Miehuullisuutta

The Project Gutenberg EBook of Miehuullisuutta, by Edmondo de Amicis This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Miehuullisuutta Author: Edmondo de Amicis Release Date: February 15, 2012 [EBook #38882] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MIEHUULLISUUTTA *** Produced by Tapio Riikonen MIEHUULLISUUTTA Kirj. Edmondo de Amicis Kððnn—s Italian kielestð Pieni novellikirjasto III. Jyvðskylðssð, Jyvðskylðn kirjapainossa, 1891. I. "Katso tuonne!" sanoi minulle muutamia pðivið sitten erðs ystðvðni, osoittaessaan huoneensa akkunasta, joka vietti vðhðiselle torille, vastapððtð sijaitsevan rakennuksen neljðnnessð kerrassa olevaa pientð balkongia; "nðetk— miestð tuolla? Katso tarkkaan, niin huomaat hðnen; toisen kðtensð pitðð hðn kaidepuiden ulkopuolella. Hðnen kasvojansa et kumminkaan voi nðhdð. Tuo mies tuolla on minulle niin vastoinmielinen, ettð usein olen ajatellut muuttaa asuntoa pððstðkseni nðkemðstð hðntð. Kysyt, minkðtðhden, ja minð vastaan etten ole koskaan puhunut hðnen kanssaan, en koskaan kuullut hðnen ððntððn, en tiedð kuka hðn on, en mitð hðn toimii, enkð edes minkð nðk—inen hðn on, minð kun en kiikarillanikaan nðe niin kauas. Mies on minulle vastoinmielinen sentðhden ettð hðn joka ilta juuri tðhðn aikaan nousee p—ydðstððn ja menee istumaan tuohon nurkkaansa, ja joka ilta, samaten kuin nyt, laskee kðsivartensa kaidepuille, niin ettð kðsi riippuu niiden ulkopuolella, ja sitten heittðð hðn toisen jalkansa toisen pððlle. Ei tapahdu koskaan ettð hðn liikuttaisi jalkaa ennenkuin kðttð, ei, kuinka se kðvisi laatuun! ensinnð kðttð ja sitten jalkaa. My—nnðthðn, ettð mies on vastoinmielinen jo yksin tuostakin syystð? Vðhðt toki siitð. Mutta joka ilta, ennenkuin hðn balkongille astuu, tulee erðs nainen, joka nðkyy olevan hðnen vaimonsa, asettamaan tuolin paikallensa, tuo sitten hðnelle piipun, panee sen hðnen kðteensð, sytyttðð sen ... joka ilta -- ja nðin passauttaa mies itseððn joka ilta jðykkðnð ja ylpeðnð kuin sulttaani, tekemðttð mitððn itse, vielðpð tietðmðttð edes ettð hðntð passataan. Ja joka silmðnrðpðys tarvitsee hðn jotakin, ja nainen nousee ja kiiruhtaa pois ja palaa, tuoden milloin juomaa, milloin mitðkin, ja mies ottaa vastaan, juo ja pyyhkii viiksiððn ilkeðn itsekkðisellð katseella, vaivaamatta itseððn edes lasin takaisin antamisella. Vðliin tulee tuttavia hðnen luokseen, mutta hðn ei koskaan huoli edes nousta niitð tervehtiðkseen, eikð hðn koskaan kðvele balkongillaan, niinkuin esim. me kaksi. Hðn ei koskaan katso yl—s eikð alas, ei edes ympðrilleen; lyhyesti, hðn nðkyy olevan balkongille asettunut, jotta koko maailma kiertðisi hðnen ympðrillððn; hðn on olevinansa epðjumala; hðn on syntynyt passattavaksi ja huomattavaksi. Sinð naurat, sinð! Minusta on tðmð kaikki jotakin, joka tekee miehen perin inhottavaksi. Minð olen semmoinen kuin olen: toinen ei siitð vðlittðisi mitððn, mutta minua se raivostuttaa. Luulen tuntevani tuon miehen yhtð hyvin kuin tunnen sinun. Tahdotko tietðð kuka hðn on? Sitð en ensinkððn tiedð, mutta voin sen sinulle sanoa yhtð varmaan sittenkin. Mies tuolla" -- ja puhuessaan viittasi hðn sormellaan kysymyksessð olevaa henkil—ð ja tirkisteli hðntð, ikððnkuin olisi hðn tahtonut lukea hðnen sydðmensð sisimmðt salaisuudet -- "mies tuolla on epðrehellinen pikkukauppias, joka alkaa pððstð varoihin; nyt paraikaa kasvattaa hðn ylpeyttððn rikkautensa pðivið varten, ja tuon naisen on hðn nainut sððstððksensð itselleen puotipalvelian ja samalla piian palkan, mutta hðntð hðn kohtelee huonommin kuin piikaa ja tuskinpa paremmin kuin puotirenkiððn. Hðn on inhottavan ahnas kaikessa muussa paitsi omien nautintojensa tyydyttðmisessð; hðn voisi asua kolmannessa kerrassa, mutta sulasta sððstðvðisyydestð asuu hðn neljðnnessð, vaikka hðnellð ei ole lapsia eikð toivo semmoisia saavansa; hðn yl—nkatsoo kaikkea, joka ei mahdu kðsitteeseen 'kauppapuoti', sanoo kaikkia virkamiehið varkaiksi, kaikkia, jotka harjoittavat opintoja, typeriksi, ja kaikkia, joilla on vðhemmðn rahoja kuin hðnellð, roistoiksi. Sinð naurat, sinð! Sinð et tiedð, mitð kaikkia vastoinmielisyys voi aavistaa. Minð, nðetsen, olisin oikein onnellinen, jos tulisin tilaisuuteen osottamaan hðnelle epðkohteliaisuutta, sillð minð inhoon hðntð. On mahdollista ettð haaveksin, ettð olen paha ihminen, mutta sydðmeni sanoo: tuo mies on huono ihminen, minð _en saata kðrsið hðntð_; minun _tðytyy_ se hðnelle sanoa, minun tðytyy purkaa vastenmielisyyteni." Sen, joka ei tunne nuorta, kaksikymmen-vuotista ystðvððni, hðnen hyvðsydðmisyyttðnsð, hðnen ainaista sisðllistð levottomuuttansa, hðnen omituisia vihanpurkauksiansa, semminkin esineitð vastaan, joita hðn itse luo, sen olisi ollut vaikea uskoa, ettð hðn tðytenð totena piti koko tuon joukon tyhjið sanoja, jotka hðn miltei yhdellð henkðyksellð oli lausunut. Minð katselin sillð vðlin "pikkukauppiasta" ja naista, joka hðnen vieressððn istui jakkaralla ajattelevaisen nðk—isenð, kðdet ristissð polvillansa. Ja kun minulla on paremmat silmðt kuin ystðvðllðni, tulin siihen pððt—kseen ettð vihattu mies oli noin neljðnkymmenen vanha ja nainen vðhðn vanhempi, vaikka en selvððn voinut erottaa kumpaisenkaan kasvojenjuonteita. Otin kiikarin ja suuntasin sen "rouvaan." Alussa tanssi jotakin sekavaa silmieni edessð, mutta sitten nðin minð naisen, jonka kasvot osottivat alttiiksiantaumista; hivukset harmaat, otsa ryppyinen, silmðt suuret, surulliset ja niissð jotakin, joka sanoi: kðrsin, olen kauan kðrsinyt. -- "Nðyttðð siltð kuin olisi ystðvðni oikeassa", sanoin itselleni ja suuntasin kiikaria miestð kohtaan. Hðn kððntyi samassa hieman, jotta sain koko hðnen naamansa kiikariini. "Mitð nðen! Valehtelevatko silmðni?" olin hðmmðstyksestð huutaa ja pitensin kiikaria nðhdðkseni paremmin. "Hðn se on, ei epðilemistð: nuo kasvot olen nðhnyt satoja kertoja -- kuvattuina." Ja nyt johtui mieleeni tapaus, jonka jo aikoja sitten olin unhottanut, ja miltei samassa silmðnrðpðyksessð koko se kertomus alusta loppuun saakka, jonka kohta olen lukialleni laativa. Ystðvðni kysyi: "No, mitð sanot, eik— hðn ole petturi, lurjus, ylpeð, konna?" En voinut enðð hymyillð, kuten ðsken. Vastasin vaan ettei mies nðyttðnyt miellyttðvðltð, mutta lisðsin ettð luulin nðhneeni hðnet ennen, ettð halusin tietðð, kuka hðn oli, ja ettð koettaisin hankkia tietoja hðnestð. Seuraavana pðivðnð kiiruhdinkin vihatun miehen luo, saadakseni, kuten verukkeeni kuuluivat, tðyden selvðn siitð tapauksesta, jossa hðn oli ollut pððhenkil—nð, minð kun muka olin aikeessa kirjoittaa siitð kertomuksen. Tottuneena minun kaltaisiini vieraisiin, vastaanotti hðn minut ystðvðllisesti, kertoi kerrottavansa suurella vðlinpitðmðtt—myydellð, ikððnkuin olisi hðn toisesta henkil—stð puhunut, sekð lausui yhtð ja toista siitð naisesta, joka hðnen luonansa asui ja joka ei ollut hðnen vaimonsa, vielðpð muutamia sanoja elintavoistaankin. "Olemme elðneet yhdessð kymmenen vuotta", lopetti hðn. "Minulla on kðrsivðllisyyttð, hðnellð my—s, ja jotenkuten tulemme toimeen. Minun suuri lohdutukseni on ihmisten kunnioitus ja tðmðn onnettoman naisen uskollinen taipumus." Menin kotiin, kirjoitin koko illan ja seuraavaan aamuun. Sitten kolmantena pðivðnð lðksin kirjoituksineni ystðvðni luo. Satuinpa tulemaan juuri siihen aikaan, jolloin "pikkukauppiaalla" oli tapana hengittðð raitista ilmaa balkongillaan. Puhuttuamme yhtð ja toista, joutui ystðvðni "vastoinmielisyys" taaskin keskustelumme esineeksi. "Olet iskenyt kiveen, ystðvðni", sanoin hðnelle. "Minð, en! mahdotonta!" huudahti hðn tavallisella vireydellððn. "Pilat sikseen nyt", lausuin vakavasti. "Lue nðmð lehdet; ne sisðltðvðt sanasta sanaan tosikertomuksen, jonka nðinð pðivinð olen kirjoittanut. Pððhenkil— siinð on sinun vihaamasi 'pikkukauppias', ja kunniasanallani vakuutan sinulle ettð -- jos emme pidð lukua jokaisesta keskusteluissa esiintyvðstð pikku sanasta, -- kertomukseni ei niin rahtuakaan poikkea totuudesta." Ystðvðni otti kðsikirjoitukseni ja alkoi sitð lukea. Jonkun ajan kuluttua loi hðn silmðnsð minuun, sitten mieheen, joka istui tavallisella paikallaan balkongilla; sitten jatkoi hðn taasen lukemistaan. Ja kuta pitemmðlle hðn ehti, sitð useammin heitti hðn silmðyksið minuun ja tuohon "vihattuun mieheen", samalla kðyden yhð vakavammaksi. Viimein ehdittyðnsð loppuun, huudahti hðn, tarttui kðteeni ja sanoi ððnellð, joka vðrisi liikutuksesta: "Kunniasanasi, ettð tðmð kaikki on totta?" "Tðssð kðteni! Totta jokainoa kirjain." "Ja ettð -- se on hðn?" "My—s siitð kðteni." Lausumatta mitððn sen enempðð, otti ystðvðni hattunsa ja ryntðsi ulos. Minð asettausin akkunaan ja nðin hðnen kiirein askelin kulkevan poikki torin vastapððtð olevaan rakennukseen. Parin minuutin kuluttua katosi mies balkongilta. Kului hiukan aikaa, niin taasen ilmestyi hðn sinne. Mutta melkein samassa nðin ystðvðni -- tðllð kertaa hitain askelin -- palaavan ja suuntaavan kulkuansa kotiin. "Kyllð tunnen sinut, ystðvðni", sanoin itselleni, mennessðni hðntð vastaan, "tiedðn, mistð syystð sinð kiirehdit ulos." "Sinð menit painamaan suutelon miehen otsalle?" Ystðvðni katsahti minuun, hymyili, lankesi kaulaani ja vastasi iloisesti: "En, siihen en ollut kelvollinen. Minð menin suutelemaan hðnen kðsiðnsð." II. Palaamme syksyyn vuonna 1861, siihen aikaan, jolloin etelð-Italiassa riehuvat ry—vðrit herðttivðt kauhistusta koko Europassa, jolloin Pietropaolo kantoi taskussaan "liberaalisen" leuan, minkð pujoparta oli leikattu Á la _Napoleon_; jolloin ne, jotka Montemiletton luona olivat huutaneet: "elðk——n Italia!" elðvinð haudattiin ruumiskasojen alle; jolloin Viestissð sy—tiin lihat niistð talonpojista, jotka olivat vastustelleet ry—vðrien kðskyjð; jolloin —versti Negri Pantelandolfon likisyydessð nðki verisið sotilasjððnn—ksið voiton merkkeinð riippuvan akkunoissa; jolloin luutnantti Bacci parka haavoitettuna vangittiin julkisessa taistelussa ja sitten, kðrsittyððn kahdeksantuntiset kauheat rððkkðykset, ruhjottiin kuoliaaksi; jolloin hurjistunutta roistovðkeð suurissa parvissa —isin matkusti ulos kylistð, tulisoitot kðdessð, riemuhuudoilla vastaanottaessaan ry—vðreitð; jolloin laihot pelloilla poltettiin, huoneita revittiin maahan ja koko perhekuntia iskettiin kahleisiin; jolloin aseita, rahaa ja siunauksia lðhetettiin Tiber-joen oikeanpuoleiselta rannalta kauhean verenvuodatuksen jatkamiseksi. Erððnð pðivðnð Heinðkuun lopulla nðhtiin kohta auringon nousun jðlkeen Capitanata maakunnan kolkossa laaksossa pyssyratsuri, joka nðytti olevan matkalla San Severoon. Hðn oli y—llð lðhtenyt vastamainitusta kaupungista viemððn —verstiltð kðskykirjettð "lentðvðn kolonnan" pððllik—lle ja tallensi nyt napitetun nuttunsa sisðpuolella pððllik—n vastauksen, jossa tðmð ilmoitti kello 8 seuraavana aamuna lðhtevðnsð erððlle salaiselle paikalle lðhellð olevassa vuoristossa, jossa sanoi tietðvðnsð muutamien nðitð seutuja rasittaneiden ry—vðrien pitðvðn majaa. Kirjeen kuljettaja oli noin kolmenkymmenen ikðinen mies, kookas, laiha, tulisilmðinen, varustettu pienillð, huippupðisillð viiksillð sekð tuollaisella kohtisuoralla otsarypyllð, joka ilmaisee tottumusta ajattelevaisuuteen. Hðnen kasvoissaan oli luettava ðkkikypsynyttð vakavuutta, jota hðnen suuri, musta, kolmikulmainen hattunsa ikððnkuin kuvasti, ja hðnen tuima katsantonsa ja uljaat liikkeensð puhuivat sielun voimasta, joka oli sopusoinnussa ajan ja paikan kanssa. Hðn ratsasti ravia mutkistelevaa polkua ja kððnteli pððtððn sinne tðnne, tarkatakseen autiota laidunmaata, vuoristoa ja kirkasta taivasta, kuulematta muuta ððntð kuin hevosen kavioiden synnyttðmðð kopsetta ja sapelin rðminðð. Ratsastaessaan kahden korkean varvikon keskeð nðki hðn ðkkiarvaamatta leimauksen ja kuuli pyssyn pamahtavan. Kððntðessððn ratsunsa ja tarttuessaan pistooliinsa, huomasi hðn ettð hevonen hoiperteli. Paremmin saadaksensa selkoa asiasta kumartui hðn, mutta tunsi siinð samassa, ettð jokin tarttui hðneen takaa; kun hðn sen johdosta kððntyi, t—rmðsi varvikosta, josta laukaus oli tullut, hðnen pððllensð toinen mies, ja tðtð seurasi varjona kolmas, ja ennenkuin pyssyratsurimme oli ehtinyt kðyttðð aseitaan, hypðtð alas hevosensa selðstð ja asettautua puolustus-asentoon, oli hðn heitetty maahan. Hðn kyllð siinð koetti tehdð vastarintaa, hðn hosui ympðrilleen, potki ja puri, mutta ei onnistunut pððsemððn yl—s, jonka tðhden hðn viimein vðsyneenð antausi ja luovutti pððllekarkaajilleen aseensa. Taistelussa oli hðn kumminkin tomupilven ympðr—imðnð saanut nuttunsa auki ja kirjeen pistetyksi suuhunsa, kenenkððn sitð huomaamatta. Roistot sitoivat nyt hðnen kðtensð, nostivat hðnet pystyyn ja ripustivat sapelin, sotilaskaapun ja rensselin hðnen kaulaansa; sitten laahasivat he hevosen varvikkoon ja lðhtivðt metsððn kiroten, uhaten ja nauraen, ja ajoivat edessððn puoleksi typertynyttð ja hoipertelevaa sotilasta. Kun he olivat ehtineet puolen tunnin matkaa tieltð, hiljensivðt he vauhtiaan. He olivat nyt saapuneet metsðssð olevan vuoren juurelle, missð ei nðkynyt vðhintðkððn jðlkið ihmis-asunnosta. Pyssyratsuri, joka kulki kumarruksissa kuormansa alla, ei osottanut pelkoa eikð vihaa, mutta hðnen kalpeista, muuten muuttumattomista kasvoistansa saattoi lukea, ettð hðn aavisti, mikð kohtalo hðntð odotti, ja ettð hðn oli valmis siihen antaumaan. Hðn, nðetsen, tiesi ettð ry—vðrien kðsiin joutuminen nðinð julman koston pðivinð oli sama kuin kuolema, ja sentðhden olikin koko hðnen olennossaan jotakin, joka muistutti kuoleman juhlallista tyyneyttð, ja senkin, joka ei sitð tiennyt, olisi vaan tarvinnut katsoa hðnen silmiinsð, sanoaksensa: "Tðmð mies menee kuolemaan." Ry—vðri, joka nyt kulki hðnen edellððn, kððntyi silloin tðll—in ja heitti uhriinsa milloin uteliaan, milloin epðluottoisen silmðilyn. Se, joka kulki hðnen rinnallaan ja nðkyi olevan rosvojen pððllikk—, loi my—skin silmðnsð milloin vankiin, milloin toveriin, ja vaihtoi tðmðn viimeksi mainitun kanssa pirullisia ivahymyjð. "Kas tðssð, kanna tðmð", sanoi hðn ðkkið ja riipusti pyssynsð vangin kaulaan. "Jaksat sinð kantaa minunkin", lausui toinen, joka kulki edellð. "Entðs sinð?" kysyi pððllikk— kððntyen kolmanteen ry—vðriin, joka kulki takana ja nðytti olevan nuorin joukossa. "Minð?" vastasi tðmð, "minð kannan mieluummin itse pyssyni. Ken tietðð mitð voi tapahtua." "P—ll—pðð!" mumisi toinen ja heitti hðneen yl—nkatseellisen silmðnluonnin. Sitten kððntyi hðn vankiin ja sanoi: "Nyt, ystðvð, sopii sinun sanoa, mihin olit matkalla." Pyssyratsuri oli ððneti. "Vai niin!" huudahti ry—vðri ja kumartui ottaaksensa maasta raipan, jolla sivalsi vankia kðsille. "Et lie ymmðrtðnyt kysymystðni?" Pyssyratsuri kulki yhð ððneti eteenpðin. "Ole sinð olevinasi, junkkari, kyllð vielð ððneen saat", jatkoi ry—vðri. "Kaikki alkavat, niinkuin sinð, ja sinð olet lopettava, niinkuin muut. On sinussakin lihaa ja verta; ja kun tunnet ettð pistðð, kyllð huudat, ole varma siitð!" Ja samassa t—yttðsi hðn hðntð saadakseen hðntð poikkeemaan pienelle polulle, joka kulki puron rantaa pitkin. Tðtð kulkivat he jonkun matkaa, sitten ylivievðð siltaa, kiersivðt erðstð kumpua ja alkoivat kiivetð yl—s jyrkkðð vuorta. Vanki, jonka kurkkua pyssyjen hihnat ahdistivat ja jonka kðdet olivat selðn taakse sidotut, oli vðhðllð kuristua; hðn hikoili kauheasti, hoiperteli joka askeleella, lankesi usein polvilleen ja nousi ainoastaan suurimmalla vaivalla, jðlleen langetaksensa, jolloin ry—vðrit l—ivðt ja potkivat hðntð ðrjyen: "Yl—s, pelkuri! Kun te saatte kðsiinne jonkun meikðlðisistð, sidotte te ne hevosiinne; nyt on sinun vuorosi, Piemontesilainen!" Vuoren keskivðlillð odotettiin heitð. Siinð, missð kaikkialla nðkyi vaan jyrkkyyksið, syvyyksið ja kohtisuoria kallionseinið, mutta tuskin nimeksikððn pensaita ja kasvia, oli ontelon ylðpuolelta holvin kaltaisan louhen alla pieni ala tasankoa. Tðtð ympðr—ivðt kalliom—hkðleet, joista muutamat olivat pudonneet ylhððltð, kun taasen toiset, pienimmðt olivat kðsivoimalla ty—nnetyt edellisten lomiin, jotta ne niiden kanssa muodostivat jonkunmoisen rintavarustuksen. Tasangon neljðnneksen osan anasti erðs puukoju, jonka katon ja seinðt yllðmainittu louhi muodosti. M—hkðleiden sisðpuolella oli pienið, hakkaamalla tehtyjð syvennyksið ruoka- ynnð muiden tavarain sðilyttðmistð varten, sekð omituiset rappuset, joilta voitiin katsoa alas koko kaltevuutta pitkin. Paikalle kuljettiin aukon kautta, joka oli hiukan suurempi kuin ihminen tarvitsi sisððn pððstðksensð. Ulkoa ei nðkynyt mitððn, joka olisi osottanut, ettð tððllð asui ihmisið. Sisðpuolen syvennyksissð nðhtiin laseja, lðkkiastioita, pannuja, leipið ja veitsið; m—hkðleiden ulospðin pistðvillð kðrjillð riippui laukkuja, rensseleitð ja pulloja; erððssð nurkassa oli suuri kasa tuhkaa ja tðmðn ylðpuolella oli kallion seinð musta savusta; kojussa makasi vaatteita ja olkia sekaisin. Jos katseli yl—spðin tahi seinille, niin ei nðkynyt muuta kuin louhia, syvið rotkoja ja kauhean suuria kallion m—hkðleitð, jotka nðyttivðt heiluvan ilmassa, ynnð joku yksinðinen puu siellð tððllð. Alempana olivat vuoren seinðt lohkoilleet, ja kauempana pisti esiin kenttð, sekð taivahan rannalta korkeita vuoria. Seuruetta odotti keski-ikðinen mies, joka seisoi pienien rappusten ylimmðllð astuimella, kyynðspððt kivim—hkðlettð vastaan ja kasvot kahden kiven suojassa, joiden vðlistð hðn tðhysteli seutua kuin ampumareijðstð. Nðhdessððn vangin, alkoi hðn tyytyvðisyytensð merkiksi taputella kðsillððn kumpaistakin kiveð, seurasi sitten tarkkaavasti hðnen jokainoata askeltaan, ja liitti jokaiseen iskuun, jonka onneton sai, koikkauksen ja kirouksen, ikððnkuin sillð lisðtðkseen ly—nnin voimaa ja ly—dyn kipua. Kun tuliat ehtivðt likisyyteen, astui mies alas rappusilta ja meni portille heitð vastaanottamaan. Pyssyratsuri, joka t—yttðyksellð ty—nnettiin sisððn, vaipui voimatonna maahan; toiset seurasivat hðntð lððhðttðen ja puuhkien, heittivðt sinne tðnne rensselinsð, hattunsa ja aseensa, istuutuivat kiville, mikð millekin, ja olivat vðhðn aikaa vaiti hengittððkseen ja pyyhkiðkseen pois hikeð kasvoistaan. "Tðssð on meillð yksi", huudahti vihdoin pððllikk—, kððntyen toveriin, joka oli tullut hðntð vastaanottamaan. "Ja terve ja reipas, nðen", vastasi toinen. Sitten, kðytyððn likemmin tarkastamaan vankia ja nðhtyððn ettð tðllð oli kannukset, lisðsi hðn: "entðs hevonen?" "álð kysy!" vastasi pððllikk— ðrtyisesti. "Tahtoisin ly—dð mðsðksi kirotun pyssyni. Ammuin nðetsen hevosen kun tðhtðsin ratsastajaa." Sitten kertoi hðn muutamilla sanoilla tapauksen. "Vðhðt hevosesta, olette sittenkin kunnostaneet itsenne", sanoi toinen. Sitten meni hðn pyssyratsurin luo, auttoi hðntð nousemaan, tutkisteli tylsðllð uteliaisuudella hðnen kasvojansa, vapautti hðnet pyssyistð, kaapusta ja sapelista ja otti viimein hðnen pððstððn hatun, jota hðn tutki sisðltð ja ulkoa ja sitten hymyen viskasi nurkkaan. Pyssyratsuri, jonka voimat olivat loppuneet, nojausi kojua vastaan ja alkoi tarkastaa rosvoja, mutta kuoleman kynsissð olevan sairaan raukeilla ja vakavilla silmillð, jonka ajatukset jo vierailevat haudan toisella puolen. Ry—vðrit ryhtyivðt nyt tutkimaan hðnen rensseliððn. Ilki—iden kasvot, paikka ja toiminta -- kaikki olivat tðydessð sopusoinnussa toistensa kanssa. Pððllikk—, noin neljðttðkymmentð kðyvð, lyhyt, mutta vahva mies, oli varustettu suurella pððkallolla, puhumattakaan olkapðistð, jotka ulettuivat miltei korviin saakka, vððrillð sððrillð ja tavattomilla pohkeilla; sanalla sanoen: hðn oli kireestð kantapððhðn niin tanakka, lyhyt, paksu ja leveð, ettð hðn tuli jðttilðiseen, joka oli vetðynyt kokoon, mutta samassa mððrðssð paisunut laajuudelleen; hðn oli siihen lisðksi mustanverinen ja niin parrakas ja karvainen, ettei koko hðnen kasvoistaan nðkynyt muuta kuin hiukan otsaa, noin kahden sormen leveydeltð, ynnð hiukan poskipðistð. Toisista kolmesta nðytti kaksi olevan veljeksið, pððttðen siitð ettð heillð oli samanmuotoinen, matala otsa, samankaltainen lyssðnenð, samankaltaiset sudensilmðt, samanlaiset, alaspðin kaarevat, huulettomat suut ja samanlaiset parrattomat leuat; tðmðn kaiken ohessa olivat hekin lyhytlðntðisið ja vahvoja. Kaikkien kolmen silmissð oli jotakin samaa omituisen kamalaa, viekasta, himollista ja petomaista, jota tavataan esiinpistðvðnð ominaisuutena kaikilla tðmðnkaltaisilla, tai'asta ja julmuudesta, uhkarohkeudesta ja kurjasta pelkuruudesta muodostetuilla luonteilla. Vaikkakin jo olivat pitkðlle ehtineet elðmðn alasmðkeð, oli heillð kðyt—ksessððn, liikunta-tavoissaan, vielðpð vihansa purkauksissakin jonkunlaista tiikerintapaista pehmeðð nuorteutta. Heidðn pukuunsa kuului sokuritopan muotoinen hattu, korkeat sððrystimet sekð laaja, etupuolelta auki oleva nuttu, ja tðmðn ja housujen vðliltð pisti pienissð poimuissa heidðn vy—tðriensð kohdalta esiin paita, jonka kiinnitti ihoon leveð, sininen vy—. Neljðs, joka nðytti olevan nuorin, esiintyi toki ihmisellisempðnð, vaikka hðnkin oli parraton ja pienikasvuinen, niinkuin nuo molemmat vastamainitut, veljeksiltð nðyttðvðt. "Saakaamme nyt hðnet riisumaan yltððn ryysynsð", sanoi pððllikk—, kun oli lopettanut rensselin tutkimisen. "Sitten sy—mme hiukan, ja sitten ... saammehan nðhdð." Veljekset menivðt pyssyratsurin luo; toinen heistð l—ysðsi hðnen kðsivartensa, sillaikaa kun toinen piti tikarinsa hðnen rintaansa vastaan. L—ysðtyt kðsivarret vaipuivat hervotoinna alas, kuten ruumiin. "Univormu pois!" ðrjðsi toinen veljeksistð. Pyssyratsuri tarkisteli hðntð ja seisoi vðhðn aikaa hervotonna, otsa rypyssð ja toinen huuli hampaitten vðlissð. Nuorin ry—vðreistð katseli hðntð surusilmin. "Mene vartiapaikallesi", huudahti hðnelle portin vieressð istuva pððllikk—. Ikððnkuin tavallista kðskyð totellen nousi nuorukainen samoja rappusia, joilta kotona oleva ry—vðri ðsken oli katsellut toverien tuloa, tukesi kðsivarsiaan kalliom—hkðlettð vastaan, asetti kasvonsa molempien kivien vðliin ja jði siihen liikkumattomana seisomaan. "Riisu univormu!" huusivat veljet vangille, kohottaen kumpikin kðtensð. "Iske hðntð korvalle, ettð sormien jðljet nðkyy!" huusi pððllikk—. Pyssyratsuri teki liikkeen, ikððnkuin olisi hðntð joku pistðnyt, taivutti sitten n—yrðsti alas pððnsð ja riisui yltððn univormutakin. Ry—vðriveljekset tempasivat sen, tutkivat sen taskut ja hihat, kððnsivðt sen nurin, ratkoivat vuorin ja -- heittivðt sen kojuun. Toinen otti sitten tutkiakseen vangin housuntaskuja ja sanoi pððllikk——n kððntyen: "Ei mitððn." "Syyttðk——n sitten itseðnsð", vastasi pððllikk—. "Sitokaa hðnet rautaan!" Veljesheitti—t sitoivat uudelleen pyssyratsurin kðdet selðn taa ja kiinnittivðt hðnet kojun seinðssð olevaan koukkuun. Onneton oli kuoleman kalpea, hðnen hampaansa tðrisivðt kuin olisi hðn vilutautia sairastanut. Roistot ottivat esiin syvennyksistð sy—tðvðð, istuutuivat kivelle ja alkoivat aterioida. Siinð sy—dessððn puhelivat he, mutta katkonaisesti, niinkuin se, joka enemmðn tarkkaa, mitð hðn sy—, kuin mitð hðn puhuu. "Oletko kuullut uutiset Casalvecchiosta?" "Don Alession asiastako?" "Niin. Lunnaita kaksisataa tukaattia." "Maksettu?" "Viimmeiseen penniin." "Hyvð saalis!" "Ja kolmesataa syndikolta. "Vaatimattomasti pyydetty. Hðnellð ja hðnen veljellððn on suuria omaisuuksia. Portoreen pðin on maa kahden peninkulman matkalla hðnen." "Mutta paras saalis saatiin kumminkin Biccarin luona: kuusi hevosta, viisi pyssyð, tuhannen tukaattia ja kahdeksan sðkkið kauroja -- ja ne kerrassaan." -- Tðssð heitti puhuja appelsiinin kuoren vangin kasvoihin ja sanoi: "Tuossa sinun osasi!" "Kuuma kuuluu ottelu olleen Cerignolan luona", jatkoi toinen. "Salvatore Codipietron joukon ja Piemontesilaisten vðlillð -- niin. Ne yllðtettiin. Syy siihen oli syndikon vakoominen. Seitsemðn vangittiin." "Pððllikk—kin?" "Ei." "Ammuttiin?" Ry—vðri nyykðytti pððtððn my—ntðen. "Pyhð neitsyt!" huudahti toinen veljeksistð ja jatkoi sitten kððntyen vankiin: "Kuulitko? Me mittaamme samalla mitalla, ole varma siitð. Pðivð on tuleva, jona Piemontesilaisen sisuksia riippuu jokainoan puun oksalla, jahka vaan saamme aikaa." Ja tðtð sanoessaan tyhjensi hðn lasin viinið. "Katsos vaan", sanoi toinen ja osoitti tovereilleen vankia; "hðn on vaipunut ajatuksiin." "Mitð mietit?" kysyi pððllikk—, pyyhkðisten viiksiðnsð. "Kentiesi ðitiðsi?" kysyi ensimðinen. "Minne olet jðttðnyt hðnen?" "Nyt saamme kuulla." He kððntyivðt kaikki vankiin. Tðmð ummisti silmðnsð, piti ne kotvan aikaa kiinni, avasi ne taasen kosteina ja tirkisteli etðisyyteen. Ry—vðrit hymyilivðt. "Naurettavinta on, ettei hðn puhu mitððn", sanoi yksi. "Mistðhðn se tulee? Ylpeydestðk—?" "Eik— mitð! Vaatimattomuudesta", vastasi toinen raa'alla naurulla. "Vielðhðn! Pelvosta, arvaan", sanoi pððllikk—. Pyssyratsuri pudisti kieltðvðsti pððtððn. "Vai niin, vai olin vððrðssð. No, saammehan nðhdð!" huudahti pððllikk— ja hypðhti yl—s. Kððntyen tovereihinsa sanoi hðn sitten jyrkðllð ððnellð: "Tuolla miehellð on joku kirjallinen kðsky, joka tarkoitti meidðn kiinni ottamista pesðssðmme. Olemme jo menettðneet paljon aikaa; pakoittakaamme nyt hðnet puhumaan." "Niin, pakoittakaamme", sðestivðt toiset ja nousivat. Pyssyratsuri kohotti pððtððn, ikððnkuin olisi hðn tahtonut sanoa: minð olen valmis! Ry—vðrit asettausivat hðnen eteensð. Jos joku tðnð hetkenð olisi luonut silmðnsð vartioivaan nuorukaiseen, niin olisi hðn nðhnyt hðnen haavan lehden kaltaisesti vapisevan ja, kalman vðri kasvoissaan, kððntyvðn, jottei hðnen liikutustaan huomattaisi. Pððllikk— huomasi sen kumminkin ja neuvoi hðntð kðskevðllð viittauksella pitðmððn huolta tehtðvðstððn. Sitten kððntyi hðn pyssyratsuriin ja ðrjðsi ððnellð, joka ei my—ntðnyt vitkutusta: "Sano, mistð tulit sinð?" Vanki rypisti silmðkulmiansa eikð vastannut mitððn, mutta kysyjððn loi hðn lðpitunkevan silmðyksen, joka ilmaisi tahdon lujuutta. Sanaa sanomatta iski ry—vðri nyrkkinsð hðnen leukapieleensð, jotta ratinaa kuului, juuri kuin olisivat onnettoman hampaat musertuneet. "No, joko nyt vastaat?" Pyssyratsuri kallisti pððtððn ja antoi veren, joka tðytti hðnen suunsa, virrata maahan; sitten loi hðn ry—vðriin uuden silmðilyn, joka puhui jðrkðhtðmðtt—mðstð miehuullisuudesta, ja pudisti kieltðvðsti pððtððn. Pððllikk— puri huuliaan ja katseli tovereitansa vðkinðisellð hymyllð, sitten pisti hðn kðtensð taskuun, otti sieltð kynðveitsen, avasi sen, repi rikki vangin paidan kaulan kohdalta alaspðin ja asetti veitsen hðnen kurkkunielullensa. Uhri vavahti, kuin olisi jo veitsi hðneen tunkeunut. "Oh, ðlð pelkðð!" ivasi ry—vðri ja veti veitsellð suoran viivan kaulasta vy—tðisiin asti. Onnettoman rinnalla nðkyi punainen juova, joka pian tðyttyi verellð, mikð sitten virtasi vaatteiden alta ja pððltð maahan. "Jo kait alkavat nyt silmðsi au'eta, vai kuinka?" huusi pððllikk— villipetoa muistuttavalla ððnellð. "Kas vaan, kuinka veri virtaa!" sanoi toinen tovereista. Vartioiva nuorukainen peitti kðsillððn kasvonsa. "Joko nyt saat ððneen?" kysyi pððllikk—. Pyssyratsuri seurasi silmillððn alasvirtaavaa verta, kohotti sitten pððtððn ja heitti kysyjððn entisestð jðrkðhtðmðtt—myydestð puhuvia silmðyksið. Tðmð niskoittelu nðkyi enemmðn herðttðvðn ry—vðrien hðmmðstystð kuin vihaa. "Tahdotko kuolla, h—lm—?" ðrjðsi pððllikk— nyrkkiððn pudistaen ja asetti kasvonsa niin liki vangin kasvoja, ettð miltei koskettelivat toisiaan. "Etk— jo ymmðrrð ettð olet tððllð meidðn kðsissðmme ja ettð voimme revðistð auki vatsasi niinkuin koiran! Mitð odotat sinð? Ettð joku tulee sinua pelastamaan? Lausu edes sana, ettð saamme kuulla ððntðsi." Pyssyratsuri pysyi ððnet—nnð. Raivossaan kohotti yksi ry—vðreistð veitsensð, iskeðksensð sen vankiin. Toinen pidðtti hðntð ja sanoi: "Ei veistð! Koettakaamme, mitð tðmð vaikuttaa." Ja samassa sieppasi hðn pyssyn ja antoi sen perðn semmoisella vauhdilla pudota vangin jalalle, ettð luut nauskivat. Onneton pððsti kimeðn huudon ja vetðysi tempovaisesti kokoon. Mutta melkein samalla rohkaisi hðn mieltððn, hakien voimia itse tuskastansa, t—misytti maata haavoitetulla jalallaan ja huusi ðrjyen: "Ei!" Ry—vðrit ryntðsivðt hðnen pððlleen, tarttuivat kaikki kolme yht'aikaa hðnen kurkkuunsa ja olivat juuri repimðisillððn silmðt hðnen pððstððn, kun vartioiva nuorukainen, rohkeaksi tulleena kauhistuksestaan, jota hðn ei voinut kukistaa, riivatun tavoin huudahti: "Tappakaa hðnet yhdellð tiellð, Jumalan tðhden! Ampukaa kuula hðnen pððhðnsð. Mitð hy—dyttðð teitð hðnen kðrsimisensð?" Nuorukaisen rohkeus vaikutti ry—vðriin enemmðn kuin hðnen sanansa. Hðmmðstyneinð loivat he hðneen silmðnsð. Mutta tðmð hðmmðstys ei kauan kestðnyt. Pððllikk— ryntðsi nuorukaiseen ja antoi nyrkillððn hðnelle sellaisen iskun, ettð poika lensi pðð edellð kalliom—hkðlettð vastaan. Puoleksi taintuneena nousi hðn ja asettausi sanaa sanomatta entiseen asemaansa. Mutta kun hðn loi silmðnsð alas kaltevuutta, teki hðn ihmetystð osottavan liikenteen, ty—nsi pððnsð syvemmðlle tðhystys-aukkoon ja pysyi sitten liikkumattomana asennossaan. Ry—vðrien pððllikk— ei huomannut mitððn tðstð; hðn kððntyi jðlleen uhriinsa sinisen kalpeana, kiristi hampaitaan ja vðrisi vihasta, jotta hðnen toverinsakin katselivat hðntð kauhistuksella. Vasemman kðtensð laski hðn pyssyratsurin pððlaelle, oijensi oikean kðtensð etusormen uhkaavalla tavalla, loi mieheen veristðvðt silmðnsð ja mumisi sðhisevðllð ððnellð: "Kuulehan! Onneton oli hetki, jona pððtit niskotella meitð vastaan. Sinð et tunne minua. Olen saanut ihmisten karvat kohoomaan kauhusta, vielðpð semmoistenkin, joiden miehuullisuudelle ei sinun vedð vertoja. Et osaa aavistaakaan, mitð rððkkðyskeinoja minð olen keksinyt. Minð kidutan sinua huomispðivððn asti; sinð et kuole, sinð vaan kðrsit ja vielð silloinkin, kun ulkomuotosi ei enðð ole ihmisen; silmðtkin pððstðsi revin. Sinð tiedðt, miten on muitten kðynyt; ðlð siis pakoita minua viimeisið keinojani kðyttðmððn. Sano, mitð sinun tðytyy sanoa, ennenkuin viha valtaa minut kokonaan." Viime sanoja sanoessaan otti hðn kðtensð vangin pððlaelta, ja kun hðn huomasi ettð siinð oli koko joukon hivuksia, heitti hðn vihoissaan nðmðt uhrinsa suuhun. Pyssyratsuri sylki ne pois. Tðmðn pitivðt ry—vðrit tahallisena ylenkatseen-osotteena, ja nyt nousi heidðn raivonsa korkeammilleen. Metsðnpedon tavoin ulvoen ryntðsivðt he kaikki onnettoman pððlle ja alkoivat raadella hðntð kynsillððn, hampaillaan, polvillaan ja jaloillaan, silloin tðll—in kehoittaen toisiaan varovaisuuteen, jottei vanki kuolisi heidðn kðsiinsð; he l—ivðt, pistivðt ja purivat hðntð, ja verta, paidanriepuja ja hivuksia sinkoili kaikkialle heidðn ympðrillððn. Py—velien lððh—tykset, toisiaan koskettelevien tikarien helinð ja uhrin hððdetty ðhkyminen sekausivat omituisella tavalla yhteen. Ry—vðrit olivat muuttuneet kolmiruumiiseksi villipedoksi, joka on kietounut ihmisen ympðri; he esiintyivðt nyt yhteiskuvana kaikesta siitð kauheasta, minkð hulluus, pelkuruus ja julmuus luo. "álkðð hðntð vielð tappako!" alkoi nuorukainen mitð suurimmassa tuskassa taas huutaa, kððntyen milloin ry—vðrien puoleen, milloin taasen alankoon pðin, ja vðhitellen kohottaen ððntðnsð, ikððnkuin voittaaksensa niitð vieraita ððnið, jotka lðhestyivðt. "álkðð hðntð vielð tappako! Odottakaa, hðn on sanova, mitð te tahdotte tietðð. Jos hðnet tapatte, ette saa tietðð mitððn. Hðn on viitannut, ettð hðn tahtoo puhua. Sitten voitte hðnet tappaa. Minð itse kyllð ty—nnðn tikarin hðnen rintaansa, jollette te sitð tee. Tikarit pois, kðyttðkðð nyrkkejð. Ettek— nðe, ettð hðn on kuolemaisillaan?" Yhð edelleen huutaen heitti hðn silmðyksen rintavarustuksen ulkopuolelle ja hyppðsi sitten alas ry—vðrien luo. Mutta hðnen ððnensð ja kðyt—stapansa muuttuivat nyt. Mitð julkeimmalla yl—nkatseella ðrjðsi hðn: "Roistot! Kolme yhtð vastaan!" Kirouksia lausuen kððntyi pððllikk— hðneen, tikari kðdessðnsð. "My—hððn, liian my—hððn!" sanoi uhattu tyyneesti. Sitten viittasi hðn kðdellððn portille pðin ja lisðsi: "Katsokaa tuonne!" Samassa kun nyt yksi varoituksen saaneista ry—vðreistð heitti laajan viitan maassa makaavan uhrin pððlle ja pððllikk— sieppasi pyssyn, hy—kðtðksensð salaperðistð vihollista vastaan, kuului aseiden kalsketta, askeleita ja ððnið; painetteja ja kivððrið vðlkkyi portilla ja sisððn murtausi joukko pyssyratsureita, jotka muutamassa silmðnrðpðyksessð ympðr—ivðt ja kaasivat maahan ry—vðrit. Sitten seurasi vðhðksi aikaa ððnett—myyttð, jolloin ei kuulunut muuta kuin vðsyneiden pyssyratsureiden lððhðtyksið. "Auttakaa kuolemaisillaan olevaa!" huudahti ðkkið nuori ry—vðri, joka, samaten kuin toiset, oli polvillaan, kðdet maassa, pyssyratsurin painetin uhkaamana. "Ketð kuolemaisillaan olevaa?" kysyi kapteeni. "Tuota tuolla nurkassa", vastasi nuorukainen, viitaten sormellaan. Kaikki kððntyivðt ja tðhystelivðt osoitettua suuntaa, mutta ei mitððn huomattu. "Viitan alla", sanoi ry—vðri. Kaikkien silmðt seurasivat kapteenia, kun tðmð nyt meni kojuun. Viitan, jonka hðn kohta nðki, heitti hðn syrjððn, ja kun sen alla piileillyt raadeltu ihminen tuli nðkyviin, kajahti kaikkien suusta yht'aikaa kauhistuksen huuto. Onneton vanki, joka siinð polvillaan makasi, kðdet selðn taakse sidottuina ja pðð rintaa vastaan vaipuneena, oli sinisen kalpea, kokonaan veressð ja niin tðynnð haavoja, jotta nðytti nyljetyltð. Hðn teki ponnistuksen, koettaakseen kohottaa pððtððn. "Poistakaa hðnen siteensð", huusi kapteeni, "ja antakaa hðnelle jotakin juotavaa." Kolme pyssyratsureista ryntðsi nyt esiin; ne avasivat onnettoman siteet, asettivat hðnet maahan makaamaan ja alkoivat tutkia hðnen haavojaan, sillaikaa kuin toiset vihansa vimmassa ryhtyivðt pyssynperillð kolhimaan ry—vðreitð. "Kivððrit alas!" huusi kapteeni, ja sitten, kððntyen ry—vðri-nuorukaiseen, lisðsi hðn: "Puhu sinð!" Pyssyratsuri, joka oli vartioinut nuorukaista, antoi hðnen nousta seisomaan. "Milloin joutui tðmð onneton teidðn kðsiinne?" kysyi kapteeni. "Puhu totta, muuten olet kuoleman." "Tuon miehen", alkoi pelosta ja kauhistuksesta vielð vapiseva nuorukainen ðnkyttðen kertoa -- "tuon miehen ottivat he kiinni aamulla ... kuljettivat tðnne ... sitoivat ... vaativat puhumaan, ... mutta hðn ei puhunut... Silloin ryntðsivðt ne hðnen pððllensð ... minð nðin kaikki... Oi Jumala!" "Kuka sinð olet?" huudahti kapteeni ja sieppasi nuorukaisen pððstð lakin. Silloin kuului kaikkien suusta huuto: "nainen!" "Niin! minð olen nainen", huusi valhepuvussa oleva haltioissaan; "he ovat ry—stðneet minut tyhjðksi ... siitð on nyt neljðtoista pðivðð... He panivat tikarin minun kurkulleni ... veivðt minut tðnne. Mutta minð en ole tahrannut kðsiðni verellð; minð vannon sen. Minð seurasin heitð, kun he uhkasivat tappaa minut muuten. San Severo on kotini ... olen k—yhð talonpoikaistytt—."... "Mutta mikset ole ampunut kuoliaaksi jonkun heistð?" "En ole uskaltanut... He olisivat kiduttaneet minut kuoliaaksi. Ei tiedð kukaan, mitð he ovat tehneet ja mitð he kykenevðt tekemððn -- muu kuin se, joka on sen nðhnyt... Luulin tulevani hulluksi. Jos olisitte nðhneet! Mutta hðn, tuolla" -- ja hðn viittasi haavoitettua -- "hðn on enkeli; hðn on kestðnyt kaikki ððneti, ainoatakaan sanaa sanomatta." "Laahatkaa heitti—t heidðn uhrinsa jalkoihin!" kðski kapteeni. Pyssyratsurit laahasivat ry—vðripððllik—n ja hðnen molemmat toverinsa haavoitetun luo, jonka pðð nyt oli kððritty nenðliinaan, mikð peitti my—skin hðnen silmðnsð. Kumartuen alas onnettomaan, joka vðhitellen alkoi herðtð tainnuksistaan, sanoi kapteeni: "minð olen tððllð. Olet pelastettu, olet toverien parissa; rohkaise mieltðsi; sinð nðet, ettð kiduttajasi polvistuvat sinun jaloissasi." Pyssyratsuri kohotti vitkallisesti pððtðnsð, koko hðnen ruumiinsa vðrisi. Hðn nosti oikean kðtensð ja laski sen ry—vðripððllik—n pððlaelle; hðnen veriset huulensa vetðysivðt ikððnkuin hymyyn ja hðn sylki kiduttajansa silmiin. "Mitð se on?" kysyi kapteeni, ottaen maasta jotakin pehmoista ja valkeaa, minkð hðn luuli lðhteneen haavoitetun suusta. "Vastaus —verstille ... San Severossa". vastasi pyssyratsuri heikolla ððnellð. "øverstille San Severossa? Minun vastaukseni? Sek—, jonka aamulla annoin sinulle?" "Niin", mumisi haavoitettu. Kapteeni heittðysi pyssyratsurin viereen, syleili hðntð ja suuteli hðnen otsaansa. Sitten hypðhti hðn yl—s, ja huusi sotilailleen: "Osoittakaa kunnioitusta tðlle uljaalle miehelle, pojat! Minð lðhetin hðnet viemððn —verstille kirjeen, missð ilmaisin ettð olimme valmiit marssimaan; ilmaisin my—s lðht—aikamme ja matkamme mððrðn. Jos ry—vðrit olisivat saaneet lukea kirjeen, olisivat he nyt pelastetut; mutta tðmð mies tðssð pisti kirjeen suuhunsa eikð puhunut sanaakaan, jottei ilmaisisi salaisuuttansa. Hðn on sankari, marttyyri, ylevð henki!" "On!" vastasivat yksin suin kaikki ððnellð, joka tuli heidðn sydðmistððn. "Suudelkaa hðnen jalkojansa, roistot!" ðrjðsi kapteeni ry—vðreille. Toinen toisensa jðlkeen roistoista ry—mi maata pitkin haavoitetun luo ja suuteli hðnen jalkaansa. "Kapteeni", huusi nyt nainen ja tuijotti pyssyratsurien komentajaa hullun silmillð; "minð olisin voinut antaa heille tietoa teidðn tulostanne, mutta minð en sitð tehnyt; minð annoin teidðn tulla. Osoittakaa minulle armo palkinnoksi. Olen kadotettu, en voi palata takaisin omaisteni luo. Ampukaa minut nðiden rosvojen kanssa!" "Ei!" huusi haavoitettu, ponnistaen viimeisið voimiaan. Kaikki kððntyivðt nyt hðneen. "Teidðn tðytyy tehdð laupeuden ty—", jatkoi onneton heikolla ððnellð ja oijensi naista kohtaan verisen kðtensð. "Laupeuden ty—! Mikð? Oi sanokaa!" huudahti nainen ja heittðysi kðdet ristissð hðnen jalkoihinsa." "Teidðn tulee seurata minua", mumisi onneton mies. "Mihin?" "Kaikkialle, alati seurata minua." Saapuvilla oliat katselivat toisiaan kummastuksella. "Mitð tarkoitatte?" kysyi nainen uudelleen. "Ette ole nðhneet ... kaikkia haavojani", vastasi pyssyratsuri. "Katsokaa tðnne!" Tðtð sanoessaan otti hðn pois nenðliinan, joka peitti hðnen otsaansa. Kaikki lðhestyivðt hðntð likemmðksi, loivat hðneen silmðnsð ja huudahtivat kauhistuksesta ja sððlistð. Onneton oli sokea! "Surma ry—vðreille!" huusivat nyt yksin suin sotilaat, potkien ja takoen heitð pyssynperillð. Kapteenin ððni ei enðð hallinnut pyssyratsureita; he laahasivat ry—vðrit alas laaksoon pðin. "Tahdotteko tehdð tuon laupeuden ty—n?" kysyi haavoitettu mies, kun hðn ja nainen olivat kahden kesken jððneet. Nainen nosti silmðnsð taivasta kohden ja vastasi: "Minð uhraan teille elðmðni." He puristivat toistensa kðsið, ja kumisevat pamaukset, jotka kuuluivat laaksosta ja jotka ilmaisivat ettð ilki—t nyt saivat rangaistuksensa, olivat samalla kunnian osoitus jalolle liitolle, joka jo 10 vuotta on yhdistðnyt sððlivðn naisen ja sankarin. End of the Project Gutenberg EBook of Miehuullisuutta, by Edmondo de Amicis *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MIEHUULLISUUTTA *** ***** This file should be named 38882-8.txt or 38882-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/8/8/8/38882/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.