Maria Stuart Skotlannissa

Project Gutenberg's Maria Stuart Skotlannissa, by Bj—rnstjerne Bj—rnson This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Maria Stuart Skotlannissa Author: Bj—rnstjerne Bj—rnson Translator: E. Release Date: October 25, 2011 [EBook #37847] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MARIA STUART SKOTLANNISSA *** Produced by Tapio Riikonen MARIA STUART SKOTLANNISSA Kirj. Bj—rnstjerne Bj—rnson Suomentanut E. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1878. HENKILøT: Maria Stuart, Skotlannin kuningatar. Henrik Darnley, hðnen puolisonsa, nimikuningas. James, Murray'n jarli, hðnen velipuolensa. Lord Stuart, samaten. Argyle'n Kreivinna, hðnen sisarpuolensa. Maitland, Lethington'in jarli, hðnen valtiosihteerinsð. David Rizzio, hðnen yksityissihteerinsð ulkomaista kirjevaihtoa varten. James Hepburn, Bothwellin jarli. Morton'in jarli. Lordi Ruthwen. Lordi Lindsay. Andrew Kerr. William Taylor. Kaartin-kapteeni Erskine. Erðs porvari. John Knox. Hovi- ja Sotavðkeð, Porvareita. Kaksi edellistð nðyt—stð tapahtuu Maaliskuun alussa 1566 Holyrood'in linnassa Edinburghissa, kolmas nðyt—s syksyllð samana vuonna, neljðs Helmikuussa seuraavana vuonna (1567). molemmat Edinburghissa ja sen lðheisyydessð, viides nðyt—s Dunbar'in linnassa kaksi kuukautta my—hemmin. ENSIMáINEN NáYTøS. Suuri sali Holyrood'in linnassa. ENSIMáINEN KOHTAUS. Sali on juhlallisesti koristettu. Tanssiaisia vietetððn paraikaa, ollaan keskellð purpose'ta. ["Se tanssi, jossa salaisesti puhutaan." John Knox.] Kuningatar tanssii velipuolensa lordi Stuartin kanssa; tanssivien joukossa nðhdððn Lethington'in jarli Argyle'n kreivinnan kanssa, Morton'in jarli, Bothwell'in jarli. Etulavalla oikealla seisovat lordi Lindsay, Andrew Kerr ja erðs porvari, kaikki kolme tummissa, toisistaan eriðvissð puvuissa; useita presbyteriania yhtyy heihin. Rizzio ilmestyy vðhðn my—hemmin puhuen kuiskaten, mutta tyynesti erððn aatelismiehen kanssa. Viimein tulee Darnley yksinðnsð sisððn. (Seuraavaa puhetta lausutaan kun soitanto lakkaa tai hiljaisesti soitetaan). LINDSAY. Kas, tanssivien rivit kiertelevðt kuin kððrmeet auringon paisteessa! Kuule, soitanto leikkii helvetin liekkið! Perkele siinð nauraa hohottaa. ANDREW KERR. Hys, hys! Rangaistus on sy—ksevð heidðn pððllensð, niinkuin meri Faraon sotajoukon pððlle. LINDSAY. Kas, kuinka kuiskailevat! Synnin saastainen hengðhdys! Katso noita hekkumallisia hymyjð, katso naisten irstaisia pukuja. PORVARI. Turhaan Knox tðlle hoville saarnaa. LINDSAY. Hðn on Israel'in profeeta, hðn ei saarnaa turhaan; sillð Jumala itse on hðnen sanansa todistava tðlle jumalattomalle suvulle. ANDREW KERR. Tuossa on David Rizzio. USEAT. Hðnk— tuossa oikealla? ANDREW KERR. Tuo katolilainen viettelijð! LINDSAY. Paavin salainen lðhettilðs! ANDREW KERR. Uuden Jesuita-seuran jðsen! PORVARI. Perkeleen taitavin juonten sepittðjð! ANDREW KERR. Kahdeksan pðivðn kuluttua saa hðn takoa omassa pajassaan. LINDSAY. Erotkaamme! Me nostatamme huomiota. ANDREW KERR (Porvarille ja muille). Tulkaa! (He menevðt perðlle pðin tanssivien taakse, Rizzio on jo siirtynyt pois. Darnley astuu nopeasti esille ja katselee tanssia). LINDSAY (hðnen takanansa). Mylord! DARNLEY (ei vastaa). LINDSAY. Mylord! (niinkuin ennen). Mylord, yhtykðð Herran hurskaitten joukkoon! Vapauttakaa meitð tðstð Jesabel'ista! DARNLEY. Oi, kuinka ihana hðn on! LINDSAY. Paholaiselta hðn on saanut tðmðn voimansa. Olkaa varoillanne, mylord, te olette jo tarpeeksi kauan kðrsineet ja itkeneet sen vallassa. DARNLEY. Kðrsinyt olen ja itkenyt olen, mutta katsokaa hðntð, eik— ole hðn sen arvoinen! Ei, taivaallinen on hðnen voimansa; katsellessani hðntð on minusta kaikki niin suloista kuin kirkkaana kevðtpðivðnð! Kas, kas, kuinka sðteilee jokaisesta hðnen liikunnostaan! Kun hðn kumartuu, luo hðn varjoja, kun hðn ojentaa itseðnsð, on kaikki valoista, kun hðn astuu eteenpðin, sykkivðt sydðmmet hðnen tahtinsa mukaan. LINDSAY. Hðn on mieltð vailla! ... (menee). DARNLEY. Joka kerta kun hðntð nðen, on minusta kuin en koskaan olisi hðntð ennen nðhnyt. Olisinhan Loch Linneh'in lumivuori jos en vielð kerran pyrkisi hðnen puheillensa! Hðn on enemmin kuin kuningasvalta kaikkine loistoineen. (Hðn odottaa kunnes tanssi pððttyy ja kuningatar, jota Stuart taluttaa, astuu etulavalle. Siinð Stuart notkistamalla polvea kiittðð, poistuu, puhuu erððn palvelijan kanssa ja tulee kohta takaisin. Darnley lðhestyy tðll'aikaa kuningatarta). DARNLEY. Minð hartaammin ikðv—in saadakseni puhua teidðn armonne kanssa, kuin poikana seikkailusta ikðv—in. STUART. Illallinen on valmis, me odotamme teidðn armonne kðskyð, KUNINGATAR. Kðskekðð vieraat ruoalle. Me itse jððmme tðnne kuninkaan kanssa. STUART (kutsuu illalliselle, jonka jðlkeen jokainen poistuu naisensa kanssa juhlamarssin soidessa). TOINEN KOHTAUS. DARNLEY ja KUNINGATAR. DARNLEY. Tanssi on hajoittanut ruusuja teidðn poskillenne. Ehk'eivðt olleet ne minulle mððrðtyt, vaan sydðmmeni on ne omistanut. KUNINGATAR. Mylord, jos asia koskee jotain, jota voi vastaiseksi jðttðð DARNLEY. Ei, sitð ei voi vastaiseksi jðttðð, sydðntðni sðrkee, minð en voi noudattaa kylmðð juhlajðrjestystð -- Maria, miks' olemme nðin vieraantuneet toisistamme? KUNINGATAR. Siks' ettð mylord on enemmðn mieltynyt muiden seuraan kuin meidðn. DARNLEY. Minðk—? -- Olenko minð oma itseni muulloin kuin teidðn luonanne? KUNINGATAR. Oi, mylordin juomatoverien seurassa, irstaitten naisien parissa on varmaankin hauskempi, kuin meidðn huoneissamme. DARNLEY. Oi, ðlkðð puhuko siitð, mitð voin tehdð tukehuttaakseni surut ja tuskat! Vaan ei kukaan voi saattaa minua sellaiseen tuskaan kuin Skotlannin Maria. KUNINGATAR. Onko tarkoituksenne tehdð syyt—stð? DARNLEY. Joka lempii epðtoivoon asti, se syyttðð kaikkea, mikð elðð, -- iloa siitð, ettð se on liian iloinen, surua siitð, ett'ei se ole iloa. Minð tuhlaan aikaani, kuin palkollinen, joka ei tahdo tehdð ty—tð kun ei hðn mððrð-palkkaansa saa; mutta on mððrðpalkka, jota vailla minð en tahdo elððkððn. -- Oi, mitð tulee minun tehdð uudestaan voittaakseni teidðn lempenne? KUNINGATAR. Vahinko, mylord, ett'en voi mainita kyllðksi korkeata palkkaa. DARNLEY. Te olette Guisien sukua, -- loistava kuin timantti, vaan kovakin kuin se. KUNINGATAR. Antonius sulatti timantin, jonka Kleopatra joi. DARNLEY. Vaan se maksoi hðnelle monta miljonaa. KUNINGATAR. Siitð tahdoinkin teitð muistuttaa. DARNLEY. Mutta minð olen k—yhð; sillð teille olen antanut kaikki, -- jopa omantunnon rauhankin. KUNINGATAR. Mitð teille korvaukseksi annoin, senkin olette tuhlanneet. DARNLEY. Oi, Maria, avioliittomme ensimðisinð kuukausina luulin teidðn lempivðn minua. KUNINGATAR. Kautta Jumalan, sen minðkin luulin. DARNLEY. Mutta nyt joku on tullut meidðn vðlillemme. KUNINGATAR. Mylord! (tahtoo mennð). DARNLEY. Ei, kuulkaa minua, muuten voi pian olla my—hðistð! KUNINGATAR (seisahtuu). Uhkaatteko? DARNLEY. Maria, et tiedð mihin lempi voi ihmistð saattaa! KUNINGATAR. Tiedðn, -- raakuuteen se voi saattaa! DARNLEY (kiivaasti). Vielð muuhunkin! Minð voisin kylmðllð mielellð ... ei, ðlð minua pakoita siihen, Maria! KUNINGATAR. Pakoittaa, juuri sitð minð en voi. DARNLEY. Vaan sinð pðivðnð kun sen voit, olet sitð katuva! KUNINGATAR (enenevðllð kiivaudella). Ei, osoita ettð olet mies! Kautta Jumalan, minð olen nainen! DARNLEY. Oi, ainoastaan tuo loiste silmissð, tuo liikunto, ja minð lemmin sinua taas raivokkaasti! KUNINGATAR. Lempið sinð osaat, Henrik! DARNLEY. Vaan sinð et sitð osaa, Maria! KUNINGATAR (hymyilee). DARNLEY. Tuo hymy sekð my—ntðð ettð kieltðð, vaan my—nnytyksið ja kieltoja on tuhansittain, enkð voi niitð lukea. KUNINGATAR. Ainoastaan hovipojat lukevat hallitsijattarensa hymyjð. DARNLEY. Jos tietðisin ken sitð uskaltaa, niin tappaisin sen! KUNINGATAR. Luulevaisuus on hovipoikain vikoja sekin. DARNLEY. Teitð lempið ilman luulevaisuutta on mahdotointa. KUNINGATAR. Silloinkin kun minð vasta-rakkautta annan? DARNLEY. Silloinkin; sillð te aina annatte vaan sen verran, ettð jotain jðlellekin jðð. KUNINGATAR. Darnley parka! DARNLEY. Jos voisit tuntea sððlið, niin poistaisit luulevaisuuden syyt -- poistaisit mitð mulle pahaksi on. KUNINGATAR. Silloin saisin poistaa koko hovini. DARNLEY. Et, ainoastaan yhden! KUNINGATAR. Mylord! DARNLEY. Yksi l—ytyy, jolle osoitatte enemmðn luottamusta, kuin meille kaikille yhteensð. KUNINGATAR. Tðmð yksi sitð siis ansaitsee. DARNLEY. Suosimalla erðstð onnen-onkijaa ðrsytðtte te koko Skotlannin ylpeðð aatelistoa, ettekð ainoastaan minua. KUNINGATAR. Mitð muuta nuo toiset ovat? DARNLEY. Aatelismiehið. KUNINGATAR. Se mies, jolle minð osoitan luottamusta, on aatelismies. DARNLEY. Mutta muut ansaitsevat paremmin teidðn luottamustanne. KUNINGATAR. Joka paraiten edistðð minun hankkeitani, hðn ansaitsee sitð paraiten. DARNLEY. Muut teitð lempivðt enemmin. KUNINGATAR. Kautta Jumalan, minð olen tullut Skotlantiin muutakin tekemððn kuin -- lempimððn. DARNLEY. Soisin ettð tðmð olisi totta -- Rizzionkin suhteen! KUNINGATAR; Mylord! DARNLEY. Sillð mitð huhu kertoo, se minulta karkoittaa unen pois. KUNINGATAR. Valitkaa itsellenne parempi pððn-alus, kuin Edinburghin tyhjðt huhut! DARNLEY. Olkoot vaan tyhjið kuin unelmat, ne kuitenkin aina takaisin tulevat ... olkoonpa ettð luulevaisuuteni on pohjaa vailla, kuin lintu lennossaan, se on kuitenkin nyt mun olemukseni, ja sentðhden tðytyy teidðn osoittaa minulle sitð hellyyttð, ettð kunnioitatte sitð. KUNINGATAR. Ja lðhettðð Rizzio pois? Ei koskaan! DARNLEY. Onko tðmð viimeinen sananne? KUNINGATAR. Mun viimeinen. DARNLEY. Hyvð. Jos ette te pidð vðlið minusta, en pidð minðkððn teistð. KUNINGATAR, Te vaivaatte minua, mylord. DARNLEY. Nyt en siitð enðð puhu; -- nyt toimeen kðyn. KUNINGATAR. Tuota olette niin usein sanoneet, ettð se vðsyttðð minua. DARNLEY. Ettð pilkkaatte lempeð, jota itse olette kasvattaneet, ei minua kummastuta liioin; sillð tiedðn ettð voitte kerran saattaa sen mestaus-lavallekin. KUNINGATAR (on ððneti). DARNLEY. Chatelard parka, hðn sai sen hengellðnsð maksaa; mutta ennustettu onkin, ettð jokainen, ken teitð lempii, saa sen hengellðnsð maksaa. KUNINGATAR (on ððneti). DARNLEY. Oi Maria! -- Ei, kððrme naisen haamussa, paholaisen houkutteleva sðvel virran kuohuvassa py—rteessð, joka vedðt ihmisið surmansuuhun ja sitten ilkeðsti hymyilet, -- minð olen keksivð sen pyydyksen, joka sinut kiinni saa, sen kauhistuksen, joka sinut voittaa; olen nðkevð sen pðivðn, jona saan sinut itkemððn, Skotlannin ihana sfinksi, -- itkemððn verta! KUNINGATAR. Se ei tule olemaan ensimðinen kerta! (Hðn purskahtaa itkuun). DARNLEY. Oi, suo anteeksi, Maria, en ole paha; siitð pðivðstð alkain, kun sinut nðin, ovat semmoiset aatokset nousseet sielussani; mutta sinulla onkin voima ottaa ne pois jðlleen. Oi, ole lempeð! KUNINGATAR. Nyt menen Rizzion luo! (Hðn menee). KOLMAS KOHTAUS. DARNLEY (yksinðnsð). Rizzion luo? Rizzion luo! Minð seuraan! Minð Rizzion murhaan suuressa salissa kaikkein Skotlannin lordien edessð!... Ei, se kohtaisi ainoastaan tuota miestð, vaan ei hðntð. Hðneen tðytyy kostoni sattua, hðnen tðytyy oppia pelkððmððn; sillð ainoastaan sitð hðn lempii, jota pelkðð. Itse hðn sanoi: osoita ettð olet mies! sanoi hðn. Sen olen osoittava, ja se teko, joka minut mieheksi tekee, on saattava sinut peljðstyneeksi lapseksi! Lethington on oikeassa, Morton on oikeassa, ... missð he nyt ovat? Mitð? Kiitollisuuttako? Kiitollisuuttako hðnelle? Joka pðivð hðn minua pilkkaa, kruunua hðn kieltðð minulta, hðn antaa minun viettðð tðtð toimetonta elðmðð, varjo-kuninkaana, puoleksi halveksittuna muilta ja tðydellisesti halveksittuna itseltðni. Hðn saastuttaa kunniaani ja antaa oikeuteni toiselle. Hðn nðkee sieluni tuskat ja kurjuuden, ja antaa minun elðð niissð! (Soitantoa kuuluu toisista huoneista). Tðmð soitanto minua kuusi kuukautta sitten lennðtti hððjuhlan huimaavassa tanssissa, nyt se l—ytðð minut yksinðni pahojen aatosten synkeðssð vallassa. Mutta hðn on jððnyt valoisaan juhlasaliin -- nojautuen toisen miehen kðsivarteen! Oi, kuinka pian syksy tuli! Autiota, autiota on kaikki! Kukkasia nðin tððllð kerran, vaan en saanut hedelmið nðhdð. (Soitanto vilkastuu). Mutta tuolla sisðllð -- valoa ja liekkumaa! Odota, odota ... jonakin iltana sy—ksen sisððn minð ja seurassani sata terðkseen puettua miestð; silloin on siellð oleva loiste, niinkuin sinisestð jððstð, ja punertava vðri on vuotava yhteen sen kanssa. Siinð on Lethington. -- Onko ajatuksillakin kaikua? NELJáS KOHTAUS. DARNLEY ja LETHINGTON. LETHINGTON. Tulen suuresta salista erððstð kohtauksesta, joka on kaikkia kummastuttanut. Kuningatar... DARNLEY. ... Kuningatar! LETHINGTON. ... Tuli sisððn, meni suoraan Rizzion luo, kuiskaili hðnen kanssansa, nojautui sitten hðnen kðsivarteensa ja vei hðnet sisð-huoneisin. DARNLEY. Hyvð Jumala, armahda jðrkeðni! LETHINGTON. Seisoin ranskalaisen lðhettilððn vieressð. Hðn sanoi: Mihinkð huoneesen nyt mahtanevat mennð? DARNLEY. Hðn valehtelee! LETHINGTON. Minð vastasin kohta: Niin korkean naisen kðyt—stð ei sovi epðillð. DARNLEY. Sopii kyllð, Lethington, Jumala paratkoon! LETHINGTON. Ranskalainen lðhettilðs huomautti: Eilen nðhtiin herra David'in ottavan vieraita vastaan sinisessð y—takissa; niiden joukossa, jotka laskettiin sisððn, oli my—skin kuningatar. DARNLEY. Se on helvetin valhe, hðn ei koskaan ole kðynyt Rizzion luona. LETHINGTON. Juuri niin minðkin vastasin, teidðn puolestanne. Samassa tuli Englannin lðhettilðs ja vastusti ankarasti koko juttua; hðn oli varmuudella tietðvinðnsð ettð pðinvastoin Rizzio oli ollut kuningattaren luona -- sinisessð y—-takissa. DARNLEY. Ha, ha, ha! LETHINGTON. Niin, koko asia on naurettava. DARNLEY. Ha, ha, ha! Kunniani, elðmðni on vaan naurettava; ja samaten unetoin lempeni, ðitini sorrettu onni ja isðni ððret—in ylpeys, naurettavat vaan! -- Lethington, te olette kirottu konna! Te saatatte minut perikatoon, minð tunnen sen, enkð kuitenkaan voi vastustella. Ainoastaan hðnen luonansa voin minð etsið turvaa teitð vastaan; mutta hðn sy—ksee minut pois luotansa teidðn saaliiksenne. LETHINGTON. Toivon teidðn armollenne onnellista parantumista. (Tahtoo mennð). DARNLEY. Lethington, ðlkðð mua jðttðk—. Lethington! Minð olen kipeð, en ole nukkunut moneen y—h—n ja vðlistð minua peloittaa olla yksinðni, sillð pelkððn kadottavani jðrkeni. Oi, Lethington, olenhan melkein lapsi vielð, yhdeksðntoista vuotias, en ole kylliksi voimakas kantamaan nðin kovaa kohtaloa. Paitsi sitð lemmin hðntð liian paljo. Oi, jos hðn vaan sanoisi minulle ainoan ystðvðllisen sanan, vaikkapa sen, ettð hðn on syyllinen; jos hðn vaan pyytðisi minulta anteeksi, minð antaisin hðnelle anteeksi, Lethington! LETHINGTON. Sitð estðk——n Jumala ja teidðn kunnianne! DARNLEY. To olette oikeassa; mutta minulla ei ole muuta Jumalaa eikð muuta kunniata, kuin hðnen lempensð. Jos hðn kyynelsilmin palajaisi luokseni, nostaisin hðnet syliini, kantaisin hðnet Europan ylpeimmðn hovin eteen ja tunnustaisin autuaallisna sen hðpeðn, ettð olen maailman onnellisin mies! Oi, se olen ollut, Lethington! Aviomme kahtena ensimðisenð kuukautena, silloin tahtoi hðn ainoastaan olla missð minð olin. Tðmð nainen, Europan ihanin, nerokkain, suloisin, hðn oli mun; rohkein unelma, mitð nuorukainen ikinð on uneksinut, se oli jokapðivðinen elðmðni, ja minð olin vaan kahdeksantoista vuotias! Mutta se onni pððttyi niin pian... (Hðn itkee). LETHINGTON. Mies kostaa semmoista, eikð itke. DARNLEY. Se on lapsellista, -- sen kyllð tiedðn; mutta nyt on y—n tyhjyys valloittanut pðivðni ja pðivðn levottomuus astunut alas y—h—n. Jos en vðlistð saisi itkeð, niin pððni rðjðhtðisi rikki synkkien aatosten kuohunnasta. LETHINGTON. On siis paras jðttðð koko tuuma siksensð. DARNLEY. Mikð tuuma, Lethington? LETHINGTON. Ehk' ette soisi sitðkððn, ettð joku meistð vaatii tuota hðvyt—intð kahden-miekkasille. DARNLEY. Vai kahden-miekkasilleko? Antaa David Rizziolle yhtð pitkðð terðskappaletta kðteen, yhtð paljon ilmaa, yhtð paljon maata! Ei, selkððn on hðn pistettðvð kaksikymmentð kertaa, ja vielð muutamia lisðksi kun hðn on kuollut. Vetðkðð sitten vaatteet hðnen pððltðnsð ja pankaa hðnet riippumaan koko maailman hðpeðksi ja pilkaksi. Joka salaa on onneni murhannut, se kuolkoon niinkuin myrkyllinen itikka ainakin. Lethington, ei maailmassa ole hirveðmpðð rikosta, kuin houkutella vaimomme puolellensa ja sitten vietellð hðntð. LETHINGTON. Ettek— koskaan ole sitð tehneet, Henrik Darnley. DARNLEY. En ole ennen tietðnyt mitð se on. LETHINGTON. Mutta -- oletteko nyt niin varma asiasta? Nðyttðð kyllð aivan pahalta, vaan kenties ainoastaan nðyttðð siltð. Jos hðn nyt vakuuttaisi olevansa viatoin? DARNLEY. Hðn hymyilee kun minð siitð puhun, niin, hðn melkein vakuuttaa minulle vastakohtaa. LETHINGTON. Hðn pilkkaa teitð. DARNLEY. Niin, niin, hðn meni suoraan Rizzion luo. LETHINGTON. Ehkð sentðhden ettð hðn tunsi itseðnsð voimakkaaksi viattomuudessaan? DARNLEY. Mutta miksi hðn ei minulle vakuuta ettð hðn on viatoin? Hðn nðkee kuitenkin tuskani? LETHINGTON. Hðn ei teitð lemmi. DARNLEY. Ei! LETHINGTON. Eikð pelkðð. DARNLEY. Siinð juuri onnettomuus! LETHINGTON. Hðnen ylpeð luontonsa lempii ainoastaan sitð, jota hðn pelkðð. DARNLEY. Niin on; juuri niin! LETHINGTON. Jos siis teidðn armonne saattaisitte hðnen pelkððmððn... DARNLEY. Sitðpð juuri tahdon, Lethington! LETHINGTON. Mutta siihen tarvitaan rohkeutta. DARNLEY. Tahdon koettaa, sillð koko tulevaisuuteni riippuu siitð. LETHINGTON. Entðs jos hðn pyhðsti vannoisi ettð syyt—ksenne on vððrð... DARNLEY. Mutta jos se olisi vððrð, Lethington? LETHINGTON. Niin se voisi tulla todeksi! Sillð hðn ei lemmi eikð pelkðð. DARNLEY. Sinð olet oikeassa, olet oikeassa! LETHINGTON. Nðettek— kuinka olette huikentelevainen. DARNLEY. En ole! -- -- Mutta Lethington ... jos hðn vaaran hetkenð kððntyy minun puoleeni, niinkuin luonnollisen suojelijansa puoleen? LETHINGTON. Niin kysykðð hðneltð, miks'ei hðn tullut ennen. DARNLEY. Olet oikeassa ... nyt hðn minua pakenee ja pilkkaa. LETHINGTON. Jos te rangaistuksen hetkenð perðytte, niin hðn teitð my—skin ylenkatsoo, ja sitten ei hðnellð enðð rajoja ole. DARNLEY. Se on totta. LETHINGTON. Syyllinen tai ei -- hðnen tðytyy tulla kukistetuksi. DARNLEY. Taikka minun elðmðni on tðynnð helvetin tuskia, verinen kulku hðnen oikkujensa mukaan, salaisesti sy—vyttðvð tauti, jota jokainen hðnen silmðyksensð voi kiihdyttðð. LETHINGTON. Nyt luulen ettð kypsytte toimintaan. DARNLEY. Ole huoleti, Lethington; poljettu lempi ja luulevaisuus antavat voimaa. Muutaman pðivðn perðstð olen valmis vaikka mihin. LETHINGTON. Vaan jos hðn juuri nðinð pðivinð kððntyy puolehenne ystðvðllisyydellð? DARNLEY. Ah, Lethington, sitð hðn ei tee! LETHINGTON. Ei, minð pelkððn sitð. -- Sillð, tietðkðð, teidðn armonne, ettð juuri viime aikoina on Rizzion ja kuningattaren vðli kðynyt hellemmðksi kuin koskaan ennen. DARNLEY. Mistð tiedðt sen? LETHINGTON. Lahjoja on oikein sadellut Rizziolle; olen kuullut ettð hðn ainoastaan vaatteissa omistaa monta tuhatta puntaa. DARNLEY. Hðvyt—intð! hðvyt—intð! LETHINGTON. Hðnen kokoelmaansa juveleista ja kalliista kivistð on kuningatar lahjoittanut omiakin kalleuksiaan. DARNLEY. Voiko enðð epðillð! Oi, Lethington, olen kutsunut Murray'n kotia, kutsunut kotia koko hðnen karkoitetun puolueensa, -- olen yhtynyt vihollisiini, niin itse saatanan kanssa -- pððstðkseni tðstð hðpeðstð ja tuskasta. LETHINGTON. Murray on paluu-matkalla ... pian on tehtðvð mitð tehtðvð on. DARNLEY. Tule luokseni huomenna, sopikaamme tarkemmin asiasta, pane kaikki toimeen, mutta joutukaa, joutukaa; sillð jos ei jyrkkð teko pian iske suonta minussa, niin l—ydðtte minut tukehtuneena jonakin aamuna! LETHINGTON. álkðð puhuko niin kovasti, teidðn armonne, joku tulee. DARNLEY. Minun tðytyy mennð ulos, tarvitsen ilmaa ja tilaa. Lethington, pari minun palvelijoita, kðske heitð seuraamaan minua, minð heittðyn hevosen selkððn ja lðhden ulos metsððn. LETHINGTON. Mutta sydðn-y—llð! DARNLEY. Y— ja minð -- me sovimme yhteen! (Hðn menee, Lethington seuraa hðntð ja tapaa ovessa erðstð palvelijaa). LETHINGTON (palvelijalle). Hae kuninkaan palvelijoita, hðn tahtoo ratsastaa ulos. Joudu! (Palvelija menee). VIIDES KOHTAUS. LETHINGTON, sitten MORTON. LETHINGTON. Darnley parka! (huomaa Morton'in ovessa). Tððllð ei ole ketððn. MORTON (jðð paikoilleen). Mutta tðnne voi tulla. LETHINGTON. Mylord, oletteko nðhneet kuningattaren uuden muotokuvan? (Kðy seisomaan sen eteen. Morton tulee sinne my—s). Se on erinomaisen hyvin osattu. MORTON. Katsanto on liian ylpeð. LETHINGTON. Luulen ettð sitð voi parantaa. MORTON. Oletteko varma siitð? LETHINGTON. Olen. Se on muutettava. MORTON. Asianomaiset suostuvat siis siihen? LETHINGTON. Tðydellisesti. MORTON. Ja milloin? LETHINGTON (tuttavasti). Pian, pian! -- Ei auta viivytellð. Espanjalaiset apu-varat ovat tulleet, maan-pakolaisten tilukset joutuvat my—skin hðnen omakseen. Kahdeksan pðivðn kuluessa julistaa hðn sotaa Englantia ja protestanttia vastaan ... liittolaisena on hðnellð koko Europa! MORTON (hiljaa). Siis huomenna? LETHINGTON (samoin). Huomenna, Knox'in talossa, kello neljð iltapuolella. MORTON (samoin). Mutta he ovat jðljillð. Kuningas ei ole voinut asiaa salata, lordi Stuart on kuullut hðnen uhkaavan. LETHINGTON. Heitð tðytyy siis saattaa harhateille. MORTON. Te tahdotte Murray'n sormusta, heittððksenne sitð italialaisen kurkkuun? LETHINGTON. Tahdon. -- Ei muuta tððllð. MORTON (ððneen). Todellakin oivallinen kuva; kun vaan tuo kðskevð katsanto hiukan lievennetððn. LETHINGTON (samoin). Ja tuo italialainen kaulus poistetaan. (Morton menee perðovesta ulos tðll'aikaa). Tuolla tulee Rizzio -- -- ahaa! puhuen Stuart'in kanssa! (Vetðytyy syrjðpuoleen ja menee ulos). KUUDES KOHTAUS. RIZZIO ja STUART. RIZZIO. Luulenpa kuitenkin, ettð mylord nðkee aaveita selvðllð pðivðllð. Maanpakolainen Murray on Englannissa ja kurjuudessa, hðnen puolueensa vielð suuremmassa kurjuudessa, Elisabeth ei tahdo heitð auttaa. Elisabeth auttaa ainoastaan niitð, joiden kðy hyvin' Mistð siis saisivat varoja nostattamaan kapinaa Skotlannissa. STUART. Ei kapinata, monsieur; en ole puhunut kapinasta. Ei, se on pahempaa! RIZZIO. Mikð on kapinata pahempi? STUART. Salamurha. RIZZIO. Salamurha! (tekee ristinmerkin). Pyhð neitsyt on suojeleva hyvðð asiata ja sen uskollista palvelijaa. STUART. Pyhð neitsyt on oikullinen niinkuin muutkin naiset, ja minun neuvoni on, monsieur, ettð vahvistatte linnan vartijajoukkoa. RIZZIO. Kiitðn, mylord, teidðn terðvðjðrkisistð neuvoistanne. STUART. Madame, ma soeur, tietðð paraiten itse ettð jo kolmesti hðnen kallis-arvoinen personansa on ollut vaarassa tðssð raa'assa maassa. Tðllð kertaa ehkð muutkin, kuin hðn, ovat vaarassa. RIZZIO. Ketð mylord tarkoittaa? STUART. Monsieur tietðð ettð tðmðn maan aatelisto ei hðntð rakasta. RIZZIO. Suojelus-pyhðni, Sankt Antonius Paduasta, on minua varjeleva pahoista ihmisistð. Kuningatar, mun korkea hallitsijani, on armossa pitðvð huolta turvallisuudestani. STUART. Parasta on, ettð te puhuttelette kaartinkapteeni Erskinea; se on oikea mies varjelemaan teitð, monsieur. RIZZIO. Kiitðn, mylord; minð puhuttelen hðntð. STUART. Monsieur, minð olen sanonut teille tðmðn, ei teidðn tðhtenne, vaan sentðhden, ettð madame, ma soeur, teitð suosii. Monsieur, minun pitðð aloittaa p—ytðtanssia. RIZZIO. Mylord! SEITSEMáS KOHTAUS. RIZZIO, sitten LETHINGTON. RIZZIO. Salamurha! (Hðnen kððntyessððn, seisoo Lethington ihan hðnen takanansa; hðn sðikðhtyy). LETHINGTON. Pelkððttek— ettð ai'on teitð salaa murhata? RIZZIO. Kuka on sanonut? -- -- LETHINGTON. Tahtoisin puhua kanssanne. Kreivi Morton on minut lðhettðnyt. Tiedðtte ett'ei hðn mielellððn itse puhu teidðn kanssa. RIZZIO. Kun hðn on saanut niin kohteliaan sanansaattajan, niin hðnen varmaankaan ei sitð tarvitse. LETHINGTON. Itse hðn on vielð korkeamman miehen lðhettilðs. RIZZIO. Kenenkð? LETHINGTON. Murray'n. RIZZIO. Vai tuon karkoitetun kapinan-nostattajan! Vai heillð on yhteisið asioita? LETHINGTON. Siihen vastatkoon Morton itse. RIZZIO. Minua ei ollenkaan huvita Murray'n asiat, eikð ne henkil—t, jotka niitð asioita ajavat. LETHINGTON. Mutta mahdollista kuitenkin on ettð nuo asiat teitð vielð voivat vðhðn huvittaa. RIZZIO. Sitð suuresti epðilen. (Kðy istumaan). LETHINGTON (syrjððn). Hðn kðy istumaan minun lðsnð ollessani! RIZZIO. Kðykðð istumaan, herra valtiosihteeri! LETHINGTON. Olen teille suuresti kiitollinen, herra yksityissihteeri; (kðy istumaan, selkð puoleksi Rizziota vastaan, ja laskee molemmat jalkansa erððlle tuolille). Eik— teillð ole minkððnlaisia himoja, David Rizzio? RIZZIO. Himot ovat vaaralliset valtiomiehelle. LETHINGTON. Se muistutus on niin todenperðinen, ettð juuri ðsken olen ollut tilaisuudessa sitð tehdð. Mutta kuitenkin... (Rupee leikkimððn kreivi Murray'n sormuksella). RIZZIO. Mutta kuitenkin jarli arvelee, ett'ei kukaan ole himojansa vailla? LETHINGTON (lausuu painolla). Niin. RIZZIO. Siinð tapauksessa tðytyy vaan asettaa niin ettð ne sopivat yhteen ty—mme kanssa... LETHINGTON. -- -- ett'ei vðlikðteen jouduta; aivan niin; -- RIZZIO. Ja jos koettaisin sanoa miksi minun on hyvin kðynyt tðhðn asti, niin syy on etsittðvð juuri siinð. LETHINGTON. No niin, ei ole mahdotointa! RIZZIO. Skotlantilaisilla on tavallisesti jonkunmoinen perint—, unelma, kosto tai kunnianhimo, jonka tðhden joutuvat pulaan. LETHINGTON. Varsinkin tðmm—isenð muutosten aikana, kun vanhaa ja uutta mielessð taistelee, -- se on totta. RIZZIO. Minð tulin tðnne muukalaisena, minulla on yksi ainoa pððmððrð, ja se on olla uskollinen ja hy—dyllinen kuningattarelle. LETHINGTON. Sentðhden hðn pitðð enemmðn teistð kuin meistð, se on luonnollista. RIZZIO. Jos ei juuri luonnollista, niin viisasta kenties. LETHINGTON. Kenties. RIZZIO. Seuraukset eivðt muuta todista. LETHINGTON. Nyt katolilaisten asia menestyy, se on totta. RIZZIO. Mutta mikð mainio sormus tuo on, jota jarli tuossa pitelee? LETHINGTON. Kallis, eik— totta? RIZZIO (nousee). Harvoin olen senkaltaista loistoa nðhnyt! Kuinka? -- se on suuremmasta arvosta kuin kalliin kruunutimantti! LETHINGTON. Oletteko joskus seisoneet juvelipuodissa? RIZZIO. Kun ostan kalliita kivið, niin tuotan ne luokseni. LETHINGTON. Minua ilahuttaa ettð kuitenkin voitte sitð arvostella. RIZZIO. Rakastan kauniita kivið ja minulla on kokoelma niitð itsellðni. LETHINGTON. Jos kokoelette kalliita kivið, niin varmaankin tunnette tðtð; sillð tuntijalla on tarkka silmð. RIZZIO (tarkastaa sitð). Jarli Murray'n! Oletteko sen ostaneet? LETHINGTON. En, hðn tahtoo lahjoittaa sen pois. RIZZIO. Tðtð suurta omaisuutta ... ja kenelle? LETHINGTON. Teille, David Rizzio. RIZZIO. Minulleko? LETHINGTON (nousee). Ylpeð kreivi Murray pyytðð teitð olemaan hðnen ððnenkannattajansa sisarensa kuningattaren luona; voitteko pyytððkððn selvempðð todistusta muuttuneesta asemasta ja teidðn tðydellisestð voitostanne! Protestanttinen puolue, joka oli hallitsevana puolueena muutamia vuosia sitten, on nyt syrjðpuoleen sysðtty siihen mððrððn, ettð sen ensimðinen mies saa kerjðtð armoa paavin salaiselta lðhettilððltð tðssð hovissa. RIZZIO. Se teitð surettaa, jarli Lethington? LETHINGTON. En olisi se suora mies, mikð olen, jos koettaisin salata ettð se minua surettaa. -- Tðssð on sormus! RIZZIO. Jarl Murray'n onnettomuus koskee minuun kipeðsti, mutta auttaa hðntð takaisin tðnne, sitð en voi. LETHINGTON. Ette tahdo? RIZZIO. Minð ymmðrrðn ettð tavallisella sukkeluudellanne olette havainneet himoni; mutta tðllð kertaa se valitettavasti ei sovi yhteen kuningattaren aikeiden kanssa. Au revoir! (Aikoo mennð). LETHINGTON (avaa kamiinin suupellin, aikoo heittðð sormuksen sinne). RIZZIO. Madonnan nimessð, mitð teette? LETHINGTON. Ei siitð enðð ole mihinkððn. RIZZIO. Onhan se suuri kalleus, sillð on suurempi arvo, kuin koko omaisuudellani! LETHINGTON. Tahdotteko pelastaa sen? RIZZIO. Tietysti! LETHINGTON. Ottakaa se siis! RIZZIO. En. -- Mutta antakaa se hðnen sisarellensa kuningattarelle; antakaa hðnen sðilyttðð sitð jarlia varten! LETHINGTON. Jarlia varten -- joutavia! (Aikoo heittðð sitð kamiiniin). RIZZIO. Ette tðnne sen arvoa, ette tiedð mitð heitðtte pois. LETHINGTON. No, sðilyttðkðð sitð sitten itse! RIZZIO. Sðilyttðð sitð? Oi -- sen teen kernaasti -- vaan en siten, ettð sen kautta katsoisin itseðni sidotuksi millððn lailla. LETHINGTON. Mutta se on kuitenkin oleva jokapðivðinen muistutus siitð kuinka onnetoin kuningattaren veli on. (Antaa sormuksen). RIZZIO. Ja se on my—s oleva jokapðivðinen muistutus ylpeðstð hetkestð elðmðssðni! LETHINGTON. Siihen teillð tietysti on syytð. Mutta minð rohkenen toivoa ettð tðmð jarli Murray'n n—yrtyminen ei ole ollut aivan turha. RIZZIO. Itse ymmðrtðnette ett'en tðmðn tapauksen jðlkeen enðð voi katsoa kreivi Murray'n puoluetta vaaralliseksi. Enempðð en voi sanoa. KAHDEKSAS KOHTAUS. Entiset, Lordi STUART. Sitten KUNINGATAR. STUART. Monsieur! Madame, ma soeur, kðskee teidðt luoksensa. LETHINGTON. Herra sihteeri! RIZZIO. Mylord! LETHINGTON (menee). RIZZIO. Missð on kuningatar? STUART. Minð olen saattava teitð kuningattaren luo. RIZZIO. Mitð siihen neuvoon tulee, jonka Mylord niin armollisesti minulle antoi, voin vakuuttaa ettð se oli aivan tarpeetoin. STUART. Se ilahuttaisi minua teidðn tðhtenne, monsieur! RIZZIO. Ei murha-aseilla, vaan lahjoilla ja rukouksilla lðhestyvðt ne meitð. Ja se alentavainen tapa, jolla muutamat aatelismiehet tðssð hovissa minua kohtelevat, ei minusta koskaan ole ollut niin naurettava, kuin juuri nyt. Au revoir!... Vaan tðssð on kuningatar itse! -- STUART. Hðnen kðrsimðtt—myytensð rikkoo etiketin kaikki... KUNINGATAR. Jðtð meidðt yksin, Stuart. Katso ett'ei kukaan meitð hðiritse. STUART. Mutta tanssi... KUNINGATAR. Ensin ty—, sitten tanssi! Sulje ovet! STUART. Mitð on ajatteleminen! (Menee). YHDEKSáS KOHTAUS. Edelliset (paitsi STUART). KUNINGATAR. Mitð tðmð tietðð, Rizzio, kolmesti on jo minulle puhuttu jostakin hy—kkðyksestð. RIZZIO. My—skin teidðn armollenne? KUNINGATAR. Siis sinulle my—s? RIZZIO. Niin, juuri nyt! KUNINGATAR. Kummallista! Vðhðn aikaa sitten kuningaskin minua uhkasi. RIZZIO. Teidðn armonne luulee ettð hðn on liitossa... KUNINGATAR. Missð liitossa?... RIZZIO. Liitossa niiden kanssa, jotka tuumivat hy—kkðystð... KUNINGATAR. Kuka sen tekisi? RIZZIO. En voi sitð ymmðrtðð ... (vaiti-olo). Kenties maanpakolaiset? KUNINGATAR. Veljenik—, kreivi Murray?... Darnley yhtyisi minun vihollisiin ... omiin vihollisiinsa? -- Mitð sitten on tapahtunut? RIZZIO. Sen mahtaa teidðn armonne paraiten tietðð... KUNINGATAR. Hðn vaati ðsken minulta -- (seisahtuu, katselee Rizziota, nauraa). Darnley on narri. Koko juttu on joutavaa! RIZZIO. Teidðn armonne on aina niin huolotoin... KUNINGATAR. Mitð todistuksia sinulla on? RIZZIO. Tunteeko teidðn armonne tðmðn sormuksen? KUNINGATAR. Veljeni sormus! -- RIZZIO. Sen loisteen valossa aikoo kreivi Murray l—ytðð tien takaisin teidðn armonne etuhuoneesen... KUNINGATAR. Ja se tapahtuisi sinun avulla...? RIZZIO. Koetettiin... Mutta tðssð on sormus! (Tahtoo antaa sen, kuningatar sen nðkee, mutta ei ota sitð vastaan). KUNINGATAR. Sinua pidetððn hyvin voimakkaana, Rizzio. RIZZIO. Ainoastaan sentðhden ettð tulisin epðluulon alaiseksi teidðn armonne silmissð. -- Tðssð on sormus! KUNINGATAR (niinkuin ennen). Miksi olet sinð minulle uskollisempi kuin muut, Rizzio? RIZZIO. Parempi olisi tutkia, miksi meitð pyydetððn tehdð huolettomiksi samalla kuin pððllekarkauksesta jutellaan... KUNINGATAR. Moni on palvellut minua uskollisesti ennen sinua; mutta kaikilla on ollut omat tarkoituksensa, -- tarkoituksia, jotka minð olen huomannut... RIZZIO. Teidðn armonne, teitð vðijytððn; minð olin olevinani huoletoin, mutta en ollut! -- KUNINGATAR. Sinð luotat suuresti meidðn suosioomme, David Rizzio, kun et katso tarpeelliseksi meille vastatakaan! RIZZIO. En vastaa sentðhden ettð tðssð vaan nðen kujeita; minua pyydetððn sortaa teidðn armonne luona, vielðpð sangen tðrkeðllð hetkellð. KUNINGATAR. Minua rupee vðsyttðmððn koko tuo tðrkeð arvo, jota sinuun pannaan, -- ja jota itsekin luulet sinulla olevan. RIZZIO. Teidðn armonne tekee minulle vððryyttð ... mutta minð koetan sitð kðrsið, ... niin kuin joka pðivð saan loukkauksia kðrsið teidðn armonne tðhden. KUNINGATAR. Mutta miksi kaikkea tuota kðrsit? -- Sinð olet niin eriskummallinen, tuntuu aina kuin kðtkisit jotain salaisuutta. RIZZIO. Jos minussa on jotain outoa teidðn armonne mielestð, niin ty—ni ja toimeni teidðn armonne hyvðksi todistavat puolestani, ja se valtioviisaus, joka tðhðn saakka on tuottanut niin runsaita hedelmið katolilaisten asian hyvðksi, selvðsti todistakoot uskollisuuteni teitð kohtaan. KUNINGATAR. Se on totta... Mutta miksi pitðð minun aina kuulla siitð, miksi pitðð minun olla sinulle velassa siitð? Miksi et esimerkiksi tahdo tulla aatelismieheksi? RIZZIO. Sentðhden ettð se vahingoittaisi minua. KUNINGATAR. Mutta korkea arvonimi? RIZZIO. En huoli semmoisesta ulkonaisesta arvosta. KUNINGATAR. Vaan rahoista, kalliista kivistð... RIZZIO. Niin, semmoiset ovat varmaa tavaraa. KUNINGATAR. Ja kalliit vaatteet... RIZZIO. Luonto ei ole minua suosinut, siitð saan kðrsið. Mutta, teidðn armonne, ðlkðð antako paholaisen kylv—n kohta itðð sielussanne. álkððmme tðmm—isten pienten asiain tðhden jðttðk— huomaamatta sitð vaaraa, jonka musta ensi-enne kaukana nðkyy. Lethington'illa on aikeensa, hðnellð ja Murray'lla ja Morton'illa; minð olin olevinani huoletoin, enkð ollut mistððn tietðvinðni; mutta tuskissani olin! Heillð on varmaan monta liittolaista; asia on niin edistynyt, ettð niin itsekðs henkil—kin, kuin lordi Stuart, on pððssyt sen jðljille. Vartijain tðytyy todellakin lðhteð ulos —isin, sillð suurissa metsissð on nðhty nuotio-tulia. KUNINGATAR. Kolme kertaa on jo hy—kðtty minun pððlleni ja minð olen onnellisesti pelastunut! En huoli siitð! RIZZIO. Teidðn armollanne on niin paljon rohkeutta... KUNINGATAR. Ja sinulla niin vðhðn... RIZZIO. Minð tarkoitan teidðn armonne parasta! KUNINGATAR. Mutta miksi sen teet? Minkð vuoksi kðrsit oikkujani ja muiden panettelemista? RIZZIO (suuttuneena). Kun lapsi on kyllðstynyt viuluun, jota on soittanut, tahtoo se ly—dð sitð rikki, nðhdðksensð miltð se sisðpuolelta nðyttðð!... KUNINGATAR. Siis kun olen nðhnyt miltð nðytðt sisðpuolelta?... RIZZIO. Teidðn armonne, sallitteko minun nyt mennð? KUNINGATAR. Enk— enðð voi saada tðtð viulua eheðksi, kun kerran olen katsonut sen sisððn? RIZZIO. Ette voi. KUNINGATAR. Toiveesi pððmððrð on siis mahdotoin saavuttaa! RIZZIO. Teidðn armonne ei varmaankaan minua enðð tarvitse... (Aikoo mennð). KUNINGATAR. Rizzio! RIZZIO. Teidðn armonne... KUNINGATAR. Me kaksi emme enðð voi yhdessð ty—tð tehdð; en voi luottamuksella vale-naamalle puhua. RIZZIO. Teidðn sydðmmessðnne on jotain julmaa, sen olen monasti huomannut! KUNINGATAR. Pelkððtk— ketððn, koska et tahdo minulle puhua? RIZZIO. Minð pyydðn, antakaa minun nyt mennð! KUNINGATAR. Pelkððtk— kuningasta, vihollistasi? RIZZIO. En! -- KUNINGATAR. Aatelistoako! -- (kun Rizzio on vaiti) haluatko jotain harvinaista arvoon-koroitusta ... hyvð, se on sinulle suotu -- huolimatta aatelistosta! RIZZIO. En pelkðð aatelistoa! KUNINGATAR. Ah, minð ymmðrrðn, koko julkista mielipidettð Europassa. Vaan tiedðthðn sinð, Rizzio, ettð minua huvittaa kiusata sitð. RIZZIO. En pelkðð maailmassa ketðkððn -- paitsi -- KUNINGATAR. Paitsi? -- sano se suoraan! RIZZIO. -- Teitð itseðnne! KUNINGATAR. Minua! Nyt kðsken sua puhumaan! RIZZIO. Te olette julma ja sððlimðt—in; teitð ilahuttaa nðhdð minua mitð ankarimman intohimon vallassa, -- sillð semmoinen minulla on, -- se on se, joka, niin kauan kuin se palaa, on minua innostuttanut ja on minua innostuttava mitð suurimpiin t—ihin teidðn palveluksessanne, -- vaan kun se on sammunut -- en ole enðð mitððn. KUNINGATAR. Mutta mikð kaunopuheliaisuus, -- Rizzio, en tunne sinua samaksi mieheksi! RIZZIO. Armollisin kuningatar, ette koskaan ole minua tunteneet! áðnett—myyteni on ollut alituinen valhe ja tylyyteni sen sineetti. Mutta nyt, kun olette avanneet huuleni tuon ruhtinallisen totuuden lausumiseen, nyt teidðn pitðð se tietðmðn. Ainoastaan se, jolla on suuri pððmððrð, voi kðydð suoraan sitð kohti, huolimatta kaikista pienistð; ainoastaan se, jota joku ajatus innostuttaa, voi kðrsið; ainoastaan se, joka jotain odottaa, voi kestðð oikkuja, pilkkaa, panettelemista, ilkeyttð! KUNINGATAR. Mutta mitð tðmð tietðð! RIZZIO. Se tietðð, -- vaan ensin kuulkaa: ei kuin Darnley, joka teitð vðsyttðð ja seuraa, ei kuin nuo, jotka maailmalle tahtovat kerskata yhdestð silmðilyksestð, sanasta tai tanssista, ei kuin nuo, jotka meluavat kahden-miekkasilla teidðn tðhtenne ... minð en pyydð ettð minua sanotaan teidðn rakastajaksi, mutta ettð kerran -- vaikka pitkðn, pitkðn odotuksen jðlkeen, vaikka vaadittaisiin elðmðð tðynnð alttiiksi-antamusta ja uskollisuutta -- ettð kuitenkin kerran voisin siksi tulla. -- KUNINGATAR. Ha, ha, ha, ha! Ha, ha, ha, ha! Ha, ha, ha ha! RIZZIO (epðtoivoissaan). Naurakaa minulle; mutta muistakaa, mitð tðmð ððnet—in, innokas rakkaus on tehnyt teidðn puolestanne nðiden ty—lðsten vuosien kuluessa, sill'aikaa kuin te huoletoinna saitte tanssissa kuin vaarassakin py—rið. -- Pilkatkaa minua ja heittðkðð minut pois, kuin nuo muutkin, -- sitðhðn te tahdotte! (Menee). KYMMENES KOHTAUS. KUNINGATAR (kðyden yht'ðkkið totiseksi). Enk— arvannut sitð: hðnkin odotti heikkouden hetkeð! hðnkin salainen viholliseni! Eik— ole yhtððn elðvðð olentoa, jolle voin itseni uskoa? Eik— Jumalan avarassa maailmassa ole ketððn, johon uskallan luottaa? Jokainen, joka minua lðhestyy, tahtoo vaan minua surmata -- surmata maatani, tai uskontoani, tai ijankaikkista sieluani! Tðmð tukehduttava tuska, joka mua ahdistaa, ennustaako se onnettomuutta? -- Niin, onnettomuutta! Jotka tulevat minua palvelemaan, ne tahtovat rosvota minua, jotka minua rakastavat, ne ovat minulle vaarallisemmat, kuin ne, jotka minua vihaavat! Suotiinhan minulle kaikki, mikð maailmassa voi kuolevaista onnelliseksi tehdð; vaan katso, lahjat muutetaan turmelukseksi! -- Oi, mikð on syynð siihen? Kai syytð minussakin lienee! Koko olentoni on kuin kappaleiksi katkaistuna, enkð voi noita kappaleita ko'ota. Oi, pyhð, puolestani aina rukoileva neitsyt Maria! Sinð, joka annoit mulle nimesi, sinð, naisen ijankaikkinen esikuva, vuodata valoasi minulle! Ole luonani, ei ainoastaan rukoillessani, vaan silloinkin kun elðmðn myrskyiset aallot pððlleni ryntððvðt; sillð tððllð ei ole ainoatakaan auttajaa. Mies, jonka valitsin, on milloin lapsi, milloin luulevainen hirmuvaltias; oma veljeni tuli kapinoitsijaksi ja neuvoskuntani vastaan tðytyy minun suojella itseðni kuin kððrmettð vastaan, jonka kanssa olen suljettu samaan huoneesen. Oi, minð tarvitsen suojelusta! Minð tunnen sanomatointa kaipausta, mutta en tiedð mihin uskallan kððntyð, (vaiti olo). My—skin tuo hiljainen, kðrsivðllinen Rizzio! -- Darnley, sinð olet kuitenkin tavallasi uskollisempi kaikkia muita, -- ja sinð olet niin nuori! Minð olin liian ankara, minð tahdon kaikki sovittaa, (soittaa; palvelija tulee). Kðske tðnne lordi Stuart! (palvelija menee). Darnley lempii ja lemmestð voi kaikki tehdð! YHDESTOISTA KOHTAUS. KUNINGATAR. Lordi STUART. STUART (itsekseen). Rizzio ei ole tððllð? (ððneen). Madame! KUNINGATAR. Soikoon soitanto ja tanssi alkakoon! STUART. Heti, heti, -- teidðn armonne! KUNINGATAR. Hanki Darnley tðnne ja sano hðnelle ettð minð pyydðn ensimðistð tanssia. STUART. Kuninkaanko kanssa? KUNINGATAR. Niin. STUART. Vaan kuningas ei ole nðkyvissð! KUNINGATAR. Oi, etsi hðntð huoneistansa; jos hðn on sulkeunut niihin, niin kolkuta ja huuda, ettð hðntð kaipauksella odotan. STUART. Kuningastako? KUNINGATAR (kiivaasti). Kuningasta! -- Mutta joudu! STUART. Minð riennðn, minð riennðn! (itsekseen). Pitððk— meidðn tðssð hovissa vielð ruveta kuningastakin kumartamaan? KUNINGATAR. Mutta mene nyt jo! STUART. Minð lennðn. KAHDESTOISTA KOHTAUS. KUNINGATAR (tanssijat my—hemmin). Johon olen asetettu, siinð on minun vaikutusalani, mitð mua kohtaa, tðytyy mun kðrsið! (Soitanto alkaa). Minð olen nuori, minulla on voimia, suurenmoisia aikeita ja mahtavia alaisia! Elðmðni muuttuu toimekkaaksi; kaikki, mitð on pientð, ja joka nyt minua rasittaa, haihtuu silloin itsestðnsð. (Tanssijat tulevat parittain; niiden joukossa Bothwell, Lethington ja Morton). KOLMASTOISTA KOHTAUS. Entiset. Lordi STUART. STUART. Se koskee minuun kipeðsti, madame, mutta kuningas ei ole huoneissansa. KUNINGATAR. Etsi hðntð kaikkialla. Ota useampia mukaan: hðnen tðytyy tulla! STUART. Hðnen tðytyy tulla! (Menee). LETHINGTON. Kuningastako etsitððn? USEAT. Kuningasta. LETHINGTON. Minð nðin kuninkaan ratsastavan ulos. KUNINGATAR. Ulosko ... keskellð y—tð? LETHINGTON. Minð tein juuri saman muistutuksen; mutta hðn vastasi: "me sovimme yhteen." KUNINGATAR. Darnley parka! Minð olen ollut liian ankara. Oi, nyt hðnen olisi pitðnyt olla tððllð! Nyt olisi hetki ollut! STUART. Ketð teidðn armonne vaali kunnioittaa? KUNINGATAR. Ei ketðkððn! -- En tanssi. STUART. Oi, teidðn armonne, ðlkðð saattako meitð epðtoivoon! Olisi sama kuin repið kukkaset maahan ja sammuttaa kynttilðt. ARGYLEN KREIVINNA. Oi, teidðn armonne, ette saa saattaa meitð murheellisiksi. Me olemme niin kauan odottaneet! (Useat naiset rukoilevat). KUNINGATAR. No, tehdðkseni teille iloa, ystðvðni!... KAIKKI. Kiitoksia, teidðn armonne! (Valmistuvat tanssiin), STUART. Mikð aatelismies saa kunnian? KUNINGATAR (silmðilee heitð ja sanoo poiskððntyneenð). Onkohan niiden joukossa ainoatakaan, joka ei tukalassa hetkessð ole minua pettðnyt tai voisi sitð tehdð? -- -- Yksi l—ytyy! (Stuartille) Bothwell'in jarli. (Soitanto kiihtyy kiihtymistððn. Bothwell tulee, notkistaa polvea kuningattarelle, ottaa hðnen kðtensð ja vie hðnet tanssivien luo. Hðn asettuu seisomaan Stuart'ia ja Argylen kreivinnaa vastaan, jotka alkavat. Tanssitaan hidasta vanhaa p—ytð-tanssia). Esirippu lankee. TOINEN NáYTøS. Knox'in talo. ENSIMáINEN KOHTAUS. KNOX (Kðy sððnn—llisesti edestakaisin, molemmat kðdet selðssð. Kolkutetaan). Tule! (hðn jatkaa kðymistððn). LINDSAY ja MORTON (astuvat sisððn). Hyvðð pðivðð! LINDSAY. Olemme kutsutut tðnne kello neljðltð. KNOX (kuin ennen). Tiedðn sen. (áðnett—myys). MORTON. Voiko Ruthwenkin tulla? KNOX. En tiedð. LINDSAY (Morton'ille, kðydessððn etulavalle pðin). Kuinka paljon vðkeð mylord on ko'onnut? MORTON. Viisisataa jousi-miestð. LINDSAY. Se ei ole paljon. MORTON. Luotan niihin miehiin; he ovat ennenkin olleet muassa, missð verta on vuotanut. Muutamat heistð useammin kuin kukaan meistð. LINDSAY. Linnan vartijajoukko on vðhðinen, se on pian vangittu. Mutta my—hemmin voivat porvarit tulla. MORTON. Minun mieheni eivðt pidð porvareista enemmðn lukua kuin hðrðstð. Useimmat heistð ovat palvelleet Franskassa, Saksassa tai Tanskassa, sota on heidðn elinkeinonsa ja huvituksensa. LINDSAY. Jos minð olisin kuningas, niin kieltðisin tuommoiset pestaukset vieraasen maahan. Ne pilaa kansaa. MORTON. Pðinvastoin, ne harjoittaa kansaa. LINDSAY. Olin aina riidassa Murray'n jarlin kanssa tðstð asiasta. Hðn suorastaan m—i maan lapsia vieraille. MORTON. Hðn m—i poikia ja sai miehið sijaan. Murray tietðð aina, mitð tekee. LINDSAY. Luuletteko ettð hðn ehtii perille oikeaan aikaan? On jo my—hðistð. MORTON. Jonka tðytyy salassa matkustaa, hðn saa usein kulkea mutkateitð. Jos kukaan on saanut sanaa hðneltð, niin se varmaankin on Knox. LINDSAY (Knox'ille). Oletteko kuulleet jotain Murray'ltð? KNOX (kuin ennen). Olen. MORTON. Tuleeko hðn? KNOX. Kohta. LINDSAY (Morton'ille). Se hyvð; istukaamme siis niin kauan kuin odotamme. En voi kieltðð ettð vereni vðhðn kuohuu. Istuessa on sitð helpompi hillitð. MORTON. Minun vereni on sitð tyynempi. Minua vaan hiukan harmittaa ett'ei Knox puhu meille. Luulenpa ettð puhuttelen hðntð. LINDSAY. álð puhuttele. MORTON. Mitðhðn Knox arvelee maan tilasta? KNOX. Ei mitððn. LINDSAY. álð, mitð se hy—dyttðð, Morton? MORTON. Mitð Knox sanoo aikeestamme? KNOX. Ei mitððn siitðkððn. MORTON. Luuletteko ettð se on Jumalan palvelemista. KNOX. Kaikki on Jumalan palvelemista. MORTON. Jos tðmð italialainen, David Rizzio, saisi tykk—nððn hðvittðð evankelisen uskon Skotlannista, palvelisiko hðnkin Jumalaa? KNOX. Kaikki mitð tapahtuu on edeltðpðin mððrðtty, ja silloin olisi sallittu ettð toinen ja parempi sukupolvi saa vastaan-ottaa siunauksen, mutta tðmð mennð hukkaan. LINDSAY. Lopeta jo, Morton! MORTON. Voisimmehan silloin olla mitððn tekemðttð; -- sillð mikð on sallittu, tapahtuu yhtðkaikki? KNOX. Epðilemðttð. Te ette voi sallimuksessanne mitððn muuttaa, ette lisðtð ettekð vðhentðð. Mitð teette, sen teette vaan teidðn omaksi vapahtamiseksi. MORTON. Mutta jos nyt ijankaikkisuudesta on sallittu ettð minð joudun kadotukseen, enhðn silloin voi autuaaksi tulla? KNOX. Joka ijankaikkisuudesta tietðð, ettð joudutte kadotukseen, hðn tietðð my—skin ijankaikkisuudesta ettð olette sen ansainneet. LINDSAY. Tðmð on Jumalan pilkkaamista, Morton! MORTON. Mahtaa Jumalan olla ikðvð katsella kaikkea, mitð hðn ijankaikkisuudesta edeltðpðin tietðð. KNOX. Hðnellð on kyllð ajatuksensa siinð, niinkuin minulla teidðn puhetta kuunnellessani -- vaikka minðkin tiesin sitð edeltðpðin. (áðnett—myys. Kolkutetaan). TOINEN KOHTAUS. Entiset. RUTHWEN. KNOX. Tule! (Ovi avataan. Ruthwen tulee sisððn aseissa, palvelijaan nojautuen. Entiset kaksi nousevat, Lindsay asettaa Ruthwen'ille tuolin, Morton auttaa hðntð). MORTON. Vaivaatte itseðnne liiaksi, Ruthwen. Olisi parempi ettð pysyisitte vuoteella. RUTHWEN (palvelijalle, sitten kun Ruthwen on viety istumaan). Mene. Odota ulkona. LINDSAY. Ei ollut tarkoitus, lordi Ruthwen, ettð te sairaana nðkisitte tðtð vaivaa. RUTHWEN. Mutta minð en luota teihin. MORTON. Onhan meitð kuitenkin tarpeeksi suuri joukko. LINDSAY. Ja kaikki on valmista. RUTHWEN. Kun kuningatar rupee itkemððn, joutuvat kðtenne voimattomiksi. Minð tunnen teitð. LINDSAY. Jumala estðk——n meitð pitðmðstð hðnen kyyneleitððn suuremmassa arvossa kuin tðmðn maan parasta. MORTON. Ei suinkaan mylord itse ai'o linnaan tulla? RUTHWEN. Ai'on, vaikkapa kantaisitte minua sinne! LINDSAY. Mutta mitð mielittekððn siellð tehdð, sairas kun olette? RUTHWEN. Nðhdð ettð se roisto oikein tapetaan. -- Missð on Lethington? LINDSAY. Sinð pðivðnð, kun meidðn kaikkien piti allekirjoittaa, oli hðn lðhtenyt kaupungista. RUTHWEN. Siinð nðette! Siinð nðette! Voinko minð luottaa semmoisiin? MORTON. Lethington on varovainen. RUTHWEN. Onko nyt aikaa olla varovainen? Katsokaa minua, vaara on niin suuri ettð sairaatkin saavat nousta taistelemaan! MORTON. Jokainen auttakoon tavallansa! Lethington on hy—dyttðnyt asiaamme kun ei kukaan muu sitð voinut. Ja hðn on voinut sitð juuri sentðhden, ett'ei hðn koskaan ole itseðnsð paljastanut. LINDSAY. Olette hyvin kipeð, Ruthwen! RUTHWEN. Niin, y— on paha, pðivð pahempi. -- Missð on Knox? KNOX (seisahtuu hetkeksi). Ruthwen! RUTHWEN. Vai oletko siellð! -- Minð olen kipeð, Knox! KNOX. Minð nðen sen. RUTHWEN. Miksi et tule luokseni? KNOX. Sentðhden ettet minua vielð tarvitse. RUTHWEN. Kyllð, Knox, sinð et tiedð miltð tuntuu maata unettomana ja katsella elðmððnsð. Sinun olisi pitðnyt tulla, Knox! KNOX. Oli liian aikaista. RUTHWEN. Liian aikaistako? Mitð sillð tarkoitat, Knox? KNOX. Kun olet niin pitkðlle pððssyt ettð tahdot kuolla, Ruthwen, silloin minð tulen. RUTHWEN (nousee kauhistuneena, putoo istumaan taas). Sinð erehdyt tautini suhteen, Knox. Ei se ole kuoleman tauti, se on luuvaloa helvetin tuskain kanssa; rujoksi voin minð tulla, vaan en kuole. -- -- Miksi olet ððneti, Knox? KNOX. Sentðhden ettð puhuminen on tarpeetoin. RUTHWEN. Jos tietðisin ettð tautini olisi kuolemaksi, niin en odottaisi; tekisin itse siitð lopun. KNOX. Se on suorin tie helvettiin. RUTHWEN. Oi, Knox, ðlð sano niin! -- Jos lukisit messuja, -- ei, se on totta, nyt ei kðytetð messuja enðð. Knox, tule istumaan ja puhumaan minun kanssani. KNOX (asettuu hðnen etehensð). Mitð tahdot multa? RUTHWEN. Sinð olet liian ankara, Knox, -- koko oppisi on liian ankara, -- me emme saa mitððn apua. KNOX. Ei, syy on itsessðsi. RUTHWEN. Tiedðn sen, ja senpðtðhden menenkin linnaan mukana, taudistani huolimatta! Mutta jos saamme pois tieltð tðmðn jumalattoman vaimon, koko kirkon ruton, ja hðnen viettelijðnsð, Belzebub'in palvelijan tapetuksi, niin se kuitenkin luetaan suurena pðivðnð minulle pieneksi ansioksi, -- eik— niin, Knox? KNOX. Sitð en tiedð. RUTHWEN. Etk— sitð tiedð, Knox? Kehoitathan sinð tðhðn ty—h—n, olemmehan kokoontuneet sinun taloosi. KNOX. Minð en koskaan ole kehoittanut siihen. RUTHWEN. Mutta mitð sinð tarkoitat? Sinð kauhistutat minua. LINDSAY (astuu esille). Minua my—skin, Knox! En tunne muiden syitð, mutta minð taistelen kirkon puolesta. RUTHWEN. Sano meille siis ajatukses, Knox, se meitð peloittaa. KNOX. En omia ajatuksiani lausu, vaan raamatun ajatukset jumalattomista kuninkaista ja heidðn taloistansa. Kuulkaa siis: Profeeta Achaja sanoi kuningas Jerobeam'ille: "Sinð olet tehnyt vieraita jumalia itsellesi, sentðhden sinun talosi hðvitetððn." -- Profeeta Elias sanoi Achab'ille: "Minð tahdon hðvittðð sinun talosi niinkuin Jerobeam'in." -- Profeeta Elisa kuninkaaksi voiteli alamaisen Jehun, "ettð hðn surmaisi Achab'in huoneen." -- Mutta Jehu niinkuin tekin ei ollut puhdas Herran edessð, vaan kuitenkin rangaistuksen ruoskana Hðnen kðdessðnsð. -- Herran tuomio on selvð; mutta jokainen, ken ottaa sitð tðyttððksensð, olkoon varoillansa! Sillð Herran tuomio on kuin kaksi-terðinen miekka, joka leikkaa molemmin puolin. Voi sitð, joka sillð iskee, pyytðen kirkon omaisuutta; iskek——n se hðneen itseensðkin! -- Voi sitð, joka sillð iskee, koroittaaksensa omaa sukuansa! Kaatakoon ja surmatkoon se hðnen itsensð, niinkuin taivaan salama! Voi sitð, joka sillð iskee vihasta ja kostonhimosta, voi, voi kaikkia niitð, jotka sitð tekevðt taika-uskossa ja sydðmmen kovuudessa! -- Muuta kehoitusta en voi teille antaa. (Kðvelee niinkuin ennen; pitkð ððnett—myys). RUTHWEN. Kun ihminen entisinð aikoina kððntyi katolilaisen papin puoleen, lðhti hðn papin luota lohdutettuna ja keveðllð mielellð. Mutta sinð annat kivið, kun me anomme leipðð. -- Luulenpa ettð menen kotia jðlleen. LINDSAY. Ei, hðnen sanansa ovat voimakkaasti vahvistaneet pððt—stðni, niin, ne ovat, niin sanoakseni, sitoneet kðteni miekan kahvaan. Jos kaatuisinkin, jos ei tarkoitukseni olisikaan aivan puhdas, -- joka kyllð voi ihmiselle tapahtua, -- kun Herran tuomio on niin selvðsti lausuttu, kuin nyt, niin on velvollisuus tðyttðð se. RUTHWEN. Silloin en ole minð oikein hðnen sanojansa ymmðrtðnyt. MORTON. Minustakin ne ovat epðselvðt; mutta nyt, niinkuin aina kun sanat ovat epðselvið, pysyn minð toimessani kiinni. Onhan Knox itse osallisna. RUTHWEN. Ei; Knox ei seuraa meitð. MORTON. Ei miekka kðdessð; hðn on rauhan mies. Mutta hðn on kuitenkin tuumassa osallisna. (Kolkutetaan). KAIKKI. Se on Murray! KOLMAS KOHTAUS. Entiset. MURRAY. (Vaippaan peitettynð, jonka kohta pððltðnsð heittðð). MORTON. Niin, se on Murray! LLNDSAY. Nyt on Skotlannissa kymmenentuhatta miestð lisðð! Nyt olen vasta oikein tyytyvðinen! Tervetullut! (Rientðð vastaan syleilemððn hðntð, Morton samaten). MURRAY (Ruthwen'ille). Hyvðð pðivðð ystðvðni! Sinð olet kipeð Ruthwen. RUTHWEN. Niin, niin kipeð, ett'en edes parane nðhdessðni sinua! Tervetullut Skotlantiin! (he syleilevðt toisiansa). Mutta tððllð ei ole kaikki niinkuin olla pitðð. MURRAY. On tuleva paremmaksi! (hðn nðkee Knox'in, menee hðntð vastaan). Teidðn siunauksenne! (hðn notkistaa polveansa). KNOX (kðsi hðnen pððlaellaan). Jumala antakoon sinulle yksinkertaisen uskon ja tðydellisen tahdon! Jumala antakoon anteeksi mitð olet rikkonut. Esirippu lankee. Muutos. NELJáS KOHTAUS. Maria Stuart'in cabinet de repos. Esiripun noustessa kuuluu toiselta puolelta naurua, ja espanjalaisia lauluja harpun sðestyksellð. Toiselta puolelta sysðtððn samalla sisððn katettu illallisp—ytð. Palvelijoita tulee ja asettuu paikoilleen. Ensinmainitulta puolelta tulevat Kuningatar, Stuart'in saattamana, Argylen Kreivinna, kapteeni Erskinen saattamana, ja Rizzio yksinððn. KUNINGATAR. Kalliinta viinið tarvitaan tðmðn laulun soidessa. (Kaikki kðyvðt istumaan; palvelijalle sill'aikaa). Onko tðmð sitð uutta Kypron viinið, jota Espanjan kuningas on lðhettðnyt? PALVELIJA. On, Teidðn armonne! KUNINGATAR. Maailman mainiointa viinið! STUART. Odottelen hartaasti ensimðistð lasia! KREIVINNA. Niin, hartaammin kuin sultani, joka uhrasi 18,000 soturia, saadaksensa tðtð viinið haltuunsa. STUART. Hyvð viini tulee kuin kauan odotettu juhla-laukaus. Mielet vilkastuvat, ilo nousee. KREIVINNA. Hyvð viini on kuin sukkela sana, se polttaa ja vapauttaa. KUNINGATAR. Hyvð viini on kuin auringonsðde sateessa, kuin sanoma ilon ijankaikkisesta lðhteestð. KREIVINNA. Hyvð viini nostaa ilman-kaaren yli unelmien maiseman, luoden toivoa ja ihanuutta. STUART. Hyvð viini on kuin soitanto, sanoo Ronsard, se suhisee suloisesti lðpi olentomme. KUNINGATAR. Hyvð viini on kuin suloinen salaisuus, sanon minð, se kuiskailee ja hymyilee sydðmmessð. KREIVINNA. Hyvð viini on kuin kehuminen, se enentðð voimiamme kahdenkertaisesti. STUART. Tai niinkuin imarteleminen, se viettelee meitð. KUNINGATAR. Ensimðinen lasi nostaa meidðt ratsumme selkððn iloiseen juoksuun. KREIVINNA. Toinen luo kauniita maisemia ympðrillemme. STUART. Kolmas heittðð meidðt maahan. KUNINGATAR. Mutta jos nyt antaisimme ensimðisen lasin seisoa, veisattuamme tðmðn ylistysvirren. KREIVINNA. Se olisi suurempi koetus, kuin mitð Eva voi kestðð. RIZZIO. Koetukseksi tðmð kuitenkin on liian vðhðistð. KREIVINNA. Pienet koetukset ovat usein vaikeammat, Rizzio, kuin suuret. KUNINGATAR. Ehkð Rizzio tuntee koetuksia, -- anna meille mððritys. RIZZIO. Teidðn armonne! STUART. Mutta pian! KREIVINNA. Ei ole aikaa hakea sitð viinin kotimaasta asti. KUNINGATAR. Mikð on koetus, Rizzio? RIZZIO. Hm, -- onhan se, ettð ollaan kajoomatta siihen mitð mieli enimmin tekee. (Kaikki nauravat). STUART. Missð te kðvitte koulua, monsieur? KUNINGATAR. Turin'issa, tuo mððritys on Piemont'ista. RIZZIO (osoittaa viinið). Luulin parhaaksi ottaa sen tðstð vieressðni seisovasta. KREIVINNA. Eli -- vieressð istuvasta. RIZZIO. Jos puhuisin omasta kokemuksestani, niin vaikein koetus minusta on pidðttðð itseðnsð siihen mððrððn, ettð muut saavat olla kðrsimðttð kun itse kðrsii. STUART. Monsieur tahtoo sanoa ettð on vaikea olla kostamatta. RIZZIO. En. Harvoin minun on tehnyt mieli ly—dð takaisin, mutta usein olisin suonut ly—nnin menevðn edemmðksi. STUART. Ei, takaisin. MUUT. Niin takaisin! KUNINGATAR. Kosto on kuin makea viini, -- olkoon tðmð viimeinen vertaus. Maljanne! (Kaikki tarttuvat lasihin). KUNINGATAR (juodessansa). Mutta Rizzio totuttakoon itseðnsð koetusta kestðmððn! (he juovat). Parasta viinið, mitð koskaan olen huulilleni nostanut. STUART. Charmant! KREIVINNA. Magnifique! KUNINGATAR. Rizzio ei todellakaan juonut. Ha ha ha! -- Ystðvðni, ei tarkoitukseni niin paha ollut. KREIVINNA. Koetuksen malja juodaan paraiten sillð tavalla. KUNINGATAR. Koetuksenko maljan joimme? Eik— se ollut koston? STUART. Aivan niin, ihanan koston! RIZZIO. Rakas voi kosto olla meille, vaan ei ihana. KAIKKI MUUT. Voipi kyllð! KUNINGATAR. Koston ihanuus on niinkuin, -- auttakaa minua keksimððn elðvðð kuvaa, -- -- -- kuin Bothwell'in! Bothwell on kaunis kuin kosto, kosto kuin Bothwell! KAIKKI MUUT. Vaan Bothwell ei ole kaunis! KUNINGATAR. Bothwell! On kauneus, jota sopii sanoa kauheaksi, ja semmoinen on Bothwell'in kauneus. KREIVINNA. Se on siis tuommoinen, jolla on ainoastaan yksi silmð. KUNINGATAR. No niin, ettð hðnellð on ainoastaan yksi silmð, se kuuluu asiaan. Noissa sððnn—llisissð kasvoissa on salainen kirjoitus luettavana, jonka arvaaminen meitð viehðttðð. Hðnen suuri maineensa, joka hðntð seuraa kuin laivasto missð hyvðnsð hðn purjehtii, se kokoilee katselijoita. Tuo salamantapainen nopeus ja jyrkkyys hðnen kðyt—ksessððn peloittaa heitð taas pois; hðnen puheensa rohkeus hðmmðstyttðð, ja sitten hðnen lðmpimyytensð on kylmð, hðnen kylmyytensð lðmmin ... niin, paljaita vastakohtia, mutta sellainen on Bothwell ja sellainen on my—s tuo kauneus. VIIDES KOHTAUS. Entiset. HENRIK DARNLEY (vðhðn pðihtyneenð). KAIKKI (paitsi kuningatar). Kuningas! (He nousevat, ainoastaan kuningatar jðð istumaan). DARNLEY. Jðð istumaan, jðð istumaan ilon ihana liitto! Minð tulen ainoastaan katsomaan omaa vaimoani, tahdon ainoastaan sinua syleillð, sinð hirmuinen tenhotar. (Hðn syleilee ja suutelee kuningatarta). KUNINGATAR. Mylord! DARNLEY (ottaa tuolin ja kðy istumaan kuningattaren taakse). Eivðtk— suuteloni makealle maistu? Ajatteletteko niitð, joita Judas antoi? (Nojautuu hðnen tuoliinsa). Minð ajattelen kaikkia niitð, joita te annoitte suloisella kavaluudella. Oi, kuinka olen iloinen, sanomattoman iloinen; sillð vast'edes et sinð koskaan tule suutelemaan ketððn muuta kuin minua, sinð Skotlannin kesyt—in joutsen! KUNINGATAR (nousee). Kiitðn tðstð illasta, hyvðt naiset ja herrat; en voi oikein hyvin. Suokaa anteeksi, mylord! (Tahtoo mennð hðnen ohitse). DARNLEY. Oi, ei, ei, et pððsekkððn pois, sinð kallis kultani, ei, vasta nyt jððt ijðksi minun luo. Tðnne tulee enemmðn iloista vðkeð, katsoppas tuota kuinka lystikkððltð hðn nðyttðð! KUUDES KOHTAUS. RUTHWEN (seisoo kalpeana ovessa, nojauten paljastettuun miekkaansa, hðnen takanansa useita aseilla varustettuja miehið, jotka pyrkivðt sisððn hðnen kanssansa.) (Entiset nousevat kaikki). KUNINGATAR. Mitð tðmð on? Miksi miehið aseissa? (Ei mitððn vastausta). KUNINGATAR (esille). Lordi Ruthwen? Kenenkð luvalla te astutte kuningattaren huoneesen ilmoittamatta itseðnne? RUTHWEN. Me tulemme sentðhden ettð David Rizzio on tððllð ja on ollut tððllð liian kauan. KUNINGATAR. Hðvyt—in! RUTHWEN. Jos teidðn armonne ei hðntð poista, niin Skotlannin aatelisto on sen tekevð; sillð sen tulee valvoa kuninkaallisen istuimen kunniata. STUART ja ARTHUR ERSKINE (paljastavat miekkansa ja rientðvðt esille). KUNINGATAR. Kaarti tðnne, vangitkaa kaikki! RUTHWEN. Hiljaa, Arthur Erskine, rauhoitu Stuart. Kaarti on vangittu, Morton ja Lindsay pitðvðt linnaa hallussaan. KUNINGATAR. ERSKINE. STUART. KREIVINNA. Maankavaluutta! STUART. Ei mikððn kelpo ritari voi kðrsið ettð kuningatarta loukataan; Arthur Erskine, jos emme voi hðntð suojella, niin voimme kaatua! -- Sacrement! (Pistðð yhteen mieheen, joka kaatuu ja kannetaan pois; sy—ksee joukkoa vastaan, Erskine seuraa; lyhyt taistelu, jonka kestðessð he saarretaan ja viedððn ulos). STUART. Tuo kirottu ranskalainen juhlamiekka! Jos minulla vaan olisi skotlantilainen ase! Oi, madame, Jumala teitð suojelkoon! ARGYLEN KREIVINNA (kuningattarelle). Haen James Mellwill'ið. Kaikotuskellot soikoot, porvarit tulkoot! KUNINGATAR. Taivaan Herra antakoon my—s apuansa. KREIVINNA (kun hðn estetððn menemðstð ulos). Olenko minð David Rizzio? Onko tuolla miehellð silmðt pððssð? RUTHWEN. Anna hðnen mennð, hðn ei voi tehdð mitððn. (Hðn pððsee ulos.) Nyt ty—h—mme kun saimme tuon ranskalaistuneen moskavðen pois niskastamme. KUNINGATAR. Oi, Maria! Maria! Minkðlaiseen maahan olet minut saattanut! RUTHWEN (sotureille, jotka jðlleen tulevat sisððn). Vangitkaa David Rizzio! RIZZIO (joka on seisonut aivan hiljaa erððssð nurkassa etulavalla, menee nyt yht'ðkkið kuningattaren luo ja heittðytyy polvilleen). Oikeutta, teidðn armonne, he tahtovat murhata minut! (Hðn pysyy kuningattaren takana). KUNINGATAR. Tðmð on majesteetti-rikos. álk——n kukaan uskaltako! RUTHWEN. Vangitkaa David Rizzio! KUNINGATAR. Mutta mitð on hðn tehnyt? RUTHWEN. Hðn on loukannut Teidðn Majesteettinne kunniaa ja samalla kuninkaan, teidðn aviomiehenne, sekð sen aateliston ja kansan kunniaa, jonka hallitsija olette! KUNINGATAR. Ijankaikkisen totuuden kautta, se on hðvyt—intð panettelemista, jonka saatte kerran kalliisti maksaa! RUTHWEN. Hm! -- Me kyllð pidðmme huolta siitð, ett'ei teidðn armonne enðð saa valtaa tðssð maassa, -- eteenpðin, ottakaa hðnet kiinni! RIZZIO (polvillaan kuningattaren takana). Oi, sanoinhan teille, ettð vaara oli kðsissð, vaan ette tahtoneet minua kuulla. Te olette tehneet minulle vððryyttð, -- nyt teidðn tðytyy minua suojella! KUNINGATAR. Jos teillð on jotain valittamista hðnen suhteensa, niin olen esittðvð sen lordien parlamentille. Minð sanon teille, kðykðð laillisia teitð, ðlkðð kumotko tðmðn maan jðrjestystð samoin kuin sy—ksette kuningattarenne huoneisin ja kumootte kaikki tððllð! Totisesti, tðmðnkin pðivðn perðstð tulee kun tuleekin vielð pðivð! RUTHWEN. Niin, tuomion pðivðnð kaikki tuomitaan! Kirkon ja lain nimessð eteenpðin tðtð epðjumalain palvelijaa ja viettelijðð vastaan! (Soturit menevðt toiselle puolelle). RIZZIO. Oikeutta! Minð olen teitð uskollisesti palvellut! KUNINGATAR. Mutta eik— ole teidðn joukossanne ainoatakaan, joka tahtoo totella kuningatartansa? Kðskekðð tðnne Bothwell, kðskekðð luokseni Huntley, onhan toki miehið Holyrood'in linnassa! RUTHWEN. Heidðn huoneensa ovat suljetut! KUNINGATAR (voimalla). Mutta enk— ole minð Herran voideltu? Ja te sallitte minun seisoa avuttomana yksinðni! -- Miettikðð mitð teette, te murhaatte lait, te nousette kuningasvaltaa vastaan, joka on Jumalan sððtðmð, te tahraatte pyhðð purppuraa, te revitte Herran raamattua repaleiksi! -- Takaisin te mielett—mðt! (He siirtyvðt pois.) RUTHWEN. Eik— ole, niinkuin sanoin: tðmð vaimo teidðt pian voittaa. (Astuu itse eteenpðin ottaaksensa kiinni Rizzion, joka heittðytyy polvilleen ja pitðð kiinni kuningattaren hameesta.) RIZZIO. Apua! apua! KUNINGATAR (rukoilevalla ððnellð). Oi, te loukkaatte muutakin, te loukkaatte vaimon ijankaikkista oikeutta. Suurin synti, mitð mies voi tehdð, on antaa vaimon tuntea voimattomuuttansa; kunnioitus ja jalous pitðisi olla hðnen suojeluksensa, sððlivðisyys hðnen asian-ajajansa ja hðnen heikkoutensa pitðisi hillitð himojen raakuutta! Jos kumootte tðmðn oikeuden, oi, silloin ei enðð ole mitððn rajoja maailmassa, vaan kaikki elðvðt keskenðnsð kuin elukat. -- álkðð aloittako omasta kuningattarestanne, missð on loppu silloin oleva! USEAT. Ruthwen, olkoon tðssð jo tarpeeksi! RUTHWEN. Nyt on hðn hellðmielinen, vaan huomenna saattaa hðn meidðt mestauslavalle. SEITSEMáS KOHTAUS. Entiset. LINDSAY (tulee). LINDSAY. Jos ei kukaan pelkðð Jumalaa eikð maan kunniata enemmðn kuin tðtð vaimoa, niin minð sen teen! (Rizzioon pðin). KUNINGATAR (vastaan). Minun ruumiini ylitse kðy tie hðnen luo. LINDSAY. Se on tarpeetointa. (Aikoo tarttua kuningattareen kiinni). KUNINGATAR (takaisin). Ken uskaltaa koskea kuningattareensa? LINDSAY (perðytyy). Tðtð ei hðn lausunut itsestðnsð. (Muut poistuvat my—s.) ANDREW KERR (tunkeuu esille ja virittðð pistolin). Jos ei kukaan uskalla koskea hðneen, niin ammumme hðnet ennemmin. (Tðhtðð). KUNINGATAR (astuu eteenpðin). Niin, tee se! Vaan tiedð, minussa on kaksi henkeð, molemmat ensimðiset Skotlannissa! (Kerr antaa pistolin vaipua alas). RUTHWEN. Siis pitðð kuninkaan, hðnen puolisonsa, ottaa hðnet kiinni, hðntð ei kukaan voi kieltðð sitð tekemðstð! KUNINGATAR (Darnley'lle, joka seisoo p—ydðn ððressð). Sen kieltðð hðnen ensimðinen velvollisuutensa aviomiehenð; sillð semmoisena pitðð hðnen suojella minua! Sen kieltðð hðnen toinen velvollisuutensa kuninkaana; sillð kuninkaana tulee hðnen ajaa teidðt pois! Henrik Darnley, kðske nðmð miehet pois. Kautta Jumalan, nyt on viimeinkin hetki tullut, jolloin voit osoittaa ettð olet mies! DARNLEY. Nyt olen sitð osoittava sillð tavalla, ettð vastustan kaikkia rukouksianne tuon Rizzion puolesta! KUNINGATAR. Oi, he ovat hyvðksensð kðyttðneet sinun kauheaa typeryyttðsi. Etk— siis enðð muista ettð tðmð Rizzio auttoi sinut valta-istuimelle! -- Jumala antakoon sen hðnelle anteeksi, nyt saamme molemmat siitð kðrsið. DARNLEY. Muistanpa vielð muutakin. KUNINGATAR. Se on valhetta, vannon sen kautta kaiken, mikð sinulle on pyhðð, se on valhetta! (likelle). Oi, Darnley, sinð olet tuhlannut lempeðni, ole nyt mies, ja sinð voitat sen takaisin! (Liittolaiset kðyttðvðt tilaisuutta kun Rizzio on jðtetty itsekseen; he karkaavat hðnen pððllensð; itse on hðn kuunnellut kuningattaren sanoja). RIZZIO. Apua! Apua! KUNINGATAR. Oi, Jesus Maria, minð unohdin hðnet! (rientðð hðnen jðlkeensð, mutta Darnley asettuu eteen). Uskallatko sulkea minulta tien! DARNLEY. Teidðn pelastuksenne tðhden, sillð tðssð teidðn henkenne on vaarassa. KUNINGATAR. Mitð huolin minð hengestðni kun ovat jalkojensa alle polkeneet arvoani kuningattarena ja naisena. (Hðn pyrkii eteenpðin, Darnley estðð). DARNLEY. He eivðt tee mitððn vahinkoa hðnelle. RIZZIO (on koko ajan huutanut apua, vakuuttanut viattomuuttansa; nyt hðn huutaa kuningattarelle). Oi, uskollisuuteni tðhden kðrsin tðtð! Pelastakaa minut! KUNINGATAR. Minð en voi. (Muut ulos Rizzion kanssa). KAHDEKSAS KOHTAUS. KUNINGATAR ja DARNLEY. KUNINGATAR. Oi, miksi tulin tðhðn maahan! Ei minulla ole ystðvðtð eikð suojelijaa, kaikki minua pettðvðt ja minð olen vaan nainen! (Hðn purskahtaa itkuun ja menee tainnoksiin. Darnley vie hðnet sohvalle. Joku tulee ottamaan Darnley'n tikarin hðnen vy—ltðnsð ja juoksee ulos taas). DARNLEY (katselee miehen jðlkeen). Se on oikein, se on oikein! Minun tikarillani hðn tapettakoon! (hðn katselee kuningatarta, joka makaa py—rtyneenð). On siis kuitenkin sitð, mikð hðnet voittaa! ... (kallistuen hðnen ylitse). Maria, kuule minua! -- (kuningatar tekee vðistðvðn liikunnon kðdellðnsð ikððn kuin Darnley hðntð ilettðisi). Maria, ymmðrrð minua: -- -- ei sinua, vaan hðntð! -- -- Sinð olet aina yhtð rakas minulle, (kuningatar tekee uudestaan saman liikunnon eikð katsele yl—s). Ajattele, Maria, kuinka pahoin olet minulle tehnyt! -- -- Jotain oli tehtðvð -- -- Maria -- -- ymmðrrðtk— nyt, -- -- kuinka sua lemmin! -- -- YHDEKSáS KOHTAUS. Entiset. RUTHWEN tulee sisððn. RUTHWEN (heittðytyy tuolille). Viinið, minð vapisen! (Darnley rientðð sinne ja antaa hðnelle tðytetyn lasin, jonka hðn kerrassaan tyhjentðð). KUNINGATAR (joka katsoo yl—s). Rizzion lasi! Se oli omistettu kostolle! RUTHWEN. On yhdentekevð; nyt hðn on tapettu! KUNINGATAR (kavahtaa seisalleen). Oi, se veri tulee kalliiksi muutamille teistð! RUTHWEN. Aivan niin! Mitð enemmðn te suruissanne riehutte, sitð enemmðn syytð annatte epðluuloomme. KUNINGATAR (pysðhtyy miettien). Minð ymmðrrðn tarkoitukses. Mutta, vaikka se olisi ollut halvin palvelijoistani, olisin ennemmin antanut henkeni, kuin nðhnyt hðnen tapettavan minun suojelevassa lðheisyydessðni. Siitð, ettð olen saanut kðrsið tðtð n—yryyttðmistð, ettð olette ry—stðneet minulta ylpeyteni ja jalkojenne alle polkeneet minun ruhtinaallisen itseeni-luottamuksen, siitð minð nyt itken -- vaikka ilman kyyneleitð! RUTHWEN. Niin kðy! Kun hallitsija ei seuraa lakia, niin laki kððntyy hallitsijaa kohti. Te olette olleet tðmðn maan ruoskana ja nyt ruoskaa kðytetððn omassa talossanne. KUNINGATAR. Oi, ettð uskalletaan minulle tðmm—istð sanoa! (Hðn peittðð kasvonsa). KYMMENES KOHTAUS. LINDSAY. Entiset. LINDSAY. Ruthwen, he ovat pððsseet pakoon! RUTHWEN (kavahtaa pystyyn). Ken? Kuka? LINDSAY. James Melwill, Atholen kreivi! RUTHWEN. On yhdentekevð, kun ei vaan Bothwell... LINDSAY. Bothwell my—skin. Hðn on hypðnnyt maahan toisen kerroksen ikkunasta. RUTHWEN. Hðnen jðlkeensð, hðnen jðlkeensð! LINDSAY. Tule itse antamaan kðskyjð; tððllð on taistelu. KUNINGATAR. Bothwell on kuin kosto, kosto kuin Bothwell! RUTHWEN. álkðð iloitko liiaksi! Te ette pððse mukaan! Te olette vanki, eroitettu kuningatar! Darnley on teidðn herranne, vaan voimakas Murray on molempain hallitsija. (Likemmðksi). Nyt olen tehnyt tehtðvðni! (Vielð likemmðksi). Nyt luulen kostaneeni sen hðpeðn, johon kerran minut saatoitte kun hylkðsitte poikani kðden -- luulen my—s tehneeni jotain oikean uskonnon hyvðksi! (Menee Lindsayn kanssa). KUNINGATAR (Ruthwen'in jðlkeen). Oikean uskonnon hyvðksi? Niin, sinð olet tehnyt, ettð se tuomitsee sinua ijankaikkisesti! Ja nimesi olet sy—ssyt alas kirousten syvyyteen, eikð ole tuleva se aika, joka sen sieltð vapauttaa! RUTHWEN (seisahtuu ovessa, tahtoo kððntyð, mutta on kaatumaisillaan kun Lindsay ottaa hðnestð kiinni). KUNINGATAR. Nðetk—, sinulle tapahtuu ihme! Totisesti, tðstð hetkestð et ole enðð parantuva, pian olet kohtaava Rizziota ijankaikkisen tuomarin edessð! RUTHWEN. Vie minut pois! Kðske palvelijani tðnne! LINDSAY. Lordi Ruthwen on kipeð, Ruthwen'in palvelijat! (He tulevat, hðn viedððn pois). YHDESTOISTA KOHTAUS. KUNINGATAR. DARNLEY. KUNINGATAR (kðy edestakaisin kiihoissaan, seisahtuu silloin tðll—in). DARNLEY (seisoo hiljaa, hðntð katsellen). Ei, hðn on vielð voimakas. Hðn leuhottelee siivillððn kuin kotka, jonka kynnet ovat sidotut. Kuinka ihana hðn on! Mutta minð en taivu; hðn on vapiseva raivosta, vaan sitten pelosta! -- Maria! KUNINGATAR (seisahtuu). álð nimitð minua tuolla nimellð! Ymmðrtðnette etten enðð voi olla teidðn vaimonne. DARNLEY. Ennen ette sitð olleet, se on totta. Mutta nyt teidðn pitðð olla! Katolilainen kirkko ei tiedð mistððn erosta; kuolemaan asti olette mun, tðstð pðivðstð alkaen ja vast'edes ainoastaan mun! KUNINGATAR. Taivaan Jumala, ei ole mahdollista ettð tahdot pitðð elðmðni sidottuna tðmm—iseen ihmiseen! -- Oi, mikð tulevaisuus! (Hðn peittðð kasvonsa). DARNLEY. Nðettek—, muuta neuvoa ei ole. Minð olen nyt teidðn herranne! Sanokaa antaumisen sana! Te ette pððse tðstð linnasta ennenkuin se on sanottu, -- kulukoon vaikka vuosikausia. KUNINGATAR. Minunko pitðisi sanoa antaumisen sana? DARNLEY. Niin. KUNINGATAR (aivan likellð hðntð). Kavaltaja! Kavaltajan poika! En tule ikinð iloiseksi ennenkuin samat tuskat leikkelevðt sinun sieluasi, jotka nyt leikkaavat mun! (Hðn menee pois siitð ovesta, josta tuli). KAHDESTOISTA KOHTAUS. DARNLEY (yksin). Tðmð taistelu tulee sekð ankarammaksi ettð pitemmðksi, kuin olen ajatellut. -- Onko tuo viisas Lethington pettynyt taikka pettðnyt minua? Pelko ei hðntð kukista. Ett'en vaan olisi erehtynyt! Ett'en vaan tðnððn olisi kadottanut hðntð ijðksi! Ei, jonkun keinon tðytyy raivata tie hðnen luo, -- rakkaus, n—yrin, kaikki alttiiksi paneva, rukoileva rakkaus ei ole se keino, -- tðmð se siis olkoon! Niin, se ei voi olla muu kuin pelko; odottakaamme, odottakaamme vaan! -- Hevonen nousee pystyyn ja tekee vastarintaa kunnes se on mðrkð kuohusta; vaan sitten se antautuu, odottakaamme vaan! -- Minð tahdon nðhdð Rizzion! Tahdon nðhdð onko tuska kuolemassa hðnen muotonsa muuttanut! (Hðn menee). KOLMASTOISTA KOHTAUS. MORTON. LINDSAY. MORTON. Mikð perkele on lðhettðnyt porvarit niskoillemme? LINDSAY. Mitð pitðð meidðn tehdð heidðn kanssa? MORTON. Ampua ne. LINDSAY. Ei ampua; sillð se herðttðisi koko Skotlannin. Meidðn tðytyy puhutella heitð. Vakuuttaa heille ettð mitð on tehty, on tehty puhdistetun uskonnon voitoksi. MORTON. áh, ei kukaan semmoisia loruja usko! LINDSAY. Kun minð sanon Morton'in jarlille, ettð se on ollut syynð tekooni, niin tahtoisinpa mielellððn kuulla, sanooko hðn sitð sittenkin loruksi? MORTON. Olkoot teidðn syynne mitkð hyvðnsð, mutta ðlkðð kðyttðk— niitð porvarien suhteen. Sillð heissð on jonkinmoinen haaveksivainen ihastus kuningattareensa. Jos hðn puhuu heille, niin tekevðt he vðkirynnðk—n linnaa vastaan. LINDSAY. Silloin mekin puhumme heille uskonnon nimessð. MORTON. Niin, koettakaa, kumpiko on voimakkaampi, teidðn uskontonne vaiko kaunis nainen, joka itkee. LINDSAY. Hðn ei siis saa puhua heille. MORTON. Mutta jos he vaativat sitð? LINDSAY. Ei sittenkððn. MORTON. Hðnen ikkunansa ovat sillð puolella. Ken voi sitð estðð? LINDSAY. Hðn ei saa! MORTON. Hyvð, -- siinð tapauksessa en tiedð kuin yhtð neuvoa. LINDSAY. Ei ampua, ei ampua! MORTON. Ei porvareita, vaan -- LINDSAY. Mitð tarkoitatte? MORTON. Ymmðrrðttek—, ettð jos hðn puhuu, tðmð linna, tiluksemme ja henkemme palavat poroksi? LINDSAY. Ymmðrrðn ettð tðssð on vaara. MORTON. Olenko minð kðskijð tððllð? LINDSAY. Minð arvelen ettð olemme molemmat. MORTON. Mutta minð arvelen ettð se on mahdotointa kahdelle. LINDSAY. Minð olen vanhin. MORTON. Paljastakaa miekkanne, Lindsay; sillð minð tahdon olla vanhin! LINDSAY. Oletteko mieltð vailla? MORTON (tyynesti). En, mutta minð tahdon olla tðtð yhdistystð vailla. -- Paljastakaa, lordi Lindsay. LINDSAY. Lordi Lindsay ei anna itseðnsð peloittaa. MORTON. Eikð erðs Douglas anna itseðnsð syrjððn sysðtð. LINDSAY. Kuka teidðt syrjððn sysðð? MORTON. Kuolema ja kadotus, kaikki sen teette! Enk— minð tðtð toimeen pannut, mutta Lethington sai kunnian? Enk— minð ko'onnut kansaa, mutta Ruthwen otti kðskijðvallan? Nyt on minun vuoroni; minð tahdon tehdð mitð ei kukaan teistð uskalla: tehdð lopun tðstð sekamelskasta yhdellð iskulla, yhdellð niskalla! Paljastakaa, te olette tiellðni! LINDSAY. Hðn on hullu! (He vetðvðt). NELJáSTOISTA KOHTAUS. Entiset. ASEILLA VARUSTETTUJA MIEHIá tulee. MIES (vilkkaasti). Tððllð on vaaraa, tððllð on vaaraa! Porvarit pyytðvðt saada nðhdð kuningatarta, he ryntððvðt linnaa vastaan! MORTON (tyynesti). Murtakaa kuningattaren ovi, asettakaa vartijoita ikkunain luo. Jos kuningatar lðhestyy, niin ampukaa hðnet. LINDSAY. Mutta Patrik Lindsay ampuu sen, joka sitð uskaltaa tehdð! MORTON. Tðssð se, joka uskaltaa! -- Seuratkaa minua, sotamiehet! (Ulos, muutamat seuraavat). LINDSAY. Minð otan teidðt ja taivaan todistajaksi siitð ett'en ikinð ole tuota ihmistð tuntenut! Hðnessð asuu kauheita voimia! Eteenpðin, hðvitð pois semmoinen, ennenkuin hðn saa haistaa verta! (Ulos, muutamat seuraavat). (Hetken ððnett—myys vallitsee niiden joukossa, jotka ovat jððneet. He kuuntelevat; alhaalta huudetaan: "Elðk——n Murray'n jarli!", lðhempðnð huudetaan kohta: "elðk——n maan hallitsija!" Huuto siirtyy nðyttðm—lle, ja Murray'n jarli, kahden aatelismiehen seurassa, tulee nðkyviin). VIIDESTOISTA KOHTAUS. MURRAY'N JARLI. KANSAA. AATELISMIEHIá. Sitten KUNINGATAR. MURRAY. Missð on kuningatar? Kansa pyytðð saada nðhdð kuningattarensa. -- Ette vastaa, -- onko hðn vaarassa? KUNINGATAR (epðjðrjestyksessð ja y—puvussa). Avuksi, avuksi, Skotlannin miehet, paljastettuja miekkoja ojennetaan minun rintaani vastaan! (hðn nðkee paljastetun miekan ja huutaa peloissaan). Pois, pois! Minð en kestð tðtð nðkyð! (hðn itkee). Skotlannin miehet, suojelkaa kuningatartanne! (polvillaan.) tai armahtakaa minua ja tappakaa minut, vaan niin ett'en itse sitð nð'e! Tuolla, -- taaskin tuolla! (hðn kavahtaa pystyyn ja katselee hajamielisenð ympðrilleen). Oi, miksi tulin tðhðn maahan? Minð en ymmðrrð teitð, minð pelkððn teitð; antakaa minun lðhteð kotiini jðlleen! -- -- Oi, kun minð nðin Skotlannin rannikkoa kylmðssð ja sumussa mðrðltð laivankannelta, missð viluisena seisoin, silloin tunsin jotain tulentapaista, joka poltti sydðntðni, ja nyt, nyt minð tunnen samaa taasen! Oi, antakaa minun lðhteð jðlleen kotia Franskaan! Hu, kuinka kamalata tððllð on! Minð ratsastin teidðn pimeððn, synkkððn kaupunkiin, te tulitte minua vastaan pitkissð rivissð, kantaen raamatun kuvia pððnne pððllð, kuvia murhasta, tulesta ja rovioista; te hieroitte ððnett—mið soittimia, te lauloitte kolkkoja veisuja -- oi, antakaa minun mennð jðlleen kotia Franskaan! Franskassa on pðivðð ja valoa, siellð on hellyyttð vaimoja kohtaan, siellð tyynesti noudatetaan ja kunnioitetaan lakia, siellð on hyvyyttð hyljðttyjð kohtaan, siellð on sukuni ja lapsuuteni pðivðt; oi, antakaa minun mennð jðlleen kotia Franskaan! (polvillaan). (Kun Morton ja hðnen seuransa tulevat, nousee hðn sðikðhtyneenð ja pakenee). Tuossa he ovat! Nyt tahtovat minua murhata! MURRAY. Pankaa tuppeen miekkanne, Morton'in jarli! (tðmð tekee sen kohta, mutta muutamat miehet hðnen takanansa eivðt sitð tee.) Morton'in jarli, lðhettðkðð vankeuteen ne miehet teidðn takananne, jotka eivðt ole miekkojansa tuppeen panneet! (Morton tekee sen, he saarretaan ja viedððn ulos. -- Lindsaylle, joka my—s on tullut). Lordi Lindsay, linnan vartioiminen jðð teidðn toimeksenne! Ei kukaan aseellinen uskaltako kuoleman uhalla astua kuningattaren huoneisin! -- Kððnn—s, mars! (Nðyttðm— tyhjð). KUUDESTOISTA KOHTAUS. KUNINGATAR. MURRAY. KUNINGATAR (joka kummastuen huomasi Murray'n ja nyt on hðntð kuunnellut). James! (hðnen sylissððn). Oi, jos sinð olisit ollut tððllð, ei tðmð kaikki olisi tapahtunut! MURRAY. Jos minð olisin ollut tððllð, ei Henrik Darnley olisi teidðn puolisonne, eikð Skotlannin lordit teidðn vihollisenne! KUNINGATAR. Oi, James, ettð olisin noudattanut neuvojasi! MURRAY. Siihen on vielð aikaa! KUNINGATAR. Ei, nyt minun tðytyy lðhteð! -- Tððllð en tahdo kauemmin olla ja minð olen kipeð ... oi, niin kipeð! MURRAY. Teidðn armonne tarvitsee lepoa... Minð otan hallituksen huolekseni. KUNINGATAR. Sinun pitðð kostaa puolestani, James! MURRAY. álkðð miettik— kostoa, vaan ettð kolmen kuukauden perðstð olette ðiti; suokaa itsellenne rauhaa! KUNINGATAR. Niin, rauhaa sinð sanot ... nðin sorrettuna kuin olen, en saa mitððn rauhaa! MURRAY. Lðhtekðð sukulaisten ja ystðvien luo, heittðkðð pois kaikki synkðt ajatukset ... minð pidðn huolta siitð, ettð saatte hyvitystð! KUNINGATAR. Oi, tðtð hðpeðn taakkaa; tðtð kyynelten paljoutta sydðmessðni, jota en voi itkeð pois, kaikkea tðtð en voi pððltðni heittðð! -- -- Ei, ensin pitðð jotain tapahtua! RATSUMIES ovessa (kuningatar havaitsee hðnen). RATSUMIES (pitðð kirjettð kðdessððn, tervehtii polvea notkistamalla kuningatarta, hðn ottaa kirjeen; mies menee). KUNINGATAR (lukee). "Kolmen pðivðn perðstð kolme tuhatta miestð -- Bothwell" ... (hðn ei sitð kðsitð, lukee uudestaan). "Kolmen pðivðn perðstð kolme tuhatta miestð -- Bothwell!"... "Kolmen pðivðn perðstð kolme tuhatta miestð! Bothwell..." SEITSEMáSTOISTA KOHTAUS. Entiset. DARNLEY. KUNINGATAR (kððntyy, havaitsee Darnley'n ovessa, rientðð hðntð vastaan ja tuo hðnet esille). Tahdotko minua vapauttaa? DARNLEY (kauhistuneena, irtauntuu). Teitð vapauttaa! KUNINGATAR (nostaa yl—s kirjeen). Bothwell'illa on kolmen pðivðn perðstð kolme tuhatta miestð, -- pako ja hðpeð odottaa kaikkia kapinoitsijoita! -- Millð puolella tahdot olla? DARNLEY. Onko Bothwell pððssyt pakoon! MURRAY (erikseen). Jesus, onko hðn pððssyt pakoon! KUNINGATAR (Darnley'lle). Nyt voitte pitðð minua kiinni ja viedð minut pakoon mukaanne; mutta sen kautta ei kukaan voita muuta, kuin koko Skotlannin vihaa ja koko maailman kirousta! Ja sinð Henrik: sinð et saa enemmðn rakkautta kuin rautakanki ikkunani ulkopuolella! DARNLEY (kauhistuneena). Kuka on pððstðnyt Bothwell'in pakoon? KUNINGATAR. Niin, nyt katumus tulee, Henrik! Mutta jos sallit vartijain lðhteð pois, jos tahdot salaa, nopeasti viedð minut Bothwell'in leiriin, niin luulen minð ettð me vielð tðnð y—nð paetessa voimme nðhdð anteeksi antamisen aamuruskoa! DARNLEY. Oi, Maria! KUNINGATAR. Niin totta kuin taivas sinun yllðsi nyt on tðynnð koston kirkkaita salamoita, saat kuulla jyrinðn jonakin y—nð, jolloin sinð sy—stððn alas omantunnon vaivojen helvettiin, -- taikka sinð nostat minut syliisi ja ratsastat hiljaa tððltð pois, -- tuonne Dunbar'in vankkaan linnaan. -- -- Valitse nyt nopeasti, Henrik! DARNLEY. Oi, Maria!... Niille miehille, jotka ovat liittolaiseni, olen vannonut ett'en heitð uhraa! KUNINGATAR. Etk— saisi petturia pettðð? -- Mutta minua, jota rakastat, minua voisit pettðð! -- Kuule minua nyt: Teidðn asianne on hukassa; tahdotko ennemmin tulla tuomituksi majesteetti-rikoksesta heidðn kanssansa, no hyvð, se on minulle suorin tie leskeyteen! DARNLEY. Oi, Maria, sinun tðhtesi jðtin minð isðnmaani, sinun tðhtesi uskontoni, sinun tðhtesi olen tullut murhaajaksi; pitððk— tðmðn mielett—mðn rakkauden nyt tehdð minut petturiksi my—skin? Ei, en tahdo sitð! KUNINGATAR. Minð tunnen ettð tððllð on useampia, jotka sieluansa vahingoittavat tðnð y—nð, -- mutta nouskaamme siitð! -- Henrik, pakene minun kanssani, ja mitð sinð voit sen kautta voittaa, sen tietðð ainoastaan tuleva kevðt vanhojen puiden suojassa Dunbar'in linnassa! (Darnley virkistyy). -- -- -- Mutta luvata en voi mitððn, -- en mitððn; -- -- en tahdo sinua pettðð --: tðssð asuu tuska, joka ensin on sinun poistettava! DARNLEY. Murray, -- onko asiamme hukassa? MURRAY. Jos kaikki oli ai'ottu ðkilliseksi rynnðk—ksi, niin se todellakin on hukassa. KUNINGATAR (Murray'lle). Sinð --, James, sinð tulit kotia ottamaan haltuusi hallituksen Darnley'n nimessð; -- mutta nyt hðn ei enðð anna tðtð nimeð... (Aikaa vastaukseen jðtetððn Darnley'lle, mutta kun hðn on vaiti sanoo) MURRAY. Minð huomaan sen! KUNINGATAR. Mutta tahdotko hallita minun nimessðni? MURRAY (oltuansa hetken vaiti). Sinunko nimessð? -- muutamilla ehdoilla. -- Tahdon! KUNINGATAR. Anna Bothwell'ille ja minulle liittolaiset, ja minð annan sinulle maan hallittavaksi. (áðnett—myys). MURRAY. Uskonnon asiat? KUNINGATAR. Jððvðt siksensð niin kauan. -- Voithan sinð erota kun minð jðlleen niihin rupean. MURRAY. Minð tahtoisin mielellððn olla maani hy—dyksi. -- Minð mietin esitystðnne! KUNINGATAR (ðkisti). Vaan sinð et varoita liittolaisia? MURRAY. Teidðn oma pakonne heitð kyllð varoittaa. KUNINGATAR. Mutta sinð et auta heitð? MURRAY. Heidðn asiansa on hukassa. KUNINGATAR. Sinð jðtðt ne oman onnensa nojaan. MURRAY. Samoin kuin he minut, tðnððn vuosi sitten. KUNINGATAR. He ovat tuomitut! -- Nyt Henrik Darnley -- --! DARNLEY. Minðkin olen tuomittu! KUNINGATAR. Henrik, minð uskon, ettð mitð minua vastaan olet rikkonut, sen olet rikkonut lemmestð; mutta samassa lemmessð olkoon nyt my—skin lððkityksen voima. Henrik, Dunbar'in linnassa, itseksemme, meillð on paljon sanomista toisillemme. -- Kolme kuukautta minun nyt tðytyy levðtð. Henrik, etk— halua saada olla yksinðsi minun kanssa kolme kuukautta? DARNLEY. Josko minð haluan -- --? KUNINGATAR. Me emme koskaan ole olleet yksinðmme. DARNLEY. Emme sitten kun naimiseen menimme. KUNINGATAR. Se oli aviomme onnettomuus. DARNLEY. Niin se oli. KUNINGATAR. Jos ero on niin paljon hðmmennystð aikaan-saanut, niin kiiruhtakaamme yhtymððn. DARNLEY. Ah, se on turhaa! KUNINGATAR. Ei, -- vie minut pois tððltð Dunbar'in vankkaan linnaan! DARNLEY. Jotka seuraavat meitð, ne ry—stðvðt sinut pian minulta pois. KUNINGATAR. Ei kukaan meitð seuraa. DARNLEY. Eik— kukaan paitsi minua? KUNINGATAR. Ei kukaan! DARNLEY. Onko se tðyttð totta? KUNINGATAR. Minð olen sen sanonut. DARNLEY. Sinun sanasi sytyttðvðt tulisoittoja tuhansittain molemmin puolin tietð, joka Dunbar'iin vie! KUNINGATAR. Mutta sinun tðytyy my—s olla minulle turvana ja suojana, Henrik! DARNLEY. Niinkuin satujen ruhtinatar loihtu-linnassa! -- Ei kukaan paitsi minua, -- ja kolme kuukautta, -- lupaa se mulle! KUNINGATAR. Kolme kuukautta -- ja nyt tulee kevðt! DARNLEY. Maria, voimmeko olla yhdessð kolme kuukautta? -- KUNINGATAR. Niin voimme olla yhdessð kautta koko elðmðn! -- Mutta silloin sinusta tðytyy tulla toinen mies. DARNLEY. Ennenkuin toivosi lausutkaan, ennenkuin katseesi sanoiksi muuttuu, ennenkuin ajatus katseessa ilmestyy, on se tapahtuva! Ihaninta mitð ajatella voin on alttiiksi-antava elðmð! Vaan ethðn ole sitð tðhðn asti sallinut. Niin, viimein luulin ettð tahdoit aivan pðinvastoin, -- sentðhden tuli tðmð y—... KUNINGATAR (katkaisee hðnen puheensa). ... josta tahdomme paeta niin nopeasti, ett'ei puheemmekaan saa viipyð siinð! Darnley! Murray! (hðn kðy heidðn vðliinsð ja tarttuu heidðn kðsiinsð). Me saamme kaikki kolme unohtaa ja anteeksi antaa! Me olemme kaikki kolme oppineet ja kðrsineet -- -- -- Nyt, James, veljeni, sinð lupaat olla rauhallinen ja ððneti. MURRAY. Rauhallinen ja ððneti!... KUNINGATAR. Ja sinð minun -- sinð, Henrik, lðhetðt vartijat pois, sinð ratsastat minun kanssani -- yksin Dunbar'in vahvaan linnaan? -- DARNLEY. Mitð vaan tahdot. KUNINGATAR. Henrik, liittolaiset pois ja kaksi satuloittua hevosta! -- -- DARNLEY. Minð riennðn!... Mutta ... jos minð hyvðnð enteenð, lahjana edeltðpðin... KUNINGATAR. Mitð tarkoitat? DARNLEY. Saanenko silmðyksen ja suudelman?... KUNINGATAR. Ei suudelmaa ... minð muistan viimeisen... DARNLEY. Mutta silmðyksen, oi, minð sain sen... Se loistaa yllðni kuin aamutðhti! Hyvðð huomenta, ðsken voitettu morsiameni! -- (Juoksee, Murray seuraa). KUNINGATAR. Minð olen niin vðsynyt, niin runneltu... Mutta yhtð kaikki: nyt minð olen taas Skotlannin kuningatar, Jumalan armo on valtio-istuimeni ja laki miekkani! -- -- Esirippu lankee. KOLMAS NáYTøS. Knox'in talo. ENSIMáINEN KOHTAUS. KNOX. WILLIAM TAYLOR. (John Knox lukee suuresta kirjasta. Kolkutetaan). KNOX. Tule! (William Taylor tulee sisððn). TAYLOR. Vanha opettajani ja hyvðntekijðni! Onko teillð hetken aikaa kuunnella minua? KNOX. Mielellðni. TAYLOR. Minð olen tullut kuninkaan, onnettoman Henrik Darnley'n hovipojaksi. -- Etsin hðnelle apua. KNOX. Minunko luona? TAYLOR. Hurskaan miehen luona. Joka Skotlannissa on sielustaan sairas, hðn haluaa pððstð John Knox'in luo. KNOX. Henrik Darnleyko haluaa tðnne tulla? TAYLOR. Niin; -- huonosti kðvi Dunbar'in linnassa! -- Hðn on pilkattu ja hylðtty kaikilta ihmisiltð, itseltðnsðkin. KNOX. Yksinðistð heikkoa huokausta sairaasta sielusta ei ole kuunteleminen. TAYLOR. Ei, tðmð on enemmðn. Hðntð kohtelevat kovasti sekð kuningatar ettð muut, Darnleyn herkkðtuntoinen luonne on epðtoivoon menehtymðisillððn. Nyt pitðisi rientðð hðnen avuksensa, nyt on kylv—n aika. KNOX. Hðn on kykenemðt—in ankaraan katumukseen, oikeaan parannukseen. Hðn on korsi. TAYLOR. Hðnen lempensð kuningattareen on kuitenkin ollut tðydellinen. Siitð voisi ehkð korkeampi rakkaus syntyð. KNOX. Niin, kun vaan ei kuningatar enðð siihen sekaantuisi. TAYLOR. Ei ole pelkððmistð. Kuningatar hðntð kammoo. KNOX. Mitð nyt taas on tapahtunut? TAYLOR. Kuningatar on hðneltð vaatinut ettð hðn julkisesti sanoo itsensð vapaaksi kaikesta yhteydestð liittolaisten kanssa; sillð muuten kuningatar ei voi nðitð rangaista; -- sen hðn heikkoudessaan on tehnyt. Mutta liittolaiset kostivat ja nðyttivðt toteen ettð Darnley on allekirjoittanut kuningattaren vallasta-luovuttamisen. -- Tðtð kuningatar ei voi unohtaa. KNOX. Niin, nðetk—s mikð kurja ihminen hðn on. TAYLOR. Jos kuningatar vaatisi hðntð kiroomaan omaa ðitiðnsð, niin hðn sen tekisi! KNOX. Hðnessð on siis innostumisen kykyð. TAYLOR. Suuressa mððrðssð! Mutta hðn ei voi sitð hallita, -- hðn sittenkin vielð vaivaisi kuningatarta luulevaisuudellansa. KNOX. Onhan Rizzio nyt kuollut? TAYLOR. Niin, mutta hðn oli luulevainen kuolleenkin Rizzion suhteen. Hðn ei sallinut kuningattaren kunnioittaa Rizzion muistoa. Siitð tuli pahin kaikesta: kun kuningatar sai poikansa, oli hðn liikutettu kuin kaikki nuoret ðidit ja tahtoi nðhdð isðð; mutta koska kuningas sillð hetkellð oli koston-himon omana, ei hðn ollut tietðvinðnsð ettð se oli hðnen poikansa! -- Tðtð ei kuningatar koskaan voi anteeksi antaa! KNOX. Hðn on samalla pahankurinen lapsi ja ððrett—mðn heikko. TAYLOR. Mutta tðmð lapsellisuus oli kerran niin tðynnð innostunutta rakkautta, -- se se olisi, joka kuningatarta viehðttikin. Jos tðmðn luonne silloin olisi ollut niin vakava, ettð se olisi tukenut kuninkaan heikkoutta, niin Darnley nyt olisi mies. Molemmat ovat syylliset. KNOX. Hðn heiluu kuningattaren oikkujen mukaan niinkuin ne lastut, joita lapset heittðvðt lammikkoon ja joille sitten itse luovat tuulta. Kuules, William, minð en tahdo puuttua tðhðn. -- Minulla on totisempaa ty—tð. (Lukee). TAYLOR. Suokaa mulle anteeksi, herrani, minð olen itse neuvonut hðntð tðhðn, nyt hðn ikðv—i teitð. KNOX. Sinulle on annettu anteeksi hyvðn tarkoituksesi tðhden; mutta sinun olisi pitðnyt ymmðrtðð, ett'ei minulla ole aikaa semmoisia epðvakaisia toiveita varten. (Lukee, vaiti-olo). TAYLOR. Minð olin itse yhtð kurja kun ensi kerran tulin teidðn luo. KNOX. Minð voin uudestaan istuttaa tuoreen puun, vaan en kuivaa. TAYLOR. Niin kauan kuin yksi vihanta oksa l—ytyy, voi toivoa kevðttð. KNOX. Minun tðytyy ensin nðhdð tuo oksa. Mene nyt, William! Elðmðni tunnit eivðt ole niin lukuisat enðð; minun tðytyy kðyttðð niitð, jotka jðlellð ovat. TAYLOR (itsekseen). Ja hðn odottaa ulkopuolella! -- Jos hðn tðltðkin ovelta sy—stððn pois, niin on kuoleman ovi hðnelle lðhin. KNOX. Tahdoitko minulta muuta? TAYLOR. En, herrani! KNOX. Sinð olet tullut turmelluksen taloon, William, sinun pitðisi -- olla etsimðttð kiusausta. TAYLOR. Olen ainoastaan etsinyt yhtð, jonka kaikki ovat hylðnneet. KNOX. No, se on sinulle kunniaksi. -- Jðtð minut rauhaan. (Lukee). TAYLOR. Jððkðð hyvin, herrani! (hiljaa). Luulenpa kuitenkin ettð uskallan! KNOX. Hyvðsti William! (Taylor menee, Knox lukee, pysðhtyy). Mikð viisaus! Runoilijan sanat ovat kuin rahoja jalosta metallista; niillð on aina arvoa, mutta rahan-merkit kuluvat, ja pian niitð ei enðð kðytetð. Herran Sana on kuin timantti; se ei kulu konsanaan, vaan sðteilee samalla loistolla Herran viimeiseen pðivððn asti. (Kolkutetaan). Tulkaa! TOINEN KOHTAUS. KNOX. DARNLEY (vaippaan peitettynð). DARNLEY. Oletteko yksinðnne? KNOX. Olen! DARNLEY. Tahdotteko puhua erððn onnettoman kanssa? KNOX. Aina. DARNLEY (heittðð pððltðnsð vaipan). Tunnetteko minua? KNOX (nousee). Kuningas! DARNLEY. Ei, ei nyt enðð! Ainoastaan kurja Henrik Darnley. KNOX (kylmðsti). Mitð tahdotte te tððltð? DARNLEY. Pyytðð neuvoa, lohdutusta, apua! -- Niin, en tiedð mitð tahdon; mutta minð en tiedð mihinkððn muualle mennð. KNOX. Te olette hylðnneet kirkkomme ja valinneet katolilaisen; -- etsikðð nyt lohdutusta siltð. DARNLEY. Sillð ei ole mitððn; nyt minð palajan. KNOX. Mutta meidðn kirkkomme on ankarampi kuin se. DARNLEY. En kirkkoa minð kaipaa, vaan hurskasta miestð; sillð minð olen onnetoin! KNOX (panee pois kirjan, kðy hðnen luo ja katsoo hðnen silmiinsð). Mitð te tahdotte? DARNLEY. Apua itseðni vastaan; minð itsemurhaa mietin y—t ja pðivðt. KNOX. Pððstðksenne lyhyestð ajallisesta tuskasta, tahdotte pyrkið ijankaikkiseen? DARNLEY. Ei suinkaan Jumala tahdo sitð rangaista vielðkin, joka on niin paljon kðrsinyt maan pððllð. KNOX. Hðn ei rankaise ihmistð, vaan syntið; kun sen viette sinne mukananne, tðytyy hðnen sitð rangaista siellðkin. -- DARNLEY. Mihinkð mun siis on mentðvð? Koko maailma, koko elðmð on vaan tðynnð moitetta, pilkkaa ja tuskaa. KNOX. Istukaa, tahdon puhua kanssanne. DARNLEY. Vaan ðlkðð olko kova! KNOX (on ottanut tuolin ja muuttanut sen Darnleyn viereen). Te olette luopuneet teidðn kuningattaresta, Elisabethista, ja isðnmaastanne, tullaksenne tðmðn naisen luo. DARNLEY. Olen. KNOX. Te olette hylðnneet lapsuutenne uskonnon Marian tðhden. DARNLEY. Olen. KNOX. Ja sitten olette sitð pilkanneet. DARNLEY. Olen. KNOX. Mutta kohta kun luulitte Marian uskottomaksi, pilkkasitte hðntðkin ja rupesitte irstaiseksi ja ylpeðksi. DARNLEY. Rupesin. KNOX. Te teitte majesteetti-rikoksen kuningatarta vastaan ja m—itte hðnet liittolaisille. DARNLEY. M—in. KNOX. Sitten m—itte taas liittolaiset hðnelle. DARNLEY. M—in. KNOX. Mutta nðmð kostivat ja nðyttivðt kuningattarelle ettð kuitenkin olitte allekirjoittaneet hðnen vallastaluovuttamisensa. DARNLEY. Niin on. KNOX. Liittolaiset olivat jo aikoja teitð ylenkatsoneet, nyt hðnkin teitð ylenkatsoi, -- ja samalla kansakin! Silloin mietitte pakoa, mutta Englantiin ette pððse, sillð siellð ovat teidðn vihollisenne; ette my—skððn Franskaan, sillð siellð ovat hðnen ystðvðnsð; ette mihinkððn katolilaiseen maahan, sillð niissð hðn on rakastettu; ette mihinkððn protestanttiseen maahan, sillð niissð te olette kammottu. DARNLEY. Herra Jesus, niin on! Jok'ainoa maa maailmassa, jok'ainoa ihmissydðn on minulta suljettu, -- oi, armahtakaa toki minua! KNOX. Jolle maailma on synkkð ja suljettu, hðn nðkee paraiten taivaan valoa. Totisesti, poikani, minð tahdon sinua auttaa! DARNLEY. Mutta minð ajattelen vielðkin ainoastaan hðntð! KNOX. Joka yhden ainoan tðhden on vajonnut niin syvðlle, hðntð voi my—skin yhden ainoan tðhden yl—snostaa! DARNLEY. Mutta kuinka, kuinka? KNOX. Joka yhden ainoan tðhden on kadottanut kaikki, voi helpommin, kuin kukaan muu, l—ytðð sen ainoan, joka voi korvata kaikki. DARNLEY (polvillensa). Kuinka? KNOX. Poikani, mielesi on jo kasvatettu ajattelemaan ainoastaan yhtð, -- (nousee) muutetaan nyt vaan esine, niin sinð olet pelastettu ja vapautettu. DARNLEY (lankee hðnen kaulaansa). Oi, opeta se minulle Jesuksen tðhden! KNOX (irroittaa itsensð hðnestð, nostaen hiukset hðnen kasvoiltansa). Niin, hðnen tðhtensð! Se pðivð on vielð tuleva, jolloin tunnet mielesi tyyneksi ja levolliseksi. DARNLEY. Tðssðk— maailmassa? KNOX. Tðssð maailmassa! Vðlistð ihminen kðy niin kurjaksi, kuin sinð nyt olet, jotta hðn itse ja muutkin oikein tuntisi, ettð ijankaikkisuus ja vapahtaja on olemassa; -- sillð muuten emme edemmðksi pððsisi! DARNLEY. Sinð olet mahtavin mies, mitð elðissðni olen tavannut; ja minð olen heikoin. KNOX. Vðkevimmðn ja heikoimman pitðð yhdistyð, arvelet sinð; tehkððmme niin! Nuo kaksi ovat paitsi sitð sangen lðheisið naapuria, -- vaan sen saat my—hemmin oppia. DARNLEY. Nyt en tahdo ikinð sua jðttðð! KNOX. Sinun tðytyy kuitenkin, poikani! DARNLEY. Ei, ainoastaan sinð voit opettaa minua unohtamaan hðntð, ja jos sen teet, kuinka hartaasti olen sinua rakastava koko elðmðni kautta; sillð minð voin rakastaa, ole varma siitð! KNOX. Ei minua, ei minua! Minð menen pian pois, mutta Hðn on aina oleva luonasi! DARNLEY. Oi, minð ymmðrrðn sinua! KNOX. Ja Hðn on lðhettðvð sinulle apua, josta et tiedð! DARNLEY. Mutta sinun tðytyy olla luonani; sinun sanojasi imen sanasta sanaan, niinkuin tukehtumaisillaan oleva ilmaa imee; sinun tðytyy vastakin minua auttaa! KNOX. Poikani, sinun mielesi taipuu helposti uskoon; minð sanon sinulle, sinð olet terveeksi tuleva! DARNLEY. Oi, Knox! Saanko aina tulla luoksesi kuin poika isðnsð luo? KNOX. Ole huoleti, -- tðstð hetkestð olet poikani! DARNLEY (lankee hðnen kaulaansa). Oi, minð kaipaan sanomattomasti rakkautta! KNOX. Sinun tðytyy oppia antamaan rakkautesi korkeammalle, kuin minulle. Mutta nyt, poikani, tðytyy minun jðttðð sinut; minun tulee olla lðsnð kun kuningatar tekee tuloansa, -- eik— sinunkin? DARNLEY. Miksi mainitsit hðntð? ásken tunsin rauhaa semmoista, jota en moneen kuukauteen ollut tuntenut. KNOX. Erehdyt suuresti, poikani, jos luulet voittavasi sitð ilman taistelua. Sekð pilkkaa ettð rangaistusta tðytyy sinun kestðð, sitð ennen ei mikððn lððkðri voi sinua auttaa! Etk— ai'o mennð linnaan? DARNLEY. Menen! KNOX. Niin laita itses valmiiksi! DARNLEY. Oi, sinne menen vaan uutta hðvðistystð kðrsimððn -- sen tiedðn. KNOX. Kðrsi ne! Et voi ostaa rohkeutta eikð anteeksiantamusta halvemmalla hinnalla! DARNLEY. Oi, Knox, sinð et tiedð mitð se on; sinð, joka aina olet voimallinen... KNOX. Sanoakseni kerrassaan kaikki: jos et voi kðrsið hðvðistystð, jota itse olet aikaan saanut, niin et my—skððn voi tulla armosta osalliseksi -- enkð minð voi sua auttaa! DARNLEY. Oi, mutta jos rohkeutta puuttuu ratkaisevalla hetkellð... KNOX. Niin rukoillaan! DARNLEY. Tahdotteko silloin minua auttaa? KNOX. Kaikin voimin! Tule nyt... DARNLEY (ottaa vaipan). Minun tðytyy kððrið tðmð ympðrilleni. KNOX. Minkðtðhden? -- Kesðpðivðnð! DARNLEY. Oi, ei kukaan saa nðhdð ettð tulen tððltð. KNOX. Ennen nðhtiin sinun viinihuoneista tulevan; hðpeetk— enemmðn...? DARNLEY. Sinð saatat minua hðpeemððn. Minð menen ilman vaippaa! (Heittðð sen pððltðnsð). KNOX. Oikein, poikaseni! DARNLEY. Mennððn siis! KNOX. Mennððn. (Menee). DARNLEY (seisahtuu). Mutta kansa ... oi, Knox, et tiedð, mutta kun nðkevðt minua, niin kuiskaavat ja nauravat... KNOX. Sitð eivðt tee kun kðvelet minun kanssani. DARNLEY. Minð seuraan. (He menevðt). Muutos. KOLMAS KOHTAUS. (Soitantoa, hurraahuutoja, jotka lðhenevðt, saattojoukko porvareita ja hovivðkeð, sitten Kuningatar kunnia-taivaan alla, lðhinnð hðntð Murray'n jarli. Kunnia-taivas asetetaan hðnen istuimensa yli; suuri ja loistava seurue. Porvarit laulavat:) Voimaa anna, aseet mulle, Apua suo vaivatulle! Herra, jos on asia sun, Salli voittaa sorretun! Ly— viholliset! Ly— viholliset! Oi, iske tulta jyrinðllð heihin, Ja sy—kse heidðt synnin syventeihin, Hðvitð pois Kasvaa mi vois! Kyyhkyissiivin sitten toivomusta Uskovalle tuo ja lohdutusta, Jok' enteet kevðhðstð suopi, Min rangaistuksen tulva luopi! ERáS PORVARI (notkistaen polvea). Tðmð presbyterilainen seurakunta Edinburghin porvareita esiintuo teille kunnioituksensa! Pyytðen suojelusta taistelevalle kirkollemme, toivotamme teille onnea kun olette voittaneet petturit ja viholliset, sekð rukoilemme Jumalalta siunausta sille lapselle, joka hiljakkoin on syntynyt kahden valtakunnan yhdistðjðksi, joidenka oikea perillinen hðn yksin on. (Nousee). Jumala siunatkoon Mariaa, Skotlannin kuningatarta! (Tðtð kerrotaan kunniatoitotusten ja soitannon soidessa; kuningatar vastaa). KUNINGATAR. Porvariemme kanssa kiitðmme me korkeaa sallimusta siitð, ettð palajamme voittajana. Jotka majesteetti-rikoksen tekivðt, heitð on joko la'in miekka kohdannut taikka he ovat vankeudessa, tai maanpakolaisuudessa. Jumala on vielð kerran tahtonut meidðn vihollisille osoittaa ettð meidðn valtamme on Hðnen sððtðmðnsð ja ettð Hðn itse sitð suojelee. Sentðhden on Hðn my—s vaaran aikana armollisesti lahjoittanut vallallemme perillisen, -- jonka nuoruuden minð uskon teidðn turviinne, Skotlannin miehet! -- Vielð tulee meidðn kiittðð niitð miehið, jotka ovat apunamme olleet nðinð aikoina, -- kaikkein ensimðiseksi Bothwell'in jarlia, Skotlannin suuri-amiraalia, lordiluutnanttiamme rajalla. Jumala on suonut tðmðn miehen pelastaa kunniamme ja valtakuntamme toisen kerran! Hðn on kukistanut kapinoitsijat ja tuo la'it Skotlantiin jðlleen. Meitð surettaa ett'ei hðn itse ole lðsnð vastaan-ottamassa kiitostamme. Olemme my—skin velvolliset kiittðmððn veljeðmme, Murray'n jarlia. Vaaran hetkellð otti hðn asiamme huoleksensa, ja maan on kiittðminen hðntð siitð sisðllisestð rauhasta, jota se tðtð nykyð nauttii. Monta uskollista tulee minun kiittðð, teitðkin Edingburgh'in porvareita! Me tunnemme nyt toisiamme! Vaikka olemme vaimo, ei rangaistuksetta majesteettiamme vastaan rikota, ja teidðn uskollisuutenne on kunniani vahvin kilpi! KAIKKI. Elðk——n kuningatar! PORVARI (notkistaen polvea). Edingburgh on tahtonut viettðð tðtð pðivðð suurella juhlalla. Alamainen toivomme on ettð teidðn armonne sitð lðsnð-olollansa kunnioittaa, vaikkapa hetkeksi vaan. KUNINGATAR (iloisena). Kiitðn Edinburgh'in porvareita. Tunnin kuluttua odotan teitð tððllð, seuratakseni teitð. Minð kiitðn! (Siirtyvðt pois). Me tahdomme puhua John Knox'in kanssa! DARNLEY (astuu esille, notkistaa polvea). Notkistan polveani, rukoillen tulevaisuutenne puolesta ja sanoen teitð tervetulleeksi nðille iloisille palajaisille! KUNINGATAR. Me kiitðmme teidðn armoanne, jota turhaan odotimme tuloa tehdessðmme. -- Nyt toivomme ettð saatatte meitð porvarien juhlalle, -- tðllð hetkellð otamme puhuttelijoita vastaan. (Hðn kumartaa ja menee). NELJáS KOHTAUS. KNOX. KUNINGATAR. KNOX (kuningattarelle, joka istuu ajatuksissaan, katsellen Darnleyn jðlkeen). Miksi olen minð kðsketty tðnne? KUNINGATAR (selvittðð ajatuksiansa). Kuulkaa minua, tðmðn juhlapuvun alla sydðmmeni sykkii surusta ja epðilyksestð. Surua minulla on talossani, surua, jok'ei ikinð voi iloksi muuttua, (vaikenee hetkeksi) ja epðilystð minulla on hallituksessani, epðilystð tðrkeimmðssð kohdassa, nimittðin mihinkð minun on kððntyminen. -- En tahdo salata teiltð tðllð minulle niin tðrkeðllð hetkellð, ettð Rizzio monesta syystð joutui varomattomuuteni uhriksi. Hðnen kanssansa hajosi koko valtiotuumani; sillð hðn yksin siinð sovitti yhteen kuteet ja loimet. -- Mutta, ennenkuin uudistan sopimukset katolilaisten valtain kanssa, tahdon vielð kerran koettaa sopia teidðn kanssanne. álkðð sysðtk— minua takaisin; olkaa nyt ainoastaan tðllð kertaa hyvð ja lempeð minua kohtaan ja sanokaa minulle: Eik— todellakaan sopimus ole mahdollinen? KNOX. Siihen olen jo niin monta kertaa vastannut teidðn armollenne. KUNINGATAR. Pelkkðin vaatimusten esiintuominen ei ole sovinnon yrittðmistð. KNOX. Teidðn armonne tietðð: tehdð jotain puoleksi, kieroa kauppaa totuudesta, sitð en voi. KUNINGATAR. Ei, ei! Mutta sanokaa paljonko vaaditte? KNOX. Tðtð minð vaadin: teidðn pitðð luopua katolilaisesta uskonnosta, kammoa paavin viettelystð; sillð hðn on tuo suuri antikristus! KUNINGATAR. Oi, ðlkðð puhuko niin! Muistakaa, lasna minua kastettiin katolilaiseen uskoon, nuoruudessani olen vihitty siinð uskossa ja siinð uskossa ovat kuolleet omaiseni haudatut, -- koko sydðmmeni siinð elðð! KNOX. Ei ihmettð siis, ettð seisotte avuttomana, sillð Marthan tavalla ette ole parasta osaa valinneet. KUNINGATAR. Sððlikðð minua -- puhukaamme nyky-ajasta ja tulevaisuudesta; sillð minð olen menehtymðisillðni epðtoivoon. KNOX. Sillð Jumala on tahtonut teitð varoittaa. KUNINGATAR. Mitð tarkoitatte? KNOX. Ettð te, sen jðlkeen, mitð nyt olette kokeneet, vielð koetatte tehdð ainoastaan puoleksi mitð teette, ettð haluatte ainoastaan sopimusta eikð tðydellistð tekoa -- sen minð sanon Jumalan pilkkaamiseksi. KUNINGATAR. Minð en ymmðrrð teitð! KNOX. Tahdon siis puhua selvðsti. Kun Manasse pilkkasi Jumalaa, vietiin hðn pois vankeuteen Assyriaan. Vasta kun n—yrtyi, sai hðn palata esi-isiensð valta-istuimelle. Mutta hðnen poikansa Arnon ei ollut kuuliainen Herralle ja hðnet tappoi hðnen omat palvelijansa. KUNINGATAR. Jesus Maria! Tðmð on saarnata kapinaa. KNOX. Tðmð on saarnata raamattua. KUNINGATAR. Tðmð on vasten kaikkea kristillisyyttð, sillð kuningas on Herran voideltu. KNOX. Manasse oli my—s Herran voideltu. KUNINGATAR. Oi, Knox! te tulette syypððksi kaikkeen onnettomuuteeni! KNOX. Sillð raamattua en voi muuttaa! KUNINGATAR. Mutta te voisitte olla ihminen! (Hðn itkee). KNOX (lempeðsti). Oi, suokoon Jumala ettð sydðmmen todellinen sortumus olisi syypðð nðihin kyyneleisin ja ettð minð voisin sanoa nais-profeeta Huldan kanssa: "Ettð sydðmmes on pehminnyt, koskas kuulit, mitð minð sanoin, ja olet n—yryyttðnyt itses Herran edessð ja itkenyt minun edessðni, sentðhden kokoon minð sinun isðin tyk—, ettðs kootaan rauhassa hautaas, ettei silmðs nðkisi kaikkea sitð onnettomuutta, jonka minð saatan tðlle sijalle." KUNINGATAR. Tahdon olla n—yrð, en tahdo vðkivallalla levittðð uskontoani tðhðn maahan. En tahdo nðhdð toista y—tð semmoista kuin se, jona Rizzio tapettiin. Mutta suvaitsevaisuutta minð vaadin; sillð minð harjoitan sitð itse. Minð teen uhrauksen: luettakoon se minulle ansioksi. KNOX. Kun kuningas Saul tahtoi sðilyttðð itseðnsð varten jonkun osan ja uhrasi lepyttððksensð Herraa, sanoi Samuel: "Kelpaako Herralle paremmin uhri, kuin ettð sinð kuulisit Herran ððnen? -- Sillð tottelemattomuus on noituuden synti ja vastahakoisuus on taikaus ja epðjumalan palvelus." KUNINGATAR. Minðk— olen epðjumalan palvelija? KNOX. Olette. KUNINGATAR. Oi, Knox, teette syntið kun niin minulle sanotte. KNOX. Jos olisin sitð sanomatta, niin tekisin suuremman synnin. Ylimmðinen Pappi Eli oli hurskas mies; mutta, kun ei hðn estðnyt poikiansa tekemðstð syntið, sentðhden sai hðn surmansa. KUNINGATAR. Kuule minua: Minun uskontoni on yhtð pyhð minulle kuin teidðn on teille. Mutta minð tahdon suoda teille uskonnon vapautta, palkattuja pappeja ja kaikki mitð siihen kuuluu, la'in valvonnan alla. Suokaa sitten katolilaisille samaa. álkðð salliko ettð noita kauhistuksia uudistetaan, jotka hðpðisevðt koko ihmiskuntaa! Kðrsikððmme toisiamme, onhan kristin-usko rakkaus! Te itse, Knox, koettakaa harjoittaa tðtð rakkautta, ðlkðð jyrisk— saarnastuoleista minua vastaan, joka olen teidðn Herran sððtðmð kuningattarenne, ðlkðð my—skððn kiihoittako parlamenttia sen voideltua hallitsijaa vastaan; koettakaa ennemmin herðttðð kunnioitusta lakia ja esivaltaa kohtaan tðssð villityssð maassa. KNOX. Katolilainen uskonto on turmellut tðtð kansaa. Katolilainen kirkko antaa synnin-pððst—ð kaikesta hurjuudesta, kostonhimosta, turhamaisuudesta ja ahneudesta! Meitð on sy—sty takaisin pakanuuteen. Nyt Herran enkeli asettuu portin viereen: sisððnpððs— suljetaan, jok'ainoa sivutie, oikotie ja mutkatie suljetaan. Mutta niin kauan kuin yksikððn katolilainen kirkonovi on avoinna, niin kauan on kumminkin yksi sivutie, yksi oikotie, yksi mutkatie avoinna. -- Tðmð on minun ajatukseni, korkea rouva, ja se on jðrkðhtðmðt—in. KUNINGATAR. Kauhea mies! Te teette oppinne Skotlannin elðmðn asiaksi, kansan asiaksi! KNOX. Semmoinen se on. Huomatkaa tðmðn opin verratoin leviðminen, joka ainoastaan on verrattava siihen nopeuteen, millð Israel erðmaassa kðvi Herran mannaan kðsiksi! Nyt tiedðn sen: tðmð sukupolvi voi hukkua, sillð meidðn omat ruhtinaamme taistelevat meitð vastaan: tuleva sukupolvi on nostava maan jðlleen, sillð pelastus on tuleva heistð! KUNINGATAR. Ja se, joka ei voi seurata... KNOX. Se hukkuu! KUNINGATAR. Oi, minua heikko nainen, joka olen heitetty tðhðn aikakauteen ja tðhðn kansaan! Vaikka naitu, olen kuin leski, vaikka kuningatar, puhutellaan minua kuin rikoksellista alamaista; minð en kðsitð teidðn kovuuttanne. KNOX. Ette kðsitð aikakauttanne ettekð kansaanne. Juuri vastustuksen kautta Herran voima vðkevimpðnð ilmestyy, -- ajattelen, ettð te sentðhden olette tðnne tulleet. Sillð teidðn vastustuksenne on vaikuttava, ettð uneliaskin herðð, ettð mietokin innostuu, -- sillð tavalla olette te tahtomattannekin siunauksena tðlle maalle. KUNINGATAR. Ei, tðmð kðy liian pitkðlle! Minð, teidðn kuningattarenne, kðsken luokseni rauhan apostolin, saadakseni hðneltð neuvoa ja lohdutusta. Mutta hðn sy—ttðð minulle uhkauksia ja pilkkaa uskontoani! Hðn sanoo ettð minð saatan kansani perikatoon ja ettð tðmð ainoastaan Herran armon kautta muutetaan siunaukseksi. Hðn vertaa minua raamatun jumalattomiin hallitsijoihin ja antaa kansalleni lupaa nostattaa kapinaa minua vastaan! Nyt kutsun taivaan todistajaksi siitð, ettð olen tahtonut sovintoa, vaan ettð te olette sitð estðneet! Kantakaa edesvastausta siitð, sydðmmeni teitð syyttðð ja historiani on teitð syyttðvð ijankaikkisesti! -- álkðð enðð tulko silmieni eteen, paetkaa tðtð maata! Te olitte osallisna viime salaliitossa, minð tiedðn sen, ja papit, jotka ðrsyttðvðt kansaa esivaltaa vastaan, ovat Jumalalle inhoksi -- emmekð ai'o kðrsið teitð rajojemme sisðpuolella! KNOX. Jos teidðn armollanne on syyt—s minua vastaan, niin alamaisuudessa pyydðn tulla syytetyksi maan parlamentissa. KUNINGATAR. Itse olette opettaneet, ettð meidðn suhteen ei tarvitse huolia siitð, ðlkðð siis itse odottako parempaa kohtelua! Sillð hallintoa pitðð tððllð olla. Kuningatar tahdon olla -- menkðð! KNOX. Minð pyydðn hiljaisuudessa... KUNINGATAR. Ei, ei sanaakaan enðð ... mitð en ole kðrsinyt ja enk— ole rukoillut sovintoa! Mutta vaikka minð olen se, joka on vððryyttð kðrsinyt ja julminta rððkkððmistð, niin te olette nðin ankara, nðin ylpeð, nðin kova... Oi, te menettelette hðpeðllisesti minua kohtaan! (Hðn itkee, Knox seisoo hetken aikaa kummastellen, kumartaa syvðsti ja menee). VIIDES KOHTAUS. KUNINGATAR, sitten erðs HOVIMIES. KUNINGATAR. Minð en voi hengittðð samassa maassa, missð tðmð hirmuinen mies ajattelee, -- nyt hðnen tðytyy mennð tððltð pois. Aikeeni, koko elðmðni ei voi edistyð hðnen tðhtensð; on niinkuin ajaisin arolla myrskyð vastaan. Nyt hðn on karkoitettava! Ja hðnen kanssansa hðnen oppinsa; sillð se on hðnen kaltainen, se on suvaitsemattomuutta, kiihoitusta, kapinaa, omavaltaista raamatunselitystð, joka kumoo yhteiskunnan lait ja jðrjestyksen. Kððnnyn kammolla siitð pois! -- Mutta kenenkð kanssa olen sitten menevð eteenpðin ... ja mihinkð? HOVIMIES. Bothwell'in jarli on tullut! KUNINGATAR (hðmmðstyy, melkein hðmmentyy). Bothwellko tððllð! Luulin hðnen olevan rajalla? HOVIMIES. Rajasota on pððttynyt ja hðn on voittaja! (Menee, ovi avataan). KUUDES KOHTAUS. KUNINGATAR. BOTHWELL (upseeriensa seurassa). KUNINGATAR. Tervetullut! BOTHWELL. Olemme kiirehtineet ottaaksemme osaa yhteiseen tuloretkeen; mutta olemme kuitenkin my—hðstyneet. KUNINGATAR. Vastaan-ottamasta kiitostamme ja palkintoamme ette ole my—hðstyneet. BOTHWELL. Rohkenen molempien saamiseen esittðð ne herrat upseerit, jotka minua seuraavat. KUNINGATAR. Lordiluutnantin esitys on ylen-kyllð! Hyvðt herrat, minð olen teitð muistava. (He tervehtivðt ja menevðt). KUNINGATAR. Oi, Bothwell, te olette Skotlannin miekka ja kuningattarenne kunnia! BOTHWELL. Minð olen palvelijanne enkð muuta mitððn. KUNINGATAR. Tðnð pðivðnð muistutatte meitð niin selvðsti siitð hetkestð, jolloin ensikerran teitð nð'imme. Te olitte aivan nuorena taistelleet ðitimme edestð, mutta ylivoiman karkoittamana tulitte pakolaisena hoviimme Parisiin. Raitisna ja vahvana kuin vuorelainen astuitte hienoihin huoneisin! Kuinka minua saatoittekin kotoani ikðv—imððn! BOTHWELL. Tulin taisteluista ja vaaroista, se tietysti antaa miehelle arvoa tanssisalissa. KUNINGATAR. Teidðn suuret luonnonkirjanne koroittivat teitð noiden halpain hovi-ihmisten yli; me kaikki havaitsimme teissð sen miehen, joka sittemmin kukisti Murray'n kapinajoukon, ja nyt toistamiseen on pelastanut sekð meidðt ettð Skotlannin. Te olette olleet uskollinen meitð kohtaan kaikissa vaiheissa, -- tuskinpa on toista Skotlantilaista aatelismiestð, josta voisimme samaa sanoa. BOTHWELL. Teidðn armonne kiitos ei ole minulle niin kallis kuin teidðn luottamuksenne. KUNINGATAR. Minð luotan teihin, -- huolimatta panettelemisista: minð luotan teihin! BOTHWELL. Koettakaa minua, koettakaa minua! KUNINGATAR. Minulla ei ole mitððn toista! -- Oi, Bothwell, sanokaa minulle, kuinka voin pððstð noista onnettomista uskonnonriidoista? BOTHWELL. Siten ettð olette huolimatta niistð. KUNINGATAR. Se on neuvo sekin! Ha, ha, ha! BOTHWELL. Ko'otkaa johtajat ympðrillenne, antakaa heille virkoja ja tiluksia! KUNINGATAR. En voi osoittaa suosiota johtajille; sillð he ovat maanpakolaisuudessa. BOTHWELL. Antakaa heidðn palata! KUNINGATAR. Majesteetin-rikkojain! BOTHWELL. Kuka ei ole majesteetin-rikkoja Skotlannissa! Mitð haittaa, vaikkapa levottomat aivot melua nostattavatkin, kun ne vaan kukistetaan! Jaloa on elðð pelkkien voitettujen kesken! KUNINGATAR. Te ette suinkaan ole synkkð protestantti, te varmaankin olette katolilainen? BOTHWELL. Itse en ole oikein tarkasti punninnut eroitusta, mutta sen olen huomannut, ettð mankujia on molemmin puolin. KUNINGATAR. Ha, ha, ha! BOTHWELL. Mutta, koska kuningatar kyselee minulta, niin sallittakoon minun kysyð kuningattarelta: mikð palkinto teillð on siitð, ettð vaivaatte itseðnne nðillð asioilla? KUNINGATAR. Mikð palkintoko? BOTHWELL. Minð en tarkoita tuota sisðllistð palkintoa; sillð sen olen teistð havainnut, ettð se vaan on ollut huokauksia ja kyyneleitð, -- mutta ulkonaista, valtakunnassa taikka kuningattarena? KUNINGATAR. Se ei todellakaan ole ollut suuri tðhðn asti? BOTHWELL. Ette kai lukene sitð palkinnoksi, ettð teidðn armonne niin runsaassa mððrðssð on saanut osaksensa kapinoita, petosta ja vðkivaltaa kaikkina nðinð vuosina. KUNINGATAR. Mutta minð saan apua! BOTHWELL. Hm -- sitð ei taida karttua muuta kuin mitð minun ratsurykmenttini voi pakko-veroituksella hankkia jonakin hauskana pðivðnð! Paavilta saatte ehkð rukousnauhan, kuningas Filip'iltð vðhðn Kypron-viinið ja Katarinalta -- kun hðn on oikein anteliaalla tuulella -- pullollisen myrkkyð. KUNINGATAR. Ha, ha, ha! Tuossa on enemmðn totuutta, kuin koko vuosien keskusteluissa. BOTHWELL. Vielð asia, jos minun sallitaan... KUNINGATAR. Puhukaa, puhukaa! BOTHWELL. Te olette nuori, kaunis, nerollinen, ja kumminkaan ette nðiden juttujen tðhden koskaan saa elðð! -- Neljð kapinaa on jo hðirinnyt teidðn lyhyttð hallitus-aikaanne. Mannermaan juonet ja englantilaiset juonet repivðt teitð repimistððn. Milloin tahdotaan teitð vangita ratsastusretkellð, milloin hy—kðtððn kirkkoonne jumalanpalveluksen aikana, milloin y—n-aikana huoneisinne, taikka murhataan uskollisia palvelijoitanne kaukana teistð tai kuninkaallisessa lðheisyydessðnne! Ja tðmð kaikki muka uskonnon tðhden ja vuoksi! Katsokaa miten huolenpitonne nðistð asioista teitð palkitsee, -- sill'aikaa nuoruutenne kuluu ja varistelee lehtið kuin ruusupuu myrskyssð! KUNINGATAR. Niin, se on totta, se on totta! BOTHWELL. Jos edes saisitte jotain aikaan kaiken tðmðn kautta, niin te, kuin jalo ihminen ainakin, ette pitðisi lukua vaaroista ja vaivoista. Mutta missð mððrðssð ovat uskonnon asiat selvinneet sitten kuin te Skotlantiin tulitte? Samaa sekavuutta, samaa valhetta! -- KUNINGATAR. Niin, niin, aivan niin! BOTHWELL. Joka kerran on ruvennut pyrkimððn jonkun tarkoituksen perille, ei aina huomaa ettð hðn sitð kaartaa eikð lðhesty. Vieras sen havaitsee ja voi varoittaa. Minð olen tðmð vieras, minð sanon teidðn armollenne: kaikki, mitð tðhðn asti olette miettineet ja tehneet tðmðn maan uskonnollisissa asioissa, on vaan saattanut teidðt perikadon partaalle. -- Jðttðkðð sentðhden nuo asiat siksensð; olkaa ihminen, nainen, nuori, kuningatar! Onhan maailmassa sentððn muitakin sðveleitð, kuin virsien, ja muitakin paikkoja kuin haudat! -- Tulkaa, antakaa mulle kðttð ja seuratkaa minua tanssiin! Taikka taistelu-kentðlle h—yryvðn hevosen selðssð! Ottakaa elðmðn seppele ja pankaa se noihin kevðisiin kiharoihin, te olette kauniimpi kuin metsðn haltiatar, valloittakaa luonto, kuin hðn, niin kauan kuin se vielð tuoksuu -- syksy tulee kyllð aikanansa! KUNINGATAR. Mies, te tungette huoneeseni kuin auringon sðde! Te olette kuin laulu ikkunan alla; itse seison keskiajan luostarilinnassa, vanhat kuvat synkissð holviloissa rupeevat hengittðmððn ja elðmððn, lapsuuteni unelmat herððvðt ja minð juoksen ulos avonaiselle altaanille. Nðk—ala siellð on kuin kirkas pðivð ilon sinivðrissð, ja siellð istutte itse altaanin alla ja ojennatte minulle kðttð ratsunne selðstð, ja vieressðnne seisoo oma ratsuni satuloittuna, -- silloin painun minð alas teidðn luo, ja liikkeelle lðhdetððn, noiden maisemien kautta, joita lapsuudessani uneksuin! Ympðrillðni on taas Franskan hovi, trubadurien iloinen joukko nðkyy naisten liehuvien huntujen vðliltð, liput liepehtivðt, tðssð seurassa olen minð kuningatar ja ilo on kuningaskuntani! Niin, viekðð minut ulos kevððn riemuihin! Pitððhðn elðð ennenkuin kuolee! BOTHWELL. Pitðð, pitðð! KUNINGATAR. Ja ðlkðð sitten jðttðk— minua niinkuin kaikki muut; minð tarvitsen juuri voimallista miestð avukseni, sillð minð olen kauhean yksinðni! BOTHWELL. Ei alakuloisuutta! KUNINGATAR. Oi, minun kðvi nyt niinkuin aina, kun ajatukseni lentðð tulevaisuutta kohti, minð tunsin kahleen painoa, josta en ikinð irti pððse. BOTHWELL. Ah, -- minð ymmðrrðn ... Darnley! KUNINGATAR. Niin. BOTHWELL. Minðkin olen nainut, mutta se ei koskaan kahleelta tunnu. KUNINGATAR. Ei, sillð te lemmitte nuorta, kaunista vaimoanne BOTHWELL. Siksi hðn on melkein kylmð ja itsevaltainen ... mutta minð en loukkaa hðntð, minð vðltðn hðntð. Minð hankin itselleni ty—tð; kun ihminen on toimessa, ei hðn ikðv—i eikð sure! KUNINGATAR. Niin, jos minulla olisi teidðn voimanne... BOTHWELL. Minð olen vakuutettu siitð, ettð teidðn armollanne on se voima; ette vaan koskaan ole koettaneet! Aloittakaa siten, ettð luovutte hðnestð. KUNINGATAR. Sen alun olen jo tehnyt... BOTHWELL. Jatkakaa hðntð unohtamalla. Ty— ja huvitus, rohkeus ja onni -- ne riippuvat toisistansa. Matkustakaa kauniissa maassanne, kðykðð vierailemassa lordienne luona, nouskaa vuorien kukkuloille, metsðstðkðð, tanssikaa, -- lðhtekðð sitten alas vuonoille, taikka ulos merelle, siellð minð olen kasvatettu: merellð on ihanata! Siellð tuuli vie surut pois avaruuteen ja mieli jðnnitetððn, kuin purje. Siellð herðð suuria aatteita ja siellð saatte sen voiman, joka ne toteuttaa. KUNINGATAR. Niin, teidðn seurassa voin unhottaa, voin vielð onnelliseksi tulla! Minð tunnen sen! Totta tosiaan, luonnollakin on alttarinsa, siinð ovat surut uhrattavat! -- Minð tunnen teidðn puhuessanne elðmðn-halua, josta en tahdo luopua. Nuorella verellð on toisiakin toiveita kuin mitð munkit opettavat. Me saimme suudelman luonnon vahvoilta voimilta, meidðn tulee se takaisin antaa ennenkuin kuolemme. -- Joka on arka ja heikko, hðn sukeltakoon elðmðn syvyyteen, uutta voimaa saadaksensa! Jonka hermot alkavat vavista, hðn tehk——n aamuretkið uskaliaisuuden virkistðvðssð, raittiissa ilmassa! -- Tulkaa, minð tahdon tehdð ensimðisen retken! SEITSEMáS KOHTAUS. Entiset. Lordi STUART. DARNLEY. PORVARIT. STUART. Hovi ja porvarit odottavat teidðn armoanne. KUNINGATAR. He tulkoot eteemme. (Ovia avatessa kuuluu hiljaa alku samasta marssista, kuin viimein). PORVARI (notkistaa polvea). Noudattaen kðskyðnne olemme tulleet viemððn teidðn armonne juhlalle. (Hðn nousee). DARNLEY (astuu hiljaa esille). Teidðn armonne kðskystð olen tullut saattamaan teitð suurelle juhlalle. KUNINGATAR. Minð olen niin onnellinen, mylord, ettð voin olla teidðn apuanne vailla -- (hiljemmin) ainiaksi! (Darnley horjuu pari askelta taaksepðin ja jðð seisomaan etulavalle oikeanpuoliseen nurkkaan). Tahtooko Bothwell'in jarli saattaa meitð sille juhlalle, joka oikeastaan on hðnen toimittamansa. BOTHWELL (astuu esiin, notkistaa polvea, tarttuu kuningattaren kðteen; soitetaan kovasti). (Kulkua jðrjestetððn parittain, ensin kuningatar Bothwell'in kanssa; he menevðt Darnleyn ohitse katsomatta hðneen; nðin kulkee toinen pari toisensa perðstð hðnen ohitsensa; muutamat katselevat hðntð nauraen tai pilkaten, muutamat ei ollenkaan; nðyttðm— tulee tyhjðksi, soitantoa kuuluu kauan). KNOX. Ota tðmð syntinen, mutta kovin rangaistu sielu, ota se katumuksen kiiras-tulen kautta sun armoosi! (Kuullessansa Knox'in ððntð katsoo Darnley yl—s, painaa kðtensð yhteen hðntð vastaan; kun Knox on lopettanut, kavahtaa hðn yl—s, heittðytyy hðnen syliinsð ja itkee nyyhkyttðð). KNOX. Poikani, oletko nyt saanut kyllðksi elðmðn ilosta ja riemusta. DARNLEY. Nyt olen saanut kyllðksi! KNOX. Tahdotko nyt palata sinne, missð kaikki on ijankaikkista? DARNLEY. Nyt tahdon palata sinne, missð voin rakkautta saada; -- minð tarvitsen sitð, jota saan rakastaa! KNOX. Sen olet saava! -- Sinð, William, joka itse olet sitð tietð kðynyt, sinun tðytyy nyt auttaa minua saattamaan hðntð ijankaikkisen rakkauden luo. DARNLEY (Taylorille). Sinð et ole mennyt luotani? Joka ei jðttðnyt minua tðnððn, sen tðytyy jððdð luokseni kuolemaani asti! -- TAYLOR. Kuolemaanne asti! (He syleilevðt toisiansa). KNOX. Aika on mennð tððltð pois. DARNLEY. Eikð koskaan palata. TAYLOR. Oi tuota lupausta hðn ei tðytð! (Alhaalta pihalta kuuluu sadottain ððnið, jotka huutavat: "elðk——n Skotlannin Maria!" "Elðk——n kuningatar!" Kunniatoitotuksia ja kanunan-laukauksia). DARNLEY. Nyt maa tðrisee hðnen jalkojensa alla. Nyt hðn on voittanut! -- Ja minð olen voitettu! KNOX (katselee hetken aikaa hðnen murhettansa). Josko sinð voitat, sitð en tiedð; -- mutta ettð hðn voitetuksi joutuu, sen tiedðn! Esirippu lankee. NELJáS NáYTøS. Vanha metsð. ENSIMáINEN KOHTAUS. Metsðstðjðt, joita ei nðy, laulavat: Kanervikko poistuen p—lyðð, haukka kuningattaren kiidðttðð. Lemua luo pihlajat, koivutkin; torven ððnet karkaavat vuorihin. Ilma kirkas on ja sðð kaunis vain. Eespðin, eespðin rientðkðð saavuttain! Iloakin maailman ajakaa poies virtaan Tuonelan! Joutukaa! Murray ja Lethington, metsðstyspuvuissa ratsupyssyt kðsissð, tulevat nopeasti oikealta, seisahtuvat ja katselevat vasemmalle; sanottuansa muutaman sanan Murray menee perðlle pðin ja katoo, Lethington vetðytyy hitaasti ja vakoillen takaisin. Kuningatar tulee Bothwell'in seurassa; hðn istuu. KUNINGATAR. Ollessani yksin korkeain puiden suojassa minusta tuntuu kuin ððnett—myys kanunan-laukauksen jðlestð. BOTHWELL. Ei, minusta on kuin seisoisin kðtkettynð vðijymðssð. KUNINGATAR. Bothwell! Bothwell! Metsð on onnettomien suoja. Kaikki, mitð maailmassa on vainottu, on saanut rauhaa metsien suojassa. Ettek— muista Davidia, kun hðn pakeni Saul'ia, ja Jothan'ia paetessaan Abimelech'ia, taikka profeeta Eliasta yksinðnsð ilmestyksiensð kanssa Horeb'in vuorella? BOTHWELL. Mutta ettek— muista meidðn esi-isiðmme? Metsðn pedot vaatettivat heitð, metsðn pimeðt pensastot heitð kðtkivðt; he uhrasivat puun juurilla verta, rukoillen metsðn kostavia jumalia. Koston, sen metsð kðtkee. Teidðn iso-isðnne Robert Bruce antoi joka vuosi Skotlannin metsðin kaatua Englannin yli, niinkuin Macduff vei Bernam'in metsðt synkkðð Macbeth'ið vastaan. Muistatteko Douglas'in y—llistð kostoa? Skotlannin historia uneksii sen metsissð, niissð me voimme sen herðttðð milloin vaan tahdomme. KUNINGATAR. Metsissð olen usein kuunnellut ja ððnið kuullut, vaan ne eivðt olleet semmoisia. BOTHWELL. Metsissð ammuin poikana elðvið, vaan miehenð rosvoja; kun tððllð on hiljaista, tðytyy minun vakoella, kun kuulen oksan narisevan, tartun aseisin. KUNINGATAR. Maailmassa on kaksi puoluetta, toinen, joka vainoo, ja toinen, joka on vainottu. Te kuulutte ensimðiseen. BOTHWELL. Niin, kaksi puoluetta, -- mutta toisella on tarkoituksia ja toinen on tarkoituksia vailla. KUNINGATAR. Olkoon kuinka tahansa. Juonten vihurit kietokoot siellð ulkona; tððllð on suojaa ja rauhaa. BOTHWELL. Ei tððllð vasta alkua. Kun koirat pððsevðt irti ja haukkuvat ilmaan, on minun luonnossani jotain, joka pyrkii samaa tekemððn. -- Metsð kiihoittaa meitð, sillð siinð on lymy-paikkoja. KUNINGATAR (nousee). Jarli, missð on seurueemme? BOTHWELL. Poislðhetetty, teidðn armonne; sillð se oli tarpeetoin. KUNINGATAR. Teidðn silmðnne vðlkkyy kuin haukan; minuako te vainootte? BOTHWELL. Niin, lemmellð palavammalla, kuin kesðn kuumuus, jota pakenitte tðnne suojaan. KUNINGATAR. Bothwell, minð olen uskonut itseni teille. BOTHWELL. Te olette uskoneet minulle niin paljon, ettð teidðn tðytyy uskoa minulle kaikki. KUNINGATAR. Se ei olisi hyvð meille kummallekaan. BOTHWELL. Minð en tahdo joutua mestauslavalle, kuin Chatelard, enkð tulla murhatuksi, kuin Rizzio, enkð poisheitetyksi, kuin Darnley. KUNINGATAR. Noiden rohkeain kohtalo teitð varoittakoon. BOTHWELL. Niin, niin! Teidðn silmðnne sðihkyvðt vihoissaan, kuin tðhdet tuikkivat etelðn taivaalla! KUNINGATAR. Bothwell, te olitte jaloin, vahvin turvani. BOTHWELL. Oi, minð tahdonkin teitð puolustaa koko maailmaa vastaan. KUNINGATAR. Ei omaatuntoani vastaan! BOTHWELL (polvillaan). Koska te mainitsette omantunnon, niin te lemmitte minua! (Tarttuu hðnen kðteensð). KUNINGATAR. Minð kðsken ja manaan kaikki taivaan ja manalan voimat avukseni teitð vastaan! BOTHWELL. Mutta ne eivðt tottele! KUNINGATAR. Te kumootte jðrjen ja lain, te heitðtte elðmðnne hetken nojaan. BOTHWELL. Sillð minð lemmin! KUNINGATAR. Nouskaa, Bothwell, jðttðkðð himojen hairahdukset, kiitðkðð kunnian aamua kohti, niinkuin haukka kðdestðni, -- ja se pðivð kenties koittaa, jolloin teidðt takaisin kutsun! BOTHWELL. Antakaa minulle pantti siitð! KUNINGATAR. En, sillð silloin vetðisitte minut kokonaan puolehenne; te olette liian voimakas. BOTHWELL. Maria, ei kukaan ole teitð palvellut niin kuin Bothwell, ei kukaan rukoillut, kuin minð nyt. Jotka teitð ennen lempivðt, ne eivðt olleet miehið. KUNINGATAR. Se on tosi; te olette voimakkain mies, mitð ikinð olen tuntenut! (Hðn tarttuu nopeasti Bothwell'in pððhðn ja suutelee hðntð, irtauntuu ja katoo). TOINEN KOHTAUS. BOTHWELL, sitten LETHINGTON. BOTHWELL (herðð niinkuin hourauksista). Nyt Henrik Darnleyn tðytyy kuolla! (Kun hðn kððntyy, Lethington samassa astuu esiin erððn puun takaa). Te tððllð? LETHINGTON. Niin. BOTHWELL (innoissaan). Te nð'itte kuningattaren? -- -- Nð'itte hðnen tððllð? -- -- Nðitte mitð tapahtui? LETHINGTON. Nðin. BOTHWELL. Paljastakaa siis miekkanne, jarli Lethington! (Vetðð itse miekkansa). LETHINGTON (tekee samoin). Niin, nyt vedðn miekkani Henrik Darnleytð, Skotlannin kuningasta vastaan; sillð nyt hðn on tiellðni! BOTHWELL. Henrik Darnley! LETHINGTON. Nyt reippaasti toimeen ja takomaan niinkauan kuin rauta on kuumaa, -- tynnyri ruutia hðnen kamarinsa alle tðnð y—nð, eikð huomenna ole koko Skotlannissa lastakaan, joka kyselee hðntð. BOTHWELL. Kuolema ja kadotus, Lethington, te tahdotte minua pettðð! (Tahtoo karata hðnen pððllensð). LETHINGTON (estðð hðntð). Ihminen, kðyttðkðð jðrkeðnne! Tðmð on juuri mitð jok'ainoa Skotlannin aatelismies salaisesti toivoo ja josta etevimmðt ovat keskustelleet tðnð pðivðnð, kun teitð on yhdessð nðhty. BOTHWELL. Minð olen vielð pðihtynyt suudelmasta, jonka hðn antoi, -- eik— tðssð vaan ole paulaa viritetty? LETHINGTON. Kalvakoon minua hitaisesti myrkky --, jos ei sata maan etevimpið aatelismiehið teitð puolustaisi tuomarin edessð ja kahdenmiekkailussa, missð vaan teitð syytettðisiin tðstð. BOTHWELL. Ha, ha, ho, ho! (hyppðð niin ettð kannukset kilisevðt). Darnley ei elð kuin yhden y—n enðð! LETHINGTON. Ei kokonaista y—tðkððn! álkðð antako Skotlannin Marialle koko y—n miettimis-aikaa! BOTHWELL. Lethington, luuletteko ettð on voimia meidðn yllðmme? LETHINGTON. En juuri havaitse mitððn senkaltaista. BOTHWELL. Mutta allamme? -- LETHINGTON. -- ovat matoset. BOTHWELL. Mutta meissð on voimia, -- ijankaikkisia tai ajallisia, mistð tai mitð varten, -- vaan siitð hetkestð asti kun tahtoni juurtui tapausten py—rteesen, olen nðhnyt sen kasvavan niiden yli veripunaisella rungolla ja vahvoilla oksilla. Se norjalainen viikingi-suku, joka astui maalle tððllð ja jotka ovat meidðn esi-isðmme, oli my—s semmoinen tahdon-puu. Sen juuri iski kiinni kallioon ja sen varjossa kansa nyt asuu. He luottivat omaan tahtoonsa, mutta luottivat niin, ettð se kðvi kaikkivaltiaaksi. -- Myrskyssð purjehdin kerran Orkney-saarten suojaan, meri meitð heitteli, pilvet uiskentelivat avaruudessa, kuin mðrðt purjeen-repaleet, aallot ulvoivat ja sy—ksivðt paljasta rannikkoa vastaan; silloin tunsin ettð sukuni oli lðsnð, aattelin ettð minun pitðisi iskeð kiinni niinkuin he ja taivuttaa heikompia tahtoja minun tahtoni mukaan. Sitð minð nyt koetan. Tðllð tahdollani minð voitin kuningattaren viholliset, sen olen antanut hðnelle itsellekin loihtu-juomana, joka hðnen on hurmannut, -- hðn pakenee tðtð tahtoa, mutta kaatuu ja rukoilee! Lethington, ruvetkaa sen liittolaiseksi; ðlkðð koettako voimianne sitð vastaan! Kaikki, mitð pyydðtte, sen saatte kunniapðivðnðni, sillð me kuulumme samaan puolueesen. Se ei ole Knox'in eikð kuningattaren, ei protestanttien eikð katolilaisten puolue, me kuulumme rohkeuden vapaasen veljeskuntaan, kunnianhimon ritaristoon. -- Jððkðð hyvðsti! Kun me jðlleen yhdymme, on yksi ainoa Skotlannissa meitð korkeampi, ja tðmð ainoa on mun! (Menee). KOLMAS KOHTAUS. LETHINGTON (yksin). Mitð? Jos todellakin uskaltaisin jotain tðmðn tahdon nojalla? Se on kolmesti meidðt voittanut, ja ensimðisellð kertaa oli hðn vaan poika. Hðnellð on vahvan vuorikoivun luonto; se kasvaa korkeammalla kuin kaikki muut puut, mutta se pyrkii niin korkealle ettð kuolee pakkaseen. -- Sentðhden ajakaamme sitð eteenpðin -- vaan olkaamme sitð seuraamatta! Murray'n luona on kohtuullinen lðmp—mððrð; semmoisessa kaikki mielipiteet menestyvðt; se se onkin, joka antaa hðnelle voimaa hallita mielet. -- Minkð suutelon hðn antoi! -- Mutta tðllð suudelmalla hðn vihkikin hðnet kuolemaan! Kuningatar pakeni niinkuin pahasta teosta, -- vaan hðnen ohitsensa ei hðn pððse; -- tuohon kiveen hðn kompastuu! -- Niin, hðn voi sanoa ettð kaikki olimme hðneen rakastuneet; yksi ainoa oli, joka hðntð vihasi, mutta se olikin hðnen veljensð. NELJáS KOHTAUS. LETHINGTON. MURRAY. MURRAY. Se oli lyhyt keskustelu. LETHINGTON. Mutta se on perille saattanut. MURRAY. Hðnen kunnianhimonsa --? LETHINGTON. Siinð on rðjðysvoima suurempi kuin ruudissa. Darnley rðjðhtðð ilmaan tðnð y—nð. MURRAY. Todellakin? -- Mutta Bothwell'in kðy niinkuin ruudin: hðn menee itsekin ilmaan! LETHINGTON. En muista koskaan nðhneeni teidðn jaloisuuttanne niin iloisena. MURRAY (kohta totisena.) Tðytyik— teidðn luvata hðnelle apuanne? LETHINGTON. Kirjallinen vakuutus ja sineetillð vahvistettu. MURRAY. Se oli vaarallista. LETHINGTON. Ehkð te olette niin hyvð ja kirjoitatte sen. MURRAY. Te teette sen paljon paremmin. LETHINGTON. Mutta te kenties teette hyvin ja puhuttelette lordeja; te osaatte paraiten heitð ko'ota! MURRAY. Teillð on liian halpa luulo itsestðnne, hyvð jarli! -- Paitsi sitð erððt asiat tðllð hetkellð estðvðt minua sitð tekemðstð. LETHINGTON. Ehkð minðkin saisin tietðð mitkð ne ovat. MURRAY. Sangen mieluista olisi ilmoittaa ne teille soveliaammalla ajalla ja paikalla. LETHINGTON. Tunsin kerran erððn miehen, joka oli kaikkea puoleksi; hðn oli puoleksi kuninkaallista ja puoleksi avio-sukua; hðn oli my—skin puoleksi protestantti, puoleksi oli hðn kansan mies, puoleksi kuningas-vallan. Sisartansa kohtaan oli hðn veli-puoli ja varjeli hðntð aina kun ei hðn voinut hðntð vahingoittaa. Se mies sai aina puolet ystðvðt, sillð hðn uskoi itseðnsð heille vaan puoleksi. Mutta sen miehen ei kðynyt hyvin. MURRAY. Minðkin sen miehen tunnen -- mutta tunnen sitð paremmin. Hðn sai vaan puolet oikeudet maailmassa ja sai sentðhden olla hyvin varovainen, ett'ei hðn saisi my—tðtuntoisuuttakin vaan puoleksi. Hðn ei ole puoleksi protestantti, eikð puoleksi kansan mies. Mutta jðrkevð valtioviisaus kðyttðð semmoisia, vaan ei itse ole niiden kðytettðvðnð. Hðnen tarkoituksensa ovat aina tðydet, mutta aika ja asianhaarat eivðt ole tðysið. Te ette tunne sitð, jota hðnen tðytyy palvella; -- te ette tunne kuningatarta! Ei hðntð johdata tarkoitukset eikð henkil—t; sillð hðn ei mihinkððn kiinny. Hðn ottaa ty—mme, rakkautemme, alttiiksi-antamuksemme kuolemaan asti, -- seuraavana pðivðnð seisoo hðn vapaana! Siteensð hðn katkaisee; mikð voi siteeksi tulla, sitð hðn vðlttðð. Kultaa ja omaisuutta hðn jakelee, ei kiitollisuudesta, sillð sitð hðn ei voi tuntea; vaan maksuksi, ett'ei hðn olisi kenenkððn vallassa, eikð kiitollisuuden velassa kenellekððn. Toiselta puolen kutsuu hðn mielellððn kotia ankarimman vihollisensa ja tekee ty—tð hðnen kanssansa, niinkuin ei mitððn olisi tapahtunut. Katsokaa nyt Morton'ia! Mutta asia on se, ettð hðn ei rakasta eikð vihaa kuin hetkeksi vaan. Kun semmoinen olento hallitsee, on tila kðrsimðt—in; juonet ja henkil—t vaihtelevat; ei koskaan tiedetð mitð seuraava pðivð tuopi. Koko maa on leirinð, jossa jokainen makaa miekka vieressðnsð, odottaen hðtð-laukausta. -- Me voimme poistaa Rizzion, Darnley'n, Bothwell'in, -- vaan niin kauan kuin -- (Katsoo ympðrilleen). LETHINGTON. -- kuin hðntð ei poisteta? MURRAY (kohottaa olkapðitððn). Poisteta? LETHINGTON. Poistetaan -- vielð kerran. MURRAY. Ei kosketa hðneen! LETHINGTON. Minð tarkoitan: tehdððn mahdottomaksi... MURRAY. Kun vaan menee, vaimoksi Bothwell'ille -- LETHINGTON. Sitð ei hðn koskaan tee! MURRAY. Bothwell ei pððstð saalistansa, -- ja teidðn tðytyy auttaa hðntð. LETHINGTON. Suuri osa aatelistosta ei my—skððn niin pitkðlle mene. Se ei ymmðrrð miksi. MURRAY. Se on pakoitettava taikka houkuteltava, -- Skotlannin aatelisto! -- LETHINGTON. Ja jos kuningatar sen tekee? MURRAY. Joka on naitu miehensð murhaajalle, ei voi hallita! -- LETHINGTON. Mutta te voitte hallita -- hðnen poikansa nimessð? MURRAY. Ja sentðhden minun nyt tðytyy pysyð erillðni! LETHINGTON. Niin. MURRAY. Te nðette ettð minð en usko itseðni vaan puoleksi teille. LETHINGTON. Nðen. MURRAY. Te kðsitðtte my—s kuinka tðrkeðtð on, ettð minð kohta matkustan pois. -- Mikð on uskottu teidðn ðlynne toimeksi, se ei tarvitsekaan minun apuani. Olen muistava teitð kunniapðivðnðni! LETHINGTON. Minð ymmðrrðn. MURRAY. Jððkðð hyvin! (Menee). VIIDES KOHTAUS. LETHINGTON; sitten MORTON. LETHINGTON. Kaikki kðyttðvðt Lethington'ia! Ensin Bothwell; -- Bothwell sortuu, hðnen kanssansa kuningatar; -- sitten Murray, Murray sortuu. Ja sitten? -- Kuka sitten voi holhon-alaisen nimessð hallita Skotlantia? (Kððntyy samassa ja havaitsee Morton'in metsðstyspuvussa korkealla kalliolla perðllð; hðn sðikðhtyy). Mortonko? Hðnk—?... Ottaisiko hðn elðmðni kruunun juuri kun se on pððhðni laskeumaisillaan? Seisoisiko hðn ylpeðnð siellð kun minð viimein perille pððsen? Ei, vðhðisen ruutia sen kiven alle, jolla hðn seisoo! ... (tervehtien). Hyvðð iltaa, teidðn jaloisuutenne! Oletteko niin korkealle pððsseet? Esirippu lankee. Muutos. KUUDES KOHTAUS. Pieni yksinkertainen huone Darnleyn asunnossa. DARNLEY ja TAYLOR tulevat sisððn; edellinen nojautuu viimemainittuun ja kðy hyvin hitaasti. DARNLEY. Ilta-aurinko! -- Tððllð on parempi ... kðvelkððmme vðhðisen. -- Kun sairastuin on hðn taas tullut luokseni. Luuletko ettð hðn tulee tðnð iltana? TAYLOR. Hðn tulee varmaankin. DARNLEY. Mutta on jo my—hðistð, hðnen pitðð mennð Margaretan hðihin; hðnelle ei jðð mitððn aikaa minua varten. TAYLOR. Oi, herrani, jospa te ajattelisitte hðntð vðhemmin. DARNLEY (seisahtuu). álð vðsy, William! Olen heikko, kurja sielu, minð luistan taas alas Knox'in korkeudesta. -- Pelkððn Knox'ia. Hðn minua hallitsee, hðn minua viehðttðð, vaan hðn ei ymmðrrð minua. (Kðvelee vðhðn, seisahtuu.) William, maailma ylenkatsoo heikkoja; sillð se ihailee voimaa, olkoonpa vaikka pahuudenkin voima. He ihailevat paholaista. (Kðvelee). TAYLOR. Herrani, ðlkðð puhuko niin! Paitsi sitð ei maailman tuomio ole Knox'in. DARNLEY. Niin kauan kuin jðrki ja tunne ovat yksimieliset, on ihminen terve (seisahtuu), mutta pahuus on jðrjen sota tunnetta vastaan; heikkous on tunteen sota jðrkeð vastaan. Mutta maailma on aina jðrjen puolella -- aina. (Kðvelee). TAYLOR. Ei aina. DARNLEY (seisahtuu). Oi, jos ymmðrtðisivðt heikkoa! Hðn on heikko sentðhden ettð hðn salaa sydðmmessðnsð jotain, jota kohtaan hðn on uskollinen, toivoa, muistoa, lempeð. Hðn tietðð ettð hðn sen kautta surmansa saa, hðn tuhansia kertoja koettaa pððstð irti; mutta hðnen tunteensa ovat liian syvðt, hðn vajoo ja on kiinni. (Kðvelee). TAYLOR. Tðmð itse-tutkimus teitð heikontaa, sillð se ry—stðð tahdon voimia teiltð. DARNLEY (hetken ððnett—myyden jðlkeen). Pahan ihmisen kestðvyys ei ole uskollisuutta, ja sitð ihaillaan kuitenkin. Paha, (seisahtuu) hðn paaduttaa sydðmmensð jonkun ajatuksen valtaan, hðn sulkeutuu vihaansa ikððnkuin linnaan, jonka kaikki sillat hðn on heittðnyt pois. Sitð maailma ihailee! (Kðvelee). TAYLOR. Te peloitatte itseðnne! Te asetatte eteenne pelkoa joka haaralle. DARNLEY. Ihmiset tahtovat nðhdð suurta taistelua, jota seuraa suuri voitto tai suuri tappio! (seisahtuu). He eivðt huomaa sðdemurtoa heikon sielussa, noita tuhansia valon-murtamia, jotka vðlðhtelevðt ja katoovat kunnes koko pisara on haihtunut ilmaan. -- -- -- Nyt aurinko meni maille! Mikð kummallinen taivas, William, minð tuskastun, katso, katso! Onko se ennustusta, onko se taivaan vihaa, minð vapisen, oi, William, vie minut istumaan! TAYLOR. Herrani, taistelkaa toki hiukan vastaan. DARNLEY. Minð en voi, tðmð vavistus! Oi, lue vðhð, auta minua, joudu, sydðntðni ahdistaa niin! TAYLOR (lukee avatusta kirjasta). "Kuinka kauan sinð Herra perðti tahdot minua unhottaa? Kuinka kauan sinð peitðt kasvos minulta? Kuinka kauan minð neuvoa pidðn sielussani? Ja ahdistetaan sydðmmessðni, joka pðivð? Kuinka kauan yltyy viholliseni minua vastaan...?" DARNLEY. Minð en kðsitð sitð, sanat uhkaavat minua ja heittðvðt tummia varjoja yli koko olentoni. TAYLOR (on taas aloittamaisillaan, mutta samassa kuuluu torvien ja huilujen soitanto, joka pian lakkaa). Se on kuningatar! DARNLEY. Niin, se on hðn, se on Maria, joka ei minua unohda! Sytytð kynttilðt, monta kynttilðð, hðn tulee, tuo julma ja ihana, joka vie minulta hengen, -- tuo tulinen, joka polttaa samalla kuin hðn lðmmittðð! Oi, tee valoisaksi tððllð, vedð peitteet ikkunain eteen! Eik— sinulla ole suitsutusta? Heitð hyvðnhajuista vettð ympðrille, aseta tulisoittoja talon eteen! SEITSEMáS KOHTAUS. PALVELIJA. Sitten KUNINGATAR. Entiset. PALVELIJA. Kuningatar kysyy onko teillð hetkinen suoda hðnen armollensa? DARNLEY. Kaikki hetkeni. (Hðn avaa oven kuningattarelle ja hðnen seurueelleen, joka jðð etuhuoneesen. Taylor tervehtii kuningatarta notkistamalla polvea ja vetðytyy my—s pois. Ovet suljetaan). KAHDEKSAS KOHTAUS. KUNINGATAR. DARNLEY. (Kuningatar, juhlapuvussa jðð seisomaan keskelle lattiaa hðnen eteensð). DARNLEY (lepopenkiltððn). Oletko tððllð? Ihana, soinnullinen kuin se soitanto, joka sinut tðnne kantoi, juhlapuvussa kuin sydðn ennen lemmenkohtausta; virvottava kun olet lðsnð, vaan jðttðvð lemmen tuskia jðlellesi kun menet. -- Ei, tule! (Hðn istuu matalalle tuolille Darnleyn viereen, tðmð tarttuu hðnen kðteensð ja suutelee sitð hellðsti; katselee hðntð). Nðin unta tðnð y—nð, ettð jouduin sinne, missð paljon pðivðn-loistetta oli. Minussa oli sama ihana tunne, kuin milloin lasna uneksin ettð minua kannettiin ilmojen lðpi. Minð herðsin, mielestðni, ihanassa seudussa, mutta sinð et ollut siellð. Minð rukoilin ettð sinð saisit seurata minua, ja sinð tulit, sinð ja ðitini yhdessð ja yhð suuremmassa valossa. Mitð sinð luulet sen unen tietðvðn?... Unelmissamme asuu enkeleitð, y— on pðivðn uskottu, mutta se muistaa kaikki paremmin kuin pðivð ja oikaisee pðivðn erehdykset. Eilen William luki Salomon'in korkeasta veisusta. Se humisee vielð kuin lauhkeat tuulet pððni ympðri, tuoden tuoksuja Libanonilta. William sanoo ettð siinð puhutaan kirkosta ja sen sulhosta. Ei, lemmestð siinð puhutaan, lemmen korkea veisu se on; maailmassa ei ole toista sen vertaista. Sen luomiseen tarvittiin etelðn aurinko, viinitarhat Juudan kansan mielikuvituksessa, Salomon'in loisto kaikessa itðmaisessa tulisuudessaan. Minð ajattelin, hðnen lukiessaan, ainoastaan sinua. Sinð, kultani, olet ihana kuin Tirza, vilkas kuin suuri kaupunki, kauhea kuin ne, jotka sotalippujen suojassa kulkevat. Sinun silmðsi katselevat kiharain alta kuin kyyhkysen silmðt, mesileipðð ja maitoa on kielesi alla, vartalosi on kuin palmupuu, olentosi kuin suljettu yrttitarha. Rakkaus, sanoo hðn, on voimallinen kuin kuolema. Veden tulva ei voi rakkautta sammuttaa, sen tuli hehkuu, kuin hohtavat hiilet, sen liekki on pyhð. Kuinka olet hyvð, kun istut nðin uskollisesti luonani ja puhut niin paljon kanssani! KUNINGATAR. Etk— ole huomannut ett'en vielð ole sanaakaan sanonut? DARNLEY. Niin ovat puhuneet sinun silmðs ja minun ajatukseni niitð katsellessa. -- Nyt menet hðihin. KUNINGATAR. Menen. DARNLEY. Siellð sinun pitðð ajatella minua ja lempeðni ja sentðhden antaa minulle anteeksi mitð olen rikkonut sinua vastaan. KUNINGATAR. Minð olen sulle anteeksi antanut. DARNLEY. Kaikki, -- sano kaikki! KUNINGATAR. Kaikki -- Rizzion murhankin! DARNLEY. Oi, Maria, miksi mainitsit tuon nimen! -- Et ole minulle anteeksi antanut. KUNINGATAR. Olen, kaikki, nyt kun sinua oikein ymmðrrðn. DARNLEY. Et minua ymmðrrð, jos ymmðrtðisit minua, niin -- oi, silloin et mainitsisi tuota nimeð! KUNINGATAR. Minð sen mainitsin sentðhden, ettð se tðnð iltana vðkisin tulee mieleeni synkkine muistoineen. Se tapahtui ummelleen vuosi sitten ja tðhðn aikaan! DARNLEY. Oi, Maria, sinð tapat minut. KUNINGATAR. Mitð tðmð on! DARNLEY. Tuska palasi taas, tðmð vavistus ja ahdistus. KUNINGATAR. Ystðvðni, sinð et voi hyvin! -- Kuinka kalpenet ja hikoilet! (Hðn pyyhkii Darnleyn kasvoja nenðliinallansa, nousee ja auttaa hðntð mukavampaan asemaan; istuu taas kðsi hðnen otsallansa). DARNLEY (hymyilee tyytyvðisenð). KUNINGATAR. Voitko paremmin? DARNLEY. Voin. (Viittaa ettð hðn tahtoo pitðð kuningattaren toista kðttð; kuningatar antaa sen ja ottaa vðhðn ajan perðstð toisen kðtensð hðnen otsaltansa). Ei, anna sen olla! Se se on, joka tuskan poistaa. (Kuningatar laskee sen taas Darnleyn otsalle). Kuinka hyvð sinð olet! -- Sinð annat minulle kaikki anteeksi, eik— niin? KUNINGATAR. Annan. DARNLEY. Ihanata on anteeksi antaa. Minð ajattelen usein tððllð maatessani, kun en tiedð missð olet, tai mitð teet: -- minð annan hðnelle anteeksi, hðn palajaa, hðn on hyvð. Minð olen sinulle kaikki anteeksi antanut, oi, kaikki! Maria, kuinka nyt olet kaunis! Sinð katselet minua niin hellðsti, niin sydðmmellisesti, suutele minua! (Kuningatar pudistaa pððtðnsð). Merkiksi siitð -- ettð me annamme anteeksi. KUNINGATAR (pudistaa taas pððtðnsð). DARNLEY. Mutta sinð olet kyyneleissð? KUNINGATAR (purskahtaa itkuun ja heittðytyy hðnen rinnallensa). DARNLEY. Ovatko pahoja sua vastaan? Usko itsesi minulle, minð en voi sua puolustaa, mutta minð voin suruasi jakaa. KUNINGATAR (nousee ja pyhkii pois kyyneleensð). Minun tðytyy nyt mennð. He odottavat minua hðissð. DARNLEY. Oi, joko nyt! KUNINGATAR. Mutta kirkossa tahdon rukoilla -- meidðn molempain edestð? DARNLEY. Koska tulet sinð jðlleen? KUNINGATAR. Kohta huomenna; -- tðstðlðhin tahdon tulla useammin sinun luoksesi. DARNLEY (melkein kuiskaten). Kiitos! -- kiitos tðstð hetkestð! KUNINGATAR (kallistuen suutelee Darnleyn otsaa). Jðð hyvðsti. DARNLEY. Kiitos! KUNINGATAR (menee, seisahtuu ovella, katselee Darnleytð, sanoo ystðvðllisesti ja hiljaa). Kunnes tavataan! DARNLEY (samaten). Kunnes tavataan! (Kuningattaren mentyð panee hðn kðtensð ristiin ja makaa ihan liikkumatonna). YHDEKSáS KOHTAUS. (Soitantoa kuuluu ulkoa, joka vðhitellen etenee). TAYLOR (tulee). DARNLEY. TAYLOR. Te rukoilette, herrani! (Vetðytyy takaisin). DARNLEY. Niin. -- Jos lempi on syntið, niin minð olen suuri syntinen. TAYLOR. Hðn on ollut hyvð teitð kohtaan tðnððn. DARNLEY. Oi, sanomattoman hyvð! -- Rizzion nimeð ei hðn maininnut, kuin yhden kerran vaan. TAYLOR. Herrani, tahdotteko atrioida? Aika on kðsissð. DARNLEY. Minð en tarvitse mitððn. TAYLOR. Pitððk— minun mennð? DARNLEY. Ei, laula minulle -- soita -- mutta hiljaa! TAYLOR. Oi, minð tiedðn laulun, joka minusta on mieluisin. (Istuu ja laulaa). Kaikk' ilot, mitkð tððllð saat, Ne murhein maksetaan. Jos monta saatkin, tiedð se, Ne velaks' ovat vaan. Koht' tulee suruhetkikin Ja sydðn huokailee; Se maksaa hymyt korkoineen Ja toivo murenee. Mary Anne, Mary Anne, Mary Anne, Mary Anne, Jos sinð et ois hymyillyt, En itkis minð nyt. Se onneton, jok' antaa ei Voi puoleks' sieluaan! Hðn vielð kerran murheenkin Saa ottaa kokonaan. Se onneton, jok' iloitsi Ja ei voi unhottaa, Se onneton, mi jðrkeððn Ei hukatuksi saa! Mary Anne, Mary Anne, Mary Anne, Mary Anne, Min istutin, se viihtyi ei; Kun menit, halla vei. (Juuri kun laulu on pððttynyt kuuluu melua alhaalta, niinkuin jotain raskasta vierrettðisiin sisððn). DARNLEY. Taylor, mitð tðmð on? (He kuuntelevat; melua kuuluu taas). TAYLOR. Minð menen katsomaan (juoksee ovelle; se on suljettu). Ovi on suljettu! DARNLEY (nousee istumaan). Onko se suljettu? (He kuuntelevat; taas kuuluu melua). TAYLOR (ty—ntðð ovea, vaan ei pððse). DARNLEY. Tule luokseni, tðmð tietðð pahaa! TAYLOR (tulee, Darnley nousee, he syleilevðt toisiansa; melua kuuluu taas). Herrani, menkððmme teidðn kamariinne, sieltð pððsemme puutarhaan! DARNLEY. Minð en voi. TAYLOR. Minð autan teitð alas; tulkaa! DARNLEY (menee hðnen avullansa). Mitð tahtonevat? Mitð nyt taas olen tehnyt? TAYLOR (avatessansa kamarin oven). Tððllð on pimeð. (Samassa kun ovat ulkona, kuuluu) DARNLEY. Apua, apua! TAYLOR (samaten). Apua! (Esirippu lankee nopeasti samassa kun kuuluu kauhea jyske, ikððnkuin tuli paukahduksesta). VIIDES NáYTøS. Kaksi kuukautta my—hemmin. Dunbar'in linna. Vanha huone etusalinensa. ENSIMáINEN KOHTAUS. Joukko ratsumiehið tulee tahdissa kðvellen, jðrjestyvðt kahteen riviin, jotka seisovat vastakkain ja ulottuvat koko etusalin poikki sekð kappaleen matkaa itse huoneesen; keihððt pannaan toinen toistansa vastaan ja niiden alitse tulee, ratsuvðen toitotusten soidessa, Bothwell tðysissð aseissa, kðdestð taluttaen kuningatarta, joka on matkavaatteissa ja huntuun peitetty. Kaksi pientð hovipoikaa seuraa, kantaen joitakuita matkatarpeita. Kun ovat tullet huoneesen ja Bothwell on saattanut kuningattaren istuimen luo, jota hðn ei kðytð, tulee ratsumiesten pððllikk— sisððn kantaen ratsuvðen lippua, missð on Skotlannin vaakuna; se pystytetððn, jonka perðstð koko ratsuvðki marssii pois; hovipojat seuraavat. Samassa kuningatar heittðð huntunsa pois ja sy—ksee esille. KUNINGATAR. Mitð tðmð kaikki tietðð? Me ja meidðn seurueemme saarretaan matkalla, viedððn teidðn vahvaan linnaan ja meitð vartioidaan; -- Bothwell'in jarli, selittðkðð tðtð! BOTHWELL (polvillaan). Anteeksi, teidðn armonne, lempeni on viimeistðkin uskaltanut. KUNINGATAR. Te rohkea, mikð on aikomuksenne? BOTHWELL. Hankkia vakuutta siitð, ettð kuuntelette minua, kun rukoilen: -- antakaa minulle nyt se, josta sain pantin! KUNINGATAR. Bothwell, te uskallatte? BOTHWELL. Minð en uhkaa, minð rukoilen -- minð en vaadi, minð muistutan vaan lupauksestanne -- ja monesta sittemmin annetusta. KUNINGATAR. Ystðvðllisyyteni ei ollut mikððn lupaus, my—ntyvðisyyteni teidðn vahvaan tahtoonne oli heikkoutta, kenties ihailemista, ei muuta mitððn. BOTHWELL. Mutta minusta oli se muuta ja enempðð! Siitð hetkestð asti kun sallitte minun rakastaa teitð, olen uudestaan syntynyt; entinen ja nykyinen ihmiseni tuskin ovat veljeksið. Nyt vaimoni on hylðtty, nyt en tunne enkð tahdo tuntea kuin yhtð! -- KUNINGATAR. Te peloitatte minua, -- kuinka voisin teitð lempið? BOTHWELL. álð pelkðð minua, musta kyyhkynen, me molemmat lennðmme hyvðsti yhdessð. KUNINGATAR. Minð vankina teidðn kynsissðnne? BOTHWELL. Ei, ei, minð olen teidðn vankinne. -- Tehkðð minulle mitð tahdotte; jðttðkðð minut vartijain kðsiin; jos pelkððtte minua, niin kðskekðð ampumaan minut, niin kaikki on lopussa! KUNINGATAR. Tðmð on kylmðð pilkkaa; minð en voi vapaasti pððttðð, minua kun teidðn soturinne ympðr—ivðt. BOTHWELL. Kðske heidðn mennð pois! KUNINGATAR. Viekðð itse heidðt pois, -- ja ðlkðð enðð palatko! BOTHWELL (nousee). Niinkuin kðskette! (Hðn menee). KUNINGATAR. Te menette todellakin! -- Te saatatte minun tuskastumaan. -- -- -- Mitð te tahdotte? BOTHWELL. Ei mitððn. KUNINGATAR. Mihinkð sitten menette? BOTHWELL. Maanpakolaisuuteen. KUNINGATAR. Tek—! -- Niin, se on oikein; te ette enðð voi meitð palvella. BOTHWELL. Se koskee minuun kipeðsti; mutta minun tðytyy nyt jðttðð teidðt lordien huostaan, noiden umpimielisten haltuun, jotka tappoivat Rizzion ja sitten Darnleyn. KUNINGATAR. Oi miksi kutsuinkaan ne kotia jðlleen! Skotlannin miehet ovat joukko elðimið, jotka raivokkaina hirmuisuudesta tai hekumasta kðyvðt ulvoen metsien lðpi -- ja minð en ole niin voimakas, kuin Rizzion murhan aikana, eikð minulla ole mitððn tukea! BOTHWELL. Silloin teillð oli Bothwell! KUNINGATAR. Te olette olleet pelastukseni ja turvani, nyt tðytyy minun peljðtð teitðkin. BOTHWELL. Minua! Mitð tðnððn olen tehnyt, sen olen tehnyt suojellakseni teitð! KUNINGATAR. Suojellaksenneko minua! BOTHWELL. Sillð huomenna joku halvempi olisi tehnyt mitð minð nyt. Leskenð ette voi rauhassa elðð tðssð maassa, missð jokainen korkea-sukuinen aatelismies pyytðð teitð omakseen. Sentðhden ai'oin rohkealla te'olla tehdð siitð lopun; sillð minulla on rakkauden oikeus siihen ja samalla se, ettð olen ainoa, joka on ollut teille uskollinen kaikissa vaiheissa. Minð taistelin ðitinnekin edestð. Ja mitkð olivat viholliset? Aina ne samat, jotka nyt istuvat valtioneuvoskunnassa -- ja jotka, minun mentyðni, jððvðt teille jðlelle. KUNINGATAR. Oi, Bothwell, -- ðlkðð lðhtek—! BOTHWELL. Mutta jos minð jððn --? KUNINGATAR. Palveletteko tekin minua ainoastaan palkan edestð? BOTHWELL. Ensin palvelin teitð kunnian, sitten vallan tðhden, mutta nyt pyydðn enempðð! KUNINGATAR. Lðhtekðð. BOTHWELL. Niin, teidðn tðhtenne olen kahdesti ollut maanpakolaisuudessa; menen nyt kolmannen kerran! KUNINGATAR. Bothwell, minð olen hetken lapsi; minð unohdan ettð elðn pelkkien vihollisten parissa; jos te lðhdette, niin minð olen hukassa! BOTHWELL. Mutta jos minð jððn, niin sysððtte minut pian luotanne! KUNINGATAR. Minð -- teitðk—? BOTHWELL. Antakaa minulle siis se varmuus, joka sitoo teidðt, huolimatta kaikista teidðn hetkistðnne! KUNINGATAR. Te tarkoitatte --? BOTHWELL (menee p—ydðn luo, panee paperin p—ydðlle, levittðð sen ja astuu takaisin). KUNINGATAR (lðhestyy ja lukee). Tietysti -- aviokontrahti: -- ei koskaan! BOTHWELL (on vaiti). KUNINGATAR. Minðk— menisin teille vaimoksi, erððlle aatelismiehistðni, Bothwell'in jarlille -- ha, ha, ha! -- En, en nauranutkaan! (pitempi vaitiolo). Teidðn hengessðnne ja tahdossanne on jotain suurenmoista, joka vðlistð minua viehðttðð, mutta vðlistð taas, -- niin nyt, tuommoisena, kuin tuossa seisotte -- minð pelkððn teitð, pelkððn teitð enemmðn kuin kaikkia lordeja yhdessð! BOTHWELL. Teillð on siis syytð siihen. KUNINGATAR. Ei, ennemmin ulos noiden toisten luo ja kohtaloni Jumalan huomaan! BOTHWELL. Silloin on se varma. KUNINGATAR. Olkoon varma, sillð, ennenkuin vielð kerran luovun vapaudestani, heitðn henkeni! BOTHWELL. Minkð vapauden Darnley teiltð ry—sti? KUNINGATAR. Rauha olkoon hðnen kanssansa! Mutta vaikka saisin kymmenen kuningaskuntaa, en menisi toistamiseen hðnelle puolisoksi. Ja lisðksi nyt tððllð, tðmm—isessð tilassa ja teidðn kanssanne! -- Mitð Skotlanti, mitð Europa sanoisi jos te veisitte minut tðnne vankinanne ja sitten tððltð ulos vaimonanne? Eik— sanottaisi ettð kaikki oli edeltðpðin sovittu ja hðpeðllistð pelið kaikki tyyni? BOTHWELL. Mahdollista, mutta yhdentekevðð. KUNINGATAR. Vai yhdentekevðð! Onko kunniani teille yhdentekevð? BOTHWELL. Ei; sillð mitð sanotaan jos te astutte ulos tððltð olematta minun vaimoni? KUNINGATAR. Taivaan pyhðt! Onko se totta? Tiedðttek—, mylord, teidðn kðyt—ksenne on inhoittava, -- kun kðtenne tarttui ratsuni ohjaksiin, tahrasitte te kunniaani! BOTHWELL. Minð saatoin teidðn tekemððn pððt—stð, ei muuta mitððn. KUNINGATAR. Ei muuta mitððn! Vapauteni, kunniani, ei muuta mitððn! -- -- -- Mutta tðmð kðy kauheaksi, kylmð hiki nousee ja minð vapisen kuin kuolon kynsissð, sillð minulla ei ole valitsemisen varaa! BOTHWELL. Ei ole. KUNINGATAR. Ei ole... Jesus Maria, kuinka tðmð on tapahtunut? -- ei valitsemisen varaa hðpeðn ja hðnen vðlillð! -- ei valitsemisen varaa -- oi, laupias Jumala, katso, kuinka kylmðnð ja pahana hðn seisoo odottamassa!... Eikð valitsemisen varaa -- on! (hðnelle). Tðstð luolasta, johon olette minut kulettaneet, en minð mene kukistettuna enkð hðvðistynð; minð en mene tðstð ollenkaan enðð; minulla on rohkeutta, jota ette ole lukuun ottaneet: minð rohkenen kuolla; siellð ylhððllð on satamani, -- mutta sieltð on my—skin, kuolevan viimeisenð rukouksena, kunniani palaava kansani luo ja kohtaava sitð teillð, kodissa ja kirkoissa, kunnes se nousee kostamaan! BOTHWELL. Mikð silloin poikanne kohtaloksi? KUNINGATAR (pysðhtyy). Poikani! (pari askelta). Poikani! (lankee polvilleen). Isðsi antoi minulle vaan tuskaa ja kyyneleitð, pitððk— sinun nyt jatkaa? Sainko sinut kahleeksi ja kuritukseksi tðnð pðivðnð? Oletko punottu elðmððni kuin rakkaus syntiin? BOTHWELL. Jos te hðnen tðhtensð uhraatte vapautenne, ei teidðn pitðisi sitð valittaa. KUNINGATAR. Oi, hðn on ainoa, jota rakastan maailmassa, hðn ei voi mua saattaa perikatoon. BOTHWELL. Mutta te hðnet. KUNINGATAR. Minðk— hðnet? (kauhistuu, nousee). Minðk— saattaa hðnet perikatoon? Minðk— surmata mitð rakastan? Oi, Herra Jumala, varjele jðrkeðni, minð tunnen ett'ei mulla enðð ole voimia, -- nðmð alituiset runnellukset... BOTHWELL. Koko elin-aikananne ette ole tahtoneet itseðnne uhrata minkððn ihmisen, ettekð minkððn asian hyvðksi. -- Nyt teidðn tðytyy sitð koettaa! KUNINGATAR. Oi, se on katkerata! Minulla oli lapsena niin paljon toiveita ja jokaisen pettymyksen perðstð ovat ne uudestaan herðnneet. Ei, -- ei! tðmð on elðvðð kuolemata! -- Ennemmin luovun kaikesta vallastani, otan poikani ja menen tððltð k—yhðnð! BOTHWELL. Se olisi ry—stðð hðneltð valta-istuimensa, eikð kellðkððn maailmassa ole oikeutta siihen. KUNINGATAR. Jesus Maria, se on tosi, sitð en saa! Vaan tðtð en my—skððn! Oi, miksi tulin tðhðn maahan, jossa kaikki minun hylkððvðt! (Hðn istuu p—ydðn ððreen ja itkee). BOTHWELL. Te olette aina paenneet velvollisuuksianne kun ne ovat ikðviksi kðyneet. Mutta jonakin pðivðnð elðmðssðmme ne palajavat yhdistetyin voimin; tðmð pðivð on nyt tullut. Sysðtkðð ne nyt pois, sortakaa tulevaisuutenne ja poikanne tulevaisuus, heittðkðð maanne veljes-sodan verivirtaan, -- taikka kirjoittakaa alle! Ei ole muuta pelastusta maan pððllð! Aatelisto on liitossa minun kanssani, minð sitð hallitsen ja minussa on tahto! KUNINGATAR. Oi, Bothwell, lupaatteko suojella meitð, lupaatteko taata meille lordien uskollisuutta? BOTHWELL. Se on minulla! KUNINGATAR. Lupaatteko suojella poikani nuorta henkeð ja hðnen perint—-oikeuttansa. BOTHWELL. Minð lupaan sen. KUNINGATAR. Lupaatteko ett'ette koskaan kiellð minulta hðnen seuraansa? (Hðn itkee). BOTHWELL. Minð lupaan sen. KUNINGATAR. Lupaatteko olla hyvð minua kohtaan, -- minð olen kðrsinyt niin paljon, eikð minulla nyt ole mitððn iloa enðð. BOTHWELL. Minð lupaan sen. KUNINGATAR (tarttuen kynððn). Poikani tðhden, -- kunniani -- ja maani tðhden, luopuen kaikesta, jota olen toivonut ... kaikista tulevaisuuden toiveista ... mielen tuhansista kauniista kuvituksista ... nuoruudestani ... en, en voi! (Kðtkee kasvonsa kðsivarsia vasten ja nyyhkyttðð). BOTHWELL. Mikð on vðlttðmðt—intð, ei saa olla mahdotointa. KUNINGATAR. Lupaatteko ettð saan lðhettðð poikani pois turvalliseen paikkaan -- lupaatteko ettð silloin usein saan kðydð hðnen luonansa? BOTHWELL. Minð lupaan sen. KUNINGATAR. Oi, luvatkaa olla hyvð minua kohtaan! BOTHWELL. Sen olen luvannut! KUNINGATAR. Jos olisin niin voimakas, kuin Rizzion murhan aikana, ei se kuitenkaan tapahtuisi! -- -- Oi, sukuni, mitð se on sanova, Guisien jalo ruhtinas-aateli ja kaikki ystðvðni Franskassa? -- -- Oi, jos ensin saisin puhua heidðn kanssa!... Mylord, te annatte miettimis-aikaa, -- armoa! BOTHWELL. Minð en pakoita. Itse olette sanoneet ettð teitð pakoittavat poikanne, kunnianne ja maanne. Jos nðmð antavat miettimis-aikaa, niin teillð sitð on! KUNINGATAR. Oi, minð vðrisen tuskasta! ... minusta on kuin kirjoittaisin oman kuolon-tuomioni alle! BOTHWELL. Mikð vaikealta tuntuu, on pian tehtðvð. KUNINGATAR. Oi, Maria, joka taivaassa puolestani rukoilet, sinð nðet miksi sen teen! (Hðn kirjoittaa, hyrskðhtðð itkuun ja heittðytyy taaksepðin istuimelle). BOTHWELL (menee my—skin p—ydðn luo, kirjoittaa, panee paperin kokoon ja ottaa sen. Sen jðlkeen notkistaa hðn polvea kuningattarelle, tarttuu hðnen kðteensð, suutele sitð ja katselee hðntð). álð enðð itke, Maria! -- Kyyneleet, joita vuodatat minun tðhteni, eivðt hyvðð tee. KUNINGATAR. Itseni tðhden niitð vuodatan, -- enkð voi sitð estðð, minun tðytyy itkeð! BOTHWELL. Nðmð kyynelet muuttuvat jððksi mun sydðmmessð. KUNINGATAR. Antakaa mun itkeð, -- itkeð! Se on ensimðinen rukoukseni teille aviomiehenðni. (Itkee katkerasti). BOTHWELL. Minð en tahdo sitð kieltðð teiltð; -- (hiljemmin) mutta te kadutte sitð. KUNINGATAR (havaitsee Skotlannin lipun, joka riippuu hðnen yli). Oi, Skotlannin lippu, kuinka huonosti olet mua suojellut. BOTHWELL. álkðð sanoko niin: minð olen oleva teille tuo juokseva jalopeura. KUNINGATAR. Oi, se on iskenyt kyntensð sydðmmeeni. BOTHWELL. Maria! TOINEN KOHTAUS. Entiset. ERáS RATSUMIES (tuo kirjeen, jonka hðn antaa Bothwell'ille ja menee kohta). BOTHWELL (lukee sen, vaalenee, lukee uudestaan, mutta tyynesti). Kyyneleenne eivðt ole suotta vuotaneet; tðssð tulee aihetta! KUNINGATAR. Ei voi tulla pahempaa, kuin mitð jo kðrsin. BOTHWELL. Kuulkaa sentððn tðtð (lukee): "Kuningattaren suojelukseksi ja maan pelastukseksi purkaamme kaiken liiton teidðn kanssanne. Marssilla Dunbar'in linnaa vastaan, yhtyneiden lordien nimessð: Maitland, Lethington'in jarli." (áðnett—myys). KUNINGATAR (huolimattomasti). Pitððk— meidðn odottaa heitð tððllð? BOTHWELL. Niin, jos meillð olisi sotavoimia. KUNINGATAR. Sisðllinen sota on alkava? BOTHWELL. Suotteko petturien voittavan? KUNINGATAR. Voittakoon kuka hyvðnsð, minð olen kuitenkin voitettu! BOTHWELL. Siis. -- Samana pðivðnð on minut jðttðnyt aatelisto -- ja te! KOLMAS KOHTAUS. Entiset. TOINEN RATSUMIES. BOTHWELL. Nyt rupeevat korpit tulemaan! -- Anna ððntð! RATSUMIES. Kaikilla haaroilla kuhisee ratsujoukkoja, jotka tðyttð laukkaa rientðvðt linnaa kohti. BOTHWELL. Sillat pois, hevoset reilaan? (Ratsumies menee). KUNINGATAR. Pitððk— meidðn paeta? BOTHWELL. Niin, palataksemme tavalla semmoisella, ett'ei itse perkelekððn voi heitð puolustaa. Vai sitðk— arvelit, kavala Lethington, ettð minun piti raivata tie, mutta sinun astua linnaan? Vai sitðk— te arvelitte, kaikki Skotlannin aatelismiehet, jotka kðytitte minun apuani, ettð teidðn ensimðiseksi oli perille pððseminen -- mutta minð ratsastin kuitenkin teidðn ohitse! Nyt tahto tahtoa vastaan ja miekka miekkaa vastaan, nyt taisteluun vanhoilla rotkoteillð! Herðjð nyt reipas vuorilainen ja riennð alas umpinaisiin laaksoihin laululla, tulella ja kuolon naurulla, -- joka voittaa, se syleilee kuningatarta ja maata! KUNINGATAR. Tðmð oli siis se suojelus, jonka lupasitte minulle ja pojalleni? BOTHWELL. Syyttðkðð pettureita, vaan ei minua. Vai onko teillð parempaa suojelijaa? KUNINGATAR. Nyt ei Skotlannin Mariaa enðð ole, -- nyt alkaa historia Maria Stuartista! BOTHWELL (kiihtyneenð). Ei, samana pðivðnð, kun korkeimman pððmððrðn saavutin, en tahdo tappiolle joutua. Minð kokoan sotajoukkoja missð niitð ennen kokoilin, minð voitan ne, missð ennenkin voitin! Nyt Skotlannin jalopeura valmistaa hy—kkðystð, pian korvet huudoista kajahtelevat. Tule, Skotlannin Maria, ratsun selkððn ja pois! Vuorien takana keihðitð kasvaa! KUNINGATAR. Niin veressð ja kyyneleissð. -- Olkoon nyt jo tarpeeksi. BOTHWELL (kauhistuen). Ettek— tahdo lðhteð? Ettek— tahdo taistella? Tahdotteko jðttðð maan, teidðn poikanne ja itsenne petturein valtaan? -- NELJáS KOHTAUS. Entiset. ERáS AATELISMIES. AATELISMIES. Lordit ovat lðhettðneet sanansaattajan vaatimaan Bothwell'in jarlia kahdenmiekkaisille? BOTHWELL. Minuako kahdenmiekkaisille? Tulkoon koko rivi, mies toisensa perðstð! (Aatelismies menee.) Tðmð miellyttðð minua! Vanhojen tavalla, ratsun selðssð rautapuvussa taistella kavaluutta ja valhetta vastaan! Kaataa maahan jokaista, joka uskaltaa astua esiin pððllekantajana; saada keihððn pððhðn Jumalan oma tuomio ja heittðð se pilkalla hiekkakuoppaan! -- Sitð teidðn pitðð katsella kukkulalta. KUNINGATAR (inholla). En tahdo sitð katsella! BOTHWELL. álkðð koettako kðrsivðllisyyttðni liiaksi! -- Muistakaa, minð olen nyt ainoa mies Skotlannissa, joka uskaltaa taistella kaatuvan valta-istuimenne puolesta. KUNINGATAR. Voima ja kauneus ovat vðlistð minut valloittaneet; raakuus ei koskaan! (áðnett—myys). BOTHWELL. Antakaa mulle anteeksi jos puhun kðrsimðtt—mðn soturin tavalla; mutta te ette osaa toimia. Teillð on rohkeutta, mutta ei kestðvyyttð, ymmðrrystð, vaan ei huolenpitoa. Jos te kðtkette itsenne, kun teidðn asianne puolesta taistellaan, niin se on jo puoleksi hukassa. Ja meidðn ei ole ainoastaan voittaminen, vaan kukistaminen vihollisen siveellinen voima; sillð missð te astutte nðkyviin, muistutatte te rikotuista valoista, laiminly—dyistð velvollisuuksista isðnmaata ja perhettð kohtaan. Sentðhden istukaa kukkulalla, kun minð taistelen! KUNINGATAR. En! BOTHWELL. Ettek— uskalla asiaanne luottaa, -- vai ettek— tahdo luottaa minuun? Muistakaa, jokainen tuomitaan kðyt—ksensð mukaan. Jos hðnen kasvonsa ovat levollisen nðk—iset, niin arvellaan: hðn on kenties oikeassa. Jos hðn osoittaa iloista rohkeutta, arvellaan: hðn on varmaankin oikeassa! -- Tulkaa! VIIDES KOHTAUS. Entiset. KAKSI RATSUMIESTá. ENSIMáINEN RATSUMIES. Herrani! He eivðt tahdo taistella! TOINEN RATSUMIES. Se oli paljasta kavaluutta, tahdottiin voittaa aikaa, jotta kuningattaren vðki ehtisi mennð heidðn puolelleen. ENSIMáINEN RATSUMIES. Ne ovat yhtyneet ja meitð saarretaan! BOTHWELL. Pettureita loppuun asti! (Ratsumiehille.) Hevosen selkððn, nyt me tulemme. (Ratsumiehet menevðt). Nyt teidðn tðytyy mua seurata kauemmas ja suurempiin taisteluihin! Kautta kaiken sen, mitð teillð on rakasta maailmassa, jos te vangitaan tððllð, niin ette hetkeðkððn enðð Skotlannissa hallitse! KUNINGATAR. En voikaan hallita tðtð maata! BOTHWELL. Mutta poikanne, poikanne! KUNINGATAR. Olen jo havainnut, ettð hðn on yhtð hyvissð turvissa lordien luona, kuin teidðn luonanne! BOTHWELL. Siis tahdotte minua jðttðð -- huolimatta kaikesta mitð elðissðni olen uskaltanut teidðn hyvðksi! KUNINGATAR. Te olette ottanut maksun siitð tðnððn! BOTHWELL. Hyvð, -- jos ei mikððn tðstð kaikesta teitð taivuta, niin kumminkin itsenne-varjelemisen halu! Tðssð kðdessð on teidðn kruununne, luottakaa siihen! Vuorilla tapaamme Hamilton'in, Seaton'in ja monta uskollista katolilaista; sieltð me kukistamme petturit, niin totta kuin Bothwell'ia ei vielð koskaan ole taistelussa voitettu. Kaikkea tðssð maailmassa olette tehneet puoleksi, -- tehkðð nyt tðmð tðydesti! KUNINGATAR. Tosi, paljon hyvðð olen tehnyt vaan puoleksi, -- sentðhden tahdon nyt syntiðkin vaan puoleksi tehdð! BOTHWELL. On vaan yksi synti olemassa, mutta sitð ei voikaan anteeksi antaa: se on voitetuksi joutuminen! Joka voittaa on oikeassa, sillð hðn sððtðð lakia itse. Mutta minð en pððse voitolle ilman teitð; sillð ilman teitð en saa sotajoukkoa kokoon. Loistakaa valkoisen ratsunne selðssð vaan yksi ainoa kirkas tunti sotajoukon edessð; -- lopun minð teen! -- KUNINGATAR. Teidðn ei ennen olisi pitðnyt ry—stðð luottamustani, Bothwell! BOTHWELL. Oi, kirottu kiusallinen uppiniskaisuus, kostonhimo, itsekðs umpimielisyys, -- mitð tuo kaikki lienee; -- kevytmielisesti heitðt elðmðsi onnen kaupalle. -- Mutta kuinka kaunis kuitenkin olet, kun uhaten vastustat, sa kðsittðmðt—in!... Minð vien sinut vðkisin, ... sinun pitðð pelastua ... ja pelastaa minut! KUNINGATAR. Koettakaa! BOTHWELL. Hðnessð on vielð voimaa, jota minð en voita. -- -- He ovat jo linnan pihalla! Tððllð ei ole ... oi, Maria, viimeisen kerran, minussa sinun elðmðsi tðhti jðlleen vðlðhtðð, vielð kerran my—tð-tuuli ohitse suhisee ... tule pois, kðykððmme vðkirynnðk—llð onnea yhdessð pyytðmððn! KUNINGATAR (on ððneti, mutta pudistaa pððtðnsð). BOTHWELL. Melu tuolla alhaalla kiihtyy... Minð koetan onneani yksin! Ei jokainen pohjaan mene, joka uppoavasta laivasta mereen hyppðð. Mutta sulle se pðivð vielð koittaa, jolloin kadut ett'et pitðnyt kiinni hyvðstð uimarista, se pðivð, jolloin vankihuoneen ikkunasta katselet lintujen lentoa vuorten yli, ja minua ajatellen, vavisten kuuntelet askeleitten kaikua pitkissð kðytðvissð, odottaen ettð kenties tulee sanoma Bothwell'ilta, sanoma elðmðstð, sanoma kostosta! Ja kun ei se tule, -- saat istua kunnes kðyt vanhaksi ja harmaapððksi ... yhð odottaen, -- kiroo silloin Bothwell'ia ja sano: hðnestð tuli kosto, -- kaiken uskottomuutesi kosto! (Nyt huudetaan altaani-ikkunan alta: Bothwell!) Niin, nyt minð tulen! -- -- Enk— koskaan saa sua nðhdð enðð, sa ylpeð tenhotar vallan tðhtitarhassa! Sinð olet laulullasi lumonnut mun surman suuhun! Monenko vielð tðytynee kietoa kuoleman tanssia sun nimesi varjossa? Joka aina morsiamen pukua kannat, minun pitðisi sinut tappaa ennenkuin menen; sillð ei kukaan sinua omaksensa saa, kun en minð sua saanut! (Alhaalta useat huutavat: Bothwell!) Minð tulen! Minð tulen! -- Ei koskaan sua nðhdð enðð... Oi! (Sy—ksee kuningattaren luo, syleilee hðntð ja kuiskaa:) Jos nyt molemmat saisimme kuolla?... Silloin emme eroaisi!... Ei! (pððstðð hðnet). Elðmð, vapaus, ja toivoa sen kanssa! (Ulos). KUUDES KOHTAUS. KUNINGATAR (yksin). Lintu kotkanpesðstð! Hðnen luonansa surma; ilman hðntð my—skin. Nyt olen kai tehnyt tehtðvðni Skotlannissa; koska minulla ei ole ainoatakaan ystðvðð enðð. (Bothwell'in ððni huutaa alhaalta: Tule alas Maria, tule alas). Tðmð oli laulu altaanilta! Noin hðn tervehti minua ratsunsa selðstð! Minð kuulen niiden tulevan ... niiden, jotka kruunuani pyytðvðt! Mutta minð en sitð anna ... en kaiken maailman piinan edestð!... Ottakoot sen, jos tahtovat, -- heillð on silloin yksi synti lisðksi! Skotlannin lippu, kyyneleni ovat sua kastelleet; eivðtkð ikinð kuivu kankaastasi. -- Sinð juokseva jalopeura, miksi heitðt minut luotasi niin tuimasti, miksi tallaat mua jalkojesi alla? Mihinkð riennðt, sinð hirmuinen, kun et voi viedð keveðtð taakkaasi tððltð? He lðhestyvðt ... tahdon etsið miehiðni, jotta minulla on turvaa vðkivaltaa vastaan kun anta'un. Oi, vapauteni ja nuori kuningaskuntani jððkðð hyvðsti! Aikaista on vielð erota, minussa on vielð ydintð, jossa voisitte kasvaa, -- vielð eivðt ole voineet kaikkea hðvittðð! Mutta nyt olen sitð kðyttðvð vastustus-voimana. He eivðt saa nðhdð kyyneleitðni; heidðn on todistaminen: Voinut ei onnell' ohjetta antaa, oi, mut onnettomuuttansa kantaa. SEITSEMáS KOHTAUS. PIENET HOVIPOJAT (tulevat sðikðhtyneinð sisððn). Kuningatar, kuningatar, missð olet, he tulevat, he tulevat! ENSIMáINEN. Hðn on poissa! TOINEN. Oi, hðn on lðhtenyt ilman meitð! ENSIMáINEN. Oi, ettð hðn taisi unohtaa hovipoikiansa! TOINEN. Minð pelkððn, minð tahdon mennð hðnen luo! Siellð he tulevat! ENSIMáINEN. Kðtkykððmme! (He menevðt hiipien p—ydðn eteen). KAHDEKSAS KOHTAUS. LINDSAY seurueen kanssa, sitten MORTON. Vðkeð kulkee ehtimiseen ulos ja sisððn kaikista ovista, pyytðen saalista taikka vaan uteliaisuudesta. LINDSAY. Ei tððllðkððn? Onko hðn pois viety? (Havaitsee hovipojat). Tuossa kaksi sulkaa hðnen siivistðnsð, hðn iski siis alas tððllð! -- HOVIPOJAT. Armoa, armoa! TOINEN HOVIPOIKA (itkien). Pððstðkðð minut hðnen luo! LINDSAY. Missð on kuningatar? ENSIMáINEN HOVIPOIKA. Hðn ei ole tððllð; me emme tiedð missð hðn on. LINDSAY. Sanokaa paikalla. MOLEMMAT. Ankara herra, emme tiedð! LINDSAY (muutamille). Ulos etsimððn joka paikassa! (He menevðt). ENSIMáINEN HOVIPOIKA. Oi, armollinen herra, olkaa hyvð kuningatarta kohtaan! TOINEN. Niin, me rukoilemme hðnen puolestansa, armollinen herra! LINDSAY. Herra Jumala, onko tðmð nyt hðnen ainoa armeijansa! MORTON (tulee). Bothwell on pððssyt pakoon, mutta kuningatar ei kuulu hðntð seuranneen. LINDSAY. Hðn on siis tððllð. MORTON (huomaa hovipojat). Tuossa kaksi hðnen franskalaisia narrinkuriansa! LINDSAY. Jðtð ne rauhaan, ne ovat peloissaan. -- Menkðð, lapset, etsikðð hðntð, niin saatte olla hðnen luonansa! (Hovipojat menevðt kðsi kðdessð). ERáS AATELISMIES. Kuningatar on autaunut Kirkaldy of Grange'ille. LINDSAY. Hðn on siis hyvissð kðsissð. -- Missð on Murray? AATELISMIES. Tðssð hðn tulee. YHDEKSáS KOHTAUS. Entiset. MURRAY LETHINGTONIN ja useampain AATELISMIESTEN seurassa. MURRAY. Hyvðt herrat, Maria Stuart on autautunut Skotlannin lordeille. Minð tiedðn ettð hðntð vastaan-otetaan ja kohdellaan semmoisella kunnioituksella, jota ruhtinaalliselle henkil—lle ja naiselle on osoitettava. KAIKKI. Niin. MURRAY. Mutta minð tiedðn my—s, ettð tðstð pðivðstð asti Skotlannin Maria Stuart on laannut hallitsemasta. KAIKKI (ja paljoa korkeammalla ððnellð). On, on, on, on! MURRAY. Arvelen sentðhden ettð se on kaikkien lordien tahto, niinkuin pððt—ksemme oli kun rupesimme tðhðn, -- ettð itse otamme hallitaksemme ala-ikðisen pojan nimessð. KAIKKI. On, on, on, on! MURRAY. Elðk——n Jaakko kuudes, Skotlannin kuningas! KAIKKI. Elðk——n! (Suurta melua, huudot uudistetaan hurraten ja kanunanlaukaukset alkavat, joihin soitanto yhtyy). MURRAY. Hðnen nimessðnsð ja sen hallituksen nimessð, jonka Skotlannin parlamenti valitsee, otan minð siis nyt Skotlannin kuninkaallisen lipun... (Hðn astuu sitð kohti ja hðnelle annetaan tietð; Lethington ja Morton seuraavat, katsellen toinen toistansa. Murray on juuri koskenut siihen, kun useat ððnet takaa huutavat: takaisin, takaisin.) LINDSAY (voimakkaasti). Takaisin! KYMMENES KOHTAUS. LINDSAY. JOHN KNOX. KANSAA. USEAT. John Knox ja kansaa! (Taas melua ja huutoa, soitanto ei ole vielð la'annut, kanunanlaukauksia kestðð hetken aikaa vielð). LINDSAY. Hiljaa, Knox puhuu! (Soitanto ja melu lakkaavat). KNOX. Kansa, joka kuuli ettð tððllð keskustellaan Skotlannista, tahtoi olla lðsnð. Mutta Skotlannissa kirkko on tðrkein, sentðhden minðkin tahdoin olla lðsnð. KANSA (vðhðn uhaten). Elðk——n Knox ja kirkko! KNOX. Mitð Skotlannin aatelisto tðnððn on tehnyt, se on varmaankin hyvðksi; sillð kaikki on hyvðksi. Mutta jos ovat sen tehneet oman itsensð koroittamiseksi, niin se varmaankin heitð alentaa. Mutta jos ovat sen tehneet hyvðssð tarkoituksessa, niin eivðt tðnð pðivðnð salli soturin saastaisen kðden koskea tðhðn lippuun; sillð se ei ole Murray'n eikð Morton'in eikð Lethington'in, se on kansallinen merkki, jonka suojassa Skotlanti on voittava kaiken kurjuutensa; sillð jalopeura tðssð lipussa on Herran voima. Mutta sentðhden minð tðnð pðivðnð otan tðmðn lipun hðnen kirkkonsa nimessð ja kannan sitð kansan edellð. (Suuria riemun-osoituksia kun hðn ottaa lipun, soitantoa kuuluu taas, ja kun Knox, lippua kantaen, notkistaa polvea sekð kansa ja aatelismiehet hðnen ympðrillðnsð -- paitsi nuo kolme, jotka hetken aikaa epðilevðt, mutta viimein tekevðt niinkuin muut -- veisataan:) On taisteluissa tððllð, Riidoissa maailman Vaan yksi, joka voittaa, -- Se Herra taivahan. On paha poistettava. Ja my—skin heikkous; Totuuden valtaan joutuu Pimeinkin piilotus. Nuo pahat, hyvðt auttaa Vaan Herran asiata; -- Hðn suurempien kautta Luo aikaa suurempata. (Marssin soidessa Knox menee lipun kanssa, kansa ja aatelismiehet seuraavat; jðlelle jððvðt Murray, Lethington ja Morton). Esirippu lankee. End of Project Gutenberg's Maria Stuart Skotlannissa, by Bj—rnstjerne Bj—rnson *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MARIA STUART SKOTLANNISSA *** ***** This file should be named 37847-8.txt or 37847-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/7/8/4/37847/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.