Kartanoita kalliolla: Valikoima kertoelmia

The Project Gutenberg EBook of Kartanoita kalliolla, by Emil Frommel This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Kartanoita kalliolla Valikoima kertoelmia Author: Emil Frommel Translator: Hilma Suomalainen Release Date: March 4, 2012 [EBook #39046] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KARTANOITA KALLIOLLA *** Produced by Tapio Riikonen KARTANOITA KALLIOLLA Valikoima kertoelmia Kirj. EMIL FROMMEL Tekij‰n luvalla suomensi Hilma Suomalainen Helsingiss‰, Kustannusosakeyhtiˆ Otava. Kuopiossa, Osakeyhtiˆ Kuopion Uudessa Kirjapainossa, 1901. SISƒLLYS: Lukijalle Rakkautta rakkaudesta Kaksi musikaalista jutelmaa: Juhlallinen sielumessu siit‰ tuli sittenkin Amati-viulu Kyl‰diakonissa Kaksi sormusta, jopa kolmaskin Kuinka juristista tuli teologi Syvyydest‰ Sor Federigo Fremersbergin luostarin risti Lukijalle. Emil Frommelin nimi ei ole en‰‰ tuntematon suomalaiselle lukijakunnalle. Kertomukset "Kev‰tt‰ ja Syksy‰" sek‰ "Pappismiehen muistelmia," ovat jo tehneet sen meille tunnetuksi ja rakastetuksi. Harvinaisella taidokkaisuudella sirottelee tekij‰ kertoelmiinsa raikasta humoriansa keskelle el‰m‰n vakavinta todellisuutta, ja erinomaisella hienoudella osaa h‰n kuvata eri tunteet ihmissyd‰mess‰, niin riemun kuin murheen, niin vihan kuin rakkaudenkin. Ja tuokoonpa el‰m‰ niiss‰ mukanansa vaikkapa myrskyj‰ ja raesateita, -- lujana seisoo se kartano, joka on kalliolle rakennettu. Levottomuuden ja apeuden aikoina viiv‰ht‰‰ mieli niin kernaasti t‰mmˆisiss‰ tyynnytt‰viss‰, lujaa luottamusta ja j‰rk‰ht‰m‰tˆnt‰ uskoa henkiviss‰ kertoelmissa kuin ovat Frommelin Kartanoita Kalliolla. Suomentaja. Rakkautta rakkaudesta Kauas maitten, merten taa Herra armons' ulottaa. Sana pyh‰. Jumalan Kulkee kautta maailman. Kukapa en‰‰ nykyaikana ajattelisi Kriminsotaa? Muinaissaduksi on se jo melkein muuttunut. Vanhat kenraalit, jotka silloin johtivat suuria armeijoja, ovat kaikki kokoontuneet tuohon suureen armeijaan hautausmaalla. Muut taasen, jotka ottivat osaa t‰h‰n sotaan ja mahdollisesti viel‰ el‰v‰t, ovat jo harmaahapsisia vanhuksia hekin. Ja kuitenkin oli aika, jolloin koko maailmassa ei muusta puhuttukaan kuin Kriminsodasta, jolloin ihmiset p‰iv‰ p‰iv‰lt‰ tuskallisesti odottelivat tietoja sielt‰, kun sanomissa uudestaan ja uudestaan oli luettavana vaan: Ei mit‰‰n uutta Sevastopolista. Viikko viikolta, kuukaus kuukaudelta odotettiin tuon mahtavan linnoituksen valloitusta sek‰ Malahovin tornin, tuon etevimm‰n varustuksen, kaatumista. Mutta ven‰l‰iset olivat sitkeit‰, ja alttiita uhrauksiin. He upottivat suuren laivastonsa Mustaan mereen, ettei mik‰‰n vihollislaiva voinut l‰hesty‰ linnoitusta meren puolelta. T‰m‰ muistuttaa mieleemme Napoleon I:n sotaa ven‰l‰isi‰ vastaan v. 1812, kun n‰m‰ itse pistiv‰t Moskovan tuleen ja uhrasivat vanhan kauniin p‰‰kaupunkinsa. Aukot, mitk‰ ampumisesta p‰ivin syntyiv‰t Sevastopolin rintavarustuksiin, korjattiin taasen ˆisin, ja vallihaudoissa saivat ven‰l‰iset kest‰‰ monta yˆllist‰ taistelua ranskalaisia ja englantilaisia vastaan, kun n‰m‰t koettivat l‰hesty‰ ulkovarustuksia. Piiritt‰jien sotajoukot k‰rsiv‰t myˆskin paljon pakkasen ja kuumetautien t‰hden, ja tuhannet nuoret, kukoistavat ihmishenget joutuivat t‰m‰n sodan aikana tuonen uhriksi. Er‰‰ss‰ ranskalaisessa sotasairaalassa makasivat t‰h‰n aikaan vierekk‰in nuori ranskalainen luutnantti sek‰ nuori, vangiksi otettu ven‰l‰inen upseeri. Molemmat olivat pahasti haavoitettuja, ja n‰yttip‰ silt‰ kuin eiv‰t en‰‰ kauan t‰‰ll‰ viipyisi, vaan ijankaikkisuuden portit piankin heille aukeaisi. Nuori ven‰l‰inen oli eritt‰in kaunis mies ja kuului vanhaan, arvossapidettyyn aatelissukuun, vaan h‰nen ihanin koristeensa oli kuitenkin se, ett‰ h‰n piti Jumalaa silm‰ins‰ edess‰ sek‰ syd‰mess‰‰n ja etsi lohdutusta ainoasta oikeasta paikasta. Sill‰ jos on m‰‰r‰tty makaamaan t‰ll‰ tavoin kuolettavasti haavoitettuna, yst‰vitt‰ ja sukulaisitta, eik‰ voi saada unta silm‰‰ns‰, vaan kuulee yˆt l‰peens‰ toisten sairaitten valituksia ja voivotuksia, eik‰ ole mit‰‰n, jolla itse‰‰n lohduttaisi, silloin vasta ihminen on oikein poloinen ja kurja. Monesta, joka taistelun aikana on ollut sankari, tulee pelkuri sairaalassa, k‰rsim‰ttˆmyydest‰ ja arkuudesta. Mutta niin ei ollut nuoren ven‰l‰isen laita, sill‰ h‰n oli tuonut mukanaan kodistaan Liivinmaalta jotain, joka kannatti h‰nt‰ tuskan pimein‰ hetkin‰. Siksip‰ ihastuikin h‰n suuresti, kun er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ ranskalainen evankelinen sotapappi astui sairaalaan ja kysyi, oliko siell‰ kenties sairaitten joukossa ket‰‰n, joka kuuluu evankeliseen uskontoon. Yst‰v‰llisesti ojensi liivil‰inen heti kuumeisen k‰tens‰ pappia kohti ja pyysi h‰net vuoteensa viereen. -- Tulette oikeaan aikaan, -- sanoi h‰n heikolla ‰‰nell‰. -- Te tulette vihollisen, mutta uskonheimolaisen luo, ja emmekˆh‰n olekin kaikki veljeksi‰ t‰‰ll‰ sairaalassa, vai miten, herra luutnantti? -- H‰n k‰‰ntyi t‰t‰ sanoessaan naapurinsa, tuon ranskalaisen luutnantin puoleen, ja t‰m‰ nyˆk‰ytti myˆnt‰v‰sti p‰‰t‰‰n. Nuori liivil‰inen kertoi, niin lyhyeen kuin taisi, kodistaan ja vanhemmistaan ja pyysi pastorin antamaan heille tietoja h‰nest‰. -- Min‰ muistelen heit‰ alati, -- sanoi h‰n, -- ja moneen kuukauteen he eiv‰t ole saaneet kuulla minusta mit‰‰n. Olen heid‰n ainoa lapsensa, ja kaikki toiveensa maan p‰‰ll‰ ovat he kohdistaneet minuun, vaan nyt menee eloni p‰iv‰ mailleen. En tahdo salata heikkoa tilaani t‰ll‰ hetkell‰, vaikka Herra tosin voi ihmeit‰ tehd‰. Olkaa hyv‰ ja kirjoittakaa vanhemmilleni, ett‰ olen t‰‰ll‰ Jumalan k‰dess‰. Kiitt‰k‰‰ heit‰ syd‰mellisesti kaikesta siit‰ suuresta rakkaudesta ja huolenpidosta, jonka he ovat minulle osoittaneet ja sanokaa, ettei edes kuolemakaan voi meit‰ erottaa. Sanokaa, ett‰ jos kuolenkin, kuolen urhoollisena sotilaana, kuten tuhannet muut, jotka nuoruuden kev‰imess‰ ovat lˆyt‰neet hautansa t‰ss‰ ihanassa puistossa Krimin kauniilla niemell‰. T‰m‰ on nyt ensim‰inen pyyntˆni teille, mutta minulla on viel‰ toinen pyyntˆ, joka on minulle -- sielulleni -- viel‰ paljoa t‰rke‰mpi. Tahdotteko lukea minulle Jumalan sanasta ja ennen kaikkea Vapahtajamme j‰‰hyv‰ispuheen sek‰ muita paikkoja, joissa h‰n puhuu rauhasta, Is‰ns‰ asuinsijoista ja j‰lleenn‰kemisest‰. Nuori pastori aukaisi heti Johanneksen evankeliumin nelj‰nnentoista luvun ja alkoi lukea, jo ensimm‰isten sanojen kuuluessa n‰yttiv‰t nuoren upseerin silm‰t loistavan ilosta ja kiitollisuudesta. -- Miten ihanat n‰m‰ sanat ovat! -- sanoi h‰n. -- Ne saattavat minut unhoittamaan, ett‰ syv‰ll‰ rinnassani viel‰ asuu kiv‰‰rin kuula. Rukoilkaa nyt minun puolestani ja tulkaa pian j‰lleen. Ettekˆ tahtoisi ensi sunnuntaina antaa minulle Pyh‰‰ Ehtoollista? Sieluni halajaa suuresti sen suomaa vahvistusta. Pastori rukoili h‰nen puolestaan, siunasi h‰nt‰ ja lupasi pian tulla takaisin. Hyv‰sti j‰tt‰ess‰‰n ojensi pastori k‰tens‰ myˆs ranskalaiselle upseerille ja vaihtoi muutaman sanan h‰nenkin kanssaan. Kun molemmat sairaat taas j‰iv‰t yksikseen, sanoi nuori ranskalainen liivil‰iselle: -- Ne olivat oikein ihania ja ylent‰vi‰ sanoja, joita pyysitte kuullaksenne. Onko teill‰ myˆs itsell‰nne se kirja, jossa ne lˆytyv‰t? --- Kyll‰ minulla on raamattu, vaan se on ‰idinkielell‰ni, saksankielell‰. Mutta kernaasti tahdon siit‰ k‰‰nt‰‰ teille, niinhyvin kuin osaan. Lukekaamme huomenna yhdess‰ luku siit‰. Seuraavana aamuna muistuttikin ranskalainen h‰nt‰ t‰st‰ lupauksesta, ja raukealla ‰‰nell‰ k‰‰nsi ven‰l‰inen evankeliumin sanaa h‰nelle. -- Kaikki t‰m‰ on minulle aivan uutta, -- sanoi ranskalainen. -- Meille on aina sanottu, ettei kukaan voi ymm‰rt‰‰ raamattua, ja kuitenkin on kaikki t‰m‰ minusta niin selv‰‰ ja selke‰t‰, ett‰ pieni lapsikin voi sit‰ ymm‰rt‰‰. -- Niin min‰kin luulen, -- sanoi ven‰l‰inen. -- Sanat ovat niinkuin terveysvesi meid‰n kylpypaikoissamme, vapaat kaikille, ja jokainen voi kylpe‰ siin‰, olkoonpa h‰n sitten oppinut professori tai tiet‰m‰tˆn talonpoika. T‰m‰ vesi parantaa kaikki samalla tavalla, ja vaikka te olette ranskalainen ja min‰ ven‰l‰inen, puhuu se samaa kielt‰ meille molemmille. Kaksi p‰iv‰‰ sen j‰lkeen oli sunnuntai, ja nuori pappi tuli taas ven‰l‰isen s‰ngyn ‰‰reen. Suurella hartaudella seurasivat kaikki sairaat salissa hiljaista, mutta ylent‰v‰‰ juhlallisuutta. Kovalla ‰‰nell‰ ja yksinkertaisesti luki nuori liivil‰inen synnintunnustuksensa, ja syv‰lle painui h‰nen p‰‰ns‰, kun pastori julisti h‰nelle Jumalan anteeksiantamuksen ja luki siunauksen h‰nelle. Ihmeellinen loisto silmiss‰ otti h‰n vastaan sakramentin. Kaikista sairaista tuntui kuin olisi valo ja rauha virtaillut h‰nest‰, vastakohtana lumimyrskylle, joka ulkona pieksi seini‰. Silmi‰ns‰ pois k‰‰nt‰m‰tt‰ tarkkasi ranskalainen upseeri sairasta ven‰l‰ist‰, vaikk'ei sanaakaan voinut ymm‰rt‰‰. On nimitt‰in suuri ero kuulemisen ja kuulemisen, ymm‰rt‰misen ja ymm‰rt‰misen v‰lill‰. Oikea korva ei aina ole p‰‰ss‰, vaan syd‰mess‰, ja on olemassa kieli, jota kaikki tajuavat, ja joka puhuu _ainoastaan_ kasvoista, ilman sanoja. Vaieten puristi h‰n nuoren ven‰l‰isen k‰tt‰, kuin olisi tahtonut sanoa: -- Kuinka onnellinen sin‰ sent‰‰n olet! Kun nuori pappi varustautui l‰htem‰‰n, ojensi ranskalainenkin h‰nelle k‰tens‰ ja sanoi ranskaksi: -- Eikˆ teill‰ satu olemaan Uutta Testamenttia ranskankielell‰kin, niinkuin ven‰l‰isell‰ yst‰v‰ll‰ni on se saksaksi, ja ettekˆ tahtoisi lainata sit‰ minulle joksikin aikaa? Te saatte sen kyll‰ varmasti takaisin. -- Onpa kyll‰, rakas yst‰v‰, -- sanoi evankelinen pappi. -- T‰ss‰ on ja sen saatte kernaasti pit‰‰. Olkoon se muistona t‰st‰ hetkest‰ ja lohdutuksena koko el‰m‰llenne. Nuori ranskalainen tarttui kiivaasti kirjaan ja piilotti sen pieluksensa alle. Jonkun aikaa n‰ytti silt‰ kuin nuoren liivil‰isen terveydentila rupeaisi kohoamaan. Voimat lis‰‰ntyiv‰t, ja v‰hemm‰n k‰rsi h‰n haavastansa nyt. T‰ten sai nuori pappi tilaisuuden l‰hett‰‰ useita toivorikkaita kirjeit‰ sairaan vanhemmille. Monta sanaa vaihdettiin nyt myˆskin molempien upseerien v‰lill‰. Yhdess‰ lukivat he Uutta Testamenttia ja puhuivat kesken‰ns‰ kodista. Mutta er‰‰n‰ yˆn‰ sai nuori ven‰l‰inen ‰kki‰ kovia puistutuksia ja kadotti tajuntansa joksikuksi aikaa. Luoti rinnassa oli painunut syvemm‰lle, ja kauan oli h‰n tunnotonna. Ik‰‰nkuin sis‰isen ‰‰nen k‰skem‰n‰ tuli silloin evankelinen pappi aikaisin aamulla sairaalaan. T‰‰ll‰ lˆysi h‰n nuoren yst‰v‰ns‰ jo kuolonkamppauksessa, mutta tajunta oli hetki sit‰ ennen palannut. -- Min‰ kuolen, -- sanoi h‰n, -- mutta kirjoittakaa vanhemmilleni, ett‰ min‰ kuolen uskossa Vapahtajaani, vakuutettuna Jumalan anteeksiantamisesta niin itseni kuin rakkaitten vanhempienikin puolesta. Sanokaa heille, ett‰ min‰ viimeisell‰ hetkell‰ni olen rukoillut Jumalan armoa ja kiitollisena muistellut heid‰n rakkauttansa. Viimeiset sanat tulivat en‰‰ vaivoin, suurella ponnistuksella. Senj‰lkeen vaipui h‰n uupuneena taas patjoillensa. Kuitenkin oli h‰n ehtinyt ojentaa ranskalaiselle k‰tens‰ hyv‰stiksi. Pappi siunasi h‰nt‰ ja rukoili liikuttavalla tavalla h‰nen edest‰ns‰ Is‰ meid‰n rukouksen, jonka aikana nuoren ranskalaisen kyyneleet juoksivat virtana. Aina viimeiseen hengenvetoon saakka seisoi nuori pappi s‰ngyn vieress‰, pit‰en k‰dess‰‰n kuolonhien kostuttamaa k‰tt‰. Aivan hiljaa, ilman kamppausta nukkui sairas ikuiseen uneensa, ja h‰nen kauniilla kasvoillansa kuvastui ihmeellinen rauha. Pappi painoi umpeen h‰nen silm‰ns‰, kehoitti sitten kaikkia sairaita yhteiseen rukoukseen, ja kaikki panivat k‰tens‰ ristiin. Tuntui kuin olisivat enkelit liidelleet l‰pi sairaalan, syliss‰ns‰ kantaen kohti taivaan asuntoja ‰sken pois nukkuneen henke‰. -- Oliko t‰m‰ kuolema? -- sanoi nuori ranskalainen papille. -- Ei vainkaan t‰m‰ ollut kuolema, vaan riemuvoitto. Min‰ olen katolilainen, mutta tuollaiseen taivaalliseen rauhaan en ole viel‰ kenenk‰‰n n‰hnyt nukkuvan. Se ei mene mielest‰ni milloinkaan. Silloin t‰llˆin tuli evankelinen pappi edelleenkin sairaalaan, tervehtim‰‰n ranskalaista upseeria. Sill‰ v‰lin oli Malahovin torni v‰kirynn‰kˆll‰ valloitettu, Sevastopoli kukistunut, ja sotajoukot alkoivat asettua laivoihin. Mutta sairaalan kuumetauti tarttui pappiinkin, ja h‰n makasi nyt siell‰ toivottomasti sairaana. T‰st‰ tiedon saatuaan kiiruhti nuori upseeri nyt vuorostaan papin luokse. -- Min‰ tulen kiitt‰m‰‰n teit‰ viel‰ kerran, -- sanoi h‰n. -- Sanomattoman paljon olette te minulle tehnyt. Pappi ojensi h‰nelle kuumeisen k‰tens‰. -- Viek‰‰ tervehdys ihanaan Ranskaani, -- sanoi h‰n, -- jota en en‰‰ koskaan saa n‰hd‰. Ja lukekaa el‰m‰n kirjasta, ett‰ el‰m‰ koittaa minulle nyt kuolemassa. -- Pit‰k‰‰ aina syd‰menne kiinni Kristuksessa, mihin ja mink‰laisiin oloihin tulettekin, sill‰ Kristuksessa olemme me kaikki yht‰, niinkuin olette n‰hnytkin, ranskalaiset niinkuin ven‰l‰iset, katolilaiset kuten protestantitkin. El‰k‰‰ onnellisena ja Jumalan rauha olkoon aina kanssanne. Muutamia p‰ivi‰ senj‰lkeen kannettiin nuoren papinkin ruumis pois ja k‰tkettiin likelle nuorta ven‰l‰ist‰ yst‰v‰‰ns‰. Ei kumpikaan heist‰ saanut en‰‰ kotimaatansa n‰hd‰, mutta molemmat olivat he sen sijaan yhdistyneet taivaallisessa kodissa, tuolla ylh‰‰ll‰. * * * * * Nuori ranskalainen palasi kotiansa ja otti eron rykmentist‰. Vaimoineen ja lapsineen vet‰ytyi h‰n takaisin yhteen Ranskan pienimmist‰ kaupungeista. Syttyip‰ silloin sota Ranskan ja Saksan v‰lille vuonna 1870. L‰hell‰ er‰st‰ pient‰ kaupunkia kulki kerran pataljoona saksalaisia sotureita mets‰‰ myˆten. Ei miss‰‰n n‰kynyt j‰lke‰k‰‰n vihollisesta. Iloisesti puhellen ja mit‰‰n pahaa aavistamatta marssi joukko mets‰tiet‰ pitkin. ƒkki‰ kuului kiv‰‰rin paukauksia pensaikosta. Kaksi sotilaista kaatui heti kuolleena maahan ja useita haavoittui. Pian jakaantui pataljoona tiraljˆˆriketjuun, tarkastaaksensa mets‰n. Silloin t‰llˆin paukahti kiv‰‰ri, mutta pian hiljeni kaikki. Noin pari, kolmekymment‰ ranskalaista, sinisiss‰ mekoissa ja aseilla varustettuina, oli siell‰ ollut v‰ijyksiss‰. Sielt‰ olivat he ampuneet vaaraa aavistamattomia saksalaisia. Suurin osa heist‰ p‰‰si pakoon, viskattuaan aseensa, mutta kaksi oli haavoittunut ja otettiin vangiksi. Harmistuneet sotamiehet laahasivat vankinsa p‰‰llikˆn eteen. Toinen kiinniotetuista oli vanha mies, joka edelleen uhkamielisesti poltteli lyhytt‰ piippuaan. Raa'alla ja ep‰miellytt‰v‰ll‰ ‰‰nell‰ sanoi h‰n: -- Me olemme vankeja, tehk‰‰ meille mit‰ tahdotte. Toinen oli nuori, kaunis mies, hieno tavoiltansa. Mustat, haaveksivat silm‰t s‰kenˆiv‰t, ja pitk‰ kiharainen tukka valui hartioille. H‰n oli saanut luodin jalkaansa; toiselta k‰si oli murskautunut. Nuori mies oli kalman kalpea eik‰ sanonut sanaakaan. Joukkueen saavuttua aukealle kent‰lle, pidettiin kiireimmiten sotaoikeus. Tutkistelu ei vienyt paljoa aikaa. Molemmat vangit tunnustivat k‰ytt‰neens‰ aseitansa saksalaisia vastaan. -- Me olemme vaan tahtoneet t‰ytt‰‰ lapsen velvollisuudet, -- huudahti nuorempi innokkaasti, -- me olemme ainoastaan tahtoneet puolustaa kallista ‰iti‰mme, ihanaa Ranskaa, valloittajaansa, julmaa sortajaa vastaan. Ankara vihollinen tuomitkoon meid‰t kuolemaan, me emme sit‰ pelk‰‰. Te voitte kyll‰ henkemme ottaa, mutta ette voi ryˆst‰‰ meilt‰ sit‰ kuihtumatonta kunniaseppelt‰, mink‰ is‰nmaa meille antaa. Me kuolemme ilolla huutaen: El‰kˆˆn Ranska, kallis ‰iti! -- Ranskalainen kantap‰‰st‰ kiireeseen, -- sanoi p‰‰llikkˆ, -- kiihkoisa, mutta jalo- ja ylev‰mielinen. Vahinko vain, ett‰ tuota kaunista poikaa pit‰‰ kohdella kuin rosvoa. Sotaoikeuden p‰‰tˆs julistettiin pian: vangit tuomittiin ammuttaviksi. Sotalain mukaan olisivat he oikeastaan tulleet hirtetyiksi, mutta p‰‰llikkˆ tahtoi heille sotilaan kuolemaa, eritt‰inkin nuoremmalle vangeista. Ja koska niin moni saksalaisista t‰ss‰ kahakassa oli menett‰nyt henkens‰ ja useat haavoittuneet, ei mink‰‰nlainen armahdus voinut tulla kysymykseen. Vangit saivat sent‰hden puolisen tuntia, j‰rjest‰‰kseen asioitansa ja valmistuakseen kuolemaan. Molemmat kuuntelivat horjumattoman tyyneesti tuomiotansa. Vanhempi pyysi ainoastaan kulauksen viini‰; muuta ei h‰n halunnut. Nuori mies, jonka haava yh‰ edelleen vuoti, vahvisti myˆs itse‰ns‰ viinill‰. Sitten pyysi h‰n saada l‰hett‰‰ terveiset vanhemmillensa er‰‰n kuormarengin kautta, jonka h‰n oli taampana tuntenut oman kyl‰ns‰ asukkaaksi. T‰m‰ myˆnnettiin h‰nelle, ja h‰n sai toimittaa asiansa tulkin kautta. Sen j‰lkeen pyysi h‰n viel‰ muutamia silm‰nr‰p‰yksi‰, rukoillaksensa. Muuan reinil‰inen otti repustaan esille ristiinnaulitun kuvan, jonka nuori mies kiitollisena otti vastaan uskonveljens‰ k‰dest‰. Rukoiltuansa nousi h‰n ylˆs ja sanoi: -- Min‰ olen valmis. Rummut p‰risiv‰t. Tuomiota toimeen panemaan m‰‰r‰tty plutona otti vangit keskeens‰ ja l‰ksi kappaleen matkaa etemm‰s kent‰lle. Kuului p‰‰llikˆn komennushuuto, aseitten kalsketta, ja huolimatta pitk‰st‰ v‰limatkasta saattoi erottaa nuorekkaan ‰‰nen, joka sanoi: -- Hyv‰sti Ranska! Ota tervehdykseni, kallis ‰iti! -- Heti sen j‰lkeen kuului komennushuuto: Olkaa valmiit! Lauaiskaa! Yksi ainoa laukaus, ja kuolon hiljaisuus vallitsi kaikkialla. Tuomio oli t‰ytetty, molempien mainen elo oli loppunut. Syv‰ haikeus vallitsi mielet, ja kovin liikutettu oli p‰‰llikkˆkin: olihan jotain aivan toista, taistella aukealla sotatanterella, rinta rintaa, silm‰ silm‰‰ vasten, kuin n‰in olla pakotettuna tuomitsemaan l‰himm‰isens‰ kuolemaan. Ruumiit haudattiin ammuntapaikkaan, mutta omat kuolleensa k‰‰riv‰t he vaippoihin ja panivat vankkureille, haavoitetut toisille. Vakavana ja hiljaisena jatkoi pataljoona kulkuansa. Noin tunnin per‰st‰ tulivat he er‰‰seen suureen, kauniiseen kyl‰‰n. Ensiksi suuntasivat he kulkunsa kirkolle, jonka tarhaan he nopeasti loivat suuren haudan ja hautasivat siihen kuolleet toverinsa, vieretysten. Sitten kun yhteinen kiv‰‰rin laukaus oli t‰ytt‰nyt sotilaalliset kunnianosoitukset, piti p‰‰llikkˆ lyhyen, mutta syd‰mellisen puheen, rukoili hiljaisen Is‰ meid‰n, ja niin hajaantui miesjoukko asuntoihinsa. Nelj‰ haavoittunutta, joitten joukossa myˆskin kaksi yksivuotista vapaehtoista, saivat yˆmajansa suurenlaiseen maakartanoon. Mutta koko talo oli autio, ei yht‰k‰‰n ihmist‰ siell‰ n‰kynyt. Pime‰ss‰ hapuillen saivat nuo nelj‰ kulkea eteenp‰in, miten parhaiten taisivat. Vihdoin kuitenkin ilmestyi is‰nt‰, ja haavoitettujen olisi tehnyt mieli tuntuvasti maksaa h‰nelle pitk‰llinen viipymisens‰. Mutta mykiksip‰ he j‰iv‰t, n‰hty‰ns‰ h‰nen kasvonsa. Solakka oli h‰nen vartalonsa, ja hienot, tuntehikkaat kasvot osoittivat syvint‰ surua. Kaikki muistelivat he n‰hneens‰ nuo kasvot ennenkin, mutta miss‰, siit‰ eiv‰t he p‰‰sseet selville. -- Mit‰ haluatte? -- kysyi ranskalainen kumealla ‰‰nell‰, ja aivan s‰vyis‰sti ilmoittivat he asiansa. -- Heti paikalla, -- sanoi h‰n ja poistui samassa. Heti sen j‰lkeen tulikin nuori tyttˆ, joka sanaakaan sanomatta j‰rjesti pˆyd‰n. Kun yksi sotilaista koetti laskea leikki‰ h‰nen kanssaan, loi h‰n h‰neen katseen, joka sai kaikki heti vaikenemaan. -- Minusta tuntuu kuin olisimme joutuneet eriskummaisen poppamiehen taloon, -- sanoi yksi heist‰. -- No, -- sanoi toinen, -- mit‰p‰ siit‰, kun h‰n tarjoaa meille n‰in herkullisen aterian? Ruoka ja juoma olivat, kuten sanottu, oivallisia, mutta ei kukaan osannut selitt‰‰, miksik‰ heit‰ kaikki niin kovasti kammotti. Heti syˆty‰ns‰ l‰ksi kolme heist‰ ulos, etsiskelem‰‰n tovereitansa. Nelj‰s, huomattuaan is‰nn‰n k‰velev‰n pihalla, tahtoi kiitt‰‰ h‰nt‰ hyv‰st‰ kestityksest‰. Mutta is‰nt‰ viittasi vaan k‰dell‰‰n, sanaakaan sanomatta. N‰hty‰ns‰ j‰lleen nuo per‰ti surulliset kasvot, ei sotamies malttanut olla jotain sanomatta. -- N‰ytt‰‰ silt‰ kuin olisitte saanut paljon k‰rsi‰ sodasta, oi, niinkuin me kaikkikin, ja mieleni on paha, ett‰ olemme tuottaneet niin paljon vaivaa. Mutta, Jumala paratkoon, seh‰n on sodan kulku. -- Niin, -- huusi is‰nt‰ kovalla ‰‰nell‰, -- sota on nyt! -- Sitten nosti h‰n k‰tens‰ kohti taivasta, ja syvint‰ surua leimusivat h‰nen silm‰ns‰. Vapaehtoinen palasi tovereittensa luokse ja kertoi mit‰ oli tapahtunut. Mutta he eiv‰t paljoa h‰nt‰ kuulleet, sill‰ jokaisella oli jotain t‰rke‰t‰ juteltavana. Yksi puhui hyv‰st‰ ruuasta, toinen ik‰v‰st‰ talon v‰est‰, mutta kolmas sanoi: -- Minun is‰nt‰ni taas on liiaksi avulias: h‰n olisi tahtonut vet‰‰ saappaatkin jalastani, mutta eip‰ h‰neen silti liene luottamista. Heti senj‰lkeen p‰risi iltarumpu, ja jokainen vet‰ytyi asuntoonsa. Mainitun maakartanon kolme asukasta heitt‰ytyiv‰t heti pehmoisiin vuoteisiinsa. Oi, miten hyv‰lt‰ sellainen tuntuu, kun on viikkom‰‰rin lepuutellut j‰seni‰‰n miss‰ milloinkin eik‰ aamulla tied‰, mit‰ j‰sent‰ enimm‰n kolottaa. Mutta vapaehtoinen ei voinut nukkua. Jotakin h‰n lienee aavistanut. H‰n nousi ylˆs, otti kiv‰‰rin viereens‰, kohensi tulta kamiinissa ja koetti lukea. Mutta ei sek‰‰n tahtonut k‰yd‰, ja miten ollakaan, alkoi uni v‰hitellen tulla. Pysy‰kseen valveilla, meni h‰n ikkunan luo, kuuntelemaan, oliko kaikki hiljaista. Kun ei mit‰‰n kuulunut, meni h‰n takaisin kamiinin luo ja alkoi lukea. Lienee h‰n kuitenkin siin‰ torkahtanut, koska ‰kki‰ her‰si siihen, ett‰ joku taputti h‰nt‰ hartioille. Se oli h‰nen is‰nt‰ns‰. Sotilas tarttui kiv‰‰riins‰, mutta is‰nt‰ sanoi: -- Antakaa vaan kiv‰‰rin olla rauhassa, sill‰ t‰‰ll‰ ei teid‰n tarvitse mit‰‰n pel‰t‰. -- Ja istuen tuolille h‰nen viereens‰, puhui h‰n puoli‰‰neen: -- Min‰ tahdon sanoa teille jotakin hyvin t‰rke‰t‰, mutta sit‰ ennen t‰ytyy teid‰n kunniasanallanne luvata tehd‰ kaiken voitavanne, ettei kukaan tulisi t‰st‰ k‰rsim‰‰n. Koneen-omaisesti ojensi sotilas h‰nelle k‰tens‰ ja is‰nt‰ jatkoi: -- Kuunnelkaa tarkasti ‰lk‰‰k‰ minua keskeytt‰kˆ, sill‰ hetket ovat kalliit. Teid‰n p‰‰llikkˆnne on iltap‰iv‰ll‰ ammuttanut kaksi ranskalaista. -- Se on kyll‰ totta, mutta he olivat sissej‰, ja niitten kanssa me emme k‰y sotaa. -- Min‰ tied‰n sen kyll‰ ja tunnen sotalait, sill‰ min‰ olen itsekin palvellut armeijassa. Mutta me teemme kaikki, mit‰ voimme, vihollistamme vastaan, eik‰ siit‰ voida meit‰ moittia eik‰ paheta siihen. Vapaehtoinen aikoi t‰h‰n vastata, mutta toinen keskeytti h‰net k‰den viittauksella ja kuiskasi h‰nen korvaansa: -- Yksi niist‰, joita te t‰n‰‰n ammuitte, se nuori mies, oli minun poikani. Kauhistuneena hyp‰hti sotamies ylˆs. Silm‰nr‰p‰yksess‰ selvisi h‰nelle kaikki, ja nyt ymm‰rsi h‰n is‰nt‰ns‰ surulliset kasvot. -- Poloinen, onneton is‰! -- huusi h‰n. -- Niin, siin‰ olette oikeassa, -- sanoi t‰m‰. -- H‰n oli jalo lapsi, korkea- ja puhdas-aatteinen, meid‰n kaikkein ilo. H‰n tuli kotia silloin, kuin sota alkoi, mutta sitten sai h‰n tasavallan hallitukselta toimeksi j‰rjest‰‰ kansanmiehet aseisiin t‰ss‰ seudussa. T‰n‰‰n h‰n ei tahtonut p‰‰st‰‰ noita toisia yksin‰‰n, vaan meni itsekin mukaan, vaikk'ei se oikeastaan olisi ollut h‰nen teht‰v‰ns‰. Sent‰hden on h‰n mennyt kuolemaan, antanut henkens‰ is‰nmaansa edest‰. T‰m‰, ett‰ h‰n on tullut ammutuksi, on her‰tt‰nyt suurinta katkeruutta kyl‰ss‰, ja nyt on p‰‰tetty sek‰ valalla vannottu t‰n‰ yˆn‰ kello kaksitoista hyˆk‰t‰ teid‰n toverienne p‰‰lle ja surmata joka mies, niin ettei yksik‰‰n p‰‰se pakoon. Sanatonna tuijotti nuori saksalainen puhujaan vieress‰ns‰. -- Mutta t‰m‰ ei tule tapahtumaan, -- jatkoi ranskalainen. -- Min‰ olen kauan aikaa taistellut sit‰ vastaan, vaikk'en min‰ sek‰ is‰n‰ ett‰ ranskalaisena saata muuta kuin katsoa t‰t‰ oikeaksi. En kuitenkaan ole voinut lˆyt‰‰ t‰ss‰ p‰‰tˆksess‰ mit‰‰n rauhaa ja tyydytyst‰. Min‰ en tahdo, ett‰ minun poikani t‰hden satojen veri vuotaisi, jotka ainoastaan ovat totelleet upseeriensa k‰sky‰. Olen kysellyt t‰t‰ omaltatunnoltani, mutta viel‰ enemm‰n er‰‰lt‰ kirjalta, josta minulla usein on ollut suurta hyˆty‰. Ollessani luutnanttina, otin osaa Krimin sotaan. Silloin sain min‰ tuon kirjan, vaikka olenkin katolilainen, er‰‰lt‰ protestanttiselta sotapapilta, joka, k‰ydess‰‰n lohduttamassa ja virvoittamassa haavoittunutta ven‰l‰ist‰ upseeria, usein puhutteli myˆskin minua. Ja t‰n‰ iltana lˆysin siit‰ n‰m‰ sanat: "ƒlk‰‰ itse kostako, minun rakkaani, vaan antakaat Jumalan vihan sijaa saada. Sill‰ kirjoitettu on: minun on kosto, min‰ tahdon kostaa, sanoo Herra. Sent‰hden jos sinun vihollises isoo, niin syˆt‰ h‰nt‰, ja jos h‰n janoo, niin juota h‰nt‰; sill‰ koska t‰m‰n teet, niin sin‰ tuliset hiilet h‰nen p‰‰ns‰ p‰‰lle kokoat." -- Ja min‰, joka n‰in tuon nuoren ven‰l‰isen upseerin kuolevan rauhassa ja vakuutettuna synteins‰ anteeksiantamisesta, min‰ en voisi kuolla rauhassa, sellainen verivelka omallatunnollani. Mutta aivan turha on yritt‰‰ vaikuttaa maanmiehiini. Kiiruhtakaa sent‰hden p‰‰llikkˆnne luo ja kertokaa h‰nelle mit‰ on tekeill‰. Sit‰ min‰ vaan pyyd‰n, ettei yhdellek‰‰n minun kansalaisistani tehd‰ mit‰‰n pahaa. Antakoon p‰‰llikkˆ vaan h‰lytyksen pataljoonalle ennen kello kahtatoista, niin ei ole mit‰‰n vaaraa en‰‰. Mutta vaijetkoon h‰n sen j‰lkeen, muutoin joudun min‰ kavaltajaksi ja saan siit‰ k‰rsi‰. Ja nyt kiiruhtakaa, sill‰ kello on jo yli yhdentoista. Talonis‰nt‰ poistui senj‰lkeen nopeasti. Vapaehtoinen pukeutui kiireesti uniformuunsa, her‰tti uneen uupuneet toverinsa ja kiiti sitten her‰tt‰m‰‰n p‰‰llikkˆ‰ns‰, ilmoittaakseen h‰nelle kaikki, mit‰ oli kuullut. Ensin tahtoi p‰‰llikkˆ esiinty‰ ankarana, mutta heitti sen sikseen, annetun lupauksen t‰hden, ja sanoi vapaehtoiselle: -- Juokse nopeasti p‰‰vartioon ja anna heti soittaa yleismarssiin! Sotamies kiiti niin nopeasti kuin voi alas rappuja, ja ennenkuin pormestari, joka seisoi alhaalla porstuan ovella, enn‰tti saada h‰net k‰siins‰, oli h‰n jo kadonnut kadulle. Mutta p‰‰vartion sotamiehet lˆysi h‰n niin surkeassa tilassa, ett‰ kaikki h‰nen yrityksens‰ ja ravistelemisensa olivat turhat. Kun h‰n onneksi osasi itse k‰sitell‰ torvea, tarttui h‰n signaalitorveen, ja silm‰nr‰p‰yksess‰ kaikui her‰tysrummun ‰‰ni l‰pi kyl‰n. Yht'‰kki‰ ilmestyi valoa kaikkiin ikkunoihin. Tuossa tuokiossa riensi sotamiehi‰ joka haaralta, huutaen: -- Mik‰ h‰t‰n‰? -- -- Asentoon, --- huusi vapaehtoinen, -- torille niin pian kuin mahdollista! Ja kymmeness‰ minutissa olivat kaikki j‰rjestyksess‰ ja valmiina torilla. Fusilieerit, -- sanoi p‰‰llikkˆ, -- meill‰ on syyt‰ nyt heti marssia eteenp‰in. Mutta sit‰ ennen t‰ytyy joka miehen saada aimo kulaus, vahvistaaksensa itse‰‰n. Riisukaa aseet! Me asetumme nuotiolle. Senj‰lkeen huusi h‰n vapaehtoisen sinne, miss‰ kaikki upseerit seisoivat. -- Te olette oleva todistajani, -- sanoi p‰‰llikkˆ h‰nelle, -- menettelyss‰ni t‰t‰ ryˆv‰rijoukkoa ja n‰it‰ heittiˆit‰ kohtaan. -- Samassa osoitti h‰n kyl‰n pormestarin, joka kalpeana ja horjuen seisoi upseerien piiriss‰. -- Te olette antanut kunniasananne siit‰, ett‰ min‰ menettelen s‰‰liv‰sti heit‰ kaikkia kohtaan, enk‰ tahdo, ett‰ sotilaan sana n‰in hyv‰ss‰ asiassa rikottaisiin. Sen j‰lkeen k‰‰ntyi h‰n pormestariin ja sanoi: -- Er‰‰n jalon miehen t‰hden t‰ss‰ kyl‰ss‰ en tahdo ket‰‰n rangaista, mutta min‰ olen pit‰v‰ huolta siit‰, ett‰ t‰m‰ kyl‰ tulee sotilaallisen valvonnan alaiseksi. Ja nyt t‰ytyy jokaisen miehen saada litra viini‰, leip‰‰ ja lihaa. Sit‰paitsi saatte te maksaa 2000 frankkia sakkoa. Puolessa tunnissa tulee kaiken olla t‰‰ll‰. -- Ja nyt, -- sanoi h‰n vapaehtoiselle -- tahdon mielell‰ni lausua kiitollisuuteni h‰nelle, joka on pelastanut henkemme. Saattakaa minut kenenk‰‰n huomaamatta asuntoonne. Vapaehtoinen haki is‰nt‰ns‰ ja kertoi h‰nelle lyhyesti, miten oli k‰ynyt. Mutta is‰nt‰ ei suostunut mill‰‰n muotoa vastaanottamaan pataljoonan p‰‰llikkˆ‰. -- Min‰ olen kristittyn‰ ja ihmisen‰ t‰ytt‰nyt velvollisuuteni, johon minua sek‰ raamattu ett‰ omatunto ovat kehoittaneet, enk‰ pyyd‰ siit‰ mit‰‰n kiitosta. Sanokaa h‰nelle, joka on tuominnut minun syd‰mest‰ rakastetun poikani kuolemaan, ett‰ minun on mahdoton n‰hd‰ h‰nt‰ nyt. Mutta jos h‰n jotakin tahtoo tehd‰ minun edest‰ni, niin pyyt‰k‰‰ h‰nt‰ lahjoittamaan takaisin sakot kˆyh‰lle kyl‰lleni. J‰‰k‰‰ hyv‰sti ja j‰tt‰k‰‰ minut nyt yksin‰ni suremaan. Sen j‰lkeen k‰‰ntyi h‰n pois ja astui aivan hiljaa ulos ovesta. Sotamies vei t‰m‰n sanoman p‰‰llikˆllens‰. Suurimmassa kiireess‰ hankkivat talonpojat sen, mit‰ p‰‰llikkˆ oli vaatinut, ja myˆskin tuo onneton p‰‰vartiov‰estˆ tuotiin rintamaan. Tylsin‰ ja v‰linpit‰m‰ttˆmin‰ kuuntelivat he kaikki, mit‰ p‰‰llikkˆ puhui heille jyrisev‰ss‰ nuhdesaarnassaan, mutta kun h‰n oli lopettanut, sanoi pataljoonan l‰‰k‰ri. -- Antakaa miesraukoille anteeksi, ‰lk‰‰k‰ saattako heit‰ k‰rsim‰‰n huolimattomuudestaan. He olivat saaneet runsaat m‰‰r‰t unijuomaa, joka viel‰ kauan tulee tuntumaan heid‰n p‰iss‰‰n. Opiumin haju levi‰‰ heist‰ jo pitk‰n matkan p‰‰h‰n. -- Onhan se niinkin, -- sanoi p‰‰llikkˆ; -- k‰ykˆˆn siis armo oikeuden edell‰, koska jalo mies on puhunut puolestanne. Ylim‰‰r‰inen kestitys maistui jokaisesta erinomaiselta, ja heti kello kahdentoista j‰lkeen marssi pataljoona musiikin soittaessa pois kyl‰st‰. Mutta kaikki n‰m‰, jotka juuri ‰sken olivat joutumassa tuon hurjan vihanpurkauksen alle ja jotka olivat v‰h‰ll‰ heitt‰‰ henkens‰ salamurhaajan k‰siin, he, jotka nyt tuolla iloisesti laulaen kulkivat matkaansa pime‰ss‰ yˆss‰, -- ket‰ oli heid‰n kiitt‰minen siit‰, ett‰ j‰lleen voivat toivoa kerran viel‰ p‰‰sev‰ns‰ kotia is‰ns‰ ja ‰itins‰ luokse, takaisin kotimaahansa? Ainoastaan Jumalan sanan, joka kerran, monta vuotta sitten, kaukana maitten ja merien takana, syrj‰isess‰ Krimiss‰, oli langennut haavoittuneen sotilaan syd‰meen! Mit‰ muuta kuin sit‰ hiljaista rauhaa ja onnellisuutta, joka t‰st‰ sanasta kuvastui kuolleen kristityn sotilaan kasvoilla? Ja niin syntyy rakkautta rakkaudesta, jotta t‰ytett‰isiin lupaus, joka sanoo: "Sill‰ niinkuin sade ja lumi tulee taivaasta alas, ja ei mene sinne j‰lleen, vaan tuorettaa maan ja tekee sen hedelm‰lliseksi ja antaa sen kasvaa ja antaa siemenen kylvett‰‰ ja leiv‰n syˆt‰‰; niin on myˆs minun sanani, joka minun suustani l‰htee: ei sen pid‰ tyhj‰n‰ palajaman minun tykˆni, vaan tekem‰n, mit‰ minulle otollinen on, ja sen pit‰‰ menestym‰n, jota varten min‰ sen l‰hett‰nytkin olen." (Jes. 55: 10, 11.) Kaksi musikaalista jutelmaa Kumpikaan n‰ist‰ jutelmista ei ole oma n‰kem‰ni, vaan olen ne kuullut kahdelta henkilˆlt‰, joista ei toinen mit‰‰n toisestaan tied‰. T‰m‰ heill‰ vaan on yhteist‰: molemmat ovat jo kauvan sitten j‰tt‰neet taaksensa nelj‰nnenkymmenennen ik‰vuotensa ja ovat kannettomia vakkoja, s.o. ovat heitt‰neet naimistuumat sikseen. Mutta kummallakin on ihanat muistonsa, ja vanhassa, hyv‰ss‰ muistolaatikossa on tallella vierekk‰in: hiuskiharoita ja kuivattuja kukkasia, kellastuneita kirjeit‰, virttyneit‰ nauhoja ja muuta sellaista. Niihin kumpaankin sain min‰ kerran hetkisen katsahtaa ja vedin sielt‰ esille kiireess‰ kaksi kappaletta ja sain myˆs luvan niist‰ muillekin puhua. Juhlallinen sielumessu siit‰ tuli sittenkin. T‰m‰ tapahtui monta, monta vuotta sitten viheri‰n Reinin rannoilla. Siell‰ saivat pojat k‰yd‰ koulussa, vaikka tuo ihana virta ja linnat ja korkeat tuomiokirkot olisivat heist‰ olleet paljon mieluisampia opiskelupaikkoja. T‰ss‰ kimnaasissa harjoitettiin innokkaasti er‰st‰ ainetta, joka muissa kokonaan laiminlyˆtiin, nimitt‰in musiikkia, ja olikin t‰k‰l‰inen laulukuoro paraita Reinin varrella. Juhlatilaisuuksissa, kuten suurina kirkkojuhlina, laulettiin, ja l‰hell‰ ja kaukana ylistettiin t‰t‰ koululaisten kuoroa. -- Kimnaasin penkeill‰ ei istunut yksist‰‰n rikkaitten lapsia, vaan lˆytyi joukossa sangen kˆyhi‰kin, jotka saivat koko lailla kiristeli‰ n‰lk‰vˆit‰‰n, ja joiden t‰ytyi komentaa itselleen "silm‰t vasempahan", kulkiessaan leipuri- ja makkarapuotien ohi. Muitten muassa oli siell‰ er‰s katolilaisen talonpojan poika, kotoisin l‰histˆlt‰, muutaman peninkulman p‰‰st‰. Vanhemmat olivat perin kˆyh‰t. Mutta poika oli heid‰n ainoansa, ja vanhalla ij‰ll‰‰n olivat he h‰net saaneet, siksip‰ ‰iti sanoikin, kuten Hanna Vanhassa Testamentissa: "T‰t‰ nuorukaista min‰ anoin: nyt on Herra minulle antanut minun rukoukseni, kuin min‰ h‰nelt‰ rukoilin. Sent‰hden annan min‰ h‰nen Herralle j‰lleen kaikeksi elinajaksensa, ett‰ h‰n Herralta rukoiltu on." Ja niinp‰ ‰iti rukouksillaan ja lupauksillaan pyhitti poikansa papiksi. Pojan t‰ytyi kovasti ponnistella, saavuttaakseen toiset, h‰n kun vasta myˆh‰‰n oli tullut kyl‰koulustaan kimnaasiin. Siksip‰ h‰n, p‰‰sty‰‰n viimeiselle luokalle, olikin jo yhdenkolmatta vanha ja istui siin‰ kuusitoistavuotisten joukossa kuin mik‰kin ukkopappa. Kaikki ne vaan pitiv‰t "Josepista", h‰n kun oli hiljainen poika, auttoi jokaista ja el‰tti itse‰‰n, antamalla yksityisopetusta nelj‰sluokkalaisille. Usein ottivat pojat h‰net mukaansa retkilleen Drachenfelsin linnalle. Sit‰paitsi oli h‰n eritt‰in lauluntaitava mies ja osasi kansanlauluja loppumattomiin. Mutta viideskolmatta ik‰vuosi on paha vuosi nuorelle v‰elle, joitten rinta ei ole niin aivan luja, ja jotka eiv‰t ole olleet kunnollisen ruoankaan varassa ja ovat sit‰paitsi saaneet paljon istua. Ja niinp‰ se oli juuri laita t‰ss‰kin. Poika alkoi kuihtua, eik‰ tuo poskien arveluttava puna ja suurten silmien outo hohde mit‰‰n hyv‰‰ tiennyt. Niinh‰n se on ihmisen laita kuin on syksyisen mets‰nkin. Siin‰kin kun lehdet muuttuvat niin hele‰n punaisiksi ja keltaisiksi ja aurinko niin t‰yten‰ ja kirkkaana heiastelee niiden silmist‰, silloinhan tied‰mme, ett‰ loppu l‰henee ja talvi piankin peitt‰‰ tuon petollisen ihanuuden suureen k‰‰riliinaansa. -- Tuli syksy, ja silloin tulivat vanhemmatkin noutamaan kuoleman kieliss‰ olevaa lastaan, toivoen h‰nen kotona kenties toipuvan raittiin ilman ja lehm‰nmaidon avulla. Mutta kun lukukausi taasen alkoi, ei h‰nt‰ n‰kynytk‰‰n en‰‰ koulunpenkill‰, ja kun kev‰t saapui maihin, koitti h‰nelle jo toinen kev‰t. H‰n antoi henkens‰ Herran k‰siin, lohduttaen ‰iti‰‰n sill‰, ett‰ h‰nest‰ kumminkin tulee pappi, joka tuolla ylh‰‰ll‰ on messuava paljon ihanammassa kirkossa kuin Kˆlnin tuomiokirkko, ja pyysi vanhempiansa ilmoittamaan h‰nen kuolemastaan tovereille ja kiitt‰m‰‰n heit‰ kaikesta uskollisesta rakkaudesta, jota olivat h‰nelle osoittaneet. Vanha is‰ l‰ksi itse kaupunkiin, kutsutti luokseen yl‰luokan primuksen ja kertoi poikansa viimeisen pyynnˆn. Primus kutsui kokoon luokan ja laulukuoron. P‰‰tettiin miehiss‰ l‰hte‰ saattamaan toveria viimeiselle matkalle. He tulivat rattailla ensin kuolintaloon ja l‰ksiv‰t sielt‰ sitten kirkkoon sielumessuun. Sik‰l‰inen pastori arveli, ett‰ pelkk‰ messun lukeminen riitt‰isi tuon kˆyh‰n nuorukaisen muistoksi. Mutta vainajan toverit olivat toista mielt‰. He seisoivat ylh‰‰ll‰ urkuparvella, ja sielt‰ kajahti nyt, pastorin ihmeeksi, ihana, vieno preludio, jota er‰s koululaisista mestarillisesti soitti, kahden muun pojan toimittaessa taiteen s‰‰ntˆjen mukaan urunpolkijan virkaa. He olivat n‰et salaa hankkineet avaimen urkurilta. Yht‰kki‰ yhtyi nyt koko kuoro laulamaan: "Requiem aeternam dona cis", Pastori ei ollut huomaavinaan poikain tarkoitusta ja alkoi lukea messuttavia sanoja. Mutta lukiolaiset tiesiv‰t ihan tarkalleen, milloin urkujen ja kuoron oli kulloinkin vuoro vastata, sill‰ monasti olivat he jo Requiemia laulaneet. T‰t‰ kesti sitten hetken aikaa: alhaalla vaijettiin ja ylh‰‰ll‰ laulettiin. Lopuksi antoi pappi alttarilla sittenkin per‰‰ ja h‰n alkoi messuta, ensin hiljaa, sitten yh‰ kovemmin, ja viimein tuli siit‰ suurenmoinen sielumessu, jommoinen ainoastaan varakkaitten ja ylh‰isien osaksi tulee. -- Tep‰s minut pulaan saatoitte, -- sanoi pastori, kun kimnasistit astuivat alas parvelta, -- ‰lkˆˆnk‰ t‰m‰ tavaksi tulko. Nyt kait tahtovat kaikki saada samanlaisen hautauksen kuin Jooseppi. "Mutta kuka rakkautta vastaan seisoa taitaa?" Vanhemmat puristivat kelpo toverien k‰tt‰, ja ‰idin katseesta saattoi melkein lukea sanat: "Pappina se meid‰n Jooseppi sittenkin haudattiin." Toverit ker‰siv‰t viel‰ keskuudestaan rahoja ristiksi haudalle. Pastori se vaan ei saanut mit‰‰n ja kumminkin sai, sill‰ h‰nen syd‰meens‰ oli sattunut uskollisen rakkauden kirkas s‰de, ja h‰nen t‰ytyi kuten Jobin muinoin huudahtaa: Ah, jos min‰ olisin niinkuin min‰ olin nuorena ollessani, koska Jumalan salaisuus oli minun majani p‰‰ll‰. Ja n‰in ollen oli h‰n saanut kyll‰kin runsaan palkinnon toimittamastaan "juhlallisesta sielumessusta". Amati-viulu. Toinen jutelmani, er‰‰n vanhan neiden kertoma, vie meid‰t Italiaan, jossa ei yksist‰‰n sitronat ja oransit puissa kuki, vaan parhaat viulutkin tehtaissa kypsyv‰t, kuten Cremonassa aikoinaan. Siell‰ eleli tuo kuulu mestari Amati, jonka viulut levisiv‰t ymp‰ri maailman, ihastuttaen tuhansia syd‰mi‰ ja pusertaen silmist‰ kyyneleit‰, kun vaan joku osasi niit‰ soittaa. Viulu se on vaan sellainen kuollut kapine, ellei henkev‰ k‰si siihen kajoo. Siihen on k‰tkettyn‰ mit‰ ihanimmat s‰velet; ne pit‰‰ vaan her‰tt‰‰ unestaan. Ja tuollainen mestari saa kokea hyvi‰, mutta myˆs pahoja hetki‰, jolloin h‰nen osakseen tulee maailmalta ei ainoastaan ylistyst‰, vaan myˆskin h‰v‰istyst‰ ja kiitt‰m‰ttˆmyytt‰. Ja mestari Amatinkin oli kait k‰ynyt niin, ett‰ kenties monikin taiteilija oli tullut kuuluisaksi hyv‰n viulunsa kautta, kun sit‰ vastoin viuluntekij‰ itse oli j‰‰nyt unhotuksiin. Olipa miten oli, tuntiessaan loppunsa l‰henev‰n, otti h‰n viimeksi tekem‰ns‰, ihanarakenteisen viulun, katseli sit‰ viel‰ kerran joka puolelta ja sanoi sitten: "Kaikki s‰velet, jotka sinussa ovat, nukkukoot ja uinukoot, mutta kerran jouluaatto-iltana ne her‰tkˆˆt, ja silloin ne tuottavat omistajalleen suuren onnen." Pian senj‰lkeen nukkui mestari pois, mutta h‰nen omaisensa kirjoittivat n‰m‰ h‰nen viimeiset sanansa paperille, joka kiinnitettiin viuluun. Viulu kulki suvussa k‰dest‰ k‰teen, mutta sen s‰velet olivat kalseita ja karkeita. Monen mestarin k‰siss‰ se oli ollut, mutta jokainen oli laskenut sen j‰lleen pois, sanoen: "Se ei ole ikip‰ivin‰ mik‰‰n amati ollutkaan." Niin joutui viulu er‰‰lle kˆyh‰lle sukulaiselle, joka kuljeksivan seurueen kanssa l‰ksi vaeltamaan Saksanmaalle. H‰n oli jo ij‰k‰s mies, sill‰ h‰nell‰ oli kaksikymmen-vuotias, ainoa tyt‰r mukana. T‰t‰ ei h‰n ollut hennonut j‰tt‰‰, sitten kuin ‰iti oli kuollut. Er‰‰ss‰ pohjois-Saksan pieness‰ kaupungissa sairastui tuo vanha viuluniekka pahasti; seurue matkasi edelleen, j‰tt‰en h‰net j‰lkeens‰. S‰‰stˆt hupenivat hupenemistaan. Ukko nousi kyll‰ sairasvuoteeltaan, mutta h‰nen mielens‰ himmeni eik‰ ajatukset olleet t‰ysin selvi‰. H‰nen ainoa selv‰ ajatuksensa oli se, ett‰ kerran ne s‰velet h‰nen amatistaan viel‰ vapaina hel‰ht‰v‰t. Siksi ei h‰n voinutkaan erota siit‰, vaikka n‰lk‰ usein puri ytimi‰ myˆten ja viulu olisi kumminkin ollut ainoa myˆt‰v‰ksi kelpaava kapine. Mutta se ajatus, ett‰ silloin jonkun toisen hallussa s‰velet p‰‰sev‰t lumouksestaan, sai h‰nen kernaammin k‰rsim‰‰n vaikka mit‰. -- "Min‰ annan teille 30 taaleria tuosta kunnottomasta soittokoneesta; teid‰n t‰htenne vaan, Giovanni", -- sanoi er‰s kaupustelija h‰nelle joulukuun alussa. Ja nytkˆ, kun taas jouluaatto oli tulossa, nytkˆ h‰n mˆisi viulunsa? -- Ei, sit‰ ei h‰n voi tehd‰. Joka kerta joulun l‰hestyess‰ tykytti h‰nen syd‰mens‰, eikˆ muka nyt testamentti t‰yttyisi. -- Ja taas oli jouluaatto. Tyttˆ istui, neuloen himme‰n ˆljylampun valossa melkein silm‰ns‰ piloille, ansaitakseen edes sen verran, ett‰ voisi maksaa nuo muutamat hiilet, jotka uunissa hehkuivat ja heid‰n niukkaa ruokaansa l‰mmittiv‰t. Ulkona myrskysi, ja lumihˆyt‰leet ajelivat toisiaan alas maahan. Silloin otti vanhus viulunsa. -- Eth‰n toki l‰hde ulos t‰ss‰ ilmassa, is‰? -- kysyi tyt‰r. -- Nyth‰n on niin kirpe‰ pakkanen, eik‰ sinulla ole mink‰‰nlaista viittaa! -- Sin‰ tied‰t, ett‰ nyt on jouluaatto. T‰n‰‰n, jos koskaan, t‰ytyy viulun hellitt‰‰ ‰‰nens‰. Tied‰t myˆskin, ett‰ h‰t‰ meill‰ nyt on noussut korkeimmilleen. Min‰ en en‰‰ saata katsella, kuinka sin‰ pilaat ihanat silm‰si, Anrella. Anna minun koettaa viel‰ kerran. L‰hden markkinapaikalle. Sinneh‰n tulee rikkaitakin ihmisi‰ katselemaan itselleen tavaroita. Giovanni palajaa takaisin, tuoden rahaa lapselleen. Sitten riensi h‰n ulos, viulu k‰‰rittyn‰ nen‰liinaan. Yhdeksi siell‰ yhtyiv‰t h‰nen tuulen h‰ilytt‰m‰t, lumivalkeat hiuksensa ja lumihiutaleet, ja tuima pakkanen tunki kangistuneihin j‰seniin. Anrella katseli h‰nen j‰lkeens‰ syv‰ll‰ kaipauksella. H‰n olisi l‰htenyt is‰ns‰ kera, mutta h‰nen t‰ytyi saada tyˆns‰ valmiiksi viel‰ t‰n‰ iltana. -- Hyv‰ Jumala, anna h‰nelle onnea tahi vapahda meid‰t molemmat t‰‰lt‰ t‰n‰ pyh‰n‰ iltana! -- huokasi tyttˆ. Kului tunti, kului parikin. Tyttˆ oli noutanut kamarista joulukuusen, oman koristamansa, ja pist‰nyt sen alle villaisen liinan, jonka h‰n oli itse valmistanut. -- Silloin syˆksi vanhus sis‰‰n. -- Kaikki on turhaa! K‰teni ja jalkani ovat melkein hervottomat. Armahda minua, Jumala! Mutta ei kukaan kuule minua! He ovat ivanneet minua t‰n‰‰n pahemmin kuin koskaan ennen. Voi, ettei lˆydy yht‰‰n armahtavaisuutta en‰‰ maan p‰‰ll‰! -- Taivaassa kuitenkin lˆytyy, -- sanoi Anrella. -- Tule, is‰, t‰‰ll‰ on sinun joulukuusesi; min‰ annan sinulle lahjan, niinkuin ihmiset t‰‰ll‰ vieraalla maalla tavallisesti tekev‰t. Surumielisen‰ katseli vanhus kuusta. -- Sin‰ olet hyv‰ lapsi, mutta maailma on paha. Min‰ soitin ihanimmat lauluni, tied‰th‰n, nuo Campagnan paimenlaulut, kaikki mit‰ osasin, vaan ‰‰net olivat vaan niinkuin salvan takana. Voi, minulta on vaihdettu ja varastettu amatini, muutoin olisi se kajahtanut t‰n‰ iltana! -- Tyynny, is‰. Jouluyˆn lapsi ei unohda sinua, joskin kaikki ihmiset sen tekev‰t. Vanhus laskeusi kovalle vuoteelle sill‰ v‰lin kuin Anrella sytytti joulupuuta. Silloin kuului kova koputus ovelle. -- Siell‰ he tulevat, siell‰ he tulevat! -- huusi vanhus, -- he vainoovat minua t‰nnekin. -- Asuuko t‰‰ll‰ mielipuoli viuluniekka Johannes? -- huusi ulkoa matala mies‰‰ni. -- Kyll‰ h‰n on t‰‰ll‰ -- sanoi tyttˆ, murtaen saksaa. H‰n avasi oven ja valaisi arasti miehen kasvoja. Yhdell‰ silm‰yksell‰ oli tuo pulskavartaloinen ja jalomuotoinen vieras n‰hnyt, miten asian laita oli. -- T‰m‰h‰n on teid‰n is‰nne? -- Niin on, herra. -- No niin, min‰ tulen juuri markkinoilta. Siell‰ min‰ n‰in, mitenk‰ kansa ivasi ja ahdisti er‰st‰ vanhaa miest‰, joka soitti viulua, ja se tapahtui t‰m‰n ihanan juhlan aattona, jonka pit‰isi kaikille, kˆyhimmillekin tuottaa iloa. Mutta kun min‰, lykitty‰ni jotenkin kovakouraisesti v‰kijoukkoa syrj‰‰n, p‰‰st‰kseni miehen luo, etsin h‰nt‰, ei h‰nt‰ en‰‰ n‰kynyt. Silloin sain kuulla, ett‰ h‰n asuu t‰‰ll‰. Min‰ olen viuluniekka min‰kin. -- Kas t‰ss‰, antakaa h‰nelle t‰m‰ pullollinen viini‰ ja n‰m‰ rahat. En tahdo, ett‰ h‰n olisi ilmaiseksi soittanut. -- Voi amatini, voi! --- huudahti vanhus huoneen per‰lt‰. -- N‰etkˆ, Anrella, se alkaa jo hel‰hdell‰. -- Enkˆs min‰ ole sit‰ sinulle sanonut, is‰, ettei sinun pid‰ joutua ep‰toivoon? Katsos t‰t‰ hyv‰‰ herraa. -- Mit‰ h‰n puhuu amatilaisesta? -- kysyi vieras kiireesti. Anrella kertoi h‰nelle koko asian ja mainitsi mik‰ juttu liittyi viuluun. Vieras otti sen kuusen valoon, kuunteli ja naputteli. Tutkittuaan kauan aikaa viulun kaulaa, pohjaa, kantta ja hepoa, kierteli h‰n tappeja ja astui vanhuksen vuoteen ‰‰reen. -- Uskotteko viulunne minun huostaani, Giovanni? -- Uskon kyll‰, teille min‰ sen uskon, jalo herra; siit‰ saakka kun l‰ksimme ihanasta kotimaastamme, ei ole kukaan meille puhunut, niinkuin te. -- Kuulkaa sitten. Teid‰n viulunne on oikea amati, ja se, mit‰ te siit‰ saatte, auttaa teit‰ ensi h‰t‰‰nne ja auttaa vastedeskin. Ja nyt saatte kuulla sen ‰‰nt‰. Vieras veti silloin taskustaan rasian, josta otti esille kieli‰ ja kiinnitti ne viuluun. Ja nyt rupesi h‰n soittamaan, ensin hiljaa, mutta sitten antoi h‰n kielten hel‰hdell‰ yh‰ kovemmin ja kovemmin. Ja nyt alkoi kuulua koneesta kokonainen sarja mit‰ ihanimpia s‰veleit‰, milloin riemahtavia, milloin valittelevia. Lopuksi muuttui soitto vienoksi joululauluksi. Mestarilla oli viulu yh‰ k‰sivarrellaan, kun Anrella suuteli h‰nen k‰tt‰‰n. Sitten l‰heni h‰n vanhan Giovannin vuodetta, Anrellan valaistessa kynttil‰ll‰ ukon kasvoja. Niiss‰ lep‰si iloinen hymy, niinkuin makeata unta uinuvan lapsen kasvoissa. Mutta hengityst‰ ei en‰‰ kuulunut. Uinuvasta viulusta vapautuneitten s‰velten mukana oli h‰d‰st‰ ja kahleista vapautunut sielukin l‰htenyt rauhaan. -- T‰m‰ oli teid‰n is‰llenne, Anrella, juhlan aatto. Suurin onni on nyt h‰nt‰ kohdannut, niinkuin tuo keltaisen lapun satu kertoo. Mutta teist‰ kyll‰ pidet‰‰n huoli; sisareni ottaa teid‰t luokseen. Tuo taiteilija oli sen neitosen veli, joka minulle t‰m‰n kertomuksen kertoi. Niin oli t‰ss‰ ihmisrakkaus saanut henkiin s‰velen ja laulanut univirren vanhukselle, samoin kuin edellisess‰ jutelmassa rakkaus oli papin rinnassa s‰velen eloon her‰tt‰nyt ja luokkatoverille univirren laulanut. Kyl‰diakonissa Sin‰, hyv‰ lukija, et kyll‰ tunne h‰nt‰, jota min‰ tarkoitan. Min‰ h‰net sen sijaan tunnen. N‰en h‰nen yh‰ viel‰kin seisovan edess‰ni, valkeaksi t‰rk‰tty tanu, kauniine l‰piommeltuine t‰htineen p‰‰ss‰ ja musta verkahame yll‰‰n ja silkkinen kaulaliina hartioillaan. Selvimmin n‰en kumminkin h‰nen kirkkaat, siniset silm‰ns‰, jotka katselivat tuuheitten kulmien alta, niinkuin sininen taivas kahden tumman kuusenoksan v‰list‰. H‰n ojensi minulle silloin k‰tens‰, sanoakseen ikuiset j‰‰hyv‰iset ja kumminkin vaan n‰kem‰‰n asti. H‰nen p‰iv‰ns‰ olivat luetut, sill‰ h‰n oli jo sill‰ rajapyykill‰, josta Moses, Jumalan mies, kirjoittaa 90 psalmissa. Sen koommin en h‰nt‰ en‰‰ ole n‰hnyt. Mutta vaikk'et sin‰ h‰nt‰ tunnekaan, niin tunnet kumminkin vanhan Rein-virran, -- sen rannalla h‰n asui. -- Edellisell‰ vuosisadalla oli Reinin l‰heisyydess‰ linnoitus, johon siihen aikaan oli sijoitettu it‰valtalaista ja baierilaista sotav‰ke‰ ja pestatuita joukkoja kaikilta maailman haaroilta. Ne olivat osa entist‰ valtakunnan armeijaa. Ranskalaiset tulivat linnoituksen edustalle ja h‰vittiv‰t kohta etuvarustukset ja senj‰lkeen myˆs muurit ja vallit, joitten sijalla nyt on peltoja. Mutta sotamiehist‰ oli moni mieltynyt seutuun eik‰ tahtonutkaan l‰hte‰ kotiin, jossa heit‰ ei en‰‰ tunnettu, vaan piti parempana asettua asumaan jonnekin linnoituksen l‰histˆlle. Ja niin tuli sinne er‰skin it‰valtalainen aliupseeri telttarattailla. Siin‰ oli h‰nen tavaransa ja vaimonsa, kaksi lasta k‰sivarrellaan. Kuormaa oli vet‰m‰ss‰ vanha husaariratsu, joka joskus oli uljaastikin tepastellut taisteluissa, mutta lynkytti nyt eteenp‰in p‰‰ nuokuksissa. Ensim‰isess‰ kyl‰kunnassa aliupseeri pys‰htyi ja k‰‰ntyi voudin puoleen, kysyen, otettaisiinko h‰net perheineen vastaan. Vouti nyrpisti nen‰‰ns‰, mutta kun aliupseeri veti esille raskaan, kultarahoilla t‰ytetyn massin ja selv‰n erokirjan ja lopuksi n‰ytti ruhtinaspispan, suojelijaherran, antaman kirjoituksen, jossa sanottiin, ett‰ t‰m‰n kirjan omistaja t‰ytyi ottaa vastaan, silloin tuli loppu voudin aprikoimisista. Aliupseeri otti takaisin raskaan kukkaronsa ja antoi sielt‰ yhden kultarahan kˆyhille ja yhden kunnioitettavalle voudille, ja niin tuli h‰nest‰ paikkakunnan porvari. Mutta ett‰ t‰m‰n aliupseerin t‰nne muutto olisi tehnyt Eva Mariasta diakonissan, sit‰ ei olisi luullut ei h‰n, eik‰ vouti, et sin‰, enk‰ min‰. Ja kumminkin se oli niin. Keskell‰ seutua sijaitsi talonpoikaistalo, joka jo p‰‰lt‰ n‰hden oli hyviss‰ varoissa. Se olikin kuin pieni linnoitus ik‰‰n. Talossa kierteli viinikˆynnˆksi‰ alas porstuan katolle, ja tuttavallisesti katselivat punaiset reunalistat viheri‰n katon alta. Akkunat olivat t‰ynn‰ kukkia, sill‰ talon-is‰nt‰ oli suuri kukkain yst‰v‰. Siell‰ asui vaimoineen ja lapsineen er‰s jumalaapelk‰‰v‰inen mies, jonka syd‰mess‰ kasvoi muitakin kukkia kuin satakaunoja ja kuusamoja. Ne olivat sen istuttamia, jota Maria Magdalena kerran oli pit‰nyt puutarhurina ja joka todella sellainen onkin. Samoinkuin h‰nen talonsa oli syrj‰ss‰ vallantiest‰, oli h‰nen syd‰mens‰kin vieroittunut tuosta laveasta maailman tiest‰. Ja sellaisiksi tahtoi h‰n lapsensakin. Aamuin ja illoin rukoili h‰n heid‰n kanssaan. Sunnuntaisin oli h‰nen mieluisana tyˆn‰‰n koko joukkonsa kanssa menn‰ kirkkoon. T‰‰ll‰ istuessaan h‰n jo iloitsi Brastbergerin ja Arndin kirjoista, sill‰ kirkosta tultua istuutui koko perhe sunnuntai-pukimissaan kuulemaan saarnaa, joka t‰‰ll‰ kotona viel‰ uudestaan vuorotellen luettiin. Lapsilleen h‰n kopioitsi virsi‰ vanhoista virsikirjoista, sill‰ h‰n ei voinut k‰rsi‰ uutta "viisukirjaa", jossa ne v‰rssyt liiankin liukkaasti luistivat. H‰nen mielest‰‰n oli parempi, ett‰ ijankaikkisen el‰m‰n tien ylist‰minen k‰y hieman kankeammin, jos se vaan se oikea tie on, kuin ett‰ se korvaa kutkuttaa ja kadotukseen syˆksee. Ja joka lapsen t‰ytyi sunnuntaiksi osata v‰rssyns‰. Aterian j‰lkeen luettiin Raamattua. Olipa silloin ulkona s‰‰ millainen hyv‰ns‰, kuului sielt‰ kuinka houkuttelevia ‰‰ni‰ tahansa, sulkeissa se talon portti vaan pysyi. Ja kumminkin vallitsi kaikkialla talossa hiljainen ja iloinen henki, sill‰ Jumalan sana ei ole viel‰ kest‰‰n tehnyt jˆrˆjukkaa, mutta kyll‰ moneltakin jˆrˆjukalta p‰‰n kammannut ja silm‰t pessyt. Jokainen talonpoika tiet‰‰, ett‰ karhiminen ja kylv‰minen, it‰minen ja kypsyminen -- ne ovat eri asioita, ja ettei almanakka s‰‰t‰ tee, vaan Herra Jumala. Ja samaa t‰ytyi vanhan Hannu Tuomaan kokea lapsistaan. Kun h‰nen lapsensa olivat kasvaneet niin suuriksi, ett‰ alkoivat jo tuumia naimisiin menoa, silloin selvisi h‰nelle, ett‰ linnut olivat montakin h‰nen kylv‰mist‰‰n siemenist‰ syˆneet, sill‰ lapset eiv‰t valinneet, rukoillen, niinkuin Eleasar: "Herra, anna minun kohdata." Valinnasta valitsijan tuntee. Niin tuli h‰nen vanhin tytt‰rens‰ er‰‰n‰ iltana h‰nen luokseen, ja sanoi kainosti: -- Is‰, onko sinulla mit‰‰n sit‰ vastaan, ett‰ min‰ otan aliupseerin Juliuksen? H‰n tulee sinun luoksesi sit‰ kysym‰‰n. H‰nell‰ on rahoja, ja on h‰nell‰ talo ja on peltoja kanssa. -- Onko siin‰ kaikki, mit‰ h‰nell‰ on, Eva Maria? -- kysyi is‰. -- Eikˆ h‰nell‰ ole muuta mit‰‰n? -- Mit‰ sin‰ sill‰ tarkoitat? -- kysyi tyt‰r. -- Kyll‰ sen viel‰ ymm‰rr‰t, mit‰ min‰ tarkoitan. Onko h‰nell‰ myˆs _siunausta_? Miss‰ sit‰ ei ole, ei siin‰ auta pellot, eik‰ mets‰t, eik‰ rahat. Tyt‰r ei puhunut mit‰‰n. Sitten sanoi is‰ h‰nelle: -- Kuuleppas, Eva Maria, mit‰ min‰ sanon. Katso sit‰ huonetta, josta h‰n polveutuu, ja sano sitten, onko h‰nell‰ siunausta mukanaan, vai ei. Is‰ns‰ kuului sotav‰keen ja sotamiesten v‰rv‰‰jiin, ja siit‰ on h‰nen omaisuutensa per‰isin. Mutta siihen liittyy ‰itien ja lasten kyyneleit‰. Tahdotko sin‰ semmoisia rahoja taloosi? Ent‰s is‰? Tokko se mies edes osaa "Is‰meit‰‰" kunnolleen ja n‰ytt‰‰ sen uskonkin laita olevan niin ja n‰in. Monta vuotta on h‰n jo t‰‰ll‰ asunut, mutta yhden ainoan kerran on h‰n k‰ynyt ripill‰. Luuletko sin‰, lapsi, ett‰ sellainen is‰ voi lapsilleen jotain opettaa? Pojassa voi kyll‰ olla jonkun verran hyv‰‰, -- mutta usko Jumalan sanaa ja minua, ett‰ Herra kostaa is‰in pahat teot lapsissa kolmanteen ja nelj‰nteen polveen. ƒl‰ mene naimisiin sinne, miss‰ ei siunausta ole! Se on is‰si neuvo. Kohta minun juoksuni p‰‰ttyy, ja sitten saat tehd‰, mit‰ tahdot. Mutta niin kauvan kuin min‰ el‰n, en min‰ sille liitolle siunaustani anna. Hyv‰ Jumala antaa sinulle viel‰ jotain parempaa. Tyttˆnen meni ulos puutarhaan malvapensaiden ja jerikoruusujen suojaan ja itki siell‰ kyll‰lteen. Is‰n sanat eiv‰t en‰‰ n‰ytt‰neet olevan niin kovia, kuin h‰nest‰ alussa tuntui ja Raamatusta johtuivat h‰nen mieleens‰ sanat: "Ket‰ sin‰, Herra, siunaat, h‰n on ikuisesti siunattu." -- Is‰ on oikeassa, -- sanoi h‰n itsekseen. -- Min‰ pysyn is‰n luona, niin kauvan kuin h‰n el‰‰, ja vapaana siksi, kunnes t‰‰lt‰ autuaasti erkanen. -- Pojasta oli h‰n paljon pit‰nyt. Maalaisissa on v‰list‰ syvempi‰ tunteita kuin kaupunkilaisissa, vaikkeiv‰t he olekkaan niin hempe‰mielisi‰. Illalla ojensi tyttˆnen h‰nelle k‰tens‰ yli puutarhan aitauksen ja ilmoitti h‰nelle is‰n tahdon ja pyysi h‰nt‰ etsim‰‰n itselleen sellaisen, joka toisi siunauksen taloon. Poika menikin kohta senj‰lkeen naimisiin sellaisen kanssa, jolla oli siunausta. Mutta tuota siunausta ei ollut kuin kaksi hevosta ja kaksitoista auranalaa peltoa ja kivinen syd‰n. -- Sent‰hden sanoi is‰ Eva Marialle: -- Katsos nyt! H‰nell‰ ei ole siunausta; muutoin ei h‰n olisi voinut tuota ottaa. Ja niin j‰i tyt‰r is‰n ja ‰idin luo. Kaikki muut sisarukset meniv‰t naimisiin, ja talon huolet j‰iv‰t h‰nelle yksin‰‰n. * * * * * Siihen aikaan oli Jumalan sana harvinaista, ja v‰h‰n niit‰ kalliita helmi‰ kauppaan p‰‰si. Paikkakunnan pastori oli hyv‰ mies, mutta oli ovelampi sukuluetteloissa ja riitajutuissa kuin Jumalan sanassa, ja ymm‰rsi paremmin hoitaa omia viinikˆynnˆksi‰‰n kuin Herran viinam‰ke‰. Tuo vanha talonpoika rakasti Jumalan sanaa, ja miss‰ se ei tullut h‰nen luokseen, juoksi h‰n sen per‰‰n. Ja oikein h‰n siin‰ teki. Monena lauvantai-iltana tuotti h‰n raudikkonsa aikaisemmin kotiin pellolta, p‰‰st‰kseen joutuisammin sunnuntaina kuulemaan Jumalan sanaa l‰histˆlle er‰‰n uskollisen Herran miehen luo. Silloin otti h‰n tavallisesti Eva Mariansa mukaan. Ja kotimatkalla selitti h‰n tytt‰relleen saarnan viel‰ selvemm‰ksi, niin ett‰ olisi ollut kummat, jos h‰n sen olisi unhoittanut. Is‰ oli jo tullut liian vanhaksi maantˆihin, samoin h‰nen vaimonsakin. Eva Maria teki mit‰ taisi, mutta is‰st‰ se ei k‰ynyt p‰ins‰, tyt‰r kun muka oli liian "hieno hyppysilleen", eik‰ talonpojan tyˆ h‰nelle oikein sopinut, vaikka tyttˆ tyˆst‰ pitikin. Sen vuoksi tyt‰r usein iltahetkin‰ koetteli muistista kirjoittaa jonkun kuulemansa virren tai saarnan p‰tk‰n. Hidasta se alussa oli, mutta yh‰ paremmin se v‰hitellen alkoi sujua. Ja se oli h‰nelle hyv‰‰ ja hyˆdyllist‰ tyˆt‰. Mink‰ n‰et k‰sin paperille kirjoittaa, se paremmin p‰‰h‰n pystyy. Se oli h‰nen opintonsa aikaa, ja silloin h‰n kokosi aittaan kovan ja kalliin ajan varalle. Silloin ker‰si h‰n niinkuin mehil‰inen kaiken sen hyv‰n, mit‰ joskus maailmassa oli kuullut tai lukenut. H‰n pani Raamattunsa t‰yteen muistolippuja, pieni‰ kuvia ja kuivatuita kukkasia huomattavimpiin paikkoihin, niin ett‰ h‰n myˆhemmin kerran leikill‰‰n sanoi minulle, ett‰ nyt olisi parasta lakaista Piplia puhtaaksi, sill‰ h‰n on jo tullut niin pitk‰lle, ett‰ joka lause olisi t‰ytynyt merkit‰. H‰nen mielest‰‰n ei siin‰ ole mit‰‰n, joka ei sopisi h‰neen ja ihmisiin yleens‰. Ja t‰ss‰kin oli orpanani oikeassa, kuten tavallisesti. N‰ihin aikoihin kuoli ‰iti ‰kki‰. H‰n ehti vaan kutsua Eva Marian vuoteensa ‰‰reen ja sanoa: "Tytt‰reni, ‰l‰ j‰t‰ is‰‰si". Ja Eva Maria lupasi sen ‰idilleen k‰den puristuksella ja painoi h‰nen silm‰ns‰ kiinni. Nyt oli h‰n is‰n kanssa kahden kesken. Mutta is‰ oli menehtym‰isill‰‰n vaimonsa kuoleman johdosta. Avios‰‰ty on n‰et kummallinen s‰‰ty. N‰ytt‰‰ silt‰ kuin toinen pysyisi el‰m‰ss‰ vain toisen vuoksi; ja kun menee toinen, niin menee toinenkin. Silloin sai Eva Maria oppia sairaanhoitoa, vaaliessaan tuota kipe‰t‰ mies parkaa. Mutta sairaanhoidossa on v‰h‰p‰tˆisimpin‰ teht‰vin‰ ojennella rohtoja sairaalle ja muuttaa k‰‰reit‰ ja autella h‰nt‰ vuoteelta toiselle. Sairauden aikana l‰hestyy taas moni paha vihollinen vanhoiltakin ajoilta, arvellen, ett‰ nyt kun ruumiiseen on tullut halkeama, p‰‰sen pujahtamaan siit‰ sis‰‰n syd‰meen ja sieluun. Ja silloin repe‰v‰t helposti uudestaan auki syd‰menkin haavat, samoin kuin ruumiin. Onnellinen se, jonka vierell‰ silloin istuu David soittamassa harppua ja veisaamassa psalmeja ja poistaa sill‰ Saulin pahan hengen. Onnellinen se, kenell‰ on joku, joka ei ainoastaan ranteesta suonenlyˆnti‰ tutki, kuten l‰‰k‰ri tekee, vaan ymm‰rt‰‰ toisenkinlaisen suonenlyˆnnin, ja jolla on syd‰nt‰ sanoa, miten asianlaita on. Silloin pit‰‰ olla saapuvilla sellainen, joka tuntee taivaallistakin apteekkia ja osaa valmistaa rohtoja Jumalan sanasta, karvaita ja makeita, miten milloinkin tarvitaan. Ja vaikkei siin‰ mit‰‰n muuta voisikaan kuin mit‰ tuo pieni diakonissa syrialaisen sotap‰‰llikˆn, Naemanin, huoneessa h‰n, joka -- syd‰men vavistuksella kaiketikin -- sanoi: "Voi ett‰ minun herrani menisi Israelin profeetan luokse", niin olisi sekin jo varsin paljon. Mutta kaikkea pit‰‰ oppia ja omassa itsess‰‰n kokea. Jokainenhan tiet‰‰, ett‰ mit‰ ei itsell‰ ole, sit‰ ei voi muillekaan antaa. -- Ja sit‰ Eva Mariankin oli t‰ytynyt oppia. Sairasta hoitaessa ei n‰et opi tuntemaan ainoastaan sairasta, vaan ennen kaikkea oman itsens‰. Sairaassa on, sen tiet‰‰ jokainen, kyllin tekemist‰, ja siin‰ on v‰h‰ll‰ menn‰ milloin maltti, milloin usko, milloin rakkaus ja lempeys ja kaikki kristilliset avut j‰rjest‰ns‰, niin ett‰ diakonissa paran, jos vaan oikein vakavasti ottaa huomatakseen, k‰y kuin huolellisen talonem‰nn‰n, joka astuu aittaansa ja luulee siell‰ kaikki olevan niin ihmeen hyvin j‰rjestetty‰, mutta kauhukseen huomaakin, mitenk‰ jauholaari on loppumaisillaan ja hernes‰kki‰ vaivaa n‰ivett‰j‰inen. Niin k‰vi Eva Mariallekin. Vanhus oli usein omituisen k‰rttyis‰, eik‰ h‰nelle monasti mik‰‰n kelvannut. Silloin t‰ytyi Eva Mariankin l‰hte‰ k‰ym‰‰n l‰‰kkeit‰ tuolta suurelta l‰‰k‰rilt‰, joka samalla on myˆs apteekkari, ja jolle sairaan ei tarvitse mit‰‰n maksaa, ja joka viel‰ hopealusikankin ilmaiseksi antaa. Ja Herra auttoi h‰nt‰ ja antoi, mit‰ h‰n henkisesti talossaan tarvitsi ja k‰ytti, niin ett‰ siit‰ piisasi joka p‰iv‰ksi. Nyt heruivat virrenv‰rssyt p‰‰st‰ ja syd‰mest‰ suuhun, ja kuulemansa saarnat olivat h‰nelle niin ilmiel‰vin‰ kuin h‰n istuisi ensim‰isess‰ kirkonpenkiss‰ ja katseleisi ylˆs saarnastuoliin. Ja n‰ist‰ sanoista vanhus vaikeni, ja h‰nen mielens‰ oli tyven niinkuin Galilean meri silloin kuin Herra alkoi puhua. Silloin Eva Maria huomasi, millainen voima v‰h‰isell‰kin Jumalan sanalla on, se kun voi asettaa kiukun ja pahan mielen, kun sit‰ vastoin ihmissana on vaan ˆljy‰ tappuroihin. -- Eik‰ h‰nest‰ tuntunut yˆk‰‰n pitk‰lt‰, kun is‰ tahtoi joko istua vuoteellaan tahi kun piti h‰nt‰ nostella isois‰n tuolille. Tuli sitten sekin, viimeinen yˆ, josta on kirjoitettu: "silloin ei kukaan voi tyˆt‰ tehd‰." H‰n j‰ttikin kaikki uskollisen Jumalan huostaan. Sin‰ iltana piti vanhan Hannu Tuomaankin saada valoa, ja sit‰ tulikin. H‰n siunasi tytt‰rens‰, kuten Jakob lapsensa, ja t‰m‰ oli tytˆn vihkiminen diakonissaksi. * * * * * Nyt kun is‰ oli kuollut, j‰i h‰n ypˆ-yksikseen. Sill‰ v‰lin oli h‰n jo k‰ynyt harmaaksi. Maallisen omaisuutensa j‰tti h‰n lankonsa hoidettavaksi, ja palkitsi sen h‰nelle runsaasti. Eva Maria oli n‰et varakas, eik‰ h‰nen tarvinnut ajatella mit‰‰n ajallisia huolia. H‰n muutti sisarensa luo, auttaen t‰t‰ lasten kasvatuksessa ja oli talon rauhanhenken‰; ei n‰et ryhdytty mihink‰‰n, ennenkuin h‰nen neuvoaan oli kysytty. Mutta eritt‰inkin vetiv‰t h‰nt‰ sairaat puoleensa. -- Niitten luona min‰ parasta ilmaa hengit‰n, -- sanoi h‰n. Moni ei ajattele niin. Kaupungin herra ja talonpoika suovat kernaasti, ett‰ sairastalo on heist‰ syrj‰ss‰. Miss‰ h‰n tiesi jonkun sairaan makaavan, kohta n‰htiin siell‰ orpanan iloiset kasvot, ja kuultiin h‰nen sanovan: "Oletteko te kipe‰, koskei teit‰ en‰‰ koskaan n‰e ulkona?" tai "Teid‰n akkunaluukkunne ovat suljetut; onko t‰‰ll‰ ket‰, joka ei sied‰ valoa? Min‰ olen joutilas ja jos sallitte, niin istun hetkisen luonanne." Eik‰ sit‰ kukaan voinut kielt‰‰. Ja t‰mmˆisell‰ k‰ynnill‰ opin min‰kin h‰net er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ tuntemaan, sill‰ min‰ en ennen tiennytk‰‰n seurakunnassani lˆytyv‰n sellaista hiljaista samarialaista. Tapasin er‰‰n rouvan, jota julma rokko oli pahoin pidellyt, ja h‰n kertoi minulle tytˆst‰. -- Niin -- sanoi h‰n -- ellei tuota naista olisi ollut olemassa, ja ellei Herra Jumala olisi h‰nt‰ meille l‰hett‰nyt, niin makaisimme min‰ ja meid‰n Paavo jo ammoin maan mullassa. -- Mitenk‰ niin? -- kysyin min‰. -- Mitenk‰kˆ niin? Sanoinpahan vaan, ett‰ maan mullassa me makaisimme. Ja miksik‰? Kun rokko saapui meid‰n paikkakunnalle, sairastui siihen minun mieheni ja min‰ kohta j‰ljest‰, ja niin kovasti, ett‰ ihmiset rupesivat meit‰ pelk‰‰m‰‰n, eik‰ kukaan tullut en‰‰ t‰‰ll‰ k‰ym‰‰n. Naapurikin vet‰isi vaan akkunaluukut puoleksi auki, huutaen: "el‰ttekˆ te viel‰?" ja pisti sitten vesiruukun akkunalle ja juoksi pois, niin ett‰ me vuoteeseemme kuulimme h‰nen jalkojensa tˆmin‰n. Kerran sitten aukeni ovi, ja kukas muu se sielt‰ juoksee sis‰‰n kuin tuo orpana? H‰nell‰ oli mukanaan kannullinen kahvia ja vadillinen lihalient‰, ja siin‰ h‰n syˆtteli minua ja Paavoa, niinkuin pikku lapsia, eik‰ ollenkaan h‰ik‰illyt katselemasta meid‰n viheli‰isen n‰kˆisi‰ kasvojamme. Sitten teki h‰n tilat ja tuulotti huonetta ja pani tulta uuniin aivan kuin olisi ollut palvelustyttˆ. Ja niin hiipi h‰n meille joka p‰iv‰ pari kolme kertaa p‰iv‰ss‰, tehden aina pitki‰ kierroksia, niin ettei kukaan ihminen n‰hnyt mit‰‰n. Jumalan avulla me paranimme, Paavo ja min‰. Ja min‰ sanoin Paavolle -- h‰n on n‰et puusepp‰ --: "Paavo", sanoin min‰, "jos Eva Maria jotain taloonsa tarvitsee, niin teet sin‰ sen ilmaiseksi." Mutta enimm‰n me h‰nt‰ kiit‰mme siit‰, ett‰ h‰n osasi niin hyvin lohduttaa ja taisi ulkoa sellaisia ihania rukouksia, joita ei lue miss‰‰n kirjassa, niin ett‰ luuli jo olevansa taivaassa. Kernaasti min‰ puolestani olisin kuollut, ja sit‰ min‰ olen Paavolle sanonutkin, ett‰ kun min‰ kerran kuolen, niin pit‰‰ orpanan tulla t‰nne. Silloin opin min‰ tuntemaan tuon uskollisen syd‰men sellaisena, joksi h‰nt‰ ‰sken olen kuvannut. Ja uskollisena apulaisena h‰n minulle aina oli. Jos h‰n tiesi jonkun sairastavan, koputti h‰n, ohikulkiessani, akkunaan, sanoen: "Siell‰ ja siell‰ kyl‰ss‰ makaa muuan sairas; tahtoisitteko menn‰ sinne? H‰n haluaisi n‰hd‰ teit‰." Usein tapasin h‰net sairaitten luona, sellaisten nimitt‰in, jotka jo pitemm‰n aikaa olivat tautivuoteella maanneet. N‰itten luona k‰vi h‰n s‰‰nnˆllisesti, olipa ne sitten sukulaisia tahi ei. Ja Herra sanoi h‰nelle aina, mit‰ h‰nen kulloinkin piti puhua. Silloin tuli esille moni oivallinen pala yhden tai toisen vanhan saarnamiehen saarnasta, joita h‰n is‰vainajansa kanssa oli kuullut, ja v‰liin joku h‰nen kankeas‰keisist‰ virrenv‰rssyist‰‰n, aina miten tilaisuus milloinkin vaati. Kerrankin makasi kyl‰ss‰ er‰s eriskummallinen mies sairaana. H‰n oli suutari ammatiltaan ja oli paljon matkustellut ja paljon n‰hnyt. Mutta sen ohessa oli h‰n itserakas ja piti itse‰‰n, kaikessa kainoudessaan, erinomaisena kristittyn‰. Eva Maria k‰vi h‰nt‰ katsomassa ja puhui h‰nelle uskosta Jesukseen Kristukseen. -- Niin, orpana -- sanoi sairas -- noin te puhutte, kun olette niin v‰h‰n maailmassa kokenut. Mutta morali, kas se on p‰‰asia; se se sanoo, miten ihmisen pit‰‰ el‰‰. Siit‰ t‰ytyy ihmisille puhua. -- Kuulkaahan, serkku hyv‰, -- sanoi Eva Maria -- en min‰ tuota maurilaista sanaa osaa oikein lausua, mutta sit‰ kai te tarkoitatte, ett‰ ihminen tulee autuaaksi lain kautta. -- No, nimitt‰k‰‰ sit‰ niin, jos tahdotte. Sit‰h‰n min‰ tarkoitin. -- Kuulkaas sitten. Siihen asiaan oli vanhalla pastorilla tuolla kyl‰ss‰ jotain sanomista. H‰nelle olivat kanssa suuret herrat kerran kirjoittaneet, ett‰ h‰nen pit‰isi saarnata siveysoppia, vai miksi te sit‰ sanoittekaan, eik‰ aina uskoa. Ukko luki kirjoituksen saarnastuolista ja sanoi: "Minun pit‰isi siis puhua teille siit‰, miten oikein olisi elett‰v‰, mutta uskosta en saisi puhua. Kuulkaapas nyt. Tuolla puutarhassani seisoo mets‰p‰‰ryn‰puu, joka kantaa pelkki‰ mets‰p‰‰rynˆit‰. Jos min‰ nyt sanoisin sille: 'Mets‰p‰‰ryn‰puu, huomenna pit‰‰ sinun kantaa hyvi‰ bergamotteja!' niin mit‰s siihen mets‰p‰‰ryn‰puu sanoisi? 'Kirkkoherra -- sanoisi se -- nyt sin‰ iskit v‰‰r‰‰n. Mitenk‰s min‰ voisin bergamotteja kantaa? Min‰h‰n olen mets‰p‰‰ryn‰puu! Mutta tied‰tkˆs mit‰? Jalosta sin‰ minut, ja kenties sitten tulee jotain parempaa.' Niin, ja luonnostamme olemme me kaikki tuollaisia mets‰p‰‰ryn‰puita. Jos nyt pastori saarnaa lakia ja sanoo: 'Niin ja niin teid‰n pit‰‰ olla ja hyvi‰ hedelmi‰ kantaa.' -- Mit‰s siit‰ seuraa? Vastaus: ei tule mit‰‰n. Ensin t‰ytyy jalostaa, ja sitten vasta saadaan hyvi‰ hedelmi‰. Mutta jalostaminen, jolloin uusi el‰m‰ ihmiseen ylh‰‰lt‰ vuotaa, saadaan aikoin ainoastaan saarnaamalla uskosta Vapahtajaan. Ja niinp‰ min‰ edelleenkin saarnaan uskosta. Siit‰ se sitten muukin seuraa j‰ljess‰." Niin se pastori puhui. Oliko teist‰, serkku, pastori v‰‰r‰ss‰ vaiko oikeassa? -- Niin, jos asian silt‰ kannalta ottaa, niin kyll‰ kai se sitten niin on, -- sanoi sairas. -- No, -- sanoi orpana, -- ottakaa sitten asia kerran silt‰ kannalta ja tarkatkaa, eikˆ teiss‰kin istu viel‰ muutamia sellaisia mets‰p‰‰ryn‰puun mukuroita. Niit‰ ei teist‰ kukaan muu nyk‰ise pois kuin yksi. Alussa se tuntuu kipe‰lt‰, mutta per‰st‰p‰in suloiselta. Min‰ puolestani luulen sairaan huomanneenkin jotain j‰lki‰ p‰‰ryn‰puusta, ennenkuin Herra tuli kirveineen. Se on ainakin varma, ettei h‰n orpanan kuullen en‰‰ "moraalistaan" puhunut. Eva Marian mieliteht‰vi‰ oli k‰yd‰ er‰‰n seitsenkymmen-vuotisen, halvautuneen ja viel‰ lis‰ksi sokean vaimon luona. Siell‰ oli h‰nell‰ kovia koettavana. Halvaus, sokeus ja vanhuus yhtaikaa, siin‰ on n‰et kolme kovaa vanhalle ihmiselle. Vaimoparka -- vanhaksi Kreetaksi h‰nt‰ vaan kutsuttiin -- ei oikein voinut olla yksimielinen Jumalan kanssa siit‰, miksi Herra h‰nt‰ n‰in etsiskelee. Sen vuoksi piti h‰nelle usein lukea Jobin kirjaa, ja mieliss‰‰n oli muori, kun h‰nt‰ verrattiin Jobiin. Orpana vaan ei joutunut h‰mille, vaan sanoi: -- Kuulkaahan, Kreeta, min'en tahdo olla kukaan Jobin kolmesta yst‰v‰st‰, jotka Herra ajoi lopultikin tautivuoteen ‰‰rest‰ pois. Teill‰ on parempikin lohdutus kuin Jobilla, ja se kuuluu n‰in: "Ket‰ Herra rakastaa, sit‰ H‰n myˆskin kurittaa." Ja siin‰ t‰ytyi muorin vet‰‰ suunsa nauruun, niinkuin Saara ennen vanhaan, kuullessaan Herran lupausta. Se on tuollaista ep‰ilev‰n ja vastahakoisen syd‰men naurua. Silloin kertoi Eva Maria h‰nelle kernaasti ristinkoulusta, josta er‰s pappi vainaja oli puhunut, ja jossa oli nelj‰ luokkaa. Alimpana aakkosmiehet tavailemassa: "Minun _t‰ytyy_ k‰rsi‰." Toisen luokan oppilaat sanovat: "Min‰ _tahdon_ k‰rsi‰." Kolmasluokkalaiset: "Min‰ _voin_ k‰rsi‰", ja vihdoin pitk‰t pojat, jotka sanovat: "Min‰ _saan_ k‰rsi‰." T‰m‰nkin oli h‰n kopioinut er‰‰st‰ saarnakirjasta, ja nyt tuli resepti hyv‰‰n tarpeeseen. -- N‰hk‰‰s, Kreeta, -- sanoi h‰n, -- ette te tavaajaa pitemm‰lle taida p‰‰st‰, sit‰, jonka aina vaan _t‰ytyy_, ja joka aina ulisee, kun pit‰‰ kouluun, ja asettuu vasta sitten, kun on saanut koulumestarilta uuden voileiv‰n. T‰ytyykˆ sitten teid‰nkin saada aina uusi voileip‰ Jumalalta, vaikka olettekin jo seitsem‰nkymment‰ vuotta vanha? Kerran taas Eva Maria tuli er‰‰n toisen kristiveljen luo; mutta t‰m‰ tiesi, mist‰ risti on kotoisin, ja osasi erinomaisesti lohduttaa muita. Ihmisille, jotka, saadessaan jonkun ristin kannettavakseen, kyseliv‰t aina; "miksi", puheli h‰n n‰in: "Jos jonkun p‰‰h‰n putoaa kattotiilin palanen, silloin tirkistelee h‰n aina ensin sinnep‰in, _mist‰_ se on pudonnut. Niin pit‰‰ teid‰nkin, saadessanne kokea ruumiillisia tai sielun tuskia, katsoa ylˆs sinne, josta ne tulevat, ja sanoa pyh‰n Paavalin tavoin: 'Herra, kuka sin‰ olet?' Ei pid‰ kysell‰ 'miksi', vaan 'kuka' ja 'mist‰'." T‰m‰n miehen kanssa oli orpanan hauska haastella, sill‰ tuo vanha Johannes oli aivan samaa mielt‰ kuin h‰nkin. -- Serkku, -- sanoi h‰n kerran, kun Johannes oli kertonut monista taloushuolistaan ja syd‰nsuruistaan, -- te olette suurisukuinen mies. -- Mitenk‰ niin? -- Teill‰ kun on paljon palvelijoita. -- Ett‰kˆ? -- No, jolla on monta huolta ja vaivaa, sill‰ on monta palvelijaakin. Kerran n‰et kuulin saarnattavan, ett‰ kaikkinainen risti palvelee Jumalan lasta. Kell‰ siis on monta risti‰, sanoi pastori, h‰nell‰ on monta palvelijaakin. Ja kell‰ on useita palkollisia, se on, niinkuin hyv‰kin herttua, suurisukuinen mies. Siksip‰ min‰kin sanoin teit‰ suurisukuiseksi. Ja Johanneksen t‰ytyi v‰h‰n naurahtaa tuolle suurisukuisuudelle. Mutta h‰nen naurunsa oli toisenlaista kuin vanhan Kreetan nauru. On n‰et suuri ero itkun ja itkun, naurun ja naurun v‰lill‰. Mutta Johannesta hoiti h‰n t‰m‰n kuolemaan saakka. Ukko kuoli pitk‰n‰perjantaina, niinkuin aina oli toivonutkin, ja haudattiin p‰‰si‰isen‰. Lopuksi panen t‰h‰n viel‰ yhden Eva Marian keskusteluista. Oli siell‰ er‰s harras ristisisar, ei sairas, mutta ei tervek‰‰n, joka monta kertaa olisi ollut valmis alkamaan sodan taivaan kanssa. Kun h‰n nimitt‰in kuuli jonkun vanhan syntisen k‰‰ntymisest‰, ei h‰n oikein voinut siit‰ riemuita, mutta arveli, ettei Vapahtajan tarvitsisi laskea niin kauvan ihmisi‰ sis‰‰n taivaaseen, vaan saisi jo sulkea portin! Sent‰hden sanoi Eva Maria h‰nelle kerran, tavatessaan h‰net taas tuolla happamella tuulella: -- Kuulkaahan, Justiina, viel‰ min‰ maalautan teille profeetta Joonaan kurpitsapensaan juurella ja ripustan kuvan huoneenne sein‰lle. Teh‰n olette aivan niinkuin h‰nkin. Tekin s‰‰litte enemm‰n kurpitsoja kuin ihmislapsia. Miksi ette katso itse‰nne? Etteh‰n te mik‰‰n kierosilm‰ ole, vaan osaatte, Jumalan kiitos, katsoa suoraan. Mutta Vapahtajakin puhui kerran jotain kieroonkatsomisesta. Tied‰ttekˆ, kuka katsoo kieroon? Se, jonka silm‰t eiv‰t ole suorassa. Se katsoo suoraan, joka nostaa silm‰ns‰ ylˆs Herran puoleen ja laskee ne sitten alas itseens‰, katsoo Jumalan armoon ja omiin synteihins‰. Mutta ken siin‰ katselee oikealle ja vasemmalle l‰him‰isen synti‰ ja armoa, silt‰ silm‰t kieroon menev‰t. Ja olla kierosilm‰inen, ei siin‰ mit‰‰n kaunista ole. Katsokaa vaan, ettette kasvojanne pahenna. Min‰kin luulin, ett‰ Vapahtajan pit‰isi porata minua varten taivaaseen erityinen reik‰, josta ei muu kukaan p‰‰sisi kuin min‰; mutta siit‰ min‰ kerran sain er‰‰ss‰ saarnassa aika l‰ksytyksen. Er‰s vanha pappi n‰et sanoi: Jumalan armahtavaisuus syntist‰ kohtaan, se on sellaista laitaa kuin min‰ nyt selit‰n: "Tuolla p‰‰kaupungissa seisoo porttien edustalla ajureita. Tulee tuosta muuan vieras, nousee vaunuihin ja tahtoisi heti l‰hte‰ matkaan. Mutta ajuri ei vaan l‰hdek‰‰n. H‰n liikkuu vallan hitaasti ja alkaa valjastaa hevostaan, ja katsoo myˆt‰‰ns‰ vaan kaupunkiin p‰in, eikˆ muka olisi muitakin tulijoita. -- Jo tuleekin yksi. "-- Nouskaa vaan vaunuihin, yksi on siell‰ jo ennest‰‰n, -- sanoo ajuri. "Nuo kaksi puhelevat kesken‰‰n aikansa kuluksi. Ajuri katselee vaan, ja viittaa uutta tulijaa joutumaan. Ja kun t‰m‰kin on p‰‰ssyt vaunuihin, ottaa h‰n verkalleen loimen hevosen sel‰st‰ ja katselee yh‰. Meneep‰ yht‰ ja toista tiell‰-tulijaa vastaankin, kunnes vaunut vihdoinkin ovat t‰ynn‰. -- Ja jos, h‰nen l‰htem‰isill‰‰n ollessaan, tulee viel‰ joku, niin ottaa h‰n h‰net viereens‰ kuskilaudalle. Silloin sit‰ l‰hdet‰‰n ajamaan; muita ei en‰‰ mahdu." -- Katsokaas, sama on Vapahtajankin armovaunujen laita. H‰n odottaa ja odottaa eik‰ l‰hde ajamaan, kun yksi istuu sis‰ll‰, ei ennenkuin vaunut ovat t‰ynn‰. Niin h‰n katsoo ja kutsuu, sill‰ h‰n tahtoo saada _t‰yden_ vaunullisen; mutta sitten kun h‰n kerran on l‰htenyt liikkeelle, silloin onkin en‰‰ myˆh‰ist‰ tulla. Antakaa, Justiina hyv‰, toistenkin tulla mukaan, kun itse olette vaunuissa sijaa saaneet. Justiina h‰pesi ja oli hyv‰n aikaa aivan ‰‰neti. Siit‰ pit‰en johtui h‰nen mieleens‰ useinkin tuo kieroonkatsominen ja nuo armovaunut. * * * * * Viel‰ voisin paljonkin kertoa tuosta rakastettavasta orpanasta. Toisten, jos Jumala suo ja halukkaita kuulijoita lˆytyy, juttelen lis‰‰. T‰ksi kertaa riitt‰kˆˆn t‰m‰. Paras puoli t‰ss‰ diakonissassa oli se, ett‰ h‰n aina pysyi yksinkertaisena eik‰ tahtonut olla mit‰‰n erinomaista eik‰ mik‰‰n diakonissakaan. Mutta minulle oli h‰n uskollinen apulainen. Kuinka monessa paikassa onkaan tuollaisia vanhoja ihmisi‰, joilta Jumala on oman tien sulkenut ja pannut heid‰t muita palvelemaan sairasvuoteitten ‰‰reen! Hiukkanen toimintakyky‰ vaan ja rohkeutta, niin saataisiin talonpoikaistupiinkin diakonissoja! Sellaiset ihmiset tulevat usein katkeriksi ja happamiksi ja pahasuisiksi, ja yht‰ ja toista muutakin pahaa heiss‰ ilmenee, -- ja hekin voisivat siin‰ seista kirkkain silmin ja kasvot iloisina, ja monta yst‰v‰‰ he saisivat kansassa ja k‰denpuristuksia ja kiitoksia ja siunausta kuolevilta ja tuolla ylh‰‰ll‰ Herralta Jumalalta, joka H‰nkin on ollut sairaana, jos heist‰ vaan tulisi, niinkuin minun rakkaasta orpanastani Eva Mariasta -- _hiljaisia kyl‰diakonissoja_. Kaksi sormusta, jopa kolmaskin Sill‰ min‰ tied‰n, ett‰ Herra raadollisen asian ja kˆyh‰n oikeuden toimittaa. Ps. 140 v. 13. J‰tt‰‰ asiansa Jumalan ratkaistavaksi, siihen ei joka mies pysty, sill‰ itsens‰ puolustamisen halu on ihmisess‰ syvemm‰lle juurtunut kuin varastamisen halu konsanaan. Varsin v‰h‰n luotetaan Jumalan rakkauden johtoon, vaan sit‰ enemm‰n omaan viisauteen ja taitoon, jolla muka kaikki asiat parhaiten saadaan pohdituksi ja ratkaistuksi. Niinp‰ j‰tt‰‰ sitten Herra sinut yksin‰si toimimaan, koskas niin taitava olet, etk‰ Auttajata kaipaa. Samoin saavat lasten suojelusenkelitkin v‰liin virkaloman, kun ylen hell‰t ‰idit itse tahtovat olla lastensa suojelijoita. Jos Herra ottaa jutussamme julistaakseen vapauttavan p‰‰tˆksen, saamme kenties pitk‰nkin ajan odottaa t‰t‰ julistusta, ja meid‰n t‰ytyy sill‰ v‰lin oppia k‰rsim‰‰n ja siet‰m‰‰n kaikenlaista, joka n‰ytt‰‰ totuutta vastustavan, ehk‰p‰ sellaistakin, ett‰ meit‰ pidet‰‰n mustista mustimpina, kunnes opimme oikein kest‰m‰‰n ja odottamaan. Mutta jos pysymme hiljaisina ja luotamme Herraan, niin on h‰n tuova esille oikeutemme kuin auringon ja viattomuutemme kuin keskip‰iv‰n, sill‰ kun Herra, suuri sulattaja ja savenvalaja, polttaa meid‰t valkeiksi, silloin syntyy siit‰ taideteos. Kenen tiet Herralle kelpaavat, ja kelle myˆs Herran tiet kelpaavat, h‰nelle k‰‰ntyy kaikki lopultikin hyvin p‰in. Olen usein kuullut sanottavan: "mit‰ korkeampi herra, sit‰ helpompi olla h‰nen kanssaan asioissa". Ja onhan muun muassa paljon parempi puhella meid‰n rakkaan kuninkaamme kanssa kuin jonkun "herra poliisin" tai vaikkapa herra toimistonp‰‰llikˆn kanssa. Moni sanookin: "vaikka min‰ menet‰nkin asiani ala-oikeudessa, voitan varmasti yl‰-oikeudessa." Parasta lienee siis olla asioissa juuri korkeimman Hallitsijan kanssa, joka on taivaassa, ja viisainta heti j‰tt‰‰ asiansa t‰m‰n ylimm‰n ja viimeisen oikeuden ratkaistavaksi, sanoen: "Aja sin‰, Herra, minun sieluni asia!" -- Laskettiinhan Joosef vankeudestaan ja istutettiin Faraonin vaunuihin. Astuihan Daniel jalopeurain luolasta, ja tulivathan h‰nen kolme yst‰v‰‰ns‰ tulisesta p‰tsist‰ syyttˆmiksi todistettuina, asiansa voittaneina. Ja niin tapahtui yh‰ eteenp‰in aina Pietariin ja Johannekseen asti, jotka niin iloisina palasivat raatihuoneen portailta, sek‰ Paavaliin asti, jonka haavoja vanginvartija pesi, ja jolle sodanp‰‰mies toimitti niin loistavan saattojoukon vankeudesta. Ken vaan saavuttaa tuon suuren taidon, jota sanotaan "odottamiseksi", h‰n saa n‰hd‰ ja tuta paljon. Tapaus, josta t‰ss‰ l‰hden kertomaan, on osoittava, ett‰ ken Jumalan valitsee asianajajakseen, h‰nelle ei pahoin k‰y, vaan h‰n s‰‰styy monesta harmista, viel‰p‰ monesta kulungistakin. * * * * * T‰m‰ tapahtui vapautussodan j‰lkeisen‰ vuonna. Ei minun tarvinne t‰st‰ sodasta k‰yd‰ sen laveammalti kertoelemaan, sill‰ jokainen Saksan mies, aina nuorimpaan koulupoikaan asti, on velvollinen tiet‰m‰‰n, mit‰ silloin tapahtui, ja heid‰n syd‰mens‰ syk‰ht‰‰ ja silm‰ leimahtaa t‰t‰ muistellessa. Syv‰ll‰ s‰ilyy, kiitos Herran, viel‰ muisto t‰st‰ sodasta, vaikka kahdeksattakymment‰ vuotta on kulunut siit‰, ja vaikka vaan harvoja rautaristin saaneita en‰‰ n‰kyy keskuudessamme. Syvemm‰ll‰ asuu se kuin viimeisen sodan kauhujen muistot, jotka melkein liian pian unhoittuivat. T‰m‰ nykyinen rautateitten aikuinen sukupolvi onkin tavattomasti unhoittavainen. Vietettiin vuosip‰iv‰‰ G:n taistelusta. (T‰st‰ paikasta olkoon vaan sen verran sanottu, ett‰ se sijaitsee jonkun matkan p‰‰ss‰ er‰‰st‰ suuresta, kuuluisasta kaupungista.) Seurakuntalaiset astuivat kirkkoon. Kellot, jotka edellisen‰ vuonna niin kiihke‰n kumeasti olivat h‰t‰‰ ilmoitelleet, ne soivat nyt niin rauhallisesti. Ja vaikka kaikki ihmiset olivat mustissaan, ja vakavuus asui jokaisen kasvoilla, saattoi kumminkin silmiss‰ huomata pienen ilon v‰l‰hdyksen, niinkuin aurinko toisinaan, kovan ukonilman j‰ljest‰, v‰lk‰htelee viel‰ kosteilla lehdill‰ ja hein‰nkorsilla, joita rajutuuli ‰sken niin tuimasti tuiverteli. Monta surupukuista vierastakin oli t‰h‰n tilaisuuteen saapunut. He aikoivat sitten kirkolta l‰hte‰ rakkaitten vainajain lepokammioille tuolla taistelutantereella. Saarnan piti apulaispastori Reinhagen. H‰n oli kookas, vakavan n‰kˆinen mies. Murheitten ter‰s-aura oli tosin kynt‰nyt syvi‰ vakoja h‰nen kasvoihinsa, vaan ilon sato n‰ytti niist‰ nyt orastavan. H‰n vei kuulijansa ulos taistelutantereille, niille kukkuloille, jotka heid‰n uljaat poikansa olivat valloittaneet, mutta sitten otti h‰n heid‰t myˆs kanssaan Herran vuorelle, josta apu tulee, ja josta nytkin vuoti johdutusta, suloista kuin balsami, n‰ihin haavoitettuihin syd‰miin. Oikein h‰n siin‰ tekikin, ett‰ kukkuloille kohosi, sill‰ jos saarna vaan maassa matelee, ei se saata nousta taivaaseen asti. Ken kyynelregistereill‰ vain soittaa, h‰n saa kuulijat kyll‰ liikutukseen, mutta mit‰‰n kasvua siit‰ ei synny enemp‰‰ kuin kukkaruukussa, johon ei mit‰‰n ole kylvetty, vaikka sit‰ kuinkakin vedell‰ valeleisi. Lopuksi kiinnitti puhuja silm‰ns‰ mustaan tauluun, johon kaikkien t‰ss‰ taistelussa kaatuneitten nimet olivat kirjoitettuina -- h‰nen oma poikansakin heid‰n joukossaan -- ja h‰nen ‰‰nens‰ v‰risi hiljaa, kun h‰n lausui siunauksen n‰iden kaikkien, is‰nmaan puolesta kaatuneitten, edest‰. Syv‰ hiljaisuus vallitsi kuulijain kesken, kun pastori saarnan loputtua kulki heid‰n ohitsensa, ja jokainen heist‰ tiesi, miten raskasta is‰n syd‰melle t‰n‰‰n oli ollut puhua. He kiittiv‰t myˆs samalla Jumalaa, ett‰ H‰n oli antanut heille sielunpaimeneksi miehen, joka tunsi vanhan liiton pappius-valan: virassa sinun ei pid‰ muistaman is‰‰s, eik‰ ‰iti‰s, eik‰ poikaas eik‰ tyt‰rt‰s. Muutettuaan pukua, kutsui apulainen tytt‰rens‰ Lyydian luokseen ja sanoi: -- Nyt l‰hdemme ulos taistelutantereelle, lapseni, rakkaan Josefimme luo. -- Niin, tuolla mets‰nrinteess‰ h‰n kaatui, -- sanoi tyt‰r, heid‰n noustuansa l‰heiselle kukkulalle. -- Siell‰ puitten takaa n‰kyy suuri kivinen risti, jonka alla meid‰n Josefimme lep‰‰ muitten sotilasten kera. He pys‰htyiv‰t kumpikin ja katsoivat liikkumattomina mets‰‰n p‰in. Nyt, kun apulainen oli yksin lapsensa kanssa, p‰‰si is‰n suru valloilleen, ja vetrehiset vedet valuivat nyt noista silmist‰, jotka eiv‰t kirkossa edes kostuneet, omia k‰rsimyksi‰ muistellessa. Syleillen toisiaan seisoivat he siin‰, kumpikin aatoksiinsa vaipuneina. Tyt‰r tunsi, ett‰ h‰nen t‰ytyisi is‰‰ lohduttaa, mutta sit‰ saattaa joskus tehd‰ sanoittakin, ja monasti tuntuu uskollisen yst‰v‰n hell‰ k‰den kosketus suloisemmalta kuin toisen pitk‰t puheet. -- He eiv‰t huomanneet, ett‰ vaunut sill‰ v‰lin olivat pys‰htyneet kukkulan juurelle. Kaksi herraa oli astunut vaunuista ja kulkivat nyt ylˆs kukkulalle heit‰ kohden. Toinen n‰ist‰ oli vanha, toinen nuori, kaiketi is‰ poikineen. Tulijat pys‰htyiv‰t kunnioittavasti v‰h‰isen matkan p‰‰h‰n noista kahdesta kukkulalla seisojasta, vaan sitten astui vanha herra apulaisen luo, ojensi h‰nelle k‰tens‰ ja sanoi osanottavasti: -- Min‰ olen myˆskin is‰. -- Onko Teid‰n poikanne t‰‰ll‰ kaatunut? -- On. T‰ss‰ mets‰n reunassa h‰n kaatui, -- vastasi Reinhagen ja k‰‰ntyi poisp‰in, salatakseen kyyneleens‰. -- Is‰ parka! -- sanoi vieras. -- Vaan ettekˆ kuullut lohdullista saarnaa t‰n‰‰n tuolla alhaalla kirkossa? -- Olen lohdutellut toisia sill‰, mist‰ itsekin olen lohtua saanut, -- vastasi apulainen. -- Min‰ tied‰n, ett‰ lapseni on tallella. Silloin tunsi vieras saarnaajan, jota h‰n p‰iv‰ll‰ oli kuunnellut, ja syleili h‰nt‰ l‰mpim‰sti. Vanha herra ja apulainen syventyiv‰t nyt keskusteluun menneist‰ ajoista, ja sill‰ v‰lin nuorukainen, jolla itsell‰‰nkin oli k‰si siteess‰, kyseli Lyydialta l‰hempi‰ tietoja h‰nen veli vainajastaan. Suuri oli h‰nen h‰mm‰styksens‰, kun h‰n sai tiet‰‰, ett‰ se nuorukainen, joka yht'aikaa h‰nen kanssaan oli yliopistosta astunut vapaaehtoisten riviin ja sittemmin taistelussa kaatunut h‰nen vierelt‰‰n, juuri oli ollut t‰m‰n tytˆn veli. Nyt kertoi h‰n taas vuorostaan tytˆlle, miten ankara tuo ottelup‰iv‰ oli ollut. H‰nelt‰kin oli kuula katkaissut sormet vasemmasta k‰dest‰, ja kauan oli h‰n maannut maassa tainnoksissa, kunnes toverit kantoivat h‰net siit‰ pois. Niin hyvin muisti h‰n viel‰ kaatunutta asekumppaniaan. T‰m‰ oli saanut kuulan syd‰meens‰ ja pitkitt‰ tuskitta vaipunut kuolon uneen. Aurinko oli jo laskeutumaisillaan ja kultasi kiviristi‰ ylh‰‰ll‰ mets‰n kukkulalla, kun molemmat vieraat tekiv‰t l‰htˆ‰. Vanha herra oli tiedustellut yht‰ ja toista ja, saatuaan selville, miten pienipalkkainen t‰m‰ apulaispapin paikka oli, sanoi h‰n: -- Mutta minua ihmetytt‰‰, ett‰ niin lahjakas mies, kuin te, pysyy n‰in pieness‰ paikassa. -- Min‰ olen tyytyv‰inen t‰h‰n, -- vastasi Reinhagen. -- Min‰ olen vasta kaksi vuotta ollut t‰‰ll‰. Olen mennyt sinne, jonne Herra on minut johdattanut, enk‰ ole koskaan sit‰ katunut. Lieneeh‰n t‰m‰ oikea paikka minulle. Muutoin ei Jumala olisi siirt‰nyt minua t‰nne alempaan luokkaan. -- Te olitte siis ennen paremmassa paikassa? -- kysyi vieras. -- Niin olin -- vastasi apulainen, tehden omituisen liikkeen. -- Minun p‰iv‰ni olivat kerran valoisat ja kirkkaat, vaan ne ovat muuttuneet pimeiksi, niinkuin silm‰nikin ovat surusta ja murheesta samentuneet... Oletteko kuullut kerrottavan papista, jonka sanotaan Kainin tavoin murhanneen veljens‰? -- Mit‰! -- huudahti vieras. -- Etteh‰n toki liene Tuomas Reinhagen? -- Olen niinkin -- sanoi pastori rauhallisesti. -- Jos niin on, -- sanoi hetken vaiettuaan vieras. -- Jos te olette se mies, niin murhaaja ette ainakaan voi olla. Min‰ en ole teit‰ unhottava. Vaunut l‰ksiv‰t vierim‰‰n, ja kauan viel‰ seisoi Reinhagen tytt‰rinens‰, katsellen niitten poistumista. T‰m‰ kohtaus, vaikka niin hetkellinen, oli syv‰sti liikuttanut pastoria. Vieras oli avannut lehden h‰nen el‰m‰ns‰ kirjasta, pimeimm‰n ja kyyneleist‰ rikkaimman kaikista. Ken on kokenut, milt‰ tuntuu, kun tuommoiset menneet p‰iv‰t taas el‰vin‰ nousevat silm‰imme eteen, h‰n tiet‰‰ myˆs, miten helposti silloin vaipuu apeisiin mietelmiin ja unhoittaa sananparren: "Mik‰ ollutta, olkoon mennytt‰", -- varsinkin koska Herra siit‰ on ohitse auttanut. Mutta tyt‰r tarttui lempe‰sti is‰ns‰ k‰sivarteen, kehoitti h‰nt‰ kotiin l‰htem‰‰n ja koetti lapsen hellyydell‰ johtaa synk‰t aatokset pois h‰nen mielest‰‰n. Min‰ taas koetan t‰ss‰ lukijoilleni kohotella sit‰ synkk‰‰ verhoa, joka n‰ytti peitt‰v‰n t‰m‰n miehen el‰m‰‰ ja k‰rsimyksi‰. * * * * * Apulainen oli ennen ollut pappina J----n pit‰j‰ss‰. T‰ss‰ luonnonihanassa ja varakkaassa seudussa oli nimitt‰in h‰nen is‰ns‰ aikaisemmin ollut tuomarina. S‰‰stˆill‰‰n oli is‰ sittemmin ostanut itselleen siell‰ pienen maatilan, jossa aikoi uskollisen vaimonsa kanssa viett‰‰ vanhuutensa p‰iv‰t. Tuomarilla oli kaksi poikaa, joista vanhempi, David, k‰vi kauppakoulua, nuorempi, meid‰n apulaisemme, tutki jumaluus-oppia. Vanhempi pojista oli jo lapsena selv‰sti osoittanut, mille alalle h‰n oli k‰‰ntyv‰. Kauppiaaksi samoin kuin runoilijaksi t‰ytyy nimitt‰in synty‰, muutoin ei ik‰‰n semmoisena menesty. Kauppaa tehd‰ ja voittoa ottaa osasi t‰m‰ nuorukainen mestarillisesti, ja kertolasku sujui h‰nelt‰ aina taitavammin kuin jako. Kysymykseen: kuka on l‰himm‰iseni? vastasi h‰n syd‰mess‰‰n aina: min‰ itse. Oliko h‰n silti onnellisempi Tuomas velje‰ns‰, jolle laskento oli kovaa visaa --- sen j‰t‰n suosiollisen lukijan p‰‰tett‰v‰ksi. Vanha is‰ katseli surulla vanhinta poikaansa, vaikka h‰nelle kaikki asiat hyvin menestyiv‰t ja h‰nt‰ kaikkialla ylistettiin eritt‰in etev‰ksi nuoreksi mieheksi. Is‰ arveli itsekseen: -- David voi kyll‰ saada paljonkin aikaan t‰‰ll‰ maailmassa, mutta h‰n ei ole mies Jumalan mielen j‰lkeen; h‰nell‰ on liian v‰h‰n syd‰nt‰, tuolla nuorukaisella. Valmistuttuaan kauppiaaksi, sanoi David j‰‰hyv‰iset vanhemmilleen ja l‰ksi, vastoin heid‰n tahtoaan, merten taa, eik‰ sitten antanut mit‰‰n tietoja itsest‰‰n. Semmoisia lapsia lˆytyy viel‰ meid‰nkin aikoinamme, jotka saattavat unhoittaa kaiken muun, paitsi itse‰ns‰. T‰mmˆisen murheen saivat n‰m‰kin vanhemmat vanhoilla p‰ivill‰‰n. Kummallista onkin, kuinka usein pienist‰ lapsista on suurtakin iloa, suurista taas varsin v‰h‰n riemua. Vanha sananparsi: "pienn‰ ‰idin polvea painoi, suurena h‰nen syd‰nt‰‰n", toteutuu toisinaan viel‰ nytkin. Vihdoin, v‰h‰‰ ennen ‰idin kuolemaa, saapui Surinamista kirje, jossa David kertoo olevansa nyt rikas mies, sokeriviljelysten omistaja ja naimisissa er‰‰n toisen tilanomistajan tytt‰ren kanssa. Kirjeess‰ puhuu David monista orjistaan, suuresta ‰lyst‰‰n ja viisaudestaan, ja miten h‰n vaan omin toimin oli kaiken onnensa saavuttanut. -- H‰n unhoittaa aivan p‰‰kohdan -- sanoi is‰, luettuaan kirjeen, -- Herran Jumalan, jota paitsi ei kuitenkaan mit‰‰n siunausta ole. Miss‰ vaan ei siunausta tule ylh‰‰lt‰, siell‰ ajettakoon onnea vaikka kuormittain ovesta sis‰‰n, akkunasta se kumminkin taas pakenee pois. T‰st‰ kirjoittikin is‰ sittemmin pojalleen Surinamiin. ƒiti oli nimitt‰in sill‰ v‰lin kuollut, ja h‰nen l‰hdˆst‰‰n kirjoitti nyt is‰ ja pyysi samalla poikaansa palajamaan kotimaahan. Mutta David ei tullut eik‰ edes kirjoittanutkaan. Sen sijaan tuli kuolema ja otti is‰nkin pois, ennenkuin h‰n oli saanut poikaansa n‰hd‰ ja siunata. H‰n nukkui nuorimman poikansa syliin. T‰m‰ oli nimitt‰in jo pari vuotta perheineen asunut is‰ns‰ luona eli siit‰ asti kuin seudulla raivonnut suuri tulipalo oli polttanut pappilan ja pastorin kaiken omaisuuden poroksi. Reinhagen ilmoitti is‰n kuoleman veljellens‰ Surinamiin. Kertoi myˆs samalla, mink‰ verran oli is‰lt‰ j‰‰nyt omaisuutta, sek‰ pyysi saada pit‰‰ omanaan heid‰n kotitalonsa, luvaten v‰hitellen suorittaa veljellens‰ sen hinnan. Kokonainen vuosi kului t‰m‰n per‰st‰. Sitten tuli vihdoin tieto Hampurista, ett‰ David veli oli ‰sken laivalla sinne saapunut ja aikoi muutaman p‰iv‰n per‰st‰ olla Tuomas veikkonsa luona. Silloin nousi ilo ylimmilleen pastorin talossa. Lapset olivat niin monasti kuulleet kerrottavan rikkaasta sed‰st‰‰n Surinamissa: h‰n osaa sokeria tehd‰, h‰nell‰ on mustia orjia, ja h‰nen taskussaan kilisee kultakolikot. Monasti olivat he itsekin kerskailleet kyl‰nlapsille t‰st‰ sed‰st‰‰n, joka tuo heille jokaiselle sokeritopan tuomisiksi. Reinhagen iloitsi h‰nkin syd‰mellisesti veljens‰ tulosta. Kun kerran vanhemmat kaatuvat pois, silloin on perhe koossapit‰ji‰ vailla, silloin tulee veljen liitty‰ veljeen, sisaren sisareen, ja mit‰ vanhemmaksi el‰‰, sit‰ selvemmin tuntuu, ett‰ veri on vett‰ sakeampi. Koko talo koristettiin nyt, ja paraimmat huoneet j‰rjestettiin veljelle asuttaviksi. Lapset meniv‰t is‰n kanssa pitk‰n matkaa tulijoille vastaan. Vihdoin tuli vaunuissa David set‰ er‰‰n pienen herran ja mustan palvelijan kanssa. Lapsille ei nyt tosin k‰ynyt aivan niinkuin entiselle pojalle, jolta rupesi mielt‰ k‰‰nt‰m‰‰n, kun kauemmin katseli neekeri‰, vaan kovin heit‰ kuitenkin kauhisti musta iho, valkeat hampaat ja villainen tukka. Set‰kin j‰i h‰nen t‰htens‰ kerrassaan takalikolle. Syd‰mellisen vastaanoton per‰st‰ saatettiin David sis‰‰n taloon. Kaikki, mik‰ saattoi muistuttaa mieleen nuoruuden aikoja, is‰‰ ja ‰iti‰, se oli koottu ja somasti j‰rjestetty h‰nen huoneeseensa. H‰nen piti pitk‰n poissaolon j‰lkeen kerran oikein l‰mmit‰ veljessyleilyst‰. Mutta v‰h‰np‰ v‰litti David l‰mpi‰misest‰. Pysytty‰‰n ensim‰isin‰ p‰ivin‰ jotenkin rauhallisena ja katseltuaan taloa ja tilaa n‰enn‰isell‰ v‰linpit‰m‰ttˆmyydell‰, kutsui h‰n nelj‰nten‰ p‰iv‰n‰ veljens‰ huoneeseensa. -- Tuomas veikko! K‰yk‰‰mme nyt asioihin k‰siksi. Niittenh‰n t‰hden min‰ olen t‰nne tullut. Joutaviin jaarituksiin ja turhiin armasteluihin olemme me jo liian vanhat. Lev‰tkˆˆt kuolleet rauhassa. Parasta olikin heille, ett‰ l‰ksiv‰t. Is‰ oli jo kyll‰ksi kauan nauttinut el‰m‰st‰. Tuopas nyt kirjat ja laskut esille, ett‰ saisimme kaikki selvitetyksi, sill‰ sin‰ jumaluus-oppeinesi et kumminkaan ymm‰rr‰ niist‰ mit‰‰n ja tahdot el‰‰ vaan pelk‰st‰ ilmasta. Reinhagenia h‰mm‰stytti t‰mmˆinen puhelu, mutta h‰n vastasi vaan hiljaisesti: -- Rakas David! Kirjat ja laskut saat kyll‰ heti, mutta min‰ rukoilen sinua, menetelk‰‰mme kuin veljet ‰lk‰‰mmek‰ k‰ykˆ riitelem‰‰n is‰n perinnˆst‰. -- Perintˆj‰ jakaessa on veljeys tiess‰‰n, veikkoseni, -- sanoi David virnastellen. -- Asiat selvitet‰‰n aivan pennilleen; siit‰ ei sinun tarvitse yht‰‰n huolehtia. Pastori antoi h‰nelle kirjat, ja David sulkeutui nyt huoneeseensa tuon pienen herran kanssa, lukitsi oven eik‰ tullut n‰kyviin kuin p‰iv‰llisaikoina. Mutta muutaman p‰iv‰n per‰st‰ kutsui h‰n taas veljens‰ luokseen ja ilmoitti h‰nelle: -- Nyt olemme jo p‰‰asioista selvill‰ ja olemmepa tehneet monta hupaista lˆytˆ‰kin kuolinpes‰lle, joita et liene lainkaan muistanut. T‰mmˆisiss‰ asioissa muisti usein pett‰‰, ja siksip‰ me kaksi tulimmekin avuksesi. Ensinn‰kin kuuluu kuolinpes‰lle tila kaikkine varastoineen sek‰ yhden vuoden vuokramaksu is‰n kuoleman j‰lkeen; sitten tulee j‰lkeenj‰‰nyt irtaimisto, joka ei edes ole laillisesti kirjoihinkaan merkitty, ja kolmanneksi se rahasumma, jonka is‰ lainasi sinulle tulipalon j‰lkeen. Lopuksi tulee viel‰ maksu asunnosta ja ruuasta kahden vuoden ajalta, jolloin olet asunut t‰‰ll‰ is‰n luona, sill‰ kirjoista k‰y selville, ett‰ is‰ on sinua ja perhett‰si t‰‰ll‰ el‰tt‰nyt. T‰t‰ viimeist‰ vuotta is‰n kuoleman per‰st‰ en tahdo kuitenkaan ottaa lukuun, sill‰ min‰ tulen apulaisineni kenties viel‰ pitemm‰n ajan olemaan t‰‰ll‰ sinun ruuissasi. Pastori seisoi kuin kivettyneen‰, kuullessaan t‰t‰ veljens‰ puhetta, ja saattoi tuskin uskoa korviaan. Luoden surullisen katseen kovasyd‰miseen veljeens‰, sanoi h‰n sitten: -- David, ‰lk‰‰mme riidelkˆ! Tuon rahasumman sain is‰lt‰ lahjaksi tulipalon j‰lkeen, ja asunnosta sek‰ ruuasta ei is‰ koskaan tahtonut minulta mit‰‰n maksua, yht‰ v‰h‰n kuin min‰ tahtoisin pienint‰ penni‰k‰‰n korvaukseksi is‰n hoidosta, jota varsinkin vaimoni, h‰nen sairaana ollessaan, yˆt ja p‰iv‰t uskollisesti toimitti. ƒidin kuoleman per‰st‰ pyysi is‰ hartaasti, etten j‰tt‰isi h‰nt‰ yksin, ja n‰inkˆ kylm‰sti sin‰ is‰n ja pojan v‰lisi‰ asioita harkitset? -- Kylm‰sti tai l‰mpim‰sti, se ei kuulu t‰h‰n, -- sanoi David: -- Miss‰ on sinulla todistukset? Summat pysyv‰t t‰‰ll‰ sinun velkanasi, kunnes ne suoritat. Luonnollisesti saat sitten taas kuolinpes‰st‰ oman osasi, kun tila saadaan myydyksi. -- Eth‰n toki, -- keskeytti pastori, -- aikone myˆd‰ perintˆtilaamme enimm‰n tarjoovalle? Muistahan, miten monta vaikeutta is‰ll‰ oli sit‰ hankkiessaan. H‰nen viimeinen tahtonsa oli, ett‰ se pysyisi meid‰n sukumme omana. ƒl‰ tee sit‰, David, ‰l‰k‰ saata murhetta is‰lle h‰nen haudassaan. -- Hempe‰mielisyytt‰ ja saarnanuottia ei t‰ss‰ tarvita, Tuomas. Nyt on kysymys siit‰, mik‰ on sinun, mik‰ minun. Perintˆ on ilmankin niin pieni, paljoa pienempi kuin luulin, ja minua melkein kaduttaa, ett‰ l‰ksin t‰nne tuolta merten takaa. Ei mit‰‰n verukkeita siis, jos veljellinen rakkautemme on sulle v‰h‰nk‰‰n arvoinen. Voithan huutokaupassa ostaa itsellesi tilan, jos sinua haluttaa, ja lainata itsellesi rahat maksuksi. N‰ill‰ sanoin lopetti David keskustelun, ja Reinhagen seisoi aivan masentuneena, tuijottaen eteens‰. Sanat takertuivat h‰nen kurkkuunsa, ja katkeruuden tunne valtasi h‰net, vaimoaan ja lapsiaan muistellessansa. Kotitila oli nyt h‰nelt‰ mennytt‰, sill‰ ostonhaluisia ei varmaankaan tulisi puuttumaan. Davidin tilityksen kautta oli pastorin velat kasvaneet niin suureksi summaksi, ett‰ uuden lainan ottamista ei voinut ajatellakaan. Viel‰ kerran koetti h‰n mit‰ yst‰v‰llisimmin taivuttaa velje‰ns‰ muuttamaan mielipidett‰, mutta sai osakseen yh‰ jyrkemp‰‰ kohtelua. Vihdoin n‰ytettiin h‰nelle jo sanomalehti, jossa laillisesti m‰‰r‰tty huutokauppap‰iv‰ oli ilmoitettuna. T‰m‰ lehti k‰dess‰‰n meni pastori sitten vaimonsa luo ja kertoi h‰nelle asianlaidan. -- Siis t‰ytyy meid‰n taas l‰hte‰ vaeltamaan, armas em‰nt‰iseni. Meid‰n el‰m‰mme t‰‰ll‰ onkin vaan teltoissa asustamista, ja meist‰ sopii sanoa kuin Israelin kansasta muinoin: "Herran sanan j‰lkeen he telttansa rakensivat ja Herran sanan j‰lkeen taas vaelsivat eteenp‰in." Ensim‰isest‰ kodista karkoitti meid‰t liekit, toisesta karkoittaa veli. Jumala antakoon sen h‰nelle anteeksi! Parempi on langeta Herran k‰siin kuin ihmisten. Mutta ‰l‰ vaan salli katkeruuden juurtua syd‰meesi, sill‰ se tekisi kuormamme kaksin kerroin raskaaksi. Ottakaamme t‰m‰ Herran k‰dest‰, ja se on lopulta k‰‰ntyv‰ meille siunaukseksi. Pastorin rouva taisteli ankarata taistelua. H‰nen t‰ytyy siis nyt l‰hte‰ pois t‰st‰ kodista, joka oli k‰ynyt h‰nelle niin rakkaaksi!... N‰hty‰‰n kumminkin, miten raskasta t‰m‰ oli h‰nen miehelleen, ei h‰n mielipahaansa osoittamalla hennonnut h‰nen taakkaansa lis‰t‰. Onneksi oli veli veijarimaisen, pienen kirjurin kanssa l‰htenyt jonnekin pois. Se asia helpotti jonkun verran heid‰n tuskaansa. Pastorin lapset olivat v‰hitellen solmineet yst‰vyyden liiton set‰ns‰ mustan palvelijan kanssa eiv‰tk‰ en‰‰ pelj‰nneet h‰nt‰. Lasten hilpeys ja luottavaisuus sek‰ se yst‰v‰llinen kohtelu, mik‰ pastorin talossa tuli neekerin osaksi, teki sanomattoman hyv‰‰ poloiselle Tuarolle -- t‰m‰ oli neekerin nimi. H‰n osasi saksankielt‰ ja kertoi, ett‰ pieni kirjuri on sed‰n orjavouti ja p‰‰llysmies, ja ett‰ h‰n kohtelee orjia aivan armottomasti. He olivat kaikki syd‰mellisesti iloinneet, kun vouti matkusti pois is‰nn‰n kanssa, joka myˆs on samallainen julmuri. Davidin poika, nuori herra, sen sijaan oli yst‰v‰llinen ja lempe‰ orjia kohtaan. Er‰‰n‰ iltana, Davidin ollessa matkoillaan, kun Tuaro taas istui pappilan perheen keskuudessa, ja lapset sek‰ vanhemmat tiedustelivat h‰nelt‰ yht‰ ja toista, kertoi h‰n heille n‰ill‰ sanoin el‰m‰ns‰ vaiheet: -- Min‰ ja vaimoni Gumilla olimme onnellisimmat ihmiset maan p‰‰ll‰. Meill‰ ei tosin ollut taloa, niinkuin teill‰, ainoastaan pieni maja kaisloista ja sammaleista, vaan Gumilla oli hyv‰ ja lempe‰ kuin kuutamo! H‰nen ihonsa oli musta, niinkuin minunkin, mutta silm‰t loistivat kuin t‰hdet, ja huulet punoittivat kuin aamurusko. Min‰ kuljin metsiss‰ miesten kanssa ja pyysin mets‰nriistaa monenlaista, nopeita hirvi‰ ja julmia tiikereit‰, ja kun palasin kotia, seisoi Gumilla majan ovella odottamassa minua. Silloin tuli luoksemme merelt‰ suuri laiva. Se oli kuin iso talo; siin‰ oli paljon ikkunoita, ja monta valko-ihoista oli laivassa. Me menimme suurta taloa katselemaan, ja meille annettiin laivassa v‰kev‰‰ viini‰, semmoista, jota emme koskaan ennen olleet maistaneet, ja meille n‰ytettiin kauniita tavaroita, koralleja ja lasihelmi‰, jommoisia emme ik‰n‰ olleet n‰hneet. N‰it‰ he pyysiv‰t saada vaihtaa niihin tavaroihin, mit‰ meill‰ oli. Gumilla ja min‰ tahdoimme juuri ostaa kauniit k‰‰dyt, kun laiva alkoi heilua, ja me huomasimme, ett‰ ankkuri oli nostettu ja laiva jo kaukana rannasta. Silloin itkiv‰t ja huusivat nuo kaikki mustat, mutta valko-ihoisilla oli tuliluikkuja ja sapeleita, he voittivat meid‰t, sitoivat meid‰t kˆysiin ja heittiv‰t syv‰lle alas laivaruomaan... Pitk‰‰n aikaan emme saaneet p‰iv‰nvaloa n‰hd‰. Maihin vihdoin tultua, vietiin meid‰t torille ja -- myˆtiin. Gumillan ja minun onnistui p‰‰st‰ samaan taloon. Er‰s herra, teid‰n set‰nne, osti meid‰t. Mutta pian sairastui Gumilla liiallisen tyˆn rasituksesta. Set‰nne sanoi l‰hett‰v‰ns‰ h‰net lep‰‰m‰‰n ja vahvistumaan. Mutta Gumilla ei palannutkaan takaisin. Min‰ tein kaikki, pehmitt‰‰kseni set‰nne syd‰men. Opin teid‰n kielt‰nne, tein aina raskaimmat tyˆt, ja kun orjat nostivat kapinan ja tahtoivat murhata is‰nt‰ni, pelastin min‰ h‰net. Silloin sanoi h‰n minulle: -- Tuaro, min‰ kiit‰n sinua. Sin‰ olet saava hyv‰n palkan t‰st‰. Min‰ lankesin maahan ja rukoilin: -- Antakaa minulle takaisin Gumilla. Mutta h‰n k‰‰ntyi poisp‰in ja sanoi: -- H‰nt‰ et voi saada. -- Onko h‰n kuollut? -- kysyin min‰. -- Ei, -- vastasi h‰n -- myˆty! -- Myˆty! -- huusi musta orja. Kuuletteko, hyv‰t ihmiset ja te lapsukaiset! Gumillan ja minun lapseni on teid‰n set‰nne myˆnyt! Mutta lapset syleiliv‰t hell‰sti Tuaroa, ja pastori sek‰ h‰nen rouvansa itkiv‰t poloisen orjan kanssa. Nyt k‰sittiv‰t he vasta t‰ydelleen, kuinka julma David oli. Kaksi kuukautta oli kulunut, ja p‰iv‰, jolloin talo oli huutokaupalla myˆt‰v‰, l‰hestyi l‰hestymist‰‰n. Moni ostaja oli k‰ynyt sit‰ katsomassa, ja pastorin toivo, saada pit‰‰ se omanaan, v‰heni p‰iv‰ p‰iv‰lt‰. Sent‰hden kokosikin h‰n yhteen v‰h‰iset tavaransa ja varustautui muuttamaan pit‰j‰n koulutaloon. H‰nen mielens‰ oli nyt levollinen, sill‰ katkerimmat pisarat h‰nen murheittensa maljasta oli jo tyhjennetty. Kun kerran syd‰n sis‰llisesti on oikein irtautunut, silloin saattaa viimeisten ulkonaisten siteitten katkeamisen myˆs kest‰‰. Niinp‰ Abrahamkin ensin sis‰llisesti uhrasi poikansa ja sai sen j‰lkeen voimaa nousta h‰nen kanssaan Morian vuorelle. Mutta pastorin rouva ja lapset eiv‰t viel‰ olleet p‰‰sseet niin pitk‰lle. Asiat n‰ytt‰v‰t aivan toisenlaisilta kauempaa katseltuina, kuin ihan edess‰mme ollessaan. Nyt, kun eron lopulti piti tapahtuman, eiv‰t he olleetkaan siihen sis‰llisesti valmistautuneet, ja suru ja valitus sai heiss‰ vallan. He istuivat parhaillaan ulkona lehtimajassa, kertoellen toisilleen syd‰ntuskiaan, kun Tuaro, kauhistuksen leima kasvoillaan, riensi heid‰n luokseen: -- Min‰ kuulin, ett‰ teid‰n t‰ytyy l‰hte‰ pois t‰st‰ talosta. Set‰nne ajaa teid‰t pois. Onko se totta? Tavarannekin ovat jo pakattuina. Lapset heitt‰ytyiv‰t itkien h‰nen syliins‰ ja vakuuttivat asian todeksi. Silloin kohotti Tuaro k‰tens‰ taivasta kohti, ja h‰nen silmiss‰‰n leimahti niin, etteiv‰t lapset en‰‰ tunteneet yst‰v‰‰ns‰, melkeinp‰ alkoivat taas pelj‰t‰ h‰nt‰. -- Minun t‰ytyy l‰hte‰ pois t‰n‰ yˆn‰. Is‰nt‰ l‰hett‰‰ minut Hampuriin, toimittamaan tavaroitamme laivaan. J‰‰k‰‰ hyv‰sti ja kiitos rakkaudestanne. ƒlk‰‰ unhottako Tuaroa! Rukoilkaa h‰nen ja poloisen Gumillan puolesta. Tuaro l‰ksi, ja pieni kirjurikin l‰hetettiin kaupunkiin. David yksin j‰i odottamaan huutokaupan p‰‰ttymist‰ ja aikoi sitten h‰nkin l‰hte‰ kotia. Huomisp‰iv‰n‰ piti pienen herran tulla h‰nt‰ noutamaan. T‰m‰n iltaa oli siis David yksin veljens‰ ja h‰nen perheens‰ kanssa. Mutta he eiv‰t vaihtaneet sanaakaan kesken‰‰n, sill‰ pastori pelk‰si veljens‰ taas suuttuvan. ƒ‰nettˆmin‰ he istuivat siin‰ vastap‰‰t‰ toisiaan, kunnes David nousi ja l‰ksi makuuhuoneeseensa. T‰m‰ oli viimeinen yˆ Reinhagenin perheen lev‰t‰ entisess‰ is‰nkodissa. Ei ollut en‰‰ talossa ket‰‰n kuin he ja David veli. Pastori kokosi viel‰ kerran perheens‰ j‰senet ymp‰rilleen ja varoitti heit‰ pysym‰‰n lujina ja luottavaisina, muistaen aina, ett‰ me olemme t‰‰ll‰ muukalaisia, joilla ei pysyv‰ist‰ kaupunkia ole. Toisena aamuna olivat perheenj‰senet jo kaikki varhain liikkeess‰, valmistuakseen l‰htˆˆn. Davidia vaan ei n‰kynyt. -- H‰n nukkuu varmaankin viel‰, -- sanoi pastori vaimolleen. Mutta tuntia myˆhemmin n‰htiin pastorin heng‰styneen‰ juoksevan katua pitkin tuomarin asunnolle. -- Tulkaa heti meille, herra tuomari! -- sanoi h‰n. -- Kamala rikos on tapahtunut! Kun tuomari kahden todistajan kanssa saapui paikalle, n‰kiv‰t he vierashuoneen olevan verell‰ tahratun ja Davidin vuoteellaan veriss‰ns‰ ja -- hengetˆnn‰. H‰nell‰ oli useita haavoja rinnassa. Syvimm‰ss‰ haavassa, syd‰men kohdalla, oli viel‰ puukko pystyss‰. Vasen k‰si, jossa kallisarvoinen, Davidin nimell‰ varustettu sormus tavallisesti kimalteli, puuttui kokonaan. Se oli katkaistu ranteen kohdalta. Yˆlamppu paloi viel‰, mutta murhatun paperit ja rahat olivat koskemattomina pˆyd‰ll‰. Sill‰ v‰lin kuin viranomaiset laativat asiasta pˆyt‰kirjaa, ja pastori koetti rauhoittaa kauhusta ja s‰ik‰hdyksest‰ menehtym‰isill‰‰n olevaa perhett‰‰n, saapui pieni kirjuri kaupungista. H‰n astui Davidin vuoteen luo, katseli h‰nt‰ kauan ja sanoi: -- Niin, niin! Sin‰ olet ‰‰netˆn, vaan min‰ ymm‰rr‰n sinua kumminkin. Sitten sanoi h‰n pastorille, joka taas oli tullut huoneeseen: -- Nyt, herra pastori, on huutokauppa tarpeetonta! Eikˆ niin? Pastori ei ymm‰rt‰nyt t‰t‰ puhetta, vaan tahtoi k‰yd‰ h‰nelle kertomaan, miss‰ tilassa h‰n oli aamulla lˆyt‰nyt veljens‰, mutta pieni herra sanoi: -- Kyll‰ se selvi‰‰! Min‰ otan itse selv‰n asiasta. H‰n l‰hetti heti sanansaattajan Tuaron luokse, k‰skien neekerin kohta ensi laivalla matkustamaan Surinamiin, siell‰ olevalle perheelle surusanomaa saattamaan. Itse tahtoi h‰n sill‰ v‰lin j‰rjest‰‰ asiat t‰‰ll‰. Sitten kiiruhti pieni kirjuri heti l‰heisimp‰‰n Oikeuteen ja syytti siell‰ pastori Reinhagenia veljenmurhasta. Ep‰luulo pastoria kohtaan n‰ytti tosiaankin perustetulta. Vainajan tylyys velje‰‰n kohtaan oli yleisesti tunnettu. Tiedettiinh‰n, ett‰ pastorin oli heti l‰hdett‰v‰ pois kotitilalta; olihan rouvan ja lasten muka usein kuultu valittavan, ja tiedettiinp‰ viel‰, ett‰ pastorin oli suoritettava veljelleen suuri rahasumma. P‰‰lle p‰‰tteeksi ei sin‰ yˆn‰ ollut ket‰‰n talossa, paitsi pastorin perhett‰, ja ulko-ovi oli ollut kiinni viel‰ aamusella, sen oli pastori itse myˆnt‰nyt. Puukko, joka lˆydettiin haavasta, oli pappilan kyˆkkiveitsi. Se kauhu, mik‰ oli pastorissa huomattavana, kun h‰n saapui kyl‰ntuomarin luo asiasta ilmoittamaan, sek‰ h‰nen sittemmin osoittamansa levollisuus oli omiaan ep‰ilyst‰ lis‰‰m‰‰n. Kun viranomaiset olivat tulleet siihen luuloon, ett‰ t‰ss‰ oli veljenmurha tapahtunut, johtivatkin he kaikin tavoin kysymyksill‰‰n asiata sinnep‰in. Kysymyksill‰ saattaa nimitt‰in sek‰ _saada_ syytetylt‰ vastauksia ett‰ _panna_ h‰neen vastauksia. Pastori pantiin kiinni ja vietiin tutkintovankilaan. Siihen aikaan kulkivat oikeusjutut viel‰ sangen hitaasti, niin ett‰ viikkoja ja kuukausiakin kului, ennenkuin asiasta selv‰‰ tuli. Mutta pastorin vakava luonne ja koko h‰nen nuhteeton el‰m‰ns‰ puhuivat kuitenkin h‰nen syyllisyytt‰‰n vastaan. Eik‰ ollut myˆs luultava, ett‰ pastori olisi j‰tt‰nyt oman puukkonsa haavaan, jos h‰n olisi murhan tehnyt. Mit‰‰n veren j‰lki‰ ei myˆsk‰‰n voitu huomata h‰nen vaatteissaan, eik‰ vihdoin voinut kukaan selitt‰‰, mit‰ varten murhatulta oli leikattu pois vasen k‰si. Jos se oli tapahtunut kalliin sormuksen t‰hden, miksik‰ sitte arvopaperit ja rahat olivat j‰‰neet pˆyd‰lle koskematta? Puuttuvien todistusten takia laskettiin sittemmin Reinhagen vapaaksi. Sill‰ v‰lin oli kuitenkin h‰nen paikkaansa m‰‰r‰tty toinen pappi, koska h‰nen vaikutuksensa t‰ss‰ seurakunnassa ei en‰‰ saattanut olla siunausta tuottava. Joku osa pit‰j‰l‰isist‰ ep‰ili nimitt‰in h‰nt‰ kuitenkin murhaan syylliseksi. Lˆytyyh‰n aina joukossa niit‰, jotka mieluummin uskovat pahaa kuin hyv‰‰ eiv‰tk‰ tied‰ puolustamisesta, hyv‰n puhumisesta ja kaikkien asiain parhain p‰in k‰‰nt‰misest‰ mit‰‰n. Talon sek‰ murhatun muun omaisuuden otti Oikeus haltuunsa. Rakennus annettiin vuokralle ja tila arentimiehille. Sen v‰h‰isen t‰hteen kanssa, mik‰ Reinhagenille j‰i j‰ljelle is‰ns‰ perinnˆst‰, p‰‰tti h‰n siirty‰ pois t‰st‰ kotiseudustaan, miss‰ haikeat muistot joka askeleella johdattivat h‰nen mieleens‰ t‰‰ll‰ elettyj‰ raskaita murheenp‰ivi‰. Suuri osa seurakuntalaisia saattoi pastoria pitk‰n matkan, ja surulla he erosivat uskollisesta sielunpaimenestaan. Mutta Reinhagenin maineeseen j‰i kuitenkin tahra, jota ei saatu pois pestyksi. Kertomus t‰st‰ tapauksesta kulki aina viel‰ miehest‰ mieheen. Sormusta etsittiin ja kyseltiin kaikilta kultasepilt‰ isoimmissa kaupungeissa, mutta turhaan. Asia pysyi selitt‰m‰ttˆm‰n‰ arvoituksena. Syrj‰iseen seutuun, kaukana kotitienoiltaan, asettui pastori asumaan. Siell‰ osti h‰n pienen talon ja el‰tti itse‰‰n ja perhett‰‰n, pit‰m‰ll‰ kyl‰koulua. Sota-aika, t‰m‰n vuosisadan alulla, oli koittanut kaikkine kurjuuksineen, tauteineen ja puutteineen eik‰ s‰‰st‰nyt sit‰k‰‰n seutua, miss‰ Reinhagen eleli. Kun sitten k‰vi kuninkaalta kehoitus, ett‰ kansa nousisi vapautta ja is‰nmaan kunniata puoltamaan, silloin astui Reinhageninkin poika, joka juuri oli aloittanut lukujaan yliopistossa, vapaehtoisten riviin. Rynn‰kˆss‰ vihollista vastaan l‰heisell‰ m‰enkukkulalla h‰n kaatui, uhraten kuten monet muutkin, alttiisti ja iloisesti nuoren el‰m‰ns‰. ƒiti ei t‰t‰ surua kauan kest‰nyt. H‰n oli jo siit‰ pit‰in kuin lanko taloon saapui, sis‰llisesti murtunut ja alkanut ennen aikaa vanheta. Ainoastaan miehens‰ t‰hden koetti h‰n pysytell‰ pystyss‰. Ennen kuolemaansa kutsui h‰n tytt‰rens‰ vuoteensa viereen ja sanoi: -- Rakas Lyydia! P‰iv‰ni rient‰‰ ehtoollen! Rukoile Jumalaa, ett‰ H‰n minun ajallisen majani hiljalleen maahan hajoittaisi. Sin‰ tied‰t, miten pimeit‰ polkuja Herra on meit‰ kuljettanut. Mutta ei Herran tiet pimeit‰ ole, vaan meid‰n silm‰mme. Herrasta sanotaan: "H‰nen tiens‰ on sula valkeus." ƒl‰ unhoita t‰t‰! Min‰ olen sen tuskalla oppinut. Nyt pyyd‰n sua: ‰l‰ j‰t‰ is‰‰si yksin. H‰nell‰ on luja usko, ja h‰n on mies Jumalan mielen j‰lkeen. Mit‰ kuulletkaan h‰nest‰ kerrottavan, usko ainoastaan t‰m‰: is‰si ei ole murhaaja; h‰n on syytˆn. Min‰ olen jakanut h‰nen kanssaan kaikki ja olen saanut katsahtaa h‰nen syd‰mens‰ syvyyteen. Siksip‰ rohkenen kaikille ihmisille todistaa t‰m‰n. Herra on toimittava h‰nen asiansa ja saattava h‰nen viattomuutensa ilmi, sill‰ H‰n tuottaa oikeuden niille, jotka v‰‰ryytt‰ k‰rsiv‰t. ƒl‰ j‰t‰ h‰nt‰, lapseni. Pian sen j‰lkeen ‰iti kuoli. Nyt oli Reinhagen ypˆ yksin‰‰n tytt‰rens‰ kanssa. Sotalaumat olivat ryˆst‰neet h‰nelt‰ kaiken omaisuuden, ja t‰ss‰ ahdingossaan h‰n k‰‰ntyi esimiestens‰ puoleen, ilmoittaen heille yksinkertaisin sanoin tilansa. Silloin annettiin h‰nelle se apulaispaikka, jossa me, tuona taistelun vuosip‰iv‰n‰, h‰net ensin tapasimme. Lukija k‰sitt‰nee nyt, ett‰ vieras herra ensin hieman h‰tk‰hti, kuultuaan Reinhagenin nimen. * * * * * Useoita viikkoja oli kulunut t‰m‰n kohtaamisen per‰st‰, kun pastorille saapui kirje, jossa h‰nelle mit‰ yst‰v‰llisimmin tarjottiin runsastuloinen kirkkoherran paikka kenraali von V:n seurakunnassa. T‰m‰ tarjous ilahdutti pastoria, ei sen vuoksi, ett‰ h‰n nyt oli p‰‰sev‰ suurille tuloille, -- h‰n oli oppinut tulemaan v‰h‰ll‰kin toimeen, -- vaan siksi, ett‰ h‰neen taas luotettiin ja h‰nen syyttˆmyytt‰‰n uskottiin. H‰n suostui siis, muutti tytt‰rens‰ kanssa uuteen paikkaansa, piti siell‰ ensim‰isen saarnansa ja voitti kohta kaikkien syd‰met. Saarnan per‰st‰ kutsuttiin h‰net tytt‰rineen linnaan, ja vanha kenraali otti erinomaisella yst‰vyydell‰ h‰net vastaan. Esitetty‰‰n pastorin kaikille vieraille, vei h‰n h‰net er‰‰seen syrj‰huoneeseen ja sanoi: -- T‰ss‰ on vanha yst‰v‰nne taistelutantereen vuosijuhlasta, kreivi R. H‰nen suositustaan on meid‰n kiitt‰minen siit‰, ett‰ tulitte t‰nne laumamme paimeneksi. Pastori ojensi k‰tens‰ kreiville, joka myˆs oli hovioikeuden presidentti, ja lausui h‰nelle kiitoksensa, mutta kreivi ei lainkaan tahtonut mit‰‰n kiitosta vastaanottaa. Lyydia neiden hiljainen, mutta suora luonne voitti kerrassaan kenraalittaren suosion. H‰n suuteli Lyydiaa, t‰m‰n l‰htiess‰ pois, ja lupasi olla h‰nelle hell‰ ‰iti. Nuori kreivi, joka oli ollut vuosijuhlassa silloin is‰ns‰ kanssa ja siell‰ n‰hnyt Lyydian, oli myˆskin t‰‰ll‰ l‰sn‰. H‰n oli jo aikaisemmin kertonut paljon Lyydiasta, vaan sittenkin arvelivat kaikki h‰net n‰hty‰‰n, ett‰ kreivin ylistys oli pikemmin ollut liian niukka kuin ylen runsas. T‰m‰ nuori tyttˆ oli kypsynyt k‰rsimysten koulussa, ja koko h‰nen olentonsa ilmaisi todellista syd‰men sivistyst‰, jota ei voi kirjoista saada, vaan ainoastaan hiljaisessa seurustelussa Jumalan kanssa. Ja t‰m‰ se onkin ainoa oikea sivistys. Ei asu se ulkopinnalla kiiltona, jonka ensim‰iset vedet saattavat huuhtoa pois, vaan se tulee sis‰st‰p‰in ja tunkee l‰pi koko ihmisen olennon. Kun pastori ja h‰nen tytt‰rens‰ sitten olivat asettuneet omaan kodikkaaseen pappilaansa asumaan, tuntui heist‰ kuin olisi heid‰n kovien k‰rsimystens‰ jakso loppuun kulunut ja p‰iv‰n s‰de taas p‰‰ssyt valaisemaan heid‰n el‰m‰‰ns‰. -- Jospa ‰iti kultakin olisi saanut t‰m‰n n‰hd‰! -- sanoi Reinhagen. -- H‰n sai niin monta kovaa koetusta kanssamme kest‰‰. Kun h‰n nyt olisi joukossamme, olisi ilomme t‰ydellinen. Mutta olethan sin‰ luonani, rakas lapsi! T‰yt‰th‰n sin‰ ‰iti armaan ja Joosef veikon sijan syd‰mess‰ni. -- Kernaasti sen tekisin, is‰ hyv‰. Minun onkin aina kaikkein hauskinta olla yksin sinun kanssasi. Ihmiset ovat kaikki niin yst‰v‰llisi‰ ja hyvi‰ minua kohtaan, mutta kuitenkin minua pelottaa heid‰n seurassaan. Muistojen synk‰t varjot kiit‰v‰t kautta sieluni, ja h‰m‰r‰t aavistukset valloittavat mieleni selitt‰m‰ttˆm‰ll‰ tavalla. -- Rauhoitu lapsi kultani, -- sanoi Reinhagen lempe‰sti. -- Muista Vapahtajan sanoja: "Jokaisella p‰iv‰ll‰ olkoon suru itsest‰ns‰." Ota vastaan ihmisten rakkaus semmoisena kuin se on sulle suotu, nimitt‰in lahjana ylh‰‰lt‰. V‰‰rin on murhep‰ivin‰ antautua ep‰toivoon, v‰‰rin hyvin‰ p‰ivin‰ olla niist‰ iloitsematta. ƒl‰ vaadi itsellesi ihmisten yst‰vyytt‰, ‰l‰k‰ kiinnit‰ syd‰nt‰si siihen; sit‰ runsaammin se on odottamattasi tuleva osaksesi. Pappilan perheen ja kunnon kenraalin ja h‰nen rouvansa v‰li muodostui yh‰ tuttavallisemmaksi ja yst‰v‰llisemm‰ksi. Presidentti, kreivi R., tuli myˆskin usein sinne poikansa kanssa, joka toimi is‰ns‰ apulaisena h‰nen kansliassaan. Seurustelu n‰itten yst‰v‰llisten ihmisten kanssa sek‰ seurakuntalaisten suoma rakkaus tarjosi pastorille niin runsasta hyvityst‰, ett‰ menneitten p‰ivien haavat alkoivat arpeutua. Davidin murha se vaan pysyi yh‰ edelleen salassa. Mutta kohta sattui tapahtuma, joka uudestaan syv‰lti j‰rk‰ytti Reinhagenin hiljaisen onnen. Lˆytyi yksi, joka ei olisi suonut Reinhagenille h‰nen paikkaansa, koska olisi tahtonut sen er‰‰lle sukulaiselleen. T‰m‰ oli kouluneuvos, superintendentti V. S:in kaupungista. Monasti oli h‰n jo lausunut pit‰v‰ns‰ anteeksiantamattomana, ett‰ t‰mmˆinen paikka uskottiin miehelle, jonka nime‰ musta tahra pimitti, ja jonka syyttˆmyytt‰ ei oltu toteen n‰ytetty. Er‰‰ll‰ tarkastusmatkallaan k‰vi h‰n myˆskin Reinhagenin alueella olevassa koulussa, ja pastori pyysi h‰nt‰ yst‰v‰llisesti luokseen. Vierashuone pappilassa oli aivan Lyydian huoneen vieress‰. Kun vieras n‰ki Lyydian olevan puutarhassa kukkasia hoitamassa ja lintujaan syˆtt‰m‰ss‰, hiipi h‰n huomaamatta tyttˆsen huoneeseen tarkastelemaan sit‰. Kaikki oli siell‰ siev‰sti j‰rjestettyn‰ ja todisti asukkaansa hienoa aistia. Jonkun verran saattaakin huoneesta huomata, mink‰lainen on ihminen, joka siin‰ asuu, vaikkei henkilˆ‰ itse‰‰n viel‰ ole n‰hnytk‰‰n. Herra kouluneuvos ei kuitenkaan tyytynyt t‰mmˆisten huomioitten tekemiseen, vaan astui kirjoituspˆyd‰n luokse, huomasi avaimen laatikon suulla ja aukaisi sen. Laatikossa oli kirjeit‰, ja niit‰ alkoi h‰n lukea. H‰nen, kouluneuvoksen, olisi pit‰nyt tiet‰‰, ett‰ t‰m‰ oli yht‰ paha kuin varastaminen, ja ett‰ Englannissa kerran er‰s mies hirtettiin siit‰, kun oli lukenut vieraan kirjeen, mutta uteliaisuutensa oli suurempi kuin kaikki h‰nen tietonsa. Kirjeet olivat kaikki Lyydian veljelt‰, joka oli kaatunut taistelutantereella. Mutta kouluneuvos jatkoi yh‰ tutkisteluansa. Laatikon per‰lt‰ lˆysi h‰n hyv‰sti tallennettuna pienen lippaan. Utelias vanhus avasi sen, ja siin‰p‰ kimalteli kaunis sormus, jossa kirjaimet D.G.R. selv‰sti olivat n‰ht‰v‰n‰. Heti iski h‰nelle mieleen, ett‰ t‰m‰ varmaankin on tuo kauan etsitty sormus ja nuo kirjaimet murhatun David Reinhagenin nimen alkukirjaimet. H‰nest‰ tuntui nyt p‰iv‰n selv‰lt‰, ett‰ Reinhagen sittenkin oli murhaaja. H‰mm‰styneen‰ t‰st‰ lˆydˆst‰‰n sulki kouluneuvos lippaan sek‰ kirjoituspˆyd‰n. Syytt‰en ‰killist‰ pahoinvointia, kiiruhti h‰n heti pois, saattamaan hovioikeuteen -- vanha kenraali ei ollut kotosalla, vaan kylpymatkalla -- tietoa t‰st‰ asiasta. Viranomaisille kuvaili h‰n mit‰ r‰ikeimmill‰ v‰reill‰ lˆytˆns‰. T‰m‰ kertomus liikutti kovin presidentti R:in mielt‰, eik‰ h‰n mitenk‰‰n' tahtonut uskoa tuota suuresti kunnioittamaansa miest‰ syylliseksi, vaan h‰nen t‰ytyi kuitenkin ryhty‰ virkansa vaatimiin toimiin, koska asia kouluneuvoksen ilmiannon kautta jo oli tehty viralliseksi. H‰n l‰hetti sen vuoksi kriminaalineuvoksen Herbstin asian tutkistelua alkuunpanemaan, mutta k‰ski h‰nen menettelem‰‰n mit‰ suurimmalla s‰‰liv‰isyydell‰. Jos kuitenkin tuo sormus lˆytyisi sielt‰, tuli h‰nen tuoda pastori ja h‰nen tytt‰rens‰ vangittuina Oikeuteen. Viel‰ samana yˆn‰ l‰ksi kriminaalineuvos matkalle ja saapui varhain seuraavana aamuna muitten viranomaisten kanssa pappilaan. Reinhagen kuunteli levollisesti neuvoksen puhetta ja myh‰hteli, kun syytˆs h‰nelle ilmoitettiin, sill‰ h‰n ei tiennyt mist‰‰n sormuksesta. H‰n tahtoi heti kutsua tytt‰rens‰ paikalle, vaan neuvos tahtoi itse menn‰ h‰nen huoneeseensa. Lyydiaa h‰mm‰stytti suuresti vieraan herran tulo h‰nen huoneeseensa, mutta viel‰ enemm‰n oudoksui h‰n, kun vieras vaati h‰nt‰ heti avaamaan kirjoituspˆyt‰ns‰ laatikon. Kriminaalineuvos huomasi Lyydian punastuvan ja heti taas kalpenevan, avatessaan laatikkoa, ja h‰nen k‰tens‰ vapisevan, kun h‰n vieraan k‰skyst‰ ojensi t‰lle tuon pienen rasian, jossa sormus oli. T‰st‰ h‰mm‰styi nyt itse neuvoskin ilmeisesti, ja huomaamatta p‰‰si h‰nelt‰ huudahdus: -- Totta tosiaan! Te olette siis kuitenkin veljenmurhaan syyp‰‰. N‰m‰th‰n ne juuri ovat nuo kolme kovan onnen kirjainta D.G.R.! Lyydia ei ymm‰rt‰nyt, mit‰ h‰n n‰ill‰ sanoilla tarkoitti, mutta pyysi vaan, ett‰ h‰net laskettaisiin is‰ns‰ luo, jolle h‰n oli kertova kaikki. T‰h‰n vastasi kriminaalineuvos: -- Minun on mieleni paha, etten voi sit‰ sallia. Te ette saa en‰‰ puhella is‰nne kanssa. -- Mit‰, enkˆ min‰ en‰‰ saa puhella is‰ni kanssa? Mit‰ olemme sitten, min‰ tai is‰, tehneet? -- huudahti Lyydia suurimmassa tuskassa. -- Rauhoittukaa, min‰ pyyd‰n! Asia on selvenev‰. Seuratkaa vaan minua. Neuvos julisti pastorille ja h‰nen tytt‰relleen vangitsemisk‰skyn, ja kohta sen j‰lkeen ajoivat he viranomaisten saattamina kaupunkia kohti. He eiv‰t saaneet vaihtaa sanaakaan kesken‰‰n. Syv‰ll‰ osanotolla katseli Reinhagen tyt‰rt‰‰n, joka istui h‰nen edess‰‰n kuin taittunut kukka. Pastorilta oli kyyneleet loppuneet; h‰n huokaili vaan hiljaa Herran puoleen ja pyysi H‰nt‰ asiansa ajajaksi. Oikeustalon edustalle tultua t‰ytyi heid‰n sanoa hyv‰stit toisilleen, sill‰ heid‰t vietiin kumpikin eri koppiinsa. Kun presidentti oli kriminaalineuvokselta kuullut, ett‰ sormus todella oli lˆytynyt, ett‰ siin‰ helposti erotti veripilkkuja ja nimenkin aivan selv‰sti, -- nyˆk‰hytti h‰n surullisesti p‰‰t‰‰n ja sanoi: -- Min‰ olen taas pettynyt, uskoessani hyv‰‰ ihmisist‰; olen taas menett‰nyt palasen luottamustani heihin. Min‰ luulin t‰t‰ ilke‰ksi ilmiannoksi kouluneuvoksen puolelta, kun tied‰n, ettei h‰n sied‰ Reinhagenia, vaan nyt, kun asia on t‰ll‰ kannalla, koskee se minuun sanomattomasti. Mitenk‰ muuten Reinhagen k‰ytt‰ytyi? -- Reinhagen oli kaiken aikaa tyyni, yst‰v‰llinen ja tasainen, niinkuin ihminen, jolla on hyv‰ omatunto -- vastasi kriminaalineuvos. -- Ent‰s tyt‰r? -- kysyi presidentti. -- H‰n oli hyvin h‰mm‰stynyt, punastui ja vapisi kovasti. En ole koskaan ennen n‰hnyt h‰nt‰ semmoisena. Samassa astui presidentin poika huoneeseen. H‰n oli kovin kiihtynyt ja kysyi kiireesti: -- Onko se totta, is‰, ett‰ Reinhagen ja h‰nen tytt‰rens‰ on tuotu t‰nne tuosta murhasta syytettyin‰? -- Totta se on, poikaseni. Meit‰ on, ik‰v‰ kyll‰, h‰pe‰llisesti petetty. Mit‰ min‰ nyt sanon puolustuksekseni tuolle kelpo kenraalille? Min‰h‰n niin l‰mpim‰sti suosittelin h‰nelle t‰t‰ miest‰. -- Sallikaa minun puhutella noita kahta, is‰ hyv‰. Se on selvitt‰v‰ enemm‰n kuin kymmenen kuulustelua. S‰‰st‰k‰‰mme heit‰ toki julkisuudelta. -- Se ei k‰y laatuun. Oikeudella t‰ytyy olla oma kulkunsa. Vaikka he olisivat veljeni ja tytt‰reni, niin en voisi toisin menetell‰. Tuomio-istuimen kunnia vaatii, ett‰ se tuomitsee, katsomatta henkilˆ‰, s‰‰ty‰ tai muita suhteita. -- Saatatteko uskoa, is‰, ett‰ tuo tyttˆnen, joka niin lempe‰n‰ ja hiljaisena is‰‰ns‰ kunnioittaa ja k‰sill‰‰n kantaa hartaammin kuin kenenk‰‰n olen n‰hnyt sit‰ tekev‰n, ett‰ tuo tyttˆ, jonka otsalla puhtaus p‰ilyy, olisi murhaan syyllinen? Luulisin ennen taivaan saattavan suistua sijoiltaan. -- Minua ilahduttaa syd‰mesi vilpitˆn kieli, poikani, mutta omantunnon t‰ytyy hallita syd‰nt‰. Sin‰ tunnet valan, jonka oikeusvirkamiehen‰ olet vannonut, ja vala sek‰ virka on pyh‰ asia. Malta mielesi ja j‰t‰ asia H‰nen haltuunsa, joka oikein tuomitsee. Rukoile, ett‰ H‰n meit‰ neuvoisi ja ohjaisi t‰ss‰ asiassa oikein menettelem‰‰n. Nuori kreivi riensi pois is‰ns‰ luota. -- Lapsi parka! -- sanoi kreivi itsekseen -- Pelk‰‰np‰, ett‰ syd‰mesi viel‰ tekee sulle monta vastusta virantoimituksissa. Tutkistelu kulki omaa kulkuaan. Pˆyt‰kirjat entisist‰, aikaisemmista tutkisteluista t‰ytyi hankkia k‰sille ja uudestaan l‰pik‰yd‰. Siten kului kappale aikaa, ennenkuin kuulustelu alkoi. Oikeuden edess‰ sanoi Reinhagen nyt, samoinkuin ennenkin, olevansa syytˆn ja vakuutti, ettei h‰n tiet‰nyt mit‰‰n sormuksesta. Lyydia sanoi sormuksen olevan h‰nen omansa eik‰ murhatun sed‰n, mutta kun kysyttiin, miten h‰n oli sen saanut, vaikeni tyttˆ ja pyysi vaan, ett‰ h‰nt‰ kuulusteltaisiin is‰n l‰sn‰ ollessa. Is‰lle oli h‰n ilmaiseva kaikki. Niin p‰‰ttyi ensim‰inen kuulustelu. Pitkien neuvottelujen per‰st‰ toimeenpantiin toinen kuulustelu pastorin l‰sn‰ ollessa. J‰lleen n‰keminen oli syv‰sti liikuttava n‰ille molemmille, is‰lle ja tytt‰relle, he kun eiv‰t niin pitk‰‰n aikaan olleet n‰hneet toisiansa. -- Rakas lapsi, olethan syytˆn ja uskothan samaa minustakin? -- sanoi Reinhagen, syleilty‰‰n tyt‰rt‰‰n. -- Syytˆn olen min‰, is‰ armas, ja syytˆn olet sin‰kin. Ja n‰iden molempien herrojen kuullen tahdon kertoa, miten min‰ tuon sormuksen sain. -- Sin‰ tied‰t, is‰ kulta, -- jatkoi h‰n -- miten raskaasti suru, suurten murheittemme aikana, painoi minun syd‰nt‰ni, samoin kuin omaasikin. Sin‰ tied‰t myˆskin, ett‰ minulla kaksi kertaa olisi ollut tilaisuutta p‰‰st‰ naimisiin ja perustaa oma koti, mutta sin‰ et tied‰, ett‰ rakas ‰iti vainaja kuolinvuoteellaan pyysi, etten j‰tt‰isi sua, vaan olisin aina luonasi ja koettaisin sinua lohduttaa voimieni mukaan. Puhumatta sinulle mit‰‰n, kielt‰ydyin min‰ naimisiin menem‰st‰, ja kun tuntui niin rauhattomalta, l‰ksin mets‰kummulle, veikon haudalle k‰ym‰‰n. Siell‰ itkin sitten kerran oikein kyllikseni ja rukoilin Herraa neuvomaan minua, mit‰ tehd‰. Kauan siin‰ istuin, mietteisiini vaipuneena, ja katselin ymp‰rilleni, n‰hd‰kseni, eikˆ Jumala antaisi minulle mit‰‰n merkki‰. Sitten kyykistyin alas, poimiakseni maasta muutaman kukkasen. Yksi niist‰, joka oli vankempi varreltaan, nousi juurineen k‰teeni, ja sen mukana kohosi maasta t‰m‰ sormuskin. Min‰ puhdistin sen ja ajattelin itsekseni: t‰m‰ se on oleva minun kihlasormukseni, koska min‰ sen vainajain kummulta lˆysin, ja rakkaan is‰ni luona tahdon olla minun tai h‰nen kuolemaansa asti. En tahtonut siit‰ sinulle mit‰‰n virkkaa, koska pelk‰sin, ett‰ sanoisit minua pieneksi hupakoksi etk‰ kenties tahtoisi uhraustani vastaanottaa. Vaan siit‰ hetkest‰ asti olen ollut niin iloisella ja reippaalla mielell‰ ja olen voinut kaikesta luopua sinun t‰htesi. Ja nyt se on sanottu, -- p‰‰tti tyttˆnen hymyillen. -- Mutta anna anteeksi, armas is‰, ett‰ taas minun t‰hteni olet joutunut ep‰luulonalaiseksi. Jos t‰t‰ olisin voinut aavistaa, niin olisin jo kauan sitten kertonut sinulle koko asian. -- H‰n syleili hell‰sti is‰‰ns‰ ja kuiskasi: -- Sinun kanssasi olen kernaasti vaikka vankeudessakin. Presidentti ja kriminaalineuvos, jotka olivat kertomusta kuunnelleet, tunsivat jotain omituisen l‰mmint‰ syd‰men tienoilla. T‰mmˆist‰ ei ollut viel‰ milloinkaan heid‰n toimintansa aikana sattunut, ja moisessa kuulustelussa olivat he ensi kerran. Ik‰v‰ kyll‰, oppivat oikeusherrat tuntemaan ihmisi‰ enimm‰kseen vaan pahalta, harvoin hyv‰lt‰ puolen. Siksip‰ k‰vikin t‰m‰ niin heid‰n syd‰miins‰. Presidentti katkaisi ‰‰nettˆmyyden ja pyysi n‰hd‰kseen sormusta. V‰ltt‰‰kseen syytˆst‰ puoluellisuudesta, oli presidentti j‰tt‰nyt alustavan tutkinnon kokonaan kriminaalineuvoksen huoleksi eik‰ niinmuodoin viel‰ ollut n‰hnytk‰‰n sormusta. Suurella tarkkuudella katseli h‰n sit‰ nyt. Sormus oli ‰sken puhdistettu, vaan kuitenkin n‰kyi siin‰ verit‰pli‰. Mutta presidentin ter‰v‰ silm‰ huomasi samalla, ett‰ G ja R kirjainten v‰liin viel‰ oli pistetty pieni z kirjain. Silloin koetti h‰n painaa er‰st‰ sormuksen sis‰puolella olevaa, tuskin huomattavaa nappulaa, ja heti avautui sormuksen nasta, ja sen alta tuli n‰kyviin aivan vaalistunut naisen kuva. H‰mm‰styneen‰ t‰st‰ n‰ˆst‰ huudahti presidentti: -- Jumalan kiitos! T‰ss‰ on paras todistus teid‰n viattomuudestanne, armas yst‰v‰ni. Min‰ tunnen t‰m‰n sormuksen. Kuva t‰ss‰ on vaimo vainajani kuva. Kutsukaa poikani t‰nne, herra kriminaalineuvos! Kertomus t‰st‰ kaikesta on otettava protokollaan. Nuori kreivi tuli, ja presidentti puhui h‰nelle erikseen: -- Poikani, minun t‰ytyy pyyt‰‰ sinua vaikeaan teht‰v‰‰n. Min‰ tahdon s‰‰st‰‰ Reinhagenia ja h‰nen tyt‰rt‰‰n enk‰ kutsu t‰h‰n kuulusteluun en‰‰ muita vieraita. Pid‰ sin‰ siis tarkka pˆyt‰kirja t‰st‰. Poika totteli ‰‰netˆnn‰. -- Nyt, neiti Reinhagen, pyyd‰n teit‰ kertomaan, miten te saitte t‰m‰n sormuksen -- sanoi kriminaalineuvos. Lyydia uudisti kertomuksensa lyhyeen ja selv‰‰n. Hajamielisen‰ piirteli nuori kreivi alusta h‰nen sanojaan paperille, vaan sitten laski h‰n kyn‰n k‰dest‰‰n ja kuunteli vaan t‰ynn‰ h‰mm‰styst‰. Kun Lyydia oli lopettanut kertomuksen, hypp‰si nuori kreivi pystyyn ja huudahti: -- N‰ytt‰k‰‰ minulle se sormus, hyv‰t herrat! Oi jospa olisitte antaneet minun heti puhua n‰itten kanssa! H‰n otti sormuksen, suuteli sit‰ ja sanoi: -- Sainhan sinut j‰lleen, rakas sormukseni. Niin ‰kki‰ h‰visitkin minulta sormieni kanssa. Reinhagenille ja Lyydialle sanoi h‰n sitten: -- Siin‰ taistelussa, miss‰ teid‰n poikanne ja veljenne kaatui, sain min‰kin haavan ja menetin kolme sormea vasemmasta k‰dest‰ni, kuten t‰ss‰ n‰ette, -- h‰n veti hansikkaan pois vaivaisesta k‰dest‰‰n. -- Etusormessa oli minulla sormus, jonka nastassa oli ‰itini kuva. Sen tahdoin vied‰ kanssani taisteluun, ett‰ muisto rakkaasta ‰idist‰ni minua suojelisi. Mutta silloin vei ‰killinen isku minulta sormuksen sek‰ sormet. Min‰ menin tainnoksiin, kumppanit kantoivat minut pois, enk‰ sormusta en‰‰ sen koommin n‰hnyt. Nyt painoi h‰nkin pient‰ nappulaa ja n‰ytti Lyydialle ‰itins‰ kuvan. -- T‰ss‰ on viel‰ nimenikin, -- lis‰si h‰n, -- "Dietrich Graf z. R." (Dietrich R:n kreivi). -- Onko t‰m‰ unta vai totta? -- kysyi Lyydia is‰lt‰‰n. -- Totta se on eik‰ mit‰‰n unta! -- huudahti nuori kreivi. -- Tied‰n viel‰ muutakin, joka on totta. Jumala on antanut sinulle merkin siit‰, kuka on oleva sulhosi. Is‰! Min‰ olen kest‰nyt koetuksen ja aina luottanut Lyydian viattomuuteen. Nyt siunaa Lyydiaa ja minua, niinkuin ‰itikin t‰m‰n sormuksen kautta on meit‰ siunannut. Presidentti, joka kauan oli pit‰nyt Lyydiasta, siunasi heit‰ molempia ja syleili Reinhagenia. Riemusaatossa noutivat seurakuntalaiset ja kenraali Reinhagenin kotiin. Kutsuttiinko vanha kouluneuvoskin tuliaisjuhlaan ja noudattiko h‰n kutsua, siit‰ ei kertomus mainitse mit‰‰n. Kenraalitar, joka rakasti Lyydiaa kuin omaa tyt‰rt‰‰n, tahtoi v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti pit‰‰ huolta h‰nen myˆt‰j‰isist‰‰n, ja pastori, kovien koettelemusten mies, sai vastaanottaa yst‰vyyden ja rakkauden osoituksia monelta taholta. Muutaman kuukauden per‰st‰ aiottiin viett‰‰ h‰it‰, sill‰ Reinhagen oli sanonut tytt‰relleen: -- Nyt tied‰n, lapseni, miten tuon sormuksen laita oli, mutta lupauksestasi en tahdo mit‰‰n tiet‰‰. Siit‰ min‰ sinut t‰ydellisesti vapautan tai siirr‰n sen -- sulhollesi. Mutta noin kaksi kuukautta t‰m‰n j‰lkeen saapui omituinen h‰‰lahja. Vaikka Lyydia erinomaisella yst‰vyydell‰ oli otettu presidentin perheen j‰seneksi, vallitsi kuitenkin heid‰n keskuudessaan, tuon selvitt‰m‰ttˆm‰n murhan takia, h‰m‰r‰ vastenmielisyys Lyydian is‰‰ kohtaan. Silloin saapui presidentti er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ odottamatta kotiinsa kaupungista. -- Min‰ tuon mukanani h‰‰lahjan, jota ette kenties ole odottaneet, -- sanoi h‰n ja osoitti kookasta, p‰iv‰n polttamaa miest‰, joka nousi h‰nen kanssansa rattailta. -- T‰m‰ on teid‰n veljenne poika, Reinhagen, murhatun Davidin poika. H‰nell‰ on paljon kertomista Teille. Reinhagen katseli vierasta tulokasta ja huomasi h‰ness‰ pian monta veljens‰ piirrett‰, vaikka nuori mies oli yst‰v‰llisemm‰n ja lempe‰mm‰n n‰kˆinen. -- Rakas set‰, -- sanoi vieras, -- min‰ olen tullut t‰nne suurta v‰‰ryytt‰ hyvitt‰m‰‰n. Sin‰ olet k‰rsinyt paljon is‰ni t‰hden. Jumala antakoon sen h‰nelle anteeksi, ja anna sin‰kin h‰nelle anteeksi! H‰nen murhaajansa on -- Tuaro, orja, joka oli h‰nen mukanaan. Is‰ oli ottanut h‰nen vaimonsa ja myˆnyt h‰net. Sit‰ ei Tuaro voinut unhoittaa, ja matkalle l‰htiess‰ oli h‰n toisille vannonut, etteiv‰t he en‰‰ tulisi is‰‰ni n‰kem‰‰n. Mutta meit‰ h‰n rakasti, ja siksi h‰n odotti, kunnes kaikki asiat tulisi j‰rjestetyiksi, ja kuultuaan, ett‰ sinutkin, set‰, ajettaisiin pois kodistasi, tahtoi h‰n murhaamalla is‰ni tehd‰ teillekin hyv‰n tyˆn. N‰ˆn vuoksi matkusti h‰n pois, vaan palasi yˆll‰ takaisin, aukaisi hiljaa akkunan, jonka jo p‰iv‰ll‰ oli ruuvannut irti, ja hyˆkk‰si huomaamatta is‰n kimppuun. N‰ytteeksi muille orjille t‰st‰ kostontyˆns‰ t‰ytt‰misest‰, leikkasi h‰n irti vasemman k‰den, jossa sormus oli, ja kiiruhti sen kanssa kotiin. T‰m‰n tunnusti minulle Tuaro juuri ennen kuolemaansa ja antoi minulle is‰n kuivettuneen k‰den ynn‰ sormuksen, ja t‰ss‰ se nyt on. Katkera suru ja varmaan myˆs kalvavat omantunnon vaivat mursivat ennen aikaa Tuaron elinvoimat. Mutta min‰ en ole tullut ainoastaan n‰it‰ sinulle kertomaan, vaan myˆs puolestani asiasta hyvityst‰ antamaan, sit‰ enemm‰n, kun vasta kuulin, ett‰ viel‰ toistamiseen olet saanut sen t‰hden k‰rsi‰. Min‰ en tarvitse isois‰n taloa ja perintˆ‰. Min‰ olen rikas, ja minulla on tavarata enemm‰n kuin tarvitsen. Min‰ tahdoin n‰hd‰ kotimaatani ja sinut ja tuoda sinulle t‰m‰n lohdutuksen. Lyydia saakoon perintˆtilan sinun kuolemasi per‰st‰; se olkoon minun osaltani h‰nelle myˆt‰j‰isiksi. Lopun lukija mieless‰‰n kuvitelkoon. Lyydia ei kreivitt‰ren‰k‰‰n unhottanut lapsenvelvollisuuksia is‰‰ kohtaan. Reinhagen kuoli ij‰kk‰‰n‰ miehen‰. Mutta sulavina vuotivat aina silloin sanat h‰nen huuliltansa, kun h‰n saarnassaan puhkesi puhumaan, miten hyv‰ on pit‰‰ Jumalata asiansa ajajana ja psalmistan kanssa sanoa: "Sill‰ min‰ tied‰n, ett‰ Herra raadollisen asian ja kˆyh‰n oikeuden toimittaa". Kuinka juristista tuli teologi Toisin nyt kuin ennen. Moni seikka on vuosien kuluessa paljon muuttunut. Jos esimerkiksi tulee johonkin pieneen kaupunkiin, jossa ei ole k‰ynyt 40:een vuoteen, niin tuskin sit‰ en‰‰ tunteekaan. Kaupungin vanha tulliporttirakennus rautaristikko-ikkunoineen, joiden takana vangitut pahantekij‰t ennen istuivat, muille pelottavaksi esimerkiksi ja korkealle Oikeudelle kiitokseksi, on jo korjattu pois. Katua on lavennettu, ja v‰h‰n oikealla entisest‰ portin paikasta seisoo "Rautatiehotelli." Siell‰ tosin moni veijari nytkin majansa saa, mutta eip‰ h‰n en‰‰ tyydyk‰‰n veteen ja leip‰‰n, niinkuin h‰nen virkaveljens‰ entisin‰ aikoina. Kenties tunsit niinik‰‰n ennen muinoin jonkun sotilaan hessil‰isest‰ jalkav‰est‰. H‰nell‰ oli yll‰‰n silloin h‰nnystakki ja p‰‰ss‰ pannukakun muotoinen huopahattu. H‰nen herra kenraalinsa taas k‰ytti tˆyhtˆniekkaa kyp‰ri‰ ja purjehti eteenp‰in kuin kolmimastoinen, puolet kasvoista uponneena korkeaan kaulaliinaan. Pilkottipa viel‰ palmikkokin esille kolmimaston alta v‰h‰n varhaisempina aikoina. Toista on nyky‰‰n. Ahdas asetakki on nyt h‰nen yll‰‰n ja p‰‰ss‰ kaski. Mutta ellei arvoisa lukija ole tyytyv‰inen viimemainittuun, vaan tahtoisi mieluummin tshakoa tai keepi‰, niin on ainakin t‰m‰n kirjoittaja yht‰ mielt‰ sen schwabilaisen is‰nn‰n kanssa, joka ratkaisi t‰m‰n asian n‰in: "keepit ovat hyv‰t, kaskit ovat hyv‰t, mutta -- p‰‰t ne eiv‰t ole hyvi‰." Paljon on maailmassa muuksi muuttunut, eik‰ yksist‰‰n tulliportit ja jalkav‰en pukimet. Lˆytyy kumminkin olemassa er‰s laji ihmisi‰, jotka ovat muuttumattomina pysyneet, ne ovat -- ylioppilaat. Iloisia, reippaita, tulevaisuudesta huolettomia he ovat, kunnes sitten tutkinnot astuvat heid‰n eteens‰ pelottavana hirviˆn‰. Syd‰n kepe‰, kukkaro myˆs. V‰h‰n kire‰t v‰lit tosin viimemainitun kera, vaan sit‰ parempi tuttavuus tuon jalon rikkaruohon kanssa, mik‰ tupakaksi nimitet‰‰n, sek‰ ohrain ja humalain kanssa. Semmoisia he olivat sata vuotta sitten, ja samallaisia he ovat viel‰ t‰n‰kin p‰iv‰n‰. Ja kuitenkin piilee tuon mustan, liivittˆm‰n samettitakin alla, kaiken iloisuuden rinnalla, miehuullinen mieli, jolla on oikea tarkoitusper‰, ja joka kuohuu ja k‰y kuin jalo viini, kunnes se viimein kirkkaaksi selkenee. Siksip‰ emme tahtoisikaan hylj‰t‰ saksalaisten ylioppilasten el‰m‰‰ emmek‰ vaihtaa sit‰ ranskalaisten pakkotakkiin, vaikka n‰m‰ herrat koulupojat ahkerammin penkeill‰‰n pysyv‰tkin ja hiukan paremmin k‰ytt‰ytyv‰t. Kell‰ ei nuoruutta ole, sille ei vanhuuttakaan tule. Ylioppilaitten mieless‰ asuu, paitsi lukuhalua, myˆskin er‰s toinen halu, ja se on matkailemis-halu. Sent‰hden onkin monelle professorille sangen vaikeata esimerkiksi helluntailuvan j‰lkeen taas saada kuulijakuntansa kokoon. Useat ylioppilaat arvelevat nimitt‰in: professoria saa kyll‰ viel‰ kuulla, ja voihan h‰t‰tilassa kopioida h‰nen vihkonsa taikkapa ostaa kirjan, jossa tuo viisaus seisoo oikein pr‰nt‰ttyn‰, mutta t‰t‰ tai tuota seutua en kenties en‰‰ koskaan el‰iss‰ni n‰e, ja siksip‰ sit‰ nyt pit‰‰ ihailla. Ja jos matkarahat ovatkin niukat, niin lˆytyyh‰n hyv‰ntahtoisia ihmisi‰ kaikkialla, jotka n‰lk‰iselle ylioppilaalle v‰h‰isest‰ palkkiosta pˆyd‰n kattavat. N‰in ajatteli viime vuosisadan lopulla myˆskin kaksi ylioppilasta, jotka Leipzigiss‰ olivat antaneet syd‰mens‰ lakitieteelle, tuolle neitoselle, joka silm‰t sidottuina vaakaa pitelee. Lakitieteess‰ on jotain ylev‰‰, eik‰ pid‰ l‰hesk‰‰n aina paikkaansa sanat: "lainoppineet ovat huonoja kristittyj‰", sill‰ tosikristittyj‰ on kyll‰ heid‰nkin joukossaan. Ihanaa onkin olla leskein ja orpoin auttaja ja heid‰n oikeuttaan t‰‰ll‰ maan p‰‰ll‰ hoitaa. Niin kulkivat sitten nuo kaksi nuorukaista eteenp‰in maantiet‰ pitkin ja istuivat myˆs joskus jonkun s‰‰liv‰n talonpojan rattailla. Tuommoiset kaupunkilaisjalat ovatkin enemm‰n tottuneet asfaltilla astelemaan kuin maantiet‰ myˆten tallustelemaan, ja niihin saattaa pian ilmesty‰ rakkoja ja sen semmoista. He katselivat nyt vanhaa kunnianarvoista Quedlinburgin kaupunkia, jossa keisari Henrik Linnustaja on haudattuna, ja jossa Otto keisarin kaunista rukouskirjaa s‰ilytet‰‰n, ja jossa Klopstockin, Messiaan laulajan, synnyintalo on n‰ht‰v‰n‰ ja paljon muuta ihmeellist‰. Nousivatpa portaita myˆten ylˆs Noidankukkulallekin ja katselivat alas sen pyˆrrytt‰v‰st‰ korkeudesta, v‰h‰‰k‰‰n v‰litt‰m‰tt‰ siit‰, ett‰ professorit Leipzigiss‰ sill‰ v‰lin vakavina istuivat katedrassa, luennoita pit‰en. -- Mutta mit‰ syvemm‰lle he Harz-vuoristoon tunkeutuivat, sit‰ syvemm‰lle saivat he myˆs sukellella kukkaroihinsa, lˆyt‰‰ksens‰ sielt‰ viel‰ jonkun kolikon, ja lopulta he eiv‰t en‰‰ lˆyt‰neet siit‰ yht‰‰n mit‰‰n. Tosin kiinnittiv‰t he vˆit‰‰n pari tuumaa kireemm‰lle, ettei vatsa mit‰‰n huomaisi, mutta -- ei t‰m‰k‰‰n ajan pitk‰‰n auttanut. Tupakka, jota he polttivat, ei myˆsk‰‰n ollut hienointa lajia, eik‰ saattanut n‰lk‰‰ sammuttaa. Silloin p‰‰ttiv‰t he seuraavassa pit‰j‰ss‰ pist‰yty‰ pappilaan ja ilahduttaa sik‰l‰ist‰ pastoria k‰ynnill‰‰n, "sill‰", arvelivat he, "h‰n on varmaan ypˆ yksin‰inen ja riemastuu, kun saa taas ihmisi‰ n‰hd‰. Ylioppilas yksin ansaitsee ihmiseksi kutsuttaa; kaikki muut ovat joko vasta siksi tulemassa tai jo laanneet sin‰ olemasta". Niin ajattelivat ylioppilaat ja toisekseen myˆskin n‰in: "Pastori on h‰nkin kerran ollut yliopistossa ja tiet‰‰, miten kallis ja monimutkainen tieteen ura on, sek‰ miten pieni ylioppilaan kukkaro; h‰n on kyll‰ k‰sitt‰v‰ asian. Toivottavasti on h‰nell‰ myˆskin hyv‰ntahtoinen rouva, joka nurisematta jakelee vieraanvaraisuutta joko kananmunan tai kukonpojan muodossa, ja onhan sit‰ aina pappilassa suolattua ja savustettua juhlap‰ivien r‰‰pi‰isiksi." Samassa sukelsikin jo siev‰ kyl‰ esille ihanain hedelm‰puistojen keskelt‰. Suippea kirkon torni viittaili heit‰ luokseen, ja pappilan huomasivat he myˆs heti. Mutta silloin her‰si heid‰n mieless‰‰n ‰kki‰ ajatus, joka tuskallisesti kouristi heid‰n syd‰nt‰‰n: heh‰n olivat juristeja eik‰ teologeja, lakitieteen eik‰ jumaluusopin oppineita. -- Saattaapa viel‰ olla, ettei pastori lainkaan suvaitse ensinmainituita, vaan kyll‰ mieluisasti ottaisi vastaan jumaluusopin tutkijoita. -- Silloin, -- sanoi toinen heist‰, -- ei auta muu kuin esitell‰ itsens‰ teologeina ja pastorin tulevina virkaveljin‰. Olemmehan mekin kristillisi‰ ihmisi‰; olenhan min‰ v‰hin jo puheitakin pit‰nyt ja osaan viel‰ katkismuksen sek‰ ulkoa ett‰ sis‰st‰. Toinen teki vastav‰itteit‰, sill‰ h‰n ei ollut tottunut h‰t‰valheisiinkaan, mutta h‰nen toverinsa selitti asian pitkin ja poikki ja sai h‰net rauhoittumaan. Nyt olivat he jo saapuneet viimeiselle pienelle vuoren kukkulalle ja n‰kiv‰t uhrinsa, pastorin, jonka kimppuun he olivat p‰‰tt‰neet hyˆk‰t‰, k‰velem‰ss‰ l‰heisess‰ puutarhassaan. H‰nell‰ oli yll‰‰n suurikukkainen aamunuttu ja sen p‰‰ll‰ samettikaapu sek‰ pitk‰ piippu hampaissa. -- Mies polttaa, -- sanoi ensim‰inen ylioppilas, -- se on hyv‰ merkki se. -- Tarkoitat kai, ett‰ h‰nell‰ siis on tupakkaa, -- vastasi numero kaksi. -- En, poikaseni, sit‰ en tarkoita, mutta polttavien ihmisten kanssa tulee aina helpommin toimeen kuin semmoisten, jotka eiv‰t polta. Hyv‰ll‰ tuulella ollessaan he n‰et aina ensin puhaltavat savupilven ilmaan, ennenkuin rupeavat puhumaan, tai jos pahallekin tuulelle sattuvat, niin puraisevat kumminkin ensiksi piipun hammasluuta ja jupisevat vasta sitten. Siin‰ se etu on. Huomaatkos? Ja niin he soittivat ovikelloa. Pappilan piski juoksi haukkuen esille, vaan rauhoittui heti, huomattuaan, etteiv‰t tulijat olleet kerj‰l‰isi‰. Vanha palvelijatar, valkoinen tanu p‰‰ss‰, tuli ulos ja kysyi yst‰v‰llisesti, ket‰ herrat etsiv‰t. -- Herra pastoria, -- sanoivat n‰m‰t. -- H‰n on tuolla puutarhassa, hyv‰t herrat. He astuivat sitte ominp‰in l‰pi pihan puutarhaan. Huomattuaan pastorin, paljastivat he kunnioittavasti p‰‰ns‰ ja tervehtiv‰t h‰nt‰ latinan kielell‰, sill‰ se kuului asiaan. Pastori vastasi yst‰v‰llisesti heid‰n tervehdykseens‰, vaan rupesi sitten heti puhumaan saksankielt‰, se kun paremmin h‰nelt‰ sujui. V‰h‰n olikin pastorilla talonpoikien keskuudessa ollut tilaisuutta latinan harjoittelemiseen. Nyt antoi pastori pienell‰ pillill‰ merkin, ja em‰nt‰piika ilmestyi puutarhaan. H‰nen kanssaan puheli pastori viittauskielt‰, jota em‰nt‰piika n‰ytti hyvin tajuavan, koskapa heti toi paikalle kolme seideli‰ olutta, leip‰‰ ja juustoa sek‰ kaksi suurta piippua ynn‰ tupakkamassin. Jo tuntui el‰m‰ molemmista ylioppilaista paljoa helpommalta. Pian olivat he kokonaan syventyneet keskusteluihin p‰iv‰n tapauksista ja tieteist‰, mutta toimeva em‰nt‰ ilmestyi uudelleen ja muistutti ruuan jo aivan j‰‰htyv‰n. Molemmat matkalaiset noudattivatkin kernaasti kutsua, ja niin astuttiin sis‰‰n. Siell‰ n‰kiv‰t he runsaasti katetun pˆyd‰n, ja vˆit‰ t‰ytyi hieman v‰ljent‰‰, jotta olisi helpompi hengitt‰‰. Aterian per‰st‰ osoitettiin heille oma huone, jossa oli kaksi siev‰‰, valkoista vuodetta. Niin suloista oli niiss‰ lev‰t‰ ja katsella ulos viinikˆynnˆsten reunustamista akkunoista, kaukana maailman pauhinasta. T‰m‰h‰n oli palanen paradiisi‰. Ja ylioppilaalle numero kaksi, tuolle hiljaiselle, tuntui t‰m‰ kaikki niin kodikkaan tuttavalliselta, sill‰ olihan h‰nen vaarinsa myˆs ollut pappi. Iltap‰iv‰ll‰ l‰hdettiin k‰velem‰‰n, ja pastori kertoi sill‰ matkalla paljon el‰m‰st‰‰n. H‰n oli jo tullut sille rajalle, josta Moses 90:ness‰ psalmissa sanoo: "Meid‰n elinaikamme on seitsem‰nkymment‰ vuotta", ja tuskaa ja tyˆt‰ ei siit‰ suinkaan ollut puuttunut. H‰nen vaimonsa ja lapsensa olivat kuolleet, viimeiseksi se h‰nen pojistaan, joka oli tutkinut jumaluusoppia yliopistossa. Pastori kertoi pappistoimestaan ja siin‰ kokemistaan iloista ja suruista. Ihanata oli n‰in maan syd‰mess‰ olla rauhan sanansaattajana, Jumalan rakkauden saarnaajana ja seurakuntansa paimenena ja yst‰v‰n‰. H‰n ei tahtonut komentaa seurakuntalaisiaan kuin sotamiehi‰, vaan kaitsea heit‰ kuin paimen lampaitaan. H‰n oli myˆs kokenut, ett‰ rakkaudella saa monta vertaa enemm‰n toimeen kuin vihalla ja toralla. Syd‰n oikein l‰mpeni rinnassa molemmilla juristeilla, kun vanha pastori niin hartaasti neuvoi heit‰ heid‰n tulevaa ammattiaan varten. He j‰iv‰t yˆksi pappilaan ja kun sitten toisena p‰iv‰n‰ alkoivat l‰htˆ‰ tehd‰, pyysi pastori heit‰ toki viipym‰‰n muutamia p‰ivi‰. H‰n otti heid‰t mukaansa, k‰ydess‰‰n kouluissa ja sairasten luona. Siell‰ he saivat n‰hd‰, kuinka sairaat loistavin silmin ottivat pastorinsa vastaan ja h‰nen l‰htiess‰‰n taas siunasivat h‰nt‰ ja nimittiv‰t Herran l‰hetiksi taivaan mailta. Kelle vei h‰n taskussaan linnunpaistin, kelle pullollisen viini‰ vahvistukseksi. Parhainta oli kuitenkin h‰nen syd‰mens‰ hell‰t antimet -- osanotto ja rakkaus. Mutta kuumaksi lˆi kummankin juristin, kun vanha herra heille selitti, miten usein vasta sairauden p‰ivin‰ n‰kee kylvˆns‰ ihmissyd‰mess‰ it‰v‰n ja taimelle nousevan, vaikka jo aikoja sitten on kaiken toivonkin menett‰nyt. Sent‰hden tuli heid‰nkin tulevaisuudessa tyˆskennell‰ loppumattomalla k‰rsiv‰llisyydell‰. Joka ei k‰rsiv‰llisyydess‰ kylv‰, ei h‰n mit‰‰n niit‰k‰‰n. Tuli siit‰ sitten v‰hitellen lauantaip‰iv‰, ja matkalaisemme iloitsivat, ett‰ saavat sunnuntaina kuulla vanhan pastorin saarnaavan. Mutta lauantaina sairastuikin vanhus aivan ‰kki‰ kesken p‰iv‰llisateriaa. H‰nen t‰ytyi k‰yd‰ vuoteelle ja panettaa k‰‰reit‰ rinnalleen. Pastorilla oli h‰nen poikansa kuoleman per‰st‰ ollut usein syd‰nkouristuksia, ja nuorten miesten kanssa seurusteleminen oli taas niin el‰v‰sti muistuttanut h‰nen mieleens‰ rakasta pois mennytt‰. Kun pahin tuska oli ohitse, kutsutti h‰n nuoret vieraat vuoteensa luo ja puhui heikolla ‰‰nell‰: -- Kaiketi menee t‰m‰ taas v‰hitellen ohi, vaan saarnata en jaksa huomenna. Syd‰mest‰ni kiit‰n nyt Herraa, ett‰ h‰n on l‰hett‰nyt talooni juuri kaksi teologia. Toivon jommankumman teist‰ huomenna saarnaavan minun sijastani. Olette tosin viel‰ nuoria, mutta siit‰ ei kukaan teit‰ moiti. Selitt‰k‰‰ vaan nuoren syd‰menne k‰sityksen mukaan Herran totista sanaa, ja seurakuntalaiseni ovat kiitollisia teille. Teetteh‰n minulle tuon mielihyv‰n? -- Siin‰ sit‰ nyt oltiin. Arvoisa lukija arvannee heid‰n asemansa. Vanha herra antoi heille viel‰ raamatun, paperia ja kyn‰n sek‰ lis‰si: -- Suostukaa kesken‰nne, kuka saarnaa. Kenties on toisella enemm‰n rohkeutta kuin toisella. He j‰ttiv‰t nyt pastorin rauhaan ja vet‰ytyiv‰t omaan huoneeseensa. Mutta t‰‰ll‰ p‰‰si myrsky valloilleen. -- Nyt sen n‰et, mink‰ siit‰ saimme, kun rupesimme valheen kengill‰ kulkemaan! -- sanoi ylioppilas numero kaksi. -- Nyt ollaan koreasti kiikiss‰. Pulmalliselta tuntui t‰m‰ seikka numero yhdest‰kin. Arveltuaan asiaa sinne t‰nne, esitti h‰n viimein, ett‰ karattaisiin akkunan kautta yˆn hiljaisuudessa. Kirjeess‰, joka oli j‰tett‰v‰ huoneen pˆyd‰lle, teht‰isiin t‰ydellinen tunnustus. Mutta pappilan piski oli kovin valpas, ja kiviaita oli kovin korkea, ja sen takana ojakin viel‰ niin syv‰. Vaarallinen yritys sent‰‰n. Sopimattomalta tuntui sit‰paitsi t‰mmˆinen k‰ytˆs numero kahdesta ja aivan kiitt‰m‰ttˆm‰lt‰ sairasta, hyv‰ntahtoista pastoria kohtaan. H‰n l‰hetti toverinsa ulos k‰velem‰‰n, ja kun t‰m‰, sielt‰ palattuaan, alkoi pakomatkalle valmistautua, sanoi h‰n: -- Min‰ j‰‰n t‰nne ja saarnaan huomenna. Suuresti h‰mm‰styi t‰st‰ numero yksi ja j‰i h‰nkin sitten pappilaan. Puoleen yˆhˆn istui nyt nuori saarnaaja, kirjoitellen ja valmistellen. Sitten laskeutui h‰n muutamaksi tunniksi nukkumaan, mutta varhain aamulla nousi h‰n taas ja meni ulos pappilan kauniiseen puutarhaan. T‰‰ll‰ oli niin ihanaa. Aamukaste kimalteli viel‰ ruohossa ja kukkasilla. Pyh‰p‰iv‰n tunnelma valtasi h‰nen mielens‰, ja syd‰n l‰mpeni rinnassa. Tukalalta h‰nest‰ kuitenkin viel‰ tuntui, ett‰ h‰nen nyt piti saarnata, vaikkei ollutkaan teologi. Mutta, arveli h‰n, onhan ennenkin moni ylioppilas saarnannut jonkun sairaan pastorin sijasta, ja pannaanhan joskus lukkarikin saarnaa lukemaan seurakuntalaisille. N‰in h‰n lohdutteli itse‰‰n, vaan ei sittenk‰‰n saanut syd‰nt‰‰n kokonaan rauhoitetuksi. Silloin kajahti kirkontornista aamukellon soitto, ja pistos k‰vi nuorukaisen syd‰men l‰pi. Mutta pian soitettiin yhteen, ja viimein kuului jo papinkellotkin. Vanha pastori oli taas sen verran parantunut, ett‰ saattoi tulla mukaan kirkolle. Omin k‰sin puki h‰n sakastissa talarin (papinkaapun) juristin ylle ja, laskien vanhan k‰tens‰ nuoren p‰‰n p‰‰lle, siunasi h‰nt‰. Saarnavirsi oli veisattu loppuun, ja nyt kulki matka ylˆs saarnastuoliin. Ja juristi saarnasi. H‰n saarnasi siit‰, mit‰ h‰n oli n‰hnyt n‰in‰ viimeisin‰ p‰ivin‰, ja mit‰ h‰nen ‰itins‰ ennen oli h‰nen syd‰meens‰ istuttanut. H‰n kertoi, mit‰ h‰n varhaisena sunnuntaiaamuna oli lukenut joka lehdelt‰ ja kukkasesta: Jumalan suuresta rakkaudesta luonnossa, ihmissyd‰mess‰, ihmisel‰m‰ss‰ sek‰ pyh‰ss‰ Raamatussa. H‰n vakuutti, ett‰ Jumalan armo ja hyvyys l‰hett‰‰ s‰teens‰ kaikkialle, jos vaan ihmiset tahtovat sen k‰sitt‰‰ ja vastaanottaa. Mutta h‰nen siin‰ saarnatessaan, valtasi uusi, voimakas tunne h‰net itsens‰. H‰nest‰ tuntui kuin joku toinen olisi seisonut siin‰ h‰nen vieress‰‰n ja saarnannut h‰nen kanssaan. Ja kerrassaan valkeni h‰nelle nyt p‰iv‰n selv‰ksi p‰‰tˆs: "Sinusta t‰ytyy tulla teologi. Se on oikea kutsumuksesi". N‰in kuului h‰nen syd‰mens‰ sisimmist‰. H‰n sanoi amenen, mutta sen sanoi er‰s toinenkin, nimitt‰in vanha pastori papinpenkiss‰. Ja kun juristi oli tullut alas saarnastuolista, vastaanotti pastori h‰net sakastissa ja suuteli h‰nt‰. -- Sinusta tulee oikea saarnamies, jos vaan pysyt uskollisena. -- Uskollisena tahdon totisesti pysy‰, mutta ensin antakaa minulle anteeksi kuin is‰ lapselleen. -- Anteeksi? Mutta mit‰? Teh‰n olette tehnyt hyv‰n tyˆn minulle! Silloin kertoi nuorukainen, pastorille koko asian, ja siell‰ hiljaisessa sakastissa h‰n puheli paljon muutakin, mik‰ oli h‰nen syd‰nt‰ns‰ painanut. Mutta mit‰ n‰m‰t kaksi silloin haastoivat, se ei kuulu t‰h‰n, se on toisaalla muistiin pantu. Mainittakoon vaan, ett‰ nuori saarnamies, hetken kuluttua, loistavin silmin astui ulos sakastista, k‰si k‰dess‰ vanhan pastorin kanssa. Numero yksi ei voinut ymm‰rt‰‰, mit‰ oli tapahtunut h‰nen toverilleen. Mutta kun he sitten olivat sanoneet hyv‰stit pastorille, ja kun kotimatkalla jo Leipzigin tornit alkoivat kaukaa siint‰‰ silm‰‰n, silloin virkkoi numero kaksi: -- Viljon veljyeni! Nyt eroavat tiemme t‰st‰ puolin, vaan pit‰k‰‰mme kuitenkin aina toisiamme rakkaina. Sinusta tulee tuomari, minusta saarnaaja. Sin‰ hankit oikeutta maailmaan, min‰ tahdon rakkautta istuttaa, jotta sinun virkasi tulisi sinulle kepe‰mm‰ksi. J‰‰ hyv‰sti ja muistele joskus viime sunnuntaita. Siell‰ ylh‰‰ll‰ saarnastuolissa tapahtui jotain. Sin‰ et sit‰ huomannut, mutta min‰ sen tied‰n, ja er‰s toinen, joka on taivaassa. Ja numero yksi katsoi h‰neen suurin silmin, ja kyynel vier‰hti pojan parrakkaalle poskelle. -- Totisesti! Jotain min‰kin huomasin, eik‰ paljon puuttunut, etten min‰kin olisi papiksi ruvennut. He syleiliv‰t toisiaan ja pysyiv‰t uskollisina yst‰vin‰ kautta el‰m‰n. Teologista tuli kuuluisa mies ja viimein superintendentti, ja moni on h‰nen muistoansa siunannut. Jos nykyj‰‰n siis tapahtuu, ett‰ teologi yliopistossa muuttaa suuntaa ja rupeaa juristiksi, niin on ainakin kerran -- monelle siunaukseksi -- p‰invastoinkin tapahtunut, ett‰ juristista tuli teologi. Syvyydest‰ Sait kuiluhun, Sait syvyyteen, Mut Herra sun Viel' auttaa voi Taas valkeuteen. Ken markkoja ja pennej‰ on oikein s‰‰st‰m‰ll‰ s‰‰st‰nyt ja sitten tahtoo niist‰ pian p‰‰sem‰ll‰ p‰‰st‰, h‰n matkustakoon vaan ihanaan Sveitsinmaahan. Vaikka h‰n on laskenut menonsa ihan tikusta tikkuun, ja vaikka h‰n, niin herrasmies kuin onkaan, matkustaisi jonkun matkaa nelj‰nnen luokan vaunussa, pistetty‰‰n ev‰‰kseen voileiv‰n ja makkaraa ja nauttien niit‰ Aatamin veitsell‰ ja kahvelilla n‰hd‰ kaiken kansan, ja vaikk'ei h‰n yˆmajaansa ottaisikaan "HÙtel d'Angleterressa" tai "HÙtel Berner Hofissa", vaan pysytteleisi pelk‰ss‰ el‰inmaailmassa, jossakin "Vanhassa Karhussa" tai "Valkoisessa Haikarassa", -- niin rahat ne sittenkin rupeavat taskussa el‰m‰‰n aivan kuin kuuluisa Rocquefortin juusto, josta herkkusuut niin paljon pit‰v‰t. Maksa vaan ja maksa myˆt‰‰ns‰, ja ellei sinulla ole mukanasi Noakin arkin kokoisia matka-arkkuja, vaan pelkk‰ k‰silaukku, niin sijoitetaan sinut numeroon 180 kellarikerroksessa. Mutta t‰m‰n taidon ovat herrat Sveitsil‰iset oppineet vasta viime aikoina. Toisin oli viisikymment‰ vuotta sitten. Nykyj‰‰n, kun matkailijoita tulvii sinne kuin hein‰sirkkoja Egyptinmaahan, ja jokainen tahtoo kaikkein parasta, ja moni viel‰ Finsteraarhornillakin sˆisi makuisata lient‰ ja joisi Scheckhornilla l‰mmint‰ punssia, -- nykyj‰‰n ei ole kummakaan, jos uljaat Sveitsin miehet ovat oppineet hanhia kynim‰‰n, ja oveloita he siin‰ ovatkin. T‰m‰n jutelman kirjoittaja puolestaan, joka aina kerran vuodessa tapasi k‰yd‰ Sveitsiss‰, tutkimassa 19:nett‰ psalmia ja 104:nett‰ kanssa, pysyttelihe hiukan syrjemm‰ss‰ maanteist‰ ja rautateist‰ ja oli iloinen, kun h‰n, p‰‰sty‰‰n Hauenstein'in tunnelin kautta Olten'iin, oli saanut j‰tetyksi kansainvaellukset asemallakin selk‰ns‰ taakse ja saapunut sellaiseen paikkaan, miss‰ Herra Jumala on naulannut lautoja insinˆˆrien eteen. Syrjemm‰ss‰ maantiest‰ matkustaa rauhallisemmin ja halvemmalla, eik‰ siell‰ kansakaan ole niin viekasta ja ylenpalttisen varovaa. Siell‰ kohtaa viel‰ t‰n‰kin p‰iv‰n‰ Sveitsil‰isen, jonka saattaa luulla polveutuneeksi suorap‰‰t‰ R¸tlin miehist‰ tai Arnold von Winkelriedist‰. Saattaapa siell‰, mik‰ viel‰ en‰mpi on, kohdata matkailijan, joka oikeana kotimaanansa pit‰‰ taivasta. Jospa toki matkalla olisi aina mukana taikasauva, josta k‰y se taru, ett‰ kell‰ sellainen sauva on, h‰n huomaa, miss‰ kultaa on k‰tkettyn‰! Semmoisen sauvan avulla n‰kisi heti matkatoveristaankin, piileekˆ h‰nen syd‰mess‰‰n kultaa. Monikin istuu ‰‰netˆnn‰ ja kylm‰n‰ kuin kivi, ja sittenkin on h‰n kultasuonia t‰ynn‰‰n, odotellen vain taikasauvan kolausta. Niinp‰ olin kerran laskeumassa alas Rigilt‰ muutamain muukalaisten kanssa. Me olimme toivoneet saavamme n‰hd‰ siell‰ auringon nousun, mutta n‰kem‰tt‰ se meilt‰ oli j‰‰nyt, meilt‰, niinkuin sadoilta muiltakin. Torviin siell‰ kyll‰ oli puhallettu, tietysti eri maksua vastaan, mutta p‰iv‰ kulta ei suvainnut n‰ytt‰yty‰, jonka vuoksi ihmiset olivat, kylm‰st‰ hytisten, peitteineen, p‰‰hineineen, kaattuvineen pujahtaneet vuoteisiinsa. Sattumoisin oli meit‰ nyt joitakuita yhdess‰, ja matkamme piti alas Zugin j‰rvelle. Muutamat toruivat kovia vuoteita, toiset kalliita laskuja, kolmannet torvensoittajia, nelj‰nnet armasta aurinkoa, kukin kielell‰ns‰ ja murteellansa. Torua n‰et osaa kaikilla kielill‰, ja ‰k‰inen ihminen on yht‰ ep‰hauska kaikkialla maailmassa. -- Ent‰s te? -- sanoi minulle muuan seuralaisista, -- Teh‰n ette sano mit‰‰n. -- Min‰ teen, niinkuin tekin, -- vastasin min‰, -- etteh‰n tek‰‰n mit‰‰n sano. -- Sen taidon olen jo aikaa sitten unhoittanut. Kiitollinen pit‰‰ olla kovastakin p‰iv‰st‰. Tuohan hel‰hti hopealta. Min‰ katsahdin miest‰ silmiin: niiss‰ asui niin herttainen vilpittˆmyys. -- Niin, -- virkoin min‰, -- eih‰n se parku pahasta p‰iv‰st‰ p‰‰st‰. -- Eip‰ suinkaan, -- liitti h‰n, -- ja per‰st‰ sittenkin huomaa, ett‰ Herra on hyv‰‰ tarkoittanut. Min‰ huomasin, ett‰ h‰nell‰ oli auringon piiloittumisen johdosta sama lohdutus kuin minullakin. H‰n oli n‰hnyt toisenlaisen auringon nousevan, ja ken sellaisen on n‰hnyt, se saattaa olla lohdutettuna. Muu seura saavutti meid‰t kohta. Suurin osa astui hˆyrylaivaan, p‰‰st‰kseen kiireimmiten kovan onnen Rigist‰ kauemmas. Moniaat l‰ksiv‰t meid‰n kahden seurassa astumaan jalkaisin Z¸richin j‰rven rantaan. Matkalla ei monta sanaa vaihdettu. Lˆytyy seutuja, joissa ihminen k‰y hiljaiseksi ja harvapuheiseksi. Sellaisia on Sveitsi. Miss‰ vuoret ovat niin korkeita ja mahtavia, siell‰ on ihminen niin pieni, ja kun lumisten vuorten huipuilta pyh‰ss‰ hiljaisuudessa Herra Jumala saarnaa, silloin ihmisen viisaus lymy‰‰. Muut ottivat oikealle Z¸richin kaupunkiin p‰in; me j‰imme ensinmainitun herran kera kahden kesken. Me enn‰timme viel‰ junalle, ja olimme illalla jo kolmannen j‰rven rannalla. Ravintola, johon poikkesimme, oli oikea vanhanaikuinen majala. Meid‰n l‰hestyess‰mme, matkareput hartioilla, ei syˆssyt ovesta parikymment‰ passaria ahtaat h‰nnystakit yll‰, jakaus keskell‰ p‰‰t‰ ja ep‰ilt‰v‰n valkoiset liinat kaulassa. Ovelle ilmestyi itse is‰nt‰, joka jo kaukaa oli huomannut meid‰n kristillis-yst‰v‰lliset aikomuksemme rynn‰t‰ h‰nen "Ratsunsa" kimppuun. H‰n ei ollut noita uusimuotisia ravintolan-is‰nti‰, jotka eiv‰t milloinkaan tule n‰kyviin, vaan istuvat konttorissaan, kirjoitellen laskuja numerolle 20 tai 140, toinen silm‰ rahalaatikossa. H‰n ojensi meille karkean k‰tens‰, virkkaen: "terve tultua" ja pyysi sis‰‰n. Musta samettihippa valkoisilla nivuksilla, sen alla punaposkiset kasvot, iso, valkoinen esiliina vyˆt‰isill‰, -- kaikki oli niin puhdasta ja somaa ja lupaavaa. Tervehditty‰ns‰ meit‰, h‰n kutsui vaimonsa ja esitti h‰net meille: "T‰ss' on meid‰n mamma". Senj‰lkeen saattoi h‰n meid‰t kumpaisenkin eri huoneeseen, jossa kaikki makuuvaatteet olivat valkoisia kuin vasta satanut viti. Avonaisista akkunoista puhalteli huoneeseen j‰rvelt‰ raikas ilma, ja korkeat vaarat katselivat tuossa niin l‰helt‰ kuin olisi niiden tehnyt mieli tulla akkunasta sis‰‰n. Pian olimme kuin kotonamme, heitetty‰mme raskaat alppikeng‰t saamaan ravintoansa, rasvaa, ja hetken kuluttua istuimme runsaasti katetussa pˆyd‰ss‰. V‰hitellen saapui vakinaisia pˆyt‰vieraita, jotka kukin tervehditty‰ns‰ k‰viv‰t omille sijoillensa. Puheltiin sitten pˆyd‰ss‰ kaikenlaisista asioista, entisist‰ ajoista ja n‰ist‰ nykyisist‰, kalliista leiv‰st‰ ja huokeasta ylellisyydest‰, ilmasta ja p‰‰omasta, Rigist‰ ja "Z¸richin herrasta" (Fˆˆn nimisest‰ myrskytuulesta). Ja sittenkuin herrat olivat kaiken viisautensa n‰kyville tuoneet, ja kun pikarit ja piiput ja p‰‰t olivat tyhjin‰, silloin he hiljakseen l‰ksiv‰t tiehens‰. Yksi vieras vaan ja is‰nt‰, sek‰ matkatoverini ja min‰ j‰imme j‰ljelle. Olimme jo t‰t‰ ennen koetelleet taikasauvaa liikutella, mutta se oli tiennyt vaan pelkk‰‰ lyijy‰ ja katinkultaa, mutta nyt, muitten menty‰, alkoi sauva j‰lleen el‰hdell‰. En tied‰, miten se k‰vi, mutta ennen pitk‰‰ oltiin jo vilkkaassa keskustelussa siit‰, mit‰ teit‰ Herra lapsiansa milloinkin kuljettaa, ja siit‰, kuinka n‰m‰ tiet, hamasta Jesaiaan profeetan ajasta saakka, "ovat niin paljoa korkeammalla ihmisten teit‰ kuin taivas on korkeammalla maata". Vanhan is‰nn‰n syd‰n aukeni sekin; sanasta sukeutui sana ja jutelmaa seurasi jutelma. Matkatoverini kertoi, kuinka h‰nen el‰m‰ns‰ kovimmasta p‰iv‰st‰ tuli h‰nen paras p‰iv‰ns‰. H‰n oli ollut aikoinaan h‰nkin varakas mies, villatehtaan omistaja. Mutta tehtaan ohella oli h‰nell‰ ollut velipuoli ja sisarpuoli, joitten kanssa h‰n luuli olevansa tehtaan omistaja. Emintim‰ kuoli, mutta h‰nen testamentissaan oli ollut senkin seitsem‰n nastaa ja nappulaa, ja n‰ihin nyt tarttuivat kiinni velipuoli ja sisarpuoli ja asianajajat, eik‰ aikaakaan, niin t‰ytyi h‰nen vaimoinensa, lapsinensa l‰hte‰ kotitalostansa -- maantielle. Ja maantie, niinkuin jokainen tiet‰‰, on kovanpuoleinen ja kylm‰. T‰ss‰ kovassa h‰d‰ss‰ muistui h‰nen mieleens‰ muuan vanha talo, jonka edustalla h‰n nuoruutensakin p‰ivin‰ kerran oli seisonut, ja h‰n osasi ovelle, ja h‰n lˆysi avaimen ja avasi oven. H‰n n‰et puhui Jumalalle varpusista ja kaarneenpojista ja muista el‰imist‰, jotka kukin ajallaan ravintonsa saavat, -- ja se auttoi. H‰n sai paikan. Siit‰ tosin sanat kuuluivat: "P‰‰asiana pidet‰‰n hyv‰‰ kohtelua; palkkaan kiinnitet‰‰n v‰hemm‰n huomiota", mutta iloinen h‰n oli siit‰kin. Ja siit‰ sen oikeastaan n‰kee, onko vastuksien rankkasade lyˆnyt l‰pi ja mennyt pari jalkaa syv‰lle maaper‰‰nkin, vaiko p‰‰llimm‰ist‰ syd‰men pintaa vain hiukan huhtaissut. Ken heti tahtoo pitk‰ksi puuksi kasvaa, ei siin‰ sade syv‰lle ole mennyt. Is‰nt‰, nuori ja rikas herra, mielistyi piankin hiljaiseen kirjuriinsa, joka suuttumatta, puuttumatta teki tyˆt‰. Ensimm‰isen‰ h‰n tyˆhˆn tuli ja viimeisen‰ siit‰ l‰ksi, eik‰ ennen l‰htenytk‰‰n, ennenkuin oli pˆyd‰n j‰rjest‰nyt hyv‰‰n kuntoon. Mutta ett‰ kirjuri monenakin aamuna istui tyˆss‰‰n vatsa tyhj‰n‰ ja kesken kaikkia kirjeit‰ l‰hetteli tuon tuostakin kirjeit‰ Herralle Jumalallekin jokap‰iv‰isest‰ leiv‰st‰ ja viidest‰ lapsesta, sit‰ ei rikas herra osannut aavistaakaan. Vastaus ylh‰‰lt‰ tuli kuin tulikin. Tarjoutui n‰et tilaisuus hyvin edulliseen pumpulikauppaan, ja kirjuri -- yksi niit‰ taitavia liikemiehi‰, jotka kuulevat ruohonkin kasvavan, -- kiinnitti is‰nt‰ns‰ huomion siihen. -- No niin, -- virkkoi is‰nt‰, -- onhan minulla jo tarpeekseni, mutta sopii koettaa. Jos onnistuu, niin saatte puolet voitosta. Is‰nt‰ pani yritykseen 50,000 frankkia, toimi onnistui, ja kuuden viikon per‰st‰ oli viidest‰kymmenest‰ tuhannesta tullut satatuhatta. Nelj‰n viikon per‰st‰ tuli viel‰ 20 tuhatta lis‰‰, niin ett‰ pumpulikauppa oli tuottanut 70 tuhatta frankkia puhdasta voittoa. Is‰nt‰ piti sanansa, vaikka kirjuri, s‰ik‰ht‰en summan suuruutta, antoi h‰nelle sen takaisin, sanoen tyytyv‰ns‰ pieneen voiton-osuuteen. -- Ei! -- sanoi is‰nt‰. -- Ilman teit‰ ei minulla olisi 35,000 frankin lis‰yst‰. Te olette onnen lapsi. Eik‰ t‰ss‰ kyll‰. Olen tarkastellut teit‰ ja luotan teihin t‰ydellisesti. T‰m‰ liike alkaa minua v‰sytt‰‰, ja mielell‰ni vet‰ytyisin syrj‰‰n. Ruvetkaa te minun liikekumppanikseni. Min‰ j‰t‰n teid‰n haltuunne toiminimeni ja liikkeen p‰‰omat. Olkaa te onnellisempi minua, jolla on kaikki, mutta ei onnea sittenk‰‰n. Is‰nt‰ on siit‰ pit‰in ollut matkoilla hakemassa onneansa, jonka kˆyh‰ kirjuri lˆysi monen kyynelen kautta. T‰m‰ on nyt rikas mies h‰nkin. Jos h‰n olisi pysynyt villaliikkeess‰, olisi h‰n joutunut perikatoon, niinkuin h‰nen veli- ja sisarpuolensakin. Heille koitti kovat ajat. Tappioita tuli myˆt‰‰ns‰, kunnes kaikki meni vasaran alle. Ei ollut liikkeess‰ en‰‰ siunausta. Nyt on entinen kirjuri ostanut entisen kotitalonsa, ja nyt on h‰nell‰ se ilo, ett‰ on saanut suoda siin‰ suojan veljelleen ja sisarelleenkin. N‰ittenkin syd‰n on kurjuuden p‰ivin‰ enn‰tt‰nyt sulaa, ja nyt he asuvat j‰lleen yhdess‰ kaikki. Ja n‰in h‰nen kovimmasta p‰iv‰st‰ns‰ koitui heid‰n kaikkien onnellisin p‰iv‰. * * * * * ƒ‰neti katselimme kauppiasta, joka niin vilpittˆm‰sti ja koristelematta oli kertonut ihmeellisist‰ vaiheistansa. Vanhan is‰nn‰n silmiss‰ kiilsi suuret kyynelkarpalot. -- No niin, hyv‰t herrat, -- virkkoi h‰n, -- lahja lahjaa vaatii, hyv‰ p‰iv‰ vastausta. Kerronpa min‰kin teille tarinan. K‰yp‰, Lisli, viel‰ viini‰ kellarista. Me pistimme viel‰ kerran piippuun ja valmistausimme kuulemaan. Em‰nt‰ ja tytt‰ret siirtyiv‰t rukkeinensa l‰hemm‰ksi pˆyt‰‰. Ulkona pauhasi aaltoileva j‰rvi, sill‰ tuuli oli yltynyt, mutta kuta kovempi oli ulkona kohina, sit‰ kodikkaammalta tuntui t‰‰ll‰ huoneessa. -- Jos te, hyv‰t herrat, viipyisitte t‰‰ll‰ kauemman aikaa, niin veisin teid‰t kernaasti j‰rvelle ja n‰ytt‰isin, miss‰ tuo tapaus sattui, sill‰ sen paikan tunnen niin tarkoin kuin jos itse olisin pohjassa k‰ynyt. Meill‰ on vesi t‰‰ll‰ syv‰‰, ja tutkimaton se on, niinkuin ihmissyd‰n: juuri kuin luulee olevansa selvill‰ vesill‰, silloin sit‰ vasta pohjaan menn‰‰nkin. Ja milloin taas ei tuuli k‰y, silloin on j‰rvi hiljainen kuni viaton, nukkuva lapsi, jossa ei luulisi olevan pahaa verta ei pisaraakaan. Mutta kun Fˆˆn puhaltaa, silloin tuo lapsi her‰j‰‰, silloin se temmelt‰‰ ja huutaa, aivan kuin ihmissyd‰nkin, pahan-elkinen kappale, sill‰ kun myrsky sen sis‰ss‰ k‰y, silloin sen silmist‰ ja suusta syˆksee mutaa ja vaahtoa. Totisesti: Jumalattomat ovat kuin pauhaava meri, eik‰ heill‰ rauhaa ole. Mutta ennenkuin j‰rvelle tullaan, pit‰‰ teid‰n tulla toiselle rannalle. Kahden tunnin matkassa sis‰maahan Glarnin alueella seisoo muuan talo, upeampi minun taloani, eik‰ ole silm‰n kantamissa toista sen vertaista. Edess‰ kirkasruutuiset verannat; kaikki niin siisti‰ ja somaa; karja navetassa sellaista, ett‰ sit‰ lystikseen katselee, ja kaikkea runsaasti ja ylt‰ kyllin. Mutta ei osaisi kukaan p‰‰lt‰p‰in arvata, ett‰ kerran siell‰kin oli synkk‰‰, synkk‰‰ kuin Fˆˆnin puhaltaessa, koska sammutettu on kynttil‰t kaikki. "Hunaja-Friedli", talon is‰nt‰ -- nimens‰ saanut monista mehil‰ispesist‰‰n -- oli kunnon mies ja minun hyv‰ yst‰v‰ni. Kuinka usein h‰n tapasi poiketa t‰nne meille pikimustilla hevosillaan! Leskeksi oli mies joutunut jo aikaisin, ja h‰n meni uusiin naimisiin er‰‰n lesken kanssa, joka toi taloon kolmen entisen lapsen lis‰ksi viel‰ kaksi omaansa. Ja niin kauan kuin Friedli eli, k‰vi kaikki hyvin ja onnellisesti. Toinen vaimo oli oikea ‰iti kolmelle lapsipuolelleen eik‰ tehnyt mit‰‰n erotusta heid‰n ja omain lastensa v‰lill‰. T‰‰ll‰ k‰ydess‰‰n ei Friedli osannut kyll‰lt‰ns‰ kiitell‰ uljasta em‰nt‰‰ns‰, joka niin erinomaisen hyvin taloa hoitaa ja lapset hyv‰ss‰ kurissa ja hoidossa pit‰‰. Keve‰t eiv‰t vaimo paran p‰iv‰t kumminkaan olleet. Ensim‰isen vaimon vanhemmat n‰et olivat viel‰ elossa, ja ne olivat kovasyd‰misi‰ ihmisi‰, jotka eiv‰t kˆyh‰lle koskaan mit‰k‰‰n antaneet, ja jotka karsain silmin katselivat, kuinka Hunaja-Friedlin em‰nt‰ muka niin leve‰sti elelee ja myˆt‰‰ns‰ kˆyhi‰ ravitsee. He sanoivat h‰nt‰ runsask‰tiseksi, joka kuluttaa lapsipuoltensa ‰idin-osan loppuun. Ja kun lapsenlapset markkinain aikana k‰viv‰t mummon ja vaarin luona, silloin heilt‰ tiedusteltiin, annetaanko heille kotona edes ruokaakaan tarpeeksi, ja onko ‰iti yht‰ runsask‰tinen kuin ennenkin, ja samalla heille sanottiin, ett‰ jos t‰llaista kauan kest‰‰, niin kerj‰l‰issauva heille lopulti k‰teen j‰‰. Ja aina kuin lapset kotia palasivat, tuli ‰idin niin raskas olla, ja syd‰nt‰ h‰nell‰ aina kouristi, kun taas tuli markkinat, ja lasten tuli l‰hte‰ mummolaan. Eih‰n ne lapset viel‰ tuosta paljoa k‰sitt‰neet, mutta rikkaruohoa oli heid‰n syd‰meens‰ kumminkin kylvetty, ja rikkaruohonhan siemen it‰‰ pikemmin kuin nisunjyv‰. Monasti itki vaimo parka ulkona kedolla salaisuudessa, sill‰ ihmisille h‰n ei syd‰mens‰ suruja ilmaissut, ei edes miehellens‰k‰‰n. H‰n tiesi n‰et, ett‰ Friedli, vaikka olikin hyv‰syd‰minen mies, saattaisi kiivastua, ja -- niin ajatteli vaimo -- on h‰nell‰ tarpeeksi huolia muutoinkin; miksip‰ h‰nen taakkaansa min‰ viel‰ lis‰isin? Tuleviin aikoihin n‰hden olisi kenties kumminkin ollut parempi, jos h‰n olisi siit‰ miehellens‰ puhunut. Mutta h‰n uskoi vaan asiansa H‰nelle, jonka syd‰melle niin monta huolta maailmassa lasketaan, ja sanoi vaan: "Hyv‰ Jumala! Sin‰ t‰m‰n asian tied‰t; mit‰p‰s siit‰ muut?" Lapset kasvoivat ja varttuivat. Hunaja-Friedli ei ollut en‰‰ nuori. Olisi h‰n sent‰‰n tahtonut lastensa t‰hden viel‰ el‰‰ parisen vuotta, mutta kuolema tuli ja toi terveiset Herralta Jumalalta: "Tule kotia, Friedli!" Eik‰ sit‰ tarvinnut Friedlille kahta kertaa sanoa. H‰n alkoi hankkia matkalle, niinkuin oikean kristityn tulee. -- ƒiti! -- sanoi h‰n vaimollensa. -- Ole huoleti n‰ist‰ maallisista. Talossa sin‰ pysyt ja lapset kanssa. Siit‰ min‰ olen kirjan tehnyt. Se on kaapissa, siell‰ yl‰osassa, miss‰ rahatkin. Pysy lasten luona, ett‰ heille hyvin k‰visi eik‰ siunausta heilt‰ puuttuisi. Ja sitten h‰n kutsui lapset, niinkuin vanha Jaakob, siunasi heit‰ ja neuvoi heit‰ pit‰m‰‰n ‰iti‰ kunniassa ja el‰m‰‰n kesken‰ns‰ sovinnossa. Sitten h‰n rukoili hiljaa itseksens‰, k‰‰nsi kasvonsa sein‰‰n p‰in ja l‰ksi kotia. Seuraavana sunnuntaina kannettiin ruumis kirkkoon. Pastori piti ruumissaarnan, kehoittaen lapsia ja sukulaisia s‰ilytt‰m‰‰n rauhaa kesken‰ns‰. Minun tuntui silloin niin haikealta syd‰mess‰. Tuntui kuin olisi kirkkoherra aavistellut jotain, mik‰ vast'edes oli tapahtuva. Tulin sitten noin sattumoisin katsahtaneeksi surevien penkkiin: siell‰ istui Elsbet, Hunaja-Friedl'in leski, niin kalpeana, ei kyynelt‰k‰‰n silm‰ss‰. -- Kuinkahan siin‰ lopulta vaan k‰ynee? -- ajattelin itsekseni. Hautausmaalta l‰hdettiin surutaloon maahanpanijaisiin. Min‰ astuin ensim‰isen vaimon veljien kanssa, jotka puhelivat siit‰, kuinka lapset ensim‰isest‰ avioliitosta saavat peri‰ tuon kauniin talon. Minulle johtui mieleen jotain. Minulla kun viel‰ oli nelj‰n tunnin verran aikaa, kutsuin Elsbetin ulos puheilleni. H‰nen t‰ytyi, niin kalpea kuin olikin, passailla vieraita, jotka jo rupesivat k‰ym‰‰n iloiselle tuulelle. Sellainen on miehill‰ paha tapa, n‰hk‰‰s, hyv‰t herrat, ett‰ kun Herra Jumala tulee vakavana tupaan kuoleman kera, niin peijaisilla H‰net sielt‰ pois h‰‰det‰‰n. Syˆmiselt‰ ei muille ajatuksille sijaa j‰‰, vaikka kukapa se ruokaa ajattelisi, kun suru syd‰nt‰ kalvaa, ja millek‰s sen ruuan luulisi maistuvan siin‰, miss‰ vast'ik‰‰n ruumisarkku seisoi! Elsbet tuli, ja min‰ sanoin h‰nelle: -- Elsbet! -- sanoin min‰, -- pit‰k‰‰ te vaan kiinni orpoin is‰st‰ ja leskein holhojasta, sill‰ tied‰tteh‰n te, ett‰ leski se on talo kattoa vailla, ja vett‰ siihen sis‰‰n sataa ja lunta, ja olettehan te lukenut, mit‰ Lukas kirjoittaa 18:nessa luvussaan v‰‰r‰st‰ tuomarista, ja senkin te tied‰tte, kuinka jokainen osalle pyrkii, kun ei vaimolla en‰‰ ole miest‰. H‰n katsahti minuun niin kiitollisena. --- Kiitos, serkku, -- sanoi h‰n, -- kiitos lohdutuksestanne! Kyll‰p‰ se minulle ja lapsille tarpeen onkin. -- Kuulkaas, Elsbet, -- virkoin min‰, -- ‰lk‰‰ panko pahaksenne, jos kysyn: tottakai Friedli piti aikoinaan huolta siit‰, ett‰ te saatte pysy‰ talossa? -- Piti kyll‰. Talossa saan olla lapsineni niin kauan kuin el‰n. -- Sitten on kaikki hyv‰. Pit‰k‰‰ tallessa paperi, ett‰ on tarvittaessa k‰sill‰. Ja jos jotain tarvitsette, niin ‰lk‰‰ unohtako serkkua. Pankaa valjaisin ja tulkaa meid‰n puolelle. Ja Jumalan haltuun nyt! Herra auttakoon teit‰ kovimman ajan yli! Ulkona pauhasi j‰rvi, ja tuuli jyskytteli akkunan luukkuja. Is‰nt‰ l‰hetti tytt‰rens‰ katsomaan, oliko valkeat kaikki sammutettu ja oliko palvelusv‰ki jo makuulla. Saatuaan tiet‰‰, ett‰ kaikki oli hyv‰ss‰ kunnossa, h‰rpp‰si ukko viel‰ kerran tuopistansa ja jatkoi: Pitk‰‰n aikaan en sitten kuullut mit‰‰n Friedlin talosta, sill‰ vaikk'ei meid‰n talojen v‰li‰ kovinkaan pitk‰lti ole, niin tulee tuosta vaan talvi, joka ei vanhaa p‰‰st‰ matkoille, eik‰ sit‰ kes‰ll‰k‰‰n vierailta minne p‰‰se. Lienee kulunut puoli vuotta, kukaties kolme nelj‰nnest‰kin, niin tulee tuosta kerran Elsbet meille. Tuskin olin h‰nt‰ tuntea en‰‰. H‰n oli kalpeampi kuin silloin hautajaisp‰iv‰n‰. --- Mik‰s teid‰t, serkku kulta, t‰llaisessa ilmassa liikkeelle pani? -- kys‰isin min‰. -- Eih‰n vaan mit‰ erinomaista liene tapahtunut? H‰n purskahti itkem‰‰n ja itki siin‰ kylliksens‰, emmek‰ me estelleetk‰‰n, sill‰ Herra Jumala on antanut ihmiselle kyyneleet siunaukseksi, niinkuin sateenkin, ja kun sitten p‰iv‰ siihen paistaa, niin n‰kyy sateenkaari, ja sit‰ paitsi tulee hyv‰ vuosi. Sitten h‰n tyyntyi ja k‰vi kertomaan, miten h‰nen oli t‰ll‰ v‰lin k‰ynyt. Pari p‰iv‰‰ oli h‰n saanut olla rauhassa suruinensa, mutta sitten oli ruvennut sukulaisia tulemaan, aina yksi er‰lt‰ns‰. He olivat hiipineet talon l‰hitteill‰ kuin kettu kanakartanon ymp‰rill‰ ja kutsuneet milloin minkin vanhimmista lapsista ja puhelleet salaisesti heid‰n kanssaan. Vihdoin he k‰viv‰t yh‰ l‰hemmin h‰nt‰ ahdistamaan ja viittailivat, ett‰ h‰n saa nyt lapsinensa l‰hte‰ minne vaan mielii ja niin pitk‰lle kuin tiet‰ piisaa. Vanhimmat lapsipuolet eiv‰t puhuneet mit‰‰n, mutta he olivat muitten johdettavina, ja arvelivat, ett‰ olisipa hauskaa olla yksin‰‰n talon herroina, ja niinh‰n he ajattelivat, kuten heille oli sanottu: "Jopa se ‰iti lapsinensa on tarpeeksi kauan meid‰n leip‰‰ syˆnyt." Mit‰ vaivaa h‰n heist‰ oli n‰hnyt, kuinka uskollisesti heit‰ hoitanut, -- siit‰ he eiv‰t puhuneet sanaakaan. Kaiken t‰m‰n takana olivat vaari ja mummo p‰‰henkilˆin‰. Tulivat sitten er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ hekin, mukanaan kirjuri, tekem‰‰n pes‰luetteloa. Elsbet kertoi miesvainajansa monta kertaa sanoneen, ett‰ h‰nkin saa j‰‰d‰ taloon, ja tiet‰‰h‰n appivanhemmat varsin hyvin, kuinka s‰‰st‰v‰isesti h‰n oli hoitanut miehens‰ omaisuutta ja hyv‰sti ja uskollisesti kasvattanut h‰nen lapsiansa. -- Saattaa olla, -- virkkoivat he, -- ett‰ h‰n on jotain sellaista sinulle puhunut, mutta siit‰ me emme mit‰‰n tied‰, ja valalle t‰st‰ t‰ytyy k‰yd‰. Ja onkos sinulla mit‰‰n kirjallista s‰‰dˆst‰? -- On kyll‰, -- sanoi Elsbet. -- N‰yt‰p‰s! Silloin meni h‰n kaapille noutamaan paperia. H‰n ei ollut viel‰ kertaakaan ottanut sit‰ esille, arvellen, ett‰ siell‰h‰n se on k‰den laskemassa, ja sielt‰h‰n sen saa vaikka yˆn pime‰ss‰. Olihan Friedli niin selv‰‰n sanonut, miss‰ se on. Mutta avattuansa laatikon, ei h‰n sielt‰ lˆyt‰nyt mit‰‰n. H‰n oli v‰h‰ll‰ pyˆrty‰ s‰ik‰yksest‰, ja kun h‰n katsahti muihin, huomasi h‰n, kuinka he ovat ihan nauruun purskahtamaisillaan. -- No, k‰ly hyv‰! -- huusivat he yht'aikaa. -- Miss‰s se paperi nyt on? N‰yt‰p‰s vainenkin! H‰diss‰‰n h‰n haeskeli sit‰ viel‰ joka paikasta, mutta turhaan. Kirjuri veti silloin naamansa hyvin imel‰‰n asuun ja virkkoi: -- Ellei sit‰ lˆydy, em‰nt‰ hyv‰, silloin on mieleni hyvin paha, mutta tiehenne teid‰n vaan t‰ytyy l‰hte‰. Kahdeksan p‰iv‰‰ me kumminkin annamme teille hakuaikaa. Kenties se lˆytyy viel‰. Sitten he tekiv‰t, niinkuin olisi talo nyt jo ollut heid‰n omansa, sˆiv‰t ja joivat parasta mit‰ oli ja l‰ksiv‰t sitten matkoihinsa. S‰‰dˆst‰ ei vaan lˆytynyt, ja kahdeksan p‰iv‰n per‰st‰ tuli yksi sukulaisista vaatimaan paperia n‰ht‰v‰ksens‰. Mutta sit‰ kun ei ollut, veti h‰n esille paperin, johon oli kirjoitettu, ett‰ h‰n, Elsbet, luopuu vaatimuksistansa pes‰‰n, tyytyy pieneen rahakorvaukseen ja siirtyy talosta pois. Silloin meni leski viel‰ kerran yl‰kertaan, jossa Friedli oli kuollut, lankesi siell‰ polvilleen vuoteen ‰‰reen ja rukoili, sanoen: "Hyv‰ Jumala! Kuulithan toki Sin‰ Friedlin sanoneen, ett‰ min‰ saan j‰‰d‰ taloon, ja kun Sin‰ sen tied‰t, sitten on hyv‰. Mutta tied‰th‰n Sin‰ kaikki, siis senkin, minne Friedli paperin pani. Mutta jos tahdot, ett‰ minun pit‰‰ l‰hte‰ talosta pois, niin tapahtukoon Sinun tahtosi." Sielt‰ h‰n l‰ksi j‰lleen tulemaan alas, menn‰kseen kaapille. Porstuassa istui muuan vanha mies, pit‰j‰n puusepp‰, joka jo yhdenkin kerran oli talon yst‰v‰lliselt‰ em‰nn‰lt‰ saanut milloin l‰mmint‰ lient‰, milloin pikarillisen viini‰. H‰n istuu nyt siin‰, katselee Elsbeti‰ ja kysyy, mik‰ em‰nt‰‰ vaivaa. T‰m‰ vei puusep‰n tupaansa ja kertoi, ett‰ niin ja niin on asiat, ja ett‰ h‰nen on pian l‰hteminen talosta tiehens‰. Silloin itki vanha puusepp‰ h‰nen kanssansa, itki kuin lapsi. Mutta sitten h‰n nousi ja sanoi: -- Kuulkaas, em‰nt‰! Min‰ korjailin monasti Friedlille vanhoja huonekaluja. Etsit‰‰np‰s viel‰ kerran. Olettekos te katsoneet perimm‰ist‰ laatikkoa, jossa on painettava nappula? Elsbet ei uskonut korviansa. -- Mit‰ te tarkoitatte, puusepp‰? -- kysyi h‰n hajamielisen‰. -- Sit‰ vaan, ett‰ olettekos te katsoneet sielt‰ perimm‰isest‰ laatikosta, jossa se nappula on? Tulkaa, niin min‰ n‰yt‰n. K‰ytiin viel‰ kerta kaapin ‰‰reen. Elsbet seisoi k‰det ristiss‰ sen edess‰, vanha puusepp‰ painoi nappulaa. Silloin aukeni per‰lt‰ laatikko, ja siin‰ oli rahat ja rahain vieress‰ paperi, johon Friedli oli kirjoittanut viimeisen tahtonsa. Saattaa kukin mieless‰ns‰ kuvailla, mit‰ he silloin ajattelivat ja puhuivat. Sukulaisille pantiin sana tulla taloon, ja heid‰n saavuttuansa, ilmoitti Elsbet, ett‰ testamentti on nyt lˆydetty, ja ehdotti, ett‰ asiat sovinnolla ratkaistaisiin ilman riitaa. Silloin oli kuin ukkonen olisi iskenyt heid‰n keskellens‰, sill‰ kaikki oli jo ennalta suunniteltu, miten teht‰isiin. Toisen enon oli m‰‰r‰ muuttaa alataloon appivanhempain kanssa, toinen eno oli saapa yl‰talon tilukset. Friedlin vanhimman pojan, joka enimmiten tuli ‰itiins‰, piti l‰hte‰ pariksi vuodeksi vieraisiin ihmisiin, sill‰ h‰nt‰ he pelk‰iliv‰t, -- ja nyt tuli t‰m‰ testamentti ja oli tehd‰ kaikki tuumat tyhjiksi. Pian he saivat nurkkasihteerins‰kin saapuville ja pyysiv‰t saada testamenttia n‰hd‰kseen. Elsbet puolestaan oli kutsunut sinne puusep‰nkin kertomaan, mill‰ tapaa testamentti oli lˆydetty. Puusepp‰ oli neuvonut h‰nt‰, ettei p‰‰st‰isi tuota paperia k‰sist‰ns‰. H‰n n‰yttikin vaan sit‰ heille, ja se oli todellakin Friedlin omak‰tinen kirjoitus. Kirjuri kurkisteli paperiin puolelta ja toiselta ja piti sitten sukulaisten kanssa neuvottelua. -- Ei siin‰ juuri mit‰‰n ole tekemist‰, -- sanoi h‰n heille. -- Friedli on sen kirjoittanut, mutta me nostamme moitteen testamenttia vastaan. Miks'ei h‰n n‰ytt‰nyt sit‰ heti paikalla? Miks'ei h‰n voinut sit‰ lˆyt‰‰ muka? Kunhan ei vaan olisi teett‰nyt koko testamenttia tuolla vanhalla puusep‰ll‰, joka on viekas kettu! Me nostamme h‰nt‰ vastaan k‰r‰j‰jutun G:n Oikeudessa. Siell‰ h‰n kyll‰ l‰mpim‰ns‰ saa. Ja silloin tuli sukulaisten taas hyv‰ mieli, ja nurkkasihteeri arveli: "k‰ykˆˆn syteen tai saveen; riidelkˆˆt he lehm‰st‰, mink‰ jaksavat, min‰ sen kumminkin lyps‰n." Lyhyet oli j‰‰hyv‰iset. -- Me kohtaamme toisemme toisessa paikassa, -- sanoivat sukulaiset Elsbetille. -- Siell‰ saat tiet‰‰, kuka on kuka. Parin viikon per‰st‰ saa leski parka Oikeudesta kirjallisen haasteen, jonka mukaan h‰nen t‰ytyy sin‰ ja sin‰ p‰iv‰n‰, sill‰ ja sill‰ kellonlyˆm‰ll‰ saapua G:n Oikeuteen testamenttia todeksi n‰ytt‰m‰‰n. -- Serkku! -- sanoi h‰n nyt minulle. -- Te lupasitte auttaa minua, jos h‰t‰ tulee. Te n‰ette nyt, millaiseen sudenkuoppaan min‰ olen joutunut. Ettekˆ l‰htisi nyt apulaisekseni k‰r‰jille? Min‰ lupasin h‰nelle sen ilomielin ja olin salaa jo ennakolta hyvill‰ni siit‰, ett‰ p‰‰sen yhteen noitten siev‰in kyyhkysten kanssa ja saan kerrankin avata suuni selkoselj‰lleen lesken puolustukseksi. H‰n oli yˆt‰ meill‰. Testamentti oli h‰nell‰ mukanaan, ja min‰ luin sen omin silmin. Seuraavana aamuna l‰ksimme matkaan. Aikomuksemme oli p‰‰st‰ jo istuntop‰iv‰n aattona j‰rven yli hˆyrylaivalla, ollaksemme hyviss‰ ajoin perill‰. -- Nyt tuntuu helpolta, -- virkkoi Elsbet, -- kun tied‰n teid‰n tulevan mukaan. Sittenh‰n he eiv‰t minulle mit‰‰n saa. Aamu tuli. Min‰ pu'in p‰‰lleni parhaat vaatteeni, ripustin kultaiset kellonk‰‰dyt kaulaani ja pistin nastasormuksen sormeeni, sanalla sanoen otin p‰‰lleni parhaat tamineeni, jotta n‰kisiv‰t, ettei Elsbetink‰‰n apulainen mik‰‰n repaleinen rutka ole. P‰iv‰ oli autereinen, ja aurinko oli v‰liin pistellyt kuin neuloilla. Hˆyrylaivalle tullessani, oli Elsbet jo siell‰ myttyinens‰ minua odottamassa. K‰vi kova tuuli, ja j‰rvi pauhasi korkeissa aalloissa. Min‰ vilkaisin ilmapuntariin: se ei tiennyt mit‰‰n hyv‰‰. J‰seneni olivat kuin lyijyst‰ valetut, niinkuin ainakin, kun Fˆˆn tai ukkonen on tulossa. Per‰mies oli samaa mielt‰ kuin min‰kin. Ep‰luuloisin silmin h‰n katseli j‰rvelle ja arveli: "Kunhan ei t‰ss‰ vaan ennen iltaa kummia kuuluisi". T‰m‰ meid‰n j‰rvi, niinkuin jo sanoin, on hiljainen kuin karitsa, mutta kun se suuttuu, niin ei toista niin ‰k‰ist‰ ole koko Sveitsinmaassa. Kapteeni se nauroi vaan ja sanoi per‰miehelle: "Tekisi kai mieli pit‰‰ joutop‰iv‰‰ t‰n‰‰n, vai mit‰, vanha veikko? En olisi uskonut, ett‰ teit‰kin v‰list‰ j‰nist‰‰." Per‰mies ei sanonut mit‰‰n, mutta h‰nen kasvoilleen nousi ilme, jota en milloinkaan unohda. Elsbet ja min‰, meid‰n oli hyvin t‰rke‰ p‰‰st‰ j‰rven yli; siksip‰ emme puhuneet mit‰‰n, ajattelimmehan vaan: "Kyll‰ kaiketi t‰st‰ kunnialla yli p‰‰st‰‰n". Laivankello soi, kone kohta kalkuttamaan, ja ennen pitk‰‰ olimme keskell‰ j‰rve‰. Rankkasade yltyi yltymist‰‰n, ja pian oltiin niin sakeassa sumussa, ettei eteens‰ n‰hnyt. Tultiin tuosta vihdoin siihen paikkaan, miss‰ tuuli p‰‰see puhaltamaan vuorten v‰lisest‰ aukosta. Silloin t‰ytyi koneen pys‰hty‰, ja vihuri kieputti laivaa kuin mit‰ v‰kk‰r‰‰. Min'en ole kaikkein heikoimpia ja kest‰n yht‰ ja toista, mutta tuo kieppuminen teki minulle niin pahaa, ett‰ viel‰kin alkaa mielt‰ k‰‰nt‰‰, sit‰ ajatellessani. Kajutassa meit‰ heitteli nurkasta toiseen ja laidasta laitaan, ja ylh‰‰ll‰ kapteeni kiroili ja noitui ja matrosit huusivat. ƒkki‰ kuului ankara t‰r‰ys. Laiva k‰vi karille, luullakseni. Siit‰ pit‰in en en‰‰ muista, mit‰ tapahtui, eik‰ muista Elsbetik‰‰n. Sen vaan tied‰n, ett‰ meid‰t oli viety maihin. Kirkkotamineissani ei ollut en‰‰ kuivaa paikkaa. Elsbet oli pyˆrtynyt, ja meid‰n t‰ytyi ponnistaa kaikki taitomme, saadaksemme h‰net tajuihinsa j‰lleen. Sadetta tuli yh‰, niinkuin saavista valuen, ja pime‰ oli kuin yˆsyd‰nn‰, vaikka vasta oltiin illansuussa. Matrosit, per‰mies, kapteeni ja laivan moniaat matkustajat olivat siin‰ ymp‰rill‰, mutta miss‰ oli kaunis hˆyrylaiva? -- Se oli nyt j‰rven pohjassa. Rattaat olivat menneet rikki, ja laiva itse oli saanut vuodon. Nyt vyˆryi korkeita aaltoja sen p‰‰ll‰. J‰rvi onkin sill‰ kohtaa hirmuisen syv‰. Vihdoin p‰‰simme l‰himp‰‰n kyl‰‰n. Kun on vast'ik‰‰n p‰‰ssyt kuoleman kidasta, silloin ei ajattele muuta kuin: "Jumalan kiitos, ett‰ viel‰ olen hengiss‰". Min‰kin unohdin kirkkotamineet ja k‰r‰j‰p‰iv‰t ja melkeinp‰ Elsbetinkin, sill‰ mieleni paloi vaan kotia, ilmoittamaan omaisilleni olevani viel‰ hengiss‰. Mutta silloin katsahti Elsbet minuun, ik‰‰nkuin olisi tahtonut sanoa: "N‰yt‰p‰s nyt, serkku, ettet tahdo j‰tt‰‰ minua yksin", ja silloin min‰ muutin mielt‰ni. Nyt muistin, ett‰ k‰r‰jilleh‰n meill‰ on matka, ja muistiini johtui viel‰ jotain muutakin, jota ei Elsbet tullut ajatelleeksikaan. -- Elsbet! -- sanoin min‰. -- Miss‰s teill‰ on se testamentti? H‰n tuijotti minuun hetkisen. -- Herra Jumala! -- huudahti h‰n sitten. -- Sinneh‰n se j‰i hˆyrylaivaan, nahkalaukkuun. Mutta hˆyrylaiva oli nyt j‰rven pohjassa. H‰n ei puhunut en‰‰ sanaakaan. Me nostimme h‰net vuoteelle ja annoimme h‰nen maata. Min‰ sanoin itsekseni: "Nyt sin‰ panet sanan kotiisi, ett‰ olisivat rauhassa siell‰, ja l‰hdet huomenna aamun koittaessa vuorien poikki kaupunkiin". Aamulla min‰ saavuin sinne, menin tuomarin luokse ja ilmoitin, mill‰ kannalla asiat olivat. Tuomari kohautti olkap‰it‰‰n. -- Eip‰ t‰ss‰ suuria toiveita ole, -- virkkoi h‰n. -- Kun sukulaiset saavat tiet‰‰, ett‰ testamentti on j‰rven pohjassa, silloin on leskenkin asia mennyt j‰rven pohjaan. Ja niin se k‰vikin. Kun en min‰ voinut n‰ytt‰‰ testamenttia alkuper‰isen‰‰n, tarjouduin min‰ valallani todistamaan, ett‰ min‰ olin sen omin silmin n‰hnyt, ja ett‰ se oli Hunaja-Friedlin omaa k‰sialaa. Mutta toiset sanoivat vannovansa, ett‰ testamentti oli v‰‰rennetty. Asia lyk‰ttiin toistaiseksi ja tuomari julisti, ett‰ Elsbet on myˆs kuulusteltava ja p‰‰stett‰v‰ valalle, jos tahtoo. Min‰ palasin kotiini, ja siell‰ oli Elsbetikin odottamassa minua tuska syd‰mess‰. Min‰ kerroin h‰nelle kaikki. -- Kiitos kaikesta rakkaudestanne, serkku! -- sanoi h‰n. -- Kun niin vaaditaan, niin menen min‰ kyll‰ k‰r‰jiin ja teen mink‰ voin. Mutta p‰ivittelem‰‰n min‰ en rupea enk‰ valallekaan mene. Kerran pidin testamenttia jo kadonneena, mutta lˆysin sen j‰lleen. Nyt on Jumala sen ihan silmieni edest‰ ottanut pois. Omat lienee H‰nell‰ tarkoituksensa sill‰kin, enk‰ min‰ voi H‰nen toimiansa vastustaa. Minun t‰ytyi ihaillen katsella tuota leske‰. -- Sin‰ olet uljas vaimo, -- sanoin min‰. -- Jumala auttakoon sinua ja vahvistakoon! Niin sit‰ kristityn pit‰‰ tehd‰ ja toimia kuin sin‰. K‰r‰jiin h‰n meni sitten uudelleen ja kertoi vilpittˆm‰sti, kuinka testamentti oli joutunut j‰rven pohjaan. Sukulaiset puolestaan pitiv‰t ilmeisen‰ Jumalan tuomiona sit‰, ett‰ testamentti oli hukkunut veteen, sill‰, sanoivat he, eih‰n se v‰‰r‰ testamentti miten olisi p‰iv‰nvaloa siet‰nyt. Perkele on silloin pahimmillaan, kun h‰n hurskaan puvun p‰‰llens‰ ottaa. Tuomari kysyi sitten Elsbetilt‰, tahtooko h‰n valallansa vahvistaa testamentin olleen olemassa. -- Valan min‰ voisin tehd‰, -- vastasi Elsbet, -- mutta en tahdo sit‰ tehd‰. Kyll‰ Jumala minulle talon s‰ilytt‰‰ ilmankin. ƒlkˆˆtk‰ sukulaisetkaan valaa tehkˆ ja sieluansa kadotukseen vannoko. Erotaan sovinnossa. Mutta tuomari vaati sukulaisilta valan, jotta riidasta tulisi loppu. Ja he vannoivat sukauttivat h‰ik‰ilem‰tt‰. Elsbet l‰ksi kotiansa, pani tavaransa kokoon ja sanoi j‰‰hyv‰iset. Ja kaikki kˆyh‰t, joita h‰n oli syˆtt‰nyt ja juottanut kovina aikoina, tulivat saapuville ja toivat mit‰ kultakin riitti. Jokainen tahtoi osoittaa h‰nelle rakkauttansa. Friedlin lapset ensim‰isest‰ avioliitosta oli jo ajoissa viety h‰nelt‰ pois, jottei h‰n saisi niit‰ houkutelluksi mukaansa. Mutta vanhin poika oli tullut saapuville, kuultuaan palvelusv‰elt‰, ett‰ Elsbetin t‰ytyy l‰hte‰ talosta pois. Mets‰n rinteess‰ h‰n tuli Elsbetin rattaiden ‰‰reen. -- ƒiti! -- sanoi h‰n. -- Ota minut mukaasi, sill‰ en min‰ jaksa tuolla talossa olla. Sin‰ olet aina ollut minulle hell‰ ‰iti. Min‰ autan sinua el‰tt‰m‰‰n itse‰si ja siskoja. Silloin tunsi Elsbet syd‰mens‰ l‰mpi‰v‰n, mutta pojalle h‰n sanoi: -- Mit‰ ajatteletkaan, lapsi parka? Palaja sin‰ vain taloon takaisin. Ei sinun sovi tulla minun mukaani. Pid‰ minua rakkaassa muistissa; se on parasta sittenkin. -- Ei, ‰iti! -- vastasi poika. -- Taloon min‰ en j‰‰. Ei minulla olisi siell‰ mit‰‰n rauhaa, sill‰ siunausta siell‰ ei ole oleva, sittenkuin sinut ovat sielt‰ ajaneet pois. Ihmisiin minun t‰st‰ kumminkin on l‰hteminen palvelusta hakemaan, ja kernaimmin min‰ j‰‰n sinun luoksesi. Voisinhan palkkautua rengiksikin, kunnes tulen t‰yteen ik‰‰n. Elsbet suostui vihdoinkin, ja niin he matkustivat kauaksi vuorten poikki Elsbetin ensim‰isen miehen kotipit‰j‰‰n. Siell‰ oli h‰nell‰ viel‰ pari peltoa, ja niitten lis‰ksi h‰n nyt osti saamillaan rahoilla pienen mˆkin. H‰nen lapsensa, kaksi tyt‰rt‰, oppivat nypl‰‰m‰‰n pitsej‰, ja veli teki peltotˆit‰. Nyt, kovina p‰ivin‰, oppivat lapset rukoilemaan ja tekem‰‰n tyˆt‰, jota he ennen eiv‰t olleet osanneet, sill‰ talossa oli ollut kaikkea ylt‰ kyll‰. Nyt vasta ymm‰rsi Elsbet t‰ydelleen, ett‰ n‰in piti k‰yd‰kin. Vanhinta poikaa ei h‰n pit‰nyt luonaan kauempaa kuin vuoden. H‰n oli ymm‰rt‰v‰inen ihminen. -- Kuules, Friedli! -- sanoi h‰n. -- Sin‰ olet is‰ vainajasi juurikuva, ja Jumala tiet‰‰, ett‰ minulla on sinusta ollut paljo lohdutusta, mutta t‰ytyyh‰n sinun lopulti kumminkin ruveta is‰nn‰ksi taloon, ja sit‰ varten on sinun viel‰ yht‰ ja toista oppiminen, mutta sellaista et t‰‰ll‰ minun luonani opi. Nyth‰n meid‰nkin on jo koko lailla parempi olla, ja Jumala meist‰ edelleenkin murheen pit‰‰. Mene sin‰ oppimaan, ja kun is‰nn‰ksi olet p‰‰ssyt, niin saatathan meit‰ muistaa silloin. Jumala suojelkoon sinua! Katkera oli ero, mutta t‰ytyih‰n myˆnt‰‰ ‰idin olevan oikeassa. Sisarukset rakastivat toisiansa nyt enemm‰n kuin koskaan ennen, ja kovin teki syd‰mess‰ kipe‰t‰, kun he, saatettuansa h‰nt‰ parin tunnin matkan, suutelivat h‰nt‰ ja sanoivat: "Jumalan haltuun!" Mutta talossa siell‰ ei rauha suinkaan vallinnut, sill‰ vanhusten ja poikain v‰lill‰ ei ollut sopua. -- Olisipa toki ‰iti t‰‰ll‰ viel‰! -- huusivat lapset v‰list‰. -- Mutta teh‰n ajoitte h‰net pois, niinkuin Friedli veikonkin. Ja he syyttiv‰t toisiansa jos mist‰kin, niinkuin Herodes ja Pilatus aikoinansa. -- Sin‰ olet tehnyt v‰‰r‰n valan, -- sanoi toinen. -- Enp‰s, mutta sin‰ olet varas, -- sanoi toinen. Ja sen kuulivat muutkin ja panivat mieleens‰. Kului sitten monta vuotta. Toinen Elsbetin tytt‰rist‰ joutui naimisiin er‰‰n kunnon miehen kanssa, joka otti h‰net h‰nen ahkeruutensa t‰hden, tiet‰ess‰‰n myˆs, ett‰ hyv‰st‰ tytt‰rest‰ tulee hyv‰ vaimokin. Nyt eleli Elsbet kahden kesken toisen tytt‰rens‰ kanssa. Istuu h‰n tuossa sitten kerran tytt‰rens‰ kanssa ompelupuitteitten ‰‰ress‰, muistellen muinaisia aikoja talossa ja muistellen Friedli‰ns‰ taivaassa, mietiskellen, mitenk‰ se kohtalo oli ollut niin monivaiheinen, ja mitenk‰ Jumala sittenkin oli h‰nt‰ auttanut. Samassa kulkee akkunain ohitse muuan oikeudenpalvelija. -- Eih‰n tuo vaan t‰nne mahtane tulla! -- huokasi Elsbet. Mutta mies tuli kuin tulikin sis‰‰n, mukanaan iso kirjelm‰ Oikeudesta. Elsbet parka itkem‰‰n ja valittamaan. -- Antakaa toki, -- vaikeroi h‰n, -- antakaa toki kˆyh‰n leskiparan olla rauhassa! Enh‰n min‰ vaadi mit‰‰n enk‰ ole tiet‰‰kseni tehnyt mit‰‰n pahaa. -- Olkaa rauhassa, em‰nt‰ hyv‰, -- sanoi sanansaattaja. -- Ei ole t‰ss‰ pelon syyt‰ likimaissakaan. Herra Jumala tarkoittaa juuri teid‰n parastanne. Kyll' oli puuhaa, ennenkuin lˆysin teid‰t. Mutta mep‰ olemme yh‰ muistelleet teit‰, sill‰ min‰ tunsin mies vainajanne, ja olen min‰ teilt‰ yhdenkin kerran saanut virvoitusta, ollessanne tuolla isossa talossa. Mutta ettep‰s tied‰k‰‰n, mit‰ kaikkea on tapahtunut. Kaikki se Herra Jumala p‰iv‰nvaloon tuo, tuo vaikka meren pohjasta. Ettekˆs ole kuullut, ett‰ sinne tuli semmoinen mestari, joka nosti j‰rvest‰ ylˆs sen hˆyrylaivan, jolla te matkustitte? Ihan se ihmeelt‰ n‰ytt‰‰, mutta niin se kumminkin on, sill‰ ei Jumala viel‰k‰‰n ole lakannut ihmeit‰ tekem‰st‰. Joka vaan uskoo, se on n‰kev‰ H‰nen kunniansa. Kovalle otti, ennenkuin tuo raskas kapine saatiin veden p‰‰ll‰ kellumaan, senh‰n arvaatte, mutta ylˆs se vaan nousi ja vedettiin maalle kuin kala. Likom‰rk‰n‰ tietysti oli kaikki, ja paljo oli mennyt ihan pilallekin. Arkut ja mytyt ja penkit ja tuolit -- kaikki ne oli mullin mallin. Oikeusherrat olivat saapuvilla silloin, kun laiva maalle vedettiin, ja kaikki he panivat paperille, mit‰ suinkin lˆytyi. Ja siell‰p‰s se oli teid‰n nahkalaukkunnekin. Siihen ei p‰‰ssyt veden pisaraakaan, sill‰ se oli pujahtanut kahden arkun v‰liin, ja ne olivat pit‰neet sit‰ kovassa puristuksessa. Onneksi oli teid‰n laukkunne vahakankaasta, ja paperikin viel‰ oli ollut vahakankaasen k‰‰rittyn‰, niin ettei vesi p‰‰ssyt sit‰ ensink‰‰n turmelemaan. Laukku avattiin, ja siin‰ oli teid‰n nimenne, ja paperissa oli kirjoitus ihan ehj‰n‰ tallella. Nyt teid‰n pit‰‰ viel‰ kerran tulla k‰r‰jiin, sill‰ juttu otetaan uudestaan esille. Elsbet ei osannut sanoa mit‰‰n, vaan oli ‰‰neti, mik‰ parasta olikin. Ihminen saa Jumalan k‰dest‰ v‰list‰ sellaisen iskun suutansa vastaan, ettei h‰n osaa puhua yht‰‰n mit‰‰n, mutta v‰list‰ sulkee Herra ihmisen suun sitenkin, ett‰ panee siihen hyvin paljon hyv‰‰, eik‰ ihminen silloinkaan kykene puhumaan. Elsbet l‰ksi k‰r‰jille, jonne sukulaisetkin haastettiin. Heill‰ oli, niinkuin sanottu, ollut paljo riitaa ja rettelˆit‰ kesken‰ns‰. He olivat moittineet ja syytelleet toisiansa, ja kukin oli puolestaan koettanut pest‰ k‰si‰ns‰ puhtaiksi. Maailman yst‰vyytt‰ kest‰‰, tied‰tteh‰n te sen kyll‰, kello kahdestatoista puoleen p‰iv‰‰n, ja jos siin‰ viel‰ nousee kysymys siit‰, mik‰ sinun on ja mik‰ minun on, niin jo siit‰ ensi h‰t‰‰n loppu tulee. Nyt n‰ytettiin heille Hunaja-Friedlin testamentti, ja siihen verrattiin kaikenlaisia kirjoituksia, joita vaan Friedli vainajan k‰dest‰ oli l‰htenyt, ja kaikki huomattiin samallaisiksi, ei puuttunut yhdest‰k‰‰n tuota koukeroista vekaraakaan i:n p‰‰lt‰. Ja nyt he eiv‰t en‰‰ voineet valallansa vakuuttaa, ettei testamentti ollut Friedlin omaa k‰sialaa. He olivat t‰ynn‰ h‰mm‰styst‰, niinkuin olisi ukonnuoli heihin iskenyt. Ja tuomari piti kauniin puheen, selitt‰en, kuinka ei Jumalan edess‰ ole mit‰‰n mahdotonta, ja kuinka jumalallisella oikeudella on pitk‰ k‰sivarsi, joka ulottuu hamaan meren pohjaan asti ja ajast'aikainkin yli, salattua ilmi saadaksensa, ja kuinka se ulottuu ihmisiinkin, jotka jo luulivat paksun turpeen kaiken p‰‰lle kasvaneen. Elsbetille tuomittiin takaisin oikeus asua talossa tytt‰rens‰ kanssa. Ensi alussa ei h‰n tahtonut muuttaa sinne, sill‰ h‰nen mielest‰‰n oli h‰nen ollut hyv‰ olla siit‰ pit‰in kuin oli sielt‰ muuttanut pois. Eih‰n h‰n sinne osaa siunausta mukanaan vied‰. Mutta kun vanhin poika hartaasti pyysi h‰nt‰ tulemaan, jotta ‰idin siunaus taloon tulisi, niin suostui h‰n vihdoinkin. Friedlin vanha ‰iti oli viel‰ elossa, mutta oli halvattuna eik‰ voinut paikaltaankaan omin voimin liikahtaa. Ja Elsbet sanoi: "ƒlk‰‰, Herran t‰hden, mummoa minnek‰‰n viekˆ. Min‰ hoidan h‰nt‰ h‰nen viimeiseen hetkeens‰ saakka." Ja sanansa h‰n pitikin. Mini‰n hyvyys sulatti vanhuksen syd‰men. H‰n kuoli rauhassa, monasti pyydetty‰‰n mini‰lt‰ns‰ anteeksi kaikkea v‰‰ryytt‰, mit‰ oli h‰nelle tehnyt.. Elsbet el‰‰ nyt talossa, ja siell‰ vallitsee rauha ja sopu ja Jumalan siunaus. Jos teill‰ on aikaa, hyv‰t herrat, niin saisitte k‰v‰ist‰ Elsbetin talossa. Elsbet itse kertoisi teille el‰m‰ns‰ vaiheet. * * * * * Oli jo puoliyˆ. Karsi oli kynttil‰ss‰ palanut pitk‰ksi. J‰rvi pauhasi ulkona. Is‰nt‰ katsahti ulos akkunasta. -- Aamulla, hyv‰t herrat, -- sanoi h‰n, -- sopii teid‰n maata hyvin pitk‰‰n, sill‰ huomenna on sumu, ja silloin ette voi mit‰‰n n‰hd‰. Ja niin olikin. Matkatoverini ja min‰ l‰ksimme bernil‰isill‰ rattailla rautatien asemalle. Pitk‰llinen sade oli k‰keiss‰, ja kun se alkaa, silloin on paras joutua kiiruimman kaupassa Sveitsist‰ pois, sill‰ ken sadetta tahtoo katsella ja vilusta hytistell‰, h‰nen sopii tehd‰ sit‰ kotonaankin, jossa se sent‰‰n hieman paremmalta maistuu. Min‰ sanoin j‰‰hyv‰iset tovereilleni. Meid‰n tiemme erkanivat, mutta meist‰ tuntui kuin ei ne sittenk‰‰n erkanisi. Jumalan teit‰ kulkee kaikkialla, mutta ett‰ niit‰ kulkisi X:n j‰rven pohjallakin, sit‰ emme olleet t‰t‰ ennen tienneet. Ja t‰st‰ opista kannatti maksaa yht‰ paljon kuin jos olisimme saaneet n‰hd‰ auringonnousun Rigi vuorella. Siit‰h‰n muuankin herra kuului kerran luvanneen maksaa tuhannen frankkia. Sor Federigo Eip‰ liene kenk‰‰n niin iloisin mielin ja kepein kukkaroin laskeutunut alas Alpeilta Lombardian tasangolle kuin -- sor [lyhennys sanasta signore = herra] Federigo. T‰ll‰ nimell‰ tunnettiin Roomassa nuori saksalainen taiteilija, jolla oli korkea kotkan nen‰ ja aaltoilevat kiharat. H‰ness‰ yhdistyi miellytt‰v‰ll‰ tavalla reipas iloisuus ja lempe‰ vakavuus, vilkas mielikuvitus ja sen ohella jotain syv‰mielist‰ -- ja kaikki t‰m‰ kuvastui h‰nen kirkkaissa, tummissa silmiss‰‰n. H‰nt‰ t‰ytyi rakastaa. Vanhemmat taiteilijat, niinkuin Cornelius, molemmat Rhodet ja Thorvaldsen, osoittivat erityist‰ yst‰vyytt‰ h‰nelle. Yksin j‰ykk‰, vanha Wagenerkin -- josta pahanilkisesti arveltiin: "Puhvelih‰r‰t ja vanha Wagener ovat ainoat j‰‰nnˆkset vedenpaisumuksen takaisesta maailmasta" -- yksin h‰nkin hemmotteli sor Federigoa. Luontainen vaatimattomuus koko h‰nen olennossaan koristi h‰nen suuria taiteilijalahjojaan. H‰neen sopi oivallisesti R¸ckertin sanat: omasta sulostansa tiet‰m‰tt‰, kukkanen seudun kaiken sulostaa. Kepe‰ oli h‰nen matkalaukkunsakin, ja paras kapine siin‰ oli kitara. Musta, isohko villakoira juoksi h‰nen vierell‰‰n, h‰nen astuessaan kaunista Domodossolasta tulevaa tiet‰ myˆten alas tasangolle. Heti heid‰n tullessaan Italiaan, sattui n‰ille molemmille onnea ennustava tapahtuma. Locarnossa asui laajalti tunnettu taiteenyst‰v‰, ritari Spada, jonka arvokkaat, antiikiset kokoelmat olivat kuuluisiksi tulleet. Eip‰ ollut helppoa p‰‰st‰ t‰m‰n varovaisen herrasmiehen luo, sill‰ h‰n vartioitsi argus-silmin aarteitaan. Mist‰ ja miten sor Federigo lienee saanut l‰mpim‰n suosituskirjeen t‰lle mesenaatille, se on meille tuntematonta, mutta semmoinen h‰nell‰ vaan oli, eik‰ h‰n aikonut j‰tt‰‰ sit‰ k‰ytt‰m‰tt‰. Tarpeellinen toaletti tehtiin, kirje pistettiin taskuun ja, villakoiran iloisesti juostessa edell‰, asteli sor Federigo huvilata kohti, joka sijaitsi syv‰n j‰rven rannalla. Federigo soitti kelloa, portti avattiin, ja kun h‰n oli n‰ytt‰nyt kirjeens‰, vietiin sek‰ taiteilija ett‰ puudeli odotushuoneeseen, jonne valikoima vanhoja vaaseja, terracotta- ja kipsikuvia oli j‰rjestetty. Kaikki olisi ollut hyv‰, ellei samassa hetkess‰ myˆs kissa olisi p‰‰ssyt puikahtamaan huoneeseen. Vaikka Federigon puudeli muuten oli saanut oivallisen kasvatuksen, niin yht‰ se ei kuitenkaan ollut oppinut: kohteliaisuutta kissoja kohtaan. Yhdell‰ loikkauksella hypp‰si se mirrin per‰‰n, kaataen esineit‰ tielt‰‰n ja koettaen kiipe‰m‰ll‰ p‰‰st‰ ylˆs sinne, miss‰ t‰m‰ selk‰ kˆyryss‰ seisoi. Ei kuullut koira nyt is‰nt‰ns‰ kieltoa eik‰ v‰litt‰nyt kissan vihoista. Tuimasti k‰vi ajo; ensin ymp‰ri odotushuoneen, niin ett‰ kaikki kaatui mullin mallin, sitten viereiseen suojaan ja sielt‰ eteenp‰in keittiˆˆn, ylitse vatien ja lautasten, kunnes koiran viimein onnistui saada mirri niskasta kiinni, ja t‰m‰ sihisten ja s‰tkytellen kohotti surkean valitushuudon. Ritari, h‰nen rouvansa ja kaikki palvelijat riensiv‰t meteli‰ kohti, saadakseen selville, mist‰ se johtui, ja siin‰ seisoi nyt sor Federigo suosituskirje k‰dess‰‰n ja aivan menehtym‰isill‰‰n h‰pe‰st‰. -- Tekˆ olette koiran omistaja? -- ‰rj‰si h‰nelle ritari ja tempasi kirjeen h‰nen k‰dest‰‰n. -- Niin olen. Pyyd‰n tuhannesti anteeksi! -- ‰nkytti taiteilija. -- Miten rohkenitte tuoda koiran minun talooni? Onko sekin suositettu t‰ss‰, vai? -- Pyyd‰n tuhannesti anteeksi -- alkoi Federigo taas. -- Luuletteko sill‰ saavanne s‰rjetyt kapineet ehjiksi? -- vastasi ritari, joka tuskin en‰‰ saattoi hillit‰ vihaansa. -- Siksip‰ aionkin heti poistua -- sanoi koiran omistaja alakuloisesti. -- Momolo! Tule pois! Koira, joka oli saanut aimo selk‰saunan, l‰hestyi allap‰in, ja sen per‰ss‰ tuli n‰kyviin pieni, soma, noin viisivuotias tyttˆnen, talon ainoa lapsi. -- Is‰ kulta! -- sanoi tyttˆnen. -- T‰m‰ koira on niin kovasti kiltti; et usko, miten kiltti se on. Se vaan ei voi tuota ilke‰t‰ kissaa k‰rsi‰, enk‰ min‰ myˆsk‰‰n. ƒl‰ tee koiralle pahaa. Se osaa niin monta temppua tehd‰. Kun min‰ otin pois kepin Antoniolta, ettei h‰n en‰‰ saisi lyˆd‰ sit‰, nuoli se minun k‰si‰ni ja n‰ytteli mulle temppujaan. Pahoilla mielin katseli tyttˆnen, kun sor Federigo syv‰sti kumartaen, poistui ja Momolo seurasi is‰nt‰‰ns‰, hyppien ilosta, p‰‰stess‰‰n irti t‰st‰ talosta, miss‰ se oli niin paljon onnettomuutta toimeenpannut ja itsekin k‰rsi‰ saanut. Astuessaan takaisin hotelliin p‰in, ajatteli Federigo yh‰ viel‰ tuota kovan onnen tapausta. -- Tuolla herralla on suuret kokoelmat, -- tuumiskeli h‰n itsekseen, -- ja kuitenkin on h‰n itselleen niin v‰h‰n koonnut. "Min‰ olen" ja "minulla on" -- kuinka suuri ero n‰iss‰! H‰nen ruukkunsa ja kipsins‰ eiv‰t h‰nt‰ onnelliseksi tee, mutta sen tekee tuo lapsonen, -- eikˆ niin, Momolo? H‰n on el‰v‰ olento, ja h‰nell‰ on l‰mmin syd‰n. Federigo aikoi juuri tilata itselleen aterian, -- kukkaronsa mukaisen, -- kun Antonio, ritari Spadan palvelija, astui sis‰‰n. Momolo, huomattuaan pieksij‰ns‰, meni kiireesti vuoteen alle ja murisi, ik‰‰nkuin sanoen is‰nn‰lleen: ƒl‰ toki en‰‰ rupea asioihin noitten ihmisten kanssa, jotka parin savivadin vuoksi semmoisen metelin nostavat. Antonio toi kirjeen is‰nn‰lt‰‰n. Federigon l‰hdetty‰, oli ritari v‰hitellen tyyntynyt, varsinkin huomattuansa koiran tehneen tepposensa niin taidokkaasti, ettei ainoakaan noista antiikisista kaluista ollut s‰rkynyt. "Kunhan vaan ei minulle mit‰‰n vahinkoa tullut", ajatteli ritari, kuten moni muu nykyajan mies ja puoliso, jolla on suun t‰ydelt‰ lohdutuksia ja hyvi‰ neuvoja rouvalleen, kun kyˆkkipiika on tehnyt tuhmuuksia tai soppamaljasta toinen ja ainoa korva on katkennut, mutta joka joutuu vimmaan, jos pieninkin esine katoaa h‰nen kirjoituspˆyd‰lt‰‰n. Ritari lohdutti siis rouvaansa, selitellen, ett‰ s‰rkyneitten kyˆkkikalujen sijaan heti ostetaan uudet ja etteih‰n sit‰ koiran luonnolle mit‰‰n mahda. Sitten luki h‰n suosituskirjeen, jonka poisajettu taiteilija oli h‰nelle j‰tt‰nyt. Er‰s ritarin ylh‰inen yst‰v‰ suosittelee siin‰ l‰mpimin sanoin Federigoa, mainiten h‰nt‰ rakastettavimmaksi ihmiseksi maan p‰‰ll‰ ja mainioksi taiteilijaksi, ja p‰‰tt‰‰ pyynnˆll‰, ett‰ Federigo vastaanotettaisiin samalla auliudella kuin kirjeenkirjoittaja itsekin. Ritari joutui suureen pulaan t‰m‰n kirjeen t‰hden ja sen kaikkea muuta kuin ritarillisen vastaan-oton johdosta, joka oli tullut kirjeess‰ suositellun osaksi. Kirjeess‰‰n pyyt‰‰ h‰n nyt tuhat kertaa anteeksi, syytt‰en omituisuuttaan, h‰mm‰styst‰‰n ja sanalla sanoen keksien puolustuksekseen kaikkea, mit‰ "sivistynyt ihminen" t‰mmˆisiss‰ tapauksissa tavallisesti keksii. Lopuksi pyyt‰‰ h‰n kohteliain sanoin Federigoa saapumaan heille vieraaksi ja tuomaan, nimenomaan h‰nen pienen tyttˆsens‰ pyynnˆst‰, mukanaan tuon kissoja vihaavan, vaan muuten niin viisaan ja taitavan villakoiran. Federigo ei ollut niit‰ ihmisi‰, jotka, kun heilt‰ pyydet‰‰n anteeksi, lyˆv‰t rintoihinsa ja ryhtyv‰t pitkiin selityksiin loukatusta viattomuudestaan. P‰invastoin liikutti h‰nt‰ vanhan miehen anteeksipyynnˆt ja Momolollekin ulotettu kutsu. Itsekseen olikin h‰n jo tunnustanut tehneens‰ varomattomasti, ottaessaan koiran mukaansa linnaan. H‰n kutsui siis Momolon esiin s‰ngyn alta, pisti p‰‰llystakin p‰‰lleen ja kiiruhti ritarin luokse. T‰m‰ vastaanotti h‰net tuhansilla anteeksipyynnˆill‰, ja pieni Angelika, h‰nen tytt‰rens‰, uudisti heti tuttavuutensa Momolon kanssa. Pieni seura oli kiireesti saatu kokoon kuulun vieraan kunniaksi. Aterioimisen per‰st‰ l‰hdettiin ihanaan puutarhaan, joka oli aivan j‰rven rannalla. T‰‰ll‰ sujui keskustelu vilkkaasti, ja kaikki olivat yksimielisi‰ siit‰, ett‰ Federigo enemm‰n kuin t‰ysin vastasi mainettaan. Mutta keskell‰ huvittavinta keskustelua kajahti kimakka h‰t‰huuto kautta puiston. Kaikki hyp‰htiv‰t s‰ik‰htynein‰ pystyyn ja riensiv‰t ‰‰nt‰ kohti. Angelikan pienet leikkitoverit tulivat suuresti h‰t‰ytynein‰ juosten heille vastaan. -- Mit‰ on tapahtunut? -- huusi ritari kiihke‰sti. -- Voi Angelika! Voi Angelika! -- enemp‰‰ ei lapset saaneet sanotuksi. -- Miss‰ on Angelika? Sanokaa toki, -- kyseliv‰t kaikki. -- H‰n putosi j‰rveen, -- sai joku lapsista vaivoin selitt‰neeksi. -- Mun lapseni! Ainoa lapseni ... -- huudahti ritari ja vaipui tuskan murtamana maahan. Sor Federigo ja muu seurue riensi rantaan. T‰‰ll‰ kohtasi heit‰ ihmeellinen n‰ky. Rannan ruohikolla makasi lapsi l‰pim‰rk‰n‰, ja puoleksi itkien, puoleksi nauraen nojasi p‰‰t‰‰n Momoloa vasten, sit‰ vuoroin suudellen, vuoroin silitellen. Momolo taas puolestaan nuoli lapsen k‰tˆsi‰ ja katseli sit‰ riemusta loistavin silmin. Kun lapset ‰sken olivat saapuneet rantaan, ja Angelika leikin innossa oli hyp‰ht‰nyt liian l‰helle ‰yr‰st‰ ja siit‰ suistunut veteen, niin oli Momolo, joka parhaillaan n‰ytteli taidokkaita temppujaan lapsille, nuolen nopeudella hyp‰nnyt lapsen per‰st‰ j‰rveen. Ennenkuin tyttˆnen viel‰ kerkesi vaipumaan syvyyteen, tarttui koira kiinni h‰nen vaatteisiinsa, kannatti pienosen p‰‰t‰ vedenpinnalla ja ui niin rantaan. Siell‰ laski se lapsen ruoholle ja koetteli nuolemalla sit‰ kuivatella. Federigo nosti lapsen k‰sivarrelleen, Momolo teki ihmeellisi‰ ilonhyppyj‰ heid‰n ymp‰rill‰‰n, ja niin vietiin tyttˆnen is‰ns‰ luo, joka sill‰ v‰lin oli toipunut j‰lleen. -- Is‰, is‰! -- huusi lapsi. -- Onpas se hyv‰ koira, enkˆ sit‰ jo sanonut! Kissoja se vaan ei voi k‰rsi‰. Kesken kyyneleit‰ v‰l‰hti hymy, ja semmoinen hymy onkin juuri kauniinta. Onpa kuin kesken kes‰ist‰ sadetta aurinko pilkist‰isi esille. -- Minun lapseni el‰‰! El‰‰ totisesti! Oi, sor Federigo, kiitos teille! Mit‰p‰ siit‰, vaikka Momolo olisi kaikki mun vaasini s‰rkenyt? Mit‰ ovat ne lapseeni verraten! En tahdo en‰‰ koskaan kiinnitt‰‰ syd‰nt‰ni vaaseihin. Mit‰ on vaasi? Mit‰ on terrakotta? Tyhj‰‰, tyhj‰‰ kaikki! N‰in puheli ritari, puhjeten vuoroin kiitoksiin, vuoroin lupauksiin. Sor Federigo koetti kaikin tavoin rauhoittaa ritaria ja h‰nen rouvaansa, ja n‰m‰t kertoivat nyt koko seurueelle aamullisen tapahtuman alusta loppuun asti. Pieni tyttˆnen oli sill‰ v‰lin riisuttu ja saatettu vuoteeseen. -- Mutta Momolon pit‰‰ j‰‰d‰ minun luokseni, -- pyysi pienonen. -- Sek‰ Momolo ett‰ sor Federigo! Heid‰n pit‰‰ molempien j‰‰d‰ t‰nne, -- sanoi ritari, viel‰ liikutuksesta v‰risevin ‰‰nin. Antonio toi Federigon matkalaukun, ja kauniin huone j‰rjestettiin h‰nelle asuttavaksi. Kolme viikkoa vieraili sitten Federigo ritarin linnassa. Juhlakulussa kulkivat he kaikki kappeliin, kiitos-uhriansa Herralle kantamaan pikku tyttˆsen pelastuksesta. Angelika oli valkeisiin vaatteisiin puettu, valkoisilla ruusuilla seppelˆity ja kantoi k‰dess‰‰n suurta vahakynttil‰‰. Momolo kulki h‰nen vieress‰‰n niin ylpe‰n ja vakavan n‰kˆisen‰, kuin olisi se hyvinkin k‰sitt‰nyt t‰m‰n asian. Viimein l‰hestyi eronhetki. J‰‰hyv‰iset tuntuivat jokaisesta raskaalle. Vaikeinta kuitenkin oli Angelikan erota Momolosta. Parhaimpia herkkuruokia oli h‰n keit‰tt‰nyt sille j‰‰hyv‰is-ateriaksi, sitten ripusti h‰n lemmikeist‰ solmitun seppeleen sen kaulaan ja suuteli sit‰ monta kertaa. Federigo oli maalannut tyttˆselle Momolon kuvan. Sen ripusti Angelika vuoteensa yl‰puolelle ja vakuutti, ettei h‰n koskaan unhoita sor Federigoa ja kiltti‰ Momoloa. T‰m‰ oli ensim‰inen tapahtuma sor Federigon tiell‰. * * * * * Lago di Como p‰ilyi ihanimmassa suloudessaan, kun sor Federigo Momolon kanssa, pienell‰ venosella kulki pitkin sen vihreit‰ laineita. Vanha, valkotukkainen, ahavan polttama kalastaja kertoeli vaiheita el‰m‰st‰‰n. Satoja maalareita oli h‰n jo soutanut t‰m‰n j‰rven poikki Villa Plinianaan, Bellagioon ja Cadenabbiaam. Kahdeksan p‰iv‰n aikana oli h‰n nyt ollut Federigon oppaana ja is‰llisell‰ mieltymyksell‰ kiintynyt h‰neen. Mit‰ suurimmalla huolella teroitteli h‰n Federigolle lyijykyni‰, asetti varjostimen kohdalleen ja istahti sitten maalarin jalkain juureen kertomaan menneist‰ ajoista. -- Mutta Villa Serpelone t‰ytyy teid‰n viel‰ n‰hd‰, miss‰ tuo hyv‰, paksu herttua asuu. Niin, jospa voisitte p‰‰st‰ sinne! Mutta herttuatar on ylpe‰. H‰n ei tahdo laskea ket‰‰n sis‰‰n ja on herttuan tiet‰m‰tt‰ antanut ankarat k‰skyt palvelijoilleen osoittaa vieraita pois. Monta taiteilijaa olen jo tuonne ylˆs saattanut, mutta samaa tiet‰ ovat he saaneet palatakin. -- L‰hdet‰‰n mekin huomis-aamuna varhain onneamme koettamaan, -- sanoi naurahtaen Federigo. -- Te ette tied‰ shur Paolo (t‰m‰ oli vanhuksen nimi) ett‰ min‰ olen sunnuntailapsi ja -- Momolo myˆs. -- Ei se auta mit‰‰n. Sen saatte n‰hd‰ -- sanoi ep‰illen vanhus. -- Kun ei n‰et olisi sit‰ herttuatarta ja teill‰ tuota valkoista pˆlyviittaa yll‰ ja raskaita alppikenki‰ jaloissa, niin sitten. Mutta eih‰n teill‰ ole edes suosituskirjett‰ Milanosta... Ei tule mit‰‰n... Kello viiden tienoissa seuraavana aamuna l‰hdettiin kulkemaan Villa Serpelonea kohti. P‰iv‰ oli ihana kuin ensim‰inen luomisp‰iv‰. Laulua ja viserryst‰ kuului joka pensaasta ja hienoinen sumu kietoi helmaansa oksat ja lehdet. -- _GË una matinata di Dio_. (Ihana Herran aamu) -- sanoi shur Paolo. He kulkivat kautta mets‰maan ja saapuivat linnaa ymp‰rˆiv‰n muurin ja siin‰ lˆytyv‰n porttik‰yt‰v‰n luo. -- _E chiusa_, (se on suljettu). Enkˆ sit‰ jo sanonut? -- huudahti shur Paolo. -- N‰in varhainkin, kun viel‰ kaikki nukkuu, itse ruhtinatar tietysti myˆs, jo nytkin on t‰m‰ paradiisi suljettuna. -- Onpa t‰‰ll‰ kauneutta jo kyllin, t‰m‰n suljetun paradiisin ulkopuolellakin -- sanoi Federigo ja kipusi nauraen ylˆs muurille istumaan. -- Katsokaa tuota j‰rve‰, johon vuoret kuvastuvat kuin peiliin! Lumoavaa on t‰‰ll‰ kaikki. Oikein sanoitte, shur Paolo: _GË una matinata di Dio!_ T‰‰ll‰ t‰ytyy minunkin laulaa, kun kaikki t‰‰ll‰ laulelee. Ja Federigo alkoi laulaa hele‰ll‰ tenori‰‰nell‰‰n, joka kaikui kautta lumotun puutarhan ja yli kimaltelevan j‰rven: "Kennst du das Land, wo die Citronen bl¸h'n!" [Tunnetko maan, jossa sitroonat kukkii?] Mutta kun Federigo juuri oli lopettanut laulunsa ja shur Paolo k‰ttenpaukutuksen ja hyv‰-huudot, seisoi er‰s herra Federigon takana. H‰n oli puettu vihreeseen aamunuttuun ja veti pitki‰ savuja kˆlnil‰isest‰ piipustaan. -- Hauska kuulla saksalaista laulua, -- sanoi vanha herra, huonolla saksankielell‰. -- Min‰ pid‰n paljon Saksanmaasta. Federigo k‰‰ntyi ja teki kumarruksen. -- Kenp‰ ei laulaisi t‰‰ll‰, t‰m‰n suljetun paradiisin edustalla, hyv‰ herra, -- vastasi Federigo -- huolimatta herttuastakin ja h‰nen puolisostaan? -- No, -- sanoi aamunuttuinen herra -- min‰ voin antaa teid‰n katsahtaa t‰nne sis‰‰nkin. Seuratkaa vaan minua. Mutta koiranne ja oppaanne t‰ytyy j‰‰d‰ ulkopuolelle. Federigo seurasi heti vanhaa herraa. Ja tosiaankin t‰m‰ oli paradiisi. Ihanien, varjoisain laakerik‰yt‰vien kautta aukeni lumoava n‰kˆala j‰rvelle p‰in. ƒ‰nettˆm‰n‰ ja aatoksiin vaipuneena seisoi Federigo. -- Mik‰ ihana luonto! -- sanoi h‰n vanhalle herralle. -- Nyt k‰sit‰n, ett‰ herttua tahtoo pit‰‰ sen yksin itse‰‰n varten, mutta en sittenk‰‰n sit‰ k‰sit‰, sill‰ t‰m‰ on liian suurta kahdelle. -- Niin, herttua on varsin kummallinen mies, -- vastasi vanhus -- mutta on h‰n kuitenkin parempi kuin mit‰ huhut h‰nest‰ kertovat. Ei ole jokainen alusta pit‰en ollut se, mik‰ h‰nest‰ sittemmin on tullut, ja niin on herttuankin laita. -- Onko h‰n kovia kokenut? -- kysyi Federigo osanottavasti. -- Sitten on mieleni paha, ett‰ tein h‰nelle v‰‰ryytt‰. Vanhus veti pitk‰n savun kˆlnil‰isest‰ piipustaan ja sanoi: -- Voisinhan yht‰ ja toista kertoa, -- mutta syˆk‰‰mme ensin v‰h‰n aamiaista. Teid‰n lienee jo n‰lk‰kin. -- Te olette varmaan herttuan hovimestari? -- kysyi Federigo. -- Niin, jotain sinnep‰in -- vastasi vanhus hymyillen. -- Tulkaa kanssani tuonne lehtimajaan; siell‰ lienee jo suuruspˆyt‰ katettuna. He astuivat puutarhan etulikolle, miss‰ oli tuuheitten lehvien varjostama lehtimaja. Ja mik‰ n‰kˆala taas! Miettiv‰isen‰ ja unelmoiden seisoi Federigo. -- Oi sallikaa minun piirustaa, sill‰ v‰lin kuin te aterioitte. Tyˆ on minun suurukseni! -- huudahti Federigo. Nopeasti nousi h‰n muurille ja otti esille skitsikirjansa. K‰ytt‰en hyv‰kseen suotuisata hetke‰, tyˆskenteli nuori maalari kuumeentapaisella innolla, nostamatta silmi‰‰n tyˆst‰‰n, sill‰ v‰lin kuin vanhus tyytyv‰isen‰ nautti aamiaistaan. -- Te tyˆskentelette kiihkoisasti, -- puheli vanhus. -- Te ette el‰ kauan. -- Niin, kenp‰ tiet‰‰, kauanko kev‰tt‰ kest‰‰ ja miten pian herttua ja herttuatar voivat tulla, ja silloin on minun paradiisini kadotettu. -- Ei h‰t‰‰k‰‰n! Herttua nukkuu viel‰ makeinta untaan, eik‰ herttuatar n‰ytt‰ydy ennen kello yht‰toista. -- Voi poloisia ihmisi‰! Nukkua t‰mmˆisen‰ ihanana aamuhetken‰! -- Onko teid‰n is‰nne viel‰ elossa? -- kysyi vanhus takalikolta. -- Elossa on. Ja siin‰ se vasta is‰ onkin! Vakuutan teille, ett‰ h‰n on paras mies maailmassa. -- Kaiketi rakastatte sitten h‰nt‰? -- Sep‰ kysymys! Is‰n ja ‰idin rakkaus on tutkimattoman syv‰ kuin meri ja loppumaton kuin meren laineet. Se luopi ik‰‰nkuin palasen sinist‰ taivasta lapsen ylitse, -- huudahti Federigo, tyˆt‰‰n keskeytt‰m‰tt‰. -- Kirjoitatteko usein h‰nelle? -- Luonnollisesti! Joka viikko kiit‰‰ sielt‰ kirje Alppien poikki t‰nne ja toinen t‰‰lt‰ sinne. -- Is‰nne on kai hyvin onnellinen? -- Tietysti h‰n on, vaikka onkin h‰nell‰ niukka toimeentulo. H‰n ajattelee samoin kuin roomalais-‰iti Cornelia: Lapset ovat minun koristukseni ja jalokiveni. Vanhus huoahti kuuluvasti. -- Mutta miksi te huokailette? Kuka saattaa t‰m‰n suloisen luonnon helmassa huokailla? -- Nuori yst‰v‰! Huokaus k‰y kautta luonnonkin, eik‰ t‰‰ll‰ ylh‰‰ll‰k‰‰n aina ole niin valoisata kuin t‰n‰‰n. Ettekˆ te usko, ett‰ el‰m‰ voi antaa meille huokailemisenkin syyt‰? -- Uskon kyll‰. Vaan ei ole mielest‰ni oikein antautua surun valtaan. Luulen kuin luulenkin, ett‰ se, joka luottaa Jumalaan, ei koskaan voi tulla niin murheelliseksi, ettei h‰nelle jonkun verran iloa j‰‰. -- Olette kaiketi jumalinen mies? -- En ole, vaan tahtoisin olla, -- vastasi Federigo vakavasti. -- Mutta miksi n‰it‰ kaikkia kyselette? Selitt‰k‰‰ te nyt jo kerrankin minulle, miksi te olette niin surullinen. -- No, min‰ tahdon sanoa sen teille. -- Katsokaa, min‰ ajattelen herttuatarta, -- vastasi vanha herra. -- Herttualla oli poika. H‰n oli teid‰n n‰kˆisenne ja oli samoin kuin tekin is‰ns‰ ilo ja ylpeys. H‰n oli niin armas ja herttainen. Mutta, katsokaas, silloin tuli er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ taiteilijoita t‰nne ylˆs, -- niit‰ k‰vi ennen paljon Serpelonessa -- heid‰t otettiin vieraanvaraisesti vastaan, mutta he viekottelivat lapsen pois kodista. He kertoelivat h‰nelle vieraista maista ja kansoista. Ja poika ei en‰‰ saanut rauhaa is‰n luona. H‰n l‰ksi kulkemaan kauas pois Serpelonesta, Roomaan asti, ja viel‰ kauemmaksi eik‰ ole milloinkaan takaisin palannut. Polttavassa Afrikan hietikossa, pyramidien juurella on h‰nen hautansa, ja Serpelonen herttualla ei ole poikaa en‰‰. K‰sit‰ttekˆ nyt herttuan ja miksi h‰n ei laske taiteilijoita linnaansa? Ne muistuttaisivat h‰nelle vaan aina h‰nen suurta onnettomuuttaan. -- K‰sit‰n t‰ydellisesti. Ja minun on mieleni paha, ett‰ sanallakaan h‰nt‰ moitin. -- Herttua sen kernaasti antaa teille anteeksi, nuori yst‰v‰ni, -- sanoi vanhus lempe‰sti. Federigo k‰‰ntyi nopeasti. Asia alkoi h‰nest‰ tuntua omituiselta. -- Minun t‰ytyy joutua, -- sanoi h‰n, -- en tahdo herttuan mielt‰ pahoittaa. Mutta samassa sattui Federigo silm‰ilem‰‰n komeasti katettua aamiaispˆyt‰‰ hopeakannuineen lehtimajan per‰ll‰, jota h‰n ei ennen ollut huomannut. -- Te olette itse herttua! -- huudahti Federigo ‰kki‰. -- Ajakaa minut pois, vaan sallikaa minun puristaa k‰tt‰nne j‰‰hyv‰isiksi. -- Ei, min‰ en laske teit‰. Te olette minun vankini. Seuratkaa minua vastustelematta kanssani kotiin. Ja vanhan herran kasvot loistivat kuin kirkastuneina, h‰nen tarttuessa nuoren maalarin k‰sivarteen. -- Mutta n‰ytt‰k‰‰ minulle toki kirjanne, -- pyysi h‰n, -- ja mit‰ olette piirt‰neet t‰n‰ aamuna. Federigo ojensi sen h‰nelle vitkallisesti. Maisema oli oivallisesti piirretty, harvoilla, mutta taidokkailla piirteill‰; kuvassa oli henke‰ ja eloisuutta. Toiselle puolelle lehte‰ oli Federigo pikaisesti piirt‰nyt itse vanhan herran suurikukkaisine aamunuttuineen ja kˆlnil‰isine piippuineen. -- Olettepa aika veitikka! T‰m‰ t‰ytyy minun n‰ytt‰‰ herttuattarelle. He olivat sill‰ v‰lin saapuneet taikalinnan eteen, joka vaan v‰h‰n pilkisti esiin kˆynnˆskasvien ja kukkasten keskelt‰. -- Kotvikaa t‰ss‰ hetkinen, -- pyysi herttua. Jonkun minutin kuluttua saapui kultanauhainen palvelija ja pyysi Federigon seuraamaan itse‰‰n. Kiertoportaita myˆten kuljettiin toiseen kerrokseen, ja t‰‰ll‰ aukaisi palvelija Federigolle vieh‰tt‰v‰n huoneen, josta oli hurmaava n‰kˆala j‰rvelle p‰in. Yksi huoneen seinist‰ oli pelkk‰‰ peililasia, ja siihen kuvastui lumoavalla tavalla koko ihana maisema. Federigo ei tiennyt, mit‰ ensin ihailla, maisemaa, peili‰ vai telttakattoista vuodettako, paksulla damastilla verhottua, jossa ruhtinaallinen vaakuna koreili. Mutta kun h‰n sattui katsahtamaan pˆyd‰lle p‰in, huomasi h‰n siin‰ matkalaukkunsa ja kyn‰ns‰ sek‰ l‰heisess‰ nurkassa viel‰ maalarivarjostimensakin, sanalla sanoen, kaikki tavarat, jotka h‰n oli j‰tt‰nyt shur Paolon huostaan. Federigo pyˆritti p‰‰t‰‰n, vaan h‰mm‰styi viel‰kin enemm‰n, kun oven takaa kuului rapinaa, ja Momolo hyp‰hti iloisena sis‰‰n. Federigolta oli j‰‰nyt huomaamatta, kuinka herttua lehtimajassa oli puhutellut er‰st‰ palvelijaa, j‰tt‰en h‰nen toimekseen pit‰‰ huolta t‰st‰ kaikesta. -- Momolo! Oletko sin‰kin t‰‰ll‰? Milt‰s me nyt t‰‰ll‰ n‰yt‰mme? Olemmehan kuin lumotut prinssit, -- puheli Federigo, koiraa hyv‰illen. Palvelija astui taas sis‰‰n, tuoden hopeakannussa vett‰ ja ˆljy‰ sek‰ hienosti tuoksuavia toalettisaippuoita, ilmoittaen samalla, ett‰ herttua puolen tunnin per‰st‰ odottaa Federigoa saliin. Matkalaukku avattiin nopeasti ja parhaimmat vaatteet otettiin esille. Pukeutuminen onnistui kaikin puolin hyvin, kunnes tultiin paksuihin, nauloilla varustettuihin alppikenkiin. Niitten sijaan ei ollut Federigolla mit‰‰n jalkaan pantavaa. Kun nuori maalari oli pessyt ja siistinyt itse‰‰n asianmukaisesti sek‰ tuoksuavalla hiusˆljyll‰ haihduttanut viimeisetkin t‰rp‰ttituoksut, riensi h‰n saliin. Ylh‰inen seurue oli siell‰ koossa: kaksi herttuan veljentyt‰rt‰, nuoruutensa kukoistuksessa, sek‰ useita muita talon yst‰vi‰ n‰htiin siin‰. Kohta astui herttuatarkin sis‰‰n. Silm‰nr‰p‰yksen seisoi h‰n miettiv‰isen‰ nuoren maalarin edess‰, ik‰‰nkuin muistojaan kooten, sitten astui h‰n reippaasti h‰nen luokseen, ojensi h‰nelle k‰tens‰ ja sanoi Wienin murteella saksaksi: -- Mieheni on t‰n‰ aamuna ottanut teid‰t vangiksi. -- Olen maailman ihanimmassa vankilassa. Minua pit‰‰ t‰‰ll‰ vankina lumoava luonto ja viel‰ enemm‰n yst‰v‰llisyys, joka ymp‰rˆi minua joka puolelta. -- _Ha, Ë molto gentile!_ (H‰n on sangen kohtelias), -- virkkoi herttuatar, k‰‰ntyen vieraisiinsa. -- Me tahdomme koettaa tehd‰ teid‰n vankeutenne niin suloiseksi kuin mahdollista. Istuttiin pˆyt‰‰n, ja Federigo sai paikan herttuattaren vieress‰, joka puhutteli h‰nt‰ saksankielell‰, h‰n kun ennen jonkun aikaa oli oleskellut Wieniss‰. Aterian loputtua t‰ytyi Federigon n‰ytt‰‰ skitsikirjansa. Kaikki ihmetteliv‰t taidokkuutta ja eloisuutta h‰nen kuvissaan ja nauroivat, kun herttua suurikukkaisine aamunuttuineen tuli n‰kyviin. Iltasella k‰veltiin parittain puutarhassa. Federigo k‰veli herttuattaren kanssa. -- Nuori yst‰v‰! Te olette tehnyt meille hyv‰n tyˆn, josta emme voi teit‰ kyllin kiitt‰‰, -- sanoi herttuatar. Federigo pys‰htyi: -- Kuinka niin, armollinen rouva? Teh‰n olette minulle hyv‰n tyˆn tehnyt. -- Ei, ei! Jo monen vuoden aikana on synkk‰ alakuloisuus rasittanut mies parkaani ja niin minuakin. Sittenkuin poikamme kuoli, ei ole ainoakaan valon s‰de p‰‰ssyt kotiamme valaisemaan. Aamusin nousee mieheni ani varhain ja k‰velee alakuloisena ja yksin puistossa. Siten h‰n tuli t‰n‰‰n kuulleeksi teid‰n laulavan. Laulunne kaiketi liikutti h‰nt‰, koska h‰n meni teid‰n luoksenne. Ja sitten -- te muistutatte niin meid‰n poikaamme kuin vesipisara toista! Minun on vaikea hillit‰ itse‰ni, teit‰ katsellessani. Mieheni on kertonut minulle kaikki, mit‰ te kesken‰nne puhelitte, ja nyt on h‰n niin iloinen, etten ole vuosiin h‰nt‰ semmoisena n‰hnyt. Tehk‰‰ meille mieliksi ja viipyk‰‰ muutamia p‰ivi‰ luonamme. Te tuotte p‰iv‰npaistetta taloomme. Federigo suuteli liikutettuna herttuattaren k‰tt‰. -- Yhtyk‰‰mme nyt toisiin. He kenties jo odottavat meit‰, -- puhui herttuatar ja riensi reippaasti eteenp‰in pitkin laakerik‰yt‰v‰‰. Hupaisessa keskustelussa kului ilta. Varhain seuraavana aamuna tuli herttua itse Federigoa her‰tt‰m‰‰n upeain jalopeuran-taljain suojasta, koska t‰m‰ oli sanonut tahtovansa taas aamulla nousta piirt‰m‰‰n. Pian olivat he j‰lleen yhdess‰ tuolla alhaalla puutarhassa. Siell‰ etsittiin ihanin paikka; sitten piirrettiin ja sitten syˆtiin yhdess‰ aamiaista. Momolo l‰hetettiin viem‰‰n runomuotoinen aamutervehdys herttuattarelle. Somasti kantoi se sit‰ suussaan ja laski siev‰sti herttuattaren syliin. P‰iv‰t kuluivat n‰in nopeasti, ja Federigo k‰vi yh‰ rakkaammaksi herttualle, niin ett‰ h‰n monasti syleilikin hell‰sti nuorta maalaria. Federigo oli kuin kotonaan talossa. H‰n lˆi palloa veljentytt‰rien kanssa ja souteli gondolissa heid‰n kanssaan j‰rvell‰. He katsoivat h‰neen kuin veljeens‰. Viikkoja oli kulunut, mutta herttua pyysi yh‰ uudelleen Federigoa viipym‰‰n "viel‰ kolme, nelj‰ p‰iv‰‰". Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ oli suuri joukko ylh‰isi‰ herroja ja naisia kutsuttu linnaan. Aterioimisen per‰st‰ l‰ksi koko seurue soutelemaan. Auringon laskiessa, kun ilta oli ihanimmillaan, kulki mandoliini k‰dest‰ k‰teen. Moni laulu siin‰ laulettiin, ja viimein tuli Federigon vuoro. H‰n ei ollut laulanut tuon ensim‰isen aamun j‰lkeen. Nyt tarttui h‰n innolla soittimeen. H‰n lauloi italialaisen arian. Hele‰, syd‰meen k‰yp‰ ‰‰ni, viehke‰ esitys ja mestarillinen soitto -- kaikki t‰m‰ lumosi kuulijat kokonaan. Kun h‰n oli lopettanut, kajahtivat k‰ttentaputukset h‰nelle vastaan eiv‰tk‰ tahtoneet ik‰n‰ loppua. Nyt ei sallittu h‰nen en‰‰ laskea mandoliinia k‰dest‰‰n. H‰n lauloi saksalaisia lauluja niin tunteellisesti, ett‰ italialaisetkin mielest‰‰n ymm‰rsiv‰t joka sanan. Nuorten neitosten silmiss‰ kimalteli kirkkaita kyyneleit‰. Nopeasti sommittelivat he seppeleen laakerilehdist‰, joilla vene oli koristettu, ojensivat sen herttuattarelle, ja h‰n laski sen lempe‰sti Federigon p‰‰h‰n. Herttua syleili nuorta yst‰v‰‰ns‰, ja muut seurassa olijat, jotka siihen asti v‰h‰n halveksien olivat katselleet alppikenki‰, ojensivat nyt h‰nelle k‰tt‰ ja kiittiv‰t h‰nt‰. Federigon p‰‰t‰ huimasi. Laulut, tulinen viini, vieraitten kiitokset, kaikki kuohui h‰nen mieless‰‰n yhten‰ pyˆrteen‰. Vieraat sanoivat hyv‰sti, ja herttua astui Federigon kanssa verkalleen siimeist‰ pinia-k‰yt‰v‰‰ myˆten ylˆs linnaa kohti. -- Federigo, yksi sananen! Ettekˆ tahtoisi j‰‰d‰ t‰nne minun luokseni? Te olette t‰n‰‰n lopullisesti valloittanut syd‰memme. Olen oppinut tuntemaan syd‰menne ja rakastan teit‰ kuin omaa lastani. Herttuatar rakastaa teit‰ myˆskin, ja ettekˆ n‰hnyt kyyneleit‰ veljentytt‰rieni silmiss‰? Kaikki pit‰v‰t syd‰mellisesti teist‰. Federigo! Sallikaa minun kirjoittaa is‰llenne. H‰n on antava myˆntymyksens‰. Etteh‰n toki tahtone j‰‰d‰ menehtym‰‰n avaraan maailmaan, niinkuin minun poika raukkani? Federigon syd‰n syk‰hteli kuuluvasti, ja h‰nen jalkansa horjahtelivat. -- Herttua! Te olette sanomattoman hyv‰. Aivan liian hyv‰. -- Nyt ei sanaakaan t‰st‰ en‰‰ t‰n‰ iltana. Mutta miettik‰‰ asiaa itseksenne, -- sanoi herttua ja puristi Federigon kuumeista k‰tt‰. Huoneeseensa tultuaan katsoi Federigo kauan ulos viile‰‰n yˆhˆn. H‰nen p‰‰t‰ns‰ poltti, ja levottomasti heitteli h‰n itse‰‰n sinne t‰nne vuoteellaan silkkisen peitteen alla. Mutta aamusella hel‰hteli omituisia ‰‰ni‰ h‰nen korvassaan. H‰n oli kuulevinaan saksalaisia lauluja. H‰n her‰si t‰h‰n ja huomasi ulkona joukon saksalaisia musikantteja, jotka soittelivat kansanlauluja ja maalaispolskia. Herttua oli tahtonut ilahduttaa vierastansa ja oli l‰hett‰nyt ne soittamaan h‰nen akkunainsa alle. Kauan kuunteli heit‰ Federigo, ja vetrehiset vedet alkoivat vieri‰ h‰nen poskilleen. Is‰, kotimaa, kutsumus -- kaikki astui siin‰ hetkess‰ h‰nen sielunsa silm‰in eteen. Sanomaton mielen haikeus valtasi h‰net ja koti-ik‰v‰ niin voimakas, ettei h‰n koskaan semmoista ollut tuntenut. Nopeasti nousi h‰n, pakkasi kiireisesti tavaransa matkalaukkuun ja riensi alas puutarhaan. Ihmetellen katsoi h‰neen herttua. Lyhyet olivat j‰‰hyv‰iset. Muutamin sanoin selitti Federigo herttualle kaikki. Kotona odotti h‰nt‰ is‰ ja morsian, ulkona maailmassa viittoili h‰nelle taide. T‰lle oli Federigo pyhitt‰nyt el‰m‰ns‰, vaikka herttuan hyvyys oli ollut v‰h‰ll‰ saada h‰net unhoittamaan velvollisuutensa. Polvistuen pyysi h‰n vanhalta herttualta siunausta matkalleen, j‰tti tervehdyksens‰ herttuattarelle ja veljentytt‰rille ja katosi vanhan porttiholvin taakse. Kauan katseli herttua h‰nen j‰lkeens‰. Alhaalla pieness‰ kalastajakyl‰ss‰ tapasi Federigo shur Paolon. -- Te olette onnenlapsi, sor Federigo. Te olitte Villa Serpelonessa. -- Niin, siell‰ olin, shur Paolo. Pankaa vene kuntoon ja soutakaa minut yli j‰rven. T‰n‰ iltana l‰hden Milanoon. Shur Paolo pyˆrritti harmaata p‰‰t‰‰n. -- _In nome di Dio_, (Jumalan nimeen) -- sanoi h‰n -- jos niin tahdotte. Fremersbergin luostarin risti Vuonna 18... oli iloinen seurue vanhoja ja nuoria Baden-Badenista matkalla Fremersbergiin. Se on vuori, joka mets‰isine rinteineen laskeutuu Reinin laaksoon. Mieli jotain n‰hd‰ Jumalan luomasta kauneudesta ja komeudesta, niin sinne sit‰ pit‰‰ vaeltaa. Jalkojen juuressa lep‰‰v‰t Reinin laakson kaupungit ja kyl‰t, hedelm‰puitten ja viinitarhojen suojassa; niitten v‰litse pist‰ytyy Rein hopeaisena juovana n‰kyviin, ja et‰‰ll‰ kohoaa Vogesien vuorenhuippujen sinerv‰ jono. Harmaaseen harsoon kiedottuna kohoaa Strassburgin tuomiokirkko, ik‰‰nkuin jokin valtava sormenviitta, ja yli mets‰syv‰nteen katselevat Iburg-linnan kolkot rauniot tummien kuusien v‰list‰, tuon linnan, jonka ymp‰rill‰ sadut ja muratti kiertelev‰t. Katsella sielt‰ ylh‰‰lt‰ auringon laskua, kun koko seutu on kietoutunut iltaruskon vaippaan, kuulla kellojen kutsuvan iltakirkkoon ja iltatuulen huhahtelevan korkeitten kuusten latvoissa -- siin‰ verraton n‰ky. Iltap‰iv‰ oli jo k‰siss‰, ennenkuin oli kuljettu tuo rasittava matka yli monien alastomien kivikallioitten. Vihdoin saapuivat v‰syneet matkamiehet suureen, ihanaan puistoon, jota korkeat malvat ja liljat runsaasti koristivat, ja istuivat kohta hauskassa majatalossa. Virkistetty‰‰n t‰‰ll‰ itse‰‰n, asettuivat he er‰‰n varjoisan pensaston siimekseen. -- Tied‰tte kai, hyv‰t yst‰v‰t, -- alkoi vanhin seurassa, jalomuotoinen, hopeahapsinen mies, -- miss‰ nyt ollaan? -- Tokihan nyt -- Fremersbergin "Kotkassa", jossa saa hyv‰‰ Affenthaleria ja Limburgin juustoa, -- sanoi nuori, kymmenvuotias poika. -- Niin kyll‰, sin‰ n‰lk‰inen herkkusuu, mutta tied‰tkˆs myˆs, ett‰ t‰‰ll‰ seisoi kerran luostari? Siin‰, miss‰ sin‰ nyt istut, k‰veliv‰t munkit ruskeissa kaapuissaan ja p‰‰hineiss‰‰n, veisaten Hora- ja Vesper-rukouksiaan. -- Luostari! -- huudahti poika h‰mm‰styksiss‰‰n. -- Seh‰n kuuluu varsin kunnianarvoisalta! Miksik‰s t‰ss‰ nyt on ravintola? -- Niin, se on pitk‰ tarina. N‰etkˆ tuota korkeata, valkoista risti‰ tuolla malvojen keskell‰? Menep‰s sinne ja kirjoita paperille v‰rssy, joka on luettavana jalustassa. Sitten saat kuulla enemm‰n. Pian tuli poika takaisin ja luki n‰in kuuluvan v‰rssyn: Vaikka raunioksi raukeis maa, Risti ei voi koskaan horjahtaa. Vaikka syd‰n sortuis taistohon, Turvanani aina Kristus on. -- Mitenk‰s tuo v‰rssy siihen on tullut? -- kysyi vaaleakiharainen tyttˆ, -- se on niin kaunis ja kuuluu niin uudenaikaiselta. Ja luostarihan oli vanha. -- Kuulkaa sitten. Min‰ tunsin viel‰ luostarin viimeisen munkin; se oli pater Herman, vanha raihnainen mies, joka asui t‰‰ll‰ kahden palvelijan kanssa. H‰nell‰ oli viisas puudeli, joka joka p‰iv‰, kori hampaissa, juoksi vuorien poikki Baden-Badeniin hakemaan leip‰‰ ja lihaa. Se tunsi tarkoin kaikki puodit ja toimitti kaikki asiat oikein. Vanhan paterin kuoltua myˆtiin vanha, r‰nstynyt luostari huutokaupalla, ja nyt on siit‰ tullut ravintola. Mutta palatkaamme nyt tuohon kirjoitukseen. Katsokaas, tuolla, miss‰ risti seisoo, oli muinoin Fremersbergin kirkon p‰‰alttari. Armon vuonna 1411 eleli tuolla keskell‰ synkint‰ mets‰‰ erakko, veli Henrik, ammatiltaan kankuri. Siin‰ h‰n vietti ahkeraa ja hurskasta el‰m‰‰. L‰hikylist‰ tuli v‰ke‰ h‰nt‰ kuulemaan, ja pian yhtyi muitakin velji‰ viett‰m‰‰n yksin‰ist‰ el‰m‰‰ h‰nen kanssaan. Tapahtui sitten kerran er‰‰n‰ yˆn‰, ett‰ erakkoveljet her‰siv‰t unestaan pitk‰‰n mets‰torven toitotukseen. He hyp‰htiv‰t ylˆs, sytyttiv‰t pikisoihdun ja l‰htiv‰t liikkeelle. Silloin kuulivat he rytin‰‰ pensaikossa; vaivoin ponnisteli siell‰ ratsu suossa ja kivikossa, selj‰ss‰‰n verta vuotava mets‰mies, ritarin asussa. Veljet tarttuivat ohjaksiin, veiv‰t eksyneen majaansa ja pesiv‰t h‰nen haavansa. Viel‰ puoleksi tainnoksissa ja kuumeessa puheli vanha mets‰mies: Turvanani aina Kristus on. Se ilahdutti velji‰, He huomasivat, etteiv‰t he olleetkaan ottaneet kattonsa alle mit‰‰n peikkoa, vaan hurskaan ritarin. Er‰s veljist‰ katseli ihmeiss‰‰n kultaista koristusta, jota mets‰mies kantoi kaulassaan -- keisarin kuva raskaissa kultak‰‰dyiss‰, -- ja oli h‰nell‰ siit‰ omat ajatuksensa, Kun sitten mets‰mies aamulla aikaisin virkistyneen‰ her‰si, sanoi h‰n veljille: "Jumala teille, hurskaat veljet, palkitkoon sen, ett‰ otitte minut suojaanne. Ottakaa n‰m‰ kultaiset k‰‰dyt palkaksi, mutta enemm‰nkin teen viel‰. Sinne, miss‰ teid‰n mˆkkinne seisoo, rakennetaan luostari pienine kirkkoineen, jotta siin‰ hoidettaisiin ja vaalittaisiin muitakin, jotka sattuvat t‰‰ll‰ eksym‰‰n. Min‰ olen Badenin maakreivi Jaakko". Veljet suutelivat h‰nen k‰tt‰‰n ja kiittiv‰t h‰nt‰. Pian alkoi siell‰ kilke ja kalke k‰yd‰, kivi nousi kiven p‰‰lle ja hirsi liittyi hirteen, ja pieni luostari oli valmis vuonna 1426. Monet myrskyt se n‰ki. Miekka ja tuli sit‰ usein havittelivat, mutta yh‰ se uudelleen kohosi. Moni vaeltaja raukka sai siell‰ suojaa ja apua, ja n‰lk‰vuosina siin‰ monta kˆyh‰‰ ruokittiin. Mutta viimein kuolivat munkit kaikki. Kun viimeinenkin j‰lki luostarista oli kadonnut, tahtoi suuriherttua Leopold kunnioittaa luostarin perustajaa, laittamalla ihanan v‰rssyn tuosta h‰nen silloisesta hartaasta huokauksestaan ja pystytt‰m‰ll‰ tuon suuren hietakiviristin, muistoksi siit‰, ett‰ t‰‰ll‰ muinoin oli ollut siunauksen hiljainen tyyssija. Luostari on h‰vinnyt, munkit kuolleet, -- mutta risti seisoo yh‰. Ja risti on s‰ilyv‰ aina, vaikka raunioiksi raukeis maa, ja autuas on se, joka voi sanoa: Vaikka syd‰n sortuis taistohon, Turvanani aina Kristus on. Vanha herra oli lopettanut. Poikanen oli sill‰v‰lin nukahtanut hiljaa h‰nen jalkainsa juureen ja n‰ki nyt l‰mpˆisen‰ kes‰iltana unta munkeista, jotka t‰‰ll‰ olivat vaeltaneet. Toiset taas oli vallannut omituinen ‰‰nettˆmyys, niinkuin monasti tapahtuu keskell‰ iloista seurustelua. Silloin ei kukaan tahdo ensim‰isen‰ ruveta puhumaan. Ellei ole mit‰‰n erityisen kaunista ajatusta lausuttavana, niin karkoittaa siten vaan nekin hyv‰t ajatukset, joita kukin kenties itsekseen miettii. Kaikki nousivat ylˆs ja l‰htiv‰t ristin luo, joka n‰kyi kauas. -- Olisinpa min‰ el‰nyt luostarin aikoina, niin olisi minustakin tuonne munkki tullut, -- sanoi er‰s solakka nuorukainen, noin 18 vuotta vanha, -- Sinusta munkki! -- sanoi tyttˆ, jolla oli p‰‰ss‰ suuri florentinilainen olkihattu ja siin‰ aimo vihko kedon kukkasia. Naurusuin h‰n katseli poikaa kirkkailla, ruskeilla silmill‰‰n, jotka ilmaisivat hehkuvaa el‰m‰nhalua, -- sinusta vainenkin kaunis munkki olisi tullut! Vahinko vaan ruskeita kiharoitasi ja komeata nen‰‰si, ne kun kokonaan olisivat kadonneet luostarin muurien taa. -- Kentiesp‰ ne siell‰ juuri olisivat paremmin s‰ilyneet kuin maailman melussa. V‰h‰t siit‰, jos tukka ajetaan; l‰htee se maailmassa kumminkin. -- Mik‰ minkin mieleen -- vastasi tyttˆ, Veronika nimelt‰. -- Min‰ vaadin el‰m‰lt‰ muuta. Min‰ tahdon tulla t‰‰ll‰ onnelliseksi, enk‰ ollenkaan ymm‰rr‰, miksi ei saisi siihen pyrki‰. Pit‰‰ maailma murheen laaksona on minusta aina ollut varsin sairasmielist‰. Ja vaikka maailma sellainen olisikin, eikˆ meid‰n pit‰isi tehd‰ siit‰ ilon majaa? Katsopas vaan n‰it‰ kukoistavia kukkasia, n‰it‰ rehevi‰ kˆynnˆksi‰; kyll‰ ne ovat paljon iloisammat kuin valittelevien munkkien malvapensaat ja ristik‰yt‰v‰t. -- Sin‰p‰ et sanoja s‰‰st‰, rakas lapsi, -- sanoi vanha, harmaahapsinen rouva. -- Kenties sin‰ myˆhemmin ajattelet toisin ja pid‰t v‰hemp‰‰ ‰‰nt‰, kunhan huomaat lˆytyv‰n voimia, joita vastaan sin‰ et voi taistella. Kenties voin sinulle joskus kertoa ihmislasten onnesta. Minun el‰m‰nkokemukseni on se, mit‰ tuossa jalustassa sanotaan. Keskustelun kest‰ess‰ oli er‰s tyttˆ asettunut Veronikan taakse ja kietonut k‰sivartensa h‰nen ymp‰rilleen. Hartaasti ja mustat silm‰t suurina h‰n kuunteli vanhan rouvan puhetta. Veronika k‰‰ntyi ‰kki‰ h‰neen p‰in. -- Sin‰h‰n se olet, Klara! T‰m‰ sopii juuri sinulle, joka pid‰t luostariel‰m‰st‰. Er‰s kahdeksan vuotias poika oli hiljaa asettunut ristin juurelle. Sysimustat, suuret silm‰t katselivat kysyv‰sti ja tutkivasti ulos maailmaan ja yht‰ syv‰sti taivaaseenkin. Lˆytyy sellaisia ihmeellisi‰ lapsenkasvoja, jotka ovat suuria salaisuuksia ja kysymysmerkkej‰. Mit‰ heist‰ tulee?... N‰kyi, ett‰ h‰n mietti tuota lausetta ristiss‰. ƒkki‰ h‰n nousi ylˆs, juoksi vanhan rouvan luo ja sanoi: -- ƒiti, hajoaakos maailma sitten raunioiksi, t‰m‰ ihana maailma? Mitenk‰s se on mahdollista? Viel‰kˆs min‰ sen n‰en, ja sin‰, ‰iti? Kuinkas sitten k‰y? Sanohan! -- Sin‰ kyselet liian paljon yht‰haavaa, lapsi! -- vastasi ‰iti, katsoen hell‰sti poikaansa, -- mutta kuulehan. N‰etkˆ tuolla tuota kirjavaa perhosta? Eikˆs se kerran madellut pitkin maata rumana toukkana, ja mitenk‰ kauniit v‰rit sill‰ nyt on ja mitenk‰ keve‰t sen siivet! Olisitko silloin luullut, ett‰ jotain tuollaista voisi tulla ryˆmiv‰st‰ matosesta? Niin se k‰y maailman ja ihmisenkin. Se, mit‰ nyt n‰et, on vaan alkua, mutta siit‰ tulee viel‰ jotain ihanampaa. Ymm‰rr‰tkˆs? -- Vaikeata se on, -- vastasi poika. Niin sanoi h‰n aina, kun sattui jotain kummallista h‰nen el‰m‰ss‰‰n. -- Taasko h‰n kyselee, tuo pieni, mustasilm‰inen filosofi, -- sanoi sisaruspari, poika ja tyttˆ, jotka istuivat k‰sityksin. -- Kyseleep‰ kyll‰. Se, joka ei kysele, h‰n ei mit‰‰n opi. Ettekˆ ole lukeneet kertomusta ritarista, joka ei koskaan kysellyt ja siit‰ syyst‰ menetti sen, mik‰ paras on? -- Sen me kyll‰ tunnemme. Siit‰h‰n kertovat satukirjat, tied‰th‰n ‰iti, ne Reutlingeniss‰ painetut. Ritarin nimi oli Parzival. -- No niin, siit‰p‰ tekin sitte voitte jotain oppia. Viel‰ te ymm‰rr‰tte kirjoituksen tuossa ristiss‰, te ja pieni mustasilm‰inen myˆs. -- Aurinko oli jo laskemaisillaan, mutta pieni seura istui viel‰ pˆyd‰ss‰. Hauskasti jutellessa olivat maidot, vaapukat ja mansikat ja Limburgin juustot ja punainen Affenthaleri kadonneet, ja vanhin joukosta teki l‰htˆ‰. Hilpeit‰ lauluja laulellen kuljettiin l‰pi mets‰n takaisin Badeniin. Mutta ei kukaan aavistanut, ett‰ yˆll‰ muutamat unissaan n‰kiv‰t valkoisen ristin loistavan ja kuulivat vienojen ‰‰nien laulavan: Turvanani aina Kristus on. * * * * * Viisikymment‰ vuotta runsaasti on kulunut edell‰kerrotusta iltap‰iv‰st‰. Mit‰ on tullut heist‰, jotka silloin niin hauskasti jutellen istuivat siell‰ ja katselivat tuota vakavaa risti‰? Ovatko he oppineet ymm‰rt‰m‰‰n kirjoituksen siin‰? Min‰ annan pikip‰isin muutamien kuvien heist‰ kulkea sieluni silmien ohi. Vanha herra, harmaahapsinen, -- Jumala h‰nen muistoansa siunatkoon! -- h‰nest‰ t‰ytyy minun laulaa, niinkuin vanha Wandsbecker: Sulo rauha kattaa kummun t‰n. Miehen hyv‰n t‰h‰n peittelitte. Paljon h‰nt‰ tekin rakastitte, Min‰ -- viel‰ enemm‰n. Tuskin olen el‰ess‰ni sittemmin kohdannut yht‰k‰‰n sellaista p‰iv‰nhele‰t‰ luonnetta, kuin h‰nell‰ oli. Jo kotona, lapsena ollessaan, oli h‰n is‰ns‰ p‰iv‰nvalo. H‰n oli ainoa lapsista, joka sai kutsua "sinuksi" vanhaa, kunnianarvoisaa vanhusta, kun muitten lasten sit‰vastoin piti ankaran kurin ja vanhan tavan mukaan "teititell‰". Jokainen oikea, jalo s‰vel lˆysi vastakaiun h‰nen syd‰mess‰‰n. Lˆytyyp‰ ihmisi‰, joiden k‰siss‰ kaikki, mihin kajoavat, muuttuu kullaksi. Eiv‰t he ole mit‰‰n noitia eik‰ kullantekijˆit‰, mutta he osaavat lˆyt‰‰ kullan kunkin asian pohjalta. Mit‰tˆn esine, johon muut eiv‰t ole huomiota kiinnitt‰neet -- sen he nostavat maasta, tarkastelevat sit‰ ja antavat meille takaisin kultana ja jalokiven‰. Ne ovat juuri rakkaudelle ja ilolle herk‰t silm‰t, joissa kaikki kuvastuu niin valoisana. Ja sellainen mieskˆ olisi kulkenut ristin ohi, silm‰ilem‰tt‰ sen ‰‰retˆnt‰ ihanuutta? Ei -- se valaisi h‰nen syd‰meens‰. Hiljainen sielujen heimolaisuus veti h‰nt‰, jonka silm‰ aina oli avoin kaikelle ihanalle, ihanimman ihmislapsen luo, eik‰ se tuottanut h‰nelle p‰‰nvaivaa eik‰ syd‰men murtumista. "_Jesus katsahti h‰nen puoleensa ja h‰n rakasti h‰nt‰_", niin kuului t‰ss‰kin; h‰nen vastauksensa oli vaan toinen kuin tuon rikkaan nuorukaisen. H‰nen el‰m‰ns‰ tarina ei n‰et jatku sanoilla: "ja h‰n meni murheellisena pois, sill‰ h‰nell‰ oli paljon tavaraa", vaan "ja h‰n katsoi H‰neen ja rakasti H‰nt‰ takaisin ja antoi H‰nelle ei ainoastaan kaiken sen, mit‰ _h‰nell‰ oli_, vaan myˆs kaiken, mit‰ _h‰n oli_." Oletkos kohdannut sellaisia ihmisi‰, joille -- kuten muutamissa maissa -- aurinko koittaa ilman h‰m‰r‰n h‰my‰ ja taistelun pimeytt‰ ja sumua vastaan heti t‰ydell‰ ter‰ll‰‰n? -- Ja h‰nen el‰m‰ns‰ aurinko laskeusikin valoisana ja kirkkaana. Sairaana h‰n ei ollut milloinkaan ollut, -- ja kuolemakin tuli valoisana airueena vain. Viel‰ edellisen‰ iltana oli h‰n kirkkaalla ja vanhoillakin p‰ivill‰ viel‰ korkealla tenori‰‰nell‰‰n laulanut: "Jumalan karitsaa." Pantuaan pois paletin ja pensselin -- h‰n oli juuri maalannut Fremersbergin vienossa ilta-auringon valossa -- kuului h‰nen huuliltaan huudahdus: "Se on kuolema!" ja toinen: "Rauhaan", ja viimeksi: "Herra Jesus, ota minun henkeni!" Ei kulunut pitemp‰‰ aikaa, kuin t‰m‰n kirjoittamiseen -- niin silm‰t ummistuivat ajalliselta maailmalta, auetakseen tuolla ylh‰‰ll‰ riemussa. "Vaikka syd‰n sortuis taistohon, Turvanani aina Kristus on." Niin kuului kuolemassa, eik‰ siin‰ senvuoksi n‰kynyt eik‰ tuntunut kuolemaa olevankaan. * * * * * Kuusitoista vuotta ennen h‰nen l‰htˆ‰‰n, oli viimeisen taistelunsa taistellut se sisaruspari, joka silloin kerran oli istunut k‰sityksin, kuunnellen pienen miehen kysymyksi‰. Nuorukainen, hiljainen, hauska originaali, joka ei oikeastaan ket‰‰n tarvinnut, ollakseen onnellinen, koska h‰n oli muodostanut itselleen oman pienen maailman, jota ei muitten tarvinnut ymm‰rt‰‰, iskikin senvuoksi aina yhteen tylyn, todellisen maailman kanssa. Se sys‰ili h‰nt‰ ja h‰n sit‰, ja aina oli h‰n sen mielest‰ liian lyhyt tai liian pitk‰. H‰nen opettajansa ennustivatkin h‰nelle kaikkea mahdollista onnettomuutta, ja h‰n oli v‰h‰ll‰ itsekin sit‰ uskoa. Kumminkin katseli h‰n maailmaa j‰lleen suurilla, ruskeilla silmill‰‰n, ik‰‰nkuin tahtoisi sanoa: "Ette te minua kuitenkaan kaikki ymm‰rr‰." Raskas vamma, ‰itins‰ perintˆ‰, piti h‰net loitolla ihmisten remuavista seuroista; sit‰ enemm‰n nautti h‰n sis‰llisesti. Harvasanainen kun oli, aukasi h‰n ainoastaan silloin t‰llˆin puheensa sulut, ja silloin h‰nen sanansa olivat t‰ynn‰ hilpeit‰ leikkipuheita siit‰ mit‰ kaikkea h‰n oli n‰hnyt ja kuullut, vaikka h‰n muutoin niin vakavalta kannalta maailmaa katseli. Mutta tulla joksikin t‰ss‰ maailmassa, siihen ei h‰nest‰ ollut. H‰n ajatteli ja ajatteli paljonkin, mutta ei voinut yhteenk‰‰n ajatukseen oikein toden teolla kiinty‰ ja panna sit‰ t‰yt‰ntˆˆn. H‰n vaipuikin ajan pitk‰‰n v‰list‰ raskasmielisyyteen ja alakuloisuuteen, joihin h‰nen yksin‰iset mietiskelyns‰ olivat panneet hyv‰n alun. Jokainen syd‰mellinen katse ja jokainen lempe‰ sana tuntui h‰nest‰ silloin hyv‰lle. ƒkisti sai h‰n kovan tulehduksen keuhkoihinsa. T‰st‰ h‰n kyll‰ n‰enn‰isesti parani, mutta se oli kumminkin j‰tt‰nyt j‰lkeens‰ kuoleman idun. Lopulti ryhtyi h‰n j‰lleen siihen taiteeseen, jota h‰n aikaisemminkin oli harjoittanut. Piti kerran teht‰m‰n joku ter‰spiirros ja myˆt‰m‰n se sairasten lasten hoitolaitoksen hyv‰ksi. H‰n pyysi saada sen toimekseen. H‰n piirusti ja kaiversi ristin Fremersbergin p‰‰alttarilla kirjoituksineen. Tuo ihana piirros levisi monissa kappaleissa ja tuotti rahaa runsaasti. Silloin v‰l‰hti ilon s‰de noilla kalpeilla kasvoilla, joista kuumeiset silm‰t synk‰sti hohtaen katselivat. Se oli h‰nen _viimeinen_ tyˆns‰. Ja jo kauan oli h‰n aavistellut, ett‰ tuo lause sopii _h‰neen_. P‰iv‰t k‰viv‰t yh‰ vaikeammiksi h‰nelle, mutta yh‰ suuremmaksi k‰vi h‰nen k‰rsiv‰llisyytens‰kin. Herke‰m‰tt‰ tuijotti h‰n tekem‰‰ns‰ tyˆhˆn, joka riippui sein‰ll‰ h‰nen vuoteensa yl‰puolella. Nuoruus ja kuolema, poisp‰‰semisen toivo ja paranemisen toivo taistelivat kesken‰‰n. Mutta sielu voitti taistelussa, ja kun h‰n kerran er‰‰lle vanhalle, uskolliselle yst‰v‰lle oli avannut koko syd‰mens‰ ja lapsellisesti tunnustanut kaikki, mik‰ h‰nen sieluaan ja omaatuntoaan painoi, l‰heni pelastus nopein askelin. "Min‰ olen niin onnellinen! Min‰ rakastan paljon teit‰ kaikkia, -- min‰ menen kotiin." Ne olivat h‰nen viimeiset sanansa, ja katse ristiin kiinnitettyn‰ sammuivat kauniit, tummat silm‰t. H‰n oli t‰ytt‰nyt yhdennenkolmatta ik‰vuotensa, kun "syd‰n sortui taistohon". * * * * * Ent‰s h‰nen sisarensa, tuo hento lapsi, paksuine palmikkoineen? H‰nt‰ t‰ytyi rakastaa tuota hiljaista olentoa. Usein pisti h‰ness‰ veitikka esiin, mutta h‰n osasi silloin nauraa niin syd‰mellisesti, ettei h‰neen voinut suuttua. Kaikissa leikeiss‰ oli h‰n aina rauhanrakentajana rajujen poikain kesken, eik‰ kukaan tohtinut h‰nt‰ vastustaa. H‰n varttui neitoseksi, ja h‰nen runokyh‰yksens‰ ja p‰iv‰kirjansa, joihin min‰ kerran sain vilaista, kertovat, mit‰ kaikkea h‰nen nuoressa syd‰mess‰‰n oli liikkunut. H‰nell‰ oli suuria soitannollisia taipumuksia ja hele‰n kirkas soprano-‰‰ni. Felix Mendelssohnin laulut olivat juuri ilmestyneet, ja ihastuksella h‰n lauleli niit‰. Musiikki kiinnitti h‰net suloisella mieltymyksell‰ er‰‰seen nuoreen taiteilijaan, mutta kaikki j‰i kumminkin selvityst‰ vaille. Koitti p‰iv‰, jolloin salaisuus tuli ilmi, vaikka toisella tavalla, kuin h‰n oli ajatellut. Er‰‰lt‰ matkalta palattuaan sai h‰n yˆll‰ kuumeenv‰ristyksi‰, jotka olivat alkuna ankaraan lavantautiin. Houreissaan puheli h‰n rakkaudestaan. ƒiti piteli h‰nen kuumeenpoltteista, v‰risev‰‰ k‰tt‰‰n ja lohdutteli h‰nt‰ niin hyvin kuin taisi. Kuume h‰visi, tauti n‰ytti taittuneen, mutta syd‰n oli uupunut. H‰n tunsi kyll‰, ett‰ p‰iv‰ns‰ olivat luetut, ja nuori el‰m‰ taisteli kovasti kielt‰ymyst‰ vastaan. Kun h‰n oli saanut varmuuden siit‰, ettei en‰‰ ollut toivoa kuin v‰h‰n tai ei ensink‰‰n, kohosi h‰nen henkens‰ t‰yteen selvyyteen ja rauhaan. "ƒlk‰‰ antako minun en‰‰ nukkua -- olkaamme n‰m‰ hetket viel‰ yhdess‰. Lukekaa minulle psalmeja! Muistatko, ‰iti, mit‰ sin‰ sanoit Fremersbergiss‰? 'T‰ytyy kysell‰', sin‰ sanoit. Sinun pit‰‰ puhua minulle viel‰ paljon siit‰, miten tuolla ylh‰‰ll‰ on. Nyt min‰kin tied‰n, mit‰ se v‰rssy merkitsee, jonka veikko kaiversi." Niin kului p‰iv‰ toisensa per‰st‰, kunnes h‰n, ilman mink‰‰nlaista kuolonkamppausta nukahti pois. ƒiti laski myrttiseppeleen h‰nen otsalleen. Nuoresta taiteilijasta saimme hyv‰n yst‰v‰n, ja nuoren, kihlaamattoman morsiamen kuva on h‰nt‰ seurannut aina l‰pi el‰m‰ns‰. Vierekk‰in lep‰‰v‰t sisarukset, he, jotka kerran k‰sityksin istuivat luostarin m‰ell‰. Ja Klara sitten? Niin, Veronika oli oikeassa. Ei h‰n tosin mennyt luostariin, mutta kyll‰ armeliaan rakkauden palvelukseen. Eip‰ sill‰, ett‰ h‰nen olisi ollut juuri helppo erota rakkaan kodin piirist‰, mutta h‰nen is‰ns‰, joka itse oli er‰‰n sairashuoneen esimiehen‰, oli hartaasti toivonut, ett‰ joku h‰nen lapsistaan, toinen tyt‰r esimerkiksi, antautuisi sairaanhoitajaksi. H‰n uhrasi itsens‰ muiden t‰hden, tuo liikuttava, ep‰itsek‰s ihmislapsi. Kaksikymment‰ ajastaikaa oli h‰n uskollisesti tuossa toimessa, pysyen lujalla rakkauden siteell‰ kiinni kaikissa niiss‰, jotka kerran olivat h‰nen kanssaan ristin juurella istuneet. Nyt kantoi h‰n risti‰ itse rinnallaan ja syd‰mess‰‰n. J‰lkeen j‰‰neitten tavarain joukossa lˆytyi Fremersbergin ristin kuva. * * * * * Ja tuo el‰m‰nhaluinen, vallaton lapsi, joka el‰m‰lt‰ niin paljon onnea vaati, minnes h‰n on j‰‰nyt? Veronika! T‰ysin purjein laski h‰n el‰m‰‰n, etsien kaikissa asioissa ja ihmisiss‰ paraita puolia ja lˆyt‰enkin niit‰. "Sin‰ ved‰t aina kerman p‰‰lt‰", oli h‰nen ‰itins‰ nauraen sanonut, "ja me saamme sitten juoda piim‰n." "No, hyv‰lle se maistuukin, kun vaan on oikein l‰mmint‰", vastasi tyttˆnen ja t‰m‰ lause se kulki kauan sananpartena perheess‰. Sattuvilla sukkeluuksillaan ja luontaisella humorillaan veti h‰n pian ihmiset puoleensa. Siksip‰ kerrottiinkin h‰nelle tapahtuneen kaikenlaisia rakkausseikkailuja, huolimatta h‰nen siveellisest‰ ankaruudestaan. Kun h‰nt‰ joku yst‰v‰tt‰rens‰ nuhteli siit‰, ett‰ se tai se nuori mies oli astunut liian l‰helle tulta ja saanut h‰nest‰ syd‰menpolttoja, vaikka er‰s toinen oli h‰neen mieltynyt, sanoi h‰n: "Ei se sellainen mit‰‰n rakkautta ole. Jos min‰ toista kohtaan osoitan v‰h‰nk‰‰n intressi‰, niin luulee h‰n heti, ett‰ nyt pit‰‰ menn‰ kihloihin. Miks'ei voisi lˆyty‰ yst‰vyytt‰ nuorten, eri sukupuolta olevien v‰lill‰? Pit‰‰kˆs sit‰ sitten heti menn‰ naimisiin?" Sama vanha rouva, joka h‰nelle kerran Fremersbergiss‰ oli sanasen sanonut, otti h‰net j‰lleen sanasta kiinni, kuullessaan h‰nen taas puhuvan samaan tapaan. -- "Rakas lapsi, niin sin‰ luulet, mutta uskopas minua: se ei pid‰ paikkaansa. Raja, jossa kunnioitus ja lempi muuttuvat rakkaudeksi, on liian hieno. Nuoret ihmiset, jos ovat luonteeltaan ihanteellisia, panevat ihanteensa johonkin luotuun olentoon ja rakastavat h‰ness‰ oikeastaan _itse‰‰n_, -- eik‰ toinen enemp‰‰ kuin toinenkaan p‰‰se ilman pettymyksi‰. Niin kauan sin‰ leikittelet tulen kanssa, kunnes poltat hyppysesi. Sinun olisi paljoa parempi, ett‰ ottaisit jonkun kunnon miehen, joka voisi sinua johdattaa ja taluttaa vakaalla, mutta lempe‰ll‰ k‰dell‰. Silloin voisivat luonnonlahjasi kehitty‰ ja tulla siunaukseksi sinulle ja muille. Nyt en luule niist‰ olevan siunausta kellenk‰‰n." Tyttˆ ajattelemaan. H‰n ei koskaan unohtanut n‰it‰ sanoja, ei edes niiden pitkien vuosien kuluessa, jotka h‰nen, terveytens‰ vuoksi, t‰ytyi viett‰‰ Ranskassa ja Italiassa. Orgaaninen syd‰nvika pakotti h‰net n‰et jo nuorena l‰htem‰‰n kotimaastaan, koska ilmanala t‰‰ll‰ oli h‰nelle ep‰terveellinen. Riitt‰‰ sanoa, ett‰ h‰nen el‰m‰ns‰ oli jakso hauskoja hetki‰, mutta viel‰ enemm‰n pettymyksi‰. Paraikaa kun h‰n luuli el‰m‰ns‰ saaneen vahvan tuen ja pohjan, silloin, viimeisess‰ silm‰nr‰p‰yksess‰, joutui toivo haaksirikkoon, ainakin k‰rsimysten karille. Niin tuli h‰n Palanzaan. T‰‰ll‰ tutustui h‰n er‰‰n nuoren, sairaan prinssin seuralaiseen, jonka koko olemus h‰nt‰ suuresti miellytti. Vakava, mutta kumminkin syd‰mellinen tapa, jolla t‰m‰ kohteli sek‰ prinssi‰ ett‰ koko muutakin seuraa, lempe‰ totisuus, joka silmist‰ loisti -- kaikki tuo teki Veronikan hiljaiseksi h‰nen l‰heisyydess‰‰n, kun muut sit‰ vastoin innostuivat ja vilkastuivat henkev‰st‰ keskustelusta, jota h‰n niin hyvin osasi yll‰pit‰‰. Kuka voi sanoa, kuinka ihmeellisesti t‰llainen persona vaikuttaa erilaisiin ihmisiin, ja mit‰ kaikkia vaikuttimia siin‰ on! Koska tuo prinssin mentori oli oikeastaan teologi, niin pyysiv‰t vieraat, joille ei t‰‰ll‰ mit‰‰n jumalanpalvelusta oltu pidetty, h‰nt‰ saarnaamaan. Moneen vuoteen ei h‰n en‰‰ ollut saarnannut, eik‰ h‰nen olisi ollut helppoa tehd‰ sit‰ nyt ja varsinkin sellaiselle seurakunnalle; lopuksi suostui h‰n kumminkin. H‰n saarnasi er‰‰ss‰ pieness‰ salissa, joka tuota pikaa oli laitettu rukoushuoneeksi. Tekstin‰ oli h‰nell‰: "Kaikki, mit‰ minun is‰ni antaa minulle, se tulee minun tykˆni; ja joka minun tykˆni tulee, sit‰ en min‰ heit‰ ulos." H‰n alkoi saarnansa er‰‰ll‰ nuoruuden-muistelmalla. Stuttgartin tuomiokirkossa -- kertoi h‰n -- soi muuan hopeakello aina puoliyˆn aikana. Siihen on antanut aihetta muinais-aikainen s‰‰dˆs. Oli n‰et kerran muutamia prinsessoja joutunut mets‰stysretkell‰‰n eksyksiin, mutta kellon ‰‰ni oli ohjannut heid‰t j‰lleen oikeaan. Siit‰ saakka -- niin m‰‰r‰‰ vanha s‰‰dˆs -- pit‰‰ hopeakellon aina soida syd‰n-yˆn aikana. Nerokkaasti sovitti h‰n t‰m‰n seikan Is‰n vet‰miseen Pojan tykˆ ja kuvasi sitten sit‰ syd‰nt‰, joka kaikille avoin on, ja joka yksin‰ns‰ rauhan antaa. -- Veronika istui kuulijain joukossa. Vanha, kauan unhoituksissa ollut kuva ilmeni h‰nen sielunsa silmien eteen: tuo risti tuolla Fremersbergiss‰. Kuinkas se v‰rssy kuuluikaan? Eikˆs siell‰kin joku eksynyt tullut lˆydetyksi? H‰n koetti muistutella sanoja. Kenties viel‰ enemm‰n kuin saarna, oli h‰nt‰ liikuttanut muistot kaikesta siit‰, mit‰ h‰n pitkien vuosien kuluessa oli kokenut ja k‰rsinyt -- k‰rsimyksi‰h‰n ei ollut puuttunut. ƒ‰neti astui h‰n huoneeseensa. Table d'hoten aikana joutui h‰n istumaan tuon prinssin seuralaisen -- ‰skeisen saarnamiehen -- viereen, H‰nen t‰ytyi kaikin mokomin sanoa vierustoverilleen muutama sana saarnan johdosta. -- Olette johdattanut mieleeni er‰‰n p‰iv‰n nuoruuteni ajoilta, -- sanoi h‰n ja kertoi sitten tuon kes‰isen iltap‰iv‰n, -- mutta v‰rssy‰ en en‰‰ oikein muista. -- Min‰ sen kyll‰ tunnen, vastahan siit‰ on kahdeksan viikkoa, kun tein Baden-Badenista matkan Fremersbergiin. Kirjoitin v‰rssyn muistiin. Ulkoa en min‰k‰‰n sit‰ osaa, mutta kyll‰ min‰ sen pian lˆyd‰n. H‰n otti muistikirjansa esille ja luki: "Vaikka raunioiksi raukeis maa" j.n.e. -- Niin, niin, niinh‰n se oli. Kuinka omituista, ett‰ te sen kirjailitte muistiin! Antaisitteko minun kopioida sen? -- Kernaasti; teit‰h‰n saan kiitt‰‰ siit‰, ett‰ kuulin kertomuksen tuon ristin synnyst‰. Tuollaisen v‰rssyn merkitys ei ole sen ulkomuodossa, vaan etup‰‰ss‰ siin‰, ett‰ sill‰ on merkityst‰ _meille_ ja on palanen meid‰n el‰m‰‰. Miekkoinen se, joka ei ainoastaan lue sit‰, vaan myˆs voi sen sanoilla vakavasti rukoilla. Veronika oli ‰‰neti. Raunioiksi oli h‰nelt‰ paljon mennyt, se oli liiankin totta, ja monasti oli syd‰n taistelussa murtumaisillaan, se oli myˆskin totta; ent‰s kaikki muu? -- Vuosia oli vierinyt, ja S:n vuorikyl‰n hauskassa pappilassa istui talvi-iltana hiljaa muuan pariskunta. Veronika siin‰ on miehineen. H‰n oli mennyt kihloihin ei tuon prinssin seuralaisen, vaan er‰‰n t‰m‰n hyv‰n yst‰v‰n kanssa, joka kohta senj‰lkeen oli sinne tullut. Saarna oli ihmeellisesti liitt‰nyt yhteen nuo t‰h‰n saakka niin kovin erill‰‰n olevat pensionaatin j‰senet. Tuolla prinssin seuralaisella oli h‰nell‰kin ennen muinoin ollut oma seurakuntansa, valoisa, nuoruuden onnen aika, mutta vuosi vaan ja -- kaikki oli kadonnut. Itse h‰n oli sairastunut kovaan kuumeeseen, joka kyl‰ss‰ riehui, ja juuri silloin kun h‰n tautivuoteellansa tunnotonna ja toivottoman heikkona makasi, juuri silloin oli h‰nen vaimonsa kuollut samaan kuumeeseen. Silloin h‰n, murtuneena sielultaan ja ruumiiltaan, oli v‰liaikaisesti luopunut virastaan ja vastaanottanut paikan prinssin luona. H‰nelle ei johtunut mieleenk‰‰n laittaa kotiansa uudestaan kuntoon. Mutta h‰nen samanmielinen, vaikka kumminkin el‰m‰nhaluinen yst‰v‰ns‰ oli voittanut Veronikan syd‰men, ja h‰nen mukanaan oli Veronika l‰htenyt. Onnellisia vuosia saivat he viett‰‰ tuolla ylh‰‰ll‰ hiljaisessa ja syrj‰isess‰ seurakunnassa. Kolme reipasta lasta istui pˆyd‰ss‰, joista varsinkin muuan soma ja lahjakas poika pisti silm‰‰n. Tultuaan kaupungin lukioon, p‰‰si h‰n pian luokan ensim‰iseksi. H‰n oli vanhempiensa ja koulunsa koko ilo. Ollessaan er‰‰n‰ lupa-aikana muutaman yst‰v‰ns‰ luona, vilustui h‰n uimaretkell‰ ja muutaman p‰iv‰n kuluttua kuoli vatsatulehdukseen. T‰t‰ iskua ei Veronika kest‰nyt. H‰nen syd‰nvikansa, joka onnen aikana oli vaiennut, alkoi nyt vaivata uusilla voimilla. H‰n k‰rsi kuukausm‰‰ri‰. Tuli kovain tuskain p‰ivi‰, mutta h‰n kesti ne sellaisella mielenlujuudella ja sellaisella miehuudella, joka oli kaikille k‰sitt‰m‰tˆnt‰. Erinomaisella j‰rjen selvyydell‰ oli h‰n kaikki j‰rjest‰nyt. H‰nen vuoteensa yl‰puolella riippui v‰rssy Fremersbergin ristilt‰, h‰nen miehens‰ maalaamana. Tuo v‰rssyh‰n se oli ollut silta, jota myˆten rakkaus oli h‰nen luokseen astunut, ja kuinka usein Veronika viittailikin siihen! Nyt lep‰‰ h‰n jo poikansa vieress‰ hiljaisessa kirkkomaassa mets‰isell‰ m‰enrinteell‰, ja _yksi_ risti kattaa molemmat kummut. Ja tuo pieni, kyselev‰ poika mustine, syv‰mietteisine silmineen? Voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan h‰nen retkist‰‰n ja vaiheistaan. H‰nell‰ kun oli suuria taiteellisia taipumuksia, erosi h‰n poikavuosinaan koulusta ja meni taiteilijan ateliaan. H‰n edistyi suurin askelin ja kaikki toverit ennustivat h‰nelle loistavaa tulevaisuutta. Mutta ‰kki‰ h‰n laski pois piirtimet ja kaivertimet, istui taas koulunpenkille ja valmistelihe yliopistoon. Saatuansa konfirmationinsa aikana sis‰llisen her‰tyksen, p‰‰tti h‰n ruveta teologiksi. Se, mit‰ h‰n oli, oli h‰n kokonaan, mutta nuo tummat silm‰t katsoivat kaikkialla pohjaa myˆten, ja milloin pohja ei n‰ytt‰nyt kyllin lujalle, silloin k‰vi h‰n levottomaksi. H‰n katkaisi entiset siteet, l‰ksi is‰nmaastaan ja j‰tti yst‰v‰t vakuutuksensa t‰hden, syˆst‰kseen taas uusiin taisteluihin. Siit‰ huolimatta kumpusi valtava el‰m‰n vuo h‰nen syd‰mest‰‰n, joka niin harvinaisella herkkyydell‰ k‰sitti nuorison pyyteit‰ ja taisteluita. Kaikissa h‰nen puheissaan ja kirjoituksissaan pulppuili taiteellinen suoni -- nuoruuden perintˆ‰. Harvoissa ihmisiss‰ yhdistyy totuus ja kauneus niin ihanaksi kokonaisuudeksi. Koko h‰nen teologiansa, dogmatikansa ja etikansa kohdistui lopultakin yhteen ainoaan -- joka ei ollut mit‰‰n muuta kuin tuo lause ristin jalustassa. "Christus solus, sola gratia, sola fide" -- Kristus yksin, armosta yksin, uskon kautta yksin -- ne olivat viimeiset sanat, jotka h‰n kirjoitti. "Turvanani aina Kristus on!" -- sit‰ puhuivat nuo korkealle kohotetut k‰det, jotka h‰n kuolemaa kohti ojensi, puhuivat ‰‰nekk‰‰sti ja kaunopuheliaasti. Ja tuo nuori mies, niin kernas menem‰‰n luostariin, h‰nest‰ en paljoa tahdo puhua, sanon vaan, ett‰ h‰n oli heloittava ja polttava valo, joka itseens‰ riutui. Taiteessansa oli h‰n kohonnut mestariksi, ja -- mik‰ ainoastaan harvoille on suotu -- h‰n lˆysi juuri luonteensa mukaisesti tuon elegisen, haikean piirteen luonnossa, tuon kaihon, josta Geibel laulaa: Luonnossa suuri piilee kaikkialla henki, Se piilee kiviss‰ ja alla ahojenki. Se mets‰n vehreen huojuu hartioilla Ja harhaillen k‰y rannan kallioilla. Se sinivuokon silm‰‰n poikkee tielt‰‰n Ja ‰‰netˆnt‰ haastaa sulle kielt‰‰n. H‰nelle koitti hiljainen onni nuoren vaimonsa kera. Silloin sai h‰n kiireellisen kutsun taivaalliseen kotiin. Ollessaan opintomatkalla Tyrolissa haki h‰n er‰‰n‰ ylen kuumana p‰iv‰n‰ suojaa raju-ilmalta er‰‰ss‰ tunnelissa, jossa j‰inen kylmyys kietoi vaippaansa tulistuneen ruumiin. Reumaatillinen kuume hyˆkk‰si syd‰meen, ja muutaman viikon kuluttua oli eronhetki tullut. Sairaskamarin akkunat antoivat juuri Fremersbergiin p‰in. Vaimolleen ja lapsilleen sanoi siin‰ j‰‰hyv‰iset tuo kukoistava mies, ei viel‰ kolmenkaankymmenen vanha. Jumalalle sanoi h‰n viimeiset sanansa: "Is‰, sinun k‰siisi annan min‰ henkeni." Ja syd‰n, jonka tykytykset olivat kuuluneet ovelle saakka, lakkasi tykytt‰m‰st‰. Mutta tuo uneksiva poika, joka oli nukahtanut ristin juurelle, h‰n s‰ilytt‰‰ syd‰mess‰‰n kaikkien niiden kuvat, jotka kerran olivat seisoneet tuon ristin juurella ja nyt sen rauhassa nukkuvat. End of the Project Gutenberg EBook of Kartanoita kalliolla, by Emil Frommel *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KARTANOITA KALLIOLLA *** ***** This file should be named 39046-8.txt or 39046-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/9/0/4/39046/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.