Novelleja

The Project Gutenberg EBook of Novelleja, by M. S. Schwartz This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Novelleja Author: M. S. Schwartz Release Date: July 23, 2011 [EBook #36824] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NOVELLEJA *** Produced by Tapio Riikonen NOVELLEJA Kirj. Rouva M. S. Schwartz Tampereella, Emil Wesanderin kirjakaupan kustannuksella, 1885. Nikolainkaupungissa, Waasan painoyhti—n kustantama ja kirjapaino, 1885. SISáLLYS: Sigrid Vangin kertomus Turhuuden lapsi SIGRID. Ylioppilaana tulin lastenopettajaksi kreivi W----lð, asuva erððssð Ruotsin lðntisistð lððneistð. Kreivillð oli tytðr, joka oli aikaihminen, ja kaksi alaikðistð poikaa. Kohta minun tultuani ékersfors'iin -- niin oli kreivin kartanon nimi -- matkusti neiti K—penhaminaan, tervehtimððn siellð oleskelevaa omaista. Talvi ja kevðt kului -- vaan neiti Eeva ei palannut. Vasta juhannuksen aikaan oli vanhemmilla ilo nðhdð kaunista tytðrtððn, joka poissaollessaan oli kadottanut kukoistavan muotonsa ja my—s vðhðsen hyvðstð luonteestaan. Minð olin silloin maailman iloinen nuorukainen, avosydðmmellinen kaikille tunteille, joka teki ettð kohta l—ysin neitin olevan suloisemman, kun luvallista oli lastenopettajan huomata; mutta minð tunsin aivan hyvin sen roolin, kun meidðn vðlillðmme oli ja sðilytin senvuoksi itsellðni lðmp—iset tunteeni. Mutta kuitenkaan ei kahdenkymmenen vuotiaana olla mestari keinossa itsiððn hillitð, ja minð en ollenkaan voinut itsestðni saada pois ettð, niin paljon kun mahdollista oli, nauttia neiti Eeva W----n seurasta ja lðsnðolosta. Erððnð iltana, noin kolme viikkoa hðnen kotiin palattuaan, nðin hðnen aivan yksinððn menevðn alas puistoon. Otin hattuni ja kðvelin jðlessð, tullakseni jollakulla sivukðytðvðllð hðntð vastaan ja niinmuodoin saada, nðkyvðisesti, sattunaista tilaisuutta, kiittðð vastaantulosta hðnen kera. Juuri kun siinð luvallisessa aikomuksessani poikkesin kapealle polulle, kuulin ððntð kahdelta keskustelevaiselta. Minð seisahdun erððn hðkin taakse ja kuuntelin; sillð minð tunsin heti Eevan ððnen, joka lausui nðmðt sanat: -- Tytt— on niinmuodoin parantunut? -- Vallan, ja hðn vaurustui niin ettð on oikeen lysti katsella hðntð, vastasi ððni, joka kuului olevan vanhanpuolisen naisen. -- Herra Jumala, Annika, kuinka puhut; eik— se olisi ollut parempi jos lapsi olisi kuollut, Silloin olisi kaikki ollut unohdettu ja minð pððssyt ilmitulon p—l——n. -- Hyvð pikku kultaseni, ðlkððt itkek—. Lapsi on sisððn ostettu lastenkotoon ja sieltð viety maalle. Tðssð on hðnen nimensð ja numero. -- Mitðs luulet minun sillð tekevðn? -- No niin, tallettakaa paperi, voisi tapahtua tulevaisuudessa ettð neiti tahtoisi tehdð hðnelle jotakin, raukka paralle. -- Minð, tehdð hðnelle jotakin; mahdotonta. Minð antaisin sillð aihetta kuiskutuksiin ja kunniani tulisi auttamatta loukatuksi. -- No, herra minun luojani, eihðn neitin tarvitsisi nðkyð; minð voisin saada sen tehtðvðkseni. -- Sinð, vanha imettðjðni? Etk— usko ettð, jos jutulla olisi lapsen kanssa tekemistð, kaikki heti arvattaisiin. -- Ei, Annikka, tytt— on kuollut meillen, ja paras on hðvittðð aina nimeen ja numeroon asti. Minð kuulin ettð hðn rikki repi paperin. Minð kuulin my—s amman tekevðn muutamia esittelyjð ja koettaa herðttðð hðnen my—tðtunnetaan vðhitellen; mutta silloin rupesi Eeva itkeen ja syyttðmððn ammaa ettð hðn tahtoisi lykðtð hðntð hðpeesen ja onnettomuuteen; syyt—ksið joita ei Annikka kestðnyt, vaan lupasi ettei koskaan enððn puhua lapsesta. Tðmðn vakuutuksen jðlkeen poistuivat he. Minð menin sen sammallavitan tyk—, jossa neiti Eeva ja hðnen vanha ammansa olivat istuneet ja heittðytyin sillen, ajatuksiani kootakseni ja liikutettua sisuani tyvennyttððkseni; sillð minusta oli kuni koko puisto olisi tanssinut. Kun olin joutunut tyvennyttðð itseðni, lankesi silmðni muutamiin paperin palasiin, jotka olivat heitetyt pensaasen. Minð kokosin ne yhteen, ja sittenkun minð, paljon vaivaa nðhtyðni, onnistuin jotensakin sovittaa rypistyneet palaset, luin minð: "Tytt—lapsi Sigrid, syntynyt 1 pðivð Toukokuuta 18--, tuntemattomilta vanhemmilta, sisððnostettu lastenkotiin 20 p:nð Kesðkuuta N:o 112:la". Tietðmðttð minkð tðhden, pistin paperin palaset liivini taskuun. * * * * * Kahdeksan vuotta sen jðlkeen oleskelin pohjois Uplandissa. Minð tapailin iltasilla kðvellð pitkin erðstð jokea, joka juoksi lðpi sen maakunnan. Nðillð kðvelyillðni olin usein huomannut pienen tyt—n, joka istui joen rannalla ja katseli muutamia suorsia, jotka uiskentelivat kahilistossa. Lapsi oli risasesti ja k—yhðsti puettu, kelmee ja muuten kituneen nðk—inen. Erððnð iltana istui se pikkunen pðð painettuna pieniin kðsiin ja itki. Minð puhuttelin hðntð, kysyen: -- Minkðtðhden itket? Hðn nosti pððtððn ja vastasi: -- Minun on nðlkð, mutta en arvaa mennð kotiin. -- Mikset? -- Kas, he aikovat myydð minut, on Kreta sanonut. Lapsi katseli pelðstyneenð ympðrilleen. Nyt vasta tutkin likemmin hðnen kasvojansa ja hðmmðstyn niiden kauneutta. Minusta tuntui kuin olisin ennen nðhnyt nuo kasvot; -- mutta missð? sitð en saanut pððhðni. -- Mikð vanhempaisi nimi on? kysyin minð. Tytt— katseli minuun ihmettelevðisesti ja vastasi: -- Ei minulla ole vanhempia. -- Ovatko kuolleet? -- Ei, Kreta sanoo ettei minulla ole koskaan ollutkaan, ei minulla ole ketððn, kun vðlittðisi minusta ja nyt he ovat sanoneet ettð he myyvðt minun tuolle mustalle miehelle, jolla on suuri joukko rumia elðimið. -- Kuinka vanha olet? -- Tðytin kahdeksan vuotta 1 p. Toukokuuta. -- Mikð nimesi on? -- Sigrid! Tðssð keskeytettiin me kiljuvalta ððneltð, joka huusi: Sigrid. Lapsi vapisi ja hiipi taakseni. -- Missð se p----n kakara lienee? sanoi ððni ja suuri vaimo tuli esiin metsðstð. -- Pikku Sigrid on tððllð, vastasin minð; hðn on nðyttðnyt minulle tietð. -- Niin, semmoisiin sillð saatanan elðvðllð kyllð on aikaa; mutta vartoo, kyllð sinun opetan, ettð sen kyllð muistat, ja samassa tuli hðn ottaakseen kiinni lasta. Minð menin vðliin ja antaen pari riksið kiukustuneelle akalle ja muutamilla toisilla sanoilla, uhaten valittaa rovastille, jos hðn lasta l—isi, onnistuin tyvennyttðð hðnen kiukkunsa ja saada hðnet hillitetyksi. Juuri kuin hðn irvistðen lupasi, ettei rangaista lasta siitð ettð hðn on kauvan poissa, saimme kuulla jyrinðn matkavaunuilta, jotka tulivat maantietð my—den py—rien. -- Riennð porttia avataksesi, elðvðinen; se on se vieras vapaaherratar, sanoi akka tyt—lle, joka juoksi, niin paljon kuin pððsi, joutuakseen portille ennen hevosia. Ajuri, ylpeydessððn, ei luullut tarvitsevansa hiljentðð kulkua, vaan antoi mennð tðyttð vauhtia, ajatellen sen vðhðisen risasen elðvðn kyllð voivan juosta. Mutta Sigrid oli heikko lapsi ja koettaessaan ettð ehtið, putosi hðn hevosien eteen. Minð riensin paikalleni; mutta samassa kuulin itkun ja vaunut py—ri pikku vaivaisen ylitsen. Akalta pððsi kirous ja minð nostin yl—s lapsen, joka oli tainnoksissa. -- Mitð se on? kysyi nuori naisððni vaunuissa, ja nuori nainen nojauntui sieltð. Minð tunsin neiti Eeva W----n. Eevan nðkeminen, nimi Sigrid, tyt—n ikð, lastenkoti -- kaikki toi silmðnrðpðyksessð muistiini puheen, kun kuulin ékerfors'in puistossa kahdeksan vuotta takaperin. Kaikella kiukulla kun sydðmeni tunsi, tðtð muistaessa ja katsellen sitð pahastin runneltua esinettð, kun varmaan oli sama lapsi jonka Eeva toivoi kuolemaan, vastasin minð: -- Te olette ajaneet Sigridin ylitse. Nimi Sigrid vaikutti ettð, entinen neiti Eeva, nyt rikas vapaaherratar T----, kelmeni: mutta ei muuta, hðn otti muutaman setelin ja kurotti ne akallen, joka seisoi vieressðni, sanoen: -- Kait se on lapsenne, ottakaat nðmðt lððkðrin hoidoksi. -- Kiitðn n—yrimmðsti, armollinen vapaaherratar, sanoi akka, jonka silmðt loistivat ahneudesta ja tytyvðisyydestð. -- Pikku Sigrid ei ole tuon akan tytðr, vaan lastenkodin lapsi, syntynyt kahdeksan vuotta takaperin 1 pðivð Toukokuuta. -- Aja! kðski vapaaherratar ja vaunut py—rivðt pois viedðkseen hðntð johonkin loistavaan kylpylaitokseen. Minð kannoin Sigrid'in kolarin tupaan metsðssð, tððllð sidon hðnen haavansa, jotka eivðt olleet vaarallisia, ehkð kepeitð. Minð sanon akalle, jos hðn hoiti tytt—ð hyvin, niin maksaisin hðnelle siitð. Minð kðvin joka pðivð pientð lemmikkiðni katsomassa, jonka kðrsivðllinen ja lempeð luonne syvðsti liikutti minua. Itse toimitin hðnelle maitoa ja leipðð ynnð senlaatuista ruokaa, ettð hðnen piti pian tointumaan; sillð olin pððttðnyt ottaa hðnen pois niiltð ihmisiltð, joidenka hoidettavana hðn oli ollut, siitð kun hðn otettiin lastenkodista ja jotka menettelivðt hðnen kanssaan niin pahasti kun mahdollista. Minð vartosin vaan hðnen tðydellistð parantumistansa, matkustaakseni tieheni ja viedðkseni hðnen kanssani. Pðivðð ennen lðht—ðni menin pienoisen suosittuni luo, puhuakseni asiasta ahneen ja ryyppððvðisen kolarinvaimon kanssa; mutta tupaan tultuani en nðhnytkððn Sigridið. -- Missð tytt— on? kysyin minð. -- Ah, hyvð herra, hðn on seurannut veljeðni, joka on keinottelija, eikð hðn tule pariin kuukauteen; mutta ei herran tarvitse pelðtð, ettð hðn siellð voi pahoin, sillð minun veljeni on hyvð mies, niin ettð kakara siellð saa kyllin hyvðð ja hauskaa. Minð lðhdin sieltð raskaalla sydammellð, sittenkun turhaan olin uhannut ja rukoillut saada tietðð mihinkð he matkustivat. Minð turvasin nimismieheen ja rovastiin, mutta kolarin vaimo toteen nðytti ettð tytt— vaan oli seurannut hðnen veljeððn, jonka vuoksi nimismies, joka tunsi veljen, piti asian vðhðpðt—isenð ja jðtti sen siksensð, ollenkin, sittenkun muutamat naapureista olivat todistaneet, ettð Sigrid todellisesti oli seurannut kolarin vaimon veljeð, jonka jðlkeen minua neuvottiin ettei enempi ajatella asiaa. * * * * * Yhdeksðn vuotta sen jðlkeen, kun olin jo unohtanut pikku Sigridin, menin, vðhðn aikaa pððkaupungissa ollessani, erððnð suvi-iltana elðintarhaan. Afissista nðin ettð suuri ratsuseura piti antaman suuren nðyttelyn. Minð otin piletin ja menin maneesin. Se oli vðkeð tðysi. Parahimmat paikat oli otettu isosimmilta (noblessilta.) Kiikarilla katsellessani, kaikkia siellð olevia loistavia naisia, seisahtui se erððsen, hyvin loistavasti vaatettuun, joka istui takanani. Minð tunsin heti vapaaherratar T----n. --- Tuossa istuu vapaaherratar T----. Hðn on tunnettu kauneutensa tðhden ja sitð paitse hðn on oikein esimerkki toisille naisille, sanoi naapurini, joka sattumalta oli vanha tuttava. -- Vai niin, vastasin minð. Samassa alkoi nðytteleminen. Se alkoi niillð tavallisilla keinottelemisilla. Kun nðmðt oli loppuneet, piti mamselli Sigridin, seitsemðntoista vuotias, tekemðn useoita konstia satuloitsemattoman hevosen selðssð. Kaunis, musta hevonen tuli tðyttð karkua sirkusellen, sen selðssð istui nuori, tavattoman pieni tytt—. Minð katselin hienoja, kelmeitð kasvoja, sillð aikaa kun hðn antoi hevosen mennð yhden kerroksen. Nimi Sigrid oli jo herðttðnet huomioni ja minð tunsin nuoressa keinottelijattaressa suosittuni kolarin tuvassa. Sigrid teki ne enin kummalliset keinot ja sai suuret kiitokset; mutta sekð kiitokset ettð se vaarallisuus hðnen esitellessððn ei voinut elðhyttðð hðnen katsettaan, niissð nðkyi aina vaan se niin kuolettava vðlinpitðmðtt—myys. Kun hðn oli lopettanut tðmðn osaston, piti hðnen tulevassa nðkymðn toisen nuoren keinottelian kera. Nytkin kunnioitti hðn itseððn, siten ettð hðn asetti ihmisen kuolevaisempaan tuskaan, siitð kuinka hðnen jðsenien ja henkensð kanssa piti kðymðn. Kðsið taputettiin, huudettiin hyvin, oltiin mieltyneenð, ja nyt piti Sigridin lopettaman esiintulonsa, siten ettð hðn seisoi yhdellð jalalla kumpaisenkin hevosen selðssð, jotka juoksivat tðyttð karkua. My—s tðmð tðytettiin katselioitten mielihyvðksi. Sigrid seisoi oikoisena hðnen olkapððllðnsð, kðsivarret ristissð rinnalla; mutta hðn seisoi siinð ainoastaan muutaman hetken; sillð toinen hevosista kompastui yhdeltð jalaltaan ja Sigrid toverinensa putosivat alas. Toveri putosi maan pððlle, mutta tytt—, jolla oli ollut korkeampi sija, heittðytyi barrieria kohti, jonka lðheisyydessð vapaaherratar ja minð istuimme. Katselijat huusivat tuskahuutoa ja toiset keinottelijat tulivat sisððn yl—snostaakseen tytt—raukkaa. Hðn oli kuollut, hðnen pððnsð oli musertunut. Syvimmillð ja itaraisemmmilla tunteilta kððnnyin vapaaherrattareen ja kuiskasin: -- Teidðn lapsenne on arvoltaan kuollut, kas tuossa he kantavat Sigridin ruumista. Nyt saatatten olla mieltynyt ja tyven, sillð hðnellð haudataan teidðn hðpeðnne. Vapaaherratar tirkisti minuun, kelmeni ja nousi yl—s mennðkseen pois; mutta hoiperteli ja putosi tainnuksissa takaisin paikalleen. Kuinka pehmeð ja hellðsydðmmellinen hðn on, sanottiin joka haaralta, kun hðn uloskannettiin tainnoksissa ollessaan. Minð ajattelin: -- Ilettðvð nainen, kun uhrasit lapsesi ylpeytesi tðhden. Jos sinulla olisi ollut hyvð tunne, olisi se pelastanut sinun lankeamisesta, nyt se on vaan ollut viattoman lapsesi murhaaja, sillð aikaa kun itse kðvelit pðð suorana maailman lðpi. Tðmð kertomus on ainoastaan yksi niistð tuhansista, joita voisi kertoa niistð raukoista, kuin tulee uhratuksi vanhempiensa vikojen tðhden. Eik——n olisi aika ettð yleinen my—tðsuojellisuus kiinnitettðisiin vðhðsen enempi nðihin onnettomiin lapsiin, joitten elðmð on kauhea tuskan jatko aina syntymðpðivðstð asti. LOPPU. VANGIN KUOLEMA. Kertomus. Erððssð jossakin Savon metsðssð l—ytyi pieni sysi-tupa. Se oli yksinkertainen ja sen omistaja k—yhð; mutta se ympðr—i seinillððn sentððn monta aarretta, joita rikkaan miehen huoneessa kaivataan. Sysi-Yrj—llð oli herttainen ja kukoistavainen vaimo, ahkera ja reipas, hiljaisella luonteella ja hyvð sydðn, vielðkin hðnellð oli pikkuinen tytðr, soma ja voimallinen, kuni lapsi, kasvatettu metsðssð. Sitð paitsi olivat molemmat puolisot onnellisia sillð rakkaudella, mikð heitð yhdisti, sillð tyytyvðisyydellð, mikð tðytti heidðn luonteensa, sillð iloisuudella, mikð teki ty—n keveðksi. Se karkea leipð maistui niin ððrett—mðn hyvðltð vaivaloisen pðivðn tulleen, se usein enempi kuin laiha kusti nautittiin aina iloisella mielellð. Ei milloinkaan kuultu Sysi-Yrj—n eikð hðnen vaimonsa valittavan onneansa eli murehtivan toimeentuloansa. Ei, he olivat kiitollisia siitð mitð Jumala heille soi, tyytyvðisið sillð vðhðllð, ja kun heidðn m—kkinsð ohitse kulki, kuului sieltð aina joku iloinen laulu. -- Kylðlliset pitivðt tapana sanoa, kun he tahtoivat tarkoittaa jotakin oikein tyytyvðistð: Iloinen luonteelta kun Sysi-Yrj— ja hðnen vaimonsa Ingrid. Jos pastori jonakuna suvi-iltana seisahtui heidðn oven eteen ja kysyi: -- No; kuinka te voitte? Niin Ingrid kumarsi ja vastasi koreasti hymyillen: -- Jumala siunatkoon herra pastoria, kun kysyy, kyllð me hyvin voimme, ja huonosti se olisikin muuten, kun me ollaan terveitð. -- Mutta minð olen kuullut ettð tulot tðnð vuonna ovat olleet kehnot, voi pastori lisðtð. -- Ehkð ne tulevat paremmaksi tulevana vuonna, vastasi Yrj—: ja nðytti koko rikkauden kahdella neljðttðkymmenettð valkoisilla, tukevilla hampailla. Niin kauan kun leipð ei puutu meiltð ja tyt—ltð, emme voi valittaa, lisðsi hðn. * * * * * Kylðssð asui rikas talollinen nimeltð Sven, yleisesti kutsuttu Iso-Sven -- senvuoksi -- ettð hðn oli suuri sekð vartaloltaan ettð rikkaudeltaan. Iso-Sven'illð oli yksi ainoa poika ja hðnen piti lukemaan itsensð papiksi. Se ei olisi liiaksi, arveli Iso-Sven, jos hðnen Ollestansa tulisi herrasmies, kun hðn itse oli niin rikas, ettð hðn voisi ostaa koko kylðn ja herraskartanon my—s jos vaan tahtoi. Olle oli hyvin oppivainen poika ja kunnosti itseððn koulussa suurella ahkeruudellaan; mutta Olle arveli my—s, kun hðn lomamatkoina oli kotona isðn ja ðidin luona, ettð hðn oli vðhðisen enempi kun toiset kylðn pojat ja se teki ettei hðn ollenkaan tahtonut seurustella heidðn kanssaan. Hðn oleskeli ainoastaan herraskartanolla, jossa hðnellð l—ytyi kaksi koulutoveria. Kylðn pojat katsoivatkin karsaasti hðneen hðnen ylpeytensð vuoksi, joka kerta kun hðn oli kotona. Harmi kasvoi vuosittain, ollenkin, kun Ollesta pidettiin paljon herraskartanossa. Erððnð Juhannuksena, kun Olle oleskeli kotona, olivat hðnen samanikðiset kylðssð pððttðneet, ettð "kiskoa ylpeyden hðnestð", niinkuin he sanoivat. Se oli kummallista, ettð hðn, talollisen poika kuni he, piti itsiððn parempana heitð. Ei, sitð eivðt kðrsineet pitemmðltð. Olle oli siihen aikaan kolmentoista vuotias, iso ja voimallinen poika, kauniilla katsannolla ja rohkealla luonnolla. Oli ehtoolla ennen juhannusta, nuori Olle oli koko pðivðn ollut herraskartanossa, mutta piti illalla menemðn kotiinsa, y—llð mennðkseen isðnsð renkien kanssa tuomaan lehtið. Hðn tavallisesti kulki aina metsðn lðpi, sillð sieltð kðvi oiko polku, ja sen hðn nytkin teki. * * * * * Vðhðn matkaa Sysi-Yrj—n tuvasta juoksi hopeaselvð ojanen, jonka rannat olivat puettuna viljavalla ruoholla, metsð kukilla, lehtipuilla ja pensailla. Ehtooaurinko heitti sðteitððn puitten latvoihin ja satakieli lauloi hðiritsemðtð yksinkertaista lauluaan. Ojan syrjðllð istui pieni tytt— ja pesi jalkojaan. Hðn oli aivan yksinððn. Koko hðnen vaatetuksensa oli lumivalkoinen paita ja hame. Hðn kuletti jalkojaan sinne tðnne vedessð ja hymyili veden liikutusta, minkð hðn sillð tapaa sai aikaan, mutta -- seisahtui vðliin kuullakseen lintujen laulua. Yhtðkkið kuului ððni metsðssð. Lapsi katsahti pelðstyneenð sinnepðin, josta se kuului, sen jðlkeen hiipi hðn yl—s ojan rannalta ja piilotti itsensð suuren pðhkinðpuun taakse. Muutaman hetken perðstð tuli joitakuita kylðn poikia esiin. He kulkivat pitkin ojan reunaa. Toinen oli varustettuna metsðstð taitetuilla kepeillð ja seipðillð. -- Oletko siitð varma ettð hðn illalla menee ulos renkien kera? sanoi erðs heistð. -- Olen kyllð ja sen tiedðn my—s ettð hðn tulee tielle tuolla ristikossa, kulkee hðn mitð tietð hyvðnsð. -- Sitten piiloutumme sinne odottamaan ja sen lupaan minð ettð semmoista selkðsaunaa, kun hðn saapi, ei kukaan ennen ole saanut. -- Kyllð, kyllð vaan, kyllð tehdððn kaalia Ison-Svennin Ollesta, niin ettei hðn toisten tule nenð ilmassa meitð vastaan enððn, olkaat siitð varmat, minð hakkaan niinkauvan, kun kðsivarsiani voin liikuttaa. -- Minð kanssa, minð kanssa, huusivat toiset. -- Sitten saa Iso-Svennin Olle sentððn aika selkðsaunan. Vaikka hðn huutaisi ja parkuisi kuinka hyvðnsð, niin ei kukaan kuule sitð tuolla ristikossa. He olivat nyt kulkeneet sen vðhðisen pensaan ohitse, jonka taakse pieni tytt—nen oli piiloutunut. Kun ei ððnið enððn kuulunut hiipi hðn sieltð esiin. Lapsi istui vðhðiselle mðttððlle ja mumisi: -- Iso-Svennin Olle saa selkððnsð. Sitten pudisti hðn vðhðistð pððtðnsð, katseella, kuni hðn olisi ollut sitð vastaan. Muutaman hetken kuluttua juoksi hðn pois ojalta metsððn ja Sysi-Yrj—n tupaan. Siellð ei ollut ketððn kotona. Isð oli mennyt miilua katsomaan ja ðiti oli ulkona lypsðmðssð heidðn ainoata lehmððnsð. Pikku Elsa istui kynnykselle ja rupesi itkemððn. Hðn ajatteli Ison-Svennin Ollea, jonka piti saaman niin paljon selkððnsð nyt, kun ei isð ollut kotona, joka olisi voinut estðð sitð. Juuri kun hðn istui ja itki, kuului metsðssð ððni, joka lauloi kansanlaulun. Elsa kuunteli. Niin ei laulanut isð eikð ðiti, se oli joku kylðstð. Siinð samassa tuli hyvissð vaatteissa vaatetettu poika esiin polkua my—den. Elsa katseli hðntð, niinkuin hðn olisi tahtonut nðhdð jos hðnellðkin oli keppi ja kukatiesi aikoisi ly—dð Ison-Svennin Ollea, mutta ei, hðn nðytti aivan ystðvðlliseltð. Poika lðhestyi hðntð ja sanoi: -- Oletko Sysi-Yrj—n tytt—? Elsa pisti kaikki kymmenen sormea suuhunsa ja katseli hðntð tukkansa alitse. Vastausta ei koskaan tullut kysymykseen. Poika ei nðyttðnyt sillð vðliðkððn pitðvðn, vaan istui hðnen viereensð nðyttðen jotakin joka oli hðnen kourassaan, sanoen: -- Katsos niin kaunista lintua kuin olen pyytðnyt! Lapsen silmðt kiintyivðt siihen vðhðiseen lintuseen, joka vapisi pojan kðdessð. -- Voit uskoa, minð en juossut vðhðð ennenkuin sain kiinni tðmðn, mutta nyt se on minun. Minð asetan sen hðkkiin ja hðnestð pitðð tuleman niin kesy, ettð hðn istuu olkapððllðni, kun herraskartanoon menen. Koko kylðn pitðð ihmettelemðn lintuani ja kaikkein pitðð puhuman Ollen kottaraisesta. -- Olle, kertoi lapsi ja katseli hðntð. Et suinkaan sinð ole Ison-Svennin Olle? -- Se oli kysymys, huusi Olle, etk— minua tunne? Kaikki kylðssð tietðð kuka minð olen. Etk— ole kylðssð kðynyt, ja eik— ne ole nðyttðneet sinulle Ison-Svennin Ollea, josta pitðð tuleman herrasmies? -- Poika r—yhkðili itseððn. -- En, vastasi Elsa. -- Etk— sinð kðy kirkossakaan? -- Kyllð; mutta ðiti on sanonut ettð silloin pitðð pappia katseleman. -- Mutta nyt voit katsella minua, ettð toisten tiedðt miltð rikkaan Ison-Svennin Olle nðyttðð. Poika katsahti tytt——n suurella yl—nkatseella. Sen jðlkeen nousi hðn yl—s, nikkasi tyt—lle, sanoen: -- Hyvðð ehtoota, nyt menen kotiini, hðkkið lintuselleni toimittamaan. Minð olen kðvellyt suuren matkan. Ne monet pojat keppeineen tulivat nyt selvðsti Elsan mieleen. Hðn piti kiinni Ollen takista huutaen: -- álð mene, ðlð mene; Sinð saat selkððsi. Sinun pitðð tðnne jððmðn siksi kun isð tulee! -- Pððstð minut, kakara, sinð saastutat hienot vaatteeni, sanoi Olle, ja tuuppasi pois Elsan. Lapsi putosi suullensa ja l—i nenðnsð maahan ettð se rupesi verta juoksemaan. Vðhðinen rupesi huutamaan. Olle, joka jo oli pari askelta hðnestð, kððnsi pððtððn katsoakseen, minkðtðhden hðn itki ja sai nðhdð ettð hðn nousi yl—s verisillð kasvoilla. Heti kððntyi hðn takaisin. Lintu pððsi irti ja Olle koetti estðð veren tuloa, pois pyyhkið kyyneleitð ja, niin hyvin kuin hðn taisi, lohduttaa itkevðð Elsaa. -- Olen tehnyt sinulle paljon pahaa, pikku raukka, sanoi Olle; mutta katsos, se ei ollut tarkoitukseni. Minð tahdoin vaan mennð kotiin lintuneni, ja suutuin, kun estit minua. Nðillð ystðvðllisillð sanoilla kððntyi Elsa ja hymyili pojalle, joka hðntð auttaakseen oli irtipððstðnyt linnun, kaikilla siihen kiinnitetyillð toivomuksilla. áiti Ingrid tuli juosten. Hðn oli kuullut tyt—n itkun ja riensi kuulemaan mitð se oli. Ollelta sai hðn kuulla koko tapauksen. Pikku Elsa arveli ettð hðn jo voi hyvin; mutta ei Olle ollenkaan saa menua, sillð niitð oli monta, monta poikaa, kun tahtoivat ly—dð hðntð. Ei Olle kuunnellut tyt—n sanoja, vaan piti niitð lapsellisina loruina. Kuinka se oli mahdollista ettð noin pikkanen kakara voisi ymmðrtðð sitð jos pojat kylðssð aikoivat ly—dð hðntð. Senvuoksi, kun hðn kerran vielð oli puhunut ystðvðllisesti Elsalle ja sanonut sydðmmelliset jððhyvðiset Ingridille, jatkoi hðn matkansa kotiin. Elsa kirkui kaikin voimin, kun hðn nðki hðnen poistuvan. áiti otti hðnet kðsivarrelleen ja koetti lohduttaa hðntð, mutta turhaan. Elsan kovin teuhatessa tuli Sysi-Yrj—, kantaen takallisen polttopuita selðssððn, esiin metsðstð. -- Mikð tytt—ð vaivaa? kysyi isð, ja taputti tytt—ð. -- Isð, ne ly—vðt hðntð! ne ly—vðt hðntð! huusi Elsa. Muutamalla sanalla selitti Ingrid mitð oli tapahtunut ja ettð tytt— intti kuulleensa, kuinka kylðn pojat olivat suostuneet, ettð varrota Ollea antaakseen hðnelle selkððn. -- Hm, sanoi Yrj—, se on mahdollista ettð tyt—llð on oikeen. Minun tekee tosiaan mieli seurata Ollea ja katsahtaa ristikkoa miltð siellð nðyttðð. Yrj— heitti puut pois ja ottaen runsaasti pitkið askeleita poistui hðn heti samalle polulle, jota Olle oli kulkenut. Vaikka Yrj— kðveli yhtð kovaa, kun joku toinen juoksee, ei hðn kuitenkaan saavuttanut Ollea. Tultuaan ristikon lðheisyyteen, kuuli hðn huutoa ja melua. Hðn kiiruhti askeleitaan ja pian seisoi hðn melupaikalla. Kylðn pojat olivat yhtð aikaa juosseet Ollen pððlle ja heti ensi kohtauksessa saaneet hðnen nurin. Juuri kuin he raivosti huutaen nostivat keppiððn, antaakseen hðntð selkððn, tuli Yrj— ristikkoon. Ei kukaan niistð rajuista pojista huomanneet hðntð, ennenkun hðn jyrisevðllð ððnellð huusi heille: "Ettek— p----le viek——n hðpee, onnettomat kakarat, ettð niin monta karata yhden pððlle! Minð p--ru viek——n nitistðn te kaikki!" Kepit putosivat alas, joukko hðvisi, jokainen juoksi eri haaralle. Vðkevðllð miehen ððnen kaijulla on jotakin kauheata pojille, kun ovat aikeessa tehdð jotakin pahaa, Senvuoksi he siis lðhtivðt heti kðpðlðmðkeen. Pari heistð oli Yrj— kuitenkin saanut niskasta kiinni ja pitðen heitð, pudisti hðn niitð kovasti ja l—i heitð toinen toiseensa, ettð kun hðn viimein pððsti heidðt irti, olivat he aivan sekaisin, ettð he t—in tuskin voivat poistua. Tðllð aikaa oli Olle noussut yl—s. Hðn kiitti Yrj—ð, joka siihen vastasi: -- álð minua kiitð, kiitð pikku Elsaani. Hðn taitaa olla ainoa joka tðllð kertaa pelasti sinut selkð-saunasta; mutta katsos Olle, jos aina olet yhtð kankea, kun tðhðnki saakka, niin he kukatiesi tapaavat sinun toisten, ja siitð voit olla varma ettð he silloin merkitsevðt sinut. Tervehdi sen vuoksi kauniisti heitð ja minua kanssa, kun yhteen tullaan kirkkomðellð, ja muista, ettð jos ei k—yhðð Sysi-Yrj—ð olisi ollut, olisi nyt kðynyt huonosti Ison-Sven'in ainoalle pojalle. Ylpeys on tyhmyyttð vaan, ja siitð seuraa paljasta harmia; pane se muistiin. Sitð ja paljon muuta sanoi Yrj— Ollelle, saattaen hðntð kylððn. Hiljaisesti ððnet—nnð kuunteli Olle hðntð. Tosin oli se vðhðisen raskasta sen ylpeðn pojan kuunnella kaikkea tðtð k—yhðltð Sysi-Yrj—ltð, jota hðn oli pitðnyt niin alhaisena ett'ei edes ennen tervehtinyt. Mutta Olle huomasi olevansa Yrj—lle kiitollisuuden velassa, sen vuoksi oli hðn ððneti ja seurasi. Muistoon pani hðn kuitenkin Sysi-Yrj—n sanat, jotka vaikuttivat enempi kuin Yrj— voi aavistaakaan. * * * * * Juhannusaattona aamulla istui Elsa etehisessð sy—den aamiaistaan. Se muuten iloinen ja irstas lapsi oli nyt hiljaa, seuraten silmillððn pientð lintua, jolle hðn heitti leivðn muruja. -- Mikð tytt—ðni vaivaa, sanoi Yrj—, ja istui lapsen viereen. En ole kuullut lapsen laulavan ja nauravan tðnðpðivðnð. Hðn otti hðnet polvillensa ja katseli Elsan jotenkin turvonnutta nenðð, lisðten: -- Ehkð hðn on kipeð, pikku Elsani? -- Ei, isð, Elsa tahtoo Ollen tðnne tulevan lintuneen, sitð Elsa tahtoo, vastasi lapsi. -- Jos et saa Ollen lintua, voit saada jonkun toisen, arveli isð, ja lupasi pyydystðð yhden ja tehdð hðkin, jossa Elsa voi sitð pitðð; mutta Elsa pudisti pððtððn, eikð vðlittðnyt niistð kauniista lupauksista. Hðn toivoi Ollen lintua eikð muuta. Kun ei isð voinut luvata hðnelle sitð, oli hðn itkemðisillððn: mutta siinð samassa huusi iloinen poika-ððni: -- Hyvðð huomenta, Yrj—! ja siinð seisoi Olle iloa loistavilla silmillð. Hienosti puettu talollisen poika kurotti kðden Sysi-Yrj—lle. Elsa hyppðsi alas isðn polvelta ja huusi: -- "Olle, mini tahdon saada lintusi; sinun pitðð antamaan se Elsalle." -- Se on lentðnyt pois, pikku Elsa, vastasi Olle: ja istui alas taputtaakseen tytt—ð; mutta nðes, jos en voi antaa sinulle lintua, niin on minulla tððllð antaa jotakin parempaa sinulle palkinnoksi siitð ettð vapautit minut selkðsaunasta. Katsos tðnne, saat nðhdð. Olle otti povitaskustaan muutamia kiiltðvið hopea ruplia. -- Nðmðt rahat on isð antanut minulle, lahjoittaakseni sinulle. Elsa pisti sormet suuhunsa, niinkuin hðn aina teki, hðmmðstyttyððn ja kurkisti tukkansa aita suuria hopearuplia. Sittenkun hðn hetkisen oli niitð katsellut, lykkðsi hðn ðkkinðisellð liikutuksella pois Ollen kðden, sanoen itkevðisellð ððnellð: -- Ei Elsa vðlitð kolikoistasi, hðn tahtoo vaan lintusi! Olle koetti koreilla puheilla ja esittelemisillð houkutella hðntð ettð se olisi parempi jos hðn ottaisi rahat, mutta Elsa, luonnon lapsi, tottunut omia oikkujaan tottelemaan, ei tahtonut kuulla sitð korvillaan. Nyt kððntyi poika Yrj——n ja pyysi hðntð ottamaan ja piilottamaan rahat Elsalle, mutta Yrj— vastasi; -- Ei, kiitoksia, sillð en ole auttanut sinua selkðsaunasta, saadakseni tyttðrelleni siitð palkintoa. Elsa huomaa kyllð sen niin olevan kun pitððkin, ettei ottaa vastaan niitð rahoja. Mene sinð Olle, sanoen terveisið Iso-Svennille, etten minð olekaan niin k—yhð, ettð tarvitsisin lahjoja hðneltð. Olle meni surullisena Sysi-Yrj—ltð. Se kiusasi hðntð ettei Elsa huolinut hðnen hopeastaan. Ei hðn voinut tyytyð siihen ettð olla valassa sille k—yhðlle Yrj—lle. Pojan ylpeyden oli vaikea tðtð sulata. Kun hðn oli vðhðn matkaa tietð kulkenut, poistuivat kuittenkin nðmðt ajatukset hðnestð muistaessaan ettð Elsa tahtoi linnun. * * * * * Ehtoolla juhannusaattona seisoi Sysi-Yrj—n tupa tohisemassa metsðssð siistinð ja hienona, havutetulla laattialla ja lehdillð ympðr—ityillð seinillð. Ulkopuolella pehmeðssð ruohistossa istui nuori muori Ingrid Elsan kanssa ja sitoi palmikoita lapsille. Yrj— istui vðhðn matkaa niistð lavitsalla, likimmðisen naapurinsa, torppari Erikin kanssa, polttaen piippunysððnsð ja puhellen yhtð ja toista. Tðmð oli kaunis maallinen kuva raivoavan metsðn keskellð. Yhtðkkið kuului rohkeita ja rivakkaita askeleita joltakulta juoksien tulevalta. Ingrid katsahti yl—s ja kas, sieltð nðkyi Olle tulevan tðyttð vauhtia vðhðinen lintuhðkki kðdessððn. Kun hðn nðki Ingridin ja Elsan, huusi hðn: -- Elsa, tðssð saat linnun, jonka toivot. Pikku Elsa huusi ilosta ja otti liutuhðkin helmaansa suudellen sitð. Hðn oli aivan kun sekaisin ilosta. Ollen silmðt loisti vðhðisen ilosta, ja kun hðn hetken kuluttua palaisi kotiin, tunsi hðn itsensð onnellisemmalta kun ennen, sillð se oli ensikerran kun hðn teki jotakin, jolla oli tarkoituksena toisen ilo. Siitð illasta Olle aina kulki herraskartanoon sitð tietð, joka kulki Sysi-Yrj—n tuvan ohitse. Usein viipyi hðn koko tiiman ja leikki Elsan kanssa, joka aina silloin toi esiin hðkin, jossa linturaukka oli vangittuna. Nðistð kolmesta oli tðmð se onnettomampi ja sentððn matkaansaattoi se niin suurta iloa Elsalle. Tuskallisilla koetuksillaan pððstðksen ulos hðkistð, hyppðsi lintu hðkin seinið vastaan siksi kun hðn vihdoin vðsyneenð putosi pohjalle josta hðn pelðstyneenð heitti surullisia katseita ympðrilleen. Elsa poimi ruohoja hðnelle, puetti hðkin kukkaisilla, antoi hðnelle sokeria ja istui pðivðt lðpitse, jutellen lemmikkinsð kanssa, mutta kaikki tðmð ei sentðhden voinut tuottaa hðnelle lohdutusta kadotetusta vapaudestaan. Onneksi Elsalle, ei hðn ymmðrtðnyt, kuinka paljon tuskaa hðnen ilonsa matkaan saattoi tðlle elðin raukalle. Lintu ja Olle olivat hðnen suurin ilonsa. Muutama pðivð kului my—skin ettei mikððn hðirinnyt hðnen lapsellista iloansa. Erððnð kauniina aamuna, kun Ingrid oli pukenut Elsan vaatteesen ja sitonut huivin hðnen pððhðnsð, juoksi Elsa lintuhðkin luo, joka riippui ulkopuolella tuvan ovea. -- "Hyvðð huomenta, pikku lintunen!" huusi hðn suositulleen. Ei mitððn pelðstynyttð lentðmistð kuulunut vastaukseksi hðkistð. Hðn kurotti nyt kðsiððn, ottaakseen sitð alas ja antaakseen ravintoa vangille. Kun hðn oli saanut vðhðisen vankilan kðsiinsð, ja katsonut sinne, makasi lintu lattialla. -- Minun pikku lintuni, miksi makaat niin hiljaisesti? huusi Elsa, istui maahan suuren puun ððreen ja aukasi hðkin oven. Lintu putosi hengett—mðnð ulos hðkistð. Kyyneleet tulvasivat Elsan silmistð. Hðn itki katkerasti, hetki hetken perðstð surullisesti katsellen kuollutta lintua. Mitð enempi hðn katseli sitð, sen katkerammaksi muuttui itku. Pikku Elsa oli aivan yksinððn siinð suuressa metsðssð, sillð ðiti oli mennyt kylððn ja isð oli lðhtenyt viemððn puita miilulle. Ei l—ytynyt siis ketððn, joka ystðvðllisellð sanalla olisi lievittðnyt sitð tuskaa, kun esine hðnen suurimmasta ilostansa nyt oli vaikuttanut. Kauan oli Elsa istunut ja itkenyt, kun hellð miehen ððni hðnen takanaan lausui seuraavat sanat: -- "Mitð varten itket niin kovin lapseni?" Pelðstyneenð katsoi metsðn tytt— yl—s. Siinð seisoi mies puettuna mustiin vaatteisin. Hðn katsoi ystðvðllisesti lapseen. -- Lintuni on kuollut, ðnkytti Elsa, joka tunsi pastorin. Hðnellð oli tapa joka sunnuntai niiata hðnelle kirkkomðellð. Pappi otti yl—s linnun ja sanoi: -- Lintusi on paljon onnellisempi nyt, kuin silloin koska sinð pidit vankina sitð tuossa hðkissð. Vangin kuolema on aina onnellisin, mitð hðnelle voi tapahtua, sillð sen kautta hðn saa vapauden. Lintu tðssð varmaan on tuntenut itsensð onnettomaksi. -- Ei, Elsa antoi hðnelle sokeria ja piti hðnestð paljon, sanoi lapsi. -- Mutta kaikki se ei voinut lohduttaa hðntð siitð ettei hðn saanut lentðð ympðri metsðssð. Sinun ilosi on ollut syynð vangin kuolemaan, ðlð sentðhden kadehti hðntð. Elsa tirkisti pastoria. Se nðytti siltð kun hðn ei olisi ymmðrtðnyt hðntð. Pappi jatkoi: -- Etk— pitðisi sitð hyvin ikðvðnð, jos vanhempasi sulkisi sinut huoneesen, etkð koskaan saisi juosta vapaassa ilmassa? -- Kyllð, Elsa suuttuisi silloin kovin. -- Sinð et sentððn ole saanut siipið, jotka kannattaisivat sinua avarassa ilmassa, kuin linnuilla on, ja sentððn pitðisit sen ikðvðnð ettei saada pitðð vapautta; kuinkas luulet linnun tunteneen sen? -- Mutta ei Elsa kuule olleensa paha linnulle, sillð hðn ei ollut paha, keskeytti hðn. -- Sen tiedðn pikku lapseni. Sinð olit niin hyvð, kun ymmðrsit, mutta ymmðrtðmðtt—myytesi on tehnyt, ettð ilosi maksoi hðnelle monta tuskaa. Ole sen vuoksi tyytyvðinen, kun kuolema on lopettanut hðnen tuskansa. Elsa pyyhki pois kyyneleet, otti linnun ja suuteli sitð, sanoen: -- Sinð pikku lintu raukka, sinulla on ollut niin ikðvð! Elsa olisi kyllð pððstðnyt sinut ulos, jos olisit elðnyt ja hðn tietðnyt, ettð olit murheissasi. -- Nyt pitðð sinun antaman hðnelle anteeksi. -- Se on kyllð antanut sinulle anteeksi ja on onnellinen nyt, kun Jumala aukasi hðnelle hðkin, sanoi pastori. * * * * * Ehtoopðivðllð tuli Olle. -- Sittenkun Elsa kyynel silmissð oli jutellut mitð pastori sanoi linnun kuolemasta, asetettiin se pieneen oksista palmikoittuun laatikkoon ja kaivettiin maahan suuren puun viereen, jonka runkoon Olle riipusteli Elsan pyynn—stð: "Tðssð lepðð Elsan vanki." Monta pðivðð kului ennenkuin Elsa sai iloisen luonteensa takaisin. Se ainoa, joka voi hðnen surunsa poistaa, oli Olle. Niin kului kesð, erððnð kauniina pðivðnð Olle tuli sanomaan Elsalle ettð hðnen piti lðhtemðn kouluun. Elsa itki katkerasti, kuni silloinkin kun lintu kuoli ja kun Olle oli poissa, oli se vðhðnen tyhjð hðkki, hðnen rakkahin ystðvðnsð. Joka aamu otti hðn sen alas seinðstð ja puetti sen kukkaisilla, pani sokerimuruisia sen pohjalle; sillð, sanoi hðn, pikku lintuseni voi y—llð tulla haudasta ja silloin tarvitsee hðn ruokaa. Hðkin ovi oli aina avoinna. Erððnð aamuna, Elsan ulos tullessa, istui pieni lintunen hðkissð, noukkien sokeri- ja leivðnmurusia. Kun se oli sy—nyt tarpeeksi, lensi se pois; mutta puolipðivðn aikaan nðkyi se taasen. Vðhðinen varpunen, kun joka pðivð l—ysi leipðð ja sokeria hðkissð, tuli sinne joka kerta kun nðlkð oli, mutta lensi sitten pois, iloitakseen vapaudestaan. Elsan tyytyvðisyys palasi nyt vallan tðydellisesti. Talveksi rakensi varpunen itselleen pesðn rðystððn alle ja Elsa varusti ruoalla, jonka hðn aina pani hðkin pohjalle, minkð hðn aina aamusilla ripusti ulos. * * * * * Vuodet kuluivat. Elsa kasvoi vapaana ja iloisena, honkien ja koivujen keskellð. Vðhðinen lintuhðkki oli aina vaan hðnen ilonsa ja piti paikkansa tuvan oven viereisyydessð. Joka pðivð nðhtiin Elsan panevan leipðð ja ryynið hðkin pohjalle, jonka hðn talvella kaunisteli kuusen oksilla ja kesðsin kukkaisilla ja ruohoilla. Ei yksi, kun monta lintua tuli sinne sy—mððn ja iloittamaan Elsaa, jonka suurin ilo oli ne lentðvðt ruoka-vieraat. Niin oli aika mennyt eteenpðin. Lapsesta oli tullut sorea ja soma neitsy, ja Sysi-Yrj—n Elsa oli, silloin kun hðn kirkkomðellð nðytti itseðnsð, esine, johonka kaikkien silmðt kiintyivðt. Elsa oli lukenut ripille pastorin edessð ja kauniisti muisti hðn, ettð se oli pastori, joka lohdutti hðntð silloin kun pikku lintu kuoli. Hðn pani my—s hðnen sanansa muistiin, ja harvoin on kristillisellð papilla ollut oppilaana joku, joka enemmðn kun Elsa hartaudella ja lðmpymyydellð kuuntelee hðnen oppiaan. Iloinen ja vapaa, silloin kuin hðn oleskeli metsðssð ja maalla, oli hðn jumalinen ja hiljainen, kun hðn astui temppeliin eli rukoili Jumalaa. Elsa oli sitð paitsi voimallinen ja kelpo tytt—, ty—skenteli ahkeruudella, terveellð luonteella ja kun pðivðn ty—t loppuivat, istui hðn suvi-illoilla puun vieressð, jonka runkoon Olle oli riipustanut sanat: "Tðssð lepðð Elsan vanki." Vðlistð tapahtui, ettð torppari Eerikin Kalle, roteva nuorukainen, muutamia vuosia vanhempi Elsaa, istui hðnen vieressððn ja jutteli iloisesti. Kalle auttoi Yrj—ð miilulla, jotta hðn joka pðivð nðki ja tapasi Elsan. Niin oli aika kulunut ja Elsa tðyttðnyt seitsemðntoista vuotta. * * * * * Kesð loisti taasen kauneudessaan. Oli kaunis ilta. Pðivðn ty— lopetettu. Yrj— poltti piippuaan, istuen lavitsalla ulkopuolella tuvan ovea, tavaten erðstð sanomalehteð, jonka hðn oli lainannut kylðstð ja joka oli vðhintðkin kolmen kuukauden vanha. Suuren puun alla l—ydðmme Kallen ja Elsan, jutellen tanssi-huveista, jotka piti tuleman ensi sunnuntaina, ja Elsa arveli ettei hðnen pitðnyt antaman tðtðkððn tanssia Kallelle. -- Ja sen sanon sinulle Elsa, etk— lupaa ettð saan py—ritellð sinun kanssasi, niin... "Saat tehdð sen toisten tytt—jen kanssa," keskeytti Elsa nauraen. Vaikka kasvanut metsðssð ja aivan tietðmðt—n kaupunki-elðmðstð, tiesi Yrj—n tytðr sentððn, enempi kuin pitðisi, ettð hðn oli kauniin tytt— koko kylðssð. -- Se oli kummallista, selvitti Kalle, mutta ei se ollut sitð, kun aivoin sanoa, vaan tiedðn uutisen, jonka mielin puhua sinulle. Nyt pððset sitð kuulemasta. Elsalla oli se vðhðinen vika, ettð hðn oli utelias ja kellð ei sitð vikaa olisi? saadakseen tietðð mitð Kalle tiesi, lupasi hðn tanssia Kallen kanssa kolme tanssia eikð antaa Pentti Olson'ille, joka pidettiin kauniina poikana, yhtðkððn ainoata. Kun tðmð sovinto oli tehty, sanoi Elsa aivan levottomasti: -- No, Kalle, esiin uutisella. -- Tiedðtk—, Ison-Svennin Olle on tullut kotiin. -- Onko Olle tullut kotiin, huusi Elsa? Voi! minulla on niin hauskaa! -- Luulen tulleesi oikein iloiseksi siitð uutisesta, sanoi Kalle ja katsoi karsaalla mielellð Elsaa. -- Niin Kalle, niin tulinkin. Sinun pitðð tietðmðn, ettð sitten on kokonaista kuusi vuotta kulunut kun Olle oli kotona. Se on hauskaa saada nðhdð hðntð. Hðn on aina pitðnyt minusta, jo siitð asti kun olin pikkainen, ja hðn antoi minulle tuon. Elsa osoitti lintu hðkkið. -- Rakas Elsa, ei hðn sinua enððn muista. Hðnestð on nyt tullut oikea herrasmies ja haukutaan magister Olof Svensonniksi. -- Mitð sitten? kun hðn viimeksi oli kotona, oli hðn ylioppilas ja hðnellð oli valkoinen lakki. Mutta se ei estðnyt hðntð minua tervehtimðstð? Olle tulee kyllð, sen tiedðn varmaan. -- Siinð sinulla on oikeen, Elsa! rakkahin Elsa! huusi ilonen ððni hðnen takanansa. Elsa hyppðsi yl—s, ja kas -- siinð seisoi hðnen edessððn erðs herra, mustalla tukalla ja huuliparralla, hienoilla vaatteilla ja iloisilla silmillð. Hðn kurotti molemmat kðtensð Elsaa kohti, sanoen sydðmellisesti: -- Hyvðð pðivðð, Elsa. Miten sinð olet tullut suureksi ja kauniiksi! Sitten paiskasi hðn ystðvðllisesti kðttð Elsan ja Kallen kanssa. Josko Olle oli vielð ylpeð, sitð ei kuitenkaan huomattu nyt hðnen kðyt—ksestððn. Ensi pyhðnð oli hðn kanssa tanssissa ja py—ritti kovin tytt—jð, kumminkin enimmðn Elsaa, joka oli kauniimpi ja iloisempi kun ennen. Kalle raukka nðytti surulliselta, mutta oli vaiti. Ei hðn tahtonut hðiritð Elsan iloa. Se oli hðnen kanssaan, kuin Elsan vðhðisen linnun kanssa; Kallen tuskalla osti Elsa ilonsa. * * * * * Suvi kului ja Olle viipyi kotona -- ehkð hðn ainoastaan oli aikonut viipyð muutaman viikon. Ettð se oli Elsa, jonka takia Olle viipyi, se huomattiin heti, sillð iltasilla kðveli hðn Yrj—n kotiin ja vietti ehtoonsa jutellen Elsan kanssa. Kerran oli Yrj— sanonut hðnelle: -- álð kðy ja sekoita tytt—ni pððtð, sillð hðn ei sovi hienolle herralle. -- Siitð tulee oivallinen papin rouva, sanoi Olle nauraen, ja tuli taasen toisena pðivðnð. Ingrid ei sanonut mitððn. Hðn ajatteli: Jos Olle tahtoo tehdð Elsan vaimokseen, tapahtukoon se Jumalan nimessð. Erððnð iltana, kun Olle tuli kotiin Elsan luota, istui Iso-Sven portailla poltellen piippua. -- Mistð rakas poika tulee? (Sven ei milloinkaan kutsunut Ollea muuksi kun pojaksi, eikð milloinkaan nimeltð, ei nytkððn vaikka hðnestð oli tullut oppinut maisteri). -- Minð tulin Sysi-Yrj—n Elsan luota, vastasi Olle ja istui isðn viereen. -- En ymmðrrð mitð sinun on sen kanssa tekemistð, enkð juuri paljon pidð siitð, jatkoi Sven, kððntðen piippuaan. Hðn ikððnkuin vðhðn karttoi Ollea, kun siitð oli tullut jo niin oppinut mies ja maksanut isðlle niin paljon rahaa. -- Sen tarttee isðn sentððnkin tietðð, ettð minð rakastan Elsaa, ja arvelen, ettð hðnestð jonakuna pðivðnð tulee minulle vaimo, vastasi Olle. -- Ottaisiko Iso-Sven miniðkseen Sysi-Yrj—n tyttðren! huusi Sven. Ei, me viivymme siinð asiassa. Korkeammalta se tðytyy tulla. Ei hðn ole nainen herrasmiehelle, ainakaan semmoiselle kun minun poikani on. -- Mitð hðn ei ole, voi hðnestð tulla, ja nyt se on pððtetty minun ja Elsan vðlillð, ettð hðnestð tulee omani. Minð arvelen, ettð Ison-Svenin poika on tarpeeksi rikas, ettð hðnen isðnsð antaa hðnen ottaa vaimokseen, kenenkð hðn tahtoo. Ja jos niin vaaditaan, voi isð kyllð antaa miniðlleen kasvatuksen, ettð hðn sopii pojallensa. Ei l—ydy monta isðð, jonka rikkaudellaan sopisi tehdð se. Olle oli koskenut isððnsð hðnen heikolta puoleltaan, nimittðin hðnen turhamielisyydestððn rikkaana ollen. Hðnen halunsa nðytti, ettð hðn rahoillaan saattaisi tehdð sitð, mitð ei muut pitðjðssð voisi tehdð. Kun oikeen todenmukaisesti oli keskusteltu isðn kanssa, tuli Iso-Sven tosiaankin siihen pððt—kseen, ettð hðn suostui ottamaan Elsan poikansa vaimoksi ja ettð Iso-Sven itse piti menemðn puhumaan Yrj—n kanssa. Sven esitteli Yrj—lle, ettð saada lðhettðð Elsaa kaupunkiin, johonkin oppilaitokseen, jossa hðn oppisi kaikellaista, kun maisteri Svensonin vaimon tðytyisi osata. Sysi-Yrj— antoi luonnollisesti my—nnytyksensð, kun hðn kuuli ettð Elsa ennen oli antanut sydðmensð Ollelle. Syksyllð piti Elsan jðttðmðn vanhempiensa kodin. Illalla ennen matkustustansa kotoansa, sanoi Kalle Elsalle. -- Hyvðsti, kaikkein rakkahin Elsa: niinkuin minð sinua rakastan, en minð koskaan rakasta ketððn muuta, ja sen vuoksi jos ei sinun hyvin kðy poissa kaupungissa ollessasi, niin muista ettð tððllð kotona l—ytyy sydðn, joka ly— uskollisesti sinun tðhtesi. Elsa asetettiin rouva X~---n kouluun C. kaupunkiin. Hðn sai alottaa kirjoittamisella, proderamisella, piirustuksella ja monella muulla kauniilla ty—llð, joista ei hðnellð ennen ollut aavistustakaan. Ehtoisin tuli Olle hðntð tervehtimððn, puhui kuinka paljon hðn rakasti hðntð ja kuinka iloiseksi hðn tulisi, kun Elsasta tulee sivistynyt nainen; mutta sillð niin kutsutulla sivistymisellð kðvi kehnosti. Elsa edistyi aivan vðhðn. Tðmð ostettiin kuitenkin aivan kalliisti, sillð ilo katosi metsðn tyttðreltð, joka nyt istui suljettuna aamusta ehtoosen vðhðisessð, somassa huoneessa, jonka Olle oli antanut kaunistaa kaikin tavoin. Posket vaalenivat ja silmðt kadottivat loistonsa. Hðnen hymynsð oli surullinen ja hðnen onnensa oli kadonnut. Hðn toivoi ulos hðkistð. Elsa toivoi saada palata metsððn, isðnsð m—kkiin, vapauteen; mutta hðn oli vaiti ja riiteli tahtoansa vastaan, ettei olisi murehdittanut Ollea. Hðnkin oli tullut hðnelle vieraaksi, sillð hðnen ajatuksensa ei ollut Elsan, ja vðlistð oli, kun hðn ei olisi ymmðrtðnyt Ollea. Lopullisesti oli sielun hiljainen tuska koskenut ruumiisen. Elsan tðytyi ottaa vuoteen turvakseen. Kova kuumetauti ja vaarallinen rintakipu oli, kolme kuukautta oltuaan kaupungissa, katkaissut sen voimallisen tyt—n terveyden. Olle oli tuskissaan. Kaupungin parhaimpiin lððkðriin turvattiin, mutta se ei voinut mitððn. Lopullisesti sanoi yksi heistð: -- Nyt ei enððn ole muuta keinoa, kun viedð hðnet kotiin omaistensa luo. Olle teki niin. Enempi kuolleena kun elðvðnð palasi Elsa k—yhððn vanhempainsa kotiin, mutta kun hðn sai nðhdð sen matalan asunnon, ympðr—ittynð korkealta havumetsðltð, itki hðn ilosta ja, kððntyen Olleen, kurotti hðn kðtensð hðnelle, sanoen: -- Kiitoksia Olle, sinð olet antanut minulle vapauteni. Jos minun olisi tðytynyt enemmðn aikaa elðð hðkissð tuolla poissa, niin olisi minun kanssani kðynyt, kuni lintuseni; siitð olisi tullut vangin kuolema. Elsa palasi nyt elðmððn ja terveyteen. Ne kalpeat kasvot kukoistivat uudestaan, silmðt rupesivat loistamaan ja huulet hymyilemððn; mutta kun Olle puhui rakkaudestaan ja heidðn tulevaisuudesta, niin pudisti Elsa pððtððn sanoen: -- Se on minun kanssani, niinkuin linnun metsðssð, minð sovin ainoastaan sille. Minð kuolisin toivosta vapauteen, ja siihen yksinkertaiseen elðmððn, joka on tullut minulle rakkaaksi; ja sinð Olle huomaat kyllð piankin, ettð Elsan yksinkertaiset vaatimukset ja tavat eivðt sovellu sinulle ja sinð et tyytyisi minuun. Ei, yhtðvertaiset lapset sekð leikit parahin. Syksyllð matkusti Olle taasen kaupunkiin. Elsa itki hðnen mennessð, mutta ei tahtonut seurata hðntð. * * * * * Elsan poissa ollessa oli Kalle hoitanut vðhðistð lintujen ravintolaa, niin, ettð huoneen oven ympðrillð lenteli lintuja parvissa ja hyppelivðt ulos ja sisðlle auki olevasta hðkin ovesta. Heillð oli koto siellð, mutta koto, joka ei poistanut heiltð vapautta. Vuosi kului. Elsa kukoistui ja metsðn kaiku saneli hðnen laulujansa. Hðn oli palannut vanhoin tapoihinsa ja t—ihinsð. Hðn oli tyytyvðinen ja onnellinen. Kalle auttoi aina eteenkinpðin Yrj—ð ja ehtoisilla kisaili hðn Elsan kanssa; mutta jos hðn silloin tuli sanoneeksi, ettð hðn sydðmestð rakasti Elsaa, niin vastasi hðn: -- álð puhu semmoisia joutavia minulle. Niin kauvan kuin ei Olle ole antanut minulle takaisin sanaani, en tahdo kuulla senlaatuista puhetta. Kevððllð tuli Olle taasen. Hðnen ensimmðinen kðyntinsð oli Elsan luo. Hðn puhui ystðvðllisesti ja iloisesti hðnen kanssaan ja nðytti tyytyvðiseltð, kun hðn huomasi, ettð Elsa oli tullut terveeksi ja tyytyvðiseksi: mutta ei sanaakaan rakkaudesta kuulunut hðnen huuliltaan. Hðn oli ruvennut rakennuttamaan uudistaloa metsððn, ei kaukana Yrj—n tuvasta. Siitð piti tuleman suviasunto, sanoi hðn. Kun hðnen piti syksyllð poislðhtemðn, tuli hðn erððnð aamuna Elsan luo ja pyysi hðntð seuraamaan itseððn mðelle. Siellð he istahtivat ja Olle sanoi: -- Sano minulle nyt todellisesti, Elsa, kumpaako sinð enemmðn rakastat, minua vai Kallea? -- Se on niin erilaatusta kun minð tunnen teistð, vastasi Elsa, punehtuen. -- Kalle on minun vertaiseni, menestyy metsðssð miilun ððressð ja yksinkertaisuudessa, niinkuin minðkin. Me rakastamme samaa ty—tð, samaa elðmðð, ja voimme puhua kaikista nðistð toinen toisemme kanssa. Sinð taasen, Olle, olet niin oppinut, et sinð l—ydð ihanuutta myrskyisessð metsðssð, et hauskuutta k—yhðssð olemisessa ja sen vuoksi olet sinð minusta, niinkuin korkeampi, parempi olento; sinð et ole vertaiseni. -- Enkð siis voi tulla sinulle mieheksi. -- Ei, Elsa kurotti hðnelle kðtensð, lisðten: mutta niin kauvan kun et sinð pidð kenestðkððn toisesta, ei Elsa mene naimiseen. -- Ei niin, Elsa. -- Sinð olet vapaa, ja minð olen tðstð lðhin veljesi, -- ja sinð, sinð pidðt minut aina paraana ystðvðnðsi. -- Sen teen niin kauvan kuin elðn. -- Kiitoksia siitð, ja nyt, Elsa, jos sinð rakastat Kallea, niin valmista minulle se ilo, ettð tulevana vuonna, kun olen papiksi vihitty ja tulen tðnne, saan lukea siunauksen sinulle ja Kallelle. * * * * * Seuraavana vuonna ei Olle tullut, niinkuin tavallisesti, juhannusaikaan, vaan kirjoitti ettei hðnen pitðnyt tuleman ennen syksyð, jolloin hðn toivoi uudistalonsa olevan valmiina; ja kun hðn oli kuullut ettei Elsan ja Kallen hðitð pitðnyt vietettðmðn ennen joulua, voi tapahtua ettð hðn viipyisi siksi. Jouluna oli paljon tekemistð Ison-Svennin talossa. Hðn vartosi poikaa kotiin, pappismiehenð. Sitð paitsi oli Sven pððttðnyt, ettð, vaikka olisi mikð hyvððn esteenð, niin ei Elsan hðitð saa viettðð muualla kun hðnen luonaan. Totta puhuaksemme, tðytyy tunnustaa, ettð Sven oli hyvin tyytyvðinen siitð, ettei Sysi-Yrj—n tyttðrestð tullut hðnelle miniðð ja siitð ilosta tahtoi hðn oikeen kunnioittaa hðntð. Tapaninpðivðnð vihki Olle aivotun morsiamensa Kallen kanssa. Se oli ensimmðinen toimitus, jonka Olle pappina toimitti. Hðnen ððnensð oli tyven ja lempeð, kun hðn heille luki siunauksen, eikð kukaan voinut havaita sen nuoren papin otsalla edes varjoakaan. Iloisena tanssi hðn ringissð, kun ruunu tanssittiin morsiamelta; ja kun morsiusparin piti menemðn kotiin Yrj—n m—kkiin metsðssð, jossa paras huone oli tehty morsiushuoneeksi, seurasi Olle kanssa. Hðn ajoi itse morsiusparin rekeð. Kun hðn tuli uudistalonsa kohdalle, seisahtui Olle ja huusi toisille ettð heidðnkin piti seisahtuman. Sen tehtyð pyysi hðn kaikkia tulemaan sisðlle juomaan morsiamen muistoa. Koko joukko astui siihen suureen ja somaan tupaan, jossa kaikki pienemmðstð suurempaan, mikð kuuluu huonekalustoon, oli uutta ja hyvðð. Olle vei heidðt kahteen kauniisen, uusilla huonekaluilla varustettuun kamariin. Sitte lðhestyi hðn kolmatta ja ottaen kiinni Elsan kðdestð, sanoi hðn pehmeðllð ððnellð: -- Pitððk— Elsa tðstð vðhðisestð kodista? -- Niin Olle, tððllð sinun on hyvð olla. -- Ei minun, vaan sinun. Tðmð on se morsiuslahja jonka minð sinulle annan. Ota se muistoksi Ollelta. Ynnð tðtð, seuraa maata tarpeeksi kyllð teitð elðttðmððn. Ja nyt, minun pikku kesyt—n lintuni, ole onnellinen tðssð avonaisessa hðkissð, keskellð metsðð, sitð toivoo ystðvðsi Olle. Hðn avasi morsiushuoneen oven, suuteli Elsaa otsalle ja poistui ðkkið. Eik—hðn Elsa nytkin ostanut onneansa toisen kðrsimisellð. * * * * * Kymmenen vuotta sen jðlkeen tuli Olle seurakunnan kirkkoherraksi. Hðn oli kelvollinen pappi, kðvi usein Elsan luona ja nðki ettð hðn oli tyytyvðinen ja onnellinen. Itse oli hðn naimata. Kun hðn kuoli, lahjoitti hðn omaisuutensa kouluhuoneuksen rakentamista varten. LOPPU. TURHUUDEN LAPSI. Leski vapaaherratar Klenkrona kuului niihin naisiin, jotka sydðmestð rakastavat ylellisyyttð ja loistavaa elðmðð. Hðn oli ollut kaunis; eikð koskaan tietðnyt muuta kun oikkujensa tyydyttðmistð. Elðmð hðnelle ei ollut muuta, kun ettð alinomaa olla tansseissa, nðyttelyssð ja muissa huveissa. Ettð jotakin huoneellista l—ytyi, siitð leski vapaaherratar Klenkrona oli aivan tietðmðt—n. Lðhes neljðnkymmenen vuotiaana jði hðn leskeksi ja silloin tapahtui ettð miehen entisestð suuresta rikkaudesta oli aivan vðhðsen jðlellð. Se oli kuitenkin turha asia vapaaherrattaren silmissð, ettð hðn sitð olisi ajatellut, eli tehnyt jotakin muutosta elðmðssððn, vaan jatkoi kulkuaan hulluuden radalla. Hðnellð oli kaksi lasta, ruma poika ja kaunis tytðr. Jðlkimmðinen oli ðitin lemmitty, se tahtoo sanoa: vapaaherratar koristi ja puki vðhðstð tytðrtððn kauniimpiin ja uudenmukaisempiin vaatteisiin, antoi hðnen opetella tanssimaan, laulaan, soittelemaan ja ranskaa juttelemaan j.n.e. Sillð kun tytt— oppi puhumaan, totutettiin hðn kaikkiin joka voi esiintuoda hðnen etevyyttððn ja tehdð hðntð etevðksi seuraihmiseksi. Se, kaikkea sisðllistð arvoa vailla oleva ðiti, ei milloinkaan ollut tytðrtððn opettanut jotakin, jonka kautta hðnen sydðmensð olisi tullut hyvðksi, ja ihmisarvonsa lisððntynyt. Poikaa, jolla ei l—ytynyt ulkonaisia etuisuuksia, oli ðidin vaikea kðrsið, ja sen vuoksi hðn aikaisin vietiin erððn koulunopettajan luo, jonka yksinkertaisessa ja rakastettavassa perheessð hðn kasvatettiin. Kun vapaaherra Klenkrona kuoli, oli poika jo hovioikeuden notarius, tunnettu ja suosittu kelvollisuutensa ja todellisen luonteensa vuoksi. Tytðr taasen, kahdeksansoista vuotias tytt—, oli yksi pððkaupungin enin suosituista ja loistavista nuorista naisista. Hðn oli kaunis, tanssi kuni enkeli, lauloi -- hm, kuni satakieli, niin sanoivat hðnen suosijansa kumminkin. Neiti Zelina Klenkrona vaatetti itseððn uusimmalla tavalla, oli ollut kuukauden Parisissa ja taisi mestarin tavalla vððntðð kaikkein nuorten miesten pððt, jotka hðntð lðhestyivðt. Enimmðn osan aamupðivðstð oleskeli hðn peilin ððressð, tutki kaikki tualetin apulðhteet, ylistððkseen kauneuttaan ja liikkuvaisuutta kasvoissaan. Ei kukaan tytt— tajunnut, kuni hðn, hymyillð onnettomalle rakastajalle, eli silmillððn antaa niin lempeðn, iloisen, totisen ja elðvðn katseen. Hðnen kasvonsa oli kuni koru, hðn voi niille antaa minkð muodon hðn tahtoi. Hðnen ja hðnen veljensð vðlillð oli suuri ero; jonka vuoksi kun se vðhðinen perint— isð-vainajan jðlkeen jaettiin, poika ani harvoin nðhtiin ðitinsð kodissa. Vaikka vapaaherratar Klenkrona tyttðrineen jatkoi samaa elðmðð kuin miehen elðessð, tiettiin yleisesti ettei neiti Zelina Klenkrona voinut tulla naiduksi rahainsa vuoksi, vaan hðnen kauneutensa tðytyi toimittaa hðnelle miehen. Nuoret kaartin luutnantit olivat tavattomasti mieltyneet tanssimaan ja juttelemaan kauniin Zelinan kanssa ja osoittivat tuhansia kohteliaisuuksia hðnelle; mutta ei hðn ollut tarpeeksi rikas, ettð joku heistð olisi tarjonnut hðnelle kðtensð ja sydðmensð. No niin, erððnð pðivðnð oli loistavat pidot vapaaherratar Klenkronalla, hðn vietti tyttðrensð kihlauksia rikkaan tukkukauppias Stenman'in kanssa. Tosin oli vapaaherratar kihlauspðivðnð aamulla itkenyt ajatellessaan ettð hðnen kaunis Zelina tulisi vaihtamaan nimen Klenkrona niin halpaan kun Stenman oli; mutta lakia ei l—ydy hðdðllð. Se on mahdotonta ettð vapaaherratar Klenkrona voi asettaa tapansa ja ulosmenonsa niitten vðhðisten tulojen mukaan, ei se ollut ajateltavakaan. Ei, muuta ei ollut jðlellð, kun ettð uhrata nimen, tullakseen rikkauteen. Zelina tulisi sentððnkin aina kantamaan vapaaherratar'in arvoa. Se oli sen lempeðn ðidin sydðmen lohdutus. Sillð aikaa kun vapaaherratar tðllð tavalla onnistui hillitð suruaan Stenman'in nimestð, oli Zelina my—s huoneessaan itkenyt vðhðisen vðrssyn. Hðn arveli sen olleen paljo hauskempaa, jos hðn olisi tullut kihlatuksi kreivi K. kanssa -- joka oli niin kaunis, ja niin jumalattoman korealta hevos-kaartin vormussa; mutta kun ei se nyt voinut tapahtua, tðytyi hðnen luonnollisesti ottaa Stenman'in. Zelina lohdutti itseðnsð, hetken kuluttua, sillð, ettð hðn rikkaan tukkukauppias Stenman'in vaimona saisi eteenkinpðin pitðð loistavaa elðmðð ja ettð kreivi K. saisi tilaisuutta ihmetellð hðntð kauniimpana rouvana. Kolmen kuukauden jðlkeen oli hððt. Onnellinen ja rakas Stenman vei loistavaan kotiinsa kauniin Zelinan. Stenman oli rakas yli korvien, ja sitð paitsi; hðnellð oli enempi sydðntð kun pððtð. Sen voi edeltðpðin huomata ettð nuoren rouvan piti hallitseman hðnet. Mies, joka on rakas, hyvð, pehmeð ja heikko luonteeltaan nðkyy olevan mððrðtty seisomaan "toffelin alla." Hðn ei saata toivoakkaan voittaakseen jotain vaimolta, joka kylmðllð sydðmellð ja toimeentulon takia on hðnelle kðtensð antanut. * * * * * Muutama vuosi kului Zelinan ja miehensð elðessð hurskaasti. Tosin oli Stenman, kun Zelina tuli ðitiksi, koettanut houkutella hðntð hiljaisempaan elðmðn tapaan; mutta silloin hðn suuttui ja ðitinsð, vapaaherratar, torui vðvyððn niin ettð hðn kiitti kun sai olla vaiti. Neljð vuotta pikku Rosan synnyttyð kuoli vapaaherratar Klenkrona. Herra Stenman, ollen kyllð katkerasti saanut kokea anoppinsa valtaa, kiitti Jumalaa, kun hðn vapautettiin hðnestð, ja toivoi nyt aikaan saada useoita muutoksia perhe elðmðssððn. Zelinan murhe ðitin kuolemasta oli enemmðn ðkkinðinen, kun syvð ja nðytti pikaakin tulleen siitð lohdutetuksi. Erððnð pðivðnð, kun Zelina oli tavattoman armollinen miehellensð, rohkeni mies ruveta pakinoimaan hðnelle, ilmoittaen, ettð hðn olisi hyvin jos Zelina joskus taipuisi hðnenkin toivomuksiinsa, ja paremmin kun tðhðn asti, elðisi hðnen ja tyttðrensð kanssa. Hðn, Stenman ei tietðnytkððn, oliko hðnellð vaimo ja koto, sillð hðn nðki vaimonsa ani harvoin; kun ei hðnellð ollut vieraita, oli hðn poissa. Zelina oli ððneti kuunnellut hðntð, ikððnkun ei koskaan olisi mitððn tapahtunutkaan; se sydðmellisesti hyvð Stenmanni luuli tðstð ððnett—myydestð seuraavan mitð parasta. Kun hðn oi lopettanut puheensa, nousi Zelina yl—s, jðttððkseen huoneen, sanoen: -- Oikeen tosiaankin ihmettelen ettð arvaat puhua minulle sillð tapaa kun nyt te'it. Luuletko minun vaihettaneen nimen Klenkrona Stenman'iin, n—yryyttððkseni itseðni kaikenlaisiin puutteisiin? Jos niin olisin tahtonut, en ikðnð olisi tullut vaimoksesi, mutta koska kadehtit minulta sitð vðhðð nautintona elðmðn ilosta, niin en tðstð lðhin jðtð huoneitani. Zelina katosi ovesta, meni huoneisiinsa ja sulkeutui sinne. Ensimmðisen pðivðn oli miehensð sydðmellisesti vihainen hðnen menetyksestððn. Toisena pðivðnð oli kiukku laimistunut ja kolmantena aivan haihtunut. Hðn ajatteli itsekseen: eik— hðn sentððn ollut liiallinen, Zelina oli niin kaunis, rakastettava ettð se oli aivan luonnollista ettð hðn tahtoi iloita niistð voitoista joita hðn teki. Se oli varma, ettð hðn oli tehnyt vððrin, kun hðn tahtoi vaimoansa enemmðn kotona pysymððn. Aivan niin. Stenman pððtti mennð vaimonsa huoneesen pyytðmððn hðneltð anteeksi. Hyvð mies oli liikutettu aina kyyneleihin, ajatellessaan, ettð Zelina oli elðnyt suljettuna huoneessaan kokonaista kolme pðivðð. Mutta Zelina oli hauskutellut itseððn pienen tyttðren kanssa, mikð hðnen kanssaan tasi vankeuden. Viola sai leikkið ðitin tualetin ððressð, silloin tðll—in katsellen Zelinaa, joka, aikaa lyhentððkseen, koetteli yhtð hametta toisen jðlkeen ja asetteli tukkaansa tuhannella eri tavalla sekð tehden kaikenlaisia tempuja katsellen peiliin. Kun Zelina tyytymystyi tðhðn, rupesi hðn ja puetti tyttðrensð kaikenlaisiin vaatetuksiin. Joka kerta kun hðn sai lapsen puettua, asetti hðn tyttðrensð suuren peilin eteen, osoittaen kuvaa siinð, sanoi se k—yhð ðiti: -- Etk— luulettele, ettð pikku Viola on kaunis? -- Katsos tytt—ð peilissð, kuinka kaunis hðn on. Lapsi katseli kuvaansa siellð, ensin hðmmðstyneellð katseella, mutta lopulta hðn taputteli kðsiðnsð ilosta ja piti sitð sanomattoman hauskana. -- Minun Jumalani, miten sinð olet kaunis, pikku Violani; juuri kuni vðhðinen jumalan lapsi, huusi ðiti lakkamatta suudellen hðntð. Kun Stenman kolmen pðivðn kuluttua huomasi, ettð hðnen tðytyisi pyytðð vaimoltansa anteeksi, hðn toivoi asettaa velvollisuuksiaan turhuutensa esteeksi, meni hðn vaimonsa kamarin oven taka ja rupesi napauttamaan. Zelina oli itse puettu jotenkin jumalattomaan vaatetukseen ja tyttðren oli hðn koristellut kukkaisilla hiuksissa. Lapsella oli muuten nðyttelyn tapaisia vaatteita. Kaunis ðiti istui suuren peilin edessð ja hðnen polviensa vieressð seisoi Viola. Lattialla, pienokaisen jalkain vieressð, makasi se ennen rakas nukke. Zelina piteli yhtð lapsen pienistð kðsistð ja osoitti lapselle peilissð, millð tavalla hðnen piti sanoman: "Minun rakastettava ðitini!" Siinð samalla napautti joku ovella ja sydðmellinen ððni lausui: -- Zelina, enkelini, aukase! -- Isð! huusi Viola ja l—i ilosta kðsiðnsð yhteen, juoksien ovelle. Kuultuansa isðnsð ððnen, oli lapsi unohtanut peilin kðytðnn—n ja kaiken muun paitse tunteen, joka pakoitti hðnet rientðmððn isððnsð vastaan. -- Ei Viola saa avata! sanoi ðiti, niin tavattoman ðreðllð ððnellð, ettð lapsi seisahtui ja heitti ihmeteltðvðn katseen hðnehen. -- Se on isð! sanoi lapsi. Viola tahtoo ettð hðn tulee tðnne, sanoi pikkainen varmasti. Siitð on niin pitkð aika kuu annot nðhdð hðnet. Ennen kun Zelina oli joutunut estðmððn, oli lapsi pienillð kðsillððn avannut oven ja Stenman astui sisððn. Zelina nojautui tuolillaan ja nðkyi vihaselta. Stenman otti Violan kðdestð kiinni, laskeutui polvilleen vaimonsa eteen ja pyysi anteeksi. Kun Zelina oli hetken antanut miehensð turhaan anoa anteeksi, lahjoitti hðn lopullisesti hðnelle sen, ja kertoi, pðð kallellaan, ettð hðn oli leikitellyt lapsen kanssa, jottei ikðvyydessððn olisi kuollut. Se oli oikeen liikuttavaa ja Stenman'illa oli enkeli vaimona. Hðn ei tietðnyt minkð sovinto-uhrin hðn nyt olisi antanut puolisolleen. Kallisarvoinen saali tahi hamekangas oli hðnestð aivan vðhðpðt—istð. Et, isot kemut piti toimitettaman. Tðstð esittelemisestð Zelina tuli lempeðksi. Piti toimeen saataman nðyttely, jossa Zelina tyttðrineen tulisi nðkyviin. Kaikki tðmð oli sanomattoman hauskaa. * * * * * Vuodet kuluivat, ja Stenman ei enððn koettanut estðð vaimonsa ylellistð ja jumalatonta elðmðð. Viola kasvoi kauniiksi tyt—ksi. Kaunis kuni enkeli, omisti hðn monta hyvðð sisðllistð lahjaa, joista olisi voitu saada paljon hyvðð, jos hðnellð olisi ollut parempi kasvattaja; mutta nyt piti liiallisesti totutettu turhuus estðð kaikki hyvðt ominaisuudet. Viola oli hyvð, hðnellð oli hyvð, tunteellinen sydðn; mutta harvoin hðn kuuli sitð, eikð milloinkaan huolinut muusta, kuin totella turhuuden kðskyjð. Iloisena ja irstaana, oli hðn niitð suosituita esineitð, joilla on niin paljon luonnon lahjoja, etteivðt tarvitse keinojen apulðhteitð. Kun Viola vielð oli lapsi, kuoli Zelinan veli hovineuvos Klenkrona ja jðtti jðlkeensð yhden ainoan pojan sekð mahdottoman rikkauden. Poika, monta vuotta Violaa vanhempi, tuli holhojaltaan toimitetuksi Stenman'in perheesen. Zelina nðkyi pitðvðn paljon vapaasukuisesta veljenpojastaan; mutta kahdeksantoista vuotias poika tuskin kðrsi hðntð, niin ettei hðnen ystðvðllisyytensð koskenut hðneen. Nuori Oskari nðytti sitð vastoin, heti ensimmðisestð pðivðstð ollessaan tðtinsð huoneessa, kiintyvðn pikkuseen rakastettavaan orpanaansa. Oskarilla oli ollut erinomainen ðiti, ymmðrtðvð ja lempeð, ynnð isð, joka aikaisin oli opettanut hðntð rakastamaan hyvðð, oikeata ja todellista, ja se teki sen mahdottomaksi, ettð hðn olisi voinut sopia tðdin turhuuksiin. Tapahtui my—s, ettð nuorukainen, nuoruuden perððnajattelemattomuudella ja todellisuudella usein lausui sydðmensð ajatuksen, ja niin paljon kuin taisi, koetti poistaa ðitin vahingollisia perusteita Violassa. Mutta mitð hðn taisi tehdð sille jokapðivðiselle pahalle, jota tytt——n tyrkytettiin. Nðin kasvoi Viola ja oli tullut seitsemðntoista, Oskari viidenkolmatta vuoden ikðiseksi. Kuiskuteltiin lapsuuden mieltymisestð orpanaitten vðlillð ja ettð he kaksi olivat mððrðtyt toisillensa; mutta kuinka asian oikea laatu oli, siitð ei tietty, sillð mamseli Stenman'illa oli monta, jotka hðntð suositteli. Tosi oli ettei kenellðkððn kaikista luutnanteista ollut sitð etua kun Oskarilla nuoruudesta, ulkonð—stð, rikkaudesta ja sððdystð; mutta he olivat kohteliaisempia ja vaipuneet enemmðn Violan kauneuden ihmettelevðisyyteen, kun nuori lððketieteen kandidaati. Varmaa oli, ettð setð Stenman ja hðnen vapaaherrattarensa toivoi Violan ja Oskarin yhdistymistð ja ettð ensinmainittu vðlistð nðytti olevansa enemmðn kiinnitetty orpanaansa, kuin kenenkððsen muuhun. Kaikki oli siis Oskarin vallassa. Muutamaa pðivðð ennen hðnen lðht—ðnsð Upsalaan lopettaakseen lukuansa, oli hðn tosiaankin kosinut Violaa, mutta sillð toivomuksella ettð kihlaus piti tapahtuman vasta hðnen palattuaan. Tðhðn my—ntyi kaikki. Talven ilot olivat tðydessð vauhdissa ja polkka juuri silloin korkeimmassa muodissa. Kaikki nuoret naiset olivat kðyneet katselemassa mamselli H—gqvist'in vðhðistð, yksinkertaista polkkaa, ja jokainen tytt— koetti nyt tanssia sitð parahin. Tukkukauppias Stenman'illa oli vapaaherratar toimittanut polkkakemut, se tahtoo sanoa, muutamat niistð parhaista polkka tanssioista ja tanssiattareista pitivðt tanssiman sitð muodikasta tanssia polkkavaatteissa. Violasta piti tulemaan n:o ensimmðinen; sillð hðn tunsi niin hyvin ja oli sitð paitsi sydðmestð mieltynyt tanssiin, ettð hðn vðlistð leikillððn sanoikin: -- Olisin minð k—yhð tytt—, tulisi minusta varmaan tanssiatar. Oli muutama pðivð ennen kemua. Stenman'in salissa istui Oskari. Viola tuli saliin likimmðisestð huoneesta, puettuna valmiiksi polkkavaatetuksella, jota hðn oli koettanut. -- Niin, Oskari, mitðs arvelet minusta? huusi hðn. -- Minð pidðn aina sinusta, sen tiedðt hyvin, sanoi Oskari ystðvðllisesti; mutta tules nyt ja istu tðhðn, sanoi hðn kurottaen kðtensð hðnelle. -- En ollenkaan, sinun tðytyy ensin katsella minun vaatetustani. Se on kaikin puolin yhtðlðinen, kuin mamselli H—gqvist'inkin. -- Minð en milloinkaan ole pitðnyt nðyttelyvaatetuksista. -- Sinð olet ilettðvð! Viola hyppðsi peilin tyk—. -- Ah kuinka juhlallista, hauskaa sentððn tulee tuorstaina, meitð tulee kaksitoistakymmentð paria. Hðn alkoi polkata ja lisðsi iloisesti hymyillen: -- Tiedðtk— kenen kanssa tulen tanssiin? -- En, ettet ainakaan minun kanssani, sen kyllð tiedðn. Ostarin kasvot muuttuivat. -- Se on aivan ikðvðð, sillð sinð olisit nðyttðnyt niin soveltuneelta minulle. Me olisimme olleet kaunis pari; mutta sinð olit niin itsekkðinen, ettet tahtonut oppia polkkaa, sen vuoksi olen nyt itselleni valinnut kreivi E--. -- Hðnen onnensa, vastasi Oskari kylmðsti, ja jos olisin oppinutkin polkkaa, niin ei se olisi paljon hy—dyttðnyt, koska minun huomen aamulla tðytyy lðhteð Upsalaan. -- Jaa, se oli tosi. Olin vallan unohtamaisillani reissusi. Kyllð sitten tulee ikðvð kun menet pois. Viola pani kðtensð puuskaan ja alkoi polkkaansa. -- Mikð kaunis pikkunen myssy, kuinka silmiin pistðvðltð se nðyttðð, jatkoi hðn; anna se my—den ettð Violasi sentððn on hyvin kaunis tytt—. -- Sen my—den annan, jos hðn tulee ja istuu tðhðn ja antaa minun puhutella hðntð hetken. Muista ettemme tapaa toisiamme moneen kuukauteen. -- Mutta minun on mahdotonta viipyð tððllð, Sillð minun tðytyy muuttaa vaatteita ja mennð kðvelemððn kreivi E----n sisaren kanssa. -- Aivotko tosiaankin mennð ulos edeltðpuolenpðivðn? kysyi Oskari totisesti. -- Vallan. Ilma on ihanaa. -- Mutta minð lðhden huomena kello 6 aamulla. -- Ja sentðhden pyysin minð sinua tulemaan alas saliin, ettð saisin tavata sinua yksinððn hetkisen. Ilman sitð tapaamme toisiamme pðivðllisillð ja ehtoolla supeella presidentti D----n luona. -- Sinð arvelet ettð minun pitðisi oleman tyytyvðinen. Viola, minð pyydðn, jðtð sikseen tðmðn pðivðn ulkona kðynti ja lahjoita minulle aikasi tðstð pðivðllisiin. Minð rukoilen sitð ja pyydðn merkkið suosiostasi. -- Merkkið suosiostani... Jumalani, Oskari, sen olen antanut sinulle kun sait lupauksen kðdestðni. álð ole lapsellinen, vaan huomaa ettð tekisit todellisen uhrauksen, jos nyt jðisit kotiin. -- Ja jos niin olisi, luulisin tosiaankin minulla olevan oikeuden sitð vaatia. -- Vai niin, ai'otko ruveta nuhtelemaan, huusi Viola; sitten taidat saada saarnata seinille, sillð minð menen tieheni. Jos aivot olla tyranni ennen menoasi, voipi tapahtua ettð ottaisin takaisin sanani, ett'ei kihlauksesta tulisikaan mitððn takaisin tultuasi. -- Viola, jos et minun tðhteni jðtð kðvelyð kreivi E----n sisaren kera aamupðivðllð, niin, on mahdollista, ettð... -- Sinð suutut, sanoi Viola, ja kenenkð luulet pelkððvðn, en minð suinkaan, vakuutti hðn nauraen. -- Kuule minua hetkisen, sanoi Oskari totisesti ja lðhestyi hðntð. Minð tunnen itseni onnettomaksi ja sinun tðytyy, suosiosta minuun, voida jðttðð hetkisen huvituksen, eli te'et sinð yhdistyksen meidðn vðlillðmme mahdottomaksi. Minð rakastan sinua liian lðmp—isesti, todellisesti, ettð taitaisin olla... -- Rakastettava, keskeytti Viola hðntð, ja sen vuoksi poistun minð. Hðn koski kðdellððn oven lukkoa. -- Jos menet, huolimatta puheestani, niin emme kukaties koskaan nðe toisiamme, sanoi Oskari varmasti. -- Ah, Jumalani, kuinka lystilliseltð nðytðt! lausui Viola, onko se tarkoituksesi, peloittaa minua tottelemaan. Niin siinð tapauksessa koetat mahdotonta. Hyvðsti, herra kiukkupussi, lisðsi hðn ja teki syvðn niijauksen. Oskari vaan katseli hðntð, joka katse oli enempi surullinen kuin kiukkuinen. Hðn ei tehnyt liikutusta, estððkseen hðntð. Hðn sai mennð. Kun Viola tuli huoneesensa, seisahtui hðn ja katseli ajattelevaisesti eteenpðin. Se ihmehdytti hðntð ettei Oskari juossut perðssð ja koettanut saada kiinni karkuria, vaikka hðn niin usein ennen oli tehnyt, kun hðn karkasi hðneltð. áðni Violan sydðmessð houkutteli hðntð heti kððntymððn takaisin, ja sanomaan Oskarille kuinka paljon hðn piti hðnestð, vaikka hðnen kðyt—ksensð usein voi nðyttðð toista. Viola kððntyi ovea kohti, mutta samassa tuli kamarineitsy sisððn uudella hameella, jota piti koetettaman. -- Minð sanon hðnelle kaiken tðmðn pðivðllisellð, ja pyydðn ettei hðn ole suutuksissaan, ajatteli Viola, joka ei voinut irroittaa itseððn uudesta hameesta ja sen koettamisesta. Se istui aivan hyvin, ja Viola tunsi itsensð iloiseksi, ajatellessaan kuinka kauniiksi hðnen piti tuleman illalla presidentin luona. Oskari oli unohdettu. Pðivðllisellð ei hðntð kuitenkaan nðkynyt. Viola nðytti ajattelevaiselta. Hðn pððtti kirjoittaa muutamia ystðvðllisið sanoja hðnelle, pððstyððn p—ydðstð; mutta silloin tðytyi hðnellð olla keskustelu ðidin kanssa niistð vaatteista kun hðnen piti kðyttðmðn, niin ettð hðn sai toista ajattelemista, Sitð paitsi piti Oskarin ja hðnen tapaaman toisiaan presidentillð. Kauniiksi ja viehðttðvðiseksi puettuna astui Viola presidentin saliin; mutta Oskaria ei nðkynyt siellðkððn. Ensimmðisen kerran elðissððn oli Violan ikðvð, ja sentððnkin vaikka hðn joka haaralta kuuli kohteliaisuuksia. Hðn katui, ettei hðn seurannut sydðmensð houkuttelemisia, ja mennyt Oskarin tyk—, sovittamaan sitð ikðvðð tunnetta, kun hðnen perððnajattelemattomuutensa oli matkaansaattanut. Heti kotiin pððstyððn, piti hðnen rientðmðn Oskarin luo ja pyytðmðn saada hetkisen puhua hðnen kanssaan, ennenkuin hðn panisi maata, ja ettei hðntð pððstðð tyk—ððn, ennenkun hðn saisi hðnet vakuutetuksi ettð hðn rakasti Oskaria. Kotiin pððstyððn antoi palvelia hðnelle kirjeen vapaaherralta. Hðn oli jo matkustanut. Viola kalveni ja isð kysyi: -- Mitð se merkitsee, onko Oskari lðhtenyt, sanaakaan jððhyvðisiksi sanomatta? Kirje avattiin. Ennenkun Viola joutui sitð silmðilemððn, otti isð sen hðneltð ja luki ððneensð nðmðt sanat: "Viola, me olemme eroitetut ainaiseksi. -- Jos sydðmeni olisi rakastanut sinua toista vertaa enemmðn kun se nyt tekee sen, en sentððnkððn olisi voinut yhdistðð kohtaloani sinun kanssasi, sittenkun selvin olen saanut huomiooni, ettei sinun sisussasi piilennyt mitððn rakkautta minua kohtaan. Elð onnellisesti, jos aikain kuluessa voit. Minð lopetan lukemiseni vieraassa opistossa, ja jðtðn nyt Ruotsin. Ilmoita setðlle ettð olet vapaa, ettð olen irroittanut teidðt molemmat lupauksestanne. "Oskari Klenkrona". Tukkukauppias kuroitti kirjeen tyttðrelleen, sanoen: -- Sinð olet nyt hukannut onnesi, ei ainoastaan moralisessa, vaan rahallisessakin seikassa, saa nyt nðhdð kuinka kðy ja sen sanottuaan poistui hðn. Vapaaherratar oli suutuksissaan, ei ainoastaan veljensð pojalle, vaan my—skin tyttðrelleen. Koko seuraavan pðivðn makasi Viola sohvallaan ja itki. Hðntð ei mikððn voinut lohduttaa. Hðn kuolisi suruun Oskarin kðyt—ksestð; kuitenkaan ei niin kðynytkððn, parin pðivðn perðstð tanssasi hðn taas iloissaan, polkkaa suurissa kemussa. * * * * * Vuosi oli kulunut. Tukkukauppias Stenman'in huoneet olivat vieraita tðynnð. -- Vietettiin Violan kihlajaisia kreivi E----n kanssa. Sulhanen, jotenkin kokenut mies, oli elðnyt hurskaasti ja hðvittðnyt suurimman osan omaisuudestaan, omisti sentððn vielð jonkun perint—tilan, ja, niinkuin arveltiin, koskematta. Naimiskauppa arveltiin senvuoksi hyvin onnelliseksi. Viola sai kreivin ja senlaatuisen, ettei tarvinnut luulla, ettð hðn hðnet rahojensa vuoksi nai. Morsian ei nðyttðnyt aivan rakastavaiselta; mutta se ei kuulukaan hyvððn muotiin, ja mitð sulhaseen kuului, kantoi hðn onneansa jðrkðhtðmðtt—mðllð tyvenyydellð. Kihlauspðivðnð oli tukkukauppias Stenman keskustellut pitkðn aikaa tulevan vðvynsð kanssa ja siinð selvittðnyt ettei Viola saa my—tðjðisið. Luonnollisesti vakuutti kreivi, ettei hðn niistð vðliðkððn pitðnyt, eikð hðn my—tðjðisten tðhden nainut. -- Se iloittaa minua! vastasi Stenman, ettð minun tyttðreni, joka on tarpeeksi kaunis, hyvð ja rakastettava, tulee naiduksi itsensð tðhden. Kreivi ajatteli: -- Ettð saada sinut kukkarosi aukasemaan, siitð minusta kyllð miestð tulee, kun hðn on vaimoni. Jðlkeen kihlauksen tanssittiin. Nðytti kuni elðmðn ilo olisi hymyillyt hiljan kihlatuille. Moni tytt— kadehti Violan onnea, ja nuorilla ystðvillð oli paljon muistettavaa kreivin kuluneesta elðmðstð ja tavoista. Kihlauskemuja seurasi kutsumuksia sulhasen ja morsiamen ominaisiin. Aika kului, kuin iloinen uni; se tahtoo sanoa: jos arvellaan ilon eroamattomaksi kemuista ja huveista. Erððnð iltana kevðtpuoleen, tapahtui, ettð vapaaherratar Stenman tyttðrineen olivat yksinððn kotona. Vapaaherratar ei voinut oikein hyvin, hðnellð oli ollut ikðvð miehensð kanssa, sillð, ettð vapaaherratar tahtoi viettðð miehensð syntymðpðivðð suurella seuranðytelmðllð, mutta mies taasen ei tahtonut antaa rahaa kaikkiin niihin tarpeisiin. Hðn vakuutti ei pitðvðnsð vðlið kemuista, kun vaan pððsi rahaa ulosantamasta. Vapaaherrattaren hermot olivat sairastuneet, kun ei hðn saanut tahtoansa tyydytettyð, hðn makasi aivan ty—tt—mðnð sohvalla. Jos ei hðn, miestððn peloittaakseen, olisi sanonut olevansa sairas, olisi hðn mennyt nðyttelyyn; mutta nyt hðnen tðytyi tyytyð kðrsimykseen, olla kotona, ja vielð niin, ettei edes vieraita vastaan otettu. Viola oli my—s harmissaan. Hðn oli mennyt sohvan pððhðn ja tuskitteli, kun et isð my—ntynyt seuranðytelmððn, josta Viola toivoi suurta iloa. áiti ja tytðr istuivat kumpikin pððssððn salissa. Ei heillð ollut toinen toisilleen mitððn juteltavaa. -- Miks'etten anna kynttil—itð virittðð? sanoi Stenman, kun tuli sisððn. -- Senvuoksi ettð pimeys ja ikðvyys paraiten soveltuu, vastasi Viola. Mamma on sairas, ja minulla ei ole mitððn ajateltavaa, kun ei isð suo minulle iloa nðytellð isðn syntymðpðivðnð. -- Vai niin, joko taasen siinð ollaan, sanoi Stenman. Sitten soitti hðn ja kðski tuomaan kynttil—itð. Kun palvelia oli tehnyt tehtðvðnsð; juoksi Viola isðnsð tyk—, ympðr—i hðnet kðsivarsillaan ja pyysi rukoilevalla ððnellð: -- Rakas isð, jos pidðt Violastasi, niin anna hðnet toimittaa oikein kauniit seuranðytelmðt syntymðpðivðnðsi! Minð tahtoisin ettð kaikki ystðvðmme nðkisi kuinka paljon ðiti ja minð pidðmme sinusta. Ah! siitð tulisi niin jumalattoman hauskaa. Meidðn tarvitsee antaa laittaa ainoastaan kolmet kulissit, uuden ruunun isoon saliin niiden kahden sijaan, jotka nyt siellð ovat, ja minð tyydyn kolmeen uuteen hameesen, vðhðisen kukkia ja pari koristusta. Kaikki tðmð on niin turhaa ettei sitð voi kieltðð. -- Minun tðytyy tehdð se, minkð taidan, vastasi isð, Viola ei saa pyytðð enððn, kun kolmasti olen kieltðnyt. Nyt tuli kreivi E. morsiantaan tervehtimððn. Hðn l—ysi Violan itkevðnð, vapaaherrattaren sairaana, tukkukauppiaan kiukussaan. Yleinen kysymys, kellð oli oikein, tuli nyt. Ettð kreivi meni asiassa morsiamensa puolelle, oli luonnollista. Tukkukauppiasta kiusattiin esittelemisillð ja rukouksilla siksi, kunnes hðn tuli niin rauhattomaksi, ettð hðn meni pois huoneesta sanoen: -- Kun minð sanoin niin varman kiellon, oli minulla siihen syytð, ja se tuskittaa minua ettei Viola vðlitð isðnsð toivomuksista. Lapsi raukka, sinun pitðð jonakuna pðivðnð, ja kukaties aivan pian, muuttumaan vaikka my—hððnkin. Kuinka hullu se sentððn oli, kun on aina tðyttðnyt kaikki toivomuksesi. Minð en sano mitððn ðidistðsi, sillð hðnellð ei ole koskaan ollut sydðntð miehelleen. Hðn meni. Kun isð oli poissa, tuntui Violassa, kuin hðn olisi katunut. Hðn tahtoi rientðð isðnsð perððn, mutta estettiin kreiviltð, joka samassa lausui miesten oikuista ja teki kovia muistutuksia isðn sivistymðtt—mðstð kðyt—ksestð ðitið ja tytðrtð kohtaan. Viola hillitsi sisðllisen ððnen ja jði ðitin ja sulhasensa luo, vaikka hðntð kiusasi tuskallinen murhe. Hðn olisi antanut hyvin paljon, jos olisi saanut rientðð isðnsð perðssð; mutta sille olisi sulhanen nauranut ja ðiti tullut esille pistðvillð muistutuksilla, kuinka Violan plebejinen veri valloitti hðnet. Pððasia oli ettð turhuus esti hðnet seuraamaan luonnollisia tunteitaan. Tunnin kuluttua nousi kreivi yl—s. Hðnen piti mennð ðitinsð luo ja tðytyi, ehkð surulla, luopua viipymðstð morsiamensa luona. Samassa silmðnrðpðyksessð kun hðn vei vapaaherrattaren kðttð huulilleen, kuului pistoolin laukaus huoneissa. Viola, vapaaherratar ja kreivi katselivat pelðstyneenð toisiaan. -- Herra Jumala, se oli isðn huoneesta! kiljasi Viola pelðstyneenð. Hðn riensi lðpi salin ja seisoi nyt isðnsð oven vieressð. Se oli sisðpuolelta suljettu, ja koko sali tðyttyi ruutin savulta. Viola kaatui py—rtyneenð kynnykselle. * * * * * Yllðmainittujen tapauksien jðlkeen kului viisi vuotta. Oskari Klenkrona, joka oleskeli ulkomailla koko ajan, palasi nyt Ruotsiin, siellð aloittaakseen lððkðrin toimitusta. Hðn kulki G----n kautta ja viipyi siellð muutaman pðivðn. Ensimmðisenð iltana lukee hðn kaupungin sanomalehdistð ettð kulkeva nðyttelyseura, joka siellð nðytteli, piti nðyttðmðn sen kuusi vuotta takaperin muodikkaan polkan. -- Minun tekee mieleni mennð katselemaan sitð, ajatteli Oskari surullisesti hymyillen. Mutta muistot nuoruudestani nðmðt turhuudet sentððn sisðltðvðt. Ilta tuli, Oskari otti paikkansa ja kiusaantui heti alkunðytðnn—n ajalla, se oli huononlainen ja toimitettiin perin kehnosti. Kyllððntyneenð heitti Oskari katseensa affissiin, nðhdðkseen kenenkð piti esittelemðn mamselli H—gqvist'in rollin. "Mamselli Violenta", niin oli naisen nimi. -- Violenta, se on merkillinen nimi, sanoi Oskari, kððntyen naapuriinsa, todellinen ihmettelijð seuran nðytðnn—ksistð ja sen naisellisista osakkaista. -- Nimi ei ole puoleksikaan niin kummallinen, kun se on kaunis ja rakastettava, joka sitð kantaa. Teidðn pitðð tietðmðn, ettð hðn on italialainen ja tanssii niin ihanasti. -- Italialainen, huusi Oskari, kuinka hðn voi esitellð ruotsalaista nðyttelijðð? -- Hðn puhuu meidðn kieltðmme, kuni se olisi hðnen ðitin kielensð. Esirippu vedettiin yl—s. Oskari huomasi itsensð hðiri—ltð voitetuksi. Se olikin Viola, aivan samanlainen kuin silloinkin, koska hðn viimeksi nðki hðnen, Sama vaatetus, sama jumalaton ja kiihtyvð luonne, sama sukkeluus liikunnossa ja sama sointu ððnessð. Ei l—ytynyt mitððn kun olisi puuttunut. Myssy, kultarimsuineen ja hepenineen, kaikki oli kun silloin, kun hðn, nðrkðstyneenð, hðnen kylmðkiskoisuudestaan, matkusti tiehensð. Liikkumattomana kuni patsas, katseli Oskari mamselli Violentaa. Jos hðn esitteli hyvin tahi huonosti, sitð ei hðn tiennyt. Hðn ei kuullut taputuksiakaan, hðn vaan kysðsi itseltððn lakkaamatta: -- Onko senmukainen yhtðlðisyys mahdollinen, eli vaivaako minua joku noituminen? Kun nðyttely oli loppunut riensi Oskari ulos. Hðnen tðytyy nðhdð sitð nuorta naista. Hðn pisti setelin vahtimestarin kðteen ja pððstettiin sisðlle teaatterille. Oli suuri liikenne ja kauhea meteli kaikilla niillð, joilla oli toimena kulissien ynnð muiden muutoksia. Hðn kysyi erððltð mieheltð, vielðk— mamselli Violenta oli siellð ja sai vastaukseksi: -- Kyllð hðn on, koska hðnen rakastajansa vartoo hðntð login oven takana. -- Hðnen rakastajana, kuka se on? kysyi Oskari kauhistuen. -- Noh! tuo herra ruunilla nutulla, tiedðn mð! Oskari vetððntyi kulissien taakse ja katseli miestð ruunilla nutulla. Se oli vanha mies, hopeanvalkoisilla hiuksilla ja lempeillð kasvoilla. Aika katsella ei ollut pitkð. Login ovi avattiin ja ulos tuli Violenta, mutta ei samalla terveellð ja kukoistavalla katseella, kuni se hðnestð oli nðyttðm—llð, vaan kelmeellð hahmon nð—llð, kuni valkoinen lilja. -- Tule lapseni, sanoi vanha herra, kurottaen hðnelle kðttððn. -- Ah, se oli hyvð ettð nouditten minut! vastasi Violenta, ottaen vanhan miehen kðsivarren, eikð huomaten Oskaria. Hðnen sydðmensð l—i niin kovin, ettð hðn tuskin voi hengittðð. Juuri kun hðn ja vanha herra menivðt ohitse, sanoi Oskari: -- Hyvðð iltaa, Viola Stenman! Nðyttelijð hypðhti, tuli keltaisen kelmeeksi ja heitti pelðstyneen katseen kulissiin pðin. Oskari oli paljastanut pððnsð ja seisoi aivan lampun vieressð, joka antoi tðyden valonsa hðnen kasvoillensa. Kun sen nuoren naisen silmðt kððntyivðt hðneen, kauhistui hðn, kiintyi vanhan miehen kðsivarteen ja ðnkytti liikutettuna. -- Rientðkððmme pois tððltð. * * * * * Pðivðð jðlkeen oli mamselli Violenta jðttðnyt G----n, mutta mihinkð hðn oli mennyt, siitð ei kukaan tietðnyt. Oskari jðtti kaupungin ja matkusti Tukholmaan. Muutaman vuoden kuluttua oli hðn suosittu lððkðri ja hðnellð oli enempi ty—tð, kun hðn olisi joutunutkaan toimittaa. Kymmenkunta vuotta oli kulunut viimeisestð tapauksesta, kun hðn erððnð pðivðnð sai kirjeen, sisðltðen nðmðt sanat: -- Kuolevainen Viola toivoisi sanoa viimeiset jððhyvðiset Oskarille. Seuraa lðhettilðstð. Minun tiimani ovat luetut. Heti heitti Oskari takin pððlleen ja seurasi pikkuista, kehnoin vaatteisin puettua tytt—ð Sibyllakadulle, josta hðn vietiin matalaan ja onnettomaan m—kkiin. Sðngyssð, jonka ainoa ansio oli se, ettð lakanat olivat puhtaat, ehkð paikatut, makasi kuolevainen nainen. Hðn oli Viola. Nðhtyððn Oskarin, kurotti hðn molemmat kðtensð hðnelle sanoen: -- Jumala on ollut armollinen minulle, hðn antoi minun elðð niin kauvan, ettð sain nðhdð sinun. Ah, Oskari! paljon olen rikkonut, mutta paljon olen kanssa kðrsinyt. Sano ettð olet anteeksi antanut, mitð sinua vastaan olen rikkonut. Mitð nyt seurasi on liiallista kertoa. Taivutettuna vuoteen yli, puhui Oskari hðnelle kristillisen rakkauden ja sovinnon sanoja. Aamulla kun hðn sieltð pois lðhti, oli hðn kiinnittðnyt sen silmðt, jotka olivat olleet hðnen ensimmðisen rakkautensa esine. Viola oli antanut hðnelle pienen mytyn, joka sisðlsi kertomuksen hðnen viimeisistð kohtaloistaan. Me kerromme ne tðssð lyhykðisesti: Violan isðn, pistoolilla itsensð lopetettuaan, huomattiin olleen vallan hðvinnyt ja ettð tuska siitð oli saattanut hðnen tðhðn tekoon. Luonnollinen seuraus tðstð oli, ettð kreivi E. lðhetti takaisin kihlasormuksen, selittðen ettð hðn, sukunsa kunnian vuoksi, katsoi velvollisuudekseen katkaista yhteyden tyttðren kanssa, ja semmoisen miehen tyttðren, joka itsemurhalla oli hðvðissyt nimensð. Viola oli silloin sðngyn oma ja heikkona sairaana. Kun hðn parantui oli se tietty ettð ðiti ja hðn olivat tuiki k—yhið. Kaikki heidðn ystðvðnsð olivat kadonneet. Kun saamamiehet olivat myyttðneet kaikki, mitð voitiin myyttðð, ja tasaus tehty, ei niillð, ylelliseen elðmððn tottuneilla naisilla ollut mitððn elðkettð. Ty—h—n eivðt olleet tottuneet -- ja my—s hðpesivðt sitð tehdðkin. Vapaaherratar kantoi onnettomuuden niinkuin muutkin senlaiset naiset sitð kantaa, perððnajattelemattomuudella. Hðn itki ja valitti pðivðt lðpi. Kun hðn ja Viola muutti juhlallisesta asunnostaan pariin vðhðiseen kammariin Malmilla, oli se heikko nainen niin ylenannettu, ettð hðn tuli saamattomaksi jokaiseen viisaasen tekoon. Viola oli aivan sorrettuna. Vðhðn aikaa sen jðlkeen, vaihetettiin se yksinkertainen asunto vðhðiseen juhlallisempaan. Tottunut suruttomaan ja ty—tt—mððn elðmððn, oli Viola langennut kelvottomuutensa uhriksi. Hðn ostikin ðitinsð toimeentulon oman kunniansa kadottamisella. Senlaatuisen hinta on niin kallis, ettei kukaan, jolla hahmokin omasta tunnosta l—ytyy, tuntisi sitð polttohaavaa, hðpyð. Vapaaherratar, ilman oikeata naisarvoa, raukesi sen ylenkatseellisen painon alle, mikð hðntð ja tytðrtð kohtasi. Kun ðiti kuoli, jðtti Viola hðpeðllisen elðmðnsð, ja rupesi seuraamaan kulkevaa nðyttelijðjoukkoa, joutuaksensa pois pððkaupungista ja niistð tuhansista harmista joita hðn siellð hðpeðllisen elðmðnsð vuoksi sai kðrsið. Hðn oli kulkenut ympðri Ruotsissa vuoden ajan, otetulla nimellð Violenta, kunnes seura tuli G----n. Erððnð iltana, vðhðð ennen kun Oskari nðki hðnen, oli vanha herra suurella huomiolla katsellut hðntð nðyttðm—llð. Nðytelmðn loputtua, odotti hðn hðntð, kun hðn meni teatterista ja tervehti, sanoen: -- Hyvðð iltaa, Viola! Kuinka Herran nimessð, lapsi, olet sinð sekaantunut tðnne ja tullut tðmm—iselle radalle? Viola rupesi itkemððn. Hðn tunsi vanhassa miehessð isðnsð vanhimman veljen, joka oli merikatteini. Hðn ei ollut nðhnyt hðntð sitte kun kaksi vuotta ennen isðn kuolemaa ja silloin ainoastaan pari kertaa, sillð vapaaherratar ei tahtonut tietðð sukulaisuudesta kipparin kanssa. Kun Viola ukolle kyynelsilmin oli kertonut kohtaloitaan, selitti hðn, ettð Violan piti jðttðmðn nðyttelykansan ja seurata hðntð; hðnen piti purjehtia G----stð viikon kuluttua. Katteini Stenman osti Violan vapaaksi nðyttelijðtireht——riltð. Se oli viimeinen ilta kun hðn oli nðyttelyssð silloin koska Oskari nðki hðnen polkassa. Pðivðð jðlkeen purjehti katteini Stenman ja vei veljensð tyttðren mukanaan. Kahden vuoden kuluttua palasi Viola Ruotsiin, mutta yksinððn. Hðnen kunniallinen ystðvðnsð oli kuollut, ja se vðhðinen omaisuus mikð hðnen jðlkeensð jði, oli Violan, jonka ensimmðinen ty— oli hakea itsensð lailliseksi perilliseksi. Sððstðvðisyydessð ja viisaudella olisi hðn voinut elðð hiljaista elðmðð, mutta se ei ollut Violan tahdon mukaista. Hðn muutti maakaupunkiin, jossa pari ðidin kaukaisista sukulaisista asuivat. Siellð hðn eli, setð-vainajan ainoa rikas perillinen. Hðn tuhlasi sydðmen pohjasta ja osti anteliaisuudellaan ja koreilla vaatteillaan muutaman ilon-hetken. Vuosi kului hyvin. Mutta sitten tuli erðs Tukholmalainen kaupunkiin, hðn tunsi Violan ja kohta oli koko Violan elðmð tunnettu kaupungissa. Hðnen sukulaisensa sanoivat hðnelle selvððn, ettð hðn tekisi paraiten, jos hðn jðttðisi koko paikkakunnan. Viola teki sen ja tuli Tukholmaan. Hðnen vðhðinen perint—nsð oli supistunut niin, ettei hðn voinut elðð koroilla, vaan tðyttyi ruveta kðyttðmððn pððomaa, joka kahden vuoden kuluttua vallan loppui. Nyt vasta huomasi Viola, ettð hðnen tðytyi ruveta ty—tð tekemððn, Mutta juuri kun tðmð tarpeellisuus hðnelle selveni, rupesi rintatauti, joka ennenkin hðntð oli vaivannut, taasen vaivaamaan, ettð hðnen tðytyi turvata vuoteesen. Se ennen niin kaunis ja suosittu Viola kuoli onnettomuudessa kolmenkymmenen vuoden ikðisenð. Hðn oli ylellisyyden ja turhamaisen kasvatuksen todellinen uhri. LOPPU. End of the Project Gutenberg EBook of Novelleja, by M. S. Schwartz *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NOVELLEJA *** ***** This file should be named 36824-8.txt or 36824-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/6/8/2/36824/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.