Kyttyrä-selkäinen tahi Työn voima: Porvarillinen näytelmä neljässä näytöksessä

Project Gutenberg's Kyttyrð-selkðinen tahi Ty—n voima, by Karl Gustaf Wivolin This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Kyttyrð-selkðinen tahi Ty—n voima Porvarillinen nðytelmð neljðssð nðyt—ksessð Author: Karl Gustaf Wivolin Release Date: August 13, 2011 [EBook #37061] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KYTTYRá-SELKáINEN TAHI TYøN VOIMA *** Produced by Tapio Riikonen KYTTYRá-SELKáINEN TAHI TYøN VOIMA Porvarillinen nðytelmð neljðssð nðyt—ksessð Saksan kielestð suomentanut K. W. W-n [Karl Gustaf Wivolin] Porvoossa 1864, G. L. S—derstr—m'in kirjapainossa. Omalla kustannuksella. Imprimatur: _O. F. Aminoff_. HENGET: Von Mahlow, kone-tehtaan omistaja. Kaarle von Mahlow, hðnen poikansa. Emilia Heeren, von Mahlowin tytðr-puoli. Tuomas, ensimðinen von Mahlowin kirjanpitðjð. Ernst Herbig, koneen-tekijð. Maria, hðnen sisarensa. John, kyttyrð-selkðinen. Herra Farren, Von Selow, | Paruuni von Knapp, | Kaarle von Mahlowin ystðvið. Mauno Fuchs, | Poliisi-kommissarius. Viinuri. Kaksi palveliata. Tapauksen paikka: Erðs suuri Saksan kaupunki. Ensimðisen ja toisen nðyt—ksen vðlillð on 8 pðivðð kulunut. ENSIMáINEN NáYTøS. (Huone herra von Mahlowin talossa. Vasemmalla puolella piironki, jolla on kello, maljakoita, kynttilð-jalkoja, rintakuvia j.m. Oikealla ja vasemmalla ikkunoita suurilla alas rippuvilla akkuna-liinoilla. Oikealla ja vasemmalla niinkuin my—s perðssð kaksipuolisia ovia. Seinillð maalattuja kuvia kullatuissa puitteissa, rintakuva, vartalokuvia olkakiivillð j.m. Kalliita, jos mahdollista kullattuja huonekaluja, nojaustuolia j.m.) 1:n Kohtaus. Mahlow. (Kohta jðlestðnsð) Tuomas. MAHLOW (Istuu soreassa aamu-puvussa piirongin edessð ja lukee kiireellð lðpi kirjeitð. Vðhðn ajan mentyð, kðdessððn pitðessððn kirjeen ja siihen tuijottaessaan, helisyttðð hðn.) TUOMAS (Noin 65 vuotinen ukko, pitkðssð halvassa nutussa, harvat hopea-valkoiset hiukset, astuu perð-ovesta sisððn.) MAHLOW. Poikani ei vielð takaisin? TUOMAS. Ei, armollinen herra. Nuori herra ei tule milloin ennen kello 11 konttuoriin. Hðn on ratsastanut ulos. MAHLOW. Tiedðn. -- Tuletkos jo taas valittamaan? Eik— minun ole jo yltð kyllin tðytynyt kuulla, ett'ei pojallani ole mitððn halua ty—h—n? -- Tahdotkos moittia hðntð siitð? -- Eik— hðn ole poikani, enk— ole rikas mies? TUOMAS (Syrjððn:) Vielð aina rikas mies! (ððnessð:) Armollinen herra! Joutilaisuus on kaikkien pahojen tapojen alku, se on vanha, usein toteutunut sananlasku. -- Sallikaatte minun tehdð kysymys. Tiedðttek—, kuinka paljon rahoja minun on pojallenne -- teidðn kðskyllðnne -- tðytynyt kuukaudessa antaa? MAHLOW. Noh? TUOMAS. Se nousee yli 1000 taalerin. MAHLOW. Se on paljo! TUOMAS. Ja eilis-aamuna -- hðn oli jo ennen kello 8 konttuorissa, sillð hðn tulee tavallisesti varhain, kuin hðn vaatii jotakuta -- hðn vaati taas 500 taaleria. Minun tulisi edistðð hðnen asiansa teidðn luona, -- mutta, armollinen herra, sitð en voi. MAHLOW. Onko hðn sanonut, miksi hðn tahtoo rahat? TUOMAS. Maksaaksensa korttivelkoja, luulen minð, sillð joutilaisuus. -- MAHLOW. Se hyvð! -- Mene! -- Kun poikani tulee takaisin, laita hðnet paikalla luokseni. TUOMAS (aikoo mennð.) MAHLOW. Tuomas! Vielð asia! -- Tðssð on kirje, allekirjoitettuna: Ernst Herbig -- se on yksi ty—ntekij—istðmme? TUOMAS. Niinpð on. MAHLOW. Hðn pyytðð minulta edeltð-maksun -- hðnellð on velkoja ja tahtoo sillð ne maksaa. -- Tunnetkos sinð sen ihmisen? TUOMAS. Hðn on tehtaassamme oppinut, ja hðn se on, joka ne uudet h—yryvaunujen parannukset keksi. MAHLOW. Ihan oikein -- minð muistan. En muistele nimið. TUOMAS (Syrjððn:) Valitettavasti vaan numeroita! MAHLOW. Hðn kirjoittaa minulle my—skin erððstð uudesta keksinn—stð, erððstð uudella tavoin tehdystð ketruu-koneesta. TUOMAS. Joka on hyvin oivallinen ja vissisti tuottaa suuria summia. MAHLOW. Vai niin? -- Tunnetkos sen? TUOMAS. Tunnen, armollinen herra! MAHLOW. Mutta kuinka on hðn joutunut velkoihin? TUOMAS. Hðn on menneellð viikolla haudattanut ðitinsð ja on, liian kovasta ahkeroitsemisesta, liki 6 viikkoa ollut sairasna. MAHLOW. Se ei ole mikððn syy velkoja tehdð. TUOMAS. Hðnen tulonsa ovat vðhðiset. MAHLOW. Ja hðnen tarpeensa ovat vðhðiset. -- Kuin hðn tulee, laske hðnet sisððn -- mutta hðnen pitðð kohta tuleman, sillð minulla on vðhð aikaa. Muuten en ole kenellekððn puhutettavaksi. (On puhuessaan pannut piironkinsa kiinni ja ottanut avaimen pois. Menee vasempaan.) TUOMAS (perð oven kautta pois.) 2:n Kohtaus. KAARLE VON MAHLOW (Astuu varoisesti oikealta sisððn. Hðn on kummallisesti, hyvin soreasti puettuna. Kðdessð ratsas-vitsa. Hðn on ððneti, lðhestyy perð-ovea, aukaisee sen ja katsoo varovaisesti ulos, niinkuin samoin kuuntelee vasemman oven luona. Katsoessaan kelloon:) Vielð kaksi tuntia on minulla aikaa. -- Kuinka useasti seisoin tðmðn pulpetin edessð, ja minulla ei koskaan ollut rohkeutta tekemððn sitð, joka minulla ainoaana pelastuksena on. -- Oi, ell'ei tuo vanha homehtunut, maailman kanssa riitauntunut ihminen, tuo Tuomas olisi, minð tahtoisin paikalla isðltðni anoa, mitð tarvitsen -- 500 taaleria! -- Vðhðinen asia -- hðn ei ensinkððn sitð kaipaasi -- mintðhden minð aikailen?! -- Enk— minð ole kaikkia ystðviðni ja tuttaviani turhaan puhutellut? -- l—ytyyk— siis vielð toinen keino? -- sentððn -- olkeen!!! (hðn ottaa avaimen ja aukaisee piirongin, vetðð ulos erððn laatikon, josta hðn ottaa tukkuja paperi-rahoja; samassa tulee Emilia perð-ovesta ja aikoo mennð oikealle; hðn seisahtuu Kaarlen nðkemðttð ja menee Kaarlen huutaessa:) Sata taaleria (-- pois oikeaan.) Sata taaleria! (toisen kertaa:) Taas sata! (kolmannesti:) Taas sata! (Samassa kolkuttaa joku perð-ovelle. Kaarle kðtkee joutuisasti rahat, paiskaa piirongin kiinni ottamatta avain pois ja kðtkeytyy akkuna-liinojen taakse vasemmalla.) 3:s Kohtaus. Kaarle (kðtkettynð) Ernst. ERNST (Kolmannen kerran kolkutettuansa, astuu perð-ovesta sisððn, sinisessð pððllyspaidassa, joka kuitenni on puhdas ja siisti; kainalossa kantaa hðn vaatteesen peitetyn ketruukoneen kaavan, jonka hðn perðssð asettaa oikealla olevalle p—ydðlle. Hetken ððneti, nenðliinalla pyyhkiessððn otsansa:) Kuinka kauvan kannan sinut ajatuksena kanssani ympðri; kuinka monet lðpivalvotut y—t ty—ksentelin jokaista kehristðsi! (Ottaessaan vaatteen pois:) Olet valmis ja minð voin maata. -- Jaa, maata -- jos suru minulle sitð sallii! Murheessa ja puutteessa, kuolevan ðitini sairas-vuoteen ððressð, olen sinua valmistanut. -- Mikð on palkintoni? Minun tðytyy talosta taloon sen kanssa kuljeskella. Hikipisaroita merkitsee tieni -- ja matkani lopulla tulee minun vielð Jumalaa kiittðð, jos tulo siitð voi sisartani raukkaa ja minua muutamat viikot varjella nðlðstð. -- Kuinka erilailla ovat kuitenni maailman tavarat jaetut! Minð en nurise, ei milloinkaan ole mieleeni joutunut, kadehtia onnellisen parempaa onnea! Kuitenni minun sairasna, ty—ttð ollessani ja kuolevan ðitini puutetta kðrsið saadessa, -- silloin, yht'ðkkið nðyttðytyi kuvia sielulleni -- kuvia, joita itse tðhðn asti en voi poistaa. 4:s Kohtaus. Kaarle (kðtkettynð.) Ernst. Emilia. EMILIA (Oikealta.) Hyvðð huomenta, Ernst! ERNST. Emilia! -- Hyvðð huomenta! -- Ei tðmð ystðvðllinen sana, mamsellini. -- EMILIA. Ja mintðhden ei? -- puhun hiljaisesti -- oi, minð tiedðn, kuinka vaarallinen tðmð sana tðssð paikassa on -- kuitenni ollen vierasmiehittð, tðytyy minun niin sinua kutsua. ERNST. Oi, ðlkððtte kutsuko minua enððn niin -- minð vðlttðisin teidðt koskaan taas kohtaamasta. EMILIA. Mitð se on? ERNST. Ell'ei sisareni raukka olisi kðrsivð, niin olisin jo jðttðnyt tðmðn onnettomuuteni paikan. EMILIA. Enk— minð enððn ole se sama? Se sama Emilia, jotas lapsena jo rakastit? Ernst, mikð se on, joka uhkaa luovuttaa sinut minusta? ERNST. Ei mitððn, mamsellini! EMILIA. Puhu, mistð tðmð kðyt—s-tapa? ERNST. Onni heitti meren meidðn vðlillemme. -- EMILIA. Jaa, meri, kuitenni sen vaahtoavat aallot vaan turhien uskojen pieksðmðt poiskohisevat. Sy—kse itsesi virtaan! Nðmðt aallot, jotka niinkuin hðvityksen miekat hy—kkððvinð toinen toiseensa poisvirtaavat -- ne sinua kantavat! Luota Jumalaan ja rakkauteeni, ja sinð voitat, ERNST. Maailma nauraisi minua. -- EMILIA. Mitð rakkaus huoli maailmasta! ERNST. Ernst Herbig, se halpa ty—mies. -- EMILIA. Voi suuren jalon sydðmmen rinnassa kantaa! Ty—ssð on arvosi! Kunnia ty—miehelle -- ylenkatse joutilaiselle! -- Minð tunnen rikkauden kohtalaiset pðivðt. -- Ty—ssð vaan on elðmðn h—yste! -- Tðssð on kðteni, ja sen valan, jonka minð itselleni ðitisi ankean haudan reunalla annoin, panen toisen kerran kðteesi: ðlð jðtð minua, minð olen ijðsti sinun! ERNST (Tarttuen hðnen kðteen:) Nouskoo siis esteitð esteitten pððlle vuoriksi -- minð tahdon kaikkein elementtien, kaikkein pahuuksien ja vastusten, kaikkein ihmisten turhien uskojen kanssa taistella sinusta, ja kðvisinkin katoon: olen sinun, sinun ijðsti!! (sulkee hðntð syliinsð.) KAARLE (Jðttðð toisten nðkemðttð piilopaikkansa ja pujahtaa varpaisillaan vasemman oven kautta pois.) EMILIA. Oi, sen tiesin! Sielusi on suuri ja puhdas, niinkuin kðtesi vahva ja voimakas. Anna heitð korskeilla heidðn loistavasti vaatetuilla palvelijoillaan, jotka seuraavat heitð, niinkuin hy—dytt—mien pðivien kalpeat varjot. Tempaise heidðn elðmðnsð pðivistð meluava ilo, ja ilettðvð luuranko tyhjðllð pððkallolla irvistelee sinua vastaan. Sinð olet mies! Sillð jaloimman, jonka Jumala sinulle antoi, ajatuksen, olet Luojasi kunniaksi muodostanut. ERNST (Asettaen kðtensð kaavan pððlle:) Tðssð on voimani ja ahkeroitsemiseni todistus! En milloin ole tuntia elðmðstðni hy—dytt—mðnð antanut kulua! EMILIA. Jokaista ty—tð seuraa siunaus! (Mahlow ja Kaarle, edellinen puettuna lðhteðkseen ulos, keppi kðdessð, tulevat vasemmalta ja jððvðt seisomaan oven luona. Tuomas astui samassa perð-ovesta ja sai von Mahlowilta viittauksen olemaan hiljaa. Tuomas jððpi kðdet ristissð perðssð oven luona seisomaan.) ERNST. Mutta nyt tahdon kaksinkertaisesti tehdð ty—tð, sillð se tarkoittaapi saavuttaa kohtaa, joka tekee minua onnellisimmaksi ihmiseksi. Minð tahdon tehdð ty—tð, ahkeroida! kunnes minð koko ihmiskunnan edessð voin vaipua avattuun syliisi, sinua vapaasti ja maailman nauramatta voin puristaa rintaani vastaan! -- (Syleillen Emilian, jonka pðð nojautui hðnen rintaa vastaan; panee Ernst kðtensð Emilian pððn pððlle, ja lausuu, katsoessaan yl—spðin:) Herra, anna minulle voima ja terveys ty—h—n! Amen! EMILIA. Amen! 5:s Kohtaus. Mahlow. Kaarle, Emilia. Ernst. Tuomas. MAHLOW (Sy—ksessððn itsensð eteen:) Tuomas! huuta vðkeni, ettð he viskaavat tðmðn hðvytt—mðn ovesta ulos! EMILIA. Isðni! | | Yht'aikaa, juostessaan erillensð. ERNST. Mitð se oli! | MAHLOW. Hðvyt—in nuorukainen, kuinka sinð rohkenet likaisilla kðsillðsi koskea lastani? Kuinka voit juleta nostaa silmðsi herrasi tyttðreen? EMILIA (Astuessaan vðliin:) Antakaa anteeksi, isðni -- ei hðn. -- MAHLOW (Nostaessaan kepin:) Silmistðni pahan-ilkinen tytt—! ERNST (Tarttuen Emilian kðteen ja joutuisasti vetðen hðntð sivulle, niin ettð hðn itse taas tulee isðn ja tyttðren vðlille:) álkðð edemmðksi, herra! álkðð solvaisko tðtð enkelin puhdasta olentoa! -- Hðn on morsiameni! MAHLOW. Tyttðreni ty—miehen morsian?! ERNST. Ja jos Jumala tahtoo, aikanaan ty—miehen vaimo! Anna minulle kðtesi, Emilia, minð tahton varjella sinua! Se on _likainen_, tðmð kðsi, likainen ty—stð, joka teki isðsi rikkaaksi mieheksi! -- Mutta se on sinua varjeleva jokaista solvausta vastaan, ja my—skin isðsi sokeata vimmaa vastaan! MAHLOW. Pitððk— minun hylkððmðn sinua, pahanilkinen lapsi?! ERNST. Niin, hyljððtkðð lapsenne -- ja ty—miehen likaiset kðdet ovat varjelevat hðntð ja ilolla kallioiden ja tappuroiden yli kantavat vaikka paarille asti! MAHLOW. Tuomas! Vie tyttðreni tðstð pois! TUOMAS (Emilialle, ojentaen hðnelle kðtensð:) Mamselli, seuratkaatte minua -- tulkaatte huoneesenne! EMILIA (Silmðillen Ernestia, menee Tuomaan kanssa oikean oven kautta pois.) 6:s Kohtaus. Mahlov. Kaarle. Ernst. MAHLOW. Siinð on ovi -- jðtð taloni! ERNST. Ei milloin jðlleen siihen tullakseni. -- (Ottaessaan kaavansa kainaloon, aikoo hðn mennð.) MAHLOW. Se kuitenni jððpi tðhðn! -- Se on minun omaisuuteni. ERNST. Teidðn omaisuutenne?! MAHLOW. Niin, minulle kuuluu aine, minulle aika, jolla sen valmistitte! -- ERNST. Ha! uskaltakoo yksi, kðdellð tarttua ty—h—ni! -- Siellð ylhððllð kadon alla, ðitini vainaajan kuolin-vuoteen ððressð, tuli se ajatelluksi ja tehdyksi. Ja ei lastuakaan siinð ole teidðn omaisuuttanne. Astukaatte syrjððn! -- Sillð niin totta kuin elðn -- murennan sillð pððkallon sille, joka uskaltaa ojentaa kðtensð sen perðstð! (menee perð-oven kautta ulos.) MAHLOW ja KAARLE (samassa pois.) Muutos. (Komea viini-ravintola. Vasemmalla suuri p—ytð, jonka ympðrillð tuolia on. Oikealla pienempi p—ytð, tuolia j.m. Ovi perðssð.) 7:s Kohtaus. Herra Farren. Viinuri. FARREN (Tullessaan:) Lasi Madeiraa! VIINURI (vasempaan pois.) FARREN. Kolme neljðnnes 12 pððlle. -- Ei vielð tððllð? -- Se minua ihmettelee. (Istutuu oikealle ja lukee.) 8:s Kohtaus. Farren. Fuchs. FUCHS. Hyvðð huomenta. FARREN. Paljon kiitosta. FUCHS (Viinurille, joka tuo Farrenille viinið:) Yks'kortteli, viinuri! (Viinuri menee.) Eik— Herra von Mahlow vielð ole ollut tððllð? FARREN (Lukiessaan eteenpðin:) Ei vielð. 9:s Kohtaus. Entiset, Selow. Knapp. FUCHS (Joka istuutunut vasemmalle, huutaen heille:) Mintðhden niin my—hððn? KNAPP. Oli katselmus kðvelys-paikalla. Teitð kaivattiin. FUCHS. Mutta missð viipyy von Mahlow? SELOW. Luultavasti metsðn-ajossa. -- KNAPP. Hirvien perðstð. -- Viinuri! VIINURI (Tuodessaan Fuchs'ille viinið:) Kðskynne? KNAPP. Yks'kortteli ja ruokalista. SELOW. Lasi Madeiraa! -- Hyvðð huomenta, herra Farren. FARREN. Hyvðð huomenta! SELOW. Ja niin kiintyneet? FARREN. Vaan ikðvyyteni poistaakseni. SELOW. Ja sentðhden luette? Minua tuskastuta ei mitððn enemmin kuin juuri prðntðtty paperi. Lukemisella, joka minua huvittaa, on hyvin pieni piiri; se on: viini- ja ruoka-listat ja teaterin ilmoitus-lehdet, erinomattain jðlkimðiset, kuin paletti niissð on ilmoitettu. FARREN (Lukien, paperista yl—skatsomatta:) Maku on erinlainen. VIINURI (Tuo viinið ja ruokalistan.) KNAPP (Lukee jðlkimðistð ja puhuu hiljaa viinurin kanssa, joka menee vasempaan.) 10:s Kohtaus. Entiset. Kaarle von Mahlow. FUCHS. Ah, sinð se olet! | SELOW. Hyvðð huomenta, von Mahlow. | Yht'aikaa. KNAPP (Pitðessððn hðntð vastaan lasin:) | Auta Jumala, ukkoseni! KAARLE. Hyvðð huomenta! (menee Farren'in luokse, puol'ððnessð hðnelle:) Antakaa anteeksi, jos minð hðiritsen. FARREN (Miettivðsti ja hitaasti noustessaan yl—s ja hðnen kanssa astuessaan esiin:) Tahdon teitð palvella. -- KAARLE. Teillð on minulta velkakirja kðsissðnne? FARREN (Ottaessaan taskukirjan esiin ja avatessaan, hitaasti ja tarkasti:) Yli 500 taaleria. -- Maksettavana 15 pðivðnð Syyskuuta, ja tahtonne mukaan, tðssð osoitettavaksi. (Pitðessððn velkakirjan hðnen edessð:) Joka tðllð tavoin tapahtuu. KAARLE. Tahtoisin pyytðð teiltð ajan pitennystð hyvið korkoja vastaan. FARREN. Sitð en tehdð voi. KAARLE. No, ottakaa siis tðnððn puoli ja uskokaa minulle toinen puoli velaksi uudella velkakirjalla -- kuuden viikon ajalla. -- FARREN. Se on toinen asia. -- Maksakaa! (huutaa:) Viinuri! Kynð ja mustetta! KAARLE (Lukee hðnelle kaksi tukkua, kummassaki 100 taaleria ja kolmannesta lukee hðn pois 50 taaleria.) VIINURI (Tuo mustetta ja kynðn.) SELOW (Sillð vðlillð:) Ei, ei, hðn asuu portilla. -- KNAPP. Hðn on ompeliatar. SELOW. Sitð en usko -- kuitenni sama se -- hðn on sairas ja kalpea. -- FUCHS. Jos minð nðen hðntð huomenna taas, niin vainon hðntð asuntonsa oveen asti. SELOW. Teidðn muistoks'! Sen pððlle ettð hðn tulee punaiseksi! KNAPP. Hðpeðstð?! Silloin tahdon minðkin hðneen ihastua, minð en rakasta kalpeita naisia (He ly—vðt lasinsa yhteen ja juovat.) FARREN (On sillð aikaa kirjoittanut velka-kirjan, pistettyððn rahat taskuun, antaa hðn sen Kaarlelle:) Yli 310 taaleria, maksettavana 1 pðivðnð Marraskuuta -- suostutteko? KAARLE (Kirjoittaa alle:) Ihan oikein! FARREN (Pistðð velkakirjan taskuun, istuutuu ja lukee:) Viinuri, vielð lasi! (Nðhdððn Farrenin tarkasti ottavan vaarin kaikesta ja kuulevan kaikki nuorten miesten puheesta.) KAARLE (Astuu p—ydðn luokse jonka ympðrillð ystðvðnsð istuvat ja lausuu hiljaan heille:) Iloitsekaa, laiva on taas irti! -- Viinuri! Sampanjaa! (Istuutuu.) VIINURI (Tuo Farren'ille viinið:) Siin'paikassa! (vasempaan.) FUCHS. Miks' niin kauvan olleet? KAARLE. Lystillinen kohtaus talossamme viivytti minua. SELOW. Lystillinen? Kerro, se meille kelpaa -- Anna anteeks' -- uteliaana olematta. KAARLE. Ei, ei! Te saatte sen tietðð, siitð kysymðttð. FUCHS. Pððstð siis irralleen! KAARLE. Erðs meidðn ty—ntekij—istðmme oli niin armollinen rakastua sisareeni. SELOW. Hðnellð on kauneuden tunto. KAARLE. Ja hðnelle lðsnð-ollessani -- se tahtoo sanoa: hðn ei minua nðhnyt -- tarjouksen tekemððn. Minð viskautin hðntð sentðhden talosta. FUCHS. Kas, semmoinen hðvyt—in mies! Ja mitð sanoi mamselli Emilia? KAARLE. Hðn rankaisi hðntð ylenkatseella ja antoi hðntð seisoa. VIINURI (Tuo viinið ja 4 lasia. Juodaan.) KNAPP. Mitð Zertiina tekee? KAARLE. Hðn lðhettðð teille tervneyksið. SELOW. Milloin olit siellð? KAARLE. Eilen varhain. Huomenna on hðnen nðytelmð ja hðn odottaa teidðt sinne. Minð seurasin hðntð ratsas-huoneelle. KNAPP. Ratsas-huoneelle? KAARLE. Hðnellð oli uuden katrillin koetus, jota huomenna hðnen nðytelmðssð ratsastaan. My—skin uusi lemmittyinen nðyttðð itsensð huomenna. Juutalainen, tytt—nen kuin raitis ruusunen, tuskin 16 vuoden vanha. Salome on nimensð. FUCHS. Hðn on minulle liian kallis. En rakasta ketððn taituritarta enðð. Olen antautunut kansan joukkoon -- sydðmmeni on jððnyt minulta esi-kaupunnissa. KAARLE. Missð esikaupunnissa? FUCHS. Johanneksen-portilla. SELOW. Niin, hðn rakastaa ompelus-neitoa. FUCHS. Hoikka kuin Libanonin seeteri-puu, vaalea kuin lemmen-kukka. KAARLE, Luulen melkein, sinð tulet piiriini? Vaalea? -- Ompelus-neito? -- Ja Johanneksen portilla? -- Minð vainon jo muutamia pðivið sitte naista murhevaatteissa siellð. Vaalea kullankeltaisilla hiuksilla ja vartalo, jonka lapsi voi ottaa kðsin ympðrille. FUCHS. Ihan oikein: murhevaatteissa. Hðn se on! VIINURI (tuo viinið.) SELOW. Siinð on teille vetoa ly—miseksi. KNAPP. Jonka rukous kuullaan maksaa murkinan ja joka saa rukkaset viinin. KAARLE. Olkoon? FUCHS. Minusta oikein! (Antavat kðdet toisilleen, toiset ly—vðt poikki. Juovat.) (Meteli ja lapsen-ððnten hðlinð kadulta.) VIINURI (Tuo lautaisen Knapp'ille, joka sy—.) FUCHS (Astuen ikkunalle.) Mitð siellð taas on? Rakas koulun-nuoriso vainoo jotakuta. KAARLE. Ah mitð! Anna heitð olla! Tule tðnne! FUCHS (Istuutuu) Kaata sisððn! KAARLE (Kaataa sisððn, nostaa lasinsa:) Salome ja vaalea lapsi esikaupunnista elðk——t! -- (He ly—vðt lasinsa yhteen, hðlinð on kestðnyt tðhðn asti.) 11:s Kohtaus. Entiset. John, kyttyrðselkðinen. JOHN (Astuu peljðstyneenð, niinkuin vainottuna, esiin, seisahtuu oven luona, ja nðkyy, jos hðn tuskissaan tahtoisi pitðð oven kiinni. -- Vaatteensa ovat harmaita villaisia sukkia ja samanlaisia housuja, pitkð musta nuttu, kirjava vðsti ja kirjava kaula-vaate, kveekkari-hattu ja keppi; pitkðt, suorat, hopeanvalkoiset hiukset. Hðnen esiin astumisensa on k—yhðn miehen. Hðnen kyttyrðnsð ei pitðð vasten-mielisesti vaikuttaman, sentðhden pitðð jokaista liikaa vðltettðmðn:) Turmeltunut nuoriso! -- Heidðn pitðisi kunnioittaman valkoiset hiukseni ja ei nðkemðn ruumiini vikaa. (Astuu esiin -- viinurille:) Rukoilen, antakaa minulle lasi puna-viinið ja lasi sokeri-vettð. (Istuutuu vasempaan p—ydðn viereen, jonka ympðrillð nuoret miehet istuvat.) KAARLE (ystðvilleen hiljaan:) Sehðn on inhottava muoto. (áðnessð:) Te olette kenties eksyneet, hyvð mies? JOHN (Noustessaan yl—s:) Eksyneet? Kuinka minun pitðð sitð ymmðrtðmðn, nuori herra? KAARLE. Te tulette kuitenni ymmðrtðmððn, ett'ette sovi meidðn seuraamme. JOHN. Olenhan kuitenni viini-huoneessa, jossa jokaista passataan maksusta? KAARLE. Ei jokaista -- vaan sððdyllisellð seuralla on lupa tðhðn astua. JOHN. Kuinka te sitð arvelette, nuori herra? sððdyllinen seura? KNAPP. No mene kerran, ja ðlð turmele ruoanhaluani! KAARLE. Katselkaa vaan nuttuanne. -- JOHN. Nuttuani? -- Nuori herra, minun nuttuni on maksettu. KAARLE (Noustessaan yl—s;) Mitð te tarkoitatte? FARREN (Joka tðhðn asti tarkkavana kuullut, nousee yl—s ja nðkyy niinkuin tahtoisi mennð jommankumman puolelle.) JOHN. Kuinka te sitð ymmðrtðð tahdotte. (Farren'ille painavalla silmðyksellð:) Istukaa rauhassa, herrani. -- Se on surkea seura, joka on _hyvðlle nutulle_ kiitollisuuden velassa arvostansa -- he ovat surkuteltavat. Se on surkea seura, joka ei arvossa pitð eikð kunnioita vanhuutta -- jos sekin nðyttðytyy huonossa nutussa. KAARLE. Astukaa ulos -- taikka. -- JOHN. No -- taikka?! -- Kuitenni, Te ette tarvitse ottaa kovalle! -- Pakenin katupoikien t—rkeytten edestð -- minð pakenen my—s tðstðkin. (perð-oven kautta pois.) (Esirippu lankee.) TOINEN NáYTøS. (Tapahtuu 8 pðivðð my—hemmin.) (Huone niinkuin edellisen nðyt—ksen 1:ssð kohtauksessa.) 1:n Kohtaus. MAHLOW (yksinððn.) (Kirje kðdessð, edes takaisin kðvelessððn lukee:) "Korkeasti-vapaa-sukuinen herra! Korkiasti-kunnioitettu ystðvð!" -- Kummallista, en koskaan ole tðtð ihmistð nðhnyt. (lukiessaan:) "Korkiasti-kunnioitettu ystðvð!" Asioita on ainoa yhdistys hðnen ja minun vðlillð minð tunnen vaan hðnen allekirjoituksensa. -- Se tottakin on hyvð, on oikein hyvð, jaa parempi kuin sata toisia -- ja on hetkið, joina miehen allekirjoitus maksaa minusta enemmin kuin mies itse. -- Se on syy, joka miellyttðð minua mieheen. (Hðn helisyttðð.) 2:n Kohtaus. Mahlow. Tuomas. MAHLOW (Istuutuessaan:) Sðnder Brysselissð pyytðð minulta puoIen vuoden odotus aikaa, hðn on erððn Lontoonin kauppahuoneen hðvi—n kautta vðhðisen epð-jðrestyksessð -- minð olen kirjeen jo toissa pðivðnð lðhettðnyt ja kirjoittanut hðnelle, ett'ei hðn meidðn tðhden hangestaisi itseðnsð. TUOMAS. Se on paha, armollinen herra. Minð odotan huomenna puolen-pðivðn aikana erðstð suurta vaihe-setelið, jota en rahastosta voi maksaa. MAHLOW. Kuinka suuri on vaihe-seteli? TUOMAS. Liki 18000 taaleria Harris ja kumppanilta Liverpoolissa. MAHLOW. 18000 taaleria? TUOMAS. Olen vissisti luottanut Sðnderin maksamiseen, koska hðn aina on ollut tarkka. MAHLOW. Kuinka korkeaksi nousee rahaston sisðllys? TUOMAS. Tuskin 6000 taaleria, joista osa vielð lauvantaina -- meillð on tðnððn torstai -- tulee kðytetyksi palkkoihin. -- Armollinen herra, antakaa anteeksi vanhalle, teidðn ja teidðn isðnne palveluksessa harmauntuneelle miehelle, jos hðn uskaltaa, teille muutamia sanoja totuutta sanoa. MAHLOW (Katselee hðntð hðmmðstyneenð; hetken ððneti oltuaan:) Puhu! TUOMAS. Sen ei pitð, se ei voi kauvemmin niin mennð, kuin se menee. -- Tðllð hetkellð on kaksi maksua Lontoonista jððnyt pois -- Sðnder Brysselissð ja vaan yksi nðistð Lontoonin maksajista tarvitsee joutua hðvi——n -- (vaikenee.) MAHLOW. No -- edemmðksi! TUOMAS. Niin me itse joudumme hðvi——n. MAHLOW. Olet mieltð-vailla. TUOMAS. Antakaa minua lopettaa, armollinen herra -- luulen sillð velvollisuuden tðyttðvðni. -- Se on nyt 20 vuotta sitte, kun otitte minua palveliaksi tðhðn taloon. Te olette suuren-moisia asioita tehneet -- Pððomanne, jonka panitte liikkeesen, on teille ja kumppanillenne tuottanut sadottain korkoja. -- Mutta jðlkimðisen kuoltua kðyvðt asiat toista rataa -- kðyvðt takaperin! Ennen piditte ty—ssð 300 ty—miestð, nyt tuskin puolet. -- Koneemme olivat koko mannermaalla etsityt -- nyt meitð tuskin tunnetaan - ja naapurimme, joka muutamia vuosia sitte vielð oli ty—mestarimme, on enemmin tunnettu ja etsitty kuin talomme. MAHLOW. Ja kuinka se voi olla mahdollista? TUOMAS. Koska hðn tekee ty—tð -- ymmðrtðð tehdð ty—tð! MAHLOW. Narrimainen ihminen, vaaditkos, ettð minun itseni pitðð astuman ty—huoueesen, taikka ottaman viilan kðteeni? TUOMAS. Tulot ovat vðhentyneet yli puolta -- menot ovat jððnet samoiksi, jaa ovat nousseet. MAHLOW. Ja mistð tulee asioitteni rappio? Enk— tee ty—tð vielð samalla pðð-omalla? TUOMAS. Armollinen herra! Oletteko yhden ainoan kerrankin teidðn kumppaninne kuoltua kðvelleet teidðn ty—-hnoneittenne lðpi? -- Ette! -- Teidðn parhaimmat ty—miehenne ovat Teitð jðttðneet. Nuori herra, jolle jðtitte hoidon, ei milloin huoli asioista. Hðnen hevoisensa, hyvð lasi viinið irstaiden ystðviensð seurassa juotuna ja soittonðytelmðn tanssijattaret ovat hðnelle suurempi huvitus, kuin ty—. Ty—tð tekemðttð ei itse suuri pðð-omakaan, jos se on pantu asioihin, varjele hðvi—stð. MAHLOW. Olet vanha mies -- nðet kaikki mustana. -- Me tahdomme my—hemmin katsoa, mitð on tekeminen. TUOMAS. Ja tuo vaihe-seteli? MAHLOW. Pitðð maksettaman -- minð nðytðn sinulle keinon. TUOMAS (menee.) MAHLOW (yksinððn.) Eik— se ole kyllð, ettð minð joka pðivð hetken annan vaivata itseni, puhuessani asioista? (Hetken ððneti:) Se olisi hirmuista -- minð en sitð voisi kðrsið -- minð, kaupunnin enimmin kunnioitettu mies, jonka edessð jokainen n—yrðnð ottaa hattunsa pois -- minð tulisin rappiolle? -- Mutta mitð tulee minun tehdð? -- Kenties -- vissisti! Se voi minut pelastaa! 3:s Kohtaus. Mahlow. Emilia (perð-ovesta.) MAHLOW. Astu likemmðksi -- kuinka sinulla on huoneessasi? Olet tðnððn 8 pðivðð, kðskyni mukaan, siellð seuratta, vaan itseksesi, ollut, ettð voisit ajattelematointa tekoasi tðydellisesti ja rauhassa ajatella. (Hetken ððneti.) No eik— sinulla ole minulle mitððn sanomista? EMILIA. Ei, isðni! MAHLOW. Ei anteeksi-anomisen rukousta, ei sanaa kevyt-mielisyydestðsi? EMILIA. En voi viekastella, isðni! MAHLOW (Antaa hðnelle kirjeen:) Mihin niin paljon puhetta? -- Lue! -- EMILIA (Antaa, luettuaan kirjettð, sen takaisin:) Kirjoittaja on narri! MAHLOW. Minð vastaan sinun edestðsi: sinð annat hðnelle kðtesi. EMILIA. En, isðni! En koskaan voisi rakastaa semmoista ihmistð, sillð en voisi hðntð kunnioittaa! Viskataanko siis lapsen sydðn ensimðiselle hyvðlle, joka itsensð ostajana ilmoittaa? MAHLOW. Hðn on arvossa pidetty mies, mainio kauppias, hyvðllð omaisuudella! EMILIA. Hyvðllð omaisuudella! -- Oi, tiesinhðn sen, ettð hinta omaisuus oli -- kutsuinhan hðntð edeltð kðsin ostajaksi! -- Onko se minun tðhden, isðni, kuin te sen hinnan minulle harrastatte saada. En moi olla kyllð kiitollinen siitð, sillð en tarvitse rikkautta, osaan tehdð ty—tð! -- Te katsotte kummastellen minua? -- Te ette ole milloinkaan sitð sallineet, ettð minð pitðisin huolta taloudesta, sillð te arvelitte sen sððtyðnne loukkaavaksi, jos tyttðrenne piti huolta ky—kistð ja kellarista! -- Niinkuin tavara, jolla tahdotaan houkutella ostajaa, olette minua sammetissa ja silkissð, loistavasti puettuna, selemiseksi asettaneet. Te olette saaneet, mitð te olette tahtoneet saada: rikas mies on kosioinnut minua! Ei, ei, minua -- sitð ruumista, sitð ulkonaisuutta, josta olen teille ja onnen sattumuksille kiitollisuuden velassa. MAHLOW. Hðn on rikas mies, hðnen vallassaan on tðyttðð jokaisen tahtosi, sinua tðydellisesti onnelliseksi tehdð. EMILIA. Rauhaa ja tyytyvðisyyttð ette kullalla osta, isðni! Katsokaa takaisin ðitini elðmðð, katsokaa takaisin ja vastatkaa minulle kysymykseen: Oliko ðitini onnellinen?? -- (Hetken ððneti.) Te olette vaiti! -- Antakaa minutkin olla vaiti, isðni. MAHLOW. Onko tðmð kiitos, jonka sinulta olen ansainnut? Enk— ole pitðnyt sinua niinkuin omaa lastani? EMILIA. Niin, Te olette antaneet minulle ruokaa ja vaatteita, Te olette pitðneet minua, orvon, talossanne! Maailma kutsui minua Emilia von Mahlow'iksi, oltiin tottunut siihen, minua lapsenanne pitðmððn. Teillð on oikeutta kiitosta nðistð suurista hyvistð t—istð vaatimaan. Mutta tðmðn kiitollisuuden ei pitð elðmðni onnea hðvittðmðn. Vaatikaa sentðhden, isðni, mitð tahdotte ja minð olen kuuliainen tytðr -- vaan ðlkðð sitð! MAHLOW. Sinun pitðð sille miehelle antaman kðtesi, minð vaadin, minð kðsken sen. EMILIA. En milloinkaan, isðni! Hyljðtkðð minua, minð menen iloisemmin vieraan ihmisen taloon ja palvelen, kun menen sille miehelle. MAHLOW. Oi en, sinð petðt itsesi! En aja sinua talosta, mutta minð salpaan sinua sisððn vedellð ja leivðllð, pahantapainen lapsi. -- Tiedðn mistð tðmð vastahakoisuus: et ole vielð unhottanut hðntð, tuota kurjaa, tuota kerjðlðistð! EMILIA. En, isðni! En ymmðrrð valhetella, ja tunnustan vapaasti, ettð koko sydðmmeni hðnelle ainoasti kuuluu! Kurja on hðn -- Teillð on oikein hðntð kerjðlðiseksi kutsua huono kyllð, koska semmoisen ty—ntekijðn tðytyy kerjðtð ty—tð! MAHLOW. Tahdotkos antaa kðtesi pahantekijðlle -- varkaalle? EMILIA. Pidðttðkðð itsenne, isðni, ðlkðð hðvðisk— miestð, jonka kðdet ovat puhtaat, kuin auringon valo! Rehellinen nimi on ainoa, joka raukalla on! Ell'ette kunnioita, niin sððlikðð kuitenni k—yhyyden kunniata! MAHLOW. Minulta vaan sana, ja hðn istuu salvan ja telkimen takana -- minð puhun tðmðn ainoan sanan, jos vastustelet tuumiani. EMILIA (Syrjðssð:) Oi anna anteeksi Jumala, mutt'en toista voi! MAHLOW. Valitse siis -- aikani on mitattu. Tahdotkos antaa kðtesi kauppiaalle Renard? EMILIA (Hetken ððneti:) Sððlikððtte minua, isðni! MAHLOW. Minð vaadin vakaan pððt—ksen. EMILIA (lujasti ja pððttðvðsti:) En! -- isðni! MAHLOW. Siis lðhetðn tðmðn kanne-kirjan ty—miestð Ernst Herbig vastaan, joka minulta 15 pðivðnð Syyskuuta on varastanut 300 taaleria, oikeudelle. (Hðn helisyttðð.) EMILIA. álkððtte pikastuko! TUOMAS (Astuu sisððn.) EMILIA. Antakaatte meitð yksinðmme puhua, isðni! MAHLOW (Tuomaalle, joka aikoo mennð:) Sinð jððt! -- lðhetð tðmð kirje paikalla sen omistajalle. EMILIA. No hyvð, syyttðkððtte hðntð varkaudesta, hðn on syyt—in, niin totta yksi Jumala taivaassa elðð. -- Syyttðkððtte hðntð -- minð itse, tyttðrenne, rupeen puolustamaan hðntð teitð vastaan. L—ytyy vaan yksi keino hðnen puhdistukseensa: minð ilmoitan varkaan -- ja tðmð varas on -- (tarttuessaan hðnen kðteensð ja hiljaalla ððnellð:) Kaarle von Mahlow, poikanne! MAHLOW (Hyysðhtðessððn:) Poikani?! EMILIA (Joutuisasti oikeaan puoleen pois.) MAHLOW (Tuomaalle, mennessððn vasempaan:) Poikani pitðð paikalla tuleman luokseni! (pois.) TUOMAS (Menee perð-oven kautta pois.) Muutos. (Komea huone Kaarle von Mahlowin luona. Perð-ovi, vasemmalla ikkunat, oikealla sivu-ovet. P—ytð ja tuolia.) 4:s Kohtaus. Kaarle v. Mahlow. Selow. (molemmat perð-ovesta sisððn.) KAARLE. Maria Herbig? Se on taivaallinen kohtaus. Nyt sanokoon vielð joku onnen olevan hyvðn-suovan. SELOW. En ymmðrrð sinua. KAARLE. Kuule siis! Muistathan sitð, ettð te kahdeksan pðivðð sitte yhtenð aamupuolena kultaisessa ruunussa odotitte minua? Minð kerroin teille erððstð ty—miehestð, joka sisarelleni oli rohennut tehdð tarjouksen. SELOW. Ihan oikein minð muistan. KAARLE. Nyt, Maria Herbig on sen ihmisen sisar, ja se on kovan onnen asia. Niin paljon kuin minð tiedðn, on hðn vielð ilman ty—tð, siitð alalta kun isðni ajoi hðntð pois. -- Kohtausta hðn ei my—nnytð minulle, sillð tðhðn asti se ei ole ollut minulle mahdollista kysymyksiini vastausta, ei yhtð ainoata sanaakaan, hðneltð saamaan, -- (Hetken ððneti:) Mitð minun tulee tehdð? SELOW. Meidðn tðytyy saattaa veljen pois, mutta kuinka? KAARLE. Sen voipi tehdð. -- (áðneti, ajatellen.) Hðnellð on puute -- hðnellð ei ole ty—tð -- siitð voidaan tuumitella. -- Jos kirjoittaisimme hðnelle kirjeen! -- Jaa, jaa, niin se auttaa! -- Pyytðmme hðntð kirjeessð johonkuhun hoviin tulemaan, siellð erððn h—yryn korjatakseen. -- Kirjoittaja on kuullut hðnen taidosta -- pyytðð hðntð paikalla lðhtemððn matkalle ja odottaa hðntð huomenna varhain. SELOW. Se on oivallista -- mutta. -- KAARLE. Tiedðn, mitð aivot sanoa. Tðssð on 20 taaleria matka-rahaksi, se vissisti vaikuttaa. SELOW. Minkð nimen kirjoitamme alle? KAARLE. Odota -- niin, Seebach, hovi rautatien vieressð Leipzigiin -- kuuluva reiville Boras -- tuskin 8 tunnin matka, sen tuntee hðn varmaan. (Istuutuu kirjoittaakseen.) SELOW. Minua kummastuttaa, ett'ei Farren vielð ole tððllð. KAARLE (Kirjoittaessaan:) Hðn tulee, luota vaan siihen. (Joku kolkuttaa ovelle:) Siinð hðn jo on -- astukaa sisððn! 5:s Kohtaus. Entiset. Farren. (Tulee perð-ovesta sisððn.) KAARLE (Hðnelle vastaan-huutaen kirjoittaessaan:) Terve-tultuanne, herra Farren! FARREN. Hyvðð pðivðð! KAARLE (Kirjoittaen:) álkðð panko pahaksi -- silmðnrðpðys vaan -- olkaatte hyvð, istuukaa! FARREN. Kiitðn. KAARLE. Kursailematta. FARREN (Istuutuu. áðnett—myys.) KAARLE (Kirjoittaa, hetken ððneti nousee hðn yl—s, Farren'ille:) Suvaitsette -- vaan minuutti ja olen silloin teidðn. (Lukee kirjettð puoliððnessð Selowille, niin ettð Farren kuulee.) "Kunnioitettu herra! Erððn ystðvðn, joka on nðhnyt ty—nne kaupunnissa, puhuttua puolestanne, rohkenen minð, tðmðn kautta kysyð, jos aikanne sallii teidðt korjata erððn h—yrykoneen poltto huoneessani, joka muutaman ajan sitte joutui epð-jðrestykseen. Minð maksan teille pðivðstð kaksi taaleria ruoan kanssa, ja toivoen teidðn tðyttðvðnne tahtoni, lðhetðn teille my—tenseuravat 20 taaleria paperissa, ettð voitte maksaa matkan kustannukset, mutta veloitan teitð kohta nðmðt rivit saatuanne lðhtemððn matkalle, ettð te huomenna varhain, se on perjantaina, vissisti olette hovissani. -- Reivi Boras suuressa Seebach'issa Leipzigin tien varrella. -- Tðmð kirja on toisen sisððn pantuna lðhetetty ja te saatte sen siis kaupunnin-postin kautta." -- Jokaisen epðluulon poistamiseksi on viimeinen. SELOW. Oivallista! KAARLE (Istuutuessaan.) Saan minð vaan sen siveðn olevinaan kðsiini, kyllðpð hðn kesyypi. Nyt ulko-kirjoitus (kirjoittaessaan:) Herra Ernst Herbig, h—yrykoneiden tekijð -- missð hðn asuu? SELOW. Johanneksen portilla, Ruusukadulla N:o 4 kolme rappuisia yl—s pðin. KAARLE (kirjoittaa.) FARREN (Sillð vðlillð syrjððn:) Mikð se on? -- Sehðn on konnan-ty—. KAARLE (Kirje kðdessð, astuessaan perð-ovelle, Farren'ille:) Silmðnrðpðys vaan! (ulospðin:) Johana! -- Kuul'! Johana! (Palvelija tulee:) Vie tðmð kirja paikalla kaupunnin postiin -- mutta joutuisasti! (Palvelija menee.) Nyt, kunnioitettu herra, olen teidðn. FARREN. Jos saan pyytðð, ruvetkaatte asiaan, sillð minulla on kiire. KAARLE. Ystðvðni on rahan-pakossa ja minð tahtoisin teiltð kysyð, jos te lainaatte hðnelle 100 taaleria, minun takauksellani. FARREN. Miksi ajaksi? SELOW. Kolmeksi kuukaudeksi, jos niin teille sopii. FARREN. Ja minkðlaisen koron saan? Te, herra von Mahlow, tiedðtte sen ett'eivðt rahat, jolla ty—tð teen, kuulu minulle, itseni tðytyy maksaa suuret korot. SELOW. Te saatte mððrðtð. FARREN. Annatteko kolme velkasetelið, jokainen 40 taaleria? KAARLE. Onko teillð semmoinen summa tððllð? FARREN. On. Pyydðn mustetta ja kynðn. KAARLE. Pyydðn, ottakaa hyvðksenne! FARREN (Kirjoittaa:) Kolmen kuukauden ajaksi? SELOW. Ihan oikein. (áðnett—myys.) FARREN. Pyydðn, kirjoittakaa alle. (Panee heidðn eteen kolme setelið, joiden alle kumpiki kirjoittaa; maksatessaan:) Yksi, kaksi, kolme, neljð -- jokainen 25 taaleria. (Pistðessððn velkasetelit taskuun:) Jððkðð hyvin! KAARLE. Jðlleen nðkemiseksemme kultaisessa ruunussa! (Farren perð-oven kautta pois.) Siinð sinulle 50 taaleria, veikkonen! Kello 7 menee juna, jonka kanssa hðnen on lðhteminen. Odotat hðnen oven luona, ja kerrot minulle, kuin hðn on lðhtenyt. Sitð ennen juokaamme lasi sampanjaa ja katsokaamme, jos joku ystðvistðmme on kultaisessa ruunussa. (Kumpiki perð-oven kautta pois.) Muutos. (K—yhð ylis-huone Ernst Herbigin luona, vðhð-varainen, mutta puhdas ja siisti. Palava lamppu p—ydðllð, vasemmalla ikkuna, oikealla ovi.) 6:s Kohtaus. Maria (yksinððn.) MARIA (Tullen oikealta, astuu ikkunalle; murhevaatteissa:) Hðn ei ole vielð tððllð! Aurinko laskeutuu ja tuska ajaa minua huoneestani tðhðn, ja tððltð taas takaisin. (Istuutuu:) Onnistuuko hðnelle vihdoin taas saamaan ty—tð? (Hetken ððneti:) Oi, jos olisin vaan terveenð, silmðni yhtð terveet kuin ennen, ettð voisin hankkia, meillð ei olisi puutetta. -- Olen valvonut liian monta —itð -- ja itkenyt! (áðneti:) Oi, kuinka hyvð sinulla on, ðitiseni! -- Lepððt hyvðsti peitettynð tuoksuvan nurmikon alla! -- Ei kyyneleitð enðð kostuta kalpeita poskeltasi, suru ja puute jððvðt kaukana tyynestð majastasi. -- (Pannen kðdet ristiin ja ikkunan kautta katsellen taivasta:) Lepðð rauhassa, sð paras ðidistð! -- Olkoon kylmð maa sinulle keveð! Rukoile lastesi edestð, ettð heille kðy hyvðsti ja ettð Herra heitð siunaa, niin ett'eivðt milloinkaan perðydy avun tieltð. Anna veljelleni ja minulle, oi Herra, terveyttð ja ty—tð -- sillð terveys ja ty— -- on siunaus!! 7:s Kohtaus: Maria. Ernst. (perð-ovesta sisððn.) ERNST (Suruisena ja alakuloisena:) Hyv'iltaa, Maria! MARIA. Oletkos viimeinkin siinð?! -- No, onko sinulla ty—tð? ERNST (Antaen hðnelle kðtensð ja vðsyneenð istuutuen:) Ei, Maria! -- Jalkapohjani polttavat ja jðseneni vapisevat. Kaikki kðvelemiseni olivat taas turhaan. Miehið, jotka ennen ystðvðllisesti puhuivat kanssani, vðltti minua nyt. Itse ty—huoneet, joihin ty—miehið etsittiin, eivðt ottaneet minua vastaan, se on, niinkuin jos paha teko raskauttaisi nimeðni. -- Ajavat minua pois -- (Hetken ððneti:) sulkevat minulle ovet! Mitð olen minð niin kovasti rikkonut, jos rohkenin rakastaa rikkaan miehen, isðntðni tytðrtð? -- Onko se siis rikos, jos k—yhðn rinnassa sydðn sykkii? Ja oliko se minun rikokseni, ettð hðn minua rakasti? -- Olenko minð hðntð houkutellut? -- Enk— ole hðntð vðlttðnyt, vaikka sydðmmeni oli halkeemaisillaan? -- Viittð viikkoa sitte en ole hðntð nðhnyt, niin hðn nðyttðytyi minulle taas, lohdutuksen enkelinð -- ðitimme aukean haudan reunalla. Hðn ja isð John olivat ainoat, jotka, pait meitð, vainaajalle kukka-kiehkuran tiellð taivaasen antoivat; he olivat ainoat, jotka saattoivat kuolutta haudalle. Ei pappi ole seisonut haudan vieressð lohdutuksen sanalla -- sillð me olemme k—yhðt ja emme jaksa ketððn maksaa -- silloin vaipui hðn rintaasi vasten, sisareni, ja lausui, kyynelet silmissððn: álkðð epðilk—; mitð Jumala tekee, se on hyvðsti tehty! MARIA (kyyneleitð silmissð ja kðdet ristissð:) Niin, mitð Jumala tekee, se on hyvðsti tehty! (Syleillen Ernestia:) Amen! ERNST. Amen! -- -- -- Mutta mihin rupeemme? -- Tðytyyk— minun siis kerjðtð almuja. Eik— minulle vastaanhuudeta: tee ty—tð!! (Hetken ððneti.) Isð John on my—skin jðttðnyt meitð -- muutamaan aikaan en ole hðntð nðhnyt. Se vaivaa minua, ettð hðn on ja'annut meidðn kanssamme, ja nyt kenties itse on puutteessa. MARIA. Eik— hðn ole antanut sitð rahaa kðsirahana kaavastasi, jonka hðn lupasi myydð Englannissa? ERNST. Oi, ðlð usko jotakuta semmoista, rakas sisar! Hðn tuntee minua ja tietðð minun ei lainaavan, ell'en toivo voivani sitð maksaa -- se oli vaan tekosyy. -- Hiljaa! -- Etk—s kuule askeleita? -- Niin, niin, se on isð John! 8:s Kohtaus. Entiset. John. JOHN. Niin, se on isð John! (Kumpiki on noussut yl—s ja mennyt hðntð kohtaan.) MARIA ja ERNST. Hyv'iltaa, isð John! JOHN. Oi, kuinka sulosti tðmð sana soi! -- Niin, te olette lapseni! Antakaatte minua teitð niin kutsua! MARIA. Istukaa, isðseni, ne korkeat rappuiset ovat vðsyttðneet teitð. JOHN. Oletkos kaikk' vielðkin kðrsivð, rakas lapsi? Minð lðhetðn sinun luoksesi lððkðrini. MARIA. álkðð kuitenkaan, isð John, toivon sen taaskin tðllð tavoin tulevan hyvðksi. JOHN. Ja miks'en? -- Ei, ei, pitðð totteleman isðð -- hðn tahtoo vaan hyvðð lapsilleen. -- Ja sinðkin nðytðt kalvealta ja turmeltuneelta; Ernst. -- ERNST. Oi, isðni, minð voisin epðillð! JOHN. álð epðile, poikani, minuakin on onni vainonut -- mutta sadetta seuraa pðivðn paiste. Tulkaatte, istuukaa minun vieressðni ja kuulkaa minua hetken. (He istuutuivat, niin ettð John jðð keskeen.) Nðekðð, lapset, minð olen yksinððn kulkenut maailmassa, minulla ei ole ollut yhtðkððn ystðvðð. Veljeni -- minulla oli vaan yksi ainoa -- vaikka velipuolikin, hðn minua ylenkatsoi. (Hetken ððnett—myys.) MARIA. Isð John raukka! JOHN. Ei, en raukka! Olenhan l—ytðnyt teidðt! Jos ei sukulaisuus vetðð minua teidðn luokse -- joku toinen, suurempi se on: se on avunne! Olkaatte lapseni, kutsukaa minua isðksi, ja minð jakaan teidðn kanssa, mitð minulla on. ERNST. Jalo mies! JOHN. Ei niin, Ernst, kutsu minua isðksi! -- (Hetken ððneti.) Taikka hðvettððk— teitð ruumiini vika? MARIA ja ERNST. Isðmme! (syleilevðt hðntð.) JOHN. Lapseni! -- Oi tðmð ainoa sana kostaa koko kadotetun elðmðn. -- Nðhkðð, vaikka olen rikkaan miehen poika, olen tuntenut vaan yhden ainoan nautinnon: se oli ty—. -- áitini, joka minua palavasti ja sydðmmellisesti rakasti, kuoli ja jðtti minua isðlleni lapsena tuskin viiden vuoden vanhana. -- Oi, kuvansa tulee ijðsti muistossani elðmððn! -- Puolen vuoden mentyð nai isðni taas. Uusi ðitini, joka oli vanhaa aatelissukua, oli ylpeð, turhamainen, teeskentelevð nainen. Hðn vihasi minua -- sillð olin ruma lapsi -- ja minulla oli punainen tukka. Joka pðivð tðytyi minun kðrsið kovimpia rangaistuksia, jaa rððkkðmisið. Kuin hðn nyt synnytti isðlleni lapsen, olin minð tðydellisesti oas hðnen silmðssððn, sillð minð jakaisin kerrankin isðni omaisuutta hðnen lapsensa kanssa. -- Yhtenð pðivðnð vihan kuohuhtaessa yl—s, poleksi hðn minua jalallaan -- minð seisoin aivan rappuisien vieressð, lankesin niistð alas -- ja tulin raaja-rikkoiseksi. -- Neljðntoista vuoden vanhana jðtin isðllisen talon ja en koskaan ole nðhnyt jðlleen ketðkððn vanhemmistani. Kansan ylenkatsomana ja pilkkamana olen kulkenut elðmðn lðpi, kunnes suru ja mielipaha ovat pððni valkoilleet -- kunnes vanhuus ja alinomainen ajatteleminen ovat uurtaneet otsani. -- 63 vuoden vanhana, en ole, ðitini kuoltua, sydðntð l—ytðnyt, joka olisi minulle tykyttðnyt. -- MARIA. Raukka, raukka isð John! JOHN. Niin, lapseni, mikð on rikkaus rakkaudetta? -- Kerjðlðisen kaltainen on hðn, jolle ei sydðntð maan pððllð tykytð. Sentðhden antakaa minulle rakkautenne niiksi muutamiksi vuosiksi, jotka minulla ovat elððkseni, olkaa ja jððkðð lapseni, jos k—yhðnkin miehen lapset. ERNST. Olemme, isðni! Te olette hðdðssð jaanneet meidðn kanssa, teillð on sydðn, joka tuntee surumme, mielikarvauksemme. -- Mutta minua huolettaa, ettð teidðn nyt juuri itse kenties tðytyy kðrsið puutetta -- ja kuitenni ei ole vallassani, teille jonkun osan velastani maksaa. JOHN. álð toki poikani. En vielð ole puutetta nðhnyt, ja Jumalan avulla en joudu siihenkððn. Mutta kuinka on, eik— sinulla vielð ole ty—tð? (nousee yl—s.) ERNST. Mihin vaan tulen, ajetaan minua pois. JOHN (Syrjððn:) He ovat repineet hðnen rehellisen nimen ja heitelleet heidðn sappensa tahraamat palat kaikkiin tuulihin. Oi, pahaa maailmaa! (áðnessð:) Luota Jumalaan, poikani, hðn on sinulle lðhin, hðdðn ollessa suurimpana. -- Ja nyt elðkðð hyvin, -- tahtoin vaan teille sanoa, minun muutamia pðivið sitte asuvan Mariantorilla N:o 9 toisessa kerrassa, kysykðð vaan herraa Farren. -- Hyv' y—tð, Maria -- no, elð itke, pððhyt korkeasti ilmaan, ennenkuin aamu tulee, voipi muuttua. -- Huomenna varhain, eik— totta, tulet veljesi Ernstin kanssa minua katsomaan. MARIA. Tulen vissin. -- ERNST. Tulemme, isð John. JOHN. Hyv'y—tð! ERNST. Minð saatan teitð rappuisista alas, sillð se rupee jo pimenemððn. (Ernst ja John perð-oven kautta pois.) 9:s Kohtaus. Maria, sitte Ernst. MARIA (Hetken ððneti:) Mitð meistð tulee? -- Kohta on kesð loppunut, ja talvi l—ytðð meitð valmistumattomina. -- Ei ty—tð! Oi, nðissð sanoissa on k—yhðn horna! -- Ei ty—tð! -- Velan-antajat hðtyttðvðt ja me olemme toivotta voida tyydyttðð heitð. ERNST (Tulee takaisin, kirje kðdessð:) Tðssð on kirje -- luultavasti aptiekarilta, joka minua nukittaa ja oikeuteen kutsumisella uhkaa. En hirvið avata sitð. (Aukaisee kirjeen:) Kaikki-valtias Jumala! -- Mikð se on?? -- Raha!! -- -- Sisar! Maria katso! 20 taaleria. -- -- Niin, sinulla oli oikein, isð John: Luota Jumalaan, hðn on sinua lðhin, hðdðn ollessa suurimpana! MARIA (Kyyneleitð silmissððn:) Ennenkuin aamu tulee, voipi muuttua! -- Kiitðn sinua, kaikkivaltias Jumala! ERNST. Kirje on kanssa! (luettuaan:) Iloitse, sisar! riemuitse, me olemme pelastut! -- (Syleillen hðntð:) Nyt pitðð sinun hoiteleman itseðsi, ei sinun pitð ty—tð tekemðn, ja suloiset silmðsi -- sinun ei pitð enððn nðkemðn niitð punaisiksi ja kipeiksi, sillð ettð pitkin —itð ty—skentelet neulalla, muutamia pennið ansaitaksesi. Minð voin nyt meistð molemmista pitðð huolta. -- Hyvðt lðmpimet talvivaatteet pitðð sinun saaman ja lðmmin huone, kun pakkanen tulee. Kaikki, kaikki maksetaan, ei kukaan ihminen kaupunnissa voi kehua, ettð hðnellð on penniðkððn meiltð saamista. (Antaa Marialle kirjeen:) Mutta, minun tðytyy pois! MARIA (lukiessaan kirjettð:) Sinun tðytyy pois?! -- Sinð aivot jðttðð minut? ERNST (Antaen hðnelle kðden:) Eik— minun tðydy? MARIA. Mutta kuka minua varjelee, ollessani yksinðni? Isð John ei ole enððn tððllð talossa! Tiedðthðn melkein joka tiellð, jota minun kðymðn pitðð, kahden nuoren miehen minua vainovan ja tarjouksillaan loukkaavan. ERNST. Ja kuitenni kysyn sinulta: eik— minun tðydy? -- Olet vahva, Maria, sillð sinulla on luonne! He ovat pois ollessani sinulle yhtð vðhðn vaarallisia, kuin tðhðn asti ovat olleet. Mutta, minun pitðð joutuman. Kello 7 menee viimeinen juna, ja huomenna varhain odotetaan minua jo. -- Tðssð, rakas sisar, on sinulla 15 taaleria -- viisi taalaria piisaa kyllð matkalle. Maksa niillð leipuri ja aptiekari; ja huomenna varhain kello 9 menet isðn John luokse, kerro hðnelle onnestamme, ja rukoilen minð hðntð hyvin useasti tulemaan sinua katsomaan. Huomen-iltana saat jo minulta kirjeen. (Ottaa myssynsð ja suoriaa menemððn.) MARIA. Etk—s tahdo ripustaa ympðrillesi pððllys-nuttusi, y—t ovat kylmðt? ERNST (Hðmille tulleena:) En -- anna -- kðy ilman sitðkin. MARIA. Mitð se on? Mintðhden olet niin hðmillð? ERNST. Se ei mitððn -- anna minua. -- MARIA (Astuttuaan kaapille ja avattuaan sen:) Missð on pððllysnuttusi? Kaapi on tyhjð! ERNST (Hetken ððneti:) Olen myynyt sen, ettð sinulla -- ettð minulla olisi jotakuta sy—mistð. (áðnett—myys.) MARIA. Viimeinenkin kadonnut! -- Herra, tiesi ovat ihmeelliset! ERNST. Mutta hðn saattaa kaikki hyvððn! -- Katso sisar, tuntia sitte vielð epðilyksen reunalla, olemme nyt onnelliset ihmiset, sillð minulla on ty—tð! Elð hyvin, sisareni. Jðð hyvin! MARIA (Nðyttðð hðnelle valkeata:) Toistemme nðkemiseksi! (Ernst pois.) 10:s Kohtaus. Maria (yksinððn.) MARIA. Kuinka kovasti onnen kðsi pððllðmme on! -- Tuska tulee minulle -- ajatellessani, olla varjeluksetta. -- Sydðmmeni tykkii, niin kuin jos se tahtoisi halkaista rintani. -- Jaa, jaa, olen sairas, hyvin sairas! -- Muutoin olisin narrimainen lapsi, jos tahtoisin syyttð niin tuskitella. -- Mutta mitð tahtovat nuo nuorukaiset minulta? -- Mintðhden vainoovat minua? -- -- Oi Jumalaani! -- Ei, ei, he eivðt ole voineet lukea mitððn julkeata silmissðni -- ei, ei, se olisi kovin hirmuista! -- Ja jos niin olisi?! Mitð minð vielð etsin syytð? Olen k—yhð, se on maailmalle kyllðksi uskaltaakseen kaikkia! -- Jaa, niin tahrataan huolimattomuudella, nauravan suun mytistyksillð k—yhðn tyt—n rehellistð, puhdasta nimeð. Askeleita! Eik— joku tule rappuisista yl—s? -- (Kolkuttaa:) Kuka se voi olla? 11:s Kohtaus. Maria. Emilia. EMILIA (Sisððn juostessaan:) Missð on Ernst? MARIA. Mamsellini -- Jumalani, mikð on tapahtunut? EMILIA. Missð on Ernst? -- Vastatkaa pian: missð on Ernst? MARIA. Matkalle lðhtenyt. EMILIA. Matkalle lðhtenyt, ja mihin? Eik— hðn taannoin ole saanut kirjettð? MARIA. Niin on, tðssð se on. (Antaa Emilialle kirjeen.) EMILIA. Antakaa -- (lukee sitð.) MARIA. Ja on paikalla lðhtenyt matkalle. EMILIA. Enk— sitð aavistanut! Oi hðvyt—intð, hðvyt—intð! Petetty! Hðvytt—mðsti petetty! MARIA. En ymmðrrð sanaakaan, armollinen mamselli -- kuka on petetty? EMILIA. Veljesi Ernst on petetty. MARIA. Ja mintðhden petetty? -- Tðssð on summa rahoja. -- EMILIA. Tiedð siis, kaikesta, joka tðssð kirjeessð seisoo, ei sanaakaan ole totta. Veljeni on sen kirjoittanut -- ei, ei veljeni, hðvyt—in, hylittðvð riivi— -- Kaarle von Mahlow on sen kirjoittanut, saadaksensa hðntð pois. MARIA. Kenties vielð on aikaa hðntð kutsua takaisin. (Kello ly— 7.) Kaikkivaltias Jumala -- se on my—hððn! EMILIA. Mutta mihin tarkoitukseen on kaikki tðmð? -- Oi, se on konnan-ty—, muutoin ei olisi pantu niin paljo rahaa siihen. -- Kuuntele! -- Eik— joku tule rappuisista yl—s? -- Jðð -- ole luja, varjelen sinua! (Menee oikeaan.) 12:s Kohtaus. Maria. Kaarle. (kohta sen perðstð) Emilia. KAARLE (Kolkuttaa, ja astuu kohta sen perðstð sisððn:) Hyv' iltaa, kaunis vilukka! MARIA (Syrjððn:) Hðn se on! EMILIA (Ovesta, syrjððn:) Oi, nyt kaikki minulle selkenee! MARIA. Mitð tahdotte te herrani? KAARLE. Miksi nðmð kysymykset? Ymmðrrðttehðn minua -- Te tiedðtte minun teitð ihaillevan jumalakseni -- sadoin kerroin olen sen teille teidðn kðvelessðnne sanonut -- ja nyt kysytte mitð minð tahdon? (tahtoo syleillð hðntð.) MARIA (Vetðytyy:) Herrani! -- Jðttðkðð minua, sillð veljeni pitðð paikalla palautuman. KAARLE. Hðn ei tule, puhuthan joutavia, sinð pieni kiekaileva! Hðn on lðhtenyt matkalle. MARIA (Syrjððn:) Oi Jumalaa! Hðn tietðð! KAARLE (Istuutuessaan:) Tule, kultaiseni, istuutu viereheni! MARIA. Herrani! Minð kysyn vielð kerran, tahdotteko jðttðð tðmðn huoneen, taikka pitððk— minun rukoileman naapuriltani varjelusta teidðn loukkauksianne vastaan? KAARLE. Tuomitset minua vððrin, enkeliseni. -- Anna minulle kðt—si -- minð rakastan sinua. -- No -- tule. -- MARIA (Kððntyy ovelle.) KAARLE (Juoksee hðnen perðstð, ottaa hðntð syliin, ja tahtoo suutella hðntð:) Sen edestð saat rangaistusta, sen edestð jaan minð muiskun. EMILIA (Astuessaan heidðn vðliinsð eroittaessaan heitð:) Jðttðkðð paikalla tðmð huone, herra von Mahlow! KAARLE. Sisareni! EMILIA. álkðð kutsuko minua niin! -- En ole, en tahdo olla sisarenne. -- Minð hðpeðn, jos te vierasten lðsnðollessa minua niin kutsutte! -- Ne siis ovat kiitetyt pðð-ajatuksenne, jotka eivðt kðrsi eivðtkð salli, ettð minð ty—miehen kanssa julkisesti ja rehellisesti menen yhteyteen?! Tahraan nimeðni, Jos minð, sydðmmeni rakkaudelta pakoitettuna, astun ihmisten piiriin, ihmisten, jotka ajatustenne mukaan kuuluvat ihmillisen seuran alhaisimpiin?! Mutta te hiivitte nðiden ihmisten majoihin, tehdðksenne konnant—itð, kylvetðksenne onnettomuutta ja syntið. -- Ajatuksenne nðkyvðt vaan antavan etuisuutta pahoille tavoille! -- KAARLE. Emilia! EMILIA. Mitð te tahdotte tððllð? Miksi olette tðmðn tyt—n veljen valheella ja petoksella poislðhettðneet? -- Estðmðttð voidaksenne harjoittaa konnan-ty—tð? Tiedðttek—, kuka tðmðn tyt—n veli on? KAARLE (Painavasti:) Oi jaa, mamseli Emilia -- hðn on ty—mies Ernst Herbig! EMILIA. Niin, ja lisðtkðð siihen: sulhaseni! -- Minð tiedðn, mitð te sillð irvistyksellð tahdotte sanoa, mutta minð olen varustettu rohkeudella taistelemaan kokonaista joukkoa semmoisia ilki—itð vastaan. Totuuden pitðð ja tðytyy voittaa valheen! KAARLE. Te seuraatte minua paikalla isðni luokse. EMILIA (Ylpeðsti:) En kðy teidðn kanssanne kaduilla. -- Jðttðkðð meitð? KAARLE. Silloin minð olen kðyttðvð vðkivaltaa! 13:s Kohtaus. Entiset. Ernst. ERNST (Sy—ksee Kaarlen pððlle, tarttuu hðnen kðsivarteensa ja vetðð hðntð vðkevðsti esiin;) Ha, ilki—! -- Eik— se jo ole sinulle kyllðksi, ettð olet tuottanut murhetta ja puutetta majaani, pitððk— sinun my—s koettaman saastuttaa se pahuuksilla, rehellistð nimeðni hðpeðllð tahrataksesi? KAARLE. Laskekaa minua irti! ERNST. Vielð sana, ja minð muserran tyhjðn kallosi! (laskee hðntð irti:) álð liiku paikalta, taikka ruhjon sinua, kuin hauraan ruovon! -- Maria, onko hðn solvaissut sinua? EMILIA (Astuessaan esiin:) Minð olen hðntð varjellut! ERNST. Emilia! EMILIA (Ojentaen hðnelle kðden:) Ernst! -- Sattumus on saattanut minua tðmðn konnanty—n jðljelle. Uusi herra von Mahlowin palvelija juoksee rappuisista alas, minun aikoessani mennð ylhððn. Hðn kantaa kirjeen, jonka hðn pudottaa astuessaan ohitseni. Nostan sen maasta ja luen ulkokirjoitusta. Kysyn: keltð on kirje? Ja hðn vastaa: nuorelta herralta. Olin kuoleman tuskissa, sillð se oli minulle mahdotonta nðkemðttð pððstð talosta, ja ettð kirje sisðlsi jotakuta hðvyt—intð, sen tiesin varmaasti. ERNST. Kiitðn sinua! -- Tðssð, heitti—, on sinulle 20-taalerisi: Jðtð asuntoni! Minua on isðsi ajanut talostaan, koska olin k—yhð ja rohkenin rakastaa hðnen tytðrtððn -- mutta sinua rojahutan asunnostani, koska olet hðvyt—in heitti—! (tarttuu hðnen kðsivarteensa ja vie hðntð perðovelle, avaa sen ja heittðð hðntð ulos.) EMILIA ja MARIA (Syleilevðt toinen toistaan.) (Esirippu lankee.) KOLMAS NáYTøS. (Konttuori herra von Mahlowin luona. Oikealla puolella ovi, vasemmalla ikkuna, pulpettia j.m.) 1:n Kohtaus. Tuomas (yksinððn.) TUOMAS (Pulpetin edessð, joka seisoo ikkunan vieressð, seisoen ja kirjoittaen. Pulpetilla palava lamppu:) Ajattelen kuin ajattelenkin, en saa sitð yhteen. -- Mitð edeltðpðin huomasin, se tulee tulemistaan voimalla. -- Mistð tulee, ett'ei muutamia aikoja sitte luottamuksemme enððn ole niin rajoittamatoin, kun se oli? -- Jaa, jaa, vieraat ihmiset lukevat paremmin, kuin oma isðntð. Koko kaupunnissa ei ole ketððn, joka ei tahtoisi vðlteitð rahojen siaan antaa. 2:n Kohtaus. Mahlow. Tuomas. MAHLOW (Sanomalehti kðdessð:) Tuomas! TUOMAS (Kirjoittaessaan:) Armollinen herra! MAHLOW. Mitð teemme vaihe-setelin kanssa? TUOMAS. Missð vaan olen ollut, armollinen herra, vðlttðvðt vaan. Olisitte vaan kohta Sðnder'in kirjeen tultua antaneet minulle tietoa siitð, kenties se olisi ollut hðnelle mahdollista maksaa, jos minð olisin kirjoittanut hðnelle. MAHLOW. Se on my—hððn -- vaihe-seteli pitðð huomenna maksettaman. -- (áðnett—myys.) Poikani kertoi muutamana pðivðnð minulle erððstð rikkaasta Englantilaisesta Farren, -- luulen nimensð olevan, Marian torilla asuva -- joka hyvið korkoja vastaan lainaa rahoja. TUOMAS. Siis korkuri? MAHLOW. Saisi hðneltð kysyð, mitð hðn vaatii, jos hðn kuudeksi kuukaudeksi meille sen summan lainaa. TUOMAS. Siihen en minð neuvosi. -- Ennen huomenna pyytððmððn ajan-pitennystð ja paikalla kirjoittamaan Sðnderille. MAHLOW. Sen kautta luottamukseni turmeltuisi ja minð tulisin hðvi——n. -- (áðnett—myys.) Vielð on keino, vielð tunnen yhden, joka minulle paikalla tðmðn summan lainaa. TUOMAS. No -- kuka se olisi? MAHLOW. Hðn panee siihen ehdon. -- Kauppias Renard -- olin nykyisin hðnen luona. TUOMAS. Ja tðmð ehto on? MAHLOW. Antaa hðnelle tyttðreni vaimoksi. TUOMAS. Puhutteko vanhasta herrasta? MAHLOW. Puhun, kaupunnin rikkaasta miehestð. -- TUOMAS. Mutta my—skin vanhimmasta. MAHLOW. Ymmðrrðn -- se olisi muistutus. -- Sinðkin olet tuumiani vastaan?! TUOMAS. En kuitenkaan, armollinen herra! Pelkððn vaan. -- MAHLOW. Ett'ei tyttðrenne siihen ole suostuva? Minð tiedðn pakoittaa hðntð siihen! Tðssð on naimis-sovinto, hðnen allekirjoituksensa hankkii minulle keinon pelastaakseni hðvi——n joutumasta. -- Tahdon kuitenki nðhdð, jos hðn kieltðð. Mene hðnelle, Tuomas -- hðnen pitðð paikalla tuleman tyk—ni! TUOMAS (Mennessððn:) Niinkuin te kðskette, armollinen herra. (Pois.) 3:s Kohtaus. Mahlow (yksinðnsð.) MAHLOW (Kðvellessððn edestakaisin:) Hðnen pððt—ksestð se rippuu, jos minð nðytðn hðntð maailmalle varkaaksi ja nimensð hðpðisen. -- Poikani, eik— hðn sanonut, poikani on minulta varastanut? -- Olenko minð milloinkaan kieltðnyt pyynn—n pojaltani? -- (Hetken ððneti, istuutuu, lukiessaan sanomalehteð, joka hðnellð sisððntullessaan kðdessð oli:) Mikð se on? -- (noustessaan yl—s lukee:) "60000 taaleria kokonaisena taikka osina lainataan ulos takausta vastaan. Likemmin Mariantorilla N:o 9 toisessa kerrassa herra Farren'in luona. Aamulla kello 9 ja 10 vðlillð!" -- -- Se on tuo Englantilainen, josta minulle poikani kertoi. -- Toivo enemmin! 4:s Kohtaus. Mahlow. Kaarle. KAARLE (Vaatteet epð-jðrestyksessð:) Hyv' iltaa, isðni! Etsin sinua koko talossa. -- MAHLOW. Hyvð, ettð tulit, Kaarle, minulla on sinun kanssasi puhumista. KAARLE. Antakaa minut ensin puhua, isðni. -- Minua on haukuttu, solvaistu -- ei, ei ainoastaan minua, poikaasi, mutta sinuakin, isðni. MAHLOW. Mikð on tapahtunut? Puhu. KAARLE. Ernst Herbig, Emilian valittu, on heittðnyt minua huoneestansa. MAHLOW. Kuinka sinð tulit sinne? KAARLE. Kðvellessðni Johanneksen-portilla, nðen minð edessðni naisen, jonka luulin tuntevani. Hðn kðvelee hyvin kiireesti ja katselee ympðrilleen usein peljðstyneenð. Siitð tarkkaun, kiiruhdan askeleitani, saavutan hðntð, ja kuka se on? MAHLOW. No? -- KAARLE. Emilia, tyttðresi, isð! -- Hðnen arka, pelkððvð kðyt—ksensð ilmaisee minulle, ettð hðn tekee jotain luvatointa. -- Minð seuraan hðntð, hðnen nðkemðttð minua. Hðn kððntyy viimein erððsen katuun -- minð hðnen jðlkeensð -- hðn astuu erððsen taloon, jossa hðn hðviðð kolmanteen-kertaan. Vðhðn ajan mentyð astun minð huoneesen ja hðiritsen hðntð syleillessððn -- tuota kurjaa! -- Muun, rakas isð, jðtðn mielen-kuvitteluksellesi. MAHLOW. Ha, hðvyt—in, ilet—in petturi! Vaaditkos minua _sillð tavoin_? Niin tahdon minð siis oikeutta kðyttðð; vielð tðnððn pitðð sinun hðvytt—myydestðsi kðrsimðn! (Hetken ððneti.) Kaarle -- yksi kysymys. Ole julki-totinen ja puhu totta -- mitð sinð tehnytkin olet, annan sinulle anteeksi, jos sanot minulle totuuden. KAARLE. Isðni! MAHLOW. Sisaresi syyttðð sinua varkaudesta. -- KAARLE. Oi sitð hðvyt—intð! -- MAHLOW. Ole rauhallinen ja vastaa minulle hyvðsti mietittyðsi kysymyksiini. Ei ketððn ole ollut huoneessa, kun sinð ja tuo ty—mies. (áðnett—myys.) Oletkos ottanut minulta ne rahat? -- Minð tahdon totuutta ja se olkoon tapahtumatta. KAARLE. Isðni -- jos sinulla on kahden ihmisen vðlillð, joista toinen on rikas ja hyvðsti kasvatettu, toinen taas kerjðlðinen ja kasvatuksetta, tuomitsemista, kumpi niistð molemmista olisi varas?! -- MAHLOW. Jaa, sinulla on oikein, poikani! -- Hðn on minulta varastanut. Seuraa minua nyt heti poliisiin. Minð tahdon hðnen nðhdessððn viettðð hðntð vankeuteen. Sinð kerroit minulle muutaman aikaa sitte erððstð Englantilaisesta, erððstð herrasta Farren, joka hyvið korkoja vastaan lainasi rahoja. Hðn tarjoo tðssð (nðyttðen sormellaan sanomalehteð:) summan 60000 taaleria, kokonaisena taikka osina ulos, takausta vastaan. -- Sinð tunnet hðntð. KAARLE. Tunnen, erðs ystðvðstðni vei hðntð eteeni. MAHLOW. Mene huomenna varhain, kello 9 ja 10 vðlillð hðnelle ja kysy, jos hðn velkasetelið vastaan tahtoo lainata minulle 20000 taaleria kuudeksi kuukaudeksi. KAARLE (Kummastuneena:) 20000 taaleria?! MAHLOW. Jaa, erðs saaminen on jððnyt maksamatta ja minð odotan huomenna vaihe-setelið, jota en voi tðyttðð. TUOMAS (Tulee:) Mamsel Emilia ei ole l—ydettðvðnð, luultavasti ulos mennyt. MAHLOW. Minð kyllð tiedðn l—ytðð hðntð! Seuraa minua poliisiin, poikani! KAARLE. Varmaan, isðni! -- Mutta suokaa minulle, ett'en tarvitse astua tuon kurjan huoneesen. MAHLOW. Siis et tahdo olla voitto-riemusi vierasmies? Ymmðrrðn sinua. -- Jaa, jaa, sinulla on hyvð hellð sydðn. Tuomas! TUOMAS. Armollinen herra! MAHLOW. Odotan sinua huomenna varhemmin kuin tavallisesti konttuorissa. -- Seuraa minua poikani! (Kaikki pois.) Muutos. (Ylishuone Ernst'in luona.) 5:s Kohtaus. Maria. Emilia. Ernst. John. MARIA (Istuu voimatoinna perðssð erððssð suuressa nojaustuolissa.) EMILIA, ERNST ja JOHN (Seisoivat Marian ympðrillð askaroitsevina.) EMILIA. Tðmð rajuinen neljðnnestunti oli hellðlle verelle vaarallinen. -- Pelðstys on tðrisyttðnyt hðnen tunto-suonensa. -- Hðn tointuu! ERNST. Rauhoitu, Maria -- unhota, mitð olet nðhnyt ja kuullut. MARIA. Oi -- ilmaa -- ilmaa -- sydðmmeni -- uhkaa haljeta -- (panee Emilian kðden rintaansa.) EMILIA. Hðnen sydðn sykkii julmasti ja kuumeisesti. -- Rohkaise itsesi, sisar, sinua varjeleepi hyvðn, rehellisen miehen rinta ja rohkeus. (Ojentaa Ernestille kðtensð.) MARIA. Oi, kuinka hyvð olette, mamsellini. -- EMILIA. Ei niin, kutsu minut sinuksi, kutsu minut sisareksi, Maria. Minð olen ylpeð siitð, jos minua siksi kutsut. MARIA. Oi, sinð olet enkeli! -- Kuin minð sinua ensi kerran nðin -- ðitini haudan vieressð -- silloin minusta oli niinkuin olisi Jumala lðhettðnyt yhden enkelistððn maahan, lohduttamaan minua. -- Jaa -- sinð olet lohdutuksen enkeli. -- (Hetken ððneti:) Ja tuo l—yhkð nuorukainen onko hðn veljesi. EMILIA. álð ajattele hðntð, Maria! MARIA. Hðn on minua solvaissut -- tahdon antaa anteeksi, vaikk'en unhota. -- Neljðssð toista pðivðssð on hðn vainonut minua -- kðydessðni iltaisella ðitini haudalla -- hðn ja vielð toinen nuorukainen. -- Ernst, vie minut ikkunalle ja aukaise se -- vereni on niin lðmmin -- hengen-vetoni niin lyhyt. EMILIA ja ERNST (Taluttavat Mariaa.) JOHN (lykkðð sillð vðlillð tuolin ikkunalle vasemmalla. Maria istuutuu. Ernst avaa ikkunan.) MARIA (Ernst'iin pðin:) Me olemme kuitenni hyvin k—yhðt, veli. (Hetken ððneti.) Oi, ðlkðð jðttðk— meitð, isð John -- sisar Emilia! -- Jððkðð meidðn k—yhðin, k—yhðin ihmisten tyk—! EMILIA. álð kutsu itsesi k—yhðksi, Maria! Sinulla on puhdas sydðn rinnassasi, se on kultaa ja kalliita kivið etevðmpi. ERNST. Ole rauhallinen sisar; jolla semmoisia ystðvið maailmassa on kun meillð -- (ojentaa kðtensð Emilialle ja Johnille:) hðn voi lohdutetulla mielellð katsoa tulevaisuuteen. Kyllð sinulla on oikein: me olemme k—yhðt. Mutt' ðlð epðile, ahkeroitsemiseni pitðð, tðytyy onnistuman. JOHN. Ennen kaikkia, ajatelkaa tulevaa hetkeð! Tuo nuorukainen kokee kaikkia kostaakseen. Minð tunnen senlaiset luonneet. Koska he ovat luonneitta, niin pyytðvðt loistaa luonneilla. MARIA. Ja kuinka sait tietðð, mitð tððllð huoneessasi tapahtui, Ernst? ERNST. Minun tulee kiittðð siitð isðmme John. JOHN. Erðs ystðvðni oli sattumalta lðsnð kun tðmð konnan tuuma ja kirje pantiin kokoon. Hðn etsiskeli minua heti, mutt'ei l—ytðnyt, koska olin luonanne, lapset. Kun tulin kotiin, odotti hðn minua, ja minð tavatakseni vielð Ernstið, menin paikalla rautatielle, jolla minð, niin kuin aavistin, hðntð tapasin. MARIA. Kiitos, tuhannen kiitos -- isð John! JOHN. álð nouse yl—s, tytt—seni. -- Mutta mikð on nyt tehtðvð? ERNST. Sinun pitðð paikalla menemðn isðllesi, Emilia. EMILIA (Hyysðhtðen:) Oi Jumalaa! Isðlleni! En! en! -- Ja kuitenni. -- Mintðhden en? -- Enk— ole tahtonut hyvðð? L—ytyyk— sitte nuhde, joka voisi minua kohdata? Pitððk— minun nðkemðn yhden ihmisen kunnian menetettðvðn -- kunnia, joka on enempi kun elðmð -- poistamattani kohtaus, jonka minð voin poistaa? Oi, anna heidðn tulla, jotka minua syyttðvðt ja kiroovat, minð l—ydðn voimaa ja rohkeutta heitð vastaan astuakseni! -- Nyt elð hyvin, sisar, ja rauhoitu. Jðð hyvin, Ernst, toistemme jðlleen nðkemiseksi! -- Elðkðð hyvin, jalo mies, en toivo teitð viimeistð kertaa tðnððn nðhneeni. JOHN. Ja te aivotte mennð yksinðnne tðmðn tien? Se on my—hððn, mamsellini. EMILIA. Miks'en? Minð ottaisin vastaan vaan yhden saattamisen, se on sulhaseni. Mutta Ernstin tðytyy olla Marian luona, sentðhden menen yksinðni. ERNST. Jððkðð Marian luokse, isð John. EMILIA. Jaa, seuraa minua, Ernst! Kaikki, mitð minð olen tehnyt, olen maailmalle julkisesti ja rehellisesti nðyttðvð, eivðt koskaan ole tekoni peljðnneet ihmisten silmið. Kðsivarrellasi on maailma minua l—ytðvð! ERNST. Ja ei minkððn maan voima ry—stð sinua sivultani. Kohta olemme taas takaisin! Isð John, varjelkaa sillð aikaa sisartani ja taloani! (Aikoo Emilian kanssa mennð.) 6:s Kohtaus. Entiset. Mahlow. Poliisi-kommissarius. (Astuvat samassa hetkessð heitð vastaan.) MAHLOW. Seisokaat! álkðð paikalta! POLIISI-KOMMISSARIUS (Enrstille:) Kuninkaan nimeen otan teidðt kiinni! ERNST. Minut! | | Yht'aikaa. EMILIA. Hðnet! | MARIA. Oi Jumalani! (Supistuu voipuneena.) ERNST. Ja saanko kysyð, mintðhden minua otatte kiinni? POLIISI-KOMMISSARIUS. Te olette syytetyt varkaudesta. EMILIA. Keltð? Kuka sen rohkenee? MAHLOW. Sinun pitðð paikalla lðhtemðn minun kanssani. EMILIA. Vðkivalta vaan on minua saava tðstð huoneesta! MAHLOW. Niin vðkivaltaa tahdonkin kðyttðð. ERNST (Tuijottaessaan eteensð:) Varas! -- Minð varas! Oi ðitið, kalpeat kuolemanposkesi arkussa punastuvat sanoista: poikasi varas! (Kiivastuen:) Ken rohkenee minua niin kutsua? JOHN. Minð takaan tðstð miehestð! Takaan koko omaisuudellani hðnestð! -- (Mahlow'ille:) Pidðttðkðð itsenne, herrani! Katsokaa ympðrilleni, siinð makaa sairas nainen, tðmðn miehen sisar, jonka hðnen pitðð elðttðð ja joka kenties kuolee pelðstyksestð. -- álkðð manatko murhaa teidðn omatunnollenne! MAHLOW. Kuka olet kurja, ettð uskallat sekaantua asioihini? JOHN. Kuka olen? -- Rehellinen mies, joka ei kenenkððn edessð luo silmiðnsð maahan. -- Ylenkatsotteko te minua sentðhden, ett'en minð kanna nuttua niin hienosta verasta, kuin te? ett'en minð seuraa uutta muotia, kuin te? Kunnioitusta ijðlleni -- minð pakotan kyllð kunnioitusta siitð, mitð teen! -- MAHLOW. Tehkðð velvollisuutenne, herra komissarius! EMILIA. Pidðttðkðð itsenne, isðni! hðn on syyt—in! MAHLOW. Pois, pahan-tapainen tytt—! EMILIA (Hiljaa Mahlow'ille:) Vielð kerran, isðni, jos te saatatte hðntð syytteen-alaisten penkille, niin todistan minð, tyttðrenne, teitð vastaan, ja nðytðn todeksi, ettð Kaarle von Mahlow on varas! MAHLOW (Kiivastuen ja nostaen keppinsð:) áðneti, hðvyt—in, taikka unhotun! ERNST. Jaa, koskekaa hðneen, ja minð surmaan teitð! JOHN. Mitð te vaaditte takaukseksi tðstð miehestð? Tðssð on 10,000 -- (etsiessððn taskuissaan:) Ah! olen mennyt rahatta ulos. MAHLOW (Nauraa pilkallisesti:) Ha, ha, ha! Sinð tahdot kenties hðnen edestð maksaa ne pennit, jotka sinð kadunkulmissa olet saanut? Astu syrjððn, kerjðlðinen, ell'et tahdo hðnen kaltaisena tulla kohdelluksi! ERNST. Tauvotkaa rukoilemasta, ystðvðni! Mitð minulta tahdotaan? Tiedðn itseni puhtaana kaikesta rikoksesta, he voivat minua syyttðð, mutt'eivðt tuomita! EMILIA. No hyvð, mene vankeuteen, rakkauteni seuraa sinua sinnekin. Ole vakuutettu, ett'ei mikððn maan voima ole minua pakoittava milloin toisin ajattelemaan. JOHN. Niin, poikani, mene, kuitenni olet sinð puhdistettava, ja sen heitti—n, jonka tðhden sinun nyt tðytyy kðrsið, hðntð minð paljastan. Sinð olet syytettðvð, mutta hðn on tuomitettava. Ennenkuin tunti on mennyt, olet vapaa. -- Mutta te, herra, kavahtakaa itseðnne, ett'ei pðivð tule, jolloin te kerjðlðisenð kerjðlðisen edessð seisotte! MAHLOW (Nauraa pilkallisesti:) Ha, ha, ha! Oletkos karannut hulluin-huoneesta? Kummitteleeko aivossasi? -- Kurja, raihnas olento! Ha, ha, ha! ERNST. Tehkðð velvollisuutenne, herra komissarius! Minð itse muistutan teidðt siitð! EMILIA (Ojentaessaan Ernstille kðtensð:) Toistemme jðlleen nðkemiseksi -- ja pitððk— niin oleman -- (silmðyksellð Mahlowiin:) niin itsekin syytteen-alaisten penkillð! -- (menee Marian luokse:) Elð hyvin, sisareni! Jumala, joka viattomuutta varjelee ja suojelee, on oleva kanssasi, ja sinua siunauksellaan varjeleva. (Suutelee hðntð:) Oi Jumalaani, mikð se on? -- Huulensa ovat kalpeat -- otsansa kostea ja kylmð! -- Laupias Jumala! -- Hðn on kuollut! ERNST (Sy—ksee itsensð esiin:) Kuollut! -- Maria! -- Sisar! -- Vaan silmðys! -- Vaan sana! -- Avaa sulot silmðsi vielð kerran vaan! -- Anna minua lukea niissð, ett'et usko tðtð julmaa syyt—stð! -- Ha! hðn tointuu. (áðnett—myys.) MARIA. Mintðhden -- panette ikkunan kiinni?! -- Avatkaa -- avatkaa pian! -- (Hetken ððneti:) sieluni -- tahtoo halkaista verhoituksensa -- jðttðð vankeutensa -- ja paeta ijðiseen -- vapaasen luontoon! (Ikkunalle tuijottaen:) Oi, kuinka he viittavat -- sieltð taivaan -- kannelta -- kuolleiden rakastettujeni ystðvðlliset silmðt. -- Jaa -- jaa -- minð tulen -- minð tulen! -- -- (Hetken ððneti. Ikððnkuin kovasta unesta herððvðnð:) Ernst -- veljeni. -- ERNST. Tðssð olen, sisareni! MARIA (Hyvin heikkona:) Minð kuolen -- jaa -- minð tunnen sitð, minð kuolen! -- Kuule minua ja lupaa tðyttðð viimeinen pyynt—ni! -- Ihan ðitini haudan viereen haudata minua -- minð soisin kerran parhaan ðidin sivulla -- uuteen elðmððn herðtð. -- (Hetken ððneti:) Vielð yksi! -- Lupaa minulle -- ðitini hautaa -- niinkuin minunkin -- ruusuilla ja kukilla kaunistaa -- ei meitð unhottaa. -- Oi, se tekisi minua onnettomaksi -- jos nðkisin hajonneen haudan kalmistossa -- ja ajatus joutui aina mieleeni: -- Tððllð lepðð k—yhð -- jota ei kukaan ole rakastanut! -- Oi! -- Sydðmmeni -- Elð hyvin -- veljeni -- (hðn on kuollut.) ERNST. Kuollut! Kuollut! (peittðð kasvonsa molemmilla kðsillððn ja lausuu, langetessaan hðnen viereen polvilleen:) Oi Jumala taivaissa, koettelemuksesi on kova! (Jðð peitetyillð kasvoilla sisarensa jalkojen juuressa polvillaan, ja ei kuule mitððn seuraavasta, kunnes hðn itse puhuu.) JOHN (Hetken ððneti -- sitte Mahlowille:) Astu tðhðn, sinð julma ihminen, ja katso tekojesi uhri! -- Nðlkðð ja kurjuutta olet nðiden pðiden pððlle heittðnyt -- sillð olet ry—stðnyt tðltð rehelliseltð mieheltð ty—n. Olet syyttðnyt hðntð varkaaksi, ja missð hðn vaan ty—tð etsi, ajettiin hðn pois. -- Nðlkð ja kurjuus eivðt ole olleet sinusta kyllð -- vielð kuoleman piti sinun tuottaman hðnen majaansa. -- Katso tðhðn, siinð lepðð uhri, katsele hðnen kasvoihinsa -- se on enkelin kuva! -- Olet itse temmaissut hðntð ahnaalta pojaltasi. Mutta sinua kohtaa poikasi synti, sillð sinð olet laimiin-ly—nyt hðnestð tehdð ihmisen! MAHLOW (Koskettuna:) Kuka olet, ihminen?! JOHN (N—yrðsti:) Kerjðlðinen, armollinen herra! jonka nuttu on kulunut ja valennut, mutta joka kuitenni kantaa sydðmmen rinnassa -- (kiivastuen:) joka sykkii jalommin kuin sinun! (n—yrðsti:) Kerjðlðinen olen, armollinen herra! ERNST (Marian luona:) Kuollut! -- Mariani kuollut! (Hetken ððneti, noustessaan yl—s:) Sepð hyvðsti! Sinð paras sisarista! Koko elðmðsi oli vaan suruja, puutetta ja k—yhyyttð. -- Jumala oikeuden pitðvð on sinua siellð ylhððllð palkitseva siitð, mitð tððllð olet kðrsinyt! JOHN (Astuen esiin:) Rauha ja lepo hymyilevðt hðnen otsallaan. -- Itse musta kuolema oli sððlivðmpi kuin ihmiset! -- Hðn on surut ja puutteen hðnen poskiltaan pois suudellut! -- Lepðð rauhassa! (Suutelessaan hðnen otsaansa:) tyttðreni! ERNST (Syleilee sisartansa vielð kerran, suutelee hðnen kðttð ja otsaa, langetessaan polvilleen, nousee hetken ððneti oltuansa yl—s ja lausuu perittelevðisyydellð:) Nyt olen valmis seuraamaan! (Kaikit ovat aikeissaan mennð.) Esirippu lankee. NELJáS NáYTøS. (Huone herra von Mahlowin talossa, niinkuin ensimðisen nðyt—ksen 1:ssð kohtauksessa.) 1:n Kohtaus. Mahlow (tulee vasemmalta hyvin kauniissa aamu-nutussa. --) MAHLOW (Hðn on hðmmentyneenð ja kðvelee muutamat hetket edes takaisin, tarttuu sitte kelloon ja helisyttðð kiireesti. Vðhðn ajan kuluttua tulee perð-ovesta.) TUOMAS. Mitð kðskette, armollinen herra! MAHLOW. Poikani yl—s noussut jo? TUOMAS. Sitð en luule, sillð kello on tuskin 8 ja nuori herra tavallisesti ei nouse koskaan ennen kello 8 yl—s. MAHLOW. Herðtð hðnet. -- Hðnen pitðð paikalla tuleman minulle! TUOMAS (Perð-oven kautta pois.) MAHLOW (yksinððn.) Hðn makaa, hðn voi maata, ja minð olen koko y—n ollut valveella. Julmat kuvat ajoivat minua vuoteelta ja ajoivat minut huoneesta huoneesen. (Hetken ððneti:) Mutta miksi tðmð tuskitus? Eik— minulla Londoonissa ole vielð kaksi saamista, jotka peittðvðt kaikki velkani? Eik— luottamukseni vielð ole niin suuri, ettð minð nimellðni saan 20000 taaleria varatuksi? -- Miksi tðmð narrimainen kauhistuttaminen? -- Ja jos kaikki pettðisi, eik— Renard ole tðtð summaa luvannut jos vaan pakoitan tyttðreni suostumaan? -- Voisiko lapsi rauhallisena nðhdð isðnsð kukistusta, hðvi—ð, pelastamattaan, koska hðn voipi pelastaa? -- Ei, ei, hðn ajattelee kyllð jotakuta parempata! Tðhðn asti ei hðn ole tiennyt syitð, mintðhden minð sen tahdoin; jos hðn ne tuntee, kyllð hðnen hellð sydðmmensð puhuu puolestani. (Hetken ððneti:) Kuitenni ennen kaikkia olkoon hðnen vapaus -- sen hðvytt—mðn nuoren miehen vapaus hðnen suostumuksensa vallan-alaisena, ennenkuin hðn saa tietðð oikean syyn. -- (Hetken ððneti:) Mutta kuka oli tuo kyttyrðselkðinen, inhottava ihminen -- jonka sanoissa semmoinen voima oli -- jonka sana niinkuin pasuunin ððni soi korvissani -- jonka silmðt niinkuin kotkan uhkasivat lðvistðð minut?! -- Se oli joku hellð, sððlin-nostava, ja kuitenni taas niin paljon jaloa, majesteettisista hðnen raajan-rikkoisessa varressaan! -- áðnensð oli minusta niin tuttava -- ja kuitenni en muista kenenkððn ihmisen puheen milloin tehneen minussa semmoista vaikutusta! (Hetken ððneti:) "Kavahtakaa itseðnne, ett'ei pðivð tule, jolloin te kerjðlðisenð kerjðlðisen edessð seisotte!" -- Ei, ennenkuin maailma minua kerjððvðnð kynnyksillððn nðkee, ennen. -- -- 2:n Kohtaus. Mahlow. Kaarle. KAARLE. Hyvðð huomenta, rakas isð! MAHLOW. Hyvðð huomenta. -- Sinð olet kauvan maannut. KAARLE. Olin eilen kauvan valveella. MAHLOW. Mene paikalla Mariantorille herra Farren'ille, -- ja kysy, jos hðn tahtoo minulle lainata 20000 taaleria velka-kirjaa vastaan. -- Kiiruhda, ettð oikealla ajalla olet siellð, ja tule niin kohta kuin suinkin takaisin. KAARLE (perð-oven kautta pois.) 3:s Kohtaus. Mahlow. Tuomas. TUOMAS (Perð-ovesta tullessaan.) Siellð ulkona on mies, joka tahtoisi puhua teidðn kanssanne. MAHLOW. Kuka se on -- tunnetkos hðntð? TUOMAS. En -- mutta minð kyllð kerran elðmðssðni lienen nðhnyt nðmð kasvot. MAHLOW. Anna hðnen astua sisððn. TUOMAS (Lausuen perð-ovesta ulospðin:) Astukaa vaan sisððn (pois.) 4:s Kohtaus. Mahlow. John. MAHLOW (Juosten John'ia vastaan:) Mitð tahdotte? -- Kuinka te uskallatte tulla talooni? JOHN. Jðlkimðistð pyydðn anteeksi, ja edellisestð voidaakseen ilmoittaa, pari minuuttia. MAHLOW. Pitkðttð puhetta -- minulla on vðhðn aikaa. JOHN. Minð tulen teitð rukoilemaan. Laskekaa se nuori mies, joka teidðn kðskystð eilen illalla otettiin kiinni, taas vapaaksi. Pelðstys on kuolettanut hðnen sisarensa -- Te itse olitte lðsnð -- ja ei ketððn ole siellð, joka voisi saattaa ruumiin rauhaan. Te tiedðtte, armollinen herra, ilman teidðn kðskyðnne, teidðn kanteen takaisin ottamattanne, hðnen kyllð viikot, jaa kuukaudet tðytyy olla vapaudetta -- mitð hðnen kuolleesta sisarestaan tulee? MAHLOW. Se on minusta se sama. -- Joka ihminen on onnensa seppð! Hðn on varas, hðvyt—in nuorukainen, viettelijð, joka ei hðvennyt houkutelemaan isðnnðnsð tytðrtð huoneesensa. Sentðhden kohtaa hðntð oikea rangaistus. Lain koko ankaruus on hðneen kðytettðvð -- sen tahdon minð maailmalle, tehdðkseni hðntð vahingoittamattomaksi, sen olen kunnioitetulle nimelleni velvollinen. Ja nyt jðttðkðð minua! Jos olette semmoista toivoneet, niin oli teidðn tðnne tulonne turhaan. JOHN. Onko hðn varas?! -- ettek— niin sanoneet, armollinen herra? -- Minð voisin teille toteen nðyttðð, ett'ei hðn sitð ole! -- Tyttðrenne -- taikka oikeastaan Emilia Heeren, on hðnen tahdotta, jaa, hðnen kotona olematta, eilen ensimðisen kerran ollut hðnen huoneessaan, -- voisin teille senkin todistaa! -- Tahdotteko sitð, armollinen herra. MAHLOW. Sen voitte oikeudessa tehdð? JOHN. Silloin se voisi olla my—hððn, oikean varkaan rangaistamatta -- silloin voisi se olla my—hððn hðvytt—mðn petturin, viettelijðn, riivi—n mainitsematta laskea. -- Se on teille eduksi toivoa molemmat. -- Vielð kerran: Laskekaa Ernst Herbig vapaaksi! MAHLOW. En, en, ja vielð kerrankin en! Ja nyt jðttðkðð huoneeni! En ole tottunut kauvan puhumaan ihmisten kanssa teidðn lajianne. JOHN. Ihmisten kanssa minun lajiani? -- Olen rehellinen mies, herra! MAHLOW. Joka eilen uhkasi itse tðyttðð se, josta hðn tðnððn rukoilee, joka rohkeni minulle uhkauksen silmiini lausua: minun pitðisi kavahtaman itseni, ett'en minð itse yhtenð pðivðnð kerjðlðisenð kerjðlðisen edessð seiso. Luulettekos minun sitð unhottaneen? JOHN (Hetken ððneti, katsoessaan hðneen terðvðsti:) Katson teihin, ja etsin turhaan, sanaa ihminen kasvoissanne lukeakseni. -- Te suljette k—yhðn vankeuteen, ettekð edes salli, ettð hðn hautaan veisi kuolleen sisarensa. Viha, ilkeð kosto surmaa joka ihmellisyyden tunnon teidðn rinnassanne. (Hetken ððneti:) Murhan olet sielullesi tuottanut, tahdotkos vielð saada edes-vastaukseksesi ihmisen mielipuolisuutta? Eik— hðn hurjistuneena ole tðrisyttðvð ristikkoa, eik— hðn pððkallollaan telkimið vastaan ole juokseva, sðrkeðkseen ovea, joka eroittaa hðntð rakkaalta sisarelta?! Tiedðtk—s mitð se on, kadottaa ainoa sisar ijðn kukoistuksessa? Onko onni koskaan saattanut sinua veljen taikka sisaren paarille? -- Ei, ei!! toisin tykkisi sydðmmesi, sinð tuntisit ihmisellisyyttð -- vaikka sekin vaan olisi hengen-vedon kestðessð! -- (Hetken ððneti:) Katson sinuun kummastuneena -- kylmð ja kuolleet on kasvojesi muoto -- tappeluiden rauha on kasvoillasi -- sillð sydðmmesi ei lðhetð rakkautta eikð elðmðð niiden juovoihin! -- MAHLOW. Rajupðinen kerjðlðinen! Rohkenetko sinð minua talossani solvaista? Mikð minua pidðttðð sinua renkieni kautta viskauttamasta kadulle? JOHN. Niin, -- anna renkisi rððkðtð minua -- huuda heidðt tðnne, ettð he heittðsivðt k—yhðn kyttyrðselkðisen rappuisia my—ten alas! -- Jo kerran olen sinun tðhden jalan polkemisen saanut -- jo kerran tðytyi minun sinun tðhden jðttðð, kotoni ja isðnmaani. -- (Hetken ððneti:) Katsele minua ja etsi kasvoissani juovaa, joka muistuttaisi sinua siitð, jonka sinulle maan pððllð pitðisi pyhin oleman: isðstðsi!! -- Niin! -- jaa! isðsi ylenkatsottu, rððkðtty, jaloilla poljettu poika -- inhottava, punatukkainen, kyttyrðselkðinen Johan Berger seisoo edessðsi!!! MAHLOW (Hyysðhtðessððn:) Veljeni! JOHN. Ei! ei veljesi! -- Sama isð on kyllð meitð siinnyt -- mutta se ei valtuuta sinua minut niin kutsumaan! -- MAHLOW (Suuressa ahdistuksessa:) No -- ja mitð tahdot tððllð? Mikð pakoittaa sinut piilostasi valkeuteen? Tuletkos kerjðlðisenð hðvðistðksesi kunnioitettua nimeðni? Taikka tuletkos saamaan perint—si? Olen kutsuttanut sinua kaikissa maissa sanomalehtien kautta -- et ole ilmoittanut itseðsi -- oikeus on julistanut sinut kuolleeksi -- minulle omaisuutesi mððrðnnyt -- ei sinulla enððn ole mitððn minulta vaatimista! JOHN. Sen tiedðn -- ja minð olen luopunut kaikesta. -- Enkð tulekaan sinun kunnioitettua nimeðsi solvaisemaan; sillð k—yhyys ei hðvðise; mutta sydðntð kristillisettð rakkaudetta ylenkatsoo koko ihmiskunta! -- (Hetken ððneti:) Vielð kerran, tahdotkos sen minulle vieraan nuorukaisen, Ernst Herbig, laskea vankeudesta? MAHLOW. En! JOHN. No, antakoon Jumala, ettð kerrankin ihmisten sydðmmet sykkivðt sinulle hellðmmin, jos onnettomuus sinua kohtaa -- jos kerran seisot lapsen paarien vieressð! Oi, en maailman aarteiden edestð tahtoisi niin kuollutta, palannutta sydðntð kantaa rinnassani kuin sinð!!! -- Jððkðð hyvin, herra von Mahlow -- ja ðlkðð unhottako, ettð olette k—yhðn, kyttyrðselkðisen veljenne ajaneet ovelle! (Menee perðoven kautta ulos. Mahlow vasempaan pois.) Muutos. (Hyvin kalliilla huonekaluilla varustettu vastaan-ottohuone isðn Johnin luona. Vasemmalla ja oikealla kaksipuolisia ovia. Vasemmalla ja oikealla ikkunoita. Rikkaita, jos mahdollisesti kullattuja huonekaluja. Seinillð tauluja j.m.) 5:s Kohtaus. Farren. Ernst (vasemmalta.) ERNST. Niin, ja minð kysyn vielð kerran: onko se mahdollista? -- Isðlle John, miehelle huonossa nutussa -- joka k—yhðssð asunnossani tyytyi yksinkertaisimpaan ruokaan -- isðlle John kuuluu kaikki tðmð rikkaus? FARREN. Niin, hðnelle se kuuluu. Ja kaikki, mitð te nðette, on hðn itsellensð hankkinut ahkeruudellaan. Harris ja kumppani on asioidensa nimi, suurin Liverpoolissa. -- Hðnen nimensð sulkee joka k—yhð rukouksiinsa. ERNST. Oi Mariaa! sisar rukka! Mintðhden olet kuollut niin varhain?! -- Mutta mintðhden hðn peittðytyy huonoon nuttuun? -- Mintðhden hðn ei nðytð maailmalle kuka hðn on ja mitð hðnellð on? FARREN. Hðnellð on syitð, _tððllð_ juuri _niin_, eikð toisilla tavoin nðyttðytyð -- ja siitð hðn ajassa teille sanoo. Tðstð pðivðstð alkaen nuori ystðvð, hðn ei enðð juoksentele katuja my—ten, hðn ajaa ulos komeissa vaunuissaan, ei enðð huonossa nutussa, mutta kauniissa vaatteissa, niinkuin maailma mielellððn tahtoo. 6:s Kohtaus. Entiset. Palvelia. PALVELIA (Loistavassa palvelus-puvussa tulee perðovesta:) Erðs herra tahtoo puhutella talon herraa. FARREN. Antakaa hðntð silmðnrðpðyksen odottaa etu-huoneessa. (Palvelia menee:) Herra John on kðskenyt minua teille tðmðn huoneen (nðyttðen sormellaan ovea oikealla ja avatessaan:) tarjoomaan. -- Kaikki, mitð siellð l—ydðtte, on teidðn omaisuutenne. -- Olkaa niin hyvð ja astukaa sisððn! ERNST. Se on liian paljon onnea, taivaan herra! (Astuu huoneesen.) 7:s Kohtaus. Farren (kohta sen perðstð.) Kaarle (perðovesta.) FARREN (Helisyttðð. Palvelia astuu sisððn:) Minð pyydðn.-- Palvelia (avaa oven.) Kaarle (astuu sisððn.) KAARLE. Antakaa anteeksi, jos hðiritsen. FARREN. Asioissa ette koskaan hðiritse. Mitð te tahdotte? KAARLE. Isðni lðhettðð minut. Meiltð on tðssð hetkessð jððnyt pois kaksi arvoisaa saamista -- mutta meillð on taas suuria maksamisia tehtðvðnð ja olemme luottaneet nðihin saamisiin. Isðni luki tðnððn sanomissa, ettð te aivotte lainata ulos 60000 taaleria pienissð osissa ja kysðisin nyt teiltð, jos tahdotte meille lainata 20000 taaleria, luonnollisesti vekseleitð vastaan. FARREN. 20000 taaleria? -- Ja teidðn herran isðnne paljasta allekirjoitusta vastaan? KAARLE. No, eik— talomme nimi ole kyllð? FARREN. Te ymmðrrðtte minua vððrin. KAARLE. Ja tahdotte te olla niin hyvð minulle selittðmððn, kuinka minun pitðð teitð ymmðrtðmðn? Tðssð on kysymys, vastata yksinkertaiseen kysymykseen sanoilla: voin taikka en. FARREN. Te olette luonteva, herra von Mahlow -- taikka olenko ymmðrtðnyt vððrin -- ettek— ole vaatineet yksinkertaisesti 20000 taaleria? KAARLE. Ihan oikein! FARREN. Sallitteko minun, nuori herra, kysymððn: tiedðttek—, kuinka aljetaan tienata 20000 taaleria? Onko teillð aate, millð tavoin ja keinoin rehellinen, ahkera ihminen saa 20000 taaleria? -- ja jos sen tiedðtte, niin kysykðð itseltðnne, jos semmoinen summa paljasta nimeð vastaan pannaan vaaraan. -- Kuitenni, minulla ei ole tððllð vastaamista -- se oli vaan ajatuksia, jotka uskalsin lausua. Olen tððllð vaan palvelia -- ja lðhetðn pian teille isðnnðn -- jos hðn on tullut jo takaisin kðvelyksestððn. (Vasempaan pois.) 8:s Kohtaus. Kaarle (yksinððn.) KAARLE (Koskettuna:) Mitð se oli? -- Hðn on palvelia vaan? -- Mutta kuka on tðmðn talon isðntð, joka tuhlaavaisessa ylpeydessð -- ottaa kiitoksia?! Olen utelias oppimaan tuntea tðmð nurkkavieras-kasvu enkð laimimly— isðnnðlle palvelian luonteviin kysymyksiin vastata. 9:s Kohtaus. Kaarle. Ernst. John. JOHN (Tulee vasemmalta -- hyvin korea; musta nuttu, valkea vðsti, valkoinen kaulavaate, mustat silkkiset sukat, samoin housut. Kultaiset kellon vitjat, sormuksia, prilljanti-neula paidan-rinnassa, tðhti-nauha napin-reijðssð j.n.e.) (Ernst ja John tulevat samaan aikaan sisððn. Kaarle ei nðe Johnia eikð Ernstið. John jððpi seisomaan perðssð vasemmalla puolella ovea.) ERNST (Astuessaan sisððn:) Enk— vaan pety? Olenko valveella taikka pitððk— uni ajatukseni kahleissa? KAARLE (Nðhdessððn Ernstin:) Mitð se on?! ERNST (Kððntyen ja Kaarlen nðhden:) Ha! Tuo hðvyt—in riivi—! KAARLE (Pelðstyy ja tahtoo mennð.) ERNST. Seiso, kurja! -- Mikð minua pidðttðð, ett'en sinua surmaisi?! Siis kðvelet sinð rangaistamatta ympðrillð ja sinulla on kuitenkin murha sielullasi! -- Tiedðtk—s, mitð olet minulle tehnyt?! -- Sisareni olet sinð murhannut!!! Oi, minun pitðisi vetðmðn sinut hðnen kuolin-huoneesensa, ettð hðnen kasvonsa sinua joka y—n pelðstyttðisivðt unessasi! KAARLE (Vapisten:) Millð oikeudella? -- ERNST. Millð oikeudella, kysyt sinð, surkea vinti—?! Oikeudella?! Kuka on sinulle antanut oikeuden hðvittðð ihmisen onnea? -- Sinð olet antanut k—yhðn nðlkðð nðkevðnð n—yristyð, solvaiset hðnen rehellistð nimeðnsð, poljet hðnen sisarensa viattomuutta -- ja kuin hðn sitte nousee sinua vastaan, asettaa voiman voimaa vastaan, hampaan hammasta vastaan, kuin hðn niin kiihtyneenð tulee pedoksi, ja uhkaa repið sinut -- silloin kysyt sinð millð oikeudella?!! Sillð oikeudella, jonka luonto, jonka Jumala on pannut minulle rintaan! -- Kun sinua sððski vaivaa, niin tapat sð sen -- ja minð en ihmistð, joka minulta on elðmðni onnea hðvittðnyt, joka minulta on sisareni murhannut, minð en kuristaisi hðntð, tuota kurjaa?!! (hðnen aikoessaan sy—stð itsensð Kaarlen pððlle, astuu John esiin.) KAARLE (Johnille:) Varjelkaa minua, herrani, tðltð raivovalta! -- (Tuntien Johnin, syrjððn:) Mitð se on -- tuo kyttyrðselkðinen! -- ERNST (Kiiruhtaen Johnille:) Antakaa anteeksi ja kiitoksia, tuhannen kiitoksia! Millð olen kaiken tðmðn ansainnut, isðni, ja millð voin sitð palkita?! JOHN (Tahtomatta nðhdð Kaarlea:) Sillð ettð minua aina niin kutsut -- ja olet, niinkuin olet ollut: rehellinen, jumalinen ja ahkera! (Syleilee Ernstið. Hetken ððneti. Kaarleen kððntyen:) Mitð tahdotte, herrani?! (Katsellen hðntð tarkasti:) Oi! Luulen minulla olevan kunnian teidðt tuntea? Enk— niin? (Hetken ððneti:) -- No -- millð voin teidðt auttaa? KAARLE. Antakaa anteeksi, minð tulin isðni asioissa -- mutta siitð ei voi tulla semmoisen tapauksen perðstð enððn puheeksi, ja niin jðtðn jððhyvðiset. -- JOHN. Herra Farren on kertonut minulle vaatimuksestanne, minð tahdon sitð ajatella -- tahdon hankkia tietoja -- kenties my—skin, ajaessani ohitse -- jos saan siihen lupaa, tahdon katsoa kauppanne kirjat lðpi -- kysykðð 14 pðivðn perðstð uudestaan asiasta. KAARLE. Se on tðllð hetkellð. -- JOHN. Minun tðytyy valittaa, ett'en voi auttaa. KAARLE (aikoo mennð.) JOHN. Minulla on vðhðinen asia teidðnkin kanssa -- jððkðð! (Hetken ððneti:) Poikani, Ernst Herbig, on eilen illalla herra von Mahlowin kðskyllð. -- Olettehan sen herran poika? KAARLE (nyykðhyttðð pððtðnsð.) JOHN. Syytettynð varastaneen hðneltð 300 taaleria viety vankeuteen. Varkaus on 15 pðivðnð Syyskuuta, aamulla kello 9, tehty. Tiedðttek—s te, kuka varas on, kuka isðltðnne nðmðt rahat varasti? KAARLE (Koskettuna:) Herrani!! JOHN (Tarttuessaan Kaarlen kðteen:) Tiedðttek—, kuka on isðltðnne varastanut?! -- Minð tahdon sanoa se teille: te itse, hðnen poikansa! -- Te olette varas! KAARLE (Tahtoo puhua.) JOHN. Olkaa ððneti! -- Minð tahdon nðyttðð todeksi vðittðmiseni. (Hðn menee vasempaan oveen ja huutaa ulkoonpðin:) Herra Farren, silmðnrðpðykseksi vaan! FARREN (tulee vasemmalta.) JOHN (Jatkaen, nðyttðð sormella Farren'ia:) Tðmð herra on teille velka-setelið vastaan lainannut 500 taaleria. Te olette 15 pðivðnð Syyskuuta maksaneet pois velastanne 250 taaleria. -- Ne rahat olitte te varastaneet isðltðnne; Ne varastetuista 300 jððneet 50 taaleria olette kevytmielisten ystðvðnne kanssa tuhlanneet sampanjaan! Muistakaa, se oli samana aamuna, kuin minð, paeten katu poikien edestð, tulin erððsen viini-ravintolaan, jossa te olitte teidðn irstaiden ystðvðnne kanssa; se oli samana aamuna, kuin te minua, huonon nuttuni tðhden, nðytitte yhteisestð paikasta ovelle. -- -- Tðssð ovat todistukset! (Ottaa esiin tukun paperirahoja erððstð taskukirjasta.) KAARLE (hyysðhtðð.) JOHN. Minð olen tðmðn kunnon-miehen (nðyttðð sormella Ernstið,) tðmðn ahkeran ty—miehen ottanut pojakseni, hðn on poikani! Joka syyt—s hðnen kunniata vastaan koskee minuunkin -- ja minð kysyn teiltð nyt: tahdotteko tunnustaa isðllenne, ettð te olette varas? Tahdotteko kehoittaa hðntð antaamaan pojalleni julkinen kunnian-selitys, niin tahdon unhottaa mitð te ja isðnne olette tehneet hðnelle. -- (Hetken ððneti:) Ell'ette te sitð tahdo, niin jðtðn teidðt jonkun tunnin perðstð oikeudelle. -- (Hetken ððneti:) Valitsekaa pian, sillð minulla on vðhðn aikaa teille! -- KAARLE. Herrani! -- (Hetken ððneti, pððttðvðsti:) En! -- Minð en ole varas! JOHN. Niin tahdon minð sen teille ja maailmalle todeksi nðyttðð. -- Jðttðkðð taloni! -- Te olette ajaneet minua erððstð huoneesta, koska minulla oli huono nuttu -- mutta minð viskautan sinut talostani, koska kovan, muotin mukaisen nuttusi alla sykkii riivi—n sydðn! KAARLE (Sy—ksee vihaisesti katsoen Ernstiin ja Farreniin perð-oven kautta ulos.) JOHN (Ojentaen kðtensð Ernstille sanoen:) Jaa, poikani, sinð olet puhdistettava. -- Herra Farren, ovatko vaunut valmiit? FARREN. Ovat, herra! JOHN (Ernstille) Tule siis! Sinun pitðð toimittaman minulle pieni asia. (Kaikki kolme pois.) Muutos. (Huone sama kuin ensimðisen nðyt—ksen alussa.) 10:s Kohtaus. Mahlow (yksinððn.) MAHLOW (Tulee vasemmalta, on hðmmentyneenð ja liikuutettuna:) Maa polttaa jalkojeni alla! -- Minuutit tulevat tunniksi -- joka hengen-vedossa on ijðisyyden aika. -- Mintðhden hðn ei ole vielð tððllð? Hðn voisi kauvan sitte olla takaisin. (Hetken ððneti:) Oi varmuutta, varmuutta vaan tahdon -- en vaadikaan tahtooni suostumista. -- Yksi antaa minulle voimaa rupeamaan toiseen. 11:s Kohtaus. Mahlow. Kaarle. (Sittemmin.) Tuomas. MAHLOW (Menee hðntð vastaan:) No, minkð vastauksen tuot? KAARLE. Se oli turhaan, rakas isð! MAHLOW. Ja mintðhden? KAARLE. Neljðntoista pðivðn perðstð kenties -- hðn tahtoo tulla ja katsoa lðpi kauppamme kirjat -- saadakseen tietoja. MAHLOW. Hðn rohkenisi vaan tulla talooni! -- En tarvitse hðnen apua -- minulla on vielð lðhde, joka minua pelastaa. (Helisyttðð kiivaasti.) TUOMAS (perðovesta astuen.) Armollinen herra, minð tahtoisin pyytðð teiltð rahoja. Tunnissa on jo tullut rðkninkið rðkninkien pððlle -- en voi enðð maksaa vaadittuja. MAHLOW. Heidðn pitð malttaman -- etsi joku syy heitð pidðttððksesi -- taikka ajaaksesi heitð pois. -- Lðhetð tðnne tyttðreni. -- (Tuomas menee.) KAARLE. Onko teillð muuten joku kðsky vielð, isðni? MAHLOW. Mihin aivot mennð? KAARLE. Huoneeseni. -- Jððkðð hyvin, isðni! MAHLOW. Mintðhden niin juhlallinen -- niin vakaamielinen! KAARLE. Juhlallinen? -- En suinkaan, isðni. -- Minð tunnen itseni vðhðn sairaaksi -- tahdon pððstð levolle. -- Jððkðð hyvin (perðoven kautta pois.) 12:s Kohtaus. Mahlow (yksinððn.) MAHLOW. Eik— se ole, niinkuin jos onni olisi liittðytynyt minua vastaan? -- Mintðhden piti hðnen juuri tðnððn tuleman takaisin? Kuolleena ja unhotettuna, oli itse muisto hðnestð kuollut. -- Silloin ilmauntuu hðn yht'ðkkið kummituksena minulle, herðttðð makaavan, kuluneen ja manaa esiin muistoja unhotuksen povesta! -- Oliko minulla veli? -- Tiesik— maailma, ettð minulla veli oli ollut? -- minð itse olin unhottanut hðntð! -- Oi, se olisi ollut parempi, jos hðn olisi jððnyt kðtk—nsð nurkkaan, kuin ettð hðn ryysyisissð vaatteissa tulee ja sanoo: minð, kerjðlðinen, olen veljesi!!! -- Mitð minð hðnestð huolin? -- Mitð hðn minulta tahtoo? -- Onko se rakkaus, joka on pakoittanut hðntð tðnne? Ei! Ahneus, hðpeðllinen ahneus vaan! Mene, veljesi on rikas mies, hðn voi sinulle antaa -- ovat ihmiset hðnelle sanoneet -- ja hðn ilmauntuu niinkuin paha sðð onnettomuuteni pðivðnð. 13:s Kohtaus. Mahlow. Emilia (tulee perðovesta.) MAHLOW. Minð olen kutsuttanut sinua -- astu likemmðksi kysyðkseni vielð kerran sinulta: jos sinð tahdot antaa kðtesi kauppiaalle Renard? EMILIA. Teillð on vastaukseni, isðni! MAHLOW. Sinð tiedðt, tuo kurja, joka tunkeutui isðn ja lapsen vðliin, istuu hðvðistynð, varkaudesta syytettynð. EMILIA. Syytettynð, mutt'ei tuomittuna, isðni! MAHLOW. Hðn on vapaa, niin kohta kuin sinð tðytðt tahtoni. EMILIA. Hðn tulee vapaaksi, ja minua panette kahleisin! En, isðni, siitð hinnasta itse hðnkððn ei tahtoisi vapauttaan. MAHLOW. Enk— minð aina ole tahtonut onneasi? EMILIA. No, jos te _nytkin_ sen tahdotte, jos te tahdotte nðhdð minut onnellisena, niin luopukaa pyynn—stðnne -- sillð en milloinkaan, en koskaan voisi minð toisen vaimona olla onnellisena. (Lankee Mahlowin eteen polvilleen) álkðð minua enðð kiusatko, sillð olette panneet sydðmmeni kidutus-penkille. Tðssð kðskevðt kiitollisuus ja lapsellinen rakkaus antamaan perðð -- sieltð huutaa onni, elðmðni ainoa onni, sydðmmen kaikilla riemuilla, rakkauden kaikilla iloilla ja autuudella minulle: ole luja!! -- Oi ðlkðð kiusatko minua enððn, antakaa minulle se mies, jota minð niin syvðsti rakastan! MAHLOW. Ja millð salaisuudella on hðn niin lujasti sitonut sinua itsehensð kiinni? EMILIA. Rakkauden salaisuudella, isðni! -- Selittðmðt—n lehti on se luonnollisesti sille, joka ei koskaan ole tuntenut sitð -- mutta ilon ja onnen runoja, kultaisissa kirjaimissa, nðkee sen puhtaalla, valkoisella peilillð hðn, johon se serahvin-lentimillððn on koskenut! -- Vielð kerran, antakaa minut sille miehelle vaimoksi! -- Onnellisena olla on suloista, mutta onnelliseksi tehdð, isðni, on suurin onni maan pððllð! MAHLOW (Vðhðn vai'ettuaan:) Kuuntele minua! -- Ja jos itsekin tahtoisin luopua tðstð tahdosta, -- minð en sitð voi. -- Tiedð -- minð olen joutumaisillani hðvi——n -- 20000 taaleria voi minut pelastaa. Tðssð on naimissovinto kauppiaan Renard ja sinun vðlillð. Allekirjoituksesi antaa minulle sen keinon, jolla voin pelastaa itseni tðstð pulasta. EMILIA. Oi Jumalaani, mitð se on?! MAHLOW (Pannessaan naimissovinnon p—ydðlle.) Pððtð siis! Kynðn-py—rðhys sinulta pelastaa minut hðvi—stð, kadotuksesta -- jaa -- kuolemasta! Sillð tiedð, ennen jðtðn elðmðn. -- EMILIA. Pidðttðkðð itseðnne, isðni -- te olette kristitty! MAHLOW. Siitð ei sinulla ole minun kanssani keskustelemista. Vastaa -- aika lðhenee -- joka hetkessð voi ovi avautua ja minð olen hðvinnyt! EMILIA (Hetken ððneti -- menee hitaasti p—ydðn luokse:) No -- antakaa minulle kynð! -- (Katsellessaan sitð:) Sinð hoikka putki, sinun kðressð on surullinen onnen kohtalo -- muutamat merkit, mustat, kuin kuoleman lðhettilðs, piirretððn tðhðn lehteen -- ja kasvavat ylitse pððsemðtt—miksi muuriksi, minun ja onnen vðlille! (Vðhðn vai'ettuaan:) Minð allekirjoitan kahden sydðmmen kuoleman tuomion! (Aikoessaan kirjoittaa -- pidðttðð hðn yht'ðkkið itsensð:) Mutta kuinka, isðni! -- Jos minð nyt tuon miehen kanssa astun alttarille -- ja pappi minulta kysyy: rakastatko sinð tðtð miestð? -- Enk— valhettele jos sanon: rakastan? Eik— se olisi rikos sakramenttia vastaan, ihmiskunnan pyhintð laitosta vastaan? -- En! En! (Astuessaan kiireesti p—ydðltð:) Vaatikaa minulta mitð tahdotte, elðmðni onnikin, -- minð annan mielellðni sen teille -- mutt' ðlkðð tðtð, isðni! ðlkðð tðtð vaan! -- MAHLOW. Musertakaa pððni, te onnen kððrmeet! -- Hðvittðkðð, murtakaa minut -- sillð kaikki on minun jðttðnyt! 14:s Kohtaus. Entiset. Ernst. Tuomas (perðovesta.) TUOMAS. Astukaa sisððn vaan, tððllð on herra von Mahlow. EMILIA (Ernstið vastaan:) Ernst! -- Oi, nyt saan taas voimaa! MAHLOW (Syrjððn:) _Hðn_? Ja _vapaa_. (ððnessð:) Mitð te tahdotte talossani? ERNST. Antakaa anteeksi, jos hðiritsen. Minð tulen nðyttðmððn erðstð vaihe-setelið. MAHLOW. Te?! -- Vaiheseteli -- ja keltð? ERNST. Yli 18000 taaleria -- Harris ja kumppanilta. MAHLOW (Syrjððn:) Hðn?! (ððnessð:) Ja kuka teidðt lðhettðð? ERNST. Isðni. EMILIA (Syrjððn:) Isðnsð?! ERNST. Hðn odottaa vaunuissaan teidðn ovenne edessð, tahdotteko te puhutella hðntð itseð? MAHLOW. Ja kuka on teidðn isðnne? ERNST. Nimen: Harris ja kumppani Liverpoolissa omistaja. MAHLOW (Hðmmentyneenð:) Jos hðn tahtoo olla niin hyvð, jos vaivata itsensð tðhðn. -- ERNST. Oi, kyllð varmaan. -- MAHLOW. Tuomas, pyydð herraa tulemaan. (Tuomas menee perðoven kautta pois. Mahlow tulee eteen ja lausuu itsekseen vapisevalla ððnellð:) "Kavahtakaa itseðnne, ett'ette itse kerran kerjðlðisenð seiso kerjðlðisen edessð!" 15:s Kohtaus. Entiset. John. MAHLOW. Veljeni! | | Yht'aikaa. EMILIA. Isð John! | JOHN. Niin, veljesi, -- niin, isð John! -- Ja mitð pitðð minun? MAHLOW (Joka tuskin voi olla seisoallaan, runneltuna:) Se ei ole minulle tðllð hetkellð mahdollista -- vaiheseteli maksaa. JOHN. Ei se kuulu minulle, mutta pojalleni, Ernst Herbig. -- Toisella puolella on siirtðminen. ERNST (Kummastuneena:) Minulle? JOHN. Niin, sinulle, poikani. Minð olen myynyt kaavasi Englannissa 20000 taalerista -- tðmð vaiheseteli kuuluu sinulle! Se on vðhðinen palkinto ty—stðsi -- ja herra von Mahlow ei tule sinulta minuuttiakaan pidðttðmððn sitð rahan-summaa. ERNST (Repien vaihesetelin palaisiksi:) Minð hðvitðn mitðtt—mðksi joka velan meidðn keskemme. -- Minulla on vaan yksi ehto -- vaan yksi rukous teille, herra von Mahlow! MAHLOW (Syrjððn:) Se on liian paljon! ERNST. Antakaa tyttðrenne kðsi minulle! EMILIA. Isð, velka, jonka tðhden aivotte uhrata minut, on maksettu! JOHN. Sinulla ei muuta keinoa enððn ole, sillð tiedð: Sðnder Brysselissð on hðvi—llð -- saamisesi hðneltð ovat kadotetut. Nuo molemmat Londoonin kauppa-talot, joilta sinulla oli suuria summia saamista -- nekin ovat hðvi——n joutuneet ja vetðvðt sinut kanssansa kadotukseen. MAHLOW. Oi Jumalaani! (Vðhðn vai'ettuaan:) Ja mitð minulle jððpi?! JOHN. Poikasi -- ja kerjðlðis-sauva! -- (Vðhðn vai'ettuaan:) Veli, katso minuun -- katso ympðrillesi! Silmðsi sattuvat kolmeen ihmiseen -- joilta olet kieltðnyt sydðmmesi! -- Olet minua, kun huonossa nutussa, kerjðlðisenð -- mutta rikkaalla sydðmmellð, sydðmmellð tðynnð rakkautta, tulin sinun luokses -- olet minua, kerjðlðisenð, ajanut ovelle! -- Minð olin unhottanut, mitð sinun tðhtesi olin kðrsinyt -- minð tulin ja tahdon sinun kanssas ja'ata, jos sydðmmellðsi olisi ollut vaikka sðken veljellistð rakkautta. Olin pettynyt! -- Sinð olet halveksinut isðsi rehellistð nimeð. -- Sinð kannat ðitisi kylmðn veren, hðnen kylmðn sydðmmen rinnassasi -- joka minua, heikkoa lasta, on voinut rððkðtð -- niin piti sinun my—skin kantaman hðnen nimensð. -- No hyvð, sukulaisuuden, joka meitð toiseemme sitoi, olet musertanut ja kieltðnyt, ja kylmðkiskoisena ja kyynelittð seison minð onnesi tomuksi palanneitten paikkojen edessð!! -- Sinulla ei ole kellekððn nuhdetta tekemistð: "sillð joka ihminen on onnensa seppð!" -- Kuitenni ne, joita olet rððkðnnyt, ylenkatsonut ja solvaissut, tarjoovat sinulle itse nyt vielð kðtensð sovinnoksi. (Nðyttðð sormellaan Ernstið:) Katso tðhðn, tðssð seisoo jalo mies, jolta olet sokeassa vihassasi ry—stðnyt hðnen rehellisen nimensð -- jonka sinð sokeassa ylpeydessðsi tahdoit pettðð elðmðnsð onnesta -- jolta olet rakkaan sisaren murhannut! Jalomielisenð repii hðn velka-kirjan palaisiksi, jonka olet ulos antanut, jalomielisenð uhraa hðn sen, joka tekee hðntð silmissðsi sinun yhden-kaltaiseksesi, pelastaakseen sinut! -- Sinð olet naurannut hðnelle ja viskauttanut hðntð ovelle, kuin hðn, ty—mies, uskalsi ojentaa likaisen kðtensð tyttðrellesi. -- Ty— on hðntð tehnyt sinun laiseksesi, ja tiedð, veljeni: se se on, joka, niinkuin pyhðin kirkkaus, ympðr—itsee suuren maan, joka kannattaa maailman! -- Valta-istuimen kunnian-taivaan alla, sen portailla, olet hðntð l—ytðvð, niinkuin ty—miehen majassa -- (kulissien takaa kuuluu laukaus.) MAHLOW (Niinkuin herðten unesta:) Mitð se oli? Se oli laukaus! Pian, pian, etsikðð taloni lðpi! TUOMAS (Tulee perðovesta:) Armollinen herra, laukaus tuli nuoren herran huoneesta! MAHLOW (Hyysðhtðð ja lankee tuoliin:) Oi Jumalaani! -- Poikani kuollut!!! (Vðhðn vai'ettuaan tuijottaen ympðrilleen:) Ei kyyneltð silmissðnne -- ihmisellinen sððlivðisyys on kuollut! (Noustessaan yl—s -- vðhðn vai'ettuaan:) Minulla ei ole enððn mitððn tððllð tekemistð. Kerjðlðis-sauva kðdessð, lðhden minð vieraasen maahan tehdðkseni ty—tð! (Hetken ððneti:) Asukoot ahkeruus ja ty— tðstð alkaen nðissð huoneissa! (Menee Emilian luokse, ja panee hðnen kðtensð Ernstin:) Rakastakaatte toisianne ja tehkðð ty—tð, silloin ei onni teitð milloinkaan jðtð! (Kððntyy lðhteðkseen.) JOHN. Niin poikani, tee ty—tð! Sillð ty— on maan suurin voima! Loppu. End of the Project Gutenberg EBook of Kyttyrð-selkðinen tahi Ty—n voima, by Karl Gustaf Wivolin *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KYTTYRá-SELKáINEN TAHI TYøN VOIMA *** ***** This file should be named 37061-8.txt or 37061-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/7/0/6/37061/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.