Mexikon valloitus: Kappale Amerikan historiaa

The Project Gutenberg EBook of Mexikon valloitus, by Tyko Hagman This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Mexikon valloitus Kappale Amerikan historiaa Author: Tyko Hagman Release Date: October 16, 2011 [EBook #37768] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MEXIKON VALLOITUS *** Produced by Tapio Riikonen MEXIKON VALLOITUS Kappale Amerikan historiaa Kirj. TYKO HAGMAN Tuhansille kodeille tuhatj‰rvien maassa. N:o 7 & 8. Werner Sˆderstrˆm, Porvoo, 1892. [Kuva: Fernando Cortez.] [Kuva: Montezuma.] SISƒLLYS: I. Sivistyneet villit II. Fernando Cortez III. In hoc signo vinces IV. Xikotenkatl V. Luvattu maa VI. Montezuma ja h‰nen jumalansa VII. Salto de Alvarado VIII. Quatemozin ja viimeinen ponnistus IX. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin I. Sivistyneet villit. Nelj‰sataa vuotta on nyt umpeen kulunut siit‰, kun Christoforo Colombo laski laivansa tuon uuden maailman rannalle, joka sittemmin er‰‰n toisen retkeilij‰n kunniaksi sai nimekseen Amerika. Lokakuun 27 p‰iv‰n‰ 1492 tuli Colombo suurelle Cuban saarelle, lˆydetty‰ns‰ v‰h‰‰ ennen muutamia pienempi‰ luotoja. Jos kohta h‰nen retkell‰‰n oli maantieteellinenkin tarkoitus, jopa uskonnollinenkin, niin kultaa etup‰‰ss‰ etsiv‰t he, h‰n ja h‰nen seuralaisensa, -- tuota keltaista metallia, jonka hurmaava hohde niin monen sukupolven silm‰t on soentanut. It‰isen Aasian rannikkovesill‰ kertoi taru olevan Zipango nimisen saaren, jonka kuningas kultakattoisessa palatsissa piti asuntoaan. Ja Colombo luulikin totta tosiaan maan pyˆre‰n muodon jo todistaneensa ja it‰iseen Aasiaan tulleensa, unelmiensa maahan, jossa kultaa kiskottaisiin kallioista kuin kaarnaa puusta. Siihen luuloon mainio retkeilij‰ sitten sai j‰‰d‰kkin ja kuolla. -- Luonto Cuban saarella n‰ytti erinomaisen rikkaalta. Sen maisemien, puiden pukujen, kukkien ja el‰inmailman kauneus h‰mm‰stytti Colomboa. H‰n kirjoitti p‰iv‰kirjaansa: "T‰‰ll‰ tahtoisin i‰t p‰iv‰t asua. Se on ihanin saari, mink‰ ihmissilm‰ ikin‰ on n‰hnyt. Siin‰ on oivalliset satamat ja syv‰t virrat." Mutta muuta ei lˆytynytk‰‰n. Kultaisen palatsin kuningasta ei n‰kynyt, ei kuulunut. Kun Colombo pani lahjoilla varustetun l‰hetyskunnan h‰nt‰ etsim‰‰n, tavattiin viimein alaston p‰‰llikkˆ, joka villiss‰ laumassa herruuttansa harjoitti. Kultaa ei siis ensimm‰lt‰ lˆydetty sill‰ tavoin kuin retkeilij‰t olivat uneksineet. Maan asukkailla oli kuitenkin pienet keltametalli-lehdet koristukseksi pistetty nen‰njuuresta l‰pi. Ja se seikka kiihoitti Espanjalaisten kullanhimoa. Niinp‰ viimein lˆydettiinkin kultaa, lˆydettiin paljon kultaa. Amerikan aukenemisen kautta oli uusi sankarihenki her‰nnyt, seikkailijain kultainen aikakausi, joka paljon muistuttaa ristiretkien haaveksivasta hengest‰. Niinkuin Christoforo Colombo sitten jatkoi retki‰ns‰ tuossa uudessa luvatussa maassa, l‰hett‰en kotiansa sen aarteita, niin purjehti sinne sittemmin laivasto toisensa per‰st‰, kokoillen kultaa ja kunniaa. Kenp‰ tahtoikaan j‰‰d‰ k‰det ristiss‰ katsomaan, kun niin ‰‰retˆn tantere tarjoutui rohkean onnen-onkijan toiminnalle? Toihan melkein jokainen Espanjaan saapuva laiva mukanansa joko arvaamattomia aarteita ja uudenkaltaisia tavaroita taikka tietoja uusista maan-lˆydˆist‰. Ei ollut en‰‰ sit‰ vaaraa olemassa, jota rohkeat merimiehet ja sotilaat olisivat v‰ist‰neet. Maita valloitettiin ja siirtokuntia perustettiin. Ja n‰m‰ hurjat seikkailijat, jotka tunkesivat aarniomets‰in halki, riist‰en alkuv‰estˆlt‰ kaikki sen kalleudet, toimittivat teht‰v‰ns‰ Kristuksen nimi huulilla ja ristinmerkki lippunansa. Valloitetut maat ja kukistetut kansat olivat saatettavat osallisiksi kristinuskon siunauksista. Eik‰ suinkaan sovi v‰itt‰‰ ett‰ t‰m‰n ajan l‰hetyssaarnaajilta olisi intoa puuttunut. Min‰ hetken‰ hyv‰ns‰ olivat sen uskonsankarit valmiit uhraamaan henkens‰ pyh‰n kirkon kunniaksi. Vimman tunnussanana oli risti -- ja kulta. Kun ‰‰rettˆm‰in maanalojen lˆydˆt sitten melkein herke‰m‰tt‰ seurasivat toinen toistaan, vaativat Espanjalaiset ja Portugalilaiset, joille viimeisille tulee kunnia It‰-Indian varsinaisesta lˆydˆst‰, ett‰ heille annettaisiin valta kaikissa maissa, jotka olivat Euroopan ulkopuolella. Paavi Aleksanteri kuudes, jolle asian ratkaiseminen uskottiin, pyˆr‰hytti kyn‰‰ns‰ kartalla ja jakasi maapallon kahtia, tunnustaen Portugalilaisille it‰isen, Espanjalaisille l‰ntisen puoliskon. Se tapahtui v. 1493. T‰h‰n aikaan jo meid‰n on melkein mahdoton k‰sitt‰‰ t‰mmˆist‰ menetystapaa, sill‰ meid‰n henkisesti vapaampaan katsantokantaamme ei en‰‰ sovellu tuo muinoin niin tavallinen kirkollisen ja maallisen vallan h‰mmennys. Mutta siihen aikaan oli t‰m‰ mielivaltainen mahtisana kylliksi. Se kannusti nuo kaksi kansaa tulisimmalla kiireell‰ ottamaan haltuunsa mit‰ heille t‰ss‰ pes‰njaossa oli annettu. Jokainen maa, joka siit‰ l‰htein lˆydettiin, tuli julistetuksi jommankumman kruunun omaksi -- joko siten, ett‰ sopivalle paikalle istutettiin lippu tai pystytettiin muistopylv‰s, taikka piirrettiin vain merkki‰ puiden runkoihin. Entisten asukkaiden kaikki oikeudet ja ikivanha nautinto arveltiin sill‰ kumotuksi. Niin sanottujen villien eli "indiaanien" maa ja omaisuus joutui tunkeilevien muukalaisten, noiden ankarain kuokkavieraiden haltuun, ja alku-asukkaat pakoitettiin aikojen kuluessa t‰ydelliseen orjuuteen, ell'eiv‰t he olleet kylliksi sotaiset ja urhokkaat pit‰m‰‰n puoltansa semmoista vaatimusta vastaan. Ainoastaan kolmekymment‰ maantieteellist‰ penikulmaa mainitusta Cuban saaresta l‰nteenp‰in on Yukatan nimisen niemimaan mereen pist‰v‰ k‰rki. Kuitenkin kului pitk‰t ajat Cuban lˆydˆst‰, ennenkun Euroopalaiset saivat tukevaa jalansijaa sill‰ t‰rke‰ll‰ alueella, joka sanotusta niemest‰ alkaen ulottuu loitolle l‰nteenp‰in, koska, n‰et, alku-asukkaat t‰‰ll‰ tekiv‰t odottamatonta ja sitke‰‰ vastarintaa. Se alue on muinaisen valtamerentakaisen sivistyksen raivaama viljelysmaa _Meijiko_ (Mexiko). Vuonna 1517 joutui sinne tuulien ajamana aatelismies Hernandez de Cordova, kun h‰n kolmella laivalla oli purjehtinut Cubasta ryˆst‰‰kseen maanmiestens‰ siirtokunnille orjia l‰heisilt‰ Bahama-saarilta, sill‰ alku-asukkaista tehdyill‰ orjilla Espanjalaiset tiluksiansa viljeliv‰t. H‰n tˆyt‰si laivallaan mainitun Yukatan niemen k‰rkeen ja nousi maalle. Catoche on tuon niemen-k‰rjen nimi. T‰h‰n asti olivat lˆytˆretkeilij‰t voittomaittensa asujamissa tavanneet enimm‰kseen t‰ydellisi‰ raakalaisv‰estˆj‰, joiden per‰ti alkuper‰inen kehityskanta ei kyennyt mit‰‰n sanottavaa vastarintaa synnytt‰m‰‰n. Suuri oli sent‰hden Cordovan h‰mm‰stys, kun h‰n t‰‰ll‰ odottamatta tapasi v‰estˆn, joka ymm‰rsi j‰rkiper‰ist‰ maanviljelyst‰, rakensi pysyvi‰, vankkoja asumuksia, k‰ytti sievi‰ pukujakin ja kaunisteli itse‰‰n taiteellisesti taotuilla kultakoristuksilla. Mutta siin‰ ei kylliksi. P‰in vastoin niit‰ lev‰per‰isi‰ heimokuntia, joita t‰h‰n saakka oli tavattu ja joiden itsen‰isyyden-tunne oli liiaksi heikko voidakseen tarpeellista vastustusvoimaa luoda, osoittivat asukkaat Yukatanin niemimaalla eritt‰in sotaisaa henke‰. Kaikkialla he esiintyiv‰t vihollisesti ja v‰kivaltaisesti Espanjalaisia vastaan, ja er‰‰ss‰ kahakassa sai Cordova itse toistakymment‰ haavaa heid‰n aseistansa ja samalla sen kokemuksen, ett‰ kaikille ihmisille, jotka ovat saavuttaneet jonkinmoisen sivistyskannan, on itsen‰isyys kallihin kaikesta. Hernandez de Cordovan ja puolet h‰nen seuralaisistaan korjasi, heid‰n palattuansa kotiin, kuolema. Retken vastukset ja vihollisen vaikuttamat vammat oli murtanut heid‰n elinvoimansa. Mutta retkikunta oli kuitenkin tuonut muassaan n‰ytteit‰ tuon lˆydetyn alueen kultaisista rikkauksista; ja n‰m‰ houkuttelivat uusiin ponnistuksiin. Niinp‰ saapui samalle rannikolle huhtikuussa v. 1518 toinen aatelismies, Juan de Grijalva, inhimillisesti tunteva, hienotapainen ja oikeutta rakastava herra. H‰n johti retkikuntaa, jossa alap‰‰llikkˆin‰ palvelivat muutamat miehet, jotka sittemmin "Mexikon valloittajina" ovat mahtavan maineen saavuttaneet: Francisco de Montejo, Yukatan niemen kukistaja, Pedro de Alvarado ja Alonso de Avila. N‰m‰ lˆysiv‰t ensiksi Cozumel nimisen saaren, "P‰‰skysaaren", Yukatan niemen it‰rannassa ja istuttivat t‰‰ll‰ vanhan temppelitornin huippuun Espanjan kuninkaan lipun. Sitten purjehtivat seikkailijat pitkin Yukatanin rantoja Mexikon lahteen. Grijalva ohjasi laivansa Tabasco nimisen joen suusta sis‰‰n ja p‰‰si t‰‰ll‰ er‰‰n heimoruhtinaan, "kazikin," luottamukseen, joka puki h‰net kiireest‰ kantap‰‰h‰n kultapeltiseen sota-asuun. -- Muukalaisten tulo ei tapahtunut ‰kki-arvaamatta maan asukkaille. N‰m‰ p‰invastoin odottivat vieraitansa, sill‰ tieto niiden valkoisten miesten ilmestymisest‰, jotka Cordova t‰nne toi, oli jo tunkeunut valtakunnan keskuspaikkaan, ja t‰‰ll‰ hallitsi herra, jolle h‰nen valtansa t‰hden t‰ydest‰ syyst‰ on annettava "keisarin" arvonimi. Ihmeelliselt‰ kyll‰ soi sanoma noista maahan tulleista miehist‰, jotka, kuten kerrottiin, ratsastivat kummallisten nelijalkaisten k‰‰rmeiden selj‰ss‰ ja siivitetyill‰ aluksilla kyntiv‰t merta, joiden aseet laukesivat leimauksella ja ukkosen jyrin‰ll‰ ja joiden ulkomuoto vastasi ikivanhain tarujen ennustuksia. Niiden mukaan oli muutama maan muinoinen jumalallinen hyv‰ntekij‰, h‰nkin iholtaan valkoinen mies, aikoinaan luvannut Mexikolaisille kerran palata takaisin heid‰n maahansa. Heti kun Euroopalaiset ensi kertaa ilmestyiv‰t, l‰hetettiin sent‰hden omituisten kuvakirjoitusten kautta tieto siit‰ maan suureen p‰‰kaupunkiin. T‰‰ll‰ ei ensink‰‰n vierasten l‰hestymist‰ ik‰v‰ll‰ odotettu, vaan pelolla ja kauhulla. Mit‰ sisemm‰lle maahan Grijalva tunkeusi, sit‰ suuremmalla ep‰luulolla h‰nt‰ kohdeltiin. Yht‰ nurjasti ja rauhattomasti tervehdittiin h‰nt‰ kuin h‰nen edelt‰ji‰ns‰kin. Ja sit‰ paitse n‰htiin jotakin kristityille ritareille vallan kamalaa. Nykyisen Vera Cruz nimisen kaupungin tienoilla tavattiin, n‰et, porrasten tavalla ylenevi‰ suippu-kartioita eli pyramiidej‰, joiden lakealla huipulla suitsuivat ihmisverell‰ tahratut alttarit. Kes‰kuun 19 p:n‰ julisti Grijalva tavallisilla tempuilla t‰m‰n maan Espanjan omaksi, mutta rannikkoseutu oli pahaksi onneksi niin t‰ynn‰‰n myrkyllisi‰ hˆyryj‰, ett‰ oleskeleminen siell‰ k‰vi terveydelle vaaralliseksi; ja retkikunnan johtaja l‰hti saamiensa k‰skyjen mukaan j‰lleen kotimatkalle. Osoittihan kuitenkin menestyst‰ se tosi-asia, ett‰ seikkailijain oli onnistunut alku-asukkaiden kanssa harjoittamassaan vaihtokaupassa ottaa maksuksi arvottomista leikkikaluista kokonaisen aarteen jalokivi‰, kultakoristuksia ja kalliita, harvinaisia kankaita. Grijalva ei kuitenkaan, huolimatta seuralaistensa pyynnˆst‰, perustanut mit‰‰n siirtokuntaa tuohon kultarikkaasen maahan, vaan l‰hetti Alvaradon ennakolta viem‰‰n ansaittuja aarteita Cubaan. Retkikunta oli tunkeunut Panuco joen laskupaikoille saakka, jossa kuuma kahakka oli kestett‰v‰ maan asujamien kanssa, jotka lukuisilla veneill‰ riensiv‰t paikalle. Mutta syyskuun lopussa olivat n‰m‰ lˆytˆretkeilij‰t j‰lleen Hispaniolan saarella, syntym‰maansa kukoistavassa siirtokunnassa, josta heid‰n retkens‰ oli alkanut. Kotimatkalla jo saatiin kuulla ett‰ suurempi laivasto oli l‰htenyt liikkeelle jatkamaan tehtyj‰ lˆytˆj‰, mutta Grijalvaa kohtasi h‰nen palattuansa mit‰ ankarimmat nuhteet koska h‰n ei ollut mit‰‰n uutisasuntoa perustanut. Grijalvan sijaan oli sill'aikaa astunut sankari, jonka vertaista historia tuskin tuntee, kun ottaa huomioon ne v‰h‰iset apukeinot, jotka olivat h‰nen k‰ytett‰viss‰‰n. Kertomus Mexikon suuren valtakunnan valloituksesta kajahtaa alastomassa historiallisessa totuudessaan rohkeasti keksitylt‰ ritari-romaanilta, jonka sankari tenhokkailla taikatempuilla ajaa asiansa perille. T‰m‰ sankari on _Fernando Cortez_, seikkailijain kultaisen aikakauden loistava nero, joka pienell‰ joukolla kukistaa tuhatkertaisen vastustajan. Mutta ennenkun k‰ymme kertomaan Cortezin ja h‰nen seuralaistensa urostˆit‰, heitt‰k‰‰mme silm‰ys heid‰n seikkailustensa maahan. Pitkin Atlantin merta on Mexikon valtakunnasta leve‰ kaistale, jossa etel‰n tavallinen kuuma ilmanala vallitsee. Kuivat, hiekkaiset tasangot vuoroilevat t‰‰ll‰ hedelm‰llisten seutujen kanssa, t‰ynn‰‰n hyv‰nhajuisia pensaita ja kukkia, joiden v‰list‰ valtavat puut, tropiikien j‰ttil‰iset, kohoavat taivasta kohden. Mutta t‰ss‰ jylhikˆss‰ v‰ijyy myˆskin _malaria_, myrkyllinen ilma, jota ei kenk‰‰n muukalainen rankaisematta hengit‰. T‰‰ll‰ raivoo kuolettava keltakuume. T‰‰ll‰ puhaltavat tuulet, jotka rajumyrskyn vimmalla h‰vitt‰v‰t Mexikon suojattomia rantoja ja l‰heisi‰ L‰nsi-Indian saaria. Semmoisella voimakkaalla noidanpiirill‰ on luonto linnoittanut t‰m‰n ihanan maan, ik‰‰skuin tahtoisi se suojella sen kultaisia aarteita aihettomia hyˆkk‰yksi‰ vastaan. Mutta ihmisen nero oli voimakkaampi kuin luonnon noitapiiri. Kaksikymment‰ maantieteellist‰ penikulmaa t‰st‰ kauemmas, ja matkustaja hengitt‰‰ puhdasta ilmaa. Luonnon ja kasvullisuuden olento n‰kyy muuttuneen. Vanili, indigo, kukkiva kaakao katoo, mutta banaani ja sokuriputki seuraavat matkustajaa viel‰. Ja noustuansa 1,500 metri‰ korkeammalle, huomaa h‰n mehukkaasta ruohosta ja raittiista lehv‰kaarroksesta olevansa korkeus-asteella, jossa sumut ja pilvet putoilevat. T‰m‰ on ainaisen kosteuden ilmakerros. Tullaan lauhkeampiin maan‰‰riin, joiden luonne vivahtaa meid‰n vyˆhykkeemme luonteesen. N‰ytt‰mˆ k‰y valtaavaksi, majesteetilliseksi, toisinaan peloittavaksi. Ylt'ymp‰rins‰ n‰kee silm‰mme valtavia vuoria, osaksi tulivuoriakin, joiden lumipeite loistaa loitolle ja jo kaukaa toimittaa merimiehelle valotornin virkaa, jos matkamies antaa katseensa kallistua jyrkk‰‰ vuoren-vierrett‰ alasp‰in -- mik‰ kukkamaailman loisto heijastaa h‰nen ihastuvaan silm‰‰ns‰! Se katsoo ymp‰rilleen, h‰mm‰styneen‰ tuosta omituisesta ilmiˆiden vaihdosta, joka t‰‰ll‰ kohtaapi aistimia. Viel‰kin korkeammalla tavataan taasen toinen ilmanala, toinen kasvullisuus. Keltainen maissi on t‰h‰n saakka seuranut matkustajaa. Nyt n‰kee h‰n vainioita, joilla vehn‰ ja muut Euroopan jyv‰lajit kasvavat. Ne toivat aikoinansa maahan valloittajat Pyreneiden niemimaasta. Mutta niiden v‰lill‰ levi‰v‰t viel‰ aloe-istutukset, joita maan entiset is‰nn‰t, "villit" indiaanit, osasivat hoitaa verrattomalla taidolla. -- Tammimets‰t k‰yv‰t nyt jylhemmiksi, ja h‰m‰rt‰v‰t havumets‰t osoittavat ett‰ olemme astuneet kylm‰‰n ilmakerrokseen. Kun matkustaja on noussut noin 2,500 metrin korkeudelle, seisoo h‰n Mexikon yl‰tasangon sel‰nteell‰. T‰m‰ muodostaa ik‰‰nkuin mahtavan vallin kahden valtameren v‰lill‰, lavenee lavenemistaan pohjoseen p‰in ja supenee loiveten etel‰‰n, p‰‰ttyen Tehuantepekin rantakielekkeesen. T‰lt‰ vuorivallilta kohoaa hajanaisia tuliper‰isi‰ kukkuloita, joiden huiput ovat ikuisen lumen peitossa ja levitt‰v‰t raitista viileytt‰ l‰heisille yl‰tasangoille. T‰ss‰ onnellisessa maisemassa vallitsee ilmanala, jolla on keskisen Italian l‰mpˆ, mutta jota Mexikossa pidet‰‰n lauhkeana ja "kylm‰n‰." Ilma siell‰ on erinomattain kuivaa, eik‰ maata en‰‰ peit‰ alempien seutujen uhkea kasvullisuus. Eip‰ liioin en‰‰ ole puita, jotka suojaisivat juoviin haljennutta maata paahtoavan kes‰-auringon vaikutuksesta. Mutta t‰m‰ mets‰n puute ei ole luettava luonnon, vaan ihmisten syyksi, viel‰p‰ juuri niiden, jotka t‰‰ll‰ ensiksi kristinuskon ja korkeamman sivistyksen lippua kantoivat. Siihen aikaan, kun "villit" t‰‰ll‰ viel‰ is‰nnytt‰ pitiv‰t, oli maa tihe‰sti peitettyn‰ tammilla, lehtikuusilla, sypresseill‰ ja muilla puilla, joille he ymm‰rsiv‰t antaa arvoa. Vasta Espanjalaiset julistivat mets‰t pannaan -- jotta puuttomuus muistuttaisi heit‰ Castilian tasangoista, heid‰n rakkaasta kotiseudustaan, jonka yksitoikkoiset maisemat saattavat joka matkustajan alakuloiseksi. Mannermaan syd‰mess‰, l‰hemp‰n‰ Tyynt‰ kuin Atlantin merta, levi‰‰ kananmunan muotoisessa ympyr‰ss‰, noin 2,200 metri‰ ylemp‰n‰ merenpintaa, Mexikon kuuluisa laakso. Sen maaper‰ on kaikkialla yht‰ hedelm‰llist‰. Viisi j‰rve‰ viepi kymmenennen osan sen pinnasta. -- Mutta s‰‰st‰k‰‰mme kertomuksemme siit‰ viel‰ toistaiseksi, mainiten t‰ss‰ vain ett‰ t‰m‰ seutu se oli ja on viel‰ t‰n‰‰nkin maan varsinainen ydinpaikka. T‰h‰n laaksoon nyt tuli luoteesta p‰in 12:lla ja 13:l1a vuosisadalla Aztekien suku ja perusti sille paikalle, jossa nykyinen Mexikon kaupunki sijaitsee, p‰‰kaupungin, joka sai nimekseen _Tenochtitlan_, ja kuningasvallan, joka sittemmin levitti alaansa nykyisen Mexikon rajoille saakka. Koko maalla oli nimen‰ _Anahuak_, s.o. "maa vesien l‰hell‰" (nim. Mexiko-j‰rvien). Mutta t‰m‰ Aztekien laaja valta oli kannatettava melkein alituisilla sodilla niit‰ heimoja vastaan, jotka ennen heid‰n tuloaan olivat itsen‰isi‰ olleet ja n‰kyv‰t kesken‰‰n muodostaneen jonkunmoisen liittovaltion, jonka ylimm‰isen johtajan valitsivat koko valtakunnan ylimykset. T‰ten oli siis kuninkaan valta alkuansa suuresti rajoitettu, ja hallitusmuoto muistuttaa paljon Euroopan l‰‰nitysvaltioista niiden kukoistusaikana. "Ylimykset olivat jaettuina eri-arvoisiin luokkiin, joista ylh‰isimmill‰ ja rikkaimmilla oli varsin suuri vaikutusvalta hallitustoimien menoon." T‰m‰ monilukuinen ja mahtava aatelisto, jonka laveat l‰‰nit n‰kyv‰t olleen joko perinnˆlliset taikka joihinkin ylempiin virkoihin kuuluvaiset, kannatti heimovapautta kuninkaiden anastushankkeita vastaan, kunnes Aztekit vihdoin saivat vaarallisimmat heimop‰‰llikˆt, "kazikit", kukistetuiksi. T‰m‰ luoteesta tullut valloittaja-heimo n‰kyy siis Anahuakissa n‰ytt‰neen samaa osaa historian n‰ytelm‰ss‰ kuin Hyksos'it muinaisessa Egyptiss‰. Aztekien yliherruutta kannatti etup‰‰ss‰ heid‰n oma sotainen kykyns‰ ja valtioviisautensa, joita ominaisuuksia kyll‰ tarvittiin, koska kukistetut ylimykset, kuten huomautimme, ehtimiseen n‰yttiv‰t hampaitaan. Mutta t‰m‰ sis‰llinen eripuraisuuden tila Aztekien valtakunnassa tietysti suuresti helpoitti vihdoin tapahtuvaa valloitusta tuiki ventovieraiden tervehtij‰in kautta, jotka "siipi-aluksillaan" saapuivat "suuren veden" poikki "auringon-nousun valtakunnasta". Vieraiden tullessa oli nyt Aztekien hallitsijasuku valtansa kukkuloilla, ja heid‰n ruhtinaansa viipotti valtikkaansa kuin itsevaltias ainakin. H‰n oli "jumaluuden kuva" ja vaati hiljaisuudessa huokaavilta alamaisiltaan jumalallista palvelusta. H‰nen valtaansa n‰kyy t‰h‰n aikaan rajoittaneen, kuten muinoin Egyptin faaraojen, ainoastaan oma kuninkuuden suuruus. Niinkauvan -- mainitsevat l‰hteemme -- kuin kuningas eli keisari, kuten h‰nt‰ oikeammin nimitt‰isimme, ei viel‰ ollut kolmanteenkymmenenteen ik‰vuoteensa p‰‰ssyt, t‰ytyi h‰nen tyyty‰ vanhemman sukulaisen ankaraan holhouteen. Tavallisesti nousi h‰n valta-istuimelle vasta kolmekymment‰ vuotta t‰ytetty‰ns‰. H‰n asetettiin virkaansa nelj‰n valitsijamiehen kautta, jotka eritt‰in oli t‰h‰n toimeen m‰‰r‰tty, ja aina oli v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti vaadittuna ett‰ h‰n oli vanhan hallitsijasuvun j‰sen. Ennenkun h‰n sai tarttua valtikkaan, tuli h‰nen suorittaa muutamat omituiset temput. Koko h‰nen ruumiinsa sivelsi ylimm‰inen pappi mustalla v‰rill‰, joka arvattavasti kuvasi nˆyrtymist‰ Jumalan edess‰. Vasta sitten kun h‰n oli viett‰nyt monta p‰iv‰‰ temppeliss‰ paastoten, rukoillen ja valvoen, tapahtui "kruunaus" loistavalla tavalla. T‰t‰ jumalallista majesteettia sitten yhteisen kansan puolelta kunnioitettiin mit‰ nˆyrimmill‰ tempuilla, ja h‰nen kruunausjuhlassaan vuoti ihmisverta, mit‰ enemm‰n sen parempi. "Sotajumalan kiven" p‰‰ll‰ n‰m‰ surkuteltavat uhrit Anahuakissa henkens‰ heittiv‰t, sill‰ sotainen onnihan se on, jota sek‰ hallitsijat ett‰ kansat melkein kaikkina aikoina ovat pit‰neet varsinaisena menestyksens‰ ehtona, tunnustakootpa sitten mit‰ uskontoa tahansa. -- Ja tappelujen Jumala janoo verta, semminkin ihmisverta, -- koska se luultavasti maistuu h‰nelle paraimmalta. Kreikan ja Rooman kultuurikansat, meid‰n sivistyksemme viritt‰j‰t, k‰sitt‰v‰t peri-aatteessa asian aivan samoin. Agamemnon on valmis uhraamaan tytt‰rens‰, saadakseen tuulta sotaiselle retkelle l‰hteville laivoilleen, ja Roomalaiset ainakin ensi aikoina kokivat hyvitell‰ ankaraa jumalaansa samalla palveluksella. Myˆhemmin lakattiin haaskaamasta ihmisverta ennakko-uhrina, koska sama jumala, kuten kyll‰ huomattiin, tavallisesti yllin kyllin tyydytti janoansa itse tappelussa. Sen sijaan uhrattiin viattomia el‰imi‰. Jumala sai sitten vihollisjoukosta valita itselleen niin monen ihmisen veren kuin suinkin halutti. Meid‰n ajan sivistys, jota kristinoppi jo on paljon jalostuttanut, ei tosin en‰‰ uhraa ennakolta mit‰‰n verta sodan julmalle jumalalle; mutta joka sunnuntai rukoilemme h‰nt‰ kuitenkin viel‰ hartaasti kirkoissamme: "siunaa valtakunnan sotajoukkoa maalla ja merell‰!" Ja kaikkinainen rukous on ainoastaan uhria lievennetyss‰ muodossa. Vihollisen joukosta sit‰ paitsi emme suinkaan mek‰‰n kiell‰ jumalaamme ottamasta verisi‰ uhria. Aztekien villim‰isyytt‰ ja raakuutta tahdottiin valloituksen aikana ja tahdotaan viel‰kin perustaa etup‰‰ss‰ t‰h‰n heid‰n tapaansa kunnioittaa jumalaansa ihmisuhreilla, mutta is‰ Abrahamia ei syytet‰ villim‰isyydest‰ eik‰ raakuudesta, vaikka h‰n oli valmis uhraamaan jumalalleen oman poikansa. Aztekit ainakin, kuten alempana saamme n‰hd‰, k‰yttiv‰t uhriksi kiivaalle jumalalleen sodassa saatuja vankeja ja ainoastaan h‰t‰tilassa, kun ei t‰mmˆisi‰ sattunut olemaan, omia alamaisia, nimitt‰in orjia, (useimmiten nekin entisi‰ kapinoitsijoita tai sotavankien j‰lkel‰isi‰) joita pidettiin -- aivan kuten Roomalaisissakin -- joko valtion tai yksityisen omaisuutena, joilla ei mit‰‰n kansalais-oikeuksia ollut, ei siis hengenk‰‰n turvaa. Mutta onhan ihmisveren uhraaminen kuitenkin villim‰isyyden tunnusmerkkej‰, vaikka t‰m‰ veri olisikin halvan orjan verta. On kyll‰, mutta keisari Augustuksen loistavana ja hienosti sivistyneen‰ aikakautena hakkautti er‰s valistuneen imperaatorin yst‰v‰ ja seurustelija, Pollio nimelt‰‰n, orjiansa palasiksi ja syˆtteli heit‰ kalalampiensa ev‰kk‰ille asujamille, uhraten siten vatsansa jumalalle. Vanhan Mexikon hallitsijaheimolle oli uskonto ja sota el‰m‰n mieli-aatteina. Meid‰n, jotka viel‰ rukoilemme: "siunaa sotajoukkoamme", ei k‰y niink‰‰n tylysti tuomitseminen heid‰n uskonnollista hartauttansa, joka ihmisuhrissa osoitti vilpittˆmyytt‰‰n. Me sit‰ paitse yhdist‰mme kaiken jumaluuden-k‰sitteen yhteen ainoaan persoonaan, eroittamatta ensink‰‰n sodan julmaa jumalaa siit‰ jumalasta, joka -- itse persoonoittuna rakkautena -- k‰skee meit‰ rakastamaan l‰himm‰ist‰mme niinkuin itse‰mme, k‰skee meit‰ jopa "rakastamaan vihollisiammekin." Vanhat Mexikolaiset, kuten valistuneemmat pakanakansat yleens‰ olivat, niin sanoaksemme, t‰ss‰ suhteessa hieman h‰veli‰‰mm‰t ja -- johdonmukaisemmat, eroittaen tarkasti semmoisia k‰sitteit‰ kuin esim. rakkaus ja vaino ja n‰iden asianomaiset jumalat toisistaan. Niinp‰ Mexikon asujamet palvelivat ylimm‰ist‰ olentoa, jolle muhkeat temppelit oli rakennettu ja erityinen, arvossa pidetty pappiss‰‰ty hartaiden sanankuulijain johtajana osoitti ihmishengen nˆyrtymisen tarvetta. "Taivaan ja maanpiirin kaikkivaltiaalle Jumalalle kumartaa nˆyrtyen mahtavinkin ruhtinas maan p‰‰ll‰. T‰m‰ ei ole H‰nelle muuta kuin 'hitunen savua ja hˆyry‰, joka nousee maan povesta'". Anahuakin valtakunnan "villit" asujamet kunnioittivat H‰nt‰ nimityksill‰ semmoisilla kuin: "H‰n, johon kaikki on suljettu," "H‰n, jonka kautta me el‰mme," "H‰n, joka on kaiken alkuper‰." Mutta t‰m‰n ylimm‰isen itse-olemuksen kaikkinaisuutta ei kehunut Anahuakilainen tuntevansa, vaan nˆyr‰sti ja vilpittˆm‰sti tunnusti h‰n sen olevan ihmiselt‰ salattuna. T‰lle olennolle, -- mik‰li h‰n oli "luojana", joka nimitys h‰nelle myˆs vasituisesti annettiin, -- oli, n‰et, er‰s viisas kuningas pystytt‰nyt j‰ttil‰is-pyramiidin, temppelin, jonka etevimp‰‰n paikkaan, kuten muinoin Ateenain pyhyyteen, oli piirretty kirjoitus: "_Tuntemattomalle Jumalalle_" -- Mutta l‰hinn‰ t‰t‰ salattua olentoa, jolle Aztekitkin antoivat korkeimman vallan maassa ja taivaassa ja josta he hurskaasti huokaen ik‰vˆiv‰t tietoa, oli nyt tosin ylimp‰n‰ kansallisjumalana Huitzilopochtli, tappelujen verinen jumala. Huitzilopochtlia puhuteltiin "yˆksi ja p‰iv‰ksi," "maaksi ja vedeksi", "taivaaksi ja maaksi". H‰nen kunniakseen kohosi kaikkialla suuria ja pieni‰ teokallioja eli temppelej‰. _H‰nen_ kunniakseen yksist‰‰n vuosi toisensa per‰st‰ monen ihmissyd‰men suitsuava veri juoksi kuiviin alttarilla -- niinkuin viel‰ nytkin kaikkialla maailmassa tappotanterella, niin kauan kuin sodan verenhimoinen jumala pit‰‰ p‰‰t‰ns‰ pystyss‰. Mutta Mexikolaisten jumaluuden-k‰site ei rajoittunut t‰h‰n, vaan haarautui, kuten yleens‰ muinoisissa kultuurikansoissa, usean persoonan otaksumiseen, jotka kukin edustivat niit‰ eri omaisuuksia, joita saattoi ajatella henkisyydess‰ yleens‰ lˆytyv‰n. T‰ll‰ moni-persoonallisuudella v‰ltettiin sit‰ ristiriitaisuutta, joka silminn‰ht‰v‰sti on siin‰, ett‰ palvellaan esim. rakkauden ja vainon jumalaa samassa persoonassa. N‰ytt‰‰ silt‰ kuin n‰m‰ kansat olisivat selv‰sti tajunneet ett'ei mik‰‰n jumala voi kuunnella eik‰ tyydytt‰‰ vallan ristiriitaisia rukouksia. Ei ole pitki‰ aikoja siit‰ kuin kristittyjen pohjoismaiden kirkoissa, viimeiksi tiet‰‰ksemme Tanskan rantamailla, rukoiltiin samaa jumalaa, jolta virsikirjain kaavojen mukaan pyydettiin apua merimatkalle l‰hteiss‰, ett‰ h‰n "siunaisi ranta-oikeutta", s.o. toimittaisi vieraat kauppalaivat haaksirikkoon rukoilijain kotirannalla, josta maan lakien mukaan heill‰ oli oikeus korjata hylyiksi j‰‰neet t‰hteet ja tavarat omakseen. Ja kun me rukoilemme: "siunaa valtakunnan sotajoukkoa maalla ja merell‰", k‰sit‰mme itse teossa kaikkein kansojen ja ihmisten yhteist‰ Jumalaa ainoastaan kansallisjumalaksi, _meid‰n_ sotajumalaksemme -- joka riivattujen vihollistemme parvesta poimikoon uhrejansa, mit‰ enemm‰n sen parempi! -- Anahuakilaiset ajattelivat, kuten sanottu, jyrkki‰ ristiriitaisuuksia v‰ltt‰‰ksens‰, yleishenkisyyden mahdolliset ominaisuudet eri persooneiksi. Sodan mahtavaa kansallisjumalaa kyll‰ nˆyr‰sti palveltiin, mutta h‰nen rinnallaan vaati hartautta ja rakkautta ihan toisellainen jumala, joka edusti henkisyyden rauhallista puolta. T‰t‰ palveltiin nimityksell‰ Tezkatlipoka, "maailman sielu". Yht‰ hyvin kuin Huitzilopochtli oli h‰nkin "ylijumala", vaikka tietysti ei Ylimm‰inen, joka, kuten sanottu, oli tuntematon. Tezkatlipokaa ajateltiin nyt eritt‰in rauhalliseksi ja lempe‰ksi, kaikkialla l‰sn‰-olevaksi ja kaikkitiet‰v‰ksi, vanhurskaaksi ja leppyiseksi. H‰nen kuvapatsaassaan oli kaksinkertaiset silm‰t, sen oikeassa k‰dess‰ peili ja nelj‰ nuolta; korvankohdalta nousi savupilvi -- merkkej‰, joilla h‰nen ominaisuuksiaan tahdottiin kuvata. N‰m‰ olivat korkeammat eli "ylijumalat". Mutta niiden ohessa palveltiin muitakin, yleis-henkisyyden ajateltujen eri omaisuuksien mukaan, kuten sivistyneemmiss‰ pakanakansoissa yleens‰. Mainitsemme niiden joukosta t‰ss‰ vain Tlalok'in, sateen jumalan, jonka merkkin‰ oli puuristi. Vakiomuodosta Anahuakin valtakunnassa olemme vasta puhuneet sek‰ sen mahtavan aateliston suuresta vallasta. L‰‰nityslaitos, joka t‰‰ll‰ vallitsi, edellytt‰‰ jo itsess‰‰n sen ep‰kohdan, ett‰ kansan suuri joukko, varsinainen maanviljelij‰-v‰estˆ, joutuu maa-orjuuteen, koska sen on pakko viljell‰ maata, joka ei ole sen, vaan mahtavamman luokan omaa, ja t‰m‰n luokan t‰ytyy sit‰ turpeesen kiinnitt‰‰, est‰‰ksens‰ maata j‰‰m‰st‰ viljelem‰tt‰. Sama yhteiskunnallinen peri-aate kasvattaa myˆskin joukon muita orjia, jotka, koska heit‰ ei v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti tarvita t‰rkeimp‰‰n elinkeinoon, johdonmukaisesti joutuvat kaikenlaisen mielivallan alaisiksi. T‰mmˆinen oli tila viel‰ tuossa niin mallikelpoisesti hallitussa, valistuneessa ja ylistetyss‰, vuosituhannen viisauden luomassa Rooman maailmanvallassa, sen ollessa keisarien aikana loistavimmillaan. Ja Anahuakin talonpojat olivat jokseenkin samassa maallisessa asemassa kuin Roomalais-vallan colonit. Monet suvut viljeliv‰t yhteiseksi k‰yttˆmaakseen saamaansa maan-alaa. Mit‰‰n yksityist‰ omaisuutta ei Anahuakin talonpojalla ollut, enemm‰n kuin roomalaisellakaan, joka, kuten maailman-vallan aikakirjat asiasta mainitsevat, ei saanut is‰nn‰n luvatta myyd‰ tai lahjoittaa irtainta omaisuuttaan. Mutta h‰n, Mexikon talonpoika, n‰kyy kuitenkin olleen hiukkasen parempi kuin tavallinen orja, koska viel‰ puhutaan lukuisista maa-orjista jotka eiv‰t olleet talonpoikia. Luultavaa on ett‰ orjistunut talonpoika nautti henkens‰ puolesta suojelusta laissa, niinkuin roomalainenkin, jota vastoin tavallinen orja lienee ollut kokonaan herransa mielivallassa, aivan kuin orja usein mainitussa klassillisessa kansassa. Kaikki n‰m‰ asianhaarat todistavat ett‰ vanhat Mexikolaiset olivat saavuttaneet viljelyksen ja sivistyksen kannan, joka yhteiskunnallisen j‰rjestelm‰ns‰ puolesta itse teossa ei ollut suuresti takapajulla vanhasta Roomalaisvallasta, ei keski-ajan oloista eik‰ monesta uuden ajankaan kehitt‰m‰st‰ yhteiskunnallisesta j‰rjestyksest‰. Mainittu v‰estˆn jako asteellisesti aleneviin tai yleneviin luokkiin juuri etup‰‰ss‰ sit‰ osoittaa. Vaaditaan, n‰et, jo jokseenkin pitk‰ kehitysjakso ennenkuin yhteiskunnallinen j‰rjestys voi t‰mmˆiselle kannalle kohota, olkoonpa sitten t‰m‰ kanta meid‰n mielest‰mme perin huonokin, meid‰n, jotka jo olemme tottuneet vapaampiin kaavoihin. Ihan alkuper‰isell‰ kehityskannalla olevat kansat noudattavat aivan toisia yhteistapoja; paimentolaisten ja mets‰st‰j‰in el‰m‰ ei vaadi niin monimutkaista j‰rjestelm‰‰. Mutta samassa j‰rjestelm‰ss‰ on vaikuttimena myˆskin se, ett‰ ylh‰isemm‰n yhteiskunnallisen aseman kanssa k‰y rinnatusten kaikenlaiset tarpeet, joista eiv‰t paimentolais- ja mets‰st‰j‰kansat tied‰ mit‰‰n. Ja t‰m‰ se on, joka synnytt‰‰ sivistyst‰, sanan tavallisessa merkityksess‰. Todellinen ylh‰isyys edellytt‰‰ sivistyst‰, ja sivistynyt on ylh‰inen. Aztekien valtakunnassa oli sivistystarve keksinyt paperin ja kirjoitustaidon; ne, joilla oli jotain sanomista, voivat lenn‰tt‰‰ tietonsa ja ajatuksensa m‰‰r‰paikkaan paremmin ja varmemmin kuin suusanalla. He k‰yttiv‰t jonkinlaista hieroglyfi-kirjoitusta, edistyneenp‰‰ kuva-kirjaimistoa, ja kirjoitetun sanan kuljettamista varten oli olemassa hyvin j‰rjestetty postilaitos. Oikeus- ja veroitusasiat juoksivat tarkkojen kaavojen mukaan, kuten monis‰‰tyisess‰ yhteiskunnassa sopi odottaakin. Hallituksella oli oma poliisinsa. -- Mexikolaiset olivat perehtyneet luvunlaskun alkeisin; rakennustaide oli kehittynyt ihmett‰v‰n korkealle kannalle; he osasivat kutoa mit‰ kauniimpia kankaita ja koristaa niit‰ korko-ompelulla; hienot kultasep‰n-tyˆt osoittavat todellakin h‰mm‰stytt‰v‰‰ taitoa ja taide-aistia. Ylh‰isten puku oli samalla kertaa sek‰ uhkea ett‰ soma, mutta varsinkin keisari osasi ulko-asussaan osoittaa h‰ik‰isev‰‰ loistoa, jossa kuitenkin silm‰‰ miellytt‰v‰ sopusointu vallitsi. Mexikossa eli Anahuakissa oli monta suurta, ja v‰kirikasta kaupunkia suunnattoman suurine temppelineen ja Espanjalaisten tullessa maahan oikeastaan kolme l‰heisesti yhdistynytt‰ valtiota: Tenochtitlan eli varsinainen Mexiko, Tezkuko ja Tlakopan, joista Tenochtitlan, Aztekien em‰valtakunta, vaati johtajan asemaa, ylpeiden ja vallanhimoisten ruhtinaittensa kautta h‰iriten keskin‰ist‰ sopua. Ja kuten jo mainitsimme, t‰m‰ ep‰sopu juuri oli ehk‰ t‰rkein vaikutin merentakaisten vieraiden valloituksen menestymiseen ja kunnioitettavan, ikivanhan sivistyksen h‰vitt‰miseen. Mexikolaisten viljelyskannan erilaisiin ilmiˆihin, heid‰n maansa yrttitarhaan ja sivistyksens‰ tuotteisin saa lukija viel‰ alempana heitt‰‰ silm‰yksen yhdess‰ niiden valloittajien kanssa, jotka kutsumattomina vieraina heid‰n alueellensa tunkeuvat. Tahdomme t‰ss‰ vain viel‰ sivumennen huomauttaa ett‰ t‰m‰ verraten varsin korkea sivistys ansaitsee sit‰ enemm‰n huomiotamme, jopa ihmetyst‰mmekin, kun ajattelemme ett‰ se on aivan omatakeisesti luotua ja kehitetty‰, Amerikan sivistysheimon omassa povessa her‰nnytt‰ ja ainoastaan sen omien apukeinojen kautta edistynytt‰, kokonaan vanhan maailman viljelyksen ja sivistyksen ulkopuolella ja siit‰ riippumatta. ƒ‰retˆn valtameri eroitti t‰m‰n maan asujamet Aasian ja Euroopan koko sivistys-piirist‰. Ei yht‰k‰‰n viljelyksen siement‰ ollut tuuli sen ylitse tuonut. Ja niin ollen t‰ytyy meid‰n antaa t‰ysi kunnioituksemme Anahuakin "villeille" lapsille, jotka itsekin tiet‰v‰t pit‰‰ arvossa mit‰ heill‰ on ja, kun ratkaisun hetki tulee, puolustavat itse‰‰n viimeiseen veripisaraan asti, kuin muinoin Karthagon onnettomat asukkaat. Vanhain Mexikolaisten luonteessa ilmestyy sit‰ paitse niin monta kaunista ja todellista inhimillisyytt‰ osoittavaa puolta, ett‰ heid‰n kohtalonsa tahtomattammekin her‰tt‰‰ meiss‰ sala-yhteisyyden tunteen, joka lep‰‰ paremmalla pohjalla kuin se s‰‰li, mink‰ Karthagolaisten poroporvarillinen kansanluonne voi meiss‰ myˆnt‰‰. Niinkuin Kreikkalaiset ja Roomalaiset nimittiv‰t kaikkia sivistyspiirins‰ ulkopuolella olevia kansoja _barbareiksi_, raakalaisiksi, niin tietysti Espanjalaisetkin, Mexikoon tullessaan, katsoivat sen asujamia "villeiksi". Jos menet viljelysmailtasi kauas synk‰n korven sis‰‰n ja siell‰ yht'‰kki‰, odottamattasi tapaat t‰hk‰‰ tekev‰n yksin‰isen, itsest‰‰n eli "villisti" kasvavan ruiskorren, sin‰ suuresti h‰mm‰styt. Hennotko sen taittaa? Anahuakilaisten sivistys oli, meik‰l‰isten viljelykseen verrattuna, semmoinen t‰hk‰‰ tekev‰ ja itsest‰‰n, villisti kasvava yksin‰inen ruiskorsi. Sent‰hden olemme antaneet heille nimityksen: sivistyneet villit. Mutta tuon h‰mm‰styst‰mme her‰tt‰v‰n itsest‰‰n kasvavan viljelyskasvin, joka k‰site tosin ristiriidalta kajahtaa, hentoi s‰‰lim‰tˆn k‰si taittaa -- k‰si, joka pyh‰‰ ristinmerkki‰ tehdess‰‰n samalla ryˆsti ja tappoi. _Auri sacra fames!_ -- kullan pyh‰ n‰lk‰! II. Fernando Cortez. T‰m‰ runsailla luonnon-lahjoilla varustettu mies, Anahuakin v‰kivaltainen valloittaja, oli syntynyt v. 1485 Medellin nimisess‰ pieness‰ kaupungissa Estremaduran maakunnassa Espanjassa. H‰nen is‰ns‰, Martin Cortez de Monroy, joka jalkav‰en katteinina asuskeli mainitussa paikkakunnassa, oli nuoren Fernandon loistavien sielunlahjain t‰hden aikonut kasvattaa h‰nest‰ lainoppinutta. Salamancan yliopistossa, jonne poika t‰t‰ varten l‰hetettiin, v‰litti h‰n kuitenkin lukemisistaan varsin v‰h‰sen, mutta hoiti sit‰ paremmin huvituksiaan, varttuen v‰hitellen reippaaksi nuorukaiseksi, vaikka h‰n lapsuudestaan oli joteskin kivuloinen. Seitsentoista vuotiaana pisti h‰n pillins‰ pussiin ja k‰‰nsi koko yliopistolle selk‰ns‰. Halu ja taipumus oli jo kauan kallistunut sotilaan uralle. Kun h‰n sent‰hden viskasi kirjansa sein‰‰n ja p‰‰tti, kun p‰‰ttikin, menn‰ sotav‰keen, ei is‰ en‰‰ pannutkaan vastaan, ja nuori Fernando ilmoitti astuvansa kuuluisan sotap‰‰llikˆn Gonzalvo de Cordovan armeija-osaston riveihin, taistellakseen Mohrilaisia vastaan. Mutta yht'‰kki‰ pisti h‰nen levottomaan p‰‰h‰ns‰ toinen tuuma. Er‰s Cortezin sukulainen, Nikolaus de Qvando, oli m‰‰r‰tty johtamaan uutta retkikuntaa tuonne kaukaiseen l‰nteen, seikkailusten luvattuun maahan, joka t‰h‰n aikaan, Colombon lˆytˆjen per‰st‰, kutkutti jokaisen Espanjalaisen mielikuvitusta. Fernando Cortez, jonka tulinen luonne tavoitteli tavattomuutta ja kunniaa, p‰‰tti pyrki‰ osalliseksi sukulaisensa retkikuntaan. Mutta mit‰s ollakkaan! Huimakas nuori Espanjalainen harjoitteli tietysti jo myˆskin lemmen-peli‰. Pari p‰iv‰‰ ennen laivaston l‰htˆ‰ oli h‰nell‰ salainen j‰‰hyv‰iskohtaus er‰‰n nuoren neidon kanssa. Siin‰ oli Fernandon hyp‰tt‰v‰ jyrk‰lt‰ muurilta alas hempukkansa helmoihin. Mutta "aita kaatui kahden puolen", ja rakastuneen sankarin toinen jalka j‰i kivien alle. Cortez vaipui pitk‰lliselle tautivuoteelle, jossa h‰nell‰ nyt oli sopiva tilaisuus harjaantua k‰rsiv‰llisyyteen ja mielen-malttiin. Qvandon laivasto oli l‰htenyt tiehens‰ ilman nuorta Cortezia. Vasta kahden vuoden per‰st‰, 1504, kun taasen pieni retkikunta l‰hti L‰nsi-Indiaan, p‰‰si tuo silloin 19-vuotias nuorukainen yrityst‰ns‰ toteuttamaan ja saapuikin onnellisesti Hispaniolaan. T‰‰ll‰ oli silloin mainittu Qvando espanjalaisena maaherrana. H‰nen puoleensa k‰‰ntyi Cortez ja sai muutamia maa-aloja viljelt‰v‰kseen. T‰m‰ toimi-ala ei Fernandoa kuitenkaan sanottavasti houkuttanut, mutta sen suuremmalla mieltymyksell‰ yhtyi h‰n moneen partioretkeen maan kukistettuja alku-asukkaita vastaan, jotka tuon tuostakin tekiv‰t kinastuksia. N‰ill‰ retkill‰ tutustui Cortez indiaanien sotatapaan, ja h‰nen oma kykyns‰ rupesi tulemaan huomatuksi. Viimein vaihtoi h‰n kokonaan maamies-toimensa sotilaan el‰m‰‰n, kun Qvando p‰‰tti sotaretken Cubaa vastaan. T‰m‰n retkikunnan ylip‰‰llikˆksi tuli _Diego de Velasquez_, ja Cortez sai sen kest‰ess‰ uusia tilaisuuksia osoittamaan sotakyky‰ns‰ ja urhoollisuuttansa, jonka seurauksena oli ett‰ h‰n nimitettiin Velasquezin notarioksi. Cuba valloitettiin kokonaan ja Velasquez tehtiin maaherraksi, Espanjan kuninkaan k‰skynhaltiaksi, siell‰. Mutta miten lienee ollutkaan, useat siirtolaiset suuttuivat erin‰isist‰ syist‰ Velasquezin hallintoon, tyytym‰tˆn puolue muodostui kapinalliseksi salaliitoksi, ja Cortez astui sen etup‰‰h‰n. Julmistuneena panetti h‰net Velasquez kˆysiin, ja hirsipuu jo odotti rohkeaa kapina-p‰‰llikkˆ‰. Paremmin ja tyvenell‰ mielell‰ asiaa harkittuansa luopui kuninkaan k‰skynhaltia kuitenkin kiivaasta aikomuksestaan ja pani menem‰‰n laivan, jossa Cortez oli viet‰v‰ Hispaniolaan laillisesti tuomittavaksi. Mutta matkan alussa jo liukui kapinoitsija kˆysist‰‰n ja vartijainsa kynsist‰, hypp‰si laivasta mereen ja p‰‰si uimalla maalle. T‰‰ll‰ haki h‰n turvaa muutamassa kirkossa, jonka pyhyys esti Velasquezia vangitsemasta h‰nt‰ sen seinien sis‰puolella. Poliisit vartioivat kuitenkin yˆt‰ ja p‰iv‰‰ h‰nen turvapaikkaansa, odottaen h‰nt‰ kerrankin siit‰ lohkenevaksi. Niinp‰ k‰vikin. Er‰‰n‰ iltana luiskahti Fernando herra ulos, -- k‰yd‰kseen tervehtim‰ss‰ muuanta kaunista tyttˆ‰, joka p‰‰lle p‰‰tteeksi sattui olemaan l‰heist‰ sukua Velasquezille. Lemmen-sankari siin‰ yrityksess‰ vangittiin. Mutta loppup‰‰tˆs koko jutusta oli -- ett‰ k‰skynhaltian ja kapinoitsijan kesken rakentui sovinto. Cortez meni naimisiin mainitun neiden kanssa, jonka nimi oli Catalina Xuarez, nuorelle pariskunnalle syntyi poika, jolle Velasquez rupesi kummiksi, ja pian sen j‰lkeen nimitettiin Cortez tuomariksi Sant-Iagon kauppalaan, joka vasta oli perustettu ja josta myˆhemmin tuli saaren p‰‰kaupunki. Nyt alkoi Cortezille jonkun ajan makean-leiv‰n p‰iv‰t. H‰n sai Velasquezilta melkoisen suuren plantagen eli kasvimaan ja joukon indiaaneja orjikseen, jotka toimittivat kaikki varsinaiset maatyˆt. Ennen pitk‰‰ oli maatila mit‰ kukoistavimmassa kunnossa, ja nuori pariskunta eleskeli siell‰ ihanat kuherruskuukaudet. Fernandon vaimo oli kaunis ja ylev‰mielinen, vaikutti h‰neen jalostuttavasi ja sai h‰net luopumaan entisest‰ huikentelevaisuudesta lemmen-asioissa. Heid‰n varallisuutensa karttui myˆskin p‰iv‰ p‰iv‰lt‰, ja muutaman vuoden per‰st‰ pidettiin Cortezia varsin varakkaana miehen‰. Mutta Cortezin luonne oli kuin tulivuori. H‰nen syd‰mens‰ pohjalla paloi salainen liekki, joka ainoastaan odotti sopivaa aikaa puhjetaksensa ulos tuosta tyvenelt‰ n‰ytt‰v‰st‰ pinnasta. Ylemp‰n‰ olemme kertoneet miten Juan de Grijalva tutkimusretkelt‰‰n Mexikossa l‰hetti ennakolta kotiin koko joukon kalleuksia laivassa, jota komentajana kuljetti aatelismies Alvarado. T‰m‰ oli nyt laivoineen aarteineen saapunut Sant-Iagon satamaan. Ja h‰n tiesi kertoa kutkuttavia juttuja uudesta kultamaasta. Vasta nyt oli varsinainen Eldorado lˆydetty. Ja Alvarado voi todistaa tarinansa todeksi. H‰nen tuomansa timantit, jalokivet ja kultaiset koristukset eiv‰t antaneet ep‰ilykselle sijaa. Kullanhimoiset miehet -- ja semmoisiahan olivat melkein kaikki -- syttyiv‰t kuni kerrassaan palamaan, -- palamaan tuonne Yukatan niemen toiselle puolelle, josta Alvaradon laiva oli tullut. Kuninkaan k‰skynhaltija itse p‰‰tti mit‰ kiireimmin toimittaa sinne uuden, pontevan retkikunnan, jonka tulisi valloittaa uusi maa ja ottaa sen ‰‰rettˆm‰t tavarat talteensa. Ken pantaisiin vain t‰m‰n suuren yrityksen etup‰‰h‰n? Toinen espanjalainen hidalgo, aatelismies, toisensa per‰st‰ tarjoutui toimeen. Mutta Velasquez syyst‰ pelk‰si ett‰ n‰m‰, kun kaikki olisi loppuun toimitettu, irtautuisivat h‰nen vallastaan ja pit‰isiv‰t itse sek‰ aarteet ett‰ kunnian. Heid‰n tarjoumuksensa hylj‰ttiin. Silloin ilmestyi maatilaltaan Fernando Cortez. H‰n oli tunnettu rohkeana ja kekseli‰‰n‰ miehen‰, ja h‰nt‰ n‰kyi suosivan onnen jumalatar. H‰nen k‰ytˆksens‰ oli herttainen ja miellytt‰v‰. H‰n saattoi olla, kun niin vaadittiin, ihmeellisen lempe‰ ja anteeksi-antavainen, mutta myˆskin viisas ja kylm‰. H‰nen tahtonsa oli ter‰st‰ ja rautaa. P‰‰tt‰viss‰ kohdissa tiesi h‰n aina k‰ytt‰‰ juuri sit‰ luonteensa puolta, jota tilaisuus vaati. H‰n oli siten mies paikallaan, aivan omansa johtamaan ja taivuttamaan hurjaa, kullanhimoista seikkailijajoukkoa, pit‰m‰‰n kurissa lukuisaa parvea sankari-rosvoja, joiden teht‰v‰ksi uuden Eldoradon valloittaminen uskottiin. Ja -- mik‰ viel‰kin oli vallan t‰rke‰ seikka, jopa p‰‰asianakin t‰ss‰ kummallisten ristiriitain kultaisessa ajassa, jonka henki samassa hehkui keltaista kultaa ja Kristinuskon kunniaa, -- Fernando Cortez oli yltiˆp‰isyyteen saakka jumalinen mies, joka ei sallinut millekk‰‰n muulle n‰kˆkohdalle sijaa, jos h‰nen uskontonsa kunniaa ja voittoa kysyttiin. Kristinuskon sankareina h‰nen retkikumppaninsakin ilmestyiv‰t, viel‰p‰ t‰ydest‰ vakuutuksestakin ja syd‰men innollisuudesta; mutta Cortezissa oli t‰m‰ into yltynyt intohimoksi, joka, kuten saamme n‰hd‰, joskus oli piment‰m‰isill‰‰n h‰nen ter‰v‰n j‰rkens‰ kirkkauden. H‰n oli, jos saamme k‰ytt‰‰ niin pyh‰tˆnt‰ vertausta, jonkinmoinen kristillisen sankariuden Don Quixote, joka ristiretki‰ haaveillen pit‰‰ viattomia indiaaneja saastuttavina saraseeneina, rauhallisesti pyˆrivi‰ tuulimyllyj‰ vimmatuina vihollisina. Mutta h‰n juuri oli mies, jota tarvittiin semmoiseen yritykseen kuin oli Mexikon valloitus. Ja Velasquez antoi ylip‰‰llikkyyden Cortezille, jolla kaiken hyv‰n kukkuraksi oli puolisona h‰nen sukulaisensa ja jolta voi uskollisuutta odottaa. Ja Cortez suostui arvelematta ja ilolla. Ja siit‰ hetkest‰ l‰htein antautuu h‰n teht‰v‰‰ns‰ sielunsa koko pontevuudella, pyhitt‰‰ koko el‰m‰ns‰ yhden tarkoituksen saavuttamiseen, -- pakanallisen Mexikon valloittamiseen, Jumalalle kunniaksi ja Espanjan kukkaron t‰yttymiseksi. Marraskuussa v. 1518 alkoi h‰n Sant-Iagossa varustella laivastoa, jolla alku-osa retkest‰ tuohon kultaiseen luvattuun-maahan oli suoritettava. Ja varustustyˆt eteniv‰t kuni tuulessa. Mutta mit‰s ollakkaan! Taaskin oli Cortezille tapahtuva harmillinen vastus juuri l‰hdˆn hetken‰. Syrj‰ytetyt hidalgot, jotka kateudella katselivat h‰nen johtavaa asemaansa, p‰‰siv‰t puhumaan Velasquezille pahaa valitusta p‰‰llikˆst‰, ja arkaluontoinen kuninkaan k‰skynhaltia rupesi ep‰ilem‰‰n h‰nen uskollisuuttaan. Mutta Cortezkin sai hyviss‰ ajoin tiedon siit‰, ett‰ h‰n oli joutunut huonoihin kirjoihin, ja er‰‰n‰ aamuhetken‰ tuotiin Velasquezille tuo odottamaton sanoma, ett‰ koko laivasto oli t‰ysiss‰ purjeissa. K‰skynhaltia ajoi tuota pikaa, paraimmalla ratsullaan nelist‰en, satamaan, l‰himm‰t upseerinsa mukanansa. H‰n tuli juuri paraiksi n‰hd‰kseen miten laivat jo keikkuivat selv‰ll‰ meren sel‰ll‰. Huomatessaan rantaan saapuneet ratsastajat, astui Cortez aseellisilla miehill‰ varustettuun veneesen ja soudatti l‰helle rantaa. -- Sill‰ tapaako nyt minun j‰t‰t? Varsin kohteliaat j‰‰hyv‰iset! -- huusi Velasquez. -- Suokaa anteeksi! -- vastasi Cortez -- aika rient‰‰, ja joskus on asioita, jotka heti ovat pantavat toimeen. Onko teid‰n ylh‰isyydell‰nne muuten mit‰‰n k‰skett‰v‰‰? -- Ja Cortez heilahutti ylpe‰sti k‰tt‰‰n j‰‰hyv‰isiksi raivostuneelle k‰skynhaltialle, soudatti veneen takaisin amiraalilaivalleen, astui siihen ja purjehti pois. Trinidad nimisess‰ kaupungissa, joka on saman Cuba-saaren etel‰rannalla, astui Cortez maalle, istutti lippunsa ja kutsutti vapaa-ehtoisia yhtym‰‰n sen alle, yltiˆp‰isen ylpe‰‰n yritykseen. Ja joka p‰iv‰ tulvaili h‰nen luokseen rohkeita miehi‰, jotka eiv‰t muuta etsineet kuin hurjia seikkailuja. N‰iden joukossa oli sadan paikoille sotureja, jotka olivat olleet muassa Grijalvan retkell‰ ja siten jo tunsivat jotenkuten mit‰ t‰mmˆinen yritys merkitsi. T‰‰ll‰ viel‰ koetti Velasquez riist‰‰ Cortezilta p‰‰llikkyyden. K‰sky tuli h‰nen ala-komentajalleen Trinidadissa ett‰ Cortez oli vangittava. T‰t‰ ei kuitenkaan paikkakunnan komentomies uskaltanut, sill‰ retken p‰‰llikˆn valta n‰ytti jo liian uhkaavalta. Itse ei Cortez kumminkaan viel‰ arvellut voimaansa riitt‰v‰ksi, jonka t‰hden h‰n Trinidadista purjehti Havanaan, l‰ntisen Cuban pohjois-rannalla. Siell‰ h‰n taasen nostatti lippunsa ja uudisti kutsumuksensa asukkaille. Siell‰ suoritettiin myˆs lopulliset valmistukset, ja helmikuun 10 p:n‰ 1519 kokoontui laivat San-Antonio nimisen niemen edustalle, jossa Cortez astui maalle ja piti sotav‰en-katselmuksen. Laivoja oli yksitoista, vaikka kaikki joteskin pieni‰. Suurin oli amiraalilaiva Capitana, 100 tonsin vet‰v‰, kolme oli 70-80 tonsin vet‰v‰‰, mutta loput avonaisia aluksia, karavelleja ja pieni sotapriki. Amiraalilaivalla oli Cortez itse ja kokenut merimies Antonio de Alaminos, joka ylip‰‰llikkˆn‰ johti laivastoa ja joka ennen oli ollut muassa Colombon ja Grijalvan matkoilla. Laivaston merimiehistˆ nousi yhteen sataan henkilˆˆn. Sotilaiden lukum‰‰r‰ oli 553. Sit‰ paitse oli muassa 200 indiaania ja joku kymmenkunta indiaani-naisia. Sotilaista oli 45:lla pyssyt; loput olivat varustetut Toledo-sapeleilla ja peitseill‰. Tykistˆss‰ oli 10 kanoonaa ja 4 n.s. falkonetti‰ eli pienemp‰‰ tykki‰. Hevosv‰ke‰ oli 16 miest‰ ja ratsua. T‰m‰n sotav‰en jakasi Cortez 11:een lipulliseen. Laivojen lukum‰‰r‰n mukaan pantiin kunkin lipullisen komentajaksi katteini, joka komensi maalla ja merell‰. N‰m‰ p‰‰llikˆt olivat seuraavat: Juan Velasquez de Leon, k‰skynhaltian sukulainen, Alonso Hernandez de Portocarrero, Francisco de Montejo, Christoval d'Olid, Juan d'Escalente, Pedro d'Alvarado, Francisco de Moria, Francisco de Salzeda, Juan d'Escobar, Alfonso d'Avila ja Geinez de Nortez. Viimemainittu kuljetti sotapriki‰. Tykkiv‰en p‰‰llikkˆn‰ oli Fransisco d'Orezco, vallan kuuluisa tappelija. Itse komensi Cortez 11:t‰ lipullista, jota Capitana-laiva kuljetti ja jossa oli monta mainehikasta sotaherraa, m.m. Bernardo Diaz del Castillo, joka on kirjoittanut kertomuksen t‰st‰ merkillisest‰ retkest‰, Diego d'Ordaz, Juan d'Escalente, Gonzales de Sandoval ja Pedro Alvaradon nelj‰ veljest‰. Amiraalilaivalla oli myˆskin retkikunnan kaksi pappia: Juan Diaz ja Bartolomeo d'Olmeda. Siten oli t‰m‰ retkikunta j‰rjestetty, joka nyt l‰hti valloittamaan Anahuakin maata ja notkistamaan ikeen alle sen kansaa. Fernando Cortez oli siihen aikaan kolmenkymmenen kolmen vuoden vanha mies, siis uskaliaan sotap‰‰llikˆn paraimmassa ij‰ss‰. Vasta-mainittu historian-kirjoittaja Diaz del Castillo kertoo h‰nt‰ v‰h‰n yli keskikokoa olevaksi, kalpeakasvoiseksi mieheksi, jonka mustat silm‰t s‰kenˆiv‰t rohkeutta ja p‰‰tt‰v‰isyytt‰. T‰m‰ h‰nen kirjavassa joukossaan vaikutti samalla kertaa kunnioitusta ja luottamusta. Esimerkill‰‰n ja pontevalla kaunopuheliaisuudellaan tiesi h‰n innostuttaa v‰ke‰ns‰ aivan verrattomiin urostˆihin tappelun kest‰ess‰. Semmoinen oli Fernando Cortez. III. In hoc signo vinces. Kun Roomalainen Konstantinus, jota sittemmin keisarina Suureksi sanottiin, aikoinansa l‰hti Galliasta sotaretkelle Maxentius keisaria vastaan, joka Roomassa oli anastanut hallituksen, rukoili h‰n, Konstantinus, kristittyjen Jumalalta apua ja suojelusta, koska t‰m‰ jumala silminn‰ht‰v‰sti oli auttanut h‰nen is‰‰ns‰ ja siten osoittanut olevansa voimakkaampi kuin h‰nen omat pakanalliset jumalansa. Silloin n‰kyi p‰iv‰-syd‰nn‰ Konstantinukselle ja koko h‰nen sotajoukolleen s‰teilev‰ risti taivaalla ja siin‰ kirjoitus: _In hoc signo vinces_ (= t‰m‰n merkin turvissa voitat). Seuraavana yˆn‰ n‰kyi h‰nelle unessa Vapahtaja, joka k‰ski h‰nen varustaa lippunsa samalla merkill‰. Jutun kertoo "kirkkohistorian is‰", hurskas piispa Eusebius. Ja Konstantinus varusti lippunsa sill‰ merkill‰. Ja Konstantinus voitti Maxentius keisarin ja toisenkin kilpaveljen viel‰ ja tuli koko Roomalais-vallan keisariksi ja eli ja hallitsi onnellisesti kauan aikaa. Ja Kristinuskon teki Konstantinus maailman-vallan valtion-uskonnoksi ja otti itsekin kasteen, vaikkapa kuolinvuoteellaan vasta. Siit‰ saakka on kristinusko itse ollut maailmanvaltana. _In hoc signo vinces_ oli kirjoituksena siin‰kin sotalipussa, joka liehui Cortezin laivan maston-nokasta. Se oli mustasta vaatteesta tehty lippu, kirjaeltu kullalla ja valkoisilla silkkinauhoilla, jotka kuni liekit kiemuroitsivat punaisen ristin ymp‰rill‰. Sopivalla sotamerkill‰ l‰hdettiin siis Kristinuskon maailmanvaltaa laventamaan. Sant-Antonion niemikukkulalta puhui Cortez ensi kertaa kokoontuneelle voimalleen. Papit vihkiv‰t retkikunnan tuohon t‰rke‰‰n teht‰v‰‰n juhlallisella messulla ja asettivat sen Cortezin lempipyhimyksen, pyh‰n Pietarin, suojelukseen. Ja niin l‰hdettiin matkalle helmikuun 18 p:n‰ v. 1519. Maaliskuussa tuli laivasto tuulen-ajossa Cozumel nimiseen saareen, joka on nelj‰ maantiet. penikulmaa Yukatan niemen koillisesta rannasta. T‰‰ll‰ alkoi heti hurskas l‰hetystoimi. Cortez revitti alas kaikki asukkaiden jumalain-kuvat, mitk‰ h‰n tapasi heid‰n temppeleiss‰‰n, ja ripustutti niiden sijaan risti‰ ja neitsyt Marian kuvia. Rauhalliset Cozumellaiset eiv‰t yritt‰neetk‰‰n mit‰‰n vastarintaa, huomaten semmoisen per‰ti turhaksi rautapukuista ylivoimaa vastaan. Retkel‰isten olosta t‰ll‰ saarella ei olekkaan sitten mit‰‰n muuta mainittavaa, kuin ett‰ Cortez ‰kki-arvaamatta er‰‰n kazikin palveluksesta pelasti t‰nne joutuneen Espanjalaisen, nimelt‰ Aqvilar. T‰m‰ mies oli monta vuotta sitten saaren luona tapahtuneen haaksirikon kautta j‰‰nyt asujameksi sinne, ja Cortez sai nyt h‰nest‰ terve-tulleen tulkin. Cozumel saarelta purjehti retkikunta sitten pitkin Yukatanin pohjois- ja l‰nsirantoja CampÍche-lahtea alasp‰in, jota uhkea v‰ripuu-mets‰ seppelˆitsi. Tabasko nimisen joen suussa laski laivasto ankkuriin. Siell‰ oli Grijalva harjoittanut vaihtokauppaa asukkaiden kanssa, jotka silloin osoittivat yst‰v‰llisyytt‰. Mutta Cortezia kohtasi ihan toisenlainen tervehdys. Maan-asujamet tekiv‰t j‰ykk‰‰ vastustusta, aavistaen aivan oikein vaaraa ja vainoa. Vasta tuiman taistelun kestetty‰‰n onnistui Cortezin p‰‰st‰ maille. Mutta kun Espanjalaiset saivat kiinte‰‰ pohjaa allensa ja p‰‰siv‰t k‰ytt‰m‰‰n pyssyj‰‰n ja tykkej‰‰n, taukosi toistaiseksi Tabaskolaisten vastarinta. Heid‰n p‰‰kaupunkinsa Tabasko valloitettiin, ja Cortez joukkoineen vaelsi voittajana sen sis‰‰n. Asukkaat j‰ttiv‰t kaupunkinsa, -- mutta seuraavana p‰iv‰n‰ huomasi h‰mm‰styksekseen Cortez kaupungin ulkopuolella, Ceutla nimisell‰ tasangolla, uhkaavan sotajoukon. Ja parikymment‰ tuhatta "villi‰" sotilasta hyˆkk‰si hurjasti huutaen merentakaisten kuokkavieraiden kimppuun, taistellen vapautensa ja solvatun kotilieden puolesta. Kokonaisen tunnin tuiskui Espanjalaisten p‰‰lle tuhansittain nuolia ja heittokeih‰it‰, ja hengen ja kuoleman kaupalla taistelevat Tabaskolaiset jo ahdistivat niin l‰helt‰ ja ankarasti, ett‰ Espanjan miesten k‰vi mahdottomaksi k‰ytt‰‰ tuliputkiaan ja sotataitoansa jollakin menestyksell‰. T‰h‰n asti oli indiaaneilla kuitenkin ollut tekemist‰ ainoastaan espanjalaisen jalkav‰en kanssa. Hevosv‰ki oli tehnyt kierroksen rynn‰t‰kseen vihollisen selk‰‰n. Mutta nyt se tulena ja tuulena karkasi esiin mets‰st‰, ja sit‰ johti Cortez. Indiaanit, jotka eiv‰t koskaan olleet hevosta n‰hneet, sill‰ t‰t‰ el‰int‰ ei ollut heid‰n maassansa, pelj‰styiv‰t, arvellen miest‰ ja hevosta yhdeksi, ehk‰p‰ yliluonnolliseksi olennoksi; ja kun rautapukuiset ritarit pitkine peitsineen rynt‰siv‰t puoleksi alastomain vihollistensa v‰liin, joita pistettiin kuoliaaksi ja tallattiin hevosten alle, silloin oli pako n‰iden ainoana pelastuksena, -- ja tappotanner j‰i espanjalaisten huimurien haltuun. -- Er‰s Uuden-Espanjan aikakirjantekij‰, Gomara nimelt‰‰n, kertoo hyvin uskottavasti, ett‰ tappelun kest‰ess‰ oli Espanjan suojelus-pyh‰ San Iago, ratsastaen harmaan-kimo hevosen selj‰ss‰, ilmestynyt inhimillisten maanmiestens‰ pariin ja tehokkaalla avullaan tuottanut heille voiton. Diaz del Castillo, valloituksen historian kirjoittaja, tunnustaa kuitenkin vaatimattomasti ett'ei h‰nen syntinen silm‰ns‰ saanut pyhimyst‰ n‰hd‰; h‰n oli vain huomannut ett‰ Francisco de Morian hevonen oli harmaan-kimo. Oli miten oli, mutta Espanjalaiset kunnioittivat Ceutla-tappelun muistoa siten, ett‰ rakensivat kirkon t‰lle paikalle, jossa heid‰n ristiretkens‰ ensim‰inen suuri voittop‰iv‰ oli sarastanut. Kirkko sai nimekseen: "Meid‰n voittoneitsyemme", _Nuestra Sennora della Victoria_, kuten sittemmin t‰nne perustuva ensim‰inen espanjalainen kaupunkikin. Seuraus Ceutlan voitosta oli, mit‰ Cortez mielikin, rauhanteko Tabaskolaisten kanssa. He huomasivat enemm‰n vastustuksen turhaksi ja ehdoittivat rauhan itse. Tunnustivat Castilian kuninkaan yliherrakseen ja toivat Espanjalaisille hyv‰t harjakannut, nimitt‰in runsaasti ruokatavaroita, suuret pakat karttuuni-kankaita, melkoisen joukon kultakoristuksia ja -- kaksikymment‰ nuorta orjatarta, jotka hurskaat ristiretkel‰iset pitiv‰t hyv‰n‰‰n. Maakunnan kaziki l‰hti itse Espanjalaisten leiriin, ja h‰nt‰, kuten muitakin indiaaneja, jotka nyt l‰hestyiv‰t t‰ydell‰ luottamuksella, kohdeltiin yst‰v‰llisesti. Muutama l‰hteemme, Louis Thomas kirjassaan lˆytˆretkist‰, mainitsee ett‰ Tabaskolaiset "omaksuivat Kristinuskon", mutta Prescott ja muut tiet‰v‰t vain mainita ett‰ Cortez t‰‰ll‰, kuten Cozumel-saarellakin, h‰vitti pakanalliset alttarit ja jumalainkuvat, pystytt‰en sijaan risti‰ ja neitsyt Marian sek‰ sen ajan t‰rkeimpien pyhimysten kuvia, jota toimitusta vastaan "indiaanit eiv‰t tehneet mit‰‰n muistutuksia." L‰hetystyˆ lienee siihen rajoittunut ja p‰‰ttyi viimein juhlalliseen jumalanpalvelukseen, jossa koko sotajoukko marssi riemusaatossa. Sen j‰lkeen astuivat seikkailijat j‰lleen laivoihinsa ja ohjasivat kulkunsa Aztekien valtakuntaa kohden. Tabaskolaiset j‰iv‰t uusine jumalan-kuvineen oman onnensa nojaan. Kiirastuorstaina 1519 laski vihdoin koko laivasto ankurinsa ensim‰iseen mexikolaiseen satamaan San-Juan de Ulua nimisen saaren luona, suuren indiaani-joukon kokoontuessa paikalle. N‰m‰ nyt toista kertaa n‰kiv‰t Euroopan laivoja rannoillaan, sill‰ t‰nne oli Grijalva matkallaan tullut. Pari suurta venett‰, piroogia, l‰hestyi amiraali-laivaa, jonka maston-nokasta Castilian kuninkaallinen lippu liehui, ja koko joukko indiaaneja kapusi ylˆs kannelle, yst‰v‰llisi‰ elkeit‰ tehden. Cortezin tulkki Aqvilar, joka Tabaskossa oli rauhanhieromisia menestyksell‰ v‰litt‰nyt, koki puhutella asukkaita, mutta h‰np‰ ei ymm‰rt‰nytk‰‰n Aztekien kielt‰, joka melkoisesti erosi siit‰ Maya-kielest‰, jota Tabaskossa puhuttiin. Siit‰ pulasta pelasti Cortezin muuan henkilˆ, joka t‰st‰ l‰htein oli n‰ytt‰v‰ varsin t‰rke‰‰ osaa Mexikon valloituksen merkillisess‰ n‰ytelm‰ss‰. Tabaskolaisilta saatujen orjattarien joukossa sattui, n‰et, olemaan yksi, joka t‰ydelleen taisi sek‰ Maya- ett‰ Aztekien kielt‰, sill‰ h‰n oli synty‰‰n Mexikolainen. H‰nen is‰ns‰ sanotaan olleen ylh‰inen kaziki, jonka kodista Tabaskolaiset muka olivat h‰net ryˆv‰nneet. Marina -- niin nimittiv‰t h‰nt‰ Espanjalaiset -- oppi sukkelasti myˆskin Castilian kielt‰, "joka h‰nelle tuli rakkauden kieleksi," ja oli koko retken kest‰ess‰ Cortezin vieh‰tt‰v‰n‰ Valkyyriana, verrattomana sodan suojelus-impen‰, jota ilman ehk‰ Cortez kaikkine kumppanineen olisi, kunnian ja kiitoksen asemesta, saavuttanut ennen-aikaisen haudan Mexikon yl‰ngˆill‰. Marinaa ylist‰v‰t Uuden-Espanjan aikakirjain tekij‰t ihmetelt‰v‰ksi impyeksi sek‰ henkisten ett‰ ruumiillisten ominaisuuksien puolesta. "H‰n oli" -- sano heist‰ yksi -- "kaunis kuin jumalatar ja ansaitsi arvonsa Cortezin saattolaisena." "H‰n tulikin hyvin l‰heiseen yhteyteen Cortezin kanssa," mainitsee toinen. Mutta yksist‰‰n tulkkinakin oli Marina verrattoman hyv‰ olemassa. Sanotussa tilaisuudessa San-Juan de Uluan luona nyt sai Cortez h‰nen kauttansa tiet‰‰ ett‰ laivalle kiivenneet indiaanit olivat Mexikon mahtavan keisarin Montezuman alamaisia sek‰ ett‰ t‰m‰ juuri v‰h‰‰ ennen oli valloittanut heid‰n maansa. N‰m‰ indiaanit osoittivat kuitenkin rauhallista mielt‰, ja koko sotajoukko k‰vi maalle ilman mit‰‰n vastustusta heid‰n puoleltansa. Espanjalaiset asettuivat leiriin sille paikalle, jossa nykyinen kaupunki Vera Cruz sijaitsee, ja maan-asukkaat toivat heille kaikki tarpeelliset ruokavarat. Seuraavana p‰iv‰n‰ ilmestyi leiriin Cortezia tervehtim‰‰n Mexikon k‰skynhaltia Teuthile, loistava seurue ja v‰h‰n kultaisia tervetuliaisia muassaan. Cortez vastasi l‰hett‰m‰ll‰ heid‰n keisarilleen kourallisen joutavia kiiltokaluja ja er‰‰n sotamiehen-kyp‰rin, jota Teuthile katseli mielihyv‰ll‰ ja halusi panna menem‰‰n Montezumalle. Se saataisiin takaisin t‰ynn‰ns‰ kultaa! Keskusteltiin sitten kaikessa yst‰vyydess‰, ja Cortez ilmoitti Mexikon k‰skynhaltialle aikovansa l‰hte‰ Aztekien keisaria tervehtim‰‰n. T‰t‰ orpanoimista arveli Teuthile kuitenkin hieman sopimattomaksi ja ilmoitti puolestaan mielipahansa vieraiden aikomuksen johdosta. Haastelun kest‰ess‰ oli Cortez huomannut ett‰ useat k‰skynhaltian palvelijoista piirteliv‰t jotakin pitkille vaateliuskoille, ja l‰hemmin katsellessa saatiin n‰hd‰ ett‰ indiaanit tuota pikaa olivat ‰lykk‰‰sen j‰rjestykseen maalanneet Espanjalaisten kuvat heid‰n omituisissa puvuissaan sek‰ kuvia heid‰n aseistaan ja "meritaloistaan," kuten indiaanit laivoja nimittiv‰t. T‰m‰ oli Aztekien mainiota kuvakirjoitusta, sukkelasti suoritettua ja vallan k‰yt‰nnˆllist‰. Kirjoitus oli l‰hetett‰v‰ keisarille, ja vakuutettuna siit‰ p‰‰tti Cortez antaa noille kuvioille t‰ydellisen loiston, n‰ytt‰m‰ll‰ kirjoittajille sotajoukkonsa uljasta niiausta ja tykkien tulta. Vaikutus t‰st‰ olikin valtava. Mexikolaiset s‰ps‰htiv‰t kovasti pyssyjen ja kanoonain paukkuessa, ja muutamat rupesivat pit‰m‰‰n merentakaisia vieraita puolijumalina. Tieto heid‰n tulostaan l‰hetettiin tulisimmassa kiireess‰ Montezumalle. Juoksijain kautta, joita vaihdettiin lyhyk‰isten taivalten p‰‰st‰, saatettiin sanoma muukalaisten maahan-tulosta kolmessa vuorokaudessa p‰‰kaupunkiin, vaikka matka rannikolta Tenochtitlaniin oli 80 penikulmaa. Oiva postilaitos todellakin, kun ottaa huomioon ett‰ Mexikolaisilla ei ollut hevosia. Seitsem‰n p‰iv‰n per‰st‰ tuli keisarillinen vastaus, jonka Teuthile saattoi Cortezille. Montezuma ei suvainnut vastaan-ottaa vieraita p‰‰kaupungissaan, mutta t‰t‰ kielt‰v‰‰ vastausta seurasi kuitenkin samassa suurenmoinen lahjoitus, jonka sata kantajaa saattoi Espanjalaisten leiriin. Siin‰ oli kilpi‰, kyp‰ri‰ ja rintahaarniskoja, joissa useat levyt ja koristukset olivat selv‰‰ kultaa; siin‰ oli kaula- ja rannerenkaita samasta metallista; siin‰ oli varvikkaita, viuhkaimia, hˆyhentˆyhtˆj‰ ja kyp‰rikoristuksia kirjavista hˆyhenist‰, joita oli yhteen-punottu kulta- ja hopealangoilla ja runsaasti varustettu helmill‰ ja jalokivill‰; siin‰ oli el‰imi‰ ja lintuja valetusta ja taotusta kullasta, kaikki mit‰ kauniinta taidetyˆt‰; siin‰ oli esirippuja, mattoja ja viittoja puuvillakankaasta, joka oli hienoa kuin silkki, kimalteli kirjavista v‰reist‰ ja oli kirjaeltuna hˆyhentˆill‰, jotka vetiv‰t vertoja kauniimpiin maalauksiin. Sit‰ paitse oli siin‰ nelj‰tt‰kymment‰ t‰ydellist‰ pukua puuvillakankaasta sek‰ p‰‰kaupunkiin l‰hetetty espanjalainen kyp‰ri, kukkaroilleen t‰ynn‰‰n kultamuruja. Mutta suurinta ihmetyst‰ her‰tti kaksi kiekkoa, isoja kuin vaununrattaat, toinen kullasta, toinen hopeasta. Kultakiekko, joka kuvaili aurinkoa, oli kauniisti kirjaeltu kasvien ja el‰inten korkokuvilla. Se oli kolmekymment‰ pahnaa eli k‰mmenyst‰ ymp‰rimitaten, ja arvo laskettiin olevan kaksikymment‰ tuhatta _pesos de oro_, noin 1,220,000 Suomen markkaa, mik‰ raha siihen aikaan oli maailman suurillekin suurenmoinen summa. Hopeakiekko, joka kuvaili kuuta ja oli yht‰ suuri, painoi 50 naulaa. Siin‰h‰n oli todisteita jokseenkin selvi‰ Mexikon valtakunnan rikkauksista ja sen asukkaiden taidollisuudesta. Ja n‰m‰ kalliit lahjat, jotka kerrassaan levitettiin h‰mm‰styneiden vieraiden silmien eteen, kiihoittivatkin heid‰n intoansa ylimmilleen. T‰h‰nkˆs olisi sopinut tyyty‰? Mit‰ viel‰! Pakanain aarteet tuli kristillisen retkikunnan ryˆst‰‰ viimeiseen kultahiukkaan asti, -- v‰h‰t siit‰ oliko t‰m‰ kaukainen kansakunta koskaan h‰irinnyt yht‰k‰‰n kalpeaihoista ihmist‰. Cortez ilmoitti, pit‰en tuodut lahjat hyv‰n‰‰n, ettei h‰n ensink‰‰n aikonut luopua aikeestaan l‰hte‰ "tervehtim‰‰n" Aztekien keisaria, mink‰ yrityksen muka se suuri Kastilian hallitsija, jota h‰n totteli, oli antanut h‰nen toimekseen. H‰n lupasi kuitenkin pysy‰ leiriss‰‰n kunnes sanoma Espanjalaisten aikomuksesta saataisiin Montezumalle; -- ja l‰hettil‰‰t l‰htiv‰t taasen matkalle p‰‰kaupunkiin. Kymmenen p‰iv‰n per‰st‰ palasi Teuthile takaisin Espanjalaisten leiriin, t‰ll‰ kertaa sill‰ jyrk‰ll‰ vastauksella Cortezille, ett'ei h‰n koskaan voisi toivoa saavansa lupaa tulla Mexikon p‰‰kaupunkiin ja ett‰ kaikkein viisainta h‰nelt‰ olisi palata takaisin hallitsijansa luo ja vied‰ saamansa lahjat Montezuman terveisin‰ mukanaan. Ja nytkin seurasi kielt‰v‰‰ vastausta suurenmoiset lahjat, kiellon karvauden lievent‰miseksi. Mutta mik‰ oli sitten Montezumalla syyn‰ tuohon kieltoon? Ja miksi h‰n niin runsailla hyvityksill‰ koki taivuttaa vieraita? Miten voi mahtavan valtakunnan keisari siihen m‰‰r‰‰n pelj‰t‰ niin pient‰ soturijoukkoa? Olihan h‰nell‰ itsell‰ suuret ja hyvin harjoitetut sotajoukot. -- Asia on mit‰ omituisimpia historiassa; ja n‰ytt‰‰p‰ silt‰ kuin joku _Nemesis divina_, taivahan kosto, joskus l‰hett‰isi varoituksiaan maailman mahtaville kummallisten ennustusten muodossa. Meid‰n tulee muistaa ett‰, kuten edellisess‰ olemme kertoneet, Aztekien suku oli Anahuakiin saapunutta valloittajaheimoa ja ett‰ se kovasti kyll‰ rasitti kukistamiaan alkuper‰isi‰ heimokuntia. Oli nyt olemassa vanha tarina, -- josta myˆskin jo olemme sivumennen huomauttaneet, -- ett‰, n‰et, Mexikon ikivanha, mutta mennyt kultainen aika kerran oli palaava takaisin poistuneen valko-ihoisen miehen kanssa, joka oli jumalallista alkuper‰‰ ja Anahuakin hyv‰ntekij‰. Tuon kultaisen aikakauden kest‰ess‰ oli koko maa tuottanut hedelmi‰ ilman ihmisen avutta; jyvi‰ kantava t‰hk‰p‰‰ oli niin suuri, ett‰ yksi mies tuskin jaksoi sit‰ nostaa; ilma tuoksui alituisesti, t‰ynn‰ns‰ hyv‰nhajuisinta lemua; sanalla sanoen, koko ‰‰retˆn maanpiiri oli t‰m‰n viisaan hyv‰ntekij‰n hallitessa yhten‰ ainoana yrttitarhana. Quetzalkoatl, ilman jumala, oli tarinan mukaan ollut ko'okas, pulska, kalpea-ihoinen mies, jonka pitk‰ parta aaltoili kauas alas h‰nen rinnoilleen. Yksi ylijumalista oli h‰neen suuttunut ja ajanut h‰net maasta pois, maasta, jota h‰n niin runsaasti oli siunannut. Quetzalkoatl lupasi kerran maailmassa tulla takaisin j‰lkel‰isineen ja silloin neuvoillaan ja opetuksellaan taasen tehd‰ maan onnelliseksi Sen luvattuaan nousi h‰n laivaansa, joka oli k‰‰rmeen-nahasta tehty, ja purjehti it‰‰np‰in, takaisin alkuper‰iseen kotiinsa. T‰m‰ merkillinen tarina oli juurtunut syv‰lle Aztekien kansakunnan uskoon, eik‰ keisari Montezumakaan ep‰illyt ennustuksen toteutumista. Ja siin‰ oli perus-syy h‰nen pelkoonsa, kun nyt sanoma tuotiin valkoisten vieraiden tulosta maahan, siin‰ syy h‰nen erinomaiseen vieraan-varaisuuteensa, jolla h‰n koetti saada heit‰ hyv‰ll‰ l‰htem‰‰n tiehens‰. Jos he todellakin olivat Quetzalkoatlin j‰lkel‰isi‰, niin oli arvatenkin heid‰n aikomuksensa kukistaa h‰nen valtansa; -- ja valloitusta helpoittaisi, kuten Montezuma kyll‰ huomasi, se seikka, ett‰ h‰nen alamaisissaan lˆytyi paljon tyytym‰ttˆmi‰, miekalla kukistettuja aineksia, jotka varsin mielell‰‰n pudistaisivat Aztekien ikeen niskoiltansa. -- Ehk‰ saataisiin vieraat runsailla lahjoilla l‰htem‰‰n. Eih‰n kiitollisuuden tunne kokonaan poistu turmeltuneidenkaan ihmisten rinnasta, saatikka sitten niiden, jotka ovat jumalallista alkuper‰‰. Mutta Montezuma ei oikein tuntenut Quetzalkoatlin j‰lkel‰isi‰. H‰nen ei olisi tullut k‰ytt‰‰ niin jaloluontoisia keinoja saadakseen heit‰ poistumaan. L‰hett‰mist‰‰n aarteista ei h‰n saanut mit‰‰n kiitoksia tunnottomilta vierailtaan, vaan n‰iden rˆyhkeys p‰in vastoin paisui, mit‰ enemm‰n kultien n‰ky kutkutti heid‰n aistimiensa himoa. Tuskin olivat l‰hettil‰‰t ilmoittaneet hallitsijansa toivomuksen ja kohteliaasti pyyt‰neet muukalaisia l‰htem‰‰n, ennenkun Cortez vastasi: -- Nyt enemm‰n kuin koskaan ennen mielin min‰ oppia tuntemaan teid‰n hallitsijaanne persoonallisesti. Min‰ en mill‰‰n muotoa voi palata hallitsijani luo, ennenkun olen p‰‰ssyt pitk‰n matkani perille. -- Cortez, n‰et, kyll‰ huomasi ett‰ Montezuman menetystavassa piileili ep‰rˆisyytt‰ ja pelkoa; ja t‰m‰ seikka h‰nt‰ suuresti rohkeutti yh‰ yltyv‰‰n ylpeyteen. H‰nen jyrkk‰ vastauksensa s‰ik‰hytti kovasti keisarin l‰hettil‰it‰, jotka tuskin olivat voineet uneksiakaan ett‰ kukaan uskaltaisi osoittaa uppiniskaisuutta Mexikon mahtavaa hallitsijaa vastaan. Mutta viel‰ enemm‰n he h‰mm‰styiv‰t, kun kummallinen, rohkea ritari p‰‰lle p‰‰tteeksi rupesi -- soimaamaan l‰hettil‰it‰ ja heid‰n keisariansa ep‰jumalanpalvelijoiksi ja perkeleen lapsiksi, joita h‰n, Fernando Cortez, oli tullut pelastamaan h‰nen saatanallisen majesteetinsa kynsist‰. Se oli kielt‰, josta l‰hettil‰‰t ymm‰rsiv‰t vain sen verran, ett‰ muukalaiset kuokkavieraat, kiitokseksi kaikista saamistansa runsaista lahjoista, nyt aikoivat syˆd‰ heid‰t karvoineen p‰ivineen. Kauhistuksissaan t‰mmˆisest‰ kohtelutavasta poistuivat he tietysti heti Espanjalaisten leirist‰, ja kaikki v‰lipuheet keskeytettiin. Seuraavana aamuna ei n‰kynyt yht‰k‰‰n "villi‰" leirin seutuvilla. Vaihtokauppa, jota sotamiehet t‰h‰n saakka olivat harjoittaneet asukkaiden kanssa, taukosi kerrassaan, kaikkinainen yhdistys kummankin kansakunnan v‰lill‰ oli yht'‰kki‰ katkaistu, runsaat ruokatavara-kuormat, joita indiaanit olivat leiriin kuljettaneet, j‰iv‰t kerrassaankin tulematta. Pian kyll‰ rupesi n‰lk‰ vinguttamaan ristiretkel‰isten vatsoja, ja n‰lk‰isi‰ ihmisi‰ on aina ollut varsin vaikea pit‰‰ kurissa. Rohkeat soturit rupesivat t‰ytt‰ totta nurkumaan, eik‰ aikaakaan, ennenkun enemmistˆ oli huomannut ett‰ koko yritys oli mit‰ mielettˆmint‰ uhkapeli‰ ja ett‰ ainoa viisas keino oli palata takaisin luotettavien lihapatojen luo Cubaan. N‰lk‰ on vihollinen, jonka kanssa ei rohkeinkaan soturi ota ajan pitk‰‰n otellaksensa. Sit‰ paitse vaivasi retkel‰isi‰ kovasti kuumuus ja n‰iden maan‰‰rien myrkylliset s‰‰kset. Kapinan liekki oli syttym‰isill‰‰n, ja t‰ytt‰ kurkkua huusivat sotamiehet Cubaa; mutta silloin pelasti Cortezin kaksi onnellista sattumaa. Ensim‰inen oli se, ett‰ h‰nen kekseli‰‰sen p‰‰h‰ns‰ pisti uutiskunnan perustaminen. H‰n ilmoitti aikomuksensa heti ja nimitti yhteen menoon ja enemmitt‰ mutkitta uuden, perustettavan paikkakunnan virkamiehet, noudattaen tietysti t‰ss‰ toimessa samaa j‰rjestelm‰‰, jota h‰nen synnyinmaassansa pidettiin tapana. Tuomareiksi, raatimiehiksi ja polisimestareiksi nousivat yht'‰kki‰ miehet, jotka vast'ik‰‰n olivat purreet hammastaan kiukusta. Itsest‰‰n ymm‰rrett‰v‰ on ett‰ Cortez mainiolla kaunopuheliaisuudellaan tietysti myˆskin osasi saattaa selville kaikki ne edut, joita t‰st‰ yrityksest‰ l‰htisi. Mik‰ ei voinut p‰‰st‰ virkamieheksi, h‰n ainakin tuli onnelliseksi ja itsen‰iseksi talon- ja maan-omistajaksi. Espanjalaisten tunnettua ylpeytt‰ ja turhamaisuutta onnehikas tulevaisuus tietysti kovasti paisutti, -- ja nureksijat rupesivat vaikenemaan. Nimitetyt virkamiehet tekiv‰t uskollisuus-valansa Kastilian kuninkaalle; ja mit‰s muuta kuin kaikuva: huraa! Nyt astui Cortez taas esille ja ilmoitti luopuvansa retkikunnan p‰‰llikkˆtoimesta, j‰tt‰en Velasquezin nimikirjoituksella varustetun valtakirjansa vasta nimitettyjen virkamiesten k‰siin ja kehoittaen heit‰ ryhtym‰‰n uuden ylip‰‰llikˆn valitsemiseen. T‰m‰ juhlallinen n‰ytelm‰kohtaus p‰‰ttyi tietysti siihen, ett‰ samat mahtavat herrat nyt kaikin mokomin pyysiv‰t Cortezia pysym‰‰n paikallaan. H‰nelle laadittiin h‰nen katolisen Majesteetinsa nimess‰ uusi valtakirja, jota kuitenkin muutamat Velasquezin puoluelaiset vastustivat. Mutta t‰h‰n vastalauseesen vastattiin sotajoukon kaikkein suurimman enemmistˆn puolelta raikuvalla el‰kˆˆn-huudolla Cortezille, ja osa tyytym‰ttˆmi‰ vietiin kahleissa laivoihin. Uusi kaupunki sai nimekseen _Villa rica de la vera Cruz_, s.o. totisen ristin rikas kaupunki. Toinen sattuma, joka tuli juuri t‰m‰n kiireellisen perustuspuuhan p‰‰tt‰v‰isiksi ja kerrassaankin tukki suun kaikilta kapinoitsijoilta, oli seuraava. Viisi indiaania n‰htiin, rauhallisia elkeit‰ tehden, l‰hestyv‰n Diaz del Castillon etuvartijoita. Pian saatiin tiet‰‰ ett‰ he tulivat l‰hettil‰in‰ Zampoalan kazikin luota. T‰m‰ tahtoi, ilmoittivat he, tehd‰ yst‰vyyden-liittoa vieraiden kanssa, joiden urostˆist‰ Tabaskossa h‰n oli saanut kuulla ja joista h‰n toivoi saavansa auttajia, -- vapahtajia Aztekien ikeest‰, jota h‰nen kansansa kantoi. Sent‰hden kutsuivat l‰hettil‰‰t vieraita yst‰v‰llisesti Zampoalaan Totonakialaisten maassa. Kutsumukseen tietysti suostuttiin suurella riemulla, ja koko sotajoukko l‰hti liikkeelle kuni tuulessa, p‰‰st‰kseen mit‰ kiireimmiten paremmille leiville. Saavuttiin Zampoalaan. Se oli joteskin suuri, v‰kirikas kaupunki, parin p‰iv‰-matkan p‰‰ss‰ Espanjalaisten leirist‰, ja kutsu-vieraita tervehdittiin maan tapojen mukaan erinomaittain kohteliaasti. Kaksikymment‰ ylh‰ist‰ indiaania ihantavissa pukimissaan tuli vieraita vastaan, jotka saatettiin kazikin linnaan, miss‰ t‰m‰ piti heille, kuten heid‰n historioitsijansa mainitsee, erinomattain j‰rkev‰n ja samalla kauniin puheen. Seikkailijat saivat nyt ylt‰kyllin syˆd‰kseen ja mukavat suojat maatakseen. -- Mutta Cortez ei tahtonut veltostuttaa sotilaitaan tyhj‰ntoimittajan el‰m‰ll‰. Muutaman lepop‰iv‰n per‰st‰ pani h‰n heid‰t tyˆhˆn, nimitt‰in rakentamaan sit‰ uutta kaupunkia, joka jo oli saanut nimens‰ ja virkakuntansa. No, hakattiin, sahattiin, v‰‰nnettiin ja veistettiin nyt kaikkein voimien ja tarmojen takaa, jotta pian saataisiin turvapaikka, johon tarpeen tullessa sopi vet‰yty‰. Sek‰ upseerit ett‰ sotamiehet puuhailivat otsansa hiess‰. Zampoalalaiset heit‰ ahkerasti auttoivat, ja ennen pitk‰‰ olivat kaupungin linnoitustyˆt ehtineet sille kannalle, ett‰ Cortez arveli varustuksia kyllin vahvoiksi kest‰m‰‰n mit‰ hyˆkk‰yst‰ hyv‰ns‰ indiaanien puolelta. Kun n‰m‰ perustustyˆt oli suoritettu ja kirkkokin rakennettu, ryhtyi Cortez, uskonnollista ohjelmaansa noudattaen, pakanain k‰‰nnytt‰miseen, joka toimi t‰‰ll‰ oli v‰h‰ll‰ saattaa h‰net perikatoon. Er‰‰sen indiaanien ep‰jumalan-palvelukseen, johon paljon v‰ke‰ oli kokoontunut ja jossa, kuten mainitaan, ihmisuhrikin oli toimitettava, tuli Cortez useine asetoverineen saapuville ja kielsi pakanallisen juhlallisuuden jatkamista. N‰rk‰stynein‰ t‰st‰ kiihoittivat pakanain sielunpaimenet laumaansa hyˆkk‰‰m‰‰n rohkeiden h‰iritsij‰in kimppuun, ja oivallinen ottelu alkoi. Sadottain indiaaneja piiritti vanhan pyh‰paikan solvaajia, ja kauheiden kirousten kaikuessa heiluivat villien aseet vieraiden ymp‰rill‰. Mutta Cortezin kylm‰verisyys ja uljuus piti paikkansa. Heti huomaten teht‰v‰ns‰, iski h‰n kiinni etevimp‰‰n l‰sn‰-olevista kazikeista ja kohotti Toledo-s‰il‰ns‰ h‰nen p‰‰ns‰ p‰‰lle, jota esimerkki‰ useat h‰nen tovereistaan tuossa paikassa noudattivat, tarttuen hekin puolestaan toisiin ylh‰isiin indiaaneihin. H‰mm‰stynein‰ t‰st‰ sukkelasta tempusta pyysiv‰t kazikit itse v‰ke‰ns‰ asettumaan, -- samalla kun Marina, joka oli seurannut Cortezia pakanain temppeliin, heid‰n omalla kielell‰‰n selvitti ett‰ jokainen hyˆkk‰ys Cortezin ja h‰nen toveriensa henke‰ vastaan k‰‰ntyisi takaisin hyˆkk‰‰j‰in p‰‰lle, jotka siten kadottaisivat sen suojeluksen, jota heille oli luvattu Montezumaa vastaan, jonka yst‰vyyteen ei Zampoalalaiset eiv‰tk‰ muut asukkaat Totonakiassa en‰‰ kuitenkaan voisi p‰‰st‰. Totonakialaiset olivat, n‰et, v‰h‰‰ ennen, luottaen Cortezin voimalliseen apuun, vanginneet Mexikon keisarin veronkiskojan, ja t‰m‰n seikan juolahtaessa muistiin vaikeni villien huudot. He heittiv‰t aiotun kosto-hyˆkk‰yksen sikseen, vaikkapa olikin solvattuna vanhan temppelin kunnia. Silm‰nr‰p‰yksess‰ k‰ytt‰en hetken mieli-alaa, k‰ski Cortez miehi‰ns‰ repim‰‰n alas ep‰jumalain kuvat. Ja miehet, jotka ainakin osaksi olivat melkein yht‰ yltiˆp‰isi‰ oman uskontonsa haaveksijoita kuin heid‰n p‰‰llikkˆns‰ itse, k‰viv‰t heti k‰siksi h‰vitystyˆhˆn. Pakanain suuret, puiset jumalain-kuvat syˆstiin alas alttareiltaan, ja romahtaen vyˆryiv‰t ne sen kukkulan juurelle, jossa temppeli sijaitsi. Sitten sytyttiv‰t Espanjalaiset rovion, ja kauhistuneen indiaani-kansan katsoessa paloivat vanhat pyhitetyt puupˆlkyt poroksi. Mutta toisia jumaluuksia tuotiin sijaan, -- eik‰ suinkaan pakanallisia puupˆlkkyj‰, vaan kaunis neitsyt Marian kuva, joka p‰‰si niiden entiselle paikalle alttarilla, johon se asetettiin juhlallisen katolilaisen messun kaikuessa, jonka toimitti is‰ Olmedo kaikella kirkollisella loistolla ja joka, kuten espanjalaiset historioitsijat v‰itt‰v‰t, "teki suuremmoisen vaikutuksen villeihin Totonakialaisiin." -- T‰ll‰ toimituksella oli n‰m‰ pakanat nyt k‰‰nnytetty Kristinuskoon. Jonkun aikaa t‰m‰n onnellisesti suoritetun k‰‰nnytystyˆn per‰st‰ l‰hetti Cortez kirjeen sek‰ suuren osan niist‰ lahjoista, jotka h‰n oli saanut Montezumalta, kuninkaallensa Carlos I:lle (keisari Kaarle V:lle, 1516-1556). L‰hetyksen toimittivat Villa rica'n tuomarit Montejo ja Portocarrero, joille sit‰ varten annettiin laivaston paras alus. T‰m‰ l‰hti matkalle Villa rica'sta hein‰kuun 26 p:n‰ 1519 ja saapui Espanjaan lokakuussa. Mainitut herrat toimittivat sitten Sevillan hovissa asiansa, joka tuotti seurauksia, joista vast'edes saamme mainita. T‰m‰n l‰hetystˆn l‰hdetty‰ matkalle Villa rica'sta, syttyi seikkailijain joukossa taas kapinallinen vehke. Muutamat tyytym‰ttˆm‰t, jotka eiv‰t arvelleet Mexikon valloituksesta kuitenkaan mit‰‰n tulevan ja joiden etup‰‰ss‰ oli pappi Juan Diaz, yrittiv‰t salavihkaa anastamaan yhden laivoista, purjehtiaksensa Cubaan, jossa Velasquezille annettaisiin tieto t‰h‰n asti tehdyist‰ lˆydˆist‰; mutta Cortez sai vihi‰ vehkeest‰, kapinoitsijat pantiin vastaiseksi kahleisin -- ja koko laivasto upotettiin mereen. Sill‰ oli kaikki vastaiset pako-yritykset ehk‰isty, eik‰ retkel‰isten edess‰ en‰‰ ollut muuta kuin voitto tai kuolema. Useat tosin t‰t‰ Cortezin uskaliasta hanketta kovasti moittivat ja h‰nt‰ jo syytettiin kavaluudestakin, mutta viisas p‰‰llikkˆ ymm‰rsi yst‰v‰ins‰ kautta tehd‰ uskottavaksi ett‰ laivat olivat madonsyˆm‰in kautta k‰yneet per‰ti kelvottomiksi. H‰n oli itse olevinaan kovasti pahoillaan tuosta pakollisesta hankkeestansa, mutta piti sitten pontevan puheen, kuvaillen miehilleen Mexikon aarteita, ikuisen maineen loistoa ja Kaikkivaltiaan kiitosta Kristinuskon sankareita kohtaan. "T‰m‰n merkin turvissa voitat." -- Ja puhe p‰‰ttyi yksimieliseen, tuliseen huutoon: Mexikoon! Mexikoon! IV. Xikotenkatl. Elokuun 16 p:n‰ 1519 l‰hti retkikunta matkalle Villa Ricasta. Siin‰ oli 500 miest‰ jalkav‰ke‰, 14 ratsumiest‰ ja 6 tykki‰ sek‰ totonakialainen apujoukko, jossa oli tuhat nuorta sotilasta ja yht‰ paljon kantajia sek‰ noin 50 etevimpien perhekuntain j‰sent‰ Zamapoalasta. Villa Ricaan j‰tettiin 50 miest‰ jalkav‰ke‰, kymmenen hevosta ja vahvin tykistˆ sek‰ komentajaksi majori Escalante. Ensimm‰lt‰ k‰vi Espanjalaisten retki kuuman ilmavyˆhykkeen kaunisten seutujen l‰pi, mutta v‰hitellen noustiin yl‰nne-tasangolle. Pian n‰kiv‰t he edess‰‰n korkeita vuorihuippuja, jotka kohosivat tasangolta. Oikealla yleni, valtava Sierra Madre tummine havumetsineen, etel‰ss‰ korkea Orizaba valkoisessa lumipuvussaan. Euroopalaisten jalkojen juurella levisi muhkeita maisemia niittyineen, virtoineen ja metsineen; ja niiden v‰list‰ tervehtiv‰t seikkailijain silmi‰ somat indiaani-kyl‰t herttaisten kukkakenttien ymp‰rˆimin‰. Himme‰ valoviiva taivaan-rannalla, muistutti sotilaita valtamerest‰, jonka takana oli kaukainen kotimaa, jota moni heist‰ ei en‰‰ olisi n‰kev‰. Retken jatkuessa muuttui ilmanala. Kylm‰t tuulet, v‰ristytt‰v‰t rankkasateet ja pieksev‰t rakeet saattoivat retkel‰isille paljon k‰rsimyksi‰. Paremmin puetut Espanjalaiset kestiv‰t toki jotakuinkin, vaikka moni heist‰kin sairastui ja Cortez itse sai tilap‰isen kuumeen; mutta varsinkin Totonakialaiset, kuuman ilmavyˆhykkeen asukkaat, saivat monta aukkoa riveihins‰. Maa k‰vi kolkoksi ja hirvitt‰v‰ksi niinkuin ilmanalakin. Tie kiemuroitsi pitkin Cofre de Peroten harjaa, taivaankorkuisten, tulta ruiskuttavien vuorien sivutse, laavan ja tuhan peitt‰mien tanterien poikki. Usein k‰vi polku kauheiden kuilujen ja syvyyksien partaalla, joiden pohjalla seikkailijamme n‰kiv‰t tropiikien kukoistavan kasvullisuuden. Mutta jo marssi uupunut joukko Sierra del Agua nimisen vuorisolan l‰pi, ja pian levisi heid‰n edess‰‰n lauhkeampi maa, melkein Etel‰-Euroopan kaltainen. Seudut osoittivat huolellisen viljelyksen merkki‰, vaikka t‰m‰n tuotteet olivat suurimmaksi osaksi ihka uusia Espanjalaisten silmille. Kaikkialla huomasivat he agave-istutuksia ja eri kaktus-lajeja. Indiaanit niiss‰ kyliss‰, joita he tapasivat tiell‰‰n ja joista useat olivat varsin v‰kirikkaita ja suuria, osoittivat kaikkialla rauhallista, yst‰v‰llist‰ mieli-alaa -- niinkauvan kuin itse saivat olla rauhassa. Er‰‰ss‰ paikassa kuitenkin, kun Cortez -- laiminlyˆden kaikki j‰rkevyyden lait, kuten tavallista milloin vain h‰nen uskontonsa oli kysymyksess‰ -- taas yritti tyrkkim‰‰n kyl‰l‰isille neitsyt Marian ja muita kuviansa, tekiv‰t he vastarintaa, ja pienempi kahakka syntyi, joka onneksi pian p‰‰ttyi ilman mit‰‰n mainittavaa seurausta. Mutta kun seikkailijat olivat saapuneet Tlaskala, s.o. Leip‰maa, nimisen pienen vapaavaltion alueelle, kohtasi vastukset, jotka kauvemmaksi aikaa keskeyttiv‰t heid‰n retkens‰ Mexikoon. Ja kuitenkin oli Espanjalaisten v‰h‰inen sotavoima juuri Tlaskalasta saava p‰‰tt‰v‰sti tehokkaan avun, jota ilman he luultavasti eiv‰t koskaan olisi p‰‰sseet Mexikon mahtavan valtakunnan herroiksi. Tlaskalaiset olivat sotaisaa, urhoollista kansaa, jotka eiv‰t tiet‰neet kuolemaa pelj‰t‰. Cortez laskee heit‰ olleen puoli miljoonaa ihmist‰, joita hallitsi eri kyl‰kuntien edusmiehet yhdess‰ nelj‰n "vanhimman" muodostaman neuvoston kanssa. He olivat suurella rohkeudella ja kunnolla torjuneet Mexikon sotajoukkojen hyˆkk‰yksi‰ maahansa, ja Cortez nyt kernaasti olisi tehnyt liiton t‰m‰n urhean heimon kanssa, joka oli vihamielinen sille mahtavalle keisarikunnalle, jota h‰n oli tullut h‰vitt‰m‰‰n. T‰ss‰ tarkoituksessa l‰hetti h‰n nelj‰ ylh‰isint‰ Zampoalalaista pyyt‰m‰‰n sotajoukolleen vapaata kulkua heid‰n maansa l‰pi. Mutta Tlaskalan senaati ei tahtonut kuulla puhuttavankaan semmoisesta ehdoituksesta. Cortezin l‰hettil‰‰t pid‰tettiin panttivankina, ja vapaavaltion sotajoukkojen p‰‰llikkˆ sai k‰skyn ko'ota voimansa ja viipym‰tt‰ l‰hte‰ liikkeelle puolustamaan Tlaskalan aluetta. Todellakin kunnollinen kansakunta, joka ymm‰rsi panna arvoa sek‰ sis‰lliseen ett‰ ulkonaiseen itsen‰isyyteen ja vapauteen. Mainittu sotap‰‰llikkˆ, joka nyt sai toimekseen torjua ulkoap‰in uhkaavaa vaaraa, oli miehuullinen Xikotenkatl, miellytt‰v‰ ilmiˆ, kuten koko h‰nen kansansakin. Useampia p‰ivi‰ turhaan odotettuansa l‰hettil‰iden palaamista, l‰hti Cortez viimein elokuun 30 p:n‰ joukkoineen liikkeelle leirist‰‰n ja syˆksi kapean muurin-aukon l‰pi sis‰‰n Tlaskalan alueelle. T‰m‰ muuri, joka oli rajana vapaavallan ja Mexikon valtakunnan alueen v‰lill‰, ei ollut sotamiehill‰ varustettu. Mutta kun Cortez ratsuv‰en kanssa oli p‰‰ssyt vihollisen alueelle, rynt‰si h‰nt‰ vastaan melkoinen joukko sotilaita, ja ratsumiehet saivat kest‰‰ ankaran kahakan. N‰m‰ indiaanit eiv‰t n‰kyneet "yhteen-kasvanutta miest‰ ja el‰int‰" niink‰‰n pelk‰‰v‰n, vaikka hekin nyt ensim‰isen kerran n‰kiv‰t mokomia kummallisia otuksia. Espanjalaiset menettiv‰t t‰ss‰ ensim‰isess‰ kahakassaan Tlaskalan urhoollisia sotilaita vastaan kaksi hevosta, jotka kuolivat haavoihin, joita niihin indiaanit iskiv‰t oivallisilla puumiekoilla, -- aselaji, jota Espanjalaiset pian oppivat pit‰m‰‰n kunniassa. Osa ratsumiehi‰ sai myˆskin hyv‰t haavat. Vasta kun espanjalainen jalkav‰ki ja tykistˆ tuli v‰liin, v‰istyiv‰t Tlaskalaiset. Mutta t‰m‰ tappelu olikin heid‰n puoleltaan ainoastaan v‰h‰p‰tˆinen kahakka. Seuraavana p‰iv‰n‰ rynt‰si Espanjalaisia vastaan Tlaskalan koko sotavoima, johon nyt oli liittynyt myˆskin Otomi nimisen naapuriheimon hurjuudestaan tunnetut sotilaat. Koko indiaani-armeijaa johti sotap‰‰llikkˆ Xikotenkatl itse. Se oli suurin sotavoima, mit‰ uhkarohkea valloittajajoukko viel‰ oli n‰hnyt edess‰‰n. Espanjalaiset kirjoittajat kehuvat siin‰ olleen noin 80,000 miest‰, lukum‰‰r‰, jonka kuitenkin ainakin osaksi heid‰n vilkas mielikuvituksensa lienee luonut. Mutta t‰ss‰kin miesluvun puolesta ep‰tasaisessa taistelussa voitti Cortezin hurjap‰inen joukko. Rynt‰‰v‰t indiaanilaumat viskattiin takaisin sen suljetuista riveist‰ kuin meren aallot kalliosta. Toinen hyˆkk‰ys toisensa per‰st‰ torjuttiin. Espanjalaiset avasivat rivins‰ ainoastaan antaaksensa ampumakoneilleen sijaa puhaltamaan pois joukottain vihollisia. Viimein v‰istyi, kun v‰istyikin, oudon tulituiskun edest‰ Tlaskalan sotap‰‰llikkˆ, ja Espanjalaiset j‰iv‰t tappotanteren herroiksi. Mutta he kyll‰ olivat oppineet tuntemaan ja kunnioittamaan vihollisensa rajua rohkeutta. Vaikka voittajana ollen ei Cortez katsonut sopivaksi tunkeutua syvemm‰lle vapaavaltioon, vaan asettui leiriin muutamalle m‰elle l‰hell‰ tappelutannerta ja pani menem‰‰n uuden l‰hetystˆn vihollisten p‰‰kaupunkiin. Mutta l‰hetystˆ sai vastauksen, joka oivallisesti osoittaa ett‰ Tlaskalaiset olivat kansaa, "joka ei voinut kunniaansa pett‰‰." Tlaskalan senaati antoi, n‰et, Espanjalaisten tiedoksi ett‰ maan sotavoima seuraavana p‰iv‰n‰ tulisi heit‰ tervehtim‰‰n ja uhraamaan heid‰t jumalilleen. Ja t‰m‰n sanoman saattajat toivat muassaan runsaan lahjan ruokatavaroita, "koska Xikotenkatl ei tahtonut taistella n‰lk‰isten vihollisten kanssa." Muutaman p‰iv‰n kuluttua siit‰, syyskuun 5 p:n‰ 1519, p‰‰siv‰tkin Espanjalaiset kiusaamaan Onnetarta tulisessa ottelussa. Cortezin uhkarohkea joukko valmistausi sin‰ p‰iv‰n‰ taisteluun rukouksella ja ripill‰ ja samosi sitten ulos varustuksistaan, tervehti‰ksens‰ vihollisen sotavoimaa. Noin virstan p‰‰ss‰ mainitulta m‰elt‰ n‰kiv‰t he Tlaskalaisten ja Otomilaisten tihe‰n tappelurinnan rehentelev‰n suurella tasangolla. Kuulkaamme mit‰ historioitsija (Prescott) t‰st‰ merkillisest‰ armeijasta sanoo: "Ei olisi voinut uhkeampaa n‰hd‰ kuin n‰it‰ indiaani-joukkoja. Sotamiesten puoleksi alastomat, maalatut ruumiit, p‰‰llikkˆjen haaveelliset kyp‰rit, joista kullat ja jalokivet kimalsivat, kiilt‰v‰t hˆyhentˆyhdˆt ja kirjavat pukimet h‰ik‰isiv‰t silm‰‰. Lukemattomat keih‰‰t ja heittopeitset, joiden k‰rjet olivat kiilt‰v‰st‰ vaskesta, v‰lkkyiv‰t kirkkaasti aamu-auringon s‰teiss‰, kuni pauhaavalla valtamerell‰ leimahtelevat ukontulet. Valtavan sotavoiman takajoukkoja varjostivat Tlaskalan ja Otomin p‰‰miesten vaakunamerkeill‰ varustetut liput, joiden joukosta eritt‰inkin pisti silmiin Xikotenkatlen huonekunnan merkki, valkoinen karja kalliolla, ja viel‰kin enemm‰n Tlaskalan vapaavaltion smaragdeilla ja hopeatˆill‰ runsaasti koristettu lippu, jossa merkkin‰ oli roomalaisen _signum'in_ muotoon laadittu kultainen kotka levitettyine siipineen. Tavallisilla sotamiehill‰ ei ollut muuta vaatetusta kuin leve‰ verhovyˆ vyˆt‰reill‰; mutta heid‰n ruumiinsa oli maalattu sen p‰‰miehen v‰reill‰, jonka lippua he seurasivat. Ylh‰isempien sotilaiden hˆyhenvarustukset noudattivat samaa v‰rilajitusta. Kazikien ja ylh‰isimpien miesten pukimena oli paksu pumpulihamehut, joka sulkeutuen tiivisti ruumiisen samalla suojeli reisi‰ ja hartioita; ja t‰m‰n p‰‰ll‰ pitiv‰t rikkaammat indiaanit viel‰ hienoista kulta- ja hopealevyist‰ tehty‰ asua. Heid‰n s‰‰ri‰ns‰ suojeli nahkasaappaat tai varvikkaat, jotka olivat kullalla reunustetut; mutta loistavin osa heid‰n puvustaan oli kallis, merkillisen taiteellisesti kirjaeltu, hˆyhenvaatteesta valmistettu vaippa, joka ulkon‰ˆlt‰‰n vivahti semmoiseen asehameesen, jota euroopalainen ritari keski-ajalla piti pukunsa p‰‰ll‰. T‰t‰ kaunista ja upeaa pukua kruunasi puusta tai nahasta tehty p‰‰hine, joka kuvasi jonkun peto-el‰imen p‰‰t‰ ja usein oli varustettu hirve‰ll‰ hammas-aidalla. P‰‰hineen peitt‰m‰n‰ teki sotilaan p‰‰ hirvitt‰v‰n vaikutuksen. P‰‰laen p‰‰ll‰ liehui troopillisten lintujen hˆyhenist‰ tehty tˆyhtˆ, joka muodollaan ja v‰rill‰‰n merkitsi sen henkilˆn arvoa, joka sit‰ kantoi. Varustuksen t‰ytteeksi oli heill‰ kilvet, jotka joko olivat puusta ja nahalla peitetyt taikka useammin ruokoiset ja puuvillalla t‰ytetyt. Heill‰ oli myˆskin toisenlaisia kilpi‰, joissa puuvilla oli p‰‰llystetty jollakin kimmoisella aineksella, jolla sit‰ voitiin painaa yhteen ja saada v‰hemm‰n tilavaksi, niinkuin sateen- tai p‰iv‰nvarjoa. N‰m‰ kilvet olivat kaunistetut kaikellaisilla koristuksilla kunkin halun ja varallisuuden mukaan sek‰ reunustetut sievill‰ hˆyhenhetuleilla. Hyˆkk‰ysaseina k‰ytettiin linkoa, jousta ja nuolia sek‰ heittokeih‰it‰. He olivat mainioita jousimiehi‰ ja osasivat ampua kaksi, jopa kolmekin nuolta kerrassaan; mutta eritt‰inkin taitavasti osasivat he k‰ytt‰‰ heittokeih‰st‰. Er‰st‰ lajia keih‰it‰, johon oli kiinnitetty nuora, josta heitt‰j‰ voi vet‰‰ aseensa takaisin, pelk‰siv‰t Espanjalaiset kovasti. N‰iss‰ eri aseissa oli luu- tai vaskik‰rjet, joiden tutkaimet olivat ter‰v‰t kuin partaveitset, mutta helposti tylsyiv‰t. Heid‰n nuolissaan ja keih‰iss‰‰n oli myˆskin usein vaskik‰rjet, ja miekan asemesta k‰yttiv‰t he noin puolen nelj‰n jalan pituista sauvaa, jonka kaksihaaraiseen p‰‰h‰n oli poikkip‰in sovitettu ter‰vi‰ vaskilehti‰, -- hirmuinen ase, joka voi kaataa hevosen yhdell‰ iskulla." -- Semmoinen oli se armeija, jonka kanssa v‰h‰lukuisen espanjalaisen joukon nyt oli otteleminen. Mutta: _in hoc signo vinces_. Espanjan soturit ja heid‰n yltiˆp‰inen p‰‰llikkˆns‰ luottivat lujasti suojeluspyh‰ns‰ apuun ja k‰viv‰t tappeluun varmalla voiton toivolla. Tappelu alkoi Tlaskalaisten puolelta tihe‰ll‰ nuoli- ja heitto-aseiden sateella, joiden vinkuessa Espanjalaiset hiljoilleen eteniv‰t, kunnes he v‰h‰n matkan p‰‰ss‰ vihollisista avasivat rintamansa ja oksennuttivat ulos kanoonainsa ja pyssyjens‰ sis‰llyksen, joka tihe‰‰n sullotussa indiaani-joukossa teki hirve‰t tuhotyˆt. Silloin heti koko tuo uhkarohkea joukko ter‰vine Toledo-s‰ilineen ja keih‰ineen k‰vi Tlaskalaisten kimppuun lujasti suljetussa falangissa. Miehekk‰‰sti ja kylm‰verisesti toimitettiin hyˆkk‰ys; mutta miehuutta ei puuttunut Tlaskalankaan pojilta. Joukottain kaatui n‰it‰ maahan, mutta uusia parvia tuli kuolleiden sijaan, ja ennen pitk‰‰ t‰ytyi Espanjalaisten k‰‰nty‰ hyˆkk‰yksest‰ puolustukseen. Viimein murtausivatkin hurjasti huutaen Tlaskalan miehet heid‰n riviens‰ l‰pi, ja nyt kuppuroitsivat kaikki sinne t‰nne toinen toisensa seassa. T‰ll‰ huimalla hetkell‰, jolloin kaikkinainen komento ja j‰rjestys oli loppunut, rynt‰si Cortez rajuine ratsumiehineen vastustamattomalla voimalla vihollista vastaan, samalla kun taasen tykistˆ rupesi jyrisem‰‰n Tlaskalaisten kylkilinjaan ja soi jalkav‰elle hetken heng‰ht‰misen aikaa. Hyvin harjoitetut espanjalais-joukkiot yhtyiv‰t uudestaan, ja taistelu j‰rjestyi j‰lleen. Nyt oli Tlaskalaisten vuoro v‰isty‰, ja tappelu taukosi hetkeksi. Mutta Xikotenkatl vain kokosi joukkonsa uuteen hyˆkk‰ykseen. T‰m‰ ehk‰ olisi saattanut hurjanrohkeat seikkailijat Tlaskalan jumalain uhriksi, sill‰ nelj‰n tunnin tappelun per‰st‰ olivat he nyt joteskin uuvuksissaan; mutta suppea suojeluspyh‰ n‰kyi todellakin Espanjalaisia viisailla vehkeill‰ auttelevan, kuni muinoin sinisilm‰ Atene Kreikan sankareita Trojan tanterilla. Uskollinen Xikotenkatl sai, n‰et, p‰‰h‰ns‰ ett‰ Otomilaisten sotap‰‰llikkˆ oli pelkuri, ja h‰n lausui ajatuksensa suoraan. Seuraus oli ett‰ Otomilainen vaati Xikotenkatlea kaksintaisteluun, josta kuitenkaan ei mit‰‰n tullut, koska toiset p‰‰miehet karkasivat v‰liin. Mutta Otomilainen vei lippunsa sotajoukosta pois, ja t‰m‰ supeni l‰hes kolmannella osalla. Samaan aikaan kuuluu myˆskin er‰s tlaskalainen alip‰‰llikkˆ, joka komensi 10,000 miest‰, luopuneen tappelusta, jolloin Xikotenkatl ei en‰‰ arvellut voivansa k‰yd‰ Espanjalaisten kimppuun; ja n‰m‰ j‰iv‰t taaskin paikan herroiksi. Mutta kerrotaanpa myˆskin ett‰ sin‰ p‰iv‰n‰ ei yksik‰‰n Espanjalainen j‰‰nyt haavoittumatta. Niin oli hevostenkin laita. Ja v‰syneen‰ pitk‰llisest‰ kamppauksesta vet‰ysi Cortezin joukko takaisin vuorelleen, lev‰ht‰‰kseen vaivoistaan. Uusi l‰hetystˆ pantiin menem‰‰n Tlaskalaan, jonka neuvoskunta ei kuitenkaan t‰ll‰k‰‰n kertaa suostunut tarjottuun rauhaan. Heid‰n pappinsa antoivat -- kuten kerrotaan Xikotenkatlen kehoituksesta -- sen neuvon ett‰ Espanjalaiset olivat torjuttavat yˆll‰, koska n‰m‰ muka olivat "p‰iv‰n lapsia," vaikk'ei sent‰‰n jumalia, kuten muutamat luulivat. Xikotenkatl sai k‰skyn tehd‰ yˆllisen hyˆkk‰yksen vuorella majailevia Espanjalaisia vastaan. T‰m‰ tehtiinkin muutamana yˆn‰. Mutta Cortez oli varoillaan. Itse tarkasteli h‰n, luottamatta paraimpiinkaan ritareihinsa, yˆn pime‰ss‰ vahtejansa, ja onneton se, joka ei ollut paikallaan. T‰mmˆisell‰ tarkastusk‰ynnill‰ oli kerran muuan sotamies h‰net pime‰ss‰ ampua, mutta Cortez enn‰tti saada lausutuksi tunnussanan ja pelastui. Tavallistenkin olojen vallitessa oli t‰m‰ tarkkuus h‰nen tapanansa, ja t‰ss‰ vaarallisessa tilassa nyt varsinkin valvottiin vahtien valppautta mit‰ ankarimmasti, vaikkapa v‰ki olikin kovin v‰syksiss‰‰n ja uupuneena. Jo pitk‰n matkan p‰‰ss‰ huomattiin Xikotenkatlen armeija, ja hiljaisuudessa toimitettiin kaikki puolustus-hankkeet. Tykit ja pyssyt ladattiin ja kaikki miehet j‰rjestettiin asentoon hyˆkk‰yst‰ varten. Tlaskalaiset luulivat kuitenkin "auringon lasten" lep‰‰v‰n yˆn puolipime‰ss‰. Silloin ‰kki-arvaamatta tuima tykistˆ purkasi sis‰llyksens‰ heid‰n riveihins‰, levitt‰en kuolemaa ja h‰vityst‰. Kuin haukka pes‰st‰‰n hyˆkk‰si sitten heti koko espanjalainen voima alas vuorelta, jossa leiri sijaitsi, ja t‰ll‰ kertaa kestiv‰t Tlaskalaiset ainoastaan muutaman minutin. H‰mm‰stynein‰ ja kovasti pettynein‰ turvasivat he pakohon poikki tasangon, jossa kuitenkin ratsuv‰ki heid‰t saavutti ja tappoi Tlaskalan miehi‰ joukottaan. Seuraavana p‰iv‰n‰ uudisti Cortez tarjoumuksensa, ja jo suostuikin siihen Tlaskalan neuvoskunta, jonka l‰hettil‰‰t tapasivat kokonaan masennuksissa k‰rsityn tappion johdosta. Xikotenkatl tarjousi viel‰kin toistamaan taistelua ja pesem‰‰n Espanjalaisten verell‰ pois sen pilkun, joka oli tahraantunut Tlaskalan soturien kunniaan; mutta neuvosto pani nyt kuitenkin menem‰‰n l‰hetystˆn, joka runsailla lahjoilla astui espanjalaisen sotap‰‰llikˆn eteen ja puhutteli h‰nt‰ Marinan kautta seuraavasti: -- Jos olette vihollisia ja julmia jumalia, niin luovutamme teille t‰ten useampia orjia, jotta voitte syˆtt‰‰ vatsanne t‰yteen niiden lihalla ja juoda niiden verta; jos olette lempeit‰ jumaluuksia, niin pit‰k‰‰ hyv‰n‰nne kirjavia hˆyheni‰ ja suitsu-aineita; mutta jos olette ihmisi‰, niin saatte t‰st‰ leip‰‰, hedelmi‰ ja lihaa. -- T‰h‰n puheesen vastasi Marina Cortezin puolesta, ja aselepo tehtiin. Kaksi p‰iv‰‰ per‰st‰p‰in saapui Tlaskalasta juhlallinen, loistavaan asuun puettu l‰hetystˆ, jonka etup‰‰ss‰ oli sotap‰‰llikkˆ Xikotenkatl valkoisessa, hˆyhenill‰ ja jalokivill‰ somasti koristetussa varustuksessa. Kelpo indiaani-p‰‰llikkˆ, jonka ryhti oli jalo ja miehek‰s, selitti suoraan ja pelk‰‰m‰tt‰ ett‰ h‰n yksin‰‰n oli syyn‰ maanmiestens‰ harjoittamaan vihollisuuteen Espanjalaisia vastaan, sill‰ h‰n oli muka luullut ett‰ n‰m‰ olivat liitossa Montezuman kanssa, joka oli h‰nen kansansa verivihollinen. H‰n heitt‰ysi sent‰hden Cortezin haltuun, jotta t‰m‰ saisi tyhjent‰‰ vihansa h‰nehen, mutta s‰‰st‰‰ h‰nen kansansa. Tlaskalan portit olivat Cortezin sotajoukolle avoinna. -- Niin puhui uljas Xikotenkatl. Nuoren indiaani-soturin suora ja vilpitˆn k‰ytˆs teki miellytt‰v‰n vaikutuksen Corteziin. H‰n suostui pyydettyyn rauhaan ja ilmoitti muutaman p‰iv‰n per‰st‰ itse tulevansa Tlaskalaan. Xikotenkatl tarjousi silloin etevimpien seuralaistensa kanssa j‰‰m‰‰n panttivangiksi leiriin, vakuudeksi Espanjalaisten turvallisuudesta Tlaskalassa. Mutta Cortez ei; huolinut t‰st‰ tarjouksesta, vaan selitti ylpe‰sti ett'ei h‰n tarvinnut mit‰‰n takuuta turvallisuudestaan. T‰ss‰ tilaisuudessa oli saapuvilla muutamat l‰hettil‰‰t Mexikosta, jotka salaa olivat hiipineet Tlaskalan alueen l‰pi. He j‰ttiv‰t keisarinsa nimess‰ taaskin Cortezille suuren lahjoituksen ja onnittelivat h‰nt‰ Tlaskalaisista saatuun voittoon. Heid‰n asianaan oli viel‰kin varoittaa h‰nt‰ menem‰st‰ Mexikoon ja etenkin ehk‰ist‰ liittoa syntym‰st‰ Espanjalaisten ja Tlaskalaisten v‰lille, joiden viekkaudesta ja uskottomuudesta he tekiv‰t vilkkaan kuvauksen. He eiv‰t kuitenkaan saaneet Cortezilta muuta kuin ett‰ h‰n viel‰ lykk‰si tulonsa Tlaskalaan kuudeksi p‰iv‰ksi. Viimeisen‰ n‰ist‰ tuli uusia l‰hettil‰it‰ Tenochtitlanista, taaskin rikkaita lahjoja tuoden; ja n‰m‰ nyt ilmoittivat ett‰ heid‰n keisarinsa oli taipuvainen rupeemaan yst‰vyyden-liittoon sen suuren hallitsijan kanssa, jota Cortez palveli, jakamaan aarteensa h‰nen kanssaan ja suorittamaan h‰nelle m‰‰r‰tty‰ vuotuista maksua, -- sill‰ ehdolla, ett‰ Cortez luopuisi kaikkenaisesta yhteydest‰ Tlaskalaisten kanssa ja samalla heitt‰isi sikseen aikomuksensa tulla Tenochtitlaniin. Cortez t‰h‰n ei antanut mit‰‰n suoranaista vastausta, sill‰ h‰n tahtoi pit‰‰ Mexikolaisia ep‰tiedossa. Mutta itsess‰‰n oli h‰n lujasti p‰‰tt‰nyt pysy‰ suostumatta mihink‰‰n ehtoihin. T‰ll'aikaa k‰viv‰t Tlaskalaiset levottomiksi, Espanjalaisia kun ei kuulunutkaan tulevaksi heid‰n kaupunkiinsa. Olivatko Mexikolaiset onnistuneet her‰tt‰m‰‰n Cortezissa ep‰luuloa heid‰n vilpittˆmyytt‰ns‰ vastaan? T‰m‰n ep‰tietoisuuden poistamiseksi ryhdyttiin erinomaiseen hankkeesen. Koko korkea neuvoskunta ynn‰ lukuisan seurueen kanssa l‰hti Espanjalaisten leiriin, johon kukin neuvostonj‰sen kannettiin kantotuolissa. Etevin heid‰n joukossaan oli sotap‰‰llikkˆ Xikotenkatlen is‰, sokea vanhus, joka nyt piti Cortezille puheen, muistuttaen h‰nt‰ tuosta lupauksesta, jonka mukaan Espanjalaisten piti el‰‰ rauhassa Tlaskalaisten kanssa ja tulla heid‰n p‰‰kaupunkiinsa. Jos Cortez oli muuttanut mielt‰, pyysi h‰n virkaveljineen saada j‰‰d‰ vangiksi vieraiden luokse, koska muka neuvoskunta yksin‰‰n oli sotap‰‰tˆksen tehnyt. Cortez lupasi nyt t‰ytt‰‰ heid‰n toivomuksensa, ja neuvoskunta l‰hti juhlallisessa saattokulussa takaisin Tlaskalaan. Leiriss‰ ruvettiin niinik‰‰n nyt l‰htˆ‰ tekem‰‰n, ja muutaman p‰iv‰n menty‰ marssittikin Cortez sotavoimansa Leip‰maan p‰‰kaupunkiin. Mit‰ oli siell‰ n‰ht‰v‰n‰ ja millainen oli n‰iden "villien" indiaanien koti-el‰m‰? Cortez itse antaa siit‰ kirjeess‰ keisari Kaarle viidennelle seuraavan kertomuksen: "T‰m‰n kaupungin suuruus ja loisto minua h‰mm‰stytt‰‰. Se on suurempi kuin Granada, sis‰lt‰‰ yht‰ paljon ja yht‰ kauniita rakennuksia kuin Granada ja on valloituksenkin per‰st‰ paljon v‰kirikkaampi ja paremmin varustettu jyvill‰, siipi-el‰imill‰, mets‰n-riistalla, kaloilla, raittiilla vedell‰, palkohedelmill‰ ja muilla oivallisilla ruokatavaroilla. Joka p‰iv‰ on 30,000 ihmist‰ kokoontunut torille ostamaan ja myym‰‰n, ottamatta lukuunkaan kauppiaita ja v‰likauppiaita, joita on kaikkialla muualla kaupungissa. T‰ll‰ torilla saa ostaa mit‰ ikin‰ elannokseen tarvitsee, saa ostaa vaatteita, kenki‰, kulta- ja hopeakoristuksia sek‰ kaikellaisia hˆyhenteoksia, parahinta tekoa maailmassa. Jos jonkinlaisia savi-astioita ja paljon parempia kuin Espanjassa saapi t‰‰ll‰, niinik‰‰n erillaisia kasvia ja l‰‰kkeit‰ sek‰ paljon muuta tavaraa. T‰‰ll‰ on kylpyhuoneita kosolta sek‰ paikkoja, joissa voi leikkauttaa hiuksensa ja ajattaa partansa. Lyhyesti sanottu, t‰ss‰ kaupungissa on kaikin puolin hyv‰ j‰rjestys ja kunnollinen hallinto. Asukkaat pystyv‰t jos mihink‰ tyˆhˆn hyv‰ns‰ ja veisiv‰t voiton taidollisimmistakin Afrikalaisista" (maurilaisista asukkaista Espanjassa, jotka olivat maailman mainioita taidostaan ja hienosta sivistyksest‰‰n). Espanjalaiset historioitsijat itse kertovat ett‰ Cortezia tervehdittiin Tlaskalassa yht‰ loistavasti kuin koskaan roomalaista sotap‰‰llikkˆ‰ Tiberin kaupungissa suuren voittoretken per‰st‰, ja niin‰ kolmena viikkona, jotka h‰n oleskeli siell‰, kohtelivat Tlaskalaiset h‰nen sotilaitaan kuin jumalia. Liitto lopullisesti solmittiin, ja vahvistaakseen viel‰kin yst‰vyytt‰‰n n‰iden kummallisten vieraiden kanssa tarjosivat etevimm‰t Tlaskalaiset tytt‰ri‰‰n vaimoiksi Cortezin ritareille. Xikotenkatlen oma tyt‰r, jota pidettiin Tlaskalan ihanimpana impyen‰, kastettiin ja joutui naimisiin reippaan Alvaradon kanssa. T‰m‰n nuoren hidalgon vaaleat, kiher‰t hiukset, valkoveriset kasvot ja iloinen luonto suuresti miellytti Tlaskalaisia. Cortez tietysti t‰‰ll‰kin koki saada uusia liittolaisiaan luopumaan heid‰n vanhoista jumalistansa, mutta sep‰ ei k‰ynytk‰‰n niin helposti. "Leip‰maan" asukkaat pitiv‰t kiivaasti uskontonsa puolta, ja viimein Cortez, vaikka hyvin vastenmielisesti, j‰tti itse viisaan is‰ Olmedon neuvosta t‰m‰n asian sikseen. T‰ss‰ oli ennen kaikkea t‰rke‰ yst‰vyyden pysytt‰minen t‰m‰n sotaisan kansan kanssa. Espanjalaisten kortterissa pystytti Cortez kuitenkin suuren ristin ja piti joka p‰iv‰ juhlallisia messuja, joita kaupungin asukkaat hiljaisina kuuntelivat. Mutta vierasten kanssa tekem‰llens‰ liitolle, joka koski sek‰ hyˆkk‰yst‰ ett‰ puolustusta, pysyiv‰t Leip‰maan kelpo asukkaat viimeiseen saakka uskollisina, vaikka he saivat monta v‰‰ryytt‰kin k‰rsi‰. Heid‰n uljasta sotap‰‰llikkˆ‰ns‰, jonka nimen olemme panneet otsakirjoitukseksi t‰lle luvulle, odotti surullinen kohtalo. Mutta siit‰ sittemmin kertomuksemme kehjetess‰. V. Luvattu maa. Tlaskalaan oli taaskin Cortezin luo tullut Mexikosta l‰hetystˆ, joka tavallisia lahjoituksia Montezumalta tuoden nyt suorastaan kutsui Espanjalaisia tulemaan h‰nen luoksensa Mexikon p‰‰kaupunkiin. Kutsumus suuresti h‰mm‰stytti Cortezia, mutta oli tietysti myˆskin h‰nelle varoituksena pysym‰‰n varuillansa, koska Montezuma nyt silminn‰ht‰v‰sti oli muuttanut menetystapaa. L‰hettil‰‰t neuvoivat h‰nt‰ myˆskin Montezuman nimess‰ kulkemaan Cholulan kaupungin kautta, joka oli noin seitsem‰n maantiet. penikulman p‰‰ss‰ Tlaskalasta. Neuvo tietysti ei v‰hent‰nyt Espanjalaisten ep‰luuloja; sill‰ Tlaskalaisten tiedon-antojen mukaan majaili suuri Mexikolainen sotavoima Cholulan l‰heisyydess‰, ja t‰m‰n kaupungin asukkaat olivat yst‰v‰llisess‰ suhteessa Montezumaan. Siit‰ huolimatta p‰‰tti Cortez kuitenkin poiketa Cholulaan, koska sielt‰kin nyt tuli l‰hetystˆ ja kutsui h‰nt‰ kaupunkiin. Cortez ei tahtonut ett‰ h‰nen sotaisat liittolaisensa n‰kisiv‰t mit‰‰n pelon merkki‰ h‰ness‰, eik‰ h‰n liioin halunnut j‰tt‰‰ vihamielist‰ kaupunkia ja mexikolaista sotavoimaa taaksensa. Cholulaan p‰‰tettiin siis l‰hte‰, ja Cortezin sotajoukko, jota seurasivat Zampoalaiset ja 6,000 Tlaskalaista soturia, samosi pois vapaavaltion alueelta ja saapui seuraavana p‰iv‰n‰ Cholulaan, jossa Espanjalaisia ja Zampoalaisia kaikilla yst‰vyyden osoituksilla tervehdittiin ja vieraanvaraisesti kestittiin; mutta Tlaskalaisia ei p‰‰stetty kaupungin sis‰‰n. Iso muurirakennus melkein keskell‰ kaupunkia annettiin Espanjalaisille kortteriksi, ja heid‰n is‰nt‰ns‰ kohtelivat heit‰ erinomattain yst‰v‰llisesti. Kuitenkin olivat he Cortezin mielest‰ luonteeltaan umpimieliset ja juonikkaat, verraten suoraluontoisiin ja sotaisiin Tlaskalaisiin. H‰n rupesi heit‰ ep‰ilem‰‰n, varsinkin sitten kun ruokavaroja Espanjalaisten kortteriin alkoi tulla niukemmalta eik‰ en‰‰ kazikeja k‰ynyt h‰nt‰ tervehtim‰ss‰. Kaksi Tlaskalaista, jotka salavihkaa olivat hiipineet kaupunkiin, kehoitti h‰nt‰ olemaan varuillansa, koska, kuten he kertoivat, ylh‰isten indiaanien vaimoja ja lapsia joka yˆ pakeni pois kaupungista ja kuusi orjalasta oli uhrattu etevimm‰ss‰ temppeliss‰, tapaus, joka muka aina tiesi jotakin t‰rke‰‰ olevan tekeill‰. Ep‰luulo k‰vi viimein Marinan ilmi-antojen kautta varmuudeksi. H‰n oli p‰‰ssyt er‰‰n ylh‰isen kazikin puolison yst‰vyyteen, ja t‰m‰, joka tunsi maanmiestens‰ vehkeet Espanjalaisia kohtaan, tahtoi pelastaa Marinan. Kaziki-vaimo kertoi Marinalle ett‰ Espanjalaisten ja heid‰n liittolaistensa perikato oli p‰‰tetty: 20,000 mexikolaista sotilasta piileili kaupungin l‰histˆss‰, valmiina syˆksem‰‰n sen sis‰‰n tarvittaissa, aseita oli jaettu kaupunkilaisille, katuja oli teljetty, toisiin oli kaivettu syv‰t, mullalla lˆyh‰sti peitetyt kuopat hevosten surmaksi, talojen ja temppelien katoille oli ko'ottu kivi‰, joita ai'ottiin viskata Espanjalaisten p‰‰lle. N‰m‰ tuumattiin armahtamatta tappaa; ainoastaan muutamat olivat el‰vin‰ otettavat kiinni ja l‰hetett‰v‰t Montezumalle, jotta h‰n saisi tyydytt‰‰ uteliaisuuttaan ja sitten uhrata heid‰t jumalilleen. Aika t‰m‰n hankkeen toimeen-panemiseksi oli k‰siss‰, eik‰ mik‰‰n voisi Espanjalaisia pelastaa. -- Niin kertoi ylh‰inen indiaanitar Marinalle ja tarjosi t‰lle turvaa omassa huoneessaan. Marina suostui ehdoitukseen ja sanoi vain l‰htev‰ns‰ pikimm‰lt‰‰n noutamaan kalleuksiansa, mutta samassa kiirehti h‰n Cortezin luo ja ilmoitti kaikki mit‰ oli saanut tiet‰‰. Nopeaneuvokas espanjalainen retkeilij‰ ryhtyi heti varokeinoihinsa. Espanjalaisten kortterissa kutsuttiin koko sotajoukko aseisin ja vahteja lis‰ttiin, jonka j‰lkeen Cortez l‰hetti sanoman Cholulan kazikeille ett‰ h‰n muka seuraavana p‰iv‰n‰ aikoi l‰hte‰ kaupungista ja nyt tahtoi sanoa heille j‰‰hyv‰iset kortterissaan. T‰nne saapuivatkin pian kazikit ja muut ylh‰iset Cholulalaiset, ja heit‰ seurasi lukuisa joukko sotilaita, joita muka Cortez saisi k‰ytt‰‰ kuorman-kantajina. Mutta Cortez astui esiin, syytti kazikeja petoksesta ja komensi miehens‰ ilman sen enemmitt‰ mutkitta k‰ym‰‰n heid‰n kimppuunsa. Kauhea verisauna alkoi, ja kun samassa Tlaskalaiset rynt‰siv‰t sis‰‰n kaupunkiin, tuli t‰m‰ moisten hirmutˆiden temmellyspaikaksi, ett‰ "raa'at villit" varmaankaan eiv‰t ennen olleet sen vertaista n‰hneet. Kristinuskon ritarit riehuivat pahemmin kuin raatelevat pedot. Yli 6,000 Cholulalaista miest‰ teurastettiin; mutta heid‰n vaimonsa ja lapsensa veiv‰t Tlaskalaiset orjikseen, joista tarpeen tullessa sitten tietysti jumalain-uhrit olivat otettavat. "Myˆhemmin" -- sanotaan -- "onnistui Cortezin kuitenkin saada liittolaisensa laskemaan n‰m‰ vapaiksi ja ehk‰ist‰ kaupungin perinpohjaista h‰vitt‰mist‰, mutta ei ennenkun suuri osa kauniimpia rakennuksia Cholulassa, Aztekien pyh‰ss‰ kaupungissa, oli poroksi palanut." Viel‰ monta vuotta per‰st‰p‰in muistuttivat hiiltyneet rauniot "Cholulan verilˆylyst‰". Mill‰ puolustavat mainiot Kristinuskon l‰hetyssaarnaajat semmoisia tekoja? Cholulaisten petoksella, n‰ill‰ kun oli paha mieless‰ vieraita vastaan. Mutta Cortez k‰ytti ihan samaa sotajuonta, houkuttaessaan heid‰t kortteriinsa, karatakseen ‰kki-arvaamatta syyllisten ja syyttˆm‰in p‰‰lle. Ja Espanjalaiset olivat kuitenkin kuokkavieraina kielletyll‰ alueella. Sen he kyll‰ tiesiv‰t. P‰‰t‰ns‰ pudistellen arvelevat Cortezin urostˆiden innokkaimmatkin ihailijat kuitenkin ett‰ "Cholulan verilˆyly on pime‰n‰ pilkkuna suuren valloittajan kiilt‰v‰ss‰ kilvess‰." -- Kai se niin on. Pari p‰iv‰‰ t‰st‰ kauhutyˆst‰ tuli taaskin l‰hetystˆ Montezumalta, "joka kauhistuneena Cholulan kohtalosta kiirehti riisumaan p‰‰lt‰ns‰ kaiken osallisuuden Cholulalaisten uskottomuudessa." H‰nen viattomuuttaan eiv‰t kuitenkaan espanjalaiset historian-kirjoittajat usko. P‰in vastoin v‰itet‰‰n kiven kovaan ett‰ Montezuma oli Cholulaisten aikoman hyˆkk‰yksen keksij‰ ja ett‰ todellakin 20,000 h‰nen omia sotilaitaan piileili vuoristossa kaupungin ulkopuolella, valmiina annetusta merkist‰ syˆksem‰‰n Espanjalaisten kortteriin. Kun Cortez liittolaisineen l‰hti Cholulasta matkalle Mexikoon, josta h‰n nyt oli 20 penikulman p‰‰ss‰, ei kuitenkaan n‰kynyt hituakaan semmoisesta sotajoukosta. Mutta useista kylist‰, joita nyt oli Espanjalaisten tiell‰, tuli Cortezin luo monta ylh‰ist‰ Mexikolaista, jotka valittivat Montezuman hirmuvaltaa ja tervehtiv‰t Espanjalaisia pelastajina h‰nen ikeest‰‰n, -- seikka, joka tietysti suuresti el‰hytti valloittajien toiveita, koska eripuraisuuden syˆp‰l‰inen toisessa riitaveljess‰ tietysti aina on hyv‰ enkeli toiselle. Ja hyv‰ll‰ luottamuksella onnettaren suosioon samottiin nyt eteenp‰in. Monen p‰iv‰n matkan per‰st‰ tultiin muutamaan tienhaaraan. Toinen tie oli suljettu suurilla puilla ja kivill‰. Kysymykseens‰ mit‰ t‰m‰ merkitsi sai Cortez mexikolaisilta l‰hettil‰ilt‰ sen vastauksen, ett‰ keisari tahtoi varoittaa vieraita kulkemasta sit‰ tiet‰, koska se oli, vaikka lyhyempi, t‰ynn‰‰n vastustamattomia esteit‰. "Espanjalaiset eiv‰t pelk‰‰ esteit‰", vastasi Cortez, perkkautti tien puhtaaksi ja marssitti joukkonsa sit‰ pitkin eteenp‰in. T‰m‰n johdosta katosi valloittajien jalkojen alta sile‰, kaunis maa, ja he kulkivat nyt sit‰ vuorisel‰nnett‰ ylˆsp‰in, joka eroittaa Pueblan ja Mexikon suuret yl‰tasangot. Ilma k‰vi ter‰v‰ksi, purevaksi; korkeilta vuorilta viilt‰v‰t tuulet panivat ihmiset ja hevoset v‰risem‰‰n vilusta. Pian retkeili sotajoukko Pohjois-Amerikan kahden korkeimman vuorikeilan v‰liss‰. N‰m‰ ovat Popokatepetl eli "Savuava vuori" ja Iztaccihuatl eli "Valkoinen vaimo". Indiaanilainen taru, joka on lumonnut n‰m‰ vuoret pelj‰tt‰viksi aaveiksi, pit‰‰, n‰et, j‰lkim‰ist‰ edellisen puolisona. Popokatepetl, joka on 600 metri‰ korkeampi kuin Euroopan j‰ttil‰inen Montblanc, purkasi valloituksen aikana useasti sis‰llist‰ tultansa, etenkin Espanjalaisten ollessa Tlaskalassa. Ja t‰t‰ jo pitiv‰t maan asukkaat huonona merkkin‰. Joka p‰iv‰ tuli Cortezin luo l‰hettil‰it‰ l‰heisist‰ paikkakunnista pyyt‰m‰‰n h‰nelt‰ apua Aztekien rasittavaa hallitusta vastaan. Mutta Montezuma koki uusilla rukouksilla ja lahjoilla saada vieraita palaamaan takaisin, varsinkin kun ilma, heid‰n viel‰kin ylemm‰lle noustessaan, k‰vi yh‰ kylmemm‰ksi ja seudut kolkommiksi. Turhaan. Uhkarohkeat retkeilij‰t kiipesiv‰t Sierra Ahualkon huipulle -- ja siit‰ alasp‰in muuttui maa, muuttui miellytt‰v‰ksi. Er‰‰ss‰ Sierran mutkelmassa aukesi yht'‰kki‰ heid‰n silmiens‰ eteen ihanainen n‰ky. Sykkivi‰ syd‰min seisoivat kaukahiset matkustajat kallion jyrk‰nteen reunalla, katsellen alasp‰in. He n‰kiv‰t Mexikon eli Tenochtitlanin verrattomaksi kerrotun laakson, tuon Eedenin ja Eldoradon, jonka vertaista ei Aleksander v. Humboldtkaan sano n‰hneens‰, vaikka h‰n siell‰ matkusteli satoja vuosia valloituksen per‰st‰, jolloin n‰it‰ maisemia jo aikoja sitten oli kohdannut h‰vityksen kauhistus. Siin‰ kohtasi paljon kokeneiden seikkailijain silmi‰ vieh‰tt‰v‰sti vaihdellen vedet, mets‰t ja viljelysmaat, valkohohteiset kaupungit ja kalveiset kukkulat; sanalla sanoen, tuo tavaton panoraama melkein pyˆrrytti ja silmi‰ huikasi. Heid‰n jalkojensa juurella rehenteli uhkeita tammi-, pinia- ja seeteri-metsi‰; loitompana lainehti viljavainioita, vaihdellen muhkeiden maguey-istutusten, hedelm‰- ja kukkatarhojen kanssa. Maiseman keskelt‰ v‰lk‰htiv‰t j‰rvet, joiden rantoja el‰hytti kaupungit ja kauppalat, ja tuolla vuorisel‰nteiden j‰ttil‰isharjujen edustalla kohosi, kuni indialainen keisarinna helmikruunuineen, loistava p‰‰kaupunki _Tenochtitlan_ valkoisine tornineen ja pyramiidi-temppeleineen, kuuluisa "Aztekien Venetia." Kohoten korkealle kaikkein l‰heisten rakennusten yli huomattiin selv‰sti Chapoltepek'in kukkula, keisarin maalais-asunto, jota varjokkaat seeteri-ryhm‰t ymp‰rˆitsiv‰t. Kaukana sinisen j‰rven toisella puolen, tuuheiden lehtipuiden piilosta, pilkisteli esiin muuan kimaltava piste, toinen p‰‰kaupunki, _Tezkuko_, ja viel‰kin kauvempana tuo tummanv‰rinen porfyrivyˆ, joka ymp‰rˆitsee laaksoa ik‰‰nkuin rikkaana juotoksena, jonka luonto on m‰‰r‰nnyt kauniimmalle jalokivelleen. N‰ytelm‰, jota Espanjalaiset siin‰ nautitsivat, lienee ollut senkaltainen, jota Mooses tervehti Neebon huipulta. Ilosta hurmautuneena huudahtivat rautarintaiset miehet liikutuksen ja kiitollisuuden vallassa: Katsos, t‰m‰ on luvattu maa! Mutta Espanjalaiset lakkasivat pian ihmettelem‰st‰ luonnon loistoa, kun he t‰ss‰ lumoavassa laaksossa tapasivat tunnusmerkki‰ sivistyksest‰ ja kansan-pontevuudesta, joka himmensi kaikki mit‰ he t‰h‰n asti olivat n‰hneet. Asukkaiden taidollisuus ja kunto astui heid‰n silmiens‰ eteen joka haaralta. Mexikon yleinen viljelyskanta melkein pimensi heid‰n omansa. Mutta miten p‰‰st‰ tuon kaiken rikkauden herroiksi? Tenochtitlanin laaksossa asui varmaankin miljoona, ehk‰p‰ kaksikin miljoonaa ihmist‰. Oliko pienen soturijoukon mahdollista kukistaa semmoista paljoutta? Arkamieliset pudistelivat p‰‰t‰ns‰ ja tahtoivat palata takaisin Villa rica'aan. Mutta uhkarohkea kenraali tiesi valaa heihin rohkeutta. H‰n lausui: -- Kuinka saatattekaan ajatella v‰istymist‰, kun nuo kultaiset portit ovat seppo sel‰ll‰‰n p‰‰st‰‰kseen teid‰t sis‰‰n! -- Ja Cortezin kehoituksia s‰estiv‰t retkikunnan urhoollisimmat miehet, jotka himosivat kultaa ja kunniaa yht‰ kiihke‰sti kuin h‰n itse. Sotajoukko l‰hti liikkeelle keisarillista p‰‰kaupunkia kohden. V‰hitellen harvenivat mets‰t, viljelystilat tiheniv‰t, ja siell‰ t‰‰ll‰ tapasivat Espanjalaiset pieni‰ kyli‰, joiden asukkaat heit‰ yst‰v‰llisesti tervehtiv‰t. Ja kaikki valittivat Aztekien rasittavaa hallitusta -- suureksi iloksi Cortezille. Aztekien p‰‰kaupungissa oli mahtava keisari Montezuma tullut yh‰ enemm‰n vakuutetuksi siit‰, ett‰ kaukaiset vieraat olivat Quetzalkoatl'in j‰lkel‰isi‰. Mik‰s muu neuvona siis kuin alistua lahjomattoman kohtalon valtaan? Montezuma p‰‰tti itse l‰hte‰ vieraitaan vastaan, lausuaksensa juhlalliset tervetuliaiset. Cortez'ille laitettiin siit‰ tieto. Ja lokakuun 8 p:n‰ 1519 marssitti Cortez joukkonsa pitk‰n, liikkuvan sulkusillan yli, joka Tezkuko-j‰rven poikki vei kaupunkiin. Espanjalaiset olivat juuri poikkeemaisillaan uuden maailman Venetian p‰‰kadulle, kun loistava seurue tuli heit‰ vastaan. Siin‰ oli 4,000 ylh‰ist‰ Mexikolaista, jotka kulkivat Cortezin sotajoukon ohitse, tervehtien vieraita syv‰ll‰ kunnioituksella. Mutta sitten tuli, loistavan hoviseuran ymp‰rˆim‰n‰, Aztekien mahtava keisari itse, istuen kultaisessa, jalokivill‰ ja kiilt‰vill‰ hˆyhentˆill‰ koristetussa, avonaisessa kantotuolissa, jonka yl‰puolella nelj‰ virkamiest‰ kannatti vihreist‰ hˆyhenist‰ taidollisesti kudottua p‰‰llystint‰, samalla kun toisia k‰vi edelt‰, kultaiset sauvat k‰siss‰, antaen kansalle merkki‰ kumartumaan maahan ja pit‰m‰‰n kasvot peitossa. Ankaraa hovitapaa noudattaen k‰viv‰t n‰m‰ virkamiehet avojaloin, silm‰t alasp‰in ja hitaisilla askeleilla. Kulkueen tultua Espanjalaisten luo, astui Montezuma itse alas kantotuolista ja l‰hestyi Cortezia. Loistavaa p‰‰llystint‰ kannettiin yh‰ h‰nen yll‰ns‰. H‰n nojausi keve‰sti veljenpoikansa, Tezkukon ruhtinaan, ja veljens‰ k‰sivarsille. Tielle h‰nen edess‰‰n levitettiin mattoja, jott'ei keisarillinen jalka koskisi paljaasen maahan. T‰ll'aikaa muodostivat ylimykset aituuksen h‰nen molemmille puolilleen ja taaksensa, mutta alhaisempi rahvas lankesi polvilleen. Keisari Montezuma oli silloin 40 vuoden paikoilla. H‰nen ruumiinsa oli ko'okas ja solakka, ryhti arvokas ja kasvot vakavat, hiukset ja ohut parta mustat, iho hieman vaaleampi kuin h‰nen ruskeiden alamaistensa. Keisarillinen puku oli samassa loistavan komea ja soma. Tynk‰hihainen, ruumiisen kauniisti soveltuva liivitakki oli ylh‰‰lt‰ ja alhaalta reunustettu somatekoisilla s‰rm‰kkeill‰. Leve‰, monihelainen, suurisolkinen vyˆ, joka helmineen ja jalokivineen oli t‰ydellinen taideteos, kannatti kultakahvaista miekkaa. Vyˆsoljesta k‰vi kumpaseenkin olkap‰‰h‰n kultaiset ketjut; samaten takin yl‰reunasta, rinnoilla riippuen, kaksinkertaiset ketjut kainaloihin. Liivitakin alta n‰kyi leve‰helmaiset, moniraitaiset polvihousut. T‰m‰n puvun p‰‰ll‰ oli, hartioilta miellytt‰v‰sti riippuen, syv‰laskoksinen, hˆyhenill‰ kirjaeltu vaippa. P‰‰ss‰ piti keisari kruunun tapaista lakkia, jonka etupuolessa oli kaksinkertaisen kotkan kultainen kuva ja takana ylpe‰ hˆyhentˆyhtˆ. Jalkoja suojeli varvikkaat, joiden anturat olivat kullasta. Vasemmassa k‰dess‰‰n piti h‰n lyhyk‰ist‰ valtikkaa. Koko puku s‰teili helmist‰ ja jalokivist‰. Cortezia, joka oli astunut hevosen selj‰st‰ ja etevimp‰in upseeriensa ja kauniin Marinan saattamana k‰ynyt keisarille vastaan, tervehti t‰m‰ ruhtinaallisella p‰‰n-liikkeell‰ ja toivotti h‰nelle hyv‰t tulijaiset. Mutta surullinen katse k‰vi Montezuman silmist‰, kun ne samassa hetkeksi kiintyiv‰t siihen mieheen, jonka kohtalo oli m‰‰r‰nnyt h‰nen valta-istuimensa kaatajaksi, -- tuohon valkoiseen mieheen, jonka tuloa jumalat olivat ennustaneet. Cortez vastasi keisarin tervehdykseen kiitt‰m‰ll‰ niist‰ runsaista lahjoista, jotka t‰m‰ oli vieraille l‰hett‰nyt, ja ripusti h‰nen kaulaansa kiilt‰v‰n kristallikoristuksen, tehden samassa liikkeen ik‰‰skuin tahtoisi h‰n syleill‰ Montezumaa, mutta t‰m‰n yst‰vyyden-osoituksen ehk‰isiv‰t molemmat ruhtinaat keisarin vieress‰, koska se olisi ollut liian likentelev‰‰ heid‰n majesteetillista hallitsijaansa kohtaan. Niin p‰‰ttyi t‰m‰ kohtaus kunniakkaasen, molemminpuoliseen tervehdykseen, ja keisari Montezuma astui j‰lleen kantotuoliinsa. Keisarin veli j‰i kuitenkin pienemm‰n seurueen kanssa Espanjalaisten luokse, saattaakseen heit‰ valmistettuun kortteriin. T‰‰ll‰ oli kuitenkin jo taas tervehtim‰ss‰ Montezuma, joka vieraiden saavuttua sanoi j‰‰hyv‰iset Cortezille, lausuen: -- Olette nyt omassa kodissanne, veljet. Lev‰tk‰‰t siis kaikista vaivoistanne. Syˆk‰‰t, juokaat ja olkaatte iloiset, kunnes tulen takaisin. -- Espanjalaisille annettu kortteri oli lavea ryhm‰ kivirakennuksia, joita ymp‰rˆitsi torneilla varustettu kivimuuri. Montezuman is‰ oli siin‰ pit‰nyt asuntoaan. Rakennusryhm‰ss‰ oli niin monta suojaa ja pihaa, ett‰ Espanjalaiset ja heid‰n 6,000:n miehinen indiaanilainen liittolaisjoukkonsa helposti siihen mahtui. Upseereille m‰‰r‰tyt salit olivat varustetut puuvillavaatteisilla tapeteilla, matoilla ja puutuoleilla, ja eri huoneustoissa tavattiin runsaasti ruokavaroja. Tavallista varovaisuuttaan noudattaen, tutkiskeli Cortez heti hyvin tarkasti koko kortterin ja ryhtyi hankkeisin sotajoukkojensa turvaamiseksi, Tykistˆ asetettiin suojaamaan portteja, vahdit pantiin vartioimaan muureille, ja ankara sotakuri s‰‰dettiin. Est‰‰ksens‰ mahdollisia v‰kivaltaisuuksia sotamiesten puolelta kaupunkilaisia kohtaan, kielsi Cortez kuoleman uhalla sotilaitaan l‰htem‰st‰ kortterin ulkopuolelle ilman luvatta. Mutta n‰m‰ varokeinot suoritettuaan salli h‰n miestens‰ k‰yd‰ sen runsaan aterian kimppuun, joka oli heille varustettu. Sitten valmistauttiin taasen tervehtim‰‰n keisaria iltap‰iv‰ll‰, jolloin h‰n oli luvannut tulla. Sotajoukkiot rivitettiin kaikessa sotaisessa loistossaan kortterin pihalle, ja sotasoiton soidessa tervehdittiin saapuvaa keisaria, jonka Cortez sitten saattoi omaan huoneesensa, jonne myˆs kaikki espanjalaiset ritarit ja etevimm‰t aztekilaiset aatelismiehet kokoontuivat. Marinan avulla pidettiin nyt pitempi keskustelu, jossa Montezuma osoitti tarkasti tuntevansa kaikki mit‰ Espanjalaiset olivat toimittaneet Mexikoon tultuansa ja viimeinkin ilmoitti tahtovansa tiet‰‰ mik‰ Cortezilla oikeastaan oli tarkoituksena t‰ll‰ matkallaan Aztekien maahan. Cortez vastasi kysymykseen jokseenkin ulkokultaisilla lauseilla kuninkaansa muka erinomaisesta halusta oppia tuntemaan Aztekien suurta keisaria; mutta Montezuma silminn‰ht‰v‰sti ei t‰ydelleen luottanut t‰h‰n selitykseen. Rohkeutta puuttuva ruhtinas nyt -- tyhm‰sti kyll‰ -- otti puheeksi tuon kamalan ennustuksen, joka kalvoi h‰nen aivojaan, ja p‰‰tti puheensa lausuen: -- Kaikki asianhaarat vakuuttavat minua siit‰, ett‰ t‰m‰ ennustus k‰ypi teid‰n kauttanne toteen ja ett‰ se suuri Id‰n maiden hallitsija, jota te palvelette, on korkeaa Quetzalkoatlin j‰lkel‰inen. -- Cortez tietysti koki kaikin tavoin vahvistaa Montezuman uskoa t‰h‰n ennustukseen, ja lujentaaksensa h‰nen luuloaan Espanjalaisten korkeammasta alkuper‰st‰ ja luonnosta, antoi viisas kenraali k‰skyn ett‰ p‰‰stett‰isiin laukaus tykistˆst‰. Niin tapahtui, ja sek‰ keisari ett‰ kaupunkilaiset, jotka eiv‰t ennen olleet t‰mmˆist‰ kuulleet, tietysti suuresti h‰mm‰styiv‰t. T‰m‰n teateri-paukahuksen per‰st‰ ryhtyi kristillisess‰ innossaan Cortez puhumaan Aztekien uskonnon kehnoudesta ja katolis-uskon j‰rk‰ht‰m‰ttˆm‰st‰ totuudesta; mutta t‰ss‰ kohden h‰n ei osannut mit‰‰n vaikuttaa Montezumaan, joka lyhyesti vastasi: -- Aztekien jumalat ovat hyv‰t t‰‰ll‰, niinkuin ehk‰ Espanjalaisten siell‰, jossa niit‰ palvellaan. -- Seuraavana p‰iv‰n‰ sai Cortez luvan k‰yd‰ keisaria tervehtim‰ss‰ h‰nen omassa kodissaan, joka ei ollut kaukana Espanjalaisten kortterista. Etevimm‰t upseerit seurassaan saapui Cortez Montezuman palatsiin. T‰m‰ oli "iso ryhm‰ loistavia rakennuksia, joissa Mexikon mahtavan keisarin k‰ytett‰v‰n‰ oli lukemattomia huoneita, halleja ja saleja, puutarhoja ja kylpylaitoksia, joiden h‰mm‰stytt‰v‰ komeus vei voiton Espanjan ylistetyimmist‰ linnoista." Ja Espanjan linnat olivat, kuten tiedet‰‰n, t‰h‰n aikaan "tunnetun maailman" mainioimmat. Kaukaiset vieraat vallan h‰mm‰styiv‰t t‰t‰ kaikkea komeutta, hienoutta ja taidollisuutta. Tenochtitlanin kaupunki veti niinik‰‰n vertoja "tunnetun maailman" suurimmille p‰‰kaupungeille. A. v. Humboldtin laskun mukaan oli siin‰ silloin 400,000 asukasta. Se sijaitsi keskell‰ Tezkuko-j‰rve‰, jota halkaili ainoastaan kolme p‰‰tiet‰, jotka yhdistiv‰t rannat ja kaupungin toisiinsa. Loistavia temppeleit‰ (ainakin 2,000 luvultaan) ja suuria palatsia oli joka kaupungin-osassa, ja "kaikki osoitti" -- sanoo Humboldt -- "ett‰ sen asukkaat olivat korkeasti sivistyneen kansan j‰seni‰." Aztekien valtakunnan vanha p‰‰kaupunki oli samalla paikalla kuin nykyinen Mexiko. Sen asema muistutti itse teossa paljon Venetiasta, ollen rakennettuna usealle pienelle saarelle j‰rvess‰. Mutta jos Azteki Montezuman ajoilta katselisi nyky-ajan Mexikoa, joka kuin foinix-lintu kohosi Espanjalaisten h‰vitt‰m‰n entisen kaupungin tuhasta, ei h‰n en‰‰ tuntisi vanhaa keisarin-kaupunkiansa. T‰m‰n l‰pi virtasi Tezkuko-j‰rven vedet, kun sit‰ vastoin nykyinen Mexiko vesistˆjen kuivattamisen kautta on j‰‰nyt 4,600 metri‰ kauvaksi j‰rvest‰, korkealle ja kuivalle mannermaalle. Kaikkialla Tenochtitlanissa oli el‰m‰‰ ja liikett‰ kuin mehil‰ispes‰ss‰, etenkin noilla lukuisilla kanavoilla jotka leikkeliv‰t kaupunkia ristin rastin, mutta kaikki erinomaisessa j‰rjestyksess‰. Muutamat niist‰ olivat reunoilta varustetut kapeilla, kivitetyill‰ teill‰ k‰velijˆit‰ varten, ja niit‰ vartioivat henkilˆt, joiden tuli kantaa maksua niiden k‰ytt‰misest‰, taikka myˆskin saatettiin ne yhteyteen p‰‰katujen kanssa sivuihin koverrettujen notkelmain kautta, joihin lukemattomat veneet, ruuhet ja "piroogit" voivat laskea maalle. Alusten lukum‰‰r‰, jotka v‰littiv‰t liikett‰ suurella j‰rvell‰ ja kanavoilla, oli ainakin 40,000. Jokainen paikka n‰kyi henkiv‰n toimeliaisuutta ja vilkkautta, kaikki n‰ytti el‰v‰lt‰, itse huoneiden pengerm‰iset katotkin, jotka leitsottivat kuin kukkavuoteet, kuin Babylonin riippuvat puutarhat. Kaduilla vilisi tuhansittain ihmisi‰ kirjavissa, ihantavissa puvuissaan, niinkuin kanavoillakin ihmisill‰ ja tavaroilla lastatuita aluksia. P‰‰kadut yhtyiv‰t etevimp‰‰n temppeliin, ik‰‰skuin keskipisteesen, muodostaen poikkikatuineen ja kanavoineen mit‰ ihmeellisimm‰n, kauniimman j‰rjestelm‰n. -- Asuinrakennuksia laskee Humboldt olleen ainakin 20,000. P‰‰kaupungin etevimpi‰ merkillisyyksi‰ oli avara toripaikka Tlatelalko. T‰‰ll‰ vasta oli el‰m‰‰, kauppaa ja liikett‰, yht‰ vilkasta kuin Euroopan suurimmilla markkinoilla. Eri puodeissa ja halleissa pitiv‰t kauppaansa "hˆyhenneulojat", juvelisep‰t, hedelm‰in ja turkisten myyj‰t, asesep‰t, kirjakauppiaat. Mutta olipa myˆskin orjia myyt‰v‰n‰, aivan kuin hienon Ateenan ja loistavan Rooman toreilla muinoin, kuin viel‰ t‰n‰ p‰iv‰n‰kin moniaalla ihan kristittyjen silm‰in edess‰. Jos astuit korkean temppelin eli teokallion katolle, oli n‰ht‰vin‰si koko Tezkuko-j‰rven suolaiset laineet ja Chalko-j‰rven kirkas, juotava vesi, kaukana sen toisella puolella laveat viljavainiot ja aaltoilevat mets‰t sek‰ siell‰ t‰‰ll‰ uhkeiden temppelien kiilt‰v‰t huiput, jotka nousivat j‰ttil‰ispuitakin korkeammalle, valtavain vuorien harjoja kaunistaen. T‰m‰ n‰kˆ-ala ulottui yht‰ mittaa siihen korkeaan, keh‰nmuotoiseen vuoriharjanteesen, joka ymp‰rˆi laaksoa ja jonka lumenpeittoiset hampaat v‰lkkyiv‰t kuin valkea auringon valossa; ja pitk‰t, pime‰t savuseppeleet, jotka lainehtivat ylˆs Popokatepetlen harmaanvalkeasta p‰‰st‰, osoittivat ett‰ maanalainen tuli todellakin oli toimessaan t‰m‰n ihanan laakson peitetyss‰ povessa. Koko tuon kauniin n‰kˆ-alan kirjavaa panoraamaa nauttivat -- Euroopalaisista ensim‰isin‰ ja viimeisin‰ -- Espanjalaiset Huitzilopochtlin, sotajumalan, suuren temppelin katolta, jonne keisari Montezuma oli heit‰ kutsunut katsomaan kotilaaksonsa loistavaa rikkautta. Kauvan aikaa hiljaisen h‰mm‰styksen vallassa ihailtuansa kaikkia niit‰ luonnon ja taiteen ihanuuksia, jotka t‰ss‰ silm‰‰ kohtasivat, lausui Cortez, k‰‰ntyen asekumppaniensa puoleen: -- Eikˆ silm‰ys t‰h‰n paratiisiin korvaa kaikkia vaivojamme? -- "Ja t‰ll‰ hetkell‰" -- kertoo Bernardo Diaz -- "lupasi itselleen Cortez joko tulla koko t‰m‰n kauniin laakson herraksi taikka kaatua taistelussa." Mutta t‰m‰ sotajumalan temppeli, jonka laakealta katolta Espanjalaiset luvattua maatansa t‰hysteliv‰t, oli heille myˆs n‰ytt‰v‰ Aztekien sivistyskannan varjopuolet. Itse temppeliss‰ tosin ei ollut mit‰‰n moitittavaa. Se oli p‰invastoin arvokas ja kunnioitusta her‰tt‰v‰. Perusmuodoltaan neliskulmaisena nousi se korkealle koko viidess‰ eri kerroksessa, yh‰ suipeten ylˆsp‰in. Jyrk‰t kiertorappuset veiv‰t penkerelt‰ penkerelle ylˆs asti, niin ett‰ t‰ytyi kulkea nelj‰ kertaa koko rakennuksen ymp‰ri, ennenkun p‰‰si sen laatta-katolle. T‰m‰ oli varsin avara, varustettu rintasuojalla ja kahdella kulmatornilla. Melkein kaikki teokalliot olivat rakennetut t‰mmˆiseen pyramiidi-muotoon. Mutta Huitzilopochtlin temppelin kulmatorneissa s‰ilytettiin nyt julman jumalan julmat puukuvat, joiden ‰k‰isesti irvistelev‰t naamat kauhistuttivat Espanjalaisia, aivan niinkuin n‰iden tykkien outo jyrin‰ oli Mexikolaisia pelj‰tt‰nyt. Jumalain-kuvien edess‰ pidettiin palamassa "ikuinen tuli". Toisessa tornissa s‰ilytettiin myˆskin ‰‰rettˆm‰n suuri, k‰‰rmeen-nahoista tehty rumpu, jota k‰ytettiin ainoastaan erinomaisissa, tavattomissa tiloissa ja josta silloin jumisi komea, kolkko ‰‰ni, joka kuului monen penikulman p‰‰h‰n -- ‰‰ni, joka ennen pitk‰‰ oli kuuluva kauheana enteen‰ Cortezille ja h‰nen uhkarohkealle joukolleen: Mutta n‰iden tornien seiniss‰ huomattiin ihmisverta, jota niihin oli ruiskunut uhratuista orjista. Niiss‰ oli myˆskin jaspikivest‰ hakattu alttari, jonka p‰‰ll‰ kauheat uhraukset toimitettiin. Ja t‰ss‰ nyt oli mexikolaisen viljelyksen pimein varjopuoli, joka, kuten edellisess‰ olemme kokeneet selitt‰‰, ei kuitenkaan ollut sen kummempi kuin muinaisuudessa monen muun sivistyneen pakanakansan taika-uskoinen hurskaus -- ja hulluus. Aztekien sotajumalan temppelin-tornissa, jonka n‰ht‰v‰t pakanain tuimista tavoista puhuivat, rupesi katolinuskon yltiˆp‰isen sankarin kuuma veri kiehumaan. Cortez ei voinut pid‰tt‰‰ tulisia tunteitaan. H‰n lausui Montezumalle: "Min‰ en ymm‰rr‰ kuinka niin suuri ja viisas ruhtinas kuin sin‰ saatat uskoa tuommoisia pahoja henki‰ kuin ovat nuo ep‰jumalat, perkeleen kuvat. Jos sin‰ vain sallisit meid‰n pystytt‰‰ t‰h‰n totuuden ristin ja asettaa seinille pyh‰n Neitsyen ja h‰nen Poikansa kuvat, niin pian saisit n‰hd‰ miten sinun v‰‰r‰t jumalasi niit‰ pelj‰styv‰t." T‰mmˆinen puhe tietysti kovasti loukkasi Montezumaa ja is‰ Olmedo, joka oli varovainen herra, sai Cortezin t‰ll‰ kertaa luopumaan enemmist‰ soimauksista, koska nyt oli viisainta ainakin vastaiseksi pit‰‰ keisaria niin hyv‰ll‰ tuulella kuin mahdollista. Aztekien uskontoa oli kuitenkin jo h‰v‰isty, ja viel‰ kauvan vieraiden l‰hdetty‰ teokalliosta viipyi siell‰ Montezuma lepytt‰‰kseen soimattuja jumaliaan. Mutta Montezuman jumalat eiv‰t leppyneet. He kostivat kauheasti sille miehelle, joka oli p‰‰st‰nyt vihollisen maahan saastuttamaan heid‰n pyhyytt‰ns‰. VI. Montezuma ja h‰nen jumalansa. Fernando Cortez mietti miettimist‰‰n keinoja Mexikon valtakunnan valloittamiseen, -- yritys, josta sellaisissa oloissa tuskin kenk‰‰n muu maailmassa kuin t‰m‰ merkillinen mies olisi uskaltanut uneksiakkaan. Espanjalaisia oli ainoastaan 450 miest‰, keskell‰ Aztekien v‰kirikasta kaupunkia, jonka asujamet ainakin suurimmaksi osaksi olivat t‰m‰n hallitsijasuvun omia heimolaisia ja ennen Espanjalaisten tuloa mahtavuutensa kukkuloilla. Montezuman sotajoukot olivat hyvin j‰rjestetyt, pelj‰tyt ylt'ymp‰ri koko Anahuakin maata, jonka eri heimokuntia he t‰h‰n asti olivat menestyksell‰ pit‰neet ikeens‰ alla. Kukistamattomina pitiv‰t viel‰ urhokkaasti puoltansa Aztekej‰ vastaan ainoastaan Tlaskalaiset. N‰iden 6,000 miehinen sotavoima nyt oli Cortezilla liittolaisina, joihin tulee lis‰ksi tuhatm‰‰r‰ Zampoalalaisia. T‰t‰ voimaa vastaan seisoi Aztekien satatuhansinen sotajoukko. Ymm‰rt‰‰ksemme johonkin m‰‰rin valloituksen mahdollisuutta, t‰ytyy meid‰n viel‰ hetkeksi johtaa muistiimme Mexikon muinaisuus, mik‰li se aikakirjoista selvenee. Maan korkean kukoistuksen olivat oikeastaan -- niin kehutaan -- aikoinansa perustaneet _Toltekit_, rikaslahjainen nahua-heimo, joka t‰‰ll‰ enemm‰n kuin puoli vuosituhatta harjoitti rauhallisia elinkeinoja, kehitti taidetta ja laski perustuksen vakiomuodolle, joka kokonaan oli rakennettu rauhallisen tyˆn pohjalle. Sotajumalan verinen uhripalvelus oli Toltekeiss‰ v‰hitellen v‰istynyt pois lempe‰mpien uskonnollisten menojen tielt‰, ja leppe‰mielinen Tezkatlipoka, "maailman sielu," oli l‰hinn‰ ylimm‰ist‰ "tuntematonta jumalaa" suurimman kunnioituksen esineen‰. Toltekit tekiv‰t t‰htitieteellisi‰ havaintoja ja jakoivat n‰iden perustuksella vuoden 18 kuukauteen, joissa kussakin oli 20 p‰iv‰‰, 5 karkausp‰iv‰ll‰. Kaikellaisessa teollisuudessa ja rakennustaidossa olivat he mestareita, oivallisia teit‰ pitkin harjoitettiin vilkasta kauppaliikett‰, ja ikivanhan _Tula_ kaupungin torilla pidettiin suuria markkinoita. Mutta Toltekit olivat kesken varallisuuttaan ja hienostumistaan laimin-lyˆneet sota-laitoksensa ja vaipuneet velttouteen. Kun sent‰hden vuoriheimot pohjosessa -- ensiksi _Chichimekit_, sitten vuorostaan _Akolhuakit_ ja _Tepenekit_ -- syˆksiv‰t heid‰n alueelleen, kukistuivat Toltekit helposti, ja vanha v‰estˆ joutui osittaiseen maa-orjuuteen. Viimein tuli nyt, kuten edellisess‰ olemme maininneet, _Aztekien_ sotaisa heimo ja perusti kaikkein n‰iden valtojen raunioille mahtavan pappis- ja sotilasvaltion, j‰‰den, kuten Hyksos'it Egyptiss‰, hallitsevaksi luokaksi, k‰ytt‰en kukistettuja heimoja enimmiten raskaampaan tyˆhˆn, mutta silminn‰ht‰v‰sti myˆskin ainakin osaksi sulautuen heid‰n kanssaan yhdeksi kansaksi, joka piti perintˆn‰‰n Toltekien sivistyksen. Sotajumalan, julman Huitzilopochtlin, palvelus p‰‰si taas Aztekien kanssa t‰ydelliseen arvoonsa, ja Huitzilopochtli j‰i t‰m‰n hallitsijasuvun varsinaiseksi kansallisjumalaksi, joka vaati vuotuista veriveroa. Ja t‰m‰n veron kiskominen yh‰ uusilta alusheimoilta se oli, joka etup‰‰ss‰ yll‰piti n‰iden hiljaista vihaa Aztekeja vastaan. Aztekien valtaa piti ko'ossa pelko. Rasitetut heimot ja kansat ik‰vˆiv‰t pelastajaa, ja arvatenkin oli se juuri t‰m‰ odotetun Messiaksen ik‰vˆiminen, joka oli puhjennut ilmi tuossa vanhassa tarinassa lempe‰st‰ Quetzalkoatlista, joka h‰m‰r‰ss‰ muinaisuudessa oli ollut Anahuakin hyv‰ntekij‰ ja kerran oli palaava takaisin id‰st‰ p‰in, pelastaakseen onnettomia kansoja ja kaataakseen Huitzilopochtlin veriset alttarit -- sanalla sanoen, rakentaakseen uudelleen Toltekien onnellisen valtakunnan. Miss‰ m‰‰r‰ss‰ aikojen kuluessa kukistuneet heimokunnat olivat sulaneet yhteen kukistajien kanssa, lienee kuitenkin vaikea p‰‰tt‰‰. Ken oli Tolteki? Ken Chichimeki? Ken Aholhuaki? Ken puhdasverinen Azteki? Sill‰ tietysti n‰iss‰kin oli ja syyst‰ tai toisesta ilmestyi tyytym‰ttˆmi‰ luopioita, niinkuin seuraavista tapahtumista saamme n‰hd‰; jota vastoin moni Tolteki taas, kuten luokkien temmellyksess‰ aina tapahtuu, saattoi joutua hartaaksi Aztekiksi. Mutta ylpe‰ ylimysluokka nyt ylip‰‰ns‰ kuitenkin oli azteki-sukuinen. Alhaisimpien luokkien (maaorjain ja varsinaisten orjien), sorrettujen sukujen ja heimojen salainen viha oli lopulta Cortezille yht‰ hyv‰ liittolainen kuin Tlaskalan vapaavaltion j‰senten julkinen puolustus, t‰m‰n kummallisen kansan, joka oli osannut pit‰‰ puoltansa Montezuman kukistusyrityksi‰ vastaan, viel‰p‰ mahtavasti puolustanut itsen‰isyytt‰‰n silloinkin, kun se luuli sit‰ uhkaavan hyˆkk‰ys Montezuman vihollisten, Espanjalaisten, puolelta. Tlaskalaisissa n‰kyy vallinneen ikivanha kunnollisuus, ehk‰p‰ Toltekien onnellisista ajoista asti. Mutta kaikki n‰m‰ Cortezille edulliset asianhaarat yhteens‰ tekev‰t meille, jotka puolueettomasti ja tyvenell‰ mielell‰ h‰nen yltiˆp‰ist‰ yrityst‰ns‰ puusta katsoen punnitsemme, t‰m‰n onnistumisen mahdollisuuden enemm‰n ymm‰rrett‰v‰ksi; vaikka tosin sittenkin Mexikon valloitus on pidett‰v‰ sankarityˆn‰, jonka vertaista historia tuskin tuntee. Montezuman k‰ytett‰v‰n‰ oli, ell'eiv‰t espanjalaiset l‰hteet pane liian paljon omiansa, 200,000 harjoitettua sotilasta. Tlaskalaiset nyt vakavasti kokivat teroittaa Espanjalaisten mieleen ett‰ Montezuma oli p‰‰st‰nyt heid‰t p‰‰kaupunkiinsa ainoastaan voidakseen sit‰ varmemmin valmistaa heid‰n perikatoansa ja ett‰ h‰n, huolimatta kaikesta yst‰v‰llisyydest‰‰n, aprikoitsi yksist‰‰n tuhoa ja turmelusta vieraillensa -- aivan kuni Cortez, voisimme lis‰t‰, mietiskeli Mexikon valtakunnan kukistamista. Aztekil‰iset ylimykset, papisto ja kansakin kuuluivat p‰iv‰ p‰iv‰lt‰ yh‰ enemm‰n vihaavan rohkeita muukalaisia, kuokkavieraita, varsinkin koska Tlaskalaiset, Aztekien veriviholliset, olivat heid‰n liitossaan. N‰ille Tlaskalan miesten v‰itteille n‰kyiv‰tkin antavan tukea muutamat kuulumiset _Villa rica de la Vera Cruz'ista_. T‰‰lt‰, n‰et, mainittiin ett‰ mexikolainen kenraali Qualpopoka oli murhauttanut kaksi Espanjalaista ja ett‰ h‰nen sotajoukkonsa Montezuman k‰skyst‰ olivat tehneet hyˆkk‰ys-yrityksen Espanjalaisen siirtokunnan alueelle, josta heid‰t oli ajanut takaisin Escalanti, jonka Cortez, kuten muistanemme, oli j‰tt‰nyt komentajaksi linnoitukseen; mutta Escalanti itse ja viel‰ seitsem‰n Espanjalaista oli maksanut voiton hengell‰ns‰. T‰m‰ kamala sanoma yhdess‰ Tlaskalaisten tekemien paljastusten kanssa antoi Espanjalaisille paljon ajattelemista, ja Cortezin ritarit olivat kahden vaiheilla siit‰, kumpiko nyt oli tekeminen: j‰tett‰isiinkˆ p‰‰kaupunki sikseen ja l‰hdett‰isiin Villa rican avuksi, jolloin sopisi joko salaisesti tai jonkun verukkeen varjossa pujahtaa tiehens‰? vai vastattaisiinko Montezuman yst‰v‰llisyyteen samalla mitalla ja oltaisiin olevinaan aivan tiet‰m‰tt‰ Villa rican tapahtumista, kunnes tarjoutuisi sopiva tilaisuus kunnialliseen per‰ytymiseen? Mutta Cortez itse ei ajatellut per‰ytymist‰ ensink‰‰n. H‰n p‰‰tti p‰in vastoin ik‰‰skuin yhdell‰ iskulla p‰‰st‰ Mexikon herraksi. H‰n p‰‰tti, kun p‰‰ttikin, -- _ryˆst‰‰ keisari Montezuman omaan haltuunsa_. Rohkeimmatkin uskalikot h‰nen upseereissaan h‰mm‰styiv‰t ja pelj‰styiv‰t t‰mmˆist‰ tekoa; mutta Cortezin kaunopuheliaisuus sai heid‰t pian mieltym‰‰n tuumaan, sotaneuvottelu pidettiin, ja jo seuraavana p‰iv‰n‰ k‰ytiin toimeen. Koko yˆn vasten sit‰ p‰iv‰‰ kuultiin Cortezin kuitenkin pitkill‰ askelilla k‰velev‰n edes takaisin huoneessaan. H‰n aprikoitsi. Mutta aamulla ei en‰‰ huomattu mit‰‰n levottomuutta h‰nen kasvoissaan. Tavallisella p‰‰tt‰v‰isyydell‰‰n astui h‰n upseeriensa joukkoon ja antoi k‰skyns‰. Alvarado, Sandoval, Velasquez de Leon, Alonso de Avila ja Francisco de Lugo, viisi miest‰, joiden urostˆist‰ valloituksen aikakirjat kertovat, oli m‰‰r‰tty sotap‰‰llikˆn persoonalliseksi seurueeksi. Heihin yhtyiv‰t muutamat tavalliset sotamiehet, kaikki asianomaisissa asuissaan. Toinen osa Espanjalaisia k‰skettiin pienemmiss‰ joukoissa seuraamaan ja pit‰m‰‰n vahtia pitkin niit‰ katuja, jotka olivat Espanjalaisten kortterin ja keisarillisen palatsin v‰lill‰. Tlaskalaiset ja loput Espanjalaisia asetettiin aseisin ja asentoon p‰‰kortterissa. T‰m‰n per‰st‰ meni Cortez ritarineen, joiden keskess‰ oli ihana Marina, keisarin palatsiin, jossa heit‰ tavallisella yst‰vyydell‰ ja kohteliaisuudella tervehti Montezuma, joka t‰ss‰ tilaisuudessa kuuluu tarjonneen Cortezille yhden tytt‰rist‰‰n puolisoksi. Mutta Cortez antoi Marinan kautta rukkaset ja palkitsi Montezuman vilpittˆm‰n luottamuksen -- vilpill‰ ja ryˆstˆll‰. Cortez ensiksikin piti -- Marinan kautta, joka tulkitsijatointaan t‰ss‰ pelvolla ja vavistuksella toimitti -- Montezumalle ankaran aamusaarnan Villa rica'ssa tapahtuneen hyˆkk‰yksen johdosta. Montezuma kuitenkin pudisti p‰‰lt‰ns‰ kaiken osallisuuden siin‰, jonka t‰hden Cortez vaati ett‰ h‰n kovasti rankaisisi kenraalinsa, johon keisari suostuikin. Mutta nyt ehdoitti Cortez ett‰ keisari, vakuuttaakseen muitakin Espanjalaisia ja omia alamaisiaan yst‰v‰llisest‰ mielest‰‰n, l‰htisi muutamiksi p‰iviksi orpanoimaan Espanjalaisten kortteriin. Kun Marina oli k‰‰nt‰nyt ehdoituksen, jonka tarkoituksen keisari n‰kyi heti kokonaan ‰ly‰v‰n, kalpeni Montezuma oikeutetusta vihasta ja lausui: Koskahan on kuultu ett‰ minun kaltaiseni ruhtinas on hyv‰ll‰ l‰htenyt omasta palatsistaan ruvetakseen vangiksi vieraiden k‰siin? -- Cortez n‰kyi vilpittˆm‰sti myˆntyv‰n t‰h‰n katsantotapaan asiasta. Uusia verukkeita vedettiin, mutta ei mik‰‰n saanut keisaria k‰ym‰‰n satimeen. T‰ss‰ t‰rke‰ss‰ silm‰nr‰p‰yksess‰, jolloin jo n‰ytti silt‰ kuin olisi t‰ytymys luopua koko vehkeest‰, lensi Velasquez de Leonin miekka tupestaan, ja ritari l‰hestyi keisaria, huutaen tovereilleen: -- On liian myˆh‰ist‰ palata! H‰nen kimppuunsa heti, ja jos h‰n panee vastaan, niin kaatukoon! -- Montezumalta ei n‰iden sanojen merkitys voinut j‰‰d‰ k‰sitt‰m‰tt‰, vaikk'ei h‰n ymm‰rt‰nytk‰‰n sit‰ kielt‰, jolla ne lausuttiin. H‰n kalpeni taaskin, t‰ll‰ kertaa pelosta. Marina, johon t‰m‰ kohtaus kovasti koski ja joka hyvin tunsi Espanjalaisten v‰kivaltaisuuden, astui t‰ss‰ hetkess‰ omasta neuvostaan esiin, rukoili hartaasti keisaria suostumaan, -- ja keisari suostui. Kantotuoli toimitettiin tuota pikaa, ja heikko ruhtinas kannettiin, kesken kauhistunutta hoviv‰ke‰‰n, riemusaatossa ulos kaduille, jossa Espanjalaiset vahtimiehet toinen toisensa per‰st‰ yhtyiv‰t rohkeihin ritareihin, jotka t‰ten olivat vanginneet ja nyt veiv‰t mukanaan Mexikon mahtavan keisarin keskell‰ h‰nen omaa p‰‰kaupunkiansa. T‰st‰ hetkest‰ alkaen olivat itse teossa Espanjalaiset herroina valtakunnassa. Montezuma tosin viel‰kin nimeksi hoiti valtiollisia toimiaan, antaen yh‰ edelleen Espanjalaisten kortterista k‰skyj‰ omassa nimess‰‰n ja vastaan-ottaen siell‰ virkamiehi‰‰n. Mutta itse teossa h‰n vain lainasi nimens‰ espanjalaisen sotap‰‰llikˆn k‰skyille. Siten t‰ytyi h‰nen itse m‰‰r‰t‰ sotap‰‰llikkˆns‰ Quelpokokan vangittavaksi. T‰m‰ tuotiin yhden poikansa ja useiden alip‰‰llikkˆjen kanssa p‰‰kaupunkiin, jossa kaikki n‰m‰ "kapinoitsijat" Cortezin k‰skyst‰ ja voimattoman keisarin pakko-suostumuksella el‰vin‰ poltettiin Espanjalaisten kortterin ulkopuolella. Se oli n‰ytelm‰‰, jommoista Mexikolaiset eiv‰t olleet sit‰ ennen n‰hneet. Aztekien ihmisuhreja ei toki toimitettu niin julmalla tavalla, eik‰ uhrin k‰rsimyksi‰ lis‰tty tarpeettomasti. Sanomaton katkeruus ja viha maan raakoja kuokkavieraita vastaan rupesi kytem‰‰n viattoman kansan povessa. Mutta polttoroviolla aljettu hirmuhallitus ei siihen p‰‰ttynyt. Cortez l‰hetti kortteristansa upseerejaan pienten joukkioiden etunen‰ss‰ ryˆst‰m‰‰n pitkin maata ja mannerta, ja ylh‰isten mexikolaisten virkamiesten t‰ytyi Montezuman "k‰skyst‰" n‰it‰ kiskomisretki‰ opastaa. T‰m‰ oli muka "veronkantoa". Ei miss‰k‰‰n uskallettu ‰veri‰it‰ muukalaisia vastustaa, ja ‰‰rettˆm‰t aarteet kultaa ja hopeaa kasaantui valloittajien palatsin holveihin. Temppelit, joissa maan ehk‰ rikkaimpia kalleuksia oli s‰ilytetty, ryˆstettiin paljaiksi. Vahvistaakseen asemaansa p‰‰kaupungissa siten, ett‰ j‰rvetkin olisivat h‰nen hallussaan, l‰hetti Cortez Montezuman nimess‰ suuren joukon kuormankantajia Villa ricaan noutamaan aineksia kahteen sotaprikiin, jotka niinik‰‰n Mexikolaiset saivat kustantaa. Nuo kaksi laivaa rakennettiin tuota pikaa Martin Lopez'in johdolla. Cortezin valta paisui p‰iv‰ p‰iv‰lt‰, ja jo tahtoi h‰n ett‰ Montezuma julkisesti tunnustaisi Espanjan kuninkaan l‰‰niherrakseen. Onneton keisari, joka silminn‰ht‰v‰sti jo pelk‰si henke‰‰n, suostui, kun suostuikin. Valtakunnan etevimm‰t s‰‰tyhenkilˆt kutsuttiin kokoon Espanjalaisten kortteriin, ja Montezuma selitti juhlallisesti p‰‰tt‰neens‰ tunnustaa Espanjan hallitsijan oikeutta yliherruuteen Mexikon valtakunnassa, koska muka t‰m‰ Quetzalkoatlin j‰lkel‰isen‰ oli h‰nen oikeutettu perillisens‰, sek‰ ett‰ h‰n, Montezuma, t‰st‰ l‰hin l‰‰nimiehen‰ eli vasallina tahtoi totella t‰t‰ hallitsijaa. T‰m‰n juhlallisen tunnustuksen tehdess‰‰n huokaili Montezuma keisari kuitenkin syv‰sti, ja loukattu ylpeys pusersi kyyneleit‰ h‰nen silmist‰‰n. ƒ‰retˆn h‰mm‰stys valtasi ensimm‰lt‰ l‰sn‰-olevat Mexikolaiset, vaivalla hillitty murina kuului ja synkk‰ vakavuus kuvastui kaikkien kasvoista. Cortez huomasi mink‰ vaarallisen vaikutuksen heid‰n hallitsijansa alennus teki kazikeihin ja kiirehti ehk‰isem‰‰n uhkaavan raju-ilman puhkeamista. H‰n lausui sent‰hden ett'ei h‰nen herransa aikomus suinkaan ollut riist‰‰ Montezumalta hallitsija-arvoa, eik‰ t‰m‰ muka tahtonut tehd‰ mit‰‰n muutosta Mexikon valtakunnan vakiomuodossa; h‰n vain halusi p‰‰st‰ sen suojelusherraksi. T‰m‰ vakuutus, Montezuman esimerkki ja pelko tukahutti kinastelevien kazikien harmin, ja Espanjan kuninkaan tunnustaminen maan yliherraksi tapahtui kaikilla Espanjalaisten vaatimilla juhlamenoilla ja muodoilla. T‰h‰n toimitukseen perusti sittemmin Espanjan hallitus etup‰‰ss‰ oikeutensa Mexikon valtakunnan anastamiseen. Tunnustusta seurasi sitten Montezuman puolelta taaskin kallisarvoinen lahjoitus kultaa, jalokivi‰ ja kankaita, maalauksia ja sein‰verhoja. Itse kazikitkin toivat rikkaita antimia. Kullat ja hopeat, jotka Cortez t‰ten v‰hitellen oli ko'onnut lahjoitusten ja kiskomisten kautta, sulatutti h‰n harkoiksi. Yksist‰‰n kullan arvo oli 600,000 _pesos de oro'a_, mik‰ summa, jos silloinen kullanarvo verrataan sen arvoon meid‰n p‰ivin‰mme, vastaa 40 miljoonaa Suomen markkaa. Eikˆ Espanjalaisten nyt olisi sopinut tyyty‰? Ei suinkaan, Montezuma oli viel‰ kansoineen p‰ivineen k‰‰nnett‰v‰ Kristinuskoon. T‰m‰h‰n myˆskin oli valloituksen p‰‰tarkoituksia. Mutta siin‰ kohden kohtasi Cortez mit‰ sitkeint‰ vastarintaa. J‰rk‰ht‰m‰tt‰ pysyi Montezuma uskossaan; Espanjalaisten saarna Kristuksesta ja neitsyt Mariasta her‰tti vain h‰nen inhoansa. Cortez ryhtyi taaskin mielivaltaiseen tekoon. Mexikolaisten p‰‰temppeliin Espanjalaisten kortterin ulkopuolella ripustutti h‰n ristin ja muutaman Mariankuvan ja luetti siell‰ julkisen messun. Mutta t‰m‰ heid‰n paraimman temppelins‰ h‰p‰iseminen vihastutti mit‰ hirveimmin mexikolaisia pappeja. He kiihoittivat kansaa puhdistamaan pois h‰pe‰pilkut loukattujen jumalien huoneesta ja neuvottelivat ahkerasti Montezuman kanssa noiden rˆyhkeiden kuokkavieraiden tuhoomisesta, jotka eiv‰t edes s‰‰st‰neet mit‰ kaikkein pyhint‰ oli. Mustia ukonpilvi‰ kasaantui Espanjalaisten p‰‰n p‰‰lle, ja se hetki l‰hestyi, jolloin Tenochtitlanin asukkaat viimeinkin s‰ps‰htiv‰t ylˆs n‰enn‰isest‰ tylsyydest‰‰n, v‰‰nt‰‰ksens‰ niskoiltaan vihattujen vieraiden ikeen. Montezuman jumalat huusivat kostoa! Mutta -- huolimatta suuttuneen Huitzilopochtlin verenhimosta -- Montezuma ei uskaltanut mihink‰‰n v‰kivaltaiseen tekoon. Oma suu likemp‰n‰ kuin kontin suu ja sotajumalankin suu. H‰n koki jos suinkin p‰‰st‰ kuokkavieraistaan hyv‰ll‰. Sent‰hden kutsutti h‰n Cortezin puheillensa ja selitytti t‰lle ett‰ Espanjalaiset nyt muka olivat saavuttaneet matkansa tarkoituksen; kaikki heid‰n vaatimuksensa oli t‰ytetty. Mutta -- lausui Montezuma -- jo oli jumalien ja kansan tahto ett‰ he mit‰ kiireimmin l‰htisiv‰t tiehens‰; jos ei Cortez t‰t‰ tekisi, saattaisi h‰net hukka peri‰. T‰m‰ oli kerrankin hieman rohkeampaa puhetta Montezuman puolelta, ja keisarin jyrkk‰ ‰‰ni h‰mm‰stytti Cortezia ensimm‰lt‰. Mutta pian tointui tavattomiin kohtauksiin tottunut Espanjalainen, ja h‰n vastasi, hetkisen mietitty‰‰n, ett‰ muka h‰nkin nyt oli p‰‰tt‰nyt palata takaisin is‰nmaahansa ja jo ryhtynytkin tarpeellisiin toimiin t‰t‰ varten; mutta koska h‰nell‰ ei ollut laivoja, t‰ytyi h‰nen ensiksi muutamia semmoisia rakentaa, ja siihen tarvittiin v‰h‰n aikaa. Montezuma tyytyi t‰h‰n vastaukseen ja lupasi h‰nelle kaikki ev‰‰t matkalle, viel‰p‰ auttaa laivojen rakennuksessakin. Cortez, joka t‰m‰n keskustelun kest‰ess‰ huomasi ett‰ Montezuma oli ammentanut rohkeutta salaisesta l‰hteest‰, ryhtyi heti silm‰n-n‰ˆksi varsin innokkaisin matkavalmistuksiin ja julisti l‰htˆhetken hyvin l‰heiseksi; mutta upseereilleen ilmoitti h‰n salaa ett'ei h‰n koskaan aikonut v‰isty‰ Mexikosta, jossa h‰n muka oli aseman herrana ja toivoi semmoisena voivansa pysy‰. Mutta nyt tuli varsin odottamatta tapaus, joka kerrassaankin uhkasi kaataa kumoon kaikki Cortezin loistavat tuulentuvat. -- Nyt ei teid‰n en‰‰ ole tarvis rakentaa laivoja kotimatkaanne varten -- sanoi er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ Montezuma, n‰ytt‰en h‰nelle muutamaa maalausta, jonka postijuoksijat olivat tuoneet maakunnasta. Valkoiselle kattuunikankaalle tehty maalaus kuvasi laivastoa, jossa oli 18 alusta ja joka ‰sken oli saapunut Mexikon rannoille. Laivat oli silminn‰ht‰v‰sti espanjalaisia. Cortez ei ensink‰‰n ep‰illyt ett‰ ne toivat h‰nelle niit‰ apuvaroja, joita h‰n toivoi saavansa l‰hettil‰ittens‰ -- Montejon ja Portocarreron -- palatessa Espanjan hovista. N‰m‰ olivat jo olleet poissa yhdeks‰n kuukautta. Mutta pian saatiin aivan toisia kuulla. Mexikon rannoille saapunut laivasto ei ensink‰‰n tuonut mit‰‰n apuvaroja Cortezille. Sen oli p‰in vastoin varustanut ja pannut menem‰‰n Velasquez, k‰skynhaltia Cubassa, sill‰ tarkoituksella, ett‰ Cortez tuotaisiin el‰v‰n‰ tai kuolleena h‰nen k‰siins‰ ja rohkeilta seikkailijoilta riistett‰isiin heid‰n voittojensa hedelm‰t. Laivastossa oli, kuten jo mainittiin, 18 alusta, ja se kuljetti sotavoimaa, joka oli paljon mahtavampi kuin Cortezin, nimitt‰in 800 miest‰ jalkav‰ke‰, joiden joukossa 80 musketˆˆri‰ eli pyssysoturia ja 120 jousimiest‰, sek‰ 80 hevosmiest‰ ja 12 kanoonaa. T‰m‰n melkoisen joukon johtajana oli Pamphilo de Narvaez, Velasquezin uskollinen ajutantti. Cortez oli nyt todellakin pahemmassa kuin pulassa. Toisella puolen kinasteli kapinallinen Tenochtitlan, toisella uhkasi hyvin varustettu euroopalainen sotajoukko. Mutta mik‰‰n ei saanut t‰t‰ uhkarohkeaa miest‰ masentumaan. Tenochtitlan oli pidett‰v‰ kurissa ja Narvaez kukistettava, ell'ei h‰n tahtonut joukkoineen suorastaan alistua Cortezin komennettavaksi. T‰t‰ tarkoitusta saavuttamaan l‰hetettiin n‰pp‰r‰ is‰ Olmedo kauppaa hieromaan. H‰n tapasi Narvaezin Zampoalassa, mutta t‰m‰ hylk‰si, kuten uskolliselta palvelijalta sopi odottaa, harmilla ja inholla pappismiehen esiin-tuoman ehdotuksen. Viisas l‰hettil‰s rupesi silloin Narvaezin upseereille ja sotamiehille latelemaan oikein kultaisia kertomuksia sotap‰‰llikkˆns‰ voitollisesta asemasta uudessa Eldoradossa ja osasi niin sukkelasti sovittaa sanansa, ett‰ sotamiehet pian kyll‰ huomasivat mit‰ etuja heille l‰htisi liittymisest‰ Corteziin, -- ja t‰m‰ t‰mmˆinen tulos pappismiehen l‰hetystoimesta silminn‰ht‰v‰sti olikin ainoa mit‰ Fernando herra oli toivonut. H‰n olikin pater Olmedon poissa-ollessa tavallisella sotataidollaan ja ‰lyll‰‰n valmistanut pient‰ joukkoansa tuohon ep‰tasaiseen taisteluun. Vaarallisimmat viholliset olivat nuo rautapukuiset ratsumiehet, jotka vahvojen varustuksiensa turvissa laukkasivat hevosineen jalkav‰en keskelle ja pitkill‰ peitsill‰‰n halkaisivat sen hajalle. T‰mmˆist‰ v‰ltt‰‰kseen ja turvataksensa j‰lkav‰ke‰‰n teetti Cortez tavattoman pitk‰t keih‰‰t, joihin muuan indiaaniheimo hankki h‰nelle hyvin sitke‰‰ puuta ja varusti ne vaskik‰rjill‰. Mink‰ mahdollista parannettiin ja korjattiin niinik‰‰n kaikki kilvet ja rintavarustimet, ja hyˆkk‰ysaseet pantiin hyv‰‰n kuntoon. Mutta ennen kaikkea oli nyt k‰yt‰v‰ vihollisen kimppuun mit‰ suurimmalla sukkeluudella, ja sent‰hden saivat ne miehet, jotka h‰n valitsi osallisiksi retkeen Narvaezia vastaan, pukeutua niin kevyesti kuin suinkin ja ottaa kannettavakseen niin v‰h‰n kuin mahdollista. Mit‰‰n tykistˆ‰ ei voitu ajatellakkaan, ja muonavaratkin hankittaisiin miten milloinkin sopisi itse matkalla. Tenochtitlaniin j‰tettiin noin puolet Espanjalaisista linnoitettuun kortteriin, ja Montezuma oli siell‰ ankarasti valvottava. Urhokas Alvarado j‰i t‰t‰ varustusv‰ke‰ johtamaan. Mexikolaisten alakuloinen keisari lupasi juhlallisesti pysy‰ paikoillaan, lausui hyvin liikuttavaiset j‰‰hyv‰iset Cortezille ja syleili h‰nt‰ kansan n‰hden. Ainoastaan 70 miehen kanssa l‰ksi siis nyt urhea uskalikko ulos Tenochtitlanin kaupungista kaatamaan kymmenkertaista vihollista. Mutta miehet olivatkin maailman paraita sotureja. Vuorten ja kuilujen, purojen ja jokien poikki samottiin kuin n‰lk‰inen susilauma, vaaroja, vaivoja kysym‰tt‰. Cholulassa heng‰htiv‰t retkel‰iset, ja heihin yhtyi siell‰ onnellisesti 120 Espanjalaista rohkean Velasquez de Leon'in johdossa, joka oli l‰htenyt partioretkelle Mexikosta. Niinik‰‰n lev‰hdettiin taasen Tlaskalassa viimeisten p‰iv‰nmatkain ponnistuksia varten, ja t‰‰ll‰ tarjosivat uskolliset Leip‰maan miehet Cortezille melkoisen sotavoiman, jonka h‰n tosin ensimm‰lt‰ ottikin avukseen, mutta sittemmin erin‰isist‰ syist‰ l‰hetti matkalta takaisin. Sit‰ vastoin tuli heid‰n kanssansa yhteen urhokas, kelvollinen Sandoval, joka Escalantin kuoltua oli l‰hetetty komentomieheksi Villa ricaan, ja h‰n toi muassaan 50 miest‰ uutismaan varustusv‰ke‰. Cortezin koko sotavoima oli nyt 240 miest‰. Kiitomarssia kuljettiin loppupuoli tiet‰, ja heluntai-iltana pys‰hdyttiin v‰h‰n matkan p‰‰h‰n Zampoalasta, jossa Narvaez piti leiri‰‰n. Ilma oli kauhea. Myrsky kaatoi suuria puita Cortezin joukkolaisten tielle, ja rankkasade oli paisuttanut tulvilleen Orizaba-joen, joka viel‰ eroitti heid‰t Zampoalasta. Mutta siit‰ huolimatta p‰‰tti Cortez heti k‰yd‰ hyˆkk‰ykseen. Raju-ilman raivotessa pidettiin rippi ja lyhyk‰inen jumalanpalvelus, ja p‰‰llikkˆ jakasi joukkonsa kolmeen osastoon: yksi joukkio Sandovalin johdolla valloittaisi vihollisen tykistˆn, toinen, jota johti Olia, rynt‰isi Narvaezin kortteriin ja kolmas Cortezin omalla johdolla pit‰isi hevosv‰ke‰ pelossa ja olisi apuna miss‰ paraiten tarvittaisiin. Tiedettiin ett‰ Narvaez majaili pyramiidi-temppeliss‰ keskell‰ kaupunkia, ja sinne p‰in nyt hyˆk‰ttiin. -- Hiljaisuutta, kuuliaisuutta ja rohkeutta! -- komensi Cortez, ja uskalias joukko l‰hti liikkeelle kaupunkiin. Puoli-yˆn aikana tultiin esikaupunkeihin, jossa myrsky melkein esti marssivien askeleita kuulumasta; mutta v‰kirikkaassa kaupungissa oli kuitenkin mahdotonta v‰ltt‰‰ ilmi-tuloa, ja Narvaezin kortteriin saapui sanoma uhkaavasta vaarasta. Muuan vahti ilmoitti asian, mutta turhaan; hyˆkk‰yst‰ t‰mmˆisen‰ hirve‰n‰ yˆn‰ pidettiin mahdottomana, ja vasta uusittujen ilmoitusten tultua kutsui Narvaez joukkonsa aseisin. Cortez oli jo l‰hestynyt p‰‰kortteria ja n‰ki valon loistavan temppeli pyramiidist‰. -- Tuolla on p‰‰m‰‰r‰mme! Tuolla on Narvaezin kortteri! -- huusi Cortez Sandovalille, l‰hett‰en samassa Olian hyˆkk‰‰m‰‰n tykistˆn kimppuun, joka oli asetettu temppelin edustalle. T‰st‰ ammuttiin huonosti t‰hd‰tty laukaus, joka tappoi ainoastaan kaksi miest‰, ja ennenkun kanoonat enn‰tettiin saada uudestaan ladatuiksi, oli Olian viisikymment‰ miest‰ valloittanut koko tykistˆn, samalla kun Cortez pys‰hytti paikalle kiit‰v‰n ratsuv‰en, joka riensi tykistˆlle avuksi. Samaan aikaan rynt‰si Sandoval temppelin rappusia ylˆsp‰in ja p‰‰si pyramiidin laakealle katolle, jossa Narvaez upseerineen ja n‰iden kanssa joukkio jalkav‰ke‰ piti paikkaa. Siin‰ oli p‰‰llikˆn ymp‰rill‰, kaikkiaan noin 40 miest‰, jotka puolustivat itse‰‰n pelotta ja voimakkaasti, mutta tuo kuolemaa h‰mm‰stym‰tˆn joukkio, joka syˆksi heid‰n p‰‰llens‰, teki pian kaiken vastustuksen tyhj‰ksi. Narvaez itse sai peitsen pistoksen silm‰‰ns‰. Sandoval yhden miehens‰ avulla otti h‰net kiinni, ja viholliset heittiv‰t aseensa. Taistelu temppelin katolla oli p‰‰ttynyt, ja kun tieto p‰‰llikˆn joutumisesta vangiksi oli ehtinyt levit‰, luopuivat Narvaezin sotilaat toinen toisensa per‰st‰ tappelusta. V‰hemm‰ss‰ kuin yhden tunnin ajassa olivat uhkarohkeat Cortezin miehet p‰‰sseet paikan herroiksi, ja Cortez oli taaskin tehnyt urostyˆn, joka lis‰si rohkeiden seikkailijain luottamusta h‰nehen. Viisaalla menetyksell‰‰n sai h‰n sit‰ paitse puolelleen myˆskin kaikki voitetut, niin ett‰ h‰nen pieneen joukkoonsa nyt yhtyi l‰hes 1000 miest‰, jotka olivat hyvill‰ aseilla varustetut. Kaikki Narvaezin sotatarpeet tietysti nyt olivat niinik‰‰n h‰nen k‰ytett‰viss‰‰n. Narvaez itse vietiin vankina Villa ricaan. Zampoalassa saavutti t‰m‰ tapaus suurta tyytymyst‰, ja kaziki lahjoitti Cortezille ja h‰nen upseereilleen koko joukon -- kauniita indiaanilaisia tyttˆj‰. Zampoalasta l‰hetti Cortez pienempi‰ osastoja tutkimaan maata ja perustamaan uutisasuntoja, viipyen lis‰tyn p‰‰voimansa kanssa itse siell‰ lev‰ht‰m‰ss‰ retken rasituksista. Mutta sill'aikaa saapui huolestuttavia tietoja Mexikosta, jotka kertoivat ett‰ Tenochtitlanin asukkaat olivat tarttuneet aseisin ja ett‰ Espanjalaisten kortteri siell‰ oli suuressa vaarassa. Cortez p‰‰tti heti luopua kaikista muista puuhista, rient‰‰kseen ahdistetulle Alvaradolle avuksi ja vahvistaakseen Espanjalaisten asemaa p‰‰kaupungissa. Alvarado oli t‰‰ll‰ tehnyt itsens‰ syyp‰‰ksi h‰pe‰lliseen ja julmaan tyˆhˆn, ja t‰m‰ tyˆ oli saattanut Aztekien sotajumalan ja kansan t‰yteen raivoon. Tenochtitlanin asukkailla oli n‰et tapana joka vuosi toukokuussa Huitzilopochtlin kunniaksi viett‰‰ suurta juhlaa, johon kokoontui mahtava joukko maan ylh‰isi‰ ja muuta kansaa. Se oli nytkin vietett‰v‰ isoimman temppelin pihalla l‰hell‰ Espanjalaisten kortteria, ja Alvarado antoi nimenomaan lupansa tavallisten juhlatemppujen suorittamiseen, ehdolla ett'ei kenk‰‰n saisi olla aseissa. Noin 600 ylh‰ist‰ Aztekia tulikin m‰‰r‰ttyn‰ p‰iv‰n‰ saapuville juhlaan, kaikki komeimmissa puvuissaan ja kalleissa koristuksissa. Mutta tuskin oli heid‰n tanssinsa alkanut, kun Alvarado miehitti kaikki portit ja syˆksi sitten hurjine joukkoineen pahaa aavistamattomien ja aseettomien juhlivien kimppuun ja tappoi heid‰t viimeiseen henkeen saakka. Ainoastaan yksi ja toinen lienee pelastunut kiipeem‰ll‰ temppelin katolle ja sitten hypp‰‰m‰ll‰ sielt‰ kauas alas sen ulkopuolelle. Veren- ja kullanhimoiset Espanjalaiset ryˆstiv‰t sitten murhattujen ruumiit paljaiksi. T‰n‰ onnettomana p‰iv‰n‰ oli kaatunut Aztekien koko ylh‰isin aatelisto, ja tuskin oli sit‰ perhett‰ kaupungissa, joka ei nyt olisi ollut suruun ja murheesen vaipuneena. Mutta sanoma t‰st‰ kauheasta teurastuksesta levisi salaman nopeudella sek‰ p‰‰kaupungissa ett‰ l‰heisiss‰ kyliss‰, ja sanomaton katkeruus valtasi kaikkien mielet. Jo ennen aamun koittoa ymp‰rˆitsi Espanjalaisten kortterin raivoava, ‰‰retˆn joukko Mexikolaisia, jotka ep‰toivon urhoollisuudella yrittiv‰t rynn‰kkˆ‰ rakennuksiin; ja Espanjalaisten koko sotataito olisi mennyt mit‰ttˆmiin, ell'ei Montezuma olisi astunut v‰kijoukon n‰kyviin ja hillinyt sen harmia. Tuhoa ja turmelusta h‰vyttˆmille kuokkavieraille kuitenkin rakennettiin. He olivat t‰st‰ l‰hin masennettavat n‰l‰n kautta, ja heid‰n pes‰paikkansa ymp‰rill‰ pidettiin ankaraa vahtia, jonka tuli est‰‰ kaikkea yhteytt‰ heid‰n ja kauppatorien kesken. Alvaradon asema rupesi k‰ym‰‰n arveluttavaksi; ruokatavarat olivat loppumaisillaan. -- Mutta sotap‰‰llikkˆ l‰heni kiitomarssia vuorien poikki, ja kes‰kuun 24 p:n‰ kajahti Espanjalaisten kortterista sanomaton riemuhuuto, kun Cortezin rummut ja torvet p‰risiv‰t pitkin Tenochtitlanin katuja. T‰ll‰ kertaa ei tosin mik‰‰n ihmettelev‰ parvi kaupunkilaisia ollut h‰nelle terve-tuloa sanomassa, mutta eip‰ myˆsk‰‰n uskallettu tehd‰ vastarintaa tuolle melkoiselle sotajoukolle, jota h‰n nyt johti. H‰n oli n‰hty l‰htev‰n p‰‰kaupungista 70 sotilaan kanssa; ei kummaa ett‰ ne tuhannet, jotka h‰n nyt toi muassaan, her‰ttiv‰t h‰mm‰styst‰. Niiden nelj‰n tai viiden hevosen asemesta, joilla Cortez, Olia, d'Ordaz ja viel‰ pari ritaria olivat j‰tt‰neet kaupungin, n‰kiv‰t Mexikolaiset nyt 100 rautapukuista ratsumiest‰, 1,000 oivallisesti varustettua espanjalaista jalka-sotamiest‰ ja 2,000 hurjaa, sotapukuista Tlaskalaista ylpe‰ss‰ tappelu-asennossa pˆlytt‰v‰n katuja, samalla kun piiritetyt ammuskelivat ilolaukauksia. N‰ytti ensimm‰lt‰ silt‰ kuin t‰m‰ loistava kulkue olisi masentanut Mexikolaisten vastustuksen, mutta h‰mm‰stys oli ainoastaan hetkellinen. Vihattujen vieraiden perikato oli p‰‰tetty, ja se hiljaisuus, joka vallitsi kaupungissa Cortezin uuden sotajoukon saapuessa ja viel‰ seuraavanakin p‰iv‰n‰, oli ainoastaan kauhean raju-ilman enteit‰. Cortezille heti pisti silm‰‰n se seikka, ett'ei kukaan l‰hestynyt Espanjalaisten kortteria. Sent‰hden h‰n tulonsa j‰lkeisen‰ p‰iv‰n‰ l‰hetti d'Ordozin 400 miehen kanssa ulos urkkimaan mielten tilaa kaupungissa. T‰m‰ joukkio ei tavannutkaan l‰himmill‰ kaduilla mit‰‰n suurempaa v‰en-paljoutta, mutta tultuaan kauvemmas Espanjalaisten kortterista sai d'Ordaz kokea toista. ƒkkiarvaamatta hyˆkk‰si h‰nen kimppuunsa kaikilta tahoilta suuret joukot Mexikolaisia, ja laakeilta katoilta viskattiin kivi‰ ja heitettiin keih‰it‰ h‰nen joukkoonsa. Kamppaus oli kova, ja vasta paljon veren vuodettua ja 8 miehen kuoltua onnistui d'Ordozin p‰‰st‰ takaisin toveriensa turviin. Mexikolaisia oli t‰ss‰ kaatunut monta vertaa enemm‰n, mutta he olivat kuitenkin pakoittaneet vihollisensa per‰ytym‰‰n, ja t‰m‰ oli voitto, joka suuresti el‰hytti heid‰n rohkeuttaan. He ajoivat d'Ordazin joukkolaisia takaa kortterin portille saakka ja yrittiv‰t v‰kirynn‰kˆn. Ei mik‰‰n n‰kynyt Tenochtitlanin taistelijoita peloittavan. Espanjalaiset kanoonat niitteli heit‰ joukottain maahan; mutta vereksi‰ voimia astui kuolleiden ruumisten p‰‰lle, tapellen katkeruuden kiukulla ja kuolemaa h‰mm‰stym‰tt‰. Mexikolainen kansanluonne osoitti sin‰ p‰iv‰n‰ puolta, jota ei Cortez ollut ennen tuntenut. H‰n sai syyt‰ kunnioittamaan vihollistansa. Narvaezin upseerit ja sotamiehet olivat per‰ti peloissaan. Puolustuksesta p‰‰tti nyt Cortez, pit‰‰ksens‰ vireill‰ rohkeutta joukossaan, k‰yd‰ hyˆkk‰ykseen. Niin tehtiinkin seuraavan p‰iv‰n aamuna, hevosv‰ki etup‰‰ss‰. Ja j‰rjestym‰ttˆm‰in mexikolaisten joukkojen oli mahdoton vastustaa rautarintaisten ratsumiesten rynn‰kkˆj‰. He v‰istyiv‰t, mutta aatelinsa johtamina k‰viv‰t Tenochtitlanin miehet uudestaan vihollistensa kimppuun. Papit puhuivat heille h‰v‰istyjen jumalien ja uhatun kotilieden puolesta, ja kansan kunniantunto vaati kostoa tai kuolemaa. Tuhansittain heit‰ kaatui omille kaduille, mutta uusia miesvoimia tuli herke‰m‰tt‰ sijaan maaseudulta, ja temmellys k‰vi kauheaksi. Sanomaton katkeruus paisutti Tenochtitlanilaisten tappelu-intoa, ja Espanjalaiset olivat varsin vaarallisessa tilassa. Ahtailla kaduilla oli Cortezin miesten vaikea k‰ytt‰‰ sotaisia konstejaan; taistelu k‰vi hurjaksi, s‰‰nnˆttˆm‰ksi k‰sik‰h‰k‰ksi. Silloin sytyttiv‰t Espanjalaiset suuren Takuba nimisen kadun talorakennukset palamaan, ja heid‰n vihollisensa v‰istyiv‰t. -- Taistelutanner oli t‰ynn‰‰n kaatuneita ruumiita, ja kanavat virtasivat punaisina verest‰, Mexikolaisten verest‰, joka oli vuotanut is‰nmaan ja kotilieden puolustuksessa. Espanjalaisia oli 12 j‰‰nyt kuolleena tappotanterelle ja 60 oli haavoitettuna, -- suurin tappio, mink‰ he viel‰ olivat k‰rsineet miss‰‰n taistelussa indiaaneja vastaan. Cortez palasi tosin voittajana kortteriinsa, mutta t‰m‰ voitto oli Pyrrhus-voitto eik‰ ensink‰‰n ratkaiseva. Se ei mit‰‰n varsinaista muutosta vaikuttanut asiain tilaan. Eik‰ toinenkaan hyˆkk‰ys ulos kortterista, jonka h‰n teki muutaman p‰iv‰n per‰st‰ siit‰, tuottanut mit‰‰n sen enemp‰‰ tulosta. Mexikolaisia taas murhattiin tuhansittain, ja osa kaupunkia poltettiin poroksi; mutta 40 Espanjalaista ja Tlaskalaista kaatui myˆs kuoliaana kent‰lle ja viel‰ paljon enemm‰n haavoittui. Cortez itse sai nuolen vasemman k‰tens‰ l‰pi, ja Espanjalaisten t‰ytyi iltapuolella vet‰yty‰ takaisin pes‰‰ns‰, jota vastaan Mexikolaiset taas seuraavan aamun koittaessa rynt‰siv‰t uusilla sotavoimilla. Uupuneet, osaksi haavoittuneet Espanjalaiset her‰siv‰t uuteen taisteluun, joka alkoi raivosalla hyˆkk‰yksell‰ indiaanien puolelta. Mexikolaiset syˆksyiv‰t tuhansin joukoin kuolemaan rohkeudella, joka kauhistutti uskaliaimpiakin rintoja Espanjalaisten sotajoukossa. Jos olisi Mexikolaisia kaatunut vaikka kuinka suuret laumat, tuli aina uusia sijaan; jota vastoin Cortezilla ei ollut k‰ytett‰viss‰‰n apujoukkoja. Uupumus yksist‰‰n teki t‰mmˆisen taistelun jatkamisen mahdottomaksi. Toisiin keinoihin oli ryhdytt‰v‰. Cortez koki sent‰hden saada Montezumaa n‰ytt‰ytym‰‰n kansalleen ja rauhoittamaan alamaisiaan. Aselepo oli kaikella muotoa saatava, jonka aikana ainakin saataisiin lev‰ht‰‰ liiallisista rasituksista ja hankkia muonavaroja, jotka rupesivat olemaan varsin v‰hiss‰, ja mit‰s ollakkaan! Montezuma keisari oli kai jo kokonaan unohtanut Huitzilopochtlin ja muut jumalansa. H‰n suostui Cortezin ehdoitukseen. H‰n pukeutui valta-arvonsa koko komeuteen. H‰n ripusti yllens‰ kaikki ne koristukset, joita h‰nell‰ juhlallisissa tiloissa oli tapana kantaa. H‰n astui linnoituksen muurille ja n‰ytt‰ytyi kansalleen. Kuni noitasauvalla koskettuna vaikenikin raivoisa joukko. Rummut ja torvet lakkasivat p‰r‰j‰m‰st‰, huuto ja ulvonta taukosi. Jotkut heitt‰ysiv‰t maahankin, niinkuin olivat tottuneet juhlapukuista keisariaan kunnioittamaan. Syv‰ hiljaisuus vallitsi, kun Montezuma ojensi k‰tt‰‰n osoittaakseen aikovansa puhua. Ja Montezuma puhui. H‰n kiitti kansaansa kaikesta uskollisuudesta ja uhraavaisuudesta, josta h‰n n‰in‰ p‰ivin‰ oli n‰hnyt todistuksia, jotka ilahuttivat h‰nen syd‰nt‰‰n. Mutta kovasti oli h‰nt‰ muka myˆskin surettanut n‰hd‰ kansansa uhraavan vertansa turhassa ja tarpeettomassa taistelussa, -- ja h‰n k‰ski taistelevien laskea aseensa maahan. Montezuma parka! H‰v‰istyn sotajumalasi kostonhetki oli tullut. Ja kunnian-arka Huitzilopochtli, jonka arvoa loukkaamaan olit p‰‰st‰nyt muukalaiset maahan, -- kosti sinulle oman kansasi avulla. Hiljaisuutta kesti muutama silm‰nr‰p‰ys keisarin puhuttua. Mutta mit‰‰n tottelemisen merkki‰ ei n‰kynyt. Hiljainen tyytym‰ttˆmyyden murina alkaa, se kasvaa kasvamistaan ja kovenee kovenemistaan, kunnes uudestaan kauhea ulvonta ja huuto kirjavasta ihmistungoksesta halkaisee ilman; vinkuva rankkasade nuolia ja kivi‰ lent‰‰ ylˆs muurille, jossa keisari seisoo; ja ennenkun espanjalaiset ritarit kerke‰v‰t peitt‰m‰‰n h‰nt‰ kiivill‰‰n, vaipuu Montezuma, kuolettavasti haavoitettuna kiven ja kahden nuolen iskusta, ritarivieraittensa k‰sivarsiin. T‰m‰ tapaus vaikutti kuitenkin viel‰ valtavammasti mexikolaiseen v‰kijoukkoon kuin ‰sken keisarin esiintyminen, ja pel‰ten jumalien suuttumusta tuon Aztekien historiassa tavattoman teon johdosta, pakeni kansa nopeammasti kuin oli kiit‰nyt rynn‰kkˆˆn. Espanjalaiset olivat hetkeksi p‰‰sseet vihollisistaan. Haavoittunut keisari vietiin nyt huoneisinsa, ja kaikki tehtiin h‰nen henkens‰ pelastukseksi. Mutta ep‰toivossaan ja puoleksi mielettˆm‰n‰ tuskasta ja surusta sen h‰p‰isev‰n iskun johdosta, joka oli tullut h‰nen osakseen omien alamaisten puolelta, kielt‰ytyi kalman koskettama keisari nauttimasta tarjottuja l‰‰kkeit‰, repi siteet haavoistaan ja torjui luotaan kaiken ravinnon. Pater Olmedo yritti silloin k‰‰nt‰m‰‰n h‰nt‰ Kristin-uskoon, mutta turhaan, ja meid‰n t‰ytyy kunnioittaa onnetonta Montezumaa h‰nen viimeisin‰ hetkin‰‰n. -- Alamaiseni minua halveksivat, -- oli j‰rk‰ht‰m‰ttˆm‰n ruhtinaan vastaus l‰hetyssaarnaajan houkutuksiin, -- mutta min‰ en tahdo halveksia itse‰ni enk‰ pett‰‰ isieni uskoa. -- Kolme p‰iv‰‰ per‰st‰p‰in kuoli Aztekien keisari uskossa jumaliinsa. Sen keisariuuden veriset murhan‰ytelm‰t p‰‰ttyv‰t murhen‰ytelmiin. H‰v‰isty Huitzilopochtli oli kovasti kostanut palvelijalleen, joka ei pystynyt h‰nt‰ puolustamaan; mutta kovan kohtalon kaatama jumalan-palvelija heitti henkens‰ lujassa uskossa tuohon kostajaan ja h‰pe‰n katkera huokaus huulillaan. H‰m‰r‰per‰inen tarina Quetzalkoatlista oli k‰ynyt toteen. Montezuma parka! H‰nelt‰ j‰i eloon monta lasta. Kaksi h‰nen poikaansa hakkasivat Mexikolaiset kuoliaaksi, Espanjalaisten l‰htiess‰ kaupungista. Kolme tyttˆ‰ kastettiin Kristinuskoon. He joutuivat sittemmin naimisiin espanjalaisten miesten kanssa. Yksi poika sai myˆskin, v‰h‰n j‰lkeen is‰ns‰ kuolemaa, kasteen ja nimen Don Pedro de Montezuma. H‰nelle antoi keisari Kaarle Viides kreivin-arvon ja laveat maanalat Uudessa Kastiliassa, jossa h‰nen j‰lkel‰isi‰‰n kuuluu viel‰kin el‰v‰n. VII. Salto de Alvarado. Montezuman menty‰ Manalaan huokasivat Mexikolaiset pari p‰iv‰‰ -- hieman h‰mill‰‰n kohtalosta kovaonnisen keisarin, jonka raivostunut v‰kijoukko oikeutetussa vihassaan oli toimittanut p‰ivilt‰ pois. Mutta pian alkoi ottelu uudestaan ja t‰ll‰ kertaa oikein m‰‰r‰tyn suunnitelman mukaan. Espanjalaisten kortterista viev‰t kadut ja sen ymp‰rill‰ olevien korkeiden rakennusten katot miehitettiin sotilailla, jotka tuon tuostakin tekiv‰t valehyˆkk‰yksi‰ ja pitiv‰t Espanjalaisia alituisessa tyˆss‰. Ja nyt alkaa pitk‰ jakso tuimia tappeluja, joissa toiselta puolen Tenochtitlanin pojat kuolemaa v‰hint‰k‰‰n h‰mm‰stym‰tt‰ uhraavat itsens‰ uhatun is‰nmaan ja vapauden puolesta, mutta toiselta puolen myˆskin Espanjan uskalikot ritarit osoittavat urhoollisuutta ja rohkeutta, jonka vertaista historia tuskin tuntee. Er‰‰n korkean temppelin katolta l‰hell‰ Espanjalaisten kortteria n‰ki heid‰n vihollisensa alas t‰m‰n pihalle, saattaen siten pit‰‰ heit‰ tarkasti silm‰ll‰ ja niinik‰‰n vinguttaa heihin nuolia ja heittokoneita. P‰‰st‰kseen t‰st‰ ik‰v‰st‰ naapurista, k‰ski Cortez Juan de Escobar'in sadan miehen kanssa hyˆk‰t‰ temppeliin ja pist‰‰ se palamaan. Mutta kolme kertaa koetettuaan t‰ytyi Escobarin v‰isty‰. Silloin Cortez itse muutaman rynn‰kkˆosaston etup‰‰ss‰ p‰‰si, kun p‰‰sikin, temppelin laakealle katolle. Mutta t‰‰ll‰ piti paikkaa 500 mexikolaista aatelismiest‰ ja valittua sotilasta. Alkoi hirve‰ kamppaus, jota kesti kolme tuntia. Verta vuoti ja luut ryskyiv‰t. Cortez itse joutui mit‰ suurimpaan vaaraan. Kaksi ylh‰ist‰ aztekil‰ist‰ soturia p‰‰tti uhrata itsens‰ is‰nmaan pelastukseksi vapauttamalla sit‰ sen pahimmasta vihollisesta, Cortezista. Molemmat syˆksiv‰t t‰ss‰ tarkoituksessa ilman aseitta sotap‰‰llikˆn kimppuun, yritt‰en vet‰‰ h‰net muassansa katon rintasuojan yli ja alas syvyyteen. Mutta tuon notkean ja voimakkaan miehen onnistui saada vihollisensa saman kohtalon uhriksi, jonka he olivat aikoneet h‰nelle, ja tavallisella kylm‰verisyydell‰‰n jatkoi Cortez tappelua, joka sitten pian kallistuikin Espanjalaisten eduksi, heid‰n kuitenkin monta rautakouraista miest‰ menetetty‰ns‰. Samalla aikaa tapeltiin myˆskin Takuba-kadulla, josta Mexikolaiset kokivat p‰‰st‰ temppelin miehistˆ‰ auttamaan. T‰st‰ esti heit‰ kuitenkin muuan joukkio Espanjalaisia. Kadulla k‰rsiv‰t niinik‰‰n n‰m‰ kuitenkin melkoisia vahinkoja, ja Cortez riensi, voitettuansa viholliset temppelin katolla, alas omiansa auttamaan. H‰n p‰‰si ratsunsa selk‰‰n. Suuri joukko Mexikolaisia ymp‰rˆi h‰net heti, ja taaskin oli kova vaara tarjona. Fernando herra, kaadettuaan l‰himm‰t ahdistajansa maahan, kannusti kuitenkin hevosensa pois er‰‰lle poikkikadulle. T‰‰ll‰ oli toinen joukkio vihollisia vastassa. Cortez n‰ki miten er‰st‰ h‰nen ritariansa, joka oli revitty ales hevosen-sel‰st‰, vietiin pois vankina. V‰h‰‰k‰‰n arvelematta syˆksee rohkea uskalikko joukkioon, joka n‰hdess‰‰n pel‰tyn sotilaan pakenee, p‰‰st‰en vankinsa irti. T‰m‰ nousee j‰lleen ratsunsa selk‰‰n, ja molemmat ritarit karkaavat peitset tanassa takaisin Takuba-kadulle, jossa sotap‰‰llikkˆ‰ tervehtiv‰t h‰nen joukkonsa riemuhuudot. Seuraus sen p‰iv‰n tapahtumista oli Mexikolaisten pakollinen poistuminen temppelist‰ ja t‰m‰n palo. Mutta t‰m‰ Espanjalaisten etu oli maksanut heille paljon verta, ja asema oli melkein entisill‰‰n; sill‰ temppelin kadotettuansa, varustivat Mexikolaiset kaikki Espanjalaisten kortteriin viev‰t kadut rovituksilla, kokien sill‰ tavoin sulkea heid‰t kokonaan erilleen toripaikoilta. Cortez piti nyt kenraaliensa kansa sotaneuvottelun, ja t‰ss‰ p‰‰tettiin vihdoinkin l‰hte‰ kaupungista pois. Tlaskalassa ko'ottaisiin riitt‰v‰ sotajoukko ja sitten rakennettaisiin joitakuita pienempi‰ laivoja, joista voitaisiin pit‰‰ valtaa j‰rvill‰ ja ahdistaa p‰‰kaupunkia; sill‰ ne kaksi sotapriki‰, jotka Cortez oli valmistellut, olivat Mexikolaiset h‰vitt‰neet jo h‰nen retkell‰‰n Narvaezia vastaan. T‰htien-selitt‰j‰ Botillo kysyi taivaan-kappalten neuvoa, ja ne neuvoivat Espanjalaisia l‰htem‰‰n yˆn aikana. Kaikki valmistukset suoritettiin tuota pikaa ja rakennettiin kuljetettava silta pantavaksi aukkojen poikki siin‰ padossa, joka yhdisti p‰‰kaupungin mannermaahan; sill‰ Mexikolaiset olivat, kuten vakojain kautta saatiin tiet‰‰, poistaneet n‰iden aukkojen poikki johtavat sillat, ja vesi kanavissa oli osaksi syv‰‰. Niin tapahtui siis Espanjalaisten l‰htˆ heid‰n pes‰paikastaan Tenochtitlanin kaupungista syd‰n-yˆn‰ vasten hein‰kuun 2 p:‰‰ v. 1520. Yˆ oli pime‰, kolkko ja sateinen. Kolmessa osastossa marssi sotajoukko ulos kortteristaan ja sitten Takuba-katua alasp‰in, josta hevosv‰ki edellisen‰ p‰iv‰n‰ tekem‰ns‰ hyˆkk‰yksen kautta oli perannut pois rovitukset. Espanjalaiset valitsivat t‰m‰n tien -- joka oli p‰invastainen sit‰, jota he olivat tulleet -- pett‰‰ksens‰ Mexikolaisia; mutta he pettyiv‰t surkeasti itse. Mexikolaiset, jotka tarkasti olivat huomanneet kaikki Espanjalaisten valmistuspuuhat ja arvanneet heid‰n aikeensa, miehittiv‰t hyv‰‰n aikaan kaikki kolme patoa, jotka veiv‰t kaupunkiin, eiv‰tk‰ suinkaan unohtaneet Takuba-patoa. Tuskin olivat Espanjalaiset j‰tt‰neet ensim‰iset kadut ja ensim‰isen pato-aukon taaksensa, kun heid‰n kimppuunsa hyˆkk‰si ‰‰retˆn joukko vihollisia, jotka molemmilta puolen j‰rve‰ veneill‰‰n soutivat padolle p‰in ja ahdistivat Espanjalaisten yhteen-sullottuja rivej‰, joita t‰ll‰ kapealla, keinotekoisella tiell‰ ei mik‰‰n sotataito voinut pelastaa siit‰ hirve‰st‰ tappiosta, joka nyt seurasi. Ensi kertaa lakkasi kaikkinainen komento ja sotakuri Espanjalaisten riveiss‰, ja mit‰ katkerin k‰sikahakka syntyi Mexikolaisten p‰‰ttym‰ttˆmien parvien ja Espanjalaisten kesken -- kaikki kauheassa sekamelskassa. Hakattiin, survottiin, pistettiin ja lyˆtiin ymp‰rilleen mielettˆm‰ll‰ raivolla, milt'ei tuntematta vihollista yst‰v‰st‰; ja jokainen komentosana h‰mmentyi indiaanien hurjiin sotahuutoihin ja heid‰n torviensa tuimaan toitotukseen, jonka v‰list‰ toisinaan jyr‰hti sotajumalan rummun hirve‰ ‰‰ni. Kauheimpana raivosi kamppaus j‰lkijoukossa, jossa Alvarado ja de Leon olivat komentajina. Siin‰ tapahtuva suuri miestappo pakoitti Cortezin ja h‰nen seurue-ritarinsa tekem‰‰n kierroksen ja k‰‰ntym‰‰n takaisin t‰lle osastolle avuksi. De Leon oli jo kaatunut. Alvarado seisoi paljaalla maalla, ainoastaan pieni parvi miehi‰‰n ymp‰rill‰ns‰ ja puolustaen itse‰‰n sadankertaista vihollista vastaan. H‰nen sotaratsunsa, joka ennen kantoi h‰nt‰ niin monessa kuumassa kahakassa, oli nyt kaatunut h‰nen altansa, itse oli h‰n haavoitettuna monesta paikasta ja koki turhaan ko'ota hajonnutta joukkoaan, jota raivoava ja yh‰ lis‰‰ntyv‰ vihollinen ajoi ajamistaan kanavan reunalle. Taistelun alkaessa oli tykistˆst‰ ja pyssyist‰ kyll‰ ollut apua ne kun niittiv‰t maahan sadottain indiaaneja. Mutta mik‰‰n ei en‰‰ voinut hillit‰ n‰iden villitty‰ vihaa. Takarivien pusertamina olivat etummaiset tulleet lyk‰tyiksi tykistˆn luo, karanneet sen kimppuun kuin tuuliaisp‰‰ ja tehneet tuhoa ihmisille ja kanoonille. Niiden espanjalaisten ritarien urhokas hyˆkk‰ys, jotka nyt hevosineen tulivat avuksi, vaikutti hetken pys‰yksen ja antoi heid‰n maamiehilleen aikaa hieman heng‰ht‰m‰‰n ja kokoontumaan. Mutta pian repi heid‰t taas hajalleen vastahyˆky taisteluun palaavia vihollisia, ja Cortez toverineen oli pakoitettu vet‰ytym‰‰n takaisin, jolloin moni h‰nen miehist‰‰n j‰i aaltojen valtaan. Alvarado seisoi tuokion aikaa patoaukon partaalla, ep‰rˆiv‰n‰ katsellen syvyytt‰ allansa ja siin‰ veneineen vilisevi‰ vihollisia. Heitt‰ytyisikˆ h‰n, ilman hevosetta kun oli, veteen keskelle vihollisia veneit‰? Se olisi ollut melkein suorastaan surman suuhun menemist‰. H‰nell‰ ei ollut kuin sekunti miettimisen aikaa. Mutta Alvarado oli v‰kev‰ ja notkeavartinen herra. Ep‰toivo toi yliluonnollista voimaa. Asettaen mahdottoman pitk‰n peitsens‰ alap‰‰n vedess‰ venyv‰‰ hylkyromaa vasten, hypp‰si h‰n hyv‰‰n vauhtiin ja keikahutti itsens‰ tuon kauhean kuilun, tuon hirve‰n hornan-suun yli. Aztekit ja Tlaskalaiset tuijoittivat h‰nehen silm‰t sel‰ll‰‰n. -- Se on totisesti _Tonatiuh!_ Se on auringon poika! Se on p‰iv‰n poika! -- huudettiin heid‰n joukostaan. Aukko oli niin suuri, ett‰ urhokas Diaz, joka hyvin huomasi paikan, sanoo moista hypp‰yst‰ mahdottomaksi kellen tahansa toiselle. Se painui syv‰lle sik‰l‰isten aikalaisten mieleen, ja muisto espanjalaisen ritarin rohkeasta keikkauksesta el‰‰ viel‰ t‰n‰ p‰iv‰n‰kin Mexikon kaupungissa, jossa paikkaa, miss‰ se tapahtui, mainitaan nimell‰ _Salto de Alvarado_ (Alvaradon hypp‰ys). Herkuleen ja Teeseuksen kai olisi kelvannut katsella sen miehen mainiota ‰ks‰np‰ks‰‰. Mutta t‰m‰ yˆ, jonka tuimista tapahtumista emme huoli sen laveammalta kertoa, on Mexikon valloituksen historiassa myˆskin saanut nimen "Surullinen yˆ" -- _La noche triste_. Sen taistelussa menetti 500 Espanjalaista ja 3,000 Tlaskalaista henkens‰, ja ainoastaan v‰h‰inen, surkealta n‰ytt‰v‰ j‰‰nnˆs siit‰ joukosta, jonka etup‰‰ss‰ Cortez oli kulkenut p‰‰kaupunkiin, kokoontui aamulla Takuban kaupunkiin. T‰‰ll‰ oli sotap‰‰llikkˆ, joka yˆll‰ oli taistellut sanomattomalla urhoollisuudella, astunut hevosensa sel‰st‰, ja h‰n n‰htiin istuvan muutaman indiaanilaisen temppelin portailla kasvot k‰siss‰‰n, samalla kun t‰hteet hajonneesta joukosta kulki h‰nen ohitsensa, vaivalla vetyst‰en eteenp‰in katuja pitkin. Tuskin 400 Espanjalaista oli j‰lell‰, ja n‰ist‰ melkein jok'ainoa mies haavoitettuna. Hevosv‰est‰ oli tallella 23 miest‰, tykkiv‰est‰ ei yht‰k‰‰n, ja kaikki kanoonat olivat olleet ja menneet. Ei edes yht‰‰n pyssy‰k‰‰n ollut kauheasta kahakasta pelastunut. Sotilaat olivat heitt‰neet ne luotansa, pysty‰kseen paremmin p‰‰sem‰‰n tiehens‰. Isku oli kovin, mik‰ viel‰ oli kohdannut Cortezia; mutta istuessaan tuossa temppelin rappusilla h‰n ei suinkaan antanut lohduttomalle ep‰toivolle sijaa, vaan -- mietti vain uutta suunnitelmaa Mexikon valtakunnan valloittamiseen. V‰hitellen kokoontui h‰nen ymp‰rilleen siin‰ henkiin j‰‰neet ritarit -- Sandoval, Alvarado, Olid, d'Ordaz, Avila -- ja kaikkein iloksi ihana Marina, jonka ynn‰ muutamain Tlaskalan sotap‰‰llikˆn tytt‰rien kanssa muuan tlaskalainen varjelusv‰ki oli onnellisesti pelastanut pois kahakan kauhistuksesta. Toinenkin tulkki, Aqvilar, oli pelastunut; mutta etenkin ilahutti Cortezia t‰ss‰ paikassa l‰sn‰-olollaan laivan-rakennusmestari Martin Lopez, sill‰ sotap‰‰llikkˆ oli ottanut t‰m‰n uusiin laskuihinsa. H‰n tahtoi, n‰et, p‰‰st‰ Takuba-j‰rven herraksi ja vasta sitten uudestaan ahdistaa p‰‰kaupunkia. Uusia voimia siis vain v‰h‰sen espanjalaisille sotilaille ja uusia apujoukkoja Tlaskalasta! Lyhyk‰isesti lev‰tty‰‰n Takubassa l‰hti Cortez r‰nstyneine joukkoineen pitk‰‰ kiertotiet‰ myˆten marssimaan uskollisten Tlaskalaisten rajoille p‰in. Mutta Tenochtitlanin miehet, jotka olivat imeneet rohkeutta yˆllisest‰ voitostaan, ajoivat Espanjalaisten v‰synytt‰ joukkoa takaa, tehden heille yˆt p‰iv‰t kovaa kiusaa. Niinp‰ tultiin muutamalle m‰elle alla olevan, ahtaaksi solaksi suippenevan laakson partaalla, ja Espanjalaisten tie vei solan l‰vitse. He n‰kiv‰t lukemattoman joukon indiaaneja t‰ytt‰v‰n laakson ja sulkevan heilt‰ tien, ja keskell‰ joukkoa liehui Mexikon valtakunnan lippu, kultalankainen verkko pitk‰n, hˆyhenill‰ koristetun tangon p‰‰ss‰. Espanjalaiset h‰mm‰styiv‰t, mutta Cortez huusi: -- T‰ss' ei ole muu neuvona kuin voitto tai kuolema. -- Ja rohkealla kylm‰verisyydell‰ j‰rjesti uskalikko pikapikaa joukkonsa, antaen samassa k‰skyn hyˆkk‰ykseen. Hevosv‰ki etu- ja j‰lkijoukkona karattiin kuni vimmattu susilauma indiaanien kimppuun, ja n‰iden rivit halkaistiin. Kauhea murhan‰ytelm‰ seurasi, ja Espanjalaiset eteniv‰t etenemist‰‰n. Mutta kaatuneiden Mexikolaisten sijaan tuli yh‰ uusia parvia aukkoja t‰ytt‰m‰‰n, ja Cortezin urhea joukko oli perikadon partaalla. Silloin pist‰‰ h‰nen p‰‰h‰ns‰ vihollisen loistava lippu. -- Tuolla on otettavamme! -- Ja Cortez kannustaa hevosensa, ratsastaa l‰himm‰t vihollisensa kumoon, jakelee kuolettavia iskuja oikealle ja vasemmalle ja on pian indiaanien tiheimm‰ss‰ parvessa. Sandoval, Alvarado, Olid, Avila ja muut, joiden hevoset viel‰ pystyv‰t miest‰ kantamaan, ovat h‰nen kintereiss‰‰n. Cortez pist‰‰ peitsell‰‰n mexikolaisen sotap‰‰llikˆn alas kantotuolilta, jossa t‰m‰ istuu ylh‰isten sotilaiden ymp‰rˆim‰n‰; espanjalainen ritari Juan de Salamanca hypp‰‰ hevosen-sel‰st‰ ja sieppaa vahvalla k‰dell‰‰n lipun, jonka h‰n ojentaa Cortezille. T‰m‰ heiluttaa kultaverkkoa p‰‰ns‰ p‰‰ll‰, -- ja kauhistuksen valtaamina syˆksev‰t indiaanit sikin sokin ulos laaksosta. Valtakunnan lippu kun on menetetty, on myˆskin kaikki menetetty, -- on oppi, jota he n‰kyv‰t ymm‰rt‰v‰n. Mutta Espanjalaiset ja Tlaskalaiset eiv‰t tyydy t‰h‰n, vaan ajavat vuorien v‰liin paenneita vihollisia takaa, tappaen heit‰ sadottain. Semmoinen oli tappelu _Otumban_ luona hein‰kuun 8 p:n‰ 1520. 100,000 Mexikolaisesta oli kaatunut 20,000. Se on tullut yht‰ mainioksi kuin Alvaradon kuuluisa kuperkeikka "Surullisena yˆn‰" ja sopii kerrottavaksi samaan jaksoon. Siin‰ ei en‰‰ vaikuttanut voittoa tykkien peloittava pauke eik‰ pyssyjen salaper‰inen r‰tin‰, vaan tappo tehtiin paljailla aseilla -- miekalla ja peitsell‰. Seuraavana p‰iv‰n‰ saapui Cortezin joukko Tlaskalalan alueelle. Ne Tlaskalaiset, jotka surma-enkeli oli s‰‰st‰nyt, heitt‰ysiv‰t kasvoilleen ja suutelivat ‰idillist‰ maata, jolle he eiv‰t en‰‰ olleet toivoneet saavansa astua. VIII. Quatemozin ja viimeinen ponnistus. Huolimatta niist‰ kaikista onnettomuuksista, joihin valloittajien retkikunta oli joutunut, tervehtiv‰t kelpo Tlaskalaiset heit‰ erinomattain hyv‰ntahtoisesti, ja Cortez puolestaan lahjoitti vapaavallan suurelle neuvostolle jaettavaksi sen melkoisen sotasaaliin, joka oli j‰‰nyt h‰nen k‰siins‰ Otumban tappotanterella. Kovista rasituksista uupuneena vaipui Cortez tautivuoteelle, mutta siit‰kin johti h‰n ja j‰rjesti kaikki toimet. Kivut eiv‰t masentaneet t‰m‰n karaistun miehen toiveita eik‰ h‰nen luottamustaan tulevaisuuteen. Kaksi laivaa l‰hetettiin Hispaniolaan ostamaan hevosia ja pestaamaan v‰ke‰, ja soturien kylliksi lev‰hdetty‰ antoi Cortez heid‰n tehd‰ partioretki‰ Mexikon alueelle, pit‰‰kseen v‰ke‰ns‰ tyˆss‰ ja totuttaakseen sit‰ taasenkin voittoon. Tlaskalaisia harjoitettiin espanjalaisiin sotatemppuihin. Niinik‰‰n perustettiin uusi uutismaa Tepeakilaisten alueelle, joka koski rajoillaan Tlaskalaan, -- sittenkun Cortez useassa kahakassa oli kukistanut t‰m‰n heimokunnan ja viimein tehnyt liiton heid‰n kanssansa. Onnetar rupesi j‰lleen hymyilem‰‰n sankaria vastaan, ja Marinan hell‰n hoidon alaisena toipui h‰n v‰hitellen taudistaan. Aivan aavistamatta tuli lis‰v‰ke‰ espanjalaisista siirtokunnista, jopa Kubastakin. Sik‰l‰inen k‰skynhaltia, Velasquez, oli, n‰et, kahdella laivalla l‰hett‰nyt apuv‰ke‰ Narvaezille, jonka kohtaloa h‰n ei tuntenut, ja t‰m‰ apuv‰ki meni arvelematta Cortezin puolelle. V‰h‰‰ myˆhemmin saapui Vera Cruziin muutamain espanjalaisten kauppiaiden ev‰st‰m‰, sotatarpeilla ja muonavaroilla lastattu laiva, jonka Cortez osti ja jonka miehistˆ meni h‰nen palvelukseensa. Viimein tuli toinen toisensa per‰st‰ kolme suurempaa laivaa, jotka Espanjan k‰skynhaltia Jamaika-saarella oli l‰hett‰nyt lˆytˆretkelle. N‰m‰ laivat toivat muassaan 17 hevosta ja 120 miest‰ jalkav‰ke‰ kolmen katteinin johtamina. Cortezin maine oli jo levinnyt kaikkiin siirtokuntiin, ja katteinit tarjoutuivat h‰nen palvelukseensa. Kuusi kuukautta siit‰, kun h‰n oli palannut pois Mexikon valtakunnan p‰‰kaupungista, komensi Cortez sotajoukkoa, jossa oli 600 miest‰ espanjalaista jalkav‰ke‰, 40 ratsumiest‰ ja 60,000 indiaania, enimm‰kseen Tlaskalasta, miehuullisen Xikotenkatlen johdon alla. N‰ist‰ apujoukoista k‰ytettiin monta tuhatta kuljettamaan niiden laivojen eri osia ja aineksia, jotka Martin Lopez t‰ll‰ aikaa oli rakentanut Tlaskalassa ja jotka taasen olivat liitett‰v‰t kokoon Tezkuko-j‰rven rannoilla, -- sek‰ siirtokunnista saatujen tykkien kuljettamiseen. Uudelle matkalle otettiin mukaan 15 kanoonaa. Ja siten varustettuna samosi valloittaja-joukko taas Aztekien alueelle ja saapui, kun saapuikin, kuusi p‰iv‰‰ marssittuansa Tezkukon kaupunkiin, joka sijaitsi samannimisen j‰rven rannalla, noin 3 maantiet. penikulmaa p‰‰kaupungista. Sotap‰‰llikkˆ p‰‰tti tehd‰ tuon paikan yritystens‰ l‰htˆpisteeksi ja liitt‰‰ kokoon sotaprikit, jotka -- 13 luvultaan -- siis nyt t‰‰ll‰ uudestaan pantiin teloille ja taklattiin euroopalaiseen tapaan. T‰ll'aikaa laski Cortez valtansa alle suuret, j‰rven ymp‰rill‰ olevat kyl‰t ja kaupungit, ja monta oivallista ottelua siin‰ kestettiin Mexikolaisten kanssa, jotka tappelivat kuin miehet, pit‰en pontevasti puoltansa tyydytt‰m‰ttˆmi‰ kuokkavieraitaan vastaan. Mexikon valta-istuimella ei en‰‰ istunut mik‰‰n taika-uskoinen Montezuma pelk‰‰m‰ss‰ valkoisen Quetzalkoatlin j‰lkel‰isi‰, eik‰ Mexikon kansa en‰‰ h‰mm‰stynyt merentakaisia miehi‰ kuin vaaleita kummituksia, ja pelko oli kyll‰ ainakin kaukana Tenochtitlanin poikien povesta. Aztekien uusi keisari, Montezuman v‰vy Quatemozin oli viidenkolmatta vuotinen nuori mies, urhokas, rohkea, valmiina vastustamaan valtakuntansa vihollisia ja kannattamaan sukunsa kunniaa. Saatuaan tiet‰‰ ett‰ Cortezilla oli aikomus palata takaisin p‰‰kaupunkiin, l‰hetti h‰n t‰‰lt‰ pois melkein kaikki naiset ja lapset, ja l‰hikaupungeista ja -kylist‰ kutsuttiin asekuntoiset miehet Tenochtitlanin kaupunkia puolustamaan, patosillat poistettiin ja aukoille tehtiin lujat vallitukset. Suuri joukko veneit‰ hankittiin, joiden oli m‰‰r‰n‰ ahdistaa vihollisia, jos n‰m‰, kuten arvattiin, yritt‰isiv‰t rynn‰t‰ vallituksia vastaan. Paitsi n‰it‰ varustuksia p‰‰kaupungin puolustukseksi j‰rjestettiin myˆskin liikkuva armeija, jonka oli m‰‰r‰ vastustaa Espanjalaisia miss‰ ikin‰ n‰m‰ hyˆkk‰isiv‰t. T‰m‰n liikkuvan armeijan kanssa tˆrm‰si Cortez yhteen, hyˆk‰tess‰‰n Takubaa vastaan, joka, kuten muistanemme, oli mannermaalla, josta Takuba-pato alkoi. Pian saatiin kokea ett‰ t‰t‰ joukkoa el‰hytti erinomattain sotainen henki. Se taisteli sankariuudella, joka toi sen keisarille kunniaa, ja espanjalainen p‰‰llikkˆ tuli tekem‰‰n jokseenkin ep‰miellytt‰vi‰ vertauksia menneiden ja nykyisten hetkien v‰lill‰. Takuban luona t‰ytyi, n‰et, Espanjalaisten per‰yty‰; ja yritys t‰t‰ kaupunkia vastaan, joka oli ik‰‰skuin padon ja p‰‰kaupungin avaimena, j‰tettiin toistaiseksi sikseen. T‰m‰ tappio oli tosin Espanjalaisille varsin onneton, mutta sit‰ seurasi kohta per‰st‰p‰in heille onnellinen tapaus. Espanjan hallitus Hispaniolassa l‰hetti, n‰et, Cortezille avuksi 200 miest‰ jalkav‰ke‰ ja 80 ratsumiest‰. N‰m‰ lis‰voimat saatuansa jatkoi Cortez ymp‰rˆivien kylien valloittamista; mutta jokainen kyl‰ maksoi h‰nelle kovat kahakat. Tenochtitlanin miehet puolustivat itse‰‰n jalopeuran uljuudella, ja jokainen jalansija maasta vaati tuimaa taistelua. Muutamassa t‰mmˆisess‰ tappelussa, joita joka p‰iv‰ oli useampia, joutui taasen Cortez persoonalliseen vaaraan, joka vasta viimeisell‰ hetkell‰ voitettiin. Tavallisella uhkarohkeudellaan oli h‰n syˆssyt muutaman vihollis-parven keskeen ja hevosensa kaatuessa h‰nen kanssaan joutunut v‰kivoiman valtaan. H‰n ei en‰‰ p‰‰ssyt pystyyn, ja viholliset kantoivat h‰nt‰ riemusaatossa pois, uhrattavaksi niille jumalille, joita h‰n oli soimannut, -- kohtalo, joka tuli kaikkein Espanjalaisten omaksi, jotka joutuivat el‰vin‰ Mexikolaisten k‰siin. Sill‰ tavoin n‰kyiv‰t nyt Cortezinkin p‰iv‰t p‰‰ttyv‰n. Mutta t‰ss‰ vaarallisessa hetkess‰ tulee muuan mies urhoollisista Tlaskalaisista h‰nen pelastajakseen. "Kuin mets‰ns‰ villi tiikerikissa" karkaa t‰m‰ sotap‰‰llikˆn ahdistajien kimppuun. Cortez p‰‰see irti, ravistelee viholliset niskoiltansa ja kirkaisee sotahuutonsa, jolloin pian nelist‰‰ paikalle ratsuparvi, joka peitset tanassa halkaisee vihollisjoukon ja vapauttaa p‰‰llikkˆns‰. Tuskin oli Cortez p‰‰ssyt t‰st‰ pulmasta, ennenkun h‰nt‰ uhkasi toinen, vaikka vallan toista laatua. Muutamain retkikunnassa palvelevien Narvaezin sotamiesten kesken oli, n‰et, syntynyt ilke‰ salaliitto, jonka tarkoituksena oli murhata Cortez ja h‰nen uskollisimmat ritarinsa, Sandoval, Alvarado, Olid ja muutamat muut. Narvaezin miehet olivat t‰h‰n saakka varsin v‰h‰n saaneet nauttia niit‰ makean-leiv‰n p‰ivi‰, joita he olivat uneksineet, ja sent‰hden ainoastaan vastenmielisesti seuranneet Cortezia uudelle retkelle p‰‰kaupunkiin. Aiottu piiritys suututti heit‰ kovasti, se kun muka vain oli tyhm‰nrohkean uskalikon mielettˆmi‰ hullutuksia. Salaliittolaisten hommaa johti muuan Antonio de Villafagna, tavallinen sotamies Velasquezin puolueesta. H‰nen kortterissaan pitiv‰t tyytym‰ttˆm‰t kokouksiaan. Niin p‰‰tettiin siis murhata mainitut herrat, koroittaa p‰‰llikˆksi muuan Francisco Verdugo ja antaa Villafagnalle suuri-arvoinen virka, jolloin tietysti sitten teht‰isiin tyhm‰st‰ retkest‰ loppu ja j‰‰t‰isiin asumaan johonkin kunnolliseen siirtopaikkaan. Liittolaisten aikomus oli karata sotap‰‰llikˆn p‰‰lle h‰nen istuessaan etevimp‰in upseeriensa kanssa ruokapˆyd‰ss‰, jolloin h‰nelle ensiksi ojennettaisiin k‰‰ry Vera Cruz'ista muka tulleita kirjeit‰. Liittolaiset haluaisivat saada kuullakseen uutisia is‰nmaasta, hyˆkk‰isiv‰t Cortezin avatessa kirjek‰‰ry‰ h‰nen kimppuunsa ja pist‰isiv‰t h‰net ynn‰ mainittujen ritarien kanssa kuoliaaksi. Kapinoitsijat olivat vehkeest‰‰n tehneet kirjallisen sopimuksen, jonka kautta Villafagna tunnustettiin sen esimieheksi ja toiset nimikirjoituksellaan suostuivat h‰nt‰ tottelemaan. Mutta koko puuha meni myttyyn. Muuan liittolainen sai omantunnon vaivoja ja k‰vi illalla ennen hankkeen toimeenpanemiseksi m‰‰r‰tty‰ p‰iv‰‰ ilmoittamassa Cortezille koko juonen. Cortez riensi suoraa p‰‰t‰ muutamain upseerien kanssa Villafagnan kortteriin, jossa t‰m‰ heti pantiin kahleisin. Sopimuskirja saatiin ilmi, ja surulla ja katkeruudella luki Cortez liittolaisten nimiluetteloa. Siin‰ oli h‰nen h‰mm‰styksekseen miehi‰, joihin h‰n t‰h‰n saakka oli ehdottomasti luottanut. Villafagna tunnusti rikoksensa, ja viel‰ samana yˆn‰ hirtettiin h‰n Cortezin k‰skyst‰ oman ikkunansa ulkopuolella. Kaikki muut salaliittolaiset s‰‰stettiin, sill‰ v‰ke‰ ei ollut liiaksi, ja Cortez osasi, kun niin tarvittiin, k‰ytt‰‰ lempeytt‰. Er‰‰ss‰ kirjeess‰‰n keisari Kaarle V:lle valittaa h‰n kuitenkin myˆhemmin muutamain miestens‰ ep‰luotettavuutta. Villafagna ansaitsi rangaistuksensa, eik‰ h‰n voi meiss‰ s‰‰li‰ her‰tt‰‰. Mutta toisin silmin t‰ytyy meid‰n katsoa er‰st‰ miest‰, jonka el‰m‰nlanka melkein samaan aikaan katkaistiin. Muistamme kunnollisten Tlaskalaisten kelpo sotap‰‰llikkˆ‰, urhokasta Xikotenkatlea. Muistanemme miten t‰m‰ is‰nmaatansa rakastava mies ensiksi oli, ponnistaen viimeisetkin voimansa, kokenut puolustaa vapaavaltiota Espanjalaisia vastaan, miten h‰n, kun h‰nen maamiestens‰ kaikki toiveet olivat rauenneet, viel‰kin tarjoutui sotimaan, miten h‰n sitten pyysi saada j‰‰d‰ panttivangiksi Cortezin leiriin, takaukseksi Espanjalaisten turvallisuudesta Tlaskalassa, miten h‰n vihdoin, lainkuuliaisena kansalaisena, noudatti vapaavaltion neuvoskunnan k‰sky‰ ja pysyi Tlaskalan sotajoukon johtajana, kun t‰m‰, nyt Cortezin joukkoon liittyneen‰, l‰hti k‰si k‰dess‰ sen kanssa sotaretkelle Mexikoon. Aztekit tosin olivat Tlaskalan verivihollisia, mutta merkillist‰ ei ensink‰‰n ole, jos Xikotenkatlen jalo ylpeys ja h‰nen kansansa syrj‰ytetty sija t‰ss‰ valloitussodassa olisi synnytt‰nyt h‰nen p‰‰h‰ns‰ itsen‰isyyden tuumia. Xikotenkatlella oli varmaankin yht‰ suuri syy vihata Espanjalaisia kuin Aztekeja. Tuhansittain h‰nen kansalaisiaan uhrattiin t‰ss‰ sodassa ainoastaan Espanjalaisten kullanhimon tyydytt‰miseksi. H‰nell‰, Xikotenkatlella, oli kyll‰ sodan-syyt‰ Mexikolaisia vastaan, jotka uhkasivat h‰nen kansansa itsen‰isyytt‰, mutta mit‰ syyt‰ siihen sotaan oli oikeastaan Cortezilla? Ja kenp‰ takaisi ett'ei, kun Mexiko olisi valloitettu, pian sen j‰lkeen tulisi Tlaskalan vuoro? Xikotenkatl oli varmaankin huomannut ett'ei Espanjalaisten lupauksiin ollut paljon luottamista. Jos kenk‰‰n, niin osasivat he k‰ytt‰‰ petosta ja kavaluutta. Pitikˆ nyt Tlaskalan vapautta rakastavan kansan olla ikuisena v‰likappaleena Espanjalaisten k‰siss‰ inhoittavan kullanhimon tyydytt‰miseksi ja sitten, kun ei sit‰ en‰‰ tarvittaisi, itse ehk‰ joutua saman kohtalon alaiseksi kuin Aztekien kansakunta, joka Espanjalaisiin n‰hden oli ihan syytˆn? Eip‰ ensink‰‰n kummeksittavaa, jos t‰mmˆiset ajatukset olisivat liikkuneet Tlaskalan kunnollisen sotap‰‰llikˆn p‰‰ss‰. Mutta oli miten oli, Cortez oli viisas herra ja katsoi t‰t‰ kelpo miest‰ ep‰luulolla. Xikotenkatl oli ehk‰ vaarallinen kilpailija. H‰nt‰ syytettiin petollisuudesta, koska h‰n -- kuten v‰itettiin -- yritti kehoittamaan Tlaskalaisia sotilaitaan luopumaan Espanjalaisista, tuosta merentakaisesta seikkailijajoukosta, joka ei muuta etsinyt kuin kultaa. Cortez siis ilmoitti Tlaskalan korkealle neuvostolle ett‰ Xikotenkatl oli kavaltaja ja pyysi -- viisaasti kyll‰ tarpeellista muodollisuutta noudattaen -- saadaksensa h‰nt‰ sopivalla tavalla rangaista. Lupa lieneekin tullut, ja osasto Espanjalaisia l‰hetettiin Xikotenkatlen kortteriin h‰nt‰ vangitsemaan. Mutta urhokas Tlaskalainen, joka pian huomasi ett‰ h‰nt‰ tultiin hirtt‰m‰‰n, teki vastarintaa ja taisteli kunnes kaatui, -- kaatui todellisena sankarina miekka k‰dess‰‰n, jalon veren vuotaessa pontevasta povesta. Muutamain l‰hteiden mukaan hirtettiin sitten Cortezin k‰skyst‰ h‰nen kuollut ruumiinsa Tezkukon torilla. Se oli surma Tlaskalan suuren poi'an. Mutta Fernando Cortez l‰hestyi p‰‰m‰‰r‰‰ns‰. Huhtikuun 28 p:n‰ 1521 oli sotaprikit saatu valmiiksi, ja pyh‰ herra Olmedo ne vihki pyh‰‰n tarkoitukseen, antaen niille kasteessa nimet. Nuo kolmetoista kˆmpelˆ‰, mutta lujaa alusta saivat sitten kukin kanoonansa ja miehistˆns‰, 25 Espanjalaista ja 12 indiaania kukin. Aztekien uusi keisari, joka kyll‰ ymm‰rsi kuinka turmiolliseksi tuo laivasto k‰visi, oli sill'aikaa puolestaan myˆskin ryhtynyt varokeinoihin. Quatemozin oli, n‰et, ko'onnut suuren joukon veneit‰, ja tuskin pullistivat sotaprikit purjeensa j‰rvell‰, ennenkun t‰m‰ peittyi ‰‰rettˆm‰st‰ joukosta indiaanien pieni‰ pursia, jotka rupesivat ahdistamaan Cortezin laivastoa ‰k‰isesti kuin ampiaiset kaikilta tahoilta. Mutta Quatemozinin toiveet raukesivat ennen pitk‰‰ tyhjiin. H‰nen kanoottejansa seilattiin ja ammuttiin joukottain upoksiin. Espanjalaiset olivat Tezkuko-j‰rven haltioina. T‰m‰n t‰rke‰n voiton saatuansa alkoi Cortez sulkea p‰‰kaupungin pois yhteydest‰ muun maailman kanssa. H‰n miehitti ne kolme patoa, jotka veiv‰t manterelle, sotajoukollaan, joka t‰t‰ tarkoitusta varten jaettiin kolmeen osastoon. Ensim‰isess‰, joka miehitti Takuba-padon, oli 30 ratsumiest‰, 68 miest‰ espanjalaista jalkav‰ke‰ ja 25,000 Tlaskalaista, joita komensi mainio keikari Alvarado. Toisia osastoja, jotka olivat voimiltaan melkein samanv‰kiset kuin t‰m‰, johtivat Sandoval ja Olid. Itse piti Cortez ylikomentoa laivastossa, jonka tuli auttaa eri maaosastoja kulkemalla pitkin patojen reunavett‰ ja ampumalla vihollisparveen, samalla kun sanotut osastot eteniv‰t itse patoja pitkin. Nuo kolme osastoa asettuivat nyt paikoilleen, ja hyˆkk‰ys alkoi. Espanjalaiset ampuivat ensiksi kanoonillaan Mexikolaisten patovallitukset maahan, ja Tenochtitlanin miehet vet‰ytyiv‰t takaisin kaupunkiin, johon Espanjalaisetkin heti ensim‰isiss‰ hyˆkk‰yksiss‰‰n tunkeusivat. Mutta jaettuna kun olivat usealle taholle, oli n‰iden mahdotonta s‰ilytt‰‰ asemaansa, ja illalla vet‰ytyiv‰t hekin j‰lleen entisille paikoilleen. Mexikolaiset siis taas tulivat esille ja panivat vallituksensa uudestaan kuntoon, purkaen niinik‰‰n j‰lleen auki pato-aukot, jotka Espanjalaiset olivat t‰ytt‰neet umpeen. Yh‰ uusitut yritykset valloittajien puolelta onnistui yht‰ huonosti. He eiv‰t saaneet jalansijaa tuossa suuressa kaupungissa, jota sotaisa armeija miehitti. Kokonaisen kuukauden ajan kest‰v‰n piirityksen per‰st‰ olivat Espanjalaiset tosin tappaneet tuhansittain indiaaneja, mutta p‰‰sem‰tt‰ p‰‰maaliaan l‰hemm‰ksi; ja heid‰n intonsa n‰kyi jo laimenevan. T‰st‰ pinteest‰ p‰‰st‰ksens‰ koki Cortez saada Quatemozinin hyv‰ll‰ taipumaan. Mutta Quatemozin keisari ei ollutkaan mik‰‰n Montezuma, ja harmilla -- oikeutetulla harmilla, t‰ytyy meid‰n lis‰t‰ -- hylk‰si h‰n kaikki Espanjalaisten esitykset rupeemaan heid‰n kuninkaansa l‰‰nitysmieheksi, kuten taika-uskoinen Montezuma heikkoudessaan oli tehnyt. Quatemozin kyll‰ ymm‰rsi mit‰ tuommoinen vasallitila n‰kyi merkitsev‰n. -- Mit‰ teill‰ on Tenochtitlanissa tekemist‰, te h‰vyttˆm‰t valkoiset kuokkavieraat? T‰m‰n vastauksen kuultuansa, p‰‰tti Cortez, kun ei en‰‰ muu ollut neuvona ja pyh‰ tarkoitus sittenkin mill‰ hinnalla hyv‰ns‰ oli saavutettava, tehd‰ p‰‰rynn‰kˆn kaupunkia vastaan, ja sotap‰‰llikkˆ l‰hti itse Olidin osastoon vied‰kseen t‰t‰ taisteluun. Sandoval ja Alvarado saivat k‰skyn ryhty‰ rynn‰kkˆˆn samall'aikaa. Ja nyt alkaa viimeinen ponnistus molemmin puolin, kauhea ja katkera teurastus, jonka kest‰ess‰ meid‰n t‰ytyy ihmetell‰ yht‰ hyvin Quatemozinin ja h‰nen kansansa urhoollisuutta ja "uskollisuutta kuolemaan asti" kuin erityisi‰ urostˆit‰ Espanjalaisten puolelta, muistaessamme kuitenkin ett‰ Quatemozin kansansa kanssa -- milt‰ kannalta hyv‰ns‰ asiaa katselemmekin -- taisteli paremman asian puolesta kuin Cortez ja h‰nen kullanhimoinen joukkionsa. Hyˆkk‰ys alkoi Espanjalaisten kaikkien osastojen puolelta suurella voimalla, ja sit‰ s‰esti pontevat paukaukset sotaprikeist‰, jotka molemmin puolin patoja tunkeusivat kohti kaupunkia. Cortez ja Olid murtausi sitten, pyssymiehet etup‰‰ss‰, sis‰‰n yhdelle kadulle, jossa kauhea kamppaus seurasi, kun Mexikolaiset talojen laakeilta katoilta lenn‰ttiv‰t tuiman tuiskun heitto-aseita vihollistensa niskoille ja joka haaralta syˆksiv‰t esiin p‰‰ttym‰ttˆmiss‰ parvissa. Samall'aikaa samosi toinen joukkio Olidin osastosta eteenp‰in toista, rinnakkain viev‰‰ katua, Julian Alderete nimisen alip‰‰llikˆn johdolla. N‰iden molempain joukkojen tuli, sik‰li kun eteniv‰t, t‰ytt‰‰ umpeen pato-aukot, joita katuja leikkelev‰t kanavat muodostivat, -- jotta h‰t‰tilassa tarpeellinen paluumatka pysyisi turvattuna. Mutta Alderete unohti kamppauksen kuumassa t‰m‰n varokeinon. Vasta kun molemmat joukot olivat tunkeuneet kauvas kaupungin sis‰‰n, sai Cortez tiedon t‰st‰ huolimattomuudesta, mutta liian myˆh‰‰n voidakseen sit‰ parantaa. Muutaman sotajoukon kanssa nelisti h‰n takaisin, antaakseen niiden tlaskalaisten apujoukkojen, jotka h‰nt‰ seurasivat, t‰ytt‰‰ kanavat umpeen; mutta Mexikolaiset olivat jo miehitt‰neet asianomaiset aukot, ja paluuretki oli katkaistuna. Ei ollut muu neuvona kuin tunkeminen eteenp‰in aljettua tiet‰ syvemm‰lle kaupungin sis‰‰n, jossa ehk‰ p‰‰st‰isiin yhtym‰‰n Sandovalin ja Alvaradon osastoihin. Mutta sanoma siit‰, ett‰ paluumatka oli katkaistuna, her‰tti h‰mm‰styst‰ ja kauhua sotamiehiss‰, samalla kun se leimahutti Mexikolaisten rohkeuden hurjaksi raivoksi, jota viel‰kin yllytti sotarummun julma jyrin‰, joka kutsui kansaa taisteluun jumalien puolesta, ja Quatemozinin torven kamala kaiku, jota saatiin kuulla ainoastaan kovimmassa h‰d‰ss‰. Kuni mielettˆmin‰ rynt‰siv‰t Tenochtitlanin miehet vihollistansa vastaan, pelk‰‰m‰tt‰ sen tuliputkia tai ratsuja, ja t‰m‰ hirve‰ hyˆkk‰ys sai, kun saikin, Espanjalaiset per‰ytym‰‰n. Ja nyt uudistuivat melkein "surullisen yˆn" surkeat n‰ytelm‰t. J‰rjestys ja puolustus lakkasi, sotap‰‰llikˆn k‰skyt kaikuivat, mutta kuuroille korville, ja paluuretki katuja pitkin k‰vi hurjaksi pakojuoksuksi, jossa 60 Espanjalaista ja yli 1,000 Tlaskalaista heitti henkens‰. Suurin osa n‰it‰ hukkui tai tapettiin yritt‰ess‰‰n yli kanavain, jotka v‰hitellen, niinkuin Surun yˆn‰, t‰yttyiv‰t ruumiilla ja sotakaluilla, joista muodostui hirvitt‰v‰ silta. Sit‰ myˆten samosivat per‰st‰p‰in kiit‰v‰t parvet poikki, ja se sai sittemmin Espanjalaisten kesken nimekseen "Surun silta". Cortez itse kulki viimeisen‰ leveimm‰n kanava-aukon poikki, jossa temmellys ja kuolema raivosi kauheimmillaan. H‰n koki pys‰ytt‰‰ vihollista, antaakseen v‰elleen aikaa p‰‰sem‰‰n paikasta yli, mutta joutui itse hurjassa k‰sikahakassa temmatuksi hevosen-sel‰st‰. Koko p‰‰kaupungin v‰estˆ tunsi h‰net, ja siin‰ lenn‰tet‰‰n h‰nt‰ vastaan kaikki nuolet ja heitto-aseet, jotka kuitenkin kimmahtavat takaisin h‰nen ter‰ksisest‰ kyp‰r‰st‰‰n ja rautapaidastaan. Mutta Mexikolaisten pit‰‰ mill‰ hinnalla hyv‰ns‰ saada t‰m‰ kallisarvoinen saalis haltuunsa, ja kuusi aztekilaista p‰‰llikkˆ‰ syˆksee kuni kiila Cortezia ymp‰rˆiv‰‰n pieneen parveen. He p‰‰sev‰t vihatun vihollisp‰‰llikˆn kimppuun, tempaisevat h‰net maahan, ja Cortezin kuolema n‰ytt‰‰ taatulta asialta. Indiaanit kajahuttavat kirkuvan riemuhuudon ja laahaavat kaatunutta sankaria muassaan. Mutta silloin syˆksee espanjalainen ratsumies Cristobal de Olea noiden kuuden Mexikolaisen p‰‰lle, hakkaa k‰sivarren poikki yhdelt‰ ja pist‰‰ miekkansa toisen l‰vitse. Toinen espanjalainen, nimelt‰‰n Lerma, ja muuan tlaskalainen p‰‰llikkˆ rient‰‰ avuksi. Cortez p‰‰see j‰lleen jaloilleen ja pystyy uudestaan taisteluun. Cristobal de Olea kaatuu, ja vihollinen syˆksee lis‰tyin voimin noiden kahden miehen kimppuun. Mutta kesken temmellyst‰ saapi muuan espanjalainen aatelismies, Francisco Gusman, joka palvelee page'na Cortezin luona, saatetuksi h‰nelle hevosen, jonka selk‰‰n Cortez keikahtaa. Urhoollinen palvelija joutuu uskollisuutensa uhriksi: viholliset laahaavat h‰net pois uhrattavaksi Huitzilopochtlille. Mutta Espanjalaisten sotap‰‰llikkˆ on pelastettu, vaikka haavoittuneena. H‰n kokoo kuni tuulessa ymp‰rilleen joukon ratsumiehi‰ ja pyssysoturia, joilla h‰n pys‰ytt‰‰ vihollisen, saattaa pakeneville hieman aikaa ja toimittaa n‰m‰ jommoisessakin j‰rjestyksess‰ ulos kaupungista. Se oli Cortezille kelpo tappio. Ja samaan aikaan tulevat sek‰ Alvarado ett‰ Sandoval -- hirmuisessa hyˆkk‰yksess‰ Mexikolaisten puolelta -- pakoitetuiksi per‰ytym‰‰n, j‰tt‰en j‰lkeens‰ kuolleita ja haavoitettuja pitkin katuja. Niinik‰‰n menetettiin kaksi tykki‰ ja seitsem‰n hevosta. Surullista yˆt‰ l‰hinn‰ oli t‰m‰ tuntuvin tappio, mink‰ Espanjalaiset viel‰ olivat saaneet, ja yleinen alakuloisuus vallitsi siin‰ voitetussa sotajoukossa, joka illalla kokoontui kaupungin ulkopuolelle. Mutta viel‰ tapahtui jotakin, joka heille osoitti ett‰ Aztekien sotajumala piti p‰‰t‰ns‰ pystyss‰. Jos -- kuten jo olemme n‰hneet ja pian saamme uudestaan n‰hd‰ -- se varsin hyvin soveltui Cortezin uskontoon, ett‰ h‰n poltatti vihollisiaan el‰v‰lt‰, niin pitiv‰t toiselta puolen Aztetitkin kiinni tavoistaan. 62 Espanjalaista ja joukko Tlaskalaisia olivat joutuneet el‰vin‰ Mexikolaisten k‰siin. Huitzilopochtlin hirve‰ss‰ voittojuhlassa heittiv‰t nyt n‰m‰ onnettomat vangit henkens‰ siten, ett‰ heid‰n el‰v‰st‰ ruumiistaan leikattiin syd‰n rinnasta, ja uhrien h‰t‰huudot kuuluivat Espanjalaisten etuvahteihin asti. Mik‰ kuolemantapa muuten on uhrille parempi tai pahempi ja osoittaa enemm‰n raakuutta tai enemm‰n sivistyst‰ tappajassa -- syd‰men leikkaus ulos uhrin ruumiista vaiko polttaminen hiljaisella tulella --, p‰‰tt‰kˆˆt asiantuntijat ja -- asianomaiset jumalat. Se vain pysyy varmana, ett‰ hartaushetki‰ ovat n‰m‰ t‰mmˆiset n‰ytelm‰t niin hyvin yhdess‰ kuin toisessakin uskonnossa; ja tuore hˆyry Aztekien uhrien ulos-leikatuista syd‰mist‰ lienee yht‰ otollinen taivaalle kuin savu inkvisitionin kaikista polttorovioista, joilla tuhansittain kerettil‰isi‰ n‰ist‰ samoista ajoista alkaen poltetaan oikea-uskoisen Kristikunnan kunniaksi. Tuntuvan tappion per‰st‰ oli Espanjalaisten pakko lev‰ht‰‰ muutamia p‰ivi‰. Haavoitettuja hoidettiin ja uusia voimia ko'ottiin; pari pienemp‰‰ hyˆkk‰yst‰ Mexikolaisten puolelta torjuttiin. Mutta Tenochtitlanissa vietettiin n‰m‰ p‰iv‰t tanssilla ja laululla, sill‰ papit olivat ennustaneet ett‰ merentakaiset kuokkavieraat kahdeksan p‰iv‰n kuluttua olisivat hukassa, koska muka sotajumala nyt oli lepytetty sen uhriveren paljouden kautta, joka oli vuotanut h‰nen alttarillaan. T‰m‰ ennustus, joka t‰ytti p‰‰kaupungin harrasuskoiset asukkaat sanomattomalla ilolla, tuli pian yleisesti tunnetuksi myˆskin Espanjalaisten leiriss‰ ja vaikutti siell‰ huonosti salattua h‰mm‰styst‰ indiaanilaisen apuv‰en suuressa joukossa. V‰hitellen hiipi heit‰ tuhat toisensa per‰st‰ leirist‰ pois, ja parin p‰iv‰n kuluttua oli tallella ainoastaan pieni joukkokunta Tlaskalaisia, jotka oleskelivat sotap‰‰llikˆn osastossa. T‰m‰ onnettomuus oli toistaiseksi Espanjalaisille kovempi kuin itse tappio "Surun sillan" luona. Kaikki n‰ytti nyt olevan hukassa, sill‰ mit‰ olisi j‰lelle-j‰‰nyt pieni parvikunta Espanjalaisia toki voinut rikastoiveisilla sotilailla t‰ytetty‰ Tenochtitlanin kaupunkia vastaan. Heill‰ oli kylliksi tekemist‰ asemainsa puolustamisessa. Mutta sen he tekiv‰tkin, haavoistaan huolimatta, ihmetelt‰v‰ll‰ sankariuudella. T‰ll'aikaa kului Aztekien pappien m‰‰r‰‰m‰ aika umpeen, heid‰n ennustuksensa k‰ym‰tt‰ toteen; ja huhu t‰st‰ asianhaarasta levisi salaman nopeudella, mutta aivan vastakkaisella vaikutuksella kuin ‰skeinen ennustus itse. Tlaskalaiset ja muut p‰‰llikˆt, jotka uskollisesti olivat pysyneet Cortezin luona, l‰hettiv‰t heti sanan ennustuksen raukenemisesta kotiinp‰in palaaville heimolaisilleen, jotka -- kovin ‰keiss‰‰n siit‰, ett‰ Mexikolaisten oli onnistunut heit‰ pett‰‰, ja h‰peiss‰‰n herkk‰-uskoisuudestaan -- noudattivat p‰‰llikkˆjens‰ kutsuntaa ja palasivat takaisin armeijaan. Muitakin l‰hiheimoja, jotka ainoastaan vastenmielisesti olivat kantaneet Aztekien rasittavaa iest‰, yhtyi t‰m‰n per‰st‰ Espanjalaisiin; ja tuo papillinen profetia, joka n‰ytti tuottavan tuhoa ja perikatoa Cortezille, vaikutti lopulta p‰in vastoin h‰nen voimansa vahvistumiseksi aivan odottamattomassa m‰‰r‰ss‰. Muutaman p‰iv‰n per‰st‰ oli l‰hes 150,000 indiaanilaista soturia kokoontunut Cortezin ymp‰rille ja p‰‰kaupunki Tenochtitlan pahemmassa piirityksess‰ kuin koskaan ennen. Tezkuko-j‰rven vesi on suolaista, ja kaupunki sai juomatarpeensa vesijohtojen kautta ymp‰ristˆn j‰rvist‰, jotka olivat hyv‰n matkan p‰‰ss‰ kaupungista. N‰m‰ vesijohdot oli suljettu jo piirityksen ensi aikana, ja p‰iv‰ p‰iv‰lt‰ yltyi nyt ravinto-aineiden puute h‰t‰‰ntyneess‰ kaupungissa. Saatuaan katkeran opetuksen edellisest‰ katukahakasta, tahtoi Cortez t‰st‰ l‰hin kukistaa Mexikolaiset askel askeleelta. T‰t‰ tarkoitusta varten h‰vitett‰isiin -- sik‰li kun Espanjalaiset eteniv‰t -- p‰‰kaupungin talot toinen toisensa per‰st‰, niiden rakennusaineilla t‰ytett‰isiin kanavat, -- niin ett‰ "vesi muuttui kuivaksi maaksi", kuten Cortez itse lausuu -- ja tasainen, vapaa tie saataisiin aikaan tykistˆ‰ ja hevosv‰ke‰ varten. T‰mmˆinen yritys ei ollutkaan niin vaikea teht‰v‰, koska Cortezilla nyt oli kylliksi tyˆv‰ke‰. Siit‰ tietysti seurasi ihanan kaupungin h‰vitys, mutta ‰l‰pp‰ t‰m‰! Espanjalaisten pyh‰ tarkoitus oli mill‰ hinnalla hyv‰ns‰ saavutettava. Mutta jokainen talo Tenochtitlanissa oli tavallaan linnoitus, jonka laakealta katolta Mexikolainen voi tehd‰ viholliselleen vastarintaa, ja kaikki n‰kyi osoittavan ett‰ ahdistettu kaupunki aikoi puolustaa itse‰‰n viimeiseen veripisaraan asti. P‰‰tˆksen tehty‰ns‰ ryhtyi Cortez kuitenkin heti toimeen. Espanjalaisen sotavoiman kaikki kolme osastoa l‰htiv‰t liikkeelle kaupunkiin ja heid‰n kintereiss‰‰n tuhansittain indiaaneja, joiden erityisill‰ tyˆkaluillaan tuli alkaa h‰vitystyˆ niill‰ kolmella p‰‰kadulla, jotka johtivat padoille. Esikaupungit oli jo edellisiss‰ taisteluissa osaksi poltettu, ja murhaavan metelin per‰st‰ ajettiin nyt Mexikolaiset niist‰ pois, h‰vitystyˆ suoritettiin t‰ydellisesti ja vapaa paikka vahvistettiin Cortezin sotavoimalle kaupungin omalla alustalla. Espanjalaiset eiv‰t en‰‰ yˆksi per‰ytyneet padoilla oleviin vallituksiinsa, vaan asettuivat leiriin itse kaupungissa ja jatkoivat seuraavana p‰iv‰n‰ h‰vitystyˆt‰‰n. Toinen ihana rakennus toisensa per‰st‰ romahti maahan, ja suru ja ep‰toivo syd‰miss‰‰n n‰kiv‰t Mexikolaiset uhkean kaupunkinsa yh‰ enemm‰n h‰vi‰v‰n raunioiksi. Vimmassaan karkasivat he niiden osastojen p‰‰lle, jotka suojelivat h‰vitystyˆt‰ toimittavia indiaani-joukkoja, mutta rautapukuiset ratsumiehet ja tykistˆ ajoivat heid‰t alinomaa takaisin. Siten eteni etenemist‰‰n kaupungin h‰vitys, samalla kun h‰t‰ ja n‰lk‰ onnettoman v‰estˆn kesken k‰vi yh‰ kauheammaksi. N‰ytelmi‰ Jerusalemin kauhistuksesta n‰htiin. Asukkaat tarttuivat mit‰ hirvitt‰vimpiin elatuskeinoihin tuskallisen n‰lk‰ns‰ tyydytt‰miseksi. Mutta siit‰ huolimatta kuoli joka p‰iv‰ sadottain ihmisi‰, piirityksen viimeisin‰ p‰ivin‰ ehk‰ tuhansittain, voimattomuuden ja n‰l‰n vaikutuksesta. Kesken t‰t‰ kaikkea kauhua pysyi kuitenkin nuori, kunnollinen keisari j‰rk‰ht‰m‰tt‰ p‰‰ pystyss‰ ja hylk‰si kaikki antautumisen vaatimukset, joita tuon tuostakin kunniallistenkin ehtojen perustuksilla uusittiin Espanjalaisten puolelta. Ei mik‰‰n n‰ytt‰nyt masentavan Quatemozinin uskallusta, ja h‰n kielsi kaiken puheen pakkosovinnosta h‰nen l‰sn‰-ollessaan. Papit, jotka itse kuni mielettˆmin‰ syˆksyiv‰t taisteluun, el‰hyttiv‰t kansaa, ja voipuneet, n‰listyneet parvet rynt‰siv‰t v‰h‰‰k‰‰n arvelematta rintoineen Espanjalaisten tuliputkia ja peitsi‰ vastaan, ik‰‰skuin kiirehtien varmaan kuolemaan. Valloittajien jokainen askel eteenp‰in maksoi verta; jokainen talo oli otettava rynn‰kˆll‰, ja pitk‰llisen piirityksen kest‰ess‰ oli joka tunti p‰iv‰st‰ kovakiskoiset kamppaukset. Sin‰ urhoollinen Mexikon kansa, sin‰ tiesit kuolla kuin mies! Viimein oli Cortezin osasto ehtinyt sen palatsin edustalle, johon Quatemozin oli ko'onnut urhoollisimmat soturinsa ymp‰rilleen. Mutta Cortez ei kuitenkaan aikonut hyˆk‰t‰ siihen ennen jalansijaa saatuansa suurella torilla, jossa Alvaradon, Sandovalin ja h‰nen oman osastonsa oli yhtyminen. H‰n toivoi, n‰et, saavansa keisaria antautumaan, kun t‰m‰ n‰kisi kaikkein osastojen yhdistetyn voiman, jota muka oli mahdoton vastustaa. Mutta t‰m‰ ei vaikuttanut rahtuakaan Quatemozinin p‰‰tˆkseen, ja tappelu alkoi uudella vimmalla n‰lk‰‰n-n‰‰ntyvien Mexikolaisten puolelta, joiden riveiss‰ naiset ja haavoitetut taistelivat huimuuden voimalla. Mexikon kansa ei viel‰ ollut kaikkea toivoa kadottanut eik‰ ensink‰‰n sen kelpo keisari. Viel‰ muutamia tuntia ennen viimeist‰ v‰kirynn‰kkˆ‰, elokuun 12 p:n‰ 1521, uudisti Cortez turhaan ehdoituksensa antaukseen ja kehoitti Quatemozinia saapumaan rauhalliseen neuvotteluun. Vastaus kuului: -- Quatemozin on valmis kuolemaan siell‰, miss‰ h‰n on. -- -- Mene sitten -- lausui Cortez l‰hettil‰‰lle -- ja valmista h‰nt‰ ja h‰nen maamiehi‰‰n kuolemaan, sill‰ heid‰n viimeinen hetkens‰ on tullut. -- Ja nyt alkoi hirmuinen verisauna, jossa miehet ja naiset tappelivat ja kaatuivat rinnatusten. Espanjalaisten puolelta johti Cortez itse kauheaa teurastusta er‰‰n talon laakealta katolta l‰hell‰ sit‰ suunnattoman suurta palatsia, jonka ymp‰rill‰ sotatelme riehui. Samall'aikaa johti Sandoval hyˆkk‰yst‰ j‰rven puolelta. Se tapahtui sotaprikien avulla, jotka oli saatettu sis‰‰n kanaville. Temmellyksen pahimmassa pauhinassa huomaa Sandoval kaksi suurta venett‰, jotka palatsista p‰in tullen yritt‰v‰t j‰rven poikki, samassa kun suuri joukko pienempi‰ veneit‰ raivokkaasti lent‰‰ h‰nen prikiens‰ kimppuun. Sandoval k‰skee, n‰hdess‰‰n suuret veneet, Garcias Holquin nimisen alip‰‰llikˆn, joka kuljettaa pient‰ priki‰, ajaa niit‰ takaa. Holquin'in onnistuukin, hetken aikaa ajettuansa, saavuttaa veneet, joita h‰n aikoo ampua. Mutta kiivaasti huutaen ja malttamattomia elkeit‰ tehden heitt‰‰ n‰iden miehistˆ aironsa ja aseensa menem‰‰n, pyyt‰en h‰nt‰ luopumaan ampumisesta. Toisessa veneess‰ istuivat, n‰et, keisari ja h‰nen viel‰ melkein lapsimainen puolisonsa, Montezuman nuorin tyt‰r, kaunis kuin kev‰‰n ruusu. Quatemozin, tummanverinen, ryhdik‰s, sotaisalta n‰ytt‰v‰ nuori mies, kilpi ja keih‰s k‰dess‰‰n, kohoo seisaalle veneess‰ ja ilmoittaa itsens‰: -- Min‰ j‰‰n sotap‰‰llikkˆnne vangiksi, mutta odotan ett‰ kohtelette vaimoani ja seuruettani niinkuin keisarinnaa tulee kohdella. -- Ja h‰n puhui arvokkaasti ja tyyneydell‰. Holquin lupasi t‰ytt‰‰ keisarin tahdon ja kehoittl h‰nt‰ antamaan merkki‰ vastustuksen lopettamiseen. Quatemozin vastasi ett‰ se oli tarpeetonta. -- Sanoma minun kohtalostani saa kaikki aseet laskemaan -- lausui h‰n. Ja h‰n oli oikeassa. Tieto t‰st‰ tapauksesta lensi kuin tulen liekki pitkin kaupunkia, ja samassa taukosi kaikkinainen vastustus sek‰ maalla ett‰ merell‰. Keisarillisessa palatsissa pidetyss‰ juhlallisessa neuvottelussa oli p‰‰tetty ett‰ keisarin tulisi kokea p‰‰st‰ pakoon valtakunnan maakuntiin ja siell‰ nostattaa sotavoima, jolla h‰n voisi tulla p‰‰kaupungille avuksi. Mutta t‰m‰n aikeen rauetessa meni viimeinenkin toivo tyhjiin, ja palatsin varustusv‰ki antautui voittajan armoille. Cortezin eteen vietyn‰ lausui ylev‰mielinen nuori keisari, joka niin t‰ydelleen ansaitsee kunnioitustamme, jonka surullinen kohtalo liikuttaa totisestikin yht‰ hyvin kuin mink‰ keksityn murhen‰ytelm‰n sankari hyv‰ns‰, -- lausui: -- Min‰ olen tehnyt mit‰ kuninkaan tuli. Olen viimeiseen asti puolustanut valtakuntaani ja kansaani. Nyt ei minulla en‰‰ ole muuta kuin kuoleminen. Ota v‰kipuukkosi ja syˆkse se syd‰meeni. -- Mink‰ vastauksen jalo sankari sai, saamme kohta n‰hd‰. IX. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Tenochtitlan oli valloitettu. Kolme kuukautta kest‰neen piirityksen per‰st‰ olivat Espanjalaiset viimeinkin saavuttaneet tarkoituksensa ja Cortez oli t‰ytt‰nyt lupauksen, jonka h‰n kerran teki, kaunista kaupunkia ihailevin silmin katsellessaan korkean temppelin katolta. Mutta kolme nelj‰s-osaa Toltekien ja Aztekien vanhasta p‰‰kaupungista oli tuhkana ja rauniona, ja -- niin kertoo valloituksen historioitsija Bernardo Diaz del Castillo -- enemm‰n kuin 200,000 kuollutta ruumista ruttoutti ilman tuossa ennen niin kukoistavassa kaupungissa. Aztekien sotilaita oli viel‰ hengiss‰ 70,000. Niiden sallittiin pitk‰ss‰, surullisessa retkijonossa, jota kesti kolme p‰iv‰‰, vet‰yty‰ pois p‰‰kaupungista etsim‰‰n kotoansa maakunnassa, sill‰ pilaantunut ilma Tenochtitlanissa oli ruvennut synnytt‰m‰‰n vaarallisia tauteja. Myˆskin Espanjalaiset korjasivat sielt‰ toistaiseksi nahkansa, sittenkun kuitenkin ensiksi asianomainen ryˆst‰mystyˆ oli suoritettu. H‰vityksest‰ huolimatta oli Espanjalaisten sotasaalis ‰‰retˆn, ja arvaamattomat aarteet j‰i heid‰n haltuunsa. Mutta Kristuksen nimess‰ nylkevien paavilaisten s‰kki oli pohjaton. Luultiin ett‰ muka Quatemozin keisari sittenkin oli salaa kuljettanut pois Aztekien parahimmat kultapalaset, ja onneton ruhtinas pantiin kidutuslavalle. K‰det ristiss‰ ja hurskaat silm‰t taivasta kohden seisoi pyh‰ pater Olmedo polttolavan vieress‰, julistaen kidutetulle Kristuksen armoa ja anteeksi-antoa, jos h‰n tunnustaisi ja ilmoittaisi aarteittensa piilopaikan. Mutta Quatemozin kesti j‰rk‰ht‰m‰tt‰ ja Espanjalaisia h‰mm‰stytt‰v‰ll‰ mielen-lujuudella tulen tuskat eik‰ tunnustanut mit‰‰n, h‰n kun joko ei tahtonut taikka ei voinut tyydytt‰‰ kauheiden kiduttajiensa kullanhimoa. Cortez'in k‰skyst‰ lopetettiin silloin keisarin kiduttaminen, mutta sen sijaan syytettiin h‰nt‰ sittemmin salavehkeist‰ ja kapinan-yrityksest‰; ja Aztekien viimeinen keisari mestattiin. Niin oli siis loppu saatu Mexikon valtakunnasta. P‰‰kaupungin per‰st‰ valloitettiin toinen maakunta toisensa per‰st‰, ja ennen pitk‰‰ oli koko vanha loistava Anahuak Espanjalaisten vallassa. Mutta millaiseksi muodostui sen asukkaiden kohtalo? Olemme ylemp‰n‰ n‰hneet, mitk‰ vammat Aztekien valtakuntaa vaivasi, mit‰ sortoa muut heimot saivat k‰rsi‰ n‰iden hallituksesta, miten Toltekien muodostama yhteiskunta, joka aikojen kuluessa oli niin ihmetelt‰v‰n sivistyksen luonut ja kasvattanut, joutui Aztekien kautta suhteelliseen rappiotilaan, miten Huitzilopochtli, n‰iden kauhea sotajumala, oli ajanut pakoon Quetzalkoatlin, rauhallisen onnen ja lempeyden ruhtinaan, miten ihmis-uhrit olivat tulleet tavallisiksi j.n.e. Vanhasta, korkeasta sivistyksest‰ s‰ilyttiv‰t Aztekit melkein ainoastaan sen aineellisen osan. Nyt oli Espanjalaisten valloituksen kautta kauhea _Nemesis divina_, taivahan kosto, heit‰ kohdannut. Mutta Tenochtitlanin viimeinen taistelu osoittaa ett‰ Aztekit ja koko heid‰n heimonsa kuitenkin tavallaan olivat varsin kelvollista ja kunnioitettavaa kansaa, jolle is‰nmaan onni ja pelastus oli kallihin kaikista, ja saastuttamaton kunnian kruunu tulee heid‰n viimeiselle ruhtinaallensa. Meille kristityille, jotka katselemme toisten kansojen tapoja toisilla silmill‰ kuin n‰m‰ itse, ovat Aztekien ihmisuhrit kauhistusta, ja ansaitsi kai t‰m‰ heimokunta valtansa perikadon. Mutta -- pata kattilaa soimaa. Muistakaamme myˆskin kristi-veljiemme Espanjalaisten tapoja; polttolavat, r‰‰kk‰ykset, petokset, kavaluudet ja kaikki konnantyˆt. Muistakaamme etup‰‰ss‰ sit‰, ett‰ he kavalassa tarkoituksessa tulivat vierailemaan maahan, jossa ei heill‰ ollut mit‰‰n tekemist‰, maahan, jonka asukkaiden sivistys sit‰ paitse ei sanottavasti kaivannut Espanjalaisten opetuksia. Louis Thomas kertomuksessaan t‰m‰n ajan lˆytˆretkist‰ mainitsee: "Espanjalaiset kyll‰ ymm‰rsiv‰t perin juurin h‰vitt‰‰ sen kansan, jonka herroiksi he olivat tulleet, mutta he eiv‰t ymm‰rt‰neet sit‰ kasvattaa. Niiden kolmen vuoden kuluessa, jona valko-ihoiset olivat oleskelleet Aztekien maassa, h‰vittiv‰t ne, joiden tuli saattaa sinne korkeamman sivistyksen ja kristin-opin siunaukset, pohjattoman kullanhimonsa ja uskonnollisen vimmansa kautta ihan juuriaan myˆten _monin sadoin tuhansin alku-asukkaita_, joiden luonne kokonaan muuttui. Nimeksi ja ulkomuodoltaan tulivat onnettomat Mexikolaiset tosin kristityiksi, mutta itse teossa ovat he t‰h‰n p‰iv‰‰n saakka pysyneet pakanoina, ovat pahentunutta, kelvotonta kansaa." Siin‰ on seuraus Mexikon valloituksesta, jos pid‰mme silm‰ll‰ maan alku-asukkaita ja oikeita omistajia. Niin. Semmoinen oli ihanan Anahuakin asukkaiden kohtalo. Koko maa, josta "jokainen viljelt‰v‰ tilkku olikin viljelty kuin ihanin yrttitarha", mutta jonka muokkaamista eiv‰t Espanjalaiset ymm‰rt‰neet, jaettiin nyt niiden ja em‰maasta yh‰ tulvailevien siirtolaisten kesken -- t‰ydell‰ omistusoikeudella --; ja alku-asukkaat tehtiin kaikki _orjiksi_. Yksist‰‰n h‰vyttˆmien herrojensa hyv‰ksi saivat maan entiset ja oikeat omistajat nyt otsansa hiess‰ ja usein kahleet jaloissaan raataa viljavainioilla, ja jos indiaanit uskalsivat v‰hint‰k‰‰n murista tai mill‰‰n tavoin itse‰ns‰ puolustaa, rangaistiin heit‰ s‰‰lim‰tt‰ ja julmasti. Kristinuskoisten pappien uskonvimma ja sotamiesten raakuus h‰vitti kerrassaankin kaikki, mik‰ vain v‰hint‰kin muistutti vanhasta sivistyksest‰. Suuri joukko taideteoksia ja kansan kaikki kirjalliset muistomerkit poltettiin poroksi. Kristittyj‰ kirkkoja kohosi teokalliojen sijaan, ja aivan uusi Mexiko kasvoi v‰hitellen vanhan raunioille, uusi Mexiko, joka ei n‰y olevan vanhaa Anahuakia rahtuakaan parempi. Puolitoista vuosikymment‰ myˆhemmin laskettiin Espanjan kruunun vallan alle er‰s toinen kultamaa Amerikan manterella, jossa viel‰ vanha nahualainen sivistys kaikessa voimassaan kukoisti, nimitt‰in _Peru_ etel‰ss‰. Perun valloituksen toimitti mies, jonka sivistys oli sill‰ kannalla, ett'ei h‰n edes osannut nime‰ns‰ kirjoittaa, mutta joka myˆskin noilla maailman-‰‰rill‰ ilmestyi kristillisen viljelyksen levitt‰j‰n‰ -- _Francisco Pizarro_. H‰nen yrityksens‰ on t‰ydellinen ryˆv‰ysretki, joka ajattelevassa ihmisess‰ ei saata muuta her‰tt‰‰ kuin inhoa. Mutta sekin onnistui julkeiden petoksien ja pyˆrristytt‰vien konnantˆiden kautta. Ja muinainen, vuosisatojen synnytt‰m‰ omatakeinen sivistys oli kadonnut Amerikan manterelta. "Indiaanit" mainituissa maissa oikeastaan nyt vasta astuivat niiden raakalaisten riviin, joille j‰lkimaailma Colombon ajoista asti on t‰m‰n nimen s‰ilytt‰nyt. Merkillinen on sent‰‰n Jumalan sormi historiassa. Kristinuskossa asuu jalompi henki kuin miss‰‰n muussa uskonnossa, sill‰ se on se, joka ylimp‰n‰ p‰‰kappalenaan lausuu: _rakasta l‰himm‰ist‰si niinkuin itse‰si_; ja sen opetuksen nojassa se on oikeutettu voittamaan miss‰ ikin‰ maailmassa se ilmestyneekin muiden uskontojen rinnalla. Vaikea vain on meid‰n k‰sitt‰‰ miksi se voittoretkill‰‰n toisinaan taistelee ik‰‰skuin ristiriidassa itsens‰ kanssa, antaen tukea Ignatius Loyolan kavalalle opille: p‰‰maali pyhitt‰‰ v‰likappaleet. Mexikolaisten viljelys ja sivistys oli tosin suureksi osaksi varsin aineellista laatua, ja henkisyys se lopulta on, joka maailmaa hallitsee ja vallitsee. Mutta hyvin v‰h‰n henkisyytt‰ ilmestyi Espanjalaistenkin yrityksess‰ ja heid‰n menetystavassaan voitettuja kohtaan. Milt‰ kannalta siis katselemmekin Anahuakin asukkaiden kohtaloa, emme voi muuta kuin sit‰ surkutella ja valittaa. Mutta murhen‰ytelm‰‰ onkin koko ihmiskunnan historia, murhen‰ytelm‰‰ t‰m‰n sanan oikeassa merkityksess‰; ja tuhansittain syd‰mi‰ s‰rkyy, ennenkun maailma p‰‰see askeltakaan edemm‰s tiell‰‰n. * * * * * Mexiko oli joutunut Espanjan ja Kristikunnan omaksi. Sen valloittajan myˆhemmist‰ el‰m‰n-vaiheista lis‰tt‰kˆˆn t‰h‰n pari sanaa. Fernando Cortez'ista mainitsee muutama espanjalainen l‰hde ett‰ h‰n, valloituksen suoritettuansa, otti vaimokseen kauniin tulkkinsa Marinan, mutta muut ja luotettavammat aikakirjat tiet‰v‰t kertoa ett‰ Marina joutui naimisiin er‰‰lle toiselle hidalgolle. Itse nai Cortez, sanottujen aikakirjain mukaan, ensim‰isen vaimonsa kuoltua, muutaman kastilialaisen aatelisneiden. Sankari sai k‰skynhaltian arvon _Uudessa Espanjassa_, joten h‰nen ehdoituksestaan valloitettua maata nimitettiin, ja peritt‰v‰ksi l‰‰niksi Oajakan hedelm‰llisen laakson, jossa h‰nen j‰lkel‰isens‰ ovat asuneet meid‰n p‰iviimme saakka. Mutta h‰nell‰ oli koko joukko vihamiehi‰, jotka panettelivat h‰nt‰ kuninkaalle, ja koska h‰n -- varsinkin menettelytavassaan alku-asukkaita kohtaan -- todellakin oli tullut syyp‰‰ksi milloin mihinkin pahaan, osasivat vastustajat, sekoitellen totta ja valetta, toimittaa niin, ett‰ sivilihallitus uudessa voittomaassa otettiin h‰nelt‰ pois ja h‰n ainoastaan j‰i sota-asiain p‰‰mieheksi; eik‰ se h‰nt‰ en‰‰ auttanut ett‰ h‰n (v. 1528) matkusti Espanjaan ja koki puolustaa itse‰‰n kuninkaan edess‰. Kuningas tosin kaikella kunnioituksella h‰nt‰ kohteli, mutta h‰nen ansioitaan ei tahdottu taikka ei ymm‰rretty oikein arvostella. Palattuansa Mexikoon (1530) l‰hti Cortez uusille lˆytˆretkille, jolloin m.m. Californian niemimaa lˆydettiin v. 1536. Quatemalan ja Yukatanin sivistysvaltakunnat oli jo sit‰ ennen valloittanut "auringon poika," urhokas Pedro de Alvarado, ja Honduras'in Cristobal d'Olid, jonka kanssa Cortez t‰m‰n valloituksen johdosta oli kovasti riitaantunut, koska Olid ei tunnustanut vanhan kenraaliinsa yliherruutta. Vuonna 1840 matkusti Cortez uudestaan Espanjaan, taaskin puolustaaksensa itse‰‰n panettelijoita vastaan, mutta "Aztekien tappajaa" ei en‰‰ tahdottu muistaakkaan. Niinkuin Colombo, kirjoitteli h‰n tuon tuostakin anomuskirjeit‰ kuninkaalle, mutta ei saanut edes vastaustakaan niihin. Mexikoa h‰n ei en‰‰ n‰hnyt. Kiitt‰m‰ttˆmyys on maailman palkka, ja harmi sielussaan kuoli viimein murtunein voimin "Mexikon valloittaja" er‰‰ll‰ maatilalla l‰hell‰ Sevillan kaupunkia joulukuun 2 p:n‰ 1547. H‰nen maalliset j‰‰nnˆksens‰ vietiin viisitoista vuotta myˆhemmin Mexikoon, jossa ne ensiksi haudattiin Tezkukoon, Espanjalaisten majapaikkaan tuon pitk‰llisen piirityksen aikana. Sielt‰ muutettiin ne franciskaanien kirkkoon Mexikossa ja sielt‰ taasen Cortezin perustamaan Jesus de Nazareth nimiseen sairastaloon samassa kaupungissa. Vuonna 1823 tapahtuneessa vallankumouksessa h‰vitettiin t‰m‰ vanha sairastalo maan tasalle, ja samassa katosi kirstukin, jonka sis‰ss‰ oli Mexikon valloittajan luut. End of the Project Gutenberg EBook of Mexikon valloitus, by Tyko Hagman *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MEXIKON VALLOITUS *** ***** This file should be named 37768-8.txt or 37768-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/7/7/6/37768/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.