Kuningas Henrik Neljäs II

Project Gutenberg's Kuningas Henrik Nelj‰s II, by William Shakespeare This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license Title: Kuningas Henrik Nelj‰s II Author: William Shakespeare Translator: Paavo Cajander Release Date: May 6, 2012 [EBook #39636] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS HENRIK NELJƒS II *** Produced by Tapio Riikonen KUNINGAS HENRIK NELJƒS II Kirj. William Shakespeare Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1898. N‰ytelm‰n henkilˆt: Kuningas HENRIK NELJƒS. HENRIK, Walesin prinssi, | THOMAS, Clarencen herttua, | kuninkaan pojat. JUHANI, Lancasterin prinssi, | HUMPHREY, Glosterin prinssi, | WARWICKin kreivi, | WESTMORELANDin kreivi, | SURREYn kreivi, | kuninkaan puoluelaisia. GOWER, | HARCOURT, | Ylituomari kuninkaallisessa ylioikeudessa. Virkamies ylituomarin seurueessa. NORTHUMBERLANDin kreivi, | SCROOP, Yorkin arkkipiispa, | Lord MOWBRAY, | kuninkaan vihollisia. Lord HASTINGS, | Lord BARDOLPH, | Sir JOHN COLEVILLE, | TRAVERS ja MORTON, Northumberlandin palvelijoita. FALSTAFF. BARDOLPH. PISTOOLI. Paashi. POINS ja PETO, prinssi Henrikin seuralaisia. TYHJƒNEN ja MYKKƒNEN, rauhatuomareita. TAAVI, Tyhj‰sen palvelija. HOMEINEN, VARJO, SYYLƒ, KITU ja MULLI, soturinalokkaita. KYNSI ja ANSA, oikeudenpalvelijoita. Portinvartija. Lady NORTHUMBERLAND. Lady PERCY. Rouva VILKAS, ravintolanem‰nt‰. TORKKO HURSTINEN. Loordeja ja seuralaisia; sotaherroja, sotamiehi‰, sanansaattajia, viinureita y.m. Tapaus Englannissa PROLOGI. Workworth. Northumberlandin linnan edusta. (Huhu tulee, puku maalattuna kieli‰ t‰yteen.) HUHU. Nyt korvat auki! Kuka kuulons' ukset Vois sulkea, kun Huhu raikas haastaa? Id‰st‰ alkain riutuvahan l‰nteen, Ja tuuli kyytiratsunani, huudan Maan pallon kaikki aikeet, alkeet julki. Alati kielill‰ni parjaus pyˆrii, Ja sen ma kaikin kielin ilmi lausun Ja valheit' ihmiskorvat t‰yteen sullon. Puhelen rauhasta, kun luihu viha, Hymyss‰ piillen, raataa maailmaa. Ken muu kuin Huhu hirmujoukot nostaa Ja kutsuu aseisiin, kun vuoden kohtu, Muunlaisen tuskan turvottama, luullaan Tyrannin, sodan, raskauttamaksi, Vaikk' ihan syytt‰? Huhu ompi huilu, Jot' ep‰luulo, viha, kateus soittaa, Ja jota on niin helppo l‰p‰tell‰, Ett' tuhma, tuhatp‰inen hirviˆkin, Tuo riiteli‰s, h‰‰lyv‰inen joukko. Voi sit‰ soittaa. Vaan miks omilleni Ma hyvin tunnettua ruumistani N‰in paloittelen? Mit‰ Huhu t‰‰ll‰? Kuninkaan voiton edell‰ ma rienn‰n, Henrikin, joka Shrewsburyss‰ kuoloon Kukisti nuoren Percyn joukkoinensa Ja kapinoivain veriin tukahutti Kapinan hurjan liekin. Vaan miks oiti N‰in puhun totta? Mun on toimenani Levitt‰‰, ett‰ Henrik Monmouth kaatui Ylev‰n Percyn tuiman miekan tiest‰ Ja kuningaskin Douglaan vimman eest‰ Voidellun p‰‰ns‰ surman helmaan painoi. T‰t' olen turuilla ma kuulutellut Kuningaskent‰lt' aikain Shrewsburyss‰ Ja t‰h‰n lahoon louhilinnaan asti, Miss' ukko Northumberland, Percyn is‰, Tekeytyy sairaaks. Viestit tulla huohuu, Mut yksik‰‰n ei muuta uutta tied‰, Kuin mink‰ minulta on oppinut. Valelohtu, jota Huhun kielet kertaa, Pahemp' on tosi pahaa monta vertaa. (Poistuu.) ENSIMMƒINEN NƒYT÷S. Ensimm‰inen kohtaus Sama paikka. (Lord Bardolph tulee.) BARDOLPH. Hoi! Miss' on portinvahti? -- (Portinvartija avaa portin.) Miss' on kreivi? PORTINVARTIJA. Kenelt‰ terveiset saan vied‰? BARDOLPH. Sano, Ett' odottaa lord Bardolph h‰nt‰ t‰‰ll‰. PORTINVARTIJA. Puutarhassaan on armollinen herra; Ovea kolkuttaa jos suvaitsette, Niin vastannee h‰n. (Northumberland tulee.) BARDOLPH. Tuossa kreivi tulee. NORTHUMBERLAND. Mit' uutta, Bardolph? Joka tuokio Nyt saattaa jotain merkillist‰ siitt‰‰. Hurja on aika: viha, niinkuin ratsu Ylˆlleen syˆtetty, on irti p‰‰ssyt Ja juoksee kumoon kaikki. BARDOLPH. Jalo kreivi, Tuon Shrewsburyst‰ min‰ varmat tiedot. NORTHUMBERLAND. Ja, Luoja suokoon, hyv‰t. BARDOLPH. Toivon mukaan. Kuningas kuoliaaks on haavoitettu; Voittoisa poikanne on Henrik prinssin Tuhonnut paikkaansa; molemmat Bluntit On Douglas kaatanunna; paenneet on Juhani prinssi, Westmoreland ja Stafford; Sir John, se runto, Henrik prinssin karju, Poikanne vankina. Oi, moista p‰iv‰‰, Noin ylv‰‰, urhoollista, voitokasta, Ajoista Caesarin ei ole n‰hty Maailman kaunisteena! NORTHUMBERLAND. Mit‰ t‰m‰? Tulette Shrewsburyst‰? Kent‰n n‰itte? BARDOLPH. Puhelin er‰‰n sielt‰ tulleen kanssa, Ylimysmiehen, hyv‰maineisen; Tosiksi vakuutti h‰n n‰m‰ tiedot. NORTHUMBERLAND. Kas, tuossa Travers, jonka tiistaina Ma uutisien urkintahan laitoin. BARDOLPH. Sen miehen ohi tiell‰ ratsastin, Parempaa tiedon varmuutta ei h‰ll‰. Kuin mit‰ per‰ss‰ni ehk‰ matkii. (Travers tulee) NORTHUMBERLAND. No, Travers, mit‰ hyv‰‰ sin‰ tied‰t? TRAVERS. Sir John Umfrevile ilouutisilla Mun kotiin laittoi; edelle h‰n ehti, Kun paremp' oli ratsu. J‰lkeen riensi Ylimys, kiit‰in melkein hengetˆnn‰; Verist‰ ratsuaan h‰n puhallutti Ja kysyi tiet‰ Chesteriin; ma h‰lt‰ Utelin uutisia Shrewsburyst‰. Kapinan sanoi huonosti h‰n k‰yneen Ja ett' on nuoren Percyn kannus kylm‰. N‰in virman ratsunsa taas lentoon p‰‰sti, Eteenp‰in kumartui ja kehr‰‰ myˆten Nyt hevosraukan v‰riseviin kylkiin Lˆi kannuksensa; niin h‰n matkaan kiiti, Kuin tien h‰n hulmaissut ois vauhdissaan. En muuta kuullut. NORTHUMBERLAND. Niinkˆ? -- Viel‰ kerran! Ett‰kˆ nuoren Percyn kannus kylm‰? Tulikannus vilukannusko? Ja huonost' On k‰ynyt kapinanko? BARDOLPH. Ei, sen sanon: Jos poikanne ei p‰iv‰n sankar' ole, Niin, kautta kunniani, silkkirihmaan Paroonikuntan' vaihdan. Lˆrpˆtyst‰! NORTHUMBERLAND. Kuink' ylimys, jok' yhtyi Traversiin, Noin tarkoin saattoi tiet‰‰ tappiomme? BARDOLPH. Ken? H‰nkˆ? Kurja raukka! Ratsuns' oli H‰n varastanut; kautta henkeni, H‰n puhui umpim‰hk‰‰n! -- Lis‰‰ uutta. (Morton tulee.) NORTHUMBERLAND. Tuon miehen otsa, niinkuin nimilehti,[1] Ilmaisee traagillista sis‰llyst‰. Tuollainen ranta on, miss' ylv‰n virran On v‰kivallan merkit n‰ht‰viss‰. -- Tulitko Shrewsburyst‰, Morton, sano? MORTON. Ma juoksin, herra hyv‰, Shrewsburyst‰, Miss' yrmy surma, julmin hahmo yll‰‰n, Pelottaa tahtoi meik‰l‰isi‰. NORTHUMBERLAND. Kuin poikani ja veljeni on laita? Sa vapiset ja poskiesi kalpeus Paremmin ajaa asian kuin kieles. Noin raukea, noin eloton, noin synkk‰, Noin kuollut katseeltaan, noin tuskansyˆm‰ Se mieskin, joka syd‰nyˆn‰ nosti Priamon uudinta ja aikoi huutaa: "Tuless' on Troia!", t‰‰ kun tulen keksi, Ennenkuin sanan h‰n; ja samoin min‰ Myˆs Percyn surman, ennenkuin sen kerrot. Sanoa aiot: noin, noin teki poikas, Noin veljesi, noin taistel' uljas Douglas, -- Suurtˆill‰ t‰ytt‰in ahnaan korvani; -- Mut vihdoin -- tukkiaksesi sen aivan -- Pois kiitoksesi huokauksin lietsot Ja p‰‰t‰t: veli, poika, kaikki kuolleet! MORTON. Elossa Douglas on ja veljennekin; Mut herra poikanne -- NORTHUMBERLAND. Niin, h‰n on kuollut. -- Kas, kuink' on ep‰luulon kieli k‰rk‰s! Ken pelk‰‰, mit' ei tiet‰‰ sois, h‰n vainuu Jo toisen silmist', ett' on tapahtunut Se, mit‰ pelk‰si. Mut puhu, Morton: Valheiksi sano kreivis aavistukset; Sen suloiseksi herjaksi ma katson, Ja rikkaaksi sun teen, kun n‰in mua solvaat. MORTON. Suur' ootte liiaksi mun vastustella; Vainunne, pelkonne on liian tosi. NORTHUMBERLAND. Sittenkin eit‰, ett' on Percy kuollut. N‰en silmiss‰si oudon tunnustuksen; Pudistat p‰‰t‰si ja pelk‰‰t, kammot Puhua totta. Kuollutko, niin sano; Sen surman kertojan on kieli syytˆn. Rikos on, kuolleesta kun valhehtii, Mut ei, kun sanoo, ettei kuollut el‰. Mut turman sanan ensi saattajalla On kiitt‰m‰tˆn toimi: h‰nen kielens' On j‰lkikumahdusta surukellon, Mi hautaan soitti kuollutt' yst‰v‰‰. BARDOLPH. En usko min‰, ett' on Percy kuollut. MORTON. Surettaa, ett‰ pakottaa mun t‰ytyy Teit' uskomaan, mit' itse, totta Jumal', En olis n‰hd‰ suonut. N‰ill‰ silmin N‰in, kuinka veriss‰‰n ja uupuneena Ja v‰hin hengin heikosti h‰n maksoi Monmouthin iskut, jonka vinha vimma Lˆi ikiuskalikkaan Percyn maahan, Mist' ei h‰n hengiss' en‰‰ ylˆs noussut. Lyhyesti, surma miehen, -- jonka henki Loi innon leirin j‰ykimp‰‰nkin moukkaan, -- Tutuksi tullen, tulen, innon riisti Rohkeimmaltakin urholt' armeijassa. Karaisi miehi‰‰n h‰n ter‰ksell‰‰n, Mut kun se ter‰s raukesi, niin kaikki Taas hervahtui kuin tyls‰, raskas lyijy. Ja niinkuin kappal', itsest‰ns‰ raskas, Pakosta suurimman saa lennon, samoin V‰kemme, Percyn kadon painamana, Pelollaan niin t‰‰n painon pani vauhtiin, Ett' ‰kimmin ei nuoli m‰‰r‰‰n lenn‰, Kuin soturimme, turva m‰‰r‰n‰ns‰, Kent‰lt‰ pakenivat. Jalo Worcester Vangittiin kohta; hurja skottilainen, Verinen Douglas tuo, jonk' uuras miekka Kuninkaan valhehaamuun kolmast' iski, Typertyi aivan, selin k‰‰ntyvien H‰pe‰‰ kaunisti ja paetessaan Pelosta kompastui ja joutui kiinni. Kuningas voittanut on, siin‰ kaikki, Ja vastahanne pikajoukon pannut, Jot' ohjaa nuori Lancasterin prinssi Ja Westmoreland. Nyt kaikki tied‰tte. NORTHUMBERLAND. On kyllin aikaa mulla tuota surra. L‰‰kkeeksi myrkky on, ja t‰m‰ tieto, Jok' ois mun tervehest‰ sairaaks tehnyt, Nyt sairaasta mun miltei terveeks saattaa. Mies, jonka kuumeen syˆm‰t raajat notkuu Saranan velton lailla ruumiin alla, H‰n houreen vimmassa kuin panu syˆksee K‰sist‰ vartijainsa; samoin myˆskin Mun j‰seneni, tuskan hivuttamat, Nyt, tuskan raivostuttamina, voiman Saa kolminkertaisen. Pois, vento sauva! Nyt ter‰ssuomuksinen sotikinnas K‰teni peitt‰kˆˆn! Pois, kipuk‰‰re! Sa liian lˆyh‰ suoja olet p‰‰lle, Jot' ylv‰‰t voitonruhtinaatkin mielii. Nyt otsaan rauta! Jylhin tulkoon hetki; Mit' aika voi ja viha suinkin siitt‰‰ Uhaksi raivoisan Northumberlandin! Suudelkoon taivas maata! Hillitˆnn‰ Veet paisukohot! Kuolkoon luonnon meno! Ja vihan vitkaa sommiskelmaa ‰lkˆˆn Maailma en‰‰ n‰ytt‰mˆlleen tuoko! Vaan esikoisen Kainin henki yksin Vallatkoon mielet, verta joka syd‰n Vaan vaanikoon, ett' elo kauhuun p‰‰ttyy Ja kuolleen mailman hautaa pimeys! TRAVERS. Tuo kiivaus haitaksi on teille, kreivi. BARDOLPH. Ei viisautt' erottaa saa kunniasta. MORTON. Niin, kaikkein yst‰v‰inne elinehto On terveytenne; sen jos vihan myrsky Saa valtaansa, niin v‰kisin se riutuu. Te sodan menon arvioitte, laskuun Otitte vaiheet kaikki, ennenkuin Vastustaa p‰‰titte. Miss' iskut lensi, Siell' arvaten voi poikannekin kuolla; H‰n vaaran ‰‰rt‰ astui, tiesitten, Mist' ennen sortuu mies kuin yli p‰‰see; Tiesitte, ett‰ lihans' oli altis Haavoille, naarmuille; ett' uljas henki Pahimpaan vaaran leikkiin h‰nt‰ johti; Sanoitte sent‰‰n: "mene!" Mik‰‰n pelko, Jos kuinka p‰iv‰nselv‰, jyrkk‰‰ p‰‰tˆst' Ei est‰‰ voinut. Mit' on tapahtunut Tai mit‰ muuta uljas hanke tuonut, Kuin ett' on tullut, mik‰ piti tulla? BARDOLPH. Me, tappiossa osakkaat, me tiettiin, Ett' uskalsimme vaaran ulapalle, Miss' yksi kymmenest‰ p‰‰see hengin. Mut sent‰‰n uskalsimme; voiton toivo Se tukahutti kaiken vaaran pelvon; Ja lyˆtyin‰kin viel‰ uskallamme. Siis, kaikki kaupan, tavara ja henki! MORTON. Jo kyll‰ vaan on aika; jalo herra, Ma kuulin varmana ja puhun totta: Ylev‰ Yorkin piispa jo on valmis Ja kelpo varusteissa; sep‰ mies V‰elleen tarjoo kaksinaisen takuun. Vaan pelk‰t ruumiit oli pojallanne, Vaan varjot, miesten haamut sotaan vied‰. Kapinan pelkk‰ sana se jo heiss‰ Erotti sielun ruumiin teht‰vist‰; Pakosta, inhoten he tappelivat, Kuin juodaan rohtojuomaa; puolellamme. Vaan heid‰n aseens' oli; henki, sielu Kapinan nimest‰kin niin jo j‰‰tyi Kuin kala lammikkoon. Mut nytp‰ piispa Kapinan tekee uskon asiaksi; Pyh‰n‰, hurskahana maineeltansa H‰n ruumiit saa ja sielut puolelleen; Kivist‰ Pomfretin h‰n virikkeeksi Richardin hurskaan veripilkut kaapii; Taivaasta syyns‰, asiansa juontaa; Verist‰ maata sanoo suojaavansa, Mi Bolingbroken sorron alla hiukuu; Ja pienet, suuret joukoin h‰nt‰ seuraa. NORTHUMBERLAND. Tuon tiesin ennalta; mut, totisesti, Nykyinen tuska mielest‰ sen huhtoi. Mua seuratkaa, ja kukin neuvokoon Tien parhaan kostohon ja pelastukseen. Ko'otkaa yst‰vi‰, joutuun vaan: Nyt niit‰ tarvis on, jos milloinkaan. (Menev‰t.) Toinen kohtaus. Lontoo. Katu. (Sir John Falstaff tulee paashinsa kanssa, joka kantaa h‰nen miekkaansa ja kilpe‰ns‰.) FALSTAFF. No, sin‰ roikale, mit‰ sanoo tohtori vedest‰ni? PAASHI. H‰n sanoi, ett‰ vesi itsess‰‰n on hyv‰‰ ja terveellist‰ vett‰; mutta sen omistajassa niit‰ lienee tauteja enemm‰n, kuin h‰n itse tiet‰‰k‰‰n. FALSTAFF. Kaikensorttiset ihmiset pit‰v‰t kunnianaan minua pistell‰. Tuon narrimaisesti kokoontˆhrityn savimˆhk‰leen, tuon ihmisen, aivot eiv‰t kykene keksim‰‰n muuta naurettavaa, kuin mit‰ min‰ olen keksinyt tai minusta on keksitty. Min‰ en ole ainoastaan itse sukkela, vaan syyn‰ myˆskin muiden sukkeluuteen. T‰ss‰ k‰velen edell‰si niinkuin em‰sika, joka on syˆnyt kaikki porsaansa paitsi yhden. Jos prinssi on sinut palvelukseeni pannut muun vuoksi kuin paremmin silm‰‰n pist‰‰kseni, niin ei ole minulla ‰ly‰ p‰‰ss‰. Senkin riivattu para, paremmin sopisit lakissani kannettavaksi kuin kintereill‰ni kulkemaan! Ei ole viel‰ t‰h‰n saakka mik‰‰n piikirpale minua palvellut; mutta min‰p‰ en juota sinua kultaan enk‰ hopeaan, vaan halpaan ryysyyn, ja l‰het‰n sinut takaisin leluksi herrallesi, prinssille, tuolle lellulle, jolla ei viel‰ ole hˆyhent‰ leuassa. Ennen minulle kasvaa partaa k‰mmeneen, kuin h‰nelle poskeen, ja kuitenkin h‰n kehtaa sanoa, ett‰ h‰nen naamansa on kruunun naama.[2] Jumala sen voi p‰iseksi tehd‰, milloin tahtoo, viel‰ ei ole siihen karvaakaan haaskattu. Pit‰kˆˆn vaan vastakin kruununnaamansa, sill‰ parturi ei siit‰ koskaan saa ‰yri‰k‰‰n irti; ja kuitenkin h‰n tahtoo kukkona kurista, ik‰‰nkuin olisi ollut miesten kirjoissa jo silloin kuin h‰nen is‰ns‰ viel‰ oli poikamies. Pit‰kˆˆn itse armonsa, minun armoni h‰n on menett‰nyt, se on viljainen vissi. Mit‰ sanoi mestari Dumbledon siit‰ silkkikankaasta, jota tarvitsen lyhyeen vaippaan ja roimahousuihin? PAASHI. Sanoi, ett‰ teid‰n pit‰isi hankkia h‰nelle parempi takausmies kuin Bardolph; ei voinut hyv‰ksy‰ h‰nen ja teid‰n nime‰nne; vakuus ei h‰nt‰ miellytt‰nyt. FALSTAFF. Kirottu olkoon niinkuin rikas mieskin! Viel‰ pahemmin kielens‰ kitaan juuttukoon! Senkin saatanan Achitophel! Senkin saakelin vakuuttaja konna! Syˆtt‰‰ aatelismiest‰ lupauksilla ja sitten vaatia vakuutta! Nuo perkeleen kaljup‰‰t eiv‰t nykyaikaan tied‰ muuta kuin k‰yd‰ korkeilla koroilla ja avainkimppu vyˆll‰, ja jos joku heid‰n kanssaan ryhtyy rehelliseen luottokauppaan, niin eikˆs ne viel‰ vaadi vakuutta! Yht‰ mielell‰ni annan ajaa rotanmyrkky‰ suuhuni, kuin sallin sen sullottavan t‰yteen vakuutta. Luulin h‰nen l‰hett‰v‰n minulle kaksikolmatta kyyn‰r‰‰ silkkikangasta, niin totta kuin olen kunniallinen ritari, ja h‰n l‰hett‰‰kin vaan vakuutta! Hyv‰, nukkukoon siin‰ vakuudessaan; h‰nell‰ on runsauden sarvi ja h‰nen vaimonsa irstaisuus kuultaa sen l‰pi; eik‰ h‰n kuitenkaan voi n‰hd‰, vaikka h‰nell‰ on oma lyhty n‰ytt‰m‰ss‰. -- Miss‰ on Bardolph? PAASHI. Meni Smithfieldiin ostamaan teid‰n ylh‰isyydellenne ratsun. FALSTAFF. Min‰ ostin h‰net Paavalinkirkosta,[3] ja h‰n nyt minulle ostaa ratsun Smithfleldist‰. Jos nyt vaan saisin viel‰ vaimon porttolasta, niin olisin min‰ miehitetty, ratsutettu ja vaimotettu. (Ylituomari tulee oikeudenpalvelijan kanssa.) PAASHI. Herra, tuossa tulee se ylimys, joka prinssin vangitsi, kun t‰m‰ h‰nt‰ lˆi Bardolphin t‰hden. FALSTAFF. Kulje kintereill‰ni; en tahdo n‰hd‰ h‰nt‰. YLITUOMARI. Kuka se tuossa kulkee? PALVELIJA. Falstaff, teid‰n armonne. YLITUOMARI. H‰nkˆ, joka oli tutkittavana maantienrosvoudesta? PALVELIJA. Sama mies, mylord; mutta sen j‰lkeen h‰n on tehnyt hyvi‰ tˆit‰ Shrewsburyss‰, ja on nyt, kuulemma, jollekin virka-asialle menossa Lancasterin prinssin, Juhanin, luo. YLITUOMARI. Mit‰? Yorkiinko? Huuda h‰net takaisin. PALVELIJA. Sir John Falstaff! FALSTAFF. Poika, sano, ett‰ olen kuuro. PAASHI. Olkaa hyv‰, puhukaa lujemmin, herrani on kuuro. YLITUOMARI. Niin, sen kyll‰ uskon, kun h‰n saa jotakin hyv‰‰ kuulla. -- Mene ja nyk‰ise h‰nt‰ k‰sivarresta, minun pit‰‰ saada puhutella h‰nt‰. PALVELIJA. Sir John, -- FALSTAFF. Mit‰? Noin nuori loikariko kerj‰‰? Eikˆ ole sotia? Eikˆ ole tyˆt‰? Eikˆ kuningas tarvitse alamaisia? Eikˆ kapinoitsijat sotureita? Vaikka onkin h‰pe‰ olla muulla puolella kuin yhdell‰, niin on kuitenkin viel‰ pahempi h‰pe‰ kerj‰t‰ kuin olla pahimmalla puolella, vaikka se olisi viel‰ pahempikin, kuin mit‰ kapinan nimi saattaa ilmaista. PALVELIJA. Erehdytte, herraseni, mit‰ minuun tulee. FALSTAFF. Kuinka niin, herraseni? Sanoinko, ett‰ olette kunniallinen mies? Syrj‰ten ritari- ja soturiarvoni, olisin valehdellut omaan kurkkuuni, jos sen olisin sanonut. PALVELIJA. Syrj‰tk‰‰ siis, herraseni, olkaa niin hyv‰, ritari- ja soturiarvonne, ja sallikaa minun sanoa teille, ett‰ valehtelette omaan kurkkuunne, jos sanotte, ett‰ min‰ olen muuta kuin kunniallinen mies. FALSTAFF. Min‰kˆ sallisin sinun sanoa sit‰ minulle? Min‰kˆ sen syrj‰isin, joka on kasvanut minuun kiinni? Jos saat minun mit‰ sallimaan sinulle, niin hirt‰ minut; jos itse sallit mit‰ itsellesi, niin olet itse hirtett‰v‰. Senkin vainuhurtta, pois, tiehesi! PALVELIJA. Mylord tahtoo teit‰ puhutella. YLITUOMARI. Sir John Falstaff, sananen teille. FALSTAFF. Arvoisa herra! -- Jumal' antakoon hyv‰‰ p‰iv‰‰ teid‰n arvoisuudellenne! Hauska n‰hd‰ teid‰n arvoisuuttanne ulkoilmassa; kuulin sanottavan, ett‰ teid‰n arvoisuutenne oli sairas; toivoakseni teid‰n arvoisuutenne on luvalla ulkona. Vaikka ette viel‰ ole kokonaan heitt‰nyt nuoruuttanne, niin on teid‰n arvoisuudessanne kuitenkin jonkinlaista vanhuuden eltaa, jonkinlaista ajan suolan makua, jonka vuoksi nˆyrimm‰sti rukoilen teid‰n arvoisuuttanne pit‰m‰‰n parempaa huolta terveydest‰nne. YLITUOMARI. Sir John, min‰ teit‰ haetin ennen Shrewsburyyn l‰htˆ‰nne. FALSTAFF. Teid‰n arvoisuutenne luvalla, -- kuulen, ett‰ h‰nen majesteettinsa on palannut hiukan alakuloisena Walesista. YLITUOMARI. Min‰ en nyt puhu h‰nen majesteetistaan. -- Ette tullut, kun teit‰ haetin. FALSTAFF. Lis‰ksi kerrotaan, ett‰ h‰nen korkeuttansa taas on kohdannut tuo riivattu apopleksia. YLITUOMARI. No, Jumala h‰net parantakoon! -- Pyyd‰n, suokaa minun puhutella teit‰. FALSTAFF. Tuo apopleksia on, minun luullakseni, jonkinlaista letargiaa, teid‰n arvoisuutenne luvalla, jonkinlaista untumusta veress‰, jotakin saakelinmoista kutkutusta. YLITUOMARI. Mit‰ se t‰h‰n kuuluu? Oli mit‰ oli. FALSTAFF. Siihen on syyn‰ paljot huolet, lukeminen ja aivojen ep‰j‰rjestys. Syyt sen vaikutuksiin olen lukenut Galenuksesta; se on jonkinlaista kuuroutta. YLITUOMARI. Luulenpa, ett‰ se tauti on teit‰kin kohdannut, sill‰ ette kuule, mit‰ sanon. FALSTAFF. Aivan hyvin, mylord, aivan hyvin; pikemmin, jos suvaitsette, se on se kuulemattomuuden tauti, se vamma, jota sanotaan tarkkaamattomuudeksi, mik‰ minua vaivaa. YLITUOMARI. Jalkaside varmaankin korjaisi korvavikanne, enk‰ min‰ haikailisi ruveta teid‰n l‰‰k‰riksenne. FALSTAFF. Mylord, min‰ olen niin kˆyh‰ kuin Job, mutta en niin k‰rsiv‰llinen. Teid‰n arvoisuutenne saattaa m‰‰r‰t‰ minulle putkarohtoa kˆyhyyteeni n‰hden, mutta olenko kyllin k‰rsiv‰llinen noudattamaan m‰‰r‰yksi‰nne, siin‰p‰ se puntti, joka saattaa viisaatkin p‰‰t panna hiukan puntarukselle. YLITUOMARI. Haetin teit‰ puheilleni, kun teit‰ oli syytetty henke‰ koskevista asioista. FALSTAFF. Ja min‰ noudatin t‰m‰n maapalveluksen lakeihin perehtyneen asianajajani neuvoa enk‰ tullut. YLITUOMARI. Mutta, sir John, totuus on, ett‰ el‰tte suuressa h‰pe‰ss‰. FALSTAFF. Joka minun vyˆni vyˆt‰rˆilleen kinnaa, ei voi el‰‰ v‰hemm‰ss‰. YLITUOMARI. Teid‰n varanne on laihat, mutta el‰tte runnosti. FALSTAFF. Soisin, ett‰ olisi toisin: ett‰ olisi varani runnommat ja runtoni laihempi. YLITUOMARI. Olette vienyt nuoren prinssin harhateille. FALSTAFF. Nuori prinssi se on vienyt minut harhateille; min‰ olen se suurimahainen mies, ja h‰n on minun koirani.[4] YLITUOMARI. No niin, minulle on vastenmielist‰ repi‰ auki ‰sken parattua haavaa. Teid‰n p‰iv‰tyˆnne Shrewsburyss‰ on hiukan kullannut ˆiset tekonne Gadshilliss‰; saatte kiitt‰‰ rauhattomia aikoja siit‰, ett‰ olette rauhassa p‰‰ssyt t‰st‰ asiasta. FALSTAFF. Armollinen herra, -- YLITUOMARI. Mutta koska nyt kaikki on hyvin taas, niin olkoon sin‰‰n. ƒlk‰‰ her‰tt‰kˆ nukkuvaa sutta. FALSTAFF. Suden her‰tt‰minen on yht‰ ilke‰t‰ kuin ketun haisteleminen. YLITUOMARI. Hoo, te olette niinkuin kynttil‰, jonka paras osa on loppuun palanut. FALSTAFF. Niin, oikein pitokynttil‰: puhdasta talia; voisin sanoa vahaakin ja osoittaa mahaani. YLITUOMARI. Noiden valkokarvain kasvoissanne tulisi jokaisen osoittaa arvoisuutta. FALSTAFF. Karvaisuutta, karvaisuutta! YLITUOMARI. Te seuraatte nuorta prinssi‰ kaikkialla niinkuin h‰nen paha enkelins‰.[5] FALSTAFF. En toki, mylord. Tuollainen paha enkeli on vajaapainoinen, mutta toivon, ett‰ jokainen, joka minut n‰kee, ottaa minut punnitsematta t‰ydest‰; ja kuitenkin on minun, myˆnn‰n sen, tavallansa vaikea pysy‰ liikkeess‰. Kunto on n‰in‰ kamasaksan aikoina niin huonossa arvossa, ett‰ tosi urhous on ruvennut karhunkuljettajaksi. Nero on tehty krouvariksi ja tuhlaa ter‰v‰‰ ‰ly‰‰n laskujen tekoon. Kaikki muut lahjat, jotka ihmiselle kuuluvat, eiv‰t maksa karvamarjaa, niin on t‰m‰n ajan juonisuus niit‰ muovaellut. Te, vanhat, te ette ota huomioon, mihin me kykenemme, me nuoret; te mittaatte maksojemme kuumuutta oman sappenne karvaudella; ja me, jotka viel‰ olemme nuoruutemme alkupuoliskolla, olemmekin, myˆnn‰n sen, aika huimap‰it‰. YLITUOMARI. Tekˆ nimenne panette nuoruuden kirjoihin, te, jonka kaikki vanhuuden merkit jo ovat ik‰kuluksi leimanneet? Onhan silm‰nne vetinen, k‰tenne kuiva, poskenne keltainen, partanne valkea, pohje kurttunut, maha turpunut. Onhan teill‰ ‰‰ni k‰he‰, hengitys lyhyt, leuka kaksinkertainen, ymm‰rrys yksinkertainen ja joka paikka teiss‰ vanhuuden k‰rvent‰m‰. Hyi, hyi, hyi, sir John! FALSTAFF. Mylord, min‰ synnyin noin kolmen paikkeilla iltap‰iv‰ll‰, p‰‰ valkoisena ja vatsa hiukan pyˆre‰hkˆn‰. Mit‰ ‰‰neen tulee, niin olen sen turmellut huutamalla ja virsi‰ laulamalla. Edelleen todistella nuoruuttani en aio; tosi vaan on, ett‰ vanha olen ainoastaan ymm‰rrykseen ja arvostelukykyyn n‰hden; ja joka tahtoo kanssani kipakoida tuhannen punnan vedosta, lainatkoon rahat minulle ja pit‰kˆˆn puoliaan. Mit‰ korvapuustiin tulee, jonka prinssi teille antoi, niin antoi h‰n sen raakana prinssin‰, ja te sen otitte vastaan hienotunteisena miehen‰. Min‰ olen h‰nt‰ torunut siit‰, ja nuori leijona tekee katumusta, tosin ei tuhassa ja s‰kiss‰, vaan uudessa silkiss‰ ja vanhassa sektiss‰. YLITUOMARI. Jumala suokoon prinssille paremman seurakumppanin! FALSTAFF. Jumala suokoon seurakumppanille paremman prinssin! Min‰ en h‰nest‰ p‰‰se. YLITUOMARI. No niin, kuningas onkin teid‰t ja Henrik prinssin toisistanne erottanut. Te saatte, kuulemma, menn‰ Lancasterin prinssin, Juhanin, kanssa arkkipiispaa ja Northumberlandin kreivi‰ vastaan. FALSTAFF. Niin, niin, siit‰ saan kiitt‰‰ teid‰n n‰pp‰r‰‰ pikku‰ly‰nne. Mutta rukoilkaa kauniisti kaikki te, jotka t‰‰ll‰ kotoisalla rouva Rauhaa suutelette, ett‰ armeijamme eiv‰t tˆrm‰isi yhteen kuumana p‰iv‰n‰; sill‰ min‰ en, jumaliste, ota mukaani enemp‰‰ kuin kaksi paitaa, enk‰ aio ylenm‰‰rin hikoilla. Jos tulee kuuma p‰iv‰ ja min‰ muuta heiluttelen kuin pulloani, niin en ik‰n‰ en‰‰ aio sylke‰ valkoista. Jos miss‰ joku vaarapaikka keksit‰‰n, niin eikˆs heti minua sinne pistet‰. No, no, enh‰n min‰ voi ij‰nkaiken kest‰‰. Mutta meid‰n englantilaisissa on aina ollut se ominaisuus, ett‰ mit‰ heiss‰ on hyv‰‰, se tehd‰‰n liian arkinaiseksi. Jos v‰ltt‰m‰tt‰ tahdotte v‰itt‰‰, ett‰ min‰ olen vanha mies, niin saisitte antaa minun olla rauhassa. Suokoon Jumala, ettei nimeni olisi viholliselle niin kauhistava, kuin se on! Parempi olisi ruosteesta syˆpy‰ kuoliaaksi, kuin n‰in alituisesta liikkeest‰ hivua mit‰ttˆmiin. YLITUOMARI. No niin, el‰k‰‰ hurskaasti, el‰k‰‰ hurskaasti! Ja Jumala siunatkoon yrityst‰nne! FALSTAFF. Ettekˆ tahtoisi, teid‰n arvoisuutenne, lainata minulle tuhatta puntaa varustuksiin? YLITUOMARI. En penni‰k‰‰n, en penni‰k‰‰n; olette liiaksi k‰rsim‰tˆn, ette sied‰ punnausta. Hyv‰sti vaan! Sanokaa terveisi‰ langolleni Westmorelandille. (Ylituomari ja oikeudenpalvelija poistuvat.) FALSTAFF. Jos sen teen, niin saatte antaa minulle nokkapiuvin kolmen miehen juhmurilla. Ihminen voi yht‰ v‰h‰n erottaa vanhuutta itaruudesta, kuin est‰‰ nuoria j‰seni‰ irstaisuudesta. Mutta leini vaivaa toista ja kuppa ahdistaa toista, ja n‰in kumpikin ik‰kausi ehd‰tt‰‰ kiroukseni. -- Poika! PAASHI. Herra? FALSTAFF. Paljonko on rahaa kukkarossani? PAASHI. Seitsem‰n ropoa ja kaksi ‰yri‰. FALSTAFF. Min‰ en keksi mit‰‰n parannuskeinoa t‰lle kukkaron hivutustaudille; lainaaminen sit‰ vaan pitkitt‰‰, mutta tauti on parantumaton. -- Mene ja vie tuo kirje Lancasterin prinssille, tuo lord Westmorelandille, ja t‰m‰ vanhalle rouva Ursulalle, jonka viikko viikolta olen vannonut naida aina siit‰ aikain, kuin huomasin ensimm‰isen valkoisen karvan leuvassani. Joutuun! Tied‰t, miss‰ minut tapaat. (Paashi menee.) -- Kuppa t‰m‰n leinin perikˆˆn, tai leini t‰m‰n kupan, sill‰ toinen tai toinen niist‰ riihaa kuin riivattu isossa varpaassani! V‰h‰tp‰ siit‰, jos onnunkin; voin siit‰ syytt‰‰ sotaa, ja el‰kkeeni n‰ytt‰‰ vaan sit‰ kohtuullisemmalta. ƒlymies k‰ytt‰‰ kaikki hyˆdykseen, ja min‰ k‰‰nn‰n tauditkin voitoksi. (Menee.) Kolmas kohtaus. York. Huone arkkipiispan hovilinnassa. (Yorkin arkkipiispa, loordit Hastings, Mowbray ja Bardolph tulevat.) ARKKIPIISPA. Nyt syymme tunnette ja apukeinot; Ja, hyv‰t yst‰v‰t, nyt kukin suoraan Sanokoon arvelunsa toiveistamme; Lord marsalkka, te ensin puhukaa. MOWBRAY. Hyv‰ksyn kyll‰ sodan perustuksen. Mut siit‰ soisin saada varmemmuuden, Mitenk‰ n‰ill‰ keinoin k‰yd‰ voimme Kyll‰ksi tarmokkain ja rohkein mielin Kuninkaan valtavata voimaa vastaan. HASTINGS. Jo viisikolmatta on tuhatta Valiomiest‰ luettelossamme, Ja vahvikkeesta antaa vahvan toivon Northumberlandin kreivi, jonka povi. On solvauksist' ilmi liekiss‰. BARDOLPH. Lord Hastings, se siis vaan kysymys: N‰‰ viisikolmattako tuhatta On ilman h‰nen apuansa kyllin. HASTINGS. Sen kanssa varmaan. BARDOLPH. Siin‰p‰ on mutka: Jos ollaan ilman h‰nt‰ liian heikot, On paras varovammin liikuskella, Siks kunnes ihan saatuvill' on apu. N‰in verenkarvaisessa hankkehessa Nuo ep‰varman avun odotukset Ja luulot, toiveetkin on hylj‰tt‰v‰t. ARKKIPIISPA. Niin tosiaan, lord Bardolph; sep‰ juuri Se Hotspurinkin Shrewsburyss‰ kaasi. BARDOLPH. Niin kyll‰; toiveissa h‰n herkutellen Luvatun avun tyhj‰‰ ilmaa ahmi, Uneksuin lis‰voimaa, joka sitten V‰hempi oli v‰hint' aatostaankin; N‰in, mieless‰ns‰ suuret haaveilut, H‰n kuoloon johti joukkojaan kuin hullu, Ja umpisilmin syˆksyi turmioonsa. HASTINGS. Mut, anteeks, haitaksi ei ole koskaan Lukuhun ottaa luultavuus ja toiveet. BARDOLPH. On kyll‰kin, t‰‰nlaiseen sotaan n‰hden; N‰in rutto tuuma, hetkellinen hanke Se toivoss' el‰‰, niinkuin aikaisen Kev‰imen umppu; toivo hedelm‰st‰ Ei niink‰‰n taattava kuin pelko, ett‰ Sen halla viepi. Rakentaa kun aiot, Niin katsot paikan, teet‰t piirustuksen, Ja, n‰hty‰si rakennuksen kaavan, Voit tekokustannukset arvioida; Ja jos nyt huomaat, ett‰ niit' et voita, Niin mit‰? Teet‰t uuden piirustuksen V‰hempihuoneisen, tai ehk‰ laisin Et rakennakaan. Paljon enemm‰n Suurtyˆss‰ t‰ss‰, -- miss‰ valtakunta Hajoitetaan ja uusi sijaan pannaan, -- On tarvis paikkaa tarkastaa ja kaavaa, Varmasta perustasta yhty‰, Kysy‰ mestareita, varat tiet‰‰, Kuink' ovat moiseen tyˆhˆn riitt‰vi‰ Ja vastustajan vertaisia; muuten Varustus vaan on kaava paperilla, Ja miesten sijass' on vaan miesten nimet; K‰y niinkuin sen, mi teett‰‰ talon kaavan, Vaan rakentaa ei jaksa; puolivalmiiks Sen j‰tt‰‰ h‰n ja keskener‰iseksi, Alastomaksi taivaan kyyneleille Ja tylyn talven hirmuvallan kouriin. HASTINGS. Vaikk' ois t‰‰ hyv‰‰ ennustava toivo Kuolleena syntynyt, ja miest‰k‰‰n Ei meill' ois lis‰‰ odotettavissa, Niin voimamme on, luulen, nyky‰‰nkin Kuninkaan vastapainoks kyllin vahva. BARDOLPH. Viiskolmattako tuhatta vaan h‰ll‰? HASTINGS. Ei meit‰ vastaan muuta, tuskin sit‰. N‰in riehkaan aikaan kolmia h‰n joukkons' On jakanut: on Ranskaa vastass' yksi, Yks Glendoweria vastassa, ja kolmas Sodittaa meit‰. Heikko kuninkaamme N‰in kolmijaoss' on, ja kirstut kumaa Komoa kˆyhyytt‰ ja tyhjyytt‰. ARKKIPIISPA. Ei siit‰ pelkoa, ett' eri joukot H‰n yhteen kokoisi ja t‰ysin voimin Meit' ahdistais. HASTINGS. Jos tekee sen, niin selk‰ J‰‰ paljaaksi ja kintereill‰ n‰ykkii Walesin ja Ranskan miehet; -- siit' ei vaaraa. BARDOLPH. Ken tullee johtajaksi meit‰ vastaan? HASTINGS. Westmoreland ja Lancasterin prinssi; H‰n itse sek‰ Henrik Walesiin marssii; Mut kuka l‰htee ranskalaista vastaan, En varmaan tied‰. ARKKIPIISPA. Liikkehelle siis! Sotamme syyt nyt kuulutamme julki. Sairaana valtio on valinnastaan, Sit' ‰llˆtt‰‰ jo liika lemmen naute. Se huone horjuva on, ep‰varma, Mi rakettu on joukon syd‰mmelle. Typer‰ joukko! Taivast' isoin ‰‰nin Sa pieksit Bolingbroken kiitoksilla, Siks ett‰ h‰net sinne sait kuin tahdoit! Nyt laiteltu kun h‰n on mieliksesi, Niin kyll‰s h‰nest' olet, huima peto, Ett' itse pyyd‰t antaa h‰net ylˆn. N‰in ahmo makosi, sa koiransiitto, Kakaisi kelpo Richard kuninkaankin, Ja omia nyt okseitasi ulvot Ja syˆd‰ mielit. Mihin nyt voi luottaa? Nyt hautaan Richardin ne rakastuvat, Jotk' el‰iss‰‰n ois suoneet surman h‰lle. Sa, joka likaa loit tuon hurskaan p‰‰h‰n, Kun jumaloidun Bolingbroken j‰lkeen Kautt' ylv‰‰n Lontoon huoaten h‰n kulki, Nyt huudat: "maa, se kuningas tuo j‰lleen, Ja ota t‰‰!" Oi, kurjaa! Tulevat Ja menneet kelpaa, vaan ei olevat. MOWBRAY. Nyt tarkastus, ja sitten matkaan vaan! HASTINGS. Meit' aika k‰skee, alamaisiaan. TOINEN NƒYT÷S. Ensimm‰inen kohtaus. Lontoo. Katu. (Ravintolanem‰nt‰, Kynsi ja h‰nen palvelijansa tulevat, J‰ljess‰ Ansa.) EMƒNTƒ. Herra Kynsi, onko manuu valmis? KYNSI. On, on. EMƒNTƒ. Miss‰ on apurinne? Onko se tanakka, se apurinne? Onko siin‰ miehen vastusta? KYNSI. Poika sin‰, miss‰ on Ansa? EMƒNTƒ. Ai jee, se hyv‰ herra Ansa! ANSA. T‰ss‰ ollaan. KYNSI. Ansa, meid‰n tulee vangita sir John Falstaff. EMƒNTƒ. Niin, hyv‰ herra Ansa; min‰ olen manannut h‰net ja koko selsun. ANSA. Tuo voi maksaa muutamille meist‰ hengen; h‰n pist‰‰. EMƒNTƒ. Voi, herrainen aika! Olkaa varuillanne; h‰n pisti minuakin omassa huoneessani ja oikein petomaisesti. H‰n maarin ei katso, mit‰ tuhoa tekee, kun ase on maalla; pukkaa kuin itse piru, ei s‰‰st‰ miest‰, ei vaimoa eik‰ lasta. KYNSI. Kunhan vaan saan h‰net kynsiini, niin en v‰lit‰ h‰nen pukkauksistaan. EMƒNTƒ. Enk‰ liioin min‰; min‰ seison takavarana. KYNSI. Kunhan vaan kerran saan h‰nt‰ kouraista, kunhan vaan saan h‰net pihtiini, -- EMƒNTƒ. Olen hukassa, jos h‰n p‰‰see menem‰‰n; uskokaa pois, h‰n se on oikein velo tekem‰‰n velkaa. Hyv‰ herra Kynsi, pit‰k‰‰ h‰nest‰ kiinni! Hyv‰ herra Ansa, ‰lk‰‰ p‰‰st‰kˆ h‰nt‰! H‰n tulee akuraatisti Ispin‰kolkkaan -- luvalla sanoen -- ostamaan satulaa, ja t‰n‰‰n h‰n on piutattu p‰iv‰lliselle Lomparttikadun Leopartinp‰‰h‰n silkkikauppias Siljan tykˆ. Ja koska h‰n jo on manattu ja haaraliikkeeni n‰in on ilkialaston koko maailmalle, niin pyyd‰n, ett‰ ved‰tte h‰net siit‰ vastuuseen. Sadan markan hajaus on jo aika vajaus kˆyh‰n, naimattoman vaimon kukkarossa; ja min‰ olen kest‰nyt ja kest‰nyt, ja minua on peijattu ja peijattu p‰iv‰st‰ p‰iv‰‰n, ett‰ oikein h‰vett‰‰ sit‰ ajatellakin. T‰mmˆinen ei ole reilua kauppaa; nainenkaan ei ole sent‰‰n mik‰‰n aasi eik‰ juhta, jota kaikenlaiset miehen lotkot saavat r‰‰k‰t‰. (Sir John Falstaff, paashi ja Bardolph tulevat.) Tuossa h‰n tuleekin, ja se kirottu pahkanokka Bardolph h‰nen kanssaan. Tehk‰‰ virkanne, tehk‰‰ virkanne, herra Kynsi ja herra Ansa; tehk‰‰, tehk‰‰, tehk‰‰ virkanne, sanon min‰! FALSTAFF. Mit‰ nyt? Kenen m‰r‰ on kuollut? Mik‰ h‰t‰n‰? KYNSI. Sir John, me vangitsemme teid‰t rouva Vilkkaan velasta. FALSTAFF. Hiiteen, jorrit! -- Ved‰ miekkasi, Bardolph! Poikki tuon konnan kaula! Lutka viskaa katuojaan! EMƒNTƒ. Minutko katuojaan? Min‰ sinut katuojaan viskaan, min‰! Sit‰kˆ tahdot? Sit‰kˆ tahdot? Senkin ‰p‰r‰ herja! -- Murhaa! murhaa! Oo, senkin katala tappelmanni! Tapatko Jumalan ja kuninkaan virkamiehi‰? Senkin viheli‰inen tappuri! Tappuri sin‰ olet; miesten kaataja, ja naisten kaataja. FALSTAFF. Torju heit‰, Bardolph! KYNSI. Apua, apua! EMƒNTƒ. Hyv‰t ihmiset, tuokaa t‰nne apu tai kaksi. -- Vai et tahdo? Tee se, tee se, sin‰ konna, tee se, senkin kaakinruoka! FALSTAFF. Hiiteen, senkin kyˆkkyri! senkin ryˆtt‰! senkin homenokka! Kyll‰ min‰ takap‰‰si pehmit‰n. (Ylituomari tulee seurueineen.) YLITUOMARI. No, mit‰ t‰‰ll‰? Olkaa hiljaa siell‰! EMƒNTƒ. Armollinen herra, olkaa puolellani! Rukoilen, auttakaa minua! YLITUOMARI. Sir Johnko? Mit‰ t‰‰ll‰ riitelette? Kuink' arvo, aika, toimet moista sallii? Jo teid‰n pit‰is matkall' olla Yorkiin. -- Mies, p‰‰st‰ h‰net! Hellit‰, ma sanon! EMƒNTƒ. Kunnianarvoinen loordi, olen, teid‰n armonne luvalla, kˆyh‰ leski Eastcheapista, ja h‰n on vangittu minun velastani. YLITUOMARI. Mist‰ er‰st‰? EMƒNTƒ. Ei mist‰‰n er‰st‰, herra hyv‰, vaan kaikesta, kaikesta, mit‰ minulla on. H‰n on syˆnyt minut puti puhtaaksi, kotini ja kontuni; on koko olemukseni pist‰nyt tuohon paksuun mahaansa; mutta jotakin min‰ siit‰ aion kiskoa takaisin, muuten ajan sinua painajaisena joka yˆ. FALSTAFF. Voisin kai sit‰ min‰kin painajaisena ajaa, jos vaan olisi jotakin tilaisuutta p‰‰st‰ siihen tilaan. YLITUOMARI. Mist‰ t‰m‰, sir John? Hyi! Kuka kunnon mies saattaa kest‰‰ tuommoista haukkusanojen tulvaa? Ettekˆ h‰pe‰ pakottaa kˆyh‰‰ leske‰ noin tˆrkeihin keinoihin saadakseen omansa? FALSTAFF. Kuinka suuria olen sitten velkaa sinulle? EMƒNTƒ. Toden totta, jos olet rehellinen mies, itsesi ja rahaa sit‰ paitse. Vannoithan kullatun kolpakkoni kautta, kun istuit delfiinikamarissani pyˆre‰n pˆyd‰n ‰‰ress‰ kivihiilivalkean loisteessa keskiviikkona helluntaiviikolla, silloin kuin prinssi lˆi l‰ven p‰‰h‰si siit‰, ett‰ vertasit h‰nen is‰‰ns‰ Windsorin lukkariin: silloin kuin siin‰ pesin haavaasi, vannoit minulle naivasi minut ja tekev‰si minusta armollisen rouvan. Voitko sit‰ kielt‰‰? Eikˆ siin‰ samassa muori Talinen, lahtarin vaimo, tullut sis‰‰n ja kummitellut minua? Mit‰? Eikˆ tullut lainaamaan kupollista etikkaa ja sanonut, ett‰ h‰nell‰ oli aika pˆytyrillinen rapuja, jolloin sin‰ sait halun syˆd‰ muutamia, johon min‰ sanoin, ettei ne tee tuoreen haavan hyv‰‰? Ja etkˆ sin‰, kun h‰n oli mennyt rappusia alas, pyyt‰nyt, etten olisi niin tuttavallinen tuollaisten halpas‰‰tyisten kanssa? Ja etkˆ sanonut, ett‰ minua ennen pitk‰‰ kutsuttaisiin rouvaksi? Ja etkˆ silloin suudellut minua ja pyyt‰nyt minua hankkimaan sinulle kolmeakymment‰ killinki‰? Pane kaksi sormea kirjan p‰‰lle, ja kiell‰, jos voit. FALSTAFF. Hyv‰ herra, se raukka ei ole oikein viisas; h‰n huutaa toisesta p‰‰st‰ kaupunkia toiseen, ett‰ vanhin poikansa on teid‰n n‰kˆisenne. H‰n on ollut hyviss‰kin varoissa, ja totta on, ett‰ kˆyhyys on pannut h‰nen p‰‰ns‰ v‰h‰n pyˆr‰lle. Mutta mit‰ noihin tyhmiin oikeudenpalvelijoihin tulee, niin pyyd‰n teit‰ niin laittamaan, ett‰ saan heilt‰ hyvityst‰. YLITUOMARI. Sir John, sir John! Tunnen hyvin teid‰n tapanne v‰‰nt‰‰ suoran asian v‰‰r‰ksi. Ei viaton katsantonne eik‰ tuo sanojenkaan tulva, joka teist‰ virtaa mit‰ rˆyhkeimm‰ll‰ julkeudella, voi est‰‰ minua asiaa puolueettomasti punnitsemasta. Te olette, silt‰ minusta n‰ytt‰‰, juonillanne kietonut t‰m‰n vaimon herk‰n mielen ja saanut k‰ytett‰v‰ksenne sek‰ h‰nen rahansa ett‰ h‰nen ruhonsa. EMƒNTƒ. Niin, se on totta, mylord. YLITUOMARI. Pyyd‰n, vaiti. -- Maksakaa mit‰ olette h‰nelle velkaa, ja palkitkaa mit‰ olette h‰nelle koiruutta tehnyt; toisen voitte tehd‰ puhtaalla rahalla ja toisen ilmeisell‰ katumuksella. FALSTAFF. Mylord, noita nuhteita en aio pit‰‰ hyv‰n‰ni, mit‰‰n niihin vastaamatta. Te sanotte ylev‰‰ suoruutta rˆyhke‰ksi julkeudeksi; joka vaan pokkuroi eik‰ sano niin mit‰‰n, se on muka hyviˆ. Ei, mylord, syvimm‰ll‰ kunnioituksella puhuen, min‰ en aio olla nˆyrin palvelijanne. Sen vaan sanon teille, ett‰ noista oikeudenpalvelijoista mielin p‰‰st‰, koska olen kiireiss‰ toimissa ja kuninkaan asioilla. YLITUOMARI. Puhutte niinkuin teill‰ olisi valtuus tehd‰ v‰‰ryytt‰; mutta osoittakaa nyt mainettanne tosi tyˆss‰ ja hyvitt‰k‰‰ t‰m‰ vaimo parka. FALSTAFF. Tulkaa t‰nne, em‰nt‰. (Vie h‰net syrj‰‰n.) (Gower tulee.) YLITUOMARI. No, herra Gower, mit‰ uutta? GOWER. Kuningas sek‰ Walesin prinssi Henrik T‰‰ll' ovat kohta; lis‰‰ kertoo t‰m‰. (Antaa kirjeen.) FALSTAFF. Niin totta kuin olen aatelismies, -- EMƒNTƒ. Niin, tuon olen ennenkin kuullut. FALSTAFF. Niin totta kuin olen aatelismies; -- kas niin, ei siit‰ sen enemp‰‰. EMƒNTƒ. Kautta t‰m‰n taivaallisen maan, jota tallaan, t‰ytyy kuin t‰ytyykin minun pantata sek‰ hopeani ett‰ ruokahuoneistani sein‰verhot. FALSTAFF. Lasit, lasit, ne ne ovat parhaita juoma-astioita; ja mit‰ seiniin tulee, niin pikku siev‰ pilajuttu, tai kertomus tuhlaajapojasta, tai joku saksalainen vesiv‰rill‰ maalattu mets‰sianajo vastaa tuhansia tuollaisia uutimia ja koin syˆmi‰ sein‰verhoja. Laita t‰nne kymmenen puntaa, jos voit. Jos ei sulla olisi noita oikkujasi, niin olisit paras likka koko Englannissa. Mene ja pese silm‰si, ja peruuta haasto. Kas niin, noin et saa minun kanssani oikutella. Etkˆ tunne minua? Niin, niin, kyll‰ tied‰n, ett‰ sinua on t‰h‰n houkuteltu. EMƒNTƒ. Hyv‰ sir John, eikˆ kaksikymment‰ nobelia riit‰? Tottakin, vastenmielist‰ on minulle pantata hopeani, toden totta. FALSTAFF. No, olkoon menneksi; t‰ytyy keksi‰ toisia keinoja. Sin‰ olet kuin oletkin hupakko. EMƒNTƒ. No, no, saatte kaikki, vaikka hameeni menisi pantiksi. Tulettehan illalliselle? Ja maksattehan minulle kaikki yht'aikaa? FALSTAFF. Tahdonko el‰‰? -- (Bardolphille.) Mene mukaan, mene mukaan! ƒl‰ hellit‰! ƒl‰ hellit‰! EMƒNTƒ. Kutsunko Torkko Hurstisen ruokaseuraksi teille? FALSTAFF. Ei sanaakaan en‰‰! Tulkoon vaan. (Ravintolanem‰nt‰, Bardolph, oikeudenpalvelijat ja paashi menev‰t.) YLITUOMARI. Olen parempiakin uutisia kuullut. FALSTAFF. Mit‰ uutisia, mylord? YLITUOMARI. Miss‰ makasi kuningas viime yˆn? GOWER. Basingstokessa, mylord. FALSTAFF. Toivoakseni kaikki on hyvin, mylord. Mit‰ uutisia kuuluu, mylord? YLITUOMARI. Palaako kotiin koko sotavoima? GOWER. Ei suinkaan: viisisataa ratsua Ja viisitoistasataa jalkamiest‰ On Lancasterin prinssiin liittynyt Northumberlandia ja piispaa vastaan. FALSTAFF. Arvokas loordi, palaako kuningas Walesista? YLITUOMARI. Minulta viipym‰tt‰ kirjeen saatte; Mua seuratkaa, ma pyyd‰n, herra Gower. FALSTAFF. Mylord! YLITUOMARI. Mit‰ tahdotte? FALSTAFF. Herra Gower, saanko kunnian pyyt‰‰ teit‰ p‰iv‰lliselle? GOWER. Minun tulee noudattaa t‰m‰n armollisen herran k‰skyj‰. Kiitoksia vaan, sir John. YLITUOMARI. Sir John, te vitkastelette liiaksi; teid‰nh‰n tulee sotamiehi‰ nostaa niist‰ kreivikunnista, joiden kautta marssitte. FALSTAFF. Suvaitsetteko illastaa kanssani, herra Gower? YLITUOMARI. Mik‰ houkko oppi-is‰ on teille tuollaisia tapoja opettanut, sir John? FALSTAFF. Herra Gower, jos ne eiv‰t minulle sovellu, niin oli se houkko, joka niit‰ minulle opetti. -- Seh‰n se on, herraseni, se oikea miekkailijan tapa: pisto pistosta, ja sitten erotaan pois. YLITUOMARI. No, Herra sinua valaiskoon! Sin‰ se olet houkkojen houkko. (Menev‰t.) Toinen kohtaus. Lontoo. Toinen katu. (Prinssi Henrik ja Poins tulevat.) PRINSSI HENRIK. Usko pois, min‰ olen tavattomasti v‰synyt. POINS. Niiksikˆ on tullut? Min‰ kun uskoin, ett‰ v‰symys ei uskaltaisi ryhty‰ noin ylh‰iseen vereen. PRINSSI HENRIK. Mutta minuun se ryhtyy, vaikka kyll‰ ylh‰isyyteni punastuu sit‰ tunnustaessaan. Eikˆ ole minunlaiselleni hieman halpamaista haluta kaljaa? POINS. Niin, prinssi ei todellakaan saisi olla niin pintapuolinen tiedoiltaan, ett‰ ajattelisikaan noin heikkoa laitosta. PRINSSI HENRIK. Minun ruokahaluni siis ei n‰yt‰ olevan ruhtinaallista alkuper‰‰, sill‰, totta totisesti, nyt min‰ ajattelen tuota halpaa luontokappaletta, kaljaa. Mutta n‰m‰ nˆyryytt‰v‰t ajatukset tekev‰t, totta puhuen, suuruuteni minulle vastenmieliseksi. Mik‰ h‰pe‰ onkaan minulle muistaa sinun nimesi? Tai tuntea huomenna sinun kasvosi? Tai hankkia tietooni, kuinka monta paria sinulla on silkkisukkia, nimitt‰in nuo tuossa ja ne entiset persikankarvaiset? Tai pit‰‰ lukua paidoistasi: nimitt‰in yksi liikanainen ja yksi k‰yt‰nnˆss‰? Mutta tuon tiet‰‰ pallohuoneen is‰nt‰ paremmin kuin min‰, sill‰ sinun pyykiss‰si on paha vesipako, kun et ole siell‰ pallosauvaa heiluttamassa; ja sit‰ et ole tehnyt moneen aikaan siit‰ syyst‰, ett‰ alankomaittesi j‰tteet ovat paittoutuneet nielem‰‰n hollantilaisen alusmaasi; ja Jumala tiesi, saavatko nuo, jotka parkuvat liinavarastosi raunioissa, peri‰ h‰nen valtakuntaansa. Mutta k‰tilˆt sanovat, ett‰ lapset eiv‰t sille mit‰‰n voi; siit‰ vaan ihmiskunta lis‰‰ntyy ja sukulaisuudet vahvistuvat armottomasti. POINS. Huonosti soveltuu niin raskaan tyˆn per‰st‰ puhua tuommoista roskaa! Sanokaa, kuinka moni nuori prinssi sit‰ tekisi, jos h‰nen is‰ns‰ olisi niin sairas, kuin teid‰n t‰ll‰ haavaa on? PRINSSI HENRIK. Sanonko sinulle jotakin, Poins? POINS. Sanokaa, mutta sanokaa jotakin oikein oivaa. PRINSSI HENRIK. Kyllin oivaa sinun kaitaisellesi ‰lyniekalle. POINS. No, antaa tulla; min‰ olen jo varuillani sit‰ torjumaan. PRINSSI HENRIK. No niin, sen sanon sinulle, ett‰ ei sovi minun olla murheellinen siit‰, ett‰ is‰ni nyt on sairas; vaikka kyll‰ voisin sanoa sinulle -- mokomalle, jota suvaitsen, paremman puutteessa, kutsua yst‰v‰kseni -- ett‰ voisin olla murheellinen, ja oikein toden per‰st‰ murheellinen. POINS. Tuskinpa t‰llaisessa tilassa. PRINSSI HENRIK. Kautta t‰m‰n k‰den! Luulet, ett‰ min‰ olen yht‰ syv‰‰n piirretty paholaisen kirjaan paatumuksesta ja kovakorvaisuudesta kuin sin‰ ja Falstaff. Lopussa se n‰hd‰‰n. Sen vaan sinulle sanon, ett‰ syd‰mmeni sis‰llisesti vuotaa verta siit‰, ett‰ is‰ni on niin sairas; ja sellainen huono seura kuin sinun, on syyst‰ tehnyt kaiken ulkonaisen murheen osoituksen mahdottomaksi. POINS. Mist‰ syyst‰? PRINSSI HENRIK. Mit‰ ajattelisit minusta, jos itkisin? POINS. Ajattelisin, ett‰ olette mit‰ ruhtinaallisin tekopyh‰. PRINSSI HENRIK. Sit‰ joka ihminen ajattelisi; ja sin‰ olet onnellinen mies, kun ajattelet mit‰ joka ihminen ajattelee. Ei ole toista maailmassa, jonka ajatukset pysyisiv‰t niin yleisell‰ valtatiell‰ kuin sinun; todellakin, jok'ainoa ihminen luulisi minua tekopyh‰ksi. Ja mik‰ se panee sinun korkea-arvoista ajatustasi niin ajattelemaan? POINS. Se, ett‰ olette ollut niin maailmallinen ja niin kovin takertunut Falstaffiin. PRINSSI HENRIK. Ja sinuun. POINS. Kautta p‰iv‰n valon! Minusta ei muuta puhuta kuin hyv‰‰; sen min‰ saatan kuulla omin korvin. Pahin, mit‰ voivat minusta sanoa, on se, ett‰ olen nuorin veli ja poika, jolla on syd‰n paikallaan; ja n‰it‰ kahta asiaa en voi auttaa, sen tunnustan. Tuhat tulimmaista, tuossa tulee Bardolph. (Bardolph ja paashi tulevat.) PRINSSI HENRIK. Ja poika, jonka annoin Falstaffille. Kun h‰net annoin, oli poika kristitty; ja katsos, eikˆ se lihava lurjus ole siit‰ tehnyt apinaa! BARDOLPH. Jumala varjelkoon teid‰n armoanne! PRINSSI HENRIK. Samoin teit‰, jalosukuinen Bardolph! BARDOLPH (paashille). Vai niin, sin‰ sive‰ aasi, sin‰ h‰veli‰s narri, oikeinko punastut? Miksi nyt punastut? Mik‰ neitseellinen asemies sinusta on tullut? Onko se nyt mik‰‰n hirve‰ asia vied‰ neitsyys oluthaarikalta? PAASHI. Armollinen herra, vast'ik‰‰n h‰n minua huusi punaisen ristikko-ikkunan takaa,[6] ja min‰ en voinut h‰nen naamaansa v‰h‰‰k‰‰n erottaa ikkunasta; vihdoin keksin h‰nen silm‰ns‰, ja silloin luulin, ett‰ h‰n oli tehnyt kaksi l‰pe‰ krouvariakan uuteen alushameeseen ja tirkisteli niist‰. PRINSSI HENRIK. Eikˆ ole poika edistynyt? BARDOLPH. Hiiteen, senkin kirottu kˆkˆtt‰v‰ kaninpoika! Hiiteen! PAASHI. Hiiteen, senkin riivattu Althean uni![7] Hiiteen! PRINSSI HENRIK. Selit‰, poika; mik‰ uni? PAASHI. Niin, n‰hk‰‰s, armollinen herra, Althea n‰ki unta, ett‰ h‰n synnytti tulipalon, ja siksi sanon h‰nt‰ Althean uneksi. PRINSSI HENRIK. Hyv‰ selitys, kruunun arvoinen. -- Kas tuossa, poika! (Antaa h‰nelle rahaa.) POINS. Oo, ett‰ t‰m‰ kaunis kukkanen s‰ilyisi madoilta! -- Kas, tuossa viisi penni‰ varokeinoksi! BARDOLPH. Jos ette laita niin, ett‰ t‰m‰ joutuu hirteen teid‰n kanssanne, niin tapahtuu hirsipuulle v‰‰ryys. PRINSSI HENRIK. Kuinka voi herrasi, Bardolph? BARDOLPH. Hyvin, armollinen herra. H‰n kuuli, ett‰ teid‰n armonne oli tulossa kaupunkiin; t‰ss‰ on kirje teille. POINS. Sis‰‰nj‰tetty asianomaisessa j‰rjestyksess‰. -- Ja kuinka voi se Martinp‰iv‰,[8] teid‰n herranne? BARDOLPH. Ruumiillisesti hyvin, herraseni. POINS. Tosiaankin, h‰nen kuolematon osansa tarvitsee l‰‰k‰ri‰; mutta se ei h‰nt‰ liikuta. Vaikka se poteekin, niin ei se silt‰ kuole. PRINSSI HENRIK. Min‰ sallin tuon risapaiseen olla kanssani samalla tuttavan kannalla kuin koirani, ja h‰n onkin siihen virkaan omansa; sill‰ n‰hk‰‰s, kuinka h‰n kirjoittaa. POINS (lukee). "John Falstaff, ritari", -- niin, sen saa jokainen kuulla joka kerta, kun h‰nell‰ vaan on tilaisuus nime‰‰n mainita; samoin kuin ne, jotka ovat kuninkaan sukua, aina kun sormeensa pist‰v‰t, sanovat: "t‰ss‰ vuotaa kuninkaallista verta." "Kuinka niin?" kys‰isee joku, joka ei ole ysk‰‰ ymm‰rt‰vin‰‰n; vastaus on k‰sill‰, niinkuin lainanhakijan lakki: "min‰ olen, herraseni, kuninkaan kˆyh‰ sukulainen." PRINSSI HENRIK. Niin, meid‰n sukuja he tahtovat olla, vaikka sukulaisuutensa johtaisivatkin Japhetista saakka. Mutta kirje! POINS. "Sir John Falstaff, ritari, kuninkaan pojalle, is‰ns‰ l‰himm‰iselle, Henrikille, Walesin prinssille, tervehdys." -- Ha, ha, t‰m‰h‰n on atesti! PRINSSI HENRIK. Vaiti! POINS. "J‰ljitellen kuuluisaa roomalaista tahdon olla lyhyt" -- tarkoittaa varmaankin: lyhyt- tai ahdashenkinen. -- "J‰t‰n itseni sinun suosioosi, j‰t‰n hyv‰sti ja j‰t‰n sinut. ƒl‰ ole liiaksi tuttavallinen Poinsin kanssa, sill‰ h‰n v‰‰rin k‰ytt‰‰ suosiotasi siihen m‰‰r‰‰n, ett‰ vannoo sinun naivasi h‰nen sisarensa Leenan. Tee katumusta joutohetkin‰ voimaisi mukaan, ja sill‰ hyv‰sti. "Sinun, niin totta kuin jaa ja ei se on, aina sen mukaan, miten h‰nt‰ kohtelet -- Hannu Falstaff hyvien yst‰vien kesken, John veljien ja sisarien kesken, ja sir John koko Europan kesken." Prinssi hyv‰, t‰m‰n kirjeen kastan sektiin ja pakotan h‰nt‰ syˆm‰‰n sen. PRINSSI HENRIK. Siten pakottaisit h‰nt‰ syˆm‰‰n omat sanansa. Mutta niinkˆ minua pitelet, Eetu? Pit‰‰kˆ minun naida sinun sisaresi? POINS. Suokoon Jumala, ettei tyttˆ pahempiin joutuisi! Mutta tuota en ole koskaan sanonut. PRINSSI HENRIK. N‰in me teemme pilaa ajasta, ja viisaitten henget istuvat pilviss‰ ja ilkkuvat meit‰. -- Onko herranne t‰‰ll‰ Lontoossa? BARDOLPH. On, armollinen herra. PRINSSI HENRIK. Miss‰ h‰n illastaa? Viel‰kˆ se vanha karju vanhassa l‰tiss‰‰n herkuttelee? BARDOLPH. Vanhassa paikassa, armollinen herra, Eastcheapissa. PRINSSI HENRIK. Ket‰ on h‰nell‰ seurana? PAASHI. Ephesil‰isi‰,[9] armollinen herra, vanhan kirkon miehi‰. PRINSSI HENRIK. Onko naisia mukana pˆyd‰ss‰? PAASHI. Ei, armollinen herra, muita kuin vanha rouva Vilkas ja mamseli Torkko Hurstinen. PRINSSI HENRIK. Mik‰ pakana tuo lienee? PAASHI. Siivo rouvasnainen ja herrani sukulainen. PRINSSI HENRIK. Yht‰ l‰heist‰ sukua kuin pappilan lehm‰t on herraskartanon sonnille. -- Eetu, yll‰t‰mmekˆ heid‰t kesken illallista? POINS. Olen varjonne, prinssi, seuraan teit‰. PRINSSI HENRIK. Kuule, poika -- ja te, Bardolph! Ei hiiskausta herrallenne, ett‰ min‰ olen kaupungissa! -- Kas tuossa kielen pitimeksi! BARDOLPH. Minulla ei ole kielt‰, herra. PAASHI. Ja mit‰ minun tulee kieleeni, niin sen kyll‰ hillitsen. PRINSSI HENRIK. Hyv‰sti siis, ja menk‰‰. -- (Bardolph ja paashi menev‰t.) Tuo Torkko Hurstinen on varmaankin joku valtamaantie. POINS. Yht‰ yleinen, sen takaan, kuin Saint Albansin ja Lontoon v‰linen. PRINSSI HENRIK. Miten saisimme n‰hd‰ Falstaffin t‰n‰ iltana oikeassa karvassaan ja itse olla n‰kym‰ttˆmin‰? POINS. Puemme yllemme nahkatakit ja esiliinat ja palvelemme h‰nt‰ passareina pˆyd‰ss‰. PRINSSI HENRIK. Jumalasta h‰rk‰? Ankara alennus! Mutta niin teki Jupiter. Kuninkaanpojasta viinuri? Katala muutos! Mutta niin teen min‰; sill‰ ei niin hyv‰‰ asiaa, ettei hieman hullutusta. Tule, Eetu. (Menev‰t.) Kolmas kohtaus. Workworth. Linnan edusta. (Northumberland, lady Northumberland ja lady Percy tulevat.) NORTHUMBERLAND. Voi, rakas vaimo, kallis tyt‰r, ‰lk‰‰ Mun hurjaa hankettani estelkˆ; Pois heitt‰k‰‰ tuo ajan nuiva muoto, Vaivaksi muuten k‰ytte niinkuin sekin. LADY NORTHUMBERLAND. Ma luovun siis ja enemp‰‰ en puhu; Tee tahtos, ‰lysi sua johtakoon. NORTHUMBERLAND. Armaani, panttina on kunniani, Ja l‰htˆni sen yksin lunastaa. LADY PERCY. Pois t‰st‰ sodast' olkaa, Herran t‰hden! Sananne, is‰, kerran ennen sˆitte, Kun enemm‰n se velvoitti kuin nyt: Kun Percynne, kun kallis Henrikkini Loi monet katseet Pohjaan, n‰hd‰ksens‰ Is‰ns‰ apujoukot, mutta turhaan. Ken silloin vaati teit‰ kotiin j‰‰m‰‰n? Siin' ehtyi kahden maine, is‰n, pojan. Is‰np‰ maineen kirkastakoon taivas! Poikanne maine, se niin s‰kenˆitsi, Kuin sinitaivaalt' aurinko; sen loiste Englannin koko ritariston johti Urosten tˆihin; kuvastin h‰n oli, Miss' aateliset nuoret peilailivat. Ken niin kuin h‰n ei k‰ynyt, oli rampa; Ja sorahdus, jok' oli virhe h‰ll‰, Se tuli sankarien ihanteeksi; Ne, joilla puhe oli vieno, tyyni, T‰t' aimo lahjaa v‰‰rin k‰yttiv‰t, Vaan h‰nt‰ matkiakseen. Kieleen, k‰yntiin, El‰m‰n tapaan, mielihuvituksiin, Sotataitohon ja veren-oikkaan n‰hden H‰n oli ohje, peili, kirja, malli, Jot' apinoittiin. Ja tuon miesten ihmeen, Tuon jumaloidun, tuon te j‰titte, V‰istyitte tuosta v‰istym‰ttˆm‰st‰, Jok' ep‰edukseen sai sodan julmaa Jumalaa katsella ja pit‰‰ puoltaan, Kun mik‰‰n muu kuin Hotspur-nimen kaiku Ei kest‰nyt; -- n‰in h‰net j‰titte, Oi, ‰lk‰‰ henke‰‰n nyt solvatko Sill', ett‰ muille paremmin kuin h‰lle Sananne pid‰tte! Ne j‰tt‰k‰‰! On vahva marsalkin ja piispan voima: Jos puolet siit' ois armaallani ollut, Nyt Hotspuria kaulaisin ja Monmouth Makaisi haudassansa. NORTHUMBERLAND. Kirousta! Miehuuden multa riist‰t, tyt‰r kaunis, Kun uudelleen sa revit vanhaa haavaa. Nyt vaara etsi‰ mun t‰ytyy, muuten Se etsii minut toiste, kun en ole N‰in varustettu. LADY NORTHUMBERLAND. Pakoon Skotlantiin, Siks ett‰ aateli ja nostov‰ki On hiukan saanut voimiansa koittaa! LADY PERCY. Jos etua he saavat, silloin heihin Te liittyk‰‰ kuin ter‰ksinen vanne Lujuutta lujittain; mut, Herran t‰hden, Ensinn‰ antakaatte heid‰n koittaa. Niin teki poikanne, se sallittiin; Niin tulin min‰ leskeks, eik‰ kyllin Nyt el‰m‰ni riit‰ kastelemaan Silm‰ini kyynelill‰ muistokukkaa, Ett' it‰is se ja pilviin kohoaisi Tuon jalon puolisoni muisteloksi. NORTHUMBERLAND. Pois sis‰‰n tulkaa. Nyt on mieli mulla Kuin luode korkeimmilleen paisuneena; Se seisoo, valumatta puoleen, toiseen. Tavata arkkipiispaa tahtoisin, Mut tuhansia syit' on est‰m‰ss‰. Pois menen Skotlantiin ja sinne j‰‰n, Siks kunnes aika k‰skee k‰‰ntym‰‰n. (Menev‰t.) Nelj‰s kohtaus. Lontoo, Huone Mets‰sianp‰‰n ravintolassa Eastcheapissa. (Kaksi viinuria tulee.) 1 VIINURI. Mit‰ hittoja sin‰ tuossa tuot? Ritari-ispinˆit‰kˆ? Tied‰th‰n, ettei Hannu ritari pid‰ ritari-ispinˆist‰. 2 VIINURI. Totta puhut, piru olkoon. Prinssi kerran pani h‰nen eteens‰ kupollisen ritari-ispinˆit‰ ja sanoi, ett‰ siin‰ niit‰ oli viisi kappaletta lis‰‰ Hannu ritaria; sitten h‰n otti hatun p‰‰st‰ns‰ ja lis‰si: "sulkeudun n‰iden kuuden vanhan, kuivan, kutistuneen ritari-mallukan suosioon." Tuo karvasteli h‰nen syd‰nt‰ns‰; mutta sen h‰n nyt jo on unhottanut. 1 VIINURI. No, kata nyt vaan pˆyt‰ ja pane ne esille; ja kuulehan, koeta saada k‰siisi Luikun soittokunta; mamseli Hurstinen tahtoisi kuulla hiukan soittoa. Mutta joutuin! -- Huone, miss‰ illastavat, on liian kuuma; he tulevat heti. 2 VIINURI. Kuules, prinssi ja herra Poins ovat t‰‰ll‰ tuossa tuokiossa; tahtovat saada meilt‰ pari takkia ja esiliinaa, joihin pukeutua; mutta sir John ei saa siit‰ mit‰‰n vihi‰ saada; Bardolph on tuonut sanan. 1 VIINURI. Saakeli soikoon, nyt saamme oikein hauskaa; t‰st‰ syntyy verraton kuje. 2 VIINURI. L‰hden katsomaan, enkˆ tapaisi Luikkua. (Menee.) (Ravintolanem‰nt‰ ja Torkko Hurstinen tulevat.) EMƒNTƒ. Oikein totta, syd‰nk‰pyseni, minusta sin‰ nyt olet oikein erikoisen hyv‰ss‰ templatuurissa: punssisi lyˆ niin tavattomasti, ettei sen parempaa voi syd‰n toivoa, ja ihokarvasi on, usko pois, niin punainen kuin mik‰kin ruusu. Mutta liian paljon olet, totta puhuen, juonut kanaljansekti‰; se viini se raukaisee ihmeellisesti ja huumaa veren niin, ett‰ humahtaa. -- No, kuinka sinun nyt on? TORKKO. Paremmin kuin ‰sken. Uh! EMƒNTƒ. Sep‰ hyv‰ sana; hyv‰ syd‰n on kullan v‰‰rtti. Kas, tuossa tulee sir John. (Falstaff tulee laulaen.) FALSTAFF. "Ol' Arthur hovissaan" -- Tyhjenn‰ pottu! -- "Kuningas arvossaan." (Viinuri menee.) No, kuinka voitte, mamseli Torkko? EMƒNTƒ. H‰nell‰ on se pyˆrtymyksen setki; on oikein. FALSTAFF. Niin on kaikkien naisel‰j‰in; kun saavat setken, niin pyˆrtyv‰t. TORKKO. Senkin likainen turvakko! Senkˆ lohdutuksen teilt‰ saan? FALSTAFF. Te niit‰ turpeita turvakoita teette, neiti Torkko. TORKKO. Min‰kˆ niit‰ teen? Syˆm‰ryys ja taudit niit‰ tekev‰t, enk‰ min‰. FALSTAFF. Jos kokin kautta tulee syˆm‰ryys, niin tulee teid‰n kauttanne taudit, Torkko. Teilt‰ me ne saamme, Torkko, teilt‰ me ne saamme; eikˆ totta, puhto pulmoseni, eikˆ totta? TORKKO. Totta kyll‰: vitjamme ja hohtokivemme. FALSTAFF. Niin, "korut, p‰‰rlyt ja punahelmet", -- sill‰ joka uljaasti ottelee, tulee ontuen leikist‰, tied‰th‰n sen; tulee rikosta, peitsi uljaasti sojossa, ja sitten uljaasti haavurin luo; rynt‰‰ uljaasti tykinsuuta vastaan; -- TORKKO. Hirteen, senkin siivoton likakinttu, hirteen! EMƒNTƒ. Niin, niin, aina vaan sit‰ vanhaa nuottia! Aina kun te kaksi yhdytte, niin joudutte jupakkaan. Toden totta, te molemmat olette niin vastakarvaisia kuin kaksi kuivaksi paahdettua leiv‰nviipaletta; toinen ei voi kantaa toisen heikkouksia. Hyv‰inen aika! Toisen pit‰‰ kantaa, ja sit‰ tulee (Torkolle) sinun tehd‰; sin‰ olet se heikompi astia, niinkuin sanotaan, se tyhjempi astia. TORKKO. Mik‰ heikko, tyhj‰ astia voi kantaa tuollaista suunnatonta ja t‰ysin‰ist‰ h‰rk‰tynnyri‰? H‰ness‰ sit‰ on koko laivalastillinen Bordeauxin v‰rkki‰; ette ole koskaan n‰hnyt laivanruumaa niin t‰yteen sullottua. -- No niin, Hannu, olkaamme yst‰vi‰ taas; sin‰ menet sotaan, ja saanko sinua en‰‰ koskaan n‰hd‰ vai en, sit‰ ei kukaan ihminen kysy. (Viinuri palajaa.) VIINURI. Herra, v‰nrikki Pistooli on tuolla alhaalla ja tahtoo teit‰ puhutella. TORKKO. Hirteen se riivatun ˆyhk‰ri! ƒlk‰‰ p‰‰st‰kˆ h‰nt‰ t‰nne; niin rivosuista ilkiˆt‰ ei ole toista koko Englannissa. EMƒNTƒ. Jos h‰n ˆyhk‰ilee, niin ei h‰n saa tulla sis‰‰n; ei totta totisesti saakaan! Minun pit‰‰ naapurieni kanssa el‰‰; en k‰rsi mit‰‰n ˆyhk‰reit‰. Minulla on hyv‰ nimi ja maine siin‰ kuin toisellakin. Ovi kiinni! T‰nne ei p‰‰se mit‰‰n ˆyhk‰reit‰. En ole n‰in pitk‰lle el‰nyt, ett‰ nyt sallisin ˆyhk‰reit‰. Ovi kiinni, sanon min‰. FALSTAFF. Kuuletko, em‰nt‰? EMƒNTƒ. Malttakaa mielenne, sir John; t‰nne ei p‰‰se mit‰‰n ˆyhk‰reit‰. FALSTAFF. Etkˆ kuule, h‰n on minun v‰nrikkini. EMƒNTƒ. Hui hai, sir John, turhaa puhetta! Teid‰n ˆyhk‰ri v‰nrikkinne ei tule sis‰‰n t‰m‰n muijan ovesta. T‰ss‰ taannoin olin k‰sketty herra Hivusen, komisarjuksen, eteen, ja h‰n kun sanoi minulle -- se oli viime keskiviikkona, ei siit‰ sen kauempaa ole -- "naapurin muori Vilkas", sanoi h‰n, -- herra Mykk‰nen, pastorimme, oli h‰nkin siin‰ saapuvilla, -- "naapurin muori Vilkas", sanoi h‰n, "p‰‰st‰k‰‰ tykˆnne vaan siivoa v‰ke‰, sill‰", sanoi h‰n, "teill‰ on huono maine"; ja miksi h‰n sen sanoi, sen kyll‰ tied‰n; "sill‰", sanoi h‰n, "te olette kunniallinen vaimo ja teist‰ luullaan hyv‰‰; katsokaa siis, mit‰ v‰ke‰ p‰‰st‰tte tykˆnne; ‰lk‰‰ mit‰‰n ˆyhk‰riseuraa p‰‰st‰kˆ", sanoi h‰n. -- Ei, t‰nne ei ˆyhk‰ri‰ p‰‰stet‰. -- Siunaillut olisitte, jos olisitte kuullut, mit‰ h‰n sanoi. -- En, min‰ en k‰rsi ˆyhk‰reit‰. FALSTAFF. H‰n ei ole mik‰‰n ˆyhk‰ri, kuuletkos, vaan mit‰ hiljaisin kruununmies, usko pois; h‰n antaa sinun silitell‰ itse‰‰n yht‰ siivosti kuin susikoiran penikka; h‰n ei ˆyhk‰ise kalkkunakanallekaan, jos se v‰h‰nkin pˆyhist‰‰ hˆyheni‰‰n vastarintaan. -- Viinuri, kutsu t‰nne h‰net. EMƒNTƒ. Kruununmies, niinkˆ sanotte? Min‰ en huoneestani kiell‰ ket‰‰n rehellist‰ miest‰ enk‰ ket‰‰n kruununmiest‰ liioin. Mutta min‰ en pid‰ ˆyhk‰reist‰. Totisesti, min‰ voin pahoin, jos joku sanoo: ˆyhk‰ri. Tunnustelkaas, herrat, kuinka vapisen; n‰hk‰‰s, enkˆ puhu totta? TORKKO. Todellakin vapisette, rouva. EMƒNTƒ. Niin, enkˆ? Niin, toden totta, vapisen, ja lis‰ksi kuin haavan lehti; en voi kest‰‰ noita ˆyhk‰reit‰. (Pistooli, Bardolph ja paashi tulevat.) PISTOOLI. Jumala teit‰ varjelkoon, sir John! FALSTAFF. Terve, v‰nrikki Pistooli! Kas t‰ss‰, Pistooli, t‰ss‰ panen sinuun sektipanoksen: laukaise nyt em‰nt‰‰ni. PISTOOLI. Laukaisen h‰neen oikein kaksi luotia, sir John. FALSTAFF. H‰n on luodin pystym‰tˆn; h‰nt‰ sinun on tyˆl‰s loukata. EMƒNTƒ. Minua ei liikuta luotinne eik‰ pistoolinne; min‰ en juo kenellek‰‰n mieliksi enemp‰‰ kuin sied‰n, enp‰s vaan. PISTOOLI. Sitten teihin, mamseli Torkko; laukaisen teihin. TORKKO. Laukaisetko minuun? Huuti, senkin rupip‰‰! Tuommoinen halpa, kurja, h‰vytˆn veijari, jolla ei ole paitaakaan ruumiillaan! Pois, senkin homenokka, pois! Min‰ olen herrasi herkkua. PISTOOLI. Tunnen teid‰t, mamseli Torkko. TORKKO. Hiiteen, senkin lakkarivaras! senkin likainen pitk‰kynsi, pois! Pois minusta riettaat hyppysesi, muuten t‰m‰n viinin kautta, isken veitseni homeiseen kitaasi! Hiiteen, senkin olutpˆnttˆ, senkin kampura, miekkakulu tˆhrys! -- Onko siit‰ jo paljonkin aikaa, herraseni? Hei vaan, kaksi nauhaa olalla! Onpas sit‰ siin‰! PISTOOLI. Tuosta pist‰n kaularˆyhelˆnne puhki. FALSTAFF. Hilly, Pistooli: t‰‰ll‰ et saa purkaa panostasi. Painalla pois meid‰n seurastamme. EMƒNTƒ. ƒlk‰‰, hyv‰ kapteeni Pistooli, ‰lk‰‰ t‰‰ll‰, kapteeni kulta! TORKKO. Kapteeni! Senkin iljett‰v‰, kirottu veijari, etkˆs h‰pe‰ v‰h‰n antaa kutsua itse‰si kapteeniksi? Jos kapteeneilla olisi minun sisuni, niin pieksisiv‰t sinut t‰‰lt‰ ulos, kun anastat heid‰n nimens‰, ennenkuin olet sen ansainnut. Sin‰kˆ kapteeni, mokomakin katala! Ja miksi? Siksikˆ, ett‰ porttolassa revit rikki tyttˆraukan rˆyhelˆn? -- H‰nkˆ kapteeni! Hirteen koko el‰v‰! El‰‰ homehtuneilla hautaluumuilla[10] ja vanhoilla henkisill‰. Kapteeni! Tuollaiset konnat mieliv‰t tehd‰ 'kapteeni' sanan yht‰ vihattavaksi kuin 'liike' sanan, joka oli erikoisen hieno sana, ennenkuin se joutui huonoon seuraan; tuosta pit‰isi siis kapteenien ottaa vaaria. BARDOLPH. Meneh‰n nyt t‰‰lt‰, hyv‰ v‰nrikki. FALSTAFF. Pst! Sananen, mamseli Torkko. PISTOOLI. Min‰ en mene. Sanon sinulle jotakin, korpraali Bardolph; tahtoisin repi‰ rikki tuon naikon, -- vaadin kostoa. PAASHI. Mene t‰‰lt‰, ole hyv‰. PISTOOLI. Ensin olkoon h‰n kirottu,[11] -- Pluton kirottuun j‰rveen, hornan kuiluun Erebuksen seuraan ja muun h‰ijyn piinan lis‰ksi. -- Kest‰, vekara ja naru, sanon min‰! -- Hornaan, senkin koirat, hornaan! Hornaan senkin osattaret! Eikˆ Ireene ole t‰‰ll‰? EMƒNTƒ. Rauhoittukaa, hyv‰ kapteeni Pisi! Tottakin, nyt on jo kovin myˆh‰. Pyyd‰n, kevent‰k‰‰ kiukkuanne. PISTOOLI. Sisua oivaa! Kuormahevosetko Ja Aasian laihat konit, jotka p‰iv‰ss' Ei sataa virstaa ehdi, Caesareihin Ja Kannibaleihin on verrattavat Ja Troian kreikkalaisiin? Ennen menkˆˆt Kuningas Kerberuksen kanssa hornaan! Rymytkˆˆn taivas! Turhastako riitaa? EMƒNTƒ. Sangen katkeria sanoja, kapteeni, toden totta! BARDOLPH. Mene nyt, hyv‰ v‰nrikki, t‰‰ll‰ syntyy muuten kahakka. PISTOOLI. Kuin koirat kuolkoot ihmiset! Kuin neulat kruunut hajotkoot! Ireene eikˆ t‰‰ll‰? EMƒNTƒ. Ei, toden totta, kapteeni, t‰‰ll‰ ei ole ket‰‰n sen nimist‰. Hyv‰inen aika! Luuletteko, ett‰ h‰nt‰ teilt‰ kielt‰isin? Rauhoittukaa, Herran t‰hden! PISTOOLI. Siis syˆ ja liho, kaunis Calipolis! Hoi, t‰nne sekti‰! _Si fortuna me tormenta, sperato me contenta_. Me laukaust' emme s‰iky: anna tulta! Hoi, sekti‰! Sa makaa tuossa, helttu. (Laskee pois miekkansa.) Joko tuli piste? Eikˆ en‰‰ mit‰‰n "ynn‰ muuta"? FALSTAFF. Pistooli, min‰ tahtoisin olla rauhassa. PISTOOLI. Armas ritari, suutelen nyrkki‰si. Hei, pojat! Me olemme n‰hneet seulaiset. TORKKO. Herran t‰hden, paiskatkaa h‰net ulos! Min‰ en voi k‰rsi‰ tuollaista riitapukaria. PISTOOLI. Paiskatkaa ulos, niinkˆ? On niit‰ tuollaisia juoksutammoja ennenkin n‰hty! FALSTAFF. Nakkaa ulos h‰net, Bardolph, niinkuin noppakivi. Jos h‰n on niin turha mies, ett‰ puhuu vaan turhaa, niin on turhaa, ett‰ h‰n on t‰‰ll‰. BARDOLPH. Kas niin, alas portaista, mies! PISTOOLI. Lihaako tehd‰‰n siis ja veritahraa? (Tarttuu miekkaansa.) Nukuta siis mua, tuoni! Tuskanp‰iv‰t p‰‰t‰! Avoimet, syv‰t, julmat haavat p‰‰st‰kˆˆt Nuo kolmoissiskot irti! Rienn‰, Atropos! EMƒNTƒ. T‰st‰ tulee kaunis historia. FALSTAFF. Poika, anna t‰nne miekkani. TORKKO. ƒl‰, Hannu hyv‰, ‰l‰ paljasta, min‰ pyyd‰n. FALSTAFF. Alas portaista, sanon min‰. (Paljastaa miekkansa.) EMƒNTƒ. T‰m‰p‰ kaunista meteli‰! Ennen heit‰n koko liikkeen, kuin el‰n n‰in pelossa ja s‰tk‰ss‰. Kyll‰ t‰‰ll‰ viel‰ murhia tulee, uskokaa pois. -- Jesta, jesta, pankaa pois nuo paljaat aseet, pois nuo paljaat aseet! (Bardolph ja Pistooli menev‰t.) TORKKO. Rauhoitu, Hannuseni, rauhoitu; se konna on jo poissa. Voi, sin‰ riivatun urhakka pikku vesa, sin‰! EMƒNTƒ. Saitteko haavan sapsoonne? Minusta h‰n teki hirve‰n pukkauksen mahaanne kohti. (Bardolph palajaa.) FALSTAFF. Viskasitko h‰net ulos? BARDOLPH. Kyll‰, herra. Se lurjus on p‰iss‰‰n. Te haavoititte h‰nt‰ olkaan, herra. FALSTAFF. Lurjus! Vastustaa minua! TORKKO. Ah, sin‰ suloinen pikku hirtehinen! Voi, sin‰ apina parka, kuinka olet hiess‰! Tulehan, kun pyyhin kasvosi, -- tulehan, pikku simaturpa! -- Voi, sin‰ riiviˆ, kuinka sinusta pid‰n! Olet urhoollinen kuin Troian Hektori, viiden Agamemnonin veroinen ja kymmenen kertaa parempi kuin ne yhdeks‰n sankaria.[12] Voi, sin‰ senkin vintiˆ! FALSTAFF. Senkin pannahinen ruoja! Min‰ sen roiston kimmahutan ilmaan s‰ngyn peitteess‰. TORKKO. Tee se, jos syd‰mmelt‰si hennot. Jos sen teet, niin min‰ sinua lakanain v‰liss‰ valppaan. (Soittajia tulee.) PAASHI. Soittokunta on t‰‰ll‰, herra. FALSTAFF. Siis pillit soimaan! -- Soittakaa, hyv‰t miehet! -- Istu tuohon polvelleni, Torkko! -- Se viheli‰inen ˆyhk‰ri! Se riiviˆ luisti k‰sist‰ni kuin elohopea. TORKKO. Niin kyll‰, ja sin‰ h‰nt‰ kinnersit kuin kirkko. Sin‰ riivattu pikku siev‰ jouluporsas, milloin sin‰ heit‰t nuo tappelemiset p‰ivin ja riuhtomiset ˆisin ja alat somistaa vanhaa ruhoasi taivasta varten? (Per‰lle ilmestyv‰t prinssi Henrik ja Poins, viinureiksi puettuina.) FALSTAFF. Vaiti, rakas Torkkoseni! ƒl‰ haastele niinkuin ruumiinkallo: ‰l‰ muistuta minulle loppuani. TORKKO. Kuulehan, mink‰laatuinen mies tuo prinssi on? FALSTAFF. Hyv‰, typer‰, nuori mies; h‰nest‰ olisi tullut hyv‰ pˆyd‰n kattaja, h‰n leikkelisi leipi‰ hyvin. TORKKO. Poins kuuluu olevan hyv‰p‰inen. FALSTAFF. H‰nkˆ hyv‰p‰inen! Hirteen koko kuvatus! H‰nen p‰‰ns‰ on niin paksu kuin Tewksburyn sinappi; h‰ness‰ ei ole enemp‰‰ ‰ly‰ kuin pˆlkyss‰. TORKKO. Mutta miksi prinssi h‰nt‰ niin suosii? FALSTAFF. Siksi ett‰ heill‰ kummallakin on yht‰ laihat s‰‰ret, ja ett‰ h‰n heitt‰‰ hyvin noppaa, ja syˆ meriankeriaista ja saksankuminaa,[13] ja hˆrpp‰‰ kynttil‰np‰tki‰ palavasta viinakeitoksesta, ja leikkii selk‰hevosta kapakkapoikien kanssa, ja hypp‰‰ jakkaran yli, ja vannoskelee siev‰sti, ja k‰y saappaissa yht‰ sileiss‰ kuin suutarin kilpisaapas, eik‰ synnyt‰ riitaa puhumalla j‰rkiasioista; lis‰ksi h‰n osaa tuollaisia vanhoja ilmakeikarin temppuja, jotka todistavat heikkoa ‰ly‰ ja notkeata ruumista, ja senvuoksi prinssi h‰nen seuraansa siet‰‰, sill‰ prinssi on itse samanlainen: hiuskarvakin jo kallistaisi vaa'an toiselle puolelle. PRINSSI HENRIK. Eikˆh‰n pit‰isi korvat leikata tuolta pyˆr‰nrummulta? POINS. Piesk‰‰mme h‰nt‰ hutsunsa n‰hden. PRINSSI HENRIK. Katsohan kuinka tuo lakastunut vanhus antaa takaraivoansa kynsi‰ kuin papukaija. POINS. Eikˆ kummallista, ett‰ halut el‰v‰t niin monta vuotta kauemmin kuin kyky? FALSTAFF. Suutele minua, Torkko. PRINSSI HENRIK. Saturnus ja Venus t‰n‰ vuonna yhdysasennossa! Mit‰ almanakka siihen sanoo? POINS. Ja katsokaas, kuinka tuo tulinen kolmio,[14] h‰nen palvelijansa, suostuttelee herransa vanhaa paperia, h‰nen rekisteri‰ns‰, h‰nen muistikirjaansa? FALSTAFF. Maireita pusuja sin‰ annat. TORKKO. Tottakin, sinua suutelen perin uskollisesta syd‰mmest‰. FALSTAFF. Vanha olen, vanha olen. TORKKO. Enemm‰n pid‰n sinusta kuin kaikista nuorista keltanokista yhteens‰. FALSTAFF. Millaista kangasta tahdot kaapuksesi? Min‰ saan rahoja torstaina; huomenna tuon sinulle hatun. -- Nyt hauska laulu! Tulee myˆh‰, aika on menn‰ levolle. Kun olen poissa, niin et kai muistakaan minua. TORKKO. Rupeamme totisesti itkua v‰‰nt‰m‰‰n, jos tuollaisia puhut. Saatpa n‰hd‰, etten kertaakaan somaksi pukeudu, ennenkuin sin‰ palaat. Nyt kuunnelkaamme loppuun. FALSTAFF. Sekti‰, Frans! PRINSSI HENRIK ja POINS. Heti, herra, heti. (Astuvat esiin.) FALSTAFF. Haa! kuninkaan ‰p‰r‰poika! -- Ja etkˆ sin‰ ole Poinsin veli? PRINSSI HENRIK. Sin‰ maapallo, synti‰ t‰ynn‰ mannerm‰‰r‰t, millaista el‰t el‰m‰‰? FALSTAFF. Parempaa kuin sin‰: min‰ olen aatelismies, sin‰ olet tapinpitelij‰. PRINSSI HENRIK. Aivan oikein, herraseni; ja nyt tulen v‰h‰n selk‰‰si pitelem‰‰n. EMƒNTƒ. Oo, Jumala varjelkoon teid‰n hyv‰‰ armoanne! Totta totisesti, tervetultua Lontooseen! -- No, Herra siunatkoon sinun kauniit kasvosi! Jesta sent‰‰n, oletteko Walesista palannut? FALSTAFF. Sin‰ kirotun hassu majesteetin moska, -- t‰m‰n hauraan lihan ja pilaantuneen veren kautta, ole tervetullut! (Laskee k‰tens‰ Torkon p‰‰lle.) TORKKO. H‰h, sin‰ syˆtetty narri? Tied‰ huutia! POINS. Armollinen herra, h‰n tahtoo teit‰ vieroittaa kostostanne ja k‰‰nt‰‰ kaikki leikiksi, jos ette tao, kun rauta on kuuma. PRINSSI HENRIK. Senkin kirottu talikaivos! Kuinka halpamaisesti minusta puhelit vast'ik‰‰n, t‰m‰n kunniallisen, sive‰n ja hienon frˆˆkin‰n kuullen! EMƒNTƒ. Herra siunatkoon hyv‰n syd‰mmenne! Se h‰n onkin, toden totta. FALSTAFF. Kuulitteko, mit‰ puhuin? PRINSSI HENRIK. Kuulin hyvinkin; ja sin‰ tunsit minut nyt niinkuin silloinkin, kuin Gadshilliss‰ pˆtkit k‰p‰l‰m‰keen; tiesit, ett‰ min‰ olin takanasi, ja puhuit niin ehdollasi, siten koetellaksesi k‰rsiv‰llisyytt‰ni. FALSTAFF. Ei, ei, ei, eip‰s niink‰‰n; en luullut, ett‰ sin‰ olit kuulemassa. PRINSSI HENRIK. Siis pakotan sinua tunnustamaan ehdollisen herjauksesi; ja sitten kyll‰ tied‰n, miten menettelen kanssasi. FALSTAFF. Ei herjausta, Heikku, kunniani kautta, ei herjausta! PRINSSI HENRIK. Eikˆs vaikka pilkkasit minua ja sanoit pˆyd‰nkattajaksi ja leiv‰nleikkaajaksi ja tiesi miksi? FALSTAFF. Ei herjausta, Heikku! POINS. Eikˆ herjausta? FALSTAFF. Ei herjausta, Eetu, ei toden totta, kunnon Eetu, ei v‰hint‰k‰‰n. Pilkkasin h‰nt‰ vaan jumalattomain kuullen, etteiv‰t jumalattomat h‰neen ihastuisi: ja siin‰ tein mit‰ huolellisen yst‰v‰n ja uskollisen alamaisen tulee; ja is‰si on minulle siit‰ kiitoksen velassa. Ei herjausta, Heikku! -- ei v‰h‰‰k‰‰n, Eetu, ei v‰h‰‰k‰‰n! -- toden totta, pojat, ei v‰h‰‰k‰‰n! PRINSSI HENRIK. N‰etkˆs nyt, ett‰ sulasta pelosta ja puhtaasta pelkuruudesta loukkaat t‰t‰ sive‰t‰ frˆˆkin‰‰, lepytt‰‰ksesi sill‰ meit‰. Onko h‰n niit‰ jumalattomia? Onko t‰m‰ em‰nt‰si niit‰ jumalattomia? Tai onko poika tuossa niit‰ jumalattomia? Tai kunnon Bardolph, jonka into palaa h‰nen nokassaan, onko h‰n niit‰ jumalattomia? POINS. Vastaa, laho kynnepp‰‰, vastaa! FALSTAFF. Bardolph on auttamattomasti paholaisen kirjoissa; h‰nen naamansa on Luciferuksen eriskyˆkki, jossa t‰m‰ yksinomaan juomareita paistaa. Mit‰ poikaan tulee, niin on h‰nell‰ hyv‰ enkeli puolellaan, mutta piru h‰ness‰kin tuppaa voitolle. PRINSSI HENRIK. Ent‰ mit‰ tulee naisiin? FALSTAFF. Mit‰ toiseen tulee, niin on h‰n jo helvetiss‰ sielu-parkoja paistamassa. Ja mit‰ toiseen tulee, niin olen h‰nelle rahavelassa, mutta onko h‰n siit‰ syyst‰ kadotettu, sit‰ en tied‰. EMƒNTƒ. Ei, totta viekˆˆn, olekaan. FALSTAFF. Niin, en luule sit‰ min‰k‰‰n; arvelen, ett‰ siit‰ olet kuitti. Mutta sinua syytet‰‰n toisestakin: sallit lihaa syˆt‰v‰n talossasi vastoin lakia; ja siit‰, luulemma, joudut viel‰ kerran parkumaan. EMƒNTƒ. Niin tekev‰t kaikki ruokarouvat. Ja mit‰ on lampaanreisi tai pari koko paastonajaksi? PRINSSI HENRIK. Te, frˆˆkin‰, -- TORKKO. Mit‰ sanotte, teid‰n armonne? FALSTAFF. H‰nen armonsa sanoo jotakin, jota vastaan h‰nen lihansa nousee. (Kolkutusta kuuluu.) EMƒNTƒ. Kuka se niin kovasti oveen kolkuttaa? Katsohan, Frans! (Peto tulee.) PRINSSI HENRIK. No, Peto, mit‰ nyt? PETO. Westminsteriss‰ Is‰nne kuningas on; parikymment' On raihnast', uupunutta sanantuojaa Pohjasta tullut; matkallani t‰nne Sivuutin kymmenkunnan p‰‰llysmiest‰ Hikist‰, avop‰ist‰; kapakoista Rymyll‰ kyseliv‰t Falstaffia. PRINSSI HENRIK. Poins, jumal'auta, tuntoani soimaa N‰in viett‰iss‰ni turhaan kallist' aikaa, Kun myrsky kapinan, kuin lounatuuli, Utua mustaa luoden, sulaa alkaa Ja meid‰n aseettomain p‰‰h‰n tippuu. Miekkani, viittani! -- Hyv' yˆt‰, Falstaff! (Prinssi Henrik, Poins, Peto Ja Bardolph poistuvat.) FALSTAFF. Nyt tulee yˆn paras pala, ja meid‰n t‰ytyy menn‰ ja j‰tt‰‰ se nauttimatta. (Kolkutusta kuuluu.) Taaskin kolkutusta! (Bardolph palajaa.) No mit‰? Mit‰ asiaa? BARDOLPH. Sir John, teill' oiti hovihin on matka: Ovella vartoo kymmenkunta herraa. FALSTAFF (paashille). Maksa soittajat, poika! -- Hyv‰sti, em‰nt‰! -- Hyv‰sti, Torkko! -- N‰hk‰‰s, hyv‰t naikkoset, kuinka arvomiehi‰ kysell‰‰n; epatot saavat nukkua, kun kyvykk‰‰t k‰sket‰‰n aisoihin. Hyv‰sti, hyv‰t naikkoset! Jos ei minua lentokyydill‰ pois laiteta, niin n‰en teid‰t viel‰ ennen l‰htˆ‰ni. TORKKO. En saa sanaa suustani, -- syd‰mmeni on tuohon paikkaan pakahtua, -- niin, rakkahin Hannu, ole arka hengest‰si... FALSTAFF. Hyv‰sti, hyv‰sti! (Falstaff ja Bardolph menev‰t.) EMƒNTƒ. Hyv‰sti vaan, hyv‰sti! Olen tuntenut sinua kokonaista yhdeks‰nkolmatta vuotta, kun taas papu palkoutuu: mutta sen rehellisemp‰‰, sen uskollisempaa miest‰, -- hyv‰sti vaan, hyv‰sti! BARDOLPH (ulkoa). Mamseli Hurstinen! EMƒNTƒ. Mit‰? Mit‰? BARDOLPH (ulkoa). K‰skek‰‰ mamseli Hurstinen herrani luo. EMƒNTƒ. Juokse, Torkko, juokse! Juokse, juokse, Torkkoseni! (Menev‰t.) KOLMAS NƒYT÷S. Ensimm‰inen kohtaus. Huone kuninkaan linnassa. (Kuningas Henrik tulee, yˆpuku yll‰, hovipojan seuraamana.) KUNINGAS HENRIK. Hae t‰nne Warwickin ja Surreyn kreivit. Mut ensin lukekoot he n‰m‰ kirjeet Ja tarkoin niit‰ miettikˆˆt. K‰y joutuin! (Hovipoika menee.) Par'aikaa uness' uinaa monta tuhatt' Alamaisraukkaa! -- Uni, armas uni! Miks, luonnon imett‰j‰, mua kammot, Kosk' en‰‰ silmi‰n' et umpeen paina Ja aistejani unhotukseen kasta? Miks ennen venyt savupirtiss‰, Ja, loikuin kurjall' olkivuotehella, Yˆk‰rp‰sien surinahan uinut, Kuin tuoksuvissa vallaskammioissa Upean, uljaan koruteltan alla Nukuttamana vienon s‰velsoiton? Sa, horron jumala, miks loisten luona Liassa virut, karttain vallassijaa Kuin h‰ikkatorvea tai vahtimajaa? Huojaavan maston p‰‰ss‰ laivapojan Lukitko silm‰t; aivot uneen heijaat Vihaisten maininkien k‰tkyess‰ Ja p‰‰lle rynn‰tess‰ tuulisp‰‰n, Jok' aallokkota hurjaa niskaan iskee, K‰hert‰‰ hirmun p‰‰t‰ ja sen paiskaa Huumaavin huudoin, niljaan taivaslakeen, Niin ett‰ kuolokin sen meluun her‰‰? Sa puoltavaisenako vaaran hetkell' Unehen tuudit m‰rj‰n laivapojan, Ja tyvenimm‰ss‰kˆ rauhan yˆss‰, Kun kaikin viettehin sua houkutellaan, Leposi sin‰ kuninkaalta kiell‰t? Te, halvat miekkoiset, te lev‰tk‰‰! Levoton kruunun painama on p‰‰. (Warwick ja Surrey tulevat.) WARWICK. Iloista huoment', armollinen herra! KUNINGAS HENRIK. Joko on huomen? WARWICK. Yks on kello lyˆnyt. KUNINGAS HENRIK. No hyv‰‰ huomenta siis, hyv‰t loordit! L‰hett‰m‰ni kirjeet luittenko? WARWICK. Luimme, majesteetti. KUNINGAS HENRIK. Siis n‰ette, kuinka valtakunnan ruumis On saastutettu, mik‰ vaarallinen Ja inha tauti nyt sen syd‰nt' uhkaa. WARWICK. Tuo vaan on ruumiillinen ep‰vointi, Ja entiseen voi kuntoon taas sen auttaa V‰h‰inen l‰‰kitys ja hyv‰ neuvo. Northumberland saa kohta j‰‰hdytyst‰. KUNINGAS HENRIK. Lukea kohtalon jos kirjaa voisi Ja n‰hd‰, kuinka aikain mullistukset Tasoittaa vuoria, ja kuinka manner, V‰syen tiukkuuteensa, mereen liukee! Ja taaskin n‰hd‰, kuinka liian v‰lj‰ks K‰y suuren valtameren rantavyˆhyt Neptunon uomille! kuink' onni pyˆrii Ja kuinka eri juomia se kaataa Vaiheiden maljaan! Oi, jos tuon vois n‰hd‰, Niin itse miekkoisinkin nuorukainen, Nuo kaikki n‰hdess‰‰n, nuo menneet vaarat Ja tuskat tulevat, lois kirjan kiinni ja istuis oottamaan vaan kuolemaansa! Ei kymment' ole vuotta siit‰ kuin Northumberland ja Richard yst‰vin‰ Kemuilivat, ja kahden vuoden p‰‰st‰ Jo ottelivat; kahdeksaa ei vuotta, Kun Percy l‰hin oli uskottuni Ja edest‰ni uurasti kuin veljen, Ja elon, lemmen mulle alttiiks antoi, Uhaten Richardia suoraan silmiin Mun puolestani. Ken teist' oli l‰sn‰ -- (Warwickille) Te, Nevil lanko, jos en v‰‰rin muista Kun Richard, silm‰t aivan kyyneleiss‰, Northumberlandin h‰nt‰ s‰ttiess‰, N‰‰ sanat lausui profeetalliset: "Northumberland, sa porras, jota nousee Bolingbroke lanko valtaistuimelle"; -- En moista aatellut, sen Herra tietkˆˆn Mut h‰t‰ painoi silloin valtakuntaa, Ja herruutt' oli suudella mun pakko; -- "Tuleva on se aika", niin h‰n jatkoi, "Tuleva on se aika, jolloin kypsyy Ja alkaa m‰rki‰ se synnin paise"; N‰in ennusti h‰n t‰t‰ ajan tilaa Ja yst‰vyytemmekin rikkumista. WARWICK. Kaikk' ihmisel‰m‰ on aikakirja, Mi menneisyyden luonteest' antaa kuvan; Siit' ota vaari, niin voit kohdallensa Asiain menot ennustaa, jotk' eiv‰t Viel' ole ilmoilla, vaan siemenell‰ Ja heikoll' alkehella k‰tkˆss‰ns‰; Tuollaiset aika sitten hautoo ilmi; Ja t‰m‰n v‰ltt‰m‰ttˆmyyden nojall' Ois Richard voinut varmaan p‰‰tt‰‰, ett‰ Northumberland, joss' asui silloin vilppi, T‰st' idust' isompaankin yltyis vilppiin, Mi juurtuakseen muut' ei lˆyt‰is maata Kuin teid‰t. KUNINGAS HENRIK. T‰‰kˆ v‰ltt‰m‰tˆnt‰? No, v‰ltt‰m‰ttˆmyys siis kest‰k‰‰mme! Se sanakin jo siihen vaatii meit‰, et Northumberlandin on ja piispan voima -- Viiskymmentuhantinen, sanotaan. -- WARWICK. Ei, mahdotonta! Huhu kahdistaapi Pel‰tyn luvun, niinkuin kaiku ‰‰nen. Lev‰ht‰‰ suvaitkaa! Kautt' el‰m‰ni, Se voima, jonka laitoitte jo matkaan, Tuon saalihin se v‰hin vaivoin voittaa! Ja lis‰lohdukkeeksi: varmalt' olen Taholta kuullut Glendowerin kuolleen. Potenut kaksi viikkoa jo ootte, Ja n‰m‰ valvomiset yh‰ lis‰‰ Vaan sairauttanne. KUNINGAS HENRIK. Neuvoanne kuulen. T‰‰n sis‰sodan loppumaan kun saisi, Niin pyh‰‰n maahan, loordit, matkattaisi. (Menev‰t.) Toinen kohtaus. Pihamaa rauhatuomari Tyhj‰sen talon edustalla Glostershiress‰. (Tyhj‰nen ja Mykk‰nen kohtaavat toisensa. Homeinen, Varjo, Syyl‰, Kitu, Mulli ja palvelijoita per‰ll‰.) TYHJƒNEN. Kas vaan, kas vaan! Huomenta, huomenta! Varhain liikkeell‰, totta maarin! No, mit‰ kuuluu, hyv‰ Mykk‰s-serkku? MYKKƒNEN. Huomenta, huomenta, hyv‰ Tyhj‰s-serkku! TYHJƒNEN. No, miten jaksaa orpanani, pikku puolisonne? Ja teid‰n kaunis tytt‰renne, ja minun, minun ristitytt‰reni, Elli? MYKKƒNEN. Ah, Tyhj‰s-serkku, se on se mustarastas! TYHJƒNEN. Lyˆnp‰, totta toisen kerran, vetoa, ett‰ William serkusta on tullut oiva latinamies. H‰n on Oxfordissa yh‰, niinkˆ? MYKKƒNEN. Onhan se siell‰ minun kustillani. TYHJƒNEN. Siis h‰n pian tulee lakikollegioon; min‰kin olin aikoinani Clemensin kollegiossa, jossa viel‰kin varmaan puhutaan Tyhj‰s-hupsusta. MYKKƒNEN. Teit‰ sanottiin silloin hauskaksi Tyhj‰seksi. TYHJƒNEN. Niin maarinkin; sanottiin miten sopi, ja tein miten sopi; en, piru olkoon, h‰ik‰illyt. Siell‰ olimme min‰ ja pikku Jukka Penninen ja musta Yrjˆ Koli ja Franssu Luukontti ja Ville Pukari, Cotswoldilainen; sanokaa, onko nelj‰‰ mokomaa tappelijaa sittemmin n‰hty kaikissa kollegioissa yhteens‰? Ja meid‰n kesken puhuen, me tiesimme, miss‰ leikot olivat, ja parhaat niist‰ oli aina meille alttiit. Silloin oli Hannu Falstaff, nykyinen sir John, pelkk‰ poikanulikka ja paashina Thomas Mowbraylla, Norfolkin herttualla. MYKKƒNEN. Samako sir John, jota odotetaan t‰nne sotamiehi‰ pestaamaan? TYHJƒNEN. Sama sir John, ihan sama mies! N‰in h‰nen kollegion portissa iskev‰n l‰ven Skaganin p‰‰h‰n, vaikka oli vaan pieni kyys‰, tuskin tuon kokoinen. Ja ihan samana iltana tappelin min‰ Simson Tolvasen, er‰‰n hedelm‰kauppiaan, kanssa Greyn kollegion takana. Jesta sent‰‰n, kuinka hurjasti sit‰ on eletty! Ja nyt kun saan kuulla, ett‰ niin moni vanhoista tuttavistani on kuollut! MYKKƒNEN. Me olemme kaikki sit‰ tiet‰ menev‰t, serkkuseni. TYHJƒNEN. Tietysti, niin tietystikin! Se on varma, se on varma! Kuolema on, niinkuin psalmista sanoo, kaikille tietty; kaikkien t‰ytyy kuolla. Paljonko nyt maksaa hyv‰ h‰rk‰pari Stamfordin markkinoilla? MYKKƒNEN. En maarin min‰ siell‰ ole ollut. TYHJƒNEN. Kuolema on tietty. -- Viel‰kˆ se vanha Tupuli el‰‰, kyl‰nmiehenne? MYKKƒNEN. Kuollut on. TYHJƒNEN. Jesta! Kuollut! -- H‰n se osasi jousta k‰ytt‰‰, -- ja kuollut! -- H‰n ampui aimosti; Juhana Gaunt piti paljon h‰nest‰ ja pani vetoa suuret rahasummat h‰nen p‰‰st‰‰n. Kuollut! -- H‰n laukaisi keskipilkkaan kahdensadan nelj‰nkymmenen askeleen p‰‰st‰, ja vartavasten tehdyn vasaman h‰n lenn‰tti nelj‰- tai viisikymment‰ jalkaa siit‰kin kauemmas, niin ett‰ teki miehen syd‰mmen oikein hyv‰‰. -- Mit‰ nyt uuhet maksavat kaksikymmenys? MYKKƒNEN. Laadun mukaan; kelpo uuhista maksetaan kahdestakymmenest‰ hyvinkin kymmenen puntaa. TYHJƒNEN. Ja vanha Tupuliko kuollut? (Bardolph tulee ja toinen mies h‰nen seurassaan.) MYKKƒNEN. Nuo kaksi ovat varmaankin sir John Falstaffin miehi‰. BARDOLPH. Hyv‰‰ huomenta, arvoisat herrat! Suokaa anteeksi, kuka on rauhatuomari Tyhj‰nen? TYHJƒNEN. Min‰ olen Robert Tyhj‰nen, min‰, kˆyh‰ moisikki t‰st‰ kreivikunnasta ja yksi kuninkaan rauhatuomareita. Mill‰ voin teit‰ palvella? BARDOLPH. Kapteenini terveht‰‰ teit‰, hyv‰ herra, kapteenini, sir John Falstaff, muhkea ritari, jumal'auta, ja uljaimpia p‰‰miehi‰. TYHJƒNEN. Kiit‰n tervehdyksest‰. Tunnen h‰net hyv‰ksi pistomieheksi. Kuinka voi se hyv‰ ritari? Ja h‰nen vaimonsa, armollinen rouva, jos saan kysy‰? BARDOLPH. Anteeksi, herraseni; soturi on enemm‰n mukavustunut, kun on vaimoton. TYHJƒNEN. Totta totisesti, hyvin sanottu; niin, toden totta, hyvin sanottu! "Enemm‰n mukavustunut!" -- Se on hyv‰, on, toden tottakin. Hyv‰t fraasit ovat varmaankin, ja ovat aina olleet, hyvin mukavat. Mukavustunut! Se johtuu "mukava" sanasta; oikein hyvin, hyv‰ fraasi. BARDOLPH. Anteeksi, herraseni; olen kuullut sen sanan. Sanotteko, ett‰ se on fraasi? Hitto olkoon, min‰ en tied‰, mit‰ fraasi on, mutta miekallani tahdon puolustaa sit‰ sanaa, ett‰ se on sotamiehen sana ja tavattoman mukava mahtisanaksi, jumaliste. Mukavustunut: se on, kun ihminen on, niinkuin sanotaan, mukavustunut, taikka kun ihminen on sen mukainen, ett‰ voi sanoa, ett‰ h‰n on mukavustunut, joka on erinomainen asia. (Falstaff tulee.) TYHJƒNEN. Ihan paikalleen! -- Kas, tuossahan tulee se hyv‰ sir John. -- Saanko k‰tell‰ k‰tt‰nne, teid‰n ylh‰isyytenne suloista k‰tt‰? Totisesti, n‰yt‰tte sangen reippaalta ja hyvin nuorelta ik‰iseksenne; terve tultuanne, hyv‰ sir John! FALSTAFF. Hauska n‰hd‰, ette voitte hyvin, herra Robert Tyhj‰nen. -- Herra M‰ss‰ri, jos en erehdy? TYHJƒNEN. Ei, sir John, serkkuni Mykk‰nen, ammattiveljeni. FALSTAFF. Hyv‰ herra Mykk‰nen, nimenne sopii hyvin rauhan miehelle. MYKKƒNEN. Terve tultuanne, teid‰n ylh‰isyytenne? FALSTAFF. Hyi saakeli, onpas nyt kuuma! -- Hyv‰t herrat, oletteko hankkineet minulle puoli tusinaa kelvollisia miehi‰? TYHJƒNEN. Olemme kyll‰kin. Istukaa, olkaa hyv‰. FALSTAFF. No, katsotaanhan niit‰, jos suvaitsette. TYHJƒNEN. Miss‰ lista? Miss‰ lista? Miss‰ lista? Katsotaan, katsotaan! Niin niin, niin niin. Oikein, oikein, herraseni: -- Rappu Homeinen! -- Tulkoot esille; sen mukaan kuin huudan, muistakoot sen, muistakoot sen. -- Katsotaanhan! Miss‰ on Homeinen? HOMEINEN. T‰ss‰, teid‰n luvallanne. TYHJƒNEN. Mit‰ arvelette, sir John? Vahvaraajainen mies, nuori, v‰kev‰ ja hyv‰‰ rotua. FALSTAFF. Onko nimesi Homeinen? HOMEINEN. On, teid‰n luvallanne. FALSTAFF. Hyv‰‰n aikaan joudut siis k‰ytett‰v‰ksi. TYHJƒNEN. Ha, ha, ha! Verratonta, totta totisesti! K‰ytt‰m‰ttˆm‰t kalut homehtuvat. Vallan verrattoman hyv‰! -- Todellakin, hyvin sanottu, sir John, vallan hyvin sanottu! FALSTAFF (Tyhj‰selle.) Merkitk‰‰ h‰net. HOMEINEN. Olen jo ennen tarpeeksi asti merkitty, olisitte voinut minut j‰tt‰‰. Vanha ‰itimuori kotona on nyt hukassa, kun ei ole is‰nnyyden eik‰ varsityˆn hoitajaa. Ei tarvitsisi minua merkit‰; on niit‰ toisia, sopivampiakin marssimaan kuin min‰. FALSTAFF. Kas niin; vaiti, Homeinen! Sin‰ tulet mukaan. Homeinen, sinua pit‰‰ kuluttaa. HOMEINEN. Kuluttaa? TYHJƒNEN. Vaiti, tolvana, vaiti! Astu syrj‰‰n! Tied‰tkˆ, miss‰ olet? -- Nyt toisiin, sir John. -- Katsotaanhan: Simo Varjo! FALSTAFF. Tulimmaista! Sen miehen tahdon, ett‰ saan varjossa istua; siit‰ tulee varmaankin kylm‰ sotamies. TYHJƒNEN. Miss‰ on Varjo? VARJO. T‰ss‰, herra. FALSTAFF. Varjo, kenen poika olet sin‰? VARJO. ƒitini poika, hyv‰ herra. FALSTAFF. ƒitisi poika! Hyvin uskottavaa; ja is‰si varjo. N‰in tavoin vaimon poika on miehen varjo; niin, totta viekˆˆn, usein onkin, mutta ei ole siin‰ miehen yti‰. TYHJƒNEN. Kelpaako h‰n, sir John? FALSTAFF. Varjo on hyv‰ kes‰isin; -- merkitk‰‰ h‰net, sill‰ meill‰ niit‰ on koko joukko varjoja katselmuslistan t‰ytteen‰. TYHJƒNEN. Tuomo Syyl‰! FALSTAFF. Miss‰ on h‰n? SYYLƒ. T‰ss‰, herra, FALSTAFF. Onko nimesi Syyl‰? SYYLƒ. On, herra. -- FALSTAFF. Olet pahasti rouhittu syyl‰. TYHJƒNEN. Merkitsenkˆ h‰net, sir John? FALSTAFF. Liikaa vaivaa: kaikki h‰nen s‰lyns‰ on selk‰‰n varattu, ja koko hˆkkelij‰ kannattaa pari nuppineulaa. H‰nt‰ ei en‰‰ merkit‰. TYHJƒNEN. Ha, ha, ha! -- Kyll‰p‰ osaatte, sir John, kyll‰p‰ osaatte, se t‰ytyy sanoa. -- Franssu Kitu! KITU. T‰ss‰, herra. FALSTAFF. Mik‰ on ammattisi, Kitu? KITU. Olen naisten r‰‰t‰li, herra. TYHJƒNEN. Merkitsenkˆ h‰net? FALSTAFF. Merkitk‰‰; jos h‰n olisi miesten r‰‰t‰li, saattaisi h‰n pian teid‰t merkit‰. Lupaatko pist‰‰ vihollisen rintamaan yht‰ monta reik‰‰, kuin olet naisen hameeseen pist‰nyt? KITU. Parastani koetan tehd‰, herra; enemp‰‰ ette voi vaatia. FALSTAFF. Oikein sanottu, hyv‰ naisten r‰‰t‰li! Hyvin sanottu, uljas Kitu! Sinusta tulee yht‰ urhokas kuin julmistunut kyyhkynen tai kaikkein sankarillisin rotta. Merkitk‰‰ naisten r‰‰t‰li t‰ydest‰, herra Tyhj‰nen, niin ett‰ tuntuu, herra Tyhj‰nen. KITU. Olisin tahtonut saada Syyl‰n mukaan, herra. FALSTAFF. Tahtoisin, ett‰ olisit miesten r‰‰t‰li, niin voisit paikkaamalla saada h‰nest‰ mukiin menev‰‰ kalua. En voi panna halvaksi soturiksi sit‰,[15] joka on niin monien tuhansien p‰‰mies. Ole siihen tyytyv‰inen, kaikkeinvoimallisin Kitu. KITU. Olen tyytyv‰inen, herra. FALSTAFF. Olen sinulle kiitollinen, kunnianarvoisa Kitu. -- Kuka nyt on vuorossa? TYHJƒNEN. Pietari Mulli Laitumelta! FALSTAFF. He helkkari! Mulli esiin! MULLI. T‰ss‰, herra. FALSTAFF. Jumaliste, muhkea mies! Merkitk‰‰ Mulli, ett‰ h‰n viel‰ kerran mylv‰isee. MULLI. Jumalan nimess‰, hyv‰ herra kapteeni, -- FALSTAFF. Mit‰, mylv‰isetkˆ jo ennen, kuin sinut merkit‰‰n? MULLI. Jumalan nimess‰, herra, min‰ olen kivulias raukka. FALSTAFF. Mik‰ kipu vaivaa sinua? MULLI. Saakelinmoinen nuha, herra; ryk‰, jonka sain soittaessani kelloja kuninkaan puolesta h‰nen kruunauksessaan. FALSTAFF. No, saat menn‰ sotaan, halatti yll‰; nuhasi kyll‰ karkoitamme ja laitamme niin, ett‰ yst‰v‰si soittavat kellojasi. -- T‰ss‰kˆ kaikki? TYHJƒNEN. T‰ss‰ on jo kaksi enemm‰n kuin oli m‰‰r‰; t‰‰lt‰ saatte vaan nelj‰, sir John. -- Ja nyt, suvaitsetteko syˆd‰ p‰iv‰llist‰ kanssani? FALSTAFF. P‰iv‰llist‰ en voi odottaa, mutta juoda kanssanne tahdon. Totta totisesti, hauska oli tavata teit‰, herra Tyhj‰nen. TYHJƒNEN. Oh, sir John, muistatteko viel‰, kun makasimme yˆkauden Saint George-fieldin tuulimyllyss‰? FALSTAFF. Ei puhuta siit‰, herra Tyhj‰nen, ei puhuta siit‰. TYHJƒNEN. Haa! Se oli hauska yˆ. Ja viel‰kˆ se Yˆtyrin Jaana el‰‰? FALSTAFF. El‰‰, herra Tyhj‰nen. TYHJƒNEN. H‰n ei koskaan tullut minun kanssani toimeen. FALSTAFF. Ei koskaan, ei koskaan; h‰nen oli aina tapa sanoa, ett‰ Tyhj‰st‰ h‰n ei voi kest‰‰. TYHJƒNEN. Niin, piru olkoon, saatoin suututtaa h‰net oikein silmittˆm‰ksi. H‰n oli silloin niit‰ leikkoja. Onko h‰n yh‰ pinnassaan? FALSTAFF. Vanha on, vanha on, herra Tyhj‰nen. TYHJƒNEN. Niin, kuinkas muuten, vanha tietystikin; mit‰ h‰n muuta voi olla kuin vanha; tietysti h‰n on vanha; ukko Yˆtyrist‰ h‰nell‰ oli Roope Yˆtyri jo ennen, kuin min‰ tulin Clemensin kollegioon. MYKKƒNEN. Siit‰ on jo viisi kuudetta vuotta. TYHJƒNEN. Voi, Mykk‰s-serkku, olisitpa sin‰ n‰hnyt, mit‰ min‰ ja t‰m‰ ritari olemme n‰hneet! -- Haa! Eikˆ totta, sir John? FALSTAFF. Niin, herra Tyhj‰nen, me olemme kuulleet syd‰nyˆn kellon l‰pp‰yksen. TYHJƒNEN. Olemme, olemme, olemme, niin, totta viekˆˆn, olemmekin, sir John! Tunnussanamme oli: "Hei, pojat!" -- Tulkaa pois ruoalle, tulkaa! -- Oi, mit‰ p‰ivi‰ olemme pit‰neet! -- Tulkaa, tulkaa! (Falstaff, Tyhj‰nen ja Mykk‰nen menev‰t.) MULLI. Rakas herra korpraali, auttakaa minua yst‰v‰n‰; t‰ss‰ teille nelj‰ kymmenkillinki‰ Ranskan kruunuissa. Totta totisesti, herra, ennen menen hirteen, kuin menen mukaan. En kuitenkaan, omasta puolestani, siit‰ v‰lit‰, vaan pikemmin sen t‰hden, ettei ole minulla halua, ja tekisi, omasta puolestani, mieli j‰‰d‰ yst‰vien pariin, muuten herra, en siit‰, omasta puolestani, suuresti v‰lit‰. BARDOLPH. Hyv‰; astu syrj‰‰n. HOMEINEN. Ja hyv‰ herra korpraali kapteeni, auttakaa minua yst‰v‰n‰ vanhan ‰iti-muorini t‰hden; h‰nell‰ ei ole ket‰‰n, joka h‰nt‰ vaalisi, kun min‰ olen poissa; ja eukko on vanha, eik‰ voi itse itse‰‰n hoitaa. Saatte nelj‰kymment‰, herra. BARDOLPH. Hyv‰; astu syrj‰‰n. KITU. En maarinkaan min‰ puolestani siit‰ v‰lit‰; ihminen kuolee vaan yhden kerran; -- me olemme Jumalalle kuoleman velkaa; -- jos se on sallittu, hyv‰ on; jos ei, hyv‰ sekin. Kukaan ei ole liian hyv‰ palvelemaan ruhtinastaan; ja, k‰vi kuinka k‰vi, se, joka t‰n‰ vuonna kuolee, on toisena siit‰ kuitti. BARDOLPH. Hyvin sanottu; sin‰ olet kelpo mies. KITU. En maarinkaan min‰ tahdo olla halpamielinen. (Falstaff ja rauhantuomarit palajavat.) FALSTAFF. No, mitk‰ miehet min‰ saan? TYHJƒNEN. Nelj‰ saatte, keit‰ vaan haluatte. BARDOLPH. T‰ss‰ on kolme puntaa p‰‰stˆrahaksi Homeisen ja Mullin puolesta. FALSTAFF. Vai niin, hyv‰ vaan. TYHJƒNEN. No, sir John, mitk‰ nelj‰ tahdotte? FALSTAFF. Te valitkaa minun puolestani. TYHJƒNEN. No siis: -- Homeinen, Mulli, Kitu ja Varjo. FALSTAFF. Homeinen ja Mulli! -- Mit‰ teihin, Homeinen, tulee, niin saatte j‰‰d‰ kotiin, kunnes tulette palvelukseen kelvottomaksi; -- ja mit‰ tulee teihin, Mulli, niin j‰‰k‰‰ te kasvamaan, kunnes tulette kelpoiseksi; min‰ en huoli kummastakaan. TYHJƒNEN. Sir John, sir John. vahinkoa teette itsellenne. N‰m‰ ovat pulskimmat miehenne, ja soisin, ett‰ saisitte parhaat. FALSTAFF. Tekˆ, herra Tyhjanen, minulle neuvotte, miten valikoida mieheni? Kysynkˆ min‰ miehen raajoja, suonia, ruhoa tai jykev‰‰ muotoa? Mielt‰ min‰ vaadin, herra Tyhj‰nen. -- T‰ss‰ on Syyl‰; -- n‰hk‰‰s, kuinka kurjalta h‰n n‰ytt‰‰; mutta lataa ja laukaisee yht‰ joutuun, kuin tinasep‰n vasara liikkuu, ja tulee ja menee nopeammin, kuin juomanpanijan renki sankaa vipuun ripustaa. Ja tuo naamapuoli tuolla, tuo Varjo, -- t‰nne se mies! Siin‰ ei ole vihamiehell‰ osaamisen varaa; vainolainen voi yht‰ hyvin t‰hd‰t‰ kyn‰veitsen ter‰‰n. Ja jos tulee per‰yty‰, -- kuinka sukkelaan silloin t‰m‰ Kitu, t‰m‰ naisten r‰‰t‰li, pˆtkii tiehens‰! Oi, antakaa mulle auttavaa v‰ke‰, mutta auttakaa minua kolhoista. -- Annahan musketti Syyl‰n k‰teen, Bardolph. BARDOLPH. Tuossa, Syyl‰! Oikeaan, mars! Noin, noin, noin! FALSTAFF. No, n‰yt‰ nyt, miten osaat muskettia k‰ytt‰‰. Niin, -- hyvin kyll‰! -- Kas niin, -- vallan hyvin! -- erinomaisen hyvin! -- Tuollainen pieni, laiha, vanha, ryttyinen, kaljup‰‰ pyssymies, se on minun mieleiseni. -- Hyv‰, Syyl‰, hyv‰! Sin‰ olet kelpo retkale; tuossa sulle kuusi‰yrinen, ota! TYHJƒNEN. H‰n ei ole viel‰ taituri ammatissaan, h‰n ei osaa viel‰ oikein. Muistan Mill'end'in niityll‰, -- olin silloin Clemensin kollegiossa, -- kun n‰yttelin Dagonetin[16] osaa Arthur-n‰ytelm‰ss‰, oli siell‰ pieni, vikkel‰ veitikka, joka piteli pyssy‰‰n n‰in vaan; k‰‰nsihe ja v‰‰nsihe, oli milloin tuossa, milloin t‰ss‰; "puh, pah", sanoi h‰n, "pau", sanoi h‰n; ja oli taas tiess‰‰n, ja tuli taas takaisin. Mokomaa miest‰ en en‰‰ n‰e el‰iss‰ni. FALSTAFF. N‰ist‰ miehist‰ tulee kyll‰ hyv‰‰, herra Tyhj‰nen. -- Jumala teit‰ varjelkoon, herra Mykk‰nen! En tahdo pitkill‰ puheilla teit‰ vaivata. -- Hyv‰sti, hyv‰t herrat, kumpikin! Kiitoksia paljon! Minulla on viel‰ kahdentoista penikulman matka teht‰v‰ t‰n‰ iltana. -- Bardolph, toimita vaatteet sotureille. TYHJƒNEN. Sir John, Jumala teit‰ siunatkoon, ja Herra suokoon menestyst‰ toimillenne ja antakoon meille rauhan! Kun palaatte, k‰yk‰‰ katsomassa, vanhaa tuttavuutta uudistamassa; ehk‰p‰ viel‰ tulen kanssanne hoviin. FALSTAFF. Jumaliste, mielell‰ni sen n‰kisin. TYHJƒNEN. Olkoon menneeksi! Sanottu ja tehty. Hyv‰sti vaan! FALSTAFF. Hyv‰sti, hyv‰sti, herttaiset herrat! -- (Tyhj‰nen ja Mykk‰nen menev‰t.) Mars matkaan, Bardolph, vie miehet pois! (Bardolph ja soturinalokkaat menev‰t.) Jahka palaan, niin kyll‰ viel‰ nuo rauhatuomarit nyljen; aion v‰h‰n tyhjent‰‰ tuon Tyhj‰sen kukkaroa. Herra Jumala, kuinka meit‰ vanhoja se valheen synti riivaa! Tuo n‰lk‰‰ntynyt rauhatuomari ei ole muuta tehnyt, kuin lˆrpˆtellyt minulle nuoruutensa hullutuksia ja urotˆit‰‰n Turn-bull-streetissa;[17] ja joka kolmas sana oli valhe, maksettu kuulijalle s‰ntillisemmin kuin veroraha Suur-turkille. Muistan h‰net Clemensin kollegion ajoilta; h‰n oli silloin niiden ukkojen n‰kˆinen, joita syˆnnin j‰lkeen juuston kuorista leikell‰‰n; alastomana oli osavasti kuin halaistu r‰‰tikk‰, johon oli veitsell‰ vuoltu kummallinen p‰‰. H‰n oli niin ruti pieni, ett‰ lyhytn‰kˆinen silm‰ ei voinut erottaa raajoja ruhosta; oikea n‰lk‰raunio, mutta niin kiimainen kuin marakatti, ja hutsut haukkuivatkin h‰nt‰ -- paraksi. H‰n oli aina takapajulla muodeissa ja lauloi vitsotuille naisel‰jille s‰velmi‰, joita oli kuullut ajurien viheltelev‰n, ja vannoi, ett‰ ne olivat h‰nen omia sepustamiaan lemmenlauluja tai serenaateja. Ja nyt on t‰m‰ narrinnahka tilanhaltija ja puhuu niin tuttavallisesti Juhana Gauntista, kuin jos olisivat sinuksia kesken‰‰n; ja voin vannoa, ettei h‰n ole n‰hnytk‰‰n h‰nt‰ muuta kuin kerran keih‰stelykent‰ll‰, jossa sai h‰nelt‰ aika l‰ven p‰‰h‰ns‰, kun tungeskeli marsalkin palvelijain joukkoon. Sen itse n‰in, ja sanoin Juhana Gauntille, ett‰ nyt h‰n iski omaa varjoansa, sill‰ miehen olisi voinut kiluineen kaluineen pist‰‰ ankeriaan nahkaan; hoboijan kotelo olisi h‰nelle ollut tilava asunto, oikein hovilinna; ja nyt h‰nell‰ on talot ja karjat. Hyv‰, aion hieroa tuttavuutta h‰nen kanssaan, kun palaan, ja kovalle ottaa, jos ei h‰nest‰ synny minulle kahdenkertainen viisauden kivi.[18] Jos vanhalle hauelle on syˆttin‰ pieni salakka, niin en luonnonlaissa huomaa mit‰‰n, joka est‰isi minua h‰ynim‰st‰ h‰nt‰. Aika neuvon keksii, ja sill‰ hyv‰. (Menee.) NELJƒS NƒYT÷S. Ensimm‰inen kohtaus. Mets‰ Yorkshiressa. (Yorkin arkkipiispa, Mowbray, Hastings y.m. tulevat.) ARKKIPIISPA. Mik' on t‰‰ mets‰? HASTINGS. Gualtree'n mets‰, armo. ARKKIPIISPA. T‰ss' seisahdumme. Urkkijoita pankaa Vakoomaan vihollisen lukum‰‰r‰‰. HASTINGS. Ne laitoimme jo matkaan. ARKKIPIISPA. Hyv‰ oli. -- Te, t‰m‰n suuren hankkeen osaveljet, Teen teille tiedoks' ett‰ mulle tullut Northumberlandilta on veres kirje; Sen kylm‰ henki on ja mieli t‰m‰: H‰n oisi itse suonut t‰‰ll‰ olla Arvonsa mukaisella armeijalla, Vaan sit' ei kokoon saanut; Skotlantiin Nuort' onneaan siis kypsytt‰m‰‰n l‰ksi; Ja kirjeen p‰‰tt‰‰ hartain rukouksin. Ett' yrityksemme ei vaaraa v‰ist‰is Ja vastustajan kauheata voimaa. MOWBRAY. Siis h‰neen pantu toivo kaatuu maahan Ja s‰rkyy pirstoiksi. (Sanansaattaja tulee.) HASTINGS. No, mit‰ uutta? SANANSAATTAJA. Mets‰st‰ l‰nteen, jonkun virstan p‰‰ss‰, L‰hestyy vihollinen uhkein joukoin; Alasta p‰‰tt‰in, mink‰ t‰ytt‰‰, voi se Noin kolmikymmen-tuhantinen olla. MOWBRAY. Siis osavasti niinkuin arvelimme. Eteenp‰in vaan ja pelk‰‰m‰tt‰ vastaan! (Westmoreland tulee.) ARKKIPIISPA. Mik' uljastamineinen p‰‰mies tuossa? MOWBRAY. Lord Westmoreland se on, ma luulisin. WESTMORELAND. Terveiset teille laittaa p‰‰llikkˆmme, Juhani, Lancasterin herttua. ARKKIPIISPA. Sanokaa suopeasti, lord Westmoreland, Miss' aikeessa te tulette? WESTMORELAND. Mylord, Puheeni ponnen siis ma teihin k‰‰nn‰n, Arvoisa herra piispa. Kapina Jos omass' oisi haahmossansa tullut, Katalin s‰lyjoukoin, johtajana Verinen nuoruus, koristeena vimma Ja apureina nulikat ja loiset; N‰in, sanon, kirottu jos kapina Omassa tosi luonnossaan ois tullut, Niin, hurskas is‰, te, -- te, jalot loordit -- Te ette t‰ss‰ oisi arvollanne Sen verist‰ ja inhaa ilmestyst‰ Koristamassa nyt. Te, herra piispa, Jonk' istuint' yhteiskunnan rauha turvaa, Jon parta rauhan tyˆn on hopeoima, Jonk' oppi, tieto rauhan kasvattama, Ja jonka valkopuku puhtautta Ja rauhan kyyhkyn lauhaa mielt‰ kuvaa Miks k‰‰nn‰tte noin huonost' itsenne Suloa sointuvasta rauhan kielest' Alhaisen, raa'an sodan kielelle, Haarniskaan kirjat vaihtain, kyn‰t peitseen, Verehen musteen, jumalaisen ‰‰nen R‰m‰kk‰‰n torvehen ja sotahuutoon? ARKKIPIISPA. Sen miksi teen? -- Se kai on kysymys? On vastaus lyhyt: -- sairait' ollaan kaikki; Ylˆllisest‰, irstaast' el‰m‰st‰ Podemme kuumetautia, ja siihen Vaan suonenisku auttaa; samaan tautiin Kuningas Richard tarttumasta kuoli. Mut jalomielinen Westmoreland, Ma t‰ss' en tahdo l‰‰k‰rin‰ olla, En, enk‰ rauhan vihamiehen‰ Sotaisten miesten parveen tungeskella; Pikemmin hetken aikaa sodan julmuutt' Esitt‰‰ tahdon, siten parannella Himokkaat, onnestansa sairaat mielet Ja huoltaa ummetaudin, joka uhkaa Tyreytt‰‰ elinveret. Suoremmin: Kun vaakaan pannaan meille tehdyt pahat Ja mitk‰ sota tuottaa voi, niin raskaamp' On silloin kanteemme kuin rikoksemme. N‰emme, minne ajan virta vierii Ja kuinka rauhanpoluiltamme meid‰t Muassaan sattuman vie hurja tyrsky. Kun tilaisuutta saamme, kantehemme Me kohta kohdalt' esit‰mme kaikki. Kuningas niist' ois aikaa saanut tiedon, Mut h‰nen puheilleen ei meit‰ suotu; Kun meit‰ loukattiin, ja kanteen teimme, Niin h‰nen luokseen p‰‰sˆn meilt‰ kielsi Ne, jotk' ol' enin meit‰ loukanneet. ƒskeisten p‰iv‰in vaarat, joiden muisto On verin tuorein maahan kirjoitettu, Ja tapaukset, joita joka hetki Viel' uudistuu, ne meid‰t t‰h‰n outoon On asepukuun pukeneet, ei siksi, Ett' ainut rauhan oksanenkaan rikkuis, Vaan ett‰ rakentuisi tosi rauha Ei yksin nimeksi, vaan hyˆdyksi. WESTMORELAND. Kosk' oikeutt' on teilt‰ kielletty? Kuningas miss‰ solvannut on teit‰? Keit' ompi teit‰ vastaan ‰rsytetty, Ett' uskallatte taivaan leiman painaa Kapinan veriseen ja v‰‰r‰‰n kirjaan Ja julmaa vihan miekkaa pyhent‰‰? ARKKIPIISPA. Yhteinen veli, valtio, sen vaatii; Erikoissyyn‰ mull' on sit‰ paitse Omalle veljelleni tehty julmuus. WESTMORELAND. Ei siihen tarvis moista parannusta, Ja joskin tarvis, niin se teit' ei koske. MOWBRAY. Miks h‰nt‰ ei, ja kaikkiakin meit‰, Joit' entisp‰iv‰in iskut kirvelt‰v‰t Ja jotka suvaitsemme nykytilan K‰dell‰ raskaalla ja laittomalla Rutistaa kunniaamme? WESTMORELAND. Rakas Mowbray, Tuomitkaa aikaa, niinkuin aika vaatii, Niin varmaan sanotte, ett' ajast' ompi Tuo v‰‰ryys tullut, eik‰ kuninkaasta. Mut mit‰ teihin tulee, niin en huomaa, Mitenk‰ kuningas tai nykyaika Perustett' antanut on kanteeseenne Tuumankaan vertaa. Olettehan saanut Ylev‰n, kunniakkaan is‰nne, Norfolkin herttuan, kaikki oikeudet. MOWBRAY. Is‰ni kunniasta mit‰ puuttui, Jok' oli minuss' eloon uusittava? Kuningas h‰nt‰ rakasti, mut h‰net Maanpakoon valtasyiden pakost' ajoi. Kun sitten h‰n ja Henrik Bolingbroke, Satulass' uljahina istuen, Kannustaan korskuvia ratsujansa, Ojossa peitsi, rautatakki p‰‰ss‰ Ja silm‰t s‰kenˆiden ristikosta, R‰m‰k‰n torven taistoon kutsuessa, -- Niin silloin, silloin, kun ei mik‰‰n voinut Is‰‰ni Bolingbroken rynt‰ilt' est‰‰, Kuningas sauvansa kun maahan heitti, Niin siin‰ sauvass' el‰m‰ns‰ riippui: Pois heitti oman henkens‰ ja niiden, Jotk' oikeuden tai miekkavallan kautta Bolingbroke sitten perikatoon saatti. WESTMORELAND. Puhutte, mylord, ette tied‰, mit‰. Herefordin kreivi silloin Englannissa Ylimys oli urhakkain; ken tiet‰‰, Kenelle onni hymyillyt ois silloin? Mut is‰nne jos oisi voittanutkin, Coventryst' ei h‰n pelastunut oisi; Maa h‰lle vihaa yhteen ‰‰neen huusi; Hereford sai kaikkein rukoukset, lemmet; H‰nt' ihaeltiin, h‰nt‰ jumaloittiin, Siunailtiin enemm‰n kuin kuningasta, Mut t‰m‰ poikkeust' on aineestani. Ma prinssin, kenraalimme, luota tulen Ja kysyn kanteitanne, ilmoittain, Ett' itse kuulustaa h‰n aikoo teit‰; Miss' oikeiks n‰hd‰‰n vaatimuksenne, Iloita saatte: kaikki poistetaan, Mik' antoi teille syyt‰ vihamieleen. MOWBRAY. T‰n tarjon vaatimiseen h‰n meit' ajoi: Se valtajuonta on, eik' yst‰vyytt‰. WESTMORELAND. On rˆyhkeytt‰, Mowbray, moinen luulo; T‰‰ tarjo armon tyˆt' on, eik‰ pelvon. Kas, t‰ss‰ n‰ht‰viss' on armeijamme; Se, kunniani kautt', on liian uljas Pelolle aatostakaan uhratakseen. Meiss' enemm‰n on mainetta kuin teiss‰, Aseisiin soturimme tottuneemmat, Varustus sama, asiamme paras, Siis, j‰rjen mukaan, miehuus meiss' on oiva. Pakosta siis ei t‰m‰ tarjo tullut. MOWBRAY. Mun neuvoni on keskustelu heitt‰‰. WESTMORELAND. Se todistaa vaan huonoks asiaanne: Ei m‰t‰ kohta sied‰ koskemista. HASTINGS. Juhani prinssill' onko t‰ysi valtuus Is‰ns‰ luvalla ja oikeudella Kuunnella sek‰ m‰‰r‰‰v‰sti p‰‰tt‰‰ Niist' ehdoista, joit' ehk‰ t‰ss‰ tehd‰‰n? WESTMORELAND. Jo nimi p‰‰llikˆn sit' edellytt‰‰; Noin turhaa kysymyst‰ kummeksin. ARKKIPIISPA. Siis t‰ss‰, lord Westmoreland, t‰m‰ lista: Yleiset valituksemme on siin‰. Jos joka eri kohta autetaan, Jos kaikki poiss' ja l‰sn‰olevaiset, Jotk' yhteen kasvaneet on t‰h‰n tuumaan, Vapaiksi laillisesti julistetaan, Pikainen vaatimusten t‰yt‰ntˆ Jos meille taataan sek‰ hankkeellemme, Niin alammaisen uomaan palajamme, Voimamme kahlehtien rauhan k‰siin. WESTMORELAND. T‰‰n prinssille ma n‰yt‰n. Sitten, loordit, Armeijan n‰ht‰viss‰ yhdyt‰‰n Ja joko rauha tehd‰‰n -- suokoon Luoja! -- Tai riidan ratkojaksi kutsutaan Ja p‰‰tt‰j‰ksi miekka. ARKKIPIISPA. Niin, mylord. (Westmoreland menee.) MOWBRAY. On povessani ‰‰ni, joka sanoo, Ett'ei voi t‰m‰ rauhan liitto kest‰‰. HASTINGS. Ei vaaraa; rakentaa jos voimme rauhan Niin laajaehtoisen ja t‰ydellisen, Kuin mink‰ liittokirjass' esit‰mme, Niin rauha vahva on kuin kallio. MOWBRAY. Niin, vaan kun kuningas meit' arvioi, Niin joka pieni, v‰‰ristelty aihe, Jokainen turha, tyhj‰ tekosyykin H‰nest‰ maistuu t‰lle kapinalle. Vaikk' oltais puhtaat niinkuin marttyyrit, Niin meit‰ viskataan kuin viljaa tuuleen, Ett' yht‰ kevyt jyv‰ on kuin vihne Ja hyv‰‰ ei voi pahast' erotella. ARKKIPIISPA. Ei, mylord; kuningas jo v‰synyt On noihin turhiin pikku valituksiin. H‰n n‰hnyt on, ett' yhden huolen surma Kaks uutta eloon nostaa j‰lkeisiss‰. Ja siksi taulunsa h‰n puhtaaks huuhtoo Ja muistolleen ei pid‰ kielijˆit‰, Jotk' yh‰ h‰nen tappioitaan matkii Ja mieleen painaa. Hyvin h‰n sen tiet‰‰, Ett' ei niin tyynni perkata voi maataan, Kuin mit‰ aina vaatis ep‰luulo. Niin vihamies on kiinni yst‰v‰ss‰, Ett' irti juuriessaan vihamiest‰ Samassa irroittaa vois yst‰v‰nkin. N‰in t‰m‰ maa on niinkuin h‰ijy vaimo, Jok' otteluun h‰nt' ‰rrytt‰‰, mut juuri Kun lyˆm‰ss' on h‰n, v‰liin nostaa lapsen, Ja kuri n‰in j‰‰ aikeheksi k‰teen. Jok' oli tekohon jo nostettuna. HASTINGS. Lis‰ksi edellisiin kapinoiviin H‰n kaikki raipat kulutti, niin ett‰ Nyt h‰lt‰ rangaistuksen keinot puuttuu; V‰kens‰ kynsitˆn on jalopeura, Jok' uhkaa, mut ei iske. ARKKIPIISPA. Totta aivan. Siis mua uskokaa, lord marsalkka, Jos sovinnon nyt hyvin aikaan saamme, Niin paranneen luurikon lailla rauha Rikosta vahvistuupi. MOWBRAY. Olkoon sitten! Mut tuossa lord Westmoreland palajaa. (Westmoreland palajaa.') WESTMORELAND. Tuloss' on prinssi. Mielittekˆ h‰nt‰ Armeijain v‰limaalla kohdata? MOWBRAY. Niin menk‰‰, Herran nimeen, mylord York. ARKKIPIISPA. Edelt‰ viek‰‰ terveiset; me tullaan. (Menev‰t.) Toinen kohtaus. Toinen kohta samaa mets‰‰. (Toisaalta tulevat Mowbray, arkkipiispa, Hastings y.m., toisaalta prinssi Juhani, Lancasterin herttua, Westmoreland, sotaherroja ja seuralaisia.) PRINSSI JUHANA. Olette tervetullut, Mowbray lanko! -- Terveeksi, rakas herra arkkipiispa! -- Lord Hastings, terve! -- terve, loordit kaikki! -- Somempaa oli n‰hd‰, herra piispa, Kun kirkon kellon kutsust' ymp‰rˆitsi Laumanne teit‰, hartahasti kuullen, Kun pyh‰‰ sanaa sille selvititte, Kuin n‰hd‰ rautamiesn‰ kiiht‰v‰nne Kapinajoukkioita rummullanne, El‰m‰n vaihtain kuoloon, sanan miekkaan. Mies, joka valtiaansa povell' istuu Ja vallansuosin p‰iv‰sess‰ kypsyy -- H‰n kuninkaan jos turvaa v‰‰rin k‰ytt‰‰, Oi, mink‰ turmion h‰n saakaan aikaan Sen vallan varjossa! N‰in, herra piispa, On teid‰n laita. Ken ei oisi kuullut, Kuin syv‰t teill' on tiedot raamatuissa? -- Te, Herran oman ‰‰nen kajahdus, Te, puhemiesi h‰nen neuvostossaan, Te, v‰limies ja tosi tulkitsija Taivasten pyh‰n armon v‰lill‰ Ja tyls‰n ihmismielen! Herra piispa, Virkanne arvon k‰yt‰tte te v‰‰rin, Alentain taivaan kunnian ja armon, Kuin imartaja ruhtinaansa nimen, H‰pe‰n tˆihin. Kansaa yllytitte, Jumalan harrastusta teeskennellen, Is‰‰ni, H‰nen sijaistansa vastaan, Ja, h‰nen sek‰ taivaan rauhan sortain, Ne t‰nne vyˆrytitte. ARKKIPIISPA. Jalo prinssi, Is‰nne rauhaa sortain t‰ss' en toimi, Vaan, niinkuin sanoin lord Westmorelandille, T‰‰ ajan sekasorto, luonnon tapaan, Puristaa meid‰t t‰h‰n rumaan muottiin Omaksi turvaksemme. Teille, prinssi, Osia myˆten valitukset laitoin; -- Pois hovista ne ilkkumalla syˆstiin, -- Siit' on t‰‰ sodan lohik‰‰rme siinnyt, Jonk' uhkakatseen tenhota voi uneen, Jos oikeutetut pyyteet meille suodaan; N‰in kuuliaisuus, hurmoksestaan p‰‰ssyt, Maseena majesteetin eteen nˆyrtyy. MOWBRAY. Jos ei, niin onneamme viime mieheen Me koittelemme. HASTINGS. Jos me kaadumme, Niin toisia on sijaan astumassa; Jos nekin kaatuu, astuu toiset sijaan; Ja n‰in se toinen turma toisen siitt‰‰, Ja polvest' yltyy polveen t‰m‰ riita, Niin kauan kuin on miest‰ Englannissa. PRINSSI JUHANA. Te ette yll‰, Hastings, ette yll‰ Vastaisten aikain pohjaa tutkimaan. WESTMORELAND. Suvaitkaa, prinssi, suoraan vastata, Min verran valitukset hyv‰ksytte. PRINSSI JUHANA. Ne kaikki hyv‰ksyn ja kaikkiin suostun Vereni, kunniani kautta vannon, Ett' is‰ni on aikeist' erehdytty Ja ett‰ liian alttiisti on jotkut Is‰ni sanaa k‰ytt‰neet ja valtaa. -- Mylord, nuo haitat heti autetaan, Niin, kautta sieluni! Jos tyydytte, Niin kotiin l‰hett‰k‰‰ v‰kenne; Me samoin teemme. Armeijaimme n‰hden Syleillen yst‰vyyden maljan juomme, Jott' uudistetun sovun, lemmen merkin Jokaisen silm‰ t‰‰lt‰ kotiin veisi. ARKKIPIISPA. Sanaanne ruhtinaalliseen ma luotan. PRINSSI JUHANA. Sanani min‰ annan ja sen pid‰n Ja juon nyt teid‰n ylh‰isyyden maljan. HASTINGS (muutamalle sotaherralle). Kapteeni, armeijalle rauhan sana Vie joutuin; palkan saakohot ja menkˆˆt; Siit' iloitsevat, tied‰n sen; no joutuin! (Sotaherra menee.) ARKKIPIISPA. Maljanne, jalo lord Westmoreland! WESTMORELAND. Terveeksi, piispa! Jospa tiet‰isitte, Mit' on t‰‰ rauha mulle vaivaa tuonut, Niin jouten joisitte; ma pid‰n teist‰, Sen aika n‰ytt‰v‰ on ilmeisemmin. ARKKIPIISPA. En sit‰ ep‰ile. WESTMORELAND. Iloista kuulla. -- Juon, lanko Mowbray, terveydeksenne. MOWBRAY. Hyv‰‰np‰ aikaan terveyttelette, ƒkilt‰ olenkin ma pahoinvoipa. ARKKIPIISPA. Vahingon edell' iloisia ollaan, Mut raskas mieli hyv‰‰ ennustaa. WESTMORELAND. Siis, lanko, iloitkaa; nyt surra siet‰‰, Kun huomisp‰iv‰ksi se hyv‰‰ tiet‰‰. ARKKIPIISPA. Niin kevyt mull' on mieli. MOWBRAY. Paha kyll‰, Jos oma ohjeenne on oikea. (Ilohuutoja ulkoa.) PRINSSI JUHANA. Iloa kuulkaa: julkaistu on rauha. MOWBRAY. Tuo olis oivaa ollut voiton j‰lkeen. ARKKIPIISPA. Tavallaan rauhakin on valloitusta: Molemmat puolet kunnialla nˆyrtyy Ja kumpikaan ei h‰vi‰. PRINSSI JUHANA. Mylord, Meid‰nkin v‰ki kotiin laskekaa. -- (Westmoreland menee.) V‰kien suokaa marssia, mylord, T‰st' ohi, ette n‰emme, keit‰ vastaan Ois meid‰n tullut taistella. ARKKIPIISPA. Lord Hastings, T‰st', ennen eroaan, he ohi k‰ykˆˆt. (Hastings menee.) PRINSSI JUHANA. Yhdess‰, loordit, ens' yˆ majaillaan. (Westmoreland palajaa.) No, lanko, miks on v‰ki paikallansa? WESTMORELAND. P‰‰miehet teilt' on saaneet k‰skyn seist‰, He eiv‰t liiku, te jos ette puhu. PRINSSI JUHANA. He teht‰v‰ns‰ tiet‰v‰t. (Hastings palajaa.) HASTINGS. Mylord, Nyt armeijamme hajall' on. Kuin nuoret, Ikeest‰‰n p‰‰sseet harjat, kiit‰v‰t he Etel‰‰n, it‰‰n, pohjoiseen ja l‰nteen, Tai niinkuin koulun p‰‰tytty‰ pojat Kotiinsa syˆksyv‰t ja leikkeihins‰. WESTMORELAND. No, hyv‰ vaan, lord Hastings! Palkaksesi Maanpetoksesta kahletan sun, konna, -- Ja teid‰t, piispa, -- teid‰tkin, lord Mowbray, -- P‰‰pettureina teid‰t vangitsen. MOWBRAY. T‰‰ onko rehellist‰ kunnon tyˆt‰? WESTMORELAND. Sit' onko kapinanne? ARKKIPIISPA. Sananneko N‰in syˆtte? PRINSSI JUHANA. Sanaani en antanutkaan, Lupasin vaan ne valitukset auttaa, Joit' anoitte, ja, kunniani kautta, Tunnolla kristityn sen t‰ytt‰‰ aion. Metelimiehet, nyt te maistaa saatte Kapinan ja sen moisten tˆiden palkan. ƒlytˆnt' oli teilt‰ hanke t‰‰, Sen alku tyhm‰‰, loppu typer‰‰. Soi, rumpu! Pa'enneita vainotkaamme; Jumala sotinut on puolestamme. -- Pois petturit nyt mestauspˆlkyn luo! Sopiva vuode heid‰n kuolla tuo. (Menev‰t.) Kolmas kohtaus. Toinen kohta saman mets‰‰. (Miekankalsketta. Hyˆkk‰yksi‰. Falstaff ja Coleville tulevat eri taholta.) FALSTAFF. Mik‰ nimenne, herraseni? Mit‰ s‰‰ty‰ ja mist‰, jos saan luvan kysy‰? COLEVILLE. Olen ritari, herraseni, ja nimeni on Coleville alholainen. FALSTAFF. No siis, Coleville on nimenne, ritari arvonne ja asuntonne alho. Coleville on yh‰kin nimenne oleva, petturi arvonne ja vankiluola asuntonne; kyll‰ksi syv‰ on se asunto, ja n‰in tulette yh‰ olemaan Coleville alholainen. COLEVILLE. Ettekˆ te ole sir John Falstaff? FALSTAFF. Yht‰ hyv‰ mies kuin h‰n, olen kuka olen. Antautteko, herra, vai pit‰‰kˆ minun hikoilla t‰ss‰ teid‰n t‰htenne? Jos hikoilla minun t‰ytyy, niin hikoilen yst‰viesi kyyneleit‰, jotka itkev‰t sinun kuolemaasi. Siis her‰t‰ sinussasi pelkoa ja ravistusta ja nˆyrry minun armoni edess‰. COLEVILLE. Luulenpa, ett‰ olette sir John Falstaff, ja siin‰ luulossa antaun. FALSTAFF. Minulla on mahassani t‰‰ll‰ kokonainen konttikunta kieli‰ ja niist‰ kaikista ei yksik‰‰n kieli virka muuta sanaa kuin minun nime‰ni. Jos olisi minulla v‰h‰n s‰‰llisempi vatsa, niin olisin suorastaan kaikkein liukkain mies koko Europassa. Vatsani, vatsani, vatsani se tekee minusta lopun. -- T‰ss‰h‰n tulee p‰‰llikkˆmme. (Juhana, Lancasterin prinssi, Westmoreland y.m. tulevat.) PRINSSI JUHANA. Ajosta luopukaa, jo kiihko hiltyy. -- Palauttakaa joukot, lord Westmoreland. -- (Westmoreland menee.) Miss' olitte te, Falstaff, kaiken aikaa? Te vasta tulette, kun kaikk' on ohi. Nuo laiskan kujeet, totta totisesti, Ne hirsipuulta viel‰ niskan taittaa. FALSTAFF. Pahoillani olisin, armollinen herra, jos niin ei k‰visi. Olen aina tiet‰nyt, ett‰ toraa ja haukkumista urhoollisuus saa palkakseen. Luuletteko, ett‰ min‰ olen p‰‰skynen, tai nuoli tai tykinluoti? Onko minun, vanhan ja vaivaisen, liikkeiss‰ni ajatuksen nopeutta? Olen t‰nne rient‰nyt kaikkein viimeisell‰ mahdollisuuden tipalla: olen pilalle ajanut kymmenett‰ tusinaa postihevosia; ja t‰ss‰, niin v‰synyt kuin olenkin matkastani, olen puhtaalla ja tahrattomalla urhoollisuudella vangiksi ottanut sir John Colevillen, alholaisen, sangen hurjap‰isen ritarin ja urhoollisen vihollisen. Vaan mit‰p‰ siit‰? H‰n n‰ki minut ja antautui; niin ett‰ nyt voin t‰ydell‰ syyll‰ sanoa niinkuin tuo kˆnkk‰nen‰inen Rooman poika: tulin, n‰in ja voitin. PRINSSI JUHANA. Se tuli enemm‰n h‰nen kohteliaisuudestaan kuin teid‰n ansiostanne. FALSTAFF. En tied‰: t‰ss‰ h‰n on ja t‰ss‰ h‰net j‰t‰n teille, ja pyyd‰n teid‰n ylh‰isyytt‰nne panemaan sen kirjaan muiden t‰m‰n p‰iv‰n urotˆiden joukkoon; muuten siit‰, jumal'avita, toimitan erityisen ballaadin, jossa otsakkeena on oma kuvani ja Coleville jalkojani suutelemassa. T‰llaisiin toimenpiteisiin jos olen pakotettuna ja jos ette silloin kaikki ole minun rinnallani niinkuin kullatuita kuuden ‰yrin kuparilantteja ja min‰ maineen kirkkaalla taivaalla loistollani himmenn‰ teit‰ yht‰ paljon kuin t‰ysikuu taivaan pikku kiiluvaisia, jotka sen rinnalla ovat kuin neulannuppeja, niin ‰lk‰‰ uskoko aatelismiehen sanoja. Siis tehk‰‰ minulle oikeus ja antakaa ansion ylet‰. PRINSSI JUHANA. Sinun on liian raskas ylet‰kseen. FALSTAFF. Antakaa sen sitten loistaa. PRINSSI JUHANA. Sinun on liian paksu loistaakseen. FALSTAFF. Antakaa sen sitten, armollinen herra, tehd‰ vaikka mit‰, kun se vaan minua hyˆdytt‰‰, ja sanokaa sit‰ miksi tahdotte. PRINSSI JUHANA. Nimenne Coleville? COLEVILLE. Niin on, arvo herra. PRINSSI JUHANA. Olet kuulu kapinoitsija, Coleville. FALSTAFF. Ja kuulu uskollinen alamainen h‰net nykisti. COLEVILLE. Min' olen mit‰ p‰‰- ja johtomiehet; Jos min‰ ˆisin heit‰ johtaa saanut, Kalliimmaks oisi teille voitto tullut. FALSTAFF. En tied‰, mist‰ hinnasta he itsens‰ mˆiv‰t; mutta sin‰, niinkuin kiltti mies ainakin, annoit itsesi pois ilmaiseksi, ja min‰ kiit‰n sinua sinustasi. (Westmoreland palajaa.) PRINSSI JUHANA. No, oletteko ajon p‰‰tt‰nyt? WESTMORELAND. Paluu on tehty, toimi toimitettu. PRINSSI JUHANA. Nyt Coleville kumppaneineen Yorkiin oitis Mestattavaksi! Viek‰‰ h‰net sinne Ja tarkoin h‰nt‰ vartioitkaa, Blunt. -- (Coleville vied‰‰n vartioittuna pois.) Nyt hoviin, loordit, joutuin! Kuulin, ett‰ Is‰ni, kuningas, on kovin sairas. Edelt‰ viesti viek‰‰ valtiaalle; Me kohtukiirein teit‰ seuraamme. FALSTAFF. Pyyd‰n, armollinen herra, suokaa minun menn‰ Glostershiren kautta. Ja kun hoviin tulette, olkaa suosiollinen ja lausukaa siell‰ minusta hyv‰ sana. PRINSSI JUHANA. Hyv‰sti, Falstaff! Prinssin‰ ma teist‰ Parempaa puhun, kuin mit' ansaitsette. (Menee.) FALSTAFF. Hyv‰, jos olisi teiss‰ sen verran j‰rke‰; se olisi parempaa kuin koko herttuakuntanne. -- Toden totta, tuo kylm‰verinen poika-vesa ei pid‰ minusta, eik‰ saa h‰nt‰ yksik‰‰n ihminen nauramaan; vaan se ei olekaan ihmett‰: h‰n ei juo viini‰. Tuollaisista varovaisista poikanulikoista ei koskaan tule mit‰‰n kunnollista; vetel‰ juoma ja monet kalaruoat j‰‰hdytt‰v‰t niin ylenm‰‰rin heid‰n vertaan, ett‰ he saavat jonkinlaisen miespuolisen k‰lvetystaudin; ja kun sitten naivat, niin tekev‰t pelkki‰ tyttˆlapsia. He ovat ylt‰ yleens‰ narreja ja pelkureita, joita jotkut meist‰kin olisivat, jos emme v‰list‰ v‰h‰n hehkaantuisi. Hyv‰ll‰ sherryviinill‰ on kahdenlainen vaikutus. Se nousee aivoihin, kuivaa sielt‰ kaikki typer‰t, tuhmat, ruteat huurut, jotka niit‰ ymp‰rˆiv‰t; tekee ne ‰lykk‰iksi, sukkeliksi, keksel‰iksi, t‰ytt‰in ne n‰pp‰rill‰, tulisilla ja viehkeill‰ kuvilla, joista, kun ne joutuvat ‰‰nen, kielen, valtaan, joka on niiden syntym‰, tulee oivallisimpia sutkapuheita. Tuon samaisen sherryn toinen ominaisuus on siin‰, ett‰ se l‰mmitt‰‰ veren, joka kylm‰n‰ ja paksuna tekee maksan kalpeaksi ja vaaleaksi, mik‰ on arkuuden ja pelkuruuden tunnusmerkki; mutta sherry sen l‰mmitt‰‰ ja panee sen virtaamaan sisustasta ulko-osiin p‰in. Se tulittaa naaman, joka, vartiorovion lailla, kutsuu koko tuon pikku kuningaskunnan, tuon ihmisen, aseisiin; ja silloin kaikki elinkunnan alimukset, kaikki sis‰maan pikkuhenget asettuvat p‰‰llikkˆns‰, syd‰mmen, eteen, joka, suurena ja pˆhˆttyneen‰ mokomasta seurueesta, tekee jos mit‰ urotˆit‰; ja t‰m‰ urhous se tulee sektist‰; niin ett‰ kaikki asetaito ei ole mit‰‰n ilman sekti‰, sill‰ t‰m‰ se antaa vauhtia; ja oppi se on vaan paholaisen vartioima kultal‰j‰, kunnes sekti sen leimaa taysikelpoiseksi ja panee sen liikkeeseen ja k‰yt‰ntˆˆn. Siit‰ tulee, ett‰ Henrik prinssi on urhoollinen, sill‰ sen kylm‰n veren, jonka h‰n luonnon tiet‰ on is‰lt‰‰n perinyt, sen h‰n on niinkuin laihan, ahteran ja kuivan maaper‰n hˆyst‰nyt ja ruokonnut ja viljellyt, harvinaisella ahkeruudella juoden aika lailla ja aika m‰‰r‰t mantoista sherry‰, jotta h‰nest‰ on tullut varsin tulinen ja urhea mies. Jos minulla olisi tuhannen poikaa, niin ensimm‰inen inhimillinen periaate, mink‰ heille opettaisin, olisi se, ett‰ kielt‰isiv‰t pois kaikki laihat juomat ja pysyisiv‰t sektiss‰. (Bardolph tulee) Mit‰ nyt, Bardolph? BARDOLPH. Koko sotajoukko on kotiin p‰‰stetty ja hajalle mennyt. FALSTAFF. Menkˆˆn vaan. Min‰ menen Glostershiren kautta ja k‰yn siell‰ tervehtim‰ss‰ Robert Tyhj‰st‰, esquirea; olen jo sormeni ja peukaloni v‰liss‰ h‰nt‰ pehmitt‰nyt,[19] ja kohta painan sinetin kiinni. Tule mukaan. (Menev‰t.) Nelj‰s kohtaus. Westminster. Huone kuninkaanlinnassa. (Kuningas Henrik, Clarence, prinssi Humphrey, Warwick y.m. tulevat.) KUNINGAS HENRIK. Jos taivas hyvin antaa p‰‰tty‰ T‰‰n riidan, joka riehuu ovillamme, Jalompaan taistoon viemme nuorisomme, Vain pyhitettyyn miekkaan tarttuen. On sotajoukot koolla, laivat valmiit, Sijaiset v‰liajaks asetettu Ja kaikki toivehemme mukaan s‰‰tty. Vaan ruumiin voimaa kaipaamme ja rauhaa, Siks ett‰ n‰m‰ kapinoivat joukot Valtamme ikeen alle alistamme. WARWICK. Molempiin n‰hden kohta, majesteetti, Iloita saatte. KUNINGAS HENRIK. Humphrey, poikani, Miss' on nyt prinssi, sinun veljesi? PRINSSI HUMPHREY. Mets‰ll‰ Windsorissa, luulisin. KUNINGAS HENRIK. Ja kenen kanssa? PRINSSI HUMPHREY. Sit' en tied‰, is‰. KUNINGAS HENRIK. Mukana eikˆ veli, Clarence, ole? PRINSSI HUMPHREY. Ei, hyv‰ is‰, h‰n on t‰‰ll‰ l‰sn‰. CLARENCE. Mit' is‰ni ja kuninkaani tahtoo? KUNINGAS HENRIK. En muuta kuin sun parastasi, Clarence. Miks et sa ole veljes, prinssin, kanssa? Sua lempii h‰n, ja sin‰ h‰net j‰t‰t; On syd‰mmess‰‰n paras paikka sulla Kaikista veljist‰si; sit‰ vaali, Niin saatat kelpo palvelukset tehd‰ Ja, minun kuoltuani, sovitella Kuninkaan sek‰ veljiesi v‰lin. H‰nt' ‰l‰ p‰‰st‰, mielt‰‰n ‰l‰ kylm‰‰. Suosinsa etuisuutta ‰l‰ hukkaa Haluttomuudella ja tylyydell‰. H‰n hell‰ on, jos h‰lle arvon annat; S‰‰list‰ itkee h‰n, ja k‰si h‰ll' on Kuin p‰iv‰ aulis lempeyden tˆille. Mut ‰rsytettyn‰ h‰n on kuin pii, Kuin talvi s‰vytˆn, ja v‰kin‰inen Kuin j‰inen tuuli p‰iv‰n koittehessa. Miel'alastaan siis ota tarkka vaari: Vikojaan moiti, mutta kunnioittain, Verens‰ kun n‰et iloon taipuvaksi; Mut jos on ‰iss‰‰n h‰n, niin p‰‰st‰ kˆytt‰, Siks ett‰, niinkuin rantauneen valaan, V‰s‰ht‰in kiihko talttuu. Tee se, Tuomas, Niin suojuksena olet yst‰villes Ja kultavantehena veljes vyˆt‰t, Ett' astia, joss' yhtyy verenne, Vaikk' eripuran myrkkykin sen sekais, -- Jot' aika siihen varmaan vuodattaakin, Ei koskaan auristu, vaikk' oisi myrkky Vihaista kuin aconitum[20] tai ruuti. CLARENCE. Osoitan h‰lle rakkautta ja huolta. KUNINGAS HENRIK. Miks Windsoriss' et ole h‰nen kanssaan? CLARENCE. Siell' ei h‰n ole; Lontooss' atrioipi. KUNINGAS HENRIK. Ja kenen kanssa, tied‰tkˆ? CLARENCE. He, Poinsin Ja muiden helmayst‰v‰ins‰ kanssa. KUNINGAS HENRIK. Lihavin maa se enin lauhaa kasvaa; Ja h‰n, mun nuoruuteni jalo kuva, Sen vallass' aivan on. Sen vuoksi jatkuu Suruni kauas tuolle puolle haudan; Vert' itkee syd‰mmeni, mielehen Kun kuvastuu ne hillittˆm‰t ajat, Ne m‰t‰p‰iv‰t, joita n‰hd‰ saatte, Kun min‰ makaan isieni luona. Kun pojan hurjuus turpavyˆt' on vailla, Kun neuvoissaan vaan himo, irstaus istuu, Kun kurjain tapain kanssa keinot yhtyy, Oo, mit‰ kiihkaa silloin himo lent‰‰ Uhkaavan turmion ja vaaran suuhun! WARWICK. Kuningas, aivan h‰nest' erehdytte. Toveriansa prinssi tutkii vaan Kuin kielt‰ vierasta; sit' oppiakseen On tarvis, ett‰ tˆrkeimm‰tkin sanat N‰kee ja tuntee; kerran opittuina, Sen tiet‰nette, muut' ei niill‰ virkaa. Kuin ett‰ tunnet ne ja niit‰ vihaat. Kuin tˆrkysanat, prinssi seuransakin Pois heitt‰‰ ajallaan; ja niiden muisto Vaan kaavana on, mittapuuna, mill‰ Mitata voi h‰n muiden el‰m‰‰, N‰in menneet pahat hyˆdyksens‰ k‰‰nt‰in. KUNINGAS HENRIK. Harvoinpa heitt‰‰ mehil‰inen haaskan, Miss' on se mesinyt. (Westmoreland tulee.) Westmoreland, mit‰? WESTMORELAND. Terveeksi valtiaani! Onni uusi Nyt t‰ss‰ kertomaani liittykˆˆn! K‰tt‰nne, majesteetti, suuteleepi Juhani prinssi, teid‰n poikanne; Hastings ja Mowbray, piispa Scroop ja kaikki J‰tetty lain on kuritettaviksi. Kapinan miekka k‰tketty on tuppeen; Ylt' yli rauhan ˆljypuu vaan versoo. Mitenk‰ teko t‰‰ on suoritettu, Sen voitte, pienimp‰‰kin seikkaa myˆten, Lukea t‰st‰, kun niin sopii aikaan. KUNINGAS HENRIK. Westmoreland, oi! sin' olet suven lintu, Jok' aina talven kantap‰ill‰ laulat Tuloa p‰iv‰n. (Harcourt tulee.) Tuossa lis‰‰ uutta! HARCOURT. Vihollisilta taivas teit‰ kaitkoon! Ken valtiasta vastustaa, sen k‰ykˆˆn Kuin niiden, joiden turmion nyt kerron! Northumberlandin ja lord Bardolphin Englantilaisineen ja skotteinensa Yorkshiren sheriffi on voittanut. Mitenk‰ kaikki tapahtui ja s‰‰ntyi, T‰‰ kirje ilmoittaa, jos suvaitsette. KUNINGAS HENRIK. Miks ilotieto t‰‰ mun sairaaks saattaa? Molemmat k‰det t‰ynn‰ eikˆ koskaan L‰hesty onni? Sanat kauniimmatko Esitt‰‰ rumimmilla kirjaimilla? Se joko maitin antaa, mut ei ruokaa -- Niin tekee kˆyh‰n se -- tai herkut antaa, Mut maitin ottaa -- niin se tekee rikkaan, Joll' iloa ei ole kyllyydest‰‰n. Tuon sanoman mua pit‰is ilahduttaa, Mut n‰kˆ pett‰‰, p‰‰t‰ni mun pyˆrt‰‰. -- Mua voi! Mua auttakaa! Voin kovin pahoin. (Pyˆrtyy.) PRINSSI HUMPHREY. Virotkaa, is‰! CLARENCE. Kuningas ja taatto! WESTMORELAND. Havatkaa, majesteetti; tointukaa! WARWICK. Tyvetk‰‰, prinssit; Kuningasta kohtaa N‰‰ puuskat tavan takaa. Syrj‰‰n menk‰‰! H‰n kaipaa ilmaa; kohta voi h‰n hyvin. CLARENCE. Ei, ei, h‰n t‰t' ei tuskaa kauan kest‰; Ainainen tyˆ ja huoli sielun muurin Niin ohueks on syˆnyt, ett‰ henki Jo katsoo l‰pi sen ja pyrkii maalle. PRINSSI HUMPHREY. Mua kansa s‰ikytt‰‰; se inhat luomat On n‰hnyt, is‰ttˆm‰n perikunnan; Vuos'ajat tapaa muuttaa, niinkuin oisi Havainnut vuosi jonkun kuukauden Nukahtaneen ja hyp‰nnyt sen yli. CLARENCE. Kolmast' on virta pakomatta noussut; Ja vanhukset, nuo hˆps‰t ajantiedot, Sanovat samoin k‰yneen v‰h‰‰ ennen Kuin kantais‰ Edward tautiin kuoli. WARWICK. Puhukaa, prinssit, hiljemmin; h‰n tointuu. PRINSSI HUMPHREY. T‰‰ kohtaus h‰lle kuolemaks on varmaan. KUNINGAS HENRIK. Mua nostakaa, ma pyyd‰n; toiseen suojaan Pois minut viek‰‰, mutta hiljaa, pyyd‰n. (Kantavat kuninkaan peremm‰lle ja panevat h‰net vuoteeseen.) Melua, yst‰v‰ni, t‰‰ll' en sied‰, Pait hell‰n k‰den soiton hymin‰‰ V‰synyt henkeni nyt soisi kuulla. WARWICK. Tilatkaa soittokunta toiseen suojaan. PRINSSI HUMPHREY. P‰‰naluselle t‰h‰n pankaa kruunu. CLARENCE. On katse ontto, muuttunut on kovin. WARWICK. Vait, vait! (Prinssi Henrik tulee.) PRINSSI HENRIK. Ken Clarence veljeni on n‰hnyt? CLARENCE. T‰ss' olen, veli, murheen painamana. PRINSSI HENRIK. Sis‰ll‰ sataa, mut ei ulkona! Kuin kuninkaan on laita? PRINSSI HUMPHREY. Perin huono. PRINSSI HENRIK. H‰n uutist' eikˆ kuullut? Kertokaa se. PRINSSI HUMPHREY. H‰n kovin muuttui sit‰ kuullessaan. PRINSSI HENRIK. Jos ilosta h‰n sairas on, Niin rohdoitta h‰n parantuu. WARWICK. Vait, loordit! -- Hiljemm‰ll‰, prinssi hyv‰! Is‰nne, kuningas nyt kaipaa unta. CLARENCE. Vet‰ytyk‰‰mme toiseen huoneeseen. WARWICK. Suvaitsetteko tulla, prinssi? PRINSSI HENRIK. En; Kuninkaan luona valvoa ma tahdon. (Kaikki poistuvat paitsi prinssi Henrik.) P‰‰nalusella tuossa miksi kruunu, Noin h‰iritsev‰ vieruskumppani? Kultainen murhe, kimmelt‰v‰ huoli, Jok' ˆit‰ valvotat ja unen portit Lyˆt selj‰llens‰! -- Senkˆ kera nukkuu! Mut ei niin makeaa, niin raitist' unta Kuin se, jok', otsallansa halpa riepu, Yˆkauden kuorsailee. Oi, majesteetti! Sa kantajaasi ahdistat, sa olet Kuin kes‰helteess' uljas sotisopa, Mi suojatessaan paahtaa. Hengen ovell' On tuossa pieni liikkumaton hˆyhen; Jos hengitt‰isi h‰n, niin utu hento Pois lent‰isi. -- Kuningas, is‰ armas! Tuo raitist' unta on; se uni monen Kuninkaan p‰‰st‰ on tuon kultavanteen Erottanut. Mun velkanani sulle On kyyneleet ja syv‰ lapsen murhe, Jonk', is‰ kallis, t‰ysin sulle maksaa Veri ja rakkaus ja pojan hellyys; Sun velkas mulle on t‰‰ valtakruunu, Jonk' olen, arvoon, vereen n‰hden, l‰hin Perij‰ min‰. Kas, se t‰ss‰ istuu, (Panee kruunun p‰‰h‰ns‰.) Turvissa taivaan! Mailman pane voima Nyt yhteen j‰ttik‰teen, mult' ei voita Se t‰t‰ syntykunniaa. Sen sulta Ma sain, ja omani sen saavat multa. (Menee.) KUNINGAS HENRIK. Warwick! Gloster! Clarence! (Warwick ja toisetkin palajavat.) CLARENCE. Kuningasko kutsuu? WARWICK. Mit', armo, tahdotte? Kuin voitte, herra? KUNINGAS HENRIK. Miks yksin j‰titte mun t‰nne, loordit? CLARENCE. J‰timme t‰nne prinssin, veljeni; Lupasi tykˆn‰nne valvoskella. KUNINGAS HENRIK. Walesinko prinssin? Miss‰ on h‰n? Miss‰? H‰n t‰‰ll' ei ole. WARWICK. Tuoss' on ovi auki; H‰n sit' on tiet‰ mennyt. PRINSSI HUMPHREY. H‰n ei k‰ynyt Sen huoneen kautta, miss‰ olimme. KUNINGAS HENRIK. Mut miss' on kruunu? Ken sen patjalt' otti? WARWICK. Kun t‰‰lt‰ l‰hdimme, niin j‰i se siihen. KUNINGAS HENRIK. Sen prinssi vei; h‰nt' etsim‰h‰n menk‰‰. Niin kiireiss‰‰nkˆ on h‰n, ett‰ luulee Uneni kuolemakseni? -- Lord Warwick, H‰nt' etsik‰‰ ja t‰nne s‰ttik‰‰. -- (Warwick menee.) Tuo teko tautiin yhtyy surmaks mulle. -- Mit' oletten, te pojat, n‰hk‰‰ t‰st‰! N‰in rutost' alkaa luonto kapinoida Kun kulta mielen kiehtoo! Sen t‰hden hell‰n hell‰t is‰-houkot Unensa rikkoneet on aatoksilla, Suruilla aivonsa ja luunsa tyˆll‰ Sen t‰hden ko'onneet ja kasanneet Tuhoiset m‰‰r‰t inhottavaa kultaa; Sen t‰hden halukkaasti hankkineet Pojilleen opit sek‰ sotataidot: Kun sitten, valiten kuin mehil‰inen Paraimman mehun joka kukkasesta, Suu t‰ynn‰ hunajaa ja s‰‰ret vahaa, Palaamme kotiin, Niin silloin meid‰t, niinkuin mehil‰inen, Tapetaan vaivastamme! Oi, noin karvaan Saa palkan tyˆst‰‰n is‰ kuollessaan! -- (Warwick palajaa.) Miss' on nyt h‰n, jok' ei voi oottaa siksi. Ett' yst‰v‰ns‰, tauti, minut surmaa! WARWICK. Tapasin prinssin l‰hihuoneessa, Kyynelm‰t vienot suloposkillansa Ja kasvoissa niin syv‰ surun ilme, Ett' itse verenahnas tyrannikin, Tuon n‰hdess‰‰n, ois kuumin kyynelvesin Valellut veist‰‰n. Tuossa, kas, h‰n tulee. KUNINGAS HENRIK. Mut miksi sitten kruununi h‰n vei? (Prinssi Henrik palajaa.) H‰n tulee, kas. -- No, tule t‰nne, Henrik. -- Pois menk‰‰, yksin meid‰t j‰tt‰k‰‰. (Clarence, prinssi Humphrey, loordit y.m. poistuvat.) PRINSSI HENRIK. Tuot' ‰‰nt' en en‰‰ kuulevani luullut. KUNINGAS HENRIK. Sen luulon is‰ toivos oli, Henrik. Sinusta liiaks aikailen, sa v‰syt. Niin tyhj‰‰ istuintani isoatko, Ett' aiot, ennenkuin on aika tullut, Pukeutua arvooni? Oi, nuori houkko! Suuruutta etsit, joka sinut ruhjoo. Odota hetki; herruuteni pilven Vain heikko tuuli kaatumasta est‰‰, Se pian maahan sataa; p‰iv‰ mustuu. Sen ryˆstit, joka jonkun hetken p‰‰st‰ Sun oisi syytt‰kin; ja kuolemassa Sa odotukseni vaan vahvistat. Ett' et mua lemmi, sen n‰in el‰m‰st‰s, Ja siin‰ varmuudessa suot mun kuolla. Mieless‰s tuhat tikaria piilee Ja kivisyd‰mmell‰s niit‰ hiot Vied‰kses elostani puolen tiimaa. Kuin? Etkˆ puolta tiimaa mua sied‰? No, mene, itse kaiva hautani, Ja ilokellon anna korviis soittaa Sun kruunaustas, vaan ei mun kuolemaani. Pyh‰ksi p‰‰si voiteeks tulkoon kyynel, Jonk' oisi tullut ruumistani kastaa. Minut vaan syˆkse unhotuksen tomuun; Madoille anna henkes antaja; Lakini, palvelijani maahan polje; Nyt tapoja on aika ilkkuella. El‰kˆˆn Henrik viides! -- Turhuus, nouse! Kuninkaan arvo, laske! Matkaan kaikki Te viisaat neuvonantajat, pois matkaan! Englannin hovihin nyt koolle tulkaa Apinat ilvehtiv‰t kaikkialta! Rupanne meihin luokaa, naapurit! Jos teill' on renttu, joka juo ja kiroo, Yˆt m‰ss‰‰, murhaa, ryˆv‰‰, tekee kaikki Vanhimmat synnit uusimmalla lailla, -- Iloitkaa, teit' ei kauemmin h‰n vaivaa! Ne kaunat kauneit' ovat Englannissa, Ne t‰‰ll‰ viran tuovat, arvon, vallan. Suukopan suistetulta riettaudelta Pois Henrik viides vie, ja villi hurtta Nyt hampain kaiken puhtauden raiskaa. Maa raukka, eripuran haavaa podet! Irstauttas min‰ ohjata en voinut; Kuin k‰y sun nyt, kun irstaus sua ohjaa? Oi, er‰maaksi sin‰ taasen joudut Ja hukkain, alkuasujaisi, valtaan! PRINSSI HENRIK. Anteeksi, is‰! Jos ei ‰‰ni multa Ois kyyneltulvaan suupunut, niin oisin Tuon kovan nuhteen ehk‰issyt jo ennen, Kuin kaiholl' olitte sen lausunut Ja min‰kin n‰in pitk‰‰n sit‰ kuullut. -- Tuoss' ompi kruunu; kauan sit‰ kaitkoon, H‰n, joll' on ijankaikkisuuden kruunu! Jos sit‰ enemm‰n ma himoitsin Kuin teid‰n mainettanne, kunniaanne, Niin ‰lkˆˆt nousko polvet n‰m‰ t‰st‰, Jonk' ulkokumarruksen nˆyr‰n mulle Sis‰inen velvoituksen ‰‰ni neuvoi! Jumala tiet‰kˆˆn, kun tulin t‰nne Ja teid‰t hengetˆnn‰ n‰in, niin oikein Syd‰nt‰ vihlaisi! Jos viekastelen, Niin tahdon t‰h‰n hurjuuteeni kuolla, Enk' ‰llistyv‰n mailman n‰ht‰v‰ksi Jaloa mielenmuutostani tuoda. Kun tulin, teid‰t n‰in ja kuolleeks luulin, Ja siit‰ luulost' itse melkein kuolin, Niin kruunua, kuin tunto sill‰ oisi, N‰in soimasin: "Sun tuottamasi murhe Mun is‰ni on ruumiin voimat syˆnyt; Siks, hienoin kulta, halvint' olet kultaa. Kalliimpi toinen on, vaikk' ei niin hieno: Se l‰‰kkehen‰ hengen pelastaa;[21] Mut sin‰, hieno, kiitetty ja kuulu, Kulutit herrasi." N‰in, valtiaani, N‰in nuhdellen sen p‰‰h‰ni ma laskin, Sen kanssa p‰‰tt‰in, niinkuin vihamiehen, Jok' is‰n multa n‰hdess‰ni tappoi, Totisen perillisen taiston kest‰‰. Mut vereni jos siit‰ iloon saastui Tai pˆyhkeyteen aatokseni paisui, Kapinan henki turhamaisinkaan Jos suostumusta n‰ytt‰m‰‰n mun saattoi Ja v‰hint‰k‰‰n mieltym‰‰n sen valtaan, Niin taivas ainiaaks sen multa viekˆˆn Ja kurjimmaks mun tehkˆˆn vasalliksi, Mi kammolla sen eteen polvistuu! KUNINGAS HENRIK. Oi minun poikani! Jumala johdatti sun viem‰‰n sen, Ett' is‰s rakkaus sinuun kasvais yh‰, N‰in viisaasti kun ajoit asiaasi. K‰y t‰nne, Henrik, vuoteelleni istu Ja kuule, luullakseni, viime neuvo, Mink' ilmi hengin. Henrik, taivas tiet‰‰, Ett' olen v‰‰ri‰ ja sala-teit‰ T‰‰n kruunun saanut; itse hyvin tied‰n, Kuin raskahana p‰‰t‰ni se painoi. Sen sin‰ perit tyynemm‰ll‰ s‰‰ll‰, Paremmall' arvolla ja oikeudella; Sen kaikki tahrat min‰ mukanani, N‰et, hautaan vien. Mun p‰‰ss‰ni se istui Kuin v‰ell' anastettu arvonmerkki, Ja eloss' oli monta syytt‰m‰ss‰, Ett' olin heid‰n avullaan sen saanut, Jost' alituinen riita, verenvuoto Vioitti luullun rauhan. Hengen kaupan N‰‰ uhkavaarat kestin, niinkuin n‰et. T‰‰n sis‰ltˆinen kohtaus n‰ytelm‰ss‰ On hallintoni ollut; kuolemani Nyt seikan muuttaa; mit‰ min‰ hankin, Nyt sulle paljon ehompana lankee, Kun peritty‰ kannat kruunua. Mut vaikka varmemp oletkin kuin min‰, Et ole kyllin lujassa; n‰et, viel' on Vihantaa viha; yst‰vilt‰s -- niilt‰, Joit' yst‰vikses sinun t‰ytyy saada -- On vasta pistimet ja hampaat viety. Ma n‰iden v‰kivallan kautta nousin, Ja pelko pysyi, ett‰ sama voima Mun j‰lleen sortais; sit‰ v‰ltt‰‰kseni, Pois heit‰ karsin, ja nyt aikeess' olin Pyh‰lle maalle loput heist‰ vied‰, Niin ettei lepo, jouto heid‰n sallis Likemmin urkkia mun hankkeitani. Siis, Henrik, huimap‰it‰ askaroita Ain' ulkosodissa, ett' olot vieraat Mielest‰ poistais entisaikain muistot. Jatkaisin, mutta lopuss' on niin keuhkot, Ett' ihan multa puheen voima puuttuu. Tuon kruunun saannin anteeks suokoon Luoja! Se sulla olkoon tosi rauhan tuoja! PRINSSI HENRIK. Arvoisa kuningas, sen voititte, Piditte, varjelitte, mulle soitte, Siis omistukseni on suora, selv‰. Jos kuinka suur' ois vaiva, sit‰ huollan Ja koko maailmata vastaan puollan. (Juhani, Lancasterin prinssi, Warwick, loordeja ja muita tulee.) KUNINGAS HENRIK. Kas, poikani, Juhani Lancaster! PRINSSI JUHANA. Is‰lle terveytt', onnea ja rauhaa! KUNINGAS HENRIK. Juhani, onnen mulle tuot ja rauhan, Mut terveys -- pois se nuorin siivin lensi Ja j‰tti vaan t‰‰n kaljun, perstan rungon. Kun sun n‰en, maisen toimeni on loppu. Mut miss' on mylord Warwick? PRINSSI HENRIK. Mylord Warwick! KUNINGAS HENRIK. Jotakin erikoista nime‰ Sill' onko huoneella, miss' ensin pyˆrryin? WARWICK. Jerusalemiks sit‰ sanotaan. KUNINGAS HENRIK. Jumalan kiitos! Siell‰ tahdon kuolla. Jo aikaa sitten ennustettiin mulle Mun kuolevani Jerusalemissa; Sen luulin merkitsev‰n pyh‰‰ maata. Nyt saattakaa mua siihen kamariin. Niin Henrik kuolee Jerusalemiin. (Menev‰t.) VIIDES NƒYT÷S. Ensimm‰inen kohtaus. Glostershire. Huone Tyhj‰sen talossa. (Tyhj‰nen, Falstaff, Bardolph ja paashi tulevat.) TYHJƒNEN. Ei, saakeli soikoon, te ette saa l‰hte‰ t‰n‰ iltana. -- Hoi, Taavi, hoi! FALSTAFF. Suokaa anteeksi, herra Tyhj‰nen. TYHJƒNEN. Min‰ en suo anteeksi; te ette saa anteeksi; anteeksipyyntˆ‰ ei suvaita; anteeksipyyntˆ ei auta; te ette saa anteeksi. -- Taavi, hoi! (Taavi tulee.) TAAVI. T‰ss‰, herra. TYHJƒNEN. Taavi, Taavi, Taavi, -- annahan olla, Taavi, annahan olla; -- niin, oikein: Ville kokki, niin, k‰ske h‰nen tulla t‰nne. -- Sir John, te ette saa anteeksi. TAAVI. Tuota noin, asia on se, ett‰ tuota haastetta ei voi panna t‰yt‰ntˆˆn; ja sitten, tuota noin, -- onko tarhapeltoon kylvett‰v‰ vehn‰‰? TYHJƒNEN. Punaista vehn‰‰, Taavi. -- Mutta mit‰ Ville kokkiin tulee, -- eikˆ siell‰ ole kyyhkysen poikia? TAAVI. On, herra. -- Ja t‰ss‰ on sitten sen sep‰n lasku hevosenkengist‰ ja vanteista. TYHJƒNEN. Laske yhteen ja maksa pois. -- Sir John, te ette saa anteeksi. TAAVI. Sitten, tuota noin, se kaivon ‰mp‰ri tarvitsee v‰ltt‰m‰tt‰ uudet vitjat; -- ja sitten, tuota noin, aiotteko pid‰tt‰‰ Villen palkasta sen s‰kin hinnan, jonka h‰n taannoin hukkasi Hinkleyn markkinoilla? TYHJƒNEN. Sen h‰n saa maksaa. -- Muutamia kyyhkysi‰, Taavi, pari lyhytkoipista kanaa, lampaanreisi ja yht‰ ja toista pient‰ hyv‰‰, -- sano se Ville kokille. TAAVI. J‰‰kˆ soturi t‰nne koko illaksi? TYHJƒNEN. J‰‰, Taavi. H‰nt‰ tahdon pit‰‰ hyv‰n‰. Yst‰v‰ hovissa on parempi kuin penni kukkarossa. Pid‰ hyv‰n‰ h‰nen miehens‰, Taavi, ne ovat aika kelmej‰, ne purevat. TAAVI. Eiv‰t sen pahemmin, kuin mit‰ itse ovat purtuja: heill‰ on hirvitt‰v‰n likaiset paidat. TYHJƒNEN. Hyvin osattu, Taavi. Nyt toimiisi, Taavi! TAAVI. Pyyd‰n, ett‰ William Visor Wincotilainen saisi teilt‰ puoltoa tuota vuorelaista Clemens Perkesi‰ vastaan. TYHJƒNEN. Siit‰ Visorista on paljon valituksia, Taavi; se Visor on suuri lurjus, mik‰li tied‰n. TAAVI. Myˆnn‰n, teid‰n arvoisuutenne, myˆnn‰n ett‰ h‰n on lurjus, mutta, varjelkoon Jumala, eikˆ lurjuksen puolta saisi pit‰‰ hyv‰n yst‰v‰n pyynnˆst‰. Kunniallinen mies voi itse puhua puolestaan, vaan sit‰ ei voi lurjus. Olen palvellut teid‰n arvoisuuttanne uskollisesti kahdeksan vuotta, vaan jos en kerran tai pari vuosinelj‰nneksess‰ voi pit‰‰ lurjuksen puolta rehellist‰ miest‰ vastaan, niin ei ole arvoni suuri teid‰n silmiss‰nne. Se lurjus on minun kunniallinen yst‰v‰ni, siis pyyd‰n teid‰n arvoisuuttanne, pit‰k‰‰ h‰nen puoltaan. TYHJƒNEN. No, no; h‰nelle ei ole tapahtuva mit‰‰n pahaa. Toimiisi nyt, Taavi! (Taavi menee.) -- Miss‰ olette, sir John? Kas niin, saappaat pois! -- K‰tenne, herra Bardolph! BARDOLPH. Iloista n‰hd‰ teid‰n arvoisuuttanne. TYHJƒNEN. Kiit‰n kaikesta syd‰mmest‰ni, rakas herra Bardolph. -- (Paashille) Terve tuloa, sin‰ poika heitukka! -- Tulkaa, sir John. FALSTAFF. Tulen kohta, hyv‰ herra Robert Tyhj‰nen. (Tyhj‰nen menee.) -- Bardolph, katso hevosia. (Bardolph ja paashi menev‰t.) Jos minut paloiksi sahattaisiin, niin tulisi minusta nelj‰ tusinaa tuommoisia partaisia erakon sauvoja, kuin tuo herra Tyhj‰nen on. Kummallista on n‰hd‰, miss‰ keskin‰isess‰ yhteydess‰ h‰nen ja h‰nen palvelijainsa henki on; he, kun h‰nt‰ noudattavat, k‰ytt‰ytyv‰t kuin tyhm‰t rauhatuomarit; h‰n, kun heid‰n kanssaan seurustelee, muuttuu rauhatuomarin tapaiseksi palvelijaksi. Heid‰n henkens‰ ovat alituisesta kanssak‰ymisest‰ niin yhteen parittuneet, ett‰ aina pit‰v‰t yht‰ niinkuin parvi mets‰hanhia. Jos olisi minulla jokin anomus herra Tyhj‰selle, niin koettaisin saada h‰nen palvelijansa hyv‰lle tuulelle huomauttamalla heille heid‰n l‰heist‰ yhteytt‰‰n herransa kanssa; jos oisi anomus h‰nen palvelijoilleen, niin kutkuttelisin herra Tyhj‰st‰ sill‰, ettei kukaan h‰nt‰ paremmin voi hallita palvelijoitaan. Sek‰ viisas k‰ytˆs ett‰ tyhm‰t toimet tarttuvat, se on varma, niinkuin taudit tarttuvat toisesta toiseen; katsokoon siis kukin, kenen kanssa seurustelee. Min‰ tuosta Tyhj‰sest‰ lyps‰n ainetta niin, ett‰ sill‰ voin pit‰‰ Heikku prinssin alituisessa naurussa kuuden kuosin kest‰m‰n ajan, s.o. sen ajan, mink‰ kest‰‰ nelj‰t k‰r‰j‰t ja kahdet velkavetoomukset, ja h‰n tulee nauramaan pit‰m‰tt‰ v‰liaikoja. Oo, paljon se vale, pikku valan hˆyst‰m‰n‰, tai pila, totisuudessa lausuttuna, tepsii mieheen, joka ei koskaan ole tuntenut pakotusta hartioissaan. Saattepa n‰hd‰ h‰nen nauravan niin, ett‰ naama on kuin kokoon rytistetty m‰rk‰ mekko. TYHJƒNEN (ulkoa). Sir John! FALSTAFF. Tulen, herra Tyhj‰nen; tulen, tulen. (Menee.) Toinen kohtaus. Westminster. Huone kuninkaan linnassa. (Warwick ja ylituomari tulevat.) WARWICK. No, herra ylituomar', minne matka? YLITUOMARI. Mitenk‰ kuninkaan on? WARWICK. Vallan hyvin: Nyt kaikista h‰n huolistaan on p‰‰ssyt. YLITUOMARI. Ei toki kuollut? WARWICK. Mailleen h‰n on mennyt, Eik' el‰ en‰‰ t‰lle maailmalle. YLITUOMARI. Oi, ett' ois kuningas mun myˆt‰‰n vienyt! Tyˆt hartaat, jotka el‰iss‰‰n tein h‰lle, Nyt saattavat mun sorron alaiseksi. WARWICK. Niin, nuori kuningas ei teit‰ lemmi. YLITUOMARI. Ma tied‰n sen ja siksi varustaunkin T‰t' uutta ajan tilaa kohtaamaan; Se minuun katsett' yrmymp‰‰ ei luone, Kuin mit' on mieleni jo kuvitellut. (Prinssi Juhani, prinssi Humphrey, Clarence, Westmoreland ja muita tulee.) WARWICK. Suruinen suku kuolleen Henrikin! Josp' el‰v‰nk‰‰n Henrikin ei mieli Pahempi ois kuin pahimman on noista! Mon! ylev‰inen, jota halvat henget Nyt polkevat, sais pit‰‰ paikkans' silloin. YLITUOMARI. Voi, pelk‰‰n, ett‰ kaikki maahan raukee. PRINSSI JUHANA. Huomenta, Warwick lanko, huomenta! PRINSSI HUMPHREY & CLARENCE. Huomenta, lanko! PRINSSI JUHANA. On niinkuin puhe meilt' ois unhoon j‰‰nyt. WARWICK. Ei sent‰‰n; liian suruist' on vaan aine, Pitemp‰‰ puhelua siet‰‰kseen. PRINSSI JUHANA. H‰nelle rauha, jost' on surun alku! YLITUOMARI. Ja meille rauha, ettei karttuis suru! PRINSSI HUMPHREY. Niin, loordi, yst‰v‰n te kadotitte; Tuo surun ilme teiss' ei lainaa ole, Ei, tottakaan; se omaanne on varmaan. PRINSSI JUHANA. Vaikk' armosta ei kenk‰‰n ole varma, Niin teit‰ kylmin vartoo vastaanotto; Se mielt‰ s‰rkee. Oi, ett' oisi toisin! CLARENCE. Nyt saatte Falstaffia kumarrella, Jok' aivan luonteenne on virtaa vastaan. YLITUOMARI. Mink', arvo prinssit, tein, tein kunnialla Ja puolueettomassa mieless' aivan; Mun ette koskaan n‰e raukan lailla Kerj‰‰v‰n kurjaa anteeks'antamusta. Jos syyttˆmyys ja suoruus t‰‰ll' ei auta, Niin kuolleen kuninkaani luo ma l‰hden Ja kerron, kuka l‰hetti mun sinne. WARWICK. Kas, tuossa prinssi! (Kuningas Henrik viides tulee seuralaisineen.) YLITUOMARI. Hyv‰‰ huomenta! Jumala kaitkoon majesteettia! KUNINGAS. T‰‰ uusi loistopuku, majesteetti, Niin vaivaton, kuin luulette, ei ole. -- Suruunne, veljet, pelkoakin liittyy. T‰‰ Englannin on hovi, eik‰ Turkin, Amurath Amurathia ei seuraa,[22] Vaan Henrikki‰ Henrik. Surkaa, veikot, Se totta tosiaankin teille sopii; Niin kuninkaallista on suru teiss‰, Ett' itsekin sen pukua ma tahdon Myˆs syd‰mmess‰ kantaa. Surkaa, veikot, Mut surust' ‰lk‰‰ liikaa osaa viekˆ, Se meid‰n kaikkein yhteinen on taakka. Jumalaan vannon, ett‰ is‰ teille Ja veli olla tahdon! Lempenne Te antakaa, min' otan huolenne. Nyt itkek‰‰mme, ett' on Henrik kuollut. Mut Henrik el‰‰, ja nuo kyyneleet Vastaaviks ilon hetkiksi h‰n muuttaa. PRINSSI JUHANA Y.M. Me majesteetill' emme muuta toivo. KUNINGAS. Niin oudoksuin mua katsotte, -- (Ylituomarille) te varsin; Luulette varmaan, ett'en teit‰ lemmi. YLITUOMARI. Jos tuomitaan mua oikein, luulen ett‰ Ei majesteetill' ole vihaan syyt‰. KUNINGAS. Vai ei! Mun arvoinenko prinssi unhottaisi Sen suuren herjan, jonka teilt‰ k‰rsin? H‰v‰ist‰, solvata ja tyrm‰‰n panna Englannin valtaprinssi! Sekˆ tyhj‰‰? Sen voiko Lethess' unhotukseen pest‰? YLITUOMARI. Is‰‰nne silloin min‰ edustin, Minussa h‰nen valtans' asui aate; Ja yhteishyv‰n eteen n‰in kun toimin, Lakia k‰ytt‰en, niin, korkeutenne, Unohtaa suvaitsitte asemani, Lain majesteetin, oikeuden vallan, Kuninkaan aatteen, jota edustin, Ja lˆitte mua, lakia kun istuin; Siit', arvoani rohkeasti k‰ytt‰in, Is‰nne solvaajana silloin teid‰t Ma vangitsin. Jos paha oli tyˆni, Niin, nyt kun teill' on kruunu, halatkaa Nyt poikaa te, jok' ilkkuu s‰‰ntˆj‰nne, Pyh‰lt‰ sijalt' oikeuden syˆksee, Lain kumoon lyˆ ja miekan typist‰‰, Joss' ompi rauhanne ja turvanne; Niin, ylv‰n kuvannekin maahan polkee Ja k‰skyl‰isiss‰nne pilkkaa teit‰! Kyselk‰‰ kuninkaallist' ‰ly‰nne, Tapaus olettakaa, kuvailkaa. Ett' is‰ olette ja poika teill‰; N‰in arvoanne h‰v‰ist‰v‰n kuulkaa, Lain pyh‰‰ valtaa julki pilkattavan Ja orran pojan teit‰ ilkkuvan; Sitt' aatelkaa, ett' teit‰ min‰ puollan Ja nimess‰nne poikaa hiljaa tyynn‰n. Harkitkaa t‰‰, ja tuomitkaa mua sitten; Niin totta kuningas kuin oletten, Sanokaa, mit‰ tein, jok' arvoani Ja virkaani ja kuninkuutta loukkas? KUNINGAS. Niin oikein, tuomar', oikein harkittu! Edelleen vaakaa hoitakaa ja miekkaa, Ja arvoss' yh‰ nouskaa, kunnes saatte Minusta n‰hd‰ pojan, joka teit‰ Niin loukkaa ja niin tottelee kuin min‰. Is‰ni sanat silloin min‰ toistan: "Mik' onni, ett' on mulla mies noin uljas, Jok' oikeutt' omaan poikaanikin k‰ytt‰‰! Mik' onni viel‰, ett' on moinen poika Jok' oikeuden k‰siin korkeutensa N‰in luovuttaa!" -- Mun s‰ilyyn laitoitte, Ja siit‰ teid‰n s‰ilyynne ma annan Tuon k‰ytt‰m‰nne tahrattoman miekan Ja kehoitan: sit' aina k‰ytt‰k‰‰ Yht' oikein, rohkeesti ja puoltamatta Kuin mua kohtaan. Tuossa k‰teni, Is‰n‰ olkaa nuoruudelleni; Min korvaan kuiskaatte, sen suin ma lausun, Ja nˆyr‰st' oman tahtoni ma heit‰n Viisaaseen, kokeneeseen johtohonne. -- Ma pyyd‰n, uskokaa mua, prinssit kaikki: Is‰ni hurjana on hautaan mennyt, Sill' intohimoni h‰n myˆt‰‰n vei; Mut minuss' el‰‰ vakaa henkens‰, Joll' eksyt‰n ma luulot maailman, Teen turhaks ennustukset, tyhj‰ks saatan Nuo lahot arvelut, jotk' ovat mua N‰ˆlt‰ tuominneet. Vereni tulva N‰in kauas hurjaa huimuuttaan on noussut, Nyt k‰‰ntyy se ja mereen j‰lleen laskee Ja, yhtyin suureen valta-ulappaan, Vakaana virtaa ylevyydess‰ns‰. Kokohon kutsumme nyt parlamentin, Valiten neuvostoomme moiset miehet, Ett' arvoss' on t‰‰ suuri valtaruumis Paraiten hallittujen vertainen. Sota tulkoon, rauha, taikka molemmat, Ne tervetulleit' ovat tuttavia! (Ylituomarille.) Teill', is‰, neuvostoss' on etusija. -- Kruunauksen j‰lkeen, niinkuin sanottu, Kutsumme kokoon koko valtakunnan, Ja hyv‰t aikeemme jos taivas siunaa, Ei prinsseill‰ ja p‰‰reill' ole syyt‰ Henrikin ik‰‰ lyhetyksi pyyt‰‰. (Menev‰t.) Kolmas kohtaus. Glostershire. Tyhj‰sen talon puutarha. (Falstaff, Tyhj‰nen, Mykk‰nen, Bardolph, paashi ja Taavi tulevat.) TYHJƒNEN. Eih‰n toki, teid‰n pit‰‰ n‰hd‰ puutarhani; siell‰ me lehtimajassa mausuelemme menneenvuotisia hedelmi‰, joita itse olen ymp‰nnyt, ja lautasellisen puluryyni‰ ynn‰ muuta semmoista. -- Tulehan, serkku Mykk‰nen; -- ja sitten menn‰‰n levolle. FALSTAFF. Toden totta, te el‰tte hyvin t‰‰ll‰, oikeinpa ololta. TYHJƒNEN. Kurjasti, kurjasti! Kerj‰l‰isi‰ kaikki, kerj‰l‰isi‰ kaikki! -- No niin, onhan se ilma hyv‰‰. -- Kata pˆyt‰, Taavi, kata pˆyt‰! Oikein, Taavi! FALSTAFF. Tuo Taavi se kelpaa jos mihin; h‰n tekee sek‰ palvelijan ett‰ is‰nn‰n virkaa. TYHJƒNEN. Kelpo nulikka, kelpo nulikka, sangen kelpo nulikka, sir John. -- Myrkky olkoon, tulinpa juoneeksi v‰h‰n liiemm‰ksi sekti‰ tuolla ruokapˆyd‰ss‰; -- kelpo nulikka. No, istukaahan, istukaahan! -- Tulehan serkku. MYKKƒNEN. Niin kyll‰, piru soikoon! -- Nyth‰n: (Laulaa.) "Ei muuta kuin syˆd‰ ja ahmustaa Ja kiitt‰‰ annista jumalaa Kun liha on huojis ja tyyris on likka, Ja poika se hyˆrii ja pyˆrii kuin tikka. Hei, lysti‰ vaan, Ja hauskaa aina ja lysti‰ vaan." FALSTAFF. Siin‰p‰ vasta iloinen syd‰n! -- Hyv‰ herra Mykk‰nen, tuosta juon maljanne ja heti paikalla. TYHJƒNEN. Viini‰ herra Bardolphille, Taavi! TAAVI. Istukaa, kulta herra! (Asettaa Bardolphin ja paashin toiseen pˆyt‰‰n.) Tulen takaisin heti. Istukaa, kulta herraseni. -- Herra paashi, rakas herra paashi, istukaa; saas t‰st‰! Mit‰ ruoasta puuttuu, se juomana korvataan. Pit‰k‰‰ hyv‰n‰nne; syd‰mmest‰ suotua. (Menee.) TYHJƒNEN. Pit‰k‰‰ hauskaa, herra Bardolph; -- ja te, pikku solttu siell‰, pit‰k‰‰ hauskaa. MYKKƒNEN (laulaa). "Hei, hauskaa, hei, vaikk' eukot on tuikat; On noitia ne vaimot, niin riskit kuin ruikat; Mut miehet kun voi, niin silloin humu soi. Oi, hauskaa laskiaisaikaa, oi! Hei, hauskaa, hei!" FALSTAFF. Enp‰ olisi luullut tuota herra Mykk‰st‰ noin intoisaksi mieheksi. MYKKƒNEN. Ket‰? Minuako? Olenpahan pit‰nyt hauskaa min‰kin kerran jos toisenkin. (Taavi palajaa.) TAAVI. Tuossa on teille lautasellinen nahkaomenia. (Asettaa ne Bardolphin eteen.) TYHJƒNEN. Taavi! TAAVI. Teid‰n ylh‰isyytenne! -- (Bardolphille.) Tulen heti takaisin. -- Lasi viini‰kˆ, herra? MYKKƒNEN (laulaa). "Lasi viini‰ hienoa, karvasta, Niin saastaa saan sulo armasta; Ilopoika se el‰‰ kauan." FALSTAFF. Hyvin sanottu, herra Mykk‰nen. TYHJƒNEN. Nyt olemme ilopoikia; nyt tulee hauskin osa yˆst‰. FALSTAFF. Terveytt‰, herra Mykk‰nen, ja pitk‰‰ ik‰‰! MYKKƒNEN (laulaa). "Lasi t‰yt‰, sen tyhj‰ks juon, Vaikk' ois penikulma sen pohjaan." TYHJƒNEN. Kunnon Bardolph, terve tuloa! Jos jotakin kaipaat, etk‰ pyyd‰, niin syyt‰ itse‰si. -- (Paashille.) Terve tultua, sin‰ sievakka pikku veitikka, niin, totta tosiaankin, varsin tervetultua! -- Herra Bardolphin ja kaikkein Lontoon kavalierien[23] malja! TAAVI. Min‰ toivon kerran viel‰ Lontoon n‰kev‰ni, ennenkuin kuolen. BARDOLPH. Jospa min‰ siell‰ teid‰t n‰kisin, Taavi. -- TYHJƒNEN. Niin, tuhat tulimmaista! Silloin varmaan halstoopin pullolta niskat taittaisitte. H‰h? Eikˆ totta, herra Bardolph? BARDOLPH. Totta. Viel‰p‰ kaksin kerroin. TYHJƒNEN. Tuli ja leimaus! Kiitos vaan! -- Se veitikka kyll‰ sinuun takistuu, usko pois. H‰n ei sinua p‰‰st‰, h‰n on oikea takkiainen. BARDOLPH. Ja min‰ takistun h‰neen. TYHJƒNEN. Oikein, haastathan niinkuin kuningas. -- ƒlk‰‰ surkeilko; pit‰k‰‰ hauskaa! -- (Kolkutusta kuuluu.) Katso, kuka siell‰ ovella on. Hoi, kuka siell‰ kolkuttaa? (Taavi menee.) FALSTAFF (Mykk‰selle, joka tyhjent‰‰ kukkurallisen pikarin.) Kas noin, nyt olette vastannut maljaani. MYKKƒNEN (laulaa). "Niin maljaan vastaa Ja ritariksi kasta: Samingo." Eikˆ niin? FALSTAFF. Niin on. MYKKƒNEN. Niinkˆ on? No, sanokaa sitten, ett' vanhakin se jotakin voi. (Taavi palajaa.) TAAVI. Teid‰n ylh‰isyytenne luvalla, tuolla ulkona on er‰s Pistooli, joka tuo uutisia hovista. FALSTAFF. Hovistako? Tuo h‰net sis‰‰n. -- (Pistooli tulee.) Mit‰ nyt, Pistooli? PISTOOLI. Jumala varjelkoon teit‰, sir John! FALSTAFF. Mik‰ paha sinut t‰nne on tuonut? PISTOOLI. Ei niin pahaa, ettei hyv‰‰ mukana. Ritari armas, sin‰ olet nyt yksi valtakunnan suurimpia miehi‰. MYKKƒNEN. Niin, totta maarin, onkin, jos ei oteta lukuun Isko-set‰‰ Barsonissa. PISTOOLI. Iskoa? Kitaasi isko, kurja ‰mm‰lauri? -- Pistoolis olen, yst‰v‰s, sir John, Ja p‰‰t‰ pahkaa ratsastin ma t‰nne; Tuon viesti‰ ja verratonta uutta, Iloa auvoista ja kulta-aikaa. FALSTAFF. Mutta, hyv‰ mies, ilmoitahan niit‰ sitten t‰m‰n maailman ihmisten tavalla. PISTOOLI. Pois hiiteen mailma ja mailman lapset? Ma puhun Afrikkaa ja kulta-aikaa. FALSTAFF. Assyrian roisto, sano, mit‰ uutta? Sen kuningas Cophetua tiet‰‰ tahtoo. MYKKƒNEN (laulaa). "Ja Robin Hood, Scarlet ja John." PISTOOLI. Heliconiako rakkikoirat uhmaa? Hyvi‰ uutisia pilkataanko? Pistooli, p‰‰s' siis paina Furian helmaan! TYHJƒNEN. Arvoisa herra, min‰ en ymm‰rr‰ noita teid‰n elki‰nne. PISTOOLI. No, voivotelkaa sit‰ sitten! TYHJƒNEN. Anteeksi, herraseni, jos tuotte uutisia hovista, niin tulee teid‰n, minun ymm‰rt‰‰kseni, tehd‰ jompikumpi kahdesta: joko ne ilmoittaa tai pit‰‰ ne takananne. Min‰ olen, herraseni, kuninkaan k‰skyl‰inen, min‰ kanss'. PISTOOLI. Kenen kuninkaan, sin‰ n‰lk‰kurki? Sano tai kuole! TYHJƒNEN. Henrik kuninkaan. PISTOOLI. Nelj‰nnen vai viidennen? TYHJƒNEN. Nelj‰nnen Henrikin. PISTOOLI. Siis hiiteen k‰skyl‰isyytes! -- Sir John, Sun pikku uukkos nyt on kuninkaana, Nimelt‰ Henrik viides. Toden totta! Jos valhettelee Pistooli, tee n‰in: Osoita peukalota, niinkuin tehd‰‰n Espanjan ˆyhk‰rille. FALSTAFF. Mit‰? Vanha kuningasko kuollut? PISTOOLI. Kuin naulattu; on totta, mit‰ sanon. FALSTAFF. Joutuun, Bardolph, satuloitse hevoseni! -- Herra Robert Tyhj‰nen, valitse itsellesi mik‰ virka hyv‰ns‰ maassa, se on sinun. -- Sinuun, Pistooli, min‰ panen kahdet arvo-panokset. BARDOLPH. Oi, riemun p‰iv‰‰! Min‰ en onneani vaihtaisi aatelisarvoonkaan. PISTOOLI. No, hyvi‰kˆ tuon m‰ uutisia? FALSTAFF. Viek‰‰ herra Mykk‰nen levolle. -- Herra Tyhj‰nen, mylord Tyhj‰nen, ole mik‰ oletkin, min‰ olen onnen hovimestari. Saappaat jalkaan? Me ratsastamme l‰pi yˆn. -- Oi, sin‰ suloinen Pistooli! -- Joudu, Bardolph! (Bardolph menee.) -- Tule, Pistooli, kerro lis‰‰, ja mieti samassa jotakin hyv‰‰ itsellesi. -- Saappaat, saappaat, herra Tyhj‰nen! Tied‰n, ett‰ nuori kuningas himoitsee minua. Otamme hevosia, mist‰ saamme; Englannin lait tottelevat minua. Miekkoiset ne, jotka ovat yst‰vi‰ni olleet, mutta voi herra ylituomaria! PISTOOLI. Katalat korpit syˆkˆˆt h‰lt‰ keuhkot! "Miss' elo entinen?" niin sanotaan: Hei, t‰ss‰! Terve, sin‰ ilon p‰iv‰! (Menev‰t.) Nelj‰s kohtaus. Lontoo. Katu. (Ravintolan em‰nt‰ ja Torkko Hurstinen, joita poliisit vet‰v‰t per‰ss‰‰n.) EMƒNTƒ. Senkin kirottu kanalja! Oi, ett‰ t‰h‰n paikkaan kuolisin, niin ett‰ saisin n‰hd‰ sinut hirsipuussa. Olet olkap‰‰ni v‰‰nt‰nyt vallan sijoiltaan. 1 POLIISI. Oikeudenpalvelijat ovat j‰tt‰neet h‰net minun haltuuni, ja kelpo piiskasaunan h‰n on saapa, sen min‰ takaan; pari kolme ihmist‰ on t‰ss‰ h‰nen t‰htens‰ kuoliaaksi lyˆty. TORKKO. Pirunkoura, valehtelet, senkin pirunkoura! Tulehan vaan, niin sanon sinulle jotakin, senkin kirottu r‰nttynaamainen koijari! Jos lapsi, jota nyt kannan, t‰st‰ menee kesken, niin olisi parempi sinulle, ett‰ olisit omaa ‰iti‰si lyˆnyt, senkin paperinaama. EMƒNTƒ. Jesta, jos sir John nyt olisi t‰‰ll‰! H‰n se t‰ss‰ muutamista lihaa tekisi. Rukoilen Jumalaa, ett‰ h‰nen kohtunsa hedelm‰ menisi kesken. 1 POLIISI. Jos niin k‰y, niin on teill‰ taas t‰ysi tusina pieluksia; nyt niit‰ vaan on yksitoista. Kas niin, marssikaa mukaan nyt vaan molemmat, sill‰ kuollut on se mies, jota yhdess‰ Pistoolin kanssa pieksitte. TORKKO. Sanon sinulle jotakin, sin‰ pitk‰kontti: t‰st‰ sinulle viel‰ toimitan kelpo patukat, senkin sinik‰rp‰nen! Senkin inhottava, n‰lk‰‰ntynyt vesikoppilainen! Jos et sin‰ saa pamppua, niin en en‰‰ koskaan lyhytt‰ hametta k‰yt‰. 1 POLIISI. Kas niin, sin‰ kuljeksiva ritaritar, tule nyt vaan! EMƒNTƒ. Jesta, ett‰ oikeus n‰in saa v‰kivaltaa sortaa! No, no, vaivaa seuraa hoiva. TORKKO. No, tule, senkin konna, tule ja vie minut rauhatuomarin luo. EMƒNTƒ. Niin, senkin n‰lk‰‰ntynyt verikoira! TORKKO. Senkin kuolema! Senkin luuranko! EMƒNTƒ. Senkin ruotta! TORKKO. No, tule nyt, senkin hoikkaro! Tule, senkin kruikka! 1 POLIISI. Niin, nyt sit‰ menn‰‰n. (Menev‰t.) Viides kohtaus. Julkinen paikka Westminster-abbeyn l‰hell‰. (Kaksi komaripalvelijaa levittelee tielle kaisloja.) 1 PALVELIJA. Enemm‰n kaisloja! Enemm‰n kaisloja! 2 PALVELIJA. Torvet ovat jo kahdesti soineet. 1 PALVELIJA. Kello tulee kaksi, ennenkuin palajavat kruunauksesta. Joutuun, joutuun! (Falstaff, Tyhj‰nen, Pistooli, Bardolph ja paashi tulevat.) FALSTAFF. Seisokaa t‰ss‰ sivullani, herra Tyhj‰nen; laitan niin, ett‰ saatte kuninkaalta armon osoituksen. Isken h‰nelle silm‰‰, kun h‰n tulee kohdalle, ja huomatkaa vaan, kuinka h‰n minulle muhahtelee. PISTOOLI. Jumala siunatkoon keuhkojasi, hyv‰ ritari! FALSTAFF. Tule t‰nne, Pistooli; asetu taakseni! -- (Tyhj‰selle.) Oi, ett‰ minulla olisi ollut aikaa teett‰‰ uudet liverit; olisin pannut likoomaan ne tuhat puntaa, jotka teilt‰ lainasin. Mutta v‰h‰t siit‰! T‰m‰ halpa puku tekee paremman vaikutuksen, se osoittaa, kuinka olin kiihke‰ h‰nt‰ n‰kem‰‰n. TYHJƒNEN. Niin oikein. FALSTAFF. Se osoittaa harrasta syd‰nt‰. TYHJƒNEN. Niin oikein. FALSTAFF. Hell‰‰ rakkautta. TYHJƒNEN. Oikein, oikein. FALSTAFF. Noin vaan ratsastaa yˆt‰ p‰iv‰‰, ei ajatella ei muistaa, ei malttaa pukua muuttaa. TYHJƒNEN. Totinen tosi. FALSTAFF. Vaan seisoa t‰ss‰ matkasta ryvettyneen‰ ja hikoillen halusta n‰hd‰ h‰nt‰, ajattelematta mit‰‰n muuta, j‰tt‰en kaiken muun unhotukseen, ik‰‰nkuin ainoana teht‰v‰n‰ maailmassa olisi vaan katsella h‰nt‰. PISTOOLI. Se on _semper idem_, sill‰ _absque hoc nihil est_; se on kaikki kaikessa. TYHJƒNEN. Niin oikein, toden totta. PISTOOLI. Ritari, jalon henkes kiihkoon nostan Ja raivoon sinut saatan. Torkkosi, Ylinten aatostesi Helena, On halpaan putkaan pantu, myrkk‰‰n tyrm‰‰n, Ja sinne h‰net syˆsseet On kaikkein likaisimmat tˆrkykourat. Syvyydest' esiin kosto luo Alecton myrkkykielin; Sun Torkkos istuu tyrm‰ss‰; Pistooli puhuu totta. FALSTAFF. Min‰ h‰net pelastan. (Ilohuutoja ja torven toitotuksia ulkoa.) PISTOOLI. Tuoll' ‰rjyy meri nyt ja torvet pauhaa. (Kuningas tulee seuralaisineen, joiden joukossa on ylituomari.) FALSTAFF. Oi, terve sulle, Heikku kuningas! Kuninkaallinen Heikkuseni, terve! PISTOOLI. Jumala varjelkoon sua, maineen valtavesa! FALSTAFF. Jumala varjelkoon sua, aimo poika! KUNINGAS. Tuot' ˆyhk‰ri‰ puhutelkaa, loordi. YLITUOMARI. Oletko hullu? Tied‰, mit‰ puhut! FALSTAFF. Kuningas! Zeus! K‰pyni! Sulle puhun. KUNINGAS. En tunne sua, vanhus. Luojaas k‰‰nny, Ei sovi valkohiukset narrin p‰‰h‰n. Tuommoista miest‰ uneksin ma kauan, Noin pˆhˆist‰, noin rietasta, noin vanhaa; Nyt valveill' ollen, sit‰ unta inhoon. Ruhoas kaitaa, armoasi lis‰‰, Pois m‰ss‰ys heit‰: tied‰, hauta sulle Kolmasti aukee laajempi kuin muille. Minua narrinsutkall' ‰l‰ vastaa; ƒl' usko, ett‰ olen mik‰ olin; Jumala tiet‰‰ ja sen maailma n‰hkˆˆn, Ett', entis-olostani luopuneena, Myˆs entisest‰ seurastani luovun. Jos kuulet, ett‰ olen mik‰ olin, Niin tulla saat ja olla, niinkuin ennen, Paheessa oppaani ja neuvojani; Mut siksi henkes uhalla sun kiell‰n Ja kaiken seuras tulemasta meit‰ Kymment‰ penikulmaa l‰hemm‰ksi. Taritsen teille hengen elatuksen, Niin ettei teit‰ puute aja syntiin; Ja parannuksenne kun kuulla saamme, Niin kyvyn, kunnon mukaan ylennyst‰ Viroissa saatte. -- Mylord, toimenanne On panna t‰m‰ k‰sky t‰yt‰ntˆˆn. -- Eteenp‰in nyt! (Kuningas seuralaisineen poistuu.) FALSTAFF. Herra Tyhj‰nen, olen teille velkaa tuhat puntaa. TYHJƒNEN. Niin oletten, sir John, ja pyyd‰n, laittakaa niin, ett‰ saan ne mukaani kotiin. FALSTAFF. Se ottanee kovalle, herra Tyhj‰nen. Vaan ‰lk‰‰ t‰st‰ tuskaantuko; h‰n kyll‰ salavihkaa kutsuttaa minut luokseen; n‰hk‰‰s, h‰nen t‰ytyy maailman t‰hden n‰in teeskennell‰. ƒlk‰‰ ep‰ilkˆ ylennyst‰nne; min‰ se kuitenkin olen se mies, joka teid‰t teen suureksi. TYHJƒNEN. Mitenk‰ se k‰visi, sit‰ en ymm‰rr‰, muuten kuin ett‰ annatte minulle takkinne ja t‰yt‰tte minut pahnoilla. Hyv‰ sir John, pyyd‰n, antakaa minulle edes viisisataa noista tuhannesta. FALSTAFF. Herraseni, min‰ kyll‰ takaan sanani; tuo, mink‰ kuulitte, tapahtui vaan varjon vuoksi. TYHJƒNEN. Mutta siin‰ varjossa te saatte olla, pelk‰‰n m‰, kuolinp‰iv‰‰nne asti, sir John. FALSTAFF. ƒlk‰‰ varjoja pel‰tkˆ; tulkaa nyt vaan ruoalle. Tule, luutnantti Pistooli! -- tule, Bardolph! -- Minua pannaan viel‰ t‰n‰ iltana noutamaan. (Prinssi Juhani, ylituomari, oikeudenpalvelijat y.m. palajavat.) YLITUOMARI. Arestiin sir John Falstaff heti viek‰‰, Ja samaa tiet‰ koko seurueensa, FALSTAFF. Mylord, mylord, -- YLITUOMARI. Nyt mull' ei aikaa; kohta teit‰ kuulen. Pois heid‰t viek‰‰. PISTOOLI. _Si fortuna me tormenta, spero me contenta_. (Falstaff, Tyhj‰nen, Pistooli, Bardolph, paashi ja oikeudenpalvelijat menev‰t.) PRINSSI JUHANA. Hyv‰ksyn kuninkaamme jalon toimen: H‰n aikoo entiselle toverilleen Kaikk' antaa t‰ysin, mit‰ tarvitsevat, Mut maasta heid‰t ajaa pois, siks ett‰ He viisastuvat sek‰ siivostuvat. YLITUOMARI. Niin aivan on. PRINSSI JUHANA. Kuningas parlamentin kokoon kutsuu. YLITUOMARI. Niin tekee. PRINSSI JUHANA. Vetoa lyˆn, ett' t‰n‰ vuonna viel‰ Miekkamme, kodin tulestamat, tiell‰ On Ranskan maahan. Lintu lauloi niin, Ja kuningas sen mieltyi s‰veliin. No, mielittekˆ mukaan? (Menev‰t.) EPILOGI. Ensin pelkoni, sitten kumarrukseni, lopuksi puheeni. Pelkoni on teid‰n paheksumisenne, kumarrukseni velvollisuuteni, ja puheeni anteeksipyyntˆni. Jos nyt hyv‰‰ puhetta odotatte, niin olen hukassa; sill‰ mit‰ puhun, on omaa tekoa, ja mit‰ minun pit‰isi puhua, olisi vaan hukkatekoa. Siis vaan toimeen ja h‰ik‰ilem‰tt‰. Tiet‰k‰‰, niinkuin aivan hyvin tied‰ttekin, ett‰ ‰skett‰in, er‰‰n vastenmielisen kappaleen lopussa, olin t‰ss‰ pyyt‰m‰ss‰ teilt‰ anteeksi ja lupaamassa parempaa. Aikomukseni oli, suoraan sanoen, t‰ll‰ teit‰ hyvitt‰‰; vaan jos keinotteluni ei onnistu, niin joudun min‰ vararikkoon ja te, hyv‰t velkojani, saatte tappion k‰rsi‰. Lupasin olla t‰ss‰ taas saapuvilla, ja t‰ss‰ nyt annan itseni teid‰n armoillenne; armahtakaa siit‰ osa, niin maksan teille osan, ja teen, niinkuin velkamiehet ainakin, lupauksia ‰‰rettˆmiin asti. Jos ei kieleni voi teit‰ taivuttaa myˆdytykseen, niin tahdotteko, ett‰ k‰yt‰n jalkojani? Huokea maksutapa se olisi noin vaan tanssimalla p‰‰st‰ veloistaan. Hyv‰ omatunto kuitenkin tekee jos mit‰ velkojiaan tyydytt‰‰kseen, ja niin teen min‰kin. Kaikki naiset t‰‰ll‰ ovat minua armahtaneet; jos eiv‰t herrat sit‰ tee, niin ovat herrat ja naiset riitaiset kesken‰‰n, jommoista t‰llaisessa seurassa ei ole koskaan ennen n‰hty. Viel‰ sananen jos suvaitsette. Jos ette jo ole liiaksi saanut rasvaista ravintoa, niin aikoo nˆyrin tekij‰mme jatkaa tarinaa, jossa sir John tulee olemaan mukana, ja Ranskan kaunis Katariina teit‰ ilahuttamassa; ja siin‰, mik‰li min‰ tied‰n, Falstaff hikoilee itsens‰ kuoliaaksi, jos ei teid‰n ankara tuomionne jo ole h‰nt‰ hengilt‰ ottanut; sill‰ Oldcastle kuoli marttyyrina, ja t‰m‰ ei ole se mies. Kieleni jo uupuu; kun jalkanikin uupuvat, niin sanon teille hyv‰‰ yˆt‰ ja polvistun teid‰n eteenne, mutta oikeastansa rukoillakseni kuningattaren puolesta. SELITYKSIƒ: [1] _Tuon miehen otsa, niinkuin nimilehti_, j.n.e. Sellaisiin kirjoihin, joiden sis‰llys oli traagillista laatua, oli tapana painattaa nimilehti musta. [2] _H‰nen naamansa on kruunun naama_. Kruunu on rahan nimi. Rahoja oli tapana kaapia, mutta prinssin kruunun naamaa, arvelee Falstaff, ei kannata edes parturinkaan kaapia, sill‰ siit‰ ei saa mit‰‰n irti. [3] _Ostin h‰net Paavalinkirkosta_. Paavalin kirkossa k‰yskenteli keski- ja iltap‰ivin kaikenlaisia konnia ja kujekeinottelijoita. Vanha englantilainen sananlasku sanoo: "joka Westminsterist‰ ottaa vaimon, Paavalinkirkosta palvelijan ja Smithfieldist‰ hevosen, saa luuskan, konnan ja konin." [4] _Min‰ olen se suurimahainen mies_, j.n.e. Sokeiden oli tapana k‰yd‰ koirien talutuksessa. Falstaffia esti h‰nen vatsansa n‰kem‰st‰ eteens‰. [5] _Paha enkeli on vajapainoinen_. Enkeli oli englantilainen raha. [6] _Punaisen ristikko-ikkunan takaa_. Punainen ristikkoverho ikkunassa osoitti ravintolaa. [7] _Althea n‰ki unta_. Paashi sekottaa Althean ja Hecuban. [8] _Kuinka voi se Martinp‰iv‰_. Tarkoittaa ij‰k‰st‰ Falstaffia, jolla viel‰ on nuoruuden himot. [9] _Ephesil‰isi‰_. Luultavasti hienompi nimitys juopporentuille. [10] _El‰‰ homehtuneilla hautaluumuilla_ j.n.e. S.o. huonomaineisten paikkain ruoanj‰tteill‰. [11] _Ensin olkoon h‰n kirottu_ j.n.e. Pistoolin puheet ovat otteita senaikuisista n‰ytelmist‰, joiden pˆyhke‰t‰ kielt‰ Sh. t‰ss‰ tahtoo ivata. [12] _Ne yhdeks‰n sankaria_. Lontoon vanhanaikaisissa juhlakulkueissa esiintyi kolme sankaria vanhalta pakana-ajalta, kolme juutalais-ajalta ja kolme kristitylt‰ ajalta. [13] _Syˆ meriankeriaista ja saksankuminaa_. N‰it‰ pidettiin kiihoitusaineina. [14] _Tulinen kolmio_. Trigonum igneum, astrologinen termi, jolla t‰ss‰ tarkoitetaan punanen‰ist‰ Bardolphia, joka suosittelee ravintolan em‰nt‰‰. [15] _En voi panna halvaksi soturiksi sit‰_ j.n.e. Tarkkan‰kˆinen Falstaff huomaa, ett‰ miehen vaatteissa on el‰vi‰. [16] _Dagonet_ oli kuningas Arthurin hovinarri. [17] _Turn-bull-street_ oli kaikellaisten hurjailijain ja renttujen kokouspaikka. [18] _Kahdenkertainen viisauden kivi_. Viisauden kiven avulla voitiin tehd‰ kultaa. [19] _Olen jo h‰nt‰ pehmitt‰nyt_. Tapana oli k‰ytt‰‰ vahaa sinetiksi. [20] _Aconitum_ oli kovin myrkyllinen kasvi. [21] _Se l‰‰kkehen‰ hengen pelastaa_. Sh:n aikana luultiin kultaliuoksen pident‰v‰n el‰m‰‰. [22] _Amurath Amurathia ei seuraa_. Sulttaani Amurath III murhautti valtaistuimelle noustessaan kaikki yhdeks‰n velje‰ns‰. H‰nen kuolemansa, joka tapahtui 1595, piti h‰nen poikansa Muhamed III salassa, siksi kunnes oli murhannut yhdeks‰ntoista velje‰ns‰. Sen j‰lkeen t‰mmˆinen menettelytapa tuli Konstantinopelissa s‰‰nnˆksi. [23] _Kavalierit_. Iloisia ja leve‰sanaisia herrasmiehi‰. Niin myˆhemmin kuningas Kaarlen puoluelaiset kutsuivat itse‰ns‰ synkk‰in puritaanien vastakohdaksi. End of Project Gutenberg's Kuningas Henrik Nelj‰s II, by William Shakespeare *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS HENRIK NELJƒS II *** ***** This file should be named 39636-8.txt or 39636-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/9/6/3/39636/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.