Kuninkaan toverit

The Project Gutenberg EBook of Kuninkaan toverit, by Charles Deslys This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Kuninkaan toverit Author: Charles Deslys Translator: Y. K. Koskinen Release Date: February 21, 2011 [EBook #35340] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINKAAN TOVERIT *** Produced by Tapio Riikonen KUNINKAAN TOVERIT Kirj. Charles Deslys Ranskan kielest‰ suomentanut Y. K. Koskinen Helsingiss‰, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1876. AINEHISTO: I. Mit‰ muinoin kutsuttiin vapaaksi ateriaksi II. Kuningas, porvari ja runoniekka III. FranÁois Villon'in puolustuspuhe IV. Rautasormus V. Mets‰ss‰ VI. Ensim‰iset seikkailut VII. Vaatekauppias ja kaksi pyhiss‰-vaeltajaa VIII. Vapaa, mutta raivokas IX. Nikolaus Diesbachilainen X. Hedvig ja Magdalena XI. Fridolin XII. Toisesta luostarista toiseen XIII. Veli Starck XIV. L‰htˆ sotaan XV. Vihollisia, yst‰vi‰ XVI. Yksi viel‰, jota ei odotettukaan XVII. Freiburg'in luostari XVIII. Kettu ja susi XIX. Rohkea, hirve‰, hurja XX. Tappelu XXI. Lyon XXII. Italialainen valtioviisaus XXIII. Aquilar'in kreivi XXIV. Renato Lothringilainen XXV. Murten XXVI. Saint-Jacques kostetaan XXVII. Kaksi kuollutta urosta XXVIII. P‰‰tˆs Viiteselitykset I. Mit‰ muinoin kutsuttiin vapaaksi ateriaksi. Mestari Klaus Gringonnaux, viinitarhuri-ammattikunnan syndiko eli vanhin Meung-sur-Loire'n kaupungissa, oli aikansa rikkaimpia porvareita. T‰n‰ aamuna Marrask. 27 p. 1475, h‰nen kaunis, ihkaten uusi kivikartanonsa, jonka kolmikertaisesta kattoharjasta espanjalaiset viirit tuulen suuntaa ilmoittivat, ja jonka kyljist‰ somat parvekkeet kadun kohdalta pistiv‰t esiin, mutta joen puolella penger-lavat laskeuivat rantaan saakka, oli tosiaan pantu ylˆs alaisin kellarikerroksesta ullakkoon asti. Arvoisa syndiko, melkoisesta lihavuudestaan huolimatta, juoksi edes takaisin, kantoi itse kellareista paraat viinins‰, toi itse hienoimmat hedelm‰ns‰ ylisilt‰ ja poikkesi aina v‰h‰n p‰‰st‰ ruokasaliin jakaakseen jonkun uuden k‰skyn tai kehoittavan sanan puolisollensa, Leonarde'lle, sek‰ tytt‰relleen, Gillette'lle, jotka kahden palvelijan kanssa, kiiruimman kautta puuhasivat oikeita juhlap‰iv‰llisi‰. Varmaankin varrottiin jotakin suuri-arvoista vierasta. Mutta kyˆkiss‰p‰ vasta oli hyˆrin‰‰ ja pyˆrin‰‰. Oli noudettu Orleans'ista kuuluisa Tailleverd, kuningas Kaarlo vainajan entinen kyˆkkimestari, joka joskus viel‰ suvaitsi luopua yksin‰isyydest‰‰n, johtaakseen jonkun herkullisen juhlan lihavia valmistuksia. H‰n oli siell‰, aamusta alkain, ik‰‰nkuin suuri sotap‰‰llikkˆ ratkaisevan taistelun hetkell‰. Kaksi kyˆkkipoikaa palvelivat h‰nt‰ ajutantteina. N‰iden n‰htiin hyˆriv‰n sinne t‰nne hehkuvien uunien edess‰, kohottaen j‰rjest‰ns‰ pannujen ja kattilain kansia, joiden alta mit‰ ihanimpia hˆyryj‰ tunki esiin. Mit‰ heid‰n arvoisaan mestariinsa tulee, h‰np‰ kuumimmassa liehteess‰ p‰‰pes‰n edess‰ itse hoiti paistinvarrasta. Ruumiiltansa h‰n oli aika roikale, mittava, kuiva ja kuihtunut; jalat ja k‰det niin pitki‰, ett'ei m‰‰r‰‰k‰‰n. H‰n n‰ytti vasta olevan noin nelj‰nkymmenen vuotias. Senp‰ t‰hden mestari Gringonnaux olikin ensi alussa pit‰nyt h‰nt‰ ylen nuorena niin i‰kk‰‰ksi mieheksi; h‰n oli pait sit‰ h‰mm‰stynyt h‰nen omituista, veijarimaista muotoansa. Ja myˆnt‰k‰‰mme suoraan, olipa h‰nell‰ syyt‰kin. Aatelkaapa: kaula kuin kamelikurjella, parta kuin pukilla ja p‰‰ kuin paholaisella. Ei mit‰‰n niin pilkallista, niin ivaavaa, kuin nauru h‰nen huulillansa. Silmist‰ s‰teili nero, ja, suoraan sanoen, myˆskin ilkeys. Varsin omituinen tapa oli h‰nell‰ pit‰‰ aina puoli suuta avoinna ja puoli silm‰‰ ummessa. Kun joskus, sattuman kautta, silm‰luomet ja huulet meniv‰t vallan auki, tuli niiden takaa n‰kyviin loistavan valkeat hampaat ja kauniin mustat, s‰ihkyv‰t silm‰t, joiden ylevyys ja hempeys olivat omituisena vastakohtana kaikkeen muuhun. Olisi voinut sanoa, ett‰ tuo mies oli hetkeksi ottanut naamarin kasvoiltansa. T‰m‰n naamarin muodosti harmaan-tumma iho, punaisia t‰pli‰ t‰ynn‰, pitk‰ ja hyvin k‰yr‰ nen‰, johon oli sijaantunut, ik‰‰nkuin vastoin tahtoa, joku kajastus kapakasta, sek‰ tuuheat, kaarevat kulmakarvat, joita riehuvien ajatusten alituinen tulva paisutti. Sit‰ vastoin otsa, ennen kaunis ja korkea, oli nyt jo uurteinen ja aaltoileva kuin valtameri. Joukko tuuheita kiharia sit‰ seppelˆitsi, ja valui alas sen p‰‰lt‰, paikoin hohtaen hopealle kuin aaltojen harjat. Kaikkien n‰iden soinnuttomain ja ristiriitaisten ominaisuuksien ohessa nuo kasvot, joista loisti langennut nero, tuo kummallinen irvistys, viel‰p‰ koko tuo loikeromainen ruumiskin ilmaisi niin ihailtavaa alkuper‰isyytt‰ ja uljuutta sek‰ niin vastustamattomasti vieh‰tt‰v‰‰ hupaisuutta, viel‰p‰ toisinaan jonkunmoista ilveilev‰‰ suloakin, ett‰ se ensin h‰mm‰stytti; sitten tuo kummallinen henkilˆ, tuo el‰v‰ arvoitus v‰hitellen alkoi miellytt‰‰ ja kiinnitti vihdoin kokonaan huomion puoleensa. Etenkin t‰ll‰ hetkell‰, kun tuli kirkkaasti valaisi h‰nen kasvojansa, h‰n oli julkisenn‰kˆinen, seisoessaan pitk‰ virkapuku yll‰ns‰, milloin kiihoittaen ‰‰nell‰ tai viittauksilla koiraa, joka paistinvarrasta k‰‰nteli, milloin kaataen paistinpannusta kastinta k‰risev‰in ja v‰hitellen jo k‰rventyv‰in j‰niksen, hirven ja kanan paistien p‰‰lle, jotka par'aikaa valmistuivat h‰nen korkean johtonsa alla. Viel‰ useammin, toisella k‰dell‰ silitellen partaansa, toisella painaen reitt‰ns‰ vasten pitk‰n kastin-kauhan vartta, joka n‰in teki samaa virkaa, kuin miekka sonnitaistelu-p‰‰llikˆll‰, h‰n seisoi liikkumatonna ja ‰‰netˆnn‰ yhdell‰ ainoalla jalalla, aivan kuin suuri, ajatuksiin vaipunut kahlaajalintu. Vaan ‰kki‰ h‰n j‰lleen mit‰ sulavimmalla liikkeell‰ asettui molemmille jaloillensa ja alkoi lausua er‰‰n siihen aikaan liiaksikin tunnetun runoelman alku-s‰keit‰: Te, jotka pyhi‰, arkioita Etsitte vapaita atrioita, Te teikkarit ilman kaatiotta, Te toverit miss‰ milloinkin Tuon oivan mestari Villon'in: Joit' ei rahan rahtukaan paina, Joill' on itse-ottama laina, Te kaikenkaltaiset irvisuut, Nuoret veijarit ja muut... -- "Vait!" molemmat kyˆkkipojat ‰kki‰ kauhistuen keskeyttiv‰t, "maiti nyt! ovi aukenee..." Kynnykselle ilmestyi mestari Gringonnaux, partaveitsi k‰dess‰, pyyhinliina leuvan alla ja oikea poski viel‰ kokonaan saipuan vallassa. -- "No! mestari Tailleverd?" h‰n kys‰si muodolla, josta selv‰‰n n‰kyi, ett‰ h‰nen p‰‰ns‰ oli vallan pyˆr‰ll‰ paljaasta puuhaamisesta, "no! edistymmekˆ yht‰‰n? olemmeko jo pian valmiit?" Entinen kyˆkkimestari hymyili arvokkaasti ja otti aseman, joka paraiten sopi h‰nen-moiselle miehelle. Sitten h‰n vastasi kohteliaasti: -- "ƒlkˆˆn mik‰‰n teit‰ huolettako, mestari Gringonnaux, min‰ en suinkaan ole sit‰ lajia v‰ke‰, joka myy vuohia lehmien asemesta ja tahdonpa olla kehno, halveksittava konna, jos ette saa syyt‰ h‰mm‰sty‰ sit‰, jota nyt teille valmistan ... ja teid‰n vieraanne samaten... Varmaankin joitakin herroja tai ylimyksi‰ likitienoilta, eikˆ niin?... Minulla nimitt‰in on se omituinen tapa, ett‰ olen hyvin utelias, ja katsonpa oikeudekseni tiet‰‰, ket‰ varten kulloinkin virkani puolesta ruokia valmistetaan. Sanokaapa, ketk‰ ovat?" -- "Myˆhemmin kenties!" porvari ylpe‰sti vastasi ... "j‰lkiruokaa tarjottaessa ... ja se olkoon palkintonne... Mutta oletteko valmis?... H‰n, jota vartoon, ei yht‰‰n rakasta vartoomista." -- "Kun kello on kaksi-toista", Tailleverd julisti; "silloin on aika syˆd‰ p‰iv‰llist‰." Sitten ojentaen k‰tens‰ kelloa kohden, joka riippui p‰‰pes‰n kyljess‰, h‰n lis‰si: -- "Joutukaa! ei en‰‰ puutu, kuin nelj‰nnes tuntia!" -- "Ei muuta kuin nelj‰nnes tuntia!" is‰nt‰ parkaisi h‰dill‰ns‰. "Pian nyt, Leonarde! Gillette! p‰‰tt‰k‰‰ jo pukemisenne... Oletteko valmiit! ... nyt on aika! ... h‰n l‰hestyy! ... h‰n on jo n‰kyviss‰!..." Gringonnaux oli jo kaukana. Ovi h‰nen j‰lkeens‰ meni kiinni paiskaamalla. Yht‰hyvin arvoisa kyˆkkimestari suoritti syv‰n kummarruksensa loppuun asti kaikkien taiteen vaatimuksien mukaan. V‰h‰n matkaa h‰nest‰ molemmat kyˆkkipojat pistiv‰t ulos kielens‰ ja irvistiv‰t. Vaan samassa heid‰n kuuluisa p‰‰llikkˆns‰ ojentihe, k‰‰ntyi ‰kki‰ ja paiskasi aattelematta, niin ainakin tahtoisin uskoa, kauhallansa toista heist‰ vasten silmi‰, niin ett‰ rasva ymp‰ri pirskui. Toinen kyˆkkipoika purskahti nauramaan. Tailleverd suvaitsi hymyill‰. Eik‰ edes tuo rasvalla valettu nuorukainen, joka par'aikaa pyhki silmist‰‰n paistin lient‰, voinut omasta puolestaan vastustaa t‰t‰ tarttuvaista iloisuutta. Olkoon ohi-mennen mainittu, ett'ei n‰iden molempien kyˆkkipoikien muoto ollut yht‰‰n sen oikea-uskoisempaa laatua, kuin itse mestarinkaan. Heid‰n sive‰n pukunsa alta pisti liiankin selv‰‰n n‰kyviin kaksi aika lurjusta, kaksi valepukuista kulkiainta, kaksi oikeata p‰‰-juutasta, niinkuin siihen aikaan karanneita koululaisia, mustalaisia ja muita hirtehisi‰ kutsuttiin. T‰ll‰ v‰lin kunnian kyˆkkimestari oli ‰kki‰ ottanut p‰‰llens‰ ankaran k‰skij‰-muotonsa. -- "Vatsa ja p‰‰!" h‰n huudahti, "ei t‰ss‰ en‰‰ ole aikaa joutavia jaaritella. Mekin n‰et vartoomme er‰st‰, joka meit‰ on kutsuva pienelle huvimatkalle k‰p‰l‰m‰keen ateriamme alusteeksi. Laittakaa pois kaikki n‰m‰ kattilat tulelta, ett‰ ne ehtisiv‰t hieman j‰hty‰. Pian nyt, veli Malpaye! pian arvoisa Baillevent! -- jos kammootte kˆytt‰ ja hirsipuuta!" Itse h‰n oli asettunut takaisin kunniapaikalleen. Ja muuttuen yh‰ iloisemmaksi niinkuin sotamies, joka tiet‰‰ tappelun jo l‰henev‰n loppuansa, h‰n jatkoi: -- "Ohhoh! saavatpa ne nyt oikein aika lailla ahmata, nuo iloiset veikkoset, nuo vapaiden ateriain suruttomat etsij‰t, nuo FranÁois Villon'in uskolliset juoksupojat. H‰n on heille jo oppineissa kahdeksikko-v‰rsyiss‰ osoittanut ainoan oikean tavan, miten ihminen laululla, siev‰ll‰ puheella ja viel‰ paljoa v‰hemm‰ll‰kin, ilman kultaa tai kalliita kivi‰ maksamatta, kun vaan on sukkela p‰‰, voipi hankkia itselleen leip‰‰, viini‰, kalaa, paistia sek‰ muita herkkuja. Voi, sinuast, hurskas hullu! voi, hekuma ja herrasp‰iv‰t! Oletpa hankkiva heille t‰n‰ iltana pidot semmoiset, joita itse kuningas Sardanapalokin h‰mm‰styisi!... Mutta mink‰ sukkelan juonen, mink‰ verrattoman vikkelyyden kautta! Katsotaanpa hiukkasen; herra Baillevent, kunnioittakaa minua kertomalla tuota oivaa mestarityˆt‰. Voinpa siit‰ samalla v‰h‰n n‰hd‰, oletteko oikein k‰sitt‰neet sen opettavaisen, siveellisen juonen, mik‰ siin‰ on, ja te'ettekˆ kunniaa sille kasvatukselle, jonka teille annan. Me kuuntelemme teit‰, Malpaye ja min‰. Puhukaa!" Se, joka n‰ytti omistavan t‰m‰n hyvin osatun Baillevent-nimen,[1] veti h‰t‰‰ myssyn p‰‰st‰ns‰, ja sitten, silm‰t taivasta kohden, k‰det ristiss‰, nˆyr‰ss‰, kunnioittavassa asemassa, niinkuin koulupoika, joka lukee ylˆs l‰ksyns‰, h‰n lausui: -- "Oli kerran hauska, hupainen seura nimelt‰ Iloiset veikot, Galants Sans-Soucis. Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰, kun n‰iden hampaat olivat niin pitki‰ kuin haravan piikit, heid‰n nerokas johtajansa ja mestarinsa piti melkein n‰in kuuluvan puheen: T‰nne on tulossa Orleans'ista p‰in kuuluisa k‰rist‰j‰ ja paistaja Tailleverd. Ep‰ilem‰tt‰ joku mahtava herra tai pohatta porvari on l‰hett‰nyt h‰nt‰ noutamaan. Kaksi liemen-lipsuttajaa on h‰nen seurassansa. Ottakaamme ne kiinni joka mies ja riist‰k‰‰mme heilt‰ vaatteet, voidaksemme siten pukeuda heid‰n virkaansa. Tuumasta toimeen. Todellinen Tailleverd ja h‰nen kumppaninsa vietiin tarkan vahdin alla tiheimp‰‰n mets‰‰n, samalla kun toiselta puolen kuuluisa Apollonin suosikas, suloinen ja rakastettava runoilija..." FranÁois Villon (lukija on jo arvannut, ett‰ se oli h‰n) ei antanut h‰nen lopettaa. -- "Olette imartelija, Baillevent. Jatkakaa, Malpaye." T‰m‰ toinen liikanimi[2] oli yht‰ sattuva, kuin ensim‰inenkin. Se, joka sit‰ kantoi, otti nyt aseman, niinkuin joku muinais-ajan runoniekka, n‰p‰ytti sormillaan parilan puikkoja, ik‰‰nkuin ne olisivat olleet lyyryn kieli‰ ja aloitti: -- "Laulan v‰‰r‰n Tailleverd'in ja h‰nen kahden uljaan aseenkantajansa urostˆit‰. Kaikki kolme saapuivat yˆn pime‰ss‰ Gringonnanx'in linnaan, jossa heit‰ otettiin vastaan avoimin k‰sin. Kun seuraava aamu koitti, he vietiin kyˆkkiin ja alkoivat siell‰ paistaa ja k‰rist‰‰, ei enemmin eik‰ v‰hemmin, kuin jos olisivat todellakin sit‰ taidetta kaiken ik‰ns‰ harjoittaneet. Vihdoin, kun puolip‰iv‰ jo l‰hestyi, kuului kadulta hiipivi‰ askeleita. Sitten, ik‰‰nkuin joku merkki, v‰st‰r‰kin viserrys." -- "Hiljaa!" FranÁois Villon keskeytti. V‰st‰r‰kin viserrys oli kuulunut. Lukuisia askeleita l‰hestyi. -- "Siin‰ on Martti Troussecaille ja kaikki muut Kauniin-T‰hden ritarit", h‰n jatkoi. "Ajetaanpa nyt siis, ja se tavallista sukkelammin, kaikki n‰m‰ ruokalajit ulos akkunasta heid‰n haltuunsa." Akkuna oli uunin yl‰puolella ja siis hyvin korkealla maasta. Yksi sen rautapuikoista oli ep‰ilem‰tt‰ jo edelt‰p‰in irroitettu; sill‰ se katosi kuin lumouksen kautta heti kohta kun siihen ulkoap‰in er‰s sukkela, taitava k‰si oli tarttunut. Siihen aukkoon, jonka t‰m‰ k‰si oli raivannut -- ja luonnollistahan oli, ett‰ rosvot tulivat lyhyint‰ tiet‰ -- ilmestyi pian pˆrrˆinen, punertava, iloinen p‰‰. Silm‰t olivat pystyss‰ paljaasta mieliteosta, sieraimet horisivat haistaessaan saalista ja huulet maiskuttivat jo edelt‰p‰in n‰ytt‰en kaksi rivi‰ pitki‰ hampaita, joita n‰lk‰ oli ter‰viksi tehnyt. Se oli Martti Troussecaille. -- "Joko on valmista?" h‰n kysyi matalalla ‰‰nell‰. -- "Pˆyt‰ kattakaa ja ruoka sis‰‰n!" Villon komensi, temmaten samassa k‰teens‰ parilan p‰‰lt‰ paistinvartaan, jota heilutti ilmassa ik‰‰nkuin voiton merkki‰. Malpaye oli jo uunin p‰‰ll‰, Baillevent kuroitti h‰nelle jo kattiloita ja pannuja, joita h‰n vuorostaan ojensi ulos ikkunasta. Siell‰ oli niit‰ vastassa kaikenmoisia k‰yri‰ kouria, irvist‰vi‰ p‰it‰ ja n‰lk‰isi‰ naamoja. T‰ll‰ v‰lin Villon seisoi oven edess‰, korvat sojossa, varras kummassakin k‰dess‰, vallan valmiina h‰nkin vuorostaan pakenemaan, mutta viimeisen‰, niinkuin kapteeni uppoovasta laivasta. -- "Hiljaa!" Troussecaille'n ‰‰ni ulkona k‰ski, "kuulenpa kovaa melua pihalta." -- "Ja min‰ k‰yt‰v‰st‰", Villon jupisi, painaen kiiruimman kautta silm‰ns‰ avainreik‰‰n. Se mit‰ h‰n nyt n‰ki varmaankin h‰nt‰ kovin kauhisti; sill‰ h‰n viskasi heti kyˆkin poikki yhdell‰ ainoalla harppauksella ja oli samassa yhdell‰ hypp‰yksell‰ uunin p‰‰ll‰. Baillevent oli siell‰ jo myˆskin, ihan valmiina seuraamaan Malpaye'a, joka nyt, kun ei en‰‰ ollut mit‰‰n kuroitettavaa, itse par'aikaa kiipesi ulos ikkunasta. -- "Nokat ja kollot!" runoilija huudahti, "laitatteko luunne tielt‰!" Ja antaakseen heille enemm‰n kiirett‰, h‰n k‰ytti molempien vartaidensa k‰rki‰ tutkaimina. Aika jo olikin. Ovi aukeni ja sis‰‰n astui Gringonnaux. Mahdotonta on kuvata porvari paran h‰mm‰styst‰ ja kauhistusta. H‰nen kyˆkkimestarinsa karkasi akkunasta. Viel‰p‰ enemm‰n kuin mestari: itse p‰iv‰llinenkin! Ja t‰m‰ kaikki juuri sill‰ hetkell‰, kun tuo merkillinen vieras, jota ei tahdottu edelt‰k‰sin mainitakkaan, tuli taloon. H‰n riensi pakenevan j‰lkeen ja ehti viel‰ tarttua toiseen h‰nen pitkist‰ koivistansa. Mutta, n‰m‰ kun olivat kokonaan pohkeita vailla, luistivat h‰nen k‰tens‰ pitkin s‰‰riluita, niin ett‰ ainoa, josta h‰n sai kiinni, oli vanha, rikkiˆin tallukka ja sep‰ h‰nelle j‰ikin kouraan. H‰n kaatui sel‰lleen, samalla kun FranÁois Villon kokonaan katosi, huutaen menness‰ns‰: -- "Tallukka paistin sijaan! nyt olemme kuitit... Pannut saat takaisin!" Is‰nt‰ parka, pyˆrien tˆppˆset ilmassa, makasi siell‰ kauniissa, uudessa takissaan, niinkuin kilpikonna kuoressansa. Vihdoin vaimonsa ja tytt‰rens‰ avulla jalkeille p‰‰sty‰‰n, h‰n aivan ‰llistyneen‰ joutui korkean vieraansa eteen, joka par'aikaa nousi portaita ylˆs. H‰n kumarsi t‰m‰n edess‰ maahan asti, sopertaen suustansa vallan ep‰toivoissaan n‰m‰ muutamat sanat: -- "Voi! sire ... sire!" Tuo varrottu vieras, n‰et, ei ollut mik‰‰n muu kuin kuningas Ludovik XI. II. Kuningas, porvari ja runoniekka. Ludovik XI oli silloin kahdenviidett‰ vanha. H‰n ei siihen aikaan viel‰ ollut tuo el‰htynyt, ep‰luuloinen ja mielivaltaisen julma tiranni, jommoisena teateri ja romaanit ovat tehneet h‰net tunnetuksi. H‰n oli hallitsija voimansa ja neronsa t‰ydess‰ kukoistuksessa, teht‰v‰ns‰ t‰rkeimm‰ss‰ kohdassa. Vaikea, mutkikas, hirve‰ teht‰v‰, mutta kamalan sallimuksellinen. Me ymm‰rr‰mme h‰nt‰, me tunnemme h‰net nyt, ja siit‰ meid‰n tulee kiitt‰‰ suurien uudenaikaisten historioitsijoiden, Augustin Thierry'n, Henri Martin'in ja Michelet'in ihmetelt‰vi‰ teoksia, jotka h‰nelle vihdoinkin ovat hankkineet oikeuden. Ennen heit‰kin er‰s sveitsil‰inen tasavallan-suosija, historioitsija Mˆller oli kirjoittanut: "Ainoa, joka saattoi Ranskan pelastaa ja uudistaa, oli Ludovik XI." T‰h‰n aikaan, vuonna 1475, siit‰ pelastamisesta viel‰ puuttui paljo. Kaarlo Rohkea, h‰nen ankarin vastustajansa, n‰ytti peloittavammalta kuin milloinkaan ennen. Mutta koko tuo burgundilainen valta oli aikoja sitten perustuksiltaan lahonnut. Maa jo horjui sen jalkojen alla. Ludovik kuningas vartosi vaan hetke‰, jolloin se kukistuisi. Toiselta puolen oli h‰nt‰ ensim‰inen menestyskin jo kohdannut. H‰n oli juuri hiljan rahoillaan saanut Englannin kuninkaan Edward IV:nnen palaamaan laivoihinsa ja t‰ten pelastanut maansa uudestaan joutumasta Englantilaisten tallattavaksi. Ja viel‰ kaikkein viimeiseksi, Saint-Yol'in konnetaabeli, tuo p‰‰-kavaltaja, oli joutunut h‰nen k‰siins‰. H‰n oli par'aikaa matkalla Paris'iin, h‰nt‰ mestauttamaan. Siit‰p‰ syyst‰ h‰n nyt, tullessaan Meung'in arvoisan syndikon luo, olikin varsin hyv‰ll‰ tuulella, vaikka samalla varsin k‰rsim‰tˆn kaikelle viivytykselle. Ainoastaan tunnin ajaksi oli aikomus j‰‰d‰ t‰nne p‰iv‰llisille. -- "Terve, terve, toveri", h‰n lausui is‰nn‰lle, samalla kun antoi riisua ylt‰ns‰ avaran turkkinsa; "t‰m‰ iloinen aurinko ja marraskuun pikku pakkanen on ruokahaluani suuresti kiihoittanut. Pait sit‰ minulla on kiire, kovin kiire... K‰yd‰‰np‰ soppaan k‰siksi." Gringonnaux'in paksu vartalo venyi varmaan kyyn‰r‰‰ pitemm‰ksi. Turhaan koki h‰n ryhty‰ selityksiin. Leonarde rouvan piti nyt puuttua puheesen; mutta eip‰ siit‰k‰‰n mit‰‰n tullut, ja tuo hirvitt‰v‰ tunnustus j‰i viimein, kun j‰ikin Gillette'n teht‰v‰ksi. T‰ll‰ v‰lin kuningas oli ottanut p‰‰st‰‰n kuuluisan huopahattunsa, joka oli p‰‰llistetty mustalla nahalla ja ylt'ymp‰ri lyijylevyill‰ ja pyhienkuvilla koristettu. N‰in riisuttuaan pois p‰‰llysvaatteensa, oli h‰nell‰ p‰‰ss‰‰n verka-lakki ja yll‰ns‰ nahkareunuksinen takki tumman sinerv‰st‰ sametista sek‰ jonkunmoinen jakku ruskeasta villakankaasta, jalassa mustat saappaat ja vaaleanpunaiset pauloitetut housut; vyˆll‰, joka oli sinist‰ Ranskan silkki‰, rippui laukunn‰kˆinen kukkaro Cordova'n nahasta ja kaulassa oli Pyh‰n Mikaelin ritariston vitjat. H‰n astui nyt veitikkamaisesti hymyten Gillette'n luo, otti h‰nen p‰‰ns‰ molempien k‰sien v‰liin ja painoi kursailematta kaksi aikamoista, makoista suudelmaa h‰nen vereville poskillensa. Sitten j‰tt‰en tytˆn, joka punastui korvia myˆten t‰mmˆisest‰ kunniasta, ja k‰‰ntyen ‰idin puoleen, h‰n suvaitsi taputtaa t‰m‰n kaksinkertaista leukaa, ja huudahti iloisesti: -- "Kaikkia! enp‰ olekkaan min‰ mik‰‰n suurisyˆm‰ri, niinkuin serkkuni Burgundissa... El‰kˆˆn porvaripata!" -- "Voi!" mestari Gringonnaux vihdoin sai huutaneeksi, "Voi! sire, h‰n on vienyt padat ja kaikki." -- "ƒlk‰‰h‰n toki noin huoatko, toverini", kuningas lohdutteli, "vaan laittakaa paremmin, ett‰ saan pian pari kylm‰‰ pasteijaa, sek‰ v‰h‰n juustoa ja kaiken t‰m‰n kostukkeeksi muutaman lasin hyv‰‰ viini‰... Toivoonpa toki, ett'eiv‰t ole kellarissanne k‰yneet?... Eiv‰th‰n ... no, h‰t‰kˆ sitten! T‰ytyy tiet‰‰ olla tytyv‰isen‰ siihen, mik‰ on mahdollista ... ainakin siksi kun saa parempaa. Eikˆ niin, Commines?" Olisi pit‰nyt jo ennen mainita, ett‰ viisaan Commines'in luopuminen Burgundin herttuasta, joka aivan ‰skett‰in oli tapahtunut, oli yksi noita pikku voittoja, jotka panivat kuninkaan niin loistavalle tuulelle. Viisas ja arvokas Commines nyˆk‰ytti p‰‰t‰‰n suostumisen merkiksi. Kohtelias kuningas tarjosi h‰nelle k‰sivartensa, ja l‰hti astumaan ruokasalia kohden. Vaan kynnyksell‰ h‰n ‰kki‰ k‰‰ntyi ymp‰ri ja sanoi: -- "No, mutta! ... emmeh‰n saa unohtaa rosvojamme... Karata minun oman ruokahaluni kimppuun, mik‰ h‰vyttˆmyys! Totta jumaliste! ottakaa ne kiinni ja hirtt‰k‰‰ ... niin ne ainakin tiet‰v‰t pit‰‰ kunniassa kuninkaan ruokalistaa!" Sotahaarniskaan puettu roteva-raajainen mies verikoiran muodolla seisoi l‰hell‰ kuningasta. H‰n otti vastaan t‰m‰n k‰skyn juuri kuin lennosta ja riensi oitis sit‰ t‰ytt‰m‰‰n. Se oli p‰‰-teloittaja, Tristan l'Hermite. Muutama hurttakoiran n‰kˆinen Skotlannin joutsimies kiirehti h‰nen j‰lkeens‰. Kuninkaallinen vieras istui jo pˆyt‰‰n ja h‰nen oikealle puolellensa Coictier, joka l‰‰k‰rin‰ piti huolta h‰nen hengest‰‰n, sek‰ vasemmalle puolen Commines, jonka tuli pit‰‰ huolta h‰nen kuolemattomuudestansa. Historioitsija, l‰‰k‰ri, p‰‰teloittaja: siin‰ kolme h‰nest‰ eri‰m‰tˆnt‰. Olipa niit‰ viel‰ nelj‰skin, ja se kenties kaikkien likeisin: Olivier le Daim, Olivier le Diable. Mutta nyt h‰n oli poissa, ep‰ilem‰tt‰ jossakin noista salaisista toimista, joihin h‰nen herransa h‰nt‰ k‰ytti. -- "Istukaa, toveri Gringonnaux, t‰h‰n meit‰ vastap‰‰t‰", kehoitti kuningas, joka aina siev‰sti osasi imarrella pienien porvariensa turhamielisyytt‰. "N‰m‰ naiset istuvat teid‰n viereenne. Heid‰n raitis muotonsa on palkitseva, mit‰ paistinvarkauden kautta kadotimme. Tekisip‰ oikein mieli siihen iske‰ hampain kiinni." Naiset kuitenkin luopuivat t‰st‰ kunniasta, vakuuttaen, ett‰ heid‰n l‰sn‰-olonsa oli paljoa tarpeellisempi kyˆkiss‰. -- "Antaa heid‰n h‰‰r‰t‰, sire", syndiko lausui. "Tuota pikaa ovat he meille valmistaneet jonkun pienen kotikeitoksen, joka ehk‰ hyvinkin hyv‰sti on vastaava tuon kirotun Tailleverd'in suuriin loistolaitoksiin. Rouva Leonarde on etenkin verraton er‰‰n nisukeitoksen valmistamisessa, joka on niin hyv‰‰, ett‰ sit‰ ajatellessa vesi kielelle kerki‰‰. Kymmenen minuuttia enint‰in, sire, niin koko onnettomuus on autettu." -- "El‰kˆˆn!" kuningas sanoi, "min‰ rakastan yksinkertaista, hyv‰‰ porvariruokaa. Olisipa se ollutkin paljoa parempi, jos ette olisi mit‰‰n muuta hankkineet. Mutta kas! Suuret herrat tahtovat olla kuninkaita ja porvarit suuria herroja. Vaarallista ja tyhm‰‰ ylpeytt‰ se semmoinen, mestari Gringonnaux. Rikosta aina seuraa rangaistus, ja niinp‰ t‰ss‰kin, pysykˆˆn kukin s‰‰dyss‰‰n, niin k‰y kaikki hyvin." Sitten h‰n jatkoi mit‰ ilkeimm‰ll‰ irvistyksell‰: -- "Malttakaas! esimerkiksi n‰m‰ hopea-astiat t‰ss‰ pˆyd‰ll‰nne! Ne eiv‰t tosiaankaan ole siin‰ paikallansa, etenkin nyt, kun ei teill‰ ole mit‰ niihin panisitte ... hei! hei!... Valantopajassa niiden arvo ainakin olisi 10,000 ecu'ta. Min‰ tarvitsen rahaa... Ja kosk'en saa hyv‰‰ ruokaa, suonette minulle ruoka-astiat." Porvarin punoittava naama muuttui kalman kelme‰ksi. -- "Kuinka, sire!" h‰n sopersi "Teid‰n Majesteettinne ei ylenkatso n‰in halpaa lahjaa?" -- "Mestari Gringonnaux, pienist‰ summista syntyy suuria. Tuleehan teid‰n se tiet‰‰ paremmin kuin minun, te kun olette kauppias. Min‰ olen jo liiankin paljo kiskonut kˆyh‰lt‰ kansalta. Nyt on rikasten vuoro minua auttaa. Englanti mielii uudestaan ryˆst‰‰ teid‰n tavaroitanne; Burgundi ei pyyd‰ mit‰‰n parempaa. Olen joutunut vallan puille paljaille tuota ensim‰ist‰ vaaraa est‰ess‰ni. Siis on v‰ltt‰m‰tˆnt‰ hankkia varoja toisen torjumiseksi. Ranska voi joutua hukkaan, jos ei tuo Rohkea saa syyt‰ mellastaa Juran tuolla puolen. Min‰ tarvitsen rahoja Sveitsil‰isien varustuksiin." -- "Voi sire, noita vaivaisia, noita moukka parkoja! ne tulevat silvotuiksi kuin pasteija-liha." -- "Mestari Gringonnaux", kuningas innokkaasti lausui, "kuulkaapa hiukan muutamaa muistelmaa nuoruuteni ajoilta." Ludovik kuningas nojautui tuolinsa k‰sipuuhun, leuka vasten k‰tt‰ ja silm‰ns‰ kattoon kiinnitt‰en. Sitten, ik‰‰nkuin unohtaen kaiken, mik‰ h‰nt‰ ymp‰rˆi, ja ik‰‰nkuin itsekseen puhuen, h‰n kertoi: -- "Samoin kuin Duguesclin'in aikoina, oli Ranskanmaa taasen suurien soturijoukkojen, maantie-rosvojen, mets‰sissien, salamurhaajain, Armagnac'ien ynn‰ muiden Egyptin hein‰sirkkain h‰vitt‰m‰n‰, ryˆst‰m‰n‰ ja raatelemana; t‰ytyi mill‰ hinnalla hyv‰ns‰ p‰‰st‰ vapaaksi n‰ist‰ syˆp‰l‰isist‰ ja ajaa ne johonkin muuhun maahan, sama sitten mihink‰. Tilaisuutta pian tarjoutui. Keisari, It‰vallan herttua ja koko Saksan aatelisto pelk‰si Sveitsin vapaita vuorelaisia, ja tahtoi kostaa kaikki ne tappiot, joita n‰m‰ vapautensa pelastamiseksi ja puolustamiseksi olivat heille saattaneet. Min‰ sain Armagnac'it johtoni alle, ja l‰hdin uhkeana liikkeelle. Se oli ensim‰inen sotaretkeni. Matkalla meihin yhtyi Englantilaisia, Saksalaisia sek‰ Schwabin kaikki ritarit, hehkuen haluaa juurittaa maan p‰‰lt‰ koko tuo Helvetian roistokansa; tavallaan oikea ristiretki. Miekan lyˆm‰tt‰ saavuimme kolmenkymmenen tuhannen lukuisina er‰‰lle paikalle nimelt‰ Saint-Jacques. Siell‰ satuimme yhteen viidentoista sadan vuorelaisen kanssa, jotka, v‰h‰‰k‰‰n h‰mm‰stym‰tt‰, asettivat leirins‰ meit‰ vastap‰‰t‰ Birs'in toiselle puolen. Me karkaamme heid‰n kimppuunsa, he lyˆv‰t takaisin meid‰n etujoukkomme ja, kahlattuansa vuorostaan joen poikki, rynt‰‰v‰t nuo viisi-toista sataa meit‰ kolmeakymment‰ tuhatta vastaan. Niinkuin raivoisat h‰r‰t, niinkuin leijonat! Oi! Pyh‰ Embrun'in Neitsyt! se oli ankara kahakka! Heid‰n pitkien piikkiens‰ ja pertuskainsa alla sortui miehi‰ sadoittain. Heid‰n hirve‰t, kahden k‰den k‰ytett‰v‰t sapelinsa, heid‰n jyke‰t _morgenstern'ins‰_ musertivat haarniskoita ja kyp‰ri‰ kuin lasia. Aivan kuin muinais-aikojen Gallit ja Frankit, he, kiihtyen tappelun tuoksinasta, tyˆnsiv‰t takaisin kaksikymment‰ rynt‰yst‰ ja taistelivat niinkauan kuin heiss‰ hengen-hiemaus oli j‰lill‰, mik‰ iskien toisella k‰dell‰, kun toinen jo oli poikki lyˆty, mik‰ seisoen polvillansa, muutamat ampuen meit‰ vastaan viel‰ nekin nuolet, joita omista haavoistaan vetiv‰t ulos, eik‰ yksik‰‰n heist‰ heitt‰ynyt kuolemaan, ennenkuin viisi tai kuusi vihollista oli ymp‰rilleen kaatanut. Dammartin, Dunois, Lahire ja muut vanhat sotap‰‰llikˆt, jotka jo olivat olleet niin monessa tappelussa ja kahakassa, eiv‰t olleet viel‰ koskaan n‰hneet niin ihmetelt‰v‰n uljasta vastarintaa, niin loistavan urheata v‰ke‰. N‰in taistelivat he iltaan asti; ja vihdoin, sortuen ylivoiman alle, uupuen paljosta verenvuodatuksesta, pikemmin voimattomina voittamaan, kuin voitettuina, nuo viisi-toista sataa Saint-Jacgues'in urosta kuolivat joka mies, surmattuansa meilt‰ l‰hes yhdeks‰n tuhatta soturia. Hyv‰t herrat, t‰st‰ p‰iv‰st‰ alkaen Sveitsil‰iset ovat yst‰vi‰ meille. Turmio, turmio sille, joka joutuu otteluun n‰iden urosten kanssa." T‰m‰n kertomuksen aikana Ludovik XI oli kiihtymist‰‰n kiihtynyt. H‰nen kuvatessaan tappelua, olisi luullut, ett‰ muiston taikavoima oli h‰nen siirt‰nyt keskelle sen tuoksinaa. H‰n oli seisoalla nyt, p‰‰ pystyss‰, silm‰t t‰ynn‰ s‰ihky‰, nyrkki ojennettuna it‰‰ kohden, ik‰‰n kuin olisi h‰n tahtonut vieritt‰‰ Kaarlo Rohkean p‰‰lle koko tuon helvetialaisen lumivyˆryn, joka tulevaisuuden h‰m‰r‰st‰ jo haamoitti h‰nen neronsa silmien edess‰. Leonarde ja Gillette tulivat sis‰‰n kantaen p‰iv‰llist‰, jonka tuota pikaa olivat laittaneet. Toiselta puolen kovia askeleita ja ‰‰ni‰ alkoi ‰kki‰ kuulua etehisest‰. Kaikkien silm‰t k‰‰ntyiv‰t sinne p‰in. Er‰s mies l‰heni juoksu-jalassa ja syˆksi saliin, l‰‰h‰tt‰en, n‰‰nnyksiss‰ ja vallan ep‰toivoissaan, niinkuin kuoleman kanssa kamppaileva sarvas. H‰nen j‰ljess‰‰n, vaan muutaman askeleen p‰‰ss‰, nuo Skottlannin hurttakoirat. Per‰ll‰ Tristan l'Hermite, joka juuri astui hevosen sel‰st‰. -- "Tailleverd!" oli Gringonnaux huudahtanut. -- "Rosvomme!" kuningas sanoi. -- "Ei, sire ... FranÁois Villon, runoilijanne", t‰m‰ vastasi langeten polvillensa. Ja, kun Ludovik XI h‰nt‰ yh‰ katseli, eik‰ n‰ytt‰nyt tuntevan h‰nt‰, h‰n lis‰si: "Villon ma olen, ja siit‰ voin kerskailla: Pariisissa synnyin, Pontoise'n likimailla; Vaan jos oisi kaulani paulaa vailla, En tiet‰isikk‰‰n, ett‰..." Hyvin osattu! on jokainen sanova, ken tiet‰‰ lopun.[3] Kuningas h‰nen keskeytti: -- "Hyv‰, min‰ muistan ja ymm‰rr‰n." Se olikin muuten mit‰ helpointa; sill‰ kˆysi riippui viel‰ hirsipuusta karanneen miehen kaulassa. -- "Sire", t‰m‰ jatkoi, "kerran ennenkin jo olette minua armahtanut ... ja viel‰ p‰‰lliseksi puettanut minun uudestaan kiireest‰ kantap‰‰h‰n asti." -- "N‰ytt‰‰p‰ silt‰", kuningas huomautti, "kuin ei kiitollisuutesi kest‰isi kauemmin kuin uudet vaatteet." -- "Seh‰n oli jo viime vuonna, sire... "Miss' ovatkaan, oi! Jumal'aut'! n‰in unta; ƒlk‰‰ kysykˆkk‰‰n menneen-vuotista lunta." -- "Puhu suorilla sanoilla, muuten saattaisi tapahtua, ett‰ antaisin viel‰ v‰rsyjesi vietell‰ itse‰ni; sill‰ min‰ rakastan somia runoja... Vaan ei, t‰ll‰ kertaa olen oleva leppym‰tˆn. Semmoinen veijarimaisuus, joka ei tarkoita mit‰‰n v‰hemp‰‰, kuin saattaa minut suoraan vedelle ja leiv‰lle! Sep‰ on melkein majesteetti-rikos." -- "Voi! sire, enh‰n tiennyt, ett‰ se oli Teid‰n Majesteettinne p‰iv‰llinen. Vasta t‰st‰ tiedon saatua, er‰‰n onnen-sattuman kautta juuri viimeisell‰ hetkell‰, sainpa k‰siini kylliksi j‰ntevyytt‰ katkaistakseni kˆyteni, sek‰ jalkoihini sen verran voimaa, ett‰ juoksin t‰nne asti." -- "Ja miss‰ toivossa, lurjus?" -- "Siin‰ toivossa, ett'ei minun ainakaan tarvitse kuolla, ennenkuin olen saavuttanut Teid‰n Majesteettinne anteeksi-antamuksen, jos nimitt‰in en sattuisi voittamaan asiaani." -- "ƒl‰ luulekkaan, veijari! ... vaan kuitenkin, annas kuulla mill‰ itse‰si puolustat; se on meit‰ kenties huvittava. Poistu v‰h‰isen, Tristan ... mutta ei mit‰‰n irvistyksi‰. Me lykk‰‰mme asian vaan toistaiseksi, ei mit‰‰n muuta. H‰nen t‰ytyy saada puolustaa itse‰ns‰." Runoilija veti henke‰ns‰, oikaisi itsens‰, otti aseman semmoisen, kuin asianajaja parlamentissa, ja aloitti t‰ll‰ ylpe‰ll‰ esipuheella. III, FranÁois Villon'in puolustuspuhe. -- "Sire", h‰n lausui, "liljain prinssi, Ranskan kuningas! ‰lk‰‰ luulko minulta kuulevanne valituksia ja h‰t‰huutoja, valeita tai muita tyhmyyksi‰, yht‰ inhoittavia teid‰n kuulla, kuin ne olisivat sopimattomia minun huulilleni." -- "Min‰ en sent‰hden huolikkaan teille huomauttaa, ett‰ armeliaisuus on kuninkaiden kaunistus, viel‰ v‰hemmin, ett‰ lˆytyy kaksi lajia henkilˆit‰, joihin mestausmiehen ei milloinkaan pit‰isi saaman koskea, runoilijat ja kuninkaat." -- "Minun mielest‰ni", Ludovik XI keskeytti yh‰ syˆmist‰ns‰ jatkaen, "sopisi kuitenkin mainita kuninkaat ensiksi." -- "Olkoon niin!" Villon myˆnsi. "Voidaanpa viel‰ kenties lis‰t‰, ett‰ min‰ olen menett‰nyt oikeuteni runoilijan nimeen ja tahrannut kunnian, joka tulee Apollonin oppilaalle. Mutta en olisi kuitenkaan voinut aavistaa joutuvani t‰nne n‰in kurjan-muotoisena, t‰m‰ kˆysi kaulani ymp‰rill‰, tekem‰‰n julkisesti synnintunnustusta: "Oi kurjaa itse‰ni! Jos ma oisin Nuoruuden aiat k‰ynyt oppimalla Ja hyviin tapoin tottunut, ma voisin Nyt asua kuin muutkin katos-alla. Vaan miten? Koulustani l‰ksin silloin Ma karkuun, niinkuin paha poika nalkki... Oi, myˆh‰inen on katumus, vaan milloin Sit' aattelen, on syd‰n menn‰ halki." -- "Sin‰ unohdat jo meid‰n suostumuksemme. Ei mit‰‰n runoja!" sanoi kuningas, joka kuitenkin oli tarkoin kuunnellut v‰rsyn loppuun saakka. Runoilija jatkoi: -- "Kuinka vaan suvaitsette, sire. Senkun aian kuluttua tulin oppilaaksi Sorbonne'en ja oleskelin lain-oppineiden ja peruukki-p‰iden seurassa. Vaan minun luonteelleni oli tuommoinen el‰m‰ keskell‰ ker‰jˆimisi‰ ja rettelˆit‰ vasten-mielinen ja, ollen nyt jo enemmin huvituksien kuin tyˆn yst‰v‰, taipuvaisempi ostamaan kuin maksamaan, kuljeskelin yˆt p‰iv‰t ymp‰ri laulu-aineita etsim‰ss‰. Pian lauluni tulivat tutuiksi; laulujen ohessa laulajakin. Monta kertaa hyv‰t ihmiset minulle tarjosivat apunsa, t‰yttiv‰t uudestaan tyhj‰t taskuni. Vaan mit‰p‰s siit‰! jos toisinaan kymmenen riksi‰ eksyikin plakkariini, ne ei sinne j‰‰neet homehtumaan. Olin kuitenkin viel‰ siivosti verhottuna, k‰vin paraissa seuroissa, laskin siev‰‰ puhetta ja sˆin herkullisesti. Paroonit, kreivit, ruhtinaat olivat minulla tovereina. Siin‰ onnettomuuteni, sire. Palava kynttil‰ houkuttelee k‰rp‰sen ja polttaa silt‰ siivet. Todelliset yst‰v‰ni eiv‰t olleet siell‰. Min‰ aloin niit‰ etsi‰ muualta, ja lˆysin ne vasta paljon alempaa, kenties liiankin alhaalta, katu-teaterien loasta, kapakoista ja muista huonoista paikoista. Se oli v‰hemmin kunniallista, se on totta, -- mutta monta vertaa hauskempaa. Minun t‰ytyi huolet haihduttaa. No niin! Elin kuin mustalainen, varkaiden, roistojen ja petturien seurassa, ilman muuta huolta kuin viiletell‰ hyv‰‰ viini‰ makoiseen suuhun. Tiet‰j‰‰ viisaampi olisi ollut se, ken olisi osannut lˆyt‰‰ minun asuin-paikkani. Min‰ lauleskelin, istahdin v‰h‰n kuhunkin, hyv‰illen viinipulloja ja kaikkea muuta, joka t‰ss‰ viheli‰isess‰ mailmassa antaa itse‰ns‰ hyv‰ill‰, -- tietysti hamppunuoraa lukuun ottamatta. Kujeeni kuitenkin alkoivat her‰tt‰‰ liian suurta huomiota Pariisin kaduilla ja raitilla. Muuan seikkailija-kumppaneistani sanoi sent‰hden er‰‰n‰ p‰iv‰n‰: kun kerran el‰‰, pit‰‰ el‰m‰n herroiksi, mutta t‰‰ll‰ yˆvahdit meit‰ ahdistelevat ... mit‰h‰n jos l‰htisimme maalle? Ja niin l‰hdimme. Huono tuuma, sire. He riippuvat kaikki nyt hirsipuussa, vaivaiset syntiset! Niin, kaikki tyyni, Malpaye, Baillevent, viel‰p‰ Troussecaille'kin. Niiden ei en‰‰ t‰n‰ talvena tarvitse vilua k‰rsi‰. Niit‰ ei en‰‰ tulevana suvena l‰mmin vaivaa! Ja kuinka viattoman hairauksen t‰hden kuitenkin! Eih‰n se ollut heid‰n vikansa. "Pakko saa miehen pahuuteen Ja n‰lk‰ suden raateleen. "Heid‰n oli n‰lk‰. He olivat erehtyneet. Min‰ olin erehtynyt niinkuin hekin. Sama rangaistus minulle, sire, jos teit‰ huvittaa n‰hd‰ runoilijanne hirsipuussa mustempana kuin uuniluuta ja t‰ynn‰ lintujen noukkimia koloja kuin sormustimen pohja. Vaan, huomaitkaa suosiollisesti, sill‰ v‰lin kuin vietin p‰iv‰ni kuljeksimalla, tein havainnoita, tutkin syit‰ ja seurauksia. Villon ei ole ainoastaan runoilija, h‰n on ennen kaikkia filosofi. Viel‰ enemm‰nkin! h‰n on kenties ainoa ihminen t‰ss‰ takaperoisessa mailmassa, joka teit‰ oikein ymm‰rt‰‰, sire, ja joka teit‰ rakastaa." -- "Rakastat minua! sin‰kˆ?" Ludovik IX huudahti. "Ja mist‰ aiasta alkaen." -- "Siit‰ alkain kuin hallitukseen tulitte", Villon vakaasti lausui. "Noista turnajaisista saakka Saint-Antoine'n kadulla, joissa, kun Burgundin ja Flandrin koko loistava ritaristo par'aikaa korskeili kiilt‰viss‰ sota-asuissaan, tuuheat sulkatˆyhdˆt kyp‰rein p‰‰ll‰, ‰kki arvaamatta astui kilpakent‰lle teid‰n toimestanne er‰s uusi taistelija, jota ei kukaan varmaankaan ollut odottanut, er‰s karkeihin pedon nahkoihin puettu mies raa'alla ulkomuodolla. Aseena h‰nell‰ oli ainoastaan jonkunlainen puunuija, ei paljoa paksumpi tavallista k‰vely-sauvaa. Kuitenkin h‰n, tuommoinen maamoukka, rupesi noiden ylh‰isten ritarien joukkoon, lˆylytti niit‰ oikein aika lailla, eik‰ kukaan jaksanut seisoa h‰nt‰ vastaan. Ei kymment‰ minuuttiakaan, niin h‰n oli ne kaatanut, maahaan lyˆnyt, ajanut pakoon, kaikkityyni, itse Charolais'in kreivinkin. Min‰ en alussa voinut ymm‰rt‰‰ koko tapausta, ja etsin viel‰ selityst‰ arvoitukseen, kun sattumalta huomasin teid‰t, sire, puoleksi k‰tkettyn‰ muutamain naisten ta'a, katselemassa muutamasta akkunasta, ja nauramassa omituisella tavalla. Heti ymm‰rsin koko asian, ja kaukaa, joukon keskelt‰, ‰‰ni teille huusi: el‰kˆˆn!... Se oli minun ‰‰neni." -- "Todellakin!" Ludovik XI lausui, silminn‰ht‰v‰sti hyvill‰ns‰ siit‰, ett‰ puolustuspuhe oli k‰‰ntynyt t‰lle suunnalle. "Mutta mit‰ merkitsi sitten sinun mielest‰si t‰m‰ nuijavoitto, t‰m‰ maamoukan voitto niin monesta hienosta ritarista?" V‰h‰‰k‰‰n ep‰ilem‰tt‰, runoilija vastasi: -- "Se merkitsi: Pois t‰m‰ ulkokullattu ritaristo! Pois t‰m‰ kehno aatelisto, joka komeudessaan ja turhamaisuudessaan, vallattomuutensa, kateellisuutensa, viel‰p‰ hurjan rohkeutensakin kautta on meilt‰ pilannut Crecy'n, Poitiers'in ja Ajincourt'in tappelut! Koko t‰m‰ ritaristo houkuttelee vaan joka hetki t‰nne Englantilaisia. Kuka ne on karkoittanut? Johanna Darc, muuan paimentyttˆ! Sijaa talonpojille ja porvareille! Sijaa kansalle kokonaisuudessaan, joka kaikista ylh‰isten etuoikeuksista ei himoitse, eik‰ halaja muuta, kuin yhden ainoan: maansa edest‰ taistella ja kuolla!" -- "Oikein!" kuningas lausui ja h‰nen silm‰ns‰ v‰l‰htiv‰t ‰kki‰. -- "Pois l‰‰nitys-vallan ikuiset riidat!" runoilija innostuneena jatkoi. "Rauhaa, sovintoa, oikeutta. Vallassa yksi ainoa: kuningas. Uutta ylh‰isˆ‰, jos ei vanha en‰‰ jaksa arvoansa yll‰pit‰‰, ja l‰‰nityksen‰ ei muuta kuin toisilla heid‰n neronsa ja intonsa, toisilla vaan miekka vyˆt‰isill‰. Tasainen oikeus kaikilla, ja jokaisen velvollisuus veroa maksaa. Ei mit‰‰n kapinaa eik‰ napinaa en‰‰. Siin‰ se, mik‰ teill‰ oli mieless‰, sire, vaivatessanne yˆt ja p‰iv‰t p‰‰t‰nne uusilla tuumilla, uusilla parannuspuuhilla. Jokainen tehkˆˆn velvollisuutensa; mutta jokainen myˆskin nauttikoon oikeutensa. Kuningas itse on esimerkin antava. Jos h‰nen joutsimiehens‰ h‰vitt‰v‰t laihon kˆyh‰n miehen pellolta, jos h‰nen koiransa repiv‰t lampaan tai kissan kˆyh‰lt‰ vaimoparalta, tulee h‰nenkin niille maksaa vahingonkorvausta. Se oli oikein, se oli oivallisesti ajateltu, pahaksi onneksi vaan olisitte tahtonut astua liian nopeaan ja parantaa liian monta ep‰kohtaa yht'aikaa. Suuret ja pienet vasallit liittoutuivat teit‰ vastaan. Siit‰ syntyi tuo kirottu yhteisen hyv‰n, tai niinkuin pikemmin voisi sanoa yhteisen pahan liitto."... -- "Oivallista!" Ludovik XI huudahti ja unohtaen ruokahalunsa, k‰‰ntyi kokonaan sit‰ kohden, joka h‰nen tarkoituksiansa niin hyvin kuvasi. Rohkaistuna t‰st‰ ensim‰isest‰ menestyksest‰, Villon jatkoi yh‰ kiihtyv‰ll‰ innolla. -- "Olin Montlhery'll‰, sire; sill‰ v‰liin runoilijoitakin huvittaa tarttua miekkaan... Min‰ n‰'in teid‰n taistelevan ja urhoollisiakin urhoollisempi olitte silloin. H‰vyttˆm‰sti ne valehtelevat, jotka teit‰ pelkuriksi soimaavat. Te osaatte k‰yd‰ sotaa yht‰ hyvin kuin joku muukin, kun sen vaan hyv‰ksi n‰ette. Mutta te, joka tahdotte s‰‰st‰‰ sotamiestenne henke‰, harrastatte yli kaiken rauhaa ja kansan menestyst‰, punnitsette nykyaikaa taidolla ja ymm‰rryksell‰, ja tungette ter‰v‰ll‰ j‰rjell‰nne kauas tulevaisuuteen; luonnollisesti siis pid‰tte edullisempana odottaa sopivaa tilaisuutta, hajoittaa vihollisenne, jotka oikeastaan ovat meid‰n, lyˆd‰ ne j‰rjest‰ns‰ meille suureksi siunaukseksi, v‰liin per‰yty‰ askeleen, mutta vaan astuaksenne kohta sen sijan kaksi askeletta eteenp‰in. Uskaltakaa, sire! St. Maur'in, PÈronne'n, L¸ttich'in per‰st‰. Englantilaisten viimeisen uhkauksen j‰lkeen olette j‰lleen kohonneet kahta mahtavammaksi. V‰h‰n k‰rsimyst‰ viel‰, niin olette voittaneet, ja jalkainne juuressa olette silloin n‰kev‰ kaikki ne, jotka pahaa suovat Ranskan kuningaskunnalle!" Ludovik XI oli vallan suunnattomasti ihastuksissaan. H‰n pˆyhisteliksen, heilutti ruumistansa, keikkui sinne t‰nne korkealla tuolillansa ja tuon tuostakin, ik‰‰nkuin puhujaa viel‰ enemmin kiihoittaaksensa, h‰n kertoi: -- "Tuo on oivallista! Totta Jumaliste! Jatka toverini ... jatka, jatka!" -- "Ah, sire", Villon vihdoin lausui, "jospa Teid‰n Majesteettinne antaisi minun v‰h‰n heng‰ht‰‰. Juotavaa t‰nne! kurkkuani karvastelee!" -- "Maltas, juo t‰st‰", Ludovik XI sanoi ojentaen h‰nelle oman reunoja myˆten t‰ytetyn maljansa. -- "Kuninkaan terveiksi", Villon huudahti, tarttuessaan maljan rubiinikorviin, ja tˆin tuskin maltettuaan kielt‰ns‰ kastaa, h‰n liitti puheesensa n‰in kuuluvan loppulauseen: -- "Min‰ en puhu enemp‰‰ siit‰ asiasta, sire, ett'ei minua luultaisi imartelijaksi. Sit‰ en ole. Olen sanonut, mit‰ ajattelen, en muuta. N‰inh‰n oli meill‰ v‰lipuhe. El‰m‰ni riippuu hiuskarvasta. Jos se on menetetty, antakaa merkki mestari Tristan'ille. Min‰ t‰yt‰n v‰lipuheen rehellisesti; testamenttini, niin suuri, kuin pienikin, on tehty, viel‰p‰ erityiset lis‰pyk‰leetkin, joiden kautta olen j‰tt‰nyt monille yst‰villeni perinnˆksi kaiken sen, mit‰ minulla ei milloinkaan ole ollut. Olen siis valmis. Pait sit‰ minua v‰sytt‰‰ n‰in kerj‰t‰ ilman tarkoitusta, nauraa kun kukkaroni itkee ja el‰‰ kun en ket‰‰n voi hyˆdytt‰‰. Min‰ en pelk‰‰ kuolemaa, vaikka tosin mieluummin kuolisin maatani ja kuningastani palvellen. Mutta jos Teid‰n Majesteettinne sen toisin p‰‰tt‰‰, niin onnea matkalle!" P‰‰-teloittaja astui jo l‰hemm‰ksi. -- "Maltas!" kuningas lausui, "min‰ j‰t‰n viel‰ asian ratkaisematta, mutta ainoastaan siksi kuin matkamme on p‰‰ttynyt; sen kest‰ess‰ tulee h‰nen meit‰ huvitella. Sitten saamme n‰hd‰... Min‰ siis vien kanssani t‰m‰n riimisep‰n... Ja ett'ei sinunkaan, Tristan, tarvitsisi t‰‰lt‰ l‰hte‰ tyhjin k‰sin, otappa haltuusi kaikki n‰m‰ kultakalut, jotka mestari Gringonnaux niin kohteliaasti on meille tarjonnut. Kiitos, toverini, otan lahjasi vastaan." Surkea irvistys oli porvari paran ainoa vastaus. H‰n painoi p‰‰ns‰ nˆyr‰sti rintaa vasten ja heitti samalla viimeisen j‰‰hyv‰is-silm‰yksen kauniiden pˆyt‰-astiainsa j‰lkeen. Ne katosivat Tristan'in ja h‰nen Skotlantilaistensa kanssa. -- "Matkalle, hyv‰t herrat", kuningas sanoi. "K‰sivartesi, Coictier. Commines, pid‰ silm‰ll‰ t‰t‰ viirip‰‰t‰, ... joka minusta n‰ytt‰‰ varsin sukkelalta ... enint‰in viikoksi h‰nelle suon pitennyst‰... Sitten...!" -- "Hyv‰ juttu", Villon pakisi, "viikko on aina viikko. Rajutkoon mik‰ ilma tahansa nyt, minun leip‰ni ainakin on leivottu!" IV. Rautasormus. Kuningas matkusti vett‰ myˆten, pienell‰ laivastolla, joka purjehti Loire'a ylˆsp‰in Orleans'iin asti. Edell‰ sek‰ j‰ljess‰ pari pitk‰‰ rantalaivaa, henkivartioita ja hovilaisia varten, keskell‰ kuninkaan laiva. Laivan per‰ll‰ oli jonkunmoinen kammio, sis‰lt‰ koristettu Arras'in tapeeteilla. Huonekaluina siin‰ oli: soukka puinen vuode, rukous-alttari, muutamia lavitsoita, kamiini, ja pˆyt‰ paperia t‰ynn‰. Kuningas oli juuri laskenut Commines'in luotaan, ja k‰skenyt t‰m‰n l‰hett‰‰ runoilijan h‰nen puheillensa. V‰h‰n aian p‰‰st‰ ovi j‰lleen aukeni, ja Villon astui sis‰‰n. Kahden kesken kuninkaan kanssa!... Mik‰ saattoi olla syyn‰ t‰h‰n kohtaukseen? Ludovik XI astui ensi toimekseen runoilijan ymp‰ri, tarkastaen h‰nt‰ ter‰vill‰, ep‰luuloisilla silm‰yksill‰. Sen j‰lkeen, istuutuen entiselle sijalleen, kamiini jalkojen v‰liss‰, k‰det kahden puolen savutorvea, h‰n aloitti jyrk‰sti: -- "Tied‰tkˆ, ett‰ min‰ olen h‰ijy is‰nt‰?" Villon vastasi h‰mm‰stym‰tt‰: -- "Mahtaville kenties, sire, niille, jotka tahtovat viisastella. Vaan ette ainakaan alhaisille, jotka tytyv‰isin‰ tottelevat luulematta itse‰ns‰ viisaammiksi kuin Teid‰n Majesteettinne." -- "Vai niin", kuningas sanoi, silminn‰ht‰v‰sti hyvill‰ns‰ n‰in hienosta vastauksesta. Sitten, oltuansa hetken ‰‰neti, h‰n jatkoi: -- "Tied‰tkˆ, ett‰ kaikki, joita olen suosinut, kaikki, joihin olen luottanut, ovat minun pett‰neet, ja kenties viel‰ t‰ll‰kin haavaa pett‰v‰t?... Se minun on tehnyt ep‰ilev‰ksi, juonittelevaksi, julmaksi, joka kerta kun aavistan jotain uutta kiitt‰m‰ttˆmyyden osoitusta." -- "Tied‰n sen", runoilija vastasi. "Mutta min‰ en ainakaan ole kiitt‰m‰tˆn, vaan harrastan ylikaiken kuningaskunnan etua, enk‰ v‰h‰‰k‰‰n ep‰ilisi pyhitt‰‰ el‰m‰‰ni kokonaan kuninkaan palvelukseen. Niin tosiaanki, sire, en v‰h‰‰k‰‰n. Voi! teill‰ on hyvi‰ taipumuksia hirmuvaltiaaksi, vaan muut ruhtinaat t‰ll‰ vuosisadalla ovat niin julmia tiranneja, ett‰ te sittenkin olette hurskain ja lempein niist‰ kaikista." -- "Jokotaas aiot aloittaa imartelemisiasi?" kuningas tiuskasi. Vaan, kiihossaan, h‰n tuli siirt‰neeksi k‰tens‰ liian likelle savutorvea, ja poltti sormensa. -- "Ai!" h‰n kiljahti, "se on sinun vikasi, kelvoton!... Sanoppas minulle, sin‰, joka luulet kaikki tiet‰v‰si, tunnetko vihamieheni?" -- "Vaarallisin, mahtavin kaikista niiden joukossa, sire, on se, jonka luona lˆysitte pakopaikan siihen aikaan, kun kuningas Kaarlo VII sanoi pojastansa: Burgundin herttua el‰tt‰‰ luonansa ketun, joka viel‰ syˆ h‰nen kanansa." -- "Ent‰ sitten?" -- "Sitten, sire! nyt on kanojen hetki tullut, koska t‰‰ll‰ n‰en hampaat, jotka ovat valmiit niit‰ haukkaamaan." -- "Ja sin‰kˆ olisit valmis niilt‰ v‰‰nt‰m‰‰n niskat nurin?" -- "No! Mit‰ siihen tulee, mielell‰ni, sire." -- "Ota tuoli ja istu ... likemm‰ksi ... viel‰kin likemm‰ksi Min‰ en puhellessani suvaitse mit‰‰n ep‰mukaisuutta." Villon'ille sit‰ ei tarvinnut kahdesti k‰ske‰. H‰n siirtyi vallan kamiinin eteen, jonka toisella puolen kuningas istui nojautuen molempiin kyyn‰rp‰ihins‰, kasvot k‰sien peitossa. Taas hetken ‰‰nettˆmyys. Sen j‰lkeen keskustelu alkoi uudelleen, heid‰n istuessaan silm‰ silm‰‰ vastaan: -- "Puhukaamme nyt yst‰vist‰ni. Onko niit‰ monta?" -- "Ei, sire. Yksi ainoa, mutta hyv‰." -- "Kuka sitten?" -- "Te itse." Melkein asemaansa muuttamatta, kuningas taputti yst‰v‰llisesti runoilijaa olkap‰‰lle. Sitten h‰n taas jatkoi kysymyksi‰ns‰: -- "Ent‰ minun toverini ... h‰h! kutka ne ovat?" -- "V‰h‰n jokainen, sire. Niit‰ on teill‰ paljon semmoisia, jotka eiv‰t sit‰ itsek‰‰n tied‰." Kuningas rupesi nauramaan ja jatkoi pilkallisella ‰‰nell‰: -- "Mutta niiden joukossa, jotka pit‰v‰t sen kunnianansa ja joita kansa tuntee?" -- "Niit‰ on toveri Commines", Villon luetteli, "toveri Olivier, toveri Tristan ... joka, luvalla sanoen, ei ole minun yst‰vi‰ni." Kuningas h‰nen keskeytti. -- "Ei ne ole niit‰, joista haluan haastaa. Lˆytyy toisia ... salaisia ... sellaisia, joita pidet‰‰n aaveina ja kutsutaan hahmo-tovereiksi." -- "Niin, oikein", runoilija vihdoin vastasi, "min‰ ymm‰rr‰n. Se on tuo kamala kertomus Burgundin herttuan h‰vitt‰mist‰ kaupungeista, joista jokainen yh‰ viel‰ on olemassa er‰‰n k‰skyillenne kuuliaisen kostajan hahmossa: toveri Gent, toveri Dinant, toveri L¸ttich ... ja viel‰ muutamia muita, joita vaan kuiskaamalla tohditaan mainita. Onkohan niit‰ oikein olemassa, sire?" -- "Kenties!" kuningas vastasi. "Eikˆ mainita, ett‰ ne tuntevat toisensa jostain taikakalusta. Maltas... Se on t‰nlainen ... katsoppas..." Villon tarttui esineesen, jonka kuninkaallinen k‰si h‰nelle ojensi, ja vei sen likemm‰ksi kolmisyd‰mmist‰ lamppua, joka riippuen katosta alas, valaisi t‰t‰ kohtausta. Se oli yksinkertainen rautasormus, jonka kannassa saattoi eroittaa esiin pist‰v‰n, kˆmpelˆsti valetun liljakukan. -- "Koetappas sit‰ sormeesi huvin vuoksi", kuningas kehoitti. Ja n‰hdess‰‰n kuinka sormus meni kuin valettu runoilijan sormeen, h‰n huudahti: -- "Totta Jumaliste! On kuin paki paraastaan sinua varten tehty. ƒl‰ ved‰ pois sit‰ viel‰. Voipa tapahtua, ett‰ saat oikeuden sit‰ kantaakkin. Vaan muista ett‰ kaikkien, jotka t‰mmˆist‰ sormusta kantavat, on t‰ytynyt katsoa kuolemaa silmiin. Uskaltaisitko?" -- "Yhden-tekev‰, sire. Enh‰n muuta ole tehnyt koko p‰iv‰n‰." -- "ƒl‰ ivaile. Sanani ovat painavia; kuuntele. Salaisten toverieni joukossa lˆytyy viel‰ semmoisiakin, joita vaiston tai sattuman avulla sielt‰ ja t‰‰lt‰ olen kokoon haalinut. Niiden etevyys tai v‰liin niiden virheetkin minua miellyttiv‰t. Toiset hyˆdytt‰v‰t j‰rkevyytens‰, toiset voimansa kautta. Niit‰ miehi‰p‰ oli tuo nuijajunkkarikin, tuo karkea voittaja St. Antoine'n turnajaisissa, jonka t‰n‰ aamuna muistooni johdatit. Nelj‰‰n-toista vuoteen en ole h‰nt‰ muistanut. Ja kuitenkin lupasin h‰nelle jotakin. Onpa jo aika lupaukseni t‰ytt‰‰. Tahdotko h‰nelle minulta saattaa kolme sanaa, jotka ovat h‰nelle viittauksena vihdoinkin ryhty‰ toimeen." -- "N‰m‰ kolme sanaa, mitk‰ ne ovat?" -- "_Hetki on tullut_. H‰n sen ymm‰rt‰‰. Sin‰ ... sinun ei tarvitsekkaan ymm‰rt‰‰." -- "Olkoon niin!... Mist‰ lˆyd‰n t‰m‰n miehen?" -- "Sveitsist‰, Einsiedeln'in luostarista, likell‰ Schw¸tz'i‰." -- "H‰n on siis munkki nyky‰‰n?" -- "Benediktolainen." -- "Miksi h‰nt‰ kutsutaan?" -- "Veli Starck'iksi." -- "Nimi sopii h‰nelle hyvin, sill‰, jos en erehdy, Starck merkitsee vahvaa." -- "Osaatko saksaa?" -- "V‰h‰n sit‰kin, sire. Katuteaterissa puhutaan, paitsi maankulkurein k‰ytt‰m‰‰ renkutusta, kaikkia mailman kieli‰: oikea Babelin sekasotku." -- "Hyv‰! Min‰ panen sen mieleeni. Totta tosiaan te'enkin sinusta jotakin." Ludovik XI seisoi hetken mietteiss‰‰n. -- "Mutta", Villon ‰kki‰ jatkoi, "mutta aatelkaapa, sire, jos tuo Starck oliskin kuollut... Pyh‰ neitsyt! Nelj‰-toista vuotta sitten!..." -- "Mahdollista!" kuningas sanoi... "No sitten, koska osaat saksaa, k‰yt etsim‰‰n minun puolestani Nikolai Diesbachilaista, Bern'in vanhaa pormestaria, ja seuraat h‰nen k‰skyj‰ns‰." -- "Bern'iin siis?" -- "Kaikkialle, mist‰ h‰nen vaan lˆyd‰t. Tuon taikakalusi kun n‰yt‰t, h‰n sinut oitis tuntee." -- "Teid‰n Majesteettinne siis j‰tt‰‰ sen minulle?" -- "V‰li-aikaisesti. Ole uskollinen, nerokas, urhea, niin saat sen kenties pit‰‰. T‰ss‰ on matkaasi varten." Kuningas aukaisi pienen lippaan, otti siit‰ kourallisen kulta-ecu'it‰ ja kaasi ne runoilijan k‰teen. -- "Hyv‰ Jumala!" t‰m‰ huudahti, "nyt on syyt‰ hankkiakseni vihdoin kukkarokin, joka ei ole vallan pohjaa vailla!" -- "Ota t‰m‰", kuningas sanoi, "ja sido se kiinni nuttusi alle ... jota sinun kuitenkin jo huomenna tulee vaihettaa johonkin rehelliseen porvari-pukuimeen. Olet n‰et olevinasi asioissaan kulkeva kauppias ... mutta vyˆt‰isill‰ kannat hyv‰n veitsen, joka tarpeen tullessa voi sinulle arvoa lis‰t‰. Tiet eiv‰t ole turvallisia... Ja, muista minun sanoneeni, toimesi ei ole vaaraton." -- "Joutavia", Villon vastasi ylpe‰sti; "sen, joka lehti‰ pelk‰‰, ei pid‰ mets‰‰n menem‰n! Min‰ l‰hden uljaalla mielell‰ ja osaan itse‰ni puolustaa, osaanpa tarpeen tullessa p‰‰llekin k‰yd‰, jos Teid‰n Majesteettinne etu sen vaatii." -- "Ole viisas! Anna ihmisten ja asiain menn‰ menoansa. Viisas matkustaja paljastaa miekkansa vasta viimeisell‰ hetkell‰. Noudata herrasi esimerkki‰. Saattaisi olla vahinko, jos heti joutuisit surman suuhun. Turvallisuuden vuoksi annan sinulle viel‰ oikeuden hankkia itsellesi palvelijan, aseenkantajan, jos nimitt‰in kohtaat jonkun siistin nuorukaisen, johon luottamuksesi voit laskea." -- "Ah", runoilija surumielin huokasi, "jospa yst‰v‰ni Martti Troussecaille viel‰ olisi elossa!" -- "Mit‰ hevosiin tulee", kuningas jatkoi, "olemme p‰‰asiallisesti juuri tovereitamme varten asettaneet kyytivelvollisuuden. Keskievaripaikoissa tarvitsee sinun vaan n‰ytt‰‰ tuo sormuksesi." -- "Kirkas tuli ja leimaus!" runoilija huudahti, "min‰ saan siis koko pitk‰n rivin pegasoja ratsastaakseni! Hurraa! hurraa! tie auki kuninkaan l‰hettil‰‰lle!" -- "Kaikki hyvin!" Ludovik XI lausui; "mutta emme nyt ole viel‰ niin pitk‰lle tulleet. Ensin ovat nuo tutkaimen pistot, nuo koetukset. Ja ennen kaikkia aja hyvin meid‰n asiamme, niinkuin tarpeen tullessa kyll‰ n‰'yt osaavan." -- "Luottakaa minuun, sire, min‰ olen Pariisilainen; miss‰ niin liukkaita kieli‰ on kuin Pariisissa?" -- "Pid‰ kieli salvan takana niinkauan kuin Ranskan alueella olet. Burgundin rajalla otat p‰‰llesi pyhiss‰-vaeltajan vaatteet ja k‰ytˆksen. Einsiedeln'iin n‰et tehd‰‰n toivioretki‰." -- "Olkoonpa niin! sire. T‰m‰ poika on tottunut esittelem‰‰n monenmoisia ihmisi‰ kaikilta katu-teaterien aloilta. Osan vaihtaminen ei minua suurin rasita. Mutta kun l‰hetykseni on p‰‰ttynyt, mihin sitten joudun?" -- "K‰yt minua etsim‰‰n kiiruimman kautta, etenkin jos hyvi‰ uutisia minulle tuot. Sellaisia sanansaattajia min‰ aina runsain m‰‰rin palkitsen. Paina se mieleesi." -- "Ei pelkoa, ett‰ se unohtuisi, sire. Mutta kesken kaiken! Mit‰, jos sattuisin n‰kem‰‰n yht‰l‰isen sormuksen jonkun toisen sormessa?" -- "H‰n olkoon kohta yst‰v‰si, veljesi. Auta h‰nt‰, palvele h‰nt‰, niinkuin h‰nkin sinua on auttava ja palveleva ... mutta ‰l‰ milloinkaan aivan paljo tuumiasi paljasta. En voi kyllin sinulle t‰t‰ muistuttaa: ole varovainen. Vainua ja aistia kaikissa. Ei mit‰‰n ajattelematta. Olethan sanonut minua rakastavasi ... ja Ranskan maata myˆskin?" -- "Niin, sire, sanon sen viel‰kin, ja kaikesta sielustani." -- "Hyv‰ vaan! ‰l‰ milloinkaan mielest‰si laske, ett‰ hartioillasi kannat ik‰‰nkuin rahtusen maasi ja kuninkaasi onnea ... ett‰ k‰yt tekem‰‰n palvelusta heille kumpaisellekin ... ett‰ varomaton tyˆ sinun puoleltasi, yksi ainoa vaan, voisi loukata painavia etuja, jotka ovat t‰p‰r‰ll‰ ja kenties koskevat koko tulevaisuuteen. Voi tapahtua, ett‰ saat tiell‰ jonkun uuden k‰skyn. Noudata sit‰ tarkalleen, huolimatta kuinka ja miksi, tai luulematta itse‰si ylen viisaaksi. Jos onnistuu sinun saada jotakin omantakeisia aikaan, se sit‰ parempi sinulle; mutta sit‰ pahempi sinulle, jos jotain laiminlyˆt, Tristan ei sinua suinkaan laiminlˆisi. Lopuksi, ja ennen kaikkia, ‰l‰ kenenk‰‰n anna ajatuksiasi lukea! Ei kenenk‰‰n pid‰ sinuun vaikuttaman, ei Jumalan eik‰ saatanan!" -- "Min‰ vastaan puolestani, sire. Niinkuin Teid‰n Majesteettinne itse, min‰kin kuljetan kaikki tuumat ratsuni sel‰ss‰ muassani. Milloinka l‰hden?" -- "Kohta kun olet vannonut, ett‰ pid‰t salassa kaiken sen, mik‰ tulee sanotuksi meid‰n kesken ... ja ett‰ kuulut minulle viimeiseen hengenvetoon asti, ruumiinesi, sieluinesi." -- "Ruumiineni, sieluineni, sire! T‰st‰ hetkest‰ alkaen olen teid‰n, enk‰ en‰‰ oman itseni." -- "Vanno!" Ludovik XI otti vanhan huopahattunsa ja pit‰en sit‰ toisella k‰dell‰ kamiinin yli, h‰n toisella osoitti Embrunilaisen Neitsy Maarian kuvaa. Villon lausui vaaditun valan. -- "Vanno viel‰", kuningas jatkoi, "vanno ett‰ pid‰t ominasi kaikki minun vastaiset riitani ja olet aina valmis vastustamaan, sortamaan, vainoomaan ket‰ tahansa minun nykyisist‰ ja tulevista vihamiehist‰ni ... sanalla sanoen, koko maailmaa paitsi minua itse‰ni!" Villon veti k‰tens‰ pois, raapi korvansa ta'ustaa ja vastasi: -- "Yksi ainoa ihminen lˆytyy, jota en tahtoisi lukuun ottaa, sire." -- "Kuinka? Mik‰ ihminen?" -- "Er‰s nainen." -- "Mik‰ nainen?" -- "Se on minun salaisuuteni." -- "Ja sin‰ ep‰‰t sen minulle ilmoittaa, -- minulle, kuninkaallesi?" -- "Sire, min‰ pyyd‰n teit‰, antakaa sen olla! Se oli vaan hento kukkainen eloni kuivalla kankaalla, jota en edes poimia tohtinut; t‰hti el‰m‰ni yˆss‰, kallis haava syd‰mmess‰ni. ƒlk‰‰ sit‰ koskeko! se vuotaa viel‰ verta ja voisi aueta uudelleen. Muutoin se on yksi noita puhtaita n‰kyj‰, joita vasta taivaassa tapaamme ... ja sinne min‰kin toivon." N‰in puhuessaan runoilija oli muodoltaan ik‰‰nkuin kirkastunut. Ylev‰ surumielisyys kuvasteli h‰nen kasvoillansa; h‰nen suuret, avonaiset silm‰ns‰ s‰ihkyiv‰t omituisella valolla. H‰nen huulensa, t‰ynn‰ hellyytt‰, n‰yttiv‰t hymyilev‰n tuolle salaiselle n‰'ylle, jonka h‰nen syd‰mmens‰ oli esiin loihtinut. Ludovik XI mietti hetken. Sitten, ik‰‰nkuin ymm‰rt‰en h‰nt‰, h‰n lausui: -- "Joku nuoruuden muisto. No v‰h‰t tuosta! T‰m‰ ehto jo itsess‰‰n todistaa valasi luotettavuuden. Min‰ suon sinulle kernaasti oikeuden vallita yksin tuota pient‰, h‰m‰r‰‰ soppea omassa itsess‰si. Vaan kaikki muu kuuluu minulle. Muista se." -- "Sovittu asia, sire ... ja kiitoksia vaan. Tyˆhˆn nyt! Min‰ halajan pudistaa p‰‰lt‰ni t‰m‰n vanhan ja velton runoilijan, jona juuri ‰sken viel‰ olin, ett‰ minusta voisi tulla harras palvelija, kelpo l‰hettil‰s, hyv‰ Ranskalainen, niinkuin tahdon olla ja vastedes aina olen oleva. Sanokaa minulle nyt kuinka, mit‰ tiet‰ minun tulee astua taistelukent‰lle?" -- "T‰t‰ tiet‰", Ludovik XI vastasi viitaten akkunaan. -- "Se k‰y kuin itsest‰‰n", runoilija ilvehti. "Vaan seh‰n n‰ytt‰‰ silt‰ kuin pakenisin pahan tyˆn tehty‰ni." -- "Aivan niin. Min‰p‰ huudan viel‰ apuakin, julistaen sinut karkuriksi." -- "Vaan sitten nuolia ja kuulia rupee p‰‰lleni satamaan..." -- "Se on sinun asiasi. Joko t‰m‰ koetus sinua h‰mm‰stytt‰‰?" -- "Ei v‰h‰‰k‰‰n, sire. Ja todistukseksi... Jumalan haltuun!" Villon riensi jo akkunaa kohden. Kuningas pid‰tti h‰net. -- "Muista", h‰n sanoi, "ett‰ kaikkien rautasormuksen kantajain t‰ytyy kuolemaa katsoa silmiin, sill‰ muutoin he minun pett‰v‰t. Er‰s tiet‰j‰ on sen lukenut t‰hdist‰. Pait sit‰, en tahdo, ett‰ ep‰ill‰‰n sinua minun l‰hett‰m‰ksi. Ymm‰rr‰tkˆ?" -- "Vallan, sire. T‰m‰ kylpy, jos kohta v‰h‰n kylm‰kin, minut puhdistaa. Se on kuin toinen kaste. Maankulkija Villon on kuollut. Villon on uusi ihminen! Tie auki Haamu-Villon'ille! Lopuksi vaan, koska minulle on varsin t‰rke‰t‰ p‰‰st‰ kunnialla pakoon ja Teid‰n Majesteettinne siten saa viel‰ paremman perusteen syytˆkselleen ... suonette minun varastaa vaippanne... Hyv‰sti, sire, voidaan hyvin!" Vastausta odottamatta, Villon siirsi syrj‰‰n toisen akkunaverhoista. Yhdell‰ ainoalla hypp‰yksell‰ h‰n s‰rki lasin; ja kohta sen j‰lkeen kuului h‰nen ruumiinsa raskas putoaminen virtaan. Kuningas meni katsomaan. Kuu valoi hopeitaan Loire'n pinnalle. P‰‰ kohosi vedest‰. V‰h‰n matkaa toisaalla vaippa uiskenteli sen pinnalla. "Min‰ aavistan", h‰n mumisi ... "t‰m‰ on nerokas toveri ... ja voinpa, t‰n‰ iltana, sammuttaa lamppuni. Totta Jumaliste! olen lˆyt‰nyt miehen!" Ja kiiruhtaen kamarinsa ovelle h‰n alkoi huutaa: -- "Apua! auttakaa! Tuo konna karkasi vaippani kanssa. Joutsille! pyssyille! Ampukaa h‰nt‰ ... tappakaa!" Nuolet ja luodit heti kiitiv‰t yˆn pime‰ss‰, hyppien aaltoja pitkin. Sen j‰lkeen Tristan l'Hermite, astuen herransa viereen sanoi: -- "Eikˆ pit‰isi laskea veneet vesille ja ajaa h‰nt‰ takaa, saadaksemme ainakin..." -- "Joutavia", kuningas keskeytti. "Me ruokimme liiankin paljon kaarneita, nyt on kalojen vuoro... Menkˆˆn kukin omaa tiet‰ns‰!" Ja, hykert‰en k‰si‰ns‰, h‰n palasi kamariinsa. V. Mets‰ss‰. Niinkuin lukija jo on arvannut, ammuttiin vaippa repaleiksi, vaan runoilija p‰‰si ehe‰n‰ rantaan. Seutu oli suomaata. Siell‰ t‰‰ll‰ joku poppeli ja pajupensas; v‰h‰n kauempana, hiljalleen kohoavia, paikoin pensastuneita ruohokentti‰; ta'impana, n‰kˆpiirin ‰‰rell‰, suuria puita ja niiden keskell‰ k‰sipuut. K‰sipuista aina voi p‰‰tt‰‰ jonkun tien siit‰ k‰yv‰n: tie, jonka runoilija t‰‰ll‰ tapasi, poikkesi muutaman askeleen p‰‰st‰ tihe‰‰n mets‰‰n. Jo ensi puista alkaen t‰ydellinen pimeys, paitsi v‰h‰ist‰ aukkoa, josta pieni t‰htˆnen tuikki. Runoilija lausui sille juhlallisen tervehdyksen: -- "Ole minun ohjaajani ja n‰yt‰ minulle oikea tie. Ken tiet‰‰? ehk‰ viel‰ on mahdollista minun sinulle kunniaa tuottaa. Vaan nyth‰n jo katosit. Min‰ astun taas yˆn pime‰‰n, Tenaroon, kuin muinoin toverini Orphey, menness‰‰n etsim‰‰n neiti Eyrydike‰... Voi! ei mik‰‰n Eyrydike minua vartoo ... vaan voishan kolmekitainen Kerbero minua purra ... siis varovasti!" H‰n tuskin oli ehtinyt lopettaa, niin jalkansa kompastuivat tien yli vedettyyn kˆyteen ja h‰n kaatui koreasti keskelle tiet‰. Kaksi k‰tt‰ tarttui h‰nen kurkkuunsa, ja ‰‰ni sanoi: -- "Suokaa anteeksi, matkamies ... minun tekisi mieleni vaihettaa kanssanne vaatteita, etenkin jos joku ecu sattuisi taskuissanne olemaan." -- "Tuhannen sarvip‰‰t‰!" Villon huudahti; "se on Martti Troussecaille!" T‰st‰ lempi-kirouksesta h‰net Troussecaille oitis tunsi. -- "FranÁois yst‰v‰ni! Eiv‰th‰n siis saaneetkaan sinua kiinni? Eth‰n olekkaan kuollut?" -- "Etk‰ sin‰k‰‰n, p‰‰varas, sen verran kuin min‰ voin p‰‰tt‰‰? Juuri kaunis toimitus sinulla t‰ss‰!" -- "Oikein nuhteita! Sin‰kˆ se todella olet? ... kuinpa ei vaan olisi haamusi?" Troussecaille iski tulta. Muutama kipin‰ s‰ihkyi pime‰ss‰ ja salli yst‰vien hetken katsella toisiansa. Kun sitten pime‰ taas oli palannut entist‰ synkemp‰n‰, er‰s liikutuksesta vapiseva ‰‰ni huudahti: -- "Se on h‰n! se on Villon! H‰n on hengiss‰! H‰n on pelastettu!... Vet‰kˆˆt nyt Troussecaille'n hirteen, h‰n kuolee tytyv‰isn‰." Ja runoilija tunsi kahden karkean huulen koskevan h‰nen poskiansa. Pari l‰mmint‰, rehellist‰ kyynelt‰ j‰i niihin. Itsekin puolestaan liikutettuna, h‰n vastasi: -- "Martti parkani! Oohoo sent‰‰n! sin‰ siis todellakin minua rakastat?" -- "Ep‰ilitkˆ sit‰?" -- "En. Vaan min‰ olen ylen onnellinen, saatuani siit‰ t‰m‰n uuden osoitteen. Sin‰ olet myˆs oleva onnellinen vuorostasi. Vaan kerroppa minulle, mill‰ pirun tavalla sin‰kin pakoon p‰‰sit." -- "Kun sin‰ itse k‰p‰l‰m‰keen olit juossut, seurasi hetken h‰mmennys. Min‰ k‰ytin sit‰ v‰ljent‰‰kseni hamppunuoraa kaulani ymp‰rilt‰ ja pakenin, kepe‰n‰ kuin sarvas, mets‰‰n. Hui, hai! kuinka j‰lkeeni juostiin! Vaan min‰, sukkela kuin orava, kiipesin muutamaan tammeen ja kyykistyin vahvimman oksan ta'a. Verikoirat juoksevat alitse minua huomaamatta. Varoksi olin kaksi pitk‰‰ tuntia liikkumatta. Hyvin tukalaa on n‰in istua orrella. Vihdoin tulin alas ja tihe‰‰n viidakkoon hukkuivat j‰lkeni niin hyvin, ett‰ piru itse olisi niit‰ saanut turhaan vainuta. Tied‰th‰n, ett‰ salamets‰stys on el‰m‰ni runollinen puoli. En olisi niin vanha kettu, kuin olen, jos sellaisessa mets‰ss‰ minun kiinni olisivat saaneet." Ja Troussecaille nauroi syd‰mmen pohjasta. -- "Hyv‰ vaan", Villon sanoi; "ent‰ ruoka ... ja yˆsija?" -- "Totta on, ett‰ k‰rsin n‰lk‰‰ aikalailla. Viel‰p‰ kovaa janoakin, eik‰ suinkaan liikaa l‰mmint‰. Aloin kuljeksia ylˆskannolla tarpeitteni tydytt‰miseksi. Ensim‰inen vastaantulija: muutama aasi. Nousin kohta sen selk‰‰n, iskin virkkua vitsalla, ja pidin varmana, ett‰ se veisi mun is‰nt‰ns‰ asunnolle. On kuitenkin omituista kuinka aasit ovat j‰rkevi‰! Kun se jonkun aikaa oli hˆnkˆt‰nyt se saapui aukealle paikalle, jonka keskell‰ suuri valkea leimusi. T‰m‰n iloisen nuotion p‰‰ll‰ kattila; kattilaa hoitamassa kaksi nokikolaria, jotka puhelivat. Niiden v‰lill‰ suuri pullo, ep‰ilem‰tt‰ viini‰ t‰ynn‰. Ilmassa ihania lihasopan hˆyryj‰." -- "Mik‰ onnenpotkaus!" Villon huudahti; "aasi toi sinun juuri paraasen aikaan..." -- "Suden suuhun!" Troussecaille liitti. "Toinen koloreista sanoi toiselle: 'mist‰h‰n lˆyt‰isimme tuon karkulaisen, jonka p‰‰lt‰ tuomari meille antaisi kulta-ecu'n?' Hinta oli hengest‰ni luvattu. Min‰ hiivin tieheni ilman mit‰‰n vaatimuksia." -- "Ja sitten?" -- "Tulin t‰nne. Niinkuin tied‰t, kannan myˆt‰ni kaikki rosvon tarvekalut. Seutu n‰ytti soveliaalta ansojen viritt‰miseen. Sin‰, FranÁois yst‰v‰ni, kaaduit kˆyteen... Ja maltas! T‰‰ll‰ on juuri toinen uhri, tuo nelijalkainen, joka rient‰‰ ansaan ... hip!..." Koriseva huudahdus kuului; sitten jonkun el‰imen kaatuminen kellastuneiden lehtien p‰‰lle. Troussecaille katosi hetkeksi ja tuli takaisin, kainalossa upea j‰nis, jolta h‰n katkaisi kaulan. Villon oli noussut pystyyn. -- "Menk‰‰mme sit‰ paistamaan noiden kolarien tulelle," h‰n sanoi. -- "Uneksitko?" h‰nen toverinsa huudahti. "Ent‰ luvattu palkinto, jos minun kiinni saavat?" -- "ƒl‰ ole mill‰sk‰‰n, n‰yt‰ vaan tiet‰. Luota minuun." -- "Sokea hullu! Annahan minun toki valita meille kaksi vikev‰‰ sauvaa t‰‰lt‰ pensastosta. Ei tied‰ mit‰ voi tapahtua." Noin puolen tunnin kuluttua molemmat yˆkuljeksijamme saapuivat aukeamalle. Martti yst‰v‰ tahtoi pys‰hty‰; FranÁois yst‰v‰ jatkoi suoraa tiet‰ molempain kolarien luo. -- "Toverit", h‰n n‰ille sanoi, ottaen esiin j‰rjest‰ns‰ muutamia kultarahoja, joita kantoi kukkarossaan, "toverit, te haluatte seuralaiseni p‰‰t‰, josta saisitte kulta-ecu'n. T‰ss‰ on niit‰ kaksi, jos olette vaiti. Viel‰p‰ kolmas, jos suostutte meid‰n kanssa vaatteita vaihtaan. Vihdoin nelj‰skin, jos suotte meille sijaa valkeanne ‰‰ress‰, osallisuutta kattilaan, osallisuutta viinipulloon... Ehdot sit‰ edullisemmat teille, koska meill‰ on paistia tarjota. Troussecaille, astuppas esiin saaliinesi." Silm‰yksi‰ vaihdettuansa, molemmat kolarit suostuivat yhteen ‰‰neen. Kullan kiilto, v‰lkkyen tulen hohteessa, heid‰t oli soaissut; vaan etenkin Troussecaille oli niin h‰mill‰‰n, ett'ei tointuakkaan tahtonut. -- "Kultaa!" h‰n jupisi vallan ihmeiss‰‰n; "sinulla, FranÁois Villon, sinullako kultaa!" -- "Vait!" Villon keskeytti. "Pist‰ j‰nis vartaasen, sill‰ v‰lin kuin min‰ menen vaatteita vaihtamaan. Pian nyt!" H‰n oli valinnut kolareista suuremman ja meni sen kanssa majaan; hetken kuluttua h‰n tuli takaisin, ei vaan vaatteiltaan, mutta viel‰p‰ kasvoiltaankin ihan mustana. -- "El‰kˆˆn!" Troussecaille huudahti. "Enh‰n sinua tunteakaan tahtonut. Nyt on siis minun vuoroni. Sin‰ saat paistia k‰‰nt‰‰." Kun toinenkin muuttuminen oli samoin suoritettu, molemmat seikkailijamme istuivat juhla-aterialle, kuitenkin sauvat varalla ja is‰nti‰‰n yh‰ silm‰ll‰ pit‰en. Ei mik‰‰n oikeuttanut n‰in ylelliseen varovaisuuteen. Kolarit olivat iki-ihastuneet; soppa kattilassa oikein taivaallista. Viimeinen pala suussa, Troussecaille huudahti: -- "Ohhoh! En jaksa en‰‰. Antakaa t‰nne viinipullo. T‰ytyy olla viini‰, kun tahtoo juopua!" -- "Martti yst‰v‰ni", Villon vakaasti lausui, "vapaiden ateriain aika on mennyt. Nyky‰‰n sek‰ maksetaan, ett‰ pysyt‰‰n selv‰p‰isn‰." -- "Taikka!" -- "Oma ehtosi, veli kulta: juo viisaasti ja varovasti t‰ll‰ kertaa, ja te'e vast'edes samoin kaikissa tiloissa." -- "Sopii koettaa. Ennen oli tuuli johtajani; t‰st‰ p‰iv‰st‰ sin‰ minua johdat. Vaan suvainnethan toki selitt‰‰..." -- "Myˆhemmin; kun j‰nis on syˆty." J‰nis meni makoiseen suuhun, hartaan hiljaisuuden vallitessa. Kun vihdoin Troussecaille'n ruokahalu oli tydytetty, mutta uteliaisuus yh‰ vireill‰, h‰n sanoi Villon'ille: -- "Mestari, lupasittehan jotakin?" -- "Mit‰ sitten?" -- "Kun j‰nis on syˆty, sanoitte." -- "Niin oikein, nyt muistan." -- "No niin! j‰nis on mennyt..." -- "Me te'emme samoin. Matkaan nyt!" Ensim‰inen puoli tuntia vieri ja sen kuluessa karkulaisemme astuivat tavallista vinhemp‰‰, katsoen tuon tuostakin taaksensa viel‰ paremmaksi vakuudeksi, ett'ei heit‰ seurattaisi ja ett'ei siis heid‰n tiet‰ns‰ kukaan voisi ilmiantaa. Kun t‰m‰ pelko oli poistunut, heid‰n k‰yntins‰ v‰hitellen itsest‰‰n hiljeni. -- "Mestari", Troussecaille kysyi, "saanko tiet‰‰ minne kohden matkamme kulkee, ei muun vuoksi, kuin lˆyt‰‰kseni sen johdosta oikean suunnan." -- "Niinkuin n‰et, it‰‰ kohden. Meid‰n tulee kiiruimman kautta saapua johonkin Ludovik XI asettamaan postipaikkaan." -- "Siin‰ tapauksessa on parasta k‰‰nty‰ oikealle ja pyrki‰ Burgundin valtatielle." -- "Burgundi!... Aivan oikein, meid‰n t‰ytyy sen l‰pi kulkea ... ja se ei suinkaan ole hauskin osa toimestamme." -- "Vai niin! n‰ytt‰‰ silt‰ kuin Burgundilaiset eiv‰t olisi yst‰vi‰mme." S‰‰liv‰ll‰ hymyll‰ Villon katseli Troussecaille'a ja laskien k‰tens‰ t‰m‰n olkap‰‰lle h‰n sanoi: -- "Martti yst‰v‰ni, sinun luottava alamaisuutesi todella ansaitsee, ett'en sinua kohtaan en‰‰ ole umpimielinen. Me olemme kahden. On aika vihdoinkin ilmoittaa..." -- "Vihdoinkin..." -- "Ett'en mit‰‰n voi sinulle ilmoittaa." Troussecaille n‰ytti v‰h‰n n‰rk‰styneelt‰. Villon kiiruhti lis‰‰m‰‰n: -- "Mieleni on paha, yst‰v‰ni. Mutta olen vannonut. Yksi sana, yksi ainoa vaan hentomaisesta kohteliaisuudesta lausuttu, h‰vitt‰isi kohta t‰m‰n ihmeellisen onnen, jonka osamieheksi sinut olen tehnyt hartaasta syd‰mmest‰. Muista Lothin vaimoa! Kavahda itse‰si jotain kysym‰st‰, ‰l‰ k‰‰nn‰ p‰‰t‰si, tai molemmat heti paikalla muutumme suolapatsaiksi." -- "Siin‰kˆ kaikki?" -- "Ainakin p‰‰-asia. Meill‰ on kaikesta p‰‰tt‰en oleva paljon seikkailemista. Sin‰ rakastat semmoista. Tarvitaan rohkeutta. Onko sinulla sit‰?" -- "Toivoakseni." -- "Ennen kaikkia ja yli kaiken", Villon jatkoi, "tulee pysy‰ rehellisen‰." -- "Se on vaikeampi. Vaan tosiaankin, ehk‰ en olekkaan niin tuiki turmeltunut. Lˆytˆ-lapsena minun ottivat yˆkulkijaimet ja kananvarkaat, ja niiden koulussa, el‰en niinkuin nekin linnun liimalla ja vihellyksill‰, kasvoin siksi mik‰ olen, aivan yht‰ luonnollisesti kuin muista tulee ruoka-kauppiaita ja t‰ysi‰ virkaherroja. Jos kuitenkin totta puhun, on minulla iloinen kuljeksija-luonne, mutta syvimm‰ss‰ pohjukassaan syd‰mmeni vihaa kaikkea v‰‰ryytt‰ ... ja, ken tiet‰‰? ehk‰ se hyvinkin helpolla viel‰ muuttuu rehelliseksi. Itse sen ainakin soisin. Ja voisinpa sit‰ melkein ta'atakkin, jos olisin varma, ett'ei minun en‰‰ tarvitse asua Taivas-alan ravintolassa, ett‰ saan k‰ytt‰‰ s‰‰dyllisempi‰ jalkineita sek‰ murkinoida melkein joka p‰iv‰... Ja siin‰ se rehellisyys kenties onkin. Voitko minulle n‰it‰ luvata." -- "Voin", runoilija vastasi, "ja tahdon sen, paremmaksi vakuudeksi todistaakkin. Iske tulta; tuossa on kaatunut puu ja kuivia lehti‰." V‰l‰hdys vaan, niin Troussecaille oli valkean viritt‰nyt. -- "Katsoppas!" Villon lausui. H‰n piti k‰dess‰ vyˆns‰, ja avaten kukkaronsa, joka siit‰ rippui, h‰n antoi siin‰ olevan kullan kilist‰ ja kiilt‰‰. Sitten h‰n hymyten, leikillisell‰ ‰‰nell‰ jatkoi: -- "Kun kukkaro on tyhj‰, se tulee kuin loihtimalla taasen t‰yteen. Mutta mik‰ sinun on? Olethan kylm‰ ja ‰‰netˆn t‰m‰n kultavirran ‰yr‰‰ll‰." Ja todellakin, Troussecaille ei n‰ytt‰nyt mit‰‰n iloa, ei v‰hint‰k‰‰n ihastusta. P‰in-vastoin, joku vastenmielisyys loisti h‰nen silmist‰ns‰. -- "FranÁois yst‰v‰ni", h‰n vihdoin lausui. "Miks'et t‰t‰ aarrettakin minulta salannut? N‰ytt‰‰ nyt silt‰ kuin sinua seuraisin kultasi vuoksi. En tahdo siit‰ mit‰‰n, enemp‰‰ kuin salaisuuksistasi. En niin mit‰‰n! Kˆyhyys ja tiedottomuus on oleva minun osani. Kaikki ilmaiseksi ja yst‰vyyden vuoksi! -- se on lempilauseeni. Voinpa viel‰ sanoa senkin: t‰m‰ samoominen tuntemattomille aloille, se juuri on minun toimeni. Astu sin‰ vaan edell‰, min‰ seuraan uskollisena toverina, palvelijana, koirana." -- "Et mill‰‰n!" Villon huudahti h‰nelle ojentaen molemmat k‰tens‰, "et mill‰‰n! kallis seuraajani, yst‰v‰ni, veljeni!" Ja niin l‰htiv‰t astumaan mets‰n halki. P‰iv‰n koitossa molemmat seikkailijamme saapuivat sen toiseen p‰‰h‰n. Taivaan rannalla, jonkun matkan p‰‰ss‰ olevalla m‰ell‰ tˆrrˆitti vahva linna, jonka mustat piirteet kuvautuivat aamusumun harmaata pohjaa vastaan. Yht'‰kki‰ hevonen siit‰ l‰hti, juosten t‰ytt‰ laukkaa. Hevosen sel‰ss‰ er‰s amazoni, er‰s nainen. J‰ljess‰, ik‰‰nkuin t‰t‰ takaa-ajamassa, kaksi ratsumiest‰, kaksi ritaria. Molemmat tuttavamme alkoivat n‰it‰ tarkastaa, ja k‰tkeytyiv‰t er‰‰n tammen ta'a. Amazoni ehti pian heid‰n kohdallensa. H‰net n‰hdess‰‰n Villon'in v‰risevilt‰ huulilta p‰‰si tuskan ja ilon huudahdus: -- "H‰n! ... oi Jumala! ... se on h‰n!" Ja niin kiihtynyt oli h‰nen mielens‰, ett‰ ilman Troussecaille'n apua h‰n olisi kaatunut tielle. Takaa-ajettu nainen heid‰t silloin huomasi kumpaisenkin. -- "Keit‰ ik‰n‰ lienette", h‰n heille kohta huusi, "pelastakaa, suojelkaa minua!" Runoilija jo s‰ihkyvin silmin syˆksi eteenp‰in. Mutta h‰nen kumppaninsa pid‰tti h‰nt‰ k‰sivarresta ja sanoi: -- "Maltas, minulla on tuuma ... ja luullakseni hyv‰." VI. Ensim‰iset seikkailut. Martti Troussecaille'n tuuma tarkoitti kˆytt‰. Sit‰ samaa kˆytt‰, jonka avulla h‰n edellisen‰ iltana, mets‰n toisessa p‰‰ss‰ oli kaatanut FranÁois Villon'in ihan keskelle tiet‰. -- "Ymm‰rr‰tkˆ?" h‰n t‰lle puhui innokkaasti, "mik‰ on kerran onnistunut, voi onnistua kahdesti... Pid‰s t‰st‰ p‰‰st‰... Min‰, toinen p‰‰ hampaissa, ryˆmin tien poikki. Kuinpa ei vaan ritarit meit‰ huomaisi!" Samassa Troussecaille jo heitt‰ytyi maahan ja hiipi notkeana ruohossa, joka onneksi oli kyllin pitk‰‰ peitt‰‰kseen h‰nen kulkuansa. H‰n saapui pian toiselle puolen ja siell‰ heti k‰‰ntyen sanoi amazonille: -- "Rouva, paetkaa vaan yh‰. Kyll‰ min‰ ansani puolesta vastaan." Samassa k‰tkeytyen pensaiden alle, samoin kuin Villon toisella puolen tiet‰, h‰n viittasi t‰t‰ laskemaan kˆytt‰ maan tasalle, mutta pit‰m‰‰n siit‰ lujasti kiinni. Nyt oli aika. Molemmat ritarit jo l‰heniv‰t tien k‰‰nteess‰. Troussecaille antoi merkin, kˆysi nousi ylˆs ja tuli ‰kki‰ j‰nteesen. Ensim‰inen hevonen kaatui nurin niskoin, heitt‰en miehens‰ pari askelelta eteenp‰in. Samoin k‰vi toisen ritarin ja myˆs toisen hevosen. Nopeammin kuin villikissa syˆksee saaliinsa niskaan, Troussecaille ja Villon karkasivat kaatuneiden vihollistensa p‰‰lle. -- "Sitokaamme ne varmuuden vuoksi", lausui entinen maankulkija, "min‰ puolestani sit‰ lajia hyvin osaan ... ja, niinkuin olet voinut huomata, kˆyteni kyll‰ pit‰v‰t." Muutama k‰den-liike, niin molemmat voitetut olivat muuttuneet mumioiksi. Kun he sitten alkoivat apua huutaa, Troussecaille sanoi: -- "Kas vaan! Heti kourallinen sammalia molempien vankiemme suuhun!" H‰t‰h‰t‰‰ he saatiin vaikenemaan ja vieritettiin mets‰‰n. Heti, kun t‰m‰ tyˆ oli tehty, runoilija juoksi amazonin luo, joka oli seisahtunut ja katseli vainoojainsa kohtaloa. Mies ja nainen seisoivat siis silm‰ silm‰‰ vastaan ja katselivat hetken toisiansa ‰‰nettˆmin‰. Mies hehkuvana, melkein lumottuna, tuntemattomana noissa vaatteissa, tuolla kolarimuodollaan; nainen, viel‰ peloissaan, v‰hitellen rauhoittuen, ylev‰n kauniina, otsallaan purppurapuna, jonka kiireinen kulku oli luonut, kasvoillaan tuskan pilvet, joiden v‰litse h‰nen hymyns‰ jo alkoi loistaa. H‰n oli viel‰ nuori nainen, t‰ynn‰ suloa ja vieh‰tyst‰. H‰nen loistavan ruskeat hiuksensa valuivat ta'a-p‰in pitkiss‰ puolihajonneissa palmikoissa kalliin, mustan, samettisen p‰‰hineen alta. Sama suru-v‰ri lˆytyi kaikissa h‰nen vaatteuksensa osissa, ja teki, ett‰ ihon ihmetelt‰v‰ valkeus ja vartalon soreus viel‰ selvemmin tuli n‰kyviin. Kasvojen juonteet, jos kohta hienot, todistivat jonkunlaista mielenlujuutta. H‰nen suurista tummansinisist‰ silmist‰‰n loisti yht'aikaa voimakas itsetunto ja ‰‰retˆn sulo. Sopi jo ensi silm‰yksest‰ p‰‰tt‰‰, ett‰ h‰n oli saanut paljon k‰rsi‰ ja paljon anteeksi antaa. Koeteltu syd‰n, uljas sielu. Jotakin surumielist‰ ja samalla uskaliasta koko h‰nen olossansa. Ulkon‰kˆ t‰ynn‰ jaloutta, mutta ennen kaikkea ja yli kaiken t‰ynn‰ hyvyytt‰. -- "Kunnon mies!" h‰n lausui, "te olette pelastanut enemm‰n kuin henkeni. N‰ytt‰k‰‰ minulle tie Orleans'iin, niin te'ette viel‰kin enemm‰n." N‰in puhuen, h‰n irroitti vyˆst‰ kukkaronsa ja aikoi heitt‰‰ sen vale-kolarille. Vaan t‰m‰, viittauksilla h‰nt‰ pid‰tt‰en, vastasi: -- "Jalo nainen, s‰‰st‰k‰‰ t‰m‰ palkinto jollekin toiselle. Se, joka teille puhuu, ei suinkaan ole, mik‰ h‰n n‰ytt‰‰ olevan. Kerran ennen jo sattumus h‰net toi teid‰n tiellenne. H‰n on harras, uskollinen palvelija... En uskalla sanoa: vanha yst‰v‰." T‰m‰n ‰‰nen ensi hel‰yksist‰ amazoni jo s‰ps‰hti. Kun tuntematon herkesi puhumasta, h‰n viel‰ muutaman sekunnin n‰ytti kuuntelevan, ik‰‰nkuin jonkin h‰m‰r‰n muiston et‰ist‰ kaikua. -- "Niin", h‰n vihdoin puheli ... "aivan niin ... minusta tuntuu ... vaan miksi minulta noin salaatte kasvonne? Mainitkaa minulle nimenne!" -- "Nimeni!" runoilija katkerasti kertoi, "todellinen nimeni, sit‰ ette milloinkaan ole tienneet ... sit‰ ette milloinkaan saa tiet‰‰. Muotoni ... se teit‰ nyt peloittaa. ƒlk‰‰ koettako sit‰ arvata. Se vaan tiet‰k‰‰, ett‰ syd‰n, joka sykkii t‰m‰n kuoren alla, on kokonaan teid‰n; ett‰ se ilolla teid‰n edest‰nne vuodattaisi verens‰ viimeiseen pisaraan asti. Mutta ‰lk‰‰mme ajatelko muuta kuin teid‰n pelastustanne... T‰st‰ menee tie Orleans'iin. Kuningas pys‰htyi sinne eilen illalla. Ep‰ilem‰tt‰ h‰nelt‰ aiotte pyyt‰‰ apua ja suojelusta, rouva herttuatar." -- "Mutta", amazoni huomautti yh‰ enemmin h‰mill‰‰n, "tied‰tteh‰n siis senkin, mik‰ vaara minua uhkaa, ja mik‰ on nykyinen nimeni?" -- "Ennen Renato kuninkaan tyt‰r, nyky‰‰n Ferri'n Vaudemont'in kreivin leski, Lothringin herttuatar. Jos suvaitsette, seuraan teit‰ saattojoukon sijasta mets‰n toiseen p‰‰h‰n ... kuitenkin vaan et‰‰lt‰, ja sill‰ nˆyr‰ll‰ pyynnˆll‰, ett'emme sanaakaan en‰‰ vaihda, ja ett'ei ainoakaan teid‰n silm‰yksenne minun puoleeni en‰‰ laskeu. Aika joutuu; rient‰k‰‰!" -- "Tulkaa", nainen vastasi. Ja, kiihoittaen hevostansa hiljaiseen juoksuun, h‰n l‰hti liikkeelle, mietteisin vaipuneena. FranÁois Villon seisoi viel‰ paikallaan liikkumatonna, h‰nt‰ silmill‰‰n seuraten, polvet puolittain notkussa, k‰det ristiss‰, niinkuin rukouksissa, niinkuin haltioissaan oleva. Kaksi kyynelt‰ vier‰hti silmist‰ h‰nen k‰silleen, ja her‰tti h‰net. H‰n k‰‰ntyi nyt astumaan toverinsa luo, huusi t‰lle kiireesti kaukaa jonkun sanan, hypp‰si hevosen selk‰‰n ja kiirehti pakenevan j‰lkeen. Vaan juuri kun oli t‰m‰n saavuttamaisillaan, h‰n ‰kki‰ seisahtui ja pysyi muutaman askeleen taaempana. Nainen myˆs hiljensi kulkuansa, p‰‰ puolittain olkap‰‰n yli k‰‰nnettyn‰. -- "T‰ytt‰ nelist‰!" runoilija huusi; "teill‰ voi olla muitakin vaincojia, madame. Antakaa menn‰!" Herttuatar seurasi t‰t‰ viisasta neuvoa. Molemmat hevoset kiitiv‰t tuulen nopeudella mets‰n l‰pi, aina yht‰ kaukana toisistansa. Mets‰n rinteell‰ amazoni v‰h‰n pys‰htyi, ja, t‰hyst‰en silmill‰‰n taivaanrantaa, lausui t‰m‰n ainoan sanan: -- "Orleans?" Ratsumies tuli paikalle. K‰dell‰ osoittaen pohjaa kohti, h‰n vastasi: -- "Tuohon suuntaan. N‰in kovaa kulkien, olette siell‰ tunnin kuluttua." -- "Sitten", herttuatar sanoi, "on tarpeetonta saattaa minua kauemmaksi. Viel‰ kerran, kiitoksia! ... hyv‰sti..." -- "Min‰ otan t‰m‰n luvan sit‰ suuremmalla ilolla vastaan", Villon vastasi, "koska te'en teille suuremman hyˆdyn tuolla alhaalla. T‰t‰ tiet‰ pitkin ei ainakaan kukaan teit‰ seuraa. Ei kukaan ... niinkauan kuin min‰ el‰n!" N‰iden sanojen lausunnossa oli jotakin niin innokasta, niin hehkuvan ritarillista, ett‰ se n‰ytti pakolaiseen syv‰sti koskevan. -- "Viel‰ viimeisen kerran, saanko tiet‰‰ nimenne?" h‰n kysyi. -- "Nimeni on Alttiiksi-antamus", runoilija vastasi. -- "Suokoon Jumala", nainen hiljaa lis‰si, "ett‰ voisin itse‰ni jonakin p‰iv‰n‰ kutsua Muistoksi! Sit‰ varroten, kuka ik‰n‰ lienette, Anjou'n Jolanda teille ojentaa k‰tens‰." Runoilija sit‰ tuskin tohti huulillaan koskea. Sitten, tukahuttaen hurjan riemun huutoa, h‰n k‰‰ntyi ja katosi ensim‰isen‰ paikalta, niin nopeaan kuin hevonen suinkin p‰‰si. Kun h‰n l‰heni sit‰ paikkaa, johon Troussecaille'n oli j‰tt‰nyt, t‰m‰ juoksi h‰nt‰ vastaan, kovasti huutaen: -- "Rienn‰! rienn‰! Toinen vangeistamme on karannut. Me saamme pian tekemist‰ linnan koko v‰estˆn kanssa! Ja maltas! aivan oikein, tuolla alhaalla, katsoppas!" Noin parikymment‰ ratsumiest‰ l‰hti linnasta ja ratsasti m‰ke‰ alas mit‰ uhkaavimmilla liikkeill‰. Etup‰‰ss‰ ritari, ep‰ilem‰tt‰ sama, joka oli Troussecaille'n hoidosta p‰‰ssyt karkuun. V‰h‰‰k‰‰n vaalenematta, kun h‰n t‰m‰n havaitsi, Villon p‰in vastoin n‰ytti ihastuneelta. -- "Taistelua!" h‰n huudahti. "Martti yst‰v‰ni, ratsasta sin‰ toisella hevosella ja ota eteesi satulaan sotanuija, yht‰l‰inen kuin t‰m‰ t‰ss‰, joka juuri sopivaan aikaan sattui k‰teeni. T‰ytyy karata heid‰n p‰‰llens‰ tai olemme kuoleman omat. Siis uljaasti vaan! oletko valmis?" Sitten h‰n puhui itsekseen: -- "H‰nen t‰ytyy jo olla hyv‰ss‰ turvassa. Ei en‰‰ vaaraa h‰nell‰ ... mutta n‰m‰ ovat h‰nen vainoojiansa ... eteenp‰in!" -- "Eteenp‰in!" Troussecaille kertoi heiluttaen viel‰ hirve‰mp‰‰ asetta, kuin h‰nen toverillansa olikaan. He l‰htiv‰t molemmat t‰ytt‰ karkua eteenp‰in ja kiitiv‰t salaman nopeudella rynt‰‰j‰in p‰‰lle, jotka hyvin h‰mm‰styiv‰t n‰hdess‰ns‰, ett‰ heid‰n itsens‰ p‰‰lle rynn‰ttiin. Ensi iskulla Villon hakkasi p‰‰n johtajalta; sitten h‰n karkasi joukon p‰‰lle, iskien oikealle, vasemmalle, v‰h‰n joka taholle. Troussecaille seurasi h‰nt‰, s‰‰st‰m‰tt‰ h‰nk‰‰n asettansa. Molemmat n‰in kiitiv‰t eteenp‰in, raivoten, riehuen kuin tuuliaisp‰‰t. Eloon j‰‰neet luulivat varmaan heid‰n olevan kaksi pirua ihmishaamussa, kaksi mustaa pirua. Kuitenkin n‰m‰, niinpian kuin ehtiv‰t tointua ensi h‰mm‰styksest‰‰n, alkoivat huomata asemansa. Heit‰ noin viisi-toista viel‰, ja kaksi vastustajaa vaan! Olihan liian h‰pe‰llist‰ pit‰‰ sellaista tappiota hyv‰n‰ns‰! Lis‰ksi toinenkin ritareista sai kˆytens‰ auki. H‰n riensi avuksi vihan vimmassa. N‰hdess‰‰n kuolleet ja haavoitetut, h‰nen vihansa muuttui raivoksi. H‰n tahtoi kostaa, ja, hyp‰ten l‰himm‰n hevosen selk‰‰n, h‰n otti vuorostaan johtaakseen t‰t‰ joukkoa, joka nyt, kiihoitettuna h‰nen huudoiltansa, kokonaisuudessaan syˆksi pakenevien niskaan. N‰m‰ jo olivat hyv‰n matkaa edell‰; mutta siit‰ tavasta, jolla nuo toiset heit‰ ahdistivat, oli helppo ymm‰rt‰‰, ett‰ voittohuudon piankin piti kaikua. -- "FranÁois yst‰v‰ni", Martti yst‰v‰ sanoi, "ne voittavat alaa. Joku minuutti viel‰, niin ovat jo kintereill‰mme." -- "Anna menn‰ vaan!" Villon vastasi; "min‰ luotan hyv‰‰n onneeni." -- "Min‰ samoin. Mutta sanoppas, huomasitko minua? Onhan minulla rohkeutta. Piru viekˆˆn! hevoseni kompastuu." Kun Troussecaille taas oli ratsailla, tie ‰kki‰ k‰‰ntyi. Kaupunki, siihen asti mets‰n peitt‰m‰, tuli n‰kyviin. Heid‰n t‰ytyi kulkea sen l‰pi, tai sit‰ v‰ltt‰‰kseen uskaliaasti ruveta suureen kiertoon. T‰m‰n johtop‰‰tˆksen Villon heti paikalla teki. Troussecaille'n vastaus oli: -- "Seurataan oikeanpuolista tiet‰. Se on ep‰ilem‰tt‰ paras." -- "Niin, mutta viel‰ nopeammin, jos mahdollista. Minulla on nyt vuorostani jotakin mieless‰." Ja Villon ajaa karahutti ensim‰isen‰ kaupungin portista sis‰‰n, johon kohta sen j‰lkeen myˆs Troussecaille katosi. Viitt‰ minuuttia ei viel‰ ollut kulunut, niin takaa-ajajat vuorostaan tulivat paikalle, ajoivat t‰ytt‰ karkua nosto-sillalle ja tunkivat ukkosen jyrin‰ll‰ porttiholviin. Ensim‰isen talon portilla Villon oli huomannut pitk‰n miehen puolittain sotilaan, puolittain porvarin puvussa. -- "Hohoi! yst‰v‰! kuka t‰‰ll‰ postitalon is‰nt‰ on?" -- "Min‰ itse." -- "Ja kuka on t‰m‰n portin vartija?" -- "Min‰ myˆs." -- "Ahaa! olette kumpaakin; hyv‰ vaan! Antakaa sitten kiiruimman kautta sulkea t‰m‰ portti ja tuokaa samalla tallista kaksi parasta hevostanne." -- "Mutta, mit‰ vasten?" Runoilija keskeytti h‰net, asettaen rautasormuksen liljoinensa h‰nen nen‰ns‰ eteen. T‰m‰n n‰hdess‰‰n postitalon is‰nt‰, jo melkein vaaleana pelosta, kumarsi nˆyr‰sti. -- "Kuninkaan toveri!" Villon sanoi. "Totelkaa!" -- "Totelkaa", Troussecaille kertoi yht‰ kopeasti, vaikk'ei asiasta mit‰‰n ymm‰rt‰nyt. Se oli h‰nen osansa.. -- "Meit‰ ajetaan takaa. Siis! joutukaa!" runoilija komensi. Heti paikalla rautasuojus putosi; portti sulkeutui kuin loihtimalla. Samalla kuin is‰nt‰ hyˆri t‰m‰n ensim‰isen k‰skyn toimeen-panossa, h‰n oli antanut kutsua tallirenkins‰. Kaksi h‰t‰h‰t‰‰ satuloitua rotevaa hevosta tuotiin kohta esille. Mit‰ suurimmalla kiireell‰ molemmat kumppanukset astuivat alas ratsuiltaan, joivat lasin viini‰ ja istuivat j‰lleen satulaan. Takaa-ajajat jo melusivat portin ulkopuolella, joka ‰kkiarvaamatta oli heilt‰ sulkeutunut. -- "Ne ovat kuninkaan vihollisia", Villon sanoi, "aukaiskaa niille vasta puolen tunnin p‰‰st‰ ja sanokaa, keit‰ me olemme. Eteenp‰in!" Puolen tuntia myˆhemmin, h‰n pid‰tti hevostaan sanoen: -- "Minusta tuntuu, kuin voisimme v‰h‰n lev‰ht‰‰. Mit‰ arvelet t‰st‰ ensim‰isest‰ reipastuksesta, Martti yst‰v‰?" -- "Min‰ aattelen, FranÁois yst‰v‰, ett‰ sin‰ olet salannut minulta nimesi ja asemasi. Sin‰ et olekkaan runoilija Villon, vaan loihtija Parapharagaramus, ja kannat semmoisena sormessasi sormusta, joka saa ihmeit‰ aikaan." -- "Eikˆ n‰m‰ ihmeet saa sinun uteliaisuuttasi vireille?" -- "Ei v‰h‰‰k‰‰n. Min‰ mukaudun suostumuksiimme: tiedottomuus, salaper‰isyys! Yksi ainoa kohta minua huolettaa." -- "Mik‰ sitten?" -- "Koska syˆmme suurusta?" -- "Ensi postipaikassa ... h‰t‰isesti." -- "Hiisi olkoon!" -- "Mutta ehtoolla, Gien'iss‰, hyv‰ illallinen, hyv‰ vuode ... ja vaatteiden muutto. Puh! kurkkuni on nokea t‰ynn‰." -- "Olkoon! min‰ haen jonkun rehellisen vaatekauppiaan, jonka luona voimme pukeuda ylh‰isiksi herroiksi." -- "Ei ollenkaan! kauppiaan puku on saatavana jonkun l‰hi-kaupungin torilla. Se on meid‰n virkamme vastaiseksi. Olkoon se sanottu siksi kun toisin k‰sken." VII. Vaatekauppias ja kaksi pyhiss‰-vaeltajaa. Gien'iss‰ oli par'aikaa markkinat. Ravintola oli v‰ke‰ t‰ynn‰. Vaan onnellisen sattuman kautta ravintolan is‰nt‰ piti toistakin virkaa. H‰n oli samalla postin hoitaja. FranÁois Villon'in tarvitsi vaan n‰ytt‰‰ taikakaluansa, niin h‰n kohta sai kunniahuoneen k‰ytett‰v‰ksens‰. Tˆin tuskin h‰n oli sinne asettunut iloisen takka-valkean ‰‰reen, niin Troussecaille astui sis‰‰n er‰‰n kauppiaan kanssa, joka kantoi suurta vaatepakkaa. -- "Ohhoh!" runoilija sanoi, "tuottehan meille t‰nne koko varastonne." -- "Ainakin kaikki, mit‰ siit‰ on j‰ljell‰. Oivat markkinat! Asiat yh‰ paranevat. Jaa, ei sovi soimata! k‰yv‰tp‰ ne hyvinkin tavallansa, nuo asiat!" Ja kauppias hieroi tytyv‰isen‰ k‰si‰ns‰. -- "Suuri Jumala!" Villon huudahti, "kun kohtaa kauppiaan, joka on niin tytyv‰inen, ett‰ h‰n tytymyst‰‰n viel‰ muillekin julistaa, tiet‰‰p‰ silloin jotain uutta n‰hneens‰." -- "Olkoon vaan", vieras sanoi; "vaan toisin puhuminen olisi kiitt‰m‰ttˆmyytt‰ h‰nen Majesteettiansa kuningasta kohtaan. H‰n se on tiet puhdistanut varkaista ja rosvoista, jotka niit‰ ennen h‰iritsiv‰t. Kunnia h‰nelle siit‰, ett‰ hyv‰t kaupunkimme alkavat taasen kukoistaa. Liike tulee virke‰mm‰ksi. Raha ei en‰‰ ole k‰tkˆss‰, vaan liikkuu vapaasti. El‰kˆˆn Ludovik XI! H‰n suosii kauppaa, h‰n suojelee sit‰. H‰n itse, jos olisi jonkun kauppakonttoorin takana syntynyt, olisi nyky‰‰n kuningaskunnan ensim‰inen kauppias." T‰m‰n ylistys-puheen kest‰ess‰, oli toivorikas vaatekauppias levitt‰nyt esiin kaikki tavaransa. H‰n oli pieni, vilkas mies, ter‰v‰ll‰ ulkomuodolla, sek‰ puheissaan jotenkin suurisuinen: yksi aian valtio-viisastelijoista. -- "No, totta mar!" runoilija huudahti, "mies ihan kuin meit‰ varten. H‰np‰ meit‰ nyt voi sopivalla tavalla vaatettaa ja samalla viel‰ kaupan p‰‰lle meille jakaa joitakin tietoja tilasta Burgundin herttuakunnassa, johon huomenna aiomme l‰hte‰." -- "Herttuakunta Burgund! Oi! herrani, siell‰ lˆyd‰tte v‰h‰n rahaa, ja viel‰ v‰hemmin sotav‰ke‰. Kaarlo rohkea ei ole Ludovik rauhallinen. H‰n on kaikki surmannut, kaikki tuhlannut tuossa surkeassa Neuss'in piirityksess‰, johon h‰n melkein vuoden aian on kuluttanut varojaan siin‰ hullussa toivossa, ett‰ vihdoinkin saisi perustaa l‰nsimaisen suuriherttuakuntansa, tuon kuuluisan burgundilaisen kuningaskunnan. Vaan suvaitkaa ... eikˆ mielest‰nne t‰m‰ harmaa pumpulitakki sopisi kumppanillenne?" -- "Ihmeen hyvin!" Villon vastasi. "Se on aasin v‰ri. Antaa h‰nen koettaa sit‰ p‰‰llens‰. Vaan sill‰ v‰lin, mestari ... mik‰ nimenne on?" -- "Hugonet, teid‰n luvallanne." -- "No niin! mestari Hugonet, sanokaa meille, keit‰ vastaan teid‰n tuleva l‰nsimainen suuriherttuanne nyky‰‰n k‰y sotaa? ... sill‰ kuuluu h‰nen luonteesensa aina sotia." -- "Sveitsil‰isi‰ vastaan, hyv‰t herrat. Toinen vasikan askel. Sveitsil‰iset ovat urheata v‰ke‰, hyvin uutteroita, mutta varsin kˆyhi‰, joilta ei valloittaja voi mit‰‰n voittaa. He tekiv‰t kaikki mit‰ voivat rauhaa yll‰pit‰‰kseen. Herttua ei tahtonut unohtaa, ett‰ olivat auttaneet Elsass'in talonpoikia, ja ansion mukaan rangaisseet tuota roistoa, jota kutsuttiin Hagenbach'iksi. Oiva tuomio kerrassaan! Vuorelaiset, t‰m‰n n‰hdess‰‰n, aloittivat sodan, voittivat Hericourt'in tappelun, valloittivat Pontarlier'in ja ryˆstiv‰t koko Franche-ComtÈ'n. Kaarlo herttua k‰‰ntyi vihdoinkin heit‰ vastaan. Vaan tiell‰p‰ h‰nen p‰‰h‰ns‰ ‰kki‰ juolahti anastaa Lothringi." -- "Lothringi! mill‰ oikeudella?" -- "V‰kev‰mm‰n oikeudella, mukavuuden oikeudella. Kuninkaaksi aikoessaan, h‰nen t‰ytyi saada kuningaskuntansa yhdeksi ainoaksi lohoksi Lyon'ista Brygge'en asti. H‰n on jo valloittanut Luxemburg'in ja Geldern'in, jotka olivat h‰nen maidensa keskell‰. Lothringi oli myˆs h‰nen tiell‰‰n; h‰n iski siihen leijonan-kyntens‰." -- "Ja mit‰‰n vastarintaa kohtaamatta?" -- "Oh! sep‰ kysymys! Jo ensim‰isen tappelun alussa nuori Renato herttua, vaikka vasta hiljan oli kahdennen kymmenennen ik‰vuotensa t‰ytt‰nyt, rohkeni l‰hett‰‰ serkulleen Burgundin herttualle verisen kintaan, ikivihan merkiksi. Sitten h‰n, yhdistyen Craon'in herran johtamain kuninkaallisten joukkojen kanssa, aloitti uljaasti taistelun." -- "Yksin‰‰nkˆ?" -- "Melkein. Tosin oli h‰n yhtynyt suureen liittokuntaan, joka perustettiin Reinin tuolla puolen, vaan Sveitsil‰iset eiv‰t olleet viel‰ valmiit, Sveitsil‰iset h‰nen pettiv‰t. Muutoin h‰n ei olisi per‰ynyt, eik‰ h‰n nytk‰‰n sit‰ tahtonut tehd‰. Vaan koko tuo ‰‰retˆn burgundilainen sotavoima vyˆryi pienen Lothringi paran p‰‰lle. Rakkaudesta alamaisiansa kohtaan h‰nen t‰ytyi paeta... H‰n katosi vallan. Vaan nyt teid‰n toverinne on varsin siev‰sti ja luullakseni oikein mielens‰ mukaan vaatetettu. Teit‰ itse‰nne varten, herrani, mit‰ pid‰tte t‰st‰ tummansinisest‰ puvusta?" -- "Koettakaa sit‰ p‰‰lleni. Vaan, yksi muistutus viel‰, jos suvaitsette? Sanoittehan, ett‰ Burgundin herttualla tuskin en‰‰n oli ainoatakaan Burgundilaista luonansa." -- "Niin tosin. Mutta kaiken maailman italialaiset, dalmatialaiset, kroatialaiset ja muut suurisuiset palkkasoturit. Hirvitt‰v‰ armeija. Surkuttelen teit‰ tosiaan, jos onnettomuudeksi olette joutuneet kahden tulen v‰liin... Ai, ai! t‰m‰ vaatteus teille vasta sopiikin, sen Hugonet takaa! Koetetaanpas nyt takkia." Villon suostui siihen, mutta jatkoi itse kysymyksi‰‰n yh‰ kiihtyv‰ll‰ innolla ja kiinteydell‰. -- "Sanokaapa, mestari Hugonet, k‰ytteh‰n v‰list‰ Lothringissakin?" -- "K‰ynp‰ kyll‰. Se onkin paras kauppa-alueeni; minulla on siell‰ paljon yst‰vi‰." -- "No, n‰m‰ yst‰v‰t, mit‰ ne ajattelevat nuoresta herttuasta ... ja h‰nen ‰idist‰ns‰?" -- "Niit‰ jumaloidaan, hyv‰ herra, niit‰ jumaloidaan! Herttuatar on yht‰ hyv‰ kuin h‰n on suloinen ja kaunis. H‰n saattaisi hallita; mutta h‰n on luopunut oikeudestaan poikansa eduksi, niin suuresti h‰n t‰t‰ rakastaa. Ja poika sit‰ todella ansaitseekin. H‰n on sivistynein, jaloin, uljain, sek‰ lempein nuori prinssi koko mailmassa. Ja niin kaunis sitten! H‰n on ‰itins‰ ilmikuva. Puhutaanpa, ett‰ h‰nen vasemmalla poskellaan on pieni musta pilkku, samanlainen, kuin se, jonka herttuattaren kuvissa aina n‰kee." Surullinen hymy nousi runoilijan huulille. Oli melkein, kuin joku kallis kuva, muille n‰kym‰tˆnn‰, olisi liihoitellut h‰nen ihastuneiden silm‰ins‰ ohitse. Mestari Hugonet p‰‰tti puheensa n‰ill‰ sanoilla: -- "Vaikeat ja vaaralliset ajat, n‰m‰ meid‰n ajat, herraseni! Vaikk'ei minun kaltaisten sent‰‰n sovi valittaa. Paljon vanhoja vaatteita saa ostaa t‰‰ll‰, myyd‰ tuolla. Toisella puolen ylh‰isi‰, jotka kˆyhtyv‰t ja katoovat; toisella taas alhaisia, jotka rikastuvat ja tahtovat heti loistaa. Puhumattakaan hirtetyist‰, joiden repaleet teloittaja meille s‰‰st‰‰, ja salaisista l‰hettil‰ist‰, jotka muuttavat pukua joka kaupungissa. Suuri joukko vaatetettavia. Hyv‰t herrat, n‰m‰ kaksi t‰ydellist‰ vaatekertaa maksavat teille kaksi Tours'in livre'‰. Sen lis‰ksi jalkineista ja p‰‰hineist‰ kaksi-toista valko-penninki‰. Annanpa teille viel‰ kaupan p‰‰lle n‰m‰ kaksi pient‰ tikaria. Oikein, oikein maksettu! Onnea matkalle!" Villon maksoi tinkim‰tt‰, ja k‰ski tuoda illallisen. -- "Vihdoinkin!" Troussecaille huokasi, istuessaan niin hyvin varustettuun pˆyt‰‰n, ett'ei h‰n ollut semmoista unissaankaan n‰hnyt. Vaan tultuansa nyt raittiiksi ja siivoksi mieheksi, h‰n ei syˆnyt liikaa kuin puoleksi, eik‰ juonut itse‰ns‰ kuin puolip‰ihins‰. -- "_Initium sapientiae_!" Villon sanoi, ja tytyi t‰h‰n viisauden alku-koetukseen. Siell‰ oli muuten kaksi leve‰t‰, pehme‰t‰ vuodetta, l‰mpim‰sti verhottuna uutimilla ja katoksilla sarssikankaasta. He sukelsivat niihin kumpikin yht‰ tytyv‰isen‰. Troussecaille p‰‰sti viel‰ muutamia ilohuutoja, jotka pian muuttuivat innokkaaksi kuorsaamiseksi. Vaan Villon ei ollut sit‰ lajia, joka olisi liian kauan nauttinut Capuan hekumaa. Seuraavana aamuna, p‰iv‰n koitossa, molemmat seikkailijamme nousivat ratsujensa selk‰‰n ja l‰htiv‰t eteenp‰in. Sin‰ p‰iv‰n‰ ei mit‰‰n erinomaista heille tapahtunut. Voidakseen niin kauan kuin mahdollista k‰ytt‰‰ kuninkaan asettamia postipaikkoja, Villon yh‰ kulki Ranskan puolella rajaa, menem‰tt‰ sen yli Burgundiin. Sama temppu seuraavana p‰iv‰n‰. L‰hestyttiin Clamecy'‰. Ilta-puoleen matkustajamme huomasivat kaksi pyhiss‰-vaeltajaa, jotka astuivat tiet‰ pitkin heit‰ vastaan. -- "Tuossa meid‰n virkamme!" Villon sanoi, sulkien puolen silm‰‰ ja avaten puolen suuta, joka oli, niinkuin lukija viel‰ muistanee, h‰nen omituinen temppunsa kaikissa t‰rke‰mmiss‰ tiloissa, niin juhlallisissa, kuin naurettavissa. -- "Meid‰n virkamme, ... kuinka niin?" Troussecaille uskalsi kysy‰. -- "Sent‰hden, ett‰ kauppias-toimemme on p‰‰ttynyt. Pyhiss‰-vaeltajia olemme vast'edes. Niin on k‰sketty ... ainakin, ell'et mieluummin toivo itse‰si ja minua hirsipuuhun." -- "Puhukaamme muita asioita! min‰ olen tullut hyvin araksi kaulastani. Mene sin‰ vaan, ilman pitemmitt‰ puheitta, anastamaan noiden matkalaisten pitk‰t ruskeat hameet, heid‰n sauvansa ja jalkineensa. Vaan aatteleppas, jos eiv‰t suostuisikkaan vaihettamaan?" -- "Mit‰ viel‰! minulla on kultaa, joka heid‰t hyv‰ll‰ saa siihen taipumaan ... ja rautaa, joka tarvittaessa heit‰ siihen pakoittaa." N‰in sanoen, Villon pyˆritteli takkinsa alla tupessa olevaa pient‰ tikaria. Troussecaille'lla oli takkinsa alla yht‰l‰inen todistus-kappale. H‰n siihen laski samoin k‰tens‰, ja vastasi: -- "Mene sitten vaan heit‰ h‰tyytt‰m‰‰n! Mutta eiv‰tp‰ silt‰ n‰yt‰kk‰‰n, kuin aivan v‰hi‰ h‰mm‰styisiv‰t." Ja todellakin, molemmat pyhiss‰-vaeltajat astuivat eteenp‰in reippailla, vakavilla askeleilla. Sen mukaan, kuin voitiin et‰‰lt‰ p‰‰tt‰‰, he olivat kaksi nuorta miest‰ ko'okkaalla vartalolla ja rotevalla astunnalla. Saattoipa melkein huomata heiss‰ jotain sotaista. He heiluttivat sauvojaan niinkuin miehet, jotka osaavat keih‰st‰ k‰ytt‰‰. -- "Saadaanpa n‰hd‰!" runoilija p‰‰tti, kannustaen hevostansa. Molemmat ratsumiehet ehtiv‰t pian vaeltajain eteen, ja, sulkien heilt‰ tien, huusivat yhteen ‰‰neen: -- "Seis, miehet!" -- "Mit‰ t‰m‰ on!" nuorempi vaeltaja ylpe‰sti kysyi. Runoilija heti vaikeni, kuin ukkosen lyˆm‰n‰. Sitten h‰n, tarttuen toverinsa k‰sivarteen, kuiskasi t‰m‰n korvaan; -- "Muistatko mestari Hugonet'in sanoja? Tarkastitko Jolanda herttuatarta?" -- "Kyll‰." -- "Katsoppas t‰t‰ nuorta miest‰?" -- "Todella ... mik‰ tavaton yht‰l‰isyys!" -- "Ja, niinkuin ‰idill‰kin, musta pilkku vasemmassa poskessa. Ei ep‰ilyst‰! se on h‰n ... se on varmaan h‰n!" Villon seisoi jo maassa. H‰n notkisti polvea nuoren vaeltajan edess‰ ja lausui t‰lle, mit‰ hartainta kunnioitusta osoittaen: -- "Armollinen herra, unohtakaa halveksiva k‰ytˆkseni ja suokaa minulle anteeksi. Min‰ en ole teid‰n vihollisenne ... kaukana siit‰." Nuori mies oli astunut askeleen ta'ap‰in. H‰mill‰‰n, mutta ‰‰netˆnn‰, h‰n asettui malttavaan ja samalla puolustavaan asemaan. Toinen vaeltaja kysyi: -- "Keneksi toveriani luulettekaan?" -- "Lothringin herttuaksi Renatoksi", oli Villon'in varma vastaus. ƒ‰nettˆmyys seurasi ja sen kest‰ess‰ n‰m‰ nelj‰ matkustajaa katselivat tarkemmin toisiansa, ja tekiv‰t havaintojansa. Ei milloinkaan kahdenkymmenen vuotias prinssi ole ollut t‰ydellisempi, vieh‰tt‰v‰mpi kuin t‰m‰ nuori herttua. Vartalo soleva ja luonnikas. J‰senet, liikkeiss‰‰n t‰ynn‰ suloa, todistivat notkeutta ja voimaa. Kaikki jalot pyrinnˆt, kaikki sotaiset avut loistivat h‰nen suurista, mustista silmist‰ns‰. Valtiaan merkki kajosteli h‰nen otsallaan, hyvyyden tenho h‰nen huulillansa. Koko h‰nen olossaan ‰idin hienous ja sulo miehuuden innon ja ritarillisen reippauden kaunistamana, niin ett‰ n‰ytti silt‰, kuin h‰n olisi aiottu suuria mailmassa toimittamaan. Joka h‰nen vaan n‰ki, ilostui kohta. Niin ei ollut h‰nen toverinsa laita, joka vihdoin ylpe‰ll‰ katseella vastasi: -- "Te erehdytte, yst‰v‰ni. Te ette tunne Lothringin herttuaa." -- "Se on totta", Villon myˆnsi; "mutta, eilen viel‰, n‰in h‰nen arvoisan ‰itins‰ ... ja muuta en tarvitse tunteakseni h‰nen poikaansa syd‰mmen silmill‰. Syd‰mmell‰ on hyv‰t silm‰t!" Herttua astui askeleen eteenp‰in, huudahtaen: -- "Olette kohdanneet ‰itini ... eilen, sanoitte?" -- "V‰hint‰in kaksi p‰iv‰‰ sitten ... ja taivas soi minulle viel‰ onnen tehd‰ h‰nelle pienen palveluksen." -- "Mink‰ palveluksen? puhukaa!" Villon kertoi tapauksen, mutta niin ylen kainolla tavalla, ett‰ Troussecaille siit‰ vihdoin suuttui ja alkoi nyt vuorostaan kertoa, paljastaakseen koko totuuden. Kiihke‰ ja tulinen liikutus paisutti nuoren herttuan rintaa, innosti h‰nen nerokkaita kasvojansa. Kuullessaan siit‰ vaarasta, jossa h‰nen ‰itins‰ oli ollut, siit‰ alttiiksi-antamuksesta, joka h‰net oli pelastanut, vihan leimaus ja kirkas kyynel yht'aikaa, loistivat h‰nen silmiss‰‰n. Vihdoin h‰n tarttui Villon'in k‰teen, ja, pusertaen sit‰, sanoi t‰lle: -- "Kiitos!" Sitten, ik‰‰nkuin itsekseen puhuen: -- "Oh! Sit‰h‰n jo aavistin, ett‰ nuo molemmat miehet, nuo Ramswag veljekset, olivat pettureita!" Runoilijan silm‰ys n‰kyi pyyt‰v‰n selityst‰. K‰den liikkeell‰ herttua k‰ski toverinsa vastata. -- "Rouva herttuatar", h‰n lausui, "oli poikansa tiet‰m‰tt‰ itse l‰htenyt kantamaan viimeist‰ valitusta Ludovikin tuomioistuimen eteen. Ramswag veljekset, kaksi ritari-nimeen kelvotonta, olivat tarjouneet h‰nelle saattajiksi. Saimme j‰lest‰p‰in kuulla, ett‰ Burgundin herttua oli n‰m‰ molemmat kurjat lahjonut pit‰m‰‰n herttuatarta vankina jossakin heid‰n linnassaan. Heti kohta, huolimatta surkeasta tilastaan, huolimatta vaaroista, h‰nen ylh‰isyytens‰ herttua tahtoi l‰hte‰ liikkeelle. Me l‰hdimme. Vaan nyt, kun vaara en ohitse, arvelen, ett‰ voisimme k‰‰nty‰ takaisin, ja..." -- "Ei suinkaan!" Renato herttua keskeytti. "Eteenp‰in! Min‰ tahdon n‰hd‰ ‰itini, ja omin silmin tulla vakuutetuksi..." H‰nen toverinsa oli h‰nt‰ l‰hestynyt ja kuiskasi h‰nen korvaansa: -- "Teid‰n ylh‰isyytenne siis unohtaa toisen naisen, Bern'iss‰..." -- "ƒitini ennen kaikkia! H‰n sitten!... Vaan aika rient‰‰; meill‰ pit‰isi olla hevoset." -- "Ottakaa meid‰n", Villon sanoi. "Ne ovat teille tarjona." -- "Vaan min‰, mit‰ annan teille niiden sijaan?" -- "No, hyv‰ Jumala, sit‰, jota juuri tulimme teilt‰ pyyt‰m‰‰n, vaatteenne, hattunne ja vaeltajasauvanne." Renato Lothringilainen ei n‰ytt‰nyt rakastavan turhia puheita. Vastaukseksi h‰n vaan riisui ylt‰‰n ruskean hameensa; h‰nen toverinsa teki samoin. T‰m‰n alla kumpikin kantoi yksinkertaista matkapukua, puoleksi verasta, puoleksi nahasta. -- "Teid‰n nimenne?" herttua kysyi noustessaan hevosen selk‰‰n. -- "Olen sen jo ‰idillenne sanonut", Villon vastasi; "h‰nelle ja teille on nimeni Alttiiksi-antamus." -- "Min‰ panen sen mieleeni. Hyv‰sti!" Ja nuori herttua kannusti rajusti hevostansa. Villon seurasi h‰nt‰ silmill‰‰n. Kun herttua oli n‰kyvist‰ kadonnut, h‰n jupisi: -- "Hyv‰ Jumala! Etkˆh‰n sin‰ itse ole se, joka minua n‰in ohjaat heid‰n tiellens‰? Oi Jumalani, suo minun viel‰ vastakin heit‰ palvella!" -- "Tapahtukoon niin!" Troussecaille p‰‰tti. Molemmat seikkailijamme, puettuina pyhiss‰-vaeltajiksi, l‰htiv‰t taasen matkaan. V‰ltt‰en huolella kaupungeita, aina varoillaan, he pian olivat kulkeneet Burgundin l‰pi. Er‰‰n‰ iltana vihdoin, kun oli kauan suurella vaivalla ylˆsp‰in astuttu, syv‰ laakso aukeni heid‰n eteens‰. Sen toisella puolen, suuria kuusimetsi‰, ja lumeen peitettyj‰ vuorten huippuja. Niiden juurella, kallioiden v‰liss‰ kuohuvia puroja, jyrkki‰ putouksia. Taivaanrannalla suuren j‰rven purppuraviitta, joka v‰lkkyi auringon viime s‰teiss‰. -- "Olenkohan oikein hereill‰?" Troussecaille huudahti. "Katsos tuolla; t‰m‰ on minusta maa, jota voi vaan unissa n‰hd‰!" Martti yst‰v‰ ei n‰hnyt unta. Maa, johon matkustajamme tulivat, oli Sveitsi. K‰yk‰‰mme sinne heid‰n edell‰ns‰. VIII. Vapaa, mutta raivokas. Niit‰ on kaupunkeja, muodoltaan niin per‰ti omituisia, ett‰ n‰ytt‰‰ silt‰, kuin ne olisivat alusta alkaen yht'‰kki‰ siihen muotoon valetut. Sellainen on Bern. Jyrkk‰ saarento, jonka p‰‰ll‰ sen muurit ylpein‰ seisovat, Aar'in nopeat ja kirkkaat laineet, jotka kuohuen sit‰ syleilev‰t, sen taivaanranta t‰ynn‰ ikuista lunta, itse karhukin, josta se nimen sai, ja jonka kuvaa joka askele muistuttaa, kaikki yhdess‰ antavat sille tuon s‰‰nnˆttˆm‰n, karkean, ja mahtavan ulkomuodon. Sen kˆmpelˆt viheri‰n-harmaat rakennukset, sen laajat kadut, matalat pylv‰sk‰yt‰v‰t, ihanat suihkul‰hteet, ja joku j‰ljell‰ oleva suuri torni n‰ytt‰v‰t siin‰ jo seisoneen mailman sivun. Se, mik‰ v‰himmin kaikista on muuttunut, on sen arvokas, mahtava ja kylm‰ ulkomuoto. Bern syntyi tasavaltana ja on tasavaltana kuoleva. Toinen Sparta. Sill‰ oli kuitenkin myˆs heikkouden aikoja; vaan masentumattoman intonsa avulla se niist‰ pian j‰lleen tointui. Sill‰ oli myrskyisi‰kin p‰ivi‰, mutta harvinaisen j‰rkevyyden ja is‰nmaallisuuden kautta itse n‰m‰ myrskyt k‰‰ntyiv‰t sille menestykseksi ja kunniaksi. Voisimme esimerkkin‰ t‰mmˆisest‰ aiasta kuvailla ensim‰ist‰ sunnuntaita joulukuussa 1475. Jo aamulla varhain ymp‰ristˆn asukkaat ja yst‰v‰t l‰hi-kaupungeista tulivat lippujensa ja runoilijainsa johdolla Bern'iin. J‰lkim‰isill‰ oli kullakin sotalaulunsa, jota h‰n lauloi. N‰ist‰ luontevista odysseioista, jotka yksinkertaisuudessaan ja karkeudessaan olivat ylist‰m‰ins‰ sankarien kaltaiset, oli Beit-Weber'in, Freiburgilaisen runoilija-sotilaan, runo raikkain. H‰nen maalaisessa lyyryss‰‰n n‰ytti olevan paljaita ter‰skieli‰; se hel‰hteli rautaan puetun k‰den alla. H‰n lauloi Pontarlier'in retke‰, tuota urheata rynn‰kkˆ‰, Sveitsil‰isten ensi voittoa Kaarlo rohkean yli. "Kuulkaa hirve‰t‰ kertomusta, jonka aion teille kertoa. "Jumalan nimeen, amen! Pyh‰n Neitseen nimeen, min‰ aloitan lauluni. "Puiden oksat olivat juuri pukeuneet vihantaan, kun ‰kki‰ moni urhea mies sai l‰hte‰ majastaan. "Toiset nousivat ylˆs, toiset astuivat alas. Heid‰n sotainen k‰yntins‰ oli hirve‰ n‰hd‰. Burgundin herttuaa kohtasi h‰pe‰, joka ei naurattanut. "Marsittiin h‰nen herttuakuntaansa, h‰nen kaupunkiinsa Pontarlier'iin. Siell‰ se taistelu alkoi. Pian n‰htiin suuri joukko vaimo parkoja surupuvussa, leskenvaatteissa. "Niin pian kuin Velskit (Gallian miehet) t‰m‰n uutisen kuulevat, he saapuvat jalkaisin ja ratsain. Kaksi-toistakymment‰ tuhatta. He p‰‰ttiv‰t valloittaa Pontarlier'in, vaan saivat sen kalliisti maksaa. "Bern'in karhu saa kuulla, mit‰ on tekeill‰. ƒkki‰ h‰n kyntens‰ teroittaa. H‰n ottaa kanssaan nelj‰tuhatta miest‰. Kuuluupa kuinka vihelt‰v‰t iloisesti. "Karhu oli vihan vimmassa. Turhaanpa viholliset ponnistivat. Vaikka heit‰ oli nelj‰ yht‰ vastaan, heid‰n t‰ytyi paeta. "Ja karhu mˆrisi yh‰. Ja kaikki liittolaiset sanoivat: tulkoot Velskit viel‰ kerran, niin taistelemme heid‰n kanssansa joka p‰iv‰. "Ja ne tulivatkin takaisin entist‰ lukuisempina, vaan j‰ttiv‰t, uudestaan paetessansa, viel‰ enemmin ruumiita j‰lkeens‰. Siin‰ syy, miksi kiit‰n Freiburgilaista, Solothurnilaista, Lucernilaisia, Wienne'n miehi‰, ja yli kaiken Bernil‰isi‰; ne miehen tavalla taistelivat. "Jumala oli auttajamme, kiitt‰k‰‰mme H‰nt‰, veljeni! H‰n se on, joka sellaisia voittoja antaa. "Karhu oli l‰htenyt pes‰st‰‰n. Se palajaa sinne j‰lleen. Jumala suokoon sille iloa ja menestyst‰. T‰m‰n on laulanut Beit-Weber. Amen!" Kaikki, jotka h‰nt‰ seurasivat, porvarit, talonpojat, reippaat nuorukaiset, kertoivat joka s‰ikeen miehuullisella innolla. Bernil‰iset olivat l‰hteneet ulos huoneistaan, melkein kaikki aseissa. He yhtyiv‰t ‰‰nell‰‰n tulokkaiden ja etenkin Beit-Weber'in seuralaisten lauluihin. Tuo Pontarlier'in retki oli heid‰n tuorein voittonsa. Se oli edellisen‰ kev‰‰n‰ saatu. Kaikkialla muualla kaupungissa kaikui samaten sodan ja vapauden lauluja. Kaikki n‰m‰ eri joukot liikkuivat suurta toria kohden, jonka varrella, vastap‰‰t‰ tuomiokirkkoa, kaupungin raastupa eli raatihuone seisoi. Suuri neuvosto oli siell‰ jo ko'ossa. Kiihke‰n keskustelun humina kuului ep‰selv‰sti sen paksujen muurien takaa. V‰liin myˆs, itse kansan keskelt‰, etenkin loitompaa, kumeata kohinaa, innokkaita, meluavia huutoja. Vaan muutamat nuoret miehet, jotka varsin ylpein‰ kantoivat Bern'in v‰rej‰, palauttivat melkein kohta rauhoituspuuhillaan, joll'ei juuri hiljaisuutta, niin kuitenkin tyyneytt‰ mieliin. Ne olivat aseettomina nuo miehet. Ei ainoatakaan sotamiest‰ v‰kijoukkoa hillitsem‰ss‰, maistraattia suojelemassa. Ei muuta kuin j‰rjestyksen tunto, ei muuta kuin lain kunnioitus. Kaikkina aikoina on Sveitsi t‰ss‰ kohden antanut loistavan esimerkin. L‰hestyk‰‰mme er‰st‰ joukkoa, joka seisoo tuomiokirkon portailla; kallistakaamme v‰h‰ksi aikaa korvamme heid‰n puheisinsa: tulemme siten ymm‰rt‰m‰‰n kuinka perin t‰rke‰t n‰m‰ hetket Bern'ille olivat. -- "Sanon sen viel‰ kerran", intti paksu mies vilkkaalla, tulisella muodolla, "sanon sen teille viel‰ kerran, Juha naapuri, ett‰ ylh‰iset eiv‰t uskalla. Ne ovat meid‰n vertaisia. Ei enemp‰‰, eik‰ v‰hemp‰‰. Suuri neuvosto on sen julistanut." -- "Olkoon vaan!" vastasi Juha, er‰s toinen porvari tyynell‰ puritaani-muodolla; "olkoon vaan, naapuri Kirschoff; mutta unohdattepa, ett‰ suuri neuvosto paraillaan on ko'ossa uudestaan tutkimassa tuota samaa ilke‰t‰ s‰‰ntˆ‰." -- "Miksi juuri ilke‰t‰?" pisti v‰liin er‰s kolmas henkilˆ, joka, kˆmpelˆst‰ astunnasta ja rˆyhke‰st‰ muodosta p‰‰tt‰en, n‰ytti olevan oikea Bern'in karhu ihmisen hahmussa. "Minua s‰‰ntˆ miellytt‰‰. Yst‰v‰ni ja toverini Pietari Kistler oli se, joka sen esitti ‰‰nestett‰v‰ksi." -- "Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰, jolloin neuvosto ei ollut t‰ysilukuinen", Juha tyvenesti huomautti. -- "V‰h‰t siit‰!" Kirschoff sanoi, "ei se la'ilta voimaa v‰henn‰." -- "Sit‰ k‰sitystapaa juuri arvokas rahastonhoitaja Frankly paraillaan v‰itt‰‰ v‰‰r‰ksi. Jumala suokoon, ett‰ h‰nelle myˆnnet‰‰n oikeus! V‰h‰n k‰rsimyst‰ viel‰!" Jumalan nime‰ mainitessaan Juha oli k‰‰ntynyt kirkkoa kohden, ja ottanut nahkalakin p‰‰st‰ns‰. Mies karhun muodolla oli sit‰ vastoin k‰‰ntynyt raatihuonetta kohden; h‰n murisi itsekseen ja vastasi: -- "Jospa ne edes kiiruhtaisivat tuolla sis‰ll‰! eih‰n siit‰ loppuakaan tule!" -- "K‰rsimyst‰!" Juha toisti; "kaikki t‰ytyy k‰yd‰ j‰rjestyksess‰. Ensin valitus tai esitys; sitten vastaus, puolustus, vastaus puolustukseen, vihdoin johtop‰‰tˆs, jota seuraa tuomio. Semmoinen on s‰‰ntˆ kaikessa rehellisess‰ ja la'illisessa keskustelussa." -- "Kun se koskee ylimyksi‰!" Kirschoff huudahti kiukkuisena. -- "Taasen yksi aateliston etu-oikeus!" karhu mˆr‰hti. -- "Mit‰ puhutte etu-oikeuksista?" Juha painavasti lausui; "lˆytyykˆ kaupungissamme Bern'iss‰ ainoatakaan kansalaista, joka ei voisi kohota miksi hyv‰ns‰, vaikka tasavallan korkeimpiin virkoihinkin? Rahastonhoitaja Frankly on vaan v‰h‰p‰tˆinen turkkuri, niinkuin min‰kin. Teid‰n sankarinne, tuo Martti Kistler, eikˆ h‰n ole ollut esimiehen‰ Bern'iss‰? Eikˆ h‰n viel‰ nytkin ole lipunkantaja? Enk‰ ole kuitenkaan kuullut, ett‰ h‰n olisi ylh‰ist‰ sukuper‰‰; olihan vaimoni viimeksi eilen illalla ostamassa meid‰n lihatarpeitamme h‰nen puodistansa. Teurastaja, ei mit‰‰n muuta kuin teurastaja, aivan niinkuin tekin, mestari Hohenlock." Se oli karhu, jota Juha n‰in nimitti. H‰n jatkoi: -- "ƒlk‰‰ soimatko viisaita lakeja, joita olemme isilt‰mme perineet ... ja etenkin n‰in vieraiden kuullen." Juha osoitti silmill‰‰n kolmea miest‰, jotka seisoivat samassa parvessa. Siin‰ oli ensinn‰kin kaksi pyhiss‰-vaeltajaa. Toinen, joka tytyi vaan katselemiseen, eik‰ n‰ytt‰nyt ymm‰rt‰v‰n kielt‰, jota puhuttiin h‰nen ymp‰rill‰‰n; toinen, joka ymm‰rsi varsin hyvin ja kuunteli uteliaalla tarkkuudella. Mit‰ kolmanteen tulee, h‰n oli viel‰ nuori mies, n‰ht‰v‰sti taiteilija, varustettuna nahkaisella esiliinalla, jonka p‰‰ll‰ oli hienoa valkoista pˆly‰. Meiseli ja pieni vasara k‰dess‰. Matti Heinz, Strassburg'ista, johtaja tuomiokirkon rakennuksessa, jonka viimeiset veistokset h‰n juuri silloin oli saanut valmiiksi. -- "Juha mestari", h‰n vastasi hymyillen, "jos n‰in puhutte minun t‰hteni, niin olette v‰‰r‰ss‰. Kymmenen vuoden kuluessa, jonka aian teid‰n seassanne olen asunut, olen voinut tutkia mit‰ jaloa ja hyv‰‰ Bernil‰isen karkeuden alla lˆytyy, niiss‰kin, jotka pit‰v‰t kunnianaan olla niin ep‰luuloisia ja raakoja kuin mahdollista. Min‰ pid‰n kansaanne ansaitussa kunniassa; vaan ‰lk‰‰tte panko pahaksi, ett‰ rakastan myˆs teid‰n ylh‰isˆ‰nne. Muualla kenties ylimykset, luullen saaneensa syntym‰n kautta kaikki etu-oikeudet, laiminlyˆv‰t niitten ansaitsemista ja taistelevat, ket‰k‰‰n hyˆdytt‰m‰tt‰, aian vaatimuksia vastaan. N‰hd‰‰np‰ niit‰kin, jotka muuta eiv‰t ajattele, kuin vaivata vasallejaan ja ryˆst‰‰ turvattomia sek‰ matkustavia. Niin ei ole teid‰n aatelistonne laita. Rahallansa he viljelytt‰v‰t maata ja edist‰v‰t tyˆt‰; aseillansa puolustavat maan itsen‰isyytt‰. Jos joskus vaativat ensi sijaa, se tapahtuu vaan taistelukentill‰. Onko heid‰n k‰ytˆksens‰ sen t‰hden v‰hemmin jalo? Ei suinkaan. Maalla ja kaupungissa el‰v‰t kansan keskell‰ ja tekev‰t itsens‰ rakastetuiksi niin rauhan kuin sodankin aikana. He eiv‰t ole sortavia herroja, vaan is‰llisi‰ johtajia, vanhempia velji‰. Kunnia Bern'in aatelistolle!" Jonkun aikaa karhu jo oli mˆrissyt uhkaavalla tavalla. Kirschoff vihdoin k‰rsim‰tˆnn‰ vastasi: -- "Puhukaa muutamain puolesta, vaan ei kaikkien. Meill‰, myˆs meill‰ on ollut huonoja ylimyksi‰, jotka, kun eiv‰t omin voimin meit‰ voineet sortaa, kutsuivat tuon tuostakin avukseen koko Schwabin ja It‰vallan ritariston." -- "Seis mies!" Juha ylpe‰sti keskeytti. "Nuo petturit, joista puhutte, naapuri Kirschoff, olemme j‰rjest‰ns‰ voittaneet, kukistaneet, hajoittaneet, Morgarten'in, Lampen'in, Sempach'in, Nefels'in luona ja niin monissa muissa tappeluissa, jotka Sveitsin vapaudelle pyhitimme. Kutka meit‰ silloin johtivat? Hyv‰t aateliset, ne samat, joiden poikia viel‰ vastakin seuraamme, Erlach'it, Bubenberg'it, Scharnachthal'it ja Diesbach'it." N‰in puhuessaan itse tyven Juhakin oli koroittanut ‰‰nens‰. Muuan nuori mies Bern'in v‰reiss‰ lˆi h‰nt‰ ‰kki‰ olalle, ja, viitaten l‰heist‰ taloa, sanoi: -- "Hiljempaa, yst‰v‰ni! hiljempaa! vaikka Diesbach'inkin nime‰ mainitset!" -- "Oikein!" arvoisa turkkuri vastasi heti tyyntyen; "min‰ kiit‰n sinua, ett‰ minua siit‰ muistutit, Kaarlo Glansmann ... on h‰pe‰, ett‰ voin sen hetkeksik‰‰n unohtaa." H‰n oli k‰‰ntynyt taloa kohden ja paljasti p‰‰ns‰ samoin kuin oli kirkon edess‰ tehnyt. Sitten h‰n k‰‰ntyi taas toveriensa puoleen, vaan puhui vast'edes yht‰ varovasti, kuin sairasvuoteen ‰‰ress‰ seisova. -- "H‰n on tuolla!" -- kuuluivat sanat, jotka lausuttiin liikutetulla ‰‰nell‰ -- "tuolla h‰n on, meid‰n Nikolaus Diesbach'imme; Pontarlier'in voittaja makaa tuolla, k‰rsien viel‰ hirveist‰ haavoista, joita h‰n siell‰ sai meid‰n t‰htemme, -- kenties kuollenkin juuri nyt, kuin teille t‰t‰ puhun... Kunnia ja kiitos aatelisille niin jaloille, kuin h‰n!" Itse karkea Hohenlock'in seisoi sanatonna. H‰n painoi alas p‰‰ns‰ ja vaikeni. Kiukkuisen Kirschoff'in sit‰ vastaan onnistui jonkun sekunnin kuluttua sopertaa esiin n‰m‰ muutamat sanat: -- "En tahdo sanoa ... se on totta... Min‰ tunnustan myˆs, ett‰ aateli-oikeuksien lakkauttamisessa h‰n oli yksi niist‰, jotka vapaasta tahdosta suostuivat uhraukseen, ja jotka myˆnsiv‰t viel‰ enemm‰n, kuin heilt‰ vaadittiinkaan... Vaan sittenkin ... laki ... s‰‰ntˆ..." T‰ll‰ kertaa Juha, nojautuen kiviseinusta vastaan, teki liikkeen, niinkuin mies, joka ei en‰‰ tied‰, mit‰ vastaisi. T‰m‰ ‰‰nettˆmyys ei ollut uteliaan pyhiss‰-vaeltajan mieleen. H‰n astui ‰kki‰ esiin ja sanoi: -- "Anteeksi, herrat porvarit! suokaa anteeksi ... eikˆ saisi tiet‰‰ mist‰ on kysymys?... Mik‰ on tuo merkillinen laki?" Ik‰‰nkuin saman voiman vaikutuksesta nuo kolme Bernil‰ist‰ heittiv‰t liikahenkilˆˆn yht‰l‰isen katseen, joka ei suinkaan ollut rohkaisevimpia. Sitten vihdoin teurastaja Hohenlock vastasi: -- "Noh! piru viekˆˆn! se on tapojen s‰‰ntˆ." -- "Mitk‰ tavat?" vaeltaja hyvin kohteliaasti kysyi. -- "Huonot tavat", Kirschoff hampaiden v‰list‰ murisi; "ne, jotka ovat rikos kansaa, rikos Jumalaa vastaan." -- "Ohoh!" Juha sanoi, "tuo k‰y liian pitk‰lle; tuo on jo meid‰n itsemme soimaamista, ja viel‰ vieraiden kuullen. Emme tahdo, ett‰ muukalaiset sekaantuvat meid‰n asioihimme... Kuitenkin, koska n‰m‰ vaeltajat kerran ovat t‰‰ll‰, ja koska halaavat tuntea asian laitaa, niin se on t‰mmˆinen. Jonkun aikaa on ylellisyys Saksan ja Burgundin hoveista jo tulvannut meid‰n pieneen, kˆyh‰‰n ja s‰‰st‰v‰iseen maahan. Ritarimme eiv‰t ainoastaan sodan aikana hanki itselleen kaikenlaisia kyp‰rin kaunistuksia, aseita t‰ynn‰ koristuksia ja kalliita hevosloimia, vaan k‰ytt‰v‰t myˆs rauhankin aikana silkki- ja samettipukuja, kaikenmoisia kirjauksia, kalliita kivi‰ ja sulkatˆyhtˆj‰. Sitten, heid‰n vaimonsa, heid‰n tytt‰rens‰, mennen viel‰ edemm‰s t‰ss‰ liiallisessa loistossa..." -- "H‰vytˆn loisto!" Kirschoff keskeytti, "h‰pe‰llinen hekuma, jota t‰ytyy tukehuttaa." Tyvenesti, melkein puoleksi hymyten Juha jatkoi: -- "Min‰ katson asioita paljon tasapuolisemmin, vaan kuitenkin t‰ytyy myˆnt‰‰... Pietari Kistler ei ole vallan v‰‰r‰ss‰. Sellainen komeus ei ole sovelias meill‰. Se oli oikein ett‰ se kiellettiin. Se vaan, ett‰ meneteltiin huonosti, ilman mit‰‰n arkatuntoisuutta ... ja ylimyksi‰, jotka kenties vapaasta tahdosta olisivat j‰rkev‰‰n puheesen taipuneet, ‰rsytti v‰kivalta, jota saivat k‰rsi‰. Etenkin naiset eiv‰t tahtoneet taipua leikkaamaan pois kauto-kenkiens‰ neni‰ eik‰ pitki‰ laahoja hameistansa. Hep‰ ovat avio-miehi‰ns‰ ja isi‰ns‰ yllytt‰neet. L‰hiseudun linnoissa ja aatelis-kadun varrella on tehty liitto, on valalla vannottu, ett‰ tuo vastenmielinen s‰‰ntˆ on saatava kumotuksi ... ja kumminkin, ett‰ t‰n‰ p‰iv‰n‰, t‰n‰ aamuna pit‰‰ menn‰ suurella komeudella messuun. Turhamainen uhkamielisyys; siin‰ kaikki!" -- "Kuinka!" pyhiss‰-vaeltaja huudahti, "voiko sellaisesta syyst‰..." -- "Muukalainen!" Juha keskeytti, "harhaluulot ja himot viettelev‰t pit‰m‰‰n t‰rkein‰ mit‰ttˆmimpi‰kin asioita. Aateliset ovat ummistaneet korvansa pappien varoituksilta, eik‰ Jumala ole heit‰ rankaissut. Mutta kun he julkisesti vastustavat kansan tahtoa, kansa kenties suuttuu. Ja siin‰ on jotain, josta kunnon mies on mureissaan. Bern'in karhu ei ymm‰rr‰ leikki‰. Kuunnelkaa jo!" Hirveit‰ huutoja alkoi kuulua Raatihuoneesta. Torilla ja l‰heisell‰ kadulla kansa nosti kumean murinan. Vaeltaja ei kuitenkaan viel‰ voinut tointua h‰mm‰styksest‰‰n. -- "Kuinka!" h‰n kertoi, "mit‰ kuulen! sellaisesta syyst‰ siis koko t‰m‰ kansan paljous..." -- "Sen vuoksi ja osaksi myˆs burgundilaisen sodan vuoksi", Juha vastasi, "vaan etenkin ja p‰‰asiassa juuri tuon s‰‰ntˆ-riidan vuoksi." Sitten h‰n salaisella kauhulla lis‰si: -- "Onkohan keskustelu huonosti p‰‰ttynyt? Tuossa tuomari Scharnachthal l‰htee Raatihuoneesta." Ja tosiaankin, melun ja huutojen uudestaan remahtaessa, mies, jolla oli j‰ttil‰isvartalo ja todellinen valtiaan muoto, astui esiin raastuvan portaille. H‰n oli tyven, h‰n, vaan kalpea ja alakuloinen. Nopeilla ja vakavilla askeleilla h‰n astui torin poikki ja katosi Nikolaus Diesbacbilaisen taloon. -- "Mit‰ se merkitsee!" Juha mumisi. "Mit‰ neuvoa, mit‰ apua h‰n menee kuolevalta pyyt‰m‰‰n?" T‰ll‰ hetkell‰ Raatihuoneen kaikki ikkunat aukenivat yht'aikaa. Vimmaisia naamoja niist‰ pist‰ytyi esiin, julistamaan voittoa. -- "Lienev‰tkˆ siis voittaneet?" Juha huokasi. "Voi! onnettomuutta! onnettomuutta!" Se oli pahaksi onneksi totta. Kistler astui raastuvan parvelle ja huusi: -- "Voitto! yst‰v‰ni! S‰‰ntˆ on vahvistettu. Jos sen rikkovat, -- sulkekaa heilt‰ tie! Repik‰‰ pois kaikki koristukset! Voimaa la'ille! kunniaa Bern'ille!" Tuhannet raivokkaat, niiden joukossa Hohenlock ja Kirschoff, taputtivat k‰si‰ns‰. Kiihke‰ tribuni jatkoi juhlallista puhettaan yh‰ lis‰‰ntyv‰ll‰ menestyksell‰. Kadulla niinkuin neuvostossakin oli h‰nell‰ enemmistˆ, viel‰p‰ enemm‰nkin, melkein yksimielinen enemmistˆ. Muutamaa harvaa erimielist‰, semmoista kuin Juhaa, lukuun ottamatta, jokainen piti omanaan h‰nen riitansa, jokainen yltyi raivoon h‰nen kanssansa. Se oli noita kansan melskeit‰, jotka ‰kki‰ kohoavat kuin valtameri, ‰kki‰ musertavat kuin ukkonen. Yht'‰kki‰ kellot tuomiokirkon korkeassa tornissa soittivat puolip‰iv‰-messuun. Torin toisella puolen, aateliskadun p‰‰ss‰, syntyi kova liike. Sitten alkoi murinaa kuulua ja levisi joka taholle: -- "Tuoss' ovat! tuoss' ovat!" Ja tehd‰kseen tiet‰ l‰heneville, joukko erkaantui kahteen osaan, p‰‰st‰en joka askeleelta, jonka se per‰ytyi, kumeita vihan huudahduksia. Oi! viisas Juha oli kyll‰ sen arvannut: Bern'in karhu teroitti kynsi‰ns‰; se oli raivoon joutumaisillaan. Sanokaamme se suoraan, ylh‰isˆ ei ollut mit‰‰n laimin lyˆnyt, saattaakseen t‰t‰ raivoa t‰ydelliseksi ja hirve‰ksi. Aateliset kulkivat eteenp‰in rohkean tyynesti, kiellettyyn tapaan tehdyiss‰, komeissa vaatteissansa. Heid‰n muassaan vaimot, lapset, koko heid‰n huonekuntansa, koko heid‰n tavaransa. Ei milloinkaan viel‰ t‰ll‰ niin suuresti loistoa ja ylellisyytt‰ rakastavalla viidennell‰-toista vuosisadalla sellaista rikkautta ja komeutta ollut n‰hty. Siin‰ lainehti vaan silkki ja sametti, mit‰ loistavimmissa v‰reiss‰, kirjauksilla ja maalauksilla koristettuna; sotatakit ja vaipat kultakankaasta; sulkatˆyhdˆt hatuissa, timanttikoristeet p‰‰ss‰, aseet niin komeat, ett‰ jokainen niist‰ oli kuin suuri-arvoinen kalliskivi. Viel‰ komeammat, viel‰ loistavammat olivat nuoret miehet hovilaisten ja hovijunkkarien puvuissa. Ent‰ naiset sitten! puettuina v‰ljiin myssyihin ja n‰‰d‰n-nahalla p‰‰llistettyihin, suuriin hattuihin liehuvilla nauhoilla, s‰ihkyen timanteista, he kantoivat ylpe‰sti vaakunoitaan ommeltuina pitkin kalliita hameitansa, joiden suuria laahoja seuralaiset ja palvelijat olivat kantamassa. T‰m‰ taistelu, jota t‰mmˆisell‰ komeudella k‰ytiin, seh‰n olikin juuri heid‰n teht‰v‰ns‰. Raatihuoneen parvelta oli teurastaja Kistler kaukaa n‰hnyt tuon komean juhlamatkueen l‰henev‰n. Kiukusta vaaleana, h‰n sille uhkaavasti puristi nyrkkej‰ns‰, ja kiihoitti samalla kertaa huudoilla ja silm‰yksill‰ kansaa syˆksem‰‰n noiden p‰‰lle, jotka sit‰ n‰in pitiv‰t pilkkanansa. Ei kukaan tohtinut. Kiihkeimm‰t vihdoin yhtyiv‰t Hohenlock'in johdon alle. T‰m‰ laski jalkansa tuomiokirkon ensi portaalle juuri samassa kuin Adrian Bubenbergilainen, ylimysten johtaja, sille astui. Taistelun t‰ytyi alkaa. IX. Nikolaus Diesbachilainen. T‰ss‰ taistelussa kolme henkilˆ‰ n‰ytti ryhtyv‰n p‰‰osia toimittamaan. Toisella puolen Kistler ja Hohenlock, edustaen rahvaan itsevaltaa; toisella taas Adrian Bubenberg, aatelisen vastarinnan arvokas edustaja. H‰n oli varreltaan pitk‰, ruumiiltaan roteva, ja viel‰ nuori, sek‰ ihmetelt‰v‰n kaunis kalliissa puvussansa; h‰n n‰ytti ruhtinaalta, joka astuu hovinsa etup‰‰ss‰. -- "Terve Hohenlock, terve", h‰n sanoi sille, joka sulki tien. "V‰istypp‰ v‰h‰n syrj‰‰n." -- "En!" teurastaja vastasi; "en askeltakaan! niin kauan kuin te kannatte noita la'in kielt‰mi‰ pukuja." -- "Mink‰ la'in?" -- "Kiell‰ttekˆ, ett‰ sen tunnette?" -- "En osaa valehdella. Luulinpa, tai ainakin toivoin, ett‰ se oli kumottu." -- "P‰in vastoin. Se on vast'ik‰‰n suuren neuvoston vahvistama. Se, mit‰ se on kielt‰nyt, t‰ytyy teid‰n paikalla heitt‰‰. Pois sulkatˆyhdˆt ja kultavaipat! Pois liehuvat laahot ja heiluvat nauhat! Pois!" T‰m‰n p‰‰tˆksen, n‰m‰ huudot kertoi koko v‰kijoukkc, luikaten, kirkuen, nauraen t‰ytt‰ kurkkua. Tuon vihamielisen joukon yli, joka seisoi ik‰‰nkuin valmiina kaikkia nielem‰‰n, Adrian von Bubenberg antoi silm‰yksens‰ levollisesti liikkua. Hetken p‰‰st‰ h‰n lausui sointuvalla ‰‰nell‰: -- "Bern'in kansalaiset, teihin min‰ vetoon. Olisi v‰‰ryys teit‰ kohtaan, jos tahtoisin eduksemme mainita tehdyt uhrauksemme. Jokainen tekee velvollisuutensa ja voimansa mukaan. Bern ei ole kiitt‰m‰tˆn kaupunki. En myˆsk‰‰n luule teid‰n kadehtivan meid‰n rikkauttamme; onhan tunnettu asia, ett‰ enin osa meist‰ on velkoja tehnyt is‰nmaata palvellakseen. Mit‰ aatelisuuteen tulee, se on omaisuus, joka ansaitaan niinkuin kaikki muukin tavara, ja joka, niinkuin kaikki omaisuus, on pidett‰v‰ koskematonna. Se on teid‰n oma kunnianne ja maineenne. Tahtoisitteko sen h‰vitt‰‰?" -- "Emme koskaan!" muutamat ‰‰net vastasivat. -- "Miksi sitten", Bubenberg jatkoi, "tahdotte n‰in meit‰ nˆyryytt‰‰? Samallahan itse tulette nˆyryytetyiksi. Huomatkaa, Bern'in miehet, niit‰ on tiranneja kaikkialla, niin alhaalla kuin ylh‰‰ll‰kin. Vapauden nimess‰ aiotte harjoittaa teon semmoisen, joka on rikos vapautta vastaan. Oikeuden nimess‰ aiotte rikkoa oikeutta vastaan. Miks'ei meill‰ olisi vapautta, niinkuin porvareilla, niinkuin talonpojilla, niinkuin kerj‰l‰isill‰, miks'ei meill‰ olisi lupa el‰‰ ja itse‰mme vaatettaa omalla tavallamme?" Vilkkaita k‰sien-taputuksia kuului joka taholta. Aatelisten asianajaja luuli jo voittaneensa. -- "Sen t‰hden", h‰n p‰‰tti, "v‰istyk‰‰ v‰h‰n syrj‰‰n, mestari Hohenlock, ja laskekaa meit‰ Jumalaa palvelemaan." Hiljaisuus seurasi, jonka aikana ei muuta kuulunut, kuin kellojen ‰‰ni, joka yh‰ kutsui uskovaisia Herran huoneesen. Hohenlock jo astui askeleen ta'ap‰in, Bubenberg toisen eteenp‰in, kun Pietari Kistler ‰kki‰ alkoi puhua: -- "Maltas v‰h‰n! Min‰ se olen, joka sinua vastaan, Adrian von Bubenberg." Se ei myˆsk‰‰n ollut tavallinen mies, tuo Pietari Kistler. Hilliten ‰kki‰ vihansa, h‰n oli ko'onnut ja j‰rjest‰nyt ajatuksensa; nyt h‰n ryhtyi vastustajaansa kukistamaan; ja malttaen jo t‰ydellisesti mielens‰, yht‰ tyynen‰ kuin aatelinen vastustajansa, h‰n t‰lle vastasi: -- "Me emme tahdo teit‰ nˆyryytt‰‰, vaan te tahdotte meid‰n h‰viˆt‰mme. Ylellisyys her‰tt‰‰ ylpeyden; ylpeys kateuden; kateus vihan; viha sis‰llisen sodan, ja sis‰llinen sota koko kansan h‰viˆn ja onnettomuuden. Mutta, me emme tahdo, ett‰ niin on Bern'iss‰ k‰yv‰!" Raivokkaita hurraa-huutoja kaikui ‰kki‰, t‰risytt‰en ilmaa torin nelj‰‰n kulmaan saakka. Kistler jatkoi: -- "Vallankumoukset meill‰ eiv‰t ole sellaisia, kuin muilla kansoilla. Me niiden kautta etsimme vaan yhteist‰ hyv‰‰, turvallisuutta, arvoa kaikille. Siin‰p‰ se, mit‰ teilt‰ pyydet‰‰n, mit‰ teilt‰ vaaditaan, ei enemp‰‰. Min‰ astun oikeuden rataa v‰h‰‰k‰‰n horjumatta. Ylh‰isˆll‰ on omat oikeutensa; vaan myˆs omat velvollisuutensa. Ja ensim‰inen kaikista on la'in kuuliaisuus." Koko v‰kijoukossa innostus oli korkeimmillaan. Aateliston riveiss‰ maltti vihdoin loppui. Kistler'in viimeisest‰ muistutuksesta kaikki nuoret ylimykset rynt‰siv‰t esiin ja vastasivat yhteen ‰‰neen: -- "Ei! ei! ennen kuolema!" Kaikki he olivat miekkansa paljastaneet. T‰m‰ oli kuin merkki taisteluun. Koko plebejil‰inen nuoriso syˆksi heid‰n p‰‰llens‰. Miekat iskiv‰t yhteen; veri alkoi vuotaa. -- "Heretk‰‰!" huusi ‰kki‰ ‰‰ni, joka kuului yli kaikkien muiden. ƒ‰ni oli Scharnachthal'in. Jokainen v‰istyi h‰nen tielt‰‰n. H‰n tuli, h‰n juoksi, kantaen k‰sivarsillaan toista miest‰, haavoitettua, joka, kalpeana kuin kuolema, ‰kki‰ nousi seisomaan tuomiokirkon avarassa ovensuussa. Kohta lensi yli koko torin, suusta suuhun, t‰m‰ nimi: -- "Nikolaus von Diesbach!" Se oli h‰n, se oli todella h‰n, viime tappelun sankari, Pontarlier'in voittaja, tuo kuolemaisillaan oleva uros, joka sai hengell‰‰n maksaa voittonsa. Esimies Scharnachthal, kun ei muuten voinut est‰‰ sis‰llist‰ sotaa, joka oli syttym‰isill‰‰n samaan aikaan kuin ulkonainen sota uhkasi, -- esimies Scharnachthal oli turvautunut Diesbach'iin, pyyt‰en h‰nelt‰ kovinta ponnistusta, viimeist‰ palvelusta is‰nmaalle. Diesbach oli kohta ymm‰rt‰nyt. Viel‰ enemm‰nkin, h‰n oli tahtonut, ett‰ h‰nen viimeiset sanansa olisivat kaikki-voipana kehoituksena yksimielisyyteen, h‰n oli tahtonut, ett‰ h‰nen ruumiinsa tulisi voittamattomaksi riidan esteeksi, ehk‰p‰ viel‰ yhdistys-siteeksikin molempien puolueiden v‰lill‰, jotka seisoivat valmiina toisiansa turmelemaan. J‰ttil‰is-kokoinen Scharnachthal oli h‰net kantanut k‰sivarsillaan yht‰ helposti, kuin ‰iti nukkuvan lapsensa. Nyt h‰n asetti h‰net seisomaan kirkon ylimm‰lle portaalle ja kyykistyen h‰nen taaksensa kannatti h‰nt‰ polvillansa, k‰sivarsillaan, koko ruumiillaan, ja rohkaisi h‰nt‰ tuon tuostakin ‰‰nell‰ns‰. T‰m‰n n‰ˆn vaikutusta viel‰ lis‰‰m‰‰n ilmestyi ‰kki‰ kaksi naista, kaksi nuorta tyttˆ‰ Diesbach'in sivulle, ik‰‰nkuin kaksi hurskasta vaimoa itkem‰‰n uuden Vapahtajan jalkain juuressa. Toinen hyvin pitk‰, hyvin tumma ja miehuullisen kaunis: Bern'in Minerva. Toinen sorja, vaalea, vieh‰tt‰v‰ pitk‰ss‰ ja siev‰ss‰ hameessaan, joka oli valkoisesta villakankaasta: Gˆthe'n Margaretha. Edellinen, seisoalla ja k‰si ojennettuna kansaa kohti, huusi kuuluvalla ‰‰nell‰: -- "Hiljaa! Diesbach puhuu, kuulkaa h‰nt‰!" J‰lkim‰inen, polvillaan, rukoilevana, paljasti ihanat kyyneleiset kasvonsa. H‰n oli niin ihmeen ihana t‰mmˆisen‰, ett‰ utelias pyhiss‰-vaeltaja, kokonaan ihmettelev‰n kunnioituksen vallassa, ei voinut olla puoli‰‰neen lausumatta: -- "Mutta kuka tuo puhdas taivaallinen olento lienee? Keit‰ nuo molemmat tytˆt ovat?" -- "Diesbach'in kasvatteet", joku h‰nen sivullaan vastasi. Paitsi n‰it‰ muutamia sanoja, vallitsi nyt yli koko laajan torin syv‰ hiljaisuus. Kaikki p‰‰t olivat paljastetut. Raivokkaimmatkin seisoivat liikkumatonna. Kaikkien silm‰t tarkastivat samaa paikkaa. Jokainen odotti. Muutaman sekunnin Diesbach seisoi ‰‰netˆnn‰, silm‰t ummessa, sinert‰v‰ kalpeus kasvoilla. Olisi luullut h‰nt‰ patsaaksi. Yht'‰kki‰ t‰m‰ patsas v‰r‰hti, tointui, oikaisi itsens‰. K‰‰reet, jotka h‰nt‰ ymp‰rˆiv‰t, putosivat, tahrattuina muutamilla veripilkuilla. H‰nen haavansa oli auennut. H‰nen silm‰ns‰ aukenivat myˆs, h‰nen k‰tens‰ kohosivat ylˆsp‰in. Toisessa h‰n piti muutamia pergamentti-levyj‰, muutamia kirjeit‰, jotka Scharnachthal siihen oli pist‰nyt. Ik‰‰nkuin is‰nmaan rakkauden el‰hytt‰m‰n‰ tuo haudan partaalla seisova uros vihdoin jaksoi puhua. H‰n lausui: -- "Bern'in kansalaiset, yst‰v‰ni, veljeni, lapseni ... t‰n‰ samana hetken‰, jona te nostatte k‰tenne saastaiseen taisteluun ... Burgundin herttua marssii teit‰ vastaan kolmenkymmenen tuhannen miehen kanssa... Toiselta puolen italialaiset palkkasoturit, joita Campobasso h‰nelle tuo, ovat valmiit astumaan St. Bernhard'in yli. Lopuksi, Romont'in kreivi pett‰‰ meid‰t ja aloittaa sotaa Jura-vuorissa... Sveitsi‰ ahdistetaan joka taholta yht'aikaa... Ei t‰‰ll‰, ei kesken‰nne ole teid‰n taisteleminen, vaan rajalla vihollista vastaan." Sitten k‰‰ntyen vuorotellen molempien vastapuolueiden johtajiin: -- "Kistler, uhatun is‰nmaan nimeen, heit‰ ylpeytesi!... Bubenberg, Sveitsi vaatii, ett‰ pukeut rautaan eik‰ samettiin... Eilen viel‰ saatoit kehoittaa rauhaan ja puolustaa Burgundilaista; t‰n‰‰n se on h‰n itse, joka kielt‰‰ kaiken sovinnon, joka meille julistaa sotaa; sotaa ilman armotta ja s‰‰litt‰, sotaa viimeiseen hengenvetoon asti... H‰n tahtoo meit‰ sortaa, meit‰ kukistaa... H‰n on niin sanonut, h‰n on niin kirjoittanut. Tuossa, katso..." H‰n ojensi Bubenberg'ille kirjeet. T‰m‰ tarttui niihin, k‰‰nteli niit‰ kuumeesta vapisevin k‰sin. Diesbach oli hetken uuvuksissa. Sitten, ik‰‰nkuin kirkastettuna rakkaudesta is‰nmaahan ja kenties kuolemankin l‰hisyydest‰, h‰n astui askeleen eteenp‰in ja lausui: -- "Lapset, aseisin kaikki! mutta yhteist‰ vihollista vastaan! Pelastakaa Bern, pelastakaa Sveitsi! Siihen tarvitaan kaikki k‰det, kaikki syd‰mmet. Viel‰p‰ muutakin, aseiden, ruudin ja tykkien hankkimiseen tarvitaan rahaa, ... rahaa kaikilta ... tuossa on minulta. Vapauden t‰hden! Sveitsin t‰hden ja Bern'in t‰hden!" H‰n heitti portaiden juureen verisen k‰‰reliinansa. T‰lle liinalle h‰nen molemmat kasvatteensa kaatoivat t‰ysin k‰sin kuolevan kalleuksia, kultaa, jota h‰nen k‰skyst‰‰n olivat helmassaan tuoneet. Diesbach oli k‰‰ntynyt Bubenberg'iin. Bubenberg tarttui h‰nen k‰teens‰. Liikutetulla, masentuneella, hell‰ll‰ ‰‰nell‰ h‰n vastasi: -- "Kiitos sinulle, ett‰s meit‰ muistutit velvollisuuksistamme. Sin‰ tydyt viel‰ meihin, me te'emme sinulle kunniaa, Diesbach." Ja riisuen p‰‰lt‰‰n kullasta kiilt‰v‰n takkinsa sek‰ kalliit kaulavitjansa, h‰n heitti ne yhteen edellisen uhrin kanssa, huutaen vuorostaan: -- "Sveitsin t‰hden! ja Bern'in t‰hden!" T‰t‰ huutoa koko ylh‰isˆ kertoi; t‰t‰ esimerkki‰ se seurasi, ylimykset kiskoivat irti kultakannuksensakin; aatelisnaiset kukkaronsa ja kalliit kivens‰. Kaikki kalliit timantit, kaikki esineet, joilla jotain arvoa oli, makasivat pian yhdess‰ l‰j‰ss‰, synnytt‰en kansallista aarretta, johon joukko joka taholta heitti kulta- ja hopearahoja. Innostus oli kaikki vallannut. Taputettiin k‰si‰, huudettiin, itkettiin, syleiltiin molemmin puolin, kaikki oli unohdettu. Ei en‰‰ kateellista riitaa, ei vihaa, ei puolueita. Koko kaupungissa oli t‰ll‰ hetkell‰ vaan yksi mieli, yksi syd‰n. N‰in oli asiat, kun teurastaja Kistler vuorostaan astui kansallisten lahjain tulvapaikalle ja, vet‰en esiin kukkaronsa, huusi: -- "Ei saa sanoa, ett‰ min‰ olen viimeinen. Tuohon l‰j‰‰n min‰ heit‰n myˆs kaiken riidan, ja ensi pyh‰n‰ annan lis‰ksi hinnan, jonka viikon kuluessa puodissani myydyst‰ lihasta saan. Tehk‰‰ n‰in, muutkin kauppiaat. Eikˆ niin?" -- "Niin, niin!" kaikki porvarit huusivat, etup‰‰ss‰ Juha, Kirschoff, Hohenlock. Sitten muutama tyˆmies astui esiin, luvaten itsens‰ ja tovereinsa puolesta viikon palkan. Sitten maalaiset karjaa sek‰ ruokavaroja. Sitten molemmat vaeltajat, antaen hekin roponsa. Sitten vanha kassanhoitaja Frankly, ilmoittaen, ett'ei h‰n milloinkaan ollut vastaan-ottanut tavaroita suuremmalla ilolla. Sitten, vihdoin runoilija Beit-Weber. H‰nen oli ymp‰rill‰‰n komea kullalla kirjattu vyˆ, jonka Freiburg h‰nelle juuri oli lahjoittanut palkaksi h‰nen viime laulustaan; h‰n sen uhrasi ilomielin, lausuen n‰m‰ sanat: -- "Min‰ en tarvitse kuin miekkani, ottaakseni osaa teid‰n voittoihinne ... ja harppuni, ylist‰‰kseni niit‰!" T‰ll‰ v‰lin Diesbach oli portaiden p‰‰lt‰ viitannut silmill‰‰n Kistler'i‰ luoksensa. H‰n tarttui h‰nen k‰teens‰ ja asetti sen Bubenberg'in k‰teen, sanoen heille kummallekin: -- "Yhdistykˆˆt teid‰n harrastuksenne, niinkuin k‰tenne nyt, liittykˆˆt ne yhteen niinkuin lahjanne tuossa!... Voimakas vastarinta ... viimeinen voitto ... niin vieraat kuninkaat menett‰v‰t kaiken toivon teit‰ masentaa ... oi Jumala! ... suojelkaa Sveitsin vapautta!" Tuskallinen nyk‰ys pudistutti koko h‰nen ruumistansa. Veri purskahti virtana suusta. H‰n horjui, ponnisti hetken vastaan, sai viel‰ huutaneeksi: "el‰kˆˆn Bern!"... Ja, ik‰‰nkuin h‰nen sielunsa olisi lent‰nyt pois, saattamaan t‰t‰ viimeist‰ toivotusta taivaasen, h‰n kaatui. Nikolaus von Diesbach oli kuollut. Niin torilla, kuin portailla ylh‰iset, porvarit, kansa, kaikki lankesivat polvilleen rukoilemaan suuren kansalaisen puolesta, jonka is‰nmaa oli kadottanut. Kellot soivat t‰ll‰ hetkell‰ t‰ysin ‰‰nin, papisto astui kirkosta ja seisahti ruumiin ymp‰ri, jota Scharnachthal siihen asti oli kannattanut. T‰m‰ l‰hestyi Bubenberg'ia ja sanoi: -- "Diesbach'in saatamme suurella kunnialla hautaan. Koska l‰hdemme sotaan?" -- "Jo huomenna!" Pari askelta sivulla p‰in tuo nuori valkeaan puettu tyttˆ oli pyˆrtynyt vahvemman toverinsa syliin, joka h‰nt‰, lempe‰n sisaren huolella hoitaen, suojeli kirkkoon tulvaavalta v‰kijoukolta. Molemmat pyhiss‰-vaeltajat seisoivat l‰hell‰ t‰t‰ ryhm‰‰. -- "FranÁois yst‰v‰ni", toinen sanoi, "vaikk'en mit‰‰n ole ymm‰rt‰nyt, minusta n‰ytt‰‰, kuin t‰m‰ kansa olisi voittamaton." -- "Voittamaton todella!" toinen vastasi. "Ja katso ... eikˆ tuota voisi luulla sen hyv‰ksi enkeliksi?" H‰n osoitti nuorta hermotonna lep‰‰v‰‰ tyttˆ‰. Samassa er‰s augustinolais-munkki l‰hestyi pyˆrtynytt‰ ja pani pienen pullon h‰nen nen‰ns‰ alle, josta h‰n heti n‰ytti virkoovan. Munkki vet‰ytyi h‰t‰‰ ta'ap‰in, mutta p‰‰ yh‰ k‰‰nnettyn‰ tyttˆ‰ kohden, ja silmill‰‰n huolellisesti sen kasvoja tarkastaen. Vaikka h‰n seisoi kˆyryss‰, h‰n kuitenkin oli tavattoman suuri mies. Mustan kaapun ja pitk‰n valkean viitan l‰pi n‰kyi laihuus, joka tekee muodon karkeaksi, vaan ei v‰henn‰ voimia. H‰nell‰ n‰ytti j‰ntereet olevan ter‰ksest‰. Kun h‰n tunki joukon l‰pi, ei kukaan h‰nelle tehnyt vastarintaa. Pieni sys‰ys k‰dell‰ vaan, niin tukevimmatkin, v‰kevimm‰tkin olivat heti poissa h‰nen tielt‰‰n. Mit‰ kasvoihin tulee, ne melkein kokonaan olivat p‰‰hineen peitossa; niist‰ ei muuta voinut eroittaa, kuin pitk‰n, vaalean parran ja suuret, lempe‰t silm‰t. Yh‰ takaperin hiljakseen astuen, h‰n vihdoin laskeutui polvilleen muurinsyvennykseen, joka viel‰ oli tyhj‰. Nuori tyttˆ, jota h‰n ei ollut tauonnut silm‰ilem‰st‰, oli v‰entungon t‰hden vuorostaan myˆskin pakoitettu vet‰ym‰‰n samaa paikkaa kohden, vallan h‰nen viereens‰. T‰t‰ hetke‰ h‰n k‰ytti hyv‰kseen, tarttui tytˆn valkean hameen liepeesen ja nosti sen huulillensa. Kun sitten Diesbach'in molemmat kasvatteet vihdoin alkoivat v‰kijoukkoon kadota, h‰n, silm‰t heihin p‰in k‰‰ntynein‰, pani k‰tens‰ ristiin ja rupesi rukoilemaan. Jonkun sattuman kautta h‰nen p‰‰hineens‰ silloin putosi. H‰nen muotonsa tuli hetkeksi n‰kyviin, kyyneleiden vallassa. -- "Omituista!" se pyhiss‰-vaeltaja mutisi, jota toinen oli kutsunut FranÁois yst‰v‰ksi. "Kukahan tuo munkki lienee? ... ja mik‰ syy voi h‰ness‰ vaikuttaa niin tulista osanottoa tuon nuoren tytˆn kohtaloon?" -- "Tuopa ei olekkaan ainoa", h‰nen toverinsa vastasi, h‰nt‰ kylkeen sys‰ten. "Katsoppas tuota siev‰‰ aatelisnuorukaista sinerv‰ss‰ takissa ja valkoisella tˆyhdˆll‰. Myˆskin h‰n, etenkin h‰n on koko aian silmill‰‰n seurannut t‰t‰ Bern'in hyv‰‰ henke‰. Ja mitk‰ silm‰t! Oi! voisinpa vannoa, ett‰ ainakin h‰n on rakastunut." -- "Mutta kenest‰ oikeastaan puhut, Troussecaille?" -- "No! sauvani kautta sen vannon! tietysti tuosta nuoresta herrasta, joka seisoo tuolla alhaalla, juuri h‰nen tiell‰ns‰ ja tarjoo h‰nelle pyh‰‰ vett‰. Totta tosiaan! sep‰ on kummallista ... luulen h‰net tuntevani. Ent‰ sin‰?" FranÁois Villon voi tuskin olla huudahtamatta h‰mm‰styksest‰. Tuo ylimys, tuo rakastaja oli Lothringin nuori herttua Renato. X. Hedwig ja Magdalena. N‰m‰t olivat Diesbach'in molempien kasvatteiden nimet. Muutamana p‰iv‰n‰ h‰nen kuolemansa j‰lkeen he istuivat kumpikin h‰nen talossaan akkunan luona suuressa kamarissa, joka puolikorkeuteen asti oli tammilaudoilla vuorattu ja yl‰puolelta verhottu sinerv‰ll‰ sarsi-kankaalla. Samaa v‰ri‰ oli kattokin. T‰h‰n aikaan viel‰ melkein koko Euroopassa sinerv‰ oli surun v‰ri. Sinerv‰t olivat molempien tyttˆjen hameet, alhaalla leve‰ nauha mustasta sametista. Mustat heid‰n bernil‰iset liivins‰ sinerv‰ll‰ samettireunuksella. T‰m‰n tavallaan naishaarniskan muotoisen vaatteen yl‰puolella oli korkea kaulavaate eli poimuihin vedetty kaulus. Hiat, jotka ulottuivat ranteisin asti, olivat valkoista palttinaa ja hyvin kankeat. Olkap‰ill‰ ja k‰sivarsilla jonkunlainen koristus villasesta ja sametista, puolittain musta, puolittain sinerv‰. Hienot hopeavitjat kiinnittiv‰t olkakoristeen kauluksen yl‰p‰‰h‰n. Hopeisia kirjauksia oli pieness‰ p‰‰hineess‰, joka neulottuna kolmesta kappaleesta samaa kahtalaista kangasta ja v‰ri‰, verhosi heid‰n tuuheita hiuksiansa, joiden pitk‰t palmikot, yhteen punottuina villa- ja sametti-nauhoilla, ulottuivat heid‰n kantap‰ihins‰ saakka. T‰m‰ yksivakainen vaatteus sopi yht‰ hyvin molempien orpojen vallan erilaiseen kauneuteen. Magdalena -- tuo vanhempi, vahvempi -- oli enint‰in parinkymmenen vuotias. H‰nen korkea vartalonsa, se voima, joka ilmestyi koko h‰nen olossaan, olisi h‰mm‰stytt‰nyt meid‰n aikaan. Vaan sit‰ ei silloin h‰mm‰stytty, semmink‰‰n Sveitsil‰isten, tuon j‰ttil‰iskansan keskell‰. Muutoin voimme vakuuttaa, ett‰ kuvauksemme h‰nest‰ on aivan luotettava; Magdalenan kuva p‰‰hineineen ja suurine kintaineen pukinnahasta lˆytyy Bern'in kirjastossa. Se ihastuttaa kauneutensa ja lempeytens‰ kautta, jotka sointuvat yhteen tuon voimallisen ulkon‰ˆn kanssa. Hiukset tuuheat, luonnollisissa suortuvissa, kauniin ruskealla v‰rill‰; iho tumma, mutta terve ja raitis; kasvot s‰‰nnˆlliset, kuin Kreikan veistoksien; katsanto vapaa ja avonainen, vaan omituisen, luontevan kainouden lievent‰m‰; ulkomuodossa neroa ja hyvyytt‰, viel‰p‰ suloa ja vieh‰tyst‰, Alppi-tunturien vieh‰tyst‰. H‰n oli kuin Jungfrau-kukkula, "neitsyt" tunturien joukossa, -- oikea Germanian tyttˆ. Sellaisia tuli niiden olla, jotka ansaitsivat kunnian olla ‰iti‰ ja puolisoja Kaarlo suuren uroille. Hedwig, h‰nen toverinsa, oli t‰ydellinen vastakohta. Ei tosin h‰nk‰‰n ollut hento ja pieni. Kenen hyv‰ns‰ muun kuin Magdalenan rinnalla, h‰n olisi ollut iso kyll‰. Emme ole h‰nt‰ ilman syyt‰ edellisess‰ luvussa verranneet Gˆthe'n Margarethaan. H‰n oli sorja, siev‰ ja vaaleanverinen, kullankarvaisen vaalea kuin tuleentunut vilja pellolla. Maito ei ole valkeampi, kuin h‰nen kaunis ihonsa, ja hienot k‰tens‰. Oletteko koskaan tarkanneet ruusupensaita? Sellainen puna hohti h‰nen poskillansa. Idealistinen maalari, hra Angelico itse, olisi lˆyt‰nyt h‰nen kasvoissaan, h‰nen suurissa, sinisiss‰, uneksivissa silmiss‰‰n, h‰nen taivaallisessa hymyss‰‰n todellisen ihanteensa. Ei milloinkaan ole mit‰‰n niin t‰ydellist‰, niin vienoa, niin puhdasta Luojan k‰dest‰ l‰htenyt. Siin‰ oli nuoruus neitseellisen kev‰‰n koko loistossa; siin‰ oli enempi kuin nainen, melkein enkeli, Sveitsin pyh‰ neitsyt. T‰ll‰ hetkell‰ istuen pienell‰ rahilla, k‰si Magdalenan polvella, p‰‰t‰‰n nojaten t‰m‰n rintaa vasten, silm‰t kokonaan kyyneleiss‰, h‰n sanoi sisarellensa: -- "N‰in siis, serkkuni, olemme toistamiseen yksin mailmassa!" -- "Rohkeutta, lapseni!" toinen h‰nelle vastasi. "Jumala varjelkoon minua kiitt‰m‰ttˆmyydest‰ h‰nt‰ kohtaan, joka meille on ollut is‰n sijassa! Min‰kin h‰nt‰ kunnioitin, h‰nt‰ kaipaan ja itken. Vaan yksin‰isyys ei minua hirvit‰. Min‰ tunnen itseni kyllin vahvaksi meit‰ molempia suojelemaan, sisareni!" -- "Niin, sisareni! Anna minulle se nimitys!" Hedwig vastasi kiert‰en molemmat k‰tens‰ h‰nen kaulansa ymp‰ri. "Tied‰nh‰n, ett‰ sin‰ minua rakastat, ja min‰ rakastan sinua. Vaan sin‰, miekkoinen, sin‰ kumminkin tunsit ne, jotka sinulle el‰m‰n antoivat!" -- "Ja uljasta v‰ke‰ ne olivatkin!" Magdalena ylpe‰sti vastasi. "Kun It‰vallan herrat viime kerran yrittiv‰t Waldst‰tten'i‰ kukistaa, ne l‰htiv‰t kumpikin, ‰iti niinkuin is‰kin, Unterwalden'in rajaa puolustamaan. Olin vallan pieni silloin, mutta n‰en heid‰t viel‰ edess‰ni. Is‰, heiluttaen suurta miekkaansa; ‰iti, viikate k‰dess‰. He tuotiin molemmat meid‰n majaamme, voittajina, mutta kuolemankourissa, joka heid‰t oli yht'aikaa saavuttanut. Oi! Se on heid‰n verens‰, joka saa syd‰mmeni sykkim‰‰n. Diesbach oli rient‰nyt avuksi ja pelastanut meid‰t. H‰n vei minun kanssaan, otti lapseksensa, kasvatti ja rakasti minua, kuin tyt‰rt‰‰n. Suokoon lempe‰ Jesus, ett‰ voisin sen kerran palkita h‰nen pojallensa!" Hedwig lausui hiljaa: -- "Kilian!" Magdalena jatkoi: -- "Siin‰ ne velat ovat, joita mielimme maksaa, me tunturien lapset!" H‰n vapisi koko ruumiiltaan jalosta k‰rsim‰ttˆmyydest‰ ja h‰nen silm‰ns‰ s‰ihkyiv‰t kuin sankarin silm‰t. -- "Oi! min‰ rakastan, min‰ ihailen sinua tuommoisena, urhea yst‰v‰ni!" h‰nen toverinsa sanoi, h‰nt‰ syleillen. "Mutta min‰ olen vaan arka tyttˆ parka, jolla on voimaa ainoastaan syd‰mmess‰. Kiitollisuuteni Diesbach'ia kohtaan sen kokonaan t‰ytti. En ole milloinkaan tuntenut is‰‰ni enk‰ ‰iti‰ni. Makasin viel‰ kehdossa, kuin Diesbach minun otti huostaansa. Miss‰ t‰m‰ tapahtui? Kuinka?... En sit‰ itsek‰‰n tied‰." -- "Sin‰ saat sen kerran tiet‰‰", Magdalena vastasi. "Sin‰ p‰iv‰n‰, jona joku tulee sinua vaimokseen pyyt‰m‰‰n, sin‰ p‰iv‰n‰ voit aukaista tuon lippaan, jonka Diesbach on j‰tt‰nyt minun huostaani, sill‰ ehdolla, ett‰ s‰ilyt‰n sen avainta siihen asti. Se sis‰lt‰‰ ep‰ilem‰tt‰ tietoja syntym‰st‰si ja vanhempiesi el‰m‰st‰." -- "Niin", Hedwig sanoi. "Mutta siin‰ on kuitenkin jotain lohdutusta kun tiet‰‰ edes syntym‰seutunsa, kun muistaa edes yhden nimen, yhdet kasvot. Sanoithan vast'ik‰‰n kertoessasi minulle is‰st‰si ja ‰idist‰si: 'Min‰ n‰en heid‰t viel‰ edess‰ni.' Minulla ei ole sit‰k‰‰n onnea. Ja kuitenkin, kuinka usein ovat silm‰ni ajatuksien avulla ja unissa kokeneet tunkea tuon sumun l‰pi, joka minua ymp‰rˆi! Lakkaamatta pyyd‰n rukouksissani Jumalaa minulle l‰hett‰m‰‰n jonkun ilmestyksen menneist‰ aioista, jonkun aavistuksen, jonkun h‰m‰r‰n kuvan. Kiliankin on siit‰ levoton. Me olemme siit‰ hyvin usein puhuneet." -- "Kilian parka!" Magdalena huokasi, "kallis yst‰v‰mme, jalo veljemme, kuinka suuri h‰nen surunsa on oleva, kun h‰n kuulee is‰ns‰ kuolleeksi, jota h‰n niin suuresti rakasti! H‰n oli kolme p‰iv‰‰ ennen tuota turmion hetke‰ l‰htenyt... H‰n johtaa nuorta v‰ke‰mme Vallis'in tienoilta. Voi! pelk‰‰np‰ kovin h‰nen ep‰toivoaan, kun h‰n saa t‰m‰n surullisen uutisen!" -- "Kilian parka!" Hedwig kertoi, "h‰n on silloin yksin‰ns‰, kaukana meist‰, jotka voisimme h‰nt‰ lohduttaa. Kyyneleet eiv‰t ole niin katkeria kun voidaan yhdess‰ itke‰! Vaan, kuka tiet‰‰? ehk‰ h‰n tuntee tarpeen tulla meid‰n kanssamme itkem‰‰n, ehk‰ h‰n tulee?" -- "Jos h‰nen velvollisuutensa myˆnt‰‰ sen", Magdalena vastasi. "Kilian on Diesbachilainen ja niinkuin kaikki Diesbach'it velvollisuuden orja. Meid‰n velvollisuutemme on j‰‰d‰ t‰nne, meid‰n velvollisuutemme on odottaa." Surullinen huokaus oli Hedwigin ainoa vastaus. Kun sitten siipien r‰pytyst‰ kuului akkunan ulkopuolelta, h‰n lausui itsekseen: -- "Taivaan linnut ovat sent‰‰n hyvin onnellisia! Laaja avaruus on heille avoinna. Jospa se niin olisi minunkin syd‰mmelleni, voi! kuinka se rient‰isi h‰nen luokseen!" H‰nen toverinsa ei vastannut. H‰n seurasi silmill‰‰n Hedwigin liikkeit‰ ja tuli ep‰ilem‰tt‰ akkunan l‰pi n‰hneeksi jotakin, joka her‰tti h‰nen huomionsa ja uteliaisuutensa. H‰n nousi ‰kki‰ pystyyn ja siirsi akkunaverhon sivulle. Sitten, oltuansa hetken ‰‰neti, h‰n sanoi: -- "Se on taasen tuo augustinolais-munkki. N‰etkˆ kuinka h‰n katselee t‰nne? Se oli h‰n, joka eilen sinua auttoi ja her‰tti tainnoksista..." -- "Niin tosiaankin", vastasi Hedwig, joka taasen oli istunut toverinsa syliin. "Huomautithan minua siit‰. Mutta v‰kijoukko tunki meit‰ samassa alttaria kohden. Minua surettaa, ett'en saanut edes sanoa h‰nelle: kiitoksia. Miesparka! Min‰ tunsin h‰nen kuitenkin; monta kertaa h‰n jo on sattunut tielleni, aina sama liikutus kasvoissa, sama suojeleva hellyys katsannossa. Er‰‰n‰kin p‰iv‰n‰ ... varmaan kymmenen vuotta sitten, Diesbach'in linnan puutarhassa ... h‰n astui ‰kki‰ eteeni, otti minun syliins‰ ja suuteli herke‰m‰tt‰, ik‰‰nkuin jonkun vastustamattoman kiihko-tilan vaikutuksesta. Diesbach tuli ‰kkiarvaamatta paikalle ja n‰ytti soimaavan h‰nt‰. Min‰ en oikein ymm‰rt‰nyt, olin niin pieni viel‰. Munkki heti vet‰ytyi pois kalpeana, ep‰toivosta horjuen. Oi! muistan sen viel‰ hyvin, suuret kyyneleet vieriv‰t h‰nen poskillensa. H‰nen k‰tens‰ olivat ristiss‰ ja h‰n n‰ytti rukoilevan minun puolestani. Katsos! juuri niinkuin nytkin. Tunnenpa itseni vallan liikutetuksi ... tuo on niin omituista!" -- "Omituista tosiaan", Magdalena sanoi; "Vaan ep‰ilem‰tt‰ h‰n on meid‰t huomannut. Kas nyt h‰n menee takaisin kirkkoon." Samassa kuului askeleita etusalista, ja heti j‰lkeen vanha naispalvelija astui sis‰‰n, ilmoittamaan, ett‰ tuomari Scharnachthal, ja kolme muuta ylimyst‰ h‰nen seurassaan, pyysiv‰t tulla sis‰lle. Kaksi n‰ist‰ ansaitsikin t‰m‰n arvonimen. Ne olivat Adrian von Bubenberg ja Lothringin nuori herttua Renato. Kolmas sit‰ vastaan oli runoilija Beit-Weber. -- "Diesbach'in kasvatteet", Scharnachthal lausui, "Bern'in vapaa kaupunki, tahtoen jatkaa sen miehen tyˆt‰, joka ‰sken kuoli sen puolesta, ottaa nyt vuorostaan teid‰t tytt‰riksens‰. Sen lis‰ksi, seuraten vanhaa tapaa, joka sallii niiden, jotka haluavat orpoa vaimokseen, jo vaikka seuraavana p‰iv‰n‰ is‰n kuoleman j‰lkeen tulla tytˆlle vapaasti ja rehellisesti ilmoittamaan aikomuksensa, kolme kilpailijaa nyt on tarjona teille, Hedwig... ƒlk‰‰ punastuko, ‰lk‰‰ panko pahaksenne, lapseni. Niin on tapa. Sanokaa siis sanottavanne, hyv‰t herrat. Bern'in tyt‰r ja min‰, sen edustaja, kuulemme teit‰." Adrian von Bubenberg ensin astui esiin ja lausui: -- "Te tunnette minun, Hedwig. Olen leski, mutta kyllin nuori viel‰ pyyt‰m‰‰n sellaista morsiameksi, kuin te olette. Ensim‰inen vaimoni oli onnellinen, kaikki sen teille todistavat. Se on takauksena, ett‰ niin on oleva toisenkin laita. Tahdotteko tulla siksi?" Ja Bubenberg kumarreltuaan siirtyi syrj‰‰n, antaakseen sijaa kilpailijoillensa. H‰n oli rikas, h‰n oli ylev‰, h‰n oli kaunis. Koko mailma h‰nen tiesi arvokkaimmaksi aatelismieheksi, mit‰ voi lˆyty‰. Herttua Renato vuorostaan astui esiin. Nuoruus, ylev‰ sulo, kasvojen kauneus ja sielun kauneus, kaikki avut, jotka neidon syd‰mmen saavat sykkim‰‰n, ne h‰nelle olivat. Niiden lis‰ksi kruunu. -- "Neiti", h‰n sanoi, "en ole tahtonut ennen teille rakkauttani ilmoittaa; mutta ‰idilleni olen tehnyt t‰m‰n ilmoituksen. H‰n odottaa teit‰, valmiina h‰n avaa teille helmansa. Tahdotteko olla Lothringin herttuatar?" Silm‰t maata kohden, tyynen‰ ja teeskentelem‰tˆnn‰ Hedwig kuunteli, k‰si Magdalenan k‰dess‰, joka hymyili, yht‰ ylpe‰n‰ sisarensa kunniasta kuin jos se olisi ollut h‰nen omansa. Oli j‰ljell‰ en‰‰ vaan Beit-Weber. Runoilija-sotilaan suora ja hehkuva olento, neron tuli, joka s‰ihkyi h‰nen silmist‰‰n, kaksinkertainen kunnian loiste h‰nen otsallaan, siin‰ ainoat edut, joista h‰n saattoi kerskata. H‰nen puheensakin oli kaino ja teeskentelem‰tˆn. Mutta siin‰ ilmaantui niin totinen tunne, niin tulinen rakkaus, ett‰ kaikki, jotka sen kuulivat, h‰nen kilpailijansakin, ensi sanoista jo h‰mm‰styiv‰t. -- "Hedwig", h‰n lausui, "en ole herra enk‰ ruhtinas. Kruununi ei ole kultaa; siin‰ ei v‰lky timantit. Muutama tammen ja laakerin lehti vaan. Freiburg, yht‰ kˆyh‰n‰ itse kuin min‰kin, sen minulle antoi. T‰m‰ ynn‰ harppuni, miekkani, is‰ni mˆkki, v‰h‰n peltoa ja nuttua ymp‰rill‰, siin‰ koko omaisuuteni. Olen vaan kˆyh‰ laulaja, mutta rakastan teit‰ syd‰mmest‰ni. Jos minulle soisitte lempenne, kaikki el‰m‰ni hetket viett‰isin teille kiitollisuutta osoittamalla. Tahdotteko olla runoilijan seuralainen?" Juuri kun nuori neito vihdoinkin aikoi vastata, er‰s uusi henkilˆ ilmestyi ‰kki‰ kynnykselle. Se oli nuori mies, surullisilla, kalpeilla kasvoilla. Surupukunsa p‰‰ll‰ oli h‰nell‰ yksinkertainen paita rautarenkaista. Kuullessaan askeleita, Hedwig oli nostanut p‰‰t‰ns‰. Kun h‰n huomasi tulijan, ilohuuto p‰‰si h‰nen huuliltansa. Sitten, aivan h‰mill‰‰n, puolipyˆrryksiss‰ h‰n riensi t‰m‰n syliin, t‰m‰n rctevaa rintaa vasten, hiljaa huudahtaen: -- "Voi! Kilian! Kilian!" Se oli h‰nen kasvate-is‰ns‰ poika, se oli Kilian von Diesbach. -- "Hyv‰t herrat", tuomari Scharnachthal sanoi kolmelle kilpailijalle, "se oli syd‰mmen huuto, jonka kuulitte. Tytt‰remme on vastannut. Se on tuommoinen puhdas lapsen taipumus, jonka edest‰ jokaisen kelpo miehen t‰ytyy v‰isty‰. L‰htek‰‰mme t‰‰lt‰." Sill‰ v‰lin kun n‰m‰ siirtyiv‰t pois p‰in, sill‰ v‰lin kun Hedwig j‰lleen juoksi Magdalenan helmaan, Scharnachthal itse astui Kilian Diesbach'in luo ja, puristaen h‰nen k‰tt‰ns‰, ilmoitti muutamalla sanalla, mit‰ h‰nen is‰ns‰ huoneessa oli tapahtunut. -- "Min‰ kiit‰n Bern'in kaupunkia sen jaloista aikomuksista", t‰m‰ vastasi, "vaan kuuluisa is‰ni el‰‰ uudistettuna minussa. Siksi kun Jumala suo minun yhty‰ h‰nen kanssaan toisessa el‰m‰ss‰, h‰nen molemmat kasvatteensa, minun molemmat sisareni, eiv‰t tarvitse muiden apua. T‰tini on abbatissana Freiburg'in Benediktolais-luostarissa; h‰nen luonaan Hedwig ja Magdalena saavat viett‰‰ surunsa aian, ainakin sodan loppuun asti. Viel‰ kerran, Scharnachthal, kiitoksia!" Siirtyen viimeisen‰ ulos, runoilija Beit-Weber oli kuullut johtop‰‰tˆksen t‰ss‰ vastauksessa. -- "Freiburg!" h‰n itsekseen lausui ilomielin, "h‰n tulee Freiburg'iin." Adrian von Bubenberg astui pois vakavilla, tyvenill‰ askeleilla. H‰n oli tarjouksellaan etup‰‰ss‰ tahtonut osoittaa kunnioitusta Nikolaus von Diesbach'in, vanhan valtiollisen vastustajansa muistolle. Nuori herttua sit‰ vastoin palasi asuntoonsa synke‰n‰, kuolon kalpeus kasvoillaan, ja siell‰ heitt‰ytyen tuolille, kasvot k‰siin k‰tkettyin‰, h‰n huudahti nyhkien tuskalloisesti: -- "Menetetty! ikip‰iviksi menetetty! Ja kuitenkin, oi Jumala, kuinka h‰nt‰ rakastin! ... kuinka h‰nt‰ viel‰kin rakastan!" XI. Fridolin. Notre-Dame de Loretto'n ja St. Jago di Compostella'n j‰lkeen Einsiedeln kielt‰m‰tt‰ on paikka, johon useimmat toivioretket Euroopassa tehd‰‰n. Kauniilla vuoden-aialla siell‰ on lukemattomia joukkoja ko'ossa. Ja talvellakin n‰hd‰‰n sinne hurskaita matkustajia vaeltavan. Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ kolme pyhiss‰-vaeltajaa, koillistuulesta ja kylm‰st‰ huolimatta, kiipesi paksun j‰‰tikˆn peitt‰m‰‰ polkua ylˆs. Heit‰ oli vaikea tuntea, niin syv‰‰n korvien yli heid‰n suuret hattunsa olivat vedetyt, niin kokonaan olivat pitkiin viittoihinsa k‰‰riytyneet, selk‰ kˆyr‰ss‰ kauluksen alla ja molemmat k‰det hiojen sis‰ss‰. -- "Hrrr!" Troussecaille'n ‰‰ni ‰kki‰ p‰risti... "Hrrr! rupean j‰‰tyyn, alan jo hyyty‰! ... ja sin‰ sitten, FranÁois parkani, sinun partasi, silm‰ripsesi, kulmakarvasi ovat vallan valkoiset. Ja nen‰si ... nen‰sik‰‰n ei en‰‰n ole muuta, kuin j‰‰palanen." -- "Totta on", Villon filosofin tavoin vastasi, "ett'ei ilma ole juuri oikein sovelias p‰hkin‰in noukkimiseen." -- "Sit‰ v‰hemmin", Martti yst‰v‰ arveli, "kuin ei ole, mist‰ noukkia. Ei puuta, ei pensasta, paljas maa. Ai! anteeksi, olinpa erehty‰: onhan sill‰ yll‰ns‰ kuuluisa lumivaippansa. Ja arvelkaapas, kun me olemme jo nelj‰tt‰ tuntia t‰ll‰ lumikankaalla r‰mpineet, el‰v‰‰ olentoa n‰kem‰tt‰, linnun lauluakaan kuulematta. Kirottu tunturi! kavala matka!" N‰ihin viimeisiin sanoihin kolmas vaeltaja teki vastalauseen. -- "Siunattu tunturi!" h‰n huudahti, "loistava ilma ... katsokaa pian, katsokaa!" -- "H‰n on oikeassa", runoilija sanoi. "Oi! se on todella ihanaa!" Oli p‰‰sty jonkunlaiselle yl‰ngˆlle, jossa aukeni heid‰n eteens‰ ylev‰, ihmeen ihana n‰kˆ-ala: j‰rvi‰, laaksoja, vuorten ryhmi‰ ja harjanteita niin kauas, kuin silm‰ kantoi, niiden rinteill‰ kuusimetsi‰, huiput ikuisen j‰‰n vallassa ja koko t‰m‰ seutu, koko t‰m‰ n‰ky ik‰‰nkuin verhottuna valkeaan n‰‰d‰n-nahkaan, t‰ynn‰ kristalli- ja timanttihelmi‰, jotka v‰lkkyiv‰t ja kimalsivat kirkkaan, hehkuvan auringon s‰teiss‰ tuon sinisen, pilvettˆm‰n taivaan alla. -- "Pirun j‰rvien kautta! myˆnt‰‰ t‰ytyy", Troussecaille vuorostaan huudahti, "t‰m‰ on ihanaa! Mutta hm! ... joutuuhan t‰‰ll‰ niin linnun-iholle, ett'ei katseltuakaan saa. Sanokaa, yst‰v‰ni, viel‰kˆ olemme kaukana luostarista?" -- "Tunnin matka en‰‰ kiivett‰v‰n‰, sitten ollaan perill‰." -- "Olettehan siit‰ varma, eikˆ niin? ... ja samoin tiest‰kin?" -- "Jukol'aut'! sen hyvin tunnen. Sata kertaa ja useamminkin olen kulkenut t‰m‰n matkan." -- "Itsennekˆ vuoksi?" -- "Niin, ja myˆs kaikkien niiden, joiden puolesta lupauksia olen t‰ytt‰nyt. Min‰ te'en pyhiss‰-vaellukseni valtuuskirjalla, ja olen tarpeen tullessa muille oppaana. Ell'en olisi tiellenne sattunut, olisitte auttamattomasti hukkuneet. Mutta mit‰p‰ siit‰, ei en‰‰ h‰t‰p‰iv‰‰!" Puolen tuntia kului. Noustiin ylemm‰s, yh‰ ylemm‰s. Polku tuli yh‰ jyrkemm‰ksi. V‰liin se vallan katosi pohjatuulen vyˆrytt‰mien kinosten alle, joita pakkanen oli vahvalla kuorella varustanut. Opas kuitenkin yh‰ kulki tiet‰‰n v‰h‰‰k‰‰n ep‰ilem‰tt‰, ik‰‰nkuin sen olisi lˆyt‰nyt merkeist‰, jotka h‰nelle yksin olivat tunnetut. -- "Malttakaa!" h‰n ‰kki‰ sanoi, "n‰ettekˆ tuolla ylh‰‰ll‰, oikealla puolen, tuota paistavaa pistett‰, jota laskeva aurinko valaisee? Se on suuri kultaristi kirkon p‰‰ll‰." -- "Kultaristi, joka n‰kyy n‰in kauas! Luostari siis on hyvin rikas?" -- "Hyvin rikas ja hyvin vanha. Sen perusti Kaarlo suuren aikana er‰s hurskas erakko, jumalinen ja viisas Meinrad..." Tuskin oli opas ehtinyt lausua t‰t‰ nime‰, kuin Troussecaille h‰net huudollaan keskeytti: -- "Kas kummaa! ... mik‰ valkoinen haamu tuo on, joka n‰ytt‰‰ juoksevan meit‰ kohti?" -- "Haamuko? mit‰ viel‰! joku novitio valkoisessa viitassaan ... nuori veli Fridolin ... nyt h‰nen jo tunnenkin." Nuorukainen, jota n‰in nimitettiin, l‰hestyi nopeaan, viitan helmat nostettuina vyˆt‰isille, helpompaa juoksua varten. H‰n oli noin viiden- tai kuuden-toista vuotias, vilkkaalla ja lempe‰ll‰ muodolla, sek‰ vieh‰tt‰vill‰, juoksun ja ilon el‰hytt‰mill‰ kasvoilla. T‰m‰ ilo oli niin suuri, ett‰ h‰n j‰rjest‰ns‰, mutta yh‰ v‰henev‰ll‰ toivolla, riensi jokaisen luo n‰ist‰ kolmesta matkustajasta, n‰ytt‰en olevan ihan valmiina heit‰ kutakin syleilem‰‰n. Sitten, kolmattakin silm‰ilty‰ns‰, h‰n mutisi vallan kalpeana, vallan h‰mill‰‰n: -- "Voi! eip‰ se viel‰k‰‰n ole h‰n!" -- "H‰n! Kuka sitten?" opas tiedusteli. Ja, kun novitio ei mit‰‰n vastannut: -- "Kuka sitten onkaan, veliseni Fridolin, tuo, jota niin suurella k‰rsim‰ttˆmyydell‰ n‰yt‰tte vartovan?" -- "Et ainakaan sin‰, Bartolomeo", novitio ynse‰ll‰ ‰‰nell‰ vastasi. "saako seuralaisillesi kertoa tarinan pyh‰st‰ Meinrad'ista, vai oletko sen kenties itse jo heille kertonut?" -- "Pyh‰ Madonna! min‰kˆ teid‰n toimiinne tunkeuisin, signor Fridolin. Teilleh‰n oikeastaan t‰m‰ kunnia on tuleva. Tehk‰‰ se nyt, jos suvaitsette." Oli jo taasen l‰hdetty liikkeelle. Nuorukainen tiedusteli silmill‰‰n muiden vaeltajain mielt‰. Villon, jota nuoren miehen hauska olento vieh‰tti, laski k‰tens‰ h‰nen olkap‰‰llens‰ ja vastasi: -- "Kuinka tarinan laita on, yst‰v‰ni? Meit‰ huvittaisi kuulla se teid‰n suustanne." Fridolin ei antanut itse‰‰n kahdesti pyyt‰‰. Mutta h‰nen aatoksensa n‰yttiv‰t olevan toisaalla, kun h‰n koneentapaisesti ja lapsen ‰‰nell‰, joka kertoo hyvin tuttua l‰ksy‰, alkoi: -- "Einsiedeln oli silloin er‰maana ja kutsuttiin Finsterwald. Muuan ylh‰inen herra Hohenzoller'in suvusta, hurskas erakko, pyh‰ Meinrad, tahtoi siell‰ yksin‰isyydest‰ p‰‰tt‰‰ p‰iv‰ns‰ pyhitt‰in niit‰ pienen, mustan neitsy Maarian kuvan palvelukseen, jonka pyh‰ Hildegard, Z¸rich'in abbatissa oli h‰nelle antanut. Vuonna 861 kaksi murhamiest‰, heittiˆt‰, rosvoa, tappoivat vanhan erakon. He luulivat kai tekonsa j‰‰v‰n rankaisematta. Ei kukaan ihminen ollut voinut heit‰ n‰hd‰. Mutta kaksi pyh‰n miehen kesytt‰m‰‰ kaarnetta olivat n‰hneet heid‰t. Lyˆden ja r‰pytt‰en siivill‰‰n n‰m‰ heit‰ seurasivat Z¸rich'iin saakka, jossa rangaistus heit‰ kohtasi." Troussecaille lausui t‰h‰n puoli‰‰neens‰: -- "Jos min‰ joskus tulen rikkaaksi ja pelk‰‰n rosvoja, niin kesyt‰n kaarneita ... mutta pid‰np‰ samalla huolta ett‰ juoneni tulee tunnetuksi." Fridolin yh‰ jatkoi: -- "Pyh‰n miehen majaan, vaikka se nyt oli asujatonna, tekiv‰t ymp‰ristˆn asukkaat yh‰ hurskaita vaelluksia. Kuusi vuotta myˆhemmin toinen erakko asettui siihen ja kutsui muita kanssansa. Vihdoin kohosi luostari. Samoin kirkkokin. Sen p‰iv‰n aattona, jona Kostnis'in pispan oli m‰‰r‰ vihki‰ se, h‰n puoliyˆn aikana her‰si taivaalliseen soittoon. Kohta j‰lkeen kuului ‰‰ni, joka julisti huomisp‰iv‰n vihkimisen tarpeettomaksi; ja samassa Jesus Kristus itse, kaikki pyh‰t ja enkelit seurassaan, suoritti t‰m‰n toimen. S‰ilytt‰‰kseen n‰in suuren ihmetyˆn muistoa, paavi sitten julisti synnit anteeksi niille, jotka tekev‰t toivioretken mustan neitseen, Einsiedeln'in neitsy Maarian luo." Kun novitio tarinansa p‰‰tti, saavuttiin luostarin edustalle. Se oli laaja, kolkko rakennus harmaasta kivest‰, p‰‰ll‰ suuri katto paksuista kuusenlaudoista ja hirsist‰. Siell‰ t‰‰ll‰ katolla raskaita kivi‰, ett'ei tuuli kiskoisi pois koko t‰t‰ kalleutta. Oikealla puolen kirkko, melkein kuin joku muinaisj‰‰nnˆs, ja suuri kultainen risti sen p‰‰ll‰. Vasemmalla puolen luostarin suuri holviportti, ja sen p‰‰ll‰ musta pyh‰n neitseen kuva. Fridolin v‰istyi syrj‰‰n antaakseen tiet‰ vaeltajille. Sitten h‰n juuri kuin n‰m‰ astuivat h‰nen ohitsensa, huokasi k‰‰ntyen tiet‰ kohden: -- "Siis h‰n ei viel‰ t‰n‰‰nk‰‰n tule!" -- "H‰nkˆ, jota vartootte?" Villon kys‰si. -- "Niin!" Fridolin melkein kuin ajatuksissaan vastasi, "niin, veli Starck." Runoilija s‰ps‰hti ‰kki‰. Se oli munkin nimi, jonka luo Ludovik XI h‰nen l‰hetti. -- "Veli Starck!" h‰n huudahti. "H‰n ei siis ole en‰‰ t‰‰ll‰." -- "Valitettavasti ei." -- "Mihin h‰n on joutunut?" -- "Kenties abbati sen teille sanoo. Minulle h‰n ei tahdo sit‰ sanoa!" -- "Saattakaa minua sitten, nuori yst‰v‰ni, abbatin luo. Minun t‰ytyy h‰nt‰ puhutella heti paikalla." -- "Ent‰ illallinen!" Troussecaille vilkkaasti huusi. -- "Mene matkaasi, kyll‰ haen sinun sitten." Fridolin oli n‰ytt‰nyt pitk‰‰ k‰yt‰v‰‰, joka alkoi porttiholvista. Villon k‰ski h‰nen astua edell‰ ja kiiruhti j‰lkeen. Novitio n‰kyi h‰mm‰styneen sit‰ liikutusta, jota h‰nen sanansa vaeltajassa olivat her‰tt‰neet. Hehkuva uteliaisuus loisti h‰nen suurista, v‰liin rohkeista, v‰liin aroista silmist‰ns‰. Joka askeleelta h‰n k‰‰nsi p‰‰t‰ns‰, ik‰‰nkuin haluten kysy‰, sit‰ kuitenkaan viel‰ uskaltamatta. Vihdoin h‰n rohkaisi mielens‰. -- "Vaeltaja, te tunnette siis veli Starck'in?" -- "En, lapseni. Mutta tulen hyvin kaukaa h‰nt‰ katsomaan. Minun t‰ytyy n‰hd‰ h‰net." -- "Teit‰ miekkoista! teid‰nkˆs kelpaa!" Ja novition silm‰ripsien alta kiilsi kyynel. -- "Vai niin", Villon sanoi, "sin‰ siis rakastat h‰nt‰ hyvin, lapseni?" -- "Min‰kˆ h‰nt‰ rakastan!" Fridolin hehkuvalla innolla vastasi, "min‰kˆ h‰nt‰ rakastan, veli Starck'ia! H‰n oli niin hyv‰ minulle!" -- "Kuinka niin?" -- "Kerron sen teille toisten. T‰ss‰ on abbatin asunto." Novitio koputti omituisella, ep‰ilev‰ll‰ tavalla. Ovi aukeni ik‰‰nkuin jonkun n‰kym‰ttˆm‰n koneen avulla. -- "Olkaa hyvin alamainen", novitio lausui, "Einsiedeln'in abbatit ovat ruhtinaita!" Huone oli avara, mutta n‰ˆlt‰‰n raskas. Jalkojen alla paksu matto kahiloista. Laudoitus seinill‰ ja katossa mustaksi maalattu ja kiilt‰v‰ kuin eben-puu. Ainoana koristuksena jonkunlainen pyhyyden ja arvon merkkien yhteen-ryhm‰ys, jossa n‰htiin abbatin sauva, pyssy, joutsi, suuri kahden k‰den k‰ytett‰v‰ miekka, ja t‰m‰n kaiken p‰‰ll‰ herttua-kruunu. Vastap‰‰t‰ pyh‰n veden astia porfyrista, ja sen jalkana Kristuksen kuva norsunluusta. Yksi ainoa holvattu akkuna. Oikealla puolen pyh‰n Meinrad'in pieni ja karkea vuode; vasemmalla suuri uuni harmaasta fajansista sinisill‰ kuvilla, jotka esittiv‰t p‰‰kohtia k‰rsimisen historiasta. T‰m‰n, melkein huoneen-korkuisen uunin sivussa, oli samanv‰rinen, leve‰ istuin-sija samasta aineesta, varsin t‰rke‰n‰ osana tuosta merkillisest‰ kalusta. L‰hell‰ akkunaa toinen nojatuoli ja pˆyt‰, jonka p‰‰ll‰ oli k‰sikirjoituksia, soitinkello ja kirjoitusneuvot. Likell‰ vuodetta rukous-istuin; siell‰ t‰‰ll‰ muutamia rahia, kaikki n‰m‰ huonekalut olivat tammesta, vaikka ajan kourissa jo olivat k‰yneet hyvin ruskeiksi. Ruhtinas-abbati oli yksin‰‰n. Istuen pˆyd‰n ‰‰ress‰, ja nojaten yht‰ sen kulmaa vastaan, h‰n kolmisyd‰mmisen lampun heikossa valossa luki painettua pipliaa, ep‰ilem‰tt‰ ensim‰ist‰, joka oli lˆyt‰nyt tien Einsiedeln'in luostariin. H‰n oli komea vanhus apostolisella muodollaan ja pitk‰ll‰ valkealla parrallaan, joka ulottui vyˆt‰isille asti. -- "Is‰", novitio lausui h‰nt‰ tervehtien, k‰det ristiss‰ rinnalla, "t‰‰ll‰ on vaeltaja vieraalta maalta, joka haluaa teid‰n kanssanne puhua ... ja viel‰p‰ juuri veli Starck'ista." Abbati oli nostanut p‰‰ns‰ ylˆs; h‰n antoi novitiolle merkin l‰hte‰. Fridolin totteli vastahakoisesti, astui hiljaa oven luo, aukaisi sen ja sulki j‰lleen, huoneesta kuitenkaan l‰htem‰tt‰. H‰n kyykistyi h‰t‰h‰t‰‰ oviverhojen ta'a. Toisella puolen Villon h‰nt‰ suojeli korkealla varrellaan. T‰m‰ nyt vuorostaan astui esiin ja kumarsi abbatin edess‰. -- "Niinmuodoin", johtaja kysyi, "se on veli Starck, jota tulitte etsim‰‰n meid‰n joukostamme." -- "Se oli todellakin matkani tarkoitus", runoilija vastasi. "Mutta ‰sken sain kuulla, ett'ei h‰n en‰‰ olekkaan Erakkoin pyh‰n neitseen luona." -- "Teille on puhuttu totta, poikani. Jalo alttiiksiantamisen halu sai vallan veli Starck'issa. Toivoen tekev‰ns‰ enemm‰n hyˆty‰ muualla, h‰n meid‰t tahtoi j‰tt‰‰; minun t‰ytyi h‰nen p‰‰st‰‰." -- "Is‰ni, saisinko luvan kysy‰, mihink‰ h‰n on joutunut, miss‰ voin h‰net tavata?" Abbati heitti vaeltajaan yhden noita silm‰yksi‰, jotka tunkevat syd‰mmen syvimp‰‰n pohjukkaan. Sitten h‰n lausui: -- "Min‰ vastaan vaan sille, joka voi minulle n‰ytt‰‰ jonkun merkin tarkoituksiensa todisteeksi." Villon nosti k‰tens‰ lampun valoon ja osoitti liljakukkaa rautasormuksen kannassa. -- "Hyv‰ on", johtaja heti lausui, "min‰ tied‰n, kuka teid‰t l‰hett‰‰. Hetki on tullut, eikˆ niin? Starck parka! h‰n on sit‰ varronnut jo kauan aikaa... H‰n tulee varmaankin hyvin iloiseksi!" -- "No sitten", Villon vastasi, "ett'ei h‰nen kauemmin tarvitse vartoa, tahtoisitteko minulle heti paikalla sanoa, mist‰ voin menn‰ h‰nt‰ etsim‰‰n?" Jalo vanhus painoi alas p‰‰ns‰, joka oli yht‰ valkea, kuin tunturin huippu, jolla luostari seisoi. Sitten h‰n lausui juhlallisella, vakavalla ‰‰nell‰: -- "Poikani, olettehan kuulleet puhuttavan noista urheista Kristuksen palvelijoista, jotka Alppien yli menev‰n tien korkeimmalla kohdalla, kapeita polkuja pitkin, ‰kkijyrkkien ‰yr‰ill‰, lumituiskujen keskell‰, lumivyˆryj‰k‰‰n pelk‰‰m‰tt‰, ainoastaan lamppu k‰dess‰ ja koira tiet‰ n‰ytt‰m‰ss‰, kulkevat yˆt‰ p‰iv‰‰ hirveimm‰ss‰kin s‰‰ss‰, kulkevat halki tunturien, halki kuoleman huutaen: t‰nne p‰in! t‰nne p‰in, veljeni! Siell‰, suurella St. Bernhard'illa tuo entinen rukoustemme toveri on tahtonut viel‰ paremmin k‰ytt‰‰ voimiansa, intoansa ja rohkeuttansa." -- "Sanokaa h‰nelle", vanhus lis‰si, "ett‰ h‰nen muistonsa meille on kallis, ja ett‰ etenkin min‰ joka p‰iv‰ h‰nt‰ siunaan. Mutta minun tulee teille edelt‰k‰sin ilmoittaa, poikani, ett‰ tie on pitk‰, ja, etenkin t‰h‰n aikaan vuodesta, mit‰ vaarallisin." -- "V‰h‰t siit‰", Villon vastasi, "min‰ olen luvannut, ja l‰hden." -- "Lev‰tk‰‰ kuitenkin t‰‰ll‰ joku p‰iv‰; virkist‰k‰‰ voimianne." -- "Kiitoksia, is‰. H‰n vartoo; olette sen itse sanoneet. Aika rient‰‰. Min‰ l‰hden jo huomenna." Tuskin runoilija oli lausunut n‰m‰ sanat, kun Fridolin, syˆsten abbatin jalkain juureen, huusi: -- "Oi! min‰ pyyd‰n teit‰, is‰, antakaa minun l‰hte‰ t‰m‰n vaeltajan kanssa! Sallikaa minun vihdoinkin tavata veli Starck'ia!" Vanhus heitti nuorukaiseen ankaran katseen. -- "Mit‰ n‰en? sin‰ olit j‰‰nyt tuonne! Sin‰ kuuntelit meit‰." -- "En ole mit‰‰n kuullut", novitio innoissaan vastasi, "paitsi, ett‰ aiotaan l‰hte‰ sen luo, jonka poissa-olo minut tekee niin onnettomaksi! Vaan muistakaa toki, se on h‰n, se on veli Starck, joka minut otti huostaansa, toi t‰h‰n luostariin, opetti pelk‰‰m‰‰n ja rakastamaan Jumalaa. H‰n on kuin is‰ minulle. Voi! jos en saa l‰hte‰, kuolen ihan varmaan!" Novitio parka ryˆmi abbatin jalkain juuressa k‰det ristiss‰, silm‰t rukoilevina, kasvot kyyneleiden vallassa. Vanhusta se vihdoin n‰ytti liikuttavan. H‰n alkoi hymyill‰, ja, k‰‰ntyen vaeltajan puoleen, h‰n kysyi t‰lt‰: -- "Tahtoisitteko t‰m‰n lapsen ottaa kanssanne?" -- "Aivan kernaasti", Villon vastasi. -- "Oi! mik‰ onni!" Fridolin huudahti, "min‰ saan siis vihdoinkin h‰net taasen n‰hd‰!" Ja vallan maltitonna, kun ei jo l‰hdetty, h‰n oli noussut seisoalle, ja hyppeli ilosta. -- "Kaikki hyvin!" abbati sanoi, "mutta ei nyt sent‰‰n niin l‰hdet‰, Fridolin. Vaikka sinun paikkasi mielest‰ni ei ole luostarissa ja vaikka paljoa mieluummin avaan koppisi oven, kuin suon sinun taittavan siipesi sen rautaristikkoja vastaan, n‰in vaikea matka, etenkin t‰h‰n aikaan vuodesta, minua kuitenkin nuoruutesi t‰hden hirvitt‰‰, ja..." -- "Oi! ‰lk‰‰ pel‰tkˆ, is‰," h‰n keskeytti; "min‰ tunnen itseni vahvaksi ja olen uskalias!" -- "Ehk‰p‰ liiankin uskalias. Kuitenkin, voipa sit‰ viel‰ tuumailla. Tule hakemaan minua tunnin p‰‰st‰ ... ja nyt, saata t‰m‰ vieras toveriensa luo. Tuotakoon heille, mit‰ parasta lˆytyy... Ai! muistanpa juuri nyt, ett‰ tuosta akkunasta luulin n‰hneeni teid‰n seurassanne pyhiss‰-vaeltajan Bartolomeon. H‰n on Valisilainen. Siin‰ olisi oiva opas; koettakaa saada h‰nt‰ mukaanne." V‰h‰n aikaa j‰lkeenp‰in asia oli p‰‰tetty. Seuraavana aamuna, p‰iv‰n koitossa, Fridolin iloisella ‰‰nell‰ her‰tti molemmat vaeltajat. -- "Min‰ p‰‰sen! ... min‰ p‰‰sen teid‰n kanssanne. Menn‰‰n pian! ... matkaan nyt!" Melkein samassa Bartolomeo astui sis‰‰n. -- "Hei vaan sit‰ kaunista ilmaa!" novitio h‰nelle sanoi. "Kuinka hele‰sti aurinko paistaa ja kuinka taivas on kirkas!" -- "Liiankin kirkas!" opas vastasi, p‰‰t‰‰n pudistaen. "Ettekˆ n‰e tuolla alhaalla, pohjoisella taivaanrannalla tuota mustaa pilkkua?" -- "No! ent‰ sitten?" -- "Paha merkki!" XII. Toisesta luostarista toiseen. Pihalla seisoi kaksi reke‰ valmiina matkaan. -- "Tuossa on luostarin re'et", abbati selitti. "Joka viikko ne kuljettavat Schw¸tz'ist‰ t‰nne ylˆs kaikki ruokatarpeemme ja kulkevat tietysti, niinkuin sen n‰ette, sinne takaisin tyhjin‰. Onnellinen sattumus teille. K‰ytt‰k‰‰ sit‰ nyt hyv‰ksenne... Jumala teit‰ suojelkoon!" Sitten k‰‰ntyen Fridolin'in puoleen ja syleillen h‰nt‰ viimeisen kerran, h‰n puhui: -- "Hyv‰sti, lapseni; on kenties v‰‰rin tehty, ett‰ annan sinun l‰hte‰. Etenkin meit‰ itse‰ kohtaan; seh‰n on meid‰n ilomme, joka pakenee pois. Mit‰ sinuun tulee, mihin ik‰n‰ sinua kohtalosi saattanee, munkiksi tai sotamieheksi, onneen tai onnettomuuteen, ‰l‰ milloinkaan unohda, ett‰ sinulla on yst‰vi‰ Erakkoin pyh‰n neitseen luona, ja ett‰ l‰hteiss‰si, minun k‰sieni kautta, kaikki ovat sinua siunanneet ... samoin kuin veli Starck'iakin, jolle saat vied‰ t‰m‰n saman osoitteen meid‰n luopumattomasta yst‰vyydest‰mme. Jumalan haltuun!" Fridolin oli laskeunut polvilleen. Abbati pani k‰tens‰ h‰nen p‰‰ns‰ p‰‰lle. Samalla kertaa kaikki muutkin hengelliset ojensivat k‰tens‰ h‰nt‰ kohden yksimieliseen siunaukseen. Huokaus paisutti nuorukaisen rintaa. Villon otti h‰nen syliins‰. Hevoset l‰htiv‰t t‰ytt‰ nelist‰. Ei t‰ytt‰ tuntiakaan, niin re'et, liukuen jyrkk‰‰ rinnett‰ pitkin, saapuivat Schw¸tz'iin. Sielt‰ vuokrattiin vene Lucern'iin saakka. Matkalla Villon koki saada joitakin tietoja tuosta kummallisesta veli Starck'ista. Fridolin ei tiennyt hauskempaa kuin saada puhua. Pahaksi onneksi h‰n ei suuria tiennyt, paitsi ett‰ veli Starck oli hyvin hyv‰, hyvin lempe‰, varreltaan ja voimiltaan oikein erinomainen. Er‰‰n‰kin p‰iv‰n‰, kun tuota pikaa t‰ytyi rakentaa silta muutaman kyl‰n h‰t‰‰ntyneiden asukasten pelastamiseksi, joita hirve‰ tulva uhkasi, oli n‰hty h‰nen yksin‰‰n, ilman muuta apua kuin j‰nt‰reens‰, kiskovan ylˆs suuria kuusia ja sitten kantavan niit‰ olkap‰ill‰‰n. Toisella kertaa, kun tavattoman iso karhu ajoi takaa pel‰styneit‰ lapsia, h‰n oli juossut n‰iden ja kauhean pedon v‰liin, oli vartonut sit‰ vakavassa asemassa, oli ilman mit‰‰n aseita sen paiskannut maahan ja tukehuttanut k‰sill‰ns‰. Ja parikymment‰ muuta yht‰l‰ist‰ kohtaa, joiden kautta veli Starck'ista tuli oikea satujen sankari, toinen Miloni Krotonilainen. N‰it‰ kuunnellessaan Villon puhui itsekseen: -- "Se on varmaan minun karkea urooni, joka kerran turnajaisissa niin s‰‰lim‰tt‰ lˆylytti koko ritariston. Mutta mik‰ on h‰nest‰ tehnyt munkin?" -- "Joku salainen murhe", novitio vastasi, joka ep‰ilem‰tt‰ oli kuullut tai arvasi t‰m‰n viimeisen kysymyksen. "Veli Starck on n‰ˆlt‰‰n niin onneton! Vaan kuinka? vai miksi? Ei kukaan sit‰ tied‰. Min‰k‰‰n en ole mit‰‰n saanut selville. Ja kuitenkin olen oikein koettanut. V‰liin nukkuessansa h‰n sopertaa yht‰ nime‰. Naisen nime‰ luullakseni. Sit‰ ei oikein voi kuulla. Monta tuntia h‰n v‰liin istuu paikallaan, uneksien tiesi mit‰, silmill‰‰n tuijottaen, ja, omituista kyll‰, aina samaan suuntaan, Bern'i‰ kohden." -- "Bern'i‰?" Villon h‰mm‰styen kertoi. -- "M‰‰r‰ttyn‰ p‰iv‰n‰", Fridolin jatkoi, "toukokuun 17, h‰n sulkeutuu huoneesensa, paastoten ja rukoillen nelj‰kolmatta tuntia. V‰liin h‰n katoo viikoksi ja, tullessaan j‰lleen n‰kyviin, h‰n on kuin kuolleista her‰nnyt. H‰n n‰ytt‰‰ viel‰kin isommalta. Silm‰t s‰ihkyv‰t, otsa s‰teilee. On niinkuin h‰n kantaisi itsess‰‰n ilonvaroja koko vuodeksi Mutta t‰m‰ varasto kuluu hyvin pian. Veli Starck vaivanen! H‰nen pit‰isi olla raskaassa tyˆss‰, vaivoissa ja taisteluissa. Enk‰ ollenkaan en‰‰ ihmettele, ett‰ h‰n on valinnut rauhaisan Einsiedeln'in sijaan tuon toimeliaan luostarin St. Bernhard'in kukkulalla, ja Benediktolais-viitan sijaan augustinolaisen." T‰m‰n nimen kuullessaan Troussecaille teki liikkeen ik‰‰nkuin h‰mm‰styen jostain ‰kki‰ tehdyst‰ huomiosta. -- "Niin", Villon sanoi, joka sen oli ymm‰rt‰nyt, "aivan niin, se oli augustinolais-munkki, jonka n‰'imme tuomiokirkon portailla." Sitten k‰‰ntyen Fridolin'in puoleen: -- "Sanoppas minulle, nuori yst‰v‰ni, miss‰ i‰ss‰ h‰n n‰ytt‰‰ olevan?" -- "Enint‰in nelj‰nkymmenen vuoden i‰ss‰. Kaksi-toista vuotta min‰ h‰nen olen tuntenut, siit‰ p‰iv‰st‰ asti, jona h‰n henkeni pelasti." -- "Ja kuinka se tapahtui?" -- "Meid‰n kyl‰mme oli vuorenlohkeaman kautta h‰vitetty ja kaikki ihmiset hukkuneet, paitsi yksi lapsi, jonka kehtoa joku hirsi oli suojellut. Veli Starck kiirehti paikalle jo seuraavana aamuna. H‰n auttoi niit‰, jotka kaivoivat esiin j‰‰nnˆksi‰, ja teki yksin enemmin tyˆt‰, kuin kaikki muut yhteens‰. Lapsen huuto tunki h‰nen korviinsa. H‰n lˆysi pian kehdon. Tuo lapsi olin min‰." -- "Ja mit‰ h‰n sitten teki?" -- "Kun kaikki omaiseni olivat kuolleet, toi h‰n minut luostariin, sai minut abbatin kasvatiksi, hoiti ja opetti minua itse. Voi ihme! kuinka taitava h‰n on! ... etenkin aseiden k‰yt‰nnˆss‰ ja sota-asioissa. Min‰ sen puhun vaan teille, pit‰k‰‰ se salassa! H‰n kertoi minulle monta tappelua, monta urostyˆt‰... Sen lis‰ksi, pitkill‰ k‰velymatkoillamme halki metsien, kun ei kukaan voinut meit‰ n‰hd‰, h‰n opetti minua hypp‰‰m‰‰n suurien ojien yli, kiipeem‰‰n korkeihin puihin ... viel‰p‰ ... mutta ‰lk‰‰ vaan sit‰ puhuko muille! ... viel‰p‰ j‰nnitt‰‰n jousta ja linkoomaan, kirvest‰ ja miekkaa k‰ytt‰m‰‰n. Ohhoh! tulee mar minustakin oiva sotamies, kun vaan kerran tarve sen vaatii!" Nuorukainen oli noussut seisoalle, otsa kirkkaana, silm‰t s‰ihkyen, muoto hehkuvan sotahalun el‰hytt‰m‰n‰. Toden totta oli abbati lausunut: Fridolin ei ollut aiottu munkiksi. -- "Sanoppas", Villon h‰nelt‰ kysyi hetken ‰‰neti oltuaan, "etkˆ sin‰, jolla on niin hyv‰t silm‰t, ole huomannut mit‰‰n kallista kalua kasvattajasi hoimessa?" -- "No, enh‰n vaan!" novitio vastasi veitikkamaisella hymyll‰, "yht‰l‰isen rautasormuksen, kuin teid‰nkin sormessanne. Minulla on ter‰v‰t silm‰t." -- "Vait!" runoilija kiivaasti k‰ski, sormensa huulilleen nostaen. "Ei siin‰ ole tarpeeksi, ett‰ kaikkia n‰kee, Fridolin yst‰v‰ni, pit‰‰ myˆs olla varovainen." -- "Koetetaan muistaa; mutta suvaitkaapa katsoa, nuo molemmat soutajat ovat liian kaukana kuullakseen, ja Bartolomeo on nukkunut. Ja muutoinkin h‰n on vallan luotettava mies." -- "Onko vainen?" -- "Per‰ti rehellinen mies. H‰nen lukuisa perheens‰ asuu Martigny'ssa. H‰n harjoittaa, sit‰ el‰tt‰‰kseen, kahta tointa yht‰ suurella taidolla." -- "Mit‰ toimia?" -- "Ensinn‰kin, toivioretki‰ valtuuskirjalla; toiseksi karhukauppaa." -- "H‰n on siis karhunpyyt‰j‰?" -- "Vanhoista h‰n myy lihan ja nahan; nuoret h‰n kasvattaa, kesytt‰‰ ja opettaa huvitukseksi ymp‰ristˆn herroille ja ruhtinaille. Saamme n‰hd‰, kun tulemme h‰nen mˆkillens‰. Se on hyvin omituista. Vaan tuollahan alhaalla jo on Lucern." Tosiaankin, vene oli juuri kiit‰nyt, vahto korkealla kokassa, viimeisen niemekkeen ohi, ja nyt tuli n‰kyviin joukko valkeita, jotka loistivat sumun keskelt‰. V‰h‰n ajan p‰‰st‰ astuttiin maalle. Annamme nyt matkamiestemme samota eteen-p‰in, -- niinkuin Troussecaille t‰t‰ heid‰n kulkuansa nimitti, ja siirrymme suoraan Bartolomeon majaan. Se seisoi Martigny'n yl‰puolella, yksin‰isell‰ m‰ennyppyl‰ll‰, kapean solatien p‰‰ss‰, joka vei suurelle St. Bernhard'ille. Matala, huonosti kokoon kyh‰tty tˆnˆ, josta kolme nelj‰nnest‰ seisoi lumen peitossa. Bartolomeo kajahutti torveansa, jota kantoi vyˆt‰isill‰‰n. Heti paikalla ovi aukeni. Puolentusinaa pulleaposkisia, vaaleanverisi‰ lapsia, kokonaan pedon-nahoissa, tˆyt‰si esiin kynnykselle ja kierien lumessa, ilosta huutaen, riensiv‰t heitt‰ym‰‰n is‰ns‰ syliin. Sitten, kolme suurta koiraa vahvinta laatua; sitten, kaksi nuorta karhunpenikkaa, edelliset ilmaan hyppien, j‰lkim‰iset ruumistaan heiluttaen, iloitsivat is‰nt‰ns‰ kotiin-tulosta. -- "Is‰", lausui vanhin pojista, "sin‰ tulet juuri paraiksi. T‰n‰ iltana on mˆkiss‰ lihavaa paistia. Eilen tapoin ensim‰isen karhuni!" Bartolomeo ei saattanut olla v‰h‰isen ylpeytt‰ osoittamatta, mutta samalla kertaa h‰n oli s‰ps‰ht‰nyt. -- "Fritz", h‰n vastasi, "olinhan sinua kielt‰nyt... Sinulla ei ole viel‰ ik‰‰ tarpeeksi... Kuitenkin, koska Jumala sen on sallinut, olkoon h‰nen pyh‰ nimens‰ ylistetty! Min‰ tuon juuri kanssani vieraita. Astukaa sis‰‰n, toverini." H‰n antoi heid‰n kaikkien kulkea ohitsensa, hyv‰illen j‰rjest‰ns‰ lapsiansa, karhujansa ja koiriansa. H‰nen roteva puolisonsa h‰nt‰ vartosi oven suussa. Kauan aikaa he syleiliv‰t toisiansa, sill‰ v‰lin kun muu perhe, kaksijalkaiset niinkuin nelijalkaisetkin iloisesti hyˆriv‰t heid‰n ymp‰rill‰ns‰. K‰ytiin sis‰‰n. Mˆkki, ainakin se osa, mik‰ ihmisille oli aiottu, sis‰lsi yhden ainoan, avaran huoneen, jota k‰ytettiin joka tarpeesen. Pitkin seini‰, jonkunmoisissa karsinoissa, sammalista ja ruohoista valmistettuja vuoteita, ja niiden peitteen‰ petojen nahkoja. Huoneen keskell‰, maahan lyˆtyjen paalujen p‰‰ll‰, muutamia tamminauloilla kiinnitettyj‰ kuusenlautoja: se oli pˆyt‰, jonka ‰‰ress‰ oli kaksi samaan tapaan laitettua penkki‰. Siell‰ t‰‰ll‰ muutamia pˆlkkyj‰, arkku vaatteita varten, kaappi talouden tarpeisin, kalastusneuvoja, mets‰stys-aseita ja valkea, puinen Kristuksen kuva mustassa puu-ristiss‰. Kaikkia n‰it‰ valaisi toiselta puolen v‰h‰inen akkuna pienill‰ ruuduilla ja lyijyristikoilla, toiselta taas iloinen valkea, joka leimusi takassa ja nuoleskeli suuren kattilan kylki‰, josta nousi kovalla kohinalla mit‰ ihanimpia hˆyryj‰. Oikealla puolen ohuen verhon takana olivat pedot, jotka pist‰en esiin kosteat kuononsa, p‰‰stiv‰t mˆrin‰n tervetulijaisiksi. Vasemmalla puolen, kolmannessa, huolella teljetyss‰ karsinassa oli sit‰ vastoin muita, jotka antoivat kuulua kumean karjunnan. Bartolomeo veti suunsa nauruun, patriarkan herttaiseen nauruun. -- "Jumalan kiitos!" h‰n sanoi, "kaikki on hyvin. Mutta nyt, kun kukin on minua tervehtinyt omalla tavallansa, tulkoon v‰h‰n j‰rjestyst‰; meill‰ on t‰n‰ iltana vieraita." Molemmat karhunpenikat olivat menneet vasemmalle puolen, ja kynsiv‰t jonkunmoisen lasku-oven alasyrj‰‰. -- "Te ensin, yst‰v‰ni", h‰n heille sanoi, "menk‰‰ tervehtim‰‰n vanhempia velji‰nne. Hyv‰sti!" H‰n oli nostanut lasku-oven ylˆs ja p‰‰sti sen j‰lleen alas heti karhujen ta'a, jotka syˆksiv‰t makuusijoillensa. Hirvitt‰v‰ karjunta sai v‰lisein‰n t‰risem‰‰n. -- "Ai! ai!" Troussecaille huusi, "teill‰h‰n on tuolla sis‰ll‰, tuon ohuen lautasein‰n takana kokonainen el‰intarha." -- "ƒlk‰‰ pel‰tkˆ", Bartolomeo vastasi, "karhut ovat arvoltaan kalliimpia, kuin luullaankaan. Saattepa itse n‰hd‰ kuinka hyv‰lt‰ se maistuu, jonka Fritz on tappanut, ja jonka reisi jo luullakseni on tarpeeksi kiehunut kattilassa. Mutta siin‰ ei ole kyllin, eukkoseni. H‰t‰‰ nyt paistinvartaat noiden hehkuvien hiilien p‰‰lle ja molemmat etuk‰p‰l‰t tuhan sis‰‰n. N‰yt‰pp‰ n‰ille muukalaisille mit‰ Vallisilainen vieraanvaraisuus saa aikaiseksi." Talon arvoisa em‰nt‰ totteli viivyttelem‰tt‰. -- "Lapset", vuorelainen jatkoi, "menk‰‰ noutamaan ladosta heini‰ lehm‰lle ja valmistakaa ruokaa karhuille; ensin pedot, sitten ihmiset, niin on hyv‰ Jumala s‰‰t‰nyt." Vihdoin, kun lapset vuorostaan katosivat, h‰n lausui vierailleen: -- "Te, toverini, sit‰ vastoin, istukaa pes‰n eteen; ensin pes‰, sitten pˆyt‰." Troussecaille oli se, joka vastasi, mutta ensin aivastamalla. -- "Atsii! Olenpa saanut aika ysk‰n. Ei mik‰‰n voi minua en‰‰ l‰mmitt‰‰. Ydin vallan hyytyy luissani, luontoni on laimistumaisillaan ja n‰yt‰n luultavasti kalpealta kuin kapahauki." -- "Taikka mit‰!" Villon nauraen vastasi, "onhan viimeinen taipale jo edess‰mme." -- "Niin, vaan se on vaivalloinen, viel‰p‰ vaarallinenkin. Bartolomeo on sen meille sanonut ... ja Jumala sen tiet‰‰, ett‰ h‰n ei v‰hi‰ pelk‰‰!" -- "Elet‰‰n toivossa", opas sanoi, "jos ilma pysyy kylm‰n‰, ei vaaraa sitten." -- "Mutta, jos se lauhtuu?" Villon kysyi. Bartolomeo silm‰ili ulos akkunasta, ja sanaakaan vastaamatta h‰n pudisti p‰‰t‰ns‰. -- "Kuka luulis!" Troussecaille huudahti, "min‰kin t‰ss‰ toivon pakkasta." -- "Niin", vuorelainen sanoi, "ennen pakkasta kuin lunta. Mink‰ t‰hden? ... sent‰hden, ett‰ lˆytyy lumivyˆryj‰, jotka v‰liin voivat haudata kokonaisia matkueita." -- "Ette, piru vie, ole aivan rauhoittavainen, yst‰v‰ni! Kauanko t‰st‰ kulkee sinne ylˆs?" -- "Yhdeks‰n tuntia, vinhaan astuen. Se on korkein asunto Alpeilla. Juuri likell‰ taivasta. Ell'ei enkelein ‰‰ni olisi niin ylen vieno, kuuluisi heid‰n laulunsa varmaan sinne." -- "Mit‰! se on siis korkeampi kuin Montmartre'n m‰ki, ... joka kuitenkin, Pariisilaisten k‰sityksen mukaan, on maapallon mahtavimpia kukkuloita." -- "Montako hengellist‰ en luostarissa?" Villon kysyi. -- "Kaksi-toista on tavallisesti. Vaan nyt on jonkun aikaa ollut kolme-toista." Fridolin, nojautuen Villon'in puoleen, kuiskasi t‰m‰n korvaan: -- "Kolmas-toista on varmaankin veli Starck." Bartolomeo jatkoi: -- "Niiden lis‰ksi muutamia palvelijoita, nimitt‰in joukko koiria, tied‰tteh‰n noita suuria, vahvoja St. Bernhard'in koiria, jotka ovat liikkeell‰ vaikka mimmoisessa myrskyss‰, haistavat lumen alle haudatun matkustajan, ja v‰liinp‰ viel‰ kaivavatkin siksi, kun saavat sen esiin. Oivallisia elukoita! T‰n‰ vuonna yksist‰‰n niiden is‰nn‰t sanovat niiden pelastaneen kolmatta sataa onnetonta." -- "Vai niin!" Troussecaille arveli, "siell‰ kulkee siis paljo v‰ke‰? Ja min‰p‰ luulin vaan muutaman Savoijalaisen tai murmelin-kuljettajan sinne uskaltavan." -- "Martti yst‰v‰ni", Villon vastasi, "etkˆ muista historiaa? Hannibal, Caesar, Kaarlo suuri ja Barbarossa ovat kaikki marssineet St. Bernhard'in yli sotajoukkoineen. Se on muinaisten sankarien tie, puhumattakaan niist‰, joita tulevaisuus muassaan tuonee! Mit‰ sen muinaisuuteen, sen alkuper‰‰n tulee ... malttakaa, n‰enp‰ Fridolin'in silmist‰, ett‰ h‰n on valmis kertomaan meille jutelman siit‰kin." -- "Aivan kernaasti", novitio vastasi. Ja laskien jalkansa toiselle polvelleen, leuka vasten k‰tt‰, nuo vieh‰tt‰v‰t kasvot tulen valaisemina, h‰n alkoi n‰ill‰ sanoilla: -- "Romalaisten aikana seisoi siell‰ ylh‰‰ll‰ Jupiterin temppeli. Kristin-uskon tultua t‰m‰ temppelikin muuttui vieraanvaraisuuden ja hurskauden asunnoksi. Sitten sen Muhammedilaiset h‰vittiv‰t. Joukko rosvoja asettui sen raunioille, petti, ryˆsti ja murhasi matkustajia. Ei kukaan en‰‰ tohtinut kulkea sit‰ tiet‰, kunnes joku nuori pappi, t‰ynn‰ uskoa ja rohkeutta, sinne ilmestyi. H‰n saarnasi rosvoille ja k‰‰nsi ne takasin harhateilt‰; muutamat tulivat per‰ti h‰nen oppilaiksensa. Muita hengellisi‰ yhtyi heihin, tuoden kanssaan kaiken omaisuutensa. Luostari kohosi j‰lleen, laajeni ja sai johtajakseen sen, joka sen oli perustanutkin. Kaksi-kymment‰ vuotta myˆhemmin er‰s matkue saapui sinne. T‰ss‰ matkueessa oli muutama ylh‰inen herra ja h‰nen vaimonsa, molemmat aivan kˆyryss‰ vuosien taakan alla. He n‰yttiv‰t hyvin alakuloisilta ja puhuivat abbatille: 'poikaamme suremme, joka meilt‰ katosi noin pari-kymment‰ vuotta takaperin, nuorena, kauniina, rikkaana, tilaisuudessa kaikkeen, mik‰ voipi el‰m‰n tehd‰ vieh‰tt‰v‰ksi, yhdistym‰isill‰‰n naiseen, joka oli h‰nen vertaisensa. Juuri h‰‰-aattona h‰n karkasi, j‰tt‰en meille kirjelapun, jossa ilmoitti aikovansa pyhitt‰‰ el‰m‰ns‰ Jumalalle. Siit‰ p‰iv‰st‰ alkaen olemme turhaan h‰nt‰ etsineet. Sen per‰st‰ ei niin vihi‰k‰‰n h‰nest‰.' "Abbati vastasi heille k‰tt‰ns‰ ojentaen: "-- 'Min‰ olen teid‰n poikanne, Bernhard. Suokaa anteeksi, ett‰ olen teille tuottanut murhetta. Jumala oli minun valinnut itselleen t‰‰ll‰ huonetta rakentamaan. Toverini on rakkaus H‰neen; vanhempani, lapseni ovat kaikki, jotka vaeltavat tai tulevat vaeltamaan t‰m‰n tunturin yli.' H‰nen is‰ns‰ ja ‰itins‰ syleiliv‰t h‰nt‰ kyyneleit‰ vuodattaen ja sanoivat: 'kaikki on hyvin niinkuin Herra sen tahtoo!' Sitten tuli Bernhard abbatista pyh‰ Bernhard ja vuori on saanut h‰nest‰ nimens‰." -- "Sen pituinen se", Bartolomeo sanoi, "pˆyt‰‰n nyt, kaikki on valmiina." Fritz'in tappama karhu piti huolta juhlan kustannuksista. Lihasoppa, soppaliha, paisti, tuhassa paistetut k‰p‰l‰t, kaikki oli oivallista, hyv‰n ruokahalun hˆyst‰m‰n‰, jota Vallisilainen pˆyt‰viini viel‰ kiihoitti. Heti aterian per‰st‰ is‰nt‰ valmisti vuoteet. Jokainen kˆmpi oitis itselleen m‰‰r‰ttyyn soppeen, joka oli t‰ytetty heinill‰ ja oljilla. Kohtelias is‰nt‰ levitti heid‰n p‰‰llens‰ kaikenlaisia peitteit‰ ja nahkoja. Villon ja Fridolin olivat jo nukkumaisillaan, ja samaten Troussecaille, joka yh‰ kuitenkin valitti, ett'ei h‰n viel‰k‰‰n saanut l‰mmint‰. -- "Kuulkaa is‰nt‰!" h‰n nurisi, "eikˆh‰n teill‰ olisi mit‰‰n l‰mpˆisemp‰‰ peitett‰, kuin n‰m‰ t‰ss‰?" -- "Onpa kyll‰kin", Bartolomeo vastasi, harmaan partansa takaa myh‰illen. H‰n meni nostamaan lasku-ovea ja vihelsi omituisella tavalla. Molemmat kesyt karhunpenikat riensiv‰t esiin. Heid‰n is‰nt‰ns‰ n‰ytti vaan sormellaan Troussecaille'n vuodetta, niin ne kohta siihen katosivat. -- "Ahhah! kiitos, kunnia!" t‰m‰ sanoi silm‰ns‰ umpeen painaen; "nyt on minun asiani nukkua." Seuraavana aamuna, kun p‰iv‰ v‰h‰n vasta haamoitti id‰ss‰, opas jo toitotti torveansa. Villon ja Fridolin olivat pian pystyss‰. Troussecaille viel‰ ei liikkunut paikaltaan. -- "Ylˆs! ylˆs vaan, laiskamato; jo l‰hdet‰‰n!" -- "Kyll‰, kyll‰; t‰ss‰ olen!" h‰n vastasi yritt‰en nostaa peittoansa. Peitto mˆrisi. -- "Tuhannen sarvip‰‰t‰!" h‰n huudahti, "karhuja jukoliste! ... syˆd‰ niit‰, se viel‰ k‰y laatuun; mutta maata niiden kanssa!..." Opas samassa vihelsi pois karhut, jotka meniv‰t takaisin pes‰‰ns‰. V‰h‰n ajan p‰‰st‰ l‰hdettiin liikkeelle. Taivas oli kirkas, mutta laakso sumuun k‰tketty. Siell‰ t‰‰ll‰, vuorien rinteill‰, kuusien latvoissa n‰kyi sumu-pilvi‰. Koillinen puhalsi kylm‰sti ja mets‰ huokasi v‰liin synke‰sti. -- "Rient‰k‰‰mme!" Bartolomeo sanoi. "Hyv‰sti, lapseni ... hyv‰sti, vaimoni. Voi! min‰ rakastan teit‰ niin kovin, menk‰‰!... Lukekaa rukous meid‰n puolestamme; se on paras kaikista saattojoukoista." Ja, samalla kun h‰nen perheens‰ lankesi polvilleen kynnykselle, h‰n itse kiiruhti ensim‰isen‰ tiet‰ kohden. Viel‰ meid‰nkin p‰ivin‰, keskell‰ kes‰‰, on nouseminen St. Bernhard'ille vaarallista. Siit‰ voi p‰‰tt‰‰, mit‰ se silloin oli, joulukuussa. Jo heti l‰htiess‰ polku kapeana, vaarallisena, v‰liin katketen kulkee pitkin vuoren sein‰‰, jonka kylki‰ vastaan, hirvitt‰v‰ss‰ syvyydess‰, kuohuu tuo vahtoinen tulvavirta, jota kutsutaan: Dranse; se mˆyry‰‰, ik‰‰nkuin lumotakseen uhriansa. Joka taholla pisti esiin lumen keskelt‰ alastomia vuortenhuippuja, ik‰‰nkuin luurankoja, mustia ter‰vi‰ kallioita, ik‰‰nkuin rautapiikkej‰. Jalkojen alla ‰kkisyvyys, p‰‰n p‰‰ll‰ lumivyˆryt. H‰t‰inen suurus syˆtiin Liddes'iss‰. T‰m‰n kyl‰n toisella puolen ei n‰kyv‰‰ tiet‰ nimeksik‰‰n. Lumi oli kaikki tasoittanut; Belan'in vuori n‰ytti sulkevan tien. Tungettiin sent‰‰n l‰pi kapean solan, joka mutkisteleiksen sen juuressa. Saavuttiin ensim‰iselle yl‰ngˆlle, jossa lumi, alituisien tuulisp‰iden lakaisemana, oli kokoontunut kinoksiin ja n‰ytti aaltoilevan niinkuin meri. Siell‰ t‰‰ll‰ paljaissa paikoissa, yˆn kuluessa j‰‰tyneell‰ alustalla, voitiin huomata lukuisia j‰lki‰. Jo useampia kertoja opas oli tarkastanut niit‰ yh‰ lis‰‰ntyv‰ll‰ levottomuudella. Lopulta h‰n varmalla ‰‰nell‰ huudahti: -- "Taasen kondottiereja!" Sitten, seisahtuen ‰kki‰ h‰n sanoi p‰‰t‰‰n kallistaen: -- "Kuulkaa, eikˆ se ole h‰t‰kello, joka soi tuolla alhaalla RhÙne'n laaksossa?" -- "Tosiaankin", Villon vastasi, "minustakin on kuin kuulisin jonkun kaukaisen kellon ‰‰nen, joka nousee t‰nne asti. Vaan keit‰ ovatkaan sitten nuo ihmiset, jotka n‰ytt‰v‰t her‰tt‰v‰n teiss‰ niin suurta pelkoa ja kauhua?" -- "Palkkasotureita, jotka suurissa joukoissa kulkevat St. Bernhard'in yli. Ne aikovat yhty‰ Burgundin herttuan armeijaan, ja h‰vitt‰v‰t kaikki matkallansa. Roistoja, ryˆv‰reit‰. Voi vaimoani! voi lapsiparkojani!" Bartolomeo risti silmi‰ns‰. H‰n teki liikkeen, niinkuin aikoisi k‰‰nty‰ takaisin. Vaan tehden kohta vastarintaa vaistollensa ja asettuen uudelleen matkueen etup‰‰h‰n, h‰n lausui p‰‰tˆksen: -- "En koskaan! Olen luvannut teit‰ saattaa luostariin asti: se on velvollisuuteni!" V‰h‰n matkaa siit‰, kun l‰hestyttiin er‰st‰ saksankuusistoa, kuului toiselta puolen ik‰‰nkuin vuorta alasp‰in kulkevien ‰‰ni‰ ja askeleita. -- "H‰t‰‰ nyt!" opas sanoi, "se en varmaan joku retkikunta. Ne eiv‰t s‰‰st‰ ket‰‰n, jota vaan voivat ryˆst‰‰, ei edes kˆyh‰‰ pyhiss‰-vaeltajaakaan." Ja heitt‰ytyen puiden ta'a, tihe‰n pensaston k‰tkˆˆn, er‰‰sen ojaan, h‰n k‰ski toveriensa tehd‰ samoin. Noin pari-kymment‰ retkeilij‰‰, kiireest‰ kantap‰‰h‰n aseissa, kulki heid‰n ohitsensa niinkuin tuulen nostama vesipatsas, her‰tt‰en kaikua tuntureissa, hoilaamalla vanhaa savoijalaista laulua. -- "Voi onnettomia!" opas jupisi, "he ovat p‰iss‰‰n; he eiv‰t tied‰, ett‰ pieninkin ilman v‰r‰hdys voi matkaan-saattaa lumivyˆryn. Voi! jospa se putoisi heid‰n p‰‰llens‰ ja musertaisi heid‰t!" Vaan katuen heti paikalla toivotustansa h‰n lis‰si: -- "Jumalani! suo minulle anteeksi; ovathan he kaikki sinun lapsiasi. Suojele heit‰ niinkuin meit‰kin!" Sitten, heitetty‰ns‰ viimeisen silm‰yksen siihen suuntaan, jossa h‰nen majansa oli, h‰n l‰hti eteenp‰in. V‰h‰n aikaa j‰lkeenp‰in, matkustajamme, astuessaan juuri St. Bernhard'in laaksoon, n‰kiv‰t ‰kki‰, suuren valkean. -- "Oiva keksintˆ!" Troussecaille huudahti; "tuossa on tulta, joka tulee juuri tarpeesen. V‰risenp‰ oikein..." Bartolomeo painoi p‰‰ns‰ alas surumielin. H‰n oli jo arvannut. Tuo valkea oli Saint-Pierre'n kyl‰, joka paloi. Kondottierit olivat sen sytytt‰neet, ryˆstetty‰‰n mˆkit tyhjiksi, ja murhattuaan osan asukkaista. Ne, jotka olivat pakoon p‰‰sseet ja henkiin j‰‰neet, hyˆriv‰t ymp‰ri palavia huoneitaan, kiroten ja valittaen jos jollakin tavalla. Ei ket‰‰n lˆytynyt, joka ei surrut jonkun rakkaan omaisen tai yst‰v‰n kuolemaa. Sen lis‰ksi oli kaikki ryˆstetty, kaikki h‰vitetty. Ei suojaa p‰‰n p‰‰ll‰. -- "Tulkaa meid‰n kanssa", Bartolomeo heille sanoi, "nuo hyv‰t veljet tuolla tunturilla ovat kaikkia onnettomia kohtaan vieraan-varaiset. Heid‰n luostarinsa on Herran huone." Matkue, johon nyt kymmenkunta n‰it‰ onnettomia oli yhtynyt, jatkoi kulkuaan Cherrayre'n synke‰n tasangon poikki, joka oli viel‰ kamalampi, viel‰ autiompi, viel‰ hirvitt‰v‰mpi, kuin kaikki ne, joiden yli jo oli tultu. J‰‰kylm‰ koillistuuli pieksi kasvoja, lunta tuiskutti silm‰t t‰yteen, pakkanen k‰vi yh‰ kovemmaksi. Sill‰ t‰ytyi olla hyv‰ rohkeus, joka nyt ei vaipunut hangelle, ev‰ten kulkea eteenp‰in. Fridolin etenkin n‰ytti uupuneelta. Poika parka, vaikka nojasi Villonin k‰sivarteen, ei en‰‰ jaksanut muuta kuin horjua eteenp‰in. -- "Asumus!" h‰n ‰kki‰ huudahti, "voi! saapa toki v‰h‰n lev‰t‰." -- "ƒlk‰‰ menkˆ!" opas kiivaasti kielsi, "‰lk‰‰ menkˆ sinne ... se on ruumishuone!" Novitio kauhistui. Samoin kaikki muutkin. Sein‰lautojen l‰pi n‰kyi ruumiita. Noita tuntemattomien kuolleiden ruumiita, jotka s‰ilyv‰t niin kauan t‰ss‰ kylm‰ss‰ ilmassa ja n‰ytt‰v‰t ohikulkeville mustat, irvist‰v‰t, inhottavat kasvonsa. Sill‰ v‰lin kun riennettiin ohitse, Bartolomeo mutisi, kauhistuen h‰nkin, mutta kokonaan toista asiaa: -- "Voi! kuolleet eiv‰t toki ole enimmin pel‰tt‰v‰t t‰ss‰!" H‰n tarkoitti kondottiereja. ƒkki‰ tiell‰, jota pitkin par'aikaa kulkivat, pyssy pamahti, nostaen joka taholta hirve‰t‰ jyskett‰. -- "Kova onni kuitenkin!" opas huudahti, synke‰ll‰ katseella silm‰ten l‰heisi‰ kukkuloita. "He ovat tavanneet jonkun lauman vuorikauriita, Jos t‰m‰ jyske uudistuu, olemme kaikki hukassa!" Useampia laukauksia pamahti yht'aikaa; vuori jyski ja t‰risi. -- "Joutukaa!" Bartolomeo komensi, "kaikki yhteen ja pysyk‰‰ alallanne! ... lumivyˆry!" H‰nen toverinsa tuskin ehtiv‰t totella, ennenkuin ‰‰retˆn lumimˆhk‰le irtaantui vuoresta, vieri alas ja syˆksi ukkosen jyrin‰ll‰ heid‰n p‰‰llens‰. Matkalaiset tulivat nyt toisistaan v‰kisin eroitetuksi, eteenp‰in temmatuiksi, nurin niskoin syˆstyiksi ja lumen alle haudatuiksi, eiv‰tk‰ ehtineet muuta kuin huutaa tai lausua lyhyen rukouksen. Villon likisti vasten rintaansa Fridolin parkaa, joka makasi vallan kankeana, j‰sent‰k‰‰n liikuttamatta. Eik‰ h‰n itsek‰‰n en‰‰ hengitt‰nyt; h‰n tunsi jo kuolevansa. Kuitenkin, kun silmi‰ jo h‰m‰rsi, h‰n ik‰‰nkuin unessa luuli n‰kev‰ns‰, ett‰ hautakumpu h‰nen p‰‰ll‰ns‰ hiljalleen aukeni ... ett‰ joku karvainen esine liikkui sinne t‰nne h‰nen ymp‰rill‰ns‰ ... ett‰ er‰s k‰si laskeusi h‰nen otsallensa. Ja viel‰ t‰rkeint‰ kaikista, ett‰ tuon k‰den etu-sormessa oli rautasormus, ja sen kannassa lilja. XIII. Veli Starck. Kun FranÁois Villon taasen tuli tuntoihinsa, tahi oikeammin sanoen her‰si, h‰nen silm‰ns‰, viel‰ tylsin‰ ja kuumeesta uupuneina, k‰‰ntyiv‰t hiljakseen paikasta toiseen. H‰n oli pitk‰n‰‰n matalalla vuoteella, pieness‰ kammiossa, jota muutama talvi-auringon vaalea s‰de tunki valaisemaan. H‰nen silmi‰ns‰ kuitenkin h‰ik‰isi; h‰n sulki ne, koettaen ko'ota ajatuksiansa. T‰h‰n aikaan vuodesta St. Bernhard'in pime‰ss‰ solassa kest‰‰ p‰iv‰‰ tˆin tuskin nelj‰ tai viisi tuntia. Villon tiesi sen; h‰n mietti: -- "Olen varmaankin hyvin kauan nukkunut." sitten, liikuteltuaan v‰h‰n joka j‰sent‰ ja laskettuaan k‰tens‰ syd‰mmen p‰‰lle varmemmaksi vakuudeksi, ett‰ se viel‰ tykytti, h‰n jatkoi mietintˆj‰ns‰. -- "Min‰ el‰n ... el‰np‰ niinkin. Olen pelastettu lumivyˆryn alta... Tuo karvainen esine, joka minuun koski, oli joku luostarin koirista... Tuo k‰si, joka laskeusi otsalleni, oli jonkun luostariveljen k‰si. T‰m‰ huone, jossa vihdoinkin her‰‰n, on joku luostarin kammioista." N‰iden hiljaisien arveluiden kautta selvitty‰ns‰, h‰n avasi uudestaan silm‰ns‰. H‰nen vuoteensa jalkop‰‰ss‰ nukkui Fridolin, istuen pienell‰ rahilla, k‰sivarsi peiton p‰‰ll‰ ja p‰‰ k‰den nojassa. V‰h‰n kauempana ja ylemp‰n‰, akkunan syv‰ss‰ holvissa seisoi er‰s munkki, kumarruksissa vuodetta kohden ja heitt‰en levottomia silm‰yksi‰ siin‰ makaavaan, ik‰‰nkuin k‰rsim‰tˆnn‰ varroten h‰nen her‰‰mist‰‰n. -- "Mit‰ kello lienee?" runoilija puoli-‰‰neen kysyi. -- "Se on kaksi j‰lkeen puolenp‰iv‰n", munkki yht‰ hiljaa vastasi. -- "Jo niin paljo! Ell'en erehdy, olen t‰‰ll‰ ollut eilen illasta asti." -- "Tois-illasta asti." -- "Kuinka!..." -- "Ensim‰isen yˆn tainnoksissa. Seuraavan p‰iv‰n kuumeen houreissa. Toisen yˆn raskaassa unessa. Se on tavallinen seuraus, kun tulee lumen alle haudatuksi." -- "Ja toverini Troussecaille?" -- "H‰n on nukkunut yli nelj‰-kymment‰ tuntia her‰‰m‰tt‰: oikein unikeon luontoa." -- "Ent‰ muut?" -- "Ne ovat vuorelaisia. Koko eilisen p‰iv‰n ja viel‰ t‰n‰‰nkin ne ovat tiet‰ luoneet." -- "Bartolomeo?" -- "Levotonna perheest‰ns‰ h‰n l‰hti kotoansa kohden astumaan." -- "Fridolin?" -- "Tuossa. Nuoruuden tulinen veri sai h‰net ensim‰isten joukossa jalkeille. Mutta h‰n tahtoi valvoa teid‰n vuoteenne ‰‰ress‰ koko viime yˆn. Lapsi parka! v‰symys on vienyt voiton; h‰n nukkuu." -- "Eip‰ nuku!" novitio vastasi itsens‰ ‰kki‰ oikaisten. "T‰ss‰ olen; mit‰ tahdotaan?" Sitten hymyten Villon'ille, kun n‰ki t‰m‰nkin h‰nelle hymyilev‰n, ja tarttuen t‰m‰n ojennettuun k‰teen, h‰n huudahti: -- "Oi! siis olette pelastettu! Jumalan olkoon kiitos!" T‰m‰n kohtauksen aikana munkki oli hiljalleen siirtynyt eteenp‰in, ruumis yh‰ kumarruksissa, ja silmill‰‰n Villon'ia tarkastaen. Fridolin p‰‰sti runoilijan k‰den ja juoksi munkkia syleilem‰‰n. Sen j‰lkeen k‰‰ntyen ymp‰ri, h‰n esitti: -- "Veli Starck!" Runoilija nousi istualle; munkki ojensi k‰tt‰ns‰ ja n‰ytti sen etusormessa kuninkaan toverien sormusta. Muutaman sekunnin Villon h‰nt‰ katseli ‰‰netˆnn‰. Se oli juuri sama mies, jonka h‰n oli n‰hnyt Bern'in tuomiokirkon portailla. Se oli juuri sama karkea ja luonteva, tulinen ja lempe‰ olento tuolla pitk‰ll‰, vaalealla parralla, ja noilla silmill‰, joista niin omituinen tuli s‰teili. H‰nen muotonsa kalpeudessa, h‰nen surumielisyydess‰‰n ja tuossa kiihke‰ss‰ mielentilassa, joka tuli n‰kyviin koko h‰nen olossansa, ilmestyi joku todellista myˆt‰tunteisuutta her‰tt‰v‰ vetovoima, joku sielun tuska, jotka todella k‰vi s‰‰liksi. -- "Enkˆ min‰ ole se", h‰n matalalla ‰‰nell‰ sanoi "eikˆ veli Starck ole se, jota tulette etsim‰‰n t‰‰lt‰." -- "On." -- "Ranskan kuninkaan l‰hett‰m‰n‰?" -- "Niin." -- "Mink‰ k‰skyn h‰nelt‰ minulle tuotte?" -- "Ainoastaan kolme sanaa." -- "N‰m‰ kolme sanaa, mitk‰ ne ovat?" -- "Hetki on tullut!" -- "Vihdoinkin!" Se oli ilohuuto, joka p‰‰si munkin huulilta. H‰nen silm‰ns‰ s‰ihkyiv‰t. Joku v‰ristys j‰nt‰reiss‰ pani koko h‰nen ruumiinsa vapisemaan. H‰n oli oikaissut itsens‰ aivan suoraksi; h‰n oli nyt enemm‰n kuin kuusi jalkaa pitk‰. -- "Vihdoinkin!" h‰n kertoi yh‰ kiihtyv‰ll‰ innolla: "se on siis vihdoinkin tullut, tuo vapauteni ja kunniani hetki! Voin toimia, voin puhua j‰lleen. Kunnia Ranskan kuninkaalle, joka sanansa on pit‰nyt! Kunnia Jumalalle, joka minua on s‰‰linyt ja rukoukseni vihdoin kuulee!" H‰n oli polvillaan, k‰det ristiss‰, silm‰t taivasta kohden ja kasvot kyyneleiden vallassa. Fridolin juoksi h‰nen luoksensa. -- "Veli Starck, voi! tyyntyk‰‰; kuolettehan ilosta!" -- "Lapseni", h‰n vastasi, "surukaan ei tapa, koska min‰ viel‰ el‰n. Voi! kuinka olen k‰rsinyt! Kahdeksan-toista vuotta! Kahdeksan-toista vuotta olen ihmisi‰ paennut ja k‰rsinyt ‰‰netˆnn‰, koston hetke‰ vaan varroten, voimatta mit‰‰n maani hyv‰ksi, avaamatta syd‰nt‰ni kellekk‰‰n ... ei edes h‰nelle!" -- "Bern'in nuorelle tytt‰relle?" Villon melkein vasten tahtoansa lausui. -- "Kuinka! tied‰tte siis?" -- "En! olen vaan n‰hnyt." -- "No niin! ... saatte kuulla kaikki ... sill‰ Diesbach'kaan ei en‰‰ ole hengiss‰... Jos kuolisin, t‰ytyy ainakin jonkun h‰nelle kaikki kertoa, ett‰ h‰n tulisi edes haudalleni rukoilemaan!... En tunne teit‰, mutta kannattehan tekin rautasormusta ja taidatte siis k‰tke‰ salaisuuden. Vannokaa t‰m‰n ristin p‰‰ll‰ ehdoton vaiti-olo... Tahdotteko, sanokaa?" Villon ojensi k‰tens‰ pyh‰‰ kuvaa kohden, joka rippui sein‰ss‰, ja lausui vaaditun valan vastaukseksi. -- "Kiitoksia!" munkki sanoi. "Siit‰ on jo niin pitk‰ aika, kun olen mit‰‰n puhunut ... muutoin kuin Jumalan kanssa." Fridolin astui h‰nen eteens‰: -- "Veli Starck, pit‰‰kˆ minun menn‰ pois?" -- "Ei; j‰‰ t‰nne, lapseni. Mutta vanno sin‰kin. Olethan minua kohtaan kuin oma poikani; t‰ytyy katsoa, ett‰, jos niin tapahtuisi, voisit olla h‰nt‰ kohtaan, kuin oma veli. Kuulkaa siis kumpikin ... kuulkaa." H‰n lankesi polvilleen rukoustuolin astimelle. H‰n k‰tki p‰‰ns‰ hetkeksi molempiin k‰siins‰ ko'otakseen paremmin ajatuksiansa ja muistojansa. Sitten k‰‰ntyen ‰kki‰, h‰n alkoi: -- "Oli Saint-Jacques'in tappelun aatto. Min‰ olin noiden viiden-toista sadan joukossa. Puoli-yˆn aikana, pit‰ess‰ni vahtia vaarallisessa paikassa, tulin v‰ijytyksen kautta vangituksi ja viedyksi Ranskan dauphin'in eteen. Katseltuansa minua kauan aikaa, h‰n kysyi, olivatko toverini kaikki minun kaltaisiani ja, kun siihen vastasin myˆnt‰m‰ll‰, h‰n l‰hetti minun takaisin tarjoomaan heille kunniallisia ehtoja, k‰skien minun muun muassa heihin tarkoin teroittaa, ett‰ Armagnac'eja oli kolme-kymment‰ tuhatta, se on kaksi-kymment‰ yht‰ vastaan." -- "Niin, min‰ tied‰n sen", Villon mutisi, "itse kuningas on minulle kertonut koko tapauksen." -- "Ennenkun h‰n antoi minun menn‰", veli Starck jatkoi, "h‰n kyseli nime‰ni ja kotikyl‰‰ni. Min‰ l‰hdin, mieliss‰ni, kun niin hyv‰ll‰ kaupalla p‰‰sin. Muutaman kuukauden vasta olin ollut naimisissa. Vaimoani jumaloitsin. Olin vaan kahdenkymmenen vuotias, el‰m‰ oli niin suloista!" -- "Se oli varsin luonnollista", Fridolin huudahti, "ett‰ parastanne koetitte, saadaksenne heit‰ suostumaan kuninkaan ehtoihin." -- "Ei. Jo heti alussa toverieni into keskeytti puheeni, kumosi asiani, tukki suuni. Sveitsil‰isetkˆ pelk‰isiv‰t! ei koskaan! Kuolema tai voitto! Jo p‰iv‰n koitossa me juuri aloitimme tappelun." -- "Niinkuin raivokkaat h‰r‰t, niinkuin jalopeurat," runoilija lis‰si, "niin kuuluvat kuninkaan omat sanat. Toinen Thermopylan tappelu, tuo taistelu Birs'in luona!" -- "Se kesti koko p‰iv‰n," munkki jatkoi. "Iltapuoleen melkein kaikki olivat kuolleet. Minulla kenties yksin‰‰n ei ollut syvi‰ haavoja. Ja kuitenkin, uskokaa minua, en ollut s‰‰st‰nyt itse‰ni enemmin, kuin muutkaan. Ymp‰rill‰ni satakunta urosta, joiden vihdoinkin t‰ytyi v‰isty‰ monilukuisen vihollisen edest‰, mutta yh‰ vastaan sotien, yh‰ taistellen. Tuon tuostakin n‰m‰ muutamat sanat vaihetettiin meid‰n kesken lyhyell‰ ja vakavalla ‰‰nell‰: 'ei paeta, kuollaan!' Se oli suostumus, pyh‰ vala. Min‰kin olin sen tehnyt ... ja kuitenkin, savun ja tomun l‰pi luulin eroittavani nuoren vaimoni kalpeat ja rukoilevat kasvot ja kuulin h‰nen sanovan: 'muista minua! min‰ j‰‰n yksin ja meill‰ on kuitenkin edess‰mme tulevaisuus niin t‰ynn‰ onnea!' Min‰ vastustin t‰t‰ kehoitusta. Vaan se raateli sieluani. Kallis Katariina! voi, kallis Katariinani, min‰ rakastin sinua niin syd‰mmest‰ni!" Munkki nyyhkytti k‰tkien kasvonsa j‰nteess‰ oleviin k‰siins‰. -- "Starck parka!" Villon ja Fridolin yhteen ‰‰neen lausuivat, yht‰ liikutettuina kumpikin. -- "Eih‰n se ollut minun vikani!" h‰n sanoi vapaalla ja omituisella huolettomuudella. "H‰n oli siell‰, edess‰ni. Joka askeleella, joka iskulla, kun nostin k‰teni hi'en ja veren sokaisemille silmilleni, n‰in h‰net, kuulin h‰net. Se oli kuin joku kiusaus. Vihdoin k‰‰nsin p‰‰ni. Birs aaltoili siell‰ takanamme. Minun tarvitsi vaan heitt‰yd‰ uimaan, niin olin pelastettu. Vaan ei! ei! kunnia ja is‰nmaa yli kaiken!" Veli Starck oli oikaissut itsens‰, ik‰‰nkuin vastustaakseen, taistellakseen viel‰kin. -- "Herra Jesus!" h‰n jatkoi, "etkˆ sin‰ itse ollut se, joka n‰in toit minun silm‰ini eteen t‰m‰n ilmestyksen, joka soit minun korvani kuulla t‰m‰n ‰‰nen? Tulin kohta miettineeksi: kun kaikki toverini ovat kaatuneet, jos yksin vaan olen elossa, jos en en‰‰ voi mit‰‰n, en mit‰‰n muuta kuin kuolla, ... kuolla tai paeta ... min‰ pakenen!... Voi! se ei koskenutkaan yksin Katariinaa. Eron hetkell‰, syleilless‰‰n minua viimeisen kerran, h‰n oli minulle kuiskuttanut: 'sin‰ tulet is‰ksi!'" Kiihke‰n mielentilan masentamana ja uuvuttamana munkki herkesi puhumasta, l‰‰h‰tt‰en tuskan ja ep‰toivon vallassa, ik‰‰nkuin koko tuo taistelu, koko tuo sekamelska viel‰ olisi pauhannut h‰nen ymp‰rill‰‰n. Sitten h‰n jatkoi katkonaisella, k‰he‰ll‰, tuskallisella ‰‰nell‰: -- "He olivat kaikki kaatuneet. Min‰ vaan olin elossa, toinen jalka jo rannalla, jonka tyrsky minua vietteli ja veti puoleensa. Oli vaan viimeinen hypp‰ys j‰ljell‰, viel‰ viimeisen kerran lˆin vihollisen pakoon. Vihdoinkin, armeijan syˆstess‰ koko voimallaan minun p‰‰lleni, heitt‰ydyin taaksep‰in. Min‰ putosin veteen, rupesin uimaan ... saavuin toiselle rannalle ... ja, nuolien ymp‰rill‰ni tuiskutessa, min‰ ... min‰ pakenin!..." Tullessaan t‰h‰n viimeiseen tunnustukseen, veli Starck oli painanut alas p‰‰ns‰. H‰n nosti sen ‰kki‰ j‰lleen, p‰‰st‰en ep‰toivon huudon taivasta kohden. -- "Oi! Jumalani! Jumalani! etkˆ sin‰ ele se, joka sen n‰in tahdoit olemaan! Se oli ihmeen ihme, ett'ei mik‰‰n minuun pystynyt. Hamaan viimeiseen hetkeen asti, sin‰ Jumala sen n‰'it, te'in vastarintaa viholliselle!" -- "Vaan seh‰n oli muinaisajan sankarien vertaista", Villon huudahti. "Kreikkalaiset ja Romalaiset olisivat teit‰ ylist‰neet." -- "Vaan ei Sveitsil‰iset!" munkki vastasi tuskallisella ylpeydell‰ is‰nmaastaan. "He eiv‰t antaneet sit‰ anteeksi. Samana iltana, kun kulkiessani Basel'in kautta minulta kysyttiin, mihin toverini olivat joutuneet, ja siihen vastasin: 'ne ovat kaikki kuolleet', joku ‰‰ni huusi: 'miksis siis el‰t?' T‰m‰n ensim‰isen kirouksen n‰'in kaikkien silmiss‰. Omani painuivat alas. Puna, siihen saakka tuntematon, nousi otsalleni. Min‰ menin pois ja saavuin syrj‰teit‰ myˆden mˆkkiini. Suuri lohdutus, viimeinen ilo minua siell‰ kohtasi. Kynnyksell‰ Katariina juoksi vastaani, pieni lapsi syliss‰‰n. 'Tuossa on tytt‰resi!' Jumala antoi anteeksi; min‰ toivoin ihmisilt‰kin samaa..." -- "Ja oikeus oli teid‰n puolellanne!" huusivat yhteen ‰‰neen molemmat yst‰v‰t, jotka h‰nt‰ kuuntelivat, "niin, satakertainen oikeus!" Veli Starck pudisti p‰‰t‰ns‰. Taipumattomalla ‰‰nell‰, niinkuin Bruto tuomitessaan poikiansa, h‰n vastasi: -- "V‰‰ryys oli puolellani. Ja min‰ sen tunsin niin hyvin, ett'en moneen p‰iv‰‰n tohtinut astua pihaani ulommas. Katariinan oli t‰ytynyt menn‰ kyl‰‰n; h‰n sielt‰ palasi kalpeana, vallan h‰peiss‰‰n, vallan rauhatonna. Kun h‰n minua syleili, h‰nen ylellinen hellyytens‰kin jo sai minun ymm‰rt‰m‰‰n kuinka suuri vaara meit‰ uhkasi. Seuraavana p‰iv‰n‰, kun vein karjan laitumelle, kohtasin naapureita ja yst‰vi‰. He v‰istyiv‰t syrj‰‰n minun l‰hestyess‰ni ja sanoivat ylenkatseella minuun osoittaen: 'tuossa on Birs'in karkulainen! tuossa on pelkuri!' T‰m‰ nimi, t‰m‰ h‰pe‰llinen nimi oli t‰st'edes minun. En askeltakaan en‰‰n astunut sen kaikumatta korvissani. Min‰ suutuin ja lˆin. Koko pit‰j‰, koko maakunta nousi minua vastaan. Kas pelkuria! voi! voi! pelkuria! Er‰‰n‰ pyh‰n‰ vihdoin menimme kirkkoon ja kirkko j‰i tyhj‰ksi. Pappi yksin‰‰n oli alttarilla, ja minun t‰ytyi auttaa h‰nt‰ jumalanpalveluksessa. Katariina parkani oli siell‰ polvillaan, itkien kuiville kyyneleens‰. Min‰, myˆs min‰kin nyyhkytin, ja synke‰ aavistus t‰ytti sieluni. Mutta, voi Jumala! kuinka v‰h‰n viel‰ saatoin arvata kaikkea sit‰ onnettomuutta, jota se p‰iv‰ meille oli tuova!" -- "Mit‰ sitten tapahtuikaan? puhukaa..." -- "Palatessamme oli mˆkki ilmi-tulessa. Katariina syˆksi sis‰‰n pelastamaan lastamme. Min‰ taasen suojelin h‰nt‰ kokoontuneelta kansalta, joka melusi ymp‰rill‰. Minua heitettiin kivill‰; en niit‰ edes tuntenut. Lemmittyni tuli takaisin, syliss‰ pieni tytt‰remme. H‰n juoksee minua vastaan. Kivi sattuu h‰nen otsaansa ... h‰n kaatuu ... h‰n on kuollut!" Lausuttuaan t‰m‰n viimeisen sanan, Starck n‰ytti itsekin aikovan kuolla, niin hirve‰n syd‰nt‰-s‰rkev‰ksi h‰nen tuskansa j‰lleen virkosi. Fridolin riensi h‰nen luokseen, syleili h‰nt‰ ja koetti kaikilla tavoin sek‰ lapsellisen rakkauden osoitteilla ett‰ lohdullisilla sanoilla h‰nt‰ el‰hytt‰‰. Villon oli tarttunut h‰nen k‰teens‰ ja puristi sit‰ hell‰sti. -- "Mit‰ en‰‰ puhuisinkaan?" h‰n vihdoin lausui. "Suoritettuani viimeisen velvollisuuden ‰iti‰ kohtaan, vein lapsen kanssani. Useampia vuosia elin sattuman nojalla, niinkuin maanpakolainen, niinkuin spitaalinen, niinkuin hullu. Kirous seurasi minua kaikkialla. Voi! ilman tyt‰rt‰ni olisin jo aikaa p‰‰ni halki nuijannut. H‰nen eteens‰ te'in tyˆt‰, ja sain voimaa k‰rsi‰ tuskiani! Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ Diesbach minun kohtasi. H‰n oli vanha sotatoveri. H‰n tunsi minun, vei kotiinsa, otti Hedwigini tytt‰reksens‰, ja sanoi: 'Ranskan entinen perintˆruhtinas, nykyinen kuningas Ludovik XI on sinua muistanut; h‰n kuulustaa sinua. Mene h‰nen luokseen Ranskaan, mene!' Se oli turnajaisia varten St. Antoine'n kadulla." -- "Vai niin!" Villon huudahti, "silloin min‰kin olin siell‰ ja n‰in kaikki." -- "No sitten", Starck jatkoi, "mahdatte myˆskin ymm‰rt‰‰ kaikki. Nuo ritarilliset keih‰‰n keikuttajat, joita vastaan kuningas minut tyˆnsi, kantoivat juuri samoja aseita, samoja koristeita, samoja sulkatˆyhtˆj‰, kuin pyˆri ymp‰rill‰mme St. Jacques'in tappelukent‰ll‰. Ne olivat noita meid‰n voittajia, teloittajia, raatelijoita! Toisen kerran sain yksin taistella kaikkia vastaan. Ja, niinkuin lienette n‰hneet, en min‰k‰‰n vuorostani heit‰ s‰‰st‰nyt. Mutta se oli vaan leikki‰ silloin. Kun kuningas minulta kysyi, mit‰ halusin palkinnoksi, min‰ h‰nelle vastasin: oikeata tappelua, jossa vihdoinkin saisin kostaa ja voisin taasen nousta arvoon kansalaisteni silmiss‰! T‰mmˆisen koston h‰n minulle lupasi, loistavan, t‰ydellisen, ei miss‰‰n pieness‰ kahakassa, vaan suuressa sodassa, tasap‰‰ss‰ tappelussa, joka ratkaisee maani onnen. Siihen saakka piti varrota. Kahdeksan-toista vuotta nyt olen varronnut, ilman muuta lohdutusta, ilman muuta iloa, kuin tuon tuostakin n‰hd‰ tytt‰reni, et‰‰lt‰, joukon keskelt‰. Itse olin sanonut Diesbach'ille: h‰n ei ole tunteva is‰‰ns‰ ennenkuin se p‰iv‰ koittaa, jolloin is‰ h‰nt‰ syleilless‰‰n voi tuottaa h‰nelle kunniaa! T‰m‰ p‰iv‰ vihdoinkin l‰hestyy. Ranskan kuningas ei ole minua unohtanut; hetki on tullut! Turmio niille, jotka maatani uhkaavat! Haa! t‰ll‰ kertaa en pakene, sen vannon, Jumal'auta!" H‰n oli tuskin lopettanut, kuin lukuisia askeleita kuului k‰yt‰v‰ss‰. Ovi avattiin rajusti. Bartolomeo syˆksi huoneesen l‰‰h‰tt‰en, kalpeana ja kamalana kasvoiltaan; h‰n huusi: -- "Kostoa! Kondottierit ovat mˆkkini sytytt‰neet. Vaimoni tahtoi puolustaa lapsiamme; he tappoivat h‰nen...! Kostoa!" Ja aivan heng‰styneen‰ h‰n vaipui priorin syliin, joka h‰nt‰ oli seurannut ja kaikilla tavoin koetti rauhoittaa h‰nt‰. Priorin takana kaikki luostarin munkit. Niiden kanssa Saint-Pierre'n asukkaat, jotka tahtoivat hekin puolestaan kostaa. Perimm‰isen‰ Troussecaille viel‰ unen pˆppˆrˆss‰. -- "Veli Starck", Bartolomeo jatkoi, "er‰‰n‰ p‰iv‰n‰, kun vuorella Jumalaa rukoilitte, Jumala salli minun kuunnella teit‰; min‰ tunnen teid‰t, min‰ tied‰n kaikki. Astukaa te meid‰n johtajanamme; min‰ n‰yt‰n tiet‰. Olen jo kylliksi kauan tehnyt oppaan virkaa rukousretkill‰, t‰st‰ p‰iv‰st‰ tahdon olla oppaana kostoretkell‰!" Starck lankesi polvilleen priorin eteen ja viitaten vuoroin Villon'in sormukseen, vuoroin siihen, jota itse sormessaan kantoi, h‰n lausui: -- "Is‰ni, hetki on tullut! Sallikaa minun menn‰ ja siunatkaa meit‰." -- "Kas niin!" Bartolomeo huusi, "johan sen teille sanoin, ett‰ h‰n on oleva p‰‰llikkˆmme!" -- "Min‰ olen h‰nen aseenkantajansa!" Fridolin uljaasti sanoi. Turhaan sit‰ koetettiin est‰‰. Novitio oli kuuden-toista vanha, h‰n oli Sveitsil‰inen, eik‰ tahtonut en‰‰ j‰tt‰‰ kasvatus-is‰‰ns‰. -- "Matkaan siis!" runoilija huusi. "Pois sotaan! ja min‰ mukaan!" -- "Me mukaan!" oikaisi Troussecaille, joka jo seisoi h‰nen sivullansa. Ankara vihan ja koston huuto tukahutti kaikki muut ‰‰net. Huuto oli Saint-Pierre'n asukasten, jotka jo j‰rjestyiv‰t Bartolomeon johdon alle. Toisella puolen, priorin viittauksesta, munkit lankesivat polvilleen ja aloittivat rukouksen. Innostuneella muodolla, silm‰t taivasta kohden ja k‰si‰ns‰ levottomasti liikuttaen veli Starck riensi ensim‰isen‰ ulos, ja huusi: -- "Vihdoinkin! hetki on tullut! hetki on tullut!" XIV. L‰htˆ sotaan. Huolimatta yˆn l‰hisyydest‰ kostajien pieni joukko astui suurilla askeleilla St. Bernhard'in jyrkki‰ rinteit‰ alas. Niit‰ oli noin viisi-toista miest‰: Saint-Pierre'n asukkaat, veli Starck, Bartolomeo, Fridolin, Villon ja Troussecaille. ƒkki‰ viimeksi mainittu huudahti: -- "Varjele sent‰‰n! kuka se on, joka minua sauvalla s‰‰riin lyˆ?" Se oli yksi St. Bernhard'in suurista koirista, joka, heiluttaen iloisena tuuheata h‰nt‰‰ns‰, juoksi veli Starck'in luo. -- "Frey parkani!" t‰m‰ sille sanoi, "tulet j‰‰hyv‰isi‰ minulta ottamaan. Sinun t‰ytyy j‰‰d‰..." Uskollinen el‰in ei sit‰ ollut kuulevinaankaan. Turhaan koetettiin sit‰ ajaa takasin, se pyrki yh‰ vaan uudestaan is‰nt‰ns‰ luo. Villon rupesi v‰litt‰j‰ksi. -- "Eikˆ sit‰ kutsuta Frey'ksi?" -- "Niin on sen nimi." -- "Merkitseeh‰n Frey vapaata?" -- "Kyll‰." -- "No sitten! antakaa sen vapaasti meit‰ seurata. Ken tiet‰‰? Ehk‰ se muiden lis‰n‰ on kyll‰kin hyv‰ sotamies." Frey n‰ytti ymm‰rt‰neen. Se haukkui ik‰‰nkuin voittoriemusta ja loikkasi eteenp‰in. Yhdeks‰n aikana, yˆn pime‰ss‰ saavuttiin Martigny'n yli kohoaville kukkuloille. V‰h‰n savua ja viimeinen punertava hohde pimeyden keskell‰ oli ainoa, mit‰ en‰‰ oli j‰ljell‰ Bartolomeon rauhallisesta kodosta. H‰n tukehutti syv‰n huokauksen, risti rintaansa ja meni eteenp‰in. -- "Mutta lapsenne", Villon kysyi, "mihin ne ovat joutuneet?" -- "Min‰ olen niist‰ muodostanut tutkijalinjan lˆyt‰‰kseni heid‰n ‰itins‰ murhaajain j‰lki‰. Pian saatte n‰hd‰." Ja tosiaankin, heid‰n astuessa RhÙne'n laaksoon, yksi kuudesta veljeksest‰, nuorin joukossa, nousi ‰kki‰ pystyyn tien syrj‰st‰. -- "Sin‰kˆ siell‰, is‰?" -- "Niin, Benjamin." -- "Tuonne p‰in ne meniv‰t. Kosta ‰itimme!" Lapsi oli viitannut vasemmalle. Astuttiin siihen suuntaan. V‰h‰n matkaa eteenp‰in, l‰hell‰ Pistewache'n putousta, yksi h‰nen veljist‰ns‰, se, joka oli h‰nt‰ l‰hinn‰ i‰ss‰, antoi saman osviitan ja kertoi: -- "Kosta ‰itimme!" Kolmas l‰hell‰ Saint-Maurice'a. T‰ss‰ kauppalassa oli kaikki ylˆs-alaisin. Siell‰ t‰‰ll‰ suuria nuotiotulia. Niiden ymp‰rill‰ porvareita ja talonpoikia aseissa. Samana aamuna kondottierit olivat kaikki ryˆst‰neet, kaikki h‰vitt‰neet, itse varastonkin, jossa ennen vanhaan n‰ill‰ tienoin surmatun Thebalaisen legionan aseita ja pyhi‰ j‰‰nnˆksi‰ s‰ilytettiin. Yksi ainoa ase oli j‰ljell‰, hirve‰n iso nuija, niin paksulta raudoitettu, ett‰ se oli tuntunut liian raskaalta rosvoille. -- "Antakaa se minulle", munkki sanoi, "ja suokoon Jumala, ett‰ voisin sit‰ k‰ytt‰‰ kaiken muun takasin voittamiseen!" Jokainen katseli h‰nt‰ h‰mm‰styksell‰. H‰n tarttui nuijaan, nosti sen maasta, heilutti sit‰ v‰h‰ll‰ vaivalla, ja laski sen tyvenesti olkap‰‰lleen, sanoen: -- "Hyv‰! en ole mit‰‰n voimastani kadottanut. Kaikki k‰y viel‰ hyvin." -- "Totta Jumaliste!" Villon huudahti, "sep‰s on oikea Herkuleen nuija!" T‰ll‰ v‰lin kyl‰nvanhin oli astunut esiin. -- "Kuinka voitte toivoakaan niit‰ kurittavanne?" h‰n sanoi; "olihan niit‰ kolmatta sataa; eik‰ teit‰ ole..." -- "Tulkaa kanssamme", Starck keskeytti, "niin meit‰ on useampia... Ja, ken tiet‰‰, ehk‰ meihin viel‰ tiell‰kin yhtyy uusia lis‰joukkoja." -- "Olkoon menneeksi! Ainoastaan muutamain t‰ytyy olla suojelemassa kauppalaa, ja etenkin solatien porttia, joka meid‰n menty‰ on suljettava." T‰m‰ sola, t‰m‰ aukeama kahden kallion v‰liss‰ on niin ahdas, ett‰ siihen pieni joki ja sen oikealla puolen k‰yv‰ kapea polku tˆin tuskin mahtuu. Korkea, raudoitettu, ylh‰‰lt‰ ter‰vill‰ piikeill‰ varustettu kaksoisportti sulki siihen aikaan t‰m‰n tien. Se avattiin tuolle pienelle joukolle, jonka luku oli karttunut l‰hes toisen verran. V‰h‰n matkan p‰‰ss‰, miss‰ vuorisola aukeaa kuilun tapaan, oli nelj‰s Bartolomeon pojista. Ber'in luona viides. L‰hell‰ Aigle'‰ kuudes, vanhin, Fritz. N‰ytt‰en vahvaa linnoitusta, jonka ikkunat yˆn pime‰ss‰ loistivat, h‰n sanoi: -- "Tuolla ne ovat. Kuulkaa, kuinka ne hoilaavat ja nauravat, nuo roistot!" -- "Hyv‰ on! poikani", Bartolomeo vastasi, "min‰ olen tytyv‰inen." -- "Voi, is‰ni! miksi taasen olin tottelematon sinua vastaan, kun eilen menin mets‰st‰m‰‰n tuntureille? Jos olisin kotona ollut, olisin puolustanut ‰iti‰mme!" -- "Kostakaamme!" Muut sill‰ v‰lin tarkastivat linnaa, joka ylpe‰n‰ seisoi er‰‰n m‰en kukkulalla, ja n‰ytti jotenkin arvokkaalta. Sen korkeiden muurien takana oli paljasta iloa ja valoa. -- "Se on Aigle'n herran, Torrens'in kreivin asunto", kyl‰nvanhin selitti; "h‰n pit‰‰ luullakseni par'aikaa suuria pitoja Lombardialaisille." -- "Kuulkaa!" sanoi Fridolin ‰kki‰, "Frey murisee." Kaikkien silm‰t k‰‰ntyiv‰t koiraan. Kuono l‰ntt‰ kohden, se haisteli ilmaa, nosti korvansa pystyyn ja haukahti. -- "Vait!" veli Starck k‰ski. Koira vaikeni paikalla. Ei aikaakaan, niin sielt‰ p‰in, johon Frey oli haukkunut, kaukaa, j‰rven puolelta kuului marssivan joukon astunta, ja kohta j‰lkeen loppus‰veleet er‰‰st‰ saksalaisesta laulusta, jonka j‰lkeen marssittiin. Ep‰ilem‰tt‰ oli t‰ll‰kin puolen kuultu melua. Laulu raukesi ‰kki‰. -- "Kuka siell‰?" kyl‰nvanhin kysyi, astuen yksin keskelle tiet‰. -- "Bern ja pyh‰ Vincent!" vastattiin. -- "Bernil‰isi‰! yst‰vi‰!" useat ‰‰net huusivat. -- "Hiljaa!" Villon mutisi, "annattehan juuri yst‰v‰llisen varoituksen noille m‰ss‰‰jille." T‰h‰n saakka ei linnassa ollut mit‰‰n h‰iriˆn merkki‰ n‰kynyt. Kuunneltiin, katseltiin, ... ei mit‰‰n viel‰. Eik‰ kuitenkaan oltu aivan kaukana kukkulan juurelta: enint‰in muutaman sadan askeleen p‰‰ss‰. Vaan t‰m‰ v‰limatka oli t‰ynn‰ suuria kallioita, joiden ta'akse paljoa lukuisampikin joukko olisi helposti saattanut k‰tkeyd‰. Senkun minuutin kuluttua Bernil‰isetkin vuorostaan kyl‰nvanhimman johdolla katosivat niiden ta'a. N‰it‰ Bernil‰isi‰, noin viitt‰-kymment‰ luvultaan oli johtamassa er‰s nuori p‰‰llikkˆ, joka rautapaitansa alla n‰ytti kantavan kokonaan mustaa pukua. H‰n luuli velvollisuudekseen n‰in selitt‰‰ l‰sn‰-oloansa: -- "Ei t‰yteen kolmea viikkoa, takaperin valloitimme Peterman von Wabern'in johdolla kuusi-viidett‰ linnaa ja kaupunkia osittain Romont'in kreivin, osittain Savoijan herttuan alueella. Nuo langokset ovat Burgundilais-herttuan liitossa. Wabern marssii par'aikaa Juraa kohden. Minulla on toimena ko'ota yhteen ne yst‰v‰imme eri parvet, jotka ovat tulleet Vallis'iin Lombardialaisia h‰vitt‰m‰‰n." -- "Tuolla", Bartolomeo sanoi linnaa osoittaen, "niit‰ on kaksi sataa!" Samalla kertaa veli Starck oli hiljaa sanonut: -- "Minusta on, kuin tuntisin tuon ‰‰nen..." Yˆn synk‰ss‰ pimeydess‰ h‰n koetti eroittaa nuoren Bernil‰isen p‰‰llikˆn ulkomuotoa. T‰m‰ seisoi miettiv‰n‰, tarkastaen vuorotellen maan-laatua, linnaa ja voimia, joita oli tarjona rynn‰kkˆ‰ varten. -- "Kaksi sataa!" h‰n vihdoin kertoi, "ja paksujen muurien takana. Meit‰, kahdeksankymment‰ enint‰in." -- "Ne ovat juopuneet verest‰ ja viinasta!" Bartolomeo hiljaa murisi. Fritz huudahti vieh‰tt‰v‰ll‰ ylpeydell‰: -- "Olemmehan Sveitsil‰isi‰!" Fridolin seisoi h‰nen vieress‰ns‰; molempien nuorukaisten k‰det sattuivat yhteen. V‰h‰n tuonnempana Villon kuiskasi Troussecaille'lle: -- "_Audaces fortuna juvat_!" (onni on rohkean puolella!) -- "En ymm‰rr‰ saksaa", t‰m‰ vastasi; "vaan jos sill‰ aiot ilmoittaa, ett‰ onni on rohkeuden kumppani, eteenp‰in sitten, is‰nt‰ni. Pˆyt‰ on tuolla ylh‰‰ll‰ katettu. Vapaa ateria, onhan se meille viel‰kin, toivoakseni, sallittu!" Bartolomeo samassa jatkoi: -- "Ber'in miehet ovat tulossa t‰nne; Aigle'n miehet saapuvat tappelun melun kuultuansa..." Frey keskeytti h‰net uudella murinalla. Kaikki olivat ‰‰neti ja seisoivat alallaan er‰‰n kallion takana. Toisella k‰dell‰ pid‰tt‰en Frey't‰, veli Starck k‰ski toisella sit‰ vaikeneen, ja koira vaikeni. Useampia varjoja, kulkien linnasta alas, alkoi tulla n‰kyviin pime‰ss‰. Se oli yˆvahti; viisi miest‰. Heid‰n k‰ynnist‰‰n oli helppo n‰hd‰, ett‰ viina jo alkoi heiss‰ vaikuttaa. Yksi heist‰ huusi huonolla Italian kielell‰: -- "Rient‰k‰‰mme, _corpo di Bacco_! juovathan ne muutoin kaikki meilt‰." He kulkivat ohitse, ja katosivat yˆn pime‰‰n. T‰ll‰ v‰lin veli Starck oli vaivannut p‰‰t‰‰n ja miettinyt valmiin suunnitelman. -- "Min‰ tied‰n, mit‰ pit‰‰ tehd‰", h‰n sanoi. "Juoskaa kyl‰‰n ja tuokaa sielt‰ pari kimppua risuja kukin. Tuokaa myˆs uljaita miehi‰: niit‰ aina lˆytyy meik‰l‰isiss‰. Ainoastaan nelj‰ tai viisi teist‰ astuu minun kanssani tuonne ylˆs. Ei juuri vahvimmat; mutta rohkeimmat ja vikkelimm‰t." Bartolomeo asettui jo h‰nen puolellensa. Fritz tuli t‰m‰n luo ja sanoi kiivaasti: -- "Tuo on minun oikeuteni. He ovat tappaneet ‰itini!" Fridolin aikoi myˆs rient‰‰ esiin, mutta Saint-Maurice'n vanhin sek‰ nuorin Saint Pierre'n asukkaista ehtiv‰t ennen h‰nt‰: heid‰n oli kotikyl‰ kostettavana. Pari-kymment‰ muutakin tarjoutui; vaan Villon, ja h‰nen kanssansa Troussecaille anasti ensim‰isen sijan, sanoen: -- "Malttakaas! me edustamme t‰‰ll‰ Ranskaa, sen tulee olla etup‰‰ss‰!" Ankaria vastav‰itteit‰ alkoi kuulua. Mutta veli Starck sanoi: -- "Jo kyllin t‰st‰! Kukin on saava osansa; olkaa huoleti. Te yhdytte meihin niinpian kuin kuulette minun merkkini, merikotkan kiljunnan. Rient‰k‰‰. Kaikki rippuu vikkelyydest‰. Menk‰‰!" Sitten, vaihdettuaan pari sanaa nuoren Bernil‰isen p‰‰llikˆn kanssa, h‰n alkoi muiden etup‰‰ss‰ kiivet‰ m‰ke‰ ylˆs. H‰nen takanaan kulki Bartolomeo poikinensa, Villon ja Troussecaille, silmill‰‰n t‰hystellen, ‰‰neti ja varovasti. Ei siin‰ kyll‰, ett‰ yˆ oli musta, vaan lis‰ksi viel‰ oli v‰h‰n matkan p‰‰ss‰ aina kallionlohkareita, joiden taakse olisivat tarpeen tullessa voineet k‰tkeyd‰. Samassa m‰‰r‰ss‰ kuin l‰hestyttiin linnaa, laulut ja naurut tulivat yh‰ vilkkaammiksi; m‰ss‰ys oli korkeimmillaan. -- "Seis!" veli Starck ‰kki‰ k‰ski. He olivat huomanneet vipusillan edustalla, joka nyt oli vedetty ylˆs portiksi, kaksi vahtia joutsi olalla astuvan edes takaisin vallihaudan reunaa pitkin. -- "Meille molemmille! Bartolomeo", munkki sanoi. Villien Indianien kaltaisina n‰m‰ nyt alkoivat ryˆmi‰ eteenp‰in, veitsi hampaissa, v‰h‰‰k‰‰n melua nostamatta ja niin kokonaan yˆn peitossa, ett‰ melkein kohta katosivat toveriensakin n‰kyvist‰, jotka seisoivat hiljaa paikallansa. Yht'‰kki‰ he kavahtivat ylˆs, kaataen kumpikin veitsell‰‰n yhden vartijan ja alkoivat samassa, itse asettuen sijaan, niinkuin lumouksen kautta, astua edes takasin joutsi olkap‰‰ll‰. Jo olikin aika. Er‰s kolmas vartija portin yli kohoovan tornin katolla k‰‰ntyi ‰kki‰. Ep‰ilem‰tt‰ oli jotain melua h‰nen korviinsa tunkeunut. Sotamies n‰kyi seisahtuvan, kumartuvan alasp‰in, katsellen ja kuunnellen yˆn hiljaisuudessa. Sen j‰lkeen h‰n tosin jatkoi tornin katolla kulkuansa; mutta tuon tuostakin viel‰ h‰nen p‰‰ns‰ k‰‰ntyi, valppaana ja levotonna. H‰n silminn‰ht‰v‰sti ei ollut t‰ydellisesti rauhoittuneena. Veli Starck keksi keinon l‰hesty‰kseen Bartolomeoa; h‰n sanoi t‰lle matalalla ‰‰nell‰: -- "Tuo pamppu-juutas on tiell‰mme. Osaatko ampua tarkkaan?" -- "Niinkuin sin‰kin, veli Starck, min‰ harvoin lasken kiit‰v‰‰ kotkaa harhaan." -- "No hyv‰! kun h‰n nyt j‰lleen k‰‰ntyy, heti kohta kun olen antanut merkin, t‰ht‰‰t ja ammut." He meniv‰t erilleen. Kumpikin pani nuolen joutseensa. Sitten molemmat ‰kki‰, samalla kertaa ampuivat. Vartija kaatui kertaakaan huutamatta. -- "Ja niin meni kolmas!" lausui Villon, joka heid‰n tiet‰m‰tt‰ns‰ oli hiipinyt paikalle. Fritz ja Troussecaille saavuttivat h‰nen samassa. Bartolomeo oli molemmat ruumiit jo vallihautaan heitt‰nyt. -- "Nyt sitten", Starck sanoi, "nyt viel‰ viisi! Ne palaavat jo pian tarkastus-retkelt‰ns‰. Min‰ ja Bartolomeo pid‰mme huolta molemmista ensim‰isist‰. Sopikaa te keskenne seuraavista, ja ‰lk‰‰ niit‰ p‰‰st‰kˆ. Ne nostaisivat oitis melua." Vastaukseksi jokainen h‰nen kolmesta toveristaan veti puukkonsa. Bartolomeo tahtoi syleill‰ poikaansa; h‰n tunsi h‰nen vapisevan. -- "Mik‰ sinun on, lapseni... Vaivaisikohan sinua pelko?" -- "Ei, min‰ muistan ‰iti‰ni; h‰n mielest‰ni minua katselee..." -- "Lapsi parka", Villon sanoi, "se on ensim‰inen ihminen, jonka h‰n aikoo tappaa!" -- "Mit‰ viel‰!" Troussecaille arveli, "h‰n on jo ensim‰isen karhunsa kaatanut!" -- "Hiljaa!" k‰ski kyl‰nvanhin. Kukkulan juurelta kuului juopuneiden ep‰vakaisia askeleita. Kyl‰nvanhin, Fritz, Villon ja Troussecaille v‰istyiv‰t varjoon. Starck ja Bartolomeo asettuivat taasen vartijavirkaansa; toisella kuitenkin puukko varalla, toisella nuija k‰dess‰. Nuo muukalaiset soturit tulivat heille tunnussanaa jakamaan. Salaman nopeudella molemmat v‰‰r‰t vartijat iskiv‰t alas, joka astui etup‰‰ss‰, ja sen, joka l‰hinn‰ seurasi. Ennenkuin viel‰ nuo kolme muuta h‰mm‰styksest‰‰n ehtiv‰t toipua, nekin saivat iskunsa ja kaatuivat. Yksi ainoa ehti huutaa apua. -- "Menn‰‰n piiloon", Troussecaille sanoi, "muuten kaikki on hukassa!" Villon riensi auttamaan Fritz'i‰, joka horjui. H‰n oli uljaasti iskenyt; mutta veri h‰nen k‰sill‰‰n masensi h‰nen rohkeutensa. Starck ja Bartolomeo asettuivat jo taasen, joutsi olalla, ‰‰nettˆm‰‰n toimeensa, mutta katsellen kuitenkin yh‰ levottomasti linnaan p‰in. Kenties tuon kuolevan miehen huuto oli sinne kuulunut? Ei ollutkaan; m‰ss‰yst‰ kesti yh‰. Kuitenkin tuli kohta j‰lkeen jonkunmoinen ‰‰nettˆmyys. Sitten yksi noista loistavista ikkunoista, se, joka oli keskell‰, ‰kki‰ aukeni. Kolme tai nelj‰ henkilˆ‰, maljat viel‰ k‰dess‰, ilmestyi parvelle. -- "Sanonpa sen viel‰kin," yksi n‰ist‰ lausui Italian kielell‰, "sanonpa sm viel‰kin, ett‰ on kuulunut melua." Toinen, joka n‰ytti olevan is‰nt‰, vastasi: -- "Erehdyttep‰! katsokaa vaan, kuinka kaikki on hiljaa." ƒ‰nettˆmyys seurasi. Sitten er‰s kolmas ‰‰ni lis‰si: -- "Torrens'in herra, sallikaa minun, varmemmaksi vakuudeksi, kysy‰ vartijoiltamme." Tila tuli vaaralliseksi. Starck kiirehti kuiskuttaan Bartolomeolle: -- "Sin‰ osaat Italian kielt‰, vastaa, ett'ei mit‰‰n uutta ole tapahtunut!" T‰ll‰ v‰lin kondottieri oli tehnyt kysymyksens‰. Bartolomeo vastasi: "_Niente di nuovo, signor_!" (ei mit‰‰n uutta, herra!). -- "Aivan niinkuin sanoin!" Torrens'in herra p‰‰tti. "Pˆyt‰‰n takaisin, ja juokaamme viel‰ ... juokaamme Kaarlo rohkean voitoksi ... Sveitsil‰isten sortamiseksi ja h‰vitt‰miseksi! Tuommoinen kansa, jolla ei ole muuta virkaa, kuin kulkea lehm‰nsorkkien j‰ljiss‰!" Ja naurun uudestaan remahtaessa, vedettiin ikkuna kiinni. -- "Malttakaa!" kyl‰nvanhin murisi n‰ytt‰en nyrkki‰ns‰, "malttakaa! saattepa viel‰ kokea, ett‰ meill‰ on h‰rki‰kin. Kavahtakaa niiden sarvia!" Starck odotti nelj‰nneksen tuntia, ja antoi sitten kuulua merikotkan kiljunnan. Pari minuuttia kului. Sitten ep‰selv‰‰ kahinaa, ik‰‰nkuin tuulen tohinaa pensastossa, alkoi kuulua laaksosta. Pian sen j‰lkeen suuri joukko haamuja kiipesi m‰en rinnett‰ ylˆs. Ne olivat Bernil‰iset ja Vallisilaiset, jokainen tuoden muassansa pari kimppua risuja. -- "Mit‰ n‰ill‰ nyt tehd‰‰n?" ensim‰inen tulijoista kysyi. -- "T‰ytet‰‰n vallihauta vipusillan kohdalta," Starck k‰ski. "Tuon kautta, kumppanit, aion teille tien raivata." -- "Min‰ taas t‰m‰n kautta!" nuori Bernil‰inen p‰‰llikkˆ sanoi, n‰ytt‰en toisella k‰dell‰ parvea, toisella pitki‰ tikapuita, joita pari h‰nen sotamiehist‰‰n kantoi. -- "Olkoon niin! mutta yht'aikaa. ƒlk‰‰ tehkˆ rynn‰kkˆ‰, ennenkuin minun ensim‰inen iskuni t‰r‰ht‰‰." -- "Mutta tuon portin, mill‰ sen aiotte murtaa?" -- "T‰ll‰", Starck vastasi n‰ytt‰en nuijaansa. H‰t‰h‰t‰‰, syv‰n ‰‰nettˆmyyden vallitessa, kimput heitettiin hautaan ja ulottuivat ainakin l‰helle aukkoa, jonka nostettu vipusilta sulki. T‰ll‰ v‰lin nuori p‰‰llikkˆ ja osa h‰nen Bernil‰isist‰ns‰ olivat laskeneet tikapuut alas, hautaan astuaksensa. P‰‰llikkˆ laskeutui ensim‰isen‰ sinne ja samassa jo Starck'in seisoi risujen p‰‰ll‰, melkein portin tasalla. T‰m‰ kohotti nuijaansa; toinen kiipesi parvelle. XV. Vihollisia, yst‰vi‰. Syv‰ hiljaisuus vallitsi. Siell‰ t‰‰ll‰ varjossa rynt‰‰j‰t seisoivat ihan valmiina k‰ym‰‰n p‰‰lle. Parvella nuori p‰‰llikkˆ liikkumatonna pitk‰n miekkansa nojassa. Vipusillan edess‰ Starck, ko'oten kaikki voimansa, ollakseen sit‰ varmempi iskun vaikutuksesta. Jykev‰ nuija antoi ensim‰isen t‰r‰yksens‰, ‰kki‰ her‰tt‰en lep‰‰vi‰ kaikuja. Sitten portti iskujen alla, joita kauhealla jyskeell‰ ja salaman nopeudella yh‰ uudistettiin, alkoi horjua, rytisi, siirtyi sijaltansa, halkesi joka taholta ja pirstaantui pieniksi palasiksi. -- "Eteenp‰in!" munkki huusi, rient‰en ensim‰isen‰ aukon l‰pi. Jo ensi iskujen kaikuessa oli, toisella puolen, akkuna j‰lleen auennut. T‰ll‰ kertaa Bernil‰isten nuori p‰‰llikkˆ oli siell‰. H‰n raivasi heti miekallaan tien auki ja hypp‰si juhlasaliin, ensi alussa ‰kkin‰isen ilmestymisens‰ kautta kauhistuttaen koko juomaseuraa, joka suurimmalta osalta viel‰ istui pˆyd‰ss‰. -- "No puolustakaa toki itse‰nne!" nuori p‰‰llikkˆ huusi. Muutamia uskollisia Bernil‰isi‰ jo seisoi h‰nen sivullansa. Kaikki yhdess‰, toiset miekoillaan, toiset tapparoillaan, rynt‰siv‰t p‰‰lle. Silloin koko laajassa salissa alkoi omituinen ja hirvitt‰v‰ n‰ytelm‰. Kaadettujen pˆytien, rikottujen lasien ja vatien yli, Italialaisten p‰‰llikˆt joka taholta syˆksiv‰t etsim‰‰n aseitansa. Muutamat olivat jo lˆyt‰neet ne ja puolustivat itse‰‰n rynt‰‰ji‰ vastaan. Taistelu alkoi, tuon saman valovirran valaisemana, joka ‰sken viel‰ oli juominkien yli levitt‰nyt loistoansa. Toisaalla, lumikerroksessa, heid‰n allansa olevissa k‰yt‰viss‰ ja saleissa, joissa alhainen sotav‰ki piti pitojansa, rynt‰‰j‰in enemmistˆll‰ oli ankara tyˆ. Vaan ei mik‰‰n voinut vastustaa Bartolomeon ja h‰nen Vallisilaistensa kostavia kirveit‰, Villon'in ja Troussecaille'n aivan ranskalaista raivoa ja Starck'in hirvitt‰v‰‰ nuijaa, joka maahan sulloi, tappoi ja musersi kaikki, mit‰ sen tielle sattui. Yh‰ etup‰‰ss‰, h‰n syˆksi portaita ylˆs ja rynt‰si vuorostaan juhlasaliin. Italialaiset n‰yttiv‰t olevan voitolla. Useampia Bernil‰isi‰ oli kaatunut. Parikymment‰ k‰tt‰ uhkasi heid‰n nuorta p‰‰llikkˆ‰ns‰. -- "Kilian!" Starck huudahti, kun tunsi h‰net valkean valossa. "Se on Kilian! Se on Diesbach'in poika!" H‰n oli hyp‰nnyt t‰m‰n eteen, ja k‰‰ntyi nyt vihollisia vastaan, h‰nt‰ ruumiillaan suojellen. Sitten tuo kauhea nuija suhahti ilmassa ja permanto peittyi ruumiista. N‰in uudistettuna tappelu pian p‰‰ttyi. Vaan, omituista kyll‰, suurin osa vihollisia n‰ytti ik‰‰nkuin lumouksen kautta kadonneen. Noin satam‰‰r‰ kuolleita ja haavoitettuja, ei enemp‰‰. Mutta, kondottiereja oli kaksi sataa. Niiden lis‰ksi, suuri joukko l‰hiseutujen nuoria aatelisjunkkareita, joita oli kutsuttu kestiin. Vihdoin, Torrens'in herran miehet ja h‰n itse, jota ei mist‰‰n voitu lˆyt‰‰. Ep‰ilem‰tt‰ joku salainen piilopaikka. Ajaakseen heit‰ sielt‰ ulos, sytyttiv‰t linnan tuleen. Turhaan liekit leimahtivat joka taholta, ei mik‰‰n viel‰ antanut aavistusta voitettujen pakopaikasta. Mihin ihmeesen ne olivat joutuneet? Joku ‰‰ni vihdoin huusi et‰‰lt‰, m‰en toiselta puolen: -- "T‰nne p‰in! tuossa he ovat ja pakenevat t‰h‰n suuntaan!" Kilian Diesbachilainen, Villon, Bartolomeo, koko mailma kiirehti sinne p‰in. ƒ‰ni oli vaijennut. Mies, er‰s vahtina seisova Bernil‰inen makasi kuolleena paikallansa, t‰ytetty‰‰n velvollisuutensa. Mutta h‰nen kylm‰ k‰tens‰ viittasi viel‰ St. Maurice'en viev‰‰ tiet‰. -- "Jumala j‰tt‰‰ ne meid‰n k‰siimme!" Bartolomeo huudahti. "Solatien portti on suljettu: he joutuvat sinne umpisoppeen, niinkuin villipedot, jommoisia he juuri ovat. Juostaan! p‰iv‰ jo koittaa; jos he huomaisivat, ett‰ meit‰ on luvulta v‰hemm‰n..." -- "No! ent‰ sitten!" Kilian huudahti, "el‰kˆˆt taistelut auringon vapaassa valossa!" Tuota pikaa h‰n j‰rjesti joukkonsa ja annettuansa l‰hdˆn-merkin, h‰n riensi eteenp‰in. Liekit nieliv‰t Torrens'in linnan kitaansa. Sille, joka t‰h‰n aikaan sen raunioita k‰y katsomassa, n‰ytet‰‰n viel‰ maanalaisen tien ammottava aukko, jonka l‰pi ne pakenivat, jotka eiv‰t osanneet sit‰ puolustaa. Sitten, v‰h‰n loitompana Saint-Maurice'n solan suussa, m‰en-nyppyl‰ ja sen p‰‰ll‰ kaksi kive‰, ristin muodossa. Se on jonkunmoinen hautapaikka, jota kutsutaan kondottierien kummuksi. He lep‰‰v‰t siin‰ kaikki, aatelisjunkkarien kanssa, jotka heit‰ niin riemulla olivat ottaneet vastaan, is‰nt‰ns‰ kanssa, joka heit‰ niin komeasti oli kestinnyt. Ei yksik‰‰n p‰‰ssyt pakoon. Se oli ik‰‰nkuin joku ihmis-hekatombi, jonka Sveitsil‰iset uhrasivat kaatuneiden veljiens‰ haamuille; tuima tappelu, verinen voitto, joka maksoi heille paljo v‰ke‰. Ei ollut yst‰vist‰mme ainoakaan kaatunut. Joku v‰h‰inen haava, ei muuta. Ja kuitenkaan ei kukaan heist‰ ollut s‰‰st‰nyt itse‰ns‰, ei kumpikaan Ranskalainen, ei ritarillinen Kilian, ei Bartolomeo, eik‰ Starck, joka n‰in alkoi kostaa Saint-Jacques'in h‰pe‰t‰, ei edes kumpikaan nuorukaisistamme, Fritz ja Fridolin, jotka ylen ylpein‰ miettiv‰t t‰t‰ ensim‰ist‰ voittoansa. Ojentaen toisilleen k‰tens‰, he olivat yhteen ‰‰neen huudahtaneet: -- "Veren n‰kˆ ei nyt en‰‰ saa meit‰ vapisemaan! ei vihollisten, eik‰ omankaan! Me olemme karaistuja! olemme sotureita! olemme miehi‰!" Bartolomeo syleili ylpe‰n‰ poikaansa; Starck kasvattiansa. Sill‰ v‰lin kyl‰nvanhin oli antanut avata solatien portit. Joku sanoma odotti h‰nt‰. Heti saatuansa tiet‰‰ sen sis‰llˆn, h‰n kiiruimman kautta kutsui kokoon jonkunmoisen neuvoston Diesbach'in pojan ymp‰rille. -- "Pahoja uutisia, yst‰v‰ni! Enemm‰n kuin viisi-toista tuhatta Italialaista ja Savoijalaista on Burgundin ‰p‰r‰n ja Campobasso'n kreivin johdolla valloittanut Sion'in. Turhaan Vallisilaiset ja niiden kanssa muutamat Yl‰maalaiset ja Graub¸ndenil‰iset, jotka olivat Crispalt'in j‰‰tikkˆin ja Jurka'n yli rient‰neet vanhojen yst‰viens‰ avuksi, niilt‰ koettivat sulkea tien; ne tulivat lyˆdyiksi. H‰t‰kello soi nyky‰‰n kaikkialla Yl‰-Vallis'issa. Ei ainoata kyl‰‰, joka ei ole liekkien vallassa. Mutta vakuutetaan, ett‰ Vallisilaiset voimansa j‰lleen kokoovat ja ett‰ on n‰hty muutamia lippukuntia Bern'ist‰, Solothurn'ista ja Waldst‰tten'ist‰ astuvan vuoria alas..." -- "Eteenp‰in!" Kilian p‰‰tti, "mutta viisaasti." V‰h‰n aikaa j‰lkeenp‰in l‰hdettiin marssimaan. Fritz ja Fridolin olivat samassa riviss‰. -- "N‰ytt‰‰ silt‰, kuin ei t‰m‰ viel‰ t‰h‰n p‰‰ttyisik‰‰n", toinen noista uljaista nuorukaisista arveli. -- "Ei", toinen vastasi, "nyt se vasta alkaakin!" Kuljettiin koko p‰iv‰, kuitenkin tavan takaa pys‰htym‰ll‰, ett‰ ehdittiin l‰hett‰‰ vakojia eteenp‰in. Kyl‰nvanhimman kautta saadut tiedot toteutuivat. Kaikkialla h‰vityksen j‰lki‰, kyli‰ ja taloja, jotka viel‰ paloivat. Joka askeleella joku pel‰stynyt onneton, joka kuitenkin oitis, n‰hdess‰‰n Diesbach'in lippukunnan, sai rohkeutta ja vaati aseita. Iltapuoleen, muutamassa laakson viimeisist‰ k‰‰nteist‰ VÈtroz'iin p‰in, er‰s lukuisa partiokunta sulki ‰kki‰ tien. Diesbach'in pojan sotahuuto: "Bern ja pyh‰ Vincent!" oli tuskin ehtinyt kaikua, niin vastattiin toiselta puolen: "Schw¸tz ja Lucern!" Nekin siis olivat Sveitsil‰isi‰. Er‰s nuori Unterwaldilainen niit‰ johti. Hartiat vahvat, ruumis roteva, muoto sotainen, vaan samalla myˆs v‰h‰n raaka. -- "Nimeni on Herman Nagˆli", h‰n sanoi. "Veljeni nelj‰st‰ maakunnasta ovat minun valinneet p‰‰llikˆksens‰. Me vartoomme yˆt‰ k‰yd‰ksemme rynn‰kˆlle." -- "Kuinka suuriksi arvaatte vihollisen voimat?" Kilian kysyi. -- "Se on asia, joka ei milloinkaan huoleta meid‰n tunturilaista", Herman Nagˆli vastasi. "Teill‰ Bernil‰isill‰ pit‰‰ aina oleman numeroita, no! sama se, kahdeksan-toista tuhatta." -- "Ja teit‰?" Diesbach kysyi v‰h‰‰k‰‰n vihastumatta. Unterwaldilainen n‰ytti laskevan yhteen sormillansa ja tuli, tosin ei ilman vaivaa, t‰h‰n loppup‰‰tˆkseen: -- "Nelj‰ tuhatta, Yl‰maalaiset ja Solothurnilaiset toiselta puolen kaupunkia siihen luettuina." -- "Yksi viitt‰ vastaan, tai ainakin niill‰ paikoin", Kilian p‰‰tti, "Se on ep‰suhta, jota Bernil‰inen ei pelk‰‰. Meill‰kin Bern'iss‰ on kyll‰ peitset pitki‰, k‰si vahva, ja rinta rohkea." Herman Nagˆli, joka silminn‰ht‰v‰sti oli tytyv‰inen t‰h‰n vastaukseen, tarjosi h‰nelle turpean k‰tens‰. Syd‰mmellisesti Kilian sit‰ puristi. Sitten, hymyten karkealle kouraukselle, jonka sai vastineeksi, h‰n lis‰si: -- "Puhumatta siit‰, ett‰ voittajat, viinan ja saaliin sokaisemina, eiv‰t arvattavasti voi aavistaa voitettujen tulevan rynn‰kkˆ‰ns‰ n‰in pian uudistamaan; arvaanpa toki, veli Herman, ett'ette ole niille mit‰‰n sodanjulistusta laittaneet." Nagˆli p‰‰sti leve‰n, makoisen naurun ja vastasi: -- "Emme ole mit‰‰n ritareita, jotka etsiv‰t turnajaisia ja komeita kokouksia, vaan vuorikauriin ja karhun pyyt‰ji‰, v‰sym‰ttˆmi‰ v‰ijyess‰mme, nopeita ja tuhoovia, kuin tussarin luodit." -- "Bern tuntee teid‰t ja rakastaa teit‰", Kilian vastasi, "min‰ el‰n toivossa." Yht'‰kki‰ Unterwaldilainen lˆi otsaansa: -- "Kesken kaiken, koska olette Bern'ist‰, ettekˆ tunne er‰st‰ minun orpanaani, Magdalena Nagˆli'a?" -- "H‰n oli is‰ni kasvate, h‰n on sisareni." -- "Vai niin! olette niinmuodoin Kilian Diesbachilainen?" -- "Sama juuri. Mik‰ oli aikomuksenne puhuessanne Magdalenasta?" -- "Ei mik‰‰n ... vasta myˆhemmin ... olen tytyv‰inen, ett‰ olette meik‰l‰isten joukossa; min‰ myˆs el‰n toivossa. Vaan eikˆ se ole Solothurn'in lipunkantaja, joka meit‰ l‰hestyy tuolla alhaalla?" T‰m‰ sattumus katkasi keskustelun, ja Kilian unohti pian vaikutuksen, jonka Unterwaldilaisen viimeiset sanat olivat h‰neen tehneet. Se oli omituinen, melkein vihainen ‰‰ni, jolla h‰n oli lausunut Magdalenan nimen. Sitten h‰n ‰kki‰ oli vaiennut, niin ett‰ n‰ytti silt‰ kuin olisi tahtonut karttaa pitempi‰ selityksi‰ t‰ss‰ asiassa, saadakseen s‰ilytt‰‰ sen omana salaisuutenansa. Tuo salaisuus, mik‰ se mahtoi olla? T‰m‰n kysymyksen Diesbach oli oitis itselleen tehnyt. Nyt h‰n ei en‰‰ sit‰ ajatellut, h‰n kuunteli Solothurn'in lipunkantajaa. Muutamia uusia lis‰joukkoja oli tulossa, joiden kautta liittolaisten luku nousi viiden tuhannen paikoille. N‰iden k‰skettiin l‰hesty‰ Sion'ia, niin varovasti, ett'eiv‰t ep‰luuloa nostaisi, ja olla valmiit kohta, kun ensim‰isen merkin kuulisivat. T‰m‰ merkki oli vasta puoli-yˆn aikana annettava; tahdottiin varrota kunnes vihollinen oli juopumuksen tai unen valtaan vaipunut. Yˆ oli tullut, synke‰, sumuinen yˆ, oikea yˆ salavehkeit‰ ja rynn‰kkˆj‰ varten. Herman Nagˆli tahtoi luopua p‰‰llikkyydest‰‰n Diesbach'in eduksi. T‰m‰ taas, ujosti v‰itt‰en, ett‰ oli saapunut paikalle viimeiseksi, ei ottanut vastaan t‰t‰ arvoa. Puolen tuntia myˆhemmin seisahduttiin uudestaan kaupungin n‰kyviss‰. Se oli tuossa, parin joutsen-kantaman p‰‰ss‰, ja kohoitti yˆn pime‰ss‰ korkeutta kohden molemmat suuret kallionsa, joiden huipulla, toisella puolen linna, toisella tuomiokirkko niin jylh‰n komeana seisoivat. Heti n‰iden molempien muistomerkkien alapuolella, kaikissa kartanoissa pitkin RhÙne'n ja Sionne'n rantoja, oli joka akkuna kirkkaasti valaistu. Siell‰ t‰‰ll‰, syrj‰ss‰ p‰in muutama tulipalo, josta ei kukaan pit‰nyt v‰li‰. Ilmassa ep‰selv‰ tohina, josta kohosi ‰kkin‰isi‰ huutoja, lauluja, nauruja, melskett‰, v‰liinp‰ myˆs joku tuskan tai kauhun huudahdus. Sanalla sanoen, v‰kirynn‰kˆll‰ voitetun ja ryˆstett‰v‰ksi j‰tetyn kaupungin synke‰ soitanto. Kostonhetke‰ varrotessansa liittolaiset olivat maakunnittain ja partiokunnittain sijoittuneet kaikkiin kallion rotkoihin ja kaikille kukkuloille ymp‰ristˆss‰. Naisia ja lapsia juoksi edestakasin, jakaen ymp‰ri elatus-aineita ja valkoista Vallisilaista viini‰. Starck ja Fridolin, Bartolomeo ja Fritz, Villon ja Troussecaille olivat j‰‰neet Saint-Pierre'n, Saint-Maurice'n ja muiden Vallisilaisten kylien asukasten joukkoon, joista jokainen yksityinenkin himoitsi kostoa. He olivat asettuneet Kilian'in Bernil‰isten ja Nagˆli'n Waldst‰ttil‰isten v‰liin. Toisella puolen karkea Herman jutteli matalalla ‰‰nell‰ Bartolomeon ja h‰nen poikansa kanssa, toisella taas Diesbach Starck'in ja Fridolin'in kanssa. -- "Munkki", Diesbach sanoi, "mist‰ tulee tuo suuri yst‰vyytesi minua kohtaan? Taistelun pauhinassa oli ruumiisi minulle kilpen‰; marssiessamme sain useat kerrat kokea sinun hell‰‰ huoltasi, ja viel‰ nytkin n‰en alttiiksi-antamisen tulen s‰ihkyv‰n silmiss‰si. Mist‰ se tulee? Enh‰n sinua tunnekkaan..." Veli Starck vastasi tukahutetulla, mutta syv‰ll‰ mielen-liikutuksella. -- "Se on pyh‰ velka, jota maksan is‰si muistolle. H‰n el‰‰ uudistettuna sinussa. Minun kiitollisuuteni on sit‰ lajia, joka kest‰‰ hautaan asti ja kenties viel‰ kauemminkin." -- "Is‰ni", Kilian sanoi, "oli siis sinulle tehnyt jonkun suuren palveluksen?" -- "Suurimman kaikista, mit‰ h‰n suinkin saattoi." -- "Saanko luvan kysy‰, miss‰ tilaisuudessa?" -- "Sin‰ saat sen kerran tiet‰‰, ehk‰ jo hyvinkin pian." -- "Sano minulle edes nimesi." -- "Nyt viel‰, veli Starck. Kerran toivon sinun saavan toisenkin nimen tiet‰‰." -- "Koska sitten?" -- "Kun Sveitsi on voittanut vihollisensa, kun olen saanut vuodattaa vertani sen kunnian ja vapauden edest‰." -- "Mutta jos kuolema sinun ‰kki‰ saavuttaisi, eik‰ sallisikkaan sinun en‰‰ puhua?" -- "Lˆyt‰isit vastaukseni er‰‰ss‰ lippaassa, jonka is‰si on laskenut Magdalena Nagˆli'n huostaan." -- "Lippaassa, joka sis‰lt‰‰ Hedwigin syntym‰-salaisuuden!" Kilian h‰mm‰styen huudahti, uteliaampana kuin milloinkaan ennen. -- "Hedwig!" munkki kertoi kiihtyv‰ll‰ liikutuksella. "Rakasta h‰nt‰ hyvin, ole h‰nelle uskollinen, ja jospa voisin kuolla teid‰t yhdistetty‰ni! Is‰nmaan j‰lkeen, kaikki h‰nen t‰htens‰!" -- "Min‰ suostun t‰h‰n tunnussanaan", Diesbach'in poika sanoi. "Olkoon se yhteinen meid‰n kesken. Min‰ pid‰n myˆs arvossa tuota salaper‰isyytt‰, johon sin‰ k‰tkeyt, sill‰ ehdolla kuitenkin, ett‰ saan hoitaa sinua niinkuin sin‰kin minua hoidat; alttiiksi-antamus alttiiksi-antamusta vastaan. T‰ss‰ on k‰teni." Ja kumpikin vaikeni, istuen mietteiss‰ns‰. Parin askeleen p‰‰ss‰ heist‰, Villon ja Troussecaille lopettivat yksinkertaisen illallisensa. -- "Hyv‰sti", Martti yst‰v‰ sanoi, asettuen nukkumaan. "Her‰t‰ minua kun tarvitsee tapella. Hauska on her‰t‰ taisteluun! FranÁois yst‰v‰ni, ei nyt muuta kuin hyv‰sti!" Villon'ille ei uni maistunut. Katsoen silmill‰‰n yh‰ korkeuteen, h‰n uneksi vallan hereill‰. Ehk‰ muisti h‰n Anjou'n Jolandaa, tuota nuoruutensa salaista runotarta: ehk‰p‰ myˆs l‰hetyst‰ns‰ ja syntym‰maataan Ranskaa. L‰hell‰ h‰nt‰, alapuolella, er‰‰ss‰ kallion rotkossa nelj‰ miest‰, nelj‰ tuntematonta, lopettivat ateriansa. He muodostivat erikseen partiokunnan, ja n‰yttiv‰t nauttivan muiden liittolaisien silmiss‰ jotain taika-uskoista kunnioitusta. Villon oli sen jo huomannut. Ei mit‰‰n univormua, ei mit‰‰n p‰‰llikkˆ‰, muodossa jotain leppym‰tˆnt‰ ja tuhoa tuottavaa. ƒkki‰ yksi heist‰ esitti maljan: -- "Yhdennen-toista Ludovikin terveiksi!" N‰ist‰ sanoista Villon h‰mm‰styi sit‰ enemmin, kun ne ranskaksi olivat lausutut. Kuulla ‰idinkielt‰ns‰ puhuttavan, kun on kaukana syntym‰maastaan, tuo odottamaton ilo koski suoraan runoilijan syd‰mmeen. Sen lis‰ksi, olihan aikomus juoda h‰nen suojelijansa, h‰nen kuninkaansa, juuri sen muistoksi, jota h‰n rakasti ja ymm‰rsi niin hyvin. Ehdottoman ihastuksen vallassa, h‰n astui ‰kki‰ n‰iden luo, kantaen korkealla maljaansa: -- "Malttakaa, toverit! Koska t‰‰ll‰ puhutaan ranskaa, koska juodaan Ranskan kuninkaan kunniaksi, tehk‰‰ minulle sijaa, jos suvaitsette, min‰ juon myˆs..." Vuorostaan h‰mm‰styen, nuo nelj‰ tuntematonta v‰istyiv‰t syrj‰‰n, ‰‰nettˆmin‰ ja pysyen viel‰ varuillansa. -- "Yhdennen-toista Ludovik'in terveiksi!" runoilija kertoi. ƒ‰nettˆmyyden yh‰ kest‰ess‰, nuo nelj‰ maljaa koskivat h‰nen maljaansa. Kun t‰m‰n koskemisen kautta sormet sattuivat yhteen, Villon luuli tuntevansa yhdess‰ niist‰ kylm‰n rautasormuksen, joka h‰ness‰ oitis her‰tti ep‰luuloa. Kun sitten er‰s tuntemattomista, maljan juotuansa, h‰nelt‰ kysyi: -- "Ken olet sin‰, joka puhut ja n‰'yt aattelevan niinkuin mekin?" Runoilija lausui: -- "Ennenkuin vastaan, sallikaa minun koettaa teid‰n k‰si‰nne." Sen oikeassa k‰dess‰, joka h‰nt‰ oli puhutellut, ja samoin j‰rjest‰ns‰ niiden muiden k‰siss‰ myˆskin, Villon tunsi rautaisen sormuksen, ja sen kannassa liljakukan. -- "Kuninkaan toverit", h‰n sitten lausui, "koetelkaa te nyt vuorostanne minun k‰tt‰ni, ja huomatkaa, ett‰ min‰ olen teid‰n joukkoanne." Sitten, sill‰ v‰lin kun tuntemattomat suorittivat t‰m‰n tutkimuksen, h‰n kertoi kuninkaan omat sanat: -- "Jos joskus tapaat t‰m‰n taikakalun jonkun toisen sormessa, olkoon h‰n oitis yst‰v‰si, veljesi." He olivat seisoalla kaikki viisi; kaikki viisi yhtyiv‰t yhteiseen syleilykseen ja kertoivat yhteen ‰‰neen: -- "Yst‰v‰si, veljesi!" Vaan keit‰ olivat n‰m‰ nelj‰ tuntematonta? Villon sen kenties olisi saanut tiet‰‰, mutta samassa er‰s Vallisilainen partiokunta l‰hestyi heit‰ Bartolomeon johdolla. -- "Yst‰v‰t", t‰m‰ sanoi, "me olemme saaneet tiet‰‰, ett‰ kannatte aivan yksityist‰ vihaa Italialaisia vastaan. T‰m‰ viha on meill‰ yhteinen. Yksi teist‰, niin vakuutetaan, on tunkeunut kaupunkiin ja tiet‰‰ paikan, joka on niiden hallussa. Tahdotteko, ett‰ marssimme sinne teid‰n kanssanne?" -- "Teit‰ ei ole petetty", yksi nelj‰st‰ vastasi, "mutta meill‰ on tapana taistella yksin‰mme." -- "Juoskaa j‰rveen!" Bartolomeo huudahti. "P‰‰asia tietysti on tappaa kondottiereja ... jota useampia meit‰ on heit‰ vastaan, sit‰ useampia saamme tapetuksi!" Se, joka ‰skenkin oli puhunut, vastasi: -- "Sotamiehist‰ me viisi v‰lit‰mme. Se on heid‰n p‰‰llikkˆns‰, johon meid‰n vihamme koskee ... se on Campobasso, tuo Burgundin herttuan kirottu sielu!" -- "Kuolema Campobasso'lle!" kaikki Vallisilaiset huusivat. Samalla kuultiin tunturien torvien raikuvan. Se oli merkki. XVI. Yksi viel‰, jota ei odotettukaan. Kaupunki oli valloitettu. Nelj‰tt‰ sataa Italialaista ja Savoijalaista aatelista, sek‰ l‰hes kaksi tuhatta sotamiest‰ peittiv‰t katuja ruumiillansa. Muut pakenivat RhÙne'n laaksoon, takaa-ajettuina, ahdistettuina joka taholta. Niiden linnat, jotka n‰it‰ rauhanrikkojia olivat maahan kutsuneet ja eilen illalla viel‰ niille suojaa soivat, olivat nyt vuorostansa liekkien vallassa, niinkuin kyl‰t t‰t‰ ennen. T‰st‰ p‰iv‰st‰ alkaen tuo kunnialla vapautettu Vallis kuului Sveitsin liittoon. Illalla Sion, sen p‰‰kaupunki, oli kokonaan juhlapuvussa. Siell‰ kuljetettiin voittoriemulla pitkin katuja kalliisin asuihin puettuja hevoisia, lippuja sek‰ aseita, kaikki voitettuin j‰tt‰m‰‰ saalista. Joka hetki tulvasi uusia joukkoja sis‰‰n, julistaen jotain uutta urostyˆt‰. Ilotulia paloi kaikkialla; iloisia hyppyj‰ sek‰ riemulauluja kuului joka taholta. Muutamissa paikoin kuitenkin vallitsi hiljaisuus, vallitsi murhe. Voittajainkin joukossa lˆytyi lukuisia uhria. Muun muassa Bartolomeo. Kaatuessaan h‰n oli sanonut: -- "Olen kostanut sinun, vaimo parkani ... ja nyt tulen sinun luoksesi!" Sitten, juuri kuolemaisillansa h‰n oli huudahtanut, ep‰toivon tuska silmiss‰: -- "Lapseni! Voi! lapsi parkani!" Fritz, hereten itkem‰st‰, vastasi: -- "Olenhan min‰ niiden vanhin veli? Voit rauhassa kuolla, is‰ ... ne tulevat olemaan minun lapseni!" Samana iltana, kohta kun oli suorittanut viimeisen velvollisuuden is‰‰ns‰ kohtaan, h‰n oli tahtonut l‰hte‰. Troussecaille seurasi h‰nt‰. Niin oli Villon tahtonut. Karistaen muutamia ecu'it‰ Martti yst‰v‰n kouraan, h‰n oli t‰lle sanonut: -- "Pid‰ huolta, ett'ei mit‰‰n puutu noilta orpo raukoilta; sijoita ne johonkin sukulaisten luo ja tule sitten minua tapaamaan." Fritz oli heti huutanut: -- "Minun kanssani, eikˆ niin? Sota ei ole viel‰ loppunut, min‰ tahdon tulla takaisin!" Ja Fridolin sanoi puristaen h‰nen k‰tt‰ns‰: -- "Hyv‰sti, veljeni, hyv‰sti!" Muutaman askeleen p‰‰ss‰ n‰ist‰, er‰‰ss‰ kaupungin suurimmista taloista, sattui toinen kohtaus, v‰hemmin surkea, mutta paljoa t‰rke‰mpi. Seitsem‰n miest‰ oli ko'ossa. Vilkas keskustelu vallitsi heid‰n kesken. Ne olivat Kilian von Diesbach, veli Starck, Herman Nagˆli ja nuo nelj‰ kuninkaan toveria, jotka eiv‰t olleet viel‰ nime‰ns‰ maininneet. Kaksi nuorinta niist‰ seisoi veitsi k‰dess‰ vahtina puoli-avoimen oven edess‰. Tuon tuostakin he aukaisivat sen selki sel‰lleen, n‰ytt‰‰kseen kaikille er‰st‰ vankia, joka sen takana oli, ja tekiv‰t liikkeen ruumiillansa, ik‰‰nkuin sanoakseen: katsokaa, h‰n ei voi paeta; h‰n on yh‰ tuolla. Tuo vanki oli mies rˆyhke‰ll‰, ylpe‰ll‰ muodolla ja kalpeilla kasvoilla, joita musta parta alhaalta ymp‰rˆitsi. Kauniin Italialaisen t‰ydellinen perikuva. Mainitkaamme heti h‰nen nimens‰; h‰n oli Campobasso'n kreivi. H‰n astui edestakaisin tuossa pieness‰ kammiossa, jonkunmoisessa rukoushuoneessa, joka t‰ll‰ kertaa toimitti vankihuoneen virkaa, milloin hyr‰illen Neapelilaista laulua, milloin laihoilla sormillaan silitt‰en sinert‰v‰n mustaa tuuheata tukkaansa. Kun h‰n sattui tulemaan oven eteen, silloin kun t‰m‰ j‰lleen ‰kki‰ aukeni, saattoi tulisoittojen valossa, jotka etuhuoneessa paloivat, n‰hd‰ h‰nen suurien mustien silmiens‰ kiilt‰v‰n noiden ylpeiden silm‰ripsien alta, ja h‰nen valkeiden hammastensa hetken aikaa loistavan tuon petturinaurun keskelt‰. Lopulta, kun oli kyll‰stynyt k‰velem‰st‰ kuin vangittu tiikeri rautah‰kiss‰ns‰ ja v‰synnyt vartoomasta, h‰n heitt‰ytyi er‰‰lle vuoteelle ja n‰ytti nukkuvan. T‰ll‰ v‰lin Nagˆli sanoi kaikuvalla ‰‰nell‰: -- "Sinulle, Kilian von Diesbach, h‰n miekkansa antoi, sen myˆnn‰n; mutta me h‰nen tungimme t‰t‰ huonetta kohden, ja min‰ h‰nt‰ kurkusta pitelin. Siis h‰n on minun vankini. En kellekk‰‰n luovu oikeudestani. Mit‰ myymiseen taas tulee, se on aivan toinen asia." -- "Sama se!" Kilian vastasi, "kuinka paljon?" -- "Tuhannen florinia." -- "Suostutaan. Uskotko sanaani vastaan velaksi?" -- "Sin‰kˆ sit‰ kysyt, Diesbach! Vaan tied‰ toki, ett'en min‰ ele v‰hemmin jalomielinen, kuin sin‰k‰‰n. Nuo lunnaat eiv‰t j‰‰ minun k‰siini. Min‰ vartoon vaan tilaisuutta saadakseni laskea ne siihen osaan saalista, joka pannaan leski‰ ja orpoja varten tallelle." -- "K‰tesi, Nagˆli; min‰ rupean sinua ymm‰rt‰m‰‰n." Sitten kun Unterwaldilainen oli l‰htenyt, Kilian jatkoi: -- "Muuten en suinkaan tahdo anastaa yksinomaista oikeutta h‰nen tuomitsemiseensa. Voitetun j‰tt‰minen kohtalonsa nojaan, sotii luontoani vastaan; mutta min‰ rakastan myˆs oikeutta. Veli Starck ja te nelj‰, joiden nime‰ en tied‰, vaaditte Italialaista tuomittavaksi. Teill‰ on myˆskin oikeutta h‰nen suhteensa, koska kaadoitte kaikki ne, jotka h‰nt‰ ymp‰rˆiv‰t, koska otitte osaa h‰nen vangitsemiseensa. Siis ... muodostakaamme tuomioistuin, ja kun p‰‰llekantajia on kuultu, saakoon h‰n puolustaa itse‰ns‰. Oikeutta ja vapautta kaikille. Enemmistˆ p‰‰tt‰kˆˆn." -- "Hyvin puhuttu!" p‰‰tti munkki, joka siihen saakka oli seisonut syrj‰ss‰. "Jumala valaiskoon ymm‰rryksemme ja suokoon meille tyyneytt‰, joka tuomareille sopii! Kaikilla meill‰ on sormessamme liljalla koristettu rautasormus; sill‰, min‰ tied‰n, Kilian von Diesbach, ett‰ sinun arvoisa is‰si j‰tti sinulle omansa. H‰nen jalo syd‰mmens‰ el‰‰ sinussa; poikansa hahmossa h‰n keskusteluamme johtaa." -- "Se on kunnia", Kilian vastasi, "joka tulee i‰lle ja viisaudelle. Min‰ olen nuorin; ei. Teille pikemmin, veli Starck." Munkki painoi alas p‰‰ns‰ ja kielsi h‰nkin puolestansa. -- "Min‰ olen Kristuksen palvelia", h‰n lausui. "Minuna istuisi t‰ll‰ istuimella v‰‰ryyksien unohdus, ja anteeksi-antamus." Nuo nelj‰ tuntematonta astuivat jo l‰hemm‰ksi, yhteen ‰‰neen vastustaen. -- "Miks' ei joku teist‰?" Kilian esitti. Vanhin joukosta vastasi: -- "Siksi ett‰ me olemme viha ja kosto, mutta t‰ss‰ tarvitaan puolueettomuutta ja oikeutta." FranÁois Villon oli t‰ll‰ v‰lin astunut sis‰‰n. H‰n oli kuullut t‰m‰n kiistan viime sanat; yht'‰kki‰ h‰n lausui: -- "No sitten! toverit; min‰ kannan niinkuin tekin sormusta, olen asiassa puolueeton ja edustan t‰‰ll‰ vaan kuningastani, Ranskan hallitsijaa." Ja yksimielisen suostumuksen j‰lkeen h‰n istuutui ylimm‰iselle sijalle, joka seisoi kunniapaikassa. Villon ja Kilian istuutuivat toiselle puolen; toiselle taas nuo nelj‰ tuntematonta. -- "Teid‰n on vuoro ensin", runoilija alotti, "sanokaa meille nimenne." -- "Nimeni on Gent", ensim‰inen vastasi. "Kaupunkini oli rikkain, kukoistavin ja vapain, mit‰ ik‰n‰ voi lˆyty‰. Burgundin herttua h‰vitti sen vapauden, kukisti sen kaupan; h‰n antoi tappaa sen etevimm‰t porvarit, muiden muassa Jaen de Vos'in, joka oli is‰ni. Olen vannonut perikatoa Burgundin herttualle ja koko h‰nen joukollensa. Saastaisin kaikista on Campobasso, meid‰n vankimme. Min‰ vaadin h‰nen kuolemaansa." -- "Minua kutsutaan Dinant", toinen sanoi. "Vihani on paljoa vanhempi, se on kest‰nyt Filippo herttuan aioilta asti. Ensi rynn‰kˆn j‰lkeen antausimme armoille. H‰n tahtoi armahtaa; h‰nen poikansa vastusti. Seurasi ensin ryˆstˆ, sitten verilˆyly, ja vihdoin murhapoltto. Kahdeksan sataa ihmist‰, kaksittain yhteen sidottuina, upotettiin raa'asti Maas'iin. Muut ammuttiin tai hirtettiin. Min‰ yksin p‰‰sin pakoon; j‰in eloon ja n‰'in kaukaa vaimoja sek‰ lapsia ahdistettavan. Heid‰n surkeat huutonsa her‰ttiv‰t kauhua ja s‰‰li‰. Mit‰ itse kaupunkiin tulee, kolme p‰iv‰‰ j‰lkeenp‰in liekit sen kokonaan olivat nielleet torninensa, muurinensa, ja ne, jotka vaelsivat sen viel‰ kytevien j‰‰nnˆksien ja hehkuvien tuhkien ohitse, voivat kauhistuen huudahtaa: Tuossa oli Dinant! Siin‰ se, mist‰ min‰ puolestani Kaarlo herttuaa soimaan. Olen vannonut tuhoa ja kuolemaa tuolle tirannille. Vaan ennen h‰nt‰, h‰nen palvelijansa! Se on oikeus ja kohtuus." -- "Min‰ olen Ranskalainen", kolmas sanoi, "ja nimeni on Nesle. Minun kaupunkini myˆs joutui Kaarlo herttuan valtaan, vaan ilman v‰hint‰k‰‰n lakia ja oikeutta. H‰n oli ta'annut hengen kaikille; h‰n sˆi sanansa, kehno! Kaikilta vapaa-ampujilta katkaistiin k‰det. Asukkaita sit‰ vastaan kohtasi kauhea teurastus. Armoa ei saanut kukaan, ei edes vaimot, eik‰ pienet lapsetkaan. Muutamat onnettomat, viimeiset elossa olevat, olivat paenneet er‰‰sen kirkkoon; ne mestattiin. Kaarlo herttua tuli paikalle; h‰n ratsasti sis‰‰n sota-oriinsa sel‰ss‰. Ruumiita oli kaikkialla, alttarin juureen asti. Veri valui virtana. H‰n hypitti siin‰ hevostansa ja sanoi hymyillen: Minulla on hyvi‰ teurastajoita, heid‰n tyˆt‰ns‰ ilahuttaa n‰hd‰. Siit‰ p‰iv‰st‰ asti h‰n kantaa liikanime‰ Kaarlo Julma; siit‰ p‰iv‰st‰ asti kannan kostoa, en ainoastaan h‰nt‰, mutta myˆs koko h‰nen seuraansa vastaan. Campobasso on julmin kaikista. H‰nen t‰ytyy kuolla." Nelj‰s vuorostansa nousi ylˆs. -- "Kutsun itse‰ni L¸ttich", h‰n lausui vihan synk‰ll‰ ‰‰nell‰. "L¸ttich! Eikˆ se nimi jo sano kaikkea? Min‰ palvelen Ludovik XI:tt‰, ja kuitenkin h‰n oli siell‰. Viel‰p‰ vakuutetaan, ett‰, kun h‰nen orpanansa Kaarlo h‰nelt‰ kysyi, mit‰ siittiˆille piti teht‰m‰n, h‰n t‰lle vastasi t‰ll‰ vertauksella: 'is‰ni talon vieress‰ kasvoi suuri puu, johon kaarneet tekiv‰t pes‰ns‰; n‰m‰ kaarneet h‰nt‰ h‰iritsiv‰t, h‰n antoi kivitt‰‰ pes‰t, yhdesti, kahdesti; vuoden p‰‰st‰ kaarneet yh‰ tulivat uudestaan. Is‰ni antoi kaataa puun, ja sitten h‰n sai paremmin nukutuksi.' Jos Ranskan kuningas on antanut t‰m‰n neuvon, haa! olkoon h‰n kirottu! Vaan ei, en tahdo sit‰ uskoa. Ainoa, mit‰ tied‰n, on, ett‰ Kaarlo Rohkea s‰‰lim‰ttˆm‰ss‰ julmuudessaan tahtoi kokonaan maan p‰‰lt‰ h‰vitt‰‰ tuon hiljan viel‰ niin kukoistavan, niin suuren, niin v‰kirikkaan kaupunkimme nimenkin, jonka kolme sataa kirkkoa joka p‰iv‰ kuulivat yht‰ monta messua, kuin itse Romassa pidet‰‰n. Ei ainoakaan n‰ist‰ kirkoista, ei ainoakaan huoneistamme j‰‰nyt seisomaan. Kaikki jaotettiin maahan, kaikki h‰visi. Sillatkin revittiin rikki. Mit‰ itse L¸ttichil‰isiin tulee, niit‰ samoin kohtasi t‰ydellinen perikato; ei suinkaan mink‰‰n voiton vimmassa tapahtuvan teloituksen, vaan pitk‰n, s‰‰nnˆllisen teurastuksen kautta, jota kesti ik‰‰nkuin huvin vuoksi useampia viikkoja; uhria oikein hoidettiin ja s‰ilytettiin. Kolme kuukautta myˆhemmin upotettiin viel‰! tapettiin viel‰! T‰ll‰ v‰lin Kaarlo jo kuitenkin oli tullut tunnetuksi. Paljon ihmisi‰ oli paennut metsiin ja vuoriseutuihin. Sotamiehet kiirehtiv‰t sinne joka taholta ja ajoivat niit‰ kuin mets‰n otuksia. Kaikkialla kyl‰kunnissa uusia murhia ja h‰pe‰llisi‰ hirmutˆit‰. Siell‰ t‰‰ll‰ muutamia vastustajia, muutamia kostajia: Viheri‰n teltan toverit; min‰ olen viimeinen niist‰. Toverieni haamut minua seuraavat, ja huutavat lakkaamatta: 'ei armoa!' Olen tehnyt jo paljon pahaa Burgundilaiselle. Jospa h‰nen vihdoinkin n‰kisin vuorostaan kaatuvan, voitettuna, kukistettuna, toivotonna, vihan vimmassa, ja voisin tallata h‰nt‰ jaloillani sek‰ halkaista h‰nen p‰‰ns‰ huutaen: muista L¸ttich'i‰! sit‰ varrotessa, ko'otakseni k‰rsimyst‰, minun t‰ytyy tuon tuostakin tappaa joku h‰nen p‰‰llikˆist‰ns‰. T‰n‰‰n on Campobasso'n vuoro. Olen puhunut." H‰nen kolme toveriansa olivat nousseet seisomaan. He ojensivat k‰tens‰ h‰nelle yhteiseen syleilykseen ja kaikki nelj‰ yhdess‰ langettivat yhteen ‰‰neen tuomionsa t‰ll‰ huudella: -- "Kuolema Campobasso'lle! kuolema!" Oli j‰ljell‰ Villon, Starck ja Kilian, jotka viel‰ eiv‰t olleet lausuntoansa antaneet. Viimeksi mainittu, heitetty‰ns‰ tutkivan silm‰yksen molempiin kumppaneihinsa, lausui: -- "En yrit‰kk‰‰n taivuttaa teit‰, te Burgundin herttuan h‰vitt‰mien ja raatelemien kaupunkien arvoisat kostajat. Mekin olemme jo saaneet n‰hd‰, t‰ss‰ ensim‰isess‰ kahakassa, kuinka h‰nen soturinsa sotaa k‰yv‰t. V‰hent‰‰ niiden lukua, on ep‰ilem‰tt‰ keino, jolla pikemmin ja varmemmin voimme kukistaa h‰nen, itse pahuuden pes‰n, ainoan oikean vihollisemme! Puhuakseni selvemmin, k‰ytt‰k‰‰mme vankia saadaksemme liiton uudestaan solmituksi meid‰n ja Italian ruhtinasten v‰lill‰. Saakoon h‰n palata Milano'on, herttua Galeazzo'n luo, t‰lle niinkuin muillekin todistamaan, ett'ei Sveitsil‰isten maahan rankaisematta voi rynn‰t‰, ja ett‰ on edullisempi niit‰ pit‰‰ yst‰vin‰ns‰, kuin vastustajinansa. Campobasso on mielest‰ni mies juuri semmoista tointa varten. Se hyˆdytt‰isi meit‰ ep‰ilem‰tt‰ enemmin kuin pisara vuodatettua verta." T‰st‰ viisaasta, mutta armahtavaisesta esityksest‰ L¸ttich, Nesle, Gent ja Dinant jo murahtivat ja kiukustuivat. -- "Malttakaa mielenne v‰h‰isen", veli Starck sanoi. "Muistakaa, ett‰ olette t‰ll‰ haavaa tuomareita ja ett‰ semmoisina Jumala teit‰ katselee. Min‰ hyv‰ksyn t‰ydelleen Diesbach'in pojan jalomielisen esityksen; vaan voipa niit‰ kenties lˆyty‰ parempiakin: koska olemme kaikki kuninkaan tovereita, miksi emme vetoisi h‰nen ylimm‰iseen tuomioonsa? Jos h‰n luulee, ett'ei vankimme kelpaa muuksi kuin ruumiiksi, olkaa huoleti, h‰n ei teit‰ neuvo h‰nt‰ s‰‰st‰m‰‰n. Muussa tapauksessa olemme tehneet h‰nelle palveluksen ja se on velvollisuutemme." Villon huudahti: -- "Min‰ tarjoudun oitis saattamaan t‰m‰n asian h‰nen tutkittavaksensa. H‰n tuntee varmaankin t‰m‰n Campobasso'n. Ken tiet‰‰! ehk‰ se on kauhea isku, jonka Burgundilaisille saatamme tehd‰. Min‰ sit‰ ik‰‰nkuin v‰h‰n aavistan, toverit." Kaikesta huolimatta nuo muut nelj‰ vastustivat. -- "Olette edelt‰k‰sin hyv‰ksyneet enemmistˆn p‰‰tt‰j‰ksi. Meit‰ on nelj‰ kolmea vastaan. Kuolema!" -- "Hetki viel‰!" Kilian vastasi. "Me olemme sit‰ lajia, ett'emme milloinkaan riko lupauksiamme. On suostuttu, ett‰ vanki tulisi kuulustelluksi ja saisi puolustaa itse‰ns‰. Her‰tt‰k‰‰ h‰net." Ovi aukeni ‰kki‰; Campobasso tuli n‰kyviin, astui esiin ja tervehti. -- "Min‰ en nukkunutkaan, hyv‰t herrat; olen kuullut kaikki. T‰ss‰ olen." Sitten ylpe‰ll‰ muodolla, pilkallinen hymy huulilla: -- "Min‰ kiit‰n niit‰, jotka minun puoltani pit‰v‰t, ja suostun puolestani heid‰n esitykseens‰. Olisipa tosiaan ylˆn hauskaa v‰h‰isen jutella, vaikka vaan kaukaakin, v‰limiehen kautta, Ludovik XI:nnen, tuon kelpo kuninkaan kanssa. Mit‰ n‰ihin muihin, armottomiin tulee, minun tarvitsee sanoa vaan kolme sanaa, niin he pit‰v‰t suurena kunniana, saada ojentaa minulle k‰tens‰." ƒrsytettyin‰ t‰m‰n julkean uhkamielisyyden kautta, nuo nelj‰ kostajaa astuivat askeleen l‰hemm‰ksi ja tekiv‰t uhkaavan liikkeen. Mutta, niinkuin ei h‰t‰p‰iv‰‰ olisi ollut, h‰n jatkoi: -- "Vai niin! herraseni, kannatte sormessanne Ranskan liljaa. Ahaa! olette kuninkaan tovereita..." N‰m‰ aikoivat jo syˆst‰ h‰nen p‰‰llens‰. -- "No sitten", h‰n p‰‰tti, avaten takkinsa ja n‰ytt‰en er‰st‰ h‰nen kaulassaan kaikenlaisten t‰htien ja nauhojen joukossa rippuvaa sormusta, "no sitten, toverit ... min‰ olen yksi teid‰n joukkoanne." Aika jo olikin; kostajien nelj‰ puukkoa v‰lkkyi jo h‰nen silm‰ins‰ edess‰. N‰m‰ h‰mm‰styiv‰t oitis, seisoivat ‰‰nettˆmin‰, kuroittaen kaulaansa, eiv‰tk‰ viel‰ tahtoneet uskoa silmi‰ns‰. Se oli oikea lilja. Se oli ainakin kuninkaan sormus. Juhlallisella ja riemuitsevalla ‰‰nell‰ kondottieri jatkoi: -- "Jos joskus kohtaat yht‰l‰isen kapineen jonkun toisen sormessa, olkoon h‰n kohta yst‰v‰si, veljesi... Eiv‰tkˆ ne ole H‰nen Kaikkein Kristillisimm‰n Majesteettinsa omat sanat?" -- "H‰nell‰ on oikeus", Starck p‰‰tti, "muistakaa, yst‰v‰t, muistakaa valaanne!" Vaan n‰m‰ huudahtivat, inhoavalla, kauhistuneella ‰‰nell‰: -- "H‰n! yst‰v‰mme! veljemme! Ei koskaan! H‰n ei ole p‰‰sev‰ n‰in kynsist‰mme ... ei!" Villon tuli v‰litt‰j‰ksi ja h‰nen onnistui saada suun vuoroa: -- "Nyt on syyt‰ enemmin kuin milloinkaan saattaa asia kuninkaallisen herramme tiedoksi. H‰n on par'aikaa Lyon'issa. Se on enint‰in viikon tyˆ. Tahdotteko, niin l‰hden?" -- "T‰m‰n matkan kest‰ess‰", Kilian lis‰si, "vanki saa seurata minua, min‰ vastaan h‰nest‰. Muutoin olettehan tekin muassa. Antakaa sananne, ett'ette v‰ijy h‰nen henke‰ns‰, niin h‰nen uskon teid‰n rehellisyytenne haltuun..." T‰m‰ v‰li-aikainen p‰‰tˆs tuli vihdoin hyv‰ksytyksi, vaikka suurella vastuksella. Samalla aikaa Italialainen kenenk‰‰n huomaamatta kuiskutti FranÁois Villon'in korvaan n‰m‰ sanat: -- "ƒlk‰‰ l‰htekˆ, ennenkuin olette minua puhutelleet. Vaiti!" XVII. Freiburg'in luostari. Helmikuun keskipaikoilla Freiburg'in rauhallinen kaupunki oli kokonaan ylˆs alaisin. Juuri t‰h‰n aikaan oli, n‰et, sota t‰nne l‰hestym‰isill‰‰n, t‰m‰ sota, joka ilmoitti tuloansa verisien kahakkain kautta, ja alkoi levit‰ koko Waadt'in maahan, koko Geneve'n hiippakuntaan, Romont'in kreivikuntaan ja Neusch‚tel j‰rven etel‰puolella oleviin seutuihin. Ei mik‰‰n n‰ist‰ paikkakunnista viel‰ ollut yhtynyt Sveitsin liittoon; ne olivat Sveitsin vihollisten, Burgundin herttuan liittolaisten alaa. Siit‰p‰ kaikenlaiset ottelut Italialaisten, Savoijalaisten ja Lombardialaisten retkikuntien kanssa. Joka p‰iv‰ joitakin uusia salavehkeit‰, vahvojen linnojen valloitusta, rynn‰kˆll‰ otettujen kaupunkien tai kylien h‰vityst‰. Sen lis‰ksi ik‰‰nkuin joku et‰inen kaiku ankarasta sodanvarustuksesta, jota Bern'iss‰ puuhattiin, kun sinne tulvasi liittolais-joukkoja joka taholta, ei ainoastaan Sveitsist‰, vaan myˆs kaikista Reinin vapaakaupungeista, ja viel‰p‰ Sigismundonkin, It‰vallan herttuan alueesta. Vaan Freiburg'iin palatkaamme. Hankkiakseen suojapaikkaa haavoitetuille, joita sinne joka taholta tuotiin, oli Celestinolais-luostarin abbatissa, Diesbach'in arvoisa sisar muodostanut luostarinsa sairashuoneeksi. -- "Siin‰ ei ole kylliksi, ett‰ rukoilemme", h‰n oli sanonut, "meid‰n tulee myˆs holhoa ja palvella niit‰, jotka taistelevat is‰nmaan itsen‰isyyden puolesta. Rohkaista kuolevia, hoitaa haavoitettuja, siin‰ on nyky‰‰n Sveitsil‰isen vaimon velvollisuus". Ja n‰ytt‰‰ksens‰ ensim‰isen‰ hyv‰‰ esimerkki‰ muille, h‰n lakkaamatta hyˆri ja pyˆri, antoi valmistaa uusia vuoteita, hankki k‰‰reit‰ sek‰ virkist‰vi‰ l‰‰kkeit‰, jakoi niit‰ omalla k‰dell‰‰n ymp‰ri vieraillensa, joita kutsui lapsiksensa, lohdutti tuota, sitoi t‰t‰, oli apuna l‰‰k‰reille, ja useimmiten itsekin l‰‰k‰rin‰. H‰n oli sanonut Freiburg'in lasaretti-l‰‰k‰reille: -- "Te tunnette minun ja min‰ olen semmoista perijuurta, joka ‰idist‰ tytt‰reen on tiennyt yht‰ paljo melkein kuin tekin; jos v‰hemmin onkin tietoja, sit‰ enemmin on huolta ja tarkkuutta. Vaikeammissa tiloissa vaan kutsun teit‰ avukseni. Noh! olkaa hyv‰ss‰ turvassa, se ei usein tule tapahtumaan." Niinkuin n‰kyy, abbatissa oli jotenkin jyrkk‰, mutta niin toimelias ja syd‰mmellinen, ett‰ oikein oli ihme katsella. Yˆt p‰iv‰t oli h‰n toimessa, joka paikassa l‰sn‰, liikkeell‰ v‰sym‰tt‰. H‰n oli unohtanut ik‰ns‰ ja lihavuutensa, jotka tavallisesti h‰nen kulkuansa vaivasivat; h‰n oli uudestaan tullut nuoreksi, nopsaksi ja sukkelaksi. Aina joku lempe‰ sana tai yst‰v‰llinen hymy huulilla. Sairaat eiv‰t tunteneet milloinkaan niin suurta lievityst‰, kuin kuullessaan kaukaa avainkimpun l‰henev‰n, joka rippui h‰nen vyˆt‰isill‰ns‰. Mit‰ nunniin ja muihin luostarisisariin tulee, olipa tuota hauska n‰hd‰, kuinka h‰n niit‰ kiihoitti, ja kuinka pian h‰n ne oli saanut ansiollisesti johtonsa alla palvelemaan. -- "No! tytt‰reni! pian nyt! t‰ss‰ on meid‰n tappelukentt‰mme! Jumala meit‰ katselee. Muistakaa vertausta laupeaasta Samarialaisesta. Ei mit‰‰n vastav‰itteit‰! Ovatko n‰m‰ en‰‰ ihmisi‰ kun ovat haavoitettuja, k‰rsivi‰ Jumalan luomia! Meid‰n tulee niit‰ auttaa, niit‰ pelastaa, ja sukkelaan!" Ja luostarin hurskaat tytt‰ret kilpailivat innossa kesken‰ns‰. Kaksi etenkin auttoi abbatissaa aivan h‰nen mielens‰ mukaan. Ne kuitenkaan eiv‰t olleet luostariin kuuluvia; ne viettiv‰t siell‰ vaan jonkin surun aikaa. Kaksi kasvattia, kaksi, jotka vapaa-ehtoisesti kantoivat novitiapukua. Tarvinneeko mainita, ett‰ ne olivat Hedwig ja Magdalena? T‰m‰ hengellinen puku, puolittain valkoinen ja sininen, soveltui yht‰ hyvin Magdalenan korkeaan ja miehekk‰‰sen kauneuteen, kuin Hedwigin suloiseen ja vieh‰tt‰v‰‰n enkelimuotoon. Abbatissa lopetti aamukiertonsa. H‰nen molemmat veljen-tytt‰rens‰, niinkuin h‰n n‰it‰ nimitti, seurasivat h‰nt‰. Astuttiin viimeiseen saliin, joka oli paljoa v‰h‰isempi, kun edelliset; siin‰ oli vaan kolme vuodetta. Ensim‰isell‰ makasi Beit-Weber, niin kalpeana, niin laihana, ett‰ olisi luullut h‰nt‰ puetuksessaan lep‰‰v‰ksi ruumiiksi. H‰n nukkui. Kohinasta, joka syntyi, kun ovi avattiin, h‰n her‰si, huomasi Hedwigin ja heti paikalla h‰nen silm‰ns‰ v‰l‰htiv‰t, ja h‰nen suunsa vet‰ysi hymyyn. -- "No!" abbatissa sanoi, "no! poikaseni, runoilijani, kuinka on laitasi t‰n‰‰n?" -- "Hyvin ... varsin hyvin", sairas vastasi, "min‰ n‰in unta, ett‰ olin taivaassa, ja nytp‰ uneni k‰ykin toteen. Jumala l‰hett‰‰ minulle kolme enkeli‰ns‰." H‰nen silm‰ns‰ olivat seuranneet ainoastaan Hedwigi‰. Leikillisell‰ ja vallattomalla suoruudellansa abbatissa oitis huudahti: -- "Enkeli‰! k‰y laatuun viel‰ veljeni tytt‰rille, mutta min‰, no totta maarian, mik‰ pulskea enkeli! Tarvittaisipa aika siivet, ennenkuin min‰kin lentoon lehahtaisin!" T‰ll‰ tapaa yh‰ leikki‰ laskien, h‰n oli avannut k‰‰reen. -- "Se on parempi, paljoa parempi. Mutta olkaamme aina varoillamme; n‰m‰ haavat rinnassa paranevat hitaasti. K‰rsimyst‰ ja lepoa. Ennen kaikkia ei mit‰‰n mielen liikutusta, tai muuten en sinusta voi ta'ata, poikani." -- "Voi!" haavoitettu huokasi, "voi! ‰itini, ne ainoastaan kammoovat kuolemaa, joita rakastetaan t‰‰ll‰ mailmassa!" -- "Lapsi parka!" sanoi abbatissa, joka t‰ynn‰ lohdutusta kumartui h‰nen puoleensa, ik‰‰nkuin olisi mielinyt samalla kertaa sitoa h‰nen syd‰mmens‰kin haavan. Ei kukaan muu kuin Jumala voinut sit‰ parantaa. Hedwig sit‰ h‰nelle rukoili, k‰det ristiss‰ ja silm‰t taivasta kohden kohotettuina. Magdalena hoiti toista sairasta. T‰m‰ ei ollut mit‰‰n menett‰nyt voimastansa. Se oli Herman Nagˆli. Paitsi k‰tt‰, joka oli siteess‰, ihan sama kuin ennenkin. Puettuna sotalakkiinsa, h‰n oli noussut istumaan vuoteensa laidalle. ƒ‰netˆn mielenliikutus, joka n‰ytti h‰mm‰stytt‰v‰n h‰nt‰ itse‰kin, antoi h‰nen karkeille kasvoillensa lauhkeamman muodon. H‰n katsoi ter‰v‰sti Magdalenaan, joka, kokonaan kiintyneen‰ haavaan h‰nen k‰sivarressansa, suurella taidolla aukasi k‰‰reit‰ ja lastoja. ƒkki‰ h‰n vavahti. -- "Teinkˆ teille pahaa?" tyttˆ kysyi. -- "Tekˆ? Ei suinkaan!" h‰n vastasi omituisella ‰‰nell‰. Abbatissa k‰‰ntyi samassa h‰nt‰ kohden. -- "No! yst‰v‰ni, et sin‰ yksik‰tiseksi j‰‰. Vaan t‰h‰n sotaan tuo k‰si ei viel‰ ehdi tarpeeksi voimistua. Vahinko! juuri oikea k‰si!" -- "Min‰ isken vasemmalla, enk‰ yht‰‰n hiljempaa", Nagˆli vastasi. "Sallitteko minun l‰hte‰ t‰‰lt‰, ‰iti?" -- "Kuinka tahdot, poikani ... mutta sill‰ ehdolla, ett‰ lupaat tulla takaisin joka p‰iv‰ sitomisen aialla. ƒl‰ sit‰ laimiinlyˆ." -- "Hui, hai! mit‰ viel‰! ... kyll‰ min‰ tulen." Se oli Magdalena, jolle h‰n n‰kyi puhuvan n‰m‰ sanat; se oli h‰n, jota h‰n katseli yh‰. Tuo tyven ja reipas tyttˆ ei siit‰ v‰h‰‰k‰‰n v‰litt‰nyt, kenties h‰n ei sit‰ huomannutkaan. Silm‰t maahan kiintynein‰, h‰n antoi j‰rjest‰ns‰ k‰‰reesen kuuluvat eri kappaleet abbatissalle. T‰m‰ sovittaessaan niit‰ sijoillensa, jatkoi n‰in puhettansa: -- "Pid‰n ylen t‰rke‰n‰, ett‰ sin‰ pian ja t‰ydellisesti paranet. Sveitsi tarvitsee sellaisia puolustajia kuin sin‰. Mik‰ on nimesi?" -- "Herman." -- "Eikˆ muuta nime‰?" -- "Ei t‰ll‰ haavaa." -- "Maakuntasi?" -- "Unterwaldi." -- "Ai! olisipa minun se pit‰nyt arvata. Ainahan nuo j‰ttil‰is-k‰det meille tulevat R¸tli'n tienoilta. Ennenkuin t‰m‰n haavan sait, sin‰ arvattavasti olit jonkun aimo iskun jo antanut, vai kuinka?" Beit-Weber'in ‰‰ni vastasi: -- "Sen min‰ voin ta'ata. Olimme ko'ossa Yverdun'in linnaa puolustamassa. Ensi rynn‰kkˆ‰ Burgundilaisia vastaan teht‰ess‰, h‰n oli j‰‰nyt j‰lkeen, tai oikeastaan eteen, kun silta vedettiin ylˆs meid‰n takanamme. H‰n k‰‰ntyi vihdoin siltaa kohden, aseena ainoastaan joutsi ja hyv‰ miekkansa. Huomatessaan itsens‰ takaa-ajetuksi h‰n ampui sit‰, joka oli h‰nt‰ likinn‰, haavoitti h‰net, karkasi h‰nen p‰‰llens‰, lopetti h‰nen miekallansa, veti nuolen haavasta ulos, ampui sen er‰‰sen toiseen, jonka myˆskin kaatoi saadakseen nuolensa takaisin, ja lopulta j‰tti sen er‰‰n kolmannen ruumiisen ainoastaan sen t‰hden, ett‰ oli ehtinyt sillalle, joka laskettiin alas h‰nt‰ varten... Malttakaa, ei siin‰ ole kaikki. Pari p‰iv‰‰ myˆhemmin, kun kuljimme Granson'iin p‰in, h‰n yksin‰‰n puolusti er‰st‰ siltaa, suojellen siten meid‰n paluumatkaamme. Siell‰ h‰n tuli haavoitetuksi. Voi! niin, s‰ilytt‰k‰‰ meille tuo vahva, urhea k‰si; se on niin monta jo meid‰n joukosta pelastanut!" T‰m‰n kertomuksen aikana abbatissa oli antanut sijaa Magdalenalle, joka sitoi kiinni viimeisen k‰‰reen. Kohta kuin Beit-Weber oli viimeisen sanan lausunut, tyttˆ jupisi: -- "Kas! se on uljasta, tuo! se on oikein jalosta syd‰mmest‰!" Ja pannessaan haavoitetun k‰den j‰lleen siteesen, h‰n sit‰ hiljaa puristi. Jonkun aikaa Hermanin roteva rinta jo oli l‰‰h‰tt‰nyt, kuin palkeet pajassa. ƒkki‰, kenties ensi kerran el‰ess‰‰n, h‰n vaaleni ja horjui, joku ‰killinen heikkouden puuska tuli h‰nen p‰‰llens‰. -- "No! johan nyt per‰ti! kuin h‰n juuri pyˆrtyy tuohon paikkaan!" abbatissa huusi rient‰en h‰nen luoksensa. "Poika parka!" Siirtyen sivulle p‰in Magdalena vallan h‰mm‰styneen‰, ja kuitenkaan tiet‰m‰tt‰ miksi, jupisi hiljaa itseksens‰: -- "Kuka olleekaan t‰m‰ nuori Unterwaldilainen? ... ja miksi h‰nen silm‰ns‰ minua noin seuraavat joka paikkaan? Olen sen jo usein huomannut... Voisi luulla, ett‰ h‰n minua vihaa. Mink‰t‰hden?" Kolmas haavoitettu oli veli Starck. Istuen er‰‰ss‰ nojatuolissa, h‰n yh‰ kantoi augustinolaista pukuansa, p‰‰hine oli ta'ap‰in heitetty, niin ett‰ saattoi n‰hd‰ h‰nen otsallaan k‰‰reen, joka viel‰ oli vallan verinen. Vieress‰, pienell‰ rahilla Fridolin h‰nelle piti seuraa. Jo v‰h‰n aikaa sitten, Hedwig oli h‰nt‰ l‰hestynyt. Valkoisilla k‰sill‰ns‰ h‰n aukasi k‰‰reen. Tarvinneeko meid‰n mainita, kuinka suuri tuon is‰ paran mielenliikutus, ihastus ja hurmaus oli, kun t‰m‰ vieh‰tt‰v‰ lapsi, jota h‰n ei voinut, jota h‰n ei tahtonut viel‰ kutsua omaksensa, h‰neen katsoi, h‰nt‰ l‰hestyi, h‰nt‰ koski. Tyttˆ oli h‰nen tuntenut samaksi munkiksi, joka niin monesti jo oli sattunut h‰nen tiellens‰, joka h‰nt‰ kerran oli syleillyt Diesbach'in puutarhassa, joka viimeksi viel‰ h‰nt‰ oli auttanut Bern'in tuomiokirkon portailla. Tavatessaan h‰nen Freiburg'issa sek‰ n‰hdess‰‰n ilon ja hellyyden, joka enemmin kuin milloinkaan loisti h‰nen silmist‰ns‰, Hedwig ei voinut olla h‰nelt‰ kysym‰tt‰: -- "Vaan mist‰ tuleekaan tuo osan-otto, jonka teiss‰ her‰t‰n? Mist‰ tulee se, ett‰ n‰'ytte minua n‰in rakastavan? Kuka olette?" T‰m‰, hilliten kohta syd‰mmens‰ halun, oli vastannut; -- "Olen veli Starck. Kuka ei teit‰ rakastaisi! olettehan niin lempe‰ ja suloinen!" Samassa tyttˆ kuitenkin, oikaistessaan itsens‰ ja pyyhkiess‰‰n otsalta veripisaroita, n‰ki alempana, poskille vieriv‰n kyyneleit‰. -- "Taivas! mik‰ teit‰ vaivaa? itketteh‰n ja olette surullinen?" -- "En! oi en! min‰ olen onnellinen ... kovin onnellinen!" H‰nen kyyneleens‰ Hedwig kuivasi. Abbatissa tuli ‰kki‰ v‰liin, siirt‰en kauemmaksi toisella k‰dell‰ veljens‰ tytt‰ren, toisella Fridolin'in, joka istui viel‰ likemp‰n‰ kuin ennen ja pisti p‰‰ns‰ uteliaana esiin. -- "Pois tielt‰!" h‰n sanoi, taputtaen t‰t‰ poskelle; "p‰‰st‰ minua katsomaan veli Starck'in halkiomessa olevaa p‰‰t‰. Viel‰ yksi meid‰n uroistamme, ensim‰inen kenties kaikista!" -- "Niin, ensim‰inen!" Beit-Weber vastasi. "Ensim‰inen kaikista on munkki! Ei ket‰‰n ole t‰h‰n aikaan, joka h‰nt‰ ei tuntisi, joka h‰nelle ei sit‰ sijaa antaisi. Kysyk‰‰ kuka se on, joka aina on n‰hty eturiviss‰, joka n‰ytt‰‰ moninkertaisilla voimilla maatansa puolustavan, joka uudistaa kaikki meid‰n kuuluisien esi-is‰imme uhraukset ja urostyˆt, jokainen teille vastaa; se on munkki! Jos h‰n seuraa jotakin retkikuntaa, on voitto varma. Jos joskus meid‰n nuoret miehemme ovat tappion puolella, n‰hd‰‰n h‰nen kohta ilmestyv‰n ja uudistavan taistelua. Oi tehk‰‰t h‰n terveeksi, ‰itini; sill‰ kohta tulee nuo suuret tappelut, ja h‰n on Herran valittu ... niin, min‰ tunnen, min‰ n‰en sen, h‰n se on, joka takaa voiton ja vapauden Sveitsille!" T‰m‰n ennustavan puolustuspuheen aikana veli Starck oli oikaissut itsens‰, otsa kirkkaana, silm‰t s‰ihkyvin‰, k‰det ojennettuina Hedwigi‰ kohden, suu puoli-avoimena, ik‰‰nkuin valmiina h‰nelle vihdoinkin huutamaan: min‰ olen is‰si!... Mutta h‰nell‰ oli uljautta kylliksi tunkeaksensa tuon luonnon her‰tt‰m‰n halun syd‰mmens‰ syvimp‰‰n pohjukkaan; ja sulkien silm‰ns‰, purren hampaat yhteen, marttiiran ylev‰ kalpeus kasvoillansa, h‰n mumisi vaipuen alas istumaan: -- "Se ei viel‰ ole kylliksi! ei, ei viel‰!" T‰h‰n tuskan huutoon vastattiin kumealla murinalla. Koiran p‰‰ pisti esiin. Se oli Frey, St. Bernhard vuoren uskollinen vartija. Se oli siihen saakka maannut vuoteen alla ja pysynyt hiljaa, n‰kym‰tˆnn‰. Nyt se ‰kki‰ hyˆkk‰si esiin, valmiina puolustamaan is‰nt‰‰ns‰; vaan huomaten ep‰ilem‰tt‰ h‰nen tarvitsevan ainoastaan lohdutusta, se tytyi h‰nen k‰tt‰ns‰ nuolemaan. Starck'in toista k‰tt‰ Fridolin hiljaa puristi. Molemmat, lapsi niin kuin koirakin, olivat tuttuja kaikille l‰sn‰-olijoille; ne olivat kumpikin ottaneet osaa kaikkiin n‰ihin ensim‰isiin tappeluihin, joita Helvetian itsen‰isyyden edest‰ oli taisteltu. T‰ll‰ v‰lin abbatissa oli tarkastanut haavaa; h‰n sitoi sen uudestaan, sanoen: -- "En tied‰, mit‰ suuria sinun rohkeutesi viel‰ uneksii, veli Starck; mutta, ole huoleti, parin p‰iv‰n p‰‰st‰ annamme sinulle vapautesi takaisin." -- "Jumalan kiitoa!" huusi Kilian von Diesbach, joka samassa ilmestyi kynnykselle. "Heitt‰ytyess‰‰n minun eteeni, minua suojellaksensa, h‰n t‰m‰n iskun on saanut." -- "Mit‰!" Hedwig sanoi, "mit‰, veljeni, h‰n on pelastanut henkesi?" -- "Niin, sisareni, eik‰ se ollut ensim‰inen kerta. Samaa suosiota, jota h‰n sinulle osoittaa, h‰n tuhlaa minullekkin. Lakkaamatta h‰n sivullani taistelee, pit‰en huolta minusta, kuin vanhempi veli, kuin is‰." Enemmin kuin milloinkaan ennen, Hedwigin suuret silm‰t tarkastivat tutkistellen munkkia. -- "K‰rsimyst‰! lapseni", h‰n vastasi heille kumpaisellekin. "Viel‰ v‰h‰n k‰rsimyst‰, niin saatte kaikki tiet‰‰!" -- "Menn‰‰n pois!" abbatissa lausui. "Pois, pois? kiertomme on p‰‰ttynyt. Meill‰ on muutakin teht‰v‰‰, kuin selitt‰‰ arvoituksia." Ja nopealla, h‰t‰isell‰ k‰ynnill‰ns‰, h‰n jo keikutti eteenp‰in. Hedwig, ennenkuin h‰nt‰ seurasi, tarttui munkin k‰teen ja kosketti sit‰ huulillansa, lausuen hiljaa: -- "Oi! kuka ik‰n‰ lienette, kiitoksia! min‰ rakastan teit‰!" Kulkiessaan Hermanin ohitse, Magdalena ei voinut olla p‰‰t‰‰n k‰‰nt‰m‰tt‰. Unterwaldilaisen silm‰t olivat h‰neen yh‰ kiintyneet. Kilian, joka viimeisen‰ kulki, l‰hestyi Beit-Weber'i‰ ja sanoi t‰lle: -- "Rohkeutta! runoilija. Jumala antakoon sinulle yht'aikaa parannuksen ja unohduksen!" Abbatissa, tultuaan kamariinsa, laskeutui er‰‰sen nojatuoliin. -- "Uh! en jaksa en‰‰; olen vallan n‰‰nnyksiss‰." Vaan s‰ps‰ht‰en jostakin laimiinlyˆnnist‰, h‰n kohta pudisti v‰symyksen p‰‰lt‰ns‰, antaakseen uusia k‰skyj‰. -- "T‰tini", Kilian sanoi, "armas t‰tini, sallikaa minun edes syleill‰ teit‰." -- "Kernaasti, poikani; vaan te'e se pian; kahdeksaan p‰iv‰‰n en ole rahtuakaan nukkunut." -- "Menk‰‰mme pois, sisareni", nuori mies sanoi molemmille tytˆille. "Siirtyk‰‰mme t‰‰lt‰, ett‰ h‰n saa edes v‰h‰n aikaa lev‰ht‰‰." -- "Ei se hullumpaa olisi, poikani; mutta muista vaan, ett'et aivan kauan juttele morsiamesi kanssa. Kymmenen minuuttia, ei enemp‰‰. Hedwigin t‰ytyy olla minun sijassani keskustelu-huoneessa, apteekissa, v‰h‰n joka paikassa. Magdalenalla taas on kangaskamari ja liinapeso. Tied‰th‰n, tytt‰reni, ett‰ on ment‰v‰ pyykille." Se oli etenkin veli Starck, josta Hedwig ja Kilian puhelivat. -- "En tied‰ mink‰t‰hden", Kilian sanoi, "vaan koko luottamukseni lep‰‰ h‰ness‰. Jos me tulemme onnellisiksi, h‰nest‰ onnemme l‰htee. Miksi? kuinka? en sit‰ voi aavistaakkaan. Jokin sen minulle vaan sanoo. Jos j‰‰n taistelukent‰lle, h‰n on sinua suojeleva." Hedwig h‰nen keskeytti. -- "Voi! ‰l‰ puhu semmoista, Kilian; kun ennustaa onnettomuutta, seuraa aina onnettomuus. Sin‰kˆ kuolisit! voi! en sitten en‰‰ suojelusta kaipaisi, sill‰ min‰kin kuolisin." -- "Hedwig!" -- "Onhan meid‰n m‰‰r‰ tulla yhdistetyiksi? Niin tulemmekin, joko t‰‰ll‰ alhaalla, tai ylh‰‰ll‰ taivaassa." T‰ll‰ v‰lin Magdalena, miettien paljon aineellisempia asioita, koetti kiiruhtaa pesijˆit‰. Ja kantaen itse melkoisen joukon pesovaatteita, h‰n l‰hti astumaan n‰iden etup‰‰ss‰. Pyykkilautta, luostarin puutarhain toisessa p‰‰ss‰, oli suuren lammikon rannalla, johon kirkas l‰hde vuodatti vetens‰. Lautan nelj‰ss‰ kulmassa oli Gˆthil‰isi‰ pylv‰it‰, jotka ohutta olkikattoa kannattivat. -- "T‰n‰‰n on vallan mahdotonta", yksi pesijˆist‰ sanoi, "vesi on j‰‰ss‰." -- "Ent‰ sitten!" Magdalena vastasi, "me s‰rjemme j‰‰n." Ja, tarttuen kirveesen, joka siell‰ sattui olemaan, h‰n hakkasi j‰‰h‰n suuren aukon. -- "T‰ytyyh‰n olla v‰kev‰, niinkuin te!" yksi h‰nen kumppaneistaan arveli. -- "Tarkoitatko sill‰", h‰n vastasi, "ett‰ minun t‰ytyy tehd‰ t‰m‰ tyˆ teid‰n kaikkien edest‰? Sama se. Mutta ett'ei teid‰n tarvitse ristiss‰ k‰sin olla, menk‰‰ oitis noutamaan loput vaatteita; menk‰‰." Muutaman sekunnin kuluttua j‰‰ yli koko lammikon oli rikottu. Sitten, kun ei pesijˆit‰ viel‰ kuulunut, Magdalena otti k‰teens‰ kurikan, k‰‰ri hiansa ylˆs kyyn‰rp‰ihin asti, ja seisoen yksin‰‰n lammikon rannalla, ryhtyi rivakasti tyˆhˆns‰. Iloinen talvi-aurinko valaisi tuon reippaan ja uljaan tytˆn kauniita, valkoisia k‰sivarsia ja verevi‰ kasvoja. Jokin huokaus kuului h‰nen korviinsa. H‰n k‰‰nsi p‰‰t‰ns‰. Er‰s mies oli siell‰, Herman. Nojaten vasten k‰sipuita, h‰n katseli Magdalenaa. -- "Taasen te!" t‰m‰ sanoi. -- "Ja miksik‰ ei, serkku..." -- "Serkku, min‰kˆ?" -- "Nimeni on Herman Nagˆli. Ahaa! tunnetko minun nyt? Sin‰ muistat kai tuota kahdenkymmenen tynnyrinalan niitty‰, joka niin suurella v‰‰ryydell‰ minulta riistettiin sinun hyv‰ksesi, kiitos kunnia Diesbach'in mahtavalle myˆt‰vaikutukselle." -- "Diesbach ei ole mit‰‰n tehnyt, joka ei olisi oikein", nuori tyttˆ ylpe‰sti vastasi. "Meid‰n v‰lill‰mme oli riita. Majistraatti sen ratkaisi minun edukseni: siin‰ sen lorun loppu." -- "Eip‰ niink‰‰n!" nuori mies huudahti, "sill‰ siit‰ tuomiosta min‰ vetoon kun vetoonkin viel‰." -- "Te'e mieliisi. Saadaanpa n‰hd‰, kuka t‰ss‰ lopulta voittaa." Ja huolimatta sen enemp‰‰ tuosta h‰vyttˆm‰st‰, h‰n ryhtyi j‰lleen pesoonsa. Hetken p‰‰st‰ Herman jatkoi: -- "Sen sijaan, ett‰ riitelemme, serkkuni ... kuulkaapa hiukan... Jos suostuisimme el‰m‰‰n yhdess‰." -- "Kuinka se k‰visi laatuun?" Magdalenan vapaan ja kirkkaan katseen edess‰ Unterwaldilainen ensin punastui korvia myˆten. Sitten, pudistaen pˆrrˆist‰ p‰‰t‰ns‰ ja tehden liikkeen, ik‰‰nkuin ajaakseen pois lopunkin h‰mm‰styksest‰‰n, h‰n jatkoi: -- "Maltas kuin ajatukseni selit‰n, serkkuseni. Voi! Voi! min‰ vihasin oikein sinua alussa; ja kun l‰hdin sinua etsim‰‰n, se tapahtui vaan vihamieless‰. Mutta min‰ n‰'in sinun. Se muutti mieleni. Min‰ katselen sinua nytkin viel‰, ja enemmin kuin milloinkaan ennen tulee mieleeni ajatus, ett‰ me olemme vallan kuin luodut toisillemme kuulumaan, kenties toisiamme rakastamaankin ... ja sen voin vakuuttaa, mit‰ meihin molempiin tulee, pulskeita lapsia tasavalta meilt‰ saisi." Nyt oli Magdalenan vuoro painaa alas silm‰ns‰. -- "Avioliitto!" h‰n jupisi. -- "Ainakin lupaus. Meill‰ on sota ja min‰ olen sit‰ lajia, ett'en s‰‰st‰ itse‰ni. On hyvin mahdollista, ett‰ kaadun; sitten ei t‰m‰ sinulle suurta haittaa tekisi. Minun kuoltuani, sinulla kielt‰m‰tt‰ on nuo kaksikymment‰ tynnyrinalaa niittua. Mutta jos tulen takasin, olisihan hauska n‰hd‰ siell‰ karjamme yhdess‰ k‰yv‰n laitumella. Sano, tahdotko?" T‰m‰n luontevan puheen alla paloi rakkaus, yksinkertainen ja raitis rakkaus, niinkuin tyttˆ, joka sen oli sytytt‰nyt, niinkuin mies, joka sen syd‰mmess‰‰n tunsi. Niin luultavasti Magdalenakin sen k‰sitti. H‰n oikaisi itsens‰, kiinnitt‰en silm‰ns‰ nyt Hermaniin. -- "Eth‰n sen vuoksi v‰hemmin uljaasti maatasi palvelisi?" -- "P‰in vastoin." -- "Herman, t‰ss‰ on k‰teni." -- "Kiitoksia, Magdalena. Min‰ olen kokonaan sinun, nyt ja aina." Pesij‰t l‰hestyiv‰t. Herman katosi, kasvot ilosta loistavina. Magdalena sit‰ vastaan, koettaen peitt‰‰ h‰iriˆt‰ns‰, huusi tovereillensa: -- "H‰t‰‰ nyt, laiskurit! olemme ilmankin jo myˆh‰styneet. Pian tyˆhˆn!" Ja kurikoita heilutettiin tulisella kiireell‰. XVIII. Kettu ja susi. FranÁois Villon oli tehnyt tarkkoja havainnoita kaikesta, mik‰ saattoi koskea Ludovik kuningasta. Mutta kuningas itsekin tahtoi tarkalleen seurata n‰ytelm‰‰, jonka n‰kymˆn‰ Sveitsi nyt oli, saattaakseen k‰ytt‰‰ jokaista tarjouvaa tilaisuutta hyv‰ksens‰; h‰n sen vuoksi, ollen tekevin‰ns‰ toivioretke‰ Notre-Dame-du-Puy'hyn, p‰‰tti asettua v‰ijyksiin Lyon'iin eli toisin sanoen teaterin paraasen katsoja-paikkaan. Mutta, h‰n ei ollut sinne viel‰ saapunut. H‰n oli viipynyt jonkun aikaa Pietari Bourbonilaisen, Beaujolais'in kreivin luona, joka oli nainut Anna prinsessan, tulevan Beaujeu'n rouvan. H‰nen v‰vyns‰ ja tytt‰rens‰ h‰nt‰ saattoivat Villefranche'n satamaan asti, jossa kuninkaallinen laiva h‰nt‰ vartosi. Ritari-el‰m‰‰n tottumaton hallitsija matkusti mieluimmin vett‰ myˆten. Tuskin laivasto oli ehtinyt ulapalle, niin jotain liikett‰ syntyi rannalla. Sitten er‰s vene tuli n‰kyviin, kreivin oma vene, joka oli tyˆnnetty vesille h‰nen nimenomaisella k‰skyll‰ns‰. Kaukaa Ludovik XI oli kaiken t‰m‰n n‰hnyt. Uteliaana luonnoltansa ja k‰rsim‰tˆnn‰ odottaen selityst‰, h‰n kumartui laivan reunan yli tunteakseen niin pian kuin mahdollista l‰hettil‰‰n, joka n‰in h‰nen luokseen laitettiin. Se oli pitk‰ mies kopealla k‰ynnill‰. H‰n seisoi yksin‰‰n veneen kokassa, jouduttaen ‰‰nell‰‰n soutajia, ik‰‰nkuin olisi ollut h‰nelle t‰rke‰t‰ p‰‰st‰ pian perille. Ja tosiaan, ennenkuin oli ehditty edes oikein rinnalle, h‰n yhdell‰ ainoalla hypp‰yksell‰ nousi laivaan ja riensi tervehtim‰‰n kuningasta, joka oitis huudahti: -- "FranÁois Villon; kuinka, sin‰h‰n se olet! Sin‰, joka minusta erkanit Loire'lla ja tulet minua nyt tapaamaan SaÙne'lla." -- "Joka tie vie Romaan, sire. Min‰ tuon uutisia Teid‰n Majesteetillenne." -- "Vallan tuoreita uutisia?" -- "Ei oikein tuoreita, sire. Kenties ne Teid‰n Majesteettinne mielest‰ jo hiukan tympeilt‰kin hajahtavat. Minun on t‰ytynyt tehd‰ suuria kiertoja ja olen sen vuoksi myˆh‰stynyt." -- "Parempi kerran kuin ei koskaan. Menn‰‰np‰ kajuuttaan." Ja, niinkuin ensi kerrallakin, ovi taasen sulkeutui heid‰n j‰lkeens‰. Kuningas istautui er‰‰lle rahille ja alkoi vilkkaasti kysell‰. -- "Nyt olemme kahden. Sin‰ voit puhua. Mit‰ siell‰ nyt olet toimittanut, toverini?" -- "Sire, alkaakseni alusta, n‰'in ensin Nikolaus Diesbachilaisen kuolevan ja tutustuin h‰nen poikansa Kilian'in kanssa, joka on h‰nen avujensa ja h‰nen Teid‰n Majesteettianne kohtaan osoittaman uskollisuutensa arvokas perillinen." -- "Tied‰n sen. Ent‰ sitten?" -- "Sitten, suorittaen l‰hetykseni, lˆysin veli Starck'in." -- "Niin, niin, min‰ tied‰n l‰htˆnne sotaan, ja olen tytyv‰inen sinuun. Kuuluupa silt‰, kuin olisit uljaasti siell‰ tapellutkin viel‰ kaupan p‰‰lle." -- "Sire, kun kuulee torven raikuvan, t‰ytyyp‰ olla aika j‰nis, jos ei silloin saa rohkeutta. Teid‰n Majesteettinne siis tiet‰‰ kaikki meid‰n ottelumme Torrens'in ja Sion'in luona Vallis'issa; sitten Murten'in, Estavayer'in ja Yverdun'in luona..." -- "Tied‰n kaikki, siihen asti kun Romont'in kreivi tahtoi valloittaa takaisin tuon viimeksi mainitun kaupungin hyvilt‰ yst‰vilt‰ni Sveitsil‰isilt‰. Mit‰ seurasi tuosta piirityksest‰, h‰h? sano!" -- "Ihmetelt‰v‰ puolustus, sire. Oi! niin, teill‰ on suuri syy rakastaa noita Sveitsil‰isi‰, sill‰ tyrnev‰‰ sotav‰ke‰ ne ovat. Kaupungin olivat asukkaat j‰tt‰neet vihollisen valtaan ja paenneet itse linnaan. Heilt‰ puuttuu sotavaroja, he repiv‰t kaikki tarpeettomat rakennuksensa, ja nakkaavat niiden pirstat piiritt‰jien niskaan. N‰m‰ taas, kun eiv‰t muureille voi nousta, t‰ytt‰v‰t reunoja myˆten vallihaudat oljilla ja kuusilla. Pian liekit kohoavat tornien harjalle asti. ƒ‰rettˆm‰n iso kokkovalkea, jonka ‰‰ress‰ Burgundilaiset kylki‰ns‰ hautoivat. ƒkki‰ lasketaan vipusilta alas tuon p‰tsin keskelle ja linnan koko v‰estˆ karkaa heid‰n p‰‰llens‰. T‰ydellinen sekasorto. Palataan linnan elatusvarojen, viiden tykin ja kolmen ruutivaunun kanssa. Seuraavana p‰iv‰n‰ saapuu Scharnachthal'in l‰hett‰mi‰ lis‰joukkoja. Romont'in kreivi pˆtkii tiehens‰ kaikessa hiljaisuudessa. Siin‰ siis uusi voitto. Mutta linna ei en‰‰ kelpaa puolustettavaksi; sen siis polttavat itse, ja kaupungin myˆskin. Sitten liehuvin lipuin, soitolla ja helin‰ll‰ per‰ytyv‰t Granson'iin Hannu M¸ller'in johdolla, joka on yksi Bern'in uroista." -- "Granson!" Ludovik XI kertoi, "sen tienoillehan juuri veljeni Kaarlo on leirins‰ asettanut. H‰n piiritt‰‰ tuota linnoitusta. Pit‰neekˆh‰n se puolensa, kunnes Sveitsil‰iset ovat ehtineet voimansa ko'ota. Kaikki rippuu siit‰." Ja, huolen pilvet otsalla, silm‰t puoli-ummessa, huulet pitk‰ll‰, h‰n istui mietteisin vaipuneena, peukaloitaan pyˆritellen. -- "Granson kyll‰ pit‰‰ puolensa", Villon vastasi; "luottakaa siihen, sire." -- "Hum! hum!" Ludovik XI mumisi, "Rohkealla on viisi-kymment‰ tuhatta miest‰. Kenties te'in tyhm‰sti solmitessani h‰nen kanssaan uudestaan v‰lirauhan. Sveitsil‰iset ovat siit‰ saaneet vihi‰, ja tuo vihi on niiden korviin kipe‰sti koskenut. Arveleppa, jos ne pyyt‰isiv‰t rauhaa ja saisivat. Pahaa min‰ pelk‰‰n!" Sitten ‰kki‰ nostaen p‰‰t‰ns‰ ja teroittaen runoilijaan pienet harmaat silm‰ns‰, jotka kiilsiv‰t kuin kaksi kallista kive‰, h‰n kysyi: -- "Vaan miks'et minulle mit‰‰n puhu Campobasso'sta?" -- "Minun piti siihen juuri tuleman, sire, mutta huomaan Teid‰n Majesteettinne jo tiet‰v‰n..." -- "Kaikki, mit‰ on tapahtunut, mutta en, mit‰ h‰n sinulle salaa on sanonut." -- "H‰n tahtoo itse puhutella Teid‰n Majesteettianne; h‰n pyyt‰‰ sent‰hden turvauskirjett‰, tullakseen vapaasti Lyon'iin." -- "Vai niin! Ja siin‰ kaikki? Eikˆ mit‰‰n, joka voisi antaa aavistusta h‰nen aikeistansa? Eikˆ sanaakaan kirjallisesti?" -- "Ei mit‰‰n muuta, kuin mit‰ jo mainitsin Teid‰n Majesteetillenne." Kuningas silitti leukaansa mumisten: -- "H‰n tahtoo tulla ... no! Totta Jumaliste! tulkoon!" H‰n oli noussut ylˆs ja kiersi pari kertaa huoneen ymp‰ri levottomilla, h‰t‰isill‰ askeleilla. Sitten, n‰ytt‰en runoilijalle pˆyd‰n, jonka p‰‰ll‰ oli valkoista paperia ja kirjoitusneuvot, h‰n sanoi: -- "Istu tuohon ... ota kyn‰. Kirjoita n‰m‰ muutamat sanat: 'Meid‰n tahtomme on, ett‰ Campobasso'n kreivi saa vapautensa; kaikille niille, jotka h‰nen ovat vanginneet, maksamme lunnaat h‰nest‰.'" Sen j‰lkeen, tarttuen kyn‰‰n kuumeesta vapisevalla k‰dell‰, h‰n kirjoitti nimens‰ alle. Villon aikoi nousta. -- "Maltas", kuningas sanoi, "ei siin‰ viel‰ kaikki. Er‰s kirje nyt. Sin‰ saat olla minun l‰hettil‰‰ni." -- "Min‰kˆ, sire?" ... -- "Miks'ei? Lyhyinh‰n tie sinulle on kulkea Jura'n ja Granson'in kautta. Kirjoita ylh‰‰lle: 'Arvoisa veljeni', sitten alemmas: 'Tied‰tteh‰n kuinka totinen yst‰vyyteni teit‰ kohtaan on. Tahdon siit‰ antaa teille uuden osoitteen. Kreivi Campobasso, jonka niin suuressa arvossa pid‰tte, aikoo teit‰ pett‰‰, ja tekee minulle tarjouksia siin‰ mieless‰.'" -- "Kuinka!" kirjuri huudahti; "mutta sitten h‰n rupee ep‰ilem‰‰n, ja..." Ludovik XI nosti olkap‰it‰‰n, hymyili omituisella tavalla ja jatkoi: -- "Kirjoita vaan: 'Toiselta puolen, oman etunne vuoksi, tehk‰‰ sovinto Sveitsil‰isten kanssa. Min‰ tunnen ne. Uskokaa minua, ne ovat vaarallisia vastustajia. Kaiken kest‰vyytenne ja uljautenne ohessa, ette saa niist‰ mit‰‰n tolkkua. Rauha! tehk‰‰ rauha, jos kunnianne on teille kallis.'" Villon ei voinut olla h‰mm‰styst‰‰n uudestaan n‰ytt‰m‰tt‰. -- "Johan nyt! ja min‰p‰ luulin, sire, ett‰ sotaa halusitte." -- "Tollo!" kuningas vastasi, "h‰n jatkaa sodan, jos h‰nt‰ rauhaan kehoitan ... samoin kuin h‰n viel‰ enemmin tuohon Italialaiseensa ihastuu, jos h‰nt‰ kiell‰n h‰neen luottamasta. Joko ymm‰rr‰t?" -- "Jo v‰h‰n, sire; te olette suuri valtioviisas." -- "Olen, suoraan sanoen, vain viekas kettu. H‰n on susi ... kiukkuinen, kopea, raaka. Saatpa sen omin silmin n‰hd‰. Varo vain, ett'ei h‰n sinua syˆ. T‰ss‰ on kukkarosi t‰ytteeksi. Onnea matkalle!" -- "Mist‰ minun pit‰‰ menem‰n, sire? ikkunastako?" -- "Ei mar! t‰ll‰ kertaa ovesta, toverini, ja ilman mit‰‰n uutta sukellusta. Veneell‰ saatetaan sinua rantaan asti. Onnesi on ta'attu, jos minulle ensim‰isen‰ tuot uutisia tappelusta, ja hyvi‰." -- "Mars rukouksenne kuulkoon, sire, ... ja lainatkoon Mercurio minulle siipens‰!" N‰in sanoen Villon l‰hti, ja kulki niin suurella nopeudella, ett‰ h‰n kolmannen p‰iv‰n keskipaikoilla jo saapui Jura vuoren it‰iselle rinteelle. H‰nen jalkojensa alla, matalammilla kukkuloilla, olivat Neusch‚tel j‰rven rantaa pitkin Burgundilaisen armeijan lukemattomat teltat. V‰h‰n matkaa vasemmalla, savupilvien l‰pi, joista v‰l‰hti salamoita ja kuului kanuunain jyskett‰, n‰kyi muuria, torneja sek‰ ampumareiki‰: se oli Granson'in linna. Liittolaisten lippu liehui viel‰ sen harjalla. Mutta itse linna, ahdistettuna joka taholta, hajoili, horjui sek‰ n‰ytti jo vihdoinkin olevan sortumaisillaan tuon tulisateen alla. Katseltuansa hetken t‰t‰ n‰ytelm‰‰ Villon j‰lleen l‰hti liikkeelle. H‰n sai viel‰ melkein tunnin astua alasp‰in ennenkuin ehti etuvahtien luo. H‰n koki turhaan tulla ymm‰rretyksi; siin‰ oli vain paljaita Englantilaisia. V‰h‰n kauempana Italialaisia, Stadelaisia, Espanjalaisia, Geldernil‰isi‰, Friisil‰isi‰, viel‰p‰ Tanskalaisiakin. Ei miss‰‰n ket‰‰n, joka ranskaa olisi ymm‰rt‰nyt. -- "Totta tosiaan", Villon mietti, "Burgundin herttualla on joka lajia, paitsi Burgundilaisia. Se mar on aika raakalaislauma, oikea Xerxeen sotajoukko." Er‰s vartijakunta vihdoin saapui paikalle. Er‰s kapteeni Frankkilaista sukuper‰‰ sit‰ komensi. T‰m‰ kuunteli matkustajaa, kumarsi n‰hdess‰‰n kuninkaallisen sinetin, joka todisti h‰nen l‰hetyst‰ns‰ ja tarjoutui kohteliaasti h‰nt‰ opastamaan Kaarlo herttuan teltalle. Villon suostui. Vaan, samalla kuin h‰nt‰ seurasi, h‰n mietti: -- "Sep‰ on omituista! minusta on kuin tuntisin tuon herrasmiehen. Miss‰ hiidess‰ olemme toisemme tavanneet?" Ik‰‰nkuin paki paraastaan vastaamaan t‰h‰n ‰‰nettˆm‰‰n kysymykseen, er‰s toinen kapteeni astui t‰m‰n ensim‰isen luo, ja tervehti h‰nt‰ Ramswag'in nimell‰. -- "No peijakas!" runoilija itsekseen arveli, "t‰m‰h‰n on sen Lothringilaisen ritarin veli, jonka me tapoimme, sama, joka meit‰ ajoi takaa Fargeau'hun asti. Jos h‰n minut tuntisi! Vaan mit‰ hullua, olinhan vallan noessa silloin. Kuitenkin, siit‰ p‰‰tt‰en, mit‰ Renato herttua kertoi, h‰n on suuri petturi. Ollaanpa varulla!" -- "Te olette Ranskan kuninkaan palveluksessa?" Ramswag'in herra kysyi. -- "H‰n k‰ytt‰‰ minua l‰hettil‰‰n‰. Olen paljon maita matkustanut, h‰nelt‰ k‰skyj‰ tai kirjeit‰ kuljettaen." -- "Ro, mit‰ arvelette? oletteko milloinkaan n‰hneet paremmin j‰rjestetty‰ leiri‰, kuin t‰m‰ t‰ss‰? ... n‰ˆlt‰‰n uljaampaa v‰ke‰? ... rikkaampaa varastoa?" -- "Tosiaan, se on varsin kaunista. Montako miest‰ kaikkiansa?" -- "Kolme-kymment‰ tuhatta, jotka herttua itse on Lothringist‰ tuonut. Sitten nelj‰ tuhatta Savoijalaista Romont'in kreivin johdolla, kymmenen tuhatta kondottieria Piemont'ista ja Milano'sta, ynn‰ viel‰ paljo muita kaukaisemmista paikoista. Kaikkiansa, l‰hes viisi-kymment‰ tuhatta." -- "Juuri sama m‰‰r‰, jonka kuningas minulle mainitsi", Villon mietti. -- "Kunnia ja voitto Kaarlo herttualle", Ramswag jatkoi; "h‰nen seurassaan ovat kaiken mailman prinsit ja ylh‰iset herrat: Neapelin kuninkaan poika, Cleve'n herttua, Filippo Badilainen, Romont'in, Marle'n ja Chalons'in kreivit, ynn‰ monta muuta viel‰. Niiden ymp‰rill‰ joukottain palvelijoita, kauppiaita ja irstaisia naisia. Katsokaa! katsokaa n‰it‰ nelj‰‰ sataa komeata telttaa meid‰n ymp‰rill‰mme. Hovipojat, viel‰p‰ joutsimiehetkin k‰yv‰t kalliissa vaatteissa. Mit‰ sotamiehiin taas tulee, ei miss‰‰n n‰e niit‰ niin runsaasti palkattuina, eik‰ niin iloisina. Kuulkaa niiden lauluja, katsokaa, kuinka niille kaadetaan viinaa ja ryytiviini‰. Vaan mit‰! mik‰ melu tuolla alhaalla on? Mit‰ liekki‰ nuo ovat?" Ramswag'in herra nousi pystyyn satulassa; vaan laskeutui heti j‰lleen alas, jatkaen puhettaan suopealla muodolla ja t‰ynn‰ anteeksi-antamusta. -- "Se on vain joku kyl‰, jonka he polttavat l‰mmitt‰‰kseen itse‰ns‰. Ilma on viel‰ t‰h‰n aikaan niin kylm‰! Vaan nyt me jo l‰hestymme leirin herttuallista osaa. Ohhoh! ei mar teid‰n herranne kuningas Ludovikin luona mit‰‰n t‰mmˆist‰ saa ihailla. Kaarlo Rohkea itsek‰‰n ei viel‰ koskaan ole kulkenut n‰in suurella komeudella, n‰in paljo ajoneuvoja, rikkauksia ja ihmeteoksia muassansa. T‰ss‰ on kappeli ja siin‰ kaksi-toista apostolia puhtaasta hopeasta, pyh‰n Andreaan j‰‰nnˆsrasia kristallista, kultaisia astioita, monstranseja, alttarikoristuksia ja kalkkiverhoja, joiden vertaisia ei ole koko mailmassa. Tuossa, h‰nen telttansa ... mutta on tarpeetonta minun enemp‰‰ puhua teid‰n korvillenne, kun se kyll‰ itse jo puhuu teid‰n silmillenne." Kaikki, mit‰ tuo puhelias kapteeni kertoi, oli aivan totta. Ristiretkien aioilta asti, ei ollut n‰hty mit‰‰n niin mahtavaa ja niin loistavaa armeijaa. Prinssien teltat kiilsiv‰t kullalle ja silkille; L‰nnen suuriherttuan, Burgundin tulevan kuninkaan oma teltta oli oikea palatsi, mit‰ kalliimmista kankaista, mit‰ harvinaisimmista koristeista kokoon pantu. Oven suussa joukottain loistavia palvelijoita, joutsimiehi‰, aseenkantajoita ja hovipoikia kirjauksilla ja kultakoruilla vaatteissansa. Ensim‰inen osuus, jonkunmoinen etukammio, oli Kordovan nahasta. P‰‰maja keskell‰ purppura-sametista, koristettuna kiertelev‰ll‰ muratilla, jonka lehdet olivat kultaa, ja varsi kallista emaljia. P‰iv‰nen tunki sis‰‰n v‰rj‰tyist‰ akkunoista, jotka olivat kultaisiin ristikkoihin sovitetut. Sis‰‰nk‰yt‰v‰n vastaisella sein‰ll‰, Burgundin vaakuna, helmist‰, rubiineista, saphireista ja smaragdeista muodostettuna. Siell‰ t‰‰ll‰ Kaarlo herttuan monilukuiset aseet; h‰nen keih‰‰ns‰, joiden k‰rjet olivat kultaa, ja varret norsunluuta tai eben-puuta, sek‰ h‰nen miekkansa ja veitsens‰, joiden ponnet kimaltelivat kalliista kivist‰. N‰iden sota-aseiden v‰liss‰ pˆyti‰, joiden p‰‰ll‰ makasi kaikki h‰nen kultakalunsa ja kalleutensa, h‰nen sinettins‰, joka painoi naulan, Kulta-taljan t‰hdistˆn kaulavitjat, jotka olivat kokonaisen kreivikunnan arvoiset, h‰nen ja h‰nen is‰ns‰ muoto-kuvat, kaksi ihmeteosta aikanansa; vihdoin, h‰nen valtio-istuimensa, joka olisi kelvannut vaikka Persian satraapille, h‰nen valtio-istuimensa, jolla h‰n aina mielell‰‰n istui n‰ytt‰ytyess‰‰n l‰hettil‰ille ja prinseille, antaakseen niille jo edelt‰p‰in jotain aavistusta siit‰ suuruudesta, jota kohden h‰n pyrki. Sill‰ hetkell‰, jolloin Villon saatettiin sis‰‰n, t‰m‰ valtio-istuin seisoi tyhj‰n‰. N‰hd‰kseen itse herttuan, h‰n nousi varpaillensa, ja hovilaisten yli h‰n vihdoin huomasi pitk‰n‰‰n leijonantaljalla makaavan miehen, joka varreltaan oli kohtuullisen iso ja ruumiiltaan roteva, ylpe‰ll‰ otsalla, kuivalla, kiukkuisella muodolla, ja verest‰vill‰ silmill‰, miehen, jonka te'eskennellyss‰ hymyss‰kin viel‰ oli jotain h‰ijy‰ sek‰ raakaa. Sen kuvauksen johdolla yksin‰‰n, jonka Ludovik XI oli antanut, runoilijamme h‰net oitis tunsi; h‰n mietti mieless‰ns‰: -- "Ketun jo tunnen, tutkikaamme nyt sutta." XIX. Rohkea, hirve‰, hurja. Kansa harvoin erehtyy liikanimiss‰, joita se antaa; n‰in se on asteettain arvostellut Burgundin herttuan el‰m‰‰. Kaarlo Rohkea, niinkauan kuin h‰n viel‰, paljaana Charolais'in kreivin‰, ei ollut muuta ehtinyt n‰ytt‰‰, kuin kielt‰m‰ttˆm‰n uljautensa; Kaarlo Hirve‰, kun h‰n p‰‰sty‰‰n is‰ns‰ viisaista varoituksista, vapaasti heitt‰ytyi himojensa ja julmuutensa kuohuvaan pyˆrteesen; Kaarlo Hurja, kun h‰n menestyksen ylpeydess‰ ja kunnianhimon kuumeessa syˆksyi silmittˆm‰sti, ik‰‰nkuin tahallaan rikoksiensa ansaittua rangaistusta kohden. Runoilijat ovat myˆskin ennustajoita. T‰mmˆinen ennustus soveltuu kaikkiin itsevaltiaihin ja kaikkiin valloittajiin. Niinp‰ Villon sen luulikin lukevansa tuon miehen otsalla, jota h‰n katseli. Lˆytyy kaksi oivallista kuvaa Kaarlo Rohkeasta: toinen Juhana Bryggel‰isen, toinen Michelet'in maalaama. Kankaalla niinkuin paperillakin h‰nell‰ aina on tuo sama kamala ja hirvitt‰v‰ muoto, nuo punaiset silm‰t, nuo synk‰t kasvot, tuo tumma iho, muoto, jonka ep‰selv‰t vivahdukset todistavat sit‰ syntyper‰n sekanaisuutta, sit‰ alkuaineiden, aatteiden ja himojen ristiriitaisuutta, joka t‰ss‰ traagillisessa henkilˆss‰ vallitsi. Chastellain, h‰nen el‰m‰kertansa kirjoittaja, p‰‰tt‰‰ kuvauksensa h‰nest‰ n‰ill‰ sanoilla: "Vahva varreltaan, vahva k‰silt‰‰n, vahvoilla, tukevilla s‰‰rill‰, pitkill‰ k‰sivarsilla; ankara keih‰stelij‰, valmis syˆksem‰‰n satulasta kenen tahansa; parta ja iho ruskeat, p‰‰ss‰ tuuhea harjastukka." H‰nen uhkaava mielilauseensa: "olen sen suorittanut" kauhistutti kaikkia, h‰nen ensin ryhtyess‰‰n hallitukseen. H‰n alkoikin suorittaa, mill‰ menestyksell‰, kuinka? -- Jumala sen yksin tiesi. H‰n oli pyrstˆt‰hti, joka n‰ytti antavan paljo aihetta ajatukseen. "K‰ytin kuvitusvoimaani". Chastellain sanoo, "ja voin uskoa h‰nest‰ mit‰ tahansa... Lopussa kiitos seisoo." Kaikki h‰nen ymp‰rill‰‰n, samoin kuin tuon vapisevan kansan keskell‰, jo kohta muistutti h‰vitt‰j‰st‰, tuhoojasta. Gentil‰iset h‰nen nˆyryytt‰v‰t; h‰n sen sittemmin heille kostaa. L¸ttich'in h‰n valloittaa ja kostaa oitis. H‰n palaa voittoriemussa Bryssel'iin ja h‰nen ylpeytens‰, kiukkunsa ja raivoutensa h‰mm‰stytt‰‰ koko tuon levottoman joukon anojia, avunhakijoita ja muiden maiden l‰hettil‰it‰, jotka h‰nen tuloansa odottivat. Muun muassa, Tournai'n vaivaiset asukkaat pyyt‰v‰t polvillaan anteeksi er‰st‰ heid‰n kaupunkinsa lasten pit‰m‰‰ kujetta; h‰n ei tahdo kuullakkaan mist‰‰n v‰hemm‰st‰ rangaistuksesta, kuin merkit‰ Burgundin vaakunan kuva tulikuumalla raudalla heid‰n jok'ainoan otsaansa. Sitten, t‰ydellinen mielenmuutos. Toivottiin h‰nest‰ ritaria, vaan tavataan asioitsija, rahamies ja luvunlaskija. Jos h‰n k‰y is‰ns‰ aartehistossa, h‰n sen vain tekee sit‰ sulkeaksensa. Sittemmin h‰n sen t‰ytt‰‰ tavattoman suurien verojen ja kaikenlaisien s‰‰lim‰ttˆmien kiskomisien kautta. Kaikkialla, tirannimainen s‰‰nnˆllisyys, ankara j‰rjestys. Tuon lempe‰n Filippo herttuan iloinen hovi muuttuu melkein kuin luostariksi. Ei mit‰‰n yhteisi‰ pˆyti‰ en‰‰, joiden ‰‰ress‰ upseerit ja vasallit hallitsijansa kanssa aterioivat. H‰n eroittaa ne, h‰n istuttaa ne eri pˆytien ‰‰reen, ja aterian j‰lkeen jokaisen t‰ytyy astua herttuan ohitse, joka panee muistoon poissa-olevat; joka on poissa, menett‰‰ p‰iv‰palkkansa. Jos joku siit‰ uskaltaa valittaa, herttua kohta joutuu raivoihinsa. Tarkempi ja toimeliaampi, kuin kukaan muu mailmassa, h‰n oleskelee alituisesti harjoituksissa ja neuvotteluissa, rasittaen itse‰ns‰ ja v‰ke‰‰n s‰‰lim‰tt‰. Kaiken vapauden, kaikki oikeudet, kaikki kansalliset aatteet h‰n oitis tukehuttaa, tahtoen yhten‰isyytt‰ hajanaiseen valtakuntaansa. "Jos olisin heikko, minua halveksittaisiin; tahdon ennemmin olla vihattu." H‰n teki itsens‰ vihatuksi joka paikassa, yksin noiden suuri- ja paksup‰isten Flamilaistenkin maassa, joka oli h‰nen tukevin turvansa. "Meill‰ Portugalilaisilla," h‰n heille sanoi, viitaten ‰itins‰ syntyper‰‰n, "meill‰ on tapana antaa tuhannen peeveli‰ kaikille, jotka eiv‰t tottele meid‰n tahtoamme!" Dinant, L¸ttich, sen pian saattoivat todistaa. Ei mit‰‰n jalomielisyytt‰, ei mit‰‰n ritarillisuutta, ei edes kunniantuntoa. Nesle'ss‰, Briey'ss‰, ne, jotka olivat h‰nen kunniaansa luottaneet, surmattiin s‰‰lim‰tt‰. Ainoastaan v‰kev‰mm‰n oikeudella h‰n riist‰‰ ja raastaa kaikkialla, kun se vaan suinkin sopii h‰nen tarkoituksiinsa. Oikea rosvo. H‰nen kiihkeiss‰ aivoissaan, joissa j‰rkevyys ei kuitenkaan ved‰ kunnianhimolle vertoja, liikkuvat t‰ydellisess‰ ep‰j‰rjestyksess‰ kaikki nuo tuumat, kaikki nuo unelmat, jotka vasta myˆhemmin Kaarlo V, h‰nen tytt‰rens‰ poika toteuttaa. Mutta Kaarlo V:ll‰ olikin vaan tekemist‰ Frans I:sen kanssa; Kaarlo Rohkea tˆrm‰si Ludovik XI:tt‰ vastaan. Varrotessaan tuota ratkaisevaa hetke‰, varmana voitostaan, h‰n venyi siell‰, komeassa teltassaan, leijonataljallansa, puettuna purppuraan ja nojaten samettityynyihin. H‰nen ymp‰rill‰‰n, m‰‰r‰tyill‰ paikoilla, tarkassa j‰rjestyksess‰ ja kunnioittavassa ‰‰nettˆmyydess‰, koko h‰nen huonekuntansa, koko h‰nen hovinsa. Ei mit‰‰n siin‰ puuttunut, ei edes k‰‰piˆ, eik‰ narrikaan, joka makasi isojen mets‰koirien keskell‰, herransa jalkain juuressa; ei esi-lukijakaan, joka par'aikaa komeasta k‰sikirjoituksesta luki Aleksanteri suuren historiaa. Aleksanteri suuren historia, paki paraastaan kirjoitettu L‰nnen suuriherttuaa, Burgundin tulevaa kuningasta varten. H‰nen ja h‰nen yst‰v‰ins‰ yht‰l‰isyys Dareion voittajan ja t‰m‰n p‰‰llikkˆin kanssa lˆytyi siin‰ esitettyn‰ er‰‰n hovilaisen kyn‰ll‰. Ja Burgundilainen n‰yttikin sit‰ suosiollisin korvin kuuntelevan. H‰nen katseestaan, h‰nen hymyst‰‰n oli helppo huomata, ett‰ h‰n, joka itse oli paras imartelijoistansa, kaikessa hiljaisuudessa vertasi itse‰‰n tuohon Makedonian sankariin. -- "Pyh‰n Yrj‰n‰n kautta! vannonpa sen", h‰n ‰kki‰ huudahti, "meill‰, myˆs meill‰kin on oleva taistelumme Arbelan luona ... ja myˆhemmin, ehk‰ jo hyvinkin pian, kun valtakuntamme ulottuu Pohjanmerest‰ V‰limereen asti, l‰hdemme koko kristillisen ritariston etup‰‰ss‰, johtamaan jotain viimeist‰ ristiretke‰, aukaisemme Gordion solmun, valloitamme It‰maat ja kuljemme voittoriemussa johonkin uuteen Babeliin." Er‰s hovilainen kiirehti vastaamaan: -- "Se on uuden Aleksanterin tyˆ. Jos tunkisimme Libyaan asti, ei ep‰ilemist‰, ett'ei Ammon'in oraakeli teit‰kin julistaisi Jupiterin pojaksi." Ja jokainen kumarsi ik‰‰nkuin tervehti‰kseen jotain jumalaa. -- "Olkoon menneeksi!" Villon jupisi, joka tarkalleen oli seurannut t‰t‰ kohtausta, "min‰ olen Diogenes; jos joskus tulisit kolkuttamaan minun tynnyrini suulle, vastaisin sinulle: v‰istypp‰s v‰h‰isen syrj‰‰n minun aurinkoni edest‰!" Esi-lukija kysyi, saisiko jatkaa. -- "Ei", herttua sanoi. "Nyt pari sivua Liviosta. Hannibalin historiaa. Niinkuin h‰n, min‰kin menen Alppien yli, niinkuin h‰nt‰, ei kukaan minuakaan voi vastustaa." Er‰s ‰‰ni h‰nen keskeytti; tykin ‰‰ni. -- "Mit‰ se on?" h‰n sanoi rypist‰en kulmiansa. "Granson ei siis viel‰k‰‰n ole antaunut? Haa! min‰ hirt‰t‰n ne joka ainoan!" Sitten, nousten ‰kki‰ pystyyn, h‰n kysyi: -- "Miss‰ on Ramswag?" T‰m‰ astui esiin kumartaen maahan asti. -- "Sin‰ lupasit minulle, ett‰ linna t‰n‰‰n antautuisi", herttua kiukuissaan tiuskasi. "Pyh‰n Yrj‰n‰n kautta! aiotko pit‰‰ minua pilkkanasi?" -- "Teid‰n ylh‰isyytenne", Lothringilainen vastasi, "min‰ toivon viel‰ voivani pit‰‰, mit‰ lupasin. Olen sanonut heille heid‰n omalla kielell‰ns‰, ja h‰nen ylh‰isyytens‰ Filippo Badilaisen nimess‰, ett‰ Bern ja Freiburg ovat raunioina, ett'ei kukaan en‰‰ voi heit‰ auttaa, ett‰ te ihmettelette heid‰n miehuuttansa, ja ett‰, aikomatta heit‰ mill‰‰n muotoa siit‰ rangaista, p‰invastoin tarjoatte heille kaikkea kunniaa ja kiitosta." -- "No niin! miksi eiv‰t ole antauneet?" -- "Juhana Veiller, yksi p‰‰llikˆist‰, suostui aukaiseen portit. Er‰s toinen, Hannu M¸ller sit‰ vastusti, julistaen tahtovansa tulla raunioiden alle haudatuksi. Minun t‰ytyy sinne piakkoin palata..." -- "Palaa sinne oitis, ja tarjoo heille uudestaan, vanno heille sielusi, veresi kautta, mit‰ ik‰n‰ vaan tahdot. T‰m‰ vastarinta minua kiukuttaa ... sen t‰ytyy loppua!" Ramswag oli jo l‰htem‰isill‰‰n; muuan vanhus, Badin rajakreivi h‰nelt‰ sulki tien. -- "Maltas v‰h‰n!" t‰m‰ sanoi, "minun nime‰ni on jo k‰ytetty; sit‰ aiotaan viel‰kin k‰ytt‰‰. Burgundin herttua, min‰ toivon, ett'en saa sit‰ katua, ja ett‰ pid‰tte sananne." -- "Ep‰ilem‰tt‰ ... niin ... mene! Ramswag, mene!" Ilke‰ irvistys v‰‰nsi Lothringilaisen kasvoja; sitten h‰n katosi. Villon k‰ytti nyt tilaisuutta l‰hesty‰kseen er‰st‰ kamariherraa, ja antoi t‰lle kirjeens‰. T‰m‰ kiirehti ojentamaan sen herttualle, joka oitis aukaisi sinetin. -- "Vai niin!" h‰n sanoi, lukiessaan sit‰ inhoavalla muodolla. "Taasen on kallis serkkumme Ranskassa meit‰ kirjeell‰ muistanut. Ent‰ miss‰ on kirjeentuoja?... Ai! teh‰n se olette, herra?... Oivallista ... odottakaa." Jokainen l‰sn‰-olevista oli hiljaa ja varovasti v‰istynyt syrj‰‰n, paitsi Villon, joka t‰m‰n viimeisen sanan johdosta j‰i paikallensa. Kumealla ‰‰nell‰, hampaiden v‰list‰ herttua jatkoi: -- "Campobasso! jokin ilmi-anto... Ahaa! kyll‰ ymm‰rr‰n ... ett‰ muka hyv‰n palvelijani hylk‰isin... Vanha juoni, jolla ei minua petet‰. P‰in vastoin. Lˆytyy mar aina sent‰‰n yht‰ paljo ‰ly‰, kun sinullakin, serkkuseni!" Kylm‰n ulkomuotonsa alla. Villon itsekseen nauroi ja mietti mieless‰‰n: -- "Ilku vaan, Jupiterin poika! Ludovik XI ei ole muuta kuin halpa kuolevainen, mutta kuinka hyvin h‰n sinun sent‰‰n tuntee!" -- "Sveitsil‰iset!" herttua jatkoi. "Min‰kˆ myˆntyisin? min‰kˆ per‰ytyisin? N‰ytt‰‰p‰ tosiaan silt‰, kuin h‰n luulisi minun olevan oikein vaarassa!... Minun kunniani h‰nt‰ jo edelt‰p‰in kammoittaa. H‰n pelk‰‰ omaa selk‰‰ns‰. Pyh‰n Yrj‰n‰n kautta! onpa h‰nell‰ syyt‰kin." Samassa Badin rajakreivi astui esiin ja puhui: -- "Kaarlo herttua, lupasittehan vastaan-ottoa Bern'in l‰hettil‰ille." -- "Oikein!" herttua huudahti, ik‰‰nkuin ihastuksissaan tarjouvasta tilaisuudesta. "Tulkoot... Ja te, herra l‰hettil‰s Ranskasta, -- te saatte kuunnella." Rajakreivi antoi merkin ja Bernil‰iset saatettiin sis‰‰n. Ne olivat: lempe‰ Juha, kiivas Kirschoff ja varastonhoitaja Franckli; t‰m‰ j‰lkim‰inen johti puhetta. Jo ensi sanoissa herttua heit‰ keskeytti, kiljaisten: -- "Polvillenne! Ruhtinasten ja kuningastenkin l‰hettil‰‰t minua vaan polvillaan puhuttelevat." Sveitsil‰iset tekiv‰t ensin liikkeen loukatusta ylpeydest‰, sitten he sent‰‰n tottelivat. Vanha Franckli oli sen heille viittauksella k‰skenyt ja loi heihin rukoilevan silm‰yksen. -- "Burgundin herttua," h‰n sanoi, taipuen itse vuorostaan t‰h‰n nˆyryytt‰v‰‰n hovitapaan, "meill‰ on tapana notkistaa polvemme vaan Jumalan edess‰. Kun lankeemme teid‰n eteenne, sen te'emme oikeuden ja is‰nmaan t‰hden. Emme ole koskaan teit‰ ahdistaneet; olemme vaan puolustaneet itse‰mme. Kun teid‰n maaherranne Hagenbach hirtettiin, se tapahtui oikean, julkisen tuomion kautta; h‰n oli sen ansainnut. Kuitenkin, teid‰n ylh‰isyytenne, jos vaaditte rahallista korvausta, puhukaa. Meill‰ on sit‰ varten rahoja Bern'in asukkailta, ja suuri summa onkin. He ovat ylpeit‰, sent‰hden ett‰ ovat vapaita. Teid‰n ylh‰isyytenne, mit‰ hyˆdytt‰‰ sota heid‰n ja teid‰n v‰lill‰? Mit‰ meist‰ voittaisitte? Meid‰n maamme on karkea, kˆyh‰ ja hedelm‰tˆn; vangit, joita siell‰ saisitte, eiv‰t voisi mist‰‰n maksaa teille kalliita lunnaita. Teid‰n kannuksissanne ja hevosienne suitsissa on jo enemmin kultaa ja hopeaa, kuin koko Sveitsiss‰. Viel‰ viimeisen kerran, ennenkuin ryhdymme taisteluun, pyyd‰mme teilt‰ rauhaa." -- "Rauhaa!" herttua mˆr‰hti, pilkanhymy huulillansa. "Serkkuni Ranskassa neuvoo minulle samaa. Olisipa se kaunis kunnia, jos n‰ht‰isiin minun myˆntyv‰n." -- "Burgundin herttua," Franckli jatkoi, "vihollinen, jonka voittaminen teille suurimman kunnian tuottaisi, olette itse. Min‰ n‰en k‰siss‰nne useiden maiden kohtalon, monen ihmisen onnen. Jumala teit‰ katselee t‰ll‰ hetkell‰. Suokoon H‰n teille henkens‰ valon! Me kiit‰mme teit‰, ett‰ k‰skitte meid‰n langeta polvillemme, sit‰ H‰nelt‰ pyyt‰m‰‰n. Nyt kun rukouksemme on p‰‰ttynyt, ylˆs! toverit. Bern ei meille antaisi anteeksi pitemp‰‰ nˆyryytt‰. Me sit‰ edustamme t‰‰ll‰." Ja suoralla, arvokkaalla tavalla kaikki kolme nousivat ylˆs. T‰h‰n asti herttua oli hillinnyt itsens‰, vaikka tulinen puna lep‰si h‰nen kasvoillansa ja viha jo s‰ihkyi h‰nen silmist‰ns‰. Bern'in nimi oli kuin kipin‰, joka sytytt‰‰ ruudin. H‰n joutui ‰kki‰ raivoon ja huudahti: -- "Bern! Bern on minua pilkannut ja h‰v‰issyt! En sille antaisi anteeksi, en, vaikka sen kaikki asukkaat, kˆysi kaulassa, ryˆmisiv‰t jalkojeni juuressa, anoen julkisesti minulta armoa. Min‰ tahdon sen muurit raunioiksi, sen kartanot tuhaksi ja nahan sen karhulta matoksi koirilleni!" -- "Kavahtakaa!" kiivas Kirschoff huudahti, "kavahtakaa karhua! sill‰ on sek‰ hampaita ett‰ kynsi‰, mill‰ itse‰ns‰ puolustaa." -- "Teid‰n ylh‰isyytenne", Juha tyyneesti lausui, "olette n‰hneet meid‰n rukoilevan, olette n‰kev‰ meid‰n taistelevankin." Herttuan raivo oli yh‰ kiihtym‰ss‰. -- "Olen n‰kev‰ teid‰n pakenevan," h‰n karjasi, "ja muserran teid‰t tykk‰n‰‰n, te kapinallisten vasallien sikiˆt, te h‰vyttˆm‰t roistot! Ahaa! joko pelk‰‰tte? joko pyyd‰tte armoa? Ei! ei! Jos t‰ytyy ‰rsytt‰‰ Bern'in v‰ke‰, ett‰ ne tohtisivat tapella, kyll‰ siihen aina keinot keksit‰‰n: esimerkiksi l‰het‰mme heille teid‰n kolme p‰‰t‰nne." Vanha Franckli, rauhoittaen molempia tovereitaan, otti vastataksensa. -- "Teid‰n ylh‰isyytenne, antakaa teloittajan tulla, niin saatte n‰hd‰, ett'ei Sveitsil‰inen pelk‰‰ mit‰‰n, paitsi Jumalan vihaa." Ja k‰det ristiss‰ rinnan yli, tyynell‰ otsalla sek‰ uljaalla katsannolla, mutta ilman v‰hint‰k‰‰n rˆyhkeytt‰, tuo jalo vanhus n‰ytti vartoovan. V‰h‰n taempana, h‰nen sivullaan, h‰nen molemmat kumppaninsa, samassa asemassa. Kenties herttua oli aikeessa panna tuomionsa t‰yt‰ntˆˆn, p‰‰llikˆidens‰ ja liittolaistensa liikkeist‰ ja silm‰yksist‰ huolimatta, vaan silloin joku n‰ist‰ kuiskutti h‰nen korvaansa jotakin ja h‰n jatkoi ivaavalla hymyll‰ puhettansa. -- "Ei teit‰, hyv‰t herrat l‰hettil‰‰t! mutta muutama satakunta teik‰l‰isist‰, jotka saavat kuolla heti paikalla, teid‰n silm‰inne edess‰, niin ett‰ voitte saattaa siit‰ sanoman Bern'iin." Ei kukaan viel‰ voinut h‰nt‰ ymm‰rt‰‰, mutta kaikki h‰nen tunsivat ja moni h‰nen kiihkeimmist‰ puoluelaisistaankin huomasi vapisevansa. Herttua sit‰ vastaan, viittauksella hajottaen joukon, joka seisoi teltan suulla, sanoi: -- "Antakaapa minun katsoa kuka tuolla alhaalla tulee." Jokainen v‰istyi syrj‰‰n ja katseli. Ne olivat Granson'in puolustajat, jotka, annettuaan pois aseensa, l‰hestyiv‰t noin viiden sadan lukuisina, enemm‰lt‰ osalta kalpeina ja n‰‰ntynein‰, pitk‰n piirityksen vaivoja sek‰ puutteita k‰rsitty‰ns‰, jopa jotkut haavoitettuinakin, astuen vaan vaivalla eteenp‰in Ramswag'in, tuon Judaksen johtamina, joka nyt tuli heid‰t herttuan haltuun j‰tt‰m‰‰n. -- "Mit‰ v‰ke‰ nuo ovat?" herttua kysyi te'eskennellen tiet‰m‰ttˆmyytt‰, mutta voimatta peitt‰‰ pirullista iloansa. -- "Teid‰n ylh‰isyytenne", Ramswag vastasi, "se on Granson'in varustusv‰ki, joka tulee antaumaan teid‰n tahtonne ja armonne alle." -- "Minun tahtoni," herttua vastasi, "on, ett‰ ne hirtet‰‰n. Minun armoni on, ett‰ saavat juuri paraiksi aikaa sovittaa asiansa Jumalan kanssa." Jo paljaasta ‰‰nest‰, jolla t‰m‰ tuomio lausuttiin, oli helppo ymm‰rt‰‰, ett‰ se oli per‰ytt‰m‰tˆn. Joitakuita vastav‰itteit‰ kuitenkin nousi, vaan ne hukkuivat oitis hovilaisten mieltymyshuutoihin, ja muutamat herrat viel‰ eritt‰in ilmoittivat suostumuksensa vakuuttaen, ett‰ piti aloittaa t‰m‰ sotaretki jollakin suurella hirmutyˆll‰. -- "Peloittakaamme noita porvareita, noita maanmoukkia!" Ch‚teau-Guyon'in herra sanoi; "pelko on meille avaava heid‰n linnojensa ja kaupunkiensa portit." -- "Kun ei ket‰‰n s‰‰stet‰", Romont'in kreivi liitti, "sodat aina paljoa pikemmin p‰‰ttyv‰t." Itse Ramswag'kin puuttui puheesen, sanoen, ett‰ h‰n oli kadottanut er‰‰n riidan Sveitsil‰isten luona, ja ett‰ se oli viel‰ h‰nell‰ kostamatta. Astuivatpa esiin vihdoin Yverdun'in ja Estavayer'in asukkaat, joiden kaupungit olivat tuhkana, ja n‰m‰ myˆskin kostoon kehoittivat. N‰in rohkaistuna turmiollisessa aikeessaan, herttua antoi k‰skyn tuomion t‰ytt‰misest‰. Mutta vallan toisessa mieless‰ vanha rajakreivi nyt vuorostaan sekaantui asiaan. -- "Malttakaa!" h‰n sanoi, "minun kunniani takauksella nuo onnettomat teid‰n sanaanne ovat luottaneet. Minun kunniani ja teid‰n omanne nimess‰, armon Jumalan nimess‰, min‰ rukoilen, min‰ pyyd‰n, min‰ vaadin, ett‰ se heille pidet‰‰n!" -- "Viek‰‰ pois tuo vanhus", herttua k‰ski. "Pit‰k‰‰ h‰nt‰ silm‰ll‰, siksi kun tahtoni on t‰ytetty!" -- "Pois!" rajakreivi huusi, paljastaen miekkansa. "Turmio sille, joka minuun koskee!" Sitten, taittaen sen ter‰n polveansa vasten ja heitt‰en molemmat palaset herttuan jalkoihin, h‰n lausui: -- "Min‰ menen nyt ja yhdyn Bernil‰isiin. Heid‰n kanssaan, juuri Burgundilaisten veress‰ tulen pesem‰‰n t‰m‰n tahran, jolla kunniaani on h‰v‰isty!" Ja p‰‰ pystyss‰, silm‰t inhosta s‰ihkyen, h‰n l‰hti, eik‰ kenk‰‰n uskaltanut h‰nt‰ est‰‰. -- "Voitte seurata h‰nt‰, te muut", herttua sanoi noille kolmelle Bernil‰iselle. -- "Ei", Franckli vastasi, "me tahdomme olla t‰‰ll‰, me tahdomme n‰hd‰ ... ett‰ marttiiratkin meid‰n n‰kisiv‰t ... ja voisivat lukea kasvoistamme, ett‰ Bern heit‰ itkee ja kostaa!" T‰ll‰ v‰lin tuomio oli vangeille julistettu. He kuuntelivat sit‰ kylm‰sti, h‰mm‰stym‰tt‰, vaalenematta. He olivat melkein kaikki nuoria, uljaita miehi‰. El‰m‰ oli heill‰ ihanimmillaan; vaan ei kukaan heist‰ kuolemaa kauhistunut. Juhana Veiller, kun riistettiin vaatteet h‰nen p‰‰lt‰ns‰, lankesi polvilleen Hannu M¸ller'in eteen, joka niin kiinte‰sti oli vastustanut antaumista, ja sanoi t‰lle: -- "Minun syyni se on! Min‰ se olen, joka teille turmion olen tuottanut. Suotkos sen, veljeni, anteeksi!" -- "Suon", Hannu M¸ller vastasi, "omassa niinkuin kaikkein muidenkin nimess‰." Ja, nostaen h‰net ylˆs koko armeijan n‰hden, h‰n syleili h‰nt‰. Suuria puita kasvoi siell‰ t‰‰ll‰. V‰h‰n aikaa j‰lkeenp‰in, kaksi-toista tai viisi-toista ruumista rippui jokaisessa. Sitten, kun uhrien luku huomattiin liian suureksi, herttua k‰rsim‰tˆnn‰ huudahti: -- "J‰tet‰‰n toinen puoli j‰rve‰ ja upotusta varten huomiseksi. T‰ytyy s‰‰st‰‰ huvituksiansa." Villon'in huuto h‰nen samassa keskeytti. Niiden joukossa, joihin nuo teloittajiksi muuttuneet sotamiehet juuri tarttuivat, h‰n tunsi Troussecaille'n. Troussecaille'n vieress‰ oli Bartholomeon vanhin poika, Fritz. -- "Teid‰n ylh‰isyytenne", runoilija huudahti, "onhan tapana Burgundin herttuoilla antaa meille Ranskan l‰hettilaille jokin lahja; min‰ pyyd‰n teit‰ s‰‰st‰m‰‰n noita kahta tuolla ... kahta muukalaista." -- "Kenties!" herttua lausui; "mutta sill‰ ehdolla, ett‰ j‰‰t tappelun yli t‰nne, voidaksesi kertoa herrallesi kuinka v‰h‰n min‰ Sveitsil‰isi‰ pelk‰‰n ja kuinka syv‰sti heit‰ olen nˆyryytt‰nyt." -- "Sen teille lupaan ja puheeni pid‰n", Villon vastasi kiiruhtaen molempien yst‰viens‰ luo niit‰ vapauttaakseen teloittajien kynsist‰. -- "Tosiaan!" arveli Troussecaille; "en olekkaan luotu hirtett‰v‰ksi!" -- "Maltas!" herttua jatkoi; "olet sanonut minulle, ett‰ he ovat muukalaisia. Min‰ armahdan heit‰ vaan sill‰ ehdolla. Sveitsil‰isi‰, en koskaan; en ainoatakaan!" -- "Ranskalainen!" Troussecaille kiirehti sanomaan. -- "Ent‰ sin‰?" herttua kysyi Fritz'ilt‰. H‰nen molempien yst‰viens‰ huulet ja silm‰ys h‰nt‰ kehoittivat valehtelemaan. H‰n sit‰ ei tahtonut, ei edes henkens‰ uhalla. H‰n vastasi ylpe‰sti: -- "Sveitsil‰inen!" -- "No, sitten! niinkuin muutkin. Olen sen sanonut, ei ainoakaan ole p‰‰sev‰. Pian vaan, kˆysi t‰nne!" -- "Armoa, teid‰n ylh‰isyytenne! h‰n on vain lapsi!" -- "Mies!" Fritz vastasi, "joka tiet‰‰ kuolla, kuin soturi, miekkaansa!" Veitsi v‰l‰hti samassa h‰nen k‰dess‰‰n; h‰n painoi sen uljaasti rintaansa. Kun sitten verta alkoi virtana valua, h‰n otti sit‰ k‰den t‰yteen, ja heitti herttuan silmiin, huutaen: -- "Kirottu tiranni! mahtanet sin‰ jo piankin, veljieni voittamana, vuorostasi astua Jumalan eteen, t‰m‰ tahra otsallasi!" V‰h‰n aikaa j‰lkeenp‰in kaikki olivat poissa, paitsi molemmat Ranskalaiset ja tuo poika parka, joka taisteli kuoleman kanssa, yh‰ kertoen viel‰: -- "Turmio sinulle ... Burgundin herttua... Voi! niin ... turmio! turmio!" XX. Tappelu. FranÁois Villon oli majoitettuna er‰‰sen telttaan, jossa h‰nt‰ herttuan nimenomaisella k‰skyll‰ pidettiin vankina, tappelun p‰‰tˆst‰ vartoomassa. H‰nen vieress‰‰n, kapealla kangasvuoteella, Fritz parka, jonka silm‰t ja hengitys en‰‰ olivat ainoana todistuksena, ett‰ h‰n eli. Kalpea ruumis, jossa soilehti viel‰, ik‰‰nkuin sammuvassa kynttil‰ss‰, elon viimeinen j‰‰nnˆs. Sielu, jonka v‰risev‰t siivet jo aukenivat aloittaakseen lentoansa. Troussecaille ei en‰‰ ollut siell‰. Joku h‰m‰r‰, levottoman vihan nostama aavistus oli runoilijalle sanonut, ett‰ Campobasso kenties olisi Fritz'in kostaja, ja oitis, huolimatta sen enemp‰‰ sit‰ mietti‰, h‰n oli antanut Ludovikin vahvistaman suojeluskirjeen Troussecaille'lle ja l‰hett‰nyt h‰nen Campobasso'n luo. V‰h‰n aikaa j‰lkeenp‰in, er‰s l‰‰k‰ri tutki ja sitoi haavan. Mutta niin syv‰ss‰ unenhoureessa haavoitettu makasi, ett'ei edes kivun tuskakaan h‰nt‰ saanut hereille. Saattaessaan tohtoria ulos, Villon oli saanut h‰nelt‰ ainoastaan t‰m‰n vastauksen: -- "Tiede on voimaton t‰llaisissa tiloissa; Jumala yksin tekee ihmeit‰!" Mielelt‰‰n yh‰ enemmin synkistyen, Villon asettui istumaan nuorukaisen vuoteen viereen. T‰m‰n uljaus ja onnettomuus n‰in nuorella i‰ll‰ h‰nt‰ syv‰sti liikuttivat. H‰n mietti: "jos minulla olisi poika, se olisi tuossa i‰ss‰!" Ja, niinkuin is‰, h‰n t‰t‰ hoiti ja holhosi. Pime‰ tuli aikaisin. Oli Helmikuun viimeinen p‰iv‰, sumuinen p‰iv‰. Yˆ milloin synke‰, milloin valoisa. T‰ysi kuu, mutta suuria pilvi‰ taivaalla, jossa vaihetteli valoa ja varjoja, taivaansini‰ ja smaragdi-harmaata, punertavaa hohdetta ja t‰hti‰. Silloin t‰llˆin, kun kuu tuli n‰kyviin, se oli veripunainen. Punasiapa olivat tuletkin, jotka paloivat siell‰ t‰‰ll‰ pitkin leirin koko laajuutta, ja joiden haaveellisessa valossa saatettiin eroittaa telttain liikkumattomia piirteit‰, liehuvia lippuja, v‰lkkyvi‰ aseita ja sotamiehi‰, joita kulki ja liikkui kuin aaveita. Kaikkialla naurua ja laulua. Herttuallisen teltan puolella jonkunlaisien pitojen iloista melua ja pauhinaa. Granson'in linnassa, jonka joka aukosta loisti valkeita, hoilausta ja m‰ss‰yst‰. Vihdoin kaiken t‰m‰n tohinan keskell‰ tuulen vaikeroiminen noissa suurissa puissa, jotka n‰yttiv‰t huokaavan niiss‰ rippuvien ruumiiden painon alla. Puoli-yˆn tienoilla haavoitettu her‰si. -- "Eikˆ Sveitsil‰isi‰ kuulu?" h‰n kysyi. -- "Ei viel‰", Villon vastasi. -- "He tulevat varmaan!" poika vakuutti; "unissani n‰in heid‰n kokoontuvan ja kuulen heid‰n l‰hestyv‰n!" Houreissaan h‰n sitten alkoi kuvailla Sveitsil‰isten eri pataljoonia ja koetti kiiruhtaa niiden kulkua; h‰n kutsui niit‰ voittoon. Sen j‰lkeen uupuen j‰lleen tuosta ponnistuksesta, h‰n nukkui uudestaan. Aamupuoleen Villon'kin nukahti. Ankara melu h‰nen her‰tti. H‰n riensi katsomaan. Herttua, etevimm‰t p‰‰llikˆt seurassaan, kulki j‰rven rantaan. Siell‰ h‰n astui er‰‰sen kirjatuilla purjeilla, matoilla ja samettityynyill‰ komeasti koristettuun jaalaan, jonka mastossa Burgundin lippu liehui. Jaala et‰‰ntyi rannasta ja seisahtui pian suuren ympyr‰n keskelle, jonka sata muuta joutsimiehill‰ ja sotureilla t‰ytetty‰ venett‰ muodostivat. Upotettaviksi aiotut vangit olivat muassa. Sidottuina kaksittain ja kolmittain yhteen, ne syˆstiin p‰istikkaa j‰rveen... Kun ne sitten j‰lleen nousivat veden pintaan, toiset niit‰ airoilla iskiv‰t, toiset nuolilla ampuivat. Ne kuolivat kaikki marttiroina, ei ainoakaan pyyt‰nyt armoa. Niit‰ oli nelj‰tt‰ sataa. Kun viimeiset aaltojen alle katosivat, kuului ilmassa viimeisen kerran uhrien huuto, ja teloittajien nauru. Fritz nousi ‰kki‰ istualle, silm‰t pystyss‰. -- "Nuo ovat Sveitsil‰isi‰, eikˆ niin?" h‰n sanoi. -- "Ei, poikaseni. Se on Burgundin herttua, joka menee suurukselle." -- "Kuinka! ei mit‰‰n viel‰! ... ei mit‰‰n!" -- "Vaan sen sijaan n‰en joukon joutsimiehi‰, jotka marssivat tuntureita kohden, viinam‰kien yli tuolla, ja n‰ytt‰v‰t aikovan ahdistaa vanhaa linnaa, joka kohoaa tuolla alhaalla, Neusch‚tel'in puolella." -- "Ahaa! se on Vaux-Marcus ... se pit‰‰ puolensa, yht‰ uljaasti kuin Granson. Kysyk‰‰p‰, yst‰v‰ni ... min‰ kuulen jonkun l‰hestyv‰n." Se oli tohtori. H‰n antoi l‰‰kkeit‰ haavoitetulle ja samalla myˆs tiedot, joita t‰m‰ halusi. Vaux-Marcus'en herra ei ollutkaan pit‰nyt puoltansa. Jo edellisen‰ iltana h‰n oli tullut aseetonna, seuratonna, lankeemaan polvillensa Burgundin herttuan eteen, pyyt‰en palvelusta h‰nen armeijassaan, sek‰ tunnustaen h‰net herrakseen ja hallitsijakseen. -- "Petturi!" Fritz jupisi, "voi pelkuria!" Se, joka joutsimiehiens‰ kanssa meni ottamaan Vaux-Marcus'ta haltuunsa, oli Rosembos'in herra. V‰h‰n aikaa j‰lkeenp‰in torvet kutsuivat sotav‰ke‰ kokoon ja kuuluttajat julistivat, ett‰ jokaisen piti oleman valmis huomenna taistelemaan. -- "Huomenna!" Fritz jupisi, "vai niin! se on siis huomenna!" Kuuluttaja lopetti julistuksensa ilmoittaen, ett‰ jokainen, joka pakenisi tai pelk‰isi tappelussa, tulisi nelj‰‰n kappaleesen hakatuksi. -- "Ohhoh!" Villon puoli-‰‰neens‰ mumisi, "n‰ytt‰‰p‰ silt‰, kuin Rohkean sotamiehet menisiv‰t tappeluun, niinkuin koirat, joita ajetaan piiskalla!" -- "Toista on meid‰n Sveitsil‰isten", haavoitettu ylpe‰sti lausui, "se ei ole pelko, joka meit‰ ajaa eteenp‰in, se on rakkaus vapauteen ja syntym‰maahan!" Loppu-osa p‰iv‰‰ kului ilman muitta tapauksitta. Iltapuoleen huhu levisi, ett‰ Sveitsil‰iset olivat liikkeell‰ ja l‰heniv‰t Neusch‚tel'in puolelta. -- "No!" Fritz sanoi, "n‰etteh‰n nyt, ett'en ole erehtynyt. Jumalani, suo minulle armo el‰‰ siksi, kunnes tulevat, ja n‰hd‰ heid‰n voittavan!" Yˆ oli yht‰l‰inen, kuin edellinenkin. Ainoastaan v‰h‰ist‰ v‰hemmin ep‰j‰rjestyst‰ leiriss‰. Hienoa sadetta suhjusi taivaasta. Kun p‰iv‰n koitossa Villon siirsi verhon teltan suulta sivulle, oli v‰h‰n lunta vuorien rinteill‰. Herttua jo palasi leirin tarkastuksesta. ƒkki‰ joku merkki n‰kyi Vaux-Marcus'in tornissa. -- "Rosembos on vaarassa", herttua huudahti. "Eteenp‰in! ‰lk‰‰mme antako noille roistoille sit‰ kunniaa, ett‰ saisivat aloittaa tappelun." Er‰s ritari ylh‰isell‰ muodolla seisoi h‰nen sivullansa. Jonkunmoinen yhdenn‰kˆisyys vallitsi heid‰n v‰lill‰ns‰. Se oli Burgundin Suur-B‚tardi. -- "Veljeni", t‰m‰ lausui herttualle, "kerran viel‰ pyyd‰n teit‰, varrotkaamme vihollista leiriss‰mme. Siin‰ olemme voittamattomat." -- "Niin olemme aina!" herttua vastasi, "eik‰ meid‰n ollenkaan tarvitse olla niin varovaisia t‰m‰n inhoittavan moukka-lauman suhteen, jota vastaan meid‰nmoisien ritarien on h‰pe‰ taistella." Sitten h‰n astui alas pienen hevosen sel‰st‰, jolla silloin ratsasti, meni telttaansa ja palasi v‰h‰n ajan p‰‰st‰, aseisin puettuna kiireest‰ kantap‰‰h‰n, p‰‰ss‰ kultainen kyp‰ri ja sen harjalla timantti-kruunu. Talutettiinpa esiin harmaa oris, h‰nen sota-oriinsa. H‰n nousi satulaan, heilutti suurta miekkaansa, kohotti kopeasti p‰‰t‰ns‰, ja n‰in koko loistossaan ajoi t‰ytt‰ nelist‰ ritaristonsa luo, joka kokoontui leirin edustalle. -- "Tuo on oikea ritari!" Villon sanoi. "T‰ytyisih‰n niiden, jotka h‰nt‰ vastaan kest‰isiv‰t, olla Roland'eja, Amadis'eja..." -- "Tai vuorelaisia meid‰n tuntureilta!" Fritz lis‰si. "Saattepa n‰hd‰ heid‰n taistelevan. Mutta sanokaa, mit‰ tuolla ylh‰‰ll‰, Vaux-Marcus'in linnassa tapahtuu?" Tuskin runoilija oli ehtinyt k‰‰nt‰‰ silm‰ns‰ sinnep‰in, niin h‰n huudahti: -- "Kah! Burgundin suuri lippu kaatuu, er‰s toinen nousee sen sijaan." -- "Bern'in lippuko?" -- "En voi eroittaa. Varmaankin joku Sveitsil‰inen lippu." -- "Oi! siin‰ he vihdoinkin ovat!" Fritz ei ollut erehtynyt. Ne olivat Schw¸tz'in ja Thun'in miehet, jotka vuoripolkuja pitkin olivat saapuneet tuon vanhan linnan luo ja sen valloittaneet. He n‰kiv‰t nyt koko Burgundin armeijan puolikuun muotoisessa tappelu-asemassa, jonka toinen sarvi ulottui viinam‰kien rinteille, toinen j‰rven rantaan asti. Heti, v‰h‰‰k‰‰n monilukuista vihollista h‰mm‰stym‰tt‰, he tarkastivat Burgundilaisten sota-asemaa ja l‰hettiv‰t nelj‰ nopeata sanansaattajaa ilmoittamaan kaikki p‰‰llikˆille ja olemaan niille oppaina. Ensim‰inen joukko, jonka n‰m‰ kohtasivat, oli tuomari Scharnachthal'in, jonka luutnanttina oli Kilian von Diesbach. Ainoastaan nelj‰ tuhatta Bernil‰ist‰. V‰h‰t siit‰! Tahtoen v‰ltt‰‰, ett‰ heit‰ soimattaisiin pelkureiksi, ja pyrkien ensim‰isin‰ tappeluun, n‰m‰ vaan yh‰ riensiv‰t eteenp‰in. T‰ll‰ v‰lin herttua oli j‰rjest‰nyt ratsuv‰kens‰. Turhaan h‰nt‰ viel‰kin pyydettiin, ett'ei j‰tt‰isi mit‰‰n sattuman nojalle. H‰n oli huomannut Sveitsil‰isten etujoukot, luuli siin‰ olevan koko heid‰n armeijansa ja, liian tulisena voidakseen varrota, h‰n antoi rynt‰ysmerkin. Seurasipa hetkinen hiljaisuutta. Sitten maa vapisi rautaan puettujen ratsujen poljennasta. Siihen suuntaan, jossa tuo tˆmin‰ alkoi, Fritz ojensi nyrkki‰ns‰, ik‰‰nkuin viitatakseen tiet‰ taivaan kostolle. Villon heitti viel‰ viimeisen silm‰yksen tuon laajan n‰kymˆn yli, jossa t‰m‰ suuri ottelu alkoi. Ottelu, t‰rke‰ etenkin siveelliselt‰ kannalta. Harva mies siihen aikaan, nerokkaimpienkaan joukossa, olisi sen ymm‰rt‰nyt. Villon oli runoilija, filosofi; h‰n mietti mieless‰‰n: -- "Se on l‰‰nitys-valta, ritari-aate, vanha aika, joka taistelee uutta aikaa vastaan. Toimettomuus tyˆt‰ vastaan, etu-oikeus oikeutta vastaan, ylh‰isˆ alhaisoa vastaan, sortaja sorrettua vastaan, mennyt aika tulevaisuutta vastaan! Todistajina nuo korkeat tunturit, jotka, ikuinen lumi huipuillansa, kohoovat taivaan rannalla, kuroittaen p‰it‰ns‰ toinen toisensa yli, paremmin n‰hd‰kseen, mit‰ siell‰ alhaalla tapahtuu. Ylemp‰n‰ viel‰, tuo korkein tuomari: Jumala!" Sitten, painaen silm‰ns‰ alas, h‰n lis‰si: -- "Itse maanlaatukin n‰ytt‰‰ olevan luotu juuri t‰mmˆisen taistelun varalle. Kukkuloita vieritysten niinkuin valtameren aaltoja. Kapea tie j‰rven rannalla. Siell‰ t‰‰ll‰ pieni‰ lakeuksia, joilla Sveitsin ja Burgundin joukot tulevat vastakkain, yhdenlukuisina, mutta erikaltaisina: jalkamiehet ratsumiehi‰ vastaan, Lapithat Kentaureja vastaan." Ja tosiaan, Burgundin herttualla oli t‰ll‰ hetkell‰ pelkki‰ ratsumiehi‰; sill‰ koko jalkav‰ki oli vallan j‰‰nyt j‰lkeen. H‰nen mainio Romalainen leirins‰, joka oli kaikkien taiteen s‰‰ntˆjen mukaan vahvistettu ja hirvitt‰v‰ll‰ tykistˆll‰ varustettu, ei ollut t‰ll‰ hetkell‰ miksik‰‰n hyˆdyksi. Halveksien p‰‰llikkˆjens‰ neuvoja, h‰n j‰tti kukkulat ja menetti kaikki etunsa hurjan rohkeuden kautta. Ylpeys, yksp‰isyys ja kiukku kiihoittivat h‰nen aivonsa hulluuteen asti. Toiselta puolen eiv‰t Sveitsil‰isetk‰‰n tahtoneet olla arjempia. Heit‰ olisi voinut olla yli kahdenkymmenen tuhannen, jos olisivat odottaneet kaikkia liittolaisiansa, jotka tulivat per‰ss‰ p‰in. He eiv‰t siit‰ huolineet. Se oli etujoukko, joka tˆrm‰si etujoukkoa vastaan. Bern'in, Freiburg'in, Z¸rich'in, Lucern'in, Schw¸tz'in, Colmar'in ja Strassburg'in miehet ynn‰ joukko mit‰ uskaliaimpia vapaa-ehtoisia, jotka omasta halustaan olivat rient‰neet heid‰n riveihins‰, muodostivat heid‰n etujoukkonsa. Herttualla taasen oli n‰it‰ vastaan panna monissa tappeluissa karaistua v‰ke‰ sek‰ Euroopan uljain ritaristo. Hirve‰ ottelu oli odotettava. Tˆrm‰ttiin yhteen er‰‰ll‰ yl‰ngˆll‰, jonka partaalla seisoi luostari: Lance'n karthausilais-luostari. Sveitsil‰iset ottivat asemansa sen viereen. Kun sitten alkoi kuulua sen muurien takaa munkkien laulua, jotka paraikaa pitiv‰t messua, Sveitsin soturit pystyttiv‰t maahan piikkins‰, lippunsa ja viirins‰ ja laskeutuivat polvilleen viinikˆynnˆksien keskelle, joita m‰en viimeisill‰ vieremill‰ kasvoi. Seuraten esi-isiens‰ vanhaa tapaa, he j‰ttiv‰t itsens‰ Jumalan haltuun. Herttua joukkoineen saapui joutsenkantamalle. N‰hdess‰‰n t‰m‰n hurskaan aseman, h‰nen ritarinsa pyrsk‰htiv‰t suureen nauruun. H‰n itsekin erehtyi ja huudahti: -- "Pyh‰n Yrj‰n‰n kautta! nuo lurjukset anovat meilt‰ armoa. Tykkimiehet, tulta roistoille!" Ensim‰inen laukaus pamahti, peitt‰en savupilveen koko Burgundilaisen armeijan. Kuoleman sanansaattajat viilsiv‰t vakoja Sveitsil‰isten polvillaan oleviin riveihin. Monta kaatui, veriss‰‰n ja silvottuna. Muut yh‰ vaan rukoustaan jatkoivat. ƒkki‰ luostarin kello soi Kristuksen ruumiin kohoittamista. Sveitsil‰iset painuivat viel‰kin alemmaksi. Uudestaan kanuunat jyr‰htiv‰t heit‰ vastaan; uudestaan kivikuulat tekiv‰t tyˆt‰ns‰, ja nuo harventuneet rivit aaltoilivat niinkuin laiho vihurin alla. Ep‰ilys sai v‰h‰ksi aikaa vallan. Vaan er‰s ‰‰ni, munkin, veli Starck'in ‰‰ni huudahti: -- "Rohkeutta! veljet, ja siunattu olkoon se, joka kaatuu! H‰n hyˆdytt‰‰ meit‰ paljoa enemmin taivaassa rukouksillaan, kuin t‰‰ll‰ alhaalla aseillansa." Kaarlo Rohkea luuli jo voittaneensa. Mutta tuulenhenki hajoitti savun, ja nyt h‰n n‰ki Sveitsil‰iset j‰lleen pystyss‰ ja tulossa; messu oli p‰‰ttynyt. -- "Eteenp‰in!" herttua komensi ja kannusti ensim‰isen‰ ratsunsa neliseen. Sveitsil‰isten rivit seisahtuivat oitis, muodostaen pitkill‰ piikeill‰‰n kolme rautaan puettua pataljoonaa. Niiden v‰liss‰ heid‰n tykkins‰, jotka nyt vuorostaan alkoivat jyr‰hdell‰, ja v‰h‰n v‰li‰ heid‰n liehuvaiset lippunsa, joita ymp‰rˆitsi pertuskat ja pitk‰t miekat. T‰t‰ keih‰smets‰‰ vastaan, t‰m‰n tulip‰tsin kuumeessa Burgundilaiset ratsut kavahtivat takajaloilleen, heitt‰en muutamia ritareistaan maahan. Muut siirtyiv‰t askeleen ta'ap‰in. Sveitsil‰iset, askeleen eteenp‰in. Ja joka mies heid‰n joukossaan, ik‰‰nkuin pyyt‰‰kseen taivasta todistajaksi heid‰n oikealle kostollensa, p‰‰sti sotahuudon: -- "Granson! Granson!" T‰ll‰ v‰lin kuitenkin Burgundilainen ritaristo oli j‰lleen j‰rjestynyt. Sen etup‰‰ss‰ yh‰ vaan herttua, joka nopealla silm‰yksell‰ tarkasti vihollisten rivej‰. N‰iden keskustalla oli p‰‰pataljoona, Scharnachthal'in ja Kilian von Diesbach'in johtamana. Kumpaisellakin siivell‰, v‰h‰n taempana, kaksi keve‰mmill‰ aseilla varustettua komppaniiaa, joista toinen seisoi kukkulaa vasten, toinen j‰rve‰ kohden. N‰m‰ sovittivat niin liikkeens‰, ett'ei keskustaa voitu kiert‰‰. Koko sotarintaa olisi voinut verrata ‰‰rettˆm‰n suureen kotkaan, joka levitt‰‰ siipens‰, ennenkuin se iskee saaliisensa. Toisella siivell‰ oli p‰‰llikkˆn‰ Z¸richil‰inen Felix Schwartzmurer; toisella taas Herman Mullinen. Viimeksi mainittua vastaan seisoi Ludovik Aimerles'in herra, Burgundin kanslerin poika; edellist‰ vastaan Ch‚teau-Guyon'in herra, tuo kaikista raivokkain. Sveitsil‰iset olivat h‰nelt‰ riist‰neet kaikki h‰nen l‰‰nityksens‰. Kaarlo Rohkea itse, teroittaen omin k‰sin lippuansa, karkasi joukkonsa etup‰‰ss‰ Scharnachthal'ia vastaan. Siin‰ Burgundin leijona ja Bern'in karhu ottelivat. Hetken aikaa oli hirve‰ h‰mmennys, jonka kest‰ess‰ ei voitu mit‰‰n n‰hd‰. Tykkiniekat eiv‰t ampuneet en‰‰, kun eiv‰t voineet vihollista yst‰v‰st‰ eroittaa. Ei mik‰‰n saattanut seisoa Kaarlo Rohkeata vastaan. Kaataen, musertaen kaikki tiell‰ns‰, h‰n kulki eteenp‰in ja tunsi itsens‰ jo voittajaksi, kun ‰kki‰ nelj‰ uutta vastustajaa asettui h‰nen eteens‰, ojentaen tapparansa k‰rke‰ h‰nen ratsunsa rintaa vasten, ja huutaen j‰rjest‰ns‰: -- "Gent! ... Nesle! ... Dinant! ... L¸ttich!..." Ne olivat nuo nelj‰ Ranskan kuninkaan toveria, nuo nelj‰ kuolleiden kaupunkien edustajaa, nuo nelj‰ kostajaa. Herttuan t‰ytyi seisahtua vastustamattomassa kulussansa. H‰n sivalsi kerran, katkaisi yhdell‰ iskulla nuo nelj‰ tapparaa, ja alkoi j‰lleen rient‰‰ eteenp‰in, kun er‰s uusi vastustaja ilmestyi h‰nen eteens‰: Kilian von Diesbach. T‰m‰n miekka iski herttuan kultaiseen kyp‰r‰‰n ja lenn‰tti kauas timantti-kruunun. Vasemmalla siivell‰, jo ensi kahakassa Ludovik Almerles'in herra oli kaatunut. Sitten Pietari Lignarolainen, Milanolaisien p‰‰llikkˆ. Viel‰p‰ vihdoin Poitiers'in herttuakin, joka n‰iden j‰lkeen oli ottanut johtaakseen t‰t‰ siipe‰. Viel‰ huonommin olivat asiat oikealla siivell‰. Ja kuitenkin oli Ch‚teau-Guyon'in herra ensi alussa murtanut Sveitsil‰isten sotarinnan, tunkien siihen, kuin rautainen vaaja tammiseen tˆnkk‰‰n. H‰n p‰‰si kahden askeleen p‰‰h‰n Schw¸tz'in lipusta ja kuroitti jo k‰tt‰ns‰ tarttuakseen siihen. Mutta veli Starck oli siell‰ pit‰en k‰dess‰‰n summattoman suurta miekkaa, joka oli yht‰ painava kuin tuo nuija ennen, sek‰ yht‰ pitk‰ ja ter‰v‰ kuin viikate. T‰m‰ t‰r‰hti Ch‚teau-Guyon'in kyp‰r‰‰n, joka ei kuitenkaan tullut vialle, niin tukevaa tyˆt‰ se oli. Mutta ratsu ja ritari, saman iskun kohtaamina keikahtivat yht'aikaa nurin. Fridolin seisoi veli Starck'in vieress‰. Henrikki Elsener'in, er‰‰n Lucernilaisen avulla, h‰n anasti lipun kaatuneelta. Herttua, ahdistettuna joka taholta, alkoi vihdoin per‰yty‰, mutta vaan askel askeleelta, jakaen ja saaden iskuja yht‰p‰‰t‰, kiukusta karjuen, raivosta riehuvana, verest‰ juopuneena; ja t‰t‰ kesti kokonaisen Englannin penikulman, h‰nen leirins‰ etu-varustuksille asti. Sielt‰, neliˆkivist‰ rakennettujen vallien takaa jyr‰hti yht'aikaa nelj‰ sataa kanuunaa, heittokonetta ja pient‰ tykki‰. Olipa jo aikakin; tuo suuri harmaa hevonen oli haavoja t‰ynn‰ ja sortui maahan ritarinsa alla. T‰m‰ nousi oitis toisen selk‰‰n, vaihetti kyp‰r‰‰ sek‰ sotanuijaa ja oli jo valmis kostamaan, kun ‰kki‰ aurinko levitti s‰teens‰ Champigne'n ja Bonvillars'in kukkuloille, ik‰‰nkuin n‰ytt‰‰kseen h‰nelle er‰‰n uuden joukon vihollisia, v‰hint‰in toista vertaa isomman, kuin se, joka h‰nen oli niin rajusti jo takasin syˆsnyt. Ne olivat tuon vanhan liittokunnan v‰ke‰, noita hirvitt‰vi‰ vuorelaisia Glarus'en, St. Gallen'in ja Waldst‰ttien tuntureilta, kaikki nuoria miehi‰ kookkaalla varrella ja masentumattomalla rohkeudella, joita oli pelko ja kuitenkin ihastus n‰hd‰. Pormestariensa ja tuomariensa johdolla he l‰heniv‰t pikamarsissa, riemulauluja laulaen ja rient‰en vuorostaan tappeluun. N‰m‰kin yh‰ tavan takaa huusivat: -- "Granson! Granson!" Sitten viimein kuului hirve‰ mylvin‰ noista kahdesta summattoman suuresta sarvesta, jotka suuri Kaarlo oli antanut heid‰n esi-isillens‰, ja joita siit‰ asti ‰‰nens‰ vuoksi nimitettiin Uri'n h‰r‰ksi ja Unterwaldin lehm‰ksi. T‰m‰ ‰‰ni, joka jylisten kuin ukkonen j‰risytti kaikkia vuoria ymp‰ristˆss‰, muistutti jokaiselle viimeisen tuomion pasuunaa. Koko Burgundin armeijassa ei ollut ket‰‰n, joka ei vavissut, ei ket‰‰n, joka ei vaalennut. Itse herttuakin vihdoin kauhistuen kysyi: -- "Keit‰ tuolla viel‰ tulee? mit‰ v‰ke‰ nuo en‰‰ ovatkaan?" Syv‰n hiljaisuuden keskelt‰ ‰‰ni h‰nelle vastasi: -- "Ne ovat nuo kukistamattomat, voittamattomat yl‰-maasta ... ne samat, jotka niin monta kertaa ovat ajaneet pakoon It‰valtalaiset ... ne ovat Morgarten'in ja Sempach'in sankarit!" T‰m‰ heikko, mutta kime‰ ‰‰ni, kuin kuolevan ihmisen, t‰m‰ ‰‰ni, joka n‰ytti tulevan taivaasta tai nousevan maasta, oli Fritz'in ‰‰ni. H‰n oli siell‰, nojaten Villon'iin; h‰n seisoi telttansa kynnyksell‰; h‰nen kalpeat kasvonsa loistivat ilosta ja innosta. N‰ytt‰en vuorottain j‰rve‰ ja noita puiden oksissa rippuvia ruumiita, h‰n jatkoi: -- "Kuuletteko heid‰n huutavan: Granson! Granson!... He tiet‰v‰t jo kaikki ... he tulevat marttiiroja kostamaan ... tuolla he ovat! ... tuolla he ovat! Se on Jumala, joka heit‰ johdattaa ... turmio sinulle, teloittaja! turmio!" Herttua ei kuullut en‰‰. H‰n koetti nostattaa v‰kens‰ masentuvaa rohkeutta. Italialaiset jo huusivat: paetkoon, ken voi! Hurja kauhistus sai vallan koko armeijassa, ja kuitenkin t‰m‰ oli kolme kertaa lukuisampi, kuin se, joka sit‰ ahdisti. Karvaalla mielell‰, vihan vimmassa herttua karahutti, kovaan huutaen, tuon vapisevan joukon keskelle, haukkuen, herjaten sotamiehi‰ns‰ ja lyˆden niit‰ miekallansa. Sitten, muutamain harvain kanssa, joilla viel‰ oli uskollisuutta ja miehuutta j‰ljell‰, h‰n karkasi l‰hinn‰ olevien vihollisten p‰‰lle, syˆksi ne viel‰ kerran takaisin ja palasi j‰lleen v‰kens‰ luo, jossa h‰n havaitsi vaan yh‰ enemmin kauhua ja ep‰j‰rjestyst‰. Vihdoin, kuin Sveitsil‰iset joka taholta hurjilla huudoilla hyˆkk‰siv‰t leiriin, he pakenivat kaikki, he katosivat, "niin perin pohjin voitettuina", vanha Neusch‚telilainen kronikan kirjoittaja lis‰‰, "ett‰ n‰yttiv‰t haihtuneen kuin savu koillisen puhaltaessa." Ainoastaan kolme henke‰ j‰i herttuan ymp‰rille: h‰nen veljens‰ Burgundin Suur-B‚tardi; h‰nen sota-kuuluttajansa, Toison-d'or, joka hoiti hevosia, ja h‰nen narrinsa, Glorieux, joka h‰nt‰ pyysi pakenemaan. H‰n itse, vallan vereen tahrattuna, silm‰t s‰ihkyvin‰, hurjalla, kamalalla muodolla, mutta yh‰ vaan lempi-urostansa muistellen, huudahti: -- "Juuri kuin Hannibal Zama'n luona! ... juuri kuin Hannibal!" -- "Niin", Glorieux kertoi, "niin, niin teid‰n ylh‰isyytenne, me olemme oikein Hannibaloituina. Mutta paetkaamme. Ei muutoin koston toivoakaan!" Vihdoin herttua taipui ja l‰hti. Sveitsil‰iset jo l‰heniv‰t herttuan telttaa, mutta jotenkin hitaasti, ik‰‰nkuin itsekin h‰mm‰stynein‰ voittonsa pikaisuudesta, ik‰‰nkuin heid‰n silmi‰ns‰ olisi huikaissut kaikki nuo kalleudet, joita nyt saattoivat pit‰‰ ominansa. Herman Nagˆli, tuo karkea Unterwaldilainen, oli ensim‰inen, joka uskalsi tunkea tuohon purppura-samettiseen palatsiin. Er‰s kalliilla kivill‰ koristettu hattu sattui h‰nen k‰teens‰; se oli herttuan hattu, joka eilen viel‰, peitt‰en tuota kammoittavaa otsaa, niin suuria unelmia oli verhonnut. H‰rkien-ajaja pani sen p‰‰h‰ns‰, irvisti ajatellessaan itse‰ns‰ n‰in koristetuksi ja heitti sen sitten inholla maahan. Samassa Scharnachthal'in ‰‰ni huusi: -- "Polvillenne, lapset! Olemme rukoilleet t‰t‰ voittoa sotajoukkoin Jumalalta. H‰n sen meille suo, kiitt‰k‰‰mme h‰nt‰." Ja paljastaen p‰‰t‰ns‰, notkistaen polviansa, ristiss‰ k‰sin, samalla tapaa kuin tappelun alussakin he rukoilivat nyt sen p‰‰tytty‰. V‰h‰n aikaa j‰lkeenp‰in Scharnachthal nousi ylˆs ja jakoi ritari-arvon niille, jotka suurinta uljautta olivat osoittaneet, muun muassa myˆs Kilian von Diesbach'ille. Sitten, ilman h‰iriˆt‰, aivan s‰‰nnˆllisesti ryhdyttiin arvostelemaan ja tasaamaan saalista, joka oli loistavin, mit‰ milloinkaan oli n‰hty. Villon etsi veli Starck'ia. H‰n saattoi h‰nen Fritz'in luo, ja sanoi: -- "Kenties on jotain toivoa h‰nen pelastumisestansa. Min‰ uskon h‰net teid‰n haltuunne, ja l‰hden." -- "Lyon'iinko?" -- "Niin, kuningas Ludovik odottaa uutisia ... ja hyvi‰. Uskallan toivoa, ett‰ h‰n on tytyv‰inen." Sen j‰lkeen, ottaen hevosen, joka h‰nest‰ n‰ytti paraalta, h‰n l‰hti menem‰‰n t‰ytt‰ karkua. XVII. Lyon. Lyonilaiset olivat ottaneet suurella komeudella vastaa kuninkaansa, Ludovik XI:nnen. Tie pitkin pituuttaan, Pyh‰n Johanneksen luostarille asti, oli yhten‰ lehtokujana, joka oli pienist‰ puista rakennettu ja koristettu kaikenlaisilla lipuilla ja nauhoilla. Viisi-sataa miest‰, puettuina punaisiin vaatteisin kaupungin kustannuksella, oli ratsain tullut h‰nt‰ vastaan. V‰h‰n kauempana, viisi-sataa porvari-nuorukaista puettuina sinisiin lilja-viittoihin, kunkin k‰dess‰ ratsas-lippu, jossa oli kuninkaan vaakuna. Vihdoin, ja se olikin paras osa koko vastaan-otossa, viisi-kolmatta kaupungin ihanimmista naisista, somissa taivaan-sinisiss‰ puvuissa. He vartosivat RhÙne'n portilla ja nyykistiv‰t siev‰sti kuninkaalle. T‰m‰ syleili heit‰ kaikkia suurella ihastuksella. Mutta kaksi etenkin oli h‰nen mieluistansa. H‰n kysyi niiden nime‰. H‰nelle vastattiin: Gilonne ja Passe-Filon. H‰n hymyili ja mestari Olivier sai k‰skyn panna mieleens‰ n‰m‰ kaksi nime‰. Kuultuansa messua Pyh‰n Johanneksen luostarissa, h‰n meni p‰iv‰lliselle arkkipispan luo Ja asettui sitten asumaan Jean Caille'n ravintolaan. Komeita kemuja, ilotulia ja kaikenmoisia huvituksia oli joka taholla, naurua ja kokkapuheita kuului kaikkialla, kaikki tahtoivat n‰ytt‰‰ iloansa, ett‰ korkein l‰‰nitysherra oli niin terveen‰ ja hyviss‰ voimissa perille p‰‰ssyt. Kangastorilla oli suihkul‰hde, joka Ranskasta p‰in ruiskutti eri putkia myˆten valkoista ja punaista viint‰ ohikulkeville ja kuninkaan kaartin sotamiehille virvoitukseksi. L‰hdett‰ oli vahtimassa kaksi suurinta miest‰, mit‰ kaupungista oli voitu lˆyt‰‰, puettuina villien vaatteisin. Kuitenkin, kaiken t‰m‰n ilon keskell‰, kuningas yksin pysyi huolellisna. Lakkaamatta h‰nen silm‰ns‰ k‰‰ntyiv‰t it‰‰ kohden. H‰n vartosi levotonna uutisia Granson'ista. Useampia kertoja yˆn kuluessa h‰n havahti ja kuunteli. Sitten h‰n taas kutsui henkivartijansa ja kyseli, eikˆ mit‰‰n sanansaattajaa viel‰ ollut saapunut Sveitsin puolelta. Aamu valkeni; ei mit‰‰n viel‰! Yh‰ enemmin tuskissaan, kuningas tiuski ja ‰rjyi jokaiselle, jonka tapasi. Kello kymmenen aikaan Olivier-le-Daim astui esiin ja ilmoitti er‰‰n huvituksen, joka ehk‰ hiukan rauhoittaisi H‰nen Majesteettiansa. Se oli jokin taistelu, tai pikemmin jokin h‰vityssota rottia vastaan, joiden kanssa oli pantu pieni‰ koiria tappelemaan, sellaisia koiria nimitt‰in, joita kutsutaan t‰h‰n aikaan Englannin m‰yr‰koiriksi. Sanaakaan vastaamatta, astuen levottomilla, horjuvilla askeleilla, kuningas antoi vied‰ itsens‰ jonkunlaisen luostarin pylv‰sk‰yt‰v‰‰n, johon oli istuimia hankittu. T‰m‰n k‰yt‰v‰n kivijalasta kohosi ylˆsp‰in jonkunmoinen rintanoja, joka oli noin puolen sylen korkuinen ja kiersi er‰‰n nurmikon ymp‰ri. T‰lle kent‰lle p‰‰stettiin tuhannen rottaa. Sitten pariakymment‰ koiraa. Mutta juuri kun taistelu oli alkamallansa, kuningas ‰kki‰ k‰‰ntyi. Kuultiin hevosen t‰ytt‰ karkua l‰henev‰n etu-pihassa. -- "P‰‰st‰k‰‰! p‰‰st‰k‰‰ tulemaan!" kuningas k‰ski. Villon juoksi esiin, vaaleana, heng‰styneen‰ ja pˆlyyn peitettyn‰. -- "Noh! toverini, tappelu?" -- "T‰ydellinen tappio, sire!" -- "Kuka sen on k‰rsinyt? Sveitsil‰isetkˆ?" -- "Oh! ei suinkaan, sire: Rohkean armeija. Kun h‰n pakeni, oli h‰nell‰ vaan kolme seuralaista j‰ljell‰: h‰nen veljens‰ Suur-B‚tardi, h‰nen kuuluttajansa ja narri." -- "Kerro minulle tuo, kerroppa kaikki tuo, toverini!" Ja kun runoilija oli lopettanut, kuningas jatkoi ihastuneena: -- "Nuo Sveitsil‰iset! Nuo kelpo Sveitsil‰iset! pelottomia, kiukkuisia, kauheita ... maltas! juuri kuin n‰m‰ koirat ... ja nuo toiset, ahdistettuja, voitettuja, h‰t‰‰ntyneit‰, juuri kuin n‰m‰ rotat... Has! has! purkaa, tappakaa niit‰!... Niskaan vaan! yst‰v‰ni, lemmittyni, kelpo rakkiseni! Ne ovat muka vahingollisia el‰imi‰, juuri niinkuin nekin siell‰ Granson'issa ... juuri kuin Granson'issa! Se on sit‰, se on juuri sit‰, kuin t‰m‰ on olevinansa, eikˆ niin, toverini?" Runoilijan kertoessa oli rottain taistelua yh‰ kest‰nyt. Suuri joukko raatoja makasi jo kent‰ll‰. Hengiss‰ olevat, jotka paikoin olivat ahdinkoon tungettuina, paikoin taas t‰ytt‰ vauhtia pakenivat, v‰liin kuitenkin viel‰ k‰‰ntyen voittajia vastaan, karatakseen niiden kuonoon, tai purrakseen niit‰ rintaan, kuvasivat kylliksi Burgundilaisen raivokasta per‰ymist‰, ja h‰nen soturiensa kauhistusta. Koirat sit‰ vastaan, raivoudessaan, hurjuudessaan ja haukkumisessaan, olivat juuri Sveitsil‰isi‰. Ne hyppiv‰t ja loikkivat, tehden joka hetki uusia aukkoja vihollisten riveihin. Ja rotta parat huusivat, juoksivat sinne t‰nne, v‰‰nteliv‰t itse‰ns‰ aivan voimattomina, niin lukuisia kuin olivatkin, ja tanssivat pirun polskaa ilmassa, pudoten sitten alas selj‰lleen, raajat rikki ruhjottuina, h‰nt‰ v‰risev‰n‰, viikset harillansa ja kaikki nelj‰ koipea taivasta kohden. Kuningas taputti k‰si‰ns‰, polki jalkojansa ja kiihoitti koiriansa, joita verityˆ hurmasi, niinkuin ilo h‰nt‰ itse‰. Pari minuuttia myˆhemmin nurmikko oli muuttunut oikeaksi teuras-kent‰ksi, jonka keskell‰ koirat, kun ei en‰‰ ollut vihollisia, joita vastaan sopi taistella, olivat ko'ossa ja ulvoivat, ik‰‰nkuin esitt‰‰kseen jotakin voittolaulua. Silloin kuningas k‰‰ntyi Villon'in puoleen ja kysyi: -- "Sin‰, joka nyt olet n‰hnyt molemmat tapaukset, h‰h! eikˆ ole totta, niiss‰ on paljon yhdenmoista?" -- "Kyll‰ muuten", runoilija vastasi, "mutta ett‰ voitettuin selk‰ siell‰ oli vapaa, ja ett‰ ne sit‰ k‰yttiv‰t hyv‰ksens‰. V‰h‰n kuolleita, paljon paenneita." -- "Ai!" Ludovik XI sanoi lakaten ‰kki‰ laverruksistaan, "ai! ai! h‰nell‰ siis viel‰ on sotilaita?" -- "Niin, sire, mutta ei myˆsk‰‰n mit‰‰n muuta. Leirins‰, kanuunansa, kalleutensa, kaikki h‰n on j‰tt‰nyt, kaikki menett‰nyt!" -- "Selit‰pp‰s! selit‰pp‰s, toverini!" Ja kun runoilija oli k‰skyn t‰ytt‰nyt, h‰n jatkoi, kasvot ja silm‰t s‰teilevin‰ ilosta: -- "Kuinka! mit‰ kuulen! h‰nen kuuluisa telttansa, johon ruhtinaatkin vaan vapisten astuivat, siin‰kˆ nyt maan-moukkat v‰h‰‰k‰‰n kursailematta ovat pehtaroinneet! ... kuinka! h‰nen kappelinsa! ... nuo kalliit Burgundin pyhimykset j‰‰nnˆsrasioinensa ja lippainensa ... kaikki h‰nen poimu-reunuksensa kullasta, silkist‰ ja sametista ... h‰nen kirjauksiin ja kuviin taotut aseensa ... h‰nen mainiot timanttinsa ja rubiininsa ... h‰nen suuri herttuallinen sinettins‰ ... nuo kultamaljan kaulavitjat ... tuo kuuluisa, kalliilla kivill‰ koristettu hattu ... kaikki ne ovat olleet n‰ht‰vin‰, koskettavina, pilkattavina, liattavina! ... ah! ah! ah! aika lystik‰s asia!... Sitten h‰nen tykkins‰ ... ja mik‰ viel‰ on paljoa t‰rke‰mpi, h‰nen lumousvoimansa ... kaikki on mennyt!... Hahhah! eip‰ h‰n en‰‰ olekkaan Kaarlo Hirve‰, Kaarlo Voittamaton... Ei! ei! Kaiken kopeutensa ja kerskaamisensa ohessa h‰n on n‰ytt‰nyt selk‰ns‰, on n‰hty h‰nen kantap‰‰ns‰!... H‰nen suuri kunniamiekkansa rippuu Bern'iss‰. Voi! leijonaa, joka on muuttunut j‰nikseksi! Voi! sutta, josta on tullut rotta, ... niin, aivan yht‰ viheli‰inen kuin n‰m‰ t‰ss‰ ... Burgundin rotta!" Olisi mahdoton kuvata sit‰ ylenkatsetta, sit‰ myrkyllist‰ ivaa, jolla Ludovik lausui n‰m‰ viimeiset sanat. H‰n nauroi ja piteli kylki‰ns‰, h‰n kiemurteli paljaasta ilosta, h‰n oikein riemuitsi voitostansa. Vaan herjeten ‰kki‰ sek‰ ottaen imel‰n, s‰‰liv‰isen muodon ja ‰‰nen, h‰n jatkoi: -- "Oi! olenpa ep‰toivossa oikein serkkuparkani t‰hden! Niin arvokas sukulainen! veljen vertainen! Ja min‰ olen saattanut iloita h‰nen onnettomuudestaan jumalattoman vihan villitsem‰n‰. Pyh‰ neitsy Clery'ss‰, oi armias rouva Embrun'issa, suokaa syntini anteeksi!" H‰n oli ottanut p‰‰st‰‰n tunnetun huopahattunsa, joka oli pyh‰in kuvilla koristettu. Suudellen n‰it‰ j‰rjest‰‰n mit‰ syvimm‰ll‰ katumuksella, h‰n jatkoi: -- "Lohduttakaa h‰nt‰ onnettomuudessaan, tuota serkku parkaa Burgundissa... Mutta, h‰nen oman etunsa vuoksi, laittakaa niin, ett'ei h‰n ik‰n‰ en‰‰ siit‰ nouse!" Sen j‰lkeen, nojautuen tuttavasti Villon'iin, h‰n sanoi: -- "Kerroppas viel‰! sivu-seikkoja! Sin‰ miekkoinen, joka tuon kaiken sait n‰hd‰! Jaa! kyll‰ sinun palkitsen! Mit‰ haluat? pyyd‰... Mutta olethan vallan vaalea ja horjut." -- "Sire", runoilija vastasi, "min‰ pyyd‰n teilt‰ ensin v‰h‰n lepoa. Nelj‰-toista tuntia olen istunut hevosen sel‰ss‰." Ja n‰‰ntyen v‰symyksest‰, h‰n samassa vaipui kuninkaan jalkain juureen, joka oitis huudahti: -- "Pit‰k‰‰ tarkkaa huolta h‰nest‰. Jos h‰n t‰n‰ iltana her‰‰, h‰n saa kunnian syˆd‰ iltaista meid‰n kanssamme; sill‰ iloiset iltaiset, totta Jumaliste, pid‰mmekin! Olivier, min‰ tahdon, ett‰ kutsutaan muutamia rehellisi‰ porvareita ... ja muutamia maireita porvari-tyttˆj‰ ... muun muassa Gillonne ja Passe-Filon ... sin‰ kuulet tahtoni!..." Villon ei saanut kunniaa olla saapuvilla n‰iss‰ kuninkaallisissa kemuissa. Niin suuri oli h‰nen heikkoutensa, ett‰ h‰n nukkui yht‰p‰‰t‰ seuraavaan p‰iv‰‰n asti. Ludovik XI otti silloin oitis h‰net vastaan, ja antoi h‰nen kertoa pari-kymment‰ kertaa juttunsa. Puolip‰iv‰n aikaan ilmoitettiin Renato, Lothringin herttua. Villon ei voinut peitt‰‰ h‰mm‰styst‰ns‰. -- "Ahaa!" kuningas sanoi, "sin‰ tunnet h‰nen?" -- "Niin, sire. Vaan luulin ett'ei h‰n olisi Lyon'issa." -- "H‰n vartosi minua ‰itins‰ Jolanda rouvan kanssa. Hyvi‰ ja uskollisia sukulaisia. T‰ytyy heit‰ auttaa." Mutta se, mit‰ Ludovik XI ei sanonutkaan, oli ett‰ h‰n kuukautta ennen, Parisissa oli t‰m‰n saman avun heilt‰ kielt‰nyt, tai ainakin j‰tt‰nyt toistaiseksi, -- Ludovik XI ei luvannut mit‰‰n, pel‰tess‰‰n valloittajaa, joka silloin viel‰ oli mahtavuutensa kukkuloilla. Herttua Renato astui sis‰‰n, kuusi nuorta miest‰ seurassa. N‰m‰ kantoivat puvuissaan h‰nen v‰rej‰ns‰, punaista ja vaalean harmaata. -- "Vai niin!" kuningas sanoi, "onni on teille vihdoinkin taas alkanut hymyill‰, serkkuni Lothringista?" -- "Voi! ei, sire, ei viel‰; mutta hyvien Lothringilaisieni yst‰vyys ei minua milloinkaan ole j‰tt‰nyt. Muutamia niist‰ asuu Lyon'issa; heid‰n poikansa ovat tulleet minun luokseni, aseenkantajiksi puettuina minulle palvelustaan tarjoomaan." -- "Seh‰n on kaunista ansaita niin suurta rakkautta... Toivotan siihen teille onnea, serkkuni. Mutta olittehan sairaana, sanottiin?" Villon oli jo huomannut kalpeuden nuoren herttuan kasvoilla. K‰ydess‰ns‰, h‰n nojautui er‰‰n aseenkantajan olkap‰‰t‰ vasten. -- "Sire", herttua vastasi, "oikeastaan vaan syv‰ surumielisyys minua vaivasi, olin jo vallan joutua ep‰toivoon ... ja se on tauti, jota ei mik‰‰n paranna. T‰n‰ aamuna uutiset Granson'ista v‰h‰n voimiani virkistiv‰t, ja nyt olen t‰ss‰, teihin viimeist‰ kertaa vetoomassa." -- "Vai niin!" kuningas sanoi, "joko nyt... ƒitinne varmaan teit‰ l‰hett‰‰ kostoa pyyt‰m‰‰n?" -- "Ei, sire, vaan oikeutta." -- "Sen olette saava, serkkuni. En ole teit‰ unohtanut, luottakaa minuun. Vaan t‰ytyy viel‰ v‰h‰isen varrota, olla oikein varma voitosta ... muutama p‰iv‰ en‰‰ k‰rsimyst‰. Vahvistakaa voimianne, pian kyll‰ niit‰ jo tarvitsette. Rohkeutta sit‰ vastaan, sen tied‰n, teill‰ on, onpa liiaksikin." Renato Lothringilainen siirtyi jo poisp‰in, mutta huomasi ‰kki‰ Villon'in, joka h‰nt‰ yh‰ silmill‰‰n oli seurannut. He olivat tavanneet toisiansa vain kerran. Nuori herttua n‰ytti h‰nen kuitenkin tuntevan, vaikka vain ep‰selv‰sti, ik‰‰nkuin jonkun h‰m‰r‰n muiston kautta, jota h‰n viel‰ turhaan koki selvitt‰‰. H‰n tervehti runoilijaa k‰dell‰ns‰, hymyili ja katosi. Kuninkaan v‰ijyv‰ silm‰ seurasi kaikkia; t‰m‰ viimeinen sivuseikka her‰tti oitis h‰nen huomionsa. -- "Ahaa! vai niin", h‰n sanoi runoilijalle, "teill‰ on siis jotakin yhteytt‰ kesken‰nne?" -- "Paljas myˆt‰tuntoisuus minun puoleltani, sire, mutta se on vakaa ja vilpitˆn." -- "Ja miksi, jos saan kysy‰?" -- "Kerran viel‰ minun surukseni t‰ytyy Teid‰n Majesteetillenne vastata: se on minun salaisuuteni ... se salaisuus, jonka herrana ja omistajana minun sanoitte saavan olla." Er‰‰n sanansaattajan tulo katkaisi heid‰n puheensa. Iltapuoleen, kun runoilija palasi kuninkaan majapaikkaan, h‰n h‰mm‰styi suuresti seisoessaan ‰kki arvaamatta vastakkain Troussecaille'n kanssa. -- "Tuhannen sarvip‰‰t‰! mit‰ sin‰ t‰‰ll‰ te'et?" Villon huudahti. -- "Ensinn‰kin tulin sinua tapaamaan, FranÁois yst‰v‰ni. Toiseksi, olen seurannut kreivi Campobasso'a, joka minun l‰hett‰‰ itselleen vastaan-ottoa kuninkaalta pyyt‰m‰‰n." -- "Ahaa! tulette Bern'ist‰?" -- "Niin, ja olemme kulkeneet Granson'in kautta, tappelun j‰lkeisen‰ p‰iv‰n‰." -- "Loistava onni! Martti yst‰v‰ni. Voit antaa uusia tietoja H‰nen Majesteetillensa. Tule." V‰h‰n aikaa j‰lkeenp‰in Villon vei Troussecaille'n kuninkaan eteen. -- "Kerro!" kuningas h‰nelle heti sanoi, "mit‰ ne siell‰ seuraavana p‰iv‰n‰ ovat tehneet, mit‰ olet n‰hnyt?" -- "Saalista arvosteltiin ja tasattiin, sire. Voi Herran poika! sit‰ saalista! Viel‰kin silmi‰ni h‰ik‰isee, kun sit‰ aattelen. Kultaa mitattiin vaan kourin, hopeaa t‰ysin hatuin. Halveksittiin kokonaan kaikkia hopea- ja kultakaluja; pidettiin, n‰et, tinana ja vaskena kaikki, mik‰ oli hopeata ja kultaa. Nuo kˆyh‰t Sveitsin asukkaat eiv‰t olleet ikin‰, ei edes unissaankaan n‰hneet niin suuria rikkauksia. Arras'in tapeeteja, Damaskon pukuja, samettia, kulta- ja silkki-vaatteita, It‰maiden kalliita kankaita, pitsi‰ ja karrikoita jaettiin vaan kyyn‰ritt‰in, ei enemmin eik‰ v‰hemmin kuin karkeata, valkaisematonta palttinaa. Kalliita kivi‰ ja timantteja sit‰ vastaan poljettiin jalkojen alle ja heitettiin lokaan. Kas t‰ss‰, sire, on yksi, jonka ostin kahdella plappart'illa, vaikka se muuten on kuuden kulta-rahan arvoinen." Kuningas otti k‰teens‰ tuon kalliin kiven. Se oli melkein yht‰ suuri kuin p‰hkin‰ ja kiilsi kuin t‰hti. -- "Kiitoksia", h‰n sanoi sit‰ katseltuansa. "Me lahjoitamme sen Notre-Dame-du-Puy'hyn ... meid‰n molempien puolesta." T‰yttikˆ Ludovik lupauksensa? Ei kukaan sit‰ voi vakuuttaa; se on kokonaan pimeyteen peitetty. Sit‰ vastaan muut Granson'in timantit, alussa halveksittuina kuin lasipalaset, vaan sittemmin kulta-l‰jien hinnalla haettuina, kaunistavat nyky‰‰n paavin hiippaa ynn‰ kuninkaiden ja keisarien kruunuja. T‰st‰ kaikesta huolimatta Troussecaille jatkoi kertomustansa. -- "Ruhtinaiden ja herrojen liput ja vaakunat pantiin erilleen Sveitsin ja Elsass'in kirkkoja varten. Sitten jaettiin oitis viljat, viinat, lihat ja suolaiset kalat ynn‰ kaikenmoiset ryydit ja makeiset. Se ei en‰‰ ollut mik‰‰n leiri, vaan summattoman suuri kapakka, jossa pari-kymment‰ tuhatta leukaparia suun t‰ydell‰ ahmivat. Kas siin‰ vasta vapaa ateria oli! Ja t‰ll‰ v‰lin p‰‰llikˆt jakoivat kesken‰‰n kaupungit ja linnat, nelj‰ sataa kanuunaa, heittokonetta ja pient‰ tykki‰, l‰hes tuhannen pyssy‰, kolme sataa tynnyri‰ ruutia, suuren paljouden keih‰it‰, kirveit‰ ja sotanuijia, joutsia ja kaaria, nuolia ja vasamoita, vaunuja, hevosia ja valjaita. Kyll‰h‰n meille mainittiin niiden lukum‰‰r‰kin, vaan en sit‰ en‰‰ muista. Sanalla sanoen, kaikki uuden Kroison aarteet muutaman tuhannen talonpojan karkeissa kourissa, jotka nyt vuorostaan olivat Kroison vertaisia rikkaudessa!" -- "Kuinka!" kuningas ‰kki‰ sanoi; "jos ne vaan ovat rikkaita, nuo Sveitsil‰iseni, eiv‰t suinkaan ne sitten en‰‰ tapella viitsi." -- "P‰invastoin! sire", Troussecaille vakuutti, "ruokahalu kiihtyy syˆdess‰; jota enemmin juo, sit‰ enemmin tahtoo juoda. Se on niin, ett‰ aina toivotaan tuommoista onnea toistamiseenkin ... ja itse Campobasso'kin, jota seurasin oppaana, katseli kateellisin silmin ja huokasi, ik‰‰nkuin sanoakseen: koskahan min‰kin tulen osalliseksi noin loistavaan saaliisen ja noin iloiseen juhlaan!" N‰in puhe k‰‰ntyi Campobasso'on. -- "Miss‰ h‰n on majaa?" kuningas kysyi. -- "Maanmiehens‰, er‰‰n l‰‰k‰rin, tohtori Galazzo'n luona." -- "H‰n haluaa minua tavata?" -- "Hartaasti sire ... jo t‰n‰ iltana, jos mahdollista." -- "Kyll‰; mene noutamaan h‰nt‰. Min‰ vartoon." -- "H‰n on t‰st‰ vaan parin askeleen p‰‰ss‰", Troussecaille vastasi ... "jonkun minuutin kuluttua, sire, h‰net saatan luoksenne." T‰m‰ kaikki oli tapahtunut er‰‰ss‰ vanhassa Gˆthil‰isess‰ salissa, joka oli ristiholveilla ja syvill‰ akkunareijill‰ varustettu. Yksi n‰ist‰ viimeksi mainituista oli naulattu umpeen ja muodosti jonkunmoisen uudukon, joka oli verhottu Arras'in tapeeteilla ja varustettu esiripuilla, joita voitiin tarpeen tullessa vet‰‰ umpeen. Uudukon per‰ss‰ leve‰ lavitsa, jonka selk‰noja oli veistoksilla koristettu ja istuin It‰maan tyynyill‰ p‰‰llystetty. Ludovik XI k‰veli edestakaisin, ik‰‰nkuin jotakin etsien, jotakin tuumaa, joka h‰nelt‰ viel‰ puuttui. -- "Ehk'ei minun olisi pit‰nyt suostua h‰nt‰ vastaan-ottamaan", h‰n vihdoin mumisi. "Nuo Italialaiset ajavat aina joitakin salavehkeit‰ puukolla ja myrkyll‰. Niiden kanssa ei muu auta, kuin viisaus ja varovaisuus!" Villon vaan katseli eik‰ puhunut mit‰‰n. -- "Ota t‰m‰ pˆyt‰", kuningas ‰kki‰ k‰ski. "Nosta se t‰m‰n tuolin eteen, jolle min‰ istun. Ainahan siit‰ on v‰h‰n suojaa." Runoilija noudatti k‰sky‰. T‰ll‰ v‰lin tuo ep‰luuloinen hallitsija laski alas yhden esiripuista, koetti sit‰ k‰dell‰‰n n‰hd‰kseen kuinka paksu se oli ja katosi itse vihdoin sen ta'a. -- "Toveri", h‰n kysyi, "n‰etkˆ minua?" -- "En laisinkaan, sire." -- "No hyv‰! sin‰ k‰tkeyt tuonne. Min‰ kuulen h‰nen jo tulevan. Ved‰ puukkosi esille ... ja, jos h‰n liikahtaa paikalta, jonka h‰nelle n‰yt‰n, jos h‰n askeleenkaan vaan uskaltaa astua minua vastaan, niin tapa h‰n oitis!" XXII. Italialainen valtioviisaus. Kuningas ja Campobasso istuivat vastakkain, mutta kauempana toisistaan kuin mit‰ sula kohteliaisuus olisi vaatinut; kreivi keskell‰ huonetta, kuningas telttansa alla, jonka toinen puoli oli verhoilla peitetty, toinen tuon jykev‰n tammisen pˆyd‰n suojelema. Heid‰n v‰lill‰ns‰ FranÁois Villon, n‰kym‰tˆnn‰, liikkumatonna, pid‰tt‰en henke‰ns‰, korvat sojossa, silm‰t kuninkaasen kiintynein‰, vallan valmiina ensi merkki‰ tottelemaan. -- "No! hyv‰‰ p‰iv‰‰, toveri Campobasso", Ludovik XI aloitti. "Minua ilahuttaa teit‰ n‰hd‰, ja etenkin, ett‰ j‰lleen olette muistanut rautasormusta, jonka minulta jo aikoja sitten pyysitte." -- "Sire", Italialainen vastasi, "teill‰ on oikeastaan vaan yksi ainoa vihollinen. Minun ei tarvitse h‰nt‰ nimitt‰‰. Tuoreen tappionsa ohessa, jonka h‰n kyll‰ voi kostaa, h‰nell‰ viel‰ on paljo valtaa, h‰n asettuu kaikkia teid‰n aikeitanne vastaan ja rakentaa teille esteit‰ joka taholla. Jos h‰n kaatuisi, jos h‰n katoisi, olisitte oitis kristikunnan mahtavin hallitsija." -- "Aivan niin. Mutta mit‰ oikeastaan tarkoitatte noilla sanoilla: kaatua, kadota?" -- "Lˆytyy monta keinoa niit‰ selitt‰‰, sire. Ajatelkaamme ensin, ett‰ joku mies, johonka h‰n laskee kaiken luottamuksensa, teille j‰tt‰‰ linnat, joita h‰n pit‰‰ hallussansa." -- "Niin! noh! Muutama linna enemmin tai v‰hemmin ... ei merkitse mit‰‰n." -- "Ajatelkaamme, ett‰ sama henkilˆ, jossakin tappelussa, menee koko joukkonsa kanssa Teid‰n Majesteettinne puolelle." -- "Maltappa!" kuningas sanoi; "emme lainkaan ole sodassa. P‰invastoin, paraat yst‰v‰t." -- "Niinkuin Peronne'ssa. Siin‰p‰ on sopiva syy kostoon, kun te kerran vuorostanne h‰nen saatte k‰siinne, el‰v‰n‰ tai kuolleena." Kuningasta kohtasi k‰he‰ ysk‰, ik‰‰nkuin joku tukahutettu mˆrin‰. Sitten, oltuansa hetken ‰‰neti, h‰n jatkoi: -- "Vaikeata, varsin vaikeata se, josta nyt tuossa puhutte, toverini." -- "Ei niin aivan, kuin Teid‰n Majesteettinne luulee. Joka lev‰hdyspaikassa h‰nell‰ on tapana j‰tt‰‰ suuri hevosensa ynn‰ aseensa, ja pienell‰ ratsulla, puettuna yksinkertaiseen nahkatakkiin, ja ainoastaan muutama joutsimies seurassa, l‰hte‰ omin silmin katsomaan, josko kaikki h‰nen leiriss‰‰n on paikoillansa." -- "Vaan jos h‰n tekee vastarintaa." -- "Lˆytyy puukkoja. Lˆytyyp‰, jos sen parempana pid‰tte ... myrkky‰kin ... joka nostaa viel‰ v‰hemmin melua." T‰st‰ esityksest‰ kuningas kiukustui tulipunaiseksi ja huudahti: -- "Ei! ei mit‰‰n sellaista! ei koskaan! ... ei milloinkaan!... Se on Italialaista valtioviisautta; ei se meille sovi, meille Ranskalaisille. Jos h‰n kuolisi noin, ei niit‰ suinkaan puuttuisi, jotka minua siit‰ syytt‰isiv‰t, niinkuin ennen is‰ni Kaarlo kuninkaan kuollessa, ja niinkuin viel‰ hiljakkoin, kun veljeni Guienne'n herttua kuoli. On valehdeltu! kuuletteko sen, kreivi Campobasso, on h‰vyttˆm‰sti valehdeltu! Min‰ vihaan myrkky‰; en tahdo murhaa! Totta Jumaliste! Jos ainoankaan merkin olisin antanut, se olisi jo aikaa tehty. Niit‰ lˆytyy ihmisi‰, lˆytyy kostajia, jotka ovat jo kymmenen vuotta sit‰ minulta pyyt‰neet; olen pid‰tt‰nyt ja pid‰t‰n viel‰kin heid‰n k‰tens‰. Se on h‰nen mahtavuutensa, jonka t‰ytyy kaatua, eik‰ h‰nen persoonansa. H‰nen persoonansa, mit‰ se hyˆdytt‰isi? ... pait sit‰ uskontokin sen kielt‰‰." V‰h‰‰k‰‰n ‰llistym‰tt‰, Italialainen hymyili, silitt‰en mustaa partaansa. -- "Sama se!" h‰n vihdoin sanoi. "Antaa Sveitsil‰isten lopettaa tyˆns‰. Min‰ te'en toivioretken pyh‰n Jaakon luo Compostella'an ja palaan, jos h‰n on voittaja." -- "Palatkaa etenkin, jos h‰n on voitettu", kuningas innokkaasti vastasi. "Se on silloin, kun t‰ytyy kaikkein keinojen kautta h‰nelle viimeiset iskut antaa. Min‰ hyv‰ksyn vallan teid‰n poissaolonne, ja etenkin sen hurskaan tarkoituksen, mik‰ sill‰ on. Toivioretket ovat oivallisia asioita. Paluu-matkalla, kulkiessanne ohitse, k‰yk‰‰ minua katsomassa. Min‰ luotan teihin, toverini." Campobasso nousi ylˆs, n‰ytti ep‰ilev‰n josko vastaisi, ja p‰‰tetty‰‰n sen tehd‰, h‰n sanoi: -- "Voidaksenne minuun oikein luottaa, sire, teid‰n tulee minulle maksaa arvoni j‰lkeen. H‰n ei ole sit‰ ymm‰rt‰nyt, h‰n. Siit‰ kenties seuraa h‰nen perikatonsa." -- "Ahhah!" Ludovik XI arveli, "kas se on suoraan sanottu. Tuommoinen rehellisyys minua miellytt‰‰. Mink‰ arvoisena itsenne pid‰tte, herra kreivi?... Min‰ tied‰n kyll‰, ett‰ olette syntyisin Montfort'eista, jotka ovat olevinaan hieman kuninkaallista sukua. ƒlk‰‰ ujostelko... Puhukaa, niin saamme n‰hd‰." -- "Sata-tuhatta kruunua ja Lothringin herttuakunta." -- "Totta Jumaliste! toveri, olettepa aika hoto!" -- "Mit‰ se sitten on, sire, jos min‰ sen sijaan teille annan Burgundin, Flandrin ja kaikki muut?" Ludovik XI mietti muutaman sekunnin. Sitten, ep‰ilem‰tt‰ arvellen, ett'ei pid‰ ket‰‰n saattaa toivottomaksi, h‰n vastasi: -- "Jahka ne ensin olen saanut, niin n‰emme sitten. Mutta siihen tarvittaisi viel‰, ett‰ Lothringi olisi avonainen." -- "Sanotaan nuoren herttuan sairastavan jotakin hivutautia", kreivi sulavasti ilmoitti. Sen j‰lleen kumartaen maahan asti, h‰n l‰hti. Villon kiirehti oitis kuninkaan luo. -- "Sire, olettehan sanonut: ei murhaa! ei myrkky‰! Tuo mies aikoo tappaa Renato herttuan! olen sen n‰hnyt h‰nen silmist‰ns‰!" -- "Jos niin on asian laita, niin sano serkulleni Lothringista, ett‰ h‰n on varuillansa. Tai parempi viel‰, pid‰ silm‰ll‰ t‰t‰ Campobasso'a, siksi kuin h‰n l‰htee. Min‰ annan siihen lupaa. H‰n inhoittaa minua, koko ihminen." Villon syˆksi jo ulos. Ravintolan portilla h‰n kohtasi Troussecaille'n. -- "Oletko n‰hnyt Italialaista?" -- "Olenpa kyll‰; h‰n on juuri l‰htem‰isill‰‰n." -- "Miss‰ h‰n asuu?" -- "Johan sen sinulle sanoin, maanmiehens‰, tohtori Galazzo'n luona. Se on siell‰, kuin min‰kin v‰li-aikaisesti asun." -- "No! saata minua sinne, pian!" Tˆin tuskin molemmat toverukset olivat ehtineet Troussecaille'n kamariin, niin tultiin t‰t‰ hakemaan Campobasso'n luo. -- "Tule pian takaisin", Villon h‰nelle sanoi, "minun t‰ytyy saada kaikki tiet‰‰." Runoilija vartosi, vapisten k‰rsim‰ttˆmyydest‰, ja painoi aina v‰liin ikkunaa vasten tulisen otsansa. T‰m‰ ikkuna oli ahdasta pihaa kohden, joka t‰ll‰ haavaa oli pime‰ ja tyhj‰. Yˆ oli tullut. Ei hiiskaustakaan koko talossa. Tuntui niin j‰‰kylm‰lt‰ ja kamalalta. ƒkki‰ er‰s palvelija ilmestyi kantaen lyhty‰. H‰n meni talliin, ja palasi v‰h‰n aian p‰‰st‰ taluttaen ulos j‰rjest‰ns‰ kaksi satuloitua hevosta ja muulin, jolla myˆs oli satula sel‰ss‰. Samassa Troussecaille tuli sis‰‰n. -- "No, mit‰ nyt?" -- "No, niin! Campobasso'a taisi miellytt‰‰ minun seurani. Tahtoipa h‰n ainakin vied‰ minun kanssaan, tiesi mihink‰..." -- "Ja sin‰ kielsit?" -- "Hitolla! mit‰ min‰ kahdella is‰nn‰ll‰ tekisin? Olenhan kokonaan sinua varten! Pait sit‰, Italialainen ei nyt en‰‰ tarvitse ket‰‰n. Tohtori h‰nelle antaa palvelijansa; nuo molemmat hevoset, joilla t‰nne olemme tulleet, ovat heit‰ varten. He aikovat l‰hte‰ heti paikalla." -- "Ent‰ muuli?" -- "Se on tohtoria varten. H‰n l‰htee er‰‰n sairaan luo, jolle h‰n juuri valmisti jotakin l‰‰kett‰." -- "Ahaa! kuinka h‰n sen teki?" -- "Jonkunmoisessa kullantekij‰in keittopajassa. Puhdistus-astioita, sulatuskauhoja, tislaimia, ynn‰ kaikenlaisia pulloja sek‰ maljoja. Siell‰ t‰‰ll‰ muumioita ja luurankoja. Katossa t‰ytettyj‰ lintuja sek‰ matelijoita. Huonekalujen p‰‰ll‰ pukinp‰it‰ ja muita omituisia, irvist‰vi‰ olennoita. Kaikkea t‰t‰ valaisemassa kolmi-syd‰mminen lamppu ja tuli pes‰ss‰, jossa tuo l‰‰ke par'aikaa oli valmistumassa. Vaarallinen toimitus, silt‰ se ainakin n‰ytti. Alkemista piti lasinaamusta kasvoillansa... Ahaa! se on valmista jo, tuossa he ovat kumpikin." Ja tosiaan Campobasso tuli samassa n‰kyviin, ja h‰nen seurassaan laiha vanhus, joka oli puettu mustaan viittaan ja kantoi p‰‰ss‰ns‰ jonkunmoista punaista patalakkia korvien yli riippuvilla nipuilla. Oikeat raatolinnun kasvot, oikea perkeleen katsanto. H‰n kiipesi muulin selk‰‰n, sill‰ v‰lin kun Campobasso ja palvelija nousivat ratsaille. Er‰s naispalvelija, n‰ˆlt‰‰n juuri kuin noita-‰mm‰, oli ottanut lyhdyn tuon viimeksimainitun k‰dest‰ ja aukaisi p‰‰portin. Molemmat Italialaiset katosivat, mutta vaihdettuansa ensin kesken‰‰n jonkun merkin, jonka Villon'in valpas silm‰ heti huomasi. -- "Pian nyt!" h‰n sanoi matalalla ‰‰nell‰; "seuratkaamme t‰t‰ vanhaa myrkytt‰j‰‰, mutta niin, ett'ei h‰n sit‰ huomaa, ja niin, ett'ei h‰n p‰‰se n‰kyvist‰mme. T‰m‰ koskee kenties paljon kalliimpaa henke‰, kuin minun on. Kirkas tuli ja leimaus! jos oikein olen arvannut, piru h‰nen perii ihka el‰v‰lt‰!" Troussecaille oli mukautunut entisiin, hyviin tapoihinsa. Kysym‰tt‰ kuinka tai miksi, h‰n kiirehti seikkailevan toverinsa j‰lkeen. Oli synke‰, sumuinen yˆ. Kadulla en‰‰ vain muutamia harvoja kulkijoita, jotka riensiv‰t kotiinsa. Oikealla puolen nuo molemmat hevoset jo poistuivat n‰kyvist‰; vasemmalla puolen hˆnkˆtti muuli, jonka satula-kaareen tohtori oli ripustanut lyhtyns‰ n‰hd‰kseen tiet‰. Molemmat yst‰v‰mme seurasivat t‰t‰ valoa matkan p‰‰ss‰, hiipien huoneiden seinuksia pitkin ja pysyen yh‰ varjossa. He saapuivat n‰in GuillotiËre-nimiseen kaupunginosaan ja kulkivat er‰st‰ kapeata kujaa pitkin, jonka molemmin puolin oli m‰ki‰ ja paikoin puutarhojen ymp‰ri rakennettuja kiviaitauksia. T‰mmˆisen porvari-huvilan portilla, lyhty, jota muuli kantoi, ‰kki‰ seisahtui. Villon joudutti askeleitaan. Galazzo oli jo mennyt sis‰‰n. Ovi sulkeutui h‰nen j‰lkeens‰. -- "Jos min‰ nyt vuorostani koputan, tokkohan avataan?" runoilija mietti. "Ja jos avataankin, kuka minua uskoo, kun en ket‰‰n tunne, ja olen itse tuntematon kaikille? Minua pidett‰isiin vaan varkaana... No! sama se! min‰ menenkin sitten varkaan tiet‰! siten voin n‰hd‰ ja kuulla kaikki, eik‰ minun tarvitse n‰ytt‰‰ itse‰ni, ennenkuin viimeisell‰ hetkell‰, jos tarve sen vaatii, ja vasta sitten kun tarve sen vaatii. T‰nne, Troussecaille... Tule heti t‰nne, tikapuut!" T‰m‰n yksinpuheen kest‰ess‰ h‰n oli kiert‰nyt muurin kulman ymp‰ri; h‰n nousi nyt kahden reisin istumaan sen harjalle, k‰ytt‰en siihen tuota el‰v‰‰ jalustinta, joka h‰nen kutsumuksestaan oli tullut paikalle. -- "Vartoo minua", h‰n sanoi matalalla ‰‰nell‰, p‰‰st‰ess‰‰n itsens‰ alas puutarhaan. Muutamia pensaita kasvoi t‰ll‰ kohtaa, muodostaen pienen viidakon. Sen toisella puolen, muita pensastoja, nurmipenkere ja rakennus. T‰m‰n etupuolelta, alikerrasta loisti kirkas valo, ja kuului puhetta. -- "Nuo ovat alamaisia eik‰ is‰nti‰", Villon mietti kulkiessaan toiselle puolen rakennusta. Siell‰, syv‰ hiljaisuus. Yksi ainoa akkuna valaistu, mutta heikosti, h‰m‰r‰sti, kuin sairaan akkuna ainakin. Pilvet taivaalla v‰h‰n lomaantuivat; runoilija saattoi nyt eroittaa er‰‰n parvekkeen. H‰n astui heti sinne p‰in, kohosi varpaillensa ja pitk‰ mies kun oli, h‰n ulottui er‰‰n Gˆthil‰isen pylv‰‰n lehtikoristuksiin, tarttui niihin molemmin k‰sin, ponnisti j‰nterett‰‰n, sai polvet seppeleen p‰‰lle, kiipesi rintanojan ylitse ja pid‰tt‰en henke‰ns‰, kyykistyi tuon valaistun akkunan alla olevaa laudoitusta vasten. Kamari oli jotenkin avara ja siev‰sti sisustettu. Iloinen valkea pes‰ss‰, pˆyd‰ll‰ vaskinen lamppu, jonka valoa viheri‰ sarssi-varjostin puolittain peitti. T‰ss‰ puoli-h‰m‰r‰ss‰ voi eroittaa uudukon ja vuoteen, jonka p‰‰ll‰ joku ihmisenmoinen makasi liikkumatonna ja nukuksissa. Kaksi naisihmist‰, toinen jalkop‰‰ss‰, toinen p‰‰puolessa, valvoi hiljaa rukoillen. Jo paljaastaan syd‰minens‰ tykkimisest‰ Villon oli tuntenut Anjou'n Jolanda'n, Renato'n ‰idin, Lothringin entisen herttuattaren. Toinen naisista nuori tyttˆnen pitk‰ll‰, ihanteellisella ylimysvarrella, joka muistutti vanhojen tuomiokirkkojen akkunoihin maalatuista neitsy Maarian kuvista; h‰nen eritt‰in s‰‰nnˆlliset kasvonsa pistiv‰t esiin varjosta, joka peitti ne vienoon h‰m‰r‰‰n. H‰nen k‰tens‰ olivat ristiss‰ ja niin valkoiset, ett‰ niit‰ olisi luullut kahdeksi marmori-k‰deksi. Hiljainen kolkutus kuului ja ovi aukeni. Molemmat naiset k‰‰nsiv‰t itsens‰ ja sairaskin havahti unestaan. H‰n k‰‰ntyi toiselle kyljelle, nojasi k‰sivartta vasten ja kuroitti esiin p‰‰t‰ns‰. Villon h‰net oitis tunsi; se oli nuori herttua Renato. Ovesta astui sis‰‰n muuan mies, yksi noita vaaleanharmaasen ja punaiseen puettuja nuorukaisia, jotka vapa-ehtoisina aseenkantajina herttuata palvelivat. H‰nt‰ seurasi er‰s vanhus, selk‰ kˆyryss‰ ja mit‰ alamaisimmalla k‰ytˆksell‰: se oli tohtori Galazzo. Villon kohosi verkalleen. H‰n kuuli, voimatta kuitenkaan ymm‰rt‰‰, muutamia sanoja, joita nuori herttua, h‰nen ‰itins‰ ja tohtori vaihtoivat kesken‰ns‰. Vihdoin tuo viimeksimainittu veti esiin viittansa alta pienen pullon ja ojensi k‰tens‰ tarjotakseen sit‰ sairaalle. Jolanda herttuatar tarttui siihen, aukaisi korkin ja pani sen poikansa k‰teen. Renato jo nosti sen huulillensa... ƒkki‰ akkuna helisten meni s‰p‰leiksi; muuan mies syˆksi uudukkoa kohden ja huusi: -- "Malttakaa, teid‰n ylh‰isyytenne, henkenne on vaarassa ... ‰lk‰‰ juoko!" XXIII. Aguilar'in kreivi. Seurasi ensin yleinen h‰mm‰stys. sitten herttuatar, joka ensim‰iseksi tointui niin paljon, ett‰ kykeni puhumaan, kysyi: -- "Kuka te olette? mit‰ t‰m‰ merkitsee?" Villon tempasi lampun k‰teens‰, asetti sen tohtorin silmien eteen ja vastasi: -- "Katsokaa t‰t‰ kurjaa! Eikˆ h‰nen kalpeutensa ja h‰iriˆns‰ teille jo sano kaikkia?" Mutta samalla kun lamppu valaisi Galazzo'a, se myˆskin levitti kirkkaan valonsa FranÁois Villon'in kasvoille. Jolanda silloin liikutuksesta vallan vapisevana huudahti: -- "Aguilar'in kreivi!" Runoilijan vuorostaan muuttui muoto, h‰n painoi alas p‰‰ns‰ ja rupesi vapisemaan. -- "Rouva", h‰n sopersi, "rouva herttuatar, oi! ‰lk‰‰ minua en‰‰ niin nimitt‰kˆ. Ei se ole minun nimeni. ƒlk‰‰ muistelko muuta kuin meid‰n viimeist‰ kohtaustamme tuolla mets‰ss‰, sin‰ p‰iv‰n‰, jolloin minulla oli onni pelastaa teit‰ Ramswag'in herran k‰sist‰. Alttiiksi-antamus... Se on ainoa nimi, jolla pyyd‰n tulla tunnetuksi." -- "Oi! min‰kin tunnen teid‰t", nuori herttua huudahti, "olettehan sama toivioretkel‰inen, joka minulle annoitte ‰itini takaisin!... Ja nyt ilmestyitte j‰lleen henke‰ni pelastamaan... Oikein ... min‰ ymm‰rr‰n, min‰ uskon teit‰: t‰m‰, jota k‰dess‰ni pid‰n, on kuolema!" Galazzo alkoi h‰mm‰styksest‰‰n v‰h‰n tointua; h‰n tahtoi kielt‰‰. Mutta Villon tarttui pulloon ja ojensi sen h‰nelle, sanoen: -- "Juo! Juo, jos tahdot sanani valeeksi v‰itt‰‰! Mutta juohan nyt, myrkytt‰j‰!" Kun tohtori heti antoi kiellon, jonka ehdottomuus jo oli kuin suora tunnustus, Villon tarttui tuon kurjan niskaan ja aikoi h‰nt‰ siihen pakoittaa. T‰m‰ lankesi polvillensa, vallan kauhistuneena, kamalasti l‰‰h‰tt‰en ja tummansinisen‰ kasvoiltaan, sek‰ rukoili armoa. Nuori herttua ja molemmat naiset k‰‰nsiv‰t p‰‰ns‰ pois kauhulla. Villon ei ollut p‰‰st‰nyt Galazzo'a. H‰n nosti h‰net ‰kki‰ ylˆs ja, niin sanoaksemme, heitti h‰net aseenkantajalle n‰ill‰ sanoilla: -- "Vapauttakaa meit‰ t‰st‰ myrkyllisest‰ k‰‰rmeest‰ ja katsokaa etenkin, ett'ei h‰n p‰‰se karkuun. Kyll‰ sitten annamme tarkempia k‰skyj‰." Ovi jo sulkeutui ja nuo molemmat miehet olivat kadonneet. Herttuatar aatteli vaan poikaansa. - "Lapseni!" h‰n sanoi, "koeta voittaa t‰m‰ liikutus. ƒl‰ sit‰ en‰‰ muistele. Lepo ja rauha ovat sinulle tarpeen. Sulje silm‰si, min‰ pyyd‰n sinua, ja nuku." -- "Mutta", herttua hymyillen vastasi, "mutta suohan minun toki h‰nt‰ kiitt‰‰, h‰nt‰..." -- "J‰t‰ se minun huolekseni", herttuatar keskeytti varsin omituisella soinnulla ‰‰ness‰ns‰. "Ole huoleti, sin‰ saat h‰nen huomenna n‰hd‰. T‰n‰‰n min‰ otan puhuakseni h‰nen kanssansa. Serkkusi Johanna hoitaa sinua. Eikˆ niin? min‰ soisin sen. Hyv‰sti!" Ja viitaten Villon'ia seuraamaan, h‰n poistui, hellyys viel‰ silmiss‰ ja sormi huulilla. Tuo kalpea, surumielinen tyttˆ, jota oli kutsutta Johannaksi ja jonka oikea nimi oli Johanna Harcourtilainen, astui vuodetta kohden ik‰‰nkuin joku vaalea haamu, tarttui nuoren herttuan k‰teen ja puhui niin vienolla ‰‰nell‰, ett‰ joka sana kuului huokaukselta: -- "Renato serkkuni, teid‰n tulee totella ‰iti‰nne; teid‰n tulee etenkin totella minua, joka teit‰ rakastan, ilman toivoa tulla milloinkaan rakastetuksi. En tahdo teit‰ soimata suoruudestanne, p‰in vastoin. Min‰ kunnioittaisin teit‰ viel‰ enemmin sen vuoksi, jos se olisi mahdollista. Vaan nyt, kun en voi antautua teille, min‰ antaun Jumalalle. Meill‰ ei ole en‰‰, kuin muutamia p‰ivi‰ yhdess‰ oltavana. N‰in‰ viimeisin‰ p‰ivin‰, serkkuni, pit‰‰ olla hyv‰ minua kohtaan, eik‰ minua surettaa, vaan tehd‰ kaikki, mit‰ min‰ tahdon... Ja nyt, min‰ tahdon ... min‰ pyyd‰n teit‰ ... nukkukaa!" Nuori herttua oli itse saanut kokea onnettoman rakkauden tuskia. H‰n rakasti Hedwigi‰, niinkuin Johanna h‰nt‰, ilman toivoa. Mit‰ voisivat tyhj‰t lohdutukset sellaista onnettomuutta vastaan? H‰n sulki silm‰ns‰, ja oli nukkuvinaan, puserrettuansa ensin Johannan k‰tt‰ ja pit‰en sit‰ yh‰ sittenkin viel‰ omassaan. T‰ll‰ v‰lin herttuatar oli tullut jonkunmoiseen rukoushuoneesen. H‰n astui rukous-istuimen luo, ojensi k‰tens‰ Kristuksen kuvaa kohden, ja k‰‰ntyen runoilijan puoleen, joka p‰‰ rintaa vasten, rukoilevassa asemassa, oli seisahtunut v‰h‰n taaemmaksi, h‰n sanoi: -- "Mailman Vapahtajan nimeen, Jumalan nimeen, joka tiet‰‰ sen tunteen puhtauden, joka muinoin sai syd‰mmeni sykkim‰‰n, ja josta se viel‰kin sykkii, min‰ pyyd‰n t‰ydellist‰ ja suoraa selityst‰ ... min‰ vaadin sit‰ ... puhukaa!" -- "Niin, oikein", Villon vastasi, "jotakin tunnustusta ... teille, rouva herttuatar, sek‰ Jumalalle. Teill‰ on oikeus sit‰ vaatia; tapahtukoon se meid‰n kesken." H‰n laskeutui polvillensa. Liikkeell‰, joka oli t‰ynn‰ ylevyytt‰, h‰n kohotti p‰‰t‰ns‰ ja tyˆnsi taaksep‰in pitk‰n, ruskean tukkansa, jota muutama valkea suortuva hopeoitsi. Nero, alttiiksi-antamus ja rakkaus, jonka aika oli pyhitt‰nyt ja kunniantunto hillinnyt, kirkastivat h‰nen kaunista otsaansa ja h‰nen kyyneleist‰ kosteita silmi‰ns‰; h‰nen suunsa oli valmis hymyhuulin tyhjent‰m‰‰n tuon katkeran kalkin. H‰n ei en‰‰ ollut sama katukulmain runoilija, sama sukkela ilveilij‰, jonka t‰m‰n kertomuksen alussa n‰'imme lankeevan polveilleen Ludovik XI:nnen eteen. Kolmen kuukauden uljas el‰m‰ oli kohottanut tuon langenneen neron. Entinen maankulkija oli muuttunut ja muodostunut. H‰n oli nyky‰‰n aivan toinen mies. -- "Rouva", h‰n sanoi, "minun tulee ennen kaikkia teille ilmoittaa oikea nimeni. Surkean kuuluisa kun se on, sen on jo t‰ytynyt tulla teid‰nkin korviinne. Min‰ olen FranÁois Villon." -- "FranÁois Villon!" herttuatar kertoi vaipuen istumaan ja k‰tkien kasvot molempiin k‰siins‰. -- "Malttakaa", runoilija innolla jatkoi, "‰lk‰‰ minua viel‰ tuomitko. Olin viiden-kolmatta vuotias. Seikkailevan el‰m‰n sattumat minun saattoivat Provence'en, Renato kuninkaan, teid‰n is‰nne hoviin. Oi! silloin en viel‰ ollut tuo vapaiden ateriain sankari, tuo kapakkain runoniekka. Minun kiihkoni, himoni ja virheeni verhoutuivat nuoruuteen ja ylimys-pukuun. Ylh‰isimm‰tkin pitiv‰t kunniana kuulua yst‰vieni joukkoon. Halveksien ja ylpeillen pilkkasin heit‰ ja sanoin: 'ei kukaan teist‰ voita minua rohkeudessa, uljaudessa ja nerossa. Minulla on esi-is‰n‰ Alain Chartier, joka aateloitiin Skotlannin Margareetan suudelmalla. Kohotakseni teid‰n kaikkien yli, minulta puuttuu vaan nimi. Kuka uskaltaa lainata minulle omansa? ... lyˆnp‰ vetoa, ett‰ saan jonkun prinsessan itseeni rakastumaan ... sen, jonka minulle m‰‰r‰‰tte ... ensim‰isen, joka vastaani tulee!' Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰, kun pidettiin turnajaisia, suostuivat toverini t‰h‰n kerskailevaan vaatimukseen. Ymp‰rill‰ni seisoi muutamia viimeksi tulleita ritareita, jotka eiv‰t olleet viel‰ nime‰ns‰ ilmaisseet. Tuotiin arpanoppa. Aguilar'in kreivi katosi ja meni pois, j‰tt‰en minulle nimens‰, aseensa ja ajokalunsa. Samassa torvet kehoittivat turnaukseen. Min‰ tartuin ensiksi aseisin! Oi! se oli etenkin juuri t‰m‰, joka minua oli houkutellut! Ilmestyin kilpakent‰lle, eik‰ ainoakaan ritari kest‰nyt minua vastaan. Illalla vietettiin lemmen juhlaa, oli runoniekkain turnaus. T‰ss‰kin taistelussa vein voiton. Teid‰n k‰tenne seppelˆitsi minua. Ja sitten, kun kuningas Renato kysyi tuon tuntemattoman nime‰, joka samana p‰iv‰n‰ oli kaksi kertaa ollut voittajana, ‰‰ni, joka ei ollut minun, vastasi: 'Se on Aguilar'in kreivi.' Oi! min‰ pyyd‰n teit‰, rouva herttuatar, johdattakaa niit‰ aikoja mieleenne ja myˆnt‰k‰‰, ett‰ puhun totta." -- "Min‰ muistan", t‰m‰ vastasi. "Niin se oli. Niin, oikein, min‰ muistan sen. Vaan miks'ette silloin, kun is‰ni, laskettuaan minun k‰teni teid‰n omaanne, teid‰t oli julistanut minun ritarikseni koko juhlaviikon aiaksi, miks'ette silloin minulle sanoneet totuutta?" -- "Miks'en?" runoilija huudahti, "siksi, ett‰ teit‰ jo rakastin, rouva! Muualla, Pariisissa olin n‰hnyt, ihaillut ja seurannut teit‰ kaukaa, joukon keskelt‰. Te olitte aatokseni, runollisuuteni ja unelmani! Ne toteutuivat ‰kki‰, kuin lumouksen kautta. Ihmetelt‰v‰ sattumus kohotti minut teid‰n tasalle, salli minun koskea teid‰n k‰tt‰nne, kuulla teid‰n ‰‰nt‰nne ja el‰‰ teid‰n taivaassanne! Oi! siin‰ oli liiaksi onnea, min‰ jouduin hurmoksiin, tulin hulluksi... Suokaa anteeksi, Jolanda, oi! suokaa se minulle anteeksi!" Ja puhuttuaan n‰in vapisevalla ‰‰nell‰, ristiss‰ k‰sin, ik‰‰nkuin muiston taikavoiman nuorentamana, h‰n ryˆmi herttuattaren jalkain juureen. -- "Min‰ suon teille anteeksi", t‰m‰ syv‰sti liikutettuna lausui. "Vaan tiet‰k‰‰ se kuitenkin, te olette murtaneet el‰m‰ni!" T‰m‰ valitus, t‰m‰ kaipaus, sekin oli tavallaan tunnustus. Runoilijan silm‰t v‰l‰htiv‰t. Mutta herttuattaren katseen edess‰, joka j‰lleen oli muuttunut ankaraksi, h‰n painoi uudestaan p‰‰ns‰ alas sek‰ jatkoi: -- "Se oli suuri rikos ep‰ilem‰tt‰. Min‰ puolestani olen siit‰ saanut kauheasti k‰rsi‰; mutta onhan minulla toki ollut se hirve‰ lohdutus, ett‰ olin kyllin luja velvollisuuttani t‰ytt‰m‰‰n. Kuulkaa viel‰, rouva, ette l‰hesk‰‰n kaikkia tied‰. Kun pari p‰iv‰‰ myˆhemmin Lothringin herttua, teid‰n sukulaisenne, sulhasenne ja melkein jo puolisonne, tuli hoviin ... juuri kun aioimme yhdess‰ paeta ... oi! te suostuitte siihen, te olitte sen itse tahtoneet! ... minun kunniani ‰kki‰ her‰si. Pelastaakseni teit‰ siit‰ kurjasta kohtalosta, joka teit‰ vartosi minun kanssani ja tukahuttaakseni teid‰n rakkautenne, minun tuli tehd‰ suuri uhraus, uhraus, tuntematon kaikille, jonka katkeruus minun yksin piti kantaa, jonka min‰ yksin olin s‰ilytt‰v‰ salaisuutenani. T‰m‰n salaisuuden min‰ vihdoinkin voin teille ilmoittaa! ... ja min‰ kiit‰n siit‰ Jumalaa, se on kenties minun palkintoni!" -- "No, puhukaa", herttuatar sanoi, "min‰ kuuntelen teit‰." -- "Muistelkaapa viimeist‰ kohtaustamme tuolla huvihuoneessa, jossa kaikki oli valmiina pakoa varten. Mies, joka teit‰ vartosi, ei en‰‰ ollut se, jota etsitte. H‰nen vieress‰‰n oli tyhji‰ pulloja sek‰ malja h‰nen k‰dess‰ns‰. Juopunut! Ja kun te silloin, Jolanda parka, aivan h‰dill‰nne, aivan ep‰toivossa, hirmusta ja kauhusta huudahditte, tuo kurja teille vastasi: n‰in on minun tapani, min‰ rakastan viini‰ paljo enemmin kuin lempe‰! Kun sitten seura-naisenne astui sis‰‰n, h‰n tahtoi t‰t‰ syleill‰: helvettiin kaikki suuret naiset ja el‰kˆˆn pikku Jeanette! Kaikessa tuli n‰kyviin raaka juoppous. Min‰ tahdoin teit‰ peloittaa, teit‰ parantaa ja kaiken kaipauksenkin teist‰ poistaa. Olinhan alhainen, halveksittava olento... Enh‰n teit‰ rakastanutkaan ... niin luulitte... Min‰ valehtelin! niin, se oli paljasta valetta ja petosta kuin kaikki muukin ... en ollut juonut kuin kyyneleeni!" Herttuatar, liikutuksesta vapisevana, murheesta ja ilosta vieh‰tt‰v‰n‰, kohosi ‰kki‰ seisomaan: -- "Oi! syd‰mmeni ei sit‰ voinut aavistaa!... Anteeksi! minun t‰ss‰ onkin anteeksi pyyt‰minen!... Minun ei siis en‰‰ tarvitse punastua, ett‰ kerran olen rakastanut?" -- "Hiljaa!" runoilija sanoi matalalla ‰‰nell‰; "teit‰ voitaisiin kuunnella, rouva herttuatar, enk‰ min‰ tahdo, ett‰ kunnianne kirkkautta mik‰‰n himment‰isi, ei edes ep‰luulon varjokaan. Siell‰, noin pari-kymment‰ vuotta sitten, sanoin tovereilleni, ett‰ olin ollut tyhm‰nrohkea, ett‰ kaikki olin kadottanut, ja ett‰ tuo puhdas enkeli, paljastettuaan n‰in raadollisen olennon, oli syˆssyt sen alas taivaasta. Ja irvistys kasvoilla, mutta kuolema syd‰mmess‰ katosin ikip‰iviksi noilta yl‰isilt‰ ilmoilta, joilla niinkuin joku uusi Ikaro olin polttanut siipeni. ƒlk‰‰ minua surkutelko, olenhan teid‰t taasen n‰hnyt... Te katselette minua hymyhuulin, siin‰ on kyllin, siin‰ on liiaksi!... Ja kuitenkin olen paljo k‰rsinyt; no, niin! Kaikkein ensin, ep‰toivosta hulluna harhailin sattuman nojalla metsiss‰ ja vuoria pitkin, ilman muuta m‰‰r‰‰, kuin paeta kauas pois. Sittemmin heitt‰ysin, yh‰ viel‰kin silmittˆm‰sti, irstaasen seikkailija-el‰m‰‰n. Ei mik‰‰n voinut minua saada teit‰ unohtaan, ja min‰ kiit‰n siit‰ Jumalaa, koska rakkauteni nyt on muuttunut alttiiksi-antamiseksi, ja koska t‰m‰ alttiiksi-antamus teit‰ jo on hyˆdytt‰nyt ja viel‰kin voi hyˆdytt‰‰. Ottakaa se vastaan, rouva herttuatar, jos ei itsenne, niin kuitenkin poikanne vuoksi. H‰nen perintˆns‰, h‰nen henkens‰ on vaarassa. Sallikaa minun liitty‰ h‰neen ja h‰nen asiaansa ... ja jospa kerran voisin uhrata henkeni h‰nen pelastuksekseen!" Jolanda astui runoilijan luo ja ojensi h‰nelle k‰tens‰. Tukahuttaen ilohuudon, t‰m‰ nosti sen huulillensa. Sitten herttuatar l‰htiess‰‰n pois huoneesta sanoi: -- "Tulkaa takaisin huomenna, FranÁois Villon: Renato, Lothringin herttua teit‰ vartoo." Jonkun minuutin runoilija viel‰ makasi liikkumatonna, silm‰t innosta s‰ihkyvin‰, kasvot kyyneleiden vallassa ja hymy huulilla. H‰nen kurkkuansa vihdoin ahdisti joku huokaus, ja t‰m‰ sai h‰net her‰‰m‰‰n. -- "Mit‰ hullua!" h‰n sanoi vallan h‰mm‰styneen‰, "min‰kˆ itken?... Mutta kyll‰p‰ n‰in kelpaakin itke‰. Harput ja huilut! siit‰h‰n on kaksi-kymment‰ vuotta kuin viimeksi itkin!" V‰h‰n aikaa j‰lkeenp‰in, hattu p‰‰ss‰, miekka vyˆll‰ ja komeasti reunustettu viitta olkap‰‰ll‰, h‰n astui portaita alas puutarhaan p‰in. H‰nen kulkiessa kyˆkkien ohitse er‰s ‰‰ni, Troussecaille'n ‰‰ni, h‰net ‰kki‰ pys‰ytti. -- "Malta nyt! malta nyt heikkarissa! min‰ kanssa. Emmekˆ en‰‰ mahdukkaan yhdess‰ kulkemaan?" -- "Kuinka hitolla? sin‰kˆ t‰‰ll‰? ... kuka sinulle antoi luvan tulla sis‰‰n?" -- "Levottomuuteni sinun t‰htesi. Min‰ hiivin hiljakseen eteenp‰in. Jouduin kiinni. Sin‰ tulit talon is‰nt‰‰ pelastamaan. Min‰ turvausin sinuun ja n‰m‰ herrat pyysiv‰t minua juomaan." N‰in puhuessaan Troussecaille osoitti noita kuutta nuorta, herttuan v‰reihin puettua aseenkantajaa. Yksi n‰ist‰ puhui kaikkien puolesta: -- "Nimeni on Gerard ja min‰ kiit‰n teit‰, ett‰ pelastitte meid‰n is‰nt‰mme, joka on meille rakas. Me juomme h‰nen terveiksens‰. Ettekˆ tekin tahdo yhty‰ t‰h‰n maljaan?" -- "Varsin kernaasti, aseenkantaja Gerard, mutta yhden ainoan lasin. Pit‰k‰‰ tarkka huoli h‰nest‰, hyv‰t herrat. H‰nen terveytens‰ ja Lothringin takaisin-voittamisen malja!" Sitten, ik‰‰nkuin jotakin ‰kki‰ olisi johtunut h‰nen mieleens‰, h‰n jatkoi: -- "Kesken kaiken, tuo myrkytt‰j‰, mihink‰ h‰nen olette panneet?" -- "Maahan." -- "Maahanko?" -- "Hirtetty‰mme h‰net ensin." -- "Vaan kuka teit‰ k‰ski h‰nt‰ hirtt‰m‰‰n?" -- "V‰h‰n joka mies, teist‰ itsest‰ alkaen. Sanoittehan, ett‰ meid‰n piti panna h‰net varmaan paikkaan." -- "Nyt h‰n ainakin on varmassa paikassa!" Troussecaille arveli. "N‰m‰ herrat kysyiv‰t neuvoa minulta, eik‰ meill‰ ollut mit‰‰n parempaa teht‰v‰‰ aikamme kuluksi... Min‰ tunnen sit‰ tointa hiukkasen... Seurattiin minun neuvojani, ja totta tosiaan, sen pahempi Galazzo'lle, l‰htip‰ h‰n t‰st‰ mailmasta niin ett‰ saakeli per‰‰n soitti!" XXIV. Renato Lothringilainen. Seuraavana p‰iv‰n‰ Lothringin nuori herttua tuolla muodolla, joka teki h‰nen rakastetuksi kaikilta, ojensi k‰tens‰ Villon'ille, ja kutsui h‰nt‰ yst‰v‰kseen. Jolanda herttuatar oli myˆskin saapuvilla; h‰nen hell‰ katsantonsa ja lempe‰ hymyns‰ runoilijalle sanoivat: -- "Min‰ olen pit‰nyt sanani ... ja te n‰ette, ett‰ olen tytyv‰inen." -- "Mutta", h‰nen poikansa lausui, "enh‰n voi mit‰‰n ilman kuninkaan apua." -- "Teid‰n ylh‰isyytenne, auttakaa ensin itse‰nne," Villon vastasi. "Karkoittakaa mielest‰nne kaikki suru; vahvistakaa voimianne ja terveytt‰nne. T‰ll‰ v‰lin yst‰v‰nne tyˆskentelev‰t teid‰n puolestanne." -- "Mitk‰ yst‰v‰t? minulla on niit‰ niin v‰h‰n j‰ljell‰." -- "Poikani", herttuatar puuttui puheesen, "seh‰n on kiitt‰m‰tˆnt‰. Ei Lothringissa eik‰ Sveitsiss‰ ole sinua unohdettu. Ja t‰‰ll‰kin olet saanut vastaan-ottaa rakkauden osoitteita. N‰m‰ nuoret vapaa-ehtoiset, jotka sinua vartioivat ... aseenkantaja Gerard ja uusi yst‰v‰si Villon, jonka silm‰ys sinulle sanoo: el‰ hyv‰ss‰ toivossa!" -- "Niin, el‰k‰‰ hyv‰ss‰ toivossa!" runoilija kertoi. "Min‰ tied‰n er‰‰n, joka viel‰ t‰n‰‰n puhuu teid‰n puolestanne kuninkaalle. Hyv‰sti huomiseksi!" Muutama tunti j‰lkeenp‰in, kun Villon Troussecaille'n seurassa astui edes takaisin kuninkaan asuntopaikan edustalla, h‰nen toverinsa h‰nelt‰ ‰kki‰ kysyi: -- "Mutta, mik‰ sinua nyt t‰n‰‰n vaivaa, FranÁois parkani? olethan kovin surullinen ja levoton. Mit‰ oikeastaan aattelet?" -- "Sit‰", runoilija vastasi, puhuen melkein kuin itsekseen, "sit‰ aattelen, ett‰ kuningas, minun herrani usein on puhunut minun palkitsemisestani, ilman mit‰‰n minulle viel‰ m‰‰r‰‰m‰tt‰ tai lupaamatta." -- "Min‰ ymm‰rr‰n, paljaat puheet ovat laihoja palasia, eiv‰tk‰ sinua tydyt‰. Palvelijallesi muutama ecu on kylliksi. Kˆyh‰t ihmiset eiv‰t kaipaa, kuin v‰h‰ rahaa. Vaan sinulle, hyv‰inen aika! pit‰‰ olla jotakin muuta ... en tied‰ oikein mit‰... Minusta n‰ytt‰‰ silt‰, kuin tulisit v‰h‰n kunnianhimoiseksi." -- "Aivan niin, kovin kunnianhimoiseksi. Mutta pelk‰‰np‰, ett‰ minun t‰ytyy toiveistani luopua." -- "Pyyd‰ sin‰ vaan, ‰l‰ hellit‰. Ei arka mit‰‰n saa. Mutta pirun sarvien kautta! enp‰ olisi luullut sinua noin kehnoksi." -- "Niin! jospa se vaan olisikin itseni vuoksi!" -- "No, kenenk‰ vuoksi?" Villon k‰‰nsi h‰nelle selk‰ns‰ ja meni kuninkaan luo. Onnettomuudeksi Ludovik XI ei n‰ytt‰nyt t‰n‰ aamuna olevan naurutuulella. -- "Tule esiin, lipilaari!" h‰n ‰rj‰si huomatessaan runoilijan. "Se on juuri kaunis juttu, jonka minulle koetit uskotella! Jos onkin paljo kalua mennyt hukkaan Granson'issa, niin onpa v‰ke‰ kaatunut kovin v‰h‰isen. Tuhannen miest‰ enint‰in. Se minua harmittaa ja huolettaa. Totta Jumaliste! saa kenties alkaa uudestaan!" Villon huomasi, ett‰ aika oli huonosti valittu pyyntˆjen esitt‰miseen. Pait sit‰ kuningas oli juuri menossa p‰iv‰lliselle mestari Anton Boursier'in luo, joka oli rikas kauppias, kuninkaan toveri ja Passe-Filon'in puoliso. -- "Noh!" herttua seuraavana p‰iv‰n‰ kysyi, "mit‰ uutisia?" -- "Yksi ainoa, teid‰n ylh‰isyytenne, mutta oivallinen. Katselkaa t‰t‰ auringon iloista s‰dett‰, joka teille kertoo saman kuin minullekin, ett‰ nyt on toivojen aika, nyt on kev‰t!" Ja sitten h‰n rupesi itsekin auringon s‰teeksi, nostaen ilon koko talossa ylimmilleen. Kun runoilija taasen meni pois, sattui uusia vastoink‰ymisi‰. Kuningas oli juuri l‰hdˆss‰ Notre-Dame-du-Puy'hyn. H‰nen poissaolonsa tuli kest‰m‰‰n viisi p‰iv‰‰. N‰m‰ viisi p‰iv‰‰ Villon k‰ytti kulkeakseen tervehtim‰ss‰ kaikkia Lothringilaisia ja Saksalaisia, joita lˆytyi joko asukkaina tai matkustajina kaupungissa. Kaikkien luona h‰n puhui nuoren herttuan hyv‰ksi ja osasi hankkia rahaa sek‰ aseita. Nekin, jotka viel‰ melkein olivat lapsia, rupesivat sotamiehiksi ja varustivat itsens‰, muodostaen n‰in ensim‰isen joukon, joka asettui h‰nen johtonsa alle. Enemp‰‰ ei tarvittukaan rohkaisemaan Renaton alakuloista mielt‰. H‰n nousi hevosen selk‰‰n ja ratsasti kaupungin l‰pi joukkonsa etup‰‰ss‰. FranÁois Villon oli jo edelt‰p‰in t‰st‰ levitt‰nyt tiedon. Kaikki ihmiset seisoivat ovien kynnyksill‰ ja akkunoissa. Taputettiin k‰si‰ ja hurrattiin tuolle maansa menett‰neelle, tuolle pakolaiselle. H‰nen onnettomuutensa ja nuoruutensa, rohkeus, jota h‰n oli jo osoittanut, vieh‰tys, joka vallitsi koko h‰nen olossansa, kaikki yhdess‰ vaikutti, ett‰ h‰n voitti ihmisten syd‰mmet ja sai osakseen innokkaita el‰kˆˆn-huutoja. Samana iltana h‰n oli jo vallan toinen mies. H‰n oli vilkas ja iloinen, alkoi toivoa ja n‰ki edess‰‰n mainehikkaan teht‰v‰n; h‰n rupesi jo uskomaan tulevaisuuttansa, ainakin ruhtinaana. Jos joskus, rakastajana, joku pilvi peitti h‰nen otsansa, jos Hedwigin muisto synkisti h‰nen mielens‰ ja katsantonsa, Johanna sen oitis huomasi ja puristaen salaa h‰nen k‰tt‰ns‰, puhui h‰nelle hiljaisella ‰‰nell‰: -- "Rohkeutta! serkkuni. ƒlkˆˆn rohkeutemme rauetko!" Toiselta puolen hymy Jolanda herttuattaren huulilla ilmoitti runoilijalle kaiken sen ilon ja kiitollisuuden, jonka ‰idin syd‰n tunsi. Aseenkantaja Gerard tuli nuorien toveriensa nimess‰ pyyt‰m‰‰n uutta ratsastusretke‰ kaupungin l‰pi. Herttua oli jo v‰h‰ll‰ suostua, mutta runoilija sanoi: -- "Malttakaa mielenne! H‰nen Majesteettinsa Ludovik XI, joka palaa t‰n‰ iltana, ei hyv‰ksy, ett‰ h‰nen aurinkonsa tulee pimennetyksi. Hiljaa! kavahtakaamme itse‰mme n‰ytt‰ym‰st‰ aivan iloisina ja rakastettuina ... jos tahdomme, ett‰ h‰n meit‰ auttaa!" Sitten h‰n meni pois ja k‰veli palatsin ymp‰ri n‰hd‰kseen mist‰ p‰in tuuli k‰vi. T‰n‰ iltana tuuli k‰vi Gillonne'lta p‰in. T‰m‰n luona, joka oli rikas leski ja Lyon'in kauniin nainen, kuningas paraikaa oli illallisella. Villon tunsi itsess‰‰n rohkean innostuksen; h‰n pyysi kiihke‰sti, ett‰ saisi kunnian p‰‰st‰ kuninkaan puheille. H‰nelle ei ainoastaan myˆnnetty vastaan-ottoa, vaan tahtoipa kuningas h‰net viel‰ pˆyt‰‰ns‰kin istumaan. Ludovik XI n‰ytti paria-kymment‰ vuotta nuoremmalta entist‰ns‰. Ei milloinkaan viel‰ runoilija ollut n‰hnyt h‰nen pit‰v‰n p‰‰t‰ns‰ niin pystyss‰, katselevan niin t‰ynn‰ voittoriemua ja hymyilev‰n niin iloisesti. H‰nell‰ oli ymp‰rill‰‰n useampia vieraita, jotka varmaankin vasta hiljan olivat tulleet, sill‰ Villon ei niit‰ tuntenut. -- "Hyv‰t herrat", kuningas sanoi, "t‰ss‰ esit‰n teille runoilijani. Runoilijani, t‰ss‰ esit‰n sinulle Milano'n ja Bretagne'n herttuain sek‰ Savoija'n herttuattaren, minun oivan sisareni, l‰hettil‰‰t. N‰et sen nyt, kun Burgundin aurinko laskee, koko mailma k‰‰ntyy Ranskasta kohoavaa aurinkoa kohden. Viel‰p‰ jotain parempaakin! katseleppa t‰t‰ herttaista vanhusta, joka istuu kohteliaan em‰nt‰mme oikealla puolen; sanoithan minulle kerran, ett‰ runoilijat ovat kuninkaita? H‰n on kaksin kerroin toverisi, niin kuninkaana kuin runoilijanakin." Villon tunsi oitis tuon hyv‰nlaisen vanhuksen, Provence'n, Neapelin ja Anjou'n Renatoksi. Totta on, ett'ei Neapeli h‰nelle en‰‰ kuulunut, ett‰ Ludovik XI juuri hiljan oli anastanut Anjou'n ja kuroitti jo k‰tt‰ns‰ Provence'a tavoittaakseen. Mutta oikeuden kannalta katsoen, vaikk'ei juuri todellisuudessa, tuo rauhallinen ja hyv‰nlainen Renato yh‰ viel‰ kantoi otsallaan kolmea kruunuansa, niit‰ lukuun ottamatta, joita vanhuus, runollisuus ja taide olivat h‰nelle hankkineet: harmaita hiuksia, laakereita ja ruusuja. T‰ll‰ v‰lin kuningas ujosti jatkoi: -- "Se ei suinkaan ole minun heikko ansioni, ett‰ n‰m‰ rakkaat liittolaiseni minun luokseni j‰lleen ovat tulleet, vaan Notre-Dame-du-Puy'n pyh‰ suojelus sen on vaikuttanut. Onnellinen toivioretki. Lafayette'n ja Spolignac'in herrat olivat sinne saapuneet ennen minua. Matkustin jalkaisin kolme viimeist‰ penikulmaa. Vaadin, ett‰ minua otettaisiin vastaan, ei niinkuin hallitsijaa, joka on kunniaa kerj‰‰m‰ss‰, vaan niinkuin pyhiss‰-vaeltajaa, joka etsii taivaan siunausta. Ei mit‰‰n _Domine salvum_, yksi ainoa _Salve regina_. Kirkon kynnyksell‰ kuninkaallisen manttelin yli sidottiin kaniikin kaapu. Ja n‰in puettuna, paljain jaloin astuin alttarin luo ja laskin sen p‰‰lle kolme sataa kulta-ecu'ta. Se oli lupaukseni Jumalalle. Kolme messua joka p‰iv‰. Joka messua varten kolme-kymment‰ ecu'ta lis‰ksi. Tosin tulen takasin melkein tyhj‰ll‰ kukkarolla, mutta hatussani kannan sen sijaan t‰t‰ uutta pyh‰nkuvaa. Pyh‰ Rouva Puy'ss‰, rukoile minun puolestani!" H‰n laski hattunsa pˆyd‰lle ja k‰‰nsi itse‰ns‰ kohden tuon kuvan, joka siihen viimeksi oli kiinni-ommeltu. K‰det ristiss‰, ja silm‰t kohoitettuina kattoon p‰in h‰n mumisi muutaman Is‰-meid‰n. Sitten h‰n pani sen p‰‰h‰ns‰ takaisin ja vilkaisi taasen tuon tuostakin Gillonne'a. -- "Sire", Villon vihdoin vastasi, "teid‰n hurskasta anteliaisuuttanne on v‰h‰n jokainen saanut kokea. Olenpa kuullut kerrottavan, ett‰ kerran, kun muistui mieleenne er‰s summa, jonka teille tuomiokapitulo nuoruutenne onnettomuuksien aikana oli lainannut, te sen vaatimatta maksoitte takaisin ... joka sekin tavallaan todistaa, ett'ei Teid‰n Majesteettinne milloinkaan unohda, kun joku on ollut niin onnellinen, ett‰ on voinut teit‰ jollakin tavoin palvella." -- "Mit‰ kuulen!" kuningas sanoi, "tuohan on viekas vetoominen minun muistooni... Oikein, toverini, min‰ olen sinulle velkaa palkintosi. Ota vastaan!" Samassa h‰n heitti h‰nelle pˆyd‰n yli kukkaron, jonka runoilija otti kiinni lennosta ja pisti kaikella kunnioituksella taskuunsa. Mutta heti j‰lkeen, nostaen ylˆs p‰‰ns‰, h‰n jatkoi: -- "T‰m‰ raha ei minulle riit‰, sire; lˆytyy viel‰ toinenkin lupaus, jonka rohkenen Teid‰n Majesteettinne muistoon johdattaa." -- "Lupaus, sinulleko?" -- "Ei, sire. Lothringin nuorelle herttualle." -- "Minun tytt‰reni pojalle!" Renato kuningas huudahti, mutta ‰‰nell‰, joka ilmoitti vastenmielisyytt‰; "h‰n on siis t‰‰ll‰? En tahdo h‰nt‰ n‰hd‰!" -- "Mit‰ viel‰, olettepa h‰nen n‰kev‰", Ludovik XI vastasi, "ja me sovitamme teid‰t h‰nen kanssansa ... josta teille on oleva iloa kumpaisellekin. Sit‰kˆ se oli, jota pyysit, toveri?" -- "Sit‰ ensin, sire; mutta sitten viel‰ jotain muutakin." -- "Mit‰ sitten?" -- "Ett‰ voimakkaalla avulla ottaisitte osaa Lothringin valloittamiseen." -- "No, kaikkia sin‰ keksitkin! K‰visih‰n tuo sent‰‰n laatuun, jos h‰n kirjoittaisi nimens‰ tuon suostumuksen alle, jossa h‰nen ‰itins‰ is‰ meille, Ranskalle ja minulle, testamentteeraa Anjou'n herttuakunnan, Provence'n kuningaskunnan..." -- "Mutta enh‰n min‰", vanhus koetti muistuttaa, "viel‰ ole suostunut..." -- "Te suostuisitte kai mieluisemmin rakkaan serkkuni Burgundilaisen menestykseen." Vanha trovatoori-kuningas punastui ja vaikeni. -- "Sire", Villon jatkoi, "oikeuttaako Teid‰n Majesteettinne minua saattamaan t‰m‰n esityksen nuorelle herttualle?" -- "Miks'ei? N‰'yth‰n olevan taitava diplomaati. Me saamme siit‰ puhua viel‰ huomenna. T‰n‰ iltana, totta Jumaliste! juokaamme!" -- "Kuninkaan malja!" runoilija esitti. -- "Ja samaten kuningaskunnan!" liitti kuningas. N‰in kemuja jatkettiin. Ludovik oli hyv‰ll‰ tuulella ja taipui tehtyyn pyyntˆˆn. Villon'in into ja ymm‰rrys sai myˆskin aikaiseksi, ett‰ Lothringin herttua vahvisti Renato kuninkaan testamentin. Pari p‰iv‰‰ j‰lkeenp‰in nuori herttua l‰hti Lothringiin joukkonsa etup‰‰ss‰, jonka lis‰ksi kuningas oli antanut nelj‰ sataa ratsumiest‰. H‰n oli myˆskin antanut v‰h‰n rahaa. Mutta Johanna Harcourtilainen oli kuitenkin se, joka suurinta jalomielisyytt‰ osoitti. -- "Olen myynyt kaikki ‰itini timantit", h‰n sanoi; "oi! ottakaa ne vastaan, serkkuni! min‰ menen luostariin, ja ainoa haluni, ainoa toivoni t‰‰ll‰ mailmassa on, ett‰ pian saan kuulla teid‰n aikeissanne onnistuneenne ja olevanne onnellisen." L‰hiˆp‰iv‰n aattona Jolanda herttuatar oli muutaman minuutin puhellut FranÁois Villon'in kanssa. -- "Yst‰v‰", h‰n t‰lle sanoi, "kun te menette poikani kanssa, minun ‰idillinen pelkoni vallan poistuu. Min‰ luotan, min‰ toivon ... sellainen alttiiksi-antamus, kuin teid‰n, varmaankin tuottaa onnea!" Runoilija vastasi: -- "Min‰ valvon, taistelen ja kuolen h‰nen t‰htens‰, jos tarvitaan, rouva herttuatar. Mutta h‰neen etenkin meid‰n tulee luottaa. Katselkaapa h‰nt‰! eikˆ h‰nen otsastaan ja silmist‰‰n jo n‰'y, eit‰ h‰n on suuriin tˆihin luotu?" -- "Oi!" herttuatar huudahti, "ette olekkaan minua pett‰neet, te olette oikea ritari!" Villon oikaisi itsens‰, ik‰‰nkuin aateloituna t‰st‰ lauseesta. Sitten h‰n ylpe‰n‰, uskaliaana ja kasvoiltaan syd‰mmellisen ilon kirkastamana meni sanomaan j‰‰hyv‰isi‰ kuninkaalle. -- "Niinmuodoin", Ludovik XI sanoi, "sin‰ minun j‰t‰t." -- "En suinkaan, sire; olettehan itse tahtoneet nimitt‰‰ minun t‰ysivaltaiseksi edustajaksenne Lothringin herttuan luona; min‰ ryhdyn vaan toimeeni, siin‰ koko asia." -- "Aivan niin... Mutta ‰l‰ vaan loukkaa meid‰n etujamme, ei toisen, eik‰ toisenkaan. Min‰ en muuten suinkaan sinua tahdo est‰‰ ritarillisessa alttiiksi-antamisessasi ihanaa Jolanda herttuatarta kohtaan..." -- "Sire..." -- "Luuletko tosiaan, ett‰ jotain lˆytyy, jota min‰ en n‰kisi? Erehdyt, toverini! Min‰ tied‰n kaikki ... tai ainakin melkein kaikki... Mit‰ minulle ei sanota, sen arvaan... Kaikki hyvin! mene matkaasi. Mutta muista meid‰n suostumuksemme: kuningas ja kuningaskunta yli kaiken! Kerran, ehk‰ jo piankin, Lothringi on oleva osana Ranskanmaasta. Mutta siihen asti pit‰k‰‰mme tarkka ero, toverini ... ja ole Ranskalainen, ‰l‰k‰ suinkaan Lothringilainen." -- "En min‰ maatani pet‰, enk‰ myˆsk‰‰n teit‰, sire, olkaa varma siit‰. Vaan tosiaan, mit‰ voittekaan en‰‰ pel‰t‰? Suuri vihollisenne on lyˆty. Kaikki h‰nen liittolaisensa tulevat teid‰n luo tekem‰‰n julkista anteeksi-anomusta." -- "Mitk‰ sitten? nimit‰pp‰ joku, niin saamme n‰hd‰." -- "Bretagne'n herttua?..." -- "H‰n on jo pari-kymment‰ kertaa minun pett‰nyt. Oikea Englantilainen koko syd‰mmelt‰‰n; ja samana p‰iv‰n‰, jona h‰n tuli Lyon'iin, Calabria'n herttua, h‰nen veljens‰ poika saapui Lausanne'en, Burgundilaisen leiriin." -- "Milano'n herttua?..." -- "H‰n l‰hett‰‰ h‰nelle uusia kondottieereja." -- "Savoija'n herttuatar, sisarenne?..." -- "H‰n niille hankkii sota-aseet; ja h‰n varustaa itse Burgundilaisenkin uudestaan sotaan." -- "No mutta, mit‰ hullua ... h‰n kohoaa siis viel‰ h‰viˆst‰ns‰. H‰n, joka jo sanottiin olevan per‰ti kukistettu, ep‰toivosta hullu, ja jonka hoetaan vannoneen, ett‰ antaisi partansa kasvaa siivoomatonna kunnes koston p‰iv‰ h‰nelle koittaisi..." -- "H‰n on sen ajattanut pois jo kolme p‰iv‰‰ sitten! ... niinkuin jo sinulle sanoin, tied‰n kaikki. H‰n oli ennen vedenjuoja; h‰nen l‰‰k‰rins‰ paransi h‰nt‰ sill‰, ett‰ pani h‰net juomaan viini‰. Eik‰ viini ole milloinkaan tehnyt muuta kuin tyhmyyksi‰. Niin on, niin on! emme viel‰ ole p‰‰h‰n p‰‰sseet. T‰ytyy olla viisas ja yll‰pit‰‰ rauhaa. Herran haltuun, jos ysk‰n ymm‰rr‰t!" N‰iden ep‰selv‰in j‰‰hyv‰is-sanain kanssa Villon sai l‰hte‰. Kun l‰hestyttiin Lothringin rajaa, maan-asukkaat riensiv‰t nuorta herttuata vastaan, ylistiv‰t h‰nt‰ kilvan ja tuhlasivat h‰nelle kaikenmoisia mit‰ liikuttavimman rakkauden ja mit‰ innokkaimman ihastuksen osoituksia. Kaupunkien asukkaille h‰n oli yht‰ rakas; mutta n‰m‰ olivat mureissaan oikeuksistansa, ja pelk‰siv‰t paljastaa mielipiteit‰‰n Burgundilaisien n‰hden, jotka silloin viel‰ vallitsivat maassa. Toul'issa h‰nelt‰ suljettiin portit ja pyydettiin h‰nt‰ hyv‰ntahtoisesti majoittamaan v‰kens‰ esikaupunkeihin. Vaan seuraavana p‰iv‰n‰, kun h‰n kulki er‰‰n kyl‰n l‰pi, muutama vanha akka laski h‰nen k‰teens‰ jotkut kulta-ecu't, jotka ep‰ilem‰tt‰ olivat muijan koko omaisuus. "Teid‰n ylh‰isyytenne, t‰ss‰ olisi v‰h‰n apua meid‰n vapauttamiseemme." Kyynel vier‰hti Renaton silmist‰: ilo ja luottamus loistivat h‰nen kasvoillansa. Hyp‰ten alas hevosen sel‰st‰, herttua tahtoi syleill‰ t‰t‰ kˆyh‰‰, hyv‰nsyd‰mmist‰ vanhusta. H‰n kysyi h‰nen nime‰ns‰. Aseenkantaja Gerard, joka itsekin oli syv‰sti liikutettu, vastasi: -- "Teid‰n ylh‰isyytenne, se on minun iso-‰itini!" Nuori herttua, jota uskollisten Lothringilaisten rakkaus oli rohkaissut, p‰‰tti ryhty‰ piiritt‰m‰‰n Vaudemont'ia. Mutta Aubigne'n herra, joka johti Ranskalaista apujoukkoa, h‰nelle silloin sanoi: -- "Kuningas, minun herrani ei tahdo rikkoa rauhaa. Valtakirjani minua est‰‰ teit‰ auttamasta miss‰‰n, mik‰ vaan jollakin tavoin voi loukata h‰nen serkkuansa Burgundissa." -- "Kuinka?" -- "Teid‰n ylh‰isyytenne, ei muuta kuin olkaa varuillanne! Kaarlo Rohkea on tullut mahtavammaksi kuin milloinkaan ennen." -- "Mik‰ sen todistaa?" -- "Juuri viisaan Ludovikin varovaisuus. T‰n‰ aamuna sain k‰skyn k‰‰nty‰ takaisin." -- "H‰n j‰tt‰‰ minut! h‰n pett‰‰ minut uudestaan!" -- "Ei, teid‰n ylh‰isyytenne, h‰n neuvoo teit‰ seuraamaan h‰nen esimerkki‰ns‰ ja malttamaan v‰h‰isen viel‰. Antakaamme Sveitsil‰isten tehd‰." -- "Sveitsil‰isten! No niin, min‰ menenkin taistelemaan heid‰n riveiss‰ns‰. Kaarlo herttua on viholliseni, min‰ tahdon milloinkin h‰nt‰ katsoa silmiin!" -- "Menk‰‰ vaan, teid‰n ylh‰isyytenne, ja onnea matkalle! Meid‰n toivotuksemme teit‰ seuraavat. Kuningas, minun herrani ei ole yht‰‰n v‰hemmin uljas kuin tek‰‰n; mutta h‰n on jo el‰nyt yli seikkailuksien i‰n eik‰ en‰‰ j‰t‰ mit‰‰n sattuman nojaan. Minua surettaa j‰tt‰‰ teit‰ n‰in; mutta se on velvollisuuteni. Ludovik XI:ll‰ on lempilauseena: 'nauraa paraiten, joka viimeksi nauraa.' Yli kaiken menestys; yli kaiken Ranska!" Ja vanha p‰‰llikkˆ ynn‰ h‰nen nelj‰ sataa ratsumiest‰ns‰ k‰‰ntyiv‰t takaisin. Renatolla ei nyt ollut enemp‰‰ ymp‰rill‰‰n, kuin noin satam‰‰r‰ Lothringilaisia ylimyksi‰. Suoraa p‰‰t‰ h‰n k‰‰nsi kulkunsa Sarreburg'iin, ainoosen paikkaan h‰nen valtakunnassaan, joka ei ollut Burgundilaisten vallassa. Suoraa p‰‰t‰ h‰n siell‰ julisti kutsumuksen sotaan. Kahdeksan p‰iv‰‰ j‰lkeenp‰in l‰hes tuhannen ritaria asettui h‰nen johtonsa alle. N‰iden kanssa h‰n l‰hti Strassburg'iin. H‰nt‰ otettiin siell‰ vastaan suurella innostuksella. Sveitsil‰isten l‰hettil‰it‰ oli saapunut sinne jouduttamaan heid‰n hyv‰in yst‰v‰ins‰, Elsass'in liittokunnan, apujoukkoa. Ja, mainitkaamme se oitis, meid‰n uljas Elsass'imme suorittikin t‰rke‰n teht‰v‰n t‰ss‰ taistelussa. Sveitsill‰ ei ole oikeus pit‰‰ kaikkea kunnia omanansa. Strassburg, Colmar, Schlettstadt, M¸lhaus ynn‰ pari-kymment‰ muuta kaupunkia, joiden oikeastaan pit‰isi oleman Ranskalaisia, edustivat siin‰ Ranskan mielt‰ ja Ranskanmaata. Wilhelm Hester johti jalkav‰ke‰ ja Renato Lothringin herttua otti johtaakseen ratsuv‰ke‰; sitten kun oli pidetty pitoja kolme kokonaista p‰iv‰‰, l‰hdettiin sielt‰ ja mentiin Reinin yli. Basel'ista, Solothurn'ista ja joka paikasta muualta l‰hti samaten liikkeelle iloisia joukkoja. Itse ilmassa liikkui ik‰‰nkuin joku taistelunhenki. L‰hestyess‰‰n Bern'i‰, nuori herttua pys‰ytti ‰kki‰ hevosensa kuunnellakseen kaukaisen ukkosen jylin‰‰. -- "Vihdoin!" h‰n huudahti ja h‰nen silm‰ns‰ iskiv‰t tulta, "tuolla on vihollinen! nyt saamme taistella!" Ja muiden etup‰‰ss‰ h‰n kannusti ratsunsa neliseen. H‰nen sotainen vainunsa ei ollut h‰nt‰ pett‰nyt. Tuo jylin‰ tuli Murten'in kanuunoista. XXV. Murten. Kolmessa kuukaudessa Burgundin herttua oli muodostanut itselleen uuden armeijan. Ensinn‰kin nuo Granson'in pakolaiset olivat taasen palanneet h‰nen luoksensa, ei tosin mist‰‰n hartaudesta h‰nen asiallensa, mutta pakosta; h‰nell‰ oli hirsipuu jokaista varten, joka aikoi k‰‰nty‰ kotiansa. Sitten lukuisia nostokkaita: kuusi tuhatta Valloonia, kaksi tuhatta l‰‰nitysmiest‰ Alankomailta, nelj‰ tuhatta Italialaista ja yht‰ monta Englantilaista. H‰nen luokseen tuli v‰ke‰ joka taholta, Neapelin rannikoilta ja Pohjanmeren ‰‰rilt‰ asti. Samalla aikaa valmistettiin kaikenmoisia sota-aseita ja koristuksia kullasta uutta loistoa varten. Roma, Venetsia, Neapeli ja Milano, kaikki nuo h‰nen vanhat liittolaisensa h‰nt‰ auttoivat j‰lleen jalkeille, vaikka samalla hieroivat liittoa kesken‰ns‰ h‰nt‰ vastaan. T‰ll‰ viidennell‰-toista vuosisadalla, joka hengelt‰‰n oli kokonaan turmeltunut, ei lˆytynyt ket‰‰n, joka ei olisi viekastellut. Siit‰ ei ollut vapaa edes Savoijan herttuatarkaan, tuo Ludovikin sisar, joka tuotti silkkikangasta neuloakseen omilla k‰sill‰‰n vaatteita veljens‰ veriviholliselle. Ja totta puhuen, Kaarlo Rohkea tarvitsikin suurissa m‰‰rin apua ja lohdutusta. Kauan aikaa h‰n kokonaan laiminlˆi pukunsa, kulki repaleissa, niinkuin oli Granson'in luota l‰htenyt, hulluna h‰pe‰st‰ ja ep‰toivosta. H‰n oli niin kenties viel‰kin; vaan nyt t‰m‰ hulluus oli koston ja vihan vaikuttama. Kuumeentapainen k‰rsim‰ttˆmyys seurasi tuota ep‰toivon tilaa. Koko h‰nen uhka-ylpeytens‰, koko h‰nen hurjuutensa palasi j‰lleen, kiihtyen melkein mielettˆmyydeksi. H‰n jakoi Sveitsin jo edelt‰p‰in ja lahjoitti sen p‰‰llikˆillens‰; h‰n kutsui saaliinjakoon kaikki ruhtinaat ja kuninkaat, viel‰p‰ itse vanhan keisari Fredrikinkin, joka ei h‰nelle kuitenkaan muuta vastausta l‰hett‰nyt, kuin tuon vanhan tarinan, jonka La Fontaine myˆhemmin oli tekev‰ kuuluisaksi: ei ole myymist‰ karhun taljaa, ennenkuin itse karhu on kaadettu. Vihdoinkin, Toukokuun viimeisen‰ sunnuntaina h‰n rakennutti korkean lavan yhdelle niist‰ kukkuloista, jotka Lausanne'a ymp‰rˆiv‰t, ja antoi koko sotajoukkonsa, joka oli viel‰kin lukuisampi ja loistavampi kuin ennen Granson'in tappelua, marssia sen ohitse. Pari p‰iv‰‰ sen j‰lkeen h‰n l‰hti liikkeelle. -- "Pyh‰n Yrj‰n‰n kautta! nuo koirat ovat siis rohkeutensa menett‰neet; t‰ytyy l‰hte‰ heit‰ etsim‰‰n. Me h‰vit‰mme heid‰t. El‰kˆˆn Burgund!" Bernil‰iset eiv‰t t‰ll‰ v‰lin kuitenkaan torkkuneet. He pitiv‰t silm‰ll‰ kaikkia n‰it‰ valmistuksia ja l‰hettiv‰t kirjeen toisensa per‰‰n Sveitsin kaikkiin maakuntiin, Saksan kaupunkeihin, It‰vallan herttualle ja Ranskan kuninkaalle. Ludovik XI, seuraten vanhaa tapaansa, teki suuria lupauksia, mutta ei l‰hett‰nyt yht‰‰n miest‰. Nuo hyv‰nlaiset Saksan porvarit p‰‰ttiv‰t viel‰ varrota. Ja mit‰ Sveitsil‰isiin tulee, he olivat Granson'in tappelun j‰lkeen palanneet takaisin kotiansa. Nyt oli juuri kev‰t-aika; t‰ytyi ajaa karja tuntureille, eik‰ paimen-sotilaiden ollenkaan tehnyt mieli kiirehti‰ sielt‰ alas. Koko mailma n‰ytti vitkastelevan. Yleinen liittokokous pidettiin Lucern'issa. Siell‰ s‰‰dettiin hyvin tarkasti kaikki sodank‰ynti‰ koskevat asiat: ei kenenk‰‰n pit‰nyt j‰tt‰m‰n haarniskaansa, ei p‰iv‰ll‰, eik‰ yˆll‰. Kiroominen, juopumus, riita ja tora kokonaan kiellettiin; kunkin taistelijan tuli rukoilla ennen tappelua, hakata p‰‰lle herke‰m‰tt‰, siksi kun voitto oli saatu, eik‰ tehd‰ ket‰‰n vangiksi; jokainen, ken pakenisi, tuomittiin kuolemaan; k‰skettiin s‰‰st‰‰ vaimoja, lapsia, vanhuksia, pappeja ynn‰ kirkkoja; kyli‰, myttyj‰, tiloja ei pit‰nyt polttaa, eik‰ myˆsk‰‰n koskea saaliisen, joka s‰‰nnˆllisesti ja ansion mukaan oli jaettava. Kun me n‰in k‰yt‰mme itse‰mme, on Jumala oleva kanssamme. Kaiken t‰m‰n ohessa Bern ei kuitenkaan viel‰ nyt, kun Kaarlo Rohkea l‰hti liikkeelle, voinut asettaa h‰nt‰ vastaan enemp‰‰ kuin viisi-toista sataa miest‰. N‰m‰ ottivat asemansa Murten'issa, koska aavistivat, ett‰ sit‰ kaupunkia ensin ahdistettaisiin. Sen tuli uljaasti pit‰‰ puoltansa, ett‰ muut saisivat aikaa valmistaida. Siit‰ rippui kaikki. Se oli kuin toinen Thermopyla. Ken oli p‰‰llikkˆn‰? Adrian von Bubenberg. Suuttumus kansalaisia kohtaan, suosio Burgundia kohtaan, kaikki oli unohdettu. Is‰nmaa oli vaarassa. Pelotta h‰n n‰ki tuon armeijan l‰henev‰n, joka oli kolmea-kymment‰ kertaa lukuisempi kuin h‰nen omansa. H‰n kutsui kokoon sotamiehet sek‰ asukkaat ja kehoitti heit‰ kaikkia k‰ytt‰im‰‰n niinkuin olisivat samaa aseellista perhekuntaa, samaa veljesjoukkoa; h‰n velvoitti heit‰ valalla uhraamaan henkens‰ ja voimansa t‰m‰n kaupungin pelastamiseksi ja vannoi itse heti surmaavansa jokaisen, ken puhuisi heitt‰ymyksest‰. Sitten, suoritettuaan n‰m‰ varokeinot, h‰n kirjoitti Bern'in porvareille: "Burgundin herttua on t‰‰ll‰ koko voimansa kanssa, johon kuuluu suuri joukko Italialaisia sek‰ Englantilaisia palkkasotureita ynn‰ muutamia Saksalaisia pettureita; mutta herrat tuomarit, neuvokset ja porvarit saavat olla huoleti, ja rauhoittaa kaikkien liittolaisten mielt‰. Min‰ puolustan Murten'ia." Murten on aivan pieni, pyˆrˆteaterin muotoon rakennettu kaupunki, er‰‰n j‰rven rannalla, joka silt‰ on nimen saanut. Siell‰ t‰‰ll‰ muutamia viinim‰ki‰. Gurmel'ia kukkuloilla, joiden takana Sarine'n virta vuotaa, tˆrrˆitti muutama kuusi. Maisema sit‰ vastoin, joka oli Bern'iin p‰in kaupungista, kasvoi t‰h‰n aikaan viel‰ mets‰‰. Herttua, joka oli rakennuttanut komean, puisen, silkill‰ ja sametilla verhotun majan Courgevaux'in kukkuloille, saarsi kaupunkia joka taholta, paitsi j‰rven puolelta, jonka tyynt‰, hiljaista pintaa pitkin joka yˆ kuljetettiin kaikenlaisia sek‰ ampuma- ett‰ ruoka-varoja piiritetyille. H‰n ei siit‰ kuitenkaan ollut mill‰ns‰k‰‰n; h‰n n‰et aikoi valloittaa kaupungin jo ensi rynn‰kˆll‰. Ja tosiaankin seitsem‰n-kymment‰ suurta heittokonetta s‰rkiv‰t niin suuren aukon muuriin, ett‰ siit‰ helposti saattoi sis‰‰n rynn‰t‰. Kaksi-toista tuhatta miest‰ Romont'in kreivin v‰ke‰ syˆksiv‰t siihen huutaen: kaupunki valloitettu! Mutta aukon takana heit‰ kohtasi toinen muuri, jota ei ollutkaan niin helppo hajoittaa kuin ensim‰ist‰; el‰v‰ muuri, ter‰smuuri, jota vastaan viisi eri kertaa L‰nsimaiden suurherttuan kaikki voimat ja kaikki rohkeus s‰rkyiv‰t. Aina, joka paikassa oli Bubenberg l‰sn‰. H‰nen sivullaan mies, j‰ttil‰inen, munkki, jota Sveitsin miehet nyky‰‰n pitiv‰t uljaimpana ja vahvimpana joukossansa. Jumalan l‰hett‰m‰ pelastaja, p‰‰-enkeli: Veli Starck! Vihan vimmassa herttua vet‰ytyi takaisin ja syˆksi kahta pient‰ kaupunkia vastaan, jotka olivat h‰nen takanansa: Laupen ja Gumminen. Niit‰ oli tosin myˆskin pantu puolustustilaan, vaan n‰ytti hyvin ep‰ilt‰v‰lt‰ voisivatko vastustaa t‰mmˆist‰ rynn‰kkˆ‰. Ne vastustivat sent‰‰nkin. Edellinen kokonaan yhden ainoan miehen toimesta, joka puolusti er‰‰n sillan p‰‰t‰ kaikkia Englantilaisien rynn‰kˆit‰ vastaan. Se oli veli Starck, se oli munkki. Kuinka oli h‰n sinnekkin taas saattanut ehti‰, jo seuraavana aamuna, niin varhain ... sep‰ n‰ytti melkein ihmeelt‰! J‰lkim‰isen kaupungin luona, herttuan rynn‰kkˆ‰ torjumassa, oli etenkin nelj‰ miest‰, jotka her‰ttiv‰t yleist‰ huomiota. He eiv‰t olleet Sveitsil‰isi‰ nuo; heid‰n sotahuutonsa ainakin oli toisenlainen. Joka iskulla, jonka lˆiv‰t, t‰m‰ huusi: Gent! tuo: Dinant! kolmas: Nesle! nelj‰s: L¸ttich! Burgundin herttua oli kuullut nuo sanat. H‰n palasi telttaansa, mˆristen aivan raivoissaan: -- "Taaskin ne samat! taaskin nuo kostajahahmot! Voi! min‰ olen kirottu. Kun viime kerran kuljin Dijon'in l‰pi, satoi selv‰‰n verta!" Ja koko seuraava yˆ kuultiin kuinka h‰n astui edes takaisin teltassaan, p‰‰sti kamalia huutoja sek‰ s‰rki aseitansa. N‰iden kolmen kaupungin v‰liss‰, joita h‰n piiritti, h‰n nyt oli itse piiritettyn‰. Se oli ik‰‰nkuin joku tulinen kolmi-kulma, jonka sis‰ll‰ h‰n rehki ja ponnisteliiksen, niin kiukkuisena, niin kauheana, ett'ei kukaan en‰‰ tohtinut h‰nt‰ l‰hesty‰, ei edes neuvoa kysym‰‰n. Kuusi p‰iv‰‰ per‰tysten tykistˆ lakkaamatta ulvoi Murten'ia vastaan, murtaen rikki sen muureja, h‰vitt‰en huoneita; mutta puolustajien lujuus ei hetke‰k‰‰n horjunut. He tyˆnsiv‰t takaisin toisenkin rynn‰kˆn, jota herttua itse johdatti. Kaksi kertaa h‰n oli jo noussut tuon muuriin ammutun aukon sis‰‰n, kaksi kertaa h‰nen j‰lleen t‰ytyi per‰yd‰. Ensi kerralla munkki oli h‰net tyˆnt‰nyt takaisin, toisella Kilian von Diesbach, joka oli sinne saapunut v‰h‰isen apujoukon kanssa Bern'ist‰. Mit‰ Bubenberg'iin tulee, h‰n juoksi, h‰n hypp‰si, h‰n joutui joka paikkaan, kiihoitti jokaisen is‰nmaan-rakkautta ja sytytti intoa kaikissa. Illan tullen, mielen tyyntyen h‰n sitten kirjoitti Bern'iin: "ƒlk‰‰ ollenkaan kiirehtikˆ, olkaa aivan rauhassa, hyv‰t herrat; niinkauan kuin meill‰ on pisarakin verta suonissamme, ei Murten'ia valloiteta." Ja eiv‰tp‰ h‰nen toverinsa juuri v‰hi‰ h‰mm‰styneetk‰‰n. H‰n sanoi heille: -- "Meid‰n vastarintamme on is‰nmaan kilpi. Antakaamme aikaa veljillemme kokoontua ja saapua paikalle. Pysyk‰‰mme lujina ja pelottomina; kuolkaamme niinkuin Saint-Jacques'in luona!" Ensi kerralla, kun Bubenberg tuohon tapaukseen viittasi, oli munkki s‰ps‰ht‰nyt; h‰n oli peitt‰nyt kasvonsa. Sitten, oikaisten ‰kki‰ itsens‰, h‰n oli huudahtanut: -- "Niin, aivan kuin Saint-Jacques'in luona... Vaan t‰ll‰ kertaa voitamme!" Murten oli nyt jo aivan raunioina. Vaan kuitenkaan ei mit‰‰n nurinaa, ei mit‰‰n pelon merkki‰. Kaikki yh‰ vaan k‰vi vanhaa, s‰‰nnˆllist‰ kulkuansa, yht‰ tyynesti kuin ennen rauhankin aikoina. -- "Haa! kyll‰ min‰ heid‰t opetan! vapista he saavat! olenpa lannistava heid‰t!" Burgundin herttua vihdoin mˆr‰hti. Ja nyt alkoivat h‰nen joukkonsa niinkuin summattoman suuret hirviˆt marssia tuon kaupungin ymp‰ri, joka jo melkein oli muuriton, pit‰en kaikenmoista p‰rin‰‰ aseillansa ja p‰‰st‰en uhkaavia huutoja. Vaan ei kukaan kauhistunut, ei kukaan v‰istynyt paikaltansa, ei, vaikka viel‰ kaikki h‰nen tykkins‰kin yht'aikaa alkoivat jyski‰. Se oli t‰m‰ raivokas ampuminen, jonka Renato herttua oli kuullut. Kaikissa kyl‰kunnissa t‰h‰n aikaan soi h‰t‰kello. Kaikilla vuorilla oli tulia palamassa. Kaikkialla sodan ja h‰d‰n merkkej‰; kaikkialla aseellisia joukkoja, jotka riensiv‰t yleiseen kokouspaikkaan: Bern'iin. Kun l‰hestyttiin kaupungin porttia, suuri v‰kijoukko, joka seisoi piiriss‰ jonkun esineen ymp‰ri, kokonaan sulki tien. Villon nousi jalustimilleen seisomaan. Ja kun oli ko'okas varreltaan, saattoi h‰n n‰hd‰ muiden yli. -- "Tuhannen sarvip‰‰t‰!" h‰n huudahti, "seh‰n on karhu! kauhean iso karhu, jota nuori sotamies tai pikemmin oikea lapsi kuljettaa ja tanssittaa." ƒkki‰ remahti ilmoihin kovia k‰sientaputuksia, hurraa-huutoja sek‰ naurua. Troussecaille meni l‰hemm‰ksi ja virkkoi vuorostansa: -- "No, hyv‰inen aika! en saata erehty‰, seh‰n on veli Fridolin! Hohoi! Fridolin, hohoi!" V‰h‰n aikaa j‰lkeenp‰in Fridolin heit‰ l‰hestyi karhunsa kanssa. -- "Mit‰ t‰m‰ nyt merkitsee?" Villon kysyi h‰nelt‰. -- "Se on Bartolomeon kesy karhu", h‰n vastasi. "Min‰ saatoin Fritz paran tuonne alas Vallis'iin. H‰n kuoli syliini ... ja kun Tranche-Montagne, se on karhun nimi, n‰ytti minuun mieltyneen, sanoi Fritz minulle ennenkun kuoli: 'ota se myˆt‰si, n‰yt‰ sit‰ ihmisille, kerro meid‰n el‰m‰kertaamme ja kokoo rahoja pienille veljilleni, jotka j‰‰v‰t orvoiksi.' Ja niinp‰ te'enkin. Voitte sit‰ huoleti l‰hesty‰ ja vaikkapa koskeakin. Se on niin varsin hyv‰llainen. Ja onpa sill‰ viel‰ kaikenmoisia hienouksiakin niit‰ varten, jotka sit‰ ensi katsannolla miellytt‰v‰t. Malttakaa v‰h‰isen, kas kuinka se nyt nousee pystyyn tuon herran satulaa vasten ja rupee h‰nen kinnastaan nuolemaan." Tuo nuori herra, josta Fridolin puhui, oli herttua Renato. Tranche-Montagne n‰ytti aikovan sanoa h‰nt‰ tervetulleeksi. Herttuan hevonen karkasi pystyyn; h‰n sai sen kuitenkin hillityksi ja alkoi nyt hyv‰ill‰ tuota karkeata pˆrrˆist‰ p‰‰t‰, joka kahnasi h‰nen reitt‰ns‰ vastaan. Karhu kohotti heti kuonoansa, aukasi avaran kitansa, veti huulensa irviin, n‰ytti valkeita hampaitansa ja p‰‰sti kumean mˆrin‰n ik‰‰nkuin ilonsa osoitteeksi. V‰kijoukko asettui piiriin t‰m‰n ryhm‰n ymp‰ri ja er‰s ‰‰ni huusi: -- "Karhu tuntee h‰nen Bern'in yst‰v‰ksi!" Ja kaikki l‰sn‰-olijat kertoivat t‰m‰n lauseen yksin ‰‰nin. -- "Teid‰n ylh‰isyytenne", Villon kiiruhti sanomaan, "ottakaa heit‰ sanoista kiinni. Tuo el‰in on Bern'in suosikas, se on el‰v‰ kuva siit‰ itsest‰. Esitt‰k‰‰ itsenne heille n‰in, karhun seurassa; se on oleva heist‰ jo voiton enne. He ottavat turviinsa teid‰t, mieltyv‰t teihin ... ja, ken tiet‰‰? kun Sveitsi on pelastettu, ehk‰ viel‰ auttavat teit‰ Lothringin valloittamisessa." Vanhat aikakirjat todistavat, ett‰ nuoren herttuan tulo Bern'iin oli t‰mmˆinen. Viel‰p‰ lis‰ksi, ett‰ h‰nen nuoruutensa, h‰nen uljautensa, nuo kolme sataa ritaria h‰nen seurassansa ja niiden lis‰ksi Tranche-Montagne h‰nelle hankkivat loistavan vastaan-oton sek‰ innokkaita suosion-osoituksia. Ja totta se onkin: t‰h‰n aikaan k‰vi innostuksen henki itse ilmassa. Kaupunki oli kokonaan valaistu. Pˆyti‰ jokaisen talon edustalla, pˆytien p‰‰ll‰ kaikenmoisia hedelmi‰, olutta ja viini‰. Joka taholla v‰lkkyi sota-asuja sek‰ aseita. Joka hetki saapui uusia tulokkaita. Uri'n, Entlibach'in, Yl‰-maiden, Argau'n ja St. Gallen'in miehet. Beit-Weber ja Freiburgilaiset, kantaen lehmuksen oksia kyp‰reiss‰ns‰ ja hatuissansa; Unterwaldilaiset Herman Nagˆli'n, Baden'in miehet Pierroth'in, Z¸richil‰iset Waldman'in ja It‰vallan ritaristo Oswald Thierstein'in herran johdolla sek‰ lopuksi viel‰ vapaiden voutikuntain lis‰v‰ki ja Argaulaiset, joita Hannu Hallwyl johti. Ja yh‰ uutta el‰m‰‰ syntyi pikarien sek‰ maljain ‰‰ress‰. Syleiltiin, lauleltiin, veisattiin. Kaikkien luostarien kellot soivat. Kaikissa kirkoissa rukoiltiin. Veljellisyys, yst‰vyys oli yleinen. Ei Bern ollut milloinkaan n‰hnyt, eik‰ milloinkaan ole n‰kev‰ semmoista yˆt‰. ƒkki‰ mies ilmestyi raatihuoneen parvekkeella. Kohta oli kaikkien huulilla sana: -- "Munkki! munkki!" Sitten seurasi syv‰ hiljaisuus. -- "Bubenberg l‰hett‰‰ minun", veli Starck sanoi. "Murten'ia ei en‰‰ voi puolustaa. Nyt on aika!" Kolme-kymment‰ tuhatta ‰‰nt‰ vastasivat: -- "Eteenp‰in! eteenp‰in!" Ja liittolaisten joukko l‰hti liikkeelle. Naiset saattoivat armeijaa muureille asti, joiden harjalta he kaikki yhteen ‰‰neen huusivat isillens‰, veljillens‰, puolisoillensa ja sulhasillensa: -- "Onnea matkalle!" Sitten he palasivat takaisin kirkkoihin rukoilemaan. Miehet meniv‰t taisteluun. XXVI. Saint-Jacques kostetaan. Yˆ peitti maan. Synk‰n, sateisen taivaan alla Sveitsil‰iset ‰‰nettˆmin‰ kulkivat. Silloin t‰llˆin heihin yhtyi viel‰ muutamia viimeisi‰ joukkoja. Ne olivat l‰hipit‰jien asukkaita, jotka marssivat eri parvissa, enimm‰lt‰‰n pappiensa johdon alla. Uskonnon, vapauden henki liikkui ilmassa ja n‰ytti viittaavan tiet‰. Se ei en‰‰n ollut paljas sotajoukko, se oli jo kokonainen kansa. Hannu Hallwyl'in herra johti etujoukkoa, johon kuului vanhan liittokunnan vuorelaiset, Entlibach'in ja Yl‰maiden v‰ki sek‰ Freiburg'in nuoret miehet lehv‰koristeinensa. H‰n oli uljas, ylev‰ ritari Argau'n maakunnasta. Bern oli ottanut h‰nen porvariensa joukkoon, palkitakseen h‰nen suuria urostˆit‰ns‰ Bˆhmin ja Unkarin armeijoissa, niin‰ aikoina jolloin Podjebrad ja suuri Huniadi sotivat Turkkilaisia vastaan. Paljo h‰nest‰ toivottiin. Eik‰ h‰n toiveita pett‰nytk‰‰n. Sitten tuli sotajoukon keskusta Z¸richil‰isen Waldman'in ja Strassburgilaisen Wilhelmi Herter'in johdolla, jota n‰in tahdottiin kunnioittaa, koska h‰n oli noiden hyvien ja uskollisten Elsassilaisten p‰‰mies. Samassa joukossa kaikki Sveitsin kantonit lippuinensa, pitkien piikkien, sotakirveiden ja tapparoin turvissa. Taka-joukkona Lucern'in miehet Kasper Hertensteinil‰isen johdolla, jonka pitk‰t, valkeat hiukset loistivat yˆn pime‰ss‰. Toisella siivell‰ Oswald'in ratsuv‰ki, toisella Renaton ritarit, joutsinensa, tykkinens‰. Scharnachthal oli t‰ksi p‰iv‰‰ kielt‰ynyt p‰‰llikkyydest‰; h‰n kantoi Bern'in lippua. Siell‰ t‰‰ll‰ keveit‰ parvikuntia, jotka liikkuivat l‰hiseutuja vakoilemassa. Yhden t‰mmˆisen johtajana oli Kilian von Diesbach. Sveitsil‰iset ottivat haltuunsa koko alan, joka on Laupen'in ja Gumminen'in vaiheella. N‰iss‰ molemmissa kaupungeissa oli kirkkojen akkunat t‰ynn‰ valkeita. Pappi seisoi alttarilla. Kuunneltiin aamusaarnaa. Ja, sitten kun oli otettu pieni ryyppy, l‰hdettiin taasen marssimaan. Monta lˆytyi kuitenkin, jotka eiv‰t tippaakaan maistaneet. Jumalisuudesta ja uljaasta k‰rsim‰ttˆmyydest‰ he tahtoivat t‰m‰n p‰iv‰n pyhitt‰‰ paastoomisella. Se oli Kes‰kuun 22 p. 1476. P‰iv‰n koitossa Villon ja veli Starck kohtasivat toisiansa. -- "Min‰ haen Renato herttuaa", edellinen sanoi. -- "Ja min‰ Kilian Diesbachilaista", vastasi j‰lkim‰inen. -- "Kyll‰ ymm‰rr‰n", runoilija lis‰si. "Minulla puolestani ei ole muuta mielihalua kuin taistella h‰nen sivullansa, ei muuta kunnianhimoa kuin kuolla h‰nen puolestansa. Teill‰ sit‰ vastoin on Saint-Jacques ja is‰nmaa kostettavana." -- "Is‰nmaa ensiksi", munkki p‰‰tti, "sitten Kilian, Hedwigin sulhanen. Minun tulee h‰nt‰ suojella." -- "Malttakaapa", kolmas ‰‰ni ‰kki‰ tokasi, "te ette olekkaan ainoa. Min‰ tahdon sit‰ myˆskin tehd‰, olen sen luvannut Magdalenalle." Se oli Herman Nagˆli, joka juuri saapui paikalle. -- "Tule mukaan vaan!" veli Starck vastasi. Ja puristettuaan k‰dest‰ runoilijaa, joka erkani toisaalle, h‰n itse Unterwaldilaisen kanssa k‰‰ntyi vastaiseen suuntaan. Murten'in ja Sarine-virran v‰lill‰ k‰y vuoriharjanne, joka t‰h‰n aikaan kasvoi kuusimets‰‰. Tuo mets‰ peitti viel‰ Burgundin v‰elt‰ Sveitsil‰isten marsin ja Sveitsin miehilt‰ Burgundilaisten leirin. Kuitenkin oli Kaarlo Rohkea saanut tietoa vihollisten l‰henemisest‰. T‰m‰ sanoma saattoi h‰nen kokonaan ilon-huimaukseen. Vihdoinkin! h‰n sai siis kostaa! Jo varahin aamulla h‰nen mahtava armeijansa asettui tappelu-asemaan. H‰n tarkasti sit‰ ja n‰hdess‰‰n nuo kauniit Italialaiset joutsimiehens‰, tuon karkean Englantilaisen jalkav‰kens‰, nuo ratsumiehens‰ Alankomailta, tuon hirvitt‰v‰n tykistˆns‰, loistavan ylimyskuntansa ja rautaan puetun ritaristonsa, h‰nen pˆyhkeytens‰ paisui tavattomasti. Mutta aika kului, eik‰ vihollista viel‰ n‰kynytk‰‰n. Sataa vihmasi yh‰. T‰ll‰ v‰lin Sveitsil‰iset olivat ahdettuina Murten'in mets‰‰n. Harmaap‰‰ Hallwyl asetteli tappelu-asemaan v‰ke‰ns‰. Muutamain nuorten p‰‰llikkˆin mielest‰, joiden maltti jo oli kokonaan loppunut, t‰m‰ k‰vi kauhean hitaasti. Mutta h‰n vastasi hyvin tyvenesti: -- "Sade kastaa heid‰n ruutinsa ja pehmitt‰‰ heid‰n joustensa j‰nteet. Antaa sateen vaan tehd‰ tekosiansa." Ja voittaakseen aikaa, sek‰ rauhoittaakseen mieli‰, h‰n keksi kaikenmoisia keinoja. Paljo v‰ke‰ lyˆtiin ritareiksi; ylimyksi‰, porvareita ja talonpoikia, kaikkia vaan sekaisin. Muutamat nuoret aatelisjunkkarit ylˆnkatsoivat t‰t‰ kunniaa, kun n‰kiv‰t n‰in runsaasti sit‰ jaeltavan. Mutta Lothringin herttua tahtoi tulla siit‰ osalliseksi. H‰ness‰ ei ollut niin suurta ylpeytt‰, h‰n ei ollut niin kopea, sanoo vanha kronika. H‰nen vasemmalla puolellaan oli Herman Nagˆli, talonpoika, ja oikealla Pietari Kistler, teurastaja Bern'ist‰. H‰n lankesi polvilleen Scharnachthal'in eteen, huudahtaen: -- "T‰m‰ on oleva uusi yst‰vyyden side minun ja Sveitsil‰isten v‰lill‰." Sitten h‰n syleili teurastajaa sek‰ talonpoikaa, noita molempia uusia asevelji‰ns‰. Se oli urosten ylev‰ tasa-arvoisuus ennen kuolemaa! Sill‰ v‰lin kun t‰m‰ tapahtui, er‰s It‰valtalainen kapteeni oli kysynyt, eikˆ olisi tarpeellista rakentaa muutamia varustuksia per‰ytymisen varalle. Ylˆnkatseen nurinaa kuului joka taholta. Sitten Scharnachthal lausui Kilian Diesbach'ille, joka oli astunut esiin ja ilmoitti myˆskin tytym‰ttˆmyytt‰ liikkeill‰ns‰: -- "Min‰ luen vastauksen silmiss‰si; vastaa sin‰ meid‰n kaikkien puolesta." Kilian vastasi: -- "Varustuksien rakentaminen ei ole meid‰n teht‰v‰mme; me olemme niinkuin esi-is‰mme, emme taida muuta kuin astua eteenp‰in!" Hallwyl lis‰si: -- "Hetki on tullut! Polvillenne, lapseni ... rukoilkaamme." Jokainen totteli. T‰m‰ liikenne jatkaantui taka-joukkoihin saakka; ja kolmen-kymmenen tuhannen miehen rukous is‰nmaansa ja vapautensa puolesta nousi taivasta kohden. Samassa taivas selkeni p‰‰st‰en pari kirkasta valos‰dett‰ heijastamaan vasten suurta miekkaa, jonka Hallwyl veti huotrasta. -- "Lapseni!" h‰n huusi oikaisten ‰kki‰ itsens‰, "uljaat lapseni, Jumala l‰hett‰‰ meille p‰iv‰ns‰ valon! Pelastakaa is‰nmaa muukalaisten vallasta. Muistakaa vaimojanne, siskojanne ja armaitanne!" Kaikki nousivat seisoalle, kaikki riensiv‰t eteenp‰in huutaen yhteen ‰‰neen tuota nime‰, joka muistutti heid‰n ensi voittoansa: -- "Granson! Granson!" Muutamassa minuutissa oli p‰‰sty vuoren harjalle, mets‰n rinteelle, ja nyt tuli n‰kyviin kaupunki, j‰rvi, leiri ja lakeus. Vaan ei ket‰‰n vihollista. Burgundin armeija oli kadonnut. V‰syneen‰ ja uuvuksissa kahden tunnin seisomisesta sateessa ja loassa, se oli vet‰ytynyt takaisin varustuksiinsa. Saman verran, kuin Hallwyl viel‰ ‰sken oli vitkastellut, h‰n nyt piti kiirett‰. Aika oli nyt k‰ytt‰‰ hyv‰kseen sit‰ asiain kantaa, jonka h‰n oli toimeen saanut. Varsin omituinen, mutta kuitenkin historian mainitsema sivuseikka oli se, ett‰ koirat kummallakin puolen aloittivat tappelun. Niit‰ pidettiin siihen aikaan joka armeijassa etenkin sukkeluutensa vuoksi. Niiss‰ vallitsi aina sama viha kuin niiden is‰nniss‰kin. Herttuan koirat olivat ylpeit‰ j‰niskoiria, ylh‰isi‰ mets‰koiria. Sveitsil‰isien sit‰ vastaan verikoiria sek‰ talonkoiria, jotka olivat tottuneet tappelemaan h‰rkien ja karhujen kanssa. Frey, tuo karkulainen St. Bernhard tunturilta ja veli Starck'in arvokas seuralainen hyppeli sek‰ haukkui niiden etup‰‰ss‰ ja n‰ytti johtavan niit‰. Kun ne karkasivat vihollistensa kimppuun, pakenivat n‰m‰ melkein kohta. Ja Sveitsil‰iset nauroivat, sill‰ heist‰ oli t‰m‰ ensim‰inen voitto ik‰‰nkuin joku onnea tuottama enne. Burgundilaisten leiri‰ suojeli syv‰t haudat, murrokset ja pitk‰ rivi paalutuksia, joiden takaa monilukuisien tykkien sek‰ suurien heittokoneiden kamalat kidat ammoittivat. Koko t‰m‰ tykistˆ oli aivan hiljaa siihen asti kun Sveitsil‰iset olivat tulleet tykkien puolikantaman p‰‰h‰n. Sitten satam‰‰r‰ leimauksia ‰kki‰ v‰l‰hti leirin toisesta p‰‰st‰ toiseen ja Sveitsil‰isten rivit hajaantuivat luotien uurtamina, mutta sulkeutuivat j‰lleen yhteen. Melkein kohta j‰lkeen toinen hirvitt‰v‰ laukaus, joka oli v‰h‰ll‰ kokonaan tuhota heid‰t. Waldemann, joka vasemmalla puolen oli tunkeunut vallihaudan partaalle asti, n‰ki itsens‰ pakoitetuksi per‰ytym‰‰n. Er‰‰n m‰en suojassa h‰n j‰lleen j‰rjesti joukkonsa k‰yd‰kseen uudestaan vihollisen kimppuun. Oikealla puolen oli semminkin sotarinnan keskusta Hallwyl'in johdolla k‰rsinyt kovia vammoja. Tuo tuhoava kuula-sade oli kaatanut siit‰ kauheasti v‰ke‰ ja saattanut sen aivan sekasortoon; se rupesi jo horjumaan. Renato herttua kiirehti avuksi kolmen sadan ratsumiehens‰ kanssa. Vaan samassa toisia ratsumiehi‰ l‰hti leirist‰, karaten keih‰‰t tanassa takaap‰in n‰iden p‰‰lle. Heid‰n edell‰‰n k‰vi oikea kuulatuisku, kaataen maahan ja musertaen kaikki Lothringin ratsumiehet. Nuoren herttuan hevonen kaatui. H‰n itse joutui alle. H‰n oli hukassa. Villon heittiikse h‰nen eteens‰, peitti h‰nt‰ ruumiillansa ja puolusti miekallansa. Munkki sattui samassa kulkemaan ohitse; munkki oli joka paikassa, miss‰ vaara uhkasi. -- "Starck!" Villon huusi h‰nelle, "t‰nne, Starck! Auta minua h‰nt‰ pelastamaan!" Veli Starck k‰‰ntyi, sivalsi nuijallansa, hajoitti viholliset ja katosi taasen nopeana kuin salama, huutaen: -- "Kilian! Kilian!" V‰h‰n matkaa tuonnempana Hedwigin sulhanen juuri kaatui. Vaan nuori herttua oli t‰ll‰ v‰lin j‰lleen p‰‰ssyt jaloillensa, ja nousi nyt hevosen selk‰‰n. H‰n j‰rjesti joukkonsa h‰t‰h‰t‰‰ uudestaan, karkasi vuorostaan Burgundin ratsuv‰en p‰‰lle ja ajoi sen aivan s‰‰nnˆttˆm‰‰n pakoon. T‰h‰n saakka ei Kaarlo Rohkea ollut tiennyt mit‰‰n koko tappelusta. Semmoinen hurjap‰isyys oli h‰nen mielest‰‰n niin mahdoton, ett'eiv‰t nuo ensim‰iset tykinlaukauksetkaan h‰nt‰ h‰mm‰stytt‰neet; h‰n luuli vaan Murten'ia ammuttavan. Toison-d'or, herttuan sota-airut, tuli juosten h‰nen telttaansa; h‰n tapasi herttuan puoli-asussa, ilman miekatta, p‰‰ ja k‰det paljaina. -- "Sveitsil‰iset! Teid‰n ylh‰isyytenne", h‰n huudahti, "... ne ovat Sveitsil‰iset!" Herttua ei tahtonut sit‰ ollenkaan uskoa, h‰n vaan pudisti p‰‰t‰ns‰ ja nauroi. Glorieux astui vuorostaan esiin. -- "Tuossa jo ovat, is‰nt‰! tuossa jo ovat!" h‰n sanoi; "rient‰k‰‰, muutoin t‰ss‰ k‰y kuin Granson'in luona!" Vaan nytp‰ herttua antoi h‰nelle nyrkill‰‰n semmoisen sivalluksen, ett‰ narri parka lensi teltan toiseen p‰‰h‰n asti. Juuri samassa Ramswag astui sis‰‰n, aseet vallan veress‰ ja otsa haavoitettuna. Herttuan viha katosi kohta ja antoi sijaa ilolle. Vihdoinkin siis koitti kostonp‰iv‰, jota h‰n oli varronnut! h‰nen kunniansa puhdistushetki! tappelu! Kiljuen niinkuin jalopeura, h‰n puki h‰t‰‰ yllens‰ kintaat ja kyp‰rin, hypp‰si hevosen selk‰‰n ja oli jo valmis karahuttamaan eteenp‰in, kun narri ojensi h‰nelle miekan, sanoen: -- "Is‰nt‰, unohdattehan..." -- "En!" herttua keskeytti, heiluttaen raskasta rautanuijaansa, jonka sitten sitoi satulan kaareen, "en, se on t‰m‰ ase, jolla tulee tappaa tuommoisia h‰rki‰!" Sitten h‰n ajoi t‰ytt‰ karkua leirin korkeimmalle paikalle, seisahtui sinne ja nousi jalustimilleen seisomaan, n‰hd‰kseen yhdell‰ silm‰yksell‰ koko laajan tappelukent‰n. H‰nen takanaan liehui h‰nen suuri, herttuallinen lippunsa. T‰m‰n n‰hdess‰‰n, Suur-B‚tardi, Romont'in kreivi sek‰ Sommerset'in ja Cleve'n herttuat kiirehtiv‰t h‰nen luoksensa ja kysyiv‰t, mit‰ heid‰n nyt tulisi tehd‰. -- "Samaa kuin n‰ette minun tekev‰n", h‰n vastasi, kannustaen hevostaan sit‰ paikkaa kohden, jota ankarimmin ahdistettiin. Se oli Waldemann, joka, vaikka useampia kertoja oli syˆsty takaisin, kuitenkin n‰ytti vihdoin voitolle p‰‰sev‰n. Kaarlo Rohkea iski kuin salama tuon sekasorron keskelle. Nuo nelj‰ kostonhuutoa: Gent! Nesle! Dinant! L¸ttich! kaikuivat alinomaa h‰nen korvissansa. Mutta kaikesta huolimatta h‰nen kuitenkin onnistui, tahtonsa lujuuden ja urheutensa kautta uudistaa tappelu. Vaan ‰kki‰ kuului toisaalta melua sek‰ hirvitt‰vi‰ huutoja, ja kaiken t‰m‰n yli saattoi selv‰‰n eroittaa nuo suuret alppi-torvet, Uri'n h‰r‰n ja Unterwaldin lehm‰n, jotka raikuivat ja mylv‰hteliv‰t niin mahtavasti ja niin kovaa, ett‰ se tykkienkin jyskeen voitti. Burgundin herttua tunsi ne oitis. -- "Juuri kuin Granson'in luona! juuri kuin Granson'in luona!" h‰n mˆr‰hti, syˆsten sinne p‰in ylev‰n-n‰kˆisen‰ raivossaan. Siell‰ oli Hallwyl ja h‰nen etujoukkonsa. T‰m‰ ei ollut ainoastaan tunkeunut vallihaudan ja varustusten yli, vaan viel‰p‰ oli valloittanut tykkej‰kin. N‰it‰ k‰‰nt‰m‰ss‰ k‰sill‰‰n oli par'aikaa veli Starck. Nagˆli h‰nt‰ auttoi. -- "Malttakaahan toki! ‰lk‰‰ itse kaikkia tehkˆ. Onhan minullakin nyt taasen kaksi k‰tt‰ ja kaksi olkap‰‰t‰!" -- "No, tule sitten kanssani", munkki vastasi. Ja nyt riensi h‰n, roteva Herman seurassaan, takaisin vallihaudan yli, tarttui er‰‰sen Sveitsil‰iseen tykkiin ja nosti sen Nagˆli'n olkap‰‰lle. Sen j‰lkeen, asettaen omalle olalleen suuren heittokoneen, h‰n kiirehti Hallwyl'in luo. Ja n‰in teki h‰n useampia kertoja. Koko t‰m‰ tykistˆ, puolittain Sveitsil‰inen, puolittain Burgundilainen alkoi nyt aivan l‰helt‰ levitt‰‰ turmiota Burgundilaisten sekaan ja kaatoi n‰ilt‰ kerrallaan kokonaisia rivej‰. Olipa jo hyvinkin tarpeellista, ett‰ Kaarlo Rohkea saapui paikalle. Ei milloinkaan ollut kukaan Kaarlo Suuren uroista johtanut t‰mmˆist‰ rynn‰kkˆ‰. Hetken aikaa sai Kaarlo Rohkea olla samalla kertaa Kaarlo Martell, Kaarlo Suuri ja Filippo Augusto; hetken aikaa h‰n viel‰ toivoi voittavansa. Mutta Hertenstein ja h‰nen takajoukkonsa tunkivat toiselta puolen varustuksien yli. Ja samassa Adrian von Bubenberg ja Murten'in varustusv‰ki tekiv‰t hyˆkk‰yksen linnasta ja rynt‰siv‰t hekin taholtaan leiri‰ vastaan. Burgundilaisia ahdistettiin joka taholta, paitsi j‰rven puolelta. Herttua huomasi vaaran. Neron leimaus v‰l‰hti h‰nen silmist‰‰n. Englantilaisia ei viel‰ ollut ollenkaan tappeluun viety. Niit‰ oli kuusi tuhatta ta'attua soturia, joiden kiilanmuotoinen sotarinta kokonaan peittyi heid‰n hirvitt‰v‰in, kahden-kymmenen jalan pituisten piikkiens‰ ta'a. Sommerset antoi merkin niille, ja nyt ne kaikki yht'aikaa, muodostettuaan kolmikertaisen linjan tuon kiila-aseman sijaan, syˆksiv‰t yht'aikaa vihollisen p‰‰lle. Sveitsil‰isten ei en‰‰n auttanut mit‰‰n, he kun olivat aivan hajalla, ilman j‰rjestyst‰ ja ik‰‰nkuin jo varmoina voitostansa. Kolme kertaa Hallwyl'in v‰ki uudisti rynn‰kkˆ‰ns‰, kolme kertaa sen t‰ytyi per‰yty‰. Mahdotonta oli tunkea t‰m‰n rautamuurin, t‰m‰n keih‰smets‰n l‰pi. -- "Pois tielt‰!" munkin ‰‰ni ‰kki‰ huusi, "antakaa sijaa minulle ... ja sin‰, Arnold von Winckelried, minun esi-is‰ni, innosta minua alttiiksi-antamuksellasi! ... katsele!" Samoin kuin Sempach'in uros h‰n nyt paljasti rintansa noille pitkille piikeille, otti niit‰ syliins‰ niin paljo kuin sai mahtumaan ja kaatui, tempaisten ne mukaansa. Aukko oli aukaistu. Kilian siihen syˆksi. H‰nen j‰ljiss‰‰n Villon, Nagˆli, Beit-Weber sek‰ Hallwyl ja kaikki ne h‰nen v‰est‰‰n, jotka jalkaisin taistelivat. Sitten Renato herttua j‰lill‰-olevan ratsuv‰kens‰ kanssa. Siin‰ ei en‰‰n ollut tavallinen taistelu, vaan mit‰ hirvein sekasorto, oikea pyˆrre, hevosia ja ihmisi‰, jotka huutaen, kiljuen, melskaten rynt‰siv‰t vastakkain ja raatelivat toisiansa, niin ett‰ miekat ja sota-aseet vaan v‰l‰hteliv‰t ja iskiv‰t tulta. Keskell‰ t‰t‰ myrsky‰, n‰it‰ ihmis-aaltoja horjui Burgundin suuri lippu. Renato herttua tahtoi sen anastaa. Useampia kertoja oli h‰n p‰‰ssyt jo aivan likelle ja aikoi juuri tarttua siihen... Mutta aina ilmestyi h‰nen ja sen v‰liin joku uusi ritari, joku viimeinen puolustaja, joka ensin oli kaadettava. Vihdoinkin h‰n saavutti Jaakko de Maes'in, joka sit‰ kantoi, tappoi h‰nelt‰ hevosen, kaatoi miehen maahan, tempasi lipun k‰teens‰, jota h‰nen vastustajansa viel‰ painoi rintaansa vasten, ja heilutti sit‰ ilmassa p‰‰st‰en voittohuudon. Mutta voitettu nousi j‰lleen ylˆs. Voittaja n‰ytti olevan perikadon oma. Villon ilmestyi heid‰n v‰liins‰. H‰n nosti maasta suuren kahden k‰den k‰ytett‰v‰n miekan, sivalsi uudestaan Jaakko de Maes'ia ja naulasi h‰nen maahan, huudahtaen: -- "Anjou'n Jolanda, min‰ olen t‰ytt‰nyt valani! ... olinko sinulle arvoton!..." N‰it‰ sanoja ei kukaan kuullut, ei Renato herttuakaan, joka tulisen rohkeutensa innossa jo taasen oli syˆsnyt ankarimpaan melskeesen, heiluttaen toisella k‰dell‰ voittomerkki‰ns‰, toisella iskien yh‰ lakkaamatta. V‰h‰n kauempana Kilian samaten ajoi takaa er‰st‰ lippua, Suur-B‚tardin lippua. Sit‰ kantoi Ramswag, joka pienen Italialaisen ratsuparven kanssa koetti paeta j‰rven poikki. Diesbach'in poika syˆksi h‰nen j‰lkeens‰ ja oli h‰net juuri saavuttamaisillaan kun h‰nen hevosensa ‰kki‰ karkasi pystyyn, kaatui ja vajosi liejuun. H‰n kiipesi satulan p‰‰lle, hypp‰si Ramswag'in ratsun lautasille ja tarttui lippuun ... mutta samassa h‰nt‰ kohtasi takaap‰in aika nuijanisku, niin ett‰ h‰n, p‰‰st‰m‰tt‰ kuitenkaan lippua k‰dest‰ns‰, horjahti, kaatui, ja katosi verest‰ punertaviin aaltoihin. Er‰s mies sattui samassa tulemaan rannalle. Se oli Herman Nagˆli. -- "Voi kuitenkin! mutta min‰p‰ h‰nen pelastan", h‰n huudahti, "niin Magdalena on oleva tytyv‰inen!" Ja nyt h‰nkin vuorostaan syˆksi veteen. Samaan aikaan Kaarlo Rohkea taisteli toisaalla niinkuin mets‰karju, jota mets‰st‰j‰t ahdistavat ja koirat repiv‰t. H‰nen ymp‰rill‰‰n noiden nelj‰n kostajan ‰‰net, alppitorvien raikuna, miekkain kalske, tykkien jyske sek‰ tuhansien voiton- ja kuoleman-huudot ik‰‰nkuin julistivat h‰nen tappiotansa. Viimeinen mahdollisuus oli h‰nell‰ en‰‰ j‰ljell‰: paon mahdollisuus. Eikˆ sekin jo mahtanut olla myˆh‰ist‰? Kuusi-toista ritaria oli h‰nen ymp‰rill‰ns‰, ja n‰m‰ nyt, keih‰‰t tanassa, raivasivat itselleen tien vihollisten l‰pi. Nelj‰ niist‰ kaatui. Illalla Burgundin herttua, ajettuansa kuin hullu, vihdoin saapui Geneve-j‰rven rannalle noiden kahden-toista henkiin-j‰‰neen seuralaisensa kanssa. Siin‰ oli kaikki, mit‰ h‰nell‰ en‰‰n oli j‰lill‰ koko suuresta armeijastansa. T‰ll‰ kertaa taasen koko leiri j‰i voittajien saaliiksi. Nyt ei kuitenkaan pako ollut niin pikainen kuin Granson'in luona, vaan taistelua kesti kauan ja verta vuoti hirve‰sti. Sittenkin viel‰, kun herttua jo oli paennut, tehtiin ankaraa, hirve‰t‰ vastarintaa. Kaarti kaatui viimeiseen mieheen asti, Flamandilaiset samaten. Englantilaiset myˆskin. Italialaiset ja koko muu armeija pakenivat hujan hajan, voimainsa takaa j‰rve‰ kohden. Mutta ritarit nieli rantaliete, ja jalkamiehi‰, jotka heitt‰ytyiv‰t uimaan, saavuttivat Sveitsil‰isten nuolet. Ei leiriss‰ eik‰ rannalla s‰‰stetty ket‰‰n. Niin oli p‰‰tetty. L‰hes kymmenen tuhatta miest‰ hukkui t‰ss‰ kauheassa teurastuksessa. Armoa suotiin vaan naisille. Sit‰ saavuttaakseen tuli heid‰n langeta polvilleen ja paljastaa rintansa. T‰ll‰ v‰lin seisoivat Courgevaux'in kukkulalla Hallwyl, Waldemann, Scharnachthal, Bubenberg ja muut p‰‰llikˆt piiriss‰ munkin ymp‰rill‰, joka oli kuolemaisillaan ja nojautui Fridolin'ia sek‰ Villon'ia vasten; j‰lkim‰inen oli itsekin haavoitettu. T‰m‰n ryhm‰n sivulla Frey, joka tuon tuostakin ulvahti. -- "Yst‰v‰t", Scharnachthal sanoi, "kauan aikaa on veli Starck'in salaisuus jo minulle ollut tuttu. H‰n on viimeinen Winckelried! ... h‰n se oli Saint-Jacques'in pakolainen!" T‰m‰n nimen kuullessaan veli Starck avasi silm‰ns‰, kohotti p‰‰t‰ns‰ ja kysyi: -- "Voitteko minua j‰lleen kunnioittaa?" -- "Voimme ja koko Sveitsi myˆskin", Bubenberg vastasi. "Sinua tulee meid‰n kiitt‰‰ is‰nmaan pelastuksesta ja me k‰ymme sit‰ julistamaan korkealla ‰‰nell‰, ett‰ el‰m‰si viimeiset hetket olisivat sinulle sankarin hetki‰." -- "Sen vuoksi en ole taistellut", Starck vastasi, "sit‰ en ollenkaan tahdo." -- "Mit‰ sitten?" -- "Teid‰n k‰tenne, veli ... ja ett‰ ment‰isiin noutamaan tyt‰rt‰ni!" -- "Mutta, h‰n on Freiburg'issa asti." -- "Jumala ... hyv‰ Jumala on antava minun el‰‰ siksi kun saan n‰hd‰ h‰net... Rient‰k‰‰! ... en tahdo kuolla, ennenkun h‰n tiet‰‰, ett‰ min‰ olen h‰nen is‰ns‰ ... ennenkun olen h‰nt‰ syleillyt... Kilian menkˆˆn ... miss‰ h‰n on?" Katseltiin, huudeltiin. Kiliania ei n‰kynyt, ei kuulunut. Mutta runoilija Beit-Weber astui esiin ja sanoi: -- "Kyll‰ min‰ menen! Min‰ olen Freiburg'ista ja tunnen h‰net. Tuokaa minulle hevonen!" Vitkailematta h‰n l‰hestyi is‰ parkaa, saadakseen t‰lt‰ viel‰ muutamia ohjeita matkalle. Jonkun sekunnin aian tuo kuolemaisillaan oleva uros puhutteli h‰nt‰ matalalla ‰‰nell‰. Sitten h‰n ‰kki‰ huudahti: -- "Mutta vuotaahan sinusta verta, yst‰v‰ni! Sin‰ olet haavoitettu!" -- "Taikka mar! v‰h‰t siit‰!" runoilija huudahti, "min‰k‰‰n en tahdo kuolla ennenkuin olen n‰hnyt h‰net." Ja hyp‰ten satulaan, h‰n l‰hti ajamaan t‰ytt‰ karkua, samalla kun Scharnachthal, k‰‰ntyen kumppaniensa puoleen ja pit‰en veli Starck'in k‰tt‰ yh‰ viel‰ omassaan, lausui: -- "Veljet, meid‰n tulee osoittaa kiitollisuuttamme h‰nelle." XXVII. Kaksi kuollutta urosta. Seuratkaamme ensin Beit-Weber'i‰. H‰n ei ollut ainoastaan uudestaan haavoitettu, h‰nen entinenkin haavansa oli j‰lleen auennut. Tuo hyv‰ Celestinolais-luostarin abbatissa oli sen jo sanonut: pieni mielenliikutus, v‰h‰inen voimain ponnistus voisi h‰net tappaa. H‰n oli taistellut, verta vuoti h‰nen rinnastansa; ja nyt saadakseen viel‰ viimeisen kerran n‰hd‰ Hedwigi‰, h‰n ajoi t‰ytt‰ karkua, ja syd‰n sykki levottomuudesta ja sumeasta ilosta. Murten'in ja Freiburg'in v‰li‰ on l‰hemm‰s puoli toista penikulmaa. Kun h‰n oli ehtinyt siit‰ noin kaksi kolmannesta, h‰nen hevosensa kompastui ja kaatui. Se juoksi jo kaukana kedon toisessa p‰‰ss‰, kun runoilija, maattuansa pari minuuttia tainnoksissa, j‰lleen tointui. H‰n kavahti seisoalle ja, pel‰ten jo liian paljon aikaa menett‰neens‰, h‰n jatkoi matkaansa jalkaisin, h‰n juoksi. H‰nen voimansa heikkonivat yh‰, el‰m‰ l‰heni loppuansa, kummallisia n‰kyj‰ kulki h‰nen silm‰ins‰ editse ja pyˆri h‰nen ymp‰rill‰ns‰ ... v‰h‰t niist‰! ... h‰n juoksi yh‰, yh‰ vaan. H‰n oli tuon nuoren Kreikkalaisen kaltainen, joka Marathonin tappelun j‰lkeen juoksi Athenaan. H‰nkin saapui vihdoin Freiburg'iin ja kiirehti kaupungin torille heiluttaen lehmuksen lehv‰‰ ik‰‰nkuin voitonmerkkin‰. Kaupungissa ei nyt ollut muita j‰ljell‰ kuin vaimoja, lapsia sek‰ vanhuksia. Kaikki riensiv‰t h‰nen ymp‰rillens‰. Celestinolais-luostari oli torin varrella; sen kirkon ovet selki-sel‰ll‰ns‰. Abbatissa astui juuri siit‰ ulos ja h‰nen seurassaan kaikki h‰nen neitosensa. Ensi riviss‰ Hedwig ja Magdalena. Runoilija oli juuri julistanut tuon ilahuttavan uutisen. H‰n horjui, kaatui, mutta huusi viel‰ kerran: "voitto!" Sitten, huomatessaan Hedwigin ja ik‰‰nkuin t‰m‰n n‰ˆn el‰hytt‰m‰n‰, h‰n jatkoi l‰‰h‰tt‰v‰ll‰, kiihke‰ll‰ ‰‰nell‰: -- "Hedwig! ... Hedwig! ... se on teit‰ varten ... kuulkaa minua ... tulkaa!" Hedwig tuli ja kumartui h‰nen puoleensa. Ihastunein silmin, kirkastunein kasvoin, mutta rauenneella ‰‰nell‰ sai runoilija kuiskuttaneeksi ainoastaan n‰m‰ muutamat sanat: -- "Veli Starck ... Winckelried ... is‰nne, h‰n kuolee niinkuin min‰kin!... Lipas ... avatkaa tuo lipas ... rient‰k‰‰ Murten'iin!" H‰n oli ollut polvillaan; h‰n kaatui nyt taaksep‰in Magdalenan syliin, kiinnitt‰en viimeisen silm‰yksens‰ Hedwigiin. Sitten ‰kki‰, kun tuskanv‰ristys, joka runteli koko h‰nen ruumiinsa, oli mennyt ohitse, h‰n huudahti: -- "Voi! kuinka teit‰ rakastin! kuinka teit‰ viel‰kin rakastan!" Ja runoilija heitti henkens‰, autuaallinen hymy huulilla. T‰h‰n samaan paikkaan, jossa Beit-Weber kuoli, maahan, jota h‰nen verens‰ oli kastanut, nuo hyv‰t Freiburg'in porvarit istuttivat oitis tuon pienen lehmuksen lehv‰n. Nyky‰‰n se on suuri puu; se on nyt jo nelj‰n sadan vuotinen. Sit‰ pidet‰‰n, sit‰ kunnioitetaan pyh‰n‰ muistomerkkin‰. Vanhukset istuessaan sen varjossa kertovat lapsilleen Murten'in tappelusta ja Beit-Weber'in kuolemasta; ja iltasilla Freiburg'in nuoret neitoset kuunnellessaan sen lehtien suhinaa, luulevat runoilijan lempe‰n hengen heille viel‰ kuiskuttavan rakkauttansa. Hedwig oli huudahtanut, kuullessaan runoilijan ilmoituksen. Sitten h‰n v‰risten levottomuudesta veti Magdalenan mukaansa luostariin, sai lippaan h‰nelt‰, aukaisi sen ja silm‰ili h‰t‰isesti muutamia papereita. -- "H‰n on puhunut totta! minun is‰ni! h‰n oli minun is‰ni. Enk‰ min‰ raukka sit‰ voinut arvata! ... h‰n on kuolemaisillaan! h‰n vartoo minua! h‰n kutsuu minua! Voi! l‰htek‰‰mme, rient‰k‰‰mme!" Useampia vankkureita seisoi jo valmiiksi valjastettuina luostarin edustalla. Arvoisa abbatissa ja h‰nen kaksi-kymment‰ hurskasta seuralaistansa nousivat niihin. -- "Rient‰k‰‰mme!" h‰n heille huusi, "pian nyt vaan, tytt‰reni! siell‰ alhaalla on sek‰ haavoitettuja ett‰ kuoleman kanssa taistelevia; siell‰ on meid‰n paikkamme!" Esimm‰iseen vankkuriin nousivat Hedwig ja Magdalena; j‰lkim‰inen joudutti lakkaamatta hevosta, edellinen kertoi tuon tuostakin: -- "Is‰ parkani! h‰n oli minun is‰ni! Voi! jos tulemme liian myˆh‰‰n, en voi sit‰ koskaan antaa itselleni anteeksi!" Oli jo ilta. H‰m‰r‰ss‰, pitkin tiet‰ kaikenmoisia partiokuntia sek‰ muita joukkoja palasi tappelusta, toiset ylpein‰ kantaen saalistansa, toiset kulkien k‰sitysten, innostuneina ja laulaen syd‰mmen pohjasta voittolauluja. Hedwig ei puhunut en‰‰n. Kalpeana, tuijoittavin silmin, raskaalla syd‰mmell‰ sek‰ v‰risten k‰rsim‰ttˆmyydest‰ h‰n istui vankkureissa ja koko h‰nen ruumiinsa ik‰‰nkuin pyrki sit‰ p‰‰m‰‰r‰‰ kohden, jonne h‰nen sielunsa jo edelt‰p‰in oli rient‰nyt. Magdalena oli tarttunut ohjaksiin. -- "Juoskaa! juoskaa!" h‰n syv‰‰n huoaten huusi hevosille, samalla kun kiihoitti niit‰ k‰sill‰ns‰, "juoskaa viel‰kin paremmin!" V‰h‰n aian kuluttua alkoi kuulua kaukaa kumeata kohinaa, niinkuin valtameren l‰hisyydess‰: se oli sotakent‰n mahtavaa melua. Jo toista tuntia sitten oli ryˆst‰misen ja tappamisen kiihko aivan tyyntynyt, ja p‰‰llikˆt olivat hajautuneet sinne t‰nne kertomaan sek‰ ylist‰m‰‰n viimeisen Winckelried'in urhoollista sovitus-kuolemaa. Kun t‰t‰ suurta nime‰ mainittiin, ja huuto kuului: "munkki kuolee!" melu joka taholta oitis taukosi. Koko armeija vaikeni ja kokoontui Courgevaux'in ymp‰rille niinkuin nousuvesi. M‰en kukkulalla makasi kuoleva uros. H‰nen vieress‰‰n yh‰ Villon, joka h‰nt‰ kannatti, Fridolin, joka pyhki j‰‰kylm‰‰ hike‰ h‰nen otsaltansa, ja Frey, joka nuoli h‰nen verist‰ k‰tt‰ns‰. Itse h‰n tuon tuostakin huudahti: -- "Hedwig! ... lapseni ... tytt‰reni ... mutta voi! kun ei h‰nt‰ jo kuulukkaan!..." Sitten h‰n meni tainnoksiin, ja v‰h‰n aian p‰‰st‰ j‰lleen toinnuttuansa h‰n sanoi: -- "H‰nkˆ se on?... Ei ... ei viel‰!... Oi! min‰ tunnen syd‰mmeni viimeisist‰ lyˆnneist‰, ett‰ h‰n pian tulee... H‰n l‰hestyy ... viel‰ hetkinen, Jumalani!... Min‰ en tahdo ... en ... min‰ en tahdo kuolla!" Ja taistellen arvaamattomalla innolla kuolemaa vastaan, h‰n n‰ytti ik‰‰nkuin pid‰tt‰v‰n rinnassaan tuon el‰m‰n, tuon sielun, joka sielt‰ jo teki l‰htˆ‰. V‰h‰n matkaa tuonnempana valmistivat t‰m‰n iki-muistettavan p‰iv‰n kuuluisat p‰‰llikˆt jonkunmoisia paaria, ja koristivat niiden reunoja kuusen oksilla. Sitten sotamiehet kunnioituksesta kuolevaa sankaria kohtaan levittiv‰t niiden yli nuo suuret liput, joita olivat tappelussa voittaneet. Scharnachthal ja Bubenberg tarttuivat nyt veli Starck'iin, nostivat h‰nen maasta rotevilla k‰sill‰ns‰ ja kantoivat tuolle kunnia-sijalle. Yˆ oli tullut, tyven, t‰htikirkas yˆ. Tulisoihtuja sytytettiin valaisemaan t‰t‰ voittojuhlaa. Ainoa ihminen, joka pysyi kylm‰kiskoisena kaikelle t‰lle, oli sankari itse. H‰nen silm‰ns‰ yh‰ vaan tuijottivat Freiburg'iin viev‰‰ tiet‰ kohden, h‰n antoi vaan kuulua t‰m‰n ainoan huudon: -- "Voi lapseni! tytt‰reni!" ƒkki‰ v‰kijoukko erkaantui, p‰‰st‰‰kseen v‰litsens‰ er‰st‰ valkeata haamua. Se oli vihdoinkin h‰n, se oli Hedwig! H‰n syˆksi munkin syliin. T‰m‰ painoi h‰nt‰ rintaansa vasten, p‰‰sti pitk‰n ilohuudon ja pyˆrtyi. Parin minuutin kuluessa tuon syv‰n hiljaisuuden keskelt‰, joka vallitsi ymp‰rill‰, ei kuulunut muuta kuin kuolevan miehen korinaa ja h‰nen tytt‰rens‰ nyhkytyksi‰. Er‰‰n l‰‰kkeen avulla, jonka abbatissa oli antanut, onnistui Magdalenan saada pyˆrtynyt j‰lleen virkoomaan. -- "Oi!" t‰m‰ nyt sanoi ‰‰nell‰, joka ei en‰‰ ollut t‰m‰n mailmaan, "oi! Hedwigini! min‰ n‰en sinut taasen! ... min‰ syleilen sinua vihdoinkin!... Siit‰ on nyt viisi-toista vuotta ... niin, viisi-toista vuotta olen vartonut t‰t‰ hetke‰ ... t‰t‰ palkintoa... Jumala on hyv‰ ... h‰n suo sen minulle vihdoinkin! ... olkoon h‰nen nimens‰ ylistetty! Ja tekin, toverini, kiitos teillekin ... samaten Ranskan kuninkaalle... Villon, kiit‰ sin‰ h‰nt‰ minun puolestani ... min‰ tahdon, ett‰ h‰nen sormuksensa minua seuraa hautaan... Mutta voi sit‰ iloa, kun saan sinua taasen syleill‰, tytt‰reni, oma tytt‰reni!" Ja kaikki vuosien kuluessa h‰nen syd‰mmeens‰ kokoontuneet kyyneleet vuotivat nyt yht'aikaa h‰nen kasvoillensa, joista loisti taivaallinen ilo. Mutta ‰kki‰ h‰n jatkoi: -- "Puhukaamme sinun tulevaisuudestasi ... en tahdo j‰tt‰‰ sinua yksin mailmaan... Miss‰h‰n lienee suojelijasi, sulhasesi?... Kilian ... Kilian?" T‰t‰ korkeaa kutsumusta sadat ‰‰net kertoivat. Vaan turhaan. Seurasi hirvitt‰v‰ ‰‰nettˆmyyden ja tuskan hetki. Sitten kuului ‰kki‰ melua, josta saattoi eroittaa t‰m‰n huudon: -- "T‰‰ll‰ ollaan! t‰‰ll‰ ollaan!" Se oli Herman Nagˆli ... ja h‰nen edell‰ns‰ astui Diesbach'in poika sek‰ Renato herttua. J‰lkim‰inen kantoi Burgundin herttuan suurta lippua; edellinen Suur-B‚tard'in lippua. He laskivat nyt n‰m‰kin samaan paikkaan, jossa muut liput jo olivat. Kilian lankesi polvilleen Hedwigin is‰n viereen; h‰nkin nyt kutsui t‰t‰ is‰ksens‰. Winckelried yhdisti heid‰t samaan, pitk‰lliseen syleilykseen. Renato herttua puolestaan teki t‰m‰n lyhyen selityksen: -- "Urheutensa innossa Diesbach oli seurannut vihollista j‰rveen saakka. H‰n kaatui veteen ja oli hukkumaisillaan!" -- "Vai niin!" Villon huudahti, "se on siis Teid‰n Ylh‰isyytenne, joka h‰net on pelastanut?" -- "Ei", nuori herttua vastasi viitaten Unterwaldilaiseen, "h‰n sen on tehnyt." Herman katsahti Magdalenaan. Magdalena ojensi h‰nelle k‰tens‰. Samalla aikaa Winckelried yhdisti Hedwigin ja Kilianin k‰det. -- "Ei mit‰‰n surua!" h‰n sanoi heille, "‰lk‰‰ minua itkekˆ ... min‰ olen onnellinen! ... n‰in kuolla on ollut minun toivoni... Saattakaa ruumiini Stans'in kirkkotarhaan. Siell‰ vartoo minua se, joka oli sinun ‰itisi, Hedwig ... ja samana iltana, jolloin yksi noista kivist‰, joilla Saint-Jacques'in pakolaista heitettiin, tuon vaimo paran tappoi, tulee teid‰n viett‰‰ h‰‰nne Stans'in kirkossa ... min‰ tahdon sen ... min‰ siunaan teit‰ ... hyv‰sti!..." T‰m‰ oli h‰nen viimeinen sanansa. H‰nen silm‰ns‰, h‰nen hymyns‰ kertoivat sen viel‰; sitten h‰n heitti henkens‰. Syd‰nt‰ s‰rkev‰ll‰ huudolla Hedwig hyp‰hti pystyyn. Kilian sulki h‰nen syliins‰, ik‰‰nkuin pid‰tt‰‰kseen h‰nt‰ maan p‰‰ll‰. Scharnachthal l‰hestyi samassa, laskeakseen kuolleen otsalle seppeleen tammen ja laakerin lehdist‰. Sitten h‰n sanoi ‰‰nell‰, jonka kaikki kuulivat: -- "Kunnia! kunnia h‰nelle, jolla oli vaan yksi ainoa heikkouden hetki, mutta, joka siit‰ kohosi n‰in ylev‰‰n el‰m‰‰n, n‰in kauniisen kuolemaan! Kunnia Arnold von Winckelried'in suurelle pojalle, kunnia Granson'in ja Murten'in uroolle!" Bubenberg, Hallwyl, FranÁois Villon ja Renato herttua tarttuivat nyt paarihin, nostivat ne v‰kijoukon yli ja kantoivat ymp‰ri taistelukentt‰‰, samalla kun joka taholla n‰kyi voiton-merkkej‰, tulisoihtuja sek‰ miekkojen v‰lkett‰. Veli Starck oli k‰rsinyt, oli taistellut, oli pannut koko el‰m‰ns‰ alttiiksi, toivoen vaan sit‰ hetke‰, jolloin voisi kunniansa takaisin voittaa. H‰nen toiveensa oli toteentunut. XXVIII. P‰‰tˆs. Hedwig ja Kilian von Diesbach solmisivat avioliittoa kesken‰ns‰ ja samaten Magdalena ja Herman Nagˆli. Toimitus suoritettiin Stans'in kirkossa. Scharnachthal, Bubenberg, Renato herttua ja Hallwyl olivat siin‰ saapuvilla. V‰h‰n matkaa sielt‰, j‰rven rannalla, Waldst‰ttien liittokunta oli ko'ossa. Riideltiin, meluttiin, raivottiin. Er‰s mies ilmestyi, erakko, pyhimys, Nikolaus von der Fl¸e, sama, jonka muistoa Sveitsi viel‰ nytkin pit‰‰ kunniassa. H‰n saarnasi sovintoa, yksimielisyytt‰, ja h‰nen kansalaisensa saivat sin‰ p‰iv‰n‰ ihanimman voittonsa, voiton omista himoistansa. Sitten erakko k‰‰ntyi niiden puoleen, jotka tulivat ulos kirkosta, ja sanoi heille ennustaen: -- "Ottakaa vaari! min‰ tied‰n, ett‰ useat meist‰ aikovat menn‰ Ranskan kuninkaan luo, joka tahtoo meit‰ palkkoihinsa; min‰ tied‰n myˆs, ett‰ lˆytyy toisia, jotka menev‰t Lothringin herttuan palvelukseen. H‰nen asiansa on oikea; kuningas Ludovik on suuri kuningas, mutta ottakaa vaari, veljeni ... niinkauan kuin viel‰ taistelitte kotomaan kamaralla itsen‰isyytenne puolesta, Jumala antoi teille voitollisia sek‰ jaloja p‰ivi‰, yht‰l‰isi‰ kuin t‰m‰kin p‰iv‰. Toisin on k‰yv‰, jos luovutte isienne karkeasta yksinkertaisuudesta, jos muututte kunnianhimoisiksi miehiksi, palkkasotureiksi. Ottakaa aioissa vaari!" Ja siunattuaan kaikkia pyh‰ erakko palasi vuorille takaisin. Historiasta tiedet‰‰n, kuinka t‰m‰ ennustus toteentui. * * * * * T‰ll‰ v‰lin oli Kilian kirkon portailla sulkenut Hedwigin syliins‰ ja painanut h‰nen otsalleen j‰‰hyv‰is-suudelman. H‰n l‰hti Ranskaan muiden p‰‰llikkˆjen kanssa; Herman Nagˆli h‰nt‰ seurasi. Se, mik‰ ‰sken oli tapahtunut, oli ainoastaan kihlajaiset. Nuo molemmat nuoret miehet olivat jo katoomaisillaan er‰‰n niemen ta'a. Viel‰ kerran he katsahtivat taakseen rannalle, jossa nuo nuoret naiset seisoivat, ja vaihettivat n‰iden kanssa viimeisen silm‰yksen, viimeisen merkin, jolla tahtoivat sanoa: Jumalan haltuun. Samassa vene l‰hti rannasta. Veneess‰ Villon ja Renato herttua. -- "Voi!" Renato herttua huokasi "en koskaan voi unohtaa rakkauttani, mutta voin sen voittaa. Sin‰ et saata ymm‰rt‰‰, Villon, kuinka min‰ olen k‰rsinyt ja kuinka viel‰kin saan k‰rsi‰. Se on tuommoinen muisto, jota ei koskaan saa syd‰mmest‰ poistetuksi vaan se kest‰‰ kuolemaan asti." Runoilija ei vastannut; h‰n kohotti vaan silm‰ns‰ taivasta kohti. Ei pilvenhattaraakaan miss‰‰n; taivas siint‰v‰, siint‰v‰ j‰rvenpinta. Aurinko levitti kirkkaita s‰teit‰‰n tuntureille, jotka olivat juuriltaan vaskenkarvaisia, rinteilt‰‰n vihannoita ja kukoistavia sek‰ huipuiltaan hohtavan valkoisia. Ilma oli mieto ja tuoksuja t‰ynn‰, ik‰‰nkuin taivaallinen sopusointu olisi vallinnut siin‰. Kauan aikaa viel‰ nuoren herttuan silm‰t tarkastivat sit‰ paikkaa rannalla, johon kenties ikip‰iviksi Hedwig oli kadonnut h‰nen silmist‰ns‰. * * * * * Kuukautta myˆhemmin Renato Lothringilainen palasi herttuakuntaansa. Koko v‰estˆ riensi h‰nt‰ vastaan ja tervehti h‰nt‰ pelastajanansa. Ainoastaan muutamat kaupungit viel‰ pitiv‰t Burgundin herttuan puolta. H‰n valloitti ne v‰kirynn‰kˆll‰. Sitten alkoi h‰n piiritt‰‰ Nancy'‰, joka h‰nelle hyvinkin pian aukaisi porttinsa. Jolanda herttuatar sek‰ Johanna d'Harcourt saapuivat sinne pari p‰iv‰‰ j‰lkeenp‰in. -- "Serkkuni", Renato sanoi, "syd‰mmeni salaisen haavan tunnette; mutta min‰ tahdon sen parantaa nyt. Auttakaa minua... Se on puolison k‰si, jonka teille tarjoon." Kokonaan h‰mm‰styksen ja mielenliikutuksen vallassa, Johanna juoksi k‰tkem‰‰n punastuvat kasvonsa herttuattaren helmaan. -- "Jumalan t‰hden", nuori herttua huudahti, "‰itini, kuinka olette vaalea!" -- "Ei se mit‰‰n ole", t‰m‰ sanoi, "ilo ... minun syd‰mmeni ei siihen ole en‰‰ tottunut. Jonkun aikaa on minulla ollut tuommoisia hermo-v‰ristyksi‰, joiden sanotaan olevan kuolemaksi... No, vaan ei ... ‰l‰ ole mureissasi; min‰ el‰n n‰hd‰kseni sinut onnellisena... Min‰kin olen onnellinen!" H‰n koitti hymyill‰. FranÁois Villon oli ainoa, joka ei antanut pett‰‰ itse‰ns‰. H‰n mietti mieless‰‰n: -- "Herttuattarella on kuolema syd‰mmess‰‰n." * * * * * Jonkun aikaa j‰lkeenp‰in runoilija saapui Plessy-les-Tours'in linnaan. -- "Totta Jumaliste! toverini, enp‰ luullut sinua en‰‰ olevan koko mailmassa. Miksi, hiisi viekˆˆn, sinut juuri nyt saan n‰hd‰?" -- "Sire, min‰ tulen pyyt‰m‰‰n apua Teid‰n Majesteetiltanne." -- "Itsellesi?" -- "Lothringin herttualle." -- "Ahaa! vai niin, kyll‰ ymm‰rr‰n. Burgundin leijona on l‰htenyt luolastaan ja n‰ytt‰‰ viel‰ kerran hampaitansa. Koko maailma toivoo rauhaa, h‰n yksin‰‰n sotaa ... ja se on oleva h‰nen turmionsa. H‰nen omat alamaisensakin tarvitsevat lepoa; Kaarlo Rohkean on aika jo kadota... Ja h‰nen t‰ytyy kadota ... min‰ en sit‰ en‰‰ vastusta... Sin‰ saat sen sanoa noille nelj‰lle toverille, joiden k‰tt‰ jo liian kauan olen pid‰tt‰nyt... Min‰ sanoin sen itse aivan ‰skett‰in Campobasso'lle." Runoilija kumarsi sanaakaan vastaamatta. -- "Mutta mik‰ sinua oikeastaan vaivaa?" kuningas kysyi, "olethan kovin surkea n‰ˆlt‰si." -- "Sire, se tulee siit‰, kun muistan Renato herttuaa. H‰nen on t‰ytynyt l‰hte‰ Nancy'st‰, j‰tetty‰ns‰ kaiken sotav‰en, mit‰ h‰nell‰ oli, hyvien Lothringilaistensa puolustukseksi, luvattuansa hankkia heille apua kahden kuukauden kuluessa ja velvoitettuansa heit‰ puolustamaan kaupunkia siihen saakka. Sitten h‰n meni pyyt‰m‰‰n apua Sveitsil‰isilt‰." -- "Sveitsil‰isilt‰", Ludovik XI huudahti, "haa, enp‰ olekkaan erehtynyt, ne ovat uljasta v‰ke‰. Heid‰n p‰‰llikkˆns‰ ovat olleet minua tervehtim‰ss‰... Bubenberg, Scharnachthal, Hallwyl ja Kilian von Diesbach. Min‰ annoin heid‰n kertoa kokonaisuudessaan nuo molemmat kuuluisat tappelut... Heid‰n suoruutensa minua suuresti miellytti ... me tuhlasimme heille runsain m‰‰rin sek‰ rahoja ett‰ kohteliaisuuden-osoituksia. Jokainen p‰‰llikkˆ, jokainen maakunta, jokainen kaupunki sai melkoisen summan. He rakastavat rahaa, ja pit‰‰p‰ heid‰n sit‰ saaman, totta Jumaliste! kun vaan auttavat minun hyv‰‰ serkkuani... Siin‰ on kaikki, mit‰ voin tehd‰ h‰nen hyv‰ksens‰. Mutta sin‰ itse, Villon, etkˆ sin‰ mit‰‰n pyyd‰?" -- "En, sire", runoilija vastasi, "minun teht‰v‰ni on p‰‰ttynyt." -- "Minun alkaa'" sanoi kuningas. Ja kun h‰n sitten k‰tens‰ k‰yristi sek‰ t‰hysti silmill‰‰n taivaanrantaa, n‰ytti aivan silt‰, kuin olisi h‰n tahtonut kiskoa puoleensa koko Burgundin, Provence'n, Artois'in ja kaikki maat, joista j‰lkeenp‰in nykyinen Ranskanmaa on muodostunut. Villon l‰hti jo seuraavana p‰iv‰n‰, varustettuna avunsitoumuksilla Renato herttuaa varten, ja itse puolestaan t‰ydell‰ kukkarolla. -- "Tyhm‰ se, joka ei ota vastaan tarjottaissa", Ludovik XI oli sanonut, laskiessaan h‰net luotansa; "oletko hullu?... Totta Jumaliste! eikˆ raha kelpaa!" Jonkun aikaa oli Renato herttua jo kulkenut Sveitsiss‰ yllytt‰en, kiihoittaen mieli‰, vaan turhaan. Sveitsil‰iset muistivat erakon sanoja. Heit‰ v‰h‰n ep‰ilytti, ennenkuin aloittivat tuon surkean palkkasoturi-historiansa. Ja toiseksi, mit‰h‰n maksettaisiin? Se on niilt‰ aioin kuin tuo sananparsi on synty‰ns‰: "ei rahaa, eik‰ Sveitsil‰isi‰!" Villon vihdoin ilmestyi, julistaen, ett‰ oli saatavana nelj‰ florinia kuukaudessa ja lis‰ksi viel‰ melkoinen vuosiraha kullekin p‰‰llikˆlle sek‰ suuri summa joka maakunnalle. Enemp‰‰ ei tarvittu. Heti saatiin kymmenen-tuhatta miest‰. Ja viel‰p‰ liputkin. Renato herttua sit‰ vastoin pestasi v‰ke‰ Elsass'issa. H‰n l‰hti sitten yhdistym‰‰n Sveitsil‰isten kanssa, puettuna samoin kuin n‰m‰kin Saksalais-pukuun ja pertuska olkap‰‰ll‰. Kiiruimman kautta marsittiin Lothringiin. Ja kiirett‰p‰ tulikin pit‰‰. Nancy'ss‰ oli h‰t‰ korkeimmillansa. Kolmatta kuukautta oli Burgundin herttua sit‰ jo piiritt‰nyt kaiken sotav‰en kanssa, mink‰ oli saanut kokoon haalituksi. Se oli h‰nen kolmas armeijansa. Burgundilaisia ja Flamandilaisia v‰h‰isen, paitsi joku aatelismies, joka oli p‰‰tt‰nyt kuolla herransa kanssa. Paljo Englantilaisia, Stadelaisia sek‰ Italialaisia, joita johti Campobasso, tuo suosikas, joka j‰lleen oli p‰‰ssyt armoihin, tuo kirottu sielu kaikissa Burgundin herttuan toimissa. H‰nen ymp‰rill‰‰n vallitsi alakuloisuus, nurjamielisyys, petollisuus ja kaikki muu kehnous, mit‰ suinkin saattaa ajatella. Talvi oli hirve‰n kylm‰. Joulu-yˆn‰ yksin‰‰n paleltui nelj‰ sataa miest‰; moni menetti jalkansa ja k‰tens‰. Hevoset kuolivat; ihmiset olivat sairaina ja n‰ˆlt‰‰n kuin varjot. Mutta kaupungissa oli h‰t‰ viel‰kin suurempi. Herttua tuon tiesi; siit‰ h‰nen yksip‰isyytens‰. H‰nen oma ruumiinsa oli kuin rautaa ja muiden tuskista h‰n viis v‰litti; h‰n sanoi vaan: "min‰ en t‰‰lt‰ l‰hde ennenkun olen kukistanut Lothringin, ett‰ voin karata uudestaan Ranskan kimppuun." Ja kaikista neuvoista huolimatta, h‰n ei vaan tahtonut v‰isty‰ tuommoisen tielt‰, jota h‰n kutsui lapseksi; h‰nkˆ heitt‰isi piirityksens‰... Ei koskaan! Oli niin sallittu, ett‰ h‰nelle piirityksist‰ aina seurasi onnettomuutta. T‰h‰n aikaan Renato herttua sai joka p‰iv‰ jonkun uuden tarjouksen Campobasso'lta. "Luvatkaa minulle kreivikunta Vaudemont. Antakaa minulle ainakin Commercy, joka minulla oli ennen sotaa." Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ Burgundin herttua oli joutunut vihan vimmaan ja lˆi h‰nt‰ vasten silmi‰. Italialainen ei en‰‰ vaatinut mit‰‰n. Kosto oli h‰nelle nyt tarpeeksi. Samana iltana, jona Sveitsil‰iset vihdoinkin tulivat, -- 4 p. Tammikuuta 1477 -- tappelup‰iv‰n aattona, h‰n meni vihollisen puolelle. Sveitsil‰iset eiv‰t h‰nest‰ huolineet; he eiv‰t tahtoneet taistella tuommoisen petturin rinnalla. H‰n k‰‰nsi hevosensa ja poistui niiden muutamien ritarien kanssa, jotka h‰nt‰ ymp‰rˆiv‰t. -- "Sama se! min‰ tied‰n kyll‰, mit‰ tiet‰ herttua pakenee, min‰ tied‰n, miss‰ voin antaa h‰nelle kuoliniskun." Nelj‰ miest‰, nelj‰ salaista henkilˆ‰ astui samassa esiin pime‰st‰. Nesle, Gent, Dinant ja L¸ttich, nuo nelj‰ kostajaa. -- "Malttakaa, toveri, me tulemme kanssanne!" He seurasivat nyt h‰nt‰ ... ja Villon myˆskin. H‰n tahtoi olla muassa; h‰n tahtoi n‰hd‰. Ja tosiaankin, Kaarlo Rohkean tappio n‰ytti varmalta. Murten'in tappelun j‰lkeen oli h‰n en‰‰ ainoastaan varjo entisest‰ns‰: kalpea, laiha, kamalan-n‰kˆinen, parta siivoton, tukka pˆrrˆss‰, ja aivan kuin mieletˆn, milloin raivokkaan hulluuden, milloin synkk‰mielisen hermottomuuden vallassa. Ei kukaan tohtinut h‰nt‰ en‰‰ l‰hesty‰, paitsi h‰nen narri parkansa, Glorieux, joka, vaikka lakkaamatta sai vastaan-ottaa sek‰ ‰rjymist‰ ett‰ lyˆntej‰, kuitenkin yh‰ j‰lleen tuli takaisin, niinkuin uskollinen koira. Tuo oli ainoa yst‰v‰, joka h‰nell‰ en‰‰ oli j‰ljell‰, joka valvoi yˆt p‰iv‰t h‰nen vuoteensa vieress‰, lohdutti h‰nt‰ ja viel‰p‰ v‰liin koetti saada h‰nt‰ hymyilem‰‰nkin. Maa lep‰si lumen peitossa. Luminen oli itse ilmakin. J‰inen kylmyys, synkk‰ taivas, kamala aika. Edellisen‰ yˆn‰ oli kaupunkia vastaan taas turhaan rynnistetty. Seuraavana aamuna p‰iv‰n koitossa annettiin k‰sky marssia Sveitsil‰isi‰ vastaan. Oli aikomus n‰ilt‰ sulkea tie. Sotav‰ki nurisi. Muutamat p‰‰llikˆt uskalsivat viel‰ viimeisen kerran kehoittaa per‰‰ntymiseen. -- "Menk‰‰, jos mieli tekee!" herttua ‰rj‰si. "Vaikkapa j‰isin aivan yksin‰ni, taistelen kuitenkin!" Koko h‰nen Burgundilainen ja Flamandilainen ritaristonsa p‰‰sti uljaan sotahuudon vastaukseksi ja asettui j‰rjestykseen h‰nen taaksensa. H‰nell‰ itsell‰‰n ei kuitenkaan ollut paljo toivoa. Kun h‰n pani kyp‰rin p‰‰h‰ns‰, irtaantui sulkatˆyhtˆ ja putosi maahan. "_Hoc est signum Dei_" (t‰m‰ on merkki taivaasta) h‰n arveli itsekseen ja nousi suuren, mustan sota-oriinsa selk‰‰n. Jalkav‰ki pakeni jo ensi kahakassa. Ritarit sit‰ vastoin panivat uljaasti henkens‰ alttiiksi. Mutta lumi oli iljakasta ja hevoset meniv‰t nurin. Tappelu muuttui pian paljaaksi teurastamiseksi. Kaarlo Rohkea yksin‰‰n teki vastarintaa, n‰ˆlt‰‰n viel‰ nytkin ylev‰n urheana, etsiess‰‰n itselleen arvokasta kuolemaa. Mutta pakenevien tungossa h‰nenkin t‰ytyi k‰‰nt‰‰ hevosensa ja paeta muutamien ritarien seurassa. Yksi ainoa pakotie oli mahdollinen: tie Vouxieres'in sillan yli. Sinne oli Campobasso asettunut v‰ijyksiin ja h‰nen kanssaan noiden nelj‰n h‰vitetyn kaupungin kostajat, nuo nelj‰ hahmotoveria. Miekka paljastettuna, v‰ijyvin silmin ja kasvot vihan v‰‰rist‰min‰, he vartosivat. Synk‰n h‰m‰r‰n l‰pi, jota ainoastaan lumihahtuvat valaisivat, huomattiin vihdoin useiden ratsumiesten l‰henev‰n t‰ytt‰ nelist‰. Etup‰‰ss‰ Burgundin herttua. Gent kiirehti ensim‰isen‰ h‰nt‰ vastaan ja sivalsi h‰nen hevostansa, joka hyp‰hti pystyyn sek‰ hirnui tuskissansa. Ritarit riensiv‰t herransa avuksi. Seurasi hetkinen sekasortoa, jonka aikana, keskell‰ hevosten poljentaa ja aseiden kalsketta, herttua sai ensim‰isen haavan. Ja miehen ‰‰ni, jonka h‰n hyvin tunsi, huudahti: -- "Muista Nesle'‰!" V‰h‰n j‰lkeen p‰in, kun jo viimeisetkin h‰nen puolustajistaan kaatuivat, h‰n sai keih‰‰n kylkeens‰. Ja nyt kuuli h‰n taasen huudon: -- "Dinant! muista Dinant'ia!" -- "L¸ttich! muista L¸ttich'i‰!" kiljasi nelj‰s ja katkasi h‰nen k‰tens‰ nuijan-iskulla. Ensim‰inen tuli takaisin kantaen k‰dess‰‰n raskasta miekkaansa. H‰n halkaisi herttuan p‰‰n huudahtaen: -- "Gent!" Herttua kaatui ja kieri j‰‰tyneen lammikon rannalle. Campobasso l‰hestyi h‰nt‰: -- "Sin‰ olet lyˆnyt minua vasten silmi‰! nyt on minun vuoroni, onpa niinkin!" Ja h‰n kohotti herttuan verisen p‰‰n yli rautaan puetun kantap‰‰ns‰. Mutta Villon kiirehti paikalle ja sanoi: -- "Malttakaa! ei ole tapana lyˆd‰ vihollista, joka jo makaa maassa! Min‰ kiell‰n teit‰ Ranskanmaan nimess‰!" Samana iltana Campobasso n‰ki herttuan narrin tulevan h‰nen puheillensa. * * * * * -- "Teid‰n Ylh‰isyytenne, minulla ei en‰‰ ole is‰nt‰‰, ettekˆ tahtoisi ottaa minua luoksenne?" Campobasso suostui. Seuraavana p‰iv‰n‰ makasi h‰n kuolleena, puukko rinnassa. Glorieux oli kadonnut. * * * * * Pari p‰iv‰‰ j‰lkeenp‰in Renato herttua vietti h‰it‰‰n Johannan kanssa p‰‰kaupungissansa, joka silloin oli kokonaan juhlapuvussa. Jolanda herttuatar oli kovin kalpea ja n‰ytti riutuneelta. Usein painoi h‰n k‰tens‰ syd‰nt‰ vasten. Kun l‰hdettiin kirkkoon, tunsi h‰n olevansa ylen heikko voidakseen seurata lapsiansa. Sielt‰ palattua sulki h‰n molemmat samaan syleilykseen ja sanoi heille hymyten: -- "Jumala on kuullut rukoukseni. Oi! min‰ olen onnellinen!" FranÁois Villon seisoi muutaman askeleen p‰‰ss‰ v‰kijoukon keskell‰. Jolanda k‰‰nsi p‰‰ns‰ h‰nt‰ kohden ja osoitti silmill‰‰n taivaasen p‰in. Sitten kohtasi h‰nt‰ ‰killinen v‰ristys, h‰n kaatui taaksep‰in eik‰ sen ko'ommin en‰‰ liikahtanut. N‰in heitti h‰n henkens‰. Runoilija oli ainoa, joka ei saanut n‰ytt‰‰ kyyneleit‰ns‰. H‰n l‰hti pois hiljaa huoaten: -- "Jalo nainen! min‰ olen ymm‰rt‰nyt sinun viimeisen toivosi, tuon silm‰yksen, jonka minuun heitit ... niin! olenpa osoittava, ett‰ sen ansaitsin!" * * * * * -- "Martti yst‰v‰ni", Villon sanoi Troussecaille'lle, "olen kuullut sinun usein uneksivan pient‰ mˆkki‰ jollakin Pariisin viinim‰ell‰ v‰h‰isen vuositulon kanssa, niin ett‰ voisit el‰‰ kunniallisena miehen‰. T‰ss‰, katsoppas ... ota t‰m‰ kukkaro ... ja ole onnellinen." -- "Ent‰ sin‰?" -- "Min‰ l‰hden." -- "Siin‰ tapauksessa en huoli! pid‰ itse rahasi." -- "Ota pois vaan, niinh‰n kuningaskin sanoi. ƒl‰k‰ ole mill‰sik‰‰n, yst‰v‰ni. Kyll‰ me viel‰ toisemme tapaamme. Elet‰‰n hyv‰ss‰ toivossa! Kyll‰h‰n kerran yhteen yhdymme!" Turhaan Troussecaille vartosi. FranÁois Villon ei tullut koskaan takaisin. Kymmenen vuotta j‰lkeenp‰in, kun Kaarlo VIII teki retkens‰ Italiaan, kulki Renato Lothringin herttua joukkoineen St. Bernhard'in yli ja Fridolin seurasi h‰nt‰ aseenkantajana. Molemmat huomasivat silloin luostarissa er‰‰n munkin, joka v‰ltti heid‰n silm‰yksi‰ns‰ ja oli vallan ihmeellisesti runoilijan n‰kˆinen. He alkoivat tiedustella. Se oli jumalisin ja kunnioitettavin mies koko luostarissa. He p‰‰ttiv‰t h‰nt‰ puhutella. -- "Sin‰kˆ se olet, FranÁois Villon? ... t‰‰ll‰? ... kuinka? ... miksi?..." St. Bernhard'in munkki vastasi lyhyesti: -- "Min‰ toivon ... ansaitsen ... ja vartoon!" VIITESELITYKSET: [1] B‚ille-vent merkitsee tuulen-haukkaaja. [2] Mal-paye olisi suomeksi: huono maksu. [3] T‰m‰ on se nelj‰-s‰keinen pila-laulu, jonka Villon mainitaan sepitt‰neen itsellens‰ hauta-kirjoitukseksi, kun h‰n v. 1461 oli tuomittu hirtett‰v‰ksi. Loppu kuuluu t‰ydellisen‰: Or, d'une corde d'une toise Saura mon col que mon cul poise. Suomentaja. End of the Project Gutenberg EBook of Kuninkaan toverit, by Charles Deslys *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINKAAN TOVERIT *** ***** This file should be named 35340-8.txt or 35340-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/5/3/4/35340/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.