Kehitys-aikana: Tytöistä

The Project Gutenberg EBook of Kehitys-aikana: Tyt—istð, by Toini Topelius This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Kehitys-aikana: Tyt—istð Author: Toini Topelius Release Date: February 5, 2012 [EBook #38772] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KEHITYS-AIKANA: TYTøISTá *** Produced by Tapio Riikonen KEHITYS-AIKANA: TYTøISTá Kertoeli TEA [Toini Topelius] Kustannusosakeyhti Otava, Helsinki, 1890. J. Simeliuksen perillisten kirjapaino-osakeyhti—. TYTøLLENI. Mitð ajattelee nuori koivu kun se kevððllð tuntee avaran maailman raitisten tuulten suhisevan lehdissððn; mitð arvelee umpu, kun se tuntee pðivð pðivðltð yhð enemmðn aukenevansa kasteesta ja pðivðpaisteesta; mitð tuumaa kananpoika, kun se ihmetellen k—mpii kuorestaan; miltð tuntuu perhosen mieli, kun se ensi kertaa koettelee nuoria tuoreita siipiððn pðivðpaisteessa ja raittiissa ilmassa; mitð miettii tytt—nen, kun hðn on ennðttðnyt nuoruuden kynnykselle ja ikðv—iden haluaa syliinsð sulkea tuntematonta tulevaisuutta? Ken tietðð tðmðn? Seuraaville lehdille olen koettanut piirtðð osan niitð mielentiloja ja tunteita, jotka kummallisten, outojen lintujen tavalla liitelevðt lapsuuden ja nuoruuden rajalla. Niitð on vaikea pyytðð ja ehkð en olekaan onnistunut. Olen ensimmðisenð valmis my—ntðmððn, ettei sitð, mitð tyt—n sydðmmessð on hienointa, se mikð on hðnelle kaikkein pyhintð ja kalleinta ja jota tahtoisin kutsua lapsuuden enkelin jðljiksi hðnen sielussaan -- koskaan voi selittðð ja koskettaa. Sillð se on se nðkymðt—n, hðnelle itselleen puoleksi tuntematon lanka, joka sitoo hðnet hðnen elðmðnsð alkuun ja pððmððrððn -- Jumalaan. Kuitenkin olen koettanut viitata siihen edesvastaukseen, joka teitð odottaa elðmðssð. Elkðð siitð sðikðhtyk—. Vasta silloin kun tunnemme itseðmme ei ainoastaan iloisiksi lapsiksi, vaan ihmisiksi, joilla on tðrkeð tehtðvð, -- vasta silloin saa elðmðmme oikean muodon ja sisðll—n. Nuoret lapset! Reippaat tyt—t! Elðmð on niin suurta ja rikasta ja maailma niin ihana. Nauttikaa niitð, mutta oi sidotuin silmin. Rakastakaa, uskokaa, toivokaa ja tehkðð ty—tð rohkein sydðmmin, -- kas se on tehtðvðnne! Tðssð kertomuksessa esiintyy melkein yksinomaisesti tytt—jð ja siihen on syynð se, ettð se alkuperðisesti oli aiottu "Nya Trollslðndan" nimistð sanomalehteð varten, jatkoksi erððsen samassa lehdessð olleesen kertomukseen poikien kumppanuudesta. Mutta kun se kasvoi liian isoksi Trollslðndaa varten, tðytyi sen lðhteð maailmalle eri kirjasena. Helsingissð Marraskuulla 1889. _Tekijð_. No, Bella, joko nyt ensimmðisenð aamuna my—hðstytððn koulusta? -- murisi Leena ja rumautti halot uunin eteen. -- Kello kðy kahdeksatta, ja muut ovat jo kahvip—ydðssð. Bella nousi istualleen ja hieroi silmiðnsð. Olihan nyt 15 pðivð Tammikuuta. Ja se oli hðneltð vðhðllð unhottua! Joululuvalla oli hðn tottunut nukkumaan nðin kauan. -- Kahdeksatta! Hyvðinen aika, mitð ðiti nyt sanoisi? Bella oli eilen luvannut hakata sokuria ja ommella pari nappia Pentin liiviin, ennenkuin hðn menisi kouluun. Nyt kysyttiin sukkeluutta. -- Leena kulta, kylpy tðnne! En uskalla kai olla kylpemðttð. Hðn pistihe rohkeasti kylmððn veteen, hankasi itsensð karkealla pyyhinliinalla, kunnes oli punainen kuin krapu ja tuota pikaa oli hðn vaatteissa. Tukan jðrjestðmiseen ei mennyt paljon aikaa, se oli onneksi lyhyt, ja nyt oli hðn valmis. Ruokasalissa olivat vanhemmat ja sisarukset jo kahvip—ydðssð, kun Bella tuli. áiti osoitti hymyillen sokuriastiaa, joka oli tðyttðnyt itsensð, ja Pentti nyki nappejaan, joita hðn oli ommellut niin vahvalla rihmalla, ettð siihen olisi voinut ripustaa naulan painoja. Pienet siskot, Lulle, Liisi ja Helmi takertuivat hðneen kertoakseen asioitaan, ja kotvan aikaa kului, ennenkuin hðn ystðvðllisellð tavallaan pððsi niistð ja saattoi ruveta ruoalle. Tammikuun aamu oli kylmð ja kirkas ja hðn tuli koululle hehkuvin poskin. Siellðk—s melua ja pakinaa! Se kuului aina porstuaan saakka. Etehinen oli tðynnð t—misevið, hengðstyneitð, juttelevia tytt—jð, jotka riisuivat pððllysvaatteitaan ja koettivat huutaa toinen toistaan kovemmin. -- Pðivðð, Ada!... Pðivðð, Pelle!... Pðivðð! Pðivðð! -- kuului joka taholta. -- Onnellista uutta vuotta, Kerttu! ... kuinka olet voinut? Mitð olet tehnyt joululuvalla!... Minð olen ollut maalla... Vai niin!... Oletko saanut paljo joululahjoja? -- y.m., y.m. puhui sadottain innokkaita suita. Johtajatar tuli ystðvðllisesti tervehtien sinne ja koetti hillitð niitð, mutta se onnistui vaan hetkeksi. Kysymyksið ja vastauksia, huudahduksia ja naurua tulvaili joka puolelta, oli niin hauskaa taas nðhdð toisiaan ja kerrottavaa oli niin paljon huvittavaa ja tðrkeðð. Bellaa ympðr—i heti joukko tovereita. Hðn oli kaikkien lemmikki, hðnen suosiotaan hakivat kaikki kilvan ja hemmottelivat hðntð kaikin voimin. Agnes Lund tarttui hðnen kðteensð ja veti hðnet mukanaan. -- Tulehan tðnne, niin saat nðhdð ihka uuden puhkioni. Minð olen niin kauan toivonut itselleni valkoista Angorapuhkiota, semmoista kun on Emelie Rosenskj—ldillð, ja nyt isð antoi minulle semmoisen joululahjaksi. -- Ei, odotahan, Bella, sinun tðytyy ensin katsoa tðtð, -- huusi Lilli Enestam. -- Nðmð kellon vitjat sain minð. Eivðtk— ne ole ihmeen kauniit? -- Kuule, Bella, -- huusi erðs kolmas, -- saitko sen kirjan jota toivoit? -- Bella, tulepa tðnne, niin saat jotakin makeaa. Me otimme vasta eilen makeiset joulukuusesta ja minð otin mukaani muutamia paraimmista sinulle. -- Bella, tahdotko uusimman valokuvani? -- kysyi Jenny Stenman, erðs kaunis, hiukan turhamainen tytt—, jolla oli kiharoittu otsatukka ja puku uusimpien kaavojen mukaan. Hðn ojensi kuvansa Bellalle, joka hymyillen pudisti pððtððn. -- Kiitos, Jenny, minð pidðn enemmðn siitð mikð minulla jo on. Se on yksinkertaisempi. -- Niin, minð olin nuorempi silloin, -- vastasi Jenny ja katseli mielihyvðllð kaunista muotoaan. -- Bella, nyt tðytyy sinun tulla hiukan meidðn puheille, -- huusi pari tytt—ð tunkeutuen muiden edelle. -- Mehðn tuskin olemme saaneet sanoa sinulle hyvðð pðivðð. Bella oli kuin myllyssð. Hðnen tðytyi kuunnella kaikkia, vastata kaikille, olla ystðvðllinen ja jakaantua vðhintðinkin kahteenkymmeneen osaan ettei loukkaisi ketððn. Hðnellð oli kummastuttava taito riittðð kaikille eikð kukaan voinut oikeastaan kehua, ettð oli hðnelle lðheisempi ystðvð kuin muutkaan. Toverien melutessa hðnen ympðrillððn, huomasi hðn viimeisellð penkillð luokkahuoneessa erððn uuden tulokkaan, joka ei ollenkaan nðyttðnyt muista huolivan. Se oli erðs pitkð, tummaverinen tytt— vakavilla ruskeilla silmillð. Hðn selaili kirjaansa, heitti vðlistð kðrsimðtt—mðn katseen kelloon, mutta ei vðlittðnyt niistð uteliaista katseista joilla tytt—parvi hðntð tarkasteli. -- Kuka on tuo uusi? -- kuiskasi Bella ja katsoi viimeiseen penkkiin pðin. -- Hðnen nimensð kuuluu olevan Rappe, -- kuiskasi Siiri Linder vastaukseksi, -- maalta. Serkkuni Elna on paljon kertonut erððstð hyvin kummallisesta tyt—stð, joka asui lðhellð heitð ja jonka nimi oli Hanna Rappe. Olisipa hauska tietðð onko se hðn. Nyt soitettiin ja kaikki luokat kokoontuivat rukoukseen. Bella ei malttanut kuunnella paljon ollenkaan, hðnen katseensa kððntyivðt yhð tuon uuden toverin puoleen, joka seisoi paikallaan vakavana ja melkein synkkðnð. Tunnin kuluessa, kun todistukset tarkastettiin ja lðksyt mððrðttiin, oli Bella hyvin hajamielinen. Hðn huomasi alinomaa katselevansa tulokasta takimaisella penkillð ja ajattelevansa, mimmoinen tuo mahtaisi olla. Ei hðn ainakaan nðyttðnyt ystðvðlliseltð ja vastasi melkein j—r—mðisesti johtajattaren kysymyksiin. Kun heidðn piti lðhteð, koetti Bella lðhestyð hðntð, mutta se ei onnistunut. Itse oli hðn ujo ja toinen vetðytyi tahallaan syrjððn. Tyt—t sitð paitse eivðt jðttðneet Bellaa rauhaan; kaksi heistð tarttui hðnen kðsivarteensa ja veivðt hðnet mukanaan, vilkkaasti keskustellen. -- Hðn on hyvðnnðk—inen tuo Rappe, -- sanoi Lilli Enestam kun he tulivat ulos kadulle. -- No, enpð juuri tiedð, -- arveli Agnes Lund. -- Nðittek— ettð hðnen pukunsa oli tehty paksuimmasta puolivillaisesta, joka ei kelpaisi meidðn piioillemmekaan. -- Hðn on ehkð k—yhð, -- puolusti Bella. -- Entð millainen palttoo hðnellð oli! -- jatkoi Agnes kiivaasti moittien. -- Pitkð ja suora kuin sðkki ja taskut tðmðn koululaukkuni kokoiset. Hðn kulkee kðdet taskussa kuin katupojat ja kðyttðð lapasia. -- Mutta hyvðn nðk—inen hðn on, -- intti Lilli. -- Hiukset muodostavat niin kauniita suortuvia otsan kohdalla ja hðnen silmðnsð!... En minð ole ennen nðhnyt semmoisia silmið. Seuraavana pðivðnð olivat Bellan ajatukset niin kiinni tuossa uudessa toverissa, ettð hðn pari kertaa vastasi opettajallekin pðin seinið. Silloin lensi hðn tummanpunaiseksi hðmmðstyksestð; semmoista ei ollut hðnelle juuri ennen tapahtunut. Vakavalla ponnistuksella koetti hðn nyt kuulla opettajan sanoja, mutta tuon tuostakin tðytyi hðnen salaa tarkastaa Hanna Rappea. Hðn huomasi kuinka hyvðsti Hanna vastasi, -- ei tytt—jen tavallisella epðvarmuudella, -- kuinka taitava hðn oli kaikissa aineissa, kuinka hðn kohteli opettajia ja tovereita jonkunmoisella jðykðllð vðlinpitðmðtt—myydellð, joka teki mahdottomaksi lðhestyð hðntð. Tðmð ikððnkuin kiihoitti Bellaa, joka ei koskaan vielð ollut kokenut tylyð kohtelua. Heidðn koulusta lðhtiessð tuli sattumus hðnelle avuksi. Hðn huomasi uuden toverin hakevan toista kalossiansa ja kiiruhti hðnelle avuksi. Vðhðn aikaa etsittyðnsð, l—ysikin hðn erððn parittoman ja vei sen tarjolle. -- Tðmðk— se on sinun? -- kysyi hðn. -- Tðssð on H.R. Mikð on ristimðnimesi? -- Hanna, -- vastasi toinen ja nyt Bella sai hðneltð ensimmðisen ystðvðllisen silmðyksen. -- Hanna! Se on minun lempinimeni, -- huudahti Bella iloisena. -- Onpa oikein hauskaa ettð sinulla on se nimi. Missð asut, saanko saattaa sinua kotiin? -- Minð asun Annankadulla, -- vastasi Hanna, vaan ei ollut huomaavinaan jðlkimðistð kysymystð. Mutta Bella oli vakavasti pððttðnyt ettð hðnen piti pððstð tðmðn kummallisen toverin tuttavuuteen. Hðn sieppasi sentðhden pððllysvaatteensa seinðltð ja tavoitti Hannan portailla. -- Saanko saattaa sinua? -- pyysi hðn ja ððnessððn oli jotakin, jota Hanna ei voinut vastustaa. -- Minð asun aivan lðhellð Annankatua, niin ettð meillð kuitenkin on sama matka. -- En minð ole mikððn hauska kumppani, mutta tule jos tahdot. He kulkivat ððnet—innð jonkun aikaa. Vihdoin sanoi Hanna tylysti: -- Luokkalaisesi turmelevat sinua, nðen minð. Bella punastui eikð tietðnyt oikein mitð vastata. -- Minð tunsin erððn tyt—n, -- jatkoi Hanna, -- joka oli hyvðluontoinen niinkuin sinð, mutta jonka tðdit ja toverit kerrassaan turmelivat. Hðn tottui niin aina saamaan kaikki mielensð mukaan ja olemaan muiden huomion esineenð, ettei hðn sitten koskaan ollut tyytyvðinen jos eivðt kaikki hðntð ihailleet ja kumarrelleet. Pelkððn ettð sinðkin menet pilalle jos vaan et ole varoillasi. Pistos Bellan omassatunnossa osoitti ettei Hannan arvelu ollut ilman syytð. Bellan iloinen hymy katosi ja hðn kysyi levottomasti: -- luuletko todellakin ettð minð menen pilalle? -- Olisipa hyvin kummallista jos ei niin kðvisi. Kun aina on huomion esineenð, kun yhð sy—tetððn ystðvyyden osoituksilla, suudelmilla, hyvðilyllð ja imartelulla, niin on se yhtð epðterveellistð luonteen kehitykselle kuin makeiset vatsalle. -- Sepð ei ole totta ettð toverit imartelevat minua, -- huudahti Bella juonikkaan lapsen tavoin; -- he pitðvðt minusta todellakin. Mutta mitð se sitð paitse sinuun koskee? Mitð sinun tarvitsee ruveta minua tuomitsemaan kun emme vielð kahta pðivðð ole toisiamme nðhneet? Siihen et ole suinkaan oikeutettu. Nyt oli Hannan vuoro punastua ja hðn vastasi jotenkin tylysti: -- Minðpð aina sanon mitð ajattelen enkð sille mitððn taida jos totuus sinusta tuntuu karvaalta. Nyt kulkivat vðhðn matkaa ððnet—innð, kumpikin oli hiukan loukkautunut. Vihdoin pakotti Hannan jðrki hðntð my—ntðmððn ettð Bella oli oikeassa. Olihan hðn vieras, eikð tarvinnut toiselle ty—ntðð mielipiteitððn. Mitð liikutti tytt—jen kðyt—skððn hðntð? Ei vðhððkððn. Eikð Bellakaan, ei hðn ollut oikeutettu hðntð suututtamaan. Hðn voitti jðykkyytensð, tarttui Bellan kðsivarteen ja virkkoi ððnen vivahduksella joka saattoi Bellaa kummastuen katsomaan hðneen: -- suo anteeksi! Mistð tuli nyt hðnen ððneensð tuo lempeys ja vienous, joka meni suoraan Bellan hellððn sydðmmeen? Hðn puristi hiljaa Hannan kðttð ja koska jo oli omalla nurkallaan erosivat he pððtð nyykyttðen. Bella ajatteli koko pðivðn tuota uutta toveria. Hðn _oli_ tosiaankin kummallinen, kaikista muista erilainen. Niin tyly ja kuitenkin miellyttðvð. Ja kuinka hðn puhui, -- melkein kuin aikaihmiset. Mutta ei hðnen pitðisi vaan esiintyð tuommoisena holhojana, sitð ei Bella aikonut kðrsið. Pitik— Bella hðnestð? _Ei_. Tai ... ehkð sentðhden vðhðn, sillð hðn nðytti niin vilpitt—mðltð. Mutta varmaankin hðnellð oli kova ja paha sisus. Kun saattoi sanoa ettð toverit imartelivat! Sehðn oli yhtð kun jos syyttðisi heitð viekastelemisesta. Niin hðn oli varmaankin ilkeð. Mutta mistð sitten tuli tuo lempeð: suo anteeksi! Bella pudisti kummastellen pððtððn eikð tietðnyt oikein mitð uskoisi. Bella Palmfeltin koti ei ollut rikas eikð k—yhðkððn, mutta se oli hyvð koti sanan paraimmassa merkityksessð. Hðnen isðnsð oli tavattoman rehellinen, vaatimaton ja harvapuheinen, vaan my—skin miellyttðvð ja teki vðsymðtt—mðsti ty—tð perheensð eteen. Hðnen ðitinsð oli noita vienoja ja kuitenkin lujaluontoisia naisia, jotka vðhððkððn hððrimðttð vastustamattomasti vaikuttavat ympðr—iviinsð. Hðn oli ollut opettajattarena ennenkuin joutui naimisiin, hðnellð oli ollut monta lasta kasvatettavina sekð oppinut rakastamaan ja ymmðrtðmððn niiden erilaisia luonteita. Kun hðn sitten sai omia lapsia, koetti hðn kasvattaa heitð niiden periaatteiden mukaan, joita hðn paraimpina piti, eikð ilman mitððn suunnitelmaa, "umpimðhkððn", niinkuin monet ðidit paha kyllð tekevðt. Moni piti hðntð ankarana, siitð syystð, ettð hðn joskus lapsiltaan kielsi muiden mielestð viattomia huvituksia. Mutta hðn tiesi omasta kokemuksesta, kuinka kovalta elðmð sittemmin tuntuisi heistð, jos hðn niiden pienenð ollessa hemmotteli heitð ja totutti aina tekemððn heidðn oman tahtonsa mukaan. Vanhin poika, Pentti, oli isððnsð, ðlykðs, vaatimaton nuorukainen, jolla oli hyvðt numerot koulussa ja hiljainen luonto. Hðn oli seitsemðntoista vuoden vanha ja oli ystðvðllisellð, toverin kannalla kahta vuotta nuoremman sisarensa Bellan sekð ylipððnsð tytt—jen kanssa. Jos ðiti olisi voinut, olisi hðn pannut nðmðt lapsensa yhteiskouluun, mutta semmoista ei vielð ollut, kun nðmð alottivat koulunkðyntiððn. Mikð hyvð siitð, arveli hðn, ettð veli ja sisar eroitetaan sinð aikana, kun yhteinen ty— ja monet vakavat riennot voisivat sitoa heidðt toisiinsa koko elðmðn ajaksi? Hðn koetti nyt kasvatuksensa kautta lðhestyttðð heitð toisiinsa niin paljon kuin mahdollista, siten poistaakseen eriskasvatuksen vaikutuksia. Bella oli niinkuin tavallisesti sanotaan "suloinen tytt—". Hðn oli iloinen ilman vallattomuutta, sekð niin luonnollinen ja vaatimaton, ettei hðneen pystynyt toverien ja omaisten jumaloitseminenkaan. Hðn oli hyvin tunnollinen, osasi aina lðksynsð, auttoi kaikkia ja uskoi hyvðð kaikista. Mutta hðn oli liian herkkðluontoinen ja siinð oli hðnen suurin vaaransa. Hðnestð olisi hyvin helposti voinut tulla tuommoinen "suloinen tytt—", joka ei olekaan mitððn muuta kuin suloinen, joka ei ajattele, ei muodosta itselleen omaa mielipidettð, ei toivokaan maailmassa muuta, kuin saavansa olla pikku suloinen, huoleton nukke. Hðnen ðitinsð nðki tðmðn ja koetti karaista hðnen luontoansa. Hðntð pelotti toverien silmit—n rakkaus, joka niin pian voisi saattaa tðtð pehmeðð, kehittymðt—ntð luonnetta harhailemaan. Nuoremmissa lapsissa oli kaikenlaisia eri aineksia, joista hyvð kasvatus voisi saada jotakin kunnollista. Niissð oli itsepintaisuutta ja uhkamielisyyttð, kiivautta ja vallattomuutta, vaikeita loukkauskivið kasvattajalle, mutta ei lðheskððn pahimpia. Ja ðidin lempeðn kurin alla muodostuivat nekin vðhitellen siksi, mitð ymmðrretððn nimityksellð jalo luonne. Kun Bella tuli koulusta, meni hðn ðitinsð luo kertomaan uudesta tuttavuudestaan. -- Et usko, ðiti, kuinka kummallinen hðn on ja erilainen meistð kaikista. Olisipa kumma tietðð kðsittðisitk— sinð edes hðntð. Ajattelepa, kun hðn kerrassaan piti minulle saarnan ensi kertaa kun puhelimme keskenðmme. Rouva Palmfelt kuunteli tarkkaan. Hðn iloitsi sydðmmessððn siitð, ettei tuo uusi toveri ainakaan hemmottelisi Bellaa. Ja kun hðn nðki kuinka innostunut hðnen tyttðrensð oli tuon uuden toverin tðhden ja itse tahtoi tutkia josko tðmð tuttavuus sieti kannatusta eli ei, lupasi hðn, ettð Bella saisi kutsua Hanna Rappea luokseen. Bella iloitsi tðstð itsekseen kokonaisen viikon kuluessa ja koetti sillð aikaa lðhestyð Hannaa. Hðn meni aina tuntien lomassa istumaan Hannan viereen ja koetti pððstð hðnen kanssaan keskustelemaan. Toisinaan se onnistuikin, kun Hanna oli sillð tuulella, vaan vðlistð sai hðn vaan lyhyitð, j—r—mðisið vastauksia tai joku: -- anna olla rauhassa! Bella ei kuitenkaan vðsynyt. Vastustamaton my—tðtuntoisuus veti hðntð Hannan puoleen ja toverit huomasivat kateudella, kuinka hðn yhð useimmin haki Hannan seuraa ja hylkðsi heidðn. Se harmitti varsinkin Jenny Stenmania ja Agnes Lundia, jotka kumpasetkin olivat rakastuneet hðneen ja kilvan koettivat voittaa hðnen ystðvyyttððn tarjoomalla hðnelle kosolta karamellia ja salaisuuksia. Bella oli ystðvðllinen heille niinkuin muillekin, mutta hðn vðsyi kohta heidðn tyhjðstð l—rp—tyksestððn ja ikðv—i Hannan raitista puhetta, jossa aina oli tarmoa ja pontta. Hannan umpimielisyys ja tuntuva etevyys harmitti heitð. Alussa koettivat he hakea hðnen suosiotaan, olihan hðn luokan paras oppilas, mutta Hanna teki kaikki heidðn ponnistuksensa tyhjiksi tylyllð: -- jðttðkðð minut rauhaan. He silloin vetðytyivðt takaisin kostonhimoisina, eikð suinkaan vðhentðnyt heidðn pahaa mieltððn se, ettð Bella niin mielellððn nðkyi olevan Hannan seurassa. Neljðnnellð luokalla oli monenlaisia tytt—jð ja siitð syystð ne harvoin kaikki olivat yksimielisið. Siellð oli lapsellisia, kehittymðtt—mið tytt—jð, jotka lomahetkinð vielð leikittelivðt paperinukeilla ja sen semmoisella. Siellð oli elðmððn miltei jo kyllðstyneitð nuoria neitosia, jotka olivat olleet suurissa seuroissa ja puhuivat tanssiaisista ja herroista kokemuksella, joka muutamissa herðtti kateutta, toisissa naurua. Siellð oli vielð muutamia oikein "poikamaisia tytt—jð", jotka harjoittivat kaikenlaista urheilua, olivat tðynnð tepposia ja telmivðt lomahetkinð. Ja vihdoin oli siellð joitakuita vakavia ajattelevia tytt—jð, jotka tarkalla katseella seurasivat heitð ympðr—ivðð elðmðð ja koettivat kasvattaa itseðnsð niin hyvin kuin voivat. Bella oli niin sanoaksemme kaikkien nðiden luonteiden rajalla: hðn oli samassa lapsellinen ja ajattelevainen, naisellisesti miellyttðvð ja reipas. Sentðhden sopi hðn niin hyvðsti heidðn kaikkien kanssa ja oli ainoa yhdysside kaikkien nðiden eri aineksien vðlillð. Kumma kyllð lðhestyi Hanna ensin "lapsukaisia", niinkuin niitð luokalla nimitettiin, ja voitti heidðn sydðmmensð kuuntelemalla ystðvðllisesti heidðn paperinukke-juttujaan. Hðn ei ollut kyllð itse koskaan nukeilla leikkinyt, mutta hðntð viehðtti heidðn vilkas mielikuvituksensa ja mitð kummallisimmat paperinukke-seikkailunsa. Ja sitten hðnestð my—s oli hauska se, ettð "lapsukaiset" uskalsivat olla lapsellisia vaikka kaikki heille nauroivat. Kouluilla oli erððnð pðivðnð lupa kauniin ilman tðhden ja pohjoissataman luistinradalla vilisi luistelevaa nuorisoa. Jððnpinta oli kiiltðvð kuin iso karamelli ja lumikenttð sen takana kimalteli kuin valkoinen sokurileivos. Kaukaa haamoittivat Korkeasaaren ja Mustikkamaan rannat sumun verhossa ja venðjðn kirkko sekð komeat kivikartanot pohjoissataman varrella muodostivat kauniita kulisseja tðlle vapaalle, avaralle nðyttðm—lle. Pðivemmðllð nousi ankara lounastuuli ja ajoi pois radalta kaikki arat kurkut ja korvat. Enemmðn karaistut jðivðt. Joka seisoi horjumatta luistimillaan, saattoi antaa tuulen viedð itseðnsð ja kiitðð hyvðð vauhtia eteenpðin liikuttamatta yhtððn jðsentð, kunnes lumivalli tuli eteen. Vaan voi kun piti palata! Silloin oli tuuli, kuin muuri vastassa, retuutti hameita ikððnkuin jos olisi tahtonut puistella niistð p—lyn, ja painoi lakit niskaan, jospa olisivat olleet kuinkakin vahvasti pððssð. Oikeastaan olisi pitðnyt kotona pysyð tðmm—isenð pðivðnð, mutta pðivðpaiste ja kevðttuuli viekottivat taas ulos. Halulla nyt hengitettiin raitista ilmaa ja kihnustettiin vastatuuleen kumarruksessa kuin kaareva jousi. Erððn ratamajan luona seisoi joukko koulutytt—jð. Muutamilla oli luistimet jalassa ja he lððhðttivðt oteltuaan ensikertaa lounastuulen kanssa. Toiset panivat juuri luistimiaan jalkaan, tai olivat katselijoina. Kaikki kuuntelivat innostuneina Jenny Stenmania, joka kertoi jotakin salaperðisellð ððnellð. -- Ja sitten, -- jatkoi hðn, -- tanssitti hðn minua joka kerta ja nyt juuri ikððnkuin tulin alas radalle, tuli hðn minulle vastaan ja ohimennen tervehti kohteliaasti sekð heitti minulle muiskun. -- Hyi, mikð hðvytt—myys! -- keskeytti Bella Palmfelt vihaisesti. -- Vaan ehkð sinð erehdyit! -- Herrainen aika, Bella kulta, jopa se nyt oli koko asia! Hðn on niin herttainen ja hieno, ettð minulla oli hyvð halu heittðð muiskun takaisin hðnelle. -- Jenny katseli ympðrilleen nauraen, ikððnkuin nðhdðkseen minkð vaikutuksen hðnen sanansa tekivðt. Bella hypðhti seisoalleen ja hðnen silmiinsð oli harmi nostanut kyyneleitð. -- Voi sinua, Jenny, kuinka puhut! Olen varma, ettet tarkoita mitð sanoit, tahdot vaan ðrsyttðð minua. Jenny nytkðytti niskojaan. -- Herrainen aika, Bella kulta, saan kai minð tðssð asiassa ajatella mitð itse tahdon, -- sanoi hðn nyrpistynein nenin. Muutamat tyt—istð nauroivat, toiset nðyttivðt epðilevðn. Olihan koko asia niin viaton, eihðn kenenkððn tarvinnut siitð suuttua? -- Minusta tuntuu, -- arveli Alma Brennlund, erðs Jennyn hyvistð ystðvistð, -- ettð kun meidðn isðmme ja ðitimme ja tðtimme ja serkkumme alituisesti meitð suutelevat, ei siitð kannata taivastella, kun siivo poika rohkenee heittðð meille sormisuukkosen. -- Eipð kannatakaan ... niin se on minustakin, -- kuului usea joukosta sanovan. -- Mutta sepð _on_ tuhmaa, sentðhden ettð ... sentðhden... Bellan oli aina vaikea puhua, kun oli tunteiden vallassa ja nyt kuohui hðnen verensð ja sanat takertuivat kurkkuun. Eikð hðn tietðnyt, kuinka hðnen oikeastaan pitðisi tðtð seikkaa selittðð, mutta sen vaan tiesi, ettð hðn itse aina pitðisi moista kðyt—stð loukkauksena. Samassa risahti kuusissa, jotka ympðr—ivðt rataa, ja Hanna Rappe k—mpi esiin. Hðn oli tahtonut koettaa kantaisiko hanki ja oli saanut kahlata polvia my—ten luminietoksissa. Sattumalta kuuli hðn Alma Brennlundin viimeiset sanat ja nyt tuli hðn Bellalle avuksi. -- Se on tuhmaa sentðhden, ettð se _alentaa tyt—n arvoa_, -- sanoi hðn painolla ja katsoi kirkkailla silmillððn vakavasti Almaan. -- Sepð on kaunista, seisoo piilossa ja kuuntelee muiden salaisuuksia, -- tiuskasi Jenny Stenman. -- Neiti Rappe ei varmaankaan ole itse mikððn pyhimys, kun kaikki otetaan lukuun. -- En suinkaan, -- vastasi Hanna tyyneesti, mutta minð yl—nkatson keikastelijoita. -- Kas, onhan sinulla luistimet mukana, -- huudahti Aina Berg, joka tahtoi kððntðð keskustelua muihin aineihin. -- En tietðnyt ettð osaat luistella. -- En osaakaan, -- vastasi Hanna, -- mutta aion harjoittaa. -- Harjoittaa! Tððllðk—? -- Ja tyt—t nðyttivðt miltei sðikðhtyneiltð. -- Kuinka niin? Onko se kielletty? -- Ei, ei, mutta luulin vaan, ettet tahdo joutua pilkan esineeksi. Tððllð on niin paljon joukkoa. -- Mitðpð siitð? Ovat kai ne kaikki alussa olleet samanlaisia kuin minðkin, -- nauroi Hanna ja pani luistimet jalkaan. Tyt—t ihmettelivðt itsekseen, ettei Hannaa hðvettðnyt nðyttðð taitamattomuuttaan. Jenny Stenman kððnsi ylenkatseellisesti hðnelle selkðnsð. -- Hðnellð ei ole enemmðn ðlyð kuin meidðn lehmðllð, -- virkkoi hðn. Bellakin oli vasten tahtoansa hiukan hðmillðnsð Hannan kðyt—ksestð. -- Jospa olisit tullut tðnne jonakin iltana kun tððllð ei olisi ollut ketððn, -- arveli hðn varovaisesti. -- Sinðkin Brutoni! -- lausui Hanna hymyillen, jonka raitis tuuli ja ajatus uudesta huvituksesta panivat hyvðlle tuulelle. -- Todistakaa, ettð olen vððrðssð, niin herkeðn paikalla. Minusta tuntuu, ettð teidðn pðinvastoin pitðisi olla minulle kiitolliset siitð lisðhuvista, jonka saatte minun k—mpel—mðisyyteni tðhden. Joukko huvimajan luota hajosi. Kaukana nðhtiin Jenny Stenmanin piirtðvðn niitð kauniimpia py—rt—jð jððn pintaan; hðntð seurasi puoli tusinaa lyseolaisia, jotka silmitt—mðsti ihailivat hðntð. Hðnen kauniit silmðnsð loistivat otsatukan alta, hakien mieltymystð kaikkialla, ja ahtaasen kureuumaan puristettu siro vartalonsa liikkui niin pehmeðsti ja viehðttðvðsti, ettð lyseolaiset arvelivat, etteivðt koskaan olleet nðhneet mitððn kauniimpaa nukkea. Kun hðn vðsyi, mikð usein tapahtui, kiiruhtivat he kilvan kuljettamaan hðntð kelkkatuolilla. Hðn silloin tuon tuostakin pððsti pienið lapsellisia huutoja muka pelosta, joka kerta kun kelkka teki jonkun jyrkðn kððnteen, tai kun he huimalla vauhdilla olivat ajaa jonkun pððlle. Mutta hðn samassa nautti siitð ettð niin tðydellisesti oli ohjaajansa vallassa. Radan toisessa pððssð teki Hanna ensimðiset kokeet jalossa luistelutaidossa. Joka tuulen puuska, joka halkeama jððssð saattoi hðnet lankeamaan, mutta hðn nousi aina yhtð rohkeasti, huolimatta ohitsekulkijain satunnaisesta hymystð. Hðnen harras toivonsa oli, ettð pian voisi siksi hallita liikkeitððn, ettei niin helposti joutuisi ankaran lounastuulen uhriksi. Erðs nuori ylioppilas, johonka hðn oli tutustunut kotipuolellaan, tuli tarjoomaan hðnelle apuansa. Hðn oli hyvin siro ja hieno ja luisteli niinkuin koko maailman ihailevat katseet olisivat hðntð seuranneet. -- Neiti Rappe, saanko kunnian tarjota teille kðsivarteni nojaksi? -- sanoi hðn ja tarjosi hiukan mahtavasti Hannalle kðttðnsð. -- Ei kiitos, -- vastasi Hanna lyhyesti, -- tulen minð toimeen ilmankin. -- Ja hðn kððntyi poispðin ja ponnisti edelleen hoiperrellen. -- Siunatkoon nðitð hameita! -- huudahti hðn kðrsimðtt—mðsti Bellalle, kun tðmð hetken kuluttua lðhestyi hðntð. Milloin ne kiertyvðt jalkoihini, niinkuin siima onkivavan ympðrille, milloin heiluvat ne, kuin mikðhðn lippu tuulessa. Maltapa, niin saat nðhdð, ettð kerran vapaudun nðistð sðikeistð ja hankin itselleni puvun oman mieleni mukaan. Bella ei hetkeðkððn epðillyt, ettei hðn sitð tekisi. Mutta hðn arveli itsekseen, tulisiko hðn tekemððn samaa. Hannalla oli niin kummallisia uusia aatteita, mutta hðn oli oikeassa niin monessa suhteessa, niin minkðtðhden ei tðssðkin? Ja Bellasta alkoi jo tuntua, kuinka hengitys kðvi raskaaksi ja liikkeet kankeiksi sen puvun tðhden, jota hðn kðytti. -- Kas siellð on veli Pentti, joka opetti minua luistelemaan, -- huudahti hðn iloisesti ja osoitti erðstð nuorukaista. -- Etk— tahdo antaa hðnen taluttaa itseðsi, hðn on vahva kuin jððkarhu. -- Ei kiitos, en minð tarvitse mitððn apua, -- lausui Hanna ylvðstellen ja kaatui samassa halkeaman johdosta. -- Nðetk— kuinka ylpeys kðy lankeemuksen edellð, -- nauroi Bella. -- Tule tðnne, Pentti, ja ojenna voitetulle sankarittarelle kðtesi! Hanna heitti katseen Pentin vakavaan muotoon, yksinkertaiseen pukuun ja karhumaiseen ryhtiin ja rauhoittui. Hðn ojensi Bellan veljelle kðtensð ja tðmð veti hðnet yl—s paremmin kovakðtisesti kuin ritarillisesti. Bella unhotti pitkðksi aikaa luistelemisen, nauttiaksensa Hannan ja Pentin somasta kulusta vastatuulessa: Hanna hðilyi sinne ja tðnne niinkuin kellon lðpðsin, Pentti taas nojasi hðntð isðllisellð katsannolla. Vihdoin pððsivðt he suurella vaivalla huvimajan luo, jossa Hanna lððhðttðen ja nauraen vaipui alas penkille. Bella luisteli muiden luo ja he muodostivat jonon. Pehmeðsti ja notkeasti kiitivðt he tasaisin liikkeisin eteenpðin ja kaikki nuoret pððt taipuivat samaan tahtiin. He olivat vðhðn sievien lumpeen kukkien nðk—isið, jotka aaltojen mukana nousevat ja laskeutuvat. Jenny Stenman yhtyi heihin. Hðn oli juuri tavannut tuon hienon ylioppilaan, joka pðivitteli Hannan epðkohteliaisuutta. Ja nyt kun juuri sattui katsahtamaan rantaan, nðki hðn Hannan, nojaten erððsen nuorukaiseen, suuntaavan matkaansa huvimajaa kohti. Jenny tirskui pilkallisesti: Onpa tuo Rappe kaikkein tuhmin olento, minkð koskaan olen nðhnyt. ásken antoi hðn rukkaset herra Hallgrenille, joka ystðvðllisesti tarjosi hðnelle apuansa, ja tuossa luisteli hðn nyt kðsi kðdessð erððn ylenkatsomansa "keikastelijan" kanssa. -- No mutta, Jenny kulta, -- sehðn on Pentti! -- huudahti Bella nauraen kohti kurkkua. Otaksuminen ettð Pentti olisi keikastelija, huvitti I hðntð sanomattomasti. Jenny nðytti nololta, mutta jatkoi: -- entð sitten! Ei hðn ole oikeutettu olemaan epðkohtelias toiselle ja kohtelias toiselle. -- Se on kaikkia hienoja tapoja vastaan. Bella alkoi suuttua Hannan puolesta ja piti Jennyn puhetta tuhmana. -- Tietysti tðytyy tyt—llð olla oikeus vastaanottaa palvelus tai kieltðytyð siitð, -- sanoi hðn. -- Minkðtðhden tarvitsisi hðnen vastaanottaa apua semmoiselta, josta hðn ei pidð. -- Bella kulta, kuinka lapsellinen sinð olet! Kuinka kðvisi meidðn tanssiaisissa ja pidoissa, jos tytt—jen sallittaisi nðyttðð mieltymystððn ja vastenmielisyyttððn. -- Mutta niinpð _pitðisi_ kuitenkin olla, -- intti Bella odottamattomalla lujuudella. -- Raukkamaista on nðyttðð mieltymystð semmoisissa tapauksissa, jolloin tunne kðypi pðinvastaiseen suuntaan. -- Elð viitsi matkia Hanna Rappea, sanoi Jenny pistðvðsti. -- Kyllðhðn me tiedðmme ettð sinð olet saanut hðneltð mielipiteesi. Bella punastui harmista. -- Se ei ole totta, sinð olet ilkeð, Jenny. Minð olen aina ajatellut ja tulen aina ajattelemaan niin. -- Minð olen samaa mieltð kuin Bella, -- keskeytti Aina Berg hiljaisesti. -- Ja minð pidðn Jennyn puolta, -- sanoi Alma Brennlund. -- Olisihan se kauhea loukkaus pojalle, jos hðn tulisi esimerkiksi tanssiin pyytðmððn ja saisi kiellon. -- Ei kukaan kelpo tytt— annakaan semmoista kieltoa ilman syytð. -- Bellan ððni vðrisi hiukan. -- Syytð! Vielð mitð! Ehkð semmoisesta syystð, ettð poika on hðnelle sormisuukon heittðnyt. ásken voitettu harmi syttyi uudestaan ja pani Jennyn posket hehkumaan. -- Voi Bella kulta, kyllð koko maailma silloin kððntyisi yl—s alas, jos ihmiset saisivat esiintuoda kaikki tunteensa. -- Ainakin se muuttuisi rehellisemmðksi, -- vðitti Bella, joka himmeðsti tunsi, ettð seuraelðmðn korean pinnan alla piili paljon epðrehellisyyttð. -- No, ei tðstð kannata sen enempðð vðittðð, -- virkkoi Jenny loukkautuneena. -- Sinð taidat tahtoa kumota kaikki, mikð kuuluu hyvððn ja totuttuun tapaan. Enpð kuitenkaan luule, ettð siten tulet parantamaan maailmaa ja ihmisið ... et sinð eikð Hanna Rappe. Nðmð viimeiset sanat lausuttiin kostonhimoisella ððnellð, mutta Bella ei huomannut sitð. Hðn nðki Hannan lðhestyvðn luistimet kðdessð. Hannan suorassa katseessa ei ollut enðð harmin jðlkeðkððn, kun hðn, ojentaen Jennylle kðttð, sanoi: -- suo minulle anteeksi, minð en aina punnitse sanojani! Jenny mutisi jotakin kuulumatonta ja kiiruhti kotiin muiden edellð. Bella sai hðnet kiinni. -- Elð ole pahoillasi, Jenny, -- pyysi hðn ystðvðllisesti, -- en ole tahtonut loukata sinua. Ehkð olenkin liioitellut. En ole vielð kylliksi ajatellut nðitð asioita. Jenny nðytti yhð vaan suuttuneelta. -- En ymmðrrð, kuinka sinð voit olla niin lapsellinen, Bella, ja tekeytyð mahtavaksi nðin pienissð seikoissa. Mitð se tekee, jos pojat ovat kohteliaita tyt—ille ja nðyttðvðt pitðvðnsð heistð, ei suinkaan siinð ole mitððn pahaa? -- Saavathan ne olla ystðvðllisið ja kohteliaita, senhðn meidðn kaikkien pitðð olla kaikkia kohtaan. Mutta l—ytyy raja, Jenny, jonka toiselle puolelle ei pidð mennð. áiti on puhunut minulle tðstð ja sanonut, ettð meidðn tytt—jen tðytyy itseðmme kunnioittaa, emmekð saa sallia keneltðkððn liikaa rohkeutta. Muuten meistð tehdððn leluja, joita jokainen pitðð oikeutenaan hypistellð. Jenny tiuskasi. -- Kuinka lapsellinen sinð olet. Sinð et aavistakaan, ettei se useinkaan ole leikkið, vaan tðyttð totta -- tuommoinen kohteliaisuus. Jospa vaan tietðisit, mitð kaikkea pojat ovat minulle puhuneet! Minun on ollut oikein vaikea sðrkeð niin monta sydðntð. Mutta yhdestð toiseen, oletko lukenut erðstð kirjaa jonka nimi on "Betsy tai murtunut sydðn"? Etk—! Sen sinun tðytyy vðlttðmðtt—mðsti lukea. Minðpð lðhetðn sen sinulle, niin saat nðhdð ettð pidðt siitð. -- Sitð en usko, -- vastasi Bella, -- mutta minð kysyn ðidiltð saanko sitð lukea. -- Joutavia! Kuinka sinð olet itsenðisyyttð vailla Hðnellð nyt ei varmaan ole mitððn sitð vastaan, ettð sinð sen luet. Se on niin viehðttðvð, ettð minð kahtena iltana perðtysten valvoin ja luin sitð kello kolmeen. -- Hyvðsti, Jenny, nyt tðytyy minun lðhteð. -- Hyvðsti, rakas pikku Bella. Elð nyt vaan muutu tuommoiseksi ikðvðksi pyhimykseksi, joka pitðð itsensð kaikkia muita parempana. Rata oli nyt kðynyt melkein tyhjðksi. Lounastuuli oli pððssyt itsevaltaiseksi, ajoi pitkin jððtð katkonaisia havun oksia, paperilippuja ja papyrossin pðitð. Ympðrillð olevat kuuset kuiskailivat keskenðnsð. Ne olivat kuulleet ja nðhneet niin paljon virkaansa toimittaessa. Uusia ajan virtoja, jotka liikkuivat nuorten joukossa, siellð tððllð sirottaen siemenið hyvððn maalajiin, ja sitkeitð vanhoja juurivesoja, joita oli mahdotonta kitkeð pois, sillð niiden juuret ylettyivðt syvðlle maan poveen. -- Pikku siskojen piti keittðð nekkoja pihalla ja Pentti on tehnyt mainion kelkkamðen, etk— sinðkin Hanna tulisi meille jðlkeen puolenpðivðn? Levottomuus punotti Bellan poskia ja hðn jatkoi: -- ðitikin kðski sanoa terveisið ja pyytðð, ettð sinð tulisit. -- Ja kun Hanna nðki, kuinka Bella toivoi hðnen tulevan, vastasi hðn hetken epðiltyðnsð my—ntðvðsti. Bella juoksi kotiin edeltðpðin ilmoittamaan sitð iloista uutista siskoilleen, jotka juuri olivat mðkeð korjailemassa ja puita kerðilemðssð nekkuvalkeaa varten. Tðmð oli sytytettðvð neliskulmaisen lumimajan keskelle, johon olivat kokoelleet rahia ja kaikenmoisia leluja. Kun Hanna hetken kuluttua saapui, alkoi mðenlasku. Mðki oli jyrkkð ja tasainen ja vei hyvðð vauhtia koko pihan lðpi ulos kadulle. Lulle heittðysi taitavasti vatsalle "Polle'ensa", levitti sððrensð ja laski alas, niin ettð paukkui ulkohuoneiden nurkissa. Pentti oli niin reipas, ettð hðn seisoi kuin sirkuksessa ajaja "Ajax'insa" selðssð ja tuskin rðpytti silmiððn hurjimmassakaan vauhdissa. Mutta kerran kðvi hðnellekin hullusti: Hðn joutui luminietokseen, sillaikaa kun Ajax omin pðin jatkoi kulkuaan, ja l—i niskansa keitti—n portaihin. Tyt—t ohjasivat vuorotellen, sillð Hannalla ei ollut omaa kelkkaa. Hðnen pitkðt sððrensð olivat yhð tiellð, istuipa miten tahansa, ja Bella oli ihan voimaton paljaasta naurusta, niin ettð hðn alinomaa putosi kelkalta. Hðn ihaili Hannaa, kun tðmð ilman sanottavaa ponnistusta veti sekð hðnen ettð Liisin ylðmðessð ja kun hðn nosti Bellan turkkineen pðivineen vesisaumiolle istumaan. Lulle katseli silmðt selðllððn tðtð voimien osoitusta. -- Mistð olet tullut noin vðkevðksi, Hanna Rappe? kysðsi hðn. -- Siitð kun olen kyntðnyt, sy—nyt hapanleipðð ja kantanut puita, -- vastasi Hanna iloisesti. -- Voi, oletko todellakin saanut kyntðð? Sitð en minð ole vielð saanut, vaikka olen poika. -- Niin, nðetk—, minð olin itse hevosena. Meillð ei ollut hevosta eikð renkið ja kun tuli kiire niin rupesin itse auran eteen ja vedin sitð potaattimaassamme. -- Ohoh! -- huudahtivat lapset. -- Entð kuka ajoi? -- Eihðn sitð silloin tarvittu ajajaa kun hevonen itse oli niin viisas. Se tiesi ihan mitð sen piti tehdð, ja kun vako oli kynnetty otti se potaattia ja pisti ne multaan. -- Mutta miten se otti niitð? Suuhunko? -- Etujaloilla, -- nauroi Hanna. -- Ei suinkaan hðn voinut ottaa kuin yhden kerrallaan, -- arveli Lulle. -- Kyllð, hðnellð oli kori... -- Ehkð kuonossa, niinkuin Pontuksella FÍgelvikissð, -- ja molemmat lapset nauroivat sydðmmellisesti Lullen sukkeluudelle. Heidðn vilkkaassa mielikuvituksessa oli Hanna todellakin muuttunut hevoseksi ja tulvailemalla tuli nyt heidðn kysymyksiððn ja otaksumisiaan, joihin Hanna vastasi omituisella hauskalla tavallaan. Hðn ihastutti heitð matkimalla lehmið ja lampaita, kukkoa ja muita elðimið, niin ettð mðenlasku heiltð unhottui ja he jðivðt Hannan luo lumimajaan. -- Ja tiedðttek—, kun meidðn pðssimme putosi jokeen ðkkijyrkðssð rannassa, hyppðsin minð perðstð ja vedin sen maalle sarvista. -- Ohoh! Etk— peljðnnyt, ettð se puskisi sinua? -- Ei, Pelle pitðð minua kunniassa, sen jðlkeen kun minð annoin sille selkððn, kun se oli purrut rikki uuden onkivapani. Se on vaan silloin kun hðn nðkee jonkun juoksevan, kun hðnkin lðhtee perðstð ja uhkaa sarvillaan. Kun ilta pimeni, sytytettiin tuli pienessð takassa ja siirappi pantiin tulelle. Lulle mððrðttiin lðmmittðjðksi; Bella hðmmensi siirappikeitosta; Pentti teki t—tter—t ja Liisi hiipi Hannan viereen, joka huvitti seuraa hauskoilla jutuilla. -- Erððn kerran lðhetti ðiti minua asialle toiselle puolelle jokea. Meidðn veneemme oli poissa, ei ketððn nðkynyt koko rannassa ja ðidillð oli kiire. Mitð piti minun tehdð? Minð keksin keinon. Siellð kotona seisoi vanha karsiusittunut allas rðnnin alla. Minð vieritin sen jokeen -- ei kukaan nðhnyt minua, -- otin lapion kellarista airoksi ja lðhdin matkalle. Elðk——n! Allas vuoti kauheasti, mutta minð ajattelin: joka uskaltaa se voittaa! ja sousin kaikin voimin. Joki ei ollut leveð siinð paikassa ja minð pððsin hengissð toiseen rantaan. Jðtin sitten sukat ja kengðt rantaan ja juoksin avojaloin kylððn. Asian toimitettua piti minun mennð kotiin samalla tavalla. Minð kððnsin altaan yl—s alas -- se oli mukavin keino saada se tyhjðksi -- ja rupesin taas siihen. Mutta nyt oli kðydð hullusti. Keskellð jokea liukahti jalkani altaan taikinassa olevaa pohjaa vastaan ja minð putosin suinpðin veteen ja allas jði makaamaan syrjðlleen. Minð sain lapion kðteeni ja uin sen nojassa maalle. Se oli kova ty—, sillð hameet kiertyivðt, ympðrilleni ja estivðt minun liikkeitðni. Mutta ei rikkaruoho niin pian hðvið ja minð pððsin kuin pððsinkin rantaan. Ei kukaan ihminen ollut nðhnyt menoani, paitse meidðn naapurimme koira, joka seisoi haukkuen rannassa. Sukat ja kengðt purjehtivat omin pðin jokea my—ten alas ja allas oli siksi viisas, ettð se itsestððn laski rantaan pieneen mutkaan, joka oli vðhðn matkan pððssð. Lapset olivat kuunnelleet suurimmalla innolla ja Bella ei ollut pitkððn aikaan muistanut hðmmentðð siirappia, saadaksensa kuulla tuon hauskan jutun loppua. -- Etk— sitten sairastanut tuon seikkailun perðstð? -- Hyh! Mitð vielð! Minð aivastin kolme kertaa ja se oli koko tauti. Mutta ... tððllð haisee paistetulle nahalle ... ethðn se vaan liene sinð, Pentti? Pentti veti jalkansa luokseen, jotka kyllð lienevðt olleet liian lðhellð tulta. Bella muisti silloin siirapin. Voi surkeutta! Hðnen kasvonsa osoittivat mitð surkeinta mielentilaa, kun hðn maistoi keitostaan. Se oli katkeramakuinen, kuin maruna ja kovaa kuin lasi. -- Pohjaan palanut! -- Pohjaan palanut! kaikui surkeasti suusta suuhun. Pentti ja Hanna olivat itkevinððn ððneen; pikkulapsilla oli vielð toiveita ja koettivat pureskella kovettunutta siirappia. Ei sitð sopinut ylenkatsoa ja siis se vðhitellen sy—tiinkin kaikki. -- Nyt me menemme sisðlle, sanoi Bella, joka muisti, ettð oli Helmin maatapanoaika. Hðnen oli aina tapana panna pienen siskonsa nukkumaan, jos hðnellð vaan ei ollut liian vaikeita lðksyjð. Nyt oli jo aivan pimeð ja lamppu ruokasalin katossa levitti hauskaa valoansa pihalle saakka. Hanna tunsi erinomaisen mieltymyksen astuessaan sisðlle lðmp—iseen valoisaan kotiin, jossa Bellan ðiti ðidillisellð ystðvyydellð tervehti hðntð. Isolla salin p—ydðllðkin oli lamppu, jonka lðmp—inen valo punaisen varjostimen lðpi lankesi viheri—iden kasvien, taulujen ja kukkaisten istuimien ylitse. Lastenkamarista kuului Helmin puhelua ja Bellan hiljaista kehtolaulua ja ruokasalin ovesta nðkyi katettu teep—ytð kattolampun kohdalla. Lulle ja Liisi hiipivðt ðidin luo. He olivat unissaan ja tahtoivat vielð hetkisen pidellð ðidin kðttð. Pentti meni sakkipelið noutamaan, pelatakseen isðnsð kanssa. Hannasta tuntui kaikki niin oudolta. Oli aivan kuin hðn olisi nðhnyt edessððn jotakin kuvaelmaa lempikirjoistaan. Juuri tðmm—iseksi oli hðn ajatellut kodin ja tðmm—istð olisi hðn itselleen toivonut. Hðnen oma kotinsa oli niin k—yhð ilosta ja mukavuudesta, rakkaudesta ja rauhasta. Vastakohta koski hðneen. Kummallinen ahdistus poisti ilon hðnen mielestððn; hðn tunsi ettei ansainnut ottaa osaa tðmðn hauskan kodin onneen, ei hðn sopinut tððllð, hðn, jolla oli niin kova luonto ja arka olento. Ja jota enemmðn ilta kului, sitð jðykemmðksi ja hiljaisemmaksi kðvi hðn. Kun Bella, pantuansa Helmin nukkumaan, tuli omaan huoneesensa, tapasi hðn Hannan istumassa perimmðisessð nurkassa kirja kðdessð. -- Mitð nyt! Elð sðre seinðð! -- hymyili hðn. -- Silmðsi menevðt pilalle tuolla nurkassa, tule tðnne ja istu sohvaan, niin luen sinulle jotakin. Mitð tahtoisit kuulla? "Nuoria naisia", "Tyt—istð parhain", "Milly Jocelyn", tai mitð? -- Enpð taida huolia ollenkaan semmoisista kirjoista, -- vastasi Hanna j—r—mðisesti eikð liikahtanut paikaltaan. -- Etk—? No minkðlaisista kirjoista sinð sitten pidðt? Pentillð on kaikki Jules Vernen teokset, tunnetko niitð? Tai tahdotko historiaa eli runoja? Sano! Hanna ei vastannut mitððn ja Bella huomasi, ettei hðn ollut koko kysymystð kuullutkaan. Hðn otti sentðhden pienen rahin ja istui nurkkaan Hannan viereen, sanoen herttaisella tavallaan -- no, siinð tapauksessa tulen minð tðnne puhelemaan sinun kanssasi. Jos et huoli minusta, niin sano vaan suoraan. Kun Hanna yhð vaan istui ððneti ja katsoi eteensð, tarttui Bella ujosti hðnen kðteensð kysyen: -- Minkðtðhden olet pahoillasi? Onko kukaan tehnyt sinulle pahaa? Hanna irroitti hiljaa kðtensð ja kiinnitti Bellaan surullisen katseen. -- Minð en sovi tððllð sinun kodissasi, sanoi hðn hiljaa. -- Mitð tekemistð on erðmaan linnulla puiston laulajan kanssa? Minð en ole oikeutettu tulemaan tðnne kadehtimaan teidðn onneanne. Bella tarttui uudestaan hðnen kðteensð. -- Etk— tahdo kertoa minulle hiukan omasta kodistasi, -- jos arvelet minun ansaitsevani luottamusta, -- lisðsi hðn kun huomasi Hannan aran katseen. -- Jos tyt—ille mitð uskoo, niin ne eivðt saata olla siitð puhumatta, -- lausui Hanna tylysti. Mutta kun Bellalta pððsi pieni huokaus ja hðn nousi mennðksensð pois, tarttui hðn katuvaisena hðnen kðteensð ja veti hðnet puoleensa. -- Elð mene. Sinð taidatkin olla muita tytt—jð parempi, ehkð sinulle saattaa jotakin uskoa. Jos tahdot tietðð kotioloistani, niin saatanhan niistð kertoa. Mutta paljon ei niistð ole sanottavaa eikð yhtððn mitððn hauskaa. Ehkð tulet paremmin minua kðsittðmððn, kun olet niistð kuullut. Bella istui jðlleen entiselle paikalleen ja kððntyi niin, ettð hðn ei katsonut Hannaan tðmðn kertoessa: -- Tiedðthðn, ettð ðitini asuu ... jðrven pitðjðssð. Hðn on yksinððn, sairas, ja monet kovat vastoinkðymiset ovat saattaneet hðnet arastelemaan kaikkia ihmisið. Meillð on kaksi pientð huonetta maakauppiaan talossa ja ðiti kirjoittaa puhtaaksi tuomarille. Mitð hðn ansaitsee, on niin vðhðistð, ettð se t—in tuskin riittðð huoneiden vuokraan sekð pieneksi potaattimaaksi. Minun olisi mahdoton asua tððllð ja kðydð koulua, ellei erðs kaukainen sukulainen lainaisi meille rahaa koulunkðyntiini. -- Entð isðsi, onko hðn kuollut? -- kysðsi Hella hiljaa. -- Ei, hðn elðð, mutta me emme tiedð missð, enkð minð ole hðntð koskaan nðhnyt. Hðn hylkðsi ðitini kohta minun synnyttyðni ja sen jðlkeen ei hðnen ja meidðn vðlillð ole ollut mitððn sidettð. Kerran vuodessa tulee ðidille pieni rahasumma, ja me luulemme, ettð se on hðneltð. Mutta ðiti viepi sen pappilaan jaettavaksi kylðn k—yhille. -- Niin, tiedðtk—, ðitini on hyvin ylpeð, -- jatkoi Hanna, kun hðn huomasi Bellan kummastuneen katseen. -- Mitðpð hðn huolisi hðnen rahoistaan, kun hðn on kadottanut hðnen rakkautensa? Ennen minðkin nðlkðð kðrsin, kuin vastaanotan hðneltð penniðkððn... -- Mutta Hanna ... oma isðsi!.. Bella ei pitðnyt siitð miltei vihaa osoittavasta katseesta, joka Hannalla oli viimeisið sanojaan lausuessa. -- Sitten oli ðidillð kerran erðs nuoruuden ystðvð, jota hðn tulisesti rakasti, -- jatkoi Hanna kuulematta Bellan huudahdusta. -- Tðmð tytt— oli rikas ja ðiti oli k—yhð, mutta he olivat eroamattomia ja olivat pððttðneet aina pysyð ystðvinð. Mutta kun ðiti meni naimisiin, kadotti hðn ystðvðnsð, sillð tðmð ei voinut koskaan unhottaa tðtð hðnen mielestð ajattelematonta ja liian ðkillistð tekoa. áiti silloin vetðytyi loukkautuneena pois, -- eihðn hðn voinut toisin menetellð, kun hðn nyt kerran rakasti isððni, mutta kohta hðn sitten kadotti hðnenkin. Olin siihen aikaan vaan kuukauden vanha. áiti silloin muutti minun kanssani siihen kaukaiseen seutuun, jossa me vielðkin olemme ja jota kauemmin hðn siellð asui, sitð enemmðn kðvi hðn katkeraksi ja araksi. Ihmisetkin siellð katselivat meitð epðluulolla ja t—in tuskin sai hðn sen verran ty—tð, ettð saattoi sillð elðð. -- Voi, Bella, se mahtaa olla kauheaa kadottaa sitð, jota kerran on silmitt—mðsti rakastanut ja johon on luottanut! Tuntea kadottavansa itse mahdollisuuden rakastamaan ja luottamaan ihmisiin ja kðydð kovaksi ja tyhjðksi kuin kuivanut lðhde... Minð en ole koskaan kokenut, mitð on ðidin rakkaus... Hanna vaikeni. Bella uskalsi nyt katsahtaa hðnen vakavaan melkein ankaraan muotoonsa ja kyyneleet nousivat hðnen silmiinsð. Ensi kertaa tunsi Bella surujen katkeruutta; ne olivat kaukana, mutta hðn saattoi niitð kuitenkin kðsittðð. Ja hðn ymmðrsi, ettð vaikka Hanna oli niin nuori, kantoi hðn raskasta taakkaa, jota ei voinut hðnen hartioiltaan nostaa. -- Missð olet koulua kðynyt? -- kysyi hðn, koettaen lievittðð hetken raskasta mielentilaa. -- En ole kðynyt missððn koulussa. áiti luetti minua, kunnes olin 14 vuoden vanha, sitten opetti minua pappilan kotiopettaja yhden vuoden. Nyt tðytyy minun kovasti tehdð ty—tð, voidakseni vðhitellen ruveta ðitið auttamaan sekð velkojani maksamaan. Onneksi olen niin terve ja vahva, ettð raskainkin ty— on minulle kuin leikkið vaan. -- Miksikð aiot? -- Bellan silmðt loistivat innosta. -- Enpð tiedð vielð. Siksi, miksi vaan kelpaan. Ehkð rupean joksikin kðsity—lðiseksi. Kaikkein enin innostuttaa minua tuo "kuiva" lakitiede. Ajattele vaan, kun saisi pitðð oikeutta ja rangaista... -- Elðhðn! -- keskeytti Bella sðikðhtyneenð. -- Paljon onnellisempaa mahtaa olla sovittaa ja korvata pahan. -- Ehkð, -- lausui Hanna miettivðisesti ja hðnen ððneensð tuli kauniimpi vðre. -- Sinulla on niin suuria tuumia, Hanna, minð tyydyn rupeamaan talouden pitðjðksi, tai sairashoitajaksi. -- Minð paistan niin mielellðni lettuja ja tahdon olla hyvð sairaille. -- Mutta nyt kuulen niiden kilistelevðn teekuppeja ja tunnen paistettujen sienien hajun. Tule, Hanna, ðiti odottaa. Kun Hanna iltasella makasi vuoteessaan, eivðt ajatukset antaneet hðnen nukkua. Muistellessaan tuota hyvðð, iloista kotia, niitð onnellisia siskoja, lðmp—ð, turvallisuutta, tunsi hðn itsensð yksinðisemmðksi kuin koskaan ennen. Hðntð hðvetti antautua sille tunteelle, jota hðn heikkoudeksi kutsui -- ja kaikki, mitð hðnessð oli kovaa, nousi sitð vastaan. -- Onpahan kurjaa, -- ajatteli hðn, -- joutua nðin tuntehikkaaksi siitð, ettð olen saanut hiukan ystðvðllisyyttð kokea. Jos en voi karaista itseðni, niin on paljon parempi vðlttðð sitð kerrassaan. Sillð minð en tahdo, _en tahdo_ olla kenellekððn kiitollisuuden velassa. _En tahdo_ yhtððn ystðvðð, joka sitoo minut enemmðn kuin muut, sillð ystðvyys on paula, joka estðð meidðn vapauden. Parempi kun ei koskaan ole ollut ystðvðð, kuin ettð ystðvð pettðð! Niin sanoo ðiti ja varmaankin on hðn oikeassa. Bella on hyvð tytt—, mutta en pidð hðnestð, enkð tahdokaan pitðð. Ei hðn saa minua voittaa, sillð ei hðn kuitenkaan voisi uskollisena pysyð, -- tuo pieni herttainen olento, jota kaikki kilvan turmelevat... Minð tahdon tyytyð itseeni, ja olla _vapaa_ niin kauan kuin elðn. Joku sisðllinen ððni puhui kuitenkin tðtð vastaan ja sulatti muurin, jota hðn koetti puolustuksekseen rakentaa. Bellan iloiset silmðt ja vieno ððni tunkivat kaiken lðpi, jopa joutuivat hðnen unelmiinsakin, kun hðn vihdoin nukkui. Mutta hðn heittðysi levottomasti edestakaisin ja herðsi vðlistð siitð ettð jokin hðnen sydðntð painoi, jolle hðn ei voinut mitððn nimeð antaa, eikð edes tietðnyt mikð se oli. Y—n hiljaisuudessa kðvi tðmð hðnelle yhð vaikeammaksi, kunnes vihdoin kyyneleitð alkoi vuotaa, joita hðn ei luullut enðð l—ytyvðnkððn. Mutta se teki hðnelle hyvðð ja hðn salli niiden vuotaa kunnes uni vihdoin sulki niiltð lðhteen. Koulussa meni kaikki tavallista menoaan ilman muuta keskeytymistð, kuin tavanmukaiset kuukausiluvat. Hanna oli tuon ensimðisen kðynnin jðlkeen Bellan luona vetðytynyt yhð enemmðn muista erilleen, Bella sai tuskin enðð sanaakaan hðnen suustaan. Ovi heidðn vðlillððn oli ðkkið mennyt lukkoon, ilman ettð Bella tiesi siihen mitððn syytð. -- Antaa sen j—r—n olla, -- tuumasivat toverit, kun he huomasivat, ettð Bellaan koski Hannan jðykkyys. -- Nðethðn sinð, ettð hðn ylenkatsoo meitð kaikkia ja tahtoo mieluisemmin pysyð meistð erillððn. Mutta Bella ei voinut jðttðð hðntð rauhaan; hðntð veti vastustamaton tunne tuon j—r—mðisen, aran tyt—n puoleen. Hðn tahtoi niin mielellððn auttaa hðntð tulemaan onnelliseksi ja ponnistihe l—ytððksensð avaimen tðhðn lukittuun oveen. Hanna viehðtti tovereitaan, vaikka olikin kylmð ja jðykkð. Hðn johti niitð koettamattakin, niinkuin aina vahvat ja selkeðt johtavat heikkoja! ja kehittymðtt—mið. Mutta hðn ei tietðnyt sitð itse ja tyt—t olisivat my—skin panneet kiivaan vastalauseen sille, joka olisi sanonut, ettð he sallivat Hanna Rapen johtaa itseððn. He kððntyivðt hðnen puoleensa, kun joku vaikea kysymys oli ratkaistava, ja joka kerta, kun luokalla oli jotakin sanottavaa opettajille, valittiin Hanna lðhettilððksi. Niitð puhutellessa unhotti Hanna joskus umpimielisyytensð ja nðmð huomasivat kummastellen, kuinka vðhðn joskus olivat ajatelleet mitð luonnollisimpia asioita. Mutta vðliaikoina oli hðn auttamattomasti ððnet—n ja vakava ja vðistyi jokaisesta ystðvyyden osoituksesta niin tylysti, ettð sillð loukkasi hellðluontoisempia kumppaneitaan. Erððnð Maaliskuun pðivðnð, jolloin oli pureva pakkanen, oli Bella kotimatkalla koulusta. Hðn veti lakin alas korvilleen ja kðtkeytyi nahkakaulukseen niinkuin taisi, mutta vðrisi kuitenkin kylmðstð. Kulkiessaan erððn porttiholvin ohitse, kummastui hðn suuresti, kun nðki Hannan uutterasti toimivan erððn pienen pojan lohduttelemisessa. Poikaselta olivat korvat paleltuneet ja Hanna oli juuri hieronut niitð lumella ja sitoi nyt ainoan villahuivinsa hðnen pððhðnsð. -- Mitð sinð tððllð puuhaat? -- kysðsi Bella iloisesti ja suloinen lðmp— virtasi hðnen sydðmmeensð pakkasesta huolimatta. Hanna punastui. -- Se poloinen seisoi tððllð niin surkeasti nyyhkyttðen ja sen pienet korvat olivat ihan valkoiset. -- Kas niin, mies, sanoi hðn kðskevðllð ððnellð, -- elð itke enðð vaan mene kotiin ja pyydð ðitiðsi, ettð hðn vielð kerran hieroo korviasi lumella. Poika, joka oli noin kuuden vuoden vanha, itki yhð pahemmasti. -- En minð osaa kotiin! -- nyyhkytti hðn ja nðytti niin surkealta, ettð Hannan tðytyi kumartua hðnen puoleensa, hyvðillð hðntð ja pyyhkið hðnen itkettyneitð silmiððn. -- Tulepa kotiin minun kanssani, -- ehdotti Bella, -- me siellð hoidamme sinua ja otamme selkoa siitð missð asut. Hanna tulee mukaan! Hanna ei voinut tðtð kiusausta vastustaa. Hðn nðki Bellan panevan neulotun villanuttunsa pojan ohuen takin pððlle, ottavan hðnen kðdestð ja taluttavan pois. Hðn meni mukaan tietðmðttð syytð, vaan luuli ettð hðn meni pojan tðhden. Kotona antoi Bella pojalle lðmmintð maitoa ja vehnðleipðð ja pienokaisen suru hðlveni tunnin kuluessa. Tyt—t istuivat kumpaisetkin hðnen vieressððn. Bella oli pessyt hðnen silmðnsð ja kðtensð ja Hanna muutteli napit Lullen vanhassa palttoossa jonka pojan piti saada. Heitð miellytti tuo pienoinen l—yt—lapsi ja tðmð pieni tapaus nðytti lðhestyttðvðn heitð toisiinsakin. Pentti oli ottanut poliisikamarilla ilmoittaakseen pojasta ja palasi sillð uutisella, ettð lapsen ðiti jo oli kðynyt siellð hðntð kysymðssð. Koska hðn oli jðttðnyt sinne osoitteensa, ei ollut vaikeaa l—ytðð hðntð ja tyt—t saattoivat suosikkinsa kotiin jðlkeen puolenpðivðn. Poika piteli heistð kiinni, kun heidðn piti lðhteð ja heidðn oli vaikea pððstð hðnestð erilleen. Vihdoin onnistui heidðn houkutella hðnet mesileivðllð ja lupauksella tulla jðlleen kðymððn. Oli hyvin tavallista koulussa, ettð valittiin itselleen lempiopettaja tai opettajatar, joita koristettiin kaikilla mahdollisilla hyveillð, mitkð tytt—jen aivot vaan saattoivat keksið. Tðtð lempihenkil—ð ihailtiin sitten salaa, ja sille osoitettiin kaikenmoista hellyyttð. Sitð koetettiin kilvan palvella etehisessð hðnen pukiessa pððlleen tai riisuessa pððllysvaatteet; hðnen kaulahuivista tai turkista leikattiin salaa muistia. Ne opettajat, joita enin ihailtiin, saivat vaatteensa melkein pilalle tðmðn lapsellisen ajattelemattoman suosimisen tðhden. Neljðnnellð luokalla oli tðmð moitittava tapa poistunut, sen jðlkeen kun Hanna kerran oli nðyttðnyt, ettð se oli naurettava. -- Osoittakaa heille ennen kunnioitustanne olemalla tarkkoja heidðn aineissaan, -- sanoi hðn, ja tyt—t hðpesivðt. Nykyððn pitivðt he yleisesti vaan maisteri Almista, historian opettajasta, ja Verna Sommarista, voimistelun opettajattaresta, ja tðtð suosiotaan he yleensð toivat esiin siivolla ja kunnioittavalla tavulla. Verna Sommarin ihailijain joukossa olivat Aina Berg ja Bella innokkaimpia. Nðmð seisoivat paraikaa etehisessð, tuumaillen miten paraimmalla tavalla viettðisivðt hðnen lðhestyvðð syntymðpðivððnsð. -- Hðn on niin suloinen, -- huudahti Bella, -- tahtoisin antaa hðnelle kuun ja auringon ja tðhdet pððlle pððtteeksi. -- Niin kyllð, -- liitti siihen Aina, -- hðnellð ei ole vertaista. Minð aion ruveta voimistelun opettajaksi, niin saan olla enemmðn hðnen kanssaan. -- Mutta mitð nyt annamme hðnelle syntymðpðivðksi? -- Ja Bella rypisti miettivðisesti otsaansa. -- Antakaamme ruusu, -- ehdoitti Aina, ja kirjoittakaamme siihen: ruusu ruusulle. -- Ei, se kuuluu mauttomalta. Mutta jospa ompelisimme jotakin. -- Emme taida joutaa. Vaan pitðisihðn se olla _jotakin omaa tehoamme_. Osaatko sinð runoja kirjoittaa? -- Enkð osaa, mikð sinut siihen luuloon saattoi? Mutta sinð osaat varmaankin. -- Voi ei? -- virkkoi Aina ujosti. -- Mutta onhan sinulla veli. Pojat tavallisesti osaavat runoja kirjoittaa. -- Kyllð Pentti ainakin osaa. Mutta sittenpð se ei olisikaan omaa tekoamme. -- Voi niin, se on totta. Mitð ihmettð me nyt keksisimme? Jos antaisimme hðnelle valokuvamme ja kirjoittaisimme sitten pikkuisen runon, muutamia sanoja vaan. Bertha, tule tðnne! Etk— arvele, ettð meidðn sopisi antaa valokuvamme Verna Sommarille hðnen syntymðpðivilleen? Bertha tuli. Hðn oli pitkð, hoikka, poikamainen tytt—, josta yleisesti pidettiin hðnen hiukan raakamaisen iloisuutensa tðhden. Hðn pani etusormensa nenðlleen ja mietiskeli: -- Niin, valokuvammeko? Hm! Ette te nyt minusta juuri niin kauniita ole, ettð... -- Hyi sinua, ole siivolla, tai et saa ollenkaan salaisuuksiamme kuulla. -- No, no, rauhoittukaa vaan, minð olen siivo kuin ðsken silitetty y—myssy. Teidðn valokuvanne!... Luonnollisessa suuruudessa tietysti --? -- Sinð olet aika veitikka! -- nauroi Bella. -- Niin, minkðtðhden te ette voisi antaa hðnelle valokuvaanne, ei suinkaan kukaan ole saanut niistð patenttia? -- Totta puhuen, on hðn liian hyvð pilan esineeksi. -- Aina oli hiukan loukkautunut. -- Hðn on niin suloinen, ettð minð antaisin silmðt pððstðni jos hðn tahtoisi suudella minua vaan yhden ainoan kerran. -- Olisipa kallis hinta yhdestð suudelmasta. Etk— voi tinkið? Minð sinun sijassasi menisin hðnen luokseen ja sanoisin: tehkðð hyvin ja suudelkaa minua, niin saatte mesileivðn. -- Joutavia! -- Maltapa, tuossa hðn juuri tulee. Erðs nuori nainen tumman sinisessð puvussa kulki samassa ohitse. Bertha tarttui hðnen kðsivarteensa ja veti hðnet tytt—jen luo, jotka punaisina ja noloina olivat piiloutuneet nurkkaan. -- Neiti Sommar, tðssð on kaksi hiirtð, jotka olen saanut pyydykseen. Ne tahtoisivat niin mielellððn suudella teitð mutta heidðn ei taida kannattaa. Tyt—t yskivðt ja iskivðt silmðð ja antoivat Berthalle kaikenlaisia varoituksen merkkejð, joista hðn ei vðhððkððn huolinut. -- He ovat valmiit antamaan teille silmðnsð kumpainenkin yhdestð suudelmasta kullekin, mutta minulla on asioimiskykyð ja pððtin hankkia heille tavaran huokeampaan hintaan. Verna Sommar nauroi, mutta oli punainen hðmmðstyksestð, niinkuin tyt—tkin. Hðn piti heistð siitð syystð, ettð he olivat niin reippaita voimistelussa, ja hðn oli kyllð huomannut heidðn ujon ihailunsa. Silittðen heidðn tukkaansa suuteli hðn heitð keveðsti otsaan ja sanoi: -- minð pidðn niin paljon vapaasta avonaisesta otsasta. Bella pisti hetkeksi kðsivartensa Vernan ympðrille ja Aina pani ujosti kðtensð hðnen kðteensð. Bertha kulki sinne tðnne kehuen teppostaan niin ettð joukko uteliaita kerðytyi noiden kolmen ympðrille. Hanna sai my—s tiedon asiasta, mutta houkutteli tyt—t pois kertomalla heille juttujaan.. -- Ja nyt me olemme hyvið tovereita! virkkoi Verna Sommar ja taputti noiden kahden olkapðitð. -- Elðk——n koulu! Elðk——n voimistelu! -- Elðk——n! -- huusivat Bella ja Aina sydðmmensð syvyydestð ja sy—ksivðt sitten pois, lðpikðydðkseen vielð kerta yksinðisyydessð viimeisen hetken onnea. Joillakuilla tyt—illð oli tapana vðlistð puoleksi itsetietoisesti haeskella maisteri Almin suosiota, mutta toverit rankaisivat heitð niin ankarilla moitteilla, ettð he olivat varoillaan. Oli varsinkin yksi tapaus, joka suututti luokkaa. Historian lðksy oli ollut tavattoman pitkð ja vaikea ja niiden joukossa, jotka tuntia edellisellð lomahetkellð pitivðt suurinta ððntð siitð, olivat Jenny Stenman ja Agnes Lund. -- Niin, minð en nukkunut tippaakaan koko y—nð, ainoastaan noiden tuhmien vuosilukujen tðhden, -- pðivitteli Jenny. -- Onpa se kyllðkin liian paljon vaadittu, ettð meillð, joilla on niin paljo muuta tekemistð, pitðð olla 18 sivua lðksyð yhtaikaa. Minð en kðsitð, mitð maisteri ajatteli. -- Minulla on kauhea pððnkivistys, -- huokasi Agnes. -- Ei ikinð meillð vielð ole ollut semmoista jðttilðislðksyð. Se oli yleinen mielipide ja, kun tunti alkoi, nousi Hanna kenenkððn pyytðmðttð ja sanoi: -- lðksy on ollut tavattoman vaikea tðllð kertaa, jonka tðhden maisteri on hyvð suopi anteeksi, jos ei erittðin hyvin kðy. Maisteri Alm nðytti kummastuneelta. -- Vai niin, oliko se todellakin niin vaikea? Onko koko luokka tyytymðt—n viimeiseen lðksyyn. -- Kyllð, -- vastasivat monet ððnet joukosta. Silloin nousi Jenny Stenman ja heittðen maisteriin suosiota hakevan katseen, sanoi hðn: -- Ei _minusta_ lðksy ole liian vaikea, se kai on meidðn syymme, olemme ehkð olleet huolimattomia. Eihðn maisterilla ole tapana antaa meille liian pitkið lðksyjð. -- Kyllðhðn meillð usein on ollut vaikeampiakin lðksyjð, -- sðisti Agnes Lund ja kiinnitti silmðnsð moittien luokkaan. Epðselvð murina kuului ja maisteri Alm nðytti olevan kahdella pððllð. Mutta kuulusteleminen alkoi. Kolmeen ensimmðiseen kysymykseen ei viitannut kukaan muu kuin Hanna, mutta kun maisteri sitten katsoi kummastellen Stenmaniin ja Lundiin, nousivat nðidenkin kðdet. Kun Agnesin piti vastata, oli hðn epðvarma, punastui ja kiersi kysymyksen tuomalla esiin muutamia yleisið lauseita. Jennykin pððsi helposti asiasta kiertelemðllð ja oli sanovinaan oikein, vaikka teki sen vasta silloin, kun maisteri oli korjannut hðnen erehdyksensð; olipa vaikea ottaa selkoa siitð mitð hðn oli osannut, mitð ei. Muut osasivat huonosti, yksin Hannakin, jonka hyvð muisti muuten teki vaikeimmatkin lðksyt leikiksi vaan. Tunnin kuluttua nousi luokalla kauhea hðlinð. Tyt—t tunkeutuivat Jennyn ja Agnesin ympðrille vihaisina ja riidanhimoisina. Heidðn kunniantuntoansa loukkasi moinen totuuden vððristeleminen. -- Kuinka _saatoitte_ te seisoa siinð ja valhetella, minkð vaan ennðtitte? -- huudahti Bertha Eriksson. -- Taivas, kuinka suloisia te olitte olevinanne, ettekð kuitenkaan osanneet mitððn, ei mitðkððn! -- Hðn napsautti sormillaan. -- Minð yl—nkatson teitð, sen minð sanon! -- Siitð minð huolin viis, -- vastasi Jenny vihaisesti. -- Sitð paitse voin sanoa sinulle ettð minð osasin lðksyn. Tee hyvin ja ole pilkkaamatta, muuten... -- Mitð muuten! -- ivasi Bertha ja oli valmistuvinaan taisteluun. -- Tahdotko olla nyrkkisillð, niin tule tðnne! -- En olisi luullut, ettð sinð saattaisit noin teeskennellð, Jenny, -- lausui Bella suoraan osoittaen suuttumustaan. -- Olithan sinð juuri ikððn kuin pitðnyt melua tuosta lðksystð. -- Te olette pelkurimaisia jðniksið, -- huusi Bertha ja meni tiehensð vihoissaan. Hanna ei sanonut mitððn, mutta se katse, jonka hðn tunnilla loi noihin kahteen toveriin, osoitti enemmðn pahaa mieltð kuin katkerimmat sanat. Kaikki tuommoiset tapaukset eivðt koskeneet hðneen persoonallisesti, mutta ne n—yryyttivðt hðntð kaikkien tytt—jen puolesta. Kaikki, joista tavallisesti tytt—jð syytettiin: pintapuolisuus, turhamielisyys, totuuden puute, loukkasi hðntð sitð syvemmin, jota useammin hðn nðki, ettð syyt—ksissð oli perðð. Ja vaikka hðn oli niin nuori, oli hðnessð tulinen halu poistaa elðmðn tavoista kaiken viekkauden, kaiken, joka ei totuuden kannalta katsoen ollut tðysarvoista. Hðntð ilahdutti se, ettð luokka niin yksimielisesti vastusti valhetta ja sen syytð, mutta hðn ei puhunut itse mitððn, koska tiesi ettð hðnen mielipiteitð kyllð tunnettiin. Kun hðnen piti koulusta lðhteð, tuli Agnes Lund hðnen luoksensa etehiseen. -- Moititko sinðkin meitð, Hanna? -- kysyi hðn ja ððni ei soinut ihan tavalliselta. -- Kyllð, -- vastasi Hanna vakavasti, -- teidðn kðyt—ksenne oli kurja. -- Mutta, nðetk—, minð en tietðnyt ... en voinut luulla, ettð sitð otettaisiin niin pahalta kannalta. Minð tahdoin vaan, ettei maisteri luulisi koko luokkaa niin huolettomaksi... -- _Se ei ole totta_, -- vastasi Hanna ja katsoi Agnesiin noilla rehellisillð silmillð, joiden edestð kaikkien pienten pakkovalheiden tðytyi vðistyð. -- Se ei ole totta, sillð sinð tiedðt hyvin hyvðsti vaan tarkoittaneesi, ettð itse esiytyisit paremmassa valossa kuin me muut. Tunnusta, ettð niin oli. Agnes heitti hðneen aran katseen, mutisi jotakin ja purskahti suureen itkuun. Siinð oli puoleksi n—yryytystð puoleksi vihaa ja kuitenkin my—s halua voittaa takaisin Hannan kunnioituksen, jos mahdollista. -- Minð en ole tottunut niin ankaraan totuuteen, -- nyyhkytti hðn, -- enkð ole sitð harrastanutkaan. Mutta ehkð ... jos autat minua... Hanna ojensi hðnelle lasin vettð. -- Juo nyt, -- sanoi hðn ystðvðllisesti, -- meidðn pitðð joskus puhua tðstð. Nyt minun tðytyy lðhteð. -- No, ethðn vihaa minua, -- virkkoi Agnes ja tavoitteli hðnen kðttððn, -- ethðn yl—nkatso minua niin, ettet tahtoisi kðttðni puristaa? -- En, mutta minð vihaan _valhetta_, -- vastasi Hanna ja puristaen Agnesin kðttð kiiruhti hðn Bellaa saavuttamaan. Erððn neljðnnen luokan oppilaan, Lilli Enestamin luona piti olla iltaseura, ja Pentti ja Bella olivat my—s kutsutut, sekð Hanna. Siellð aiottiin tanssia ja Hanna, joka ei sitð osannut eikð pitðnyt siitð, pððtti olla seuraan lðhtemðttð. Mutta Bella, jolla aina oli hauskaa, joka tanssi mielellððn ja josta niin yleisesti pidettiin, pyysi ja rukoili ettð Hanna tulisi mukaan. -- Minun tðhteni, -- pyysi hðn niin hellðsti ettð kivi olisi siitð heltynyt. -- Minðkððn en huoli lðhteð, jos et sinð tule. Hanna epðili, mutta se kiitollisuus, jota hðn tunsi Bellaa kohtaan, joka aina oli ystðvðllinen ja auttavainen hðnelle, saattoi hðntð vihdoin my—ntymððn. -- Mutta, -- virkkoi hðn Bellalle, joka sulasta ilosta hyppðsi kuin villi varsa, -- minulla on vaan musta villapukuni ja tulen istumaan ððnett—mðnð ja jðykkðnð kuin egyptilðinen muumia. Saat vielð hðvetð minua, sen saat nðhdð. -- Oi, sen hðpeðn minð kðrsin ihastuksella, kun sinð vaan tulet. Saat olla muumiana niin paljon kuin vaan tahdot, minð olen sitten professori, joka tutkin hieroglyfejðsi ja selitðn ne ihmiskunnalle. Tanssijaispðivð tuli ja Hanna, paraimmassa mustassa puvussaan ja uusi pitsi kaulan ympðrillð, meni kutsumapaikkaan Bellan ja Pentin seurassa. Bellalla oli vaalean sininen merinopuku ja hðn oli niin hieno ja suloinen, ettð Hanna ihmetteli, olisiko kukaan niin hieno kuin hðn. Etehisessð kuiskasi Bella Hannalle: -- nyt voit pistðð kðsineet kðteesi. -- Kðsineetk—! Mitð minð kðsineistð, ei minulla ole kylmð tððllð. Sehðn on naurettavaa, ettð kðsið peitetððn ja kaulaa paljastetaan. Minkð tðhden he tekevðt niin? -- Sentðhden, ettð semmoinen on tapa. -- Mutta tðytynee sinun vðlttðð ilman kðsineitðkin, en ole kuullut, ettð muumioilla olisi ollutkaan semmoisia. He astuivat sisðlle suureen kirkkaasti valaistuun saliin. Seinissð oli kynttil—itð, kruunussa kynttil—itð, lamppuja, kuvastimia, kauniita kasveja, -- kaikki oli niin loistavaa, ettð Hannan silmið hðikðisi. Lilli ja hðnen ðitinsð tervehtivðt vieraita. Lilli heitti salavihkaa sðikðhtyneen katseen Hannan mustaan pukuun ja paljaisiin kðsiin, mutta osasi siksi hillitð itsensð, ettei ollut mitððn huomaavinaan. He istuivat rinnakkain koulussa ja Lilli, niinkuin muutkin toverit, tunsi itsensð vedetyksi Hannan puoleen. Kun Hanna katsoi ympðrilleen, nðki hðn monta tuttavaa. Siellð olivat Agnes ja Siiri, Bibbi ja Bertha sekð koko joukko muita. Ja poikien joukossa oli monta semmoista, joita hðn oli tavannut Pentin luona. Mutta kuinka kummallisilta ja juhlallisilta kaikki nyt nðyttivðt! Tyt—t komeissa, vaaleissa, silkillð koristetuissa villapuvuissa sekð varustetut silkkinauhoilla, kukilla ja valkoisilla kðsineillð. Bella oli yksinkertaisimpia, sen huomasi hðn nyt kummastuksella ja ilolla. Samassa nðki hðn, ettð hðnen mustaa pukuansa katseltiin jonkunmoisella hðmmðstyksellð. Mutta koska hðn ei koskaan ollut huolinut puvustaan, kuin vaan oli siistissð vaatteissa, ei hðn nytkððn vðlittðnyt siitð. Bella tarttui hðnen kðteensð ja veti hðnet mukanansa nurkkaan, jossa muutamat kumppanit seisoivat. Hanna tervehti ystðvðllisesti, mutta hðnelle vastattiin jotenkin tylysti. Sitð pidettiin nðhtðvðsti pahana, ettei hðn ollut kiharoittanut tukkaansa eikð ostanut kðsineitð. Keskustelu kðvi hitaasti ja puoliððneen; kaikki olivat yhtðkkið muuttuneet niin vieraiksi keskenðnsð, joka kummastutti Hannaa. Tyt—t venyttelivðt kðsineitððn saadaksensa niitð pitemmiksi ja katselivat salavihkaa poikiin, jotka mustan lammaskarjan nðk—isinð seisoivat vastakkaisessa nurkassa ja nðyttivðt tuhmilta ja ikðviltð. Minkðtðhden ne eivðt saattaneet tulla esille ja puhella tytt—jen kanssa? Erððssð salin nurkassa istuivat Inez ja Bibb ja kuiskailivat keskenðnsð ja vilkkaasti liikkuivat kðdet ja silmðt. Niillð nðkyi olevan hauskaa ja Hanna meni heidðn luo tervehtiðksensð. Nðmð eivðt huomanneet hðnen lðhestyvðn ja siten sattui hðn kuulemaan lopun erððstð juhlallisesta kuiskauksesta: -- ... ja kirjeen alla oli: elðmðssð ja kuolemassa sinun oma Eerosi... Puhe keskeytyi ðkkið, kun he huomasivat Hannan. -- Hðiritsenk— teitð? -- kysyi hðn ja pidðtti itsensð vðkisen irvistelemðstð kuulemansa johdosta. -- Et suinkaan, -- vastaus kuului hiukan pakolliselta, -- me puhuimme tutkintopuvuistamme. -- En taida sille mitððn, ettð kuulin teidðn puhuvan muusta, -- lausui Hanna rehellisellð tavallaan. Hðn istui hetkeksi heidðn luo ja koetti alottaa keskustelua, mutta huomattuansa, ettð tyt—t nðyttivðt olevan hðmillððn, nousi hðn jðlleen ja meni Bellan ja parin muun tyt—n luo. -- Mutta sanokaa minulle, eik— tðmð ole kovin jðykkðð? -- sanoi hðn ja istahti niiden luo pienelle jakkaralle, joka oli seisonut sohvan alla. -- Hyvðnen aika, Hanna kulta, -- huudahti Siiri sðikðhtyneenð ja teki hðnelle sijaa sohvassa. Ei tððllð sovi olla niinkuin omassa kodissaan. -- Eik—? Mikð hðpeð se on, jos istuu jakkaralle eikð sohvassa, voiko kukaan sitð selittðð? -- Ei sitð tanssijaisissa niin tehdð, -- keskeytti Selma. -- Sama se mitð on _tapana_, kun ei vaan tehdð vððryyttð, -- vðitti Hanna, joka oli itsepintaisella tuulella ja valmis taistelemaan koko maailman pikkumaisuutta vastaan. -- Nðetk—, se on epðkohteliaisuus emðntðð vastaan. Kun kerran tulit tðnne, tðytyy sinun noudattaa talon tapoja. -- Bella nðytti niin vakavalta, ettð Hanna purskahti nauruun. -- Sinð olet niin juhlallinen, kun jos minð olisin vasikan varastanut. Mutta minð ymmðrrðn kumminkin _sinun_ syysi ja koetan olla siivolla, -- jos vaan voin. Mutta eik— tðmð kaikki ole kauhean ikðvðð? -- liitti hðn hiljemmðllð ððnellð. -- Mikð? -- Tyt—t nðyttivðt kummastuneilta. -- No, tðmð kaikki tððllð tðnð iltana, ettð olemme tulleet tðnne puristettuina ahtaisin vaatteihin ja puhumme ja liikumme niinkuin meillð olisi lasipalasia ruumiissa. Katselemme sitten nyt tðssð toistemme vaatteita, juomme teetð kðsineet kðdessð ja odotamme tulia tanssiin kutsutuiksi, sen sijaan ettð itse hyppisimme mielemme mukaan. En minð ainakaan anna viittð pennið tðmm—isestð huvista. -- Sinð tahtoisit ehkð itse kutsua tanssiin, -- ivasi Alma Brennlund, joka oli yhtynyt heihin. -- Tietysti. Ja jos minð vðhððkððn huolisin tanssista, menisin minð kutsumaan Penttið tai Bellaa ja hyppelisin heidðn kanssaan aika lailla. Sen tekisin ihan varmaan. -- Ohoh, sitð sinð et uskaltaisi, -- virkkoi Alma varomattomasti. -- Enk— uskaltaisi? Nðytðnk— minð? Alma katseli hðntð sððlien. -- Kuinka sinð siinð liioittelet, rakas Hanna. Sinð riistðt itseltðsi kaiken ilon, morkkaamalla ja ivaamalla kaikkea. Et sinð kuitenkaan saa maailmaa kulkemaan sitð uraa kun _sinð_ tahdot. -- Sepð on paha maailmalle se! -- sanoi Hanna tylysti. Salin toisessa pððssð olevien poikien joukossa nðki hðn muutamia, joihin hðn oli tutustunut Palmfeltien luona. Hðn nyykðytti heille iloisesti pððtððn, ja kun he eivðt vastanneet, nousi hðn ja meni niiden puolelle, tietðmðttð niistð monista moittivista katseista, jotka hðntð seurasivat. -- Ajatelkaa, kun viitsii nðytellð itseððn noin, varsinkin kun on puettu kuin navettapiika! -- kuiskasi erðs tytt— naapurilleen. Bella kuuli tðmðn kuiskauksen. -- Mitð pahaa siinð on, ettð hðn menee puhuttelemaan poikia, joita hðn nðkee melkein joka pðivð? -- kysyi hðn. -- Pitðisihðn hðnen kuitenkin ymmðrtðð, ettei se sovi tanssijaisissa, -- vastasi edellinen lyhyesti. -- Mutta sopiihan sitð odottaa vaikka mitð semmoiselta, joka tulee tanssijaisiin mustassa villapuvussa ilman kðsineitð. -- Hannalla ei ole yhtððn parempaa pukua ja minð houkuttelin hðntð tulemaan mukaani.. Ja toivonpa my—s, ettð Lilli on kutsunut meitð itsemme eikð vaatteemme tðhden. Bella oli punainen innosta puolustaa Hannaa. Moitteet koskivat hðneen, koska se laillaan oli hðnen syynsð, ettð Hanna sai niitð kðrsið. -- Olkoonpa vaan niinkin, -- jatkoi toinen, -- mutta olisinpa minð hðnen sijassaan piiloutunut johonkin nurkkaan ja pysynyt siellð, ennenkuin olisin tahtonut herðttðð huomiota tuommoisella ... tuommoisella ... vapaalla kðyt—ksellð. Bella meni Hannaa vastaan, joka nyt juuri palasi retkeltððn poikien luo. -- Somia poikia! -- virkahti hðn hiukan suuttuneena. -- En saanut heiltð kunnon sanaa. Ovatkohan sitten kaikki tððllð ihan noiduttuja? Ajattelepa vaan, Pekka ei muistanut, kuinka pitkðlle ne olivat ennðttðneet matematiikassa ja Thure kutsui minua neidiksi, aivan niinkuin emme olisi sinutelleet toisiamme jo kaksi kuukautta. Bella kertoi kuinka Hannaa oli moitittu, mutta rauhoittui, kun Hanna vaan nauroi. -- Eik— mitððn muuta! Johan minð sanoin ettð saat hðvetð minua, Bella raukka. Mutta minð en _ymmðrrð_ tðtð kaikkea. Ihmiset tulevat tðnne huvittelemaan ja sitten ne seisovat jðykkinð ja teeskennellen nurkissa, hypistelevðt vaatteitaan, eivðtkð ole toisiaan tuntevinaan. Tðtðk— ne huviksi kutsuvat? No, sama se minulle, mutta tunnen nyt niin suurta vastustamishalua, etten taidakaan tyytyð olemaan vaan muumiana tðnð iltana. -- Nðetk—, sillaikaa kun teetð juodaan, on aina hiukan jðykkðð. Kyllð sitten on hauskempaa, kun ruvetaan tanssimaan. Samassa alettiin soittaa ja nyt nðkyi jonkunmoinen levottomuus poika- ja tytt—leirissð. Lilli kutsuttiin ensimðisenð tanssiin ja kohta liiteli pari toisensa perðstð kiilloitetulla laattialla. Hanna katseli kummastellen. Hðn ei voinut keksið mitððn hauskaa siinð, ettð hiljalleen ja ylpeðsti py—ri ympðri huonetta ventovieraiden ihmisten kanssa. Sen hðn kyllð ymmðrsi, ettð jos oli _oikein iloisella tuulella_, niin saattoi tanssi olla huvitus; ei se ollut itsessððn mitððn pahaa. Mutta ei niinkuin tððllð meneteltiin! Tððllð nðyttivðt tanssivan tðyttððksensð raskasta velvollisuutta. Ei mitððn pilapuhetta tai naurua, ei iloisia katseita, toiselta puolen vaan sulaa vakavuutta, toiselta jðykkðð arvollisuutta. Eivðtk— ne saattaneet ruveta piirihyppyyn, niin saisivat kaikki olla mukana, sen sijaan ettð nyt vaan kauniimmat ja koreimmat tulivat tanssiin kutsutuiksi. -- Ui, minðpð tukehdun tðhðn! -- ajatteli hðn itsekseen ja kuuli samassa Pentin ððnen takanansa: -- Etk— lðhtisi tanssimaan, Hanna? -- Kyllð, sarkaa jos pannaan tai kenties "niigarmaijaa". Muuta minð en tanssi. Pentti nauroi. -- Arveletko sinð, ettð tanssi alentaa sinun ihmisarvoasi? -- Enemmðn tai vðhemmðn tðmm—isessð nukkein teaatterissa. Mutta ulkona viheri—illð niityillð minð kyllð py—rin, minkð vaan jaksan. Tyt—t olivat jonakin vðlihetkenð vetðytyneet erððsen perðhuoneesen ja Bella kuiskasi moittien Hannalle. -- Ei sinun olisi pitðnyt kutsua nðitð Lillin pitoja nukke-teaatteriksi, hðn kuuli sen ja on nyt hyvin pahoillaan. -- No, mitð se sitten muuta on? -- huudahti Hanna kiivaasti. -- Paljasta teeskentelyð, mielistelyð, turhamielisyyttð, kateutta, pintapuolisuutta... -- Mutta ethðn ollut oikeutettu loukkaamaan Lillið, joka niin ystðvðllisesti on kutsunut sinua luokseen ja luullut, ettð sinulle tulisi hauskaa. Bella nðytti olevan hyvin pahoillaan ja Hanna olisi mielellððn tehnyt vðhðn pilaa tai ollut uhkamielinen. Mutta hðn tunsi kuitenkin olleensa tuhma ja kiittðmðt—n ja Bellan olevan oikeassa. Hetken epðiltyðnsð, kiiruhti hðn sentðhden tytt—jen huoneesen, veti Lillin syrjððn, katsoi rukoillen hðnen vesissð oleviin silmiin ja sanoi: -- olisit saanut vaikka ly—dð minua, Lilli, niin ilkeð olin minð. Minð en ansaitse, ettð kutsut minua toista kertaa, en tosiaankaan. Mutta jos nyt olet jalomielinen ja suot minulle anteeksi, niin puren ennen kieleni poikki, ennenkuin loukkaan sinua vielð kerran. Lilli ei voinut vastustaa Hannan rukoilevia silmið ja outoa vðrettð hðnen ððnessððn. Hðn heitti ðkkið kðsivartensa Hannan kaulaan ja suuteli hðntð poskelle, josta Hanna joutui niin hðmilleen, ettð toiset tyt—t purskahtivat makeaan nauruun. Tanssia jatkettiin ilman pitempið vðliaikoja noin kello yhteen saakka. Hanna, jota ei enðð huvittanut sen katseleminen, sieppasi kirjan ja istui yksin Lillin huoneesen, jonka esirippu jakoi kahtia. Hðn koetti lukea, mutta ei voinut pitðð ajatuksiaan koossa. Hðnen tðytyi yhð ajatella, kuinka tyhjið olivat tðmm—iset huvit ja jota enemmðn hðn sitð ajatteli, sitð enemmðn hðntð halutti pakenemaan pois jonnekin metsððn tai yksinðiseen pieneen kamariinsa tai minne tahansa, sillð tðssð oudossa, turhamaisessa elðmðssð oli hðnen mielestðnsð jotakin saastaista. Ja samassa tunsi hðn selittðmðt—ntð tuskaa siitð ettð hðn ei voinut olla semmoinen kuin kaikki muut. Minkðtðhden hðn ei saattanut hyvðksyð maailmaa ja ihmisið semmoisinaan, minkðtðhden tarvitsi hðnen aina nðhdð niiden vaillinaisuuksia, tahtoa niitð muuttaa ja tuntea itsensð tyytymðtt—mðksi? Olenko minð sitten hiukkaakaan parempi kuin he? -- arveli hðn. -- En, en, vaan paljon vðhemmin tyytyvðinen, kðrsivðllinen ja n—yrð, eikð elðmð koskaan tule tarjoomaan minulle sitð, mitð minð vaadin, ja kaikki nuo muut, kuinka onnellisia ja tyytyvðisið ne ovat! Hðnen nðin miettiessððn tuli kaksi tytt—ð, jotka istuivat esiripun toiselle puolelle. Huolimatta Hannan selvððn kuuluvasta yskimisestð esiripun takana, istuivat he ahkerasti puhellen sohvaan. -- Niin, et voi aavistaa, kuinka sievðltð se nðyttðð, -- alkoi toinen. -- Ehkð. Mutta kyllð minð puolestani arvelen, ettð tummanpunainen on sievempi kermavðrin kanssa kuin sininen, niinkuin esimerkiksi Bibbin puvussa. Se on ihmeen sievð. Mutta Bibbistð puhuen, oletko huomannut, kuinka hðn ja Inez ovat hyvið ystðvið tðnð iltana? -- Kyllð, Inez uskoi minulle, ettð Bibbi on hðnen paras ystðvðnsð ja eitð hðn puhuu hðnelle kaikki asiat. -- Mutta minð muistelen, ettð Alma B. on Inez'in paras ystðvð. -- Niin hðn olikin koko vuoden, mutta sitten kuuli Inez, ettð Alma oli sanonut hðntð itserakkaaksi ja silloin loppui ystðvyys. -- En minðkððn olisi semmoista kðrsinyt. Tiedðtk—, Eero P. kertoi minulle salaisuutena, ettð... -- Jos teillð on salaisuuksia, tyt—t, niin odottakaa, kunnes minð olen lðhtenyt matkaani -- kuului samassa Hannan ððni ja tyt—t antoivat hðnen mennð huoneesta, ennenkuin jatkoivat tðrkeðtð puhettaan. Bella oli sillð vðlin kyllðstynyt tanssiin ja ihmetteli, minnekð Hanna oli joutunut. Kun ei hðntð nðkynyt, meni hðn ja istui erððn vaalean kolmasluokkalaisen viereen, joka ei ollut saanut tanssia askeltakaan. -- Sinulla ei varmaankaan ole ollut hauskaa tðnð iltana, Elli? -- kysyi hðn ystðvðllisesti. -- Ei erittðin, mutta tuossahan tuo menee. Minð en ole juuri tottunut liioin huvittelemaan tanssijaisissa. -- Jos tahdot, niin esittelen sinulle Pentti veljeni, niin saat tanssia hðnen kanssaan ensi franseesin? -- Elð, elð, millððn lailla! -- Elli nðytti kainolta ja sðikðhtyneeltð. -- Jos hðn olisi tahtonut, olisi hðn kyllð saattanut tulla itsestððn. Eihðn minulla ole mitððn hðtðð, ja kohtahan ilta loppuukin. Hðnen ððnensð vðrðhteli ja hðn ei tohtinut katsahtaa Bellaan, ettei tðmð nðkisi niitð kyyneleitð, jotka kiiluivat hðnen silmissððn. Bellakaan ei ollut niitð nðkevinððn, vaan tarttui ystðvðllisesti hðnen kðsivarteensa, sanoen: -- tulepa, niin mennððn hakemaan Hanna Rappea! Hðnkððn ei tanssi, ja meille kolmelle voipi tulla oikein hauska. He l—ysivðt Hannan viereisestð huoneesta kuvia selailemasta. Tanssin ja hðlinðn jatkuessa istuivat sitten nðmð kolme itsekseen Lillin huoneessa puhellen keskenðnsð ja hauskaa heillð oli. Kun Lilli tuli kutsumaan heitð illalliselle, huomasivat he, ettð aika oli kulunut hyvin pikaisesti. Hanna hðmmðstytti vielð kerran lðsnðolevia sillð, ettei istunut hiljaa ja odottanut poikain palvelemista, vaan otti itse ruokaa itselleen. Hðn auttoi sitð paitse Lillið kanneksimaan niille, jotka eivðt rohjenneet itselleen ottaa. Bertha ja muutamat muut noudattivat hðnen esimerkkiððn, sillð vðlin kuin muut tyt—t istuivat siellð tððllð pienien p—ytien luona, odottaen, ettð heidðn kavaljeerinsa tulisivat heitð palvelemaan. Kun Bellan piti lðhteð, tuli Jenny hðnen jðlkeensð etehiseen kððry kðdessð. -- Anteeksi, rakas, kulta Bella, etten ole tullut lðhettðneeksi sinulle tuota kirjaa. Ehkð voit ottaa sen nyt? -- Voi, minð en ole kysynyt vielð ðidiltð, -- vastasi Bella. Hðneltð oli koko asia unhottunut. -- Ei sinun tarvitsekaan kysyð, -- sanoi Jenny vakuuttaen, -- minð olen lainannut sen useille tyt—ille, jotka ovat olleet sinua nuorempia, ja ne ovat kaikki siitð pitðneet. Bella otti kirjan vastahakoisesti ja meni Hannan ja Pentin seuraamana. Kun hðn oli tullut kotiin ja ruvennut riisumaan, johtui kirja hðnen mieleensð. -- Tðytyy minun kuitenkin hiukan katsahtaa siihen, -- arveli hðn, asetti kynttilðn vuoteen viereen, heittðytyi itse siihen ja alkoi lukea "Betsy tai murtunut sydðn". Kerta toisensa perðstð johtui hðnen mieleensð ðidin kielto lukea kirjoja ilman kysymðttð. Mutta nythðn ðiti nukkui, eihðn hðn saattanut hðntð herðttðð pyytððksensð lupaa, ja eihðn yksi ainoa kerta ollut mistððn merkityksestð. Huomenna hðn sitten kertoisi kaikki. Jota enemmðn hðn "katseli", sitð enemmðn vaipui hðn siihen. Kirja oli yksi niistð monesta, jotka eivðt sisðllð mitððn suoranaista epðsiveellistð, mutta joiden koko henki on kuin salainen myrkky nuorille. Turhamielisyyttð, kevytmielisyyttð, mielistelyð ja leikittelemistð rakkauden kanssa kohtaa heitð joka sivulla, mutta niitð on niin taitavasti peitetty kauniilla ominaisuuksilla, ettei nuori lukija niitð huomaa. Hðn nðkee ihastellen, kuinka sankaritar voittaa kaikki kauneudellaan, murtaa miesten sydðmmet ja vihdoin suopi jollekin vðhemmin vaativalle pienen, riidan aineena olleen persoonansa. Ettð tytt—ð kuvataan olennoksi, jonka ainoa tehtðvð on miellyttðð ja ainoastaan elðð tullaksensa naiduksi, sitð he eivðt nðe, soaistuina kun ovat kirjan vðririkkaista kuvauksista ja viehðttðvistð ristikohtauksista. Bella luki enenevðllð innolla. Hðnellð oli liian vðhðn arvostelukykyð huomataksensa semmoisen lukemisen vaaraa. Vihdoin kuuli hðn kellon ly—vðn 4, paiskasi kirjan kiinni sðikðhtyneenð ja hðpeissððn sekð sammutti kynttilðn. Mutta kirjan kuvaukset elivðt hðnen mielikuvituksessaan ja sen seikkailut pitivðt hðntð valveella. Kun hðn seuraavana aamuna nousi kello 9, nðytti hðn niin kalpealta ja vðsyneeltð, ettð hðnen ðitinsð moittivalla ððnellð kysyi hðneltð, minkðtðhden hðn edellisenð iltana oli niin paljon tanssinut. -- Tulinhan minð kotiin heti yhden jðlkeen, -- sanoi Bella hðpeissððn, -- mutta minð luin vuoteessa kello neljððn, enkð ollut sitte enðð saada unta. -- Luit? Voi sinua ymmðrtðmðt—ntð lapsi parkaa! Onhan sinulla tðnððn lupaa ja hyvðð aikaa lukea. -- Ei ðiti, minð luin kirjaa, jonka Jenny Stenman minulle lainasi. Hðn vakuutti minulle, ettei sinulla olisi mitððn sitð vastaan. Rouva Palmfelt nðytti tyytymðtt—mðltð. -- Tiedðthðn, etten pidð siitð, kun luet mitððn minulta kysymðttð. Mikð kirja se on? Bella mainitsi kirjan nimen. -- Olen pahoillani, ettð olet sitð lukenut, jospa niitð kyllð l—ytyy huonompiakin. Nðetk—, lapseni, huonoja kirjoja on kahta lajia: semmoisia, jotka raa'alla ja loukkaavalla tavalla kuvaavat elðmðn varjopuolia, ja semmoisia, jotka kauniilla kuvauksilla ja runollisuudella eksyttðvðt lukijan arvostelua ja pakottavat hðnelle kðsityksið, jotka kerrassaan heikontavat hðnen oikeuden tuntoansa. Jðlkimðiseen lajiin kuuluu se kirja, jonka sinð nyt olet lukenut, ja minð pidðn sitð vaarallisempana, kuin edellisið, koska se on olevinaan puhdas ja viaton. Tai mitð sinð arvelet? Hyvðksyisitk— sinð toden perðstð tytt—ð, joka ei ajattelisi muuta, kuin pukeutumistaan ja ihailun herðttðmistð? Tai semmoista, joka tuon k—yhðn Betsyn tavoin menisi miehelle, josta hðn ei pitðisi, sitð varten vaan, ettð voisi auttaa pienið siskojaan? Bella katsahti hðneen kummastuneena. -- Mutta ðiti, eik— tðmð viimeksi mainittu ollut kaunis ja jalo teko? -- Ei, lapseni, ei missððn tapauksessa. Naimisiin meno ilman todellista, sydðmmellistð rakkautta on alentavaa sekð miehelle ettð naiselle ja on synti, jota ei mikððn jalo syy voi sovittaa, olihan Betsy sitð paitse terve tytt— ja kasvanut kunnollisessa kodissa. Ei hðnen olisi ollut mahdotonta elðttðð siskojaan rehellisellð ty—llð, alentamatta itseððn semmoiseen naimiseen menemðllð. Mutta se mielipide on paha kyllð niin yleinen ja hyvðsti juurtunut useimpiin ihmisiin, ettð mikð avioliitto tahansa on parempi naisille, kuin joutua niin kutsutuksi "vanhaksi piiaksi". Ettð naisella on omakin arvonsa, ettð hðn voipi tulla onnelliseksi ja tyytyvðiseksi harjoittamalla jotakin ty—tð, ulkopuolellakin kotia, se unhotetaan liian usein. Bella hiipi ðitinsð luo ja suuteli hðntð. -- Anteeksi, ðiti kulta, ettð tein tahtoasi vastaan. En minð vasta niin tee. Ja minusta on niin hauska, kun puhut minulle semmoisista asioista, joita kyllð olen ajatellut ymmðrtðmðttð niitð. Enk— saa aina tulla sinun luoksesi kaikesta kysymððn? Minusta ei kenellðkððn koko maailmassa ole niin kauniita ja jaloja aatteita, kuin sinulla ja Hannalla. Bella ja Hanna istuivat ruokasalin p—ydðn ððressð, edellisen kodissa, lukien elðintiedettð huomispðivðð varten. Bella takoi pððhðnsð kaikin voimin kylmðveriset luurankoiset elðimet, sillð vðlillð kun Hanna, joka jo osasi lðksyn ja Pentiltð oli lainannut erððn oppikirjan anatomiassa, innostuneena katseli sen keskinkertaisia kuvia. -- Kuulehan, Bella, en minð olisi koskaan luullut, ettð meidðn pienissð kðsissðmme olisi 13 eri luuta, paitse peukalon ja sormien luut. Katso tðnne, kaksi rivið ranneluita, neljð luuta kumpaisessakin ja viisi vðlikðmmenluuta, sormien jatkoina kðden sisðssð. Kuinka mielellððn tahtoisin oikean luurangon tutkiakseni sitð, minð tiedðn niin vðhðn omasta ruumiistani. -- Niin, kyllð me olemme hyvin kummallisesti rakennetut, arveli Bella. Pyydðpð, ettð Pentti kertoo sinulle, mitð et itse ymmðrrð. Hðnhðn lukee lððkðriksi ja on niin kauhean innostunut kaikesta tuommoisesta. Samassa tuli vanha Leena sisðlle raivataksensa p—ytðð illallista varten. Hðn oli kumpaisenkin tyt—n hyvð ystðvð ja piti aina silmðllð heidðn tekojaan ja t—itððn. Sitð nyt kyllð ei voinut auttaa, ettð hðnellð oli erilainen maailmankatsanto, kuin noilla nuorilla, jotka olivat toisen ajan lapsia. Mutta vaikka hðn ei aina kðsittðnyt tai hyvðksynyt heitð, sðilytti hðnen vanha, rehellinen sydðmmensð yhð koko rakkautensa "lapsiin", joiksi hðn niitð nimitti. Hðn ei ollut koskaan niitð mahtavia herðtyksið kokenut, kuin nykyajan nuoriso, tai sitð hðmmennystð ja levottomuutta, jota uudet aatteet monesti matkaansaattavat nuorissa mielissð. Hðn oli vastaanottanut, minkð oli saanut, tarkastamatta liioin sen laatua, koettamatta muodostaa siitð itselleen omia mielipiteitð. Ja sentðhden katseli hðn usein kummastuksella, kuinka nuoret "puuhasivat", ja nousivat vanhoja mielipiteitð vastaan, joiden oikeutta hðn ei koskaan olisi voinut epðillð. -- Mitð jumalattomia kirjoja nuo ovat, joihin Hanna taas tirkistðð? -- arveli Leena, hiukan moittivalla ððnellð, kun hðn nðki anatomilliset kuvat. -- Se on oppi omasta ruumiistamme, Leena, -- sanoi Hanna, -- se on ihmisen luuranko eikð mitððn jumalatonta. -- Onpahan se minun mielestð. Mitð sitð tarvitsee tuommoisia katsella? Jota Jumala on kðtkenyt ihmisen silmðltð, sitð hðnen ei pidð itsepintaisesti tutkia. Ja ihmispoloisen luut saisivat minun mielestðni levðtð rauhassa maan povessa, eikð niitð tarvitsisi esiin kaivaa elðvien pilkattaviksi. -- Kuka nyt pilkkaisi niin vakavaa asiaa kuin kuolemaa -- vastusti Bella ihmetellen. -- Ja sitð paitse, etk— sinð my—nnð, ettð meidðn on hy—dyllistð tuntea omaa ruumistamme? -- Eik— mitð, se on ihan joutavaa. Sen, joka on huoneen rakentanut, tarvitsee tietðð, kuinka se on tehty, mutta muiden asia se ei ole. -- Entð lððkðrit sitten? Kuinka voivat ne sairasta hoitaa, elleivðt ole hðnen ruumistaan tutkineet ja tiedð missð kipu sijaitsee? Leenaa nðytti tðmð arveluttavan. -- No niin, tohtorit ... tutkikoot ne sitten semmoisia asioita. Mutta eivðthðn nekððn voi ihmistð parantaa, jos se on sallittu, ettð hðnen pitðð sairastaa. Ja jos Jumala tahtoo sairasta parantaa, niin ei hðn siihen tohtoreita tarvitse. Senpð tðhden tuntuu minusta, ettð nuo luut ja rohdot ja sen semmoiset ovat ihan jonnin joutavia, sillð jos tauti on kuolemaksi, niin ei sitð mikððn paranna. -- Mutta muistatko Leena, kuinka hyvð mieli sinulla oli, kun sinussa oli luuvalo ja pððsit siitð tohtorin mððrðyksillð? -- No, herrainen aika, olinhan minð hyvillðni, mutta se kai oli vaan sen tðhden, ettð olen kurja syntinen ihminen, joka ei tahtonut nurkumatta kðrsið Jumalan vitsausta. Tuhmaahan se oli, ettð minð tahdoin heittðð ristin pððltðni, mutta jalka oli minulle tarpeen... -- Sepð se, -- keskeytti Hanna. -- Kuka ei tarvitse kaikkia jðseniððn, voidakseen tehdð ty—tð ja olla hy—dyllinen. Ei Jumala lðhetð meille tautia sitð varten, ettð me ihan ilman vastustusta taipuisimme sen alle, vaan luullakseni siitð syystð, ettð me olemme rikkoneet jonkun luonnon lain, sekð koettaaksensa meidðn luottamustamme Hðnen apuunsa. -- No niin, minð nyt en ymmðrrð muuta lakia kuin Jumalan kymmenet kðskyt. Mutta kyllð se nyt kaikessa tapauksessa on syntið, ettð tuommoisten nuorten tytt—jen, kuin te olette, pitðð "puuhata" ihmisten luilla ja muulla pahennuksella. -- Kuinka niin? Ehkðpð joku meistð tahtoisi ruveta lððkðriksi, -- intti Bella ja kiinnitti uhkamielisenð iloiset silmðnsð Leenaan. -- Jumala varjelkoon minua nðkemðstð sitð pðivðð, -- huudahti Leena sðikðhtyneenð. -- Tyt—t tohtoreina! Mitð kaikkia se Bella keksii! Minkðtðhden ei yhtð hyvin poliisina tai sotilaina? -- Miksi ei, -- nauroi Bella. -- Olipa ennen muinoin Ranskan maassa paimentytt—, jota Jumala kutsui sotilaaksi ja sotaan menemððn isðnmaata pelastamaan. -- Ei tarvitse Jumalaa syyttðð! Kyllð se oli hðnen oma syntinen pððhðn pistonsa olla olevinaan mies ja tappaa ihmisið, saadaksensa niiden luita tutkia. Mutta sen minð sanon, ettð Jumala on luonut vaimoihmisen kunnolliseksi aviovaimoksi ja lasten ðidiksi eikð tappelemaan tai l—trystðmððn rohdoilla ja sen semmoisella. -- Voi, voi, Leena parka, kuinka kummallinen sinð olet! Estðisik— se tytt—ð tulemasta kunnon vaimoksi ja ðidiksi, jos hðn taitaisi haavaa parantaa tai jalkaa sitoa tai rohtoja keittðð? Ja sitð paitse, -- jospa me emme huolisikaan naimisiin mennð? Leena nauroi. -- Ettek— huolisi? Kyllð sitð aina _huolii_, kun vaan sattuu hyvð mies eteen. -- No, mistð syystð ei Leena ole mennyt naimisiin? Jo alkaa kðydð hiukan my—hðiseksi, -- nauroi Hanna. -- Minusta ei ole kukaan huolinut. Mutta kyllð tuommoisille suloisille tyt—ille, kuin te olette, tulee sulhasia koko joukko. -- Ja Leena iski veitikkamaisesti pienið viheriðisið silmiðnsð heihin, mutta muuttui pian taas vakavaksi. -- Niin minð teitð tðssð suloisiksi sanon siitð syystð, ettð pidðn teistð ja olen hoitanut Bellaa, aivan siitð asti kun hðn tðhðn maailmaan saapui. Mutta kyllð te aina vðlistð olette niin syntisið ja viisastelevia, etten tiedð kuinka kauan Jumala sitð sallii. Nyt hy—kkðsivðt pienet siskot huoneesen illallistaan saamaan. -- Tiedðtk— mitð, Hanna, -- huusi Lulle? Lunkentuslaivani tulee saamaan uudet purjeet ja airot, Pentti on luvannut ne tehdð. Sitten jouluksi valmistuu se. -- Mutta ensinpð tulee kesð ennenkuin joulu, -- neuvoi Liisi, joka jo oli toimessa voileipien ððressð. -- Vai niin, -- vastasi Lulle. -- No sitten saan sen kesðksi. Ja se tulee tuomaan apelsiinið Porvoosta. -- Kasvaako Porvoossa apelsiiniðkin? -- kysðsi Hanna kummastuneena. -- Kyllð. Tðmðn kokoisia. -- Ja hðn muodosti kðsivarsillaan niin suuren kehðn kuin vaan saattoi. -- Eikð, Lulle, sinð narraat, -- neuvoi Liisi. -- Eihðn niitð apelsiinið Porvoossa kasva. Eikð koko Suomessakaan niitð ole. -- Mitð sinð sanot, onhan meidðnkin ruokakaapissa apelsiinið, -- nauroi Bella. Liisi ei luullut arvonsa kannattavan vastata moiseen pilantekoon. Bella piteli Helmið sylissððn ja sy—tti hðnelle voileipðð ja maitoa. Pienokainen oli unissaan ja py—reðt silmðt ummistuivat yhð useammin suupalojen vðlillð. Kun hðn oli saanut kylliksi, suuteli Bella hðntð ja sanoi: kas nyt sanomme hyvðð y—tð ja menemme Nukku-Matin luo. Mutta nyt herðsi pienokaisessa vastustelemisen henki ja hðn rupesi uppiniskaiseksi. Alahuulen ty—nsi hðn esiin uhkaavalla katseella ja teki itsensð jðykðksi kuin aidan seivðs. Pitihðn Bellan joku rangaistus saada, kun tahtoi hðntð vuoteesen pistðð. Kun Bella siitð huolimatta kantoi hðntð ovea kohti, rupesi hðn rððkymððn kaikin voimin ja l—i Bellaa vasten silmið pienillð pyylevillð kðt—sillððn. Bella otti hyvin vakavan katsannon, aivan kuin ðiti, ja sanoi: -- Helmi, nyt sinð et ole kiltti. Pienokainen huusi yhð pahemmasti ja pyrki ðidin luo, joka samassa tuli sisðlle. Tðmð arvasi heti asian ja katseli hymyillen Bellan vakavaa muotoa. Hðn pudisti pððtððn: -- ei ðiti tahdo sinua ottaa, Nukkumatti odottaa, -- sanoi hðn ja suuteli lapsen pientð suuta. Bella kantoi hðnet pois armahtamatta, eikð aikaakaan, niin oli uppiniskaisuus laimentunut pienokaisen vaipuessa sikeððn uneen. Kyyneleet jðivðt silmðripsiin ja huulet vðrðhtelivðt hiukan unessakin. Vaan vðhitellen vðistyvðt surun jðljet; onnellisten, enkelien suojelemien unien tieltð. Rouva Palmfelt oli kyllð huomannut, ettð Bellan koko olento oli kðynyt vakavammaksi viime aikoina. Hðn nðki sen nyt jðlleen tðstð pienestð tapauksesta. Ennen oli Bellasta ollut niin vaikeaa voittaa pienen siskon mielitekoja ja hðnestð tuntui ihan armottomalta viedð sitð pientð raukkaa nukkumaan, kun tðmð elðvðnð ja iloisena puuhasi lelujensa ððressð, tai surullisena rukoili Bellalta armoa. Silloin oli Bella aina puolustanut hðntð. Mutta nyt nðytti hðn pððttðvðisyydellððn voittavan tuon pienen juonittelijan ja kohteli hðntð tyyneesti ja arvokkaasti kuin iso sisar ainakin. Niin vðhðinen kuin asia olikin itsessððn, ei Bellan ðiti voinut olla siitð iloitsematta, koska se osoitti, ettð hðnen tyttðrensð luonne alkoi vakaantua. Ja hðn arveli ettð tðmð tuli Hannan vaikutuksesta, sekð ettð Hannankin luonne puolestaan alkoi pehmetð ja kðydð miellyttðvðmmðksi. Kun tee oli juotu, vetðytyivðt tyt—t Bellan huoneesen ja kyyristyivðt tuohon vanhaan epðmukavaan sohvaan, saadaksensa vielð pientð pakinaa aikaan. Nðmð "pakinat" olivat kðyneet Bellalle yhð rakkaammiksi ja hðn arveli ei voivansa tulla toimeen ilman niitð. Hðn luuli tðysin mððrin ammentavansa niistð ajatuksia ja vaikutuksia, ja yksin ollessaan mietti hðn sitten yhtð tai toista, kunnes se hðnelle selveni. Mietiskeleminen tuli vðhitellen hðnen jokapðivðiseksi seurakseen, ja auttoi kehittðmððn ja kypsentðmððn hðnen luonnettaan. Hanna puolestaan, jolla ei koskaan ollut uskottua, ja joka ei ollut saanut ystðvyyttð kokea, antautui vðhitellen yhð enemmðn Bellan suloiseen, lohduttavaan ystðvyyteen. Hðn muuttui vðhemmin umpimieliseksi ja toi vðlistð esille ajatuksia ja mietteitð niin suoraan ja niin lujalla vakuutuksella, ettð Bella ihastui. Ja kun hðnen uudistuspuuhansa joskus olivat liian armottomia tai sanansa liian ankaria, saattoi Bellan sðikðhtynyt katse tai moittiva vðre hðnen ððnessððn Hannaa pysðhtymððn tai hillitsemððn itseððn. Nyt istuivat he siis jðlleen tuossa rakkaassa pakinapaikassa, kumpainenkin eri sohvannurkassa, kuiskaillen koulu- ja kumppaniseikoista. Lamppu oli sammutettu ja ainoastaan kaasulyhty ikkunan ulkopuolella levitti heikon valon huoneesen. Esiripun takaa kuului Liisin tasainen hengitys, hðn oli juurikððn nukkunut Bellan vuoteen vieressð olevalle pienelle makuusijalle. -- Tðnððn, -- kuiskasi Bella, -- uskoi minulle erðs kumppani, -- en sano kuka, etten pettðisi hðntð, -- ettð hðn oli rakastunut erððsen poikaan. En tietðnyt oikein, mitð minun piti siihen vastata, olin niin epðvarma, taisin vastata jotakin yleistð vaan. -- Se on tuhmaa uskotella itselleen semmoista, ennenkuin on siksi kehittynyt, ettð tuntee oman itsensð. -- Hannan ððni oli hiukan ðreð. Oletko koskaan kuullut mitððn tulevan tytt—koululaisen rakkaudesta, joka on syttynyt lasten tanssijaisissa tai luistinradalla? En minð ole koskaan pitðnyt tuommoista muuna kuin tyhjðnð luulettelemisena. Bella kðvi miettivðiseksi. -- Vðhðn minð olen semmoista nðhnyt, -- arveli hðn. Mutta jokin minussa sanoo, ettð se on vaan leikkimistð lujain, vakavien asioiden kanssa. Ja kuitenkin, tiedðtk— Hanna, on minulle itsellenikin tapahtunut aivan samaa, ja sinð et voi aavistaa, mikð ikðvð aika se oli. Bella oli punainen kuin tuli, vaikka pimeys peitti sen ja hðn kallistui Hannan puoleen. -- Niin, se oli erðs Pentin kumppani, jonka nimi oli Oskar. Hðn ei enðð asu tððllð ja koko se juttu on nyt aikoja sitten loppunut, niin ettð hyvinkin voin siitð puhua. Hðn oli hyvin kaunis ja siivotapainen ja minð rakastuin hðneen ihan paikalla, tai ainakin luulettelin sitð. Mutta sitten saivat toverit vihið asiasta ja nyt syntyi semmoinen nauru ja ivailu, ettð oikein iljetti. Ei Oskar huolinut vðhððkððn enemmðn minusta kuin muista tyt—istð -- ja sehðn olikin hyvð, -- mutta jos puhuin hðnestð tai olin puhumatta sain yhð kðrsið viittauksia ja naurua. Vihdoin kðvi se ihan kðrsimðtt—mðksi ja minð ihan kyllðstyin tuohon viattomaan Oskariin, siitð syystð vaan, ettei tyt—t jðttðneet minua rauhaan. Ja kun sitten oikein tutkin itseðni, huomasin minð, ettð tunteeni hðntð kohtaan ei ollut juuri mistððn kotoisin, minð saatoin siitð luopua minð hetkenð tahansa. En pitðnyt hðnestð kymmeneksikððn osaksi niin paljon kuin nyt sinusta, Hanna. Hanna oli ððneti kuunnellut hðntð ja puristi hðnen kðttðnsð viimeisten sanojen johdosta. Minð luulen -- arveli hðn, -- ettð meidðn pitðð varoa tuommoisia luuletteluja. Me siten estðmme todellisten, syvien tunteiden tulemista ja ikððnkuin hajotamme niiden voimaa. Minð en ole koskaan tuommoista kokenut, mutta arvelen sen olevan samaa, kuin jos lapset sy—vðt kypsymðtt—mið hedelmið. He luulettelevat itselleen, ettð ne maistuvat hyvðlle, mutta saavat pian niiden vahingollisuutta kokea. Ja mitð sisðllystð on tuommoisessa koululaisten rakkaudessa? Ei minkððnlaista. Useimmassa tapauksessa on se vaan keino tulla huomatuksi ja pyrint— olla yhtð "hyvð" kuin muutkin. -- Niin, luulenpa, ettð minun rakkauteni oli juuri sitð lajia, -- hymyili Bella. Tiesin, ettð useammalla toverilla oli jonkunmoinen tuommoinen juttu, josta he kuiskailivat ja olivat olevinaan, ja sitten minðkin rupesin arvelemaan tuhmaksi olla sitð vailla. Olin kuitenkin koko ajan pahalla tuulella, aivan kuin olisin tehnyt itseni narriksi. Mutta luulin, ettð niin tðytyi vaan olla. Etk— kuitenkin luule _mahdolliseksi_, Hanna, ettð todellisia, pysyvðisið tunteita voisi meissð herðtð jo tðllð iðllð? Etk— luule, ettð jos _sinð_ nyt johonkin rakastuisit, se olisi koko elinajaksi? -- Mistð minð tiedðn? -- vastasi Hanna. Hðn ei oikein mielellððn puhunut omista persoonallisista tunteistaan eikð tahtonut panna niitð tutkimisen alaiseksi. -- Mutta, -- jatkoi hðn, -- minð luulen, ettð tuommoinen tunne muuttuu itsetietoiseksi hyvin vðhitellen ja sitten vasta, kun sitð on jollakin tavalla koetettu. Voipihan se olla mahdollista, ettð minun tunteeni sinun tai Pentin tai jonkun muun suhteen, sisðltðð jonkun kestðvðisyyden siemenen, mutta sitð en vielð tiedð. Bella tunsi piston itsessððn. Kuinka saattoi epðillð sitð, tulisivatko he aina ystðvinð pysymððn! Oli _hðn_ ainakin varma siitð omasta puolestaan. He istuivat hetken ððneti. -- Mitð mietit? -- kysyi Hanna vihdoin. -- Ajattelin sitð, mitð sanoit, ettet ole varma siitð, tulemmeko me aina pysymððn ystðvinð. -- Elð suutu minuun, Bella hyvð, mutta enhðn sille mitððn voi! Eihðn meidðn ystðvyyttðmme vielð ole koeteltu. Voimmehan me kehittyð ihan pðinvastaiseen suuntaan, niin ettð vihdoin vðkisinkin eroamme. Nðetk—, niin kauan kuin me kasvamme ja kehitymme niin sisðllisesti kuin ulkonaisesti on aina mahdollista, ettð muutumme niin erilaisiksi, ettei mikððn voi meitð yhdessð pitðð. Mutta sen on elðmð nðyttðvð. Ethðn ole suuttunut minuun? -- En, mutta hiukan suruissani. -- Oi, Bella, elð sure edeltðkðsin! Elkððmme sitoko toisiamme minkððnlaisilla lupauksilla ja olkaamme aina rehellisið toisillemme! Eik— niin? Huhtikuu oli tullut ja taaskin miltei loppunut, muutamia pðivið vaan oli jðljellð. Kadut olivat likaisia, rðystðistð tippui, jððt nðyttivðt vetisiltð. Nurmikot esplanaadeissa ja pihoissa alkoivat siellð tððllð ylpeillð ensimðisellð viheriðllð ruoholla. Kouluhuoneihin paahtoi pðivð kuumasti korkeiden ikkunoiden lðpi. Muutamat kðrpðset, jotka olivat viettðneet talvensa ikkunoiden vðlillð, herðsivðt uuteen eloon ja pitivðt kauheata pðrinðð, vðlttððkseen tulla elðvinð paistetuiksi. Tyt—t hikoilivat pulpettien ððressð ja alkoivat sormilla lukea, kuinka monta pðivðð enðð oli tutkintoon. He ðhkivðt ja puhkivat ainekirjoitusten, matematiikan ja Sj—grenin historian ððressð, mutta luonnontiede kðvi hauskaksi, kun maisteri kuun loppupðivinð toi heille muutamia aikaisia sinivuokkoja, suurennuslasilla tutkittaviksi. Kumma, kuinka vðhðn ennen oltiin huolittu esimerkiksi sinivuokon taiteellisen kauniista sinisestð harsosta, kðrpðsen siivestð tai toukan kirjavista ympðrysviivoista? Nðmð olivat todellisuutta, elðmðð! Mutta numerot, kielioppi, vuosilukuja ... huh! Neljðs luokka piti neuvottelua huvimatkasta T——l—sen. Heillð piti olla evðstð mukana, he keittðisivðt kahvia ratavartijan luona, leikkisivðt ja olisivat koppisilla. -- Silloin otamme me poikia mukaan, -- ehdotti Hanna, -- he osaavat niin hyvin palloa heittðð ja boccia-pelið. -- Ei, ei, -- huudettiin joka taholta. -- Ei yhtððn poikia, me tahdomme olla oikein vapaita. Bellan mielestð olisivat he hyvin voineet ottaa Pentin ja Alfredin, Thuren ja Pekan ja joitakuita muita kelpopoikia mukaan, mutta hðn ei tohtinut puolustaa Hannan mielipidettð siitð syystð, ettð tyt—t vðittivðt, ettð he aina olivat samaa mieltð Hannan kanssa. Mutta sitten yhtyivðt Bertha, Siiri ja muutamat muut Hannaan. Syntyi jotenkin vilkas vðittely, joka pððttyi siten, ettð ehdotus hyvðksyttiin. Silloin vaativat Jenny, Agnes, Lilli y.m., ettð hekin saisivat pyytðð omia tuttaviaan, mutta siihen ei vastapuolue suostunut. -- Ei, -- sanoi Bertha Eriksson pððttðvðisesti, -- jos me kutsumme Cederstr—min ja StÍhlen ja Ryttersk—ldin ja sen semmoisia, niin ei tule muuta koko matkasta kun roskapuhetta ja imartelua, ja silloin minð en tahdo olla mukana. -- Emme mekððn! -- kuului ððnið. -- Onhan se kaikkein parasta, kun jokainen saapi noudattaa omaa mieltððn, -- sanoi Lilli Enestam, -- muuten tulevat aina jotkut olemaan pahalla mielellð. Minð ehdotan sen vuoksi, ettð me jakaudumme kahteen osaan, ja ettð jokainen saapi ottaa mukaansa kenen vaan tahtoo. Nolo hiljaisuus seurasi nðitð sanoja. Oltiin kyllð harmissaan riidasta, mutta kun ehdotettiin hajottaa toveripiirið, oli tðmð jokaisesta paha. -- Ei, tiedðttek— mitð, tyt—t, -- alkoi Hanna, -- emme me jakaudu eri osiin niin halvasta syystð! Se olisi hðpeð luokalle, jos emme saattaisi mennð kaikki yhdessð. Koska minð ensimðisenð ehdotin, ettð poikia otettaisiin mukaan, niin luovun minð siitð mieluummin, kuin ettð luokka hajoaa. -- Hanna on oikeassa, -- my—nsivðt useimmat. -- Ennen menemme itseksemme kun hajoamme niin ala-arvoisesta syystð. Nðytti ikððnkuin kivi olisi pudonnut kaikkien sydðmmiltð ja nyt neuvoteltiin kaikessa ystðvyydessð evðistð. Toimikunta valittiin, joka pitðisi huolta korista, ja erottiin suostumuksella yhtyð huomispðivðnð kello 7 Kaisaniemen portin luona. Ainoastaan Jenny ja Agnes olivat salaa tyytymðtt—mið pððt—kseen. He olivat jo ennðttðneet ajatella, kuinka he pukeutuisivat. Nyt ei kannattanut ottaa uusia hattujaankaan, kun ei poikia ollut mukana. Huomispðivð tuli. Se oli viimeinen pðivð huhtikuuta. Lðmp—mittari osoitti 5 pykðlðð lðmmintð siimeksessð kello 7 aamulla; pðivð nðytti tulevan kauniiksi. Tyt—t kokoontuivat mððrðaikana Kaisaniemen portille; muutamilla oli pðivðvarjot ja hunnut, josta saivat pilkkaa kðrsið. Toimikunta kanneksi isoja koria; oltiin nðlkðisið ja ystðvðllisellð tuulella koko maailman suhteen. Toisella puolella pitkðð siltaa alkoivat muutamat laulaa iloista juoksumarssia, jolloin kiersivðt kðsivartensa toistensa vy—tðisiin ja juoksivat iloisesti tahdin mukaan eteenpðin. Vðhemmin vilkkaat pysyivðt evðskorien luona, jotka Bibbin kanssa, jolla oli kengðn hieroma jalassa, hitaasti kulkivat jðlessð vossikan vaunuissa. Sitten asetuttiin mðenrinteelle pðivðnpaisteesen, ja nyt alkoi liverrys semmoinen, kuin jos satamððrð kottaraista olisi siinð pitðnyt kokousta. Evðskoria tutkivat muutamat uteliaimmat ja valmistuksia tehtiin kahvinkeittoon ratavahdin pienessð keitti—ssð. -- Onkohan teillð vaan tarpeeksi ruokaa? -- kysðsi Bertha nuuskien erðstð koria, jolloin hðn nðppðrðsti pisti siihen erððn kððr—n. -- Mene pois, ahma! -- nauroi Bella. --Joka on utelias, ei saa mitððn. -- Taivasten tekijð! Ja minulla on jo ihan tyhjð vatsa! Saatte kuljettaa minut kotiin kantimilla, sen saatte nðhdð. Istuttiin nurmikolle levitetyille isoille huiville ja hengitettiin ahneesti ihanaa kevðtilmaa. Siellð tððllð varjossa nðkyi vielð likaisia lumipilkkuja, -- pesuastiamme, -- sanoi Hanna, -- ja mðkirinnettð alas juoksi pienið puroja, jotka tekivðt hienoja uurteita maantien hiekkaan. Bella kuului palveleviin sisaruksiin. Hðn puuhasi iloisena ja uutterana kahvipannun ððressð, vaihtaen silloin tðll—in Hannan kanssa iloisen katseen, ja Hanna makasi vaan nurmikolla ja pureskeli muutamia kuivia heinðnkorsia. -- Kuulepa, Hanna, -- sanoi Lilli, joka istui hðnen rinnallaan ja seurasi Bellaa silmillððn, -- onko se totta, ettð Hella on paras ystðvðsi? Hannaan koski niin pahasti tðmð kysymys. -- Minkðtðhden kðytðt sinð sitð sanaa, Lilli? -- sanoi hðn melkein kiivaasti. -- Minð en pidð siitð. Se on tullut niin vððrin kðytetyksi ja on niin kulunut, ettei se merkitse mitððn. Bella ja minð olemme ystðvið, siinð kaikki. Jos olemme sitð suuremmassa tai vðhemmðssð mððrðssð, se ei ole kenenkððn asia. Lilli nðytti hiukan loukkautuneelta ja se koski Hannaan. -- Etk— ole huomannut, -- sanoi hðn ystðvðllisemmin, -- kuinka vðhðn sana "paras ystðvð" merkitsee meidðn pðivinð? -- Niin kyllð, -- liitti siihen Bertha, joka istui lðhellð, -- minð _vihaan_ sitð sanaa. Olin kerran Molly P----n "paras ystðvð" kokonaista kolme viikkoa, kunnes hðn sai kotiin erððn serkun Sveitsistð, joka sittemmin sai nðytellð sen osan. Ja se olikin minulle kaikkein parasta, sillð minð olin jo alkanut kðydð aivan raskasmieliseksi kaikista niistð hellistð nimityksistð, hyvðilyistð ja lahjoista, joita hðn minulle soi. Nyt me juuri nyykðytðmme pððtð toisillemme, kun tavataan. Lilli oli kðynyt miettivðiseksi. Hðn tuli ajatelleeksi, ettei hðn koskaan ollut nðhnyt Hannan ja Bellan suutelevan toisiaan. Kuinka kummallista! Itsellððn hðnellð oli tapana kaikkina aikoina tuhlata suudelmia. Olihan se itse teossa hyvin tarpeetonta. Silloin vaan kun _oikein_ rakasti jotakin ihmistð... Jospa hðnellðkin olisi ystðvð, ei tuommoinen "paras", jota kouluelðmð niin usein tarjoo, vaan todellinen ystðvð! Hðn tunsi itsensð tðllð hetkellð niin yksinðiseksi, hðnestð tuntui kaikki niin puolinaiselta. Ja kaikkein inhimillisin kaikista tunteista, halu omistaa joku sydðn, nosti kyyneleitð hðnen silmiinsð. -- Olenko saattanut sinulle pahaa mieltð? -- kysðsi Hanna sðikðhtyneenð, kun hðn tunsi kuuman kyyneleen kðdellðnsð. Lilli hymyili ja pudisti pððtððn. Hðn epðili hiukan, mutta kumartui sitten Hannan puoleen ja kuiskasi: -- Oletpa onnellinen, Hanna, kun sinulla on ystðvð. Luuletko minun koskaan saavan semmoista? -- Siitð olen varma. Mutta, elð hae. Odota, kunnes elðmð sen sinulle itse tarjoo. Minkð minð tðnððn olen saanut, voit sinð saada huomenna. Ei ole mitððn kiirettð. Vastahan me olemme tytt—riepuja vaan. Lilli nyykðytti my—nnytystð ja nðytti rauhoittuvan. Nyt tulivat Bella ja Siiri sanomaan, ettð kahvi oli valmista. -- Mitð? -- huudahti Bella, kun huomasi kyyneleet Liisin silmissð, -- luulenpa, ettð on satanut. Aprillisadetta! Aprillisadetta! Tule nyt huuhtomaan pois murheesi aika hyvðllð kahvi tilkalla! Bertha hy—kkðsi yl—s ja hðnen kasvonsa osoittivat suurinta hðmmðstystð. -- Bella ... katsopa tuonne ... tuolla, tuolla juoksee hevonen ... ilman jalkoja! -- Aprillia! Aprillia! -- huusi Bertha ja kompastui, samassa kuin hðnen piti paeta Bellan uhkaavia kðsið. -- Odotapa veitikka, tuon sinð saat maksaa! -- Bella otti kourallisen ruohoja ja pisti ne vastaan ponnistelevan Berthan niskaan. -- Sy— nyt tðmð, kunnes saat muuta ruokaa. -- Voi niin, kahvi, -- huokasi Bertha surkeasti. -- Pelkððn sen tulevan _liian my—hððn_. Kuinka herkulliselta se maistui tuo kahvi pienen tuvan luona, jossa aurinko paistoi valkoiselle liinalle ja kuvastui kiilloitettuun kahvipannuun. Korit sisðlsivðt summattoman paljon voileipið ja vehnðstð ja erððstð korista putosi riemuhuutojen kaikuessa 34 kylmðð potaattia ja 17 suolaista silakkaa, -- potaatti ja puoli silakkaa mieheen. -- Berthan tepposet! -- huusivat tyt—t, -- hðn aikoo kðyttðð silakkaa kahvileipðnððn. -- Aprillia! Aprillia! sitð hðn ei millððn lailla aio, se on surkea erehdys! -- sanoi Bertha suu tðynnð voileipðð. -- Mutta tðytyihðn hðnen varustaa itseððn mahdollista nðlðnvaivaa vastaan. -- Sinulla on sontiainen ... nenðllðsi! -- huusi Bella kauhua teeskennellen ja tyrkkðsi Almaa kupeelle. -- Eik— mitð! -- vastasi tðmð tyyneesti ja maisteli kahviaan. --Mutta minunpa taskussani on kirje "_Oskarilta_"!! hm! -- Ja hðn puristeli taskussa olevaa sanomalehtipalasta, sanojensa todisteeksi. -- Sama se minulle, -- nauroi Bella, vðhintðkððn hðmmðstystð osoittamatta. Koko kahviajan narrattiin toisiaan ja nyt oli viimeinenkin tilkka loppunut. -- Ohoh, kunpa olisi vielð toinenkin vatsa! -- ja Bertha katseli ikðvðllð kahta korppua ja yhtð voileipðð, jotka olivat jððneet. Ruvettaisiinko nyt leskisille? Mahdotonta. Ei vielð jaksettu juosta, kun oli niin ahkerasti sy—ty. -- Ja sen tðhden istun nyt tðhðn, -- sanoi Bertha, asettuen vanhalle voipytylle, joka pohja yl—spðin kððnnettynð seisoi keskellð pihaa. Muut istuivat mikð minnekin ja toimikunta pesi kuppeja. -- Nyt pidetððn puheita! -- ehdotti joku. -- Hanna, ala sinð. Hanna istahti p—ydðlle. Hðn oli tðnððn niin iloinen, -- niin iloinen ja kuitenkin ajatuksia tðynnð. Kevðinen pðivðnpaiste, lðmp—inen ilma, toverien vilkas hðlinð, kaikki toi hðnelle raittiita onnellisuuden tuulahduksia. Hðn kððntyi puheessansa toimikunnan puoleen, jota hðn kiitti siitð, etteivðt olleet voimiaan sððstðneet ja kaikin puolin niin hyvin onnistuneet. -- Kun minusta on tullut arvokas henkikirjuri jossakin, -- lopetti hðn -- pyydðn saada kutsua luokkaa limonaadille ja mesileiville. -- Mitð, tuleeko sinusta henkikirjuri? -- kysðsi joku. -- Luulin sinun aikovan papiksi -- sinð saarnaat niin mielellðsi moraalia, -- ivasi Jenny ja iski silmðð hiukan ilkeðsti. -- _Minð_ aion poliisimestariksi, -- sanoi Sanna Wilhelmsson, erðs "urheilutyt—istð", ja l—i rintaansa. -- Minulla on niin vahvat nyrkit. Tai sitten rupean kylvettðjðksi. -- Miksikð sinð aiot, Bella? -- kysyi Siiri ja piirusti samassa pðivðnvarjonsa varrella hiekkaan vastauksen -- rouvaksi. -- Eik— mitð, -- nauroi Hella hiukan hðmillððn, -- ainakaan en aio puuhata siksi pððstðkseni. Ensin autan minð ðitið ja sitten perustan minð talouskoulun. Minð pidðn ompelemisesta ja keittðmisestð. -- No, mutta, Hella, et sinð kuitenkaan ajan pitkððn tyytyisi moiseen halpaan ty—h—n, -- vðitti Jenny, joka omassa mielessððn jo oli tehnyt Bellan joko taiteilijaksi tai kirjailijaksi. -- Halpaako se on? Se ty—, josta me kaikki riipumme! Ja sitð paitse, Jenny kulta, kuinka voit sinð kutsua halvaksi mitððn ty—tð, josta ihminen saa jokapðivðisen leipðnsð? Laiskottelemista tai semmoista ty—skentelemistð, josta ei lðhde mitððn hy—tyð, sitð kutsun minð _halvaksi!_ -- Minð aion perustaa yhteiskoulun, -- virkkoi Aina ujosti. -- Ole hiljaa, sitð sinð et saa! keskeytti Bertha. Se on ollut minun tuumani kðtkyestð saakka. Sinð, siirappisuu, voisitko poikia kurittaa? Tahtoisinpa nðhdð! Kun he olisivat pahimmillaan, katsoisit vaan heihin lempeðsti ja sanoisit: suloiset, rakkaat poikani, ettek— nyt tahtoisi kilttinð olla! Ja jos eivðt tottelisi, menisit sinð tiehesi ja kððntyisit ovessa sanomaan hyvðsti ... sydðmmeni vuotaa verta!... Ei, eukkoseni, ei sinusta ole poikien kasvattajaksi, siihen tarvitaan rautaisia kouria. Sinusta saattaa ehkð tulla paremman puolinen kotiopettajatar. Tyt—t nauroivat, sillð Bertha oli taitava matkimaan ja he olivat kaikki tunteneet Ainan tapaista ujoa ððntð ja hðnen n—yrðð menettelytapaansa. -- Berthasta tulee elðinlððkðri, -- lausui Agnes painolla, -- hðnhðn niin mielellððn urkkii kuolleita elðimið. Vastaukseksi sieppasi Bertha ison mustan hðmðhðkin ja laski sen Agnesin niskaan, joka sy—ksi yl—s kauhun huudolla. Lilli armahti hðntð ja otti pois hðmðhðkin, mutta Agnes sai tðstð tapauksesta itkun kohtauksen, joka hiukan hðiritsi seuraa. -- Mikð pikkuinen hermostunut rouvasihminen! -- kuiskasi Bertha ylenkatseellisesti. Bella katsoi hðneen moittivasti. -- Tiedðthðn, ettð monet ihmiset -- yksin miehetkin -- inhoovat hðmðhðkkejð. Tuhmasti teit! Bertha murisi hiukan, mutta pyysi salaa Agnesilta anteeksi. Pahan tuulen poistamiseksi jatkettiin entistð keskustelua. -- Minð luulen, ettð rupean maalariksi, -- sanoi Jenny ja siristeli silmiððn, niinkuin oli nðhnyt taiteilijain tekevðn. -- Minð pidðn niin paljon kaikesta kauniista ja taiteellisesta. Lilli mððrðttiin "sinisukaksi", koska hðn kirjoitteli pðivðkirjaa ja oli tuntehikas, ja Bibbi kondiittoriksi. -- Ei, minusta tulee puutarhuri, -- sanoi jðlkimðinen, -- minð pidðn kaivelemisesta. -- Sinð, jolla on kengðn hieroma, et sinð voi lapiota pidellð! Kuinka on nyt jalkasi laita? Ja Bella asettui Bibbin luo, joka ei voinut hyvin ja pysyi muista erillððn. -- No, Hanna, mitð sinð aprikoit? Olethan vakava kuin Egyptilðinen pappi. -- Bertha l—i Hannaa veljellisesti olkapððhðn. Hanna oli istunut ððneti ja hðnen silmistððn nðkyi, kuinka ajatukset ty—skentelivðt. -- Niin, -- lausui hðn katsoen vakavasti toveriinsa, -- kyllð me nyt tðssð laskemme leikkið tulevaisuudestamme, mutta toivon, ettei meidðn joukossa ole yhtððn, joka ei koeta vakavasti asettaa itselleen pððmððrðð, johonka aikoo pyrkið. Sillð ty—skennellð ilman pððmððrðð, sitð me emme voi, vaikka olemme "tytt—jð vaan". Kuulin erððnð pðivðnð erððn pojan sanovan toiselle: "tyt—t, hyh, mihin ne kelpaavat? Pukeutua koreiksi ja koettaa olla meille mieleen, sen he osaavat, mutta ei heistð ole vakavaan ty—h—n". En voi sanoa, kuinka kipeðsti tðmð koski minuun, juuri sentðhden ettð minun tðytyy my—ntðð, ettð se, minkð ovat meistð nðhneet, kyllð antaa heille syytð moiseen arvosteluun. Olisin voinut itkeð, tiedðttek—, vaan sen sijaan puin nyrkkið itsekseni, arvellen: -- tðstð lðhtien _tðytyy_ tulla toisin... -- Minð viis siitð, mitð keikastelijat meistð ajattelevat! -- huudahti Bertha harmistuneena. -- Elð sano niin, moni hyvðkin ihminen on samaa mielipidettð. Ja minðhðn sanon, ettð ne ovat oikeassa. Kuinka moni meistð ajatteleekaan muuta kuin mitenkð voisi olla oikein "suloinen", ja ehkð tulevaisuudessa pððstð miehelððn. -- En puhu kansan lapsista, jotka saavat tehdð raskasta ty—tð, jopa orjinakin olla, aivan pienestð pahasta. -- Ja sentðhden on se mielipide syntynyt, ettei tyt—t mihinkððn kelpaa. Mutta meidðn tulee nðyttðð, ettð yleinen mielipide on vððrð, ettð me osaamme sekð ajatella ettð tehdð ty—tð itsenðisesti. Ehkð vðhitellen ruvetaan meistð parempaa ajattelemaan. Mutta ei se ole kenenkððn hyvðksymisen tðhden, -- ei edes hyvien ihmisten -- kun meidðn tðytyy koettaa tulla totuutta harrastaviksi ja kelvollisiksi, vaan sentðhden ettð _se on oikein_. Niin ajattelen minð... Ja sentðhden, -- jatkoi hðn, puoleksi leikillð, puoleksi vakavasti, -- sentðhden aion minð ainakin koettaa, sama sitten tuleeko minusta seppð, ompelijatar tai asianajaja. Kumppanit olivat ððnet—nnð kuunnelleet Hannan sanoja. Monessa oli jo ennen herðnnyt samanlaisia ajatuksia, epðselvið, himmeitð, vaan samaan suuntaan kulkevia. Nyt olivat Hannan sanat selvittðneet niitð ja heidðn sydðmmissððn vðrðhteli edesvastauksen tunne sekð ikðv—iminen pððstð unelmien maailmasta todellisuuteen, reippaasen, hy—dylliseen ty—h—n. Bella varjosti kasvojansa kðdellððn; siten hðnen oli helpompi ajatella. Hðn ylpeili Hannan puolesta, sillð hðn nðki, kuinka toverit hðntð ihailivat, mutta hðn iloitsi vielð enemmðn siitð, ettð sai olla Hannan ystðvðnð. Itsehðn hðn oli niin vðhðpðt—inen, liian vðhðpðt—inen Hannan ystðvðksi. Hetkisen aikaa olivat kaikki ððneti, vaan sitten hy—kkðsi Bertha paikoiltaan kuin hullu: nytpð me kaikki nðytðmme tuhatvuotisilta filosoofeilta, sitð minð en kestð! Kas tuossa sinulle, Bibbi, hippa! Voi sinua jalatonta raukkaa, ethðn taida edes juosta! Samassa oli leikki kðymðssð. Se tuntui sitð iloisemmalta noiden vakavien puheiden perðstð. Hippasilla olo, susi ja lampaat, leskisillð, viides py—rð ynnð muut leikit leikittiin perðtysten ja tyt—t osoittivat, ettð heillð oli ollut hyvð voimistelun opettaja. He olivat sekð notkeita ettð kestðvið ja vahvoja. Ainoastaan muutamat, jotka eivðt olleet hennonneet kureliivistð luopua, kðrsivðt kauheasti pistoksista, rinnan ahdistuksesta ja sydðmen tykytyksestð. Bella lensi kuin lintu mðttðiden yli. Hðn oli kaikista sukkelin ja mestari kðvelemððn nojapuilla ja rautatienkiskoilla. Hanna taas oli kauhistuttava haukka, ja kantoi kyyhkyset piilopaikoistaan, ikððnkuin olisivat olleet laposia. Pðivð paahtoi, kaikkien kasvot hehkuivat, puoli kaivoa tyhjennettiin tytt—jen tavallisella varomattomuudella. Leikkien loputtua ruvettiin pallosille ja kello oli lðhes 3, kun paluumatkaa alotettiin tyhjillð vasuilla, vðsyneillð jaloilla ja hameiden liepeet semmoisina, ettð niistð pian voitiin toivoa sienið kasvavan. Bellan ja Hannan enenevð ystðvyys herðtti yhð muutamien toverien kateutta. Bella oli, niin kuin jo mainittiin, kaikkien lemmikki ja hðnen kanssaan olisivat useimmat tahtoneet lomahetkinð seurustella. Nyt he eivðt voineet olla huomaamatta, eitð hðn ei enðð ollut niin valmis kaikkeen kuin ennen; hðnellð ei ollut aikaa kaikellaisiin joutaviin tuumiin; hðn ei tullut joka paikkaan, johonka hðntð kutsuttiin, ja oli monasti hajamielinen, muiden l—rp—tellessð. Hðn ei ollut koskaan tyly, mutta oli ruvennut niin suoraan lausumaan moitteitaan yhdestð tai toisesta, joka tapa, juuri sentðhden ettð se oli hðnessð ihan uutta, loukkasi muutamia. Hðn oli, sanalla sanoen muuttunut, eikð kaikkien mielestð parempaan pðin. Entinen lapsellinen hyvyys ja vienous oli kyllð vielð jðljellð, mutta siihen oli sekaantunut hiukan pððttðvðisyyttð ja itsenðisyyttð, joka ei yhtððn sopinut hðnelle, muutamien toverien mielestð. Kaikki ymmðrsivðt, ettð seurustelu Hannan kanssa oli tðmðn muutoksen syynð. Mutta vakavimmat tyt—istð panivat liian suurta arvoa Hannaan, kadehtiaksensa hðntð. Ja nðkivðthðn ne sitð paitse, ettð Bellakin vaikutti Hannaan, vaikka se ei ollut niin silmððn pistðvðð. Hannan jðykkð tapa oli hiukan muuttunut eikð hðn enðð niin usein lausunut ihmisistð armottomia arvosteluja. Hanna itse tunsi kummastellen itsessððn joskus ihmisrakkautta ja toivoi voivansa elðð ja ty—skennellð muiden hyvðksi. Mutta hðn ikððnkuin ujosteli nðitð vieraita ajatuksia ja koetti itsessððn herðttðð entistð uhkamielisyyttððn, tehdðksensð niille vastarintaa. Vaan silloin tuli jðlleen Bellan lðmp—inen, hellð elðmðn katsanto ja hioi pois terðvðt kulmat Hannasta. Hðn tunsi kðyvðnsð tunteellisemmaksi, mutta ei ollut selvillð, oliko se turhaa heikkoutta vai ihmissydðmmen oikeutettu pyrint— rakastamaan ja rakkautta haluamaan. Bellan ðiti oli ilomielin seurannut tytt—jen ystðvyyden kehitystð. Hðn ymmðrsi, ettð Bellan hento luonto kyllð saattoi tarvita semmoista nojaa, kuin Hannan luja luonne tarjosi, ja oli hyvillððn, kun hðn aina joskus huomasi Bellassa itsenðisempðð arvostelua ja enemmðn lujuutta. Se pelko, joka hðnellð alussa oli ollut, ettð Bella tulisi matkimaan Hannaa niin pahassa kuin hyvðssð, poistui kerrassaan. He olivat niin eri ainetta, etteivðt koskaan saattaisi muodostua aivan saman mallin mukaan. Huhu Hannan vapaasta esiintymisestð Enestamin pidoissa, oli sillð vðlin tullut rouva Palmfeltin tietoon, kaunistettuna tietysti kaikenmoisilla lisðyksillð, jotka vaivasivat hðntð. Bella oli kyllð itse kertonut hðnelle Hannan menettelystð, mutta hðn pelkðsi, ettð Bella ystðvyydestð Hannaan oli esiintuonut asioita vienommassa valossa, kuin ne itse teossa olivat olleet. Hðn ei kyllð voinut uskoa, mitð hðnelle kerrottiin Hannasta, mutta epðvarmuus vaivasi hðntð kuitenkin. Olipa hðnelle annettu viittauksiakin, ettei Hannan seura ollut Bellalle sopiva, ja ensi kertaa tunsi hðn itsensð levottomaksi siitð, ettð oli suonut tytt—jen ystðvyydelle niin rajattoman vapauden. Hðn pððtti puhutella Hannaa, jonka vilpitt—myyttð hðn ei hetkeðkððn epðillyt. Erððnð pðivðnð kun Bella oli kaupungilla ja Hanna Pentin kanssa katseli erðstð kuvilla varustettua kasviopillista teosta, pyysi hðn Hannaa hetkeksi omaan huoneesensa. Hanna tulikin, aavistamatta, ettð hðntð odotti tutkinto. Rouva Palmfeltin varovaiset kysymykset herðttivðt hðnessð epðluuloa ja hðn alkoi varustautua itseðnsð puolustamaan. -- Mitð minð sille taidan, ettð olen semmoinen kuin olen, -- keskeytti hðn kiivaasti rouva Palmfeltia. -- Mitð ihmisten tarvitsee kutsua minua luokseen, jos eivðt voi minun tapojani kðrsið. Tietððhðn tðti, etten _voi_ teeskennellð. -- Sitð en tahdokaan -- vastasi rouva Palmfelt tyyneesti, -- mutta kunnioituksen muita ihmisið kohtaan pitðisi kuitenkin pidðttðð sinua varsin loukkaamasta ja ylenkatsomasta heitð. Minulle on kerrottu, ettð olet kutsunut lðsnðolevia nukeiksi, ettð olet ollut epðkohtelias rouva Enestamille, ollut vallaton poikain kanssa ja kðyttðytynyt sopimattomasti illallisp—ydðssð. Vaikka luulenkin, ettð suuri osa nðistð syyt—ksistð on perðt—n, tahtoisin kuitenkin sekð Bellan ettð itsesi tðhden kuulla asian oikean laidan. Tahtoisin mielellðni osoittaa syyt—sten perðtt—myyttð ja oikaista erehdykset; sentðhden tðytyy minun tietðð kaikki. Hanna oli ððnet—nnð kuunnellut ja paljon hðnen tðytyi ponnistaa voimiaan, voidaksensa olla toista kertaa keskeyttðmðttð. -- Mitð ihmiset niin paljon puuhaavat minun kanssani, eivðtk— ne saata antaa minun olla rauhassa, -- arveli hðn ja uhkamielisyys paisui, mutta sanat "_Bellan tðhden_", pehmittivðt hðntð taas ja panivat miettimððn. -- Kyllð minð mielellðni kerron sinulle koko asian, tðti, -- virkkoi hðn melkein n—yrðsti. -- Sinð olet oikeutettu tietðmððn kaikki, olethan Bellan ðiti. Ja sitten hðn kertoi illan kaikki tapahtumat Enestamien luona, suoraan katsoen rouva Palmfeltia silmiin. Hðn mainitsi tylyydestððn Lillið kohtaan, huolimattomasta esiintymisestððn ja oman seurustelemistaitonsa puutteellisuudesta. Hðn ei tuonut esiin mitððn puolustuksekseen, pðinvastoin kertoi hðn ankaralla tarkkuudella jokaisen pahan ajatuksen, jokaisen epðystðvðllisen sanansa, jonka vaan muisti. Mutta kuitenkin rauhoittui rouva Palmfelt. Hanna oli kyllð rikkonut muutamia seuraelðmðn sððnt—jð vastaan, mutta se oli hðnen mielestððn vðhðisestð merkityksestð. Hðn ei voinut ankarimmallakaan tutkimisella huomata Hannan menettelyssð mitððn todellisesti pahaa tai halpaa, jonka johdosta hðnen olisi Bellan puolesta tarvinnut olla huolissaan. -- Kiitos suorasta puheestasi, -- lausui hðn Hannan lopetettua, -- tiesinhðn minð, ettð huhu oli liioitellut. Mutta ymmðrrðthðn sinð, lapseni, ettð minun tðytyy hiukan tuntea sitð vaikutusta, jolle aivan esteett—mðsti olen sallinut tyttðreni antautua. Seuraelðmðn sððnn—t ovat kyllð itsessððn vðhðpðt—isið, mutta niin kauan kun me itse olemme kehittymðtt—mið ja ilman kokemusta, ei meidðn pidð ruveta arvostelemaan totuttuja tapoja. Kumppanien joukossa oli varsinkin Jenny vihainen ja kateellinen Bellan ja Hannan kasvavasta ystðvyydestð. Hðn puolestaan ei sopinut koskaan Hannan kanssa; heidðn vðlillððn oli alituinen napina. Jennyn pintapuolinen, ajattelematon luonne ei voinut kðsittðð, mitð Hannassa oli alkuperðistð ja syvðð; hðn piti sitð raakuutena ja ylpeytenð. Hannaa taas kehoitti aina ankaraan arvosteluun Jennyn pintapuolisuus ja suuri rakkaus koristuksiin ja uusiin muotiin. He harvoin kohtasivat toisiaan, ilman ettð pienempi tai suurempi sanakiista syntyi. Erððnð pðivðnð, kun Bella pahoinvoinnin tðhden ei ollut koulussa, pððtti Jenny tilaisuuden sattuessa antaa Hannalle lðtkðyksen, jota tðmð ei aivan pian voisi unhottaa. Hðn tavoitti Hannan paluumatkalla koulusta ja seurasi hðntð ensin hiukan aikaa mitðtt—mið l—rp—tellen. Sitten sanoi hðn ihan ðkkið: -- Meistð tuntuu, ettð Bella on niin muuttunut, -- on tullut niin pahankuriseksi ja ðkðiseksi -- sen jðlkeen kun sinð tulit kouluun. Ja me luulemme kaikki, ettð se on sinun syysi. Hðn nðki hyvin hyvðsti, kuinka syvððn hðnen sanansa sattuivat ja hðn oikein nautti, kun kerran sai puhua, ilman ettð Hanna hðntð vastusti. Tðmð kulki ððneti hðnen rinnallaan, hetkeksi kuvastui hðnen muodossaan yl—nkatsetta, mutta sitten tuli hðn hyvin vakavaksi ja kuuli tuskin Jennyn syyt—sten jatkoa. -- Bella oli aina ennen niin suloinen ja ystðvðllinen, -- nyt hðn on kðynyt tylyksi niinkuin sinð eikð enðð huoli entisistð ystðvistððn. Emmekð me ole ainoat, jotka sen olemme huomanneet, kaikki ihmiset sanovat, ettð Bella oli paljon kiltimpi ennen. Tðssð erosivat he, ja kun Jenny ikððnkuin sovittaakseen ðskeisið loukkaavia sanojaan, teeskennellen ystðvðllisyyttð, sanoi: -- hyvðsti, kðyhðn katsomassa! -- vastasi Hanna vaan: -- kyllð minð muistan ajatella sanojasi. Kotiin tultuansa, sulki hðn huolellisesti ovensa, heittðytyi tuolille vuoteen ððreen ja painoi pððnsð alukseen. -- Nyt minð nðen sen! -- huudahti hðn tunteiden kuohuessa, -- minun vaikutukseni Bellaan on huono. Se on ainoastaan minð, joka olen voittanut ystðvyytemme aikoina, hðn sitð vastoin huononee, hðn menee alaspðin. Kuinka sokea olenkaan ollut, joka en ole sitð ennen huomannut! Kun en ole nðhnyt, ettð minun kova, kylmð luontoni tekee hðnetkin kovaksi, ettð minun luulevaisuuteni tekee hðnetkin luulevaiseksi ja ankaraksi, ettð minun luja tahtoni orjuuttaa hðntð. Tietysti paha tarttuu, ja hðn on tðydellisellð luottamuksella yhtynyt minuun, aavistamatta, kuinka pahaa minð tein hðnelle. Bella parka, sinua kaikki rakastivat, kunnes minð tulin ja muutin sinut pahaksi ja kovaksi! Mutta _oletko_ todellakin sellainen? Olen pðinvastoin monta kertaa arvellut, ettð olet ruvennut yhð enemmðn ansaitsemaan rakastamista, vaan enhðn minð nðe kuin hyvið puoliasi! Puolueettomat silmðt nðkevðt paremmin. Ajatteli kai ðitisikin samaa, kun puhui siitð "vaikutuksesta, jolle hðn niin esteett—mðsti on tyttðrensð antanut". Hðn oli levoton ja surullinen siitð, ettð olet sattunut rupeamaan minusta pitðmððn, joka en voi auttaa sinua tulemaan hyvðksi ja kiltiksi... Ehkð ei ole vielð liian my—hðistð tehdð kaikki hyvðksi jðlleen. Jos minð voisin luopua sinusta, vapauttaa sinut vaikutuksestani, niin saisit kehittyð vapaasti! Kyllð sen _voin_ tehdð, jos vaan tahdon. Ja minun tðytyy, voi, minunhan tðytyy sitð tahtoa, koska se on sinun hyvðksesi. Ei se ole helppoa, ... sen tðytyy tapahtua vðhitellen ... mutta, Jumalan kiitos, ettei se ole liian my—hðistð! Hanna ei voinut aivan pian tottua tðhðn ajatukseen, mutta hðn kuitenkin rauhoittui yhð enemmðn jota selvemmðksi hðnen velvollisuutensa tðssð suhteessa kðvi hðnelle. Hðn oli vðhðiseksi ajaksi vastaanottanut kallisarvoisen lainan ja tahtoi antaa sen pois jðlleen, puhtaana ja ilman vammaa. Hðnelle itselleen piti Bellan ystðvyys muuttua kalliiksi muistoksi, joka kiihoittaisi hðntð hyvyyteen. Se oli tullut hðnelle aivan kuin auringon sðde, joka tunkeutuu pimeððn, autioon -- solaan, ja kun se taas poistui, sðilyttðisi hðn muiston siitð kiitollisen sydðmmensð syvyydessð. Hðn nousi ja pudisteli murheen pððltððn voimakkaalla ponnistuksella. Nyt saattoi hðn jðlleen itsensð hallita. Kun hðn seuraavana pðivðnð taas tuli kouluun, ei voinut edes Jenny hðnessð huomata surun jðlkið, niin vakava ja tyyni oli hðnen muotonsa. Onneksi lðhestyi tutkinto ja tyt—ille alkoi tulla tulinen kiire. Veltoimmatkin heistð tahtoivat kuitenkin hyvðð todistusta ja koettivat rajulla lukemisella korvata sen, minkð lukuvuoden kuluessa olivat laiminly—neet. Ei nyt ollut aikaa huviretkiin ja kokouksiin, vaikka kevðtilma oli ihana; jokaisella oli pðð tðynnð niitð numeroita, joita hðn ehkð saisi. Ja kuinka kðvikððn, tunsivat laiskimmat jonkunmoisen tuskan ja omantunnon vaivoja, kun ajattelivat, ettei heillð tuosta iloisesta kouluajasta enðð ollut kuin vuosi vaan jðlellð. Nðinð edellisinð vuosina olivat he olleet useammin laiskoja kuin ahkeroita, useammin huolimattomia kuin tarkkaavaisia, useammin laiminly—neet tehtðvðnsð, kuin tehneet sen tunnollisesti. Ja kun koulu loppui, tðytyisi heidðn erota sillð surkealla tiedolla, etteivðt olleet rehellisesti koettaneet parastaan. Sentðhden luettiin nyt viime aikoina tulisella innolla eikð opettajain tarvinnut antaa yhtððn ainoaa muistutusta. Lillin ranskalaiset verbit vierivðt kuin herneet hðnen suustaan; Agnesin vuosiluvut, jotka olivat saattaneet hðnelle harmaan hiuskarvan, tarttuivat nyt itsekukin omalle naulalleen hðnen pððhðnsð ja Berthan tutkintopaitaan tuli kunnollisia nappikoloja eikð kovin paljon kurtatuita kauluksia. Sanalla sanoen, ei tehty muuta kuin vaan kilpailtiin kaikenmoisilla hyveillð ja Bella luuli, ettð Hannakin pysyi enemmðn itsekseen siitð syystð vaan, ettð hðnkin tahtoi olla erinomaisen ahkera. Hanna oli tyytyvðinen, kun sai olla rauhassa kaikilta kysymyksiltð, ja ikðv—i vaan sitð pðivðð, jolloin saisi lðhteð kotiin. -- Mitenkð te aiotte kesðð viettðð, tyt—t? -- kysyi Bertha, kun he erððnð aamuna seisoivat koulun ulkopuolella, odottaen ovien avaamista. -- Minð tulen olemaan Hankoniemellð ðidin kanssa, -- sanoi Jenny Stenman. -- Tohtori sanoo, ettð minussa on liian vðhðn verta. -- Sepð nyt ei ole ihme, kun sinð puristat itseðsi niin kauheasti, -- virkkoi Bella, heittðen moittivan katseen Jennyn hienoihin, tiukkaan kureuumaan puristettuihin vy—tðisiin. -- Anteeksi, minð en ollenkaan purista itseðni, -- huudahti Jenny kiivaasti, -- minð voin pistðð koko kðmmenen kureuuman ja ruumiini vðliin. -- Sen sinð voisit tehdð, vaikka puristuisit niin, ettð olisit hoikka kuin kyynðrðpuu; onhan ruumiisi elastillinen, hupsu! -- Ja Bertha paisutti hyvillð mielin vahvoja keuhkojaan ja ojensi py—reitð vðkevið kðsivarsiaan muutamiin voimisteluliikkeisin. -- Toista se on, kun saattaa vapaasti liikkua kuin kala vedessð, eikð tarvitse asua tuommoisessa rautahðkissð! -- Minnekð menet sinð, Bella? -- Me tulemme olemaan rakkaassa FÍgelvik'issðmme, -- vastasi Bella. -- Minð tulen hommaamaan taloudessa ja auttamaan ðitið puutarhassa. -- Emmek— lðhtisi jalkaretkelle? -- huudahti Bertha ihastuneena. -- Kuka tulee mukaan? -- Minð! -- huusivat muutamat joukosta. Aina Berg ja Bella olivat hiukan aikoneet mennð Karja-Lohjaan tervehtimððn Verna Sommaria, ja he suostuivat nyt heti tuumaan. Alma Brennlund ja Lilli Enestam antoivat puolinaisia lupauksia, he ajattelivat jonkunmoisella kauhulla epðmukavia kenkið ja p—lyisið maanteitð. -- Entð sinð, Hanna? -- kysyi Bertha. -- Tahtoisin mielellðni sinua mukaan. -- En voi tulla, -- vastasi Hanna lyhyesti. -- Joutavia, minkðtðhden et voisi? Mikðpð sinua estðisi? -- Ty—ni. Minð tulen auttamaan ðitið hðnen kirjoituksissaan. Nyt avattiin ovi ja joukko hy—kkðsi sisððn. Nuo uudet kesðtuumat tðyttivðt monen mielen, niin ettð luku kðvi miten saattoi sinð pðivðnð. Hanna ja Bella menivðt tavan mukaan yhdessð kotiin, ja Bella luuli nyt ensi kerran huomaavansa jonkunmoista kylmðkiskoisuutta Hannan puolelta. Hðn arveli ensin erehtyneensð ja koetti olla kahta ystðvðllisempi, mutta Hanna kðvi vaan sitð enemmðn harvapuheiseksi ja j—r—mðiseksi jota kauemmin he puhelivat. -- Minðpð pistðydyn nyt sinun luonasi, -- sanoi Bella, kun heidðn piti erota. -- Minð osaan jo lðksyt ja minusta on niin kauan aikaa siitð kuin viimein sinun luonasi kðvin. -- Tule vaan jos tahdot, -- vastasi Hanna vðliðpitðmðtt—mðsti, -- mutta minun tðytyy lukea. He astuivat Hannan huoneesen, k—yhððn pieneen suojaan, jossa istuimet olivat pððllystetyt vaaleentuneella kretonnilla, seinðpapereissa oli halkeamia ja laattiassa tavallisia riepumattoja. Kaikki nðytti k—yhðltð, mutta siistiltð ja ilma oli moitteeton. Bella riisui pððltððn hatun ja nutun, asettui ikkunan luo ja mietiskeli keinoa, miten hðn saisi Hannaa iloisemmalle tuulelle. -- Minðpð ompelen itselleni reformipuvun tðnð kesðnð, -- alkoi hðn. -- Vai niin. -- Sen kai sinðkin teet? Etk— luule, ettð tummansininen kretonni olisi sopiva? Merimiespaita ja kaulus, ja lyhyt, laaja hame? Hanna ei vastannut. Hðn oli ottanut esille kirjansa ja valmistihe lukemaan. Hðn koetti paaduttaa itsensð Bellan hyvðn, iloisen seuran suhteen ja toivoi vaan, ettð tðmð menisi tiehensð. -- Ja sitten teen minð nappikoloja alushameen kaulukseen, niin ettð sitð saattaa alusliiviin kiinnittðð. En minð tarvitse kuin yhden alushameen vaan, sillð minullehan tulee lðmp—iset housut, samanvðriset kuin mekko. Niin on Verna Sommarilla. Etk— luule, ettð se tulee hyvðksi niin? -- Kyllð, vastasi Hanna, mutta hðnen ððnensð kuului kðrsimðtt—mðltð. Bella huomasi sen ja nousi lðhteðkseen. -- Sinð olet vðsynyt ja hajamielinen, -- virkkoi hðn ystðvðllisesti, -- en tahdo sinua kauemmin vaivata. Mutta minusta tuntuu, ettemme ole kauhean pitkððn aikaan saaneet _oikein_ puhua. Hðn tarttui hattuunsa. -- Kas tuolla tulee postiljooni kadun poikki. Saa nðhdð, saatko kirjettð, olen niin utelias tietðmððn. Kohta sen jðlkeen toi palvelustytt— erððn kirjeen sisððn. Hanna katseli kðsialaa, -- se oli vieras. Hðn aukasi kirjeen hiukan kummastellen, se oli niin aivan harvinaista, ettð hðn sai kirjeitð muilta kuin ðidiltðnsð. Hðnen lukiessaan vaalenivat hðnen poskensa ðkkið ja hðnen kasvoissaan kuvautui levottomuutta. -- Mitð se on, Hanna? -- huudahti Bella sðikðhtyneenð. -- Eihðn vaan mitððn ikðvðð? -- Minulle kirjoitetaan, ettð ðitini on hyvin kipeð ja ettð minun tðytyy heti tulla kotiin. Minð lðhden iltajunassa. Tahdotko ilmoittaa siitð koulussa? -- Kyllð. Voi, Hanna! Bellan ððni oli niin tðynnð sydðmmellistð my—tðtuntoisuutta, ettð Hanna olisi tahtonut sulkea hðnet syliinsð ja suudella noita rakkaita levottomia silmið. Mutta hðn hillitsi itsensð ja nyykðytti vaan kiitollisena. Sitten alkoi hðn hyvin kiireesti jðrjestðð asiansa matkaa varten. Hðnen piti muistaa, mitð hðn tarvitsi kesðllð ja mitð saattoi jðttðð tðnne syksyyn. Bella auttoi hðntð. He olivat ððnet—nnð kumpainenkin, Bella ystðvðnsð levottomuuden tðhden ja Hanna aavistaen, ettð hðntð odotti kaksinkertainen suru. Bella saattoi hðntð surumielisenð junalle. Mitð hðn ei olisi antanutkaan, jos olisi saanut heittðð kðsivartensa ystðvðn kaulaan ja itkeð surunsa lievitykseksi. Mutta Hanna oli niin ððneti ja melkein tyly, hðn ei pitðnyt tunteellisuuden osoituksista. Bella lupasi kirjoittaa kerran viikossa, mutta hðn ei saanut Hannaa lupaamaan samaa. Ja Hannan jððhyvðissuudelma oli niin kylmð, hðnen katseensa niin selvððn osoitti hajamielisyyttð, ettð Bella tunsi katkeran itkun nousevan kurkkuunsa. Mutta hðn nieli sen ankarasti moittien itseððn. -- Hanna parka, kuinka hðn nyt joutaisi minua ajattelemaan. Juna lðhti liikkeelle eikð Bella edes saanut jððhyvðiskatsetta vaunun ikkunasta. Heinðkuun aurinko paistoi kirkkaana ja kuumana ahtaasen pieneen kamariin, jossa Hanna Rappe istui kumarruksissa ty—n ððressð; hðn ompeli mekkoa postinhoitajattaren pienelle tyt—lle. Tuon tuostakin kððntyivðt hðnen katseensa ikðvðllð kaukaiseen metsððn, jossa hðn niin mielellððn olisi hakenut viileyttð ja lepoa, mutta ty—llð oli kiire ja eihðn ollut mahdollista ottaa ompelukonetta mukaansa metsððn. Ajatukset vaan liikkuivat vapaasti. Tðnððn oli juuri kaksi kuukautta siitð, kun hðn erosi koulusta ja tovereista. Kotiin tullessa oli hðnen ðitinsð kuolinvuoteellaan. Hanna ei tainnut enðð muuta tehdð, kuin hiljaa hyvðillð sairaan raukeaa kðttð, tasoitella pððnaluksia tai kostuttaa hðnen kuivia huuliaan. Ja kuitenkin sai hðn nðinð lyhyinð hetkinð vastaanottaa niin ððrett—mðn paljon, -- sai viimeisen hehkun rakkaudesta, jonka karvas elðmð oli ajaksi jððhdyttðnyt. Nyt oli hðnen ðitinsð aivan erilainen, -- oi kuinka suloinen hðn oli! Vðsynyt katse seurasi Hannaa, minne ikinð tðmð meni, se puhui rakkaudesta, se anoi anteeksi. Tuntikausia istui tytðr nyt ðidin vuoteen ððressð ja rakkaus oli hðnelle kallis kuin ravinto isoovalle. Oi, minkð tðhden oli tðmð rakkaus tullut niin my—hððn! Mutta jumalan kiitos, ettð se kuitenkin oli tullut! Yhden ainoan kerran tuli ðitiin tuo entinen synkkð katse ja katkera ððnen vivahdus. Se oli silloin, kun postista tuli tuo tavallinen rahakirje, jota Hanna ei heti ehtinyt saada kðtketyksi. Sairas veti hðnet puoleensa ja kuiskasi vaivaloisesti: -- lupaa minulle, ettet _koskaan_ kðytð noita rahoja itseðsi varten! Lupaa, ettð ennen kðrsit nðlkðð, kuin ostat niillð leipðð!... Kun Hanna vakavalla ððnellð antoi hðnelle tðmðn lupauksen, rauhoittui hðn jðlleen ja silmiin palasi ðskeinen lempeð, vieno katso. Sitten tuli kuolon hetki, tuo kummallinen, juhlallinen ero. Hannan sydðn vavahti vielðkin, kun hðn muisteli, kuinka autiolta tuntui koko maailma, ðidin lempeðn katseen sammuessa, kðden jððhtyessð. Tuntui aivan kuin hðn olisi tuossa samassa hetkessð kypsynyt aikaihmiseksi, kun hðneltð temmattiin lapsuutensa turva. Hðnen sielunsa hapuili lohdutusta Jumalan luona, mutta hðnellð ei ollut aikaa antautua pitkiin mietteisin. Raskas, ty—lðs elðmð kysyi kaikkia hðnen voimiansa. Ja hðn kohotti pððtððn, vakavasti pððttðen, ettei antaisi vastuksien voittaa itseððn, vaan ettð hðnen tulisi koettaa saavuttaa omatakeinen asema, jos suinkin mahdollista olisi. Hautajaisten jðlkeen muutti hðn asumaan postimestarin luo, jossa hðnen piti lukea erððn seitsenvuotisen pojan kanssa ja muuten auttaa ompeluty—llð. Tðmð viimeksi mainittu ty— oli kyllðkin raskasta hðnelle, joka ennemmin olisi lapioinut puutarhassa tai pessyt vaatteita. Mutta hðnellð ei ollut valitsemisen varaa, hðnen tðytyi vastaanottaa, mitð vaan hðnelle tarjottiin, ja palkka 20 mk kuukaudelta tuntui hðnestð ruhtinaalliselta. Bellalta oli tullut kirjeitð ehtimiseen, vaikka Hanna oli vastannut ainoastaan muutamilla rivillð. Se tieto, ettð hðn oli menetellyt oikein, kun oli koettanut vðhitellen irtautua Bellasta, lievitti hiukan sitð surua, jonka hðn tunsi tðstð toisesta suuresta tappiosta. Vðlistð epðili hðn sitð, ettð _oliko_ hðn todellakin menetellyt oikein. Mutta silloin muistui hðnen mieleensð Elin tðdin levoton katse ja Jennyn sanat, ja taas hðn arveli, ettei olisi voinut tehdð toisin. Kunhan Bella vaan olisi ehtinyt voittaa ensimðisen ikðv—imisensð, tulisi hðn kyllð jðlleen iloiseksi ja kehittyisi itsenðisemmðksi yksin, vapaana hðnen -- Hannan vaikutuksesta. Kðrpðset surisivat ikkunassa, joka oli auki ja helle oli kova. Neula ei enðð lentðnyt entisellð vauhdillaan Hannan kðsissð, se kðvi kuumaksi ja raskaaksi. Hðnen silmðnsðkin alkoivat painua umpeen, mutta hðn hieroi niitð harmistuneena ja jatkoi ompelemistaan. Kello yhden aikaan saisi hðn mennð ottamaan virkistðvðn kylvyn joessa, -- nyt puuttui vaan neljðnnes tuntia siihen. -- Onhan ihan kurjaa tulla uniseksi keskellð pðivðð, -- arveli hðn ja keskeytti vasta alkamansa haukotuksen. Kello napsutti hitaasti, varsin hitaasti. Muuten vallitsi tðydellinen hiljaisuus, sillð postimestarin rouva kirjoitti huoneessaan, ja lapset olivat ulkona. Vasten Hannan tahtoa ummistuivat hðnen silmðnsð, kðdet vaipuivat hervottomina alas, pðð kallistui ikkunan pieleen, ja hðn oli puolinukuksissa. Hðn oli istuvinaan entisessð, rakkaassa "puhelu"-sohvassa Bellan huoneessa ja luuli kuulevansa tðmðn iloisen ððnen. Kaikki tuntui niin hyvðltð ja tutulta, ja hymy tuli Hannan huulille. Ovi aukeni, ja hðn kuuli sen, mutta hðnellð oli niin hyvð siinð, Bellan sohvassa, ettei jaksanut silmiððn avata. Hðn kuuli hiljaisia, hiipivið askeleita, mutta ei tuntenut mitððn uuteliaisuutta. Ehkð se vaan oli Miina, joka toi sisððn silittðmðnsð vaatteet. Samassa tunsi hðn, ettð kaksi pehmeðð, lðmp—istð kðttð painettiin hðnen silmilleen ja innokas suudelma hðnen poskilleen. Hðn sy—ksi paikoiltaan ilosta huudahtaen. Eik— hðn vielð nðhnyt unta? Vai oliko se todellakin Bella, joka seisoi siinð ihkaelðvðnð ja iloisena! Eik— se ollut hðnen rakas, hilpeð ððnensð, joka huudahti: -- kas vaan, sitð ahkeraa tytt—ð! Kðrpðset sy—vðt mekon, sillaikaa kun sinð huvittelet Nukku-Matin luona! Hanna ei ollut vielð oikein hereillð. Hðnen unen nðk—nsð oli ollut niin vilkas, ettð hðn luuli sitð vielð kestðvðn. Oli niin suloista hetkeksi edes ajatella, ettð kaikki oli kuin ennen ja vastustamattoman tunteen pakottamana sulki hðn Bellan syliinsð ja suuteli kerta toisensa perðstð noita rakkaita, veitikkamaisia silmið. Sitten kðvi hðn jðlleen vakavaksi ja muisti rikkoneensa lupauksensa sekð irtautui hiljaa ja ystðvðllisesti Bellan syleilyksestð. -- Menkððmme rantaan, -- ehdoitti hðn -- minð tahdon puhua kanssasi. -- Kðrsimðtt—mðltð tuntui hðnestð nyt erota Bellasta ilman minkððnlaisia selityksið. Mutta pihalla tuli hðnelle uusi arvaamaton ilo. Kaikkien nurkkien takaa juoksi esille iloisia, tuttuja olentoja ja ympðr—ivðt hðntð riemuten. Siellð oli Lilli, siellð Bertha, Aina, Alma ja -- pððlle pððtteeksi -- Verna Sommar. He puhuivat kaikki yhtaikaa, nauroivat, tekivðt jos jonkinlaisia liikkeitð, niin ettð Hanna, tottunut kun oli hiljaiseen kamariinsa, oli aivan hðmillððn. Kaikesta, mitð tulvailemalla tuli heidðn suustaan, ymmðrsi hðn kuitenkin sen verran, ettð he nyt olivat jalkamatkalla ja aikoivat houkutella hðntð mukaansa. Hðn kehoitti heitð istumaan mðkirinteelle joen luo ja siellð jatkettiin pakinaa. -- Et voi aavistaa, Hanna, kuinka hurjalta Bella nðytti, kun hðn oli pudonnut puroon ja sitoi mðrðt sukkansa hartioilleen kuivamaan. Eihðn meillð nðet ollut aikaa jððdð niiden kuivamista odottamaan. -- Entð miltð sinð Lilli nðytit, kun herðsit jðlkeen pðivðllisunesi eilen ja olit koristeltu joka paikasta ruohoilla ja kovakuoriaisilla aivan kuin indiaani! -- Niin, ja vielð lisðksi oli kðrpðnen pððssyt tutkimusretkelle minun toiseen korvaani, -- nauroi Lilli. -- Hyi, kunpa ei liene siellð vielðkin! -- Kuinka ovat jalkanne kestðneet? -- kysyi Hanna hymyillen, kun sanatulva siksi hiljeni, ettð hðn sai jotakin sanotuksi. -- Tuossahan tuo on mennyt, kiitos kysymðstð! -- vastasi Bertha ja potkaisi jalastaan toisen kengðn. -- Kyllðhðn varpaat jaksavat hyvin ... aber -- sukat!!!... -- Minun toisesta kengðstðni on lðhtenyt kanta, -- vaikeroi Alma. -- Eik— sinulla olisi vðhðn syndetikonliimaa, ettð saisin liimata siihen toisen sijaan? -- Minð keksin paremman keinon -- arveli Verna Sommar, joka melkein ujosti oli pysynyt hiukan loitompana tytt—parvesta. -- Leikataanpa pois toisenkin kengðn kanta, niin ovat kenkðsi aivan mallikelpoisia. Kas tðssð puukkoni! -- Elðk——n, -- huusi Bertha, -- se onkin paras neuvo. Mutta Alma nðytti hyvin epðilevðltð. Hðn oli aina pitðnyt hyvin epðesteetillisenð kðyttðð kannattomia kenkið ja kðvellð varpaat pystyssð. Kuitenkin sanoi hðn nyt reippaasti hetken mietittyððn: -- No, olkoon menneeksi. Leikataan pois liika jðsen! Olenhan tullut mukaan tðlle matkalle tottuakseni elðmðn vaivoihin. Mutta hiljaa nyt kððnteissð tðstð lðhtien, hyvðt tyt—t, sillð minð tulen laahaamaan jalkojani perðssðni kuin vanha hevos-kulu. Kannan leikkaus toimitettiin yleisellð riemulla. Mitkððn veitset eivðt tahtoneet pystyð sitkeððn nahkaan. Sillaikaa olivat Bella ja Hanna pistðytyneet piiloon toiseen paikkaan, muutamien leppien suojaan. Siellð he pððttivðt rauhassa vaihtaa sanoja keskenððn. Hannasta tuntui kaikki niin kummalliselta. Hðnen oli kovin vaikea poistaa sitð hellyyttð, jonka hðn tunsi, ja puhutella ystðvððnsð samalla jokapðivðisellð ððnellð kuin tavallisia tuttaviaan. Bella huomasi muutoksen hðnessð. -- Joko taas tahdot karkoittaa minut luotasi tuolla ankaralla katsannolla? -- sanoi hðn puoleksi leikillð puoleksi surullisesti. -- Juuri kun minð luulin saaneeni sinut jðlleen! Sano, minkðtðhden olet toisinaan tuommoinen? Minkðtðhden et ole kirjoittanut yhtððn ainoaa kunnon kirjettð koko kesðnð, minkðtðhden olet p—rr—inen ja pistðvð kuin katajapensas? -- Mielikuvituksia, -- vastasi Hanna tylysti, mutta tunsi samassa, ettð oli valhetellut, ja hðpesi. -- Ei, sinð _et ole_ kuvitellut, Bella, -- oikaisi hðn sentðhden puhettansa. Minð olen todellakin muuttunut, en voi olla sinua kohtaan semmoinen kuin ennen. Bella katsoi hðneen kummastuneena. -- Etk— voi olla minua kohtaan niinkuin ennen olet ollut, -- kertoi hðn ja tunsi kyynelten tukehduttavan ððntðnsð. -- Oletko siis kyllðstynyt minuun? Sano, Hanna, _oletko_ kyllðstynyt? Kuinka mielellððn olisikaan Hanna nyt vastannut my—ntðvðsti, -- se olisi ollut kaikkein sukkelin keino pððstð tðstð tutkinnosta. Mutta hðn ei saattanut sitð tehdð. Hðnen tðytyi pðinvastoin sanoa, ettei hðn suinkaan ollut kyllðstynyt. -- No, mitð se sitten on? Sinun tðytyy vastata minulle suoraan, Hanna! Minulla on oikeus saada se tietðð; sinð et saa riistðð minulta ystðvyyttðsi, sanomatta minulle tðhdellistð syytð siihen. Bella puhui vakavalla ððnellð, vaikka hðnen silmðnsð olivat kosteat, ja Hanna arveli, ettei hðn koskaan ollut pahemmassa pulassa ollut. Hðn huomasi, ettð hðnen nyt tðytyi antaa selitys ja tekikin sen lujalla tahdollaan voittaen tuntemansa pahan mielen. -- Sanon kun sanonkin sinulle, kuinka se on, -- alkoi hðn ja tarttui Bellan kðteen. -- Olen huomannut ... tai ei, en ole itse huomannut, mutta muut, ettð minun vaikutukseni sinuun ei ole hyvð. Minun kova, tyly luontoni alkaa painaa leimansa sinuunkin, jos et ajoissa varo. Sanotaan, ettð sinð et enðð ole niin ystðvðllinen kuin ennen, siitð lðhtien kun opit minua tuntemaan, ja ðitisikin ajattelee varmaankin samaa, vaikkei ole hennonut sanoa sitð meille kumpaisellekaan... -- Voi, Hanna, mitð kaikkea kuvittelet itsellesi! -- Bellan levottomuus oli jo melkoisesti vðhentynyt. -- Jospa vaan tietðisit, kuinka suuressa arvossa ðiti pitðð sinua! Ja kuinka hðn iloitsee siitð, ettð sinð olet ystðvðnðni. Kuka on voinut uskotella sinua, ettð turmelet minua muka? Minð, joka pðinvastoin olen tuntenut semmoista terveellistð vakavuutta itsessðni, siitð lðhtien kun opin sinua tuntemaan. On aivan niinkuin tuntisin itseðni paremmin ja selvemmin nðkisin, minnekð pyrin. Ethðn, Hanna kulta, henno tuommoisten tyhjien mielikuvitusten tðhden katkaista niin hellðð ystðvyyden liittoa kuin meidðn? -- On se ollut aikomukseni. Minð tunnen itseni niin ilkeðksi, niin vðhðn ansainneeksi semmoista ystðvðð kuin sinð, pelkððn my—s turmelevani jaloa luonnettasi. Tahdon vetðytyð pois, ennenkuin se kðy mahdottomaksi meille kumpaisellekin. -- Mutta nyt sinð et enðð tahdo sitð, sano, ettet tahdo! -- huudahti Bella ja kiersi kðsivartensa tuon vastahakoisen ystðvðnsð kaulaan. -- En kyllð _tahdo_, mutta mahdollista on, ettð minun _tðytyy_. Etk— luule saattavasi ðidillesi paljon levottomuutta, kun olet niin paljon minun kanssani? -- Voi, Hanna, mimmoista sinð saatat uskoa! áiti, joka niin paljon pitðð sinusta! Sinðhðn et ole koskaan sallinut hðnen osoittaa sitð, mutta minð _tiedðn_, ettð niin on. Kerrankin hðn sanoi: Hannalla on niin tavattoman luja ja rehellinen luonto, minð toivon, ettð hðn vaikuttaa erittðin hyvðsti sinuun. Juuri niin hðn sanoi, jos sitten uskot tai olet uskomatta! Hannan kasvoissa kuvautui samassa iloa ja epðilystð. Hðn ei voinut uskoa niin pian pððsevðnsð siitð vaivasta, joka oli niin painanut hðntð nðinð viimeisinð kuukausina. Ja hðn ei uskaltanut antautua toiveisiin, jotka ehkð pian raukeaisivat tyhjððn. Mutta Bellan sanoja hðn ei kuitenkaan voinut epðillð. Tuo raskas surun taakka alkoi nyt vðhitellen tuntua keveðmmðltð ja lðmp—iset tunnevirrat pyrkivðt vðkisinkin esille. Hðn kumartui syvðlle alas Bellan kðteen tarttuen, -- tuohon rakkaaseen kðteen, jota hðn ehkð kuitenkin vielð saisi pitðð omanaan. -- Jos vaan tohtisin uskoa sinua! -- kuiskasi hðn. -- Sen voit, oma ystðvð! -- Bella hyvðili hiljaa hðnen tukkaansa. -- Oi, Hanna, ole entisellðsi minua kohtaan! Enhðn rakasta ketððn maailmassa niin paljon kuin sinua. -- Hoi, tyt—t! -- kuului samassa Berthan raikas ððni. -- Mitð ihmettð ja kummaa kuherratte te niin kauan kahden kesken! Tulkaapa nyt kiltisti pitðmððn meille seuraa! Aina ja Lilli ovat menneet majataloon tilaamaan meille pðivðllistð, -- vatsani on tyhjð kuin munankuori. Verna, -- huomatkaa! -- me _sinuttelemme_ hðntð nyt kaikki, --- rupesi hiukan levolle ja Almalle minulla ei ole juuri mitððn sanomista. Jos te ette tule sinne, niin minðkin nukun. Bella ja Hanna seurasivat hðntð hymyillen mðkirinteelle. Verna herðsi samassa ja nousi reippaasti. Hðnellð oli reformipuku, joka kauniisti ja luontevasti liittyi hðnen soreaan vartaloonsa, lyhyt, vðljð hame hiekanvðrisestð villavaatteesta ja siihen kiinni ommellut muodikkaat liivit. Pððllimmðisenð pieni nuttu, jossa oli tummemmat kððnteet ja mukavat taskut. Ei yhtððn pitkðð alushametta, vaan lyhyet, laajat housut, samasta kankaasta kuin hame, jotka ulottuivat polveen ja joiden jatkona oli pitkðt tummanruskeat sukat. Kevyt jockey-hattu, leveðllð lipalla varustettu, tðydensi puvun, ja kun Verna seisoi siinð niin terveenð ja punaposkisena, kðyttðen toista pðivettynyttð kðttððn auringon suojana, nðytti hðn niin ihanalta, ettð Berthalta pððsi ihastushuuto: -- Taivasten tekijð, Verna, kuinka sievð sinð olet! -- Voi, Bertha, elð sano "taivasten tekijð", -- sanoi Bella vakavasti. -- Olethan luvannut sen. -- Anteeksi, se pððsi huuliltani ihastuksen hetkellð. Mutta my—ntðkðð, hyvðt tyt—t, ettð hðn on viehðttðvð tuossa puvussa. Verna nðytti olevan hðmillððn, ja Hanna kiiruhti hðntð auttamaan. -- Eik— totta, -- alkoi hðn laskeutuen maahan Vernan viereen, -- ettð rupeaa enemmðn kunnioittamaan itseðnsð, kun on vapautunut kaikenmoisista hy—dytt—mistð pukimista ja ruvennut pukeutumaan oman kauneuden aistin ja tositarpeen mukaan? -- Kyllð, -- vastasi Verna. -- Sekin jo, ettð uskaltaa vastustaa yleistð tapaa, saattaa ihmisen tuntemaan itsensð vapaammaksi. Tðmm—isessð yksinkertaisessa, kðytðnn—llisessð puvussa tuntee olevansa _todellinen_ ihminen, eikð vaan kaikkien muotihullutuksien ripustin. -- Saisinko pukunne ensi talvisen mekkoni kaavaksi? -- Kernaasti. Olen oikein iloinen, jos niin teet. -- Otan minðkin! -- huusi Bertha. Hyvð ihme kuinka tyt—t jððvðt t—llistelemððn, kun meitð tulee pitkð jono, ilman vanteita, turnyreja ja kureliivið! Kovan ottelun saan kyllð ensin ðitimuorini kanssa. Eukko on konservatiivi kuin tuo kanto tuolla. Mutta tðytyy minun saada tahtoni mukaan, ei siinð auta mikððn! -- Koeta vakuuttaa ðitiðsi siitð, ettð toivomuksesi on jðrkevð, niin hðn kyllð suostuu, -- ehdotti Bella, jota syvðsti loukkasi ajatus, ettð joku tahallaan tekisi vasten ðitinsð tahtoa. Nyt palasivat Alma ja Lilli ilmoittamaan, ettð pðivðllinen oli valmis. He olivat hiessð ja noessa, kun olivat tehneet lðhempðð tuttavuutta majatalon uunin kanssa. -- Saan kunnian kutsua neiti Rappea juhla-aterialle lðheisyydessð olevaan ravintolaan, -- sanoi Lilli kohteliaasti ja tarjosi kðsivartensa Hannalle, sirosti kumartaen. -- Ei kiitos, minulla on pðivðllinen kotona, -- vastasi Hanna vetðytyen syrjððn. -- Pois kaikki mutkat, kumarra ja kiitð! -- Bertha sysðsi hðntð eteenpðin, samassa kun itse tarjosi kðsivartensa Vernalle. -- Meillð on varmaankin jotakin erinomaista odotettavissa, sen nðen Lillin nenðstð. Lilli katsoi kieroon nðhdðksensð nenððnsð, jossa todellakin huomasi hyvin sijoitetun nokipilkun. Aina nauroi Bellan selðn takana; hðn ei ollut hennonut riistðð seuralta tðtð pientð hauskaa havaintoa. Majatalon isossa kamarissa oli p—ytð katettu ja siinð viilið, sianliha-pannukakkua ja kahvia. Se se maistui. Kaikki sy—tiin loppuun, yksin sekin pannukakun osa, joka vðhðð ennen oli palanut kuin tulisoihtu, kun Aina oli hy—kðnnyt sitð sammuttamaan. Pðivðllisen jðlkeen keskusteltiin matkan jatkamisesta, ja kaikki kuusi tekivðt parastansa yllyttðen Hannaa tulemaan mukaan. Mutta hðn oli jðrkðhtðmðt—n. Hðn oli sitoutunut lukemaan kolme tuntia pðivðssð pikku Hugon kanssa ja sitð paitse sai hðn aina vðlistð kirjoitusty—tð tuomarilta. -- Kuinka kðrsimðtt—mðn rehellinen sinð olet, -- mutisi Bertha. -- Etk— voi tehdð uutta kontrahtia, joka ottaisi lukuun meidðnkin etujamme? Hiljaiseksi ja autioksi kðvi talo, kun tuo pieni seurue oli mennyt matkaansa. Kahta ahtaammalta tuntui nyt postinhoitajattaren ahdas, ummehtunut ky—kkikamari, jossa Hanna asui. Raskaalta tuntui Hannan mieli, kun hðn palasi ty—h—nsð, saatettuaan toverinsa pari virstaa matkalle. Mutta hðn koetti poistaa velttoutensa ja alkoi ahkerasti ommella. Ty— oli oleva hðnen paras liittolaisensa, tyytymðtt—myyttð ja turhia toiveita vastaan. Tyt—t sillð vðlin kulkivat edelleen mitð iloisimmalla mielellð; heidðn piti ennðttðð vielð 15 virstaa, ennenkuin saisivat y—sijaa. Kannaton Alma kuvitteli itselleen, ettð hðn kðveli varpaat pystyssð ja pyysi vaikeroivalla ððnellð muistamaan ðsken "leikatuita" jalkojaan. Hðn riippui Lillin kðsivarressa; nuo kaksi olivat ruvenneet pitðmððn toisistaan. Heissð kumpasessakin l—ytyi jonkunmoinen ikðv—iminen saavuttamaan jotakin korkeampaa, kuin mitð heidðn elðmðnsð tðhðn saakka oli antanut. Bertha kulki Vernan rinnalla, ja Bella oli valinnut Ainan. Jota enemmin ilta lðheni, sitð keveðmmðksi kðvi heidðn kulkunsa, ja olisi ollut oikea nautinto, elleivðt jalat olisi olleet niin hellðt. Pðivð vaipui yhð punaisemmaksi, kðyden petðjik—n taakse lðnnessð. Ilma oli kevyt ja viileð, hiukan kostea, -- kun kumpaisellakin puolella tietð oli suomaata, -- sekð tðynnð kanervan ja suorahkan tuoksua. He kulkivat autioiden seutujen lðpi. Siellð tððllð yksinðinen m—kki, jonka ikkunat kimaltelivat auringon laskiessa, -- sen edustalla laiha potaatti- tai kauramaa. Sitten oli taas monta virstaa aivan asumatonta, -- ainoastaan erðmaan valtaavaa kauneutta. Nuorten matkailijain askeleet harvenivat; heidðn tunteensa kðvivðt hehkuviksi kuin taiteilijan innostus, ja he hiipivðt hiljaa eteenpðin, ikððnkuin peljðten hðiritsevðnsð luonnon suloista rauhaa. Mutta kun pðivð oli mennyt mailleen ja ilma alkoi tuntua kylmðltð, kiiruhtivat he kulkuansa. Virstapatsas selitti heille, ettð vielð puuttui 6 virstaa, ennenkuin pððsisivðt levolle laskeutumaan. -- Voi, kuinka minua vðsyttðð, -- huokasi Alma. -- En varmaankaan jaksa perille asti! -- Herrajesta, kuinka raukkamainen sinð olet! -- huudahti Bertha, tarttui Almaan kðsivarteen ja laahasi hðntð eteenpðin. -- Bertha! -- nuhteli Bella, joka oli ottanut muistuttaaksensa Berthalle sopimattomien huudahduksien kðyttðmisestð. -- No, elð ole millðsikððn, saatoinhan minð tarkoittaa vaikka "G—staa", -- kerskasi Bertha, -- ja siihenhðn sinulla ei liene mitððn sanomista. Mutta joutukaamme nyt vaan, minulla on nðlkð ja alkaapa tehdð mieleni puuropadan ððreen. Reippaasti kuljettiin nyt vðhðn matkaa eteenpðin ja Bertha koetti laulaa yllðpitððkseen hyvðð tuulta. Mutta kaikki olivat vðsyksissð ja toivoivat hartaasti senpðivðisen matkansa loppua. He olivat nyt saapuneet metsððn, jossa joltinenkin hðmðrð vallitsi ja joka ei nðyttðnyt koskaan loppuvan, ja koska nyt my—s olivat poikenneet suurelta maantieltð, eivðt he enðð tietðneet paljonko oli matkaa jðlellð. -- Nyt minun voimani ovat jo ihan lopussa! -- pðivitteli Alma, ja itku ei ollut kaukana. Lillikin oli vðsymyksestð aivan kalpea ja Bella oli loukannut jalkansa, niin ettð liikkasi. -- Hiljaa! Minð kuulen lehmðn kellon, ehkð me emme ole kaukana jostakin talosta. -- Verna kuunteli, kðsi korvan takana. -- Minusta se kuuluu koiran haukunnalta. -- Eihðn ne lehmðt hauku, -- ivaili Bertha ja nipisti Vernaa kðsivarteen. -- Irvihammas! -- Jos te olette samaa mieltð kuin minð, niin koetamme saada y—sijaa lðheisimmðssð talossa. Alma ja Lilli eivðt varmaan kykene edemmðksi tðnð iltana. Ehdotukseen suostuttiin yksimielisesti, ja toivo saada pian heittðytyð vaikka paljaalle laattialle nukkumaan antoi heille voimia kulkea vielð hiukan matkaa. Viimeinkin nðkyi kaukana vankka talo, joka nðytti voivan antaa suojaa kuudelle vðsyneelle matkailijalle. Mutta tie oli huono ja vaikea osata, niin ettð he joutuivat harhaan ja olivat vðhðllð itkeð vðsymyksestð, kun vihdoin perille pððsivðt. Vaan nyt oli kello yksitoista, ja koko talo vaipunut unen helmaan. Isolla pihalla ei nðkynyt yhtððn elðvðð olentoa, paitse unelias kissa, joka makasi navetan oven edessð. -- Koputammeko oveen? -- kysyi Bella. -- Ei, ei, ehkð meihin vielð suututaan, kun me hðiritsemme ihmisið heidðn suloisimmassa y—rauhassaan. Ennen mennððn johonkin latoon, -- neuvoi Alma. -- No, tulkaa siis, niin menemme latoja tarkastelemaan, sillaikaa kun te lepððtte tððllð portailla. -- Bertha ja Aina, jotka olivat vðhimmin vðsyneet kiiruhtivat pihalta niitylle. -- Minðpð pelkððn, ettð saamme istua tððllð koko y—n, niinkuin kanat y—puulla, -- huomautti Bella, -- sillð heinðnteko on vasta alulla, ja ladot ovat tyhjðt. -- Hyi, mutisi Lilli ja kððri ison huivinsa paremmin ympðrilleen, -- ennen hiivin navettaan ja makaan siellð jossakin lehmðn pahnassa. Samassa palasivat Bertha ja Aina, noloina epðonnistuneelta tarkastusretkeltððn. -- Kaikki ladot perin tyhjðt. Ei sen verran heinið, ettð niissð hiiri olisi voinut y—nsð levðtð. Onhan nyt heinðnteko vasta alussa ja uusia heinið ei ole vielð latoihin viety. -- Mutta kyllðpð me olemme aika raukkoja, jos emme uskalla murtautua taloon, niinkuin muutkin kelpo rosvot, ja kerjðtð hiukan laattian sijaa maataksemme. Nyt menen minð jyskyttðmððn porstuan ovea. -- Maltapa, Bertha! -- Verna tarttui hðnen kðsivarteensa, -- nðetk— tuolla ylhððllð on aitan parvi, jonka ovi on auki. Siellð nukkuvat varmaankin talon piiat... -- Niin, oikeassa olet, kunnia olkoon havaintoky'yllesi, Verna "Sommarsol". Minð kiipeðn paikalla sinne tutkimuksia tekemððn. -- Hiljaa vaan, elðkð tee hupsutuksia, -- varoittivat tyt—t. -- Luota minuun, Lundqvist! -- kuiskasi Bertha ja pian oli hðn ylhððllð parvella. Hetken hauskuus saattoi muutkin unhottamaan vðsymyksensð ja he odottivat kðrsimðtt—myydellð Berthan tutkimusretken tuloksia. -- Aivan oikein, -- oikeilla jðljillð ollaan ... -- kuului Berthan ððni tuolta ylhðltð. -- Kuulen muutamia suloisia nenð-ððnið tððltð sisðltð ... hiljaa!... yks ... kaks ... kolme ... neljð, -- on eri ððntð. -- Kauheaa, jos siellð olisivatkin rengit! -- kuiskasi Alma alhaalta sðikðhtyneenð. -- Schsch! Enk— minð osaisi eroittaa miesten ja naisten nenð-ððnið? Odottakaahan, nyt minð herðtðn nuo kaunottaret oikein hienolla tavalla... -- Ole kummittelematta nyt, Bertha, -- varoitti Alma, -- muista, ettð tðssð on kysymyksessð y—lepomme! Mutta Bertha oli nyt hullunkurisimmalla tuulellaan, ja silloin eivðt varoitukset auttaneet. Hðn pani suunsa aivan lðhelle oven rakoa ja alkoi aivan hiljaa laulaa: "dÍne liksom Ískan, systrar, h—gt vÍr fosterlðndska sÍng!" Sitten kuunteli hðn tarkoin korvin. -- Ei mitððn tulosta! -- ilmoitti hðn. -- Herðtð heidðt nyt sukkelaan, minð nððnnyn vaivoihini! -- voivotteli Alma surkeasti. -- Elðhðn! ... nyt kuului, aivan niinkuin joku piioista olisi siepannut kðrpðsen kiinni ... nyt huokasi joku niistð... Ei, parasta lienee ottaa joku vðhemmin juhlallinen laulu. Ja alhaalla olevien kauhuksi alkoi hðn rallattaa: "Raatikkoon, raatikkoon Vanhat piiat pannaan"... -- Oletko vait, Bertha, hiljaa, sinðhðn ihan hðpðiset meitð, -- rukoilivat toiset. -- Kas niin, se keino tepsi, -- kuului vastaus. -- Yksi kaunottarista jo liikkuu ... hiljaa!... -- Kuka siell' on? -- kysyi unelias ððni oven takaa. -- Voi, voi, velikullat, kuinka minð nyt osaan sille vastata? -- kuiskasi Bertha hðdissððn. -- Ventta, ventta... _Ole hyvð ja pððse sisððn_ ... niink— sen piti olla? _Me ... tahtovat nukkumaan_... Oi, sitð suomen kielioppia! Nauru alhaalta keskeytti hðnen puheensa ja Bella tuli hðnelle avuksi. Hðn esitti heidðn surkeaa tilaansa palvelustyt—lle, joka oli tullut ulos, hame hartioilla. Hðn pyysi niin kohteliaasti, ettð tyt—n sydðn heltyi, ja hðn lupasi hankkia heille makuusijoja. Hetken perðstð palasi hðn jðlleen ja hðnen mukana tuli pari muuta tytt—ð, kaikki yhtð uneliaita. He aikoivat ruveta navetan ylisille maata, niin saisivat neitoset heidðn makuusijansa. Lilli nirpisti tyytymðtt—mðsti nenððnsð ja Alma kuiskasi varovasti: -- kirppuja! -- Kantðnka! -- huudahti Bertha, joka teki kaikki vaikeudet tyhjiksi. -- Minð panen kiitollisuudella maata tðhðn kyyhkyislakkaan. Voittehan te nukkua tððllð ulkona parven edustalla, jos pelkððtte hyppij—itð. Onhan tððllð erðs avain pððnalukseksi ja vanha pieksu peitteeksi. -- Eik— ole yhtððn vuoteita tuossa suuressa rakennuksessa? -- kysyi Alma rohkaisten itseððn. -- Ei ole, -- vastasi tytt—. -- Emðnnðllð on vieraita. Hðtð ei tiedð laista ja huomattuansa, ettð makuusijat parvella olivat jotenkin puhtaat, pððttivðt tyt—t kðyttðð hyvðksensð tarjotuita makuupaikkoja. He kiittivðt, kððnsivðt raidit nurin, ottivat sadeviittojaan peitteiksi ja vaipuivat kohta kauan toivottuun uneen. Ahdasta siellð kyllð oli. Bellalla, joka makasi ððrimmðisenð, oli paljas laattia allansa ja pieni olkitukku korvan kohdalla; Alma ja Lilli nukkuivat kðsivarret toistensa kaulassa, ja Verna Sommar, joka oli saanut sijansa seinðn vieressð, puserrettiin kuin kurkku tðmðn ja pienen pyylevðn Aina Bergin vðliin. Kello 8 aamulla tuli erðs piioista sisðlle ja kysyi, eivðtk— he tahtoisi kahvia. Viidestð uneliaasta suusta kuului tyytyvðinen "kyllð", ja kuudes vastasi pitkðveteisellð kuorsaamisella, jonka saattoi ymmðrtðð miten tahansa. -- Tuokaa meille kuusi kuppia kahvia, -- pyysi Bella, joka yhð oli tulkkina. Piika nyykðytti pððtððn. Hðn oli jððnyt tarkastelemaan neitosten orressa riippuvien pukujen komeutta. -- Mistð ovat neidit saaneet nðin kauniita pitsejð? -- kysyi hðn hypistellen hihan suissa ja kauluksissa olevia koristuksia. -- Helsingistð, josta olemme kotoisin, -- vastasi Bella. -- Vai niin kunhan minðkin pððsen palvelukseen sinne, niin ostanpahan yhtð kauniita, -- arveli tytt— ikðv—imistð osoittavalla ððnellð, ja lðhti kahvia hakemaan. -- Kas nyt olemme tehneet tuon tyt—n turhamieliseksi, -- sanoi Lilli, miettivðisenð vetðen sukkia jalkaan. Minðpð annan hðnelle yhden pitseistðni kiitokseksi y—sijasta. -- Nousehan, Bertha! kello on paikalla puoli yhdeksðn. -- Bella retuutti Berthaa aikalailla, sillð tðmð oli pahimpia "aamutorkkuja", mitð olla saattaa. -- Mmmmm.... kuului vastahakoisesti peitteistð. Bella ravisteli hðntð vielð kerran, vaan ilman seurausta; Bertha oli tðydellisesti vðliðpitðmðt—n sekð kehoituksista ettð pistopuheista, uhkauksista ja pakkokeinoista. Vihdoin otti Bella ihan kylmðð kaivovettð kuppiin ja kaatoi siitð muutaman tipan Berthan niskaan. Tðltð pððsi nyt nureksiva ððni, ja hðn alkoi hieroa silmiððn; Bella kiiruhti asettamaan h—yryðvðn kahvikupin hðnen nenðnsð eteen ja samassa silmðnrðpðyksessð oli Bertha valveilla. Hðn pukeutui, parissa minuutissa, -- pesemisestð ja sen semmoisesta hðn ei paljoa vðlittðnyt, -- ja oli valmis ennenkuin muut. Sitten pantiin matkalaukut kiinni, y—kortterista maksettiin ja vasta puoli kymmenen seudussa oltiin taas matkalla. Pðivð tuli yhtð kuumaksi, kuin edellinenkin oli ollut; p—ly nousi joka askeleella, ja kaikkialla, jossa tavattiin kaivo, huuhdottiin kasvoja ja kauloja, huolimatta pðivettymisestð ja kesakoista. Hannan yksitoikkoista kesðelðmðð ei keskeyttðnyt juuri mikððn muu, kuin joku kðynti pappilassa, joka oli pakollinen, koska rovasti oli hðnen holhojansa. Omituinen raskas tunne valtasi hðnet, joka kerta kun hðn astui pappilan sievðn valkean aituuksen sisðpuolelle. Tuntui aivan kuin koko maailma ðkkið olisi supistunut ja kðynyt niin ummehtuneeksi ja ahtaaksi, ettð hðn ei voinut hengittðð. Minkðhðn tðhden lienee niin tuntunut? Rovastin tyttðret, Hulda ja Klara, olivat oikein kilttið tytt—jð, sððlivðt Hannaa ja koettivat kaikin tavoin osoittaa hðnelle ystðvðllisyyttð. Mutta Hanna vetðytyi kiittðmðtt—mðnð pois, kun he koettivat hðntð lðhestyð ja kieltðytyi itsepintaisesti vastaanottamasta heidðn tarjoamiansa kirjoja tai huviretkið ja sen semmoista. Rovastin tyt—t pitivðt tðtð ujostelemisena eivðtkð vðsyneet kutsumasta hðntð luokseen tai lðhettðmðstð kirjojansa ja marjoja puutarhastaan. Mutta rovasti ja hðnen rouvansa katsoivat hðntð tyytymðtt—myydellð, ja sen hðn kyllð tunsi. Heidðn vanhentuneet katsantotapansa eivðt voineet sopia yhteen Hannan uusien aatteiden kanssa ja hðnen esiintymisensð oli heistð epðnaisellinen. He tarkoittivat hðnen parastansa, sen Hanna kyllð vðlistð ymmðrsi, eivðtkð he sððstðneet nuhteitaan, kehoituksiaan ja neuvojaan, mutta nðmð kaikki menivðt hukkaan Hannan itsepðisyyden tðhden. Hðn ei voinut kðsittðð, _minkðtðhden_ hðn ei saisi ajatella vapaasti, vðlttðð ihmisið tai yhtyð heidðn seuraansa, aina mielensð mukaan. He taas tahtoivat, ettð hðnen kaikissa suhteissa pitðisi epðillð oman tahtonsa hyvyyttð sekð arvostelukykyðnsð ja sokeasti pitðð hyvðnð ja soveliaana nuorelle naiselle sen, minkð _he_ semmoisena pitivðt. Hanna, jonka ei koskaan ennen ollut tarvinnut moisia siteitð tuntea, oli nyt kuin nuori varsa, joka potkii ja ponnistaa vastaan. Hðn ei voinut oikeiksi my—ntðð vanhusten oikeutettujakaan vaatimuksia, vaan vðsyi ja ikðvystyi kerrassaan. Hðn oli juuri palanut tuommoiselta pakkokðynniltð pappilassa ja oli tyytymðt—n ja kapinallinen koko mailmaa vastaan ja kaikkein vðhimmin piti hðn itsestðnsð. Minkðtðhden eivðt ihmiset saattaneet jðttðð hðntð rauhaan? Minkðtðhden heidðn tarvitsi tyrkyttðð hðnelle kasvatustapaansa, kun hðn tahtoi ainoastaan itseðnsð hoitaa? Nyt tahtoi hðn olla yksinðnsð ... tai leikkið Hugon kanssa eli puhella rððtðlin kyttyrðselkðisen Eeron kanssa. Tðmð oikein imi itseensð jokaisen sanan ja pakoitti Hannaa ajattelemaan viisailla kysymyksillððn. Muut ihmiset saisivat nyt hðnestð olla vaikka Siperiassa; hðn ei tarvinnut heidðn sððliððn eikð tahtonut olla heille missððn kiitollisuuden velassa. Hðn istui p—ydðn ððreen jatkaaksensa kirjoitustaan, vaan huomasi samassa kirjeen, joka oli tullut hðnen poissa ollessaan. Kðsiala oli tasainen ja komea, mutta aivan vieras hðnelle. Hðn heitti silmðyksen allekirjoitettuun nimeen ja lensi samassa tummanpunaiseksi. Kirje kuului: "Rakas Hanna! Vaikk'et tunne minua, tiedðt kuitenkin, ettð minð ennen olen ollut hyvin lðheisessð suhteessa ðitiisi. Olen kuullut hðnen kuolemastaan ja ððret—n kaipaus pakoittaa minua nyt tutustumaan hðnen tyttðreensð ja uudistamaan niitð muistoja, jotka huolimatta niiden katkeruudesta ovat elðmðni suloisimpia. Etk— tahtoisi tulla luokseni joksikin aikaa? Sillð tekisit minut onnelliseksi. Vekseli seuraa mukana matkakustannuksia varten. Minð ikðv—in sinua hyvin. Tule! áitisi ystðvð, Karin tðti." -- En koskaan! -- huudahti Hanna ja sy—ksi paikoiltaan aivan kuin joku ly—nti olisi hðntð kohdannut. -- Koskaan en tðytð sen toiveita, joka on saattanut minun ðitini niin syvðsti kðrsimððn! En, vaikka hðn tarjoisi minulle puolet maailmasta ... "áðret—n kaipaus" .. "suloisimpia muistoja"... Uskokoon sitð kuka tahansa muu, vaan en minð! Kahdeksanatoista pitkðnð vuotena ei hðn ole huolinut tiedustella, oliko ðitini elossa vaiko ei, kðrsik— hðn nðlkðð, vai viettik— pðivðnsð ylellisyydessð, ja nyt hðn kehtaa puhua "ððrett—mðstð kaipauksesta". Hanna rutisti kirjeen ja heitti sen uuniin. Sitten pisti hðn vekselin uuteen kirjekuoreen ja kirjoitti seuraavan vastauksen: "Rouva Karin Meilert. Lðhetðn vekselin takaisin, koska en aio tulla luoksenne. Muisto ðitini surusta on kuin seinð meidðn vðlillðmme. Hanna Rappe." Hðn kiiruhti panemaan kirjeen kiinni ja viemððn sen postilaukkuun, pelðten, ettð jokin saattaisi estðð hðntð tðstð kostamisestaan. Sitten palasi hðn ty—h—nsð ja koetti olla oikein ahkera, pððstðksensð siten omista ajatuksistaan. Mutta ty— ei sujunut. Mieleen johtui toinen toisensa perðstð ne monet katkerat sanat, jotka hðnen ðitivainajansa oli lausunut ystðvðstððn, -- ðskeinen kirje, hðnen kiivas vastauksensa, hðnen oma, muista riippuva asemansa -- ja kaikki nðmð ajatukset kiihoittivat hðnen aivojansa niin, ettð hðn arveli tulevansa aivan kipeðksi. Koneentapaisesti kirjoitti hðn puoli sivua, heitti sitten kynðn luotaan, sieppasi hattunsa ja meni ulos. Ehkð raitis ilma saattaisi hðnet sisðlliseen tasapainoon jðlleen. Ilta oli tyyni ja kirkas, tuuli lepðsi toimettomana puiden latvoissa eikð pannut yhtððn lehteð liikkeelle. Kaste kiilui jo maassa. Joen rannalla istui Eero onkivapa kðdessð. Hanna istui hðnen viereensð ja sanoi niin huolettomasti kuin vaan saattoi: -- iltaa, Eero, onko sinulla toista onkivapaa, niin lainaa minulle, tahtoisin mielellðni onkia hetken. Eero katsahti hðneen iloisesti hymyillen. -- Saatte minun, se on kaikkein parhain. Odottakaa, niin panen siihen sy—tteen! Hanna istahti kivelle vðhðn matkan pððhðn ja heitti siiman ulos. Eero katseli hðneen salaa ja huomasi, kuinka alakuloinen hðn oli, kuinka hðnen katseensa tuijottivat poloon, eikð hðn kuitenkaan nðhnyt, ettð kala nyki nykimistððn. Vihdoin hðn ei malttanut olla sanomatta: -- nyt on kala varmaan kðynyt onkeen. Hanna sðpsðhti ja veti ðkkið siiman vedestð. Hopean vðlkkyvð sðyne oli tarttunut koukkuun. Hðn irroitti sen, viskasi sen Eeron koriin ja pani uuden sy—tteen. Eeroa halutti ruveta keskusteluun hðnen kanssansa ja, kun Hanna erððn kerran ystðvðllisesti ny—kðytti pððtððn hðnelle, rohkaisi hðn mielensð ja alkoi: -- Olen niin paljon ajatellut sitð, mitð sanoitte minulle erððnð pðivðnð, ettð tðytyy olla hyvð vihollisilleen... -- Ei ne ole minun sanojani, vaan Vapahtajan, -- vastasi Hanna hiljaa. Pojan vakava, lapsellinen katse koski kipeðsti Hannaan. -- Olkootpa vaan, mutta sanoittehan tekin samaa, -- jatkoi hðn. -- Ja tðnððnpð menin minð voudin Villen luo ja annoin hðnelle uuden onkivavan, jonka olin tehnyt oikein hyvðksi. Hðn hiipi tiehensð, kun nðki minun tulevan, mutta minð annoin sen hðnen sisarelleen ja sanoin, ettð Villen piti saada se lahjaksi. -- Siinðpð teit oikein, Eero, -- sanoi Hanna ja hðnen ððnensð vðrðhti. Hðn tiesi, ettð Ville oli niitð, jotka armottomimmalla tavalla pilkkasivat kyyryselkðistð Eeroparkaa, ja ettð hðn pððlle pððtteeksi kerran oli hðntð ly—nyt. -- _Mistð syystð_ teit sinð sen? -- kysyi Hanna hetken pððstð; hðn tahtoi mielellðnsð tutkia mielialaa. -- Teinpðhðn sen siitð syystð, ettð te olette olleet minulle niin hyvð, etten voi olla uskomatta, mitð te sanotte oikeaksi. Ja senkin tðhden, ettei Villellð ole ollut ketððn, joka hðnelle parempia opettaisi... Eero katsoi Hannaan syrjðstð ja muutti k—mpel—n ruumiinsa hiukan lðhemmðksi hðntð. Hðn nðki, ettð Hannan muoto oli synkkð, ja hðn pani kðtensð hiljaa hðnen polvellensa, ikððnkuin osoittaakseen my—tðtuntoisuuttaan. Hanna tunsi, ettð tðmð pieni ystðvyyden osoitus tðytti hðnen sydðmmensð ððrið my—ten. Hðn tunsi olevansa niin mitðt—n, tyly ja kovasydðminen, tunsi, ettð hðn ei ansainnut, ettð tðmð pieni lapsellinen kðsi koskisi hðneen. Hðnen sydðmmensð sykki, onkivapa tðrisi hðnen kðdessððn ja, ennenkuin hðn ennðtti ajatellakaan, oli hðn kietonut kðsivartensa Eeron kaulaan ja itkien kallistanut pððtððn hðntð vastaan. Eero istui aivan hiljaa koettelematta sanallakaan keskeyttðð hðnen itkuaan. Ehkð tunsi hðn, ettð se teki hyvðð. Ehkð liikkui hðnessð outo, suloinen tunne ajatellessaan, ettð hðn oli tuon hyvðn tyt—n ainoana turvana tðnð surun hetkenð. Hanna rauhoittui pian. -- Olenpa ollut hiukan pahoillani tðnððn, -- sanoi hðn ikððnkuin puolustaen itseðnsð ja hymyili kyyneleet silmissð. -- Nyt tðytyy minun lðhteð kotiini. Kiitos, Eero, ja hyvðsti! Eero ei ymmðrtðnyt, mistð hðntð kiitettiin, mutta nosti lakkiaan, hiljaa kumartaen. Ja Hanna meni kotiin heltyneellð mielellð. Nyt katui hðn tylyð vastaustaan Karin tðdille. Suuttumus hðneen pyrki kyllð takaisin tulemaan, mutta hðn ei pððstðnyt sitð sydðmmeensð tðnððn, -- tðnððn, jolloin viaton kðsi juuri oli hðntð ohjannut oikealle tielle. Elokuun viimeisellð viikolla soi Hanna itselleen muutamia vapaapðivið mennðksensð FÍgelvik'iin noutamaan Bellaa kouluun. Hðn oli tehnyt ty—tð kuin juhta koko kesðn ja arveli nyt ansaitsevansa hiukan virkistystð. Hðnen asunnostaan oli viisi peninkulmaa Bellan kotiin. Mutta mitðpð sen pituisesta matkasta, kun hðn tiesi olevansa tervetullut. Hðn pani tavaransa matkalaukkuun, jonka postiljooni hyvðntahtoisesti lupasi perille viedð, -- itse hðn meni jalkaisin, sððstððksensð rahojaan ja nauttiaksensa enemmðn matkastaan. Oli viileð Elokuun aamu, kun hðn alotti matkaansa. Y—llð oli satanut ja tiet olivat vielð kosteat; mutta Hannalla oli nyt uusi mukava pukunsa eikð hðnen tarvinnut peljðtð likaisia hameen liepeitð. Selðssð oli hðnellð kontti, semmoinen melkein kuin tavallisilla ty—miehillð, ja siihen oli postimestarin rouva pannut voita ja leipðð, maalaisjuustoa ja silakoita. Eero oli jððhyvðisiksi lahjoittanut hðnelle kepin, jonka hðn itse oli tehnyt kauniista halavasta, ja hðn oli katsellut hðnen jðlkeensð kauniilla surullisilla silmillððn. Hannastakin tuntui ikðvðltð erota hðnestð, -- he olivat olleet niin paljon yksissð viime aikoina. Hðn lupasi nyt lðhettðð hðnelle oikein hyvðn veitsen Helsingistð, niin ettð hðn saattaisi veistðmisellð ansaita vðhðn talvella. Tiepuolessa oli viljavainioita, joista paraikaa korjattiin my—histynyttð eloa; vðlistð vei tie pihamaiden lðpi, jolloin Hanna ei koskaan saattanut olla puhuttelematta likaisia lapsukaisia. Vasta pðivðllisaikana sai hðn itsellensð kunnollista lepoa, kuljettuansa seitsemðssð tunnissa lðhes kolme peninkulmaa. Pðivðllisensð s—i hðn erððssð viidakossa ja pani sitten maata latoon. Tuoreet heinðt tuoksuivat vðkevðsti; ladon vieressð lirisi pieni kirkas puro, jossa hðn huuhtoi kuumia jalkojaan. Muutoin oli kaikki hiljaa, niin hiljaa, ettð hðn saattoi ikððnkuin kuulla omia ajatuksiaan. Tðmð hiljaisuus tuntui niin virkistðvðltð, ikððnkuin hðn jo kauan olisi sitð ikðv—inyt. Ja kuitenkin oli hðn ollut hyvin yksin. Hðnen ajatuksensa olivat olleet niin kiinnitetyt siihen ty—h—n, jota hðn oli toimittanut, ettð ne harvoin saivat olla vapaina. Olikohan se itsekkðisyyttð, ettð hðn niin mielellððn oli yksinðnsð? Niin ainakin ruustinna sanoi. Hðn sanoi, ettei ihminen saa elðð vaan itseðnsð varten, ettð hðnellð on velvollisuuksia jokaista ihmistð kohtaan, jonka hðn tapaa. Sanoi yksinðisyyden saattavan ylpeyteen, laiskuuteen ja muihin hullutuksiin. Ei, -- ei ollut tðmð totta. Yksinðisyys oli ollut hðnelle paras ystðvð, viisain neuvonantaja, taitavin parantaja. Yksinðisyydessð puhui Jumala hðnelle ja hðnen sydðmensð heltyi, ikððnkuin siihen olisi kosketettu pehmoisella, vienolla kðdellð, se aukeni kaikelle suurelle ja hyvðlle, jota hðn saattoi ajatuksillaan kðsittðð. Jumala oli hðntð lðhinnð noina yksinðisyyden hetkinð ja taivutti n—yryyteen paljon paremmasti kuin ihmisten sanat. Yksinðisyys oli kuin virkistðvð kylpy, joka huuhtoi pois matkan kuumuuden ja p—lyn. Kesken ajattelemisen nukkui hðn ja makasi kotvan aikaa. Kun hðn herðsi oli kello 6 eikð hðn siis voinut pððstð perille enðð sinð iltana, niinkuin oli toivonut, koska pimeni jo 8 aikaan. Hðn pððtti sentðhden kulkea vielð yhden peninkulman ja sitten jððdð jonnekin y—ksi sekð varhain aamusella kiiruhtaa Bellan luo, joka ei ollenkaan tietðnyt hðntð odottaa. Kello oli puolivðlissð yhdeksðn, kun hðn saapui erððsen taloon, johon hðn pððtti jððdð y—ksi. Hðn sai siellð pienen ummehtuneen kamarin tuvan takana, jossa neljð miestð ja kolme vaimoihmistð kuorsasi, toinen toistaan pahemmin. Saipa vielð kissan makuutoverikseen ja lisðksi muita kutsumattomia vieraita, jotka vihdoin tekivðt vuoteen niin ahtaaksi hðnelle, ettð hðn harmissaan hyppðsi laattialle, pukeutui ja pitkin askelin kiiruhti ulos vðellð tðytetyn, pahalle haisevan tuvan lðpi. Lopun y—tð istui hðn, isoon huiviin kððrittynð, erððllð vuorella, josta nðki auringon nousevan kimaltelevan jðrven yli. Juotuansa 6 aikaan kupin vðkevðð sikurikahvia jatkoi hðn iloisesti kulkuansa. Hðnellð ei ollut lainkaan lauluððntð, mutta nyt hðnen teki mieli laulaa, sillð kaikki tuntui niin keveðltð ja iloiselta. Vðlistð vaan kðvi hðnen mielensð surulliseksi, kun hðn muisti Karin tðtið, mutta nyt hðn ei tahtonut hðntð muistella, --- hðn tahtoi vaan olla iloinen. Kello 8 nðki hðn FÍgelvikin herraskartanon iloisesti pilkistðvðn koivujen takaa. Hetken perðstð oli hðn jo portin luona, jonka hðn aukaisi nðkemðttð ketððn ihmistð. Keitti—n edustalla seisoi vanha Leena vaatteita harjaten. Hðn oli vðhðllð pudottaa harjan kðsistððn, kun hðn nðki Hannan, joka nauraen nosti sormensa huulilleen. -- Missð on Bella? -- kuiskasi hðn. -- Herranen aika, kuinka hyvð mieli Bellalle nyt tulee! -- Missðk— on? Uimassa se on paraikaa. Hanna menee vaan suoraa pððtð uimahuoneelle. Hanna hiipi hiljaa ja nopeasti alas rantaan ja sisððn uimahuoneesen. Ei nðkynyt siellð muuta Bellasta kuin hðnen jokapðivðinen verhonsa. Mutta vðhðn matkaa rannasta nðkyi erðs ruskea kiharapðð keinuvan veden pinnalla ja laineet sen edessð jakaantuivat kiiltðen ja leikkien. Hanna riisui hiljaa pððltððn ja astui ððnett—mðsti alas veteen. Hðn ui reippaasti Bellaan pðin, jonka kasvot olivat kððnnetyt rannasta poispðin ja joka oli tðydessð toimessa koettaen pysyttðitð selðllððn liikahtamatta. Nyt sai hðn vihdoin kylliksi, kððntyi kyljelle ja alkoi uida rantaan pðin, vaan huomasi samassa Hannan aivan vieressððn ja pððsti ilohuudon, joka kuului pihalle saakka. -- Hanna, Hanna, sinðk—! Kuinka sðikðhdytit minua! Mitð jos olisin saanut halvauksen ilosta?! Pðivðð, pðivðð, nðetk—, ettð ny—kðytðn pððtð? Mikð kumma sinut tðnne toi? Oi, kuinka hirveðn hauskaa! Ja kuinka hyvðsti uit! Tahdotko nðhdð kuinka minð menen umpeen ... odotahan ... yks, kaks ... kolme! -- Bellan pðð katosi ðkkið. -- Ptshi! vettð sain nenððni... Osaan minð vettð polkeakin ... nðetk—! Minusta tulee kerran uimamaisteri. Hanna nipisti hðntð poskeen, se tarkoitti "hyvðð pðivðð". He uivat nyt rinnakkain puhellen ja nauraen lakkaamatta. Rouva Palmfelt tuli alas uimahuoneelle tervehtimððn Hannaa. -- No, tyt—t, jo on aika tulla pois, Bella nðyttðð ihan siniseltð. -- Oi ei, ðiti kulta, se on vaan mustikoista tullut. Mutta kyllð me paikalla tulemmekin. Menehðn hetkeksi oven ulkopuolelle, ehkð Hanna ei tahdo muuten nousta. Rouva Palmfelt meni nauraen ulos ja tyt—t riensivðt uimahuoneesen. Tukka oli kuin liimattu silmðkulmiin, vettð tippui joka hiuskarvasta ja he nauroivat ððneen toisillensa. -- áiti, nyt saat tulla sisððn. Emmek— nðytð upotetuilta koiranpenikoilta? Pukemisen aikana liikkui Bellan suu kuin kahvimylly. -- Nðetk—, minulla on reformipuku, olen sen itse ommellut. Se on kauhean hyvð. Kas vaan, onhan sinullakin! Sehðn on mainiota! Mutta onko sinunkin hameesi napissa? Vai niin, kyllð se on paljon parempi... Ja nðetk—, kuinka nðppðrðsti saan kaikki pððlleni? Yhdessð vilahduksessa! Ja pððsen kaikista nauhoista, jotka aina menivðt umpisolmuun. Hanna nðytti yhtð tyytyvðisenð uutta pukuaan, joka pððasiassa oli samanlainen kuin Bellan. Se kaunisti hðntð, koska hðnen pitkð hoikka vartalonsa siinð nðytti kehittyneemmðltð. Hðn teki hyvillð mielin muutamia voimakkaita liikkeitð nðyttððksensð Bellalle, ettei puku hðntð millððn tavalla vaivannut tai ahdistanut. Laiturilla hy—kkðsivðt Lulle ja Liisi heitð vastaan ja olivat repið Hannan palasiksi, saadaksensa hðnestð osan itsekukin. Mutta koska aamiainen oli valmis, tðytyi heidðn rauhoittua ja lohdutukseksi luvattiin heille huviretki jðlkeen puolen pðivðn. Puolenpðivðn aikaan istuivat Hanna ja Bella mðkirinteellð lðhellð rantaa. Paljon oli heillð nyt puhumista. Bella kertoi lopun jalkamatkasta, jota oli kestðnyt kolme viikkoa. -- Kuinka kesti Alma kaikki vaivat "leikattuine" jalkoinensa? -- kysyi Hanna hymyillen. -- Varsin hyvin. Hðn kðvi yhð uljaammaksi. Ja hðn on tullut niin hyvðksi, tiedðtk—, aivan toisenlaiseksi kuin ennen. Samaten Lilli. Luulenpa, ettð heistð alkaa tulla hyvið ystðvið. -- Entð Aina? -- Niin ... Aina ... enpð oikein tiedð! Hðn on niin epðtasainen. Pelkððn, ettei hðn voi pitkðksi aikaa innostua mistððn asiasta. Voimistelu, joka oli hðntð hurmannut viime talvena, on hðnelle nyt aivan vieras asia. Yksin Verna Sommarkin on hðnestð nyt ihan tavallinen ihminen vaan. -- Minustakin on tuntunut, ettei hðnessð ole kestðvyyttð, -- sanoi Hanna, -- vaan ehkð se tulee aikaa my—ten, -- hðn on vielð niin nuori. -- Bertha on, tiedðtk—, oikein reipas tytt—, jospa vaan hiukan useimmin muuttaisi nenðliinoja. Hðnestð tulee ihan varmaan apteekkari. Jokaisessa lepopaikassa saimme me odottaa hðntð, syystð ettð hðnen tðytyi tehdð kokeita voiteillaan ja rohdoillaan. Milloin tarjosi hðn meille viinasta ja mustan viinamarjapensaan lehdistð tehtyð sekoitusta, milloin voidetta suojaamattomasta voista, johon hðn oli pannut kaikenmoisia maustimia. -- Hanna kuunteli innostuneena, mutta vðhitellen muuttui hðn niin vakavan nðk—iseksi, ettð Bella huomasi sen. -- Mitð sinð ajattelet, Hanna? -- Minð ajattelen, ettð minun tðytyy uskoa sinulle jotakin, ... josta et tule iloiseksi. Bella katseli hðneen levottomasti, mutta kun Hanna kertoi, ettð hðn oli saanut kirjeen rouva Meilertilta, l—i hðn kðtensð yhteen. -- Oi, kuinka hauskaa! Sinun ðitisi... -- Ei ollenkaan hauskaa, -- keskeytti Hanna ðkkið. -- Ja minð annoin hðnelle semmoisen vastauksen, jota sinð et varmaan olisi hyvðksynyt. Hðn kertoi koko tapauksen, sekð senkin kuinka hðn jðlestðpðin oli katunut. -- Kyllð minð tiedðn, kuinka sinð olisit tehnyt, -- lisðsi hðn, -- mutta minð nyt en missððn tapauksessa voi olla kuin sinð. Bella nðytti miettivðiseltð. -- Minð olisin sinun sijassasi kirjoittanut uudestaan. Olisin sanonut, etten suinkaan aikonut hðntð loukata. -- Silloinpa en olisi puhunut totta. Tiesin koko ajan aikoneeni loukata hðntð oikein tuntuvasti. -- Oi, Hanna, sinð joka aina niin lujasti tahdot tehdð, mitð on oikein. He istuivat ððneti. Leena, joka tuli kutsumaan pðivðlliselle, tarttui hetkeksi suusta kiinni. Hðn pudisteli pððtððn Hannan uudelle puvulle. -- Huomaanpa, ettð Hanna on tullut yhtð hupsuksi kuin Bellakin, -- sanoi hðn. Kun nyt olette tehneet itsestðnne puoleksi poikia, vaikka olisitte voineet olla s——tið ja nðttið fr——kin—itð! Ette te ikinð saa sulhaisia, lapsikullat! -- Hðpeð toki, Leena, tahdotko niin mielellðsi pððstð meistð? Kukapa sitten kirjoittaisi kirjeesi ja neuvoisi sinulle kertomataulua? Leena nauroi. -- Onpa tuo Bella aika lipokieli, -- sanoi hðn ja meni. Kovin sukkelaan kuluivat FÍgelvikissð Hannan kolme mððrðpðivðð. Nuoret kðvivðt puolukassa ja sienið kerðilemðssð, purjehtivat Pentin kanssa, uivat ja lukivat ððneen, polttivat kokkoa iltasilla ja paistoivat potaatteja kuumassa porossa. Hannalla oli erððnð pðivðnð keskustelu Bellan ðidin kanssa. Hðn kertoi aikomuksestaan vetðytyð pois Bellasta sekð syystð siihen. -- Ettek— usko, tðti, ettð olisi ollut parasta, jos olisin niin tehnyt? -- kysyi hðn. Rouva Palmfelt katseli hðneen tarkkaan. -- Mistð sinð olet saanut moisia epðilyksið? -- kysyi hðn ystðvðllisesti tarttuen Hannan kðteen. -- Minulle on sanottu, ettð minun vaikutukseni Bellaan on paha, -- vastasi Hanna punastuen. -- Olenpa luullut huomanneeni, ettð tekin, tðti levottomuudella katselette meidðn seurustelemistamme. -- Eik—hðn joka ðiti jonkunmoisella levottomuudella seuraa lapsensa kehitystð, varsinkin kun sillð on niin taipuvainen luonne kuin Bellalla. Mutta ole sinð vaan huoleton, ei minulla koskaan ole ollut syytð peljðtð sinun vaikutustasi. Ensi hetkestð nðin, ettð pohja sinun luonteessasi on vilpit—n ja hyvð, vaikka olot ovat kehittðneet sinut epðtasaiseksi ja hiukan tylyksi. Pðinvastoin olen ilolla luullut huomanneeni, ettð Bella on kehittynyt lujemmaksi ja ettð hðn suuremmalla innolla kuin ennen koettaa itseðnsð kasvattaa. Ole sentðhden aivan huoleton, hyvð Hanna, ja ole yhð edelleen Bellan ystðvðnð. Kukaan ei siitð iloitse enemmðn, kuin minð. Ja ellen erehdy, voipi Bella vuorostaan tehdð sinulle hyvðð... -- Oi, tðti, sen minð tunnen joka pðivð. Minð saattaisin ihan kuivua ja kivettyð, ellei minulla olisi Bella. Hðnen kunnioituksensa kiihoittaa minua enimmin hyvyyteen pyrkimððn. Rouva Palmfelt pudisti hðnen kðttððn. -- Siunatkoon Jumala teidðn ystðvyyttðnne, -- lausui hðn lempeðsti, -- kestðk——n se elðmðnne loppuun saakka. Uskollinen ystðvð on kaikkia maailman aarteita kalliimpi. Syyskuu oli tullut ja rautatien vaunut olivat viime pðivinð vierineet pððkaupunkiin tðp—sen tðynnð koulunuorisoa. Bellan vanhemmat olivat jððneet maalle, mutta lðhettðneet kaupunkiin kolme vanhinta lastaan Leenan hoidettaviksi. Hannakin tuli samassa. Hðn oli taas vuokrannut entisen pienen huoneensa Bellan lðheisyydessð; se oli huokein, minkð hðn voi saada. Koulussa tapasivat toverit toisensa erððnð maanantai-aamuna, jolloin todistukset olivat nðytettðvðt ja lðksyjð annettiin. Hauskaa oli taas tavata toinen toisensa. Vanhoja ystðvyyden liittoja uudistettiin ja vanhat vihat unhotettiin. Lðmpimðsti puristettiin siellð kðsið ja iloisesti liikkuivat kielet. Viides luokka tunsi edesvastauksensa, kun nðet piti olla esimerkkinð koko koululle, sekð kðyttðytyi tyyneesti ja siivosti. Toinen toisensa perðstð ilmestyivðt entiset toverit, ja vielðpð muutamia uusia, jotka olivat jððneet luokalleen tai ðsken ottaneet pððsytutkinnon. Nðmð seisoivat syrjðssð, hiukan hðmillððn niistð uusista suhteista, joihin nyt olivat joutuneet. -- Voi pðiviðni, Bella, kuinka olet ruskettunut! -- huudahti Agnes Lund ja l—i kðtensð yhteen sulasta hðmmðstyksestð. -- Ethðn ole lainkaan huolinut suojella hðvi—tðsi! -- En, siitð en tosiaankaan ole vðlittðnyt, -- nauroi Bella, nðyttðen py—reitð, pðivettyneitð kðsiððn. -- Mutta sinðhðn olet valkoinen ja hieno, kuin prinsessa. -- Elðhðn, -- vastasi Agnes kainosti, mutta tyytyvðisenð kiitoksesta. -- Sinðpð nðytðt vankalta, Bibbi, oletpa kuin kelpo tytt— ainakin. -- Hanna taputti hyvðksyen Bibbin leveitð hartioita. -- Niin, nðetk—, kesðllð minð panin pois kureuuman ja sen jðlkeen tulin niin paksuksi, ettð oikein hðvettðð. -- Elðk——n, Bibbi, se oli kaikista viisain tekosi! Nðhkðð tyt—t, kuinka pulskaksi Bibbi on tullut kolmessa kuukaudessa. -- Ja Bertha hurrasi hðntð ihastuneena. -- Hyi, paksu kuin porsas, -- kuiskasi Agnes Almalle. -- Mutta enemmðn minun mieleeni kuin sinð, -- kuului tðmðn rohkea vastaus. Bella, Hanna, Bertha ja jotkut muut esiintyivðt uusissa kðytðnn—llisissð reformipuvuissaan ja joutuivat siten innokkaan keskustelun esineeksi. -- Aiotteko esiintyð sirkuksessa? -- kysðsi erðs tyt—istð. -- Eihðn niitð housuja nðekððn, -- arveli toinen teeskennellen ihmettelyð. -- Onko aikomuksenne olla koulutytt—sillð koko elðmðnne? -- lisðsi kolmas. -- Eikð, vaan aiomme olla olevinamme _ihmisið_, -- Bertha l—i kðtensð polveen ylpeðllð itsetietoisuudella. Pois kureuumat! Pois pitkðt viistðvðt hameet! Elðk——n vapaus! -- Niin, pukeutukoon itsekukin mielensð mukaan eikð vðlttðmðtt—mðsti niin kuin kaikki muut, -- huudahti Bella innokkaasti. -- Hyvð! -- huusivat tyt—t, -- Mitð tðmð merkitsee? -- sanoi Bertha ja taputti hðmmðstystð teeskennellen Siirið selkððn. -- Oletko sinð raukka niin laihtunut, ettei sinussa enðð ole kuin kalanluita? Siiri nðytti nololta. Hðn oli vasta ðskettðin ruvennut kureuumaa kðyttðmððn, koska hðnen ðitinsð oli ollut kovasti sitð vastaan. -- Niin, kun minð aloin tulla niin kauhean paksuksi, -- puolusti hðn itseððn ja pistðytyi muiden joukkoon. -- Siinð oli yksi tappio! -- kuiskasi Bella Hannalle. -- Niin, mutta kymmenen voittoa, -- vastasi tðmð. -- Niitð on kymmenen, jotka ovat muuttuneet jðrkeviksi, -- paitse me, -- lisðsi hðn nauraen. -- Oi, Hanna, kuinka me tðnð talvena rupeamme taistelemaan aatteemme puolesta! -- Tietysti. Mutta muistakaamme, ettð meidðn tðytyy koettaa _vakuuttaa_ heitð siitð, eikð vaan _yllyttðð_. Kun tytt—parvi sittemmin palasi koulusta, huudahti Bella: -- On ollut niin hauskaa tavata taas, ettð meidðn pitðð vielð kerta yhtyð tðnððn. Mitð arvelette pienestð huviretkestð Kaisaniemeen jðlkeen puolen pðivðn? -- Voi, voi, kuinka hirveðn hauskaa! -- kuului joka taholta ja tytt—jen erotessa pððtettiin yksimielisesti yhtyð kello 4 "vapaamuurarin haudalla". Se oli iloinen joukko, joka jðlkeen puolen pðivðn kokoontui T—l——n rannalle. Tyt—t istuivat nurmikolle ja alkoivat puhua kesðn tapahtumista. Jokaisen piti kertoa jotakin toimistaan ja Hanna johti puhetta, kun se vðlistð kiihtyi semmoiseksi l—rp—tykseksi, jota ei kukaan ymmðrtðnyt. Kun Jennyn vuoro tuli, nðytti hðn olevan hðmillððn ja sanoi: -- En tiedð, kerronko ollenkaan mitððn, te tulette vaan pilkkaamaan minua. -- Oi, puhu pois vaan, me emme nðe emmekð kuule! -- Nðin sanoessaan Bertha ripusti nenðliinan kasvojensa eteen. -- Eipð siltð ettð minun tarvitsisi hðvetð mistððn! -- Olin Loviisassa kylpemðssð. Siellð olin mukana kahdessatoista huviretkessð ja kuudessatoista tanssiaisessa. -- Aika voimistelu! -- kuului nenðliinan takaa. -- Mutta minullapa oli hyvin hauskaa ja sain monta hyvðð tuttavaa. Lopulla sanoi tohtori, etten enðð saisi tanssia, sydðmmeni... -- Oli erðs Loviisa-sankari murtanut, -- pððtti nenðliina. -- Mutta Jenny, kuinka _saatoit_ olla niin varomaton, -- juuri kun sinun piti terveyttðsi hoitaa, -- keskeytti Bella moittien. -- áidistð oli niin hauskaa, kun sain olla mukana joka paikassa. Hðnen oli aina tapana sanoa, ettð nuorenahan sitð pitðð huvitella. Siiri kertoi pyytðneensð krapuja Porvoon tienoilla, Bibbi oli kðynyt Oulussa ja laskenut tervaveneessð koskia alas. Agnes oli ollut Helsingissð koko kesðn, kylpenyt tohtori Ewerthin mððrðyksen mukaan ja nðhnyt keisarin perheineen "Kofladan" saaren luona. Jokaiselle oli tapahtunut edes jotakin eriskummallista, ja pian tiesivðt he jotenkin tarkkaan, miten itsekukin oli kesððnsð viettðnyt. -- Jo riittðð tðtð juhlallista keskustelua, menkððmme nyt soittamaan tai laulamaan "jðrvisaliin", -- ehdotti Agnes. Siihen suostuivat kaikki ja kokoontuivat kohta ylðkertaan, jðrvisaliin, jonka ovet olivat avoinna verantaan ja tyyneen T—l——n lahteen pðin. Taivas oli lðnnessð punertavan kellertðvð ja rannoillakin loistivat punaiset ja kullankarvaiset lehdet puissa. Ilma oli lðmp—inen ja tyyni ja tðynnð syystuoksuja. Muutamat tyt—istð olivat menneet ulos verannalle, toiset kuuntelivat salissa Agnesin laulua. -- Minðpð olen oppinut kulkemaan kðsillð, -- kehui Bertha ja nðytti taitoansa yleiseksi tyydytykseksi. -- Ja minð osaan kðvellð nuoralla, -- sanoi Bella leikkið laskien. -- Paha vaan, ettei tððllð ole nuoraa. Mutta odottakaa, paremman puutteessa kelpaa tðmð nojapuu. Samassa hyppðsi hðn yl—s kapeaan nojapuuhun ja huolimatta toverien varoituksista, teki hðn siinð muutamia notkeita liikkeitð. Nyt tuli Hanna salista. Kun Bella nðki hðnet, piti hðnen muka tervehtið, mutta horjui samassa ja putosi suinpðin maahan. Kauhistuksen huuto kaikui verannalta. Hanna ja muutamat muut sy—ksyivðt heti pihalle; hðnen polvensa notkuivat, silmðnsð eivðt eroittaneet paljon mitððn, mutta alas hðnen tðytyi vaan pððstð. Toiset jðivðt yl—s saliin kalpeina ja ððnett—minð. Hanna tuli ensimmðiseksi paikalle. Siellð seisoivat jotkut ravintolan palvelijoista sðikðhtyneinð ja neuvottomina; kukaan ei ollut rohjennut nostaa Bellaa. Hðn oli pudonnut hyvin pahasti vesitynnyrið vasten ja oli tainnoksissa -- tai ehkð kuollut. Hanna kumartui hðnen puoleensa ja huomasi hðnen olevan hengissð. -- Auttakaa minua nostamaan hðntð! -- lausui hðn lyhyesti, -- ja viekððmme hðnet sisðlle! Nojatuoli tuotiin ja siinð vietiin Bella varovasti sisððn, Bertha kiiruhti tohtoria hakemaan. Hiljaa hiipivðt toverit toinen toisensa perðstð Bellaa katsomaan. Sitten menivðt he kotiin, itkien ja alakuloisina. Bella makasi silmðt ummessa ja ilman mitððn tunnon merkkið. Hðn oli hirveðn kalpea, mutta haavaa ei nðkynyt missððn, ei edes yhtððn kuhmua ollut hðnen ruumiissaan. Hanna hautoi kylmðllð vedellð hðnen otsaansa; hðn oli auaissut hðnen vaatteensa ja istui pidellen Bellaa kðdestð, ððnett—mðssð tuskassa odottaen lððkðrin tuloa. Hðn tuli ja samassa kannattimet, jotka Bertha oli ðlynnyt hankkia. Lððkðri tarkasteli Bellaa, nðhdðksensð oliko joku luu katkennut. Mutta semmoista kohtaa ei keksitty; niskassa nðkyi vaan punainen jðlki, jonka hðn oli saanut vesitynnyrin laitaan loukatessa. Lððkðri oli levoton siitð, ettð tainnoksissa olo kesti niin kauan. -- Aivot tai selkðydin ovat varmaan jotenkin vahingoittuneet ja se voipi olla vaarallista. Viekðð hðnet varovasti kotiin, minð tulen my—s hetken kuluttua. Vanha Leena ei tietðnyt miten olla, kun miehet kuormineen seisahtuivat pihalle ja hðn nðki Bellan suloiset kalpeat kasvot kantimilla. -- Mitð ne ovat tehneet hðnelle? Herra Jumala, mitð ne ovat tehneet lapselleni? -- huusi hðn semmoisessa kauhussa, ettei voinut paikalta liikahtaa. -- Valmista vuode, Leena, -- kðski Hanna, vaikka hðnen ððnensð vðrisi. -- Ei ole nyt aikaa itkeð. Leena sðpsðhti ja kiiruhti kðskyð tðyttðmððn. Mutta hðn hoiperteli ja nyyhkytti kuin unessa olija. Hannan tðytyi ajatella ja mððrðtð kaikki yksin. -- Niin, -- puhui hðn puoleksi itselleen, -- meidðn tðytyy heti saada sana maalle. Mene Leena ja lðhetð joku ... odota, minð kirjoitan muutaman rivin. Hðn piirsi muutamia rivið Bellan ðidille. Hðnen kðtensð vapisi niinkuin horkassa olijan eikð hðn nðhnyt, mitð kirjoitti. -- Sukkelaan, Leena, juokse! Ota semmoinen mies, jolla on hevonen, ja kðske Jumalan nimessð hðnen rientðð ... sano, ettð tðssð henkeð kysytððn. Bertha oli mennyt apteekkiin. Pentti oli poissa, tiesi missð. Hanna oli yksinððn Bellan kanssa. Hðn heittðytyi polvilleen vuoteen ððreen ja koetti rukoilla. Mutta hðnen rukouksensa oli sanoja vailla, eikð siinð ollut yhtððn selvðð ajatusta. Hðnestð tuntui ikððnkuin koko maailma olisi siirtymðisillððn pois hðnen luotaan, hðn olisi tahtonut jostakin saada nojaa, mutta ei l—ytðnyt mistððn. Hðn koetti kuvitella itselleen, ettð Bella oli kuollut, mutta ei jaksanut syventyð siihen ajatukseen, ennenkuin toisia ajatuksia tuli vðliin: -- kunpa tohtori tulisi ... kunpa tðti joutuisi ajoissa... Hðn lausui hiljaa Bellan nimen ja suuteli hðnen kalpeita poskiaan. Voi kuinka tðmð tainnos oli kuoleman kaltaista. Juuri tuolla tavalla oli hðnen ðitinsðkin maannut, kun hðnen henkensð tðstð maailmasta erosi, eikð mikððn rakkauden ponnistus voinut hðntð enðð takaisin kutsua. Kuinka tohtori viipyi! Hanna oli vðhðllð murtua tuskasta ja vðsymyksestð. Hðn ei voinut edes itkeð, joka olisi ollut suuri helpoitus. Vihdoin kuuli hðn askeleita ja nðki lððkðrin tulevan. Heti hðnen jðlkeensð astui Bertha huoneesen. Hðn oli hankkinut iilimatoja, joita pantiin Bellan selkðluuta pitkin. Lððkðri oli ystðvðllinen ja sððlivðinen; hðn jði odottamaan, mitð iilimadot vaikuttaisivat. Penttikin oli nyt tullut kotiin. Hðnen hellððn sydðmmeensð koski kovasti sisaren kohtalo ja alituisesti pistihe hðn sairaan luo katsomaan, eik— tðmð jo herðisi. Mutta ilta kului ja y— tuli, ennenkuin tðmð tapahtui. Vasta kello 2 aikana y—llð aukaisi Bella silmiððn, vaan ei nðkynyt ketððn huomaavan. Kohta vaipui hðn taas entiseen tilaansa. Tohtori, joka oli koettanut kaikki keinot, mitkð tiesi, meni nyt kotiinsa, levðtðkseen hiukan. Seuraavana pðivðnð aikoi hðn neuvotella toisen lððkðrin kanssa. Bertha oli jððnyt sairaan luo y—ksi ja sai vihdoin unta, mutta Hannaa ei saanut kukaan siirtymððn Bellan vierestð pois, eikð hðn voinut hetkeksikððn silmiððn ummistaa. Tunnin toisensa perðstð istui hðn siinð, odottaen joka hetki, ettð Bella aukaisisi silmiðnsð ja tuntisi hðnet. Mutta aamu tuli ilman muutosta. Kun Bellan vanhemmat edeltð puolen pðivðn saapuivat, oli Bella yhð samassa tilassa ja lððkðri pelkðsi pahinta. Hanna kiitti Jumalaa, ettð Elli tðdin tulo oli tapahtunut Bellan vielð hengittðessð. Hðnet pyydettiin nyt muuttamaan Palmfeltien luo, ettð hðn useimmin saisi nðhdð Bellaa. Jðlkeen puolen pðivðn muuttui Bellan tila. Hðneen tuli kova kuume, hðn houraili ja hðntð rupesi vetðmððn. Lððkðrit pelkðsivðt, ettð aivokuume oli tulossa ja ettð hðn voisi menettðð jðrkensð, vaikka hðn jðisikin eloon. Vuoteen ððressð istui Bellan ðiti kalpeana, kuivin silmin. Hannan lðsnðolo hðntð hiukan lohdutti. Kolmantena pðivðnð oli Bellalla kauhea suonenveto, mutta sitten hðn alkoi runsaasti hikoilla, jota lððkðrit pitivðt hyvðnð merkkinð. Sairas sittemmin vaipui hiljaiseen uneen, hengitti syvððn ja tasaisesti, ja hieno puna ilmestyi hðnen poskilleen. Hðnen ðitinsð ja Hanna istuivat liikahtamatta hðnen vuoteensa ððressð, ikððnkuin olisivat peljðnneet pienimmðllð kuiskeellaan sðikðhdyttðvðnsð toivon kyyhkyð, jonka siivet suhisivat kaukana. Pari tuntia levollisesti nukuttuansa, aukaisi Bella silmðnsð, ja hðnen katseensa osoittivat, ettð hðn nyt oli tðydessð tunnossa. Hðn huomasi ðitinsð ja kuiskasi hiljaa: -- ðiti! Sitten kððntyi hðnen katseensa Hannaan ja hðn hymyili heikosti: -- Hanna! -- kuiskasi hðn ja vasen kðtensð tavoitteli hiljaa Hannan kðttð. Silloin aukenivat Hannan kyynellðhteet ja hðn riensi pois huoneesta peljðten, ettð Bella sðikðhtyisi niistð valtavista nyyhkytyksistð, jotka puistattivat hðntð. Jumalan kiitos, Jumalan kiitos! Kuinka ihanalta tuntui itku, tointuminen, pitkðllisen tuskan poistuminen kyynelvirran mukana. Kun lððkðri tuli, nðytti hðn iloiselta ja hðmmðstyneeltð. Kuume oli poissa ja katse selvð. Ei ollut enðð henki eikð jðrki vaarassa, mutta suurinta varovaisuutta vaadittiin, etteivðt hermot, jotka niin kauan olivat olleet ikððnkuin eloa vailla, jðlleen vahingoittuisi. Pentti tuli usein istumaan hðnen vuoteensa ððreen. Hðn osasi niin mainiosti asettaa pððnaluksia ja kððntðð Bellaa, kun tðmð ei itse jaksanut, ja hðnen kðtensð oli kuin hellðn naisen kðsi. -- Sinð olet niin hyvð, Pentti, -- kuiskasi Bella erððnð pðivðnð, kun hðn saattoi puhua; -- sinusta tulee varmaan oivallinen tohtori. Pentti hymyili. -- Ja silloin viimeistððn sinun tðytyy parantua. Saat nðhdð, ettð tulet vahvaksi kuin norsu, kun vaan mieltðsi maltat. -- Luuletko, ettð se on Jumalan tahto? -- Bellan katseet kððntyivðt kysyvðisesti hðneen ja hðn koetti kiertðð kðsivartensa Pentin kaulaan, vaan ei jaksanut. -- Ajattelen aina joskus, ettð nyt minð kuolen... Mutta sano, kuinka olen minð tullut nðin kipeðksi? Minð en muista mitððn... -- Sinð et saa puhua niin paljon, sisar kulta, -- keskeytti Pentti ymmðrtðvðisesti. -- Kyllð minð kerron kaikki, kunhan vaan vahvistut. -- Nyt et saa ajatella muuta kuin nukkumista, sy—mistð ja parantumista. -- Olkoon niinkuin tahdot, -- vastasi Bella vðsyneellð ððnellð. Pentti koetti turhaan karaista mieltððn, kun nðki sisarensa kasvot niin pieninð ja laihoina vaipuvan jðlleen alukselle. Hðnen pieni sisarensa! Kuinka rakas ja suloinen hðn oli! Ei hðn voinut hðnestð luopua, ei millððn lailla. Pentti pistihe vaatekonttoriin sairashuoneen vieressð ja niisti itseððn tuntuvasti. Nðinð surun aikoina, kun Hanna vapaahetkinððn istui Bellan vuoteen ððressð, nðki hðnen vðsyneiden silmiensð aukenevan ja ummistuvan, kuuli hengityksen kulkevan puoleksi auenneiden huulien vðlitse ja katseli, kuinka kuume valkoisia poskia punasi, oli hðnen mielensð tðp—sen tðynnð levottomia ajatuksia. Vaikka hðn oli satoja kertoja sanonut itselleen, ettei hðn koskaan tahtonut niin lujasti kiinnittðð sydðntðnsð keneenkððn, ettð luopuminen siitð tuntuisi kipeðltð, tunsi hðn nyt, kuinka arvaamattoman kalliiksi Bella oli kðynyt hðnelle. Tðmð pieni, kuumeesta vðrisevð kðsi oli tarttunut niin vahvasti hðnen sydðmmeensð, ettei tðmð koskaan enðð tuntuisi eheðltð, jos kðsi raukeaisi kuolemaan. Hanna tunsi, ettei hðnen kova luontonsa voisi pehmetð ilman Bellan vaikutusta, ja nyt hehkui hðn halusta saada vapaaehtoisesti antautua tðmðn vaikutuksen alaiseksi. Hðn huomasi kummastuksella, kuinka hðn nyt toivoi saavansa rakastaa jotakin ihmistð, hðn, joka kuitenkin yhð vielð luuli, ettei kukaan muu ollut vapaa, kuin se, joka oli kaikista tunteista riippumaton. Ja nðinð viikkoina, jolloin levottomuus ja tuska olivat hðnen ainaiset toverinsa, tunsi hðn kuinka katkeruus hðnessð suli sulaamistaan, kuinka okaat taittuivat ja sydðntð tðytti uusi, suloinen tunne kaikkia ihmisið kohtaan. Ensiksikin tulivat Bellan omaiset hðnelle hyvin rakkaiksi ystðvðn tðhden, sitten koulutoverit ja vihdoin yhð laajemmissa piireissð kaikki, yksinðiset, kðrsivðiset horjuvaiset ihmisraukat. Hðn, joka oli luullut sydðntðnsð niin ahtaaksi, ettei siihen sopisi mikððn jalo tunne, huomasi nyt haluavansa edes johonkin mððrin keventðð niitð taakkoja, jotka painoivat niin monen hartioita. Nðitð ajatellessa tðytyi hðnen yhð useammin muistaa Karin tðtið. Hðn karkoitti aina tðmðn ajatuksen, mutta se tuli yhð uudestaan. Ehkð oli tðmð vanha nainen yksi noista hiljaisuudessa kðrsivistð, joka vaan tarvitsi hiukan ystðvðllisyyttð herðtðkseen uuteen eloon. Oi, Karin tðti, mitð varten sinð tulit minun tielleni? Minkðtðhden et voi jðttðð minua rauhaan, niinkuin jðtit ðitini siihen aikaan, jolloin hðn olisi sinua paraiten tarvinnut? Olethan julma, kun pakotat minut luoksesi. Ja yhtð julma minð olen, joka -- tietðmðttð, oletko yksinðinen ja onneton -- olen jðttðnyt sinut pðivð pðivðltð, viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta odottamaan sen tuloa, jonka olisi pitðnyt katua, eikð ole sitð tehnyt. Kohta on yhdeksðn viikkoa siitð, kun sain kirjeesi ja vielð ... vielð olen yhtð leppymðt—in kuin silloin... Sitten hðn taas ajatteli ihmetellen isððnsð. Mimmoinen oli hðn, tuo isð, joka olisi voinut antaa hðnelle kodin turvan, eikð ollut sitð tehnyt, jota hðn ei koskaan nðhnyt eikð voinut rakastaa? Missð oleskeli hðn? Tiesik—hðn hðn, ettð hðnen vaimonsa oli kuollut, ettð hðnen tyttðrensð oli turvattomana maailmassa, ettð hðnen rahalðhetyksensð oli yleenkatseella hyljðtty? Ja jos hðn tðmðn kaiken tiesi, niin miltð se hðnestð tuntui. Varmaan hðn oi siitð vðlittðnyt, koska oli niin kevytmielinen ja itsekðs. Kummalliselta tuntui ajatella kotia, joka olisi ihan oma! Saattoihan koko pieni maailma, tðynnð rakkautta ja hauskuutta, sopia neljðn seinðn vðliin. Hanna melkein ei muistanut omistaneensa oikeaa kotia; se oli aina hðnestð tuntunut puoleksi erðmaalta, kunnes kuolema oli siihen luonut kaikkea sovittavan varjonsa. Vaan samassa se hajosikin, ja hðn heitettiin taas maailmalle, rajattomaan tyhjyyteen. Kerranpa loisi hðn kuitenkin itselleen kodin, jospa ei piankaan. Kodin, jossa olisi kirjoja ja kukkia, hiljaista yksinðisyyttð, eikð kuitenkaan koskaan tyhjyyttð. Ensin hðn matkustaisi ja katselisi maailmaa ja sitten palajaisi kotiin tuhansilla muistoilla, jotka kaunistaisivat hðnen kotiansa. Tiedot ja ty— tekisivðt hðnen elðmðnsð niin rikkaaksi ja -- Bellan ystðvyys olisi hðnelle pðivðpaisteena. Ajatukset kððntyivðt taas Bellan sairasvuoteesen. Mitð jos hðn kuitenkin kuolisi! Sanomattomalla tuskalla, jota hðn ei voinut selittðð, kuunteli hðn sairaan epðtasaista hengittðmistð, kumartui vuoteen yli ja tarttui levottomasti peittoosen molemmin kðsin, pitðen siitð kiinni niin lujasti, kuin jos tðstð olisi riippunut ystðvðnsð henki. -- Kuinka heikko olenkaan tðnððn, -- huudahti hðn vihdoin puoli ððneen ja nousi, vakavasti pððttðen voittaa itsensð. -- Tððllð haaveksin minð tuntikausia aivan kuin koko tulevaisuuteni olisi kiinnitetty tðhðn heikkoon elðmðnlankaan. Hðn kosketti huulillaan Bellan hiuksia ja meni tiehensð puoleksi uholla, puoleksi itkien. Koulussa vaihteli mielentila aina sen mukaan, mitð Bellasta kuultiin. Joka pðivð sai Hanna vastata moniin ystðvðllisiin kysymyksiin ja aikoja ennen kuin Bella sai mitððn tietðð ulkomaailmasta, tulvaili hðnen huoneesensa kirjelippuja, kukkia tai sievið pienið kðsit—itð, hellðsydðmmisten toverien antamia. -- Tuntuu aivan kuin nappi puuttuisi takista, kun Bella on poissa, -- oli Berthalla tapa sanoa, -- ja juuri se nappi, joka paraiten suojeli kylmðltð -- tððllð luokalla. -- Niinð pðivinð, jolloin Bella oli parempana ja Hannan levottomuus hðnen suhteensa vðheni, tðytyi hðnen yhð useammin muistella Karin tðtið. Hðn tunsi, ettð hðnen kuitenkin kerran tðytyisi mennð tðmðn luo, ei ulkonaisista syistð, vaan omantunnon pakosta, ja jota enemmðn hðn viivytteli sitð enemmðn hðn ylenkatsoi omaa kðyt—stððn. Hðnellð ei muuten ollut tapana vitkastella, kun joku asia kerran oli toimitettava. Ainoa, millð hðn voi itseðnsð puolustaa, oli se, ettei hðn tahtonut mennð semmoisella sydðmmellð, joka oli tðynnð vihaa ja leppymðtt—mið tunteita, niinkuin hðnellð yhð vielð oli. Vihdoin kðvi tuo itseensð tyytymðtt—myys hðnelle niin kðrsimðtt—mðksi, ettð hðn pððtti heti mennð rouva Meilertin luo, maksoi mitð maksoi. Adressikalenterista l—ysi hðn helposti hðnen osoitteensa ja meni kenellekððn mitððn sanomatta hðnen luoksensa erððnð pðivðnð. Kovasti sykki Hannan sydðn, kun hðn seisoi huoneen edustalla, mutta hðn koetti nðyttðytyð levolliselta astuessaan portaita yl—s. Nðmð olivat matalat ja mukavat, mutta Hanna oli kuitenkin aivan hengðstynyt yl—s pððstyððn. Mutta tððllð tunsi hðn taas niin suurta vastenmielisyyttð ja vastustamatonta halua pððstð pakoon, ettð hðn kððntyi takaisin ja melkein juoksi alas kadulle. Kuitenkin hðvetti hðntð sitten taas, hðn reipastui, koetti ajatella Bellaa ja kððntyi rohkeasti takaisin sekð soitti kelloa. Palvelustytt— aukaisi oven. -- Kyllð, rouva Meilert oli kotona. -- Tehkðð hyvin, kðykðð sisðlle. Hanna jði kuitenkin etehiseen, sillð aikaa kun tytt— meni rouvalle ilmoittamaan. Salin ovesta nðki hðn tauluja, kasveja, mattoja ja uutimia. Jospa Karin tðti ei ollut onnellinen, niin oli hðn ainakin rikas. Tðmð tuntui Hannasta ikðvðltð, paljon vaikeampi ja tarpeettomampi oli hðnestð nyt anteeksipyynt—. Ja kun hðn vertasi tðtð ylellisyyttð ðitinsð k—yhyyteen, yltyi hðnen vastenmielisyytensð. Palvelustytt— kððntyi takaisin ja pyysi hðntð astumaan sisððn. Hðn heitti hiukan halveksivaisen katseen Hannan k—yhððn pukuun. Mutta hðn ehkð kuitenkin arvasi, ettei Hanna ollut tuommoinen tavallinen avunpyytðjð, joita talossa niin paljon kðvi, -- sillð hðn auttoi kohteliaasti pððllysvaatteet Hannan pððltð. Rouva Meilert istui kirjoitusp—ytðnsð ððressð, mutta Hannan sisððn astuessa nousi hðn siitð. Hðn oli pitkð ja suoraselkðinen, tukka harmahtava, kasvonpiirteet kauniit, mutta ankarat. Hðn tervehti Hannaa jotenkin kylmðsti ja pyysi istumaan. Hanna jði kynnykselle seisomaan. -- Minð olen Hanna Rappe, -- virkkoi hðn ja tunsi veren nousevan poskilleen, eikð voinut estðð hðmilleen joutumistaan. -- Olen tullut anteeksi pyytðmððn epðkohteliaasta kirjeestðni. Ilon sðde kirkasti hetkeksi rouva Meilertin ankaroita kasvonpiirteitð, mutta hðn voitti tunteensa ja tuli jðlleen kylmðksi. Tðmð rauhoitti Hannaa. Hðn oli odottanut kyyneltulvia ja syleilyksið, ja semmoista hðn ei voinut kðrsið. Rouva Meilert katsoi hðneen tarkkaan. -- Annapahan nðhdð, -- sanoi hðn -- oletko ðitisi tytðr... Ehkð silmðt ovat hðnen, mutta hðnen katsantonsa oli vienompi, ystðvðllisempi... Hðnen ððnensð vðrðhti. Hanna katsoi hðntð suoraan silmiin. -- Niin, -- lausui hðn, -- saattoi olla, ennenkuin surut tekivðt hðnen luontonsa kovaksi. Sanotaan, ettð minð ulkomuodoltani olen isððni, sisðllisesti ðitiini. Rouva Meilert asetti hðnet hiljaa sohvaan viereensð. -- Puhu hiukan ðidistðsi, hðnen viimeisistð hetkistððn. Et voi aavistaa, kuinka kallis hðn kerran oli minulle. Hanna hymyili katkerasti. -- Ja kuitenkin saatoitte hyljðtð hðnen! Annoitte hðnen yksin taistella elðmðn taistelua, k—yhðnð, sairaana, pettyneenð kaikissa toiveissaan niiden suhteen, joita hðn oli rakastanut. -- Niin, nðetk—, olin loukattu sisimmðssð sydðmmessðni. En voinut suoda sitð anteeksi, ettð hðn, hyljðten ihanteensa, meni miehelle, joka ei edes ansainnut hðnen kunnioitustaan. Minusta hðn silloin alensi itsensð niin, ettð minun _tðytyi_ ty—ntðð hðnet luotani, vaikka sydðntð kirveli... -- Unhotatte, ettð hðn rakasti isððni; olkoon se hðnen puolustuksenansa. Rouva Meilert katsahti yl—s. -- Ei, -- sanoi hðn kiivaasti, -- ei rakkauskaan _voi_ kaikkea puolustaa. Minð en koskaan voinut oikein uskoa, ettð hðn todellakin rakasti isððsi; siihen tðmð oli liian paljon hðntð alempana. Mutta jos niin oli laita ... no, silloin en ymmðrrð ihmissydðmmen oikkuja! Nainen, niin oikeutta harrastava, hellðsydðmminen, kaikille suurille aatteille altis, kuin ðitisi, ... ja isðsi! Hengett—mðmpðð, tyhjempðð, hengen ja ruumiin puolesta elðhtyneempðð olentoa en ole koskaan nðhnyt. Mutta suo anteeksi, -- ehkð loukkaan sinua? -- Oi, -- kuului Hannan lyhyt vastaus, -- isðni suhteen minulla ei ole minkððnlaisia tunteita. -- No niin, ymmðrrðthðn, miltð tuntui nðhdð ystðvðn, jota rakastin enemmðn kuin itseðni, heittðytyvðn moisen miehen syliin! Minð olin epðtoivossa ja katkaisin kaikki suhteemme. Sitten tuli hðnen rangaistuksensa. Hðn tuli onnettomaksi ja hyljðtyksi, ja nythðn minun olisi pitðnyt anteeksi suoda. Mutta minð en voinut sitð, se tuntui ikððnkuin minun samassa olisi tðytynyt luopua omista periaatteistani, varsinkin jos olisin ottanut ensimmðisen askeleen. Jos hðn olisi tullut minun luokseni... -- Saatoitteko todellakin sitð uskoa sen kirjeen jðlkeen, jonka te kirjoititte hðnelle hðnen hððpðivðnðnsð? -- Hannan posket hehkuivat. -- Se kirje oli omiansa sammuttamaan viimeisenkin ystðvyyden kipinðn. -- Vai niin, sinð olet lukenut sen! No, -- olenhan sitð katunut tuhannen tuhatta kertaa. Olisin voinut luopua koko omaisuudestani, jos se vaan olisi ollut kirjoittamatta. Minð tiesin, ettð hðnen sydðmmensð murtuisi siitð, ja kuitenkin kirjoitin sen, hillitsemðtt—mðssð tuskassani. Minulle oli silloin jonkunmoinen lohdutus siitð, ettð sain tehdð aukon meidðn vðlillemme niin laajaksi, kuin suinkin voin. Kun minð kuulin, ettð hðnen miehensð oli hðnet hyljðnnyt ja ettð hðn oli muuttanut pois pienen lapsensa kanssa, silloin pyrki sydðmmeni hðnen luo koko entisellð hellyydellððn. Mutta luuletko saattaneeni lðhestyð hðntð, luuletko, ettð olisin voinut pyytðð anteeksi? Ei, siihen olin liian itsepintainen ja kova. Tahdoin pakottaa hðntð ensin tulemaan minun luo. Mutta hðn ei tullut, ja minð kuulin, ettð hðn kðrsi nðlkðð. Rauhoittaakseni omaatuntoani, lðhetin hðnelle sittemmin vuotuisesti pienen rahasumman sinua varten... -- Tek— sen lðhetitte? -- keskeytti Hanna, punastuen pahasta mielestð. Niihin rahoihin hðn ei koskaan kajonnut. -- Se oli hðnen kaltaista, -- virkkoi rouva Meilert hymyillen tuskin nðhtðvðsti. -- Hðnhðn aina oli tahtonut tulla omin voimin toimeen. Hðn oli yhtð ylpeð kuin minðkin, ja se teki meidðt kumpaisetkin onnettomiksi. Sillð aikaa, kun hðn kulutti itseðnsð kovalla ty—llð, jota huonosti palkittiin, menetin minð aikani lukemattomissa huvituksissa, unhottaakseni sisðllisen tyhjyyden. Kumpainenkaan meistð ei koettanut toista lðhestyð, ja kuitenkin olisi tðmð pelastanut meidðt molemmat. Kun olin tullut 30 vuoden vanhaksi tuntui minusta elðmð ihan arvottomalta. En ollut itse onnellinen, enkð elðnyt kenenkððn onnea varten. En ollut oppinut mitððn semmoista, joka olisi tehnyt minut mahdolliseksi alkamaan jotakin itsenðistð ty—tð, minua oli vaan kasvatettu elðmðstð nauttimaan. Tðhðn surun ja tyhjyyden aikaan tapasin minð miehen, joka kauan oli rakastanut minua hiljaisuudessa, uskollisesti ja puhtaasti ja ... me menimme yhteen. Hðnellð oli harvinaisen jalo luonne. Kuinka paljosta tulee minun hðntð kiittðð! Hðnen ansionsa se oli, etten tykkðnððn vaipunut raskasmielisyyteen ja hðnen ainainen, sydðmmellinen toivomuksensa oli, ettð minð taaskin lðhestyisin ðitiðsi ja tulisin onnelliseksi... Mutta -- minusta oli tðmð nyt jo mahdotonta, tie vðlillðmme oli kasvanut umpeen, sitð peitti korkea, kietova ruoho, me emme voineet enðð saavuttaa toisiamme. ... Viisi vuotta vaan kesti avioliittomme, minð kadotin tuon uskollisen toverini ja seuraavana vuonna saapui minulle tieto ðitisi kuolemasta. Rouva Meilert oli kðtkenyt kasvonsa kðsiinsð ja Hanna luuli hðnen itkevðn. Outoja tunteita liikkui nuoressa tyt—ssð, kuunnellessaan toisen puoliððneen lausumaa tunnustusta. Hanna tunsi vielð katkeruutta ðidin kohtalosta, mutta my—skin suurta sððlið tðtð suurta, hillittyð surua nðhdessððn. Ja hðn tunsi vavahtavansa ilosta, huomatessaan Karin tðdissð semmoista, jota hðn saattoi ymmðrtðð ja suoda anteeksi. Rouva Meilert nosti jðlleen pððtððn. Hðn ei ollutkaan itkenyt, mutta hðnen silmðnsð ilmoittivat semmoista kðrsimystð, jota Hanna ei vielð ollut kenessðkððn nðhnyt. He istuivat nyt kauan aikaa ððneti. Hanna ei uskaltanut k—mpel—llð sanalla hðiritð sitð; hðn odotti, ettð toinen rauhoittuisi, ennenkuin hðn rohkeni osoittaa sitð my—tðtuntoisuutta, joka tðytti hðnen sydðmensð. Hðn oli nðhnyt paljon surua, oli ikððnkuin kasvanut surun polvella ja oli sille kuin vanha tuttu, vaikkei itse ollut sitð kokenut muuten kuin kaikuna muiden sydðmmistð. Mitð oli hðnen levottomuutensa Bellan tðhden verrattuna tðmm—iseen katkeraan, kalvavaan tuskaan? Hðnen oli vaan vieno, puhdas suru, vapaana katumuksesta ja omantunnon vaivoista; siinð oli my—s vielð toivoa ja pelonsekaista luottamusta siihen voimaan, jolle kaikki on mahdollista. Hðnen oma kðyt—ksensð Karin tðtið kohtaan tuntui hðnestð tðllð hetkellð niin alhaiselta, ettð hðntð hðvetti. Unhottaen tavallisen jðykkyytensð, tarttui hðn ðkkið hðnen kðteensð ja suuteli sitð. -- Karin tðti ... voitko suoda anteeksi sen, minkð kirjoitin? Sanansa soivat vienoilta ja lðmpimiltð, niin kuin Bella olisi ne lausunut. -- Ei ole minulla mitððn anteeksi suotavaa. -- Rouva Meilert puristi kovasti hðnen kðttððn. -- Mutta voitko hiukan pitðð minusta, niin olen kiitollinen. Kerro nyt ... kerro ðidistðsi kaikki, mitð vaan muistat, ja kaikki, mitð arvelet minun ansainneeni kuulla. Elð sððstð minua, anna minun kuulla kaikki, mitð hðn on minusta sanonut. Pahin, minkð kuulla voin, ei ole mitððn verrattuna omantuntoni vaivoihin. -- Hanna alkoi kertoa. Hðn ei peittðnyt mitððn. Hðn toi esiin ðidin k—yhyyden ja hðnen ankaran taistelunsa leivðn eteen. Hðn puhui niistð epðtoivon ja katkeruuden hetkistð, joita hðn oli nðhnyt, niistð vastoinkðymisistð ja pettyneistð toiveista, jotka vðhitellen tekivðt hðnen ðitinsð sydðmmen kovaksi, sekð siitð pitkðllisestð taudista, joka vihdoin vei hðnet hautaan. Mutta hðn viivytteli kauan kertoessaan viimeisten pðivien hiljaisesta rauhasta ja siitð rakkaudesta, jota hðn niin my—hððn oli saanut nauttia. Ihmeellistð. Hðnen nðin kappale kappaleelta kertoellessaan ðitinsð elðmðn vaiheita, niin paljon kuin muisti, katosi vðhitellen viimeinenkin vihan varjo hðntð kohtaan, joka hðnen vieressððn istui ja joka hðnkin puolestansa oli niin paljon katkeroittanut vainajan pðivið; ja hðnestð tuntui nyt, ettð se suru, jota he kumpanenkin olivat kantaneet, oli muodostunut lujaksi siteeksi, joka yhdisti heitð kuolemankin jðlkeen. Oli jo my—hðinen ilta, kun Hanna meni. Hðn tunsi nyt hellðð my—tðtuntoisuutta Karin tðtið kohtaan ja toivoi pian taas saavansa hðntð nðhdð. Bellan parantuminen edistyi, vaikka hyvin vðhitellen. Hðn sai nyt vðlistð olla istuallaan vuoteessa, pehmeiden pððnaluksien nojassa, mutta lukea hðn ei saanut eikð tehdð minkððnlaista ty—tð. Monesti kðvi aika hðnelle pitkðksi. Silloin oli Pentillð tapana asettaa pikku Helmi Bellan vuoteelle, jossa hðn erinomaisella taidolla kaasi juomalasin y—p—ydðn liinalle, s—i suuhunsa sokuripalaset ja takoi kalistimellaan vuoteen laitaan, kunnes kiinnitti itseensð Bellan huomion. Vðlistð istuivat kaikki sisarukset Bellan vuoteen ympðrillð, puhuen kouluseikoista, ja pari kertaa oli hðnellð ollut ilo vastaanottaa pari toveria, jotka toivat terveisið koko luokalta. Hðnen rakkahimmat hetkensð olivat kuitenkin ne, jolloin Hanna loma-ajoillaan istui hðnen luonaan. Silloin loistivat Bellan silmðt. Hannalla olikin taito kertoa asioita niin, ettð ne viehðttivðt vðhððkððn vðsyttðmðttð. Erððnð tðmm—isenð hiljaisena hetkenð kertoi Hanna kðyneensð Karin tðdin luona ja Bella ihastui siitð ððrett—mðsti. -- Hðn oli miellyttðvð, sanoithan niin? Miltð hðn oikeastaan nðytti? Mitð kaikkea hðn sanoi? Menetk— sinne jðlleen? Pidðtk— paljonkin hðnestð? -- Nytpð puhut liiaksi, neiti Belladonna, ja siis menen tieheni. -- Elð mene, elð! Lupaan olla hiljaa kuin liera, jos vaan jððt. -- Ja Bella tarttui hðnen hameesensa. -- Minð, nðetk—, voin niin hyvin tðnððn ja sentðhden olen niin vallaton. Tohtori antoi minulle luvan sy—dð viinirypðleitð, ja minð olen niin kauhean ahne niille. Ellei minulla olisi omaatuntoa, lðhettðisin sinut ulos pyryilmaan ostamaan hiukan enemmðn, sillð ne loppuivat juuri. Mutta... -- Jos ei muu estð, niin kyllð vapautan sinut omastatunnostasi, -- nauroi Hanna ja oli jo puolitiessð ulkona huoneesta. -- Odota sinð tuuliaispðð! Ota viisikymmentð pennið tuosta laatikostani ja valitse kaikkein kauniimmat viinirypðleet! Kas niin ... hyvðsti nyt! Kun Hanna jo oli sulkenut oven, kutsuttiin hðntð takaisin. -- Maltahan, Hannibal, luulenpa, ettð minun rypðle-himoni kuuluu niihin "mielen tiloihin", joita tahto voipi hallita. Ergo _voin_ minð hallita sitð; ergo _tahdon_ sitð hillitð. Pane pois viiskymmenpenninen. Se voipi tehdð suurempaa hy—tyð sððst—laatikossani k—yhið varten, kuin minun ahneessa vatsassani. Hanna totteli nauraen ja istui jðlleen entiselle paikalleen. Samassa astui Pentti huoneesen, korvat punaisina, ja kantaen pððllysnuttuaan kðsivarrellaan. -- No, herraseni, mitð sinð olet toimittanut tðnððn? -- kysyi Bella ja kutsui hðnet luokseen. -- Seisauttanut hurjistuneita hevosia, -- vastasi Pentti yksitoikkoisella ððnellð. Tyt—t nðyttivðt niin kummastuneilta, ettð hðnen tðytyi nauraa. -- Ihan totta, -- vakuutti hðn. Kuljin kauppatoria keisarillisen palatsin kohdalla, kun nðin hevosen kuormineen tulevan hurjaa vauhtia minua vastaan. Ajuri huusi ja koetti hevosta pidðttðð, kuorman sisðssð voivotteli joku tðyttð kurkkua. He nðyttivðt joutuvan suoraa pððtð Katajanokan kanavaan. No, minulla ei ollut muuta neuvoa, kuin hy—kðtð esille ja ojentaa levitetty sateenvarjoni hevosta kohti, joka tðstð niin hðmmðstyi, ettð seisahtui siihen paikkaan. Vauhdista kaatui reki tietysti ja ajuri joutui sen alle. Pari kolme miestð tuli avuksi, me saimme hevosen riisutuksi valjaista ja ajurin autetuksi. Ei hðnelle eikð rouvasihmiselle, joka oli sisðssð, ollut mitððn vahinkoa tapahtunut. Vaan rekeð nostaessani sain tðmðn ison reiðn pððllystakkiini. Tahdotko sinð, Hanna toveri, auttaa minua parsimaan sitð? -- Niin auttaako? -- nauroi Hanna -- tarkoitat kai, ettð me vuoroon ompelemme yhden pisteen kumpikin. Ei, annahan tðnne, kyllð minð tulen toimeen ilman sinun apuasi. Pentti antoi hðnelle takin ja hðn aikoi ruveta sitð korjaamaan. -- Mutta kuulehan, Pentti, -- kuiskasi Bella vuoteeltaan ja nðytti hyvin veitikkamaiselta, -- kuka se tðssð tuonoin vakuutti, ettei koskaan antaisi naisen auttaa itseððn millððn, jota itse voisi toimittaa? Pentti aprikoi. -- Minð se taisin olla. Ja olen minð aikoinani sukkia parsinut, mutta en nuttuja. Vaan pitðð se kai minunkin ty—ni tðssð kelvata. Annahan tðnne, niin koetan! Ja kiitos, sisko siirappisuu, ettð puolustit itsenðisyyttðni. Hanna antoi hðnelle neulan ja rihman; sormitin ylettyi tuskin puolivðliin kynttð. Pentti istui ompelemaan ja koetti nðyttðð tottuneelta. Hðn asetti otsansa ryppyihin ja alkoi vetðð kuin suutari pikilankaa. Tyt—t naurahtivat, vaan antoivat hðnen olla hiukan aikaa rauhassa. Mutta kun Hanna nðki, ettð parsima, huolimatta Pentin vakavista ponnistuksista, alkoi nðyttðð isolta kðsnðltð nutun hihassa, pyysi hðn, ettð Bella "armollisesti" antaisi hðnen tðllð kertaa auttaa. Olihan Pentti jo osoittanut, ettð hðnellð oli hyvð tahto. Bella ei ollut sððlimðt—n, ja kohta nðki Pentti ihmetellen, kuinka Hanna toverin taitavat sormet ensin hðvittivðt hðnen taitonsa jðljet ja sitten parsivat reiðn niin hyvðsti, ettð paikka nðytti aivan entiseltððn. -- Tyt—t ovat kuitenkin oiva tytt—jð! -- huudahti hðn huoaten ihmetyksestð. -- Ja pojat ovat poikia ja jððvðt siksi! -- virkkoi Bella pððtððn nyykyttðen. Samana iltana kðvi Bella taas huonommaksi. Kuume tuli takaisin ja hðn heittðytyi levottomasti edes takaisin vuoteellaan. Lððkðri, jota oli kðyty hakemassa, pelkðsi taudin uudistuvan. Aamupuolella y—tð, jolloin Hanna valvoi hðnen luonaan, aukaisi Bella ðkkið silmðnsð, ja kuiskasi hiljaa: -- Hanna! Hanna istui vuoteen ððreen ja tarttui Bellan kðteen. Se oli tulikuuma ja silmðt loistivat suurina ja kirkkaina. -- Kuinka on laitasi? -- kuiskasi hðn levottomasti. -- Oletko huonompi? Menenk— tðtið herðttðmððn? -- Elð vielð... Mutta Hanna, ehkð minun nyt tðytyy kuolla. Hanna tunsi pistoksen sydðmmessððn, niin kipeðn, ettð hðnen olisi tehnyt mieli huutaa. Mutta nðennðisesti oli hðn tyyni. -- Luuletko, Hanna, ... ettð on hyvin vaikeaa kuolla? -- Bella kiinnitti levottoman katseensa Hannaan. -- Olen vaan nðhnyt _yhden_ ihmisen kuolevan, ja se oli ðitini. Hðnelle tuli kuolema kuin pelastaja, jota on ikðv—ity, hðnhðn oli ollut niin kauan kipeðnð. -- En tarkoita sitð ... tarkoitan, ettð ... onko hyvin kauheaa ... seisoa Jumalan kasvojen edessð? --- Toivon, ettð Jumalan lðheisyys suopi sinulle rauhaa ja turvallisuutta, eikð pelkoa, -- vastasi Hanna, ja hðnen huulensa vðrisivðt niin, ettð hðn tuskin saattoi puhua. -- Nðetk— ... minð vðlistð niin pelkððn Jumalaa ... olen niin vðhðn huolinut Jumalasta ... jospa Hðn onkin suuttunut minuun... -- Oi, Bella rakas, eihðn kukaan meistð ole hðnen armoansa ansainnut. Mutta tiedðthðn, keneen me saamme turvata. -- Kyllð! -- kuiskasi Bella heikolla ððnellð. Hetken kuluttua kiersi hðn kðsivartensa Hannan kaulaan ja kysyi: -- Hanna rakas, suretko minua paljonkin, jos ... nyt kuolisin? Hanna koetti karaista itseððn, ettð saisi vastatuksi tyyneesti: -- eihðn kukaan, maailmassa ole niin rakas minulle kuin sinð. -- Ei kukaan muu kuin Jumala! -- kuiskasi Bella jðlleen. -- Oi, ei edes Jumalakaan, -- virkkoi Hanna surullisena. -- En ole vielð pððssyt niin pitkðlle, ettð rakastaisin Jumalaa ylitse kaiken... Vaan sinð nðytðt niin vðsyneeltð, elð puhu enðð, koeta nukkua. Bella nyykðytti pððtððn. -- Tahtoisin niin mielellðni elðð! -- kuiskasi hðn ja koetti hymyillð. Sitten vaipui hðn hiljaiseen uneen, yhð pidellen Hannaa kðdestð. Aamu koetti ja l—ysi heidðt samassa asemassa. Hanna oli vðsymyksestð nððntyð, vaan ei hennonut liikahtaa eikð vetðð pois kðttððn, ettei herðttðisi sairasta. Rouva Palmfelt hiipi huoneesen, levoton kysymys katseessaan. -- Hðn nukkuu, -- kuiskasi Hanna iloisena. Olikohan tðmð uni elðmðksi vai kuolemaksi? Levottomina kuuntelivat he hðnen hengityksiððn, jotka kðvivðt yhð syvemmiksi ja rauhallisemmiksi. Tðllðkin kertaa kulki kuoleman enkeli vaan ohitse. Se ei vielð koskenut tðhðn kypsymðtt—mððn hedelmððn, se kylvi vaan vakavuutta kahteen nuoreen sydðmmeen. Maaliskuu oli lopussa. Hanna oli muuttanut kotiinsa, koska Bella ei enðð tarvinnut niin tarkkaa hoitoa. Hiljaisuus vallitsi hðnen omassa pienessð huoneessaan ja se teki hðnelle niin hyvðð, ajatuksia tuntui tulvaavan hðneen enemmðn tððllð kuin muualla. Ja nyt hðn ryhtyi lukuihin uudella tulisella innolla. Vaikka ne eivðt saattaneet tðysin tyydyttðð hðnen tietoja haluavaa henkeðnsð, olivat ne kuitenkin kaikki mitð hðnellð siihen aikaan oli tarjona. Karin tðti oli tarjonnut hðnelle huonetta luonaan, vaan Hanna kieltðytyi siitð vakavasti. -- En tahdo olla liian suuressa kiitollisuuden velassa sinulle, tðti hyvð, -- virkkoi hðn ystðvðllisesti, -- ja sitð paitse tottuisin sinun luonasi liian hyviin pðiviin. Mutta useinpa kðvi hðn nyt Karin tðdin luona, kun vaan Bella ei hðntð tarvinnut. Ja Karin tðti oli tehnyt hðnelle erððn ehdotuksen, joka pani hðnen pððnsð py—rðlle. Ensin, kun Karin tðti oli sanonut, ettð hðn aikoi lðhteð ulkomaalle vuodeksi ja ottaisi Hannan mukaansa, oli tðmð, tapaansa noudattaen, kieltðytynyt aivan jyrkðsti. Karin tðti nðytti olevan siitð pahoillaan. Hanna sitten katui ja sanoi tulevansa mukaan sillð ehdolla, ettð hðn vastaisuudessa saisi maksaa takaisin matkakulungit puolestansa. -- Siihen olet oikeutettu, -- vastasi Karin tðti vakavasti. -- Vaan olenpa minðkin oikeutettu kieltðytymððn vastaanottamasta lahjaa, jota nyt tarjoon sinulle lðmpimðllð sydðmmellð. Hanna taisteli vanhaa ylpeyttððn vastaan, mutta hðnen rakkautensa Karin tðtiin vei voiton. -- My—nnyn, siitð syystð vaan ettð pidðn sinusta, tðti, -- sanoi hðn. -- Ymmðrrðn, -- vastasi Karin tðti hymyillen ja hyvðili Hannan uhkamieltð osoittavaa otsaa. Erððnð lauantai-iltapðivðnð viettivðt Bertha ja Alma pientð pakinahetkeð Hannan luona. Tyt—t kðvivðt ylipððnsð mielellððn hðntð katsomassa. Hðn oli tullut paljon iloisemmaksi ja avomielisemmðksi Bellan parantumisen jðlkeen. -- Hyvðnen aika, kuinka pehmoisia sohvia sinulla on! -- huudahti Bertha heittðytyen erððlle puutuolille semmoisella rðhinðllð, ettð sen jalat olivat vaarassa. -- Sinun luonasi vallitsee niin suuri mukavuus, ettð se oikein veltostuttaa. -- Oho, istukaa laattialle, kaiken mokomin, jos tuolien pehmeys vaivaa, -- kehoitti Hanna. -- Niinkuin nðet, pidðn minð paraimpana istua paljaalla p—ydðllð. -- Mutta sanokaa, eik— se olisi taivaallista, jos olisi oikein rikas, -- huudahti Bertha aivan hurjistuneena. Ajatelkaa, ettð saisi nukkua untuvilla, ei tarvitsisi kðydð ikðvðssð koulussa, saisi sy—dð herkullisesti ja lukea hauskoja kirjoja! Voi, voi sentððn! -- Mitenkð sitten kðvisi rohdoille ja proviisoritutkinnolle? -- kysðsi Hanna. -- Minð viis ty—stð, kun olisi rahaa niin paljon kuin nuuskaa! Minð pitðisin 16 palvelijaa... -- Ja minð panisin kaikki rahani hevosten ostoon, -- arveli Alma, joka tðhðn saakka oli selaillut kirjaa. -- Olen ihan hurjasti rakastunut hevosiin. Olisitko sinð mielellðsi rikas, Hanna? -- En, ... tai minkðtðhden ei, jos vaan itse olisin joka pennin ansainnut. -- Herranen aika, kuinka viisas sinð aina olet! -- huokasi Bertha. -- Sama se mistð rahat ovat kotoisin, kunpahan niitð vaan olisi. Tyt—t nauroivat. -- Hanna varmaankin perustaisi jonkunmoisen pelastuslaitoksen pahantapaisia poikia varten, -- sanoi Alma -- enk— kuullut sinun kerran sanovan jotakin semmoista? -- Siinð tapauksessa saisit ottaa Valter Hagenin ensimmðiseksi kasvatiksesi, -- ehdotti Bertha. -- Hðn on jo miltei mennyttð kalua, vaikka on vasta koulupoika. -- Olen kuullut sen, -- vastasi Hanna, hypðhtðen alas p—ydðltð. -- Valter oli ennen paljon Palmfeltien luona ja minð tunsin hðnet hyvðnluontoiseksi, kiltiksi pojaksi. Nyt hðn ei ole kðynyt siellð pitkððn aikaan ja, kun kysyin Pentiltð, mikð siihen oli syynð, vastasi hðn, ettð Valter parka oli huonoilla jðljillð. Muutamat tunnottomat ylioppilaat ovat opettaneet hðntð juomaan. -- Hyi! Onneksi hðnellð ei ole vanhempia eikð sisaruksia, joiden tðytyisi hðntð hðvetð! -- huudahti Alma. -- Jos hðnellð olisi ollut koti, ei hðn olisikaan ehkð tullut semmoiseksi, kuin hðn nyt on. Se on juuri siitð syystð, ettð hðn on ollut niin yksin, kun pahat vaikutukset ovat niin voitolle pððsseet. Poika parka! Tahtoisinpa auttaa hðntð, jos voisin. Hanna oli kðynyt miettivðiseksi. Jokainen muistutus elðmðn varjopuolista tuntui hðnestð suoralta moitteelta hðntð itseððn kohtaan. -- Elð nyt taas nðytð niin juhlalliselta, Hanna. Et sinð kuitenkaan voi hangata maailmaa puhtaaksi ja kiiltðvðksi. Mitð sinulla on tuossa pullossa? Kelpaa kai se haisteltavaksi? -- Kai se on hajuvettð, -- arveli Alma. -- Mainiota! Saa kai siitð nauttia? Hanna ei vastannut, hðn oli vaipunut ajatuksiinsa. Bertha aukaisi pulloa ja haisteli. -- Uh ... ptski! Sinð heitt ... ptshi! Sehðn on ammon ... ptski ... iakkia! Jopa osasit valhetella, sanoi Jussi papille. Hannan tðytyi nauraa. -- Enkð valhetellut. Enhðn minð sitð hajuvedeksi sanonutkaan. Ammoniakkiahan se onkin, jolla olen ottanut pois likapilkkuja vaatteista. -- Ja sillð sinð petðt ihmisið ja panet tðmm—iseen hienoon pulloon, aivan kuin se olisi parasta hajuvettð. Ui, kuinka nenððni kirveltðð! Kun tytt—jen piti lðhteð, saattoi Hanna heitð vðhðn matkaa. Ilta oli pimeð ja kylmð, puotien ikkunat loistivat kirkkaasti valaistuna ja ihmisið tulvaili keskikaupungilla. Tyt—t kððntyivðt erððlle sivukadulle. He kulkivat kaikki kolme rinnakkain ja puhelivat vilkkaasti. Nyt tulivat he menemððn erððn talon ohitse, jossa uutimia ei vielð oltu laskettu alas kirkkaasti valaistujen salin ikkunain eteen. Berthan katse vilkahti sinne. Samassa seisahtui hðn ðkkið ja kuiskasi: -- Katsokaa tuonne! Siellð hðn istuukin. Siinð paha, missð mainitaan! Tyt—t huomasivat salissa pienenlaisen p—ydðn ja sen ððressð neljð nuorukaista punssipullon ympðrillð. He tupakoivat, nauroivat ja liikuttivat ahkerasti lasejaan. Yksi niistð oli Valter Hagen. Hanna tunsi kalpenevansa mielenliikutuksesta. Hðn tarttui kovasti Berthan kðsivarteen. -- Tuo on kurjaa! -- kuiskasi hðn. -- Tietysti. Mutta tule pois, ilkeðltð tuntuu katsella sitð. -- Tuolla he nyt viekoittelevat siltð raukalta viimeisetkin pennit sekð koettavat tehdð hðntð itsensð kaltaiseksi. Se ei _saa_ tapahtua. Minðpð menen sisððn... -- Se olisi aivan sinun tapaistasi, mutta sitð et kuitenkaan saa, -- lausui Bertha vakavasti ja veti Hannan vðkisin poispðin. -- En saata lðhteð, en _saata_ ... lððhðtti Hanna tunteensa vallassa. -- Minun tðytyy saada hðnet pois. -- Sinuako hðn sitten tottelisi, -- keskeytti Alma. -- Tule pois nyt, rakas, kulta Hanna! -- Odotahan, Alma, elð mene, ... minð en voi lðhteð ... tuntuu aivan kuin jos minð tekisin itseni syylliseksi hðnen perikatoonsa. Ettek— te nðe kuinka he kilistelevðt laseja ... kuinka halukkaasti hðn sitð tyhjentðð ... pððstð minut, Alma, minun _tðytyy_ mennð sisðlle. -- Oletko ihan hullu, Hanna? Berthakin oli liikutettu. -- Ajattele koulua, ajattele tulevaisuuttasi, tule pois, olemme jo seisoneet tððllð liian kauan! -- Menkðð te ... minð en voi teitð seurata... Ehkð istuvat he tððllð puoliy—h—n saakka, -- lisðsi hðn puoleksi itsekseen, -- ja minkðlaisessa tilassa on hðn sitten huomenna! Hðn tempasi itsensð irti tovereista ja lðhestyi ravintolan portaita. Siihen seisahtui hðn jðlleen. Tulisiko Valter pois? Mitð hðn oikeastaan sanoisi hðnelle? Eik— tðmð ollut hullu yritys, jonka hðn saisi kalliisti maksaa? Jðrki kuiskasi: elð mene! -- ja hðn jði seisomaan oven taakse. Mutta kun hðn taas katsahti ikkunasta sisððn, vahvistui hðn pððt—ksessððn ja aukaisi oven. Etehisessð oli vaan yksi viinuri, joka heitti hðneen kummastelevan katseen. Hðn sanoi puoliððneen ja aivan tyyneesti: -- tehkðð hyvin ja kutsukaa herra Hagenia ulos. Minð odotan kadulla. Sen tehtyð meni hðn kiireesti, ikððnkuin laattia olisi polttanut hðnen jalkapohjiansa. Ulos tultua huomasi hðn, ettð toverit olivat mennet. -- Hyvð on, -- arveli hðn, -- en olisi tahtonut, ettð Valter nðkisi heidðt. Hðn katseli tarkkaan etehisen ovea, ja nyt se aukeni. Valter Hagen tuli ulos. Hanna otti pari askelta hðntð kohtaan. -- Minð se olen, Valter, -- virkkoi hðn ja ððni kuului epðvarmalta. -- Etk— tahdo olla hyvð ja seurata minua? -- Minnekð? -- kysðsi Valter ilomielissððn, mutta heitettyððn katseen Hannan vakavaan ja surulliseen muotoon, sai hðn aavistuksen asian oikeasta laidasta. -- Onko ... onko aikomus saada minut pois toverien luota? -- kysyi hðn ja koetti nðyttðð jðykðltð. -- Kyllð, Valter, -- vastasi Hanna lujasti. -- Ehk'et aavista, mihin nuo toverit tahtovat sinua viekotella? -- Oh! Liian vðhðstðpð sðikðhdyit, Hanna. Me joimme vaan lasin punssia. Jollakinhan sitð tðytyy lðmmitellð tðmm—isellð kauhealla pakkasella. -- _Yhdenk—_ lasin? -- Hanna hymyili surullisesti. -- Minð laskin jo kolme. Etk— tiedð kuinka pian tuommoinen tulee tavaksi? Minulla oli serkku, joka oli varsin hyvð poika, kunnes toverit saivat hðnet huonon vaikutuksensa alle. Nyt on hðn kurja juoppo parka, jolla ei ole mitððn iloa elðmðssð. Hðn vaikeni. Ei tietðnyt oikein, kuinka saisi Valterin kunnian tuntoa hereille. -- Jo on ruvettu arvelemaan, ettet kelpaa mihinkððn hyvððn... -- Vai niin! -- Valter oikaisi itsensð. -- Ihmiset ovat niin sukkelat tuomitsemaan... -- Ole miehekðs, Valter, ja nouse ajoissa! Etk— rupeaisi raittiusseuraan, se auttaisi sinua? -- Ei ole tarvis, voin minð olla maistamatta, jos tahdon. -- Valter koetti puhua tyyneesti ja mahtavasti. -- Kyllð me kaikki tarvitsemme nojaa, jos mielimme pysyð hyvissð aikomuksissamme. Minð menen nyt Palmfeltiin, tule sinð mukaan. Ne varmaankin iloitsevat tulostasi. Valter oli kahdella pððllð. Toisaalta tuntui hðnestð hauskalta jðlleen kðydð tuossa hyvðssð, lðmpimðssð kodissa, toisaalta taas hðpesi hðn sitð, ettð tytt— muka saisi hðntð taivutetuksi mihin tahansa. -- En tiedð, ilkeðnk—, -- sanoi hðn, -- en ole kylðvaatteissa. -- No, mitðpð siitð. Ovathan Palmfeltit vanhoja ystðviðsi. Me puhelemme siellð ja meille tulee aika hauska. Ethðn ole nðhnyt Bellaakaan sen jðlkeen, kun hðn pððsi sairasvuoteeltaan. Tule pois! Juuri kun he kððntyivðt Annankadulle, tuli heille vastaan muuan Valterin luokkatovereita. Tðmð oli monesti koettanut sopimattomilla saarnoilla kððnnyttðð Valteria ja, kun nyt nðki tðmðn Hannan seurassa, iski hðn silmðð hðnelle, ikððnkuin hðn olisi tahtonut sanoa: ðhðh, joko jouduit kiinni? Valteria harmitti kauheasti, ettð hðntð voitiin luulla tyt—n johdatettavaksi. Sentðhden muuttui hðnen muotonsa synkðn nðk—iseksi ja vihaiseksi, ja kun he tulivat Palmfeltin portin luo, oli hðn muistavinaan jotakin hyvin tðrkeðð, heitti kiireesti Hannalle jððhyvðiset ja pujahti tiehensð. Hanna jði katsomaan hðnen jðlkeensð, sydðn tðynnð levottomuutta ja pettyneitð toiveita. -- Mimmoisia raukkoja me kuitenkin olemme, -- ajatteli hðn. -- Monesti tarvitaan enemmðn uskallusta ottaaksemme _yhden_ askeleen eteenpðin hyvðð kohti, kuin kymmenen takaperin pahaan pðin. Varmaankin Valter nyt meni vahvistamaan miehuuttaan punssilasin ððreen sekð sopivalla jutulla selittðmððn ðkkipikaisen poistumisensa. Pahoilla mielin meni hðn nyt sisðlle Bellan luo, joka istui nojatuolissa p—ydðn ððressð; Hanna otti matalan rahin ja istui hðnen viereensð. Sitten kertoi hðn pðivðn tapahtumat, ja vðhðisellð pððn nyykðhtðmisellð Bella kehoitti hðntð aina jatkamaan. -- Elkððmme hðntð vielð jðttðk—, -- virkkoi Bella innostuneena, -- pððtðmmehðn tehdð hðnestð kelpo miehen. Hanna puristi ystðvðnsð kðttð. -- Minulla ei ole suuria toiveita, -- sanoi hðn alakuloisesti. -- Kun luonteessa itsessððn ei ole mitððn lujuutta, niin voipi ensimmðinen tuulen puuska viedð kaikki hyvðt aikomukset. -- Tiedðtk—, minulla on nykyððn semmoinen halu tehdð jotakin muiden hyvðksi, -- sanoi Bella. Tðmð pitkð toimettomuus on tehnyt minut oikein itsekkððksi. Pðivð pðivðltð tunnen itseni virkeðmmðksi ja ikðv—in ty—tð, -- ty—tð! Oi, Hanna, kuinka hauskaa tulee, kun minð oikein paranen! Jumala on niin hyvð. En tahtoisi koskaan enðð tuntea yhtððn rumaa tai kiittðmðt—ntð ajatusta sydðmmessðni. -- Paras pðivð elðessðni tulee olemaan se, jolloin sinð jðlleen pððset ulos, rakas Bella. Sinun sairautesi on ollut minulle suuresta merkityksestð: olen niin selvððn huomannut oman voimattomuuteni ja Jumalan lðsnðolon. Olen tuntenut, kuinka rukous lohduttaa ja rauhoittaa. Ja nyt vihdoin olen saanut sen ððrett—mðn ilon, ettð nðen sinun paranevan. Tuntuu niin kummalliselta sydðmmessðni. Saattaisin sulasta kiitollisuudesta panna alttiiksi koko elðmðni jonkun yksinðisen ja onnettoman hyvðksi, ja tuntuu ikððnkuin ei mikððn enðð voisi tehdð minua alakuloiseksi. -- Sinð rakas, uppiniskainen Hanna, kuinka nyt olet heltynyt, -- sanoi Bella ja suuteli hðnen silmiððn, joissa nðki kyyneleitð. Huhu Hannan "ravintola-kðynnistð" oli sillð vðlin levinnyt kaupungissa. Hðnen selkðnsð takana kuiskattiin, moni karttoi hðnen seuraansa ja hðn huomasi usein sðikðhtyneitð ja moittivia katseita kiinnitettðvðn itseensð. Pari pðivðð tapauksen jðlkeen seisoi kaksi korkeimman luokan tytt—ð kuiskaten koulun kðytðvðssð. -- Kello oli lðhes 12 y—llð, -- sanoi toinen, -- kun minun serkkuni, joka istui sanomalehtið lukien perðhuoneessa, nðki hðnen tulevan sisððn. -- Nðkik— hðnen tulevan sisððn? -- Silmðt olivat seljðllððn kummastuksesta. -- Nðki. Ja sitten meni hðn ulos tuon Hagenin kanssa, josta jokainen tietðð, ettei se ole mikððn siivo poika. -- Ja he kðvelivðt kauan aikaa muutamilla syrjðkaduilla, -- kuiskasi erðs toinen. -- Thure øst tapasi heidðt. -- No niin, minusta on hðn aina tuntunut hiukan ... tuommoiselta ... -- keskeytti erðs kolmas painolla. -- Ajatelkaapa, -- juoda punssia ravintolassa kahdentoista aikaan y—llð! -- lisðsi neljðs. -- Muistatteko kuinka ankara hðn oli olevinaan viime vuonna, kun ei herra Hallgren edes kelvannut luistimia hðnelle panemaan? No, ei luulisi! -- Saa nðhdð, eik— hðntð eroteta edes ajaksi, -- arveli viides. -- Minð tuskin ilkeðn sanoa, ettð me olemme samalla luokalla. -- Mitð maailman asioita tðssð keskustellaan? -- kysyi Bertha, joka samassa kulki ohitse ja pisti pððnsð keskelle tytt—parvea. -- Hiljaa! -- varoitti yksi joukosta salaperðisesti. -- Me puhumme Hanna Rapen uroty—stð, kun meni ravintolaan ja joi siellð punssia. -- Mitð, mitð, mi-tð moskaa te nyt taas olette toisillenne uskotelleet? -- huudahti Bertha, joka ei ollut sen koommin ajatellut koko juttua. -- Hannako punssia joisi! No, yhtð pian minð mustetta ammennan itseeni. Kyllð ymmðrrðn. Juttua on nðppðrðsti sievistelty. Antakaa minun kertoa, miten se oikeastaan oli, koska itse olin mukana. -- Olitko mukana? -- Tyt—t vetðytyivðt hiukan taaksepðin. -- Niinpð niin, "ursðkta", minð seisoin kadulla. -- Ja Bertha kertoi koko tapauksen. -- Oletko ihan varma siitð, ettð hðn paikalla tuli ulos jðlleen? -- keskeytti erðs tytt—. -- Onhan se voinut olla joku muu. Bertha nðytti epðvarmalta. -- Minusta hðn _nðytti_ ihan Hannalta, -- vastasi hðn vitkaan. -- Niin, _nðyttðð_ ja _tietðð_ ei ole sama asia... -- Kaikessa tapauksessa, tyt—t, voin minð panna pððni panttiin, ettei Hanna ole tehnyt mitððn, jota voi vððrðksi sanoa, vaikka hðn on voinut kðyttðytyð varomattomasti. Ja sehðn oli vaan sen tðhden, ettð hðn saisi tuon kurjan Valterin pois huonojen toverien seurasta, kun hðn hetkeksi pistihe sisððn. Se oli reippaasti tehty, ja minð kunnioitan hðntð, vaikkei minulla itsellðni olisi ollut rohkeutta tehdð samaa. Berthan puolustuspuhe vaikutti muutamiin tovereihin, jotka olivat taipuvaiset nðkemððn Hannan kðyt—stð paraimmassa valossa. Mutta monet pintapuoliset, juoruavat, ajattelemattomat toverit pitivðt sitð vððrðnð ja sopimattomana. He osoittivat Hannalle selvððn, etteivðt hðntð hyvðksyneet ja luokalla vallitsi hyvin ikðvð mielentila. Nekin, joiden olisi pitðnyt hðntð paremmin tuntea, olivat hðmmðstyneet ja epðvarmat siitð, kuinka heidðn piti hðnen kðyt—stððn selittðð, sekð vðlttivðt hðntð niin paljon kuin voivat. Hanna ei voinut olla huomaamatta kaikkea tðtð ja vasten hðnen tahtoansa koski se hðneen. Hðn olisi tahtonut tyytyð vaan omantuntonsa todistukseen, mutta huomasi haluavansa my—skin toverien kunnioitusta. Hðn tunsi, ettð he johonkin mððrin olivat hðntð turmelleet. Suurena lohdutuksena oli kyllð, ettð Bella, Verna Sommar, Karin tðti ja pari luokkatoveria olivat hyvðksyneet hðnen tekonsa, ja hðn koetti olla huolimatta muista. Ei hðn ollut yhtðkððn sanaa lausunut puolustuksekseen, ja mitðpð varten hðn sitð tekisi, puhuihan asia itse puolestaan. -- No, tðmðhðn on ihan mahdotonta kðrsið! -- huudahti Bertha erððnð pðivðnð, kun hðn kuohuen innostuksesta ja harmista kiiruhti Hannan luo, joka istui yksin luokalla. -- Etk— voi puhua, ihminen, ja puhdistaa mainettasi? Olen saarnannut kuuroille korville. Tietysti he hyvin vðhðn luottavat _minun_ arvosteluuni. Minð luulen my—skin, ettð erððltð taholta koetetaan murtaa sinun vaikutustasi ja muutamat "meikðlðisistð" ovat pysyneet ihan puolueettomina. Jos vaan et puhu, niin ... on holhojavirkasi luokalla mennyttð kalua... -- En ole koskaan mitððn holhojavirkaa tahtonut, -- virkkoi Hanna ja nousi samassa kiivaasti. -- En ainakaan _itsetietoisesti_, -- lisðsi hðn puoliððneen, ja hðnen poskensa lensivðt punaisiksi. -- Minkðtðhden puhuisin? Elleivðt huoli sinun sanoistasi, kuinka uskoisivat minua, kun tðytyy puhua omasta puolestani? Ei, anna minun olla rauhassa. Kohtahan lukukausi loppuu, ja sitten ette tarvitse minua enðð nðhdð. -- No, jos aiot antaa tðmðn kestðð vielð nðmð neljð viikkoa, niin minð en tahdo enðð tietðð koko asiasta. Minð en voi kðrsið nðitð happamia "miinið" ja ððnet—ntð nureksimista pðivð toisensa perðstð. Kunnon riita olisi minusta mieluisempi. Ja vielð yksi asia, Hanna. Jos sinð et puolusta itseðsi, niin pelkððn minð, ettð muutamat, en sano kutka, koettavat saada sinut erotetuksi. Hanna kðvi ihan kalpeaksi, -- tðtð ei ollut hðn ajatellut. Vaan samassa herðsi my—s hðnen entinen uhkamielisyytensð, ja hðn huudahti katkerasti: -- Saatte olla huoleti! Ennenkuin annan asian mennð niin pitkðlle, eroan minð vapaaehtoisesti, -- vaikka huomispðivðnð... -- Elð ole hullu, Hanna, elðkð anna aihetta uusiin juttuihin. Ajattele, kuinka tðrkeð sinulle on saada hyvð pððst—todistus! Oletpa kaikkein hulluin raivopðð, minkð koskaan olen nðhnyt. Kun muutamilla sanoilla voisi kaikki parantaa!... -- Ole hiljaa, en aio kerjðtð teidðn kunnioitustanne! -- Ja Hanna meni tiehensð; hðnen poskensa hehkuivat harmista ja n—yryytyksestð. Bella ei ollut nðhnyt Hannaa kahteen pðivððn ja alkoi kðydð levottomaksi. -- Parasta, ettð pistðydyt hðntð katsomassa, Pentti, -- ehkð hðn on kipeð. Pentti meni ja l—ysi Hannan niinkuin tavallisesti kirjojensa ððrestð. Hðn nðki, ettð Hannan silmðt olivat punaisina itkusta, mutta ei ollut mitððn huomaavinaan. -- Bella kðski sanoa terveisið, ettð olet epðkohtelias, kun et ole kahteen pðivððn nðyttðnyt silmiðsi, -- sanoi hðn leikillisesti. -- Tule pois nyt, minðkin tahtoisin mielellðni kuulla, mitð sinulla on sanomista uudesta ainekirjoituksestani. -- Saatanhan tulla. Mene sinð edeltð. -- Hanna vðltti hðnen katsettaan, mutta ððni kuului ihan tavalliselta. Kuinka hyvðltð tuntui nðiden viimeisten pðivien sisðllisten taistelujen perðstð taas istua Bellan luona, kuunnella hðnen herttaista puhettaan ja unhottaa kaikki vastoinkðymiset. Hanna olisi mieluummin ollut puhumatta itsestððn, mutta Bellan silmðt osoittivat niin paljon hellðð uteliaisuutta, ettð hðnen murheensa tunki esille. Hðn peitti kasvonsa kðsillððn ja kuiskasi Bellan polveen nojaten: -- Bella, minð tulen eroamaan koulusta nðinð pðivinð. -- Oi, Hanna kulta, ethðn! Sitð et saa! Onko se tuon juoruamisen tðhden? -- Minun kðyt—stðni pidetððn sopimattomana ja arvellaan minun vahingoittaneeni koulun mainetta. En _voi_ enðð jððdð oppilaaksi. áðnett—myys vallitsi jonkun aikaa. Bella koetti kðsittðð Hannan ajatuksen juoksua, ennenkuin hðn antaisi hðnelle neuvoa. Hðn ymmðrsi, kuinka vaikealta Hannasta tuntuisi jððdð, kun luokka piti hðntð pahennuksena. Vaan samassa tuntui hðnestð kovin surkealta, ettð Hannan tðytyisi erota ja jððdð ilman pððst—todistusta, kun hðn ei ollut mitððn pahaa tehnyt ja syynð kaikkeen oli vaan pintapuolinen ja kurja kðsitys hðnen kðyt—stavastaan. Bertha oli edellisenð pðivðnð kðynyt Bellan luona ja tðynnð kapinallista ja pahaa mieltð kertonut tovereistaan sekð pelostaan, ettð Hanna erotettaisiin. -- Se on vaan se marakatti, Jenny, joka on sen kaiken toimeenpanija, -- sanoi hðn vihaisena. Hðn on juoninut siitð "papalle ja mammalle" ja nyt ovat nðmð uhanneet ottaa hðnet pois koulusta, jos ei niin vaarallista toveria, kuin Hannaa, eroteta. Nyt ollaan pahemmassa kuin pulassa, kun ei Hanna alenna itseððn yhtðkððn sanaa sanomaan puolustuksekseen, ja kun sinðkin olet poissa, joka ennen saatoit noita kunnottomia jðrkeen. Bella ei voinut millððn tavalla uskoa, ettð moinen meteli oli syntynyt siitð yksinkertaisesta asiasta, ettð Hanna oli tehnyt velvollisuutensa. Hðn koetti rauhoittaa Berthaa ja lupasi puhutella Hannaa. Nyt silitti hðn hiljaa Hannan pððtð. -- Hanna kulta, sinð _et_ eroa. Asia ei kannata niin suurta uhrausta ja saadaan kyllð autetuksi toisellakin tavalla. Minkðtðhden et ole itseðsi puolustanut? Olethan sinð kelpo asianajaja! -- -- Ketð vastaan minð itseðni puolustaisin? -- kysðsi Hanna kiivaasti. -- Kukaan ei ole minua syyttðnyt. Se on juuri se hiljainen, hiipivð panetteleminen, jota vastaan ei voi puolustaida, joka ajaa minut pois. Suora syyt—s olisi tuhat kertaa parempi kuin tðmm—inen ððnet—n moite. -- Ja sinðk— vðistyisit halvan, perðtt—mðn panettelemisen tðhden? Ei, Hanna, se ei olisi sinun tapaistasi, se olisi miltei pelkurimaisuutta. Olethan minulle aina teroittanut, ettð sen, joka pysyy oikeudessa ja totuudessa, tðytyy kulkea tietðnsð eteenpðin pðð pystyssð. Ja nyt sinð vetðytymðllð pois olisit itse valmis luulettelemaan heille, ettð olet kðyttðytynyt pahasti. -- Mutta mitð _voin_ minð tehdð, ystðvð hyvð? -- kysyi Hanna mielenliikutuksessa. -- _Jos_ minut erotetaan? Parempi on itse lðhteð, kuin saada ero tððltð. -- Siitð saat olla ihan huoleti, ei se tapahdu. Minulla on erðs aikomus, mutta en sitð vielð kerro. Lupaa minulle, ettet ryhdy mihinkððn kypsymðtt—mððn toimeen, vaan luotat minuun. Hanna painoi hðnen kðtensð silmilleen ja huulilleen. -- Sinð olet _ystðvðni_ ja sinuun minð luotan. Koetan malttaa mieltðni sinun tðhtesi. Koulun johtokunnassa ja opettajien kesken oli useita kertoja ollut puhe Hannan eroittamisesta. Siinð muodossa, kuin juttu oli heille esiin tuotu, se tietysti herðtti yleistð paheksumista. Pððtettiin tutkia Hannaa yksityisesti ja sitten julistaa hðnelle, ettð hðn oli koulusta erotettu. Kaikki olivat pahoillaan hðnen puolestaan, koska tytt— tðhðn saakka ei ollut koskaan antanut syytð moitteesen, vaan pðinvastoin oli koulun etevimpið oppilaita. Mutta koulun maine vaati muka, ettð oppilas, joka siihen mððrin oli sððnt—jð rikkonut, suoraa pððtð lðhetettðisiin pois. Ennenkuin kokous tðllð kertaa loppui, saapui siihen Verna Sommar ja pyysi sananvuoroa. Hðn oli, varmana siitð ettð Hannan rikosta oli liioteltu, ðsken puhutellut hðntð itseððn ja saanut hðneltð avonaisen ja tarkan kertomuksen koko tapahtumasta. Hðn oli sitten tavannut nuoren Hagenin, joka kertoi asian yhtðpitðvðsti, joten ei enðð ollut epðilyksen syytð. Vihdoin oli hðn kðynyt kysymyksessð olevassa ravintolassa, ja siellð oli hðnelle vakuutettu, ettei mikððn nuori nainen sinð iltana ollut siellð mitððn nauttinut. Verna kertoi nyt kokouksessa tapauksen semmoisena, kuin hðn oli sen Hannalta ja Valterilta kuullut. -- Minun mielipiteeni mukaan, -- lopetti hðn, -- ansaitsee Hanna Rappe kunnioitustamme ja kiitostamme siitð, ettð hðn, itsensð unhottaen, koetti ojentaa horjuvalle lðhimmðiselle auttavaa kðttððn. Nolo hiljaisuus syntyi. Aikaa vaadittiin, ennenkuin mielet voivat kððntyð Hannan puolelle. Jotkut nuoremmista pyysivðt sitten, ettð pððt—s peruutettaisiin, koska se perustui vððriin huhuihin. Mutta vanhemmat ja varovaisemmat arvelivat, ettð huhu oli jo pððssyt niin leviðmððn, ettei sitð enðð voisi saada vaikenemaan eikð todistuksillakaan tyhjðksi tehdð. Koulun maine oli vaarassa, jos se ei erottanut yleisesti syytettyð oppilasta. Nuoremmat opettajat ja opettajattaret vðittivðt kiivaasti tðtð kðsitystð vastaan. -- Eihðn mahtane olla aikomus, -- kysyivðt he, -- ettð koulu vððrðn huhun tðhden uhraa yhden paraimmista oppilaistaan? -- Onpa ikðvð kyllð vðlistð tðytymys uhrata _yhden_ sitð varten, ettð muut jðisivðt, -- lausui yksi vanhemmista opettajista. -- Jos tðtð periaatetta aiotaan noudattaa nyt ja vastedeskin, niin pyydðn minð heti saada virkaeron, -- huudahti Verna Sommar tavattoman kiivaasti. Nuoremmat opettajat pitivðt hðnen puoltansa ja johtokunta huomasi itsensð pakotetuksi joko luopumaan yhdestð paraimmista opettajistaan tai sallia Hanna Rappen jððdð kouluun. Uusi kokous mððrðttiin seuraavaksi illaksi, jolloin jokainen olisi ennðttðnyt vakaantua mielipiteessððn. -- Minun ei ainakaan tarvitse missððn vakaantua, -- virkkoi Verna Sommar. -- Minun tðytyy joko tehdð vððryyttð tai hakea toinen paikka. Ei ole vaikea valita. Kun viides luokka seuraavana pðivðnð tuli voimisteluun, huomasi se opettajansa tavattoman vakavaksi ja hajamieliseksi. Hðn johti harjoituksia, antoi kðskyjð ja neuvoja kuin muulloinkin, mutta teki kaikki miltei koneentapaisesti, ja helppo oli nðhdð, ettð hðnen ajatuksensa olivat kaukana. Pari kertaa unhotti hðn antaa tavallisia merkkejð tai nimitti liikkeitð vððrillð nimityksillð. Ei hennonut kuitenkaan kukaan nauraa. Pðinvastoin tarttui hðnen alakuloisuutensa koko tuohon hilpeððn joukkoon ja tunti kului hiljaa ja ilman elðmðð. Kun se oli loppunut ja Hanna Rappe ensimmðisten joukossa mennyt pois, kutsui Verna Sommar vielð kerta kokoon kaikki muut, hðnellð oli heille sanomista. -- Tahdoin kysyð teiltð, tyt—t, -- virkkoi hðn ja hðnen ððnensð kaikui kuin kenraalin, joka tutkii joukkojaan, -- tahdoin kysyð, tiedðttek— ja hyvðksyttek— sen, ettð yksi paraimmista tovereistamme on joutunut mitð kehnoimman epðluulon alaiseksi, tullut huonosti kohdelluksi ja yleisen juorun esineeksi, sekð nyt on vðhðllð tulla erotetuksi koulusta? Te tiedðtte kaikki, ketð tarkoitan... Tyt—t olivat ððneti. Muutamat olivat hðmillððn, toiset nðyttivðt aivan vðlinpitðmðtt—miltð, niinkuin asia ei olisi vðhððkððn heihin koskenut. -- En ainakaan _minð_ sitð hyvðksy, -- kuultiin ðkkið Berthan lausuvan. -- Enkð minð, -- virkkoivat muutamat epðvarmat ððnet joukosta. Jenny vððnteli itseððn hiukan hermostuneena: -- Eihðn se ole kummaa, ettð sivistyneistð kodeista lðhteneet tyt—t vetðytyvðt pois semmoisen seurasta, joka... -- Tiedðn, mitð aiot sanoa, -- keskeytti hðntð Verna harmistuneena, -- mutta sinð olet vððrðssð, niinkuin kaikki muutkin. Tietðkðð tyt—t, ettð kaikki se paha, mikð kerrotaan Hannasta, on paljasta panettelemista, olen itse ollut tilaisuudessa ottamaan asiasta selkoa. Tyt—t tunkeutuivat hðnen ympðrilleen ja hðn kertoi kaiken sen, minkð oli kuullut Hannalta itseltððn, Valterilta sekð ravintolan palvelijoilta. Hðntð keskeyttivðt innokkaat huudahdukset, niinkuin: -- mitð minð olen koko ajan sanonut?... Niin, mutta minð olen _aivan_ varmalta taholta kuullut ... kulta Hanna raukka!... Hyi, kuinka ilkeitð me olemme olleet... j.n.e. -- Sanokaa minulle, -- jatkoi Verna Sommar, -- onko hðn koskaan rikkonut lupaustaan? Eik— hðn aina ole kehoittanut teitð hyvððn ja oikeaan? Ja kuinka te palkitsette hðntð? Epðluulolla, jonka tðytyy syvðsti hðntð loukata ja tylyydellð, joka osoittaa huonoa kðsitystð kumppanuuden velvollisuuksista. Te olette kðyttðytyneet rumasti tyt—t, ja nyt vaatii teidðn kunniantuntonne, ettð koetatte tehdð pahan hyvðksi. Osoittakaa nyt Hannalle, ettð te uskotte hðntð ja pidðtte hðntð entisessð arvossa; se ilahduttaisi hðntð enimmin. Nyt syntyi melu semmoinen, ettð talo oli vðhðllð kumoon kaatua. Tyt—t puhuivat kaikki yhtaikaa ja jokainen koetti voittaa toiset. -- Kuinka hauskaa, ettð Hanna on syyt—n! -- huusi Bibbi ja py—rðhytti Aina Bergia. -- Olen koko ajan uskonut, ettei hðnessð ollut syytð, -- virkkoi Lilli, unhottaen kerrassaan, ettð hðn oli tarkasti vðlttðnyt Hannaa. -- Se olisi sopinut niin hyvin hðnen poikamaisuuteensa yleensð, jos hðn olisi maistellut punssia poikain kanssa, -- keskeytti Jenny, vielð epðluulon vallassa. -- Ja minð kuulin _aivan_ varmalta taholta... -- Ettð olet kana, joka paikalla uskoo ensimmðistð tuhmaa huhua, -- pisteli Bertha siihen. -- Olenhan minð y—tð pðivðð teille saarnannut, ettð kaikki oli sulaa valhetta, mutta te ette ole uskoneet. -- Olen kai minð uskonut, -- kuului ððni joukosta. -- Ja minð my—s ... ja minð. -- Kaikki tahtoivat nyt vðlttðmðtt—mðstð todistaa, ettð he "todellakin itse asiassa olivat uskoneet Hannaa syytt—mðksi, mutta kun sitð ei voitu todistaa, niin..." -- No, nðen, ettð te kadutte tylyyttðnne, -- keskeytti Verna Sommar, joka puoleksi surullisella hymyllð oli kuunnellut heidðn sanakiistaansa. -- Menkðð nyt puhumaan Hannalle. Hðn on alakuloinen ja syvðsti loukattu... -- Mennððn, mennððn, -- huusivat tyt—t. -- Ei ole kummaa, jos hðn on suuttunut!... -- Hðn on rohkea, alttiiksi antava ja totuutta harrastava, -- jatkoi Verna Sommar -- hðnellð on sydðn paikoillaan. Minkð hðn teki, sitð ei olisi tehnyt kukaan meistð. -- Ei tietysti, kukapa tahtoisi mennð _ravintolaan_? -- huudahti erðs tyt—istð ja nðytti loukkautuneelta. -- Hyvð, mutta ajattelepa, jos sinun pikku veljesi sattuisi palavaan taloon. Etk— koettaisi hðntð pelastaa, vaikka vaatteesi nokeutuisivatkin? Se on pelkuri, joka vaaran hetkenð ajattelee itseððn ensi sijassa. Hanna Rappe on nðyttðnyt meille, kuinka meidðn tulee menetellð. Tyt—t hðlisivðt, iloisina, noloina ja katuvaisina. Hanna esiintyi heille jðlleen entisessð rehellisyydessððn, eivðtkð he nyt voineet kðsittðð, kuinka olivat saattaneet hðnestð luulla mitððn ala-arvoista. -- Ei hðntð saa koulusta erottaa, -- lausui yksi pððttðvðisesti. -- Jos hðn erotetaan, niin eroan minðkin, -- uhkasi toinen. -- Niin teemme mekin, -- kuului usealta taholta. -- Mennððnpð johtajattaren luo puhumaan Hannan puolesta! Tðhðn ehdotukseen yhtyi kolme neljðttð osaa luokkaa. Muut tahtoivat pysyð puolueettomina. He hðpesivðt niin pikaista mielenmuuttamista ja muutamat heistð eivðt vielðkððn voineet epðluuloaan voittaa. Mutta enemmist— meni, Alman ja Berthan johdolla, innostuneina ja hehkuvina taistelunhalusta, puolustamaan ðsken sorrettua toveriaan. Johtokunnan kokous jðlkeen puolen pðivðn ei kestðnyt kauan. Useimmat puolustivat Hannan jððmistð; ainoastaan pari henkil—ð puhui siitð vaarasta, minkð tðmð voisi koululle saattaa. Viidennen luokan kðynti johtajattaren luona otettiin my—s lukuun. Peljðttiin, ettð koska mielipide hðnen suhteensa nyt oli ðkkið kððntynyt, voisi hðnen erottamisensa synnyttðð ankaraa moitetta. Enemmðn hyvðntahtoinen kuin hienotunteinen oli se vastaanotto, joka Hannalle suotiin, kun hðn seuraavana aamuna tuli koululle. Koko luokka oli kokoutunut etehiseen ja tervehti hðntð kaikuvalla "hurraa" huudolla. Ja ennenkuin hðn aavisti mitððn, oli hðnet nostettu tuolille, jota sitten kannettiin ympðri huonetta. Hanna tuli kuitenkin tðstð kunnioituksesta enemmðn alakuloiseksi kuin iloiseksi. Kuinka saattoi hðn luottaa tunteihin, jotka yhtenð pðivðnð kuohuivat luulevaisuutta ja moitetta, toisena taas saattoivat elðk——nhuutoihin? Hðn ei ensin ollenkaan kðsittðnyt, kuinka tðmð kððnne oli tapahtunut, mutta huomattuaan ovessa Verna Sommarin iloiset silmðt alkoi hðn aavistaa asian kulkua. _Semmoinenko_ siis oli hðnen luokkansa ja ehkð tyt—t yleensð? Yhtð valmiit heittðmððn kivellð epðluulon alaista toveria, kuin sovittamaan tuskaa liioitettua ystðvyyttð osoittamalla. Tðtð ajatellessa tuli hðn pahalle tuulelle huolimatta kaikista ystðvyyden osoituksista ja toivoi pððsevðnsð johonkin nurkkaan ajatuksiaan selvittðmððn. Mutta toverit py—rivðt hðnen ympðrillððn kysyen, selittðen, anteeksi pyytðen, niin ettð hðn ei pððssyt rauhassa ajattelemaan, ennenkuin omassa pienessð kamarissaan. Enimmin kaikista koski hðneen se, ettð Valter Hagen siitð illasta saakka kerrassaan vðltti kaikkea "vaikutusta". Hanna ei ollut hðntð ollenkaan nðhnyt eikð Pentinkððn koskaan onnistunut tavata hðntð kotona. Koulussa taas pysyi hðn erillððn niin paljon kuin mahdollista, ja kun Pentti ystðvðllisesti kutsui hðntð luonaan kðymððn vastasi hðn verukkeilla. Tietysti oli huhu Hannan niin kutsutusta "ristiretkestð" tullut lyseoonkin, ja Valter sai kðrsið paljon pilkkaa tovereiltaan. Tðten poistui hðnestð kerrassaan se hðpeðn tunne, jonka Hannan sanat olivat herðttðneet, ja hðn koetti paraimmalla taidollaan pelastaa kunniaansa sillð vððrðllð miehuudella, jolla niin usein peitetððn rehellistð katumusta. Hanna ymmðrsi nyt menetelleensð vððrin; kun asia kerran oli tullut julkiseksi, ei se saavuttanut tarkoitustaan. Kuitenkaan ei hðn voinut tekoansa katua, hðn oli tuona iltana noudattanut omantuntonsa ankaraa kðskyð eikð olisi saanut rauhaa, jos ei olisi sitð totellut. Mitð hðn muuten huoli Valter Hagenista? Ei enemmðn kuin mistððn muusta hðdðssð olevasta ihmisparasta. Mutta saattoiko hðn mennð ðkkijyrkðn rinteen ohitse, jossa jokin kukka oli juurtunut vierivððn hiekkaan ja joutumaisillaan poishuuhdotuksi ensimmðisellð rankkasateella, koettamatta istuttaa sitð turvallisempaan paikkaan? Hðnestð tuntui, ettð se rakkaus ja toimintahalu, jonka hðn tunsi kasvavan itsessððn, tðllð alalla tulisi paraiten kðytetyksi. Ettð hðn paraiten voisi antaa roponsa ihmiskunnan suureen kasvatustaisteluun, jos hðn tulisi tuommoisten kodittomien, hyljðttyjen poikaraukkojen hyvðksi kumppaniksi... Mutta nyt ei ollut aikaa moisiin ajatuksiin, tutkinto lðhestyi ja pððst—todistus. Hðn luki tulisella innolla nðmð viimeiset viikot. Hðn tunsi sielunsa niin nðlkðiseksi, ikððnkuin ei mikððn voisi sitð tyydyttðð. Olihan koulu vaan ensimmðinen askel. Monta oli niitð vielð, -- monta, ennenkuin hðn saavuttaisi pððmððrðnsð. Jos hðn edes koskaan tietðisi sen saavuttaneensa! Ulkomaanmatka Karin tðdin seurassa tuntui hðnestð paljon lupaavalta; sen piti avata hðnelle tien koko maailman viisauden aarteille. Heidðn oli mððrð matkustaa Kreikkaan ja Roomaan, Pompejiin ja Vesuviolle, Neapeliin ja Korsikaan. Hðn ajatteli tðtð kaikkea niin suurella ikðv—imisellð, ettð se melkein jakoi hðnet kahtia. Toinen osa kuljeskeli Pompejin raunioilla, toinen kulutti pðivðn toisensa perðstð noita hyvin tunnetuita koulun portaita. Hðn piti itseðnsð itsekkððnð, kun saattoi olla niin iloinen. Eihðn Bella saisi tðstð kaikesta nauttia, ja moni muu, joka paremmin kuin hðn olisi tarvinnut tðtð virkistystð, saisi ilman lepoa jatkaa yksitoikkoista ty—tððn. Oi jospa hðn olisi saattanut heittðð tuon avaran maailman portit seljðlleen kaikille vðsyneille ja sairaille, k—yhille ja ikðv—iville, joilla tuskin oli aavistusta maailmasta ja ihmisyydestð oman neljðn seinðnsð ulkopuolella! Hðn ei tullut ajatelleeksikaan, ettei hðn olisi kylliksi kypsynyt ottamaan vastaan kaikkea, mitð semmoinen matka tarjoo. Kukapa lieneekððn niin vahva ja rikas, niin rajaton ja kaikkeen mahdollinen kuin juuri 18 vuotta tðyttðnyt? Karin tðtikin oli ruvennut tuota matkaa ikðv—imððn. Hðn alkoi nuortua, hðnen vðsynyt henkensð antautui ilolla ajattelemaan tðtð uutta suhdetta Hannaan, niinkuin sairas kiinnittðð mielensð uuteen lððkkeesen. Tðmðn nuoren, virkeðn, tietoja ikðv—ivðn ihmislapsen kanssa matkustaminen parantaisi hðnen sairasta mieltððn ja herðttðisi hðnet uuteen eloon. Lðht—pðivð oli mððrðtty ensi pðivðksi Kesðkuuta. Edellisenð pðivðnð piti koulun loppua ja Pentin ylioppilastutkinnon tapahtua. Seuraavana pðivðnð piti Bellan omaistensa kanssa muuttaa FÍgelvikiin ja my—hemmin mennð Hankoniemeen kylpemððn. Uusia voimia tarvittiin ensi vuodeksi, jolloin hðnen vielð tulisi koulussa olla, ja ikðvðllð ajatteli hðn, ettð kaikki entiset toverit silloin olisivat poissa. Nðmð olivat sillð vðlin hyvin innoissaan Hannan kesðtuumista ja pitivðt hðntð onnellisimpana olentona taivaan alla. He antoivat hðnelle kosolta hyvið neuvoja ja olivat suuresti huvitetut hðnen matkapuvuistaan. Hanna nauroi ja antoi heidðn puhua. Mutta kun matkapuku tuotiin kotiin ja oli koetettava huomasivat he, ettð hukkaan olivat menneet hyvðt humalat, sillð Hanna ei ollut vðhððkððn luopunut siitð ankarasta yksinkertaisuudesta, jossa hðn oli pððttðnyt pysyð. Erððnð sunnuntai-iltapðivðnð Toukokuussa istui Hanna yksin huoneessansa ahkerasti kirjoitellen kirjeitð. Hðn tahtoi ilmoittaa postimestarin rouvalle ja pappilan neideille matkastaan ja samassa lðhettðð muutamia rivið sekð sievðn muistikortin pienelle kyyryselkðiselle ystðvðlleen. Ikkuna oli auki ja pihalla kasvava, vasta auennut koivu levitti ihanaa tuoksua huoneesen. Hanna hengitti sitð ahneesti; se toi hðnelle tervehdyksen uudestaan herðnneestð virkeðstð elðmðstð ja samassa kotiseudun jððhyvðiset, jotka tuntuivat hiukan surkeilta. Palvelustytt— astui sisðlle ja ilmoitti, ettð erðs herra kysyi neiti Rappea. Hanna ei tahtonut emðntððnsð vaivata ja pððtti sentðhden ottaa vieraan vastaan omassa huoneessaan, ihmetellen, mitð asiaa hðnellð saattoi olla. Pitkð, keski-ikðinen herra astui sisðlle. Hðn nðytti ðskettðin nousseen sairasvuoteelta; silmðt olivat kuopalla, hðn hengitti lyhyesti ja kðveli vaivaloisesti. Hanna katseli hðneen tarkkaan ja pyysi istumaan. Vieras vðltti hðnen katsettaan ja ððni kuului epðvarmalta, kun hðn kysyi: -- oletteko te neiti Rappe? -- Olen, -- vastasi Hanna. -- Ei ole kumma ... ettet tunne minua, -- virkkoi vieras. -- On niin monta vuotta siitð, kuin... Minð olen isðsi... -- Isðni! -- huudahti Hanna, valkeana kuin ikkunan pielet, joihin hðn nojasi. Tuntui ikððnkuin hðntð olisi kohdannut isku, joka melkein vei hðnet tunnottomaksi. -- Isðni? ... en ymmðrrð... -- Niin, isðsi, jonka kohtalo vihdoinkin on kotimaalle saattanut. Koti-ikðvð on kalvanut sydðntðni, ja ikðvð sinua on ollut ... en tahtonut kuolla siellð kaukana. Matka oli vaikea ... olen ollut hyvin kipeð, mutta pððsin kuitenkin perille. Nyt arvelen asettua tðnne ja tarjota sinulle kodin... Sanomalehdistð nðin, ettð ðitisi oli kuollut ... sinðhðn olet nyt ... ainoa, mikð minulla on tðssð maailmassa. Hðnen ððnensð oli kðheð ja puhe kuului ulkomaalaiselta. Sanat suhisivat Hannan korvien ohitse, hðn kðsitti niistð vaan pððtarkoituksen, mutta se jðhmetytti hðntð ja hðn varustautui puolustamaan itseððn. Vðkisin voitti hðn itsensð, vastaten: -- Jos lienette isðni, niin olette aikoja sitten ... menettðneet kaikki isðn oikeudet minun suhteeni. Erehdytte, jos luulette minun aikovan ruveta tyttðren velvollisuuksia tðyttðmððn teitð kohtaan; side meidðn vðlillðmme on aikoja sitten katkennut. Tosin olen k—yhð ja koditon, mutta onpa minulla jotakin, jolle annan suuremman arvon kuin kodille ja rikkaudelle, ja se on minun persoonallinen vapauteni. Vieras nðytti hðmmðstyneeltð, ja hðnen veltot kasvonpiirteensð elpyivðt. Hðn ei ollut nðhtðvðsti odottanut mitððn vastausta, kun hðn nyt vihdoin osaksi pakosta osaksi itsekkðisyydestð aikoi ottaa luokseen tyttðrensð. Tðmð vastustus herðtti hðnessð jonkunmoista intoa sekð halua esiintyð Hannalle paremmassa valossa. -- Tiedðn kyllð, Hanna, -- sanoi hðn surullisesti ja hðnen laihat kasvonpiirteensð nðyttivðt vielð kalpeimmilta ja terðvðmmiltð, -- tiedðn, etten ole kohdellut sinua kuin isð lastaan. Mutta luulin kuitenkin... Olen ollut niin yksinðni ... nðinð vuosina, olen joskus kðrsinyt nðlkððkin ... minua on vaivannut kauhea koti-ikðvð. Vihdoin onnistui minun koota hiukan omaisuutta ja pððtin palata kotiin. Et voi aavistaa mitð kaikkea olen kðrsinyt. Saatoin nðyttðð teistð sydðmmett—mðltð ja kuitenkin ... olivat ajatukseni usein teidðn luonanne. ... Aikomukseni oli, -- jatkoi hðn, kun Hanna ei virkkanut mitððn, -- lðhettðð teille rahaa. Mutta se elðmðntapa, johon olin tottunut, vei kaikki varani... Toivoin yhð ... voivani tulla varalliseksi ja sitten palata ... sekð hankkia teille huolettomat pðivðt. -- Ja sillð aikaa annoitte ðitini nððntyð murheesen ja kovaan ty—h—n. -- Hannan huulet vðrðhtivðt ja hðn piteli kovasti kiinni tuolin selkðimestð nðyttððksensð tyyneeltð. -- Annoitte hðnen elellð yksinðnsð, k—yhðnð ja mieli katkerana, kun hðn ei voinut enðð luottaa Jumalaan eikð ihmisiin. Hðn oli ennen niin onnellinen ... ja te ... te ry—stitte hðneltð _kaikki_. Nðinð 18 vuotena ... oletteko te lðhettðneet hðnelle yhtð rivið, yhtð tervehdystð, edes tietoa siitð, ettð elitte ja muistelitte hðntð? Ette mitððn. Se olisi kuitenkin parantanut monta haavaa ja vahvistanut sitð hyvðð luuloa teistð, jota hðn niin kauvan koetti sðilyttðð, ... kunnes vihdoinkin hðnen tðytyi siitð luopua. Hðn oli teidðn omanne niin kokonaan, kuin mahdollisesti voi olla toisen omana -- ja te heititte hðnen pois luotanne niinkuin sðrkyneen astian. Hanna peitti kasvot kðsiinsð ja taisteli itkua vastaan, joka vðkisenkin tahtoi hðnet vallata. Tðmðn miehen ei pitðnyt saada nðhdð hðnen kyyneleitððn, sillð hðn se oli syynð kaikkeen siihen suruun ja katkeruuteen, minkð hðn oli ðidiltðnsð perinyt. Hðn oli ry—stðnyt kahdelta ihmiseltð onnen; pitik— hðnen nyt vielð viedð hðneltð kaikkein kalliin aarre: vapaus? Mutta olihan hðn vapaa ihminen, semmoisella isðllð ei ollut mitððn oikeutta hðneen ... ei hðn aikonut taipua tðmðn itsekkððn miehen mielen mukaan, olipa hðn vaikka kuinka monta kertaa hðnen isðnsð. Hðn nieli kyyneleensð ja virkkoi melkein ankarasti: -- Ja nyt voitte lðhteð, minulla ei ole muuta sanomista. En voi koskaan olla teille tyttðrenð, ja meidðn tiemme kulkekoot erillððn niinkuin tðhðnkin saakka. Vieras oli istunut ððnet—nnð pðð kumarruksissa, ja Hannan sanat koskivat hðneen nðhtðvðsti. Nyt hðn nousi ja otti askeleen ovea kohti. -- Jðð hyvðsti, Hanna ... en tahdo enðð vaivata sinua lðsnðolollani... Minð lðhden jðlleen, yksin niinkuin tulinkin... Suo anteeksi, ... ettð hetken saatoin luulla, ettð sydðmmessðsi voisi olla jotakin hellyyttð minua kohtaan ... suo anteeksi, ettð olisin tahtonut vapauttasi rajoittaa! En tarkoittanut mitððn pahaa... Elð enðð muista, ... ettð hetkeksi tulin sinua hðiritsemððn ... olisin tahtonut ... luulin ... minð... Kova yskð keskeytti hðntð, ja kun hðn vihdoin herkesi rykimðstð, vaipui hðn melkein tunnotonna tuolille, niin kalpeana ja raukeana, ettð Hannaa puistatti. Pitik— hðnen nyt kuolla tðhðn ja oliko hðn hðnet tappanut? -- Kas tðssð, juokaa vðhðn vettð! -- sanoi hðn ja ojensi isðllensð vesilasin. Vanhuksen kðsi vðrisi, kun hðn tarttui siihen. -- Kiitos! -- virkkoi hðn. -- Ehkð se onkin viimeinen kerta, kun sinð tarjoot minulle juomista. Hðn koetti hymyillð ja tðmð hymyily koski kipeðsti Hannan sydðmmeen. Hðn nðki hðnen menevðn vaivaloisesti hoiperrellen portaita alas ja ulos portista. Hðn kumartui ulos ikkunasta ja katseli poismenevðð niin kauvan, kuin saattoi nðhdð tuota riutunutta muotoa ... nyt hðn seisahtui ... nyt jatkoi taas matkaansa ... nyt katosi jo kadun nurkkauksessa. Hetkeksi tuntui hðnestð, ettð hðnen pitðisi kiiruhtaa hðnen jðlkeensð ja taluttaa hðntð, ettei hðn kaatuisi, mutta hðn pidðtti itsensð. Mitð tekemistð oli hðnellð tðmðn miehen kanssa? Hanna ajatteli, kuinka onnellinen hðn oli ollut tðnð vuonna, kuinka hðnellð oli kaksi kotia ja hellið sydðmmið, joihin hðn saattoi turvata milloin tahansa, ja kuitenkin sai olla vapaana kuin taivaan lintu. Hðnellð tosin ei ollut sitð mukavuutta, jonka rikkaus tuottaa, mutta eik— hðn ollut kyllin rikas ja vapaa, kun hðnellð oli -- terve ruumis ja luja tahto? Eik— hðn nðillð lahjoilla pððsisi pitemmðlle kuin moni rikas rahojensa avulla. Sitten ajatteli hðn tuota ulkomaan matkaa ja kaikkea sitð, mitð tðmð hðnelle tuottaisi. Hðn oli niin kasvanut kiinni tðhðn ajatukseen, ettð hðn arveli aivan taantuneensa, jos vaan siitð matkasta luopuisi. Ja minkðtðhden hðn panisi tðtð luopumista kysymyksen alaiseksikaan? Olihan hðn aivan varma siitð, ettð pððsisi Karin tðdin mukaan? Hðnen verensð kuohui. Hðn taisteli toivottomana niitð katumuksen ja sððlivðisyyden tunteita vastaan, jotka olivat herðnneet hðnessð ja kovasti hðntð vaivasivat. Hðn sulki silmðnsð, ettei tarvitsisi nðhdð tuota hoipertelevaa haamua, ja korvansa, ettð pððsisi kuulemasta tuota kauheaa yskðð. Kuitenkin hðn nðki ja kuuli ne ja ne laimensivat hðnen vastustusvoimaansa. Huomaamatta mutta varmasti kðvi hðnen pððt—ksensð heikommaksi ja hðnessð herðsi halu, jota hðnellð ei koskaan ollut ennen: halu kokonaan panna itsensð alttiiksi jonkun kðrsivðn ihmisparan hyvðksi. Kerrassaan heittðð pois kaikki oman edun ajatukset ja elðð yksinomaan _yhden_ ainoan hyvðksi, josta ei kukaan huolisi ja jota ei kukaan rakastaisi. Ettð tðmð ainoa tðssð tapauksessa tulisi olemaan hðnen isðnsð, se oli hðnelle syrjðasia. Hðn olisi melkein toivonut, ettð se olisi ollut joku toinen. Sillð katkeruus isðð kohtaan oli niin syvðsti juurtunut hðneen, ettð se osaksi riisti hðneltð itsensð kieltðmisen ilon. Seuraavina pðivinð oli hðn kokonaan tunteittensa vallassa, vaan ei tahtonut kenellekððn mitððn ilmoittaa. Hðn tiesi, ettð hðnen yksin tðytyi asiassa pððttðð, eikð hðn tahtonut kenellekððn mitððn puhua, ennenkuin oli vakaantunut pððt—ksessððn. Karin tðti ja Bella nðkivðt kyllð, ettð joku asia Hannaa vaivasi, mutta he kunnioittivat hðnen ððnett—myyttððn eivðtkð koettaneet millððn tavalla tunkeutua hðnen salaisuuteensa. Erððnð pðivðnð, kun Hanna tapansa mukaan matkallaan koulusta pistðytyi Karin tðdin luona, otti tðmð hðntð leikillisesti niskasta ja ty—nsi hðntð kirjoitusp—ydðn ððreen. -- Nðetk— nðitð papereita? -- kysðsi hðn iloisesti. -- Ne ovat ne siivet, joiden tulee kantaa meidðt ulos maailmaan. Ensi lauantaina, tutkinnon jðlkeisenð pðivðnð arvelen, ettð lðhdemme matkaan. Joudut kai matkaan siksi? -- Karin tðti! -- Hanna veti hðnet alas sohvaan. -- Saanko puhutella sinua? Hðnen katseensa oli niin surullinen ja ððnensð niin vieno, ettð rouva Meilert ðkkið tuli vakavaksi. -- Mitð se on? -- kysyi hðn levottomasti. -- Tðti ... minð olen luopunut matkasta. Sinun tðytyy suoda anteeksi ja ... mennð yksin. Karin tðdin kasvot synkistyivðt. -- En ole luullut sinua oikulliseksi, -- sanoi hðn. -- Sitð en olekaan, tðti hyvð. -- Hanna oli kalpea, synkkð vakavuus oli hðnen silmissððn vaikka huulet koettivat hymyillð. -- Mitð se on Hanna, minð en ymmðrrð sinua. Etk— tahdo matkustaakaan minun kanssani? -- Enk— _tahdo_? Oi, Karin tðti, tiedðthðn, etten ole koskaan voinut uneksia mitððn ihanampaa. Mutta nyt en _voi_ tulla. Olen joutunut suhteesen, joka sitoo minut tðhðn paikkaan ... en ole enðð niin vapaa kuin ennen... Isðni on tullut... Rouva Meilert nousi kiivaasti ja hðnen silmðnsð iskivðt vihan tulta. Hðn tarttui kovasti Hannan kðsivarteen. -- Onko totta? Kuinka tohtii hðn? Onko hðn tullut ry—stðmððn sinutkin minulta? Mutta sitð hðn ei saa tehdð! Sinulla ei ole minkððnlaisia velvollisuuksia hðntð kohtaan, _ei yhtððn!_ Sinð et saa ... et saa jðttðð minua nyt, Hanna! -- Anna kun kerron sinulle kaikki tðti hyvð, -- pyysi Hanna, joka muuttui yhð tyyneemmðksi, mitð enemmðn Karin tðti tuskastui. -- Isð tuli luokseni tðssð toissa pðivðnð riutuneena, yksinðisenð ja vieraana omassa maassaan. Hðn tarjosi minulle kodin luonaan ... sanoi tahtovansa hyvðksi tehdð, minkð rikkoi. Ja hðn nðytti niin surkealta, niin kurjalta! Mutta minð kðskin hðnet pois ja sanoin, ettei meidðn vðlillð enðð ollut mitððn sidettð. Nðin hðnen sitten taas menevðn tiehensð, ry'ittyðnsð niin kovasti, ettð oli melkein kuolla siihen, nðin hðnen hoipertelevan katua pitkin johonkin yksinðiseen paikkaan, jossa ei kukaan hðntð hoitaisi ja jossa hðn ehkð kuolisi aivan yksin, -- ja sydðmmeni suli vðhitellen. Et voi aavistaa, kuinka olen kðrsinyt nðinð pðivinð, kun itsekkðisyys ja velvollisuuden tunne ovat keskenðnsð taistelleet. -- Elð puhu velvollisuudesta! -- keskeytti hðntð rouva Meilert sððlimðtt—mðsti. -- Kyllð hðn on aikoja sitten vapauttanut sinut tyttðren velvollisuuksista. Vai, kyllð minð kðsitðn hðnen aikeitaan! Ei se ole hyvðksi tekemisen halu, joka on hðnet tðnne tuonut, hðnessð on vaan se itsekðs toivo, ettð hðntð tððllð palveltaisiin ja hoidettaisiin. Ei mikððn mies voi ajan pitkððn tulla toimeen ilman naisen hellyyttð, kaikkein vðhimmin semmoinen mies, joka on viettðnyt elðmðnsð paheissa ja himoissa. Minð sanon sinulle, ettei sinulla ole vðhððkððn velvollisuutta semmoista isðð kohtaan. -- En tarkoittanutkaan sitð, Karin tðti. Ei ne ole tyttðren tunteet jotka saattavat minua hðnen luo, vaan se ettð hðn on semmoinen kurja, onneton olento. Tiedðtk—, se on jotakin vastustamatonta tuo halu koko hellyydellððn antautua tuommoisen kðrsivðn olennon hoitoon, koettaa saattaa hðntð unhottamaan yksinðisyytensð ja tuskansa, saada kiitollinen katse vðsyneistð silmistð. Minð en ole varma siitð, mutta minusta tuntuu, eitð _kðrsimyksen_ ja _sððlivðisyyden_ muodostamat siteet ovat vielð lujempia ja pyhempið kuin sukulaisuuden ja my—tðtuntoisuuden. Ehkð olen vððrðssð, mutta siltð se tuntuu. -- Haaveilija! -- lausui rouva Meilert hymyillen, mutta muuttui pian taas vakavaksi. Sinð voisit toimittaa hðnelle hyvðn hoidon ryhtymðstð siihen itse. Kyllð minð pidðn huolta siitð, ettð hðn saa kaikki mitð hðn tarvitsee. -- Kiitos, Karin tðti, mutta ei siinð kylliksi. Luuletko, ettð hðn olisi tehnyt pitkðn vaivaloisen matkan kotimahansa, yksin ja kuoleman kourissa, jos hðn ei olisi ikðv—inyt muuta kuin pehmeðð vuodetta ja kunnollista hoitoa? Sitðhðn olisi voinut saada vaikka missð. Mutta hðnen sydðmmensð pakotti hðntð niiden kahden olennon luo, joissa kentiesi vielð l—ytyisi hiukan hellyyttð hðntð kohtaan. Kun minð maantieltð nostan pienen madonkin, joka on kðrryjen py—rðn alle joutumaisillaan, niin kuinka saattaisin kðskeð pois luotani ensimmðistð ihmisolentoa, joka on minun puoleeni kððntynyt? Rouva Meilert istui kauan aikaa ððneti. Hðn iloitsi Hannan jalomielisyydestð, vaikka pelkðsi, ettð tðmð tulisi turhaan tuhlatuksi. Hðn ei voinut uskoa mitððn hyvðð Hannan isðstð; hðn ei olisi tahtonut mistððn hinnasta nðhdð Hannan pitemmðn ajan kðrsivðn sen miehen oikuista ja itsevaltaisuudesta, joilla tðmð ennen oli vaimoansa vainonnut. Mutta kuoleman lðheisyys loi sovittavan varjonsa kaikkeen. Rouva Meilert ymmðrsi Hannan nykyisen innostuksen eikð hennonut riistðð hðneltð sitð. Mutta hðn pððtti huolimatta vastenmielisyydestððn kðydð Hannan isðn luona ja ottaa selkoa niistð suhteista, joihin hðnen lemmikkinsð oli joutua. Omaa ikðvððnsð hðn ei tðllð hetkellð ajatellut, mutta Hanna teki sen. -- Rakas tðti, -- virkkoi hðn ja suuteli hellðsti rouva Meilertin kðttð, -- sinð olet tehnyt minulle niin paljon hyvðð, ja nyt minð kuitenkin tulen seuran pettðjðksi ensi kerralla kun voisin olla sinulle joksikin iloksi. Mutta ymmðrrðthðn syyni ja ethðn suutu minuun. -- Pitðisik— minun suuttua sinuun? -- Karin tðti veti hðnet hellðsti luokseen. -- Tuskin olisin luullut tðssð "kovasydðmmisessð" Hannassa l—ytyvðn niin paljon ihmisrakkautta. -- Se on Bellan ansio, tðti hyvð, ja sinun. Te kaksi olette tehneet minut niin onnelliseksi, ettð minun tðytyy rakastaa koko ihmiskuntaa. Mutta erðs asia johtui nyt juuri mieleeni. Etk— tahtoisi, tðti, -- oi etk— tahtoisi ottaa Bellaa mukaan minun sijaan? Hðnestð olisi sinulla sekð iloa ettð hy—tyð ja hðnelle tekisi matkustaminen niin sanomattoman hyvðð. Hðn on niin lempeðluonteinen ja hyvð ja samassa niin innostunut kaikesta, ettð teille tulisi hyvin hauska yhdessð. Rouva Meilert antoi hðnen puhua ja kuunteli vaan hajamielisenð. Kun hðn ajatteli, ettð Hanna nyt tulisi kiinnitetyksi sairasvuoteesen, ettð hðnen tðytyisi valvoa ja vaivata itseððn, ehkð kokea sairaan kðrsimðtt—myyttð ja oikkuja, koski se hðneen niin paljon, ettð hðn vaan sivumennen saattoi muistella omia pettyneitð toiveitaan. Mutta hðn ymmðrsi, ettð se paljon lohduttaisi Hannaa, jos Bella saisi hðnen sijaansa matkustaa, ja hðn vastasi sentðhden niin iloisesti kuin saattoi: -- no hyvð, minð otan Bellan mukaan enkð epðile, ettð meillð tulee olemaan hauskaa. Koetamme tutkia ja katsella kaikkea sinuakin varten ja kirjoitamme pitkið kirjeitð usein. Koetan tuoda Bellan takaisin terveenð ja punaposkisena. Hanna puristi kiitollisena hðnen kðttððn. -- Hauskaa tulee saada teiltð kirjeitð. Mutta nyt tðytyy minun kiireesti ilmoittaa uudet aikeemme. Eihðn hðnellð ole kuin kolme pðivðð valmistusaikaa. Palmfeltin perheessð herðttivðt Hannan uutiset suurta hðmmðstystð. Ettðk— Hannan ei pitðnytkððn matkustaa! He eivðt voineet saada sitð pððhðnsð. Mutta kun he olivat kuulleet hðnen syynsð, pitivðt he ne ihan luonnollisina. Bella yksin kðsitti tðydellisesti Hannan uhrin suuruuden sillð hðn tiesi, ettei Hanna rakastanut isððnsð. Vaan hðn ymmðrsi, ettð se onni jonka Hanna tunsi, pakotti hðntð rakkauteen ja itsensð kieltðmiseen. Ja hðn oli niin iloinen Hannan jaloudesta, ettð melkein unhotti ne kðrsimykset, joihin se ehkð olisi syynð. -- Oi, Hanna kulta, kuinka ihailen sinua! -- huudahti hðn kððrien kðsivartensa ystðvðnsð kaulaan. -- Se on tarpeetonta, Bella! itse olisit ollut, ensimmðinen tekemððn samoin. Mutta tiedðtk— mitð, me olemme tehneet suuremmoisen pððt—ksen Karin tðti ja minð. Arvaapa! -- Mikðpð se olisi? -- arveli Bella. -- Ettðk— lykðtð matka toistaiseksi tietysti? -- Ei ollenkaan. Olemme pððttðnet, ettð Karin tðdin mukaan tulee lðhtemððn erðs ... neiti Bella Donna... Ts ... hiljaa ... ei minkððnlaista vastustamista! Olen puhunut sedðlle ja tðdille ja he ovat suostuneet tuumaan. Ja sinulla ei ole mitððn muuta tekemistð kuin noudattaa viisaiden ihmisten neuvoa ja valmistua lauantakiin. Bella nðytti kovin hðmmðstyneeltð. Uutinen tuli niin ðkkið, ettei hðn heti voinut sitð sulattaa. -- _Minðk—_ matkustaisin Karin tðdin kanssa? -- _Minunko_ osaksi tulisi se, josta sinun tðytyi luopua? Se on vððrin se, ja minð en lðhde. -- Sinð lðhdet kuin lðhdetkin, lapsi kulta, vakuutti Hanna tekeytyen mahtavaksi. -- Karin tðti tarvitsee sinua, ei hðn voi matkustaa yksin. Hðn on kðynyt liian surumieliseksi ja hðn tarvitsee virkeðð ja iloista matkakumppania voidaksensa parantua. Sitð paitse tðytyy hðnen saada hoitaa toista, se on niin hyvð keino alakuloisuutta vastaan. Siinð suhteessa oletkin sinð paljon soveliaampi kuin minð. Karin tðti aikoo viipyð jonkun aikaa jossakin kylpylaitoksessa ja sitten mennð Italiaan. Ajattele kuinka hyvðð se tekisi sinulle kylpeð ja tulla _oikein_ terveeksi. -- Kyllð, mutta kuinka minð _saatan_ mennð, kun sinð olet niin iloinnut siitð matkasta? Tuntuu aivan kuin jos ry—stðisin sinulta jotakin. Ei, Hanna, en saata lðhteð. -- Sinð teet minulle pðinvastoin suuren ilon. Olisi ihan uusi ikðvð Karin tðdille ja minulle, jos sinð et menisi. Lupaa, nyt, ettð lðhdet, vaikkapa vaan minun tðhteni, Bella! Bella oli samassa levoton ja iloinen. Hðn huomasi, ettð tekisi sekð Karin tðdin ettð Hannan mieliksi, mutta toisaalta taas tuntui hðnestð ikðvðltð itsellensð omistaa se, josta Hannan oli tðytynyt luopua. Ajateltuansa tarkemmin asiaa ja saatuansa ystðvðllisen kirjeen Karin tðdiltð, pððtti hðn kuitenkin taipua muiden tahdon mukaan. Hðn rakasti Karin tðtið Hannan tðhden ja tahtoi nyt mielellððn palvella hðntð palkitakseen sitð ystðvyyttð, jota Hannalle oli osoitettu. Bellan kodissa tuli nyt aika kiire ja vanha Leena pyyhkieli salaa silmiððn ajatellessaan, ettð Bella tulisi olemaan poissa koko kesðn. Lulle ja Liisi alkoivat kiusata, ettð hekin pððsisivðt mukaan ja Bellan tðytyi lohduttaa heitð lupauksella, ettð saisivat tulla saattamaan laivalle ja heiluttaa nenðliinojaan sekð sitten hðnen kotiin tultuansa hakea jotakin hauskaa hðnen matkalaukustaan. Tutkinnon jðlkeen iltapðivðllð oli viides luokka kokoontunut loppujuhlaan Kaisaniemeen. Huomispðivðnð tulisi heidðn erota monelle eri haaralle ja he tahtoivat sentðhden vielð kerta yhtyð iloisina koulutoverina. Bella oli tietysti my—s kutsuttu; hðn kuului heidðn joukkoonsa, vaikka oli ollut koko vuoden poissa koulusta. Muutamat opettajista ja opettajattarista olivat my—s mukana. Niiden ja oppilaiden vðli oli viime aikoina ollut erittðin hyvð. Seurassa vallitsi iloinen henki, johon kuitenkin sekaantui hiukan surumielisyyttð; huolettomimmatkin tunsivat jonkummoista kaipausta, kun ajattelivat, ettð kouluaika nyt oli loppunut ja ettð toverit nyt viimeisen kerran olivat koossa. Mutta toisaalta taas houkutteli heitð elðmð ja vapaus, ja mielikuvitus loi tuhansia tuntemattomia iloja, ja tuulentupia haamoitti rusopilvien takaa. Suurelle osalle niistð oli tulevaisuus vaan samaa kuin vapaus lðksyistð ja hðiritsemðtt—mðt aamu-unet, muutamilla vaan oli aavistus enenevðstð edesvastauksesta, joka heidðn tietðmðttðkin karaisi heidðn nuoria luonteitaan, mutta kaikille esiintyi tulevaisuus niissð valoisissa vðreissð, joita ei luo mikððn muu kuin nuoruuden usko ja rikkaat toiveet. Verannalla tarjottiin kahvia ja limonaadia ja erðs opettajista piti tavanmukaisen jððhyvðispuheen eroaville oppilaille. Sitten hajosivat he pieniin ryhmiin yhtyðksensð sitten jðlleen, jolloin Hanna Rapen piti esiintuoda luokan jððhyvðiset opettajille. Vapaamuurarin haudan luo oli vðhðinen joukko kokoontunut. Ne olivat ne, jotka enimmin olivat olleet yhdessð ja nyt raskaimmin tunsivat eronhetken katkeruuden. Bertha Eriksson oli ottanut itselleen vaikean tehtðvðn, pitðð seuraa iloisella entisellð tuulella ja Hanna auttoi hðntð uskollisesti. Vaan ei se tahtonut oikein kðydð pðinsð. Aina vðlistð katosi joku tyt—istð ja palasi punaisin silmin. Bella nyyhkytti auttamattomasti; viimeisten pðivien tapaukset olivat olleet niin monenlaisia ja hðn oli vielðkin heikko taudin jðlkeen. Ajatus, ettð hðnen nyt tðytyisi tovereistaan erota, oli liian raskas kantaa, vðsyneenð kuin oli pðivðn puuhasta, matkatavaroiden jðrjestðmisestð ja kiireestð. Bertha taputti hðntð selkððn ja sanoi ðidillisesti: -- No, no, no! Tðssð on sinulle nenðliinani, siksi aikaa kun vððnnðn omasi kuivaksi. Elð hukuta meitð kyyneleihin, rakas Bella, jo alkavat jalat kastua! Bellan tðytyi hymyillð ja koettikin hillitð itseððn niin hyvin kuin vaan saattoi. Nyt kððntyi puhe ulkomaan matkaan. -- Tuhat ja yksi y—tð! mikð onnen lapsi sinð miekkoinen olet, -- huudahti Bertha ja oli vððntelevinððn kateuden tuskista. -- Toivon, ettð joskus ajattelet meitð poloisia tððllð kotona ja muistat tuoda sopivia lahjoja, esimerkiksi... -- Niin mitðhðn tahtoisit? -- keskeytti Bella naurahtaen kesken itkuansa. -- Elðvðn kilpikonnan, villihðrðn vai kameelinhðnnðn? -- Ohoh! Elð kiusaa minua niin suuria tahtomaan. Minð tyytyisin hiuskarvaan paavin parrasta tai ... lieraan Garibaldin haudasta. -- Minð olen kauan toivonut itselleni mosaikkimedaljongin, -- sanoi Alma. -- Tulevan sulhasesi valokuvaa varten tietysti? -- Vaikkapa niinkin! -- Ja minð tahtoisin oliivin siemenen, -- sanoi Lilli, -- olen kuullut paljon puhuttavan niistð kauniista oliivipuista. Sopiihan nyt semmoinen matkalaukkuusi. -- Siinð tapauksessa sen pitðð olla kirkontornin kokoinen, -- nauroi Verna Sommar, joka oli yhtynyt heihin. -- Minulle voit tuoda tynnyrin tuoreita viinirypðleitð, niin kutsun minð koko luokan _sy—mððn_ sinun maljaasi. -- Kiitos sinulle, Bibbi, ettð ajattelet vaatimattomia ystðviðsi. -- Ja Bertha nipisti hðntð varpaasen niin, ettð hðn huusi. -- Minð sitten sen sijaan lainaan sinulle muistikirjani sen kuivatun lieran kanssa. Anna Berg meni istumaan Hannan viereen. -- Etk— ole hyvin pahoillasi kuitenkin, kun et pððse lðhtemððn? -- kysðsi hðn enemmðn ystðvðllisesti kuin hienotunteisesti. -- Elð tee omantunnon kysymyksið! -- vastasi Hanna vðlttðen. -- Kai minun vuoroni tulee toinen kerta. Hðn koetti olla niin iloinen kuin vaan saattoi, ettei kukaan huomaisi sitð sanomatonta kaipausta, jonka hðn tunsi kun matkasta oli puhe. Onneksi kððntyi keskustelu muihin esineihin. -- Minð varmaankin tulen jonkun ajan eteenpðin kiipeðmððn koulun portaita yl—s kello 8 vanhan tavan mukaan, -- sanoi Bertha. Minun on aina niin vaikea luopua vanhoista hyvistð tavoista. Mimmoisia nekin anturat lienevðt, jotka ensivuonna tulevat meidðn jðlkiðmme kulkemaan viidennellð luokalla. -- Minð tunnen muutamia, ei ne ole niinkððn hulluja, -- keskeytti Bibbi. -- Bella saapi antaa meidðn aatteemme perinn—ksi uudelle luokallensa, -- sanoi Hanna ystðvðllisesti kehoittaen Bellalle. -- Jos maanlaji vaan on hyvðð, voi monta siementð itðð lyhyessð ajassa. -- Kylvð nyt sitten ensin anti-krinoliinin ja anti-kureuuman siemenið, -- pyysi Bertha. Minð en tarvinnut kuin yhden pðivðn, ennenkuin ne minussa itivðt. Mutta sano jotakin muutakin, Hanna! -- L—ytyyhðn niitð tðrkeðmpiðkin periaatteita kuin ne, jotka koskevat vaatetusta, -- arveli Verna Sommar, -- ja niitð toivon Bellan ensiksi kylvðvðn. Hanna nyykðytti pððtððn. -- _Totuutta_ ennen kaikkea. Totuutta Jumalaa kohtaan, ihmisið ja itseðmme kohtaan. Ja sitten lujuutta, semmoista, joka jðrkðhtðmðttð pysyy siinð, mitð me oikeana pidðmme, antamatta kenenkððn mielipiteitten meitð hðiritð. Hanna vaikeni. Hðn ei tahtonut mielellððn moraalia saarnata, mutta tytt—jen silmðt pyysivðt innokkaasti enempðð. -- Ja sitten tyt—t, -- jatkoi hðn painolla, -- muistakaamme, ettð olemme _ensi sijassa_ ihmisið ja _sitten vasta_ naisia; vaikka niin mielellððn tahdotaan meille uskotella pðinvastoin. Ymmðrrðttek— minua? Minð vihaan kðsitteitð: miehiset ja naiselliset ominaisuudet. Jokaisen ihmisen oikeus on olla totuutta harrastava, jalomielinen, hyvð ja alttiiksi antava, huolimatta siitð onko hðn mies vai nainen. Ja meidðn asemamme tðssð maailmassa riippuu niistð lahjoista, jotka Jumala on meille antanut eikð aikakausien vaihtelevista mielipiteistð. Miksi tytt— kelpaa, siksi hðnen pitðð pððstð yhtð hyvin kuin pojankin. -- Niin juuri, -- huudahti Bertha innoissaan, -- siitð olemme kai kaikki samaa mieltð. ... Mutta yhtð vððrin kuin olisi kasvattaa tytt—ð _ainoastaan_ kotia varten, yhtð vððrin on se kuin ei hðnelle yhtððn opeteta kotia hoitamaan. Useimmille naisille on kuitenkin kodin hoito heidðn lðhin tehtðvðnsð ja niiden tulisi hðvetð, jotka sitð halveksivat. -- Ui, talous ja iso lapsilauma -- kuiskasi Bertha Bibbille. -- Pððasia on rehellinen ty— ja itsenðinen ajatus, -- jatkoi Hanna nousten. -- Ei kenenkððn meistð pidð koulusta erota ajatellen, ettei elðmð hðneltð mitððn vaadi. Tðstð pðivðstð saakka on meillð runsaasti edesvastausta itsekullakin. -- Se on sangen vaivaloista sille, joka on omiansa laiskottelemaan, -- arveli Bertha ojentautuen mukavasti nurmelle. -- Vaan tðytynee kai minunkin reipastua, ettette riennð ohitseni jokainoa. -- Kun viiden vuoden kuluttua jðlleen yhdymme arvelen, ettð meille on tulevaisuus selvinnyt, -- tuumasi Alma, -- jo tðnðkin vuonna on minulle selvinnyt paljon asioita. -- Kiitos, tyt—t, nðistð vuosista, -- lausui Hanna ja hðnen kosteat silmðnsð kertoivat, ettei hðn ollut niin levollinen, kuin hðn koetti nðyttðð. -- Nyt tðytyy meidðn mennð noiden muiden luo. Elkðð puhuko minulle vðhððn aikaan, minun tðytyy muistella, mitð minulla on sanomista. Ilman sen enempðð valmistusta puhui hðn kohta sen jðlkeen opettajille ja opettajattarille. Hðnen puheensa oli lyhyt ja yksinkertainen ilman koristeita, mutta sanat lðhtivðt vilpitt—mðstð sydðmmestð. Ei nðkynyt yhtððn jðlkeð hðnen entisestð ylpeydestððn, hðn oli ystðvðllinen ja selvð ja kerrassaan luonnollinen. Sydðmmellisesti puristettiin kðsið ja kilisteltiin limonadilaseja puheen loputtua. Kaikki tunsivat nyt eron hetkenð enemmðn kuin koskaan ennen olevansa toisiinsa sidottuina. Agnes Lund lðhestyi Hannaa, joka hetkeksi oli jððnyt muista erilleen. Agnesin silmðt olivat ihan pilalla itkusta ja hðn taisi tuskin puhua. -- Kiitos, Hanna, hyvðstð toveruudesta! -- kuiskasi hðn -- Tðnð hetkenð tunnen, mistð merkityksestð olet ollut meille... Suo minulle anteeksi... Jðlkiosa lausetta meni hukkaan nyyhkytysten vuoksi. Hanna piteli hðnen kðttððn kovasti suljettuna omaansa ja lausui jotakin, joka pani hðnen kyyneleensð vuotamaan vielð runsaammin. Mutta samassa tunsi Agnes sydðmmensð tðyttyvðn kummallisella ilolla ja pððt—ksillð, jotka vahvistivat ja rauhoittivat hðntð. Kun vielð oli lauleltu joitakuita lauluja, sy—ty apelsiinið ja pððtetty yhtyð samassa paikassa 5 vuoden kuluttua, erottiin. Hanna meni Bellan kotiin; heidðn tðytyi vielð saada hiukan olla kahden kesken, ennenkuin sanoisivat hyvðiset toisilleen moneksi kuukaudeksi. Kun Hanna tuli kotiin my—hððn iltasella, tðytti valoisa Toukokuu hðnen pienen huoneensa valollaan. Hðn istui ikkunan luo ja katseli autioita katuja hiljaisena y—nð. Ei hðntð haluttanut nukkua, pðivðn muistot ajelivat toisiaan hðnen mielessððn ja karkoittivat unen kauas. Hðnestð tuntui ettð hðn nyt oli tehnyt ensimmðisen taipaleen elðmðn tiellð ja pysðhtynyt portin luo, jota ei ollut hakenut eikð tuntenut. Minnekð se johtaisi hðntð? ákkijyrkkðyksiin ja kivisiin paikkoihin vai tasaisille, mukaville poluille? Olipa miten hyvðnsð, hðn tunsi itsensð nuoreksi ja vðkevðksi, tðynnð elðmðð, onnea, lðmp—ð, ei hðn hevillð murtuisi. Kaikkivaltias johti hðnen kohtaloaan ja hðnen rinnallaan oli kalliita ystðvið. Eik— hðn siis olisi rohkea ja pelvoton? Noita rakkaita tovereita! Niitð hðn tulisi kaipaamaan jokaikistð. Hðn olisi niin mielellððn antanut heille enemmðn, ollut heille suuremmaksi hy—dyksi, kuin hðn oli ollut. Hðn olisi tahtonut auttaa heitð hakemaan avainta heidðn ajatuksensa aarre-aittaan, sillð useimmilta oli se kadonnut; ajatuksia kyllð l—ytyi, kun vaan joku avaimen l—ytðisi, joka vapauttaisi ne kahleista. Mutta ehkð elðmð pakottaisi heitð astumaan eteenpðin avosilmin. -- Bella!... Sinð, joka olet l—ytðnyt paraimpien ajatuksieni avaimen ja tehnyt minut niin onnelliseksi... Siunatkoon sinua Jumala! Ja onnellisuuden tunne vðlðhteli hðnen sydðmmessððn, kun hðn nðin uneksi. Se toi hymyn hðnen huulilleen vielð sittenkin, kun hðn 5:n aikaan aamusella vihdoin kallisti vðsynyttð pððtððn lepoon. Ensimmðinen pðivð kesðkuuta tuli valoisana ja helteisenð. Torilla tarjottiin jo kaupan kieloja ja narsissejð ja Esplanaadissa kukki mitð tuoreempia ylioppilaslakkeja. Yksi niistð koristi Pentin tukanleikkaajan kðsistð juuri lðhtenyttð pððtð. Hðnen silmðnsð loistivat jonkummoisesta hurskaasta ylpeydestð. Napin kolossa oli hðnellð vihko kieloja, joita oli siihen pistðnyt hðnen matkalle lðhtevð siskonsa. Kello 1 piti Bellan lðhteð. Jo kahdentoista aikaan tuli puolet luokasta rantaan kantaen makeisia ja kukkaisvihkoja ja nyt kysyttiin kðrsivðllisyyttð. He istuivat kannelle, joka pian tuli ihan tðyteen iloisia tytt—jð vaaleissa puvuissa. Ja kun Bella tuli omaistensa saattamana, hy—kkðsivðt he kaikki yhtaikaa hðnen kimppuunsa ja olivat vðhðllð repið hðnet palasiksi innoissaan, kun jokainen tahtoi hðntð puhutella viimeisinð hetkinð. Bella nðytti vðsyneeltð, mutta koetti kaikki kestðð; hðn oli liiaksi antautunut tunteilleen edellisenð pðivðnð. Kohta tulivat my—s rouva Meilert ja Hanna. Luokan uteliaisuus kððntyi nyt hðneen ja Bella vapautui hetkeksi. Hðn hiipi silloin Hannan luo, joka reippaana ja levollisena toimi tavaroiden luona. Ei kukaan, joka nðki hðnen iloista katsettaan, olisi voinut aavistaa, ettð hðnen sydðntðnsð paisutti kaipaus ja ettð hðn oli nukkunut vaan kaksi tuntia sinð y—nð. Nyt soitettiin toisen kerran ja tyt—t riensivðt maalle, syleiltyððn ensin Bellaa miltei puolikuoliaaksi. Sitten tuli vanhempien vuoro ja viimein Hannan. -- Hyvðsti nyt Bella kulta! Ole reipas ja iloinen! Me tapaamme toistimme jðlleen! -- Hyvðsti ... Hanna! Kiitos! -- Enempðð hðn ei voinut sanoa. Rouva Meilert ja Hanna olivat sanoneet toisilleen jððhyvðiset salissa, nyt puristivat he vaan toistensa kðsið tuntien suurta my—tðtuntoisuutta ja hellyyttð. -- Heittðkðð irti! -- Hyvðsti, hyvðsti! -- kuului rannalla, jossa valkoisia lakkeja ja kirjavia pðivðvarjoja liehuteltiin. -- Hyvðsti, hyvðsti! vastasi kaksi nenðliinaa kannelta ja laiva eteni hiljaa rannasta, iloisten ja kosteiden katseiden seuraamana. End of Project Gutenberg's Kehitys-aikana: Tyt—istð, by Toini Topelius *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KEHITYS-AIKANA: TYTøISTá *** ***** This file should be named 38772-8.txt or 38772-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/8/7/7/38772/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.