Kreivi ja karhuntanssittaja

The Project Gutenberg EBook of Kreivi ja karhuntanssittaja, by Franz Hoffmann This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Kreivi ja karhuntanssittaja Author: Franz Hoffmann Translator: G. E. Richter Release Date: November 3, 2008 [EBook #27140] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KREIVI JA KARHUNTANSSITTAJA *** Produced by Tapio Riikonen KREIVI JA KARHUNTANSSITTAJA Nuorille ystðville kertoi Franz Hoffmann Suomensi G. E. Richter Helsingissð 1896. G. W. Edlundin kustantama. Helsingin Sentraali-kirjapainossa. SISáLLYS: I. Sokolnits'in linna II. Karhuntanssittaja III. Pojan ry—st— IV. Ruhtinas Voronzov V. Kosto ENSIMMáINEN LUKU. Sokolnits'in linna. -- Ei niin rohkeasti, Feliks! Ei niin rohkeasti! huudahti parhaassa ijðssðnsð oleva jalo, miehuullinen, totinen, kaunis herra viisivuotiaalle pojalle, joka Sokolnits-linnan lavealla santakentðllð pientð, tulista ja vðkevðð hevosta hypitteli, kannustaen sitð pikaiseen hyppðykseen. -- Ali sinut, poikaseni, santaan heittðð, ellet varovasti sitð pitele! -- Oho, isð, istun vakavasti satulassa, ðlð sitð pelkðð! huudahti pieni, kirkassilmðnen poika, taas vðhðn kannustaen hevosta, -- Katsoppas, isð, miten somasti Ali nousee pystyyn! Miten se tanssii! Panen vetoa, helposti se puutarhan laipion yli hyppðð! Koetanko kerran, isð? -- Ei, ei! Ei millððn muotoa! huudahti isð, kieltðen poikaa. Uskalias poika jo ajoikin tðyttð laukkaa laipioon pðin ja hevonen keikahti pystyyn, tehdðksensð rohkean hyppðyksen. Samassa silmðnrðpðyksessð ikððnkuin maasta kasvanut ihmishahmo laipion toisella puolella ilmaantui huutaen pojalle karhealla ððnellð: -- Takaisin! Et saa, poika, uskaliasta tekoa tehdð! Hevonen, ðkkinðistð nðkyð peljðstyen, juoksi, ennenkuin poika ennðtti sitð estðð ðkkið sivulle ja ratsastaja lensi ikððnkuin pomminkuula satulasta santaan. Pelðstynyt isð huusi kileðsti, kuuluipa erððn toisenki, pilkallisesti iloitsevan ja naurahtavan, vaan ei peljðstyneen eikð osaaottavaisen huuto. Tðtð toisen huutoa isð ei kuullut. Kuollon tuskaisena hðn hy—kkðsi maassa tunnottomana makaavan pojan luo, joka aina vielð puristetulla kðdellð sðikðhtyneen hevosen ohjaksia piteli. Silmðnrðpðyksessð ne olivat pojan heikosta kðdestð poistetut ja sillð vðlin kun hevonen hurjasti ympðri pihaa juoksi, nosti isð py—rtyneen pojan kðsivarsillensa ja kantoi hðnen rappuja my—ten linnaan. -- Avuksi! hðn huusi kovalla ððnellð. Stein! Susanna! Avuksi, Jumalan tðhden! Feliks kuolee kðsiini! Hðnen kova huutonsa pani pian liikkeelle muutaman palvelijan ja vanhan, harmaan kðhðrðtukkaisen huoneenhaltija Steinin. -- Mitð on tapahtunut, herra kreivi? kysyi tðmð Feliks! Jumalan tðhden mitð hðnelle on tapahtunut? -- Hevosen selðstð pudonnut! kreivi virkkoi hðtðisesti. -- Pian joku ratsastakoon lðhimmðn lððkðrin luo! Poika parkani! Hðn ei toinnu! Laupias Jumala, ole minulle armollinen! Se on ainoa lapseni! ðlð ota pois elðmðni ainoata iloa! Vanha Stein kuulematta kreivin kðskyð juoksi kammariin, toi pian eteripullon, josta kaatoi muutaman tipan kðteensð ja hierasi sillð py—rtyneen pojan otsaa ja silmðkulmia. Kohta sen jðlkeen poika avasi silmðnsð, katseli hðmmðstyneenð, vaan selvðnð isððnsð ja vanhaa Steinið. -- Rohkeutta, herra kreivi, sanoi Steini iloisena, -- Feliks elðð ja pian taas tointuu! Lððkðrið, niinkuin varmaan toivon, ei enðð tarvita! Tiedðttehðn, herra, minun olevan pienen lððkðrin, nðen jo ettei enðð vaaraa ole. Pankaa, sitð pyydðn, poika sohvalle! Nðhdessððn vielð elonmerkkið pojassansa, kreivi sangen iloisena pani hðnen hellðsti vuoteelle ja vanha Stein tutki tarkasti ja varovasti kaikkia hðnen jðseniðnsð vakautuaksensa, ettei kðdet eikð jalat olleet poikki. Tðllð vðlin poika jo hymyili, nyykyttðen ystðvðllisesti isðlle. -- Ei minua mikððn vaivaa, isð, hðn sanoi. -- Vaan enhðn minð ollut syypðð jalan liukahtamiseen jalustimesta. Ellei serkku Albin, jota hevonen sðikðhti, olisi ollut kðsipuun takana, niin olisin vaaratta puutarhaan pððssyt! Mitðhðn sinð, setð Stein tahdot? -- Katson vaan, josko kaikki jðsenesi ovat terveet, Feliks, vastasi vanhus. -- Ei teillð ole enðð mitððn pelðttðvðð, herra kreivi, kððntyi hðn tuskallisesti odottavaan isððn. -- Feliks on raitis ja terve! Yksi kðsivarsi on vðhðn niukahtanut; sitðpaitsi luulen hðnen saavan pari sinistð ja keltasta pilkkua muistoksi. -- Totta tosiaan, ilonen poika virkkoi; reippaana hðn pian sohvalta nousi yl—s ja hyppeli ympðriinsð molemmat kðdet ilmassa. -- Ei minua mikððn vaivaa! En tunne pienintðkððn kipua! -- Jumalan, joka sinua, poikani, armollisesti varjeli, olkoon kiitos ja kunnia, kreivi sanoi, sulkien pojan sylihinsð hðntð hellðsti suudellen. Se oli, Stein, hirveð nðk— nðhdð Feliks'in lankeavan! Luulin sydðmeni paikalla halkeavan! -- Vaan onhan kaikki hyvin ja ohitse, isðni, mairitteli poika, -- eik— niin, menenk— taas vðhðn ratsastamaan? Saat nðhdð, nyt Ali hyppðð kðsipuun yli! -- Ei, ei, se olisi vallattomuutta, jota en milloinkaan suvaita voi, kreivi vastasi kieltðvðsti. -- Se olisi Jumalan kiusaamista! Tðnððn, Feliks, makaat levollisesti sohvalla! álð mumise! Sen kðsken ja olen luonasi. Eik— niin, rakas Stein, eik— niin ole paras? -- Tosin, herra kreivi, vastasi vanhus kunnioittaen, -- ehkð on pieni aivontðristys lankeemuksessa ollut, niin Feliks'in tðytyy tðstð parantuaksensa kumminkin huomiseen asti olla niin levollisena kuin mahdollista. Jos sallitte, herra kreivi, niin olen seurananne Feliks'in vankeusaikaa lyhentðmðssð! Siihen kreivi mielistyi ja Feliks taputti iloisena kðsiðnsð huutaen: -- Niin, se on oikein! Jos Stein on luonani, olen aivan levollisena. Hðn osaa niin hyvin kanssani leikitellð! Tiedðtk—, Stein? Tuo tðnne rakennus-kirstu, vedð suuri p—ytð sohvan eteen ja sille rupeamme linnoja ja linnoituksia rakentamaan! Vanha Stein ukko sen ymmðrtðð, isð! áskettðin hðn rakensi minulle Sokolnits'in aivan samallaiseksi kuin se on, g—tilðisine porttineen, varustettuna neljðllð paksulla kulmatornilla, jotta sen voi paikalla tuntea! Vanhus kernaasti tðytti pojan tahdon, veti p—ydðn sohvan eteen, tyhjensi suuren, rakennusaineita sisðltðvðn kirstun sen pððlle ja huomasi tyytyvðisenð, ettð Feliks jo muutama minuuti sen jðlkeen oli niin rakennuspuuhiinsa kiintynyt, ettð hðn kaiken muun, jopa isðnsð ja vanhan Steinin lðsnðolonkin unohti. Miettien kreivi katseli pojan leikkið; suurella tarkkuudella Stein katseli pitkðn ajan poikaa ja hðnen totiset, ryppyiset kasvonsa tulivat aina tyytyvðisemmðn nðk—isiksi. -- FeIiks'iðmme ei mikððn vaivaa, ei ensinkððn mikððn, herra, kuiskasi hðn kreivin korvaan. -- Kovaa lankeemista ei mikððn paha seurannut. Jos Feliks'illð olisi aivontðristys, niin hðn valittaisi pððn kipua, hðn olisi vðsynyt ja unelias eikð hðn missððn tapauksessa olisi niin leikkiinsð kiintynyt. -- Sen minðkin toivon, vastasi kreivi yhtð hiljaa. -- Kiitðn kaikesta sydðmestð Jumalaa, joka on suurimman onnettomuuden minulta poistanut. -- Kuinka se olikaan mahdollista, ettð Feliks lankesi hevoselta? kysyi vanha huoneenhaltia. -- Vaikka hðn on nuori, on hðn hyvin taitava ratsastaja, ja hðn hypittelee hevostansa niin varmasti, ettð se on jo monesti minua ihmetyttðnyt. -- Onneton kohtaus matkaansaattoi lankeemuksen, vastasi kreivi. Juurikun Feliks'in hevonen oli kðsipuun yli hyppððmðssð, ilmestyi serkkuni sen toiselta puolelta: hevonen sðikðhti, teki aika hyppðyksen sivulle ja Feliks lensi satulasta. Sattumus, ei mikððn muu, vaan siitð olisi voinut surullisia seurauksia tulla. -- Hm! Hm' Sattumus! Sattumusko vaan, -- eik— mikððn muu? mumisi huoneenhaltia totisena. -- Tiedðttek—, herra kreivi, tðmð sattumus ei ollut niin satunnainen, kuin te aavistamattomassa sydðmellisyydessðnne luulette. -- Mitð tarkoitat, Stein? kysyi kreivi. -- Tarkoitan, armollisella luvalla sanottu, herra kreivi, etten missðkððn asiassa serkkuunne, herra Albiniin, luota, vastasi vanhus pððttðvðisesti. Kreivi Robert pudisti pððtðnsð. -- Olet harhaluulossa, hðn vastasi. -- Serkkuni rakastaa minua ja poikaa, jokaisessa tilaisuudessa hðn meille suosiotansa osottaa ja etenkin Feliks'ið hðn on sydðmmellensð sulkenut. Mikð syy hðnellð tðtð paitse olisi tehdð pahaa minulle tai Feliks'elle? Hðn on vieraani, minð olen hðnen ainoa turvansa ja toivonsa mailmassa, ilman minun apuani hðn olisi kerjðlðinen, hðnellð on siis tðysi syy meitð suosia. -- Vaan oletteko, herra kreivi, sitð jo ajatelleet, ettð Feliks yksin on kreivi Albinille esteenð kerran pððstð teidðn suurien omaisuuksienne ja tilojenne perilliseksi? sanoi Stein painolla. Jos Feliks kuolee, niin on kreivi Albin teidðn ainoana, vielð elðvðnð sukulaisena suorassa polvessa luonnollisesti teidðn pððperillisenne ja seuraajanne. Nðmðt vanhan uskollisen huoneenhaltian sanat vðhðn koskivat kreivi Robertia, sitð ei hðn voinut salata. Pian hðn toki taas malttoi mieltðnsð. -- Hullutuksia, vanhukseni, vastasi hðn. -- Kaikkialla vaan kummituksia nðet! Voin panna vaikka mikð vetoon, ettei serkkuni, enempðð kuin minðkððn, ole ajatellut kerran seuraajakseni pððstðksensð. Onhan Feliks terve, vðkevð ja iloinen kuin kala ja silmðterðnðmme hðntð suojelemme, minð, sinð, vanha Ursula ja muut palvelijat. Mitð hðnelle voisi tapahtua? Hulluutta, vanha Stein! Luovu sellaisista turhista huolista. -- Ja lankeeminen tðnððn? kysðsi uppiniskainen huoneenhaltia. -- Ken oli siihen syypðð? Kreivi Albin! Ei se ollut mikððn sattumus, sanon minð! -- Sinuapa on oikea mustansappinen hupsu, ystðvðni, kreivi sanoi. -- Olen jo monet vuodet serkkuni Albinin tuntenut ja tiedðn hyvin hðnen olevan kevytmielisen henkil—n. Vaan tiedðn my—skin, ettei hðn milloinkaan ehdoin tahdoin pahaa tee. Ei, ei, ðlð minuun sellaisia epðluuloja istuta, vanha Stein! Albin on ystðvðni ja minulle sekð pojalleni uskollinen! Se olisi suurinta kiittðmðtt—myyttð, ellei niin olisi. Vaan minð tunnen jo sinut, vanha huoneenhaltiani, sinð olet epðluulossa hðnestð, sillð sinð pelkððt hðnen voivan ennemmin tai my—hemmin sinut suosiostani sulkea. Ole toki tðssð asiassa levollinen, sinð olet aina oleva vanhin sekð parahin ystðvðni! Tðmðn sanottuansa kreivi ojensi vanhukselle kðtensð, jonka tðmð liikutettuna painoi huulillensa. -- Jumala siunatkoon teitð vakuutuksestanne, sanoi hðn vapisevalla ððnellð. -- Tosin voin vannoa, ettei teillð ole ketððn uskollisempaa palvelijaa kuin vanha Stein, joka jo pienenð ollessanne on teitð polvillansa kiikuttanut ja tuudittanut. Jospa vaan paremmin kuulisitte uskollisimman palvelijanne varoituksia. -- Ei siitð enempðð, ystðvðni, kreivi kielsi. -- Tunnen serkkuni enkð tahdo kuulla mitððn, mikð hðnet saattaisi epðluulon alaiseksi! Vanhus huokasi ja pidðtti vastauksen, joka jo oli huulillansa. -- Hyvð siis, hðn itsekseen ajatteli kððntyen kreivi Robertista pieneen Feliks'een, tahdomme siis, Susanna ja minð, kahta varovaisemmat olla, jottei hiuskarvakaan pojan pððssð tulisi kðyristetyksi. Enpð ensinkððn luota tuohon herra serkkuun, kreivi Albiniin! Ja jos hðn juonittelee, niin hðn on nðkevð ihmisið l—ytyvðn, jotka hðntð silmðllð pitðvðt! Istuen pojan viereen, hðn vðhðn aikaa leikki hðnen kanssansa, kunnes ovi ðkkið avautui ja nuori, noin kolmenkymmenen vuotias mies astui kiirehtivin askelin sisððn. Hðn oli muhkean muotoinen, urhokkaan nðk—nen, mustat hiukset, musta parta, paksut mustat silmðripset, joitten alla pari tumman ruskeaa silmðð loisti. Sisððntultuansa Feliks nousi sohvalta ja juoksi, antamatta vanhan Steinin itseðnsð pidðttðð, ðskentulleen luo. -- Setð Albin, hyvð, ettð tulit, sanoi hðn, hy—kðten miehen avoimeen syliin -- sinun tðytyy todistaa, ettð Ali olisi kðsipuun yli hypðnnyt, ellet olisi niin odottamatta sitð estðnyt! -- Niin, poikani, sydðmestðni sen mielellðni todistan, kreivi Albin vastasi mairitellen. -- Olen toki jo usein omilla silmillðni nðhnyt, miten sinð rohkeudella olet suuremmatkin esteet helposti voittanut. Vaan ennen kaikkea, miten sinð jaksat! Pelðstyin kovin, nðhdessðni sinut hevosesta lentðvðn ja vðhitellen olen tuosta ðkillisestð pelðstyksestð tointunut! -- Ah, minua ei lankeaminen ensinkððn vahingoittanut, vastasi Feliks hymyillen. -- Vaan minkðtðhden sinð estit minua kðsipuun yli ajamasta. Ellet olisi eteen tullut, ei olisi hevoseni sðikðhtðnyt! -- Lapsi, miten sitð voin aavistaa, ettð Ali minua nðhdessðnsð sðikðhtðisi? vastasi kreivi Albin. -- Sattumalta olin kðsipuun toisella puolella aivan lðhellð, kun kuulin mitð isðllesi huusit ja silloin juoksin esiin, estððkseni jollakin tavoin rohkeuttasi. Olisit voinut paikalla kuolla, jos hevonen olisi kðsipuun yli hypðnnyt! -- Miksi niin, en ymmðrrð sinua, setð! -- Vaan isðsi ymmðrtðð minua, kun sanon hðnelle, ettð puutarhuri juuri tðnððn varhain oli pitkin puutarhan kðsipuita ojia kaivattanut. Jos hevonen olisi yli juossut, niin olisitte molemmat taittaneet kaulanne ja jalkanne. -- Ah, sitð en tietðnyt, sanoi Robert kreivi katsellen vanhaa Steinið. -- Siis minun tulee sinua sydðmestðni kiittðð, rakas serkku! Ken taisi ajatella, ettð hevonen niin kovin sðikðhtðisi. -- En tosin minðkððn sitð aavistaa voinut, vastasi Albin. -- Jðttðkððmme asia nyi sikseen ja olkaamme iloiset, ettei pienellð onnettomuudella ollut pahempia seurauksia. -- Niin, toisella kertaa olen minðkin jo varovaisempi, sanoi Feliks. -- Nyt kun Alin vikuriksi tunnen, ei se enðð toisten sellaista juoksua tee. Sen jðlkeen hðn varsin luottavaisesti puhui kreivi Albinin kanssa, huolimatta vanhasta Steinistð, joka kohta hiljan lðhti kammarista. -- Viekas lurjus, mumisi hðn itsekseen kðytðvðllð kðydessððn, -- ei hðneltð tekosyitð milloinkaan puutu, hðn tietðð teeskennellðkin ikððn kuin olisi hðn pojan parasta vaan ajatellut. Antakoon kreivi Robert itseðnsð pettðð, -- minð tunnen ja tutkin hðnet paremmin. Oikein hyvin hðn tuntee vilkkaan hevosen sðikðhtðvðn luonteen ja tðhðn tuntemiseen hðn petoksensa perustaa. Alin tðytyi, hðntð ðkkið nðhdessððn, sðikðhtðð, sen tðytyi rajusti ja ðkkið sivulle juosta, niinkuin se my—skin tapahtui. Ettei meillð ole mitððn onnettomuutta valitettavaa, siihen on hyvð herra kreivi viaton. Vaan kðrsivðllisyyttð, kyllðhðn liiaksi uskovan kerran silmðt vielð aukenevat! Suokoon Jumala, ettei se silloin olisi my—hðistð! Nðin vanha huoneenhaltia itsekseen mumisi, siksi kuin hðn linnan emðnn—itsiðn, vanhan Susannan huoneelle tuli, jolloin hðn kohteliaasti ovelle koputti, ennen kuin hðn astui sisððn. Susanna aukasi ja pyysi hðntð astumaan asuntoonsa. Siellð hðn jutteli mitð oli tapahtunut ja emðnn—itsið ilmoitti selvðsti, ettð hðnkin kaikin puolin puolusti huoneenhaltian epðluuloa. -- Herramme, kreivi Robert, on liian hyvð ja ylevð, sanoi hðn. -- Mikð vaiva eik— hðnellð ollut saattaa serkkuansa hyvðlle tielle. Vaan Jumala varjelkoon, silloin oli joka sana ja varoitus tuuleen puhuttu. Nuori herra eli vaan sohinassa ja kohinassa, siksi kuin hðn oli kaiken tavaransa tuhlannut ja pelannut. Jospa kreivi Robert olisi antanut hðnelle pienen elðkerahan, olisi hðn aina ollut sangen jalomielinen sukulainen. Vaan Jumala varjele, tðmð ei kauan olisi hðnelle kylliksi ollut! Tðnne paha renttu kutsuttiin -- ja nyt hðn elðð tððllð yhtð suuresti kuin ennen Varsovassa laivaston kaartin upsierina, ikððnkuin olisi suuren tilan herra ja haltia eikð kreivi Robertilla olisi niin mitððn sanomista eikð kðskemistð. En voi sanoilla selittðð, miten tuo ihminen on minulle vastenmielinen! -- Niin on minunkin laitani, rouva Susanna, my—nsi huoneenhaltia nyykyttðen pððtðnsð, -- kreivi Albin teeskentelee ystðvyyttð, rakkautta, hellyyttð ja Jumala ties mitð vielð herrallemme ja pienelle Feliks'elle, ja kuitenkin olen siitð vakuutettu, ettð hðn sydðmessððn vihaa ja mieluummin saattaisi heitð mailmasta. Niin tosin, se olisi miesparalle hyvð pala saada kerrassaan suuret kauniit tilat ja linnat perið! Vaan ei tðmð pala huulillensa tule! Mitð te, rouva Susanna, siitð tuumitte? -- Ajattelen, vastasi vanha kunnian rouva pontevasti, -- sen olevan velvollisuutemme tðmðn jalon huoneen vanhoina, uskollisina palvelijoina pitðð herrasta ja hðnen pojastansa huolta ikððnkuin silmðterðstðmme! Se on minun mielipiteeni, enkð epðile ensinkððn sen olevan teidðnkin, Stein! -- Sen teille vannon, rouva Susanna, sanoi huoneenhaltia. -- En tahdo vðsyð pitðessð herra kreivi Albinia silmðllð ja teidðn, rouva Susanna, tulee pitðð pienestð Feliks'estð huolta! -- Sen lupaan tehdð, vastasi kunnon rouva. -- Minð rakastan poikaa, niinkuin ðitinsðkin, joka valitettavasti liian aikaisin meni mailmasta ja minð tahdon huolta pitðð hðnestð, kuin ikinð ðiti sen tehdð voisi. Sen olen armolliselle kveivitðr-vainajalle velkapðð, joka aina oli itse ystðvyys ja hyvyys! -- No siis, rouva Susanna, virkkoi huoneenhaltia jðlleen, -- me olemme siis yksimieliset ja tahdomme toki katsella, josko kaksi hyvðð, kunniallista ja uskollista palvelijaa eivðt ole vðkevðmmðt ja voimallisemmat kuin yksi veitikka kaikkine salaisine, pahoine vehkeineen. Molemmat vanhukset pudistivat toinen toisensa kðttð ja vahvistivat siten puolustus- ja pððllekarkausliittonsa rakkaan herrasvðkensð, kreivi Robert Normannin ja hðnen poikansa Feliks'in, hyvðksi. Levollisella ja vðhemmin raskaalla mielellð, kuin hðn oli tullut, sanoi huoneenhaltia sitte jððhyvðiset liittolaisellensa ja lðhti kammarista mennðksensð tavallisille askareillensa. Rouva Susanna, pantuansa oven kiini hðnen jðlestðnsð, vaipui syvððn mietint——n, josta hðn herðsi sanoen: -- Stein on oikeassa! Kreivi Albin on vaarallinen mies! Meidðn pitðð olla varoillamme! Vanha rouva, Soloknits-linnan kreivillisen herrasvðen monivuotinen, luotettava palvelijatar ei pettynyt kreivi Albin Normannin luonnon laadun suhteen yhtð vðhðn kuin huoneenhaltijakaan. Kreivi Albin oli paha juonittelija, joka ei karttanut minkððnlaista rikosta, jolla hðn vaan saattoi rikkautta ja arvoa voittaa. Hðnen kðyt—ksensð ylipððn sitð tarkoitti. Hðn oli ainoa sukulainen kreivi Robertille, jolla Puolan-Preussin rajalla oli laveat tilukset useoine linnoineen, suurine metsineen ja monine tuhansine peltoineen. Pieni Feliks oli yksin Albinin esteenð tullaksensa nðiden rikkauksien omistajaksi ja epðsiveellinen luonteensa vaikutti hðnessð elðvðn toivon ja pyrinn—n, vielðpð pahan aikomuksen saada Feliks'in, joko kavaluudella tai vðkivallalla, pois hengiltð. Hðn oli kylliksi kavala peittðmððn pahaa aikomustansa teeskennellyllð kiitollisuudella kreivið ja yhtð teeskennetyllð rakkaudella Feliks'ið kohtaan. Kuten olemme nðhneet, tðmð tðydellisesti hðnelle ylevðmielisen, jalon sukulaisensa suhteen onnistuikin. Vaan Stein ja Susanna, uskolliset palvelijat, olivat hðnen todelliseen olentoonsa tutustuneet ja tutkineet eivðtkð antaneet hðnen imartelevan ulkomuotonsa itseðnsð pettðð. Kreivi Albinia he pitivðt silmðllð niin paljon kuin mahdollista eikð Susanna ollut pientð Feliks'ið silmðllð pitðmðttð hevosesta lankeamisen jðlkeen. Ei kenkððn tietðnyt, josko kreivi Albin huomasi olevansa salaisen valvonnan alainen. Se toki totta oli, ettei hðn vanhaa huoneenhaltijaa eikð Susannaa erityisesti suosinut. Jopa hðn kerran koetti kreivi Robertille panetella ja parjata molempia uskollisia palvelioita, saadaksensa heitð talosta pois. Vaan kreivi Robert vastusti niin vahvasti, ettei Albin enðð milloinkaan koetustansa uudistanut. Sitð enemmin hðn kelpo palvelioita kammosi, kun hðn huomasi heidðn olevan pahimpana esteenð saadaksensa perkeleellistð aikomustansa toimeen. Huonosti onnistuneen kokeensa jðlkeen, surmataksensa pientð Feliks'ið hevosen sðikðhtðmisen kautta, oli kreivi Albin toki toistaiseksi aivan levollisena. Huolettomassa laiskuudessa hðn eli kreivi Normannin kustannuksella, ratsasti tai kðveli, metsðsti tai vietti aikansa muilla huvituksilla, joihin Sokolnits-linnan metsðstys- ja kalarikkaat seudut olivatkin edulliset. Feliks ei nðkynyt erityisen paljon hðntð huolestuttavan, lukuun ottamatta ettei hðn antanut yhtðkððn tilaisuutta mennð kðsistðnsð, jolloin hðn voi hðntð mairitella tai makeisia hðnelle antaa. Metsðstysretkittðnsð hðn toi kaikellaisia pienið lahjoja, milloin kuoliaaksiammutun kirjavan linnun, milloin pyydetyn oravan, milloin linnunpesistð otettuja munia. Poika siitð iloitsi ja kumarsi aivan lapsellisesti serkullensa. Usein hðn pyysi isðltð lupaa saadaksensa hevosellansa seurata kreivi Albinia sellaiselle metsðstysretkelle, vaan sitð kreivi Robert milloinkaan ei sallinut, -- syystð, ettð hðntð ehkð aavistutti ettð joku vaara voisi pienelle yksinðisissð, laveoissa ja synkissð metsissð tapahtua. Linnan puistossa, jonka lðpi kapea, sangen syvð ja virtava joki juoksi, sai Feliks isðnsð luvalla hyppið, niin paljon kuin tahtoi, vielðpð hðn lahjoitti pojalle pienen lintupyssyn, jolla hðn variksia ja harakoita ampui. Vaan Feliks ei saanut pyssyðnsð muulloin kðyttðð, kuin vanha Stein hðntð seuratessa, jottei mitððn vahinkoa, pyssyn varomattoman kðyttðmisen kautta, tapahtuisi. Sokolnits'in puisto oli sangen suuri ja lavea. Se ulottui linnasta lðhes tunnin matkan pððssð olevan metsðn rajalle, jossa vahva rauta-aita oli. Useoita taiteettomia siltoja vei sen lðpi juoksevan joen yli. Sen rantoja varjostivat ihanat puut, joitten paljous oli puiston paras kaunistus. Ei missððn muualla l—ytynyt kauniimpia tammia, saksantammia ja koivuja, kuin Sokolnits'in puistossa. Feliks oleskeli mielellððn tðssð ihanassa puistossa ja kun vanha Stein hðntð aina seurasi, ei kreivi Robert hðneltð kieltðnyt tðtð huvitusta, vaan mielistyi ilolla siihen, ettð pieni poika sai luonnon ihanuutta nauttia. Erððnð pðivðnð vanha huoneenhaltia ei voinutkaan pientð Feliks'ið seurata: kreivi Robert antoi hðnelle kreivi Albinin lðsnð ollessa kðskyn, jonka tðyttðmisessð koko pðivð kului. Ennenkuin hðn kðskettyyn ty—h—n meni, hðn pyysi ettei pieni Feliks sinð pðivðnð puistoon menisi tai jos hðn menisi, antaisi kumminkin Susannan tai jonkun muun palvelijan itseðnsð seurata. Sen Feliks lupasi; vaan ei aikaakaan kun hðn jo olikin lupauksensa unohtanut. Kreivi ei jaksanut hyvin ja tðytyi oleskella huoneessa. Serkkunsa Albin oli hðnelle seurana, vaan hðn oli niin harvapuheinen ja nureissansa, ettð kreivi Robert sen huomasi. -- Kuule serkku, sanoi hðn Albinille, nðen kyllð ajan tuntuvan sinusta pitkðltð, vaikk'en siitð suinkaan pahastu. Mene ratsastamaan raittiisen ilmaan. Se virkistðð sinua ja ehtoolla tulet ilomielisenð jðlleen luokseni. Tðhðn kreivi Albin mielistyi eikð ensinkððn serkkunsa hyvðð tarkoittavaa ehdotusta vastustanut. Kymmenen minuutin kuluttua hðn istui hevosen selðssð ja ajoi metsððn, jonka tuuheat siimekset hðnet pian peittivðt. Tunnin perðstð hðn oli metsðn rajalla olevan puiston pððssð. Tððllð hðn katseli ympðrillensð ja kun hðn ei missððn ketððn ihmisið nðhnyt, hðn astui alas satulasta. Sidottuansa hevosen puuhun kiinni, meni hðn puiston rauta-aidan luo, kiipesi sen yli ja laskeusi alas toisella puolella. Nyt hðn oli puistossa ja kiirehtivin askelin hðn joelle riensi. Tultuansa sen rannalle, meni hðn vastavirtaan pðin, kunnes hðn tuli erððn sillan luokse, joka, kuten kaikki muutkin, oli tehty vahvoista laudoista portaan kaltaiseksi. Helposti hðn sen nosti, lykkðsi sitð vðhðn taaksepðin ja pani sen sitte niin liki jyrkðn rannan reunaa, ettð se kohta veteen putoaisi, jos joku, vaikkapa pieni lapsikin, sen pððlle astuisi. Kavalan tyytyvðisellð hymyllð hðn hetken ty—tðnsð katseli, meni sitte toiselle, kolmannelle ja neljðnnelle sillalle, joille kaikille hðn teki samoin kuin ensimmðiselle. -- Nyt ei se voi onnistumatta olla, mumisi hðn sen tehtyðnsð. Tyhmð poika tulee varmaan ehtoopuolella puistoon ja kun hðn sillalle menee, niin se on hðnen syynsð, jos hðn veteen hukkuu kuin kissa! Terveydeksi olkoon! Tðmðn sanottuansa hðn kiireesti palasi, kiipesi aidan yli, astui hevosen selkððn ja ajoi yksin tðyttð laukkaa pitkin synkkðð metsðð. Sillð vðlin aikakin kului ja ehtoopðivðllð Feliks tavallisuuden mukaan tahtoi kðvellð ylt'ympðri lempipuistossansa. Pyssyð ei hðn tosin tðnððn saanut mukaansa ottaa, kun vanha, uskollinen Stein ei voinut hðntð seurata, -- vaan eik— Sultan ollut siellð, tuo suuri, vðkevð, kaunis Neufundlainen koira, -- se oli suuri kuin vasikka, vðkevð kuin susi, vaan lempeð, hiljanen ja uskollinen kuin lammas? Feliks pððsti sen kahleista ja katseli tyytyvðisenð miten se selvðsti ja iloisesti haukkuen juoksi suuret harppaukset pihaa pitkin ja vihdoin iloriehumisestaan pððstyðnsð juoksi, hðntððnsð heiluttaen, pojan luo ja nuoli hðnen kðttðnsð. -- Niin ihanaa, Sultan, niin ihanaa! sanoi Feliks silittðen jalon elukan leveðtð pððtð. Nyt tule ja seuraa minua puistoon. Sultan, tule! He menivðt. Koira juoksi milloin edeltð, milloin lavean piirin nuoren herransa ympðri, jonka luokse se mielellððn palasi huudon kuultuansa. Pieni tuulen puuska puhalsi, puitten huipuissa humisten, lðheltð ja kaukaa iloisien lintusten laulusðveleet kuuluivat, aurinko sinisellð taivaalla kirkkaasti paisteli, vahvasti varjostaen harmailla, pehmeillð sammaleilla peitettyð maata -- ihana, eikð varsin kuuma, oli kesðnen ehtoopðivð; ilma, jota Feliks ihastuen hengitti, oli puhdas ja raitis. Suuressa, laveassa puistossa ei yhtðkððn ihmistð ollut. Paitse poikaa ei ketððn ihmistð nðkynyt. Kreivin palvelijat olivat linnassa; rengit, piijat ja ty—vðki olivat t—issðnsð. Vaan Feliks'ið tðmð yksinðisyys miellytti, -- hðn voi sitð paremmin unelmoida ja havainnoitansa tehdð. Kirkkailla silmillð katsellen ympðrillensð, ðlysi hðn paljon, mikð huomiotansa herðtti: milloin hoikan metsðkauriin, joka pensastossa tuli aivan liki hðntð, katsellen pelkððmðttð suurilla silmillððn hðntð, kunnes koiran kova haukkuminen ajoi ujon elðimen pakoon, -- milloin leikkivðn oravaparin, joka iloisesti hyppeli puitten oksilla, vðlistð salaman nopeudella, toinen toistansa ajaen; milloin suuren petolinnun, joka ilman korkeudessa levitettyine siipineen lenteli, ajottain kileðsti huutaen, josta lukuisat pienet laululinnut niin pelðstyivðt, ettð laulajaisensa muutamaksi hetkeksi taukosi ja he piileilivðt lehtevðmpðin oksien vðliin; -- milloin ketun, joka hðntð luimussa, salaisesti Feliks'ið katsellen, likimpððn pensaasen lippasi; milloin joen lirinðn, jonka kiiltðvðllð pinnalla auringon tuhannet sðteet liekehtivðt ikððnkuin loistavat timantit. Feliks tuli erððn sillan luokse, vaan ei mennyt sen yli, hðn vaan samalla puolella joen rantaa astuskeli toiselle sillalle. Tðmðn sivutse hðn aikoi mennð, kun hðn toisella puolella jokea huomasi suuren kukkaspensaan kiiltðvine punaisine marjoineen. Hðntð halutti kukkasia omistaa, huolettomana, likemmin tarkastelematta, hðn portaalle astui. Sultan oli noin kaksikymmentð askeletta hðnen takanansa ja haukkui puun juurella, jonka oksissa joku elukka mahtoi piillð. Feliks oli jo portaan puolivðliin pððssyt, kun se ðkkið paikoiltaan liukui ja poika putosi kolisten ja loiskien syvððn, juoksevaan veteen. Kun hðnen voimansa eivðt riittðneet pitðmððn portaasta kiini, meni hðn suurella huudolla pððtðnsð my—ten veteen, joka veti hðnen ðkkið mukaansa. Feliks nðkyi olevan hukassa, sillð hðn ei osannut uida eikð ollut lðhellð yhtðkððn pelastajaa eikð auttajaa. Hðn ei enðð pelastusta toivonutkaan. Vielð kerran hðn veden pinnalle nousi, vielð kerran hðn puoleksi tukehtuneella ððnellð apua huusi, -- kunnes vesi hðnen taas kohisevaan syvyyteensð veti, pitððksensð hðnet, ehkð ainaiseksi. Vaan lðhestyipð pelastaja, joka nyt voi uppoavaa poikaa paremmin auttaa kuin joku ihminen. Uskollinen Sultan oli Feliks'in ensimmðisen hðtðhuudon kuullut ja kahdella harppauksella se rannalla oli. Juuri silloin Feliks'in kðsi ja pðð vedestð nðkyi ja samalla hetkellð tuo jalo elðin juoksevaan jokeen juoksi, ui pelastettavansa luo ja otti varovasti hðnen jakkunsa kauluksen hampaittensa vðliin. Pitðen hðntð niin paljon kuin mahdollista veden pððllð, kelpo koira eteenpðin ui, kunnes se pððsi matalaan paikkaan rannalla ja veti kun vetikin Feliks'in kuivalle maalle. Tððllð se laski hðnen pehmeðlle nurmelle ja nuoleskeli lempeðsti kasvoja ja kðsið, siksi kuin hðn jðlleen tointui ja ihmetellen suurilla silmillððn ympðrillensð katseli. Pian hðn huomasi missð vaarassa henkensð oli ollut, hðn silitteli uskollista Sultaniansa mitð hennommin, siitð jalo elðin nðkyi iloitsevan, vielðpð hyvðilevðnki. -- Tðksi pðivðð on kðvelemisemme loppunut, sanoi Feliks vihdoin, vaatteeni ovat ihan lðpimðrðt, jonka vuoksi on paras ettð pððsemme kotiin, niin pian kuin mahdollista, vanhan hyvðn Susannan turviin. Tule, Sultan! Feliks'illð oli jo taas voimia kylliksi voidaksensa nousta ja iloisena lðhteð menemððn. Vaan ei hðn enðð ollut niin varomaton kohta portaalle astumaan, vaan ensin hðn sitð tarkoin tutki. Suureksi hðmmðstyksekseen hðn huomasi portaan olevan pantuna niin liki rannan reunaa ettð kun pieninki paino sen pððlle tuli, sen tðytyi kohta veteen pudota. Feliks ei enðð sen pððlle astunutkaan, vaan katsoi parhaaksi mennð kolmannelle sillalle. Hðn huomasi tðmðn olevan, niinkuin kaikki muutkin, vaarallisimmassa tilassa. Hðn koetti asettaa sen taas entiselleen, vaan hðnen heikot voimansa eivðt siihen riittðneet. -- Niin olemme siis vangitut, Sultan, sanoi hðn hymyillen koiralle, joka hðntð lempisilmin katseli. Mitð mietit vanha ystðvð? Odotammeko, siksi kuin meitð linnassa kaivataan tai kiipeemmek— aidan yli ja palaamme vðhðn pidempðð mutkatietð linnaan. Sultan ei tosin voinut pojalle mitððn ymmðrrettðvðð vastausta antaa, kuitenkin se kovin haukkuen kððnsi pððnsð aitaan pðin. -- Niin, ymmðrrðn mitð mietit, Sultan, Feliks sanoi. Me kiipeemme aidan yli. Luulen sen olevan meille paras, sillð voisi vielð viipyð kauan, ennenkuin he meitð linnassa kaipaavat ja sillð vðlin voisin minð mðrissð vaatteissani kuolemaan asti kylmettyð. Vaan jos metsðn lðpi menemme, niin pððsemme pian liikkumaan, eikð odottamaton kylpy minua suuresti vahingoita. Siis eteenpðin, Sultan! Viisas koira ei toista kðskyð odottanut, vaan juoksi, iloisesti haukkuen, edeltð. Neljðnnes tunnin kuluttua he saapuivat aidan luo. Sultan kiipesi vðhðllð vaivalla sen yli, ja Feliks, jolla ei ruumiin tottumusta puuttunut, seurasi yhtð helposti sen jðlkeen. Tðllð vðlin oli pðivð sangen paljon kulunut, punasen hohtavat sðteet korkeoissa petðjissð, saksan tammeissa ja tammeissa ilmaisivat Feliks'elle, ettð aurinko jo oli laskeumaisillansa. Ja vaikka hðn oli ihan yksinððn metsðssð, ei hðn kuitenkaan peljðnnyt, kun uskollinen Sultaninsa oli vieressðnsð. Jalo elðin oli kylliksi vðkevð hðntð suojelemaan, vaikka hðn olisi suden kynsiin joutunut, jota ei toki keskellð kesðð voinut odottaakaan. Huoletonna, sydðn kepeðnð hðn kulki kotia kohti, jonne hðn puolentoista tunnin jðlkeen onnellisesti saapui. Suurella ilohuudolla poikaa ensin kohtaavat palveliat ottivat vastaan. He ympðr—ivðt hðnet, halailivat ja suutelivat sekð veivðt hðnet ilolla hoviin isðn luokse, joka oltuansa suuresti suruissansa kohta kovin ihastui, kun hðn poikansa nðki. Koko hovin vðki tðhðn saapui; kaikki iloitsivat; vanhan Steinin ja uskollisen Susannan poskilla kirkkaat ilokyyneleet loistivat. -- Mitð on tapahtunut, isð, kuin sinð ja kaikki vðki olette niin innoissanne? kysyi Feliks kummastellen. -- Eihðn tðmð ole ensi kerta, kuin minð my—hðstyn ja tðnððn olinkin pakotettu kulkemaan suuren mutkan lðpi metsðn kotiin tullakseni. Mitð erityisen kummallista onkaan tapahtunut? -- Oi, poikani, tðytyihðn meidðn kaikkein luulla, ett'emme milloinkaan sinua elðvðnð nðkisi, vastasi isð painaen Feliks'in niin rintaansa, juurikun hðn ei milloinkaan olisi tahtonut hðntð laskea pois. Stein, hðmðrissð kotiintultuansa, kyseli ensiksi sinua ja kun ei kukaan voinut sanoa missð olit, peljðstyi hðn kovin. Minðkin olin sanomattomasti peljðstynyt. Kohta kiirehdimme puistoon ja nðimme siellð hðmmðstykseksemme portaan olevan joessa, vaan emme sinua, lapseni, nðhneet, vaikka sinua etsimme ja huusimme. Mitð muuta voimme ajatella, kuin ettð olit portaalta jokeen pudonnut ja uponnut? Suruani ja epðilystðni et voi kðsittðð. Et voi arvata miten vihastuin, kuin huomasimme ettð kaikki muutkin sillat olivat sellaisiksi tehdyt, ettð se oli mahdotonta niitten yli kulkea. En voinut olla epðilemðttð, ettð rikos oli tðssð tarkoitettuna, rikos, joka sinua tavoitti, sillð eihðn kukaan muu kuin sinð ja Stein puistossa kðy. Siitð vihastuin, surin ja tulin kokonaan toivottomaksi. Minun tðytyi epðillð, josko elðvðnð enðð sinua nðkisin. -- No, isð, eipð paljon puuttunutkaan, etten olisi uponnut, vastasi Feliks. Ellei uskollinen Sultan olisi kanssani ollut, niin olisin nyt joessa kuolleena. Vaan Sultan juoksi jðlestðni, kun jokeen putosin ja toi minun kuivalle maalle. Kuin minð, niinkuin sinðkin, huomasin muut sillat kelvottomiksi ja kun ei minulla ollut kylliksi voimaa niitð paikoilleen panna, niin kiipesimme, Sultan ja minð, alhaisen aidan yli metsððn ja kulimme metsðtietð kotiin. Jumalan olkoon kiitos, tðssð olemme molemmat terveinð! Luonnollisesti kelpo Sultania tðmðn selityksen jðlkeen hyvðiltiin ja kreivi lupasi ettð sitð piti koko elinajan parhaimmalla tavalla hoidettaman ja ruokittaman. Sen jðlkeen hðn sanoi: -- Ilon vimmassamme olemme kokonaan unohtaneet serkku Albinin, joka muutaman palvelian kanssa vielð etsii poikani ruumista vedestð. Stein, lðhetð hðnelle sana ettð kuolleena pidetty poika onkin jo onnellisesti kotiin tullut. -- Teidðn tahtonne, herra kreivi, vastasi Stein niin hiljaa, ettð herransa yksin sen voi kuulla, -- jos sallitte, menen itse ilmoittamaan kreivi Albinille; vaan minð en sano Feliks'in olevan kotona terveenð, sanon vaan, ettð te pyysitte hðntð turhia etsimisið jðttðmððn ja viipymðttð teidðn luoksenne tulemaan. Kreivi katseli Steinið ihmetellen. -- Miksi niin, kysyi hðn. Miks'ei serkkuni saa kohta kuulla, ettð Feliks on vaarasta pððssyt? -- Tahtoisin kreivi Albinia hðmmðstyttðð, vastasi Stein, -- lausuen vielð hiljaisemmalla ja varovaisella ððnellð: hðmmðstyttðð, jottei hðnellð olisi aikaa taas kerran, niinkuin usein ennen, viattomuutta teeskennellð. -- Mitð sinð sillð tahdot sanoa, Stein? kysyi kreivi ankarasti, totisella katsannolla. -- Tahdon sillð, herra kreivi, sanoa, vastasi hðn, ettð olen sydðmmessðni vakuutettu, ettei kenkððn muu kuin kreivi Albin ole pojallenne putoamista toimittanut ja jokiportaita siirtðnyt. -- Mahdotonta! ðnk—tti kreivi, hðmmðstyksestð takaisin pðin vetðytyen. Voisiko serkkuni Albin sellaisen hðpeðllisen teon tehdð! Mahdotonta! -- Antakaa, herra kreivi minun mieleni mukaan menetellð, ja Albinin kðyt—ksestð, kun hðn nðkee kuolleeksi luullun Feliks'in, olette huomaava, josko epðluulollani on perðð tai ei. Kieltðkðð vðkeð mitððn sanomasta kreivi Albinille ja antakaa minun huutaa hðntð puistosta ja tuoda tðhðn kammariinne, missð hðn sitte ðkkið on Feliks'ið nðkevð. Vaan hðnen tðytyy hðntð yksin nðhdð ja te olette hyvð ja katselette kreivi Albinia tuossa pimeðssð kammiossa. Muutaman hetken kreivi itsensð kanssa taisteli. Se oli hðnen jaloa tunnettansa vastaan, pitðð likimmðistð sukulaistansa hðpeðlliseen rikokseen epðluulon alaisena ja kuitenkin hðntð aavistutti, ettð vanha Stein ehkð oli oikeassa syyt—ksensð suhteen. Rakkaus ainoaan poikaansa saattoi hðntð vihdoin pððt—ksen tekemiseen. Vielð hðn yhð toivoi Albinin pððsevðn puhtaana koetuksestansa, vaan jos epðluulo hðntð kohtaan oli oikea, niin kreivi Robert oli itseðnsð ja poikaansa kohtaan velvollinen saattamaan ilmi saatetun konnan pois lðheisyydestððn, jottei hðn mitððn vahinkoa matkaan saattaisi. -- Mene ystðvðni, sanoi hðn Steinille. Tuo kreivi Albini ja ole vakuutettu ettð minð tarkoin neuvoasi seuraan. -- Ja teidðn, kððntyi hðn palveliain puoleen, teidðn ei pidð viittaamalla, eikð sanalla eikð merkillð kreivi Albinille ilmoittaman Feliks'in olevan terveenð ja iloisena kotona. Serkkuni on hðmmðstyvð, kokonaan hðmmðstyvð. Ja nyt menkðð. Minð ja Feliks jððmme tðnne. áðnett—minð palveliat menivðt ja hajautuivat linnaan. Stein kiirehti puistoon kutsumaan kreivi Albinia. Kreivi ja muutamat palveliat haroivat pitkillð seipðillð joen pohjaa, l—ytððksensð pienen Feliks'in ruumista, jota helposti ymmðrrettðvðstð syystð eivðt l—ytðneet. Vanha Stein ilmoitti kreivi Albinille, ettð linnan herra tahtoi hðntð puhutella ja kohta tðmð seipððnsð heitti pois. -- Antakaa olla, ihmiset, huudahti hðn apulaisillensa, -- virta on tðssð paikassa niin virtava, ettð se on vienyt pienen Feliks'in ruumiin pois mukanansa, kenties, kuinka kauas. Huomen aamulla voimme taas enemmin etsið. -- Miten kreivi Robert jaksaa? kysyi hðn sitten vanhalta Steiniltð. Onko hðn jo surustansa tointunut? -- Herra kreivi saapi sen itse nðhdð, vastasi Stein. Minusta nðkyy herra olevan entisellððn levollisena. -- Sehðn paras olis, vastasi kreivi Albin. Mitð itku ja valitus auttaa? Pois on pois! Ja suoraan sanottu, eihðn Feliks mitððn muuta ollut kuin pieni, rohkea, kelvoton poika. Hðnen isðnsð olisi elðmðssððn monta surua hðnestð saanut. Tðhðn pilkalta kuuluvaan kreivin muistutukseen ei Stein vastannut mitððn, vaan kulki ððnett—mðnð hðnen takanansa. Linnaan tultuansa kreivi meni serkkunsa kammariin. Stein jði etehiseen. Kun kreivi astui useoilla kynttil—illð valaistuun huoneesen, ei hðn ensin ketððn ihmistð nðhnyt. Vaan ðkkið pieni Feliks tuli suuren uunin varjostimen takaa ja sanoi kreiville teeskentelemðttð hyvðð iltaa. Kreivi Albin hðmmðstyneenð seisoi, kasvonsa muuttuivat ðkkið kuolon kalpeoiksi, avatut silmðnsð nðkyivðt tahtovan kuoppiansa jðttðð. -- Kuolema ja perkele, kihisi hðn kiinnipurtujen hampaitten vðlistð, -- hðn elðð ja minð iloitsin liian aikasin! Kuka piru sinua, poika, uppoamasta pelasti? -- Ei mikððn piru, setð, vaan Sultan, uskollinen koirani, vastasi Feliks. Vaan miksi olet niin synkðn nðk—nen, setð? Etk— iloitse, ettð minð vielð elðn? Kreivi Albin ei vastannut. Julmalla, uhkaavalla katsannolla katsellen vilpit—ntð poikaa kiirehti hðn kammarista kirous huulillansa. Tuskin oli hðn pois, kun kreivi Robert astui pimeðstð kammarista ja sulki poikansa hellðsti sylihinsð. -- Kuulkaa, isð, setð oli juuri tððllð, sanoi Feliks, -- hðn ei ollut aivan ystðvðllinen, niinkuin tavallisesti, vaan paha ja julma, jotta hðntð pelkðsin. -- álð pelkðð, vastasi isð. Sinua ympðr—ivðt uskolliset ihmiset, jotka eivðt salli sinulle pahaa tehtðvðn. -- Stein! huusi hðn sitte ððnellisesti. Kohta huudon jðlkeen Stein tuli kammariin, missð hðn nðki herransa sangen kalpeana ja liikutettuna. -- Jumalan tðhden, herra kreivi, ettehðn vaan ole sairas? kysyi hðn surullisena. -- Ei, rakas ystðvð, vastasi kreivi, -- ei sairas, vaan hðmmðstynyt ja tðynnð kammoa pohjattoman pahuuden yli, minkð olen serkkuni synkðssð sydðmmessð huomannut. Stein, epðluulosi kreivi Albinia vastaan oli oikea. Tuo konna, kun nðki ðkkið pojan, jonka hðn tahtoi tappaa, terveenð ja kukoistavana, muutti vimmastuneena ja pelðstyneenð teeskentelevðn naamansa ja ilmoitti minulle salaisimmat ajatuksensa. Minð vihaan ja kammoksun hðntð enkð enðð hetkeðkððn hðntð linnassani kðrsi. Menk——n vanhaan rappiossa olevaan Gotsy linnaansa. Sillð ehdolla ettei hðn enðð milloinkaan sieltð lðhde eikð tule nðille seuduille, tahdon hðnelle vuosittain tuhannen taalerin elðkerahan maksaa. Ellei hðn tðhðn suostu, saa hðn kohta linnastani lðhteð ja valita oman mielensð mukaan asuntonsa, -- vaan minð en anna hðnelle penniðkððn. Sano hðnelle Stein! ettð hðn menee Gotsyyn ja on siellð, muuten hðn ikððnkuin verta himoitseva susi, kuten hðn onkin, ajetaan Sokolnits linnasta. Mene ja sano hðnelle etten enðð elðessðni tahdo hðntð nðhdð ja ðlk——n hðn minua vaivatko, muuten en maksa hðnelle luvattua elðkerahaa! Stein kumarsi ja meni hðnen kðskyðnsð toimittamaan. Kreivi Albin sangen kovin peljðstyi. -- Mikð on serkkuni mielen tehnyt niin kovaksi minua -- _minua_ kohtaan? hðn ðnk—tti. -- Etsikðð vastaus tðhðn kysymykseen omassa tunnossanne, kreivi, Stein vastasi kylmðsti ja jylkeðsti. Minð puolestani en voi muuta sanoa, kuin ettð herrallani on aivan varma todistus siihen, ettð te asetitte sillan puistossa niin, ettð pieni Feliks putoaisi. Ja nyt -- minkð vastauksen saan herralle antaa? Albin kalpeni, vaan malttoi taas pian mielensð. -- Valhe! hðpeðllinen valhe! huudahti hðn. Minun tðytyy kreivi Robertille puhua, puhdistuakseni tuosta hðpeðllisestð syyt—ksestð! -- Herra kreivi ei tahdo teitð puhutella eikð nðhdð, vastasi Stein vakavasti ja kylmðsti. Teillð on valta valita Gotsy linnaan menemisen tai pikaisen lðhtemisen tððltð. Valitkaa! Kreivi Albin kovin kirosi. -- Jos asian laita niin on, niin ei ole valitsemistakaan, sanoi hðn suuttuneena. Kreivi Normann ei voi ruveta kerjðlðiseksi eikð kulkurina maita kulkea. Olen pelissðni hðvinnyt ja vetðyn Gotsy linnaan takaisin. Ilmoittakaa se serkulleni. -- Ja saanko hðnelle my—s ilmoittaa, ettð te viipymðttð lðhdette? kysyi Stein. Kepeðt kaleskat teille valjastetaan. -- Kohta? Nyt y—llðk—? -- Kohta! Herrani, kreivi Robert, on ilmoittanut vakavan tahtonsa olevan ettei hðn enðð hetkeðkððn tahdo teitð kattonsa alla kðrsið. Tuskin tuntikaan oli kulunut, kuin kreivi Albin viha, vimma ja kostonhimo sydðmessð Sokolnits'in jðtti mennðksensð etðiseen, pieneen Gotsy linnaan. Hyvðsti-jðtt—nsð oli kirous, jota hðn ei tohtinut huuliltaan laskea. TOINEN LUKU. Karhuntanssittaja. Kreivi Albinin vanhan, pienen linnan rauniot olivat keskellð metsðð viiden peninkulman pððssð Sokolnits'ista eikð niissð ollut aivan hyvð asua. Oli tosin neljðnnestunnin matkan pððssð jotenkin suuri ja hyvin voipa kylð, vaan tðmð, vaikka se ennen oli ollut Gotsyn haltian hallussa, oli jo kauan tðtð ennen metsineen ja tiluksineen myyty eikð kreivi Albinilla enððn mitððn omistusoikeutta siihen ollut. Hðnellð ei entisestð rikkaasta ja suuresta Gotsyn herrasalueesta enðð muuta ollut kuin mainittu puoleksi rappeutunut linna, jota herrasalueen ostajat eivðt tahtoneet lunastaa. Sokolnits'ista lðhtemisensð jðlkeen kreivi Albin tðssð yksinðisessð asunnossa, jossa tuskin yhtðkððn eheðtð akkunaa l—ytyi ja jossa vaan oli tarpeellisimmat huonekalut, asuskeli ikððnkuin vanha, julma huuhkap—ll—; pitkðt pðivðnsð hðn kulutti hillitt—mðsti vihaten rikasta ja onnellista Robert serkkuansa. Elðmð, joka hðnen tðytyi viettðð, oli kovin surkea ja suuresti surkuteltava. Seuraa ei hðnellð ensinkððn ollut eikð tavallisia huvituksia eikð virvoituksia, joihin kreivi Robert hyvðntahtoisesti oli hðnelle rahaa antanut. Raakain ja sivistymðtt—mien talonpoikien kanssa ei hðn voinut mitððn kanssakðymistð pitðð, harvoin hðn jonkun muun ihmisen nðki, kuin puoleksi mielipuolisen nuoren pojan, joka tðhðn asti oli jonkunlaisena juoksupoikana kartanossa ollut ja nytkin oli palveliana olevinaan. Tðmð hðnelle toi tarpeellisimmat tarpeet, ruokaa y.m. kylðstð. Hðn keitti ja teki tehtðvðnsð niin huonosti, ettð kreivi hðnelle siitð antoi aika lailla haukkumisia ja sysðyksið, joista ei hðn nðkynyt millððnsðkððn olevan. Varsin vastoin tapaansa Hannu erððnð pðivðnð nðennðisesti elðhytettynð palasi kylðstð vanhaan p—ll—pesððn Gotsyyn. Kreivi Albin sen kohta huomasi ja kysyi mikð oli syynð tðhðn pojan tavattomaan elpymiseen. -- Oi, Herra, vastasi tðmð, -- etk— kuule? Yhtðperðð kuuluu bum-bum-bumbum! suuresta rummusta ja vðhð vðliin pillið soitetaan, jotta korvat kaikuvat. Niin kaunista soittoa en ole, herra, pitkððn aikaan kuullut. Koko kylð on liikkeellð tuota nðyttelyð katsomassa. -- Mitð nðyttelyð, sinð aasi? kysyi kreivi. -- Ken rummulla paukuttaa ja pillið soittaa? -- Karhuntanssittaja, herra, vastasi Hannu pian. -- Se on, karhuntanssittaja antaa suuren p—rh—isen ruskeakarvaisen karhun tanssia ja kuljettaa ympðri suurta elðintð, jolla on kaksi kyttyrðð selðssð ja temppuja tekee. Luulen heidðn nimittðvðn tuota korkeata laahtamatointa petoa kameliksi. Niin, karhuntanssittaja rumpua paukuttaa ja nuori poika pillið soittaa. Se on, herra, kummallinen nðytðnt—, joka maksaa vaivaa katsella! Kreivi halusi mennð kylððn, sillð jokainen vaihtelevaisuus yksitoikkoisessa elðmðssðnsð oli hðnelle tervetullut. Hðn otti metsðstyslaukkunsa, sekð vanhan, ruostuneen pyssyn olallensa ja meni metsðn lðpi kylððn. Jota likemmin hðn tuli, sitð selvemmin hðn kuuli suuren rummun kumisevan ððnen ja pillin kimeðn soiton. Pian hðn nðki karhuntanssittajan seurueenki, johon kuului, kuten Hannu oli kertonut, tavattoman suuri, ruskeankarvanen karhu, vanha kameli, apina, joka kamelin kyttyr—illð irmasteli ja kipakoiksi, koira ja itse karhuntanssittaja sekð kaksi hðnen palvelijatansa. Yksi nðistð oli jo ijðkðs mies, kasvonsa olivat parrakkaat, likaset, niiden ilme kavala ja paatuneet. Nuorempi nðkyi olevan suvaittavampi, vaan hðnen syvistð silmistðnsð vðlin vðlkkyi jotakin, joka herðtti kaikkea muuta kuin luottamusta. Nðitð molempia kreivi Albin katsahti vaan pikimmðltððn, vaan kun hðn tarkemmin katseli seuruen pððllikk—ð, hðn sðikðhti. Rypistyneet ja arvettuneet kasvot, pitkð kotkan nenð, harmaat, hðvytt—mðt ja pahankuriset silmðt, kapeat, ohkaset huulet olivat hðnestð erityisen tutut. Kreivi meni likemmð sekð tarkasteli tarkoin miestð. Luulonsa oli oikea. -- Ivan Ivanovitsch, kreivi sanoi miehelle, joka juuri antoi tyytymðtt—mðsti m—risevðn karhun tanssia polkkaa, -- Ivan Ivanovitsch, mikð tuuli sinua tðnne puhalsi, vielðpð karhuntanssittajana? Kuultuansa nimeðnsð mainittavan mies sðikðhti, kððntyi ðkkið ja hoksasi kreivin, joka tarkastellen hðntð katseli. Kohta hðn karhunsa jðtti ja heittihe kreivin jalkojen eteen suudellaksensa hðnen takkinsa helmuksia. -- Herra kreivi, mikð ilo minulle saada armollista herra ratsumestaria nðhdð! mies huudahti n—yrðsti liehakoiden. -- Herra ratsumestari osoittaa minulle kunniata kun vielð minua tuntee! En voi sanoa, kuinka iloinen siitð olen. -- Nouse yl—s, mies! nouse yl—s Ivan Ivanovitsch, kreivi kðski. -- álkððmme katselevalle kansalle mitððn nðytðnt—ð antako. Tahdon sinua, Ivan, puhutella, saadakseni tietðð, minkðtðhden sinð rykmentin jðtit ja karhuntanssittajaksi rupesit. Asun vaan neljðnnes tunnin matkan pððssð Gotsy-linnassani, tule luokseni, niin pian kuin mahdollista. Se on kurja, vanha asunto, vaan pari putellia viinið tai hyvð ryyppy l—ytyy kellarissa sellaiselle vanhalle soturille, kuin sinð olet. Sano siis, tuletkos? Ja koska? -- Puolen tunnin perðstð, armollinen herra, vastasi karhuntanssittaja n—yrðsti. Vien vaan elðimeni y—majaansa ja sitte kaikkine voimineni tahdon herra kreivið palvella. -- Se on sitð parempi, Ivan Ivanovitsch, vastasi kreivi suosiollisena ja hyvin armollisena. Ehkð voimme erððstð asiasta keskustella ja pððttðð; se voi tulla sinullekin sangen edulliseksi, jos vaan olet sukkela. Puolen tunnin perðstð sinua odotan. Tðmðn sanottuansa kreivi meni pois, katsahtamattakaan lðsnð olevaa talonpoikais-kansaa. Pirullinen aikomus juohtui hðnen mieleensð, kun hðn karhuntanssittajassa tunsi entisen sotamiehen siitð rykmentistð, jossa hðn ennen itse oli upsierina palvellut. Ja silloin Ivan Ivanovitsch oli raaka ja rajupðinen, valmis kaikkeen pahantekoon eikð kreivi Albin vððrin arvannut tullessansa, ettð hðn voisi miestð kðyttðð kostaaksensa vihattua kreivi Robert Normannia. Ei hðn hetkeðkððn epðillyt vanhan rajun soturin my—ntymystð, joka kuleksivan elðmðnsð kautta tuskin oli entistð paremmaksi tullut, kun hðnelle vaan rahaa ty—stð tarjottiin. Tultuansa rappeutuneesen linnaansa, hðn kohta lðhetti Hannun asialle saadaksensa kahden kesken keskustella Ivanin kanssa ja odotti ikðv—iden karhuntanssittajaa. Tðmð tulikin mððrðtyllð hetkellð; teeskennetyllð ystðvyydellð kreivi otti hðnet vastaan, kðski istumaan ja pani hðnen eteensð kylmðð paistia sekð putellin viinið ja viinaa. -- Sy—, kreivi kðski, silloin kuin vatsa on tyhjð, kðy keskustelu kankeasti. Karhuntanssittaja ei antanut toista kertaa itseðnsð kutsua. Hðn s—i ja joi hyvðllð ruokahalulla itsensð kyllðiseksi, ty—nsi sitte lautaset ja lasit sivulle, katsella kurkisteli vieraanvaraista isðntððnsð ja sanoi: -- Hyvð, herra kreivi, nyt olen valmis teitð kuulemaan. Mitð teidðn armonne alamaiselle palvelijallensa kðskee? -- Ensiksi vastaa minulle, josko vielð olet entinen Ivan Ivanovitsch, joka aina oli valmis tekemððn tehtðvðnsð rohkeasti, seurauksia pelkððmðttð? -- Koettakaa minua, herra kreivi, kuului karhuntanssittajan vakava vastaus, -- en pelkðð kuolemaa enkð perkelettð, jos vaan minulle hyvin maksetaan. Hyvðð tai pahaa, minð sen teen. -- Kuulen mielellðni sinun niin puhuvan, Ivan Ivanovitsch, vastasi kreivi. Kuule siis. Tunnetko Sokolnits linnaa? -- Tunnen, herra kreivi, Ai'on huomena mennð elðimineni sinne. Herra kreivi Normann kuuluu olevan antelias herra eikð lahjatta laske sellaista k—yhðð karhuntanssittajaa kuin minð olen. Hðnellð on pieni viiden eli kuuden vuotias poika, joka vissiin karhuuni, kameelini ja apinaani mielistyy. Poikanen ei suinkaan vielð ole sellaista nðhnyt? -- Juuri tðstð pojasta on kysymys, sanoi kreivi Albin. Hðn on pois korjattava! -- Ei suinkaan lapsi ole surmattava, herra kreivi? karhuntanssittaja hðmmðstyneenð huudahti. Varastaa, ry—stðð, hðvittðð ja polttaa tahdon teidðn eduksenne, jos niin tarvitaan, vaan murhata pientð lasta, ei, se on minusta liikaa! Minulla ei juuri tunnon vaivoja ole, herra kreivi, vaan -- suoraan sanottu -- murhalla en toki tahtoisi sieluani rasittaa. Siitð ei milloinkaan puhtaaksi pððse, ja tulla hirteen ja teilattavaksi, ei sekððn ketððn sellaiseen rikokseen kehoita. -- Kuka sinulle on sanonut, ettð pojan kuolemaa tahdon, lapsellinen ihminen, kreivi sanoi levollisena, jolloin kuitenkin pettyneen toiveen varjo hðnen otsassaan kuvastui ja silmðnsð himmensi. Hðn on pois saatava, salaa ry—stettðvð ja poisvietðvð, jottei hðn enðð nðille paikoille palaa. Minun luullakseni se pitðisi oleman sinulle helppoa. Puolan raja ei ole kaukana ja kun pojan kanssa olet vaan sen yli pððssyt, niin suuret metsðt niillð paikoilla takaa-ajoa estððvðt. -- Ry—stðð poikanen, -- se kyllð kðypi laatuun, vastasi karhuntanssittaja ajattelevasti. Kovimmassa kohtalossa voisin itse pitðð pojan luonani ja opettaa kaikellaisia konstia, joita harvoin Puolassa ja Venðjðllð nðhdððn ja aina hyvin maksetaan. Niin, niin, se jotain olisi! Karhuntanssittajan poikaa ei kenkððn kreivin pojaksi tuntisi ja sitð paitse on keinoja kylliksi hðntð muuttaa, jottei hðnen oma isðnsð jonkun vuoden perðstð hðntð enðð tuntisi. Hm, niin. Minkðtðhden tahdotte, herra kreivi, pienokaista pois tieltð korjata? -- Yksinkertaisen ja selvðn syyn tðhden, vastasi kreivi Albin. Olen kreivi Robert Normannin ainoa sukulainen ja hðnen suurien tilojensa perillinen jos pieni Feliks saadaan pois. Ymmðrrðtk—s, Ivan Ivanovitsch? -- Ymmðrrðn, vastasi tðmð, nyykyttðen pððtð. Te olitte minun upsierini, ette milloinkaan olleet kova, ettekð paha minua kohtaan ja toimititte minulle kerran anteeksisaannon, kun luultiin minua syypððksi pieneen varkauteen, jonka vuoksi olin tuomittu saamaan kaksikymmentðviisi ly—ntið. En ole sitð, herra kreivi, unohtanut ja sentðhden olen mielellðni valmis teitð palvelemaan. Teidðn tiellðnne oleva poika pitðð tuleman ry—stetyksi ja nðkymðtt—miin hðviðmðn Puolan tai Venðjðn avaroille alangoille. Vaan turha on murha, herra kreivi. Mitð palkaksi saan siitð ty—stð, kun korjaan kreivin lapsen teidðn tieltðnne pois? -- Kaksi sataa taaleria paikalla, sitte kolme sataa taaleria, kun poika on salaa saatu rajan yli ja vuosittain viisi sataa taaleria, niin kauan kuin poika ei kotiinsa palaa, sanoi kreivi. Karhuntanssittaja, sangen mieltyneenð niin suureen palkintoon, jota hðn ei ollut odottanutkaan, nousi istuimeltaan ja huudahti innostuksissaan: -- Tuhannet kiitokset, herra kreivi! Te olette tosin kunnon mies, joka tietðð uskollisen ihmisen ty—lle panna arvoa. Luottakaa tðydellisesti sukkeluuteeni. Poika on menevð niin tietðmðtt—miin kuin sannan muru suuressa valtameressð. -- Siis olet tyytyvðinen sinulle tarjottuun palkkaan? kreivi kysyi. -- Aivan tyytyvðinen herra! vastasi karhuntanssittaja kohta. -- No niin, en ole vielð lopettanut, ystðvðni, jatkoi kreivi hymyillen, -- vielð saat jalomielisyyttðni kokea. Jos olet minulle uskollinen, jos saat pojan pois ja hðn pysyy pois, niin lupaan kreivillisellð kunnian sanallani maksaa sinulle vuosittain tuhannen taaleria siitð hetkestð kuin tulen serkkuni, kreivi Normannin, omaisuuden omistajaksi. Toivon sen olevan kylliksi uskollisuuttasi minua kohtaan vakuuttamaan. -- Oh, herra kreivi, huudahti karhuntanssittaja uudesti innostuneena, sieluni autuuden uhalla vannon teille tuhat kertaa, etten nyt enkð milloinkaan teitð petð ja pientð kreivið en pððstð, jottei hðn nyt eikð koskaan l—ydð tietð takaisin, vaikka minun tðytyisi hðntð viedð kaukaiseen Siperiaan! -- Vaan hðn voipi juosta pois, salaisesti paeta, kreivi virkkoi. -- Siitð antakaa minun, renkini Petrovitsch'in, nuoren Aleksian ja ennen kaikkia molempain koirani huolta pitðð, vastasi karhuntanssittaja. Meidðn kymmenet silmðmme hðntð silmðllð pitðvðt ja varjelevat, niinkuin elðvð kiusaaja sielu raukkaa. -- Hyvð, uskon sinua, sillð sehðn on oma etusi, ettð poikaa tarkasti silmðllð pidðt, kreivi vastasi levollisena. Vaan miten ai'ot pojan kðsiisi saada? Hðnen isðnsð ja pari vanhaa palvelijaa hðntð aina vartioivat. -- Heidðn varovaisuutensa on oleva mitðt—n, karhuntanssittaja vastasi vakaasti. Millð tavalla se on tapahtuva, en voi tðllð hetkellð sanoa. Minun tðytyy olla paikalla tehdðkseni suunnitelman, jonka mukaan teen tehtðvðni vakaasti ja hyvðllð menestyksellð. Luottakaa, herra kreivi, tðydellisesti minuun! Muutaman pðivðn perðstð ehkð jo saatte minusta kuulla. -- Hyvð, kðyttðydy viisaasti ja varovasti, kreivi vastasi. Ettð nðkisit minun tðydellisesti luottavani sukkeluuteesi ja tottumukseesi, ota nðmðt kaksi kððryð, kumpasessakin on sata taaleria. -- Kiitðn siitð, herra kreivi, sanoi karhuntanssittaja syvðsti kumartaen ja pudottaen molemmat raskaat kððrryt sukkelaan taskuunsa. Ja nyt sallikaa minun jððhyvðiset sanoa ja kylððn palata. Tahdon jo tðnððn, eikð vasta huomena seurueni kanssa matkalle lðhteð. Tðytyy tehokkaasti toimia, jos on mieli onnistua. Kreivi kiitti karhuntanssittajan intoa ja jðtti hðnen. -- Liemi on suurustettu, hðn sanoi ilkeðsti nauraen, kun Ivan oli oven sulkenut, sinð maksat sen, serkku Robert, sy—dð ja olkoon se sinulle terveydeksi. KOLMAS LUKU. Pojan ry—st—. Vaikka karhuntanssittaja, viehðtettynð hðnelle luvatusta suuresta palkinnosta, oli varsin varmasti pððttðnyt kreivi Albinin ehdotukseen ruveta, niin hðn toki, tarkemmin tutkittuansa, huomasi mitkð vaikeudet oli sen toimeenpanemisessa, vielðpð se oli varsin mahdotontakin. Varmaan isðn ja uskollisten palvelijain silmðt poikaa tarkasti vartioitsivat ja Sokolnits'in alangolla kulkiessaan Ivan suotta pððtðnsð vaivasi keinoa keksiðksensð, miten hðn huomiota herðttðmðttð ja vaaratta yrityksessððn onnistuisi. Renkinsð Petrovitsch, joka kulki ððnett—mðnð hðnen sivullansa, huomasi helposti Ivanin syvðsti miettivðn ja katseli vðhðn vðliin sukkelasti ja viekkaasti sivultapðin hðntð. -- Isðntð, hðn sanoi vihdoin keskeyttððksensð jo liian pitkðð vaitioloa, -- te vaivaatte jollakin pððtðnne! Onko vanha uskollinen palvelija luottamuksenne varsin menettðnyt, kun ette salaisuuksianne hðnelle ilmoita? -- Ei, Petrovitsch, siitð ei ole mitððn puhetta, vastasi karhuntanssittaja pian. Saat kaikki kuulla, kun vaan ensin itse saan ajatukseni selville. -- Niinkuin tahdotte, isðntð, vastasi Petrovitsch. En ole kðrsimðt—n ja voin odottaa. Vaan minun pitðð teille muistuttaa, ettð olette jo usein kavaluuttani ja sukkeluuttani ylistðneet. Karhuntanssittaja nyykytti pððtð. Hðn tunsi renkinsð ja kumppaninsa ja tiesi edeltðpðin, ettð hðn oli uskollinen liittolaisensa, jos hðn vaan lupaisi hðnelle jonkun, vaikkapa keskinkertaisenkin osan saatavasta voitosta. Tðtð paitsi oli salaisuus vðlttðmðtt—mðsti ilmoitettava Petrovitsch'ille sekð pillinsoittaja Aleksialle, siis Ivan pððtti pian ilmoittaa koko asian monellaisiin juoniin ja kujeisiin tottuneille matkakumppaneillensa. -- Mitð tuumit, Petrovitsch, jos olisit tilaisuudessa ilman suurta vaivaa ja vaaraa saada kaksikymmentð kirkasta taaleria? hðn kysyi. -- Tuumin, renki vastasi hymyillen, etten minuuttiakaan miettisi, vaan kohta ottaisin tilaisuudesta vaarin. -- My—skin siitð huolimatta ettð joku vaara olisi tarjona. -- Se riippuu siitð, miten suuri tai pieni vaara on, isðntð. Vaan puhukaa toki asia peittelemðttð, Ivan Ivanovitsch! Te tiedðtte toki etten minð kumminkaan teidðn pettðjðnne ole! Karhuntanssittaja jutteli nyt minkð toimen kreivi Albin oli hðnelle antanut ja Petrovitsch kuunteli tarkasti. Saatuansa tiedon kaikesta pudisti hðnkin pððtðnsð. -- Lapsen ry—st— on kehno ty—, hðn sanoi. Jos siitð kiinni tullaan, on kova vankeus seurauksena, ehkðpð vielð kaulakin leikataan. Kaikessa tapauksessa -- kun ei mitððn tee, niin ei mitððn saa. Jos tahdotaan rahaa ansaita, pitðð jotakin tehdð. Siis Sokolnits'in kreivi Normannin poika on kysymyksessð. No, hyvð tilaisuus olisi minulla parantaa vanhaa vikaa ja kostaa vanhaa vihaa. -- Mitð tarkoitat, Petrovitsch? kysyi karhuntanssittaja. -- Sitð tarkoitan, vastasi renki, kavalasti nauraen -- ja hðnen huoneenhaltiansa, herra Steinin, tunnen vielð paremmin. Vielðk—hðn tuo elðnee? -- Niin, niin, kreivi Albin sanoi minulle ettð minun tulee juuri hðntð enemmin varoella, vastasi Ivan. -- Vai niin, -- hðn on siis aina vielð linnan kaikki kaikissa, sanoi renki. No, sepð olisi suurin ilo minulle tehdð hðnelle kepposet. -- Vaan minkðtðhden? karhuntanssittaja kysyi kðrsimðtt—mðnð. -- Sentðhden ettð hðn kerran, noin seitsemðn tai kahdeksan vuotta sitten toimitti minulle aika selkðsaunan ja ajoi minun, tosin herra kreivin armollisimmalla luvalla pois palveluksesta, herjaten ja hðpðisten minua. Palvelin silloin Sokolnits linnan ky—kkipoikana. Kun linnassa oli suuret pidot, katosi pari hopealusikkaa. Kðsittðmðtt—mðllð tavalla ne olivat ky—kistð kadonneet ja minun piti vðkisin syyllisenð veijarina oleman. Kaikki minun kieltoni eivðt mitððn auttaneet. Huoneenhaltian kðskystð sain tusinan ly—ntið ja armollisen herra kreivin kðskystð minut ajettiin pois linnasta uhkauksella ettð minua vankilaan lðhetettðisiin, jos vielð joskus niille paikoille tulisin. Siitð on monet vuodet kulunut, tuskin ne minua enðð tuntenevat, siis voin vihani ylpeðtð vðkeð vastaan puskea. -- Tahdotko siis minua uskollisesti auttaa, Petrovitsch? huudahti karhuntanssittaja iloisena. -- Totisesti, sieluneni ja ruumiineni tahdon tðssð seikassa olla, vastasi neuvokas renki, ilkeðsti naurahtaen. Hupaista on minusta tarjota nuorelle kreiville, niinkuin hðnen isðnsð minulle tarjosi. Jospa vaan saisimme pojan haltuumme, tiedðn Sokolnits'in metsðssð piilopaikan, josta ei kukaan voi hðntð l—ytðð. Kun vielð linnassa palvelin, panin yhtð ja toista sinne talteen, jota sitte sopivassa tilaisuudessa jðlleen otin. -- Mitð piilotteleminen hy—dyttðð? kysyi Ivan. Saatuamme pojan haltuumme, niin ei muuta kuin pian Puolan rajan yli! -- Vaan se ei olisi ensinkððn viisaasti tehty, vastasi Petrovitsch. Kun pieni kreivi on kadonnut yht'aikaa kuin matkaseurue, niin epðilemðttð meitð ensin luullaan pojan varkaiksi ja ajetaan kohta takaa. Kðtkeð hðntð tðssð tapauksessa olisi mahdotonta. Ei, parempi on panna poika piiloon, siksi kuin ensimmðinen melu on sivutse, ja minð vartioitsen hðntð ettei hðn karkuun juokse, mestari Ivan Ivanovitsch, siitð voitte olla vakuutettu. -- Sinð olet oikeassa mies! Sukkeluutesi on parempi kuin minun, vastasi karhuntanssittaja. Yl—s siis ja luottakaamme onneen saada poika kðsihimme. Mitð hðnen vartioitsemiseensa tulee, niin teen sen itse, -- ei epðluulosta sinua vastaan, Petrovitsch, Jumala varjelkoon, vaan siitð yksinkertaisesta syystð, ettð minun tulee olla nðillð seuduilla saadakseni ty—stðni enemmðn palkkaa. Sitten saat vielð kolmekymmentð taaleria etkð luullakseni mahda olla siihen tyytymðt—n! -- Pðinvastoin, isðntð, vastasi Petrovitsch ahneudesta kiiltðvillð silmillð, -- iloitsen jo saadakseni kovia taaleria. Vaan vielð jotain, -- Aleksian pitðð my—s saaman osan saaliista! Olen hðnen setðnsð, tiedðttek—, Ivan Ivanovitsch, ja se on velvollisuuteni pitðð sisareni pojasta huolta. -- Ah, tosin, tosin, vastasi Ivan Ivanovitsch, -- jos kepposemme onnistuu, on Aleksia niin hyvin kuin sinðkin saapa viisikymmentð kirkasta taaleria! -- Niin on asian laita ja niin pððtetty, vastasi Petrovitsch vððnnellen tyytyvðisenð kðsiðnsð. Hðn luonnollisesti ajatteli ett'ei hðn luvattuja viittðkymmentð taaleria kðsistðnsð annakaan sisarensa pojalle, vaan pitðð ne omana kahdenkertaisena osanansa ja hyvðnð saaliinansa. Parhaassa sovussa seurue lðhti matkallensa, kunnes se ehtoopuolella saapui erððsen kylððn, missð pysðhtyi ja oli y—tð. Seuraavana pðivðnð pðivðllisaikana karhuntanssittaja toivoi Sokolnits'issa olevansa. Siihen asti olivat kaikki tuumailut jðtettðvðt, sillð vasta paikalle tultua, saatujen tarkkojen tietojen jðlkeen, voitiin tehdð pððt—s hðpeðllisen rikoksen tekemisestð. Juuri puolipðivðn aikaan karhuntanssittaja seurueneen tuli suureen Sokolnits kylððn, missð tieto hðnen tulostansa kulovalkean tavalla kulki huoneesta huoneesen m—kistð m—kkiin ja pian kaikki kylðn asukkaat tiellð olivat. Bum-be-rum bum ja pillin kileðllð ððnellð seurue tuli ylvðstellen, heitð saattoivat paljasjalkaset kylðn lapset nauraen ja iloisesti huutaen. Ivan ei kuitenkaan aikonut samana pðivðnð julkista nðytðnt—ð antaa, taukoamatta ly—den suurta rumpua Petrovitsch tienosottajana johdatti seurueen kylðn ainoaan krouviin. Tððllð elukat pantiin talliin ja vartioiminen uskottiin Aleksialle. Ivan ja Petrovitsch menivðt krouvin vierashuoneesen, tuottivat ruokaa ja olutta virvoitukseksi pðivðmarssin jðlkeen ja juttelivat isðnnðn kanssa, joka mielellðnsð piti heille seuraa. Heidðn varovaisesti tehtyihin kysymyksiinsð puhelias isðntð vastasi, ettð kreivi Robert Normann vielð asui linnassa, ettð hðn varjeli Feliks'ið niinkuin silmðterððnsð eikð poika saanut linnasta mennð, ettei vanha huoneenhaltija hðntð saattanut ja suojellut. -- Tuskin meillð sitte onkaan kunnia saada nðhdð nuorta herraa katseliain joukossa, kun annan elðinteni temppujansa tehdð, karhuntanssittaja vastasi. -- Se on vahinko, kaksinkertainen vahinko minulle, joka juuri armollisen kreivin anteliaisuuteen ja jalouteen luotin. -- Mitð siihen tulee, ei teidðn tarvitse huolehtia, vastasi isðntð. Pieni kreivi on utelias, nuori herra, eikð ole elðessððn vielð karhua, kamelia eikð apinaa nðhnyt. Niin pian kuin hðn saa kuulla teidðn tulostanne -- eikð se kauan viivy, ennenkuin hðn sen kuulla saa, niin ei hðn anna rauhaa, ennenkuin herra kreivi antaa hðnelle luvan kylðssð kðydð. Te tulette, kenties, linnaan kutsutuiksi ja silloin saatte pari taaleria taskuhunne, sitð ette ensinkððn saa epðillð. Herra kreivimme on todella niin antelias mies, niinkuin hðntð kaikkialla tðssð maassa kiitetððn. -- Sitð parempi, sitð parempi, sanoi karhuntanssittaja. -- Muuten elðimeni ovatkin sangen kesyjð, jottei ole mitððn pelðttðvðð laskea nuorta herraa aivan liki heitð. Karhu on niin kuuliainen ja lempeð kuin kesytetty koira. Vaan mitð luulette, sopisiko se herra isðntð, ettð minð menisin linnaan rukoilemaan herra kreivið tulemaan elðimiðni katselemaan? -- Ei se missððn tapauksessa voi vahingoittaa, jos te sen teette, isðntð vastasi. --- Jos tahdotte sinne mennð, niin kysykðð vaan herra huoneenhaltia Steinið, -- kyllð hðn sitte teille oikean tiedon antaa. -- Tahdon siis koettaa, Ivan sanoi vðhðn mietittyðnsð ja nousi. -- Suuri kiitos teille neuvosta, herra isðntð; tule, Petrovitsch, saata minua vðhðn matkaa. Molemmat menivðt linnaan pðin. Kylðstð tultuansa paikkaan, missð ei kukaan ihminen voinut kuulla heidðn puhettansa, sanoi karhuntanssittaja rengillensð: -- Kuule, Petrovitsch, puhuessamme krouvin isðnnðn kanssa, jotakin hyvðð mieleeni juolahti. Meidðn tðytyy sanoa ettð joku elðimistðmme, vaikkapa kameli, on sairas. -- Minkð vuoksi, isðntð? Petrovitsch kysyi. -- Jos kamelin sairaaksi sanomme, emme voi temppuja tehdð, emmekð saa mitððn rahaa taskuumme. -- Anna minun selittðð, keskeytti Ivan. -- Mitð hy—dyttðð pari ropoa, jotka saamme tuhmien talonpoikien taskusta? Ennen kaikkea on kysymyksessð nuoren kreivin kiinniottaminen. Olet itse sanonut, ettð linnan muurien sisðpuolella kavaluus eikð vðkivalta mitððn auta, sillð pientð kreivið y—t pðivðt vartioidaan. Vaan linnan muurien ulkopuolella voi jotakin tehdð. Epðilemðttð vallaton, nuori kreivi kðrsimðtt—mðnð tahtoo elðimiðmme nðhdð. Kun sanomme kaikkia tai ehkðpð yhtðkin niistð sairaaksi, ettemme voi linnassa eikð kylðssð nðytðnt—jð antaa, niin sen seurauksena on ettð pienen pojan lðheisyyteemme viettelemme. Hðn ei anna rauhaa, ennenkuin hðn on elðimet nðhnyt ja kun hðn on kerran tullut, olemme oikein p—ll—pðisið, ellemme ymmðrrð nuorta herraa useamminkin vietellð. Kuten pitkðstð kokemuksesta olemme oppineet tuntemaan, ovat sellaiset lapset halukkaat suurta ruskeata karhuamme katselemaan. No, minð tahdon siitð huolta pitðð, ettð karhu on oleva hyvð liittolaisemme ja vietelintu, kunnes uteliaan pienen kreivin kðsihimme saamme. Voipi kerran tapahtua, ettð hðn tulee ihan yksin ilman saattajaa luoksemme, sillð lapset ovat huolettomat eivðtkð ole ensinkððn epðluuloiset, -- ja siinð tapauksessa, Petrovitsch on meillð lintu kðsissðmme emmekð voi olla suurta palkintoa saamatta. -- Teillð on oikein, isðntð, vastasi renki vðhðn kadehtien ettð Ivan oli hðntð sukkelampi. -- Tuuma on hyvð, -- voitamme sen kautta aikaa, mikð on pððasia, -- vartioitseminen laimistuu ja voimme varmasti toivoa nuoren kreivin umpimðhkððn hðnelle pantuun ritaan menevðn. Antakaa minun pitðð huolta kamelin sairaudesta. Ennenkuin linnasta palaatte, on se oleva sen nðk—nen, ettei se ole kaukana kuolemasta, -- vaan kaikki on vaan teeskenneltyð. -- Hyvð, niin voin linnaan mennð asiata ilmoittamaan, sanoi Ivan tyytyvðisenð. -- Pian jðlleen kohtaamme toinen toisemme Petrovitsch! Tðmðn sanottuansa molemmat erkanivat. Karhuntanssittaja meni linnaan, hðnen renkinsð palasi krouviin. Sokolnits'iin tultuansa Ivan kysyi huoneenhaltijaa ja pyysi hðntð toimimaan ettð hðn pððsisi herra kreivin puheille. Stein kysyi tðmðn puheille pððsemisen tarkoitusta ja kuultuansa Ivanin asian, nyykytti hðn suostuen. -- Puheille pððs— on tðssð tapauksessa tarpeeton, hðn vastasi. -- Herra kreivi ei anna mielellððn itseðnsð hðiritð. Muuten voitte siihen luottaa, ettð minð vielð tðnððn tai kumminkikin huomenna pienen kreivi Feliks'in kanssa tulen luoksenne. Ivan kiitti n—yrðsti saadusta tiedosta ja sangen iloisena hðn kiirehti krouviin, missð Petrovitsch'ille onnistuneesta retkestððn kertoi. -- Nyt en enðð hyvðð onneamme epðile, hðn lisðsi. Vanha huoneenhaltija nðkyi olevan yhtð utelias nðkemððn elðimiðmme kuin pieni suojeltavansakin. Mitð olet kamelille tehnyt? Meidðn tðytyy varustautua vielð tðnððn hovin herrasvðkeð vastaan ottamaan. -- Olkaa huoletta, isðntð, vastasi renki sðihkyvið silmiðnsð rðpyttðen. Olen pannut neulan kamelin jalkapohjaan ja nyt se seisoo kolmella jalalla, pðð nuukallansa. Neula ei kamelia vahingoita ja y—ksi vedðn sen jðlleen pois. -- Tuumasi on hyvð, Ivan sanoi. Siis olemme valmiit nuorta kreivið vastaanottamaan niinkuin pitðð. Olen utelias, josko poika vielð tðnððn tulee. -- Tuolla hðn ehkð jo tuleekin, virkkoi Petrovitsch, katsellen akkunasta linnaan vievðð tietð. Vanha herra ja hienosti vaatetettu poika. Niin, niin, nyt tunnen vanhan Steinin. Ottakaa te, isðntð, heitð vastaan, minð menen piiloon, sillð onhan se mahdollista, ettð hðn muistaa minua ja se varmaan hðntð hðmmðstyttðð! -- Hyvð, mene pian piiloon, Ivan vastasi, -- sukkelasti, he ovat jo aivan lðsnð. Petrovitsch lðhti huoneesen, jonka isðntð oli hðnelle makuuhuoneeksi antanut. Muutaman minuutin kuluttua vierashuoneen ovi ðkkið avautui ja ahkerasta astumisesta ja kiihotetusta odotuksesta punaposkisena pieni Feliks astui sisððn. Vanha huoneenhaltija hðntð seurasi. -- Hoi, oletko sinð mies, jolla on suuri karhu ja kameli? Feliks kysyi karhuntanssittajalta. -- Palvelukseksenne, armollinen nuori herra, vastasi hðn, n—yrðsti kumartaen pienen pojan edessð melkein maahan asti. Surkea vaan, minun tðytyy sanoa, ettð kamelini on ollut sairas ja tðmðn onnettomuuden tðhden en ole tilaisuudessa sopivalla tavalla teille elðimið nðyttðð. -- Ei se mitððn tee, Feliks vastasi. Jos vaan saisin niitð nðhdð, etenkin karhua! Onko se suuri ja kesyttðmðt—n? -- Sangen suuri, ja kesy, vastasi Ivan. Se on niin kesy ja hyvðnluontonen, ettð se sy— kðdestð ja leikkii niinkuin koira. Se tosin ei ole kesyn nðk—nen, vaan teidðn ei tarvitse sitð pelðtð, armollinen nuori herra! -- Kuka sinulle sanoi, ettð minð pelkððn? kysyi pieni Feliks ylpeðsti. Tahdon kohta karhua katsella. Vie minua sen luo! -- Ei niin pian Feliks, virkkoi vanha huoneenhaltija, kððntyen karhuntanssittajaan pðin. -- Onko karhu todella niin hiljainen, kuin sanotte? hðn kysyi. -- Totisesti, armollinen herra, minð vannon teille, hiljainen niinkuin sylikoira, vastasi Ivan, vakuuttaen totta puhuvansa. Olen hyvðnsðvyistð Pets'ið jo kolme vuotta ympðri kuljettanut, eikð se milloinkaan ole kellenkððn mikððn vahinkoa tehnyt. Henkeni uhalla takaan, ettei se pienelle herra kreiville vðhintðkððn vahinkoa tee. -- No, nðytð siis elðin meille, sanoi Stein levollisena. Feliks anna minulle kðtesi ja lupauksesi ettet minusta eroa. Feliks lupasi kaikki, sillð hðn halusi suuresti karhua nðhdð. Ivan vei vieraansa yli pihan suureen, valoisaan talliin, jossa elðimet olivat. Oven avattuansa tunkeusi Feliks pian hðnen kanssansa sisððn, vaan, vaikka hðn kieltðmðtt—mðsti oli rohkea ja usein oli uskaliaisuuttansa osoittanut, vetðysi hðn takaperin, kun tallin nurkassa kyyristyneenð, heinillð makaava, suuri karhu nousi ja kiirehtien riensi Ivanin luo, kðrsimðtt—mðsti ja kovasti m—risten. -- álkðð peljðtk—, nuori herra! álkðð peljðtk—! sanoi karhuntanssittaja hymyellen pojalle. Pets on vðhðn levoton syystð ettð sen on nðlkð. Jos uskaltaisitte sitð sy—ttðð, niin teistð pian tulisi hyvðt ystðvðt. -- Vaan minulla ei ole mitððn sille sy—tettðvðð, poika virkkoi. -- Sy—ttðkððtte sille tðmð leipð, sanoi karhuntanssittaja. Jos meillð olis hunajata, jossa leivðn kastaisimme, niin kyllðpð Pets osottaisi teille ystðvyyttð. -- Hunajaa? Sitð tðytyy isðnnðn toimittaa, poika sanoi iloisena. Odota hetkinen! kohta tulen takaisin. Muutaman minuutin jðlkeen hðn kantoi suurta hunaja-astiata. Karhuntanssittaja leikkasi leipðpalan, Feliks kastoi sen hunajaan ja antoi sen karhulle, joka halukkaasti sen s—i, mielihyvillðnsð m—risten ja lempeðsti poikaa katsellen. Feliks'in tðytyi lystilliselle, suurelle nallelle nauraa. Pala palan jðlkeen hðn antoi otsolle hunajaleipðð, niin kauan kuin sitð piisasi ja karhu otti leivðn niin somasti pojan kðdestð, kuin pieni sylikoira, joka emðntðnsð kðdestð makupalojansa sy—. Viimein hðn antoi karhulle hunaja-astianki ja Pets nuoli sen niin puhtaaksi, ettei enðð mitððn makeasta ruuasta nðkynyt. Totta oli mitð karhuntanssittaja oli sanonut. Pets oli jo niin mieltynyt Feliks'iin, ettð hðn saattoi mieltðnsð my—ten siihen tarttua, silittðð, korvien takaa raappia ja selkðð taputtaa. Karhua miellytti joka lahja, jonka se palkitsi hyvðllð hyrinðllð ja hienosti hieromalla suurta pððtðnsð Feliks'in rintaan. -- Pets kðypi nyt tuleen ja veteen teidðn tðhtenne, nuori herra, jatkoi karhuntanssittaja. Se on merkillisen viisas ja erityisesti kiitollinen elðin. Te voisitte nyt olla pðivðt ja y—t yksin sen kanssa tallissa eikð se tekisi teille mitððn pahaa, vaan pðinvastoin puolustaisi teitð viimeiseen veripisaraan asti, jos joku toinen villielðin teitð hðtyyttðisi. Pets'illð on melkein miehen ymmðrrys. Koettakaa kerran, armollinen herra, karhun suosiota ja uskollisuutta, sanoi hðn huoneenhaltialle. Olkaa ly—vinðnne nuorta herra kreivið, niin saatte nðhdð, miten Pets pððllenne karkaa. Nauraen huoneenhaltia koetteli ja katso, kohta karhu nousi takajaloillensa, pððsti aika m—rinðn ja katseli Steiniin niin vihaisilla ja uhkaavilla silmðyksillð, ettð hðn pelðstyneenð vetðysi takaperin, jolloin Feliks innostuneena ððnelleen nauroi. -- Ei, katsos tuota kunnon elðintð! hðn huudahti. Minun pitðð se saada! Myytk— sen, mies? -- Ei tuhannesta taaleristakaan, armollinen, nuori herra, vastasi karhuntanssittaja. Miten elðisin ilman uskollista, oppinutta Pets'iðni? Niinkuin isð, hðn temppujensa kautta minusta huolta pitðð. -- No, Feliks sanoi, minun tðytyy kuitenkin sitð joka pðivð nðhdð ja antaa sille ruokaa niinkuin tðnððnki, eik— niin, lupaatkos sen minulle, mies? Isðni sinua kyllð palkitsee. -- Aivan mielellðni, sydðmestðni nuori herra, vastasi Ivan Ivanovitsch teeskennellen. Tulkaa tðnne, niin usein kuin herra kreivi, teidðn isðnne, sen sallii. Pets ja minð aina iloitsemme, kun meillð on kunnia teitð nðhdð. -- Hyvð, niin tulen huomenna tðhðn aikaan pðivðstð, sanoi Feliks. Mies, ota ensi aluksi nðmðt taalerit kiitollisuuteni osoitteeksi. Ja nyt, Hyvðsti! Minun tðytyy isðlleni kertoa mitð olen tðnððn nðhnyt ja kokenut! Vielð kerran hðn karhua hyvðili ja Steinin kanssa linnaan palasi. Iloisesti hymyillen karhuntanssittaja hðntð katseli. -- Sinð, nuori kreivi olet vitaan mennyt, hðn mumisi itseksensð. Pian kyllð tulee tilaisuus lðppðð lðpsðyttðð ja silloin olet vangittu! Niinkuin Feliks oli sanonut, niin tapahtui. Joka pðivð hðn tuli krouviin, sy—tti karhua erityisillð makupaloilla ja leikitteli niinkuin koiran kanssa. Vaan poikaa seurasi aina vanha hovimestari hðntð silmðllð pitðen. Viisi, kuusi pðivðð kului nðin. Ivan rupesi jo levottomaksi ja pelkðsi sukkelasti keksityn keinonsa tyhjððn raukeavan, kunnes Feliks seitsemðntenð pðivðnð tuli odottamatta yksin. -- Minne olette, nuori herra, saattajanne jðttðneet? kysyi hðn innokkaasti iloiten. -- Vanha Steinik—? Hei, hðn ei tðnððn jaksa hyvðsti, hðnellð on pððntauti ja kenties mitð, lyhyesti, hðn ei voi mennð ulos ja sentðhden olen yksin tullut. -- Vaan onko se oikein, nuori herra? Tietððk— herra isðnne ettð olette yksin mennyt ulos? -- Ei kenkððn sitð tiedð. Miksi niin kysyt? Eik— minulla kerrassaan ole lupa tðnne tulla. Tulen vanhan Pets'ini luokse! Tðnððn toin sille jotain erityisen hyvðð sy—tðvðtð. Ivan saattoi Feliks'ið talliin ja jðtti hðnen sinne, sanoen kiireen tehtðvðn syyksi ja lupasi kohta palata. Feliks ei ollut siitð millððnsðkððn. Hðn oli Pets'in kanssa jo niin hyvð ystðvð, ettei hðn ensinkððn sitð pelðnnyt eikð hðnellð ollut siihen syytðkððn, sillð karhu seurasi ja totteli hðntð yhtð hyvin kuin omaa isðntððnsð. Sillð aikaa kuin hðn Pets'iin kanssa leikki ja kaikellaisia kepposia teki, kiirehti Ivan renkinsð huoneesen. Petrovitsch oli koko ajan ollut kammarissaan piilossa ja ravintolassa luultiin hðnen olevan kuumetaudissa. Ei kenkððn hðnestð huolta pitðnyt, eikð vðlittðnyt. Vaan kun Ivan tuli hðnen luoksensa, hðn hypðhti virkeðnð tuolilta, terveenð ja rotevana niinkuin ainakin. -- Mitð kuuluu? kysyi hðn. -- Luvatun palkinnon ansaitseminen kuuluu, vastasi Ivan. Vðhðn kahden kesken haastettuansa Petrovitsch salaa hiipi ravintolan ryytimaan takaportin kautta ja Ivan meni jðlleen Feliks'in luokse, joka hðnen poissa oloansa tuskin oli huomannutkaan. Poika jonkun aikaa karhun kanssa leikittyðnsð, vðsyi ja tavallisuuden mukaan annettuansa taalerin Ivanille poistui linnaan palataksensa. Kotimatkallansa tðytyi hðnen linnan lðhellð olevan metsðn kaitaa polkua kðvellð. Kun hðn huoletonna sitð my—ten kuljeskeli, heitettiin ðkkið suuri villa-peitto hðnen pððllensð, kohta hðn kaatui ja kððrittiin niin vahvasti peittoon, ettð tuskin tukehtunut ððni voi kuulua, sitten hðntð, kuten hðnestð tuntui, jonkun ihmisen olkapðille heitettiin ja kiirehtivin askelein poiskannettiin. Hetken kuluttua Petrovitsch ravintolaan palasi niin salaa kuin hðn oli mennytkin ja pujahti kammariinsa kenenkððn nðkemðttð. -- Kaikki reilassa, hðn sanoi Ivanille, joka hetken kuluttua tuli hðnen tyk—nsð, -- poika on niin hyvin peitetty, etteivðt tuhannen urkkijan silmðt voi hðntð l—ytðð. Muutamilla sanoilla Ivan ilmoitti tyytyvðisyytensð hðpeðllisen ty—n onnistumisesta ja meni sitten jðlleen ulos, missð hðn huoletonna ravintolan edessð olevalle kivipenkille istahti. Ravintolan isðntð tuli hðnen luoksensa ja molemmat juttelivat keskenðnsð, kunnes he nðkivðt miehen mitð kiireimmiten linnasta tulevan ja ravintolaan pðin kðyvðn. -- Vanha Stein, sanoi isðntð, hðnellð on kiire! Mitð hðn tahtonee? Hðn sai sen kohta tietðð. -- Missð kreivi Feliks on? kysyi hovimestari, pikaisesta kðvelemisestð raskaasti hengittðen. -- En sitð tiedð, herra! vastasi ravintolan isðntð. Hðn oli tððllð leikkimðssð karhun kanssa, vaan enempi kuin tunti on hðnen linnaan poislðhtemisensð jðlkeen kulunut, -- niin ainakin hðn minulle sanoi, kun hðn tððllð ovella kðvi jððhyvðisillð. -- Laupias Jumala, minne hðn on joutunut? huudahti syvðsti liikutettu vanha Stein. Linnaan ei hðn ole palannut ja puistossakin olemme hðntð jo turhaan etsineet. Meidðn tðytyy kutsua koko vðki kokoon ja antaa hðntð metsðssð ja kedolla etsið. Ymmðrtðmðt—n poika! Miten hðn ilman saattajaa meni linnasta! Vaan nyt ei meillð ole aikaa valittamiseen, nyt tðytyy toimittaa! Kutsu kaikki kylðn miehet kokoon, hyvð isðntðni, ja lðhetð ne linnaan! Sieltð tahdomme ruveta etsimððn. Hyvð mies, ðlkðð viivytelk—, kreivi teitð palkitsee. Nðin sanoen Stein kiirehti linnaan ja viipymðttð isðntð toimitti saadun kðskyn pikaiseen tðytðnt——n. Ei puolta tuntiakaan ollut kulunut kun jo kaikki miespuoliset kylðn asukkaat linnassa olivat. Epðtoivossa olevan isðn ja uskollisen hovimestarin johdolla tarkimmat ja laajimmat tiedustelemiset tehtiin my—hððn y—h—n, vaan, surkea kyllð, l—ytðmðttð Feliks'ið. Seuraavinakin pðivinð sadat ihmiset kulkivat linnan ympðrist—issð, -- vaan Feliks oli ja pysyi kadonneena. Onneton isð piti epðluuloa serkkuansa kohtaan ja ratsasti itse Gotsyyn, -- hðn ei kuitenkaan tððllðkððn poikaa l—ytðnyt, eikð muutakaan, joka olisi voinut hðnen epðluuloansa vahvistaa, tarkimmat tiedustelemiset vakuuttivat, ettei kreivi Albin viikkokausiin ollut vanhasta linnasta poissa ollut. Tosin kreivi Normann sai senkin tietðð ettð hðn oli karhuntanssittajaa puhutellut, vaan Albin selitti sen niin, ettð karhuntanssittaja oli ollut sotamiehenð hðnen entisessð rykmentissððn ja oli hðnelle monellaisia tietoja antanut. Huolimatta tðstð varsin yksinkertaisesta ja uskottavasta selityksestð kreivi Normann kuitenkin epðili karhuntanssittajaa, ettð hðn hyvin olis voinut serkkunsa aseena olla ja tultuansa kotiin hðn tarkoin tiedusteli karhuntanssittajaa ja hðnen seuruettansa. Vaan ei sillðkððn mikððn seurausta ollut. Ravintolan isðntð, tðydellisesti luotettava ja kreivið todellisella uskollisuudella suosiva mies, vakuutti, ettei Ivan eikð kukaan hðnen miehistðnsð ollut ravintolaa jðttðnyt sinð aikana kuin pieni Feliks oli kadonnut ja niin ravintolan palvelijatkin vakuuttivat. Nðin sammui viimeinenkin toivon kipinð saada tietoa pienen kreivin vaiheista ja tðytyi pitðð sitð surullista luuloa totena, ettð Feliks ehkð jonkun varomattomuuden kautta oli metsðn joen syvððn ja virtavaan veteen hukkunut. Isð parka oli suuresti surullinen ainoan rakkaan pojan kadottamisesta ja tuli niin kovin sairaaksi, ettð hðn monet viikot kuolemaisillaan makasi. Tosin hðn tohtorin avulla ja etenkin hovimestarinsa uskollisen hoidon kautta jðlleen parani, vaan sielu pysyi toki sairahana, vaikka ruumis parantui. Elðmðnsð kukoistus oli rauennut, -- sydðmensð ei enðð iloa tuntenut eikð hymy enðð surevaisen kalpeita ja riutuneita kasvoja kirkastanut. Muutamissa kuukausissa vanha Steinkin nðkyi tulleen kymmenen vuotta vanhemmaksi. Hðnen surunsa pienen Feliks'in kadottamisesta ei ollut vðhempi, kuin murretun ja runnellun isðn, sillð hðn toden todella rakasti tuota vðhðn raisua ja vallatonta, vaan kuitenkin hyvðntahtoista poikaa enemmðn kuin mitððn ja ketððn muuta mailmassa. NELJáS LUKU. Ruhtinas Voronzov. Viisi eli kuusi pðivðð pienen Feliks'in katoamisen jðlkeen Ivan Ivanovitsch varusteli jatkaaksensa matkaansa. Ei kenkððn hðntð estðnyt, sillð ei kukaan pitðnyt vðhintðkððn epðluuloa hðntð kohtaan, ettð hðnellð oli osaa Feliks'in henkeð tarkottavassa ty—ssð. Muutaman viikon kuluttua tapaamme hðnen jðlleen puolalaisessa kylðssð, missð hðn tavallisuuden mukaan antoi kokoontuneille uteliaille lapsille karhunsa tanssia ja kamelin temppujansa tehdð. Petrovitsch l—i niinkuin ennenkin suurta rumpua ja Aleksia sðesti kumisevaa bum-bum-bum'ia pillin kimeillð ððnillð. Vaan seurue olikin yhdellð jðsenellð lisððntynyt. Turkkilaisen tavalla haaveksivaisiin vaatteihin puetettu kaunis poika kulki horjuvin askelein kokoontuneen uteliaan vðen edessð, pitðen kðdessð lautasta, johon hðn kokosi pienet lahjat, joita katselijat hyvðntekevðisyydestð tahtoivat antaa. Poika lienee ollut kuusivuotinen ja hðnellð oli sangen kauniit, melkein tummanruskeat kasvot, kuten mustalaisilla useasti on. Pitkð, musta kiherð tukka hðnen kirjavan kððrelakkinsa alla aaltoeli, riippuen hðnen olkapðillensð. Muuten poika parka nðkyi sanomattoman kðrsivðiseltð ja hðnen kauniit kasvonsa olivat niin alakuloisen nðk—set, ettð jokainen tunteellinen sydðn tðytyi hellððn surkutteluun taipua. Moni karhea kðsi, pantuansa lautaselle pienen lahjan, sivelsi vienosti hðnen poskeansa, moni ystðvðllinen sana pojalle puhuttiin, jota hðn ei ymmðrtðnyt, sillð puolan kieli oli hðnelle varsin vierasta. Hyvðilyjð hðn palkitsi kyynelillð, jotka hðnen ruskeilla poskillansa vierivðt loistavina, kirkkaina pisaroina. Ystðvðllinen lukija on toki jo pojassa pienen kreivi Feliks'in tuntenut ja huomannut, ettð karhuntanssittaja on hðnen suhteen tarkoituksensa perille pððssyt. Hðn oli vienyt hðnet monta penikulmaa kodista eikð mikððn ystðvðn silmð voinut aavistaa, ettð mustalaispoika parka olikin rikkaan ja ylhðisen aatelismiehen lapsi. Oma isð tuskin olisi lasta pojaksi tunkenut, niin rumensi hðntð ruskea poskivðri ja mustan kiperð valetukka, joka oli hðnen ruskeain hiuksiensa yli pantu ja jota hðn ei tohtinut ottaa pois. Pahoin, sangen pahoin, onnettomalle poikaparalle tapahtui. Renki Petrovitsch vihasi ja kohteli hðntð usein potkuilla ja ly—nneillð. Aleksia ei hðntð paremmin kohdellut ja Ivan antoi kaiken tapahtua, huolimatta siitð sen enempðð. Pienen, ennen niin hemmotellun Feliks'in tðytyi valittamatta ja nurisematta nðlkðð, kylmðð ja ly—ntið kðrsið. Ei ihme, jos hðn vðhitellen riutui ja viimein koko entisyyden muisto hðnestð hðvisi, niin ettð hðn muutaman vuoden pððstð ei enðð isððnsðkððn muistanut. Hðnen nimensð ja sukunsa oli hðn kokonaan unohtanut. Enemmðn kuin kaksitoista vuotta kuluu, eikð mitððn erityistð ole kerrottavaa. Nðitten vuosien kuluessa Ivan kulki ristin rastin Puolassa ja Venðjðllð ja kaikkialle hðn kuljetti Feliks'ið, joka sillð vðlin oli vahvaksi nuorukaiseksi kasvanut, mukanansa. Ruumis oli varmistunut ja vahvistunut, vaan mieli tuli vuosi vuodelta raskaammaksi. Onnellisen lapsuutensa pðivistð hðnellð tuskin oli heikko, hðmðrð muisto. Jðykðllð jðrkðhtðmðtt—myydellð hðnen hyvð ja onnellinen luontonsa oli jotain sðilyttðnyt, nimittðin oikeuden ja suoruuden my—tðsyntyneen, jðrkðhtðmðtt—mðn tunteen. Ei mitkððn uhkaukset, ei nðlkð eikð ly—nnit voineet hðntð pakottaa jotakin tekemððn, mitð hðnen olisi tðytynyt hðvetð. Petrovitsch ja Aleksia sekð Ivan Ivanovitsch'kin, varastivat niinkuin korpit, missð vaan tilaisuutta oli, heidðn ristin rastinmatkoillansa ja usein he tahtoivat pakottaa Feliks'ið vierasta tavaraa omistamaan ja varastamaan, vaan siihen Feliks ei milloinkaan taipunut. -- Tappakaa minut, sanoi hðn, kun hðnelle jotakin sellaista kðskettiin, -- tahdon kymmenen kertaa ennen kuolla, kun tehdð hðpeðllistð rikosta. Alttiisti hðn usein kðrsi hirveðt rððkkðykset, vaan jðrkðhtðmðtt—mðnð hðnen oikeudentunteensa pysyi. Muitten tðytyi viimein jðttðð hðnet rauhaan, vaan jokaisessa sopivassa tilaisuudessa he raa'an kohtelun kautta puskivat kiukkuansa ja vihaansa jðrkðhtðmðt—ntð vakavata poikaa kohtaan. Feliks paralla ei ollut muuta kuin yksi ainoa ystðvð eikð sekððn ollut mikððn ihminen, vaan vanha ja k—mpel—, mutta hyvðntahtonen elðin, vanha Pets, jonka rakkauden poika sille tuotujen makupalojen kautta jo lapsena, ennenkuin hðn oli poisviety, oli saavuttanut. Kunnollinen, uskollinen Pets oli hyvð hðntð kohtaan ja totteli hðntð paremmin kuin omaa isðntððnsð ja hðnen palvelioitansa. Jo usein se oli suojellut hðntð nðitten rððkkðyksistð ja ly—misistð ja kerran antanut Petrovitsch'ille aika kurin, kun hðn tahtoi poikaa kurittaa, -- kurin, joka oli liki lopettaa raa'an ihmisen elðmðn. Sen jðlkeen hðn kyllð kavahti karhun lðsnðollessa ruveta Feliks'in kanssa ottelemaan, jota vastoin Feliks kiitollisella suosiolla kunnon Pets'ið hyvitteli ja hoiteli ja nðin nðitten molempain ystðvyyden liitto vuosi vuodelta tuli lujemmaksi. Kertomustamme jatkaaksemme Ivan oli seuruenensa liki Puolan rajaa pienessð kaupungissa, missð hðn seuransa kanssa sivukadulla tavallisia nðytðnt—jð antoi. Ehtoopuolella hðn elðiminensð palasi likaiseen ravintolaan, missð hðn juutalaisen, hirsipuuhun ripustettavan nðk—isen isðnnðn luona oli majaa pyytðnyt. Vierashuoneessa hðn vilkkaasti keskusteli kahden kesken isðnnðn kanssa, kunnes Petrovitsch ja Aleksia ympðri katuja kuljeksivat jðttðen rasitetun Feliks'in huostaan nðlkðiset ja vðsyneet elðimet. Feliks oli koirat, apinan, kamelin ja karhun sy—ttðnyt ja juottanut, hyvin puhdistanut ja sukinut ja oli jo aikomuksessa lðhteð pimeðstð tallista, missð karhu makasi, kunnes tallia lðhestyvðt askeleet selvðsti kuuluivat. Feliks tunsi kohta isðntðnsð ja raa'an Petrovitsch rengin ja vðlttððksensð heitð vastaan tulemista hðn meni piiloon karhun taakse seimen alle, missð oli niin pimeð, ettei kukaan voinut hðntð nðhdð. Tððllð eivðt suinkaan Petrovitsch'in alituiset ly—nnit ja potkut olisi hðntð tavanneet. Feliks tiesi saattavansa luottaa nelijalkasen ystðvðnsð suojelukseen. Ivan ja Petrovitsch avasivat tallin oven ja katselivat sisððn, missð eivðt mitððn muuta nðhneet eikð huomanneet, kuin kunnon Pets'in, joka makasi seimen edessð, s—i ja suurella ruumiillansa peitti ystðvðnsð Feliks'in hoikan ruumiin. -- Hyvð on, mennððn tðnne, Petrovitsch, kirottu poika onneksi ei ole tððllð, sanoi Ivan, astuen edeltðpðin talliin. Renki seurasi hðntð ja Ivan pani varovasti oven lukkoon. -- No, mitð tahdotte, isðntð? kysyi Petrovitsch tavallisella toruvalla ððnellð. Mitð tððllð teen? Miksi olette niin salaperðisen nðk—inen? -- Saat sen kohta kuulla, vastasi Ivan. Juutalainen tuolla ravintolassa on esittðnyt hyvðn ty—n, jota pienen vaaran ohessa seuraa rikas voitto ja nyt kysyn, josko tahdot tuohon ty—h—n ottaa osaa ja ansaita kðdet tðyteen keltasia imperialeja? -- Mikð ty— se on? Petrovitsch virkkoi. Tietðmðttð minkðtðhden, en tuleen mene. -- Varsin viisas ja ymmðrtðvðinen, Ivan vastasi. Saat tietðð kaikki, mitð juutalainen minulle kertoi. Kysymyksessð on sangen rikas, venðlðinen ruhtinas, joka jurossa yksinðisyydessð elðð melkein yksinððn tunnin tai puolentoista tunnin matkan pððssð tððltð. Se on ruhtinas Voronzov, miljoonain omistaja, jolla on se kðsittðmðt—n mieliala, ettei hðn tahdo mailmasta mitððn tietðð. Vanhalla, seitsemðnkymmentð vuotiaalla nuorella miehellð ei ole vaimoa eikð lapsia, eikð hðnellð ole muita luonansa, kuin vanha, harmaahapsinen kammaripalvelia ja vanha emðnn—itsið. Tosin on pehtorille, rengeille ja piijoille kaksi suurta asuinrakennusta, vaan nðmðt ovat pyssylaukauksen pððssð linnasta, jonne ei kukaan muu kuin mainittu kammaripalvelija ja emðnn—itsið saa y—n aikana tulla. Juutalainen sanoi vanhalla ruhtinas Voronzovilla olevan makuukammarissansa summattomat rahasummat, hðn kun ei kahtakymmenettðkððn osaa tuloistansa kuluta, -- hðnellð tðytyy olla satoja tuhansia kirkkaita hopearuplia ja kultarahoja koossa, luuli hðn. Vielð hðn luuli linnaan pððs—n ei olevan erityisen vaikeata, koska sangen helposti voi sðrkyneen linnan muurin yli kiivetð ja yhtð helposti jonkun etðisemmðn, asuttoman sivurakennuksen ikkunasta mennð sisððn. Etelðisessð sivurakennuksessa, jonne esteett—mðsti voi tulla, ovat ruhtinaan asunto- ja makuuhuoneet toisessa kerrassa. Alimmaisessa kerrassa kammaripalvelija ja piika makaavat. Vielð juutalainen luuli sen olevan varsin helppoa parille vahvalle miehelle allensa heittðð ja sitoa vanhan vðen alikerrassa ja vielð helpompaa on voittaa seitsenkymmen-vuotista vanhusta. Siten olisi aivan mukavata tulla hðnen aarteittensa omistajaksi. Ja nyt, Petrovitsch, kysyn mitð sinð tðstð kaikesta luulet? Sðihkyvin silmin ja ahneudesta vapisevilla kðsillð renki kuunteli ja nyt syvðsti huokasi. -- Onko kaikki totta? hðn kysyi ððnen painolla. -- Totta! juutalainen on sen minulle vannonut ja tahtoo meiltð vaan kymmenennen osan lihavasta saaliista, Ivan virkkoi. -- Siis eteenpðin -- tðnððn -- vielð tðnð y—nð, sanoi Petrovitsch. Muuten muut voivat meidðn edellemme rientðð. -- Ihmettelen vaan, ettei se ole jo ennen tapahtunut. -- Juutalainen sanoi vanhan ruhtinaan rakastavan paljon alamaisiansa ja orjiansa, joille hðn tekee paljon hyvðð ja siitð seuraa ettei kukaan ajattelekaan hðneltð varastaa, Ivan selitti. -- No, meille se on yhden tekevð, Petrovitsch virkkoi. Siis tðnð y—nð! Millð tunnilla? -- Kello kaksi y—llð, jolloin kaikki umpi unessa makaavat, Ivan vastasi. Puoli yhden aikaan ole valmis lðhtemððn. -- Pððtetty! En minð laimiin ly—! sanoi Petrovitsch iloisena. Saatamme saaliin saada, josta koko elðmðksemme tulemme rikkaiksi. -- Niin se on, nyykytti Ivan. Ole siihen asti vaiti, ettei kukaan mitððn huomaa, ei Aleksiakaan. Kylliksi kun kaksikin aarteen keskenðnsð jakavat. Nðitten sanojen jðlkeen molemmat tallista lðhtivðt ja menivðt pois joutavia puhuen. Muutama minuutti my—hemmin Feliks heitð seurasi, katseli varovasti ympðrillensð ja nðhtyðnsð, ettei kenkððn hðntð huomannut hðn kiipesi pihan yli portin kautta kadulle. Pienessð kauppapuodissa hðn tiedusteli ruhtinas Voronzovin linnaa, ja saatuansa sen asemasta tarkimmat tiedot, palasi hðn kiireesti ja salaa ravintolaan. Ei kenkððn siellð hðnestð huolinut. Hiljaa hðn istui tuvan nurkkaan, kunnes Ivan kello kymmenen ehtoolla lðhetti hðnet talliin. Viipymðttð hðn nousi ja meni ovesta. Hðn ei mennytkððn pihan yli etsimððn y—sijaansa karhun viereen, vaan kuin varjo hðn pihalta luikahki ja kiirehtien hðn juoksi siihen suuntaan, missð ruhtinas Voronzovin linna oli. Kuu paistoi kirkkaana valaisten tietð. Tunnin jðlkeen hðn jotenkin kaukaa nðki suuren rakennuksen hðmðrðt piirteet eikð epðillyt olevansa y—llisen matkansa perillð. Eikð hðn tuossa luulossa pettynytkððn. Neljðnnes tunnin jðlkeen hðn seisoi ruhtinas Voronzovin linnan edessð ja kolkutti porttia. Akkuna avattiin alikerroksessa ja kysyttiin puolan kielellð, jota Feliks jo oli oppinut ymmðrtðmððn: -- Kuka nðin my—hððn kolkuttaa? -- Ystðvð, Feliks vastasi. Pððstðkðð, hyvð mies, minua sisððn! Minun pitðð vðlttðmðtt—mðsti kohta puhutella ruhtinas Voronzovia. Mitð pahin vaara on tulemassa. -- Odottakaa silmðnrðpðys, -- tulen porttia avaamaan, kuului vastaus. Vðhðn ajan jðlkeen portti avautui ja vanha mies lyhty kðdessð astui Feliks'in eteen. -- Oletteko yksin? kysyi hðn. -- Vallan yksin. -- Hyvð, niin tulkaa sisððn! Feliks seurasi kðskyð. Vanhus pani portin taas lukkoon ja saattoi Feliks'ið tilavaan, hyvin varustettuun huoneeseen. -- No puhukaa, hðn sanoi. Mitð ruhtinaalta tahdotte? -- Ei mitððn hðneltð, vastasi Feliks, -- tahdon vaan hðnelle ilmoittaa, ettð hðnen rikkautensa, ehkðpð hðnen henkensðkin on tðnð y—nð vaarassa. Vanhus pelðstyi, vaan pudisti epðluuloisena pððtððn. -- Mahdotonta! hðn sanoi. Ei kukaan ruhtinaan alamaisista ja orjista sellaista yritystð rohkene tehdð? -- Vaan muut miehet sitð aikovat, Feliks vastasi innokkaasti, -- rohkeat, pelkððmðtt—mðt konnat! Viekðð minut, Jumalan tðhden, ruhtinaan luokse, ennenkuin on my—hðistð! Nuorukaisen joka sana ja kðyt—s todisti niin selvðsti kiihkeðtð surua, ettð vanha kammaripalvelija pððtti hðnen pyynt—ðnsð noudattaa. -- Niin tulkaa siis, hðn sanoi vðhðn mietittyðnsð. Ruhtinas ei ehkð vielð ole levolle mennyt. He astuivat leveitð rappuja my—ten ja minuutin jðlkeen Feliks seisoi ruhtinaan edessð, joka, vaikka vanha, vielð oli reipas ja voimakas mies, joka lempeðsti hðntð tervehti. -- Istukaa vastapððtð minua, ukko sanoi, ja kertokaa nyt minulle, mikð on syynð ettð olette keskellð y—tð minua etsineet. Feliks totteli, kuvaeli lyhyesti kohtalonsa ja kertoi sitte mitð hðn oli karhuntallissa kuullut. Kertoessa ei ruhtinas muotoansa muuttanut, vaan kuunteli levollisena Feliks'ið. -- Uskon teitð, hðn sanoi, saatuansa kaikesta tiedon, -- vaan mikð teitð on taivuttanut aiotusta ry—vðyksestð minulle ilmoittamaan? Nðin kysyttyðnsð Feliks ihmetellen katseli suurilla silmillð ruhtinasta. -- Mikð minua on taivuttanut tðnne tulemaan? hðn virkkoi, -- no, ei mikððn muu kuin huoli teistð, herra, ja teidðn palvelijoistanne, ei muu ollut tulemiseni tarkoitus ja nyt, kun olette varotetut, tahdon lðhteð. Ivan ja Petrovitsch minut pian tappavat, jos he huomenna minua kaipavat ja tulevat siihen epðluuloon, ettð minð heidðn pahoja tarkoituksiansa olen ilmaissut. Siis, jððkðð hyvðsti, herra! Ja katsokaa vaan eteenne, teillð on hirmuisen pahojen ihmisten kanssa tekemistð. -- Pidðtðs! ruhtinas huusi, kun Feliks viimeisien sanojen jðlkeen kumarsi ja tahtoi mennð, jððkðð! Sinð, Paul, kiirehdð pehtorikartanoon ja tuo puoli tusinaa renkið, jotka saavat puistossa lurjuksia vðijyð. Lðhetð neljð muuta tðnne. Niin olemme kaikessa tapauksessa lurjuksia vastaan varustettuina. Vanha palvelija jðtti herransa Feliks'in kanssa. -- No, rakkahani, sanoi ruhtinas viimeksimainitulle, nyt tahdomme vðhðn teistð jutella. Miten on kohtalonne karhuntanssittajan suhteen! Sanokaa suoraan minulle. Feliks kohotti olkapðitððn. -- Monta, monta vuotta tuo ihminen on minua ympðrikulettanut, hðn virkkoi. Miten hðnen luoksensa tulin, en voi sanoa. Monta kertaa olen ikððnkuin unissa nðhnyt suuren linnan kauniine puistoneen ja hyvið ihmisið, jotka olivat minuun sydðmellisellð rakkaudella mielistyneet. Josko todella olen niin hyvðssð tilassa elðnyt, en tohdi varmaan pððttðð. -- Se on tosin sangen paha, rakas nuorukainen, sanoi ruhtinas Voronzov ajattelevasti, -- kaikessa tapauksessa ette siltð nðytð kuin olisitte alhaista sððtyð, teidðn kðyt—ksenne minua kohtaan sen todistaa. Jos karhuntanssittajan kðsihimme saamme, ehkð tulemme paremmin tuntemaan todellista sukuperððnne ja kotoanne. Vaan teidðn mahtaa nðlkð olla -- nauttikaatte jotain virvoitukseksi. Hðn soitti ja kohta tuli vanha neitsyt, joka sai tarpeelliset kðskyt. Palvelijatar toi ruokaa ja juomaa. Feliks nautti sitð. Sillð vðlin tuli y—. Linnaan kðsketyt neljð miestð tulivat ja ilmoittivat ettð kuusi muuta miestð oli puistoon piiloutunut. Ruhtinas antoi aseet miehille ja asetti ne makuuhuoneesen, vaan hðn itse ja Feliks jðivðt asuinhuoneesen. -- Siis puoli yksi, te sanotte, lurjukset aikovat lðhteð tðnne, jatkoi ruhtinas. Nyt on kello yksi, -- meillð on vielð hetkinen odotettavana. Sammutamme kaikki tulet, etteivðt miehet pelðstyisi. He luulevat sitte meidðn levossa makaavan. Hðn teki niinkuin sanoi ja meni sitte Feliks'in kanssa suuren uuninvarjon taa, mistð he kaikki nðkivðt, vaikkei heitð nðhty. Aika kului. Vðhðð ennen kello kahta kolina kuului asuinhuoneen kðytðvðssð. Kohta sen jðlkeen ovi ulkoapðin varovasti avattiin ja huoneesen astui kaksi miestð, joita kuunvalossa voi selvðsti tuntea. -- Tðssð tðtð ollaan, sanoi yksi heistð hiljaa. Tuolla oikealla puolella, Petrovitsch, pitðisi kammarin oven olla. Jospa ruhtinas vain makaisi! -- Jos hðn makaa tai ei, se on minulle yhdentekevð, vastasi toinen. Jos hðn tahtoo itseðnsð puolustaa tai metelið nostaa, niin teen hðnen paikalla veitsellðni mykðksi. Siis eteenpðin, Ivan! Saalis ei voi enðð kðsistðmme pððstð! Varpaillaan lurjukset huoneen ovelle hiipivðt, ja menivðt sinne. Muutaman hetken perðstð huuto kuului, pistoli laukesi, joku lankesi maahan vaikeasti vaikeroiden. Pian ruhtinas kynttilðn sytytti ja meni Feliks'in kanssa taistelukentðlle. He l—ysivðt Ivanin ja Petrovitsch'in vangittuina lattialla makaavan. Viimeksi mainitun kasvot olivat veriset, hðn kun oli saanut otsaansa pienen haavan. Kun he nðkivðt Feliks'in ruhtinaan sivulla, he vimmastuneina huusivat ja heidðn silmðnsð sðihkyivðt vihasta, jotta Feliks kovin vapisi. -- álkðð noita lurjuksia peljðtk—, sanoi ruhtinas hðnelle -- te saatte varsin vahingotta olla. -- Ja te, kððntyen vangittujen puoleen, tiedðttek—, ettð minð teidðn murtamisenne rangaistukseksi voin lðhettðð teitð Siperian vuorikaivoksiin? -- Laupeutta, armoa! pahantekijðt pelðstyneinð ðnk—ttivðt, hyvin tietðen ruhtinaalla olevan vallan ja voiman uhkauksensa tðyttðmiseen. -- Ainoastaan yhdellð ehdolla voin teille armoa osottaa, vastasi ruhtinas ankarasti. Sanokaa, kuka tðmð nuorukainen on ja miten hðn on teidðn seuraanne tullut. Vaan puhukaa totta, muuten Siperia on ainainen palkkanne! -- Oh, herra, te saatte totuuden kuulla, Ivan sanoi pian. Feliks on sisareni poika, kuollut sisareni oli emðnn—itsiðnð erððn ruhtinas Demidoffin tilalla. Hðnen isðnsð ja ðitinsð kuolivat, kun hðn oli vaan viiden vuotias lapsi ja silloin armeliaisuudesta otin orvon luokseni. Hðnen isðnsð nimi oli Stein ja ðitinsð Susanna. Hðn ehkð vielð nðitð nimið muistaa. Feliks todella sðikðhti, kun hðn kuuli nðmðt nimet, jotka hðnelle lapsuudessa olivat niin rakkaat olleet. Liikutettuna hðn ruhtinasta katseli. -- No, nuori mies, kysyi hðn, vielðk— muistatte? -- Tosin se niin on, vastasi Feliks. Nimet sydðmessðni kaikuvat ja nyt se selkenee, miksi aina unissani linnan ja puiston nðen. -- Voitko puhettasi todeksi vannoa, mies? kððntyi kreivi karhuntanssittajaan pðin. -- Kaiken uhalla, mikð minulle on arvokasta ja kallista, hðn vastasi. -- Hyvð, siis tahdon teitð pððstðð enkð enðð rikostanne rangaista, sanoi ruhtinas. Tðmð nuorukainen jðð tðnne ja te lðhdette kiireesti huoneestani, ettekð milloinkaan tiluksilleni tule. Jos vielð kerran kðsihini joudutte, lðhetðn teitð Siperiaan, niin totta kuin Jumala taivaassa elðð. Miehet, pððstðkðð heitð irti, -- menkðð nyt matkaanne! Lurjukset olivat iloiset pððstessððn niin vðhðllð. Ruhtinaan miehet saattoivat heitð puiston portille ja antoivat heidðn sitte mennð. -- Eipð keinomme onnistunut, sanoi Ivan kumppanillensa, kun he taas kahden kesken olivat, -- vaan olen toki pettðjðð kostanut. Ei hðn milloinkaan saa tietðð, kuka hðnen oikea isðnsð on! Ihminen pððttðð, Jumala sððtðð. Saamme kohta kuulla, jos karhuntanssittajalla oli oikein tai ei. VIIDES LUKU. Kosto. Noin puolen neljðttð vuoden kuluessa ei ole mitððn muuta erityisempðð kerrottavana kuin ettð Feliks pðivð pðivðltð pððsi enemmin ruhtinas Voronzovin suosioon ja ettð hðnen suosionsa yhð eneni. Kiitollisuudesta tðytetyn sydðmensð ja miellyttðvðn kðyt—ksensð kautta Feliks tosin ansaitsikin isðllistð huolta, jonka ruhtinas hðnestð piti. Sangen pian ruhtinas Voronzov oppi tuntemaan kasvattinsa valitettavaa taitamattomuutta, sen vuoksi hðn toimitti hðnelle kotiopettajan, joka opetti hðnelle tarpeellisimmat tiedot. Pððstyðnsð huonosta seurastansa Feliks helposti ja pian oppi, lyhyessð ajassa hðn ihmetyttðvðllð tavalla edistyi, etenkin saksan kielessð, jonka tðhden ruhtinas luuli ettð karhuntanssittaja Ivan olikin Feliks'in sukuperðn suhteen valehdellut ja ettð Feliks oli saksalaista sukua. Jotain varmaa tietoa ei tosin siitð saatu. Kun Feliks aina vaan ahkerasti opintojansa jatkoi, tuli erððnð marraskuun pðivðnð kirje ruhtinas Voronzoville, josta hðn tuli totiseksi ja miettivðiseksi. Ehtoolla hðn Feliks'ille sen sisðll—n ilmoitti. -- Preussin Puolassa asuva vanha ystðvð, sanoi hðn Feliks'ille, pyytðð minulta lainaksi kahtakymmentð tuhatta taaleria, hðnellð kun on edullinen tilaisuus saada ostaa kauniin herraskartanon pojallensa. Ilolla antaisin vanhalle ystðvðlleni, paroni Walbeck'ille, toista vertaa suuremman summan, vaan en tiedð, miten saisin ne hðnelle menemððn. Tavalliselle kðskylðiselle en voi niin suurta summaa uskoa ja itse olen liian vanha ja heikko kahtakymmentð penikulmaa matkustamaan. Nðin olen suuressa pulassa ja surussa, sillð paroni Walbeck kirjoittaa, ettð asialla on kiire. -- Armollisin herrani, virkkoi Feliks sðihkyvin silmin, -- voisinko teidðn kðskylðisenne olla? Uskollisuuteeni saatte luottaa. -- Luotan siihen kuni kallioon, sanoi ruhtinas iloisena; -- vaan en tahdo sinua kehoittaa nðin my—hðisellð vuoden ajalla niin pitkðð matkaa matkustamaan. -- Olen jo lapsuudesta saakka kaikenlaisissa ilmoissa kulkenut, vastasi Feliks. Mððrðtkðð vaan, miten ja milloin minun pitðð lðhteð. Joka hetki olen valmis. -- No siis, huomispðivðnð tahdomme matkasuunnitelman tehdð. Ylihuomena saat Jumalan nimeen matkalle lðhteð ja ottaa tallistani parhaimman hevosen. Ota silloin Paul avuksi, hðn sen ymmðrtðð. Vahvalla, vikkelðllð hevosella Feliks seuraavana aamuna varhain ratsasti, sanottuansa sydðmelliset jððhyvðiset ruhtinaalle. Lðmpysillð vaatteilla hðn oli varustettu, sillð ilma oli jo kolkko. Satulansa taakse oli matkalaukku pantu, jossa hðnelle uskottu rahasumma oli. Satulapðitsiin oli neljð ladattua pistolia kðtketty; Feliks'in sivulla sapeli kalisi. Nðitð aseita hðn ymmðrsi hyvin kðyttðð, ruhtinas oli vaatinut hðntð nðitð mukanansa ottamaan, jotta hðntð ehkð vastaantulevat kerjðlðiset ja kulkurit kammoisivat. Feliks ei toki sellaisia ihmisið peljðnnyt. Hðn luotti nuoruutensa voimaan ja mielenmalttiinsa sekð hyvðn hevosensa voimaan ja nopeuteen. Nðin hðn huoletta ratsasti suurien salojen, avaroiden, melkein poluttomien metsien lðpi, missð hðn ani harvoin jonkun ihmisasunnon tai sysimiehen m—kin nðki. Hðn ei siitð huolinut. Hðn jatkoi vaan matkaansa, lepðsi puolipðivðn aikaan pari tuntia jollakulla metsðniityllð, missð hðnen hevosensa, vaikka vuodenaika oli my—hðinen, sai kylliksi ruokaa, ratsasti taas eteenpðin ja auringon laskiessa hðn tuli pieneen kylððn, jonka ruhtinas oli hðnelle ensimmðiseksi y—sijaksi mððrðnnyt. Hðnen majapaikkansa oli tosin sangen huono, vaan isðntð otti hðnet ystðvðllisesti vastaan, antoi hðnelle parhaimman kammarinsa ja pani hðnen hevosensa parhaasen paikkaan ometassa. Vaatimatoin Feliks oli varsin tyytyvðinen ja makasi kovalla olkisijallansa virvoittavata unta. Uudistetuilla voimilla hðn seuraavana aamuna herðsi ja kiirehti jðlleen matkalle. Isðntð l—ysi hðnen hevosen luona tallissa. -- Gospodin [herra], hðn surunmielisenð sanoi, -- taivas ei mitððn hyvðð tðnððn lupaa, vaan uhkaa myrskyð ja lunta. Pyydðn teitð, ðlkðð tðnððn lðhtek—. Teillð on pahaa tietð kuljettavana ððrett—mðn suurien kankaitten kautta, missð ette mitððn suojaa eikð kattoa pahassa ilmassa l—ydð, jððkðð, Gospodin, vielð tðksi pðivðð tðnne! -- Asiallani on kiire, hyvð isðntð, Feliks vastasi. Minun tðytyy eteenpðin mennð, se on velvollisuuteni, enkð sen vuoksi tuulesta enkð lumesta huoli. -- Oh, Gospodin, ette tiedð mikð pelðttðvð luonnonilmi— lumimyrsky on tððllð ððrett—millð kankaillamme, virkkoi isðntð. Itse tðhtenne pyydðn teitð jððmððn. Te eksytte teiltð ja poluilta, kun myrsky ðkkið nousee ja tupruavat lumijoukot peittðvðt silmðnne! -- Pah, liikoja laskette, vastasi Feliks vðlið-pitðmðttð. En ole mikððn vasta-alkaja ja olen joka ilmaan tottunut. Taskukompassini ja hevoseni avulla en oikealta tieltð eksy. Tosin tarkoitatte parastani, rakas ystðvð, -- vaan asiani ei salli viivykettð. Nðin sanottuansa hðn talutti hevosen tallista, nousi satulaan, antoi, ystðvðlliset jððhyvðiset sanottuansa, hopearuplan ja ajoi niin pian luoteen pðin, ettei hðn kuullut isðnnðn viimeisið, hðnelle huudettuja varoituksia. Vðhðn ajan perðstð hðn hillitsi alussa pidettyð kiirettð ja katseli urkkien, tarkastellen taivasta ja maata. Taivas tosin hðnestð nðkyi uhkaavalta. Pimeðt, mustat pilvet peittivðt kokonaan auringon. Ilma oli sangen synkkð ja kolkko, vaan tuuli ei puhaltanut. Harmaa, kostea sumu peitti kankahalla kaikkialla kasvavan kanervikon. -- Ilma ei tosin ole erityisen mukava, Feliks mumisi itseksensð; -- y—sijaani ei toki tðnððn ole enemmðn kuin viisi penikulmaa ja Jumalan avulla sinne saatan saapua. Hevonen on levðnnyt ja hyvin sy—nyt, itse olen lðmpymissð vaatteissa ja hyvissð voimissa, mitð minulla on pelðttðvðð? Eteenpðin, siis Jumalan nimessð, eteenpðin. Reippaasti oiva ukranilainen oris kankaalla juoksi. Vaan noin tunnin kuluttua se yhtðkkið hðmmðstyen seisahtui, nosti pienen pððnsð yl—s ja haisteli ilmaa. Sen jðlkeen se seisoi, ravisteli kuorsuen harjaansa ja tahtoi kððntyð juoksemaan tðyttð laukkaa entiseen majapaikkaan. Tðstð Feliks sen esti, vahvasti suitsia vetðen ja vastahakoista orista vðhðn kannustaen. Jalo elðin vielð vðhðn ponnisteli eteenpðin menemðstð, vaan totteli vihdoin ratsastajansa vakavia puheita ja kðskyjð. Noin neljðnnes tunti lienee kulunut, kun Feliks yhtðkkið tunsi tuiman pakkasen, kuullen samassa kumisevan suhinan koillisesta. Hðn katseli sinnepðin ja nðki suuren, melkein puolen taivasta peittðvðn, valkean pilven, joka kuni liikkuva seinð hðntð kohden kulki. Kumiseva suhina joka hetki enentyi, jo taivahasta lumi tulla tuprutteli; tuulen puuskat voimakkaasti puhalsivat, tuima pakkanen tuli yhð tuimemmaksi ja samassa satoi lunta niin paljon yksinðisen ratsastajan pððlle, ettð se ikððnkuin lavini tahtoi hðnet peittðð. Hðmmðstyneenð Feliks katseli niin ðkkið nousnutta luonnon mullistusta; muutaman hetken hðn tunsi itsensð ikððnkuin tunnottomaksi, vaan huomattuansa pikaisen paon tarpeelliseksi pelastuaksensa tðstð kauhistavasta rajuilmasta kððnsi hðn hevosensa ja ajoi jðisen l—yhðyksen saattamana samaan suuntaan, mistð hðn aamulla oli lðhtenyt. Oiva oris nðkyi huomaavan vaaran yhtð hyvin kuin ratsastajansa. Rajusti se juoksi eteenpðin yhtðkkið valkealla peittehellð peitettyð tasankoa. Ei se tarvinnut kðskyð, ei kannustamista eikð piiskaa pannaksensa kaikki voimansa liikkeelle. Aina vaan suoraan se kiireesti juoksi. Feliks ei tietðnyt, minne hðntð vietiin, sillð lunta satoi niin paljon, ettei hðn voinut nðhdð kahta askelta eteensð. Hðn antoi oriin juosta ohjaamatta sitð ohjaksista, joita pakkasesta jððtyneet kðdet tuskin voivat kiini pitðð. Ja aina hðn vaan eteenpðin ratsasti, ikððnkuin tuulen ajamana, joka vonkuen ja suhisten, voivottaen ja vinkuen lakaisi l—yhðð lumipeitettð ja laitteli aina uudelleen uusia lumijoukkoja lentðvistð pilvistð. Feliks'in laskun mukaan olisi hðnen pitðnyt jo kauan ennen tuleman jðtettyyn majapaikkaan ja hðneen tunkeusi hirveð ajatus, ettð hðn oli niinkuin sokea sen sivu ajanut. Miten hðnelle kðymðn piti, ellei hðn l—ytðisi mitððn muuta suojaa? Jo hðn tunsi miten tuima pakkanen vðhittðin tunkeusi hðnen jðseniinsð ja uhkasi jððdyttðð veren hðnen suonissansa. Ellei hðn pian l—ytðisi suojaa, tðytyi hðnen kuolla pelastusta toivomatta. Hðnen kelpo oriinsa vaan juoksi vðsymðttð ja lensi kuni musta varjo ilmassa kupruavien lumijoukkojen lðpi. Vaan kuinka kauan mahtoi hðnen voimansa piisata juosta pelðttðvðssð ilmassa, hirveðssð myrskyssð? Ei se mitenkððn enðð jaksanut niin tðyttð laukkaa juosta puoltakaan tuntia. Tosin Feliks huomasi, ettð se vðhittðin lakkasi kiirehtimðstð, nelisiin juoksunsa muuttui rajuksi raviksi, ravi vitkalliseksi kðvelemiseksi. Feliks nosti silmðnsð ja katseli ympðrillensð. Hðnestð tuntui myrsky masentuneen ja kuiva pakkanen tuntuvasti lauhkeammaksi tulleen. Ilon huuto kuului hðnen huuliltansa, -- kohta hðn huomasi olevansa metsðssð, jonka tiheðt puut estivðt tuulen voimaa! Tððllð ei ollut niin paljon lunta kuin aukealla tasangolla, tuskin se ulettui h—yryðvðn, kovasta juoksusta vielð purskuavan, jalon oriin kavioihin. Jalon elðimen luonnonvaisto oli sen vienyt metsððn, missð oli melkein yhtð hyvð suoja kuin pienessð majapaikassa. Hevonen ja ratsastaja pian tointuivat raivoavan lumimyrskyn rasituksista ja Feliks kiitti sydðmestððn armorikasta Jumalaa toivomattomasta ja odottamattomasta pelastuksestansa. Antaaksensa jalon hevosensa hengðhtðð hðn ajoi hiljaista juoksua eteenpðin. Hðn luuli metsðssð olevansa vaaratta ja toivoi ennemmin tai my—hemmin tulevansa johonkuhun kylððn, hoviin tai m—kkiin, missð hðnelle vieraanvaraisesti y—sijaa annettaisi. Silloin hðn kuuli kaukaa ulvomisen ja kuunteli sitð iloisena, sillð hðn luuli kuulevansa koiran haukkumisen. Hevosensa ei sitð tehnyt. Jalo oris sðikðhtyi, kuorsui ja juoksi aika lailla. -- Oho, mikð sinulle, oiva Omarini, tuli, sanoi Feliks ja koetti sitð mairitellen rauhoittaa. Pelkððtk— koiran haukkumista? Ole huoletta, olenhan luonasi! Hevonen nðkyi ymmðrtðvðn hðntð ja rupesi tavalliseen juoksuun. Vaan kun muutaman minuutin jðlkeen outo ulvominen taas aivan lðhellð kuului, nousi se pystyyn ja rupesi uudestaan tðyttð laukkaa juoksemaan. Vielð Feliks ponnisteli sitð pidðttððksensð, silloin jalo elðin yht'ðkkið seisahtui kuin kivi, pani etujalat viistoon lumella peitettyð maata vasten ja nosti pienen pððn pystyyn, kirskuttaen hampaita. Feliks katseli ja nðki noin neljðnkymmenen askeleen pððssð kaksi sutta, jotka vertyneillð silmillð heitð katsella tuijottivat. Ukkosen nopeudella hðn veti pistolinsa satulan pðitsistð ja ampui hðntð vastaan juoksevia petoja. Eikð se my—hððn tapahtunutkaan. Sudet tavottivat jo hðnen vðrisevðn hevosensa kurkkua, -- silloin laukesi ja molemmat sudet lankesivat tunnottomina maahan. Feliks ampui vielð toisen kerran tehdðksensð perðti lopun pedoista ja ajoi sitten tuskasta kuorsuavaa hevosta eteenpðin. Oiva oris totteli ja varmuuden vuoksi Feliks taas latasi pistolinsa ollaksensa, jos tarvittaisiin, varustettu. Muutama tunti kului eikð Feliks ensinkððn nðhnyt ihmisasuntoa. Jo hðn valmistelihe ollaksensa koko pðivðn ja ehkðpð seuraavan y—nkin metsðssð, kun hðn pienen metsð-aukion yli ajeli ja huomasi lumen kirstunkaltaiseen joukkoon kokoontuneen, josta jotakin mustaa, ikððnkuin ruskea, noin tuumaa leveð nahkapala nðkyi. Feliks ehkð olisi sivu ajanut, paremmin tarkastelematta lumilðjðð, vaan koska hðnen hevosensa, sitð pelðten sivutse juoksi pððstðksensð lðjðð lðhestymðstð, niin hðn katseli tarkemmin ja tunsi luultun nahkapalan saappaankðrjeksi. -- Jumalani, olisikohan tðssð ihminen uupunut! hðn huudahti ja astui alas hevosen selðstð tarkemmin tutkiaksensa asiata. Hðn loi lumen pois ja nðkikin, ei ainoastaan tainnoksissa olevan ihmisen, vaan miehen, jonka hðn aivan hyvin tunsi. Hðnen edessððn makasi entinen isðntðnsð ja kðskijðnsð, karhuntanssittaja Ivan Ivanovitsch kalpein, riutunein kasvoin, suljetuin silmin ja toisiinsa puristetuin hampain ikððnkuin ruumis. Feliks'iin tunkeusi vihan ja vastenmielisyyden tunne, joka kuitenkin pian muuttui paremmaksi. -- Ei, sanoi hðn itseksensð, vaikka tðmð mies on ollut paha minua kohtaan, niin en kuitenkaan voi sallia hðnen tððllð jððtyð tahi tulla susien ruoaksi. Jumala on suurta kurjuuttani armahtanut, kuinka voin hðntð paremmin kiittðð kuin siten, ettð itse olen laupias lðhimmðisiðni kohtaan, olkoon se vaikka pahin viholliseni. Hðn laskeusi polvilleen Ivanin viereen, hieroi hðnen otsakulmiansa viinalla, jota hðnellð oli mukanansa putelissa, kaatoi muutaman pisaran siitð hðnen suuhunsa ja tuli iloiseksi, kun Ivan muutaman minuutin perðstð avasi silmðnsð ja nðytti vðhðn tointumisen merkkið. Feliks auttoi hðntð nousemaan, nosti hðnen suurella voimalla hevosensa selkððn, missð hðn molemmin kðsin piteli satulasta kiini. -- Eteenpðin! hðn huusi oriille ja tðmð juoksi taas iloisesti metsðssð. Puolen tunnin jðlkeen metsikk— harventui ja tultiin aukealle. Feliks huusi ihastuksesta. Ei ainoastaan myrsky ja lumituisku varsin tauonnut, vaan nuorukainen nðki lðhellð suuren, komean hovin, missð hðn toivoi saavansa itsellensð ja aina vielð tainnuksissa ja py—rryksissð olevalle Ivanille suojaa. Hðn lðhestyi porttia ja kolkutti. Kohta se sisðpuolelta avattiin ja kumartunut vanhus lausui matkustavat tervetulleiksi. Feliks kertoi, kuinka hðn oli l—ytðnyt Ivanin metsðssð, vanhus huusi ja pian muutama renki siihen saapui; he nostivat Ivanin hevoselta, kantoivat hðnen hoviin ja jðttivðt hðnen erððn vanhan piian hoidettavaksi. Vanhus piti huolen vieraan hevosesta, vei Feliks'in kammariinsa, missð hðn virvoitti hðntð ruo'alla ja juomalla. Osaaottavaisena ja surumielisenð hðn katseli kaunista ja jaloa nuorukaista. Vaan ennenkuin hðn kerkesi paljon hðnelle puhua, kutsuttiin hðntð ja Feliks'ið Ivanin vuoteelle. Molemmat kohta menivðt ja l—ysivðt Ivanin puettuna ja tðydessð kunnossa. -- Jumalan tðhden, onko tuo se nuorukainen, joka auttoi minua ja toi minun tðnne? hðn kysyi ðkkið. -- Tðmð se on, vastasi vanhus. Te olette suuressa kiitollisuuden velassa hðnelle, mies! Vanha karhuntanssittaja rupesi itkemððn nyyhkien kuni lapsi ja laskeusi Feliks'in jalkojen eteen. -- Jumala on meitð tðnne tuonut! Ivan huudahti suuresti liikutettuna, Jumalan sormi on silminnðhtðvðsti meitð ohjannut, Jumala itse palkitkoon sinua onnettomalle osoitetusta laupeudestasi! Feliks, sinð et ole sisareni poika, sinð olet kreivi Feliks Normann, ja katso, tðmð hovi, jossa meitð on niin vieraanvaraisesti vastaanotettu, on isðsi oma! Hðn tahtoi puhua enemmin, vaan vanhus ja vanha emðnn—itsið keskeyttivðt hðnet. -- Herra nyt sinð lasket minun rauhaan menemððn! huudahti vanha Stein, purskahtaen ilmi itkuun. Niin, hðn se on! Se on Feliks, meidðn Feliks'imme! Mikð armo Jumalalta jalolle, surumieliselle herrallemme. Tule Feliks, minun tðytyy viedð sinua isðsi luokse, muuttaakseni suurta suruansa taivaalliseksi autuudeksi! Vastustelematta hðmmðstynyt nuorukainen meni hðnen kanssansa; Ivan ja vanha Susanna seurasi heitð. Toinen toisensa nðkemisen ja tuntemisen nðytðnt—ð on kynðni heikko kuvailemaan. Lukija, isð l—ysi monet vuodet itketyn poikansa, poika isðnsð ja kotinsa, vanhat palvelijat uskollisesti rakastetun lapsen. Harvoin on maan pððllð suloisempia kyynelið nðhty, kuin ne, mitkð kreivi Normannin huoneessa silloin vuosivat. * * * * * Pðivð oli laskeumaisillansa. Ivan kertoi, miten kreivi Albin oli lahjomisella hðnet houkutellut Feliks'ið poisviemððn, miten se tapahtuikin, miten Feliks monet vuodet kulki ympðri hðnen kanssansa, miten vihdoin ruhtinas Voronzov otti nuorukaisen huostaansa. -- Sittemmin ovat monet onnettomuudet minua kohdanneet, hðn kertoi. Elðimeni kuolivat; karhu surmasi Petrovitsch'in, Aleksia jðtti minun. Olin yksinðni. Silloin tulin tðnne, nðille seuduille, muistuttamaan kreivi Albinille lupaustansa maksamaan minulle verohinnan Feliks'in poisviemisestð. Pilkaten hðn ajoi minun huoneesta maksamatta minulle ropoakaan. Silloin koston pyynn—stð pððtin ilmoittaa kaikki kreivi Normannille ja rupesin tðnnepðin kulkemaan. Tiellð lumimyrsky peitti minut maahan, jouduin tainnuksiin ja jos Jumala ei olisi lðhettðnyt Feliks'ið luokseni, niin makaisin nyt ruumiina metsðssð. Tðmð on, herra kreivi, tunnustukseni ja nyt otan vastaan n—yrðsti rangaistuksen, minkð vaan minulle tahdotte antaa. Muutama pðivð kului, ennenkuin kreivi Robert oli suuresta innostuksestansa sen verran tointunut, ettð hðn taisi Feliks'in kanssa lðhteð Gotsyyn. Sillð vðlin Feliks oli ruhtinas Voronzov'in asian toimittanut uskollisen Steinin kautta, antoi siitð sekð viimeisistð onnellisista elðmðnvaiheistansa ruhtinaalle tarkan tiedon ja lupasi pian tulia isðnsð kanssa lausumaan ruhtinaalle molempain suurimmat kiitokset. Huomautamme ohimennen ettð niin sitten tapahtuikin ja ettð ruhtinas kuolemaansa asti oli hyvðssð ystðvyydessð Normannin perheen kanssa. Viikko Feliks'in kotiintulon jðlkeen kreivi Normann vihdoin lðhti Gotsyyn poikansa, vanhan Steinin ja Ivanin kanssa nuhtelemaan ja kostamaan mitð ilkeð ihminen oli likimmðistð sukulaistansa, hyvðntekiðtðnsð vastaan rikkonut. Vaan Korkeampi oli jo antanut rikokselliselle tuomion. Huhu nuoren veljensð pojan takaisintulosta oli kreivi Albinin korviin tunkeunut, hðn oli huhun totuudesta tullut vakuutetuksi ja oli omantunnon soimauksista sekð hðvðistyksen, pilkan ja hðpeðn pelosta hirttðnyt itsensð rappeutuneen linnansa raunioissa. Kreivi Robert syvðsti liikutettuneena ja kauhistuneena sanoi: -- Katsokaat, nðin Jumala vððrðt hukuttaa, vaan omansa hðn ohjaa siunauksen tielle! Kaikkivaltias on tuominnut ja hðnen tuomionsa on ankara, vaan oikea. Kreivin anteeksi antamuksen Ivan palkitsi alituisella alttiudella ja uskollisuudella, jota hðn ei milloinkaan hetkeksikððn laimiinly—nyt eikð rikkonut. -- -- -- End of Project Gutenberg's Kreivi ja karhuntanssittaja, by Franz Hoffmann *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KREIVI JA KARHUNTANSSITTAJA *** ***** This file should be named 27140-8.txt or 27140-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/2/7/1/4/27140/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.