Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen äärimmäisellä rajalla - eli Natty Bumpon elämänvaiheet

The Project Gutenberg EBook of Kuvauksia mets‰el‰m‰st‰ sivistyksen ‰‰rimm‰isell‰ rajalla, by James Fenimore Cooper This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Kuvauksia mets‰el‰m‰st‰ sivistyksen ‰‰rimm‰isell‰ rajalla eli Natty Bumpon el‰m‰nvaiheet Author: James Fenimore Cooper Translator: K. E. S. Release Date: September 4, 2006 [EBook #19176] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAUKSIA METSƒELƒMƒSTƒ *** Produced by Tapio Riikonen KUVAUKSIA METSƒELƒMƒSTƒ SIVISTYKSEN ƒƒRIMMƒISILLƒ RAJOILLA Eli Natty Bumpon el‰m‰nvaiheet Kirj. JAMES FENIMORE COOPER Ruotsin kielest‰ suomentanut K. E. S. G. W. Edlund, Helsinki, 1879. SISƒLT÷: Ensimm‰inen Luku. Hirventappajan muotokuva. -- Ensimm‰inen sotaj‰lki. -- Taistelu j‰rven rannalla. Toinen Luku. Chingachgook ja Hirventappaja. -- Wah-ta-Wah'in vapauttaminen. Kolmas Luku. Hirventappaja joutuu vankeuteen. Nelj‰s Luku. Hirventappaja pakenee. -- H‰nt‰ ajetaan takaa. -- H‰n otetaan j‰lleen kiinni. Viides Luku. Hirventappajaa kidutetaan. -- Pelastuminen. Kuudes Luku. Opas. -- Uusia tapauksia. -- Kosken laskeminen. Seitsem‰s Luku. Vihollisten j‰lki‰. -- Piilopaikka. Kahdeksas Luku. Opas vaarassa. -- Vihollinen peijattu. Yhdeks‰s Luku. Kohtaus koskessa. -- Chingachgook vihollisten joukossa -- Pelastus. Kymmenes Luku. Tuhannen saarta. -- Puulinnoitus. -- Varoitus. Yhdestoista Luku. Hyˆkk‰ys. -- Puulinnan piiritys. -- Indianialaista kavaluutta. Kahdestoista Luku. Oppaan tulo. -- Hyˆkk‰ys puuvarustusta vastaan. -- Vihollisten torjuminen. Kolmastoista Luku. Yst‰vi‰ tulee. -- Vihollisten t‰ytyy tehd‰ pakko-sovinto. Nelj‰stoista Luku. Uudisasukkaat. -- Riidanalainen mets‰vuohi. -- Ampumakilpailu joulukalkkunasta. Viidestoista Luku. Kyyhkysjahti. -- Kohtaus j‰rvell‰. -- Pelastus pantterin kynsist‰. Kuudestoista Luku. Mets‰npalo. -- Chingachgookin kuolema. -- Pelastus kauhistavasta tilasta. -- Nahkasukan el‰m‰nvaiheet. ENSIMMƒINEN LUKU. Hirventappajan muotokuva. -- Ensimm‰inen sotaj‰lki. -- Taistelu j‰rven rannalla. Tuskinpa lˆytynee muita kertomuksia, jotka todella ansaitsisivat niin suurta huomiota kuin Cooperin romanit ja etenkin ne, joissa tuo kuuluisa kirjailija antaa lukijalle kuvauksen sen miehen vaiherikkaasta el‰m‰st‰ ja ihmeellisist‰ kohtaloista, joka on tunnettu nimill‰ Hirventappaja, Haukansilm‰, Opas ja Nahkasukka. H‰nen jalo, rikas el‰m‰nviisautensa, h‰nen suora rehellinen luonteensa, h‰nen karskiluontoisuutensa vaarassa, h‰nen ‰lykk‰isyytens‰ tappelusuunnitelmia teht‰iss‰, h‰nen urhoollisuutensa taistelussa, sanalla sanoen kaikki n‰m‰t h‰nen etev‰t omaisuutensa ihmisen‰, mets‰st‰j‰n‰ ja sotilaana, jotka kaikissa oloissa tuottivat h‰nelle kunnioitusta, ihmettelemist‰ ja menestyst‰, tekiv‰t h‰nest‰ yhden etevimpi‰ ja enimm‰n suosituita uroja kaikista niist‰ mets‰miehist‰, jotka europalaisten etujoukkona samoilivat Pohjois-Amerikan avaroissa metsiss‰. Hirventappaja eli Natty Bumpo -- t‰m‰, n‰et, oli h‰nen oikea nimens‰ -- ei kumminkaan juuri halunnut tulla valkeaihoisten maanmiestens‰ pariin; h‰n eleli mieluimmin noissa ‰‰rettˆmiss‰, jylhiss‰ metsiss‰, noilla laajoilla ruohokkoaavoilla taikka noiden vieh‰tt‰vien yksin‰isten j‰rvien rannoilla, joita ei yhdenk‰‰n valkean miehen silm‰ viel‰ ollut n‰hnyt. Siell‰ menestyi h‰n parhaiten indianilaisten yst‰viens‰ Delavarien tahi Mohikanien seurassa, ja h‰nen paras kumppalinsa mets‰stys- ja seikkailu-retkill‰ oli er‰s mohikanilainen p‰‰llikkˆ, nimelt‰ Chingachgook, joka merkitsee Suuri K‰‰rme -- mielistelev‰ lis‰nimi, osoittava h‰nen sukkeluutta ja viekkauttansa. Chingachgookin sukunimi oli Unkas, jota h‰n kuitenkin kantoi ainoastaan siksi, kunnes h‰nt‰ ruvettiin kunnioittamaan semmoisella nimell‰, joka osoitti jotakuta h‰ness‰ olevaa erityist‰, etev‰mp‰‰ omaisuutta. Samasta syyst‰ oli myˆskin Natty Bumpo saanut monet eri nimens‰ -- nimen Hirventappaja, osoittamaan h‰nen erinomaista taitavuuttaan mets‰st‰j‰n‰, Haukansilm‰, h‰nen tarkkaa n‰kˆ‰ns‰, Opas, sit‰ erinomaista kyky‰ mill‰ h‰n osasi tiens‰ metsiss‰. Kun kertomuksemme alkaa, oli Hirventappaja nuori, kolmenkolmatta vuoden ik‰inen mies. H‰n oli noin kuuden jalan pituinen, mokkasiinit (indianilaiset jalkineet) siihen luettuina, mutta h‰nen vartensa oli verrattain hoikka ja soleva, ja j‰ntereet ilmoittivat tavatonta notkeutta, vaikka kohta ei tavatonta voimaa. H‰nen kasvoissansa olisi tuskin ollut muuta miellytt‰v‰‰ kuin nuoruuden verevyys, jos niiss‰ ei olisi ollut jotain semmoista, mik‰ harvoin oli vet‰m‰tt‰ puoleensa sit‰, joka maltti niit‰ tarkastaa ja antoi niiden her‰tt‰m‰n luottamuksentunteen vaikuttaa. H‰nen kasvoinsa juonteissa kuvautui nimitt‰in vilpitˆn suoruus, yhdistettyn‰ lujan p‰‰tteli‰isyyden ja l‰mpim‰n tunnollisuuden kanssa. H‰nen pukunsa oli suurimmaksi osaksi valmistettu mets‰vuohen nahasta ja osoitti selv‰sti, ett‰ sen omistaja kuului niiden henkilˆiden joukkoon, jotka elelev‰t aikansa sivistyneen yhteiskunnan ja ‰‰rettˆmien metsien rajamailla. Joku taipumus kauniisen ja ihantavaan huomattiin h‰ness‰ kumminkin, etenkin aseiden ja muiden varustus-kapineiden suhteen. H‰nen pyssyns‰ oli erinomaista laatua, mets‰styspuukon p‰‰ oli sirosti kuviin leikelty, ruutisarvi koristettu sopivilla, luonnikkaasti leikatuilla vertauskuvilla ja luotikukkaro kaunistettu vampumilla. [Niin kutsutaan muuanta nauhaan tahi el‰imen suoneen pujotetuista moniv‰risist‰ n‰kinkengist‰ tehty‰ koristusta, jota kannetaan joko helminauhana kaulassa tahi vyˆn‰ vyˆt‰reell‰.] T‰mmˆinen oli se mies, joka on sankarina t‰ss‰ kertomuksessa, ja jonka kanssa nyt saatamme lukijan tekem‰‰n tuttavuutta Otsegoj‰rven rannoilla noin keskipaikoilla viime vuosisataa. Sota oli hiljakkoin syttynyt ranskan Canadan ja englantilaisten uudisasukasten v‰lill‰. Maakappaletta Otsegoj‰rven ymp‰rill‰ oli pidetty Canadalaisten ja Delavarelais-indianien yhteisen‰ mets‰stysmaana ja Hirventappaja oli mennyt j‰rven tienoille tapaamaan nuorta indianilaista yst‰v‰‰ns‰ Chingachgookia. Keskelle j‰rve‰ oli er‰s uudisasukas, Tom Hutter, rakentanut itselleen asunnon paaluille, jotka oli lyˆty pystyyn muutamaan pitk‰‰n, kaitaiseen, noin 8-10 jalan syvyydell‰ olevaan hiekkaluotoon. T‰ss‰ rakennuksessa, jota pilkalla kutsuttiin Bisamrotan-linnaksi, ja joka oli rakennettu turvapaikaksi indianeja vastaan, asui vanha Hutter kahden tytt‰rens‰, Judithin ja Hetyn kanssa. T‰m‰n linnan asukasten puolustukseksi taisteli Hirventappaja ensimm‰isen taistelunsa el‰m‰st‰ ja kuolemasta muutaman indianin kanssa. Er‰s vihollinen indianilais-heimo, tunnettu nimell‰ Mingot, oli n‰hty linnasen likitienoilla, ja sent‰hden oli Hutter Hirventappajan avulla kiirehtinyt korjaamaan turvapaikkaan muutamia ruuhia, joita h‰n tahtoi varjella indianien k‰siin joutumasta. Kun ruuhet, toinen toisensa per‰st‰ oli vedetty esiin piilopaikoistansa ja lyk‰tty veteen, miss‰ ne vapaasti saivat kulkea vuolteen mukana, oli Hirventappaja, v‰syneen‰ t‰st‰ tyˆst‰, joka oli kest‰nyt myˆh‰‰n yˆhˆn, astunut ruuheensa ja, sidottuaan toiset sen per‰‰n, soutanut j‰rven sel‰lle, jossa h‰n, nauttiaksensa muutaman tunnin lepoa, oli pannut maata ruuhensa pohjalle. H‰nen her‰tess‰‰n oli jo selv‰ p‰iv‰, ja h‰n n‰ki vuolteen vieneen ruuhet etemm‰ksi kuin olisi voinut luullakaan. Yksi niist‰ l‰heni l‰henemist‰‰n rantaa, jossa se v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti tarttuisi kiinni ja kenties joutuisi indianien k‰siin, jos ei pikainen apu ehtisi v‰liin. Hirventappaja k‰sitti kyll‰ sen vaaran, jolle h‰n rantaa l‰hestym‰ll‰ antautui alttiiksi, mutta souti kuitenkin ensiksi tarkastettuaan pyssyns‰ v‰nkkiruutia hiljaa ja varovasti ruuhta kohden, kaartaen hieman, jott'ei joutuisi vihollisen hyˆkk‰ykselle alttiiksi, ainakaan useammalta kuin yhdelt‰ haaralta. Tuuliajolla oleva ruuhi tarttui pian kiinni vedenaliseen kallioon, kolmen tai nelj‰n kyyn‰r‰n p‰‰ss‰ rannasta. Vaan ainoastaan hetkeksi, sill‰ pian irtaantui se siit‰ ja ajeli maalle. Vaikka nuorukainen t‰m‰n kyll‰ huomasi, ei h‰n kumminkaan ollenkaan kiiruhtanut soutoaan. Suurinta varovaisuutta oli noudattaminen, sill‰ jos joku vihollinen oli v‰ijyksiss‰ rannalla, oli eritt‰in vaarallinen suojatta joutua sen l‰heisyyteen; jos taas ei ollut ket‰‰n v‰ijym‰ss‰, oli h‰t‰ileminen turhaa. Jota enemm‰n Hirventappaja l‰heni rantaa, sit‰ harvempaan h‰n souti ja sit‰ enemm‰n h‰n j‰nnitti n‰kˆ‰‰n ja kuuloaan huomataksensa josko joku vaara piileili l‰heisyydess‰. Yht‰ v‰h‰n vallaton kuin pelk‰‰v‰, osoitti h‰n jonkunlaista filosofillista varovaisuutta ja viisautta, jota voipi pit‰‰ tavattomana sille, joka, kuten nyt h‰n, vasta alkaa mets‰st‰j‰-el‰m‰ns‰. P‰‰sty‰‰n noin sadan kyyn‰r‰n p‰‰h‰n rannasta, kohotti h‰n ruumistansa, vet‰si muutamia aironvet‰mi‰, kyllin voimakkaita viem‰‰n ruuhen rantaan asti ja tarttui sitten pyssyyns‰. Juuri kun h‰n oli sit‰ nostamaisillaan, kuului kova paukaus ja luoti vingahti niin likelt‰ h‰nen korvaansa, ett‰ h‰n s‰ps‰ht‰en heilahti taaksep‰in, horjahti samassa ja kaatui pitk‰lleen ruuheen. Ilohuuto kuului, indiani syˆksi pensaikosta aukealle j‰rvenrannalle ja juoksi suoraan venett‰ hohti. T‰t‰ hetke‰ oli nuorukainen odottanut. H‰n nousi seisaalleen ja oikasi pyssyns‰ suojatta olevaa vihollistansa kohti, vaan ei kuitenkaan tahtonut ampua kuoliaaksi tuota aseetonta indiania, joka k‰ytti t‰t‰ tilaisuutta syˆst‰kseen takaisin metsikkˆˆn, samassa kuin Hirventappajan ruuhen keula survasi maata vasten. Vaikka toinen ruuhi oli ainoastaan muutaman kyyn‰r‰n p‰‰ss‰ t‰st‰ paikasta ja indiani varmaankaan ei viel‰ ollut enn‰tt‰nyt saada pyssy‰ns‰ uudelleen latinkiin, ei Hirventappajalla kuitenkaan ollut aikaa ottaa ruuhta haltuunsa. Nyt oli henke‰ varjeleminen ja sent‰hden syˆksi h‰nkin metsikkˆˆn suojaa etsim‰‰n. Niemen k‰rjess‰ oli pieni aukea paikka, joka osittain oli ruoholla, osittain hiekalla peitetty; sen korkeinta osaa sit‰ vastoin reunusti pensaat ja pieni mets‰. Kulettuaan t‰m‰n soukan, k‰‰piˆkasvia kasvavan palstan l‰pi, saapui vaeltaja suuren mets‰n korkeain, jylhien lakien alle, jonka pitk‰t j‰ttil‰ispuut olivat niin oksattomat korkealle maasta, ett‰ n‰yttiv‰t mahtavilta pylv‰ilt‰, joita oli asetettu sinne t‰nne kannattamaan tuota valtavaa lehv‰kaarrosta. Hirventappaja arvasi vastustajansa olevan uudestaan pyssy‰ns‰ lataamassa, jos ei ollut kokonaan paennut. Edellinen arvelu n‰kyi olevan oikea, sill‰ tuskin oli h‰n enn‰tt‰nyt etsi‰ suojaa er‰‰n puun takana, ennenkuin n‰ki indianin k‰den painavan luotia pyssynpiippuun. Huokea olisi nyt ollut juosta esiin ja p‰‰tt‰‰ asia ‰kkin‰isell‰ hyˆkk‰yksell‰ varallaanolematonta vihollista vastaan, mutta Hirventappajan oli mahdoton ryhty‰ t‰llaiseen tekoon; h‰n oli liian hurskasmielinen tahtoakseen k‰ytt‰‰ t‰t‰ etua varustamatonta vihollisiaan vastaan. "Ei, ei", jupisi h‰n, "olkoon t‰m‰ punanahkain sodank‰yntitapaa, kristittyin lahjoihin se ei kuulu. Pankoon konna ensin latinkiin, sitten p‰‰t‰mme asian miesten tavalla. Venett‰ h‰n ei saa eik‰ tule saamaan. Ei, ei, mielell‰ni suon h‰nelle latinkiinpano-aikaa; Jumala on kyll‰ puolustava oikeutta". Indiani oli t‰ll‰ aikaa ollut niin toimessaan, ett'ei edes tiennyt vihollisensa olevan mets‰ss‰k‰‰n. Heti kun oli saanut pyssyns‰ kuntoon, astui h‰n niin varamattomasti esiin, ett‰ joutui ihan alttiiksi Hirventappajan varmalle pyssylle. Samassa astui myˆskin t‰m‰ piilopaikastaan esiin. "T‰nnep‰in, punanahka", huusi h‰n, Jos haluatte tavata minua, olen kyll‰ sotaan tottumaton, vaan en kumminkaan sellainen pˆllˆp‰‰, ett‰ j‰isin aukealle rannalle ja antaisin ampua itseni kuin tarha-pˆllˆ p‰iv‰nvalossa. Muuten riippuu kokonaan teist‰, onko sota tai rauha ratkaiseva v‰limme; min‰ puolestani en pid‰ min‰‰n kehuttavana asiana, ett‰ ihmiset ampuvat toisiansa kuoliaaksi, miss‰ vaan tapaavat". Mets‰l‰inen, jota t‰m‰ odottamaton puhutteleminen suuresti h‰mm‰stytti ja joka sen verran taisi englannin kielt‰, ett‰ jokseenkin ymm‰rsi mit‰ puhuttiin, oli liian hyvin opetettu osoittaakseen mit‰‰n pelkoa. Miehen katseella, joka ei tahdo tunnustaa ket‰‰n itse‰ns‰ paremmaksi, laski h‰n, tyynesti malttaen mielt‰ns‰, pyssynper‰n maahan ja tervehti ylpe‰ll‰ kohteliaisuuden osoitteella. "Kaksi ruuhta," sanoi h‰n sill‰ syv‰ll‰ kurkku-‰‰nell‰, joka on omituinen indianeille, ja kohotti kahta sormea v‰ltt‰‰kseen kaikkea v‰‰rin ymm‰rt‰mist‰; "yksi teille, yksi minulle". "Ei, ei, Mingo, se ei kelpaa. Ei kumpikaan ole teid‰n, ettek‰ saa kumpaakaan niinkauvan kuin min‰ voin sit‰ est‰‰. Sota tosin on olemassa teid‰n ja minun kansani v‰lill‰, vaan en kuitenkaan voi k‰sitt‰‰ ett‰ yksityisten henkilˆin tarvitsisi yhteen sattuissa tappaa toisiansa. Menk‰‰ matkoihinne ja antakaa minun tehd‰ samoin; maailma on kyllin lavea meille kummallekin. Kun tapaamme toisemme taistelussa, niin ratkaiskoon Jumala kohtalomme". "Hyv‰", huudahti indiani, "minun veljeni l‰hetyssaarnaaja -- mahtava puhuja -- kaikki manitou'sta". [N‰in nimitt‰v‰t indianit palvelemaansa korkeinta olentoa.] "Ei, ei niin, sotilas. Olen vaan mets‰st‰j‰ yh‰ edelleen, vaikka kyll‰ voipi tapahtua, ett‰ tulen vaihtamaan laukauksia teid‰n kansanne kanssa; kuitenkin toivoisin t‰m‰n tapahtuvan julkisessa taistelussa, eik‰ riidassa kehnon ruuhen omistamisesta". "Hyv‰, veljeni olemas hyvin nuori, mutta hyvin ‰lyk‰s. V‰h‰p‰tˆinen sotilas -- mahtava puhuja -- joskus p‰‰llikkˆ neuvotteluissa; veljell‰ni on kaksi p‰‰nahkaa -- harmaat hiukset tummien alla -- vanha ‰ly -- nuori kieli". Indiani l‰heni luottamuksella, ojensi hymyillen k‰tens‰, ja tarttuen Hirventappajan k‰teen puisti h‰n sit‰ innokkaasti. Molemmat n‰yttiv‰t hartaasti vakuuttavan toisilleen yst‰vyyden osoitustensa ja rauhallisten aikomustensa vilpittˆmyytt‰. "Jokaisella olemas omansa", sanoi mets‰l‰inen, "minun ruuhi minun, teid‰n ruuhi teid‰n; mene katsomas per‰‰n; jos se olemas teid‰n, pit‰m‰s se, jos se olemas minun, min‰ pit‰‰ sen". "Se on oikein ja kohtuullisesti, vaikka erehdytte, jos luulette ruuhen olevan teid‰n. Mutta mink‰ n‰kee, sen uskoo; k‰yk‰‰mme rantaan omin silmin katsomaan, sill‰ ette suinkaan ehdottomasti luota minuun". He kulkivat yhdess‰ rantaan, ja indiani k‰veli huolettomasti edell‰, osoittaakseen ehdotonta luottamusta seuralaistaan kohtaan. Tultuaan niemen p‰‰ss‰ olevalle aukealle paikalle, osoitti mets‰l‰inen Hirventappajan ruuhta ja sanoi ‰‰nenkorolla: "Ei minun -- keltanaaman ruuhi. Tuo tuolla punasen miehen ruuhi -- ei tahtomas muiden -- tahtomas omansa". "Nyt olette, punanahka, kokonaan v‰‰r‰ss‰. T‰m‰ ruuhi j‰tettiin Hutterin haltuun, ja se on kielt‰m‰tt‰ h‰nen siksi, kunnes omistaja vaatii sen takaisin. Voitte jo koko sen rakennuksesta ja laadustakin huomata, ett'ei punanahka ole sit‰ tehnyt". "Hyv‰ -- veljeni ei vanha -- hyvin ‰lyk‰s. Indiani ei ole tehnyt sit‰ -- olemas valkean miehen tyˆt‰". "Minua ilahuttaa, ett‰ n‰in ajattelette, sill‰ jos olisitte pysynyt entisess‰ mielipiteess‰nne, niin olisi meist‰ tullut vihamiehet. Mielell‰ni tahdon vapauttaa meid‰t t‰st‰ riidanaineesta". Samassa survasi h‰n kepe‰‰ ruuhta niin voimakkaasti jalallaan, ett‰ se kiiti viisikymment‰ kyyn‰r‰‰ rannasta ja joutui virtaan, joka sen pian oli viev‰ niemen sivu ja est‰v‰ maalle joutumasta. Mets‰l‰inen h‰mm‰styi t‰st‰ aavistamattomasta menettelyst‰, ja se pikainen, julma silm‰ys, jonka h‰n viskasi Hirventappajan ruuheen p‰in, ilmoitti h‰nen sisimm‰t ajatuksensa. Mutta pian sai h‰n takaisin entisen yst‰v‰llisen katsantonsa ja tyytyv‰inen hymy pani h‰nen huulensa ryppyyn. "Hyv‰", lis‰si h‰n kovemmalla painolla kuin ennen; "nuori p‰‰, vanha j‰rki. Tiet‰‰ mitenk‰ riita on ratkaistava. Hyv‰sti, veli; te menem‰s veden p‰‰ll‰ olevaan huoneesen -- indiani leiriin. Sanomas p‰‰llikˆille ei lˆyt‰m‰s ruuhta". Hirventappaja kuuli ilolla t‰m‰n ehdoituksen, ja puistettuaan indianin ojennettua k‰tt‰, meni h‰n ruuhen luo, samalla kuin indiani poistui mets‰‰n p‰in, pit‰en pyssy‰‰n kainalossa ja heitt‰m‰tt‰ ainoatakaan levotonta tai ep‰ilev‰‰ katsetta taaksensa. Alussa ei Hirventappaja voinut vapautua jonkunlaisesta ep‰luulosta mets‰l‰ist‰ kohtaan; mutta kun h‰n huomasi t‰m‰n aivan huoletonna ja v‰li‰ pit‰m‰tt‰ poistuvan, rupesi h‰n valmistamaan poisl‰htˆ‰ ja lykk‰‰m‰‰n ruuhta vesille. T‰ss‰ toimessa oli h‰n ollut minuutin tai pari, kun h‰nen nopea ja tarkka silm‰ns‰, sattumalta vilaisten maalle p‰in, huomasi ett‰ h‰nt‰ uhkasi mit‰ suurin vaara. Indianin mustat, julmat silm‰t kiiluivat h‰nt‰ kohden er‰‰n pienen aukon l‰pi kuin v‰ijyv‰n tiikerin silm‰t, ja pyssyn suu t‰ht‰si h‰neen p‰in. Hirventappaja ei kauan arvellut, ja h‰nen pitk‰ harjoituksensa pyssyn pitelemisess‰ oli h‰nelle nyt apuna. Ollen tottunut ampumaan mets‰vuohia juoksusta ja usein t‰ytyen arvaamalla arvata el‰imen ruumiin oikeata asemaa, k‰ytti h‰n myˆskin t‰ll‰ er‰ll‰ samaa keinoa. Silm‰nr‰p‰yksess‰ j‰nnitti h‰n hanan ja ampui melkeen t‰ht‰‰m‰tt‰ siihen suuntaan, miss‰ otaksui mets‰l‰isen ruumiin olevan. Niin sukkelat olivat h‰nen liikkeens‰, ett‰ molemmat pyssyt laukesivat aivan samalla hetkell‰ ja vuoristakin kuului yksi ainoa kaiku. Hirventappaja laski pyssynper‰n maahan ja seisoi tyynesti odottaen p‰‰ pystˆss‰, samalla kuin mets‰l‰inen p‰‰sti tuon tunnetun ulvonnan, joka on tullut maineesen sen pelon t‰hden, mink‰ se her‰tt‰‰, juoksi metsikˆst‰ ja heilutti tomahavkia (sotakirvest‰) p‰‰ns‰ p‰‰ll‰. Hirventappaja ei liikahtanut paikalta, mutta h‰nen k‰tens‰ hapuilivat, vanhan mets‰st‰j‰tavan mukaan, ruutisarvea ja pyssynrassia. P‰‰sty‰‰n noin nelj‰nkymmenen askeleen p‰‰h‰n h‰nest‰ viskasi indiani ter‰v‰n aseensa, mutta niin ep‰vakaisella k‰dell‰, ett‰ hirventappaja kaappasi, sen sivutse suhistessa, varresta kiinni. Samalla hoipertui mets‰l‰inen ja kaatui pitk‰lleen maahan. "Tiesinh‰n sen -- tiesinh‰n sen", huudahti Hirventappaja, joka jo tyˆnsi uutta luotia pyssyyns‰. "Tiesinh‰n jo silloin, kuin n‰in h‰nen silm‰ns‰, ett‰ n‰in tulisi k‰ym‰‰n. Kun henki on vaarassa, niin t‰ht‰‰ pian ja ampuu nopeasti. Olin sadannesosan sekuntia h‰nt‰ ripe‰mpi liikkeiss‰ni, muuten olisi minun k‰ynyt huonosti. Tuon pedon luoti raapasi minua kylkeen, mutta, sanottakoon mit‰ hyv‰ns‰, punanahka ei ammu niin hyv‰sti kuin valkea mies. Heill‰ ei n‰y olevan lahjoja siin‰ kohden". Kun Hirventappaja oli pannut pyssyns‰ latinkiin ja heitt‰nyt tomahavkin ruuheen, meni h‰n uhrinsa luokse ja seisoi pyssyns‰ nojassa surullisesti katsellen h‰nt‰. T‰m‰ oli ensimm‰inen vihollinen, jonka h‰n oli taistelussa kaatanut, ja omantunnon-nuhteita sekoittui voittaja-ylpeyteen. Indiani eli viel‰, vaikka luoti oli mennyt suoraan ruumiin l‰pi. H‰n makasi liikkumatonna sel‰ll‰‰n, vaan silm‰t, jotka osoittivat t‰ytt‰ tuntoa, tarkastivat voittajan kaikkia liikkeit‰. H‰n n‰ytti selv‰sti odottavan sit‰ kuolettavaa iskua, joka tavallisesti isket‰‰n ennen p‰‰nahan riist‰mist‰. [Indianeilla on tapana ter‰v‰ll‰ veitsell‰ viilt‰‰ ymp‰ri vihollisen p‰‰n ja riist‰‰ pois p‰‰nahka, jota he pit‰v‰t kunniallisimpana voittosaaliina. T‰t‰ kutsutaan p‰‰nahan riist‰miseksi.] Hirventappaja aavisti mit‰ h‰n ajatteli ja tunsi surullista lohdutusta, kun sai poistaa saamattoman vihollisensa pelkoa t‰m‰n suhteen. "Ei, ei, punanahka", sanoi h‰n, "teid‰n ei en‰‰ tarvitse pel‰t‰ mit‰‰n minun puoleltani. Olen kristitty sukuper‰lt‰ni ja minun lahjoihini ei kuulu p‰‰nahan riist‰minen. Tahdon ottaa haltuuni pyssynne; sitten tulen takaisin ja autan teit‰ mink‰ voin. T‰nne en voi pys‰hty‰ kauaksi, sill‰ kolme pyssyn laukausta voipi houkutella t‰nne joitakuita teik‰l‰isi‰ riiviˆit‰". Hirventappaja teki niinkuin oli sanonut, k‰vi noutamassa mets‰l‰isen pyssyn, pani sen omansa kera ruuheen ja palasi sitten haavoitetun vihollisensa luokse. "Kaikki vihollisuus teid‰n, punanahka, ja minun v‰lill‰ on nyt loppunut", sanoi h‰n; "voitte olla t‰ydellisesti rauhoitettu p‰‰nahan riist‰misen ja muun pahoin pitelemisen suhteen. Minun lahjani ovat valkean miehen, kuten jo olen sanonut, ja toivon ett‰ k‰ytˆkseni myˆskin tulee olemaan niiden mukainen". "Vett‰", sammalsi onneton mets‰l‰inen, "antamas indianiraukalle vett‰"! "Vett‰ saatte, vaikka tahtoisitte juoda koko j‰rvellisen. Min‰ kannan teid‰t tuonne alas, niin voitte tyydytt‰‰ tarpeenne. Taitaa olla kaikkein haavoitettuin laita sellainen, niin on minulle sanottu -- vesi on heid‰n paras virvoitusaineensa ja suurin nautintonsa." Hirventappaja otti indianin syliins‰ ja kantoi h‰net j‰rvenrannalle. Annettuaan h‰nen juoda, istahti h‰n kivelle, pani indianin p‰‰n polvelleen ja koki vointinsa mukaan lohduttaa ja rauhoittaa h‰nt‰. "V‰‰rin tekisin, sotilas, jos sanoisin, ett'ei teid‰n p‰iv‰nne nyt ole p‰‰ttyneet", alkoi h‰n, "ja sent‰hden en tahdo sit‰ teilt‰ salata. Olette jo el‰nyt sivu keski-ij‰n ja katsoen siihen el‰m‰nlaatuun, jota viet‰tte, olette el‰nyt kylliksi kauan. Sek‰ puna- ett‰ keltaihoiset kuvailevat, ett'eiv‰t tule ikuisesti nukkumaan, vaan toivovat saavansa jatkaa el‰m‰‰ toisessa maailmassa. Jos olette ollut hurskasmielinen indiani, niin tulette lˆyt‰m‰‰n autuaalliset mets‰stysmaanne, ja vaikka minulla on omat mielipiteeni t‰st‰ asiasta, niin olette luullakseni kylliksi vanha ja kokenut, ett'ette tarvitse tarkempia selityksi‰ n‰ist‰ seikoista n‰in nuorelta miehelt‰ kuin min‰ olen." "Hyv‰", sammalsi indiani, jonka ‰‰nell‰ viel‰ nytkin, kun elon viimmeiset kipin‰t olivat sammumaisillaan, oli tuo syv‰ sointu. "Nuori p‰‰, vanha ‰ly -- nuori syd‰n myˆskin. Vanha syd‰n sitke‰ -- ei kyynelˆitse. Kuulemas indiania kun h‰n kuolee ja ei tarvitsemas valehdella. Mik‰ olemas nimenne?" "Hirventappaja on nykyinen nimeni, vaikka Delavarit ovat sanoneet, ett‰ kun palaan t‰lt‰ sotaretkelt‰, niin saan miehev‰mm‰n nimityksen, jos n‰et, tulen sellaisen ansaitsemaan." "T‰m‰ nimi hyv‰ poikaselle -- huono nimi sotilaalle. Kohta saatte paremman, ei mit‰‰n pelkoa tuolla", virkkoi indiani, ja ponnistaen kaikki voimansa lˆi h‰n Hirventappajata rintaan, "silm‰ -- tarkka, sormi -- salaman nopea, t‰ht‰minen -- kuolema, mahtava sotilas pian. Hirventappaja -- Haukansilm‰, Haukansilm‰ -- puistamas k‰tt‰." Hirventappaja -- tai Haukansilm‰, joksi h‰nt‰ nyt ensi kerran kutsuttiin -- tarttui mets‰l‰isen k‰teen, ja samassa veti indiani viimmeisen henk‰yksens‰, silm‰t kummastuksella kiintynein‰ t‰m‰n muukalaisen kasvoihin, joka oli osoittanut niin suurta sukkeluutta, taitoa ja uskallusta n‰in koittelevan ja h‰nelle oudon kohtauksen sattuissa. "H‰nen henkens‰ on mennyt", sanoi Hirventappaja surullisella, tukahutetulla ‰‰nell‰. "No niin, n‰in k‰ypi meille kaikille ennen tai myˆhemmin, ja onnellisin se, oli sitten ihon v‰ri mik‰ hyv‰‰n, joka on parhaiten valmis ottamaan sit‰ vastaan." Hirventappaja asetti kuolleen mets‰l‰isen ruumiin istuilleea selk‰ kive‰ vasten, katsoen tarkasti ett'ei se kaatuisi tai saisi sellaista asemaa, jota mets‰l‰isen arka, vaikkapa eksynyt kuvailus voi katsoa sopimattomaksi. Kun t‰m‰ oli tehty, seisoi nuorukainen ja katseli kaatuneen vihollisensa ankaroita kasvoja jonkunlaisella surullisella hajamielisyydell‰. T‰m‰ haihtui yht'‰kki‰, kun h‰n n‰ki toisen indianin muutaman sadan kyyn‰r‰n p‰‰ss‰ j‰rven rannalla. T‰m‰n, joka selv‰‰n myˆskin oli vakooja, olivat pyssyn laukaukset houkutelleet t‰nne, ja h‰n kiiruhti metsikˆst‰ esiin niin v‰h‰ll‰ varovaisuudella, ett‰ Hirventappaja huomasi h‰net ennenkuin itse tuli huomatuksi. Samassa kuin t‰m‰ tapahtui, johon ei ollut kuin silm‰nr‰p‰ys, p‰‰sti h‰n kovan ulvonnan, johon tusina ‰‰ni‰ vuoren eri osista vastasi. Nyt ei en‰‰ ollut aikaa viipy‰, ja seuraavassa tuokiossa kulkikin ruuhi kaukana rannasta, pitk‰in ja voimakasten aironvet‰m‰in eteenp‰in kiid‰tt‰m‰n‰. Koska Hirventappajalla ei en‰‰n ollut mit‰‰n syyt‰ viipy‰ niemen l‰heisyydess‰, valmistautui h‰n kokoomaan ruuhia, vied‰kseen ne linnan tykˆ. L‰hin oli pian pantu h‰nen veneens‰ per‰ss‰ kulkemaan, kun sit‰ vastoin toinen oli kulkenut loitommalle poisp‰in. H‰nt‰ kummastutti, ett‰ t‰m‰ vene oli l‰hemp‰n‰ rantaa kuin se olisi ollut, jos ainoastaan tuo heikko tuuli olisi sit‰ kulettanut eteenp‰in. H‰n rupesi sent‰hden luulemaan, ett‰ joku n‰kym‰tˆn virta kuletti sit‰, ja joudutti soutoansa saadakseen ruuhen kiinni, ennenkuin se tuli mets‰n vaaralliseen l‰heisyyteen. H‰nen tultuaan ruuhta likemm‰s, n‰ytti se kulkevan huomattavasti eteenp‰in, ja t‰m‰ liike n‰kyi viev‰n sit‰ maalle p‰in, koska se oli sivuttain tuulta vasten. Salaisuus selveni, sittenkuin pari vahvaa aironvet‰m‰‰ oli vienyt h‰net viel‰ l‰hemm‰ksi. Jotain liikkui edes takaisin vedess‰ sill‰ puolen ruuhta, joka oli poisp‰in h‰nest‰, ja Hirventappaja huomasi pian sen olevan paljaan ihmisk‰sivarren. Indiani makasi ruuhen pohjalla ja kuletti sit‰, k‰ytt‰en k‰sivarttansa airona, hiljaa mutta vakaasti rantaa kohti. Hirventappaja oivalsi heti, ett‰ mets‰l‰inen, sill'aikaa kuin h‰nell‰ itsell‰‰n oli ollut tekemist‰ vihollisen kanssa niemell‰, oli uinut ruuhen luokse, ottanut sen haltuunsa ja koetti nyt vied‰ sit‰ talteen. Varmana siit‰, ett'ei ruuhessa olevalla indianilla ollut asetta, ei Hirventappaja ep‰illyt l‰hesty‰ ruuhta, jossa mets‰l‰inen oli, eik‰ huolinut ottaa pyssy‰ns‰k‰‰n k‰sille. Heti kuin mets‰l‰inen veden loiskeesta huomasi toisen ruuhen olevan l‰hell‰, hypp‰si h‰n pystˆˆn, huudahtamisella ilmoittaen suuren h‰mm‰styksens‰. "Jos nyt olette kylliksi huvitellut siin‰ ruuhessa, punanahka, niin tehnette viisaimmin, jos suoriatte veteen takaisin," sanoi Hirventappaja, est‰en ruuhtaan sattumasta yhteen sen ruuhen kanssa, jossa mets‰l‰inen oli. "T‰llaisissa tapauksissa olen kylliksi myˆntyv‰inen, enk‰ tahdo vuodattaa vertanne, kun vaan paikalla l‰hdette tiehenne." Mets‰l‰inen ei ymm‰rt‰nyt englannin kielt‰, vaan ei h‰n kumminkaan voinut erehty‰ puheen tarkoituksen suhteen. Kenties myˆskin valkean miehen saatavissa olevan pyssyn havaitseminen joudutti h‰nen p‰‰tˆst‰ns‰. H‰n vet‰ysi kokoon kuin hypp‰‰m‰isill‰‰n oleva tiikeri, p‰‰sti ulvonnan, ja tuossa tuokiossa oli h‰nen tumma ruumiinsa kadonnut aaltojen alle. Kun h‰n j‰lleen nousi veden pinnalle hengitt‰m‰‰n, oli h‰n jo monen kyyn‰r‰n p‰‰ss‰ ruuhesta, ja se h‰t‰inen silm‰ys, jonka h‰n vilkaisi taaksensa, ilmoitti kuinka paljon h‰n pelk‰si kuoloa tuottavaa tervehdyst‰ vihollisen pyssyst‰. Mutta Hirventappaja ei ryhtynyt mihink‰‰n vihollisuuksiin; h‰n kiinnitti ruuhen toisten per‰‰n ja rupesi soutamaan j‰rven sel‰lle p‰in niin kiiruusti, ett‰ h‰n, kun indiani nousi maalle, puistaen itse‰‰n kuin kastunut koira, ja riensi pyssy‰ns‰ ottamaan, jo oli kaukana pyssynkantaman ulkopuolella. Vanhan tavan mukaan rupesi nuorukaisemme puhelemaan itsekseen viimeisist‰ tapahtumista, samassa jatkaen soutoansa m‰‰r‰tty‰ matkansa m‰‰r‰ kohti. "Hyv‰, hyv‰", sanoi h‰n, "v‰‰rin olisin tehnyt, jos syytt‰ olisin surmannut ihmisen. El‰m‰ on rakasta kaikille, eik‰ sit‰ pid‰ s‰‰lim‰tt‰ riist‰‰ sen, jolla on valkean lahjat. Mets‰l‰inen oli Mingo, se on tosi, enk‰ ep‰ile ollenkaan, ett‰ h‰n on ja koko elinaikansa tulee olemaan kirottu matelija ja maankulkija, mutta t‰m‰ ei ole mik‰‰n syy, jonkat‰hden unhottaisin lahjani ja v‰rini. Ei, ei, antaa h‰nen menn‰; jos kerran viel‰ tapaamme toisemme pyssy k‰dess‰, niin silloin saamme n‰hd‰ kummallako on rohkeampi syd‰n ja tarkempi silm‰. -- Haukansilm‰! T‰m‰ ei ole mik‰‰n huono nimi sotilaalle ja kuuluu paljoa miehuullisemmalta ja urhokkaammalta kuin Hirventappaja. Aluksi t‰m‰ ei ole huono nimi ja on rehellisesti ansaittu. Jos Chingachgook olisi t‰m‰n tehnyt, menisi h‰n kotia ja kehuisi urotˆill‰‰n, ja p‰‰llikˆt kutsuisivat h‰nt‰ paikalla Haukansilm‰ksi; mutta valkean miehen ei sovi kehua, vaikka on vaikea ymm‰rt‰‰, kuinka t‰m‰ tapaus voi tulla tunnetuksi, jos en kerro sit‰ alusta loppuun saakka. Hyv‰, Jumalassa on juoksun m‰‰r‰, niin t‰ss‰ kuin kaikissa muissakin tapauksissa; siihen luotan palkkani suhteen." N‰in ilmoitettuaan heikon puolensa, jatkoi nuorukainen soutamista linnasta kohden, niin pikaisesti kuin per‰‰n otetut ruuhet sallivat. TOINEN LUKU. Chingachgook ja Hirventappaja. -- Wah-ta-Wah'in vapauttaminen. Wah-ta-Wah tai Hist-oh-Hist, niinkuin t‰m‰ nimi kuuluu englannin kielell‰ [Suomen kielell‰: ƒ‰neti-oi-ƒ‰neti], oli er‰s nuori delavarelais-tyttˆ, jonka Chingachgook oli kihlannut. H‰net olivat Irokesit tai Mingot, niinkuin Hirventappaja heit‰ nimitti, v‰h‰‰ ennen vanginneet, ja sen mukaan kuin Hetty Hutter, Bisamrotta-linnasen omistajan tyt‰r tiesi kertoa, oleskeli h‰n vartioineen j‰rven rannan l‰heisyydess‰. Hetty oli, n‰et, myˆskin ollut indianien vankina, mutta ollen heikkop‰inen, oli h‰n p‰‰stetty vapaaksi ja palannut kotiinsa. Hist (n‰in kutsumme lyhyyden vuoksi indianitarta) oli h‰nt‰ myˆten laittanut sanan sulholleen, ilmoittaen koettavansa tavata h‰nt‰ er‰‰ss‰ osoitetussa paikassa seuraavana yˆn‰, silloin kuin er‰s suuri, kirkas t‰hti ensi kerran n‰kyi kunnasten takaa. Chingachgookin ja Hirventappajan t‰rkeimp‰n‰ tarkoitusper‰n‰ oli nyt tavata Histi‰ ja jos mahdollista vapauttaa h‰net vankeudesta. He ryhtyiv‰t t‰ytt‰m‰‰n t‰t‰ vaarallista ja vaikeata teht‰v‰‰ sellaisella j‰ykkyydell‰ ja tyyneydell‰, kuin se olisi ollut heid‰n kahdeskymmenes, eik‰ ensimm‰inen sotaretkens‰. Indiani asettui ruuhen kokan puolelle, ik‰‰nkuin l‰hemm‰ksi sit‰ kaunista vankia, jonka aikoivat vapauttaa, ja Hirventappaja istui per‰‰ pit‰m‰‰n. Hirventappaja ei ohjannut ruuhta suoraan sit‰ nient‰ kohti, jonka yl‰puolelle Hist oli m‰‰r‰nnyt yhdynt‰paikan, vaan k‰‰nsi sen kokan viisto-suuntaan j‰rven keskustaan p‰in, jonka kautta se paikka, miss‰ vihollinen oli, joutui suoraan heid‰n eteens‰ ja he sit‰ paitse p‰‰siv‰t soutamasta ymp‰riins‰ rantaa pitkin. Vaikka ei oltu tiedusteltu Chingachgookin mielt‰ t‰m‰n suunnan suhteen, joka n‰ytti viev‰n h‰net p‰invastaiselle taholle kuin tarkoitus oli, niin k‰sitti h‰n kuitenkin paikalla t‰m‰n kulkusuunnan v‰ltt‰m‰ttˆm‰ksi ja jatkoi tyynesti soutamistansa. Muutamissa minuutissa kulki ruuhi tarpeellisen matkan p‰‰h‰n, jolloin molemmat nuorukaiset ik‰‰nkuin luonnonvetoisesta sopimuksesta lopettivat soutamisen, ja ruuhi pys‰htyi melkein paikalla. Pimeys pikemmin lis‰‰ntyi kuin v‰heni, vaan kumminkin voi viel‰ siit‰ paikasta, jossa seikkailijamme olivat, eroittaa vuorten haahmo-piirteet. Turhaan katseli kuitenkin Chingachgook it‰‰np‰in n‰hd‰kseen edes vilaukselta tuota merkiksi m‰‰r‰tty‰ t‰hte‰, sill‰ vaikka pilvet olivat hieman hajonneet taivaan-ranteella, olivat ne kumminkin kylliksi paksut k‰tkem‰‰n kaikki niiden takana olevat esineet. Seikkailijat pitiv‰t nyt hiljaisen keskustelun ajankulusta, ja Hirventappaja v‰itti, ett‰ muutamia minuutia viel‰ kuluisi ennenkuin t‰hti kohoisi taivaanranteelle, vaan Chingachgook malttamattomuudessaan selitti yˆn jo pitk‰lle kuluneen ja vakuutti kihlattunsa varmaankin jo odottavan h‰nt‰ rannalla. H‰n menettelikin oman mielipiteens‰ mukaan, ja suurimmalla taidolla ja varovaisuudella ohjattiin siis ruuhi m‰‰r‰tty‰ yhdynt‰paikkaa kohti. Airoja nostettiin ja laskettiin veteen ihan ‰‰nettˆm‰sti, ja kun oli p‰‰sty noin sadan kyyn‰r‰n p‰‰h‰n rannasta, veti Chingachgook aironsa ruuheen ja tarttui pyssyyns‰. Tultuansa l‰hemm‰s rantaa, huomasivat miehet laskeneensa liian paljon pohjoista kohti, ja kun sent‰hden oli muutettu suuntaa, n‰ytti ruuhi paljaan vainun voimalla liikkuvan eteenp‰in; niin varovaiset olivat kaikki sen liikkeet. Kun sen pohja viimeinkin raappi rannan hiekkaa, astui Chingachgook maalle ja tutki varovaisesti rantaa ruuhen kummaltakin puolelta. Histi‰ tiedusteleminen oli kumminkin turhaa, ja takaisin palattuaan piti h‰n hiljaisen keskustelun Hirventappajan kanssa, joka myˆskin oli noussut maalle. Indiani v‰itti heid‰n erehtyneen yhdynt‰paikan suhteen, jota vastoin h‰nen yst‰v‰ns‰ selitti, ett‰ olivat tainneet erehty‰ ajan suhteen. Heid‰n t‰st‰ viel‰ keskustellessa, hajosivat pilvet hieman ja tuo odotettu t‰hti kimelti esiin er‰‰n m‰nnyn oksien v‰list‰. T‰m‰ oli kaikin puolin hyv‰ enne, ja nuorukaiset seisoivat pyssyjens‰ nojassa tarkasti kuunnellen l‰henevien askelten rapinaa. Usein kuului ‰‰ni‰, joihin sekaantui tukahutettuja lasten huutoja ja indianilais-naisten alhaista, mutta soinnukasta naurua. Koska mets‰l‰iset ovat eritt‰in varovaisia ja harvoin tarinoivat kovalla ‰‰nell‰, ymm‰rsiv‰t seikkailijamme nyt kuuluvista ‰‰nist‰, ett‰ leiri oli l‰heisyydess‰. Mutta vaikka he valkean loisteesta, joka valaisi korkeampia puunoksia, voivat huomata tulen olevan viritetyn mets‰‰n, oli kumminkin heid‰n olopaikastaan mahdoton p‰‰tt‰‰ kuinka likell‰ se oli. Nelj‰nneksen tuntia kest‰neen levottoman, mielt‰ j‰nnitt‰v‰n odotuksen per‰st‰ ehdoitti Hirventappaja, ett‰ soutaisivat niemen ymp‰ri ja, jos mahdollista, koettaisivat silm‰t‰ leiriin, n‰hd‰kseen mink‰t‰hden Hist ei tullutkaan. Indiani kielt‰ytyi kumminkin vakaasti l‰htem‰st‰ paikaltaan, syyst‰ osoittaen kuinka julmasti tyttˆ pettyisi, jos heid‰n poissa ollessaan saapuisi yhdynt‰paikalle. Hirventappaja hyv‰ksyi yst‰v‰ns‰ mainitseman syyn, tarjoutui yksin‰ns‰ soutamaan niemen ymp‰ri ja lykk‰si ruuhen veteen; mutta Chingachgook k‰tkihe rannalle oleviin pensaisiin odottamaan jotakuta myˆt‰ist‰ tapausta, joka voisi edist‰‰ h‰nen tuumiansa. Suurimmalla varovaisuudella ryhtyi Hirventappaja panemaan vaarallista hankettansa toimeen, ja ‰‰netˆnn‰ kiiti ruuhi tyvent‰ vedenpintaa myˆten, niin nopeasti ja kepe‰sti kuin vesilintu. Hetken aikaa soudettuaan havaitsi h‰n niin ‰kki‰ tulen, ett‰ rupesi pelk‰‰m‰‰n varomattomasti uskaltaneensa sen valaisemaan piiriin. Mutta yksi ainoa silm‰ys kun oli vakuuttanut h‰nt‰ siit‰, ett'eiv‰t indianit, niinkauan kuin pysyiv‰t valaistun paikan keskess‰, voineet huomata h‰nt‰, pys‰ytti h‰n ruuhen ja alkoi tehd‰ havaintoja t‰lt‰ edulliselta asemapaikaltaan. Suuri nuotio, joka oli tehty sek‰ leirin valaisemista ett‰ tuon kohtalaisen ruu'an valmistamista varten, leimusi kirkkaasti t‰ll‰ hetkell‰, sill‰ kuivia puita oli juuri siihen viskattu. Se valaisi mets‰n lehv‰kaarrosta, ja leirin koko ala sai niin valoisaksi kuin siin‰ olisi palanut sadottain vahakynttilˆit‰. Useimmat tyˆt olivat p‰‰ttyneet, n‰lk‰isimm‰tkin lapset olivat saaneet tarpeensa niist‰ ylt‰kyll‰isist‰ ravintoaineista, joita mets‰st‰j‰t ja kalastajat olivat hankkineet -- sanalla sanoen, kaikki n‰yttiv‰t olevan tuossa velttouden ja yleisen puutumisen tilassa, joka seuraa hyv‰‰ ateriaa ja hyvin lopetettua p‰iv‰tyˆt‰. Useita sotilaita oli poissa, mutta taaimpana per‰ll‰ puoleksi makasi maassa tai istui sel‰t puita vasten kahdeksan tai kymmenen mets‰l‰ist‰, laiskeliaan levon uskollisina esikuvina. Jokaisella oli aseet likell‰ saatavina, joko nojattuina samaa puuta vasten kuin omistaja itsekin, taikka huolettomasti pantuina varalle omistajan ruumiin p‰‰lle. Mutta kaikkein enimm‰n her‰ttiv‰t Hirventappajan huomiota vaimot ja lapset, jotka yhteen ryhm‰‰n asettuneina, pysyiv‰t toisiansa l‰hell‰. Edelliset nauroivat ja juttelivat tavallisella hiljaisella, herttaisella tavallaan, vaikka se, joka tunsi indianien tavat, helposti voi huomata ett'ei kaikki asiat olleet aivan sill‰ kannalla, kuin niiden olisi pit‰nyt olla. Useimmat nuoret naiset n‰yttiv‰t iloisilta ja suruttomilta, vaan muuan vanha akka istui erill‰‰n itsekseen, ja h‰nen valppaasta, tyytym‰ttˆm‰st‰ katseestaan huomasi mets‰st‰j‰, ett‰ ‰mm‰ oli saanut p‰‰llikˆilt‰ jonkun v‰hemm‰n hauskan teht‰v‰n. Innolla ja levottomasti, vaikka turhaan, tirkisteli Hirventappaja Histi‰ n‰hd‰kseen; h‰nt‰ ei n‰kynyt miss‰‰n. V‰liin s‰ps‰hti h‰n, kun oli kuulevinaan Histin nauravan, mutta nuo suloiset, sointuvat s‰velet, jotka ovat niin tavalliset intianilaisnaisten ‰‰nelle, pettiv‰t h‰nen korviansa. Viimmein kuuli h‰n vanhan akan puhuvan kovasti ja vihaisesti, ja nyt huomasi h‰n taaempana puiden v‰liss‰ pari mustaa hahmoa, jotka totellen kutsumusta tulivat l‰hemm‰ksi tulen valaisemaan piiriin. Ensin n‰kyi nuori sotilas ja sitten kaksi nuorta naista; toisen n‰ist‰ tunsi Hirventappaja heti delavarilais-tytˆksi. Nyt h‰n ymm‰rsi mill‰ kannalla asiat olivat. Indianien ep‰luulo oli jostakin syyst‰ her‰nnyt ja he olivat niin tarkasti vahtineet tyttˆ‰, ett'ei h‰n voinut tulla sovitulle yhdynt‰paikalle. Useita kertoja katsahti Hist taivasta kohti n‰hd‰kseen edes vilaukselta sit‰ t‰hte‰, jonka itse oli m‰‰r‰nnyt aiotun kohtaamisen merkiksi, mutta turhaan. Huolettoman n‰kˆisen‰ k‰yskennelty‰‰n leiriss‰ viel‰ jonkun aikaa, istahti h‰n seuralaisensa kanssa muiden naisten joukkoon, jonka j‰lkeen vanha ‰mm‰kin vaihtoi istumapaikkansa mieluisampaan sellaiseen -- varma todiste siit‰, ett‰ h‰nen siihen asti oli t‰ytynyt pit‰‰ tyttˆ‰ tarkalla silm‰ll‰. Hirventappaja ei oikeen tiennyt, mit‰ h‰nen nyt oli tekeminen. H‰n tiesi kyll‰, ett'ei h‰n mill‰‰n mokomin voinut saada Chingachgookia palaamaan takaisin koettammatta miten kuten vapauttaa rakastettuansa, ja h‰nen oma jalomielinen luonteensa pakoitti h‰nt‰ olemaan yst‰v‰ns‰ apuna t‰ss‰ vaikeassa teht‰v‰ss‰. H‰nen oli v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti saatava selville mink‰ katoksen alla Hist tuli yˆt‰ majailemaan; mutta jos h‰n viipyisi liian kauan poissa, oli pel‰tt‰v‰ ett‰ h‰nen yst‰v‰ns‰, malttamaton kun oli, ryhtyisi johonkuhun varomattomaan yritykseen. H‰n p‰‰tti sent‰hden palata takaisin tyyneydell‰‰n ja varovaisuudellaan laimentamaan Delavarilaisen tulista intoa, ja kymmenen tai viistoista minuutia sen j‰lkeen, kun oli l‰htenyt maallenousu-paikasta, tuli h‰n siihen takaisin. Asiain laita ilmoitettiin nyt Chingachgookille, ja uusi tuuma, vaikutettuna idianien leiripaikan muuttamisesta ja heiss‰ her‰nneest‰ ep‰luulosta, laadittiin hetimiten. Pantuaan ruuhen niin, ett‰ Hist sen havaitsisi, jos tulisi rantaan ennen heid‰n takasin palaamistansa, tarkastivat nuorukaiset aseitansa ja valmistausivat astumaan mets‰‰n. Koko tuo j‰rveen pist‰v‰ kannas oli tuskin kahden tynnyrinalan suuruinen, ja itse niemeke, jossa leiri oli, oli tuskin puolen sen kokoinen. Siin‰ kasvoi enimm‰st‰ p‰‰st‰ tammia, joiden vasta korkealla ilmassa rungosta l‰htev‰t oksat synnyttiv‰t tuuhean lehv‰kaarroksen. Maa kohosi v‰h‰n kannaksen keskustaa kohti, jonka kautta niemi jakaantui pohjoiseen ja etel‰iseen puoliskoon. Viimeksi mainitulle olivat Huronit tehneet tulen, luullen maan laadun salaavan heid‰t vihollisiltansa linnasessa, joka oli heist‰ pohjoiseen p‰in. Kaikkia n‰it‰ eri seikkoja oli Hirventappaja tutkinut, ja matalan maansel‰nteen k‰tkemin‰, hiipiv‰t yst‰v‰mme indianien huomaamatta aina tuon turvaavan rintasuojan tykˆ saakka. T‰ss‰ pys‰htyiv‰t he nyt asemaa tutkiaksensa. Tuli leimusi viel‰ kirkkaana; pimeys peitti leirin taustan -- mutta etupuoli, ollen kirkkaasti valaistuna, paljasti mets‰l‰iset, vaan salasi heid‰n vihollisensa. Molemmat seikkailijamme hiipiv‰t nyt suurimmalla varovaisuudella sel‰nteen laidalle, tarkasti varoen etteiv‰t tulen valolle paljastaneet kirkkaita pyssyn-piippujaan tai muuta ruumiinsa osaa kuin kasvot. Leiri oli nyt ihan toisenn‰kˆinen kuin se Hirventappajan j‰rvelt‰ katsellessa oli ollut. Ylt'ymp‰ri leimuavaa tulta istui kaatuneiden puiden p‰‰ll‰ kolmetoista sotilasta, hartaasti keskustellen kesken‰ns‰. Naiset olivat tunkeuneet yhteen joukkoon ja olivat melkeen kohtisuorassa Hirventappajan ja tulen v‰lill‰, joka tuskin voi olla enemm‰n kuin kolmenkymmenen kyyn‰r‰n p‰‰ss‰ h‰nest‰. Vaikka naiset puhelivat hiljaisella ‰‰nell‰, olivat he kumminkin niin likell‰ seikkailijoitamme, ett‰ n‰m‰t voivat kuulla koko lauseitakin, ja Hirventappaja tunsi kuinka hiljaiset v‰reet vavahuttelivat h‰nen yst‰v‰t‰ns‰, t‰m‰n kuullessa niit‰ suloisia sanoja, joita tuli Histin kauniilta huulilta. "Delavarilaiset ovat naisia," sanoi er‰s Huroni-tyttˆ ylenkatseella Histille. "Mets‰vuohikaan ei pelj‰sty kuullessansa mets‰st‰j‰n astuntaa. Kuka on el‰m‰ss‰‰n kuullut nuoren delavarilaisen sotilaan nime‰ mainittavan." "Kuka on el‰m‰ss‰‰n kuullut nuoren delavarilaisen sotilaan nime‰ mainittavan," kertoi Histi vakaalla ‰‰nell‰. "Vaikka Tamenund itse nyt on niin vanha kuin hongat vuorella tai kotkat ilmassa, niin on h‰n kumminkin kerran ollut nuorena; h‰nen nimens‰ tunnettiin suuresta valtamerest‰ aina l‰ntisiin sis‰vesiin saakka. Ent‰s Unkasin suku? Miss‰ lˆytyy toinen niin mahtava suku, vaikka keltanaamat ovat kynt‰ess‰‰n mullistelleet sen hautoja ja poleksineet sen luita? Lent‰v‰tkˆ kotkat niin korkealle, onko mets‰vuohi niin nopea tai pantteri niin rohkea? Eikˆ t‰ss‰ suvussa lˆydy yht‰‰n nuorta sotilasta? Huronilais-tytˆt avatkoot v‰h‰n enemm‰n silmi‰ns‰, niin saanevat n‰hd‰ er‰‰n, Chingachgook nimisen, joka on solakka kuin nuori saarni, notkea kuin hickori-puu. Kun tyttˆ vertailemalla puhuen, k‰ski kumppaneitansa avaamaan silm‰ns‰, niin saisivat n‰hd‰ Chingachgookin, survasi Hirventappaja yst‰v‰t‰‰n kylkeen nauraen tavallista hiljaista, hyv‰ns‰vyist‰ nauruaan. Toinen hymyili, mutta puhujattaren lauseet miellyttiv‰t h‰nt‰ niin suuresti ja h‰nen ‰‰nens‰ s‰velet olivat niin suloiset, ett'ei mik‰‰n satunnainen tapaus olisi voinut vet‰‰ h‰nen huomiotansa toisaalle. H‰n viittasi yst‰v‰t‰ns‰ kyykistym‰‰n sen verran, ett‰ t‰ydellisesti piiloutuisi vihollisilta, ja matki sitten er‰‰n pienen amerikalaisen oravan ‰‰nt‰ niin hyv‰sti, ett‰ Hirventappajakin oli siit‰ petty‰. Huronit eiv‰t ottaneet huomioonsa t‰t‰ metsiss‰ niin tavallista ‰‰nt‰, mutta Hist herkesi paikalla puhumasta ja istui liikkumattomana. H‰n maltti kuitenkin mielt‰ns‰ eik‰ k‰‰ntynyt sinnep‰in, vaikka t‰m‰ merkki, joka ilmoitti h‰nen sulhonsa olevan l‰heisyydess‰, oli h‰nelle yht‰ suloinen kuin serenadi sivistyneelle neitoselle. H‰n oli tahtovinaan jatkaa sanasotaa, vaikk'ei t‰m‰ tapahtunut tavallisella el‰vyydell‰ ja sukkeluudella; mit‰ h‰n nyt puhui, sen lausui h‰n paremmin vaan syˆtiksi, jolla viekottelisi vastustajiansa huokeaan voittoon, tarkoittamatta itse p‰‰st‰ voittajaksi tarinassa. Vihdoin, kun kiistelij‰t olivat v‰syneet ja nousivat istuiltaan menn‰ksens‰ levolle, uskalsi Hist ensi kerran k‰‰nt‰‰ p‰‰t‰‰n sinnep‰in, mist‰ merkki oli annettu. T‰m‰n teki h‰n mit‰ luonnollisemmalla tavalla; h‰n, n‰et, ojensi k‰si‰‰n ja haukotteli, ik‰‰nkuin h‰nt‰ olisi hyvinkin nukuttanut. Oravan ‰‰ni kuului uudestaan, ja tyttˆ tiesi varmaan, miss‰ paikassa sulho oli k‰tkˆss‰, vaikk'ei voinut h‰nt‰ n‰hd‰. Se hetki oli nyt tullut, jolloin Histin t‰ytyi ryhty‰ toimiin. H‰nelle oli osoitettu makuupaikaksi muuan pieni kota eli lehtimaja, joka oli ihan likell‰ h‰nen istumapaikkaansa, ja seurakumppalina oli h‰nell‰ tuo jo mainittu vanha akka. Jos h‰n kerran oli majan sis‰ss‰, ja vartijatar, kuten tavallista, makaamassa sis‰‰nk‰yt‰v‰n suulla, niin oli kaikki pakenemisen toivo melkeen mahdoton, ja mill‰ hetkell‰ hyv‰ns‰ voi h‰n saada k‰skyn menn‰ levolle. Onneksi huusi er‰s sotilas t‰ll‰ hetkell‰ vanhaa vaimoa luoksensa ja k‰ski h‰nen menn‰ juomavett‰ noutamaan. Niemen pohjoispuolella oli oiva l‰hde, ja vaimo otti leilin puun oksalta, ja, k‰skien Histin seurata, ohjasi h‰n kulkunsa harjannetta kohti menn‰kseen sen poikki niemen toiselle puolen. Kaiken t‰m‰n huomasivat ja k‰sittiv‰t seikkailijamme, jotka sent‰hden vet‰ysiv‰t taammas varjoon, kunnes molemmat naiset olivat menneet ohitse. Juuri heid‰n sivutse kulkiessansa, kuului taas oravan ‰‰ni, ja tuo vanha huronilais-vaimo kummeksi kun n‰m‰t pienet el‰imet n‰in myˆh‰‰n olivat valveella ja liikkeell‰, johon Hist vastasi v‰h‰‰ ennen kuulleensa saman ‰‰nen pari kertaa ja arveli ett‰ tuo pieni raukka odotti myˆh‰isen iltasen j‰‰nnˆksi‰. Tyytyen t‰h‰n selitykseen, jatkoi akka matkaansa molempien nuorten miesten l‰helt‰ seuraamana. Kun leili oli vedell‰ t‰ytetty, l‰hdettiin paluumatkalle, jolloin vanha vaimo, joka toisella k‰dell‰ kovasti piti kiinni Histin kalvosimesta, yht'‰kki‰ tunsi niin kovasti tartuttavan kurkkuunsa, ett‰ h‰nen t‰ytyi p‰‰st‰‰ vanki vapaaksi ja h‰din tuskin voi pusertaa rinnastaan r‰hisev‰n, tukahtuneen ‰‰nen. Chingachgook kietoi k‰sivartensa Histin vyˆt‰reen ymp‰ri ja syˆksi h‰nen kanssaan mets‰‰n. Hirventappaja sormitteli edelleen akan kaulaa, kuin urkuin k‰sittimi‰, antaen h‰nelle aika ajoin v‰h‰n heng‰ht‰misen tilaisuutta, vaan sitten j‰lleen puristaen niin, ett‰ h‰n oli v‰h‰ll‰ tukehtua. Vaimo k‰ytti kuitenkin yht‰ heng‰hdyksen hetke‰ hyv‰kseen ja p‰‰sti huudon, joka paikalla her‰tti meteli‰ leiriss‰. Soturit hyp‰htiv‰t heti nuotiolta juoksuun, ja lyhyen hetken per‰st‰ kolme tai nelj‰ heist‰ ilmestyi harjanteelle, piirtyen himme‰ss‰ valossa kummituksen kaltaisiksi. Nyt oli jo korkea aika mets‰st‰j‰n per‰‰nty‰. Kampittaen vankinsa, ja puristaen h‰nen kurkkuaan viel‰ j‰‰hyv‰isiksi, tehden n‰in aivan yht‰ paljon vangin lannistumattomien yritysten vuoksi saada aikaan h‰lytys kuin perusteltuna menettelytapana, h‰n j‰tti t‰m‰n sel‰lleen ja siirtyi pensaikkoa kohti, kiv‰‰ri valmiina, p‰‰ hartioiden yll‰, kuten puolustautuva leijona. KOLMAS LUKU. Hirventappaja joutuu vankeuteen. Nuotio, ruuhi ja l‰hde, jonka l‰hell‰ Hirventappaja aloitti per‰‰ntymisens‰, olisivat muodostaneet miltei tasasivuisen kolmion kulmat. Matka nuotiolta veneelle oli hieman v‰hemm‰n kuin matka nuotiolta l‰hteelle, kun taas l‰hteelt‰ veneelle oli suunnilleen yht‰ pitk‰lti kuin nuotioltakin. N‰in oli kuitenkin suorina viivoina laskien, mihin keinoon pakolaiset eiv‰t voineet turvautua. Heid‰n tuli tehd‰ kaarros saadakseen suojaa pensaikosta ja seuratakseen kaareutuvaa rantaviivaa. Mets‰st‰j‰ aloitti per‰ytymisens‰ tietoisena n‰ist‰ haitoista, sill‰ h‰n tunsi hyvin kaikkien indianien tavat, tiet‰en, ett‰ n‰m‰ harvoin laiminlyˆv‰t ‰killisiss‰ h‰lytyksiss‰, erityisesti lˆyt‰ess‰‰n suojaa, l‰hett‰‰ v‰littˆm‰sti sivustoille sotureita, kohdatakseen vihollisensa joka kohdasta ja mahdollisesti p‰‰st‰ t‰m‰n selustaan. Jotta jotain t‰llaista tehtiin nytkin, p‰‰tteli h‰n jalkojen tˆmin‰st‰, jota kuului ei ainoastaan mainittua rinnett‰ ylˆs, vaan aivan alusta alkaen loitontuvan kukkulan taakse sek‰ vastakkaiseen suuntaan sit‰ pistett‰, johon h‰n oli suuntaamassa kulkuansa. Vikkelyys oli siis ensiarvoisen t‰rke‰t‰, koska osapuolet saattaisivat kohdata rannalla, ennenkuin pakolainen voisi p‰‰st‰ ruuhelle saakka. Hirventappaja ep‰rˆi viel‰ hetkisen, ennenkuin h‰n syˆksyi rantapusikkoon. Nelj‰ tummaa hahmoa n‰kyi harjanteella tulen loimoa vasten, ja vihollisen olisi voinut kaataa helposti. Onneksi h‰n oli j‰rkev‰mpi ja katosi pensaikon suojaan. Hetkess‰ h‰n p‰‰si rantaan ja siihen paikkaan, miss‰ Chingachgook Histin kanssa ruuhessa odottivat h‰nt‰ levottomina. Hirventappaja laski kiv‰‰rin veneen pohjalle ja kumartui tyˆnt‰‰kseen ruuhen vesille, kun voimakas indiani hyp‰hti pensaikosta pantterin lailla suoraan h‰nen selk‰‰ns‰. Nyt riippui kaikki hiuskarvan varassa. Hirventappaja k‰ytti kaikki voimansa ep‰toivoiseen yritykseen, l‰hetti ruuhen voimakkaalla sys‰yksell‰ sata jalkaa rannasta, kaatuen itse j‰rveen kasvot alasp‰in, vainoojansa v‰littˆm‰sti seuraamana. Kaksintaistelu ei ehtinyt kunnolla alkaakaan, kun kuusi villi‰ syˆksyi esiin, ja Hirventappajan oli antauduttava, mink‰ h‰n teki kaikella arvokkuudella. Indianit olivat niin keskittyneet vankinsa saattamiseen nuotiolle, ett‰ he eiv‰t lainkaan huomanneet l‰heist‰ ruuhta ja Delavarea sek‰ t‰m‰n morsianta, jotka hiljaa meloivat karkuun j‰rven keskell‰ olevaan linnaseen. Pian Hirventappajan l‰hes kuristama vastustaja tointui sen verran, ett‰ h‰n kertoi, miten tyttˆ oli p‰‰ssyt vapaaksi. Tultuaan nuotiolle huomasi Hirventappaja siell‰ vanhan tuttavansa Rivenoakin, joka kertoi muille mielihyv‰ll‰, millaisen arvokkaan vangin n‰m‰ olivat saaneet. Hirventappajan k‰sivarret eiv‰t olleet sidotut, ja h‰nelle oli j‰tetty puukon pois ottamisen j‰lkeen vapaus k‰ytt‰‰ k‰si‰‰n. H‰nt‰ tarkkailtiin ehtym‰ttˆm‰n valppaasti, mink‰ lis‰ksi nilkasta nilkkaan kulki voimakas parkkinuora est‰en ‰killisen pakoon hyp‰ht‰misen. Hirventappaja huomasi t‰st‰, ett‰ h‰nen nimens‰ alkoi olla tunnettu ja arvostettu indianien keskuudessa viimeaikaisten tapahtumien vuoksi. Nyt l‰hestyi mets‰st‰j‰‰ englantia puhuva vanha vaimo, jonka nimi oli Naaraskarhu, nyrkit yhteen puristettuina ja silm‰t tulta iskien. Huudettuaan t‰ytt‰ keuhkoa h‰lytyst‰, k‰‰nsi h‰n nyt huomionsa ottelussa k‰rsimiins‰ vammoihin, vaikka n‰m‰ eiv‰t olleetkaan suuria, ja haki kostoa myˆs jo kauan sitten kadotetusta vieh‰tysvoimastaan kaikkien h‰nen valtaansa joutuneiden olioiden kautta. "Keltanaamainen skunkki", aloitti t‰m‰ vimmastunut ja puoli-runollinen raivotar, heiluttaen nyrkki‰‰n mets‰st‰j‰n nen‰n alla, "sin‰ et ole edes nainen. Yst‰v‰si Delavaret ovat vain naisia, ja sin‰ olet heid‰n lampaansa. Oma v‰kesi ei omista sinua, eik‰ yksik‰‰n punanahkojen heimo p‰‰st‰ sinua vigvamiinsa; sin‰ hiiviskelet hamesoturien keskuudessa. Sin‰kˆ tapoit urhean yst‰v‰mme, joka on j‰tt‰nyt meid‰t? -- Ei, h‰nen suuri sielunsa kaihti taistelua kanssasi ja j‰tti h‰nen ruumiinsa mieluummin kuin olisi k‰rsinyt sen h‰pe‰n, ett‰ olisi surmannut sinut. Mutta se veri, jonka vuodatit hengen katsoessa muualle, ei ole imeytynyt maahan. Se t‰ytyy haudata valituksiisi. Mit‰ musiikkia kuulenkaan? Nuo eiv‰t ole punaisen miehen voivotuksia -- ei mik‰‰n punanahka valita niin paljon kuin em‰sika. Ne tulevat keltanaaman kurkusta -- jenkin rinnasta, ne kuulostavat yht‰ miellytt‰vilt‰ kuin laulavat tytˆt -- koira -- skunkki -- mets‰kana -- minkki -- siili -- sika -- rupikonna -- h‰m‰h‰kki -- Jengis-koira --" T‰ss‰ vanha nainen heng‰styi ja piti pienen tauon epiteettien ehdytty‰, mutta nyrkkej‰‰n h‰n silti heristeli Hirventappajan edess‰ ulkon‰ˆn ilmaistessa raivoisaa kaunaa. Mets‰st‰j‰ suhtautui naiseen yht‰ v‰linpit‰m‰ttˆm‰sti kuin nykyaikana kohdellaan pikku konnaa. Lis‰hyˆkk‰yksilt‰ h‰net pelasti Rivenoak, joka sys‰si eukon syrj‰‰n ja k‰ski t‰m‰n h‰ipy‰, valmistautuen istuutumaan vankinsa viereen. Nainen poistui vastahakoisesti odottamaan seuraavaa tilaisuutta kaunansa ilmaisemiseen, ja hetken kuluttua Rivenoak aloitti vuoropuhelun, jonka annamme k‰‰nnˆksen‰ niiden lukijoiden huviksi, jotka eiv‰t ole opiskelleet Pohjois-Amerikan alkuper‰iskieli‰. "Keltanaamainen yst‰v‰ni on tervetullut", sanoi indiani nyˆk‰ytt‰en tuttavallisesti hymyillen niin salakavalasti, ett‰ sen keksimiseen tarvittiin koko Hirventappajan valppaus ja paljon filosofiaa t‰m‰n j‰lkeen pysym‰‰n rauhallisena; "h‰n on tervetullut. Huroneilla on kuuma tuli valmiina valkoisen miehen m‰rkien vaatteiden kuivaamiseksi." "Min‰ kiit‰n teit‰ Huron -- tai Mingo, kuten eniten haluan nimitt‰‰ teit‰", sanoi Hirventappaja. "Min‰ kiit‰n teit‰ tervetulijaisistanne ja kiit‰n teit‰ tulen edest‰. Molemmat ovat hyv‰t tavallaan ja viimeksi mainittu etenkin, kun on sattunut k‰ym‰‰n Peilij‰rven kylm‰ss‰ l‰hteess‰". "Keltanaama -- mutta veljell‰ni lienee kuitenkin joku nimi? Niin suurelta sotilaalta ei voi puuttua nime‰?" "Mingo," sanoi mets‰st‰j‰, ja silm‰in loiste sek‰ poskien puna ilmaisi hieman inhimillisen luonnon heikkoutta, "Mingo, teid‰n urhoollinen toverinne nimitti minua Haukansilm‰ksi, luultavasti sukkelan ja tarkan t‰ht‰misen takia, ja p‰‰ns‰ lev‰tess‰ polvellani antoi h‰n minulle t‰m‰n nimen, v‰h‰‰ ennen kuin h‰nen henkens‰ l‰hti autuille mets‰stysmaille." "T‰m‰ on hyv‰ nimi; Haukka syˆksee varmasti saaliinsa selk‰‰n. Haukansilm‰ ei ole mik‰‰n nainen; miksi elelee h‰n Delavarien parissa." "Min‰ ymm‰rr‰n ajatuksenne, Mingo, mutta me katsomme kaiken t‰m‰n muutamien teid‰n paholaistenne petokseksi ja kiell‰mme syytˆksen. Luojan sallimuksesta jouduin jo nuorena Delavarien joukkoon, ja kaiken muun puolesta, kuin sen, mit‰ kristilliset tavat minun v‰rilt‰ni ja lahjoiltani vaativat, toivon saavani el‰‰ ja kuolla kuin joku heist‰. En kumminkaan kokonaan aio j‰tt‰‰ syntyper‰isi‰ oikeuksiani ja koetan t‰ytt‰‰ keltanaaman velvollisuudet punanahkain seurassa." "Hyv‰; Huroni on punanahka yht‰ hyvin kuin Delavarikin. Haukansilm‰ saavuttaa enemm‰n Huronien kuin naisten parissa." "Min‰ arvaan ett‰ itse ymm‰rr‰tte mit‰ lausutte, Huroni. Jos toivotte minun avullani saavanne selkoa jostakin, niin on teid‰n puhuminen selvemp‰‰ kielt‰, sill‰ kauppaa ei voi sopia sidotuin silmin tai suletuin suin." "Hyv‰; Haukansilm‰ ei ole kaksikielinen ja h‰n lausuu mieluimmin ajatuksensa suoraan ilmi. H‰n tuntee Bisam-rotan, joksi nimit‰mme vesihuoneessa asuvata miest‰, ja h‰n on asunut t‰m‰n vigvam'issa (majassa), mutta ei ole h‰nen yst‰v‰ns‰. Haukansilm‰ ei huoli p‰‰nahoista, niinkuin indiani-raukka, vaan taistelee urhoollisen keltanaaman tavalla. Bisam-rotta ei ole valkea eik‰ punainen, ei el‰in eik‰ kala. H‰n on vesik‰‰rme, v‰liin j‰rvess‰, v‰liin maalla. Haukansilm‰ voi palata takaisin ja kertoa h‰nelle kuinka petti Huronit ja pakeni vankeudesta, ja kun h‰n on peitt‰nyt Bisam-rotan silm‰t, niin ett'ei t‰m‰ voi n‰hd‰ majasta mets‰‰n saakka, aukaisee Haukansilm‰ ovet Huroneille. Ja kuinka on saalis jaettava? Haukansilm‰ on ottava suurimman osan, ja Huronit ottavat mit‰ h‰n antaa heille. P‰‰nahat voivat kaikki menn‰ Canadaan, koska keltanaama ei pid‰ niist‰ mit‰‰n lukua." "Hyv‰, Rivenoak, t‰m‰ on suoraa ja selv‰‰ kielt‰, vaikka lausuttu irokesilais-kielell‰. Kyll‰ ymm‰rr‰n mit‰ tarkoitatte, ja minun t‰ytyy tunnustaa, ett‰ t‰m‰ on Mingoinkin ilkeytt‰ ilke‰mp‰‰. Ep‰ilem‰tt‰ olisi aivan helppo uskotella Bisam-rotalle, ett‰ olen paennut luotanne, ja p‰‰lle p‰‰tteeksi saavuttaisin mainetta urotyˆst‰." "Hyv‰; t‰m‰ juuri on se teko, jota tahdon keltanaaman toimittamaan. "Niin, niin, t‰m‰ on aivan selv‰‰; min‰ tied‰n mit‰ minulta toivotte, ja sent‰hden ette tarvitse turhaan pit‰‰ minulle puhetta. Kun olen saapunut linnaseen ja istun syˆm‰‰n Bisam-rotan leip‰‰, juttelen ja nauran h‰nen tyt‰rtens‰ kera, silloin pit‰‰ minun niin sokaista h‰nen silm‰ns‰, ett'ei h‰n n‰e oveakaan, mit‰ sitten l‰hint‰ maata." "Hyv‰; Haukansilm‰ olisi oleva Huroni. H‰nen syntyper‰ns‰ on ainoastaan puoleksi valkea." "T‰ss‰ kohden erehdytte, Huroni, niin suuresti, kuin jos pit‰isitte sutta mets‰kissana. Min‰ olen valkeaihoinen syntyper‰n, syd‰men, luonteen ja lahjain puolesta, vaikka hieman punanahka tunteilta ja tavoilta. Mutta kun vanhan Hutterin silm‰t ovat oikein utuiset ja h‰nen kauniit tytt‰rens‰ ehk‰ syv‰ss‰ unessa ja kaikki pit‰v‰t Haukansilm‰‰ luotettavana vahtimiehen‰, niin silloin minun pit‰‰ tehd‰ jonnekin p‰retuli merkiksi teille, aukaista ovi ja laskea sis‰‰n Huronit, jotka kohlivat kaikilta asukkailta p‰‰t puhki." "Varmaankin on veljeni erehtynyt; h‰n ei voi olla keltanaama. H‰n ansaitsisi olla suurena p‰‰llikkˆn‰ Huronien joukossa." "Niin, siin‰ kohden olemme samaa mielipidett‰, jos, n‰et, h‰n tekisi t‰ll‰ tavoin. Kuulkaas nyt, Huroni, ja pankaa huomioonne muutamia totuutta rakastavan miehen rehellisi‰ sanoja. Olen syntyisin kristitty, ja ne, jotka kuuluvat siihen sukuun, joka tottelee niit‰ sanoja, joita lausuttiin heid‰n esi-isillens‰ ja lausutaan heid‰n lapsillensa niin kauan, kunnes maailma ja kaikki, mit‰ siin‰ on, h‰vi‰‰ -- ne eiv‰t milloinkaan ryhdy t‰llaisiin kirottuihin konnantˆihin. Viekkaus sodassa olkoon menneeksi ja onkin myˆnnetty, mutta viekkaus, kavaluus, petos yst‰vi‰ kohtaan sopii ainoastaan heittiˆille keltanaamain joukossa. Tied‰n lˆytyv‰n ylt‰ kyllin valkeita miehi‰, jotka voivat saattaa teid‰t t‰llaiseen v‰‰r‰‰n k‰sitykseen luonteestamme, mutta n‰m‰t ovat luopuneet syntyper‰st‰‰n ja lahjoistaan ja, jos eiv‰t viel‰ el‰, niin ainakin ansaitsisivat el‰‰ maankulkijoina, pois-suljettuina rehellisten ihmisten seurasta. Mik‰‰n rehellinen keltanaama ei voisi tehd‰ mit‰ pyyd‰tte, ja luullakseni ei kukaan Delavarikaan sit‰ tekisi -- tahdon, n‰et, puhua suuni puhtaaksi teille. Mingoin laita taitaa olla aivan toisellainen." N‰ht‰v‰sti harmistuneena kuunteli Huroni t‰t‰ nuhdesaarnaa, vaan muistaen tarkoituksensa, oli h‰n liian viisas tahtoakseen ‰killisen vihann‰ytt‰misen kautta j‰‰d‰ sit‰ saavuttamatta. H‰n n‰ytti hartaasti kuuntelevan, ollen hymyilevin‰‰n, ja sitten tutkivan mit‰ oli kuullut. "Pit‰‰kˆ Haukansilm‰ paljon Bisam-rotasta tai rakastaako h‰n t‰m‰n tytt‰ri‰?" kys‰si h‰n yht'‰kki‰. "Ei kumpaakaan, Mingo. Vanha Tom ei ole mies semmoinen, joka voisi voittaa rakkauttani, ja mit‰ tytt‰riin tulee, ovat he kyllin kauniita vieh‰tt‰m‰‰n ket‰ miest‰ hyv‰ns‰; mutta syit‰ lˆytyy, jotka est‰v‰t rakkauden syttymist‰ kumpaankaan heist‰. Hetty on hyv‰ olento, mutta luonto on laskenut k‰tens‰ raskaasti h‰nen ymm‰rryksens‰ p‰‰lle, tyttˆ raukka." "Ent‰s Mets‰n Ruusu!" huudahti Huroni, joka oli kuullut puhuttavan Judithin mainiosta kauneudesta. "Eikˆ h‰n ole kyllin kaunis sytytt‰m‰‰n rakkautta veljeni rintaan? Yst‰v‰ni on tullut t‰nne er‰‰n pienen "siteen" tautta, jolla h‰net on kahlehtinut tyttˆ, joka voi vet‰‰ vahvimmankin sotilaan kanssaan." "Huroni, nyt olette totuutta l‰hemp‰n‰, kuin milloinkaan ennen t‰m‰n keskustelun aikana. T‰m‰ on kyll‰ tosi, mutta t‰m‰n siteen toinen p‰‰ ei kahlehdi minua syd‰nt‰ni, eik‰ myˆsk‰‰n Mets‰n Ruusu pit‰nyt sen toisesta p‰‰st‰ kiinni." "T‰m‰ on kummallista! Rakastaako veljeni p‰‰ll‰ eik‰ syd‰mell‰? Voiko tuo heikkomielinen vaikuttaa niin mahtavasti n‰in urhoolliseen soturiin?" "No nyt taas, v‰liin oikeen, v‰liin aivan p‰in seini‰! Side, jota tarkoitatte, sitoo er‰‰n mainion Delavarin syd‰nt‰ -- oikeastaan on h‰n Mohikani ja on oleksinut Delavarien parissa siit‰ asti kuin h‰nen oma kansansa hajosi; h‰n on Unkasin sukua ja nimens‰ on Chingachgook eli Suuri K‰‰rme. H‰n on tullut t‰nne talutusnuorassa, ja min‰ seurasin tahi oikeemmin k‰vin edell‰, sill‰ min‰ tulin t‰nne ensiksi, enk‰ muun kuin yst‰vyyden tautta. T‰m‰ yst‰vyys on kumminkin kyllin vahva niiden v‰lill‰, jotka eiv‰t ole saituria tunteidensa suhteen ja tahtovat hieman el‰‰ muiden ihmisten, eik‰ ainoastaan itsens‰ t‰hden." "Mutta t‰ll‰ siteell‰ on kaksi p‰‰t‰ -- toinen on kiinnitetty Mohikanin syd‰meen, mutta toinen...?" "Niin, toinen oli t‰‰ll‰ tulen luona puoli tuntia sitten. Wah-ta-Wah piti sit‰ k‰dess‰‰n, jos h‰n ei pit‰nyt sit‰ syd‰mess‰‰n." "Min‰ ymm‰rr‰n, veljeni," vastasi indiani vakaisesti; h‰n, n‰et, nyt vasta alkoi aavistaa t‰m‰n illan tapahtuman oikeata laitaa. "Koska Suuri K‰‰rme oli vahvin, veti h‰n kovimmin, ja Histin t‰ytyi j‰tt‰‰ meid‰t." "En luule h‰nen t‰ss‰ kohden tarvinneen suuresti vet‰‰," vastasi mets‰st‰j‰, nauraen hiljaisella, herttaisella tavallaan, "sit‰ en todellakaan luule. H‰n pit‰‰ tytˆst‰ ja t‰m‰ taas h‰nest‰, eik‰ Huronienkaan viekkaus voine pit‰‰ erill‰‰n kahta nuorta ihmist‰, joita vahva tunne kiinnitt‰‰ toisiinsa." "Ja Haukansilm‰ sek‰ Chingachgook tulivat leiriimme ainoastaan t‰st‰ syyst‰?" "Mingo, t‰m‰ on kysymys, joka ei vaatine selityst‰. Miss‰h‰n muussa tarkoituksessa olisimme t‰nne tulleet? Ja kuitenkaan ei ole asian laita aivan niink‰‰n, sill‰ emme ensink‰‰n tulleet leiriin, vaan ainoastaan tuon hongan luokse tuolla toisella puolen sel‰nteen harjaa, ja siin‰ seisoimme ja tarkastimme liikuntojanne ja toimianne niin kauan kuin suinkin halusimme. Kun olimme valmiit, ilmoitti K‰‰rme merkill‰‰n, ja sitten k‰vi kaikki kuin pitikin, siihen hetkeen asti, jolloin tuo kulkulainen hypp‰si selk‰‰ni. Niin oikein, siin‰ tarkoituksessa tulimme ja saimme mit‰ tahdoimme, eik‰ maksane vaivaa toisin v‰itt‰‰. Hist on poissa miehen kanssa, joka jo melkeen on h‰nen puolisonsa, ja k‰ykˆˆn minulle kuinka hyv‰ns‰, on t‰m‰kin jo jonkunlainen voitto." Huroni n‰ytti suuttuneelta, vaan osasi kuitenkin hillit‰ v‰kivaltaisen vihan ilmip‰‰semist‰. H‰n meni pian vankinsa pakeilta muiden sotilasten luokse ja kertoi heille p‰‰sis‰llˆn siit‰, mit‰ oli saanut tiet‰‰. Niinkuin h‰nt‰, niin kummastutti ja suututti n‰it‰kin seikkalijaimme rohkeus ja heid‰n asiansa menestyminen. Kolme nelj‰ sotilasta meni tuolle matalalle harjanteelle, katselivat puuta, jonka suojassa yst‰v‰t olivat seisoneet, ja tarkastelivat ymp‰rill‰ olevia j‰lki‰ n‰hd‰kseen oliko mets‰st‰j‰ puhunut totta. Johtop‰‰tˆs osoitti puheen todeksi, ja kaikki palasivat takaisin nuotion ‰‰reen yh‰ enemm‰n ihmetellen ja kunnioittaen mets‰st‰j‰‰mme. Aina t‰h‰n saakka oli se nuori indiani, joka oli ollut Histin ja er‰‰n toisen nuoren tytˆn seurassa, pysynyt Hirventappajasta erill‰‰n. Yst‰vist‰ns‰kin oli h‰n pysynyt erill‰‰n l‰hell‰ niit‰ nuoria naisia, jotka matalalla ‰‰nell‰ puhelivat kumppalinsa vapauttamisesta. Ylip‰‰ns‰ eiv‰t n‰m‰ n‰ytt‰neet olevan kovin vihoissaan siit‰, ett'ei niin kaunis kilpakumppali kuin Hist en‰‰ saattanut varjoon heid‰n omaa suloisuuttaan, ja sit‰ paitsi p‰‰siv‰t heid‰n paremmat tunteensa voitolle ja asettuivat kauniin pakolaisen ja h‰nen sulhonsa puolelle. Muuan tytˆist‰ nauroikin nuoren sotilaan lohduttomalle silm‰ykselle, joka osoitti h‰nen tavallaan katsovan itsens‰ hylj‰tyksi. T‰m‰ nauru n‰ytti yht'‰kki‰ yllytt‰v‰n h‰nen mielt‰‰n, ja sai h‰net menem‰‰n sen kaatuneen puun luokse, jonka p‰‰ll‰ vanki viel‰ istui vaatteitaan kuivaamassa. "T‰ss‰ on Mets‰kissa", sanoi h‰n ja lˆi kiivaasti paljasta rintaansa vasten, osoittaakseen kuinka suuren vaikutuksen h‰n luuli sanoillansa olevan. "Ja t‰ss‰ on Haukansilm‰", vastasi mets‰st‰j‰ tyynesti, k‰ytt‰en sit‰ nimityst‰, jolla h‰n vast'edes tuli tunnetuksi kaikissa Irokesien heimokunnissa. N‰kˆni on tarkka; hypp‰‰kˆ veljeni pitk‰lt‰kin?" "T‰‰lt‰ Delavarien kyliin saakka. Haukansilm‰ on varastanut vaimoni; h‰nen t‰ytyy hankkia h‰net takaisin, muuten tulee h‰nen p‰‰nahkansa paalussa riippuen kuivamaan vigvamissani." "Huroni, Haukansilm‰ ei ole varastanut mit‰‰n. H‰n ei ole per‰isin varkaan suvusta eik‰ h‰nell‰ ole varkaan lahjat. Vaimonne, joksi sanotte Wah-ta-Wahia, ei ikin‰ tule olemaan canadalaisen punanahan vaimona; h‰nen syd‰mens‰ on er‰‰n Delavarin majassa ja h‰n on mennyt t‰t‰ majaa etsim‰‰n. Mets‰kissa on ketter‰, mutta h‰nen jalkansa eiv‰t kumminkaan voi seurata naisen toiveita." "Delavarien K‰‰rme on koira, h‰n on vesikoira raukka, joka piileksen vedess‰; h‰n ei uskalla urhoollisen indianin tavalla tulla kuivalle maalle. "No, no, Huroni, t‰m‰ on jo jotenkin h‰vytˆnt‰, katsoen siihen ett‰ tuskin tunti on kulunut siit‰, kuin K‰‰rme seisoi viidenkymmenen kyyn‰r‰n p‰‰ss‰ teist‰ ja olisi voinut koetella nahkanne sitkeytt‰ pyssyn luodilla, jos en olisi pannut v‰h‰n miettimisen painoa h‰nen k‰tens‰ p‰‰lle. Voitte pett‰‰ herkk‰uskoisia tyttˆj‰ uudistaloissa mets‰kissan lailla naukumalla, mutta miehen korva voi eroittaa toden valheesta." "Hist nauraa h‰nelle! H‰n huomaa h‰nen olevan velton ja kehnon mets‰st‰j‰n, joka ei milloinkaan ole ollut sotaj‰lell‰. H‰n tahtoo miehen puolisokseen, vaan ei huoli narrista." "Mist‰ sen tied‰tte, Mets‰kissa?" vastasi mets‰st‰j‰ nauraen. "H‰n on mennyt j‰rvelle, niinkuin n‰ette, ja ehk‰ h‰n pit‰‰ lohenmullon apinakissaa parempana. Mit‰ sotaj‰lkeen tulee, niin sek‰ K‰‰rme ett‰ min‰ myˆnn‰mme kernaasti, ett‰ meill‰ ei ole paljon kokemusta siin‰ kohden; mutta jos ette kutsu t‰t‰ ensimm‰iseksi sotaj‰len alkeeksi, niin t‰ytyy teid‰n kutsua sit‰ kuninkaalliseksi avioretkeksi. Seuratkaa neuvoani, Mets‰kissa, ja valitkaa vaimonne huronilais-tyttˆin joukosta; ette ikin‰, ainakaan vapaasta tahdosta, voi saada ket‰‰n delavarilais-tyttˆ‰ vaimoksenne." Mets‰kissan k‰si etsi tomahavkia, ja kun h‰nen sormensa olivat tarttuneet varren ymp‰ri, liikkuivat ne vapisten, ik‰‰nkuin niiden omistaja olisi ep‰illyt k‰ytt‰ytyisikˆ viisaasti vai pitikˆ kostaa. T‰ll‰ p‰‰tt‰v‰ll‰ hetkell‰ l‰hestyi Rivenoak, ja k‰skev‰ll‰ viittauksella ilmoittaen, ett‰ nuoren miehen oli poistuminen, istui h‰n entiselle paikalleen Hirventappajan viereen. Hetkisen ‰‰nettˆmyyden per‰st‰, jolloin h‰n noudatti indianilaisen p‰‰llikˆn tyynt‰ arvollisuutta, alkoi h‰n keskustelun. "Haukansilm‰ on oikeassa," sanoi h‰n, "h‰nen silm‰ns‰ on niin tarkka, ett‰ h‰n voi n‰hd‰ totuuden pime‰ss‰ yˆss‰, vaan meid‰n silm‰mme ovat olleet sokeat. H‰n on huhkain, sill‰ pimeys ei salaa h‰nelt‰ mit‰‰n. H‰nen ei pid‰ pett‰‰ yst‰vi‰ns‰, h‰n on oikeassa." "Minua ilahuttaa, Mingo ett‰ niin ajattelette, sill‰ pett‰j‰ on minun mielest‰ni pelkuria kehnompi. Min‰ huolin yht‰ v‰h‰n Bisam-rotasta, kuin joku keltanaama voipi huolia toisesta, vaan en kumminkaan voi pett‰‰ h‰nt‰, niinkuin tahdoitte. Minun k‰sitykseni mukaan sotii kaikki petos, paitsi viekkaus sodassa, sek‰ lakia ett‰ -- niinkuin me valkeaihoiset lausumme -- evankeliumia vastaan." "Keltanaama veljeni on oikeassa; h‰n ei unhota manitoutaan eik‰ v‰ri‰‰n. Huronit tiet‰v‰t itsell‰‰n olevan suuren sotilaan vankina, ja he tulevat sen mukaan k‰ytt‰ytym‰‰n h‰nt‰ kohtaan. Jos h‰nt‰ tullaan kiduttamaan, niin h‰nen kipunsa eiv‰t tule olemaan semmoisia, joita tavallinen ihminen voipi kest‰‰, ja jos h‰nt‰ tullaan kohtelemaan yst‰v‰n‰, niin se tulee olemaan p‰‰llikkˆin yst‰vyytt‰." Lausuessaan t‰m‰n kummallisen vakuutteen kunniotuksestansa, silm‰si Huroni salaisesti kuulijansa puoleen, n‰hd‰kseen kuinka h‰n otti vastaan t‰m‰n kohteliaisuuden-osoitteen, vaikka h‰nen vakainen ulkomuotonsa ja n‰enn‰inen suoruutensa olisi est‰nyt jokaista, joka ei tuntenut indianein kavaluutta, huomaamasta miss‰ tarkoituksessa h‰n lausui t‰m‰n. Hirventappaja oli t‰llainen luulematon olento, ja hyvin tiet‰en mit‰ indianit tarkoittavat kunnioituksella vangin kohtelemisen suhteen, tunsi h‰n, Huronin siit‰ puhuessa, verens‰ hyytyv‰n; vaan h‰n s‰ilytti kuitenkin tyynen ja rohkean ulkomuodon, jott'ei tarkkan‰kˆinen vihollinen havaitsisi n‰it‰ heikkouden merkkej‰. "Jumala on antanut minut k‰siinne, Huroni", sanoi h‰n viimein, "ja min‰ arvaan teid‰n aikovan menetell‰ sananne mukaan. En tahdo kerskata siit‰, mit‰ tulen kipuin kest‰ess‰ tekem‰‰n, sill‰ en milloinkaan ole ollut t‰llaisessa koettelemuksessa, eik‰ kukaan voine edelt‰k‰sin sanoa mitenk‰ h‰n tulee k‰ytt‰ytym‰‰n; mutta min‰ olen koettava parastani, jotta en h‰p‰isisi sit‰ kansaa, jolta olen saanut kasvatukseni. Tulkoonpa k‰ytˆkseni olemaan millainen hyv‰ns‰, niin tahdon muistuttaa teit‰ siit‰, ett‰ olen valkeaihoinen syntyper‰lt‰ni ja sent‰hden on minulla valkeaihoisten lahjat, niin ett‰, jos kivut valtaavat minut ja unhoitan itseni, toivon teid‰n lukevan t‰m‰n niiden viaksi, joihin se oikeastaan kuuluu, eik‰ laskevan mit‰‰n Delavarien syyksi, yht‰ v‰h‰n kuin heid‰n liittolaistensa ja yst‰v‰ins‰, Mohikanienkaan. Kaikki olemme luodut suuremmilla tai pienemmill‰ heikkouksilla, ja pelk‰‰n olevan keltanaaman heikkoja puolia sen, ett‰ sortuu suuren ruumiillisen tuskan aikana, jolloin punanahka laulaa laulujaan ja kehuu urotˆit‰‰n vihollisten kynsiss‰ ollessaan." NELJƒS LUKU. Hirventappaja pakenee. -- H‰nt‰ ajetaan takaa. -- H‰n otetaan j‰lleen kiinni. Muutamia p‰ivi‰ edell‰ kerrotun tapauksen per‰st‰ tapaamme Hirventappajan taaskin kokoontuneiden indianein edess‰. Juhlallinen ilmiˆ kuvaantui nyt h‰nen silm‰ins‰ eteen. Kaikki vanhemmat sotilaat istuivat kaatuneen puun p‰‰ll‰ ja odottivat h‰nen tuloansa j‰yk‰ll‰ arvokkaisuudella; oikealla puolen seisoivat nuoret miehet t‰ysiss‰ aseissa ja vasemmalla naiset ja lapset. Keskess‰ oli avoin, jokseenkin laaja, lehv‰kaarrosten varjooma paikka, josta oli tarkasti poistettu kaikki pensaat, varvut, kuivat oksat y.m. T‰t‰ paikkaa oli luultavasti usein pidetty leiripaikkana, sill‰ se n‰ytti kovaksi poljetun kedon kaltaiselta. Niinkuin useimmiten oli tapana indianein heimokunnissa ja kuleksivissa indianijoukoissa, jakoi t‰ss‰kin kaksi p‰‰llikkˆ‰ kesken‰ns‰ n‰iden mets‰nlasten hallitsemisvallan. Toinen oli vanhempi, tunnettu hyv‰ksi puhelahjansa puolesta, viisaaksi keskusteluissa sek‰ ‰lykk‰‰ksi toiminta-ohjelmia tehdess‰, toinen taas oli mainio urhollisuutensa, julmuutensa ja viekkautensa tautta. Edellinen oli Rivenoak, toista nimitettiin Pantteriksi, joka nimi hyvin ilmaisi sotilaan, indianein k‰sityksen mukaan parhaita omaisuuksia -- julmuutta, kavaluutta ja petosta. Rivenoak ja Pantteri istuivat vieretysten, odottaen vangin tuloa, kun Hirventappajan ruuhi laski rantaan ja h‰n itse nousi maalle. Koska indianein tarkoitus saada h‰net pett‰m‰‰n Hutterin ja linnasen muut asukkaat ei onnistunut, olivat he pakoittaneet mets‰st‰j‰n, jonka piti antaa kunniasanansa takaisinpalaamisesta, k‰ym‰‰n Hutterin luona houkuttelemassa h‰nt‰ muuttamaan pois n‰ilt‰ seuduilta. Hirventappaja kyll‰ vakuutti, ett'ei h‰nen l‰hetyksens‰ onnistuisi, vaan sitoutui kumminkin k‰ym‰‰n siell‰ ja lupasi kaikissa tapauksissa palata takaisin m‰‰r‰tyll‰ hetkell‰. T‰m‰n lupauksen h‰n nyt t‰ytti. "T‰ss‰ olen nyt, Mingot," sanoi h‰n astuessaan heid‰n piiriins‰; "tehk‰‰ minulle mit‰ tahdotte. Minun tilini ihmisten ja el‰m‰n kanssa on lopetettu; teht‰v‰ni ei ole onnistunut, niinkuin jo edelt‰k‰sin sanoin, ja nyt ei minulla ole muuta teht‰v‰n‰, kuin valkeaihoisten Jumalan kohtaaminen valkean miehen velvollisuuksien ja lahjojen mukaan." Suostumuksen jupina kuului n‰it‰ sanoja lausuttaissa naistenkin joukosta, ja kotvasen aikaa toivoivat muutamat hartaasti saada heimoonsa n‰in urhoollisen ja jalon miehen. Mutta useat olivat sit‰ vastaan, etenkin Pantteri ja h‰nen sisarensa Sumach, joka oli Hirventappajan ampuman Ilveksen leski. Toista n‰ist‰ vallitsi syntyper‰inen julmuus, toista esti raivokas kostonhimo tottelemasta hellempi‰ tunteita. Niin ei ollut Rivenoakin laita. T‰m‰ p‰‰llikkˆ nousi seisaalleen, ojensi k‰tens‰ kohteliaisuutta osoittavalla tavalla ja tervehti vankia sellaisella tyyneydell‰ ja arvokkaisuudella, joka olisi voinut her‰tt‰‰ ruhtinaan kateutta. "Keltanaama," sanoi h‰n, "kansani on ollut niin onnellinen, ett‰ on saanut vangiksi miehen eik‰ arkaa kettua. Me tunnemme teid‰t, me tulemme kohtelemaan teit‰ kuin urhokasta soturia. Jos olette surmannut yhden meik‰l‰isen soturin ja ollut apuna muita surmatessa, niin on teill‰ henki, jonka voitte antaa korvaukseksi. Muutamat nuorista miehist‰ni luulivat, ett‰ keltanaaman veri on liian vetel‰t‰ -- ett‰ se ep‰isi juoksemasta Huronin veitsentiest‰. N‰ytt‰k‰‰ heille, ett'ei niin ole laita; teid‰n syd‰menne on voimakas niinkuin ruumiinnekin. Jos sotilaani sanovat, ett'ei Ilveksen kuolemaa saa unhoittaa ja ett‰ h‰n ei voi yksin matkustaa henkien maille, niin tulevat he muistamaan ett‰ h‰net surmasi urhokas mies, ja laittavat teid‰t h‰nen per‰st‰‰n sellaisilla yst‰vyytemme todisteilla, ett'ei h‰n seuraanne h‰pe‰. Olen puhunut; tied‰tte, mit‰ olen sanonut." "Totta kyll‰, Mingo, kaikki on totta kuin evankeliumi," vastasi teeskentelem‰tˆn mets‰st‰j‰. "Te olette puhunut, ja min‰ tied‰n ei ainoastaan mit‰ olette sanonut, vaan viel‰ p‰‰lle p‰‰tteeksi mit‰ _tarkoitatte_. Uskallan v‰itt‰‰ Ilveksen olleen urhollisen, jalon sotilaan ja ansainneen yst‰vyytt‰nne ja kunnioitustanne, mutta kumminkaan en luule itse‰ni kelvottomaksi seurustelemaan h‰nen kanssansa ilman teid‰n passittannekin. Kuitenkin olen nyt t‰‰ll‰, valmiina kuulemaan tuomiotani; tehk‰‰ minulle mit‰ tahdotte." Rivenoak ilmoitti suostumuksensa, ja sen j‰lkeen keskustelivat p‰‰llikˆt syrj‰ss‰ hetken aikaa. T‰m‰n p‰‰tytty‰, erosi kolme, nelj‰ nuorta sotilasta kumppaleistaan ja poistuivat leirist‰. Nyt ilmoitettiin vangille, ett‰ h‰n sai vapaasti kuleksia niemell‰, sill'aikaa kuin h‰nen tulevasta kohtalostaan keskusteltiin -- lupa t‰mmˆinen ei paljoa maksanut, sill‰ yll‰mainitut nuoret sotilaat olivat asettuneet linjaan niemen kannasta vahtimaan ja j‰rvelle pakeneminen oli mahdoton. Odotettuaan noin tunnin aikaa, joka h‰nest‰ tuntui tuskallisemmalta kuin itse v‰ltt‰m‰ttˆm‰n kuoleman ajatus, kutsuttiin Hirventappaja uudestaan tuomariensa eteen, jotka jo olivat istuneet entisille paikoillensa. "Hirventappaja," alotti Rivenoak, kun vanki oli saapunut h‰nen eteens‰, "vanhat mieheni ovat kuunnelleet viisaita sanoja; he ovat valmiit puhumaan. Teid‰n esi-is‰nne tulivat nousevan auringon maasta, me olemme laskevan auringon lapsia. Maa voipi kyll‰ olla rikasta, viisauden puolesta viljavata tuolla kaukana aamukoitteen alla, mutta ehtoon maa on suloisempaa. Me katselemme mieluisimmin sinnep‰in. Kun katselemme it‰‰np‰in, valtaa meid‰t pelko; ruuhi toisensa per‰st‰ kuljettaa kansaanne joukottain auringon j‰lki‰ myˆten, ik‰‰nkuin sen maa olisi t‰pˆt‰ynn‰ ja tulvillaan ihmisi‰. Punasia miehi‰ on jo aivan v‰h‰n, he tarvitsevat apua. Yksi paraista majoistamme on nyky‰‰n joutunut tyhj‰ksi omistajan kuoleman kautta; kauan tulee viipym‰‰n, ennenkuin h‰nen poikansa tulee kyllin vanhaksi t‰ytt‰m‰‰n is‰n sijan. Tuolla on h‰nen leskens‰; h‰n tarvitsee riistaa ruu'aksi itselleen ja lapsilleen, sill‰ h‰nen poikansa ovat viel‰ kuin haukan pojat ennen pes‰st‰‰n l‰htemist‰. Teid‰n k‰tenne kautta on t‰m‰ suuri onnettomuus kohdannut h‰nt‰. H‰nell‰ on kaksi velvollisuutta, toinen kaatunutta puolisotansa ja toinen lapsiansa kohtaan. P‰‰nahka p‰‰nahasta, henki hengest‰, veri verest‰, on yksi laki; ruu'an hankkiminen lapsillensa on toinen. Me tunnemme teid‰t, Hirventappaja. Te olette rehellinen mies, ja kun sanotte jotakin, niin on se niin. Ette ole kaksikielinen kuin k‰‰rme, p‰‰nne ei ole ruohoon peitetty; te n‰ette kaikki. Te pysytte oikeudessa; kun olette pahoin tehnyt, toivotte saavanne korvata sen niin pian kuin voitte. T‰ss‰ on Sumach; h‰n on yksin‰‰n vigvamissaan ja h‰nen lapsensa kaipaavat ruokaa. Ottakaa tuosta pyssy, se on latingissa, ampukaa hirvi, antakaa lapsille ruokaa ja ottakaa Sumach vaimoksenne. Ruvetkaa Huroniksi; Sumach ei silloin ole miest‰ vailla, ja sotilaani lukum‰‰r‰ on j‰lleen t‰ysi." "Juuri t‰t‰ pelk‰sin Rivenoak," sanoi mets‰st‰j‰, kun p‰‰llikkˆ oli lopettanut puheensa; "niin, pelk‰sin n‰in k‰yv‰n. Totuus on pian lausuttu ja se on lopettava kaikki toiveet t‰ss‰ kohden. Olen valkeaihoinen ja kristitty syntyisin; huonosti sopisi minulle vaimon ottaminen indianien tavalla ja pakanain seasta. Mit‰ en tahtoisi tehd‰ rauhallisina aikoina ja _selke‰n_ p‰iv‰n paisteessa, sit‰ viel‰ v‰hemmin tahdon tehd‰ pilvisen‰ aikana henkeni pelastukseksi. Kenties en koskaan joudu naimisiin; aivan varmaan oli Luojan tarkoitus, kun H‰n saattoi minut t‰nne metsiin, ett‰ el‰isin yksin‰ni ja ilman omaa kattoa p‰‰ni p‰‰ll‰, vaan jos ei niin k‰visi, niin tulee ainoastaan semmoinen nainen, joka kuuluu omaan v‰riini ja lahjoihini, piment‰m‰‰n vigvamini ovea, eik‰ kukaan muu. Kuolleen sotilaanne lapsille kyll‰ mielell‰ni hankkisin ravinnon, jos se voisi tapahtua h‰pe‰tt‰, mutta seh‰n ei ole mahdollista, koska en voi asua huronien kyl‰ss‰. Omien nuorten miestenne t‰ytyy hankkia Sumachille riistaa, ja kun h‰n toisen kerran menee naimisiin, lienee paras, ett‰ h‰n ottaa miehen, jonka jalat eiv‰t ole kylliksi pitk‰t kulkemaan sille alueelle, miss‰ h‰nell‰ ei ole mit‰‰n tekemist‰. Me taistelimme rehellist‰ taistelua ja h‰n kaatui; t‰ss‰ ei ole mit‰‰n muuta, kuin mit‰ jokaisen urhoollisen miehen on odottaminen ja arvaaminen. Mingon syd‰nt‰ en ikin‰ voi saada, se on yht‰ mahdotonta kuin jos ajattelisi harmaita hiuksia kasvavan pojan p‰‰h‰n tai karhunmarjoja m‰ntyyn. Ei, ei, Huroni; lahjani ovat vaimoa koskevissa seikoissa valkeaihoisen lahjat, delavarilaisia ovat ne kaikissa indiania koskevissa asioissa." Tuskin oli n‰m‰ sanat lausuttu, ennenkuin yleinen jupina ilmoitti niiden her‰tt‰m‰‰ tyytym‰ttˆmyytt‰. Naiset etenkin lausuivat julki harminsa, ja Sumach, joka oli kyllin vanha ollakseen sankarimme ‰iti, ei suinkaan purkanut vihaansa s‰vyisimmill‰ lauseilla. Mutta kaikki muut pettymisen ja harmin osoitukset olivat aivan v‰h‰p‰tˆisi‰ Pantterin raivokkaan vihastumisen rinnalla. H‰n oli luullut alentavan arvoansa, jos antaisi sisarensa ottaa keltanaaman miehekseen -- vaikka t‰m‰ oli indianeille jokseenkin tavallista -- ja oli ainoastaan sisaren hartaasta pyynnˆst‰ antanut t‰h‰n suostumuksensa. Nyt harmitti h‰nt‰ syd‰men pohjasta, kun n‰ki keltanaaman hylk‰‰v‰n sen kunnian, jota h‰nelle oli osoitettu, ja hillitsem‰ttˆm‰n raivokkaalla ja julmalla katseella h‰n katsoa tuijotti vankia; eik‰ h‰nen k‰tens‰ kauan ep‰illyt tyydytt‰‰ sit‰ kostonhimoa, joka poltti h‰nen rintaansa. "Sin‰ keltanaamain koira," huudahti h‰n irokesien kielell‰, "mene ulvomaan rakkien kanssa omille onnettomille mets‰stysmaillesi!" Viel‰ h‰nen puhuessaan viskasi kohoitettu k‰si tomahavkin. Onneksi oli puhujan kuuluva ‰‰ni vet‰nyt Hirventappajan huomion sinnep‰in, muuten olisi t‰m‰ hetki varmaankin ollut h‰nen viimeinen hetkens‰. Tuo vaarallinen ase olisi murtanut vangin p‰‰n, ellei h‰n olisi ojentanut k‰tt‰ns‰ ja varren heilahtaessa tarttunut siihen kiinni niin nopeasti, ett‰ t‰m‰ sukkela liike kummastutti katsojaa yht‰ paljon kuin se taitavuus, jolla ase oli viskattu. Sen vauhti oli kuitenkin niin voimallinen, ett‰ se Hirventappajan k‰den pys‰htyess‰ joutui juuri siihen asemaan, joka tarvittiin viskuun vastaamiseksi. Ja tietym‰tˆnt‰ on eikˆ juuri t‰m‰ viekoitellut nuorukaista kostamaan. H‰nen silm‰ns‰ s‰ihkyiv‰t ja pieni punanen pilkku nousi molempiin poskiin, kun h‰n, kooten kaiken voimansa, viskasi aseen takaisin vihollistansa vastaan. T‰m‰n viskuun odottamattomuus edisti sen onnistumista; Pantteri ei nostanut k‰tt‰ns‰ eik‰ kumartanut p‰‰t‰‰n pois tomahavkin tielt‰. Pieni ter‰v‰ kirves sattui keskelle vihollisen otsaa ja suorastaan halkasi p‰‰n. Juosten esille, niinkuin k‰‰rme syˆksee vihollisensa p‰‰lle viel‰ sittenkin, kun on saanut kuolemanhaavan, kaatui tuo vahva mies pitk‰lleen maahan, vapisten kuolemankamppauksessa. Kun kaikki juoksivat h‰nt‰ auttamaan, j‰i vanki hetkeksi vahtimatta, ja p‰‰tt‰en koettaa pelastaa henke‰ns‰, k‰vi kuinka k‰vi, syˆksyi h‰n mets‰vuohen nopeudella sivulle p‰in. Silm‰nr‰p‰yksen ‰llistys vaan -- ja koko joukko, vanhat ja nuoret, lapset ja naiset j‰ttiv‰t Pantterin hengettˆm‰n ruumiin, p‰‰stiv‰t ulvonnan ja ryhtyiv‰t vankia takaa-ajamaan. Vaikka se tapaus, joka vietteli Hirventappajan t‰h‰n hurjaan yritykseen, oli ‰killinen, ei h‰n kumminkaan ollut ihan valmistumaton siihen. Viimeksi kuluneen tunnin ajalla oli h‰n n‰et tarkoin punninnut pakenemisen kaikkia mahdollisuuksia ja h‰nen pakoansa ohjasi sent‰hden ennen harkittu tuuma, jonka kautta kaikki ep‰ileminen ja neuvottomuus p‰‰tt‰v‰ll‰ hetkell‰ oli kadonnut. T‰m‰ seikka yksist‰‰n saattoi h‰nelle aluksi sen suuren edun, ett‰ h‰n p‰‰si ahdistamatta vahtien sivutse. Se keino, jolla h‰n t‰m‰n saavutti, oli aivan mutkaton, vaan ansaitsee sent‰‰n kertoa. Vaikk'ei metsikkˆ reunustanut kannaksen rantoja ihan veden rajaan saakka, alkoi tavallisen tihe‰ pensaikko kumminkin jo v‰h‰ist‰ ylemp‰n‰, sek‰ ulottui pohjoisesta etel‰‰n p‰in. -- Samaan suuntaan ohjasi Hirventappajakin kulkunsa ja oli jo enn‰tt‰nyt pensaikon suojaan, ennenkuin vahdit, jotka olivat asetetut v‰h‰n sit‰ alemmaksi, enn‰ttiv‰t saada selkoa melun oikeasta syyst‰. Mahdotonta kuitenkin oli juosta pensaikkoa myˆten, jonkat‰hden Hirventappaja kappaleen matkaa jatkoi juoksua rannassa, polviin ulottuvassa vedess‰; mutta heti kuin sopiva tilaisuus tarjoontui, syˆksi h‰n pensaikkoon ja siit‰ aukeaan mets‰‰n. Monta laukausta ammuttiin Hirventappajata kohti h‰nen juostessansa vesirannikkoa pitkin, ja viel‰ useampia kuului sitten, kuin h‰n oli p‰‰ssyt aukeaan mets‰‰n, jossa h‰nell‰ oli verrattain v‰hemm‰n suojaa. Mutta vaikka kuulat vinkuivat h‰nen ymp‰rill‰‰n, ei kumminkaan ainoakaan sattunut. N‰m‰ turhat h‰nen pakonsa est‰misen yritykset saattoivat h‰nelle sen edun, ett‰ h‰n p‰‰si enemm‰n kuin sata kyyn‰r‰‰ l‰himm‰n takaa-ajajan edelle, ennenkuin takaa-ajaminen enn‰tettiin saada jonkunlaiseen j‰rjestykseen. Mahdoton oli seurata vankia pyssy k‰dess‰, jonkat‰hden nopeimmat juoksijat, laukaistuaan pyssyns‰ siin‰ ep‰varmassa toivossa, ett‰ voisivat haavoittaa mets‰st‰j‰‰, viskasivat ne pois, k‰skiv‰t naisten ja poikasten koota ja panna ne latinkiin niin pian kuin mahdollista, ja syˆksiv‰t pakenijan j‰lkeen. Hyvin tiet‰en kuinka hurjaan yritykseen oli ryhtynyt, koki Hirventappaja k‰ytt‰‰ jok'ainoan kalliin minuutin hyv‰ksens‰. H‰n tiesi myˆskin ett‰ h‰nen oli juokseminen suoraan eteenp‰in, jos mieli pelastaa itsens‰, sill‰ jos h‰n olisi ruvennut k‰‰ntym‰‰n tai mutkiin kulkemaan, niin olisi tuo suuri takaa-ajajain paljous tehnyt kaiken pakenemisen mahdottomaksi. Sent‰hden juoksi h‰n viistoon tuota n‰ht‰v‰sti loivaa vuorenrinnett‰ ylˆsp‰in, ja tultuaan sen harjalle, hiljensi h‰n vauhtia heng‰ht‰‰ksens‰. Ulvoen seurasivat Huronit per‰st‰, mutta siit‰ h‰n v‰h‰t huoli, sill‰ h‰n tiesi heill‰ olevan voitettavana samat vaikeudet, joista h‰n jo oli p‰‰ssyt. H‰n oli nyt likell‰ viimeist‰ vuorenhuippua ja huomasi ett‰ olisi kulkeminen syv‰n laakson poikki, ennenkuin p‰‰sisi seuraavan m‰en juurelle. Ainoa piilopaikka, jonka h‰n huomasi l‰heisyydess‰‰n, oli kaatunut puunrunko; ja ep‰toivon tilassa k‰ytet‰‰n viimeisi‰ keinoja. Puu oli kaatunut pitkin harjanteen ylimm‰ist‰ vierrett‰, ja silm‰nr‰p‰yksess‰ hypp‰si h‰n sen yli ja painautui sen alle, jota ennen h‰n kuitenkin, erehdytt‰‰kseen takaa-ajajiansa, huudahti kovalla ‰‰nell‰, ik‰‰nkuin iloissaan siit‰, ett‰ p‰‰si alasm‰ke‰ juoksemaan. Tuskin oli h‰n asettunut piilopaikkaansa ja makasi siin‰ kovasti tykytt‰vin syd‰min, kuin jo vuorentˆrm‰n toiselta puolen alkoi kuulua astunta, ja kohta sen j‰lkeen ilmoittivat korkeat ‰‰net ja taaja jalkain kopina, ett‰ takaa-ajajat olivat l‰hell‰. Kovasti huudahtaen juoksi toinen toisensa per‰st‰ puunrungon yli ja syˆksi alasp‰in vierrett‰ myˆten, toivoen saavansa pakenijan n‰kyviin, ennenkuin h‰n enn‰tt‰isi laakson pohjalle. Jo oli varmaankin nelj‰kymment‰ miest‰ t‰ll‰ tavoin hyp‰nnyt mets‰st‰j‰n piilopaikan ylitse, ja etukynness‰ olijat alkoivat juosta ylˆsp‰in vastaista luisua myˆten, kun heiss‰ alkoi ilmaantua ep‰ilys, ja he valmistautuivat l‰hemmin tutkimaan pakolaisen j‰lki‰. T‰m‰ hetki oli p‰‰tt‰v‰; v‰hemm‰n karaistuilla hermoilla ja lujalla mielell‰ varustettu henkilˆ olisi karannut ylˆs ja paennut. Eip‰ niin Hirventappaja. Liikkumatonna makasi h‰n paikallaan, ahneilla silm‰yksill‰ vartioiden jokaista liikuntoa alhaalla laaksossa ja syv‰‰n hengitt‰en voimia kootaksensa. Huronit n‰yttiv‰t nyt koirajoukolta, joka on eksynyt otuksen j‰ljilt‰. Tuskin mit‰‰n puhuttiin, mutta kaikki juoksivat ymp‰riins‰, tutkien jokaista maassa olevaa kuivaa lehte‰, ihan kuin koirat, jotka vainustelevat kadonneita j‰lki‰. Hirventappaja katsoi nyt ajan tulleeksi, ja yht'‰kki‰ viskausi h‰n rungon toiselle puolen. Hetkisen kuunneltuaan oliko h‰nt‰ huomattu, ryˆmi h‰n k‰sin jaloin vuoren harjulle -- noin kymmenen tai kaksitoista kyyn‰r‰‰ -- kunnes sen takana luuli olevansa piilossa vihollisten katseilta. Mutta samassa kuin nousi ylˆs huomattiin h‰n, ja takaa-ajaminen alkoi uudelleen. Hirventappaja juoksi pitkin harjannetta, voidakseen k‰ytt‰‰ hyv‰kseen t‰m‰n tasaista pintaa, jota vastoin Huronit, jotka maan laadusta ylip‰‰ns‰ p‰‰ttiv‰t, ett‰ sel‰nne pian tulisi laskeutumaan laaksoon, juoksivat sit‰ myˆten p‰‰st‰kseen oikotiet‰ pakenijan eteen. Muutamat heist‰ k‰‰ntyiv‰t samalla etel‰‰np‰in, est‰‰kseen h‰nen pakenemistaan t‰lle suunnalle, toiset taas juoksivat rantaan est‰m‰‰n pakoa j‰rvelle. Hirventappajan asema oli nyt tukalampi kuin koskaan ennen, sill‰ kolmelta haaralta oli h‰n saarroksessa ja nelj‰nnell‰ oli j‰rvi. Mutta h‰n oli punninnut kaikki sek‰ myˆt‰iset ett‰ vastaiset asianhaarat, ja nopeasti paetessaan, mietti h‰n tyynell‰ mielell‰ yht‰ ja toista pelastuskeinoa. Niinkuin kest‰v‰t raja-asukkaat ainakin, juoksi h‰n nopeammin kuin yksik‰‰n takaa-ajajista, jotka etenkin lukum‰‰r‰ns‰ ja etuisan asemansa tautta olivat h‰nelle vaaralliset, ja h‰n olisi sent‰hden yh‰ edelleen juossut suoraan eteenp‰in, jos h‰n siten olisi voinut saada heid‰t kaikki taaksensa. Mutta se ei ollut mahdollista, ja kun h‰n viel‰ lis‰ksi sel‰nteen v‰hitellen laskeutumisesta huomasi yh‰ enemm‰n l‰henev‰ns‰ laaksoa, k‰‰ntyi h‰n yht'‰kki‰ suoraan sivullep‰in entisest‰ suunnastaan ja juoksi tavatonta vauhtia vierteen rinnett‰ myˆten rantaa kohti. Muutamat takaa-ajajista juoksivat l‰‰h‰tt‰en harjanteelle suoraan h‰nen per‰st‰‰n, mutta useimmat pysyiv‰t laaksossa ollakseen h‰nt‰ vastassa sen perukassa. Hirventappajalla oli nyt toinen vaikka huima tuuma mieless‰. Luopuen kaikista mets‰‰n p‰in p‰‰semisen toiveista, riensi h‰n, sen kuin jalat kantoivat, ruuhta kohti. Oli se vaan kerran saavutettu, niin oli h‰nell‰ ainoastaan muutamia pyssynlaukauksia pel‰tt‰v‰n‰, ja sitten oli h‰n pelastettu. Kaikki sotilaat olivat viskanneet pois aseensa; h‰nen ei siis tarvinnut pel‰t‰ muuta kuin muutamia heikkoja naisia ja keski-ik‰isi‰ poikia. Kaikki n‰ytti lupaavan menestyst‰ h‰nen tuumallensa, ja kun h‰n yh‰ juoksi alasp‰in, oli h‰nen kulkunsa niin nopeaa, ett‰ h‰n pian oli p‰‰sev‰ tarkoituksensa perille. Kun Hirventappaja riensi niemell‰ olevain naisten ja lasten sivutse, kokivat n‰m‰t estell‰ h‰nt‰ viskaamalla kuivia risuja h‰nen jalkoihinsa; mutta se kauhu, jonka h‰n oli heiss‰ nostanut rohkeasti kostamalla julmalle Pantterille, vaikutti, ett'ei kukaan uskaltanut h‰nt‰ l‰hesty‰. H‰n juoksi ilkkuen heid‰n ohitse, murtihe metsikˆn l‰pi ja oli nyt j‰rven rannalla viidenkymmenen askeleen p‰‰ss‰ ruuhesta. H‰n pys‰htyi heng‰ht‰m‰‰n ja lev‰ht‰m‰‰n, joka oli sangen tarpeen, ja joi vett‰ j‰rvest‰ j‰‰hdytt‰‰kseen tulista suutansa. Mutta aika oli kallis ja h‰n kiiruhti ruuhen luokse. Yksi ainoa silm‰ys ilmoitti h‰nelle ett‰ airot oli viety pois. T‰m‰ suuri pettyminen kaikkien ponnistusten per‰st‰ synnytti h‰ness‰ hetkeksi ajatuksen k‰‰nty‰ takaisin ja vihollisten uhalla miehev‰sti palata leiripaikalle, mutta pirullinen ulvonta h‰nen takanaan ilmoitti takaa-ajajain nopeata l‰hestymist‰, ja luonnonvetoinen rakkaus el‰m‰‰n sai voiton. Kooten kaikki voimansa ja taitonsa survasi h‰n ruuhen j‰rveen ja viskausi itse siihen, sen kautta paljon v‰hent‰m‰tt‰ sen vauhtia. Sen pohjalle pani h‰n sel‰lleen maata, sek‰ saadakseen vapaasti hengitt‰‰ ett‰ varjellakseen itse‰ns‰ pyssynluodeilta. Mutta ruuhen kepeys, joka oli niin edullinen soutamiselle, oli nyt haittana, painon puute v‰henti, n‰et, sen liikuntavoimaa, muutoin olisi sys‰ys vienyt sen niin kauas rannasta tyynelle j‰rvelle, ett‰ sit‰ vaaratta olisi voinut k‰sin soutaa eteenp‰in. Hirventappaja ajatteli, ett‰ jos h‰n kerta p‰‰sisi n‰in kauas, huomaisivat h‰net kyll‰ h‰nen yst‰v‰ns‰, jotka olivat j‰rven toisella puolella, ja siin‰ tapauksessa kiiruhtaisivat he ep‰ilem‰tt‰ avuksi. Ruuhessa maatessaan tarkasti h‰n vuorella olevien puiden latvoja, jotta niiden avulla voisi p‰‰tt‰‰ minnep‰in se kulki. Lukuisia ‰‰ni‰ kuului rannalta, ja muun muassa kuuli h‰n kuinka jotkut tahtoivat miehitt‰‰ lautan, joka onneksi kuitenkin oli jokseenkin kaukana niemen toisella puolen. Hirventappajan asema oli nyt todella tuskallinen. H‰n makasi muutamia minuutia ihan liikkumatonna, luottaen ainoastaan kuuloonsa, ja varmana siit‰, ettei veden loiske, jos joku koettaisi uida ruuhen luokse, voisi j‰‰d‰ h‰nelt‰ huomaamatta. Yht'‰kki‰ vaikenivat kaikki ‰‰net ja hiljaisuus semmoinen tuli sijaan, ett‰ tuntui kuin kaikki olisi uupunut kuolemanhorroksiin. Ruuhi oli pian kulkenut niin kauvas j‰rvelle, ett'ei Hirventappaja sel‰ll‰‰n maaten voinut n‰hd‰ muuta kuin sinisen taivaan. Mahdotonta oli kauemmin kest‰‰ t‰t‰. Hyvin tiet‰en t‰m‰n syv‰n ‰‰nettˆmyyden ennustavan vaaraa, sill‰ mets‰l‰iset eiv‰t milloinkaan ole niin hiljaa, kuin silloin kuin ovat valmiit karkaamaan jonkun kimppuun, otti h‰n veitsens‰ ja rupesi leikkaamaan reik‰‰ ruuhen laitaan, mutta samassa kuului pyssyn pamaus ja luoti singahti ruuhen laitain l‰pi, muutaman tuuman p‰‰ss‰ h‰nen p‰‰st‰‰n. Heti sen per‰st‰ alkoi muuan tammen latva verkalleen tulla n‰kyviin. Hirventappaja ei nyt en‰‰n voinut hillit‰ malttamattomuuttaan. Varovasti siirtyi h‰n hieman eteenp‰in, tirkisti luodin tekem‰n reij‰n l‰pi ja onnistui siit‰ n‰hd‰ suuren osan nient‰. Ruuhi, joka vahvan sys‰yksen voimasta oli kulkenut niemen sivu, oli sitten k‰‰ntynyt etel‰ suuntaa j‰rvellep‰in, vaan oli kumminkin viel‰ niin l‰hell‰ rantaa, ett‰ v‰li tuskin saattoi olla sataa kyyn‰r‰‰ pitempi. Hirventappaja huomasi v‰ltt‰m‰ttˆm‰ksi koettaa poistua vihollisten l‰heisyydest‰ ja jos mahdollista antaa yst‰villeen tiedon asemastaan. Ruuhen kumpaankin p‰‰h‰n oli pantu iso, pyˆre‰ kivi sek‰ istumapaikaksi ett‰ painolastiksi. Suurilla ponnistuksilla ja vaivoilla sai h‰n toisen n‰ist‰ siirretyksi per‰st‰ kokkaan, jotta molemmat yhteens‰ olivat vastapainona painolle per‰ll‰, jonne h‰n itse muuttihe. Ennen rannasta l‰htˆ‰ns‰ oli h‰n, huomattuaan airot poisotetuiksi, viskannut kuivan puunoksan ruuheen. T‰m‰n p‰‰h‰n asetti h‰n nyt lakkinsa ja pisti sen ruuhen laidasta ylˆs niin pitk‰lle kuin yletti. T‰m‰ viekkaus ei kuitenkaan onnistunut; pyssyn luoti, joka lensi ruuhen vastaisen p‰‰n l‰pi ja oli raapaista h‰nen nahkaansa, vakuutti h‰nt‰ siit‰, ett‰ indianit halveksivat t‰t‰ sotajuonta, jonka tarkoituksen olivat k‰sitt‰neet. H‰n otti pois lakkinsa ja asetti sen varjoksi l‰helle p‰‰t‰‰n, mutta Huronit eiv‰t n‰ytt‰neet huolivan siit‰ sen enemp‰‰, luultavasti sent‰hden ett‰ toivoivat saada h‰net el‰v‰n‰ k‰siins‰. Karkaaja oli nyt muutamia minuutia rauhassa, ja silm‰ luodin tekem‰n reij‰n suussa iloitsi h‰n n‰hdess‰‰n ruuhen hiljakseen etenev‰n yh‰ kauemmaksi rannasta. Kun h‰n katsoi ylˆsp‰in, oli puunlatvat kadonneet n‰kyvist‰, mutta pian huomasi h‰n ruuhen k‰‰ntyneen niin, ett‰ h‰n tirkistysreij‰st‰‰n n‰ki ainoastaan j‰rven kummankin p‰‰n. Oksan avulla, joka oli hieman v‰‰r‰, alkoi h‰n nyt soutaa eteenp‰in, koettaen ohjata ruuhta niin suoraan kuin mahdollista. Useat rannalta kuuluvat huudot ilmoittivat, ett‰ h‰nen hankkeensa huomattiin, ja luoti, puhkasten reij‰n ruuhen per‰‰n, vinkui sit‰ pitkin sankarimme k‰sien v‰litse ja meni ulos aivan h‰nen p‰‰ns‰ vierest‰. T‰m‰ joudutti h‰nen ponnistuksiansa, mutta samassa kuin h‰n veti tavallista voimallisemman aironvet‰m‰n, tuli toinen luoti rannasta, katkasi oksan ruuhen ulkopuolella ja riisti h‰nelt‰ kerrassaan h‰nen kuljetusneuvonsa. Koska rannalta kuuluvat ‰‰net tuntuivat j‰‰v‰n yh‰ etemm‰ksi, p‰‰tti h‰n antaa ruuhen kulkea omin neuvoinsa, kunnes arvaisi olevansa pyssyn kantamattomissa -- viisain p‰‰tˆs, mink‰ h‰n t‰ll‰ hetkell‰ voi tehd‰, etenkin koska h‰n tunsi vilppaamman tuulen viilistelev‰n kasvojansa -- varma todistus siit‰, ett‰ alkoi k‰yd‰ tuuli. Hirventappaja oli nyt maannut ruuhessa noin kaksikymment‰ minuutia ja alkoi levotonna ik‰vˆid‰ avun merkki‰. Ruuhen asema esti h‰nt‰ yh‰ n‰kem‰st‰ ymp‰rilleen muualle kuin j‰rven toiseen tai toiseen p‰‰h‰n p‰in, ja nyt vallitseva syv‰ ‰‰nettˆmyys her‰tti myˆskin levottomuutta, koska h‰n ei tiennyt oliko t‰m‰ h‰nen ja vihollisten v‰lisen yh‰ti pitenev‰n matkan vaikuttama vai oliko joku uusi viekkaus keksitty. V‰syneen‰ t‰st‰ mit‰‰n auttamattomasta valppaudesta, k‰‰ntyi h‰n viimmein sel‰lleen, ummisti silm‰ns‰ ja odotti loppup‰‰tˆst‰ miehev‰ll‰ tyynyydell‰. Jos mets‰l‰iset voivat niin t‰ydellisesti hillit‰ kostonhimonsa, niin oli h‰n p‰‰tt‰nyt olla yht‰ tyynen‰ kuin he ja j‰tt‰‰ onnensa virran ja tuulen huostaan. Noin kymmenen minuutin paikoille oli molemmin puolin oltu n‰in ‰‰neti, kun Hirventappaja luuli kuulevansa hiljaista rapinaa, ik‰‰nkuin jokin olisi raapaissut ruuhen laitaa. H‰n aukaisi silm‰ns‰, luullen saavansa n‰hd‰ indianin p‰‰n tahi k‰den kohoavan vedest‰; mutta sen sijaan n‰ki h‰n lehv‰kaarroksen levenev‰n p‰‰ns‰ p‰‰ll‰. Ensimm‰inen esine, jonka h‰n ylˆsnoustuaan huomasi, oli Rivenoak, joka oli sen verran jouduttanut ruuhen hiljaista kulkua, ett‰ oli vet‰nyt sen rannalle, ja sen pohjan hankaaminen hiekkaa vastaan oli synnytt‰nyt sen ‰‰nen, joka her‰tti karkaajassa levottomuutta. Ep‰tasaiset tuulen puuskat sek‰ virranveto olivat olleet syyn‰ ruuhen muuttuneesen suuntaan. "Tule," sanoi Huroni, tyynesti k‰skien vangin nousta maalle; "nuori yst‰v‰ni on purjehtinut sinne t‰nne, kunnes on v‰synyt; h‰n on unhottava juoksemisen, ell'ei k‰yt‰ jalkojaan." "Teill‰ on ollut onni liittolaisena," vastasi Hirventappaja, astuen vakavin askelin ruuhesta ja v‰linpit‰m‰ttˆm‰sti seuraten saattajaansa ennen mainitulle aukealle paikalle. "Sallimus on odottamattomalla tavalla ollut teille apuna. Min‰ olen uudestaan teid‰n vankinne." "Nuori yst‰v‰ni on hirvi. H‰nen jalkansa ovat jokseenkin pitk‰t; ne ovat saattaneet paljon vaivaa nuorille miehilleni. Mutta kala h‰n ei ole; h‰n ei voi lˆyt‰‰ tiet‰ j‰rvess‰. Emme tahtoneet h‰nt‰ ampua; kaloja pyydet‰‰n verkoilla, eik‰ ammuta luodeilla. Kun h‰n tulee hirveksi, tullaan h‰nt‰ kohtelemaan kuin hirve‰." "Kehukaa te hyv‰ll‰ onnellanne Rivenoak; se on teid‰n oikeutenne, luulen min‰, samaten kuin myˆskin tied‰n sen kuuluvan lahjoihinne. Siihen asiaan ei meid‰n kesken tarvitse tuhlata sanoja, sill‰ jokaisen t‰ytyy ja tulee seurata lahjojansa. Kun naiset ryhtyv‰t minua pilkkaamaan ja herjaamaan, jonka piakkoin luulen tapahtuvan, niin muistakoot, ett‰ jos keltanaama taistelee henkens‰ edest‰, niinkauan kuin h‰nen taistelunsa on laillista ja miehuullista, niin h‰n myˆskin tiet‰‰ arvokkaasti antaa sen menn‰, kun huomaa aikansa tulleen. Olen vankinne; tehk‰‰ minulle mit‰ tahdotte." "Veljell‰ni on ollut pitk‰ vaellus vuorilla ja hupainen matka j‰rvell‰," jatkoi Rivenoak leppe‰mmin ja semmoisella hymyll‰, jonka Hirventappaja luuli ennustavan rauhallisia aikeita. "H‰n on n‰hnyt mets‰t, h‰n on n‰hnyt veden; kummastako h‰n enimm‰n pit‰‰? Ehk‰ h‰n on n‰hnyt kyllin muuttaakseen mielt‰ns‰ ja kuunnellakseen j‰rkev‰‰ puhetta?" "Puhukaa suunne puhtaaksi, Huroni. Teill‰ on jotakin mieless‰, ja mit‰ ennen se lausutaan, sit‰ pikemmin saatte vastauksen." "Se on rehellist‰ ja suoraa puhetta! Veljeni puheessa ei ole mit‰‰n kavaluutta, vaikka h‰n juoksee kuin kettu. Tahdon puhua h‰nen kanssaan; h‰nen korvansa ovat nyt entist‰ herkemm‰t kuulemaan, eiv‰tk‰ h‰nen silm‰ns‰ ole ummessa. Sumach on kˆyhempi kuin koskaan ennen. H‰nell‰ oli kerran veli ja puoliso; lapsia oli h‰nell‰ myˆskin. Aika tuli, ja puoliso l‰ksi hyv‰sti-j‰tt‰m‰tt‰ pois autuille mets‰stysmaille; h‰n j‰tti Sumachin yksin‰‰n lastensa kera. T‰t‰ ei h‰n olisi tehnyt, ell'ei h‰nt‰ olisi siihen pakoitettu; Ilves oli hyv‰ puoliso. Iloista oli katsella sit‰ riistaa, niit‰ mets‰sorsia, hanhia ja karhunlapoja, jotka talven aikana riippuivat h‰nen majassaan. Kuka nyt pit‰‰ huolta kaikesta t‰st‰ tulevina talvina? Muutamat arvelivat, ett'ei veli unhottaisi sisartaan, vaan ett‰ h‰n tulevana talvena pit‰isi huolta siit‰, ett'ei maja j‰isi tyhj‰ksi. Niin luulimme mekin, mutta Pantteri ulvoi ja seurasi sisarensa puolisoa kuolon tiell‰. Nyt he kilpailevat, kumpiko ennen enn‰tt‰‰ autuille mets‰stysmaille. Muutamat luulevat Ilveksen juoksevan sukkelammin, toiset arvelevat Pantteria nopeammaksi. Sumach v‰itt‰‰ molempien kulkevan niin nopeasti ja niin et‰‰lle, ett'ei kumpikaan koskaan tule takaisin. Kuka on ravitseva h‰nt‰ ja h‰nen lapsiansa? Se mies, joka k‰ski h‰nen puolisonsa ja veljens‰ j‰tt‰‰ h‰nen majansa; h‰n on mahtava mets‰st‰j‰, ja me uskomme ett'ei nainen koskaan tule h‰t‰‰ k‰rsim‰‰n." "Niin, Huroni, teid‰n katsantotapanne mukaan on t‰m‰ pian p‰‰tetty, mutta sotii kovasti valkean miehen tunteita vastaan. Olen kuullut ett‰ moni t‰ll‰ tavoin on pelastanut henkens‰, vaan olen tullut tuntemaan toisia, jotka olisivat pit‰neet kuoleman t‰llaista vankeutta parempana. Min‰ puolestani en etsi kuolemata, vaan en myˆsk‰‰n etsi avioliittoa." "Keltanaama ajatelkoon t‰t‰ sillaikaa kuin kansani valmistaksen neuvoitteluun. H‰n on saava tiet‰‰, mit‰ tulee tapahtumaan. H‰n muistakoon, kuinka vaikea puolison ja veljen kadottaminen on. Menk‰‰ -- kun tarvitsemme Hirventappajaa, niin kutsumme h‰nt‰." N‰in lausuttuaan, meni Rivenoak mets‰‰n ja katosi pian puiden taakse, j‰tt‰en Hirventappajan yksin‰ns‰. Se joka ei tunne mets‰l‰isten tapoja, olisi voinut luulla ett‰ vanki nyt j‰tettiin omaan valtaansa; mutta nuorukainen tunsi heid‰t ylen hyvin, jottei ruvennut kuvittelemaan mit‰‰n sellaista. H‰n ei kumminkaan tiennyt kuinka pitk‰lle Huronit aikoivat harjoittaa kavaluuttaan, ja sent‰hden p‰‰tti h‰n mit‰ pikemmin koetella heit‰. Teeskennellen v‰linpit‰m‰ttˆmyytt‰, joka tietysti oli kaukana h‰nest‰, kulki h‰n eteenp‰in, v‰hitellen l‰heten sit‰ paikkaa, miss‰ oli tullut maalle, kunnes h‰n alkoi kiiruhtaa kulkuansa, kumminkin tarkasti varoen ett'ei n‰ytt‰isi pakenevan, ja tunki yht'‰kki‰ pensaikon l‰pi rantaan. Ruuhi oli poissa; siit‰ ei n‰kynyt j‰lki‰k‰‰n vaikka h‰n tarkkaan tutkien kulki sek‰ niemen pohjois- ett‰ etel‰rantaa pitkin. Se oli ep‰ilem‰tt‰ k‰tketty niin, ett'ei h‰n voinut saada sit‰ haltuunsa eik‰ edes selkoa miss‰ se oli, ja selv‰sti n‰kyi, ett‰ mets‰l‰iset olivat tehneet t‰m‰n jossakin tarkoituksessa. Hirventappaja k‰sitti nyt selvemmin todellisen asemansa. H‰n oli vankina soukalla niemekkeell‰, ep‰ilem‰tt‰ tarkkaan vartioituna ja kaikkein pakokeinoin puutteessa, paitsi uimista. H‰n ajatteli todella ryhty‰ t‰h‰n viimeiseen pelastuskeinoon, mutta varmana siit‰, ett‰ ruuhta paikalla k‰ytett‰isiin takaa-ajamista varten ja ett'ei h‰nell‰ ollut paljon menestymisen toivoa, j‰tti h‰n t‰m‰n tuuman. Surumielin katseli h‰n linnaan p‰in, mutta kaikki n‰ytti siell‰ hiljaiselta ja kolkolta, ja h‰n tunsi olevansa aivan yksin‰ns‰ ja hylj‰ttyn‰, joka tietysti lis‰si hetken katkeruutta. "Tapahtukoon Luojan tahto," mutisi h‰n alakuloisena palaten rannasta; "tapahtukoon Luojan tahto niin maassa kuin taivaassa. Olen toivonut, ett'ei p‰iv‰ni n‰in ‰kki‰ p‰‰ttyisi, mutta itse asiassa merkitsee se aivan v‰h‰n. Muutama talvi ja kes‰ viel‰, ja el‰m‰ olisi ollut lopussa luonnon j‰rjestyksen mukaan. Voi kuitenkin, nuoret ja voimakkaat ihmiset uskovat harvoin kuoleman mahdollisuutta, ennenkuin se yht'‰kki‰ irvist‰‰ heit‰ vastaan ja ilmoittaa ett‰ heid‰n aikansa on tullut!" VIIDES LUKU. Hirventappajaa kidutetaan. -- Pelastuminen. Lehtien kahina ja kuivien oksien ratiseminen ilmoitti Hirventappajalle ett‰ viholliset l‰hestyiv‰t. Huronit asettuivat ymp‰ri sit‰ paikkaa, jossa seuraava kohtaus oli tapahtuva; sen keskelle nyt vanki asetettiin, ja aseellisia miehi‰ sijoitettiin heimon heikompien j‰senten sekaan sill‰ tavalla, ett'ei vanki mitenk‰‰n voinut p‰‰st‰ piirist‰ pois. Eik‰ h‰n en‰‰ ajatellutkaan paeta, sill‰ viime yritys oli osoittanut, ett‰ h‰nen oli mahdoton karata n‰in suuren takaa-ajajajoukon k‰sist‰. P‰invastoin kokosi h‰n nyt kaikki voimansa kohdatakseen onnettomuuttaan niin pontevasti, ett‰ siit‰ olisi kunniaa h‰nen v‰rilleen ja miehuudelleen, ja ett‰ se eroaisi yht‰ paljon arkamaisesta pelosta kuin kurjasta rˆyhkeydest‰. Heti piiriin astuttuaan asettui Rivenoak paikalleen sen ylimm‰isess‰ p‰‰ss‰. Useimmat vanhat soturit kokoontuivat h‰nen ymp‰rilleen, mutta Sumachin veljen kuoltua, ei l‰sn‰olevien joukossa lˆytynyt ket‰‰n tunnustettua p‰‰llikkˆ‰, jota h‰nen olisi tarvinnut pel‰t‰ vaarallisena kilpailijana vallasta. Likinn‰ aseiden k‰ytt‰mistaitoa on hyv‰ puheenlahja varmin keino, jolla voittaa kansan suosion, yht‰ hyvin sivistyneiss‰ kuin mets‰l‰is-yhteiskunnissakin, ja samoin kuin moni ennen h‰nt‰ oli Rivenoakkin saanut arvoa yht‰ paljon tekem‰ll‰ v‰‰ri‰ johdelmia, joita h‰nen kuulijansa hyv‰ksyiv‰t, kuin perinpohjaisella ja oppineella totuuden esittelemisell‰ tai tarkasti logillisella todistamisella. H‰nell‰ oli kuitenkin paljon valtaa heimokunnassaan, eik‰ h‰nelt‰ suinkaan puuttunut perusteellisia ansioita siihen. H‰n ei ollut ollenkaan taipuisa p‰‰st‰m‰‰n kansansa hurjimpia himoja valloilleen, ja siit‰ ajasta saakka, jolloin h‰n sai vallan, oli h‰n tavallisesti vaatinut lempeytt‰ kaikissa tapauksissa, jotka heimokuntalaisissa her‰ttiv‰t raivoa ja kostonhimoa. T‰ss‰kin tapauksessa ryhtyi h‰n vastenmielisesti liiallisuuksiin, vaikka sit‰ vaadittiin niin yleisesti, ett'ei h‰n voinut keksi‰ mit‰‰n keinoa sen est‰miseksi. Hylk‰‰minen harmitti Sumachia pahemmin kuin miehen ja veljen kuolema, eik‰ ollut luultava, ett‰ h‰n, ollen nainen, antaisi anteeksi miehelle, joka oli h‰net niin h‰pe‰llisesti hylj‰nnyt. Kun h‰n ei antanut anteeksi, niin ei voinut toivoakaan ett‰ heimo unhottaisi tappionsa, ja vaikka Rivenoak olisi kuinka kernaasti suonut anteeksi, niin ei h‰n voinut olla huomaamatta, ett‰ sankarimme tila nyt oli melkein toivoton. Kun koko heimo oli ker‰ytynyt vangin ymp‰rille, syntyi ‰‰nettˆmyys, sit‰ uhkaavampi, kun se miltei ollut haudan hiljaisuutta. Hirventappaja huomasi, ett‰ naiset ja lapset olivat m‰nnyn juurista halkoneet puikkoja, jotka, niin kuin h‰n hyvin tiesi, pistett‰isiin h‰nen ruumiisensa ja sytytett‰isiin, ja muutamat nuoret miehet pitiv‰t saatavilla niit‰ niinikˆysi‰, joilla h‰n oli kiinni sidottava. V‰h‰n matkan p‰‰st‰ nouseva savu ilmoitti ett‰ tulisia kek‰leit‰ hankittiin, ja muutamat vanhemmat sotilaat koettelivat sormillaan tomahavkiensa teri‰, ik‰‰nkuin hankkiakseen varmaa tietoa niiden ter‰vyydest‰ ja voimasta. Puukotkin vedettiin tupistansa, h‰t‰isin‰ alkamaan verist‰ ja armotonta tyˆt‰‰n. "Hirventappaja," alkoi Rivenoak tyynesti ja arvokkaasti, mutta semmoisella ‰‰nell‰, joka ei osoittanut mit‰‰n myˆt‰tuntoisuutta tai s‰‰liv‰isyytt‰, "on aika, ett‰ v‰keni oppii tuntemaan oman tahtonsa. Aurinko ei ole en‰‰ p‰‰mme p‰‰ll‰; kauan odotettuaan Huroneja, on h‰n v‰synyt ja alkanut laskeutua laakson t‰ll‰ puolella olevia m‰ntyj‰ l‰helle. Se kulkee nopeasti ranskalaisten is‰imme maata kohti ilmoittamaan lapsilleen, ett‰ heid‰n majansa ovat tyhj‰t ja ett‰ heid‰n pit‰isi olla kotona. Kuleksivalla sudella on pes‰ns‰, ja h‰n palaa sen luo, kun tahtoo n‰hd‰ penikkansa. Irokesit eiv‰t ole susia kˆyhempi‰. Heill‰ on kyli‰, majoja ja peltomaita; hyv‰t henget v‰syv‰t niit‰ yksin‰‰n vahtiessansa. Kansani t‰ytyy k‰‰nty‰ kotiin asioitansa hoitamaan. Ilo on nouseva majoissa, kun huutomme kuuluu mets‰st‰. Surullinen huuto on syntyv‰, kun p‰‰st‰‰n tiet‰m‰‰n ett‰ iloa seuraa suru. Tullaan vaatimaan p‰‰nahkaa, mutta ainoastaan yht‰. Hirventappajan on p‰‰tt‰minen, josko viel‰ yhden p‰‰nahan t‰ytyy riippua paalullamme. Kaksi majaa on joutunut tyhj‰ksi; yksi p‰‰nahka, el‰v‰n‰ tai kuolleena tarvitaan kummankin ovelle." "Ota se sitten kuolleena," vastasi vanki vakaasti, mutta pˆyhkeilem‰tt‰. "Aikani on luullakseni tullut, ja mik‰ on tapahtuva, sit‰ ei voi muuttaa. Jos olette p‰‰tt‰neet minua kiduttaa niin koetan kaikin voimin kest‰‰ tuskat, vaikk'ei kukaan, ennenkuin on koettanut, voi sanoa paljoko luontonsa tulee kest‰m‰‰n." Rivenoak k‰ski nyt muutamien nuorten miesten sitoa vangin. T‰h‰n ei suinkaan ryhdytty pelosta, ett‰ h‰n p‰‰sisi pakenemaan taikka siit‰ syyst‰, ett‰ luultiin h‰nen sitomatonna ei voivan kest‰‰ kidutusta, vaan siin‰ ‰lykk‰‰ss‰ tarkoituksessa, ett‰ h‰n saatettaisiin tuntemaan oman avuttomuutensa ja ett‰ h‰nen rohkeutensa siten v‰hin erin askel askeleelta masentumalla lannistuisi. Hirventappaja ei tehnyt mink‰‰nlaista vastarintaa. Vapaasti antoi h‰n sitoa k‰tens‰ ja jalkansa, ja kun h‰nen ruumiinsa oli kovasti kiedottu niinikˆysiin, kannettiin h‰n er‰‰n puun luokse, johon h‰n sidottiin kiinni, jotta estyisi sek‰ liikkumasta ett‰ kaatumasta. K‰det ojennettiin ruumista pitkin, lakki otettiin pois ja h‰n j‰tettiin, puoleksi seisoen, puoleksi kˆysiin nojautuen, vointinsa mukaan kohtaamaan mit‰ nyt seurasi. Sit‰ ett‰ Hirventappaja oli kielt‰ytynyt ottamasta Sumachia vaimokseen, pidettiin solvauksena koko heimoa vastaan. Kunnianasiaksi katsottiin sent‰hden keltanaaman rankaiseminen, h‰n kun hylk‰si Huroninaisen ja ennen antautui kuolemaan, kuin vapautti heimon yhden lesken ja h‰nen lastensa el‰tt‰misen velvollisuudesta. Nuoret miehet odottivat k‰rsim‰ttˆm‰sti leikin alkamista, ja kun Rivenoak huomasi sen, eik‰ vanhemmatkaan soturit n‰ytt‰neet haluavan myˆnt‰‰ pitemp‰‰ viivykki‰, t‰ytyi h‰nen pakosta antaa merkki tuon julman tyˆn alkamiseen. Mett‰l‰isill‰ oli tapana t‰llaisissa tilaisuuksissa mit‰ kovimmin koetella uhrinsa hermojen kest‰vyytt‰. Toiselta puolen taas pitiv‰t he kunnian asiana ei n‰ytt‰‰ mink‰‰nlaista heikkoutta vankina ollessaan, vaan kokivat kaikin tavoin yllytt‰‰ vihollisia sellaisiin v‰kivaltaisuuksiin, jotka pian tuottivat kuoleman. Moni soturi oli vihollisiansa pilkkaamalla ja uhoittelemalla osannut hankkia pikaisemman lopun tuskillensa, mutta Hirventappaja halveksi t‰t‰ keinoa ja oli p‰‰tt‰nyt ennen miehuullisesti kest‰‰ kaikki, kuin saattaa v‰rins‰ h‰pe‰‰n. Heti kuin nuoret miehet huomasivat saavansa alottaa, juoksi muutamia rohkeimpia ja huimap‰isimpi‰ tomahavki k‰dess‰ esiin. He valmistautuivat viskaamaan tuota vaarallista asetta; mutta tarkoitus oli uhria haavoittamatta osata puuhun niin likelle h‰nen p‰‰t‰ns‰ kuin mahdollista. T‰m‰ oli niin rohkea koete ett‰ ainoastaan ne saivat ottaa kilpailuun osaa, jotka olivat eritt‰in taitavia aseiden k‰ytt‰misess‰, sill‰ muutoin olisi uhrin liian aikainen kuolema tehnyt lopun odotetusta nautinnosta. Mutta vaikka n‰it‰kin varokeinoja k‰ytettiin, tapahtui harvoin ett‰ vanki p‰‰si vahingoittumatta, ja useen seurasi kuolema, vaikk'ei sit‰ oltu varta vasten tarkoitettu. Sit‰ nuorukaista, joka ensiksi astui esiin, kutsuttiin Korpiksi, koska h‰nen t‰h‰n asti ei ollut onnistunut saada sotaisempaa lis‰nime‰. H‰n oli p‰‰ssyt jonkunlaiseen maineesen pikemmin suurten vaatimustensa kuin taitavuuden ja loistavien tekojen kautta, jonka vuoksi ne, jotka tunsivat h‰nen luonteensa, luulivat vangin hengen olevan suurimmassa vaarassa, kun h‰n asettui paikallensa ja heilutti tomahavkia. Mutta nuori mets‰l‰inen oli hyv‰luontoinen, ja ainoa h‰ness‰ vallitseva ajatus oli toivo voida viskata paremmin kuin kukaan muu. V‰h‰n aikaa heilutettuaan tomahavkia ja tehty‰‰n sopivan m‰‰r‰n liikkeit‰, joista luuli suuriakin seuraavan, viskasi Korppi sotakirveens‰. Se kiiti ilman halki, leikkasi muutaman tuuman p‰‰ss‰ vangin poskesta kaarnapalasen puusta, johon h‰n oli sidottu kiinni, ja tarttui takana olevaan suureen tammeen. T‰m‰ oli aivan selv‰‰n huono viskuu, sen osoittikin nuorukaisen suureksi harmiksi yleinen pilkkanauru. Toiselta puolen ilmoitti yleinen, vaikka tukahutettu jupina sit‰ kummastusta, mink‰ se tyyneys her‰tti, jolla vanki oli kest‰nyt t‰m‰n ensimm‰isen koetuksen. P‰‰ oli ainoa ruumiinosa, jota h‰n voi liikuttaa, ja sen oli mets‰l‰iset tahallansa j‰tt‰neet irralleen, jotta saisivat huvikseen n‰hd‰ uhrin tempovan ja v‰‰ntelev‰n sit‰ sinne t‰nne koettaessaan karttaa vaarallisia iskuja. Mutta Hirventappaja petti heid‰n toivonsa mielenmaltilla semmoisella, joka teki koko h‰nen ruumiinsa yht‰ liikkumattomaksi kuin se puu, johon h‰n oli sidottu kiinni. Ei h‰n myˆsk‰‰n k‰ytt‰nyt tuota luonnollista ja tavallista silm‰in ummistamisen keinoa -- helpoitus, jota ei vahvimmat ja vanhimmatkaan indianilaiset soturit koskaan ole kielt‰neet itselt‰ns‰ suuremmalla ylˆnkatseella, kuin h‰n nyt. Tuskin oli Korppi enn‰tt‰nyt tehd‰ onnistumattoman ja lapsellisen koetteensa, kun Hirvi astui h‰nen sijaansa. T‰m‰ oli keski-ik‰inen soturi, eritt‰in taitava tomahavkia k‰ytt‰m‰‰n, jonka vuoksi katselijat odottivatkin suurta huvia h‰nen viskuustaan. H‰nell‰ ei ollut Korpin hyv‰nluontoisuutta, ja h‰n olisi mielell‰‰n saattanut vangin uhriksi vihallensa keltanaamoja kohtaan, jos h‰n ei etup‰‰ss‰ olisi tahtonut vahvistaa mainettaan taitavana tomahavkinviskaajana. H‰n astui tyynen‰ paikalleen, ollen itseens‰ luottavan n‰kˆisen‰, heilutti pient‰ kirvest‰‰n ainoastaan tuokion, astui toisen jalkansa askeleen eteenp‰in -- ja viskasi. Hirventappaja n‰ki ter‰v‰n aseen vilisten tulevan itse‰ns‰ kohti ja luuli viimeisen hetkens‰ tulleen, vaan j‰i kumminkin vioittumatta. Tomahavki vaan naulasi vangin p‰‰n puuhun kiinni, sivumenness‰‰n siepaten hiustukon mukaansa ja sen kanssa upoten syv‰lle pehme‰‰n kaarnaan. Yleinen huuto ilmoitti katsojain ihastusta, ja Hirven syd‰mess‰ alkoi liikkua leppe‰mpi‰ tunteita vankia kohtaan, jonka erinomainen tyyneys oli suonut h‰nelle tilaisuuden n‰in loistavalla tavalla osoittaa taitavuuttaan. Hirve‰ seurasi hypp‰‰v‰ poika, joka juoksi esille kuin koira tai leikillinen kili. H‰n oli noita j‰ntevi‰ nuorukaisia, joiden j‰ntereet n‰ytt‰v‰t myˆt‰‰ns‰ olevan liikkeess‰ ja jotka joko tottumuksesta tai t‰ydest‰ tarkoituksesta, eiv‰t milloinkaan pysy yhdess‰ kohden. Kuitenkin oli h‰n sek‰ urhoollinen ett‰ taitava ja oli saavuttanut mainetta heimokunnassa urotˆittens‰ kautta sek‰ sodassa ett‰ mets‰st‰ess‰. Hypp‰‰v‰ poika loikahti suoraan vangin eteen, uhkasi h‰nt‰ tomahavkillaan toisen vuoron toiselta, toisen toiselta puolen, siin‰ turhassa toivossa, ett‰ t‰ll‰ teeskennellyll‰ uhkaamisella voisi pakoittaa h‰nt‰ pelkoa osoittamaan. Hirventappaja v‰syi viimein t‰h‰n ilveesen ja puhui nyt ensi kerran sen per‰st‰ kuin t‰m‰ kiduttaminen oli alkanut. "Viskaa, Huroni," huudahti h‰n, "muuten unhottaa tomahavkisi asiansa. Miksi tanssit siin‰ sinne t‰nne kuin hirven vasikka, joka em‰lleen tahtoo n‰ytt‰‰ voivansa hyppi‰, koska kuitenkin olet t‰ysikasvuinen sotilas, ja sinulla on edess‰si t‰ysikasvuinen sotilas, joka halveksii sek‰ sinua ett‰ yksinkertaisia koukkujasi? Viskaa, sill‰ muuten tulevat huronilais-tytˆt nauramaan sinua vasten naamaa." Vaikka ei ollut tarkoitus, her‰tti tuo loppulause hypp‰‰v‰n pojan vihan. Sama hermoin kiihko, joka teki h‰net niin liikkuvaksi, vaikutti sen, ett‰ h‰nen oli vaikea hillit‰ tunteitansa, ja sanat olivat tuskin enn‰tt‰neet vangin huulilta, ennenkuin tomahavki lensi indianin k‰dest‰ julmalla surmaamisen tarkoituksella. Mutta juuri h‰nen kiivautensa teki t‰m‰n tarkoituksen tyhj‰ksi. T‰ht‰‰minen oli ep‰varma, ja ase viisti vangin kasvoja v‰h‰n haavoittaen h‰nt‰ olkap‰‰h‰n. T‰m‰ oli ensi kerta, jolloin joku muu tarkoitus kuin vangin peloittaminen tahi taitavuuden osoittaminen oli n‰ytt‰ytynyt, ja hypp‰‰v‰ poika talutettiin paikalla pois, saaden ankarat nuhteet malttamattomuudestansa, joka niin v‰h‰ll‰ oli tehd‰ tyhj‰ksi heimon toiveet. H‰nen per‰st‰‰n seurasi muutamia nuoria miehi‰, jotka huolettomalla v‰linpit‰m‰ttˆmyydell‰ viskoilivat ei ainoastaan tomahavkeja, vaan viel‰ vaarallisempiakin aseita, nimitt‰in puukkoja. Kaikki osoittivat kuitenkin niin suurta taitavuutta, ett'ei vanki vaarallisemmin vahingoittunut, vaikka h‰nen nahkansa useita kertoja naarmoittui. Se lannistumaton lujuus, jota h‰n osoitti etenkin siin‰ kilpailulajissa, jolla t‰m‰ koettelu p‰‰ttyi, vaikutti katselijoissa syv‰‰ kunnioitusta h‰nt‰ kohtaan, ja kun p‰‰llikˆt ilmoittivat h‰nen hyv‰sti kest‰neen puukko- ja tomahavkikokeet, ei lˆytynyt koko heimossa ket‰‰n, paitsi Sumachia ja hypp‰‰v‰‰ poikaa, joka todella olisi tuntenut vihan tunteita h‰nt‰ vastaan. Rivenoak sanoi nyt kansallensa, ett‰ keltanaama oli n‰ytt‰nyt olevansa mies. Jos kohta h‰n olikin el‰nyt Delavarien joukossa, niin ei h‰n kumminkaan ollut nainen, niinkuin muut niist‰. H‰n tahtoi nyt tiet‰‰ toivoivatko Huronit jatkaa kiduttamista. Hell‰tuntoisimmatkin naiset olivat suureksi hauskuudekseen katselleet viime koetteita, eiv‰tk‰ siis tahtoneet luopua jatkamisesta, jonka t‰hden ainoastaan yksi mieli vallitsi siit‰, mik‰ vastaus oli annettava. Tuo ‰lyk‰s p‰‰llikkˆ, joka yht‰ halukkaasti toivoi saavansa liitt‰‰ heimoonsa n‰in mainion mets‰st‰j‰n, kuin joku europalainen ministeri toivoo lˆyt‰v‰ns‰ sopivia tekosyit‰ uusiin veroittamistoimiin, koetti jos jollakin keinoin ajoissa tehd‰ lopun t‰st‰ koettelusta; sill‰ h‰n tiesi aivan hyvin, ett‰ jos kiusaajain julmemmat himot p‰‰sisiv‰t valloilleen, niin olisi yht‰ vaikea hillit‰ heid‰n verist‰ menettely‰ns‰ kuin est‰‰ h‰nen kotiseutuinsa suurten j‰rvien veden aaltoilemasta. Sen t‰hden kutsui h‰n luoksensa nelj‰ tai viisi parasta pilkkaan-ampujaa ja k‰ski heid‰n pyssyill‰ koetella vangin lujuutta, vaan samalla muistutti h‰n kuinka t‰rke‰t‰ oli, ett‰ he koettaisivat yll‰pit‰‰ hyv‰‰ ampuja-mainettansa ottamalla ampuissaan mit‰ tarkimpaa vaaria itsest‰ns‰. Kun Hirventappaja n‰ki valittuin soturien aseet k‰dess‰ astuvan esiin, tunsi h‰n samanlaista huojennusta, kuin kauan kiusautunut potilas-parka tuntee varman kuoleman l‰hestyess‰. T‰m‰n vaarallisen aseen v‰hinkin kohottaminen tai laskeminen tuottaisi kuoleman, ja kun p‰‰ oli ainoa pilkkutaulu, johon oli koskettaminen, ilman vahingoittamatta, niin antaisihan yhden ainoan tuuman poikkeaminen oikeasta linjasta luodille kuolemaa tuottavan suunnan. V‰li oli mit‰tˆn ja siis yhdess‰ suhteessa turvaava. Mutta sit‰ viel‰ enemm‰n lyhent‰m‰ll‰ pantiin vangin hermot yh‰ kovempaan pinteesen. Tˆin tuskin olivat h‰nen kasvonsa niin kaukana pyssynsuista, ett'ei tuli niit‰ k‰rvent‰nyt, ja vakaalla katseellaan voi h‰n odottaessaan kuolemansanomaa katsoa suoraan niiden sis‰‰n. Nuo ‰lykk‰‰t Huronit tiesiv‰t t‰m‰n aivan hyvin, ja tuskin yksik‰‰n nosti pyssy‰ sill‰ ampuaksensa, ennenkuin oli t‰ht‰nyt vangin otsaa kohti niin likelt‰ kuin mahdollista, toivoen ett‰ h‰nen rohkeutensa t‰ten lannistuisi ja heimo iloten ja riemuten saisi n‰hd‰ taidokkaan julmuutensa kukistavan uhrin. Kuitenkaan ei kukaan kilpailijoista tahtonut vahingoittaa vankia, sill‰ liian aikainen satuttaminen katsottiin miltei yht‰ h‰pe‰lliseksi kuin tykk‰n‰‰n sivu ampuminen. Pyssy toisensa per‰st‰ laukaistiin, ja kaikki luodit sattuivat mit‰‰n vahinkoa tekem‰tt‰ puuhun ihan likelle Hirventappajan p‰‰t‰. Kumminkaan ei kukaan huomannut h‰nen liikahuttavan j‰nterett‰k‰‰n eik‰ edes r‰p‰ytt‰v‰n silmi‰‰n. T‰t‰ lannistumatonta lujuutta, jonka moista ei koskaan t‰t‰ ennen oltu n‰hty, voipi katsoa kolmen tietyn seikan ansioksi. Ensimm‰inen oli antauminen kohtalon valtaan ynn‰ j‰ykk‰ luonne; toiseksi oli juuri t‰m‰ ase h‰nelle niin tuttu, jotta kaikki se kauhu, joka tavallisesti seuraa paljasta vaaran ajattelemista, sen kautta katosi; kolmanneksi oli h‰n oppinut k‰ytt‰m‰‰n t‰t‰ asetta niin erinomaisen taitavasti, ett‰ h‰n jo edelt‰p‰in voi tuumalleen ilmoittaa sen paikan, mihin luoti oli sattuva. Niin tarkasti laski h‰n ampumajuonteen, ett‰ h‰nen ylpeytens‰ viimmein voitti nˆyr‰n malttavaisuuden, ja kun viisi tai kuusi indiania oli ampunut luotinsa puuhun, ei h‰n en‰‰ voinut olla ilmoittamatta halveksivansa heid‰n huonoa sek‰ pyssyn k‰sittelij‰- ett‰ t‰ht‰‰j‰-taitoansa. "Kutsukaa t‰t‰ ampumiseksi jos tahdotte, Mingot, sanoi h‰n," mutta meill‰ on sqvavsia (vaimoja) Delavarien joukossa ja min‰ tunnen Mohavkin seudulla hollantilaisia tyttˆj‰, jotka voittaisivat paraammankin teist‰. P‰‰st‰k‰‰ k‰teni irti, antakaa minulle pyssy, niin min‰ naulitsen ohkaisimmankin k‰her‰nne mihin puuhun hyv‰ns‰, ja sen teen puolentoista, jopa kahdenkin sadan kyyn‰r‰n p‰‰st‰, yhdeks‰ntoista kertaa kahdesta kymmenest‰, tai oli menneeksi tasaisuuden vuoksi kaksikymment‰ kertaa kahdesta kymmenest‰, jos vaan esine on niin iso, ett‰ sen voi n‰hd‰." Hiljainen, ivallinen mutina seurasi t‰t‰ pilkallista muistutusta, ja sotilasten viha kiihtyi kun kuulivat sellaista nuhdetta silt‰, joka rohkeasti n‰ytti tyhj‰ksi heid‰n kokeensa saada h‰nen silm‰ns‰ r‰p‰ht‰m‰‰n, vaikka pyssyt laukaistiin niin likell‰ h‰nen kasvojansa kuin vaan voitiin ilman niit‰ k‰rvent‰m‰tt‰. Heid‰n toivonsa lannistaa h‰nen rohkeuttaan yltyi samassa m‰‰r‰ss‰ kuin huomasivat mitenk‰ vaikea t‰m‰n tarkoituksen saavuttaminen oli. Heimon kunnia riippui nyt t‰m‰n toiveen toteutumisesta, ja heikompikin sukupuoli unhotti kaiken s‰‰liv‰isyytens‰ kidutettavana olevaa vankia kohtaan toivoessaan saada heimon maine pelastetuksi. Tyttˆin luonnostaan lempe‰t ja sointuisat ‰‰net sekoittuivat miesten uhkaaviin huutoihin, ja loukkaus Sumachia kohtaan muuttui yht'‰kki‰ solvaukseksi jokaista Huroninaista vastaan. V‰istyen yltyv‰n melskeen alta, vet‰ysiv‰t miehet hieman syrj‰‰n, t‰ten osoittaen naisille, ett‰ j‰ttiv‰t vangin heid‰n k‰siins‰, joka oli tavallista t‰llaisissa tilaisuuksissa, jolloin naiset herjauksilla ja haukkumasanoillaan kokivat saattaa uhria vihan vimmaan ja sitten yht'‰kki‰ j‰ttiv‰t h‰net miesten k‰siin sellaisessa mielentilassa, jossa oli vaikea tyyneydell‰ kest‰‰ ruumiin tuskia. Eik‰ heimolta suinkaan puuttunut t‰llaisten vaikutusten aikaan-saamiseen sopivia henkilˆit‰. Turhaa lienee kertoa kaikkia, mit‰ julmuus ja tiet‰m‰ttˆmyys yhdess‰ keksi t‰m‰n tarkoituksen saavuttamista varten; ainoana eroituksena t‰m‰n naisellisen vihan ja samallaisen v‰lill‰ meid‰n omassa keskuudessamme olivat puheen erilaiset kuvat ja sivusanat, sill‰ Huronilais-naiset k‰yttiv‰t tuntemainsa alhaisimpain ja enimm‰n halveksittuin el‰inten nimi‰ haukkumanimiksi vangilleen. Mutta Hirventappajan ajatukset olivat liian paljon kiinnitetyt muihin asioihin, jotta olisivat voineet joutua tasapainosta muutaman hurjistuneen noita-akan h‰vittˆmyyden tautta; ja kun n‰iden vimma tietysti yh‰ kiihtyi h‰nen j‰ykkyydest‰ns‰, saattoivat raivottaret pian itsens‰ voimattomiksi oman liiallisen kiihkonsa kautta. Huomattuaan, ett‰ akkain yritys ei ollenkaan onnistunut, ryhtyiv‰t sotilaat leikkiin tehd‰kseen siit‰ lopun, ja nyt ruvettiin toden teolla valmistautumaan varsinaiseen kiduttamiseen tai siihen, joka kovimmin tulisi koettelemaan vangin rohkeutta. Rivenoak oli jo heitt‰nyt kaiken toivon ja myˆskin tahdon pelastaa vankia eik‰ halunnut pitemm‰lle lyk‰t‰ kidutusta; Kuivia halkoja koottiin pikaisesti l‰jiin puun ymp‰rille, ja niit‰ tikkuja, joita aiottiin pistell‰ vangin ruumiisen, pidettiin varalla. Kaikki t‰m‰ tapahtui syv‰ss‰ ‰‰nettˆmyydess‰, niin uutterasti tyˆskenteli jokainen, samalla kuin Hirventappaja silm‰ili heid‰n liikkeit‰ns‰, ulkon‰ˆlt‰‰n yht‰ j‰ykk‰n‰ kuin vuoren pet‰j‰t. Puukasa sytytettiin ja kaikki odottivat loppup‰‰tˆst‰ piinte‰ll‰ tarkkuudella. Huronien tarkoitus ei kumminkaan ollut tulella suorastaan tappaa uhriansa. He tahtoivat vaan mit‰ kovimmalla tavalla koetella h‰nen luonnollista lujuuttansa, kuitenkaan heti ‰‰rettˆmiin menem‰tt‰. Tosin oli heill‰ tarkoituksena vied‰ h‰nen p‰‰nahkansa mukanaan kotikyliins‰, vaan ensiksi toivoivat he kumminkin voivansa lannistaa h‰nen lujamielisyytens‰ ja saada h‰net miehuuttomasti vaikeroitsevan raukan kaltaiseksi. Halkokasa oli t‰st‰ syyst‰ asetettu sopivan matkan p‰‰h‰n h‰nest‰, elikk‰ niin kauas ett‰ kuumuuden pian katsottiin k‰yv‰n mahdottomaksi siet‰‰, vaikk'ei aivan heti tappavaksi. Niinkuin kuitenkin useen tapahtuu t‰mmˆisiss‰ kohden, oli v‰li v‰‰rin laskettu, ja liekit alkoivat ojennella halkinaisia kieli‰‰n niin likelle vangin kasvoja, ett‰ luultavasti olisivat muutamassa silm‰nr‰p‰yksess‰ lopettaneet h‰nen el‰m‰ns‰, jos ei muuan indianilais-nainen samassa olisi tunkeutunut katselijain v‰litse aina tulen luokse ja potkaissut palavia puita sinne t‰nne. Vihan ulvonta seurasi t‰t‰ tekoa, vaan kun tuo rohkea nainen k‰‰ntyi ja indianit n‰kiv‰t Histin kasvot, muuttui ulvonta yleiseksi ilon- ja kummastuksen huudoksi. Minuutin aikana ei muistettu ajatellakaan aloitetun tyˆn jatkamista, ja nuoret sek‰ vanhat ker‰ytyiv‰t tytˆn ymp‰rille pyyt‰m‰‰n selityst‰, mink‰t‰hden h‰n n‰in ‰kki‰ ja odottamatta oli tullut takaisin. Mutta heid‰n tiedustelemistansa keskeytti uusi, viel‰ odottamattomampi tapaus. Er‰s nuori indiani tuli rynn‰ten Huronien rivien l‰pi ja juoksi piirin keskeen ryhdill‰ semmoisella, joka osoitti suurinta luottavaisuutta tahi julkeuteen vivahtavaa uskallusta. Viisi tai kuusi vahtia seisoi viel‰ eri paikoissa j‰rven luona, jonka vuoksi Rivenoakin ensimm‰inen ajatus oli, ett‰ joku niist‰ oli tullut t‰rkeit‰ sanomia tuomaan. Muukalaisen liikkeet olivat niin nopeita, ja h‰nen taistelupukunsa, joka tuskin suojeli h‰nt‰ enemm‰n kuin poimunne suojelee muinaisaikaista kuvapatsasta, oli niin v‰h‰n silmiin pist‰v‰, ett‰ ensi kiireess‰ oli mahdoton sanoa, oliko h‰n yst‰v‰ vai vihollinen. Kolme hypp‰yst‰ oli vienyt h‰net Hirventappajan viereen, jonka kˆydet h‰n leikkasi poikki niin nopeasti ja taitavasti, ett‰ vanki silm‰nr‰p‰yksess‰ p‰‰si vapaaksi. Muukalainen ei huolinut mist‰‰n muusta ennenkuin oli t‰m‰n toimittanut; vasta sen per‰st‰ k‰‰ntyi h‰n, ja h‰mm‰styneet Huronit n‰kiv‰t delavarilaisessa sota-asussa olevan nuoren soturin jalot kasvonjuonteet, rohkean katseen ja kauniin vartalon. H‰n piti pyssy‰ kumpaisessakin k‰dess‰, ja laski niiden per‰t maahan, jolloin toisesta riippui luotikukkaro ja ruutisarvi. T‰m‰ oli Hirvensurma, vangin kuuluisa varmaan sattuva ja nopeasti ampuva ase, jonka h‰n nyt laski oikean omistajansa k‰siin, rohkeasti ja uljaasti katsoen ymp‰rill‰ seisovaa joukkoa. Kahden aseellisen miehen l‰sn‰olo sai Huronit s‰ps‰ht‰m‰‰n, vaikkapa n‰m‰t seisoivatkin heid‰n keskell‰ns‰. Heid‰n omat pyssyns‰ olivat asetetut sinne t‰nne puiden nojaan, ja veitset ja tomahavkit olivat siis ainoat k‰sill‰ olevat aseet. Kuitenkin oli heill‰ liian paljon mielenmalttia osoittaakseen mink‰‰nlaista pelkoa. Ei ollut uskottava ett‰ niin v‰h‰lukuiset viholliset karkaisivat n‰in lukuisan heimon kimppuun, ja kaikki odottivat ett‰ jokin erinomainen ehdoitus seuraisi n‰in rohkeata k‰ytˆst‰. Muukalainen n‰yttikin aikovan toteuttaa t‰m‰n arvelun ja valmistihe puhumaan. "Huronit", sanoi h‰n, "maanpiiri on hyvin avara; suuret j‰rvet ovat myˆskin avarat. Irokeseilla on tilaa niiden toisella puolen, Delavareilla taas t‰ll‰ puolen. Min‰ olen Chingachgook, Unkasin poika, Tamenundin sukulainen. T‰m‰ tyttˆ on morsiameni, t‰m‰ keltanaama yst‰v‰ni. Syd‰mess‰ni tuntui ik‰v‰lt‰ kun kaipasin h‰nt‰; min‰ seurasin h‰nt‰ leirillenne n‰hd‰kseni, ett'ei h‰nelle mit‰‰n pahaa tehty. Kaikki Delavarien tytˆt odottavat Wahia; he kummeksivat, miksi h‰n viipyy poissa niin kauan. Tulkaa, j‰tt‰k‰‰mme j‰‰hyv‰iset ja menk‰‰mme tiehemme". "Huronit, t‰m‰ on teid‰n verivihollisenne, Suuri K‰‰rme Delavarien seassa, joita vihaatte", huudahti paikalla er‰s mets‰l‰inen, jonka nimi oli Orjantappuranpiikki. "Jos h‰n p‰‰see pakoon, niin tulevat mokkasininne j‰let tiukkumaan verta t‰‰lt‰ Canadaan saakka. Min‰ olen kokonaan Huroni". Samassa viskasi h‰n veitsens‰ Delavarin paljasta rintaa vastaan. Nopealla liikkeell‰ sai Hist, joka seisoi h‰nen vieress‰‰n, vaarallisen aseen toiselle uralle, niin ett‰ sen k‰rki tarttui muutamaan m‰ntyyn. Paikalla vilahti samanlainen ase K‰‰rmeen k‰dess‰ ja tarttui tutisten Huronin syd‰meen. Minuuti oli tuskin kulunut siit‰, kuin Chingachgook juoksi piiriin, siihen kuin Orjantappuranpiikki kaatui kuolleena maahan. Niin nopeasti olivat tapaukset seuranneet toisiaan, ett'ei Huronit enn‰tt‰neet toimia; mutta t‰m‰ tapaus ei suonut enemp‰‰ viivykki‰. Yleinen huuto seurasi ja koko joukkio joutui liikkeelle. Mutta samassa kuului metsiss‰ harvinainen ‰‰ni, ja kaikki Huronit, sek‰ miehet ett‰ naiset, pys‰htyiv‰t odottavin katsein tarkasti kuuntelemaan. ƒ‰ni oli s‰‰nnˆllinen ja raskas, ik‰‰nkuin maata olisi moukareilla taottu. El‰vi‰ olentoja vilkkui puiden v‰list‰ ja soturijoukko l‰hestyi mittelevin askelin. Se marssi esiin hyˆk‰t‰kseen indianien p‰‰lle, ja tuo punanen asu kiilteli mets‰n raittiin vihannuuden v‰list‰. Vaikea on kertoa sit‰ n‰ytelm‰‰, joka nyt seurasi. Hurja h‰mminki, ep‰toivo ja raivokkaat ponnistukset sekoittuivat niin toisiinsa, ett'ei tapauksissa voinut eroittaa mit‰‰n yhteytt‰. Yleinen ulvonta kuului ymp‰rˆittyin Huronien joukosta ja sen per‰st‰ muutamia reippaita hurra-huutoja soturien puolelta. Ei viel‰ oltu laukaistu yht‰‰n muskˆti‰ tai pyssy‰, vaikka tuo vakava, mittelev‰ astunta yh‰ kuului ja pajunetit kiiluivat, kun tuo melkein kuuskymmen-miehinen joukko riensi eteenp‰in. Huronien asema oli sangen tukala. Vesi ymp‰rˆitsi heit‰ kolmelta haaralta, samalla kuin heid‰n pel‰tt‰v‰t ja harjaantuneet vihollisensa estiv‰t pakenemista nelj‰nnelle puolelle. Sotilaat syˆksiv‰t asettensa luo, ja muut, ukot, naiset ja lapset kiiruhtivat etsim‰‰n piilopaikkoja. T‰m‰n h‰mmingin ja kauhistuksen ajalla ei mik‰‰n saattanut voittaa Hirventappajan tyyneytt‰ ja viisautta. H‰n asettui per‰ytyvien Huronien sivulle, kun n‰m‰t vet‰ytyiv‰t niemen etel‰rantaan p‰in toivoen, jos mahdollista, p‰‰st‰ j‰rven yli pakenemaan. Hirventappaja etsi sopivaa tilaisuutta, ja kun h‰n n‰ki kaksi entist‰ kiusaajaansa suorassa linjassa itsest‰‰n, rikkoi h‰nen pyssyns‰ ensiksi ‰‰nettˆmyyden t‰ss‰ kamalassa kohtauksessa, ja yhdell‰ laukauksella kaatoi h‰n molemmat indianit maahan. T‰m‰ vaikutti yleisen laukauksen Huronien puolelta, ja K‰‰rmeen pyssyn ja sotahuudon voi eroittaa melskeest‰. S‰‰nnˆllinen sotajoukko ei viel‰ ollut laukaissut yht‰‰n latinkia, ja ainoa, mit‰ sielt‰p‰in kuului, oli muutama lyhyt, vakava komentosana ja tuo raskas, mittelev‰, uhkaava astunta. Pian kuului kumminkin voivotusta, tuskanhuutoja ja kirouksia, nyt kun murhaavat pajunetit ahmivat kostoa. Useimmat indianilaiset sotilaat surmattiin paikalle, harvat p‰‰siv‰t pakoon ja viel‰ harvemmat otettiin vangiksi, niiden joukossa pahoin haavoitettu Rivenoak. Soturien saapuminen paikalle oikeaan aikaan oli seurauksena Hirventappajan yst‰vien toimista, jotka, niinkuin voi huomata, eiv‰t olleet j‰‰neet huolettomiksi ja v‰linpit‰m‰ttˆmiksi h‰nen kohtalonsa suhteen. KUUDES LUKU. Opas. -- Uusia tapauksia. -- Kosken laskeminen. Monta vuotta on kulunut viimeksi kerroittuin tapausten per‰st‰. Natty Bumpon menettely h‰nen ensimm‰isell‰ sotaretkell‰‰n oli saattanut h‰net suureen arvoon koko t‰ll‰ seudulla, ja kaukaisissakin indianilais-heimoissa kutsuttiin h‰nt‰ Haukansilm‰ksi ja kunnioitettiin kaikkien etevimp‰n‰ pyssymiehen‰. Rajalinnoissa vahtina olevat soturit kutsuivat h‰nt‰ kesken‰ns‰ Oppaaksi, ja t‰m‰ nimi on h‰nell‰ kaikissa niiss‰ vaarallisissa tapauksissa, joita nyt ryhdymme kertomaan. Oswegojoki syntyy Oneidan ja Onondagan yhtymisen kautta ja jatkaa juoksuansa noin kahdeksankymment‰ peninkulmaa matalam‰kist‰ maata myˆten, kunnes saapuu jonkunlaisen luonnollisen vietoksen reunalle, jota myˆten se syˆksee alas tehden 10-15 jalan korkuisen putouksen. Sen per‰st‰ saapuu joki tasangolle, jota myˆten se syv‰vetisen‰ hiljaa kulkee eteenp‰in, kunnes purkaa vetens‰ Ontarion laajaan altaasen. Noin kaksikymment‰ vuotta ennen amerikalaisen vapaussodan syttymist‰ tapaamme t‰ll‰ joella er‰‰n matkueen kulkemassa sen suussa olevaan linnaan. Matkueesen kuului seuraavat henkilˆt: neiti Mabel Dunham, joka matkusti linnassa asuvan is‰ns‰, kersantti Dunhamin luokse; Charles Cap, Mabelin eno, t‰ydellinen merimies, jonka mielest‰ ei mit‰‰n auringon alla voinut edes verratakaan rakkaasen mereen; er‰s Tuskarora-indiani, nimelt‰ Nuolenk‰rki, ja h‰nen vaimonsa Kes‰kuu; yst‰v‰mme Natty eli Opas, h‰nen vanha toverinsa Chingachgook sek‰ Jasper L‰nsi, er‰s maavesill‰ purjehtija, Myrskypilvi nimisen aluksen p‰‰llikkˆ, yleisimmin tunnettu nimell‰ Eau-douce eli maavesi, jonka liikanimen j‰rven pohjoisrannalla asuvat ranskalaiset olivat h‰nelle antaneet. Mabel, jota enonsa tavallisesti nimitti mielinimell‰ Magneti, sek‰ Cap olivat matkustaneet Nuolenk‰rjen opastamina aina siihen asti kun kertomuksemme alkaa, jolloin vastik‰‰n olivat tavanneet Oppaan ja h‰nen seuralaisensa, jotka kersantti Dunham oli l‰hett‰nyt heit‰ vastaan. Opas oli taipuisa pit‰m‰‰n Nuolenk‰rke‰ petollisena, ja seuraavat tapaukset osoittivat h‰nen luulonsa oikeaksi. Ruuhi, jossa matkue kulki, oli indianilaiseen tapaan rakennettu, ja sopi erinomaisen kepeytens‰ ja nopeakulkuisuutensa vuoksi sellaiselle vesimatkalle, jossa myˆt‰‰ns‰ tapaa luotoja, nietoksia ynn‰ muita samanlaisia esteit‰. Nyt puheina oleva ruuhi oli pitk‰ ja avara ja, vaikka n‰ytti heikolta, niin luja, ett‰ luultavasti olisi kest‰nyt viel‰ lis‰ksi yht‰ monta henke‰, kuin siin‰ nyt oli. Cap istui matalalla telalla ruuhen keskess‰, Suuri K‰‰rme oli polvillaan h‰nen vieress‰. Nuolenk‰rki vaimoineen istui heid‰n edess‰ns‰, Mabel puoleksi nojallaan muutamia enonsa takana olevia matkakapineita vasten; Opas ja Eau-douce taas seisoivat, toinen kokassa toinen per‰ss‰, kumpikin harvaan, voimakkaasti ja ‰‰nettˆm‰sti vet‰en airollansa. Oswego oli juuri t‰ll‰ kohdalla syv‰ ja musta, vaan ei leve‰, ja kulki tyynen‰, synkk‰n‰ varjoavien puiden v‰litse, jotka muutamin paikoin melkein sulkivat pois p‰iv‰nvalon. Siell‰ t‰‰ll‰ makasi joku puoleksi kaatunut metsien j‰ttil‰s melkein poikkitellen jokea, ja sent‰hden oli suurinta varovaisuutta k‰ytt‰minen, jos mieli karttaa niiden oksia; melkein koko matkalla olivat matalampien puiden alimmat oksat ja lehdet vedess‰. Kokonaisuudessaan kuvasti seutu rikasta ja anteliasta luontoa, semmoisena kuin se on, ennenkuin joutuu ihmisten nautinnon ja haluin orjaksi, rehoittavana, jylh‰n‰, lupaavaisena, eik‰ raaimmassakaan tilassaan ihantavaa suloutta vailla. "V‰liin haluan rauhaa j‰lleen", sanoi Opas, katkaisten tuon pitk‰llisen ‰‰nettˆmyyden, "jolloin voi kuljeksia metsiss‰ etsim‰tt‰ muita vihollisia kuin riistaa ja kaloja. Useita p‰ivi‰ olemme K‰‰rme ja min‰ onnellisina viett‰neet jokiloilla, syˆden mets‰nriistaa, lohta ja mulloja, Mingoista ja p‰‰nahoista v‰h‰‰k‰‰n ajattelematta. Toisinaan toivon ett‰ n‰m‰t hyv‰t p‰iv‰t j‰lleen koittaisivat, sill‰ toisten ihmisten surmaaminen ei ole minun lahjani. Olen varma siit‰, ett'ei kersantin tyt‰r pid‰ minua viheli‰isen‰ heittiˆn‰, joka hauskuudekseen surmaa ihmisi‰." Tehdess‰‰n t‰m‰n muistutuksen joka oli puoleksi kysymys, katsoi Opas taakseen, ja vaikka h‰nen puoltavaisinkaan yst‰v‰ns‰ tuskin voi pit‰‰ h‰nen auringon polttamia ja karheita kasvonjuonteitaan kauniina, niin oli Mabelinkin mielest‰ h‰nen hymyilyns‰ miellytt‰v‰‰ sen j‰rkev‰n suoruuden ja vilpittˆmyyden tautta, joka loisti h‰nen rehellisten kasvojensa joka piirteest‰. "En usko, ett‰ is‰ni olisi laittanut teid‰n kertomuksenne mukaista henkilˆ‰ kuljettamaan tyt‰rt‰ns‰ metsien l‰pi", vastasi nuori tyttˆ yht‰ suorasti, mutta miellytt‰v‰mmin hymyillen. "Sit‰ h‰n ei olisi tehnyt. Kersantti oh tunnokas mies, ja moneen sotaretkeen, moneen taisteluun olemme yhdess‰ ottaneet osaa, seisoen, niinkuin h‰n sanoisi, olka olassa kiinni, vaikka min‰ puolestani tahdon pit‰‰ j‰seneni vapaina, kun l‰hestyn ranskalaista tai Mingoa". T‰ll‰ hetkell‰ kuului puiden v‰litse kohina, jonka vieno, tuskin vedenkalvoa karehtimaan saava tuulenpuuska toi heid‰n korviinsa. "Tuo kuuluu hauskalta", sanoi Cap, huipistaen korvansa kuin koira, joka kuulee kaukaisen haukunnan; "se on aaltoin loisketta j‰rven rantaa vastaan, luulen ma". "Ei, ei suinkaan", vastasi Opas, "se on ainoastaan virta, joka kuppuroitsee muutamien kallioiden yli puoli peninkulmaa meit‰ alempana". "Onko asian laita todellakin sellainen"? kysyi Mabel ja kirkas puna nousi h‰nen kasvoillensa. "Kuulkaapas herra Opas ja te herra Eau-douce" (sill‰ n‰in rupesi Cap nimett‰m‰‰n Jasperia, omistaen sen tavan, jota k‰ytettiin t‰ll‰ rajaseudulla), "eikˆ olisi paras ett‰ laskettaisiin likemm‰ksi rantaa? Virta on tavallisesti kova n‰iden koskien yl‰puolella, ja olisi yht‰ ‰lyk‰st‰ kerrassaan antautua Mal-virtaan kuin joutua n‰iden virranjuovaan". "Luottakaa meihin, yst‰v‰ Cap", vastasi Opas; "tosi kyll‰, ett‰ olemme ainoastaan maavesiss‰ purjehtijoita, ja min‰ puolestani en voi kehua kuuluvani edes n‰idenk‰‰n joukkoon, vaan kyll‰ ymm‰rr‰mme mitenk‰ virtapaikkain, koskien, ja putousten kanssa on menetelt‰v‰, ja kun laskemme niit‰ alas, tulemme koettamaan parastamme, jott'ei kasvatuksemme joutuisi h‰pe‰‰n". "Laskea alas", huudahti Cap. "Mies uneksitteko todellakin kosken laskemista t‰ll‰ munankuoren kaltaisella ruuhella?" "Miksei, matkamme kulkee putousten alapuolelle, ja paljon helpompi on laskea niit‰ alas, kuin purkaa ruuhi tyhj‰ksi ja kantaa sit‰ sek‰ kaikkia sen sis‰ltˆ‰ nelj‰nneksen peninkulmaa maata myˆten. Mabel k‰‰nsi kalpeat kasvonsa ruuhen per‰ss‰ olevaan nuorukaiseen p‰in, kun kosken valtava kohina vilppaamman tuulenpuuskan kanssa juuri nyt tuli h‰nen korviinsa ja kuului sit‰ peloittavammalta, koska nyt tiedettiin mit‰ se merkitsi. "Jos viemme naiset ja molemmat indianit maalle", huomautti Jasper tyynesti, "niin voimme me kolme valkeaa miest‰, jotka olemme veteen tottuneet, vied‰ ruuhen alas sit‰ vahingoittamatta; olemme usein laskeneet n‰it‰ kuohuja alas". "Olemme toivoneet teist‰, merimies yst‰v‰mme, parasta apumiest‰", virkkoi Opas, viitaten olkansa yli Jasperille. "Te olette tottunut n‰kem‰‰n aaltojen kuppuroivan, ja jos ei kukaan olisi kuormaa pitelem‰ss‰ niin kastuisivat ja pilaantusivat kaikki kersantin tytt‰ren korukapineet". Cap h‰mm‰styi. Se ajatus, ett‰ h‰n tulisi laskemaan putousta alas, tuntui h‰nest‰ huolettavammalta, kuin ehk‰ olisi tuntunut siit‰, jolle merimiehen ammatti on aivan vierasta; sill‰ h‰n tunsi veden voiman ja ihmisen auttamattoman heikkouden, kun h‰n joutuu sen raivolle alttiiksi. Mutta h‰nen ylpeytens‰ ei sallinut h‰nen ajatellakaan ruuhesta pois l‰htemist‰, koska muut yht‰ varmasti kuin tyynesti p‰‰ttiv‰t j‰‰d‰ siihen. Jos t‰t‰ tunnetta ei olisi ollut, niin olisi h‰n vastoin sek‰ syntyper‰ist‰ ett‰ aikain kuluessa saavuttamaansa tyyneytt‰ vaaran sattuessa, luultavasti kuitenkin poistunut paikaltaan, ell'ei kuvitus murhaavista indianeista niin kokonaan olisi vallannut h‰nen ajatuksiaan, ett‰ h‰n miltei pit‰nyt ruuhta jonkunlaisena turvapaikkana. "Mitenk‰ on meid‰n menetelt‰v‰ Magnetin suhteen?" kysyi h‰n, sill‰ hellyys sisaren tyt‰rt‰ kohtaan her‰tti uutta levottomuutta. "Emme voi p‰‰st‰‰ h‰nt‰ maalle, jos vihollisia indiania lˆytyy l‰heisyydess‰". "Ei yht‰‰n Mingoa ole valkamamme l‰heisyydess‰; siin‰ paikassa kulkee liian paljon ihmisi‰, jotta se sopisi heid‰n ilkitˆidens‰ asemaksi", vastasi Opas tyynesti. "Luonne on luonne, ja indianille luonteen mukaista on, ett‰ h‰n tavataan siell‰, miss‰ h‰nt‰ v‰himmin odotetaan. H‰nt‰ ei tarvitse pel‰t‰ yleisesti kuljetulla tiell‰, sill‰ h‰n karkaa p‰‰lle silloin, kuin toinen on v‰himmin varallansa, ja nuo kurjat heittiˆt pit‰v‰t kunnianansa pett‰‰ ihmist‰ tavalla tai toisella. Laskekaa rantaanp‰in, Eau-douce, annetaan kersantin tytt‰ren astua tuon kaatuneen puun p‰‰lle, josta h‰n kuivin jaloin voi p‰‰st‰ maalle". K‰sky‰ toteltiin, ja muutamia minuutia sen j‰lkeen olivat kaikki, paitsi Opas ja molemmat merimiehet, nousseet maalle. Ammatti-ylpeydest‰‰n huolimatta olisi Cap mielell‰‰n seurannut heit‰ maalle, jos olisi maavesiss‰ purjehtijalle kehdannut n‰in julkisesti n‰ytt‰‰ heikkouttansa. "Min‰ otan teid‰t kaikki todistajiksi", sanoi h‰n maallemenij‰in poistuessa, "ett‰ katson kaiken t‰m‰n olevan melkein yhden vertaista kuin jos matkustaisi ruuhella metsiss‰. Putousta alas kuppuroiminen ei kuulu merimiehen toimiin, sill‰ sen voi suurin nahjuskin tehd‰ yht‰ hyvin kuin vanhin merimies". "Ei, ei; ‰lk‰‰ halveksiko Oswegon putouksia", vastasi Opas, "sill‰ vaikka niit‰ ei voi verrata Niagaraan tai muihin kuuluisiin putouksiin, saapi niiss‰ vasta-alkavainen kumminkin kyllin ponnistella. Pyyt‰k‰‰ kersantin tyt‰rt‰ pys‰htym‰‰n tuolle kalliolle, niin h‰n saa n‰hd‰, kuinka taitamattomat mets‰miehet menev‰t vaikean paikan ylitse, jonka alitse eiv‰t voi menn‰. Nyt, Eau-douce, vakava k‰si, ja tarkka silm‰, sill‰ kaikki riippuu teist‰, koska, kuten huomaan meid‰n t‰ytyy pit‰‰ herra Capia ainoastaan matkustajana". Ruuhi l‰ksi nyt rannasta, ja Mabel kiiruhti vapisten sille kalliolle, joka oli h‰nelle osoitettu. H‰n puhui seuralaistensa kanssa siit‰ vaarasta, johonka enonsa suotta oli antautunut, mutta katse kiintyi Eau-doucen solevaan ja voimakkaasen vartaloon, kun h‰n, seisoen kepe‰n aluksen per‰ss‰, ohjasi sen liikkeit‰. Saavuttuaan sille paikalle, josta voi n‰hd‰ koko putouksen, p‰‰sti h‰n vasten tahtoansa puoleksi tukahutetun huudon ja pani k‰den silm‰ins‰ eteen. Pian otti h‰n sen pois j‰lleen, ja ik‰‰nkuin taikavoiman lumoomana seisoi h‰n liikkumatta kuin kuvapatsas, pit‰en niin tarkasti silm‰ll‰ mit‰ virrassa tapahtui, ett‰ tuskin malttoi huokuakaan. Molemmat indianit istahtivat huolettomina kaatuneen puun p‰‰lle ja tuskin katsahtivatkaan joellep‰in, mutta Nuolenk‰rjen vaimo hiipi Mabelia likemm‰ksi ja n‰ytti katselevan ruuhen liikkeit‰ yht‰ halukkaasti kuin lapsi katselee nuorantanssijan keikauksia. Kun ruuhi oli joutunut virranjuovaan, laskeutui Opas polvilleen, kuitenkin yh‰ hoitaen airoa, vaikka nyt veti enemm‰n verkalleen ja sill‰ tavalla, ett'ei tullut h‰iritsem‰‰n kumppalin liikkeit‰. T‰m‰ seisoi viel‰ pystˆss‰ ja silm‰ili jotakin putouksen alapuolella olevaa esinett‰, selv‰‰n etsien laskemiselle sopivinta paikkaa. "Enemm‰n l‰nteenp‰in, poikani, enemm‰n l‰nteenp‰in", mutisi Opas, "tuonne, miss‰ n‰emme veden kuohuvan. Asettakaa suunta niin, ett‰ tuon kuivuneen tammen latva tulee suoraan linjaan tuon lakastuneen katkon rungon kanssa". Eau-douce ei vastannut, sill‰ ruuhi oli nyt keskell‰ virtaa, kokka suoraan putousta kohden, ja kova virta alkoi yh‰ lis‰t‰ sen vauhtia. T‰ll‰ hetkell‰ olisi Cap mielell‰‰n luopunut kaikesta kunniasta, mink‰ t‰ss‰ tilassa voi saavuttaa, jos vaan olisi ehe‰n‰ p‰‰ssyt rantaan. H‰n kuuli veden pauhaavan kuin kaukaisen ukkosen, mutta yh‰ selvemmin ja voimakkaammin, ja edess‰‰n n‰ki h‰n sen pinnan ik‰‰nkuin katkaisevan alapuolella olevan mets‰n, jota pitkin tuo viheri‰ hurjistunut elementti n‰ytti ik‰‰nkuin haihtuvan tuhansiin kimelteleviin pisaroihin. "Per‰sin pois, per‰sin pois, mies"! huudahti h‰n ruuhen joutuessa putouksen reunalle, sill‰ h‰n ei voinut en‰‰ hillit‰ suurta levottomuuttaan. "Niin, niin, poissa se onkin olkaa varma siit‰", vastasi Opas hiljaa herttaisesti nauraen ja katsoen ‰kisti taaksensa. "Alasp‰in menemme, se on varma. Ylemm‰s per‰, poikani; ylemm‰s per‰". Loppumatka kuljettiin tuulen nopeudella. Eau-douce toimitti k‰sketyn liikkeen airolla, ruuhi liukui virranjuovaan, ja muutamia sekuntia luuli Cap olevansa kiehuvassa kattilassa. H‰n tunsi ruuhen keulan laskeutuvan, n‰ki hurjasti vahtoavan veden rajusti pauhaavan sen sivuilla, huomasi kepe‰n aluksen h‰ilyv‰n sinne t‰nne kuin munankuoren ja havaitsi sitten, suureksi iloksi ja kummastuksekseen, ett‰ se kulki eteenp‰in Jasperin vakavan airon voimalla tyynt‰ vett‰ myˆten putouksen alapuolella. Opas nauroi yh‰ viel‰, mutta nousi ylˆs polviltaan, urkki esiin er‰‰n tinamaljan sek‰ sarvilusikan ja alkoi tarkoin mitata matkalla ruuheen tullutta vett‰. "Nelj‰toista t‰ytt‰ lusikkaa Eau-douce, hyvinkin nelj‰toista lusikkaa. Tied‰n kuitenkin, niinkuin teid‰n t‰ytyy myˆnt‰‰, ett‰ olemme laskeneet alas saaden ainoastaan kymmenen lusikkaa vett‰". "Mr Cap nojautui niin paljon taaksep‰in, ett‰ oli vaikea ohjata ruuhta", vastasi Jasper vakaasti. "Saattaa olla, saattaa olla mahdollista; ep‰ilem‰tt‰ t‰ytyy niin olla, koska niin sanotte, mutta min‰ tied‰n kuitenkin teid‰n laskeneen alas saaden ainoastaan kymmenen lusikallista." Capia ahdisti nyt kova ysk‰npuuska ja h‰n katsoi taakseen, saadaksensa selville sen vaaran, josta oli onnellisesti p‰‰ssyt. Helppo on selitt‰‰ mill‰ tavalla t‰m‰ oli tapahtunut. Melkein kaikki joen vesi syˆksi kymmenen tai kahdentoista jalan korkuista, pystysuoraa putousta alas, mutta l‰helt‰ sen keskipalkkaa oli kova virta syˆnyt pois osan kalliosta, niin ett‰ vesi siin‰ syˆksi ahdasta juovaa myˆten, tehden noin 40-45 asteisen kulman. T‰t‰ vaarallista luisua oli ruuhi kiit‰nyt alas irtaantuneiden kallionlohkareiden, pyˆrretten ja kuohujen keskell‰, jotka ‰kkin‰isen silmiss‰ ep‰ilem‰tt‰ n‰yttiv‰t v‰ltt‰m‰ttˆm‰ll‰ h‰viˆll‰ uhkaavan n‰in heikkoa esinett‰. Mutta juuri aluksen kepeys oli helpoittanut alaslaskemista; kohollaan aaltoin p‰‰ll‰ ja vakaan silm‰n ja voimakkaan k‰den ohjaamana oli se kuin hˆyhen tanssinut toisen vaahtokuohun p‰‰lt‰ toiselle, jolloin sen sile‰t laidat tuskin kastuivatkaan. Ainoastaan muutamia kallioita oli v‰ist‰minen, niin hoiti v‰kev‰ virta loput. Sana h‰mm‰stys ei ilmoittaisi puoliakaan Capin tunteita. H‰n tunsi itsens‰ kokonaan masennetuksi, vaan ei kumminkaan tahtonut lausua ilmi ajatuksiansa, koska h‰n silloin olisi suonut liian paljon kunniaa maavesiss‰ ja saaristoissa purjehtimiselle. Kun h‰n yll‰mainitulla rykimisell‰ oli selvitt‰nyt kurkkunsa, irroitti h‰n kielens‰ lukon tavallisella omaa paremmuuttaan osoittavalla lauseella. "En suinkaan kiell‰ teid‰n tuntevan virranjuovaa, mr Eau-douce", sanoi h‰n, "ja itse asiassa onkin juovan tunteminen t‰ss‰ kahden p‰‰-asia. Minulla on ollut pursimiehi‰, jotka olisivat voineet laskea jopa t‰mmˆist‰kin putousta alas, jos vaan olisivat juovan tunteneet". "Ainoastaan juovan tiet‰minen ei riit‰, merimies yst‰v‰ni", vastasi Opas, "tarvitaan myˆs hermoja, taitavuutta ruuhta oikeen ohjaamaan ja kallioita v‰ltt‰m‰‰n. Koko t‰ll‰ seudulla ei lˆydy ket‰‰n muuta soutumiest‰ kuin Eau-douce, joka jollakin varmuudella on laskenut Oswegoa alas, vaikka yhdelle ja toiselle sattumalta on onnistunut luikahtaa juovan l‰pi. Luojan avutta en voi sit‰ itse tehd‰, ja todella tarvitaankin Jasperin k‰si ja silm‰, jos mieli pysy‰ kuivana matkalla. Nelj‰toista t‰ytt‰ lusikallista ei itse asiassa ole paljon, vaikka toivoisin ett‰ olisimme saaneet ainoastaan kymmenen, koska meill‰ oli kersantin tyt‰r katselijana". "Min‰ piittaan aivan v‰h‰n koko asiasta, ja jos puhun suuni puhtaaksi, en ollenkaan", sanoi Cap, vakaasti p‰‰tt‰en olla myˆnt‰m‰tt‰ maanmoukalle mink‰‰nlaista kuntoa tai ansiota; "se on aivan v‰h‰p‰tˆinen sen suhteen, kuin matkustaminen Lontoon-sillan alitse, jota joka p‰iv‰ tekee sadat henkilˆt ja usein maan hienoimmat naisetkin. H‰nen majesteetinsa oma korkea persoona on myˆskin kulkenut sillan alitse". "Min‰ en suinkaan tahtoisi ruuheeni ylh‰isi‰ naisia tai kuninkaallisia henkilˆit‰ n‰it‰ putouksia alas laskiessani, sill‰ veneenleveyden erehdys jommallekummalle puolelle saattaisi koskenlaskijat hukkumisen vaaraan. Eau-douce, viek‰‰mme t‰m‰ yst‰v‰mme Niagaraa alas, n‰ytt‰‰ksemme h‰nelle mihin rajaseutulaiset pystyv‰t". "Saakeli olkoon, mr Opas, nyt taidatte laskea leikki‰! Aivan varmaan on mahdoton teid‰n kaarnaveneell‰nne laskea tuota mahtavaa putousta alas". "Ette el‰m‰ss‰nne ole enemm‰n erehtynyt, mr Cap. Ei mik‰‰n ole huokeampaa, ja monen ruuhen olen omilla silmill‰ni n‰hnyt luistavaan Niagaraa alas; jos me molemmat saamme el‰‰, niin toivon voivani saattaa teid‰t uskomaan, ett‰ se on mahdollista. Min‰ puolestani olen vakuutettu siit‰, ett‰ suurin laiva, joka koskaan on merta kynt‰nyt, voisi laskea sit‰ alas, jos vaan tuntisi oikean virranjuovan". Cap ei huomannut Oppaan ja Jasperin salaisia silm‰niskuja, ja istui hetkisen ‰‰neti, sill‰ totta puhuen ei h‰n koskaan ollut ajatellut Niagara-kosken laskemista mahdolliseksi, vaikka sen tarkemmin ajatellen t‰ytyy n‰ytt‰‰ mahdolliselta kelle hyv‰ns‰. Todellisesti mahdotonta on sit‰ ylˆs meneminen. Seurue oli nyt ehtinyt sille paikalle, jossa Jasperin pensaikkoon k‰tketty ruuhi oli, ja kaikki astuivat j‰lkeen ruuhiin, Jasper, Cap ja Mabel toiseen, toiseen taas Opas, Nuolenk‰rki ja h‰nen vaimonsa. Mohikani oli jo mennyt joen rannalle, varovasti ja indianien tavallisella ‰lyll‰ tarkastelemaan olisiko vihollisten j‰lki‰ l‰histˆss‰. Mabelin posket saivat entisen raittiin v‰rins‰ vasta sittenkuin ruuhi j‰lleen oli virrassa, jota alas se, silloin t‰llˆin Jasperin airon jouduttamana kiireesti kulki eteenp‰in. H‰n oli katsellut kosken laskemista semmoisella h‰mm‰styksell‰, joka teki h‰net ‰‰nettˆm‰ksi, vaan kauhistus ei kuitenkaan ollut niin suuri, ett‰ olisi est‰nyt h‰nt‰ ihmettelem‰st‰ sit‰ voimaa ja tyyneytt‰, mill‰ Jasper ohjasi aluksen liikkeit‰. V‰hemm‰nkin hilpe‰‰ ja tunteellista tyttˆ‰ olisi miellytt‰nyt se uljuus ja sukkeluus, jota Eau-douce t‰ss‰ osoitti. "Me tunnemme siksi hyvin naisen lahjat, ettemme ajatelleetkaan vied‰ kersantin tyt‰rt‰ putouksesta alas", sanoi Opas, puhutellen Capia, mutta luoden katseen Mabeliin. "Kumminkin olen tullut tuntemaan muutamia h‰nen sukupuoleensa kuuluvia, jotka v‰h‰n huolehtisivat t‰llaisesta". "Mabel on arka luonnoltaan niinkuin ‰itins‰kin", sanoi Cap, "ja te teitte viisaasti, kun s‰‰litte h‰nen heikkouttansa. Teid‰n on muistaminen ettei lapsi koskaan ole ollut vesill‰". "No, no, omasta pelk‰‰m‰ttˆmyydest‰nne voi helposti huomata, kuinka v‰h‰n sit‰ itse aristelitte. Min‰ laskin kerran alas er‰‰n ‰kkin‰isen kanssa, ja h‰n hypp‰si ruuhesta juuri kuin se kulki putousta alas, ja voittehan ymm‰rt‰‰ mik‰ siit‰ seurasi". "Miten k‰vi sille miesraukalle?" kysyi Cap, tuskin tiet‰en mit‰ ajattelisi toisen lauseesta, joka oli niin kuiva ja samalla niin mutkaton, ett‰ v‰hemm‰n hidasj‰rkinen henkilˆ, kuin tuo vanha merimies, syyst‰ olisi ep‰illyt sen totuutta. Se joka on kulkenut samaa tiet‰ voipi saada k‰sityksen h‰nen tunteistansa. "H‰n oli, raukka mieheksi, niinkuin sanotte, ja raukka rajaseutulaiseksikin, vaikka tahtoi muka n‰ytt‰‰ taitavuuttaan meille taitamattomille. Kuinka h‰nelle k‰vi? H‰n kuppuroitsi nurinniskoin putousta alas, aivan kuin raatihuone tai linna olisi tehnyt..." "Jos ne, n‰et, olisivat hyp‰nneet ruuhesta", keskeytti h‰net Jasper hymyillen, vaikka h‰n ep‰ilem‰tt‰ mieluummin kuin yst‰v‰ns‰ olisi antanut kosken laskemisen j‰‰d‰ unohduksiin. "Poika on oikeassa", alkoi Opas uudelleen ja k‰‰ntyi Mabeliin, kun ruuhet nyt olivat niin likell‰ toisiaan, ett‰ laita oli melkeen laidassa kiinni. "Vaan te ette viel‰ ole sanonut, mit‰ ajattelette loikkauksestamme". "Se oli vaarallinen ja rohkea hypp‰ys", vastasi Mabel. "Sit‰ katsellessani toivoin, ett'ei siihen ensink‰‰n olisi ryhdytty; mutta nyt kun se on tehty, voin ihmetell‰ sit‰ rohkeutta ja uskallusta, jolla se toimitettiin". "Me teimme sen ainoastaan omaksi eduksemme. Jos olisimme p‰‰tt‰neet kulettaa ruuhen maata myˆten, niin olisimme menett‰neet aikaa, eik‰ mik‰‰n ole niin kallista kuin aika, silloin kuin luulee Mingoin olevan l‰histˆss‰". "Mutta eih‰n meill‰ nyt liene paljon pel‰tt‰v‰‰! Ruuhet kulkevat nopeasti eteenp‰in, ja olettehan sanonut meid‰n kahden tunnin per‰st‰ olevan perill‰"! "Se pit‰‰ olla kavala Irokesi, joka voi liikuttaa hiuskarvaakaan teid‰n kauniissa p‰‰ss‰nne, sill‰ kaikki olemme kersantin ja luullakseni enimm‰n teid‰n itsenne t‰hden sitoutuneet viem‰‰n teid‰t ehe‰n‰ linnaan. Kas Eau-douce, mik‰ on tuo tuolla alhaalla joenpolvekkeessa -- tuo tuolla loitompana kalliolla?" "Se on Suuri K‰‰nne, Opas. H‰n tekee meille merkin, jota en ymm‰rr‰". "Se on todellakin K‰‰rme, niin totta kuin olen valkea mies, ja h‰n viittaa meit‰ kulkemaan l‰hemp‰n‰ sit‰ rantaa, jossa h‰n itse on. Joku vaara on tarjona, muuten ei n‰in vakaa ja tyyni mies t‰ll‰ tavoin peloittaisi meit‰. Rohkeutta kuitenkin; olemmehan miehi‰ ja meid‰n t‰ytyy kohdata vastoink‰ymist‰ v‰rimme ja lahjaimme vaatimusten mukaan. Ah! tiesinh‰n ett'ei milloinkaan ole hyv‰ kerskata, ja juuri nyt, kun kerskasin turvallisuudestamme, tulee vaara ja saattaa minut valehtelijaksi". SEITSEMƒS LUKU. Vihollisten j‰lki‰, -- Piilopaikka. Putousten alapuolella on Oswegon juoksu kiivaampaa ja ep‰tasaisempaa kuin niiden yl‰puolella. Paikoittain kulkee virta syv‰n veden tyvenell‰ hiljaisuudella, mutta toisin paikoin tapaa siin‰ luotoja ja koskia. Aivan v‰h‰n tarvitsi siis niiden ponnistella voimiansa, jotka ohjasivat ruuhia, paitsi miss‰ kiivas virta ja vaaralliset kalliot vaativat suurempaa varovaisuutta, jolloin ei ainoastaan varallaan-olo vaan myˆskin tyyneys, h‰t‰ilem‰ttˆmyys ja k‰sivoima oli tarpeen vaarain v‰ltt‰miseksi. Kaiken t‰m‰n tunsi Mohikani aivan hyvin, ja h‰n oli sent‰hden viisaasti valinnut er‰‰n verrattain tyvenen paikan, jossa pys‰ytt‰isi ruuhet ja vaaratta voisi l‰hesty‰ niit‰, joita tahtoi puhutella. Heti kun Opas tunsi punasen yst‰v‰ns‰, k‰‰nsi h‰n voimakkaalla aironvet‰m‰ll‰ ruuhensa kokan rantaan p‰in, viitaten Jasperia seuraamaan per‰st‰. Hetkist‰ myˆhemmin kulkivat ruuhet jokea alasp‰in niin likell‰ rannan pensaita, ett‰ niihin ylettyi koskemaan, ja kaikki olivat aivan ‰‰neti, toiset pelon tuskasta, toiset tavaksi tulleesta varovaisuudesta. Kun tulivat l‰hemm‰ksi indiania, k‰ski t‰m‰ heit‰ pys‰htym‰‰n, ja piti sitten Delavarien kielell‰ lyhyen mutta totisen keskustelun Oppaan kanssa. "P‰‰llikkˆ ei juuri pid‰ hengettˆmi‰ puunrunkoja vihollisina," sanoi viimeksi mainittu, "miksi k‰skee h‰n meit‰ pys‰htym‰‰n?" "Mingoja on mets‰ss‰." "Sit‰ olemme luulleet jo pari p‰iv‰‰; tiet‰‰kˆ p‰‰llikkˆ sen?" Mohikani nosti n‰kyviin kivest‰ tehdyn piipunkopan. "T‰m‰ oli tuoreella j‰lell‰, joka kulki linnaan p‰in; tupakka savusi siin‰ viel‰ silloin kuin sen lˆysin." "Tuo ei ole leikin asia -- miss‰ j‰lki oli?" Mohikani osoitti er‰st‰ paikkaa, joka tuskin oli puolentoista sadan kyyn‰r‰n p‰‰ss‰ heist‰. Asia n‰ytti tulevan arveluttavaksi, ja molemmat etevimm‰t johtajat keskustelivat muutamia minuutia kahden kesken sill'aikaa, kuin k‰veliv‰t osoitetulle paikalle ja suurimmalla tarkkuudella tutkivat j‰lki‰. Nelj‰nnestunnin kuluttua palasi Opas takaisin ja h‰nen yst‰v‰ns‰ katosi mets‰‰n. Oppaan kasvonjuonteet ilmoittivat tavallisesti suoruutta, rehellisyytt‰, vilpittˆmyytt‰ sek‰ jonkunlaista itseens‰ luottavaisuutta, joka rohkasi niiden mielt‰, jotka olivat h‰nen suojeltavinaan; t‰ll‰ hetkell‰ varjoitti kuitenkin sellainen huoli h‰nen rehellisi‰ kasvojansa, ett‰ koko seurue sen huomasi. "Mik‰ on h‰t‰n‰, mr Opas?" kysyi Cap, alentaen tavallisesti kovan ja vakavan ‰‰nens‰ melkein kuiskutukseksi, joka oli soveliaampi t‰‰ll‰ jylh‰ss‰, vaarallisessa mets‰maassa. "Onko vihollinen asettunut meid‰n ja satamamme v‰lille." "Mit‰ sanotte?" "Onko jotkut noista maalatuista narreista laskeneet ankkurinsa sen sataman suuhun, johon aiomme menn‰, ottaaksensa meid‰t saaliikseen, kun purjehdimme sis‰‰n?" "Asia kyll‰ on niinkuin sanotte, yst‰v‰ Cap, vaikka en min‰ sent‰hden paremmin sanojanne ymm‰rr‰; sivumennen tahdon huomauttaa, ett‰ kuta selvemmin puhumme huolettavina hetkin‰, sit‰ helpompi on muiden ymm‰rt‰‰ ajatuksemme. En tied‰ mit‰‰n satamista ja ankkureista, mutta sen tied‰n, ett‰ kirottu Mingonj‰lki on puolentoista sadan kyyn‰r‰n p‰‰ss‰ meist‰ ja niin tuore kuin suolaamaton riista. Varmaankin on tusina niit‰ viheli‰isi‰ lurjuksia kulkenut siit‰, ja se pahinta ett‰ ovat kulkeneet linnaan p‰in, niin ett‰ heid‰n vakoilevat silm‰ns‰ huomaavat jokaisen, joka tahtoo kulkea sen ulkopuolella olevan aukean paikan poikki, ja silloin tulee varmoja luotia satamaan." "Eikˆ tuossa linnassa ole kylke‰, joka voisi raivata puhtaaksi kaikki, mik‰ tulee tykinkantamiin." "Ei, linnat n‰ill‰ seuduin ovat toisenlaisia kuin uudistalojen tienoilla; joensuuhun p‰in on niiss‰ kaikkiaan kaksi tai kolme pient‰ tykki‰. Yksi linnankylki tusinaa v‰ijyksiss‰ olevaa Mingoa vastaan, jotka ovat asettuneet puunrunkoin taakse, olisi sit‰ paitsi turhaa ruudin haaskaamista. Meill‰ on ainoastaan yksi keino ja sekin arveluttava. Meid‰n t‰ytyy toistaiseksi pys‰hty‰ t‰h‰n, jossa korkea ranta ja pensaat jokseenkin hyvin k‰tkev‰t meid‰t, jos ei joku vakooja toiselta rannalta meit‰ huomaa. Mutta miten viekotella n‰it‰ verenhimoisia lurjuksia uudestaan jokea ylˆs? Ah, jo tied‰n sen ... jo tied‰n... Jos se ei hyˆdyt‰, niin ei se haittaakaan. N‰ettekˆ tuota tuuheata kastanjapuuta tuolla viimeisess‰ joenpolvekkeessa, Jasper? Tuolla loitompana meid‰n puolisella rannalla." "Tuolla, kaatunen m‰nnyn luona?" "Ihan siin‰. Ottakaa pii ja tuluskuppi, hiipik‰‰ rantaa pitkin ja viritt‰k‰‰ tuli sinne; ehk‰ savu viettelee heid‰t meid‰n yl‰puolelle. Sill‰ aikaa viemme varovasti ruuhet tuon niemekkeen alapuolelle ja etsimme toisen piilopaikan. Niist‰ ei liene puutetta n‰ill‰ seuduin, jossa lˆytyy niin kosolta pensaita." "Sen olen tekev‰, Opas", sanoi Jasper ja hypp‰si maalle. "Kymmeness‰ minuutissa on tuli viritetty." "Ottakaa tuoreita puita, Eau-douce. Kun tarvitsee savua, on vesi hyv‰n‰ apuna sit‰ paksuntamaan." Nuori mies, joka kyll‰ hyvin k‰sitti velvollisuutensa, jottei ruvennut turhaan aikaa kuluttamaan, kiiruhti osoitettuun paikkaan. Seurue valmistihe muuttamaan olopaikkaa, koska sen nyt voi n‰hd‰ sielt‰, mihin Jasper oli mennyt tulta tekem‰‰n. Kovin kiirett‰ heid‰n ei kuitenkaan tarvinnut pit‰‰ ja sent‰hden ryhdyttiin suurimmalla tarkkuudella toimiin. Ruuhet soudettiin pensaikosta ja saivat sitten virran ajelemina kulkea jokea alas, kunnes tulivat semmoiseen paikkaan, mist‰ kastanjapuuta tuskin n‰ki. Kaikkien silm‰t k‰‰ntyiv‰t nyt sinnep‰in. "Tuolta n‰kyy savu", huudahti Opas, kun tuulenpuuska ajoi pienen savupatsaan maalta ja kuletti sit‰ kiehkurana vedenpintaa myˆten. Hyv‰ pii, pieni ter‰spalanen ja kasa kuivia lehti‰ tekev‰t pian tulen. Toivon ett‰ Eau-douce ymm‰rt‰‰ k‰ytt‰‰ tuoreita puita, koska juuri ne ovat nyt suurimmaksi hyˆdyksi." "Liian paljon savua -- liian paljon ‰ly‰," sanoi Nuolenk‰rki miettiv‰isesti. "Se olisi totta kuin evankeliumi, Tuskarora, jos Mingot eiv‰t tiet‰isi sotamiehi‰ olevan l‰heisyydess‰; sill‰ lev‰hdyksen aikana on sotamiehill‰ ruoka enemm‰n mieless‰ kuin vaara. Ei, ei, annetaan pojan laittaa kokkonsa niin, ett‰ se savuaa aika lailla; kaiken t‰m‰n lukevat Mingot muutamien skotlantilaisten tai irlantilaisten nahjusten tuhmuudeksi, jotka enemm‰n pit‰v‰t huolta kauranjauhovellist‰‰n ja perunoistaan kuin varovat indianien kavaluutta ja punanahkain pyssyj‰. Yhdell‰ ainoalla mets‰l‰isell‰ on enemm‰n ‰ly‰ kuin kokonaisella rykmentill‰ vesien tuolta puolen tulleita -- semmoista ‰ly‰, n‰et, jota kutsun mets‰kavaluudeksi. Mutta tuolla on savua kylliksi, ja paras on ett‰ etsimme toisen piilopaikan." Opas pani ruuhensa j‰lleen liikkeelle, ja muutaman minuutin kuluttua saatti er‰s joenpolveke sek‰ savun ett‰ kastanjapuun pois n‰kyvist‰. Muutamain kyyn‰r‰in p‰‰ss‰ siit‰ niemekkeest‰, josta seurue vasta l‰hti liikkeelle, oli joki kaikeksi onneksi tehnyt pienen lahdelman rantaan, ja siihen kulkivat nyt molemmat ruuhet airoin ajelemina. Parempaa piilopaikkaa eiv‰t matkalaisemme olisi voineet lˆyt‰‰. Pensaat olivat tihe‰t ja jokeen p‰in kallellansa, muodostaen siten t‰ydellisen lehv‰kaarroksen. Lahdelman pohjukassa oli soukka hietikkˆ-ranta, johon useimmat matkalaisista mukavuuden vuoksi nousivat maalle; ainoa paikka, josta heid‰t voi huomata, oli heit‰ aivan vastap‰‰t‰ oleva kohta toisella rannalla. Kuitenkaan ei tarvinnut pel‰t‰ ett‰ heid‰t silt‰ suunnalta huomattaisiin, sill‰ senpuolinen metsikkˆ oli tavallista viel‰ tihe‰mp‰‰ ja maa sen takapuolella niin r‰meist‰ ja suoper‰ist‰, ett‰ siell‰ ainoastaan suurella vaivalla voi kulkea. "T‰m‰ on varma piilopaikka," sanoi Opas tarkasti katseltuaan ymp‰rillens‰; "mutta meid‰n t‰ytyy tehd‰ se viel‰ varmemmaksi. Mr. Cap, teilt‰ en vaadi muuta kuin ‰‰nettˆmyytt‰ ja ett‰ j‰t‰tte pois sellaiset tavat, joihin olette merell‰ tottunut. Tuskarora yst‰v‰mme ja min‰ teemme valmistuksia vaarallista aikaa varten." Indianin kanssa meni Opas metsikkˆˆn, jossa katkoivat muutamia vahvempia leppi‰ ja muita pensaita, tarkasti v‰ltt‰en kaiken ryskeen. Puiden tyvet -- sill‰ puita ne itse asiassa olivatkin -- pistettiin liejuun ruuhten eteen, jossa vesi oli jokseenkin matalaa, ja kymmenen minuutin kuluessa oli viheriˆitsev‰ varjos kohonnut heid‰n ja sen puolen v‰lille, mist‰ vaara uhkasi. Suurta taitavuutta ja tottumusta osoitettiin n‰it‰ yksinkertaisia valmistuksia tehdess‰, mutta tyˆmiehillemme oli myˆskin suurena apuna rannan muoto, lahdelman pitk‰ pohjukka, veden mataluus ja metsikˆn tiheys. Opas valitsi tahallansa v‰‰ri‰ pensaita, joita t‰‰ll‰ oli yllin kyllin, leikkasi ne poikki v‰h‰‰ alapuolelta koukkupaikkaa ja asetti ne niin ett‰ koskivat vedenpintaan, jonka kautta tuo pieni pensasaita ei tullut n‰ytt‰m‰‰n vedess‰ kasvavalta, joka olisi voinut her‰tt‰‰ ep‰luuloa, vaan n‰ytti vaakasuoraan pist‰v‰n rannasta, ennenkuin k‰‰ntyi ylˆsp‰in. Ainoastaan tavattoman ep‰luuloinen henkilˆ olisi voinut hetkeksi k‰‰nty‰ sinnep‰in, luullen sen takaa lˆyt‰v‰ns‰ k‰tkˆpaikan. "Paremmassa k‰tkˆss‰ en ik‰‰n ole ollut", sanoi Opas nauraen tyynell‰ tavallaan, ensiksi k‰yty‰‰n ulkopuolta tarkastamassa; "n‰iden pensasten lehdet melkeen koskevat p‰‰mme yll‰ olevaan metsikkˆˆn, eik‰ maalarikaan, joka hiljan k‰vi linnassa, voisi eroittaa Luojan kasvattamia pensaita meid‰n asettamistamme. Hiljaa -- tuolla tulee Eau-douce, kahlaten kuin ‰lyk‰s poika ainakin, joka ei tahdo j‰tt‰‰ j‰lki‰ taakseen; kohta saamme n‰hd‰ kelpaako k‰tkˆpaikkamme vai ei." Jasper, joka palasi teht‰v‰t‰ns‰ toimittamasta, oli, paikalla kun huomasi ruuhet kadonneiksi, arvannut ett‰ ne oli viety l‰himm‰n jokipolvekkeen taakse, jott'ei niit‰ siit‰ paikasta keksitt‰isi, mihin tuli oli viritetty. H‰n kahlasi nyt verkalleen pitkin joenrantaa ja etsi tarkasti katsellen sit‰ paikkaa, jossa ruuhet olivat k‰tkˆss‰. Panemalla silm‰ns‰ lehti‰ likelle voivat pensasaidan sis‰ss‰ olijat t‰ydellisesti n‰hd‰ mit‰ ulkopuolella tapahtui, joutumatta muiden n‰kyviin. Nyt he huomasivat selv‰sti, ett'ei Jasperilla ollut v‰hint‰k‰‰n aavistusta siit‰, mihin Opas sek‰ muut olivat k‰tkeytyneet. Kun h‰n oli mennyt lahdelman sivu eik‰ en‰‰ n‰hnyt tulta, jonka oli viritt‰nyt sen yl‰puolelle, pys‰htyi h‰n ja rupesi tarkkaan ja huolellisesti tutkimaan rannikkoa. H‰n astui kymmenen, kaksitoista askelta ik‰‰nkuin umpim‰hk‰‰n ja pys‰htyi sitten j‰lleen uudistamaan tutkimistaan. Koska vesi oli tavallista v‰hemp‰n‰ astui h‰n muutamia askeleita sivullep‰in ja tuli siten niin likelle tuota keinotekoista istutusta, ett‰ voi siihen k‰dell‰‰n koskea. Vaikka niinkin oli, ei h‰n kuitenkaan huomannut mit‰‰n ja oli jo l‰htem‰isill‰‰n eteenp‰in kulkemaan, kun Opas teki aukon pensasaitaan ja hiljaisella ‰‰nell‰ kutsui h‰nt‰ sis‰‰n. "T‰m‰ on aivan oivallista", nauroi Opas, "vaikka keltanaaman ja punanahan silm‰t ovat yht‰ erilaiset kuin kiikarit. Jos Mingot menev‰t jokeen kuin Jasper, niin saa piilopaikkamme minut vapisemaan. Se on kumminkin pett‰v‰ heid‰n silm‰ns‰ joen vastaiselta puolelta ja siis ei kokonaan ole meille hyˆdytˆn." "Ettekˆ luule, mr Opas", sanoi Cap, "kuitenkin olevan viisainta ett‰ kerrassaan kaikin purjein l‰hdemme virtaa alas kulkemaan, niin pian kuin olemme varmat siit‰, ett‰ nuo konnat ovat joutuneet per‰npuolelle meist‰? Meill‰ merimiehill‰ on tapana sanoa, ett‰ myˆt‰tuuleen takaa-ajaminen on pitk‰‰ ajoa." "Vaikka saisin tuon tuolla alhaalla olevan linnan koko ruutivaraston, niin en j‰tt‰isi t‰t‰ paikkaa, ennenkuin olemme saaneet tietoa K‰‰rmeest‰. Vankeus tahi kuolema olisi varma seuraus siit‰. Jos hento hirvenvasikka, sellainen kuin tuo tyttˆ tuossa, jonka olemme saaneet suojeltavaksemme, voisi kuin vanha hirvi vaeltaa mets‰ss‰, silloin ehk‰ k‰visi laatuun j‰tt‰‰ ruuhet; sill‰ kaaretellen kulkemalla voisimme ennen p‰iv‰nkoittoa enn‰tt‰‰ linnaan." "Antaa menn‰ sitten", sanoi Mabel ja kavahti ylˆs yht'‰kki‰ tuntien saaneensa uutta voimaa, "min‰ olen nuori, voimakas, vaivoihin tottunut ja voisin k‰vell‰ enoni uuvuksiin. Minua ette saa katsoa miksik‰‰n vastukseksi. En voi k‰rsi‰ sit‰ ajatusta, ett‰ te kaikki panisitte henkenne alttiiksi minun t‰hteni." "Ette suinkaan kest‰ sit‰, ette suinkaan kest‰ sit‰. Tulisi enemm‰n kuin kolmen peninkulman matka ja p‰‰lle p‰‰tteeksi risuin, puunjuurien ja r‰meiden yli pilkkopime‰ss‰. N‰in suuren ihmisjoukon j‰let voitaisiin n‰hd‰ ja lopuksi olisi meid‰n kenties pakko rynn‰t‰ indianien rivin l‰pi linnaan. Ei, paras on, ett‰ odotamme Mohikania." Koska t‰m‰ oli sen mielipide, johon kaikki nykyisiss‰ oloissa loivat silm‰ns‰ kuin esimieheen ja johdattajaan ainakin, niin ei t‰st‰ puhuttu sen enemp‰‰. Seurue hajaantui nyt pienempiin joukkoihin; Nuolenk‰rki vaimoinensa istahti syrj‰‰n pensaikkoon ja alkoi hiljaisella ‰‰nell‰ keskustelun, jossa mies n‰ytti lausuvan ajatuksensa jonkummoisella ankaruudella, kun sit‰ vastoin vaimo vastasi tuolla nˆyr‰ll‰ lempeydell‰, joka on seuraus indianien vaimoin alhaisesta asemasta. Opas ja Cap asettuivat toiseen ruuheen, jutellen erilaisista vaiheistaan maalla ja merell‰, Jasper ja Mabel taas istuivat toiseen. T‰ten oli l‰hes tunti kulunut, kun Mohikani tuli n‰kyviin samalta suunnalta, mist‰ Jasper oli tullut. Mutta sen sijaan kuin h‰nen olisi ollut kulkeminen suoraan eteenp‰in, vet‰ytyi h‰n, tuskin p‰‰sty‰‰n sen joenpolvekkeen sivu, joka piilotti h‰net kaikilta sen yl‰puolella kenties olevilta, ihan likelle rantaa ja valitsi itselleen varovaisesti semmoisen paikan, josta voi katsoa taakseen, ollen kylliksi pensaiden suojassa, jott'ei tarvinnut pel‰t‰ ett‰ h‰net n‰ht‰isiin. "K‰‰rme n‰kee ne konnat", kuiskasi Opas; "niin totta kuin olen kristitty, ovat he tarttuneet onkeen ja hiipineet savun luokse." Herttaisella, mutta ‰‰nettˆm‰ll‰ naurulla keskeytti h‰n itsens‰, ja tyrkk‰si Capia kylkeen; ‰‰neti katseltiin sitten Chingachgookin liikkeit‰. Mohikani oli t‰yteen kymmenen minuutia yht‰ liikkumatonna kuin se kivi, jonka p‰‰ll‰ h‰n seisoi; sitten huomasi selv‰sti, ett‰ joku erin‰inen seikka oli vet‰nyt h‰nen huomion puoleensa, sill‰ h‰n kiiruhti takaisin, katseli levottomana tarkasti rantaa pitkin ja kulki kiireesti sit‰ alasp‰in, huolellisesti h‰vitt‰en j‰lkens‰ matalan veden peitt‰m‰st‰ liejusta. N‰ht‰v‰sti oli h‰nell‰ kiire ja levotonna katseli h‰n usein taakseen ja tutki rantaa tarkoin joka kohdalta, miss‰ voi luulla ruuhten olevan k‰tkˆss‰. "Kutsukaa h‰net t‰nne", kuiskasi Jasper, joka tuskin voi malttaa mielt‰ns‰, "kutsukaa h‰net t‰nne, muutoin on liian myˆh‰ist‰. Katsokaa, h‰n menee ohitsemme." "Ehei, poikani, ei ole kiirett‰, ole varma siit‰, muutoin rupeisi K‰‰rme ryˆmim‰‰n. Jumala auttakoon meit‰ ja suokoon meille viisautta! Luulenpa ettei Chingachgookkaan, jonka n‰kˆ on yht‰ varma kuin koiran vainu, huomaa meit‰ eik‰ lˆyd‰ piilopaikkaamme." T‰m‰ riemu oli liian aikainen, sill‰ tuskin enn‰tti h‰n lopettaa lauseensa, ennenkuin indiani, joka todella oli astunut muutaman askeleen piilopaikan ohitse yht'‰kki‰ pys‰htyi, loi ter‰v‰n, l‰pitunkevan katseen rantaan pistettyihin pensaisiin, astui nopeasti muutaman askeleen eteenp‰in ja seisoi v‰h‰n kumarruttuaan ja varovasti siirretty‰‰n oksia tielt‰ pois yht'‰kki‰ heid‰n joukossansa. "Nuo kirotut Mingot", sanoi Opas heti kun h‰nen yst‰v‰ns‰ oli niin likell‰, ett‰ h‰nt‰ voi varovasti puhutella. "Irokeseja", vastasi indiani lyhyesti. "Yhden tekev‰, yhden tekev‰! -- Irokeseja -- konnia -- Mingoja -- Mengvesi‰ -- hornanhenki‰, kaikki ovat melkein saman veroisia. Min‰ kutsun kaikkia konnia Mingoiksi. P‰‰llikkˆ, tulkaa t‰nne, puhukaamme muutamia j‰rjen sanoja." Molemmat yst‰v‰t v‰istyiv‰t syrj‰‰n ja rupesivat vakaasti keskustelemaan Delavarien kielell‰. T‰m‰n yksityisen keskustelun p‰‰tytty‰ ilmoitti Opas muille matkalaisille kaikki mit‰ oli saanut tiet‰‰. Mohikani oli seurannut vihollisten j‰lki‰ hyv‰n matkaa linnalle p‰in, kunnes ne olivat huomanneet Jasperin viritt‰m‰n tulen ja paikalla k‰‰ntyneet takaisin. Silloin t‰ytyi Chingachgookin, joka oli suuressa vaarassa joutua vihollisten n‰kyviin, etsi‰ itselleen k‰tkˆpaikka siksi kunnes joukko oli kulkenut ohitse. Oli ehk‰ onneksi h‰nelle, ett‰ mets‰l‰iset olivat niin mieltyneet vasta tekem‰‰ns‰ keksintˆˆn, etteiv‰t ottaneet edes tavallisen tarkkaan huomioon mit‰ mets‰ss‰ tapahtui. He kulkivat, viisitoista miest‰ luvultaan, kiivaasti h‰nen sivutsensa, tarkoin astuen toistensa j‰lkiin, ja h‰n voi sitten uudelleen seurata heit‰. Tultuaan sille paikalle, miss‰ Oppaan ja Mohikanin j‰let yhtyiv‰t p‰‰polkuun, olivat Irokesit k‰‰ntyneet joellep‰in, jonka rantaan olivat saapuneet juuri kuin Jasper oli kadonnut alempana olevan polvekkeen taakse. Koska tuli oli nyt t‰ydellisesti n‰kyviss‰, meniv‰t mets‰l‰iset mets‰‰n ja koettivat salaa l‰hesty‰ sit‰. Chingachgook k‰ytti t‰t‰ tilaisuutta hiipi‰kseen joen rantaan ja enn‰tt‰‰kseen niemen ymp‰ri, jonka h‰n toivoi tehneens‰ vihollisten huomaamatta. Siin‰ pys‰htyi h‰n, niinkuin jo olemme maininnut, kunnes huomasi viholliset tulen luona, miss‰ ne kumminkaan eiv‰t kauan viipyneet. Irokesien aikeet voi Mohikani ainoastaan heid‰n toimistansa p‰‰tt‰‰. H‰n luuli heid‰n k‰sitt‰neen tulella tarkoitetun viekkauden ja ymm‰rt‰neen, ett‰ se oli viritetty heit‰ eksytt‰m‰‰n; sill‰ kiireesti tarkastettuaan paikan olivat he eronneet siten, ett‰ muutamat meniv‰t takaisin mets‰‰n ja toiset, kuusi tahi kahdeksan luvultaan, seurasivat Jasperin j‰lki‰ pitkin rantaa aina siihen paikkaan asti, miss‰ ruuhet oli laskettu maalle. Mit‰ he sitten aikoivat tehd‰, voitiin ainoastaan arvaamalla arvata, sill‰ K‰‰rme ei ollut en‰‰ malttanut pysy‰ paikallaan ja tarkastella heid‰n hankkeitaan, vaan kiirehtinyt yst‰viens‰ luokse. Muutamista heid‰n viittauksista ja liikkeist‰ns‰ p‰‰tt‰en oli h‰n kumminkin sit‰ mielt‰, ett‰ he aikoivat seurata jokirantaa alasp‰in, vaan sit‰ h‰n tietysti ei voinut varmaan sanoa. Kun Opas oli lopettanut kertomuksensa, kavahti Jasper vilkkaasti pystyyn. "Astukaamme paikalla ruuhiin," sanoi h‰n; "virta on kova, ja jos voimakkaasti k‰yt‰mme airoja, niin p‰‰semme pian pyssynkantamattomiin noista konnista." "Kyll‰ olette reipas k‰ytt‰m‰‰n airoa, Eau-douce, sen myˆnn‰n, mutta kirottu Mingo on ripe‰mpi toimittamaan perikatoa; ruuhet ovat nopeat, mutta pyssynluodit ovat kuitenkin nopeammat." Hiljainen lyˆnti olkap‰‰lle keskeytti puhujan. Mabel oli seisallaan ruuhessa; h‰nen hoikka mutta t‰ytel‰inen vartalonsa oli kumartunut eteenp‰in miellytt‰v‰n vakaiseen asemaan; sormi huulilla ja p‰‰ puoleksi poisp‰in k‰‰nnettyn‰ katseli h‰n vilkkailla silmill‰‰n oksien v‰list‰ joellep‰in ja lˆi samalla toisessa k‰dess‰ olevalla ongenvavalla Opasta hiljaa olkap‰‰h‰n. Opas kumarsi p‰‰ns‰ alas sen lehviin tehdyn tirkistys-reij‰n suulle, jonka luokse h‰n varta vasten oli asettunut, ja kuiskasi sitten pikaa Jasperille: "Kirotut Mingot! Olkaa varallanne aseiden kanssa, mutta liikkumattomina kuin puunkannot." Jasper riensi pikaisesti mutta hiiskaustakaan kuulumatta ruuhen viereen ja vaati hell‰ll‰ pakolla Mabelia kumartumaan sen verran alas, ett‰ h‰nen ruumistansa ei n‰kyisi; vaan luultavasti ei h‰nen kykyns‰ olisi riitt‰nyt pakoittamaan tyttˆ‰ niin paljon p‰‰t‰‰n kumartamaan, jott'ei olisi voinut katsella vihollisten hankkeita. H‰n asettui sitten Mabelin l‰heisyyteen, pyssynhana vireell‰ ja milloin hyv‰‰n valmisna ampumaan. Nuolenk‰rki ja Chingachgook ryˆmiv‰t pensaikkoon ja makasivat v‰ijyksiss‰ kuin k‰‰rmeet, aseet valmiina teht‰v‰‰ns‰ toimittamaan. Cap otti molemmat pistoolit vyˆlt‰‰n, mutta n‰ytti olevan kahdella p‰‰ll‰ siit‰, mit‰ h‰nen oli tekeminen. Opas ei liikahtanut paikaltaan. T‰m‰ oli tosiaankin tuskallinen hetki. Juuri kun Mabel kosketti Oppaan olkap‰‰t‰, oli kolme vedess‰ kahlaavata Irokesia ilmaantunut joenpolvekkeesen, noin puolentoista sadan kyyn‰r‰n p‰‰h‰n piilopaikasta, ja pys‰htyneet siihen tutkimaan sen alapuolella olevaa virtaa. Kaikki olivat vyˆt‰reesen saakka alastomat, t‰ysiss‰ aseissa ja taistelu-asuun maalattuina. Selv‰sti huomasi heid‰n ep‰ilev‰n mihink‰ suuntaan oli ment‰v‰, jotta pakenijat tavattaisiin. Yksi viittaili jokea alasp‰in, toinen taas ylˆsp‰in ja kolmas vastaista rantaa kohti. Pakenijain asema oli todella hankala. Ainoana ohjeena, jonka avulla he voivat arvata vihollisten aikomuksia, oli niiden viittaukset ja ne huudahdukset, jotka p‰‰siv‰t heid‰n suustaan, kun n‰kiv‰t toiveensa pettyneen, Aivan selv‰ oli, ett‰ muutamat heist‰ jo olivat palanneet maalle, ja se hyˆty, mink‰ tulella tarkoitetun viekkauden toivottiin tuottavan, oli siis mennyt hukkaan. Mutta t‰m‰n huomaaminen oli v‰h‰st‰ arvosta juuri nyt, kun pakolaisia uhkasi kohtip‰inen keksiminen joenrantaa alasp‰in kulkevien vihollisten puolelta. Kaikki t‰m‰ oli selv‰‰ Oppaalle, joka k‰sitti sek‰ kiireen p‰‰tˆksen ett‰ sen yht‰ joutuisan toimeen-panemisen tarpeellisuuden. Sent‰hden viittasi h‰n hiljaa molemmat indianit ja Jasperin luokseen ja ilmoitti heille kuiskuttaen mielipiteens‰. "Meid‰n t‰ytyy olla varoillamme", sanoi h‰n. "Tuolla on ainoastaan kolme p‰‰nahkoja riist‰v‰‰ konnaa ja meit‰ on viisi, joista nelj‰‰ voi pit‰‰ miehevin‰ sotilaina t‰llaisessa taistelussa. Te Eau-douce, otatte osaksenne tuon veijarin tuolla, joka on maalattu kuoleman haahmoon, Chingachgook saa p‰‰llikˆn hoidettavakseen ja Nuolenk‰rjen t‰ytyy pit‰‰ tarkalla silm‰ll‰ tuota nuorta sotilasta. Mink‰‰nlaista erehdyst‰ ei saa tapahtua; kaksi luotia yhteen ruumiiseen olisi syntist‰ haaskaamista, kun semmoinen neito kuin kersantin tyt‰r on vaarassa. Min‰ olen varallani kaikkia tapauksia varten, jos nelj‰s sotakonna ilmaantuu n‰kyviin tai joku teist‰ ampuu sivu. Ei mill‰‰n ehdolla saa kukaan ampua ennenkuin annan merkin; ainoastaan pahimmassa h‰t‰tilassa saa pyssyn-laukaus kuulua, niin kauan kuin kaikki muut paholaiset ovat korvan kuuluvissa. Jasper, poikani, jos joku liike syntyy rannalla takanamme, niin toivon ett‰ lykk‰‰tte vesille ruuhen, jossa kersantin tyt‰r on ja soudatte linnav‰en luokse." Tuskin oli Opas m‰‰r‰nnyt n‰m‰ ohjaelmat, ennenkuin vihollisten l‰hestyminen teki syvimm‰n ‰‰nettˆmyyden tarpeelliseksi. Joessa olevat Irokesit kulkivat verkalleen sit‰ alasp‰in, t‰ytymyksest‰ pysyen l‰hell‰ pensaikkoa, joka pistihen rannasta kappaleen matkaa veteen, kun samassa lehtien kohina ja oksien ruske pakenijain kauhistukseksi ilmoitti ett‰ toinen joukkokunta oli kulkemassa rantaa pitkin ja tarkoin pysyttelihe melkein edellisten kohdalla. Pakenijain asettamani pensasten ja todellisen rannan v‰lin takia tulivat molemmat joukkokunnat toistensa n‰kyviin juuri kuin enn‰ttiv‰t t‰m‰n paikan kohdalle. Kumpikin pys‰htyi, ja nyt alkoi keskustelu, jonka voipi sanoa pidetyksi pakenijain korvain juuressa. Keskustelussa, joka pidettiin vakaalla, vaikka tukahutetulla ‰‰nell‰, ik‰‰nkuin puhujat olisivat tahtoneet tehd‰ kaiken kuuntelemisen mahdottomaksi, k‰ytettiin murretta, jota sek‰ Opas ett‰ molemmat indianit taisivat. Myˆskin Jasper ymm‰rsi osan siit‰ mit‰ puhuttiin. "Vesi on pyyhkinyt pois j‰len", sanoi yksi joessa oleva mets‰l‰inen, joka seisoi niin likell‰ pakenijain keinotekoista suojaa, ett‰ h‰nen olisi voinut tavoittaa Jasperin lohikeih‰‰ll‰. "Vesi on pessyt sen niin puhtaaksi, ett'ei Jengis-koirakaan voisi sit‰ seurata." "Keltanaamat ovat ruuhissaan l‰hteneet rannasta," vastasi er‰s ‰‰ni rannalta. "Se on mahdotonta. Tuolla alempana olevien sotilastemme pyssyt ovat tarkat." Opas katsoi miettiv‰n n‰kˆisen‰ Jasperin puoleen ja puri yhteen hampaitaan jott'ei huokumisensa kuuluisi. "Antaa nuorten sotilasteni n‰ytt‰‰, onko heid‰n n‰kˆns‰ kotkan n‰ˆn kaltainen", sanoi vanhin joessa olevista sotilaista. "Olemme jo olleet kokonaisen kuukauden sotaretkell‰ emmek‰ ole saaneet kuin yhden ainoan p‰‰nahan. Heid‰n joukossaan on yksi tyttˆ, ja muutama nuorista sotureistani on vaimon puutteessa." Onneksi ei Mabel ymm‰rt‰nyt n‰it‰ sanoja, mutta Jasperin otsa rypistyi ja vahva puna lensi h‰nen poskillensa. Mets‰l‰isten keskustelu p‰‰ttyi nyt, ja pakenijat kuulivat rannalla kulkevien hiljaiset, varovaiset liikunnot, kun he k‰‰ntiv‰t pensaita tielt‰ pois varuisan etenemisen kest‰ess‰. He enn‰ttiv‰t piilopaikan ohitse, mutta heid‰n joessa olevat kumppalinsa seisoivat viel‰ samassa paikassa ja katselivat rantaa, silm‰t sotamaalauksen alta kiiluvina kuin tuliset hiilet. Muutaman minuutin kuluttua alkoivat myˆskin n‰m‰t kolme kulkea jokea alasp‰in, mutta verkalleen askel askeleelta, niinkuin semmoiset, jotka etsiv‰t jotakin hukkaan joutunutta kapinetta. T‰ll‰ tavoin olivat he kulkeneet tuon keinotekoisen lehv‰varjoksen ohitse, ja Opas pani jo suunsa tavalliseen hiljaiseen, herttaiseen nauruun, jonka luonto ja tottumus oli tehnyt h‰nen ominaisuudekseen. Mutta h‰nen riemunsa oli liian aikainen; juuri t‰ll‰ hetkell‰ katsoi j‰lkimm‰inen heist‰ taakseen ja pys‰htyi, jolloin h‰nen liikkumaton olentonsa ja vakainen katseensa osoitti, ett‰ joku huolettomasti pantu pensas her‰tti h‰ness‰ ep‰luuloa Oli ehk‰ onneksi k‰tkˆss‰ olijoille, ett‰ se sotilas, joka osoitti n‰it‰ levottomuutta her‰tt‰vi‰ ep‰luulon merkkej‰, oli nuori ja tarvitsi hankkia nimen itselleen. H‰n tiesi eritt‰in t‰rke‰t‰ olevan, ett‰ t‰ll‰ ij‰ll‰ osoitti varovaisuutta ja vaatimattomuutta, ja kaikkein enimm‰n pelk‰si h‰n sit‰ pilkkaa ja ylenkatsetta, joka h‰nt‰ kohtaisi, jos suotta her‰tt‰isi meteli‰. Paluuttamatta seuralaisiaan k‰‰ntyi h‰n takaisin, ja n‰iden kulkiessa jokea alas, l‰hestyi h‰n varovasti pensaikkoa, johon h‰nen katseensa olivat ik‰‰nkuin lumouksesta kiintyneet. Muutamat auringon paisteelle enimm‰n alttiit lehdet olivat hieman lakastuneet, ja t‰m‰n v‰h‰p‰tˆisen poikkeuksen luonnon tavallisesta muodosta oli indianin tarkka silm‰ huomannut. Ja itse t‰m‰n v‰h‰p‰tˆisyys oli h‰nelle uutena syyn‰, jonkat‰hden ei ilmoittanut kumppaleilleen tekem‰‰ns‰ huomiota. Jos t‰m‰ todellakin oli jonkin arvoinen, niin saavuttaisi h‰n siit‰ sit‰ suuremman kunnian, koska se lankiaisi h‰nelle yksist‰‰n, ja jos taas h‰nen ep‰luulonsa oli per‰tˆn, niin voi h‰n toivoa v‰ltt‰v‰ns‰ sen h‰pe‰n ja pilkan, jota nuori indiani niin kovin pelk‰si. Se pelko, ett‰ joku voi olla v‰ijym‰ss‰ tai ‰kkiarvaamatta hyˆk‰t‰ p‰‰lle, jota sotilaan metsiss‰ aina on varominen, vaikutti ett‰ h‰n l‰hestyi verkalleen ja varovasti. Sen viipymisen tautta, joka t‰ten syntyi, olivat molemmat joukkokunnat enn‰tt‰neet noin kahdeksankymmenen tai sadan kyyn‰r‰n p‰‰h‰n, silloin kuin nuori mets‰l‰inen oli niin likell‰ Oppaan asettamia pensaita, ett‰ voi k‰dell‰‰n koskea niihin.. Vaikka pakenijain asema oli tuskallinen, katselivat he kuitenkin nuoren Irokesin kasvonpiirteit‰, jotka yh‰ muuttuivat mit‰ ristiriitaisimpain tunnetten vaikutuksesta. Ensiksi her‰si h‰ness‰ toivo onnistua siin‰ miss‰ h‰nen heimonsa harjaantuneimmatkin sotilaat olivat erehtyneet, jolloin h‰n myˆskin voi saavuttaa kunnian, joka harvoin on langennut h‰nen ik‰iselleen tai ensimm‰isell‰ sotaretkell‰ olevalle sotilaalle; h‰nen kasvoinjuonteissaan ilmaantui sitten arvelua ja ep‰ilyst‰, kun nuo lakastuneet lehdet n‰yttiv‰t kohoavan ja her‰‰v‰n uuteen eloon raitisten tuulenpuuskien vaikutuksesta, ja p‰‰lle p‰‰tteeksi lis‰si salaisen vaaran pelko el‰vyytt‰ ja vilkkautta h‰nen merkikk‰isiin kasvonpiirteisins‰. Auringon paiste oli niin v‰h‰n muuttanut lehtien muotoa, jotta Irokesi, kun kosketti niihin, luuli erehtyneens‰ niiden suhteen. Mutta koska jokainen tietysti tahtoo k‰ytt‰‰ kaikkia keinoja poistaakseen itsess‰‰n her‰nnytt‰ ep‰luuloa, sivuutti nuori sotilas oksat varovasti ja astui piilopaikkaan, jossa h‰nen katseensa kohtasi pakenijat seisomassa kuin elottomat kuvapatsaat. Tuo tukahtunut huuto, tuo ‰killinen h‰mm‰stys, nuo kiiluvat silm‰t oli tuskin huomattu, ennenkuin Chingachgookin k‰si kohosi ja tomahavki putosi vihollisen paljaaksi ajetulle p‰‰laelle. Irokesi nosti hurjasti k‰tens‰ ylˆsp‰in, horjahti ja kaatui takaperin veteen, jonka v‰kev‰ virta vei pois ruumiin, sen elinten viel‰ kuoleman tuskista nykiess‰ ja v‰‰ntyess‰. Delavari koetti ‰kki‰, vaikka turhaan, tarttua uhrin k‰teen kiinni saadakseen h‰nen p‰‰nahkansa, mutta veren punaama vesi vieri alasp‰in ja vei vavahtelevan taakkansa mukanaan. Kaikki t‰m‰ tapahtui v‰hemm‰n kuin minuutin kuluessa, ja tapaukset seurasivat toisiansa niin pikaa ja aavistamatta, ett‰ mets‰ss‰ k‰ytettyyn taistelutapaan v‰hemm‰n tottuneet henkilˆt, kuin Opas ja h‰nen seuralaisensa, olisivat ep‰illeet mit‰ nyt oli tekeminen. "Ei silm‰nr‰p‰yst‰k‰‰n saa menett‰‰," sanoi Jasper hiljaa mutta painolla, riist‰ess‰‰n irti maahan pistettyj‰ pensaita. "Tehk‰‰ kuin min‰, mr. Cap, jos tahdotte pelastaa sisarentytt‰renne, ja te, Mabel, laskeutukaa pitk‰llenne ruuhen pohjalle." Sanat olivat tuskin lausutut, kun h‰n tarttui ruuhen laitaan ja veti sit‰ rantaa pitkin. Lykk‰‰m‰ll‰ auttoi Cap h‰nt‰ t‰ss‰ toimessa, ja molemmat pysytteliv‰t niin likell‰ rantaa kuin mahdollista, jott'ei viholliset havaitsisi heit‰, sek‰ kokivat mit‰ pikemmin enn‰tt‰‰ ylemp‰n‰ olevan niemen toiselle puolen, joka sitten t‰ydellisesti salaisi heid‰t vihollisten silmist‰. Oppaan ruuhi oli maata l‰hinn‰ ja joutui sent‰hden j‰lkimm‰iseksi. Mohikani kiiruhti mets‰‰n, sill‰ h‰nell‰ oli toimena pit‰‰ silm‰ll‰ vihollisia silt‰ haaralta, ja Nuolenk‰rki viittasi valkea-ihoiselle kumppalilleen, ett‰ h‰n tarttuisi ruuhen laitaan ja seuraisi Jasperin per‰st‰. T‰m‰ kaikki oli silm‰nr‰p‰yksen tyˆ. Mutta kun Opas enn‰tti virtaan, joka niemen k‰rjess‰ oli kovin, huomasi h‰n sen painon, jota veti per‰ss‰‰n, yht'‰kki‰ muuttuvan, ja katsoen taakseen, n‰ki h‰n, ett‰ sek‰ Tuskarora indiani ett‰ h‰nen vaimonsa oli kadonnut. Ajatus, ett‰ petos oli tapahtunut, juohtui h‰nelle mieleen, vaan ei ollut aikaa pys‰hty‰, sill‰ mets‰l‰isten valitusporu alempana joessa ilmoitti, ett‰ nuoren Irokesin hengetˆn ruumis oli kulkenut heid‰n luoksensa. Pyssyn paukaus kuului t‰m‰n per‰st‰, ja Opas n‰ki kuinka Jasper, joka nyt oli kiert‰nyt niemen, seisoen pystˆss‰ ruuhen per‰ss‰, ohjasi sit‰ suoraan joen toiselle puolelle, ja Cap istui kokan puolella vahvoilla aironvet‰mill‰ auttaen kepe‰n ruuhen eteenp‰in kulkemista. Silm‰ys, ajatus ja toimi seurasivat toisiaan nopeasti semmoisen miehen puolelta, joka oli niin tottunut rajataistelun kaikkiin vaiheisin. Juosten ruuhensa per‰‰n tyˆnsi h‰n sen vahvalla aironlykk‰yksell‰ virtaan ja alkoi soutaa kohtisuoraan joen poikki er‰‰sen paikkaan toisella rannalla, joka oli niin paljon alempana sit‰ paikkaa, mihin toinen vene ohjasi kulkuansa, ett‰ h‰n omasta tahdosta joutui pilkkutauluksi vihollisten pyssyille, hyvin tiet‰en ett‰ heid‰n kiihke‰ p‰‰nahan halunsa valtaisi kaikki muut tunteet. "Ohjaa tarpeeksi virtaa vastaan, Jasper," huusi tuo kunnon Opas, kiit‰ess‰‰n vett‰ myˆten pitkill‰, vakailla, voimakkailla airon vet‰mill‰; "ohjaa tarpeeksi virtaa vastaan ja souda tuon lepikˆn luokse tuolla toisella rannalla." Jasper viittasi airolla, merkiksi ett‰ oli ymm‰rt‰nyt, ja pyssy toisensa per‰st‰ laukaistiin nopeasti l‰himm‰isess‰ ruuhessa olevaa yksin‰ist‰ miest‰ kohti. "Niin, tyhjent‰k‰‰ te vaan pyssynne, pˆllˆp‰‰t," sanoi Opas, joka alituisen oleksimisen kautta autioissa metsiss‰ oli tottunut puhumaan itsekseen; "tyhjent‰k‰‰ vaan h‰t‰isesti t‰ht‰en pyssynne ja antakaa minulle aikaa saattaa kyyn‰r‰ kyyn‰r‰lt‰ jokea v‰liimme. En tahdo pilkata teit‰, niinkuin joku Delavari tai Mohikani tekisi, sill‰ minun lahjani ovat valkean miehen eik‰ indianin lahjat, ja kehuminen taistelussa ei sovi kristitylle sotilaalle; mutta saanenhan t‰ss‰ ihan yksin‰ni ollen sanoa, ett‰ tuskin olette parempia kuin yht‰ lukuinen joukko kaupunkilaisia, jotka ampuvat varpusia puutarhoissa. Tuo oli hyvin ai'ottu," sanoi h‰n ja nyk‰si p‰‰t‰‰n taaksep‰in, kun muuan luoti otti pois kiharan h‰nen ohimoltaan; "mutta lyijy, joka hairahtuu puolen tuumaa pilkasta, on yht‰ hyˆdytˆn kuin se, joka ei koskaan l‰hde pyssynpiipusta." KAHDEKSAS LUKU. Opas vaarassa. -- Vihollinen peijattu. Opas oli nyt keskell‰ jokea ja melkeen suoraan vihollisen kohdalla, mutta toinen ruuhi, jota Capin ja Jasperin vahva k‰si kuletti eteenp‰in, oli jo enn‰tt‰nyt melkein toiselle rannalle juuri sen paikan luo, joka sille oli osoitettu. Tuo vanha merimies t‰ytti nyt teht‰v‰ns‰ miehen tavalla; h‰n oli nyt oikein omalla pohjallaan, h‰n piti paljon sisarentytt‰rest‰ns‰, piti erin‰isess‰ arvossa omaa persoonaansa ja oli jotenkin taitava pyssymies, vaikka h‰n aivan varmaan oli saanut kokemuksensa kokonaan toisenlaisessa sodassa. Muutama aironvet‰m‰ kuletti nyt ruuhen pensaikkoon; Jasper vei Mabelin pikaisesti maalle, ja kaikki kolme olivat ainakin sill‰ hetkell‰ turvassa. Toisin oli Oppaan laita. H‰nen rohkea itsens‰ alttiiksi antaminen oli saattanut h‰net vaaralliseen asemaan, joka tuli yh‰ vaarallisemmaksi sen kautta, ett‰ mets‰ss‰ olleet mets‰l‰iset juuri kun h‰n oli vihollista l‰hinn‰, syˆksiv‰t rantaan ja yhtyiv‰t vedess‰ seisovien kanssa. Oswego oli t‰lt‰ kohdalta kaapelinpituuden levyinen, ja koska ruuhi oli keskell‰ jokea, oli se ainoastaan puolentoista sadan kyyn‰r‰n p‰‰ss‰ pyssyist‰, joita myˆt‰‰ns‰ laukaistiin soutajaa kohti. Oppaan tyyneys ja taitavuus oli h‰nelle hyv‰n‰ apuna t‰ss‰ tukalassa tilassa. H‰n tiesi pelastuksensa riippuvan ruuhen alituisessa liikkeess‰ pit‰misest‰, ja sill‰ tavoin ett‰ liikunto myˆt‰‰ns‰ muutteli, niin ett‰ kevyt ruuhi v‰liin kiiti nuolen nopeudella virtaa alas, v‰liin pys‰htyi yht'‰kki‰, kokka k‰‰ntyneen‰ toista rantaa kohden. Onneksi eiv‰t Irokesit voineet vedess‰ panna pyssyj‰‰n latinkiin, ja pensaat, jotka rantaa reunustivat, tekiv‰t vaikeaksi maalta pit‰‰ pakenijaa silm‰ll‰. N‰iden seikkain t‰hden ja sittenkuin mets‰l‰iset olivat laukaisseet pyssyns‰, oli Oppaan onnistunut lis‰t‰ heid‰n ja h‰nen v‰list‰ matkaa siten, ett‰ oli sek‰ kulkenut jokea alasp‰in ett‰ likemm‰s toista, rantaa, kun uusi vaara yht'‰kki‰, vaikk'ei kokonaan odottamatta, ilmaantui niiden mets‰l‰isten tulon kautta, jotka oli j‰tetty v‰ijyksiin alempana vartioimaan jokea. K‰sitt‰en asemansa tarjoomat suuret edut, olivat n‰m‰ mets‰l‰iset, lukum‰‰r‰lt‰‰n kymmenen kappaletta, asettuneet er‰‰sen paikkaan, jossa joki, kuohuen kallioin ja luotoin yli, synnytti kovan kosken. Opas ymm‰rsi, ett‰ jos h‰n antautuisi t‰h‰n soukkaan, vaaralliseen kulkuv‰yl‰‰n, niin tulisi h‰n kulkemaan likelt‰ sit‰ paikkaa, johon Irokesit olivat asettuneet; sill‰ virran voima oli vastustamaton ja kallioiden v‰liss‰ ei ollut muuta turvallista kulkupaikkaa, jonka vuoksi kuolema tai vankeus tulisi olemaan todenn‰kˆinen seuraus t‰st‰ yrityksest‰. H‰n koetti sent‰hden kaikin mokomin p‰‰st‰ l‰ntiselle rannalle, koska kaikki viholliset olivat it‰isell‰. Mutta t‰h‰n yritykseen ei ihmisen voima n‰kynyt riitt‰v‰n, ja vastavirtaa soutaminen olisi hiljent‰m‰ll‰ ruuhen kulkua vaan tehnyt sen varmaksi pilkuksi vihollisten luodeille. T‰ss‰ pulassa teki Opas tavallisella uljaalla ripeydell‰‰n p‰‰tˆksen, jonka paikalla pani toimeen. H‰n ei koettanutkaan p‰‰st‰ tuohon ahtaasen, kuohuvaan kulkuv‰yl‰‰n, vaan ohjasi sen sijaan ruuhensa joen matalimmalle paikalle, hypp‰si siin‰ veteen pyssyineen pussineen ja alkoi kahlata kivelt‰ toiselle l‰ntist‰ rantaa kohti. Ruuhi pyˆrieli ymp‰ri tuossa kiivaassa koskessa, v‰liin vierien liukkaiden kivien yli, v‰liin vett‰ t‰ynn‰, v‰liin taas tyhj‰n‰, kunnes viimen viskautui rannalle muutaman kyyn‰r‰n p‰‰ss‰ Irokeseista. Kuitenkaan ei Opas viel‰ hetik‰‰n ollut pelastunut. Ihmetellen h‰nen reippauttaan ja rohkeuttaan, joita omaisuuksia indianit pit‰v‰t suuressa arvossa, olivat he ensi aluksi pysyneet liikkumattomina, mutta koston himo ja tuon kalliin voittomerkin halu sai pian voiton t‰st‰ h‰‰lyv‰st‰ tunteesta ja her‰tti heid‰t puutumis-tilasta. Pyssy toisensa per‰st‰ laukaistiin ja luodit vinkuivat pakenijan p‰‰n ymp‰rill‰ keskell‰ veden kohinaa. H‰n jatkoi kuitenkin matkaansa, ik‰‰nkuin h‰n lumouksen kautta olisi tehty luodin tapaamattomaksi, sill‰ vaikka ne useita kertoja l‰vistiv‰t h‰nen karkeat vaatteensa, ei ne kuitenkaan raapaisseetkaan ihoa. Koska Oppaan t‰ytyi monet kerrat kahlata aina kainaloihin saakka vedess‰ sek‰ kantaa pyssy‰ ja ampumavarojaan korkealla vaahtoavan veden p‰‰ll‰, v‰syi h‰n pian ponnistuksista ja oli iloinen kun sai lev‰ht‰‰ er‰‰n litte‰n kiven vieress‰, joka kohosi ylˆs vedenpinnasta. Sen p‰‰lle pani h‰n ruutisarvensa ja kumartui itse sen taakse ollakseen edes joksikaan osaksi suojassa. L‰nsiranta oli ainoastaan viidenkymmenen jalan p‰‰ss‰ siit‰, mutta tuo tyyni, tumma vesi, joka siin‰ v‰lill‰ viereksi eteenp‰in, osoitti selv‰‰n ett‰ h‰n voi p‰‰st‰ sen yli ainoastaan uimalla. Ampuminen lakkasi v‰h‰ksi aikaa, ja indianit kokoontuivat ruuhen ymp‰rille ja valmistautuivat sill‰ kulkemaan joen yli. "Opas," kuului ‰‰ni l‰nsi rannalla olevasta pensaikosta l‰hinn‰ sit‰ paikkaa, miss‰ puhuteltu oli. "Mit‰ tahdotte, Jasper?" "Olkaa huoleti -- yst‰vi‰ on l‰hell‰, ja jokainen Mingo, joka pyrkii joen yli, saa k‰rsi‰ rohkeudestansa. Eikˆ olisi paras, ett‰ j‰tt‰isitte pyssynne kalliolle ja uisitte meid‰n luoksemme, ennenkuin nuot konnat enn‰tt‰v‰t lyk‰t‰ ruuhen vesille?" "Oikea mets‰mies ei koskaan luovu pyssyst‰ns‰ niin kauan kuin h‰nell‰ on ruutia sarvessa tai luoti kukkarossa. V‰h‰n vett‰ ei haittaa jalkojani; min‰ n‰en tuon Nuolenk‰rki konnan toisten joukossa ja tahtoisin antaa h‰nelle hyvin ansaitun palkkansa. Ette suinkaan liene tuoneet kersantin tyt‰rt‰ t‰nne heid‰n pyssyjens‰ kantopiiriin, toivon min‰?" "H‰n on suojassa, ainakin t‰ll‰ hetkell‰, vaikka kaikki riippuu siit‰, ett‰ pid‰mme joen vihollisten ja itsemme v‰lill‰. He tuntevat nyt v‰h‰lukuisuutemme, ja jos l‰htev‰t t‰lle rannalle, niin j‰tt‰v‰t he ep‰ilem‰tt‰ muutamia roistoja toiselle puolen." "Meid‰n t‰ytyy est‰‰ heid‰t ylitulemasta tunnin tai kaksi, ja sitten pime‰n tultua tehd‰ parastamme. Enp‰ usko punanahkain lahjain riitt‰v‰n joen poikki kulkemiseen kahden sellaisen pyssyn l‰sn‰ollessa kuin teid‰n ja minun ovat. En tahdo kerskata, Jasper, mutta yleisesti tunnettu on pitkin koko rajaa, ett‰ Hirvensurma harvoin syrj‰ht‰‰ pilkastaan." "Teid‰n taitavuutenne, Opas, tunnustavat kaikki sek‰ l‰hell‰ ett‰ kaukana, mutta pyssy tarvitsee lataamisen aikaa; ette myˆsk‰‰n ole maalla sopivan suojan varjossa. Ettekˆ voisi tulla t‰lle puolelle pyssyn kastumatta, jos teill‰ olis meid‰n ruuhemme?" "Osaako kotka lent‰‰, Jasper?" vastasi Opas nauraen tavallista hiljaista nauruaan, ja katsoi samassa taaksensa. "Mutta ei olisi viisasta ett‰ panisitte itsenne alttiiksi; ne konnat alkavat uudestaan k‰‰nt‰‰ huomionsa luoteihin ja ruutiin p‰in." "Se voi tapahtua ilman semmoista vaaraa. Mr. Cap on mennyt ruuhen tykˆ ja h‰n on viskaava oksan veteen tutkiakseen virtaa, joka kulkee niemest‰ teid‰n kivi‰nne kohti. Kas tuolla se jo tulee; jos se kulkee oikeata suuntaa, pit‰‰ teid‰n nostaa ylˆs k‰tenne ja sitten on ruuhi tuleva. Jos ruuhi kulkisi sivutsenne, niin on tuo pyˆrre tuolla alempana kulettava sen maalle, ja siin‰ tapauksessa voin min‰ ottaa sen haltuuni." Jasperin viel‰ puhuessa, tuli veden p‰‰ll‰ kelluva oksa n‰kyviin, ja sen mukaan kuin virta koveni yh‰ lis‰‰ntyv‰ll‰ vauhdilla, kiiti se nopeasti Oppaan ohitse, joka samassa tarttui siihen kiinni ja nosti sen voittomerkiksi ylˆs. Cap k‰sitti viittauksen, ja paikalla lykk‰si h‰n ruuhen virtaan sill‰ varovaisuudella ja tarkalla kulkusuunnan laskemisella, johonka h‰n merimiehen‰ ollessaan oli tottunut. Se kulki samaa suuntaa kuin oksakin, ja minuutin kuluttua oli se Oppaan hallussa. "T‰m‰ on tehty rajalaisen taitavuudella, Jasper," sanoi nauraen Opas, "mutta teill‰ on lahjanne, jotka enimm‰n kallistuvat veteen, samaten kuin minun mets‰‰n p‰in. T‰ht‰kˆˆt Mingot nyt tarkasti, sill‰ luultavasti on t‰m‰ viimeinen kerta kuin saavat tilaisuuden ampua suojatonta miest‰." "Ei niin, lyk‰tk‰‰ ruuhi tulemaan viistoon rantaa kohti ja, syˆsk‰‰ itsenne samassa siihen; tarpeetonta on turhanp‰ite antautua vaaraan." "Luuletteko voivanne tarttua kiinni ruuheen, kun se pys‰htyy?" "Aivan varmaan, jos annatte sille aika vauhdin." Opas teki niin, kepe‰ ruuhi kiiti virran yli, ja Jasper tarttui siihen kiinni, kun se saapui toiselle rannalle. Silm‰nr‰p‰yksess‰ oli ruuhi saatu suojaan ja miehet etsineet turvapaikan; yst‰v‰t puistivat sitten k‰tt‰ ik‰‰nkuin eiv‰t kaukaan aikaan olisi tavanneet toisiaan. "Nyt Jasper, saamme n‰hd‰ uskaltaako kukaan Mingo tulla joen yli. Katsoppas vaan, kolme heist‰ todellakin l‰htee ruuhella matkalle. Varmaan he luulevat meid‰n paenneen, muuten eiv‰t voisi olla niin rohkeita ihan Hirvensurman suussa." Irokesit n‰kyiv‰t todellakin aikovan uskaltaa joen yli, arvattavasti siin‰ luulossa, ett‰ Opas ja Jasper, jotka pit‰ysiv‰t piilossa, olivat paenneet. T‰h‰n pelastuskeinoon olisivatkin useimmat valkea-ihoiset turvautuneet, mutta ne miehet, joiden huostaan Mabel oli uskottu, olivat ylen tottuneet metsiss‰ tavalliseen sodank‰ynti-tapaan j‰tt‰‰kseen suojelematta mit‰‰n paikkaa, joka todella tarjosi jonkunlaista pelastuksen mahdollisuutta. Kolme sotilasta oli todellakin ruuhessa; kaksi polvellaan, pyssyt varalla ampumista varten, ja kolmas seisoi per‰ss‰ airoa hoitamassa. He olivat vet‰neet ruuhen, ennenkuin laskivat sen vesille, niin kauas kosken niskan yl‰puolelle, ett‰ se nyt kulki verrattain tyveness‰ vedess‰ ja se, joka hoiti airoa, n‰ytti olevan tottunut soutaja, siit‰ nopeudesta p‰‰tt‰en, mill‰ vene menn‰ vilisti tyynt‰ virrankalvoa myˆten. "Ammunko?" kuiskasi Jasper, innosta vapisten. "ƒl‰ viel‰, poikani. Heit‰ on ainoastaan kolme, ja jos mr. Cap ymm‰rt‰‰ k‰ytt‰‰ noita pieni‰ kapineita, joita h‰n kantaa vyˆll‰ns‰, niin voimme antaa heid‰n nousta maallekin; sill‰ tavoin saamme ruuhemme takaisin." "Mutta Mabel?..." "Ei pelkoa kersantin tytt‰rest‰. Onhan h‰n turvassa ontossa puussa, jonka aukon orjantappurapensaat tyystin peitt‰v‰t. Jos on totta mit‰ olette sanonut minulle j‰lkien peitt‰mistavasta, niin voi h‰n huoleti maata siin‰ vaikka kokonaisen kuukauden ja nauraa Mingoille." Samassa kuului kimakka pyssyn laukaus; ruuhen per‰ll‰ oleva indiani hyp‰hti korkealle ja kaatui sitten airo k‰dess‰ veteen. Pieni savupyˆrre kohosi it‰rannan pensaikosta ja haihtui pian ilmaan. "Se on K‰‰rmeen s‰hin‰‰," huudahti Opas riemuiten. "Minua harmittaa, ett‰ h‰n sekaantui t‰h‰n leikkiin, vaan h‰n ei voinut tuntea asemaamme." Ruuhi oli tuskin kadottanut soutajansa, niin virta jo alkoi vied‰ sit‰ kosken juovaan. Ihan avuttomina katsoa tuijottivat j‰ljelle j‰‰neet kaksi villi‰ ymp‰rilleen, mutta he eiv‰t voineet mitenk‰‰n vastustaa virran voimaa. Chingachgookille olikin ehk‰ onneksi se, ett‰ useimpien Irokesien huomio oli kokonaan suunnattuna veneess‰ olevien tilanteeseen, sill‰ muutoin olisi h‰nen pakonsa ollut ‰‰rimm‰isen vaarallinen, ellei t‰ysin mahdoton. Mutta nyt ei yksik‰‰n vihollinen liikahtanut muutoin kuin hakeakseen itselleen suojaa; jokainen silm‰ oli naulittuna kahteen j‰ljelle j‰‰neeseen seikkailijaan. V‰hemm‰ss‰ ajassa kuin mit‰ on kulunut n‰iden tapahtumien kertomiseen, ruuhi pyˆri ja keikkui virrassa, ja molemmat villit olivat pitk‰ll‰‰n sen pohjalla, sill‰ t‰m‰ oli ainut keino tasapainon s‰ilytt‰miseksi. Mutta t‰m‰ luonnollinen keino petti heid‰t kohta, sill‰ iskeytyen kiveen kevyt vene pyˆr‰hti ymp‰ri ja heitti molemmat soturit virtaan. Vesi on harvoin syv‰‰ kosken juovassa, paitsi erityisiss‰ paikoissa, jonne se on uurtanut kanavia; niinp‰ ei ollut paljonkaan pelkoa hukkumisesta, vaikkakin heid‰n aseensa olivat mennytt‰ kalua, ja molemmat villit tekiv‰t parhaansa uidakseen ja kahlatakseen tilanteen mukaan yst‰viens‰ rannalle. Itse ruuhi juuttui kiveen kiinni keskell‰ virtaa, miss‰ se oli toistaiseksi hyˆdytˆn kummallekin osapuolelle. "Nyt on aikamme koittanut, Opas", huudahti Jasper, kun kaksi Irokesia paljastivat suurimman osan itsest‰‰n kahlatessaan putouksen matalimmassa kohdassa; "vintiˆ yl‰virtaan p‰in on minun, sin‰ voit ottaa alemman." Niin kiihtynyt oli nuori mies kaiken j‰nnitt‰v‰n tapahtuman vuoksi, ett‰ luoti l‰hti kiv‰‰rist‰ viel‰ h‰nen puhuessaan, mutta ilmeisesti osumatta, sill‰ molemmat pakolaiset heiluttivat k‰sivarsiaan ylenkatseen merkiksi. Opas ei laukaissut asettaan. "Ei, ei, Eau-douce", h‰n vastasi, "min‰ en hae verta ilman syyt‰; ja minun luotini on hyvin k‰‰ritty ja paikoilleen huolellisesti painettu silt‰ varalta, ett‰ sit‰ tarvitaan. En pid‰ Mingoista, mik‰ onkin oikein, ottaen huomioon, kuinka paljon olen ollut Delavarien kanssa tekemisiss‰, n‰m‰h‰n ovat heid‰n luonnollisia verivihollisiaan; mutta en kuitenkaan koskaan paina liipasinta noita paholaisia vastaan, ennenkuin on aivan selv‰‰, ett‰ surmaaminen tuottaa jotain todellista hyˆty‰. Yksik‰‰n hirvi ei ole kaatunut k‰teni kautta turhaan. El‰m‰ll‰ yksin Jumalan kanssa er‰maassa voi oppia tuntemaan tuollaisen mielipiteen oikeutuksen. Yksi menetetty el‰m‰ riitt‰‰ t‰m‰nhetkisiin tarpeisiimme; sit‰ paitsi Hirvensurmaa viel‰ ehk‰ tarvitaan auttamaan K‰‰rmett‰, joka on tehnyt rohkean teon salliessaan noiden vaeltavien paholaisten tiet‰‰ selv‰sti, ett‰ h‰n on heid‰n l‰heisyydess‰‰n. Taivahan vallat, juuri t‰ll‰ hetkell‰ yksi niist‰ vaaniskelee pitkin rantaa, aivankuin joku linnakkeen pojista v‰ijyy kaatuneen puunrungon takana ampuakseen oravaa!" Kun Opas osoitti sormellaan puhuessaan, Jasperin ter‰v‰ silm‰ tavoitti pian kohteen, jota se tarkoitti. Yksi vihollisen nuorista sotureista, palaen halusta kunnostautua, oli hiipinyt tovereittensa luota kohti sit‰ suojapaikkaa, mihin Chingachgook oli k‰tkeytynyt; ja koska j‰lkimm‰inen harhautui vihollisen n‰enn‰isest‰ rauhallisuudesta ja oli lis‰ksi keskittynyt joihinkin omiin valmisteluihinsa, oli h‰n ilmeisesti joutunut Mingon n‰kˆkentt‰‰n. T‰m‰ oli ilmeist‰ siit‰, ett‰ Irokesi valmistautui ampumaan, sill‰ Chingachgook itse ei ollut n‰kyviss‰ joen l‰ntiselt‰ rannalta. Kosken juova oli Oswegon mutkassa, ja it‰inen rantaviiva muodosti niin laajan kaaren, ett‰ Chingachgook oli aivan l‰hell‰ vihollista suorassa linjassa, vaikkakin maan puolella v‰li‰ oli useita satoja jalkoja; t‰m‰n johdosta Opas ja Jasper olivat miltei yht‰ et‰‰ll‰ kummastakin osapuolesta. Joen keskim‰‰r‰inen leveys oli v‰h‰n alle 200 kyyn‰r‰‰, joten sama matka oli kahden tarkkailijan ja vaanivan Irokesin v‰lill‰. "K‰‰rmeen t‰ytyy olla jossain tuolla", totesi Opas, joka ei p‰‰st‰nyt nuorta soturia hetkeksik‰‰n silmist‰‰n, "ja kuitenkaan ei h‰n ole jostain syyst‰ varuillaan p‰‰st‰ess‰‰n Mingo paholaisen niin l‰helle itse‰‰n selviss‰ verenvuodatuksen aikeissa." "Katso!" keskeytti Jasper, -- tuolla on Delavaren ampuman indianin ruumis! Se on ajautunut kalliolle, ja virta on pakottanut p‰‰n ja kasvot veden yl‰puolelle." "Hyvin mahdollista, poika, hyvin mahdollista. Ihmisen luonto ei ole paljoa parempi ajopuun runkoa, kun sen sieraimiin puhallettu henki on l‰htenyt. Tuo Irokesi ei en‰‰ tee pahaa kenellek‰‰n, mutta t‰m‰ v‰ijyv‰ villi on aikeissa ottaa parhaan ja koetelluimman yst‰v‰ni skalpin." Opas keskeytti yht'‰kki‰ itsens‰ ja kohotti kiv‰‰rins‰, harvinaisen pitk‰n aseen, t‰ht‰si ihailtavan tarkasti ja laukaisi nopeasti. Irokesi vastaisella rannalla oli juuri t‰ht‰‰m‰ss‰, kun Hirvensurman kuolettava viesti saapui. H‰nen kiv‰‰rins‰ tosin laukesi, mutta piippu oli silloin taivasta kohti, kun taas mies itse syˆksyi pusikkoon aivan selv‰sti haavoittuneena, ehk‰ kuolettavastikin. "Vaaniva paholainen aiheutti tuon itse", mutisi Opas ankarasti, samalla kun, pudottaen kiv‰‰rin tukin maahan, h‰n alkoi ladata uudelleen. "Chingachgook ja min‰ olemme olleet kavereita siit‰ asti, kun olimme poikasia, ja olemme taistelleet yhdess‰ useissa verisiss‰ kahakoissa ranskalaisia vastaan. Ei kai tuo typer‰ viholainen kuvitellut, ett‰ seisoisin vieress‰ toimettomana ja katselisin p‰‰lt‰, miten paras yst‰v‰ni tuhottaisiin v‰ijytyksess‰?" "Olemme olleet K‰‰rmeelle yht‰ suureksi hyˆdyksi kuin h‰n oli meille. Nuo kelmit ovat huolissaan, Opas, ja vet‰ytyv‰t suojapaikkoihinsa havaittuaan, ett‰ p‰‰semme heihin k‰siksi viel‰ joen ylikin." "Tuo laukaus ei paljon merkitse, Jasper, ei paljonkaan. Kysy kelt‰ vain 60. rykmentist‰ ja he voivat kertoa sinulle, mit‰ Hirvensurma pystyy tekem‰‰n ja on tehnyt, kaiken lis‰ksi viel‰ silloin, kun luodit lenteliv‰t p‰‰mme ymp‰rill‰ kuin rakeet myrskys‰‰ll‰. Ei, ei! t‰m‰ ei paljon merkkaa, ja ajattelematon v‰ijyj‰ aiheutti kaiken itse." "Onko tuo koira vai hirvi, joka ui t‰t‰ rantaa kohti?" Opas h‰tk‰hti, sill‰ todellakin jokin hahmo oli ylitt‰m‰ss‰ jokea yl‰puolelta kosken juovaa, jota kohti se kuitenkin hiljakseen siirtyi virtauksen voiman pakottamana. Uudistettu tarkastelu vakuutti molemmat katselijat, ett‰ kyseess‰ oli mies, viel‰p‰ indiani, vaikka niin naamioitunut, ett'ei siit‰ voinut aluksi olla varma. Pel‰ttiin jotain sotajuonta, mink‰ vuoksi muukalaisen liikkeit‰ tarkkailtiin mit‰ huolellisimmin. "H‰n tyˆnt‰‰ jotain edess‰‰n uidessaan, ja h‰nen p‰‰ns‰ muistuttaa ajelehtivia lehtioksia", sanoi Jasper. "Tuo on indianein konsteja, poika, mutta kristillinen rehellisyys paljastaa heid‰n juonensa." Kun mies l‰hestyi hitaasti, alkoivat tarkkailijat ep‰ill‰ ensivaikutelmiensa tarkkuutta, ja vasta kun kaksi kolmannesta virran leveydest‰ oli ylitetty, alkoi totuus heille selvit‰. "Suuri K‰‰rme, kautta partani!" huudahti Opas, vilkaisten kumppaniinsa ja nauraen niin, ett‰ kyyneleet tulivat h‰nen silmiins‰ pelk‰st‰ ihastuksesta siit‰, ett‰ sotajuoni oli onnistunut. "H‰n on sitonut lehtipuun oksia p‰‰h‰ns‰ naamioksi, pannut ruutisarven niitten p‰‰lle, sitonut kiv‰‰rin tuohon tukkipalaseen, jota h‰n tyˆnt‰‰ edell‰‰n, ja on uinut joen yli yst‰viens‰ luokse. Hyv‰nen aika! Kuinka monta kertaa olemmekaan tehneet saman tempun verenhimoisten Mingojen nen‰n edess‰ Ty-joen kulkuv‰ylill‰!" "Ehk'ei se sittenk‰‰n ole K‰‰rme, Opas, en voi n‰hd‰ mit‰‰n tuttuja piirteit‰." "Piirteit‰! Kuka etsii piirteit‰ indianista? Ei, ei, poika, maalaushan se ratkaisee, eik‰ kell‰‰n muulla kuin Delavarella ole tuollaista maalausta; nuo ovat h‰nen v‰rins‰, Jasper, samoinkuin veneesi j‰rvell‰ kantaa Pyh‰n Yrjˆn risti‰ ja kuin ranskalaiset ripustavat pˆyt‰liinansa lepattamaan tuuleen kaikki kalanruotojen ja hirvipaistin tahrat n‰kyviss‰. Nyt n‰et silm‰n, poikaseni, ja se on p‰‰llikˆn silm‰. Mutta, Eau-douce, niin hurja kuin se on taistelussa ja niin lasiselta kuin se n‰ytt‰‰ lehtien joukossa" -- t‰ss‰ Opas painoi sormensa kevyesti mutta vaikuttavasti kumppalinsa k‰sivarrelle -- "olen n‰hnyt sen vuodattavan kyyneleit‰ kuin sadetta. Tuon punanahan alla on sielu ja syd‰n, sen voit uskoa; tosin ne ovat sielu ja syd‰n varustettuna erilaisilla lahjoilla kuin meid‰n." "Ei kukaan, joka on tuntenut p‰‰llikˆn, voi sit‰ ep‰ill‰." "Min‰ _tied‰n_ sen", vastasi toinen ylpe‰sti, "sill‰ min‰ olen ollut h‰nen kumppalinsa surussa ja ilossa; toisessa olen huomannut h‰nen olevan mies, vaikka kuinkakin suuri suru olisi h‰nt‰ kohdannut, toisessa p‰‰llikkˆ, joka tiet‰‰, ett‰ h‰nen heimonsa naiset ovat hempeimmill‰‰n kevyess‰ ilonpidossa. Mutta hiljaa! On liian paljon uudisasutusten ihmisten kaltaista vuodattaa pehmeit‰ puheita toisen korvaan, ja K‰‰rmeell‰ on ter‰v‰t aistit. H‰n tiet‰‰, ett‰ pid‰n h‰nest‰ ja ett‰ puhun h‰nest‰ hyv‰‰ h‰nen selk‰ns‰ takana, mutta Delavarella on vaatimattomuus olemuksensa ytimess‰, vaikkakin h‰n kerskuu kuin syntinen paaluun sidottuna." K‰‰rme nousi nyt rannalle suoraan kahden kumppalinsa edess‰, mink‰ t‰sm‰llisen paikan h‰n lienee tuntenut ennenkuin j‰tti it‰rannan. Nousten vedest‰, puisti h‰n itse‰‰n kuin koira ja p‰‰sti huuliltaan tuon yst‰v‰llisen ‰‰nen "hugh!" "Oliko viisaasti tehty, Chingachgook," sanoi Opas nuhdellen, "oliko viisasta yksin‰‰n menn‰ vakoilemaan tusinoita Mingoja? Tosi on ett'ei Hirvensurma pet‰ milloinkaan, mutta Oswego on leve‰, ja tuo mets‰l‰inen nosti tuskin muuta kuin p‰‰n ja olkap‰‰t pensaita korkeammalle; harjaantumaton k‰si ja tottumaton silm‰ olisi helposti voinut ampua sivu. Teid‰n olisi pit‰nyt ajatella t‰t‰ asiaa, p‰‰llikkˆ, teid‰n olisi pit‰nyt se tehd‰." "Suuri K‰‰rme on mohikanilainen soturi -- h‰n n‰kee ainoastaan vihollisensa, kun h‰n on sotaretkell‰, ja h‰nen esi-is‰ns‰ ovat lyˆneet Mingot takaap‰in, aina siit‰ saakka kuin vedet alkoivat juosta." "Min‰ tunnen lahjanne ja kunnioitan niit‰ myˆs. Ei kukaan koskaan ole kuuleva minun valittavan sit‰, ett‰ punanahka seuraa punanahan luonnetta, mutta varovaisuus sopii sotilaalle yht‰ hyvin kuin urhoollisuuskin. Menk‰‰ mr. Capin luo ja k‰skek‰‰ h‰nen tulla t‰nne. Meill‰ on aivan v‰h‰n keskustelemisen aikaa, ja kuitenkin ovat tuumamme pian toimeenpantavat, sill‰ kauan ei viivy, ennenkuin nuo Mingot taas yritt‰v‰t meille turmiota viritt‰‰." Nuorukainen totteli, ja muutaman minuutin kuluttua olivat kaikki nelj‰ kokoontuneet er‰‰lle vihollisilta t‰ydellisesti piilossa olevalle paikalle, jossa he, tarkasti pit‰en silm‰ll‰ niiden liikkeit‰, keskustelivat siit‰ mit‰ nyt oli teht‰v‰. P‰iv‰ oli jo p‰‰ttym‰isill‰‰n, niin ett‰ ainoastaan muutamia minuutia tarvitsi kulua, kunnes p‰iv‰nvalo sammuisi ja tavallista synkempi pimeys n‰ytti astuvan sijaan. Aurinko oli jo laskenut, ja h‰m‰r‰ t‰m‰n leveysasteen vaiheilla oli pian muuttuva synk‰ksi yˆn pimeydeksi. Matkalaisten toiveet perustuivat nyt p‰‰-asiallisesti t‰h‰n etuisaan seikkaan, vaikka se tuotti vaaroja, koska juuri sama pimeys, joka edist‰isi heid‰n pakenemistaan, samalla yht‰hyvin tulisi salaamaan heid‰n viekkaiden vihollistensa liikkeit‰. "Se hetki on tullut", sanoi Opas, "jolloin meid‰n tuumamme ovat tyynesti teht‰v‰t, jotta voisimme toimia yksimielisesti ja t‰ydell‰ k‰sityksell‰ teht‰v‰st‰mme ja lahjoistamme. Tunnin kuluttua ovat n‰m‰ mets‰t niin pime‰t kuin pikimustin yˆ, ja jos milloinkaan tahdomme saapua linnaseen, niin t‰ytyy meid‰n k‰ytt‰‰ hyv‰ksemme t‰t‰ etuisaa tilaisuutta. Mit‰ sanotte te, mr. Cap, sill‰ vaikka teill‰ ei ole juuri paljon kokemusta mets‰taisteluista ja per‰ytymis-retkist‰, niin oikeuttavat ik‰vuotenne teid‰t keskustelussa ensimm‰isen‰ puhumaan, kun asiain laita on semmoinen kuin nyt." "Kaikki mik‰ meid‰n on teht‰v‰ on minun ajatukseni mukaan se, ett‰ astumme ruuheen, heti kuin tulee niin pime‰, ett'eiv‰t vihollisten vakoojat voi meit‰ n‰hd‰, ja sitten kiiruhdamme satamaan, niin joutuin kuin tuuli ja virran vienti myˆnt‰v‰t." "Se on helposti sanottu, vaan ei niin helposti tehty," vastasi Opas. "Me tulemme enemm‰n alttiiksi vaaralle joella kuin jos kuljemme mets‰tiet‰ myˆten; sit‰ paitsi on tuolla alhaalla putous, enk‰ ole laisinkaan vakuutettu, voiko itse Jasperkaan pilkko pime‰ss‰ kulettaa veneen ehe‰n‰ siit‰ alas. Mit‰ sanotte, poika, omasta taitavuudestanne ja kyvyst‰nne." "Minun mielipiteeni on sama kuin mr. Capin mit‰ ruuhen k‰ytt‰miseen tulee; Mabel on liian hento kulkemaan r‰metten ja puunjuurien yli semmoisena yˆn‰, kuin nyt n‰kyy olevan tulossa, ja muutenkin tunnen itseni rohkeammaksi ja varmemmaksi vesill‰ kuin maalla." "Rohkea olette aina, poikani, ja jotenkin tarkka silm‰ on teill‰ luullakseni myˆskin, katsoen siihen ett‰ olette oleskellut niin paljon kirkkaassa auringonpaisteessa ja niin v‰h‰n metsiss‰. Vesi ei j‰t‰ mit‰‰n j‰lke‰; ruuhi on sek‰ nopsa ett‰ kepe‰ kulkiessaan myˆt‰ virtaa, eik‰ kersantin tytt‰ren hennot j‰senet tule k‰rsim‰‰n sen liikkeist‰. Mutta toiselta puolen ei joella ole mit‰‰n muuta suojaa kuin taivaan pilvet; vaarallista on antautua koskeen selv‰ll‰ p‰iv‰ll‰kin ja meill‰ on hyv‰ peninkulma vesitiet‰ t‰st‰ majoitukselle. Maalla olevasta j‰lest‰ ei myˆsk‰‰n ole niin huokea saada selkoa yˆn pimeydess‰. Ep‰ilen itsekin, Jasper, mit‰ tiet‰ meid‰n on p‰‰tt‰minen kulkea." "Jos K‰‰rme ja min‰ voisimme uida koskessa olevan toisen ruuhemme luokse ja tuoda sen takaisin, niin katsoisin vesitiet‰ meille varmimmaksi." "Niin, jos se olisi mahdollista; ja kuitenkin olisi se helposti tehty, niin pian kuin tulee v‰h‰n pime‰mpi. No niin, kun ajattelen kersantin tyt‰rt‰ ja h‰nen lahjojansa, niin luulenpa kuitenkin t‰t‰ melkein paraaksi. Jos olisimme ainoastaan miehenpuolia, niin olisi hauska saada olla piilosilla tuolla toisella puolen jokea olevien mets‰l‰isten kanssa. Tahdotteko koettaa hankkia ruuhi t‰nne, Jasper?" "Opas, min‰ tahdon koettaa kaikki, mik‰ voi edist‰‰ Mabelin pelastusta." "Se on jalo tunne, ja min‰ arvaan sen olevan luonnossa. K‰‰rme voi auttaa teit‰; te riist‰tte noilta konnilta ainakin yhden keinon, jolla voisivat pahennusta aikaansaada." YHDEKSƒS LUKU. Kohtaus koskessa. -- Chingachgook vihollisten joukossa. -- Pelastus. Ratkaistuaan t‰m‰n t‰rke‰n kysymyksen, valmistautuivat seurueen eri j‰senet tuumaa toimeenpanemaan. Illan varjot laskeusivat nopeasti mets‰n p‰‰lle, ja kun kaikki oli valmiina yritykseen, huomattiin olevan mahdoton eroittaa esineit‰ toisella rannalla. Aika kiiruhti, sill‰ voihan indianien viekkaus keksi‰ senkin seitsem‰n keinoa n‰in kapean virran poikki kulkemiseen, jonkat‰hden Opas rauhattomana odotti saavansa j‰tt‰‰ paikan. Samassa kuin Jasper ja h‰nen seuralaisensa, varustettuina ainoastaan puukoilla ja Delavarin tomahavkilla, astuivat jokeen ja kokivat suurimmalla varovaisuudella salata liikkeit‰‰n, toi Opas Mabelin piilopaikasta, ja k‰skien h‰nen ja Capin kulkea rantaa pitkin kosken alapuolelle, astui h‰n itse ruuheen, kulkeakseen samalle paikalle. T‰m‰ oli helposti tehty. Ruuhi asetettiin rantaa vasten. Mabel ja h‰nen set‰ns‰ astuivat siihen ja asettuivat tavallisille paikolleen; Opas seisoi per‰ss‰ ja piti pensaasta kiinni est‰‰kseen virtaa heit‰ poisviem‰st‰. T‰m‰n tehty‰ seurasi muutamia minuutia kest‰v‰ ‰‰netˆn, j‰nnitt‰v‰ odotusaika, kun varrottiin toisten rohkean yrityksen p‰‰ttymist‰. Kun molemmat ruuhen noutoon l‰hteneet uimalla olivat saapuneet matalampaan paikkaan, alkoivat he, k‰sitysten k‰vellen, varovasti kahlata sinnep‰in, miss‰ arvelivat ruuhen olevan. Mutta nyt oli jo niin pime‰, ett‰ pian huomasivat n‰ˆn heit‰ aivan v‰h‰n auttavan, ja sent‰hden t‰ytyi heid‰n antautua sen vainun johdettaviksi, joka tekee mets‰st‰j‰lle mahdolliseksi lˆyt‰‰ tiens‰ mets‰ss‰, kun aurinko on laskenut, kun ei mit‰‰n t‰hte‰ ole n‰kyviss‰ ja kaikki tuntuu sekasorrolta sille, joka on v‰hemm‰n tottunut mets‰n mutkateihin. Asiain n‰in ollen antautui Jasper Delavarin ohjattavaksi, joka el‰m‰n-laatuunsa n‰hden eritt‰in hyvin sopi oppaaksi. Helppo ei suinkaan ollut t‰ll‰ aikaa p‰iv‰st‰ kahlata vaahtoavassa elementiss‰ ja sit‰ paitsi t‰ydellisesi pit‰‰ silm‰ll‰ kaikkia vaarallisia paikkoja, joita oli v‰ist‰minen. Pari kertaa muuttivat kuleksijat suuntaa ‰kkiarvaamatta tavattuansa syv‰‰ vett‰, sill‰ he tiesiv‰t hyvin, ett‰ vene oli tarttunut kosken matalimpaan paikkaan. T‰m‰ tieto ainoana opastajana olivat he kahlailleet joessa nelj‰nnes tunnin, kuten luulivat, saapumatta hakemaansa esinett‰ sen l‰hemm‰ksi, kuin kahlaamisen alussa olivat olleet. Juuri kuin Delavari oli pys‰htym‰isill‰‰n ilmoittaaksensa seuralaiselleen, ett‰ olisi paras k‰‰nty‰ takaisin rantaan ja valita uusi l‰htˆpaikka, n‰ki h‰n ihmisolennon liikkuvan vedess‰ k‰sivarren pituuden p‰‰ss‰ h‰nest‰. H‰n k‰sitti paikalla ett‰ Irokesi oli liikkeess‰ samaa asiata varten kuin h‰n itsekin. "Mingo", kuiskasi h‰n vieress‰‰n seisovan Jasperin korvaan. "K‰‰rme tahtoo n‰ytt‰‰ veljelleen, miten on oltava viekkaana". Nuori merimies huomasi samassa vihollisen hahmon, ja t‰m‰ kammottava totuus s‰ps‰hytti h‰nt‰. K‰sitt‰en v‰ltt‰m‰ttˆm‰ksi kaikessa luottaa Delavarip‰‰llikkˆˆn, seisahtui h‰n yst‰v‰ns‰ varovasti menness‰ sille suunnalle, johon Irokesi oli kadonnut. Seuraavassa tuokiossa tuli t‰m‰ kuitenkin uudelleen heit‰ vastaan. Vesi pauhasi niin kovasti, ett'ei tarvinnut pelj‰t‰ kuulemista, ja k‰‰ntyen taaksep‰in, sanoi Chingachgook: "J‰t‰ asia K‰‰rmeen ‰lyn nojaan!" "Uj", huudahti mets‰l‰inen, kun tuli likemm‰ksi, "ruuhi on lˆytynyt, mutta minulla ei ollut ket‰‰n joka olisi auttanut minua. Tulkaa ottakaamme se luodolta irti". "Mielell‰mme", vastasi K‰‰rme, k‰ytt‰en samaa murretta kuin puhujakin, "mene edell‰; me seuraamme per‰st‰." Mets‰l‰inen, joka ei voinut eroittaa ‰‰nt‰ ja lausetapaa keskell‰ kohisevaa koskea, kulki edell‰, toiset seurasivat l‰hell‰ h‰nen per‰ss‰‰n ja kaikki kolme saapuivat pian ruuhen luo. Irokesi tarttui sen toiseen p‰‰h‰n, Chingachgook keskeen ja Jasper toiseen, koska oli t‰rke‰t‰ ett'ei vieras keksisi keltanaaman l‰sn‰oloa joka helposti olisi voinut tapahtua, jos h‰n olisi n‰hnyt sen v‰h‰n vaatteuksen, joka viel‰ oli nuorukaisen yll‰, tahi vaan h‰nen p‰‰nmuotonsa ylip‰‰ns‰. "Nosta", sanoi Irokesi kansansa lyhyell‰, p‰‰tt‰v‰ll‰ lausuntotavalla. V‰h‰ll‰ vaivalla nostettiin ruuhi irti kallion laidasta, kallistettiin hetkiseksi syrj‰lleen, jotta vesi valuisi pois, ja laskettiin sitten varovasti veteen. Kaikki kolme pitiv‰t sit‰ tanakasti kiinni, ett'ei v‰kev‰ virta ryˆst‰isi sit‰ heid‰n k‰sist‰‰n, ja Irokesi, joka kulki edell‰ ja siis piti kokasta kiinni, k‰‰nsi suuntansa it‰rantaa kohden, miss‰ tiesi kumppanien h‰nt‰ odottavan. Kun Delavari ja Jasper hyvin tiesiv‰t, ett‰ t‰ytyi lˆyty‰ muitakin Irokeseja virrassa, koska heid‰n oma ilmestymisens‰ ei ollut her‰tt‰net mink‰‰nlaista kummastusta h‰ness‰, jonka olivat kohdanneet, niin k‰sittiv‰t he suurimman varovaisuuden v‰ltt‰m‰ttˆm‰ksi. Irokesi, joka kulki edell‰, astui verkalleen eteenp‰in, viel‰ pit‰en kiinni ruuhesta ja kulettaen per‰ss‰‰n vastahakoisia seuralaisiaan. Chingachgook nosti jo kerran tomahavkiaan ja oli upottamaisillaan sen pahaa luulemattoman mets‰l‰isen p‰‰h‰n; mutta koska oli luultava ett‰ indianin kuolemanhuuto tahi virran kulettama ruumis her‰tt‰isi h‰lin‰‰, muutti varova p‰‰llikkˆ tuumansa. Seuraavassa tuokiossa katui h‰n t‰t‰ p‰‰tˆst‰ns‰, sill‰ kaikki kolme olivat yht'‰kki‰ nelj‰n tai viiden mets‰l‰isen keskell‰, jotka myˆskin oli laitettu ruuhta etsim‰‰n. Tuon tavallisen lyhyen, omituisen, tyytyv‰isyytt‰ ilmoittavan huudahtamisen j‰lkeen, tarttuivat vastatulleet halukkaasti ruuheen. Apu oli odottamaton ja teki vihollisen niin paljoa voimallisemmaksi, ett‰ ‰lyk‰s ja p‰‰tteli‰s Delavarikin joutui h‰milleen ja neuvottomaksi. Irokesit, jotka n‰yttiv‰t t‰ydellisesti ymm‰rt‰v‰n asiansa, kiiruhtivat neuvottelemaan pys‰htym‰tt‰ omaa rantaansa kohti. Heid‰n tarkoituksensa oli selv‰sti tuoda airot, jotka olivat ottaneet huostaansa, ja antaa kolmen tahi nelj‰n sotilaan astua ruuheen pyssyineen ja ruutisarvineen, joiden kastuminen vedess‰ oli ollut ainoa syy siihen, etteiv‰t jo aikaa sitten yˆn pimeydess‰ olleet t‰ten kulkeneet joen yli. Yst‰v‰t ja viholliset, t‰ten yhteen liittynein‰, saapuivat nyt it‰iselle virranjuovalle, joka oli niin syv‰ ettei voitu kahlaamalla menn‰ sen yli. T‰ss‰ syntyi lyhyt viivyke, koska oli v‰ltt‰m‰tˆn p‰‰tt‰‰ mill‰ tavalla ruuhi oli yli viet‰v‰. Pys‰htyminen lis‰si Jasperin ilmitulon vaaraa, joka kuitenkin oli niin kekseli‰s ett‰ viskasi lakkinsa ruuheen. Jos h‰n olisi ollut nututta ja paidatta, niin olisi h‰nen ruumiinsa haamu t‰ss‰ pimeydess‰ varmaankin vet‰nyt v‰hemm‰n huomiota puoleensa. H‰nen asemansa ruuhen per‰n takana esti myˆskin jonkun v‰h‰n h‰nen ilmi joutumistansa koska Irokesit luonnollisesti katselivat ihan toiselle suunnalle. Toisin oli Chingachgookin laita. H‰n oli sanan oikeassa merkityksess‰ verivihollistensa keskell‰ ja voi tuskin siirty‰ tuumaakaan koskematta johonkuhun heist‰. Kuitenkin n‰ytti h‰n ihan tyynelt‰, vaikka koko h‰nen olentonsa oli j‰nnitetty tilaisuuden tullessa joko pakenemaan tahi antamaan kuolemaniskun. "Uikoot kaikki nuoret mieheni paitsi kaksi, yksi ruuhen kummassakin p‰‰ss‰, tuolle puolen aseitaan noutamaan", sanoi etevin Irokeseista. "N‰m‰t kaksi viekˆˆt ruuhen virran yli." Indianit tottelivat k‰sky‰, j‰tt‰en Jasperin ruuhen per‰‰n, ja sen Irokesin, joka oli ruuhen lˆyt‰nyt, sen kokan ohjaajaksi. Chingachgook kyykistyi niin syv‰lle veteen, ett‰ kaikki huomaamatta meniv‰t ohitse. Veden loiske, k‰sien liikkuminen ja heid‰n huutonsa toisilleen ilmoittivat pian, ett‰ nuo nelj‰ viimeksi tullutta jo olivat uimassa. Heti kun Delavari oli varma t‰st‰, nousi h‰n ylˆs, asettui entiselle paikallensa ja alkoi luulla, ett‰ toimimisen hetki. oli tullut. Joku itse‰ns‰ hillitsem‰‰n v‰hemm‰n tottunut kuin t‰m‰ soturi, olisi nyt varmaankin iskenyt kuoleman iskun, mutta Chingachkook tiesi ett‰ useampia Irokesia oli joessa h‰nen takanansa, ja h‰n oli siksi harjaantunut ja kokenut sotilas, ett'ei suotta antautunut vaaraan. H‰n antoi indianin lyk‰t‰ ruuhen syv‰lle ja kaikki kolme alkoivat uida it‰ist‰ rantaa kohti. Mutta sen sijaan kuin muka olisi pit‰nyt lyk‰t‰ ruuhta poikki virtaan, huomasivat Delavari ja Jasper tuskin olevansa sen kovimman voiman vaikutuksen alaisina ennenkuin alkoivat uida semmoiseen suuntaan, ett‰ estiv‰t virtaa kulettamasta ruuhta eteenp‰in. T‰t‰ he kumminkaan eiv‰t tehneet yht'‰kki‰, vaan varovasti ja v‰hin erin, jotta Irokesi ensiksi luuli kamppailevansa ainoastaan virtaa vastaan. N‰iden vastakkaisten voimain vaikutuksen alaisena kulki ruuhi virtaa alasp‰in, ja parin minuutin kuluttua ui se viel‰ syvemm‰ss‰ vedess‰ l‰hell‰ koskea. Nyt oivalsi Irokesi kuitenkin, ett‰ joku erinomainen seikka esti sen kulkua, ja katsoen taaksensa, huomasi h‰n paikalla toisten yhdistetyin voimin vastustavan h‰nt‰. Tuo toinen luonto, jonka tottumus synnytt‰‰, sanoi paikalla Irokesille, ett‰ h‰n oli yksin‰‰n vihollisten seassa. Tyˆnt‰en vett‰ sivulle p‰in, syˆksi h‰n yht'‰kki‰ Chingachgookin p‰‰lle ja tarttui h‰nen kurkkuunsa. Heitt‰en irti ruuhesta, hyˆkk‰siv‰t indianit toistensa kimppuun kuin tiikerit. Vaikka taistelivat synk‰n yˆn pimeydess‰ ja elementiss‰ semmoisessa, joka oli kahta vaarallisempi el‰m‰st‰ ja kuolemasta kamppaileville, n‰yttiv‰t he unhottavan kaikki paitsi molemminpuolisen halunsa p‰‰st‰, voittajaksi ottelussa. Jasper oli nyt yksin ruuhen haltiana, ja h‰nen ensimm‰inen ajatuksensa oli uida Delavarin avuksi, mutta ruuhen turvaan saamisen v‰ltt‰m‰ttˆmyys astui h‰nen mieleens‰ kymmenkertaisella voimalla, ja hetkisen kuunneltuaan taistelevain raskasta hengityst‰, koki h‰n niin pian kuin mahdollista ehti‰ l‰ntiselle rannalle, Lyhyen etsimisen per‰st‰ onnistui h‰nen saada selkoa muista seuralaisista ja pani sitten vaatteet p‰‰lleen. Muutama sana oli riitt‰v‰ selitt‰m‰‰n mink‰laiseen asemaan h‰n oli j‰tt‰nyt Delavarin ja mill‰ tavalla ruuhi oli saatu. Syv‰ ‰‰nettˆmyys seurasi h‰nen kertomustansa, ja kaikki kuuntelivat tarkasti, turhaan toivoen saada jotain varmuutta sen taistelun p‰‰ttymisest‰, joka juuri oli tapahtunut tahi jota nyt ehk‰ paraillaan taisteltiin vedess‰. Mit‰‰n muuta ei kuulunut kuin tuo lakkaamaton pauhaaminen kohisevasta koskesta, ja viholliset toisella rannalla pitiv‰t edelleen syv‰‰ ‰‰nettˆmyytt‰. "Ottakaa t‰m‰ airo, Jasper," sanoi Opas vakaasti, vaikka h‰nen ‰‰nens‰ kuului tavallista kolkommalta, "ja seuratkaa j‰lest‰ omalla ruuhellanne. Emme voi huoletta j‰‰d‰ t‰h‰n kauvemmaksi aikaa." "Mutta K‰‰rme?" "H‰n on oman jumalansa hallussa ja el‰‰ tai kuolee luojan tahdon mukaan. Emme voi tehd‰ mit‰‰n h‰nt‰ auttaaksemme emmek‰ antautua kovin suureen vaaraan pysym‰ll‰ t‰ss‰ toimettomina kuin naiset, jotka jaarittelevat pienist‰ vastoink‰ymisist‰‰n. T‰m‰ pimeys on kallis." Kova, pitk‰, kimakka ulvonta kuului toiselta rannalta ja keskeytti Oppaan puheen. "Mit‰ merkitsee t‰m‰ melu, mr. Opas? kysyi Cap. "Se kuuluu paremmin helvetin-henkien ulvonnalta kuin ristittyin ihmisten kurkuista l‰htev‰lt‰ ‰‰nelt‰." "Ristityit‰ he eiv‰t ole, eiv‰tk‰ v‰it‰ niit‰ olevansa tahi toivo niiksi tulla, ja kun kutsutte heit‰ helvetin hengiksi, olette tuskin antanut heille v‰‰r‰n nimen. Tuo ulvonta on ilohuuto, ja he ovat p‰‰st‰neet sen voittajina. K‰‰rmeen ruumis, el‰v‰n‰ tai kuolleena, on ep‰ilem‰tt‰ heid‰n hallussaan." "Ja me!" huudahti Jasper, joka tunsi jaloa surua, kun se ajatus, ett‰ h‰n ehk‰ olisi voinut est‰‰ onnettomuuden, jos ei olisi j‰tt‰nyt kumppaniansa, tunki h‰nen mieleens‰. "Emme voi auttaa p‰‰llikkˆ‰, poikani, ja meid‰n t‰ytyy j‰tt‰‰ t‰m‰ paikka niin pian kuin mahdollista." "Koettamatta vapauttaa h‰nt‰! ... tiet‰m‰tt‰ edes onko h‰n kuolleena tahi el‰v‰n‰!" "Jasper on oikeassa," sanoi Mabel vakavasti, vaikka vapisevalla ‰‰nell‰. "Min‰ en ole peloissani, set‰, ja tahdon j‰‰d‰ t‰h‰n, kunnes saamme tiet‰‰, mitenk‰ yst‰v‰llemme on k‰ynyt." "Tuossa tuumassa n‰ytt‰‰ olevan j‰rke‰, Opas," virkkoi Cap. "Kunnollinen merimies ei voi luopua kumppalistaan, ja olen iloinen tavatessani n‰in oikeita mielipiteit‰ n‰iss‰ sis‰vesi-ihmisiss‰." "Jaarituksia," jatkoi Opas rauhattomasti, ja lykk‰si puhuessaan ruuhen virtaan. "Te ette ymm‰rr‰ mit‰‰n ettek‰ pelk‰‰ mit‰‰n. Jos pid‰tte henke‰nne arvossa, niin toimittakaa ett‰ p‰‰sette majoitukselle, ja j‰tt‰k‰‰ Delavari luojan haltuun. Mets‰vuohi, joka kovin usein k‰ypi nuolupaikalla [hiekkainen, kiteytyneest‰ suolasta rikas maa, jota kaikki kasvia syˆv‰t el‰imet halukkaasti etsiv‰t.], joutuu viimein mets‰st‰j‰n pauloihin." T‰m‰ kohtaus oli tavallaan juhlallinen, ja tuo vilkas, jalomielinen Mabel tunsi verens‰ kiert‰v‰n suonissa nopeammin ja poskiansa polttavan, kun ruuhi pistihen v‰kev‰‰n virtaan. Yˆn pimeys oli hieman v‰hennyt pilvien hajottua, mutta suuret, tuuheat puut tekiv‰t rannat niin pimeiksi, ett‰ ruuhet olivat pikimustassa varjossa, joka suojeli niit‰ keksimisen vaaralta. Aivan luonnollista kuitenkin oli, ett‰ kaikissa vallitsi jonkunlainen ep‰varmuuden tunne, ja Jasperkin, joka jokaisen omituisen ‰‰nen tullessa mets‰st‰ alkoi vapista Mabelin t‰hden, katseli matkalla rauhattomasti ymp‰rilleen. Airoa k‰ytettiin suurimmalla varovaisuudella, sill‰ v‰hinkin ‰‰ni olisi siin‰ syv‰ss‰ ‰‰nettˆmyydess‰, joka kaikkialla vallitsi, helposti voinut ilmoittaa valppaille Irokeseille, miss‰ pakolaiset olivat. Jasper ja Opas olivat p‰‰tt‰neet antaa ruuhten kulkea jonkun aikaa melkeen itsest‰ns‰, ja se haudan hiljaisuus, joka vallitsi laajassa, melkeen rajattomassa mets‰ss‰, saattoi heid‰t huomaamaan jokaisen ‰‰nen, joka sielt‰ voi tulla. Kauan olivat he kuitenkin turhaan kuunnelleet, kun Oppaan tarkka korva luuli kuulevansa semmoisen rapsauksen, kuin jos kuiva oksa olisi polkastu poikki. Jokainen, joka on tottunut t‰h‰n omituiseen ‰‰neen, tiet‰‰ kuinka helposti korva ‰kk‰‰ ja eroittaa sen kaikesta muusta rapinasta mets‰ss‰. "Joku k‰velee l‰nsi rannalla," sanoi Opas hiljaa Jasperille. "Ovatkohan Irokesit jo voineet kulkea joen yli aseineen ja ilman ruuhetta?" "Ehk‰ se on Delavari. H‰nen t‰ytyy tietysti seurata meit‰ pitkin rantaa saadakseen meist‰ selkoa. Antakaa minun menn‰ l‰hemm‰ksi rantaa vakoillakseni." "Tehk‰‰ se, poikani, vaan pidelk‰‰ airoa sujuvasti ‰lk‰‰k‰ mill‰‰n muotoa menkˆ maalle olematta varma asiastanne." Kymmenen rauhatonta minuutia seurasi Jasperin ruuhen kadottua, joka luikahti pois niin ‰‰netˆnn‰ kuin olisi veteen vajonnut, ennenkuin Mabel voi saada uskoneeksi, ett‰ nuorukainen todellakin yksin‰‰n oli uskaltanut tuolle retkelle, joka h‰nest‰ n‰ytti niin vaaralliselta. Sill‰ v‰lin jatkoivat muut kulkua alasp‰in uskaltamatta hiiskahtaa sanaakaan, ja melkeenp‰ hengitt‰m‰tt‰, niin harras oli kaikkien toivo keksi‰ v‰himm‰nk‰‰n joen rannalta tulevan ‰‰nen. Mutta sama juhlallinen, voisi melkeen sanoa jylh‰ tyyneys vallitsi kuin ennenkin; veden loiskahteleminen v‰h‰p‰tˆisi‰ vastuksia vastaan, ja puiden humina oli ainoa, mik‰ h‰iritsi ‰‰nettˆmyytt‰. Mainitun ajan kuluttua kuului taaskin puunoksain hiljainen ratiseminen, ja Opas luuli kuulevansa tukahdutetuita ‰‰ni‰. "Min‰ voin erehty‰," sanoi h‰n, "sill‰ usein tulee kuvittelemaan mit‰ hartaasti toivoo, mutta nuo ‰‰net tuntuivat Delavarin syvilt‰ ‰‰nilt‰." "Min‰ n‰in jotain veden p‰‰ll‰," kuiskasi Mabel, jonka silm‰, Jasperin katomaisen per‰st‰, lakkaamatta tarkasti synk‰n pimeyden leve‰‰ varjoa. "Ruuhi se on," huudahti Opas iloisesti. "Kaikki lienee hyvin, muuten olisi pojasta jotain kuulunut." Seuraavassa tuokiossa kulkivat molemmat ruuhet taasen sivukkain, ja Jasperin vartalo eroitettiin h‰nen oman ruuhensa per‰ss‰. Kokassa istui toinen henkilˆ, ja kun nuorukainen hoiti airoa niin, ett‰ Opas ja Mabel saivat n‰hd‰ toisen kasvot, tunsivat he molemmat Suuren K‰‰rmeen. "Chingachgook, veljeni," sanoi Opas, ja h‰nen vapiseva ‰‰nens‰ ilmoitti tunnetten voimaa, "Mohikanien p‰‰llikkˆ, syd‰meni on hyvin iloinen. Usein olemme yhdess‰ kamppailleet, mutta min‰ pelk‰sin ett'ei se en‰‰n koskaan tulisi tapahtumaan." "Uj! Mingot ovat naisia; kolme heid‰n p‰‰nahkaa riippuu vyˆll‰ni. He eiv‰t tied‰, miten voisivat osata Delavarien Suureen K‰‰rmeesen. Heid‰n syd‰miss‰‰n ei ole ollenkaan verta ja heid‰n ajatuksensa ovat paluumatkalla suuren j‰rven yli." "Oletteko ollut heid‰n joukossansa p‰‰llikkˆ? Mitenk‰ k‰vi sotilaalle, joka oli joessa?" "H‰n on muuttunut kalaksi ja makaa joen pohjassa ankeriasten toverina. H‰nen veljens‰ pankoot h‰nelle syˆtti‰ koukkuihinsa. Opas, min‰ olen laskenut vihollisten lukum‰‰r‰n ja k‰sitellyt heid‰n pyssyj‰ns‰." "Ah, tiesinh‰n h‰nen olevan uskalikon!" huudahti Opas englannin kielell‰, ensiksi k‰ytetty‰‰n delavarinkielt‰. "Tuo vallaton ihminen on ollut heid‰n keskell‰ns‰ ja tuonut mukanaan meille koko heid‰n historiansa. Kertokaa, Chingachgook, ja min‰ ilmoitan sen sitten yst‰villemme." Delavari kertoi nyt vakaalla tavallaan p‰‰-asiallisemmat kohdat seikkailustaan siit‰ saakka kuin h‰n viimeksi n‰htiin joessa taistelevan vastustajansa kanssa. T‰m‰n kohtalosta h‰n ei maininnut sen enemp‰‰, koska ei ollut tavallista, ett‰ sotilas kehui urotˆist‰‰n silloin kuin antoi niist‰ selityksen. Heti p‰‰sty‰ns‰ voitolle tuossa peloittavassa taistelussa, oli h‰n uinut it‰iselle rannalle, noussut varovasti maalle ja hiipinyt pimeyden suojassa Irokesien joukkoon, joutumatta ilmi tai edes ep‰luulon alaiseksi. Kerta oli h‰nt‰ kyselty, vaan h‰n oli vastannut olevansa Nuolenk‰rki, ja sen j‰lkeen oli h‰n p‰‰ssyt kaikista kysymyksist‰. Muutamista satunnaisista lauseista kuuli h‰n ett‰ mets‰l‰iset halusta toivoivat saada valtoihinsa Mabelin ja h‰nen set‰ns‰, jonka arvon suhteen he kuitenkin n‰kyiv‰t erehtyneen. H‰n sai myˆskin kyllin tukea sille ep‰luulolle, ett‰ Nuolenk‰rki oli ilmoittanut heid‰t vihollisille jostakin syyst‰, jota nyt ei ollut huokea arvata, koska h‰n ei viel‰ ollut saanut palkintoa avustaan. Opas ilmoitti muille t‰st‰ kertomuksesta ainoastaan sen, mink‰ katsoi riitt‰v‰ksi poistamaan heid‰n ep‰ilyksi‰‰n, samalla myˆskin ilmoittaen, ett‰ h‰n katsoi toimimis-hetken tulleeksi, koska Irokesit eiv‰t viel‰ t‰ydelleen olleet tointuneet tappioidensa vaikuttamasta h‰mm‰styksest‰. "Me tulemme tapaamaan heid‰t kosken luona, sit‰ en ep‰ile," sanoi h‰n, "ja siell‰ tulee kohtaloksemme joko pakoon p‰‰seminen tai heid‰n k‰siins‰ joutuminen. Matka linnaan on silloin niin v‰h‰inen, ett‰ melkeen olen arvellut astua maalle Mabelin kanssa, saattaa h‰net jotakin oikotiet‰ myˆten majoitus-paikkaan ja j‰tt‰‰ ruuhet omiin varoihinsa koskeen." "Se ei koskaan onnistu, Opas," keskeytti h‰nt‰ Jasper innoissansa. "Mabel ei ole kyllin v‰kev‰ kulkemaan metsien l‰pi t‰llaisena yˆn‰. Antakaa h‰nen astua minun ruuheeni, ja min‰ joko menet‰n henkeni taikka vien h‰net terveen‰ koskea alas, olkoonpa vaan n‰inkin pime‰." "En ep‰ile hyv‰‰ tahtoanne, poikani, mutta t‰ytyy olla sallimuksen silm‰, eik‰ teid‰n, ohjaamassa, jos mieli p‰‰st‰ ehe‰n‰ Oswego-virtaa alas sellaisena yˆn‰ kuin t‰m‰ on." "Ja kuka saattaa h‰net terveen‰ majoitus paikalle, jos h‰n astuu maalle? Eikˆ yˆ ole yht‰ pime‰ maalla kuin vesill‰? Vai luuletteko minun v‰hemm‰n ymm‰rt‰v‰n ammattiani kuin te omaanne?" "Rohkeasti puhuttu, poikani, mutta jospa eksyisinkin mets‰ss‰ -- vaikka en usko kenenk‰‰n todenmukaisesti voivan sit‰ sanoa -- jos kuitenkin sen tekisin, niin ei siit‰ olisi sen pahempaa, kuin ett‰ meid‰n t‰ytyisi majailla yˆ mets‰ss‰, jotavastoin v‰‰r‰ aironvet‰m‰ tai ruuhen heilahdus viskaisi teid‰t ja Mabelin veteen, josta h‰n arvattavasti ei nousisi hengiss‰ j‰lleen." "Min‰ lykk‰‰n p‰‰tt‰misen Mabelin valtaan; olen varma siit‰, ett‰ h‰n tuntee itsens‰ varmemmaksi ruuhessa." "Min‰ luotan suuresti teihin molempiin," sanoi kersantin tyt‰r, "enk‰ ep‰ile, ett'ette tahdo tehd‰ kaikkia mit‰ voitte, osoittaaksenne is‰lleni kuinka suuressa arvossa h‰nt‰ pid‰tte; vaan minun t‰ytyy myˆnt‰‰ etten mielell‰ni tahdo j‰tt‰‰ ruuhta, nyt kun olemme varmat siit‰, ett‰ vihollisia on mets‰ss‰. Set‰ni saa kuitenkin ratkaista t‰m‰n kysymyksen minun puolestani." "Mantere ei minua miellyt‰," sanoi Cap, "kun selv‰ tie meritse on edess‰. Mabelille ja minulle on viisainta j‰‰d‰ ruuheen." "Olisi paras ett‰ Mabel vaihtaisi ruuhta," sanoi Jasper. "Minun on kuiva, ja Opaskin myˆnt‰nee, ett‰ minun silm‰ni ovat h‰nen silmi‰‰n tarkemmat vesill‰." "Sen teen kernaasti, poikani. Vesi kuuluu teid‰n lahjoihinne, eik‰ kukaan kiell‰ teid‰n harjaannuttaneen niit‰ korkeimmilleen. Laskekaa ruuhenne minun ruuheni viereen Jasper, niin j‰t‰n teille mit‰ olette pit‰v‰ kalliina aarteena." Mabel astui toisesta ruuhesta toiseen ja istahti mukaan ottamainsa kapinetten p‰‰lle, jotka t‰h‰n asti olivat olleet t‰m‰n ruuhen ainoana lastina. Heti kuin t‰m‰ oli tapahtunut, erosivat ruuhet v‰h‰n toisistansa ja airoja k‰ytettiin, vaikka suurimmalla varovaisuudella. Puheleminen lakkasi hiljakseen, ja kun l‰hestyttiin peloittavaa koskea, tunsivat kaikki hetken t‰rkeyden. Kaikki riippui per‰miesten taitavuudesta, sill‰ jos jompikumpi ruuhi syˆksisi kive‰ vastaan, niin se ainakin kaatuisi, jos ei musertuisikaan, ja silloin ei ainoastaan jouduttaisi kaikkiin vaaroihin, joita joessa on tarjona, vaan Mabelin pelastaminen vainoojain kynsist‰ olisi miltei mahdoton. Suurin varovaisuus oli sent‰hden tarpeen. Ruuhten kulkiessa varovasti eteenp‰in alkoi kosken pauhina kuulua, ja Cap tarvitsi kaikki voimansa pysy‰kseen paikallansa, kun nuo merkitsev‰t ‰‰net tulivat yh‰ l‰hemm‰ksi keskell‰ pimeytt‰, joka tuskin soi h‰nelle tilaisuutta n‰hd‰ metsittyneen rannan keh‰piirteit‰ ja lehv‰kaarrosta p‰‰ns‰ p‰‰ll‰. H‰nell‰ oli viel‰ tuoreessa muistissa toinen putous, ja h‰nen kuvitusvoimansa loi nyt tulevan koskenlaskun yht‰ vaaralliseksi kuin se oli ollut, josta h‰n v‰h‰n aikaa sitten oli suoriutunut, joten se ep‰ilys ja ep‰varmuus, joka h‰nt‰ vallitsi, melkoisesti lis‰si vaaran suuruutta. T‰ss‰ kohden erehtyi kuitenkin tuo vanha merimies, sill‰ Oswegon kosket ja putoukset ovat hyvin erilaiset laadultaan ja voimaltaan. Matkalaisillemme oli se vastus, mik‰ nyt viel‰ oli voitettavana, v‰h‰p‰tˆinen sen suhteen, mink‰ jo olivat kest‰neet. "Tuo on siis se paikka, josta olette puhunut," sanoi Mabel Jasperille, kun kosken pauhina selv‰sti kuului. "Niin -- ja min‰ pyyd‰n teit‰ luottamaan minuun -- Opas kulkee koskea alas liian likelt‰ joen keskikohtaa. H‰nen tulisi pit‰yty‰ l‰hemp‰n‰ it‰rantaa, mutta nyt ei h‰n voisi kuulla, jos huutaisin. Pysyk‰‰ j‰ykk‰n‰ ruuhessa, Mabel, ‰lk‰‰k‰ pelj‰tkˆ." Seuraavassa tuokiossa oli voimakas virta vienyt heid‰t koskeen, ja kolmen tai nelj‰n minuutin kuluessa n‰ki enemm‰n kummastunut kuin pel‰stynyt Mabel ymp‰rill‰‰n ainoastaan valkeita vaahtokinoksia eik‰ kuullut muuta kuin veden pauhinan. Ainakin kaksikymment‰ kertaa n‰ytti ruuhi olevan syˆksem‰isill‰‰n jotakin pyˆrt‰v‰‰ aaltoa vastaan, mutta yht‰ usein liukui se ihan vahingoittumattomana sen ylitse, Jasperin voimakkaan k‰den ohjaamana. Ainoastaan yhden ainoan kerran n‰ytti nuorukainen kadottavan valtansa heikon aluksen yli, joka muutamia silm‰nr‰p‰yksi‰ pyˆri ihan ymp‰ri, mutta tuskallisella ponnistuksella sai h‰n sen taas valtoihinsa, ohjasi sen uudestaan oikeaan kulkuv‰yl‰‰n ja sai pian palkinnon kaikesta levottomuudestaan, kun huomasi tyynesti kulkevansa syv‰‰ vett‰ myˆten kosken alapuolella. "Kaikki on voitettu, Mabel," huudahti h‰n iloisena. "Vaara on ohitse ja nyt voitte toivoa n‰kev‰nne is‰nne jo t‰n‰ yˆn‰." "Jumalalle kiitos! mutta min‰ n‰en jotain vedess‰ meit‰ likell‰; eikˆ se ole yst‰viemme ruuhi?" Muutama aironvet‰m‰ vei Jasperin osoitetun esineen viereen. Se oli todellakin toinen ruuhi, tyhj‰n‰ ja talka ilmassa. Niin pian kuin nuorukainen oli saanut t‰m‰n selville, rupesi h‰n katselemaan eikˆ uimamiehi‰ n‰kyisi, ja suureksi ilokseen huomasi h‰n pian Capin, joka tuli huilaten virtaa alasp‰in, sill‰ h‰n oli tahtonut ennen hukkua kuin menn‰ maalle mets‰l‰isten sekaan. H‰n hilattiin ylˆs ruuheen, vaikka vaivalla, ja siihen p‰‰ttyi etsiminen; sill‰ Jasper oli varma siit‰, ett‰ Opas kahlasi maalle, kernaammin kuin luopui rakkaasta pyssyst‰‰n, saatikka vesi koskessa oli niin matalaa. J‰lell‰ oleva matka oli lyhyt, vaikka t‰ytyi kulkea pime‰ss‰ ja ep‰varmuudessa. V‰h‰n ajan kuluttua kuului sekava pauhina, joka v‰liin tuntui kaukaiselta ukkosen-jylin‰lt‰, v‰liin taas voimallisten vesijoukkojen pauhulta. Jasper selitti seuralaisillensa, ett‰ he nyt kuulivat meren kuohuilemisen rantaa vastaan. Mataloita niemekkeit‰ oli heid‰n edess‰‰n; er‰‰sen niiden v‰liss‰ olevaan lahteen kulki ruuhi ja tˆrm‰si hiljaan rannalle. Ylimeno, joka sitten seurasi, oli niin lyhyt ja pikainen, ett‰ Mabel tuskin tiesi mit‰ tapahtui. Muutamassa minuutissa oli menty vahtimiesten ohitse, portti aukaistiin, ja kovassa mielenliikutuksessa oleva tyttˆ syˆksi is‰ns‰ syliin. KYMMENES LUKU. Tuhannen saarta. -- Puulinnoitus. Varoitus. T‰m‰n per‰st‰ tapaamme Oppaan, Jasperin, Mabelin ja h‰nen set‰ns‰ seuraamassa er‰st‰ komennuskuntaa, joka Mabelin is‰n, kersantti Dunhamin johtamana oli matkalla er‰‰sen vahtipaikkaan, joka oli yhdess‰ n.k. Tuhannesta saaresta, likell‰ Pyh. Lorentson suuta. Linnan komentaja, majuri Dunkan, oli l‰hett‰nyt t‰m‰n sotal‰hetyksen p‰‰st‰m‰‰n pois entisen vahtijoukon ja asettumaan sen sijaan; matka tehtiin Jasper L‰nnen Myrskypilvi nimisell‰ aluksella. Kestetty‰‰n hirmuisen myrskyn Ontariolla, saapui Myrskypilvi mainittuun saaristoon, ja Jasperin taitavan k‰den ohjaamana luikerteli se toisin vuoroin niin soukkain salmien l‰pi, ett‰ salko- ja raakapuut tuskin n‰yttiv‰t voivan p‰‰st‰ kulkemaan puiden oksiin tarttumatta, toisin vuoroin pieni‰ lahtia myˆten, kadoten sitten taas kallioiden, puiden ja pensasten sekaan. Vesi oli niin kirkasta, ettei laskinluotia tarvittu k‰ytt‰‰, ja Jasper tunsi hyvin kaikki noiden pienten saarten v‰litse koukertelevat juovat ja salmet. Vihdoin kulki Myrskypilvi luonnon tekem‰n kalliolaiturin viereen, kiinnitystouvit vietiin maalle ja matkustajat olivat nyt kauan toivotun asemapaikan luona. Mabel hypp‰si rannalle ilolla, jota h‰n ei huolinut salata, ja h‰nen is‰ns‰ laski sotamiehens‰ maalle semmoisella hilpeydell‰, josta n‰kyi kuinka laivassa-olo oli h‰nt‰ v‰sytt‰nyt. Asemapaikka, joksi sotamiehet jokap‰iv‰isess‰ puheessa kutsuivat vahtipaikkaa, oli todella sopiva her‰tt‰m‰‰n iloisia toiveita niiss‰, jotka niin kauan olivat olleet salvattuina laivan ahtaisin aloihin. Ei yksik‰‰n saari ollut kovin korkea, vaan kaikki olivat ne kuitenkin siksi korkealla vedenpinnasta, ett‰ olivat sek‰ terveellisi‰ ett‰ turvallisia. Kaikki olivat enemm‰n tai v‰hemm‰n metsittyneit‰ ja useimmat t‰h‰n aikaan peitetyt mets‰ll‰, johon kirves ei viel‰ milloinkaan ollut koskenut. Se saari, johon tuo pieni vahtijoukko oli majoitettu, oli v‰h‰p‰tˆinen, ainoastaan noin viiden- tai kahdeksantoista tynnyrinalan laajuinen; jonkun sattumuksen kautta oli se kenties jo satoja vuosia ennen kertomustamme osaksi kadottanut mets‰ns‰, niin ett‰ melkein toinen puoli sit‰ nyt oli pieni, ruohoa kasvava aukio. Rantoja reunusti pensaat, joita tarkalla huolella oli s‰ilytetty, ik‰‰nkuin varjostimina salaamaan sen sis‰puolella olevia ihmisi‰ ja esineit‰. N‰iden sek‰ muutamain puuryhm‰in suojaan oli rakennettu kuusi tai kahdeksan matalaa suojaa komentavan upseerin ja sotamiesten asuinhuoneiksi, tavara-, keitto- ja sairashuoneiksi j.n.e. N‰m‰t huoneet olivat tavalliseen tapaan rakennetut hirsist‰, katetut puunkuorilla, ja koska ne olivat seisoneet tyhjin‰ muutamia kuukausia, olivat ne nyt niin mukavat ja rattosat kuin sellaiset asunnot tavallisesti ovat. Saaren it‰isess‰ p‰‰ss‰ oli soukka, mets‰inen niemi, jossa kasvoi niin tihe‰lt‰ sekaisin kietoutunutta pikku-mets‰‰, ett‰ oli melkein mahdoton n‰hd‰ sen l‰pi lehtien viel‰ puissa ollessa. L‰helle sit‰ eritt‰in soukkaa kannasta, joka yhdisti t‰m‰n niemen varsinaisen saaren kanssa, oli pieni puulinna rakennettu ja vahvaksi varustettu, jotta voisi kest‰‰ v‰kirynn‰kˆn. Hirret olivat niin paksut, ett'ei luodit voineet tunkea niiden l‰pi, neliskulmaisiksi hakatut ja niin sovitetut, ett'ei mik‰‰n paikka j‰‰nyt puolustamattomaksi; ikkunat olivat ampumareiki‰, ovi paksu ja pieni, ja katto, kuten muutkin rakennuksen osat, oli tehty veistetyist‰ hirsist‰ ja sateen est‰mist‰ varten peitetty puunkuorilla. Alikerros sis‰lsi, niinkuin tavallista on, muonavaroja ja aseita; toinen kerros oli tarkoitettu asuin- ja varustushuoneeksi, ja matala lakka oli v‰liseinill‰ jaettu kahdeksi tai kolmeksi huoneeksi, joihin voi mahtua lavereita kymmenelle jopa viidelletoistakin miehelle. Kaikki n‰m‰ laitokset olivat aivan yksinkertaiset ja halvat, mutta riittiv‰t kuitenkin suojelemaan sotamiehi‰ ‰kki-arvaamattoman p‰‰llekarkauksen vaaraa vastaan. Koska koko rakennus oli jotenkin matala, estiv‰t puiden latvat n‰kem‰st‰ sen ylint‰ osaa, jos n‰et katselija ei ollut itse t‰ss‰ saaressa. Sen puolelle oli vapaa n‰kˆala ampumareijist‰, vaikka v‰h‰iset pensaat myˆskin sill‰ suunnalla paikoin enemm‰n paikoin v‰hemm‰n varjostivat puutornin juurta. Se oli rakennettu niin likelle sen kalkkikallion laitaa, joka oli saaren perustana, ett‰ voi laskea sangon alas ja nostaa vett‰ j‰rvest‰, jos nimitt‰in varustusv‰en t‰ytyi piirityst‰ kest‰‰. Eri kerrokset pistiv‰t siit‰ syyst‰ pari jalkaa ulommaksi toisiansa, ja niiden v‰li‰ kuljettiin irtonaisia portaita myˆten. T‰m‰n lyhyen kertomuksen avulla luulemme nuorten lukijaimme voivan saada johonkinm‰‰rin selv‰n k‰sityksen t‰st‰ varustuksesta, jolla tulee olemaan t‰rke‰ sija siin‰ kertomuksessa, johon nyt ryhdymme. Heti kuin Mabel oli j‰tt‰nyt j‰‰hyv‰iset Jasperille, joka paikalla palasi takaisin saarelta, koska tuuli nyt oli myˆt‰inen, otti h‰n yhden majan haltuunsa, ja ryhtyi naisellisella aistilla ja taidolla kaikkiin niihin pieniin taloudellisiin valmistuksiin, joita asianhaarat voivat myˆnt‰‰, ei ainoastaan oman, vaan myˆskin is‰ns‰ mukavuuden t‰hden. Turhan vaivan v‰ltt‰miseksi laitettiin erityinen maja yhteiseksi aterioimishuoneeksi etevimmille komennuskuntalaisille, ja sotamiesten vaimot pitiv‰t huolta ruu'an valmistamisesta ja muista askareista. Kersantin majan, joka oli paras saarella ja sent‰hden vapautettiin kaikesta talouspuuhinasta, j‰rjesti Mabel semmoisella naisellisella aistilla, ett‰ h‰n oli oikein ylpe‰ kotinsa p‰‰lt‰. Muutamia p‰ivi‰ sen per‰st‰, kuin oli tullut saareen, p‰‰tti kersantti Dunham tehd‰ retken, ryˆst‰‰ksens‰ niit‰ ranskalaisia muonaveneit‰, joiden tiedettiin, runsaasti lastattuina myˆskin indianilaisilla tavaroilla, matkallansa ranskalaiseen Frontenak nimiseen linnaan tulevan kulkemaan saaren sivu ei kaukana siit‰. Melkein koko vahtimiehistˆ seurasi h‰nt‰ t‰lle retkelle, ja saareen j‰i vaan korpraali Mac Nab ja kolme miest‰, sek‰ Cap ja luutnantti Muir, joka vapaaehtoisena oli seurannut saarelle ja korkeamman upseeri-arvonsa tautta ei kuulunut kersantin komennon alle. Paitsi Jennie‰, er‰‰n sotamiehen vaimoa, ja Mabelia, olivat n‰m‰t ainoat, jotka oli j‰tetty saareen. Retkikunta l‰ksi liikkeelle yˆn hiljaisuudessa, jottei mik‰‰n vakoileva silm‰ sit‰ huomaisi, sitten kuin se oli j‰tt‰nyt piilossa olevan asemapaikkansa. Kun Mabel seuraavana aamuna her‰si, oli jo selv‰ p‰iv‰. Koska h‰nell‰ oli hyv‰ omatunto, oli h‰nen unensa ollut rauhallinen, ja v‰symys oli lis‰nnyt sen sikeytt‰. Ei mik‰‰n h‰lin‰ niiden puolelta, jotka niin aikaisin olivat olleet liikkeell‰, ollut h‰irinnyt h‰nen lepoansa. Noustuaan ylˆs ja puettuaan pikaisesti vaatteet p‰‰llens‰, hengitti h‰n pian ulkoilmassa aamuhetken suloista tuoksua. Ensi kerran tunsi h‰n nykyisen olopaikkansa erinomaisen kauneuden ja syv‰n yksin‰isyyden valtaavan mielt‰ns‰. Majat olivat tyhj‰t ja hiljaiset, ja puulinnan torninmuotoinen katto kohosi ylemm‰s pikkumets‰‰, jonka suojassa se puoleksi oli. Aurinko valaisi juuri kirkkailla s‰teill‰ns‰ aukeata ruohotasankoa, ja taivaan kirkas, sinert‰v‰ laki levisi ylh‰‰ll‰ h‰nen p‰‰ns‰ p‰‰ll‰. Ei yht‰‰n pilve‰ n‰kynyt, ja h‰n arveli itsekseen, ett‰ t‰t‰ kaiketi voi katsoa rauhaa ja turvallisuutta ennustavaksi enteeksi. Kun Mabel n‰ki, ett‰ kaikki saarelle j‰‰neet henkilˆt olivat aamiaisella, meni h‰n kenenk‰‰n huomaamatta saaren toiseen p‰‰h‰n, jossa h‰n oli kokonaan puiden ja pensasten suojassa. H‰n pys‰htyi j‰rven partaalle sys‰tty‰‰n syrj‰‰n muutamia matalalla olevia oksia, ja katseli aaltoin tuskin tuntuvaa hyˆkyilemist‰, kun ne huuhtoivat rantaa. Se n‰kyala, joka levisi h‰nen silm‰ins‰ eteen, oli kaunis ja vieh‰tt‰v‰, ja sankarittaremme, jonka silm‰ oli nopea ja tarkka huomaamaan kaikki luonnon kauneudet, ei suinkaan ollut hidas k‰‰nt‰m‰‰n katseitansa miellytt‰vimpiin n‰kˆaloihin. H‰n loi silm‰ilyns‰ yhdest‰ n‰kymˆst‰ toiseen eik‰ muistanut koskaan ennen n‰hneens‰ mit‰‰n niin kaunista. Yht'‰kki‰ h‰n s‰ps‰hti, sill‰ h‰n luuli n‰kev‰ns‰ ihmishaamun pensaikossa, edess‰‰n olevan saaren rannalla. V‰li‰ ei ollut puoltatoista sataa kyyn‰r‰‰, ja vaikka h‰n oli hajalla mielin, silloin kuin haamu vilaukselta n‰kyi, ei h‰n kuitenkaan voinut uskoa pettyneens‰. Hyvin tiet‰en, ett'ei h‰nen sukupuolensa suojelisi h‰nt‰ kuulalta, jos joku Irokesi huomaisi h‰net, vet‰ysi h‰n vaistontapaisesti takaisin, koettaen niin paljon kuin mahdollista pit‰yty‰ suojassa lehtien takana. Hetken aikaa odotti h‰n turhaan saadaksensa uudestaan n‰hd‰ tuon ihmishaamun ja aikoi juuri j‰tt‰‰ paikkansa ja kiiruhtaa set‰ns‰ luokse ilmoittamaan ep‰luulojaan, kun n‰ki lep‰noksaa ojennettavan toisella rannalla olevasta pensaikosta ja viittaavasti liikutettavan edestakaisin. Oksan liikkeet n‰yttiv‰t osoittavan yst‰v‰llisi‰ tunteita, ja v‰hin ep‰ilty‰‰n, katkasi h‰n oksan, kiinnitti sen keppiin pisti sen sitten n‰kyviin er‰‰n aukon l‰pi ja alkoi heiluttaa sit‰, kokien niin paljo kuin mahdollista j‰litell‰ toisen liikkeit‰. T‰t‰ ‰‰netˆnt‰ viittomapuhetta jatkettiin kummaltakin puolelta kaksi tai kolme minuutia, kunnes Mabel huomasi ett‰ pensaita toisella rannalla varovasti syrj‰ytettiin ja ihmisen kasvot kurkistivat esiin. Yksi silm‰ys oli riitt‰v‰ ilmoittamaan h‰nelle, ett‰ n‰m‰ kasvot olivat punanahan ja p‰‰lle p‰‰tteeksi naisen kasvot; viel‰ toinen silm‰ys vakuutti h‰nelle, ett‰ h‰nt‰ vastap‰‰t‰ seisoi Kes‰kuunkaste, Nuolenk‰rjen vaimo. Heid‰n matkakumppaleina ollessaan oli Mabelia ihastuttanut se yst‰v‰llinen tapa ja teeskentelem‰tˆn, kunnioitusta osoittava hellyys, jolla indianilais-nainen oli kohdellut miest‰ns‰. Yhden tai kaksi kertaa sill‰ matkalla oli Mabel luullut huomaavansa ett‰ Tuskarora-indiani osoitti h‰nt‰ kohtaan harmittavaa suosiota, ja h‰nt‰ oli kummastuttanut, ett‰ vaimo n‰ytti siit‰ olevan pahoilla mielin. Mutta koska Mabel yst‰v‰llisell‰ kohtelullansa oli yllin kyllin kostanut Kes‰kuulle t‰m‰n vasten tahtoaan aikaan saamansa mielikarvauden, oli indianitar mieltynyt h‰neen, ja Mabel oli eronnut h‰nest‰ siin‰ varmassa vakuutuksessa, ett‰ kadotti yst‰v‰n. Sankarittaremme ei nyt en‰‰n ep‰illyt, vaan astui esiin ja oli iloinen kun n‰ki Kes‰kuun luottavaisesti seuraavan esimerkki‰. Nuoret naiset -- sill‰ Kes‰kuu oli nuorempi Mabelia -- vaihtoivat nyt julkisesti yst‰vyyden merkkej‰, ja viimeksi mainittu viittasi yst‰v‰‰ns‰ tulemaan l‰hemm‰ksi, vaikkei h‰n itsek‰‰n tiennyt, kuinka se voisi tapahtua. Mutta Kes‰kuu ei ollut hidas n‰ytt‰m‰‰n, ett‰ se oli h‰nelle aivan mahdollista; h‰n lykk‰si vesille ruuhen, joka oli k‰tkˆss‰ rannalla kasvavassa pensaikossa, ja tusina ‰‰netˆnt‰ aironvet‰m‰‰ vei h‰net pian tuon soukan salmen poikki. Kun h‰n oli noussut maalle, tarttui Mabel h‰nen k‰teens‰ ja vei h‰net metsikˆn l‰pi omaan majaansa. Onneksi oli t‰m‰ t‰ydellisesti suojattu niiden katseilta, jotka istuivat tulen ‰‰ress‰, joten molemmat huomaamatta p‰‰siv‰t sis‰‰n. "Olen iloinen n‰hdess‰ni teid‰t, Kes‰kuu," sanoi Mabel suloisella hymyll‰ ja miellytt‰v‰ll‰ ‰‰nell‰‰n. "Mik‰ on saattanut teit‰ tulemaan t‰nne ja kuinka keksitte saaren?" "Puhukaa harvaan," sanoi Kes‰kuu, hymyillen vastaan, ja likisti Mabelin k‰tt‰ omain k‰siens‰ v‰liin, jotka tuskin olivat isommat, vaikka tyˆst‰ kovettuneet. "Harvempaan -- liian sukkelasti." Mabel kertoi kysymyksen, kokien hillit‰ intoansa, ja h‰nen onnistui saada ajatuksensa ymm‰rretyksi. "Kes‰kuu, yst‰v‰," virkkoi indianitar. "Min‰ uskon teit‰, Kes‰kuu, kaikesta syd‰mest‰ni uskon teit‰, mutta mit‰ se koskee teid‰n t‰nnetuloonne?" "Yst‰v‰ tulemas yst‰v‰‰ katsomaan," vastasi Kes‰kuu hymyillen. "Joku muu syy lˆytynee, Kes‰kuu, muuten ette suinkaan olisi antaunut vaaraan ja tullut yksin‰nne. -- Oletteko yksin‰nne, Kes‰kuu?" "Kes‰kuu luonanne -- ei kukaan muu. Kes‰kuu tulemas yksin‰‰n -- soutamas ruuhta." "Min‰ toivon sen, min‰ uskon -- ei, min‰ tied‰n sen. Te ette voisi pett‰‰ minua, Kes‰kuu, heitt‰‰ minut ranskalaisten, Irokesien -- Nuolenk‰rjen valtaan -- etteh‰n tahdo myyd‰ p‰‰nahkaani." Kes‰kuu kiersi k‰sivartensa Mabelin hoikan vyˆt‰reen ymp‰rille ja likisti h‰nt‰ syd‰nt‰ns‰ vastaan niin hell‰sti ja syd‰mellisesti, ett‰ vedet tunkivat h‰nen silmiins‰. T‰m‰n teki h‰n naisen herttaisesti hyv‰ilev‰ll‰ tavalla, ja sent‰hden oli tuskin mahdollista, ett‰ toinen nuori, tunteellinen nainen ei pit‰isi sit‰ vilpittˆm‰n yst‰vyyden osoituksena. Mabel vastasi syleilyll‰, asettui sitten k‰sivarren pituuden p‰‰h‰n h‰nest‰ ja jatkoi kyselemist‰‰n, vakaasti katsoen h‰nt‰ silmiin. "Jos Kes‰kuulla on mit‰‰n sanomista yst‰v‰lleen, niin puhukoon vapaasti; minun korvani ovat auki." "Kes‰kuu peloissaan, Nuolenk‰rki tappamas h‰net. H‰n upottamas tomahavki Kes‰kuun p‰‰h‰n." "Se ei saa tapahtua, hyv‰ Kes‰kuu. Mabel ei koskaan tule kertomaan h‰nelle k‰ynnist‰nne. Tahtoisinpa ettette en‰‰n lausuisi sanaakaan, jos luulette joutuvanne johonkin vaaraan." "Puulinna hyv‰ nukkumapaikka -- hyv‰ olopaikka." "Tarkoitatteko, Kes‰kuu, ett‰ pelastaisin henkeni pakenemalla puulinnaan? Varmaankaan ei Nuolenk‰rki tee teille mit‰‰n pahaa sent‰hden, ett‰ olette t‰m‰n minulle sanonut. H‰n ei voi tahtoa turmiotani, sill‰ en milloinkaan ole tehnyt h‰nelle v‰‰ryytt‰." "Nuolenk‰rki ei tahtomas pahaa kauniille keltanaamalle," vastasi Kes‰kuu, k‰‰nt‰en pois kasvonsa, ja vaikka h‰n puhui indianilaistytˆn suloisella, vienolla ‰‰nell‰, laski h‰n sen nyt niin, ett‰ se tuntui synk‰lt‰ ja pel‰styneelt‰. "Nuolenk‰rki rakastamas keltanaama-tyttˆ‰." Mabel punastui tiet‰m‰tt‰ mink‰t‰hden, ja vaikeni jonkunlaisen arkatuntoisuuden t‰hden hetkeksi kyselem‰st‰. Mutta v‰ltt‰m‰tˆnt‰ oli saada tiet‰‰ enemm‰n, sill‰ h‰nen pelkonsa oli her‰nnyt ja h‰n jatkoi sent‰hden keskustelua. "Nuolenk‰rjell‰ ei voi olla syyt‰ rakkauteen eik‰ vihaan minua kohtaan," sanoi h‰n. "Onko h‰n teit‰ l‰hell‰?" "Mies aina l‰hell‰ vaimoa -- t‰‰ll‰," vastasi Kes‰kuu ja pani k‰den syd‰mellens‰. "Oivallinen tyttˆ! Mutta sanokaa minulle, Kes‰kuu, onko minun meneminen puulinnaan t‰n‰‰n -- aamulla -- nyt heti?" "Puulinna aivan hyv‰ naisille. Linna ei saamas p‰‰nahkaa." "Min‰ pelk‰‰n liiankin hyvin ymm‰rt‰v‰ni teit‰, Kes‰kuu. Tahdotteko tavata is‰‰ni?" "Ei t‰‰ll‰ -- mennyt pois." "Sit‰ ette voi tiet‰‰, Kes‰kuu; n‰etteh‰n ett‰ saari on sotamiehi‰ t‰ynn‰." "Ei t‰ynn‰ -- menneet pois..." Kes‰kuu nosti ylˆs nelj‰ sormea. "Niin monta punatakkia t‰‰ll‰." "Ja Opas -- ettekˆ tahtoisi tavata h‰nt‰? H‰n voi puhutella teit‰ irokesin kielell‰." "H‰n myˆskin poissa -- h‰n pit‰m‰s kielen, ottamas sen mukaansa," sanoi Kes‰kuu nauraen. H‰nen lapsellinen naurunsa oli niin vieh‰tt‰v‰‰ ja tarttuvaa laadultaan, ett'ei Mabel voinut olla siihen yhtym‰tt‰, vaikka olikin s‰ik‰yksiss‰ kaikesta, mik‰ oli tapahtunut. "Te n‰ytte tiet‰v‰n tai luulevan tiet‰v‰nne meist‰ kaikki, Kes‰kuu," sanoi h‰n. "Oletteko t‰t‰ ennen k‰ynyt saaressa?" "Juuri nyt tullut." "Kuinkas sitten tied‰tte sen, mit‰ sanoitte, olevan totta? Voisivathan is‰ni, Opas ja Eau-douce olla kuuluvissa, jos huutaisin heit‰." "Kaikki poissa," sanoi Kes‰kuu vakaasti ja hymyili suopeasti. "Ei, nyt sanotte enemm‰n kuin varmaan voitte tiet‰‰, koska ette ole tutkinut koko saarta." "Olemas hyv‰t silm‰t -- n‰kem‰s veneen miesten kanssa menn‰ pois -- n‰kem‰s alus Eau-doucen kanssa." "Siin‰ tapauksessa olette vakoillut meit‰. Luulen kuitenkin, ett'ette ole laskenut j‰‰neiden lukum‰‰r‰‰." Kes‰kuu nauroi, nosti uudestaan nelj‰ sormea pystˆˆn, ja osoittaen molempiin peukaloihinsa, sipasi h‰n sormellansa noita nelj‰‰ pystˆss‰ olevaa sormea ja kertoi sanan "punatakkia", jonka tehty‰ h‰n koski peukaloihinsa ja jatkoi: "Suolavesi," "Majoitus-mestari." T‰m‰ kaikki oli ihan oikein, ja Mabel alkoi jo kovin ep‰ill‰ oliko soveliasta laskea Kes‰kuu menem‰‰n pois ilman antamatta likemp‰‰ selityst‰. Mutta h‰nest‰ oli niin vastenmielist‰ k‰ytt‰‰ tuon yst‰v‰llisen tytˆn luottamusta v‰‰rin, ett‰ h‰n tuskin oli ajatellut kutsua set‰‰ns‰, ennenkuin jo luopui siit‰, katsoen sit‰ arvoansa alentavaksi ja vilpilliseksi yst‰v‰‰ns‰ kohtaan. H‰n teki sen sit‰ kernaammin, koska h‰n varmaan tiesi ett‰ Kes‰kuu ei suinkaan antaisi mit‰‰n ilmi, vaan p‰in vastoin turvautuisi itsepintaiseen ‰‰nettˆmyyteen, jos h‰nt‰ yritett‰isiin pakoittaa. "Luulette siis, Kes‰kuu," sanoi Mabel, "ett‰ tekisin viisaimmin jos oleksisin puulinnassa?" "Hyv‰ paikka naiselle. Linna ei saanut p‰‰nahkaa. Hirret paksut." "Te puhutte varmasti, ik‰‰nkuin olisitte ollut siell‰ ja mitannut sein‰t." Kes‰kuu nauroi ja n‰ytti miettiv‰iselt‰, vaan ei puhunut mit‰‰n. "Osaako kukaan muu kuin te t‰h‰n saareen? Onko kukaan Irokesi n‰hnyt meit‰?" Kes‰kuun kasvot synkistyiv‰t, ja h‰n katsoi tarkasti ymp‰rilleen, ik‰‰nkuin olisi pelj‰nnyt jonkun kuuntelevan. "Tuskarora kaikkialla -- Oswego, t‰‰ll‰, Frontenak, Mohawk -- kaikkialla. Jos h‰n saamas n‰hd‰ Kes‰kuun, h‰n tappamas h‰net." "Mutta me luulimme ett'ei kukaan tiennyt t‰st‰ saaresta ja ett'ei meid‰n tarvinnut t‰‰ll‰ pel‰t‰ ket‰‰n vihollista." "Paljo silm‰, Irokesi." "Silm‰t eiv‰t aina auta, Kes‰kuu. T‰m‰ paikka on salassa monelta silm‰lt‰, ja harvat meist‰kin osaavat t‰nne." "Er‰s mies voi kertoa -- kysyk‰‰, Jengis puhumas ranskan kielt‰." "Min‰ ymm‰rr‰n ajatuksenne, Kes‰kuu. Te tahdotte sanoa minulle, ett‰ joku petturi on kertonut kansallenne, miss‰ ja kuinka lˆyt‰isiv‰t saaren." Kes‰kuu nauroi, sill‰ h‰nen mielest‰‰n oli sotapetos pikemmin luettava ansioksi kuin rikokseksi; mutta h‰n oli ylen uskollinen omaa heimoansa kohtaan sanoakseen enemp‰‰ kuin asianhaarat vaativat. H‰nen tarkoituksensa oli pelastaa Mabel -- ei ket‰‰n muuta. "Keltanaama tiet‰m‰s nyt," sanoi h‰n, "varustus hyv‰ tytˆlle -- ei huolimas miehist‰ eik‰ sotilaista." "Mutta min‰ huolin niist‰ paljon, Kes‰kuu, sill‰ yksi heist‰ on set‰ni, josta suuresti pid‰n, ja muut ovat yst‰vi‰ni ja kansalaisiani. Minun t‰ytyy kertoa heille mit‰ on tapahtunut." "Kes‰kuu silloin surmattamas," virkkoi intianilais-tyttˆ tyynesti, vaikka surumielisesti. "Ei, he eiv‰t saa tiet‰‰, ett‰ te olette k‰ynyt t‰‰ll‰. Mutta myˆskin heid‰n t‰ytyy olla varoillaan, ja voimmehan kaikki menn‰ linnaan." "Nuolenk‰rki tiet‰m‰s -- n‰kem‰s kaikki, ja Kes‰kuu tulemas puhumaan nuoren keltanaama-yst‰v‰n, ei miesten kanssa. Jokainen sotilas pelastamas p‰‰nahkansa. Kes‰kuu nainen, ei puhumas miesten kanssa." Mabel sai alakuloiseksi t‰st‰ h‰nen mets‰l‰is-yst‰v‰ns‰ selityksest‰, sill‰ selv‰‰ oli nyt, ett‰ t‰m‰ tiesi, ett'ei h‰nen tiedonantojaan ilmaistaisi. Toiselta puolen ei h‰n voinut saada selv‰ksi, mik‰ vaara voisi uhata Kes‰kuuta, jos molempien nuorten naisten keskustelu tulisi tunnetuksi, ja t‰m‰ mietiskeleminen teki h‰net yh‰ alakuloisemmaksi ja rauhattomammaksi. Kes‰kuu alkoi ker‰t‰ niit‰ pikkukapineita, jotka h‰n oli pannut pois k‰sist‰‰n majaan tullessansa, ja valmistihe l‰htem‰‰n pois. H‰nen pid‰tt‰minen ei voinut tulla kysymykseenk‰‰n, ja sankarittaremme oikein ajattelevaan ja hell‰tuntoiseen luonteesen katsoen oli mahdoton, ett‰ h‰n olisi voinut tylysti erota intianilais-tytˆst‰, joka oli pannut kaikki alttiiksi saadakseen palvella yst‰v‰t‰ns‰. "Kes‰kuu", sanoi h‰n innokkaasti ja kiersi k‰sivartensa tuon vieh‰tt‰v‰n, vaikka sivistym‰ttˆm‰n olennon vyˆt‰reen ymp‰ri, "olemmehan yst‰v‰t. Minun puoleltani teill‰ ei ole mit‰‰n pelk‰‰mist‰, sill‰ ei kukaan saa tiet‰‰ k‰ynnist‰nne. Jos voisitte antaa minulle jotain merkki‰ juuri ennenkuin vaara uhkaa -- jotain merkki‰, josta voisin havaita, milloin minun on meneminen varustukseen -- kuinka minun on varani pit‰minen". Kes‰kuu, joka todella oli aikonut l‰hte‰ pois, oli kotvan aikaa ‰‰neti, sitten sanoi h‰n tyynesti: "Hankkimas Kes‰kuulle kyyhkynen." "Kyyhkynen! Mist‰ min‰ sen voin saada?" "L‰hin maja -- ota vanha -- Kes‰kuu menem‰s ruuhi tykˆ." "Luulen ymm‰rt‰v‰ni teid‰n tarkoituksenne, mutta eikˆ olis parempi ett‰ seuraisin teit‰ rannalle, jos sattuisitte kohtaamaan jonkun miehist‰mme?" "Menem‰s ulos ensin -- lukemas miehet -- yksi, kaksi, kolme, nelj‰, viis', kuus'..." Kes‰kuu nosti pystˆˆn sormensa ja nauroi -- "Kaikki pois tielt‰ -- kaikki paitsi yksi -- kutsumas pois h‰net -- sitten laulamas ja tuomas kyyhkynen". Mabel hymyili tytˆn sukkelalle ‰lylle ja l‰hti seuraamaan h‰nen osoituksiansa. Ovella h‰n kuitenkin pys‰htyi ja katsoi rukoilevin silmin indianilais-tyttˆˆn p‰in. "Enkˆ saa toivoa ett‰ ilmoitatte minulle v‰h‰n enemm‰n, Kes‰kuu?" sanoi h‰n. "Tiet‰m‰s nyt kaikki -- varustus hyv‰ -- kyyhky sanomas kaikki -- Nuolenk‰rki tappamas Kes‰kuun." Viimeksi lausutut sanat riittiv‰t, sill‰ Mabel ei voinut vaatia tarkempia ilmoituksia, kun Kes‰kuu selitti, ett‰ h‰nen miehens‰ kuolemalla rankaisisi tuumainsa ilmoittamisen. H‰n sanoi Kes‰kuulle j‰‰hyv‰iset ja poistui. Nopea silm‰ys n‰ytti h‰nelle, ett‰ kolme henke‰ viel‰ istui tulen ‰‰ress‰, mutta kaksi, joista toinen Muir, oli poistunut, luultavasti veneen luokse, ja kuudes, h‰nen set‰ns‰, puuhaili kalanpyydyksiens‰ kanssa v‰h‰n matkan p‰‰ss‰ tulesta. Sotamiehen vaimo meni juuri samassa tuokiossa majaansa ja h‰nen puoleltaan ei siis ollut mit‰‰n pelk‰‰mist‰. Mabel oli nyt olevinansa ik‰‰nkuin h‰nelt‰ olisi joutunut jotakin hukkaan, palasi muuanta nuottia hyr‰illen sen majan luo, josta h‰n vasta oli tullut, ja kumartuen alas, ik‰‰nkuin ottaakseen jotakin maasta, riensi h‰n Kes‰kuun osoittamaan majaan. T‰m‰ oli rappiotilassa ja viimeksi vahdissa olleet sotilaat olivat pit‰neet sit‰ muonamakasiinina. Muun muassa oli siin‰ muutama tusina kyyhkysi‰. Ilman suurta vaivaa sai Mabel yhden niist‰ kiini, ja k‰tkien sen esiliinansa alle, hiipi h‰n takaisin majaan ja sitten, kun huomasi sen tyhj‰ksi, alas rantaan, johon h‰nen onnistui p‰‰st‰ muiden huomaamatta. Ruuhen luona tapasi h‰n Kes‰kuun, joka otti kyyhkysen, pani sen vasuun, ja kertoen sanat: "puulinna hyv‰", lykk‰si h‰n ruuhen pensaikosta ja souti soukan salmen yli yht‰ ‰‰nettˆm‰sti kuin tullessakin. Mabel odotti hetken j‰‰hyv‰is tervehdyst‰ tai yst‰vyyden osoitusta, sitten kuin Kes‰kuu oli saapunut toiselle rannalle, mutta turhaan. Kaikissa ymp‰ristˆll‰ olevissa saarissa vallitsi semmoinen ‰‰nettˆmyys ja hiljaisuus, ett‰ tuntui kuin ei kukaan koskaan olisi h‰irinnyt luonnon juhlallista lepoa, eik‰ Mabel voinut miss‰‰n keksi‰ v‰hint‰k‰‰n merkki‰, joka osoittaisi sen vaaran l‰heisyytt‰, jota Kes‰kuu oli tarkoittanut. YHDESTOISTA LUKU. Hyˆkk‰ys. -- Puulinnan piiritys. -- Indianialaista kavaluutta. Kun Mabel palasi etsim‰‰n nais-toveriansa, tuntui h‰nest‰ kummalta, ett‰ muut olivat niin tyynell‰ mielin nyt, kun h‰ness‰ vallitsi semmoinen tunne, kuin el‰m‰n ja kuoleman edesvastaus olisi h‰nen hartioitaan painamassa. H‰n ymm‰rsi ettei h‰n sopivalla tavalla voinut pyyt‰‰ muita olemaan varoillansa, ilmoittamatta heille keskustelua Kes‰kuun kanssa, ja h‰n huomasi, ett‰ h‰nen t‰ytyisi menettelyss‰‰n heit‰ kohtaan noudattaa suurinta varovaisuutta ja tarkkuutta, jota h‰n ei ennen ollut tottunut tekem‰‰n, ei ainakaan n‰in t‰rkeiss‰ asianhaaroissa. Sent‰hden k‰ski h‰n sotamiehen vaimon vied‰ kaikellaisia tarpeita varustukseen ja varoitti h‰nt‰ mihink‰‰n aikaan p‰iv‰st‰ poistumasta kauas siit‰. H‰n ei selitt‰nyt syyt‰ n‰ihin k‰skyihin, vaan sanoi ainoastaan ett‰ h‰n k‰velless‰‰n saarella oli huomannut yht‰ ja toista, joka saattoi h‰net pelk‰‰m‰‰n, ett‰ vihollinen tunsi sen aseman paremmin kuin he t‰h‰n asti olivat luulleet, ja ett‰ ainakin he tekisiv‰t viisaimmin, jos vaaran l‰hetess‰ etsisiv‰t turvaa puulinnassa. Vaikea ei ollut her‰tt‰‰ t‰m‰n sotilasvaimon pelkoa, sill‰, vaikka h‰n oli rohkea skotilainen nainen, oli h‰n kuitenkin eritt‰in k‰rk‰s kuuntelemaan kaikkea, mik‰ saattoi h‰net yh‰ enemm‰n pelk‰‰m‰‰n indianien julmuutta. Kun Mabel luuli kylliksi s‰ik‰ytt‰neens‰ h‰nt‰ tehd‰kseen h‰net varovaiseksi, viittasi h‰n muutamilla sanoilla siihen, ett'ei ole tarpeen antaa sotamiesten tiet‰‰ ett‰ he kumpikin olivat peloissansa. T‰m‰n h‰n teki v‰ltt‰‰kseen kaikkia pulaan saattavia kysymyksi‰ ja tiedusteluita ja p‰‰tti toisella tavalla pakoittaa set‰‰ns‰, korpraalia ja sotamiehi‰ suurempaan varovaisuuteen. Pahaksi onneksi ei koko brittil‰isest‰ armeijasta olisi voitu lˆyt‰‰ sopimattomampaa henkilˆ‰ kuin korpraali Mak Nab oli siihen erityiseen toimeen joka h‰nelle oli uskottu, kun h‰n oli j‰tetty komentavaksi p‰‰llikˆksi saareen kersantti Dunhamin poissa ollessa. H‰n oli kyll‰ p‰‰tteli‰s ja rivakka, ja tunsi kaikki sotilasel‰m‰n temput ja koukut, ja oli sotaan tottunut, mutta h‰n oli myˆskin ylpe‰, itsep‰inen kaikessa, mik‰ kuului h‰nen ammattinsa ahdasten rajain sis‰‰n, eritt‰in taipuisa katsomaan brittil‰ist‰ valtakuntaa kaiken oivallisuuden keskustaksi maailmassa ja Skotlantia itse keskipisteeksi, ainakin kaikelle t‰m‰n valtakunnan siveelliselle etevyydelle. V‰hemm‰n k‰yt‰nnˆllisen olennon puoleen olisi Mabel tuskin voinut k‰‰nty‰, ja kuitenkin t‰ytyi h‰nen paikalla panna tuumansa toimeen. "Is‰ni on j‰tt‰nyt teille, korpraali, t‰rke‰n p‰‰likkˆ-toimen", sanoi h‰n, saatuaan Mak Nabin siirtym‰‰n v‰h‰n syrj‰‰n toisista. "Jos viholliset saisivat saaren haltuunsa, niin joutuisimme sek‰ me ett‰ poissa oleva retkikunta vangeiksi". "Sit‰ k‰sitt‰‰kseen ei tarvitse matkustaa Skotlannista t‰nne", vastasi Mak Nab jyrk‰sti. "En ep‰ile ett'ette te, mr Mak Nab, sit‰ ymm‰rr‰ yht‰ hyvin kuin min‰kin, mutta min‰ pelk‰‰n ett‰ te sotilaat -- tottuneet kuin olette vaaroihin ja taisteluihin, olette hieman taipuvaiset laiminlyˆm‰‰n muutamia niist‰ varokeinoista, jotka ovat v‰ltt‰m‰ttˆm‰t niin omituisessa asemassa kuin me nyt olemme". "Sanotaan, ett'ei Skotlanti ole valloitettu maa, nuori nainen; vaan se lienee kaiketi erehdys, koska me, sen lapset, olemme niin uneliaita ja koska niin helposti voidaan karata p‰‰llemme, meid‰n sit‰ v‰h‰‰k‰‰n aavistamatta". "Ei, ei, hyv‰ yst‰v‰; te ymm‰rr‰tte minua v‰‰rin. Ensiksikin en nyt ollenkaan ajattele Skotlantia, vaan t‰t‰ saarta, ja toiseksi en ensink‰‰n ep‰ile teid‰n valppauttanne, kun luulette sit‰ tarvittavan. Min‰ pelk‰‰n vaan ett‰ lˆytyy vaara, jonka suhteen teid‰n rohkeutenne tekee teid‰t huolimattomaksi". "Minun rohkeuteni on ep‰ilem‰tt‰ aivan v‰h‰inen, neiti Dunham, koska se vaan on skottilaisen rohkeutta. Is‰nne on yankee, ja jos h‰n olisi t‰‰ll‰ joukossamme, niin n‰kisimme ep‰ilem‰tt‰ muihin toimiin ryhdytt‰v‰n". "Is‰ll‰ni on hyv‰ ajatus teist‰, Mak Nab, muuten ei h‰n olisi uskonut huostaanne saarta ja kaikkia mit‰ se sis‰lt‰‰, h‰nen tytt‰rens‰ siihen luettuna. Etenkin tied‰n h‰nen luottavan varovaisuuteenne. H‰n toivoo etup‰‰ss‰ ett‰ puuvarustusta hyvin vartioidaan". "Jos h‰n tahtoo suojella viidennenkuudetta rykmentin kunniaa hirsiseinien takana, niin olisi h‰nen itsens‰ pit‰nyt j‰‰d‰ komentamaan; sill‰ suoraan sanoen, skotlantilaisen ei sovi, vastoin luontoa ja mielipiteit‰ns‰, antaa karkoittaa itse‰‰n aukealta kent‰lt‰, ennenkuin edes on hyˆk‰tty h‰nen kimppuunsa. Miekkamme ovat leve‰t, ja me seisomme mielell‰mme vihollisen kanssa jalka jalkaa vastaan. T‰m‰ amerikalainen taistelutapa, joka on tullut niin suureen huutoon, turmelee sen arvon, jota h‰nen majesteetinsa armeija nauttii, jos ei turmele sen urhoollisuuttakin. Luottakaa vanhan sotilaan sanoihin, joka jo on n‰hnyt viidennenkuudetta ik‰vuotensa; ei lˆydy mit‰‰n varmempaa vihollisen kehoittamiskeinoa, kuin se, ett‰ n‰ytt‰‰ h‰nt‰ pelk‰‰v‰ns‰, eik‰ koko t‰ss‰ indianilaisessa sotatavassa ole mit‰‰n vaaraa, jota teid‰n amerikalaistenne kuvitus ei olisi siihen m‰‰r‰‰n suurentanut ja liioitellut, ett‰ vihdoin luulevat n‰kev‰ns‰ mets‰l‰isen joka pensaassa. Me skotlantilaiset tulemme kylm‰st‰ maasta emmek‰ tarvitse tai tahdo suojaa, ja kyll‰ saatte n‰hd‰, neiti Dunham, ett‰..." Korpraali hypp‰si korkealle ilmaan, putosi p‰istikkaa kasvoillensa ja pyˆr‰hti sitten sel‰lleen -- kaikki tapahtui niin ‰kkipikaa, ett‰ Mabel tuskin oli kuullut sen pyssyn kimakkaa paukausta, joka l‰hetti kuulan Mak Nabin ruumiin l‰pi. Sankarittaremme ei huudahtanut -- h‰n ei edes vapissut, sill‰ tapaus oli ylen ‰killinen, odottamaton ja hirve‰ saadakseen aikaan mit‰‰n sellaista heikkouden merkki‰. Mak Nabissa oli viel‰ paraiksi sen verran henke‰ j‰lell‰, ett‰ h‰n voi k‰sitt‰‰ mit‰ oli tapahtunut. H‰nen kasvonsa olivat jo alkaneet v‰‰nty‰ v‰‰r‰‰n, niinkuin tavallisesti k‰ypi sille, jonka kuolema ‰kkiarvaamatta tavoittaa. "Rient‰k‰‰ puuvarustukseen niin pian kuin mahdollista", kuiskasi h‰n Mabelin kumartuessa alas h‰neen p‰in. Sankarittaremme k‰sitti nyt t‰ydellisesti vaarallisen asemansa sek‰ ripe‰n p‰‰tˆksen tarpeellisuuden. Pikaisella silm‰yksell‰ saatuansa vaakuuden siit‰, ett‰ ruumis makasi h‰nen jalkainsa juuressa, pakeni h‰n puuvarustukseen, joka oli ainoastaan muutaman minuutin matkan p‰‰ss‰. Juuri kuin h‰n ehti sen luokse, vet‰si sotamiehen vaimo Jennie sen oven kiivaasti kiini ja salpasi sen; sill‰ sokeassa h‰mm‰styksess‰‰n ei h‰n ajatellut muuta kuin omaa pelastustaan. Viis tai kuus laukausta kuului sillaikaa kuin Mabel huusi sotamiehen vaimoa avaamaan ovea, ja se kauhistus, jota n‰m‰t yh‰ enensiv‰t, esti sis‰puolella olevaa naista kiireesti poisottamasta niit‰ pˆnki‰, jotka h‰n niin nopsasti oli asettanut oven p‰‰lle. Tuokion kuluttua tunsi Mabel kuitenkin oven vastahakoisesti antavan myˆten h‰nen ponnistaessansa, ja h‰n tunki hoikan ruumiinsa sen raosta sis‰‰n heti kuin se oli enn‰tt‰nyt tarpeeksi levet‰. H‰nen syd‰mens‰ ei nyt en‰‰n sykkinyt niin rajusti, ja h‰n sai j‰lleen kylliksi mielenmalttia voidakseen toimia ajattelevaisesti. H‰n ei antanut per‰‰n, vaikka Jennie vapisten ponnisteli saadaksensa oven j‰lleen kiinni, vaan piti sit‰ p‰invastoin auki niin kauan, kunnes oli varma siit‰, ett'ei ket‰‰n muuta heik‰l‰ist‰ ollut n‰kyviss‰ eik‰ sis‰‰n pyrkim‰ss‰. H‰nen k‰skyns‰ ja toimensa muuttuivat nyt tyynemmiksi ja j‰rkev‰mmiksi. Ainoastaan yksi pˆnk‰ pantiin ovelle, ja Jennien k‰skettiin ottaa sekin pois, jos joku yst‰v‰ pyrkisi sis‰‰n. Sitten nousi h‰n tikapuita myˆten toiseen kerrokseen, jossa h‰n ampumareij‰st‰ voi tarkastaa saarta, niin pitk‰lle nimitt‰in kuin pensaat sallivat. Kehoittaen alaalla olevaa kumppaliansa rauhoittumaan, rupesi h‰n niin tarkasti kuin suinkin tutkimaan varustuksen ymp‰ristˆ‰. Ensi aluksi ei Mabel suureksi kummastuksekseen voinut keksi‰ yht‰‰n el‰v‰‰ olentoa, -- ei yst‰v‰‰ eik‰ vihollista -- koko saarella. Ei n‰kynyt ranskalaisia eik‰ Indianeja, vaikka pieni vaalea pilvi, joka kulki tuulen mukana pois, osoitti milt‰ suunnalta h‰nen oli niit‰ etsiminen. Tullessaan sen ampumareij‰n tykˆ, josta se paikka n‰kyi, miss‰ Mak Nabin ruumis oli, hyytyi h‰nen verens‰ kauhusta, kun h‰n n‰ki nuo kolme sotamiest‰ makaavan kuolleina t‰m‰n vieress‰. Melun syntyess‰ olivat n‰m‰ miehet hyˆk‰nneet yhteiseen yhtym‰ paikkaan ja melkein samassa silm‰nr‰p‰yksess‰ saaneet surmansa tuolta v‰ijyksiss‰ olevalta viholliselta, jota korpraali oli ollut halveksivinaan. Ei Capia eik‰ luutnantti Muiria n‰kynyt. Sykkiv‰ll‰ syd‰mell‰ tutki Mabel jokaista aukkoa puiden v‰liss‰ ja meni ylimm‰iseenkin kerrokseen eli lakkaan, josta h‰nell‰ oli mit‰ lavein n‰kˆala; vaan kaikki oli turhaa. H‰n oli pel‰nnyt saavansa n‰hd‰ set‰ns‰ ruumiin makaavan ruohikossa, vaan h‰nt‰ ei n‰kynyt miss‰‰n. Kuoleman hiljaisuus vallitsi saarella, ja sotamiesten kuolleet ruumiit tekiv‰t n‰kymˆn yht‰ kauhistavaksi kuin oudoksi. "Jumalan t‰hden", huusi sotamiehen vaimo alaalta, "sanokaa minulle, onko ket‰‰n meik‰l‰isist‰ viel‰ hengiss‰. Minusta tuntuu kuin kuulisin huokauksia, jotka heikkonevat heikkonemistaan, ja pelk‰‰n ett‰ kaikki joutuvat surman omiksi". Mabel, joka muisti ett‰ vaimo oli naimisissa yhden tuolla hengetˆnn‰ makaavan sotamiehen kanssa, vapisi ajatellessaan sit‰ surua ja ep‰toivoa, johon h‰n joutuisi, jos yht'‰kki‰ saisi tiedon miehens‰ kuolemasta. Huokauksista oli sit‰ paitsi sangen v‰h‰n toiveita, vaikka huokaaja kenties oli h‰nen set‰ns‰, joka ehk‰ makasi semmoisessa paikassa, ettei h‰nt‰ voinut n‰hd‰. "Meid‰n t‰ytyy turvautua Jumalaan, Jennie, eik‰ laiminlyˆd‰ mit‰‰n puolustuskeinoa, jonka h‰n armostansa antaa meille. Pit‰k‰‰ tarkka vaari ovesta ‰lk‰‰k‰ mill‰‰n muotoa avatko sit‰ ilman minun k‰skytt‰ni". "Oi, sanokaa, neiti Mabel, n‰ettekˆ Sandy‰ miss‰‰n! Jos vaan voisin antaa h‰nelle tiedon, ett‰ olen turvassa, niin olisi mies raukkani tyynemm‰ll‰ mielin, oli h‰n sitten vapaana tai vankina". Sandy, joka oli Jennien mies, makasi juuri sen ampumareij‰n kohdalla, jonka luona Mabel seisoi. "Etteh‰n sano minulle, n‰ettekˆ Sandy‰", kertoi nainen, sill‰ Mabelin ‰‰nettˆmyys teki h‰net rauhattomaksi. "Muutamat meik‰l‰isist‰ ovat koolla Mak Nabin ruumiin ymp‰rill‰," vastasi h‰n karttavasti; sill‰ h‰nen mielest‰‰n olisi jumalatonta asianhaarain n‰in kauhistavina ollessa lausua suora valhe. "Onko Sandy niiden joukossa?" kysyi nainen semmoisella ‰‰nell‰, joka karkeutensa ja tuimuutensa t‰hden kuului turmiota aavistavalta. "On varmaankin, sill‰ min‰ n‰en kaksi, kolme, nelj‰ -- kaikilla rykmentin punanen takki"! "Sandy", huudahti vaimo raivokkaasti. "Miksi et huoli omasta hengest‰si, Sandy! Tule heti t‰nne ja pysy vaimosi luona hyvin‰ ja pahoina hetkin‰! Ei nyt en‰‰n ole aikaa pit‰‰ lukua teid‰n tuhmasta sotaj‰rjestyksest‰nne eik‰ teid‰n kerskaavista k‰sitteist‰nne kunniasta! Sandy, Sandy!" Mabel kuuli pˆnk‰‰ nostettavan ja oven narisevan saranoillaan. Odotus, emme tahdo sanoa h‰mm‰stys, piti h‰net ampumareij‰n vieress‰ ja h‰n n‰ki pian Jennien syˆksev‰n pensaiden l‰pi sille suunnalle, miss‰ kuolleet olivat. H‰n tarvitsi vaan muutamia silm‰nr‰p‰yksi‰ sinne ehti‰ksens‰. Niin ‰killinen ja odottamaton oli kohtaus ollut, ett'ei h‰n pelj‰styksess‰‰n n‰kynyt k‰sitt‰v‰n sen t‰ydellist‰ merkityst‰. H‰n tarttui miehens‰ viel‰ l‰mpˆiseen k‰teen, ja h‰nest‰ n‰ytti kuin salainen hymy olisi rypist‰nyt h‰nen huuliansa. "Miksi tahdot turhanp‰iten henkesi menett‰‰, Sandy!" huusi h‰n nykien h‰nt‰ k‰sivarresta. "Indianit surmaavat teid‰t kaikki, jos ette rienn‰ varustukseen. Nouse ylˆs, pois t‰‰lt‰, ‰l‰k‰ kuluta hukkaan kalliita hetki‰". Tuskallisesti ponnistellessaan tempasi nainen kuollutta ruumista niin, ett‰ sen p‰‰ k‰‰ntyi h‰nt‰ kohden ja kasvot tulivat n‰kyviin, jolloin pieni kuulan tekem‰ reik‰ silm‰kulman reunassa ynn‰ muutama vieress‰ oleva veripisara selitti h‰nelle syyn miehens‰ ‰‰nettˆmyyteen. Kun totuus kauhistuttavassa muodossaan selvisi h‰nelle, lˆi h‰n k‰tens‰ yhteen ja p‰‰sti kimakan huudon. T‰m‰ huuto, vaikka kimakka, syd‰nt‰s‰rkev‰ ja kauhistuttava, oli kuitenkin sulosointuinen verraten siihen ulvontaan, joka seurasi heti sen per‰st‰. Tuo kammottava sotahuuto kohosi saaren pensaikosta, ja noin kaksikymment‰ mets‰l‰ist‰, peloittavan n‰kˆisi‰ sotamaalauksensa ynn‰ muiden indianilaisen kuvituksen keksim‰in laitosten t‰hden, hyˆk‰si esiin kiirehtien ottamaan haltuunsa nuo suuressa arvossa pidetyt p‰‰nahat. Nuolenk‰rki oli ensimm‰isen‰, ja h‰nen tomahavkinsa musersi tainnoksiin menneen Jennien p‰‰kallon. Kaikki t‰m‰ tapahtui v‰hemm‰ss‰ ajassa kuin olemme tarvinneet sit‰ kertoaksemme, ja Mabel oli n‰hnyt kaikki tyynni. H‰n oli seisonut paikallaan kuin naulattu, katsoa tuijottaen ik‰‰nkuin lumottuna tuota kammottavaa tapahtumaa. Mutta yht‰kki‰ muistui h‰nen mieleens‰, ett‰ Jennie oli menness‰‰n j‰tt‰nyt oven auki. H‰nen syd‰mens‰ sykki valtavasti, sill‰ t‰m‰ turva oli ainoa, joka suojeli h‰nt‰ varmasta kuolemasta, ja h‰n juoksi tikapuiden p‰‰h‰n rient‰‰kseen alas ovea salpaamaan. H‰n kuuli kuitenkin, ennenkuin oli ehtinyt toiseen kerrokseen, oven narisevan saranoillaan ja luuli olevansa hukassa. Ajatukset ovat kuitenkin valveella t‰llaisina hetkin‰. Seuraavassa tuokiossa luuletteli h‰n, ett‰ set‰ns‰ oli tullut varustukseen, ja tahtoi rient‰‰ alas viskautuakseen h‰nen syliins‰; mutta samalla pid‰tti h‰nt‰ se ajatus, ett‰ tulija voi olla joku indiani, joka nyt pani kiinni ovea saadakseen yksin‰ns‰ ryˆstˆ‰ harjoittaa. Syv‰ hiljaisuus alaalla ei voinut soveltua Capin rohkeisin, pikaisiin liikkeisin, ja n‰yttikin paremmin viittaavan jotakuta vihollisen petosta. T‰m‰ ajatus piti Mabelia toimetonna, ja enemm‰n kuin minuutin vallitsi rakennuksessa ‰‰netˆn hiljaisuus. Sen aikaa seisoi Mabel ylimm‰isten tikapuiden juurella, katsoa tuijottaen alakertaan viev‰‰ aukkoa kohti ja joka silm‰nr‰p‰yksess‰ odotti h‰n saavansa n‰hd‰ mets‰l‰isen kasvojen pist‰v‰n siit‰ esiin. T‰m‰ pelko tuli viimen niin suureksi, ett‰ h‰n katseli piilopaikkaa viivytt‰‰kseen odotettua kohtausta, vaikkapa vaan silm‰nr‰p‰yksen. H‰n kyykistyi kahden tynnyrin v‰liin ja rukoili syd‰mellisesti ja hartaasti, ett‰ Jumala ottaisi h‰net suojelukseensa. Nyt luuli h‰n kuulevansa hiljaista rapinaa, ik‰‰nkuin joku olisi noussut alisia tikapuita myˆten niin suurella varovaisuudella, ett‰ se omalla liiallisuudellaan ilmaisi itsens‰; sitten seurasi v‰h‰inen natina, johon h‰n tiesi er‰‰n puolapuun olevan syyn‰, joka oli notkunut h‰nen oman kepe‰n painonsa alla. Viel‰ ei kuitenkaan n‰kynyt mit‰‰n lattian aukeamassa; vaan h‰nen kuulonsa, joka oli eritt‰in paljon herkistynyt siit‰ mielen-j‰nnityksest‰, miss‰ h‰n oli, ilmoitti h‰nelle selv‰sti, ett‰ joku oli ainoastaan muutaman tuuman alempana aukkoa. Kohta sen per‰st‰ n‰ki h‰n Indianin p‰‰n mustine hiuksineen kohoavan lattian pintaa ylemm‰ksi, mutta niin verkalleen, ett‰ sen liikkuminen oli verrattava kellon minuutiviisarin kulkuun. Sitten tulivat julmat kasvonpiirteet ja koko mustanpuhuva muoto n‰kyviin. Mabelin kauhistus karttui, kun h‰n luuli n‰kev‰ns‰ nuo mustat, muljottavat silm‰t ja julmat kasvot; vaan kun koko p‰‰ oli kohonnut lattian pinnan yl‰puolelle, huomasi h‰n, tarkkaan katsottuaan, ett‰ h‰nen s‰ik‰ht‰nyt kuvituksensa oli luullut Kes‰kuun lempeit‰, kauniita kasvoja indianilaisen sotilaan kasvoiksi. Vaikea olisi sanoa kumpi tunsi suurempaa iloa. kun Mabel juoksi keskelle huonetta -- sankarittaremmeko, kun huomasi ett‰ tullut oli Nuolenk‰rjen vaimo eik‰ itse Nuolenk‰rki -- vaiko Kes‰kuu, kun n‰ki ett‰ h‰nen neuvoansa oli seurattu ja tapasi varustuksessa sen henkilˆn, jota h‰n niin rauhattomasti ja melkein toivotta oli etsinyt. He syleiliv‰t toisiaan, ja tuo teeskentelem‰tˆn indianilaisnainen nauroi suloisella, vieh‰tt‰v‰ll‰ tavallaan, pit‰en sillaikaa yst‰v‰t‰ns‰ k‰sivarren pituuden p‰‰ss‰ itsest‰ns‰ ja tutkistellen oliko t‰m‰ todellakin l‰sn‰. "Varustus hyv‰", sanoi h‰n, "ei saa p‰‰nahkaa". "Se on todellakin hyv‰, Kes‰kuu", vastasi Mabel kauhistuksella ja peitti samassa silm‰ns‰, ik‰‰nkuin p‰‰st‰kseen n‰kem‰st‰ niit‰ hirmuisuuksia, joita h‰n vasta oli n‰hnyt. "Sanokaa, Jumalan t‰hden, tied‰ttekˆ mihink‰ set‰ raukkani on joutunut? Olen katsellut joka haaralle, vaan en ole huomannut h‰nt‰ miss‰‰n". "Ei t‰‰ll‰ varustuksessa?" kysyi Kes‰kuu jollakin uteliaisuudella. "Ei, min‰ olen ihan yksin t‰‰ll‰, Kes‰kuu; se vaimo, joka oli kanssani, syˆksi ulos miehens‰ luokse ja on hengell‰‰n maksanut varomattomuutensa". "Kes‰kuu tiet‰‰ -- Kes‰kuu n‰kem‰s; hyvin pahasti; Nuolenk‰rki ei s‰‰lim‰s ket‰‰n vaimoa, ei omaansakaan". "Oi, Kes‰kuu, teid‰n hengest‰nne ei ainakaan ole mit‰‰n pelkoa". "Ei tiet‰m‰s; Nuolenk‰rki tappa, jos tiet‰m‰s kaikki". "Jumala suojelkoon teit‰, Kes‰kuu; niin, h‰n on sen tekev‰ hyvyytenne t‰hden, Sanokaa minulle, mit‰ on tekeminen ja onko set‰ raukkani viel‰ elossa". "Ei tied‰. Suolavedell‰ olemas vene; h‰n ehk‰ menn‰ j‰rvelle". "Vene on viel‰ rannassa, vaan ei set‰‰ni eik‰ majoitusmestaria n‰y miss‰‰n". "Ei kuolleina -- koska Kes‰kuu n‰kem‰s sen. Menem‰s piiloon -- punainen mies menem‰s piiloon -- ei h‰pe‰ keltanaamalle". "Heid‰n h‰pe‰‰ns‰ en suinkaan pelk‰‰, vaan pelk‰‰n ett'eiv‰t ole enn‰tt‰neet paeta. Hyˆkk‰yksenne oli niin ‰kkiarvaamaton, Kes‰kuu." "Tuskarora", virkkoi toinen, hymyillen tyytyv‰isen‰ miehens‰ taitavuudesta. "Nuolenk‰rki suuri sotilas". "Ja mit‰ on minun tekeminen, Kes‰kuu? Ei viipyne kauan, ennenkuin teid‰n v‰kenne hyˆkk‰‰ t‰t‰ varustusta vastaan?" "Varustus hyv‰ -- ei saamas p‰‰nahka". "Mutta he tulevat pian huomaamaan, ett'ei siin‰ ole mit‰‰n varustusv‰ke‰, jos eiv‰t jo tienne sit‰. Itse sanoitte minulle saaressa olevain miesten lukum‰‰r‰n, ja ep‰ilem‰tt‰ olette saanut tiet‰‰ sen Nuolenk‰rjelt‰". "Nuolenk‰rki tiet‰m‰s" -- sanoi Kes‰kuu, ja nosti pystˆˆn kuusi sormea ilmoittaaksensa saareen j‰tettyin miesten lukum‰‰r‰n. "Kaikki punaiset miehet tiet‰m‰s. Nelj‰ jo hukannut p‰‰nahkansa -- kahdella olemas ne viel‰". "ƒlk‰‰ puhuko siit‰, Kes‰kuu; tuo kauhistava ajatus hyydytt‰‰ vereni. Teid‰n sotilaanne eiv‰t voi tiet‰‰, ett‰ olen yksin‰ni varustuksessa, vaan luulevat kenties set‰ni ja majoitusmestarin olevan t‰‰ll‰, ja sytytt‰v‰t luultavasti rakennuksen tuleen ajaakseen heid‰t ulos. Olen kuullut sanottavan, ett‰ tuli on t‰llaisissa tiloissa vaarallisin vihollinen". "Ei polttamas varustusta, varustus hyv‰ -- ei saamas p‰‰nahkaa, ei polttamas varustusta". "Ja mist‰ sen p‰‰t‰tte, Kes‰kuu? Min‰ pelk‰‰n kuitenkin ett‰ he sytytt‰v‰t sen tuleen". "Varustus m‰rk‰ -- paljo sadetta -- hirret kosteat, ei palamas hevill‰. Punainen mies tiet‰m‰s sen aivan hyvin -- sent‰hden ei polttamas sit‰ ettei sanoa Jengille, ett‰ Irokesia on ollut t‰‰ll‰. Is‰ tulemas takaisin -- ei n‰kem‰s varustus ei lˆyt‰m‰s sit‰. Ei, ei, Indiani lopen viisas -- ei liikuttamas mit‰‰n". "Min‰ ymm‰rr‰n ajatuksenne, Kes‰kuu, ja toivon ennustuksenne k‰yv‰n toteen, sill‰ jos is‰ni pelastuisi -- ehk‰ h‰n jo on kuollut tai vankeudessa, Kes‰kuu?" "Ei koskemas is‰‰ -- ei tiet‰m‰s, mihin h‰n mennyt -- vesi ei j‰tt‰m‰n j‰lki‰ -- punainen mies ei saattamas seurata. Ei polttamas varustus -- se olemas hyv‰, ei saamas p‰‰nahkaa". "Katsotteko mahdolliseksi ett‰ min‰ voin olla t‰‰ll‰ turvassa siksi kuin is‰ni palaa takaisin?" "Ei tied‰ -- tyt‰r tiet‰m‰s paraiten, milloin is‰ tulemas takaisin". Mabel tuli levottomaksi siit‰ katseesta joka oli Kes‰kuun mustassa silm‰ss‰ kun h‰n lausui t‰m‰n, sill‰ h‰ness‰ her‰si se ep‰luulo, ett‰ Kes‰kuu tahtoi saada selkoa jostakin joka voisi olla eduksi Indianeille, koska he sen avulla ehk‰ voisivat saada h‰nen is‰ns‰ ja koko retkikunnan surmatuksi. H‰n oli jo antamaisillaan karttavan vastauksen, kun raju rynt‰ys ovea vastaan ‰kki‰ veti koko h‰nen huomionsa uhkaavan vaaran puoleen. "He tulevat", huudahti h‰n. "Kenties, Kes‰kuu, on siell‰ set‰ni ja majoitusmestari. En voi t‰llaisena hetken‰ est‰‰ Muiriakaan sis‰lle p‰‰sem‰st‰." "Miks'ei katsomas ulos -- monta ampumareik‰‰ -- aiotut sit‰ varten." Mabel seurasi viittausta, nosti varovasti pienen puupalasen yhdest‰ niit‰ ampumareiki‰, joita oli toisen kerroksen ulkonevassa osassa ja silm‰si alas oveen p‰in. H‰nen h‰mm‰styksens‰ ja kalpeutensa ilmoitti toiselle, ett‰ mets‰l‰isi‰ oli alhaalla oven takana. "Punasia miehi‰," sanoi Kes‰kuu ja nosti varoittavasti sormeansa. "Nelj‰. He ovat kauhistuttavia sotamaalauksineen ja verisine voittosaaliineen. Nuolenk‰rki on niiden joukossa". Kes‰kuu oli sill‰ v‰lin mennyt huoneen nurkkaan, jossa muutamia kiv‰‰ri‰ oli varalla, ja oli jo tempaissut yhden niist‰, kun h‰nen miehens‰ nimi pid‰tti h‰nt‰. Se tapahtui kuitenkin vaan silm‰nr‰p‰ykseksi sill‰ h‰n meni paikalla ampumareij‰n luo ja oli jo pist‰m‰ss‰ ulos kiv‰‰rin piippua, kun luonnollinen inhon tunne saatti Mabelin tarttumaan h‰nen k‰teens‰. "Ei, ei, Kes‰kuu", sanoi h‰n, "ei omaa miest‰nne kohti, vaikkapa henkeni menisikin". "Ei tekem‰s Nuolenk‰rjelle pahaa", sanoi Kes‰kuu kammon v‰r‰hdyksell‰; "ei tekem‰s punaselle miehelle ollenkaan pahaa. Ei ampumas heit‰ -- ainoastaan peloittamas". Mabel ymm‰rsi nyt Kes‰kuun tarkoituksen eik‰ en‰‰ koettanut h‰nt‰ est‰‰. Indianitar pisti pyssynpiipun reij‰st‰ ulos, ja varta vasten saatettuaan sen verran kolinaa aikaan, ett‰ mets‰l‰isten huomio k‰‰ntyi sinne p‰in, vet‰si h‰n liipasinta. Tuskin oli pyssy lau'ennut, kun Mabel jo nuhteli h‰nt‰. "Sanoittehan, ett'ei tarkoituksenne ollut ampua; olette ehk‰ haavoittanut miehenne". "Kaikki juoksemas pois ennenkuin min‰ ampua", vastasi Kes‰kuu nauraen, ja katsoessaan toisesta reij‰st‰ tarkastaakseen mets‰l‰isten liikkeit‰, nauroi h‰n viel‰ herttaisemmin. "Katsokaa, etsinyt piilopaikan -- kaikki sotilaat. Luulemas Suolaveden ja Majoitusmestarin t‰‰ll‰ -- varomas nyt itse‰ns‰". He tutkivat nyt saarta useammista reijist‰ niin tarkkaan kuin voivat ja n‰kiv‰t ett‰ mets‰l‰iset, jotka olivat ottaneet haltuunsa englantilaisten tavarat ja ryˆst‰neet majat, rupesivat valmistamaan pitoja. Enimm‰t varat olivat varustuksessa, vaan Indianit olivat kuitenkin saaneet niin suuren voittosaaliin ett‰ voivat katsoa itsens‰ palkituiksi, etenkin koska hyˆkk‰ys ei ollut tuottanut heille mit‰‰n tappiota. Muutamat heist‰ olivat jo vieneet pois kuolleet ruumiit, ja voitettujen aseet oli koottu yhteen l‰j‰‰n l‰helle sit‰ paikkaa, miss‰ pidot aiottiin pit‰‰. Kaikki enemm‰n silm‰‰npist‰v‰t esineet saarella olivat j‰tetyt paikoilleen, koska mets‰l‰iset tahtoivat ‰kkiarvaamatta p‰‰st‰ karkaamaan kersantin kimppuun h‰nen takaisin palatessaan. Indianien tarkoituksena ei n‰kynyt olevan paikalla ryhty‰ ahdistamaan varustusta, vaan kaikki osoitti pikemmin, kuten Kes‰kuu arveli, ett‰ he aikoivat pit‰‰ sit‰ piiritystilassa, kunnes kersantin joukko oli palannut, koska muutoin hyˆkk‰yksen j‰let voisivat varoittaa niin kokenutta ja taitavaa miest‰ kuin Opas oli. Veneen olivat he kuitenkin ottaneet haltuunsa ja vieneet pensaikkoon siihen paikkaan, mihin olivat k‰tkeneet omatkin ruuhensa. Nyt seurasi pitk‰t ja synk‰t tunnit. P‰iv‰ tuntui kuukauden pituiselta; ne hetket, jolloin Mabel rukoili, olivat ainoat, jotka tuntuivat helpommilta. Usein turvautui h‰n t‰h‰n lohdutuskeinoon, ja aina tunsi h‰n mielens‰ siit‰ vahvistuvan, sielunsa rauhoittuvan ja luottamuksensa lis‰‰ntyv‰n. H‰n ymm‰rsi Kes‰kuun arvelun ja katsoi hyvin todenmukaiseksi, ett‰ varustus j‰tett‰isiin rauhaan toistaiseksi. Jonkun likell‰ olevan vaaran pelko oli sent‰hden v‰hennyt, mutta tulevaisuus antoi aivan v‰h‰n syyt‰ mihink‰‰n toiveisin, ja h‰nest‰ alkoi vankeuteen joutumisen ajatus jo tuntua helpommalta. Selv‰n p‰iv‰n aikana oli sankarittaremme asema jotenkin huolettava, mutta kun illan varjot hiljalleen laskeusivat saarelle, k‰vi se melkein kammottavaksi. Mets‰l‰iset olivat nyt joutuneet ihan raivoihinsa, saatuaan k‰siins‰ kaikki englantilaisten viinan, ja heid‰n huutonsa ja menettelyns‰ oli semmoista kuin pahain henkien riivaamain ihmisten menetteleminen. Heid‰n ranskalainen p‰‰llikkˆns‰ -- sill‰ heit‰ n‰kyi komentavan euroopalainen mies -- koki turhaan hillit‰ heid‰n vallattomuuttaan, ja h‰n vet‰ytyi nyt -- viisaasti kyll‰ -- pois er‰‰sen likell‰ olevaan saareen, jossa h‰n odotti seuraavan p‰iv‰n valkenemista. Ennen poismenoansa, oli h‰nen onnistunut oman henkens‰ uhalla sammuttaa ja riist‰‰ mets‰l‰isilt‰ keinot sen uudesta viritt‰miseen. T‰m‰n h‰n oli tehnyt sent‰hden, ett'eiv‰t Indianit voisi sytytt‰‰ varustusta, jonka s‰ilytt‰minen oli v‰ltt‰m‰tˆn h‰nen tulevien tuumiensa edistymiselle. Aamupuoleen taukosi tuo hurja meteli, ja kuoleman hiljaisuus vallitsi koko saarella. Mabel ja Kes‰kuu olivat siihen asti olleet niin peloissansa, etteiv‰t voineet ajatella lepoa, mutta nyt sai indianitar edellisen houkutelluksi asettumaan er‰‰lle sotamiesten olkivuoteelle, jossa h‰n pian vaipui rauhalliseen uneen. Kes‰kuu heitt‰ysi h‰nen viereens‰, eik‰ aikaakaan ennekuin h‰nkin oli unen helmoissa. Kun Mabel her‰si, virtailivat auringons‰teet ampumareijist‰, sill‰ p‰iv‰ oli jo kulunut jokseenkin pitk‰lle. Kes‰kuu nukkui viel‰, vaan her‰si heti toisen liikkeist‰ ja molemmat ryhtyiv‰t nyt tarkastamaan mit‰ heid‰n ymp‰rill‰‰n tapahtui. Mutta vaikka silm‰iliv‰t ulos jok'ainoasta ampumareij‰st‰, eiv‰t he koko saarella voineet keksi‰ merkki‰k‰‰n muista el‰vist‰ olennoista kuin he itse. Kytev‰ tuli tuprusi siin‰ kohti, miss‰ Mak Nab ja h‰nen kumppalinsa olivat keitt‰neet, ik‰‰nkuin savu olisi aiottu syˆtiksi jollekulle poissa olevalle; majain ymp‰ristˆll‰ oli kaikki pantu entiseen j‰rjestykseen. Ehdottomasti s‰ps‰hti Mabel kun h‰nen silm‰ns‰ tapasivat ihmisryhm‰n, jossa oli kolme sotamiest‰, huolettomina istuen ruohokent‰ll‰, ik‰‰nkuin olisivat v‰linpit‰m‰ttˆm‰sti keskustelleet toistensa kanssa; mutta h‰nen verens‰ hyytyi, kun h‰n uudestaan katsoen tunsi surmattuin sotamiesten verettˆm‰t kasvot ja lasinkarvaiset silm‰t. Ruumiit olivat niin likell‰ varustusta, ett'ei h‰n niit‰ ensi silm‰yksell‰ huomannut, ja niiden asennossa ja ryhdiss‰ oli jotain ilvehtiv‰‰ irstaisuutta, sill‰ niiden kangistuneet j‰senet oli v‰‰nnetty erilaisiin asemiin, jotta n‰ytt‰isi ik‰‰nkuin kuuluisivat el‰v‰‰n ruumiisen. Mutta vaikka n‰m‰t esineet n‰yttiv‰t kauhistuttavilta niille, jotka olivat kyllin likell‰ huomatakseen kammottavan vastakohdan niiden teeskennellyn ja todellisen laadun v‰lill‰, olivat ne kuitenkin j‰rjestetyt niin taitavasti, ett‰ ‰kkin‰inen katsoja olisi sadan kyyn‰r‰n p‰‰st‰ erehtynyt. Tyystin tarkasteltuaan saaren rantoja, osoitti Kes‰kuu nelj‰tt‰ sotamiest‰, joka istui jalat riippuen veden p‰‰ll‰, selk‰ nojassa puuta vasten ja ongenvapa k‰dess‰. Kaljut nahattomat p‰‰t oli peitetty lakeilla, ja kaikki veren merkit oli tarkkaan pyyhitty kasvoista. Mabel tunsi pahoin vointia t‰t‰ n‰hdess‰‰n. H‰n vaipui er‰‰lle penkille ja peitti kasvojansa esiliinalla muutamia minuutia, kunnes Kes‰kuun hiljainen huudahtaminen j‰lleen kutsui h‰net ampumareij‰n luo. Indianitar osoitti Jennien kuollutta ruumista, joka n‰ytti seisovan er‰‰n majan ovella, nojaten eteenp‰in, ik‰‰nkuin katsellakseen sotamiehi‰, myssynnauhat liehuen tuulessa ja luuta k‰dess‰. V‰li oli niin pitk‰ ett'ei selv‰‰n voinut eroittaa kasvojenpiirteit‰, mutta Mabel luuli huomaavansa ett‰ alaleuka oli painettu alas, ik‰‰nkuin v‰‰nt‰m‰‰n suuta kammottavaan hymyyn. "Kes‰kuu, Kes‰kuu", huudahti h‰n, "t‰m‰ on kauheampaa kuin mit‰ teid‰n kansanne kavaluudesta ja petoksista koskaan olen kuullut puhuttavan tai pit‰nyt mahdollisena." "Tuskarora hyvin viekas", vastasi Kes‰kuu semmoisella ‰‰nell‰, joka osoitti, ett‰ h‰n pikemmin hyv‰ksyi kuin paheksui kuolleiden ruumisten t‰ll‰ tavalla k‰ytt‰mist‰. "Ei teke sotamiehelle vahinkoa nyt -- olemas Irokeseille hyˆdyksi -- ottanut p‰‰nahat ensin -- nyt k‰ytt‰m‰s ruumiita -- sitten polttamas ne." Mabel ei voinut tukehuttaa inhon tunnetta; mutta siit‰ ei Kes‰kuu piitannut mit‰‰n, vaan alkoi valmistaa yksinkertaista aamiaista n‰ytt‰‰kseen kuinka v‰h‰n h‰n piti v‰li‰ muiden tunteista, joiden suhteen h‰nen omat tapansa olivat opettaneet h‰net v‰linpit‰m‰ttˆm‰ksi. Mabel sˆi vaan v‰h‰isen, Kes‰kuu sit‰ vastoin niinkuin ei mit‰‰n olisi tapahtunut. T‰m‰n per‰st‰ oli heill‰ kyllin aikaa ajattelemiseen ja saaren tyystimp‰‰n tarkastamiseen. Vaikka sankaritartamme poltti kuumeentapainen halu saada myˆt‰‰ns‰ olla jonkun reij‰n luona, ei h‰n kumminkaan voinut siin‰ kauan kest‰‰, vaan poistui inholla, mutta ainoastaan hetkeksi, sill‰ lehtien kahina tai tuulen humina puissa veti h‰net j‰lleen siihen. Oli todellakin kammottavan juhlallinen katsella tuota autiota saarta, jossa asui kuolleita el‰vien haamussa, ja t‰m‰ vaikuttikin Mabeliin melkein samalla tavalla, kuin jos h‰n olisi katsellut pahain henkien huvituksia. Koko p‰iv‰n‰ ei n‰kynyt yht‰‰n Indiania eik‰ ranskalaista, ja yˆ laskeutui tuon kamalan, mutta ‰‰nettˆm‰n naamiokent‰n p‰‰lle sill‰ tasaisella, muuttumattomalla eteenp‰in menolla joka on omituista luonnonlaeille, jotka eiv‰t pid‰ v‰li‰ niist‰ v‰h‰p‰tˆisist‰ n‰yttelijˆist‰ ja n‰yttelyist‰, jotka tunkeilevat ja kilpailevat kesken‰ns‰ t‰‰ll‰ maan p‰‰ll‰. T‰m‰ yˆ oli rauhallisempi kuin edellinen, ja Mabel nukkui turvallisemmin, sill‰ h‰n oli nyt vakuutettu siit‰ ett‰ h‰nen omaa kohtaloansa ei ratkaistaisi, ennenkuin h‰nen is‰ns‰ oli palannut. Seuraavana p‰iv‰n‰ odotettiin h‰nt‰ kuitenkin takaisin ja kun sankarittaremme her‰si, riensi h‰n heti kohta ampumareik‰in luokse tutkimaan ilman laatua ja saaren oloja. Ruohokent‰ll‰ oli viel‰ tuo kamala ihmisryhm‰; kalastaja istui viel‰ kumartuneena veteen p‰in ja n‰ytti pit‰v‰n tarkkaa huolta toimestansa; Jennien v‰‰ristetyt kasvot tirkistiv‰t edelleen majan ovelta. Mutta ilma oli muuttunut. Raitis etel‰tuuli puhalsi, ja vaikka ilma viel‰ oli leuto, n‰ytti myrsky olevan tulossa. KAHDESTOISTA LUKU. Oppaan tulo. -- Hyˆkk‰ys puuvarustusta vastaan. -- Vihollisten torjuminen. Vaivaloisesti ja vitkaan kuluivat p‰iv‰n hetket, tuottamatta mit‰‰n muutosta, ja Mabelin saamatta mit‰‰n p‰‰tˆst‰ toimeen. P‰iv‰ oli jo ehtoopuolella. Kes‰kuu oli alakerroksessa heid‰n kohtalaisen ateriansa valmistamisen puuhassa, Mabel taas oli noussut katolle joka oli varustettu luukulla, jonka kautta p‰‰si vapaasti kulkemaan. Vaan ei h‰n t‰st‰k‰‰n korkeasta paikasta voinut keksi‰ mit‰‰n mainittavaa, eik‰ h‰n uskaltanut kovin kauan olla n‰kyviss‰ koska h‰n hyvin tiesi, ett‰ jonkun mets‰l‰isen hillitsem‰ttˆm‰t himot helposti voisivat saattaa h‰net l‰hett‰m‰‰n luodin h‰nen p‰‰ns‰ l‰pi. Aurinko oli laskenut eik‰ odotetuista veneist‰ viel‰ oltu mit‰‰n vihi‰ saatu. Mabel oli uudelleen noussut katolle silm‰ill‰kseen saarta viel‰ kerran, sill‰ h‰n toivoi retkikunnan vihdoinkin h‰m‰r‰ss‰ palaavan. Jos t‰m‰ tapahtui, niin ei ainakaan Indianien paulat tulisi niin turmiota tuottaviksi kuin muutoin, ja h‰n saisi ehk‰ tilaisuutta tulen avulla antaa selvemm‰n merkin, kuin mit‰ muuten olisi voinut. Tarkoin tutkittuaan taivaanrannetta, oli h‰n jo poisl‰htem‰ss‰, kuin h‰nen huomionsa kiintyi johonkin, josta h‰n aluksi ei ollut niin tarkkaa lukua pit‰nyt. Saaret olivat niin likekk‰in, jotta kuusi tai kahdeksan eri kanavaa eli niiden v‰list‰ salmea n‰kyi yht‰haavaa, ja er‰‰ss‰ enimm‰n piilossa olevassa oli ruuhi, joka melkeen kokonaan oli rannan pensasten suojassa. Ep‰ilem‰tt‰ oli siin‰ joku ihmis olento. K‰sitt‰en ett'ei h‰nen ilmoitusmerkkins‰ voinut vahingoittaa, jos t‰m‰ oli vihollinen, mutta p‰invastoin voisi olla hyˆdyksi, jos siell‰ oli yst‰v‰, heilutti h‰n hartaasti pient‰ lippua, varoen kumminkin samalla ett'ei saaressa olijat sit‰ huomaisi. Kahdeksaan jopa kymmeneenkin eri toviin oli Mabel turhaan heiluttanut lippua ja alkoi jo ep‰ill‰, huomattiinko sit‰, kun merkkiin vastattiin airoa heiluttamalla, ja mies n‰ytti itse‰‰n sen verran, ett‰ h‰n tunsi Chingacbgookin. Siell‰ oli siis ainakin yksi yst‰v‰ ja p‰‰lle p‰‰tteeksi semmoinen, joka h‰nen vakuutuksensa mukaan sek‰ tahtoi ett‰ voi auttaa. T‰st‰ hetkest‰ elpyi h‰nen uskalluksensa ja luottamuksensa. Mohikani oli n‰hnyt h‰net, h‰n tiesi siis h‰nen olevan saarella; heti kylliksi pime‰n tultua ryhtyisi h‰n ep‰ilem‰tt‰ tarpeellisiin toimiin h‰nen pelastamistaan varten. H‰nen noudattamansa suuri varovaisuus osoitti ett‰ h‰n tiesi vihollisen olevan mailla, ja Mabel luotti t‰ydellisesti h‰nen sukkeluuteensa ja taitoonsa. Pahinna esteen‰ oli nyt Kes‰kuu, sill‰ Mabel oli n‰hnyt niin selvi‰ todistuksia h‰nen uskollisuudestaan kansalaisiansa kohtaan, vaikka h‰n tosin oli osoittanut hyv‰ntahtoisuutta Mabelille, ett‰ h‰n ei voinut uskoa h‰nen taipuvan laskemaan vihollista Indiania varustukseen. Mabel teki ja hylk‰si mieless‰‰n tunnin kuluessa ainakin tusinan ehdoitusta t‰m‰n asian suhteen. Ensiksikin ei h‰n oikein k‰sitt‰nyt, kuinka saisi tiet‰‰, milloin Chingachgook oli oven takana, johon h‰n luuli h‰nen piakkoin saapuvan, ja toiseksi ei h‰n myˆsk‰‰n tiennyt, miten p‰‰st‰isi h‰net sis‰‰n her‰tt‰m‰tt‰ valppaan Kes‰kuun ep‰luuloa. Mutta aika kiirehti, sill‰ Mohikani voi tulla ja menn‰ matkoihinsa, jos h‰n ei ollut valmis ottamaan h‰nt‰ vastaan. Aivan v‰ltt‰m‰tˆnt‰ oli ryhty‰ johonkin, vaikkapa v‰hemm‰nkin viisaasen toimeen sill‰ Delavari uskaltaisi liian paljon, jos viipyisi pitemm‰n aikaa saaressa. Uudestaan tutkittuansa useita tuumia, joita oli ajatellut, meni Mabel seurakumppalinsa luokse ja sanoi niin tyynesti kuin voi: "Min‰ olen levoton Kes‰kuu; olisi hyv‰, jos menisitte katolle taaskin tarkastamaan saarta, jotta olisimme varmat, ettei meit‰ vastaan ole mit‰‰n tekeill‰. Te k‰sit‰tte kansalaistenne tarkoitukset paljoa paremmin kuin min‰." "Kes‰kuu menem‰s, Lemmenkukka toivomas, mutta tiet‰m‰s aivan hyvin ett‰ Indianit nukkumas; odottamas is‰‰. Sotilaat syˆm‰s, juomas, nukkumas aina kun ei taistele tai ole sotaj‰lell‰; silloin eip‰s milloinkaan nukku, syˆ, juo -- ei koskaan olemas v‰syksiss‰. Sotilaat nukkumas nyt." "Suokoon Jumala ett‰ niin olisi, mutta menk‰‰, Kes‰kuu kulta, ylˆs ja katsokaa tarkkaan ymp‰rillenne. Vaara voi olla tarjona silloin kuin v‰himmin sit‰ odotamme. Sill'aikaa kuin te olette katolla, tahdon min‰ kuunnella ovella, ja t‰ten voimme yht'aikaa vartioida ylh‰‰ll‰ ja alhaalla." Vaikka Kes‰kuu katsoi t‰t‰ joutavaksi varovaisuudeksi, koska h‰n oli varma siit‰, ett'ei kukaan voinut p‰‰st‰ varustukseen, jos ei saanut sis‰puolelta apua, eik‰ todellinen vaara voinut ulkoa uhata heid‰n sit‰ jo ennen huomaamatta, luki h‰n t‰m‰n ehdoituksen Mabelin tiet‰m‰ttˆmyyden ja levottomuuden syyksi, ja koska se oli tuotu esiin niin suoraan, hyv‰ksyi h‰n sen mit‰‰n luulematta. Sankarittaremme voi siis, Kes‰kuun noustessa katolle, esteett‰ menn‰ ulko-oven luokse. Kes‰kuu ei voinut huomata mit‰‰n katolta, mutta mahdoton on kertoa Mabelin mielenliikutusta, kun h‰n luuli kuulevansa ovea hiljaa ja varovasti sys‰ist‰v‰n. Pel‰ten ett'ei kaikki ollut niinkuin h‰n toivoi ja innoissaan antamaan Chingachgookille tietoa l‰hell‰ olostansa, alkoi h‰n laulaa hiljaiselle ja vapisevalla ‰‰nell‰. Niin syv‰ oli ‰‰nettˆmyys t‰ll‰ hetkell‰, ett‰ h‰nen ‰‰nens‰ vapisevat s‰velet kuuluivat aina katolle saakka, ja paikalla alkoi Kes‰kuu astua alas. Heti sen per‰st‰ kuului hiljainen kolkutus ovelle. Mabelilla oli kova h‰t‰; ei tuokiotakaan saanut menn‰ hukkaan. Toivo n‰ytti olevan pelkoa vahvempi, sill‰ vapisevin k‰sin alkoi h‰n nostaa salpoja pois. Kes‰kuun mokkasinien hipsutus kuului yl‰kerrasta, kun ensimm‰inen pˆnk‰ oli poisotettu; toinen kirposi juuri kun Indianitar oli alimmaisten tikapuiden keskipaikoilla. "Mit‰ te tekem‰s," huudahti Kes‰kuu kiivaasti. "Juoksemas pois -- mieletˆn -- j‰tt‰m‰s varustuksen? Varustus hyv‰." Molemmat tarttuivat viimeiseen pˆnk‰‰n, ja se olisi noussut koukuiltaan, ell'ei kiivas sys‰ys ulkoa olisi painanut sit‰ kiinni. Lyhyt taistelu seurasi nyt molempien nuorten naisten v‰lill‰, joista ei kumpikaan halunnut ryhty‰ v‰kivaltaisuuksiin. Kes‰kuu olisi luultavasti voittanut, ell'ei toinen voimallisempi rynt‰ys olisi viskannut salpaa irti, jolloin ovi aukesi. Miehen haamu n‰kyi tulevan sis‰‰n ja molemmat naiset syˆksiv‰t pel‰stynein‰ tikapuita ylˆs. Muukalainen salpasi oven ja tyystin tutkittuaan alaalla olevan huoneen nousi h‰n varovasti ylˆsp‰in tikapuita myˆten. Pime‰n tullen oli Kes‰kuu sulkenut ampumareij‰t yl‰kerrassa ja viritt‰nyt tulen kyntteliin. Sen tumman valon valaisemina seisoivat molemmat naiset, odottaen saadakseen n‰hd‰ muukalaisen, joka, kuten kuului, varovasti kapusi tikapuita ylˆs. Vaikea olisi sanoa kumpiko heist‰ enemm‰n h‰mm‰styi, kun tunsivat sen, joka nyt nousi luukusta sis‰‰n, Oppaaksi. "Jumalalle olkoon kiitos," huudahti Mabel, joka paikalla huomasi ett‰ varustusta t‰m‰n miehen puolustamana olisi mahdoton valloittaa. "Oi, Opas kuinka on is‰ni laita?" "Kersantti voi hyvin, ainakin viel‰, ja on ollut voittoisa, vaikk'ei kukaan voi sanoa mitenk‰ t‰m‰ p‰‰ttyy. Eikˆ tuo ole Nuolenk‰rjen vaimo, joka piileilee tuolla nurkassa?" "ƒlk‰‰ puhutelko h‰nt‰ pahasti, Opas; minun on h‰nt‰ kiitt‰minen hengest‰ni, nykysest‰ turvastani. Kertokaa minulle mitenk‰ on k‰ynyt is‰ni johtamalle retkikunnalle, miksi te olette t‰‰ll‰, niin min‰ sitten kerron kaikki ne kauhistavat seikat, jotka ovat t‰‰ll‰ saaressa tapahtuneet." "Siihen ei tarvita monta sanaa, Mabel, sill‰ se, joka on tottunut Indianien pirullisiin koukkuihin, ei tarvitse pitki‰ selityksi‰. Retkikunnalle onnistui kaikki mit‰ olimme toivoneet, sill‰ K‰‰rme oli v‰ijym‰ss‰ ja toi meille kaikki tiedot, joita vaan voimme toivoa. Me hyˆkk‰simme ‰kkiarvaamatta kolmen veneen kimppuun, ajoimme ranskalaiset pakoon, otimme veneet haltuumme ja upotimme ne k‰skyn mukaan er‰‰n salmen syvimp‰‰n paikkaan; Yl‰-Kanadan mets‰l‰iset taitavat t‰n‰ talvena tehd‰ huonot kaupat tavaroillansa. Heti kuin kersantti huomasi retkens‰ onnistuneen, laittoi h‰n minut ja K‰‰rmeen edelt‰p‰in ilmoittamaan teille kuinka kaikki oli k‰ynyt, ja seurasi itse per‰st‰ molempien hitaammin kulkevien venetten kanssa, jotka eiv‰t voi ehti‰ t‰nne ennen kuin varhain huomisaamuna. Min‰ erosin Chingachgookista edell‰ puolenp‰iv‰n, sovittuamme ett‰ h‰n kulkisi toista ja min‰ toista salmea myˆten tarkastaaksemme oliko tie vapaa. Sen per‰st‰ en ole h‰nt‰ n‰hnyt." Mabel kertoi nyt, kuinka h‰n oli havainnut Mohikanin ja kuinka oli luullut h‰nen tulevan varustukseen. "Ei, ei h‰n tule. Oikea vakooja ei koskaan mene muurien tai hirsiseinien taakse, jos vaan mahdollisesti voipi olla ulkoilmassa ja lˆyt‰‰ hyˆdyllist‰ tointa. En min‰k‰‰n olisi tullut, jos en olisi kersantille luvannut lohduttaa teit‰ ja pit‰‰ huolta turvallisuudestanne. Oi, raskaalla mielell‰ tutkin edell‰ puoltap‰iv‰‰ saarta, ja katkera oli se hetki, jolloin luulin teid‰n olevan kuolletten joukossa." "Mik‰ onnellinen sattumus varoitti teit‰ eteenne katsomatta soutamasta saareen ja joutumasta vihollisten k‰siin?" "Semmoinen sattumus, jota luoja k‰ytt‰‰ kun opettaa koiran lˆyt‰m‰‰n mets‰vuohen j‰let ja vuohen pakenemaan koiraa. Ei, ei, nuo metkut ja pirulliset juonet kuolleilla ruumiilla voivat pett‰‰ sotamiehi‰ ja kuninkaan upseeria vaan niit‰ viritet‰‰n turhaan semmoisia miehi‰ vasten, jotka ovat viett‰neet el‰m‰ns‰ metsiss‰. Min‰ tulin salmea myˆten ihan tuon teeskennellyn kalastajan eteen, ja vaikka nuo matelevat koirat ovat asettaneet tuon miesraukan jotenkin taitavasti, ei h‰nen asemansa kumminkaan ole niin luonnollinen ett‰ voisi pett‰‰ harjaantuneen silm‰n. Emme koskaan sokeasti l‰hesty vahtipaikkaa, ja min‰ olen v‰ijynyt er‰‰n linnoituksen ulkopuolella kokonaisen yˆn, sent‰hden ett‰ vahtimiehi‰ ja niiden k‰velytapaa oli muutettu. Ei K‰‰rmett‰ eik‰ minua voida pett‰‰ n‰ill‰ tˆrkeill‰ laitoksilla, jotka luultavasti olivatkin laitetut Skotilaisia varten, jotka kyll‰ voivat olla viekkaita muutamissa kohden, vaan eiv‰t suinkaan ole noitia, kun indianilainen petos on kysymyksess‰." "Luuletteko is‰ni ja h‰nen miestens‰ tarttuvan t‰h‰n paulaan?" kysyi Mabel ‰kisti. "Enp‰ luule jos vaan voin sit‰ est‰‰, Mabel. Te tied‰tte ett‰ K‰‰rmekin on v‰ijym‰ss‰, joten siis on kahdenkertainen syy toivoa ett‰ meid‰n onnistuu varoittaa h‰nt‰ vaaralta, vaikka ei suinkaan ole varma, mit‰ salmea myˆten h‰n tulee." "Emmekˆ voi ottaa teid‰n ruuhtanne ja menn‰ h‰nt‰ vastaan?" "Siihen en tahdo kehoittaa. Min‰ en tied‰ mink‰ salmen kautta kersantti tulee ja niit‰ on ainakin kaksikymment‰. Voitte olla vakuutettu siit‰ ett‰ K‰‰rme luikertelee kaikkein niiden l‰pi. Ei, ei, minun neuvoni on ett‰ pysymme t‰‰ll‰. Varustuksen hirret ovat viel‰ tuoreet; Indianit eiv‰t voi helposti sytytt‰‰ niit‰ tuleen, ja jos se ei onnistu, niin voin aivan hyvin puolustaa rakennusta vaikka kokonaista heimokuntaa vastaan. Koko heid‰n kansakuntansa ei voi ajaa minua pois t‰st‰ varustuksesta, niin kauvan kuin ei tarvitse tulta pelj‰t‰. Kersantti on asettunut johonkuhun saareen eik‰ tule ennenkuin huomisaamuna. Jos j‰‰mme t‰nne, niin voimme ajoissa varoittaa heit‰ esim. ampumalla muutamia laukauksia, ja jos h‰n p‰‰tt‰‰ hyˆk‰t‰ mets‰l‰isten kimppuun, jonka h‰nen kaltaisensa mies luultavasti tekeekin, niin on varustuksen meid‰n hallussa oleminen suuresta arvosta. Ei, ei, neuvoni on ett‰ j‰‰mme t‰nne, jos tahdomme auttaa kersanttia, vaikka meid‰n kyll‰ olisi helppo paeta." "J‰‰k‰‰mme siis t‰nne, Opas. Min‰ olen valmis tekem‰‰n mit‰ hyv‰ns‰ is‰ni pelastamiseksi." "Niin, t‰m‰ on luonnon ‰‰ni. Min‰ olen iloinen, kun kuulen teid‰n niin lausuvan, Mabel, sill‰ min‰ tahdon mielell‰ni antaa kersantille hyv‰‰ tukea. Niinkuin asiat nyt ovat, on h‰n itse saavuttanut mainetta, ja jos h‰nelle onnistuisi ajaa pois nuo heittiˆt ja, poltettuaan majat ja puuvarustuksen, tehd‰ kunniallinen paluumatka, niin muistaisi eversti ep‰ilem‰tt‰ palkita h‰nt‰ ansion mukaan". "Mutta miten aiotte menetell‰ Kes‰kuun suhteen?" "Sit‰ asiaa olen v‰h‰n ajatellut. Meid‰n ei ole hyv‰ ummistaa silmi‰mme ja antaa h‰nen pit‰‰ silm‰ns‰ auki t‰ll‰ puolen varustuksen ovea. Jos salpaamme h‰net yl‰kerrokseen ja otamme tikapuut pois, niin on h‰n ainakin vankimme." "Min‰ en voi sill‰ tavalla kohdella ihmist‰, joka on pelastanut henkeni. Parempi olisi antaa h‰nen menn‰, sill‰ min‰ luulen h‰nen liian paljon pit‰v‰n minusta tahtoakseen minua vahingoittaa." "Ette tunne t‰t‰ sukukuntaa, Mabel; te ette tunne sit‰. Tosi on, ett'ei h‰n ole t‰ysiverinen Mingo, mutta h‰n oleksii niiden konnien parissa ja on tietysti tottunut heid‰n petoksiinsa. Mit‰ se on?" "On ik‰‰nkuin kuuluisi aironloisketta, joku vene kulkee salmessa." Opas sulki alakertaan viev‰n luukun est‰‰kseen Kes‰kuuta pakenemasta, sammutti kynttelin ja riensi er‰‰n ampumareij‰n ‰‰reen. Mabel, joka seurasi per‰st‰, katseli tuskallisella uteliaisuudella h‰nen olkap‰‰ns‰ yli. T‰m‰ kaikki tapahtui minuutin tai parin kuluessa, ja ennenkuin tarkastajan silm‰ oli saanut esineet ep‰varmasti huomatuksi, oli kaksi venett‰ laskenut maalle tavalliseen valkamaan noin viidenkahdeksatta kyyn‰r‰n p‰‰ss‰ varustuksesta. Pimeys esti enemp‰‰ n‰kem‰st‰, ja Opas kuiskasi Mabelille, ett‰ vastatulleet voivat yht‰hyvin olla vihollisia kuin yst‰vi‰; sill‰ h‰n ei luullut kersantin niin pian tulevan. Useita miehi‰ n‰kyi astuvan veneist‰, ja sitten seurasi kolme reipasta englantilaista el‰kˆˆn huutoa, jonkat‰hden ei en‰‰n ollut ep‰ilemist‰ mit‰ miehi‰ ne olivat. Opas juoksi luukun viereen, nosti sen pois aukosta; riensi tikapuita alas ja alkoi nostaa pˆnki‰ ovelta semmoisella kiireell‰, joka todisti ett‰ h‰n piti t‰t‰ hetke‰ eritt‰in t‰rke‰n‰. Mabel oli seurannut per‰st‰, ja oli h‰nelle pikemmin esteen‰ kuin apuna. Ainoastaan yksi pˆnk‰ oli nostettu pois, kun kova kiv‰‰rin-laukaisu kuului. Molemmat seisoivat ‰‰nettˆmin‰ ja odottavina, kun Indianien sotahuuto yht'‰kki‰ kajahti ylt'ymp‰ri pensaikosta. Ovi oli nyt auki, ja Opas sek‰ Mabel syˆksiv‰t ulos. Kaikki ihmis-‰‰net olivat vaienneet. Kuunneltuaan hiukan aikaa luuli Opas kuitenkin kuulevansa muutamia tukahdutettuja huokauksia veneilt‰ p‰in, mutta tuuli oli niin kova ja lehtien kahina sekaantui niin tuulen huminaan, ett'ei h‰n ollut varma oliko kuullut oikeen. Mutta Mabel, jota tunteet vieh‰ttiv‰t, syˆksi h‰nen sivu rient‰‰kseen venetten luokse. "Se ei k‰y laatuun, Mabel", sanoi Opas hiljaisella mutta totisella ‰‰nell‰ ja tarttui h‰nen k‰sivarteensa "se ei mill‰‰n mokomin k‰y p‰ins‰. Varma kuolema olisi siit‰ seurauksena eik‰ kukaan sent‰‰n tulisi autetuksi. Meid‰n t‰ytyy palata takaisin varustukseen." "Is‰ni, minun armas, murhattu is‰ parkani," huudahti Mabel kiivaasti, vaikka h‰n t‰ll‰kin vaikealla hetkell‰ totutun tavan mukaan puhui hyvin hiljaa. Antakaa minun menn‰ is‰ni luo Opas. "Ei, sit‰ ette saa tehd‰, Mabel. Mutta kummallista on, kun ei kukaan virka mit‰‰n -- ei kukaan vastaa ammuntaan veneist‰. Ent‰s min‰, joka olen j‰tt‰nyt Hirvensurman varustukseen! Mutta mit‰p‰ pyssyll‰ tekisik‰‰n, kun ei yht‰‰n ihmist‰ ole n‰kyviss‰?" Samassa keksi Oppaan ter‰v‰ silm‰, joka kaiken aikaa oli tutkien katsellut ymp‰rilleen, viiden tai kuuden mustan, ryˆmiv‰n olennon haamut, jotka koettivat varkain hiipi‰ h‰nen ohitsensa, ep‰ilem‰tt‰ katkaistakseen paluumatkan varustukseen. Temmaten Mabelin kiinni ja ottaen h‰net kainaloonsa, aivan kuin h‰n olisi ollut pieni lapsi, pani j‰ntev‰ mets‰mies kaikki voimansa liikkeelle ja p‰‰si onneksi varustukseen, vaikka takaa-ajajain astunta kuului ihan h‰nen takaansa. Laskettuansa taakkansa maahan, sulki h‰n oven ja oli jo pannut yhden pˆnk‰n sijoilleen, kun rynt‰ys puisevaa sulkua vastaan oli nostaa sen saranoiltaan. Toisten pˆnk‰in paneminen paikoilleen oli vaan silm‰nr‰p‰yksen tyˆ. Mabel meni nyt yl‰kertaan, mutta Opas j‰i alas vahtimaan. Sankarittaremme oli nyt siin‰ tilassa, jolloin ruumis n‰ht‰v‰sti liikkuu sielun siit‰ tiet‰m‰tt‰. Koneellisesti sytytti h‰n kyntteli‰, kuten Opas oli k‰skenyt, ja palasi sen kanssa alas, miss‰ t‰m‰ odotti h‰nt‰. Opas rupesi nyt tarkasti tutkimaan varustusta, saadakseen varmaan n‰hd‰ oliko kukaan vihollinen siihen piiloutunut, kulki per‰kk‰in kaikkien huonekerrosten l‰pi ja tuli nyt varmaan vakuutetuksi, ett'ei koko rakennuksessa ollut muita el‰vi‰ olennoita kuin Mabel ja h‰n itse; sill‰ Kes‰kuu oli paennut. H‰n palasi sen j‰lkeen Mabelin luo, joka oli j‰‰nyt paraimpaan huoneesen, pani kynttelin pois k‰dest‰‰n ja tarkasteli Hirvensurman sankkia, ennenkuin rupesi istumaan. "Pahimmat pelkomme ovat k‰yneet toteen," sanoi Mabel, josta nuo niin tihe‰sti per‰tysten seuranneet, mielt‰ liikuttavat tapaukset viimeisin‰ kymmenen‰ minuutina tuntuivat kokonaisen ihmisel‰m‰n pituisilta sielun tuskilta. "Is‰ni ja koko h‰nen joukkokuntansa ovat surmatut tai vankina." "Sit‰ emme tied‰ -- huomisp‰iv‰ on antava meille tiedon kaikesta. Min‰ en usko asiain niin p‰‰ttyneen; siin‰ tapauksessa olisimme kuulleet noiden kuljeskelevain Mingoin voitostansa ulvovan varustuksen ymp‰rill‰." "ƒ‰neti! Ihan varmaan kuulin huokauksen." "Turhaa luuloa, Mabel; kun mieli on s‰ik‰yksiss‰, eritt‰inkin naisten mieli, niin kuvittelee ihminen useinkin paljon, jossa ei ole pontta eik‰ per‰‰. Olen tuntenut niit‰kin, jotka uskovat unia ja..." "Ei, en ole erehtynyt -- tuolla alhaalla on varmaankin joku, joka k‰rsii." Oppaan t‰ytyi myˆnt‰‰, ett‰ Mabelin herk‰t aistimet eiv‰t olleetkaan h‰nt‰ pett‰neet. H‰n neuvoi h‰nt‰ kuitenkin hillitsem‰‰n tunteitansa ja huomautti, ett‰ mets‰l‰iset totutun tapansa mukaan turvaantuivat kaikenlaisiin keinotemppuihin p‰‰st‰kseen tarkoitustensa perille, ja ettei mik‰‰n ollut todenmukaisempaa, kuin ett‰ huokaukset olivat teeskenneltyj‰, ja tarkoittivat varustuksessa olijain viekottelemista ulos tulemaan tai ainakin ovea aukaisemaan. "Ei, ei, sanoi Mabel kiiresti; "n‰iss‰ ‰‰niss‰ ei ole mit‰‰n teeskennelty‰, ja ne ovat ruumiin- ell'ei sieluntuskain vaikuttamia. Ne ovat kauhistavan luonnollisia." "Olkoon niin, pian saamme tiet‰‰ onko se yst‰v‰ vaiko ei. Asettakaa kyntteli syrj‰‰n, Mabel; min‰ puhuttelen h‰nt‰ ampumareij‰st‰. Kuka on siell‰ alhaalla? Onko siell‰ ket‰‰n, joka k‰rsii? Jos se on yst‰v‰, niin puhukoon rohkeasti ja olkoon varma ett‰ autamme h‰nt‰." "Opas," vastasi ‰‰ni, jonka sek‰ Mabel ett‰ se, jota se puhutteli tunsi kersantin ‰‰neksi; "sanokaa minulle kaikella muotoa, mihink‰ tytt‰reni on joutunut." "Is‰ni, t‰‰ll‰ olen -- terveen‰, turvassa. Oi jos voisin sanoa teist‰ samaa!" Kiitollisuuden huudahduksen, joka seurasi n‰it‰ sanoja, kuulivat kumpikin selv‰sti, mutta siihen sekaantui tuskan huokaus. "Pahimmat aavistukseni ovat toteutuneet," sanoi Mabel jonkunlaisella tuskallisella tyyneydell‰. "Opas, is‰ni on saatava varustukseen, vaikka antautuisimme mihin vaaraan hyv‰ns‰." "Se on luonnon ‰‰ni ja Jumalan laki, mutta olkaa huoleti Mabel -- koettakaa olla tyynen‰." "Olen kyll‰, Opas, olen kyll‰; en koskaan el‰m‰ss‰ni ole ollut tyynemp‰n‰, maltillisempana kuin nyt. Mutta muistakaa, kuinka t‰rke‰ jokainen silm‰nr‰p‰ys on; tehk‰‰mme kaikin mokomin viipym‰tt‰ teht‰v‰mme." Opas meni heti alas ja rupesi nostamaan pois pˆnki‰ tavallisella varovaisuudellaan; mutta kun h‰n antoi oven hitaasti k‰‰nty‰ saranoillaan, tunsi h‰n sit‰ vasten painettavan, jonkat‰hden h‰n oli v‰h‰ll‰ sulkea sen j‰lleen. Silm‰ilty‰‰n v‰h‰p‰tˆisest‰ raosta, aukasi h‰n sen kuitenkin kokonaan, jolloin osa kersantti Dunhamin ruumista, joka nojasi sit‰ vasten, kaatui huoneesen. Silm‰nr‰p‰yksess‰ veti Opas sen kokonaan sis‰‰n ja sulki oven j‰lleen. T‰m‰n tehty‰ ei h‰nt‰ mik‰‰n est‰nyt k‰‰nt‰m‰st‰ kaikkea huomiotansa sairaan puoleen. T‰m‰n tuskallisen kohtauksen aikana osoitti Mabel tuota yliluonnollista voimaa, jota nainen kovissa oloissa joskus voipi osoittaa. H‰n otti kynttelin, kostutti is‰ns‰ huulia vedell‰ ja auttoi Opasta t‰m‰n laatiessa olkialustaa sairaan ruumista ja patjaa h‰nen p‰‰t‰ns‰ varten. Kaikki t‰m‰ toimitettiin mit‰‰n hiiskumatta, eik‰ Mabel vuodattanut kyynelt‰k‰‰n, ennekuin kuuli is‰ns‰ mutisevan siunauksen h‰nen hell‰st‰ huolenpidostaan. Koko aikana oli h‰n vaan arvaamalla laskenut mink‰lainen h‰nen is‰ns‰ tila oli. Opas oli pit‰nyt enemm‰n lukua kersantin haavasta ja hankkinut varman selon siit‰, ett‰ luoti oli mennyt h‰nen ruumiinsa l‰pi. H‰n tunsi hyvin t‰llaisten haavain laadun ja huomasi ett‰ parantumisen toiveita oli v‰h‰n, tuskin ollenkaan. Kersantin silm‰t eiv‰t olleet herenneet seuraamasta h‰nen tytt‰rens‰ liikkeit‰ aina siit‰ asti kuin kyntteli oli sytytetty palamaan. H‰n katseli myˆskin tarkasti ovea ollakseen varma sen lujuudesta, h‰n makasi n‰et alikerrassa olevassa huoneessa, koska olisi ollut mahdotonta muuttaa h‰nt‰ ylikertaan. T‰m‰n per‰st‰ silm‰ili h‰n taas Mabelin kasvoja, sill‰ kun elonkipin‰ sammuu, saa hellyys vallan, ja me rupeamme pit‰m‰‰n suurimmassa arvossa sit‰, jonka tunnemme piakkoin ainiaksi menett‰v‰mme. "Jumalalle kiitos, lapseni! Sinuun ei ainakaan heid‰n kuolettavat luotinsa ole sattuneet", sanoi h‰n ilman n‰ht‰v‰‰ tuskaa. "Opas, kertokaa minulle nyt koko t‰m‰n surullisen tapauksen juoksu". "Tied‰tte Kersantti, miss‰ K‰‰rme ja min‰ erkanimme teist‰, enk‰ tarvinne mainita mit‰ sit‰ ennen tapahtui", lausui Opas. "Nyt on myˆh‰ist‰ katua sit‰ mik‰ on tapahtunut, mutta min‰ luulen ett‰ t‰t‰ ei koskaan olisi tapahtunut jos olisin j‰‰nyt luoksenne. Olkaat muut yht‰ hyvi‰ oppaita, sit‰ en ep‰ilek‰‰n; mutta luonto jakaa yht‰hyvin erilailla lahjojansa ja toisten t‰ytyy olla toisia paremmat. Min‰ arvaan, ett‰ Gilbert parka joka j‰i minun sijaani, on saanut k‰rsi‰ erehdyksest‰‰n". "H‰n kaatui minun viereeni", vastasi kersantti hiljaisella, surullisella ‰‰nell‰. "Me olemme todella kaikki saaneet k‰rsi‰ erehdyksemme t‰hden". "No niin, K‰‰rme ja min‰ erosimme toisistamme noin puolentoista peninkulman p‰‰ss‰ alempana joella, sill‰ me katsoimme viisaimmaksi, ettemme ilman tavallista varovaisuutta l‰hestyisi yst‰viemmek‰‰n leiri‰. Kuinka Chingachgookin on k‰ynyt, sit‰ en voi sanoa; Mabel kertoo minulle kuitenkin, ett'ei h‰n ole kaukana, ja ep‰ilem‰tˆnt‰ on, ett‰ rehellinen Delavari toimittaa teht‰v‰ns‰, vaikk'ei nyt olekaan meid‰n n‰kyviss‰. Huomatkaa mit‰ sanon, Kersantti; ennenkuin kaikki on p‰‰ttynyt ilmestyy h‰n l‰histˆˆmme jonakin t‰rke‰n‰ hetken‰ ja tavalla semmoisella, joka tulee olemaan h‰nelle kunniaksi. No niin, tultuani saaren l‰histˆˆn, en n‰hnyt mit‰‰n savua, ja siit‰ syyst‰ p‰‰tin olla varoillani; sill‰ min‰ tiesin ett‰ teid‰n sotamiehill‰nne ei ole kyllin ‰ly‰ salaamaan t‰t‰ merkki‰, vaikka heit‰ on varoitettu sen vaarallisuudesta. T‰m‰ teki minut varovaisemmaksi, kunnes silm‰ni tapasivat valepuvussa olevan kalastajan, niinkuin vasta kerroin Mabelille, ja silloin olivat kaikki heid‰n pirulliset juonensa yht‰ selvin‰ mieless‰ni, kuin jos olisin lukenut ne kartasta. Minun ei tarvinne sanoa teille, Kersantti, ett‰ ensin kaikesta ajattelin Mabelia ja ett‰ min‰, kun huomasin h‰nen olevan varustuksessa, ohjasin matkani t‰nne el‰m‰‰n tai kuolemaan h‰nen seurassansa." Is‰ katsoi lempe‰sti tytt‰rens‰ puoleen ja ojensi k‰tens‰. Mabel tarttui siihen, suuteli sit‰ suutelemistaan, laskihe polvilleen h‰nen viereens‰ ja itki niinkuin syd‰n olisi tahtonut pakahtua. "Mabel", sanoi h‰n vakavalla ‰‰nell‰, "Jumalan tahdon t‰ytyy tapahtua. Turhaa olisi meid‰n koettaa pett‰‰ toisiamme; minun aikani on tullut, ja minua lohduttaa se, ett‰ kuolen sotamiehen‰. Eversti on arvosteleva minua oikein, sill‰ hyv‰ yst‰v‰mme Opas on sanova h‰nelle mit‰ on tapahtunut ja mill‰ tavalla kaikki on k‰ynyt". Tuokion ‰‰nettˆmyyden per‰st‰ kertoi kersantti katkonaisin lausein mit‰ oli tapahtunut sen j‰lkeen kuin h‰n oli eronnut Oppaasta ja Delavarista. Tuuli oli k‰ynyt myˆt‰isemm‰ksi, ja h‰n oli, p‰invastoin ensimm‰ist‰ tuumaa, p‰‰tt‰nyt l‰hte‰ saarelta ja jatkaa matkaa enn‰tt‰‰kseen jo samana yˆn‰ vahtipaikalle. Heid‰n l‰hestymist‰‰n ei olisi huomattu ja onnettomuus olisi osaksi voitu v‰ltt‰‰, ell'eiv‰t olisi tarttuneet luotoon l‰hell‰ olevan saaren k‰rjess‰, jolloin ep‰ilem‰tt‰ se kolina, joka syntyi kun miehistˆ astui veneist‰, veti vihollisten huomion sinnep‰in, ja he voivat siis ajoissa valmistautua heit‰ vastaanottamaan. V‰hint‰k‰‰n vaaraa aavistamatta olivat he nousseet maalle ja j‰tt‰neet aseensa veneisiin, koska ensiksi tahtoivat saada reppunsa ja muut tarvekapineensa korjuusen. Heit‰ oli ammuttu niin likelt‰, ett‰ laukausten vaikutus, vaikka oli pime‰, oli ollut kauhea. Kaikki olivat kaatuneet, vaikka kaksi tai kolme heti oli noussut ylˆs ja paennut. Kersantti oli kaatunut muiden joukkoon; vaikka pahoin haavoitettuna, oli h‰n kuullut Mabelin ‰‰nen, kun t‰m‰ syˆksi varustuksesta, ja is‰nrakkaus oli pakoittanut h‰nen panemaan kaikki voimansa liikkeelle kontatakseen varustuksen ovelle, jonka nojaan h‰n oli noussut seisomaan, niinkuin olemme maininnut. T‰m‰n mutkattoman selityksen per‰st‰ oli kersantti niin uuvuksissa, jotta tarvitsi lepoa, ja h‰nen seurueensa oli ‰‰neti, ettei h‰iritsisi h‰nt‰. Opas k‰ytti t‰t‰ tilaisuutta tarkastaakseen ymp‰ristˆ‰ ampumareijist‰ ja katolta sek‰ tutkiakseen kiv‰‰rien laatua, joita varustuksessa oli noin tusinan paikoille. Mabel sit‰ vastoin ei hetkeksik‰‰n poistunut is‰ns‰ vierest‰, ja kun h‰n h‰nen hengityksest‰‰n luuli ett‰ h‰n nukkui, laski h‰n polvillensa ja rukoili hartaasti ja syd‰mellisesti. Juhlallinen ja ‰‰netˆn oli se puoli tuntia, joka t‰ten kului. Ainoastaan Oppaan liikkuminen kuului ylh‰‰lt‰ sek‰ silloin t‰llˆin pyssyn ponnen kolaus, kun h‰n laski sen laattiaan; sill‰ h‰n tarkasti kiv‰‰rej‰, saadaksensa varmaan tiet‰‰ oliko ne pantu kunnollisesti latinkiin ja oliko sankissa ruutia. Sairaan henk‰ykset olivat muuten ainoat ‰‰net, joita kuului. Mabel halusi saada puhutella is‰‰ns‰, jonka h‰n niin pian oli kadottava, vaan ei h‰n kuitenkaan tahtonut h‰irit‰ h‰nen lepoansa. Ottaessaan huomioonsa v‰himm‰nkin muutoksen sairaan hengityksess‰, kuuli h‰n varovasti kolkutettavan ovea. Luullen sen olevan Chingachgookin, nousi h‰n ylˆs, nosti pois kaksi pˆnk‰‰ ja tarttuen kolmanteen, kysyi h‰n kuka se oli. Vastaus lausuttiin enon ‰‰nell‰, joka pyysi heti paikalla p‰‰st‰ sis‰‰n. Silm‰nr‰p‰yst‰k‰‰n ep‰ilem‰tt‰ aukaisi h‰n oven ja p‰‰sti Capin sis‰‰n. Tuskin oli h‰n astunut kynnyksen yli, ennenkuin Mabel taas kiiruhti sulkemaan ovea, joka h‰nelt‰ tottumuksen mukaan jo k‰vi sangen sukkelasti. Kun tuo voimakas merimies sai tiedon lankonsa tilasta, oli h‰n v‰h‰ll‰ ruveta itkem‰‰n. Oman tulonsa h‰n selitti kertomalla, ett‰ mets‰l‰iset olivat ottaneet h‰net vangiksi ja vahtineet h‰nt‰ huolettomasti, sill‰ he luulivat, ett‰ h‰n ja h‰nen vankeus-kumppalinsa majoitusmestari nukkui niiden v‰kev‰in juomain vaikutuksesta, joilla heit‰ oli kestitetty siin‰ tarkoituksessa ett‰ sitte eiv‰t olisi haittana odotetun taistelun aikana. Muir oli j‰‰nyt nukkumaan, ainakin oli h‰n ollut nukkuvinansa, mutta Cap oli taistelun melskeen aikana juossut pensaikkoon, lˆyt‰nyt Oppaan ruuhen ja sill‰ oli h‰nen onnistunut hiipi‰ varustuksen luo, johon h‰n oli l‰htenyt ainoastaan siin‰ yst‰v‰llisess‰ aikeessa, ett‰ koettaisi vesitse paeta sisarentytt‰rens‰ kanssa. Tuskin tarvinnee mainita ett‰ h‰n muutti tuumansa, kun sai tiedon kersantin tilasta ja nykyisen pakopaikkansa turvallisuudesta. "Jos pahimmin k‰visi, Opas", sanoi h‰n t‰lle, joka sill'aikaa oli tullut alas heid‰n luoksensa, "niin t‰ytyy meid‰n antautua, ja se on oikeuttava meille s‰veli‰‰n kohtelun. Meid‰n t‰ytyy kunniamme t‰hden miehin‰ kest‰‰ jonkun aikaa ja itsemme t‰hden haalia lippu ales oikealla ajalla, tinki‰ksemme itsellemme jotenkin kohtuulliset ehdot. Min‰ tahdoin Muiria niin tekem‰‰n, kun jouduimme noiden kuleksivain konnien vangeiksi -- he todella ansaitsevat sen nimityksen, sill‰ viheli‰isempi‰ maankulkijoita ei lˆydy maailmassa." "Vai niin, te olette nyt tullut tuntemaan heid‰n luonteensa," keskeytti Opas, joka aina oli yht‰ valmis alentamaan Mingoja kuin ylist‰m‰‰n yst‰vi‰ns‰ Delavareja. "Jos olisitte joutuneet Delavarien k‰siin, niin olisitte kaiketi huomannut eroituksen". "No, minusta n‰ytt‰v‰t he samanverosilta -- konnia sek‰ edess‰ ett‰ takana; siit‰ kuitenkin aina eroitan yst‰v‰nne K‰‰rmeen, joka, katsoen siihen ett‰ h‰n on indiani, on t‰ydellinen gentlemanni. [Gentlemanniksi kutsuvat englantilaiset kaikkia tosi-sivistyneit‰.] Mutta kun mets‰l‰iset hyˆkk‰siv‰t p‰‰llemme ja surmasivat soturi Mak Nabin ja h‰nen miehens‰, ik‰‰nkuin ne olisivat olleet kaniineja, pakenimme min‰ ja Muir er‰‰sen luolista, joita t‰ss‰ saaressa lˆytyy kosolta kallioiden lomissa -- oikeita, kuten luutnantti sanoo, veden tekemi‰ -- ja siell‰ olimme ahtaalla kuin kaksi vesitynnyri‰ laivan kˆˆlihuoneessa, kunnes antauduimme ruoan puutteessa. Kaiketi voipi sanoa elossa pysymisen perustuvan ravintoon. Min‰ pyysin majoitusmestaria alkamaan sovinnon hieromisen; sill‰ viel‰ olisimme voineet pysy‰ pari tuntia luolassa, vaikkapa se olikin huono turvapaikka; vaan h‰n ei sit‰ tahtonut tehd‰, syyst‰ ett‰ ne konnat rikkoisivat lupaukset ja sopimuksen, jos joku heist‰ tulisi haavoitetuksi, ja sent‰hden ei maksanut vaivaa vaatia heilt‰ mit‰‰n lupausta. Min‰ myˆnnyin antaumaan kahdesta syyst‰: edell‰ kaikkea sent‰hden, ett‰ voitiin sanoa meid‰n jo laskeneen lippumme, sill‰ laivan luukusta alas meneminen on yht‰ kuin laivasta luopuminen, ja toiseksi sent‰hden, ett‰ vihollisinamme olivat myˆskin vatsamme, jotka tekiv‰t julmempia hyˆkk‰yksi‰ kuin laivankannella oleva vihollinen." "Eno" sanoi Mabel surullisesti ja rukoilevalla ‰‰nell‰, "is‰ poloiseni on pahoin haavoitettu." "Niin h‰n on, tyttˆseni; min‰ istun h‰nen viereens‰ ja lohduttelen h‰nt‰ vointini mukaan. Ovatko pˆng‰t oikein sijoillaan? Se on hyv‰ tiet‰‰, sill‰ siin‰ tapauksessa pysyy mieli tyynemp‰n‰ ja rauhallisempana." "Meill‰ ei, minun luullakseni, ole mit‰‰n muuta pel‰tt‰v‰‰, kuin t‰m‰ kohtalon kova isku". "Hyv‰ siis, Magnet, mene tuonne ylˆs ja koeta hieman rauhoittaa mielt‰si. Mit‰, Opas, onko lakassa jotain, koska tulette hyˆk‰ten tikapuita alas kuin Indiani p‰‰nahan per‰st‰." Opas, joka hiljan oli mennyt toiseen kertaan ja nyt tuli kiireesti takaisin, nosti pystˆˆn sormensa vaitiolon merkiksi, viittasi Capille ett‰ h‰n seuraisi h‰nt‰ sinne ylˆs ja Mabelille ett‰ h‰n asettuisi kersantin viereen. "Meid‰n t‰ytyy olla sek‰ varovaiset ett‰ rohkeat," sanoi h‰n hiljaa. "Nuo matelijat ajattelevat todenper‰st‰ sytytt‰‰ varustuksen tuleen, sill‰ he huomaavat ett'ei heill‰ en‰‰ ole mink‰‰nlaista etua sen sijoilleen j‰tt‰misest‰. Min‰ kuulen Nuolenk‰rki roiston ‰‰nen heid‰n joukostaan; h‰n kehoittaa heit‰ panemaan roistovehkeens‰ jo t‰n‰ yˆn‰ toimeen. Olkaamme varoillamme ja toimessa myˆskin, Suolavesi. Onneksi lˆytyy varustuksessa nelj‰ tai viisi ennen t‰ytetty‰ tynnyri‰, ja n‰ist‰ on hyˆty‰ piirityksen aikana. Ell'en erehdy tulee meill‰ olemaan hyˆty‰ siit‰kin, ett‰ tuo rehellinen K‰‰rme on vapaana." Oppaan kehoituksesta meni Cap katolle ollaksensa valmiina ottamaan vastaan ensi hyˆkk‰yst‰. Vaikka h‰n riensi niin pikaa kuin mahdollista, n‰ki h‰n vihollisen kuitenkin jo alkaneen tyˆns‰, ja kokonaista kymmenen palavaa nuolta oli tarttunut kattohirsiin. Ilma kaikui mets‰l‰isten ulvonnasta ja sotahuudoista, joita seurasi kiivas ampuminen; luodit naksahtelivat hirsi‰ vastaan, ilmoittaen ett‰ taistelu t‰ydell‰ todella oli alkanut. N‰m‰t ‰‰net eiv‰t kuitenkaan s‰ik‰ytt‰neet Opasta eik‰ Capia, ja Mabel oli ylen murheissaan tunteaksensa levottomuutta. Cap osoitti erinomaista karskiutta. H‰n kunnioitti suuresti mets‰l‰isi‰ sek‰ maavesi‰, mutta edellisi‰ pelk‰si h‰n paremmin sent‰hden, ett‰ varoi niiden nylkev‰n p‰‰nahkansa ja kiusaavan h‰nt‰, kuin jonkun miehuuttoman kuolemanpelon takia, ja koska h‰n nyt oli huoneen, jospa kohta ei laivan kannella ja tiesi, ett'ei h‰nen tarvinnut pel‰t‰ vihollisten kumottavan laivaa, liikkui h‰n niin pelottomasti ja vallattomasti, ett‰ Opas olisi ollut ensimm‰inen h‰nt‰ moittimaan, jos olisi n‰hnyt miten h‰n menetteli. Sen sijaan kuin olisi pit‰nyt suojata ruumistaan kuten tapana oli Indianien kanssa taistellessa, n‰ytt‰ytyi h‰n jokapaikassa katolla, kaataen vett‰ oikealle ja vasemmalle niin tyynesti ja vakavasti, ett‰ se paljon vivahti vallattomuuteen. H‰nen ruumiinsa n‰ytti luodin pystym‰ttˆm‰lt‰, sill‰ vaikka kuulat vinkuivat h‰nen ymp‰rill‰ns‰ ja useista kohti puhkasivat h‰nen vaatteensa, ei h‰nen ihoonsa tullut narmuakaan. Kerran pani tuo vanha merimies vesisangon pois k‰dest‰‰n, otti hattunsa, heilutti sit‰ ilmassa ja p‰‰sti kolmenkertaisen el‰kˆˆnhuudon. T‰m‰ omituinen teko pelasti luultavasti h‰nen henkens‰, sill‰ samassa silm‰nr‰p‰yksess‰ lakkasivat indianit h‰nt‰ ampumasta sek‰ t‰ht‰‰m‰st‰ palavia nuoliaan kattoa kohti, koska heiss‰ kaikissa syntyi se luulo, ett'ei Suolavesi ollut t‰ysij‰rkinen, ja j‰rjen puutteessa olevaa vastaan eiv‰t indianit koskaan nostaneet k‰tt‰ns‰. Oppaan k‰ytˆs oli kokonaan toisellainen. H‰n teki kaikki mit‰ tarkimmasti miettien, joka oli seuraus pitk‰st‰ kokemuksesta ja ajattelemiseen tottumisesta. Ensimm‰isten kymmenen minuutin kuluessa rynt‰yksen aljettua ei h‰n nostanut pyssynpontta maasta, paitsi kun itse muutti paikkaa, sill‰ h‰n tiesi aivan hyvin, ett‰ vihollisten luodit mit‰‰n toimittamatta tuhlautuivat varustuksen vahvoja seini‰ vastaan. Ei siis ollut mink‰‰nlaista syyt‰ pel‰t‰ rynt‰‰j‰in ampumista, jos vaan ei joku luoti sattumalta pujahtaisi jostakusta ampumarei‰st‰ sis‰‰n. Mutta kun h‰n kuuli mokkasineilla varustettuin jalkain astuntaa ja kuivien oksien rusketta rakennuksen vieress‰, ymm‰rsi h‰n, ett‰ aiottiin viritt‰‰ tuli ihan sein‰n viereen. H‰n kutsui Capin alas katolta, jossa ei en‰‰n ollut mit‰‰n vaaraa, ja k‰ski h‰nen pit‰‰ vesitynnyreit‰ varalla er‰‰n uhatun paikan p‰‰ll‰ olevan aukon vieress‰. V‰hemm‰n kokenut soturi kuin meid‰n sankarimme olisi rient‰nyt est‰m‰‰n myˆskin t‰t‰ vihollisen vaarallista yrityst‰ ja olisi ehk‰ liika aikaiseen k‰ytt‰nyt niit‰ apukeinoja, joita h‰nell‰ oli tarjona; mutta niin ei Opas tehnyt. H‰nen tarkoituksensa ei ainoastaan ollut sammuttaa tuli, jota h‰n aivan v‰h‰n pelk‰si, mutta myˆskin antaa viholliselle muistutus, joka tekisi h‰net varovammaksi loppuyˆn aikana. Voittaakseen j‰lkimm‰isen tarkoituksensa t‰ytyi h‰nen odottaa, kunnes tuli oli siksi valoisa, ett‰ h‰n voi tarkasti t‰hd‰t‰, jolloin h‰n tiesi ett‰ ampumataitonsa ei joutuisi kovin kovaan koetukseen. Irokesit saivat sent‰hden h‰iritsem‰tt‰ koota kuivia oksia, latoa niit‰ sein‰‰ vasten, sytytt‰‰ risuko'ot ja vet‰yty‰ piilopaikkoihinsa takaisin. Opas ei antanut Capin tehd‰ muuta, kuin kantaa vesitynnyri osoitetun ampumarei‰n viereen ja pit‰‰ sit‰ sopivaksi hetkeksi valmiina. T‰m‰ hetki ei kuitenkaan h‰nen ajatuksensa mukaan saanut tulla ennenkuin tuli oli valaissut pensaat ylt'ymp‰ri varustusta ja h‰nen nopea, tarkka silm‰ns‰ keksinyt kolme tai nelj‰ ryˆmiv‰‰ mets‰l‰ist‰, jotka katselivat tulen yltymist‰ semmoisten miesten kylm‰ll‰ v‰linpit‰m‰ttˆmyydell‰, jotka ovat tottuneet tyynen‰ katselemaan ihmisten k‰rsimisi‰. "Oletteko valmis, yst‰v‰ Cap?" kysyi h‰n. "Kuumuus alkaa tunkea raoista sis‰‰n, ja vaikk'eiv‰t n‰m‰t tuoreet hirret ole niin helpot syttym‰‰n kuin pahasisuisen miehen mieli, niin voivat ne kuitenkin sytty‰ tuleen, jos niit‰ ylen m‰‰rin ‰rsytet‰‰n. Oletteko valmis tynnyrinenne? Varokaa ett‰ se on oikein suunnitettu ja ett'ei vett‰ turhaan l‰iky pois." "Kaikki selv‰n‰," vastasi Cap tavallisella merimiehen lauseella. "Odottakaa siis merkki‰. Ei koskaan pid‰ olla malttamaton t‰rkein‰ hetkin‰ eik‰ tyhm‰nrohkea taistelussa. Odottakaa k‰sky‰." N‰it‰ m‰‰r‰yksi‰ tehdess‰‰n valmistelihe myˆskin Opas puolestansa, sill‰ h‰n huomasi toimimisajan tulleen. Hirvensurma nostettiin, suunnitettiin huolellisesti ja laukaistiin. T‰h‰n kului ainoastaan puoli minuutia, ja kun pyssy oli taasen otettu pois aukosta, pani ampuja silm‰ns‰ siihen. "Yht‰ matelijaa v‰hemm‰n," mutisi h‰n itsekseen. "Min‰ olen ennen n‰hnyt tuon kuleksijan ja tied‰n ett‰ h‰n aina on ollut tunnoton peto. Hyv‰, hyv‰; mies teki lahjainsa mukaan ja on saanut palkkansakin niiden mukaan. Yksi heist‰ viel‰, ja olkoon siin‰ kyll‰ t‰ksi yˆksi. P‰iv‰ntultua saamme kyll‰ kuumempaa p‰iv‰tyˆt‰." Sill'aikaa oli toinen pyssy pantu aukkoon; se laukesi ja viel‰ yksi mets‰l‰inen kaatui. T‰m‰n enemp‰‰ ei todellakaan tarvittu, sill‰ mets‰l‰isill‰ ei ollut halua odottaa kolmatta tervehdyst‰ samasta k‰dest‰, jonka t‰hden koko joukko, joka oli ryˆmiskellyt pensaikossa eik‰ voinut tiet‰‰, kuka heist‰ oli altis seuraavalle luodille, hypp‰si ylˆs piilostaan ja koki pelastua pakenemalla eri haaroille. "Kaatakaa nyt, mr. Cap," sanoi Opas. "Min‰ olen pannut merkkini kahteen noista kurjista roistoista, t‰n‰ yˆn‰ ei suinkaan en‰‰n tulla tulta viritt‰m‰‰n." "Antaa menn‰! huusi Cap ja tyhjensi tynnyrin semmoisella tarkkuudella, ett‰ tuli kerrassaan sammui. T‰m‰ teki taistelusta lopun, ja j‰lell‰ oleva osa yˆt‰ kului tyynesti. Opas ja Cap vahtivat vuoronper‰‰n, vaan ei kummankaan voinut sanoa sin‰ yˆn‰ nukkuneen. Ja todellakin n‰ytti uni tuskin olevan heille tarpeen, sill‰ molemmat olivat tottuneet valvomaan, ja aikoja oli ollut, jolloin ainakin edellinen n‰ytti tuntevan n‰l‰n ja janon vaatimuksia yht‰ v‰h‰n kuin v‰symyst‰k‰‰n. KOLMASTOISTA LUKU. Yst‰vi‰ tulee. -- Vihollisten t‰ytyy tehd‰ pakko-sovinto. Kun p‰iv‰ valkeni, meniv‰t Opas ja Cap taas katolle uudestaan tarkastamaan saarta. Ylt'ymp‰ri t‰t‰ varustuksen osaa kulki matala rintasuoja, joka tarjosi takana seisoville jotenkin hyv‰‰ turvaa, samalla kuin he sen takana voivat vaaratta suunnittaa ja laukoa pyssyj‰ns‰. Viisaasti k‰ytt‰m‰ll‰ t‰t‰ v‰h‰p‰tˆist‰ puolustuskeinoa -- v‰h‰p‰tˆinen korkeutensa puolesta, mutta kuitenkin riitt‰v‰, kosk'ei heid‰n tarvinnut seist‰ suorana -- oli molemmilla vakoojillamme aivan hyv‰ n‰kˆala yli koko saaren, paitsi pensaikkoa, sek‰ useimpien salmien, joita myˆten saareen voitiin kulkea. Vilpas etel‰tuuli puhalsi viel‰, ja monin paikoin n‰ytti j‰rven vesi sinert‰v‰lt‰ ja kiivastuneelta, vaikka tuulella tuskin oli voimaa ajella sit‰ vaahtoamaan. Tuo pieni saari oli muodoltaan soikea ja sen suurin pituus oli id‰st‰ l‰nteen. Pysym‰ll‰ niiss‰ salmissa, jotka eroittivat t‰m‰n saaren muista saarista, olisi laiva voinut tuulen avulla pyyhk‰ist‰ sen molempia p‰‰sivuja ihan likelt‰ ja myˆt‰‰ns‰ pysy‰ laitatuulessa. Cap teki n‰m‰ muistutukset, ja selitti ne tarkemmin seurakumppanilleen; sill‰ molemmat toivoivat nyt avun tuloa Oswegosta. T‰ll‰ hetkell‰, kun he rauhattomasti katselivat j‰rvelle p‰in, hyp‰hti Cap. "Purje hohoi!" huudahti h‰n ‰kki‰ iloisella, reippaalla tavallaan. Opas k‰‰ntyi pikaisesti viitattuun suuntaan, ja siell‰ n‰kyi todellakin se esine, joka oli saanut vanhan merimiehen huudahtamaan. Korkealta paikaltaan voivat he n‰hd‰ muutamien ymp‰rill‰ olevien matalain saarten yli, ja er‰‰n aluksen purjeet n‰kyiv‰t sen pikkumets‰n l‰pi, joka reunusti er‰‰n lounaasen p‰in heist‰ olevan saaren rantaa. Vieras alus oli pienten purjeiden alla, niinkuin merimiehill‰ on tapana sanoa, mutta tuuli oli niin kova, ett‰ purjeiden valkeat haamut n‰yttiv‰t lent‰v‰n pensasten v‰lisien aukkoin ohitse hyv‰n juoksijan vauhdilla. "Se ei voi olla Jasper", sanoi Opas, pettyneen‰ toivossaan; sill‰ tuota nopeasti sivukulkevaa esinett‰ ei h‰n tuntenut yst‰v‰ns‰ alukseksi. "Ei, ei, poika ei ole voinut niin pian enn‰tt‰‰ t‰nne, ja tuo on joku alus, jonka ranskalaiset ovat l‰hett‰neet auttamaan yst‰vi‰ns‰, noita kirottuja Mingoja." "T‰ll‰ kertaa erehdytte, yst‰v‰ Opas, jos ette koskaan ennen ole sit‰ tehnyt," sanoi Cap semmoisella ‰‰nell‰, joka, huolimatta heid‰n vaarallisesta asemastaan, osoitti itseluottamuksen ei ollenkaan lannistuneen. "J‰rvivett‰ tai merivett‰, tuo on Myrskypilven em‰purjeen ylimm‰inen reuna, sill‰ se on leikattu tavallista v‰hemm‰n kaarevaksi, ja sit‰ paitsi voitte n‰hd‰, ett‰ kahveli on kiskoilla vahvistettu -- aivan hyvin tehty, sen myˆnn‰n, mutta kiskoilla varustettu." "Minun t‰ytyy myˆnt‰‰, ett'en tuosta kaikesta n‰e mit‰‰n," vastasi Opas, joka ymm‰rsi Capin merikielt‰ yht‰ v‰h‰n kuin kreikkaa. "Ettekˆ n‰e! No se minua todella kummastuttaa, sill‰ min‰ luulin _teid‰n_ silm‰nne voivan n‰hd‰ kaikki. Minusta ei mik‰‰n ole selvemp‰‰ kuin tuo kaarroitus ja kiskoilla lujittaminen, ja minun t‰ytyy tunnustaa, rehellinen yst‰v‰ni, ett‰ jos olisin teid‰n vaatteissanne, niin pelk‰isin n‰kˆni rupeavan huononemaan." "Jos Jasper todella tulee, niin haihtuu minusta pelko melkein kokonaan. Me voimme puolustaa varustusta kahdeksan tai kymmenen tuntia vaikka koko Mingokansaa vastaan, ja jos Eau-douce tulee suojelemaan paluumatkaamme, niin en ole ep‰ilyksiss‰ mist‰‰n. Suokoon Jumala, ett'ei poika kulkisi rantaa pitkin eik‰ joutuisi v‰ijyv‰n vihollisen pauloihin, niinkuin kersantille k‰vi." Ahdistus ja ep‰tieto esti heit‰ antamasta mit‰‰n merkki‰. Eik‰ ollutkaan helppo k‰sitt‰‰, kuinka se olisi voinut tapahtua, sill‰ Myrskypilvi tuli kohisten tuulen puolella saarta olevaa salmea myˆten semmoista vauhtia, joka tuskin soi merkin annolle aikaa. Ei myˆsk‰‰n n‰kynyt kannella ket‰‰n, jolle olisi merkin antanut; per‰sinkin n‰ytti j‰tetyn omiin varoihinsa, vaikka suunta oli yht‰ tarkka, kuin kulku nopea. Cap seisoi vaipuneena ‰‰nettˆm‰‰n ihailemiseen, kun n‰ki niin tavattoman ilmiˆn. Mutta kun Myrskypilvi tuli likemm‰s, huomasi h‰nen harjaantunut silm‰ns‰, ett‰ per‰sint‰ liikutettiin taljoilla, vaikk'ei per‰miest‰ n‰kynyt. Koska aluksen partaat olivat jotenkin korkeat, selvisi salaisuus pian; varmaan voi jo p‰‰tt‰‰, ett‰ laivav‰ki oli k‰tkeytynyt niiden taakse ollakseen suojassa vihollisen ampumiselta. Koska t‰m‰ todisti aluksessa ei olevan muuta voimaa kuin heikko laivav‰ki, kuunteli Opas seurakumppalinsa selityst‰ pudistaen ep‰ilev‰sti p‰‰t‰ns‰. "T‰m‰ osoittaa, ett'ei K‰‰rme ole enn‰tt‰nyt Oswegoon ja ett'ei meill‰ ole odotettavana mit‰‰n apua leirist‰," sanoi h‰n. "Meid‰n kolmen mr. Cap, t‰ytyy siis kest‰‰ miehuullinen taistelu: teid‰n on merimiehen‰ yll‰pit‰minen yhteytt‰ aluksen kanssa, Jasper, joka on sis‰vesiss‰ purjehtinut, tiet‰‰ mit‰ h‰nen on vesill‰ ollessa tekeminen, ja minulla lienee myˆskin lahjoja, jotka voivat kilpailla kenen Mingon kanssa hyv‰ns‰, olinpa min‰ sitte muutoin vaikka mink‰lainen. Min‰ sanon, meid‰n t‰ytyy kest‰‰ miehuullinen taistelu Mabelin pelastuksen eteen." "Sen tahdomme tehd‰," vastasi Cap syd‰mellisesti; sill‰ h‰n alkoi saada parempia toiveita p‰‰nahkansa turvallisuudesta, nyt kun p‰iv‰ oli j‰lleen valjennut. "Tuo Jasper on varovainen nuorukainen, sill‰ h‰n pysytteleksen aukealla ja n‰kyy p‰‰tt‰neen ottaa selkoa mill‰ kannalla asiat saarella ovat, ennenkuin ohjaa maalle." "Arvasinhan sen ... arvasinhan sen," huudahti Opas riemuiten. "K‰‰rmeen ruuhi on tuolla aluksen kannella, ja p‰‰llikkˆ on astunut laivaan ja ep‰ilem‰tt‰ antanut todenmukaisen kertomuksen asemastamme; sill‰ p‰invastoin Mingoa kertoo Delavari tapauksen oikein taikka on h‰n vaiti." Juuri t‰ll‰ hetkell‰ oli n‰kym‰ niin omituinen, ett‰ se ansaitsee erityist‰ kertomista, jonka kautta myˆskin nuoret lukijamme voivat muodostaa itselleen tarkemman k‰sityksen siit‰ kuvasta, jota nyt ryhdymme heille esitt‰m‰‰n. Tuuli puhalsi viel‰ kovasti; useat pienemm‰t puut notkistivat latvojaan, ik‰‰nkuin olisivat olleet valmiit kumartumaan maahan asti, ja tuulen vinkuminen oksien v‰liss‰ kuului kaukana pyˆriv‰in ratasten kuminalta. Ilma oli t‰ynn‰ lehti‰, jotka t‰ll‰ myˆh‰isell‰ vuodenajalla karisivat oksistaan ja kuin lintulaumat lenteliv‰t saaresta saareen. T‰h‰n katsomatta vallitsi kaikkialla kuoleman hiljaisuus. Ett‰ mets‰l‰iset viel‰ olivat saaressa, voi p‰‰tt‰‰ siit‰, ett‰ heid‰n ruuhensa olivat sotamiesten veneiden luona siin‰ pieness‰ lahdekkeessa, jota k‰ytettiin satamana. T‰m‰ oli kuitenkin ainoa merkki heid‰n siell‰ olostaan. Vaikka alus, jonka ‰kkin‰inen takaisintulo oli ihan odottamaton, ilmestymisell‰‰n h‰mm‰stytti heit‰, oli kuitenkin heid‰n tottumuksensa noudattamaan varovaisuutta sotaj‰lell‰ ollessansa niin yleinen ja juurtunut, ett‰ jokainen heist‰, samassa silm‰nr‰p‰yksess‰ kuin melu nostettiin, etsi itsellens‰ piilopaikan samalla vainulla ja ‰lyll‰, kuin kettu etsii luolansa. Samanlainen hiljaisuus vallitsi varustuksessa, sill‰ vaikka Opas ja Cap pitiv‰t salmea tarkalla silm‰ll‰, pysyiv‰t he kuitenkin huolellisesti piilossa. Se seikka, ett‰ Myrskypilvess‰ ei n‰ytt‰nyt olevan yht‰‰n el‰v‰‰ olentoa, oli viel‰ kummallisempi. Alus riensi kuitenkin tasaista ja nopeata vauhtia eteenp‰in. Se pysyi keskell‰ salmea, v‰liin kumartuen tuulenpuuskien alle, v‰liin nousten j‰lleen ylˆs, mutta myˆt‰‰ns‰ kooten vaahtoavaa vett‰ keulansa eteen. Vaikka ainoastaan muutamia purjeita oli lev‰ll‰‰n, oli sen nopeus suuri, ja tuskin kymment‰ minuutia kului siit‰, jolloin sen purjeet siintiv‰t esiin puiden oksien l‰pi, siihen hetkeen asti, kuin se saapui varustuksen kohdalle. Cap ja Opas kumartuivat eteenp‰in, kun alus tuli l‰helle heid‰n pakopaikkaansa, koska halusivat saada tarkemmin katsella sen kantta, ja molempien suureksi iloksi juoksi Jasper samassa sen partaalle ja kohotti kolme voimakasta el‰kˆˆnhuutoa. Vaarasta huolimatta nousi Cap ylˆs ja vastasi tervehdykseen yht‰ monella el‰kˆˆnhuudolla. Onneksi pelasti h‰net vihollisten varovaisuus, sill‰ he pysyiv‰t viel‰ aloillansa eik‰ yht‰‰n pyssy‰ laukaistu. Opas puolestaan piti lukua ainoastaan siit‰, mik‰ oli hyˆdyllist‰, ja huoli viis' kohtauksen dramallisesta osasta. Samassa kuin h‰n n‰ki yst‰v‰ns‰ Jasperin, huusi h‰n h‰nelle valtavalla ‰‰nell‰: "Auttakaa meit‰, poikani, ja voitto on meid‰n. Laittakaa hauliparvi tuonne pensaikkoon, niin sill‰ ajatte heid‰t ylˆs kuin peltokanalauman." Osan n‰ist‰ sanoista kuuli Jasper, mutta enin osa kulki pois tuulen siiviss‰. Myrskypilvi riensi sill'aikaa sivu, ja seuraavassa tuokiossa estiv‰t ne puut alusta n‰kem‰st‰, jotka osaksi ymp‰rˆiv‰t varustusta. Kahden levottoman minuutin kuluttua n‰kyi purjeet taas; Jasper oli k‰‰nt‰nyt ja mennyt toisella laidalla saaren suojaan. Tuuli oli niin vilpas, ett‰ helposti voi tehd‰ t‰m‰n liikkeen, ja alus, virta suojasivulla, jatkoi kulkuansa semmoisella tavalla, joka osoitti, ett‰ se j‰lleen voi kohota tuulenpuolelle saarta. Koko t‰m‰ liikunta toimitettiin mit‰ huokeimmalla tavalla liikauttamatta ainoatakaan purjenuoraa, yht‰k‰‰n purjetta muuttamatta; per‰sin yksin m‰‰r‰si tuon oivallisen laivan liikkeet. Tarkoituksena n‰ytti olevan seudun tutkiminen. Sittenkuin alus oli kulkenut koko saaren ymp‰ri ja j‰lleen saapunut siihen salmeen, jonka kautta se oli tullut, k‰‰nnettiin per‰sin ja laiva k‰vi tuuleen. "Tuolla h‰n tulee takaisin," huudahti Cap tyytyv‰isen‰, kun Myrskypilvi t‰ll‰ hetkell‰ otti vauhtia; "nyt saanemme n‰hd‰ mit‰ poika aikoo tehd‰. H‰n ei voi antaa laivan yh‰ti kuleksia edestakaisin noita salmia pitkin, kuin tyttˆ, joka tepastelee vastakkaistanssissa." Myrskypilvi laski nyt niin paljo, ett‰ varustuksessa olevat katselijat pelk‰siv‰t Jasperin ohjaavan maalle, ja mets‰l‰iset piilopaikoissaan tirkistiv‰t laivaa samallaisilla ilontunteilla, kuin mit‰ v‰ijyv‰ tiikeri luultavasti tuntee n‰hdess‰‰n uhrinsa pahaa aavistamatta l‰henev‰n luolaansa. Mutta Jasperilla ei ollut se tarkoitus. Hyvin tuntien sek‰ rannan ett‰ veden syvyyden ylt'ymp‰ri saarta, tiesi h‰n Myrskypilven voivan ilman vaaraa menn‰ ihan rantaan saakka, ja h‰n laski rohkeasti niin likelle sit‰, jotta h‰n kulkiessaan tuon pienen poukaman yli riuhtasi sotamiesten veneet irti kiinnitysnuorista ja vei ne mukaansa aluksen per‰ss‰ salmellep‰in. Koska kaikki ruuhet olivat niihin kiinnitetyt, menettiv‰t mets‰l‰iset t‰m‰n rohkean ja onnistuneen kepposen kautta kaikki keinot p‰‰st‰ saarelta muuten kuin uimalla, ja he n‰yttiv‰tkin paikalla ymm‰rt‰neen asian t‰rkeyden. He nousivat yht'‰kki‰ seisalleen, ulvoivat niin ett‰ ilma t‰risi ja ampuivat laukaiseman, joka ei vahingoittanut ket‰‰n. Heid‰n seisoessaan paljastettuina, laukaisi kaksi heid‰n vihollisistaan pyssyns‰ -- toinen varustuksen katolta, ja yksi Irokesi, p‰‰ puhki ammuttuna, kaatui kuoliaaksi maahan, toinen Myrskypilvest‰, mutta huonommalla seurauksella, sill‰ K‰‰rme, joka ei ollut niin tarkkak‰tinen kuin Opas, teki yhden indianin vaan raajarikoksi koko el‰m‰n ajaksi. Myrskypilven miehistˆ kajahutti el‰kˆˆnhuudon ja mets‰l‰iset katosivat kaikki samassa silm‰nr‰p‰yksess‰, ik‰‰nkuin olisivat vajonneet maan alle. "Se oli K‰‰rmeen ‰‰ni," sanoi Opas, kun toinen pyssy laukesi. "Min‰ tunnen h‰nen pyssyns‰ pamauksen yht‰ hyvin kuin Hirvensurmankin. Se on hyv‰ pyssy, vaan ei tapa varmasti. No, no, kun Chingachgook ja Jasper ovat j‰rvell‰ ja me molemmat varustuksessa, yst‰v‰ Cap, niin olisipa kovin kova, jos emme opettaisi noille kirotuille Mingoille kuinka s‰‰nnˆllist‰ taistelua on taisteltava." T‰ll'aikaa oli Myrskypilvi yh‰ liikkeess‰. Heti kuin Jasper ehti saaren p‰‰h‰n, p‰‰sti h‰n irti veneet, jotka kulkivat tuulen ajamina kunnes tarttuivat karille er‰‰ss‰ niemess‰ viidentoistasadan kyyn‰r‰n p‰‰ss‰ suojan puolella saarta. Sen j‰lkeen k‰‰ntyi h‰n ja kulki virtaa ylˆsp‰in toiseen salmeen. Varustuksen katolta voitiin nyt n‰hd‰, ett‰ Myrskypilven kannella jotain puuhattiin, ja juuri kun alus enn‰tti sen paikan kohdalle, jossa useimmat mets‰l‰iset makasivat, paljastettiin pieni tykki, joka oli laivan ainoa aseellinen varustus, ja parvi susihaulia lent‰‰ suhahti pensaikkoon. Peltopyy-parvi ei olisi enn‰tt‰nyt l‰hte‰ lentoon pikaisemmasti, kuin n‰m‰ odottamattomat rautarakeet ajoivat Irokesit pois k‰tkˆpaikasta. Uusia piilopaikkoja lˆydettiin kuitenkin pian, ja molemmin puolin n‰yttiin valmistautuvan jatkamaan taistelua toisessa muodossa. Mutta Kes‰kuun ilmestyminen, joka kantoi valkeata lippua ja jota ranskalainen upseeri sek‰ Muir seurasi, keskeytti kaikki tuumat ja antoi aihetta sovinnon-hieromiseen. T‰m‰ tapahtui puuvarustuksen edustalla ja niin l‰hell‰ sit‰, ett‰ Oppaan varma luoti voi milloin hyv‰ns‰ sattua niihin, jotka keskustelivat. Jasper laski aluksensa ankkuriin varustuksen edustalle, ja tykkikin suunnitettiin keskustelijoita kohti, niin ett'ei piiritettyin eik‰ heid‰n yst‰viens‰ tarvinnut pel‰t‰ kun astuivat esiin. Chingachgook yksin j‰i suojapaikkaansa, jonka h‰n kuitenkin teki pikemmin tottumuksesta kuin ep‰luulosta. "Opas, te olette voittaneet," huusi majoitusmestari, "ja kapteeni Sanglier on itse tullut rauhasta keskustelemaan. Te ette kielt‰ne urhoolliselta viholliselta kunniallista paluumatkaa, h‰nen rehellisesti taisteltuansa teid‰n kanssanne ja vointinsa mukaan saatettuansa kuninkaallensa ja maallensa kunniata. Minut on valtuutettu vihollisten puolesta tarjoomaan saaresta luopumista, vankien vaihtamista ja otettuin p‰‰nahkain takaisin antamista. Kuormaston ja tykistˆn puutteessa voi tuskin muuta vaatia." Koska keskustelun, sek‰ tuulen ett‰ pitk‰n v‰lin tautta, v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti t‰ytyi tapahtua kovalla ‰‰nell‰, kuului joka sana sek‰ varustukseen ett‰ alukseen. "Mit‰ te Jasper, sanotte t‰st‰?" huusi Opas. "Te kuulette ehdot -- annammeko noiden maankulkiain menn‰ vai panemmeko heihin merkit, kuten uudistalolaiset lampaisiinsa, vast'edes tunteaksemme heid‰t helpommin?" "Miten on Mabel Dunhamille k‰ynyt?" kysyi nuorukainen niin uhkaavalla katseella, ett‰ varustuksessa olevatkin sen huomasivat. "Jos hiuskarvaakaan h‰nen p‰‰ss‰ns‰ on liikutettu, niin tulee koko Irokesi-heimo sen kalliisti maksamaan." "H‰n on terveen‰ tuolla alhaalla, ja hoitaa kuolevata is‰‰ns‰, niinkuin h‰nen suvullensa sopii. Meid‰n ei ole kantaminen mit‰‰n vihaa kersantin onnettomuuden t‰hden, sill‰ h‰n haavoitettiin rehellisess‰ taistelussa, ja mit‰ Mabeliin tulee..." "Niin on h‰n t‰ss‰," keskeytti tyttˆ, joka oli noussut katolle, kun n‰ki mihinp‰in asiat kallistuivat. "Niin, h‰n on t‰ss‰ ja anoo, pyh‰n uskomme ja sen Jumalan nimess‰, jota kaikki tunnustamme ja palvelemme, ett'ei mit‰‰n verenvuodatusta en‰‰ tapahtuisi. Verta on jo kyllin vuotanut, ja jos nuo miehet tahtovat menn‰ tiehens‰ rauhassa, niin ‰lk‰‰ heit‰ pid‰tt‰kˆ. Onneton is‰ni l‰henee loppuansa, ja parasta olisi, jos h‰n saisi vet‰‰ viimeisen hengenvetonsa rauhassa maailman kanssa. Ranskalaiset ja indianit, menk‰‰, menk‰‰; me emme en‰‰n ole teid‰n vihollisianne emmek‰ tahdo tehd‰ kellek‰‰n teist‰ mit‰‰n pahaa." "Lorua, Magnet," lis‰si Cap, "tuo kuuluu ehk‰ hurskaalta tai runolliselta, mutta j‰rjelliselt‰ se ei kuulu. Vihollinen on tuossa paikassa valmis antautumaan. Jasper on laskenut ankkuriin kylki t‰nnep‰in ja on ep‰ilem‰tt‰ valmis astumaan maalle milloin hyv‰ns‰; Oppaan silm‰ ja k‰si ovat tarkat kuin kompassin-neula, ja me tulemme saamaan palkintorahoja ja lunnaita vangeistamme ja kunniaa kaupanteki‰isiksi, jos te ette puoleen tuntiin t‰h‰n sekaannu." "Hyv‰," sanoi Opas, "min‰ kallistun Mabelin mielipiteesen. Verta on kyllin vuodatettu tarkoituksemme saavuttamiseksi ja kuninkaan palvelemiseksi, ja mit‰ tuollaiseen kunniaan tulee, niin sopii se paremmin nuorille v‰nrikeille ja nahkapojille, kuin vanhoille, ymm‰rt‰ville, kristityille miehille. Oikeutta harjoittamalla me saavutamme kunniaa, mutta v‰‰ryys on h‰pe‰ksi, ja minun mielest‰ni on v‰‰rin surmata Mingoakaan voittamatta siit‰ mit‰‰n etua, mutta p‰invastoin on oikein aina totella j‰rjen ‰‰nt‰. Siis, luutnantti Muir, antakaa meid‰n tiet‰‰, mit‰ Ranskalaisilla ja indianeilla on sanomista." Lyhyen keskustelun per‰st‰ kokoontuivat kaikki indianit aseettomina sadan viidenkymmenen kyyn‰r‰n p‰‰h‰n varustuksesta sek‰ ampumamatkan p‰‰h‰n Myrskypilvest‰. Opas meni t‰m‰n per‰st‰ alas ja ilmoitti mill‰ ehdoilla vihollisen oli luopuminen saaresta. Kaikkiin seikkoihin katsoen olivat n‰m‰ ehdot jotenkin edulliset kummallekin puolueelle. Indianien t‰ytyi luopua aseistaan, jopa puukoistaan ja tomahavkeistaankin; sill‰ varovaisuutta t‰ytyi noudattaa, koska heid‰n lukum‰‰r‰ns‰ viel‰ oli nelj‰‰ vertaa suurempi kuin toisten. Ranskalainen upseeri, h:ra Sanglier, joksi h‰nt‰ tavallisesti kutsuttiin ja itsekin tahtoi kutsuttavan, pani t‰t‰ vastaan, koska se tulisi mustentamaan h‰nen p‰‰llikkyytt‰ns‰ enemm‰n kuin mik‰‰n muu kohta t‰ss‰ h‰nen yrityksess‰‰n; mutta Opas, joka oli n‰hnyt pari indianein matkaan-saattamaa verenvuodatusta ja tiesi kuinka v‰h‰n voipi luottaa mets‰l‰isen lupauksiin, kun ne sotivat h‰nen etujansa vastaan, oli j‰ykk‰ t‰ss‰ kohden. Toinen ehto oli melkein yht‰ t‰rke‰. Kapteeni Sanglier velvoitettiin luopumaan kaikista vangeista, joita oli pidetty tarkalla silm‰ll‰ samassa luolassa, mihin Cap ja Muir olivat paenneet. Kun n‰m‰ miehet tuotiin esiin, huomattiin ett‰ nelj‰ oli ihan tervein‰ -- he olivat heitt‰ytyneet maahan pelastaakseen henkens‰, joka oli tavallinen kepponen t‰nkaltaisessa sodassa, -- ja muista oli kaksi niin v‰h‰n haavoittunut, ett‰ olivat kelvolliset sotapalvelukseen. Kun n‰ill‰ oli kiv‰‰rit mukana, tunsi Opas itsens‰ paljon rauhoittuvan, koska puolustusvoimat t‰ten olivat lis‰‰ntyneet, ja koottuansa kaikki mets‰l‰isten aseet yhteen kokoon puuvarustukseen, k‰ski h‰n sotamiesten menn‰ sis‰‰n ja asetti s‰‰nnˆllisen vahdin oven eteen. Muita sotamiehi‰ ei ollut elossa, sill‰ ne, jotka olivat pahasti haavoittuneet, oli mets‰l‰iset paikalla surmanneet saadakseen haltuunsa nuot ik‰vˆidyt p‰‰nahat. Heti kuin Jasper oli saanut tiedon rauhan ehtoin vahvistamisesta eik‰ h‰nen l‰sn‰oloansa en‰‰ v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti tarvittu, nosti h‰n ankkurin, ja ohjaten kulkunsa sit‰ nient‰ kohti, johon veneet olivat tarttuneet, otti h‰n ne j‰lleen per‰‰ns‰ ja palasi saareen. Kaikkien mets‰l‰isten k‰skettiin nyt astua ruuhiinsa, ja toisen kerran vei Jasper ne mukanaan j‰rvelle ja p‰‰sti ne irti noin puolen peninkulman p‰‰ss‰ saaresta. T‰h‰n p‰‰ttyy kertomus puulinnan piirityksest‰. Kersantti Dunham, joka seuraavana p‰iv‰n‰ kuoli haavoihinsa, haudattiin saarelle, ja kaikki muut vei Jasper heti senj‰lkeen Oswego-joen varrella olevaan linnaan, jossa Mabel puolen vuoden kuluttua vietti h‰‰ns‰ t‰m‰n ravakkaan merimiehen kanssa. NELJƒSTOISTA LUKU. Uudisasukkaat. -- Riidanalainen mets‰vuohi. -- Ampumakilpailu joulukalkkunasta. Monta vuotta on kulunut viimeksi kerrottuin tapausten j‰lkeen, ja me tapaamme nyt Natty Bumpon seitsem‰nkymmenvuotiaana ukkona asumassa Otsego j‰rven rannalla; mets‰stys on h‰nell‰ yh‰ viel‰kin elinkeinona, ja tyytym‰ttˆm‰n‰ n‰kee h‰n viljelyksen l‰henev‰n h‰nen mets‰stysalojaan er‰maissa. J‰rven rannalle on kohonnut kyl‰; uudisasukkaan kirveenkalke taajenee taajenemistaan, isoja kaskimaita aukenee kukkulain rinteille ja mets‰notusten lukum‰‰r‰ on jo harvenemassa. Uudisasukasten kesken kutsutaan nyt Natty Bumpoa pukinnahkaisten housuinsa t‰hden Nahkasukaksi; mutta h‰nen vanha indianilainen yst‰v‰ns‰, Suuri K‰‰rme, kutsuu h‰nt‰ viel‰kin Haukansilm‰ksi. Chingachgook, heimokuntansa viimeinen j‰‰nnˆs, asuu yhdess‰ vanhan mets‰st‰j‰n kanssa; mutta tuon vanhan sotilaan sotakirves lep‰‰ k‰ytt‰m‰tˆnn‰, eik‰ h‰nen pyssyns‰k‰‰n en‰‰n voi hankkia h‰nelle samaa varmaa toimeentuloa kuin ennen; entisen p‰‰llikˆn t‰ytyy nyt hankkia itselleen elatusta luutia ja vakkoja tekem‰ll‰. Mutta jospa t‰m‰ askaroiminen onkin halpaa ja v‰h‰p‰tˆist‰, niin ei h‰nen henkens‰ kumminkaan ole menett‰nyt el‰vyytt‰ns‰. H‰n murehtii heimokuntansa sammunutta suuruutta ja kuolee viimein jalon, kummallisen sankarikuoleman. H‰n on k‰‰ntynyt kristinuskoon ja kasteessa saanut nimen John. Muutamana selke‰n‰, kylm‰n‰ joulukuunp‰iv‰n‰ vuonna 1793, liki auringonlaskun-aikaa kulki 2 hevosen vet‰m‰ reki verkalleen muuanta j‰rven l‰heisyydess‰ olevata m‰kirinnett‰ ylˆsp‰in. P‰iv‰ oli vuodenaikaan katsoen ollut kaunis, ja ainoastaan muutamia harvoja pilvi‰, joidenka v‰ri‰ n‰ytti kohottavan maata peitt‰vist‰ lumikinoksista heijastava valo, liikkui puhtaan siniselt‰ siint‰v‰ll‰ taivaanlaella. Tie kiertelihe muutaman jyrkk‰yksen syrj‰‰ myˆten, ja sen tukena oli toisella puolen jo monta vuotta sitten hirsist‰ tehty alusta, kun sit‰ vastoin m‰en kylke‰ tien toiselta puolen oli kaivettu sen verran ett‰ siihen oli saatu senaikuisille matkustajille kylliksi leve‰ tie sopimaan. Mutta hirret, tue ja kaikki, mik‰ ei kohonnut joitakuita jalkoja ylemm‰ksi maanpintaa, makasi lumen alle hautautuneena. Yksi ainoa ura, tuskin kyllin leve‰ reen jalaksille, osoitti parin jalan paksuisella lumella peitetyn maantien suuntaa. Ilma v‰lkkyi ja kimelti, kuin olisi ollut lukemattomia kiiltoliuskoja t‰ynn‰, ja ne kauniit, ruskeat hevoset, jotka vetiv‰t reke‰, olivat osaksi kuuravaipalla peitetyt. Henk‰ykset tulivat savuna niiden sieraimista, ja kaikki ylt'ymp‰ri, samoin kuin itse matkueen asukin viittasi siihen, ett‰ talvi oli kylm‰ t‰‰ll‰ vuoristossa. Hevosten silat -- niill‰ alkaaksemme -- olivat tehdyt mustasta rasvanahasta, aivan toista kuin nyky-ajan loistava kiiltonahka, sek‰ koristetut suunnattomilla messinkilevyill‰ ja soljilla, jotka kimeltiv‰t kullankarvaisina laskevan auringon s‰teiss‰, miss‰ n‰m‰t viisto suuntaa p‰‰siv‰t esiin puiden oksain v‰list‰. Korkeain paattain p‰‰lt‰, jotka olivat koristetut messinki-nastoilla ja alustetut saralla ja siten myˆskin oivallisia peittoja hevosille, kohosi nelj‰ korkeata nelikulmaista nappulaa, joidenka v‰litse lujat ohjat kulkivat hevosten suitsista ajurin k‰siin, joka oli noin kahdenkymmenen vuoden paikoilla oleva neekeri. H‰nen kasvonsa, jotka luonto oli v‰ritt‰nyt kiiltomustiksi, olivat nyt pakkaisesta rypistyneet, ja h‰nen suuria, kiilt‰vi‰ silmi‰ns‰ kostutti samasta syyst‰ syntynyt neste; kuitenkin kuvastivat h‰nen kasvonsa suopeata hymy‰, nyt kun h‰n ajatteli kotoa, jouluvalkeata ja joululeikkej‰. Reki oli yksi noita suuria, mukavia, vanhanaikuisia ajoneuvoja, johon olisi sopinut koko perhekunta, mutta jossa nyt istui vaan kaksi matkustajaa paitsi ajuri. Isoja puhvelinnahkoja oli levitetty reen istuimelle ja pohjalle sek‰ huolellisesti k‰‰ritty matkamiesten jalkain ymp‰rille, joista toinen oli keski-ik‰inen mies ja toinen nuori, ‰skett‰in t‰ysikasvuiseksi varttunut neito. Mies oli kookas, mutta ne varokeinot, joita h‰n oli pit‰nyt suojellakseen itse‰ns‰ pakkaista vastaan, vaikuttivat ett‰ ainoastaan pieni osa h‰nen vartalostaan oli n‰kyviss‰. Iso p‰‰llysnuttu, runsaasti vuoritettu ja mets‰nahoilla reunustettu, peitti koko h‰nen ruumiinsa paitsi p‰‰t‰, jossa oli majavannahkainen lakki, varustettu sahviani reunuksilla ja hell‰ll‰‰n olevilla korval‰p‰kkeill‰, jotka nyt oli laskettu korvien p‰‰lle ja sidottu kiinni leuvan alta solmussa olevilla mustilla nauhoilla. Nuori neito oli aivan n‰kym‰ttˆmiss‰ niiden monenmoisten eri vaateparsien sis‰ss‰, jotka h‰nen ymp‰rilleen oli k‰‰ritty. Turkinreunuksia ja silkki‰ pisti esiin suuren, paksulla villavuorilla varustetun viitan alta, jonka muoto ja suuruus selv‰sti osoitti ett‰ se oli miehenpuolta varten tehty. Sek‰ is‰ ett‰ tyt‰r -- sill‰ t‰llaisessa sukulaisuudessa olivat molemmat matkustajat toisiinsa -- olivat vajonneet siksi syviin ajatuksiin, ettei kumpikaan keskeytt‰nyt sit‰ ‰‰nettˆmyytt‰, jota reen hiljainen eteenp‰in kulkeminen vaan hiukan tahi ei ollenkaan h‰irinnyt. Sill‰ m‰ell‰, jota pitkin he kulkivat, kasvoi pet‰ji‰, jotka viiden, kuuden kymmenen jalan korkuiselle maasta olivat aivan oksattomia ja joiden oksainen latvapuoli usein kohosi viel‰ yht‰ korkealle taivasta kohti. Puiden v‰litse voivat matkustajat katsella ymp‰rilleen joka haaralle, kunnes n‰kˆpiiri‰ rajoitti joku loitolla oleva yl‰nne tahi joku vuorenselk‰ toisella puolen sit‰ laaksoa, mit‰ kohti he kulkivat. Nuo tummat puunrungot kohosivat puhtaasta, valkeasta lumesta kuin s‰‰nnˆllisesti veistetyt pylv‰‰t, kunnes ne, vasta mainittuun korkeuteen p‰‰sty‰ns‰, oikoivat joka suunnalle vaakasuoria oksiansa, joiden harvat, aina viheri‰t havulehv‰t saattoivat aikaan surullisen vastakohdan laaksossa vallitsevaa luontoa vastaan. Matkustajiin ei tuuli tuntunut, mutta n‰m‰t hongat huojuttelivat juhlallisesti latvojansa, joista kuului surullinen, valittava humina, t‰ydelleen sointuva yhteen koko muun luonnontilan kanssa. Reki oli kulkenut v‰h‰n matkaa eteenp‰in tasaista tiet‰ myˆten, kun mets‰st‰ kaikui ‰‰nek‰s, jatkuva ulvonta, joka tuon korkean mets‰katon alla kuului kuin useamman koiraparin haukunta. Kun t‰m‰ ‰‰ni sattui matkustajan korviin, unohti h‰n kaiken muun ja huusi innoissaan neekerille: "Seisota, Aggy, se on vanha Hektor; sen ‰‰nen tuntisin vaikka kymmenen tuhannen joukosta. Nahkasukka on t‰n‰ kauniina p‰iv‰n‰ laskenut koiransa vuoristoon, ja ne ovat lˆyt‰neet otuksen, niinkuin kuulette. Tuolla on mets‰vuohen j‰lki‰ muutaman syll‰n p‰‰ss‰ meist‰, ja nyt, Bessy, jos uskallat kuulla pyssynlaukauksen, niin saat oivallisen kiljunpaistin joulup‰iv‰n puolispˆyt‰‰n." Neekeri pys‰ytti hevoset, paleltumaisillaan oleva naama leve‰sti irvill‰ns‰, ja rupesi huiskimaan k‰si‰ns‰ saadakseen veren j‰lleen liikkeelle sormissansa, samassa kuin h‰nen is‰nt‰ns‰ hypp‰si pystyyn, viskasi p‰‰llystakin p‰‰lt‰ns‰ ja astui reest‰ lumikinokselle, joka kantoi h‰nt‰ myˆt‰‰m‰tt‰ muuta kuin tuuman, kaksi. Lumensekaista vett‰ oli n‰et satanut muutamia p‰ivi‰ sitten ja siit‰ j‰‰tynyt kuori oli j‰‰nyt sen lumen alle, joka sittemmin puhtaana valkovaippana oli laskeutunut p‰‰llep‰in. Muutamassa silm‰nr‰p‰yksess‰ oli matkustaja laatikko- ja vakkasjoukon alta ottanut k‰sille kaksipiippuisen pyssyn ja vedetty‰‰n pois paksut kintaansa, tutki h‰n nyt, sis‰puolelta karvaiset nahkasormikkaat k‰sinein‰, pyssyns‰ v‰nkkiruutia. Juuri kun h‰n aikoi astua muutamia askeleita eteenp‰in, kuului mets‰st‰ se hiljainen rapina, joka syntyy el‰imen juoksusta lumihangessa, ja heti sen per‰st‰ juoksi komea mets‰kauris tien poikki ei kaukana h‰nest‰. Otus ilmestyi ‰kkiarvaamatta ja sen juoksu oli tavattoman nopeata, mutta matkustajamme n‰ytti olevan liiaksi tottunut mets‰st‰j‰ joutuakseen siit‰ h‰millens‰. Heti kun otus tuli n‰kyviin, t‰ht‰si h‰n tarkalla silm‰ll‰ ja ampui vakavalla k‰dell‰; mutta elukka jatkoi juoksuansa, kuten n‰ytti, haavoittumattakaan. Paikalla laukesi pyssyn toinenkin piippu, vaan yht‰ v‰h‰ll‰ vaikutuksella. Kaikki t‰m‰ tapahtui niin pikaisesti, ett‰ nuori neito, joka huomaamattansa oli iloissaan mets‰kauriin pelastumisesta, kun se nuolen vauhtia kiiti tien poikki, joutui oikein h‰milleen. Ja ennenkuin enn‰tti toipua h‰mm‰styksest‰‰n, kuului h‰nen korviinsa lyhyt, kimakka ‰‰ni, erilainen kuin h‰nen is‰ns‰ pyssyn t‰ytel‰inen pamaus, vaan kuitenkin kyllin selv‰, jotta sen voi tuntea pyssyn paukaukseksi. Samassa hypp‰si kauris korkealle ilmaan, ja heti sen per‰st‰ kuului viel‰ toinen samanlainen pamaus, ja kauris lankesi maahan heitt‰en kunnon kuperkeikan lumihangessa. N‰kym‰ttˆm‰ss‰ oleva mets‰st‰j‰ p‰‰sti kovan huudahduksen juuri kuin ilon-osoitteeksi tarkemman ampumataitonsa johdosta, ja heti sen per‰st‰ astui esiin kaksi miest‰, jotka olivat seisoneet kahden pet‰j‰n takana odottamassa koirain ajaman otuksen tuloa. "Oh, Natty, jos olisin tiennyt teid‰n seisovan luodinkantamissa, niin enp‰ olisikaan ampunut", sanoi matkustaja mennen sille paikalle, mihin kauris oli kaatunut, ja h‰nt‰ seurasi tyytyv‰isen‰ neekeri hevosten ja kuorman kanssa. "Mutta vanhan Hektorin haukunta oli niin innostuttavaa, etten malttanut olla alallani, vaikka melkein luulen ampuneeni hukkaan." "Niin, niin, tuomari," vastasi mets‰st‰j‰ salatulla naurulla ja sill‰ tyytyv‰isell‰ katsannolla, joka osoittaa tietoa oman taidon etev‰mmyydest‰; "te poltitte ruutinne ainoastaan l‰mmitell‰ksenne v‰h‰n t‰n‰ kylm‰n‰ iltana. Luulitteko tuolla talospyssyll‰ voivanne hillit‰ t‰ysikasvuista mets‰kaurista, kun Hektor ja Hurtta olivat aivan sen kintuissa? Lˆytyy viljalta fasaaneja soissa, ja metsikanoja lentelee asuntonne nurkkien takana, niit‰ voitte ampua kuinka paljon hyv‰ns‰ tuolla leikkikalulla, vaan jos haluatte mets‰kauriin- tahi karhunpaistia, tuomari, niin silloin t‰ytyy teid‰n ottaa k‰sille se pitk‰ kiv‰‰rinne, johon pannaan talilippu luodin ymp‰rille, muutoin luulisin teid‰n tuhlaavan enemm‰n ruutia kuin t‰yt‰tte vatsoja." Lopetettuaan puheensa, avasi h‰n taas suunsa nauraakseen jonkunlaista sis‰llist‰ naurua. "Pyssyni hajottaa hyv‰sti, Natty, ja on tappanut mets‰kauriin ennenkin," vastasi suopealla hymyll‰ se, jota Natty oli kutsunut tuomariksi ja jonka nimi oli Marmaduke Temple. "Toinen piippu oli ladattu susihaulilla ja toinen paljailla lintuhaulilla. T‰ss‰ n‰emme ett‰ kauriisen on k‰ynyt kaksi luotia, toinen on mennyt kaulan, toinen suoraan syd‰men l‰pi. Voihan olla, ett‰ se on saanut toisen luodin minulta." "Olkoonpa sen tappanut kuka hyv‰ns‰, niin on se kaiketi syˆt‰v‰", sanoi mets‰st‰j‰ vet‰en suuren puukon vyˆll‰ riippuvasta tupestansa ja leikaten elukan kurkun poikki. "Jospa onkin kaksi luodinreik‰‰ elukassa, niin olispa hauska tiet‰‰ eikˆ sit‰ kohti lauaistu kaksi kiv‰‰ri‰? Ja sit‰ paitsi -- kuka on koskaan n‰hnyt pyˆre‰n luodin tekev‰n n‰in kulmikasta reik‰‰, kuin t‰m‰ kaulassa oleva on? Teid‰n itsenne, tuomari, t‰ytyy tunnustaa, ett‰ kauris kaatui viime laukauksella, jonka ampui tarkempi ja nuorempi k‰si, kuin sek‰ teid‰n ett‰ minun on. Kyll‰h‰n min‰ voin el‰‰ ilman t‰t‰ otustakin, vaan en mielell‰ni luovu oikeuksistani vapaassa maassa." "Ei, Natty," vastasi tuomari yht‰ s‰vyis‰sti kuin ennenkin, "min‰ taistelen vaan kunnian p‰‰lt‰. Muutamia dollarsia maksan mielell‰ni elukasta, vaan mik‰ palkitsee sen kunnian, jonka olisin voittanut kantamalla kauriin h‰nt‰‰ lakissani? Ajatelkaa vaan, Natty, kuinka ilkkuisin tuolle irvihampaalle, Dick Jones'ille, joka jo t‰n‰ talvena on ampunut seitsem‰n kertaa hukkaan ja saanut ainoastaan yhden teeren ja muutamia harmaita oravia!" "Niin, mets‰nriista on ruvennut v‰henem‰‰n, sittenkuin alotitte noita perkauksia ja parannuksianne," virkkoi vanha mets‰mies jonkunlaisella ylenkatseellisella nˆyryydell‰. "On ollut aikoja, jolloin min‰ oman tˆllini ovelta olen ampunut kolmetoista mets‰kaurista, vasikoista puhumattakaan, -- ja jos joku halusi karhunpaistia, niin tarvitsi h‰nen vaan maata v‰ijym‰ss‰ jonakuna kuutamayˆn‰ ja ampua karhu tˆllin sein‰n rei‰st‰; eik‰ h‰nen tarvinnut pel‰t‰ nukkuvansa liian pitk‰‰n, sill‰ susien ulvonta kyll‰ piti h‰nen silm‰ns‰ auki. T‰ss‰ on vanha Hektor," jatkoi h‰n, yst‰v‰llisesti taputellen isoa musta- ja keltat‰pl‰ist‰ koiraa, joka yhdess‰ ennen mainitun nartun kanssa vastik‰‰n oli tullut heid‰n luoksensa, "katsokaas kuinka sudet purivat sit‰ kaulaan sin‰ yˆn‰, jona min‰ paistoin muutamia kaurispaistia takassani; se koira on luotettavampi kuin moni kristitty ihminen, sill‰ se ei koskaan unohda yst‰v‰‰ns‰ ja rakastaa sit‰ k‰tt‰, josta se saapi ruokansa." Vanhan mets‰st‰j‰n koko ryhdiss‰ oli jotakin erinomaista, joka veti puoleensa nuoren tytˆn huomion, niin ett‰ h‰n siit‰ hetkest‰ asti, kuin ukko tuli n‰kyviin, hartaasti ja uteliaasti oli silm‰illyt sek‰ h‰nen muotoansa ett‰ vaatteustansa. H‰n oli pitk‰ ja niin laiha, ett‰ n‰ytti enemm‰nkin kuin kuuden jalan mittaiselta, joka kumminkin oli h‰nen todellinen pituutensa. P‰‰ss‰ns‰, jota punanen, suorrukkeinen tukka niukasti peitti, piti h‰n ketunnahkaista lakkia. Jonkunlainen takki, tehty muokatuista mets‰vuohen nahoista, joihin karva oli j‰tetty kiinni, oli villaisella vyˆll‰ vyˆtetty kiinni h‰nen hoikan vartalonsa ymp‰rille. Jalassa oli h‰nell‰ mets‰kauriin-nahkaiset mokkasiinit, jotka Indianien tavan mukaan olivat koristetut piikkisian piikeill‰, ja h‰nen s‰‰riens‰ ymp‰rille oli k‰‰ritty samasta aineesta valmistetut s‰‰rykset, kuin mist‰ mokkasiinitkin olivat. N‰m‰t s‰‰rykset, jotka polvien yl‰puolella oli sidottu kiinni h‰nen kuluneisin hirvennahkahousuihinsa, olivat antaneet uudisasukkaille aiheen kutsua h‰nt‰ lis‰nimell‰ Nahkasukka. H‰nen vasemman olkap‰‰ns‰ yli oli vedetty hirvennahkainen vyˆ, josta riippui suunnaton h‰r‰nsarvi, niin ohueksi koverrettu, ett‰ sen l‰pi kuulsi sis‰ltˆn‰ oleva ruuti. Isompaan p‰‰h‰n oli sovitettu taitavasti ja lujasti puupohja, toinen p‰‰ oli suljettu tiiviisti pienell‰ tulpalla. Nahkapussi riippui h‰nen edess‰‰n, josta h‰n otti edellisen puheensa p‰‰tytty‰ pienen mittakupin ja t‰ytti sen tarkasti ruudilla, alkoi ladata uudelleen kiv‰‰ri‰, joka tukin lev‰tess‰ lumella h‰nen edess‰‰n ylettyi melkein h‰nen ketunnahkaiseen lakkiinsa asti. Matkustaja oli t‰ll‰ v‰lin tutkinut tarkasti haavoja ja, kiinnitt‰m‰tt‰ huomiota mets‰st‰j‰n huonotuulisuuden ilmauksiin, huudahti: "Mieluusti hankkisin, Natty, oikeuden kunniaan t‰st‰ kaadosta, ja eitt‰m‰tt‰, jos osuma kaulassa on minun, riitt‰‰ se; syd‰meen sattunut laukaus oli tarpeeton, Nahkasukka, kutsukaamme sit‰ vaikkapa varmistuslaukaukseksi." "Te voitte kutsua sit‰ miksi vain haluatte, tuomari", sanoi mets‰st‰j‰, heitt‰en kiv‰‰rins‰ vasemman olkap‰‰ns‰ yli ja napsauttaen auki housuissaan olevan messinkikotelon, ottaen siit‰ pienen palan rasvattua nahkaa ja k‰‰rien siihen pienen pallon, survaisten ne voimallisesti ruutiin, miss‰ h‰n jatkoi niiden vatvomista puhuessaan. "On paljon helpompaa keksi‰ nimi‰ kuin ampua mets‰kauris loikasta, mutta el‰in sai kyll‰ loppunsa nuoremmasta k‰dest‰ kuin teid‰n tai minun, kuten sanoin jo aikaisemmin." "Mit‰ sanottekaan yst‰v‰iseni", huudahti matkaaja, k‰‰ntyen leppoisasti Nattyn kumppalin puoleen, "heitt‰isimmekˆ kunniasta t‰ll‰ dollarilla, ja saatte pit‰‰ hopean, jos h‰vi‰tte; mit‰ sanotte, yst‰v‰iseni?" "Ett‰ min‰ tapoin kauriin", vastasi nuori mies hieman ylpeillen ja nojaten toiseen pitk‰‰n kiv‰‰riin, samankaltaiseen kuin Nattyn. "T‰ss‰ on tosiaankin kaksi yht‰ vastaan", vastasi tuomari hymyillen, "minut on ‰‰nestetty v‰hemmistˆˆn, kuten sanomme oikeudessa. Tuossa on Aggy, h‰n ei voi orjana ‰‰nest‰‰, ja Bessy on alaik‰inen -- niinp‰ minun t‰ytyy tyyty‰ siihen, mit‰ voin saada. Mutta l‰het‰tteh‰n minulle lihat; ja pahus viekˆˆn, jos en tee kauriin kuolemasta kunnon tarinaa." "Noiden lihojen myymisest‰ en min‰ voi p‰‰tt‰‰", sanoi Nahkasukka, omaksuen hieman kumppalinsa ylimielisyytt‰, "olen puolestani n‰hnyt el‰inten juoksentelevan p‰ivi‰ kaulaan ammuttuina, enk‰ min‰ kuulu niihin, joka ryˆv‰‰ miehelt‰ h‰nen oikeudenmukaisen osuutensa." "Te pid‰tte sitke‰sti kiinni oikeuksistanne t‰n‰ kylm‰n‰ iltana, Natty", vastasi tuomari lannistumattoman hyv‰ntuulisesti, "mutta mit‰ sanotte, nuori mies, onko kolme dollaria riitt‰v‰ maksu kauriista?" "Jospa ensiksi ratkaisisimme kysymyksen oikeudesta molempien tyydytykseksi", sanoi nuorukainen lujasti mutta kunnioittavasti, sellaisella ‰‰nt‰misell‰ ja kielell‰, ett‰ se oli huomattavasti h‰nen ulkon‰kˆ‰‰n korkeammalla tasolla, "kuinka monella luodilla latasitte aseenne?" "Viidell‰, herra", sanoi tuomari hieman h‰mmentyneen‰ toisen k‰ytˆksest‰, "eiv‰tkˆ ne riit‰ t‰llaisen kauriin kaatamiseen?" "Yksikin riitt‰isi, mutta", sanoi nuorukainen ja siirtyi sen puun luokse, jonka takaa h‰n oli ilmestynyt, "kuten tied‰tte, herra, ammuitte t‰h‰n suuntaan -- nelj‰ luotia on osunut t‰h‰n puuhun." Tuomari tarkasteli m‰nnyn kuoressa olevia tuoreita j‰lki‰, ja sanoi p‰‰t‰‰n pudistaen naurusuin: "Te todistelette asiaa itse‰nne vastaan, nuori asianajajani; miss‰ on viides?" "T‰ss‰", vastasi nuorukainen, heitt‰en syrj‰‰n yll‰‰n olevan karkean p‰‰llystakin ja paljastaen reij‰n alusvaatteissaan, joiden l‰pi tihkui suuria veripisaroita. "Hyv‰ Jumala!" huudahti tuomari kauhistuneena, "olenko min‰ t‰ss‰ kiistellyt tyhj‰st‰ kunniasta ja l‰himm‰iseni on k‰rsinyt k‰sieni j‰ljist‰ valitustakaan p‰‰st‰m‰tt‰? Mutta kiirehtik‰‰ -- nopeasti -- istuutukaa rekeeni -- kyl‰‰n on vain maili, siell‰ voimme saada kirurgin apua -- kaikki tapahtukoon minun kustannuksellani, ja sin‰ saat asua luonani, kunnes haavasi on parantunut, niin, vaikka pysyv‰sti sen j‰lkeen." "Kiit‰n teit‰ hyv‰st‰ aikeestanne, mutta minun on kielt‰ydytt‰v‰ tarjouksestanne. Minulla on yst‰v‰, joka olisi huolissaan, jos kuulisi, ett‰ olen haavoittunut ja poissa h‰nen luotaan. Haava on vaaraton, eik‰ luoti ole osunut luuhun; mutta uskoisin, herra, ett‰ myˆnn‰tte nyt minulle oikeuden lihoihin." "Myˆnt‰isinkˆ sen!" toisti kiihtynyt tuomari, "annan t‰ten sinulle oikeuden ampua kauriita tai karhuja tai mit‰ ikin‰ haluat metsiss‰ni ikuisiksi ajoiksi. Nahkasukka on ainut mies lis‰ksi, jolle olen antanut samat oikeudet, ja on tuleva aika, jolloin ne ovat arvossaan. Mutta min‰ ostan kauriisi -- kas t‰ss‰, t‰m‰ seteli korvatkoon sinulle meid‰n molempien laukaukset." Vanha mets‰st‰j‰ suoristi pitk‰n vartalonsa ylpeytt‰ osoittavaan asentoon t‰m‰n vuoropuhelun aikana, mutta h‰n odotti, kunnes toinen oli lopettanut puheensa. "Elossa on viel‰ sellaisia ihmisi‰, jotka sanovat, ett‰ Nathaniel Bumpon oikeus mets‰st‰‰ n‰ill‰ kukkuloilla on vanhempaa perua kuin Marmaduke Templen oikeus kielt‰‰ t‰m‰", sanoi h‰n. "Mutta jos laki m‰‰r‰‰ siit‰ ollenkaan, vaikka kuka on koskaan kuullut laista, joka kielt‰isi mets‰st‰j‰‰ tappamasta kaurista mielens‰ mukaan -- mutta jos laki m‰‰r‰‰ siit‰ ollenkaan, sen tulisi kielt‰‰ kaikilta talospyssyn k‰yttˆ. Ampuja ei koskaan tied‰, minne h‰nen luotinsa lent‰‰, kun h‰n painaa noiden ep‰varmojen tuliaseiden liipasinta." Kuuntelematta Natyn itsekseen puhumista kumarti nuorukainen, kun h‰nelle tarjottiin pankinseteli‰, ja vastasi: "Anteeksi, herra, vaan min‰ tarvitsen otuksen." "Mutta voittehan t‰ll‰ setelill‰ ostaa monta mets‰kaurista, ottakaa se vastaan -- min‰ pyyd‰n... Se on sadan dollersin arvoinen," lis‰si h‰n hiljent‰en ‰‰nt‰ns‰. Tuokion vaan n‰ytti nuorukainen olevan ep‰ilyksiss‰‰n, mutta sen per‰st‰ hylk‰si h‰n taas ylpe‰sti tarjoomuksen, ja samassa nousi, juuri kuin h‰n olisi itsekseen h‰vennyt osoittamaansa heikkoutta, puna semmoinen h‰nen poskilleen, joka n‰kyi pakkaisen vaikuttaman punankin alta. T‰m‰n haastelemisen kest‰ess‰ oli nuori neito noussut seisalleen reess‰, ja huolimatta pakkasesta heitti h‰n niskaansa p‰‰hineen, joka oli peitt‰nyt h‰nen kasvonsa. "Ette varmaankaan, nuori mies, -- herra..." oikasi h‰n ‰kki‰, "tahdo saattaa is‰‰ni siihen tukalaan tilaan, ett‰ h‰nen t‰ytyisi ajatella j‰tt‰neens‰ t‰h‰n er‰maahan ihmisen, jonka h‰n omalla k‰dell‰‰n on haavoittanut. Min‰ pyyd‰n teit‰ l‰htem‰‰n meid‰n mukaamme ja antamaan l‰‰k‰rin hoitaa haavaanne." Emme tied‰ koveniko nyt haavan kipu vai oliko tuon kauniin puhujan ‰‰ness‰ tai menettelyss‰ joku vastustamaton vetotovoima; vaan nuorukaisen j‰ykk‰ kopeus v‰heni huomattavasti, kun n‰in vedottiin h‰nen tunteisinsa, ja h‰n oli n‰ht‰v‰sti kahdella p‰‰ll‰: ei h‰n kernaasti olisi suostunut l‰htem‰‰n matkaan, vaan ei myˆsk‰‰n mielell‰‰n hyl‰nnyt neitosen pyyntˆ‰. Tuomari seurasi uteliaasti t‰m‰n, nuorukaisen tunteiden kesken syntyneen taistelun kehittymist‰, ja yst‰v‰llisesti tarttuen h‰nen k‰teens‰, vei h‰n h‰net reen viereen ja vaati h‰nt‰ siihen istumaan. "Tohtoria ei ole Templetonia l‰hemp‰n‰," virkkoi h‰n, "ja Natyn tˆlli on puolen peninkulman p‰‰ss‰ sielt‰. L‰htek‰‰ kanssamme, nuori yst‰v‰ni, ja antakaa tohtorin katsella olkap‰‰t‰nne." Sill‰ v‰lin seisoi Nahkasukka pitk‰n pyssyns‰ nojassa, p‰‰ v‰h‰n sivullep‰in k‰‰nnettyn‰ ja n‰ytti vaipuneen syviin mietteisin. Mutta kylliksi mietitty‰‰n asiata ja saatuaan ep‰ilykset poistetuiksi, lausui h‰n: "Parasta luulen olevan seurata mukana, poika, sill‰ jos luoti on tunkenut v‰h‰n syvemm‰lle, niin on k‰teni jo liiaksi vanha voidakseen tarkasti leikata ihmisen lihaa, niinkuin ennen muinoin. Noin kolmekymment‰ vuotta sitten, kun olin vanhassa sodassa sir Williamin kanssa, k‰velin yksin‰ni kymmenen, kaksitoista peninkulmaa jylh‰‰ er‰maata, luoti reidess‰ni, ja leikkasin sen sitten pois linkkuveitsell‰ni. Vanha John indiani muistaa aivan hyvin sen ajan. Min‰ tapasin h‰net muutamain Delawarelaisten kanssa ajamassa takaa muuanta Irokesi‰, joka oli ottanut viisi p‰‰nahkaa Schoharien luona. Mutta min‰p‰ annoin punanahalle merkin, jota vakuutan h‰nen kantavan kuolinp‰iv‰‰ns‰ asti. Otin n‰ette tarkalle silm‰lle h‰nen takapuolensa -- suokoon lady anteeksi ett‰ sanon n‰in -- juuri kuin h‰n hypp‰si ylˆs piilopaikastaan ja istutin h‰nen alastomaan pyllyyns‰ kolme susihaulia niin likelle toisiansa, ett‰ olisi voinut peitt‰‰ kaikki tyyni yhdell‰ lantilla." Nyt ojensi Natty pitk‰n kaulansa suoraksi ja oikoi ruumistansa; kun h‰n avasi suunsa, josta n‰kyi yksi ainoa keltanen hammas, niin n‰ytti kuin h‰nen silm‰ns‰, kasvonsa ja koko ruumiinsa olisi vapisseet naurusta, vaikk'ei kuulunut muuta ‰‰nt‰, kuin jonkunlainen suhina h‰nen vet‰ess‰ ilmaa keuhkoihinsa. "Oneidaj‰rven poikki kulkiessani oli luodinvalimeni joutunut hukkaan," jatkoi h‰n, "ja sent‰hden t‰ytyi minun, niin hyvin kuin voin, tulla toimeen susihaulilla, mutta pyssyni oli hyv‰ eik‰ hajoittanut niinkuin tuo teid‰n kaksipiippuinen pyssyr‰m‰nne, tuomari, jonka l‰heisyyteen n‰emm‰ ei ole hyv‰ mets‰ll‰ ollessa joutua." Se anteeksi-pyyntˆ, mink‰ Natty nuoren naisen herkk‰tuntoisuuden t‰hden teki, oli tarpeeton; sill‰ h‰nen puhuessansa oli neitonen siksi ahkerasti is‰ns‰ apuna siirt‰m‰ss‰ tielt‰ pois muutamia matkatavaroita, ettei h‰nell‰ ollut aikaa kuunnella Nahkasukan puhetta. Voimatta en‰‰n vastustaa molempain matkustajain yst‰v‰llist‰ kiihkeytt‰, myˆntyi nuorukainen viimeinkin istumaan rekeen. Ammuttu mets‰kauris sidottiin kiinni reen taustaan, ja itse istuttuaan rekeen, kehoitti tuomari Nattyakin tekem‰‰n samoin. "En, en," vastasi vanhus, puistaen p‰‰t‰ns‰, "minulla on toimitettavaa kotona t‰n‰ jouluaattona -- ajakaa te matkaanne pojan kanssa ja antakaa tohtorinne katsoa h‰nen olkap‰‰t‰ns‰. Kun h‰n vaan tahtoo leikata pois luodin, niin on minulla ruohoja, jotka parantavat haavoja pikemmin kuin kaikki h‰nen ulkomaalta tuodut laastarinsa." H‰n k‰‰ntyi toisaannep‰in ja oli juuri pois l‰htem‰isill‰‰n, kun yht'‰kki‰ muisti jotakin. "Jos n‰ette John indianin siell‰ alhaalla j‰rven rannalla," sanoi h‰n, "niin teette viisaimmin, jos otatte h‰nen mukaanne ja annatte h‰nen auttaa tohtoria; sill‰ vaikka h‰n on niin vanha, on h‰n kumminkin merkillinen haavain ja mustelmain hoitaja, ja aivan varmaan tulee h‰n luutinensa puhdistamaan teid‰n tulisijojanne jouluksi." "Odottakaa," huudahti nuorukainen, tarttuen neekeri‰ k‰sivarteen, kun t‰m‰ aikoi panna hevoset liikkeelle; "Natty, teid‰n ei tarvitse puhua mit‰‰n vahingostani eik‰ sanoa minne l‰hden; heti kuin luoti on poisotettu, palaan jo t‰n‰ iltana takaisin, tuoden muassani nelj‰nneksen mets‰kaurista joulup‰iv‰llis-paistiksi." H‰nen puheensa keskeytti mets‰st‰j‰, kohottaen yht‰ sormea vaitiolon merkiksi, ja hiipi sitten hiljaa tiensyrj‰lle, silm‰t tarkasti tuijottaen muutaman l‰hell‰ olevan pet‰j‰n oksia kohti. Saatuaan sopivan aseman, pys‰htyi h‰n, j‰nnitti hanan, astui toisella jalallansa pitk‰n askeleen taaksep‰in, oikasi vasemman k‰tens‰ pyssynpiippua myˆten niin pitk‰lle kuin ulottui ja alkoi verkalleen kohottaa tuliputkeansa suoraan puunrungon suuntaa ylˆsp‰in. Matkustajat seurasivat silmill‰‰n pyssyn liikuntoa ja huomasivat pian sen esineen, johonka Natty tahtoi satuttaa luotinsa. pienell‰ kuivuneella oksalla, joka noin seitsem‰nkymment‰ jalkaa maasta ja ihan tuoretten oksain alla pisti suoraan ulos puunrungosta, istui pyy. Koirain haukunta sek‰ ihmisten puheleminen l‰hell‰ sit‰ puuta, miss‰ lintu istui, oli peloittanut sit‰, niin ett‰ se oli v‰istynyt ihan puunrunkoon kiinni, ja istui siin‰ p‰‰ ja kaula kuroitettuina suoraan ylˆsp‰in melkein yhteen linjaan jalkain kanssa. Saatuaan pyssyns‰ tarkasti t‰hd‰tyksi lintua kohti, nyk‰si Natty liipasinta, ja pyy putosi korkeasta asemastaan semmoista vauhtia, ett‰ hautaantui lumeen. "Siivolla, vanha veijari," huudahti Nahkasukka ja nosti uhaten laastukkia Hektoria kohti, joka tahtoi syˆst‰ puun juurelle; "siivolla, sanon min‰." Koira totteli, ja Natty jatkoi kiireesti, mutta suurimmalla huolella pyssyns‰ latinkiin panemista. T‰m‰n tehty‰‰n, nosti h‰n linnun lumesta, ja n‰ytt‰en matkustajille, ett‰ silt‰ oli p‰‰ poissa, huudahti h‰n: "T‰ss'on maukas herkkupala vanhalle miehelle joulupuoliseksi -- ‰l‰ huoli otuksesta, poika, ja muista John indiani; h‰nen ruohonsa ovat parempia kuin kaikki ulkomaan sapuskat. Katsokaa, tuomari," jatkoi h‰n uudestaan nostaen lintua, "luuletteko ett‰ sile‰sisustainen pyssy olisi tipahuttanut t‰m‰n alas tuolta nappulalta saattamatta hˆyhent‰k‰‰n ep‰j‰rjestykseen?" Samassa nauraa suhautti vanhus tuota omituista nauruansa, joka niin paljon vivahti voittoriemuun, iloisuuteen ja pilaan, ja puistaen p‰‰t‰ns‰ k‰‰ntyi h‰n pois, heitti pyssyn olalleen ja k‰vell‰ notkutti lyhvin, ter‰vin askelin mets‰‰n p‰in. Joka liikkeell‰ painui h‰nen vartalonsa joitakuita tuumia kokoon, kun polvet v‰‰ntyiv‰t sis‰‰np‰in; mutta kun reki p‰‰si muutamaan tienpolvekkeesen ja nuorukainen vilkaisi taaksensa vanhaan mets‰st‰j‰‰n p‰in, oli t‰m‰ jo katoamaisillaan puunrunkojen suojaan, ja koirat kulkivat hiljaisina h‰nen per‰ss‰ns‰, silloin t‰llˆin haistaen mets‰kauriin j‰lki‰, joita vainu nyt n‰ytti ilmoittavan niille arvottomiksi. Viel‰ yhden tienpolvekkeen sivu kun oli kuljettu, oli Nahkasukka kadonnut matkustajain n‰ht‰vist‰. Joulukalkkunain ampuminen on vanha mielihuvitus, jota uudisasukkaat harvoin ja tuskin koskaan p‰‰st‰v‰t "muodista pois." Se soveltui hyvin yhteen niiden miesten jokap‰iv‰isten tointen kanssa, jotka usein laskivat kirveen tai viikatteen k‰sist‰‰n, tarttuaksensa pyssyyn, kun mets‰kauris kiiti eteenp‰in niiden puiden v‰liss‰, joita he olivat kaatamassa, tahi karhu tuli heid‰n niityillens‰ vainuamaan uudisasutuksen hajua tai viisain silmin katselemaan anastajain edistys-puuhia. Ne tapaukset, joita nyt ryhdymme kertomaan, tapahtuivat pari p‰iv‰‰ myˆhemmin kuin vasta kerrottu kohtaus mets‰ss‰. Muuan vapaa neekeri oli kilpa-ammuntaa varten hankkinut koko joukon lintuja, hyvin sopivia kiusaamaan herkkusuun ruokahalua, ja sovitettuja ik‰ns‰ ja s‰‰tyns‰ puolesta erilaisten kilpa-ampujain varallisuuden ja ampumataidon mukaan. H‰n oli tarjonnut nuoremmille ja v‰hemm‰n vaatelioille ampujille erin‰isi‰, huonompia lintuja, ja muutamia kertoja oli jo ammuttukin, suureksi hyˆdyksi tuon mustan lintuin is‰nn‰n rahakukkarolle. Ampumas‰‰nnˆt olivat hyvin mutkattomat ja ampujille yleens‰ tutut. Lintu sidottiin nuoranp‰tk‰ll‰ kiinni kannon juurelle, joka oli veistetty sile‰ksi silt‰ puolen, miss‰ ampujat seisoivat, jotta siten lˆytyisi pilkku, johon katsoen jokaisen ampumataitoa voitiin tutkia. Ampumamatka oli s‰ntilleen puolitoista sataa kyyn‰r‰‰; puoli kyyn‰r‰‰ enemm‰n tai v‰hemm‰n olisi katsottu toisen tai toisen puolen oikeuksien sortamiseksi. Neekeri m‰‰r‰si mielens‰ mukaan kullekin linnulle hinnan sek‰ mill‰ tavoin siihen oli osattava; mutta n‰m‰ m‰‰r‰ykset tehty‰‰n, oli h‰nen, niiden j‰rk‰ht‰m‰ttˆmien oikeuden-k‰sitteiden mukaan, jotka maassa vallitsivat, pakko antaa kenen tahansa, ken vaan ilmoitti itsens‰, ottaa osaa ammuntaan. Joukossa oli noin pari, kolme kymment‰ nuorta miest‰, melkein kaikki pyssyill‰ varustetut, sek‰ kaikki kyl‰n poikaset. N‰m‰ pikku nulikat, jotka olivat vaatetetut karheisin mutta l‰mpimiin vaatteisin, seisoivat etevimp‰in pyssymiesten ymp‰rill‰, kuunnellen niiden kerskaavia kertomuksia ennen hyv‰sti sattuneista laukauksista ja jo mieliss‰‰n kuvitellen sit‰ p‰iv‰‰, jolloin he itse p‰‰sisiv‰t osallisiksi n‰ihin kilpaharjoituksiin. Muiden joukossa, jotka olivat tulleet katsomaan t‰t‰ leikki‰, oli myˆskin neiti Elisahet Temple, tuomarin tyt‰r, ja h‰nen serkkunsa Richard Jones, t‰m‰n piirikunnan ylituomari. Etevin puhuja oli Billy Kirby. T‰m‰ nuori mies, joka silloin kuin h‰n huoli tehd‰ tyˆt‰, piti elinkeinonansa mets‰n perkkaamista tai puunhakkaamista urakalla, oli roteva kasvultaan, ja h‰nen ulkomuodostaan voi p‰‰tt‰‰ h‰nen luonnonlaatunsa. H‰n oli r‰hisev‰, kerskaava ja huoleton mies. jonka hyv‰ns‰vyiset silm‰t todistivat aivan toista kuin raaka, rˆyhke‰ puhetapa. H‰nen ja Nahkasukan v‰lill‰ oli kauan aikaa sitten vallinnut kateellinen kilpailu toisen tai toisen ampumataidon etev‰mmyydest‰. Huolimatta Natyn pitemm‰st‰ harjoituksesta, oli yleinen ajatus se, ett‰ Billyn vakainen k‰si ja sukkela silm‰ teki h‰net Nahkasukan vertaiseksi. Heid‰n kilpailunsa oli t‰h‰n saakka supistunut paljaasen kerskailemiseen ja eri mets‰stysretkien onnistumisen vertaamiseen; mutta t‰m‰ oli ensi kerta, jolloin heill‰ oli tilaisuus astua toistensa kanssa suorastaan kilpailemaan. Pitk‰‰n olivat Billy ja lintujen omistaja kesken‰ns‰ kiist‰‰ jaaritelleet parhaan linnun hinnasta, ennenkuin Natty seuralaisinensa saapui paikalle. Nyt oli kuitenkin sovittu niin, ett‰ yksi riksi oli maksettava jokaisesta laukauksesta; t‰m‰ oli korkein hinta, mik‰ koskaan oli vaadittu, ja riippui siit‰, ett‰ neekeri tahtoi, niin paljon kuin mahdollista, turvata itse‰‰n ammunnassa tapahtuvata vahinkoa vastaan. Kalkkuna oli jo sidottu kantoon kiinni, eik‰ koko linnusta, jonka ruumis oli lumen suojassa, n‰kynyt muuta kuin punanen p‰‰ ja pitk‰ kaula. Jos joku luoti, joka ensin oli k‰ynyt lumeen, haavoitti lintua, niin katsottiin sen viel‰kin olevan entisen omistajansa oma, mutta jos luoti liikautti hˆyhent‰k‰‰n sen n‰kyviss‰ olevissa osissa, niin tuli lintu onnellisen ampujan omaksi. N‰m‰ ehdot kuulutti neekeri kovalla ‰‰nell‰ ja istahti sitten hangelle niin likelle rakasta lintuansa, ett‰ jokseenkin selv‰ vaara oli tarjona; juuri samassa saapui Elisabet serkkuinensa paikalle. T‰m‰n odottamattoman vierastentulon t‰hden vaikenivat kokkapuheet ja kiistasanat jokseenkin; mutta tuokion ‰‰nettˆmyyden per‰st‰, ja kun nuoren naisen utelias tarkkaavaisuus ja yst‰v‰llinen hymy oli huomattu, alkoivat kaikki j‰lleen menetell‰ yht‰ teeskentelem‰ttˆm‰sti ja vapaasti kuin ennenkin, vaikka tosin h‰nen l‰sn‰olonsa t‰hden noudatettiin v‰h‰n enemm‰n s‰‰dyllisyytt‰. "Pois tielt‰, poikanalikat," huudahti puunhakkaaja asettuen ampujia varten m‰‰r‰tylle paikalle, "menk‰‰ pois tielt‰, vunukat, muuten ammun teit‰. Nyt, Brom, voit j‰tt‰‰ j‰‰hyv‰iset tuolle kalkkunallesi." "Odottakaa," huudahti se nuori mets‰st‰j‰, jonka jo ennen olemme tavanneet Natyn seurassa ja jonka nimi oli Oliver Edwards. "Odottakaa hiukan; min‰ tahdon myˆskin koettaa onneani. T‰ss‰ on riksini, Brom; nyth‰n minullakin on oikeus ampua yhden laukauksen." "Se on teill‰ kyll‰," virkkoi Billy, "mutta jos min‰ v‰h‰n pˆlyyt‰n tuon syˆm‰rin hˆyheni‰, niin miten k‰y teid‰n ampumisellenne silloin? Onko teid‰n nahkataskussanne niin paljon rahaa, ett‰ pystytte maksamaan laukauksesta, jota ette koskaan saa lau'aista?" "Liikuttaako se teit‰, herra, kuinka paljon rahaa minulla on? T‰ss‰ on riksini, Brom, ja min‰ vaadin ampuma-oikeutta." "ƒlk‰‰ olko hurja, poikaseni," vastasi toinen, aivan tyynesti kiinnitt‰en pyssyns‰ piit‰. "Teid‰n sanotaan nykyj‰‰n haavoittuneen vasempaan olkap‰‰h‰n, ja jos se on tosi, niin tulee Bromin antaa teid‰n ampua puolesta hinnasta. Sill‰ pit‰‰ olla vakaa k‰si, joka tahtoo osata tuohon lintuun, sen vakuutan, vaikka antaisinkin teille tilaisuuden koettaa onneanne, jota kumminkaan en aio tehd‰." "ƒlk‰‰ kerskatko, Billy Kirby," sanoi Natty, laskien pyssyns‰ per‰n maahan ja nojaten sen suuta vastaan. "Te ette kuitenkaan saa ampua muuta kuin yhden laukauksen lintua kohti, sill‰ jos poika ampuu sivu, mik‰ ei olisi kumma, koska h‰nen k‰sivartensa on niin kankea ja kipe‰, niin tulee h‰nen per‰st‰ns‰ hyv‰ pyssy ja tarkka silm‰. Voipihan olla, etten nyt en‰‰n ammu yht‰ hyv‰sti kuin ennen, mutta puolitoista sataa kyyn‰r‰‰ on vaan lyhyt matka pitk‰lle pyssylle." "Mitenk‰, vanha Nahkasukka; oletteko te ulkona n‰in aamusella?" sanoi h‰nen kilpailiansa melkein ivaten. "Hyv‰, selv‰ peli on kuin kallis kivi. Mutta minulla on ampumavuoro ennenkuin teill‰, vanha toveri; nyt joko j‰‰ kurkku kuivaksi tai saadaan hyv‰ p‰iv‰llinen." Neekerin kasvoinjuonteissa kuvautui ei ainoastaan kaikki se levottomuus, joka syntyi mahdollisesta rahanvoitosta tai tappiosta, vaan myˆskin se virke‰ j‰nnitys, johon kaikki kilpailun t‰hden olivat joutuneet, vaikka kyll‰ toiveet sen p‰‰ttymisen suhteen olivat erilaiset. Billy Kirbyn verkalleen ja vakaisesti nostaissa pyssy‰ns‰ huusi h‰n: "Selv‰ peli, Billy Kirby, -- ‰lk‰‰ siirty eteenp‰in -- pit‰k‰‰ neekeri parka kans' selv‰ peli -- ole varallas', syˆm‰ri puista p‰‰t‰s', pˆllˆp‰‰ -- etkˆ n‰e ett‰ h‰n osoittaa pyssyll‰ sinua kohti?" N‰m‰ huudot, joiden varsinainen tarkoitus oli h‰mment‰‰ ampujan huomiota, olivat ihan hyˆdyttˆm‰t. Billyn vakavuutta ei ollutkaan niin helppo saada horjumaan ja h‰n t‰ht‰si suurimmalla tarkkuudella. Kuoleman hiljaisuus vallitsi hetkisen aikaa, ja sitten pamahti pyssy. Kalkkunan p‰‰ n‰ytti heilahtavan sivulle p‰in, ja lintu levitti siipens‰ ik‰‰nkuin lentoon l‰hte‰ksens‰, vaan sitten asettui se taas paikallensa lumelle ja katseli levottomasti ymp‰rilleen. Sen vertaan aikaa, kuin hengenvetoon kuluu, ei kuulunut ‰‰nt‰k‰‰n. T‰m‰n ‰‰nettˆmyyden lopetti neekeri, joka rupesi tuimasti nauramaan, niin ett‰ koko ruumis tutisi, ja vieri sitten ihastuksensa ylimm‰ll‰‰n ollessa edes takaisin lumessa. "Hyvin tehty, kalkkuna!" huusi h‰n hyp‰ten ylˆs ja ollen teivivin‰‰n lintua. "Min‰ pyysin sit‰ olemaan varoillansa, ja te n‰ette, ett‰ se totteli. Antaa t‰nne riksi lis‰‰, Billy, niin saa tekin ampua viel‰ kerran." "Ei, vuoro on minun," sanoi Edwards; te olette jo saanut minun maksuni. Menk‰‰ pois tielt‰ ja antakaa minun koettaa onneani." "Se on vaan suotta menetetty‰ teid‰n rahanne, poika," sanoi Nahkasukka. "Kalkkunan p‰‰ ja kaula on kovin vaikea pilkku harjaantumattomalle k‰delle ja hermottomalle olkap‰‰lle. K‰tenne vapisee, ja te n‰ytte olevan kovin kiihke‰. Ampumahaavat heikontavat ruumista, ja minun ymm‰rrykseni mukaan ette tule ampumaan niin hyvin kuin tavallisesti. Mutta jos teid‰n kuitenkin pit‰‰ laukaista latinki, niin tehk‰‰ se pian, ennenkuin t‰ht‰‰minen tulee mahdottomaksi vapisemisen t‰hden." "Selv‰ peli," huusi neekeri uudestaan -- "pit‰k‰‰ neekeriparka kans' selv‰ peli. Mik‰ oikeus on Natty Bumpolla antaa nuori mies neuvoa? Antaa h‰nen ampua -- pois tielt‰." Edwards ampui hyvin ‰kki‰; mutta kalkkuna ei liikahtanutkaan, ja kun ne, jotka meniv‰t katsomaan mihin luoti oli sattunut, palasivat takaisin, selittiv‰t he, ettei h‰n ollut osannut kantoonkaan. Bromin ilo, joka t‰m‰n toisen harhalaukauksen per‰st‰ p‰‰si ilmi, vaikkei niin hurmaavana kuin ‰sken, katosi samassa kuin Natty astui ampumasijalle. H‰nen kasvoihinsa nousi isot ruskeat pilkut, jotka kauheasti rumensivat h‰nen luonnollista ebenholtsin karvaista ihoansa, samassa kuin h‰nen summattomat huulensa verkalleen pusertuivat yhteen noiden molempain valkosen valkean hammasrivien p‰‰lle, jotka t‰h‰n saakka olivat kiilt‰neet h‰nen kasvoissansa kuin kivihiileen liitetyt helmet. H‰nen sieraimensa, jotka kaikissa el‰m‰nvaiheissa olivat kasvojen enimm‰n silm‰‰npist‰v‰ osa, laajenivat lev‰lleen, kunnes kokonaan peittiv‰t kasvojen keskikohdan korvasta korvaan, ja huomaamattansa painoi h‰n ruskeat, luiset k‰tens‰ syv‰lle lumeen, hetken levottomuuden t‰hden unhoittaen syntyper‰isen kammonsa kylm‰‰ vastaan. Sill'aikana kuin n‰m‰ pelon merkit n‰ytt‰ytyiv‰t kalkkunan mustassa is‰nn‰ss‰, oli se, joka saatti aikaan t‰m‰n ‰‰rettˆm‰n levottomuuden, niin tyyni ja levollinen, kuin h‰nell‰ ei olisi ollut ainoatakaan katsojaa ymp‰rill‰‰n. "Min‰ olin hollantilaisissa uudistaloissa Schoharien luona juuri ennen viime sodan syttymist‰," sanoi Natty, huolellisesti kirvoittaen nahkasiteit‰ pyssyns‰ lukon ymp‰rilt‰; "siell‰ pitiv‰t nuoret miehet kilpa-ammuntaa, ja siihen otin min‰ osaa, ja min‰ luulen sin‰ p‰iv‰n‰ avanneeni monen hollantilaisen silm‰t, sill‰ min‰ voitin ruutisarven, kolme tankoa lyijy‰ ja naulan niin hyv‰‰ ruutia, kuin koskaan on sankissa poltettu. Kuinka he noituivat saksankielell‰‰n! He puhuivat muutamasta p‰ihtyneest‰ hollantilaisesta, joka sanoi tappavansa minut, ennenkuin enn‰tt‰isin t‰nne j‰rvelle takaisin. Mutta jos h‰n olisi heitt‰nyt pyssyn olallensa pahassa aikeessa, niin olisi Jumala rangaissut h‰nt‰ siit‰, ja jos ei Jumala olisikaan sit‰ ennen tehnyt ja h‰n olisi ampunut sivu, niin tunnen miehen, joka olisi antanut h‰nelle takaisin yht‰ hyv‰st‰ k‰dest‰, ja ehk‰p‰ v‰h‰n paremmastakin, jos ampumataito myˆskin saisi tulla lukuun." Nyt oli mets‰st‰j‰ valmis; h‰n astui oikean jalkansa taaksep‰in ja ojentaen vasempaa k‰tt‰ns‰ pitkin pyssyn piippua, kohotti h‰n sit‰ lintua kohti. Joka silm‰ kiiti salaman nopeana ampujasta lintuun, mutta kun odotettiin pyssyn laukauksen kuuluvan, niin kuuluikin vaan piin lipsaus rautaa vasten. "Linkkaus -- linkkaus," huusi neekeri, hypp‰si ylˆs kuin vimmattu ja asettui linnun eteen. "Linkkaus on sama kuin laukaus -- Natty Bumpon pyssy on pett‰nyt -- Natty on ampunut kalkkunan sivu." "Natty Bumpo osaa neekeriin, jos ette mene pois edest‰, Brom," sanoi vanha mets‰st‰j‰ suuttuneena. "Se sotii kaikkea oikeutta ja kohtuutta vastaan, ett‰ linkkausta pidet‰‰n laukauksen vertaisena, koska toinen ei ole muuta kuin piin lipsaus rautaa vastaan, toinen sit‰ vastoin saapi aikaan sek‰ tulta ett‰ kuolemaa. Menk‰‰ siis pois tielt‰, poikaseni, ja antakaa minun n‰ytt‰‰ Billy Kirbylle miten joulukalkkuna on ammuttava." "Pit‰‰ neekeri parka kanssa selv‰ peli," huusi Brom, joka j‰rk‰ht‰m‰tt‰ seisoi samassa paikassa. "Jokainen tiet‰‰, ett‰ linkkaus on sama kuin laukaus. Antaa massa Jones -- antaa lady p‰‰tt‰‰." "Niin on," virkkoi Billy; "semmoinen on ampumalaki t‰ss‰ osassa maata, Nahkasukka. Jos tahdotte ampua viel‰ kerran, niin on teid‰n maksaminen uudestaan. Min‰p‰ luulen itse tahtovani viel‰ kerran koettaa onneani; kas t‰ss‰ riksini, Brom, -- tuleva laukaus on minun." "Kyll‰ kai tosiaankin luulisi, ett‰ te, Billy Kirby, tunnette t‰k‰l‰iset ampumalait paremmin kuin min‰," vastasi Natty. "Te tulitte t‰nne uudisasukasten kanssa h‰r‰npiiska kourassa, mutta min‰ tulin t‰nne mokkasiinit jalassa ja hyv‰ pyssy olalla, paljon ennen vanhaa sotaa. Kumpikahan silloin tuntenee n‰m‰ lait paremmin? Min‰ vakuutan, ettei kukaan voi saada minua uskomaan, ett‰ linkkaus olisi sama kuin kunnollinen laukaus." "Antaa massa Jones ratkaista," sanoi neekeri, "h‰n tiet‰m‰s kaikki." T‰m‰ vetoominen Richardin tietoon oli siksi mielistelev‰, ettei sit‰ sopinut j‰tt‰‰ siksens‰. H‰n astui sent‰hden muutaman askeleen eteenp‰in siit‰ paikasta, mihin Elisabeth h‰veli‰‰sti oli pys‰htynyt, ja julisti seuraavan p‰‰tˆksen kaikella sill‰ arvokkaisuudella, jota itse asia sek‰ h‰nen oma virka-arvonsa vaati: "N‰ytt‰‰ olevan joku eri‰v‰isyys mielipiteiss‰ siit‰, onko Nathanael Bumpolla oikeus ampua Abraham Frebornin kalkkunaa ilman sanotun Nathanaelin maksamatta viel‰ riksi‰ t‰st‰ oikeudesta." T‰m‰ seikka oli jo itsest‰‰n niin selv‰, ettei sit‰ voinut kielt‰‰, ja kun ylituomari oli pit‰nyt lyhven v‰liajan, antaakseen kuulijainsa niin sanoaksemme sulattaa t‰m‰n h‰nen edellytyksens‰, jatkoi h‰n: "N‰ytt‰‰ olevan paikallansa, ett‰ min‰ ratkaisen t‰m‰n eripuraisuuden, koska velvollisuuteni on pit‰‰ voimassa rauhaa t‰ss‰ maan‰‰ress‰ eik‰ antaa miesten, vaaralliset aseet k‰dess‰, ilman mit‰‰n silm‰ll‰pitoa kiistell‰ kesken‰ns‰. No niin, kaksintaisteluissa, joissa kumpikin riitaveli ampuu, on tavallisesti s‰‰ntˆn‰, ett‰ linkkausta pidet‰‰n laukauksena, ja jos t‰m‰ laki on voimassa silloin, kuin kummallakin riitaveljell‰ on oikeus uudestaan ampua toistansa, niin n‰ytt‰‰ minusta mahdottomalta, ett‰ voisi saada koko p‰iv‰n seist‰ ja linkuttaa pyssy‰ns‰ yht‰ kalkkunaa kohti. Minulla on sent‰hden se ajatus, ett‰ Nathanael Bumpo on menett‰nyt ampuma-oikeutensa, ja ett‰ h‰nen tulee suorittaa uusi maksu, ennenkuin saa takaisin oikeutensa." Kun niin korkeassa arvossa oleva mies lausui t‰m‰n tuomion ja teki sen n‰in juhlallisesti, niin saatti se kaiken jupinan vaikenemaan; sill‰ kaikki l‰sn‰olijat olivat ruvenneet kiivaasti puolustamaan toista tai toista puolta. Ainoa, joka ei vaiennut, oli Nahkasukka. "Min‰ luulen, ett‰ neiti Elisabethin ajatusta myˆskin on kysytt‰v‰," sanoi h‰n. "Olen tuntenut naisia, jotka ovat antaneet hyvin hyvi‰ neuvoja, kun indianit ovat olleet aivan pyˆr‰ll‰ p‰‰st‰. Jos h‰n sanoo minun t‰ytyv‰n tapata, niin annan per‰‰n." "Silloin tuomitsen, ett‰ olette tapannut t‰ll‰ kertaa," lausui neiti Temple; "mutta maksakaa veres maksu ja koettakaa onneanne viel‰ kerran, jos nimitt‰in Brom ei tahdo myyd‰ minulle lintuansa dollarsista. Sen maksan, pelastaakseni lintuparan hengen." T‰m‰ ehdoitus n‰ytti hyvin v‰h‰n miellytt‰v‰n ymp‰rill‰ seisojia, eik‰ neekerik‰‰n tahtonut luopua kilpailun huvista, vaikka menett‰isikin kalkkunansa. Kun Billy kuitenkin valmistelihe ampumaan viel‰ kerran, vet‰ytyi Natty takaisin huomattavasti tyytym‰ttˆm‰n‰ ja puoleksi ‰‰neens‰ jupisten itsekseen: "T‰‰ll‰ j‰rven rannalla ei kertaakaan ole myyty hyv‰‰ piipalasta, aina siit‰ ajasta saakka, jolloin indianilaiset kauppiaat k‰viv‰t t‰‰ll‰ kauppamatkoilla, ja jos kulkisi tasangoillep‰in kukkulain v‰litse, hakeakseen piit‰, niin voipi panna veikalle kymmenen yht‰ vastaan, ett‰ aura on peitt‰nyt kaikki tyyni. Min‰ uskon tosiaankin, ett‰ juuri kun otukset rupeavat v‰henem‰‰n ja tarvitsisi hyv‰t ampuvarat, jotta voisi hankkia itselleen el‰m‰n tarpeet, ett‰ silloin k‰y kaikki vastoinp‰in, ihan kuin syntien rangaistukseksi. Mutta min‰ vaihdan piit‰, sill‰ Billy Kirby ei pysty tuommoiseen pilkkuun osaamaan, sen tied‰n." Billy n‰ytti nyt t‰ydellisesti k‰sitt‰v‰n, ett‰ h‰nen ampujamaineensa kokonaan riippui t‰st‰ laukauksesta, ja sen vuoksi h‰n ei laimiinlyˆnyt mit‰‰n, joka voi edist‰‰ h‰nen onnistumistaan. H‰n nosti sent‰hden ylˆs pyssyns‰ ja t‰ht‰si kerran toisensa per‰st‰, aivan kuin ep‰illen itseksens‰, ampuisiko vai ei. Ei kukaan, ei edes Bromkaan hiiskunut mit‰‰n n‰iden huomattavain liiketten kest‰ess‰, ennenkuin Billy laukasi pyssyns‰ samalla menestyksell‰ kuin ‰skenkin. Silloin kajahteli neekerin huudot pitkin mets‰‰ ja kaiku uudisti niit‰, niin ett‰ kuului kuin kokonainen indianilauma olisi kohottanut sotahuutonsa. H‰n nauroi ja heitti p‰‰t‰ns‰ milloin sinne, milloin t‰nne, kunnes h‰n kokonaan uupui; h‰n tanssia tepasteli lumihangessa niin kauvan kuin jaksoi -- sanalla sanoen, h‰n osoitti sit‰ hillitsem‰tˆnt‰ ja tulista iloa, joka on omituista h‰nen ajattelemattomalle sukukunnallensa. Billy oli pannut parastansa ja huono menestys harmitti h‰nt‰ nyt sit‰ enemm‰n. H‰n tutki lintua tarkkaa tarkemmasti, ja v‰itti useampia kertoja, ett‰ joitakuita hˆyheni‰ oli mennyt ep‰j‰rjestykseen; mutta yleinen mieli oli h‰nt‰ vastaan, ja katsojat olivat mieluisat kuuntelemaan neekerin tuon tuostakin uudistuvaa huutoa: "pit‰‰ selv‰ peli neekeriparka kans'!" Huomattuaan mahdottomaksi saada mit‰‰n vaatimusta linnun suhteen toteutumaan, k‰‰ntyi Billy tulistuneena neekeriin p‰in, lausuen: "Pid‰ suus kiinni, sen varis! Voipiko kukaan osata kalkkunan p‰‰h‰n puolentoista sadan kyyn‰r‰n p‰‰st‰? Min‰ olin se, joka koetin. Teid‰n ei tarvitse nostaa semmoista melua kuin kaatuva puu. N‰ytt‰k‰‰ minulle, ken sen voipi tehd‰." "Katsokaa t‰nne, Billy Kirby," sanoi Nahkasukka. "K‰skek‰‰ heit‰ pois luodin tielt‰, niin tahdon n‰ytt‰‰ teille miehen, joka ennen ampui kauniita laukauksia, kun indianit ja muut pedot kovasti ahdistivat h‰nt‰." Vaikka Natty Bumpo varmaakin satoja kertoja oli laukaissut pyssyns‰ t‰rke‰mmiss‰kin olosuhteissa, kun pilkkuna oli vihollisia tai otuksia, ei h‰n kumminkaan koskaan ollut pit‰nyt osaamista niin t‰rke‰n‰ kuin nyt. Kolme eri kertaa kohotti h‰n pyssy‰ns‰, ensimm‰isen kerran saadaksensa t‰ht‰imen tarkalle, toisen laskeaksensa v‰lin pituutta, ja kolmannen sent‰hden, ett‰ kalkkuna, ik‰‰nkuin pel‰styneen‰ nyt vallitsevasta kuoleman hiljaisuudesta, levottomasti k‰‰nsi p‰‰t‰ns‰ katsoakseen vihollisiinsa p‰in. Nelj‰nnell‰ kerralla laukesi pyssy. Savu, paukaus ja silm‰nr‰p‰yksen h‰mm‰stys esti useimpia katsojia heti huomaamasta laukauksen vaikutusta; vaan kun Elisabeth n‰ki vanhan mets‰st‰j‰n laskevan pyssynper‰n maahan ja panevan suunsa tavalliseen kuulumattomaan nauruun, tiesi h‰n samassa, ett‰ luoti oli sattunut. Pojat s‰nt‰siv‰t kannon tykˆ ja nostivat ilmaan kuolleen kalkkunan, jonka p‰‰ oli m‰s‰ksi ammuttu. "Tuokaa lintu t‰nne ja pankaa se naisen jalkain juureen," sanoi Nahkasukka. "Min‰ olin h‰nen asianajajansa t‰ss‰ leikiss‰, ja lintu on h‰nen omansa." "Ja hyv‰n‰ asianajajana olette esiintynyt," vastasi Elisabeth, "niinkin hyv‰n‰, ett‰ te, Richard serkkuni, tekisitte viisaasti, jos muistaisitte h‰nen omaisuuksiaan." H‰n vaikeni ja h‰nen iloiset kasvonsa muuttuivat totisemman n‰kˆisiksi. Punastuen k‰‰ntyi h‰n Nahkasukan vieress‰ seisovan nuoren mets‰st‰j‰n puoleen ja lis‰si sill‰ vieh‰tt‰v‰ll‰ suloisuudella, joka oli h‰nelle omituista: "Ainoastaan sen vuoksi tulin t‰nne, ett‰ saisin omin silmin n‰hd‰ Natyn kuuluisata ampujataitoa. Tahdotteko te, sir, ottaa t‰m‰n linnun pieneksi rauhanmerkiksi ja korvaukseksi siit‰ haavasta, joka esti teit‰ itse‰nne sit‰ voittamasta." Mahdoton on kertoa niit‰ tunteita ja mielenliikutuksia, joita t‰m‰n tarjoomuksen johdosta valtasivat nuorukaisen. Se erinomainen kohteliaisuus ja hienotunteisuus, jota neitonen osoitti, n‰ytti m‰‰r‰‰v‰n h‰nen menettelyns‰, samalla kuin kova sis‰llinen vastenmielisyys tahtoi vaikuttaa p‰invastoin. Sanaakaan hiiskumatta kumarsi h‰n ja nosti neitosen jalkain juuressa olevan linnun maasta. VIIDESTOISTA LUKU. Kyyhkysjahti. -- Kohtaus j‰rvell‰. -- Pelastus pantterin kynsist‰. T‰st‰ alkaen aina huhtikuun loppuun saakka oli ilma lakkaamatta kovin ep‰vakaista. Toisena p‰iv‰n‰ n‰ytti kev‰‰n lauhkeat tuulet lent‰v‰n laaksoa pitkin ja yhdess‰ el‰hytt‰v‰n auringon kanssa salaa koettavan her‰tt‰‰ uupuneen kasvullisuuden eloon; toisena taas vinkui kipe‰ pohjatuuli j‰rven yli ja teki kaikki vastaher‰nneet toiveet mit‰ttˆmiksi. Lumi katosi kumminkin viimein, ja vihanta nisun-oras siinti kaikkialla esiin mustien, hiiltynetten kantojen v‰list‰, jotka edellisen‰ vuotena olivat kantaneet mets‰n uljaimpia puita. Sahroja oli liikkeess‰ jok'ajalla, miss‰ n‰it‰ hyˆdyllisi‰ kapineita voi k‰ytt‰‰, ja sokerinvalmistus-paikkain savu ei en‰‰ n‰kynyt kohoavan vaahteristosta. J‰rvi oli menett‰nyt koko tuon omituisen j‰‰kentt‰-kauneutensa, vaan musta ja kolkko vaippa peitti sit‰ viel‰kin, sill‰ virran puute oli pid‰tt‰nyt sen pinnalla hauraan kohvanteen, joka kuitenkaan, veden lioittamana, tuskin pysyi koossa. Pieni aukko oli t‰h‰n j‰‰h‰n syntynyt ja j‰rven alap‰‰ss‰ hiljakseen levinnyt, ja ne vilppaat etel‰tuulet, jotka nyt puhaltivat laaksoa pitkin, saattivat veden kovempaan liikkeesen. Pieni‰ laineita alkoi l‰ikky‰ j‰‰nlaitaa vastaan ja ajaa j‰‰kentt‰‰ etemm‰ksi pohjoiseen p‰in. Yh‰ yltyi tuulen voima ja aaltojen suuruus, kunnes muutaman tunnin itsepintaisen vastarinnan per‰st‰ koko j‰‰kentt‰ joutui kelluvaan liikkeesen ja ajelehti n‰kym‰ttˆmiin semmoista vauhtia, joka oli yht‰ kummallinen kuin koko se n‰kˆ-alan muutos, jonka t‰m‰ kauvan viipyneen talven vihdoinkin katoaminen sai aikaan. Er‰‰n‰ aamuna her‰si Elisabeth p‰‰skysten iloisesta viserryksest‰, ne kuin lenteliv‰t akkunain p‰‰lle niit‰ varten asetettujen pienten laatikkoin ymp‰rill‰, ja samassa kuului h‰nen serkkunsa Richard huutavan h‰nt‰ ‰‰nell‰ semmoisella, joka oli yht‰ iloinen, kuin itse kes‰‰ ennustavat merkit. "Her‰tk‰‰ jo, kaunis serkkuni! Kalalokit liitelev‰t jo j‰rven p‰‰ll‰ ja ilma vilisee kyyhkysist‰. Voitte seist‰ koko tunnin odottamassa, ennenkuin tulee sen verran lomaa niiden v‰liin, ett‰ voitte vilahdukseltakaan n‰hd‰ aurinkoa. Her‰tk‰‰ jo, unikeot; me odotamme teit‰ eineelle, ja sitten l‰hdet‰‰n ulos kyyhkysi‰ ampumaan." Sitten joitakuita p‰ivi‰ takaperin oleskeli Elisabethin vieraana er‰s h‰nen yst‰v‰ns‰, nimelt‰ Louise Grand, ja t‰m‰ sai nyt yhdess‰ tuomarin tytt‰ren kanssa kantaa tuota sangen v‰h‰n imartelevaa unikeon nime‰. Niin elvytt‰v‰‰ ehdoitusta ei kuitenkaan voinut j‰tt‰‰ onkeen ottamatta, ja muutamia minuutia myˆhemmin astui neiti Temple yst‰vineen vierashuoneesen. Salin ovet olivat auki, ja kirkkaan kev‰taamun lepposia, sulotuoksuisia henk‰yksi‰ kulki l‰pi huoneen, jota niin kauvan oli l‰mmitt‰nyt tekem‰ll‰ tehty l‰mmin. Herrat, jotka kaikki olivat pukeutuneet mets‰styspukuun, odottivat k‰rsim‰ttˆmin‰ einett‰. Hra Jones meni tuontuostakin etel‰npuoleisen oven luokse ja huudahti: "Katsokaa, Betsy serkku, katsokaa Marmaduke; etel‰n kyyhkysparvet ovat l‰hteneet liikkeelle. Ne taajenevat taajenemistaan joka hetki. T‰‰ll‰ on parvi, jonka loppua ei kukaan voi n‰hd‰. Joutukaa, Betsy, minun tekee mieleni laskea pippuria niiden sekaan." T‰t‰ samaa n‰ytti sek‰ Marmaduke ett‰ nuori Edwards, joka t‰t‰ nyky‰ oli melkein jokap‰iv‰inen vieras tuomarin talossa, yht‰ innokkaasti haluavan; sill‰ kyyhkyslaumat houkuttelivat tosiaankin mets‰st‰j‰‰ puoleensa, eik‰ naisetkaan en‰‰n eineen syˆty‰ koettaneet viivytell‰ mets‰st‰ji‰. Niinkuin ilma oli t‰ynn‰ kyyhkysi‰, niin vilisi koko kyl‰ miehi‰, vaimoja ja lapsia. Kaikellaisia ampuma-aseita, alkaen ranskalaisesta lintupyssyst‰, kolmea kyyn‰r‰‰ pitkine piippuineen, aina tavalliseen ratsastajan pistooliin asti n‰kyi sek‰ miesten ett‰ poikain k‰siss‰, jota paitsi useat viimeksi mainituista olivat varustaneet itsens‰ saksanp‰hkin‰n vesoista tehdyill‰ jousilla nuolineen tahi vanhoja jousia j‰littelevill‰ puisevilla kaarilla. Kaiken t‰m‰n kyl‰ss‰ h‰ilyv‰n liikkeen n‰keminen pel‰tti kyyhkysi‰, niin ett‰ ne vet‰ytyiv‰t vuorien puoleen, joiden laitoja ja juuria pitkin ne lentiv‰t tiheiss‰ joukoissa, jotka vetiv‰t huomiota puoleensa sek‰ nopeain liikettens‰ ett‰ suunnattoman paljoutensa t‰hden. Olemme jo maininneet, ett‰ suoraan sen luisun rinteen poikki, joka ulottuu vuorenharjanteesta Susqvehannan rantaan asti, kulki maantie, jonka kummallekin puolelle jo kauvan aikaa sitten oli avattu monta tynnyrinalaa laajat perkkiˆmaat. Sinne t‰nne n‰ihin kaskimaihin, ylemm‰ksi jylh‰in vuorten rinteille sek‰ pitkin sit‰ vaarallista tiet‰, joka kulki niiden vierua myˆten, asettuivat ampujat mihin kukin halusi, ja ennen pitk‰‰ alkoi h‰tyytys. Mets‰st‰j‰in joukossa n‰kyi myˆskin Nahkasukan pitk‰, laiha vartalo, kun h‰n kulki aukon poikki, pyssy kainalossa ja koirat likell‰ per‰ss‰‰n. N‰m‰ vainusivat silloin t‰llˆin noita kuolleita tai haavoitettuja lintuja, joita alkoi tipahdella tiheist‰ parvista maahan, ja hiipiv‰t sitten is‰nt‰ns‰ jalkain v‰liin, ik‰‰nkuin olisivat olleet yht‰ mielt‰ h‰nen kanssaan t‰st‰ julmasta, mets‰st‰j‰lle kelvottomasta teurastamisesta. Pyssyn pamauksia kuului nyt tihe‰‰n toinen toisensa per‰st‰, ja oikein ryhm‰ss‰ ammuttiin aukkopaikoista, kun tavallista tihe‰mpi‰ lintuparvia kiiti perkkiˆmaiden yli, saattaen ilman niin pime‰ksi kuin mustimmat pilvet. Sielt‰ t‰‰lt‰ vuorella olevista lehdettˆmist‰ pensaista tuprahti myˆskin pyssyn vaalea savu ilmaan, kun surmaava lyijy sinkosi pel‰styneit‰ kyyhkysparkoja kohti, jotka joka laukauksella kohosivat monta jalkaa korkeammalle ilmaan, turhaan koettaen v‰ist‰‰ auttamatonta perikatoa. Nuolia ja kaikenlaisia heittoaseita viskattiin keskelle parvia, ja niin suunnattoman paljo oli lintuja ja niin alhaalla lentiv‰t ne, ett‰ ne, jotka olivat vuoren rinteill‰, k‰yttiv‰t pitki‰ kankiakin aseina, joilla hosuivat lintuja maahan. Koko t‰ll‰ aikaa oli hra Jones, joka ylˆnkatsoi seuralaistensa k‰ytt‰mi‰ tavallisia h‰vitysneuvoja, t‰ydess‰ toimessa tavallista enemm‰n surmaavan hyˆkk‰yksen aikaansaamista varten. Niiden vanhemmilta sotaretkilt‰ j‰‰neiden kalujen joukossa, joita viel‰ joskus tavataan eri paikoissa l‰nsipuolella Newyorkia, oli Templetonissa lˆydetty pieni kanuuna eli tykki. Valkoihoisten luultiin j‰tt‰neen sen j‰lkeens‰ joskus karatessaan indianien alueelle, jolloin joko heid‰n oma etunsa tahi joku pakoittava seikka oli saattanut heit‰ j‰tt‰m‰‰n kululle niin haitallisen kapineen mets‰‰n. T‰m‰ pienoinen kanuuna oli puhdistettu ruosteesta ja varustettu rataslavetilla, joten se oli saatettu k‰ytett‰v‰‰n kuntoon. Sit‰ olikin kaikissa juhlatiloissa uutterasti k‰ytetty, niin ett‰ sankkil‰pi oli melkein yht‰ iso kuin kanuunan suukin; mutta Richardin lavealle ulottuvat aatteet olivat saattaneet h‰net miettim‰‰n, mit‰ tuhoa t‰llainen kapine vaikuttaisi kyyhkysparvissa. Kanuuna kuljetettiin sent‰hden hevosella semmoiselle aukeimelle paikalle, jota pidettiin patterin asettamiseen sopivimpana; vahva ruutilatinki kaadettiin sen sis‰‰n, ja p‰‰lle pantiin muutamia kahmalollisia isoja haulia. T‰m‰ h‰vityskone houkutteli luoksensa kaikki joutilaat katsojat, enimm‰ksi osaksi poikia, jotka nyt t‰yttiv‰t ilman ilohuudoillansa. Kanuuna t‰hd‰ttiin taivasta kohti, ja pit‰en tulisella hiilell‰ varustettua pihti‰ k‰dess‰ns‰, asettui Richard kannon p‰‰h‰n maltillisesti odottamaan siksi taajaa lintuparvea, ett‰ sit‰ kohti ansaitsisi ampua. Niin ‰‰rettˆm‰n paljon oli kyyhkysi‰, ett‰ r‰iskiv‰ pyssyntuli, luotien suhina ja poikain huudot eiv‰t vaikuttaneet muuta kuin sen, ett‰ pieni‰ parvia erosi tuosta lukemattomasta em‰joukosta, joka jatkoi lentoansa halki laaksoa, ik‰‰nkuin koko siivill‰ varustettu sukukunta olisi kokoontunut yhteen, tunkeakseen t‰m‰n vuorensolan l‰pi. Ei kukaan huolinut koota saalista, jota niin runsaassa m‰‰rin virui pitkin tannerta, ett‰ maa oli t‰ydellisesti peitossa n‰iden r‰pistelev‰in uhrien alla. Nahkasukka katseli kaikkea t‰t‰ ‰‰neti mutta harmissaan; h‰n hillitsi kuitenkin tyytym‰ttˆmyytt‰‰n, kunnes n‰ki kanuunan. "T‰m‰ on seurauksena maan antamisesta uudisasukasten haltuun," virkkoi h‰n. "T‰‰ll‰ olen min‰ jo nelj‰kymment‰ vuotta n‰hnyt kyyhkysten lent‰v‰n laakson l‰pi, eik‰ kukaan ole ajatellut h‰irit‰ eik‰ vahingoittaa niit‰, ennenkuin te alotitte perkkaamisenne ja kasken-kaatonne. Minua miellytti n‰hd‰ niiden tulevan metsiin, sill‰ ne olivat ik‰‰nkuin toverina siell‰, eiv‰tk‰ ne koskaan tehneet kellek‰‰n pahaa, kun ovat yht‰ v‰h‰n vahingollisia kuin tarhak‰‰rme. Mutta nyt muuttuu mieleni murheiseksi kuullessani pelonalaisten lintuparkain lent‰‰ suhajavan ilmassa; sill‰ silloin tied‰n kaikkien kyl‰n poikasten kiirehtiv‰n niit‰ h‰tyytt‰m‰‰n. Niin on, Jumala ei voi k‰rsi‰ luomiansa el‰vi‰ suotta h‰vitett‰v‰n, ja kyyhkyset kai viimein saavat oikeutta nekin, niinkuin muutkin." Mets‰st‰j‰in joukossa oli myˆskin Billy Kirby, joka myˆt‰‰ns‰ latasi ja ampui t‰ht‰‰m‰tt‰ ilmaan vanhalla musketilla sek‰ huusi ja kirkui, kun uhrit putosivat h‰nen ymp‰rilleen ja p‰‰lleen. H‰n kuuli Natyn puheen eik‰ ollut hidas vastamaan. "Mit‰ se on, vanha Nahkasukka!" huudahti h‰n. "Viel‰ siin‰ purajatte muutaman kyyhkysen tappamisen t‰hden! Jos teid‰n olisi t‰ytynyt kylv‰‰ nisunne kaksi kolme kertaa, niinkuin minun, niin ette suinkaan olisi niin herkk‰tuntoinen niit‰ kohtaan. Hei pojat! kuolkoot kyyhkyset! T‰m‰ on aina parempaa tyˆt‰ kuin kalkkunan p‰‰t‰ ja kaulaa kohti ampuminen, vanha toveri!" "Niin vain, saattaa kenties kyll‰ olla parempata teille, Billy Kirby," vastasi vanha mets‰mies harmissaan, "samoin kuin kaikille muillekin, jotka eiv‰t ymm‰rr‰ painaa luotia pyssynpiippuun tahi ajaa sit‰ j‰lleen ulos tarkalla k‰dell‰; mutta tuo on kerrassaan kunnotonta, tuo tuolla lailla joukkoon ampuminen, eik‰ sit‰ teek‰‰n kukaan, joka osaa yksin‰iseen lintuun. Jos joku haluaa kyyhkysen-paistia, niin ovat ne el‰imet, niinkuin muutkin, luodut syˆt‰viksi eik‰ h‰vitett‰viksi, ja v‰‰rin on tappaa kaksikymment‰ saadakseen yhden ruoaksi. Jos min‰ tarvitsen kyyhkysen, niin menen mets‰‰n ja katson itselleni semmoisen, joka n‰ytt‰‰ sopivalta; sen ammun alas oksalta koskematta toisten hˆyheniink‰‰n, vaikka niit‰ olisi sata yhdess‰ puussa. Mutta sit‰ ette te, Billy Kirby, pystyisi tekem‰‰n. Siihen ette pystyisi, ette, vaikka kuinka koettaisitte." "Mit‰ puhutte?" huusi Billy. "Teist‰ on tullut oikea suunpieks‰j‰, sittenkuin ammuitte kalkkunan; mutta kun puhutte niin paljon yksin‰isen linnun ampumisesta, niin katsokaa t‰nne -- nyt paukahtaa tuota kyyhkyst‰ kohti, joka tulee ik‰‰nkuin kutsuttuna." Niin monelta eri haaralta paukkuvat laukaukset olivat eroittaneet yhden kyyhkysen siit‰ joukosta, johon se oli kuulunut, ja pel‰styneen‰ lakkaamattomista pamauksista l‰heni se nyt sit‰ paikkaa, miss‰ kiistelij‰t seisoivat, heitt‰en itse‰ns‰ toisen vuoron toiselle, toisen toiselle puolelle ja samassa nuolen nopeana kiit‰en ilman halki ja siivill‰‰n saaden aikaan melkein luodinsuhinan tapaisen ‰‰nen. Onnettomuudekseen ei Billy kaikkine kehuineen saanutkaan pyssy‰ns‰ t‰hdetyksi lintua kohti, ennenkuin oli liian myˆh‰ ampua, ja juuri silloin kuin kyyhkynen oli aivan suoraan h‰nen p‰‰ns‰ p‰‰ll‰, laukasi h‰n pyssyns‰, mutta ilman muuta vaikutusta, kuin ett‰ joudutti linnun lentoa. Billyn pˆyhkeilless‰ oli Natty ottanut pyssyn k‰teens‰ ja hiukkasen odotettuaan, kunnes pel‰stynyt lintu p‰‰si vaakasuoraan linjaan h‰nen silmist‰ns‰ ja enn‰tti laskeutua alas j‰rveen p‰in, oikasi h‰n ‰kki‰ pyssyns‰ ja ampui. Lieneekˆ ollut onnen kauppa vai taito tahi kenties oikeimmin molemmat yhdess‰, vaan seuraus oli erinomainen; kyyhkynen heitti kuppuraa ilmassa ja putosi siipi runneltuna j‰rveen. Pyssyn lauetessa syˆksiv‰t molemmat koirat pois, ja hetkisen per‰st‰ palasi Hurtta takaisin viel‰ elossa oleva lintu suussa. Huhu Nahkasukan urotyˆst‰ leveni salaman nopeana ymp‰ri kentt‰‰ ja useita mets‰st‰ji‰ kokoontui h‰nen ymp‰rilleen hankkimaan varmaa tietoa asiasta. "Kuinka", kysyi Edwards, joka oli yksi niit‰, "oletteko todellakin luodilla ampunut poikki lent‰v‰n kyyhkysen siiven, Natty?" "Enkˆ sitten ennen ole ampunut kaakkureita, jotka sukeltavat veteen n‰hdess‰ns‰ sankkiruudin palavan? Paljon parempi on ampua ainoastaan mit‰ tarvitsee, tuhlaamatta ruutia ja lyijy‰, kuin tuolla h‰pe‰llisell‰ tavalla laukoa pyssyj‰ Jumalan luomia el‰vi‰ kohti. Min‰ l‰hdin ulos hankkiakseni itselleni linnun, ja te tied‰tte, hra Edwards, mihin sit‰ tarvitsen; nyt olen saanut sen ja palaan taas kotiini, sill‰ minua ei huvita t‰m‰n h‰vitt‰v‰n teurastamisen katseleminen, jota te toimitatte ihan kuin ei pieninkin el‰v‰ olisi luotu hyˆdyksi eik‰ h‰vitett‰v‰ksi". "Sin‰ puhut hyv‰sti, Nahkasukka" huudahti Marmaduke, "ja minusta tuntuu jo olevan aika tehd‰ loppu t‰st‰ h‰vitystyˆst‰". "Tehk‰‰ loppu perkkauksistanne, tuomari. Eiv‰tkˆ mets‰tkin, samoin kuin kyyhkyset, ole Jumalan luomia; k‰ytt‰k‰‰ niit‰ hyˆdyksenne, vaan ‰lk‰‰ h‰vitt‰kˆ. Eikˆ mets‰t ole olemassa, jotta el‰imet ja linnut asuisivat niiss‰? Ja kun ihminen tarvitsee el‰v‰in lihaa, nahkaa tai hˆyheni‰, niin menkˆˆn niit‰ sielt‰ hakemaan. Vaan nyt menen kotiin saaliineni, sill‰ en tahtoisi koskea ainoaankaan noista el‰inraukoista, jotka makaavat maassa ja katsovat minuun niin ajattelevaisesti, aivan kuin tarvitsisivat vaan kielen voidakseen lausua ajatuksensa". T‰m‰n sanottuaan heitti Nahkasukka pyssyn olallensa ja k‰veli koirat per‰ss‰ns‰ kent‰n poikki, tarkasti varoen itse‰‰n polkasemasta yht‰‰n haavoitettua, maassa makaavata lintua. Pian oli h‰n ehtinyt rannalla olevaan metsikkˆˆn ja katosi toisten n‰kyvist‰. Jospa Natyn hell‰tuntoisuus olikin tehnyt syv‰n vaikutuksen tuomariin, niin oli se aivan turha Richardin suhteen. H‰n k‰ytti lukuisan mets‰st‰j‰joukon koolla-oloa ehdoitellakseen mitenk‰ pantaisiin toimeen erinomaisen tehokas verenvuodatus. Kaikki ampuma-aseilla varustetut l‰sn‰olijat asetettiin linjaan h‰nen kanuunansa kummallekin puolelle, ja heid‰n oli h‰nelt‰ odottaminen laukaisemisen merkki‰. Joitakuita miljoonia kyyhkysi‰ arveltiin t‰m‰n aamup‰iv‰n kuluessa jo kulkeneen Templetonin laakson l‰pi, vaan ei viel‰ oltu n‰hty l‰hesk‰‰n semmoista linnunpaljoutta, kuin siin‰ parvessa oli, mik‰ juuri nyt oli l‰henem‰ss‰. Se ulottui vuoresta vuoreen yhten‰ ainoana taajana pilven‰, ja turhaan k‰‰ntyi silm‰t etel‰ss‰ olevia kukkuloita kohti n‰hd‰kseen sen loppup‰‰t‰. T‰m‰n el‰v‰n pilven edellim‰inen rivi oli melkein aivan suora, ainoastaan siell‰ t‰‰ll‰ v‰h‰n polveileva, niin s‰‰nnˆllist‰ ja tasaista oli lintujen lento. Sen l‰hetess‰ unohti Marmadukekin Nahkasukan nuhtelevan puheen ja oikasi pyssyns‰ lintulaumaa kohti. "Tulta!" huudahti Richard ja pani tulihiilen kanuunan sankkil‰velle. Vaan koska melkein toinen puoli ruutia tuli ulos t‰m‰n kautta, laukesi koko pyssyrivi ennenkuin kanuuna. T‰m‰ pyssyjen surmantulta tuiskiva tervehdys saatti ensimm‰isen linturivin kohoamaan ylˆsp‰in, mutta samassa syˆksi sen takana oleva lukematon parvi sen sijaan, joten kanuunan edess‰, savupilven syˆstess‰ sen suusta, oli ‰‰retˆn linnunpaljous. Paukaus kaikui vuorten rinteit‰ pitkin ja vaikeni vihdoin kaukana pohjoisessa, kuin et‰isen ukkosen jyrin‰, ja samassa n‰ytti koko tuo s‰ik‰htynyt kyyhkysparvi tuokioksi h‰mmentyneen selvi‰m‰ttˆm‰‰n sekasotkuun. Levottomina lenteliv‰t linnut sinne t‰nne, toinen kerros toistaan korkeammalla, paljon ylemp‰n‰ korkeimpain honkain latvoja, eiv‰tk‰ uskaltaneet l‰hesty‰ tuota vaarallista paikkaa. Yht'‰kki‰ k‰‰ntihe muutamat johtajista lent‰m‰‰n laakson poikki kyl‰‰ kohti, ja ne monet sadat-tuhannet, jotka olivat niit‰ j‰lemp‰n‰, seurasivat per‰ss‰, j‰tt‰en it‰puolen tannerta vainojainsa ja kaatuneiden toveriensa haltuun. "Voitto meill‰!" huusi Richard. "Me olemme karkoittaneet vihollisen pois tappelukent‰lt‰." "Ei niin, Dick," virkkoi Marmaduke; "tappelutanner on hˆyhenill‰ peitetty, ja samoin kuin Nahkasukka, en min‰k‰‰n miss‰‰n n‰e muuta kuin silmi‰, kun nuo el‰v‰parat tuskallisesti v‰‰nt‰v‰t p‰it‰‰n huomatakseen meid‰n liikkeit‰mme. Enemm‰t puolet kaatuneista on viel‰ elossa, ja luullakseni on jo aika lopettaa t‰m‰ mets‰stys, jos sit‰ sopii siksi kutsua." "Mutta onhan t‰m‰ ruhtinaallinen mets‰stys," huudahti ylituomari. "Muutamia tuhansia sinitakkia makaa maassa, joten jokainen kyl‰n vanha akka voipi saada patansa t‰yteen, kun vaan tahtoo." "Kyll‰ kai, meid‰n on onnistunut pel‰tt‰‰ linnut pois t‰lt‰ puolen laaksoa, ja verenvuodatus loppuu nyt itsest‰ns‰. Kuulkaapa nyt, pojat: min‰ annan teille kuusi pence‰ sadalta paljaista p‰ist‰; viek‰‰ ne joutuin tuonne kyl‰‰n, niin maksan heti kohta." T‰ll‰ lupauksella oli se seuraus, jota sill‰ oli tarkoitettukin; sill‰ kaikki poikaset kiiruhtivat v‰‰nt‰m‰‰n haavoitettuin lintujen niskoja nurin. Tuomari palasi kotiinsa semmoisilla tunteilla, jonkalaisia moni on tuntenut ylimm‰ll‰‰n olleen innon lauhduttua, huomatessaan ett‰ ilo on ostettu toisten k‰rsimyksill‰. Saalis pantiin hevoskuormiin, ja t‰m‰n suuren mets‰stysretken per‰st‰ ammuttiin kyyhkysi‰ vuoden j‰lell‰ olevan osan kuluessa ainoastaan tarpeen mukaan. Richard kehui kuitenkin monta vuotta kanuunan laukauksen vaikutusta. Otsego-j‰rvess‰ oli monta hyv‰ksi ahvenluodoksi tunnettua paikkaa. Er‰‰n t‰mmˆisen luona onkimassa istui muutamana p‰iv‰n‰ Nahkasukka ja John indiani toisessa ja Oliver Edwards toisessa veneess‰. "Kas kuinka j‰rvi on kaunis ja rasvatyyni!" sanoi Edwards hetkisen vaitiolon per‰st‰. "Oletteko koskaan ennen n‰hnyt sit‰ niin tyynen‰ kuin nyt, Natty?" "Min‰ olen tuntenut Otsegon jo nelj‰kymment‰ vuotta ja voin vakuuttaa ettei selvemp‰‰ ja parempaa kalavett‰ ole koko maassa," vastasi Nahkasukka. "Niin, niin; minulla oli kerran t‰m‰ seutu omaa tarvettani varten, ja se aika oli iloista aikaa. Mets‰nriistaa oli niin kosolta kuin toivoa voi, eik‰ kukaan tehnyt haittaa t‰‰ll‰, jos ei pid‰ lukua yhdest‰ ja toisesta delawarelaisesta mets‰stysmatkueesta, joka kulki vuorien poikki tai jostakusta yksin‰isest‰ Irokesi-veijarista." "Mutta," sanoi Edwards antaen silm‰ystens‰ kulkea pitkin rantoja ja vuorten rinteit‰, miss‰ kultaisia t‰hki‰ kantavat kasket tekiv‰t mets‰n iloisen ja vilppaan n‰kˆiseksi; "lieneep‰ n‰iden vuorten poikki ja n‰it‰ rantoja pitkin kuljeskeleminen sent‰‰n ollut surullista huvia, kun ei ollut yht‰‰n el‰v‰t‰ sielua, jonka kanssa olisi saanut puhella tai v‰itell‰." "Enkˆ ole sanonut, ett‰ oli hauska! Kun lehti rupesi peitt‰m‰‰n puita ja j‰‰t l‰htiv‰t j‰rvest‰, oli t‰ss‰ oikea paratiisi. Min‰ olen kulkenut metsiss‰ kolmekuudetta vuotta ja kotini on ollut niiss‰ enemm‰n kuin nelj‰kymment‰ vuotta, mutta ainoastaan yhden paikan voin sanoa n‰hneeni, josta pidin enemm‰n kuin t‰st‰; senkin tein vaan n‰kˆalan eik‰ mets‰styksen ja kalastamisen t‰hden." "Miss‰ oli se?" kysyi Edwards. "Catskills-vuorien puolella. Usein k‰vin min‰ siell‰, ampumassa susia ja karhuja; kerran olin luvannut hankkia topatun pantterin, ja sent‰hden k‰vin siell‰ jokseenkin usein. Siell‰ on er‰s paikka ylh‰‰ll‰ vuoren laidalla, jonne minun oli tapa kiivet‰, kun tahdoin katsella maailman hyˆrin‰‰, ja siell‰ sai tosiaankin t‰yden korvauksen siit‰, ett‰ nahka kiivetess‰ oli naarmoittunut ja jalkineet repaleiksi menneet. Tunnette kaiketi Catskills-vuoret, sill‰ tietysti n‰itte ne kulkiessanne virtaa ylˆsp‰in Yorkista; ne ovat siniset kuin selke‰ taivas, ja pilvet kokoontuvat niiden huippujen p‰‰lle, niinkuin savu tupruaa indiani-p‰‰llikˆn p‰‰n p‰‰ll‰ kalmatulen palaessa. Siell‰ on Korkeatˆyry ja Pyˆre‰huippu, jotka kohoavat kaikkia muita ylemm‰ksi, niinkuin is‰ ja ‰iti lastensa joukossa. Mutta se paikka, jota tarkoitan, on ihan likell‰ virtaa, siin‰ miss‰ yksi kallionlaita ulottuu muita ulommaksi ja laskeksen kohtisuoraan alas, hyvinkin tuhat jalkaa." "No, mit‰s sielt‰ n‰ette?" "Luonnon," vastasi Natty laskien ongenvavan p‰‰n veteen ja pyˆr‰ytt‰en k‰tt‰ns‰ piirin muotoon ilmassa; "koko luonnon, poika. Min‰ olin siell‰ ylh‰‰ll‰ silloin kuin Vaughan poltti Sopus'en viime sodan aikana, ja sinne n‰in Yl‰maasta purjehtivat laivat yht‰ selv‰‰n kuin nyt n‰en tuon kalkki-laivan tuolla virralla, vaikka ne olivat ainaki kahtakymment‰ vertaa et‰‰mp‰n‰. Voi n‰hd‰ hyvinkin kymmenen peninkulmaa ylˆsp‰in virtaa myˆten, joka luikerteli eteenp‰in kuin nauha, vaikka sen kummankin rannan v‰li‰ oli t‰ysi peninkulma. Min‰ n‰in Hampshiren kunnaat ja kaikki mit‰ Jumala on luonut tai ihmisk‰si aikaansaanut, niin pitk‰lle kuin silm‰ kantoi -- ja te tied‰tte minun joutuneen huutoon indianien kesken tarkasta n‰ˆst‰ni --. Sen vuoren huipulta olen usein n‰hnyt sen paikan, miss‰ Albany nyt on, ja mit‰ Sopus'een tulee, niin n‰ytti savu sin‰ p‰iv‰n‰, jona kuninkaalliset sotajoukot polttivat t‰m‰n kaupunkin, olevan niin likell‰, ett‰ luulin kuulevani naisten voivotuksen ja h‰t‰huudot." "Mahtoi kaiketi kiipe‰misen vaiva tulla palkituksi, kun sai nauttia semmoista n‰kˆalaa." "Kyll‰ tuli, min‰ suljen sen paikan kaikkien suosioon, jotka voivat nauttia jotakin olosta tuhat kyyn‰r‰‰ korkealla maasta, kun sielt‰ saavat n‰hd‰ ihmisasunnoita ja rakennuksia syv‰ll‰ alhaalla jalkainsa alla, n‰hd‰ virtoja, jotka n‰ytt‰v‰t nauhanp‰tkilt‰, ja korkeita vuoria, sielt‰ tuskin korkeamman n‰kˆisi‰ kuin hein‰suovat. Ensin kun rupesin asumaan metsiss‰, tuntui mieleni v‰list‰ haikealta ja oli ik‰v‰; silloin menin tavallisesti Catskills-vuorille ja oleskelin muutamia p‰ivi‰ tuolla Korkeatˆyryll‰ silm‰ill‰kseni ihmisten tˆit‰. Nyt on jo monta vuotta siit‰, kuin semmoiset tunteet syntyiv‰t rinnassani, ja liian vanhaksi olen jo tullut kiivet‰kseni ryhmyisille kallioille. Mutta tuskin puolen peninkulmaa samasta kalliontˆyr‰st‰ on er‰s paikka, josta viime aikoina rupesin pit‰m‰‰n enemm‰n, kuin tuosta vuoresta, sill‰ se paikka on enemm‰n metsittynyt ja luonnollinen. "Ja miss‰ se on?" kysyi Edwards, jonka uteliaisuutta vanhan mets‰st‰j‰n koruton kertomus piti el‰v‰sti vireill‰. "Se on er‰s putous vuoristossa, miss‰ kahden pienen, toistansa likell‰ olevan j‰rven vesi juoksee yli laitainsa ja raivaa itselleen tien kallioiden ylitse alas laaksoon. T‰m‰ virta on korkeintaan niin iso, ett‰ se voisi panna myllyn pyˆrim‰‰n, jos jotakin niin tarpeetonta tarvittaisiin metsiss‰. Mutta se k‰si, joka loi t‰m‰n putouksen, ei koskaan ole rakentanut mylly‰. Vesi kulkee koukerrellen ja mutkistellen kallio-mˆhk‰leiden v‰litse, alussa niin verkalleen ja hitaasti, ett‰ harjuslohi voipi siin‰ uida, mutta sitten hyppien ja s‰nt‰ten ihan kuin el‰in, joka aikoo tehd‰ pitk‰n hypp‰yksen, kunnes se saapuu er‰‰sen paikkaan, miss‰ vuoret halkeavat kuin pukinkynsi, j‰tt‰en syv‰n koverruksen veden alas syˆst‰v‰ksi. Ensimm‰inen putous on liki kahta sataa jalkaa korkea, ja vesi on alas saapuessaan lumihˆyt‰leiden n‰kˆist‰; sen per‰st‰ kokoutuu se taas uudeksi putoukseksi, ja juostuaan ainakin viisikymment‰ kyyn‰r‰‰ eteenp‰in sile‰t‰ kalliota myˆten, syˆksee se taas jyrkk‰yst‰ alasp‰in sata jalkaa tai niin, heitt‰ytyen penkereest‰ penkereesen, ensin yht‰‰nne, sitten toisaanne p‰in ja koettaen p‰‰st‰ alas tasangolle, joka viimein onnistuukin." "Min‰ en koskaan ennen ole kuullut puhuttavan siit‰ paikasta!" huudahti Edwards. "Sit‰ ei ole mainittu miss‰‰n kirjassa." "En koskaan el‰m‰ss‰ni ole kirjaa lukenut, ja kuinka tiet‰isi se, joka on el‰nyt kaiket p‰iv‰ns‰ kaupungeissa ja kouluissa, mit‰‰n mets‰in ihmeist‰? Ei, ei, tuo pieni virta on hyppinyt ja leikkinyt vuorten keskell‰ aina siit‰ kuin H‰n loi maailman, eik‰ tusinakaan valkeita ihmisi‰ koskaan ole sit‰ n‰hnyt. Vuori ulottuu muurin kaltaisena puoliympyr‰n‰ putouksen ymp‰ri ja pist‰‰ pengerryksen‰ ulos ainakin viisikymment‰ jalkaa, niin ett‰ kun min‰ istuin ensimm‰isen putouksen juurella ja koirat juoksentelivat alhaalla olevissa rotkoissa, niin ne eiv‰t n‰ytt‰neet kaniineja suuremmilta. Minun mielest‰ni on t‰m‰ kauniimmin tehty kaikista paikoista, mit‰ viel‰ olen metsiss‰ n‰hnyt, eik‰ kukaan, joka ei koko el‰m‰naikaansa ole vaeltanut niiss‰, tied‰ kuinka paljon kaunista Jumala on niihin luonut." "Mihink‰ joutuu t‰m‰ virta? Minnep‰in juoksee se? Juokseeko se Delavare-jokeen?" "Ei, se on pisara vanhaa Hudsonia, ja hauska sill‰ on ja iloinen se on, ennenkuin se tulee alas vuorten rinteilt‰. Monta, tuntia olen istunut ulkonevalla kallionlaidalla katsellen ohitseni kiit‰vi‰ vesikuplia ja ajatellen kuinka kauvan viipynee ennenkuin t‰m‰ vesi, joka n‰ytti m‰‰r‰tyn ainoastaan er‰maan varalle, tulee kantamaan laivaa ja sekautumaan suolaisen meriveden kanssa. T‰m‰ paikka on juuri sopiva her‰tt‰m‰‰n ihmisess‰ juhlallisia tunteita. Voipi katsoa kohdastaan alas laaksoon, joka on Korkeatˆyryn it‰puolella ja jossa levi‰‰ eteemme tuhansia tynnyrinaloja mets‰‰, joka lehdenl‰htˆ-aikana n‰ytt‰‰ kuin tuhat ei ihmisen, vaan Jumalan k‰den maalaamata sadekaarta". "Te tulette tosiaankin kaunopuheliaaksi, Nahkasukka!" huudahti Edwards. "Kuinka niin" kysyi Natty. "Tuon n‰kˆalan muisto l‰mmitt‰‰ vertanne, vanhus. Kuinka monta vuotta on siit‰, kuin viimein k‰vitte siell‰?" Natty ei vastannut. Kallistuen alas vedenkalvoa kohti istui h‰n hetkisen pid‰tt‰en henke‰ns‰ ja tarkasti kuunnellen jotakin kaukaista ‰‰nt‰. "Jos en omin k‰sin ja uusilla nahkahihnoilla olisi sitonut kiinni koiriani," sanoi h‰n viimein, kohottaen p‰‰t‰ns‰, "niin vannoisin raamatun p‰‰ll‰, ett‰ kuulin Hektor-vanhuksen ‰‰nen vuorten v‰list‰." "Se on mahdoton," vastasi Edwards, "ei ole tuntia sitten kuin n‰in sen koijissaan." Myˆskin vanha John rupesi nyt huomaamaan ‰‰net; mutta vaikka Edwards istui vaieten ja tarkasti kuunnellen, ei h‰n voinut kuulla muuta kuin lehm‰in ammomisen l‰nnenpuoleisilta kukkuloilta. H‰n katsahti molempiin vanhuksiin -- Natty istui k‰si torvena korvan juuressa, Mohikani kumarruksissa eteenp‰in, k‰si nostettuna kasvojen tasalle ja etusormi pystˆss‰ ik‰‰nkuin vaitioloa velvoittamassa. Edwardsin oli mahdoton olla nauramatta heid‰n herk‰lle kuvitusvoimallensa, joka saatti heid‰t kuulemaan semmoista, mik‰ ei ollut mahdollista. "Naurakaa mit‰ nauratte," sanoi Nahkasukka, "koirat ovat irrallaan ja ajavat mets‰kaurista, siit‰ olen aivan varma. Antaisinpa majavannahan, jos ei niin olisi. Mets‰nriista on laihaa t‰n‰ aikana, ja nuo tuhmat elukat juoksevat suotta lihan pois ruumiistaan. Ettekˆ nytk‰‰n kuule koirain ‰‰nt‰?" Edwards s‰ps‰hti, kun haukunta, joka siihen asti oli ollut kuulumatonta v‰lill‰ olevain vuorenkukkulain takia, yht'‰kki‰. kajahti kovana ja selv‰n‰ j‰rven rannalla. Kumman nopeasti l‰heni haukunta, ja silmailless‰‰n j‰rven rannikkoa pitkin huomasi h‰n ei kaukana heist‰ olevain pensasten liikkuvan, ja tuossa tuokiossa syˆksi kaunis mets‰kauris j‰rveen. Samassa tunkivat Hektor ja Hurtta t‰ytt‰ ‰‰nt‰ haukkuen pensasten l‰pi ja syˆksiv‰t myˆskin j‰rveen, syv‰lt‰ halkoen sen aaltoja rinnallansa. "Tiesinh‰n sen -- tiesinh‰n sen!" huudahti Natty, mets‰kauriin ja koirain tultua n‰kyviin. "Ne ovat vainunneet kaurista ja se oli liikaa el‰inparoille. Mutta t‰ytyy vieroittaa ne tuommoisista koukuista, muutoin on minulla niist‰ paljaita vastuksia. Hoi! -- maalle, pedot -- maalle, -- tokko tottelette? Mene matkoihisi, vanha Hektor, muuten muokkaan nahkasi laastukillani, kun saan sinut k‰siini." Koirat tunsivat is‰nt‰ns‰ ‰‰nen, ja ensin uituaan kappaleen matkaa viistoon, ik‰‰nkuin eiv‰t kernaasti luopuisi otusta ajamasta, vaan eiv‰t myˆsk‰‰n uskaltaisi jatkaa ajoa, tottelivat ne viimein ja palasivat maalle, miss‰ t‰yttiv‰t ilman ulvonnallaan. Sill‰ v‰lin oli pel‰stynyt mets‰kauris uinut puolitiehen venetten ja rannan v‰lille, ennenkuin se kauhistuksekseen huomasi t‰m‰n uuden vaaran. Mutta kuullessaan Natyn ‰‰nen k‰‰ntyi se suoraan takaisin ja n‰ytti melkein p‰‰tt‰neen koirain uhalla uida rantaan takaisin. Sen paluumatka estyi kuitenkin, ja k‰‰nnytty‰‰n viel‰ kerran ui se viisto-suuntaan j‰rven keskikohtaa kohden, aikoen astua maalle sen l‰nsirannalla. Kun se, kuono korkealla ilmassa ja vesi kuohuen kaulan edess‰, h‰mm‰stytt‰v‰n nopeasti kiiti kalastajain sivu, rupesi Nahkasukka levottomana liikahtelemaan sinne t‰nne istuimellansa. "Se on muhkea el‰in," sanoi h‰n. "Kuinka kauniit sarvet ... niihinh‰n voisi ripustaa kaikki vaatteensa. Annapas kun katson... Hein‰kuu on viimeinen kuukausi, ja lihasta t‰ytyy jo ruveta tulemaan hyv‰." Puhuissansa oli h‰n vainuntapaisesti sitonut airon sen niinikˆyden p‰‰h‰n, mik‰ heill‰ oli ankkurinvitjana, ja heitt‰in t‰m‰n ankkurinmerkin veteen huusi h‰n: "Vene liikkeelle, John -- anna menn‰! Hulluhan el‰in on, kun saattaa ihmisen t‰mmˆiseen kiusaukseen." Mohikani irroitti veneen Edwardsin ruuhesta, ja muutamilla aironvet‰mill‰ pani h‰n tuon keve‰n purren kiit‰m‰‰n nuolen nopeana vett‰ myˆten. Hirvi ui nyt noin sata kyyn‰r‰‰ takaa-ajajistansa, syv‰lt‰ halaisten vett‰ ja joka henk‰yksell‰ korskuen pelosta ja voimainponnistuksista, samalla kuin vene n‰ytti lehden kevyisen‰ hyppiv‰n pitkin aaltoja, kohoten ja laskien omain hyˆkylainettensa vaikutuksesta. Nahkasukka nosti ylˆs pyssyns‰ ja kaatoi verest‰ ruutia sankki-pannuun, vaan oli kahdella p‰‰ll‰, tappaisiko uhrinsa vai ei. "Ammunko vai enkˆ, John?" kysyi h‰n. "Ei ole oikein k‰ytt‰‰ t‰t‰ etua tuota j‰rjetˆnt‰ el‰v‰‰ vastaan. En saata sit‰ tehd‰; se on mennyt veteen luontoansa noudattaen, joka on se j‰rki, mink‰ luoja on antanut el‰imille, ja min‰ tahdon antaa sen koettaa uima-onneansa. Souda el‰imen per‰ss‰, John, ja pid‰ varasi, jos se k‰‰ntyy; ei ole vaikea saavuttaa sit‰, mutta se k‰‰nteleksen kuin k‰‰rme". Indiani nauroi yst‰v‰ns‰ oikulle, vaan souti venett‰ yh‰ eteenp‰in enemm‰n soutotaitonsa kuin voimansa vaikuttamalla vauhdilla. Puhellessaan k‰yttiv‰t nyt molemmat vanhukset delawarelaisten kielt‰. "Uj," huudahti mohikani; "hirvi k‰‰nt‰‰ p‰‰t‰ns‰ t‰nnep‰in. Ota keih‰s saapuville, Haukansilm‰." Mets‰st‰j‰ totteli k‰sky‰ ja valmistihe laskemaan v‰'ill‰ varustetun keih‰‰n el‰imen kaulaan. "Souda enemm‰n vasemmalle, John," huusi h‰n; "enemm‰n vasemmalle -- yksi aironveto lis‰‰, niin ulotun sit‰ heitt‰m‰‰n." Puhuessaan nosti h‰n keih‰st‰ ja lenn‰tti sen kuin nuolen hirve‰ kohti. Mutta samassa k‰‰ntyi t‰m‰ ja keih‰‰nk‰rki hiipasi sen sarvia, vajoten sitten pitkine varsineen j‰rveen. "Lykk‰‰ takaisin," huudahti Natty veneen kulkiessa sen paikan yli, miss‰ keih‰s oli uponnut veteen -- "pysyttele nyt yhdess‰ kohti, John." Keih‰s pisti taas pian ylˆs vedest‰, ja kun Natty oli saanut sen kiinni, k‰‰nsi indiani veneen ymp‰ri ja alkoi ajamisen uudelleen. Hirvi oli sill'aikaa p‰‰ssyt koko joukon etenem‰‰n, ja Edwards sai siis aikaa p‰‰st‰ paikalle. "Hei," huusi h‰n, jahdista elpyneen‰; "pit‰k‰‰ h‰nt‰ varalla, kun h‰n k‰‰ntyy -- laskekaa enemm‰n oikealle k‰delle, Mohikani, enemm‰n oikealle, niin saan h‰nen kiinni. Min‰ viskaan kˆyden sen sarviin." Vanhan sotilaan mustat silm‰t k‰‰ntyiv‰t tuimasti v‰lkkyen sinne t‰nne, yht‰ nopeina ja s‰ihkyvin‰ kuin pel‰styneen el‰v‰nkin, ja se tyls‰ horrostila, mihin h‰nen vanha ruumiinsa vasta n‰ytti vaipuneen, muuttui nyt arvaamattomaksi liikkuvaisuudeksi. Vene heilahteli ja k‰‰ntyi kuin pore vesipyˆrteess‰, aina sen mukaan kuin hirvi teki jonkun uuden mutkan, ja kun ajo kerran kulki v‰h‰n matkaa aivan suoraa suuntaa, kiiti pieni vene niin nopeasti eteenp‰in, ett‰ hirven t‰ytyi koettaa pelastaa itsens‰ uuden, odottamattoman k‰‰nteen kautta. Kun n‰m‰ ymp‰ri pyˆriv‰t liikkeet, jotka tapahtuivat hyvin pienell‰ alalla, monta kertaa uudistuivat, saattoi Edwards pysytt‰it‰ likell‰ seuralaisiansa. Enemm‰n kuin kaksikymment‰ kertaa kiitiv‰t takaa-ajajat ja ajettava h‰nen sivutsensa, kuitenkin siksi loitolla, ettei h‰n ulottunut airollansa, ja viimein katsoi h‰n menettelev‰ns‰ viisaimmin, kun pysyi yhdess‰ kohden ja siin‰ odotti sopivata tilaisuutta saadakseen ottaa tehokasta osaa jahtiin. Eik‰ h‰nen tarvinnutkaan kauvan odottaa, sill‰ tuskin oli h‰n tehnyt t‰m‰n p‰‰tˆksen ja noussut seisalleen veneess‰, kun jo n‰ki hirven tulevan rohkeasti h‰nt‰ kohti, selv‰sti aikoen kiiruhtaa er‰‰sen niemeen, joka oli jonkun matkan p‰‰ss‰ rannalla viel‰ ulvovista ja haukkuvista koirista. Edwards solmesi veneen kiinnityskˆyden p‰‰n suopungiksi ja viskasi sen voimansa takaa hirve‰ kohti, jonka sarviin se kietoutuikin. Kotvasen heilui h‰nen veneens‰ kovasti, mutta samassa kulki toinen vene sen sivu, ja kumartuen veteen viilsi Natty veitsell‰‰n kaulan poikki elukalta, jonka veri pani veden laajalta punertamaan. Sit‰ v‰h‰ist‰ aikaa, mink‰ elukan kuolemankamppaus kesti, k‰yttiv‰t mets‰st‰j‰t vied‰kseen veneens‰ yhteen ja sitoaksensa ne per‰tysten. Nahkasukka veti sitten kuolleen hirven vedest‰ veneen pohjalle. K‰dell‰‰n koetellen el‰imen kylki‰, kohotti h‰n sen p‰‰t‰ ja nauraa suhisti omituista nauruansa.. "T‰m‰ l‰mmitt‰‰ ihmisen verta, John vanhus," sanoi h‰n. "En ole tappanut hirve‰ vedess‰ moneen pitk‰‰n p‰iv‰‰n. T‰m‰ on oivallinen otus, ja kyll‰ tunnen sen, joka pit‰‰ enemm‰n hirvenpaistista kuin kaikista t‰m‰n maan uudisperkkiˆist‰." Indiania oli kauvan painanut vanhuuden kuorma ja kenties myˆs h‰nen heimonsa onnettomuudet, vaan t‰m‰ hauska ja virkist‰v‰ otuksenajo sai nyt p‰iv‰n-v‰l‰hdyksen leimahtamaan h‰nen mustista kasvoistansa, joita hymy ei kaukaan aikaan ollut el‰hytt‰nyt. Selv‰sti n‰kyi, ett‰ vanhuksella oli nautintoa jahdista enemm‰n sent‰hden, ett‰ se saattoi h‰nen nuoruutensa urotyˆt vereksin‰ muistiin, kuin siksi, ett‰ se tuotti h‰nelle jotakin etua. Tavattomasta voimainponnistuksesta viel‰ vapisevalla k‰dell‰ kosketti h‰n hiljaa elukan ruumista, hymyili nyˆk‰ten p‰‰t‰‰n mieltymyksen osoitukseksi ja huudahti kansakuntansa tavalliseen tapaan ‰‰nenpainolla: "Hyv‰!" T‰m‰n j‰rvell‰ tapahtuessa oli Elisabeth Temple ja h‰nen yst‰v‰ns‰ Louise Grant l‰hteneet k‰velem‰‰n vuorille p‰in, ottaen matkaansa vanhan, uskollisen, tavattoman suuren koiran, jonka nimi oli Uljas. Se tie, jota myˆten he kulkivat, vei ylˆs vuoren harjanteelle, miss‰ he k‰‰ntyiv‰t pois valmiilta uralta ja jatkoivat k‰vely‰‰n mets‰n korkeain, tuuheiden puiden varjossa. P‰iv‰ oli l‰mmin, ja tytˆt kulkivat yh‰ etemm‰ksi mets‰‰n, koska sen vilpeys miellytti heit‰, se kun vaikutti ihan p‰invastoin kuin tuo kiusallinen kuumuus, joka oli rasittanut heit‰ vuorelle noustessa. Puhe-aineena oli pienet matkalla olleet n‰kˆalat ja tapahtumat, ja joka soleva honka, joka pensas ja kukka vaikutti jonkun ihailemisen osoituksen. N‰in jatkoivat he kulkuansa pitkin vuorenjyrk‰nteen reunaa, v‰liin silm‰illen Otsego-j‰rvelle p‰in, v‰liin pys‰htyen kuuntelemaan ratasten kolinaa ja vasarain pauketta laaksossa, kun Elisabeth yht'‰kki‰ s‰ps‰hti ja pys‰htyi. "Kuule!" sanoi h‰n. "Lapsen itkua t‰‰ll‰ ylh‰‰ll‰ vuorensel‰nteell‰! Onko t‰‰ll‰ joku uudistalo l‰histˆss‰? vai onkohan joku pienokainen eksynyt vanhemmistansa?" "Seh‰n tapahtuu usein," vastasi Louise. "Seuratkaamme ‰‰nt‰; kenties on se jonkun n‰lk‰‰n kuolemaisillaan olevan kulkijan ‰‰ni." T‰m‰n luulon houkutuksesta kulkivat tytˆt ripein askelin sit‰ hiljaista, valittavaa ‰‰nt‰ kohti, joka kuului mets‰n sis‰st‰. Useita kertoja oli vilkas Elisabeth huudahtamaisillaan, ett‰ h‰n n‰ki tuon vaikeroivan olennon, kun Louise tarttui h‰nt‰ k‰sivarteen, osoitti taaksensa ja huudahti: "Mutta katso toki koiraa". Uljas oli ollut heid‰n toverinansa aina siit‰ asti, kuin sen nuori haltijatar kutsui sen ulos kopistaan. Sen vanhuus oli aikaa sitten tehnyt sen kankeaksi ja j‰yk‰ksi, ja aina kun nuoret tytˆt seisahtuivat katselemaan jotakin kaunista n‰kˆalaa, pani se maata heit‰ l‰helle ja odotti heid‰n liikkeelle l‰htˆ‰ns‰, silm‰t ummessa ja koko olennossa semmoinen tylsyys, joka ei ollenkaan sopinut suojelijana-olijalle. Mutta nyt kun Elisabeth, s‰ik‰htyneen‰ yst‰v‰ns‰ huudosta, k‰‰ntyi taaksep‰in, n‰ki h‰n koiran ter‰v‰sti katselevan jotakin et‰ist‰ esinett‰, p‰‰ maahan painettuna ja korvat pystˆss‰ joko pelosta tai kiukusta; luultavasti viimeksi mainitusta syyst‰, sill‰ se rupesi synk‰ll‰ ‰‰nell‰ murisemaan ja n‰ytti hampaitansa tavalla semmoisella, josta sen em‰nt‰ olisi pel‰stynyt, ellei niin tarkoin olisi tuntenut sen hyvi‰ puolia. "Siivolla Uljas", sanoi h‰n. "Mit‰ sin‰ n‰et?" H‰nen ‰‰nest‰ns‰ yltyi koiran vimma, eik‰ suinkaan lauhtunut. Se meni tyttˆin edelle ja istahti Elisabethin jalkain juurelle, muristen viel‰ ‰re‰mm‰sti kuin ennen ja v‰list‰ ilmoittaen vihaansa muutamilla haukauksilla. "Mit‰ se n‰kee?" sanoi Elisabeth. "Se on varmaankin joku el‰in." Kun ei saanut vastausta seurakumppaniltaan, k‰‰ntyi h‰n ja n‰ki Louisen seisovan kalman kalpeana ja viittaavan ylˆsp‰in ruumista puistuttavalla liikkeell‰. Elisabethin nopea silm‰ k‰‰ntyi viitattuun suuntaan, ja paikalla huomasi h‰n heit‰ silm‰nr‰p‰yksen kuolemalla uhkaavan naaraspantterin hirve‰n naaman ja kiiluvat silm‰t. "Paetkaamme," huudahti h‰n tarttuen Louisen k‰sivarteen. Vaan heikon tytˆn voima katosi kuin sulaava lumi, ja h‰n vaipui tainnoksissa maahan. Elisabethin mieleen ei hetkeksik‰‰n tullut se ajatus, ett‰ t‰mmˆisess‰ tilassa j‰tt‰isi toverinsa, ja h‰n heittihe polvillensa tainnuksissa olevan Louisen viereen, vainumaisella nopeudella riist‰en auki semmoiset osat h‰nen vaatteuksestansa, jotka voivat h‰irit‰ hengityst‰, ja samassa puhuttelemalla kiihoittain koiraa, heid‰n ainoata puolustajaansa. "Miehuutta, Uljas," huusi h‰n, vaikka jotenkin vapisevalla ‰‰nell‰; "pid‰ puolesi, hyv‰ Uljaani." Keskikasvuinen pantterinpoika, jota t‰h‰n asti ei ollut n‰kynyt, juoksi nyt maahan muutamasta pienest‰ puusta, joka oli alempana sit‰, miss‰ em‰ istui. Tuo pieni pahasisuinen elukka l‰heni koiraa matkien em‰ns‰ liikunnoita ja ‰‰ni‰, mutta osoittaen kummallista kissanpojan leikillisyyden ja petoel‰imen raivon sekoitusta. Seisoen takajaloilla repi se etuk‰p‰lill‰ns‰ kuorta puusta ja menetteli kuin leikkis‰ kissa; sen per‰st‰ alkoi se huiskia kylki‰ h‰nn‰ll‰ns‰, murista, kynsi‰ maata ja n‰ytt‰‰ kaikkia niit‰ pahan sisun merkki‰, jotka saattavat em‰n niin kammottavaksi. Koko t‰m‰n aikaa seisoi Uljas rohkeana ja pelk‰‰m‰tˆnn‰ paikallansa, lyhyt h‰nt‰ ilmassa, ruumis taaksep‰in kyˆm‰ll‰‰n ja tarkasti pit‰en silm‰ll‰ sek‰ em‰n ett‰ pojan liikkeit‰. Joka kerralla, kuin viimeksi mainittu hypp‰si, l‰heni se koiraa, ja kaikkien kolmen el‰v‰n murina yltyi yltymist‰‰n, kunnes poikanen, hyp‰tty‰‰n v‰h‰n liian reippaasti, putosi ihan koiran eteen. Hurjaa melua ja paiskelua kesti nyt hiukan aikaa, mutta loppui siten, ett‰ Uljas viskasi vihollisensa puuta vastaan semmoisella voimalla, ett‰ se heti paikalla heitti henkens‰. Elisabeth katseli t‰t‰ lyhytt‰ taistelua ja oli juuri iloisena koiran voitosta, kun n‰ki em‰pantterin syˆksev‰n paria kymment‰ kyyn‰r‰‰ pitk‰ll‰ hypp‰yksell‰ puun oksalta koiran p‰‰lle. Ei kukaan voi sanoilla kuvailla sit‰ raivokasta taistelua, joka nyt syntyi kuivuneiden lehtien peitt‰m‰ll‰ tantereella. Elisabeth istui viel‰ polvillansa Louisen ruumiin p‰‰lle kumarruksissa; h‰nen silm‰ns‰ olivat kiintyneet el‰viin niin tuskallisella ja kuitenkin j‰ntev‰ll‰ katseella, ett‰ h‰n melkein unohti taistelun p‰‰ttymisen koskevan h‰nt‰ itse‰‰nkin. Niin nopeat ja vilkkaat olivat pantterin liikkeet, ett‰ sen ruumis n‰ytti lakkaamatta h‰ilyv‰n ilmassa, mutta j‰yk‰sti otti koira jokaista vihollisen hyˆkk‰yst‰ vastaan. Kun pantteri syˆksi kiinni koiran kylkiin, jotka aina olivat sen hyˆkk‰yksen esineen‰, puisti vanha Uljas, vaikka pedon kynsien repim‰n‰ ja monesta haavasta vuotavalla verell‰ tahrattuna, vihollisen p‰‰lt‰‰n kuin hˆyhenen. Nousten pystˆˆn takajaloillensa heitt‰ytyi se yh‰ uudestaan taisteluun, suu selki sel‰ll‰‰n ja silm‰t vihan vimmasta s‰ihkyvin‰. Mutta ik‰ ja toimeton el‰m‰ vaikutti, ett‰ tuo jalo koira ei voinut kauan kest‰‰ semmoista taistelua. Kaikissa muissa suhteissa, paitsi mit‰ uskallukseen tulee, oli se vaan haamu siit‰, mit‰ se ennen oli ollut. Tavallista korkeampi hypp‰ys saattoi pantterin koiran selk‰‰n, niin ett‰ t‰m‰ ei saanut vihollisestaan kiinni, ja vaikka pantteri pysyi siin‰ vaan silm‰nr‰p‰yksen, koska Uljas tuskallisella voimainponnistuksella viskasi sen pois, n‰ki Elisabeth kuitenkin, ett‰ koiran kaulapanta, joka ‰sken oli v‰lkkynyt kirkkaana, nyt oli vereen tahraantunut, ja heti sen per‰st‰ vaipui koira hengentorroksissa maahan. Pantteri, jonka kylkeen Uljas oli purrut hampaansa kiinni, ei voinut p‰‰st‰ irti sen kovasta koppauksesta, ennenkuin tuon uskollisen el‰v‰n henki kovilla ruumiin vavahduksilla kokonaan sammui. Elisabeth oli nyt kokonaan pedon vallassa. Jumalan kuvan katseessa sanotaan olevan jotakin, joka vapistuksella t‰ytt‰‰ luonnon alemmat olennot, ja n‰yttip‰ melkein silt‰, kuin joku t‰mmˆinen ihmeellinen voima t‰ll‰ kertaa olisi hetkeksi poistanut uhkaavan puuskauksen. Pedon ja polvillaan olevan tytˆn silm‰t kohtasivat toisiansa, kun pantteri painoi p‰‰t‰ns‰ alas tutkiakseen kuollutta vihollistansa ja sitten haisteli kuollutta poikaansa. T‰st‰ toisesta tarkastelusta nousi se silm‰t tulta tuiskivina, h‰nn‰ll‰ hurjasti piesten kylki‰ns‰ ja kynnet siirollansa hyvinkin tuuman ulkona leveist‰ k‰p‰list‰. Elisabeth ei tahtonut eik‰ voinut liikahtaakaan. K‰det ristiss‰ rukoili h‰n, mutta silm‰t katsoa tuijottivat kauheata vihollista; h‰nen poskensa olivat valkeat kuin marmori ja huulet puoleksi avoillaan kauhusta. Nyt kun p‰‰tt‰v‰ hetki n‰ytti tulleen ja Elisabethin kasvot kuvastivat hurskasta alttiiksi-antamusta, kuului h‰nen korvaansa takaap‰in lehtien rapina, "Vaiti, vaiti," lausui hiljainen ‰‰ni; "kumartukaa enemm‰n alasp‰in; teid‰n hattunne est‰‰ el‰v‰n p‰‰n n‰kym‰st‰." Enemm‰n v‰symyksest‰ kuin t‰t‰ arvaamatonta k‰sky‰ totellen antoi Elisabeth p‰‰ns‰ painua rintaa vastaan. Samassa kuuli h‰n pyssyn pamauksen, luodin suhinan ja raivokkaan vongunnan, jonka pantteri p‰‰sti, samassa kuin se vieri edes takaisin maassa, puri itse‰ns‰ ja katkoi pirstaleiksi kaikki oksat ja puut, jotka vaan sai k‰siins‰. Heti juoksi Nahkasukka esiin ja asettui h‰nen eteens‰, kovasti huutaen: "Tule t‰nne, Hektor, tule t‰nne, vanha hupsu; elukka on sitke‰henkinen ja voipi hyp‰t‰ j‰lleen nelj‰lle jalalle." Natty seisoi pelk‰‰m‰tˆnn‰ tyttˆjen edess‰, huolimatta haavoittuneen pantterin rajusta rimpuilemisesta ja uhkaavista liikkeist‰, joista n‰kyi ett‰ sen raivo alkoi uudistua. Saatuaan pyssyns‰ latinkiin, l‰heni h‰n raivokasta el‰int‰, ja pannen pyssynsuun ihan sen p‰‰t‰ likelle, sammutti h‰n vereksell‰ laukauksella sen viimeisenkin elonkipin‰n. Kun tuo kauhea vihollinen oli tapettu, tuntui Elisabethista aivan kuin olisi noussut kuolleista. H‰nen henkens‰ pontevuus oli tosin siksi luja, ettei h‰nen mielens‰ lannistunut vaaran aikana, ja mit‰ v‰littˆm‰mm‰sti pelko vaikutti mieleen, sit‰ enemm‰n taisteli h‰n voittaakseen sen. Vaan h‰n oli kuitenkin nainen. Jos h‰n t‰ss‰ surmanh‰d‰ss‰ olisi ollut omassa vallassaan, niin olisi h‰n luultavasti k‰ytt‰nyt kaikki avunsa omaksi pelastuksekseen; mutta hengetˆn yst‰v‰ vastuksena ei h‰n voinut pakenemista ajatellakaan. Vaikka vihollisen n‰kˆ oli kauhistuttava, ei h‰n kuitenkaan ollut kertaakaan luonut silmi‰ns‰ maahan, ja kauan aikaa j‰lkeenkin p‰in, kun h‰nen ajatuksensa eiv‰t voineet olla muistelematta t‰t‰ hirmuista tapausta, s‰ps‰hti h‰n unissansakin, milloin h‰nen vilkas kuvitusvoimansa toi n‰kyviin petoel‰imen kaikki liikkeet. Me j‰t‰mme lukijan itsens‰ kuviteltavaksi Louisen tainnoksista her‰‰misen ja nuorten tyttˆin kiitollisuuden-osoitteet. Edellinen saatiin aikaan raittiilla vedell‰, jonka Nahkasukka lakissansa nouti yhdest‰ vuorella olevista lukuisista l‰hteist‰, ja kiitokset lausuttiin kaikella sill‰ hartaudella, mink‰ Elisabethilta voi odottaa. Natty otti ne vastaan osoittaen teeskentelem‰tˆnt‰ arkatuntoisuutta ja kainoutta Elisabethin nykyist‰ liikutettua mielentilaa kohtaan, mutta muutoin niin v‰linpit‰m‰ttˆm‰sti, ett‰ selv‰‰n n‰kyi kuinka v‰h‰n arvoa h‰n pani koko avun-annollensa. "No no, antakaa sitten niin olla, koska niin tahdotte," lausui h‰n. "Puhukaamme siit‰ asiasta toisella kertaa. Aivan varmaan pid‰tte hra Oliveria parempana seuraajana kuin t‰mmˆist‰ vanhaa mets‰st‰j‰‰ kuin min‰ olen. Tulkaa, tulkaa; menk‰‰mme tielle; te olette jo olleet kylliksi s‰ik‰yksiss‰, jotta halusta toivotte olevanne j‰lleen kotona niin pian kuin mahdollista." T‰m‰ lausuttiin heid‰n k‰velless‰‰n mets‰ss‰ niin nopeasti kuin Louisen voimattomuus salli. Kun oli p‰‰sty maantielle, j‰ttiv‰t tytˆt j‰‰hyv‰iset seuralaisellensa, ja sanoivat voivansa kahden kulkea lopun matkaa. He tunsivat mielens‰ rohkaistuksi n‰hdess‰ns‰ kyl‰n, joka niinkuin taulu aukeni heid‰n eteens‰ selvine j‰rvineen ja kauniine virtoineen, joka koukerteli valkeilla savupiipuilla varustettuin uljasten rakennusten edess‰. Meid‰n ei tarvitse kertoa niiden tunnetten laatua, joiden t‰ytyi saada valtaa kahden nuoren, j‰rkev‰n, hyv‰sti kasvatetun tytˆn rinnassa, kun he niin odottamatta olivat pelastuneet ihan silminn‰ht‰v‰st‰ hengenvaarasta. Ei meid‰n myˆsk‰‰n tarvitse sanoa kuinka hartaasti kiitolliset he syd‰mens‰ pohjasta olivat Sit‰ kohtaan, joka oli antanut heille el‰m‰n ja armollisesti suojellut sit‰; kuinka usein he likistiv‰t toistensa k‰si‰, kun pelastumisen varmuus parantavana l‰‰kkeen‰ vuoti heid‰n mieliins‰ aina kuin ajattelivat vasta ohimennytt‰ vaaraa. Nahkasukka seisoi paikallansa ja katseli poistuvia tyttˆj‰, kunnes he muutamassa tienpolvekkeessa katosivat h‰nen n‰kyvist‰ns‰. Silloin kutsui h‰n koiriansa ja palasi takaisin mets‰‰n. "Niin kyll‰," sanoi h‰n palatessaan takaisin tapetun el‰v‰n tykˆ; "olihan se hirve‰ n‰kˆ niin nuorille olennoille -- vanhatkin naiset olisivat voineet pel‰sty‰ niin likelt‰ n‰hdess‰‰n em‰pantterin tapettuine poikineen. Hyv‰ olisi tiet‰‰ enkˆh‰n ennen olisi tappanut petoa, jos olisin t‰hd‰nnyt sen silm‰‰n enk‰ otsaan? Vaan ne ovat sitke‰henkisi‰ el‰vi‰, ja laukaukseni oli hyv‰, katsoen siihen, ett‰ voin n‰hd‰ vaan pedon p‰‰n sek‰ h‰nn‰n korkeimmalla olevan osan." KUUDESTOISTA LUKU. Mets‰npalo. -- Chingachgookin kuolema. -- Pelastus kauhistavasta tilasta. -- Nahkasukan el‰m‰nvaiheet. Kaskimaat, uudistalot, uusi kansa ja uudet lait -- kaikki n‰m‰t olivat saattaneet vanhalle Natty paralle sangen monta vastusta. Hirven surmaaminen Otsegossa tapahtui hein‰kuussa, ja er‰s laki oli hiljan vahvistettu, jossa kiellettiin mets‰vuohia tappamasta ennen elokuuta. Natty joka enemm‰n kuin viisikymment‰ vuotta sitten oli tottunut mets‰el‰m‰n vapauteen ja itsen‰isyyteen, ei oikein voinut k‰rsi‰ uutta j‰rjestyst‰, ja kovaksi onneksi p‰‰ttiv‰t muutamat kyl‰n miehet, jotka suurimmalla halulla etsiv‰t riitaa jokaisen kanssa, vet‰‰ h‰net oikeuteen. Vanha mets‰st‰j‰ haastettiin lakitupaan, ja koska yksi onnettomuus aina seuraa toista, antoi h‰n viekotella itsens‰ tekem‰‰n vastarintaa poliiseja vastaan ja pahensi siten asiaansa. Lain palvelijoita vastaan asettuminen on paha erehdys, vaan sit‰ ei Natty ymm‰rt‰nyt. Tuomari Templen t‰ytyi vasten tahtoansa pit‰‰ tutkinto asiasta, ja vanha rehellinen Nahkasukka tuomittiin muutaman p‰iv‰n vankeuteen. Mutta h‰nen yst‰v‰ns‰ pitiv‰t h‰nest‰ huolta; h‰n vapautettiin vankeudesta ja vietiin kaikessa salaisuudessa pois vuorille. Neiti Temple, jonka h‰n oli pelastanut pantterin kitaan joutumasta, ei unhoittanut h‰nt‰ ja lupasi tavata h‰nt‰ sovitulla paikalla vuoristossa antaakseen h‰nelle v‰h‰n ruutia ja sanoakseen hyv‰sti, ennenkuin Natty l‰hti kulkemaan kauemmas l‰nteenp‰in, noihin kirveen koskemattomiin, synkkiin metsiin, joissa, kuten h‰n itse lausui, "h‰n ei eksyisi uudisasutusten sekaan." Neiti Temple kulki vuorten poikki viev‰‰ tiet‰ myˆten koska h‰n varoi ehdottoman viipymisens‰ est‰v‰n h‰nt‰ m‰‰r‰tyll‰ ajalla saapumasta yhtym‰paikalle. V‰liin pys‰htyi h‰n kuitenkin, sek‰ heng‰ht‰‰kseen, ett‰ myˆskin pikkumets‰n aukkopaikoista silm‰ill‰kseen laakson tarjoomaa kaunista n‰kˆalaa. Pitk‰llinen pouta oli kuitenkin muuttanut sen rehoittavan vihreyden ruskeann‰kˆiseksi, ja vaikka kaikki muuten oli kuten ainakin, niin puuttui kuvasta kumminkin kev‰‰n vilkas, iloinen v‰rinloiste. Myˆskin taivas n‰ytti saaneen yht‰ kuivan ja surullisen muodon kuin maa, sill‰ aurinkoa peitti pilvi, joka n‰ytti hienolta savulta ilman tippaakaan kosteutta. Sinist‰ taivaslakia tuskin n‰kyi, vaikka siell‰ t‰‰ll‰ pilkoitti esiin heikko seijastus, jonka l‰pi voi n‰hd‰ pilviryhmi‰ vierielev‰n yhteen taivanranteella, ik‰‰nkuin luonto olisi tahtonut koota vesivarojansa tullakseen ihmisen avuksi. Ilmakin, jota Elisabeth hengitti, oli kuumaa ja kuivaa, ja kun h‰n saapui siihen paikkaan miss‰ h‰nen oli tielt‰ poikkeaminen, tuntui se h‰nest‰ oikein tukahduttavalta. Mutta siit‰ huolimatta riensi h‰n teht‰v‰‰ns‰ t‰ytt‰m‰‰n, ajatellen ainoastaan sit‰ alakuloisuutta ja avuttomuutta, mihin h‰n saattaisi vanhan mets‰st‰j‰n, jos pett‰isi h‰nen toiveensa. Sen kukkulan huipulla, jota tuomari Temple kutsui katseluvuoreksi, oli pieni ala raivattu aukeimeksi, jotta siit‰ paremmin voisi katsella kyl‰‰ ja laaksoa. T‰ss‰ paikassa olivat Elisabeth ja vanha mets‰st‰j‰ p‰‰tt‰neet tavata toisensa, ja t‰nne riensi h‰n nyt, niin pikaa kuin tuo jyrkk‰, vaivaloinen mets‰tie salli. Lukemattomat olivat ne kallionloukareet, kaatuneet puut ja varisseet oksat, joitten v‰litse ja yli h‰nen t‰ytyi kulkea; mutta h‰nen p‰‰tteli‰syytens‰ voitti kaikki esteet, ja h‰nen kellonsa ilmoitti ett‰ h‰n oli saapunut yhtym‰paikalle joitakuita minuutia ennen m‰‰r‰tty‰ aikaa. H‰n istahti muutaman kannon p‰‰h‰n ja katseli tutkistellen ymp‰rilleen, vaan ei voinut miss‰‰n keksi‰ vanhaa yst‰v‰‰ns‰. Silloin nousi h‰n j‰lleen ylˆs ja kulki ymp‰ri kasken ulkoreunaa, tutkien kaikkia paikkoja, miss‰ luuli Natyn varovaisuuden vuoksi mahdollisesti voivan olla piilossa. H‰nen hakemisensa oli kuitenkin turhaa, ja uuvutettuaan voimiansa ja ajatuksiansa Natyn olopaikkaa tutkimalla, uskalsi h‰n kohottaa ‰‰nens‰ t‰ss‰ autiossa paikassa. "Natty, Nahkasukka, vanhus!" huusi h‰n kovalla ‰‰nell‰, k‰‰ntyen joka haaralle. Ei kuitenkaan kuulunut mit‰‰n vastausta, paitsi h‰nen oman ‰‰nens‰ kaiku synk‰ss‰ mets‰ss‰. N‰in huutaen l‰hestyi Elisabeth vuoren reunaa yh‰ l‰hemm‰ksi, kunnes kuuli alhaaltap‰in heikon ‰‰nen, joka tuntui ik‰‰nkuin k‰tt‰ olisi pidetty suun edess‰ ja samassa kiivaasti hengitetty. T‰ydellisesti vakuutettuna, ett‰ Nahkasukka, joka odotti h‰nt‰, oli t‰ll‰ merkill‰ tahtonut ilmoittaa h‰nelle olopaikkansa, astui Elisabeth ainakin sata jalkaa alasp‰in, kunnes saapui pienelle luonnontekem‰lle penkerelle, jossa kasvoi v‰hemm‰n taajalta kallion lomista ylˆs pist‰vi‰ puita. H‰n oli mennyt penkereen reunalle ja katsellessaan alas ‰kkijyrkk‰‰n syvyyteen, kuuli h‰n kuivien lehtien kahinaa, joka sai h‰net katsomaan syrj‰‰n. Elisabeth h‰mm‰styi tosin siit‰, mik‰ nyt sattui h‰nen silm‰‰ns‰, mutta rohkasi heti mielt‰ns‰ ja meni uskaliaasti ja jollakulla uteliaisuudella paikalle. Kaatuneen tammen p‰‰ll‰ istui Mohikani, mustankellert‰v‰t kasvot k‰‰nnetyt Elisabetiin p‰in ja tuliset silm‰t j‰yk‰sti tuijottaen h‰nen kasvoihinsa; h‰n n‰ytti niin julmalta ett‰ v‰hemm‰n rohkea nainen olisi h‰nt‰ kovasti pel‰stynyt. H‰nen vaippansa oli pudonnut olkap‰ilt‰ laskoksiin h‰nen ymp‰rilleen, siten j‰tt‰en h‰nen rintansa, k‰tens‰ ja isoimman osan ruumista paljaaksi. Washingtonin kunniaraha loisti h‰nen rinnassansa, ja Elisabeth tiesi aivan hyvin, ett‰ h‰n ainoastaan suurissa juhlatiloissa kantoi t‰t‰ kunnianmerkki‰. Mutta vanhan p‰‰llikˆn koko ulkomuoto oli tavallista enemm‰n koristettu ja muutamissa suhteissa kammoa her‰tt‰v‰. Pitk‰, musta tukka oli koottu p‰‰laelle eik‰, niinkuin tavallisesti, peitt‰nyt h‰nen korkeata otsaansa ja ankaran ter‰vi‰ silmi‰‰n. Suurissa, korvalehtiin leikatuissa rei'iss‰ oli hopeakoristuksia, lasihelmi‰ ja piikkisian hakaroita kirjavassa, aistittomassa sotkoksessa, indianien tavan mukaan. Iso mˆhk‰le samaa laatua riippui nen‰rustosta alas huulia ja leukaa vasten. Punasia viivoja risteili ryppyisess‰ otsassa ja kulki siit‰ alas poskien yli, oikun tai tottumuksen osoittaman mallin mukaan. Koko h‰nen ruumiinsa oli samalla tavalla maalattu ja kuvaili indianilaista sotilasta, joka on varustautunut tavallista t‰rke‰mp‰‰n toimeen. "John, kuinka on laitanne, John kulta?" sanoi Elisabeth ja meni h‰nt‰ l‰hemm‰s. "Teit‰ ei ole kaukaan aikaan n‰hty kyl‰ss‰. Te lupasitte minulle pajuvasun, ja minulla on ollut kaunis paita valmissa teille jo koko kuukauden aikaa". Indiani katsoi h‰neen yhten‰ns‰ kotvan aikaa vastaamatta; sitte puisti h‰n p‰‰t‰ns‰, ja surumielisyys kuvautui h‰nen kasvoihinsa. "Johnin k‰si ei en‰‰n voi tehd‰ vasuja," sanoi h‰n hiljaisilla kurkku‰‰nill‰ns‰; "h‰n ei tarvitse paitaa." "Mutta jos h‰n tarvitsee, niin h‰n tiet‰‰ mist‰ voipi semmoisen saada. Niin juuri, John vanhus, minusta tuntuu kuin teill‰ olisi luonnollinen oikeus vaatia meilt‰ kaikkea mit‰ haluatte." "Tyt‰r," sanoi indiani, "kuule -- kuuskertaa kymmenen kuumaa kes‰‰ on kulunut siit‰ kuin John oli nuori -- solakka kuin m‰nty, suora kuin Haukansilm‰n pyssyst‰ l‰htenyt luoti, v‰kev‰ kuin puhveli, ketter‰ kuin vuorikissa. Jos h‰nen heimonsa tahtoi ajaa Mingoja takaa vuosikausia, niin lˆysi Chingachgookin silm‰ heid‰n mokkasineins‰ j‰let. Jos miehet pitiv‰t pitoja ja iloiten laskivat vihollistensa p‰‰nahkojen lukua, niin riippuivat useimmat h‰nen kepiss‰ns‰. Jos naiset kirkuivat, kun ei heill‰ ollut ruokaa lapsillensa, niin oli h‰n ensimm‰inen menem‰‰n mets‰lle. H‰nen luotinsa oli mets‰vuohta nopeampi. Tyt‰r, silloin lˆi Chingachgook sotakirveens‰ puihin; t‰m‰n h‰n teki ilmoittaakseen niille, jotka olivat hitaita ja v‰hemm‰n nopeita, miss‰ lˆyt‰isiv‰t h‰nen sek‰ Mingot -- mutta h‰n ei tehnyt vasuja." "Ne ajat ovat menneet, vanha soturi; sen j‰lkeen on kansanne kadonnut, ja vihollisten takaa-ajamisen sijaan olette oppinut pelk‰‰m‰‰n Jumalata ja el‰m‰‰n rauhassa ja sovussa." "Tyt‰r, suuri Henki antoi teid‰n is‰llenne valkean, ja minun is‰lleni punasen ihon, mutta h‰n laski verta kummankin syd‰meen. Nuorena on ihminen vilkas ja l‰mmin; vanhaksi jouduttuaan on h‰n j‰ykk‰ ja kylm‰. Onko mit‰‰n eroitusta ihon alla? Ei, Johnilla oli kerran vaimo. H‰n oli ‰iti n‰in monelle pojalle -- h‰n nosti kolme sormea -- ja h‰nell‰ oli tytt‰ri‰, jotka olisivat tehneet nuoret Delavarit onnellisiksi. H‰n oli hyv‰, ja mit‰ min‰ k‰skin, sen h‰n teki. Teill‰ on toiset tavat, mutta luuletteko, ett'ei John rakastanut nuoruutensa morsianta -- lastensa ‰iti‰?" "Ja mihink‰ on joutunut perheenne, John, vaimonne, lapsenne?" kysyi Elisabeth, liikutettuna indianin surullisesta ‰‰nest‰. "Miss‰ on j‰‰, joka peitti suuren l‰hteen? Se on sulannut ja haihtunut veden kanssa. John on el‰nyt, kunnes koko h‰nen kansansa on mennyt henkien maahan, mutta h‰nen aikansa on tullut ja h‰n on valmis." Mohikani nojasi p‰‰ns‰ alas vaipan suojaan ja istui ‰‰netˆnn‰. Elisabet ei tiennyt mit‰ sanoisi. H‰n tahtoi k‰‰nt‰‰ vanhan soturin ajatukset pois n‰ist‰ surullisista muistoista, mutta vanhuksen suru ja mielen-lujuus oli niin arvokasta, ett'ei h‰n voinut pakoittaa itsi‰‰n paikalla katkaisemaan ‰‰nettˆmyytt‰. Viimen jatkoi h‰n kuitenkin taas puhetta, kysyen: "Miss‰ on Nahkasukka, John? T‰m‰n ruutitˆtterˆn olen pyynnˆst‰ tuonut h‰nelle; mutta en n‰e h‰nt‰ miss‰‰n. Tahdotteko ottaa sen ja antaa sen h‰nelle?" Indiani kohotti p‰‰t‰ns‰ verkalleen ja tarkasti vakavin katsein lahjaa, jota neitonen piti k‰dess‰‰n. "Se on minun kansani suuri vihollinen," sanoi h‰n. "Kuinka olisivat valkeaihot ilman sit‰ voineet karkoittaa Delavareja? Suuri Henki opetti esi-isi‰nne, tyt‰r, tekem‰‰n ruutia ja pyssyj‰, jotta voisivat karkoittaa indianit pois maasta. Kohta ei ole yht‰‰n punanahkaa maassa. Kun John menee pois, j‰tt‰‰ viimeinen n‰m‰ vuoret ja koko h‰nen sukunsa on kuollut." Vanha soturi kumartui eteenp‰in, nojasi kyyn‰sp‰‰t polviansa vastaan ja n‰ytti j‰‰hyv‰isiksi silm‰ilev‰n laaksoa joka siinti esiin sumusen ilman l‰pi, joka paksuni paksunemistaan savusta, niin ett‰ Elisabeth ainoastaan suurella vaivalla voi hengitt‰‰. Mohikanin surulliset silm‰ykset saivat v‰hitellen tuon julman n‰ˆn, jonka luullaan merkitsev‰n profeetallista innostusta, ja h‰n jatkoi: "Mutta h‰n on menev‰ siihen maahan, jossa h‰n tapaa esi-is‰ns‰. Otuksia kuuluu siell‰ olevan niin paljon kuin kaloja j‰rviss‰. Siell‰ ei kukaan vaimo huuda ruokaa; ei kukaan Mingo voi tulla sinne. Mets‰stys on oleva lapsia varten, ja kaikki rehelliset punaset miehet el‰v‰t siell‰ veljin‰ yhdess‰." "John," huudahti Elisabeth, "se ei kumminkaan ole kristittyin taivas. Te lankeatte nyt esi-is‰inne taikauskoon." "Is‰t, pojat, kaikki poissa -- kaikki, kaikki," sanoi Mohikani juhlallisesti. "Katso, tyt‰r, jatkoi h‰n ja k‰‰nti silm‰ns‰ pohjoista kohti, "niin pitk‰lle kuin nuoret silm‰si kantavat, oli t‰m‰ maa..." T‰ll‰ hetkell‰ vyˆryi ‰‰rettˆmi‰ savupilvi‰ heid‰n ylitsens‰ ja peittiv‰t heilt‰ n‰kˆalan. H‰mm‰styneen‰ s‰ps‰hti Elisabeth ja katsellessaan vuoren huipulle p‰in, n‰ki h‰n, ett‰ samanlainen savupilvi oli levinnyt senkin p‰‰lle, ja kuuli myrskyn huminan kaltaista ‰‰nt‰ mets‰st‰. "Mit‰ t‰m‰ merkitsee, John?" sanoi h‰n. "Me olemme savun suussa ja tunnemme polttavaa kuumuutta ik‰‰nkuin olisimme uunissa." Ennenkuin John enn‰tti vastata, kuului tuskallinen ‰‰ni huutavan mets‰ss‰: "John, miss‰ olette, vanha Mohikani? Mets‰ palaa, teill‰ on vain muutamia minuutia henkenne pelastamiseen." P‰‰llikkˆ pani k‰tens‰ suuta vasten ja sama ‰‰ni, joka oli her‰tt‰nyt Elisabethin huomiota, kuului taas; samassa kuului nopea astuminen kuivaa risukkoa myˆten, ja heti sen per‰st‰ tuli Edwards juosten paikalle, kauhistus kuvattuna kasvoissansa. "Olisipa ollut todella surullista jos t‰ten olisin kadottanut teid‰t, vanha yst‰v‰ni," sanoi h‰n ja hengitti syv‰‰n. "Ylˆs ja pian t‰st‰ pois -- ehk‰ jo on myˆh‰ist‰; liekit kiehtovat ymp‰ri tuolla alhaalla olevan kallion huippua, ja jos emme voi p‰‰st‰ sen ohitse, niin ei meill‰ ole muuta pelastuskeinoa, kuin t‰t‰ jyrkk‰yst‰ alas syˆkseminen. Pian t‰‰lt‰, j‰tt‰k‰‰ pois tylsyytenne, John, sill‰ nyt on jokainen silm‰nr‰p‰ys t‰rke‰." Mohikani viittasi Elisabethiin p‰in joka Edwardsin ‰‰nen kuultuaan oli vaarasta huolimatta vet‰ytynyt er‰‰n ulkonevan kallioreunan taakse. "Pelastakaa h‰net," sanoi h‰n hilpe‰sti; "antakaa Johnin j‰‰d‰ t‰h‰n ja kuolla." "H‰net? ket‰ tarkoitatte?" huudahti Edwards ja k‰‰ntyi ‰kisti osoitettuun suuntaan; mutta kun h‰n n‰ki Elisabethin kasvot, jotka ilmoittivat sek‰ pel‰styst‰ ett‰ mielipahaa siit‰, ett‰ Edwards kohtasi h‰net t‰‰ll‰, tuli h‰n niin kovin liikutetuksi, ett'ei hetkeen voinut virkkoa sanaakaan. "Neiti Temple," huudahti h‰n viimein. "Te t‰‰ll‰! Onko siis t‰llainen kuolema teille aiottu?" "Ei, ei -- ei kuolemaa kellek‰‰n meist‰, toivon min‰, vastasi h‰n niin tyynesti kuin voi. "Viel‰ ei meit‰ vaivaa tuli vaan ainoastaan savu. Koettakaamme p‰‰st‰ pakoon." "Tarttukaa k‰sivarteeni," sanoi Edwards. "Jollakulla suunnalla t‰ytyy olla aukko, jonka kautta voimme p‰‰st‰ kulkemaan. Uskallatteko koettaa?" "Kyll‰, ihan varmaan kuvittelette vaaraa ylen suureksi, h:ra Edwards. Viek‰‰ minut t‰‰lt‰ samaa tiet‰ kuin tulitte." "Sen tahdon tehd‰ -- sen tahdon," huudahti h‰n melkein raivoissansa. "Ei ole viel‰ mit‰‰n vaaraa! Ei ollenkaan -- olen turhaan s‰ik‰ytt‰nyt teit‰." "Mutta pit‰‰kˆ meid‰n j‰tt‰‰ indiani -- -- voimmeko j‰tt‰‰ h‰net t‰nne kuolemaan, niinkuin h‰n sanoo?" Tuskallinen liikutus kuvautui nuorukaisen kasvoissa kun h‰n pys‰htyi ja heitti viipyv‰n silm‰yksen Mohikaniin, sitten veti h‰n Elisabethin puoleksi v‰kisin mukaansa, ja jatkoi nopein askelin matkaa sille suuntaa, josta oli tullutkin. "ƒlk‰‰ huoliko h‰nest‰," sanoi h‰n tuolla ‰‰nen karkeudella, joka ilmoittaa tuskallista tyyneytt‰. "H‰n tuntee mets‰t ja on tottunut t‰llaisiin tapauksiin; h‰n voi paeta vuorta ylˆsp‰in tai huoleti j‰‰d‰ paikallensa." "Ettep‰ ‰sken niin luulleet, h:ra Edwards. ƒlk‰‰ j‰tt‰kˆ h‰nt‰ tuonlaisen kuoleman uhriksi!" huudahti Elisabeth ja katsoi seuraajaansa, ik‰‰nkuin olisi luullut h‰nen ei olevan t‰ydess‰ j‰rjess‰‰n. "Indiani palaisi! Kuka on koskaan kuullut, ett‰ indiani on kuollut sill‰ tavalla? Indiani ei voi palaa -- se luulo on naurettava. Rient‰k‰‰, rient‰k‰‰, neiti Temple, muutoin tulee savu vaivaamaan teit‰." "Edwards, teid‰n muotonne, teid‰n katseenne peloittaa minua! ƒlk‰‰ salatko vaaraa minulta; onko se suurempi kuin n‰ytt‰‰? Min‰ olen kylliksi voimallinen kuulemaan pahintakin". "Jos ehdimme tuon kallion huipulle ennekuin tuli, niin olemme pelastuneet. Paetkaa -- henkenne on vaarassa." Se paikka, jossa Elisabeth tapasi indianin, oli, kuten jo olemme sanoneet, jonkunlainen tasamaa eli penger, ja sen eturinne oli sek‰ korkea ett‰ jyrkk‰. Muodoltaan se oli melkein luonnollinen kaari, jonka p‰‰t yhtyiv‰t tantereesen v‰hemm‰n jyrkiss‰ vietoksissa. Edwards oli tullut er‰st‰ vietosta myˆten ylˆs, ja samalle suunnalle veti h‰n nyt Elisabethia ep‰ilyksiss‰ olijan voimalla ja kiireell‰. ƒ‰rettˆmi‰ valkeita savupilvi‰ oli kokoontunut vuoren huipulle ja salannut raivoisan tulen l‰henemist‰; mutta ratiseminen ja ruske veti Elisabethin huomion savupilven reunaan p‰in, ja siell‰ h‰n jo n‰ki tanssivien liekkien pist‰v‰n esiin savusta, v‰liin liehuen korkealla ilmassa, v‰liin kumartuen alas maata vasten ja sytytt‰en jokaisen risun ja hein‰nkorren, jonka p‰‰lle ne heng‰htiv‰t. T‰m‰ n‰kˆ pakoitti heit‰ kaksinkertaisiin ponnistuksiin; mutta pahaksi onneksi oli heid‰n tiell‰ns‰ joukko vanhoja, kuivuneita puunlatvoja, ja juuri kuin molemmat luulivat olevansa pelastetut, tuli tulikuuma tuulen puuska ja vei halkeimen liekin er‰‰sen kuivaan m‰ntyyn, joka heti syttyi, ja kun he tulivat paikalle, kohtasi heit‰ ‰‰rettˆm‰n suuren liekin humina ik‰‰nkuin uuni olisi hohkunut heid‰n edess‰‰n. He vet‰ytyiv‰t kuumuuden t‰hden takaisin vuoren reunalle, h‰mm‰stynein‰ katsellen liekki‰, jotka nopeasti levisiv‰t vuorta pitkin ja muuttivat sen tulimereksi. Elisabethin, jolla oli keve‰t, ohkoset vaatteet, oli vaarallinen l‰hesty‰ tuota raivoisaa elementti‰, ja sama kevyt puku, joka muutoin teki h‰nen vartalonsa niin siev‰ksi ja vieh‰tt‰v‰ksi, n‰ytti nyt muuttuneen perikadon v‰likappaleeksi. Kyl‰n asukkaat, jotka hakivat tarpeelliset hirret ja polttopuut n‰ilt‰ vuorilta, ottivat tavallisesti ainoastaan tyvipuolet j‰tt‰en latvat ja oksat paikalle m‰t‰nem‰‰n. Kukkulaa peittiv‰t sent‰hden suureksi osaksi n‰m‰ helposti palavat aineet, jotka, oltuaan kaksi kuukautta auringon paisteessa, syttyiv‰t v‰himm‰st‰kin s‰keneest‰ tuleen. N‰yttip‰ useissa paikoin kuin ei mit‰‰n yhteytt‰ tulen ja n‰iden polttoainekokojen v‰lill‰ olisi ollutkaan, sill‰ liekki heittihe toisesta toiseen niin keve‰sti ja pikaa ett‰ se tuskin n‰ytti niihin koskevankaan. T‰m‰ oli yht‰ kaunis kuin kauhistava n‰kˆ, ja sek‰ Elisabeth ett‰ Edwards seisoi ja katseli h‰vityksen etenemist‰ oudoilla kauhun ja uteliaisuuden sekaisilla tunteilla. Mutta Edwards kirvotti itsens‰ pian t‰st‰ uneksumisesta ryhty‰kseen uusiin ponnistuksiin, ja vet‰en seuralaistansa mukanaan, riensi h‰n savujoukon reunalle ja seurasi sit‰ pitkin, usein savupilven peitossa, turhaan etsien vapaata p‰‰sy‰ pois tulensaarroksesta. T‰ll‰ tavalla kulkivat he puolipiiriss‰ ihan ymp‰ri penkereen yl‰puolta, kunnes he, saapuessaan jyrkk‰yksen reunalle vastaisella puolella, tulivat siihen kauhistavaan vakuutukseen, ett‰ tuli oli heid‰t t‰ydellisesti salpannut. Niin kauan kuin yksi ainoakaan tie vuorta ylˆs- tai alasp‰in oli tutkimatta, oli hiljainen toivo yll‰pit‰nyt heid‰n rohkeuttansa; mutta kun jokainen tie nyt n‰ytti suljetulta, kauhistui Elisabeth l‰hestyv‰‰ kohtaloa yht‰ kovasti kuin h‰n siihen asti oli halveksinut vaaraa. "T‰m‰ vuori on m‰‰r‰tty minun perikadokseni", sanoi h‰n pikemmin kuiskuttaen kuin ‰‰neens‰. "T‰m‰ on tuleva haudaksemme". "ƒlk‰‰ toki niin sanoko, neiti Temple; viel‰ voimme toivoa", vastasi Edwards lohduttaen, vaikka h‰nen kauhistuneet, pelk‰‰v‰t silm‰yksens‰ puhuivat sanoja vastaan. "Palatkaamme takaisin kallion huipulle; siell‰ on, siell‰ t‰ytyy olla joku paikka, jota myˆten voimme menn‰ alas". "Viek‰‰ minut sinne!" huudahti Elisabeth. "ƒlk‰‰mme j‰tt‰kˆ mit‰‰n pelastuksen keinoa koettamatta". H‰n ei odottanut vastausta, vaan k‰‰ntyi heti ja palasi samaa tiet‰ takaisin jyrkk‰yksen reunalle, ja tukahduttaen itkuansa mutisi h‰n: "Is‰ni, onneton, toivoton is‰ni!" Tuossa tuokiossa oli Edwards h‰nen vieress‰ns‰, ja kirvelevin silmin tutki h‰n jokaista kallionhalkeemaa lˆyt‰‰kseen jos mahdollista jotakin pakotiet‰. Mutta sile‰, tasainen kallio tarjosi tuskin yht‰‰n jalansijaa, sit‰ v‰hemmin mink‰‰nlaisia portaan muotoisia ulkonemia, jotka olivat v‰ltt‰m‰ttˆm‰n tarpeelliset, jos mieli p‰‰st‰ laskeutumaan sata jalkaa alasp‰in. Edwards huomasi pian, ett‰ myˆskin t‰m‰ toivo oli turha, ja kuumeentapaisella tuskalla, joka yh‰ti kiihoitti h‰nt‰ toimeen, alkoi h‰n mietti‰ uutta pelastustuumaa. "Muuta keinoa meill‰ ei nyt en‰‰ ole", sanoi h‰n synk‰ll‰ ‰‰nell‰, "kuin koettaa hinata itsemme kalliota alas. Jos Natty olisi t‰‰ll‰ tai jos indianin voisi her‰tt‰‰ tuosta tylsyydest‰, niin voisivat he kekseli‰isyydell‰‰n ja monivuotisen kokemuksensa avulla helposti keksi‰ keinon sen toimeenpanemiseen; mutta t‰ll‰ hetkell‰ olen min‰ lapsi kaikessa, paitsi uskaliaisuudessa ja rohkeudessa. Mist‰ saan apukeinoja? Vaatteeni ovat niin hienot ja niit‰ on niin v‰h‰isen -- mutta Mohikanin vaippa! Meid‰n t‰ytyy koettaa -- mik‰ hyv‰ns‰ on parempi kuin n‰hd‰ teid‰n sortuvan t‰mmˆisen kuoleman kautta". "Ja mihink‰ joudutte sitten te?" sanoi Elisabeth. "Joko te tai John joudutte minun pelastukseni uhriksi". Edwards ei kuullut h‰nen sanojaan, sill‰ h‰n seisoi jo Mohikanin vieress‰, joka antoi vaippansa mit‰‰n kysym‰tt‰, istuen entisess‰ asemassaan indianilaisella arvoisuudella ja tyyneydell‰, vaikka h‰nen oma tilansa oli vaarallisempi kuin toisten. Vaippa leikattiin siekaleiksi, jotka solmittiin yhteen; Edwardsin liinanuttu ja Elisabethin muslinihuivi k‰ytettiin myˆskin samaan tarpeesen, ja t‰ten tehty kˆysi viskattiin s‰hkˆn nopeudella kallionreunalta alas; yhteensidotut liuskat ylettyiv‰t kuitenkin tuskin puolitiehen. "Ei ylety, ei ylety", huudahti Elisabeth; "minulla ei en‰‰ ole mit‰‰ toivoa. Tuli l‰henee verkalleen mutta vakaasti. Katsokaa, se nielee tantereenkin edess‰‰n!" Jos liekit t‰ll‰ kohdalla vuorta olisivat kiit‰neet eteenp‰in ainoastaan puoleksi niin nopeasti, kuin ne muilla paikoin viskautuivat toisesta esineest‰ toiseen, niin olisi surullinen kertomuksemme pian p‰‰ttynyt; sill‰ ne olisivat siin‰ tapauksessa jo aikaa sitten nielleet nuo uhriraukat, jotka k‰rsiv‰t kaksinkertaisesti odottaessaan l‰henev‰‰ kohtaloansa. Mutta paikan omituinen asema salli Elisabethille ja h‰nen seurakumppalillensa sen viivykkeen, jota he k‰yttiv‰t tehd‰kseen jo mainitsemamme pelastuskokeen. Kalliota peitt‰v‰ ohut maakamara ravitsi ainoastaan muutamia kuihtuneita hein‰nkorsia, ja useimmat kallion lomiin juurittuneet puut olivat jo lakastuneet edellisen kes‰n kovan kuumuuden vaikutuksesta. Niiss‰ jotka viel‰ eliv‰t varjoel‰m‰‰, oli ainoastaan muutamia kuivia, lakastuneita lehti‰, mutta muut olivat vaan m‰nnyn-, tammen- ja vaahterin haahmuja. Tuli ei mist‰‰n olisi voinut saada parempaa virikett‰, kuin n‰ist‰ jos liekit vaan olisivat niihin p‰‰sseet; mutta maassa ei ollut lehti‰ eik‰ oksia, jotka olisivat voineet jonkinmoisena juovana johdattaa h‰vitt‰v‰‰ elementti‰ vuoren muihin osiin. T‰h‰n tuli lis‰ksi se, ett‰ yksi niit‰ suuria l‰hteit‰, joista t‰m‰ maa on niin rikasta kumpuili ylemp‰n‰ vierteell‰, ja, hitaasti vieritty‰‰n tasaista kalliota pitkin, kostutti vuoren sammalpeitett‰ jatkaessaan matkaansa j‰rveen p‰in salaisia, maanalisia juovia myˆten, eik‰ rajusti syˆsten kalliolta kalliolle. Sade-aikana nousi se v‰liin siell‰ t‰‰ll‰ pienen‰ purona n‰kyviin, jopa paisui reunojensakin yli; mutta kuivina kesin‰ voi sen olemassa olon huomata ainoastaan siit‰, ett‰ muutamin paikoin kasvoi rehoittavia kasvia ja raitista sammalta, jotka osoittivat veden l‰heisyytt‰. Kun tuli ehti t‰m‰n sulun eteen, t‰ytyi sen pys‰hty‰, kunnes kuumuus tuli niin kovaksi ett‰ se voitti kosteuden, ihan kuin sotajoukko, joka malttamatonna odottaa ampuvan patterin vaikutusta, joka raivaa tiet‰ surmalle ja h‰vitykselle. Perikadon hetki n‰kyi nyt olevan l‰sn‰, sill‰ l‰hteen kihisev‰ vesi n‰ytti jo haihtuneen, ja sammalet k‰pristyiv‰t kokoon tulisen kuumuuden vaikutuksesta, joka levisi tuon pienen kosteikon yli, samalla kuin kaarnapalaset alkoivat erota puista ja tippua maahan. Ilma vavahteli kuumuudesta, ja Elisabethin kiihtyneelle kuvitusvoimalle, kun h‰n seisoi syvyyden partaalla ja katsoi tuon mahtavan vihollisen l‰henemist‰, tuntui kuin jokainen puu, jokainen kasvi h‰nen l‰heisyydess‰ns‰ olisi ollut tuleen syttym‰isill‰‰n. Oli hetki‰, jolloin mustia savupilvi‰ vyˆryi pienen penkereen p‰‰lle, ja koska silm‰ silloin ei voinut n‰hd‰ mit‰‰n, auttoivat muut aistit n‰kymˆn kamaluuden lis‰‰ntymist‰. Liekkien humina, hurjan elementin tohina, putoovien oksien ruske ja kaatuvain puiden jytk‰ykset jotka v‰liin tuntuivat kaukaisen ukkosen jyr‰hdyksilt‰ -- kaikki t‰m‰ s‰ikytti yh‰ enemm‰n noita onnettomia uhria. Edwards oli kuitenkin kaikista enimm‰n kauhistunut. Elisabeth, joka oli luopunut kaikesta pelastumisen toivosta, oli pian saavuttanut tuon nˆyr‰n tyyneyden, jolla h‰nen sukupuolensa jaloimmat henkilˆt tavallisesti kohtaavat v‰ltt‰m‰ttˆmi‰ onnettomuuksia, ja Mohikani taas, joka oli paljo l‰hemp‰n‰ vaaraa, istui paikallaan j‰yk‰ll‰ p‰‰tt‰v‰isyydell‰, kuten indianilainen soturi ainakin. Vanhan p‰‰llikˆn katseet, jotka melkein kaiken aikaa t‰hystiv‰t kaukaisia vuoria, k‰‰ntyiv‰t pari kertaa nuorten puoleen, jotka n‰kyiv‰t olevan tuomitut niin aikaiseen kuolemaan, ja silloin v‰l‰hti s‰‰liv‰isyyden merkki yht'‰kki‰ h‰nen kasvoinsa juonteisin; mutta heti sen per‰st‰ muuttuivat ne taas yht‰ j‰ykiksi ja liikkumattomiksi kuin ennen, ik‰‰nkuin jo olisivat katselleet tulevaisuuden pime‰‰n yˆhˆn. Melkeen koko ajan oli h‰n hiljaisella ‰‰nell‰ laulanut jonkunlaista delavarilaista kuolinvirtt‰ noilla syvill‰, oudoilla kurkku-‰‰nill‰, jotka ovat niin omituiset h‰nen kansallensa. "T‰mmˆisin‰ hetkin‰, h:ra Edwards, katoaa kaikki erilaisuus ihmisten v‰lill‰," kuiskutti Elisabeth. "Houkutelkaa Johnia muuttamaan l‰hemm‰ksi meit‰; kuolkaamme yhdess‰." "Kuolla!" huusi nuorukainen. "Ei, ei, viel‰ t‰ytyy olla toivossa, te ette voi, te ette saa kuolla." "Mill‰ tavalla voimme sitten pelastua?" kysyi Elisabeth, viitaten tuleen p‰in taivaallista tyyneytt‰ ilmoittavalla katseella. "Liekki tulee jo kostean rajan yli, se l‰henee hitaasti mutta varmaan. Katsokaa, johan tuo puu tuolla on syttynyt tuleen!" H‰n puhui, surkeata kyll‰ ihan totta. Kuumuus oli jo aikaa sitten voittanut veden v‰h‰p‰tˆisen vastustusvoiman, ja tuli tuprusi nyt eteenp‰in puolikuivaa sammalikkoa myˆten; yhden kuivan m‰nnyn sytytti tuleen halkein liekki, joka tuulen viem‰n‰ lˆihe sen rungon ymp‰rille. Sen vaikutus oli pikainen ja h‰mm‰stytt‰v‰. Liekit hyppeliv‰t kuivaa runkoa pitkin, kuin salama s‰hkˆjohdatinta myˆten, ja heti sen per‰st‰ kohosi tulipatsas ilmaan. Tuli levisi puusta puuhun; se kaatunut puu, jonka p‰‰ll‰ Mohikani istui, syttyi tuleen ja peittyi savuun ja liekkeihin. Kuitenkin istui indiani paikallaan. Kun h‰nen ruumiinsa oli verhotta, lienee h‰nen tuskansa olleet hirmuiset, mutta h‰n kohtasi niit‰ j‰yk‰ll‰ uhalla. Elisabeth k‰‰ntyi pois t‰t‰ n‰kem‰st‰ ja katsoi alas laaksoon p‰in. Kuumuus synnytti kiivaita tuulenpuuskia, ja juuri t‰ll‰ hetkell‰ kohosi se savuvaippa, joka oli kokonaan peitt‰nyt laakson, ja kaunis kyl‰ tuolla alhaalla tuli selv‰sti n‰kyviin. "Oi is‰ni, is‰ni," huudahti Elisabeth. "Ah t‰st‰ -- t‰st‰ olisi minut voitu s‰‰st‰‰ -- vaan min‰ nˆyristyn mahtavamman tahdon alle." H‰net keskeytti ihmis‰‰nen vinhat huudot. "Tyttˆ, miss‰ olette, tyttˆ? Ilahuttakaa vanhan miehen syd‰nt‰, jos viel‰ olette elossa." "Kuulkaa!" sanoi Elisabeth. "Se on Nahkasukka -- h‰n etsii minua." "Se on Natty," huudahti Edwards; "viel‰ voimme tulla pelastetuiksi." Suuri, kaarenmuotoinen liekki v‰l‰hti t‰ll‰ hetkell‰ n‰kyviin mets‰ss‰ riehuvan tulenkin l‰pi, ja sitten seurasi lyhyt, kimakka pamaus. "Se oli ruutitˆtterˆ," kuului sama ‰‰ni huutavan, tullen yh‰ l‰hemm‰ksi. "Se oli ruuti, ja tuo rakas lapsi on joutunut perikatoon." Seuraavassa tunkiossa hyˆk‰si Natty l‰hteen kuumain hˆyryn l‰pi penkereelle, avop‰in, tukka palaneena juureen asti, paita nokisena ja monin paikoin rikkipalaneena sek‰ kasvot tavallista punaisempina kovan kuumuden vaikutuksesta. "Olenko siis lˆyt‰nyt teid‰t!" huudahti vanha mets‰st‰j‰ tullessaan savusta esiin. "Jumalalle olkoon kiitos, ett‰ olen lˆyt‰nyt teid‰t -- mutta seuratkaa minua, meill‰ ei ole aikaa juttelemiseen. "Minun vaatteeni!" sanoi Elisabeth. "Olisi vaarallista l‰hesty‰ tulta ne p‰‰ll‰ns‰." "Min‰ olen kyll‰ ajatellut teid‰n helposti syttyv‰‰ vaatteustanne," sanoi Natty ja levitti jonkunlaisen nahkaviitan, jota oli kantanut k‰sivarrellaan, sek‰ k‰‰ri sen Elisabethin ymp‰rille, niin ett‰ se peitti h‰net melkein kokonaan; "seuratkaa minua nyt -- t‰ss‰ on meid‰n kaikkien el‰m‰ ja kuolema kysymyksess‰." "Mutta John -- mihink‰ John joutuu?" kysyi Edwards kiivaasti. "Voimmeko j‰tt‰‰ vanhaa sotilasta t‰nne kuolemaan?" Natyn silm‰t k‰‰ntyiv‰t siihen suuntaan mihin Edwards viittasi, ja h‰n huomasi indianin, joka viel‰ istui entisell‰ paikallaan, vaikka maa paloi h‰nen jalkainsa alla. Mets‰st‰j‰ meni heti h‰nen luokseen ja huudahti delavarin kielell‰: "Ylˆs ja pois t‰‰lt‰, Chingachgook! Aiotteko j‰‰d‰ t‰nne ja palaa kuin Mingo surmapatsaan vieress‰? Kristityt papit lienev‰t antaneet teille parempia opetuksia, toivon min‰. Jumala armahtakoon! ruuti on r‰j‰ht‰nyt h‰nen jalkainsa v‰liss‰, ja selk‰nahka on palanut. Tahdotteko l‰hte‰, kysyn min‰?" "Miksik‰ Mohikani l‰htisi?" vastasi indiani synk‰sti. "H‰n on el‰nyt kotkan p‰ivi‰, mutta h‰nen silm‰ns‰ alkavat tummeta. H‰n tarkastaa laaksoa, vesi‰, mets‰stysmaita -- mutta h‰n ei n‰e yht‰‰n Delavaria. Kaikilla on valkea iho. Esi-is‰ni huutavat minulle kaukaisilta m‰ilt‰: tule: Vaimoni, nuoret sotilaani, heimoni huutaa: tule! Suuri Henki sanoo: tule! Ei antakaa Mohikanin kuolla." "Mutta te unhoitatte yst‰v‰nne!" sanoi Edwards. "Ei maksa vaivaa houkutella indiania, joka on p‰‰tt‰nyt kuolla," keskeytti h‰nt‰ Natty, ja tarttui Mohikaniin sek‰ pyˆr‰ytti erinomaisella k‰tevyydell‰ selk‰‰ns‰ p‰‰llikˆn, joka ei tehnyt mit‰‰n vastarintaa. Natty viittasi sitten toisille, ja, ei ainoastaan vuosiensa vaan myˆskin sen taakan uhalla, jota kantoi, k‰veli h‰n ripe‰sti heid‰n edell‰‰n samaan suuntaan, mist‰ oli tullut. Juuri kun he j‰ttiv‰t penkereen kaatui muuan kuiva puu, joka jo kauan oli horjunut, kumoon juuri siihen paikkaan, miss‰ he vasta olivat seisoneet, ja nosti ilmaan tulisen poropilven. T‰llainen tapaus joudutti tietysti niiden askeleita, jotka kulkivat Nahkasukan per‰ss‰. "K‰velk‰‰ pehme‰t‰ maaper‰‰ myˆten," huusi h‰n heille, kun olivat paksun savun keskess‰, jossa eiv‰t voineet n‰hd‰ paljo mit‰‰n. "Pysyk‰‰ valkeammassa savussa; kiert‰k‰‰ nahka tiiviisti h‰nen ymp‰rilleen, poika." Totellen mets‰st‰j‰n k‰sky‰, seurasivat he l‰hell‰ h‰nen per‰ss‰ns‰, ja vaikka pitkin l‰hdejuonteen mutkauksia kulkeva kapea polku luikerteli palavien puunrunkoin ja oksien v‰litse, niin kulkivat he kuitenkin koko matkan vahingoittumatta. Ainoastaan se, joka on kauan tottunut metsiss‰ el‰m‰‰n, voi lˆyt‰‰ tiens‰ t‰mmˆisen savun l‰pi, joka melkeen kokonaan esti sek‰ hengitt‰misen ett‰ n‰kemisen; mutta kokenut Natty vei heid‰t er‰‰sen kallioiden v‰liseen aukkopaikkaan jonka kautta he ilman suurta vaivaa p‰‰siv‰t er‰‰lle toiselle pengerrykselle ja huomasivat yht'‰kki‰ olevansa jokseenkin puhtaassa ilmassa. Niit‰ tunteita jotka valtaisivat Edwards'in ja Elisabethin mielen heid‰n saavuttuansa t‰h‰n paikkaan, on helpompi ajatella kuin kertoa. Ei kukaan n‰ytt‰nyt kuitenkaan riemuitsevan enemm‰n kuin heid‰n opastajansa, joka, viel‰ kantaen Mohikania sel‰ss‰‰n, k‰‰ntyi ja, nauraen totutulla tavallaan, sanoi: "Min‰ tiesin ett‰ tuo ruuti oli Ranskalaisen ruutia, poika; se leimahti kerrassaan tuleen jota vastoin teid‰n karkea ruutinne olisi kihissyt ja k‰hissyt hyvinkin kokonaisen minuutin. Irokeseilla ei ollut parasta lajia ruutia, silloin kuin olin sodassa Kanadan heimokuntia vastaan sir Williamin johdon alla. Olenko milloinkaan kertonut siit‰ kahakasta, joka..." "S‰‰st‰k‰‰ herran t‰hden kertomuksenne, Natty, kunnes olemme t‰ydess‰ turvassa," keskeytti h‰nt‰ Edwards. "Mihink‰ meid‰n nyt on ment‰v‰?" "Hm ... tuonne vuorelle, jos ette huoli j‰‰d‰ t‰h‰n." "Olemmeko t‰ydess‰ turvassa siell‰? Eikˆ tuli voi p‰‰st‰ sinne?" "No eikˆ teill‰ sitten ole silmi‰?" vastasi Natty semmoisen miehen tyyneydell‰, joka on tottunut sellaiseen vaaraan, mist‰ vastik‰‰n oli p‰‰sty. "Jos olisitte viipyneet tuolla viel‰ kymmenenk‰‰n minuutia, niin olisitte molemmat jo kuoliaaksi palaneina, mutta t‰h‰n voimme j‰‰d‰ niin kauaksi kuin tahdomme, eik‰ mik‰‰n tuli voi teit‰ saavuttaa, ennenkuin kivet muuttuvat yht‰ helposti palaviksi kuin puut." Saatuaan t‰m‰n vakuutuksen, joka silminn‰ht‰v‰sti oli luotettava, meniv‰t he v‰h‰n matkaa eteenp‰in, ja Natty laski taakkansa maahan, asettaen Indianin istumaan selk‰ kallionlohkaretta vasten. Elisabeth vaipui maahan ja peitti kasvot k‰siins‰, syd‰n ristiriitaisten tunnetten vallassa. "J‰tt‰k‰‰ minut, j‰tt‰k‰‰ minut," sanoi h‰n Edwardsille. "Min‰ tunnen itseni niin liikutetuksi etten voi puhua. L‰hinn‰ Jumalaa on minun teit‰ kiitt‰minen t‰st‰ ihmeellisest‰ pelastuksesta." Edwards poistui h‰nen pyynnˆst‰ns‰ ja meni Natyn luokse, joka piti hell‰‰ huolta Mohikanista. Kun heid‰n silm‰yksens‰ sattuivat toisiinsa, sanoi vanha mets‰st‰j‰ surullisesti: "H‰nen aikansa on tullut, poika; min‰ n‰en sen h‰nen silmist‰ns‰. Kun indiani katsoo noin j‰yk‰sti eteens‰, ajattelee h‰n ainoasti menoa suloisille mets‰stysmaille, niinkuin he sanovat, ja mit‰ ne itsepintaiset veitikat kerran p‰‰tt‰v‰t, sen he myˆs aivan varmaan tekev‰t." Indiani k‰‰nsi aaveen-n‰kˆiset kasvonsa Natyn puoleen ja kiinitti mustat silm‰ns‰ vakavasti h‰neen. Vitkallisesti k‰‰nsi h‰n sitten p‰‰ns‰ laaksoon p‰in ja alkoi omalla kielell‰‰n laulaa tuolla syv‰ll‰ kurkku-‰‰nell‰, jota niin usein olemme maininneet, kohottaen ‰‰nens‰ laulun kest‰ess‰ kunnes se kaikui kovana ja t‰yten‰, vaikka kohta ei sointuvana. "Mieleni tekee, mieleni tekee -- hurskas-mielisten maahan tekee mieleni. Ei yksik‰‰n Delavari kammo viimmeist‰ hetke‰‰n, ei kukaan Mohikani pelk‰‰ kuolemaa; Suuri Henki kutsuu, ja h‰n menee. Is‰‰ni olen kunnioittanut, ‰iti‰ni olen rakastanut, heimolleni olen ollut uskollinen. Mingot olen tappanut -- olen tappanut Mingot, ja suuri Henki kutsuu poikaansa. Min‰ tulen, min‰ tulen, hurskasmielisten maahan tulen min‰." "Mit‰ sanoo h‰n, Nahkasukka?" kysyi Edwards. Natty ei vastannut, sill‰ samassa nosti Indiani taas p‰‰t‰ns‰ ja jatkoi hiljaisella, selv‰ll‰ ‰‰nell‰: "Voiko kukaan sanoa Mingojen n‰hneen Mohikanin selk‰‰? Onko kukaan vihollinen, jonka kanssa h‰n on taistellut, n‰hnyt huomisp‰iv‰‰? Lauloiko kukaan Mingo, jota h‰n ajoi takaa, koskaan riemu-laulua? Onko Mohikani koskaan valehdellut? Ei, sill‰ totuus oli el‰v‰ h‰ness‰ ja ainoastaan se puhui h‰nen kauttansa. Nuoruudessaan oli h‰n sotilas, ja h‰nen mokkasiininsa j‰ttiv‰t veripilkkuja j‰lkeens‰. Vanhana oli h‰n viisas, ja h‰nen sanansa neuvottelu-nuotion ‰‰ress‰ eiv‰t h‰vinneet tuulen mukana." "Nyt on h‰n onnellinen," jupisi Nahkasukka, "min‰ n‰en sen h‰nen silmist‰ns‰, ja sit‰ en ole voinut sanoa h‰nest‰ siit‰ saakka, kuin Delavarit l‰ksiv‰t jokensa l‰hdehaaroilta ja kulkivat l‰ntt‰ kohti. Oi, siit‰ on pitk‰t, pitk‰t ajat, ja monta surun p‰iv‰‰ olemme molemmat yhdess‰ sitten kokeneet." "Haukansilm‰!" sanoi indiani yht'‰kki‰ viimmeisen elonkipin‰n voimalla. "Haukansilm‰, kuunnelkaa veljenne kuolemaa." "Min‰ kuulen, John," vastasi mets‰st‰j‰ englannin kielell‰, syv‰sti liikutettuna, ja siirtyi h‰nt‰ l‰hemm‰ksi. "Me olemme olleet velji‰ paremmassakin kuin indianilaisessa tarkoituksessa. Mit‰ toivotte minulta, Chingachgook?" "Haukansilm‰, minun esi-is‰ni kutsuvat minua suloisille mets‰stysmaille. Tie on auki ja p‰‰llikˆn silm‰t nuorentuvat. Min‰ n‰en -- mutta en n‰e yht‰‰n valkeaa miest‰; siell‰ ei n‰y muita kuin hurskasmielisi‰, urhollisia indiania. Hyv‰sti, Haukansilm‰ -- te menette valkeain miesten taivaasen, mutta min‰ menen is‰ini luokse. K‰skek‰‰ panna Mohikanin jousi, tomahavki, piippu ja Wampumi h‰nen hautaansa, sill‰ h‰nen l‰hteiss‰‰n on yˆ, kuten silloin kuin sotilas l‰htee sotaj‰lelle, eik‰ h‰n voi pys‰hty‰ niit‰ etsi‰ksens‰." H‰n vaikeni, sill‰ itse elementitkin n‰yttiv‰t yhdistyv‰n, murtaakseen kaiken inhimillisen vastustusvoiman. Sill'aikaa kuin nyt kerrotut seikat tapahtuivat, olivat mustat pilvet taivaalla lakkaamatta lis‰‰ntyneet ja suurenneet, ja se kolkko hiljaisuus, joka nyt vallitsi ilmassa, ilmoitti ‰killist‰ l‰mpˆm‰‰r‰n muutosta. Pitk‰n vuoren vierteit‰ yh‰ raivoovia leikki‰ ei ep‰vakaiset tuulen-puuskat en‰‰ viskanneet sinne t‰nne, vaan ne kohosivat korkealle ilmaan taivasta kohti. Raivokkaan elementin h‰vitys-tyˆss‰kin n‰ytti vallitsevan jokin tyyneys, ik‰‰nkuin se olisi aavistanut, ett‰ sen h‰vitt‰v‰‰ voimaa vahvempi k‰si pian oli est‰v‰ sen etenemist‰. Savupatsaat, jotka kohosivat laakson p‰‰lle, alkoivat nousta yh‰ korkeammalle ja sitten yht'‰kki‰ kadota, ja kirkkaita salamoita leimahteli l‰ntisten vuorten p‰‰lle kokoontuneiden pilviryhmien v‰liss‰. Muuanta salamaa, joka levitti liekkuvaa loistoa ymp‰rilleen, valaisten koko taivaanranteen, seurasi ankara ukkosenjyrin‰, joka vieri kallioiden v‰lisi‰ alangoita pitkin ja tuntui t‰risytt‰v‰n maan sisimpi‰ perustuksia. Mohikani oikasi ruumistansa, ik‰‰nkuin totellakseen annettua l‰hdˆn merkki‰, ja ojensi kuihtuneen k‰tens‰ l‰nteen p‰in. H‰nen ruskeat kasvonsa loistivat ilosta, joka kumminkin, niinkuin kaikki muutkin tunnonmerkit, v‰hitellen katosi; j‰ntereet kangistuivat muuttuessaan lepotilaan, hiljainen vavahteleminen n‰kyi tuokion aikaa h‰nen huultensa ymp‰rill‰, k‰si vaipui vitkaan alas kylke‰ vasten kankeana ja liikkumatonna, ja siin‰ istui nyt p‰‰llikkˆ hengetˆnn‰, selk‰ nojassa kalliota vasten, lasittavat silm‰t avoinna ja viel‰ tuijottaen kaukaisiin vuoriin p‰in, ik‰‰nkuin tuo tyhj‰ksi j‰tetty pˆlymaja olisi tahtonut viitata sit‰ suuntaa mihin sen hengen oli kiit‰minen, joka hiljan oli asunut siin‰ ja sit‰ el‰hytt‰nyt. Natty tarttui yst‰v‰ns‰ kylm‰‰n k‰teen ja katseli kauan ja miettiv‰isesti h‰nen kasvojansa, sanaakaan virkkaamatta. "Nyt on kaikki loppunut," sanoi h‰n viimein surullisesti. "H‰net on tuomitseva hurskas tuomari eik‰ uusien oikkujen ja aikain mukaan tehdyt lait. Ihmisen t‰ytyy odottaa viimeist‰ hetke‰ns‰ Jumalan tahdon mukaan, mutta minun t‰ytyy kuitenkin tunnustaa ett‰ alan kyll‰sty‰ el‰m‰‰n. Tuskin lˆytyy en‰‰n puutakaan, jota tuntisin, eik‰ ole helppo saada n‰hd‰ yksi‰k‰‰n kasvoja, joita opin tuntemaan nuoruuteni p‰ivin‰." Suuria vesipisaroita alkoi nyt putoilla ja pian vuoti vett‰ virtanaan tulikuumalle kalliolle. Indianin ruumis vietiin pikaa er‰‰sen kallionlomaan ja koirat seurasivat per‰ss‰ ulvoen hiljaisella valittavalla ‰‰nell‰, joka ilmoitti sit‰ surua, jota ne tunsivat vanhan, rakkaan yst‰v‰n kadottamisesta. Elisabeth lˆysi kyllin suojaa alassyˆksev‰‰ sadetta vastaan er‰‰n ulkonevan kallionsyrj‰n alla. Mutta paljoa ennenkuin sade oli lakannut kuului alhaalta ‰‰ni‰, jotka huusivat h‰nen nime‰ns‰, ja kohta sen per‰st‰ n‰kyi joukko ihmisi‰ jotka l‰heniv‰t kalliota ja, koetellen tuhkal‰ji‰, raivasivat tiet‰ viel‰ savuavien puiden ja kantoin v‰litse... Muutamia minuutta sen j‰lkeen lep‰si Elisabeth is‰ns‰ syliss‰, jonka iloa, niinkuin h‰n itse luuli ainiaksi kadonneen lapsensa lˆyt‰misest‰ nuoret lukiamme itse kuvailkoot. * * * * * Jonkun aikaa Chingachgookin kuoleman per‰st‰ ilmoitti Nahkasukka p‰‰tt‰neens‰ l‰hte‰ kauemmaksi l‰nteen p‰in. Sek‰ Elisabeth ett‰ Edwards koki houkutella h‰nt‰ luopumaan t‰st‰ p‰‰tˆksest‰, mutta turhaan. "Min‰ olen v‰synyt el‰m‰‰n t‰‰ll‰ n‰ill‰ kaskimailla", sanoi h‰n, "miss‰ hakkuu kaikuu korviini auringon noususta sen laskuun saakka. Minua haluttaa p‰‰st‰ metsiin". "Metsiin!" kertoi Elisabeth. "Ettekˆ siis kutsu n‰it‰ ‰‰rettˆmi‰ puita kasvavia aloja metsiksi?" "Oi, lapseni, n‰m‰ eiv‰t ole mink‰‰n arvoisia sille, joka on tottunut er‰maihin. Metsiksi! Kyll‰ kaiketi! Min‰ en kutsu semmoisia paikkoja mets‰ksi, miss‰ joka askeleella tapaa uudisasutuksia ja perkkauksia". "Nimet eiv‰t merkitse mit‰‰n", sanoi Edwards. "Nelj‰nkymmenen vuoden tottumusta ei yhden p‰iv‰n p‰‰tˆs muuta. Min‰ tunnen teid‰t liian hyvin, Natty, sen enemp‰‰ kiusatakseni teit‰ houkutuskokeilla, mutta ehk‰ suotte minun rakennuttaa teille majan jollekulle noista kaukaisista vuorista, jossa v‰liin voisimme k‰yd‰ teit‰ tervehtim‰ss‰ ja katsomassa ett'ei teilt‰ mit‰‰n puutu". "Olkaa huoleti Nahkasukan suhteen, lapset; Jumala on pit‰v‰ huolen h‰nen p‰ivist‰‰n ja antava h‰nelle autuaan lopun. Min‰ tied‰n teid‰n tarkoittavan parastani, vaan tiemme eiv‰t sovi yhteen. Min‰ rakastan metsi‰, te ihmisten kasvoja. Min‰ syˆn silloin kuin minulla on n‰lk‰, juon kuin janottaa, mutta teill‰ on m‰‰r‰tyt tunnit ja s‰‰nnˆt -- niin, te raskautatte koiratkin liialla ruu'alla sulasta hyv‰ntahtoisuudesta, vaikka niiden pit‰‰ olla laihoja ajaakseen hyv‰sti ja juostakseen kepe‰sti. V‰hinkin luojan luoduista olennoista on m‰‰r‰tty jotakuta tarkoitusta varten, ja min‰ olen luotu er‰maita varten. -- Jos pid‰tte minusta, niin antakaa minun menn‰ mihin sieluni halajaa". "Suokaa minun kuitenkin viel‰ kerran pyyt‰‰ teit‰ j‰‰m‰‰n", sanoi Elisabeth. "ƒlk‰‰ j‰tt‰kˆ minua tuskalliseen levottomuuteen sen miehen t‰hden, joka kaksi kertaa on pelastanut minut kuoleman kourista ja niin uskollisesti palvellut niit‰, joita min‰ rakastan. J‰‰k‰‰ minun, ell'ette j‰‰ itsenne t‰hden. Lakkaamatta tulen min‰ muutoin n‰kem‰‰n teid‰t noissa kammottavissa unissa, jotka viel‰ h‰iritsev‰t lepoani; min‰ tulen n‰kem‰‰n teid‰t yksin‰isyydess‰, perin kˆyh‰n‰, kuolevana niiden petoel‰inten keskell‰, joita olette tappanut. Minun kuvitukseni on luuleva kaikkien k‰rsimysten, joita tauti, puute ja yksin‰isyys tuottavat, vaivaavan teit‰. J‰‰k‰‰ meid‰n luoksemme, vanha mies, ell'ette itsenne, niin ainakin meid‰n t‰htemme". "Semmoiset ajatukset ja pahat unet eiv‰t suinkaan tule kauan vaivaamaan viatonta ihmist‰", sanoi mets‰st‰j‰ juhlallisella ‰‰nell‰. "Ne tulevat Jumalan avulla pian haihtumaan, ja jos pantterit viel‰ kuvittelevat unissanne, niin se ei tapahdu minun t‰hteni, vaan sent‰hden, ett‰ muistaisitte H‰nen voimaansa, joka johti minut teit‰ pelastamaan. Luottakaa Jumalaan; asukoon aina teid‰n syd‰mess‰nne se Jumala, joka on yht‰ hyvin uudisasutuksissa kuin er‰maillakin. Siunatkoon h‰n teit‰ ja kaikkea, mik‰ teille rakasta on, t‰st‰ hetkest‰ aina siihen suureen p‰iv‰‰n saakka, jolloin valkeaihoiset tulevat kohtaamaan puna-nahkoja tuomiolla ja jolloin oikeuden, eik‰ v‰kivallan voima on oleva lakina". Elisabeth kohotti p‰‰t‰ns‰ ja tarjosi ukolle poskensa, jota t‰m‰, ottaen lakin p‰‰st‰‰n, kunnioituksella suuteli. Vanhus puristi vapisevin, mutta voimakkain k‰sin Edwardsin k‰tt‰ sanaakaan virkkaamatta. Sitten valmistihe h‰n l‰htem‰‰n, veti vyˆns‰ kireemm‰lle vyˆt‰reens‰ ymp‰rille, mutta niin hitaasti, ett‰ hyvin huomasi kuinka vaikea eronhetki oli. Muutaman kerran koetti h‰n puhua, mutta h‰nen oli mahdoton saada sanaa suustaan. Viimein heitti h‰n pyssyn olalleen ja huusi koiriaan, niin ett‰ vuoret kaikuivat. "T‰nnep‰in -- hoi, koirat; pois t‰‰lt‰! Hell‰ksi menev‰t jalkanne, ennen kuin enn‰t‰mme matkamme perille". Koirat kavahtivat ylˆs, ja ik‰‰nkuin olisivat aavistaneet is‰nt‰ns‰ tarkoituksia, seurasivat ne h‰nen per‰ss‰ns‰ riippuvin p‰in ja surullisin katsein. "H‰n on poissa!" sanoi Edwards. He n‰kiv‰t vanhan mets‰st‰j‰n pys‰htyv‰n mets‰n-reunassa ja kotvan aikaa katsovan taaksensa. Kun h‰nen ja heid‰n silm‰ykset sattuivat toisiinsa, pyyhk‰si h‰n ‰kki‰ k‰dell‰ silmi‰ns‰, viittasi j‰‰hyv‰iset, kutsui koiriansa ja katosi puiden v‰liin. T‰m‰ oli viimeinen kerta, jolloin he n‰kiv‰t Nahkasukan. H‰n oli mennyt auringon laskua kohti -- ensimm‰isi‰ siit‰ suuresta joukosta, joka on raivannut tien Pohjoisamerikalaisten valtain t‰hdill‰ koristetulle lipulle aina Suureen Valtamereen saakka. End of the Project Gutenberg EBook of Kuvauksia mets‰el‰m‰st‰ sivistyksen ‰‰rimm‰isell‰ rajalla, by James Fenimore Cooper *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAUKSIA METSƒELƒMƒSTƒ *** ***** This file should be named 19176-8.txt or 19176-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/1/9/1/7/19176/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.