Nora: Näytelmä kolmessa näytöksessä

The Project Gutenberg EBook of Nora, by Henrik Ibsen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Nora N‰ytelm‰ kolmessa n‰ytˆksess‰ Author: Henrik Ibsen Release Date: February 4, 2006 [EBook #17674] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NORA *** Produced by Matti J‰rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe. NORA. (ET DUKKEHJEM.) NƒYTELMƒ KOLMESSA NƒYT÷KSESSƒ Kirjoittanut Henrik Ibsen. Suomennos. Ensimm‰isen kerran julkaissut K. E. Holm 1880. HENKIL÷T. ASIANAJAJA HELMER. NORA, h‰nen vaimonsa. TOHTORI RANK. ROUVA LINDE. ASIANAJAJA KROGSTAD. HELMERIN KOLME PIENTƒ LASTA. ANNA-MAIJA, Helmerin lapsenpiika. SISƒPIIKA samassa talossa. KANTAJA. (Tapaus tapahtuu Helmerin asunnossa.) Ensim‰inen N‰ytˆs. _(Soma ja kauniisti vaikkei rikkaasti sisustettu huone. Oikealla puolella per‰ll‰ oleva ovi vie etuhuoneesen; toinen vasemmalla puolella per‰ll‰ oleva vie Helmerin tyˆhuoneesen. N‰itten molempien ovien v‰lill‰ on piano. Vasemmalla sivulla on keskell‰ sein‰‰ ovi ja edemp‰n‰ ikkuna. L‰hell‰ ikkunaa on ympyri‰inen pˆyt‰ nojatuolineen ja pikku sohvaneen. Oikean puolisella sivusein‰ll‰, hiukan taempana, on ovi, ja samalla sein‰ll‰, l‰hemp‰n‰ katsojaa, on fajanssiuuni ja sen edess‰ pari nojatuolia ja liekkutuoli. Uunin ja sivuoven v‰lill‰ on pieni pˆyt‰. Seinill‰ on vaskipiirroksia. Kirjahylly porsliinikaluineen ja muine pikku taideteoksineen; pieni kirjakaappi kauniisti sidottuine kirjoineen. Mattoja lattialla; tulta uunissa. Talvip‰iv‰.)_ _(Etuhuoneesta kuuluu kellonhelin‰‰; v‰h‰n ajan takaa kuullaan, ett‰ ovi avataan. *Nora* tulee mieliss‰ns‰ hyr‰ellen huoneesen, h‰nell‰ on p‰‰llystakki yll‰ns‰ ja h‰n kantelee koko joukon paketteja, jotka h‰n panee oikealla puolella olevalle pˆyd‰lle. H‰n j‰tt‰‰ oven etuhuoneesen auki ja siell‰ n‰kyy *kantaja*, joka kantaa joulukuusta ja koria, mink‰ h‰n antaa sis‰piijalle, joka oli avannut oven heille.)_ _Nora._ K‰tke joulukuusi hyvin, Leena. Lapset eiv‰t saa n‰hd‰ sit‰ ennenkuin illalla, kun se on koristettu. _(Kantajalle, ottaessaan rahakukkaroa esille.)_ Kuinka paljon --? _Kantaja._ Viisikymment‰ ‰yri‰. _Nora._ Tuossa on kruunu. Ei, pid‰ se kokonansa! _(Kantaja kiitt‰‰ ja menee. Nora panee oven kiinni. Nora hymyilee iloisella mielell‰ riisuessaan p‰‰llystakkinsa.)_ _Nora (ottaa paperi-pussillisen konfehti‰ taskustaan ja syˆ pari kappaletta; sitten menee h‰n varovasti ja kuuntelee miehens‰ kamarin ovella.)_ On, h‰n on kotona. _(hyr‰ilee taasen menness‰‰n oikealla puolella olevalle pˆyd‰lle.)_ _Helmer (huoneestaan.)_ Leivolintunenko se visertelee siell‰? _Nora (avatessan muutamia paketteja.)_ Se se on. _Helmer._ Pikku oravako se siell‰ h‰‰rii? _Nora._ Juuri se! _Helmer._ Milloinka orava tuli kotia? _Nora._ Vast'ik‰‰n. _(panee konfehtipussin taskuun ja pyyhkii suutansa.)_ Tules t‰nne, Torvald, niin saat n‰hd‰ mit‰ olen ostanut. _Helmer._ ƒl‰pp‰s h‰iritse. _(v‰h‰n ajan per‰st‰; avaa oven ja katsoo ulos kyn‰ k‰dess‰.)_ Ostanut, sanot. Noita kaikkia? Onko nyt k‰pyseni k‰ynyt ulkona taasen hukkaamassa rahoja? _Nora._ Niin, Torvald, voimmehan t‰n‰ vuonna todellakin v‰h‰n menett‰‰ rahoja. Onhan t‰m‰ ensim‰inen joulu, jolloin meid‰n ei tarvitse s‰‰st‰‰. _Helmer._ Oh, tied‰tkˆ mit‰, tuhlata emme voi. _Nora._ Hiukan, Torvald, hiukan voimme kyll‰ tuhlata nyt. Eikˆ niin? Pikkuruisen vain. Saathan sin‰ nyt ison palkan ja tulet ansaitsemaan paljon, paljon rahaa. _Helmer._ Niin, uudelta vuodelta alkaen; mutta koko nelj‰nnes vuotta kuluu ennenkuin palkka saadaan. _Nora._ Hui, hai; voimmehan lainata siksi aikaa. _Helmer._ Nora! _(menee h‰nen luoksensa ja nipistelee leikitellen h‰nt‰ korvasta.)_ Onko kevytmielisyys nyt ulkona kummittelemassa? Olettakaamme, ett‰ min‰ t‰n‰p‰n‰ lainaan tuhatta kruunua ja sin‰ tuhlaisit ne jouluviikolla ja min‰ sitten uuden vuoden aattona saisin katonpaanun p‰‰h‰ni ja j‰isin siihen paikalle. -- _Nora (sulkee k‰dell‰‰n h‰nen suunsa.)_ Oh hyi; ‰l‰ puhu niin ilke‰sti. _Helmer._ Niin, olettakaamme ett‰ niin tapahtuisi -- mit‰s sitten? _Nora._ Jos jotakin niin pahaa sattuisi, niin olisipa melkein yhdentekev‰‰ oliko minulla velkaa vai ei. _Helmer._ Ent‰s ne, joilta min‰ olin lainannut? _Nora._ Ne? Kukas niist‰ huolisi! Vento-vieraitahan ne ovat. _Helmer._ Nora, Nora, sin‰ olet vaimo! Vaan leikkipuhe sikseen, Nora; sin‰ tied‰t, mik‰ minun ajatukseni on t‰ss‰ asiassa. Ei velkaa! Eik‰ koskaan lainata! Siihen tulee jotakin ahdistavaa, ja siis myˆskin jotain ep‰kaunista siihen kotiin, joka perustetaan lainalle ja velalle. Nyt olemme kumpikin miehuullisesti kest‰neet aina t‰h‰n p‰iv‰‰n saakka; ja sit‰ tahdomme myˆs tehd‰ sen lyhyen ajan, jona sit‰ viel‰ tarvitaan. _Nora (menee kakluuniinp‰in.)_ Niin, niin, niinkuin tahdot, Torvald. _Helmer (seuraa h‰nt‰.)_ No, no; ei pikku laululintunen nyt saa laskea siipi‰ns‰ lerpalleen. Mit‰? Seisooko pikku oravani siin‰ ja nyrpistelee? _(ottaa rahakukkaronsa esille.)_ Nora; mit‰s luulet minulla t‰ss‰ olevan? _Nora (k‰‰ntyy ripsaasti.)_ Rahaa! _Helmer._ He tuossa. _(antaa h‰nelle muutamia seteleit‰.)_ Kyll‰h‰n min‰ tied‰n ett‰ talossa tarvitaan paljonkin joulu-aikaan. _Nora (lukee rahoja.)_ Kymmenen -- kaksikymment‰ -- kolmekymment‰ -- nelj‰kymment‰! Kiitos, kiitos, Torvald; n‰ill‰ min‰ p‰‰sen pitk‰lle. _Helmer._ Niin, sen saat todellakin tehd‰. _Nora._ Niin, niin, sen min‰ kyll‰ teen. Mutta tules t‰nne, niin n‰yt‰n sinulle kaikki mit‰ olen ostanut. Ja kuinka halvalla hinnalla! Kas, t‰ss‰ ovat uudet vaatteet Iivarille -- ja sitten sapeli. T‰ss‰ on hevonen ja vaskitorvi Bobille. Ja t‰ss‰ on nukki ja nukens‰nky Emmylle; ne ovat kyll‰ halpaa tekoa; mutta h‰n lyˆ ne kumminkin kohta pirstaleiksi. Ja t‰ss‰ on minulla leninkikangasta ja kaulahuiveja piioille; vanhan Anna-Maijan olisi nyt pit‰nyt saada paljoa enemm‰n. _Helmer._ Ja mit‰ tuossa paketissa on? _Nora (huutaa.)_ ƒl‰, Torvald, sit‰ et saa n‰hd‰ ennenkuin t‰niltana! _Helmer._ Vai niin. Mutta sano nyt minulle, pikku tuhlari, mit‰s olet aikonut ostaa itsellesi? _Nora._ Viel‰ mit‰; itsellenikˆ? Min‰ en huoli ollenkaan mist‰‰n. _Helmer._ Kyll‰p‰ huolit. Sano nyt jotakin mahdollista, jota mieluisimmin haluaisit. _Nora._ En, en todellakaan tied‰ mit‰‰n. Niin, kuules, Torvald -- _Helmer._ Noh? _Nora, (hapuilee h‰nen nappejansa, katsomatta h‰neen.)_ Jos tahdot antaa minulle jotakin, niin voisithan --, sin‰ voisit -- _Helmer._ No, no; sano suoraan. _Nora (ripsaasti.)_ Sin‰ voisit antaa minulle rahaa, Torvald. Ainoastaan senverran kuin voit olla ilman; niin min‰ sitten jonakuna p‰iv‰n‰ ostan niill‰ jotakin. _Helmer._ No mutta, Nora -- _Nora._ Tee se, Torvald-kulta; min‰ pyyd‰n sit‰ niin hartaasti sinulta. Min‰ sitten ripustaisin rahat kauniissa kultapaperin k‰‰reess‰ joulukuuseen. Eikˆs se olisi hauskaa? _Helmer._ Miksi niit‰ kutsutaan, jotka aina hukkaavat rahoja? _Nora._ Niin, niin, tuhlareiksi; sen kyll‰ tied‰n. Vaan tehk‰‰mme niinkuin min‰ sanon, Torvald; niin min‰ saan aikaa mietti‰kseni mit‰ min‰ enimmin tarvitsen. Eikˆs se ole sangen j‰rkev‰t‰? Eikˆs? _Helmer (hymyillen.)_ On kyll‰; se tahtoo sanoa, jos sin‰ todellakin voisit pit‰‰ kiinni niist‰ rahoista, jotka min‰ sinulle annan, ja todellakin ostaisit niill‰ jotain itsellesi. Vaan ne, arvaan ma, kuluvat talouden tarpeihin ja niin moniin muihin turhuuksiin, ja sitten saan min‰ taasen maksaa ulos. _Nora._ Mutta, Torvald -- _Helmer._ Sit‰ et voi kielt‰‰, rakas Noraseni. _(panee k‰sivartensa h‰nen ymp‰rillens‰.)_ Lintuseni on suloinen, mutta h‰n hukkaa sangen paljon rahoja. Et usko kuinka kalliiksi miehelle k‰y semmoisen linnun pit‰minen! _Nora._ O hyi, kuinka sin‰ voitkaan puhua semmoista? Min‰, joka todellakin s‰‰st‰n mink‰ suinkin voin. _Helmer (hymyilee.)_ Kas, siin‰ puhuit totta. Mink‰ suinkin *voit*. Vaan sin‰ et ollenkaan voi. _Nora (hyr‰ilee ja hymyilee mieliss‰ns‰.)_ Hm, jospa vain tiet‰isit, Torvald, kuinka paljon kulunkeja meill‰ leivosilla ja oravilla on. _Helmer._ Sin‰ olet kummallinen pikku olento. Aivan is‰si kaltainen. Keinoista rahaa ansaitaksesi pid‰t sin‰ tarkkaa huolta; vaan heti rahat saatuasi ne ik‰‰nkuin sulavat pois k‰siss‰si; sin‰ et milloinkaan tied‰ mihin ne olet menett‰nyt. No, t‰ytyy tyyty‰ sinuun semmoisena kuin olet. Se on syntyper‰ist‰. Niin, niin, niin, semmoinen vika kulkee perintˆn‰, Noraseni. _Nora._ Ah, min‰ toivoisin, ett‰ olisin perinyt useamman is‰ni avuista. _Helmer._ Ja min‰ en toivoisi sinua toisenlaiseksi, kuin juuri semmoiseksi kuin sin‰ olet, minun sulo, pikku laululeivoseni. Vaan kuules; jotain johtuu mieleeni. Sin‰ n‰yt‰t niin -- niin -- miksi sit‰ sanoisinkaan? -- niin luulonalaiselta t‰n‰‰n -- _Nora._ Todellako? _Helmer._ Aivan varmaan. Katsoppas minua suoraan silmiin. _Nora (katsoo h‰neen.)_ Noh? _Helmer (uhkaa sormellansa.)_ Eih‰n herkkusuu lie ollut liikkeell‰ kaupungilla t‰n‰‰n? _Nora._ Ei; kuinkas se nyt pisti p‰‰h‰si. _Helmer._ Eikˆ herkkusuu todellakaan ole pist‰ytynyt konditorin luona? _Nora._ En, min‰ vakuutan sen sinulle, Torvald -- _Helmer._ Eik‰ maistellut hiukan marjahilloa? _Nora._ En, en ollenkaan. _Helmer._ Eik‰ syˆnyt yht‰ konfehtiakaan tai kahta? _Nora._ En, Torvald, min‰ vakuutan sen sinulle toden totta -- _Helmer._ No, no, no; seh‰n on tietysti pelkk‰‰ leikki‰ minulta -- _Nora (menee oikeanpuoliselle pˆyd‰lle.)_ Eih‰n minulle voisi juolahtaa mieleenk‰‰n tehd‰ vastoin sinun tahtoosi. _Helmer._ Et, kyll‰h‰n min‰ sen tied‰n; ja olethan sin‰ antanut minulle sanasi sen p‰‰lle --. _(k‰‰ntyen h‰neen.)_ Noh, pid‰ sin‰ pikku joulusalaisuutesi omanasi, mun armas Norani. Tulevathan ne kai ilmi t‰niltana kun joulukuusi on sytytetty, arvaan ma. _Nora._ Oletko muistanut kutsua tohtori Rankia? _Helmer._ En. Vaan eih‰n sit‰ ole tarvis; seuraahan se itsest‰ns‰, ett‰ h‰n on illallisella meid‰n kanssa. Muutoin kutsun min‰ h‰net, kun h‰n tulee t‰nne aamupuolella. Hyv‰‰ viini‰ olen min‰ hankkinut. Nora, et voi uskoa, kuinka min‰ iloitsen illan tulosta. _Nora._ Niin min‰kin. Ent‰s lapset, mik‰ riemu niill‰ on oleva, Torvald! _Helmer._ Ah, kuinka suloista on ajatella, ett‰ olen saanut varman, turvallisen paikan; ett‰ minulla nyt on riitt‰v‰t tulot. Eikˆ niin; sit‰ on suloista ajatella? _Nora._ Oh, se on eriskummaista! _Helmer._ Muistatko viime joulua? Kokonaista kolme viikkoa edelt‰p‰in sin‰ suljit itsesi joka ilta lukittuun huoneesen ja valvoit puoliyˆt‰ kauemmin tehd‰ksesi kukkasia joulukuuseen ja kaikkia noita muita koristuksia, joilla aioit ihastuttaa meit‰. Uh, se oli ik‰vin aika, jota koskaan olen viett‰nyt. _Nora._ Silloin ei minulla ensink‰‰n ollut ik‰v‰‰. _Helmer (hymyillen.)_ Vaan se oli kumminkin jokseenkin kˆyh‰‰ kaikki, Nora. _Nora._ Oh, aiotko nyt taasen naurella minua siit‰. Mit‰s min‰ sille mahdoin, ett‰ kissa oli tullut sis‰lle ja repinyt kaikki repaleiksi? _Helmer._ Et, eth‰n sin‰ voinut sille mit‰‰n, pikku Nora-rukkaseni. Sinulla oli paras tahto ilahuttaa meit‰ kaikkia, ja se on p‰‰-asia. Mutta hyv‰ on kumminkin, ett‰ ahtaat ajat ovat ohitse. _Nora._ Niin, se on oikein eriskummaista. _Helmer._ Nyt ei minun huoli istua t‰ss‰ yksin‰ni ik‰viss‰ni; ja sinun ei tarvitse vaivata sulosilmi‰si eik‰ pieni‰, hienoja k‰tˆsi‰si -- _Nora (taputtaa k‰si‰ns‰.)_ Niin, Torvald, eikˆ niin, sit‰ ei en‰‰ ole tarvis? Oh, kuinka eriskummaisen kaunista on kuulla sit‰ _(tarttuu h‰nen k‰sivarteensa.)_ Nyt sanon sinulle, kuinka olen ajatellut, ett‰ asetamme taloutemme, Torvald. Heti kun joulupyh‰ on ohitse -- _(etuhuoneen kelloa soitetaan.)_ Oh, siell‰ soittavat. _(siivoaa v‰h‰n huonetta.)_ Siell‰ varmaan tulee joku. Sep‰ oli ik‰v‰t‰. _Helmer._ Visiiteill‰ k‰vijˆille min‰ en ole kotona; muista se. _Sis‰piika (ovessa.)_ Rouva, t‰ss‰ on vieras rouvasihminen -- _Nora._ Anna h‰nen tulla sis‰‰n. _Sis‰piika (Helmerille.)_ Ja samassa tuli tohtori. _Helmer._ Menikˆ h‰n suoraan minun kamariini? _Sis‰piika._ Niin, h‰n meni sinne. _(Helmer menee kamariinsa. Piika osoittaa Linde-rouvalle joka on matkavaatteissaan, tulemaan sis‰‰n ja panee oven h‰nen j‰lest‰ns‰ kiinni.)_ _Rouva Linde (ujosti ja hiukan viivytellen.)_ Hyv‰‰ p‰iv‰‰, Nora. _Nora (ep‰varmaan.)_ Jumal'antakoon -- _Rouva Linde._ Sin‰ et taida tuntea minua en‰‰. _Nora._ En; min‰ en tied‰ --; kumminkin, kun min‰ tunnustelen -- _(huutaen.)_ Mit‰! Kristiina! Sin‰kˆs se todellakin olet? _Rouva Linde._ Niin, min‰ se olen. _Nora._ Kristiina! Ja min‰ kun en alussa tuntenut sinua! Vaan miten min‰ olisin voinutkaan -- Kuinka sin‰ olet muuttunut, Kristiina! _Rouva Linde._ Niin, muuttunut olen kyll‰. Yhdeks‰n -- kymmenen pitk‰‰ vuotta -- _Nora._ Onko niin pitk‰ aika jo kulunut siit‰ kun viimein n‰imme toinen toisemme? Niin, niinp‰ taitaa olla. Oh, viime kahdeksan vuotta ovat olleet onnellista aikaa, usko se. Ja nyt olet siis tullut t‰h‰n kaupunkiin? Tehnyt pitk‰n matkan talvisaikaan. Se oli reippaasti tehty. _Rouva Linde._ Min‰ tulin hˆyrylaivalla juuri t‰n'aamuna. _Nora._ Huvitellaksesi jouluna, tietysti. Oh, kuinka se on hupaista! Niin, huvitellaita, sit‰ tahdomme oikein. Mutta riisuhan p‰‰llystakki p‰‰lt‰si. Eih‰n sinulla lie kylm‰? _(auttaa h‰nt‰.)_ Kas niin; nyt istumme hauskasti t‰h‰n uunin eteen. Ei, k‰y nojatuoliin tuohon! T‰ss‰ keinutuolissa tahdon min‰ istua. _(tarttuu h‰nen k‰siins‰.)_ Niin, no nyth‰n sinulla on vanhat kasvosi j‰lleen; oli ainoastaan ensi tuokiossa --. V‰h‰n kalpeammaksi olet kumminkin tullut, Kristiina, -- ja ehk‰ hiukan laihemmaksikin. _Rouva Linde._ Ja paljon, paljon vanhemmaksi, Nora. _Nora._ Niin, ehk‰p‰ hiukan vanhemmaksi; pikkuruikkuisen vain; ei ollenkaan paljon. _(keskeytt‰‰ ‰kki‰ puhettansa, vakaasti.)_ No, mutta minua hupsua kun istun t‰ss‰ ja lavertelen! Armas Kristiina-kulta, voitko antaa minulle anteeksi? _Rouva Linde._ Mit‰s tarkoitat, Nora? _Nora (hiljaan.)_ Kristiina-raukka, olethan tullut leskeksi. _Rouva Linde._ Niin, kolme vuotta takaperin. _Nora._ Oh, tiesinh‰n min‰ sen; luinhan min‰ sen sanomissa. Oi, Kristiina, usko minua, min‰ aioin monta kertaa kirjoittaa sinulle siihen aikaan; vaan yh‰ lykk‰sin min‰ sen toistaiseksi ja yh‰ tuli sille jotakin estett‰. _Rouva Linde._ Armas Nora, sen min‰ k‰sit‰n aivan hyvin. _Nora._ Ei, se oli pahasti minulta, Kristiina. Voi, sinua raukkaa, mit‰ kaikkea oletkin saanut kokea. -- Ja eih‰n h‰n j‰tt‰nyt sinulle mit‰‰n, mill‰ el‰‰? _Rouva Linde._ Ei. _Nora._ Eik‰ yht‰‰n lasta? _Rouva Linde._ Ei. _Nora._ Ei mit‰‰n siis? _Rouva Linde._ Eip‰ suruakaan eik‰ kaipausta, joka mielt‰ kalvaisi. _Nora (katsoo uskomattomana h‰neen.)_ Mutta, Kristiina, kuinka se voi olla mahdollista? _Rouva Linde. (hymyilee suruisesti ja silitt‰‰ h‰nen hiuksiansa.)_ Niin, semmoista tapahtuu toisinaan, Nora. _Nora._ Niin per‰ti yksin‰si. Kuinka se mahtaa olla kauhean raskasta sinulle. Minulla on kolme kaunista lasta. Niin, nyt et saa heit‰ n‰hd‰, sill‰ he ovat ulkona piijan kanssa. Vaan kerro minulle nyt kaikki -- _Rouva Linde._ Ei, ei, ei, kerro mieluummin sin‰. _Nora._ Ei, alota sin‰. T‰n‰‰n en tahdo olla itsek‰s. T‰n‰‰n tahdon ajatella vain sinun asioitasi. Vaan yhden asian sanon sinulle kumminkin. Tied‰tkˆs, mik‰ suuri onni on kohdannut meit‰ n‰in‰ p‰ivin‰? _Rouva Linde._ En. Mik‰ se on? _Nora._ Ajatteleppas, mieheni on tullut tirehtˆriksi osakepankkiin! _Rouva Linde._ Miehesikˆ? No, mik‰ onni --! _Nora._ Niin, sanomaton! El‰‰ asianajajana, seh‰n on niin ep‰varmaa, varsinkin kun et tahdo tiet‰‰ muista asioista kuin semmoisista, jotka ovat kunnollisia ja kauniita. Ja sit‰ Torvald tietysti ei ole koskaan tahtonut; ja siin‰ olen min‰ aivan yht‰ mielt‰ h‰nen kanssaan. Oh, ymm‰rr‰th‰n, ett‰ me olemme iloiset! H‰n alkaa tointansa pankissa jo uudesta vuodesta, ja silloin saa h‰n suuren palkan ja paljon prosentteja. T‰st‰l‰hin saatamme el‰‰ per‰ti toisin kuin ennen -- aivan niin kuin tahdomme. Oi, Kristiina, kuinka min‰ tunnen itseni keve‰ksi ja onnelliseksi! Niin, ompa kumminkin hauskaa, kun on oikein paljon rahoja eik‰ ollenkaan huolia. Eikˆ niin? _Rouva Linde._ Niin, ainakin mahtaa olla hauskaa, kun saa mik‰ on tarpeellisinta. _Nora._ Ei, ei ainoastaan tarpeellisinta, vaan oikein, oikein paljon rahoja! _Rouva Linde (hymyilee.)_ Nora, Nora, etkˆ viel‰k‰‰n ole tullut j‰rkev‰ksi? Koulussa ollessasi olit aika tuhlari. _Nora (hymyy hiljaan.)_ Niin, siksi Torvald sanoo minua viel‰kin. _(uhkaa sormellaan.)_ Vaan "Nora, Nora" ei ole niin hupsu kuin luulette. -- Oh, me emme todellakaan ole olleet semmoisissa varoissa, ett‰ min‰ olisin voinut tuhlata. Meid‰n on t‰ytynyt tehd‰ tyˆt‰ kumpaisenkin. _Rouva Linde._ Sinunkin? _Nora._ Niin, v‰h‰p‰tˆisi‰ tˆit‰, k‰sitˆit‰, virkkaamista ja korko-ompelusta ja muuta semmoista; _(huolimattomasti)_ ja muita tˆit‰ myˆskin. Tied‰th‰n, ett‰ Torvald otti eron virkakunnasta kun menimme naimisiin? Siin‰ ei ollut toivoa p‰‰st‰ korkeampaan virkaan h‰nen virastossaan, ja t‰ytyih‰n h‰nen nyt ansaita enemm‰n rahaa kuin ennen. Vaan ensi vuonna teki h‰n yli voimiensa tyˆt‰ aivan kauheasti. H‰nen t‰ytyi hakea kaikenlaisia sivutuloja, senh‰n voit arvata, ja tehd‰ tyˆt‰ yˆt, p‰iv‰t. Mutta sit‰ h‰n ei kest‰nyt ja niin tuli h‰n kuoleman sairaaksi. Silloin sanoivat l‰‰k‰rit aivan v‰ltt‰m‰ttˆm‰ksi, ett‰ h‰nen piti p‰‰st‰ etel‰maille. _Rouva Linde_, Niin, olittehan koko vuosikauden Italiassa? _Nora._ Olimme. Ei ollut helppoa p‰‰st‰ liikkeelle, sen voit arvata, Iivar oli juuri syntynyt silloin. Mutta l‰hte‰ meid‰n tietysti t‰ytyi. Oh, se oli eriskummaisen kaunis matka. Ja se pelasti Torvaldin hengen. Mutta se maksoi hirve‰n paljon rahaa, Kristiina. _Rouva Linde._ Sen saatan kyll‰ arvata. _Nora._ Kaksitoista sataa specie-riksi‰ se maksoi. Nelj‰tuhatta kahdeksan sataa kruunua. Se on iso summa se. _Rouva Linde._ Niin, vaan semmoisissa tiloissa on ainakin suuri onni, kun rahoja on olemassa. _Nora._ Niin, tahdon sanoa sen sinulle, me saimme rahat is‰lt‰. _Rouva Linde._ Vai h‰nelt‰. Se oli juuri siihen aikaan kun is‰si kuoli, jos oikein muistan. _Nora._ Niin, Kristiina, se oli juuri siihen aikaan. Ja ajatteles sit‰, min‰ en voinut l‰hte‰ h‰nen luoksensa hoitamaan h‰nt‰. Min‰ k‰vin t‰‰ll‰ joka p‰iv‰ odotellen pikku Iivarin syntymist‰. Ja lis‰ksi oli minulla kuolemantaudissa oleva Torvald-raukkani hoidettavana. Armas, kiltti is‰ni! Min‰ en en‰‰ saanut n‰hd‰ h‰nt‰, Kristiina. Oi, se on raskainta mit‰ olen kokenut sittep‰ivin kun naiduksi tulin. _Rouva Linde._ Tied‰n sinun rakastaneesi h‰nt‰ paljon. Vaan sitten l‰ksitten Italiaan? _Nora._ Niin; olihan meill‰ rahat; ja l‰‰k‰rit kiiruhtivat matkaamme. Niin l‰ksimme kuukautta myˆhemmin. _Rouva Linde._ Ja miehesi tuli aivan terveen‰ takaisin. _Nora._ Terveen‰ kuin tervakanto. _Rouva Linde._ Mutta -- tohtori? _Nora._ Kuinka? _Rouva Linde._ Olipa minusta kuin piika olisi sanonut tohtoriksi sit‰ herraa, joka tuli t‰nne samalla kertaa kuin min‰kin. _Nora._ Niin, se oli tohtori Rank; vaan h‰n ei k‰y t‰‰ll‰ sairasta katsomassa; h‰n on meid‰n l‰hin yst‰v‰mme ja pist‰ytyy t‰‰ll‰ ainakin kerta p‰iv‰ss‰. Ei, Torvald ei ole ollut hetke‰k‰‰n sairaana sen koommin. Ja lapset ovat tervein‰ ja raittiina ja min‰ myˆs. _(Kavahtaa ylˆs ja taputtaa k‰si‰ns‰.)_ Voi kuitenkin, Kristiina, ompa toki eriskummaisen hauskaa el‰‰ ja olla onnellisena! -- -- Oh, mutta ompa kumminkin pahasti minulta tehty; -- min‰ vain puhun omista asioistani. _(K‰y jalkajakulle istumaan aivan rouva Linden l‰helle ja panee k‰sivartensa h‰nen polvillensa.)_ Oi, ‰l‰ suutu minuun! -- Sano minulle, onko todellakin totta, ettet sin‰ rakastanut miest‰si? Miksik‰ h‰nen sitten otit! _Rouva Linde._ ƒitini eli viel‰; ja h‰n makasi vuoteen omana sairaana ja tarvitsi apua. Olipa viel‰ kaksi nuorempaa velje‰ minulla hoidettavana. Minusta ei olisi ollut oikein tehty hylj‰t‰ h‰nen tarjoustaan. _Nora._ Ei, ei, sin‰ saatat olla oikeassa. H‰n oli siis rikas siihen aikaan? _Rouva Linde._ H‰n oli hyvin hyviss‰ varoissa, luulenma. Mutta ne oli ep‰varmoja toimia. H‰nen kuoltuansa meni kaikki kumoon ja siin‰ ei j‰‰nyt mit‰‰n j‰ljelle. _Nora._ Ent‰s sitten --? _Rouva Linde._ Niin, sitten olen min‰ hankkinut elatustani pit‰m‰ll‰ pikku kauppaa ja pikkulasten koulua ja mit‰ milloinkin on ollut tarjona. Kolme viimeksi kulunutta vuotta ovat olleet minulle kuin yksi ainoa pitk‰ tyˆp‰iv‰ eik‰ lepoa ollenkaan. Nyt se on p‰‰ttynyt, Nora. ƒiti-raukkani ei en‰‰ tarvitse minua, sill‰ h‰n on muuttanut manalaan. Eik‰ pojatkaan; ne ovat saaneet paikan ja voivat nyt el‰tt‰‰ itse‰ns‰. _Nora._ Kuinka se mahtaa tuntua helpolta sinusta -- _Rouva Linde._ Eip‰s niink‰‰n; ainoastaan sanomattoman tyhj‰lt‰. Ei ole en‰‰ ket‰‰n, jonka vuoksi el‰isin. _(Nousee levotonna.)_ Sen t‰hden en en‰‰ k‰rsinyt olla tuossa syrj‰isess‰ pikku kaupungissa. T‰‰ll‰ kai mahtanee olla helpompi lˆyt‰‰ jotakin, joka voi antaa tyˆt‰ tarpeeksi asti ja kiinnitt‰‰ ajatukseni. Jos vain olisin niin onnellinen, ett‰ saisin vakinaisen paikan, jotakin konttorityˆt‰ -- _Nora._ Mutta, Kristiina, se on niin kauhean rasittavaa; ja sin‰ n‰yt‰t jo niin rasittuneelta edelt‰p‰in. Olisi paljoa parempi sinulle, jos voisit l‰hte‰ johonkin kylpypaikkaan. _Rouva Linde (menee ikkunalle.)_ Minulla ei ole is‰‰, joka voisi lahjoittaa minulle matkarahat, Nora. _Nora (nousee ylˆs.)_ Oh, ‰l‰ suutu minuun. _Rouva Linde (k‰‰ntyy h‰neen.)_ Nora-kulta, ‰l‰ sin‰ suutu minuun. Sep‰ se on pahinta minun tilassani, ett‰ se synnytt‰‰ niin paljon mielikarvautta. Ei ole ket‰‰n, jonka puolesta tyˆt‰ tekisit; ja kumminkin on pakko ottaa vaari kaikesta. T‰ytyyh‰n sit‰ el‰‰; ja niin muutut itsekk‰‰ksi. Kun sin‰ kerroit minulle kuinka onnellisesti teid‰n tilanne oli parantunut -- voitko uskoa sit‰? -- min‰ en iloinnut siit‰ niin paljon sinun puolestasi, kuin omasta puolestani. _Nora._ Kuinka niin? Oh, min‰ ymm‰rr‰n. Sin‰ arvelet, ett‰ Torvald ehk‰ voisi tehd‰ jotakin sinun eduksesi. _Rouva Linde._ Niin, sit‰ min‰ ajattelin. _Nora._ Ja sen h‰n tekeekin, Kristiina. J‰t‰ se asia minun huolekseni; min‰ panen asian alkuun niin hienosti, niin hienosti, -- keksin jotakin rakkahaista, joka on oikein mieliksi h‰nelle. Oh, min‰ tahdon niin syd‰mmellisen kernaasti olla sinulle avullisna. _Rouva Linde._ Kuinka kauniisti on sinulta tehty, Nora, ett‰ niin harrastat minun asiatani, -- kahta kauniimmasti sinulta, joka itse niin v‰h‰n tunnet el‰m‰n tuskaa ja vaivaa. _Nora._ Min‰ --? Min‰kˆs niin v‰h‰n tuntisin --? _Rouva Linde (hymyillen.)_ No, Herran nimess‰, nuo v‰h‰iset k‰sityˆt ja muut semmoiset. -- Sin‰ olet lapsi, Nora. _Nora (keikahuttaa p‰‰t‰ns‰ ja astuu yli lattian.)_ Sit‰p‰ ei sinun pit‰isi sanoa noin suurennellen. _Rouva Linde._ Vai niin? _Nora._ Sin‰ olet niinkuin nuo muut. Te luulette kaikki, ettei minusta ole mihink‰‰n oikein vakavaan -- _Rouva Linde._ No, no -- _Nora._ -- etten ole kokenut mit‰‰n t‰ss‰ matoisessa maailmassa. _Rouva Linde._ Armas Nora, vastahan sin‰ kerroit minulle kaikki vastuksesi. _Nora._ Pyh, -- noita v‰h‰p‰tˆisi‰! _(hiljaan)._ Min‰ en ole puhunut sinulle siit‰ suuresta asiasta. _Rouva Linde._ Mik‰ suuri asia? Mit‰s tarkoitat. _Nora._ Sin‰ ylenkatsot minua per‰ti, Kristiina; vaan sit‰ sinun ei pit‰isi tehd‰. Olet kai ylpe‰ siit‰, ett‰s niin raskaasti ja kauvan olet tehnyt tyˆt‰ ‰itisi puolesta. _Rouva Linde._ Min‰ kyll‰ en ylenkatso ket‰‰n. Vaan se on totta: min‰ olen sek‰ ylpe‰ ett‰ iloinen, kun ajattelen, ett‰ minulle oli suotu tehd‰ ‰itini loppuij‰n senkin verran huolettomaksi. _Nora._ Ja olet myˆs ylpe‰, kun ajattelet, mit‰ olet tehnyt veljiesi eduksi. _Rouva Linde._ Siihen, n‰ytt‰‰ minusta, on minulla syyt‰. _Nora._ Niin minustakin. Mutta nyt saat kuulla jotakin, Kristiina. Minullakin on jotain, josta saatan olla ylpe‰ ja iloinen. _Rouva Linde._ Sit‰ en ep‰ile. Vaan mit‰ sin‰ tarkoitat? _Nora._ Puhu hiljaan. Ajatteles, jos Torvald kuulisi sen! Sit‰ h‰nen ei pid‰ saada mill‰‰n muotoa --; sit‰ ‰lkˆˆn kukaan saako tiet‰‰, Kristiina; ei kukaan paitse sinua. _Rouva Linde._ Mutta mik‰ se sitten on? _Nora._ Istu t‰h‰n _(vet‰‰ h‰net luoksensa sohvalle istumaan.)_ Tied‰tkˆs -- minullakin on jotain, josta olen ylpe‰ ja iloinen. Min‰ se olen, joka olen pelastanut Torvaldin kuolemasta. _Rouva Linde._ Pelastanut --? Mill‰ tavoin pelastanut? _Nora._ Kerroinhan min‰ sinulle matkastamme Italiaan. Torvald ei olisi voinut j‰‰d‰ eloon, jos h‰n ei olisi p‰‰ssyt sinne -- _Rouva Linde._ No niin; is‰si antoi teille rahat, jotka siihen tarvittiin -- _Nora (hymyilee.)_ Niin, -- sit‰ luulevat sek‰ Torvald ett‰ kaikki muut; mutta -- _Rouva Linde._ Mutta --? _Nora._ Pappa ei antanut meille ‰yri‰k‰‰n. Min‰ se olin, joka rahat hankin. _Rouva Linde._ Sin‰kˆ? koko tuon ison summan? _Nora._ Kaksitoista sataa specieriksi‰. Nelj‰ tuhatta kahdeksan sataa kruunua. Mit‰s siihen sanot? _Rouva Linde._ Mutta, Nora, kuinka se oli mahdollista? Olitko voittanut arpajaisissa? _Nora (halveksien.)_ Arpajaisissa? _(puhaltaa.)_ Mit‰s vaikeata siin‰ silloin olisi ollutkaan? _Rouva Linde._ Mutta mist‰ sin‰ sitten otit ne? _Nora (hyr‰ilee ja hymyilee salak‰hm‰‰.)_ Hm; tra la, la, la! _Rouva Linde._ Sill‰ lainatahan et niit‰ voinut. _Nora._ Vai niin? Miksik‰ ei sit‰? _Rouva Linde._ Ei, eih‰n vaimo voi lainata ilman miehens‰ suostumusta. _Nora (keikahuttaa p‰‰t‰ns‰.)_ Oh, kun on semmoinen vaimo, jolla on hiukan kyky‰ toimeliaisuuteen, -- vaimo, joka ymm‰rt‰‰ menetell‰ hiukan ‰lykk‰‰sti, niin -- _Rouva Linde._ Mutta, Nora, min‰ en ollenkaan ymm‰rr‰ -- _Nora._ Sit‰ sinun ei tarvitsekkaan. Kuka on sanonut minun _lainanneeni_ rahat. Olenhan min‰ voinut saada ne toisella tavoin _(heitt‰ytyy nojautumaan sohvaan.)_ Olenhan voinut saada ne toiselta tai toiselta ihailijoistani. Kun on sen verran vieh‰tt‰v‰t kasvot kuin minulla -- _Rouva Linde._ Sin‰ olet hupakko. _Nora._ Nyt olet varmaankin sanomattoman utelias, Kristiina. _Rouva Linde._ Kuuleppas nyt, Nora-kulta, -- etkˆh‰n siin‰ asiassa lie toiminut ajattelemattomasti. _Nora (k‰y j‰lleen suoraan istumaan.)_ Onko ajattelematonta pelastaa miehens‰ henke‰? _Rouva Linde._ Minusta n‰hden se on ajattelematonta, ett‰ sin‰ h‰nen tiet‰m‰tt‰ns‰ -- _Nora._ Vaan eih‰n h‰nen sopinut saada mit‰‰n tiet‰‰! Herra Jumala, etkˆs sit‰ voi k‰sitt‰‰? H‰nen ei sopinut edes saada tiet‰‰, kuinka vaarallinen h‰nen laitansa olikaan. Minun tykˆ l‰‰k‰rit tulivat ja sanoivat, ett‰ h‰nen henkens‰ oli vaarassa; ett'ei mik‰‰n muu voinut auttaa h‰nt‰ kuin olo etel‰mailla. Luuletkos, etten min‰ alussa kokenut maanittelemalla p‰‰st‰ aikeeni perille? Min‰ sanoin h‰nelle, kuinka hauskaa olisi minulle p‰‰st‰ matkustamaan ulkomaille niinkuin muut nuoret vaimot; min‰ sek‰ itkin ett‰ rukoilin; min‰ pyysin h‰nt‰ johtamaan mieleens‰ miss‰ tilassa min‰ olin, ja ett‰ h‰nen tulisi olla kiltti ja suostua pyyntˆˆni; ja sitten ehdottelin min‰, ett‰ h‰n voisi ottaa lainan. Mutta silloin oli h‰n v‰h‰ll‰ suuttua, Kristiina. H‰n sanoi minua kevytmieliseksi, ja ett‰ h‰nen velvollisuutensa aviomiehen‰ oli vastustella minun elki‰ni ja oikkujani -- joksi h‰n muistaakseni nimitti sit‰. Niin, niin, ajattelin min‰, pelastettava sin‰ kumminkin olet; ja silloin ryhdyin min‰ toimiin -- _Rouva Linde._ Ja eikˆ miehesi saanut is‰lt‰si tiet‰‰, ett'eiv‰t rahat tulleetkaan h‰nelt‰? _Nora._ Ei, ei koskaan. Pappa kuoli juuri niin‰ p‰ivin‰. Olin aikonut saada h‰nt‰ osalliseksi salaisuuteeni ja pyyt‰‰ h‰nt‰ olla mit‰‰n ilmoittamatta. Vaan kun h‰n makasi niin sairaana --. Sen parempi, sit‰ ei ollutkaan tarpeen. _Rouva Linde._ Ja etkˆs sittemmin koskaan ole uskonut asiata miehellesi? _Nora._ Ei, Jumala varjelkoon, kuinka sin‰ voit semmoista ajatella? H‰n, joka on niin ankara siin‰ asiassa. Ja sit‰ paitsi -- Torvald, miehen itsetunnollaan, -- kuinka tuskallista ja nˆyrytt‰v‰‰ h‰nen olisi tiet‰‰, ett‰ h‰nen on jostakin kiitt‰minen minua. Se rikkoisi per‰ti meid‰n v‰limme; meid‰n kaunis, onnellinen kotimme muuttuisi toisenlaiseksi kuin se nyt on. _Rouva Linde._ Etkˆs milloinkaan aio sanoa sit‰ h‰nelle? _Nora (mietiskellen, puoleksi hymyillen)._ Niin -- joskus kenties; -- monen vuoden per‰st‰, kun en en‰‰ ole niin kaunis kuin nyt. ƒl‰ naura sille! Min‰ tarkoitan tietysti: kun Torvald ei en‰‰ huoli minusta niin paljon kuin nyt; kun h‰nt‰ ei en‰‰ huvita, ett‰ min‰ tanssin h‰nen edess‰‰n ja pukeun valepukuun ja deklamoitsen. Silloin voisi olla hyv‰, ett‰ on jotakin takavarana -- _(keskeytt‰en)_ Lipi lapi! Se aika ei tule koskaan. -- Noh, mit‰s nyt sanot minun suuresta salaisuudestani, Kristiina? Enkˆ min‰kin kelpaa johonkin? -- Muutoin voit uskoa, ett‰ se asia on saattanut minulle murhetta. Ei ole todellakaan, ollut helppoa minulle t‰ytt‰‰ sitoumuksiani oikeaan aikaan. Tahdon sanoa sinulle, ett‰ asioimismaailmassa on jotakin, jota sanotaan kvarttalikoroksi, ja jotakin, jota kutsutaan maksunsuoritukseksi; ja niit‰ on aina niin kauhean vaikeaa saada suoritetuksi. Siis on minun n‰et t‰ytynyt s‰‰stell‰ siell‰ sek‰ t‰‰ll‰, miss‰ olen voinut. Taloudenrahoista en voinut panna mit‰‰n syrj‰‰n, sill‰ Torvaldin piti el‰‰ hyvin. Lasten min‰ en voinut antaa k‰yd‰ huonoissa vaatteissa; mink‰ min‰ sain heit‰ varten, sen katsoin velvollisuudekseni k‰ytt‰‰ kaikki. Ne suloiset, armaat pienokaiseni! _Rouva Linde._ Niin t‰ytyi sinun siis supistaa omia tarpeitasi, Noraraukka? _Nora._ Tietysti. Minuahan se asia l‰himm‰sti koskikin. Joka kerta kun Torvald antoi minulle rahaa uusiin vaatteihin ja muuhun semmoiseen, k‰ytin min‰ ainoastaan puolet niist‰; ostin aina huonointa ja halvinta laatua. Onneksi kaikki soristaa minua niin hyvin, ettei Torvald huomannut sit‰. Mutta usein se tuntui minusta kyll‰ raskaalta, Kristiina, sill‰ ompa kumminkin hauskaa k‰yd‰ hienoissa vaatteissa. Eikˆ niin? _Rouva Linde._ On mar kyll‰. _Nora._ No, onpa minulla ollut viel‰ muitakin tulol‰hteit‰. Viime talvena oli minulla onni saada koko kasan puhtaaksi kirjoitettavia. Niin suljin min‰ itseni kamariin ja kirjoitin joka ilta myˆh‰‰n yˆhˆn asti. Ah, min‰ olin usein uupua v‰symyksest‰. Mutta sanomattoman hauskaa oli kumminkin istua sill‰ tavoin tyˆn ‰‰ress‰ ja ansaita rahaa. Oli melkein kuin olisin ollut mies. _Rouva Linde._ Vaan kuinka paljon olet sin‰ nyt sill‰ tavoin voinut suorittaa velastasi? _Nora._ Niin, sit‰ en saata niin tarkoilleen sanoa. Semmoisista asioista on, n‰et, hyvin vaikeata pit‰‰ lukua. Tied‰n vain, ett‰ olen maksanut kaikki, mit‰ suinkin olen voinut saada kokoon haalituksi. Useinkaan en ole tiet‰nyt mik‰ neuvoksi. _(hymyilee)._ Silloin istuin t‰ss‰ ja luulettelihen, ett‰ joku vanha, rikas herra oli rakastunut minuun. _Rouva Linde._ Mit‰! Mik‰ herra? _Nora._ Oi, loruja! -- ett‰ h‰n nyt oli kuollut ja kun h‰nen testamenttinsa avattiin, niin siin‰ seisoi suurilla kirjaimilla: "Kaikki minun rahani ovat heti maksettavat rakastettavalle rouva Nora Helmerille". _Rouva Linde._ Mutta armas Nora, -- mik‰ herra se oli? _Nora._ Herrainen aika, etkˆs voi sit‰ ymm‰rt‰‰? Ei semmoista vanhaa herraa ollenkaan ollut olemassa; se oli vain mielikuvitus, jota min‰ t‰ss‰ istuissani aina kuvailin mieless‰ni, kun en tiet‰nyt mit‰‰n neuvoa mist‰ saada rahoja. Vaan yhdentekev‰‰ se onkin; tuo vanha, ik‰v‰ herra saa minun puolestani j‰‰d‰ sinne miss‰ h‰n on; min‰ en huoli h‰nest‰ enk‰ h‰nen testamentistaan, sill‰ nyt olen min‰ huoleton. _(kavahtaa ylˆs)._ Voi, kuinka hauskaa ajatella sit‰, Kristiina. Huoleton! Voida olla huoletonna, aivan huoletonna; voida leikki‰ ja kuperrella lasten kanssa; voida pit‰‰ taloa kauniina ja siev‰n‰, kaikki niinkuin Torvald rakastaa sit‰! Ja ajatteles, sitten tulee kohta kev‰t kauniine ilmoinensa. Niin p‰‰semme ehk‰ matkustamaan v‰h‰isen. Min‰ ehk‰ saanen n‰hd‰ merta taasen. Niin, niin, onpa oikein eriskummaista el‰‰ ja olla onnellisena! _(Etuhuoneen kello soi.)_ _Rouva Linde (nousee ylˆs)._ Soitetaan; ehk‰ lienee parasta, ett‰ min‰ menen. _Nora._ Ei, istu sin‰; ei t‰nne tule ket‰‰n; se on varmaan Torvaldille -- _Sis‰piika (etuhuoneen ovessa)._ Pyyd‰n anteeksi, rouva, -- t‰‰ll‰ on herra, joka tahtoo puhutella asianajajata. _Nora._ Pankkitirehtˆri‰ kai tarkoitat. _Sis‰piika._ Niin, pankkitirehtˆri‰; mutta min‰ en tiet‰nyt -- kun tohtori on siell‰ sis‰ll‰. _Nora._ Kuka se herra on? _Asianajaja Krogstad (etuhuoneen ovessa)._ Min‰ se olen, rouva. _Rouva Linde (s‰ps‰ht‰‰, h‰mm‰styy ja k‰‰ntyy ikkunaanp‰in)._ _Nora (ottaa askeleen h‰nt‰ vastaan, ‰llistyneen‰, puoli‰‰neen)_ Tekˆ? Mit‰ se tiet‰‰? Mist‰ asiasta te tahdotte puhua mieheni kanssa? _Krogstad._ Pankkiasioista -- tavallansa. Minulla on v‰h‰inen paikka Osakepankissa, ja teid‰n miehenne tulee nyt meid‰n p‰‰llikˆksi, kuulin ma -- _Nora._ Se on siis -- _Krogstad._ Pelkki‰ kuivia asioita, rouvani; ei mit‰‰n muuta. _Nora._ No, tahdotteko olla hyv‰ ja menn‰ sis‰‰n konttorinovesta. _(tervehtii huolimattomasti pannessaan etuhuoneen ovea kiinni; menee sitten ja katsoo kuinka uunissa palaa)._ _Rouva Linde._ Nora, -- kuka se mies oli? _Nora._ Oli er‰s asianajaja Krogstad. _Rouva Linde._ Se oli siis todellakin h‰n. _Nora._ Tunnetko h‰nt‰? _Rouva Linde._ Olen tuntenut h‰nt‰ -- vuosikausia sitten. H‰n oli yhteen aikaan asianajajana meid‰n seuduilla. _Nora._ Niin, se on totta se. _Rouva Linde._ Kuinka h‰n oli muuttunut. _Nora._ H‰nell‰ on ollut hyvin onneton avioel‰m‰. _Rouva Linde._ Onhan h‰n nyt leski? _Nora._ Monen lapsen kanssa. Kas niin; nyt se palaa. _(panee uunin oven kiinni ja siirt‰‰ liekkutuolin v‰h‰n syrj‰‰n)._ _Rouva Linde._ H‰nell‰ sanotaan olevan monenlaisia asioita toimena? _Nora._ Vai niin? Saattaa olla; min‰ en ollenkaan tied‰ --. Mutta ‰lk‰‰mme ajatelko asioita, ne ovat niin ik‰vi‰. _(Tohtori Rank tulee Helmerin kamarista)._ _Tohtori Rank (viel‰ ovessa.)_ Ei, ei; min‰ en tahdo h‰irit‰; menen mieluummin hetkeksi vaimosi luokse. _(sulkee oven ja huomaa Linde-rouvan)._ Oh; suokaa anteeksi; min‰ h‰iritsen n‰enm‰ t‰‰ll‰kin. _Nora._ Ei, ei suinkaan. _(esitt‰‰.)_ Tohtori Rank. Rouva Linde. _Rank._ No mutta. Nimi, jota usein kuulee t‰ss‰ talossa. Min‰ luulenma menin rouvan ohitse rappusilla tullessani. _Rouva Linde._ Niin; min‰ astun hyvin hitaasti rappusia ylˆs, min‰ en oikein k‰rsi sit‰. _Rank._ Aha, hiukan turmeltunut sisusv‰rkki. _Rouva Linde._ Oikeastaan liika tyˆn vaivaus. _Rank._ Eikˆ muuta? Siis olette kai tulleet kaupunkiin lev‰t‰ksenne kaikissa noissa pidoissa? _Rouva Linde._ Olen tullut t‰nne tyˆt‰ hakeakseni. _Rank._ Onko se niin hyv‰ keino liika tyˆn vaivausta vastaan? _Rouva Linde._ T‰ytyy el‰‰, herra tohtori. _Rank._ Niin, yleinen mielipideh‰n se on, ett‰ se on niin v‰ltt‰m‰tˆnt‰. _Nora._ Oh, tied‰ttekˆ mit‰, tohtori Rank, -- tekin tahdotte mielell‰nne el‰‰. _Rank._ Sit‰ maarian tahdonkin. Niin kurja kuin olenkin, tahdon kumminkin kernaasti k‰rsi‰ piinaa niinkauvan kuin suinkin. Kaikki minun hoidettavani ovat yht‰l‰iset. Ja sama on laita niittenkin, jotka siveyden puolesta ovat sairaita. Juuri t‰ll‰ hetkell‰ on semmoinen siveyden puolesta sairastava hospitaalin j‰sen tuolla Helmerin luona. _Rouva Linde (hilliten tuntoansa)._ Ah! _Nora._ Ket‰ te tarkoitatte? _Rank._ Oh, onhan muuan asianajaja Krogstad mies, jota te ette ollenkaan tunne. H‰n on turmeltunut syd‰mmens‰ juurista, rouva. Mutta itse rupesi h‰n lavertelemaan, kuni jostakin t‰rke‰n t‰hdellisest‰ asiasta, ett‰ h‰nen pit‰‰ _el‰‰_. _Nora._ Vai niin? Mit‰ asiaa h‰nell‰ oli Torvaldille? _Rank._ En todellakaan tied‰; kuulin vain, ett‰ oli jotain Osakepankista. _Nora._ En tiet‰nyt ett‰ Krog--, ett‰ tuolla asianajaja Krogstadilla oli mit‰‰n tekemist‰ Osakepankin kanssa. _Rank._ Niin, h‰n on saanut jonku paikan siell‰. _(Linde-rouvalle.)_ En tied‰, onko teid‰nkin paikkakunnalla semmoisia ihmisi‰, jotka juoksevat l‰‰h‰tt‰en ymp‰ri p‰‰st‰ksens‰ siveellisen m‰t‰isyyden perille ja sitten saadaksensa asianomaisen asetetuksi tarkastusta varten toiseen tai toiseen edulliseen asemaan. Terveet tyytykˆˆt kauniisti siihen, ett‰ saavat seisoa ulkopuolella. _Rouva Linde._ Sairaatpa ne kumminkin enimmin tarvitsevat tulla sis‰‰nsuljetuiksi. _Rank. (kohottaen olkap‰it‰‰n.)_ Niin, siin‰ se temppu onkin. Se katsantotapa se tekee yhteiskunnan sairashuoneeksi. _Nora. (Omissa ajatuksissaan, purskahtaa nauruun ja taputtelee k‰si‰ns‰.)_ _Rank._ Miksi nauratte sille? Tied‰ttekˆ oikein, mit‰ yhteiskunta on? _Nora._ Mit‰ huolin min‰ tuosta ik‰v‰st‰ yhteiskunnasta? Min‰ nauroin per‰ti toiselle asialle -- sanomattoman hauskalle. -- Sanokaa minulle, tohtori Rank -- kaikki, joilla on virkoja osakepankissa, tulevat siis nyt Torvaldin k‰skyn-alaisiksi? _Rank._ _Sekˆ_ se mielest‰nne on niin sanomattoman hauskaa? _Nora (hymyilee ja hyr‰ilee.)_ Olkoon se minun asiani! Olkoon se minun asiani! _(k‰velee lattialla.)_ Niin, onpa oikein sanomattoman hauska ajatella, ett‰ me -- ett‰ Torvald on saanut niin paljon vaikutusvoimaaniin moneen mieheen. _(ottaa pussin taskusta.)_ Tohtori Rank, suvaitsetteko pikku konfehdin? _Rank._ Kas, kas konfehteja. Min‰ luulin sit‰ kielletyksi tavaraksi t‰‰ll‰. _Nora._ Niin, mutta n‰m‰ on Kristiina antanut minulle. _Rouva Linde._ Kuinka? Min‰ --? _Nora._ No, no, no; ‰l‰ h‰mm‰sty. Eth‰n sin‰ voinut tiet‰‰ Torvaldin kielt‰neen niit‰. Tahdon sanoa sinulle, ett‰ h‰n pelk‰‰ minun hampaitteni turmeltuvan niiden kautta. Mutta pyh, -- olkoon menneeksi t‰ll‰ kertaa --! Eikˆ niin, tohtori Rank? Olkaa niin hyv‰! _(pist‰‰ konfehdin h‰nen suuhunsa.)_ Ja sin‰ myˆs, Kristiina. Ja minun tulee myˆs saada yksi; pikkarainen vain -- tai korkeintaan kaksi. _(k‰velee taasen.)_ No, nyt olen min‰ oikein sanomattoman onnellinen. Nyt lˆytyy yksi ainoa asia maailmassa, jota minun niin sanomattomasti tekisi mieleni. _Rank._ No? Ja mik‰ se on? _Nora._ Onpa jotain, jota minun niin sanomattomasti tekisi mieleni sanoa niin ett‰ Torvald sen kuulisi. _Rank._ Ja miksi ette siis voi sanoa sit‰? _Nora._ En, min‰ en uskalla sanoa sit‰, sill‰ se on niin h‰ijy‰. _Rouva Linde._ H‰ijy‰? _Rank._ No, silloin se ei ole sopivata. Mutta meille voitte kyll‰. -- Mik‰ se on, jota mielenne niin tekee sanomaan Helmerin kuullen? _Nora._ Minulla on niin sanomaton halu lausua: tuhat tulimaista! _Rank._ Oletteko hullu! _Rouva Linde._ Mutta, Herran t‰hden, Nora --! _Rank._ Sanokaa se. Tuossa h‰n on. _Nora (k‰tkee konfehtipussin.)_ Hys, hys, hys! _(Helmer, p‰‰llystakki k‰sivarrella ja hattu k‰dess‰, tulee kamaristaan.)_ _Nora (menee h‰nelle vastaan.)_ No, Torvald kulta, p‰‰sitkˆ h‰nest‰? _Helmer._ Niin, nyt h‰n l‰ksi. _Nora._ Saanko esitt‰‰ sinulle -- se on Kristiina, joka on tullut kaupunkiin. _Helmer._ Kristiina --? Suokaa anteeksi, mutta min‰ en tied‰ -- _Nora._ Rouva Linde, Torvald-kulta; rouva Kristiina Linde. _Helmer._ Vai niin. Varmaankin joku vaimoni lapsuudenyst‰vist‰? _Rouva Linde._ Niin, me olemme tuttavia lapsuuden ajoista. _Nora._ Ja voitkos ajatella sit‰, nyt on h‰n tehnyt tuon pitk‰n matkan t‰nne saadaksensa puhutella sinua. _Helmer._ Mit‰ se tiet‰‰? _Rouva Linde._ Niin, eip‰ oikeastaan -- _Nora._ Kristiina on nimitt‰in niin erinomaisen pystyv‰ konttoritˆihin, ja sitten on h‰nell‰ niin hirmuisen suuri halu p‰‰st‰ oivan miehen johdon alle, oppiaksensa enemm‰n kuin mit‰ h‰n nyt osaa -- _Helmer._ Sangen j‰rkev‰sti, rouva. _Nora._ Ja kun h‰n nyt kuuli sinun tulleen pankkitirehtˆriksi -- oli tullut s‰hkˆsanoma siit‰ -- niin l‰ksi h‰n niin pian kuin h‰n taisi matkalle t‰nne ja --. Eikˆ niin, Torvald, voithan sin‰ minun t‰hteni tehd‰ hiukan Kristiinan eduksi? Mit‰? _Helmer._ Hyvin mahdollista. Rouva on luultavasti leski? _Rouva Linde._ Olen. _Helmer._ Ja olette tottuneet konttorintoimiin? _Rouva Linde._ Niin, jokseenkin. _Helmer._ No, silloin on hyvin mahdollista ett‰ min‰ voin hankkia teille paikan -- _Nora (taputtaa k‰si‰ns‰.)_ N‰etkˆs; n‰etkˆs! _Helmer._ Te olette tulleet onnelliseen hetkeen, rouva -- _Rouva Linde._ Oi; kuinka saatan min‰ kiitt‰‰ teit‰ -- _Helmer._ Sit‰ ei ole tarvis. _(ottaa p‰‰llystakin p‰‰llens‰.)_ Mutta t‰n‰p‰n‰ suonette minulle anteeksi -- _Rank._ Odota; min‰ tulen sinun kanssasi. _(noutaa turkkinsa etuhuoneesta ja l‰mmitt‰‰ sit‰ uunin edess‰.)_ _Nora._ ƒl‰ viivy kauan ulkona, armas Torvald. _Helmer._ Tunnin aikaa; ei enemp‰‰. _Nora._ Menetkˆ sin‰kin, Kristiina? _Rouva Linde (ottaa p‰‰llystakin p‰‰llens‰.)_ Niin, nyt minun t‰ytyy menn‰ hankkimaan itselleni asuntoa. _Helmer._ Niin menemme ehk‰ yhdess‰ kadun poikki. _Nora (auttaa h‰nt‰.)_ Kuinka ik‰v‰‰, ett‰ me asumme n‰in ahtaasti; mutta meid‰n on mahdotonta -- _Rouva Linde._ Oh, mit‰s sin‰ ajatteletkaan! Hyv‰sti, armas Nora, ja kiitoksia kaikesta. _Nora._ Hyv‰sti siksi aikaa. Niin, t‰n'iltana tietysti tulet j‰lleen. Ja tekin, tohtori Rank. Mit‰? Jos jaksatte? Oh, sen kyll‰ teette; ottakaa, vain hyv‰sti p‰‰llenne. _(menev‰t puhellen kesken‰ns‰ etuhuoneesen. Sielt‰ kuuluu lasten-‰‰ni‰ ulkoa rappusilta)_ _Nora._ Siin‰ ne ovat! Siin‰ ne ovat! _(H‰n juoksee sinne ja avaa oven. Lapsenpiika Anna-Maija tulee lasten kanssa.)_ _Nora._ Tulkaa sis‰‰n; tulkaa sis‰‰n! _(kyyristyy heit‰ suudellaksensa.)_ Voi, te herttaiset, sulo --! Katsos niit‰, Kristiina. Eiv‰tkˆ ole kauniita! _Rank._ Ei loruella t‰ss‰ miss‰ vetotuuli k‰y! _Helmer._ Tulkaa, rouva Linde; nyt ei t‰ss‰ k‰rsi olla muut kuin ‰idit. _(Tohtori Rank, Helmer ja rouva Linde menev‰t alas rappusista. Lapsenpiika menee lasten kanssa saliin. Nora samoin ja panee kiinni oven etuhuoneesen.)_ _Nora._ Kuinka riskilt‰ ja uljailta te n‰yt‰tte. No, mitk‰ punaposket teill‰ on! Niinkuin omenat ja ruusut. _(lapset puhuvat h‰nelle suuhun seuraavan puheen alla.)_ Oletteko huvitelleet hyv‰sti? Sep‰ oli hauskaa. Vai niin; sin‰ olet vet‰nyt sek‰ Emmyn ett‰ Bobin kelkalla? No, ja molemmat yhtaikaan! Niin, sin‰ olet reipas poika, Iivari. Oi, anna minun pit‰‰ h‰nt‰ hiukan, Anna-Maija. Niin, niin, mun sulo, pikku nukki-lapseni! _(ottaa pienimm‰n lapsen lapsenpiijalta ja tanssii sen kanssa.)_ Niin, niin, mamma tanssii Bobin kanssa myˆs. Mit‰? Oletteko olleet lumisilla? No, siin‰ olisi minunkin pit‰nyt olla mukana! Ei, annas olla; tahdon itse riisua heid‰n p‰‰lt‰ns‰, Anna-Maija. Niin, niin; salli minun se tehd‰; se on niin hupaista. Mene sis‰‰n niin kauaksi; sin‰ n‰yt‰t niin vilustuneelta. Siell‰ on l‰mmint‰ kahvia sinulle uunin p‰‰ll‰. _(Lapsenpiika menee vasemmalla olevaan kamariin. Nora riisuu lasten p‰‰llys-vaatteet ja heitt‰‰ ne sinne t‰nne, sallien lasten puhua toisilleen suuhun sikinsokin.)_ _Nora._ Vai niin? Vai oli iso koira, joka juoksi teid‰n per‰st‰nne? Mutta se ei purrut? Ei, koirat ei pure pikku, kauniita nukkilapsia. ƒl‰ katsele paketteja, Iivari. Mit‰ niiss‰ on? Kunpa vain tiet‰isitte. Ei, ei; siin‰ on jotakin ilke‰t‰. Noh! K‰ymmekˆ leikitsem‰‰n? Mit‰ leikki‰? Olla piiloisilla. No, olkaamme piiloisilla. Bob menee ensin piiloon. Pit‰‰kˆ minun? Hyv‰, min‰ menen ensin piiloon. _(H‰n ja lapset leikitsev‰t nauraen ja riemuiten salissa ja kamarissa, joka on oikealla puolella. Lopuksi piilee Nora pˆyd‰n alle; lapset tulevat riehuten sis‰‰n, hakevat, vaan eiv‰t lˆyd‰ h‰nt‰, kuulevat h‰nen nauruansa, juoksevat pˆyd‰n luo, nostavat pˆyt‰liinan ja n‰kev‰t h‰nen. Riemu on ylimmill‰‰n. H‰n ryˆmii esiin ik‰‰nkuin peloittaaksensa heit‰. Uutta riemua. Sill‰ v‰lin on koputettu ovelle, vaikkei kukaan ole huomannut sit‰. Nyt avataan ovi puoleksi ja asianajaja Krogstad tulee n‰kyviin; h‰n odottaa v‰h‰n; leikki‰ jatketaan.)_ _Krogstad._ Pyyd‰n anteeksi, rouva Helmer -- _Nora (huudahtaa painuneella ‰‰nell‰, k‰‰ntyy ja hyp‰ht‰‰ ylˆs.)_ Ah! Mit‰s te tahdotten? _Krogstad._ Suokaa anteeksi; ulko-ovi oli longallansa; joku lie unohtanut panna sen kiinni -- _Nora (nousee ylˆs.)_ Mieheni ei ole kotona, herra Krogstad. _Krogstad._ Sen tied‰n. _Nora._ No, -- mit‰s sitten tahdotten t‰‰lt‰? _Krogstad._ Puhua pari sanaa teid‰n kanssanne. _Nora._ Minun --? _(lapsille hiljaa)._ Menk‰‰ Anna-Maijan luokse. Mit‰? Ei, vieras herra ei tahdo tehd‰ mammalle mit‰‰n pahaa. Kun h‰n on mennyt leikitsemme j‰lleen. _(h‰n vie lapset vasemmalla puolella olevaan kamariin ja panee oven kiinni heid‰n j‰lest‰ns‰.)_ _Nora (levotonna, j‰nnityksiss‰‰n.)_ Tahdotte puhua minun kanssani. _Krogstad._ Niin, sit‰ tahdon. _Nora._ T‰n‰‰n --? Vaan eih‰n meill‰ viel‰ ole kuukauden ensim‰inen p‰iv‰ -- _Krogstad._ Ei, meill‰ on jouluaatto. Teist‰ itsest‰nne tulee riippumaan, mit‰ jouluiloa te saatte. _Nora._ Mit‰s tahdottekaan? Min‰ en mitenk‰‰n voi t‰n‰p‰n‰ -- _Krogstad._ Siit‰ ‰lk‰‰mme toistaiseksi puhuko mit‰‰n. Onpa aivan toista. Onhan teill‰ hetkinen aikaa? _Nora._ On; tietysti, onhan sit‰ minulla, vaikka -- _Krogstad._ Hyv‰. Min‰ istuin Olsenin ravintolassa ja n‰in teid‰n miehenne kulkevan kadun poikki -- _Nora._ No niin. _Krogstad._ -- rouvasihmisen seurassa. _Nora._ Ent‰s sitten? _Krogstad._ Saanko luvan kysy‰: eikˆ se rouvasihminen ollut er‰s rouva Linde? _Nora._ Oli. _Krogstad._ Vasta tullut kaupunkiin. _Nora._ Niin, t‰n‰‰n. _Krogstad._ Onhan h‰n hyv‰ yst‰v‰ teille? _Nora._ Niin, h‰n on. Mutta min‰ en ymm‰rr‰ -- _Krogstad._ Olen min‰kin tuntenut h‰nt‰ kerran. _Nora._ Sen tied‰n. _Krogstad._ Vai niin? Te tunnette sen asian. Sit‰ kyll‰ luulinkin. No, niin tahdon kysy‰ teilt‰ suoraan: saako rouva Linde jonku paikan Osakepankissa? _Nora._ Kuinka te uskallatte urkkia sit‰ _minulta_, herra Krogstad, _te_, joka olette minun mieheni k‰skyn-alaisia? Vaan koska kysytte, niin voitte saada sen tiet‰‰: Niin, rouva Linde saa paikan. Ja min‰ se olin, joka puhuin h‰nen puolestaan, herra Krogstad. Nyt sen tied‰tte. _Krogstad._ Olin siis aprikoinnut oikein. _Nora (astuu edes takaisin pitkin lattiata.)_ Oh, onpa mar kumminkin hiukan vaikutusvoimaa, luulisin. Vaikka nainen olenkin, ei sen vuoksi ole sanottu, ett‰ --. Kun olette toisen vallan alainen, herra Krogstad, niin teid‰n todellakin pit‰isi varoa, ettette loukkaa sit‰, jolla -- hm -- _Krogstad._ -- on vaikutusvoimaa? _Nora._ Juuri niin. _Krogstad (muuttaa ‰‰nt‰)._ Rouva Helmer, tahdotteko olla niin hyv‰ ja k‰ytt‰‰ vaikutusvoimaanne minun edukseni. _Nora._ Mit‰ nyt? Mit‰ tarkoitatte? _Krogstad._ Tahdotteko olla niin hyv‰ ja pit‰‰ huolta siit‰, ett‰ min‰ pysyn alhaisessa virassani pankissa. _Nora._ Mit‰ t‰m‰ tiet‰‰? Kuka aikoo ottaa virkaanne teilt‰? _Krogstad._ Oh, ‰lk‰‰ minun edess‰ni teeskennelkˆ niinkuin ette mit‰‰n tiet‰isi. Min‰ huomaan kyll‰, ettei teid‰n yst‰v‰llenne saata olla suotuista joutua semmoiseen tilaan, jossa h‰n voi tˆyt‰ist‰ yhteen minun kanssa; ja min‰ huomaan nyt myˆs, ket‰ minun tulee kiitt‰‰ siit‰, ett‰ minua ajetaan pois. _Nora._ Vaan min‰ vakuutan teille. -- _Krogstad._ Niin, niin, niin, lyhyk‰isesti: viel‰ on aikaa ja min‰ neuvon teit‰ k‰ytt‰m‰‰n vaikutusvoimaanne est‰‰ksenne sit‰. _Nora._ Mutta, herra Krogstad, minulla _ei ole_ mit‰‰n vaikutusvoimaa. _Krogstad._ Eikˆ? Minusta on kuin vastik‰‰n itse olisitte sanoneet -- _Nora._ Se tietysti ei ollut sill‰ tavoin ymm‰rrett‰v‰. Min‰kˆ! Kuinka voitte uskoa, ett‰ minulla olisi semmoista vaikutusvoimaa mieheeni? _Krogstad._ Oh, min‰ tunnen miehenne ylioppilasajoista asti. Luullakseni ei herra pankkitirehtˆri ole lujempi kuin muutkaan aviomiehet. _Nora._ Jos puhutte halveksivalla tavalla miehest‰ni, niin osoitan teille ovea. _Krogstad._ Rouva on rohkea. _Nora._ Min‰ en pelk‰‰ teit‰ en‰‰. Kun uuden vuoden p‰iv‰ on tullut, olen kohta oleva irti koko asiasta. _Krogstad (maltillisemmin.)_ Kuulkaa nyt minua, rouva. Jos tulee v‰ltt‰m‰ttˆm‰ksi, niin min‰ taistelen niinkuin hengen puolesta pit‰‰kseni pient‰ paikkaani pankissa. _Nora._ Silt‰ todellakin n‰ytt‰‰. _Krogstad._ Sit‰ en tee ainoastaan tulon vuoksi; siit‰p‰ min‰ v‰himmin huolin. Vaan siin‰ on jotakin muuta --. No niin, sanon sen suoraan! Asia on n‰ettenkˆs t‰m‰. Tietysti tied‰tten tekin, yht‰ hyvin kuin muut, ett‰ min‰ kerran muutamia vuosia takaperin tein itseni syyp‰‰ksi ajattelemattomaan tekoon. _Nora._ Luulenpa kuulleeni jotain semmoista. _Krogstad._ Asia ei tullut oikeuden eteen, mutta kaikki tiet ik‰‰nkuin suljettiin minulta samalla. Niin ryhdyin min‰ niihin toimiin, jotka te kyll‰ tied‰tte. T‰ytyih‰n minun johonkin ryhty‰; ja min‰ voin sanoa, etten ole ollut niit‰ pahimpia. Mutta nyt tahtoisin ulos kaikesta t‰st‰. Poikani varttuvat varttumistaan; heid‰n t‰hden tahdon hankkia itselleni niin paljon kansalais-arvoa kuin mahdollista. T‰m‰ paikka pankissa oli ik‰‰nkuin ensim‰inen porras minulle. Ja nyt tahtoo miehenne potkaista minua portailta alas, niin ett‰ min‰ tulen seisomaan loassa j‰lleen. _Nora._ Mutta, Herran t‰hden, herra Krogstad, ei minun vallassani ole ollenkaan auttaa teit‰. _Krogstad._ Sen vuoksi, ettei teill‰ ole tahtoa siihen; mutta minulla on keinoja pakottaakseni teit‰ siihen. _Nora._ Etteh‰n kumminkaan aikone kertoa miehelleni, ett‰ olen teille velkaa? _Krogstad._ Hm; mit‰p‰s, jos kertoisin h‰nelle siit‰? _Nora._ Se olisi h‰pe‰llisesti tehty teilt‰. _(itkusuulla.)_ T‰m‰ salaisuus, joka on minun iloni ja ylpeyteni, sen saisi h‰n tiet‰‰ niin ilke‰ll‰ ja kˆmpelˆll‰ tavalla, -- saisi sen tiet‰‰ _teilt‰_. Te saattaisitte minulle kauheinta mieliharmia -- _Krogstad._ Pelkk‰‰ mieliharmiako? _Nora (kiivaasti.)_ Mutta tehk‰‰ se vain; pahinta on se teille itsellenne, sill‰ silloin saa mieheni selv‰sti n‰hd‰, mik‰ kurja mies te olette, ja silloinpa ette suinkaan saa pit‰‰ paikkaanne. _Krogstad._ Min‰ kysyin, perheellist‰ mieliharmiako te ainoastaan pelk‰‰ttekin? _Nora._ Jos mieheni saa tiet‰‰ sen, niin h‰n tietysti kohta maksaa mit‰ viel‰ on maksamatta; ja sitten ei meill‰ ole mit‰‰n teid‰n kanssanne tekemist‰. _Krogstad (tulee askeleen l‰hemm‰.)_ Kuulkaa, rouva Helmer; -- teill‰ joko ei ole hyv‰‰ muistoa, taikka ei ollenkaan tietoa t‰mmˆisist‰ asioista. Minun tulee siis selitt‰‰ teille asia v‰h‰n tarkemmin. _Nora._ Mill‰ tavalla? _Krogstad._ Miehenne sairaana ollessa tulitte minun luokseni lainataksenne kaksitoistasataa specieriksi‰. _Nora._ En tiet‰nyt ket‰‰n toista. _Krogstad._ Min‰ lupasin silloin hankkia teille sen summan. -- _Nora._ Te sen hankittenkin. _Krogstad._ Min‰ lupasin hankkia teille rahat m‰‰r‰tyill‰ ehdoilla. Te ette ajatelleet silloin muuta kuin miehenne sairautta, ja olitte niin k‰rk‰s matkarahoja saamaan, ett‰ min‰ luulen teid‰n ei panneen muistoonne kaikkia sivuseikkoja. Sent‰hden ei ole liikaa muistuttaa teille niist‰. No; min‰ lupasin hankkia teille rahat velkakirjaa vastaan, jonka min‰ sepitin. _Nora._ Niin, ja jonka alle min‰ panin nimeni. _Krogstad._ Oikein. Mutta sen alle lis‰sin muutamia rivej‰, joissa is‰nne otti vastatakseen velasta. N‰itten rivien alle piti is‰nne kirjoittaa. _Nora._ Piti --? Kirjoittihan h‰n. _Krogstad._ Min‰ olin j‰tt‰nyt p‰iv‰n panematta; se tahtoo sanoa, teid‰n is‰nne piti itsen panna p‰iv‰ jona h‰n kirjoitti velkakirjan alle. Muistaako rouva sit‰? _Nora._ Niin, luulen kyll‰ -- _Krogstad._ Min‰ annoin teille sitten velkakirjan, jotta postilla l‰hett‰isitte sen is‰llenne. Eikˆ niin? _Nora._ Niin. _Krogstad._ Ja sen tietysti teitte heti; sill‰ jo viiden -- kuuden p‰iv‰n per‰st‰ toitte minulle kirjan is‰nne allekirjoituksineen. Ja niin saitte vastaanottaa rahat. _Nora._ No niin; enkˆ ole s‰‰nnˆllisesti suorittanut maksoja velastani? _Krogstad._ Jokseenkin s‰‰nnˆllisesti. Mutta -- palatakseni siihen, josta puhuimme, -- se oli kyll‰ raskas aika teille silloin, rouva? _Nora._ Niin se oli. _Krogstad._ Is‰nne makasi myˆs hyvin sairaana, luulenma. _Nora._ H‰n oli viimeisill‰ns‰. _Krogstad._ Kuoli kohta sen j‰lkeen? _Nora._ Niin. _Krogstad._ Sanokaa minulle, rouva Helmer, voitteko kenties muistaa min‰ p‰iv‰n‰ is‰nne kuoli? Tarkoitan min‰ p‰iv‰n‰ kuukaudessa. _Nora._ Is‰ kuoli Syyskuun 29 p:n‰. _Krogstad._ Aivan oikein; siit‰ olen hankkinut tiedon. Ja sent‰hden on t‰ss‰ jotakin kummallista, _(ottaa esille paperin.)_ jota min‰ en mitenk‰‰n saata k‰sitt‰‰. _Nora._ Mit‰ kummallista? Min‰ en tied‰ -- _Krogstad._ Se on se kummallisuus, rouva, ett‰ teid‰n is‰nne on kirjoittanut t‰m‰n velkakirjan alle kolme p‰iv‰‰ kuolemansa j‰lkeen. _Nora._ Kuinka? Min‰ en ymm‰rr‰ -- _Krogstad._ Is‰nne kuoli Syyskuun 29 p:n‰. Vaan katsokaas t‰nne: T‰h‰n on is‰nne kirjoittanut nimens‰ alle 2 p:n‰ lokakuuta. Eikˆs se ole kummallista, rouva? _Nora (on vaiti.)_ _Krogstad._ Voitteko selitt‰‰ minulle sit‰? _Nora (on edelleen vaiti)._ _Krogstad._ Silm‰‰n pist‰v‰t‰ on sekin, ett‰ sanat 2 p:n‰ lokakuuta ja vuosiluku eiv‰t ole teid‰n is‰nne k‰sialaa, vaan toista k‰sialaa, joka mielest‰ni on tuttu. No, sen voipi kyll‰ selitt‰‰; is‰lt‰nne on saattanut unohtua p‰iv‰n kirjoittaminen ja niin on joku toinen tehnyt sen umpim‰hk‰‰ t‰‰ll‰, ennenkuin viel‰ tiedettiin min‰ p‰iv‰n‰ h‰n oli kuollut. Siin‰ ei ole mit‰‰n pahaa. Nimen allekirjoitus on se asia, josta kaikki riippuu. Ja seh‰n on oikea, rouva Helmer? Onhan se todellakin teid‰n is‰nne, joka on piirustanut nimens‰ t‰h‰n? _Nora (v‰h‰n ajan vaiettua, keikahuttaa p‰‰t‰ns‰ ja katsoo uhalla h‰neen.)_ Ei, sit‰ se ei ole. _Min‰_ olen kirjoittanut is‰ni nimen. _Krogstad._ Kuulkaa, rouva, -- tied‰ttekˆ, ett‰ t‰m‰ on vaarallinen tunnustus? _Nora._ Miksi niin? Te saatte kohta rahanne. _Krogstad._ Saanko kysy‰ teilt‰, miksi ette l‰hett‰neet paperia is‰llenne? _Nora._ Se oli mahdotonta. Olihan pappa sairaana. Jos olisin pyyt‰nyt h‰nen nime‰ns‰, niin olisi minun myˆs pit‰nyt sanoa h‰nelle, mihin rahat olivat k‰ytett‰v‰t. Mutta enh‰n min‰ voinut sanoa h‰nelle, niin sairaana kun h‰n oli, ett‰ mieheni henki oli vaarassa. Mahdotontahan se oli. _Krogstad._ Niin olisi ollut parempi teille, ett‰ olisitte j‰tt‰neet ulkomaan matkan tekem‰tt‰. _Nora._ Ei, se oli mahdotonta. Sen matkanhan piti pelastaa mieheni henki. Sit‰ en voinut j‰tt‰‰ tekem‰tt‰. _Krogstad._ Vaan ettekˆ sit‰ ajatelleet, ett‰ se oli petosta minua vastaan --? _Nora._ Sit‰ en mitenk‰‰n voinut ottaa lukuun. Min‰ en ollenkaan huolinut teist‰. En voinut k‰rsi‰ teit‰ kaikkien niitten kylmien verukkeitten t‰hden, joita teitte, vaikka tiesitte miss‰ vaarallisessa tilassa mieheni oli. _Krogstad._ Rouva Helmer, teill‰ ei ollenkaan n‰y olevan selv‰‰ k‰sityst‰ siit‰, mihin te oikeastaan olette tehneet itsenne syyp‰‰ksi. Vaan min‰ voin kertoa teille, ettei se ollut enemp‰‰ eik‰ pahempaa, se, jonka min‰ kerran tein ja joka h‰vitti minun koko yhteiskunnallisen asemani. _Nora._ Tekˆ? Tahdottenko saattaa minua uskomaan, ett‰ te olisitte tehneet jotain uskaliasta pelastaaksenne vaimonne henke‰? _Krogstad._ Laki ei kysy mist‰ syyst‰ rikos tehd‰‰n. _Nora._ Se mahtaa olla joku hyvin typer‰ laki. _Krogstad._ Typer‰ taikka ei, -- jos min‰ vien t‰m‰n paperin oikeuden eteen, niin teid‰t tuomitaan lain mukaan. _Nora._ Sit‰p‰ en usko. Tytt‰rell‰ eikˆ olisi oikeutta s‰‰st‰‰ vanhalta, kuolinvuoteella makaavalta is‰lt‰‰n huolia ja tuskia? Eikˆ vaimolla olisi oikeutta pelastaa miehens‰ henke‰? Min‰ en tunne lakeja niin tarkoin; mutta siit‰ olen vakuutettu, siell‰ jossakin seisovan, ett‰ semmoista on luvallista. Ja sit‰ _te_ ette tied‰, te joka olette asianajaja? Mahdatte olla huono lakimies, herra Krogstad. _Krogstad._ Saattaa niin olla. Mutta asioita, -- semmoisia asioita kuin meill‰ kahdella on kesken‰mme, -- niit‰h‰n toki uskonette minun ymm‰rt‰v‰ni? Hyv‰. Tehk‰‰ nyt mit‰ tahdotte. Mutta _sen_ sanon teille: jos minua toistamiseen sys‰t‰‰n ulos; niin saatte te tehd‰ seuraa minulle. _(Kumartaa ja menee ulos etuhuoneen kautta.)_ _Nora (V‰h‰n aikaa mietiskellen; keikahuttaa p‰‰t‰ns‰.)_ Mit‰ viel‰! -- H‰n tahtoi peloittaa minua! Niin typer‰ en kumminkaan ole. _(rupee kokoomaan lasten vaatteita kokoon; herke‰‰ pian.)_ Mutta --? -- -- Ei, vaan se on mahdotonta! Rakkaudestahan min‰ sen tein. _Lapset (vasemmalla ovella.)_ Mamma, nyt vieras meni portista ulos. _Nora._ Niin, niin, min‰ tied‰n sen. Mutta ‰lk‰‰ puhuko kellenk‰‰n vieraasta herrasta. Kuulitteko sen? Ei papallekaan! _Lapset._ Ei, mamma; mutta tuletko leikitsem‰‰n j‰lleen? _Nora._ Ei, ei; nyt ei. _Lapset._ Mutta mamma, lupasithan tulla. _Nora._ Niin, mutta min‰ en voi nyt. Menk‰‰ sis‰‰n; minulla on niin paljon tekemist‰. Menk‰‰ sis‰‰n, menk‰‰, rakkaat lapsikullat. _(h‰n vie heid‰t varovasti kamariin ja panee oven kiinni heid‰n j‰lest‰ns‰.)_ _(Nora istuu sohvalle, ottaa korko-ompeluksen ja ompelee hiukan, mutta lakkaa kohta.)_ Ei! _(heitt‰‰ ompeluksen pˆyd‰lle, nousee, menee etuhuoneen ovelle ja huutaa:)_ Leena! Tuo joulupuu sis‰‰n. _(menee vasemman puoliselle pˆyd‰lle ja avaa pˆyd‰nlaatikon; seisattuu j‰lleen.)_ Ei; vaan aivan mahdotontahan se on! _Sis‰piika (tuoden puuta.)_ Mihink‰ min‰ sen panen, rouva? _Nora._ Tuohon; keskelle lattiata. _Sis‰piika._ Onko viel‰ muuta tuotavana? _Nora._ Ei, kiitos; minulla on kaikki mit‰ tarvitsen. _(Piika, joka on pannut puun luotansa, menee ulos.)_ _Nora. (rupee koristelemaan joulupuuta.)_ T‰h‰n kynttil‰ -- ja t‰h‰n kukkasia. -- Tuo inhoittava mies! Lipi lapi! Ei siin‰ ole mit‰‰n tiell‰. Joulupuu on tuleva kauniiksi. Tahdon tehd‰ kaikki, mit‰ haluat, Torvald; -- min‰ laulan sinulle, tanssin edess‰si -- _(Helmer, paperitukku kainalossa, tulee ulkoa.)_ _Nora._ Ah, -- tuletko jo takaisin? _Helmer._ Tulen. T‰‰ll‰ on k‰ynyt joku? _Nora._ T‰‰ll‰kˆ? Ei. _Helmer._ Sep‰ oli kummallista. Min‰ n‰in Krogstadin menev‰n portista ulos. _Nora._ Vai niin? No, se on totta, Krogstad k‰vi t‰‰ll‰ pikimm‰lt‰‰n. _Helmer._ Nora, min‰ n‰en silmist‰si, ett‰ h‰n on k‰ynyt t‰‰ll‰ pyyt‰m‰ss‰ sinua puhumaan h‰nen puolestansa. _Nora._ Niin. _Helmer._ Ja se piti sinun tehd‰ ik‰‰nkuin itsepuolestasi? Sinun piti salata minulta h‰nen k‰yneen t‰‰ll‰. Eikˆ h‰n sit‰kin pyyt‰nyt? _Nora._ Pyysi, Torvald; mutta -- _Helmer._ Nora, Nora, ja siihen voit sin‰ suostua? Puhella tuommoisen miehen kanssa ja luvata h‰nelle jotain! Ja p‰‰llep‰‰tteheksi valehdella minulle! _Nora._ Valehdella --? _Helmer._ Etkˆ sanonut, ettei t‰‰ll‰ ollut kukaan k‰ynyt? _(uhkaa sormella.)_ Sit‰ ‰lkˆˆn pikku laululintuseni en‰‰ tehkˆ milloinkaan. Laululinnulla tulee olla puhdas kieli mill‰ visertelee; ei milloinkaan v‰‰r‰‰ nuottia. _(syleilee h‰nt‰.)_ Niinh‰n sen tulee olla, eikˆ niin? Niin, sen kyll‰ tiesin. _(laskee h‰nt‰.)_ Eik‰ sen enemp‰‰ siit‰ asiasta. _(istuu uunin eteen.)_ Ah, kuinka t‰ss‰ on rauhallista ja hauskaa! _(selailee papereitansa.)_ _Nora (joulupuun ymp‰rill‰ h‰‰rien; v‰h‰n loma-ajan per‰st‰.)_ Torvald! _Helmer._ No. _Nora._ Min‰ iloitsen niin ‰‰rettˆm‰sti tuosta kostyymibaalista Stenborgin luona ylihuomenna. _Helmer._ Ja min‰ olen ‰‰rettˆm‰n utelias n‰kem‰‰n, mill‰ sin‰ aiot ‰llistytt‰‰ minua. _Nora._ Oi, mik‰ typer‰ tuuma. _Helmer._ Noh! _Nora._ En voi keksi‰ mit‰‰n, joka kelpaisi: kaikki tulee niin typer‰ksi, niin mit‰ttˆm‰ksi. _Helmer._ Onko pikku Nora tullut siihen p‰‰tˆkseen? _Nora (h‰nen tuolinsa takana, k‰sivarret tuolin selk‰laudalla.)_ Onko sinulla hyvin kiire, Torvald. _Helmer._ A -- _Nora._ Mit‰ paperia nuo ovat? _Helmer._ Pankki-asioita. _Nora._ Nyt jo? _Helmer._ Olen antanut eroavan toimikunnan antaa minulle t‰yden vallan ryhty‰ tarpeellisiin muutoksiin, sek‰ virkamiesten ett‰ toiminnansuunnitelman suhteen. Siihen aion k‰ytt‰‰ jouluviikon. Tahdon saada kaikki reilaan uudeksi vuodeksi. _Nora._ Oli siis sen vuoksi kuin tuo Krogstad-raukka -- _Helmer._ Hm. _Nora (nojaten tuolin selk‰luutaa vasten, k‰ttelee h‰nen niskapuolista tukkaansa.)_ Ellei sinulla olisi niin kiire, olisin pyyt‰nyt sinua tekem‰‰n minulle sanomattoman suuren palveluksen, Torvald. _Helmer._ Annas kuulla. Mik‰ se olisi? _Nora._ Eih‰n ole kell‰‰n niin hienoa maun-aistia kuin sinulla. Nyt tahtoisin mielell‰ni olla komeann‰kˆinen kostyymibaalissa. Torvald, etkˆ voisi ottaa minua huostaasi ja m‰‰r‰t‰, mik‰ minun tulee olla, ja millaiseksi minun pukuni on teht‰v‰? _Helmer._ Ahaa, onko pikku visap‰‰ ulkona hakemassa pelastajaa? _Nora._ Niin, Torvald, en tule mihink‰‰n p‰‰tˆkseen ilman sinun avuttasi. _Helmer._ Hyv‰, hyv‰; tahdon mietti‰ asiata; kyll‰p‰ neuvo keksit‰‰n. _Nora._ No, se oli kiltisti tehty sinulta. _(menee j‰lleen joulupuulle; loma-aikaa.)_ Kuinka kauniilta nuo punaiset kukkaiset n‰ytt‰v‰t. -- Mutta sano minulle, onko se todellakin niin pahaa, se, johon tuo Krogstad on tehnyt itsens‰ syyp‰‰ksi? _Helmer._ Kirjoittanut v‰‰r‰n nimen. Ymm‰rr‰tkˆs mit‰ se on? _Nora._ Eikˆ h‰n ole voinut tehd‰ sit‰ pakosta? _Helmer._ Niin, taikka niinkuin niin moni ajattelemattomuudessaan. Min‰ en ole niin syd‰metˆn, ett‰ ehdottomasti hylk‰isin miehen semmoisen yksin‰‰n olevan teon vuoksi. _Nora._ Niin, tosiaankin, Torvald! _Helmer._ Moni voi siveellisesti nousta j‰lleen, jos h‰n vilpittˆm‰sti tunnustaa rikoksensa ja k‰rsii rangaistuksen. _Nora._ Rangaistuksen --? _Helmer._ Mutta sit‰ tiet‰ ei Krogstad astunut; h‰n auttoi itse‰ns‰ juonilla ja mutkilla; ja t‰m‰ se on joka siveellisesti on sortanut h‰nen. _Nora._ Luuletkos, ett‰ --? _Helmer._ Ajatteles vain; kuinka semmoisen viallisen miehen tulee valehdella ja viekastella ja teeskennell‰ kaikin puolin, k‰yd‰ naamio silmill‰‰n l‰himm‰istens‰, niin, viel‰p‰ vaimonsa ja omain lastensakin edess‰. Ja t‰t‰ lasten edess‰, seh‰n se kauheinta on, Nora. _Nora._ Miksi niin? _Helmer._ Siksi ett‰ semmoinen valheen ilmakeh‰ saastuttaa taudinaineellaan koko kodin el‰m‰n. Joka hengenveto, jonka lapset tekev‰t semmoisessa talossa, on t‰ynn‰ns‰ ituja johonkin pahaan. _Nora (l‰hemp‰n‰ h‰nen takanansa.)_ Oletko varma siit‰? _Helmer._ Oh, kultaseni, sit‰ olen kyllin kokenut asianajajana. Melkein kaikilla aikaisin turmelluilla ihmisill‰ on ollut valheelliset ‰idit. _Nora._ Miksip‰ juuri -- ‰idit! _Helmer._ Se johtuu useimmin ‰idist‰; vaan is‰t vaikuttavat samaan suuntaan; sen tiet‰‰ jokainen asianajaja sangen hyvin. Ja kumminkin on tuo Krogstad k‰ynyt kotonaan vuosikausia ja istuttanut omiin lapsihinsa valheen ja teeskentelemisen myrkky‰: n‰et, sen vuoksi kutsun min‰ h‰nt‰ siveellisesti kadonneeksi. _(ojentaa h‰nelle k‰si‰ns‰.)_ Sent‰hden tulee sulo pikku Noraseni luvata minulle olla h‰nen asiatansa ajamatta. Anna k‰tesi sen p‰‰lle. No, no, mit‰ se on? Anna minulle k‰tesi. Kas niin. Siis p‰‰tetty. Min‰ vakuutan sinulle, minun olisi mahdotonta tehd‰ tyˆt‰ yhdess‰ h‰nen kanssaan; min‰ suoraan sanoen tulen ruumiillisesti kipe‰ksi semmoisten ihmisten l‰heisyydess‰. _Nora (vet‰‰ k‰tens‰ pois ja menee toiselle puolelle joulupuuta.)_ T‰‰ll‰ on niin l‰mmin. Ja minulla on niin paljon tekemist‰. _Helmer (nousee ja kokoo paperinsa kokoon.)_ Niin, minunkin tulee ajatella saada muutamat n‰ist‰ l‰pi luetuksi ennen kun ruualle menemme. Sinun pukuasi tahdon myˆskin pit‰‰ mieless‰. Ja jotakin ripustettavaksi kultapaperissa joulupuuhun lienee minulla myˆskin varalla. _(panee k‰tens‰ h‰nen p‰‰laelleen.)_ Oi, sinua armasta laululintuistani. _(menee kamariinsa ja lukitsee oven j‰lest‰ns‰.)_ _Nora (hiljaan, v‰h‰n loma-ajan per‰st‰.)_ Viel‰kˆs! Se ei ole niin. Se on mahdotonta. Olkoon mahdotonta. _Lapsenpiika (vasemman puolisessa ovessa.)_ Lapset pyyt‰v‰t niin kauniisti p‰‰st‰ksens‰ mamman tykˆ. _Nora._ Ei, ei, ei; ‰l‰ laske heit‰ minun luokseni! Ole sin‰ heid‰n luonansa, Anna-Maija. _Lapsenpiika._ Hyv‰, rouva. _(panee oven kiinni.)_ _Nora (vaaleana pelosta.)_ Turmella minun pikku lapsiani --! Myrkytt‰‰ kotia? _(v‰h‰n loma-aikaa; h‰n nostaa p‰‰t‰ns‰.)_ Sep‰ ei ole totta. Sep‰ ei koskaan iki p‰ivin‰ ole totta. Toinen N‰ytˆs. _(Sama huone. Nurkassa pianon vieress‰ seisoo joulupuu, tyhj‰ksi ryˆstettyn‰, pahoin raastettuna, kynttil‰t loppuun palaneina. Noran p‰‰llystakki on sohvalla.)_ _(*Nora*, yksin‰‰n huoneessa, k‰velee levottomasti edestakaisin; viimein h‰n seisahtuu sohvan viereen ja ottaa takkinsa.)_ _Nora. (p‰‰st‰‰ takin j‰lleen k‰sist‰‰n.)_ Nyt tuli joku! _(menee oveenp‰in, kuuntelee.)_ Ei -- eip‰ ollut ket‰‰n. Tietysti -- kukas se tulisikaan t‰n‰‰n, ensimm‰isen‰ joulupyh‰n‰; -- eik‰ tule huomennakaan ket‰‰n. -- Mutta kenties -- _(aukaisee oven ja katsahtaa ulos.)_ Ei; ei mit‰‰n kirjelaatikossa; se on typˆtyhj‰ _(astuu poikki lattian.)_ Oh, hullutusta! H‰n tietysti ei puhunut t‰ytt‰ totta. Eih‰n toki semmoista voi tapahtua. Se on mahdotonta! Onhan minulla kolme pient‰ lasta. _(Lapsenpiika, iso pahvi-vakka k‰dess‰, tulee vasemmanpuolisesta kamarista.)_ _Lapsenpiika._ Jopa vihdoinkin lˆysin tuon vakan, jossa on maskeraativaatteet. _Nora._ Kiitoksia; pane se pˆyd‰lle. _Lapsenpiika (tekee niin.)_ Mutta ne ovat viel‰ kovin hajallaan. _Nora._ Voi, jos min‰ voisin ne repi‰ sadaksituhanneksi kappaleeksi! _Lapsenpiika._ Herra varjelkoon! Voihan ne hyvin laittaa kuntoon j‰lleen -- hiukan malttia vain! _Nora._ Niin, l‰hden pyyt‰m‰‰n rouva Linde‰ avukseni. _Lapsenpiika._ Vai ulos j‰lleen? Tuommoiseen ilke‰‰n ilmaan? Te vilustutte, rouva, -- tulette kipe‰ksi. _Nora._ Oh, se ei olisikaan pahin paha. -- Kuinkas lapset voivat? _Lapsenpiika._ Ne pikku-raukat leikittelev‰t joululahjoillaan, -- -- _Nora._ Kysyv‰tkˆ ne usein minua. _Lapsenpiika._ Ovathan ne niin tottuneet n‰kem‰‰n mammaa luonansa. _Nora._ Mutta, Anna-Maija, min‰ en t‰st‰ l‰htein voi olla niin paljon heid‰n kanssansa kuin ennen. _Lapsenpiika._ No, no, tottuuhan pikkulapset jos mihinkin. _Nora._ Niinkˆs luulet? Luuletkos heid‰n unohtavan ‰itins‰, jos olisin aivan poissa? _Lapsenpiika._ Herra varjelkoon! -- aivanko poissa! _Nora._ Kuules, sanoppas minulle, Anna-Maija -- sit‰ olen usein ajatellut.-- kuinka syd‰mesi salli sinun panna lapsesi vieraan hoidettavaksi? _Lapsenpiika._ T‰ytyih‰n minun, koska mun piti tulla pikku-Noran imett‰j‰ksi. _Nora._ Niin, mutta ett‰ sinun teki _mieli_ siihen? _Lapsenpiika._ Kun oli niin hyv‰ paikka tarjona! Kˆyh‰, onnettomuuteen joutunut tyttˆ-parka saattoi kiitt‰‰ onneaan siit‰. Eih‰n tuo ilkiˆ pit‰nyt mit‰‰n huolta minusta. _Nora._ Vaan nyt on tytt‰resi varmaan unohtanut sinut. _Lapsenpiika._ Eip‰ niink‰‰n. Kirjoittihan h‰n minulle kirjeen, sek‰ silloin kun p‰‰si ripille ett‰ silloin kun meni naimisiin. _Nora (kavahtaa h‰nelle kaulaan.)_ Vanha Anna-Maija, sin‰ olit hyv‰ ‰iti minulle, kun olin pienn‰ lapsena. _Lapsenpiika._ Eih‰n pikku Nora-paralla ollutkaan mit‰‰n muuta ‰iti‰, paitsi minua. _Nora._ Ja jos ei minun pikkuisillani olisi ket‰‰n toista, niin tied‰n ett‰ sin‰ -- -- Joutavia, joutavia. _(avaa vakan.)_ Mene lasten luokse. Minun nyt t‰ytyy --. Huomenna saat n‰hd‰, kuinka kauniiksi laitan itseni. _Lapsenpiika._ Niin, eip‰ koko baalilla tule olemaan ket‰‰n niin kaunista kuin meid‰n Nora-rouva. _(h‰n menee vasemmanpuoliseen kamariin.)_ _Nora (rupee ottamaan vaatteita ulos vakasta, mutta viskaa pian kaikki pois.)_ Voi, jospa uskaltaisin l‰hte‰ ulos! Kunhan vaan ei tulisi ket‰‰n. Kunhan vaan ei sill‰ aikaa tapahtuisi mit‰‰n t‰‰ll‰ kotona. Hullutusta! eih‰n nyt tule ket‰‰n. Ei huoli vaan ajatella. Annas kun harjaan k‰siturvaani. Sievi‰ sormikkaita, sievi‰ sormikkaita! Pois se mielest‰, pois se mielest‰! Yks, kaks, kolme, nelj‰, viis, kuus -- _(huudahtaa:)_ Ah, tuossa he tulevat -- _(rient‰‰ ovelle p‰in, vaan seisahtuu kahdamielin.)_ _Rouva Linde (tulee etuhuoneesta, jossa on riisunut p‰‰llys-takkinsa.)_ _Nora._ Ah, sin‰kˆs se olet, Kristiina? Eih‰n vaan liene ket‰‰n muuta tuolla ulkona? -- Voi, kuinka hauska, ett‰s tulit. _Rouva Linde._ Kuulin sinun k‰yneesi ylh‰‰ll‰ minua kysym‰ss‰. _Nora._ Niin, pist‰ysinp‰ sivumenness‰ni. Min‰ tarvitsisin hiukan sinun apuasi. Istukaamme t‰h‰n sohvalle. Kas niin. Huomis-illalla on n‰et maskeraati konsuli Stenborg'illa, ja Torvald tahtoo, ett‰ min‰ pukisin itseni neapelilaiseksi kalatytˆksi ja tanssisin Tarantellaa, jonka opin tuolla Kaprisaaressa. _Rouva Linde._ Jopa, jopa! Vai sinun tulee oikein n‰ytt‰‰ koko kometia? _Nora._ Niin, Torvald tahtoo, ett‰ sen tekisin. Kas t‰ss‰ on puku; sen Torvald teetti minulle tuolla Italiassa. Vaan nyt se on kaikki hajallaan, enk‰ tied‰ -- -- _Rouva Linde._ Noh, sen me pian saamme kuntoon; eih‰n siit‰ ole muu kuin ripsut sielt‰ t‰‰lt‰ v‰h‰n ratkenneet. Onko neulaa ja lankaa? Kas niin, t‰ss‰h‰n on kaikki, mit‰ tarvitsemme. _Nora._ Voi kuinka sin‰ olet kiltti. _Rouva Linde (ompelee.)_ Vai ett‰ sin‰ huomenna puet itsesi maskeraati-pukuun, Nora? Tied‰tkˆs -- sitten pist‰yn hetkeksi t‰nne katsomaan, milt‰ n‰yt‰t koristeissasi. Vaan olenpa kokonaan unohtanut sanoa sinulle kiitoksia eilisest‰ hauskasta illasta. _Nora (nousee ja astuu poikki lattian.)_ Oh, eilen minusta ei tuntunut niin hauskalta t‰‰ll‰, kuin mit‰ tavallisesti on ollut. -- Olisitpa tullut v‰h‰‰ aikaisemmin kaupunkiin, Kristiina. -- Niin, Torvald osaa kyll‰ laittaa kotimme oikein hauskaksi ja siev‰ksi. _Rouva Linde._ Et suinkaan sin‰ ole v‰hemmin taitava; suottako olisit is‰si tyt‰r. Mutta sanoppas minulle, onko tohtori Rank aina niin alakuloinen kuin eilen? _Nora._ Ei, eilen se oli kovin silm‰‰npist‰v‰‰. Mutta h‰ness‰ onkin sangen vaarallinen tauti; h‰nen raukan selk‰-ytimens‰ n‰ivettyy. Katsoppas, h‰nen is‰ns‰ oli tuommoinen ilett‰v‰ ihminen, joka piti jalkavaimoja ja muuta sellaista; ja senvuoksi, n‰etkˆs, on h‰nen poikansa lapsuudestaan asti ollut kivuloinen. _Rouva Linde (hellitt‰‰ ompelutyˆn k‰sist‰‰n.)_ Mutta, armas Nora-kulta, mist‰s sin‰ tuommoisia saat kuulla? _Nora (k‰velee edestakaisin.)_ Pyh -- kun on saanut kolme lasta, niin saa joskus n‰hd‰ -- rouvia, jotka ovat puolil‰‰k‰reit‰; ja ne juttelevat yht‰ ja toista. _Rouva Linde (ompelee taas hetkinen ‰‰nettˆmyytt‰.)_ K‰ypikˆ tohtori Rank jokap‰iv‰ t‰ss‰ talossa? _Nora._ Joka ikinen p‰iv‰. H‰n on Torvaldin paras nuoruuden-yst‰v‰ ja myˆs _minun_ hyv‰ yst‰v‰ni. Tohtori Rank ik‰‰n kuin kuuluu meid‰n taloon. _Rouva Linde._ Vaan sanoppas minulle: onkos se mies oikein suora? Min‰ tarkoitan, eikˆ h‰n puhu ihmisille mielin kielin? _Nora._ Ei, p‰invastoin. Kuinka se sinulle mieleen sattui? _Rouva Linde._ Kun sin‰ eilen esitit minua h‰nelle, vakuutti h‰n usein kuulleensa minun nime‰ni mainittavan t‰ss‰ talossa. Mutta sitten huomasin, ettei miehell‰si ollut ollenkaan k‰sityst‰ siit‰ kuka min‰ oikeastaan olin. Kuinkas siis tohtori Rank saattoi -- --? _Nora._ Se on aivan oikein, Kristiina. Torvald rakastaa minua niin sanomattomasti, ja siksi h‰n tahtoo minua aivan yksin-omaisesti omistaa, niinkuin h‰n sanoo. Ensi-aikoina tuli h‰n ik‰‰n kuin mustasukkaiseksi, jos vaan satuin mainitsemaan jonkun teist‰ rakkaista tuolla kotona. Sent‰hden j‰tin teid‰t tietysti mainitsematta. Mutta tohtori Rank'in kanssa puhelen usein semmoisista asioista, sill‰ h‰n, n‰ets‰, mielell‰‰n niit‰ kuultelee. _Rouva Linde._ Kuuleppas, Nora; sin‰ olet monin suhtein viel‰ aivan lapsi. Min‰ olen koko joukon vanhempi sinua ja myˆs v‰h‰n enemp‰‰ kokenut. Min‰ sanon sinulle jotain: sinun pit‰isi laittaa ett‰ p‰‰sisit irti tuosta tohtori Rank'in asiasta. _Nora._ Mist‰ asiasta minun pit‰isi laittaa itseni irti? _Rouva Linde._ Sek‰ yhdest‰ ett‰ toisesta, minun mielest‰ni. Eilen sin‰ loruelit jotain rikkaasta ihailijasta, jonka kautta toivoit saavasi rahaa -- -- _Nora._ Niin, semmoisesta, jota ei ole olemassa -- paha kyll‰. Ent‰s sitten? _Rouva Linde._ Onko tohtori Rank varakas? _Nora._ On. _Rouva Linde._ Eikˆ h‰nell‰ ole ket‰‰n, josta olisi huoli pidett‰v‰? _Nora._ Ei ket‰‰n; mutta --? _Rouva Linde._ Ja h‰n k‰y jokap‰iv‰ t‰ss‰ talossa? _Nora._ Johan sen kuulit. _Rouva Linde._ Mutta kuinkas tuo hienosti sivistynyt mies voi olla niin p‰‰lletunkevainen? _Nora._ Min‰ en ollenkaan k‰sit‰ puhettasi. _Rouva Linde._ ƒl‰ nyt teeskele, Nora. Etkˆs luule minun ‰ly‰v‰n, kenelt‰ ne 1,200 riksi‰ olet lainannut? _Nora._ Oletkos ihan j‰rjetˆn? Voikos mieleesi semmoista lent‰‰! Yst‰v‰lt‰mme, joka tulee t‰nne joka ikinen p‰iv‰! Seh‰n vasta olisi hirve‰n tuskallinen tila! _Rouva Linde._ Vai todentodella et ole h‰nelt‰ lainannut? _Nora._ En, sen vakuutan. Se ei olisi minulle silm‰nr‰p‰ykseksik‰‰n p‰‰h‰n pist‰nyt --. Eik‰ h‰nell‰ silloin ollutkaan rahaa lainaksi antaa; h‰n sai vasta per‰st‰p‰in peri‰. _Rouva Linde._ No, se uskonma oli sinulle onneksi, Nora-kultani. _Nora._ Ei, se toki ei olisi koskaan sattunut mieleeni, ett‰ olisin pyyt‰nyt tohtori Rank'ilta --. Muuten olen ihan varma, ett‰ jos pyyt‰isin h‰nelt‰ -- _Rouva Linde._ Vaan sit‰ et tietysti tee. _Nora._ En, tietysti. En voi ajatella ett‰ se tulisi tarpeelliseksi. Mutta olenpa ihan varma, ett‰ jos puhuisin tohtori Rank'ille -- _Rouva Linde._ Miehesi tiet‰m‰tt‰kˆ? _Nora._ T‰ytyyh‰n minun laittaa itseni irti tuosta toisesta asiasta; onhan _sekin_ tehty mieheni tiet‰m‰tt‰. Minun _t‰ytyy_ laittaa itseni irti t‰st‰. _Rouva Linde._ Niin, oikein, senh‰n min‰kin eilen sanoin; mutta -- _Nora (k‰velee edestakaisin.)_ Mies paljon helpommin selvitt‰‰ semmoiset asiat, kuin vaimonpuoli -- _Rouva Linde._ Niin, oma mies. _Nora._ Loruja. _(seisahtuu.)_ Kun joku koko velkansa suorittaa, saahan h‰n sitten velkakirjansa takaisin? _Rouva Linde._ Se on tietty. _Nora._ Ja voi repi‰ sen tuhannen tuhanneksi palaseksi, ja polttaa sen -- tuon ilke‰n, inhoittavan paperin! _Rouva Linde (katsoa tuijottaa h‰neen, panee pois ompeluksensa ja nousee hitaasti.)_ Nora, sin‰ salaat minulta jotain. _Nora._ N‰etkˆs sen silmist‰ni? _Rouva Linde._ Sinulle on tapahtunut jotain eilis-aamuisesta. Nora, mit‰ se on? _Nora (menee h‰nelle vastaan.)_ Kristiina! _(kuultelee.)_ Hist! Nyt tuli Torvald kotiin. Kuuleppas, mene lasten luokse siksiaikaa. Torvald ei k‰rsi n‰hd‰ r‰‰t‰lintyˆt‰. Ota Anna-Maija avuksesi. _Rouva Linde (kokoo osan kaluista.)_ Kyll‰, kyll‰, vaan en l‰hde t‰‰lt‰, ennen kuin olemme puhuneet suumme puhtaaksi. _(H‰n menee pois vasemmalle; samassa tulee Helmer etuhuoneesta sis‰‰n.)_ _Nora (menee h‰nelle vastaan.)_ Voi, kuinka olen sinua odottanut, Torvald kulta. _Helmer._ Oliko tuo ompelutyttˆ --? _Nora._ Ei, se oli Kristiina; h‰n auttaa minua pukuani kuntoon laittaessani. Saatpa n‰hd‰ kuinka siev‰nn‰kˆiseksi min‰ tulen! _Helmer._ Niin, eikˆs se ollut sangen hyv‰ tuo mielijohteeni? _Nora._ Erinomainen! Vaan enkˆs min‰kin ole hyvin kiltti, kun teen sinulle mieliksi? _Helmer. (nipist‰‰ vaimonsa leukaa.)_ Kilttikˆ -- senvuoksi kun teet miehellesi mieliksi? No, no, pikku hupakko, tied‰nh‰n, ettei sanasi sit‰ tarkoita. Vaan enp‰ tahdo est‰‰ sinua; sinun kai pit‰‰ nyt koettaa vaatteita p‰‰llesi? _Nora._ Ja sinun kai pit‰‰ tehd‰ tyˆt‰? _Helmer._ Niin; _(n‰ytt‰‰ paperitukkua.)_ Kas t‰ss‰. Olen k‰ynyt pankissa -- -- _(tahtoo menn‰ kamariinsa.)_ _Nora._ Torvald. _Helmer. (seisahtuu.)_ Mit‰? _Nora._ Jos nyt pikku oravasi oikein kauniin kauniisti rukoilisi jotain sinulta --? _Helmer._ Mit‰ sitten? _Nora._ Suostuisitko siihen? _Helmer._ Ensiksih‰n minun tietysti pit‰‰ tiet‰‰, mit‰ se on. _Nora._ Oravasi hyppelisi iloissaan ja lˆisi leikki‰, jos sin‰ olisit niin kiltti ja suostuisit. _Helmer._ Virka sitten asiasi. _Nora._ Leivosesi viserteleisi kaikissa huoneissa, sek‰ kaikuvasti ett‰ hiljaa -- _Helmer._ Mit‰ viel‰, viserteleeh‰n leivonen jo ilmankin. _Nora._ Min‰ rupeaisin keijukaiseksi ja tanssisin sinulle kuutamossa, Torvald. _Helmer._ Nora -- se ei suinkaan mahda olla sama asia, josta puhuit t‰n' aamuna? _Nora. (tulee l‰hemmin.)_ On, Torvald; min‰ rukoilen sinua niin hartaasti! _Helmer._ Ja sin‰ todella uskallat ottaa sen asian uudestaan esille? _Nora._ Niin, niin, sinun pit‰‰ tehd‰ minulle mieliksi; sinun _pit‰‰_ antaa Krogstad'in pysy‰ virassansa pankissa. _Helmer._ Nora-kulta, sen viran olen m‰‰r‰nnyt rouva Lindelle. _Nora._ No, se on erinomaisen kiltisti tehty; mutta voithan vaan antaa eron toiselle konttoriherralle Krogstad'in sijasta. _Helmer._ Oletpa kun oletkin sanomattomasti itsep‰inen! Siksi ett‰ sin‰ ajattelemattomasti lupasit puhua h‰nen puolestansa, pit‰isi muka minun --! _Nora._ Ei senvuoksi, Torvald. Sinun itsesi t‰hden. Kirjoitteleehan tuo mies kaikkiin h‰ijyimpiin sanomalehtiin; sen olet itse sanonut. H‰n voi tehd‰ sinulle sanomattoman paljon pahaa. Min‰ h‰nt‰ niin kauheasti pelk‰‰n -- _Helmer._ Ahhaa, min‰ ymm‰rr‰n; sinua vanhat muistot s‰ik‰hytt‰v‰t. _Nora._ Mit‰s sill‰ tarkoitat? _Helmer._ Muistat kai is‰‰si? _Nora._ Niin, aivan oikein. Muistahan vaan, mit‰ kaikkea pahanilkiset ihmiset kirjoittivat is‰st‰ sanomalehtiin ja mit‰ kauheita juorupuheita he h‰nest‰ panivat liikkeelle. Pelk‰‰np‰, ett‰ h‰n olisi saanut virka-eronsa, jos ei ylihallitus olisi l‰hett‰nyt sinua sinne asiaa tutkimaan, ja jos et sin‰ olisi ollut hyv‰ ja avulias h‰nt‰ kohtaan. _Helmer._ Noraseni, onpa jommoinenkin eroitus is‰si asemalla ja minun asemallani. Is‰si ei ollut nuhteeton virkatoimissaan. Mutta min‰ olen; ja semmoisena toivon pysyv‰ni, niin kauan kuin olen t‰ss‰ paikassa. _Nora._ Oh, eih‰n kukaan taida tiet‰‰, mit‰ kaikkea pahat ihmiset saattavat keksi‰! Nyt meill‰ voisi olla niin hyv‰, niin hauskaa ja onnellista t‰ss‰ rauhallisessa, huolettomassa kodissamme -- sinulla ja minulla ja lapsilla, Torvald! Senvuoksi rukoilen sinua koko syd‰mmest‰ni -- _Helmer._ Ja juuri t‰ll‰ esirukouksellasi teet minulle vasta oikein mahdottomaksi pit‰‰ h‰nt‰ virassa. Pankissa jo tiet‰v‰t, ett‰ minun on aikomus eroittaa Krogstad virasta. Jos nyt saataisiin kuulla, ett‰ uusi pankinjohtaja on muuttanut mielens‰ vaimonsa rukousten t‰hden -- -- _Nora._ Ent‰s sitten --? _Helmer._ Tietysti ei mit‰‰n, kunhan vaan t‰‰ pieni visap‰‰ saisi asian k‰ym‰‰n tahtonsa mukaan! -- Vai minun pit‰isi muka saattaa itseni kaikkein virkamiesteni naurun alaiseksi -- saattaa ihmiset siihen luuloon, ett‰ minuun kaikellaiset syrj‰iset syyt voivat vaikuttaa? Saisinpa, sen vakuutan sulle, piankin kokea seuraukset siit‰! Ja paitse sit‰ -- onpa yksi seikka, joka tekee Krogstad'in olon aivan mahdottomaksi t‰ss‰ pankissa, niin kauan kuin min‰ olen johtajana. _Nora._ Mik‰ se olisi? _Helmer._ H‰nen siveelliset virheens‰ olisin h‰t‰tilassa kenties voinut k‰rsi‰ -- _Nora._ No niin, Torvald! _Helmer._ Ja kuulenpa h‰nen olevan tyˆss‰ns‰ sangen taitavan. Mutta meill‰ on nuoruuden-tuttavuus kesken‰mme. Se on niit‰ ajattelemattomasti solmittuja tuttavuuksia, jotka sitten myˆhemmin el‰m‰ss‰ niin usein ovat vastukseksi; voinpa sanoa sen sinulle suoraan: me sinuttelemme toisiamme. Eik‰ tuo typer‰ mies sit‰ yht‰‰n peit‰ silloin, kun on toisia l‰sn‰. P‰invastoin -- h‰n luulee itsell‰‰n olevan oikeuden kohdella minua niinkuin vanhaa veikkoa; ja niin h‰n joka silm‰nr‰p‰ys paiskaa ulos tuota: "sin‰, sin‰ Helmer"i‰ns‰. Se on oikein tuskallista minulle, sen vakuutan sinulle. H‰nen kauttansa tulisi oloni pankissa mahdottomaksi k‰rsi‰. _Nora._ Torvald, tuolla kaikella et tarkoita mit‰‰n. _Helmer._ Vai niin? Miks'en? _Nora._ Et, sill‰ ovathan n‰m‰ kaikki vain turhap‰isi‰ syit‰. _Helmer._ Mit‰ sanot? Turhap‰isi‰kˆ? Olenko min‰ mielest‰si turhamielinen? _Nora._ Et, p‰invastoin, Torvald-kulta; ja juuri sen vuoksi -- _Helmer._ Ykskaikki; sin‰ sanot syyni turhap‰isiksi; siisp‰ lienen itsekin turhamielinen. Turhamielinen! Vai niin! -- No, t‰st‰ totta tosiaan pit‰‰ tehd‰ loppu. _(menee etuhuoneen ovelle ja kutsuu:)_ Leena! _Nora._ Mit‰s aiot? _Helmer. (hakee papereistaan.)_ Tehd‰ lopun. _(Sis‰piika tulee.)_ _Helmer._ He! otappas t‰‰ kirje ja mene kohta alas. Hae joku kaupungin sanansaattaja ja k‰ske heti paikalla toimittaa se perille. Mutta joutuun. Adressi on p‰‰lle kirjoitettu. He t‰ss‰ rahaa. _Piika._ Hyv‰ on. _(h‰n l‰htee kirjett‰ viem‰‰n.)_ _Helmer. (panee paperinsa kokoon.)_ Kas n‰in, minun pikku visap‰‰ni. _Nora. (heng‰styneen‰.)_ Torvald -- mik‰ kirje se oli? _Helmer._ Erokirja Krogstad'ille. _Nora._ Peruuta se, Torvald! Viel‰ on aika. Voi, Torvald, peruuta se! Tee se minun t‰hteni -- itsesi t‰hden; lastemme t‰hden! Kuuletkos, Torvald; tee se! Et tied‰, mit‰ pahaa t‰m‰ voi tuottaa meille kaikille. _Helmer._ Jo on liika myˆh‰ist‰. _Nora._ Niin, liika myˆh‰ist‰. _Helmer._ Nora-kulta, min‰ annan t‰m‰n tuskasi anteeksi, vaikka se oikeastaan on h‰p‰isev‰ minulle. Niin, sit‰ se on! Vai eikˆ olisi minulle h‰p‰isev‰inen tuo luulosi, ett‰ minun tarvitsisi pelj‰t‰ tuommoisen nurkkakirjuri-rentun kostoa? Mutta kuitenkin annan sen sinulle anteeksi, koska se samassa osoittaa sinun syv‰‰ rakkautta minuun. _(syleilee h‰nt‰.)_ Niin pit‰‰ olla, oma armas Noraseni. Tulkoon nyt vaan, mit‰ tulleekin. Saatpa n‰hd‰, ett‰ kun asia oikein vaatii, minussa on niin hyvin miehen mieli kuin miehen voima. Saatpa n‰hd‰, ett‰ minussa on mies kaikkea kest‰m‰‰n. _Nora. (pelj‰styneen‰.)_ Mit‰ sill‰ tarkoitat? _Helmer._ Kaikkea, sanon -- _Nora. (vakautuen.)_ Sit‰ et saa koskaan ikip‰ivin‰ tehd‰. _Nora._ Hyv‰ on; niin kannamme kuorman yhdess‰, Nora -- niinkuin miehen ja vaimon sopii. Se on, niinkuin olla pit‰‰. _(hyv‰ilee h‰nt‰)_ Oletkos nyt tyytyv‰inen? Kas niin, kas niin; ei ole tarvis noita pelollisia kyyhkysensilmi‰. Eih‰n koko asiassa ole muuta kuin aivan per‰ttˆmi‰ luuloja. -- Nyt sinun pit‰isi tanssia kerta Tarantella-tanssi l‰pi ja harjoittaa tamburinon lyˆnti‰. Min‰ menen sis‰kamariini ja panen v‰li-oven kiinni, niin en kuule mit‰‰n; peuhaa sin‰ t‰‰ll‰ vaikka kuinka paljon. _(k‰‰ntyy ovessa.)_ Ja kun Rank tulee, sano h‰nelle, mist‰ h‰n saa minut tavata. _(H‰n nyyk‰hytt‰‰ p‰‰t‰ vaimolleen j‰‰hyv‰isiksi, menee papereineen kamariinsa ja panee oven kiinni j‰lkeens‰.)_ _Nora. (hurjistuneena tuskasta, seisoo kuin paikkaansa kiinninaulittuna, kuiskaa.)_ H‰nen syd‰mmens‰ salli h‰nen tehd‰ n‰in. H‰n tekee sen. H‰n tekee sen, vaikka mit‰ tapahtuisi. -- Ei, ei koskaan sin‰ ilmoisna ik‰n‰ t‰t‰! Ennen vaikka mit‰! Pelastusta --! Mik‰ neuvoksi -- _(Kello soi etuhuoneessa.)_ Tohtori Rank --! Ennen vaikka mit‰! Ennen _kaikkea_ muuta, mit‰ ikin‰ lieneekin! _(H‰n pyyhk‰isee kasvojaan, hillitsee tuskansa, menee ja avaa oven. Tohtori Rank seisoo siell‰ ulkona ja ripustaa juuri turkkinsa naulaan. Seuraavan keskustelun aikana alkaa pimet‰.)_ _Nora._ Hyv‰‰ p‰iv‰‰, tohtori Rank. Tunsinpa teid‰t soittamisestanne. Mutta ‰lk‰‰ nyt menkˆ sis‰‰n Torvald'in luokse; h‰nell‰ on, luulen ma, jotakin tyˆt‰. _Rank._ Ent‰s teill‰? _Nora. (astuen saliin ja pannen kiinni oven tohtorin j‰lkeen.)_ Kyll‰h‰n te sen tied‰tte -- teid‰n varallenne on minulla aina hiukkanen aikaa. _Rank._ Kiitoksia siit‰. Sit‰ aion k‰ytt‰‰ hyv‰kseni niin kauan kuin voin. _Nora._ Mit‰ te sill‰ tarkoitatte? Niin kauan kuin voitte? _Rank._ Juuri niin. Pelj‰styttekˆ niist‰ sanoista? _Nora._ Onpas se hyvin kummallinen puhe. Pit‰iskˆ sitten jotain tapahtuman? _Rank._ Tapahtuva on se, jonka jo kauan olen tiennyt tapahtuvaksi. Vaan en tosin uskonut sen tapahtuvan niin pian. _Nora. (tarttuu h‰nt‰ k‰sivarteen.)_ Mit‰ te olette saanut tiet‰‰? Tohtori Rank, teid‰n pit‰‰ virkkaa se minulle! _Rank. (istahtaa uunin viereen.)_ Minun loppuni on tulossa. Siihen ei voi tehd‰ mit‰‰n. _Nora. (heng‰ht‰‰ helpommin.)_ Teid‰nkˆ --? _Rank._ Kenenk‰s muun sitten? Ei auta valehdella itselleen. Min‰ olen vihelj‰isin kaikista hoidettavistani sairaista, rouva Helmer. Juuri n‰in‰ p‰ivin‰ olen l‰pitutkinut kaikki sis‰lliset tilikirjani. Konkurssi. Kuukauden kuluttua kenties jo makaan ja m‰t‰nen tuolla kirkkomaassa. _Nora._ Hyi, kuinka ilke‰sti te puhutte. _Rank._ Asia onkin hiiden ilke‰. Mutta pahin on, ett‰ sen edell‰ k‰y niin paljon muuta ilkeytt‰. Yksi seikka on minulla viel‰ tutkimatta; kun se on suoritettu, tied‰n jokseenkin, milloin loppu alkaa. Tahdonpa sanoa teille jotakin. Helmer'in hieno luonto on niin kovasti vastahakoinen kaikelle inhottavalle. En tahdo, ett‰ h‰n tulee minun sairashuoneeseni -- _Nora._ Mutta tohtori Rank -- _Rank._ Min‰ en tahdo ett‰ h‰n tulee sinne. Min‰ suljen oveni h‰nelt‰. -- Niin pian kuin olen saanut t‰yden selv‰n pahimmasta, l‰het‰n teille k‰yntikorttini, musta risti nimeni p‰‰lle piirustettuna, ja silloin tied‰tte tuon inhottavan h‰vityksen alkaneen tyˆt‰ns‰. _Nora._ No, mutta t‰n‰‰n te olette aivan hurja. Ja min‰, joka niin mielell‰ni olisin suonut, ett‰ olisitte olleet oikein hyv‰ll‰ tuulella. _Rank._ Kuolema rinnassako? -- Ja kun minun n‰in pit‰‰ k‰rsi‰ rangaistusta toisen t‰hden. Onkos siin‰ kohtuutta? Ja jokaikisess‰ perheess‰ on tavalla tai toisella tuommoinen leppym‰tˆn kosto k‰rsitt‰v‰n‰ -- -- _Nora. (peitt‰‰ k‰sill‰ korviansa)._ Joutavia! Ollaan iloiset! Ollaan iloiset! _Rank._ Ei mar' siin‰ ole muuta kuin naurettavaa koko asiassa. Minun viattoman selk‰pii-parkani t‰ytyy kivist‰‰ is‰ni lystien luutnantinp‰ivien t‰hden. _Nora (vasemmalla puolella pˆyd‰n ‰‰ress‰.)_ Olihan h‰n niin ahne parsseille ja hanhenmaksa-pasteijalle. Eikˆ niin? _Rank._ Niin oli; ja myˆs tryffeli-sienille. _Nora._ Niin; oikein, tryffeli-sienille. Ja ostereillekin, luulen ma? _Rank._ Myˆs ostereille, ostereille; se on tietty. _Nora._ Ja sitten viel‰ kaikille noille portviineille ja sampanjoille lis‰ksi. Surkeata on ett‰ kaikki nuo hyv‰t herkut tekev‰t niin pahaa selk‰piille. _Rank._ Varsinkin ett‰ ne tekev‰t pahaa semmoisellekin selk‰pii-raukalle, joka ei niist‰ ole saanut v‰hint‰k‰‰n maistaa. _Nora._ Niin, niin, seh‰n se on kaikkein surkein. _Rank. (katsoo tarkastellen rouvaan.)_ Hm! _Nora. (tuokion kuluttua.)_ Miksi te hymyilette? _Rank._ En min‰; te hymyilitte. _Nora._ Enk‰, teh‰n hymyilitte, tohtori Rank! _Rank. (nousee.)_ Olettepa toki suurempi veitikka, kuin mit‰ min‰ luulin. _Nora._ Olen t‰n‰‰n niin hullunkurisella tuulella. _Rank._ Silt‰ n‰ytt‰‰. _Nora. (laskien molemmat k‰tens‰ tohtorin olkap‰‰lle.)_ Hyv‰, hyv‰ tohtori Rank, te ette saa n‰in kuolla ja j‰tt‰‰ Torvaldia ja minua. _Rank._ Oh, se kaipaus teilt‰ kyll‰ pian haihtuu. Se, joka menee pois, unohtuu pian. _Nora. (katsoo pelollisesti h‰neen.)_ Niinkˆs te luulette? _Rank._ Lˆydet‰‰n pian toisia yst‰vi‰, ja niin -- _Nora._ Kukas lˆyt‰‰ toisia yst‰vi‰? _Rank._ Sen teette sek‰ te ett‰ Helmer, kun min‰ olen poissa. Itse oletten jo hyv‰n matkan sill‰ tiell‰, luullakseni. Mit‰s tuolla rouva Lindell‰ oli asiaa t‰nne eilen illalla? _Nora._ Ahaa -- etteh‰n toki liene mustasukkainen Kristiina-paralle? _Rank._ Niinp‰ olen. H‰n on periv‰ minun sijani t‰ss‰ talossa. Kun minulle on tullut este, on kenties t‰‰ rouva -- _Nora._ Hist! ‰lk‰‰ puhuko niin kovaan; h‰n on tuolla kamarissa. _Rank._ Vai t‰n‰‰n myˆs? Enkˆs sit‰ sanonut! _Nora._ H‰n on vain t‰‰ll‰ pukuani ompelemassa. Herrainen aika, kuinka j‰rjetˆn te olette! _(istahtaa sohvalle.)_ Olkaa nyt kiltti, tohtori Rank; huomenna saatte n‰hd‰, kuinka kauniisti min‰ tanssin, ja silloin voitte kuvitella mieless‰nne, ett‰ min‰ teen sen ainoasti teid‰n mieliksenne -- ja tietysti myˆs Torvald'ille mieliksi; se on tietty. _(ottaa kaikellaista ulos vakasta.)_ Tohtori Rank; k‰yk‰‰p‰ t‰nne n‰in istumaan, niin n‰yt‰n teille jotain. _Rank (istahtaa.)_ No mit‰ sitten. _Nora._ Kas t‰ss‰. Katsokaas! _Rank._ Silkkisukkia. _Nora._ Ihonkarvaisia. Eikˆ ne ole somia? No niin, nyt on t‰‰ll‰ niin h‰m‰r‰; mutta huomenna -- Ei, ei, ei -- ette saa katsella muuta kuin jalkapuolta. No, no, vaikkapa sent‰‰n varttakin katselisitte. _Rank._ Hm -- -- _Nora._ Miksi te n‰yt‰tte niin tarkastavaiselta? Ettekˆ luule niiden sopivan? _Rank._ Siit‰ minulla ei mill‰‰n lailla voi olla perustettua arvelua. _Nora (katsahtaa h‰neen.)_ Hyi teit‰! _(huiskahtaa h‰nt‰ sukilla korville.)_ Kas tuossa saatte! _(panee taas sukat kokoon.)_ _Rank._ Ja mit‰ muita koreuksia viel‰ saan n‰hd‰? _Nora._ Ette saa n‰hd‰ mit‰‰n enemp‰‰, kun ette ole siivo. _(h‰n hyr‰ilee v‰h‰isen ja hakee jotain kalujen seasta.)_ _Rank (kun hetkinen on oltu vaiti.)_ Kun n‰in yst‰v‰llisesti istun t‰ss‰ yhdess‰ teid‰n kanssanne en voi ajatella -- en voi ollenkaan k‰sitt‰‰ -- mik‰ minusta olisi tullut, jos en koskaan olisi joutunut t‰h‰n taloon. _Nora (hymyilee.)_ Kyll‰p‰ min‰ uskon, ett‰ te sangen hyvin viihdytte meid‰n luonamme. _Rank (hiljemmin, katsoen eteens‰.)_ Ja kun nyt t‰ytyy l‰hte‰ ja j‰tt‰‰ t‰m‰ kaikki -- _Nora._ Mit‰ viel‰; ette te l‰hde pois t‰‰lt‰. _Rank (niinkuin ennen.)_ -- eik‰ voi j‰tt‰‰ j‰lkeens‰ edes mit‰‰n pienint‰ kiitollisuuden merkki‰k‰‰n tuskinpa haihtuvaisen kaipauksen -- ei muuta kuin tyhj‰n paikan, jonka ken tahansa voi t‰ytt‰‰. _Nora._ Ja jos nyt pyyt‰isin teilt‰ --? Ei -- _Rank._ Mit‰? _Nora._ Suurta yst‰vyyden osoitusta -- _Rank._ Niinkˆ? _Nora._ Ei, tarkoitan -- sanomattoman suurta aputyˆt‰. _Rank._ Tahtoisitteko todella _yhden_ kerran saattaa minut niin onnelliseksi? _Nora._ Mutta etteh‰n ollenkaan tied‰ mit‰ se on. _Rank._ No niin; virkkakaa se sitten. _Nora._ Mutta en voi, tohtori Rank; -- se on jotakin niin sanomattoman paljon -- sek‰ neuvo ett‰ apu ja yst‰vyyden tyˆ -- _Rank._ Sit‰ parempi. En voi k‰sitt‰‰ mit‰ te tarkoitatte. Mutta puhukaa siis. Ettekˆ luota minuun? _Nora._ Kyll‰ luotan niinkuin en keneenk‰‰n muuhun. Te olette minun uskollisin ja paras yst‰v‰ni, sen kyll‰ tied‰n. Sent‰hden tahdonkin virkkaa sen teille. No niin, tohtori Rank; on asia, jota est‰m‰‰n te voitte auttaa minua. Te tied‰tte kuinka sanomattoman syv‰sti Torvald rakastaa minua; h‰n ei silm‰nr‰p‰yst‰k‰‰n ep‰ilisi, jos h‰nen tulisi heitt‰‰ henkens‰ minun puolestani. _Rank (kallistuen Noran puoleen.)_ Nora -- luulettenko sitten h‰nen olevan ainoan -- --? _Nora (v‰h‰isen s‰ps‰ht‰in.)_ Joka -- --? _Rank._ Joka iloisesti heitt‰isi henkens‰ teid‰n puolestanne. _Nora (raskaasti.)_ Vai niin. _Rank._ Olin vannonut syd‰mmess‰ni, ett‰ teid‰n pit‰isi saada se tiet‰‰, ennen kuin minulle tulee l‰htˆ. Parempaa tilaisuutta en koskaan voisi lˆyt‰‰. -- Niin, Nora, nyt te sen tied‰tte. Ja nyt te siis myˆs tied‰tte, voivanne minulle uskoa kaikki, niinkuin ei kellenk‰‰n muulle. _Nora (nousee; sanoo tyynesti ja h‰t‰ilem‰tt‰.)_ Antakaa sijaa, ett‰ p‰‰sen pois t‰‰lt‰. _Rank (antaa sijaa, mutta j‰‰pi istumaan.)_ Nora -- _Nora (Etuhuoneen ovella.)_ Leena, tuo lamppu sis‰‰n. -- _(menee uunin puolelle.)_ Voi, hyv‰ tohtori Rank, t‰m‰ oli teilt‰ oikein pahasti tehty. _Rank (nousee.)_ Ett‰ olen rakastanut teit‰ yht‰ syv‰st‰ syd‰mmest‰ kuin suinkin joku ihminen? Oliko se pahasti tehty? _Nora._ Ei, vaan ett‰ te sen virkatte minulle. Eih‰n se ollut mill‰‰n muotoa tarpeellista -- _Rank._ Mit‰ te tarkoitatte? Tiesittekˆ te sitten --? _(Sis‰piika tuopi sis‰‰n lampun, asettaa sen pˆyd‰lle ja l‰htee j‰lleen pois.)_ _Rank._ Nora -- rouva Helmer -- sanokaa minulle, tiesittekˆ jo jotain? _Nora._ Oh, tied‰nkˆ min‰ siit‰, mit‰ tiesin, mit‰ en? En tosiaan taida sit‰ sanoa teille --! Ett‰ voitte olla niin kˆmpelˆ, tohtori Rank! Olihan kaikki niin hyvin. _Rank._ No, kumminkin on teill‰ nyt se varma tieto, ett‰ koko minun henkeni ja sieluni on teille alttiina. Puhukaa siis suoraan. _Nora (katsoo h‰neen.)_ T‰m‰n j‰lkeenkˆ? _Rank._ Min‰ pyyd‰n teit‰, antakaa minun saada tiet‰‰ mit‰ se oli. _Nora._ Nyt ette saa mit‰‰n tiet‰‰. _Rank._ Saan, saan. ƒlk‰‰ minua n‰in rangaisko. Sallikaa minun tehd‰ teid‰n puolestanne, mit‰ ihmiselle on mahdollista. _Nora._ Nyt te ette voi tehd‰ mit‰‰n puolestani. -- Muuten, enp‰ tarvitsekaan mit‰‰n apua. Ne oli vaan turhia mielenkuvitelmiani, sen saatte n‰hd‰. Aivan niin ne ovat. Tietysti! _(istahtaa liekkutuolille; katsoo tohtoriin ja hymyilee.)_ Niin, olettepa te oikein soma veitikka, tohtori Rank! Ettekˆ itsekin h‰pe‰ nyt kun lamppu on tuotu sis‰‰n? _Rank._ En; oikeastaan en. Mutta kenties minun nyt pit‰isi l‰hte‰ pois -- ij‰ksi? _Nora._ Ei, sit‰ ette suinkaan saa tehd‰. Teid‰n tietysti pit‰‰ tulla t‰nne niinkuin ennenkin. Tied‰tteh‰n, ettei Torvald voi olla ilman teid‰n seurattanne. _Rank._ Niin, mutta _te?_ _Nora._ Oh, minun mielest‰ni tulee aina niin erinomaisen hauska, kun te ilmautte taloon. _Rank._ Se se juuri viekoitti minut harhatielle. Teist‰ on mahdoton saada selv‰‰. Monta kertaa on minusta tuntunut, ik‰‰nkuin te melkein yht‰ mielell‰nne pit‰isitte seuraa minun kanssani kuin Helmerinkin kanssa. _Nora._ Niin, n‰ettenkˆs, onhan ihmisi‰, joita yli kaikkein rakastaa, ja toisia, joiden kanssa melkein mieluimmin pit‰‰ seuraa. _Rank._ No, saattanee siin‰ olla jotain per‰‰. _Nora._ Vanhassa kodissani rakastin tietysti is‰‰ni yli kaikkein. Vaan kuitenkin oli minusta aina niin sanomattoman hauska, kun voin salaa pujahtaa piikakamariin; sill‰ ne eiv‰t ojentaneet minua koskaan; ja sitten ne aina juttelivat niin lystej‰ asioita kesken‰ns‰. _Rank._ Ahaa, vai _niiden_ sijaan sitten min‰ tulin. _Nora (kavahtaa ylˆs ja tohtorin luokse.)_ Voi, hyv‰ kiltti tohtori Rank, enh‰n sit‰ tarkoittanut. Mutta voittehan toki ymm‰rt‰‰, ett‰ Torvald on minulle samoin kuin is‰ni ennen -- _(Sis‰piika tulee etuhuoneesta.)_ _Sis‰piika._ Rouva! _(kuiskaa ja ojentaa k‰yntikortin.)_ _Nora (katsahtaa korttiin.)_ Ah! _(pist‰‰ kortin taskuunsa.)_ _Rank._ Mik‰ nyt on h‰t‰n‰? _Nora._ Ei, ei, ei mit‰‰n; se on vain --; se on minun uusi pukuni -- _Rank._ Kuinka? T‰ss‰h‰n teid‰n pukunne on. _Nora._ Niin se; mutta tuo tuolla on toinen; olen sen teett‰nyt --; Torvaldin ei pid‰ saada siit‰ tietoa -- _Rank._ Ahaa, vai siin‰kˆ se nyt on, se suuri salaisuus. _Nora._ Niin onkin; menk‰‰ nyt vaan Torvald'in luokse; h‰n istuu sis‰kamarissaan; pid‰tt‰k‰‰ h‰nt‰ niin kauan -- _Rank._ Olkaa huoletta; ei h‰n p‰‰se irti minusta. _(menee Helmer'in kamariin.)_ _Nora (piijalle.)_ Ja h‰n on kyˆkiss‰ odottamassa? _Sis‰piika._ On, h‰n tuli takarappuisista ylˆs -- _Nora._ Vaan etkˆ sanonut, ett‰ t‰‰ll‰ oli vieras? _Sis‰piika._ Sanoin, mutta eip‰ siit‰ apua. _Nora._ H‰n ei siis tahdo menn‰ pois? _Sis‰piika._ Ei, h‰n ei sano menev‰ns‰, ennen kuin on p‰‰ssyt rouvan puheille. _Nora._ Anna h‰nen sitten tulla sis‰‰n; mutta hiljaa. Leena, siit‰ et saa puhua kellenk‰‰n mit‰‰n; se on salaisuus, jolla aion ‰kkiluulematta ilahuttaa miest‰ni. _Sis‰piika._ Kyll‰, kyll‰, min‰ ymm‰rr‰n -- _(menee ulos.)_ _Nora._ Tuo kauhea tapaus on tulossa. Se tapahtuu kuitenkin. Ei, ei, ei, se ei voi tapahtua; se ei saa tapahtua. _(h‰n menee ja lukitsee Helmer'in oven.)_ _(Sis‰piika avaa etuhuoneen oven asian-ajaja Krogstad'ille ja panee sen sitten kiinni. Krogstad on matkapuvussa, turkissa, p‰‰llyssaappaissa ja puuhkalakissa.)_ _Nora (menee h‰nelle vastaan.)_ Puhukaa hiljaa; mieheni on kotona. _Krogstad._ No, olkoon vain! _Nora._ Mit‰ te tahdotte minulta? _Krogstad._ Saada selv‰‰ er‰‰st‰ asiasta. _Nora._ Niin puhukaa joutuun. Mit‰ se on? _Krogstad._ Tied‰tteh‰n ett‰ olen saanut virka-eron. _Nora._ En voinut sit‰ est‰‰, herra Krogstad. Olen ponnistanut ja pit‰nyt puoltanne viimeiseen asti, mutta siit‰ ei ollut apua. _Krogstad._ Niin v‰h‰nkˆ teid‰n miehenne teit‰ rakastaa? H‰n tiet‰‰ mihin vaaraan min‰ teid‰t voin saattaa, ja kuitenkin h‰n uskaltaa -- _Nora._ Kuinka te voitte luulla h‰nen saaneen sit‰ tiet‰‰? _Krogstad._ Ei, enh‰n sit‰ nyt luullutkaan. Eih‰n olisikaan meid‰n siivon Torvald Helmer'in tapaista n‰ytt‰‰ niin paljon miehuutta -- _Nora._ Herra Krogstad, min‰ vaadin ett‰ puhutte kunnioituksella miehest‰ni. _Krogstad._ Kyll‰ mar', kaikella velvollisella kunnioituksella. Mutta koska te, rouva, pid‰tte t‰m‰n niin petollisesti salassa, niin voinen arvata, ett‰ te myˆs eilisest‰ asti olette saaneet v‰h‰n paremmin selville, mit‰ te oikeastaan olette tehneet? _Nora._ Paremmin kuin mit‰ _te_ koskaan voisitte neuvoa minulle. _Krogstad._ Mit‰s t‰mmˆinen huono lakimies kuin min‰ -- _Nora._ Mit‰ minulta tahdotte? _Krogstad._ Tahdoinpa vaan n‰hd‰, kuinka te voitte, rouva Helmer. Olette n‰et olleet mieless‰ni koko p‰iv‰n. Onpa myˆs velkojen sis‰‰n-ajajalla, nurkkakirjurilla, -- sanalla sanoen, t‰mmˆisell‰kin miehell‰ kuin min‰ hiukkasen sit‰, mit‰ sanotaan syd‰mmeksi. _Nora._ Osoittakaa se sitten; muistakaa minun pienet lapseni. _Krogstad._ Oletteko te ja teid‰n miehenne muistaneet minun lapsiani? Mutta se voi nyt olla ykskaikki. Sen vain arvelin sanoa teille, ettei teid‰n huoli antaa t‰m‰n asian liioin rasittaa mielt‰nne. Ensiksikin min‰ en aio vet‰‰ sit‰ oikeuteen. _Nora._ Ette suinkaan; eikˆ niin; senh‰n tiesin. _Krogstad._ Voihan koko asia tulla laitetuksi kaikessa sovinnossa; sen ei ollenkaan tarvitse p‰‰st‰ koko maailman tiett‰v‰ksi; se j‰‰pi meid‰n kolmen kesken. _Nora._ Minun mieheni ei pid‰ koskaan saada tietoa t‰st‰. _Krogstad._ Mill‰s te tahdotte sit‰ est‰‰? Voitteko kenties viel‰ suorittamatta olevan velan maksaa? _Nora._ En, en nyt kohta. _Krogstad._ Vai onko teill‰ kenties mit‰‰n keinoa n‰in‰ p‰ivin‰ saada rahat kokoon? _Nora._ Ei mit‰‰n keinoa, jota tahtoisin k‰ytt‰‰. _Krogstad._ Paitsi sit‰, ei siit‰ nyt olisi ollutkaan teillen apua. Jos teill‰ nyt t‰ss‰ olisi vaikka kuinka suuret summat selv‰‰ rahaa k‰dess‰nne, niin ette saisi velkakirjaanne minulta. _Nora._ Selitt‰k‰‰ sitten minulle, mihin te aiotte sit‰ k‰ytt‰‰. _Krogstad._ Aion vain pit‰‰ sen tallella, -- pit‰‰ sen hallussani. Ei kukaan syrj‰inen saa siit‰ mit‰‰n vihi‰. Jos teill‰ siis kenties on mieless‰ yksi tai toinen ep‰toivoinen tuuma -- _Nora._ Niin on minulla. _Krogstad._ -- jos teill‰ olisi tuuma karata pois kodistanne ja perheelt‰nne -- _Nora._ Niin on minulla! _Krogstad._ -- taikka jos ajattelette jotain viel‰kin pahempaa -- _Nora._ Kuinkas te sen voitte tiet‰‰? _Krogstad._ -- niin j‰tt‰k‰‰ pois semmoiset tuumat. _Nora._ Kuinka te voitte tiet‰‰, ett‰ _sit‰_ ajattelen? _Krogstad._ Useimmille meist‰ ensihetkell‰ lent‰‰ semmoista p‰‰h‰n. Min‰kin ajattelin sit‰; mutta eip‰ ollut minulla siihen uskallusta -- _Nora. (painuneella ‰‰nell‰.)_ Eik‰ minullakaan. _Krogstad (helpommin hengitt‰en.)_ Eikˆ niin; teill‰ ei ole uskallusta siihen, ei teill‰k‰‰n? _Nora._ Ei ole; ei ole. _Krogstad._ Se olisikin aivan hupsun tyˆt‰. Kun vaan ensimm‰inen kotimyrskyn puuska on ohitse --. Minulla on taskussani t‰ss‰ kirje teid‰n miehellenne -- _Nora._ Ja siin‰ olette kaikki kertoneet? _Krogstad._ Niin helpoittavilla sanoilla kuin mahdollista. _Nora (ripe‰sti.)_ Se kirje ei saa tulla h‰nen k‰siins‰. Rev‰isk‰‰ se palasiksi. Kyll‰ min‰ kuitenkin jollakin lailla hankin rahat. _Krogstad._ ƒlk‰‰ pahaksi panko, hyv‰ rouva, vaan sanoinhan teille ‰sken, luullakseni -- _Nora._ Oih, min‰ en puhu niist‰ rahoista, jotka olen teille velkaa. Sanokaa minulle kuinka suuren summan aiotte vaatia miehelt‰ni, niin min‰ hankin teille ne rahat. _Krogstad._ En aio vaatia mit‰‰n rahoja teid‰n miehelt‰nne. _Nora._ No, mit‰ sitten aiotte vaatia? _Krogstad._ Sen voin teille sanoa. Min‰ tahdon j‰lleen p‰‰st‰ jaloilleni, rouva; min‰ tahdon p‰‰st‰ lentoon; ja siihen pit‰‰ teid‰n miehenne olla minulle avullisna. Puoleentoista vuoteen en ole mit‰‰n ep‰kunniallista tehnyt; olen koko sen ajan ponnistellut ahtaimmissa oloissa; olin jo iloinen kun askel askelelta p‰‰sin ylˆsp‰in. Nyt on minut pois-ajettu, enk‰ tyydy ainoasti siihen, ett‰ minut j‰lleen armoihin otetaan. Min‰ tahdon p‰‰st‰ lentoon, sanon ma. Min‰ tahdon taas saada paikan pankissa, -- mutta korkeamman; teid‰n miehenne pit‰‰ laittaa joku virka minua varten -- _Nora._ Sit‰ h‰n ei tee ikin‰‰n! _Krogstad._ Tekeep‰, kun tekeekin; min‰ h‰net tunnen; h‰n ei uskalla hiiskahtaakaan. Ja kunhan minulla vain taas on paikka siell‰ yhdess‰ h‰nen kanssansa, saattepa sitten n‰hd‰! Ennen vuoden kuluttua olen pankinjohtajan oikea k‰si. Niilo Krogstad'in pit‰‰ hallita Osakepankkia, eik‰ Torvald Helmer'in. _Nora._ Sit‰ ette koskaan ole el‰vin silmin n‰kev‰! _Krogstad._ Aiotteko te kenties --? _Nora._ Nyt minulla on uskallusta siihen. _Krogstad._ Oh, ettep‰ minua saa s‰ik‰htym‰‰n. Hieno, hemmoiteltu rouva, kuin te -- _Nora._ Saattepa n‰hd‰, saattepa n‰hd‰! _Krogstad._ Aventoonko kenties? Tuohon kylm‰‰n, sysimustaan veteen? Ja sitten kev‰‰ll‰ tulisitte tuuli-ajona rantaan, inhottavana, tuntemattomana, poiskarissein hiuksin -- _Nora._ Ette saa minua s‰ik‰htym‰‰n. _Krogstad._ Ettek‰ tek‰‰n minua. Semmoista te ette tee, rouva Helmer. Ja paitsi sit‰, mit‰ apua siit‰ olisi? Onhan Helmer niin kuin n‰inkin minun taskussani. _Nora._ Viel‰ senkin j‰lkeen? Vaikka en min‰ en‰‰ --? _Krogstad._ Unohdatteko sitten, ett‰ silloin on teid‰n j‰lkimaineenne _minun_ k‰siss‰ni? _Nora (seisoo, saamatta ‰‰nt‰ suustansa, ja katsoo h‰neen.)_ _Krogstad._ No niin, nyt tied‰tte kaikki. ƒlk‰‰ siis tehkˆ mit‰‰n tuhmuutta. Kun Helmer on saanut kirjeeni, odotan vastausta h‰nelt‰. Ja muistakaa hyvin: teid‰n miehenne itse se on pakoittanut minut taas noille teille poikkeemaan. Sit‰ en h‰nelle koskaan anna anteeksi. Hyv‰sti, rouva Helmer. _(menee ulos etuhuoneen kautta.)_ _Nora (rient‰‰ etuhuoneen ovelle, avaa sen raolleen ja kuultelee.)_ Menee. Ei pane kirjett‰ laatikkoon. Ei, ei, se olisikin ollut mahdotonta! _(avaa ovea yh‰ enemm‰n.)_ Mit‰ se on? H‰n seisoo tuolla ulkona. Ei mene alas rappusilta. Onko h‰n kahdamielin? Aikoisiko h‰n --? _(Kirje pudota ropsahtaa kirjelaattkkoon, sitten kuuluu Krogstad'in askeleet yh‰ kauempaa portailta.)_ _Nora (puolihillityll‰ parahduksella, juoksee poikki lattian sohvapˆyd‰lle asti; on v‰h‰n aikaa ‰‰neti.)_ Kirjelaatikkoon. _(hiivii arkana etuhuoneen ovelle.)_ Tuossa laatikossa se on. -- Torvald, Torvald -- nyt olemme hukassa! _Rouva Linde (tuopi puvun vasemmasta kamarista.)_ Kas niin, nyt en en‰‰ lˆyd‰ parsittavaa paikkaa. Koetammeko sit‰ nyt p‰‰lle --? _Nora (langenneella ‰‰nell‰ ja hiljaa.)_ Kristiina, tule t‰nne. _Rouva Linde (heitt‰‰ puvun sohvalle.)_ Mik‰s sun on? N‰yt‰th‰n aivan kuin olis loppusi k‰siss‰? _Nora._ Tule t‰nne. N‰etkˆ tuota kirjett‰ tuossa? _Tuossa_ katsahda -- lasin kautta kirjelaatikkoon. _Rouva Linde._ Kyll‰, kyll‰; min‰ n‰en sen. _Nora._ Se kirje on Krogstad'ilta -- _Rouva Linde._ Nora, -- Krogstad se on antanut sinulle rahat lainaksi! _Nora._ Niin; ja nyt saa Torvald tiet‰‰ kaikki. _Rouva Linde._ Usko minua, Nora, se on parasta teille kummallekin. _Nora._ Siin‰ on pahempaa, kuin mit‰ sin‰ tied‰t. Olen kirjoittanut v‰‰r‰n nimen -- _Rouva Linde._ Mutta Herran t‰hden --? _Nora._ Sen vaan tahdon nyt sanoa sinulle, Kristiina, ett‰ sinun pit‰‰ olla minun todistajani. _Rouva Linde._ Kuinka todistajana? Mit‰ minun pit‰‰ --? _Nora._ Jos min‰ tulisin hulluksi -- ja olisihan se hyvinkin mahdollista -- _Rouva Linde._ Nora! _Nora._ Taikka jos minulle jotain muuta tapahtuisi -- jotain semmoista, joka tekisi, etten voisi olla t‰‰ll‰ l‰sn‰ -- _Rouva Linde._ Nora, Nora, eth‰n ole t‰ydess‰ j‰rjess‰! _Nora._ Ja jos sitten joku toinen tahtoisi ottaa p‰‰llens‰ kaikki, koko syyn, ymm‰rr‰tkˆ --? _Rouva Linde._ Kyll‰, kyll‰; mutta kuinka voit uskoa --? _Nora._ Silloin todista sin‰, ett‰ se ei ole totta, Kristiina. Min‰ en ole ollenkaan hullu; min‰ olen aivan t‰ydess‰ j‰rjess‰; ja min‰ sanon sinulle: asiasta ei ole kukaan muu tiet‰nytk‰‰n; min‰ yksin olen kaikki tehnyt. Muista se. _Rouva Linde._ Kyll‰ muistan. Vaan enp‰ k‰sit‰ t‰t‰ kaikkea. _Nora._ Oh, kuinka sit‰ voisitkaan k‰sitt‰‰? Se kummahan tuo onkin, joka nyt on tapahtuva. _Rouva Linde._ Se kummako? _Nora._ Niin, se kumma. Mutta se on niin kauheata, Kristiina; -- se ei saa tapahtua, ei mill‰‰n muotoa ikin‰. _Rouva Linde._ Min‰ menen paikalla Krogstad'in puheille. _Nora._ ƒl‰ mene; h‰n voisi tehd‰ sinulle pahaa. _Rouva Linde._ Oli aika, jolloin h‰n mielell‰‰n olisi tehnyt mit‰ ik‰ns‰ minun mielikseni. _Nora._ H‰nkˆ? _Rouva Linde._ Miss‰ h‰n asuu? _Nora._ Oih, mist‰s min‰ tied‰n --? Maltas _(pist‰‰ k‰den taskuunsa.)_ t‰ss‰ on h‰nen k‰yntikorttinsa. Mutta kirje, kirje --! _Helmer (kamarissaan koputtaa oveen.)_ Nora! _Nora (kiljahtaa tuskissaan.)_ Oh, mit‰ nyt? Mit‰s tahdot? _Helmer._ No, no, ‰l‰h‰n toki niin s‰ik‰hdy. Emmeh‰n tulekaan sis‰‰n; olethan pannut oven lukkoon; koetatko pukuas? _Nora._ Niin, niin, min‰ koetan. Min‰ tulen niin siev‰ksi, Torvald. _Rouva Linde (on katsahtanut k‰yntikorttiin.)_ Asuuhan h‰n aivan t‰ss‰ likell‰, kolkan takana. _Nora._ Niin; mutta eih‰n se auta. Me olemme hukassa. Onhan kirje tuossa laatikossa. _Rouva Linde._ Ja avain on miehell‰si? _Nora._ Niin on, aina. _Rouva Linde._ Krogstad saa vaatia kirjett‰ns‰ takaisin lukematonna; h‰n saa keksi‰ jonkun tekosyyn -- _Nora._ Mutta juuri t‰h‰n aikaan on Torvald'in tapana -- _Rouva Linde._ Viivyt‰ h‰nt‰; mene sis‰‰n h‰nen luokseen siksi. Min‰ tulen takaisin, niin pian kuin mahdollista. _(menee nopeasti ulos etuhuoneen oven kautta.)_ _Nora (menee Helmer'in ovelle, avaa sen ja tirkist‰‰ sis‰‰n.)_ Torvald! _Helmer (sis‰kamarista.)_ No, joko nyt vihdoin on lupa tulla omaan saliinsa. Tule, Rank, nytp‰ saamme n‰hd‰ -- _(ovessa.)_ Mutta, mit‰s se on? _Nora._ Mik‰, Torvald kulta? _Helmer._ Rank sanoi minulle ett‰ t‰ss‰ tulisi komea maskeraati n‰ht‰v‰ksi. _Rank (ovessa.)_ Niin olin k‰sitt‰nyt, mutta olen siis erehtynyt. _Nora._ Ei kukaan saa minua koko komeudessani n‰hd‰ ennen kuin huomenna. _Helmer._ Mutta, Nora-kulta, sin‰ n‰yt‰t niin rauenneelta. Oletko liian ahkerasti harjoittanut? _Nora._ En, en ole viel‰ kertaakaan harjoittanut. _Helmer._ Olispa se kuitenkin tarpeellista -- _Nora._ Niin, se on aivan tarpeellista, Torvald. Vaan en tule mill‰‰n lailla toimeen ilman sinun avuttasi; olen per‰ti unhottanut kaikkityyni. _Helmer._ Oh, kyll‰p‰ me sen pian taas saamme p‰‰h‰si. _Nora._ Niin, ota minut vihdoinkin huomaasi, Torvald. Lupaatkos sen? Voi, minua niin peloittaa. Tuo suuri ihmisjoukko --. Sinun pit‰‰ antaa itsesi aivan yksin-omakseni t‰n‰ iltana. Ei saa nyt olla hiukkaakaan asioita; ei p‰nn‰‰k‰‰n k‰dess‰. Mit‰? Eikˆ niin, Torvald kulta? _Helmer._ Sen lupaan sulle; t‰n‰ iltana olen kokonaan sinun k‰skyl‰isesi, -- s‰ pikku turvaton raukka. -- Hm, se on tosi, yht‰ tahdon kuitenkin ensin -- _(menee etuhuoneen ovea kohti.)_ _Nora._ Mit‰s aiot tuolla ulkona? _Helmer._ Vaan katsoa, onko tullut kirjeit‰. _Nora._ Ei, ei, ‰l‰ sit‰ tee, Torvald! _Helmer._ Mit‰ se on? _Nora._ Torvald, tee minulle mieliksi; ei siell‰ ole mit‰‰n. _Helmer._ Annas kun katsahdan yht‰hyvin. _(alkaa menn‰.)_ _Nora (istuu pianon eteen ja soittaa ensitahdit Tarantellasta.)_ _Helmer (seisahtuu oveen.)_ Ahhaa! _Nora._ En voi tanssia huomenna, jos en nyt saa harjoittaa avullas. _Helmer (menee h‰nen luokseen.)_ Oletkos todella semmoinen pelkuri, Nora-kulta? _Nora._ Niin, minua niin kauheasti peloittaa. Harjoitetaanpas heti kohta; onhan viel‰ aikaa, ennen kuin menemme ruualle. K‰y nyt istumaan t‰h‰n ja soita minulle, Torvald-kulta; neuvo minua, ojenna minua, niinkuin sinulla on tapana. _Helmer._ Mielell‰ni, aivan mielell‰ni, koska niin tahdot. _(istahtaa pianon ‰‰reen.)_ _Nora (ottaa tamburinon vakasta, niin myˆs pitk‰n, kirjavan shaalin, jonka h‰n kiireesti panee ymp‰rilleen; sitten hyp‰ht‰‰ h‰n keskilattialle ja huutaa:)_ Soita nyt minulle! Nyt tahdon tanssia! _(Helmer soittaa ja Nora tanssii; tohtori Rank seisoo pianon kohdalla Helmer'in takana, ja katselee.)_ _Helmer (soitellen.)_ Hitaammin -- hitaammin. _Nora._ En voi toisin. _Helmer._ Ei noin hurjasti, Nora! _Nora._ Juuri niin pit‰‰ olla. _Helmer (lakkaa soittamasta.)_ Ei, ei, se ei mill‰‰n lailla k‰y laatuun. _Nora (hymyilee ja heiluttaa tamburinoa.)_ Sanoinhan min‰ sen. _Rank._ Annas minun soittaa h‰nelle. _Helmer._ Tee se, niin min‰ voin paremmin neuvoa h‰nt‰. _(Rank istahtaa pianon ‰‰reen ja soittaa; Nora tanssii yh‰ hurjemmin. Helmer seisoo uunin vieress‰ ja oikaisee h‰nt‰ aina v‰list‰ h‰nen tanssiessaan. Nora ei n‰y kuulevan miehens‰ neuvoja; h‰nen tukkansa hajoo ja valahtaa alas olkap‰ille; Nora ei sit‰ huomaa, vaan yh‰ tanssii. Rouva Linde astuu sis‰‰n.)_ _Rouva Linde (seisahtuu oveen, ik‰‰n kuin ‰‰nens‰ olisi sulkeunut.)_ Aa --! _Nora (tanssien.)_ T‰ss‰ n‰et iloa, Kristiina. _Helmer._ Mutta, armas Nora-kulta, tanssithan, ik‰‰nkuin henki olisi vaarassa. _Nora._ Niin se onkin. _Helmer._ Rank, lakkaa soittamasta; onhan t‰‰ selv‰‰ hulluutta. Lakkaa, sanon min‰. _(Rank lakkaa soittamasta ja Nora seisahtuu ‰kki‰.)_ _Helmer (Noralle.)_ T‰t‰p‰ en olisi uskonut. Olethan unohtanut kaikki, mit‰ sinulle opetin. _Nora (viskaa pois tamburinon.)_ N‰etkˆs sen nyt itsekin! _Helmer._ T‰ss‰ tarvitaan oikein johdatusta. _Nora._ Niin, n‰eth‰n kuinka tarpeellinen se on. Sinun pit‰‰ johdattaa minua viimeiseen asti. Lupaatkos sen, Torvald? _Helmer._ Siihen voit t‰ydesti luottaa. _Nora._ Ei sinulla saa t‰n‰‰n eik‰ huomenna olla mit‰‰n muuta mieless‰, paitsi minua -- et saa aukaista mit‰‰n kirjett‰ -- et kirjelaatikkoakaan. _Helmer._ Ahaa, sin‰ yh‰ viel‰ pelk‰‰t tuota miest‰ -- _Nora._ Pelk‰‰n, pelk‰‰n sit‰kin. _Helmer._ Nora, sen n‰en k‰ytˆksest‰s, joku kirje h‰nelt‰ on tuossa kirjelaatikossa. _Nora._ En tied‰, vaan kyll‰ luulen; mutta sin‰ et saa nyt lukea mit‰‰n sellaista; ei saa tulla mit‰‰n ilke‰‰ v‰lillemme, ennenkuin kaikki on loppunut. _Rank (hiljaa Helmerille.)_ ƒl‰ h‰nt‰ vastusta. _Helmer (syleilee vaimoansa.)_ T‰ytyyh‰n tehd‰ lapselle mieliksi. Mutta huomenna yˆll‰, tanssisi j‰lkeen -- _Nora._ Silloin olet vapaa lupauksestas. _Sis‰piika (oikeanpuolisessa ovessa.)_ Rouva, ruoka on pˆyd‰ll‰. _Nora._ Tuo sampanjaa sis‰‰n, Leena. _Sis‰piika._ Hyv‰ on, rouva. _(menee ulos.)_ _Helmer._ Hei, hei -- suuret kemut siis! _Nora._ Sampanja-pidot aamun valkenemiseen asti. _(huutaa.)_ Ja v‰h‰n konfehtia, Leena, paljon --, t‰ksi kerraksi vain. _Helmer (tarttuu Noran k‰siin.)_ Kas niin, kas niin; ei tuommoista hurjaa pelkoa. Ole nyt taas pieni leivolintuseni, niinkuin tapasi on. _Nora._ Hyv‰, hyv‰, siksi kyll‰ tulen. Mutta menepp‰s sis‰‰n ennalta; ja te myˆs, tohtori Rank. Kristiina, auta sin‰ minua, ett‰ taas saan tukkani laitokseen. _Rank (hiljaa, menness‰‰n.)_ Eih‰n toki liene jotain -- jotain tuommoista tulossa? _Helmer._ Viel‰ vai, veikkonen. Ei siin‰ ole muuta, paitsi tuota lapsimaista pelkoa, josta sinulle puhuin. _(Menev‰t oikealle pois.)_ _Nora._ No!? _Rouva Linde._ L‰htenyt maalle. _Nora._ Sen n‰in jo silmist‰si. _Rouva Linde._ H‰n tulee kotiin huomenna illalla. Min‰ j‰tin h‰nelle pienen kirjeen. _Nora._ Sit‰ ei olisi pit‰nyt tehd‰. ƒl‰ est‰ mit‰‰n tapahtumasta. Onpa kuitenkin aika riemullista k‰vell‰ t‰ss‰ ja odottaa tuon kumman tapahtumista. _Rouva Linde._ Mit‰ sin‰ sitten odotat? _Nora._ Oh, sit‰ et sin‰ voi ymm‰rt‰‰. Mene sis‰‰n herrojen luokse; min‰kin tulen paikalla j‰ljest‰. _(Rouva Linde menee ruokakamariin.)_ _Nora (seisoo hetkisen, ik‰‰nkuin asettaakseen levottomuuttansa: katsoo sitten kelloansa.)_ Viis. Seitsem‰n tuntia syd‰n-yˆhˆn. Sitten kaksikymment‰nelj‰ tuntia seuraavaan syd‰n-yˆhˆn. Silloin Tarantella-tanssini loppuu. Kaksikymment‰nelj‰ ja seitsem‰n kolmekymment‰-yksi tuntia en‰‰ elett‰v‰‰. _Helmer (oikeanpuolisessa ovessa.)_ Vaan, mihink‰s sitten pikku leivolintuseni j‰i? _Nora (juoksee h‰nelle vastaan, syli avoinna.)_ T‰ss‰ on leivolintusesi! Kolmas N‰ytˆs. _(Sama huone. Sohvanpˆyt‰ sen ymp‰rill‰ olevine tuolineen on muutettu keskelle lattiata. Palava lamppu pˆyd‰ll‰. Ovi etuhuoneesen on avoinna. Tanssisoittoa kuuluu yl‰kerrasta.)_ _(*Rouva Linde* istuu pˆyd‰n ‰‰ress‰ ja selailee hajamielin jotakin kirjaa, koittelee lukea, vaan ei n‰y voivan pit‰‰ ajatuksiansa koossa; kuultelee pari kertaa tarkkaan ulko-ovea kohti)._ _Rouva Linde (katselee kelloansa.)_ Ei viel‰k‰‰n. Ja nyt olisi kumminkin jo aika. Ellei h‰n vain -- _(kuultelee j‰lleen.)_ Ah, siin‰ h‰n on. _(menee hiljaan etuhuoneesen ja avaa varovasti ulko-oven; kuuluu hiljaisia askeleita rappusilla; h‰n kuiskasee:)_ Tulkaa sis‰‰n. T‰‰ll' ei ole ket‰‰n. _Asianajaja Krogstad (ovessa.)_ Lˆysin kotonani kirjeen teilt‰. Mit‰ t‰m‰ tiet‰‰? _Rouva Linde._ Minun t‰ytyy v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti puhua teid‰n kanssanne. _Krogstad._ Vai niin? Ja pit‰‰kˆ sen v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti tapahtuman t‰ss‰ talossa? _Rouva Linde._ Minun kotonani se oli mahdotonta; minun huoneellani ei ole omaa sis‰‰nk‰yt‰v‰‰. Tulkaa sis‰‰n; me olemme aivan kahden kesken; piika nukkuu ja Helmerit ovat paalissa yl‰kerrassa. _Krogstad (astuu sis‰‰n.)_ Vai niin, vai Helmerit tanssivat t‰n'iltana? Oikein tottako? _Rouva Linde._ Niin, miks' eiv‰t sit‰ tekisi? _Krogstad._ No niin, miks'ei. _Rouva Linde._ Niin, Krogstad, puhukaamme nyt kesken‰mme. _Krogstad._ Onko meill‰ kahdella viel‰ mit‰‰n puhuteltavaa kesken‰mme? _Rouva Linde._ Meill‰ on kesken‰mme paljon puhumista. _Krogstad._ Sit‰ en olisi uskonut. _Rouva Linde._ Ette, sill‰ te ette ole milloinkaan ymm‰rt‰neet minua oikein. _Krogstad._ Oliko siin‰ mit‰‰n muuta ymm‰rt‰mist‰, kuin se, mik‰ on niin tavallista maailmassa? Syd‰mmetˆn nainen antaa miehelle rukkaset kun h‰nelle tarjoutuu jotakin edullisempaa. _Rouva Linde._ Luuletteko, ett‰ min‰ olen niin aivan ilman syd‰mmett‰? Ja luuletteko, ett‰ min‰ helpolla syd‰mmell‰ rikoin v‰limme? _Krogstad._ Ettekˆ sit‰? _Rouva Linde._ Krogstad, oletteko todellakin uskoneet sit‰? _Krogstad._ Jos ei asia ollut niin, miksip‰ silloin kirjoititte minulle semmoista kuin te teitte? _Rouva Linde._ Enh‰n muuta voinut. Kun minun tuli rikkoa v‰limme, niin olihan se minun velvollisuuteni juurinensa h‰vitt‰‰ teiss‰ kaikki, mit‰ te tunsitte minua kohtaan. _Krogstad (v‰‰nt‰‰ k‰si‰ns‰.)_ Vai sill‰ tavoin. Ja t‰t‰ -- t‰t‰ ainoastaan rahojen t‰hden! _Rouva Linde._ ƒlk‰‰ unohtako, ett‰ minulla oli apua tarvitseva ‰iti ja kaksi pient‰ velje‰. Me emme voineet odottaa teit‰, Krogstad; siihen aikaan tulevaisuutenne viel‰ h‰m‰rti kaukana. _Krogstad._ Olkoon niin; vaan teill‰ ei ollut oikeutta hylj‰t‰ minua toisen miehen t‰hden. _Rouva Linde._ Niin, en tied‰. Useasti olen kysynyt itselt‰ni, oliko minulla oikeutta siihen. _Krogstad (hiljemmin.)_ Teid‰t kadottaessani oli minusta ik‰‰nkuin kaikki vahva pohja olisi vierinyt pois jalkojeni alta. Katsokaa minuun, nyt olen min‰ niinkuin haaksirikkoon joutunut mies laivahylyll‰. _Rouva Linde._ Apu lienee l‰hell‰. _Krogstad._ Se oli l‰hell‰; mutta silloin tulitte te ja astuitte v‰liin. _Rouva Linde._ Tiet‰m‰tt‰ni, Krogstad. Vasta t‰n‰p‰n‰ sain sen tiet‰‰, ett‰ min‰ tulen teid‰n sijaanne Pankkiin. _Krogstad._ Min‰ uskon teit‰, kun sen sanotte. Mutta nyt, kun sen tied‰tte, ettekˆ sittenk‰‰n per‰y? _Rouva Linde._ Ei; sill‰ se ei kumminkaan hyˆdytt‰isi teit‰ ollenkaan. _Krogstad._ Oh, hyˆdytt‰is, hyˆdytt‰is --; min‰ sen tekisin kumminkin. _Rouva Linde._ Olen oppinut toimimaan j‰rkev‰sti. El‰m‰ ja kova, katkera t‰ytymys ovat sit‰ opettaneet minulle. _Krogstad._ Ja el‰m‰ on opettanut minua ei luottamaan puhetapoihin. _Rouva Linde._ Niin on el‰m‰ opettanut teille sangen j‰rkev‰n asian. Mutta tekoihin kumminkin luottanette? _Krogstad._ Mit‰ sill‰ tarkoitatte? _Rouva Linde._ Sanoitte olevanne kuin haaksirikkoon joutunut mies laivahylyll‰. _Krogstad._ Sit‰p‰ minulla oli syyt‰ kyll‰ sanoa. _Rouva Linde._ Min‰ istun myˆs niinkuin haaksirikkoon joutunut vaimo laivahylyll‰. Ei ket‰‰n, jota surisin, eik‰ ket‰‰n, josta huolta pit‰isin. _Krogstad._ Itse sen olette valinneet. _Rouva Linde._ Ei ollut muuta valittavana silloin. _Krogstad._ No, ent‰s sitten? _Rouva Linde._ Krogstad, jospa nyt me kaksi haaksirikkoon joutunutta voisimme tulla toinen toisensa luokse. _Krogstad._ Mit‰s sanottekaan? _Rouva Linde._ Kaksi samalla laivahylyll‰ tulevat aina paremmin toimeen kuin kumpainenkin heist‰ yksin‰‰n omallaan. _Krogstad._ Kristiina. _Rouva Linde._ Mink‰t‰hden luulette minun tulleeni t‰nne kaupunkiin? _Krogstad._ Olisitteko muistaneet minua? _Rouva Linde._ Minun tulee tehd‰ tyˆt‰, jos mielin el‰‰. Koko ik‰ni, niin kauas kuin saatan muistaa, olen min‰ tyˆt‰ tehnyt, ja se on ollut mun paras ja ainoa iloni. Mutta nyt olen min‰ ypˆyksin‰ni maailmassa, niin kauhean tyhj‰n‰ ja hylj‰ttyn‰. Tehd‰ tyˆt‰ omaksi eduksi, siit‰ ei ole mit‰‰n iloa. Krogstad, hankkikaa minulle joku ja jotakin, joitten eduksi tekisin tyˆt‰. _Krogstad._ Tuommoista min‰ en usko. Se ei ole muuta kuin kiihoittunut naisen ylpeys, joka antaa itsens‰ noin altiiksi. _Rouva Linde._ Olettenko koskaan huomanneet minussa kiihoittunutta mielt‰? _Krogstad._ Voisitteko todellakin sit‰? Sanokaa -- tunnettenko t‰ydellisesti minun entisyyteni? _Rouva Linde._ Tunnen. _Krogstad._ Ja tied‰ttenkˆ min‰ miehen‰ minua t‰‰ll‰ pidet‰‰n? _Rouva Linde._ Kuuluipa ennen teid‰n puheestanne kuin olisitte arvelleet minun kanssani muuttuvanne toisenlaiseksi. _Krogstad._ Sen tied‰n aivan varmaan. _Rouva Linde._ Eikˆ se voisi viel‰kin tapahtua? _Krogstad._ Kristiina; -- tuon sanotte aivan vakaalla mielell‰! Niin, sen teette. Min‰ n‰en sen silmist‰nne. Onko teill‰ siis todellakin uskallusta --? _Rouva Linde._ Min‰ olen jonkun tarpeessa, jolle voisin olla ‰itin‰; ja teid‰n lapsenne tarvitsevat ‰iti‰. Me molemmat tarvitsemme toisiamme. Krogstad, min‰ luotan luontonne perijuureen; -- min‰ uskallan kaikki yhdess‰ teid‰n kanssanne. _Krogstad. (tarttuu h‰nen k‰siins‰.)_ Kiitos, kiitos, Kristiina; -- nyt tied‰n min‰kin miten voin kohota arvoon muitten silmiss‰. -- Ah, vaan minulta unohtui -- _Rouva Linde. (kuultelee.)_ Hist! Tarantellaa! Menk‰‰, menk‰‰! _Krogstad._ Mink‰ t‰hden? Mit‰ se on? _Rouva Linde._ Kuulettenko tuota tanssia tuolla yl‰h‰ll‰? Kun se on loppunut voimme odottaa heit‰ tulevaksi. _Krogstad._ Hyv‰, min‰ l‰hden. Onhan se kaikki turhaan. Te ette tietysti tied‰ mihink‰ toimeen olen ryhtynyt Helmeri‰ vastaan. _Rouva Linde._ Tied‰n, Krogstad, min‰ tied‰n sen. _Krogstad._ Ja kumminkin olisi teill‰ uskallusta --? _Rouva Linde._ Min‰ tied‰n hyvin, mihin ep‰toivo voi saattaa semmoisen miehen kuin te olette. _Krogstad._ Ah, jospa voisin tehty‰ saada tekem‰ttˆm‰ksi! _Rouva Linde._ Sen kyll‰ voisitte, sill‰ teid‰n kirjeenne on viel‰ kirjelaatikossa. _Krogstad._ Olettenko varma siit‰? _Rouva Linde._ Aivan varma; mutta -- _Krogstad. (katselee tarkastellen h‰nt‰.)_ Olisiko asia niin ymm‰rrett‰v‰? Te tahdotten pelastaa yst‰v‰t‰nne mihin hintaan tahansa. Sanokaa se yht‰ hyvin suoraan. Onko asia niin? _Rouva Linde._ Krogstad; joka kerran on myˆnyt itsens‰ toisten t‰hden, h‰n ei tee sit‰ en‰‰ toistamiseen. _Krogstad._ Tahdon pyyt‰‰ kirjett‰ni takaisin. _Rouva Linde._ Ei, ‰lk‰‰. _Krogstad._ No tietysti; min‰ odotan t‰‰ll‰ kunnes Helmer tulee alas; min‰ sanon h‰nelle, ett‰ h‰nen tulee antaa minulle kirjeeni takaisin, -- ett‰ se koskee ainoastaan minun ylˆssanomistani, -- ett‰ h‰nen ei pid‰ lukea sit‰ -- _Rouva Linde._ Ei, Krogstad! ‰lk‰‰ vaatiko kirjett‰nne takaisin. _Krogstad._ Mutta sanokaa minulle, ettekˆ juuri sen vuoksi minua t‰nne kutsuneet? _Rouva Linde._ Sen tein ensi h‰d‰ss‰; mutta nyt on koko vuorokausi kulunut ja sill‰ ajalla olen huomannut uskomattomia seikkoja t‰ss‰ talossa. Helmer saakoon tiet‰‰ kaikki; tuo onneton salaisuus tulkoon ilmi; asia tulkoon t‰ydellisesti selville heid‰n kahden v‰lill‰; mahdotonta on jatkaa el‰m‰t‰ kaikkine noine peittelemisineen ja verukkeineen. _Krogstad._ No hyv‰; jos siis uskallatten sit‰ --. Mutta _yhden_ asian voin kaikissa tapauksissa tehd‰, ja se on paikalla teht‰v‰ -- _Rouva Linde. (kuultelee.)_ Joutukaa! Pois, pois! Tanssi on loppunut; me emme voi olla turvallisina hetke‰k‰‰n en‰‰. _Krogstad._ Min‰ odotan teit‰ tuolla alhaalla. _Rouva Linde._ Niin, tehk‰‰ se; saattakaa minua portilleni asti. _Krogstad._ N‰in sanomattoman onnellinen en ole koskaan ennen ollut. _(menee ulos ulko-oven kautta; ovi etuhuoneen ja salin v‰lill‰ j‰‰ edelleen avoimeksi.)_ _Rouva Linde. (siivoaa hiukan huonetta ja panee p‰‰llysnuttunsa reilaan.)_ Mik‰ k‰‰nne! Niin, mik‰ k‰‰nne! Ihmisi‰, joita varten on tyˆt‰ tekeminen, -- joita varten on el‰minen; koti, johon saatan tuottaa iloa ja hauskuutta. No, siit‰ on tietysti kiinni pidett‰v‰ --. Voi, jos tulisivat kohta -- Ahaa, siin‰ ne ovatkin. Takki p‰‰lle. _(Ottaa hatun ja takin.)_ _(Helmerin ja Noran ‰‰net kuuluvat ulkoa; avain v‰‰nnet‰‰n ja Helmer tuo Noran melkein v‰kisin etuhuoneesen. Nora on puettu italialaiseen pukuun suuri musta shaali p‰‰ll‰ns‰; Helmer on juhla-vaatteissa, avonainen musta domino p‰‰ll‰.)_ _Nora. (viel‰ ovella, vastustellen.)_ Ei, ei, ei t‰nne sis‰‰n! Tahdon ylˆs j‰lleen. En tahdo menn‰ pois niin aikaiseen. _Helmer._ Mutta Nora-kulta -- _Nora._ Oi, min‰ rukoilemalla pyyd‰n sinua Torvald; min‰ pyyd‰n sinua niin syd‰mmellisen hartaasti, -- ainoastaan yhden tunnin viel‰! _Helmer._ Ei minuutiakaan, armas Norani. Sin‰ tied‰t, mik‰ v‰lipuhe meill‰ oli. Kas niin; k‰y sis‰‰n; sin‰ seisot t‰ss‰ ja vilustut. _(h‰n vie Noran, huolimatta h‰nen vastustelemisestaan, mukavasti huoneesen.)_ _Rouva Linde._ Hyv'iltaa. _Nora._ Kristiina! _Helmer._ Mit‰, rouva Linde, olettenko t‰‰ll‰ n‰in myˆh‰‰n? _Rouva Linde._ Niin, suokaa anteeksi; tahdoin niin mielell‰ni n‰hd‰ Noraa h‰nen hempuvaatteissaan. _Nora._ Oletkos istunut t‰‰ll‰ minua odotellen? _Rouva Linde._ Olen; pahaksi onneksi en enn‰tt‰nyt t‰nne aikaisin kyll‰; sin‰ olit jo tuolla ylh‰‰ll‰; ja niin arvelin min‰, etten saata l‰hte‰ t‰‰lt‰, ennenkuin olen sinut n‰hnyt. _Helmer. (ottaa Noran shaalin h‰nen p‰‰lt‰ns‰.)_ Niin, katsokaa tarkkaan h‰nt‰. Luulisinpa ett‰ h‰nt‰ kyll‰ kelpaa katsella. Eikˆs h‰n ole kaunis, rouva Linde? _Rouva Linde._ Niin, se t‰ytyy myˆnt‰‰ -- _Helmer._ Eikˆ h‰n ole ihmeellisen kaunis? Semmoinen olikin yleinen mieli seurassa. Mutta kauhean itsep‰inen h‰n on, -- tuo armas, pikku lello. Mit‰s sille teemme? Voitteko uskoa, ett‰ minun t‰ytyi melkein v‰kisin tuoda h‰net sielt‰ pois. _Nora._ Oh, Torvald, sin‰ viel‰ kadut sit‰, kun et sallinut minun viipy‰ vaikkapa vain puoli tuntia lis‰ksi. _Helmer._ Siin‰ kuulette, rouva. H‰n tanssii Tarantellaansa, -- saa ‰‰rettˆm‰sti mieltymyksen osoituksia, -- joka oli hyvin ansaittu, -- vaikka h‰nen esityksess‰‰n kenties oli melkoisesti luonnollisuutta; min‰ tarkoitan, -- hiukan enemm‰n kuin, tarkkaan punniten, saattaa soveltua yhteen taiteen vaatimusten kanssa. Mutta olkoon menneeksi! P‰‰-asia on, -- h‰n saa mieltymyst‰; saa ‰‰rettˆm‰sti mieltymyst‰. Antaisinko min‰ nyt h‰nen j‰‰d‰ sinne t‰m‰n per‰st‰? Heikontamaan vaikutusta? Eip‰s; min‰ otin pikku, kauniin Kaprityttˆni -- kaprisisen Kaprityttˆseni voisin sanoa -- kainalooni; kiersimme kiireesti salin ymp‰ri; kumarsimme joka haaralle, ja -- niinkuin romaaneissa sanotaan -- tuo kaunis n‰kˆ ompi kadonnut. Lopun tulee aina olla vaikuttavainen, rouva Linde; vaan _sit‰_ minun on mahdotonta saada Noran k‰sitt‰m‰‰n. Puuh, kun t‰‰ll‰ on l‰mmin. _(heitt‰‰ dominon tuolille ja avaa oven kamariinsa.)_ Mit‰? Pime‰h‰n siell‰ on. No niin; tietysti. Suokaa anteeksi -- _(h‰n menee sinne sis‰‰n ja sytytt‰‰ pari kynttil‰t‰ palamaan.)_ _Nora. (kuiskaa ripe‰sti ja heng‰styneen‰.)_ No?! _Rouva Linde. (hiljaa.)_ Olen puhunut h‰nen kanssaan. _Nora._ Ent‰s sitten --? _Rouva Linde._ Nora, -- sano kaikkityyni miehellesi. _Nora. (langenneella ‰‰nell‰.)_ Sen min‰ arvasin. _Rouva Linde._ Sinun ei huoli pelj‰t‰ mit‰‰n Krogstadin puolelta; mutta puhua sinun pit‰‰. _Nora._ Min‰ en puhu. _Rouva Linde._ Niin puhuu kirje. _Nora._ Kiitos, Kristiina; nyt tied‰n, mit‰ minun tulee tehd‰. Hist --! _Helmer. (tulee sis‰lle j‰lleen.)_ No, rouva, olettenko ihailleet h‰nt‰? _Rouva Linde._ Olen; ja nyt tahdon sanoa hyv‰‰ yˆt‰? _Helmer._ Oh mit‰, nytkˆ jo? Onko se teid‰n, t‰m‰ neulomustyˆ? _Rouva Linde. (ottaa sen.)_ On; kiitos; olinpa unohtaa sen. _Helmer._ Te neulotten siis? _Rouva Linde._ Niin teen. _Helmer._ Tied‰ttenkˆ mit‰, teid‰n pit‰isi mieluummin harjoittaa korko-ompelusta. _Rouva Linde._ Vai niin? Miksik‰ sit‰? _Helmer._ Koska se on paljon kauniimpaa. Tahdottenko n‰hd‰; korko-ommeltava pidet‰‰n t‰ll‰ tavoin vasemmalla k‰dell‰ ja sitten k‰ytet‰‰n neulaa oikealla k‰dell‰ -- t‰ll‰ tavoin -- ulos keve‰‰n pitk‰‰n kaareen; eikˆ niin --? _Rouva Linde._ Niin, saattaa kyll‰ olla -- _Helmer._ Kun sit‰ vastoin neulominen -- se ei milloinkaan voi olla muuta kuin ep‰kaunista; katsokaas; nuo yhteen likistetyt k‰sivarret -- neulouspuikot, jotka kulkevat ylˆs ja alas; -- siin‰ on jotakin kiinalaista. -- Ah, se oli todellakin mainiota sampanjaa, jota siell‰ tarjottiin. _Rouva Linde._ Niin, hyv‰‰ yˆt‰, Nora, ‰l‰kk‰ en‰‰ ole itsep‰inen. _Helmer._ Hyvin sanottu, rouva Linde! _Rouva Linde._ Hyv‰‰ yˆt‰, herra tirehtˆri. _Helmer. (saattaa h‰nt‰ ovelle.)_ Hyv‰‰ yˆt‰, hyv‰‰ yˆt‰; min‰ toivon teid‰n p‰‰sev‰nne hyvin kotiin? Min‰ niin mielell‰ni --; vaan eih‰n se ole mik‰‰n pitk‰ matka, mik‰ teid‰n on k‰yt‰v‰n‰. Hyv‰‰ yˆt‰, hyv‰‰ yˆt‰. _(Rouva Linde menee; Helmer lukitsee oven h‰nen j‰lest‰ns‰ ja tulee j‰lleen sis‰‰n.)_ Kas niin; vihdoinkin h‰n saatiin menem‰‰n. H‰n on kauhean ik‰v‰, tuo vaimo. _Nora._ Etkˆs ole hyvin v‰synyt, Torvald? _Helmer._ En, en ollenkaan. _Nora._ Eikˆs sinua nukutakkaan? _Helmer._ Ei rahtuakaan; p‰invastoin tunnen itseni ‰‰rettˆm‰n virke‰ksi. Ent‰s sin‰? No, sin‰ n‰yt‰t oikein sek‰ v‰syneelt‰ ett‰ uniselta. _Nora._ Niin, min‰ olen hyvin v‰synyt. Min‰ tahdon kohta k‰yd‰ nukkumaan. _Helmer._ N‰etkˆs; n‰etkˆs! Oli siis kumminkin oikein tehty minulta, ettemme viipyneet kauemmin. _Nora._ Oh, kaikki on oikein tehty mit‰ sin‰ teet. _Helmer. (suutelee h‰nen otsaansa.)_ Nyt puhuu leivolintunen niin kuin se olisi ihminen. Vaan huomasitko kuinka iloinen Rank oli t‰n‰ iltana? _Nora._ Vai niin? Oliko h‰n iloinen? Min‰ en saanut puhua h‰nen kanssaan. _Helmer._ Tuskinpa min‰k‰‰n; vaan min‰ en ole moneen aikaan n‰hnyt h‰nt‰ niin hyv‰ll‰ tuulella, _(katselee v‰h‰n aikaa Noraa; tulee sitten l‰hemm‰ksi.)_ Hm, -- ompa kumminkin ihanata olla omassa kodissaan j‰lleen; olla aivan kahden kesken sinun kanssasi. -- Oi, sin‰ vieh‰tt‰v‰, kaunis nuori vaimo! _Nora._ ƒl‰ katso minuun tuolla tavoin, Torvald! _Helmer._ Enkˆs katselisi kallihinta omaisuuttani? Kaikkea tuota ihanuutta, joka on minun omani, ainoastaan minun, minun kaikkinensa. _Nora. (menee toiselle puolelle pˆyt‰‰.)_ ƒl‰ puhu minulle tuolla tavoin t‰n‰ yˆn‰. _Helmer. (seuraa j‰lest‰)._ Sinulla on viel‰ Tarantella suonissasi, huomaan ma. Ja se tekee sinut viel‰kin vieh‰tt‰v‰mm‰ksi. Kuuleppas! Nyt alkavat vieraat menn‰. _(hiljemmin.)_ Nora, -- kohta on hiljaista koko talossa. _Nora._ Niin, sit‰ toivon. _Helmer._ Niin, eikˆ totta, oma armas Norani? Oi, tied‰tkˆs, -- kun min‰ tuolla tavoin olen sinun kanssasi ulkona seuroissa, -- tied‰tkˆs, miksi min‰ puhun sinulle niin v‰h‰n, pysyn niin erill‰ni sinusta, l‰het‰n sinulle vain salaisen silm‰yksen toisinaan, -- tied‰tkˆs, miksi min‰ sit‰ teen. Se on sent‰hden, ett‰ min‰ silloin mieless‰ni kuvailen sinun olevan mun salaisesti rakastettuni, nuoren salaisuudessa kihlattuni, eik‰ kenenk‰‰n aavistavan ett‰ meid‰n v‰lill‰mme on mit‰‰n sidett‰. _Nora._ Niin, niin, niin; kyll‰h‰n tied‰n, ett‰ kaikki sinun ajatuksesi ovat minun luonani. _Helmer._ Ja kun meid‰n sitten tulee l‰hte‰ pois, ja min‰ panen shaalin sinun hienoille, nuoruuden noreille hartioillesi, -- tuolle kumman kauniille kaulallesi, -- silloin ajattelen mieless‰ni, ett‰ sin‰ olet nuori morsiameni, ett‰ me juuri tulemme vihilt‰, ett‰ min‰ ensikertaa vien sinut asuntooni, -- ett‰ min‰ ensikertaa olen kahden kesken sinun kanssasi, -- aivan kahden kesken kanssasi, sin‰ nuori, vapiseva kaunotar! Koko t‰m‰n illan en ole halannut muuta kuin sinua. Kun min‰ n‰in sinun kiit‰v‰n ja houkuttelevan tarantellassa, -- kiehui vereni; min‰ en k‰rsinyt sit‰ kauemmin; -- sent‰hden otin min‰ sinut niin aikaiseen t‰nne alas -- _Nora._ Mene nyt, Torvald! Sinun pit‰‰ menn‰ pois minun luotani. Min‰ en tahdo kaikkea t‰t‰. _Helmer._ Mit‰ t‰m‰ tiet‰‰? Teetkˆ pilkkaa minusta, Noraseni. Et tahdo; et tahdo? Enkˆ min‰ ole sinun aviomiehesi --? _(ulko-ovella koputetaan.)_ _Nora (s‰ik‰htyen.)_ Kuulitkos --? _Helmer (etuhuoneesen p‰in.)_ Kuka siell‰ on? _Tohtori Rank (ulkoa.)_ Min‰ se olen. Saanko hetkeksi tulla sis‰‰n? _Helmer (hiljaa, n‰rk‰styneen‰.)_ Noh, mit‰p‰ h‰n nyt tahtoo? _(‰‰neen.)_ Odota v‰h‰n. _(menee ja avaa oven.)_ No, ompa siivosti tehty, ettet mene meid‰n ovemme ohitse. _Rank._ Minusta oli kuin olisin kuullut sinun ‰‰nt‰si, niin tekip‰ mieleni pist‰yty‰ t‰nne sis‰‰n. _(antaa silm‰ns‰ kulkea ymp‰ri huonetta.)_ Niin, niin, n‰m‰ rakkaat, tutut paikat. Teill‰ on rauhallista ja hauskaa kodissanne, teill‰ kahdella. _Helmer._ N‰yttip‰ silt‰ kun olisit viihtynyt sangen hyvin tuolla ylh‰‰ll‰kin. _Rank._ Oivallisesti. Miksi en sit‰ olisi tehnyt? Miksi ei pit‰isi kokea kaikkea t‰ss‰ maailmassa? Ainakin sen verran, mink‰ voi, ja niin kauan kuin voi. Viinit olivat oivallisia -- _Helmer._ Etenkin sampanja. _Rank._ Huomasitko sin‰kin sen? Onpa miltei uskomatonta, kuinka paljon voin viruttaa kurkustani alas. _Nora._ Torvald joi myˆs paljon sampanjaa t‰n‰ iltana. _Rank._ Vai niin? _Nora._ Niin; ja silloin on h‰n aina niin iloinen per‰st‰p‰in. _Rank._ No, miksei illalla saisi iloita hyvin k‰ytetyn p‰iv‰n per‰st‰? _Helmer._ Hyvin k‰ytetyn; siit‰, paha kyll‰, min‰ en saata kerskata. _Rank (lyˆ h‰nt‰ olkap‰‰lle.)_ Mutta sen saatan min‰, tied‰tkˆs. _Nora._ Tohtori Rank, olette varmaankin toimittaneet tieteellisen tutkimuksen t‰n‰p‰n‰. _Rank._ Niin juuri. _Helmer._ Kas, kas; pikku Nora puhuu tieteellisist‰ tutkimuksista! _Nora._ Ja saanko toivottaa teille onnea johtop‰‰tˆksen suhteen? _Rank._ No, sit‰ kyll‰ saatte. _Nora._ Se oli siis hyv‰? _Rank._ Mahdollisuutta myˆten paras sek‰ l‰‰k‰rille ett‰ hoidettavalle, -- visseytt‰. _Nora (ripe‰sti ja tarkastellen h‰nt‰.)_ Visseytt‰? _Rank._ T‰ydellinen visseys. Enkˆ min‰ siis tekisi iltaa iloiseksi sen per‰st‰? _Nora._ Siin‰ teitte oikein, tohtori Rank. _Helmer._ Sen sanon min‰kin; kunhan vain huomenna p‰‰set kohmelosta. _Rank._ No, eih‰n mit‰‰n saa ilmaiseksi t‰ss‰ el‰m‰ss‰. _Nora._ Tohtori Rank, -- te varmaankin pid‰tte paljon maskeraateista? _Rank._ Niin, kun on hyvin monta lystillist‰ valepukua -- _Nora._ Kuulkaapas; miksik‰ me molemmat pukeumme tulevassa maskeraatissa? _Helmer._ Pikku hepakko -- joko sin‰ ajattelet tulevaa maskeraatia? _Rank._ Mekˆ molemmat? No, sen sanon teille; teid‰n tulee olla onnen lapsena -- _Helmer._ Niin, mutta keksip‰ puku, joka voi sit‰ osoittaa. _Rank._ Anna vaimosi tulla semmoisena kuin h‰n on -- _Helmer._ Se on tosiaankin sattuvasti sanottu. Vaan etkˆs tied‰, min‰ itse tahtoisit olla? _Rank._ Tied‰n, velikulta; sen olen saanut aivan selv‰ksi. _Helmer._ No? _Rank._ Ensitulevassa maskeraatissa tahdon olla n‰kym‰tˆnn‰. _Helmer._ Sep‰ oli sukkela mielijohde! _Rank._ Lˆytyy iso, musta hattu --; etkˆs ole kuullut puhuttavan n‰kym‰ttˆmyydenhatusta? Sen kun panet p‰‰h‰si, niin ei kukaan voi sinua n‰hd‰. _Helmer (vastahakoisesti hymyillen.)_ Niin, siin‰ olet oikeassa. _Rank._ Mutta per‰tih‰n min‰ unhotan, mink‰ vuoksi t‰nne tulin. Helmer, anna minulle sikari, yksi noita tummia Havannan. _Helmer._ Aivan mielell‰ni. _(tarjoo sikarikotelostaan.)_ _Rank (ottaa yhden ja leikkaa k‰rjen pois.)_ Kiitoksia. _Nora (ottaa tulitikulla tulta.)_ Sallikaa minun tarjota teille tulta. _Rank._ Kiitoksia siit‰. _(Nora pit‰‰ tikkua; h‰n sytytt‰‰ sikariansa.)_ Ja nyt, j‰‰k‰‰ hyv‰sti! _Helmer._ Hyv‰sti, hyv‰sti, velikulta! _Nora._ Nukkukaa hyvin, tohtori Rank. _Rank._ Kiitoksia hyv‰st‰ suomastanne. _Nora._ Toivottakaa minulle sit‰ samaa. _Rank._ Teillenkˆ? No, koska sit‰ tahdotten --. Nukkukaa hyvin. Ja kiitos tulesta _(h‰n nyyk‰ytt‰‰ p‰‰t‰ heille kumpaisellekin ja menee.)_ _Helmer (painuneella ‰‰nell‰.)_ H‰n oli juonut melkoisesti. _Nora (muuta ajatellen.)_ Ehk‰. _(Helmer ottaa avaimensa taskusta ja menee etuhuoneesen.)_ _Nora._ Torvald -- mit‰s siell‰ aiot? _Helmer._ Aion tyhjent‰‰ kirjelaatikkoa; se on t‰pˆsen t‰ynn‰ns‰; siin‰ ei ole sijaa sanomalehdille aamulla -- _Nora._ Aiotko tehd‰ tyˆt‰ t‰n‰ yˆn‰? _Helmer._ Tied‰th‰n, etten aio. -- Mit‰ t‰m‰ on? T‰‰ll‰ on joku k‰ynyt lukkoa koittamassa. _Nora._ Lukkoa --? _Helmer._ Aivan varmaan. Mik‰ siin‰ mahtaa olla? Enp‰ kumminkaan uskoisi piikojen --? T‰ss‰ on katkaistu hiusneula! Nora, se on sinun -- _Nora (ripe‰sti.)_ Niin lienev‰t lapset olleet -- _Helmer._ Siit‰ sinun tosiaankin tulee taivuttaa heit‰ pois. Hm, hm; -- no, sainpa vihdoinkin sen auki. _(ottaa mit‰ siin‰ on ja huutaa kyˆkkiin.)_ Leena? -- Leena; sammuta lamppu rappuisilla. _(h‰n tulee j‰lleen saliin ja lukitsee oven etuhuoneesen.)_ _Helmer (kirjeet k‰dess‰.)_ Kas t‰ss‰. Katsoppas, kuinka paljon sinne oli kokoontunut. _(selailee niit‰.)_ Mit‰ t‰m‰ on? _Nora (ikkunalla.)_ Kirje! Ei, ei, Torvald! _Helmer._ Kaksi k‰yntikorttia -- Rankilta. _Nora._ Tohtori Rankiltako? _Helmer (katselee niit‰.)_ L‰‰ketieteen tohtori Rank. Ne olivat p‰‰llimm‰isin‰; h‰n lienee menness‰ns‰ pist‰nyt ne laatikkoon. _Nora._ Onko niiss‰ mit‰‰n? _Helmer._ On musta risti nimen p‰‰ll‰. Kas t‰ss‰. Sep‰ kumminkin on kamoittava juoni. Onpa ik‰‰n kuin h‰n ilmoittaisi omasta kuolemastaan. _Nora._ Sen h‰n tekeekin. _Helmer._ Mit‰? Tied‰tkˆ mit‰‰n? Onko h‰n jotakin sanonut? _Nora._ On. Kun n‰m‰ kortit tulevat, niin h‰n on j‰tt‰nyt j‰‰hyv‰iset meille. H‰n sulkee itsens‰ sis‰‰n ja kuolee. _Helmer._ Yst‰v‰-raukkaani. Tiesinh‰n, etten saisi kauan h‰nt‰ pit‰‰. Mutta n‰in aikaiseen --. Ja sitten h‰n piileksen kuni haavoitettu otus. _Nora._ Kun sen _t‰ytyy_ tapahtua, niin on parasta, ett‰ se tapahtuu ilman sanoitta. Eikˆs niin, Torvald? _Helmer (k‰velee edes takaisin.)_ H‰n oli niin kasvanut yhteen meihin. Min‰ en voi sit‰ ajatella, ett‰ h‰n olisi poissa. H‰n, intohimoinensa ja yksin‰isyydell‰ns‰, oli ik‰‰nkuin pilvinen pohja meid‰n p‰iv‰n kirkkaalle onnellemme. No niin, ehk‰ on parasta n‰in. Ainakin h‰nelle. _(seisahtuu.)_ Ja kenties meillekin, Nora. Nyt meid‰n kummankin tulee turvautua ainoastaan toisihimme. _(ottaa h‰nt‰ syliins‰.)_ Oi, sin‰ rakastettu vaimoni; minusta on kuin en voisi lujasti kyll‰ pit‰‰ sinua kiinni. Tied‰tkˆs, Nora, -- usein toivon min‰, ett‰ joku ‰kkin‰inen vaara uhkaisi sinua, niin ett‰ min‰ voisin uskaltaa henkeni ja vereni ja kaikki, kaikki sinua pelastaakseni. _Nora (irtautuu h‰nest‰ ja sanoo ‰‰neen ja p‰‰tt‰v‰isesti:)_ Nyt sinun tulee lukea kirjeesi, Torvald. _Helmer._ Ei, ei; t‰n'yˆn‰ ei. Tahdon olla sinun luonasi, mun rakas vaimoni. _Nora._ Yst‰v‰si kuolemaa muistellen --? _Helmer._ Sin‰ olet oikeassa. T‰m‰ asia on saattanut meid‰t kumpaisenkin kauhistukseen; siihen on tullut ep‰kaunista meid‰n v‰lillemme; kuoleman ja h‰viˆn mietteit‰. T‰st‰ meid‰n tulee kokea p‰‰st‰ irti. Siihen asti --. Menk‰‰mme kumpikin omaan huoneesensa. _Nora (karkaa h‰nelle kaulaan.)_ Torvald, -- hyv‰‰ yˆt‰! Hyv‰‰ yˆt‰! _Helmer (suutelee h‰nt‰ otsalle.)_ Hyv‰‰ yˆt‰, s‰ pikku laululintuseni. Nuku makeasti, Nora. Nyt luen min‰ kirjeet l‰pi. _(h‰n menee kirjetukkunensa kamariinsa ja lukitsee oven j‰lest‰ns‰.)_ _Nora (silm‰t raivossa, hapuilee ymp‰ri huonetta, ottaa Helmerin dominon, heitt‰‰ sen ymp‰rillens‰ ja kuiskaa ripe‰sti, k‰he‰sti ja katkomalla.)_ Ei koskaan en‰‰ n‰hd‰ h‰nt‰. Ei koskaan. Ei koskaan. Ei koskaan. _(heitt‰‰ shaalinsa p‰‰h‰ns‰.)_ Eik‰ koskaan n‰hd‰ lapsiakaan en‰‰. Eip‰ niit‰k‰‰n. Ei koskaan; ei koskaan. -- Ui, tuota j‰‰kylm‰‰, mustaa vett‰! Ui, tuota pohjatonta --; tuota --. Oh, jospa se vain olisi ohitse. -- Nyt se on h‰nell‰; nyt h‰n lukee sit‰. Oh ei, ei; ei viel‰. Torvald, j‰‰ hyv‰sti, sin‰ sek‰ lapset -- _(H‰n aikoo tˆyt‰ist‰ ulos etuhuoneen kautta; samassa tempaa Helmer ovensa auki ja seisoo siin‰ avoin kirje k‰dess‰.)_ _Helmer._ Nora! _Nora (kiljaisee kovasti.)_ Ah --! _Helmer._ Mit‰ t‰m‰ on? Tied‰tkˆs, mit‰ t‰ss‰ kirjeess‰ seisoo? _Nora._ Tied‰n. Anna minun menn‰! Anna minun p‰‰st‰ ulos! _Helmer (pid‰tt‰‰ h‰nt‰.)_ Mihink‰s aiot? _Nora (kokee p‰‰st‰ irti.)_ Sin‰ et saa pelastaa minua, Torvald! _Helmer (kelleht‰‰ takaisin.)_ Tottako? Onko se totta, mit‰ h‰n kirjoittaa? Kauheata! Ei, ei; mahdotontahan se on, ett‰ t‰m‰ voisi olla totta. _Nora._ Se _on_ totta. Min‰ olen rakastanut sinua yli kaiken t‰ss‰ maailmassa. _Helmer._ Oh, ‰l‰ tule turhilla kierr‰ttelyksill‰. _Nora (ottaa askeleen h‰nt‰ kohti.)_ Torvald --! _Helmer._ Onnetonta sinua, -- mihink‰ vehkeesen olet ruvennut! _Nora._ Anna minun menn‰, sinun ei huoli kantaa sit‰ minun t‰hteni. Sinun ei huoli ottaa sit‰ p‰‰llesi. _Helmer._ Heit‰ jo ilveilykset. _(lukitsee etuhuoneen oven.)_ T‰h‰n sinun t‰ytyy j‰‰d‰ ja tehd‰ tili minulle. K‰sit‰tkˆs, mit‰ olet tehnyt? Vastaa minulle! K‰sit‰tkˆs sit‰? _Nora (katsoo lakkaamatta h‰neen ja sanoo kangistuneella ‰‰nell‰.)_ Niin, nyt alan k‰sitt‰‰ sit‰ perijuurin. _Helmer (k‰velee lattialla.)_ Oh, kuinka kauheasti olen her‰nnyt unestani. Kaikkina n‰in‰ kahdeksana vuotena, -- h‰n, joka oli minun iloni ja ylpeyteni, -- oli teeskentelij‰, valehtelija, pahempi, pahempikin, -- oli rikoksen tekij‰! -- Oh, tuota ‰‰retˆnt‰ h‰ijyytt‰, joka piilee kaiken t‰m‰n alla! Hyi, hyi! _Nora (on vaiti ja katsoo edelleen lakkaamatta h‰neen.)_ _Helmer (seisattuu h‰nen etehens‰.)_ Minun olisi pit‰nyt aavistaa jotakin semmoista tapahtuvan. Minun olisi pit‰nyt edelt‰p‰in arvata sit‰. Kaikki sinun is‰si lˆyh‰mieliset perusjohteet --. Vaiti! Kaikki is‰si lˆyh‰mieliset perusjohteet olet sin‰ perinyt. Ei uskontoa, ei siveytt‰, ei velvollisuuden tuntoa --. Voi, kuinka olen tullut rangaistuksi siit‰, ett‰ hellittelin h‰nt‰. Sinun t‰htesi min‰ sen tein; ja t‰ll‰ tavoin sin‰ palkitset minua. _Nora._ Niin, t‰ll‰ tavoin. _Helmer._ Nyt sin‰ olet h‰vitt‰nyt kaiken minun onneni. Koko tulevaisuuteni olet sin‰ hukannut. Oh, sit‰ on kauheata ajatella. Min‰ olen joutunut tunnottoman miehen valtaan; h‰n voi tehd‰ minun kanssani mit‰ h‰n tahtoo, vaatia minulta vaikka mit‰, k‰ske‰ minua mihin h‰nt‰ lyst‰‰; -- min‰ en tohdi hiiskahtaakaan. Ja n‰in kurjallisesti t‰ytyy minun hukkua ja vajota pohjaan kevytmielisen vaimon t‰hden! _Nora._ Kun min‰ olen poissa maailmasta, olet sin‰ vapaa. _Helmer._ Oh, heit‰ ilveesi! Semmoista puhetta oli is‰ll‰sikin aina valmiina. Mit‰s se minua hyˆdytt‰isi, ett‰ sin‰ olisit poissa maailmasta, kuten sanot? Se ei v‰hint‰k‰‰n minua hyˆdytt‰isi. H‰n voi kumminkin saattaa asian julkisuuteen; ja jos h‰n sen tekee, niin minua ehk‰ ep‰ill‰‰n tiet‰neeni sinun rikoksestasi. Luullaan ehk‰ viel‰, ett‰ min‰ olen seisonut sinun takanasi, -- ett‰ min‰ olen kehoittanut sinua siihen! Ja kaikesta t‰st‰ saan sinua kiitt‰‰, sinua, jota olen k‰sill‰ni kantanut koko avioelomme ajan. Jokos nyt k‰sit‰t, mit‰ olet rikkonut minua vastaan? _Nora (kylm‰ll‰ levollisuudella.)_ Jo. _Helmer._ T‰m‰ on niin uskomatonta, etten voi pit‰‰ sit‰ kiinni mieless‰ni. Vaan meid‰n tulee katsoa, ett‰ asia saadaan sovitetuksi. Ota shaali p‰‰lt‰si. Ota se p‰‰lt‰si, sanon min‰! Minun pit‰‰ koittaa saada h‰nt‰ tyydytetyksi tavalla tai toisella. Asia on saatettava painumaan alas mihin hintaan tahansa. -- Ja mit‰ sinuun ja minuun tulee, niin n‰ytt‰kˆˆn silt‰, kuin kaikki meid‰n v‰lill‰mme olisi entisell‰‰n. Mutta tietysti ainoastaan ihmisten silmiss‰. Sin‰ niin muodoin j‰‰t edelleen t‰h‰n taloon; se seuraa itsest‰ns‰. Mutta lapsiamme et saa kasvattaa; niit‰ en voi uskoa sinulle --. Oh, ett‰ minun t‰ytyy sanoa t‰t‰ h‰nelle jota niin palavasti olen rakastanut ja jota min‰ viel‰kin --! No, olkoon se mennytt‰! T‰st‰l‰hin ei en‰‰ ole kysymyst‰ onnesta; nyt on vain katsottava, miten saadaan s‰ilytetyksi j‰‰nnˆkset, p‰tk‰t, ulkomuoto -- _(etuhuoneen kelloa soitetaan.)_ _Helmer (s‰ik‰htyy.)_ Mit‰ se tiet‰‰? N‰in myˆh‰‰n. Jokohan tuo kauhein kauheimmista --! Joko h‰n --? K‰tke itsesi, Nora! Sano ett‰s olet sairaana. _(Nora j‰‰ seisomaan liikkumatonna. Helmer menee ja avaa etuhuoneen ovea.)_ _Sis‰piika (puoleksi alastonna etuhuoneessa.)_ T‰ss‰ tuli kirje rouvalle. _Helmer_, Anna se minulle. _(ottaa kirjeen ja lukitsee oven.)_ Niin, se on h‰nelt‰. Sin‰ et saa sit‰; min‰ tahdon itse lukea sen. _Nora._ Lue sin‰. _Helmer (lampun ‰‰ress‰.)_ Tuskin minulla on uskallusta siihen. Kenties olemme hukassa, sek‰ sin‰ ett‰ min‰. Ei; minun tulee se tiet‰‰. _(avaa kiireesti kirjeen; silm‰ilee pari rivi‰; katsoo kirjeess‰ olevaa paperia; riemunhuuto.)_ Nora. _Nora. (katsoo kysyv‰isesti h‰neen.)_ _Helmer._ Nora! Ei; minun pit‰‰ lukea se viel‰ kerta. -- Niin, niin; asia on niin. Min‰ olen pelastettu! Nora, min‰ olen pelastettu! _Nora._ Ent‰s min‰? _Helmer._ Sin‰, myˆs, tietysti; me olemme pelastetut kumpikin, sek‰ sin‰ ett‰ min‰. Kas t‰ss‰. H‰n l‰hett‰‰ sinulle velkakirjasi takaisin. H‰n kirjoittaa paheksivansa ja katuvansa --; ett‰ onnellinen k‰‰nne h‰nen el‰m‰ss‰‰n --; oh, yhdentekev‰‰p‰ se lienee mit‰ h‰n kirjoittaa. Me olemme pelastetut, Nora! Ei ole ket‰‰n, joka voisi tehd‰ sinulle mit‰‰n. Oi, Nora, Nora --; ei, ensin t‰m‰ inhoittava paperi pois mailmasta. Annas kun katson -- _(vilkaisee velkakirjaan.)_ En, min‰ en tahdo n‰hd‰ sit‰; se ‰lkˆˆn olko minulle muuta kuin unelmata kaikkityyni. _(rep‰isee velkakirjan sek‰ molemmat kirjeet palasiksi, heitt‰‰ kaikki uuniin ja katselee kuinka ne palavat.)_ Kas niin; nyt ei niit‰ en‰‰ ole olemassa. -- H‰n kirjoitti, ett‰ sin‰ jouluaatosta alkaen --. Oh, ne ovat mahtaneet olla kolme kauhean kauheata p‰iv‰‰ sinulle, Nora. _Nora._ Olen taistellut kovaa taistelua n‰in‰ kolmena p‰iv‰n‰. _Helmer._ Ja ollut tuskissasi, etk‰ lˆyt‰nyt muuta apua kuin --. Ei; ‰lk‰‰mme muistako kaikkea t‰t‰ inhoittavaa. Tahdomme vain riemuita ja kertomalla kertoa: se on ohitse; se on ohitse! Kuulehan toki minua, Nora; sin‰ et n‰y k‰sitt‰v‰n sit‰: se on ohitse. Mit‰p‰ t‰m‰ tiet‰‰ -- n‰m‰ kangistuneet kasvosi? Oh, Nora-raukkaseni, min‰ sen kyll‰ k‰sit‰n; sin‰ et n‰y voivan uskoa, ett‰ min‰ olen antanut sinulle anteeksi. Mutta sen olen tehnyt, Nora; min‰ vannon sen sinulle: olen antanut sinulle kaikki anteeksi. Tied‰nh‰n min‰ ett‰, mink‰ sin‰ teit, sen sin‰ teit rakkaudesta minuun. _Nora._ Se on totta. _Helmer._ Olet rakastanut minua niin kuin vaimon tulee rakastaa miest‰ns‰. Ainoastaan keinoista ei sinulla ollut ymm‰rryst‰ kyll‰ p‰‰tt‰‰. Vaan luuletkos olevasi minulle v‰hemmin rakas sen vuoksi, ettet ymm‰rr‰ toimia omin neuvoin? Ei, ei, nojaa sin‰ vain minuhun; min‰ neuvon sinua; min‰ johdan sinua. Min‰ en olisi mies ellei juuri t‰m‰ vaimon saamattomuus tekisi sinua kahta vieh‰tt‰v‰mm‰ksi minun silmiss‰ni. ƒl‰ pid‰ lukua noista kovista sanoista, jotka min‰ ensi kauhistuksissani lausuin sinulle, kun minusta kaikki oli p‰‰lleni sortumaisillaan. Min‰ olen antanut sinulle anteeksi, Nora; min‰ vannon sen sinulle, ett‰ olen antanut sinulle anteeksi. _Nora._ Min‰ kiit‰n sinua anteeksi-antamuksestasi. _(h‰n menee ulos oikeanpuolisesta ovesta.)_ _Helmer._ Ei, j‰‰ t‰nne --. _(katsoo ovesta.)_ Mit‰s siell‰ alkovissa teet? _Nora. (huoneesta.)_ Riisun maskeraati-puvun p‰‰lt‰ni. _Helmer (avonaisella ovella.)_ Niin, tee se: koittele saada rauhaa ja viihdytt‰‰ mielt‰si tasapainoon taasen, s‰ pikku s‰ik‰ytetty laululintuni. Lep‰‰ turvallisesti; minulla on leve‰t siivet suojellakseni sinua. _(k‰velee oven edess‰.)_ Oh, kuinka kotimme on rauhallinen ja kaunis, Nora. T‰ss‰ on suojaa sinulle; t‰ss‰ tahdon pidell‰ sinua kuni ajeltua kyhkyist‰, jonka olen vahingoittamatonna saanut haukan kynsist‰ pelastetuksi; min‰ kyll‰ saatan sykkiv‰n syd‰nraukkasi rauhaan. V‰hitellen on se tapahtuva, Nora; usko minua. Huomenna on kaikki t‰m‰ n‰ytt‰v‰ aivan toisenlaiselta sinulle; pian on kaikki oleva entisell‰‰n; kauan minun ei huoli kertoa sinulle, ett‰ olen antanut sinulle anteeksi; sin‰ olet itse j‰rk‰ht‰m‰ttˆm‰sti vakaantuva siit‰, ett‰ olen sen tehnyt. Kuinkas voitkaan luulla, ett‰ minulle voisi tulla mieleen tahtoa hylj‰t‰ sinua tai nuhdellakaan sinua? Oh, sin‰ et tunne oikean miehen mielenlaatua, Nora. Miehest‰ on niin sanomattoman suloista ja tyydytt‰v‰ist‰ se, kun h‰n tiet‰‰ itsest‰ns‰, ett‰ on antanut vaimollensa anteeksi -- antanut t‰ydest‰ ja vilpittˆm‰st‰ syd‰mmest‰. Onhan vaimo sen kautta ik‰‰nkuin kaksin kerroin tullut h‰nen omakseen; h‰n on ik‰‰nkuin asettanut vaimonsa uudestaan maailmaan; vaimo taasen on kerrallaan tullut h‰nen vaimokseen ja h‰nen lapsekseen yhtaikaan. Semmoisena olet sin‰ oleva minulle t‰st‰l‰hin, s‰ pikku, neuvoton, avuton olento. ƒl‰ ole suruissasi mist‰‰n, Nora, ole vain avosyd‰mminen minua kohtaan niin min‰ olen sinulle sek‰ tahtonas ett‰ omana tuntonas. -- Mit‰ t‰m‰ on? Et k‰ynytk‰‰n nukkumaan? Oletkos pukeunut toisiin vaatteihin? _Nora. (arkivaatteissaan.)_ Niin, Torvald, nyt olen ottanut toiset vaatteet p‰‰lleni. _Helmer._ Mutta miksi nyt, n‰in myˆh‰‰n --? _Nora._ T‰n‰ yˆn‰ min‰ en nuku. _Helmer._ Mutta, Nora kulta -- _Nora. (katsoo kelloansa.)_ Kello ei viel‰ ole niin paljon. Istu t‰h‰n, Torvald; meill‰ kahdella on paljon puhuttavaa kesken‰mme. _(h‰n k‰y pˆyd‰n toiselle puolelle istumaan.)_ _Helmer._ Nora, -- mit‰ t‰m‰ tiet‰‰? Nuo kangistuneet kasvosi -- _Nora._ K‰y istumaan. Sit‰ on pitk‰lt‰. Minulla on paljon sinulle sanottavaa. _Helmer. (istuu pˆyd‰n ‰‰reen h‰nt‰ vastap‰‰t‰.)_ Sin‰ saatat minua tuskaan, Nora. Ja min‰ en ymm‰rr‰ sinua. _Nora._ Et, siin‰p‰ se juuri onkin. Sin‰ et ymm‰rr‰ minua. Enk‰ min‰k‰‰n ole koskaan ymm‰rt‰nyt sinua -- ennenkuin t‰n'iltana. Ei, ‰l‰ keskeyt‰ minua. Kuule vain mit‰ sinulle sanon. -- T‰m‰ on tilintekoa, Torvald. _Helmer._ Mit‰ sill‰ tarkoitat? _Nora. (v‰h‰n aikaa vaiettuansa.)_ Eikˆs _yksi_ asia sinua kummastuta meid‰n n‰in t‰ss‰ istuessamme? _Helmer._ Mik‰s se olisi? _Nora._ Kahdeksan vuotta olemme jo olleet naimisissa. Eikˆ mieleesi pist‰, ett‰ t‰m‰ on ensi kerta kun me kaksi, sin‰ ja min‰, mies ja vaimo, puhumme vakavasti kesken‰mme. _Helmer._ Niin, vakavasti, -- mit‰ se tiet‰‰? _Nora._ Koko kahdeksan vuotta, -- viel‰p‰ kauemminkin, -- ani meid‰n aikaisimmasta tuttavuudestamme asti emme ole koskaan vaihtaneet vakavata sanaa vakavista asioista. _Helmer._ Olisiko minun sitten yh‰ ja alinomaa pit‰nyt ilmoittaa sinulle huolista, joita et kumminkaan voinut auttaa minua kantamaan? _Nora._ Min‰ en puhu huolista. Min‰ sanon, emme ole ik‰n‰mme istuneet vakaisina yhdess‰, koettaaksemme saada yht‰k‰‰n asiaa selville. _Helmer._ Mutta, Nora-kultani, olisiko se ollut mieliksi sinulle? _Nora._ Siin‰ juuri tulemme asiaan. Sin‰ et ole koskaan ymm‰rt‰nyt minua. -- Paljon v‰‰ryytt‰ on minua vastaan tehty, Torvald. Ensin is‰lt‰ni ja sitten sinulta. _Helmer._ Mit‰? Me kaksi, -- me kaksi, jotka olemme rakastaneet sinua enemm‰n kuin kaikki muut ihmiset? _Nora. (pudistaa p‰‰t‰ns‰.)_ Te ette ole koskaan minua rakastaneet. Teist‰ on vain ollut hupaista, olla rakastuneina minuun. _Helmer._ Mutta, Nora, mit‰ puhetta t‰m‰ on? _Nora._ Niin, niinp‰ asia nyt on, Torvald. Kotona, is‰ni luona ollessani, kertoi h‰n minulle kaikki mielipiteens‰, ja niin oli minullakin samat mielipiteet; ja jos minulla olikin toinen mieli, niin min‰ peitin sen, sill‰ sit‰ h‰n ei olisi k‰rsinyt. H‰n kutsui minua nukkilapsekseen ja leikitteli minun kanssani niinkuin min‰ leikittelin minun nukkieni kanssa. Tulinpa sitten t‰h‰n taloon sinun luoksesi -- _Helmer._ Mit‰ sanoja sin‰ k‰yt‰t meid‰n avioliitostamme? _Nora. (h‰iriytym‰tt‰.)_ Min‰ tarkoitan, ett‰ sitten jouduin is‰ni k‰sist‰ sinun k‰siisi. Sin‰ laitoit kaikki oman makusi mukaan, ja niin sain min‰ saman maun kuin sin‰kin, taikka min‰ luulin ainoastaan niin, en tied‰ oikein --; arvelenpa olleen kumpaakin; milloin yht‰ ja milloin toista. Kun nyt katselen sit‰, olen mielest‰ni el‰nyt t‰‰ll‰ kuin kˆyh‰ ihminen; -- ainoastaan k‰dest‰ suuhun. Olen el‰nyt konsteja tekem‰ll‰ sinun edess‰si, Torvald. Vaan sit‰h‰n sin‰ tahdoitkin. Sin‰ ja is‰ oletten tehneet suurta synti‰ minua vastaan. Te olette syyp‰‰t siihen, ettei minusta ole tullut mit‰‰n. _Helmer._ Nora, kuinka luonnoton ja kiitt‰m‰tˆn sin‰ oletkin! Etkˆs ole ollut onnellinen t‰‰ll‰? _Nora._ En, sit‰ en ole ik‰n‰ni ollut. Luulin sit‰; mutta en ole ik‰n‰ni ollut sit‰. _Helmer._ Etkˆs -- etkˆs onnellinen! _Nora._ En, ainoastaan iloinen. Ja sin‰ olet aina ollut niin kiltti minua kohtaan. Mutta meid‰n asuntomme ei ole ollut muuta kuin leikkitupa. T‰ss‰ olen min‰ ollut sinun nukkivaimonasi, niinkuin min‰ kotona olin is‰n nukkilapsena. Ja lapset, ne ovat taasen olleet minun nukkeinani. Minusta oli hupaista kun sin‰ otit leikitell‰ksesi minun kanssani, niinkuin lasten oli hupaista kun min‰ rupesin leikittelem‰‰n heid‰n kanssaan. Se on ollut meid‰n avioel‰m‰mme, Torvald. _Helmer._ Tuossa on v‰h‰n totuutta noissa sanoissasi, -- niin liialliset ja ylenpaltiset kuin ne ovatkin. Mutta t‰st‰l‰hin on el‰m‰mme tuleva toisenlaiseksi. Leikin aika on lakkaava; nyt tulee kasvatuksen aika. _Nora._ Kenenk‰ kasvatus? Minunko vai lasten? _Helmer._ Sek‰ sinun ett‰ lasten, armas Noraseni. _Nora._ Ah, Torvald, sinussa ei ole miest‰ kasvattamaan minua oikeaksi vaimoksi sinulle. _Helmer._ Ja sen sin‰ sanot? _Nora._ Ent‰s min‰, -- kuinka min‰ olen valmistettu kasvattamaan lapsiamme? _Helmer._ Nora! _Nora._ Etkˆs itse sanonut sit‰ vast'ik‰‰n, -- ettet sit‰ tointa voinut minulle uskoa. _Helmer._ Kiivastuksissani! Kuinkas voit pit‰‰ lukua siit‰? _Nora._ Niin; se oli sinulta aivan oikein sanottu. Se teht‰v‰ on minulle mahdoton. Toinen teht‰v‰ on ensin suoritettava. Minun tulee koittaa kasvattaa itse‰ni. Sinussa ei ole miest‰ auttamaan minua siin‰. Se tulee minun tehd‰ yksin‰ni. Ja sent‰hden matkustan min‰ nyt pois luotasi. _Helmer. (kavahtaa ylˆs.)_ Mit‰s sanoitkaan? _Nora._ Minun tulee el‰‰ aivan omin neuvoin, jos mielin saada selv‰‰ itsest‰ni ja kaikesta, mik‰ on ymp‰rill‰ni. Sent‰hden en voi j‰‰d‰ sinun luoksesi kauemmin. _Helmer._ Nora, Nora! _Nora._ Sent‰hden aion menn‰ t‰‰lt‰ nyt heti. Kristiina ottaa minut kyll‰ luoksensa t‰ksi yˆksi -- _Helmer._ Sin‰ olet mieletˆn! Sin‰ et saa lupaa! Min‰ kiell‰n sen sinulta! _Nora._ Ei auta kielt‰‰ minulta mit‰‰n t‰st‰l‰hin. Min‰ otan mukaani mik‰ itselleni kuuluu. Sinulta en tahdo mit‰‰n, en nyt enk‰ myˆhemmink‰‰n. _Helmer._ Hulluuttahan t‰m‰ on! _Nora._ Huomenna matkustan min‰ kotia, -- tarkoitan, vanhalle kotipaikalleni. Siell‰ minun lienee helpointa lˆyt‰‰ jotakin tointa. _Helmer._ Voi sinua soaistua, kokematonta olentoa! _Nora._ Minun tulee koittaa saada kokemusta, Torvald. _Helmer._ Heit‰t kotisi, miehesi sek‰ lapsesi! Etk‰ ajattele sit‰, mit‰ ihmiset tulevat sanomaan. _Nora._ Sit‰ en voi ollenkaan ottaa lukuun. Sen vain tied‰n, ett‰ t‰m‰ tulee minulle v‰ltt‰m‰ttˆm‰ksi. _Helmer._ Oh, se on kauhistavaa. N‰in voit sin‰ laiminlyˆd‰ pyhimm‰t velvollisuutesi. _Nora._ Mit‰ sin‰ siis luet minun pyhimpiin velvollisuuksiini? _Helmer._ Ja sit‰ minun on tarvis sanoa sinulle! Eiv‰tkˆ ne ole velvollisuudet miest‰si ja lapsiasi kohtaan? _Nora._ Minulla on toisia yht‰ pyhi‰ velvollisuuksia. _Helmer._ Niit‰ sinulla ei ole. Mit‰ velvollisuuksia _ne_ olisi. _Nora._ Velvollisuudet itse‰ni kohtaan. _Helmer._ Sin‰ olet ennen kaikkea vaimo ja ‰iti. _Nora._ Sit‰ en en‰‰ usko. Uskonpa olevani ennen kaikkea ihminen min‰ yht‰hyvin kuin sin‰kin, -- taikka ainakin, ett‰ minun tulee koittaa siksi tulla. Tied‰n kyll‰, ett‰ useimmat sanovat sinun olevan oikeassa, Torvald ja ett‰ jotakin senmoista lˆytyy kirjoissa. Mutta min‰ en kauemmin voi tyyty‰ siihen, mit‰ useimmat sanovat ja mit‰ kirjoissa luetaan. Minun tulee itsen ajatella n‰it‰ asioita, ja kokea saada niist‰ selv‰‰. _Helmer._ Etkˆ tiet‰isi asemaasi omassa kodissasi? Eikˆs sinulla semmoisissa kysymyksiss‰ ole luotettavaa ohjajaa? Eikˆs sinulla ole uskontoa? _Nora._ Ah, Torvald, enh‰n min‰ oikein tied‰ mit‰ uskonto onkaan. _Helmer._ Mit‰ sin‰ sanot! _Nora._ Enh‰n muuta tied‰, kuin mink‰ pappi Hansen sanoi silloin kuin k‰vin rippikoulua. H‰n sanoi uskonnon olevan _sit‰_ ja _sit‰_. Kun min‰ joudun pois t‰st‰ kaikesta ja p‰‰sen yksin‰isyyteen, niin tahdon ottaa senkin asian tutkiakseni. Tahdon n‰hd‰, oliko oikein, mit‰ pappi Hansen sanoi, tahi ainakin, onko se oikein _minulle_. _Helmer._ Oh, semmoistapa ei ole kuultu niin nuorelta vaimolta! Vaan ellei uskonto voi saattaa sinua oikealle tielle, niin anna minun toki her‰tt‰‰ sinun omaa tuntoasi. Sill‰ siveyden tuntoa sinulla kumminkin on? Taikka, vastaa minulle, -- eikˆ sinulla sit‰k‰‰n liene? _Nora._ Niin, Torvald, siihen en osaa vastata. Enh‰n min‰ ollenkaan sit‰ tied‰. Min‰ olen aivan h‰mill‰ni semmoisissa asioissa. Sen vain tied‰n, ett‰ minulla on per‰ti toisenlainen k‰sitys moisista asioista kuin sinulla. Nyt kuulen myˆs ett‰ lait ovat toisenlaiset kuin miksi min‰ ne luulin; vaan ett‰ ne lait olisivat oikeat, sit‰ en mitenk‰‰n voi saada p‰‰h‰ni. Vaimolla niin muodoin ei olisi oikeutta s‰‰st‰‰ vanhaa, kuoleman kieliss‰ olevaa is‰‰ns‰ tahi pelastaa miehens‰ henke‰! Sit‰ min‰ en usko. _Helmer._ Sin‰ puhut kuin lapsi. Sin‰ et ymm‰rr‰ sit‰ yhteiskuntaa, miss‰ sin‰ el‰t. _Nora._ En, en sit‰ ymm‰rr‰. Vaan nyt tahdon sit‰ tutkia. Minun tulee koittaa saada selv‰‰ siit‰ kumpi on oikeassa, yhteiskuntako vai min‰. _Helmer._ Sin‰ olet sairas, Nora; sinulla on kuume; luulenpa melkein ett‰s olet kadottanut j‰rkesi. _Nora._ En ole koskaan ennen tuntenut olevani niin selv‰-j‰rkisen ja asiastani vissin kuin t‰n‰ yˆn‰. _Helmer._ Ja selv‰j‰rkisen‰ ja asiastasi vissin‰ hylk‰‰t sin‰ miehesi sek‰ lapsesi? _Nora._ Niin; sen teen. _Helmer._ Niin on ainoastaan _yksi_ selitys mahdollinen. _Nora._ Mik‰? _Helmer._ Sin‰ et en‰‰ rakasta minua. _Nora._ En, siin‰p‰ se juuri onkin. _Helmer._ Nora! -- Ja sen sin‰ sanot! _Nora._ Oh, se niin kirvelee mielt‰ni, Torvald; sill‰ sin‰ olet aina ollut niin kiltti minua kohtaan. Vaan min‰ en voi sille mit‰‰n. Min‰ en en‰‰ rakasta sinua. _Helmer (v‰kin‰isell‰ malttamuksella.)_ Onko t‰m‰kin selv‰ ja vissi vakuutus? _Nora._ On, aivan selv‰ ja vissi. Juuri sen vuoksi min‰ en kauemmin tahdo olla t‰‰ll‰. _Helmer._ Ja voitko myˆs tehd‰ minulle selv‰‰ siit‰, mill‰ tavoin min‰ olen menett‰nyt sinun rakkautesi? _Nora._ Niin, sen voin kyll‰. Se oli t‰n‰ iltana, kun se kumma ei tullut; sill‰ silloin huomasin min‰ ettei sinussa ole sit‰ miest‰, jota olin mieless‰ni kuvaillut. _Helmer._ Selit‰ se tarkemmin; min‰ en ymm‰rr‰ sinua. _Nora._ Olen niin k‰rsiv‰llisesti nyt odottanut kahdeksan vuotta; sill‰, Herra n‰hkˆˆn, tiesinh‰n min‰, ettei se kumma tule joka p‰iv‰. Niin tuli t‰m‰ asia sortuen minun p‰‰lleni; ja silloin olin min‰ niin varma siit‰, ett‰ nyt se kumma tulee. Kun Krogstadin kirje oli tuolla kirjelaatikossa, ei minulle hetkeksik‰‰n pist‰nyt p‰‰h‰n, ett‰ sin‰ voisit tahtoa antautua tuon miehen vaatimusten alle. Min‰ olin niin lujasti varma siit‰, ett‰ sin‰ sanoisit h‰nelle: tehk‰‰ asia kuuluksi koko maailmalle. Ja kun se oli tapahtunut -- _Helmer._ Niin mit‰ sitten? Kun olisin antanut oman vaimoni altiiksi h‰pe‰lle ja h‰v‰istykselle --! _Nora._ Kun se oli tapahtunut, silloin luotin min‰ niin lujan lujasti siihen, ett‰ sin‰ astuisit esille ja ottaisit kaikki p‰‰llesi sanoen: min‰ olen syyllinen. _Helmer._ Nora --! _Nora._ Sin‰ arvelet, etten min‰ koskaan olisi ottanut vastaan semmoista uhrausta sinulta? En, se on tietty. Vaan mik‰ arvo minun vakaamuksillani olisi ollut sinun vakaamuksiesi rinnalla? -- Siin‰ se kumma, jota min‰ peloissani toivoin. Ja _sit‰_ est‰‰kseni, aioin min‰ tehd‰ lopun el‰m‰st‰ni. _Helmer._ Ilolla tekisin min‰ yˆt p‰iv‰t tyˆt‰ sinun puolestasi, Nora, -- kantaisin surua ja murhetta sinun t‰htesi. Vaan ei ole ket‰‰n joka antaisi _kunniansa_ altiiksi rakastettunsa edest‰. _Nora._ Sen ovat tuhannen tuhannet vaimot tehneet... _Helmer._ Oh, sin‰ sek‰ ajattelet ett‰ puhut niinkuin ymm‰rt‰m‰tˆn lapsi. _Nora._ Olkoon. Vaan sin‰ -- et ajattele etk‰ puhu niinkuin se mies, jonka kanssa min‰ voisin yhdisty‰. Kun sinun pelkosi oli haihtunut, -- ei siit‰ mik‰ minua uhkasi, vaan siit‰, johon itse olit joutua, ja kun koko vaara oli ohitse, silloin oli sinusta niinkuin ei mit‰‰n olisi tapahtunutkaan. Min‰ olin aivan niinkuin ennenkin sinun pikku laululeivosesi, sinun nukkesi, jota sin‰ t‰st‰l‰hin aioit kahta varovammin kantaa k‰sill‰si koska se oli niin hauras ja hapero. _(nousee ylˆs.)_ Torvald, -- sin‰ hetken‰ nousi mieleheni se miete, ett‰ min‰ kahdeksan vuoden kuluessa olen el‰nyt t‰ss‰ yhdess‰ vieraan miehen kanssa ja ett‰ olen saanut kolme lasta --. Oh, min‰ en k‰rsi ajatella sit‰! Voisin repi‰ itseni palasiksi. _Helmer (raskaasti.)_ Min‰ n‰en sen; min‰ n‰en sen. Siin‰ on todellakin avautunut pohjaton aukko meid‰n v‰lillemme. -- Mutta, Nora, eikˆ sit‰ voisi t‰ytt‰‰? _Nora._ Semmoisena, kuin nyt olen, ei minusta ole sinun vaimoksesi. _Helmer._ Minulla on voimaa muuttua toisenlaiseksi. _Nora._ Kenties, -- jos -- nukki otetaan sinulta pois. _Helmer._ Erota -- erota sinusta! Ei, ei, Nora, min‰ en voi k‰sitt‰‰ sit‰ ajatusta. _Nora (menee oikeanpuoliseen huoneesen.)_ Sit‰ varmemmin on se tapahtuva. _(h‰n tulee takaisin p‰‰llystakkinensa ja pienell‰ matkas‰kill‰, jonka h‰n panee pˆyd‰n viereiselle tuolille.)_ _Helmer._ Nora, Nora, ‰l‰ nyt! Odota huomiseksi. _Nora (ottaa takin p‰‰llens‰.)_ Min‰ en voi j‰‰d‰ yˆksi vieraan miehen huoneihin. _Helmer._ Vaan emmekˆ voi asua t‰‰ll‰ niinkuin veli ja sisar --? _Nora (kˆytt‰‰ hattuansa.)_ Tied‰th‰n aivan hyvin ettei sit‰ kauan kest‰isi --. _(panee shaalin p‰‰llens‰.)_ Hyv‰sti, Torvald. En tahdo n‰hd‰ noita pienokaisia. Min‰ tied‰n heid‰n olevan paremmissa k‰siss‰ kuin minun. Semmoisena, kuin nyt olen, en voi olla heille miksik‰‰n avuksi. _Helmer._ Mutta kerran, Nora, -- kerran --? _Nora._ Kuinka min‰ voisin sit‰ tiet‰‰? Enh‰n min‰ ollenkaan tied‰, mik‰ minusta tullee. _Helmer._ Vaan sin‰ olet minun vaimoni, sek‰ semmoisena kuin olet, ett‰ semmoisena, joksi tulet. _Nora._ Kuules, Torvald; -- kun vaimo j‰tt‰‰ miehens‰ talon sill‰ tavoin kuin min‰ nyt sit‰ teen, niin olen kuullut, ett‰ mies lain mukaan on vapaa kaikista velvollisuuksista h‰nt‰ kohtaan. Min‰ kaikissa tapauksissa p‰‰st‰n sinut kaikista velvollisuuksista. ƒl‰ pid‰ itse‰si sidottuna mihink‰‰n, yht‰ v‰h‰n kuin min‰k‰‰n sit‰ teen. Olkoon t‰ysi vapaus molemmin puolin. Kas, t‰ss‰ saat sormuksesi takaisin. Anna minulle omani. _Helmer._ Viel‰kˆs sit‰kin? _Nora._ Sit‰kin myˆs. _Helmer._ T‰ss‰ se on. _Nora._ Kas niin. Nyt se siis on ohitse. T‰h‰n panen min‰ avaimet. Kaikista talouden asioista tiet‰v‰t piijat -- paremmin kuin min‰. Huomenna, minun matkustettuani pois, tulee Kristiina t‰nne panemaan kokoon ne kapineet, jotka kotoani toin mukaani. Ne pyyd‰n saada l‰hetetyiksi j‰lkeeni. _Helmer._ Mennytt‰; mennytt‰! Nora, etkˆs koskaan en‰‰ muista minua? _Nora._ Tulen varmaankin useasti muistamaan sinua ja lapsia ja t‰t‰ taloa. _Helmer._ Saanko kirjoittaa sinulle, Nora? _Nora._ Et, -- et koskaan. Siihen et saa lupaa. _Helmer._ Oh, mutta saanhan kumminkin l‰hett‰‰ sinulle -- _Nora._ Ei mit‰‰n; ei mit‰‰n. _Helmer._ -- auttaa sinua, jos sit‰ tarvitsisit. _Nora._ Et, sanon min‰. Min‰ en ota vieraalta mit‰‰n vastaan. _Helmer._ Nora, enkˆ koskaan voi tulla muuksi kuin vieraaksi sinulle? _Nora (ottaa matkas‰kkins‰.)_ Ah, Torvald, silloin t‰ytyy kummista kummallisimman tapahtua. -- _Helmer_ Nimit‰ minulle t‰m‰ kummista kummallisin! _Nora._ Silloin t‰ytyy sek‰ sinun ett‰ minun muuttua niin, ett‰ --. Oh, Torvald, min‰ en en‰‰ usko kummia tapahtuvan. _Helmer._ Mutta min‰ tahdon uskoa sit‰. Nimit‰ se! Meid‰n tulee muuttua niin ett‰ --? _Nora._ Ett‰ yhdis-el‰m‰ meid‰n kahden kesken voisi tulla avio-el‰m‰ksi. J‰‰ hyv‰sti. _(h‰n menee ulos etuhuoneen kautta.)_ _Helmer (vaipuu tuolille l‰hell‰ ovea ja peitt‰‰ kasvojansa.)_ Nora, Nora! _(katselee ymp‰rillens‰ ja nousee ylˆs.)_ Tyhj‰‰. H‰nt‰ ei en‰‰ ole t‰‰ll‰. _(toivo her‰‰ h‰nen mieless‰‰n.)_ Kummista kummallisinta --? _(alhaalta kuuluu pauke kun portti lyˆd‰‰n lukkoon.)_ End of the Project Gutenberg EBook of Nora, by Henrik Ibsen *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NORA *** ***** This file should be named 17674-8.txt or 17674-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/1/7/6/7/17674/ Produced by Matti J‰rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe. Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.