Kölliskö

The Project Gutenberg EBook of K—llisk—, by Juhana Kokko This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: K—llisk— Author: Juhana Kokko Release Date: August 15, 2011 [EBook #37094] Language: Finnish *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KøLLISKø *** Produced by Tapio Riikonen KøLLISKø Kirj. Ky—sti [Juhana Kokko] Porvoossa, Werner S—derstr—m, kustantaja. Oulun Uudessa Kirjapainossa, 1887. Ne tðmðn kirjasen osat, jotka koskevat "villilðisyyteen" kuuluvien henkil—iden opetuksia, saavat todistuksensa seuraavista lðhteistð: "Kristillinen Kuukauslehti" v. 1883-1886, muutamat piispan kðrðjillð pidetyt p—ytðkirjat, luotettavain henkil—iden kuin my—s kirjoittajan korvakuulo ja silmðnðk—. Kirjantekijð. Minð olin nuorin isðni viidestð pojasta. Meitð oli siis viisi -- ei -- "meitð oli neljð poikaa ja Mikko riepu viidentenð", kuten oli tapamme sanoa, Niin -- semmoinen oli tosiaanki tapa muilla, paitse Mikolla. Hðntðpð ei sitð olisi saatu sanomaan, ei vaikka hðnelle olisi kiehautettu pikkusen juuston heraaki, joka muutoin oli hðnen himoruokaansa. Mikko parka, hðn ei ollut oikein terve, ruumiinsa ei ollut niin voimakas ja nuortea, kuin muiden, eipð tainneet henkiset lahjansakaan olla juuri niin nokkelat, kuin veljiensð. Olipahan miten olikaan, Mikko se kumminkin oli meidðn veljeksistð se, jota toiset irvihampaat aina pilkkasivat, jonka pððlle oli, niinkuin sanotaan, "kaikilla aita matalin", eli niinkuin hðn itse sanoi: "vaikka Venðjðllð ruuna ammuttaisiin, niin se on minun syyni". Kivuloinen hðn oli tuo Mikko parka, en tiedð kuinka kivuloinen; usein hðn kumminkin aamusin, muiden ty—h—n lðhdettyð, jði maata ja sanoi ðidille: "Kiehauttakaapas minulle pikkuisen juuston heraa, ehkðpð minð tðstð virkistyisin". Mikkoko se oli joka niin sanoi? -- Niin -- Mikkopa tosiaankin poikasena, vaan suuremmaksi tultuamme luulen, ettð se semmoisissa tiloissa kaikui meidðn kaikkien suusta yhtð aikaa, johon Mikko vaan loukkautuneena lisðsi: "Voi kun te olette viisaita". Voimakasta lððkettð se kumminki oli tuo juuston hera, koska Mikko jo ennen puoltapðivðð tavallisesti oli terveempi ja iloisempi kuin muulloin, semminki, jos ðiti oli sattunut hyvðlle tuulelle ja juoksuttanut siihen vðhðn runsaammin kokkareitaki. "Ohoo! vielðhðn Mikkoki elðð! -- Ethðn vielð kuollutkaan! sairasta parkaa!" pilkkailivat toiset veitikat Mikon ty—paikkaan tultua. "Voi kun te olette viisaita!" vastasi tðhðn Mikko omituisella ððnenpainollansa, otti ty—aseen ja ryhtyi ty—h—n, vaikka tosin, -- siitð kumminki olivat kaikki yksimieliset, paitsi Mikko -- se oli sama josko hðn oli matkassa tahi ei. Olkoonpa vaan niin, ettei Mikon ty— suurin elðttðnyt, mutta ty—tð sitð kumminki tehtiin ja tehtiin raittiisti. Meillðhðn olivat aina kylðn rotevimmat rengit ja sitte niittyjðtkðt, nehðn piti olla parasta maata, sillð K—llisk—n tapa oli sanoa: "Tupakka se panna pitðð, vaan lðht— pitðð olla raitis". Aikomatta sitð lðhdettiinki heinðaikana aina kello neljð. Niin, heinðaika, se se oli kovin, mutta se oli iloisinkin aika. Silloinhan oli meillð aina Kaurismaan Aappo jðtkðnð. Hðn se kyllð sai sekð ty—n ettð pilkan sujumaan. "Soo, nuori isðntð! Pois edestð eli kintut poikki!" huusi hðn K—llisk—lle, joka aina edellð niitti ja jota hðn oli saanut kunnian seurata. "Soo rengit! soo jðtkðt! soo talon miehet! Heilukaapa pois, tahi taidatte jððdð kovin pitkðn p—ydðn pððhðn", huusi hðn perðstð tulijoille. "Noo, antakaapa raudan kðydð!" huusivat rengit. "Painakaapa kapulan pððlle, niinhðn se nðyttðð kun tðstð olisi pahahampainen lehmð jyrsinyt," muistuttivat jðtkðt. "Ja Mikko riepuki siellð hanskaa. Katsokaahan! Hðn ly— kuin poika ja heinðt ne 'pokkaavat', nousevat katsomaan ja kyselevðt: kuka tðstð on kulkenut". "Voi kun te olette viisaita", kuului vastaus. "No Aappo!" huusi K—llisk—, "johan se rauta takaltaa. Eik—hðn sitð pitðisi terottaa". Nðin sanoen asetti hðn kunnian sakaran maahan, tarttui toisella kðdellð vikatteen terððn ja toisella kivitikkuun. Muut tekivðt samoin ja tik tik tik tik panivat terðt. "Sujuttakaapa selkðð pojat", huusi K—llisk—, "kun pððstððn pððhðn, niin sy—dððn". "Soo nuori isðntð! Antakaahan suuta saappahalle; koetetaan seurata", vastasi Kaurismaan Aappo, ja niin sitð taasen niitettiin. "Haravamiehet hoi!" karjasi taasen Aappo, jonka suu tuskin hetkeðkððn pysyi ummessa, "eik— mielenne ruokaa teekððn". "Kyllð pian saavutetaan", vastasivat piiat ja vetivðt entistððn vinhemmin. Pian oli kierros loppuun niitetty, pianpa heinðtki luo'oksi singotettu ja niin lðhtivðt miehet vikate ja vaimot harava olalla maja-aitalle kymmenen aikuista sy—mððn. K—llisk— avasi kontin, lappoi leivðt, lappoi kalarasiat aitan permannolle sillð aikaa kuin piiat laskivat piimðð leileistð kaksikorvaisiin puutuoppeihin. "Miten siellð niityllð sy—dððn, kun ei ole p—ytðð eikð tuolia?" kyseli Aappo. "Kas nðin", vastasi Aaro, heittðytyi permannolle istumaan, otti hienoksi leivotun reikðleivðn, alkoi sitð ympðriinsð jyrsið ja muut tekivðt samoin. Aappo avasi kalarasian, tarjosi sitð jokaiselle kenellekððn antamatta ja kyseli: "Sy—pik— kukaan kalaa? -- Ei kukaan sy— kalaa, pannaan kalarasia kiinni". "Elð sule sitð kalarasiaa", muistutti Mikko, "anna tðnne se". "Siinð on", sanoi Aappo ja antoi rasian Mikolle, joka alkoi veitsellð kaloja kððnnellð ja koetti valita parasta. "Elðpð ota sitð isoo kalaa, huonopa olit niittomies", sanoi Aappo tavallisella pilkallisuudellaan. "Voi kun te olette viisaita!" kuului vastaus. Kun kaikki olivat saaneet leipðnsð, kalansa ja asettuneet piimðtuopin suhteen niin mukavaan asentoon, ettð voivat sitð suuretta vaivatta hyvðkseen kðyttðð, syntyi hetkeksi semmoinen hiljaisuus, jota itse Aappokaan ei joutanut hðiritsemððn. "Elð reikðð sy—, nuori isðntð", sanoi vihdoin Aappo K—llisk—lle, joka jo oli ehtinyt leipðnsð kanssa siihen mððrððn, ettei ollut kuin pikkunen kehð jðlellð reiðn ympðrillð; samalla otti hðn piimðtuopin ja kuilasi sen tyhjðksi. "Elð kaikkia ryyppðð," muistutti hðn Mikkoa, joka sen perðstð kohta tarttui tuopin korvaan ryypðtðkseen. "Voi kun te olette viisaita", jupisi Mikko itsekseen ja tarjosi tuopin Leenalle, joka tarttui leiliin ja kaasi siitð piimðð tuoppiin. "Jo nðkyy!" huudahti Aappo Leenalle kun tuoppi oli tðyttymðisillððn ja Leena heitti kohta kaatamisen. "Parempi ruoka sy—mðttð kuin painamatta", arveli Simo sy—mðstð pððstyððn ja heittðysi vatsalleen permannolle, johon oli vuoteeksi heinið levitetty. Muut tekivðt samoin sitð my—ten, kun olivat saaneet itsensð ravituiksi. Sitte seurasi ainoastaan erilaisia hengðhdyksið, vielðpð kuorsauksiaki. Silmðtkððmme hiukan ympðrillemme ystðvien levðhtðessð. Lðnnessð nðemme aavan meren -- Pohjanlahden -- idðssð sakean pajuvarvikon, pohjoisessa ja etelðssð sakeaa niittyð niin kauas kuin silmð kantaa. Olemme siis keskisen Pohjanmaan heinðvðllð rannikolla. Tahdotko nyt, lukiani, lðhemmin tutustua veljieni sekð Kaurismaan Aapon kanssa. Saanko kunnian esittðð ne sinulle. Tapani, tuo pitkð, tðysijðntereinen ja py—reðmuotoinen mies tuolla aitan nurkassa on vanhin veljeni. Huomaathan hðnen kasvojensa piirteistð, ettð hðn jo aikoja sitten on heittðnyt viehkeðn nuoruutensa. Hðn onki kymmentð vuotta vanhempi ijðssð seuraavaa veljeðnsð ja on siis jo lðhellð neljðð kymmentð. Tapani, samoin kuin muutki veljekset, on naimaton; hðn on oikein todellinen vanhapoika. Koskaan ei tiedetð hðnen laiminly—neen velvollisuuksiansa, eikð kahteenkymmeneen vuoteen -- niin ainaki Leena, tuo meillð ikðnsð palvellut vanhapiika on minulle vakuuttanut -- ole meidðn vðkeð nðhty tuntiakaan ty—ssð ilman hðnettð. Hðnen voimiensa mððrðð, josta hðn koskaan ei salli kenenkððn edes mainitakaan, ei ole koskaan nðhty, koska hðn aina -- niin ainaki Kaurismaan Aappo on minulle sanonut -- on osannut viisaudella vðlttðð niiden nðyttðmisen. Kerran, noin 15 vuotta sitte, oli kumminki Aappo, jota muutoin pidetððn kylðn vðkevimpðnð miehenð, saanut hðnen sylipainiin, vaan kohta, kun hðn laski kðtensð Aapon selðn taakse ristiin, oli hðn painauttanut semmoisella voimalla, jotta Aappo luuli silmðnrðpðyksessð selkðluunsa poikki menevðn, pððsti aivan tahtomattaan semmoisen hðtðhuudon, jotta Tapanin oli asia hellittðð, ja siihen jði se taistelu, jota sittemmin ei ole uudistettu. -- Kirjojensa ððressð viettðð hðn kaikki lomahetkensð sððnn—llisesti. Monta sanaa ei kuule hðnen pðivðn pitkððn lausuvan, mutta niissð on kyllðksi todistamaan hðnen luihin ja ytimiin asti pistðvðð pilkallisuuttansa. Hðnen silmðyksensð, hðnen kaikki kasvonpiirteensð -- todistavat pððttðvðisyyttð ja ðlyð. Mistððn uudesta aatteesta ei hðn ota puhuakseen ennenkuin hðn on sen perin pohjin ja kaikin puolin harkinnut ja siten muodostanut kðsitteensð, mistð ei hðn koskaan ole luopunut, ellei jðrkiperðisillð syillð ole sitð vððrðksi nðytetty. Pððt—stððn, enempi kuin lupaustaankaan, ei hðn milloinkaan ole rikkonut. Pyhðvaatteisinsa ei hðn koskaan ole pukeutunut muulloin, kuin kirkkoon mennðksensð, ei ainakaan viiteentoista vuoteen. Hðn ei kðy koskaan kylðssð; ei edes lðhimmðssð naapurissakaan, enempi kuin pidoissakaan. Aina hðn vaan k—llistelee kotona, josta hðnelle tðydellð syyllð olemme antaneet tuon kauniin lisðnimen -- K—llisk—. Tðmð nimi on vaan meidðn veljesten kesken, jota vastaan kaikki muut poikkeamatta nimittðvðt hðntð nuoreksi isðnnðksi, eikð syyttðkððn. Isðni on tosin isðntð ja sinð hðn aikoo pysyðki "niin kauvan kuin peukalo liikkuu", kuten sanansa kuuluvat; mutta K—llisk— on kumminki meidðn talossa kaikkivaltias herra. Milloinkaan ei hðn tosin tee mitððn isðn ja meidðn neuvoa kysymðttð, mutta neuvottelu kðy poikkeamatta seuraavaan tapaan: "Mihin huomenna lðhdetððn", kysyy K—llisk— iltasella perheen kerðyttyð isðn ja ðidin kamariin. "En tiedð", vastaa isð. "Olisi kaadettava se viimeinen heinikko takalolla", arvelee Aaro. "Parasta olisi kumminki, jos ilma seisovaiselle nðyttðð, mennð huomenna lahden taakse", virkkoo K—llisk—, "takalon heinikon ehtisi jonaki sadepðivðnð kaataa, kun ei kðy etemmð meneminen". "Sehðn on viisainta", my—ntðð isð. Kenellðkððn ei tðhðn ole mitððn muistuttamista, joten siis asia on pððtetty. Tapani on siis sekð luonteensa ettð tapojensa suhteen semmoinen, kuin vanhanpojan arvolle sopii. Mutta kerran on K—llisk—ki ollut nuori -- niin ainaki Leena on minulle kertonut. -- Silloin oli hðn seudun iloisimpia ja nuorukaisseuroissa kaivatuimpia jðsenið. "Hðnen miehekðs ryhtinsð, hðnen pilkallinen, mutta samalla leikillinen ja ystðvðllinen kohtelutapansa teki sen, ettð siltð tyt—ltð, jota nuori isðntð" -- niin kertoi Leena -- "pyysi purppuriin, ei suinkaan puuttunut iloisen naurun aihetta. Missð nuoriso oli ko'ossa, siellð oli aina nuori isðntðki siihen sunnuntaihin asti kuin..." "Kuin mitð?" kysyin hðneltð. "Kuin ... vaan mitðpð siitð kertoisin, jos nuori isðntð sen saisi tietðð, hðn varmaan minun keppiselðssð ajaisi kaikkoon ja se olisi minulle enemmðn kuin kantaa voisin", sanoi Leena ððntððn hiljentðen, jotta viimeiset sanat tuskin kuulla voin. "Hðn teidðt ajaisi", sanoin kiihkeðsti, "hðn sen rohkeaisi tehdð, se on mahdotonta! Oi...!" "Hðn sen varmaan tekisi, jos sen tietðð saisi", sanoi Leena jðrkðhtðmðtt—mðsti. "Mutta, -- mutta mistð hðn sen saisi tietðð?" kysyin. "Sinð, Ky—sti, olisit ehkð paikalla valmis hðntð sillð nðrsððmððn", sanoi Leena. "Minðk—? Olisinko hullu? Mitð te oikeastaan tarkoitatte? Oi kertokaa se minulle!" "Tarkoitan sitð, ettð kun sinð tietðisit jotain nuoresta isðnnðstð, niin olisit valmis jo kentiesi ensi ruoka-aikana maksamaan hðnelle saman vuolisilla, kun hðn sinulle sattuisi mainitsemaan jotain Jðrvimaan Ellistð, tuosta kasvavasta, koulun kðymðtt—mðstð tytt— hempukasta, jonka mustan tummien silmien sðken—imisen sanotaan sinulle olevan auringonpaistetta. Mutta miksikð sinð punastut?" sanoi hðn viime sanat pilkallisesti. "Enhðn minð punastu", sanoin, ja lisðsin niin pilkallisesti kuin se minulle Ellin nimen kuultuani oli mahdollista: "Ahaa, kyllð kðsitðn! Sepð taitaaki olla vallan romantillista, joku onnettoman rakkauden historia varmaanki. Kertokaahan se minulle! Minð lupaan, etten siitð ikinð virka kenellekððn. En Leena! Minð lupaan sen, minð kunniasanallani vakuutan, ettei K—llisk— saa sitð tietðð". "Lupaatko?" kysyi hðn, "ja pidðt lupauksesi?" "Olenko koskaan teitð pettðnyt?" kysyin. "Et ole, Ky—sti!" sanoi Leena, "ja luotan siis nytki sinuun; olethan nuoren isðnnðn veli ja voinet siis pitðð lupauksesi yhtð hyvin kuin hðnki. -- Niin -- hðn, nuori isðntð, oli aina muiden mukana siihen asti kuin Jðrvimaan Annaa, Ellin ðitið, ensikerran kuulutettiin, sittemmin tuli hðn kohta harvapuheiseksi ja j—r—mðiseksi, mutta entistððnki pilkallisemmaksi, eikð ole sen kovemmin kðynyt muualla kuin kirkossa". "Oliko K—llisk— rakastunut Annaan, kumma ettei sitð kukaan ole minulle sanonut", ihmettelin hðmmðstyneenð, "luullaanhan yleisesti, ettei hðn koskaan ole kenestðkððn huolinut, vaikka hðntð sanotaan hyvðinki kðenneen". "Niin luullaan", sanoi Leena, "ja niinpð minðki luulisin, jos en aivan sattumalta olisi tullut salaisuuden perille. Olimme nðet pðivðð jðlkeen Annan vihkimisen Jðrvimaan takalon uudismaalla muhoja hajottamassa. Selvððn olin huomannut sen levottomuuden, sen sisðllisen taistelun, mikð nuorta isðntððsi viime viikoilla oli vaivannut; eikð ihmekððn" -- hðn puhui tuskin kuultavasti -- "olinhan lapsena maannut samassa kðtkyessð hðnen kanssaan; olinhan sittemmin haukannut samaa leipðkannikkata; olinhan ryypðnnyt samasta sðrvinastiasta; olinhan paimentanut samaa karjaa; olinhan yhtð aikaa uudistanut kasteeni liiton ja vihdoin yhtð rintaa harjautunut kestðmððn ty—n kovimmat vaivat. Minðki olin nuori ja sillð ijðllð joutua jokapðivðiseen yhteyteen moisen nuorukaisen kanssa kuin Tapani, se olisi liikanainen koetus, jos kenelle kahdeksantoistavuotiselle neidolle. Tiesin kylið, miten mahdottomat haaveeni olivat, ja aina 24 vuoden ikððn en niitð uskaltanut itsellenikððn tunnustaa. Mutta kuu Tapanin kuva aina selvemmin sydðmeeni kuvausi, ja kun vihdoin huomasin, mille uralle hðnen elðmðnsð kððntyi, pððtin minðkin viettðð loput pðiviðni samoin ja saman katon alla, kuin hðnki. -- Mutta" -- sanoi hðn sðikðhtðen -- "eihðn minun sitð pitðnyt kertoa. Muista, Ky—sti, ettet virka nðistð enempi. "Niin -- kun olimme Jðrvimaan takalolla, huomasin, miten vaikeasti kðvi nuoren isðnnðn ty—n teko. "Vihdoin paiskasi hðn lapionsa ja kðveli vallan ajatuksiinsa vaipuneena jðrvelle pðin. Hetken pððstð menin samaan suuntaan. Kun lðhestyin jðrveð, kuului hiljaista puhetta sen rannikolta. Istahdin lðhellð olevan pensaan taa. Selvðsti erotin Tapanin ððnen ja tunsinpa pian kumppalinki. Se oli Jðrvimaan Anna. Minð sðpsðhdin, kun kuulin Annan epðtoivoisen ððnellð lausuvan: sinua ja yksin sinua. Minð siirryin hiukkasen ja nðin pensaan suojasta, miten Anna aikoi heittðytyð Tapanin syliin. -- Muista, ettð sinð olet toisen vaimo! sanoi Tapani kauhistuen ja torjui hðnet ulomma. "-- Minua onnetonta! virkkoi Anna epðtoivosta vapisevana. Mitð olen tehnyt? Miksi, oi rakas Tapani, miksi et ennen sanonut rakastavasi minua?! Miksi annoit heidðn kiduttaa minut miehelle, jota inhon? Pitððk— minun ijðksi erota sinusta? Oi pitððk—, Tapani? "-- Ehdottomasti, lausui Tapani ja aikoi lðhteð, en tietðnyt sinua vastoin tahtoasi miehelððn vaadittavan. "Oi rakas Tapani! álð heitð minua! huudahti Anna yrittðen tarttua Tapanin kðteen, vaan tðmð kauhulla sy—ksi hðnet luotansa. "-- Mitð on minun tehtðvð? vaikeroi Anna. Emmek— voisi paeta kauvas, kauvas -- Amerikaan? "-- Luulen, ettð isðnmaani tarvitsee minut ja sinulla ei ole muuta tehtðvðð, kuin salata ja kðrsið; salata rakkauttomuutesi mieheltðsi ja kðrsið onnettomuutesi, virkkoi Tapani ja lðksi. "Maailma pimeni silmissðni, sillð tiesinhðn, ettð minunki arpani oli heitetty. Tuskin tajusin hiipið Tapanin edellð pois; sen kumminki tein enemmðn vaiston kuin jðrjen vaatimuksesta. "Tapani tuli ty—paikalle vasta noin puolen tunnin perðstð -- joka minusta tuntui viittðki tuntia pitemmðltð -- entistððn levollisempana; eikð hðn tðstð levollisuudestaan ole sittemmin luopunut". Leenan kertomus teki minuun vaikutuksen, jota ikinð en ole tuntenut. Vaivuin hetkeksi unennð—n kaltaiseen tilaan. Minð nðin Annan semmoisena, kuin olin hðnet eilenki nðhnyt, minð nðin hðnet semmoisena, kuin olin hðnen nðhnyt mennð vuotena; hðn kuvausi eteeni semmoisena kuin hðnet olin aina aikaisimmasta lapsuudestani muistanut. Minð nðin hðnet kalpeana, nðin hðnet vapisevana seisovan vihillð ja nðin vihdoin sen kuvan miten hðn mustan tummat epðtoivosta sðken—ivðt silmðnsð loi Tapaniin ja aikoi heittðytyð hðnen syliinsð jðrven rannalla; mutta oi! Se oliki -- Ellin kuva. -- -- Minð kuulin Annan ystðvðllisen ððnen kyselevðn minulta samaa, mitð hðn eilen, mitð hðn menneellð viikolla, mitð hðn jo toista kymmentð vuotta sitte oli minulta joka pðivð kysellyt: "Miten Tapani voipi; eik— hðn jo rupea naimaan?" ja johon hðn viime vuosina oli aina sððnn—llisesti lisðnnyt: "Olisi soma hðntð vielð kerran nðhdð, eik— hðn jo ole hyvin vanhannut?" Minð kuulin sen epðtoivosta vapisevan ððnen, jolla hðn jðrven rannalla huudahti: "Sinua ja yksin sinua;" mutta oi! se oliki -- Ellin ððni. Silmðnrðpðyksessð olivat kaikki nuo erilaiset valhekuvat vaeltaneet sieluni lðvitse ja kohta olin jðlleen selkeðllð pððllð. "Nyt ymmðrrðn", sanoin Leenalle, "miksi K—llisk— aina unissaan valittaa, miten vaikea on salata ja kðrsið; mutta onhan Anna keveðsti kantanut kuormansa, koska ei kukaan ole koskaan edes aavistanutkaan hðnen olevan onnettoman aviovaimon". "Sinð et tunne naisen sydðntð", virkkoi Leena vakavasti, "nðyttðð melkein siltð kuin meidðt olisiki luotu vaan salaamista ja kðrsimistð varten, nðyttðð my—skin siltð, kuin Jumala olisi antanut jalolle vaimolle sydðmen, joka voi helpommin kohtalonsa kantaa, Tapanin tavoin maailmasta luopumatta. Anna on my—ski jalo nainen -- muutoin ei Tapanin kaltainen mies olisi hðneen niin lujaan kiintynyt -- ja hðnellð on siis my—ski voimaa salata ja kðrsið". Mutta -- lukiani -- pitihðn minun esittðð sinulle kaikki veljeni. Tapani jo nostaa pððtððn ja katsoo kelloaan. Kohta on siis ruokatunti mennyt. Simo, tuo lyhykðinen, paksu mies tuossa keskilaattialla on 29 vuoden vanha ja Aaro, tuo pitempi hoikkasempi mies Simon pððn pohjussa, on 24 vuoden vanha. He ovat kumpiki meidðn kylðn "polkkasia" poikia, he ovat oikein niinkuin sanotaan "etukðrryn vðkeð". -- Olenpa usein luullut nðkevðni iloa ja tyytyvðisyyttð hohtavan sen tyt—n kasvoista, jota Simo tahi Aaro on tanssipirtissð kðttððn ojentaen lðhestynyt, sanoen: "Tulepa tytt— tanssiin". -- Samaa on Leenaki vakuuttanut huomanneensa. Viimeisinð aikoina on nðiden veljesten, Simon ja Aaron, vðlille pistðytynyt jotaki, en oikein tiedð mitð, joka on tehnyt heidðn vðlinsð kylmemmðksi, kuin suotava olisi. En tiedð, olisiko Toisten Mari siihen syypðð. Kauvan on jo kuiskailtu Simon likentelevðn Maria; mutta Leena sanoo huomanneensa, ettð Mari tðhystelee Aaroa lempeðmmin, kuin veljen valvatille kentiesi olisi soveliasta. Mikko riepu, tuo kalpea, rihanen nuorukainen tuolla oven pielessð, hðnen sinð tunnet jo liian hyvin. Hðn on nyt 22 vuoden vanha ja minð olen tðyttðnyt juuri 19 vuotta. "Holoo", huudahtaa K—llisk— ja hyppðð seisoalleen, "eik— jo pohjaa". -- Silmðnrðpðyksessð ovat kaikki seisapisteessð. "Tupakka se panna pitðð, vaan lðht— pitðð olla raitis", arvelee Aappo, ottaa tuohisen tuosan ja pistðð sieltð yhden nopan suuhunsa, useat miehistð tekevðt samoin, toiset pistivðt piippuun. K—llisk— astui aitan ovelle, silmðsi merelle ja sanoi: "ohoo, jopa merivesi on solahtanut, paras kai on ettð menemme ja kaadamme heti tuon jalkaheinðn, kun vesi on alhaalla. Simo, Aaro, Mikko ja Ky—sti ottavat hevoset ja vedðttðvðt heinðt samalla kuivausmaalle, kun siitð olette ensin siirtðneet heinðt perðn ympðrille, ne kai tðmm—isellð poudalla jo ovat eilen aamusta asti kuivanneet ja sinð Aappo otat hangon ja nakkaat mennessðsi kuivausmaan heinðt perðlle". Tuskin mððrðykset olivat annetut, kun jokainen oli jo niitð kðytðnt——n panemassa, marssien rantaa kohden. "Siinð pitðð olla uho mies, joka viisikymmentð rukoa pðivðssð pielekseen pistðð, vaan pitðð olla raut'hanko", arveli Aappo, paiskasi hangon olalleen ja alkoi kðvellð. K—llisk— kðveli Aapon rinnalla nyt, kuten ainaki, ajatuksiinsa vaipuneena. Aappo huomaa sen ja alkaa pilkkahymy huulilla laulaa: "Ei saa antaa nuorella ijðllð Surulle suurta valtaa. "Etpð osaa tuota uutta laulua", sanoo hðn K—llisk—lle. Ja huomattuaan ettei hðn sitð kuullut, sanoo hðn uudelleen: "Kuuletko sinð, nuori isðntð, etpð osaa tuota uutta laulua", ja laulaa edelleen: "Vaan antaa ilon leimahtaa, Kuin pðivð pilven alta. "Kuuletko sinð, nuori isðntð, etpð osaa tuota uutta laulua". Laulaa edelleen: "Siniset silmðt ja sihkura hiukset Ne on minun kullallani; Ne on, ne on, ne on, ne on paremmat, Kun rakkaat vanhempani. "Kuuletko sinð, nuori isðntð!" sanoo Aappo kovemmin. "Mitð?" sanoi K—llisk— vaistontapaisesti. "Etpð osaa tuota uutta laulua". Laulaa edelleen: "Maata oli vðhðn vðlimme Ja virran kðypð koski; Taasenki muistui mieleheni Toi neito punaposki. "Kuulitko sinð; etpð osaa tuota uutta laulua". "Osaanpahan", sanoi K—llisk— yhð hajamielisenð. "No laulapas". -- K—llisk— ei kuule. "Kuuletko sinð", karjasi Aappo. "Mitð?" sanoi K—llisk— herðten. "Laulapas, niinkuin minð laulan". "Laulapas, sinð, niinkuin minð laulan". "No miten?" K—llisk— alkaa ilvehymy huulilla laulaa ja muut yhtyvðt hðneen: "Semmonen talo, kun meidðn talo, Joss'on kuusi renkii, Meill'on myllyt, meill'on sorvit, Jauhin saunan penkit". Mutta nyt oli jo ehditty rantaperðn luo, joka oli noin syltðð leveð ja paria kymmentð syltðð pitkð, sekð parin kyynðrðn korkuisten patsasten pððlle aidaksista sekð pajun ja koivun risuista tehty lava. Syys- ja kevðt-tulvain tðhden tðytyy nðet perðn olla noin korkealla maasta. Aappo paiskasi hangon perðn viereen pystyyn ja arveli: "Vain kuin mie olin ennen nuorra miesnð, niin kolmell' neljðll' hevosell' vejðtettihin, viisill' kuusill' sapiloill' kannettihin; kolme syltðð pitk' oli hangon varsi ja mie vielð kolme syltðð perðssð hyppðsin ja sentððn huusin my—tððnsð: tuokaat rukoja! tuokaat rukoja!" Leikkið ly—den, lauleskellen ja naureskellen kului pðivð ty—n ankarimmassa kilvassa. Elokuun aurinko paahtoi kaiken pðivðð pilvett—mðltð taivaalta ja kun neljðnaikusen jðlkeen mentiin niskaan heinið kokoamaan, mihin viileð tuulen henki taajan pensikon lðvitse ei pððssyt laisinkaan, niin teki se ty—skentelemisen sitðki tukalammaksi. Hikikarpalot vierivðt jokaisen hiuksenki nenðstð rðykeðssð pðivðpaisteessa. Mutta tukalammaksi tekivðt olon nuo lukemattomat pienet itikat, joita ilma oli puuronaan ja jotka tunkeusivat joka paikkaan saaden ihon semmoiseen poltteesen, jotta hammasta purren oli sitð kestettðvð. "Lðhdetððn jo pois tððltð, en minð jaksa noita kðrsið; sokeaksihan tðssð tulee", vaikeroi Mikko silmiððn hieroen. "Sy—vðtk— hyttyset miehen verrakseen", sanoi K—llisk— pistðvðsti. Mikko nakkasi haravan olalleen ja sanaa virkkamatta alkoi kðvellð majapaikalle, johon Leena oli jo kappaletta ennen mennyt vellin keittoon; oltiin nðet y—kunnissa. "No Mikko", huusi Aappo hðnelle perððn, "miestð pðivðksi koiraa viikoksi". "Voi kun te olette viisaita", jupisi Mikko mennessððn. "Siirrðppð hevoset", huusi K—llisk— Mikolle. Ne nðet olivat sidotut aitan lðheisyyteen pitkillð k—ysillð pensaisin ja saivat jyrsið niin kauas kuin k—yden pituus my—nsi, vaan olivat luonnollisesti uutta ruokamaata saadakseen aina siirrettðvðt. "Joko sieltð muut tulevat?" kysyi Leena Mikon aitalle tultua. "En tiedð", vastasi Mikko vihaisen ððnellð. "Miksi sinð ennen muita pois tulit?" "Olen jo tarpeeksi tðmðn talon ty—tð tehnyt". "Mihinkð sitte aiot?" "Meni mihin hyvðnsð, kun en tðssð ole kaikkein hassuna." "Mitð ne taasen ovat sinulle tehneet?" kysyi Leena lempeðsti. "En ole nytkððn koko pitkððn pðivððn saanut yhtððn ystðvðllistð sanaa", vaikeroi Mikko, "pilkka- ja pisto-sanoja saan kðrsið kaikilta, paitsi sinulta, omat veljeni hassuttavat minua edellð, muut perðssð ja mistð syystð? Yksinkertaisesti siitð, ettei minulla ole luontoa heitð vastustaa s.o. maksaa pahaa pahalla". "Eihðn nuori isðntðkððn sinua kiusaa". "Ei! Hðnen pistonsa kðy kaikkein syvimmðlle; vaan kyllð minusta pððsevðt". "Suo siellð, vetelð tððllð, kuivaa ei kuulukaan, koe kðrsið, pahoja ne kyllð ovat, vaan ehkð ne heittðvðt". "Sitð olen jo tarpeeksi odottanut, enkð enempi odota, menen huomenna kaupunkiin ja nðytðn heille, ett'en heitð tarvitse". Samalla alkoi kuulua miesten laulu pensikon takaa niskasta. He ovat siis tulossa. Leena nosti sukkelaan kypseksi kiehuneen vellipadan tulelta. Laulu kuului selvemmin ja he erottivat seuraavat sanat: "Jos onneas kohtaisi vastanen sðð, Jos toivosi turhalle nðyttðð; Sð riemuitse kuitenki, aikasi tððll' On vaikea murheella viettðð. Vielð on onnea elossasi; Miksikð murhetta kannat? Nuoruuden ruusut on poskillasi; Miksi ne kuihtua annat. Toivossa taivahan Jumala loi Ihmisen, asetti muinoin Tyytyyn; siis tyytyvðisyydessð on Ainoa onni maan pððllð. Se tuottaapi rauhan sun sielullesi, Se poistaapi murheet ja vaivat; Se virkistðð ruusut sun poskillesi, Se antaapi elolles' voiman". Mikko kuunteli pðð kallellaan tuota voimakkailla ððnillð sointuvasti laulettua laulua ja huokasi syvððn sen tauottua. "Se mies, joka ennen aitalla; koetaampa jalkatemppuja", huudahti Aappo ja kohta oli joka mies valmis kilpajuoksuun. "Hiuh! Minð olen jo tððllð!" kiljasi Aappo ja otti aika hypyn aitan lðhelle pððstyððn. "Tððllð minðki olen! ja minð! ja minð! ja minð!" kiljuivat toiset. "Mutta hitto viek——n! Velli on jo kupissa! Onko sitð sy—dð asti, vai loppuuko se aina kesken?" kysyi Aappo Leenalta pistðvðsti. "Kyllð vellið on vaikka paljonki s—isit," sanoi Leena. "Onko sitð juodaki asti?" "Juo pððlle! Kyllð velli piisaa". "Hyvð! Koetaanpa pojat kuinka vellið riittðð", kehotti Aappo ja alkoi sy—dð. Muut tekivðt samoin. "Saapa nðhdð eik— pala tuo niskalato, kun pantiin niin mðrkinð heinðt lðjððn", arveli Aaro. "Mikð sen mðrjðn polttaa", pisti K—llisk—. Samalla kuului etðistð ukkosen jyrinðð. "Sada ny' hyvð Jumala, pane ukko kans", arveli Aappo. "Vellið!" -- "Vellið!" -- "Vellið!" kuului sieltð tððltð aitassa. Leena otti tyhjentyneet kupit toisen toisensa perðstð ja toi ne jðlleen tðytettynð paikallensa. "Eik— se velli jo lopu", sanoi Simo tuskallisesti, "minð jo rupean vðsymððn". "Ei ole enððn paljo, juokaa pois pojat, kohta loppuu", sanoi Aappo, joka oli hypðnnyt padan luo nðhdðkseen, miten paljo vellið oli jðlellð. "Ei paljo! puoli pataa", sanoi Mikko. "No niin! Eik—hðn sille sairaalle pitðisi olla pikkusen juuston heraa, paha vaan, ettei ðiti ole tððllð", sanoi Aappo. "Voi kuin te olette viisaita", jupisi Mikko tuskin kuuluvasti ja huokasi syvððn. "Juokaa pojat vellið! Kupillinen mieheen, kyllð se pian loppuu", kehotti Aappo, otti puolen kannun vetosen vellikupin leu'oilleen, eikð hellittðnyt ennenkun se oli pohjaan juotu. Muutamat miehistð tekivðt samoin, toiset empeilivðt. "Mitð sitð turhaa hðtðilee", kehoitti Aappo, "eihðn mies koskaan ole niin tðynnð, ettei sy—nnin pððlle voi kappaa perunoita sy—dð. -- Vellið!" "Nyt ne sen nðk—set halkasevat itsensð tuolla vellillð", tuittuili Leena. "Vellið! -- Vellið! -- Vellið!" kuului taasen kaikkialta ja tyhjið kuppia tarjoutui Leenalle useampia. Leena otti yhden ja tðytti sen, mutta nyt oli jo pata tyhjð. Kenellðkððn ei nðyttðnyt olevan halua kðydð tðytetyn kupin kimppuun. "Ei, mutta tuo velli tðytyy juoda kaikki", sanoi Aappo, t—ysðsi vy—tððn ja tarttui kuppiin. "Elð hitossa kaikkia juo!" sanoi Aaro ja tarttui kupin laitaan. Aappo ei hellittðnyt, joi vaan. "Anna minulleki! Anna minulleki!" ja useita kðsið tarttui yhtðhaavaa kupin laitaan. Aapon tðytyi hellittðð ja kilvan ryypðttiin velli viimeiseen pisaraan. "Vellið! -- Vellið! -- Vellið! -- Leena, Vellið! -- Leena! piisaako velli?! -- "Vellið! -- Vellið! Vellið! -- -- --" "Kyllð te olette aika elðimið", tiuskui Leena. Ukkonen jyrðhti kovemmin ja koko itðinen taivas oli harmaan vaipan taa kðtkeytynyt. "Mutta se on tuo Leena vielð vanhoillaanki oikein laatu tytt— ja pulska kuin riikin ruhtinatar. -- Eik—hðn se sopisi, ettð ly—tðisiin ryysyt yhteen. Kumma etten 20 vuotta ennen tuota huomannut; mutta 'kan tenkka', loihan Jumala aikaa, eikð puhunut kiireestð mitððn. Komean morsiamen sinusta vielðkin saan", arveli Aappo. "Elðhðn ennen nuolase ennenkun tipahtaa", sanoi Leena ðrtyisesti. "So, so! Kyhnyttelemðllðhðn se isoki sika kaadetaan", sanoi Aappo, "kyllðhðn meistð pulska pari tulee". -- samalla iski valkeaa ja rðtisevðð ððntð kuului vðhðn pððstð. "Sinusta en huolisi, vaikka kahden maailmassa olisimme", sanoi Leena, kððnti yl—nkatseellisen nðk—isesti selkðnsð Aapolle ja alkoi korjata ruokaa. Aappo tarttui nenððnsð, puristi sitð ja alkoi nenððnsð honisten laulaa: "Jos minun kultani kuolisi, Niin kuppari-ðmmðn naisin; Sarvista kampoja tekisin, Ja pussista p—ksyt saisin". Samalla vðlðhti kirkas salama, jota seurasi ankaran kova ukkosen jymðys. Kaikki siunasivat yhtð haavaa, vielðpð itse Aappoki. Tuulenpuuska toisensa perðstð alkoi kierrellð ympðriinsð pelmuuttaen lðheisið pensaita ja tohisten rðnstyneen maja-aitan nurkissa. -- Nuori Raudikko laukata vihkasi k—ysi perðssð maja-aitan oven editse. "Siirritk— hevoset?" kysyi Aaro Mikolta. "Siirrin", vastasi Mikko. "Ota nyt kiinni Raudikko, jos luulet saapasi", sanoi Aaro ðreðsti. "Minun syynihðn se kaikki on", sanoi Mikko. "Paras on, ettð menet kotoa sitð noutamaan, niin saat samalla ðidiltð pikkusen juuston heraa", sanoi K—llisk— pistðvðsti. "Pianhan tuonne pððstððn ja etemmðksiki", sanoi Mikko tuikeasti, ja alkoi kerðillð tavaroitaan kainaloonsa. "Ethðn toki tuommoiseen ilmaan lðhde, Mikko", lausui Leena leppyisðsti. "Minun aikani on tullut", virkkoi Mikko jðykðsti. "Hyvðsti, ehk'ei heti tavata", lausui hðn kynnyksellð mennessððn. "Oletko mielet—n!" huudahtivat kaikki yhteen suuhun. "Ainaki teidðn mielestðnne", mutisi Mikko ja alkoi astua, minkð ehti. Tuuli kiihtyi kiihtymistðnsð, pilvet kasvoivat aina synkemmiksi peittðen maan kaamittavaan hðmðrððn. Salama leimahti taas ja kohta kuului hirveðð jyminðð. "Isð mene sinne!" huudahti Tapani Mikon perððn. "Itsehðn kðskit", oli kuiva vastaus. Salaman iskut tihenivðt ja taivas kðvi yhð synkemmðksi. "Palaa Jumalan nimessð takaisin! En tahdo vastata hengestðsi!" huudahti K—llisk— kðskevðllð ððnellð. Samalla kiiti puntarin muotoinen ððrett—mðn kirkas nuoli aitan lðvitse, hirmuinen tðrðhdys seurasi sitð; maailma pimentyi, vikatteet tðrisivðt seinillð, koko maan perustus vapisi. Mikko kaatui paikalle ja kaikki tyrmistyivðt. Hirveð, pitkðllinen rðtinð seurasi sitte. Tuntuipa ikððnkun taivaan kansi olisi kahtia revennyt ja hirmuinen rankkasade lankesi maahan. En voi sanoa miten kauvan olimme tiedotoinna viruneet aitan permannolla, kun vihdoin K—llisk— hyppðsi yl—s, huudahti kolkosti: "Missð on Mikko", ja kiiruhti paikalle, mihin oli nðhnyt hðnen kaatuvan. Muut kiiruhtivat perðssð ankaraan sateesen sitð my—ten kuin olivat ehtineet jðlleen tietoisuuteensa. Mikko makasi suullansa, jalat, kðdet levðllðnsð ja tavaramyttynsð oli muutaman kyynðrðn pððssð. Tapani tarttui hðnen olkapððhðnsð ja kohotti hðntð, mutta ruumis oli kankea ja kylmð, ei karvanjuurikaan vðrðhtðnyt. Kaikki olivat ððrett—mðn liikutuksen vallassa. K—llisk—n huulet vðrðhtelivðt ja kauhistuksen leima nðkyi hetkisen hðnen kasvoillansa, mutta kohta oli hðn jðlleen tavallisessa tyyneydessðnsð. "Kantakaa ruumis aittaan", lausui hðn kðskemððn tottuneella tavallansa, mikð vaatimus olikin pian tðytetty. * * * * * Siirrymme nyt noin kahdeksan kuukautta ajassa eteenpðin. Kaikki on nyt muuttunut. Viheri—itsevðt Pohjolan lakeudet ovat saaneet tavallista vahvemman lumivaippansa, joka jo kevðimen suoja-ilmoista on melkoisesti alennut. Lainehtivaa Pohjanlahtea sitovat vielð vahvat jððkahleet, mitkð viime pakkasista ovat saaneet sileðn, lasikirkkaan pinnan. On erðs kevðtaamu. Vinha tuuli vinkuu nurkissa. Talvi on vielð luonnossa. Mutta talvi nðyttðð olevan ihmissydðmissðki. Kaikki on nyt muuttunut. Tuo rattoisa iloisuus, tuo pistðvð iva ja tuo joskus liikanaisuuksiin asti menevð pilkallisuus on kokonaan meidðn talosta hðvinnyt. Sen lðhteet nðyttðvðt edellð kerrotun tapauksen perðstð kerrassaan kuivuneen. Kaurismaan Aappo, joka meillð nyt muutaman viikon on ollut heinðn vedossa, kokee tosin vielð yllðpitðð entistð rattoisuutta, mutta turhaan. Kun K—llisk—n huulilta kerran on ilvehymy kadonnut, nðyttðð aivan mahdottomalta meillð enððn minkððn viehkeðmmðn elðmðn syntyminen. Minun ei tarvitse tðssð ruveta kertomaan sitð kauhistusta, minkð Mikon tapaturmainen kuolema koko talon vðessð vaikutti. Tarpeetonta on kuvata isðn surua, ðidin lohduttomuutta, ja veljien katkeraa katumusta ja murhetta. Mutta aika kaikki parantaa ja niinpð olisi epðilemðttð meillðki kðynyt, ellei Tapanin lohduttomuus olisi tehnyt sen mahdottomaksi. Kun isð itki, kun ðiti puolitiedotonna virui sðngyssð ja kun muut veljet eivðt nðyttðneet katkeran surun ja katumuksen takia voivan mihinkððn ryhtyð, silloin hððri K—llisk— levollisena kaikkialla. Niityllð johti hðn ty—n kulkua kuten ennenki ja antoi kotona mððrðykset mihin toimiin oli Mikon hautajaisten suhteen ryhdyttðvð. Hautajaisissa surkuttelivat kaikki Mikon onnetonta loppua, lohduttelivat vanhempia ja ihmettelivðt Tapanin tyyneyttð. Useampi vieras loi epðilevðn silmðyksen hðneen, kuten sydðmett—mððn olentoon, jonka sydðn ei nimeksikððn ole murtunut tuosta kauheasta tapauksesta. Kukaan ei aavistanut, ettð tuon kylmðn, tyynen ja kivikovan kuoren sisðllð piili pahoin haavoitettu ja vertavuotava sydðn. Kukaan ei kðsittðnyt sitð luonteen jðykkyyttð, jota ankarimmatkaan iskut eivðt voi kohta murtaa. Mutta kun muutamia viikkoja kului, kun isð, ðiti ja muut veljet olivat ensimðisestð lohduttomuudestaan tointuneet ja ryhtyneet jðlleen tavallisiin toimiinsa, silloin alettiin K—llisk—ssð huomata yhð enenevðð levottomuutta. Usein seisoi hðn akkunan edessð huulet suljettuina ja hautuumaalle pðin katsellen tuntikaudet. Ruoka ei hðnelle nðyttðnyt maistuvan ja hðnen silmiinsð ilmaantui outo kiilto, jonka Leena selitti tulevan vðhðstð nukkumisesta, "sillð" -- niin vakuutti hðn -- "nuoren isðnnðn kamarista kuuluu liikettð usein kaiken y—tð". Entisen ivan ja pilkallisuuden sijaan alkoi ilmaantua yhð karttuvaa ðrtyisyyttð ja kiukkua. Ja nyt alkoi my—skin tapahtua sitð, mitð tðhðn asti ei vietð koskaan ollut tapahtunut, ettð muiden ty—h—n lðhdettyð jði K—llisk— toimettomaksi kotia kaikeksi pðivðð. Illallisessa perheneuvottelussa oli tullut pððt—kseksi, jotta heinðt ovat nyt kierðn jððn aikana Lahdentakaa kotia vedettðvðt. Sen johdosta olisi jo ennen kello 4:jðð koko talonvðki liikkeessð, jotta ehdittðisiin kðydð kahdesti pðivðssð tuon kolmineljðnneksisen matkan pððstð heinðssð. Sillð aikaa kuin miehet menivðt hevoisia juottamaan ja hðkkið reelle k—yttðmððn, laittoi vaimovðki kiireenkautta miehille ruokaa p—ydðlle. Pian olivat miehet toinen toisensa perðstð vetðytyneet pirttiin. Simo viipyi vielð ulkona, mutta kun ei hðntð alkanut kuulua, istahti K—llisk— p—ydðn pððhðn, painoi kðtensð ristiin ja ryhtyi sen perðstð ruokaan kðsiksi. Muut miehet tekivðt samoin. Pian tuli Simoki, asettui paikallensa p—ydðn ððreen ja arveli, ettð olisi parasta heittðð Lahdentaka lðht— toiseen kertaan. "Miksikð?" kysyi Tapani huolettomasti. "Siksi ettð tuuli yltyy yhð ankarammaksi ja pððllimmðinen jðð on sileð kuin peili", vastasi Simo. "Ei haittaa, onhan siellð ennenki kulettu tuulella, jos tuiskullaki", sanoi K—llisk— tavallisella pððttðvðisyydellððn. "Se on merkillistð, ettð sinun tahtosi se aina pitðð tapahtua, olkoon se kuinka mielet—n tahansa", sanoi Simo ðkðisesti. Tðmð oli enempi kuin luvallista. Ei kukaan koskaan, eipð edes isðkððn, ollut rohjennut noin julkeaa vastarintaa tehdð K—llisk—lle. Sen tðhden kavahti hðn yht'ðkkið seisoalleen, hðnen huulensa vapisivat ja silmðnsð sðihkyivðt vihasta. Kaikki kammahtivat sðikðhdyksestð. "Simo", huudahti ðiti, "kuinka rohkenet Tapania noin vastustaa". "Luuletko sinð olevasi kaikkivaltias herra tðssð talossa", sanoi Simo, nousten hðnki ðkkið seisoalleen, "luuletko, ettð minð ikðni sinua rupean palvelemaan". "Suus' kinni poika!" kiljasi Tapani ja l—i raskaan nyrkkinsð p—ytððn sillð vauhdilla, ettð sirpaleet sinkoilivat p—ydðn laidasta ja ruuat lentelivðt sinne tðnne. Kaikki vðistyivðt p—ydðn luota, paitsi Simo, joka vihasta punottavin poskin potkasi lattiaa, ojensi jðntevðn nyrkin K—llisk—ð kohden ja kiljasi: "ly— miestð, elð vðrkkejð;" mutta samalla tunsi hðn kaksi vahvaa kouraa tarttuvan tðytelðisiin vy—tðisiinsð, jotka hðnet ðkki arvaamatta paiskasivat p—ydðn luota keskilaattialle ja hðn kuuli Kaurismaan Aapon karjasevan: "Minð en anna teidðn tapella. -- Ja sinð, nuori isðntð, kuinka kehtaat pitðð tuommosta elðmðð ja hðvðistð hyvðn nimesi ja maineesi". Tðmðn kuultuansa kavahti K—llisk— paikalleen p—ydðn pððhðn istumaan. Tðmm—istð ei ollut hðnelle koskaan ennen tapahtunut. Hðn oli kymmenvuotiaaksi asti kasvanut suopean isðn ja ðidin ainoana poikana varakkaassa kodissa, jossa hðntð kaikki olivat jumaloineet tavattoman aikaisin kehkeentyneiden luonnonlahjojensa tðhden. Kukaan ei milloinkaan yrittðnyt hðnen tahtoaan vastaan tehdð, koska kaikki, mitð hðn nðki hyvðksi vaatia, oli jokaisen mielestð niin sanomattoman viisasta. Vðhðn suuremmaksi tultuansa, kun hðn alkoi talon t—ihin ryhtyð, kðvi hðneltð kaikki ty— ikððnkuin itsestððn, jotta hðn jo kuuden seitsemðn toista vanhana kysyi parrahimpia miehið rinnalleen. Sitð paitsi harjaantui hðn jo aikaiseen tarkaksi ty—njohtajaksi, sillð olihan hðn sekð luonteensa ettð kasvatuksensa suhteen ikððnkuin kðskemððn luotu. Sen lisðksi oli hðn jo nuoruudestaan hankkinut itselleen melkoiset maanviljelystð koskevat kirjalliset tiedot. Tðllð luonteen etevyydellð oli hðn jo aikaisin anastanut talossa ensimmðisen sijan, joten jokainen, vielðpð isðki, totteli hðntð aivan huomaamattaan. My—skin nuoremmat veljet tottelivat ikððnkuin itsestððn K—llisk—ð, sillð olihan hðn jokaisen mielestð melkein erehtymðt—n. Se tapahtui siis tðnð pðivðnð ensi kerran ettð joku ihminen rohkeni sanoa hðnen pððt—ksessððn ei ainoastaan erehtyneen, vaan vielðpð siinð olevan aivan mielet—ntðki. Ei siis ihmettð, ettð se hðnen muutoinki kovin ðrtyneesen mieleensð vaikutti noin hurmaavasti. Mutta tðssð tapahtui vielð muutaki K—llisk—lle kovin odottamatointa. Kuka olisi voinut aavistaa, ettð hðntð, joka kðyt—ksessððn oli aina ollut kylðn nuhteettomin mies, hðntð, jolle mielen tyvenyydessð ei vertoja tietty, ettð hðntð nyt tuommoinen juopporenttu, kylðn suurin tappelia ja irvihammas, kuin Kaurismaan Aappo, kutsuu tavalliseen jðrjestykseen hðnen omassa kodissaan, nuhtelee hðntð, muistuttaa hðntð hyvðstð nimestððn ja maineestaan ja vielð pððlliseksi tekee tðtð -- sen kyllð K—llisk—n tunto selvðsti sanoo -- tðydestð syystð ja pakosta. Tðmð kaikki yhteen laskettuna teki sen, ettð hðn lamahti hermotonna ikððnkuin lankavyhti tuohon paikalleen istumaan; ettð hðn vihasta, hðvystð ja harmista ei edes silmiððnkððn uskaltanut kohottaa. Mutta hallitsemaan tottunut mies ei niin vðhðllð lannistu, Ainoastaan muutamia silmðnrðpðyksið tarvitsi K—llisk— tyynnyttððkseen kiihtyneen mielensð. "Menemme sitteki Lahdentaakse", sanoi hðn muutaman minutin kuluttua, otti hevoskalut pirtin naulasta ja katosi ovesta. -- Simonkaan ei nðyttðnyt enððn tekevðn mieli uudistaa alettua vastarintaa, sillð edellisestð oli hðn jo kyltin nðhnyt, ettei Tapania ollut niinkððn helppo kukistaa, ja kuka tietðð, mitenkð olisi hðnelle tðssð taistelussa kðynyt, jos ei Kaurismaan Aapon odottamaton tuuppaus olisi hðntð noin selittðmðtt—mðllð tavalla viskannut K—llisk—n kynsistð, sillð vaikka oliki hðn kylðn vðkevimpið miehið, ei hðn kumminkaan olisi K—llisk—n kynsissð paljon painanut. Kaikissa tapauksissa nðki hðn parhaaksi seurata K—llisk—ð ja muut miehet tekivðt samoin. Pian olivat hevoset aisoissa. K—llisk— hyppðsi hðkkiin ja nuolen nopeudella kiiti hevonen pihasta. Muutamien kymmenien syltien pððssð pihasta sai kuitenki K—llisk— asettaneeksi raivostunen hevosen ja seisotti sen. Ankara vihuri kiepotti irtisaatua lunta sinne tðnne. K—llisk— tðhysteli taivasta kaikilta kulmilta ja nðytti miettivðn. Epðilemðttð joku pieni olento kuiskasi hðnen korvaansa, ettð Simo oli sittenki oikeassa. Mutta tunnustaako se, antaako perððn, ettð hðn olisi mielett—mið pððttðnyt? -- Ei sittekððn. "Pois alta!" huusi Kaurismaan Aappo. "Aja yli!" huusi joku hðnen edellððn olevista rengistð. "Palaapa Ky—sti ja ota joku niistð vasta terotetuista rautakangista ja k—ysið matkaan", huusi K—llisk— minulle. Pian oli hðnen kðskynsð tðytetty ja matkaa jatkettiin. Tuuli nðytti yhð yltyvðn. Tuskin olimme pððsseet lahden rannalle ja K—llisk—, joka edellð ajoi, jððlle ehtinyt, kun virraa -- -- -- reki alkoi kierðllð jððllð huilata tuulen matkassa ja py—rðytti hevoisen pððn tuulta vasten. "Tuule nyt, hyvð isð, revi kattoja ja kaada myllyjð, siispðhðn nuo k—yhðt ty—mies paratki ty—tð saavat", arveli Kaurismaan Aappo. "Tuo tðnne, Ky—sti, se rautakanki", sanoi K—llisk—. Kangin saatuaan pisti hðn sen tuulta vastassa olevaan torrakkovitsaan, tarttui toisella kðdellððn suitsiin, kððnti hevoisen matkan mukaan, painoi toisella kðdellððn rautakankia jððtð vasten, jotta kangen kðrki piirti jððtð. Nðin ollen ei tyhjðn hðkin parraspuihin, rekeen ja mieheen vastaava tuuli saanut sitð voimaa, jolla olisi saanut rekeð virraamaan. Sitte kðski hðn ajaa kaikki hevoset rinnakkaa tuulen puolelle itseððn ja niin sitð aika vauhdilla huilattiin tuon kolmea neljðnnestð leveðn lahden yli. "Konsti se on, joka pelaa", arveli Kaurismaan Aappo K—llisk—n konstit nðhtyðnsð. Ennen mainitun rantasauran luo pððstyðmme sitoi K—llisk— hevosensa sauran tukeen ja sanoi Kaurismaan Aapolle: "Kððnnð hevosesi suojan puolelle!" "Kyllð ymmðrrðn, kun ððnen kuulen", arveli Aappo ja kððnti hevoisensa sauran suojaan ja veti hðkin aivan lðhelle sauran kylkeð. Muut miehet ryhtyivðt tuulikkailla sukimaan lunta sauran pððltð ja kyljiltð. K—llisk— pisti hangon sauran kylkeen, painoi sen varren hðkinparraspuuta vasten ja hyppðsi parraspuulle. Kaurismaan Aappo hyppðsi niinikððn parraspuulle, otti hangon, l—i sen ylemmðn sauran kylkeen, painoi hangon varren olkapððtððn vasten ja yhdellð hyppðyksellð oli K—llisk— hangon varrella seisomassa. Siitð hðn hðtð hðtðð ylettyi sauran pielestð kiini ottamaan ja veti itsensð sauran pððlle. Tðmð ei ollut semmoisella myrskyllð pelkurin tekoa, mutta hyvin harjaantuneesti kiersi K—llisk— jalkansa tukevimman pielen pððn ympðri ja alkoi syytðð heinið alas hðkkiin, jossa Kaurismaan Aappo oli niitð vastaanottamassa. Ensimðiset heinðt, mitð K—llisk— sai irti, sieppasi tuuli kohotetusta hangosta ja vei mennessððn ympðri niittyð. "Pienið ne ovat silahkat joulukaloiksi", arveli Aappo, nðhdessððn ensimðisten heinðin lentðvðn, "koettakaapas, pysyttek— tuulen mukana". Mutta pian harjaantui K—llisk—ki, hðn ei enððn nostanutkaan heinið rintuuksesta yl—s, irroitti vaan paikaltaan heinðt ja pudotti niitð ylemmð nostamatta hðkkiin, jossa Aappo oli niitð vastaan ottamassa ja polkemassa. Nðin ollen ei tuuli kovinkaan paljoa heinið mukaansa saanut, pian olivat hðkit heinillð tðytetyt, kun hankomiestð aina vðhðn pððstð muutettiin. Muut miehet sitoivat sillð aikaa tðytettyjð heinðhðkkið k—ysillð toisiinsa kiinni, heittðen kumminki noin syllðn verran itsekunki hðkin toisestaan erilleen. Tðmð tehtiin siinð tarkoituksessa, etteivðt missððn tapauksessa pððsisi heinðhðkit menomatkalla toisistaan kovin kauvas erkaantumaan. Kun kaikilla hevoisilla oli mððrð ajaa rinnakkaa jððllð, niin oli tarpeellista nðin kuormat toisiinsa kiinittðð, ettei hevosen pilttoutumisen eikð minkððn muun syyn tðhden pððsisi mikððn kuorma toisista erkaantumaan, sillð silloin sen tuuli silmðnrðpðyksessð kaataisi ja tappaisi pððllð olevan miehen. Mutta kun kaikki kuormat ovat kylki kyljessð kiini, syntyy siitð semmoinen paino, ettð on mahdoton ankarimmankaan tuulen saada pahasti rekið virraamaan. Niin arveli K—llisk— ja siinð oliki hðn oikeassa. Muut hevoset olivat jo asetetut paikalleen riviin paitse nuori Raudikko, joka vielð seisoi sauran vieressð. Kaurismaan Aappo suki sen hðkkið ja Simo oli hðkin pððllð poleskellen viimeisið irtaimia heinið keulapajun alle. Samalla kaatoi tuuli mahineen pielen Raudikon selkððn. Enempðð ei tarvittu. Silmðnrðpðyksessð kiiti tuo pilttomus hevoinen jððlle. Simo keikahti seljðlleen tðytetyn hðkin pððlle. "Pudota itses alas", karjasi K—llisk—. Mutta siinð ei ollut aikaa. Virraa -- -- -- pani reki, surkea karjahdus kuului, hðkki oli suullaan ja mies hðvinnyt sen alle. Raudikko seisoi, merkillistð kyllð, ikððnkuin tuomittu paikalleen. Pian oli miesjoukko kaatuneen hðkin luona ja silmðnrðpðyksessð oli hðkki viskattu paikaltaan. Simo makasi tunnotonna ja surkean nðk—isesti rutistettuna. Kðmmen oli jððtð vasten, kðsiselkð vððntynyt olkapððtð vasten, toinen jalka pahasti rððps—llððn, ja verta tulvaili sekð suusta ettð sieraimista. "Minua onnetonta, nyt olen tappanut toisen veljeni", vaikeroi K—llisk— kokonaan murtuneena. Mutta vielð kerran tyynnytti hðn jðttilðistahdollaan nyt kokonaan murtuneen sydðmensð. Vielð kerran kðski hðn entisellð ryhdillððn: "Kantakaa Simo hðkkinsð pððlle, tuokaa kirves perðltð ja ly—kðð sillð poikki nuo k—ydet, jotka sitovat Raudikon hðkin sen rekeen, jotta saadaan siitð tyhjð reki. Jððk——n hðkki heinineen parempaa aikaa odottamaan. Ja sinð, Ky—sti, otat Raudikon ja ajat tohtori R:n luo, hðn on minun vanha tuttuni, sanot minulta terveisið, selitðt asian ja tuot hðnen omalla kuomillaan meille. Ja joudu!" silmðnrðpðyksessð tulivat hðnen mððrðyksensð tðytetyksi. Miehet huilasivat kotia kohden ja minð tohtori R:n luo. * * * * * Kolme vuotta on kulunut edellð kerrotusta pðivðstð. Runsaasti kolme vuotta. Se on niinkuin pisara meressð verrattuna ijankaikkisuuteen, mutta lyhyessð ihmiselðmðssð merkitsee kolmeki vuotta paljon. Ajan kiertelevðt aallot ovat viskanneet minunki useoita penikulmia kodistani. Suvetar on levittðnyt viheriðn vaippansa yli armaan Pohjolamme, se on tðplittðnyt maan tuhatvðrisillð, vasta puhjenneilla kukkasilla ja levittðnyt virkistðvðt hengðhdyksensð kaikkialle. Se on vapauttanut talven siteistð Oulujoen mahtavat aallot, jotka nyt vallattomasti tanssien kiiruhtavat syleilemððn, suutelemaan rannan kukkaisia. Pohjolan kesðinen aurinko alkaa jo kallistua lðnnelle, puiden lehdet suhisevat nuoruuden tuoreutta ja koko Muhoksen kirkon kylðn mahtava luonto lausuu Pohjolan suloutta. On kesðinen sunnuntai-ilta, jolloin maanmieski saa hetken hengðhtðð ankarasta ty—stððn. Ikððnkuin itsestððn johtuu mieleeni kuvia menneiltð ajoilta. -- Mitðhðn siellð kotona nyt puuhataan? -- Kuinka paljo sentððn ovat nuo olot kodissa muutamien vuosien kuluessa muuttuneet. -- -- Kun tuon onnettoman heinðretken perðstð saavuin tohtori R:n kanssa kotia, oli K—llisk— menettðnyt kerrassaan entisen ryhtinsð. Aivan hajamielisenð otti hðn tohtoria vastaan ja johti hðnet saliin, jossa tohtori riisui pððllysvaatteensa. Sen perðstð meni hðn kohta sairaan tilaa tutkimaan. Simo makasi unennð—n kaltaisessa tilassa. Huolellisen tarkastuksen perðstð ilmoitti tohtori loukkaantumisen ei olevan hengen vaarallisen. Simo oli vaan saanut heikonlaisen tðrðhdyksen pððhðnsð, josta hðn kyllð pian tointuisi. Mutta sen sijaan oli reisiluu taittunut, kðsivarsiluun pðð tunkeutunut kyynðrluun ja vðrttinðluun vðliin sekð rikkonut vðrttinðluuta, joiden vammain tðhden sairas saisi maata useoita viikkoja. Nðmðt rauhoittavat tiedot annettuaan, ryhtyi tohtori sðrkyneiden luiden sitomiseen, jonka tehtyððn hðn tarkoin mððrðsi miten sairasta olisi hoidettava ja lðhti sotiansa. Mutta K—llisk— parka, hðntð eivðt nuo rauhoittavat tiedot nðyttðneet paljon huvittavan. Hðnen sydðmensð oli kokonaan murtunut. Kun nuoruutensa rakkautta oli hðnen tðytynyt uhrata oman vitkastelemisensa ja valvattinsa vanhempain tyhmyyden tðhden, oli hðn vakavasti pððttðnyt erota maailmasta ja elðð rehellisenð, vakavana ja kunniallisena vanhanapoikana, hoitaa suurellaista taloutta ja elðmðnsð lopulla antaa osansa siitð yleishy—dyllisiin tarkoituksiin. Mitð hðn kerran oli pððttðnyt, sen hðn my—ski tahtoi toteuttaa ja kukapa voisikaan hðntð siitð estðð. Saisihan sitten kuolla hyvðllð omallatunnolla, kuten kelpo kristitty ainakin, eikð kenellðkððn olisi muuta kuin hyvðð hðnestð sanottavaa. Nðin sydðmessððn tuumien otti hðn elðmðnsð onnen omiin kðsiinsð ja pððtti sitð johtaa jðttilðistahdollaan. Helposti johtiki hðn tekonsa tavalla, ettei kukaan voinut niitð muuta kuin kunnioittaa. Mutta tuota pahanilkistð sydðntð, sitð ei ole niinkððn helppo kurissa pitðð, sen sai K—llisk— parkaki aikanaan huomata. Erðs taipumus, jonka hðn aluksi oli pitðnyt vaan aivan viattomana, versoi hðnen sydðmessððn pian suureksi jðttilðispuuksi, ja se oli tuo luihin ja ytimiin tunkeutuva pilkallisuus. Vasta silloin kun tðmð taipumus oli uhrikseen vaatinut hðnen oman veljensð, vasta silloin huomasi K—llisk— itseki sen turmiollisuuden. "Mitðpðs sille", arveli hðn, "jos loiskasvi on peltoon tunkeutunut, on se sieltð juurineen pois revðistðvð". -- Ja sen hðn tekikin. -- Mutta sen jðttðmðt jðljet vaikuttivat sydðmessð sairautta, raskasmielisyyttð ja ennenkuin hðn oli ennðttðnyt huomatakaan, kasvoi entisen sijalle entistððn turmiollisempi loiskasvi ja se oli suvaitsemattomuus ja ðrtyisyys. Tðmð oli jo muutamassa pðivðssð vaatinut entistð useampia uhria. Kotirauha, veljesrakkaus, hyvð nimi ja maine, ne olivat jo ainaki hetkeksi menneet ja kuka tietðð miten edelleen kðy. Sitð paitsi makaa tuossa toinen veli pahoin muserrettuna. -- Ja mitð on niiden sijaan saatu? -- Menetetty luottamus, hðpeð, katumus ja murhe. -- "Jospahan saisin vielð vuodenkaan takaisin entisestð elðmðstðni, niin olisi toki molemmat veljeni terveinð ja raittiina ja oma nimeni tahraantumatonna. Mutta nyt -- -- -- nðmð katkerat muistot viiltðvðt sydðntðni. Minua onnetonta! En voi enððn toiseksi muuttaa sitð, mikð tapahtunut on. Haa -- -- -- jospa kuolema pelastaisi kðrsimiseni! -- Mutta mihin sitte? Kadotus ja helvetti suurentelevat vaan kitaansa. -- Mitð on tðmð kðrsimys? -- Kadotuksen esimakua vaan! -- Mitð tðmð tuli tððllð rinnassani? -- Helvetin liekkið ainoastaan! -- Kuolemalta en huojennusta toivo, elðmð ei minulle paljon maksa! -- Kaikkialla on mustaa ja kolkkoa! Mikon haamuja on joka paikka tðynnð, ne huutavat kostoa -- hirmuista kostoa!" -- -- -- Simoki tointui hiljalleen. Muutamien viikkojen kuluttua oli hðnen sðrkyneet luunsa paranneet siihen mððrððn, ettð hðn kepin avulla ja sðrkynyt kðsi hihnalla kaulaan ripustettuna saattoi ruveta huoneella liikkumaan. Mutta elðmðnsð onnen -- nuoruutensa lemmen -- oli hðnki kadottanut. Kun hðn ensi kerran erððnð iltana tuli isðn ja ðidin kamariin tavalliseen perheneuvotteluun, olivat siellð muut perheen jðsenet jo kappaleen aikaa olleet, paitsi K—llisk—ð, joka ei tðhðn aikaan nðyttðnyt piittaavan talon toimista mitððn. Isð ilmoitti hðnelle lyhyesti mitð hðn nuorimpain poikainsa kanssa oli pððttðnyt huomisenpðivðn tehtðvistð. Siihen ei Simolla ollut mitððn muistuttamista. "Olisi minulla, rakkaat vanhempani, teille yksi asia ilmoitettava", sanoi Aaro ujosti. Pitkðllinen ððnett—myys syntyi. Simon kasvot vaalenivat. "Ethðn naimaan puuhaa?" sanoi tuokion perðstð isð. "Niin -- jos siihen suostuttaisiin", vastasi Aaro arasti. "Ja morsiamesi sitte kuka on hðn?" kysyi isð. Aaro ei vastannut kauvaan aikaan. Kaikkein silmðt kððntyivðt odottaen hðneen, paitsi Simon, joka kalman kalpeana tuijotti maata vasten. -- "Olemme Toisten Marin kanssa jo muutaman vuoden rakastaneet toisiamme, ilmoitimme sen eilen Marin kotona ja saimme siunauksen", sanoi vihdoin Aaro, "ja pyytðisimme nyt vaan teidðn suostumustanne". "Onhan Mari hyvðsydðminen, siveð ja toimellinen tytt—", sanoi vihdoin ðiti, kun isð ei virkannut mitððn, "olen aina toivonut hðntð miniðkseni ja semmoista jo todella tarvitsenkin, sillð voimiani on jo vanhuus siihen mððrððn heikontanut, etten enððn jaksa kunnolla hoitaa nðin suurta taloutta, vaan mitð sinð arvelet, isð". "Kyllð kai tðssð talossa ty—tð ja ruokaa on, kun vaan nuoret keskenððn sopivat, eihðn Marilla tosin rikkautta ole, vaan sitðhðn tuota valitettiin sinustaki, mutta olemmehan sentððn pðrjðnneet", arveli isð verkallisesti. "Mutta minð en suostu asumaan samassa talossa Aaron ja Marin kanssa", sanoi kotvasen ððnnett—myyden perðstð Simo koleasti. Kaikki katsoivat Simoon ja sitten vuorottain toisiinsa. Kaikki nðyttivðt ymmðrtðneen hðnen suonenvedontapaisesti liikkuvista kasvoistaan, mitð Simon sydðmessð liikkui. Kukaan ei siis pyytðnyt mitððn selitystð hðnen pððt—kseensð. "No siinð tapauksessa tðytyy Aaron ja Marin naiminen lykðtð vðhðn tuonnemmaksi", arveli pitkðn ððnett—myyden perðstð isð. Tðhðn se asia jði tðllð kertaa. -- -- -- * * * * * Tuo aika vuosina 1865, 1866 ja 1867, joilta tðmð kertomus on, oli kamalin aika, mitð tðmð miespolvi on kokenut nðillð raukoilla rajoilla. Pitkðt talvet, my—hðstyneet ja kylmðt kesðt ja aikaiset syyshallat tuottivat paikkakunnalle mitð suurinta kurjuutta. "Kova kaikkiin koskee", sanoo suomalainen sananlasku ja tðll—in se toteentui, jos koskaan. Ihmiset alkoivat erottaa huonojen vuosien tðhden palvelioita palveluksistaan. Nðiden taasen ty—n puutteessa tðytyi seoittaa leipððn olkia ja pettua. Mutta sekððn ei pitkðlle auttanut. Pian joutui perhe perheen perðstð vaivaishoidon hartioille, joka niitð alkoi jðrjestðð "komppaniioihin", noin pari kolme kymmentð yhteen joukkoon, mitkð sitten kiersivðt ympðri kinkerið, tahi asettaa niin sanottuihin "meijereihin", missð neljð viisi kymmentð henkeð asui yhdessð neli- tahi viisisylisessð pirtissð. Kaikkea sitð kurjuutta, mikð nðissð syntyi, ei nyt ole paikka ruveta kertomaan, koska se ei kuulu aineesemme. Pian tðytyi talollisten itsensðki ruveta sy—mððn olkia ja pettua. Ainoastaan varakkaimmat talot, kuten meidðnki talo, s—i enððn "selvðð" leipðð. Mutta k—yhemmissð taloissa ei vuoden niukka anti riittðnyt edes vðlttðmðtt—mimpiinkððn tarpeisin. Verot ja ulosteot sekð velkojen korot alkoivat yhdeltð ja toiselta jððdð maksamatta ja kun tðtð pitkittyi vuodesta vuoteen, niin tuli kruunu yhð kiinteðmmðksi saatavistaan, velkojat aina vaativammiksi ja kauppamiehet tyytymðtt—mðmmiksi, josta taasen seurasi vararikko toisensa perðstð. Ihmiset ovat toisihinsa niin monenmoisilla siteillð kiinnitetyt ja l—yhimpið eivðt suinkaan ole rahalliset siteet. Kun ei velallisen omaisuus riittðnyt, kðvivðt ahnaat velkojat takausmiesten kimppuun. Tðllð tavoin joutui moni varallisempiki vararikkoon. Semmoisia oli Leppiniemen isðntðki. Niin kauvan kuin ihmiset muistivat ja kirkon kirjoista voitiin selkoa saada, oli Leppiniemessð asunut tðmð sama suku. Nykyinen isðntð, samoin kuin kaikki hðnen esi-isðnsðki, niin pitkðlle kuin muistaa jaksettiin, oli ollut seudun hyvðntekið. Kuka ikðnð hðnen apuaan oli tarvinnut, oli hðn sitð aina tinkimðttð saanut. Siitð syystð eliki Leppiniemen vðki kaikkien paikkakuntalaisten siunaamana. Mutta tuon rajattoman auttavaisuuden tðhden oli Leppiniemi joutunut kymmeniin takauksiin, joita nyt alettiin hðneltð vaatia. Useimmat velalliset kokivat toki suorittaa ne velat, missð Leppiniemi oli takuussa ennen kuin luovuttivat omaisuutensa velkojilleen, mutta kaikki eivðt sitð voineet ja ahtaat velkojat eivðt nðkyneet sððlivðn Leppinientð enempi kuin muitakaan. Muuta neuvoa ei siis Leppiniemellðkððn ollut, kuin luovuttaa omaisuutensa velkojilleen. Vuosi oli nyt kulunut siitð kuin Aaro oli ensi kerran ilmaissut naimahankkeensa vanhemmille. Kukaan ei siitð ollut sen enempðð puhunut. Erððnð iltana olimme taasen isðn ja ðidin kamarissa tavanmukaisessa perheneuvottelussa. Kun siis huomisen pðivðn tehtðvistð oli sovittu, sanoi Aaro ujosti: "Olemme Marin kanssa arvelleet, ettð jos suostuttaisiin ostamaan meille tuo Leppiniemen maa, -- -- Marin isð on luvannut hankkia meille pari hevosta, kymmenkunta lehmðð ja muuta maanpððllisen alkua, jos" -- -- -- enempðð ei hðn saanut sanoneeksi. -- Kukaan ei puhunut mitððn esitykseen. Kaikki katselivat toisiaaan silmiin, paitse K—llisk—, joka ei nðkynyt tietðvðn mistð oli kysymys. "On niin ikðvðð tðmm—inenkin elðmð", sanoi kappaleen ajan perðstð Aaro. "Kuuletko sinð?" kysyi vihdoin isð K—llisk——n pðin kððntyen. "Mitð?" sanoi K—llisk— hajamielisesti. "Aaro esittelee ettð ostaisimme hðnelle ja Marille Leppiniemen maan, joka my—dððn pakkohuutokaupalla nousuviikolla". "Marille". Isð selitti likemmin asiaa K—llisk—lle, joka nðkyi rupeavan huomaamaan mistð oli kysymys. "Leppiniemi on hyvðsti asuttu maa ja on ollut semmoinen ijðnpðivðn, eikð luultavasti nouse kalliiksi", arveli K—llisk— ja vaipui taasen omiin mietteisinsð. "Mutta minð soisin", sanoi Simo omituisen kolealla ððnellððn, "ettð, jos Leppiniemi kerran meille huudetaan, se annettaisiin minulle. Minusta tuntuu, ettð olen tullut sopimattomaksi yhteiselðmððn, kun sitð vastaan Aaro, joka on hiljainen ja n—yrð luonnostaan, sopisi tðssð paremmin olemaan ja saisihan sitten ðitiki mieluisen avun Marista. Muutoin ei ehkð kotiminiðð ðiti voine saadakaan. Tapanista ja minusta ei taikaa ole ja Ky—sti kai", -- hðn kððntyi pilkallisesti minuun pðin -- "puuhaa kotivðvyksi". Pitkðllinen ððnett—myys syntyi taasenki. Simo oli totta puhunut, sen lienee jokainen tunnossaan my—ntðnyt. Simo oli sen perðstð, kun Aaro oli liittonsa Marin kanssa ilmaissut, tullut kummallisen rauhattomaksi. Hðn halusi joka paikkaan, missð tiesi tanssia, huutokauppaa tahi muita kokouspaikkoja olevan. Koti ei hðnelle nðyttðnyt olevan koti, ei ty— ty—, eikð ruoka ruoka. Kun hðnelle tuollaisen elðmðn sopimattomuudesta huomautettiin, tuli hðn sangen tyytymðtt—mðksi olemaan muitten hallittavana. Siitðpð syystð sanoiki isð kappaleen ajan perðstð: "Saammepa sitten tarkemmin tuumia, jos kerran Leppiniemen sovimme saamaan, kuka sinne muuttaa. Minð kumminki menen huutokauppaan ja huudan, jos niin soveltuu". -- -- -- Niin tehty, kuin pððtetty. Isð meni Leppiniemen huutokauppaan. Kun maa tuli my—tðvðksi, huutelivat sitð suurimmat velkamiehet 4000:teen markkaan. Sitten ei kukaan puhunut mitððn. "Eik— tuu lisðð; yks, kaks! -- -- --!" -- "5000:tta", kuului vihdoin ovensuun puolelta. Kaikkein silmðt kððntyivðt sinne pðin. "Kuka se oli? -- Kuka se oli?" kuului uteliaita kysymyksið. Vasaramieski jði uteliaana seisomaan ja tirkistelemððn oven puolella olevaan vðkijoukkoon. Isðni nimeð mainittiin useita kertoja ja se vihdoin tuli vasaramiehen ja uskottuin miestenki korville. Nðmð ny—kkðsivðt tyytyvðisesti ja vasaramies alkoi uudella innolla huutaa: "5000:tta on tarjottu! -- Tuleeko lisðð! -- -- Yks -- kaks -- -- ja -- kolme!" Naps, vasara paukahti. -- Kaikki asianomaiset olivat nyt erinomaisen hyvðllð tuulella, vielðpð entinen Leppiniemen isðntðki, sillð kukaan ei noin luotettavaa maan ostajaa ollut toivonut. -- Hinta tosin oli kovin mitðt—n, se kun ei vastannut kolmatta osaa talon luonnollisesta arvosta, mutta muut siitð eivðt sitðkððn olisi maksaneet, sen jokainen tiesi, sillð kullaki oli tekemistð omista asioistaan. Sitten mentiin saliin kirjoja tekemððn. "Kðske Simoki saliin", sanoi minulle isð. -- Minð etsin Simon vðkijoukosta ja menin hðnen kanssaan saliin. Entinen Leppiniemi haki alakuloisen nðk—isenð talon kirjat esille ja laski ne raskaasti huoaten p—ydðlle. Huutokaupan pitðjð alkoi niitð jðrjestðð, selitti lyhyesti itsekunki sisðll—n isðlleni. Niissð oli muun muassa erððn talon ulkopalstalla olevan Haikola nimisen torpan kontrahti, joka jo oli vanhentunut, mutta huoneet olivat vielð hyvðssð kunnossa, vaikka asukkaat olivat siitðki joutuneet vaivashoitoon. Torpan tilukset, jotka olivat erittðin hyvðt, olivat tðten joutuneet talolle ja huoneet vaivaishoidon haltuun. Kun siis kirjat olivat lðpi kðydyt, rupesi huutokaupan toimittaja tekemððn kauppakirjoja. "Eik—hðn se sopisi jðttðð kirjain tekoa huomiseksi", sanoi isðni, "haluaisin asiasta vðhðn keskustella perheeni kanssa". "Sehðn oikeen sopii". sanoi kirjuri, "meillð on kyllð tðksi illaksi muutaki tekemistð". "Minun ajatukseni on", sanoi isð illalla perheen jðsenten kokoonnuttua, "tehdð Leppiniemen kauppakirjat Simon nimiin, jos hðn suostuu eroamaan kaikista perint—vaatimuksista tðhðn taloon, saa tavallisen maanpððllisen Leppiniemeen ja sitoutuu antamaan Haikolan torpan entiselle Leppiniemelle hðnen elinkaudekseen 25 markan vuotuista arentia vastaan. Minð aivon ostaa Haikolan huoneet, jotka eivðt paljon maksa, ja antaa ne entiselle Leppiniemelle. Hðn saa ne aikaa my—ten maksaa minulle, jos jaksaa, tahi hðnen kuoltuaan lankeavat huoneet minun perilliselleni. Vai suostuuko Simo tðhðn?" "Minð suostun", sanoi Simo kappaleen ajan pððstð. Vaikea on kuvailla sitð iloa, mikð entisessð Leppiniemen talon vðessð syntyi seuraavana pðivðnð isðni ehdot kuultuaan. "Olen luullut saavani viettðð viimeiset pðivðni vaivaishuoneessa; olen luullut, ettð ainoa tyttðreni Saara joutuu vierasten palvelukseen", sanoi entinen Leppiniemi, "mutta nythðn on Jumala meille valmistanut oman asunnon". "Minð annan vielð Haikolan uudelle isðnnðlle sen lehmðn, jonka eilen tððltð 30 markalla huusin", sanoi erðs Leppiniemen velkojista. "Ja minð sen vanhan laukin, joka nousi vaan 50 markkaan", sanoi toinen. "Ja minð annan yhden tynnyrin ohran siemenið", sanoi kolmas; "voimmehan nyt vðhðn kuki uhrata, kun olemme saaneet niin edullisen kaupan Leppiniemen maalle". Nðytti melkein siltð, kuin tuo entisen Leppiniemen auttavaisuus olisi tarttunut kaikkiin hðnen velkojiinsa, sillð jokainen tahtoi jotain hðnelle antaa, ja pian oli Leppiniemellð maanpððllistð kaikesta lajista, jolla hðn voi Haikolassa uutta elðmðð alkaa. "Miehissð mies autetaan, mutta miehissð se my—s sorretaan", arveli uusi Haikolan omistaja, "sitð ohjetta olen aina seurannut, mutta en koskaan ole osannut aavistaa, ettð itse saisin sen noin elðvðsti kokea". Mutta tuskin kukaan oli onnellisemman nðk—inen, kuin Leppiniemen yhdeksðntoistavuotias Saara, joka niin ihmeen viehðttðvðsti osasi hymyillð vieraille kahvia tarjotessaan. "No eihðn toki kahvi niin pahalle uudessa kodissasi maistune", sanoi hðn, luoden suuret lemmelliset sinisilmðnsð Simoon ja kumartaen pitkðn hoikan vartalonsa hðnen puoleensa, "voithan nyt sentððn toisenki kupin juoda". -- Vitkastellen noudatti Simo kehoitusta. Seuraavana kesðnð tehtiin vielð kaikki ty—t sekð Leppiniemessð ettð kotona yhteisesti. Syksyllð vasta muutti Simo Leppiniemeen asumaan. Sinne annettiin hðnelle 20 lehmðð, 4 hevosta ja maan pððllistð kaikesta lajista, mitð isð oli vallan huokealla hinnalla pakkohuutokaupoista hankkinut. Nðin sai Simo tðytelðisen velattoman talon sekð erinomaisen hyvetuisen maan. -- Samaan aikaan toi my—s Aaro nuoren miniðn kotia ja minð lðhdin Koivikon maanviljelyskouluun. -- -- -- * * * * * Mutta puolitoimetonna virui K—llisk— sðngyssððn tahi istui p—ytðnsð edessð, seisoi akkunansa luona tahikka kðveli hajamielisenð sinne tðnne. Uni, ruoka ja ty— eivðt hðnelle maistuneet. Ty—n johto jði hðneltð kokonaan toisiin kðsiin. Kaikki asiat talossa rupesivat menemððn pðin mðntyð, josta syystð isð pððtti minut lðhettðð Koivikon maanviljelyskouluun. Sanalla sanoen K—llisk— oli nyt joutunut tuohon Pyhðkosken kamalimpaan paikkaan, jossa meikðlðinenkin kerran luuli "pussiih" menevðnsð. Tarina nimittðin kertoo olleen kaksi venðlðistð, jotka ensikerran laskivat Pyhðkoskea alas. Toinen piti perðð kunnes tultiin kosken ðkkijyrkkðð kððnnettð lðhelle, missð vesi sy—ksyy hirvittðvðllð vauhdilla kalliota vasten. Mitððn veden kulkuvðylðð ei silmð keksi, ennenkun tullaan lðhelle perukkaa, joten etððmpðð katsova luulee auttamattomasti jouduttavan umpiperððn. Niin varmaanki nðytti perðð pitðvðlle venðlðiselleki, koska hðnen sanotaan kauhistuen heittðneen melan kðdestððn ja kumppanilleen huudahtaneen: "Pussiih mennððh!" Siihen kerrotaan hðnen kumppaninsa rauhoittavasti vastanneen: "Ah vellen, eih vesi pussiih meeh!" Kumppani oli oikeassa. Ennenkun perðn pitðjð oli aavistanutkaan, olivat jo kosken kuohut py—rðyttðneet venneen keulan toisaalle, josta aukeni selvð vðylð. Todellaki oli K—llisk— tuon perððpitðvðn venðlðisen asennossa. Tðhðn asti oli hðn jðntevðllð kðdellð itse johtanut elonsa purtta. Mutta nyt hðnen tðytyi kauhulla heittðð mela kðdestððn. Sivuillaan nðki hðn kauheita epðtoivon kivilouhoksia, ja edessððn kadotuksen hirvittðvðn kuilun, johon hðn joka silmðnrðpðys luuli tulevansa viskatuksi. Koko elðmð oli ikððnkuin kauhistava unennðk—. Poispððsy-vðylðð ei nðyttðnyt mistððn l—ytyvðn. Mutta viimeisellð silmðn rðpðyksellð py—rðhti pursi toiseen suuntaan ja avoin pelastuksen vðylð aukeni eteen. Tapaus oli aivan satunnainen. Erððnð aamuna oli Leena K—llisk—n kamaria korjatessaan l—ytðnyt sðngyn taakse pudonneen katkismuksen lehden ja laskenut sen p—ydðlle. Kun K—llisk— taasen tapansa mukaan hajamielisenð istui p—ytðnsð edessð, kiintyivðt hðnen silmðnsð tuohon kuluneesen kirjan lehteen. Hðn otti sen kðteensð ja luki seuraavaa: "Herra, elð rankaise minua vihassas, ja elð kurita minua hirmuisuudessas! Sillð sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kðtes painaa minua. Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestasi: ja ei ole rauha minun luissani, minun synteini tðhden j.n.e." -- "Tðmðhðn on aivan samanlaista kuin minunkin suhteeni". -- Hðmðrðsti alkoi hðn muistaa rippikoulu-opetuksia ja erittðin papin kehoituksia saarnatuolista sunnuntaisin Jumalan sanan viljelemiseen. Hðn haki ðidin kamarista Raamatun -- muut sitð meillð eivðt koskaan kðyttðneet. -- Hðn alkoi lukea sieltð enemmðn Daavidin Psalmia. Mitð enemmðn hðn niitð luki, sitð selvemmin hðn huomasi sen syvðn katumuksen, mikð niissð puhui, Niin merkillisen yhtðlðinen oli Daavidin sydðmen tila hðnen kanssaan, erittðinkin oli ps. 38 ikððnkuin hðnen sydðmestððn lðhtenyt. -- Mutta pian huomasi hðn my—skin sen suuren eron, mikð oli hðnen toimettoman katumuksensa ja Daavidin syvðn uskalluksen, luottamuksen ja turvaantumisen vðlillð Herraan, elðvððn Jumalaan. Vasta nyt alkoi hðnelle selvitð elðmðnsð suurin erehdys, se nimittðin, ettei hðn koskaan ollut tuntenut eikð tunnustanut minkððn korkeamman voiman tarvetta elonsa purtta johtaessa. Ettð hðn itse oli siihen kykenemðt—n, sen hðn oli jo kyllin kokenut, mutta ettð joku muu l—ytyisi, jonka turvissa hðn vapaana kaikista vaaroista voisi kamalimpienki kohtauksien lðpi pððstð, sitð hðn ei milloinkaan ollut tullut ajatelluksi. Mitð enemmðn hðn luki Jumalan sanaa, sitð enemmðn hðnelle selkeni se vakuutus, ettei Jumala tahdo syntisen kuolemaa, vaan ettð jokainen katuisi ja palaisi pois pahoilta teiltððn. Hðnelle selkeni, ettei kutkaan muut voi eikð tahdo niin auttaa, kuin Jumala, joka on meidðn rakas isðmme poikansa Jesuksen Kristuksen tðhden. Tietðmðttðnsð, ajattelemattansa, omaa syntisyyttðnsð muistamatta heittðikse hðn polvillensa ja rukoili. -- Hðn rukoili niin hartaasti, niin palavasti ja hðnen suustansa vieri virtana sanoja. Nðmð olivat murtuneen sydðmen katkeroita valituksia, mitkð lðhtivðt hyvðn katumuksen ja oman voimattomuuden, mutta my—s n—yryyden sekð Jumalan rakkauden ja armon tunnosta. "Olethan sanonut, ettð ne uhrit, jotka sinulle kelpaavat, ovat murheellinen henki, ahdistettua ja sðrjettyð sydðntð et sinð, Jumala, hylkðð. Voi, rakas isð, sinð, joka luonnon voimien kautta olet musertanut kivikovan sydðmeni, ota nyt vastaan tðmðn sðrjetyn sydðmen uhrit! -- Tee minun kanssani niinkuin sinð parhaiten tiedðt ja tahdot! -- -- Johdata sydðmeni sinun ja sinun rakkaan poikasi Jesuksen Kristuksen elðvððn tuntemiseen. Sinun haltuusi annan kokonaan itseni, sillð itsestðni en mitððn voi, paitsi ainoastaan sinua vastaan syntið tehdð. Pyhi pois minun syntini sinun suuren laupeutesi ja sinun poikasi Jesuksen Kristuksen ansion tðhden!" -- Tðhðn suuntaan kðvi hðnen rukouksensa. Se tuntui niin keventðvðltð, niin rauhoittavalta. Mutta luonto vaatii my—s osansa. Hðn ei ollut vuosikausiin levollista y—tð nukkunut. -- Nyt vaipui hðn syvððn uneen ja nukkui melkein kokonaisen vuorokauden. Siitð herðttyððn oli K—llisk— niin virkeðn, niin levollisen ja iloisen nðk—inen. Tuo katumuksen, epðtoivon ja murheen raskas taakka oli nyt kokonaan hðnen sydðmeltððn pudonnut. Itsekððn ei hðn voinut oikein kðsittðð sitð ðkkinðistð muutosta sydðmensð tilassa. Yl—snoustuansa otti hðn Uuden-Testamentin ja luki tuhlaajapojasta, sadanpððmiehestð, Jairuksesta, Kananean vaimosta y.m. Hðnen sydðmensð vahvistui siinð vakuutuksessa, ettð samoin kuin laupias Vapahtajamme on auttanut noita onnettomia, jotka mikð heikommalla, mikð lujemmalla uskolla ovat hðneen turvanneet, samoin on hðn tehnyt ja tekee my—s hðnelle. Hðn lankesi taasen polvilleen ja vuodatti sydðmensð rukouksessa. Sitten luki hðn sokeasta Jerikon kohdalla ja kun hðn oli tullut siihen paikkaan, jossa Jesus sokealle sanoi: "sinun uskos autti sinua", hyppðsi K—llisk—n sydðn ilosta. Nyt vasta nðiden sanain kautta sai hðn elðvðn vakuutuksen siitð, ettð Jumala oli hðntðki auttanut hðnen uskonsa tðhden Jesuksen Kristuksen ansioon. K—llisk— oli ilosta h—per—nð. Hðn kertoi jokaiselle, ettð Jesus Kristus onki kðrsinyt ja kuollut minun ja sinun synteisi edestð, eikð muuta tarvitse, kuin ainoastaan uskoa, niin saamme syntimme anteeksi ja tulemme Jumalan lapseksi. Muut epðilivðt K—llisk—n menettðneen jðrkensð, mutta ðiti, jolla oli enemmðn uskonnollista kokemusta, huomasi kohta K—llisk—ssð tapahtuneen sydðmen muutoksen. Oi ððret—intð onnellisuutta, ettð Jumalan vihan ja lain kirouksen alainen sydðn saa tuntea tulleensa otetuksi Jumalan armo-yhteyteen ja suletuksi Isðn rakkaasen syliin! K—llisk— oli kuin paraneva sairas, Hðn s—i hyvðllð ruokahalulla, makasi levollisesti ja voimistui pian entiselleen. Hðn nautti Herran ehtoollista ensimðisenð messupyhðnð. Se antoi hðnelle uutta voimaa kilvoittelemaan uskon kilvoitusta. Ja sitð hðn pian tarvitsiki, sillð Herran Henki ei anna lakkaamatta tuntea armon suloisuutta. Hðn kurittaa my—s aikanansa ja sitð sai K—llisk—ki usein tuntea. Syvðn toivottomuuden hetkið seurasi usein ja niissð harjaantui ja kasvoi hðnen uskonsa. Vðhitellen saavutti K—llisk— tavallisessa koti-elðmðssððn hyvin rauhallisen ja iloisen mielenlaadun. Ensi alussa ei hðn tosin paljon muusta perustanut kuin Raamatun ja Lutherin kirjojen lukemisesta. Kumminki lienee hðnelle vðhitellen selvinnyt se Jumalan sanan opetus, ettð joka ei tahdo ty—tð tehdð niin ei pidð sy—mðnkððn. Sen ainaki olen kuullut, ettð hðn jo viime talvena on entisellð innolla ottanut osaa kaikenlaisiin talon toimiin. * * * * * Noihin rakkaisin muistelmiin kerran pððstyðni, olisin kentiesi kuinka kauan virunut tuossa Oulujoen t—rmðllð, lðhellð Koivikon maanviljelyskoulun ala-opettajan huoneusta, ellei erðs oppikumppanini olisi nimeðni huudahtamalla herðttðnyt minut. "Tððllð on kirje sinulle," sanoi hðn, antoi sen minulle ja poistui. Minð otin kirjeen, kððntelin sitð hetken, avasin sen ja luin m.m. seuraavaa: "P:ssð Kesðkuun 10 pðivðnð 1869. "Rakkahin veljeni Ky—sti! "Armo, laupius ja rauha Isðltð Jumalalta ja meidðn Vapahtajaltamme Herralta Jesukselta Kristukselta tulkoon runsaasti osaksesi! Kun oma sydðmeni on saanut tuntea runsaasti tðmðn armon yl—npaltisuutta, niin en mitððn hartaammin toivoisi, kuin ettð Jumala ennðttðvðllð armollansa aikaisin vetðisi sinutki rakkaan Poikansa Jesuksen Kristuksen ansion turviin ja vihkisi sydðmesi Jumalan Hengen temppeliksi. -- Mainitsit syntyneen siellðki uskonnollista erimielisyyttð, sittenkun muutamat Pohjasta pðin tulevat saarnamiehet ovat kðyneet siellð ihmisið kððntðmðssð. Niin nðyttðð kðyvðn tððllðki. Tiedðthðn, ettð Kaurismaan Aappo on nyt kolmisen vuotta ollut Pohjassa pðin. Sieltð tuli hðn kevððllð tðnne, mutta kokonaan muuttuneena. Sen sijaan, ettð hðnellð ennen oli joku rivo lause joka paikkaan, on hðnellð nyt joku tuomitseva Raamatun lause jokaiselle valmiina. Hðn pitðð my—s sanan selityksið joka pyhð ja usein viikollaki, joihin ihmisið tulvaa hyvin runsaasti. Useat menevðt sinne vaan ilvehtimððn ja elðvðð Jumalaa pilkkaamaan. Voithan sen arvata, ettð niin perðti paatuneessa kansassa, kuin tððllð, missð vanha, arvossa pidetty kiertokouluuttajamme oli joutua virattomaksi ainoastaan siitð syystð, ettð hðn uskalsi muutamia isðntið kehoittaa parannukseen, niin arvaathan, ettð tuo uusi liike on tððllð kohdannut mitð raainta pilkkaa. "Ensimðltð, kun Kaurismaan Aappo tuli tðnne, huomasin kyllð, ettð siinð liikkeessð, josta hðn minulle kertoi ja jonka muutoinki tiesin Pohjasta pðin olevan tðnne tulossa, on voimakasta herðtyksen henkeð; sentðhden annoin hðnen pitðð kotonani sanan selityksið toivossa, ettð Aappo antaisi Jumalan sanan valossa oikaista itseðnsð. Toivossani kumminki surkiasti petyin. Ensimðltð hðn tosin tunnusti minut kristiveljekseen, vielðpð sanoi iloitsevansa siitð, ettð oli tavannut edes yhden elðvðn kristityn P:ssð, eli kuten sanansa kuuluivat, yhden, jolla on Jesus sydðmessð. Mutta kun rupesin vastustamaan sitð tapaa, jolla hðn, etenki saarnansa lopussa, kehoitti ihmisparkoja luettelemaan hðnelle syntejððn ja ottamaan niistð hðneltð synnin pððst—n, niin silloin syntyi meillð riita. Hðn tuomitsi minua, ei sanonut minun saaneen Pyhðð Henkeð, eikð siis ymmðrtðvðn Jumalan valtakunnan asioissa mitððn. Huomautin, ettð hðn itseki oli tunnustanut Jesuksen sydðmessðni olevan. Siitð raivostui hðn kokonaan ja kaikki hðnen lahkoonsa jo menneet akat alkoivat puhua yhtð aikaa. Sain kuulla, ettð jokainen, joka ei tðllaisen ripin kautta tule lammashuoneesen, on varas ja ry—vðri ja koska en minðkððn ole tuollaisen ripin kautta tunnustanut itseðni seurakuntaan s.o. heidðn joukkoonsa, olen semmoinen. -- Koko seuraavan y—n vietin rukouksessa ja Raamatun tutkistelemisessa. Minð rukoilin Jumalaa oikaisemaan sekð heitð ettð itsiðni. Mutta kuta enemmðn rukoilin ja kuta enemmðn tutkin Jumalan sanaa, niin sitð enemmðn vahvistui sydðmeni siinð vakuutuksessa, 'ettei kuolema, eikð elðmð, eikð enkelit, eikð esivallat, eikð vðkevyydet, eikð nykyiset, eikð tulevat, eikð korkeus, eikð syvyys, eli joku muu luontokappale taida minua Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jesuksessa Kristuksessa meidðn Herrassamme.' "Mitð muutoin kylðmme uutisiin tulee, lienee niistð tuorein Jðrvimaan isðnnðn kuolema. Hðn sai ðkkinðisen keuhkokuumeen ja kuoli muutamia vuorokausia sairastettuaan. "Huhutaan, ettð Ellið ja Jðrvelðn Eskoa pian kuulutetaan. Miten sitte lienee, se vaan on varma, ettð Esko on ollut talon neuvonantajana ja emðnnðn turvana isðnnðn kuoltua, sekð oleskellut Jðrvimaassa melkein yhtð paljo kuin kotonaanki. Luulinhan sinulla olevan siellðpðin rakkaussuhteita, mutta se varmaankaan ei ole ollut Jumalan tahto. Muutoin on julkinen salaisuus, ettð Elli on viime talven aikana antanut useita 'vasikan nahkoja.' "Muuta ei tðllð kertaa, kotona ovat kaikki terveenð, ole ahkera ja kuuliainen opettajille, parin viikon perðstðhðn pððset kotona kðymððn, Ennen kaikkea ahkeroitse elðvððn Jumalan tuntemiseen tulla, siltð siinð on ijankaikkinen elðmð! Herran Jesuksen Kristuksen armo tulkoon osaksesi! Amen. "Veljest Tapani. "J. K. Terveisið vanhemmilta ja veljiltð." Tuo kirje teki minuun sangen kummallisen vaikutuksen. Olisiko siis kumminki totta, ettð Esko, lapsuuteni ystðvð, valtaa minulta Ellin. -- -- --? * * * * * Kolmisen viikkoa on nyt kulunut siitð, kun viruessani tuolta Oulujoen t—rmðllð sain edellð kerrotun kirjeen. -- Olen vihdoinki saanut rakkaimman toiveeni tðytetyksi. Olen pððssyt muutamaksi viikoksi omaisten seuraan kotia. On taasenki sunnuntai jðlkeen puolen pðivðn. Tuonne ikkunain taakse on istutettu muutamia lehtipuita. On my—s Leena sirotellut kevððllð sinne muutamia kukan siemenið, jotka nyt ovat parhaassa kukoistuksessaan. Siellð istuvat nyt isð ja ðiti pihlajain varjossa. Siellð on my—s Leena heidðn keskellððn lukien jotain kirjaa. Sinne tðytyy minunki mennð. -- -- -- Mutta tuon vðhðisen ryytimaan aidan taakse kulkee Takakylðlðisten kirkkopolku. Juuri kun olin ehtinyt istahtaa pihlajan juurelle, lðhelle mainittuja henkil—itð, kuulin vilkasta keskustelua takaani polulta. Silmðni kððntyivðt sinne, siellð oli Kaurismaan Aappo muutamien naisien kera nðhtðvðsti kirkolle pðin menossa. Silmðmme kohtasivat toisiansa. Hðn oli mielestðni niin muuttunut. "Hyvðð pðivðð, Ky—sti", sanoi hðn minulle, "onko Jesus sydðmessð?" Tuo kysymys h—lmistytti minua ensin, mutta kumminki riensin hðnelle noin vaan vanhan tutun vuoksi kðttð pistðmððn: "Terve miehelle, terveisið Muhokselta". "Kiitoksia", sanoi Aappo, "kuinkas siellð Jumalan pelto kasvaa." "No kiitoksia," sanoin kartellen, "toivon sinne hyvðn vuoden tulevan. 4- Kirkolleko on matka?" "Yrttitarhasta Kolkatan mðelle, seuraten veristð Vanhinta, siinð on Jumalan lasten kirkkotie. Mutta kuinka on siellð Muhoksella runsaasti Herran ty—miehið kirkastamaan veristð lippua Herran lauman keskellð?" "Minð en sitð varmaan tiedð." "Niin -- oudothan ovat maailmassa elðmðn tien matkamiehet, samoin kuin ylkðmmeki on outo ollut, joka on edellðmme meille tien raivannut. -- Mutta kuinka on sinun laitasi, jos nyt kuolema sattuisi tulemaan, niin voisitko sanoa, mihin silloin joutuisit. -- -- -- Sano suoraan, rohkeneisitko toivoa tuossa tilassa itsellesi elðmðð." -- -- -- "Minð en sitð ole tullut ajatelleeksi." "No oletko edes koskaan ajatellut syytð tuohon sokeuteesi?" "En." "Etk— ole ajatellut, ettð teillð siellð Muhoksella, samoin kuin meillðki tððllð, ovat sokeat taluttajat; etk— ole ajatellut, ettð uskottomat papit yleensð asettuvat avainkimppu kðdessð taivaan ovelle ja tarjoavat sillð pððhðn jokaista, ken siitð sisðlle aikoo mennð." "Muhoslaiset hyvin tykkððvðt papeistaan," sanoin. "Mahdollisesti ovat he yhtð viisaita, kuin meidðnki pastorimme, ettð asettuvat kauniisti syrjðlle ja antavat ahtaasta portista menevðisten mennð, vaan kumminki ovat he sokeat taluttajat, ja taitaako sokea sokeata taluttaa, eivðtk— he yhdessð kuoppaan lankea", arveli Aappo. Minð en voinut mielessðni oikein pððttðð minkð verran Aappo oli oikeassa, ja en siis hðnelle mitððn vastannut. "Niin on tosiaanki kðynyt tððllð Pohjan perillð, ettð uskottomat papit ovat julistaneet sotaa Jesuksen seuraajia vastaan osittain heidðn seurariemujensa tðhden, osittain sen vuoksi, ettð se suuri Jumalan armo on tapahtunut, ettð taivaan valtakunnan avaimet meidðn kauttamme ovat tulleet viljellyiksi ja sen kautta tuhannet synnin kuorman alla raskaasti huokaavaiset sielut ovat tulleet ja aina tulevat vapauteen saatetuiksi", jatkoi Aappo, "mutta etk— sinðki tule tðnððn kirkolle seuroihin kuulemaan elðvðð Jumalan sanaa?" "Lðhdemmek— Leena tðnððn seuroihin?" kysyin Leenaan kððntyen. "Saisihan tuolla kerran kðydð", arveli Leena. "Minua kummastuttaa saada kuulla puhuttavan elðvðstð Jumalan sanasta", sanoi paikalle saapuen K—llisk—, joka avoimesta ikkunasta oli kuullut koko keskustelun Aapon ja minun vðlillð, "vastaa minulle suoraan, onko kuolluttaki Jumalan sanaa? -- -- "Vastaa!" sanoi hðn Aappoon kððntyen. "Puustavi kuollettaa, mutta henki tekee elðvðksi". "Mitð sinð tuolla puustavilla ymmðrrðt? -- -- Kirjoitettua sanaako?" "Sekð nykyisten kristittyin ettð historian kokemus osoittaa, ettð ððnellisesti saarnattu sana vaikuttaa kirjoitettua sanaa enemmðn sekð herðtykseksi ettð uskoon saattamiseksi". "Siihenk— se puhe elðvðstð ja kuolleesta Jumalan sanasta nyt supistuuki; mutta miksi et puhu minulle yhtð suoraan, kuin muilleki, miksi et opeta minulleki, kuten muilleki, ettð Raamatun lukeminen on turhaa puuhaa sille, joka uskoon ei vielð ole tullut". "Milloin olen niin opettanut? -- Ne ovat valehdelleet, jotka niin ovat sanoneet". "Ohoh, jopa nyt kiveen iskit! Eik—s Leenaki ollut tðssð yhtenð iltana siinð kun Aappo oli Jðrvimaan takalolla sitð meidðn talon vðen pððhðn pannut?" "Minua kummastuttaa, ettð Aappo viitsii sitð valheeksi vðittððkððn", sanoi Leena kauhtuen. "Niin, minð tarkoitin silloin sitð, ettei uskoton ihminen voi lukiessaan eroittaa lakia evankeliumista, ennenkuin evankeliumi uskon saarnassa hðnelle laista eroitettuna annetaan ja sovitetaan. Selkeððhðn on, ettð niin kauvan kuin evankeliumin matkaan laki sekoitetaan, ei se ikinð kenellekððn uskoa tuo, koska laki et ole pantu elðvðksi tekemððn". "Se oppi, ettei luettu sana kenellekððn uskoa tuo, on suoraa valhetta, eikð perustu Raamattuun, sillð meidðn laiskalle luonnollemme olisi kyllð hauskaa saada kuulla opetusta, ettð meidðn oma ahkeroimisemme Jumalan sanan viljelemisessð on turhaa puuhaa, mutta valitettavasti vie se kovin vððrððn suuntaan, sillð silloin on helppo sinun kaltaistesi opettajain tunkeutua seurakuntiin, hðvytt—mðllð tavalla vieroittaa yksinkertaisten sydðmet opettajistaan, tehdð Raamatun lukeminen tarpeettomaksi ja neuvoa kokemattomia itsensð tyk—, sðikyttðð niitð hirmuisilla tuomioilla ja saarnata omia mielipiteitððn, aivan niinkuin sinð viimeksi tðssð Ky—stin kanssa menettelit", sanoi K—llisk— ja jatkoi: "Asia on semmoinen, ettð monet paikat Raamatussa todistavat, ettð elðvð usko syntyy my—s kirjoitetusta sanasta, esim. Joh. 20: 31. Mutta nðmðt ovat kirjoitetut, ettð te uskoisitte, ettð Jesus on Kristus Jumalan poika, ja ettð te saisitte elðvðn uskon kautta hðnen nimeensð. Sama Henki, jonka kautta Raamatut kirjoitetut ovat, antaa meille voiman ymmðrtðð sitð. Jos ei niin tapahdu, niin etsittðk——n syy omasta sydðmestð eikð sanasta". "Etk— siis usko meillð P. Henkeð olevan", kysyi erðs akka, nimeltð Tuppi Maija. "En, niin kauvan kun tiettenne vððristelette Raamattua; muutoin ei Lutherilainen kirkko ole koskaan pitðnyt itseððn ainoana autuaaksi tekevðnð kirkkona", sanoi K—llisk—. "Lutherilaisia meki olemme. -- Etk— uskalla todistaa meille syntið anteeksi", sanoi joku vaimoista. "Jos Luther elðisi, ei hðn teitð oppilaikseen tunnustaisi, koska Luther ja hðnen uskoon tulleet oppilaansa eivðt muita todistuksia tarvitse, kuin Jumalan Hengen todistuksen, joka meidðn henkemme kanssa todistaa, ettð olemme Jumalan lapset. Noin kevytmielisesti eivðt he ainakaan veljien todistuksia vaadi. Eikð olekaan semmoista ripityksen puuhaa, kuin teillð, kristillisessð seurakunnassa koskaan tðtð ennen nðhty", sanoi K—llisk—. "Hih, hih, hih", pani Tuppi Maija, "eipð uskalla Tapani meille syntið anteeksi todistaa", ja alkoi hypellð. "Hah, hah, hah, hah", panivat muut vaimot, yhtyen Tuppi Maijan hyppyyn. "Hih, hih, hih, huh, huh, huh, hah, hah, hah; Jesus ole kiitetty; Jesus ole kiitetty; eipð uskalla Tapani meille syntið anteeksi todistaa", ja nðin hyppien ja huutaen meni joukko kirkolle pðin. "Menemmek— seuroihin?" kysyin Leenalta jðlleen, puun alle istuttuani. "Mennððnpð kerran", sanoi Leena. "Mutta minð tulen my—s", arveli K—llisk—. Seurat olivat erððssð talossa kirkon luona. Virtana tulvaili sinne vðkeð kaikilta haaroilta. "Uskovaiset" menivðt suoraan perðlle pirttið, kun sitð vastaan "uskottomat" jðivðt oven luo seisomaan. Me K—llisk—n ja Leenan kanssa istuimme ovi-ikkunan luo sivupenkille. "Onko Jesus sydðmessð", kysyi muudan tuttu vaimo minulta peremmð mennessððn. "Niinkuin kerjðinukko", arveli erðs irvihammas poika vastaukseksi. "Jumalan terveiks", sanoivat uskovaiset toisiaan halaten. Veisuri Jussi alkoi virren. Veisuun tauottua luki joku veljistð muutamia vðrsyjð Raamatusta, jonka tehtyð Kaurismaan Aappo alkoi kovalla rðmðkðllð basso-ððnellðnsð saarnansa. Hðn syyti sanoja ikððnkuin uuninsuusta. Ympðri Raamattua hðn rðmpi, pysðhtymðttð mihinkððn mððrðttyyn tekstiin. Hðn osasi niin mestarillisesti sovittaa Raamatun paikkoja toisiinsa, niiden keskinðisestð sisðll—n yhteydestð huolimatta, -- niin ainaki K—llisk— minulle sanoi. Erittðin nðytti hðntð miellyttðvðn puhua kristittyin vainoista, joita hðn ei suinkaan unhottanut sovittaa tðhðn aikaan. Villilðisið [siihen aikaan tavallinen nimitys Oulun tienoolla] alkoi kerððntyð parvittain K—llisk—n ympðrille. "Kuules, mitð sinð seurakunnalla ymmðrrðt?" kysyi K—llisk—. "Seurakunnallako?" "Niin, kutka siihen kuuluvat?" "Ainoastaan uudesta syntyneet kuuluvat pyhðin ihmisten yhteyteen", sanoi joku joukosta, "ja tðmð yhteys on tosin nðkyvðinen meissð, mutta maailmalle se on nðkymðt—n". "Ettek— usko uudesta syntyneitð meidðn kylðssð olevan ulkona teidðn joukon?" "Se voi olla mahdollista", arveli joku joukosta, "mutta ne ovat kumminki yksimieliset meidðn kanssa, yhtyvðt meihin ja ovat meidðn kanssa yhteen henkeen juotetut". "Mikðli niitð on tððllð ennestððn ollut", arveli vielð toinen villilðinen, "niin ne ovat jo kaikki meihin yhtyneet". "Ettek— siis usko, ettð ilman teihin yhtymðttð voi autuaaksi tulla?" "Se voi olla mahdollista, ettð siellð, missð ei nðin voimakasta hengellistð liikettð ole, ihmiset voivat autuaaksi tulla ilman meittð, mutta tððllð se on meihin yhtymðttð mahdotonta". "Jos te hiukankaan Jumalan sanan itseðnne oikaista antaisitte", sanoi K—llisk—, "niin ei teidðn tarvitsisi muuta, kuin lukea Augsburgin tunnustuksesta 7:nen ja 8:nen kappaleen 'seurakunnasta' ja 'mikð seurakunta on', niin huomaisitte vððrðksi rajoittaa seurakuntaa johonkuhun lahkoon, koska Jumalan armo ylettyy kaikkiin ja Hðn on sanonut, ettei hðn ketððn hyljðð, joka hðnen tyk—nsð tulee, olipa se sitten kuka hyvðnsð, vaikka hðn olisi ja pysyisiki ulkona teidðn joukostanne". "Huuih, huuih, huuih", kiljasi ðkkið erðs raivostunut vaimo, lðhestyi K—llisk—ð, kðsillððn huiskien hðntð vasten silmið, jotta K—llisk—n tðytyi vetðytyð ovea kohden kðsillððn silmiððn varoen. -- Samalla syntyi hirmuinen kiljunta, hyppiminen ja kðsien paukutus yleiseen "uskovaisten" joukossa. K—llisk—, joka nðhtðvðsti ei voinut katsella tuonlaista Jumalan palvelusta, vetðysi pirtistð ulos, mutta Leena ja minð emme vielð malttaneet lðhteð, sillð, totta puhuen, tuota elðmððhðn olimme katsomaan lðhteneetki. Tuo vaimo, joka K—llisk—ð oli silmille hosunut, kaatui, nðhdessððn K—llisk—n ulos vetðytyvðn, henget—nnð ovensuuhun lattialle. Erðs "uskoton" poika ðhðytti hðntð ðimðltð kylkeen. Vaimo ei hievahtanutkaan. Poika uudisti hetken pððstð uudelleen kokeensa. "Eeei kðyny kipeðsti, vaikka ðimðllð pistettiin; eeei kðyny kipeðsti vaikka ðimðllð pistettiin; eeei kðyny kipeðsti vaikka ðimðllð pistettiin!!!" alkoi vaimo hypðtð ja huutaa viimeisen piston saatuaan. Muutamat voimallisimmat vaimot ottivat itse Kaurismaan Aaponki p—ydðn takaa ja toivat hðnet keskilaattialle, ja sen ympðrille kerððntyi koko vimmattuin parvi hyppimððn ja huutamaan ja sinne sekaantui my—ski ylimielisempið "uskottomia" yhteen myllðkkððn. "On se sentððn tuo Tapani sukkela vastustamaan niitð, eivðtpð villilðiset hðntð hevillð pussiin pistð", arveli joku ovensuun puolelta. "Mutta siellð meijðn puolesa on yksi Heetpðrilðinen", arveli erðs pohjanpuolen ty—mies, "se se aika jehu on niitð vastustamaan, kun hðn sitte kerran oli niitten kanssa inttðny ja sanonu, ettð vaikka pispalta kysyttðisiin, niin niin se asia on kuin minð sanon, niin sitte olivat villilðiset sanoneet: no kysyppð pispalta; mutta kun ei se osannu kirjoittaa, oli se tahtonut pappia kysymððn ja kirjoittamaan pispalle, mutta pappi ei ollu viittiny sitð kysyvð. Sitte olivat villilðiset sitð nðrsðnneet sillð, ettð eipð kestðnytkððn pispalta kysyvð. No mitð siitð, tðmðpð rupesiki itte opettelemaan kirjoittamaan, vaik'jo oli yli viijen kymmenen. Sitte se kaks viikkua opetteli kirjoittamaan ja kirjoitti ja kysy pispalta kumpi on oikiasa. Ja pispa vastasi sille, ettð se se oikiasa on ja villilðiset saivat pitkðn nokan". "Todistakaat hyvðt, rakkaat kristityt, minulleki synnit anteeksi!" rukoili itkusilmin erðs vaimo. "Tðssð on se mies, joka antaa synnit anteeksi", arveli Kaurismaan Aappo, painoi kðtensð vaimon pððlle ja julisti synnit anteeksi Jesuksen nimessð ja veressð. "Oletko sinðki niitð loukkokristityitð?" arveli Tuppi Maija Leenalle seuroista palatessa. "Mitð loukkokristityitð?" "Jotka koettavat yksinðisyydessð Jumalaa rukoilla". "No eik— seki kelpaa Jumalalle, jos muutoin rukoilisin hðntð tosi tarpeesta". "No et sinð sillð keinoin Jumalaa l—ydð". "Minkðs sitten?" "Mustan perkeleen". "No eik—s Jumala yksinðisen rukousta kuulekaan?" "Kyllðhðn rukous yksinðisyydessðki meitð uskovaisia auttaa, vaan ei muita". "Parempi olisi, ettð nimittðisitte itsesi itseðnne villilðisiksi, kuin uskovaisiksi", sanoi Leena kauhtuen. "Elð, rakas Leena, sano sillð tavalla, muista ettð raskas olet ollut kannettava sinðkin taivaan Vanhimmalle ristinpuussa ja verinen on tie Kolkatalle sinunki tðhtesi, jos sen oikeen tuntisit, niin et kristityitð noin soimaisi", sanoi Tuppi Maija. "Kyllð tuo elðmð tðnðki pðivðnð siltð nðytti, ettð kristityitð te olette, tuskin pahimmassakaan kapakassa on senlaista elðmðð kuin teidðn Jumalan palveluksessanne", sanoi Leena yhð enemmðn suuttuen. Puheesen yhtyi muutamia muitaki villilðisið, jotka yhð syvemmðlle kokivat tunkeutua Leenan tuntoon; josta Leena yhð enemmðn tulistui niin ettð hðn vihasta punottaen saapui kotia ja kauhistuen kertoi mitð oli nðhnyt ja kuullut. "Mutta sinð saat olla varoillasi niiden kanssa", sanoi Leenalle K—llisk—, joka jo aikasemmin oli kotia saapunut, "valitutki voivat tulla eksytetyiksi, saati sitte hengellisissð asioissa niin perðti kokematon kuin sinð olet". "Minðk—? -- En tðssð maailmassa usko heitð". "Sinð et arvaa niitð temppuja, joita lahkolaiset kaikkina aikoina ovat kððnnytystoimessaan kðyttðneet ja minð olen vakuutettu, ettð tuskin viikkoakaan voisit puolustaa itseðsi heidðn armoilleen antautumatta, jos omin neuvoisi jðisit heitð vastaan taistelemaan, sillð taisteluun heitð vastaan tarvitaan enemmðn taitoa, kuin arvaatkaan, ja parasta olisi sentðhden, ettet siihen antautuisikaan". Seuraavana aamuna lðhtivðt miehet viikkokuntiin Jðrvimaan takalon uudismaalle. Minð jðin vanhusten ja vaimonpuolten kanssa kotia. Miesten lðhdettyð meni Leena tarhalle lehmið lypsðmððn. Siellð oli jo Tuppi Maija hðntð vastaan ottamassa. "Minua niin surettaa se paatumus ja sokeus", sanoi Tuppi Maija, "jonka nðin illalla sinussaki olevan..." "No kaikki tðssð nyt rupeavat paatumuksesta ja sokeudesta saarnaamaan", sanoi Leena, "muistelepa vðhðn miten sinð herrain kanssa kðrðjillð vielð muudan vuosi takaperin mðssðsit". "Niin -- semmoinenhan olen ollut, mutta sitð suuremman rakkauden on Jumala minulle osoittanut ja minð soisin sydðmestðni, ettð sinðki tekisit parannuksen ja tulisit tyhmðksi armon ajassa, ettei sinun tyhmðnð neitseenð tarvitsisi olla yljðn tullessa". "Minulla on Raamattu ja muita kirjoja, joista voin oppia miten autuaaksi tullaan, enkð siis tarvitse sinun saarnojasi", arveli Leena. "Raamattu on paperia ja lðkkið vaan ja sen sana tulee elðvðksi vasta meidðn suussamme..." "Kyllð on parasta, ettð sððstðt saarnasi muille, minð niitð en usko", sanoi Leena, otti maitop—nt—n ja lðhti. Sen perðstð lðhti Leena viemððn lehmið laitumelle, mutta kujalla, kuinkahan lienee niin sattunut, tapausi Kustun Kaija hðnen kanssaan yhteen matkaan. Hðnki oli illalla kiistellyt Leenan kanssa uskosta. "Oi, rakas Leena", sanoi Kaija, "minua niin surettaa sinun sielusi tila, ajattelepa, jos elðvð Jumala juuri tðllð hetkellð astuisi kanssamme tuomiota pitðmððn, niin kuinka silloin kðvisi?" "Mutta minð en voi kðsittðð sitð julkeutta, jolla puhutte Jumalasta ja Hðnen tuomiostaan sellaisen elðmðn perðstð, kuin illallaki piditte", sanoi Leena. "Niin -- luonnolliselle ihmiselle se onki kðsittðmðt—ntð, mutta ken on uskonut kerran syntinsð anteeksi, niin hðntð ei enððn pelota Herran tuomio, mutta ajattelepa itseðsi, jos tuomio tulisi, niin varmaankaan et silloin joutaisi riitelemððn Jumalan lasten kanssa, sillð silloin on kysymys uskosta, eikð ole turvaa tiedosta, viisaudesta ja vðkevistð t—istð". "Mutta minð uskon voivani tulla autuaaksi ilman teidðn avuttanneki". "Kyllð se on mahdotonta, sillð jos ei uskovaisten seurakuntaa olisi tðnneki tullut, olisin minðki mennyt helvettiin kuin kekðle". "Mutta Katkismushan sanoo Jumalan armoihinsa ottavan ihmisen, niin usein kuin hðn kððntðð ja parantaa itsensð". "Niin se Katekismon paikka koskee kastetta, mutta minulta on jo aikoja sitten kasteen vesi kuivannut pððstð". "Etk— luule muuta tietð olevan Jumalan luo, kuin teidðn kauttanne?" "Ei reikððkððn ei neulansilmðn vertaakaan", vakuutti Kaija. Kun Leena tuli lehmðin viennistð ja meni jðlleen ulkokausteelle, oli siellð Nissen Lovisa hðntð vastaan ottamassa. Tðmð hðnelle puhui samaan tapaan kuin edellisetki, tuomitsi hðntð ja kehoitti hðntð syntien tunnustukseen. Anna lupasi ne todistaa hðnelle anteeksi. "Mutta minð en usko teidðn todistuksianne", sanoi Leena. "Tunnusta sentððn leikillðsikððn syntisi, niin minð uskon sinulle avuksi". Nðin piirittivðt villilðiset Leenaa kaikilta puolilta. Niin pian kuin hðn pððnsð ulos pisti oli siellð milloin yksi, milloin toinen ja vðlistð kokonainen parvi akkoja, jotka milloin peloittivat ja sðikyttelivðt hðntð hirmuisilla tuomioilla, milloin taasen puhuivat Jumalan armosta, milloin kehoittivat hðntð synnintunnustukseen ja milloin mitðki. Leena parka oli kuin vimmattu. Hðnen Jumalan sanan tietonsa pian tyhjentyi, eikð hðn oikein tietðnyt mitð hðnen noille kaikille olisi pitðnyt vastata. Sen hðn kumminki selvððn tunsi, ettei se oppi, jonka mukaan Jumala vaikuttaa ainoastaan veljien ja sisarien kautta, ole Jumalan sanan mukainen, mutta puolustaa itseðnsð kaikkia noita py—rityksið vastaan, sitð ei hðn voinut. Tðstð seurasi, ettei hðn muillekaan pðivðn pitkððn osannut muista puhua kuin villilðisistð. -- Niihin hðn nousi ja laskeusi. Mutta voimallisin kaikista saarnamiehistð oli kumminki raatarin Anna. "Voi, rakas Leena", sanoi Anna, "ajattelepa sentððn, jos vielð tðytyy kuullaksesi se hirmuinen tuomio: Menkððt pois minun tyk—ðni te vððrin tekiðt siihen ijankaikkiseen vaivaan, joka valmistettu on perkeleille ja hðnen enkeleilleen, eik— se sentððn ole hirveðð?" "Kyllð kait se on totta". "Totta se on ja sentðhden tðytyy Vanhimman tðnðki pðivðnð vuodattaa rakkautensa ja kaipauksen kyyneleitð paatuneitten ja sinunki tðhtesi". "Niinhðn se on", arveli Leena. "Niin se on ja kaikkein aikain kokemus osottaa, ettð ihminen maailman korvesta tullessaan tarvitsee vanhempain kristittyin apua vanhurskauden pukua pððlle pukiessa, kuten Tuhlaaja-pojasta nðkyy. Niinhðn Kristus teki Saulukselleki, kuin hðn hðnen herðttðnyt oli, osotti hðn hðnen apostolina luo, joka hðnelle synnit anteeksi todisti". Tðhðn et Leena mitððn vastannut, vaan tðmðn perðstð ei hðn voinut kðsittðð, kuinka tosiaanki Jumala voi sydðmessð uskoa synnyttðð ilman kristittyin avutta. Hðn oli kuin p—ki—. Hðn tuli sisððn, toi puusylin ja seisoi neljðnnestuntia paikallaan, pani puut pesððn, seisoi taasen, sytytti puut palamaan ja seisoi taasen. Siitð meni sitten toiseen paikkaan ja seisoi. Kaikki ty—nsð teki hðn pððllisin puolin, tahi nurin narin, ja l—i toisia tehtðviððn kokonaan laimin. Kun villilðis-akat tðstð saivat vihið, kðvivðt he kiinteðmmin Leena paran kimppuun. "Minð en enððn ymmðrrð en yhtððn mitððn, mitð olen ennen lukenut Jumalan sanasta", sanoi hðn ðidilleni, "ja minua pelottaa, ettð jos nyt heti kuolisin..." áiti koetti hðntð lohduttaa Jumalan sanalla, vaan kun ei siitð nðyttðnyt apua olevan, sanoi hðn: "Sinun on paras ottaa Raamattu matkaasi ja mennð aivan heti Jðrvimaan takalolle Tapanin luo, muutoin jo kentiesi huomenna joudut villilðisten saaliiksi". "Minð tulen matkaan", sanoin Leenalle, sillð mieleni paloi edes vilaukselta nðhdð Ellið. Jðrvimaan talon luo pððstyðmme, sattui Anna olemaan pihalla. Sitð olin toivonutki ja siitð syystð olin tðmðn tien valinnut, vaikka Jðrvimaan takalolle tavallisesti kulettiin toista lyhempðð tietð. "Minnekkð nyt?" kysyi Anna minulta hðntð tervehdittyðni. "Kðymme tððllð uudismaalla". "Mutta hyvðnen aika", sanoi Anna, "sinð olet ollut tððllð kohta viikon, lðhdet pian uudelleen Koivistoon, etkð laisinkaan ole kðynyt meillð. Se ei kðy pðinsð, sinð tulet nyt sisððn juomaan kupin kahvia. Eihðn Ellikððn voisi olla pahastumatta, jos hðnelle noin silmðð nðyttðmðttð menisit". Tðtð olin salaa toivonutkin, ja menimme siis sisðlle. Anna kertoi Ellille, ettð olin mennð uudelleen Muhokselle ilman Jðrvimaassa kðymðttð. Elli ei tuosta nðyttðnyt mitððn piittaavan. Entinen avomielisyys oli hðnestð kokonaan kadonnut ja hðn oli mielestðni niin perðti muuttunut. Sydðntðni kirventeli katkerasti. Kauvan en sentðhden Jðrvimaassa viihtynyt, vaan menin miesten luo uudismaalle. Siellð istuivat Leena ja K—llisk— Raamattu keskellð ojan reunalla. K—llisk— kððnteli Raamatun lehtið ja luki hðnelle lupauksen toisensa perðstð ja selitti hðnelle Jumalan armon mittaamattomuutta. Hðn kehoitti Leenaa uskaltamaan ja turvaamaan ainoastaan nðihin Jumalan lupauksiin, osottaen, ettð ne paikat lupasivat pelastusta juuri hðnen kaltaisilleen syntisille, ja ettð ei yksikððn piirto hðnen sanastaan pidð hukkuman. Puoli pðivðð he nðin Raamattua tutkivat. "Nyt on minulla selvillð", sanoi Leena paluumatkalla, "miten autuaaksi tullaan ihmisiin turvautumatta ja yksin Jumalan armoon luottaen. Mikð ððret—n ero on sentðhden villilðisten ja nuoren isðnnðn opetuksella. He eivðt osanneet muuta kuin tuomita minua, sekð osottaa ripissð kððntymððn heidðn luoksensa tahi ainaki ottamaan heiltð synnin pððst—n ja kun ei minun tuntoni voinut tuonlaista ihmisiin turvaantumista hyvðksyð, tuomitsivat he vaan minua sitð hirmuisemmin, kuta suuremmaksi nðkivðt sisðllisen hðtðni paisuvan. "Aivan pðin vastoin teki nuori isðntð. Kun hðn huomasi hengellisen hðtðni, ei hðn laisinkaan minua tuominnut, ei my—skððn sulkenut Jumalaa ihmisiin, vaan osotti yksinkertaisesti, ettð Jumala ei ole hetkeksikððn minua unhottanut, vaan ikðvðllð ja kaiholla odottanut minun palajamistani Hðnen rakkaasen syliinsð. Hðn nðytti niin suloisilla Raamatun kohdilla minulle, kuinka rakas sentððn on taivaallinen Isð, Poikansa Jesuksen tðhden, ja ettð minð juuri tðmm—isenð syntisenðki olen Hðnelle yhtð rakas kuin Tuhlaaja-poika isðllensð. Mikð ððret—n lohdutus verrattuna siihen kamalaan tuomioon, jolla villilðiset minua ahdistelivat". Kun ennen mainitut villilðis-akat saivat tietðð Leenan kðyneen vasiten K—llisk—ltð neuvoa saamassa, niin siitðk—s he vasta villiin tulivat. He kerðysivðt oikein joukolla hðntð tuomitsemaan. "Nðithðn nyt, ettð ihmisiin sinulla oli turva takanaki, ethðn omin neuvoisi syntiðsi anteeksi uskoa jaksanut", he sanoivat. "Niin, mutta nuori isðntðpð ei neuvonutkaan minua ihmisten, vaan Jumalan luo", sanoi Leena. "No oletko nyt varma autuudestasi. -- Sano, sano, voisitko nyt kuolla varmasti vakuutettuna autuudestasi, sillð niinhðn on kirjoitettu, ettð meidðn tulee aina valmiit olla." "Minð niin toivon," sanoi Leena. "Niin toivot, mutta Jumalan lasten tulee olla asioissaan varmat, sanopa nyt tðssð oikeen Jumalan ja ihmisten edessð, voisitko turvattuna kuolla tuossa tilassa." "Minð uskon, ettei Jumala minua hyljðisi?" "Voi rakas Leena, elð luule, ettð tuollainen luulousko Jumalalle kelpaa, elð luota sellaisiin omavanhurskaisin opettajiin, kuin Tapani, joka toisella silmðllððn katsoo maailmaan ja toisella taivaasen. Kenelle semmoiset kelpaavat opettamaan vanhurskautta? Muista se, ettð vielð kerran saat kðrsið pilkkaa ja vaivaa helvetissð." Tðhðn suuntaan sitð Leena parkaa suolattiin viikon loppuun asti, kunnes hðn joutui yhð syvemmðlle epðtoivon kuiluun, sillð sen vðhðisen lohdutuksen, minkð hðn K—llisk—ltð oli ehtinyt saada, tðytyi pian haihtua villilðisten lakkaamattomasta tuomiosta. Leenan tavallinen lauvantai-illan ty— oli pihan lakaseminen ja kun hðn sen oli tehnyt, meni hðn edellð mainittua pientð ryytimaata lakaisemaan. Hetken pððstð saapui kirkkopolkua my—ten Kaurismaan Aappo paikalle. "Onko Jesus sydðmessð?" kysyi Aappo Leenalle. -- Tðmð ei vastannut mitððn. "No Leena", sanoi Aappo pilkallisesti, "olenhan kuullut nyt sinunki olevan kristittynð, etk— siis uskalla tunnustaa itseðsi siksi?" "Mutta vastaa sinð minulle", sanoi K—llisk—, joka vðhðð ennen oli kotia saapunut, nðhnyt akkunasta Aapon lðhestyvðn Leenaa ja arvannut hðnen rupeavan hðntð ahdistelemaan, josta syystð K—llisk— jo varalta lðhti my—s paikalle, kðdessððn 'Ponttopidanin Uskon-Peili', "vastaa minulle, pitððk— ðskein kristityn olla ehdottomasti niin luja uskossaan, ettð hðn on valmis joka hetki sitð jokaiselle tunnustamaan?" "Joka kerran on saanut todistuksen synteinsð anteeksi saamisesta ja niin uskonut, hðn kyllð voi milloin ja kenelle hyvðnsð tunnustaa itsensð Jumalan lapseksi". "Vaan jos ei hðn vielð olisi todistusta tunnolleen saanutkaan?" "Silloin on hðn uskoton". "Siis sinð luulet, ettð armon tunto kuuluu ehdottomasti uskon luontoon ja siis seuraa yhtðmatkaa uskon kanssa?" "Ehdottomasti?" "Se on erehdys," lausui K—llisk—, avasi edellð mainitun kirjan, luki sen 6 lu'un ja osoitti sen avulla, ettð Herra sallii muutamain sieluin pysyð niinkuin he olisivat vielð sairaina, vaikka he ovat jo tðydellisesti paratut ja ettð tðmð tðmm—inen Jumalan kuletus saattaa olla nðille terveellinen, koska tðllainen tieto parantumisestaan voisi heidðt jðlleen saada vðlinpitðmðtt—myyteen ja mielistymððn itseensð ja maailmaan. Uskon ihana tunteminen ei siis Raamatun mukaan kuulu vanhurskaaksi tekevðn uskon luontoon. "Uskotko sinð tðtð Raamatun kanssa yhtðpitðvðð totuutta?" "En". "Millð sinð sen vððrðksi nðytðt?" "Sinð olet ruvennut uskottomain pappien ja maailman Herrain kanssa raatelemaan Herran seurakuntaa, mutta tiedð se, ettð raskas on vielð tili sinullaki tehtðvðnð", sanoi Aappo. "Minð en raatele ketððn, minð Jumalan avulla koetan vaan pitðð Jumalan sanan jalkaini kynttilðnð ja vaadin, ettð jokainen antaa sen oikaista itseððn, mutta te ette anna tðmðn sanan itseðnne oikaista ja siitð on meillð riita, eikð muusta". "Me opetamme Jumalan sanan mukaan". "Se on valhe, tðssð nyt on yksi paikka, jossa et anna sanan sinua opettaa, vaan sinð tahdot mestaroida sanaa, sitten te opetatte kaiken muun hyvðn lisðksi, ettð kaste auttaa ihmistð niinkauvan kun sen vesi pððstð kuivaa ja ettð Raamattu on paperia ja lðkkið vaan y.m.m. hullutusta." "Se on valhe, me emme niin opeta". "Onhan sitð Leenanki pððhðn koitettu saada". "Se on piikain juttuja, perkeleellisesti siveð maailma panee meidðn pððhðmme mitð sylki suuhun tuopi". "Niin, te ette usko totuutta olevan muissa kun itsessðnne..." "No, mutta kaikkea minun pitðð nðhdð ja kuulla", sai vihdoinki Leena sanoneeksi, sillð niin hðn oli hðmmðstynyt siitð julkeudesta, jolla Aappo oli hðntð valehteliaksi ajanut, "minð olen kuullut tuonlaisia lauseita tðssð kevððllð sinun omasta suustasiki". "Minð olen jo ennenki huomannut sen julkeuden", sanoi K—llisk—, "jota te kððnnytystoimessanne yksinkertaisia kohtaan kðytðtte, ja jolla te sitten t—rkeimpið opetuksianne valheeksi ajatte, kun senlaisten kðsiin joudutte, joilla syvempi sanan tieto on. Ja sen tðhden tðytyy minun kokonaan kieltðð sinun ja sinun lahkolaistesi opetus Leenalle, koska vakuutukseni on, ett'ei tuonlaisessa valheen hengessð Jumalan valtakuntaa rakenneta". "Niinkuin Esau vihasi Jaakoppia, niin vihaat sinðki, joka lihan jðlkeen syntynyt olet, meitð, jotka hengen jðlkeen syntyneet olemme. Sinun oma tuntosi ei pane pahaksi, jos nðet lðhitupain omaistesi helvettiin menevðn, kun vaan saat karkoitetuksi talostasi Jumalan sanan saarnaajat. Mutta malta sinð, suden penikka, vielð tulee sinunki tuomiosi ja tðysi syy on sinulla pelðtð ty—si seurauksia", arveli Aappo ja jatkoi matkaansa. Sen perðstð antoi K—llisk— Leenalle hengellisið kirjoja, joiden ððressð hðn vietti kaikki lomahetkensð... * * * * * Toista vuotta on jðlleen kulunut siitð, kun viimeksi olin kotona. Nyt olen vihdoinki saanut oppimððrðni suorittaneeksi Koivikossa ja siis pððssyt uudelleen kotiin. Paljon on sillð vðlin asiat muuttuneet ja paljon on Leenalla ollut minulle niistð kertomista. "Viime sunnuntaina tiesivðt kirkkomiehet kertoa sen kummallisen uutisen, ettð Jðrvelðn Eskoa ja Jaakolan Kaisua ensi kerran kuulutettiin", niin kertoi Leena minulle niin pian kuin oli ehtinyt saada tilaa pððstð kahden kesken kanssani pakinoimaan. "Eskoa kuulutettu Kaisun kanssa!" huudahdin kummastuneena. "Niin -- vaikka yleisesti luultiin Eskosta ja Jðrvimaan Ellistð tulevan parin", sanoi Leena. "Sitð paitsi on Jðrvimaan Anna mennyt villiuskoon", lisðsi Leena hetken pððstð. "No, johan nyt on maailma nurin!" huudahdin, "sitðpð ei olisi luullut". "Niin -- sitðhðn ne kaikki kummastelevat. Itse K—llisk—ki puisti pððtððn sen kuultuaan", sanoi Leena, "mutta minusta tuo asia nðyttðð aivan luonnolliselta. Mutta muutpa eivðt tiedðkððn mitð minð tiedðn. Minð nimittðin tiedðn, ettð koko Annan elðmð on ollut pelkkðð salaamista ja kðrsimistð. Ainoa, jota hðn elðmðssððn on saanut vapaasti rakastaa on ollut Elli, hðnen ainoa tyttðrensð. Tðtð hðn onkin rakastanut koko puhtaan naisellisen sydðmensð voimalla. "Ihmishenki on osa Jumalan hengestð. Jumalan taasen kerrotaan luoneen ihmisen sen tðhden, ettð hðnellð olisi ketð hðn rakastaisi ja kuka hðntð rakastaisi. Siis Jumala himoitsi rakkautta. Mutta jos nyt kerran ihmishenki on osa Jumalan hengestð, niin tðytyy sillð olla my—s yhtðlðisyyksið Jumalan hengen kanssa. Sen siis tðytyy himoita rakkautta. Ja tuonlaista rakkauden himoitsemista on epðilemðttð ollut Annan koko elðmð. Johonki mððrððn on hðn sen voinut tyydyttðð ðidin rakkaudessa Ellið kohtaan. Mutta nyt on Elli muuttunut umpimieliseksi ja salaperðiseksi ðitiððnki kohtaan. Ei siis Annalla ole ollut mitððn takeita siitð nauttiiko hðn edes ainoan lapsensa rakkautta. "Tðmð rakkauden puute on varmaanki tehnyt hðnen sydðmensð autioksi erðmaaksi, vaikka Anna parka ei ole voinut eroittaa omaa sydðntðnsð maailmasta. Hðn on luullut maailmaa poltetun erðmaan kaltaiseksi, eikð ole huomannut, ettð ei maailma, vaan juuri hðnen oma sydðmensð on semmoinen. "Tuo rakkauden himo ja tuo sydðmen tyhjyys on tehnyt Annan elðmðn niin katkeraksi, rauhattomaksi ja raskaaksi, ettð hðnen on lopulta ollut sitð mahdoton kantaa. Ei siis ihme, ettð hðn tutustuttuaan siihen palavaan lahkolaisrakkauteen, millð villioppiset toisiaan hellivðt, etsi janoavalle, tyhjðlle ja rauhattomalle sydðmelleen tyydytystð tuossa lahkossa. Ei siis ihme, ettð hðn heitti tuon mielestððn autioksi palaneen maailman, missð kaikki sydðmet olivat hðnelle kylmistyneet, ja etsi rakkautta sieltð, missð lðmp—isið sydðmið l—ysi. "Ei siis ihme, ettð hðn etsi rakkautta oikeasta lðhteestð -- Jumalasta". "Mutta hyvðnen aika -- tehðn puhutte kuin enkeli! Kuka teitð on tuolla tavalla opettanut saarnaamaan?" kysyin hðneltð leikillisesti. "Pitkðllinen kokemus sydðmen tyhjyydestð ja sittemmin saatu tunto Jumalan rakkauden suloisuudesta", vastasi Leena. * * * * * Tðllð vðlin oli Simo parka vaipunut mitð surkuteltavimmaksi viinan uhriksi. Julkisissa tiloissaki oli hðn usein tietðmðtt—mðksi juopuneena. Kotona puhuttiin hðnestð vðhðn, mutta sen sijaan syvðsti suri jokainen sydðmessððn hðnen surullista kohtaloaan, vaikka ei kukaan uskaltanut murhettaan muille sanoa, pelðten sillð vaan lisððvðnsð toisten murhetta. Leena kertoi minulle, ettð Simo on kaikkialla, missð vain kokouksia pidetððn, valmis tekemððn jokaiselle seuraa, kestikievareissa, huutokaupoissa y.m. K—llisk— oli muutamia kertoja koettanut hellyydellð hðntð saada luopumaan kirotusta nesteestð, mutta turhaan, Simo oli sen sijaan ruvennut K—llisk—ð karttelemaan ja kðviki vaan ani harvoin kotona. Leena kertoi my—skin, ettð Simo on viime aikoina ruvennut yhð ahkerammin kðymððn entisen Leppiniemen torpassa ja likentelemððn Saaraa, jonka hðn kumminkaan ei luullut uskaltavan Simoon -- hðnen kurjan elðmðnsð tðhden -- suostua; kumminkin piti hðn sitð ilahduttavana asiana, sillð Saaran avulla toivoi hðn Simostaki vielð miestð... Jðrvelðn Eskon hððpðivðn aamuna K—llisk— meni jðlleen Simon luo Leppiniemeen. Simo venyi vielð levottomassa unessaan ja hðnen sðnkynsð pððssð oli puolilleen juotu viinapullo. K—llisk— otti sen. Simo aukasi vaisusti silmðnsð, koetti nostaa raskasta pððtðnsð ja sopersi muutamia sanoja, joista K—llisk— huomasi, ettei Simon kieli ollut hðnen omassa vallassaan. Hðnen pððnsð painui uudelleen vuoteesen ja hðn nukkui jðlleen. K—llisk— seisoi kuin kivettynyt hðnen vuoteensa vieressð. Simon posket punoittivat, rinta nouseskeli sððnn—tt—mðsti ja hðnen ruumiinsa hypðhteli vuoteesta ikððnkuin pyssyn pamahduksista sðikðhtyneenð. K—llisk— vaipui vuoteen viereen polvilleen ja vuodatti synnin kauheista seurauksista kauhistuneen sydðmensð hartaasen esirukoukseen. Sitten meni hðn ulos ja viskasi syvðllð inholla pullon kappaleiksi pihalla oleviin kiviin. -- Kello oli jo kuusi, mutta palvelusvðki nukkui vielð hievahtamatta. K—llisk— ajoi emðnn—itsiðn yl—s ja pian olivat muutkin palkolliset ty—puuhissaan. K—llisk—llð oli nyt aikaa tarkastella vðhðn ympðrilleen. Kaikki nðytti olevan talossa nurin narin. K—llisk—n jðrjestykseen harjaantunut silmð huomasi kaikkialla epðjðrjestystð. Hðn ryhtyi toimiin saadakseen edes pððllisin puolin jonkinlaiseen jðrjestykseen talon asioita. Hðn mððrðsi kullekin palkolliselle osansa ja antoi heidðn toimekseen eri tehtðvien huolestamisen. Luotettavimmalle rengille mððrðsi hðn isðntðrengin velvollisuudet. Noin kello 11 aikaan meni K—llisk— jðlleen Simon makuuhuoneesen. Simo katseli veltosti ympðrilleen ja hðnen kðtensð hapuili jotain pððnpohjasta. "Rakkahin veljeni", sanoi K—llisk—, "luovu jo tuosta kirotusta nesteestð". "Viinaa!" sai Simo sopertaneeksi, "missð on pulloni?" "Sitð ei enððn ole", sanoi K—llisk—, "eik— sinulla ole haluakaan pððstð tuosta kamalasta sairaudesta?" "Minulla ei ole voimia siihen", sanoi Simo vðrisevðllð ððnellð. "Sen kyllð tiedðn, mutta kyllð Jumala niitð antaa, jos sinulla tosihalu on pððstð viheliðisestð tilastasi". "Haluako? Kuka ei tðstð polttavasta janosta irtaantua tahdo! Minð olen viheliðisin ihminen maailmassa!" -- -- -- K—llisk—llð oli varalta monta liikuttavaa lohdutuksen ja kehoituksen sanaa, mutta ennen kuin hðn ehti suutansa avata, hyppðsi Simo kuin ammuttu sðngystððn, kiiruhti kaapin luo, tempasi tðyden pullon sieltð ja huomattuaan, ettð K—llisk— aikoi ly—dð hðnen kynsistððn sen kappaleiksi, kððntyi kaapin ja seinðn vðlillð olevaa loukkoa kohden ja joi ahnaasti pullon puolilleen. Sitten kððntyi hðn K—llisk——n pðin, pððsti luita ja ytimið karsivan kamalan naurun, puisti pulloaan ja sanoi: "Tðssð on minun ainoa lohdutukseni ja apuni ja tððllð" -- hðn aukasi kaapin oven, josta nðkyi useita tðysið pulloja -- "tððllð on enemmðn tðtð lohdutuksen lientð". "Simo parka", sanoi K—llisk—, "sinulla ei ole parantumisen toivoa niin kauan, kuin sinð rakastat tuota kirottua nestettð. Koko sinun katumuksesi ja murheesi ei tule todellisesta synnin surusta, vaan tuo syvð oman kelvottomuutesi tunto on vaan hirmuisien synnin seurauksien kauhistumista. -- Vðlitt—mðsti ei tðtð surkuteltavaa sairautta voida parantaa, yhtð vðhðn kuin muitakaan ruumiin kipuja. -- Hellð ja huolellinen hoito, sekð tarkka eroittaminen sinut viinan yhteydestð on ainoa parannuskeino. "Suostu, rakas veljeni, muuttamaan muutamaksi vuodeksi kotia. Omaistesi hellð huoli voi polttavat tuskasi viihdyttðð. Jumalan avulla koetamme jokainen puolestamme uhrata parhaat voimamme ja ymmðrryksemme sinun pelastamiseksi. Viinatilkkaa ei taloon tuoda, ennenkuin olet parantunut ja Jumalan sanan avulla..." "Hah, hah, hah! -- Eik— viinaa!" -- -- Hðn puisti pulloansa ja otti hyvðn kulauksen. Runsaita kyyneleitð valui hðnen poskilleen. "Sinun tilasi on Kainin ja Judan kaltainen", sanoi K—llisk—, raskas huokaus nousi hðnen rinnastaan ja hðn lðhti Simon luota. * * * * * Kaurismaan Aapon seuroihin ei K—llisk— usein mennyt, mutta sen sijaan tuli hðn Kaurismaan Aapon ja hðnen lahkolaistensa kanssa yhteyteen hautajaisissa, hðissð ja muissa pitopaikoissa, sillð K—llisk—ki oli niissð viime aikoina ruvennut kðymððn. Niinpð meni hðn Jðrvelðn Eskon ja Jaakolan Kaisunki hðihin. Siellð oli my—s Kaurismaan Aappo ja useita hðnen lahkolaisiaan, sillð Kaisun vanhemmat kuuluivat my—s hðnen lahkoonsa. Kun vihkimistoimi oli pððttynyt, lðhti pastori muiden virkatoimiensa tðhden pois. Silloin alkoi my—skin Kaurismaan Aappo kððnnytystoimensa. Hðn kðvi yhden ja toisen kimppuun, koettaen repið pðivðn valoon heidðn salaisia tunnonasioitaan. Kaikilla keinoin hðn koetti saada ihmisten omattunnot kðsiinsð voidakseen heidðn kanssaan menetellð sitten mielensð mukaan. Itsekuki koetti hðntð vastustella ymmðrryksensð mukaan. "Laase ensin oma portaasi", sanoi yksi. "Kaikellaiset hylyt tðssð nyt muita rupeavat solvaamaan", sanoi toinen. "On melkein kummallista tungettelemista toisen omaantuntoon, eik— sinulla sen verta ole ymmðrrystð, ettð omantunnon asioista puhutaan ainoastaan ystðvien kanssa ja niille, joihin on luottamusta, eikð sinun kaltaistesi maailman kiertðjðin kanssa", arveli kolmas. Mutta Aappo koki l—ytðð kuhunki vastauksen. Tðssð hðntð auttoivat my—s hðnen mielisensð vaimot. "Minua ei hðvetð tunnustaa, vaikka kenelle olleeni maailman suurin hylky, roisto, tahi miksi te minua suvaitsette sanoa. Semmoinen olen ollut, mutta nyt en pelkðð my—skððn tunnustaa olevani Jumalan lapsi. Ettek— huomaa, ettð entinen juoppo, tappelia ja roisto on nyt muuttunut raittiiksi ja siveðksi ihmiseksi ja maailman suolaksi. Ettek— huomaa tðssð Jumalan ty—tð? Samanlaisiksi on muuttunut satoja samanlaisia roistoja. Vai mitenkð on asia, mitð arvelette te maailman hurskaat?" sanoi hðn, kððntyen K—llisk——n pðin. "Minua ilettðð tuommoinen kerskaus". "Vai niin, vai ilettðvðt sinua hyvðn puun hedelmðt. Etk— uskalla tunnustaa itseðsi Jumalan lapseksi". "Mitð hy—tyð siitð olisi?" "Eik— Herra ole kðskenyt olla meidðn aina valmiit?" "Kyllð, mutta en sen valmiimpi olisi, jos sitð kuin huutaisin, sillð Jumala katsoo sydðmeen eikð suuhun". "Sydðmen uskolla ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme". "Ei jokainen, joka sanoo Herra Herra, autuaaksi tule". "Etk— voi nðhdð elðvðð seurakuntaa, pyhðin ihmisten yhteyttð?" "En". "Mutta Raamattu kðskee Jumalan lapsia rakastamaan toinen toistansa, joka on Jesuksen uusi kðsky ja varmin elðmðn uskon tuntomerkki. Vaan kuinka voi kukaan rakastaa sitð, jota ei nðe?" "Vapahtaja itse sanoo, ettei Jumalan valtakunta tule niin, ettð se taidettaisiin silmillð nðhdð. Ei my—s kenenkððn pidð sanoman katso tðssð, katso siellð, vaan Jumalan valtakunta on teidðn keskellðnne". "No, missð ovat siis sinun uskonveljesi?" "Kristuksessa, sillð Hðn on pðð ja me olemme jðsenet hðnessð, siksi emme sanokaan kolmannessa uskonkappaleessa: minð nðen, vaan minð uskon pyhðin ihmisten yhteyden". "Elð vedð sinun saastaisille huulillesi Kristuksen nimeð; niin kauan kuin vedðt ijestð maailman kanssa, on paras, ettð suoraan tunnustat sinun uskonveljesi olevan maailman suuressa joukossa", sanoi Aappo kauhtuen. "Soisin, ettð kerran sanoisit suoraan, mikð on se ijes minun ja maailman vðlillð, josta sinð aina salakðhmððn soimaat minua", sanoi K—llisk—. "Et ole ottanut julki eroa maailmasta ja elðt sen kanssa samoissa himoissa". "Tiedðn kyllð mitð tarkoitat erolla maailmasta, se on yhtyminen sinun joukkoosi, mutta kun sanot minun elðvðn maailman himoissa, joka varmaan merkitsee sitð, ettð en yritðkððn himojani Jumalan avulla hillitsemððn, sitð en ymmðrrð, sano siis suoraan millð tavalla tyydytðn himojani? -- -- -- sano, sano!" kehoitti K—llisk—, kun ei Aappo ensin mitððn vastannut. "Sinð juot viinaa", sanoi Aappo. "Milloin olet nðhnyt minun juomaseuroissa, sillð jos muutoin miten minua soimaisit, niin se voisi olla enemmðn paikallaan, koska useimmat himot ovat perittyjð, mutta viinan himo tulee pððasiallisesti vasta tottumuksen kautta ja semmoista tottumusta ei minulla ole, eikð himoakaan, joten siis voin tarpeessa kðyttðð viinaa yhtð viattomasti kuin maitoa, sillð ei Raamattu tee eroa aineiden vðlillð, se vaan kieltðð himot. Ero viinan ja maidon vðlillð on se, ettð toista tarvitsemme ravinnoksi toista lððkkeeksi. Tiedðn kyllð mitð tarkoitat. Sinð olet viime syksynð nðhnyt minun pudottuani heikkoon jððhðn ja vilustuttuani juovan ennen saunaan menoani viinan sekaista kahvia ja sitð nyt kðytðt aseenasi. En olekaan sitte viinaa maistanut enkð sitð ennen vuosiin, josta nðkyy, ettð viinaa tarpeen vuoksi tarvitsee niin harvoin, ettei mitððn tottumustakaan siitð voi tulla", sanoi K—llisk—. Siihen ei Aappo enðð virkannut mitððn, vaan sen sijaan muutamat akat alkoivat soimata K—llisk—ð, kuinka hðn esimerkillððn antaa puolta juomareille ja vielð julkisesti puoltaa viinaa, niinkuin maitoa. "Kestððk— teidðn tuntonne sanoa, ettð olette yhdenkððn juopon kuulleet puoltavan viheliðistð tilaansa minun esimerkillðni tahi opetuksillani? Sanokaa kerranki suoraan. Oletteko sitð kuulleet?" kysyi K—llisk— useammat kerrat, kun kukaan et tðhðn tahtonut vastata. "Minun tðytyy se sanoa", sanoi vihdoin Jðrvimaan Anna ja hðnen ððnensð vðrðhteli kummallisesti, K—llisk—n vaaletessa kalman kalpeaksi kuultuaan tuon ððnen, jota hðn pariinkymmeneen vuoteen ei ollut kuullut. "Minun tðytyy se sanoa, etten tðhðn pðivððn asti ole kuullut niin julkeaa ihmistð, joka olisi rohjennut Tapania asettaa juoppojen esimerkiksi, mutta tðhðn hyvððn aikaan nðkyy kðyvðn pðinsð vaikka mikð. Pðin vastoin olen aina kuullut jokaisen isðn ja jokaisen ðidin asettavan pojalleen esimerkiksi Tapanin, mutta ei pahassa, vaan hyvðssð. Katso Tapania, katso hðnen ahkeruuttaan, katso hðnen hyvið tapojaan, katso hðnen kotonaan pysyvðisyyttð ja katso vihdoin hðnen jumalista mieltððn! Nðin olen hartaimmanki vanhimman kuullut pojalleen sanovan, enkð siis laisinkaan voi hyvðksyð niitð soimauksia, mitð olen jo joskus muuallaki, eikð ainoastaan tðssð, nðiltð samoilta henkil—iltð kuullut". Oli ikððnkuin ampiaispesð olisi karhastu. Kaikki alkoivat yhteen ððneen tuomita K—llisk—ð ja tuomita Annaa, joka maailman lasten kanssa yhtyy ylistelemððn heidðn omiansa. Tðssð ei ollut enððn sananvuoroa K—llisk—llð eikð Annalla. "Mutta kuinka Jumalan tðhden olet joutunut tuohon joukkoon?" sanoi K—llisk—, vapisevin askelin lðhestyen Annaa. Tðmð purskahti katkeraan itkuun, eikð voinut mitððn vastata. "Kas sillð lailla, se kðy laatuun. Elk——n lankea kohta tuon jumalasi eteen polvillesi? Paras kai on saada hðneltð synninpððst—, sillð meiltð se onki jo lujemmassa", arveli erðs vaimo. "Syliin minusta parempi olisi langeta, sillð se kai kðy yhtð hyvin pðinsð siveðltð leskeltð kuin kunnialliselta aviovaimoltaki", sanoi Tuppi Maija. Nuo kamalat soimaukset koskivat Annaan niin kipeðsti, ettð hðn rupesi voimaan pahoin, jonka vuoksi hðnen tðytyi lðhteð hðistð. -- K—llisk—ki vetðysi toiseen huoneesen, mutta vielð ovessaki lðhettelivðt muutamat akat hðnelle soimaavia sanoja. -- -- -- "Tulehan tðnne porstuakamariin", sanoi Esko minulle, "siellð puuhaamme saada jotain leikkið toimeen". Minð seurasin hðntð. "Se on kummallista", arveli Esko, "ettð nuo villilðiset sopivat paremmin yhteen supi suruttomainki kanssa, kuin esim. K—llisk—n". Kamarissa olivat jo nuoret ehtineet ruveta hyvðsille. "Hyvð", sanoi Esko, silmðttyððn ympðrilleen, "muilla ovat jo parit paitse Ellillð. Olehan sinð, Ky—sti, Ellin kumppanina; minð otan patukan". "Oletteko hyvðt? -- Oletteko hyvðt?" kyseli Esko jokaiselta parilta erikseen ja kðveli ympðri kamaria. Muutamat sanoivat olevansa hyvðt ja toiset tahtoivat vaihtaa jonkun muun kanssa tytt—jð, jolloin Esko ajoi patukka kðdessð tyt—t vaadituille paikoilleen. Elli istui syrinkarein minun rinnallani, mutta kiusallaki sanoin sentððn olevani "hyvð", josta syystð jðimme kappaleeksi aikaa pariksi kun ei kukaan muukaan sattunut tahtomaan "Ellistð parempaa". "Tuleeko tukalaksi istua rinnallani", kysyin vihdoin jotenkin pistðvðllð ivalla. "Miksi?" "Ethðn muutoinkaan enððn kðrsi minua". "Se on erehdys". "No, miksi pelkððt minua?" "Itsehðn pelkððt minua". Oli kuin suomukset olisivat silmistðni pudonneet. -- Se onki siis oma syyni, mutta viisi niistð; se vika pian korjataan ja siitð lðhtien olivat vðlimme yhtð hyvðt kuin ennenki ... ei -- hyvð lukija -- hellemmðt; monin kerroin hellemmðt. * * * * * Aika kaikki muuttaa, sanotaan, mutta niin toisenlaiseksi on elðmð kodissani muuttunut niiden kahden vuoden ajalla, ettð on vaikea tuntea sitð enððn samaksi kodiksikaan. Joka ainoa ilta, kun perhe on puhdet—itð tekemððn pirtille kerððntynyt, lukee K—llisk— jonkun luvun Raamatusta, jonka johdosta sitten syntyy useinki vilkas keskustelu ðidin, K—llisk—n ja Leenan kesken. Kokonaan erilaiselta tuntuu tðmð levollinen ja rauhallinen koti, jossa jokainen tarkkaavalla hartaudella nðyttðð kuuntelevan Jumalan sanaa, puhdet—itð tehdessððn, verrattuna siihen kotiin, jossa kasvanut olin ja jossa nðin iltasilla perheen pirtille kerððnnyttyð olivat vaan pilkka- ja ivasanat ja usein rivolaulutki jokaisen huulilla. -- Se oli tosin hupaista sekin, mutta ei voinut poistaa tyhjyyttð sydðmissð... Maria nðkyi tulleen koko perheen lemmikiksi ja kodin sieluksi. Isð ja ðiti kohtelivat hðntð vanhemman rakkaudella ja K—llisk— osoitti Marille nðhtðvðð kunnioitusta. Aaro ja Mari rakastivat toisiaan todellisella rakkaudella. K—llisk— oli nðhtðvðsti anastanut talossa entisen asemansa. Mitððn ei tapahtunut ilman hðnen tahdottaan, vaikka tuo entinen kðskevðisyys oli muuttunut palvelevaksi n—yryydeksi... Sunnuntaisin kðvi K—llisk— sððnn—llisesti kirkossa, sillð sen hðn sanoi tuntuvasti virkistðvðn hðnen salattua elðmððnsð Kristuksessa. Pyhðilloin kerððntyi hðnen luokseen muutamia muitaki hðnen kanssaan hengellisissð asioissa samanmielisið henkil—itð. Niistð mainittakoon ainoastaan vanha kiertokoulunopettaja, joka lapsuudesta asti oli viettðnyt puhdasta kristillistð elðmðð ja oli sentðhden K—llisk—ðki paljon etevðmpi hengellisen elðmðn kokemuksissa. Hðn oli my—skin aina viljellyt ahkerasti Jumalan sanaa ja kuulunut tuohon aikoinaan niin voimakkaasen Paavo Ruotsalaisen liikkeesen. Usein saapui nðihin K—llisk—n kotihartaushetkiin senlaisiaki kylðlðisið, joille oli heidðn autuutensa asia kallis, mutta jotka eivðt vielð olleet mielessððn vakaantuneet siitð, josko tuo paikkakunnalla rohkeasti levenevð uskon liike oli Jumalasta tahi ei. Muutamain silmðt tulivatki nðitð Jumalan sanan tutkistelemuksia kuullessaan avatuiksi, vaan toisia ei nðkynyt voivan estðð mikððn eksymðstð. Niinpð tuli seuraavana sunnuntai-iltana Jðrvelðn Eskon hðiden jðlkeen itse Jðrvimaan Annaki yhtyðkseen tðhðn hartaushetkeen. Sen riidan johdosta, mikð hðissð oli syntynyt hðnen ja muiden lahkolaistensa kesken, olivat muutamat villilðis-akat tuominneet hðntð synkeimmðllð tavalla sekð vaatineet hðntð ripille siitð, ettð hðn oli rikkonut Herran seurakuntaa vastaan ja puollustanut sen vastustajia. Siihen ei Anna kuitenkaan suostunut, kuin ei tiennyt mitððn sanoneensa, mikð ei totta ollut, ja siitð syystð eivðt hðnen ystðvðnsð heittðneet hðntð rauhaan, vaan koettivat tuomita hðntð miten osasivat, josta syystð hðn oli kokonaan riitaantunut lahkolaistensa kanssa. Omatuntonsa oli kumminki sairas, sillð todellista vakuutusta ei hðnellð asiansa oikeudesta ollut, eikð hðn Jumalan sanastakaan sitð etsið osannut. Sentðhden pakoitti hðnen tuntonsa etsimððn neuvoa nðiltð hengellisesti kokeneilta ihmisiltð. Kun siis talon perhe ja nuo harvat ystðvðt olivat kerððntyneet tavalliselle paikalleen, pirtin p—ydðn ympðrille, istahti K—llisk— p—ydðn pððhðn, otti Lutherin Kirkko-Postillan ja alkoi lukea siitð pðivðn saarnaa. Usein keskeytti hðntð yksi tahi toinen kuulia tehden jonkun kysymyksen asiasta, jota hðn ei oikein kðsittðnyt, ja silloin etsittiin selitystð jostain toisesta Jumalan sanan kohdasta. Erittðinki oli kiertokoulunopettaja tarkka siitð, ettei kukaan mitððn valmista mielipidettð muodostaisi itselleen ja lðhtisi sille etsimððn puollustusta Jumalan sanasta, ettei siis kukaan asettuisi mestariksi, vaan ettð Jumalan sanan annettaisiin olla opettajana, jonka mukaan jokaisen tulisi muodostaa kðsitteensð ja pyrkið yhð tðydellisempððn Jumalan tahdon tuntemiseen. Erittðinkin niissð paikoin, missð he olivat huomanneet villilðisillð erehdyksið, tutkivat he tarkkaan Raamattua ja Lutherin kirjoja. Kun siis nðin oli lukeminen keskeytynyt ja keskustelut alkaneet, kysyi Jðrvimaan Annaki ujosti ripistð ynnð kuinka langennut ihminen voi jðlleen uskoon tulla. Kiertokoulunopettaja haki useita kohtia Lutherin kirjoista, missð puhutaan ripistð, ja selitti niiden johdolla tðmðn kalliin kappaleen kðytðnn—stð ja kuinka rippi uskonveljen edessð pitðð olla kokonaan omantunnon mððrððmð, eikð pakollinen. Sitten hðn luki useista paikoin Jumalan sanaa, miten usko syntyy ja kasvaa. "Mutta kuinka jouduit sinð tuohon villiuskoon?" kysyi K—llisk—. "Tunsin suurta sisðllistð tyhjyyttð, rauhattomuutta ja kaipausta, koko maailma tuntui minusta autiolta erðmaalta", selitti Anna. "Valitin sitð muutamille Kaurismaan Aapon lahkoon kuuluville vaimoille, jotka selittivðt sen haluksi pððstð yhteyteen elðvðn Jumalan kanssa, ja kehottivat minua seuroihinsa...?" "No, tunsitteko mitððn sisðllistð vaivaa siitð, ettð olitte rikkoneet Jumalaa vastaan", kysyi opettaja. "En koskaan", sanoi Anna jyrkðsti. Tuon muutoin totisen kiertokoulunopettajan suu meni hiukan hymyyn ja hðn sanoi sitten leikillisesti: "Se rauhattomuus ei olisi tarvinnut muuta lððkettð kuin jos emðntð olisi ottanut pulskan miehen, jota olisi voinut rakastaa", ja jatkoi sitten totisemmin, "olen nðhnyt usein tapahtuvan, ettð ulkona avioliitosta ja onnettomissa avioliitoissa elðvðt henkil—t ja varsinki naiset rupeavat etsimððn lohdutusta itselleen Jumalassa aviollista rakkautta kaipaavalle sielulleen, ilman synnin tuntoa, joka on erehdys sekin". Anna punastui korvia my—ten, eikð virkannut mitððn. "No, kerrohan nyt, kuinka sitten kðvi!" sanoi K—llisk—. "Vðhðpð kerron, koska te noin hullusti minua kðsitðtte". "No, en tahdo enððn puhua siitð", sanoi opettaja vakavasti. Hetken mietittyððn alkoi Anna uudelleen ensin ujosti ja sitten yhð enemmðn kiihtyen. "Noiden ystðvðin kehotuksesta siis menin seuroihin. Siellð liikutti minua Kaurismaan Aapon saarna siihen mððrððn, ettð hellyin itkemððn ja itkin niin sydðmellisen katkerasti, ettð se liikutti kaikkia saapuvilla olevia. Ensin koetti erðs noista ystðvistð, jotka minua olivat seuroihin kehottaneet, lohduttaa minua, mutta se kiihotti vaan itkuani. Minð itkin melkein huutamalla. "'Onko syntið?' kysyi minulta erðs vaimo. "Mutta itkulta en mitððn vastata voinut. "'On syntið, mutta Kristuksen nimessð ne kaikki anteeksi annetaan', sanoi silloin erðs toinen nainen, joka puoli hurmiossa juosta leuhkasi luokseni ja tarttui minun kaulaani. Useita kðsið tunsin sitten laskeutuvan pððhðni; minulle julistettiin synninpððst—. "Mahdotonta on minun kertoa silloista tilaani. -- áðrett—mðn suloiselta tuntui saada kerralla puoli maailmaa hellið, palvelevia ja alttiiksi antautuvia ystðvið; ystðvið, jotka pyysivðt ikððnkuin kðsissððn kantaa minua. Nðytti melkein kuin taivaan ovi olisi minulle auvennut. Tuo autio ja jylhð maailman erðmaa, jossa ei enððn minulle sykkinyt yhtððn rakastavaa sydðntð, muuttui silmissðni tuhat kertaa autiommaksi. Sen sijaan tuo hellð ystðvðjoukko, joka minulle kaikkialta ojensi palvelevaa kðttð, tuntui kerrassaan enkelienparvelta. "Jos vaan olisin tuon yhden ððnen saanut sydðmessðni vaikenemaan, niin olisin ollut onnellisin ihminen maailmassa. Mutta tuo kysymys, eik— tðmð ole Jumalan pilkkaamista, palasi yhð uudelleen mieleeni. Onko Jumala voinut minulle antaa syntið anteeksi, kun en niitð ole pyytðnytkððn, tuskin liioin tuntenutkaan? -- Enhðn koskaan ole tullut ajatelleeksi omaa syntisyyttðni. Aina vaan olen katsellut tðmðn maailman tyhjyyttð ja nureksinut omaa rauhattomuuttani. Tðssð on varmaankin joku erehdys, jota minun tðytyy kysyð kristiveljiltð ja sisaritta. "Valitin siis heille tilaani. He kysyivðt minulta, ettð enk— tunne itseðni syntiseksi. My—nsin sen, mutta sanoin epðilevðni, ettei tðmð tunto ole totinen. 'Tahdotko siis Jumalalle panna mððrðn, kuinka suuri synnintunto sinulla pitðð olla? -- Tðhðn en voinut, kokematon kuu olin, mitððn vastata. -- No, huomaathan siis, ettð koko epðilykesi on vaan perkeleen vehkeitð, joilla hðn tahtoo sinua peloittaa. -- Senlaiset ajatukset on sinun Jumalan avulla pois vieroitettava ja vahvasti uskottava, ettð sinun syntisi ovat anteeksi annetut. Usko vaan lujasti syntisi anteeksi ja minð vielð vakuudeksi julistan sinulle Jesuksen nimessð ja veressð syntisi anteeksi'. "Koetin siis riidellð tuntoni kanssa minkð jaksoin. Koetin my—s uskoa syntini olevan anteeksi annetut, mutta en tahtonut sitð jaksaa. Useita kertoja uudistin 'kristiveljilleni ja sisarilleni' edellð kerrotun valitukseni, ja melkein samanlaisen aina uudestaan synnit anteeksi. "Omatuntoni alkoiki jo vaieta, sillð siksi paljo olin sitð vastaan riidellyt ja minð rupesin jo luulemaan syntini olevan anteeksi annetut, mutta nyt olen saanut silmðni avauneeksi. -- Jumalalle olkoon kiitos, sillð hðnen tahtonsa se oli etten tuohon vððrððn rauhaan nukkumaan pððssyt". K—llisk—ð nðytti syvðsti liikuttavan tðmð Annan kertomus... "Mutta mistð syystð sallii Jumala tuonlaisen eksytyksen niin rohkeasti levitð?" kysyi Leena. "Oletko ajatellut, mimmoinen hengellinen sokeus ja vðlinpitðmðtt—myys vallitsi seuduillamme ennenkuin Kaurismaan Aapo tuli tðnne 'elðvðð Jumalan sanaa saarnaamaan', kuten hðn itse sanoi", arveli K—llisk—. "Ihmiset kðvivðt kirkossa", jatkoi hðn, "nauttivat Herran ehtoollista, maksoivat papin palkan ja tekivðt mielestððn kaikki mitð Jumalan sana hyvðltð kristityltð vaatii; mutta tðmð ei estðnyt ihmisparkoja juomasta, tappelemasta y.m. t—rkeistð synneistð. Kukaan ei heitð tuonlaisen elðmðn sopimattomuudesta koskaan nuhdellut paitsi tðmð vanha kiertokoulunopettaja, mutta hðnkin oli vaikenemaan saatava, jos ei muutoin, niin viran menettðmisen uhalla..." "Mutta saarnasihan vanha, hyvð pastorimme joka pyhð elðmðn parannuksesta", kiiruhti opettaja sanomaan. "Niin kyllð teki, mutta hðnkin on noita vanhoja, hyvið rauhan miehið, joka kantaa kappansa, saarnaa saarnansa ja antaa laumansa vaeltaa mielensð mukaan..." "Niin, mutta kyllðhðn pastori aina kehotti etsimððn Jumalan sanasta lohdutusta", keskeytti taasen Leena. "Niin kyllð kehottikin, mutta ihmiset ummistivat korvansa tðlle kehotukselle, eikð hðnellð ollut voimaa heitð herðttðð..." "Sitð voimaa ei ole kenellðkððn ihmisellð", sanoi kiertokoulunopettaja. "Eipð olekaan", sanoi K—llisk—, "mutta ihmiset eivðt kumminkaan ajan pitkððn voineet tyytyð tuonlaiseen tyhjyyteen..." "Itsehðn olivat ummistaneet silmðnsð ja korvansa totuudelle", sanoi opettaja. "No, siihenhðn juuri tahdoin minðkin tulla", sanoi K—llisk—, "he eivðt huolineet totuudesta eivðtkð tyytyneet tuonlaiseen tyhjyyteen, ja siksipð ovatki he nyt niin alttiit villitykselle". "Se on kyllð Jumalan sanan mukaan totta", sanoi kiertokoulunopettaja, "ettð kun ihmiset kerran ummistavat silmðnsð ja korvansa Jumalan varoittavalle ððnelle, niin lðhettðð Hðn heidðn sekaansa vðkevðn eksytyksen hengen..." Vihdoin sai K—llisk— loppuun pðivðn saarnan, lopuksi veisattiin muudan virsi, K—llisk— luki jonkun rukouksen, seurue hajosi... Kun menin muutaman pðivðn perðstð kðymððn Jðrvimaassa, oli siellð suureksi kummastuksekseni K—llisk—ki. Hðn istui p—ydðn luona Annan kanssa vastakkain, Raamattu keskellð. K—llisk— nðytti vðhðsen hðmmðstyvðn minun tulostani. Me vetðysimme Ellin kanssa toiseen huoneesen, mutta minua pahasti aavistutti, ettei tuo Raamatun tutkiminen hyvððn loppuisi. * * * * * Mutta Simo parka! Hðn vaipui yhð viheliðisempððn tilaan. Yhtð mittaa hðn joi kuukauden, joi toisen, joi kolmannenki. Hðnen ruumiinsa heikontui ja hermostonsa turmeltui siinð mððrðssð, ettð hðn nðki ja kuuli olemattomia. Kylmð hiki nousi hðnen ruumiisensa, hðn sðikkyi kaikkea ja ruumiinsa vapisi kuin kahila. Koko talon palvelusvðki kauhistui isðntððnsð, eikð kukaan rengistð ruvennut hðntð hoitamaan. Joka silmðnrðpðys pelðttiin hðnen itsensð menettðvðn. Kotoa tuli renki neuvoa kysymððn. Mutta miehið ei ollut kotona kuin isð. "Me olemme jo viikon pðivðt pitðneet neuvoa hðnen pelastamisekseen", sanoi isð, "ja olemme pððttðneet noutaa hðnet tðnð iltana kotia. Nyt ei tððllð ole ketððn kotona, palkatkaa luotettava mies hðntð vartioimaan; Tapani tulee hðntð illalla noutamaan kotia..." K—llisk— valjasti illalla hevoisen ja ajoi Leppiniemeen. Hðn sðpsðhti nðhdessððn Kaurismaan Aapon siellð. Renki oli pðivðllð kotoa palatessaan tavannut Aapon, ja kertonut hðnelle Simon viheliðisestð tilasta sekð maininnut isðnnðn kðskeneen hðnelle hankkia luotettavan vartian. Sen kuultuaan sanoi Aappo: "Olen aina rakastanut sen talon vðkeð ja erittðin Simoa, he eivðt pahaksi panne, jos tulen Simoa vartioimaan, vaikka tiedðn, ettð Tapani minua vainoaa kun en voi hemmotella hðnen ulkokullaisuuttaan. Olen itse kerran ollut viheliðinen viinan uhri eikð sentðhden ole minulle rakkaampaa tehtðvðð, kuin pelastaa Jumalalle yhdenkððn sielun viinapirun kauheista kahleista." Nðin sanoen seurasi hðn renkið Leppiniemeen. Simon tila oli mitð viheliðisin. Hðn kðyttðytyi kuten ainaki mielipuoli. Sormellansa napsautteli hðn milloin nuttunsa hijaan, milloin polveensa, milloin sðngynlaitaan, milloin seinððn, milloin oveen, milloin avaimeen ja milloin mihinkin, karkoittaen nðin luotaan noita pienið nðkymðtt—mið olentoja, joita hðnen silmissððn oli niin paljon. Hðn puhutteli muille nðkymðtt—mið olentoja ja mainitsi silloin usein kuolleitten tuttavainsa nimið. Sillð vðlin hypðhti hðn sðikðhdyksestð kohoksi. Toisinaan osotti sairas erikoista arkamielisyyttð ja levottomuutta, joka saattoi kasvaa tðrisyttðvðksi peloksi. Silloin koetti hðn paeta huoneesta, mutta kun hðn siitð estettiin, haki hðn piilopaikkoja. Sellaisessa pelvon tilassa oli Simo Kaurismaan Aapon tullessa Leppiniemeen, mutta Aapon nðhtyððn tyyntyi hðn kohta ja osotti mieltymystð ja luottamusta Aappoon. Hðn tarttui Aapon kðteen ja otti toiseen kðteensð hiilihangon. Aappo kammahti ja rupesi vððntðmððn hðnen kðdestððn hiilihankoa. Simo kuiskasi jotain hðnen korvaansa, josta Aappo huomasi etteivðt Simon aikomukset olleet vaarallisia. Hðn antoi siis Simon puuhata mielensð mukaan. Simo talutti hðnet oven luo, pani sen auki, vei hðnet perðnurkkaan ja alkoi jðrjestððn hiilihangolla hosua ovea kohden, sanoen: "ajetaan pois nuo pikku olennot". Hðn siilaili seinien varauksia, huonekalujen sivuja, sorkki hiilihangolla niiden alle ja puhdisti noin huonetta perðstð ovea kohden. Vðlistð hðn palasi uudelleen perððn pðin huonetta, arvellen: "On niitð tuonneki jððnyt", ja alkoi sieltð hððdellð niitð uudelleen ovea kohden... Aappo ei laisinkaan estðnyt Simon toimia, eikð Simo hetkeksikððn heittðnyt hðnen kðdestððn irti. Niin kului pðivð illalle. Kun Simo oli kyllðytynyt huoneen puhdistukseen, meni hðn maata ja teki siinð kaikenlaisia liikkeitð pððstðkseen noista nðkymðtt—mistð olennoista. Aapon kðdestð piti hðn aina kiinni. Kun K—llisk— astui sisððn, oli Simo hyvin tyyntyneenð vuoteellaan, vaan nðhtyððn K—llisk—n, hyppðsi hðn ikððnkuin ammuttu seisoalleen, tarttui hiilihankoon, tarjosi sillð K—llisk—ð pððhðn ja karjasi: "Mikð sovinto on Kristuksella Beliaalin kanssa?" -- Aappo tarttui Simon kðteen ja se vaipui alas. áðret—n pelko ja vapistus valloitti taasen sairaan. Hðn pakeni peiton alle ja kðtki kasvonsa tyynyihin, piti lujasti Aapon kðdestð kiinni ja rukoili: "Oi, rakas Aappo, aja pois hðnet tððltð! Hðnen kasvonsa loistavat kuin aurinko ja hðnen suussaan on hðikðisevð kirkkaus. Mitð on Kristuksella tððllð tekemistð?" "Sehðn on veljesi! Etk— tunne Tapania?" kysyi Aappo. "Simo, etk— tunne minua, enhðn minð sinulle pahaa tee, olen vaan tullut noutamaan sinua kotia", sanoi K—llisk—. Simo vapisi hirveðsti ja sanoi: "Mitð eroa on Tapanin ja Kristuksen, minun ja Beliaalin vðlillð; kotona on taivas, tððllð helvetti, oi pakene tððltð, oi pakene pian!" -- Hðn vapisi, ettð koko sðnky tytisi. K—llisk— seisoi neuvotonna. "Sinð luotit minuun vaikeimmissaki asioissa silloin, kun minðki vielð istuin Baabelin porttoin seurassa ja join pðihdyttðvið juomia, etk— siis voi nyt uskoa minulle tðmðn veljesi vartioimista, joka on juonut sisððnsð osallisuuden Baabelin porttoin synneistð tðssð perkeleitten kalkissa?" kysyi Kaurismaan Aappo K—llisk—ltð, "hðn viihtyy hyvin minuun". "Sinð vihaat todella viinaa?" "Minð kiroon sitð". "Ja et salli kenenkððn tuoda tðnne viinaa?" "Se kirottu neste ei pððse tðnne muutoin, kuin minun kuolleen ruumiini yli". "Oi, pakene tððltð, oi pakene!" rukoili Simo. "No, minð luotan sinuun, ettð hoidat sairaan parhaan ymmðrryksesi mukaan", sanoi K—llisk— Aapolle. "Minð sen teen, enkð ikinð saastuta itseðni kuninkaan, se on uskottomain ihmisten viinillð", sanoi Aappo. "Katso my—s talon hoidon perððn", sanoi K—llisk— ovessa mennessððn. "Minð sen teen", sanoi Aappo. K—llisk—n lðhdettyð tyyntyi Simo jðlleen. Pðivð kului toisensa perðstð eikð Simo osottanut juuri mitððn parantumisen merkkið. Yksi mððrðsi hðntð kupattavaksi, toinen hierottavaksi, kolmas suonta avattavaksi j.n.e. Mutta Aappo ei sallinut Simolle mitððn tehdð, sillð, hðn sanoi: "Minð en ole tohtorin kirjaa lukenut, en siis ymmðrrð tðtð tautia, enkð salli kenenkððn hðneen kajota." Niin jði Simon paraneminen omaan varaansa. Aappo ei estðnyt Simoa mistððn. Katsoi vaan, ettð hðn ei saanut mitððn vahinkoa tehdð itselleen eikð muille. Niin sai Simo vapaasti liikkua ulos ja sisðlle ja tehdð mitð milloinki pððhðn pisti. Nðin rakastui Simo Aappoon niin, ettei Aappo saanut hetkeðkððn olla Simon nðkyviltð poissa. Se vapaus, jota Simo nðin sai nauttia, teki nðhtðvðsti hðneen hyvðn vaikutuksen, koska hðn kumminki vðhittðin alkoi tointua. Selvið hetkiðki oli hðnellð jo usein ja niillð hðn osotti suurta viinan inhoa. Ei siis ollut mitððn pelkoa hðnen nyt tahtovan viinaa taloon tuottaa, joten Aappo sai semmoisina hetkinð ryhtyð talon ty—h—n asiain jðrjestelemiseen. Tðmð hðnelle onnistuiki hyvin. Aappo oli aina ollut tunnettu hyvðksi ty—mieheksi, ja hðn oli my—s harjaantunut ty—n johtoon... Kun Simo oli jðlleen kokonaan parantunut, huomasi hðn kaikki asiat olevan tyydyttðvðssð kunnossa. Tðmðn kaiken hðn luki, eikð syyttð, Aapon ansioksi. Rakkaus ja kiitollisuus nðin sai tilaa Simon sydðmessð Aappoa kohtaan. Mutta Simon sisðllinen tila oli sangen surkea. Kauheat omantunnon vaivat, oman voimattomuuden tunto ja inho tuota kirottua viinaa vastaan, joka hðnet oli alentanut alhaisintaki luontokappaletta alemmaksi, sðrki hðnen sydðntððn ja pusersi hðnen silmistððn katkeria kyynelið. Tieto siitð, ettð hðn oli kaikkien muiden ihmisten inhon ja kammon esineenð, lisðsi hðnen tuskiaan. Ainoastaan jaloimmat ihmiset voivat hðnelle osottaa jonkimmoista sððlið, mutta mitððn ihmisarvoa ei hðn voinut nauttia kenenkððn muiden ihmisten, enempi kuin omissakaan silmissððn. Sen hðn voi mielestððn selvððn lukea kaikkein ihmisten omituisista salaperðisistð katseista. Siitð syystð hðn ei liikkunutkaan kotiportista ulos, vaan pysyi kotisalla, toimitellen kaikenlaisia pienið kotiaskareita ja sydðmessððn itkien viheliðistð tilaansa. Paljon mitððn ei hðn kenellekððn puhunut, hyrðili vaan itsekseen ja kun oikein raskaaksi kðvi mieli, meni hðn erikseen muista ja vuodatti katkeria kyynelið. Kaurismaan Aappo, joka nyt kulki sððnn—llisesti ty—vðen mukana, huomasi kyllð Simon surkean tunnon hðdðn, mutta hðn ei pitðnyt sen parantumista niin kiireellisenð, koska oli vakuutettu siitð, ettð kuta auttamattomammaksi Simo tilansa nðkee, sitð helpompi hðnen on saada hðnet valtaansa. K—llisk— koetti pari kertaa saada Simoa kðsiinsð, mutta tðmð osasi kummaltaki kerralla vðlttðð K—llisk—n puheille joutumasta. K—llisk—ð ei hðn vihannut, pðinvastoin kunnioitti hðnen nuhteetonta kðyt—stððn siihen mððrððn, ettð hðpesi nðyttðytyð hðnelle tuonlaisena viheliðisyyden alimmille asteille vajonneena raukkana. Hðn ei voinut uskoa, ettð K—llisk—, jonka elðmð aina oli ollut niin nuhteeton, voisi muuta kuin ainoastaan tuomita siihen mððrððn asti alennettua ihmistð kuin hðn. "Toista olisi toki Kaurismaan Aapon laita. Hðn on itse kerran ollut melkein samanlainen kurja viinan uhri kuin minðki. Hðn se kyllð voisi minuaki neuvoa, lohduttaa ja auttaa, jos vaan kehtaisin hðneltð sitð pyytðð. Mutta merkillistð vaan on hðnen laitansa. Ennen, kun en hðnen apuaan tarvinnut, oli hðn aina valmis minua tuomitsemaan ja tarjoamaan autuutta, mutta nyt, kun hðnen apuaan tarvitsisin, nyt kun itseki tuomitsen itseðni, nyt ei hðn ole viheliðisyyttðni huomaavinaankaan". Nðin arvellen meni Simo jðlleen kamariinsa ja itki. Ovi aukeni ja Simo sðpsðhti. Hðn koetti pyyhkið vetisið silmiððn, mutta ei ehtinyt ennen kuin Aappo oli jo sisðllð. "Turhaa on sinun salata minulta sisðllistð hðtððsi. Minð sen kyllð tiedðn, vaikka en sitð ole ollut huomaavinani, olen vaan antanut Pyhðn Hengen jatkaa alkavaa ty—tðnsð, sillð Hðn se on, joka sinussa ty—tð tekee". "Minð olen viheliðisin ihminen maailmassa". "Tee siis pikainen parannus, jos et tahdo tulla mauttomana suolana tallatuksi ihmisten jaloilla", sanoi Aappo. "Kuinka voisin tulla paremmaksi?" kysyi Simo. "Uskon kautta, usko ainoastaan syntisi anteeksi, niin tulet elðvððn seurakuntaan jðseneksi". "Kuinka voin uskoa?" kysyi Simo. "Elðvð usko sytytetððn sydðmeen Herran Jesuksen veren omistamisessa evankeliumin saarnan kautta, kun tðmð Pyhðn Hengen voima seurakunnassa korvaan ja sydðmeen kuuluu: syntisi ovat anteeksi annetut, Tðssð tulevat Jumalan lapset portista kaupunkiin sisðlle ja saavat tuntea armoa Karitsan ja Siionin suloisuudesta", sanoi Aappo. Simo heittðysi Aapon kaulaan ja sanoi: "Oi, rakas veli, johda minutkin tðstð portista sisððn; anna minulle minun syntini anteeksi, minun ei tarvitse sinulle mitððn tunnustaa; sinð tiedðt mikð viheliðinen synnin orja olen". -- Suuret ja viljavat vedet vierivðt hðnen poskiansa alas ja hðn katsoi Aappoa niin rukoilevasti. "Jesuksen nimessð ja veressð annan minð sinulle sinun syntisi anteeksi", sanoi Aappo. "Voinko olla nyt turvattu?" kysyi Simo tyyntyen. "Usko vaan vahvasti syntisi anteeksi ja sinð voit olla turvattu, mutta sinun tðytyy tulla Herran seurakuntaan ja tunnustaa siellð syntisi, sillð siellð Pyhðn Hengen voimalla kaadetaan ja ammennetaan sydðmeesi taivaan tulta Jesuksen veren voimalla ja kaikkein syntein anteeksi antamisella, ettð lamppusi aina kirkkaammin palamaan syttyisi", sanoi Aappo. Nðmð sanat rauhoittivat Simoa suuresti ja hðn meniki seuraavana pyhðnð "kristittyin seuroihin", tunnusti syntinsð ja anoi "kristityiltð" synnin pððst—ð. Se palava rakkaus, jolla nuo villilðisiksi nimitetyt henkil—t ottivat hðnet seurakuntaansa julistamalla hðnelle synnin pððst—n, virvoitti hðnen kovin lannistunutta mieltððn niin, ettei hðn voinut olla ilosta itkemðttð. Hðn, joka oli ollut kaikkein huonoin, kaikkein alhaisin, alhaisinta luontokappalettaki viheliðisempi, kaikkien yl—n katsoma, kaikkien inho ja kammo, ja omissa silmissððnki aivan auttamattomasti langennut; hðn tapasi nyt satoja, jotka kerran olivat olleet samanlaisia ja kumminki saaneet rauhan sieluunsa ja tulleet totuuden tunnustajiksi. Nðmð samat onnettomat olivat nyt kunnon ihmisið ja vielð parempiaki, sillð olivathan he oikein ymmðrtðneet mikð rakkaus on, sen huomasi hðn selvððn siitð hellyydestð ja palvelevaisuudesta, jota nðmð hðnelle osottivat. Nyt ymmðrsi hðnki, ettð Kristus on lain loppu jokaiselle uskovaiselle autuudeksi. Hðn ymmðrsi tðstð selvððn, ettei Mooseksen laki enððn kuulu hðnelle, vaan Kristuksen laki, joka on rakkaus. Tðmð Kristuksen laki vaatii uskomaan Kristuksen tðydelliseen armoon, antamaan katuvaisille syntið anteeksi ja rakastamaan toinen toistaan, joka on nimenomaan uusi kðsky Kristuksen laissa ja varmin tuntomerkki elðvðstð uskosta. Mutta hðnelle selveni my—skin, ettð tðmð Kristuksen laki vaatii fariseuksille sanomaan: te olette isðstð perkeleestð, viekkaasta kuningas Herodeksesta, se vaatii sanomaan ketuksi, lihallista Pietaria saatanaksi, kamalaa Juudasta perkeleeksi j.n.e. [Katso esim. Kristillinen Kuukauslehti N:o 4, 1883.] Tðtð Kristuksen lakia noudattaen vaati Simon tunto hðntð suolaamaan niitð, jotka vielð ulkona ovat. Ennen kaikkea tunsi hðn sisðllisen vaatimuksen ilmaista omaisilleen Jumalan tahdon ja niin puhdistaa kðtensð heidðn kadotuksestaan. Seuraavana pðivðnð tuliki hðn jo kotia ja sanoi iloitsevansa, ettð hðn nyt on l—ytðnyt sen rauhan, jota hðn niin kauan on etsinyt. "Minð tiedðn", sanoi hðn, "ettð perkeleellisesti kunniallinen maailma meitð villiuskoisina syvðsti yl—nkatsoo ja inhoo. Pankoot he vaan meitð viisi tuhatta kertaa pðivðssð pannaan ja kanteesen, niin kuitenki Kristuksen nimi, kuolema ja veri meidðt kymmentuhatta kertaa samana pðivðnð siitð pððstðð ja avaa meille ovet taivaasen. -- Ah, jospa teki yhtyisitte Herran laumaan ja yksinkertaisesti uskoisitte syntinne anteeksi, sillð ei ole muuta kuin yksi lammashuone ja yksi verinen ovi, josta kaikkien on sisðlle mentðvð. Tulkaa siis ja ottakaa synnin pððst— seurakunnalta ja yhtykðð Herran laumaan". "Jumala on minun antanut tuntea armonsa suloisuutta", sanoi K—llisk—, "mutta my—skin Henkensð kuritusta ja soisin, ettð sinðki saisit tuntea nðitð molempia; mutta minun tðytyy sinua varoittaa lihasi turmeluksesta, sillð se sairaus, joka ruumiisi on perin turmellut, ei ole niin vðhðllð parattu ja ennen kuin arvaatkaan, olet jðlleen himojesi vallassa. Viinan himo, joka on osittain ruumiin sairautta, pettðð pian alkaman kristityn, jos uskon alku todellistaki on, mitð minð sinun suhteesi epðilen. Pððstðksesi tuosta kirotusta himosta on sinun joko muutamaksi vuodeksi kotia muutettava tahi rohki valittava kunniallinen vaimo, jonka kanssa voitte yksissð neuvoin sotia sairautta vastaan". "Sinð olet raateleva ahma", sanoi Simo, "Kristuksen laki vaatii minua siksi sinua nimittðmððn, sillð ahma raatelee ja tappaa lampaita huvikseen, mutta Raamattu sanoo, ettð sen kðpðlistð vaatii Jumala lammasten veren. Tee parannus sinun farisealaisuudestasi, elðkð paaduta sydðntðsi, minð puhdistan tomun tðhðn jaloistani, mutta huokeampi on Sodomalle ja Gomorralle tuomiopðivðnð, kuin teille, jos ette ota vastaan tðtð evankeliumia"... Hðn lðksi kotoa. * * * * * Mutta Jðrvimaassa oli kðynyt elðmð sillð vðlin yhð viehkeðmmðksi ja rattosammaksi. Anna oli muuttunut niin iloiseksi ja leikilliseksi, ettð koko hðnen ympðrist—llððn oli ikððnkuin lakkaamatonta pðivðpaistetta. Tuosta pimeðstð ja kolkosta maailman erðmaasta ei nðyttðnyt enððn jðlkeðkððn jðlellð olevan; ja tietððhðn tuon! -- Tuo entinen umpimielisyys oli Ellistðki kokonaan hðvinnyt. Iloisen ja onnellisen nðk—isenð hððri hðn navetassa, ky—kissð, pirtissð ja kaikkialla missð tiesi apua tarvittavan. Veitikkamainen nauru ja leikillinen laulu se helðhteli usein sieltð missð Elli oli; ja tietððhðn tuon! -- K—llisk— nðytti muuttuneen muudanta vuosikymmentð nuoremmaksi. Useammin kuin ennen pisti hðn pyhðvaatteet pððlleen, jðrjesteli hiuksensa paljoa huolellisemmin kuin milloinkaan ennen ja meni -- Jðrvimaahan. Kenenkððn mielestð ei tðssð mitððn merkillistð ollut, sillð viime kðrðjissðhðn oli K—llisk— Annan pyynn—stð mððrðtty Jðrvimaan pesuuden holhojaksi ja tðytyihðn sen K—llisk— paran aina silloin tðll—in pistðytyð katsomassa mitenkð ne talon asiat kunnossa pysyvðt. Ja olihan siellð aina yhdestð ja toisesta talon asiasta keskustelemista ettei K—llisk— sieltð aina niin pian kotiakaan palaamaan pððssyt; ja sielun asioissakihan se Anna tarvitsi usein K—llisk—n neuvoa. Silloin etsittiin Raamattu ja sen ððressðhðn se sitten luiskahti aika joutusasti... Mutta minð ... niin minð itse ... minð olin semmoisessa tilassa, kuin nuoret miehet silloin tavallisesti ovat -- tietððhðn tuon. Muutamia pðivið my—hemmin, kuin Simo oli tehnyt lðhetysretkensð kotiin, ilmaisi Elli ðidillensð, ettð me aiomme ... niin ... ettð me ahkerasti aiomme avioliittoon. Mutta vallan py—reiksi kðvivðt hðnen silmðnsð ja suuki jði hðneltð auki eikð hðn hðmmðstyksissððn muistanut edes sitð sulkea, kuin nðet Anna ilmoitti, ettð hðnki puuhaa miehelððn ja ettð K—llisk— on hðnen aiottu sulhasensa. Elli ei ollenkaan ensinnð ymmðrtðnyt noin omituisia sukulaisuussuhteita. Hðn uhkasi antaa minulle vasikannahan, mennð Amerikaan tahi juosta jðrveen. Kun Anna kuuli, ettei hðnen tyttðrensð hðnelle sulhasta sallinut, lupasi hðn luopua K—llisk—stð, elðð aina naimatta ja asua elatusmuorina porstuakamarissa. Mutta Elli ei siihenkððn suostunut, itki vaan, itki tunnin, itki toisen ja itki kolmannenki. Vihdoin hðn sopi ðitinsð kanssa niin, ettei hðn antaisi vasikannahkaa minulle, ei menisi Amerikaan, ei juoksisi jðrveen, eikð Annankaan tarvitsisi K—llisk—stð luopua, vaan ettð molemmat elðisivðt kultansa kanssa onnellisina. Samana iltana, kun tuo kohtaus Annan ja Ellin vðlillð oli Jðrvimaassa, menin minðki tavallista juhlallisemmalla mielellð perheen koolla ollessa isðn ja ðidin kamariin. Mutta kuinka osata ilmaista noin perinpohjin tðrkeð asia omaisilleen. Minð mietin siinð tunnin, mietin toisenki, miten puheen alottaisin. "Mikðs Ky—stið vaivaa? On niin totinen kuin pottu vellissð", sanoi vihdoin Mari. "Minð olen ajatellut ... niin minð olen tuota ... aikonut..." "Naimaan!" huudahti Mari veitikkamaisesti. Kaikki vetivðt suunsa hymyyn, nðhtyððn minun juhlallisen totisuuteni, mutta kumminkin olin pulasta pððssyt ja tðrkeðn asian ajetuksi saanut. Minun asiassani ei mitððn kummaa ollut, mutta kovin venyivðt kaikkien kasvot pitkiksi kun K—llisk—ki ilmaisi hðnellð samallaiset hankkeet olevan. Nyt oli minun vuoroni naurahtaa muiden hðmmðstykselle. * * * * * Seuraavana aamuna antoi Leena minulle merkin, josta huomasin hðnen haluavan tavata kahden kesken minua ja meni ulos. Minð seurasin hðntð alaky—kkiin. "Jumalan tðhden oletko ollut uskoton ystðvð?" kysyi hðn hðtðisesti. "Missð nyt on tuuli?" kysyin. "Oletko kenellekððn kertonut tuosta Jðrvimaan Annan ja nuoren isðnnðn kohtauksesta jðrven rannalla, josta vuosia sitten sinulle puhuin?" "Se on mahdotonta. -- Miten sitð epðilette." "Nyt sen tietðð koko kylð; Tuppi Maija on asian tehden kulkenut talosta taloon sitð saarnaamassa; mutta ei sillð hyvð, hðn on pannut tuohon viattomaan asiaan siivet ja sarvet sivulle, jotta siitð on syntynyt sarja Annan ja nuoren isðnnðn siveyttð loukkaavia juttuja. Nyt kerrotaan yleensð, kuinka Anna ja Tapani ovat pari vuosikymmentð kðyttðneet luvattomia yhtymisið Jðrvimaan takalolla ja nyt kun Anna on leskenð, kulkee Tapani mitð inhoittavimpia tarkoituksia varten Annan kotona..." "Kirotut konnat, varmaanki on Anna ripissð tunnustanut noille villilðisille tuon tapauksen jðrven rannalla..." "Nyt sanot sanan, jota en laisinkaan ole tullut ajatelluksi. Sen kautta onki asia julkisuuteen pððssyt ja nuo rakkaat kristisisaret nyt palkitsevat sillð tavoin Annan luopumisen heistð." "Heitti—t! Siinðk— on heidðn Pyhð Henkensð, ettð polkevat vastustajiensa kunnian maan alle." "Tðtð emme saa kovin oudoksua, kun muistamme, ettð Kaurismaan Aappo on julkisesti kumonnut kahdeksannen kðskyn selityksen sanat: 'vaan hyvin lðhimmðisestðmme ajattelemme, puhumme ja kaikki asiat parhaan pðin kððnnðmme', sanoen niiden olevan vastoin Raamattua. Uskottomalla ihmisellð muka ei ole koirankaan kunniaa, jonka tðhden tuo katekismon oppi on sulaa valhetta". [Katso esim. Kristillinen Kuukauslehti N:o 1 v:lta 1885.] "Ja sen nojallako he saavat sitten kunniallisista ihmisistð levittðð mimmoista roskaa ja valhetta hyvðnsð." "Se ei kumminkaan ole tarkoituksena, ettð kenestðkððn saa valhetta puhua, mutta kun tuollaiset Tuppi Maijat saavat kuulla sellaista opetusta, eivðt he voi kenestðkððn ajatella parempaa kuin itsestððn ja kun heille tunnustetaan nuoren miehen ja nuoren aviovaimon kohtaus metsðssð, on aivan luonnollista mihin suuntaan he sen kððntðvðt. Muut kunniallisemmat villilðiset eivðt varmaankaan rupea tuollaisia valheita levittðmððn, vaan kun ei heillðkððn ole puolustamisen ja hyvðn puhumisen velvollisuutta muista, kuin omasta joukostaan, niin on luonnollista, ettð he vaitiolollaan vahvistavat noita juttuja". "Rehelliset ihmiset eivðt tuollaisia juttuja uskone, mutta kun tietðvðt tunnetuiksi Annan ja Tapanin naimapuuhat, niin saavat ne jonkinlaista vahvistusta..." "Annan ja Tapanin naimapuuhat?" kysyi Leena hðmmðstyneenð. -- -- -- "Niin, en huomannutkaan, ettette sitð vielð tiedð. Anna ja Tapani aikovat vielð tðnð syksynð viettðð hððnsð. Samoin minð ja Elli. Anna ja Elli muuttavat tðnne ja Mari sekð Aaro Jðrvimaahan." Mutta nyt huomasin, ettei Leena enðð tietðnyt mitð sanoin. Ikððnkuin salama pilvett—mðltð taivaalta olisi iskenyt, niin odottamaton oli hðnelle Annan ja K—llisk—n naimishanke. Nðytti melkein kuin kaikki veri hðnen kðsistððn ja kasvoistaan olisi sydðmeen paennut. Minð huomasin sen ja kiiruhdin Leenalle kertomaan kuulleeni Marin illalla sanovan Aarolle, ettð hðnestð olisi niin turvallista alkaa omanoksaista elðmðð, jos te lðhtisitte heidðn kanssaan Jðrvimaahan. -- "Mitð arvelette siihen?" kysyin sitten hðneltð. "Jumalalle olkoon kiitos", sanoi Leena, "sillð Hðn se on, joka minulle noin mieleisen turvapaikan on valmistanut. Minð olen aina rakastanut Aaroa ja Maria niinkuin omia lapsiani ja he ovat my—s minulle lapsuudestaan osoittaneet vanhemman kunnioitusta. Heidðn luonaan siis olen juuri kuin omien lapsieni turvissa". * * * * * Tðhðn aikaan oli jo P:ssðki ruvennut kulkemaan pohjosesta pðin Kaurismaan Aapon kaltaisia saarnamiehið eli puhuvia veljið. Silloin oli aina koko juhlat, kun senlaisia maallikkosaarnaajia useita tuli yhteen. Niin tapahtui seuraavana sunnuntaina, ettð kolme puhuvaa miestð tuli P:hen. áðret—n kansan paljous virtaili seuroihin ja niiden matkassa Simoki. Hðn enemmðn ahmi kun kuunteli niitð taivaallisia opetuksia, joita tððllð annettiin. Yksi ja toinen veljistð ja sisarista alkoi kiljahdella ja hypellð, kun erðs puhuva veli saarnasi karitsan hðistð ja kristittyin riemusta. Tuonlaisten saarnojen perðstð oli useita tilassa, jotka lankesivat kristittyin eteen polvilleen, luettelivat heille syntiððn ja pyysivðt anteeksi saamista. "Kristityt", Kaurismaan Aappo etupððssð, halasivat heitð, panivat kðtensð heidðn pððhðnsð ja antoivat heille synnit anteeksi. Nðin kasvoi "kristillinen seurakunta" huimaavaa vauhtia. Tosin oli joitakin siihen mððrððn paatuneita ihmisið, jotka vaan pilkan vuoksi menivðt ja tunnustivat syntinsð sekð ottivat synnin pððst—n. Kaurismaan Aappo, joka opetti, ettð Pyhðn Hengen saanut kristitty nðkee kohta kuka on tosi katuvainen ja kuka elðvð kristitty, joutui tðssð ensin pulaan, mutta pian hðn siitðki pelastui. Sattui kerran niin, ettð erðs mies viinapalkalla teki jokseenki t—rkeðn synnin tunnustuksen, mutta joutui siitð niin kovin omantunnon vaivoihin, ettð hðnen tðytyi mennð "kristityiltð" anteeksi anomaan tuota raakaa pilkkaansa. Siitð alkoi Aappo opettaa, ettð me kyllð nðemme heti pilkkaajan, joka meiltð anteeksi syntiððn anoo, mutta annamme hðnelle kumminki synninpððst—n, nðin herðttððksemme hðntð. áðret—in oli vðen tungos seuroissa, jotka kestivðt my—hðiseen iltaan... Simo tuli vðsyneenð seuroista. Hðn oli nyt runsaasti kolme viikkoa ollut aivan selvðnð ja tuntematta muuta kuin inhoa viinaa vastaan. Mutta tuo kirottu himo karkasi jðlleen hðnen pððllensð ððrett—mðn jðttilðisen voimalla. Hðn koetti rukoilla, mutta sitð ei hðn voinut, niin valtava oli kuivuus hðnen kurkussansa. Koko hðnen ruumiinsa lðpi kulki yksi ainoa vðre, joka etsi -- viinaa. Hðn muisti K—llisk—n neuvon, ettei hðn omin voimin voisi tuota hirmuista tuskaa kestðð, ja Kaurismaan Aapon varotuksen, ettð kaikkialla piirittðð hðntð perkele. Sen tðhden pððtti hðn etsið noiden puhuvain veljien apua. Hðn valjasti hevoisen ja katosi y—n pimeyteen. Mutta tuossa tien vieressð oli salakapakka, jossa hðn niin monta kertaa oli mellastanut. -- "Jumala auttakoon minua sen sivu!" Mutta sieltð kuului ððnið. Hðn seisautti hevoista ja kuunteli... Ankara sisðllinen taistelu... Sieltð kuuluu tuttuja ððnið. Hðn tarttuu ohjaksiin ja ... oi ... hðn kððntðð -- kapakkaan! "Jumalan tðhden, isðntð, elð mene sinne; siellð on perkele!" kuuli hðn sointuvan naisððnen kuiskaavan hðnelle, hellð naisen kðsi tarttui hðneen ja kaksi lempeðð sinisilmðð tðhysti kirkkaassa kuun valossa hðneen. "Saara!" huudahti Simo, "sinðk— se olet minun hyvð enkelini?" ja hðn vaipui vavisten jðlleen rekeensð. "Johda minut puhuvain veljien luo, oi rakas Saara, jos sinulla on vðhðnki sððlið minua kohtaan, niin vie minut puhuvien veljien luo". Saara nðytti olevan kahden vaiheilla, josko hðnen olisi sopivaa ruveta tuonlaisen sairaan kuskiksi. Mutta Simon harras rukous sai hðnen kumminki taipumaan. Sanaa virkkamatta tarttui siis entinen Leppiniemen Saara suitsiin, kððnsi hevosen jðlleen matkan mukaan ja istui rekeen. Nuolen nopeudella kiidðtti huima hevoinen heitð eteenpðin. "Rakas Saara", sanoi Simo, kun hðnen polttava sairautensa hetkeksi tyyntyi, "vastaa minulle suoraan, mikð tunne on saattanut sinut aina niin osaa ottavaksi minun surulliseen kohtalooni?" "Me olemme niin paljon saaneet nauttia sinun ja omaistesi hyvyyttð, ettð sydðmeni on vaatinut jollain tavalla osottamaan kiitollisuutta teille. Sitð paitsi koskee minun sydðmeeni ikððnkuin puukon pistos sinun surkuteltava tilasi". Nðitð sanoessaan loi Saara suuret, lemmekkððt silmðnsð Simoon ja heidðn katseensa kohtasivat toisiaan. Tuo silmðys loi Simon sydðmeen omituisen tunteen ja hðn alkoi selvemmin kuin koskaan ennen huomata, ettei hðnen sydðmensð ollut vielð siihen mððrððn turmeltunut, ettei se voisi rakastaa. "Oi rakas Saara, vastaa minulle suoraan, ettð sydðmessðsi asuu kolmas ja voimallisempi tunne, kuin sððli ja kiitollisuus, vastaa ettð se on -- rakkaus". Nðin sanoen yritti hðn vetðð Saaraa lðhemmð sydðntðnsð, jota Saara ei kumminkaan sallinut, eikð vastannut Simolle mitððn. "Minð hyvin kðsitðn sen syyn, mikð sinua estðð minulle vastausta antamasta", sanoi Simo, "minð kðsitðn, ettð viheliðinen tilani on senlainen, etten voi ketððn siveðð tytt—ð itselleni pyytðð ennenkuin olen osottanut voivani vapautua tðstð kirotusta himosta. Sinð voit vaatia minulta muutaman vuoden parantumisen aikaa ja jos minun onnistuu tulla jðlleen oikeaksi ihmiseksi, niin silloin... Oi vastaa, hyvð Saara, voitko silloin tulla Leppiniemeen, vanhaan kotiisi, emðnnðksi?" "Minð tulen", sanoi Saara tuskin kuultavasti, "jos sinð vaan parantua voit". Nðin puhellen tulivat Simo ja Saara puhuvien veljien luo. Nðmð olivat juuri pððsseet sikeimpððn uneensa, sillð Simon seuroista lðhdettyð olivat he vielð useita tuntia neuvotelleet tðrkeistð "Jumalan valtakunnan" asioista. Saara oli my—s vasta paluumatkalla seuroista, sillð hðn oli viipynyt jonkun ystðvðnsð luona ja sattui juuri tuon salakapakan luo, kun Simo yritti sinne mennð. Simo meni ja herðtti Kaurismaan Aapon ja kertoi sille vaarallisen tilansa. -- Aapolle ei tðmð odottamatonta ollut. Mutta koskaan ei hðn ollut nðhnyt niin raivoisaa viinan himoa, kuin Simolla. Aappo tarjosi Simolle raitista vettð. Se kevensi hetkeksi hðnen tuskaansa. "Parasta on, ettð yhdessð lðhdemme Leppiniemeen, minð en heitð sinua ennenkuin olet pððssyt tuosta kirotusta himosta", sanoi Aappo, "toiset puhuvat veljet voit, jos tahdot, haettaa huomenna sinne, niin voimme pitðð siellð huomenillalla sananselitystð". Niin tehty kuin sanottu. -- -- -- "Mutta mikð on saattanut sinut tuon epðuskoisen tyt—n yhteyteen nðin —iseen aikaan?" kysyi Aappo, kun he olivat rekeen asettuneet, Simo ja Saara perðlle ja Aappo keulalle. Saara punastui korvia my—ten, mutta Simo kertoi perin juurin miten Saara oli hðnet pelastanut hirmuisesta lankeemuksesta, miten hyvð Saara aina oli hðnelle ollut ja vihdoin, miten he olivat aviolupauksiin menneet. "Sinðk—", sanoi Aappo Simolle, "sinðk—, joka olet kðynyt verisen ja ahtaan portin kautta sisðlle lammashuoneesen, joka olet Jesuksen lammas ja karitsa, sinðk— annat itsesi pukkien ja keiturein seuraan, sillð ne ovat pahan hajullinen ja huorintekijð-joukko, jotka Jumala tuomitsee. Pysy siinð liitossa, jonka olet tehnyt verisen yljðn kanssa. Kavahda itseðsi Judan pettðjðn veljistð ja sisarista, ehkð he ovat kauniit ulkokullaisuudessaan, vaan sisðltð ovat he raatelevaiset sudet". Nðmð sanat olivat ikððnkuin tuliset kekðleet olisi viskattu Saaran sydðmeen. Ankara taistelu alkoi my—s Simon rinnassa. Ensi vihassaan olisi Saara mielellððn kappaleiksi murtanut tuon miehen, joka noin inhottavalla tavalla polki hðnen siveellisyyttððn. Mutta pian hðn malttoi mielensð. Hðn tiesi varmuudella, ettei hðn voisi Simoa pelastaa ilman noiden villilðisten avutta. Sen tðhden teki hðn silmðnrðpðyksessð pððt—ksensð, jota hðn oli siitð pitðin miettinyt, kuin Simo "kristityksi" tuli; hðn kuiskasi Simon korvaan: "Minð tunnustan itseni teidðn seurakuntaanne". Simon sydðn hypðhti ilosta, mutta tarkemmin ajateltuaan sanoi hðn: "Ethðn vaan tee sitð vastoin tuntoasi, ainoastaan minun tðhteni?... "Vaan koskivatko sinuun Kaurismaan Aapon sanat", lisðsi hðn vðhðn ajan pððstð, kun ei Saara hðnen ensimmðiseen kysymykseensð vastannut. "Ne pistivðt kuin kððrme sydðmeeni", sanoi Saara. "Sinun sanasi ovat herðttðneet Saaran omantunnon", sanoi Simo kovemmin Aapolle, "hðn ei ole enðð meitð vastaan". "Joka ei ole meitð vastaan, se on meidðn puolellamme," arveli Aappo. -- -- Hirmuiset olivat Simon viinan himot. Mutta raitis vesi, jota hðn alituisesti maistoi, lievensi paljon hðnen tuskaansa ja se rakkaus ja palvelevaisuus, jota Aappo sekð muut veljet ja sisaret hðnelle osottivat, antoi voimia kestðmððn tuota ankaraa kilvoitusta. Seuraavana pðivðnð pidettiin Leppiniemessð suuret seurat, joihin kerðytyi sadottaisin "uskovaisia" ja "uskottomia". Kymmenittðin tuli uusia "kristityitð", niiden muassa my—s entinen Leppiniemen Saara. -- Kun hðnellð ei ollut mitððn nimellistð syntið tunnustettavana, nðyttivðt muutamat vaimot hiukan epðilevðn hðnen katumuksensa todellisuutta, mutta Kaurismaan Aappo sanoi olevan mahdollista, ettei nuorella, siveðsti elðneellð tyt—llð ole mitððn t—rkeitð syntið, vaan ainoastaan yleinen syntisyyden tunto, joten ei hðneltð muuta tunnustusta ole vaadittavakaan. Tðmðn my—nsivðt kaikki mahdolliseksi ja niin annettiin Saaralleki synninpððst— ja hðn kulki ovesta lammashuoneesen. * * * * * Kaurismaan Aappo jði koko vuodeksi Leppiniemeen. Hðn, joka kerran oli itse ollut oikein raisu juoppo, oli pððssyt siitð siten, ettð oli ollut vuosikauden ty—ssð erððssð pohjanpuolen talossa, jonka vðki piti hðntð lakkaamatta silmðllð jotta hðn ei pððssyt viinan pariin. Tðstð juurtui hðnen sydðmeensð senlainen rakkaus kaikkia juoppoja kohtaan, ettei hðn kaiken maailman edestð olisi heittðnyt juomaria, jolla oli halu viheliðisyydestððn pððstð, pelastamatta. Vaikeat ajat olivat ensimðisinð kuukausina Simolla, sillð hðnen sairautensa vaivasi hðntð ylenmððrin. Mutta Aappo ei heittðnyt hðntð hetkeksikððn yksikseen. Usein kðvivðt he my—s Saaran luona ja tðmðn "kristisisaren" seurassa nðytti Simo parhaiten voivan unhottaa viinan. Aappo luki ja selitti ahkerasti Raamatusta ja Lutherin kirjoista niitð paikkoja, mitkð nðyttivðt todistavan hðnen uskonnollista kantaansa ja niin kasvoi Saaralle ja Simolle yhdenlainen kðsitys autuuden asioissa, kuin Aapolla itsellððnki oli. -- Kotona ei Simo milloinkaan kðynyt, sillð Aappo ei sen sanonut tarpeellista olevan. K—llisk— kðvi kerran Leppiniemessð, jossa hðn joutui Aapon ja Simon kanssa kiistaan. Aappo tuomitsi hðnet ystðvineen tðllðki kertaa alimmaiseen helvettiin hðnen omanvanhurskautensa ja ulkokultaisuutensa tðhden. * * * * * Vaiherikas vuosi on taasenki viimmeisistð tapauksista umpeensa kulunut. Paljon olisi kerrottavaa K—llisk—n ja minun hðistðni, jotka yhdessð vietimme, ynnð sitð seuraavasta elðmðn onnellisuudesta, mutta koska niistð semmoisista kertovat yhteen ððneen melkein kaikki "novellit", niin voimme ne huoletta sikseen heittðð. Muutamia viikkoja hðittemme jðlkeen sairastui vanha ðitimme ja nukkui uskossa rauhallisesti viimeiseen uneensa. Noin puoli vuotta sen perðstð sairastui isðki ja kuoli kðrsittyððn muutamia pðivið mitð ankarimpia ruumiin ja sielun tuskia. Kovin oli hðn toivotoin sielunsa autuuden suhteen, mutta K—llisk— ei liikkunut hðnen vuoteensa vierestð ennen kuin oli saanut hðnet turvatuksi siihen vakuutukseen ja uskoon, ettð Kristus on kuollut hðnenki edestðnsð. N—yrðnð kuin lapsi, lankesi K—llisk— kuolleen isðnsð sðngyn viereen polvilleen. Samoin teki Annaki ja yhdessð he kiittivðt Jumalaa siitð armosta, ettð Hðn antoi isðlle autuaallisen kuoleman... Simon tahtoa noudattaen kðskettiin isðn hautajaisiin Kaurismaan Aappoki ynnð muutamia muita hðnen lahkolaisiaan. Omituinen oli seuruuselðmð nðissð hautajaisissa. K—llisk— ja Aappo nðkyvðt jo saaneen niistð ankaroista kiistoista, mitkð heidðn keskensð olivat olleet, niin tarpeensa ettei kummallakaan nðkynyt olevan enððn halua kiistaa uudistaa. He siis istuivat aluksi kappaleen aikaa samassa huoneessa melkein sanaa virkkamatta. Silloin tðll—in alkoi milloin toinen, milloin toinen puhetta jostain taloudellisesta asiasta, mutta se tavallisesti loppui pian. Oli ikððnkuin raskas ilma olisi koko talossa vallinnut. Vihdoin vetðytyivðt K—llisk— toiseen ja Aappo toiseen huoneesen, johon heitð vðhitellen seurasivat heidðn ystðvðnsðki ja nyt vasta alkoi vilkkaampi keskustelu ja keveðmpi ilma... * * * * * Vðhilleen vuoden on jo Aaro perheineen asunut Jðrvimaassa ja Leenaki nðkyy siellð hyvin viihtyvðn... Simolleki mððrðtty koetusvuosi on nyt loppunut. Miehuullisesti on hðn taistellut hillimðt—intð hirvi—tð, viinanhimoa vastaan ja on sen vihdoinkin voittanut. Vietettiin hðnen hððnsð. Vieraina oli siellð paitse muita Saaran vanhemmat, jotka nðyttivðt iloitsevan siitð, ettð Jumala on siunannut sen kodin, jonka he auttavaisuutensa tðhden menettivðt, heidðn tyttðrelleen. Heidðn tahdostaan oli sinne kðsketty my—skin vanha kiertokoulunopettajamme. K—llisk— ja Anna olivat my—s hðissð. Seuruuselðmð nðkyi tðllðki kertaa muodostuvan samanlaiseksi kuin isðvainajan peijaissa. Illan suussa meni Kaurismaan Aappo pirttiin pitðmððn seuroja, joihin suuri osa hððvðestð seurasi hðntð. Tosin nðyttðð siltð, ettð Kaurismaan Aappo lahkolaisilleen on tavallisessa seuruuselðmðssð laannut K—llisk—ð ystðvineen tuomitsemasta, mutta sen sijaan suolaa hðn heitð saarnoissaan entistð kiihkeðmmin ja niin julkisesti, ettð jokaisen tðytyy huomata ketð niillð tarkoitetaan. Tðllðki kertaa hðn saarnasi seuraavaan tapaan: "Verinen ovi Jesus on se, ettð Jesus Kristus saarnataan ristiin naulittuna sovintouhrina syntisten edestð? Ne, joiden sydðmeen tðmð koskee ja kðy, tarvitsevat saada synnit anteeksi seurakunnassa Jesuksen veressð ja niin uskoa. He ovat lammashuoneesen sisðlle tulleet. Mutta ne, jotka eivðt ole tðstð ovesta sisðlle tulleet, ovat ulos jððneet ja kutsutaan Jumalan sanassa koiriksi, velhoiksi, huorintekij—iksi, epðjumalan palvelijoiksi, valheen rakastajoiksi ja tekij—iksi, olkootpa sitten omasta mielestððn kuinka hurskaita hyvðnsð ja maailman silmissð miten jumalisia tahansa..." Tðhðn suuntaan hðn jatkoi lðhes pari tuntia, mutta sillð vðlin istui K—llisk— ystðvineen kamarissa. Sinne oli my—skin vetððntynyt muutamia epðilevðisið, jotka kysyivðt heidðn neuvoansa muutamissa kohden, missð eivðt mielestððn olleet hyvðksyneet Aapon opetuksia. Sððlimðttð paljasti K—llisk— villilðisten erhetyksið kðyttðen toisinaan melkein liikanaista jyrkkyyttð, jolloin my—skin kiertokoulunopettaja n—yrðsti puuttui puheesen. Vihdoin meni K—llisk—ki pirtin ovelle seisomaan ja hetken pððstð tuli siihen kiertokoulunopettajaki. Aappo oli jo saarnansa lopettamaisillaan. Viimeiset lauseensa olivat seuraavaa laatua: "Laula neitsy Siijonin tytðr hosiannaa ja hallelujaa Jumalan auringon alla. -- Me tiedðmme, ettð meidðn ilomme ja voittovirtemme, laulumme ja hyppymme se on, joka perkeleelle joukkoinensa pahimman korvapiston ja sappitaudin antaa. Mutta syttyk——n sitð kiivaammin Karitsan tuli palamaan ja Jumalan voittotorvet soimaan ja taivaan kellot kuulumaan neljðllð ilman suunnalla. Kiitos ja ylistys ja hallelujaa Karitsalle, ettð Herra ijankaikkinen Jumala on valtakunnan omistanut, jossa syntiset miehet ja vaimot Jumalan kanteleita ijðisesti soittaa saavat. Vastoin kaikkia pððllekantajoitamme tahdomme huutaa avoimella suilla: hallelujaa, hallelujaa Jumalalle ja Karitsalle! Amen." Nðmðt kiihoittavat sanat vaikuttivat Simon heikontuneesen hermostoon hurmaavalla tavalla. Hðnen sielullinen tunne-elðmðnsð kiihtyi luonnottomaan riemuhurmaukseen. Hih, huh; hih, huh; hih, huh! alkoi hðn kiljahdella, kðsillððn haparoiden ympðriinsð. "On juomaa! On viinaa! Juokaa ja juopukaa!" kiljasi erðs eukko, tarttuen Simon kaulaan ja vetðen hðnet keskelle laattiaa. -- Siellð oli jo kymmenið hurmatuita ja toisia yhtyi alituisesti tuohon sððnn—tt—mððn hyppyyn ja kiljuntaan. "Tðmð on Jumalan kanteleen soitto ja Pyhðn Hengen uusi veisu, jota kuulen kristittyjen liikutetusta kokouksesta", arveli Aappo ja koki pyrkið ulos pirtistð sitð my—ten kuin hðn irtaantumaan pððsi niistð tulisista syleilyistð, joita hðnelle kahtapuolta raivostuneet tarjosivat. "Jumalani! Kuinka pitkðlle sallit tðmðn villityksen mennð?!" huokasi K—llisk— liikutettuna. "Ainako vaan huokaat Herran puoleen tuhoaksesi Hðnen henkensð t—itð?!" sanoi Aappo ja sisðllisestð liikutuksesta vðrðhteli hðnen ððnensð. "Yhden asian minð vaan varmasti tiedðn", sanoi kiertokoulunopettaja. "Ja mikð se on?" kysyivðt Aappo ja K—llisk— yhtð-aikaa. "Ettð mitð tðssðki liikkeessð Jumalasta on, se pysyy; ja mitð siinð on ihmisistð, se kyllð aikaa voittaen tyhjððn raukeaa", sanoi hðn ja pyyhkðsi vesikarpalon silmistððn. End of the Project Gutenberg EBook of K—llisk—, by Gustaf Adolf Andersson *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KøLLISKø *** ***** This file should be named 37094-8.txt or 37094-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/7/0/9/37094/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.