen ja kysðsi: "olenko rakastunut?" Mutta sydðn ei vielð sykðhtðnyt mitððn vastaukseksi. Kerran -- vuosi oli jo kulunut -- oli hðn ollut Rauhalinnassa, jossa Beata jðlleen oli soitellut Meyerbeerin Hugenotteja ja ollut hðnen mielestððn tavattoman lempeð. Kun nuori pastori nyt kotia tultuaan tapansa mukaan laski kðtensð sydðmelleen ja oikein hartaasti kysðsi: "olenko rakastunut?" -- niin jopa sykðhti sydðn, ja sitten se sykðhti toisen kerran ja sitten vielð ja sitten ei sykkinðstð loppua tullutkaan: nuori sielunpaimen oli rakastunut kultakutriseen Beatriceen. Nuori pappismies, niinkuin nðkyy, ei ollut mikððn esteetillisesti sivistynyt mies. Siitð pitðin kðvi hðn hyvin usein Rauhalinnassa, jossa vieraanvaraisuus oli sanomattoman suuri, niinkuin Suomessa tapana on ollut maailman alusta. Hðn puheli Beatalle paljon kaunista ja kððnsi aina puhettansa rakkauteen. Beata tuon huomattuaan loi aina silmðnsð neitsyeellisessð kainoudessa maahan ja sanoi: -- "No, mutta herra pastori!" Ja herra pastori riemuitsi ja neiti Beata riemuitsi my—skin. Hðn oli tosin toivonut itselleen ensin kreivi Albrechtia, sitten vapaherra Fritzið, sitten aatelismies Ruprechtia, mutta kun nðmð toiveet eivðt olleet toteutuneet, niin rupesi hðn huomaamaan nuoren papin olennossa paljon hyvðð, ja pastorinrouvan elðmð alkoi haamoittaa hðnen silmissððn varsin viehðttðvðltð, ja kun hðn sitten noin sattumalta muisti tðyttðvðnsð pian 30 vuotta, niin nuori pastori nðytti vielð paremmalta ja pastorinrouvana-olo vielð viehðttðvðmmðltð. Kreivinna huomasi pian heidðn sydðmmiensð tilan, ja ken voi semmoista tarkemmin huomata kuin mamma, joka toivoo saada polvillansa hypittðð pienið enkeleitð lapsensa lapsen haamussa? Hðn oli kyllð ensin hðnkin toivonut aatelisia syitð enkelihypitykseen, mutta nytpð huomasi hurskas kreivinna, ettð sanan julistajalla ja enkelillð on hyvin paljon likeistð yhteyttð. Senvuoksi hðn nyt kaikin mokomin halusi, ettð pastori ja kultakutrinen Beatrice mitð pikemmin astuisivat alttarin eteen ja sitten -- Herra siunatkoon niitð pienið enkeleitð! Viikon perðstð pastori tuli jðlleen. Kaunis oli syksyinen ilta, tðhdet tuikkivat taivaalla, ja pastori istahti Beatan kanssa jasmiini-majaan. Pastori nosti viimein kðtensð yl—s ja lausui: -- "Neiti Beata!" -- "Herra pastori!" -- "Minð katselen noita tðhtið." -- "Ja minð katselen my—s." -- "Ja minð ajattelen, miks'ei minun nimeni ole Beatus." -- "Miksi niin? Teidðn nimenne on Moses, ja se on hyvin kaunis," sanoi neiti. -- "Kiitos! Mutta Beatus merkitsee: autuas. Minð tahtoisin olla autuas!" -- "Kuinka ihana ajatus!" -- "Niin! Ja Beata merkitsee my—s: autuas. Ja silloin taivaan tðhdet nðkisivðt tðssð kaksi autuasta ihmistð." -- "Voiko autuaita olla maan pððllð?" -- "Voi kyllð, kun rakkaus heidðn sydðmmensð sitoo." -- "No, mutta herra pastori!" -- "Niin, neiti; autuuden esimakua tunnen aina, kun olen lðheisyydessðnne, ja autuas olisinkin, jos -- --" -- "Jos!?" -- "Jos teidðn sydðmmessðnne olisi samoja tunteita minua kohtaan kuin minun sydðn parassani on teitð kohtaan, neiti Beata." Neiti ei vastannut, hðn vain nypli hyppysillððn kukkasta kðdessððn, ja nyt vasta hðnen mielessððn oikein ihanalta nðyttikin tulevaisuus papin rouvana. -- "Beata, sinð et vastaa!" kuiskasi pastori kotvasen kuluttua ja otti neitoa kðdestð. -- "Beatus! Mitð vastaisin enðð?" kuiskasi neiti, ottamatta kðttððn pois. -- "Minð uskallan siis toivoa, ettð taivaan tðhdet nðkevðt tðllð hetkellð -- -- --" -- "Kaksi autuasta!" -- "Amen!" sanoi erðs ððni heidðn takanaan. Sen sanoi Rauhalinnan vanha kreivinna, joka aivan sattumalta oli lðhestynyt jasmiini-majaa ja aivan sattumalta kuullut heidðn puheensa. Ja sinð hetkenð kaksi autuasta olentoa vannoivat toisillensa ikuisen rakkauden, ja sitð olivat todistamassa Rauhalinnan vanha kreivinna ja taivaan kirkkaat tðhdet. Niin, rakkaus oli tunnustettu molemmin puolin ja vahvistettu kreivinnan "amen" sanalla, mutta "pamaus" puuttui vielð; se piti saataman Rauhalinnan vanhalta kreiviltð, ja -- sitð pamausta! -- "Ei, ei, ja tuhat kertaa ei," sanoi vanha kreivi, kuultuaan rouvaltaan koko asian. "Min'en salli mitððn _mesalliance'a_, minð." -- "Mutta pastorihan on oikein hyvð mies. Hðn on nuori, hðn on sivistynyt, hðn on oppinut, hðn on..." ja nyt luetteli kreivinna semmoisen rekisterin pastorin hyvistð avuista, ettð itse pastorikin olisi ihmetellyt, -- "Mutta vaikka hðn olisi vielð enempi ja vielð sitðkin enempi, niin hðn on pappi ja torpan poika, _Mon Dieu_, kun ajattelen, mitð sanoisivat sukulaisemme!" -- "Mutta, _Michel_, muista toki, ettð Beatrice, nðin meidðn kesken sanoen, on," -- kreivinna katsahti ympðrilleen, eik— muka kuka kuuntelisi -- "kohta 30 vuotta vanha." -- "Vaikka 90!" kiljasi kreivi. "Minð vaan en salli, ettð tyttðrestðni tulisi nunna." -- "Nunna!?" -- "Niin, nunna jonkun pastorin kanssa." -- "No mutta, _Michel_! Mieheensð kiinni-sidottu vaimo ja nunna: -- mikð eroitus!" -- "_Amelie_, sinð saatat kðrsimykseni katkeamaan! Viimeinen sanani on: tuosta liitosta ei tule mitððn." Ja kreivi raapasi pððtððn oikein vihoissaan, niin ettð peruukki siirtyi toiselle korvalle. Oikein aviollisella rakkaudella kreivinna korjasi sen entiselle asemalle ja sanoi: -- "Minð jðtðn siis lapsemme onnen sinun kðteesi. Pastori tulee piakkoin itse puhumaan asiasta, Mieti tarkoin, mitð teet," Kreivinna meni. Kohta senjðlkeen ilmoitti palvelija kreiville pastorin tuloa. -- "Pyydð sisððn," kðski kreivi. Ja sisððn astui pastori, kasvot entistð vaaleampina, ja luultavasti siitð syystð nðytti nuttukin mustemmalta. Arka hðn oli luonnostaankin, tuo nuori apulainen; kummakos olikaan, ettð hðn, tullessaan pyytðmððn ylpeðltð kreiviltð hðnen tytðrtðnsð, hieman vavahteli pelosta. Kreivi pyysi istumaan. Pastori istui, py—ritellen uutta huopahattuansa, uskaltamatta sanaakaan virkkaa, ja mitð enemmin hðn hattuansa py—ritteli, sitð enemmin sekaantuivat hðnen ajatuksensa; hðn ei muistanut kuolemakseenkaan, millð sanoilla hðnen piti alkaman puheensa. -- "Kuinka voitte, herra pastori?" kysyi viimein kreivi kohteliaasti. -- "Kiitos! kyllð minð voin hyvin, se tahtoo sanoa minð en voi yhtððn hyvin, se tahtoo sanoa minð voisin oikein hyvin, jos minð voisin..." ja nyt hðn sekaantui taas ja pudotti maahan uuden huopahattunsa. -- "Olettepa hajamielinen tðnððn." -- "Niin, minun ilmoituksessani on sydðn, se tahtoo sanoa minun sydðmmessðni on ... ymmðrrðttehðn, herra kreivi?" -- "Ymmðrrðn. Se tahtoo sanoa, minð en ymmðrrð ollenkaan. Mutta jos teillð on jotain sanomista, niin olkaa hyvð ja puhukaa rohkeasti vaan, herra pastori," sanoi kreivi ystðvðllisesti. Tðmð rohkasi nuoren sielunpaimenen mieltð ja hðn alkoi: -- "Herra kreivi! Paavali sanoo: parempi on..." -- "Niin, kyllð hðn sanoo niin." -- "Kuinka? Tiedðttek— te, mitð Paavali sanoo?" -- "En tiedð tarkoin, mitð Paavali sanoo, mutta minð arvaan, mitð Moses tahtoo sanoa Paavalin sanoilla. Kreivinna on puhunut minulle kaikki." Voi kuinka iloinen oli nyt pastori, kun kuuli tehtðvðnsð jo tehdyksi! Tuntui hðnestð kuin olisi taakka pudonnut hðnen hartioiltaan. Koko viime y—n hðn oli viettðnyt unetta, ajatellen vaan, mitenkð saisi asiansa oikein esitellyksi. Ja nyt oli jo kreiville koko asia tunnettu; kreivinna oli siis kðynyt miestðnsð ennakolta valmistamassa: tuo hyvð kreivinna, joka oli todistanut jasmiini-majassa kahden autuaan sielun rakkauden! Nyt oli pastori rohkea. Hðn nousi yl—s ja virkkoi: -- "Herra kreivi! Te tiedðtte siis, ettð minð rakastan neiti Beataa; minð halajan hðntð aviopuolisokseni ja minð halajan..." -- "Mutta minð -- suokaa anteeksi -- en halaja," tiuskasi kreivi. Ja nyt oli pastorin rohkeus jðlleen haihtunut, kun hðn nðin ðkki arvaamatta kuuli tuon sanan; haihtunut oli rohkeus, ja uusi huopahattu oli jðlleen maassa. -- "Herra kreivi, minð en ymmðrrð oikein..." -- "Vai niin? Ettek— ymmðrrð sitð, ettð isðn tahto vaikuttaa asiassa jotakin ja ettð minð paneudun vastaan teidðn ja Beatan naimista?" -- "Mutta mistð syystð?" kysðsi pastori ihmetellen, "vaimonhan pitðð luopuman isðstð ja ðidistð ja mieheen kiinni sidottu oleman!" -- "Mutta suutarin pitðð pysyð lestissðnsð." -- "Jassoo!!" sanoi pastori. Hðnellð ei ollut tapana sanoa tuota sanaa, mutta milloin hðn sen sanoi, silloin oli jotain merkillistð tapahtunut. Hðn oli toivonut saada omakseen naisen, jota hðn rakasti, hðn oli viime y—nð sielunsa silmillð nðhnyt kauniin perhekuvan, hðn oli nðhnyt provastin hyvið tuloja ja pullean provastinnan ja pulleaposkisia provastin-alkuja, yhden, kaksi, kolme ja neljðkin ja kukaties kuinka suuren siunauksen; kreivin ystðvðllisyys oli vielð enemmin rohaissut hðntð ja -- nyt oli kaikki kumossa. Senvuoksi hðn vielð kerran sanoi hyvin painavasti: -- "Jassoo!! Nyt ymmðrrðn syyn kieltoonne. Voikaa hyvin, herra kreivi!" Ja sen sanottuaan pastori meni, mutta ovelta hðn kððntyi takaisin, hðn oli nðet unohtanut uuden huopahattunsa lattialle ja ovessa hðn vielð sanoi itsekseen: -- "Jassoo!!!" Kuinka kauan pastori lie surrut ensimmðistð rakkauttaan, sitð en tiedð. Mutta sen vaan tiedðn, ettð hðn piakkoin muutettiin toiseen pitðjððn -- niinkuin apulaisia tavallisesti muutellaan, luultavasti sentðhden, ettð he oppisivat tuntemaan Suomenmaata, jonka maantietoa he eivðt ole ennðttðneet heprean-kielen tðhden lukea sittenkuin koulussa. Sen my—skin tiedðn, ettð hðnellð oli vielð kerran tilaisuus sanoa jassoo. Uudessa pitðjðssð hðn nimittðin rakastui -- ja nyt kauniit lukijattareni oikein kuorissa veisaavat: voi noita miehið! -- rakastui erððn kauppiaan tyttðreen. My—ntymyksen sai hðn kohta neidolta itseltððn. Isðn luo mennessððn oli hðn, nyt jo kokenut mies, hyvin rohkea ja oli varustanut oikein mahtipontisen puheen. Mutta tuskin oli hðn ennðttðnyt sanoa vðhðn sinnepðinkððn, niin isð lankesi hðnen kaulaansa ja riemuissaan huudahti: -- "Ottakaa hðnet, hyvð pastori, ottakaa Herran nimeen!" Ja tðmð vastustelemattomuus kummastutti pastoria, nðissð asioissa kokenutta miestð, niin kovin, ettð hðn lausui sangen painavasti: -- "Jassoo!" Ja sitten hðn nai ja oli onnellinen, ja kaikki entiset unelmat provastin tuloista, pulleasta provastinnasta, pulleaposkisista provastin-aluista j.n.e. toteutuivat. Mutta miten kðvi Rauhalinnassa? Beata suri kauan, kun taaskin hðnen toivonsa oli mennyt; kreivinna suri my—s, kun enkelit jðivðt hypittðmðttð, ja kreivi oli pahoillaan, ettð joku pastori oli ollut vðhðllð tulla hðnen vðvykseen. Mutta aatelista ei kuulunut, ja Beata oli jo 30 vuotta vanha. Epðtoivo rupesi taas valloittamaaan, mutta -- ah! niinkuin taivaasta pudonnut enkeli tuli nyt pitðjððn muuan nuori paroni Alfons, joka oli perinyt huononpðivðisen maatilan tððllð. Tðmð Alfons herra oli ollut monta vuotta ulkomailla ja saanut siellð kaikenlaisia valistuneita kðsityksið kaikenlaisista valistuneista asioista. Hðnen maatilansa oli huono, se piti siis saataman paremmalle kannalle. Mutta mistð varoja? Luottamusta hðnellð ei ollut, tilaan ei kukaan kiinnikettð olisi ottanut? Tuosta pulasta pelastivat hðnet ulkomailla saamansa valistuneet kðsitykset: hðn pððtti naida. Rikas morsian kun oli tarjona Rauhalinnassa, teki kreivi itsensð tutuksi taloon, ja pian sai hðn valloitetuiksi kaikkien sydðmmet puoleensa, ensin kreivinnan, sitten kreivin ja sitten Beatan. Hðn oli kaunis mies, osasi puhua niin paljon kaunista ulkomailta, hðnellð oli kaunis barytoni-ððni ja hðn soitti Meyerbeerin Hugenottejakin oikein kauniisti. Entðs hðnen kðyt—ksensð? Kreivinna sanoi, ettð hðn on koko mies tðynnð noblessia ja elegansia ja ettð hðn on spirituelli ja -- sanalla sanoen hðn oli gentleman. Ja kun he sitten noin illalla soittivat Beatan kanssa Hugenotteja _Á quatre mains_, ja kun paroni tuon tuostakin loi Beataan katseen tðynnð ihastusta, ja kun hðnen sydðmmestððn pððsi syvð huokaus, silloin kreivinna ja kreivi, istuen sohvalla, katsahtivat toisiinsa sðihkyvin silmin. -- "Hðn on _charmant_," kuiskasi kreivinna. -- _"Charmant_!" kuiskasi kreivi. Ja sitten he vielð yhdessð kuiskasivat: -- "Oikein _charmant_!" Ja niin tuli kerran kaunis ilta. Tðhdet tuikkivat taaskin taivaalla; paroni ja Beata istuivat jasmiinimajassa kahdenkesken. Ja siinð puheli paroni kauan aikaa hyvin kauniisti. Viimein hðn lausui: -- "Ihana Beatrice! Usein olen kysynyt itseltðni, miksi elðn vielð, miks'en kuollut etelðmaan hekumalliseen ihanuuteen tahi miks'en kuollut taistellessani Algerian tiikerien kanssa. Miksi sððsti minua kohtalo ja viskasi minut tðnne kylmððn Pohjolaan? Ja minð olen saanut viimeinkin vastauksen. Tððllð kylmðssð Pohjolassa olen l—ytðnyt palavimman rakkauteni esineen. Neiti" -- ja nyt laskeutui paroni polvillensa -- "minð rakastan teitð, niinkuin koskaan on voinut rakastaa nuorta aatelisneitoa nuori aatelismies, joka" ... paroni yritti sanoa: joka on saanut ulkomailla valistusta, mutta niin hðn ei kumminkaan sanonut, vaan jatkoi: "joka, nðhtyðnsð etelðisen ihanimpia kukkia, on tððllð kylmðssð Pohjolassa kumminkin l—ytðnyt kukan, jonka rinnalla etelðisen ihanuudet kalpenevat, vaalistuvat, raukeavat tyhjððn. Neiti, siinð vilpit—n rukoukseni; minð odotan mitð te siihen sanotte." -- "Amen!" huusi nyt kuin kerran ennenkin erðs ððni heidðn takanaan. Se oli kreivinna, joka taaskin aivan sattumalta oli lðhestynyt jasmiinimajaa ja aivan sattumalta kuullut heidðn puheensa. -- "Amen!" riemuitsi hðn, "niin sanoo tyttðreni, minð tiedðn sen, vaikka hðnen kainoutensa ei salli sen sanan tulla sydðmmestð ulos, ja 'amen' sanon minðkin!" Ja niin sitten lupasivat sillð hetkellð kaksi autuasta sielua toisillensa ikuisen rakkauden, ja sitð olivat todistamassa Rauhalinnan vanha kreivinna ja taivaan kirkkaat tðhdet. Rakastuneet menivðt sitten soittamaan Hugenotteja, mutta kreivinna, onnensa tunteiden ylenpalttisuudessa, riensi kreivin kammioon ja tuskin oli oven saanut auki, niin jo huudahti: -- "Michel! Michel!_ Sanothan sinðkin amen!" ja kreivinna lankesi miehensð kaulaan ja suuteli hðntð, mitð ei ollut tehnyt 20:een vuoteen. Kovin kummastui kreivi, keskeytettynð nðin ðkkið. Hðn pyykkðsi suutansa ja oudostuneena kysyi: -- "Pitððk— minun sanoman amen, ja mihin?" -- "Mihin? Siihen kauniisen rukoukseen!" -- "Herran tðhden, _Amelie_, mitðs puhutkaan?" -- "No, voi, voi, kun et sinð ymmðrrð! Tiedð sitten, ettð minð omilla korvillani kuulin, kuinka kauniisti hðn rukoili. Hðn sanoi ensin, kuinka kuumassa etelðn maassa on paljon tiikerejð ja jalopeuroja, ja kuinka siellð kasvoi daadeleja ja palmuja ja muita Afrikan kukkasia ja kuinka hðn sitten oli tullut kylmððn Pohjolaan, jossa oli niin lðmmin ja kaikista kauniimpia kukkia ja ... ja ... en minð osaa niin sanoa, kuinka kauniisti hðn rukoili, ja sitten hðn kysyi mitð hðn siihen sanoo ja hðn sanoi amen ja minð sanoin amen ja sinun pitðð my—s sanoa amen." Jo nyt Rauhalinnan vanha kreivi sðikðhti. Kaksi neljðttðkymmentð ajast'aikaa oli hðn elðnyt Ameliensa kanssa onnellista avioelðmðð. Kreivinna oli aina ollut niin lempeð ja hiljainen. Mutta nyt ðkkið hðn oli lððhðttðen tullut suutelemaan miestðnsð, ja hðnen silmðnsð paloivat niin kummallisesti ja tuo sekanainen puhe -- huh! Kreivin mielessð herðsi hirveð ajatus: olisiko rakas Amelie yht'ðkkið tullut hupsuksi? Kreivi hyppðsi tuoliltaan, hðn vapisi, hðnen silmissððn musteni; hðn tarttui pððhðnsð molemmin kðsin ja jupisi itsekseen: -- "Mitðs tðmð nyt merkitsee? Tiikerit ja jalopeurat ... Afrikan kukkaset ... Pohjolan kylmð lðmmin ... ja hðn rukoili ja hðn kysyi ja hðn sanoi amen ja hðn sanoi amen ja minun pitðð sanoa amen... _Amelie_, kuinkahan on sinun laitasi taikka kuinkahan on minun laitani, mutta jompikumpi on meistð hullu." -- "Ei, ei, me olemme molemmat hulluja ja pelkðstð ilosta; ah, jos sinð vaan olisit kuullut..." -- "Mutta selitð, hyvð ihminen, mikð sinun on!" -- "Olenhan jo tuhat kertaa kahden minuutin kuluessa sanonut, ettð tuo _charmant_ Alfons on tunnustanut rakkautensa!" -- "Sinulleko?" ja taas musteni kreivin silmissð. -- "_Michel_, sinð olet sukkela tðn'iltana. Salli minun vielð suudella sinua! Beatricelle hðn sen tunnusti, Beatricelle!" Nyt ymmðrsi kreivi asian. -- "Huh!" huokasi hðn helpommin. "Minð luulin taivas tiesi mitð tapahtuneeksi." -- "Sanothan amen?" -- "Olen valmis antamaan lapseni tuolle kunnon miehelle; mutta hðn tulkoon tekemððn formaalisen pyynn—n." Ja huomenna paroni teki sen. Hðn pyysi kreiviltð sanomattoman suurta onnea itsellensð, saada ihanan Beatricen kðden, Beatricen, joka oli hðnen sielunsa pyhyys j.n.e. j.n.e. -- "Herra paroni!" sanoi kreivi juhlallisesti. "Te tahdotte ry—stðð pois minulta vanhain pðivieni ilon, ainoan riemun, mun Beatrice lapseni. Minun pitðisi oikeastaan kysymðn teiltð: rakastatteko vilpitt—mðsti lastani? Mutta minð tunnen teidðt kunnon mieheksi ja senvuoksi en minð sitð kysy." -- "Hyvð on, kun et kysy," ajatteli paroni, mutta ððneensð sanoi hðn: "Teidðn hyvð ajatuksenne minusta on kallis aarre minulle." Ja he puristivat toistensa kðttð, tuleva appi ja tuleva vðvy. Ennenkuin he saliin lðksivðt, meni kreivi p—ydðn ððreen ottaakseen nuuskarasiaansa. Samassa lankesivat hðnen silmðnsð erððlle kirjalle, jonka selðssð oli kultakirjaimilla: "MoliÒre." Kreivi pysðhtyi ja lienee saanut jonkun ðkkinðisen ajatuksen, sillð hðn jði seisomaan paikalleen, eikð aikaakaan, niin nousi hymy hðnen huulillensa, hðnen silmðnsð vðlðhtelivðt, hðn napsautti sormiansa ja lausuen: "tðmð on ihanata!" lðksi paronin kanssa saliin. Siellð hðn yhdisti sitten Beatan ja paronin kðdet ja piti pienen puheen. Vanha kreivi oli liikutettu ja hðn olisi mielellððn lausunut jotakin jumalista tahi jonkun virren vðrssyn. Hðn kyllð kðvi kirkossa, niinkuin kreiveillð meidðn maassa on tapana, mutta nyt niinkuin ihmeeksi hðn ei muistanut muuta kuin: "Maa suur' ja avara, ja kaikk' sen tavara." Mutta se ei nyt oikein olisi sopinut. Lopuksi kreivi lausui: -- "Lapset, te olette nyt kihlatut, mutta teidðn kihlauksenne pidðmme kumminkin vielð salassa. Minussa on nimittðin herðnnyt kaunis ajatus. Minð tahdon valmistaa teille ja koko pitðjðlle surpriisin, odottamattoman huvituksen. Se vaatii kumminkin aikaa; malttakaa siis vðhðn ja luvatkaa, ett'ette puhu kihlauksestanne mitððn kellenkððn." Kaikki lupasivat sen. Parin pðivðn perðstð kumminkin kreivinna uskoi tðmðn asian kuiskuttamalla rouva A:lle, vaan ei kellenkððn muulle. Parin pðivðn perðstð kertoi rouva A. sen rouva B:lle, vaan ei kellenkððn muulle. Tðmð taas teki samoin rouva C:lle, ja niin kulki asia suurena salaisuutena rouvalta toiselle, kunnes koko pitðjðn aatelinen rouva-aapelus oli lðpikðyty. Kului viikkoja, kului kuukausi, kaksi, jopa kolmekin, mutta kreivi ei vielðkððn sallinut kihlajaisia viettðð. Joka ilta istui hðn lukittujen ovien takana hyvin my—hððn saakka; kreivinna ei ollut utelias, mutta sattumalta hðn kumminkin usein hiipi oven taakse ja pilkisti avaimen reiðstð. Mutta kreivi oli, luultavasti my—skin sattumalta, tukkinut sen puumulilla sisðstð pðin, niin ett'ei nðkynyt mitððn. Tuo nyt oli harmillista! Kreivinna kuunteli, hengitystððn pidðttðen, mutta ei kuulunut muuta kuin kynðn rapinaa ja paperin kahimisesta. Ja kun kreivinna joskus illalla kððnsi puhetta sinne pðin ja tiedusteli mieheltððn asiaa, silloin tðmð hyvin salaisena virkkoi: -- "Kðrsimystð! Minð valmistan surpriisið!" Vihdoin ruvettiin pitðjðssð jo vðhitellen epðilemððn koko asiasta. Naurahdeltiin Rauhalinnan "tulevalle surpriisille, josta ei tule mitððn" j.n.e. Viisi kuukauta oli ummelleen kulunut, niin erððnð aamuna tuli kreivi aamias-p—ytððn erinomaisen iloisena. Hðn hymyili, hðn tervehti rouvaansa sanomattoman lempeðsti, hðn suuteli tytðrtðnsð otsaan ja, pitðen kultakutrista pððtð kðsissðnsð, sanoi: -- "Mun oma lapseni! Pian loppuu odottamisen aika, sillð surpriisi, jota olen valmistanut, on jo..." -- "Valmis!" riemuitsivat kuorissa mamma ja kultakutrinen Beata. -- "Puoleksi jo!" sanoi kreivi riemuiten. -- "Hm!" sanoi kreivinna, ja Beata sanoi my—skin: -- "Hui!" -- "Niin, se on puoleksi jo valmiina, ja toivon sen piakkoin saavani aivan loppuun. Mutta minun on ensin pariksi pðivðksi mentðvð kaupunkiin sitð varten. Minð lðhden jo tðnððn. Sylvester seuratkoon minua." Ja pian lðksi kreivi kaupunkiin Sylvesterin kanssa. Mutta kuka oli tðmð Sylvester, jota ei edes karahteerattu millððn kunnianimellð, vaan sanottiin noin vaan yksinkertaisesti: Sylvester? Hðn oli kreivin kamaripalvelija, parran-ajaja, vouti, asiamies, viinikellarin pððllikk—, sanalla sanoen factotumi. Sylvester oli vanha uskollinen palvelija, ja sen vuoksi kreivi aina otti hðnet mukaansa matkoille, sillð hðn osasi aina kaikesta hyvin huolen pitðð. Sylvester oli vanha ukko, noin 60:n iðssð, mutta erinomaisen ketterð vielð. Pieni hðn oli kasvultaan, perðti pieni, pienet oli hðnellð silmðt, pieni oli pðð, pienet kðdet ja jalat; ihmiset sanoivat, ettð hðnen ðlynsðkin on pieni, mutta se oli vaan pelkkðð parjausta. Kaikki oli miehessð pientð, paitsi nenð, joka oli niin iso ja paksu, ett'en oikein osaa sanoakaan kuinka iso ja paksu se oli. Kaiken isoutensa ja paksuutensa lisðksi se vielð oli tumman punainen. Ihmiset sanoivat sen tulleen punaiseksi viinan juomisesta, Sylvester kun muka oli kreivin viinikellarin pððllikk—, mutta se oli pelkkðð parjausta sekin. Pðinvastoin hðn piti oikein tarkan huolen isðntðnsð viinistð. Joka pðivð hðn kðvi kellarissa kumminkin kolme kertaa katsomassa, oliko kaikki niin kuin olla piti. Mutta ihmeellistð: vaikka hðn niin uutteraan siellð kðvi, hðn ei voinut estðð rottia sðrkemðstð viinipulloja; joka viikko meni niitð rikki pari kolme kappaletta. Ja oikein sydðmmen surulla Sylvester, antaessaan joka kuukausi tilið viinikellarista, valitti herrallensa: -- "Armollinen herra, kaikki on hyvin, mutta rotat ovat taas sðrkeneet 20 putelia; oikein minua kummastuttaa se rottain voima." Kreivi ei voinut olla nauramatta tuolle rottain voimalle, jonka hðn hyvin ymmðrsi. Mutta mitð huoli rikas kreivi muutamista kymmenistð puteleista? Kaikessa muussa tiesi hðn Sylvesterin olevan oikein esimerkillisen palvelijan. Leikillððn hðn kumminkin virkkoi: -- "Pane sinð pyydyksið niille hitoille." -- "Olen pannut, armollinen herra; mutta ne mahtaa olla hirmuisia rottia, kun eivðt kðy satimeenkaan, pulloja sðrkevðt vaan, niin ettð on oikein kauheata." Niin uskollinen viininvartija oli Sylvester, mutta mitðs tehdð, kun kellarissa oli niin pahoja rottia! Sylvesterin nenð oli tunnettu ympðri koko pitðjðn, ei ainoastaan punaisuuden, vaan my—s aivastamisen tðhden. Harvoin tosin Sylvester aivasti, mutta -- herrainen aika sitð aivastusta! Ensin rupesi nenð juureltansa vðhðn vðrðhtelemððn hienoin vðrein, ne uudistuivat ja tiheytyivðt; vðhitellen mutistui suukin, silmðt menivðt kiinni ja koko Sylvester oli niin happamen nðk—inen kuin etikasta nostettu kurkku. Tðssð asemassa oli hðnen naamansa hetkisen, vaan sitten alkoi tuo jðttilðinen ihmisellisten nenðin seassa kohota yl—spðin, verkalleen, verkalleen, kunnes ei koko pienestð pððstð nðkynyt muuta kuin tuo nenðllinen jðttilðinen. Pieni nykðys vielð, ja sitten kuului rðjðhdys hirveð ja sitten semmoinen "perðkaneeti" "haa-ah!" Tðmð rðjðhdys oli niin kova, ettð kun kreivinna ensi kerran sen kuuli, niin hðn py—rtyi ja olisi kenties kauankin ollut py—rryksissð, mutta kohta aivasti Sylvester jðlleen ja kreivinna herðsi. Ja herððhðn sitð semmoisesta. Niinkuin sanottu, kreivi lðksi kaupunkiin ja otti Sylvesterin mukaansa, ja Sylvester lðksi hðnen kanssaan ja otti mukaansa kaikki pienuudet ja ison nenðnsð, joka oli niin tumman punainen ja joka aivasti niin merkillisen kovaa. Mitð asiaa oli kreivillð kaupunkiin? Hðn oli nðet tðnð-aamuna tulleista sanomalehdistð lukenut, ettð Suomalainen Teateri oli tullut lðheiseen kaupunkiin. Tuon luettuansa oli kreivi lausunut: "Tðmð tulee kuin taivaasta!" ja pððttðnyt paikalla lðhteð matkalle. Kaupungissa hðn oli kaksi pðivðð ja istui innokkaimpana kuulijana ja innokkaimpana taputtajana teaterissa. Hðn tutustui regiss——rin kanssa ja tiedusteli hðneltð tarkoin kaikenlaisia asioita. Kutsuipa hðn koko teaterin jðsenet pulskiin pitoihin ja tilasi teaterin osakkeita 20 kappaletta. Lopuksi hðn vielð pyysi regiss——rin luokseen majapaikkaansa ja siellð he juttelivat milt'ei aamuun asti. Suurimmalla ystðvðllisyydellð saattoi kreivi viimein vieraansa pois ja oli niin iloinen, ettð kun Sylvester tuli auttamaan hðntð riisumassa, taputti kreivi hðntð olalle ja sanoi: -- "Sinð vanha, uskollinen Sylvester." -- "Armollinen herra!" -- "Tðhðn asti ovat rotat sðrkeneet viinipulloja..." -- "Oikein kauheasti." -- "Eivðtkð mene satimees?" -- "Ei, jos halkeais!" -- "Sðrje sinð tðstð puolin itse jo ennakolta pari putelia, niin ehk'eivðt rotat enðð sðrje." -- "Jaa, mutta kenties se auttais!" -- "Auttaa varmaan." Ja kreivi nauroi oikein sydðmmen pohjasta ja lisðsi: -- "Sinð vanha, uskollinen Sylvester!" Kreivillð oli lysti ja Sylvesterillð oli lysti. Mutta kaikkein lystintð oli regiss——rillð. Mikð hðntð nauratti? Niin, kukas sen tietðð, mikð niitð herroja naurattaa, ne ovat jo sellaista nauravaa vðkeð. Mutta erinomaisen pilkalliselta vaan hðnen naurunsa nðytti. Vaan koittipa viimeinkin merkillinen pðivð Rauhalinnan kreivilliseen taloon. Koko viime y—n oli lampun nðhty palavan kreivin kammiossa. Aamulla hðn oli kutsuttanut luokseen Sylvesterin ja kðskenyt hðnen paikalla mennð kutsumaan paroni Alfonsia. Alfonsin tultua kutsui kreivi saliin kreivinnan, Beatan, Alfonsin ja Sylvesterin. -- "Lapset," lausui hðn juhlallisesti, "nyt on surpriisi viimeinkin valmis." Niin lausui kreivi ja katsahti ylpeðllð riemulla lðsnðoleviin, minkð vaikutuksen se muka tekisi heihin. Kreivinna huokasi: -- "No viimeinkin!" Beata sanoi: -- "Armas _papan_!" Paroni Alfons ei tiennyt oikein mitð sanoa. Surpriisin odottaminen ei ollut hðnestð tuntunut yhtððn ikðvðltð. Hðn oli saanut kreiviltð, tulevalta apeltaan, runsaasti varoja lainan nimellð, oli pannut maatilansa hyvððn kuntoon ja arveli -- ulkomailla saamainsa valistuneiden kðsitysten mukaan -- sopivaksi, ettð surpriisi viipyisi vaikka hyvinkin kauan ja vaikka vielð sitðkin kauemmin. Mutta nyt nðkyi asiasta kumminkin loppu tulevan, sen ilmoitti kreivin sana. Paroni ajatteli ensin, ett'ei hðn sanoisi mitððn, mutta kohteliaisuudesta hðn virkkoi, kumartaen: -- "Mikð onni!" Sylvester avasi silmðnsð suuriksi, niin suuriksi kuin vaan pienuus salli, ja sanoi hyvin painavasti: -- "Soo-o!" Kreivi katseli sanojensa vaikutusta ja varmemmaksi vakuudeksi sanoi uudestaan: -- "Niin, nyt on surpriisi valmis!" Ja sitten hðn sanoi sen vielð kerran. Nyt vasta ryhtyi hðn selittðmððn koko asian. Samana pðivðnð, jolloin hðn oli suostunut Alfonsin formaaliseen pyynt——n, oli hðnessð herðnnyt ajatus, viettðð ainoan lapsensa, tuon kultakutrisen Beatricen, kihlajaiset jollakin erinomaisella tavalla. Hðn oli huomannut MoliÒre'n p—ydðllðnsð ja siitð oli hðnen mieleensð iskenyt toimittaa _nðytelmð_ kihlajaispðivðksi. Ja sitten oli kreivi ruvennut haeskelemaan sopivaa kappaletta, vaan viimein tullut siihen pððt—kseen, ettð hðn itse kirjoittaisi sopivan nðytelmðn. Hðn kun oli sen saanut melkein valmiiksi, niin oli Suomalainen Teateri tullut lðheiseen kaupunkiin. Sinne piti kreivin mennð saamaan "inspirationia" ja tiedustelemaan regiss——riltð, miten paraiten saisi seuranðytelmðn pidetyksi. Ja nyt se oli -- valmis! Kreivi oli kirjoittanut nðytelmðn. Mððrðttynð pðivðnð kutsutaan koko pitðjðn aatelinen herrasvðki pitoihin, joissa heitð aivan _Á propos_ kutsutaan nðytelmðð katsomaan. Osallisiksi nðytelmððn tulevat Beata ja Alfons, kreivi ja kreivinna sekð Sylvester, siis oman talon vðkeð vaan, jott'ei asia ennen aikojaan tulisi tietyksi. Nðytelmð loppuu, niinkuin kaikki nðytelmðt, rakastuneiden yhtymisellð ja isðn siunauksella, mutta nðytelmðllisen siunauksen perðstð astuu kreivi esille ja ilmoittaa, ettð tðmð on todellinen kihlaus. -- "Kuinka ihanata!" sanoi Beata. -- "Tðmð on gigantillinen aate!" huusi Alfons pathos'ella, siten jo osoittaen, ettð hðnessð oli kyllð nðyttelijðn kykyð. -- "_Michel_, sinussa on Meyerbeerin nero!" lausui kreivinna. Sylvester katsoi my—skin sopivaksi sanoa jotakin; hðn lausui juhlallisesti: -- "Totisesti, tðmð on enempi kuin Meienpeer!" -- "Vaan, lapset," puuttui taas kreivi puheesen, "aika rientðð, meidðn tðytyy kiirehtið saada valmiiksi kaikki viikon kuluessa. Uusi liiteri tehdððn vðliaikaiseksi teateriksi." -- "Jaa," tiesi Sylvester sanoa, "me olemme jo palkanneet paraimmat timpermannit." Hðnellð oli tapana, niinkuin vanhoilla palvelijoilla aina on, puhuen toimistansa, kðyttðð "me" sanaa, niinkuin he ja isðntð olisivat yksi ainoa eroittamaton persoona. -- "Niin," jatkoi kreivi, "ja Alfons, joka sanoo kðyneensð maalauskoulua D■sseldorff'issa, auttaa meitð maalaamaan dekorationeja. Eik— niin?" -- "Mitð kernaimmin!" sanoi Alfons ja koetti muistella, milloin ihmeeksi ja kummaksi mokoma vale hðneltð oli pððssyt. -- "Esiripussa tosin on vaikein asia," sanoi kreivi, "mutta sen teemme sinisestð kankaasta ja liimaamme siihen kultatðhtið. Sehðn on _superbe_!" -- "Ja sitð varten toimme me riisin kultapaperia kaupungista," sanoi Sylvester ja pyyhkðsi nenðllistð ihmettðnsð. -- "Mutta roolit, roolit," lausui Alfons: "antakaa kirjoitettaviksi ne, minð menehdyn halusta saada uudistaa nðyttelijðtaidettani." -- "Kuinka? Te olette siis pelanneet?" -- "Niin, vðhðisessð seuranðytelmðssð. Meitð oli Milanossa useampia taideniekkoja ruhtinattaren Braganza Flagellinin luona. Siinð pððtimme pelata seuranðytelmðð. Ja se onnistuikin vallan hyvin. Ruhtinatar itse tuli minua kiittðmððn; komplimentteja sain my—s herttualta della Cruttacellalta ynnð monelta muulta. Sanoivat minun pelanneen hyvin luonnollisesti." -- "Mikð rooli teillð oli?" -- "Italialaisen bravon elikkð rosvon." -- "Niink—!" kiljasi kreivi riemuissaan, "sitten on kaikki _magnifique_! Teidðn tulee nytkin pelata rosvoa." -- "Ah!" sanoi Sylvester ihastuneena; "se sopii tosiaankin vallan verrattomasti, koska nuori herra pelaa niin luonnollisesti ry—vðrið." Ylenkatseellisen silmðyksen loi paroni Alfons mokomaan komplimentin tekijððn, ja arveli itseksensð: "vanha h—per—." -- "Minð en ole sððstðnyt aikaa enkð vaivoja, lapseni," lausui kreivi. "Roolitkin olen itse kirjoittanut." Ja nyt hðn antoi kullekin hðnen roolinsa. Sylvester se kumminkin sai paksuimman pakan. -- "Jaa, tðmðk— minulle?" kysyi hðn sðikðhtyneenð, luullen, ettð hðnen tulee lukea ulkoa koko tuo paksu kirja. -- "Niin, sinun tulee olla nimittðin sufl——ri!" -- Ja nyt selitti kreivi nðytelmðn sisðllyksen. Crescentia (Beata) on ihana ruhtinatar, joka rakastaa sanomattomasti nuorta ruhtinasta Antoniota (Alfons). Mutta Antonio hðnen mielestððn on liian hempeð, hðnessð ei muka ole sitð keskiajan ritarillisuutta, jota ruhtinatar usein romaaneissa on ihaillut. Hðn tekeytyy tahallansa kylmðkiskoiseksi sulhastansa kohtaan, herðttððkseen vaan hðnessð suurempaa toimeliaisuutta. Kauan kestðð sulhanen tðtð, vaan viimeinkin hðn arvaa ihanan ruhtinattaren tahdon. Hðn selittðð asian salaa morsiamen vanhemmille ja vihkii heidðt salaisuuteen. Hðn nimittðin tahtoo kerrassaan poistaa morsiamestansa mokomat oikut. Heidðn ja sulhasen yhteisestð sopimuksesta ilmoittavat vanhemmat erððnð pðivðnð morsiamelle sen sanoman, ettð he, nðhtyðnsð Antonion levðperðisyyden, ovat pððttðneet antaa hðnelle kiellon. Ruhtinatar rukoilee hðnen puolestansa, mutta vanhukset eivðt perðydy. Pian sen jðlkeen tapaa A. morsiamensa yksinððn. Hðnkin on saanut tiedon vanhempain kiellosta ja nyt hðn on aivan toinen ihminen. Nyt hðn vasta osoittaa rakkautensa. Vanhemmat ovat kieltðneet, mutta l—ytyyhðn vielð keino jðljellð -- karata. Epðtoivon riivaamana kysy hðn, uskaltaisiko morsiamensa seurata hðntð. Haa! Kuinka ihanalta nðyttðð nyt neidon mielestð hðn! Neito suostuu, vavahtelevin sydðmmin, ja ensi y—nð he pððttðvðt karata. Siihen loppuu ensimmðinen nðyt—s. Seuraavassa nðyt—ksessð ovat ruhtinas ja hðnen morsiamensa synkðssð metsðssð. Tuuli vinkuu ja ukkonen kðy. Morsiamen mielestð tðmð on aivan kuin romaanissa ja hðnestð tuntuu ihanalta. Sulhanen sanoo kumminkin lðhtevðnsð katsomaan, eik— missððn m—kkið nðkyisi. Morsian jðð yksiksensð. Hðntð rupeaa kauhistuttamaan, sillð A. viipyy kauan. Viimein kuuluu oksain rapina ja esiin tulee -- hirmuista! -- partasuinen rosvo (sulhanen valevaatteissa.) Nyt vasta neitoselle hðtð kðteen! Rosvo on oikein julma. Hðn sanoo olevansa suuren rosvojoukon pððllikk—. Hðn sanoo mieltyneensð nðin kauniisen impeen ja tahtovansa ottaa hðnet aviopuolisokseen. Neito yrittðð huutamaan, vaan rosvo sanoo, ettð hðnen maksaa vaan aivastaa, niin silloin tulee hðnen joukkonsa, ja kuka takaa sitten miten neidon kðy? Neito vaikenee, mutta kun rosvo tahtoo hðntð suudella, rupeaa hðn epðtoivoissaan huutamaan. Silloin rosvo tðyttðð uhkauksensa, hðn aivastaa, ja samalla astuu esiin metsðstð -- morsiamen vanhemmat; samalla my—s rosvo heittðð pois valepukunsa ja seisoo katuvaisen morsiamensa edessð. Nyt lupaa morsian heittðð pois mielestðnsð kaikki ritarilliset oikut. Vanhemmat antavat siunauksensa, ja siihen loppuu toinen nðyt—s. Mutta nyt ottaa isð (kreivi) rakastavien kðdet ja julistaa kokouneelle yleis—lle, ettð hðnellð muka on ilo tosiaankin antaa siunauksensa paroni Alfonsille ja tyttðrellensð Beatalle ja pyytðð yleis—n lðhtemððn jðlleen teaterista saliin ja juomaan siellð malja heidðn onnekseen. Semmoinen oli nðytelmðn sisðllys, ja kaikkien mielestð se oli ihana. Sylvesteriltð oikein silmðt vettyivðt. Ja tðstð puolin oli Rauhalinnassa puuhaa. Harjoituksia oli useampia kertoja pðivðssð. Salvumiehet tekivðt uudessa teaterissa nðytt—lavaa. Alfons maalaili dekorationeja, ja milloin toiset eivðt oikein hyvðksyneet hðnen taideteoksiansa, silloin hðn selitti tðmðn olevan D■sseldorffin koulun mukaista. Sylvester liimaili paperisia kultatðhtið siniselle esirippukankaalle. Kreivinna ja Beata lukivat roolejansa ja pitivðt huolta puvuista. Viikon kuluttua oli kaikki valmis. Airuet kulkivat ympðri pitðjðn kunnioituksella kutsumassa koko pitðjðn aatelista herrasvðkeð tekemððn Rauhalinnalle sen kunnian, ettð kunnioittaisivat sitð lðsnðolollansa ensi keskiviikkona klo 8 illalla. Samana aamuna oli Rauhalinnassa pidetty viimeinen harjoitus ja kaikki kðynyt hyvin. Vielð oli vðhðn laittelemista, liiterin ulkoseinð koristettiin lipuilla ja kuusilla; sisððn tuotiin tuoleja ja penkkejð, seinille asetettiin kynttil—itð. Sufl——rin koju pððllystettiin harmaalla paperilla. Sylvester tahtoi siihenkin liimaista pari kultatðhteð, se kun oli oleva hðnen kunniasijansa, mutta ei sallittu. Ja niin oli kello 7 aikana kaikki valmis. Odotettiin vieraita sykkivillð sydðmmillð. Beata osasi roolinsa ulkoa; hðn laitteli pukuaan. Kreivinna kðvi kðskyjð antamassa. Alfons seisoi peilin edessð ja koetteli asettua oikein sopivaan pathos-asemaan. Mutta kaikista rauhattomin oli Sylvester. Nðytelmð taskussa kðveli hðn edestakaisin perheentuvassa ja jos joku palvelija tuli hðneltð jotain kysymððn, vastasi hðn ylpeðsti: -- "Mene tiehes, tomppeli; minulla on tðssð muutakin ajattelemista." Ja tuon tuostakin poikkesi hðn viinikellariin sðrkemððn pullollisen, ennenkuin rotat sen tekisivðt. Vaan jo kuului aisakello lehtokujalta. Rengit hyppðsivðt vastaan. Kreivi ja kreivinna juhlapuvuissa tulivat kuistille ja saattoivat vieraansa sisððn. Ensiksi tullut oli kreivi Kaarle, Rauhalinnan kreivin veli, rouvansa kanssa. Tðmð Kaarle kreivi oli tðysi vastakohta veljellensð. Suora mies hðn oli, sanoi sanottavansa aina vilpistelemðttð, usein sievistðmðttðkin. Nauru oli hðnen huulillaan aina, sillð hðnen puheenpartensa oli: "jok'ainoa naurettu hetki lisðð tuuman elonlankaan." Sanottiin hðnen olevan sivistystð vailla, ja saattoi ollakin niin: kova oli hðnellð ollut pðð, hðn ei ollut mitððn oppinut; mutta rautaruukkiansa hðn hoiti miehen lailla, saneli alinomaa lystimðisyyksið ja nauraa hohotteli. Ainoa vika hðnessð oli se, ettð hðn, maisteltuansa vðhðn liiemmðksi, meni vðhðn liiallisuuksiin lystimðisyyksillðnsð. Usein saivat neitoset punastua hðnen sukkeluuksilleen, joille hðn tavallisesti itse nauroi kaikista enimmin; usein suututti hðn pitðjðn nuoria aatelisia, mutta kukaan ei voinut olla hðneen kauan suutuksissa. Etiketistð hðn ei tiennyt mitððn; suoraa oli hðnessð kaikki. Tðmð oli ensimmðinen vieras. Heti ensimmðisten tervehdysten jðlkeen meni hðn veljensð kanssa tðmðn kammioon, ja piippuun pannessaan sanoi kovasti ja naurusuin kuin ainakin: -- "Kuule, Mikko, mitð hullutuksia sinð taas olet aikonut? Mutta missðs tikut on? Ahaa, tuolla noin!" -- "Kuinka niin?" kysyi veli. -- "Niinpð niin! Teateriahan sinð aiot tðnððn pelata? Ei tule veikkonen mitððn! Hiis, kuinka sinun piippusi on tukossa!" -- "Teateria? kuka niin sanoi?" -- "Minð." -- "Mistðs sen tiedðt?" -- "Tiedðn, mitð koko pitðjð tietðð; timpermannit kertoivat meidðn ruukkimiehille, ne minulle, minð muijalle, muija ystðvðlle ja yksi sanoo ystðvðlle, ystðvð koko kylðlle! Hahaha!" ja Kaarle kreivi nauroi entiseen tapaansa. "Mutta," lisðsi hðn, "kðskepðs Sylvesterin tuoda tðnne pullollinen hyvðð Bordeaux'tasi. Kðske tuoda tðnne sinun kamariisi vaan, minð tððllð hiljalleen sitð tyhjentelen. Hahaha! Mutta kas tuollahan Sylvester astuukin niin totisena, kuin ei olisi rotat sðrkeneetkððn tðnððn pulloja! Astu tðnne sinð vanha, uskollinen Sylvester, Rauhalinnan juomanlaskija! Kðypðs mulle pullollinen vanhaa Bordeaux'ta. Ei totta toisen kerran sinun nenðsi pienene ollenkaan!" Ja Kaarle kreivi kaikessa ystðvðllisyydessð napsautti hyppysillððn Sylvesterin nenðlliseen ihmeesen. Kaarle kreivissð oli erinomainen halu napsauttaa siihen joka kerta kuin vaan sen nðki. Sylvester ei rakastanut Kaarle kreivið juuri noiden ystðvðllisyyksien tðhden, jotka olivat liiankin kðteen taikka oikeammin nenððn tuntuvia. ákðisenð toi hðn viinipulloja useampiakin. Rauhalinnan kreivi tunnusti nyt veljellensð nðytelmðn olevan tosiaankin hankkeissa ja pyysi veljensð olemaan tðnð iltana jonkun aikaa isðntðnð. -- "Minnes sinua sitten viedððn?" -- "Minun tðytyy olla mukana nðyttelemðssð." -- "Sinunko? Sinðk— vanhoilla pðivillðsi kometiantiksi? Juokse jðrveen!" -- "Ei nyt juosta jðrveen eikð suohon!" tiuskasi Rauhalinnan kreivi. "Asia on nyt kerran niin, ja sinun pitðð auttaa minua, jos olet veli!" -- "No, no, Mikko, ðlð suutu! ilmanhan minð vaan sanoa pðlðyttelen." Ja Kaarle kreivi otti veljeðnsð kaulasta, suuteli hðntð ja sanoi: "kyllð sinð olet hyvð mies, Mikko, mutta lapsi sinð olet. Vaan sano, missð voin auttaa; sen teen kernaasti." -- "Vieraiden kokoonnuttua katoamme me vðhðksi aikaa, Amelie, Beata, Alfons ja minð. Me pelaamme, nðet. Sylvesterillð lðhetðn tiedon, milloin kaikki on valmis, ja sitten pyydðt sinð kohteliaasti vieraita astumaan teateriin." -- "Liiteriin, niink—, hahaha!" -- "Teateriin! kuuletko, ihminen, teateriin?" tiuskasi jðlleen veli. -- "No, niin, niin, teateriin. Hyvð! Tehdððn niin. Minð rupean isðnnðksi. Mutta saakelin hyvðð sinun viinisi vaan on. Hahaha!" Vðhitellen kokoontuivat vieraat, yksi toistansa aatelisempi. Rouvat kuiskuttelivat keskenðnsð, nuorukaiset samoin ja vanhukset my—s, ja kaikki puhelivat vaan nðytelmðstð, sillð kaikki tiesivðt asian. Rouva A. sanoi rouva B:lle, ettð seuranðytelmðt kyllð ovat hyvið, mutta kun on oltu esimerkiksi kuninkaallisessa teaterissa Tukholmassa, niin -- -- ja muuta hðn ei sanonut, veti vaan alahuulensa vðhðn kurttuun. Rouva B. oli samaa mieltð. Hðn arveli, ken kerrankin on nðhnyt Pietarissa franskalaisia artisteja, niin sille on seuranðytelmð my—skin -- tuommoinen kurttu alahuulella. -- "Minð puolestani luulen, ettð koko nðytelmðstð tulee _fiasco_!" sanoi aatelismies Ruprecht ja kiinnitti lasiansa vasemmassa silmðssð. -- "Ei tee mitððn, hyvðt herrat, ei tee mitððn; me saamme komediasta komedian," sanoi Albrecht, pitðjðn rikkain nuori herra. -- "Te olette aina yhtð sukkela," sanoivat nuoret miehet kuorissa rikkaimmalle herralle. Ja neitoset mutistivat suutaan ja lempeimmillð silmðin siherryksillð sanoivat: -- "Tosiaankin, sukkelasti sanottu!" -- "Komedia komediasta," kertoi Albrecht entisen sukkeluutensa. Vaan pianpa katosi talon vðki. Kaarle kreivi huomasi tuon, ja hðnen sydðmmensð vavahti: hðn pelkðsi veljensð joutuvan hðpeððn. Senvuoksi koetti hðn lohdutella itseðnsð Rauhalinnan vanhalla Bordeaux'illa. -- "Missðs kreivi on?" kysyi viimein joku. -- "Anteeksi, herrat," sanoi isðnnðn sijainen. "Veljeni meni liit ... tuota noin, hðn meni valmistamaan vðhðistð huvitusta." Ja itsekseen hðn lisðsi: "Mikko parka!" ákkið tuli Sylvester ja kuiskasi hðnelle: -- "Herra kreivi, nyt!" -- "Mitðs nyt?" kysyi toinen ja jðnnitti jo keskisormensa peukaloa vastaan. -- "Kaikki on valmistettu," vastasi Sylvester, vðistyen yhð kauemmaksi. -- "Kuule Sylvester, sano oikein totta, ethðn sinð isoine neninesi suinkaan ota osaa komediaan?" -- "Entðs jos otettais?" sanoi Sylvester ja ylpeðnð lðksi tiehensð. -- "No nyt tulee maailman loppu," huusi Kaarle kreivi ja huusi niin kovaa, ettð kaikki vieraat sðikðhtðneinð kerðytyivðt hðnen ympðrilleen. -- "Mitð tulee? Mitð tulee?" kyseltiin. -- "Maailman loppu tulee, tonttu olkoon!" huusi Kaarle kreivi vielðkin vihoissaan. Hðnen rouvansa huomautti hðnelle kumminkin salaa hðnen unohduksensa. -- "Hyvðt herrat," sanoi kreivi viimein. "Veljeni pyytðð, ettð te tekisitte hyvin ja tarjoaisitte kðtenne rouville ja neitosille, saattaaksenne heidðt Rauhalinnan liit ... tuota noin -- -- -- teateriin, jossa veljeni pyytðð saada tarjota kunnioitettaville vieraillensa vðhðn nðytelmð-huvitusta." -- "Tosiaankin?" huusivat kaikki, ikððnkuin eivðt asiasta mitððn olisi tienneetkððn. Ja niin astuivat kaikki teateriin ja asettuivat istuimille. Satakunta kynttil—itð paloi seinillð nðytt—lavan edustalla, ja tðmðn ððrellð kohoeli Sylvesterin sufl——rikoju. Sininen esirippu kultaisine tðhtineen peitti vielð kaikkein pyhimmðn. Vieraat naurahtelivat hieman tuolle tðhtitaivaalle Rauhalinnan liiterissð, vaan -- vait! Nðyttðm—n takaa kuuluu uvertyyri Meyerbeerin Hugenotteihin. Beata ja Alfons soittavat sitð _Á quatre mains_. -- Soitto loppui, kuului kellon kilinð, ja kahisten nousee esirippu. Puolivðliin nousee se tasaisesti, mutta siitð lðhtien nousee vaan toinen puoli. Kauan hinaavat hinausniekat, mutta taivas on tðn'iltana itsepðinen, se tahtoo olla vinossa. Salissa rupeaa kuulumaan pidðtettyjð naurun tyrskðyksið. -- "Vetðkðð yht'aikaa tomppelit," kuuluu viimein niinkuin maan alta Sylvesterin ððni. Salissa rðjðhtðð nauru, mutta viimeinkin katoaa ylð-ilmoihin kultatðhtinen sinitaivas Rauhalinnan liiterissð. Hiljaisuus vallitsee. Nðytelmð alkaa. Esiripun kujeellinen nouseminen oli tehnyt nðyttelij—ille vðhðn hðiri—tð. Alfons, jonka ensin piti olla esillð, unohti pathos-asemansa ja esiripun noustua oli vielð samassa asemassa, jonka hðn oli ottanut, nðyttððkseen hinausmiehille, miten yht'aikaa oikein hartaasti pitðð vetðð. Vaan pian tointuu hðn, ja nðytelmð menee tavallista kulkuansa. Sylvester tietðð, kuinka tðrkeð hðnen toimensa on. Puikko kðdessð seuraa hðn rivi riviltð tekstið ja puhuu muistamattomuudessaan niin kovaa, ettð salissa kuullaan aina samat lauseet kahdesti. Alfonsin ððni voittaa kumminkin, mutta Beatan ja kreivinnan puhetta ei kuulu paljon ollenkaan; hyvð siis, ettð Sylvester jo ennakolta ilmoittaa, mitð heidðn on sanottava. Kaikki menee hiljaa eteenpðin, kunnes tulee se kohta, jossa Antonio rupeaa ehdottamaan neitoselle karkaamista. Silloin on Alfons jðlleen muistanut pathos-asemansa. Hðn ei enðð puhu, hðn huutaa; hðn rupeaa pitkin askelin kðvelemððn nðytt—lavalla, mutta unohtuu ja astuu liian lðhelle Sylvesterin kunniasijaa. Sylvester osaa vðistðð nenðllisen ihmeensð paronin jalkain edestð, mutta hðn ei osaa vðistðð kirjaansa, jota hðn pitðð nðytt—lavan permannolla. Askele vielð -- ja kirja lentðð sðhisten nðytt—lavan sivulle. Nyt Sylvesterille hðtð kðteen; kauhistuneena sanoo hðn aina vaan niin kovaa, ettð saliin kuuluu: "Kirja, kirja p----le lensi tuonne noin; potkaiskaa takaisin, muuten hitto perii!" Mutta Alfons on nyt innoissaan, improvisationi on hðnelle luonnonperðistð. Hðn puhuu sanoja, joita ei tekstissð ollutkaan. -- "Ei se ollut niin," huutaa Sylvester tuskissaan, ja kylmð hiki peittðð hðnen nenðllisen jðttilðisensð. Vaan yhð puhuu Alfons outoja sanoja; -- silloin Sylvester tekee huiman pððt—ksen ja nykðisee nuorasta merkiksi esiripun vetðjille, ja sininen tðhtitaivas laskeutuu maahan, katkaisten Antonion innollisen puheen. Ukkosena pauhaavat nyt salissa kðsien taputukset: kukin katsoo velvollisuudekseen tðten palkita nðyttelij—itð. Sinitaivas nousee uudelleen, ja kumartaen kiittðvðt pelaajat. Tðllð vðlin on Sylvester ry—mimðllð kulkenut matalasta majastansa lavan lattian alatse ja p—lyisenð ilmaunut nðyttðm—lle. Nyt kuuluu uudestaan taputuksia; esirippu nousee, ja ensimmðisenð yrittðð p—lyinen Sylvester astua esiin kiittðmððn hðnkin kiitollista yleis—ð. Mutta Alfons pidðttðð hðntð nutun liepeestð, niin ettð kulissien takaa nðkyy katsojille ainoastaan tuo koko pitðjðssð tunnettu iso punainen nenð, ja bravo kaikuu salista entistð raikkaammin. Kovin ahdistettiin Sylvesterið nðyttðm—n takana. Hðntð toruttiin ankarasti siitð, ettð oli puhunut niin kovaa kojustaan, ja kðskettiin toisessa nðyt—ksessð sopottamaan. Sylvester lupasi ja pistihe taas kellariin pulloja sðrkemððn. Sillð vðlin kðvivðt palvelijat tarjoilemassa vieraille virvoituksia. Rouvat puhelivat keskenðnsð nðyttelijðttðrien puvuista. Rouva X. arveli, ettð barÕgeleninki olisi ollut sopivampi kreivinnalle. -- "_Excusez moi_," vðitti kreivinna Z. "musta silkkinen _moirÕ_ olisi pukenut paremmin. Mutta Beatan _tournure_ oli liian pieni." -- "Suokaa anteeksi," vðitti jðlleen rouva X, "nykyjððn ei kanneta enðð niin isoja tournurejð." -- "álkðð pahaksi panko, mutta viimeisessð numerossaan 'Die Modenwelt' puhuu juuri ison tournuren puolesta." -- "_Mille pardons, madame_, mutta 'Der Bazar' puhuu pðin vastoin, ja luulisin, ettð Bazar on isompi autoriteeti." Ja rouvat X. ja Z. jðivðt vðittelemððn, kumpika on etevðmpi, "Die Modenwelt" vai "Der Bazar." Nuorilla miehillð oli jalompia vðit—ksið, niinkuin sopii odottaa esteetillisesti sivistyneiltð miehiltð. Yksi arveli, ettð Alfonsilla oli liian iso pathos; toinen vðitti, ettð pathos oli ollut liian vðhðinen. -- "Hðn ojensi kðttððn nðin," sanoi Ruprecht, "mutta parempi olisi ollut nðin." -- "Ei suinkaan," vastasi Albrecht. "Nðin on liian tuhma gesti, parempi olisi nðin-ikððn." -- "Ei millððn muotoa, _messieurs_," vðitti erðs kolmas. "Kaikista sopivinta olisi ollut tðllð lailla nðin." Ja hðn ojensi kðtensð innoissaan, mutta vahingoissa sattui Ruprechtin nenðlasiin. -- "Herra!" tiuskasi tðmð. "Te annatte minulle tyydytyksen!" -- "Mððrðtkðð paikka, aika ja aseet," sanoi toinen hyvin kylmðkiskoisesti. Ja siinð oli duelli valmis. Pitðjðn nuoret herrat -- aateliset nimittðin -- pitivðt usein kaksintaisteluja. Mutta ei ollut vielð veren tilkkaakaan vuotanut niissð. Duellit kðvivðt pðinsð tavallisesti tðllð lailla. Mððrðpðivðnð tulivat riitaveljet sekundantteineen sovitulle paikalle. Sekundantit mittasivat 20 askelta, ja pistoolit kðdessð asettuivat riitaveljet vastakkain, kuohuillen jalosta, aatelillisesta harmista. Mutta ennenkuin taistelu alkoi, astuivat sekundantit vðliin, pyytðen heitð taivaan nimessð sopimaan. Ja jalosti sopivatkin he, ei pelosta -- taivas varjelkoon! -- ei, mutta pelkðstð aatelillisesta jalomielisyydestð. He antoivat toisillensa kðttð ja rupesivat sitten yhdessð ampumaan variksia. Mutta missð oli Kaarle kreivi? Hðn ei ollut uskaltanut tulla koko teateriin, hðnellð oli niin pahoja aavistuksia veljensð joutumisesta hðpeððn. Rauhatonna kðvi hðn p—ydðn ððrestð, jossa jo kolmas Bordeaux-puteli seisoi, loppumassa sekin, akkunan luo, nðhdðkseen, miten tuolla kðy. Saatuaan tðmðn kolmannen pullon tyhjðksi, tunsi hðn vðhðn rohkeutta itsessððn; hðn rupesi ajattelemaan, ettð kenties nðytelmð menisikin hyvin. Kaarle kreivi alkoi neljðnnen "aktin komediastansa," niinkuin hðn sanoi, elikkð neljðnnen putelin ja -- merkillisen iloiseksi hðn tuli. Hðnen pððtðnsð huimasi hieman, mutta -- se oli iloa se. -- "Olenpa vðhðn pelkuri, minð," arveli hðn itsekseen. "Jahka menen minðkin katsomaan teateria." Ja iloisena -- kukaties liiankin iloisena -- astui Kaarle kreivi teateriin juuri kuin ensimmðinen nðyt—s oli loppunut. Hðn sai kuulla sen menneen hyvin, ja nyt nousi hðnen ilonsa ylimmilleen. Silloin juuri tapahtui hðnen lðhellðnsð yllðmainittu duellivaatimus. -- "Oikein, hyvðt herrat!" sanoi Kaarle kreivi. "Tulkaa jaloon taisteluunne minun pellolleni; minð olen variksista aivan pððsemðtt—missð. Hahaha!" Tðmð vðhðn loukkasi esteetillisesti sivistyneitð nuorukaisia, ja jalolla harmilla kððntyivðt he hðneen selin. Mutta Kaarle kreivi ei ollut tuosta tietððkseenkððn. Hðnen ilonsa kasvoi suunnattomasti. Koko teateri kajahteli hðnen raikkaista nauruistaan, neitosten tðytyi monta kertaa nostaa hienot hyvðnhajuiset nenðliinansa silmilleen. Tuolla kulki palvelija, kantaen tarjottimella omenia, apelsiineja ynnð muita hedelmið. Kaarle kreivi otti taskuihinsa pari kolme kutakin sorttia, sillð hðn arveli, ettð jos nðytelmð tulee ikðvð, niinkuin ne tavallisesti ovat, niin on hðnellð edes jotain ty—tð ajan kuluksi. Varmemmaksi vakuudeksi kðvi hðn vaan pikimmðltðin "lopettamassa neljðnnen aktin komediastansa." Hðn oli juuri ennðttðnyt valita itselleen sopivan paikan aivan keskikohdalle ja paraiksi saanut lausutuksi erinomaisen sukkelasti: "Kirkko keskelle kylðð, hahaha!" niin silloin kuului jðlleen pianon sðveleitð. Ne loppuivat, kello kilisi ja tðhtitaivas nousi jðlleen. -- "Aha!" julisti Kaarle kreivi yleis—lle. Metsðinen seutu nðkyy katsojain edessð. Nðyttðm—n takaa kuuluu tuulen vinkuminen. Sinne oli pantu pari renkið suullansa mukailemaan tuulen vinkumista. Kuuluupa ukkonenkin: vanhaa tynnyrið kolhitaan kangella -- illusioni tðydellinen! Nðytteleminen kðy hyvin, sitð ei hðiritse muu kuin Kaarle kreivin selitykset: "oho" ja "aha" ja "ðlðppðs, poika," "kyllð kai" ynnð muuta sellaista sukkeluutta. -- Sylvester kuiskuttaa aivan hyvin. Katsojatkin ovat perehtyneet, he kuuntelevat hyvin tarkkaan. Kreivi Michel nðyttðm—n takana hieroo kðsiðnsð ja laususkelee itsekseen: _magnifique, superbe_! Tuleepa viimein se kohtaus, jossa Antonio ilmautuu rosvona valepuvussa oikullisen morsiamensa eteen. Kuinka hðneltð sujuu nyt puhe! Hðn muistaa luultavasti rosvonrooliansa Milanossa, hðnessð on jðlleen improvisationin into. Hðn viuhtoo ja vauhtoo, ja koskena valuu puhe hðneltð. Kaikki ovat ihastuksissaan. -- Tðtð olisi piisannut ehkð kuinkakin kauan, mutta Kaarle kreivi, kovin ihastuneena, ei malttanut olla huutamatta, suu tðynnð apelsiinið: -- "Bravo, Alfons, bravo!" Tðmð sekaannus kumminkin sekoitti Alfonsin. Hðn katsahti tuohon sivistymðtt—mððn huutajaan ja -- nyt hðnen hengettðrensð oli jðttðnyt hðnen; pahempi vielð: hðn ei enðð muistanut rooliansa. Hðn toivoi kumminkin Sylvesterin kuiskaavan hðnelle hðnen sanottavansa, mutta pitkððn aikaan ei kuulunut kojusta mitððn. Situationi oli tuskallinen. Viimein pððtti Alfons katsahtaa sufl——rin kojuun, silmðn-iskulla kðskeðksensð Sylvesterið kuiskuttamaan. Hðn katsahti sinne ja... Mutta nyt kangistuu historioitsijan kynð, kirjoitusmuste hyytyy hirmusta, ja vavahtelevin kðsin piirtðð historioitsija Rauhalinnan aikakirjaan hirmun hirmuisimman, mitð koskaan on tapahtunut Rauhalinnan tyyneiden vainioiden vðlillð. Alfons huomasi, ettð Sylvesteriltð oli kirja jððnyt syrjðlle ja hðnen nenðnsð ruvennut vavahtelemaan juureltansa. Nyt oli aivastuksen henki taas tullut Sylvesterin pððlle Rauhalinnan teaterin sufl——rikojussa. Alfons tiesi, ettð nyt ei enðð mikððn voima maailmassa voi pidðttðð lðhenevðn ukkosen repeðmistð. Sylvester aivastaa pian kojustansa, ja onkos se sitten inhimillistð aivastusta! Kreivinna py—rtyy, Beata py—rtyy, kreivi saa varmaankin halvauksen, katsojat rðjðhtðvðt pilkkanauruun, ja nðytelmðstð tulee tðydellinen skandaali. Ja kuka tietðð kuinka kðy koko kihlauksen? Se ei juuri vaarallista se, mutta Alfonsille oli kreivi luvannut antaa tðn'iltana 12,000 markkaa! Nyt hðn kenties suutuksissaan ei anna, ja huomenna protestataan kaupungissa paronin vekseli! Huh! kylmð hiki peittðð hðnet. Tuskissaan kiertðð hðn kðsiðnsð ja unohduksissaan parahtaa: -- "Jospa manner mun allani halkeais!" Katsojat ovat huomanneet jotain erinomaista; huumauksen henki lepðð koko aatelisen katsojajoukon pððllð Rauhalinnan teaterissa. Kuultuaan nuo kolkot sanat, katsojat sðikðhtðvðt. Kaarle kreivi oli juuri puraisemassa apelsiinin puolikasta, mutta sðikðhtyneenð jðð hðn liikkumattomaksi, apelsiini huulilla. Silloin, ah, silloin sðvðhtðð salamana Alfonsin aivoissa "gigantillinen aate." Hðn nðkee pelastuksen edessððn. Hðn pððttðð aivastaa itse samalla kertaa kuin Sylvester; sittenhðn kenties katsojat eivðt huomaa Sylvesterin aivastusta. Niin! Ja kuuluuhan aivastus itse nðytelmððn, se on merkkinð vanhemmille tulla esille. Tosin nðytelmð vðhðn tulee katkonnaista, mutta kunnia on pelastettu! Kreivinnan ja Beatan ei tarvitse py—rtyð, kreivin ei huoli saada halvausta, katsojat eivðt saa syytð pilkkaan, skandaali pððttyy loistavasti, ja vekseli tulee maksetuksi. Nyt on Alfons jðlleen haltijoissaan, hðn rupeaa puhumaan roolinsa mukaan uhkauksia neidolle, hðn puhuu aivastamisesta, katsoen toisella silmðllð morsiameensa, toisella Sylvesterin kojuun. Mutta vasta on ennðttðnyt Sylvesterin aivastus happamuuden-stadiumiin. Nyt vasta rupeaa nenðllinen jðttilðinen kohoilemaan, verkalleen, verkalleen ylð-ilmoihin. Katsojat ovat vielð entisessð tilassa, ja yhð on apelsiinin puolikas Kaarle kreivin huulilla. Vaan -- nyt rðjðhtðð nauru koko salissa. Sufl——rikojun alta nousee kuni aurinko meren takaa tuo ylt'ympðri maailman tunnettu Sylvesterin nenðllinen ihme, nousee nousemistaan, ja satojen kynttilðin valo heiastuu sen kiiltðvðltð pinnalta. Nyt luulee Alfons otollisen ajan tulleen ja aivastaa, mutta vielð yhð kohoilee nenðllinen jðttilðinen Rauhalinnan sufl——rikojusta, ja raikkaammaksi kðy nauru salissa. Neuvottomina astuvat nðyttðm—lle kreivi ja kreivinna, uskollisina rooleillensa. Kaarle kreivi ei ole ymmðrtðnyt vielð yleistð naurun syytð. Mutta jo huomasi hðnkin, huomasi pienen Sylvesterin ison nenðn. Luullen tðmðn kuuluvan nðytelmððn, riemastuu hðn sukkelasta juonesta, ja -- hðneen nousee halu tavallisuuden mukaan saada napsauttaa tuota ihmeellistð nenðð, niinkuin ainakin. Mutta se kun nyt on kaukana, niin aivan koneellisesti laskee hðn huuliltaan alas apelsiinin ja -- Vilhelm Teli ei olisi hðvennyt tðstð heitosta -- lipsaus kuuluu salissa, ja samassa kajahtaa Kaarle kreivin ððni: -- "Sinð vanha, uskollinen Sylvester!" Yleis— on kuolla naurusta. Neuvottomina vaan seisovat nðyttelijðt ... mutta jalo harmi tðyttðð Sylvesterin. Hðn on kuullut lipsauksen, vaan mitð siitð? -- hðn on _tuntenut_ sen, ja jalolla suuttumuksella kððnnðkse hðn kojussaan, sanoakseen hðvytt—mðlle vieraalle, ettð tðmð menee liian pitkðlle. Suuttumus on poistanut hðneltð aivastuksen innon, hðn on unohtanut nðytelmðt, sufl——rin kojut, koko maailman, hðn muistaa vaan nenðllisen hðvðistyksen koko publiikin edessð. Hðn kððntyy pðin katsojiin, mutta matala on liiaksi koju, hðn ei ylety nðkemððn ketððn, nenð vaan majesteetillisesti verkalleen kððntyy kojun katolla, kantaen vielð merkkejð apelsiinista. Nyt katsojat eivðt enðð kestð asemillaan, he kimmurtelevat naurunsa tuskissa. Mutta silloin vihastuu Michel kreivi palvelijaansa, joka on saattanut aikaan tðllaisen skandaalin. Hðnkin unohtaa nðytelmðn, unohtaa katsojat, unohtaa kihlauksen ja koko maailman, hðn nðkee vaan tuossa kojun katolla punaisen jðttilðisen, joka on tehnyt hðnelle ikuisen hðpeðn, ja tuon jðttilðisen hðn pððttðð hðvittðð. Hðn astuu askeleen sinnepðin, mutta Kaarle kreivin onneton apeisiini joutuu hðnen jalkansa alle; kuuluu kumea tohaus, sen jðlkeen huuto: "alas esirippu," ja niin laskeutuu sininen tðhtitaivas ja peittðð katsojilta nðkym—n Rauhalinnan teaterissa. Vieraat astuivat pois teaterista, mutta kohta tuli tieto, ettð kreivi on sairastunut vuoteen omaksi. Pian lðksivðt vieraat senvuoksi pois, jatkaen nauruaan. Kaarle kreivið harmitti vaan se, ettð illallinen jði sy—mðttð: nyt on vielð ajettava kokonainen peninkulma, ennenkuin kotia pððsee. Harmillista! Mutta Rauhalinnassa oli itku ja hammasten kiristys. Beata itki eikð voinut lohdutusta saada; kreivi Michel makasi vuoteellansa kalpeana. Hðn ei puhunut sanaakaan, hðnen silmðnsð vaan mulkoilivat. Kreivinna istui hðnen vieressððn ja hieroi hðnen ohimoisiaan odekolonilla. Alfons kðveli rauhatonna salissa, odottaen miten asia loppuisi. Mutta Sylvester oli sðikðhdyksissððn sytyttðnyt lyhdyn ja mennyt viinikellariin sðrkemððn rotilta pulloja. Uskollinen palvelija! Useampain tuntien kuluttua tointui kreivi. Hðn nousi yl—s ja kutsui Alfonsin luokseen. Antaessaan hðnelle setelipakan, hðn sanoi: -- "Paroni, tðssð lupaamani laina, sen saatte, tytðrteni ette. Vait! ei sanaakaan enðð. Voikaa hyvin!" Hirmuisen kolkkoa oli kreivin puhe. Alfons lausui, pistettyððn ensin rahat taskuunsa: -- "Herra kreivi, te murhaatte tðten elðmðni." Mutta poismennessððn hðn naurahti ja sanoi: -- "Hyvð juttu!" Hðn maksoi huomenna vekselinsð kaupungissa ja kertoi ystðvilleen siellð kaikenlaisilla koristuksilla skandaalista Rauhalinnan teaterissa. Rauhalinnaan ei hðn enðð mennyt ja olikin hyvillððn siitð, ettð hðn oli saanut toteutetuksi ulkomailla saamansa valistuneet aatteet maatilan parantamisesta. Mutta kreivi Michel m—i pian tðmðn jðlkeen maatilansa ja muutti itðiselle maalle, sillð hðn ei sietðnyt pitðjðlðisten naurua. Sinne muuttivat my—s kreivinna ja Beata, ja siellð oli Beata ikðnsð loppuun asti neitosena, muistellen pappia, ja Alfonsia ja vðliin soitellen Meyerbeerin Hugenotteja. Ja sitð kuullessaan kreivinna tavallisesti aina itki. Sylvesteristð tietðvðt aikakirjat kertoa, ettð Kaarle kreivi otti hðnet palvelukseensa, veljensð muutettua pois. Sylvester sittemmin ylisteli aina uutta isðntððnsð, jolla vaan oli se paha tapa, ettð hðn tuon tuostakin napsautti Sylvesterin nenðlliseen ihmeesen. KAKS KERTAA KAKS. Kaikki ihmiset pienessð H:n kaupungissa tiesivðt Niilo Niemisen olevan rakastuneen. Hðn oli nuori mies, filosofian tohtori, historian ja filosofian lehtori vast'ikððn uudesti perustetussa seitsen-luokkaisessa lyseossa. Hðn oli tullut puoli vuotta sitten kaupunkiin, oli tutustunut monen perheen kanssa kaupungissa ja useimmissa perheissð oli tyttðrið parhaassa iðssð; kuka ihmettelisikððn, jos kaikki ihmiset (tyttðret tietysti my—skin) arvelivat aivan asian-mukaiseksi, ettð nuori tohtori ottaisi itselleen elon kumppalin ilossa ja surussa ja kaikessa semmoisessa? H:n neitosissa oli monta kaunista ja hyvðsydðmmistð; -- sehðn oli nyt varmaa, ettð nðmð olivat vaikutuksensa tehneet tohtoriin, aivan varmaan. Hðn oli rakastunut, -- siitð ei nyt mihinkððn pððssyt. Mutta kehen? Ensi alussa oli kukin mamma, jolla tyttðrið oli, arvellut ja luonnollisestikin, ettð lehtori Nieminen rakasti hðnen tytðrtððn; mutta sen koommin kuin Niilo Nieminen rupesi yhð useammin kðymððn kauppaneuvoksen Krysostomus Olkkosen talossa, tðytyi kaikkien yhtyð siihen ajatukseen, ettð Olkkosen talossa nuoren lehtorin tuleva kainaloinen kana piili. Niilo Nieminen pyysi kerran kaupungin nuoria herroja, ystðviðnsð, laulamaan serenaadiakin Olkkosen neitosille. Kumpaiselle tuo nimenomaan oli tarkoitettu, siitð tosin ei tietoa saanut yksikððn ihminen, mutta jok'ainoa ihminen piti nyt uskonkappaleena, ettð lehtori Nieminen oli rakastunut jompaankumpaan neiti Olkkoseen. Mutta kumpaanko? Siinðpð temppu ja pulma sekavan sekava. -- "Tiedðn kuin tiedðnkin," sanoi pormestarin rouva, "hðn on valinnut tuon mustasilmðisen Lauran." -- "Mistðpð sen niin varmaan tiedðtte?" kysðsi viskaalin rouva. "Minð pðinvastoin luulen hðnen pitðvðn hyvðð silmðð tuohon veitikkamaiseen Ainaan." -- "Voi serkku kulta!" vastasi toinen; "luuletteko minulla olevan niin vðhðn huomausvoimaa? Osaan kyllð eroittaa, ketð nuori mies ainoastaan kunnioittaa ja ketð hðn oikein rakastaa." -- "My—nnðn kyllð teidðn erinomaisen tarkkanðk—isyytenne," sanoi viskaalin rouva, "mutta ei liene minunkaan silmðni vielð niin vallan vanhat. Muistaakseni oli hððmme kaksi vuotta teidðn hðittenne jðlkeen. Minð nðin aivan selvðsti viime iltahuveilla, kuinka hðn tanssasi valssia kumpaisenkin kanssa. Ainan kanssa tanssiessaan nautti hðn sanomattomasti ja Aina nautti sanomattomasti, mutta Lauraa tanssitti hðn noin vaan _par gonnessangs_." -- "_Par convenance_ tahdoitte sanoa." -- "Niinhðn minð sanoinkin." -- "Suokaa anteeksi, te sanoitte..." -- "Enpðs sanonut." -- "Ette vainenkaan. Mutta kuulinpa minð, kuinka hðn sanoi Lauraa sinuksi, mutta Ainaa hðn teititteli. Sen kuulin itse, -- eikð liene minun korvani vielð niin vallan vanhat. Hððmme oli tosin ennen teidðn hðitðnne, mutta ... hm! ... se ei todista mitððn..." Tuotiin samassa toinen kuppi kahvia. -- "Olkaa hyvð, armahin serkkuni!" pyysi pormestarin rouva. -- "Ei, paljo kiitoksia. Kahvinne on erittðin hyvðð, mutta tiedðttehðn, ettð minun hermoni ... ja sitð paitsi minun tðytyy rientðð kotia." -- "Joko nyt?" huokasi toinen armas serkku hyvin huolestuneena. "Tuhansia terveisið kotianne, armas!" -- "Paljo kiitoksia! Muistakaa meitð!" Seurauksena oli, ettð pormestarin rouva ja viskaalin rouva eivðt kahteen kuukauteen kðyneet toistensa luona, ja kaikkeen tuohon oli syynð -- Niilo herran rakkaus. Kuinka suurta huolta sentððn pikku kaupungin asukkaat pitðvðt lðhimmðistensð onnesta! Ja sanotaan vielð, ettð kristillinen mieli on laimistunut nðinð aikoina! Mutta kuinka nyt oikeastaan oli laita? Oliko Niilo Nieminen rakastunut? Hðn oli kirjoittanut kuukausi sitten ystðvðllensð muun muassa nðin: "Mitð taas tulee kysymykseesi: ovatko H:n neitoset jo saaneet pððni py—rimððn, niin tðytyy tunnustaani, ettð onni alkaa minulle myhðillð. Tððllð on erðs kauppaneuvos Olkkonen, jolla on kaksi mitð armainta tytðrtð." Muuta ei kirjeessð ollut tðstð asiasta. Hðn oli siis rakastunut, sen hðn tunsi itse, sen ilmoittaa tuo kirje, ja sen tiesivðt kaikki ihmiset. Lauraanko vai Ainaanko? Sitð eivðt tienneet ihmiset, sitð ei ilmaissut kirje ja -- mikð omituisinta oli -- sitð ei tiennyt Niilo herra itsekððn. Niilo oli lujaluontoinen mies, syvðoppinen; oma vakava kðsitys oli hðnellð kaikissa asioissa; sanalla sanoen hðh oli oman kannan mies. Hðn saattoi teille puhua filosofiasta niin elðvðsti ja vakuutuksella, ettð parissa tunnissa saitte tietðð kaikki eri filosofilliset systeemat, jopa vðhðn hðnen omaansakin. Suomen kansallisuudesta oli hðn kerran vðitellyt H:n kaupungin ruotsikiihkoisten kanssa puoli tuntia, ja seurauksena oli se, ettð nuo H:n kaupungin kultuuriherrat sen koommin pelkðsivðt Niilo herraa kuin ruttoa. -- Metsðasiasta piti hðn kerran erððlle toiselle lehtorille, joka oli ollut suuri metsðnhaaskaaja s.o. tukinkauppias, semmoisen saarnan, ettð tðmð sðikðhtðen heitti metsðkaupat sikseen ja kustansi 10,000 kappaletta pikkukirjoja, jotka selittðvðt metsðn hy—tyð. Kaikessa oli hðnellð oma kantansa, ja vahva se olikin. Mutta yhtð asiata maailmassa hðn ei ymmðrtðnyt, ja se asia on luokkauskivi monelle. Tuo oli -- naiset. Naiset, naiset! Mitð ihmeellisið olentoja lienettekððn! Niilo herra oli ennen Helsingissð ollessaan luullut tuntevansa naisetkin! Hðn oli kerran pitðnyt luennonkin naisista ja puhunut heistð oikealle ja vasemmalle, torunut heikoiksi ja ajattelemattomiksi ja -- en minð oikein muistakaan, mitð kaikkea pahaa hðn oli heissð l—ytðnyt, mutta kyllð minun tðtini ja kaikki hðnen tuttavansa (ja niitð on legiona) hyvin muistavat kaikki eri kohdat ja usein juttelevat suurella "indignationilla" Niilo herrasta. Mutta rauhoittukaa, tðtiseni ja koko teidðn tuttava-legionanne! Niilo laulaa nyt toista. Ja syynð siihen on se, ett'ei hðn ennen tuntenut naisia, nyt hðn jo vðhðn tuntee. Ennen oli hðn katsonut naiseen kuin "katti kuninkaan silmiin uunin pððltð;" nyt hðn on ollut heidðn parissansa ja -- rakastunut. Laura ja Aina olivat kaksosia; yhdessð olivat syntyneet ja yhdessð aina elðneet; toista ei nðhty siellð, missð ei toistakaan ollut. Mutta niin erillaisia luonteiltaan! Laura oli tyyni, arvokas, ylevð kuni kuningatar. Hðnen suurista, samettiverhoisista silmistððn loisti kirkas ðly; sydðmmellinen hellyys, innostus paloi niissð kaikkeen hyvððn, mutta vastustamaton nuhde vðhimpððnkin turhamaisuuteen. Aina taasen oli niin sanoaksemme kerkeðn kevðimen lapsi. Hðnen kasvoillaan oli jotakin, joka poisti pilvet synkimmðstðkin mielestð; hellð ððni se kajahti niin lðmpimðsti jokaisen sydðmmessð. Ja sitten nuo silmðt! Viskaalin rouva sanoi niitð veitikkamaisiksi, ja semmoisia ne olivatkin, nuo kauniit siniset silmðt. Koko hðnen olennossaan oli niin paljon kevððn-omaista miellytystð, ett'ei ollenkaan ihme, jos jo monen nuorukaisen sydðn oli tuntenut tuommoista armaan armasta sulamista, jota seuraa haaveilu ja lempi. Semmoisia olivat ne sisarukset, joiden parissa Niilo tohtori oleskeli varsin usein. Ja mitð useammin hðn heidðn parissansa oleskeli, sitð enemmin hðnen tðytyi luopua entisistð ajatuksistansa. Laura oli hðnelle elðvð todistus naisen ðlystð, jðrjen jðntevyydestð, joka ei my—nnð sitð, ettð naisen tulee olla miehen orja, miehen mielivallan alainen. -- "Sallikaa kysyðni, neiti, missð tapauksessa teidðn mielestðnne sivistynyt mies on saanut semmoisen puolison, ettð hðn voi olla onnellinen?" kysðsi Niilo herra kerran. -- "Tuossa nyt taasen miehen itsekkðisyys ilmoitaakse. Kysytte vaan, milloin mies on onnellinen, vaimosta ette mitððn puhu." -- "My—nnðn sen, ja siis kysyn, minkðlaisena avioliitto teidðn mielestðnne on onnellinen." -- "Silloin kuin naisen sivistyskanta joissakin mððrin vastaa miehen sivistyskantaa. Katsokaas, nuo ensimmðiset riemastuksen hetket avioliitossa haihtuvat pian; tuo hurmaavainen autuuden tunne siitð, ettð on omaksensa saanut sen, jota on rakastanut, se tyyntyy vðhitellen hiljaiseen onnellisuuteen. Mutta tðhðn juuri vaaditaan, ettð vaimo saattaa ymmðrtðð ja kðsittðð miestðnsð ja pðinvastoin. Kuinka paljon on maailmassa kohtauksia, jolloin mies, vðsyneenð t—ihin ja ponnistuksiin, haluaa rauhaa, lievitystð vaimonsa luona! Millaistapa olisi tila, jos vaimo silloin ei voisi asettua hðnen kannallensa, tuntea samaa, kuin hðnkin tuntee; millaista olisi tila, jos mies tuon rauhan ja lievityksen sijasta kohtaisi joko typerðð haukottelemista tahi mielet—ntð turhamaisuutta?" Niilo herra oli tuommoista usein ennenkin lukenut ja kuullut, mutta nyt hðn vasta kðsitti sen, kuullessaan sitð viehðttðvðn naisen huulilta. Hðn vaipui ajatuksiinsa, kuvaillen mielessðnsð avioelðmðtð semmoisena, kuin Laura vast'ikððn oli esittðnyt. Ihanalta se hðnestð nðyttikin, ja silloin hðnen teki mieli luoda Lauraan katse tðynnð tuota tunnetta, mutta hðn ei uskaltanut: tunsiko Laura hðntð vielð, eik— hðn voisi pitðð sitð vain hetken tuomana? Tðllaiset keskustelut keskeytti hyvin usein Aina, joka, juostuaan puutarhassa tai taitavana emðntðnð muka ky—kissð, pilkisti ðkkið ovesta sisððn. -- "Onkos filosofeilla hyvinkin tðrkeð asia esillð?" Ja vastausta odottamatta sipsutti hðn sisððn keveðnð kuin keijukainen ja kukoistavana kuin ruusu. -- "Mitð maailmaa mullistavia ajatuksia teillð on, herra tohtori ja neiti tohtori, sillð kyllð Laurasta tohtori tulisi aivan varmaan, kun hðn vaan menisi Helsinkiin lukemaan, jos ei hðn nimittðin sitð ennen tulisi ... hm! -- arvatkaas miksi?" -- "Miksi?" kysyi Niilo herra. -- "Jonkun tohtorin rouvaksi! Tralala-la!" Niin lauloi Aina, silitellen pientð kissanpoikaa, joka alinomaa oli hðnen sylissððn. -- "Sinð olet aina yhtð kevytmielinen," virkkoi Laura. -- "Entð sitten?" -- "Me keskustelimme," virkkoi Niilo vðliin, "siitð, millaiseksi onnellinen avioelðmð on ajateltava." -- "Ahaa!" huudahti Aina, "kuuluuko sekin filosofiaan? Tiedðttek—s, mitð minð ajattelen avioelðmðstð? Minun mielestðni on avioliitto pelkkðð suurta, suurta tanssia. Ah! kuinka onnelliseksi minð laittaisin kotini, jos minusta joku huolisi..." Ja Ainan silmðt olivat niin tðynnð mitð hilpeintð veitikkamaisuutta, ettð se hurmasi Niilo herraa. -- "Niin tietðkððs," jatkoi Aina. "Aamulla varhain minð jo menisin ky—kkiin, sillð minð en antaisi kenenkððn muun keittðð kahvia hðnelle; itse sen aina tekisin. Sitten minð laittaisin kukkia kahvip—ydðlle ja varustaisin hðnen piippunsa jo valmiiksi; kahvia juotuamme me istuisimme sohvalla ja minð itse sytyttðisin hðnen piippunsa. Ja kun hðn sitten lðhtisi virka-toimiinsa..." -- "Millaisiin?" kysyi Laura. -- "Esimerkiksi -- hm! -- esimerkiksi, jos hðn olisi tilan-omistaja, niin lðhtisi hðn katsomaan peltojansa, ja sitten minð sanoisin: 'Suo anteeksi, kultaseni, minulla ei ole aikaa seurata sinua, minulla on niin julman paljon ty—tð maito-kammarissa.' Ja sitten -- jaa, mutta yksi asia jði pois! Ennenkuin hðn lðhtisi, niin me ensin tanssisimme pienen polkan." -- "Ja kissa soittaisi pianoa," liitti Laura. -- "Ole niin hyvð ja anna kissani olla rauhassa. Me tanssisimme aivan hyvin ilman pianoakin. Ja sitten..." Tuolla lailla jutellen soinnukkaalla ððnellððn, oli Aina pian luonut esiin erinomaisen ihanan, hymyilevðn eidyllikuvan. Ja siinð aurinko niin heleðsti paistoi, ja tuulet niin armaasti suhahtelivat. Kukkaset kaikki ny—kyttelivðt pðitððn niin onnellisina purosen laineille, ja kaukaa hongat ikivanhoja taruja kertoilivat. Ja keskellð tuota eidyllistð kuvaa Niilo tohtori nðki Ainan hymyilevðt kasvot ja -- hðn ei malttanut olla luomatta hðneen katsetta, joka ilmaisi hðnen tunteensa. -- "Ai, minua houkkaa!" katkaisi Aina ðkkið ððnett—myyden; "olin kokonaan unohtaa! olkaa hyvð ja tulkaa puutarhaan juomaan kahvia." -- "Sinunko se on keittðmððsi?" kysyi Laura verkalleen. Aina punastui hetkiseksi, mutta virkkoi pian jðlleen entisellð hilpeydellððn; -- "Arvaapas, filosofi, arvaapas!" Kotia tultuaan tðten vietettyjen hetkien perðstð oli Niilo herran mahdoton ryhtyð mihinkððn muuhun ty—h—n kuin ajattelemiseen. Niin Lauran kuin Ainankin luomat kuvat vaihtelivat hðnen edessððn vuorotellen. Kumpainenko hðntð enemmðn miellytti, kumpaisessako hðn kauemman aikaa viipyi taikka -- kysykððmme suoraan -- kumpaisenko luonne, Lauran vaiko Ainan, sai hðnen sydðmmessððn lðmpimðmpið tunteita sykkimððn? Siinð juuri Niilo herran ajatusten aine, siinð hðnen miettimistensð ainainen mððrð. Ajatteli hðn kuinka kauan hyvðnsð, vietti hðn kuinka monta levotonta hetkeð tahansa, -- seuraus oli aina yksi ja sama: hðn oli mieltynyt molempiin. Sillð kannalla olivat asiat, kun viimein taivas lðhetti hðnen avukseen erððn olennon, joka nðhtðvðsti oli selvittðvð koko tðmðn pulman. * * * * * Erððnð aamuna, Niilo herran vielð maatessa, astui hðnen mataminsa elikkð emðntðpiikansa ensimmðiseen kamariin, jossa varpaillaan hiipien ryhtyi huoneen korjaamiseen. Pianpa kuului ulkoa kovia askeleita, eikð aikaakaan, niin astui sisððn muuan nuori, pulska herrasmies, joka nðhtðvðsti ei ollut H:n kaupungin asukkaita. Korkealla ððnellð kysðsi vieras: -- "Tððllðk— tohtori Nieminen asuu?" -- "Tððllð," kuiskasi matami. -- "Onko hðn kotona ja missð hðnen huoneensa?" -- "Kotona hðn on," vastasi matami entistð hiljemmin. -- "Mitð varten te sopotatte, matami?" -- "Hiljaa, hyvð herra, hiljaa Herran tðhden; tohtori makaa vielð, hðn valvoi koko y—n." -- "Se ei ole totta." -- "Ihan toden totta; puhukaa hiljaa, olkaa niin hyvð." -- "No minð olen valmis vaikenemaan, kun vaan sanotte, missð hðn sitten on." -- "Hðn makaa." -- "Mutta minun tðytyy pððstð sisððn!" -- "Mutta olenhan, hyvð herra, sanonut jo monestikin, ettð tohtori valvoi koko y—n ja tarvitsee sen vuoksi unta." -- "Mahdotonta, tohtori ei ole koskaan valvonut koko y—tð." -- "Mutta nyt valvoi. Hðn on monta aikaa ollut hyvin kummallinen, aina ajatuksissansa ja hajamielinen." -- "Hðn ei siis ole oikein terve, ja minun pitðð vðlttðmðtt—mðsti pððstð hðnen luokseen; minð olen tohtori, en sielun tohtori, niinkuin Niilo herra, mutta ruumiin tohtori." -- "Niin mutta..." -- "Ettek— usko? Soisinpa sairastuvanne koleraan." -- "Taivaan tðhden! Minðk— koleraan?" kiljasi matami. -- "Niin, parantaakseni teidðt heti paikalla. Uskoisittenhan sitten. Sanokaa nyt piammiten, missð hðnen kamarinsa. Mutta arvaanhan sen itsekin, tuossahan se on." Ja vieras herra yritti mennð sinne. -- "Mutta, minð sanon..." -- "Mutta saakeli, nyt minua jo harmittaa," tiuskasi vieras ja kursailematta otettuaan matamia vy—tðisistð, hennosti kumminkin kuin tanssiin viedðksensð, kiepsautti hðntð pari kerrosta ympðri ja astui perðhuoneesen. Matami jði keskelle lattiata eikð hðmmðstyksissððn osannut muuta kuin siunata itseðnsð hðtimmiten. -- "Mitð minun pitðð nðkemðni!" sanoi vieras, tultuaan Niilo herran makuuhuoneesen, jossa Niilo herra vielð oli vuoteellaan. "Makaatko sinð, sinð, joka olit valppain mies yliopistossa? Onko sinut tðmð viheliðinen kaupunki kokonaan riivannut? Oletko sinð ruvennut pidoissa kðymððn? Niistðhðn aina ennen muinoin minulle saarnoja pidit. Oletko sinð... Mutta hiis! Unohdanpa sanoa sinulle hyvðð huomenta." Ja ennenkuin Niilo herra oli ennðttðnyt oikein saada untakaan karkoitetuksi silmistðnsð, oli vieras rientðnyt hðnen luokseen, tarttunut hðnen kðteensð, puristanut sitð ja sitten istahtanut vuoteen laidalle. -- "Ja kerro, kerro nyt juurta jaksain," jatkoi vieras yhteen menoon, "mikð sinua vaivaa." -- "Oma Yrj— ystðvðni," pððsi viimein Niilo puhumaan. "Oikeinhan teit minulle sydðmmellisen ilon, kun tulit. Kuinka kauan emme ole toisiamme nðhneet! Kuinka voit?" -- "Kuinka voin? Hyvin! Kaksi vuotta olin ulkomailla, suoritin sitten tohtori-vðit—kseni ja ensi ty—kseni riensin tðnne, -- siinð minun historiani. Mutta sinð?" -- "Hm! Annas kuu nousen yl—s, ennðttððhðn tuota puhua sittemmin." -- "Ei maar; lepðð vaan ja kerro, mikð sinun on. No, mutta hiidessð, missð minun muistini? Kirjoitithan olevasi rakastunut? Kuinka on kðynyt? Oletko kihloissa, olethan kanalja kihloissa! Ja hððt?" -- "Kihloissako ja hððt?" kysyi Niilo puoleksi sðikðhtðneenð. -- "Se on tietty! Rakastumista seuraa kihlaus ja sitten tule hððt, sehðn on asiain tavallinen jðrjestys. Mutta virkas nyt kumminkin ensin, onko hðn kaunis ja armas." -- "On ystðvðni, on; ja toinen on my—skin kaunis ja armas." -- "Kuka toinen?" -- "Hðnen sisarensa." -- "Ahaa, sinð veitikka! Ymmðrrðnpð yskðn. Sinð muka pidðt huolen toisesta ja toisen suhteen muistit hyvðnð ystðvðnð minua. Sepð ystðvyyttð, totta tosiaan!" -- "En, ystðvðni, en ollenkaan," kiirehti Niilo selittðmððn. -- "No selitð sitten! _Musa mihi causas memora!_ Ei se nyt oikein tainnut sopia, mutta muuta latinaa en muista." -- "Kerronpa sitten. Tule lðhemmðs ja anna kðtes tðnne. Ystðvðni! Tððllð on kaksi sisarusta." -- "Ymmðrrðn sen." -- "Ja minð," Niilo herra punehtui kuin impi, "olen rakastunut..." -- "Toiseen; senkin ymmðrrðn," keskeytti Yrj—. -- "Ja toiseen kanssa." -- "Mutta sitð en ymmðrrð. Ihminen saattaa tosin olla rakastunut tavallansa useampiinkin neitosiin, sen minð tiedðn omasta kokemuksestani; mutta sinun tapasi ei ole meidðn muiden tapaa. Sinð et huikentele, sinð vakaana tietðsi kuljet. Siis en ymmðrrð." -- "Oma ystðvðni, en minðkððn oikein ymmðrrð, miten tðstð pulasta pððsen; asia vaan on se, ettð olen rakastunut kahteen." -- "Yhtð haavaa?" -- "Niin." Suurin silmin katseli Yrj— ystðvðtðnsð. -- "Kuules," sanoi hðn viimein, "aiotkos naida?" -- "Hm. Niinhðn on aikomus." -- "No?" -- "No?" -- "Katsos, ystðvðni, jos me kumpikin nyt olisimme Suolajðrven rannalla Pohjois-Amerikassa ja sinð sekð minð kuuluisimme kunnioitettavan Smithin lahkoon, ja nuo kaksi eivðt olisi sisaruksia, niin ymmðrtðisin sinut; mutta mehðn olemme evankelis-lutherilaista seurakuntaa ja...!" -- "Sinulla on aina irvistelemisiðsi; mutta minua ei naurata ollenkaan." -- "Minua vielð vðhemmin. Nðhdessðni sinussa, ennen niin vakaassa miehessð, tuommoista kaksinaisuutta, joka on minusta niin vento vierasta, tðytyy minun suuresti ihmetellð, kummastella, hðmmðstyð..." -- "áimðstyð, oudostua j.n.e. Sen kyllð uskon ja sitð olen itsekin tehnyt. Ainoa toivoni olet nyt sinð." -- "Millð lailla?" -- "Aioin jo kirjoittaa sinulle, mutt'en tahtonut hðiritð sinun vðit—spuuhiasi. Aioin kutsua sinua tðnne, sillð sinð yksinðsi saatat ohjata minua, sinð yksinðsi saatat osoittaa minulle onnellisen pððsyn tðstð epðtietoisuuden labyrintistð." -- "Bravissimo!" huudahti Yrj—. "Nyt ymmðrrðn, ja olisihan minun pitðnyt ymmðrtðð se heti paikalla. Luota minuun, ystðvðni; tðssð on toinenkin kðteni ja tðssð olen minð kokonani. Kðytð minua, kðske minua, minð tottelen, ja sepð merkillistð, ett'en ennen lðht—ðni tanssisi sinun kihlajaisissasi. Elðk——n rakkaus! Oi rakkaus, oi rakkaus... En muista enempðð, kuinka sanat sitten kuuluu, mutta elðk——n rakkaus!" Kuului koputus ovella. -- "Kuka siellð?" kysyi Niilo. -- "Kaks kertaa kaks!" kuului oven takaa. "Uskaaltako tulla sisððn?" -- "Ole niin hyvð." Sisððn astui vanhanpuolinen pikkuinen mies, hattu ja hopeaponsinen sauva toisessa ja iso nuuskarasia toisessa kðdessð. Niilo esitti ystðvðllensð lehtorin Sylvester Sylvestrius'en matematiikin opettajan lyseossa. -- "Hauskaa, hauskaa," puheli Sylvestrius. "Mutta, kaks kertaa kaks, onkos meidðn Niilo lehtori sairas?" -- "En suinkaan. Kuinka niin?" -- "Muutoin vaan arvelimme sitð siellð, kosk'et tullut opistoon tðnððn." -- "Herran tðhden, mitðs kello on?" huudahti Niilo. -- "Kaksitoista se on." Niilo kalpeni; hðn ei osannut sanoa enðð mitððn. Hðnelle oli ensi kertaa hðnen elðmðssððn tapahtunut se seikka, ettð oli huolimatonna laiminly—nyt velvollisuutensa. -- "Ei se vaarallista ole," lohdutteli Sylvestrius. "Minð otin tuntisi, ja sillð se oli tehty. Tulethan iltapðivðllð?" -- "Kyllð hðn tulee," vastasi Yrj—. -- "No niin. Kyllð minð arvaan, mikð nuorta lehtoria vaivaa, mutta asia ei koske minuun, ei ollenkaan, kaks kertaa kaks. Tðnððnhðn on iltahuvit. Tulettehan, hyvðt herrat? Ennen vanhaan pelasit siellð minun kanssani shakkia, Niilo, mutta nyt en pyydðkððn. Minð tiedðn, ettðs koetat saada mattia toisella tavalla. No niin, nyt tðytyy lðhteðni. Voikaa hyvin." Tðn'iltana siis menevðt Niilo ja Yrj— iltahuveihin; siellð tapaavat he Olkkosen neidot, ja Yrj— herra saattaa asiat selville. Niin pððtettiin. Kaupungin paremman ravintolan sali oli tðn'iltana kirkkaaksi valaistu. Paremman, sanoin, sillð H:n kaupungissa oli kaksi ravintolaa, toisessa kðvivðt, niinkuin sanottiin, "huonommat," toisessa "paremmat" ihmiset. Ja tðn'iltana oli paremmilla ihmisillð oleva kirjallis-soitannolliset iltahuvit. Ravintolan isðntð kðvi tarkastelemassa kaikki paikat, oliko muka kaikki, niinkuin olla piti, ja torui palvelijata siitð syystð, ettð tðmð oli nostanut liian ison liekin erððsen lamppuun. Tuo tomppeli, palvelija nimittðin, ei ymmðrtðnyt, ettð liian suuri liekki vaikuttaa liian paljon kuumuutta. Typerð palvelija! Ei hðn my—skððn osannut lukuun ottaa sitð, ettð raffineerattu petroleumi maksaa paljon. Odoteltiin vieraita. Ensimmðisenð tuli muutamia oppilaita lyseon korkeimmalta luokalta, jotka heti paikalla menivðt sivuhuoneesen kampaamaan tiellð p—rr—ttynyttð tukkaansa niin viehðttðvðn valloittavaiseksi kuin mahdollista. Kaksi heistð olivat erinomaisen hyvið ystðvið: heillð molemmilla kun oli ainoastaan yksi pari sormikkaita, niin pððttivðt he tanssia vuorotellen. -- "Minð tanssin ensimmðisen franÓaisen Alma Parviaisen kanssa," sanoi yksi. -- "Minð kanssa." -- "Minð my—s. Saa nðhdð, kuka pikemmin ennðttðð." -- "Vaiva turha," virkkoi vanhin joukosta, muuan lihava oppilas, joka iðn puolesta jo aikaa sitten olisi saattanut olla apulaispappina. "Vaiva turha'" kertoi hðn vielð. -- "Kuinka niin?" kysyivðt muut. -- "Olen pyytðnyt hðnet jo ennakolta. Tðnððn tapasin hðnet laivasillalla ja pyysin." -- "Joka paikkaan sinðkin kerkeðt." -- "Vaikk'ei tuota uskoisi, kun olet niin paksu." -- "Mitð!?" kysyi paksu painavasti. -- "Muutoin vaan." Tulipa sitten kruununvouti Parviainen yhden rouvansa ja seitsemðn tyttðrensð kanssa, joista nuorin oli Alma, lyseolaisten silmðterð ja alituinen riidan kapula. Oppilaiset hy—kkðsivðt auttamaan pððllysvaatteita heidðn pððltððn, joka mies tietysti Alman luo; mutta paksu lykkðsi heidðt kaikki sivulle ja yksinðnsð teki tuon ritarillisen palveluksen. Hðn oli diplomaati, sen huomasivat toverit nyt liian my—hððn. Tuo veitikka, nðet, auttaessaan Alma neitið riisumassa, kuului nyt vasta kohteliaasti pyytðvðn saada tanssia hðnen kanssaan ensimmðisen franÓaisen. Sen jðlkeen tulivat kauppiaat, veljekset Forsblomit. Vanhempi oli hirveðn laiha, nuorempi kammottavan lihava. Heistð kulki kummallinen juttu. Nuorempi oli lihava siitð syystð, ett'ei tehnyt paljoa mitððn; vanhempi taas oli laiha sentðhden, ettð teki ty—tð vielðkin vðhemmin. Pormestarin herrasvðki ja viskaalin herrasvðki tulivat yht'aikaa. -- "Hm!" sanoi pormestarin rouva; "eivðtk—hðn H:n kaupungin asukkaat voisi toimittaa itsellensð kerrankin oikeata seurahuonetta?" -- "álkðð muuta sanoko," vastasi viskaalin rouva. "Tððllð ollaan niin saamattomia, niin _indisbonibel_." Kauppaneuvos Olkkonen tuli tyttðrineen hðnkin, mutta saatettuaan tyttðrensð sisððn, kððntyi hðn tapansa mukaan ja meni sivuhuoneesen, jossa vanhat herrat viettivðt iltansa toti-p—ydðn ððressð. Vðhitellen kerðytyi muitakin vieraita. Tuli Niilo herrakin Yrj— ystðvðnsð kanssa. Niinkuin tapana on pikkukaupungeissa tðllaisissa tilaisuuksissa, kokoontuvat naiset saliin, vanhat herrat toiseen ja nuoret toiseen sivuhuoneesen. Salissa vallitsee ensin juhlallinen hiljaisuus; sopottomalla mammat ja tðdit juttelevat keskenððn pðivðn tðrkeimmistð tapauksista, kihlauksista ja hðistð tavallisesti. Neitoset vielðkin hiljemmin haastelevat keskenððn -- luultavasti samoista asioista. Kerran kun kysyin erððltð nuorelta neitoselta, mikð tðmm—isissð tilaisuuksissa on heillð puheen-aineena, niin vastasi hðn nauraen: "kaikkiapa tahtoisittekin tietðð." Minulla on senvuoksi oma ajatus asiasta. Vanhain herrain kamarissa keskustellaan painavista asioista siellðkin. -- "Sen minð sanon," virkkaa pormestari. "Jos hðn nyt my—pi Seppolan kartanon niin vðhðstð, niin on hðn tuhma kuin pðssi." -- "Niin, arvatkaas, semmoinen metsð, kuin siinð on!" sanoo tuomari. "Norjalainen voittaa pelkðllð metsðllð 40,000 markkaa heti paikalla." -- "Hiis kun ei ihmiset osaa kðyttðð rikkauttaan hy—dykseen," sanoi nimituomari Hakanen. -- "Minð hðnen sijassaan rakentaisin tilalle sahan." -- "Ja myllyn." -- "Ja tampin." Nuorten herrain puolella on puheen aineena vðhðn runollisempia asioita. -- "Kas kuinka uusi frakkisi istuu hyvin! Missðs teetit sen?" -- "Blomqvist'illa." -- "Kuules, veikkonen," kuiskaa nuori kollega toiselle, "onkos sinulla lainata vðhðn rahaa minulle?" -- "Ei, veikkonen, ole," kuiskaa toinen vielð hiljemmin, "ei minulla ole kuin pari markkaa." -- "Onko sinulla vis-Á-vis'tð"? kysyy tuomarin apulainen. -- "Olishan niitð, mutta minð en voi tanssia tðnððn." -- "Miks'et? Onko kðsnið jaloissa?" -- "Jaloissa sekð jalkineissa." Vðhitellen astuu rohkein joukosta salin ovelle ja vaihtaa salavihkaa lempeðn silmðyksen Dulcineansa kanssa. Toinen rohkea asettuu hðnen selkðnsð taakse, ja kotvasen kuluttua on oven suu tðynnð mustatakkisia herroja, joitten siinð-olo vaikuttaa neitosissa vðhðisið liikahduksia: ken koettaa asettua profiliin, ken taas "_en face_," aina sen mukaan kuin ... tietysti sen mukaan, kuinka sopiva on istua. Tðmm—inen joukko oli jo kokounut oven suuhun, kun Yrj— tuli Niilon kanssa sisððn. Kohta pyysi Yrj— Niilon esittðmððn hðntð Olkkosen neitosille. Niilo saattoi hðnet saliin Lauran ja Ainan luokse. -- "Sallikaa esitellðni," virkkoi hðn, "paras ystðvðni, tohtori Yrj— Anttola." Yrj— teki kumarruksen taiteellisesti. -- "Hauskaa varsin," virkkoi Laura, kohottautuen sijaltaan. Aina tervehti ððneti ja puuttui pian Niilon kanssa puheluun. -- "Helsingistðk— tulette, tohtori?" kysðsi Laura. -- "Viimeksi sieltð." -- "Kuinka onnellisia ne, jotka saattavat asua Helsingissð!" -- "Mitenkð niin?" -- "Siellðhðn on niin paljon hyvðð ja kaunista, jota me pikku kaupungin asukkaat ainoastaan kangastuksena ihailemme." -- "Ja pðin vastoin my—skin, sen vakuutan. Maaseutujen pikku kaupungeissa kohtaa pððkaupunkilainen puolestaan usein semmoista, mitð hðn kotonansa ei edes kangastuksenakaan nðe." -- "Esimerkiksi?" -- "Esimerkiksi," puhui Yrj—, yhð enemmin vilkastuen, "kun kasvien tutkija salolla kulkiessaan yht'ðkkið huomaa mðen rinteellð ihanan liljan..." -- "Suokaa anteeksi, liljoja ei kasva metsðssð." -- "Tavallisesti ei, mutta ken tietðð, neitiseni, mitð lðmmin etelðtuuli saattaa kantaa sylissððn! Se tuo joskus liljan siemenen, pudottaa sen kainoon paikkaan, ja siemen..." -- "Surkastuu ja kuolee, ennenkuin on itðmððnkððn ruvennut." -- "Ei, neiti, ja tuhat kertaa ei!" huudahti Yrj—. -- "Mutta mitð tðmð kasviopillinen esitelmð oikein tarkoittaa?" -- "Se on kokemustani vaan. Katsokaas, neitini, luonnon ikuinen kukka on nainen, se on Luojan jaloin ty—. Ja minð olen nðhnyt noita useita, loistavia kukkia muilla mailla, isoissa ansareissa, ja sen vuoksi, tultuani maan sydðmmeen, olen suuresti ihastunut, huomattuani siellð liljan, ylevðn ja viehðttðvðn." -- "Tosiaankin!" -- "Neitini," virkkoi Yrj—, "tuo oli ihailemani liljan kaunista kieltð." Laura katsahti terðvðsti nuoreen tohtoriin ja virkkoi: -- "Te olette Helsinkilðinen. Puhukaamme jostakin muusta." Tuo katse se n—yryytti hðntð, mutta veti samassa niin vastustamattomasti puoleensa, ettð nuori tohtori tunsi olevansa hyvin hankalassa asemassa. -- "Neitini," jatkoi hðn viimein, "sallitteko minulle kunnian saada tanssia teidðn kanssanne ensimmðinen franÓaisen?" Hðn olisi kenties lisðnnyt: "ja niin kernaasti tanssisin teidðn kanssanne jok'ainoan franÓaisen," mutta hðn ei sanonut sitð. -- "Kiitos," virkkoi Laura. Vaan Niilo tohtori astui puhelavalle esitelmðð pitðmððn. Hðn jutteli Kiven "Seitsemðstð Veljeksestð," tuosta monen riidan ja vðit—ksen alaisesta suomalaisesta teoksesta. My—ntðen sen monet vaillinaisuudet, selitti hðn sen kansallista arvoa, kertoen montakin ihanan ihanata paikkaa siitð. Ja hartaasti kuunteli hðntð erittðinkin Laura, jopa niinkin hartaasti, ettð Yrj— tohtori -- en tiedð mistð tuo tuli -- olisi kernaasti tahtonut olla Niilona, tietððksensð vaan, ettð Laura hðntð tarkasti kuuntelee. -- "Kuulkaas, kuinka kauniisti hðn puhuu," sanoi kerran Laura hðnelle hiljaa. -- "Se on totta se," vastasi Yrj—, jotain vastatakseen, mutta hðn ei ollenkaan ymmðrtðnyt, minkðtðhden Niilo juuri tðn'iltana niin viehðttðvðsti puhui. Ylipððnsð arveli Yrj—, ettð koko tuo esitelmð olisi saanut olla pois, jotta pikemmin alkaisi tanssit. Esitelmðn loputtua alkoivat lyseolaiset taputtaa, ja siihen muutkin yhtyivðt. Kauppias Forsblom, laiha veli, arveli, ettð olisi sopinut mainita veljesten tappelua jouluy—nð; se muka on loistavin kohta koko kirjassa. Viskaalin rouva sattui istumaan juuri Yrj— tohtorin toisella puolella. Hðn kysðsi: -- "Kukas se on kirjoittanut tuon kertomuksen, josta puhuttiin?" Yrj— herra oli hyvin ðrsytetyillð hermoilla. Hðn vastasi lakonillisesti: -- "Walter Scott." -- "Ah niin, se armas Walter Scott," huokasi viskaalin rouva. "Hðn ei voi kirjoittaa muuta kuin _delicatesse_." Laura kuuli tuon. -- "Olettehan veitikka," sanoi hðn hiljaa Yrj—lle ja katsahti hðneen. Taivas, tuota katsetta! Ensimmðinen franÓaise alkoi viimein. Yrj— Lauran ja Niilo Ainan kanssa tanssivat vastatusten. Mitð keskusteluja Lauralla ja Yrj—llð oli, siitð ei ole varmaa tietoa. Sen tiedðn vaan, ettð Yrj— tanssin jðlkeen oli kuin haltioissaan. Mennessððn nuorten herrain kamariin astui hðn epðhuomiossa lihavan Forsblomin jalalle ja pyysi -- my—skin epðhuomiossa -- anteeksi laihalta. Bufetissa aikoi hðn kðskeð itsellensð putelin seltterivettð, mutta ajatuksissaan kðskikin voileivðn. Hðn lðksi viimein kuistille vilvotteleimaan. Vðhðn ajan perðstð tuli Niilo sinne, haettuansa hðntð turhaan joka paikasta. -- "No viimeinkin tapasin sinut," sanoi Niilo. -- "Hm," vastasi Yrj— ajatuksissaan. -- "Mitðs sinð tððllð teet?" Yrj— ei kuullut. -- "Mitðs sinð tððllð teet?" toisti Niilo kysymyksensð. -- "Mitðk— teen? Minð ... ja mitðs se sinuun koskee?" -- "Kuinka?" -- "Oletpa vðhðn hajamielinen, ystðvðni," sanoi Niilo tyyneesti. "Laurako sinut semmoiseksi saattoi?" Lauran nimen lausuminen koski Yrj——n kuin sðhk—virta. Hðn herðsi ajatuksistaan ja kiihkeðnð tarttui Niilon kðteen: -- "Laura, niin kyllð, tuo ihmeellinen tytt—. Haa, hðn saattaa tehdð ihmisen hulluksi." -- "Sepð se," naurahti Niilo. -- "álð naura, rakas ystðvðni, ðlð naura. Sinð luultavasti et oikein tunne hðntð. Sinð et ole koskaan katsonut noihin silmiin." -- "Monta kertaa." -- "Ja mitð sanot?" -- "Kauniit silmðt." -- "Voi sinua, kylmðveristð, rautahermoista! Kauniit! Voiko semmoisia silmið sanoa kauniiksi vaan, sinð hidas flegma!" -- "Eik—hðn?" -- "álð sano enðð niin, ðlð, rakas ystðvðni, sano enðð niin, muutoin ystðvyytemme hajoaa. Ne ovat taivaalliset! Taivaalliset ne ovat, kuuletko!" ja Yrj— puristi ystðvðnsð kðsivartta. -- "Oikein, ystðvðni, oikein. Olet siis vakuutettu, ettð hðn voi tehdð ihmisen onnelliseksi." -- "Haa! Hðn vie ihmisen taivaasen, taivaan iloa imehtimððn, niin ystðvðni," ja Yrj— syleili innostuksissansa ystðvðtððn. -- "Sinð arvelet siis, ettð jos minð kosin, niin..." virkkoi Niilo. Yrj— sðpsðhti. Hðn ei ollut muistanutkaan Niiloa. -- "Kuules, ystðvðni," puhui Yrj—: "minð arvelen ettð ... ettð ... jðtetððn huomiseksi." -- "Kuinka tahdot vaan. Olenhan jðttðnyt asian sinun haltuusi." Niilo meni takaisin saliin. Yrj— rupesi ajattelemaan ystðvyyden velvollisuuksia ja oikeuksia. -- "Niilo on ainoa ja paras ystðvðni," arveli hðn itsekseen, "se on kyllð totta se. Mutta mitð ihmettð hðn antoi asiansa minun haltuuni? Miten minð suorian tðstð pulasta? Taivas, onkohan onni niin hðnen kanssaan, ettð Laura ... vaan ei, minð tulen mielipuoleksi..." Enempðð hðn ei saanut jatketuksi, sillð Niilo tuli hyvin kiireisesti hðnen luoksensa. -- "Ystðvðni," huusi hðn, "joudu pian, sinua tarvitaan, tarvitaan lððkðrið, hðn py—rtyi vast'ikððn!" -- "Kuka?" kysðsi Yrj— kalpeana. -- "Joudu, oma ystðvðni: Aina on sairastunut!" Yrj— riensi heti paikalla naisvðen sivuhuoneesen, jossa Aina makasi tunnotonna sohvalla. ákillinen pahoinvointi ja kuumuus olivat saattaneet hðnelle hetken py—rtymisen; sen vaarallisempaa tuo ei ollut, sen huomasi taitava lððkðri paikalla. Pian sai hðn sairaan tointumaan, ja mððrðsi hðnelle rauhaa ja lepoa. Isð hyppðsi hðtðyneenð kammioon. -- "Mitð taivaan tðhden on tapahtunut? Onko mun silmðterðni kipeð ja miks'ei ole lððkðrið menty hakemaan? Sakari tohtori istuu tuolla perðhuoneessa, mutta se kanalja on kiintynyt preferanssiinsa; no, mutta ettek— te mene hakemaan toista, tuota, mikð sen nimi taas on, en muista mitððn. Ja mitðs te, nuori herra, tððllð teette seisomassa ristissð kðsin? Nðette, ettð ihminen on haudan partaalla, ja katsotte noin kylmðsti. Voi minua poloista!..." Ja hðtðynyt isð olisi jatkanut tðtð kuinka kauan hyvðnsð, jollei Laura ja Ainakin olisi tulleet hðnen avukseen. -- "Mutta, isð kulta," sanoi Aina, "enhðn minð enðð ole kipeð; sain vaan ðkillisen py—rrytyksen, ja tðtð nuorta tohtoria on minun kiittðminen pikaisesta avusta." -- "Oma lapseni, oma pikku tytt—ni, -- no Jumalan kiitos! Sðikðhdinpð oikein niin, ettð tðytyy istuani. Hyvð herra," lisðsi hðn Yrj—lle, "en tunne teitð, mutta minð nðen teidðn olevan kunnon miehen ja olettehan pelastaneet oman kultusen tytt—ni. Mutta onko hðn nyt sitten jo ihan terve, niin ett'ei mitððn vaaraa enðð ole? Sanokaa, olkaa hyvð, sillð tunnettehan te ruumiin kaikki suonet ja muut semmoiset hermot. Olenpa oleva teidðn ikuinen velallisenne." -- "Hyvð herra," vastasi Yrj— tyyneesti, "te olette liian hyvðntahtoinen. Vakuutan, ett'ei tyttðrellðnne ole mitððn vaaraa; levollisen y—n kuluttua tervehtii hðn teitð yhtð kukoistavana kuin tðnðkin aamuna." -- "Ja minð," virkkoi Aina, "minð vakuutan, ettð jaksan heti paikalla tanssia valssia kolme tðyttð kierrosta. Vai mitð sanotte tohtori?" -- "Neitini," sanoi Yrj—, katsoen kaunista tytt—ð, joka oli sohvalla puolilepððvðssð asemassa, pðð kðden nojassa ja hiukset vallattomasti pudonneina otsalle, "jos en olisi lððkðri, niin ensimmðisenð rientðisin pyytðmððn itselleni kunnian ja ilon saada tanssia teidðn kanssanne nuo kolme tðyttð kierrosta, mutta -- mieleni on paha -- minun tðytyy esittðð teille lepoa ja rauhaa ja, jos tðmð esitykseni saapi suosiollisen my—ntymisenne, niin huomenna..." -- "Niin, mutta se on vasta huomenna," virkkoi Aina vðhðn suuttuneena. -- "Kas niin lapseni, nytpð tottelevaisena sairaana lðhdet koreasti kotia, ja te, tohtori, kðytte, toivoakseni, huomenna sairastanne katsomassa. Eik—hðn kumminkin olisi tarpeen keittðð selja-teetð tai panna sinappia jalkapohjille, ettð hðn oikein lðmpiðisi. Vai ei tarvitse mitððn? No niin, te ymmðrrðtte paremmin ne asiat, mutta olkaa hyvð ja koettakaa pulssia vielð kerran, sillð pulssi on hyvin tðrkeð asia." -- "Mutta, isð kulta," lausui Laura, "johan tohtori vakuutti..." -- "Koettakaa vaan, olkaa niin hyvð," sanoi Aina vielð vðhðn nureillaan; "kenties huomaatte, ett'en huomennakaan voi tanssia." -- "Aina, Aina, mitðs sanotkaan?" puuttui isð puheesen. "Hyvð tohtori, ðlkðð uskoko, ettð hðn oikein toden perðstð vihoittelee; hðn on minulla vallaton semmoinen. Lauraseni, pidðpðs huolta, ettð Aina pukee lðmpimðsti pððllensð." He lðhtivðt etuhuoneesen. Tohtorin auttaessa Ainaa pukeumassa, virkkoi hðnen sorea sairaansa yhð vaan totisena: -- "Tohtorit ovat kaikki pahan-ilkisið." -- "Minðkin?" -- "Etupððssð." -- "Masentavaista kuulla tuota," sanoi tohtori hyvin alakuloisena. Niilo tuli sanomaan jððhyvðisið. Hðnen ððnensð vðrðhteli, kun hðn hellðsti kysyi Ainalta, luoden hðneen lempeðn katseen: -- "Kuinka voitte nyt, Aina?" -- "Kiitos, hyvin," vastasi Aina ja, ojentaessaan Niilolle kðtensð, punehtui hieman. Ovella kysðsi Yrj— vielð Ainalta: -- "Sanotteko vielðkin, ettð _kaikki_ tohtorit ovat pahan-ilkisið?" -- "Panitteko pahaksenne?" -- "Ken voisi panna pahaksensa teidðn viehðttðvið sanojanne?" -- "Kenties kaikki eivðt olekaan pahan-ilkisið, mutta..." -- "Mutta?" -- "Mutta te olette. _Au revoir_!" Keijukaisena sipsautti Aina kynnyksen yli ja meni Lauran ja isðnsð kanssa kotio. * * * * * Kummallinen oli seuraava y— Niilon talossa. Unta ei saanut silmððnsð filosofi enempðð kuin lððkðrikððn. He kðvelivðt ððneti pitkin lattiata, hyvin totisina, miettivðisinð. Iltahuveista tultuansa olivat he ensin vilkkaasti keskustelleet ja seurauksena siitð kai oli tðmð molemmanpuolinen rauhaton kðvely, ajatteleminen ja ððnett—myys. -- "Mutta tðstð pitðð saada loppu," sanoi viimein Yrj— ja seisahtui. -- "Pitðð," sanoi Niilo juhlallisesti ja seisahtui my—s. -- "Mutta miten?" -- "Sepð se." Ja ystðvðt astumaan taas. -- "Ken olisi voinut aavistaakaan tðtð!" lausui Niilo kotvasen kuluttua. -- "Minð kaikista vðhimmin; mutta semmoiset olennot saattavat tehdð mahdottomatkin mahdollisiksi." áðnett—myys jðlleen. -- "Kuules ystðvðni," virkkoi Niilo uudelleen. "Ottakaamme nyt jðrki avuksi, ðlkððmme antako tunnon yksistðnsð vallita." -- "Tehkððmme niin!" -- "Mitð sanoo tuntosi?" kysyi Niilo. -- "Se sanoo, ettð olen rakastunut kumpaankin, aivan kuin sinðkin." -- "Entðs jðrkesi?" -- "Jðrkeni ... jðrkeni ... sanoo samaa. Sinun laitasi kai on pðin vastoin?" -- "Mitð tarkoitat?" -- "Sitð, ettð ensin sanoo jðrkesi ja sitten tuntosi aivan samaa." -- "Totta kyllð." -- "Siltð puolen siis asia selvðnð. Mutta nyt on kysymys, kelle kenenkin luonne paremmin sopii. Sinð olet hidas flegma." -- "Ja Laura on samallainen. Aina taas on vilkas, hetken tunteitten lapsi, sangvininen." -- "Ja semmoisen sanovat minunkin olevan." -- "Aivan oikein. No?" -- "Samallaiset luonteet eivðt sovellu yhteen." -- "Pðinvastoin, nehðn juuri sopivatkin. Kant sanoo..." -- "Heitð, veli kulta, Kantit syrjððn nyt, sillð Kant ei ollut nainut eikð siis ymmðrtðnyt oikein nðitð asioita. Luonteitten vastakohtaisuus puolisojen vðlillð nðes synnyttðð ihanan sulosoinnun, joka on avioelðmðn onni. Toisen herkkðtuntoisuus tasautuu toisen tyyneydessð, ja toisen hitaisuutta elvyttðð toisen vilkkaus. Kun taasen molemmat ovat aivan samallaisia luonteiltaan, niin heidðn hyvðt puolensa tosin astuvat esiin kaksinkertaisessa valossa, mutta samapa on laita hyvðin puolten vastakohtienkin." -- "Hm! Melkeinpð sinð olet oikeassa. Mutta mitð apua meillð on nðistð filosofioimisista?" -- "Nyt on vielð yksi asia selville saatava: kumpainenko, Laura vai Aina, sinua rakastaa." -- "Ja kumpiko sinua," lisðsi Niilo. -- "Ah, ystðvðni!" huokasi Yrj—, ja nyt hðn oli hellðtuntoinen. "Mitð syitð minulla olisi ajatella semmoista? Sinua ovat he tunteneet kauan aikaa, mutta minð olen vaan yhden illan ollut heidðn parissansa. Minulla ei ole toivoja." Ystðvykset heltyivðt ja lðksivðt kðvelemððn huoneessa kðsityksin. -- "Niin minð teen," pððtti Yrj—; "menen sinne, sairastani katsomaan, ja jos en aivan ymmðlle kðy, niin luulenpa voivani huomata, kenen sydðn sinulle sykkii." -- "Kiitos, ystðvðni, kiitos!" Aamulla meni Niilo opistoon. Yrj— lðksi Olkkosen taloa kohti, mutta ennenkuin hðn pððsikððn sinne, tapahtui muuan seikka, joka pakoitti hðnet palaamaan kotio takaisin. Jotakin omituista oli tapahtunut, sillð Yrj— oli palatessaan aivan lðpi mðrkð, vaatteista vuosi vesi virtana. Hðn pukeutui kotona uudestaan ja lðksi nyt nuoren sairaansa luokse. Sairas oli kaikkea muuta kuin sairas. Yrj— oli ennustanut oikein: Aina oli yhtð kukoistava ja viehðttðvð kuin ennenkin. Pian olivat tohtori ja hðn puuttuneet vilkkaasen keskusteluun. -- "Niin, minð en milloinkaan unohda sitð baalia ylioppilashuoneessa. Muistatteko, tohtori, kuinka viehðttðvðltð tuo valssi 'An der sch—nen blauen Donau' kajahtelee orkesterin soittamana? Ensin noin hiljaa la-la-la ja sitten pieni crescendo tam-tam..." -- "Niin kyllð ja sitten forte trala-la-trala-la." -- "Niin ja sitten vðhðinen ikððnkuin vaikeroiva sðvel ja..." -- "Ja sitten riemuisa, hurmaava fortissimo trallalla-la." -- "Mieleni tekisi heti paikalla..." -- "Ja mikð estðisi! Sallitteko?" Ja tohtori sairaansa kanssa tanssivat, tohtorin lallattaessa ja rallattaessa kaikki nuo Straussin pianot ja fortet, vaikeroivat ja hurmaavat sðvelet. Heidðn tanssinsa keskeytyi sillð vðlin huoneesen tulleen isðn taputuksista; -- "Bravo, sairas ja tohtori, bravo! Oikeinhan te tanssitte _avec blessir_, kuten viskaalin rouva sanoo." -- "Suokaa anteeksi," virkkoi Yrj—, "mutta Aina neidellð oli niin hauskoja muistoja erðistð tanssiaisista Helsingissð, ja kun minðkin olen suuri tanssin ystðvð..." -- "Niin pistitte tanssiksi, aivan oikein. Niin, muistan minðkin ne. Siellðhðn my—s ensi kerran nðimme Niilo tohtorin. Hðnen uusi teoksensa oli ilmaunut silloin, ja hðnestð puhuttiin paljon juuri sinð iltana. Emme kumminkaan tutustuneet vielð silloin." Aina l—yhytti liinallaan vilvoitusta kasvoille, joille oli hehkuvan punan nostanut -- luultavasti ðsk—inen vilkas tanssi. Yrj— ajatteli toisin. Laura tuli kutsumaan puistoon suurukselle. Isð lðksi sieltð pian kauppatoimillensa. Lauran mentyð emðnnðn puuhille sisððn, virkkoi tohtori Ainalle: -- "Tuo baali Helsingissð on siis teille hauskojen muistojen ilta?" Aina katsahti hðneen terðvðsti. -- "Kuinka te niin omituisesti sitð kysytte?" -- "Siellðhðn soi tuo viehðttðvð 'An der sch—nen, blauen Donau?' ... Sen vuoksi minð vaan ... mutta _Á propos_ tansseista! Eilen te py—rryitte juuri, kun soitettiin valssia 'Tuhat ja yksi y—tð'. Ja tiedðnpð erððn olennon, jolle eiliset iltahuvit ovat tuskallisten, rauhattomain muistojen hetki." -- "Kuka se on?" -- "Saanko sanoa?" -- "Sanokaa vaan, tai -- ette saa sanoa." -- "Uskokaa, neitini, ettð erðs, joka niin suurella huvituksella muistelee 'An der sch—nen blauen Donau,' on vaikuttanut erððssð toisessa ja vast'edeskin on vaikuttava 'tuhannen' rauhatonta y—tð, epðtietoisuuden tuskallista y—tð." Aina vaipui ajatuksiinsa; rinta aaltoeli. Hðn ei kuullut, kuinka puiston portti narahti; hðn ei nðhnyt niinkuin Yrj—, ettð Niilo astui puistoon. Yrj— viittasi hðntð lðhenemððn hiljaa. -- "Tohtori," virkkoi Aina viimein, silmiððn nostamatta. "Minkðtðhden olette niin paha?" -- "Samaa sanoitte eilenkin, ja niin ikðvðtð kuin onkin kuulla tuota, niin hauska mun on muistaa sanoneenne, ett'eivðt _kaikki_ tohtorit kumminkaan ole pahoja. Ja hðn ei ole paha." -- "Kuka?" -- "Saanko sanoa?" Aina peitti korvansa kðsiinsð. Se oli samaa kuin "sanokaa." -- "Hðn on sama, jonka muisto teissð niin miellyttðvðnð sekaantuu muistoon noista tanssiaisista Helsingissð." Hiljainen kaste kimalteli purpuraisilla kukilla. Yrj— nousi hiljalleen. Niilo oli saapunut aivan lðhelle. Yrj— otti ystðvððnsð kðdestð ja viitaten Ainaan, kuiskasi: -- "Hðn." Niilo istahti Ainan viereen... Salissa, jonne Yrj— meni, istuivat isð ja Laura, kuunnellen Sylvester Sylvestrius'en puhetta. Vanhalla lehtorilla nðkyi olevan jotakin hyvin tðrkeðtð kerrottavana. Yrj—n astuessa sisððn, huudahti hðn: "Kas tuossa, tuossa tulee hðn, tuo jalo mies, ylevð nuorukainen! Sallikaa puristaa kðttðnne!" -- "Mutta mitð tarkoitatte, lehtori?" kysyi Yrj—, hðmmðstyneenð katsellen ympðrilleen. -- "Sitð tarkoitan, ettð te olette jalo mies. Ja minð kerron tðssð ystðvilleni koko asian. álkðð kieltðk— minua, ðlkðð kieltðk—. Niin," jatkoi lehtori, "sillalla nðkee hðn, ettð Kuitusen pieni tytðr oli pudonnut laiturilta veteen, ja silloin hðn, mitððn muuta miettimðttð, sy—ksyy sillalta, kolmen sylen korkeudesta, suin pðin veteen, ajattelematta, ettð saattaisihan pohjalla olla kivið, joihin hðn helposti musertuisi. Tuokion ajan ovat hðn sekð lapsi veden alla, mutta pian nousee hðn, kðsissððn kallis taakka. Hðn ui rannalle, laskee lapsen hðtðyneen ðidin syliin ja, ennenkuin tðmð ennðttðð sanoa sanaakaan, on hðn jo kaukana poissa. áiti ei hðntð tuntenut, mutta onneksi satuin minð sillan toisesta pððstð nðkemððn, ja minð olen valmis koko maailmalle kertomaan, ettð vielð on jaloutta, altiiksi-antaumista maailmassa, on, kaks kertaa kaks, niinkin! Ja tðmð jalo mies olette te tohtori, te itse!" -- "Hyvð herra," virkkoi Yrj—; "te liioittelette: mitð minð tein, olisi kuka hyvðnsð tehnyt." -- "Ei olisi joka mies tehnyt, kaks kertaa kaks!" Laura katseli nuorta tohtoria ihastunein silmin; viimein hðn nousi ja, ojentaen hðlle kðtensð, sanoi: -- "Kiitos, jalo herra; kiitos monin kerroin: te olette pelastaneet ristityttðreni!" -- "Mikð onni!" huudahti Yrj— ja puristi pehmoista kðttð ja puristi sitð kauan. Heidðn katseensa kohtasivat tosiaan... * * * * * Kului kuukausi. Olkkosen talossa oli muutamia vieraita. Yrj— ja Niilo olivat my—s siellð. Kauppaneuvos piti vieraille pienen puheen, jota seurasivat lasien helðhdykset ja kaksinkertaiset onnentoivotukset. -- "Kukas oli oikeassa?" kysðsi pormestarin rouva hiljaa viskaalin rouvalta. -- "Jaa, sitð oli minun mahdoton arvata, _imbossibel_!" Sylvester Sylvestrius tarttui lasiinsa ja rupesi pitðmððn puhetta. -- "Hyvð herrasvðki," lausui hðn. "Kaks kertaa kaks on neljð, sen tietðð kukin. Ja tðn'iltana on tapahtunut juuri semmoinen kombinationi. Mutta onnellisuuden maailmassa kðy laskut toisin kuin tavallisessa. Nyt on ilmeisesti todistettu, ja minunkin vanha sydðmmeni tuntee, ettð kaks kertaa kaks onnellista on sittenkin ainoastaan kaksi onnellista, sillð kaksi ovat onnellisia silloin, kun tuntevat itsensð _yhdeksi_ onnelliseksi olennoksi. Niin aina olkoon ja siihen maljan juon!" Muutamat vieraista arvelivat Sylvestrius'en puhetta nðppðrðksi; muutamat eivðt arvelleet mitððn; viskaalin rouva arveli, ett'ei tðssð ollenkaan olisi huolinut astua esiin "geografillisilla kvantiteeteilla." Mutta kaikki kilistelivðt laseja ja sanoivat: -- "Onneksenne!" "TALLELLAHAN ON!" (Lððkðrin pðivðkirjasta.) * * * * * "Pikku Emmi on hyvin kipeðnð: jos suinkin voit, niin riennð meille." -- Nðin kirjoitti minulle kaupungin pastori X. Pikku Emmi, hðnen viisi-vuotias tyttðrensð oli aina ollut lemmikkini. Sattumus oli ohjannut minut hðnen terveytensð hoitajaksi hamasta hðnen synnyinhetkestððn saakka. Hðnen syntymisensð oli ollut raskasta ja pitkðllistð, jonka vuoksi minut kutsuttiin avuksi, ja -- lððkðrin taidonko vaiko sattumuksen avulla, en tiedð, vaan -- pikku Emmi jði eloon. Lððkðri tuntee -- hetkeksi ainakin -- tavallista suurempaa kiintymystð sitð kohtaan, jonka hengen hðn on pelastanut tai jonka pelastukseen hðn kumminkin on ollut vðlikappaleena, mutta erinomaista on ollut kiintymykseni tðhðn lapseen. Usein olen kuullut jonkun tunteen kuiskaisevan minulle: "tuo lapsi tekee kððnteen elðmðssðsi" ... Ennetunteita en usko, niille mð nauran. Aina tyyten mietittyðni tðtðkin asiaa, on jðrki tuonut esiin tukevia syitð tuommoisten ennetunteiden mahdottomuudesta, vaan juuri kun olen suuni vetðnyt nauruun niille, juuri silloin on taas kuulunut kuiskaus: "tuo lapsi tekee kððnteen elðmðssðsi..." Ainoa talo tððllð, jossa minulla, paitsi sairaiden luona, on tapana kðydð, on pastori X:n. Siellð on minusta aina ollut niin kodikasta, niin lðmmintð, jopa onnellistakin, ja tuohon on ollut syynð aina pikku Emmi. Kesðiseen aikaan kun heidðn taloansa lðhenen, kuulen jo kaukaa: "Emmin tohtori tulee, Emmin tohtori tulee!" -- niin on pienonen minua aina nimittðnyt -- ja katsahdettuani yl—s avonaisiin akkunoihin, olen nðhnyt lapsen ihanat kasvot kukkasten keskellð. Sisððn tultuani ja istahdettuani on pienonen kiivennyt polvelleni ja siinð haastellut, naurellut tuolla raittiilla, viattomalla ja sydðmmelle kðyvðllð tavalla, jolla ainoastaan lapsi voi haastella ja naurella. Ja silloin on Emmi aina vienyt minut ajatusten maailmaan, ei noiden yksivakaisten, jðnnittðvðisten, vaan vienojen, unohduksissa olleiden, kaukaisten ajatusten. Silloin minð, Emmi polvillani, olen haaveillut kuni lapsena muinoin, ja sydðmmeeni on saanut rauhaa, on tullut tyyneyttð, jotka maailman myrskyt ja pauhut olivat sieltð karkoittaneet. Olen silloin, lapsi sylissðni, muuttunut lapseksi minðkin; olen laulellut hðnelle samoja lauluja, joita lapsenakin muinoin vierittelin; olen kertonut hðnelle satuja, pienenð kuulemiani, olen leikkinyt lapsen kera, ja lapsi on ollut iloinen, onnellinen, ja hðnen iðkðs ystðvðnsð on ollut iloinen, onnellinen hðnkin. Mutta ðkkiðpð tuo onnellisuus on kadonnut, haaveillut haamuina haihtuneet, kuultuani Emmin yskðisevðn. Huu! minð tunnen tuon yskðn, kolkon kalman-yskðn! Ja silloin, painaen suudelman noille hehkuville poskusille, ja, estððkseni hðntð vðsyttðmðstð itseðnsð, olen laskenut lapsen polviltani pois. Kaksi viikkoa sitten olin taas ollut siellð, taaskin ollut onnellinen ja taaskin herðnnyt uinailuistani Emmin yskðyksestð. Virkani toimet olivat vaatineet minun olemaan kaupungista poissa kaksi viikkoa, ja juuri kotiin palattuani sain pastorilta kirjeen: "Pikku Emmi on hyvin kipeðnð, jos suinkin voit, niin riennð meille." Minð kiiruhdin paikalla sinne. * * * * * En kuullut nyt ulos Emmin iloista ððntð, en nðhnyt tðllð kertaa pienosen kasvoja akkunassa, ei tullut tuttuni salissa vastaani, ei, hðn makasi nyt sairasvuoteella! Pastorin vaimo tuli vastaani ja hðtðyneenð virkkoi: "jos taitonne voi, niin pelastakaa mulle enkelini!" -- Me astuimme sairaan kammioon. -- "Kas niin," huudahti Emmi, nðhtyððn minut, "tulettehan te, Emmin tohtori; minun rintaani ahdistaa niin kovasti, ja tðmð peitekin painaa niin paljon; isð ja ðiti eivðt sitð usko, mutta Emmin tohtori sen kyllð uskoo. -- Painaahan tðmð?" lisðsi hðn ja tarttui kðteeni. -- "Kyllð se painaa, lapseni," vastasin minð, "mutta koetahan olla kðrsivðllinen vielð vðhðn aikaa; huomenna olet jo terve." -- "Huomenna jo!" huudahti hðn, ja kesken kyyneleitðnsðkin koetti hðn naurahtaa. Mutta samassa tuli ankara yskðn-kohtaus, joka pani sydðmmeni vavahtamaan. Minun ei huolinut kauan tutkistella taudin laatua; se, mitð jo aikaa sitten olin pelðnnyt, oli valitettavasti nyt kðynyt toteen. Emmin rintaan oli hðnen elðmðnsð ensi hetkestð saakka sijoittunut vamma, tauti, joka on pilkaksi tehnyt lððketieten taisteluja sitð vastaan, vamma, joka kaataa verkalleen, mutta kaataa varmaan ja joka, pienoseen sijansa otettuaan, tekee elon-aamusta illan ennen aikojaan. Minun poissa ollessani oli Emmi vilustunut ja tauti muuttunut n.s. pikaiseksi. Raskaalla sydðmmellð istahdin p—ydðn ððreen, kirjoittaakseni hðnelle helpoittavia rohtoja. Emmin ðiti ei nðhnyt kðteni vavistusta: se olisi kertonut hðnelle, ettð tðmð oli viimeinen lððkekirje, mitð hðnen lapselleen kirjoitin. Vðhitellen taukosi taudinpuuska, Ahdistus alkoi lievetð; valitus vaikeni, ja vðhemmin temmotellen kohoeli rinta. Emmi nukahti... Hetken kuluttua hðn avasi silmðnsð jðlleen. Ne olivat entistð kirkkaammat nyt, nuo kauniit, suuret silmðt; entistð valkoisempi oli kasvojen iho ja entistð kirkkaampina hehkuivat poskipððt. -- "áiti, nyt on Emmi jo terve; niin, Emmin tohtori se antaa aina niin hyvið rohtoja." Niin virkkoi lapsi, kððntyen minuun pðin, ja veti suunsa hymyyn... Tuota hymyð en unohda milloinkaan. Iloissaan likisti ðiti lastaan rintaansa vastaan; mutta lieneek— samassa joku aavistus, vai minun kasvoniko ilmaisseet hðnelle jotain kamalata, en tiedð, mutta kyynelið rupesi hðnen silmistððn putoelemaan lapsen pielukselle. Kalpeana seisoi isð vuoteen ððressð: hðnelle olin sanonut totuuden. -- "Mitðs itket, ðiti?" kysyi Emmi nðhtyððn ðitinsð kyyneleet. -- "Enhðn minð enðð ole kipeð. Nyt olen taas niin terve. Enk—s ole?" liitti hðn sitten, mutistaen pienen suunsa niin vakuutetun totiseksi ja myhðhtðen jðlleen, ja totuttuun tapaansa ojensi minulle kðtensð koeteltavaksi. Hiljaa, tuskin tuntuvasti tykytti enðð valtasuoni... Pitik— minun ilmoittaa lapselle, mitð tiesin? Pitik— minun karkoittaa ennen aikojaan tuo viaton, viimeinen hymy hðnen huuliltaan? Vai pitik— minun pettðð lasta, joka niin luottavana odotti minulta my—ntðvðð vastausta? Miksipðs, arvelin sitten itsekseni, miksipðs murheeksi muuttaisin Emmin ilon? Elðmð ei ole ennðttðnyt tarjota hðnelle vielð muuta kuin onnea; tiensð, tuo lyhyt tiensð maailmassa on kulkenut kukkapolkuja my—ten; nyt vðsyi pieni matkamies ja istahti kukkainsa keskeen ... niinpð nukkukoonkin sitten niiden pariin, nðkemðttð tuonen toukkaa, joka on matanut hðneen. Hiljaa se on jðytðnyt hennon taimen juuret; hiljaa suhahtakoon sitten lðnnen tuuli ja taivuttakoon taimen, uuvuttakoon kuni ilta-uneen vain... Minð vastasin: "terve olet, pienoseni, ja huomenna olet ihan terve." -- "Tiesinhðn sen; kuulithan, ðiti, mitð Emmin tohtori sanoi!" huudahti hðn iloissaan. -- "Mutta," lisðsi hðn vðhðn ajan perðstð, "minua rupeaa nukuttamaan. Minð laskeun levolle. Kukkaset ne jððvðt nyt kastelematta, mutta kastele, ðiti, sinð ne tðn'iltana." Ja totuttuun tapaansa pani pienonen kðtensð ristiin ja rupesi lukemaan iltarukoustansa. Rukous oli noita yksinkertaisia lasten rukouksia, mutta se tuntui niin tutulta minusta. Niin, se oli sama, jota ðitini minulle, pienenð ollessani, oli opettanut. Tietðmðttðnikin menivðt kðteni ristiin, ja jok'ainoa lapsen lausuma sana kajahti niin armaalta sydðmmessðni... Rukouksen pððtettyðnsð Emmi sanoi jððhyvðiset ðidilleen ja isðlleen, pyytðen, ettð hðnet kaikin mokomin herðtettðisiin aamulla varhain ruokkimaan kanarianlintua; tðn'aamuna hðn ei ollut jaksanut sitð tehdð. -- "Hyvðð y—tð, Emmin tohtori," virkkoi hðn viimein minulle. Hðnen ððnensð oli heikonnut heikkonemistaan; viimeinen sana oli pelkkðð kuiskausta vaan. Minð lðhenin vuodetta, otin lasta kðdestð kiinni ja suutelin hðntð. Samassa tunsin vðhðisen puristuksen kðdessðni. Se oli viimeinen kuolon tempaus... Lðnnen tuuli oli suhahtanut, taimi taipunut, kukka nukkunut uneen iðiseen... Tuommoisessa tilassa en ollut ensi kertaa. Usein olen seisonut kuolinvuoteen vieressð, nðhnyt useain kuolintuskat, painanut monen silmðt kiinni. Minua ovat liikuttaneet sairaan kðrsimiset ja vaivat; mutta nðhtyðni niiden loppuneen kalman unessa, olen levollisena aina lausunut itsekseni: "Nythðn on _kaikki_ lopussa. Hðn _oli_, hðntð _ei ole_ enðð"... Mutta toisin oli nyt. Min'en voinut irroittaa kðttðni vainajan kðdestð, en kððntðð silmiðni pois hðnen kasvoistansa, joille _oli_ jððnyt tuo hymy, ja nyt ensi kertaa pyrki huulilleni kysymys: "Virka, vainaja, mitð nðet nyt?" Surun sortamana oli ðiti laskeunut tuolille vuoteen ððreen. Pastori istahti hðnen viereensð. Vasemmalla kðdellððn hðn syleili vaimoaan, oikealla silitteli hðnen armaita suortuviansa. -- "Tallellahan on!" virkki viimein pastori. Kului hetkinen... áiti nosti silmðnsð yl—s, pyyhkðsi pois kyynelensð ja toisti: -- "Tallellahan on!" Vait! Salista rupesi nyt kuulumaan laulu. Siellð lauloi Emmin kanarianlintu. Mitð visersi se? Visersik— se kuolinvirttð vainajalle; lauloiko lohdutusta vanhemmille, vai kertoiko se mulle armaita, kauan unohduksissa olleita seikkoja? Minð luulen, ettð sen lauluun olivat yhdistettyinð kaikki nðmð asiat. Vielð kerran katsahdin vainajaan. Lðnnen mereen laskeuva aurinko heitti kultaisia sðteitðnsð Emmin kasvoille. Ne olivat vielð kuni elossa olevan. Samassa sai sy—mmeeni sykkeitð, niin outoja ja kumminkin niin tuiki tuttuja; pian tunsin silmðssðni jotain himmeðtð: se oli kyynel, kyynel kuivana, jðykkðnð oleessa silmðssðni, ja nyt -- ensi kertaa kakskymmenvuotisten riitain ja taistelujen perðstð omassa itsessðni, vakauneena virkoin minðkin: -- "Tallellahan on!" KESáINEN TARINA. Pðivð oli kovin helteinen, se paistoi koko terðltð, eipð ihmekððn siis, ettð koko luonto oli kuin uneen uupunut. Pilvið, ei valkoisiakaan hattaroita, jaksanut kohota taivaalle, linnut eivðt laulaneet, eivðt ððnnelleetkððn, liikkunut ei lehtikððn puussa, tuskinpa haavankaan. Keltainen maantie yksin ei saanut maata. Mðeltð laskivat alas rattaat, kolisten kovalla hiekalla. Kolinasta herðsi lintu oksalla, jðnis pensaan takaa hyppðsi maantien poikki korvat sojossa, pari hiekkajyvðð sinkosi py—ristð tienviereiseen lammikkoon; se r—yhelsihe tuokioksi, vaan pian oli sen pinta jðlleen tyyni, pian oli jðnis pensaan takana taaskin rauhassa, lintu painanut pððnsð siiven alle: rattaat olivat kaukana, ne nousivat tuolla verkalleen yl—s mðkeð. Lðhdemme seuraamaan rattaita. Niillð istui nuori mies ajatuksissaan. Mitð hðn mietti, sitð ei niin varmaan tiedð, mutta monenlaista hðn vaan nðkyi miettivðn. Hevonen juoksi joutuisaan. -- "Mitðs sitð elukkatasi rððkkððt?" sanoi herra; "ennðtetððn tðssð vðhemmðllðkin. Anna kðydð!" Kyytipoika katsahti kiitollisena herraan ja pysðytti juoksun. Hiljaa kulkivat rattaat. Aurinko paahtoi jðlleen, rattaiden ritinð se oli niin yksipuolista, aina yhtð ja samaa, yhtð ja samaa. Hevonen kulki puolitorkuksissa, kyytipoika oli koko torkuksissa. ákkið ððnsi herra: -- "Ei tðssð nyt makaamaan ruveta maantielle. Anna jaosta!" Kyytipoika kðski hevostaan; tðmð puisteli vðhðn pððtððn ja lðksi jolkottamaan. Jott'ei torkku taaskin valtaa saisi, rupesi kyytipoika ensin hyrðilemððn, koroittaen hyrðilyðnsð vðhitellen lauluksi. Eikð ollutkaan hðnen laulunsa pelkkið "rekiviisuja"; yksinkertainen se oli, mutta sisðlsi niin paljon totuutta, ettð se olisi antanut aihetta paksulle filosofilliselle teokselle. Poika lauloi: "Makkarass' on kaksi pððtð: Toinen pðð ja toinen pðð." Laulettuaan sen kerran, lauloi hðn sen vielð kerran ja sitten vielð monta kertaa, niin ettð tuo ajatuksiinsa vaipunut herrakin rupesi kuuntelemaan sitð. Ja mitð enemmin hðn sitð kuunteli, sitð enemmin hðn huomasi laulun totuuden. Mitð tarkemmin hðn ajatteli omaa elðmððnsð ja tilaansa, sitð selvemmin huomasi hðn, ettð makkarass' on kaksi pððtð: toinen pðð ja toinen pðð. Hðn oli nuori maisteri, tiedonhalukas, oli pððttðnyt lukea yliopistossa, -- siinð toinen pðð. Mutta varat loppuivat, maaseudulla oli kelpo kotiopettajan paikka tarjona, sinne hðn nyt meni varoja hankkimaan, -- siinð toinen pðð. Hðn oli oppinut ja taitava, hðn tulee siis toimeen uudessa virassaan, -- siinð toinen pðð; mutta hðn ei ole ylhðisissð seuroissa ollut ja semmoisiin hðn nyt oli menossa; mitenkð hðn tulee toimeen siellð? -- siinð jðlleen toinen pðð. Ja tðmð viimeksi mainittu seikka huoletti maisteria kaikista enimmin. Talo, johon hðn nyt menee, on hðnelle umpi outo. Isðntðvðki on ylhðistð herrasvðkeð, aristokraatillista. Isðntð itse kuuluu olevan suora mies, emðntð vanha hyvð-sydðmminen rouva, -- heidðn kanssaan siis pian perehtyy; oppilaansa kanssa, joka oli 13-vuotias poika, hðn kohta tulee tuttavaksi. Siltð puolen siis asia suoritettu. Mutta sitten kuuluu talossa olevan tytðr, kaunis ja nuori, oleskellut ulkomailla... Mitenkðs maisteri hðnen kanssaan tulee toimeen? Sitten kuuluu heillð kðyvðn paljo vieraita, niiden joukossa tietysti runsas mððrð nuoria neitosia -- siinð tulee seurustelemiset, siinð leikit, siinð monet muut semmoiset, joista maisteri kernaasti olisi poissa, mutta sehðn ei sovi, joukkoon tðytyy mennð. Ja hiis! Siinð sitten satut sanomaan sanan vðhðn toisapðin kuin olla pitðisi, siitð he sitten nauravat ja... Mutta mitðpðs minð heidðn nauruistaan? Olen semmoinen kuin olen, teen tehtðvðni rehellisesti; vðhðt minð ihmisten naurusta... Tuolla tavalla hðn aina lohdutteli itseððn, mutta yhð suuremmalla voimalla tunkivat entiset ajatukset jðlleen esiin. Uudet olot ... uudet toimet ... uudet seurat ... uudet ... hm... Ja maisteri tunsi tuossa sydðmmen alla semmoista kummallista puristusta. Hðn sytytti papirossin, mutta se vaan pahensi asiata. Oikein rupesi vatsaa kivistðmððn, ei juuri kivistðmððn, mutta se tuntui vaan niin kummalliselta, ja yhð kummallisemmalta se tuntui, kuta lðhemmðs tultiin kestikievaria. Siitð ei enðð ole kuin pyssyn kantama siihen hoviin, johon hðnen matkansa piti. Voi jos olisi vielð edes parinkaan peninkulman pððssð, niin ennðttðisi vielð oikein tarkasti miettið! Niin ajatteli maisteri, mutta sitten johtui hðnelle taas mieleen, ettð parempihan on mitð pikemmin pððsee perille, sillð tehtðvðhðn mikð tehtðvð. Kyytipoika ikððnkuin arvasi hðnen ajatuksensa; hðn lauloi nyt niin, ettð vuoret vastaelivat: "Makkarass' on kaksi pððtð: Toinen pðð ja toinen pðð." -- "Niin on, poikaseni, niin on! Kohtakos tullaan kestikievariin?" He kððnsivðt samalla oikeaan. -- "Tuoss' on!" sanoi poika, viitaten ruoskan varrella punaista taloa mðen alla. -- "Jumalan kiitos! Viimeinkin!" sanoi maisteri. Kestikievarin pihan poikki kulki samassa muuan nais-ihminen kaupunkilaisessa palvelustyt—n puvussa. Ehdottomastikin sðpsðhti maisteri: -- "Tuo mahtaa olla hovin piikoja!" Ja entistð pahemmin kivisti sydðn-alusta, ei juuri kivistðnyt, mutta tuntui vaan niin kummalliselta. -- "Tarvitsetteko hevosta, herra?" kysyi kestikievari. -- "Tarvitsen kyllð, taikka ... en tarvitse vielð; niin no, odottakaa nyt vðhðn!" Ja maisteri meni vierastupaan. * * * * * Kului hetki, eikð maisteri vielðkððn vaatinut hevosta; hðn virui sohvalla ja ajatteli vaan, mitenkð hðn nyt ensin tulee sisððn uuteen taloon ja tekee ensimmðiset tuttavuudet. Ja yhð vaan tuntui kummalliselta tuo sydðn-alus, niinkuin ainakin, kun hermot kiihtyvðt epðtietoisessa odotuksessa. Viimein nousi hðn yl—s, otti hattunsa ja meni ulos kðvelemððn, vðhðn virvoittuakseen, ennenkuin hoviin lðhtisi. Parinkymmenen sylen pððssð alkoi mðnnikk—; sinne hðn meni, yhð syvemmðlle ja syvemmðlle. L—ysipð hðn lðhteen, ja kivelle sen viereen istahti hðn. Puiden humina, lðhteen lirinð -- nuo olivat vanhoja tuttuja hðnelle, ne saivat hðnet rauhoittumaan. Hðn rupesi mietiskelemððn tulevaista oloansa yliopistossa: siellð hðn taas pððsee rakkaiden Romalaistensa ja Kreikkalaistensa pariin, nauttimaan hengen ravintoa, jommoista ei enðð nykyaika voi luoda. Ja kuinka lavealle leviðð sitten hðnelle vaikutusala! Edistystð tieteelle, hy—tyð ja kunniaa isðnmaalle! Kuinka ihanata!... Maisteri ei istunut enðð kivellð metsðssð, hðn istui yliopistossa, opetus-istuimella, hðn puhui hartaille kuulijoille, niin innollisesti, niin... Samassa kuului vðhðn matkan pððssð pyssyn laukaus. Koneen-omaisesti lðksi maisteri kulkemaan sinnepðin, josta laukaus oli kuulunut. Hðn astui puoleksi ajatuksissaan muutamia askeleita, mutta ðkkið hðn pysðhtyi, sillð hðnen eteensð aukeni kuva, jota hðn ei enðð milloinkaan unohtanut. Viiden kuuden sylen pððssð nðki hðn ison hongan, sen juurella oli iso kivi, ja kivellð seisoi nuori neitonen. Nuori oli tuo neitonen ja kaunis kuin kevðt-aamu. Vaaleat kiharat laskeutuivat punanauhaisen olkihatun alta ja tuuheina valuivat hartioille. Kasvot tosin eivðt olleet sððnn—lliset, mutta joka ainoa piirre niissð oli hentoutta, armautta, ja pitkðin ripsien alta nðkyi -- silmðt, niink— luulette? ei! -- taivas sieltð nðkyi, ei taivas, mutta kaksi taivasta; ja suu -- vaan ei, se on liian lauha sana -- suukkonen, tuommoinen pikkuruinen, tðynnð vallattomuutta!... Sininen hame, lumivalkoiset sukat, ja kengðt pienoiset kuin keijukaisen. -- Selðssð riippui neitosella pieni pyssy. Maisteri ei voinut liikahtaa paikaltaan. Taanoiset klassilliset ajatukset olivat hðnellð vielð jðljellð: hðn luuli tosiaankin nðkevðnsð itse Dianan. -- Vaan mitð katselee metsðn mieluinen emðntð niin lakkaamatta yl—s honkaan? Vait! Hðn liikahtaa, hðn kurottaa kðtensð alimmaista oksaa kohti, pieni hyppðys, -- ja kauniit kðdet saivat kiinni oksasta, ja niin siinð riippuu Diana. Ja yhð ylemmðs on hðnellð mieli, kðsi kurotakse seuraavaan oksaan, mutta liian se on korkealla. Vaan kas tuossahan pistðð ulos sopiva oksa toiselta puolen puuta. Hips! Siinð riippuu neitonen, entistð pikkuisen ylempðnð, mutta ei enðð ole kiven kohdalla. Yhð vielðkin ylemmðs on hðnen halunsa, mutta harmillistahan on, ettð juuri tðmð honka on niin oudosti luotu, etteivðt kauniit, huimapðiset Dianat pððse ylemmðksi: seuraava oksa on liian korkealla, sinne ei yrittðmistðkððn. Alas siis! Vaan voi! Alhaalla on juuri lðhteen silmð: mðrðksi kðyvðt sorjat kengðt, kastuvat valkoiset sukat ja sitten vielð on lðhteen vesi niin kylmðð -- brrr! Siinð riippuu metsðn mieluinen emðntð maan ja taivaan vðlillð, milloin harmilla silmðisten yl—s, milloin kauhulla katsahtaen alas. -- "Ah!" kiljaisee hðn viimein. Maisteri seisoi tuolla huomaamatonna entisellð paikallaan, lumottuna, ihastuneena. Entðs sitten tuo "ah!"? kuinka ihanalta se kuului, raikkaana, hopeankirkkaana! Ja hiljalleen kertoi metsðn kaiku: ah! Ja sitten vielð jðrven toinen ranta kuiskasi niin armaasti: ah! -- Niin ihanata oli tuo maisterin mielestð, ettð hðn olisi kernaasti tahtonut olla koko ikðnsð metsðssð, katsella salaa kaunista Dianaa ja kuulla sen huutelevan: ah! Kului muutama silmðnrðpðys, niin jo ððnsi neitonen; -- "Aih!" Ja kun vielð silmðnrðpðys oli kulunut, niin hðneltð kuului: -- "Voih!" Ja tðmð ei enðð ollutkaan niin heleðtð; siinð kuului jotakin pelon-alaista. Pian herðtti maisterin hðnen makeista unelmistaan kimeð: -- "Auttakaa!" Ja nyt vasta huomasi hðn neitosen huutelevan vaarassa. Pari hyppðystð -- ja hðn oli Dianansa luona. Hellðsti tarttui hðn lumoajattareen ja nosti hðnet vielð suuremmalla hellyydellð alas kivelle. -- "Herra, kuinka olen teille kiitollinen," lausui neitonen, laskeumatta kiveltð alas. "Katsokaas herra," lisðsi hðn osoittaen yl—s puuhun, "tuota oravaa teki mieleni saada: minð ammuin sen, mutta nðhtðvðsti vaan haavoitin poloisen. Katsokaas, kuinka se raukka tuolla istuu hyyristyneenð oksain juureen. Voi, voi jos minð sen saisin!" Ja pienoinen jalka polkasi sammaleiseen kiveen kaksi kolme kertaa perðkkðin. -- "Te tahdotte tuota oravaa, niink—?" sanoi maisteri. "Heti paikalla!" Nðmð viimeiset sanat kuuluivat jo hongasta. Harvoin on orava niin nopeasti kiivennyt puuhun, kuin maisteri nyt. Silmðnrðpðyksessð oli immen sylissð pienoinen orava. -- "Ty-ty-ty!" puhui Diana otukselleen. "Poloinen, kuinka sun jalkasi on kðynyt pahoin; mutta ðlð huoli, kyllð se parannetaan. Herran tðhden, kuinka sinð olet sorja! Katsokaas, herra, eik— se ole kaunis?" Maisteri katsoi ihastuksella, ei kumminkaan oravaan, vaan kauniisin kðt—siin, jotka oravaa hyvðilivðt. -- "Ne ovat erinomaisen kauniit," sanoi hðn ihastuksensa ylenpalttisuudessa. -- "Kauniit? Mitkð niin?" kysðsi neiti ihmetellen. -- "Kaunis, kaunis," selitti maisteri nolostuen, "kaunis on, nimittðin tuo orava, oikein totta minð tarkoitin oravaa." Pitkðt ripset kohosivat puolilleen ja kaksi taivasta katseli niiden alta niin veitikkamaisesti tuohon nolostuneesen Apollonin poikaan. Mutta ðkkið purskahti tytt—nen nauruun, heleððn, kirkkaasen. -- "Herra, voi kuinka te olette lystin nðk—inen?" -- "Kuinka? Minðk—?" ðnkytti maisteri aivan neuvotonna. -- "No, taivas, pikkuruinen kðpy on tarttunut teille tuohon noin!" Maisteri pyyhkðsi kðpysen parrastansa, jota hðn piti _Á la NapolÕon_, ja kirosi mielessðnsð kaikki semmoiset kðvyt, jotka saattavat nuoren miehen noloksi. -- "Ty-ty-ty!" puhui Diana jðlleen oravalle. Hðn hyvðili sitð, silitteli sitð, jopa suutelikin niin armaasti ja viehðttðvðsti, ettð maisteri kesken nolouttaan unohti kaikki klassilliset unelmat ja toivoi olevansa tuommoinen pikkuinen, haavoitettu orava. -- "Antakaas kðtenne, herra," sanoi neitonen, "minð hyppððn alas." Maisteri otti kðdestð, neitonen hyppðsi maahan. Ja mikð hyppðys! Niin, tðynnð suloutta! Se viehðtti maisteria niin, ettei hðn muistanut pððstðð pois Dianan kðttð omastaan, ja -- ihmeellistð! -- ei Dianakaan sitð vetðnyt pois. Ja niin he seisoivat tuossa, sanaakaan virkkamatta: kaksi taivasta ja kaksi klassillista silmðð vastatusten. Vaan pian laskeutuivat taivaan kannet, ja hehkuva puna lensi immen kasvoille. -- "Herra," kuiskasi; hðn kainona, vetðen hiljaa kðtensð pois. "Minð kaiketi nðytðn teistð hyvin kummalliselta, minð ... minð..." Neitonen kðvi hðmille. -- "Ty-ty-ty," lisðsi hðn, kððntyen oravan puoleen. -- "Neitoseni," vastasi maisteri, "jos uskaltaisin sanoa, niin nðytðtte te ... te..." ja hðnkin sekottui ja kðvi hðmille. -- "Ty-ty-ty," lisðsi hðn, kððntyen my—skin oravan puoleen. Pian toipui Diana. -- "Kummallisesti olemme tutustuneet. Sallikaa esitteleidðni: nimeni on Anni, Koskelan herran tytðr." -- "Kosk... Kosk...?" -- "Koskelan." -- "Herran tðhden!" ððnsi ðkkið maisteri ja samassa johtui hðnelle taas mieleen kyytipojan laulu. -- "Kuinka te sanoitte?" kysðsi toinen kummastellen. -- "Minð sanoin: 'Herran tðhden!'" -- "Miksikð niin?" -- "Nðettek—, neitiseni, nimeni on Lauri Leinola..." -- "Lein...?" -- "Leinola." -- "Herran tðhden!" ððnsi vuoroansa Anni. "Sittenhðn olette sama maisteri, jota olemme odottaneet veljeni opettajaksi?" -- "Niin juuri," sanoi maisteri huoaten. -- "Jesta! kuinka hauskaa, kuinka erinomaisen hauskaa, ettð minð ensimmðisenð saan sanoa teille terve-tultuanne!" Ja neitonen ojensi Laurille kðtensð ja puristi oikein sydðmmellisesti. -- "Kiitos!" virkkoi Lauri ja -- en tiedð mistð se tuli, mutta -- hðnkin puristi oikein sydðmmellisesti. Ja siinð he nyt jðlleen seisoivat kðsi kðdessð, vaan sitten jðlleen lankesivat katseet maahan. Taas oli orava hyvððn tarpeesen. -- "Ty-ty-ty!" sanoi sille Anni. Ja maisteri sanoi my—skin: -- "Ty-ty-ty!" Kohta he lðksivðt metsðstð ulos. Tiellð kertoi hðnelle Anni lðhteneensð tðn'aamuna pikku veljensð kanssa kirkonkylððn rattailla. Takaisin lðhdettðessð oli hðn lðhettðnyt veljensð ajamaan yksin, itse sitð vastoin oli hðn tullut oikotietð, soutanut veneellð Vellamonlahden poikki, kulkenut ruuhella Sinisalmen yli ja sitten metsik—ssð ampunut oravia: hðn muka rakastaa erinomaisesti metsðstðmistð. Maantiellð oli veli jo odottamassa rattainensa. Anni kðski pojan mennð jalkaisin kotia, hyppðsi rattaille ja pyysi maisterin istumaan viereensð; kaikki tuo tapahtui niin pikaisesti, ettð maisteri tuskin oli istahtanut Dianan viereen, niin jo lðksivðt rattaat liikkeelle. Valkoiset kðdet olivat ohjaksissa, Lauri oli saanut hoidettavikseen pyssyn ja armaan oravan. Ja huimaa menoa tuossa mentiin. -- "Ajakaa varovasti, neitiseni," sanoi maisteri sðikðhdyksissð, "tðss' on pahoja kivið," Vastaukseksi helðhti heleð nauru. -- "Pelkððttek—?" kysðsi Anni, veitikkamaisesti katsoen vieressððn istuvan Adoniin, jolla oli ty— ja tuska, pidellessððn pyssyð, oravaa ja -- hattuansa. "Kiire ajaminen on parhaimpia huvituksiani. Hips!" Ja kivet iskivðt tulta. Lauri herra oli kuin puolipy—rryksissð. Hðn istui mukavasti keijuvilla rattailla, ihana Diana ohjasi virkkua juoksijata, ja puut ja pensaat kiitivðt heidðn ohitsensa, ja tuolta nðkyi jo hovikin, ja nyt ajettiin sillan yli... -- "Tpruu!" Nyt oltiin pððrakennuksen portaiden edessð. * * * * * Olipa sekin y—, minkð maisteri nyt ensi kertaa vietti uudessa talossa! Oikeastaan ei se olut mikððn y— eikð se ollut pðivðkððn: y—llð ihmiset makaavat, pðivðllð he valvovat, mutta Lauri maisteri ei maannut eikð valvonut tðnð y—nð, olihan tuommoisessa unen ja valveen sekaisessa olossa, jota ei oikein osaa nimittððkððn. Eilispðivðn tapaukset ilmautuivat tuhansissa ja tuhansissa eri muodoissa hðnen sielunsa silmðin eteen. Hðn nðki ukko Ciceronin, niin vanhan ja vakaan nðk—isen; hðn ihaili vanhaa puhujaa, mutta kun hðn tarkemmin katseli, niin huomasi hðn Ciceronin harmaassa parrassa pienen mðnnyn-kðvyn. Ja vðhðn matkan pððssð seisoi Diana, nauraen kðpyjutulle, nauraen niin, ettð Laurin kðvi oikein sððli vanhaa miestð. Toisinaan hðn taas oli kiipeevinðnsð korkeaan puuhun, ylemmðs, vielð ylemmðs, ja sieltð puhui hðn hartaille kuulijoille, joiden joukossa hðn nðki kaunokaisen immen, orava sylissð. Toisinaan hðn seisoi tuon immen kanssa, piti hðntð kðdestð, ja kaikki oli niin suloista ja hiljaa ympðrillð. Lauri oli niin merkillisen rohkea, hðn puhui neitoselle niin hyvðsti ja kauniisti, ja neitonen hymyili vielð kauniimmin, ja -- Lauri nosti tuon pienosen kðden huulillensa ja oli painaa siihen palavan suudelman, mutta silloin nðki hðn, ettð hðnen edessððn seisoikin ukko Ciceroni, parrassa pieni mðnnynkðpy. Tuollaisia kuvia hðn nðki koko pitkoisen y—n, kððnnellen itseðnsð kupeelta toiselle. Hðnen herðtessððn oli aurinko ollut ylhððllð pari hetkeð. Aamu oli kaunis. Minð kernaasti kertoisin ja kuvailisin tuota aamun ihanuutta, mutta kyllðhðn lukijattareni ja lukijani itsestðnsðkin tietðvðt kuinka ihmeen ihanata kesðinen aamu on Suomessa (nimittðin kun ei ilma ole paha). Lauri nousi, avasi akkunan ja rupesi, niinkuin sanotaan, tðysin hengðhdyksin nauttimaan raikasta ilmaa. Maisterin asunto oli pihanpuoleisessa rakennuksessa, ja sieltð hðn nyt katseli pulskaa pððrakennusta, jonka asukkaat vielð nðkyivðt olevan unen vallassa. Mutta vðhðn ajan perðstð liikahtivat kartiinit erððssð akkunassa, ne vetðysivðt syrjððn ja akkunassa nðkyi -- Anni, keveðssð aamupuvussa, ihanana, viehðttðvðnð. -- "Tipu, tipu, tipu, kuli, kuli, kuli," huuteli Anni akkunastaan, eikð aikaakaan niin lensi akkunan alle koko joukko kyyhkysið, joille Anni heitteli herneitð ja jyvið. Kasvoipa siivekðsten vierasten joukko: pian tuli sinne varpusiakin. Taampaa nðmð ensin katsoivat kyyhkysten makean leivðn juhlaa, ja sitten pienin hyppðyksin uskalsivat vðhitellen lðhestyð isoisten ateriaa. Karjapihalta kurkisti kukkokin kateellisin silmin tðtð mðssððmistð, mutta pian tuo mahomettilainen kutsui monen monet puolisonsa ympðrilleen, nðmð taas monen monet poikansa ja tyttðrensð, ja ylpeesti johdatti pappa kukko ne Annin akkunan alle. Olipa tuossa nokkinaa! Kyyhkysistð oli erðs valkoinen vallan rohkea: se lentðð leyhytteli ensin Annin pððn kohdalla, vaan viimein laskeusi hðnen olallensa, ja huuliltansa sy—tti Anni lempilintuaan. Lauri ei ollut jouten hðnkððn. Hðn oli hiljalleen ottanut esille piirustusvihkonsa ja yks kaks pannut paperille tuon kauniin kuvan kauniina kesð-aamuna (paitsi muita taitoja oli nðet hðnellð my—s tavattoman hyvð piirustamisen taito). Hðn oli koko ajan ollut nðkymðtt—missð, mutta saatuaan valmiiksi kyyhkysen Annin olalle, hðn ihastellen ty—tððn, ojensi sitð vðhðn kauemmaksi ja katseli sitð, pððtððn kallistellen. Kyyhkysen varvas oli vielð korjattava; hðn katsahti alkuperðiseen kuvaan, mutta samassa huomasi Anni hðnet. -- "Ai!" kiljasi hðn jðlleen hopeankirkkaalla ððnellððn ja veti kartiinit eteensð, niin ettei niiden takaa nðkynyt muuta kuin ihana pðð ja kauniit suortuvat. -- "Hyvðð huomenta, maisteri!" sanoi hðn ja hymyili, Laurin mielestð, niinkuin Rafaelin enkeli. -- "Jumal'antakoon!" vastasi Lauri ja koetti piiloittaa piirustansa. -- "Nðittek— kaunista unta ensimmðisenð y—nð uudessa talossa?" kysyi Anni. -- "Erittðin kaunista!" -- "Kestð te unta nðitte?" -- "Teistð," sanoi maisteri viattomasti. -- "Minustako? Hahaha! Hyvðsti!" Ja Rafaelin enkeli katosi akkunasta. -- "Nyt hðn varmaankin suuttui," arveli Lauri ja oli hyvin pahoillansa. En tiedð, oliko Anni suuttunut, mutta sen varmaan tiedðn, etteivðt Annin siivekkððt ystðvðt tykðnneet yhtððn hyvðð ateriansa keskeyttðmisestð. Varpuset eivðt uskaltaneet tosin muuta kuin tehdð pari pientð epðkohteliasta hyppðystð, kyyhkyset pððtðnsð kurottaen lausuivat vain parilla kolmella sanalla paheksumisensa, mutta kukko se piti aika melua, kaakatti ja leyhytteli siipiððn ja viimein loukatulla ambitionilla kutsui perheensð pois epðkohteliaan vieraan nðkyvistð. -- "Kyllð hðn varmaan suuttui," lausui Lauri jðlleen. "Ei olisi pitðnyt noin suoraa pððtð sanoa hðnelle, mitð unta minð nðin. Paha onkin sanoa sellaista nuorelle tyt—lle, jota tuskin vielð tunteekaan." Aamiaisen jðlkeen kohtasi hðn Annin yksin. -- "Neitini," yritti hðn puhumaan ja pysðhtyi, sillð kaksi taivasta nðkyi jðlleen. -- "Herrani?" vastasi toinen. -- "Te olette luultavasti ... hm..." -- "En ole ensinkððn hm." -- "Ei, mutta minð tarkoitan sitð, ettð te..." ja Lauri nolostui yhð enemmin. -- "Mitð niin?" -- "Ettð aamulla, kun teidðt nðin..." -- "Niin mitð sitte?" -- "Niin minð tulin sanoneeksi teille jotakin..." Kirkas puna lensi Annin kasvoille, mutta hðn, niinkuin neitoset aina, osaavat sen jðlleen poistaa, kun tahtovat. Hðn sanoi huolimattomasti: -- "Mitðs te sitten sanoitte?" -- "No, mutta," arveli maisteri itsekseen, "pitððk—s minun nyt uudistaa taanoinen tuhmuus?" -- "Mitðs se sanoittekaan? Kertokaa." -- "Sanoin, ettð unissani olin nðhnyt teitð." -- "Entðs sitte?" -- "Ei muuta mitððn." -- "Hm." -- "Hm." -- "Mutta mitðs te nyt oikeastaan tarkoitatte?" kysðsi Anni, ja suu, tuo pieni ruusuinen suu, oli taas niin vallaton. -- "Minð nðette pelkððn..." -- "Nðhdð minua unissanne, niink—?" -- "Niin juuri," sanoi maisteri, huomaamatta Annin ansaa. -- "Ha-ha-ha! Kuinka te olette kohtelias!" -- "Voi, voi, neitini," vaikeroi Lauri tuskissaan, "minð tarkoitin ihan toista. Minð nðette pelkðsin teidðn suuttuneen, kun sanoin nðhneeni teistð unta." -- "Vai niin, te siis vain narrasitte?" -- "En narrannut, en," vakuutti Lauri. -- "No mutta minkðtðhden minð olisin suuttunut siitð?" -- "En minð tiedð, minð pððtin vaan siitð, kun te niin vetðysitte akkunasta pois ja sanoitte: hyvðsti." -- "Herran tðhden, kuinka te vielð olette naiivi ja ujo, voi, voi!" Tuossa hðn seisoi Lauri parka punaisena ja neuvotonna noin suorasta puheesta. Anni huomasi sanoneensa liian paljon ja hðnenkin oli hankala olla ja kun hðn tarkemmin katsoi Lauriin, niin tuli hðnen vielð hankalampi olla, sillð kaikessa noloudessaan oli Lauri kaunis mies. Anni koetti naurahtaa, mutta se ei onnistunut. Vaan milloin on nainen kauan ollut neuvotonna? -- "Ai, ai, kelvoton Ponttu, kun taas ahdistaa Mirriðni," kiljasi hðn ðkkið, ja "hush, Ponttu!" kuului kohta sen jðlkeen tuolta pihan perðltð Annin ððni. Lauri meni kammioonsa. "Te olette vielð niin naiivi ja ujo": -- tuo lause ei antanut hðnelle rauhaa. Hðn pððtti olla tðstð puolin toisin. Mutta miten? Keltð kysyisi hðn neuvoa? Lauri aprikoi kauan tuota asiaa ja viimeinkin nðkyi keksineen keinon. Hðn istahti ja kirjoitti paraimmalle ystðvðllensð Helsinkiin seuraavan kirjeen: "Oma Ystðvðni! Heti kun olet saanut tðmðn kirjeen, niin mene kirjakauppaan ja osta mulle erðs kirja, jonka nimeð en minð itsekððn tiedð, mutta jotain tuollaista se on; 'Gentilhomme' tai 'Das Gesellschaftsleben,' -- sanalla sanoen osta semmoinen kirja, jossa on hyvið neuvoja seuraelðmðð varten. Osta se kiiresti ja vielð kiireemmðsti lðhetð se ystðvðllesi _Laurille_. _P. S._ Ensi kirjeessð laveammalta itsestðni. álð unohda: 'Gentilhomme' tai jotakin sellaista." Syystð tai toisesta kirja viipyi kaksi viikkoa, ja nðiden kahden viikon aikana oli maisterilla useampiakin kohtauksia, jotka saattoivat hðnen suuresti kaipaamaan tuota "Gentilhommea" tai jotakin sellaista. Vaan niistð kertoileminen ehkð vðsyttðisi lukijata. * * * * * Huolimatta veitikkamaisuudestaan oli Anni hellðsydðmmisin neitonen maan pððllð. Usein sattui niin, ettð koko talon herrasvðki meni illanpuhteella jðrven yli huvitteleimaan. Maisteri tietysti oli mukana oppilaansa kanssa. Kaikkialla oli hovin tiluksia, ja hovinherra, kuten kunnon isðntð konsanaankin, piti hauskimpana ty—nððn kðvellð peltojaan ja niittyjððn katsomassa. Hyvðllð aviopuolisolla ei voi olla muuta kuin my—tðtuntoisuutta miehensð kanssa: peltoja ja niittyjð rakasti rouvakin katsella. Niinpð kðvikin usein noilla mainituilla huvimatkoilla, ettð pappa tarjosi mammalle kðtensð, ja niin he menivðt. Lauri, Anni ja Annin veli jðivðt kolmen kesken, mutta maisterin johdolla oli pojasta tullut uuttera kasvien tutkija: hðnkin katosi metsððn hakemaan harvinaisempia kasveja, -- ja niin jðivðt Anni ja Lauri yksikseen. Silloin he istahtivat jollekin kauniille paikalle. -- "Kertokaa, maisteri, nyt jotakin." -- "Mitðpð minð osaisin kertoa?" -- "Noin te aina sanotte, mutta kun kerran vaan pððsette alkuun, niin sitten kerrotte niin kauniisti." -- "Te luulette?" -- "Ihan totta." Ja Anni katsoi suurilla silmillððn Lauriin niin vilpitt—mðsti ja pyytðmðllð, ettð olisipa ollut hyvin kova sydðn sillð, joka olisi voinut kieltðð. Lauri kertoi, ja hðn sitð osasikin tehdð. Milloin otti hðn puheeksi luonnontieteiden suuren edistymisen, hðn jutteli milloin tðhtitieteestð, milloin kemiasta, milloin taas runoudesta. Hðn puhui aina kernaasti Shakespearen Hamletista, tuosta kohtalon vainoamasta, joka on kutsunut hautain maailmasta yllykettð kostolleen, jota huutaa hðnen isðnsð veri; Hamletista, joka aina vain epðilee, jonka innollinen puhkuaminen raukenee ja mieli ei kykene ty—h—n; Hamletista, joka nðkee _kohtalon_ joka paikassa, arvellen: mikð huomenna tapahtuu, ei tapahdu tðnððn. Hðn ei ollut kaunopuhelias, Lauri maisteri, hðn istui hiljaa asemillaan, viuhtomatta, vauhtomatta, mutta ððni se oli niin soinnukasta, niin sydðmmen pohjasta lðhtenyttð, ja silmissð paloi innostuksen tuli. Ja Anni kuunteli hðntð hartaasti, innostuen hðnen kanssaan, heltyen hðnen kanssaan. Tuolloin, kuullessaan Laurin puhetta, hðn tunsi itsensð n—yryytetyksi, Lauri oli hðnen mielestðnsð jotain tavallista enempi, ja usein Annissa arkana herðsi ajatus, olla usein, hyvin usein Laurin kaltaisen olennon luona, hyyristyð hðnen syliinsð myrskyssð ja iloita hðnen kanssaan silloin kuin sydðn tuntee rauhaa, onnea, voimatta selittðð syytð siihen. Mutta kun oli nuoria neitosia samassa seurassa, silloin oli hðn jðlleen entinen huimapðinen Anni, jossa Laurin neuvottomuus isoissa seuroissa herðtti sanomatonta iloa. * * * * * Olipa taaskin kaunis aamu. Lauri meni ulos kðvelylle, mukana nyt, niinkuin ainakin, piirustusvihkonsa. Mutta ihmeellistð! Sen koommin kuin kuva Annista ja kyyhkysestð oli valmistunut, oli Lauri piirustanut useampia muitakin, mutta kaikkiin niihin kuvasi hðn ehdottomastikin joko Annin ja kyyhkysen tai kyyhkysen ja Annin. Niin kðvi tðnðkin aamuna. Tultuaan metsððn ohjasi hðn askeleensa -- tietðmðttðnsð, sehðn on arvattava -- sille paikalle, jossa hðn ensi kerran oli kohdannut Annin. Hðn istahti sen kiven juurelle, jolla Anni oli seisonut silloin, ja -- tðmðkin tietysti tapahtui hðnen tietðmðttðnsð, aivan kuin romaaneissa on tavallista. Siinð hðn otti esille piirustusvihkonsa, ja rupesi piirustamaan, pððstðen huolimattomasti kynðn kulkemaan paperilla. Kului tuokio, niin ilmausi paperille jðrvi, jðrvelle ruuhi, pienonen tietysti, ruuhen perðlle neitonen, Anni tietysti. Jo ilmautui osa kyyhkystðkin olalle, mutta nyt vasta rupesi maisteri ajattelemaan, sopiiko muka kyyhkystð nyt tuohonkin panna. "Kenties olisi sentððn parempi, jos laittaisi oravan, kesyn oravan; niin, mutta..." Ja hðn ajatteli, kumpiko olisi luonnollisempi, oravako vai kyyhkynen. Ties kuinka kauan hðn olisi siinð istunut, jollei hðntð olisi keskeyttðnyt heleð ððni hðnen takanaan. -- "Miks'ette jatka eidyllistð kuvaanne?" Herran tðhden: Annihan se oli! Hðn oli hiljaa hiipinyt luokse ja katsellut olan ylitse maisterin ty—tð. -- "Miks'ette jatka?" kysyi Anni toistamiseen. -- "Siks' ettð te niin ðkkið..." -- "Hðiritsin teitð, niink—?" -- "Ette millððn muotoa, mutta..." -- "Ketð olette tahtoneet piirustaa tuohon?" -- "Tahtonutko? Eik— se ole onnistunut? Ettek— tunne, kuka ruuhessa istuu? Malttakaas! Pari piirrettð vielð. Kas nðin. Tunnetteko nyt?" Anni punastui. -- "Kuka teille on antanut luvan piirustella minun muotokuviani?" sanoi hðn hyvin ðkðisenð. Voi neitosia, voi ihmeellisið olentoja! Kun sattumalta, ðkkið kosketat heidðn herkkððn hermoonsa, sanot heille jotakin miellyttðvðistð, jonka ðkkinðisyys estðð heidðt kohta vastausta l—ytðmðstð, niin he joko itkevðt tahi ovat suuttuvinansa! Sðikðhtðneenð vakuutti Lauri: -- "Tuhannesti anteeksi, neiti: minð en tiennyt tðmðn olevan teidðn mieltðnne vastoin. Minð vakuutan, ett'en tðstð puolin enðð kertaakaan sitð tee." Lauri parkaa! Hðn oli niin viaton vielð. Kaikesta nðkyi, ettei hðn vielð ollut lukenut Gentilhommea tai jotakin sellaista. Gentilhomme ei olisi puhunut noin vilpitt—mðsti. Vðhðinen harmin, nimittðin oikean harmin, vðre lehahti Annin kasvoilla. -- "Sallitteko minun edes sðilyttðð tðmðn kuvan itselleni?" kysyi vilpit—n Lauri. -- "En." -- "Minð revin sen siis rikki. Tahdotteko sitð?" -- "En." -- "Mutta kuinkas sitten?" -- "Antakaa minulle tuo lehti." -- "Kuinka?" -- "Luonnollisesti siten, ettð repðisette sen irti vihostanne ja annatte minulle." -- "Mutta, neitini..." -- "Mutta, herrani, tahdotteko taas suututtaa minua?" ja pieni jalka yritti polkea pienen lemmikin, joka sattui olemaan sen kohdalla. -- "Taivas varjelkoon!" Ja Anni sai mitð oli tahtonut. Hðn kumartui, otti tuon korean lemmikin ja tarjosi sen ððneti Laurille, joka otti sen yhtð ððneti vastaan. -- "Mitðs tðmð nyt merkitsee?" arveli Lauri itseksensð. "Ensin suututaan kuvasta ja sitten se otetaan ja pannaan koreasti povelle ja sitten annetaan lemmikki. Hiis! Eik—hðn tuommoisesta olisi selitystð Gentilhommessa?" He lðksivðt kulkemaan kotiapðin. Anni oli suutuksissaan koko matkan, hðn puhuikin koko matkan selvðllð suuttumuksen ððnellð. Hðn rupesi kyselemððn, oliko Laari jo kauan harjoitellut piirustusta; ilmoitti sitten itsellððn olevan suuren halun oppia piirustamaan ja lopuksi, aina vaan suuttuneella ððnellð, kysðsi: -- "Tahtoisitteko ruveta opettamaan minulle piirustusta?" -- "Teillek—!" -- "No onko se niin ihmeellistð?" -- "Ei suinkaan." -- "Tahdotteko, minð kysyn?" -- "Vallan kernaasti." He olivat juuri tulleet pððrakennuksen portaiden kohdalle. -- "Alkakaamme jo tðnððn," sanoi Anni. -- "Niinkuin kðskette." -- "Nyt juuri, kðykððmme saliin." -- "Suokaa anteeksi, nyt en voi; Kaarlo veljenne odottaa minua. Meidðn pitðð lukea." -- "Miks'ei hðn saata mennð kukkia hakemaan?" -- "Meidðn pitðð ensin tutkia eilen kootut kukat?" -- "Tutkikaa illalla vasta." -- "Ne nðivettyvðt siksi." -- "Herran tðhden, kuinka olette itsepðinen!" -- "Suokaa anteeksi, minð vaan tiedðn velvollisuuteni," vastasi Lauri vakaasti. -- "No niin, minð ymmðrrðn sen," lausui Anni sulattavalla ððnellð, leppyneenð. "Mutta sitten eik— niin?" liitti hðn, ojentaen Laurille kðttð. -- "Heti kuin olemme lopettaneet." Lauri meni oppilaansa luo. Taivas, sitð kukkain paljoutta, minkð poika oli koonnut eilen! Niitð tutkiessahan menee pari tuntia! Mutta onneksi olivat useimmat jo ennðttðneet nðivettyð. Tuoreet tutkittiin, siihen kului puoli tuntia, joka maisterista tuntui iankaikkisuudelle. Hðn istui rauhatonna, teroittaen valmiiksi kaksi lyijykynðð. -- "Maisteri," sanoi Kaarlo, "tðstð kukasta en voi saada selkoa, se nðkyy olevan _cruciferi_." -- "Ai, se on hyvin vaikea _cruciferi_; menehðn nyt hakemaan muitakin samallaisia, niin tutkimme ne yhdessð." Kaarlo meni kukkia hakemaan, mutta pian palasi hðn jðlleen. -- "Maisteri, tðssð tuli teille kirja ristisiteessð." Se oli -- "Gentilhomme," tuo kauan ikðvðllð odoteltu Gentilhomme, mutta nyt ei Lauri olisi malttanut ruveta lukemaan oman veljensðkððn kirjettð, niin kiire oli hðnellð. Anni odotti hðntð, ja odottaessaan oli my—skin teroittanut valmiiksi kaksi lyijykynðð. * * * * * Anni oli hyvin ahkera oppilas ja edistyi hyvin, vaikka hðn joskus, harmissaan onnistumattomasta piirteestð, repðsi koko lehden tuhansiin palasiin. -- "Mitðs varten te nyt repðsitte sen?" sanoi Lauri silloin aivan tyyneesti. -- "Mitð vasten! Minua harmittaa, kun ei saa, mitð tahtoo." -- "Maailma ei olisikaan maailma, jos tððllð kaikki saisi heti paikalla ilman mitððn vaivaa." -- "Mikðs se sitten olisi?" -- "Onnen taivas." -- "Hm." Ja Anni piirusti jðlleen tyyneenð. Jos oli oppilas hyvin innollinen, niin ei opettajakaan ollut vðhemmin innollinen. Ja tuo molemmanpuolinen into kasvoi pðivð pðivðltð. Entðs "Gentilhomme?" Laurilta oli suurissa mððrin kadonnut halu saamaan Gentilhommen viisaita neuvoja. Hðn selaili sitð kumminkin joskus. Muun muassa sai hðn tietðð, ettð gentilhomme, astuessaan ulkona naisten luokse, ei ainoastaan ota hattua pððstðnsð, vaan pitðð sitð kðdessððn, kunnes naiset pyytðvðt hðnen panemaan sen jðlleen pððhðn. -- "Jospa koettaisi," arveli hðn. Sattui kerran olemaan vieraita heillð, neitosia suuri joukko. Lauri kutsuttiin puistoon, jossa immet istuivat. Hðn meni ja tultuaan heidðn luokseen teki kuin gentilhomme. Annia ei ollut siinð. Puhe alkoi kauniista ilmasta ja loppui pahaan ilmaan, ja alkoi jðlleen kauniista j.n.e. Annin tultua muuttui puheen-aine vilkkaaksi, huvittavaksi. Mutta aina vaan piti Lauri hattua kðdessððn -- uskollisena Gentilhommen seuraajana. Hðn rupesi jo vðhitellen pitkðstymððn paljain-pðin-oloon. Hðn nosti hattuansa, pððhðn pannakseen, vaan laski sen jðlleen alas. -- "Mikðs teillð nyt on?" kysðsi viimein Anni. -- "Kuinka niin?" -- "Miksi olette paljain pðin, vaikka aurinko paahtaa niin sanomattomasti? Miks'ette pane hattua pððhðnne?" -- "Teidðn luvallanne," virkkoi opettelevainen Gentilhomme ja teki kuin oli kðsketty. -- "Kuinka? Ha-ha-ha!" helðhti Anni nauramaan. "Mistð saakka te olette ruvenneet seuraamaan joutavan pðivðisið etiketin sððnt—jð? Minð en ainakaan niitð siedð, ja pahimpia vihollisiani ovat hienot gentilhommet." -- "Gentilh...?" kysðsi Lauri, arvellen itsekseen: "tietðisik— hðn minun lukeneen tuota kirja-repaletta?" Vieraiden kesken nousi vðittelyð etiketin tarpeellisuudesta ja tarpeettomuudesta, ja sillð vðlin maisteri mitððn virkkamatta riensi kamariinsa, jonka uuni pian oli tðynnð revityn Gentilhommen palasia. Ja ensi y—nð nousi sakea savu piharakennuksen uuninpiipusta: koko Gentilhomme haihtui hiljaiseen y—n ilmaan. -- "Minð en tahdo olla hðnen vihollisensa." oli Lauri arvellut, sytyttðessððn paperiroviotansa. * * * * * Mutta kesð kuluu. Elokuu on jo puolessa, ja loppuhunsa juoksee kesðinen tarina. Jos joku lukijoista paheksuu sitð, etten ole mitððn puhunut Annin vanhemmista, niin pyydðn heidðn muistamaan, ettð vanhemmat, joilla on jo tyttðrið, tuommoisia kesðisið kukka-olentoja, kuuluvat syksypuoleen, ja niihin ei kesðinen tarina ulotu. Piirustustunnit tulivat viimein Annille ja Laurille joksikin vðlttðmðtt—mðn tarpeelliseksi asiaksi. Sunnuntait olivat heistð ikðvimpið pðivið, sillð silloin ei piirustettu. Oliko Annissa herðnnyt niin sanomattoman suuri piirustamisen into? En tiedð varmaan. Mutta yksinðnsð hðn ei piirustanut koskaan, aina piti Laurin olla ohjaamassa. Ja sitð paitsi oli hðnen niin perðti hauskaa haastella Laurin kanssa kaikellaisista asioista ja kuulla hðnen huvittavia puheitaan. Lauri kertoili taiteen historiasta kertoi Titianista, Rafaelista, kertoi yksinkertaisella tavallaan, mutta lðmpimðsti, innostunein katsein. Taiteesta Lauri ei voinut kauan puhua, kððntðmðttð puhettansa kansalliseen taiteesen, ja voi kuinka kauniisti hðn siitð puhui! Usein silloin luisui kynð hiljaa, huomaamatta Annin kðdestð; hðn kuunteli hartaasti, kauniin silmin lakkaamatta katsoen puhujaan. Ja yhð useammin nousi hðnen mieleensð ajatus, saada olla usein, hyvin usein Laurin kaltaisen olennon rinnalla, iloita, innostua hðnen kanssaan, ja niin luottavaisena hyyristyð hðnen rintaansa vasten, kun myrsky kðy ja ukkonen pauhaa. Mutta ei! Lauri seisoi hðnen mielestðnsð liian korkealla hðnestð, ja sitð paitsi: mitð sanoo isð? Harvemmin ja harvemmin kajahteli metsð Annin iloisista lauluista; usein aamulla jðivðt siivekkððt ystðvðt unhotuksiin: Annin oli mieluista uinailla olennosta, johon voisi tðydellð luottamuksella kiintyð. Lauri oli muuttunut hðnkin. Samassa mððrðssð kuin Annin rajuus vðheni, vðheni Laurin ujous. Usein hðn piirustustunnilla ihaili kaunista oppilastansa, joka tuossa niin uutterana piirteli, niin lapsellisen totisena. Keskusteluissaan Annin kanssa oli hðn tullut huomaamaan hðnen puhtaan sydðmmensð. Annin vilkkaus oli hðnestð vaan "kevðisen virvoittavia tuulahduksia keskellð elðmðn syksyistð kolkkoutta," niinkuin Lauri itsekseen sanoi. Ja tuon tuostakin arveli Lauri, kuinka hauska olisi usein, hyvin usein nauttia noita tuulahduksia, imeð niistð jðlleen uutta virkeyttð uupuneesen mieleen. Mutta ei! Anni oli korkeammalla asemalla kuin hðn, ja sitð paitsi: mitð sanoo Annin isð? Mitð Annin ðitiin tulee, niin oli Lauri hðnen kultapoikansa, sen tiesi Lauri. Senvuoksi he eivðt ollenkaan kysyneet: mitð sanoo ðiti? He olivat vain epðtiedossa siitð, mitð isð sanoisi. Erððn kerran oli Anni piirustanut veneen, joka teloillansa seisoo jðrven rannalla. Illemmalla olivat kaikki puutarhassa teetð juomassa. Anni toi piirustuksensa, joka oli hðnen mielestðnsð onnistunut paremmin kuin muut, ja nðytti sitð isðlle. -- "Hm," sanoi isð, "varsin somasti tehty, kunnia opettajallesi! Mutta," lisðsi hðn, naurahtaen: "tiedðtk—s mitð tðmð oikeastaan merkitsee?" -- "Mitðs se merkitsee?" -- "Kuvan alle sopisi kirjoittaa": "Vesille venosen mieli tervatuiltakin teloilta." -- "Ai; kuinka kaunista!" huudahti Anni, ja paikalla oli kaunis lause kuvan alle kirjoitettu. -- "Onpa tuohon vielð jatkoakin," nauroi isð ja katsahti maisteriin, joka oli kuin tulisilla hiilillð. -- "Jatkakaa isð." -- "Tahdotko?" -- "Minð pyydðn." Isð nousi, lðhestyi tytðrtðnsð ja nipistðen hðntð poskesta sanoi: se kuuluu nðin: "Neidon mieli miehelðhðn kultaisestakin kodista." Sen sanottuaan meni isð pois. Anni punastui ja painoi pððnsð ðidin syliin. -- Tuo kuva oli maisterista milt'ei kauniimpi kuin kyyhkyskuva. * * * * * Oli elokuun 31:s pðivð. Anni ja Lauri tulivat saliin piirustustunnille. Ensi kertaa ei Anni uskaltanut katsoa Lauria silmiin, hðn oli hðmillðnsð aivan kuin Laurikin. Kuva, jota Annin nyt oli piirustaminen esitti nuorta naista kutomassa. Kauan oli kumpainenkin ððneti. -- "Mitð ajattelette maisteri?" -- "Muistuu mieleeni Schillerin lause, katsoessani tuota kuvaa." -- "Mikð niin?" -- "Tðmð": "Kunnia naisten! he kutovat meille Taivahan ruusuja elomme teille." -- "Min'en ymmðrrð," sanoi Anni, vaikka ymmðrsi vallan hyvin. Taas ððnett—myys. -- "Voi, voi kuin tuo paikka on vaikea!" sanoi jðlleen Anni. "Auttakaa minua, maisteri! Ottakaa kðdestðni kiinni ja taivuttakaa sitð tekemððn tuo vaikea kohta." Lauri istahti hðnen viereensð, ja hðnestð tuntui niin omituiselta, niin ihanan omituiselta. -- "Kas niin, tuossa on kðteni teille," sanoi Anni. -- "Kðtennek— minulle?" kysðsi maisteri ja katsahti kahteen taivaasen. -- "Niin juuri. Miksi niin kummallisesti katsotte minuun?" vastasi Anni, ja ruusupilvið nðkyi ympðri taivasten rantoja. Lauri otti Annia kðdestð. Taivas, sitð sðhk—virtaa, mikð nyt virtailemaan Laurin suonissa! Hðn piti kauan kðdestð kiinni. -- "Miks'ette opeta mua piirustamaan?" -- "Siks'ettð, siks'ettð..." hðn ei saanut muuta sanotuksi, sillð, nðettehðn, tuo sðhk—virta... Viimein joutui hðn niin kokonaan tunteittensa valtaan, ettei muistanut mitð teki. Hðn nosti tuon kauniin, pehmosen kðden ja suuteli sitð kerran, kaksi ja vielð monta kertaa. -- "Herra!" huudahti Anni, "mitð tðmð merkitsee?" Lauri ei laskenut hðntð. -- "Tahdotko," kuiskasi hðn, "tahdotko kutoa taivahan ruusuja elðmðni tielle?" -- "Pððstð, Lauri, sinð olet niin liian runollinen tðnððn," sanoi Anni, riuhtasihe irti ja juoksi ovelle. Pysðhtyen siellð, kððntyi hðn maisteriin ja entisellð veitikkamaisuudellaan sanoi: -- "Enemmin runoa, Lauriseni! Luulenpa, ettð minðkin sain runonhengen." -- "Oi, virka," lausueli Lauri innoissansa, "Sð kiellðtk— pyynt—ni, kiellðtk— sen?" -- "Sun pyynt—ðs? ... en!" -- "Sen tahdot siis tðyttðð!" -- "Siltð se nðyttðð," liitti Anni ja juoksi ilmoittamaan papalle ja mammalle uutista, jota pappa ja mamma jo kauan olivat odottaneet. * * * * * Huomenna... Mutta huomenna oli jo syyskuun 1 pðivð, ja kesðinen tarina ei kerro syksyn ajoista. KESáKYLVYILTá. Kun tulee kesð, niin silloin Helsinkilðiset, kuka vaan voi, kiirehtivðt maalle -- terveyttð hakemaan, sillð kaupungin kuumuus, p—ly ja tomu on niin hankalata, vahingollista. Maalla taas arvellaan toisin: nyt tulee kesð, pitðð mennð Helsinkiin -- terveyttð hakemaan, siellðhðn on h—yrykaapit, massagit, puolikylvyt, kokokylvyt, dushit, istuinkylvyt, jalkakylvyt, hikikylvyt ja -- taivas tiesi mitð kaikkea. Jos siis herra Rikkinen, rikas maatilan omistaja Sortavalan tienoilta, tuli nuoren Amelie rouvansa kanssa Helsinkiin, ja jos herra Nikkisien, rikas maatilan omistaja Porin tienoilta, tuli nuoren Emelie rouvansa kanssa Helsinkiin, -- niin siinð ei ole mitððn kummallista, sillð kumpaisellakin oli silmðmððrðnð: "Jolla raitis ruumis on, terveys kanss' hyvð" j.n.e. Herrat Nikkinen ja Rikkinen olivat olleet koulutovereita, hyvið ystðvið, mutta, niinkuin usein tapahtuu, olivat he eronneet eri haaroille, muistellen tosin toisiaan, mutta tietoja toisistansa saamatta. Sortavalan ja Porin vðli onkin jota kuinkin pitkð ja hankalakin, ennenkuin kaikki aikeissa olevat emð- ja haararadat meidðn maassa alkavat siunatun vaikutuksensa. Toisistansa mitððn tietðmðttð jo kymmeneen vuoteen, olivat he kumpikin rouvansa kanssa tulleet Helsinkiin. Muutamia pðivið Helsinkiin tulonsa jðlkeen istui herra Nikkinen kylpylðn salissa, odotellen vuoroansa ja sillð vðlin lukien sanomalehteð. Kotvasen kuluttua tuli sinne herra Rikkinenkin. Hðn istui, ympðrilleen katsahtamatta, toisen p—ydðn ððreen ja, odottaessaan vuoroansa, rupesi hðnkin lukemaan sanomalehteð. Kului vðhðn aikaa, niin tuli matami ilmoittamaan, ettð nyt pððsee kylpemððn herra ... kas niin, hðn oli unohtanut, kummanko vuoro olisi ensin Nikkisenk— vai Rikkisenk—. Asia on nimittðin se, ettð joka kylpymatamilla on mððrðtyt alituiset kylpyvieraansa, ja Rikkinen sekð Nikkinen sattuivat saamaan saman, tietysti itse siitð vielð mitððn tietðmðttð. Matami sekoitti nuo niin lðheiset nimet ja oli kotvan aikaa neuvotonna, mutta pian hðn keksi keinon. Hðn lausui kovaa: -- "Nyt on amme valmiina, herra ... hm ... ikkinen." -- "Jaha! Jaha!" vastasi salista yhtð haavaa kaksi henkeð, jotka my—s samalla kiiruhtivat ovea kohti kðytðvððn ja sieltð ammehuoneesen. -- "Suokaa anteeksi," sanoi Rikkinen, kummastellen toisen r—yhkeyttð. (Hðn ei vielð tuntenut ystðvððnsð). "Minun on vuoroni." -- "Ei mitððn anteeksi pyytðmistð," vastasi Nikkinen, "mutta minunpa vuoroni nyt onkin." -- "Ei suinkaan; sanoihan matami selvððn minua nimeni." -- "Mikðs teidðn nimenne sitten on?" -- "Rikkinen." -- "Mitð?!" -- "Rikkinen se on, teidðn palvelukseksenne. Entðs teidðn?" -- "Nikkinen." -- "Mitð?!" -- "Nikkinen se on, teidðn palveluksenne." Ja kaksi -ikkistð katselivat toisiinsa tarkasti. -- "No, koira viek——n, sinðk—s se olet?" huudahti viimein Rikkinen. -- "Ihan oikein, mutta jollet sinðkin ole sinð, niin annan sormen kðdestðni!" -- "Ystðvðni armas!" -- "Oma viljon veljyeni!" Ja kaksi -ikkistð syleilivðt toisiaan. -- "Kuinka ihmeellisesti olemme tulleet yhteen nðin monen vuoden perðstð?" lausui Nikkinen. "En luullut Porista lðhtiessðni saavani tððllð niin suurta iloa. Kuinka ihmeellistð!" -- "Ihmeellistð," arveli Rikkinen. "Sinð tulet Porista, minð Sortavalasta." -- "Mutta kerro, veliseni, kerro..." -- "Anteeksi, hyvðt herrat," virkkoi matami. "Paljo kylpyvieraita on odottamassa minua. Ettek— suvaitsisi kylpeð pikemmin?" -- "Matami kulta," sanoi Nikkinen, "menkðð, menkðð ja pitðkðð huolta muista, kyllð minð itse valelen ystðvððni." -- "Kukas teitð sitten valelee?" -- "Minð, minð, arvattavasti minð," lausui Rikkinen. Matami meni nauraen pois. Ystðvykset jðivðt kahden kesken. Ja kylpymatami ei ole kuuna pðivðnð niin hartaasta kðdestð valellut kylpyvierasta, kuin nyt Nikkinen Rikkistð ja Rikkinen Nikkistð. -- "Veliseni," virkkoi Nikkinen, sittenkuin kumpikin oli tarpeeksensa valellut ja valeltu. "Tohtorin mððrðystð my—ten pitðð nyt kðvellð kokonainen tunti. Emmek— menisi Alppilaan? Sinne on pari virstaa, takaisin toinen mokoma, siinðhðn saisimme jutella yhtð ja toista." -- "Sehðn sopii vallan hyvin." Ystðvðt lðksivðt astumaan Alppilaan pðin. -- "Paha juttu, kun tohtori on kieltðnyt tupakkaa polttamasta," arveli toinen vðhðn ajan kuluttua. -- "Hyvin se on paha." -- "Minð arvelen kumminkin, ettei kelpo sikari juuri mitððn vaaraa tekisi. Minulla taitaa vielð olla mukana matkaltani muutamia." -- "Taitaapa minullakin vielð olla pari kappaletta." Molemmat ottivat taskustansa sikarikotelot, jotka kummallakin olivat tðynnð kelpo havannoja. Sikarit pantiin tulelle ja kðsi kðdessð astuivat ystðvykset, vilkkaasti puhellen keskenðnsð. -- "Ystðvðni Nikkinen!" sanoi toinen kotvasen kuluttua. -- "Ystðvðni Rikkinen!" -- "Tiedðs, mitð ajattelen?" -- "Melkeinpð arvaan. Sinun mielestðsi matka kai tuntunee pitkðltð nðin jalan astua." -- "Aivan niin. Mitðpðs jos otamme hevosen?" -- "Entðs tohtorin kðskyt?" -- "Mutta onhan niitð vielð aikaa seurata; ystðvððnsð ei tapaa kymmenen vuoden perðstð joka pðivð." -- "Samaa minðkin, ystðvðni Rikkinen." -- "Ei siis muuta kuin: isvossikka!" Ei viipynyt montakaan minuutia, niin istuivat -ikkiset Alpin verandalla, viinilasit edessð. -- "Vai niin, vai niin," virkkoi Nikkinen ja l—i ystðvðtðnsð olalle, "vai olet sinðkin siis nainut! No, ei muuta kuin morjens! Ollos onnellinen, niinkuin lauletaan Preciosassa." -- "Kiitos; samaa sulle! Kuinka olet tyytyvðinen avioliittoosi?" -- "álð, veliseni, kyselekððn! Nyt minð vasta oikein elðmðtð nautin, onnea nautin, autuutta nautin. Minun Amelieni se vasta enkeli on: hiljainen, lempeð -- ja kuinka hðn rakastaa minua! Ajatteles, eik—s tuo ole ihanata, kun tulet kotia, niin sulla on tuommoinen pikkarainen mustasilmð vastassa. Se tulee ovella jo luoksesi, suikkaa suuta ja sanoo: armaani, kultaseni..." -- "Niin juuri: armaani, kultaseni, miksis viivyit kauan ulkon'?" -- "Niin lempeðsti, niin hiiden lempeðsti! Entðs sitten, kun mieli tekee uutta hattua tai parasollia ja niin edespðin, niin voi vietðvð kuinka kauniisti hðn pyytðð! Olispa peto, joka kieltðisi. -- Ei, veikkoni, toista on nainen miehen elðmð, toista. Vaan kuinka on sinun laitasi?" -- "Aivan sama. Sanon kuin ennen muinoin Vðinðm—inen: kaikkea mies katuu, vaan ei nuorra naimistaan. Enkeli on minunkin Emelieni. Ja niin hellð niin hellð! Kun joskus tuhmuudessani satun kieltðmððn hðneltð jotakin, niin hðn rupeaa itkemððn, ja kyyneleitð valuu silloin silmistð..." -- "Onko ne mustat?" -- "Siniset, veikkonen, siniset ihan kuin taivas! Niin, silloin itkee hðn ja sanoo: ah! ja jos kuulisit tuon: ah! niin heltyisitpð, heltyisitpð paikalla." Ja ystðvykset ylistelemððn vaimojensa hyvið avuja ja sitð onnea, jonka avio-elðmð tuo mukanaan. He muistelivat muun muassa niitð, toisinaan hyvinkin kuivia, pðivið, joita olivat saaneet ennen vanhaan Helsingissð viettðð. Esimerkiksi nuo aterioimiset siellð ravintolassa. Toista muka on nyt, toista, koira viek——n, kun tuommoinen musta- tai sinisilmðinen kaataa lautasellesi lientð, sanoen: "tðssð, kultaseni." -- "Apropos liemestð," lausui ðkkið herra Nikkinen. "Mitðs arvelet, emmek—hðn s—isi aamiaista tððllð?" -- "Samaa yritin sanoa minðkin." Teetettiin kelpo aamiainen ja nautittiin se, h—ystðen sitð kelpo viinillð ja nuoruuden muistelmilla. Sittenkuin kaikki avioelðmðn runolliset puolet oli kuvailtuina selvðð selvemmiksi, kððntyi puhe yksivakaisemmille aloille. -- "En saata kieltðð," lausui Nikkinen, "kyllð minulla on turvallinen asema. Rikas minð en juuri ole, mutta onhan minulla talo, kelpo talo onkin; sitð paitsi olen osakkaana parissa kolmessa tehtaassa, parissa laivassa ja Porin teateriyhti—ssð. Asiani kðyvðt hyvin. Mutta nðes olen joskus arvellut sitðkin, ettð vasta maailmassa ehkð ilmautuu tuommoisia, hm..." -- "Niin, minð ymmðrrðn, tuommoisia pikku Nikkisið, he-he-he!" -- "Niin juuri, ja tietysti niistð on huolta pitðminen. Senvuoksi joskus tuntuu kuin en elðisi oikein sððstðvðisenð. Usein olen pððttðnyt edes osaksi vðhentðð menoja, mutta..." -- "Mustat silmðt..." -- "Niin kyllð, sððli on nðet kieltðð. Muija on vielð niin nuori, tahtoo huvituksia, ja tiedðthðn, etten minðkððn niitð juuri hylji, ja senvuoksi jððvðt sððstðmis-aikeet aina siksensð." -- "Samaa olen minðkin ajatellut, aivan samaa kuin sinðkin. Ja, nðin meidðn kesken sanoen, kyllð se on varmaa, ettð nuoren muijan kanssa menot kasvavat puolta suuremmiksi." -- "Se on ihan varmaa." -- "Vaikk'en minð sitð suinkaan sano millððn pahalla tarkoituksella." -- "Enempðð kuin minðkððn." -- "Minulla on nyt varoja, Luojalle kiitos, runsaasti, kauppa-asiani Pietarissa kðyvðt vallan hyvin. Mutta nðes, kun ajattelen..." -- "Pikkisið Rikkisið, he-he-he!" -- "... niin tuntuu toisinaan, etten ole minðkððn oikein sððstðvðinen. Otetaan nyt esimerkiksi tðmð kylpymatka." -- "Niin, tðmð kylpymatka." -- "Mitð se nyt oli tarpeen? Emelie on terve, minð itse en ole tautia tuntenut koskaan, ja," lisðsi Rikkinen, ly—den vatsaansa, "terveys kasvaa kasvamistaan. Mutta hðn arveli sen olevan niin hauskaa, ja pyysi ja pyysi: mennððn, kultaseni, Helsinkiin, mennððn, lintuseni! -- No, mitðs tuohon voi muuta sanoa kuin: mennððn, mennððn. Mutta kyllð tðmðkin matka maksaa kauniin summan." -- "Maksaa maar." -- "Ei tðmð kylpeminen juuri, mutta otapa lukuun muut menot. Asunnot kallistuvat Helsingissð sitð my—ten kuin uusia taloja rakennetaan (tððllð nðet kaikki kðy nurin niskoin), osta mitð hyvðnsð, kaikki on niin hirveðn kallista. Tðmð viiniputeli esimerkiksi, maksaa ravintolan isðnnðlle 6 markkaa, mutta hðn ottaa siitð 12." -- "Sata prosenttia!" -- "Sitten on Emeliellð paljon tuttavia, ja minne mennððn, niin kohta sanoo hðn: rakkaani, kðskepðs Á la glacea tai muuta semmoista. Arvaahan sen mikð summa siihen menee!" -- "Mutta tiedðtk—s, Rikkinen, mitð?" sanoi ðkkið Nikkinen. "Minð olen saanut ihanan ajatuksen." -- "Minkð niin?" -- "Koska me kumpainenkin olemme tahtoneet olla sððstðvðisið, mutta se ajatus on jððnyt aina sikseen, niin tehdððnpðs nyt oikein luja pððt—s: ei tehdð kaikkea mitð muijamme tahtovat, nimittðin semmoista, johon rahaa menee." -- "Tuohon kðteen!" -- "Ja jos horjumme, niin silloin aina kehoituksilla autamme toisiamme." -- "Olkoon menneeksi! Siten sððstyy varoja noiden pikkisien Nikkisien ja Rikkisien varalta." -- "Aivan niin." -- "Maltas, millðs me ensinkin aloitamme? Otetaanpas vðhðn jðrjen jðnnitystð. Poika! Puteli Champagnea!" Ystðvykset tekivðt sððstðvðisyys-liiton, jonka ensimmðinen hedelmð olisi se, ettei kumpikaan mene rouvansa kanssa huomenna soitannollisille iltahuveille Runnipuistoon: siellð menee nðet niin paljon rahaa, kun Ameliella sekð Emeliellð on paljon tuttavia, ja niitð tietysti tðytyy kutsua teelle ja illalliselle, eikð sitð huonoa illallista ilkeð teettððkððn. Riemuissansa liitostaan pððttivðt ystðvykset olla koko tðmðn pðivðn yhdessð: sy—dð pðivðllistð Runnipuiston table-d'h¶tessa ja illemmðllð pistðytyð Wiaporia katsomassa. Hauska tuota tosin olisi, arvelivat he, ottaa muijat mukaan, mutta saahan heidðn kanssaan aina olla yhdessð, lapsuuden ystðvðð ei tapaa kymmenen vuoden perðstð joka pðivð. -- "Tðytyy kumminkin kðydð sanomassa, etteivðt odota meitð pðivðlliselle," sanoi Rikkinen. -- "Hm. Se on vðhðn vaikeata." -- "Kyllð se on vaikeata." -- "Minð tiedðn, mitð tehdððn. Kirjoitetaan pieni kirje ja lðhetetððn se vaikka ravintolan pojalla heille." -- "Sinð olet yhtð kekseliðs kuin ennenkin." Herrat Nikkinen ja Rikkinen ilmoittivat mitð kauniimmilla sanoilla kumpikin rouvallensa, ettei heitð huoli pðivðlliselle odottaa, sillð -- no niin, sitten he panivat pienen valheen, en muista varmaan minkð. Mutta jos joku tahtoo siitð tietoa saada, niin kysyk——n ensimmðiseltð mieheltð, jolla on tuommoinen musta- tai sinisilmðinen, joka sanoo: armas ukkoseni, taikka huokaa: ah! Voi rouva parkoja, kun jðivðt koko pðivðksi yksinðnsð ikðviin! -- niin huokaa ehkð joku. Ei heillð ollut hðtððkððn. Ihmeellinen sattumus laittoi nðet asiat niin, ettð rouvat Nikkinen ja Rikkinen olivat vanhoja koulukumppaleja ja -- mikð vielð kummallisempaa -- olivat kohdanneet toisensa my—skin kylpylaitoksessa. (Aseta nyt tuommoinen sattumus esim. nðytelmððn taikka novelliin, niin on varma, ettð useakin Tuomas epðilee ja sanoo: ei ole totta). Arvattavasti oli nðillð naispuolisillakin ystðvyksillð ollut julman paljon kertomista toisilleen, kenties vielð enemmin kuin heidðn miehillðnsð. Senvuoksi olivat hekin pððttðneet viettðð tðmðn pðivðn yhdessð, kðydð Runnipuistossa, Alppilassa, Wiaporissa j.n.e. Rouva Nikkisellð oli erðs kaukainen sukulainen Helsingissð, ylioppilas. Rouva Rikkisellð taas oli tððllð setð, virkamies erityisið asioita varten tai jotakin sellaista. Ystðvykset tapasivat ylioppilaan ja virkamiehen esplanaadilla, ja nðmð tuskin olivat saaneet kuulla rouvien kauniin pððt—ksen, niin jo tarjoutuivat heti paikalla ciceroneiksi. Heillð olikin hyvð aika. Ylioppilaat tekevðt lukukauden aikana hirveðn paljon ty—tð, -- sitðhðn ei kukaan epðile; ei siis kummakaan, ettð he kesðllð lepððvðt vaivoistansa. Virkamiehet erityisið asioita varten taas ovat sellaisia, jotka erityisesti tekevðt sangen vðhðn ja ylipððnsð ei mitððn. Niin, sitten lðksivðt he katsomaan Helsingin ihania seutuja. Sattumuksesta olivat he pððttðneet kðydð samoissa paikoissa kuin heidðn miehensð, mutta aivan toisessa jðrjestyksessð vaan -- taas sattumus. H:rat Nikkinen ja Rikkinen olivat aamiaisella Alppilassa, pðivðllisellð Runnipuistossa ja illalla kðvivðt Wiaporissa. Rouvat taas kðvivðt aamulla Wiaporissa, s—ivðt aamiaista Runnipuistossa, pðivðllistð Alppilassa ja -- se sanottakoon heidðn kunniaksensa -- viettivðt illan kotonansa, odotellen miehiðnsð kotia. Vaan lðhdemmepð seuraamaan herroja -ikkisið, aion pððt—ksen tehneitð ystðvyksið. Runnipuistossa s—ivðt he pulskan pðivðllisen, saivat paljon uusia tuttavia ja, ruoan sulamisen edistðmiseksi, menivðt heittðmððn keiloja. Kello oli 10 j. pp., kun tuo Olympian leikki pððttyi. Kaikki olivat perðti iloisella tuulella, herrat Nikkinen ja Rikkinen kaikista iloisimmalla. Tekipð heidðn mielensð vielð pistðytyð Wiaporiin, ja niin he tekivðtkin: katsoivat Ehrensvðrdin hautapatsasta ja moittivat Wiaporin huonoa champagnea. -- "Aika olisi jo kotiakin," arveli toinen. -- "Aikapa olisi." He menivðt rannalle, mutta -- ah! Hy—ryveneet eivðt kuljekaan y—sydðnnð! Mitð tehdð? H—yryvene oli rannassa, mutta makeinta unta lepðsi kokassa penkin alla masinisti. Ei muuta neuvoksi kuin r—ykytettiin masinisti yl—s. -- "Laita kaupunkiin meidðt," sanoi Nikkinen, ja Rikkinen sanoi samalla lailla. -- "Kuka hullu sinne y—llð menee? Minð tahdon maata. Hyvðð y—tð, herrat!" vastasi masinisti haukotellen ja, kððnnyttyððn toiselle kupeelle, nukkui kuin tallukka. Kauan aikaa olivat ystðvykset neuvottomina, mutta viimeinkin saivat erððn venðlðisen sotamiehen soutamaan heidðt kaupunkiin. Y— oli kirkas ja ihana. Tuulonen puhalteli niin armahaisesti, leyhyttðen vilvoitusta ystðvysten tulistuneille kasvoille. He riisuivat palttoot pois ja nauttivat ihanata y—ilmaa, yhð enemmin kðyden runolliselle tuulelle. -- "Pysðhdy, veikkonen," sanoi Rikkinen sotamiehelle. "álð souda!" -- "Ne ponimaju." -- "Stoi! Ymmðrrðtk—s nyt?" -- "Aha!" Ja vene keijuili hiljaa. -- "Ystðvðni," sanoi Nikkinen Rikkiselle jotenkin kankealla kielellð, mutta sitð suuremmalla hartaudella. "Oletkos lukenut 'Margaretaa'?" -- "Sitðk—, joka on ollut Kuukauslehdessð?" kysyi toinen yhtð kankeasti. -- "Ei, mutta sitð toista." -- "Kivenk— kirjoittamaa?" -- "Niin." -- "Olen kyllð lukenut." -- "Muistatkos, siinð on erðs kaunis kohta." -- "Siinð on montakin kaunista kohtaa." -- "Kyllð minðkin sen tiedðn. Mutta siinð on erðs, joka sopisi tðhðn." -- "Veneesenk—?" -- "Ei, mutta tðhðn tilaisuuteen. Se on niin ihmeen ihana kohta." -- "Kuinkas se kuuluu?" -- "En muista kuolemaksenikaan. Vaan maltas, kielellðni py—rii... Jo muistan; se kuuluu: Vait..." -- "Entð sitten?" -- "En muista muuta, mutta nðin se alkaa: vait! -- Ihmeen ihana kohta." -- "Totisesti. Mutta aika kuluu, ja luulenpa muijain ikðv—ivðn meitð; kello onkin 1/2 3." -- "Onko se niin paljo jo? Souda, veikkonen, souda!" lisðsi hðn kððntyen sotamieheen. -- "Ne ponimaju." -- "Marsh! Ymmðrrðtk—s nyt?" -- "Aha!" Kaupungin rantaan tultuansa, he maksoivat runsaalla mitalla soutomiehelle ja olivat jo mennð pois, kun sotamies huudahti: -- "A paljtoo, hospodaa!" -- "Kas saakeli," sanoi Nikkinen, "kun olivat jððdð veneesen meidðn palttoomme. Rehellinen mies, tuo soutaja. Vot!" lisðsi hðn ja antoi miehelle juomarahaa. Nðin nyt olivat ystðvykset viettðneet hauskasti pðivðn ja y—n yhdessð. Tðmðn ajan kuluessa olivat he muistelleet yhtð ja toista niin runsaissa mððrin, ettð pððtð huimasi aika lailla. Kankeana oli kummallakin kieli ja siitð syystð ei mielikððn enðð ollut tðysissð h—yryissððn. -- "Hyvðsti nyt, rakas ystðvðni," sanoi Rikkinen, "minð kððnnyn tðstð kotia." -- "Jumalan haltuun, makaa makeasti ja muista pððt—stðmme." -- "Mitð pððt—stð?" -- "Sððstðvðisyyden pððt—stð." -- "Niin, no se on tietty." Emelie rouva herðsi miehensð tullessa kotia ja, arvattavasti, huokasi: ah! kun mies nðin kauan oli ollut poissa. Nikkinen ei kumminkaan ruvennutkaan puolusteleimaan, vaan pani kaikessa ððnett—myydessð maata. Amelie rouva herðsi my—skin. -- "Armaani, onko tðmð laitaa, ettð nuori vaimo jðtetððn yksiksensð? Kaarle, Kaarle, missð on sinun entinen hehkuva rakkautesi?" -- "Lapsukaiseni," lausueli Rikkinen, joka oli oikein runollisella tuulella ja puhui suurella pathosella, "sinð sanot rakkaus. Haa, mikð on rakkaus? Rakkaus, rakkaus se on semmoinen ... joka rakastamansa olennon tðhden ei mitððn sððstð... Ei, ei, minun ei niin pitðnyt sanoani. Minð tarkoitin: joka rakastamansa tðhden sððstðð, hyvin paljon sððstðð. Haa! Rakkaus, se on, se on, niin sanoakseni ... tunto ... sanalla sanoen se on rakkaus!" Ja Rikkinen nukkui kesken luentonsa rakkaudesta. * * * * * Aamulla vallitsi puolisojen vðlillð entinen rauha ja sovinto. Jalo sððstðvðisyyden pððt—s oli miehisillð puolilla tarkassa muistissa. Naispuolisilla oli my—skin tarkassa muistissa jotain: he nðet olivat pððttðneet lðhteð tðnð iltana Runnipuistoon iltahuveille. Niin olivat ehdottaneet ylioppilas ja tuo virkamies erityisið asioita varten ja rouvat olivat ilomielellð siihen suostuneet. Kahvip—ydðssð lausui rouva Nikkinen miehellensð: -- "Tiedðs, Fredrik, kuinka kauniita hattuja minð nðin Fontellin akkunassa!" -- "Vai niin?" -- "Ne olivat niin erinomaisen sievið, ja niin helppoja kuin kuuluvat olevan!" -- "Soo-o!" -- "Mitðs arvelet, Fredrik?" kysyi Emelie vðhðn ajan kuluttua. -- "Ettð tðnððn on kaunis ilma." -- "Ei, mutta niistð hatuista?" -- "Hattu mikð hattu," arveli Fredrik ja pððtti olla lujana. -- "Katsos nyt, kultaseni, tuota minun hattuani. Katsos!" -- "Katson." -- "Mitð arvelet siitð?" -- "Hm. Hattu mikð hattu." -- "Niin, mutta minð arvelen," sanoi Emelie rouva, jolta kðrsimys jo rupesi loppumaan, "minun mielestðni se ei ole mikððn hattu, onhan tuommoinen lðllð." -- "No olkoon vaikka lðllð." -- "Ja senvuoksi ostat sð minulle uuden hatun." -- "Hm." -- "Ostathan?" -- "En tiedð." -- "Mitð? Etk— tiedð? Sinð siis kiellðt! Fredrik, ensi kertaa kuulen sinulta kiellon pyynn—lleni, nyt jo, kun vasta olemme pari kuukautta olleet yhdessð!" -- "Kokonaista seitsemðn." -- "Vai niin, siis on aika ruveta olemaan vaimonsa tyrannina!" Emelie rouva jatkoi vielð vðhðn aikaa samalla nuotilla, jonka loppuna oli sydðntð sðrkevð: ah! siihen kuuluvain kyynelten kanssa silmissð, jotka olivat siniset kuin taivas. Muuta ei tarvinnut. Jutun loppu oli se, ettð herra Nikkinen heltyi, ja loppujen loppu oli se, ettð hðn lupasi ostaa rouvalleen kauniimman hatun. Voi kuinka kaunis oli Emelie, kun hðn nyt hymyili kesken kyyneleitððn! Se oli niin kaunista, ettð herra Nikkinen vastustelematta lupasi illalla lðhteð Runnipuistoon. -- "Mutta," arveli hðn sitten itsekseen, "en puhu Rikkiselle mitððn. Hðn tietysti ei tule sinne, sillð hðn on paljoa lujempi mies kuin minð." Aivan samalla lailla oli kðynyt aamulla Rikkisenkin luona. Amelien parasolli oli viikon kuluessa kðynyt huonoksi; siis: ensin makeat pyynn—t, sitten vðhðn kieltoa, sitten pikkusen itkua ja huokauksia, sitten anteeksi pyynn—t ja lopuksi lupaus sekð ostaa parasolli kuin my—skin mennð Runnipuistoon. -- "Mutta," arveli hðn, annettuaan tðmðn jðlkimmðisen lupauksen, "en puhu Nikkiselle mitððn. Hðn varmaankin on jyrkðsti kieltðnyt eikð suinkaan tule sinne, sillð hðn on lujempi minua." Ystðvykset rouvinensa tapasivat toisensa Fontellin puodissa. Nikkinen otti ystðvðnsð sivulle ja kysðsi: -- "Kuules, ethðn sinð suinkaan mene Runnipuistoon tðn'iltana?" -- "Ja niin, minðk—?" -- "Niin, sinð." -- "Tuota ... niin, en minð mene, ja niinhðn me pððtimmekin. Entðs sinð?" -- "Jaa niin, minðk—?" -- "Niin, sinð." -- "En minðkððn mene, muistanhan minðkin pððt—ksemme." Kumpikin tunsi sanomattoman helpoituksen: nythðn sopii kainostumatta tehdð mieliksi musta- tai sinisilmðiselle, joka sanoo: "kultaseni" tahi huokaa: ah! Illalla istui Runnipuiston verandalla erððn p—ydðn ððressð herra Nikkinen rouvansa kanssa; pian liittyi seuraan my—skin ylioppilas ja virkamies. Herra Nikkinen oli perðti hyvðllð tuulella. Emelie pyysi Á la glacea, ja herra Nikkinen rientðmðllð riensi sitð kðskemððn, mutta ei malttanut odottaa palvelijaa, vaan itse lðksi tuomaan sitð rouvallensa. Tðllð vðlin oli paraikaa saapunut herra Rikkinenkin rouvinensa ja asettunut saman p—ydðn ððreen. Herra Nikkinen tuli Á la glacen kanssa. Kovinpa hðn sðikðhti, huomattuaan Rikkisen, joka puolestaan ei uskaltanut katsoa hðntð silmiin. Herra Nikkinen nolostui nolostumistansa ja pysðhtyi viimein p—ydðn ððreen, suu auki tuijottaen eteensð. -- "Mitð perk..." rupesi hðn sanomaan, mutta pysðhtyi kumminkin, ja purskahti viimein kovaan nauruun, johon pian yhtyi Rikkinenkin. -- "Mitð kuuluu, ystðvðni?" sanoi Nikkinen nauraen Rikkiselle. -- "Kiitos, hyvin vain, kuinka itse jaksat?" Ilta vietettiin varsin hauskasti. Ylioppilas oli oikein sukkela, ja virkamies osasi jutella sanomattoman paljon hauskaa ulkomaisista kylpylaitoksista, joissa hðn joskus oli kðynyt erityisið asioita varten. Hðn kertoi niin perin viehðttðvðsti, ettð herrat Nikkinen ja Rikkinen lupasivat ensi kesðksi lðhteð rouvainsa kanssa Baden-Badeniin kesðkylvyille. HALLAYøNá. Niin tuskallisen kolkkoa oli kaikki... Kesð oli mennyt menojaan, sen mukana kirkkaat pðivðt ja valoisat y—t. My—hðistð oli kesð ollut tðnð vuonna: ruis oli vielð monessa kohdin leikkaamatta, vaikka jo oli syyskuu. My—hððn illalla saavuin erððsen kestikievariin matkoillani. Matkoillani ... paremmin sanoen harharetkillð; matkalla on aina joku mððrð, tarkoitus, -- minð samoilin seudusta toiseen. Olin kadottanut jotain ja haeskelin sitð, tietðmðttðni mistð sen l—ytðisin. Olin lðhtenyt jotain pakoon, -- mielet—n ty—! -- se seurasi mua kaikkialla. Rauhan olin kadottanut, surua pakenin; toista en l—ytðnyt, toisesta en pððssyt. áitini oli otettu minulta pois... Minð ymmðrsin nyt runoilijan sanat: "Se lohduttaa, kun tiettynð on mailla Joku, ken haavat sitoo, hellð on, -- Vaan ilman haut' on sydðn puoltaan vailla, Se itkee verta ja on rauhaton." Ja minð vaelsin ulos uusiin seutuihin, oudoille aloille, kuljin sinne, missð sanoivat Suomen aukenevan silmðin eteen ihanimmassa puvussaan, sinne, missð jylhðð oli ja kolkkoa ... kaiken tuon nðin, mutta rauhaa ei ollut missððn. Sillð tapaa saavuin kerran syys-illalla my—hððn erððsen kestikievariin pohjoisessa Satakunnassa. -- "Jððttek— y—ksi?" kysyi kestikievari. -- "En jðð." -- "Kiire mahtaa olla?" -- "Kuinka niin?" -- "Kun lðhdette tuonne kylmððn y—n selkððn." Minð arvelin itsekseni: ei mahda ulkona olla kylmempi kuin rinnassanikaan. -- "Valjastakaa!" sanoin isðnnðlle. Hðn raapasi pððtððn ja virkkoi verkalleen: -- "Hevoset vietiin niitylle tuonne kauas." -- "Haettakaa; minð odotan." Isðntð lðksi. Minð heittðysin puiselle sohvalle. P—ydðllð paloi talikynttilð. Kauan aikaa, kykenemðttð mitððn varsinaista ajattelemaan, katselin kuinka karsi kynttilðssð kasvoi kasvamistaan, taivuttaen verkalleen punaista pððtððn. Harmaat seinðt puhuivat mulle jotain, -- en ymmðrtðnyt mitð; tyhjyyttð kai puhuivat tyhjððn sydðmmeen. Pienestð akkunasta vðlðhti joskus tðhtikin; kyllð sekin jotain puhui, mutta en ymmðrtðnyt tðhden kieltð ... kenties ei puhunutkaan mitððn. Sirkka uunin raossa sirkautti pari kertaa, mutta lakkasi jðlleen, -- paras olikin, sillð tuskin sun kotoista ððntðsi olisin ymmðrtðnyt, sirkka. Mutta kynttilðssð kasvoi karsi yhð pitemmðksi ... minð tuijotin siihen. Ajatusvoima koetteli ty—tððn tehdð: ajatus syntyi, kasvoi vðhðn, vaan keskosena katosi, uudestaan syntyðkseen ja jðlleen keskeytyðkseen, kunnes kokonaan vaivuin ajatusten ja tunteiden maailmasta. Mielenkuvailu herðsi. Kaukana tððltð pienessð kamarissa seisoin pikku poikana. áitini tuli, pani kirjat kainalooni ja lapaset kðteeni; korjasihan vielð huivia kaulassani ja sanoi sitten naurahtaen: -- "Voi pikkuista koulupoikaani!" Piti nðet ensi kertaa lðhteðni kouluun. Minð suutelin ðitiðni ja olisin hðnen rinnoillaan tahtonut ikðni riippua, unohtaa kaikki ja tietðð vaan, ettð _ðiti_ on olemassa; mutta hðn sanoi: mene lapseni, mene! Ma lðksin... Mutta ovella kððnnyin ja tahdoin vielð kerran katsahtaa ðitiin... Hðntð ei enðð ollut, eikð ollut pðivðkððn nyt, vaan pimeð oli. Harmaat seinðt puhuivat minulle jðlleen jotain tyhjyyttð... Tðhti loi minuun taaskin mykkðð valoansa... Sirkka ððnnðhti kerran, sitten vielð kerran, ja vaikeni kokonaan. Mutta karsi oli kynttilðssð kasvanut hyvin pitkðksi... Askeleita kuului ulkoa. Ovi aukeni ja isðntð astui sisððn. -- "Hevonen olis valmis," sanoi hðn. Mð lðksin tuvasta ulos ja nousin rattaille. Y— oli synkkð, mutta taivas tðhdessð ja kirkas, isðntð tuvan ovelta katseli kohti pohjoista ja sanoi: -- "Halla on tðnð y—nð, Jumal' armahtakoon!" Hevonen lðksi liikkeelle; rattaat alkoivat yksitoikkoisen litinðnsð. Y—lepakko lensi ððnet—nnð riihen katolle. Naapuritalosta kuului koira unisena haukahtavan pari kertaa veltosti. Tie kððntyi pian metsððn. Niin tuskallisen kolkkoa oli kaikki... Y— oli tyyni, kamalan tyyni. Tðhdet paistoivat kirkkaasti, mutta niin omituista oli niiden kirkkaus, -- tuntui, kuin olisivat ne paistaneet jonkun verhon lðpi, loistoaan kumminkaan kadottamatta. Niin, jðisen verhon kautta ne paistoivat, sillð tðnð y—nð oli halla. Voi, olento Tuonen maasta, niin tuiki tuttu ja vieras sittenkin! Onkohan missððn suomalaista sydðntð, jota ei halla sana saisi sðpsðhtðmððn? Puhu muukalaiselle pakkasesta kesð-y—nð, niin hðn joko pððtððn puistelee uskomatonna tahi korkeintaan kouraan puhaltaa, kylmðð muka poistaakseen. Mutta meillð on halla sana pitkðn pitkð aave-tarina pettyneistð toiveista, kurjuudesta, viheliðisyydestð, jonka tie pððttyy kalman ovelle, joskus rikokseenkin. Halla on meillð peikko, joka kivikalliotakin kulkien on jðttðnyt siihen jðljet. Ja vuosia kuluu, ennenkuin aika saa ne poiskuluttaneeksi. Vihollista ei ole Suomalainen ikinð pelðnnyt, mutta suora hðn on ja rinta rintaa vastaan hðn taistella tahtoo; salaa-vðjyvðn kanssa hðn ei osaa taistella, sitð hðn pelkðð. Kummakos sitten, jos hðn, halla sanan kuultuaan, sðpsðhtðð: ei tiedð, milloin vihollinen on asettunut selðn taakse ja ampuu sieltð nuolensa. Ja tðnð y—nð oli kova halla. Kyytiin oli minulle annettu vðhðinen tytt—. -- "Eik— sinun ole kylmð?" kysðsin vðhðn ajan perðstð hðneltð. "Aika halla nyt onkin." -- "Hallapa tuntuu olevan," vastasi tytt—, vetðen lapaset povestansa. Hðn jatkoi: "Ei se sentððn rukiille enðð mahda juuri paljoa, mutta touot ovat vielð arkoja." Tytt—nen nðytti minusta vielð niin pieneltð, mutta hðnen ððnessððn asui aika ihmisen totisuus ja vakavuus. -- "Kuinka vanha sinð olet?" kysðsin. -- "Mikon pðivðnð tulee kolmetoista." Tuo kummastutti minua. -- "Etk— pelkðð takaisin tullessasi nðin y—sydðnnð?" -- "Mitðpðs minð pelkðisin? olenhan jo niin monta kyytið vienyt." -- "Oletko talon lapsia?" -- "Kasvatti minð vaan olen." -- "Ovatko vanhempasi kuolleet?" -- "Isð on elossa vielð; sydðnmaalla tervaa polttaa." -- "Entðs ðitisi?" -- "áitini kuoli silloin k—yhðnð vuonna." -- "Nðlkððnk— ðitisi kuoli?" -- "Eikð hðn niin nðlkððnkððn kuollut. Viikon sairasti ja sitten kuoli." Tytt—nen puhui yksitoikkoisella, vakavalla ððnellððn. Ja ympðrillð oli kolkko metsð; pimeð oli, niin ettð tuskin hevosen pððtð nðkyi. Ilma oli jðistð, mutta kamalan hiljaista: murhamiesihðn hiipien kulkee. -- "Muistatko ðitiðsi vielð?" -- "Miks'enpðs muistaisi? Iso tytt—hðn jo olin silloin." -- "Kerros, kuinka hðn kuoli." -- "Mitðpðs siinð paljon kertomista! Oli nðin niinkuin tðnððn lauantaina. Aamulla minð menin paimeneen naapurin lehmið ja illalla, kun kotia tulin, seisoi isð minua odottamassa. Tule, tule, sanoi, kyllð nyt taitaa loppu jo olla. M—kissð makasi ðiti viimeisillððn. Kova jano oli hðnellð ollut koko pðivðn. Ei taida olla maitoa, sanoi ðiti. -- Mistðpð sitð maitoa otti siihen aikaan? -- Onko sinun yhtððn helpompi? kysyi isð. -- Eikð ole helpompikaan; kyllðhðn kuolemalla on kovat kourat, mutta sitten tulee helppo. álð sinð minua itke; itke noita, sanoi hðn isðlle ja osoitti veljeðni ja minua. Otas, sanoi hðn sitten minulle, raamattu ja lue se eilinen paikka. Isð otti valkeata pðreesen ja minð luin. Kun olin lopettanut, virkkoi ðiti: kyllð _Hðn_ murheen pitðð. Enempðð hðn sitten ei puhunutkaan. Vðhðn ajan perðstð kun katsottiin, niin oli hðn jo kylmð." Tytt— vaikeni. Kuu nousi metsðn takaa ja loi hopeata hðrmððn. -- "Kuinka sitten kðvi?" -- "Kolmen pðivðn perðstð hðn sitten haudattiin. Kestikievari otti minut luokseen, ja hyviðhðn he ovat minulle olleetkin; veli joutui kaupunkiin oppiin. Isð meni sydðnmaalle tervaa polttamaan. Juhannuksena kðvi hðn tððllð, huivin toi minulle ja rusinoita." Ja yhð vaan yksitoikkoisena puheli tytt—: en kuullut vðrðhdystðkððn hðnen ððnessððn. Kuinka hðtð ja puute tekee lapsesta pian aika ihmisen, sen saatoin vielð ymmðrtðð. Mutta kuinka saattoi tytt— olla niin tyytyvðinen? ei sanaakaan valitusta, ei moitetta! Ma katsoin tytt——n; suuret mustat silmðt olivat niin levolliset, -- ja kumminkin oli hðn nyt juuri jutellut tapauksen samallaisen, kuin mikð minut oli sy—ssyt syvðlle epðtoivoon, ja hðn oli lapsi, minð mies. Levollisina katsoivat suuret silmðt, -- ja hðn oli halla-y—nð kyyditsemðssð outoa kautta synkðn salon ja tiesi, ettei hðnellð ole omaa kotia. -- "Suritko kauan ðitiðsi?" kysyin. -- "Itkin minð ensin paljonkin, mutta silloin muistui mieleeni... Vaan kas tuossa on Toriseva." Olin taas tuon kuuluisan jðrven rannalla, jossa aina mieleeni on muistunut muukalaisen runoilijan sanat: Sun kauneutees kolkkohon Pysðhtyy katse ihamiellð: Kivisten pððlle vuorten on Kiviset vuoret sy—sseet siellð. ákkijyrkkðnð laskee vuoren seinð parin virstan matkalla r—yhyisenð, jylhðnð kapeaan jðrveen, tyyneesen ja mustaan, ja jatkaa siellð kulkuansa yhð alas, yhtyen hopeiseen kuutamo-taivaasen. Ja vesi on jðrvessð syvðð, kerrotaan, hirmuisen syvðð, ja siellð kummalliset oudot kalat asuntoaan pitðvðt. Niitð eivðt enðð nykyajan ihmiset saa nðhdð, mutta vaarin aikoina niitð vielð nðhtiin joskus. Ja Juhannus-y—nð aina sadan vuoden perðstð nousee aave jðrven pohjasta. Minð pysðytin hevosen ja ððnett—nnð katselin Torisevaa. -- "Tuo on Inkerin kallio," sanoi tytt—ni, osoittaen kðdellððn ulospistðvðð vuoren laitaa. -- "Minkðtðhden sitð Inkerin kallioksi sanotaan?" -- "Siitðhðn Inkeri jðrveen heittihe." -- "Kukas se Inkeri oli?" -- "Niin ainakin vanhat ihmiset kertovat; talvi-iltoina ðiti vainaja usein jutteli sitð; mummolta sanoi kuulleensa lapsena ollessaan." -- "Mitðs se oli sitten?" -- "Tuolla puolen vuoren, sanovat, oli ennen vanhaan suuri kartano elikkð linna semmoinen, jossa suuri ritari asui, ja hðnellð oli tytðr, Inkeri nimeltððn, niin kaunis, niin kaunis, ettei missððn ollut niin kaunista. Sulhanen oli hðnellð, nuori Lalmanti ritari, josta hðn oli pitðnyt jo pienestð saakka. Olis hððtkin tulleet kohta, mutta syttyi suuri sota Saksanmaalla ja sinne tðytyi Lalmantinkin lðhteð kuninkaan kanssa; sillð kuningas sanoi, ettð kaikkien ritarien pitðð lðhteð sotimaan uskon edestð Turkkilaisia ja murjaaneja vastaan. Tuolla kalliolla he sitten istuivat yhdessð viimeisen illan ja lupasivat olla uskollisia toisillensa. Lalmanti lðksi ja oli poissa monta vuotta. Sillð vðlin tuli heidðn taloonsa ruma Eerikki ritari ja kosi Inkerið; mutta kun ei hðntð saanut, niin kirjoitti hðn valheellisen kirjeen semmoisen, jossa sanottiin, ettð Lalmanti muka oli kaatunut sodassa. Kun nyt ensimmðinen sulhanen oli kuollut, niin pakoitettiin Inkeri menemððn Eerikki ritarille. Vðen vietiin tytt— parka vihille; mutta kun hðð-iltana morsianta piti morsiuskamariin saatettaman, niin hðn oli kadonnut kokonaan, ei l—ydetty mistððn. Inkeri oli paennut tuolle kalliolle. Siinð istui hðn ja katsoi alas Torisevaan, katsoi, katsoi ja itki. Kyyneleet putosivat rotkoon tuonne ja helmiksi muuttuivat, ja siellð ne vielð tðnððnkin ovat, mutta sinne ei kukaan voi pððstð niitð noutamaan. Kaikki kyyneleet putosivat rotkoon, paitsi yhtð, jonka tuuli kantoi jðrveen. Se ei helmeksi muuttunutkaan, mutta siitð Vellamon neitonen syntyi. Tðmð istahti lumpeen lehdelle kiikkumaan ja lauloi: "Tule, tule neiti nuori, Tule, Inkeri ihana! Armas ompi Ahdin mailla Olo oiva Aaltolassa; Tððll' on vuoret, kullan vuoret, Tððll' on laaksot, lemmen laaksot, Tððlt' ei nouda nuodemiehet, Raasta rautaiset ritarit Vðen vienoa vihille, Pakon sulhasen sylihin. Tððll' on vuode, puhdas vuode Puhtahalle pulmuselle, Tehty lemmen lehtisistð, Sotkan uuden untuvista; Veden vðki, Vellamoiset, Aallotarten armas kansa Sua siinð tuudittavi, Unten maille uuvuttavi. Siitð Koittaret koreat, Pðivðn tyttðret soreat Kutsuilevat karkeloihin, Lemmen leikin ly—ntil—ihin. "Ja sitten nousi jðrven pintaan suunnaton joukko pienið Vellamoisia, jotka ulpukoista portaat laittoivat semmoiset aina kallioille saakka ja saattoivat Inkerin alas. "Silloin oli Juhannus-y—. "Eipð aikaakaan, niin palasi Lalmanti ritari Saksanmaalta ja kuultuaan morsiamensa hukkuneen ja saatuaan tietðð Eerikki ritarin viekkauden, vaati hðn Eerikin miekkasille ja tappoi hðnet. Hðn riensi takaisin muille maille ja sanotaan saaneen surmansa kaukana itðisellð maalla, toisella puolen Arapian korpea. Mutta aina sadan vuoden perðstð Juhannus-y—nð Lalmanti ritari tulee tðnne valkoisen ratsun selðssð; hðn rientðð Inkerin kalliolle, ja sinne Inkerikin nousee Torisevasta Vellamon neitona. Siinð he kðsityksin istuvat, kunnes Juhannus-aurinko nousee; silloin he eroavat taas sadaksi vuodeksi. Mutta Eerikki ritari ei ole saanut rauhaa haudassaan: hðn samoilee vuorella tuolla ja niin kolkosti vastaa, kun paimenet tðltð rannalta sinne huutelevat." Tytt— vaikeni... Puolivðlissð kalliota ja jðrven pintaa kasvaa petðjð, moni mutkainen tarupetðjð. Kauan vielð ajattelin: olisikohan tuo voinut estðð Inkerið putoamasta... Kuu kumotti niin kirkkaasti Inkerin kalliolle; minð laskin katsettani alemmas, nðhdðkseni paikkaa, missð Vellamo lumpeen lehdellð oli laulellut; mutta usmaa oli Toriseva ruvennut nostamaan. Jðrven pintaa ei nðkynyt enðð; nðin vaan, ettð Kivisten pððlle vuorten on Kiviset vuoret sy—sseet siellð. Ja Eerikki ritari rauhatonna vaeltaa vuorella. Miltðhðn kuuluu rauhattoman haamun huuto, ajattelin. Minð ððnsin, ja Eerikki ritari vastasi. Huh! Tuo oli kamalaa. * * * * * -- "Eik—hðn tule kylmð?" kuulin tytt—seni viimein sanovan. "Hevonenkin rupeaa jo vðrisemððn." Me nousimme rattaille. Sððli minun oli tytt—ð; ma heitin villavaippani hðnen ylitsensð ja otin itse ohjakset. Pian tulimme kestikievariin. -- "Suuri kiitos, hyvð herra, paljon kiitoksia," sanoi tytt—nen, tultuamme vierastupaan ja pantuaan vaippani tuolin selkðmykselle. Minð kðskin valkeata uuniin ja istuin sitten hðnen kanssaan lðmmittelemððn, -- "Puhaltakoonhan hevonen vðhðn," sanoi tytt—nen, ojentaen pienið kðsiðnsð lðhemmðs valkeata; "pian lðhden takaisin. Paljon nyt kulkee matkustajia, ja huomen-aamulla tulee postikin." -- "Ei suinkaan sinua tðnð y—nð enðð kyytiin panna?" -- "Molemmat rengit on kipeinð meillð, isðnnðn tðytyy odottaa postia, kukas sitten muuta kyytið veisi jollen minð? Hollinpito on meillð urakalla: hollimiehið ei ole. Saanhan huomenna sitten levðtð." Miks'et valittanut, lapsi, miks'et? Moni sinun sijassasi olisi tehnyt niin. -- "Mikð sinun nimesi on?" -- "Maija Leena. áiti vainaja sanoi Lienuksi vaan." -- "Jðipð puheemme taanoin kesken. Suritko kauan ðitiðsi?" -- "Itkin ensin monta pðivðð, mutta sitten muistin sen virren, mitð ðiti vainaja niin mielellððn aina oli laulanut, ja sitten en itkenyt enðð." -- "Mikð se oli?" -- "Olipahan vaan Virsikirjasta virsi semmoinen." -- "Laulas, tytt—ni, se." Tytt— katsahti minuun, arveli vðhðn ja lauloi sitten: "Hðn tietðð oikean avun-ajan, Hðn toimittaa kaikk' parahin." Lienu pysðhtyi. Hðn huomasi ððnensð olevan sorroksissa; hðn punastui vðhðn ja ððnet—nnð katsoi leimuavaan takkaan. Mutta takkavalkea se loisti nyt niin kirkkaasti harmaille seinille. Kotvasen kuluttua nousi hðn tuolilta. -- "No kyllð nyt taas tarkenee," sanoi hðn. "Jumalan haltuun, herra. Vaan kas kuinka tuo on pitkð," lisðsi hðn ja niisti kynttilðstð pitkðn karren mennessððn. Hðn meni ulos. Minð kiiruhdin hðnen jðlkeensð, auttaakseni hðntð hevosta kððntðmðssð kapealla pihalla, mutta tytt—nen oli jo portilla. -- "Hyvðsti!" huusi hðn vielð kerran ja katosi hallaiseen usmaan. * * * * * Taas olin yksinðni kestikievari-tuvassa, mutta nyt siellð oli valoisa ja lðmmin. Lienu oli niistðnyt karren kynttilðstð ja uuni liehtoi lðmmintð. Kauan vielð istuin uunin ððressð ja ajattelin pientð Lienua, kunnes viimein itsekseni rupesin hyrðilemððn: Hðn tietðð oikean avun ajan. Tuntui, kuin ei sydðn enðð olisikaan puoltaan vailla. Huomenna jatkoin matkaani; mutta mððrðt—n se ei enðð ollut: kotiani kuljin. Aamu oli lðmmin ja kaunis. Halla oli tehnyt paljon vahinkoa, mutta kulkeissani V:n kappelin kirkon ohitse, lauloivat siellð ihmiset: Hðn toimittaa kaikk' parahin. -- "Hallainen maa tarvitsee kyntðjið," lausuin itsekseni ja riensin kotia. Rauhaa olin saanut. End of the Project Gutenberg EBook of Novelleja I, by Samuli Suomalainen *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NOVELLEJA I *** ***** This file should be named 20621-8.txt or 20621-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/2/0/6/2/20621/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.