Kapteeni Grantin lapset

The Project Gutenberg EBook of Kapteeni Grantin lapset, by Jules Verne This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license Title: Kapteeni Grantin lapset Author: Jules Verne Translator: Eino Voionmaa Release Date: March 5, 2012 [EBook #39058] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPTEENI GRANTIN LAPSET *** Produced by Tapio Riikonen KAPTEENI GRANTIN LAPSET Kirj. Jules Verne Suomentanut Eino Voionmaa Karisto Oy, H‰meenlinna, 1922. SISƒLLYS: Vasarahai Kolme asiakirjaa Malcolmin linna Lady Glenarvanin ehdotus Duncanin l‰htˆ Matkustaja hytiss‰ numero kuusi Mist‰ Jacques Paganel on tulossa ja minne menossa Yksi kunnon mies lis‰‰ retkelle Magalh„esin salmi 37 leveysaste Chilen halki 3900 metrin korkeudessa Kordillieerien rinnett‰ alas Kaitselmuksen pyssynlaukaus Jacques Paganelin espanjan kieli Colorado-virta Pampa Juomavett‰ etsim‰ss‰ Punaiset sudet Argentiinan tasangot Independancen linna Tulva Elet‰‰n lintujen lailla Jatketaan lintujen el‰m‰‰ Tulen ja veden v‰liss‰ Atlantti Viiteselitykset. VASARAHAI. Hein‰kuun 26. p‰iv‰n‰ 1864 viiletti komea huvipursi navakassa koillistuulessa t‰ytt‰ hˆyry‰ Pohjois-Kanaalin laineilla, Skotlannin ja Irlannin v‰lisess‰ salmessa. Englannin lippu liehui kokkamaston kahvelissa; suurmaston p‰‰ss‰ oli sininen merkkiviiri, johon oli kultaneuloksin ommeltu kirjaimet E.G. ja niiden yl‰puolelle herttuakruunu. Huvialuksen nimi oli _Duncan_: sen omistaja oli lordi Glenarvan, yksi niist‰ kuudestatoista Skotlannin p‰‰rist‰, jotka istuvat Yl‰huoneessa, ja koko Isossa-Britanniassa kuuluisan Thamesin kuninkaallisen purjehduskerhon arvokkaimpana pidetty j‰sen. Lordi Edward Glenarvan oli laivassa nuoren vaimonsa, lady Helenan, ja er‰‰n serkkunsa, majuri MacNabbsin seurassa. Vastik‰‰n valmistunut _Duncan_ oli ollut tekem‰ss‰ koematkaansa muutamia meripeninkulmia Clyden lahden suulta ja nyt palaamassa Glasgowiin; Arranin saari kohosi jo n‰kˆpiiriin, kun t‰hyst‰j‰matruusi ilmoitti valtavan suuren kalan seuraavan laivan vanavedess‰. Kapteeni John Mangles l‰hetti heti lordi Edwardille tiedon t‰st‰ tapauksesta. Lordi nousi per‰kannelle majuri MacNabbsin kanssa ja kysyi, mit‰ kapteeni ajatteli t‰st‰ otuksesta. -- Toden sanoakseni, teid‰n jalosukuisuutenne, vastasi John Mangles, -- luulen ett‰ se on isohko hai. -- Hai n‰ill‰ rantavesill‰! Glenarvan huudahti. -- Ep‰ilem‰tt‰, kapteeni vastasi; -- er‰st‰ hailajia tavataan kaikissa meriss‰ ja kaikilla leveysasteilla. Se on vasarahai, ja pahastipa erehtyisin, ellei tuo ole yksi niit‰ veijareita! Jos teid‰n jalosukuisuutenne suostuu ja lady Glenarvania ehk‰ huvittaa katsella mit‰ merkillisint‰ kalastusta, niin saamme pian n‰hd‰, mik‰ se on. -- Mit‰ te siihen sanotte, MacNabbs? lordi Glenarvan lausui majurille; -- yritt‰isimmekˆ? -- Miksei, jos teit‰ huvittaa, majuri vastasi tyynesti. -- Muuten, John Mangles jatkoi, -- n‰it‰ kauheita petoja ei saa kyllin paljon h‰vitetyksi. K‰ytt‰k‰‰mme tilaisuutta hyv‰ksemme, teid‰n jalosukuisuutenne, se olisi samalla j‰nnitt‰v‰ n‰ytelm‰ ja hyv‰ tyˆ. -- Tehk‰‰ niin, John, lordi Glenarvan sanoi. Sitten h‰n l‰hetti sanan lady Helenalle, joka saapui per‰kannelle tosiaankin sangen halukkaana katselemaan t‰t‰ j‰nnitt‰v‰‰ kalastusta. Meri oli suurenmoisen kaunis; sen pinnalla saattoi helposti seurata h‰mm‰stytt‰v‰n joustavana sukeltelevan ja heittelehtiv‰n hain nopeita liikkeit‰. John Mangles antoi m‰‰r‰yksi‰‰n. Matruusit heittiv‰t aluksen oikeanpuolisen laidan varppeiden yli lujan kˆyden, jonka p‰‰ss‰ oli pyˆrykoukku, johon syˆtiksi oli pantu valtava silavankimpale. Vaikka hai viel‰ oli viidenkymmenen metrin p‰‰ss‰, se vainusi ahneena tarjotun t‰yn. Se l‰hestyi nopeasti huvipurtta. Sen k‰rjest‰ harmaat, juuresta mustat ev‰t lˆiv‰t laineita ankarasti, samalla kun sen pyrstˆ piti sit‰ tarkoin suorassa suunnassa. Sen l‰hetess‰ n‰kyiv‰t suuret, ulkonevat, himoa kiiluvat silm‰t ja sen k‰‰ntyess‰ v‰l‰hti ammottavassa kidassa nelinkertainen rivi hampaita. Sen p‰‰ oli suuri ja muistutti varren p‰‰ss‰ olevaa kaksipuolista vasaraa. John Mangles ei ollut erehtynyt; se oli haisuvun ahnain kala, englantilaisten vasarahai, provencelaisten juutalaiskala. _Duncanin_ matkustajat ja laivamiehet tarkkailivat j‰nnittynein‰ hain liikkeit‰. Pian kala oli koukun ulottuvilla; se k‰‰ntyi sel‰lleen voidakseen paremmin hotkaista sen, ja valtava kimpale katosi sen avaraan kitaan. Samalla se itse kahlehti itsens‰ voimakkaasti nytk‰isem‰ll‰ kˆytt‰, ja matruusit alkoivat hilata sit‰ ylˆs isonraa'an p‰‰h‰n sovitetun taljan avulla. Hai teki ankaraa vastarintaa tuntiessaan itse‰‰n kiskottavan pois luontaisesta elinpiirist‰‰n. Mutta sen voima taltutettiin. Juoksusolmulla varustettu kˆysi saatiin solutetuksi pyrstˆn ymp‰rille tekem‰‰n sen liikkeet tehottomiksi. Muutamaa hetke‰ myˆhemmin se oli nostettu laitavarppeiden yli ja vedetty laivan kannelle. Muuan matruuseista l‰hestyi sit‰ varovasti ja katkaisi voimakkaalla kirveeniskulla pedon pelottavan pyrstˆn. Pyynti oli p‰‰ttynyt; pedon puolelta ei ollut en‰‰ mit‰‰n pel‰tt‰v‰‰; merimiesten kostonhalu oli tyydytetty, mutta ei heid‰n uteliaisuutensa. Yleisen‰ merimiestapana onkin aina huolellisesti tutkia hain vatsalaukku. Matruusit tuntevat kalan valikoimattoman ahnauden ja odottavat yll‰tyst‰, eiv‰tk‰ siin‰ aina petyk‰‰n. Lady Glenarvan ei halunnut katsella t‰t‰ tymp‰isev‰‰ tarkastelua ja palasi per‰salonkiin. Hai huohotti viel‰; se oli l‰hes nelj‰ metri‰ pitk‰ ja painoi yli kolmesataa kiloa. T‰llainen koko ei tosin ole tavaton; mutta vaikka vasarahai ei kuulukaan lajin j‰ttil‰isiin, se on kuitenkin pel‰tyimpi‰. Valtavan kalan vatsa avattiin kirveeniskuilla, suuria siekailematta. Koukku oli tunkeutunut aina vatsaan saakka, joka oli aivan tyhj‰; el‰in oli ilmeisesti paastonnut pitk‰n aikaa, ja pettyneet merimiehet rupesivat jo heitt‰m‰‰n sen raatoa mereen, kun kapteenin huomiota kiinnitti muuan suurehko esine sis‰lmysten sopukassa. -- Kas, mik‰ tuo on? h‰n huudahti. -- Sekˆ? yksi matruuseista vastasi. -- Se on kivenlohkare, jonka peto on nielaissut painolastikseen. -- Hei, toinen jatkoi, -- seh‰n on kanuunankuula, jonka se veitikka on saanut vatsaansa, mutta ei ole viel‰ ehtinyt sulattaa. -- Olkaa vaiti, huomautti Tom Austin, laivan ensimm‰inen per‰mies, -- ettekˆ n‰e, ett‰ t‰m‰ ahmatti on ollut paatunut juoppo, joka ei ole juonut ainoastaan viini‰, vaan -- ettei pisaraakaan menisi hukkaan -- viel‰ pullonkin? -- Mit‰! lordi Glenarvan huudahti, -- onko hain vatsassa pullo? -- On kuin onkin, ensimm‰inen per‰mies vastasi. -- Mutta sen kyll‰ n‰kee, ettei se tule suoraan viinikellarista. -- No niin, Tom, lordi Edward lausui, -- ottakaa se esiin varovasti; merest‰ lˆydetyt pullot sis‰lt‰v‰t usein t‰rkeit‰ papereita. -- Niinkˆ arvelette? majuri MacNabbs sanoi. -- Arvelen ainakin, ett‰ niin voi olla. -- Niin, en min‰ vastaan v‰it‰, majuri vastasi, -- ja ehk‰p‰ tuossakin on joku salaisuus. -- Sen saamme pian tiet‰‰, Glenarvan sanoi. -- No, Tom? -- T‰ss‰ se on, vastasi ensimm‰inen per‰mies n‰ytt‰en muodotonta esinett‰, jonka h‰n juuri oli saanut vaivoin vedetyksi esiin hain vatsasta. -- Hyv‰, Glenarvan sanoi, -- pesk‰‰ se ensin ja tuokaa sitten per‰salonkiin. Tom teki tyˆt‰ k‰sketty‰, ja n‰in omituisissa oloissa lˆydetty pullo asetettiin per‰salongin pˆyd‰lle, jonka ymp‰rille istuutuivat lordi Glenarvan, majuri MacNabbs, kapteeni John Mangles ja lady Helena, sill‰ nainen on, sanotaan, aina hiukan utelias. Merell‰ voi kaikki tuntua erikoisen merkitt‰v‰lt‰. Syntyi hetken hiljaisuus. Jokainen tutki katseellaan t‰t‰ merest‰ saatua s‰rkyv‰‰ esinett‰. Piilikˆ siin‰ todellisen onnettomuuden salaisuus vaiko joku tyhj‰np‰iv‰inen, jonkun joutilaan purjehtijan aaltojen armoille heitt‰m‰ sana? Oli miten oli, asiasta oli saatava selko, ja Glenarvan ryhtyi enemp‰‰ odottamatta tutkimaan pulloa; h‰n noudatti siin‰ muuten kaikkea asianmukaista varovaisuutta, ik‰‰n kuin olisi ollut vakavan tapauksen yksityiskohtia tutkimassa oleva rikoskomisario; ja siin‰ Glenarvan teki oikein, sill‰ n‰enn‰isesti mit‰ttˆminkin merkki voi usein paljastaa t‰rkeit‰ seikkoja. Ennen pullon avaamista tarkastettiin sen ulkokuori. Sill‰ oli pitk‰nsuippeneva kaula, jonka vankassa p‰‰ss‰ viel‰ oli ruosteen syˆm‰ rautalangan p‰tk‰; suurta painetta kest‰v‰ paksusein‰isyys osoitti ilmeisesti champagnelaista alkuper‰‰. N‰ill‰ pulloilla lyˆv‰t Ain ja …pernayn viinitarhurit poikki aisanpaksuisia kalikoita, pullon saamatta v‰h‰isint‰k‰‰n s‰rˆ‰. T‰m‰ oli siis s‰rkym‰tt‰ saattanut kest‰‰ pitk‰nkin vaelluksen vaiheet. -- Se on Cliquot-pullo,[1] majuri sanoi yksikantaan. Ja kun h‰nen t‰ytyi siin‰ asiassa olla asiantuntija, myˆnnettiin h‰nen toteamisensa oikeaksi. -- Rakas majuri, huomautti kuitenkin lady Helena, -- v‰h‰t kai on v‰li‰, mik‰ pullo se on, ellemme tied‰, mist‰ se tulee. -- Me saamme sen tiet‰‰, Helena-kulta, lordi Edward sanoi, -- ja jo nyt voi vakuuttaa, ett‰ se tulee kaukaa. Katsokaa sit‰ peitt‰v‰‰ kivettynytt‰ ainesta, jonka merivesi on ik‰‰n kuin muuttanut malmiksi! T‰m‰ pullo oli uiskennellut jo kauan valtameress‰ ennen solahtamistaan hain vatsaan. -- Minun t‰ytyy olla samaa mielt‰, majuri lausui; -- t‰m‰ pullo, jota sen kivikuori on suojellut, on tosiaan voinut tehd‰ hyvin pitk‰n matkan. -- Mutta mist‰ se tulee? lady Glenarvan kysyi. -- Odota, rakas Helena, odota; pullojen suhteen t‰ytyy olla malttavainen. Erehtyisin suuresti, ellei se anna vastausta kaikkiin kysymyksiimme. Ja n‰in sanoen alkoi Glenarvan raaputtaa pullon suuta peitt‰v‰‰ kovaa kerrostumaa; pian tulikin korkki n‰kyviin, mutta pahoin meriveden t‰rvelem‰n‰. -- Ik‰v‰ seikka, Glenarvan sanoi, -- sill‰ jos siell‰ on joku paperi, se on varmaan pahoin pilalla. -- Se on mahdollista, majuri myˆnsi. -- Min‰ lis‰isin, Glenarvan jatkoi, -- ett‰ t‰m‰n huonosti suljetun pullon olisi piankin t‰ytynyt upota, ja on onni, ett‰ tuo hai sen nielaisi tuodakseen sen meille_ Duncanin _kannelle. -- Ep‰ilem‰tt‰, John Mangles vastasi, -- ja kuitenkin olisi ollut parempi lˆyt‰‰ se suoraan merest‰, m‰‰r‰tylt‰ pituus- ja leveysasteelta. Silloin voisi, tuulia ja merivirtoja tutkimalla, laskea sen kulkeman tien; mutta kun sen tuojana on hai, joka kulkee vasten tuulta ja virtaa, ei en‰‰ tied‰ perusteita p‰‰telmille. -- Saammehan n‰hd‰, Glenarvan lausui. Samassa h‰n poisti korkin mit‰ huolellisimmin, ja hyttiin levisi voimakas, suolainen tuoksu. -- No? lady Helena kysyi malttamattomana kuten naiset ainakin. -- On kuin onkin! Glenarvan sanoi. -- Min‰ en erehtynyt. T‰‰ll‰ on papereita! -- Viestej‰! Viestej‰! lady Helena huudahti. -- Ne n‰ytt‰v‰t vain kosteuden kuluttamilta, Glenarvan vastasi, -- ja niit‰ on mahdoton vet‰‰ ulos, sill‰ ne ovat tarttuneet kiinni pullon laitoihin. -- Lyˆd‰‰n pullo rikki, MacNabbs sanoi. -- Min‰ s‰ilytt‰isin sen mieluummin ehj‰n‰, Glenarvan huomautti. -- Niin min‰kin, majuri yhtyi. -- Ep‰ilem‰tt‰, lady Helena sanoi, -- mutta sis‰llys on arvokkaampi kuin kuori, ja j‰lkimm‰inen t‰ytyy uhrata edellisen vuoksi. -- Ehk‰ teid‰n jalosukuisuutenne rikkoo vain kaulan, John Mangles esitti. -- Silloin saamme paperin ulos sit‰ vahingoittamatta. -- Tehd‰‰n niin, tehd‰‰n niin, rakas Edward! lady Glenarvan huudahti. Oli vaikea menetell‰ toisin, ja niinp‰ lordi Glenarvan p‰‰tti s‰rke‰ kallisarvoisen pullon kaulan. T‰ytyi k‰ytt‰‰ vasaraa, sill‰ lasin kivettym‰kerros oli tehnyt sen kovaksi kuin graniitti. Pian se hajosi siruina pˆyd‰lle, ja pullossa n‰htiin useita toisiinsa takertuneita paperipaloja. Glenarvan otti ne varovasti ulos, erotti ne ja levitti eteens‰, lady Helenan, majurin ja kapteenin painautuessa h‰nen ymp‰rilleen. KOLME ASIAKIRJAA. N‰iss‰ meriveden puoleksi h‰vitt‰miss‰ paperipalasissa saattoi huomata vain muutamia sanoja, melkein tyyten n‰kym‰ttˆmiin kuluneiden rivien selitt‰m‰ttˆmi‰ j‰‰nnˆksi‰. Muutamia minuutteja lordi Glenarvan tutki niit‰ tarkkaavasti; h‰n k‰‰nteli niit‰ edestakaisin; asetti ne p‰iv‰nvaloa vasten; tarkasteli meren s‰‰st‰m‰n kirjoituksen pienimpi‰kin viivoja; sitten h‰n katsahti yst‰viins‰, jotka tarkkailivat h‰nt‰ huolestunein katsein. -- T‰ss‰ on kolme eri asiakirjaa, h‰n sanoi, -- ja arvatenkin kolme saman asiakirjan j‰ljennˆst‰ k‰‰nnettyin‰ kolmelle kielelle, englannin, ranskan ja saksan. Er‰‰t s‰ilyneet sanat eiv‰t j‰t‰ minulle siin‰ suhteessa mit‰‰n sijaa ep‰ilyille. -- Mutta muodostavatko n‰m‰ sanat mit‰‰n ajatusta? lady Glenarvan kysyi. -- Sit‰ on vaikea sanoa, rakas Helena; n‰ihin papereihin piirretyt sanat ovat sangen ep‰t‰ydellisi‰. -- Ehk‰p‰ ne t‰ydent‰v‰t toisiansa? majuri arveli. -- Niin voi olla, John Mangles huomauta; -- on mahdotonta, ett‰ merivesi olisi rikkonut rivit ihan samoilta kohdilta, ja yhdistelem‰ll‰ toisiinsa n‰m‰ lauseiden katkelmat me lopulta keksimme niist‰ ymm‰rrett‰v‰n ajatuksen. -- Siihen juuri ryhdymmekin, lordi Glenarvan lausui, -- mutta menetelk‰‰mme j‰rjestelm‰llisesti. T‰ss‰ on aluksi englantilainen asiakirja. Siin‰ paperissa oli seuraavat rivit ja sanat: _62_ _Bri_ _gow_ _sink_ _stra_ _aland_ _skipp_ _Gr_ _this monit of lond_ _and_ _ssistance_ _lost_ -- Se ei sano paljon, majuri sanoi pettyneen n‰kˆisen‰. -- Selv‰sti se ainakin on englannin kielt‰, kapteeni vastasi. -- Siit‰ ei ole ep‰ilyst‰, lordi Glenarvan sanoi; -- sanat _sink, aland, this, and, lost_ ovat s‰ilyneet ehjin‰; _skipp_ muodostaa ilmeisesti sanan _skipper_, ja kysymys on er‰‰st‰ herra Gr:sta, luultavastikin jonkun haaksirikkoutuneen laivan kapteenista. -- Lis‰tk‰‰mme, John Mangles sanoi, -- sanat _monit_ ja _ssistance_, joiden ajatus on ilmeinen. [Sanat _sink, aland, this, and, lost_ merkitsev‰t _upota, maihin, t‰m‰, ja, hukassa_. _Skipper_ on Englannissa kauppalaivojen kapteenin nimityksen‰. _Monition_ on _asiakirja eli kirjelm‰_, ja _assistance_ merkitsee _apua_.] -- Mutta tuohan on jo jotakin, lady Helena huudahti. -- Onnettomuudeksi puuttuu meilt‰ kokonaisia rivej‰, majuri huomautti. -- Mitenk‰ saamme selville uponneen laivan nimen ja haaksirikon paikan? -- Kyll‰ saamme, lordi Edward sanoi. -- Ep‰ilem‰tt‰, vastasi majuri, joka oli ehdottomasti samaa mielt‰ kuin muutkin, -- mutta mill‰ tavalla? -- T‰ydent‰m‰ll‰ yht‰ asiakirjaa toisella. -- Yritt‰k‰‰mme siis! lady Helena huudahti. Toinen paperipala oli vioittuneempi kuin ensimm‰inen ja sis‰lsi vain yksin‰isi‰ sanoja, jotka sijaitsivat n‰in: _7 Juni_ _Glas_ _zwei_ _atrosen_ _graus_ _bringt ihnen_ -- T‰m‰ on kirjoitettu saksaksi, John Mangles sanoi vilkaistuaan paperiin. -- Osaatteko sit‰ kielt‰, John? lordi Glenarvan kysyi. -- Osaan, teid‰n jalosukuisuutenne. -- Niinp‰ sanokaa meille, mit‰ n‰m‰ muutamat sanat merkitsev‰t. Kapteeni tarkasti asiakirjaa huolellisesti ja lausui: -- Ensinn‰kin on t‰ss‰ tapahtuman aikam‰‰r‰; _7 Juni_ merkitsee _7. kes‰kuuta_ ja liitt‰m‰ll‰ t‰m‰n englantilaisen asiakirjan numeroihin 62, on meill‰ aikam‰‰r‰ t‰ydellisen‰: _7. kes‰kuuta 1862_. -- Erinomaista! lady Helena huudahti. -- Jatkakaa, John! -- Samalla rivill‰, nuori kapteeni jatkoi, -- n‰en sanan _Glas_, josta yhdistettyn‰ ensimm‰isen asiakirjan tavuun _gow_ tulee _Glasgow_. On n‰ht‰v‰stikin kysymys jostakin Glasgowin satamasta kotoisin olevasta laivasta. -- Min‰ olen samaa mielt‰, majuri sanoi. -- T‰st‰ asiakirjasta puuttuu toinen rivi kokonaan, John Mangles jatkoi. -- Mutta kolmannella on kaksi t‰rke‰‰ sanaa: _zwei -- kaksi_ -- ja _atrosen_ eli paremmin _matrosen_, kuten _matruusi-sana_ kirjoitetaan saksan kielell‰. -- Olisiko siis kysymys, lady Helena sanoi, -- kapteenista ja kahdesta matruusista? -- Luultavasti, lordi Glenarvan vastasi. -- Min‰ tunnustan, teid‰n jalosukuisuutenne, jatkoi sitten taas kapteeni, -- ett‰ seuraava sana, _graus_, saattaa minut pulaan. En tied‰, kuinka sen k‰‰nt‰isin. Ehk‰p‰ kolmas asiakirja tekee sen ymm‰rrett‰v‰ksi. Kaksi viimeist‰ sanaa taas on helppo selitt‰‰. _Bringt ihnen_ merkitsee _tuokaa heille_, ja jos liitt‰‰ ne englantilaiseen sanaan, joka niin kuin n‰m‰kin on kuudennella rivill‰, eli sanaan_ assistance_, niin syntyy selv‰sti lause: _tuokaa heille apua_. -- Niin, tuokaa heille apua! Glenarvan lausui, -- mutta miss‰ ne onnettomat ovat? T‰h‰n saakka meill‰ ei ole ainoatakaan vihjett‰ paikasta; tapahtumapaikka on t‰ysin tuntematon. -- Toivokaamme, ett‰ ranskalainen asiakirja on selvempi, lady Helena sanoi. -- Katsokaamme ranskalaista asiakirjaa, Glenarvan vastasi, -- ja kun kaikki osaamme sit‰ kielt‰, on tyˆmme helpompaa. Kolmas asiakirja oli seuraavann‰kˆinen: _trois_ _ats_ _tannia_ _gonie_ _austral_ _abor_ _contin_ _pr_ _cruel indi_ _jete_ _ongit_ _et 37∞ 11'_ _lat_ -- Siin‰ on numeroita, lady Helena huudahti. -- Katsokaa, herrat, katsokaa! -- Edetk‰‰mme j‰rjestyksess‰, lordi Glenarvan sanoi, -- ja alkakaamme alusta. Sallikaa minun korjata entiselleen, yksitellen, n‰m‰ hajanaiset ja vaillinaiset sanat. N‰en ensinn‰kin ensimm‰isist‰ kirjaimista, ett‰ on kysymys fregatista (_troism‚ts_), jonka nimi on englantilaisen ja ranskalaisen asiakirjan avulla s‰ilynyt t‰ydellisen‰: _Britannia_. Kahdesta seuraavasta sanasta, _gonie_ ja _austral_, on vain j‰lkimm‰isell‰ merkitys, jonka kaikki ymm‰rr‰tte: _etel‰inen_. -- Se on t‰rke‰ seikka, John Mangles huomautti. -- Haaksirikko on tapahtunut etel‰isell‰ pallonpuoliskolla. -- Se on laajanpuoleinen k‰site, majuri sanoi. -- Min‰ jatkan, Glenarvan lausui. -- Ah! sana _abor_, alku verbist‰ _aborder_, p‰‰st‰ maihin. Nuo onnettomat ovat p‰‰sseet maihin jossakin. Mutta miss‰? _Contin!_ Onko se siis _continent_, manner? _Cruel_...! -- _Cruel!_ John Mangles huudahti, -- siin‰h‰n on selitys saksalaiseen sanaan _graus ... grausam ... cruel_, julma! -- Jatkakaamme, jatkakaamme! sanoi Glenarvan, jonka into yltyi sit‰ mukaa kuin sananj‰‰nnˆsten ajatus valkeni heille. -- _Indi_ ... olisiko siis kysymys _Intiasta_, jonne n‰m‰ merimiehet olisivat joutuneet? Mit‰ merkitsee sana _ongit_? Ah, _longitude_, pituusaste! Ja t‰ss‰ _latitude_, leveysaste: _kolmekymment‰seitsem‰n astetta yksitoista minuuttia_. Vihdoinkin! Meill‰ on siis yksi t‰sm‰llinen ohje. -- Mutta pituusaste puuttuu, MacNabbs sanoi. -- Ei kaikkea voi saada, rakas majuri, Glenarvan vastasi; -- ja leveysasteen tarkka tieto on jo jotakin. T‰m‰ ranskalainen asiakirja on kielt‰m‰tt‰ t‰ydellisin kaikista kolmesta. Ilmeisesti kukin niist‰ on sananmukainen k‰‰nnˆs toisestaan, sill‰ jokaisessa on yht‰ monta rivi‰. T‰ytyy siis nyt yhdist‰‰ ne, k‰‰nt‰‰ ne yhdelle ainoalle kielelle ja etsi‰ niiden todenn‰kˆisint‰, johdonmukaisinta ja selvint‰ ajatusta. -- Ranskaksi, englanniksi vaiko saksaksi aiotte t‰m‰n k‰‰nnˆksen tehd‰? majuri kysyi. -- Ranskaksi, Glenarvan vastasi, -- koska useimmat t‰rkeist‰ sanoista ovat sill‰ kielell‰ meille s‰ilyneet. -- Teid‰n jalosukuisuutenne on oikeassa, John Mangles sanoi, -- ja siksi toiseksi meh‰n osaamme sit‰ kaikki. -- Se on siis sovittu. Min‰ kirjoitan t‰m‰n asiakirjan yhdist‰m‰ll‰ sanojen ja lauseiden katkelmat, j‰tt‰m‰ll‰ erottavat aukot v‰liin ja t‰ydent‰m‰ll‰ vain ne, joiden merkitys ei voi olla ep‰selv‰; sitten vertaamme ja p‰‰ttelemme. Glenarvan tarttui heti kyn‰‰n ja hetken kuluttua h‰n esitti yst‰villeen paperin, johon oli kirjoitettu seuraavat rivit: _7 juin 1862_ _trois-m‚ts_ _Britannia_ _Glasgow_ _sombre_ _gonie_ _austral_ _ý terre_ _deux matelots_ _capitaine Gr_ _abor_ _contin_ _pr_ _cruel_ _indi_ _jete ce document_ _de longitude_ _et 37∞ 11' de latitude_ _Portez-leur secours_ _perdus_ T‰ll‰ hetkell‰ tuli er‰s matruusi ilmoittamaan kapteenille, ett‰ _Duncan_ oli saapumassa Clyden lahteen, ja kysym‰‰n h‰nen k‰skyj‰‰n. -- Mit‰ teid‰n jalosukuisuutenne aikoo? John Mangles kysyi k‰‰ntyen lordi Glenarvanin puoleen. -- Pyrki‰ Dumbartoniin niin pian kuin mahdollista, John; sitten, sill‰ v‰lin kun lady Helena palaa Malcolmin linnaan, matkustan aina Lontooseen saakka esitt‰m‰‰n t‰m‰n asiakirjan meriministeriˆˆn. John Mangles antoi senmukaiset m‰‰r‰ykset ja matruusi meni ilmoittamaan ensimm‰iselle per‰miehelle. -- Nyt, yst‰v‰ni, Glenarvan sanoi, -- jatkakaamme tutkimuksiamme. Me olemme suuren onnettomuuden j‰ljill‰. Er‰iden ihmisten henki riippuu meid‰n ter‰vyydest‰mme. K‰ytt‰k‰‰mme siis kaikki ‰lymme saadaksemme t‰m‰n arvoituksen selville. -- Me olemme valmiit, rakas Edward, lady Helena vastasi. -- Ensinn‰kin, Glenarvan jatkoi, -- t‰ss‰ asiakirjassa on tarkoin erotettava kolme seikkaa: 1. se, mik‰ tiedet‰‰n; 2. se, mit‰ voidaan olettaa; 3. se, mit‰ ei tiedet‰. Mit‰ siis tied‰mme? Me tied‰mme, ett‰ 7. kes‰kuuta 1862 er‰s fregatti, _Britannia_ Glasgowista, on uponnut; ett‰ kaksi matruusia ja kapteeni ovat heitt‰neet t‰m‰n asiakirjan mereen 37∞ 11' leveysasteella ja pyyt‰v‰t apua. -- Aivan niin, majuri vahvisti. -- Mit‰ voimme olettaa? Glenarvan jatkoi. -- Ensinn‰kin, ett‰ haaksirikko on tapahtunut etel‰isill‰ merill‰, ja silloin kiinnit‰n heti teid‰n huomiotanne sanaan _gonie_. Eikˆ se itsest‰‰n viittaa maan nimeen, johon se kuuluu? -- Patagonia! lady Helena huudahti. -- Ep‰ilem‰tt‰. -- Mutta kulkeeko 37. leveysaste Patagonian kautta? majuri kysyi. -- Se on helppo todeta, John Mangles vastasi k‰‰rien auki Etel‰-Amerikan kartan. -- Niin on asia. 37. leveysaste koskettaa Patagoniaa. Se leikkaa Araucaniaa, kulkee ruohoaavikoiden poikki Patagonian alueen pohjoisosassa ja h‰ipyy sitten Atlantin valtamereen. -- Hyv‰. Jatkakaamme olettamuksiamme. Molemmat matruusit ja kapteeni _abor_ ... abordent, p‰‰sev‰t maihin, eikˆ niin? _contin_ ... continent, manner; te ymm‰rr‰tte: mannermaalle eik‰ saarelle. Miten heid‰n k‰y? T‰ss‰ on kaksi kohtalokasta kirjainta _pr_ ... jotka ilmaisevat heid‰n kohtalonsa. Ne onnettomat ovat _pris_ tai _prisonniers_, vankeina. Kenen? _Cruels indiens_, julmien intiaanien. Tuntuuko se teist‰ vakuuttavalta? Eiv‰tkˆ n‰m‰ sanat kuin itsest‰‰n hyp‰hd‰ aukkopaikkoihin? Eikˆ asiakirja selkene teid‰n silmiss‰nne? Eikˆ ole kuin valo v‰l‰ht‰isi mieless‰nne? Glenarvan puhui vakuuttavasti. H‰nen silmist‰‰n loisti ehdotonta luottamusta. Koko h‰nen hehkunsa tarttui h‰nen kuulijoihinsa. H‰nen laillaan hekin huudahtivat: -- Se on selv‰‰, se on ilmeist‰! Hetken kuluttua lausui lordi Edward j‰lleen: -- Kaikki n‰m‰ olettamukset, yst‰v‰ni, tuntuvat minusta eritt‰in p‰tevilt‰; min‰ katson onnettomuuden tapahtuneen Patagonian rannikolla. Muuten, min‰ annan tiedustaa Glasgowista, mik‰ _Britannian_ m‰‰r‰paikkana oli, ja me saamme tiet‰‰, onko se voinut joutua n‰ille seuduille. -- No, meid‰n ei tarvitse menn‰ niin kauas, John Mangles huomautti. -- Minulla on t‰‰ll‰ kokoelma _Mercantile and Shipping Gazettea_, josta saamme tarkat tiedot. -- Katsotaan, katsotaan! lady Glenarvan sanoi. John Mangles otti pinkan kauppa- ja merenkulkulehte‰ vuodelta 1862 ja alkoi selailla nopeasti. Kauan ei h‰nen tarvinnutkaan hakea, ja pian h‰n sanoi tyytyv‰isell‰ ‰‰nell‰: -- 30. toukokuuta 1862. Peru! Callao! Lastissa Glasgowiin. _Britannia_, kapteeni Grant. -- Grant! lordi Glenarvan huudahti, -- tuo uskalias skotlantilainen, joka aikoi perustaa Uuden-Skotlannin jonnekin Tyynen Valtameren saarille! -- Niin, John Mangles vastasi, -- sama mies, joka vuonna 1861 l‰hti Glasgowista _Britannialla_, ja josta sitten ei ole milloinkaan saatu mit‰‰n tietoja! -- Ei ep‰ilyst‰k‰‰n! Glenarvan sanoi. -- Se on h‰n. _Britannia_ l‰hti Callaosta 30. toukokuuta, ja 7. kes‰kuuta, kahdeksan p‰iv‰‰ l‰htˆns‰ j‰lkeen, se on joutunut haaksirikkoon Patagonian rannikolla. Siin‰ kapteeni Grantin tarina t‰ydellisen‰ n‰iss‰ selitt‰m‰ttˆmilt‰ n‰ytt‰neiss‰ sanojen j‰‰nnˆksiss‰. Te n‰ette, yst‰v‰ni, ett‰ se osa, mink‰ me kykenimme olettamaan, on aika runsas. Mit‰ taas siihen tulee, mit‰ emme tied‰, se supistuu vain yhteen ainoaan seikkaan: pituusasteeseen, joka meilt‰ puuttuu. -- Se on meille tarpeeton, John Mangles huomautti, -- kun kerran tied‰mme maan, ja leveysasteen nojalla yksin min‰ ottaisin menn‰kseni suoraan haaksirikkopaikalle. -- Tied‰mmekˆ me nyt siis kaikki? lady Glenarvan kysyi. -- Kaikki, rakas Helena, ja ne aukot, jotka meri on syˆvytt‰nyt asiakirjojen sanoihin, min‰ t‰yt‰n vaivattomasti, ik‰‰n kuin kirjoittaisin kapteeni Grantin sanelun mukaan. Samalla lordi Glenarvan tarttui kyn‰‰n ja kirjoitti ep‰rˆim‰tt‰ seuraavan selonteon: "7. kes‰kuuta 1862 fregatti Britannia Glasgowista upposi Patagonian rannikolla etel‰isell‰ pallonpuoliskolla. Maihin pyrkien kaksi matruusia ja kapteeni Grant yrittiv‰t nousta mantereelle, miss‰ he joutuvat julmien intiaanien vangiksi. He ovat heitt‰neet t‰m‰n asiakirjan -- pituus- ja 37∞ 11' leveysasteelle. Tuokaa heille apua tai he ovat hukassa." -- Hyv‰, hyv‰, rakas Edward, lady Helena sanoi, -- ja jos n‰m‰ onnettomat viel‰ n‰kev‰t kotimaansa, niin heid‰n on siit‰ onnesta kiitt‰minen sinua. -- Ja he n‰kev‰t sen, Glenarvan vastasi. -- T‰m‰ asiakirja on niin p‰tev‰, niin selv‰, niin varma, ett‰ Englanti ei voi ep‰rˆid‰ l‰hett‰m‰st‰ apua noille kolmelle, autiomaahan joutuneelle lapselleen. Mit‰ se on ennen tehnyt Franklinin ja niin monen muun vuoksi, sen on se nyt tekev‰ _Britannian_ haaksirikkoisten hyv‰ksi. -- Mutta niill‰ onnettomilla, lady Helena huomautti, -- on varmaankin perhe, joka suree heid‰n menett‰mist‰‰n. Kukaties kapteeni Grant-paralla on vaimo, lapsia... -- Rakas Helena, sin‰ olet oikeassa, ja min‰ toimitan heid‰n tietoonsa, ett‰ kaikki toivo ei ole viel‰ mennytt‰. Nyt, yst‰v‰ni, nouskaamme kannelle, sill‰ me l‰hestymme kai satamaa. _Duncan_ oli todellakin ruvennut kulkemaan hˆyryll‰; se sivuutti t‰ll‰ hetkell‰ Buten saaren rantaa, oikealla puolellaan Rothesay ja sen ihana, vehmaassa laaksossa oleva pikku kaupunki; sitten se saapui lahden kapeihin salmiin, kulki Greenockin ohi ja ankkuroi kello kuuden aikaan illalla Dumbartonin basalttikallion juurelle, jonka huipulla on skotlantilaisen sankarin Wallacen kuuluisa linna. Siell‰ odottivat valjastetut kyytivaunut lady Helenaa saattaakseen h‰net ja majuri MacNabbsin Malcolmin linnaan. Sitten lordi Glenarvan syleili nuorta vaimoaan ja riensi Glasgowin pikajunaan. Mutta ennen l‰htˆ‰‰n oli h‰n antanut er‰‰lle pikal‰hetille t‰rke‰n tiedon, ja muutamia minuutteja myˆhemmin s‰hkˆlenn‰tin v‰litti _Timesille_ ja _Morning-Chroniclelle_ seuraavan ilmoituksen: "Tietojen saamiseksi Glasgowista olevan fregatin, _Britannian_ ja kapteeni Grantin kohtalosta k‰‰nnytt‰kˆˆn lordi Glenarvanin puoleen, Malcolmin linna, Luss, Dumbartonin kreivikunta, Skotlanti." MALCOLMIN LINNA. Malcolmin linna, Yl‰maiden runollisimpia, sijaitsee l‰hell‰ Lussin kyl‰‰, jonka kaunista laaksoa se hallitsee. Lomond-j‰rven leppoisat laineet huuhtovat sen muurien graniittia. Ylimuistoisesta ajasta se oli kuulunut Glenarvanin suvulle, joka Rob Royn ja Fergus MacGregorin maassa piti yll‰ Walter Scottin muinaisten sankarien vieraanvaraisia tapoja. Skotlannissa tapahtuneen yhteiskunnallisen mullistuksen aikana joutui maantielle suuri joukko alustalaisia, jotka eiv‰t voineet maksaa tilusten is‰nnille raskaita veroja. Monet kuolivat n‰lk‰‰n; toiset rupesivat kalastajiksi; kolmannet muuttivat maasta. Se oli kauttaaltaan toivotonta aikaa. Ainoastaan Glenarvanit uskoivat uskollisuuden voivan yhdist‰‰ ylh‰isi‰ ja alhaisia ja pysyiv‰t uskollisina alustalaisilleen. Ei ainoankaan tarvinnut l‰hte‰ syntym‰majastaan; ei kenenk‰‰n j‰tt‰‰ maata, jossa h‰nen esi-is‰ns‰ lep‰siv‰t; kaikki j‰iv‰t entisten is‰ntiens‰ alueelle. Nytkin viel‰, t‰n‰ vieraantumisen ja hajaantumisen aikana, oli Glenarvaneilla Malcolmin linnassa niin kuin Duncan-laivallakin ainoastaan skotlantilaisia; kaikki polveutuivat MacGregorien, MacFarlanien, MacNabbsien, MacNaughtonien alustalaisista, -- olivat Stirlingin ja Dumbartonin kreivikuntien lapsia: kunnon v‰ke‰, henkeen ja vereen uskollista is‰nn‰lleen, viel‰p‰ muutamat heist‰ puhuivatkin vanhan Kaledonian gaelilaismurretta. Lordi Glenarvanilla oli suunnaton omaisuus; h‰n k‰ytti sit‰ laajaan avuliaisuuteen; h‰nen hyvyytens‰ oli viel‰ h‰nen anteliaisuuttaankin suurempi, sill‰ se oli m‰‰r‰tˆn, kun taas avustuksilla t‰ytyi pakostakin olla jokin raja. Lussin herra, Malcolmin linnanis‰nt‰, edusti kreivikuntaansa parlamentin yl‰huoneessa. Mutta kun h‰nen mielipiteens‰ muka olivat jakobiinilaisia, -- kun h‰nell‰ ei ollut halua mielistell‰ Hannoverin kuningashuonetta, -- eiv‰t Englannin valtiomiehet h‰nt‰ kovinkaan suosineet, p‰‰asiassa kuitenkin siit‰ syyst‰, ett‰ h‰n piti kiinni esi-isiens‰ perimyksist‰ ja vastusti tarmokkaasti "etel‰isten" poliittista sekaantumista Skotlannin asioihin. Lordi Edward Glenarvan ei kuitenkaan ollut takapajulle j‰‰nyt mies, ei ahdasmielinen eik‰ ‰lylt‰‰n heikko; mutta pit‰ess‰‰n kreivikuntansa ovia leve‰lt‰ avoinna edistykselle h‰n pysyi skotlantilaisena mielelt‰‰n, ja Skotlannin kunnian puolesta h‰n meni nopeilla veneill‰‰n kamppailemaan Thamesin kuninkaallisen purjehduskerhon kilpailuissa. Edward Glenarvan oli kolmenkymmenenkahden ik‰inen; h‰n oli kookasvartaloinen mies, kasvonpiirteilt‰‰n hiukan ankara, mutta h‰nen katseessaan oli rajatonta lempeytt‰, ja h‰nen koko olemuksensa oli yl‰maalaisen runouden l‰pitunkema. Tiedettiin, ett‰ h‰n oli urhea hurjuuteen saakka, yritteli‰s, ritarillinen, kuin konsaan 19. vuosisadan Fergus. H‰n oli ollut naimisissa vasta kolmisen kuukautta; h‰nen puolisonsa oli miss Helena Tuffnel, suuren tutkimusretkeilij‰n William Tuffnelin tyt‰r, miehen, joka oli maantieteen ja lˆytˆretki-innostuksen monia uhreja. Miss Helena ei ollut ylh‰ist‰ sukua, mutta h‰n oli skotlantilainen, ja se vastasi lordi Glenarvanin mielest‰ mit‰ aateluutta tahansa; t‰st‰ nuoresta, vieh‰tt‰v‰st‰, rohkeasta, uskollisesta neidosta oli Lussin herra tehnyt el‰m‰ns‰ kumppanin. Lordi tapasi h‰net ensimm‰isen kerran yksin‰isen‰, orpona, melkein varattomana h‰nen is‰ns‰ talossa Kilpatrickissa, ja oivalsi, ett‰ tuosta tytˆst‰ tulisi erinomainen vaimo. Miss Helena oli kaksikymment‰kaksi t‰ytt‰nyt, valkoverinen, silm‰t siniset niin kuin Skotlannin j‰rvet kev‰isen‰ aamuna. H‰nen rakkautensa oli h‰nen suurta kiitollisuuttaankin suurempi. Neito rakasti h‰nt‰ aivan kuin olisi h‰n itse ollut rikas perij‰t‰r ja lordi kˆyh‰ksi j‰‰nyt orpo. Ja alustalaiset ja palvelijat olisivat antaneet henkens‰ rouvan puolesta, josta puhuessaan he k‰yttiv‰t nimityst‰: Lussin hyv‰ valtiatar. Lordi Glenarvan ja lady Helena eliv‰t onnellisina Malcolmin linnassa, keskell‰ Yl‰maiden uhkeata ja villi‰ luontoa, k‰veliv‰t kastanja- ja sykomoripuiden reunustamia varjoisia kujia j‰rven rannalla, miss‰ entisajan sotalaulut viel‰ kaikuivat raivaamattomien rotkojen pohjilta, -- miss‰ Skotlannin historia on ikivanhoihin raunioihin uurrettuna. Milloin eksyiv‰t he koivu- tai lehtikuusimetsiin, kellastuneen kanervikon aavan aukion keskelle; milloin taas kiipesiv‰t Ben Lomondin ‰kkijyrkille kukkuloille, tai ratsastivat halki autioiden rotkojen, tutkien, ymm‰rt‰en, ihmetellen t‰t‰ runollista seutua, jota viel‰kin sanotaan "Rob Royn maaksi", ja niit‰ mainioita maisemia, joita Walter Scott on niin ihanasti ylist‰nyt. Illalla, yˆn yll‰tt‰ess‰, kun "MacFarlanen lyhty" syttyi taivaalla, he l‰htiv‰t harhailemaan pitkin Malcolmin linnan ymp‰ri kiert‰v‰‰ vanhaa puolustusmuuria, jossa viel‰ n‰kyi ampuma-aukkoja, ja siell‰, ajatuksiinsa unohtuneina ja kuin yksin maailmassa, jollakin kivell‰, luonnon hiljaisuuden keskell‰, kalvaan kuun katseen alla istuen, yˆn alkaessa asettua v‰hitellen h‰m‰rtyvien vuorten kukkuloille, he viipyiv‰t antautuneina siihen kirkkaaseen hurmioon ja sis‰iseen ihastukseen, jonka salaisuuden tuntevat maan p‰‰ll‰ vain rakastavaiset syd‰met. N‰in kuluivat heid‰n avioliittonsa ensimm‰iset kuukaudet. Mutta lordi Glenarvan ei unohtanut, ett‰ h‰nen vaimonsa oli suuren lˆytˆretkeilij‰n tyt‰r. H‰n ajatteli, ett‰ lady Helenalla varmaankin oli sama kaipuu kuin h‰nen is‰ns‰ syd‰mess‰, eik‰ h‰n siin‰ erehtynytk‰‰n. Rakennettiin _Duncan_; sen oli m‰‰r‰ kuljettaa lordi ja lady Glenarvan maailman kauneimpiin maihin, V‰limeren aalloille, aina Aigeian meren saarille saakka. Ajateltakoon lady Helenan iloa, kun h‰nen puolisonsa m‰‰r‰si _Duncanin_ h‰nen k‰ytett‰v‰kseen! Tuskin onkaan suurempaa onnea kuin se, ett‰ saa vied‰ rakastettunsa n‰ille vieh‰tt‰ville Kreikan vesille ja viett‰‰ kuherruskuukautensa it‰maiden ihastuttavilla rannoilla? T‰ll‰ er‰‰ oli lordi Glenarvan l‰htenyt Lontooseen. Koskihan asia onnettomien haaksirikkoisten pelastamista ja siksi lady Helena olikin t‰m‰n ohimenev‰n eron aikana oikeastaan vain maltiton eik‰ suruissaan; seuraavana p‰iv‰n‰ h‰nen puolisonsa s‰hkˆsanoma antoi toiveita pikaisesta paluusta; illalla saapunut kirje pyysi pidennyst‰; siit‰ k‰vi ilmi, ett‰ lordi Glenarvan oli kohdannut jonkun verran vaikeuksia; sit‰ seuraavana p‰iv‰n‰ saapui uusi kirje, jossa lordi ei en‰‰ salannut tyytym‰ttˆmyytt‰‰n meriministeriˆˆn. Silloin lady Helena alkoi k‰yd‰ levottomaksi. Kun h‰n illalla oli yksin huoneessaan, linnan hovimestari, herra Halbert, saapui kysym‰‰n suostuisiko h‰n ottamaan vastaan nuoren tytˆn ja nuoren pojan, jotka pyysiv‰t p‰‰st‰ lordi Glenarvanin puheille. -- Ovatko ne paikkakunnan lapsia? lady Helena kysyi. -- Eiv‰t, rouva, hovimestari vastasi, -- sill‰ min‰ en tunne heit‰. He ovat tulleet rautatiell‰ Ballochiin ja Ballochista Lussiin jalkaisin. -- Pyyt‰k‰‰ heit‰ astumaan sis‰‰n, Halbert, lady Glenarvan sanoi. Hovimestari poistui. Hetken kuluttua olivat nuori tyttˆ ja poika lady Helenan huoneessa. He olivat sisar ja veli. Heid‰n yhdenn‰kˆisyytens‰ vuoksi siit‰ ei voinut olla ep‰ilyst‰k‰‰n. Sisar oli kuudentoista. H‰nen sirot, hiukan rasittuneet kasvonsa, h‰nen silm‰ns‰, jotka varmaan olivat usein itkeneet, h‰nen alistunut, mutta samalla rohkea ilmeens‰, h‰nen kˆyh‰, mutta siisti pukunsa puhuivat h‰nen puolestaan. H‰n piti k‰dest‰ kaksitoistavuotiasta p‰‰tt‰v‰n n‰kˆist‰ poikaa, joka n‰ytti ottavan sisarensa suojeltavakseen. Tosiaan, olisi kuka tahansa loukannut nuorta tyttˆ‰, h‰n olisi joutunut tekemisiin t‰m‰n pikkumiehen kanssa! Sisar oli hiukan ujo jouduttuaan lady Helenan eteen. T‰m‰ eh‰tti panemaan puheen alkuun. -- Te haluatte puhutella minua? h‰n lausui rohkaisten nuorta tyttˆ‰ katseellaan. -- Emme teit‰, nuori poika vastasi p‰‰tt‰v‰ll‰ ‰‰nell‰, -- vaan lordi Glenarvania itse‰‰n. -- Antakaa h‰nelle anteeksi, rouva, sanoi sisko silloin veljeens‰ katsahtaen. -- Lordi Glenarvan ei ole linnassa, lady Helena vastasi; -- mutta min‰ olen h‰nen vaimonsa, ja jos voin edustaa h‰nt‰ teid‰n asiassanne... -- Oletteko te lady Glenarvan? nuori tyttˆ sanoi. -- Olen, neiti. -- Senkˆ Malcolmin linnan lordi Glenarvanin puoliso, joka on julkaissut lehdess‰ _Britannian_ haaksirikkoa koskevan ilmoituksen? -- Niin, niin, lady Helena vakuutti innokkaasti. -- Ent‰ te...? -- Min‰ olen neiti Grant, rouva, ja t‰m‰ on minun veljeni. -- Neiti Grant! Neiti Grant! lady Helena huudahti, veti nuoren tytˆn luokseen, tarttui h‰nen k‰siins‰ ja suuteli pikku poikaa poskille. -- Rouva, nuori tyttˆ kysyi, -- mit‰ te tied‰tte is‰ni haaksirikosta? Onko h‰n elossa? Saammeko en‰‰ milloinkaan n‰hd‰ h‰nt‰? Sanokaa, rukoilen sit‰ teilt‰! -- Rakas lapsi, lady Helena lausui. -- Jumala varjelkoon minua vastaamasta teille kevytmielisesti t‰llaisessa tapauksessa; min‰ en tahtoisi antaa teille toiveita, jotka ehk‰ tuottaisivat pettymyst‰... -- Puhukaa, rouva, puhukaa! Min‰ olen vahva, kest‰n tuskaa ja voin kuulla mit‰ tahansa. -- Rakas lapseni, lady Helena vastasi, -- toive on hyvin heikko; mutta kaikkivoivan Jumalan avulla on mahdollista, ett‰ te kerran saatte j‰lleen n‰hd‰ is‰nne. -- Hyv‰ Jumala! Hyv‰ Jumala! huudahti neiti Grant, joka ei voinut pid‰tt‰‰ kyyneleit‰‰n, kun taas Robert suuteli lady Glenarvanin k‰si‰. T‰m‰n haikean ilon ensi puuskan tyynnytty‰ ryhtyi neiti Grant tekem‰‰n lukemattomia kysymyksi‰; lady Helena kertoi h‰nelle pullossa olleiden paperilappujen lˆytymisest‰, ett‰ _Britannia_ oli haaksirikkoutunut Patagonian rannikolla, ett‰ haaksirikon j‰lkeen kapteeni ja kaksi matruusia, ainoat eloonj‰‰neet, n‰ht‰v‰sti olivat p‰‰sseet mannermaalle, ja vihdoin, ett‰ he pyysiv‰t ihmisilt‰ apua t‰ss‰ kolmella kielell‰ kirjoitetussa ja meren aaltojen haltuun uskotussa kirjeess‰‰n. Kertomuksen kuluessa ahmi Robert Grant silmill‰‰n lady Helenaa; h‰nen el‰m‰ns‰ riippui t‰m‰n selvityksest‰; lapsen mielikuvitus loihti esiin kauheat tapahtumat, joiden uhrina h‰nen is‰ns‰ oli t‰ytynyt olla; h‰n n‰ki is‰ns‰ _Britannian_ kannella, seurasi t‰t‰ aaltojen helmassa, kapusi t‰m‰n kanssa rannan kallioille ja ryˆmi huohottaen hiekalle pois aaltojen ulottuvilta. Monta kertaa lady Helenan kertomuksen kest‰ess‰ h‰n mutisi jotakin. -- Oi, is‰, is‰-parka! h‰n huudahti painaen syd‰nt‰‰n. Neiti Grant taas kuunteli k‰det ristiss‰ eik‰ lausunut sanaakaan ennen kuin kertomuksen p‰‰tytty‰, jolloin h‰n sanoi: -- Oi, rouva, se kirje, se kirje! -- Minulla ei ole sit‰ en‰‰, rakas lapseni, lady Helena vastasi. -- Eikˆ teill‰ ole sit‰ en‰‰? -- Ei; juuri teid‰n is‰nne edun vuoksi on lordi Glenarvanin pit‰nyt vied‰ se Lontooseen; mutta min‰ olen kertonut teille kaikki, mit‰ se sis‰lsi, sanasta sanaan, ja kuinka meid‰n onnistui saada selville sen p‰‰sis‰ltˆ, kun melkein tyyten h‰vinneiden sanankatkelmien joukossa muutamia sanoja kuitenkin oli j‰‰nyt ehjiksi; mutta onnettomuudeksi ei ole pituusastetta... -- Sit‰ ei tarvitakaan! poikanen huudahti. -- Niin, Robert-herra, Helena vastasi hymyillen, n‰hdess‰‰n h‰net niin p‰‰tt‰v‰isen‰. -- Kuten n‰ette, neiti Grant, te tunnette nyt kirjeen pienimm‰tkin yksityiskohdat yht‰ hyvin kuin min‰kin. -- Niin kai, rouva, tyttˆ vastasi, -- mutta min‰ olisin tahtonut n‰hd‰ is‰ni k‰sialan. -- No niin, huomenna, kenties lordi Glenarvan palaa jo huomenna. Mieheni tahtoi ottaa t‰m‰n eitt‰m‰ttˆm‰n asiakirjan mukaansa n‰ytt‰‰kseen sit‰ meriministeriˆn viranomaisille ja saadakseen n‰m‰ heti l‰hett‰m‰‰n laivan etsim‰‰n kapteeni Grantia. -- Onko se mahdollista, rouva! nuori tyttˆ huudahti; -- oletteko tehneet senkin meid‰n hyv‰ksemme? -- Olemme, rakas neiti, ja min‰ odotan lordi Glenarvania joka hetki. -- Rouva, tyttˆ sanoi, ‰‰ness‰‰n syv‰‰ kiitollisuutta ja hurskasta intoa, -- taivas siunatkoon lordi Glenarvania ja teit‰! -- Rakas lapsi, lady Helena vastasi, -- me emme ansaitse mit‰‰n kiitosta; jokainen muu olisi meid‰n asemassamme menetellyt samalla tavalla. Kunpa vain ne toiveet, joita teiss‰ olen her‰tt‰nyt, voisivat toteutua! Te j‰‰tte nyt linnaan, kunnes lordi Glenarvan on palannut... -- Rouva, tyttˆ vastasi, -- min‰ en tahtoisi k‰ytt‰‰ v‰‰rin myˆt‰tuntoanne, jota osoitatte ventovieraille. -- Ventovierailleko, rakas lapsi? Etteh‰n te kumpikaan ole tuntemattomia t‰ss‰ talossa, ja min‰ tahdon teid‰n saavuttuanne, ett‰ lordi Glenarvan ilmoittaa kapteeni Grantin lapsille, mit‰ aiotaan yritt‰‰ heid‰n is‰ns‰ pelastamiseksi. N‰in syd‰mellisesti tehty‰ tarjousta ei k‰ynyt hylk‰‰minen. Niinp‰ sovittiin, ett‰ neiti Grant ja h‰nen veljens‰ odottaisivat Malcolmin linnassa lordi Glenarvanin paluuta. LADY GLENARVANIN EHDOTUS. T‰m‰n keskustelun aikana ei lady Helena ollut puhunut lordi Glenarvanin kirjeiss‰ lausutusta pelosta, ett‰ meriministeriˆn viranomaiset voisivat olla kylm‰kiskoisia h‰nen pyyntˆ‰‰n kohtaan. Ei myˆsk‰‰n lausuttu sanaakaan siit‰, ett‰ kapteeni Grant luultavasti oli Etel‰-Amerikan intiaanien vankina. Miksi surettaa lapsiparkoja turhanp‰iten ja heikent‰‰ heiss‰ juuri her‰nnytt‰ toivoa? Seh‰n ei vaikuttanut asiaan v‰h‰‰k‰‰n. Lady Helena oli siis ollut vaiti t‰st‰ seikasta ja vastattuaan kaikkiin neiti Grantin kysymyksiin kyseli vuorostaan h‰nen el‰m‰st‰‰n ja asemastaan t‰ss‰ maailmassa, jossa h‰n n‰ytti olevan veljens‰ ainoa huoltaja. Siit‰ tuli liikuttava, koruton kertomus, joka viel‰ lis‰si lady Helenan myˆt‰tuntoa tyttˆ‰ kohtaan. Mary ja Robert Grant olivat kapteenin ainoat lapset. Harry Grant oli menett‰nyt vaimonsa Robertin syntyess‰, ja pitkien matkojen ajaksi h‰n j‰tti lapsensa er‰‰n hyv‰n, vanhan naisserkkunsa hoitoon. Kapteeni Grant oli karaistu merimies, ammattinsa hyvin tunteva, hyv‰ purjehtija ja samalla hyv‰ kauppamies, joten h‰n oli kuin luotu juuri kauppalaivuriksi. H‰n asui Skotlannissa Dundeen kaupungissa, Perthin kreivikunnassa, ja oli syntyper‰inen skotlantilainen. H‰nen is‰ns‰, Pyh‰n Katariinan kirkossa palveleva pappi, oli antanut h‰nelle eritt‰in hyv‰n kasvatuksen, ajatellen ett‰ se ei koskaan voi vahingoittaa ket‰‰n, ei edes pitk‰matkaista kapteenia. Ensimm‰isill‰ merentakaisilla matkoilla, aluksi per‰miehen‰ ja vihdoin laivanomistajana, onnistuivat h‰nen asiansa hyvin, ja muutamia vuosia Robertin syntym‰n j‰lkeen Harry oli jo saanut kootuksi joltisenkin omaisuuden. Silloin tuli h‰nen mieleens‰ suuri aate, joka teki h‰nen nimens‰ tunnetuksi Skotlannissa. Kuten Glenarvanit ja muutamat Skotlannin alamaiden ylimyssuvut, oli h‰n syd‰mess‰‰n, vaikkei ulkonaisesti, irtautunut anastushaluisesta Englannista. H‰nen maansa edut eiv‰t h‰nen mielest‰‰n voineet olla samat kuin englantilaisten, ja voidakseen niit‰ omaper‰isesti kehitt‰‰ h‰n p‰‰tti perustaa laajan skotlantilaisen siirtokunnan johonkin valtamerentakaisista maanosista. Unelmoiko h‰n tulevaisuudessa sellaista riippumattomuutta, josta Yhdysvallat ovat antaneet esimerkin, ja jollaista Intia ja Australia eiv‰t voi olla kerran saavuttamatta? Kenties. Kenties h‰n oli myˆs antanut salaisten toiveidensa kuultaa l‰pi. Niinp‰ on ymm‰rrett‰v‰‰, ett‰ hallitus kielt‰ytyi avustamasta h‰nen siirtolasuunnitelmaansa, asettipa viel‰ kapteeni Grantin tielle vaikeuksia, jotka miss‰ muussa maassa tahansa olisivat tehneet miehest‰ lopun. Mutta Harry ei antanut masentaa itse‰‰n; h‰n vetosi maanmiestens‰ is‰nmaallisuuteen, antoi omaisuutensa asiansa palvelukseen, rakensi laivan ja l‰hti valiomiehistˆn saattamana, uskottuaan lapsensa vanhan naisserkkunsa huostaan, tutkimaan Tyynen valtameren suuria saaria. T‰m‰ tapahtui vuonna 1861. Vuoden ajan, aina toukokuuhun 1862, h‰nest‰ tuli tietoja; mutta h‰nen l‰hdetty‰‰n Callaosta, kes‰kuussa, ei kukaan en‰‰ kuullut puhuttavan _Britanniasta_, ja _Shipping Gazette_ pysyi vaiti kapteenia kohtalosta. T‰h‰n aikaan kuoli Harry Grantin vanha naisserkku, ja molemmat lapset j‰iv‰t yksin maailmaan. Mary Grant oli silloin nelitoistavuotias; h‰nen uljas mielens‰ ei masentunut t‰st‰k‰‰n tilanteesta, ja h‰n omisti kaikki voimansa huolenpitoon veljest‰‰n, joka viel‰ oli lapsi. Robertia piti kasvattaa, opettaa. S‰‰st‰v‰isyyden, k‰yt‰nnˆllisyyden ja ter‰v‰n ‰lyns‰ avulla, tehden tyˆt‰ yˆt‰ p‰iv‰‰, antautuen kokonaan veljelleen, itse kielt‰ytyen kaikesta, sisko suoriutui hyvin veljens‰ kasvatuksesta ja t‰ytti rohkeasti ‰idilliset velvollisuutensa. N‰in eliv‰t molemmat lapset Dundeessa ylv‰‰sti omaksutun ja uljaasti kestetyn kˆyhyyden liikuttavassa tilassa. Mary ei ajatellut muuta kuin velje‰‰n ja haaveili h‰nelle jotakin onnellista tulevaisuutta. H‰n piti _Britanniaa_ i‰ksi kadotettuna ja is‰‰ns‰ ilmeisesti kuolleena. Niinp‰ on tarpeetonta kuvata h‰nen liikutustaan, kun _Times_-lehden ilmoitus, jonka h‰n sattumalta tuli n‰hneeksi, ‰kki‰ tempaisi h‰net irti toivottomuudesta. T‰ss‰ ei ollut mit‰‰n ep‰rˆimist‰; h‰nen p‰‰tˆksens‰ oli heti valmis. Vaikkapa h‰nen pit‰isi kuulla, ett‰ kapteeni Grantin ruumis oli lˆydetty jollakin autiolla rannalla murskaantuneen laivan j‰‰nnˆsten joukosta, niin sekin oli parempi kuin t‰m‰ alinomainen ep‰ily, t‰m‰ ep‰tietoisuuden ikuinen kidutus. H‰n kertoi asian veljelleen, ja samana p‰iv‰n‰ l‰htiv‰t lapset rautateitse Perthiin ja saapuivat illalla Malcolmin linnaan, jossa Mary, niin kauan kest‰neen murheen j‰lkeen, sai j‰lleen toivoa. T‰m‰ oli se surullinen tarina, jonka Mary Grant kertoi lady Glenarvanille koruttomasti ja ajattelemattakaan, ett‰ h‰n kaikessa t‰ss‰, n‰in‰ koettelemusten pitkin‰ vuosina, oli k‰ytt‰ytynyt sankarillisesti; mutta lady Helena ajatteli sit‰ h‰nen puolestaan, ja monta kertaa, yritt‰m‰tt‰k‰‰n salata kyyneli‰‰n, h‰n puristi povelleen kapteeni Grantin lapset. Robert puolestaan n‰ytti kuulevan t‰m‰n kertomuksen ensimm‰ist‰ kertaa; h‰n kuunteli siskoaan silm‰t suurina ja ymm‰rsi kaikki, mit‰ sisko oli tehnyt, kaikki, mit‰ h‰n oli k‰rsinyt, ja vihdoin, voimatta pid‰tt‰‰ syd‰mens‰ pohjasta l‰htev‰‰ ‰‰nt‰, h‰n huudahti sisartaan syleillen: -- Oi, ‰iti! Rakas ‰itini! T‰m‰n keskustelun aikana oli jo tullut myˆh‰inen ilta. Ajatellen molempien lasten v‰symyst‰ lady Helena ei tahtonut enemp‰‰ pitkitt‰‰ yhdess‰oloa. Mary Grant ja Robert saatettiin huoneisiinsa ja he nukahtivat haaveillen paremmasta tulevaisuudesta. Heid‰n menty‰‰n l‰hetti lady Helena kutsumaan majuria ja kertoi h‰nelle kaikki t‰m‰n illan tapahtumat. -- Se on hyv‰ tyttˆ, se Mary Grant, MacNabbs sanoi kuultuaan serkkunsa kertomuksen. -- Suokoon taivas, ett‰ mieheni onnistuisi yrityksess‰‰n, lady Helena vastasi, -- sill‰ muuten n‰iden kahden lapsen asema olisi kauhea! -- H‰n onnistuu, MacNabbs vakuutti, -- taikka sitten on meriministeriˆn viranomaisten syd‰n kive‰ kovempi. Huolimatta t‰st‰ majurin vakuutuksesta valvoi lady Helena yˆn kovin huolestuneena eik‰ voinut saada hetkeksik‰‰n unta. Mary Grant ja h‰nen veljens‰ olivat nousseet p‰iv‰n koittaessa ja k‰veliv‰t aamulla linnan suuressa pihassa, kun alkoi kuulua vaunujen r‰tin‰‰. Lordi Glenarvan palasi Malcolmin linnaan hevosten juostessa vinhaa vauhtia. Melkein samassa ilmestyi lady Helena majurin saattamana pihalle ja riensi miest‰‰n vastaan. T‰m‰ n‰ytti alakuloiselta, pettyneelt‰, suuttuneelta. H‰n syleili vaimoaan, mutta ei puhunut mit‰‰n. -- No, Edward, Edward, mit‰ kuuluu? lady Helena huudahti. -- Mit‰kˆ kuuluu, rakas Helena, lordi Glenarvan vastasi, -- niill‰ ihmisill‰ ei ole syd‰nt‰! -- Eiv‰tkˆ he ole suostuneet...? -- Eiv‰t, he eiv‰t anna pyyt‰m‰‰ni laivaa! He puhuivat Franklinin etsimiseen turhaan kulutetuista miljoonista! Selittiv‰t, ett‰ kirje on muka h‰m‰r‰, mahdoton ymm‰rt‰‰! Sanoivat, ett‰ noiden onnettomien haaksirikko oli tapahtunut jo kaksi vuotta sitten, joten muka tuskin en‰‰ oli mahdollista lˆyt‰‰ heit‰! Ja huomauttivat, ett‰ kun he kerran ovat intiaanien vankeina, heid‰t on tietenkin kuljetettu sis‰maahan, eik‰ voi ruveta samoamaan koko Patagonian halki kolmen miehen -- kolmen skotlantilaisen! -- vuoksi, ett‰ etsint‰ olisi turhaa ja vaarallista ja vaatisi useampia ihmishenki‰ kuin oli pelastettava! Sanalla sanoen, esittiv‰t kaikkia niit‰ tekosyit‰, joita ihmisill‰ on varalla, kun eiv‰t tahdo auttaa. He viittasivat kapteenin siirtolahankkeisiin, ja onneton Grant on hukassa! -- Is‰ni, is‰-parka! Mary Grant huudahti tarttuen lordi Glenarvanin polviin. -- Teid‰nkˆ is‰nne! Mit‰, neiti ... t‰m‰ sanoi h‰mm‰styneen‰ n‰hdess‰‰n nuoren tytˆn jalkojensa juuressa. -- Niin, Edward, neiti Mary ja h‰nen veljens‰, lady Helena vastasi, -- kapteeni Grantin molemmat lapset, jotka meriministeriˆ juuri on tuominnut orvoiksi! -- Voi, neiti, lordi Glenarvan lausui, nostaen tytˆn pystyyn, -- jos olisin tiennyt teid‰n olevan t‰‰ll‰... H‰n ei hennonut sanoa enemp‰‰! Pihalla vallitsi tuskallinen, nyyhkytysten keskeytt‰m‰ hiljaisuus. Ei kukaan puhunut mit‰‰n, ei lordi Glenarvan, ei lady Helena, ei majuri eiv‰tk‰ is‰nt‰v‰kens‰ ymp‰rill‰ ‰‰nettˆmin‰ seisovat linnan palvelijat. Mutta t‰ll‰ k‰ytˆksell‰‰n kaikki n‰m‰ skotlantilaiset ilmaisivat vastalauseensa Englannin hallituksen menettelyst‰. Hetken kuluttua majuri k‰‰ntyi lordi Glenarvanin puoleen ja sanoi h‰nelle: -- Eikˆ teill‰ siis ole en‰‰ mit‰‰n toivoa? -- Ei mit‰‰n. -- Onhan, nuori Robert huudahti, -- min‰ menen tapaamaan niit‰ herroja, ja sittenp‰ on... Robert ei p‰‰tt‰nyt uhkaustaan, sill‰ h‰nen sisarensa keskeytti h‰net; mutta pojan puristettu nyrkki ei ennustanut hyv‰‰. -- Ei, Robert, Mary Grant sanoi. -- Ei! Kiitt‰k‰‰mme n‰it‰ uljaita ylimyksi‰ siit‰, mit‰ he ovat meid‰n vuoksemme tehneet: olkaamme heille ikuisesti kiitollisia ja l‰htek‰‰mme! -- Mary! lady Helena huudahti. -- Neiti, minne aiotte menn‰? lordi Glenarvan sanoi. -- Min‰ menen heitt‰ytym‰‰n kuningattaren jalkojen juureen, tyttˆ vastasi, -- ja saamme n‰hd‰, onko h‰n kuuro kahden is‰ns‰ henke‰ pyyt‰v‰n lapsen rukouksille. Lordi Glenarvan pudisti p‰‰t‰‰n, ei siksi, ett‰ h‰n olisi ep‰illyt h‰nen armollisen majesteettinsa syd‰nt‰, vaan koska h‰n tiesi, ettei Mary Grantin onnistuisi p‰‰st‰ h‰nen luokseen. Anomusten tekij‰t p‰‰sev‰t perin harvoin valtaistuimen juurelle saakka, ja tuntuu melkein kuin kuninkaallisten palatsien portille olisi kirjoitettu kuten englantilaisilla on tapana kirjoittaa laivojensa komentosillan sein‰m‰‰n: -- _Matkustajia pyydet‰‰n olemaan puhuttelematta ruorimiest‰_. Lady Helena oli ymm‰rt‰nyt puolisonsa ajatuksen; h‰n tiesi, ett‰ tytˆn yritys olisi turha; h‰n n‰ki toivottomuuden uhkaavan noita kahta lasta. Silloin h‰n sai suuren ja jalomielisen ajatuksen. -- Mary Grant, h‰n huudahti, -- odottakaa, lapseni, ja kuulkaa, mit‰ sanon! Neitonen oli tarttunut veljens‰ k‰teen ja valmistautunut l‰htem‰‰n. H‰n pys‰htyi. Silloin lady Helena k‰‰ntyi miehens‰ puoleen, katse nˆyr‰n‰, mutta ‰‰ni varmana ja kasvoissa tunteikas ilme: -- Edward, kirjoittaessaan sen kirjeen ja heitt‰ess‰‰n sen mereen kapteeni Grant uskoi kohtalonsa Jumalan itsens‰ haltuun. Jumala on sen antanut meid‰n k‰teemme, meid‰n! Ep‰ilem‰tt‰ H‰n on siten tahtonut antaa haaksirikkoisten pelastamisen meid‰n teht‰v‰ksemme. -- Mit‰ tarkoitat, Helena? lordi Glenarvan kysyi. Kaikki olivat aivan hiljaa. -- Min‰ tarkoitan, lady Helena jatkoi, -- ett‰ meid‰n on pidett‰v‰ itsemme onnellisina voidessamme aloittaa avioel‰m‰mme hyv‰ll‰ tyˆll‰. Rakas Edward, minua huvittaaksesi sin‰ esit‰t huvimatkaa. Mutta mik‰ huvi on todellisempaa, hyˆdyllisemp‰‰ kuin kovaonnisten pelastaminen, jotka heid‰n maansa j‰tt‰‰ oman onnensa nojaan? -- Helena! lordi Glenarvan huudahti. -- Ah, sin‰ ymm‰rr‰t, Edward! _Duncan_ on uljas ja hyv‰ laiva! Se pystyy uhmaamaan Etel‰n meri‰. Se voi tehd‰ matkan maailman ymp‰ri. Ja se tekee sen, jos tarvitaan! L‰htek‰‰mme, Edward! L‰htek‰‰mme etsim‰‰n kapteeni Grantia! N‰m‰ rohkeat sanat kuullessaan lordi Glenarvan ojensi k‰sivartensa nuorta vaimoaan kohti, hymyili ja syleili h‰nt‰, Maryn ja Robertin suudellessa h‰nen k‰si‰‰n. Ja n‰hdess‰‰n t‰m‰n liikuttavan kohtauksen kohottivat linnan palvelijat innostuksesta haltioituneina ja syd‰mest‰‰n kiitollisina huudon: -- El‰kˆˆn Lussin valtiatar! El‰kˆˆn! El‰kˆˆn lordi ja lady Glenarvan! DUNCANIN LƒHT÷. On jo mainittu, ett‰ lady Helena oli luja ja jalo nainen. Juuri esitetty ehdotus oli siit‰ kiist‰m‰tˆn todistus. Lordi Glenarvan oli t‰ydell‰ syyll‰ ylpe‰ t‰st‰ jalosta vaimosta, joka kykeni ymm‰rt‰m‰‰n ja seuraamaan h‰nt‰. Ajatus l‰hte‰ kapteeni Grantin avuksi oli jo her‰nnyt h‰nen omassa mieless‰‰n, kun h‰nen anomuksensa Lontoossa hyl‰ttiin; ettei h‰n ollut sit‰ lausunut ennen lady Helenaa, johtui siit‰, ettei h‰n voinut mukautua ajatukseen olla vaimostaan erossa. Mutta kun lady Helena tahtoi l‰hte‰ mukaan itsekin, haihtui ep‰rˆinti. Linnan palvelijat olivat tervehtineet t‰t‰ ehdotusta el‰kˆˆn-huudoilla; olihan nyt puhe veljien pelastamisesta, skotlantilaisten niin kuin hekin, ja lordi Glenarvan yhtyi syd‰mest‰‰n Lussin em‰nn‰n kunniaksi kaikuviin huutoihin. Kun kerran l‰htˆ oli p‰‰tetty, ei saanut hukata hetke‰k‰‰n. Samana p‰iv‰n‰ l‰hetti lordi Glenarvan John Manglesille k‰skyn vied‰ _Duncanin_ Glasgowiin ja ryhty‰ kaikkiin varustuksiin Etel‰n merille l‰htˆ‰ varten, josta saattoi kehitty‰ matka maapallon ymp‰ri. Muuten lady Helena ei ollut ehdotusta tehdess‰‰n liioitellut _Duncanin_ ominaisuuksia; alus oli rakennettu erinomaisen tukevaksi ja nopeakulkuiseksi ja saattoi huoleti yritt‰‰ pitk‰‰kin purjehdusta. Se oli malliltaan mit‰ kaunein huvipursi; sen kantavuus oli kaksisataakymmenen tonnia, ja ensimm‰iset uuteen maailmaan kulkeneet laivat, Kolumbuksen, Vespuccin, Magalh„esin, olivat paljon pienempi‰.[2] _Duncanilla_ oli kaksi mastoa: kokkamasto, jossa oli keulapurje, kahvelipurje, m‰rssy- ja prammipurje, ja per‰masto, johon kiinnitettiin mesaani- ja latvapurje; lis‰ksi etupurje, halkaisija, ajopurje ja haruspurjeet. Sill‰ oli siis runsaasti kangaspintaa, ja se saattoi k‰ytt‰‰ tuulta hyv‰kseen kuin nopea amerikkalainen laiva, mutta ennen kaikkea se luotti sisukseensa asennettuun konevoimaan. Sen hˆyrykoneella oli sadankuudenkymmenen hevosvoiman teho; se oli rakennettu uuden j‰rjestelm‰n mukaan, niin ett‰ sill‰ oli myˆs tulistuskojeet, jotka antoivat hˆyrylle suuremman paineen; t‰m‰ korkean paineen kone k‰ytti kahta potkuria. T‰ydell‰ hˆyryll‰ saattoi _Duncan_ saavuttaa suuremman nopeuden kuin siihen saakka yksik‰‰n toinen alus. Clyde-vuonossa tehdyiss‰ kokeissa se olikin patenttilogin[3] mukaan kulkenut seitsem‰ntoista solmua[4] tunnissa. Niinp‰ se hyvinkin saattoi sellaisenaan l‰hte‰ matkalle maapallon ymp‰ri. John Manglesin tarvitsi pit‰‰ huolta vain ruumien varusteluista. H‰nen ensimm‰isen‰ huolenaan oli ruumien laajentaminen, jotta niihin mahtuisi mahdollisimman paljon hiili‰, sill‰ matkan varrella on vaikea t‰ydent‰‰ polttoainevarastoa. Samaa varokeinoa oli k‰ytett‰v‰ myˆs ruokas‰iliˆiden suhteen, ja John Mangles teetti ne niin avariksi, ett‰ voi ottaa mukaan elintarpeita kahdeksi vuodeksi; rahaa h‰nelt‰ ei puuttunut, olipa h‰nell‰ sit‰ riitt‰v‰sti ostaakseen navalla varustetun kanuunan, joka sijoitettiin aivan keulapakkaan; eih‰n tiedetty, mit‰ voisi tapahtua, ja aina on hyv‰ kyet‰ ampumaan kahdeksannaulainen kuula nelj‰n meripeninkulman p‰‰h‰n. T‰ytyy sanoa, ett‰ John Mangles ymm‰rsi asiansa; vaikka h‰n oli vain huvialuksen p‰‰llikkˆ, h‰n oli Glasgowin taitavimpia laivureita. H‰n oli kolmenkymmenen ik‰inen, h‰nen piirteens‰ olivat hieman karkeat, mutta ilmaisivat rohkeutta ja hyvyytt‰. H‰n oli syntynyt Malcolmin linnan alueella, ja Glenarvanin perhe oli kasvattanut h‰net ja kouluttanut h‰nest‰ etev‰n merimiehen. John Mangles oli pitkill‰ merimatkoillaan usein osoittanut taitavuutta, tarmoa ja kylm‰verisyytt‰. Kun lordi Glenarvan tarjosi h‰nelle _Duncanin_ p‰‰llikkyytt‰, h‰n suostui siihen ilomielin, sill‰ h‰n rakasti Malcolmin linnan herraa kuin velje‰‰n, ja etsi, t‰h‰n saakka tosin viel‰ sit‰ lˆyt‰m‰tt‰, tilaisuutta uhrautuakseen h‰nen hyv‰kseen. Ensimm‰inen per‰mies, Tom Austin, oli vanha, t‰ytt‰ luottamusta ansaitseva merimies; kaksikymment‰viisi miest‰, kapteeni ja ensimm‰inen per‰mies niihin luettuna, oli _Duncanin_ miehistˆn‰; kaikki kuuluivat Dumbartonin kreivikuntaan; kaikki olivat kokeneita matruuseja ja perheen alustalaisten poikia ja muodostivat laivalla todellisen kunnon miesten heimokunnan eli skotlantilaisen klaanin, jolta ei puuttunut edes tavanomaista s‰kkipillinpuhaltajaa. Lordi Glenarvanilla oli heiss‰ joukko hyvi‰ alamaisia, tyytyv‰isi‰ ammattiinsa, uskollisia, rohkeita, taitavia niin aseiden k‰yttelyss‰ kuin purjehdukseen kuuluvissa toimissa ja valmiita seuraamaan h‰nt‰ vaarallisimmillekin retkille: Kun _Duncanin_ miehistˆ sai kuulla, minne matka suuntautui, ei se voinut hillit‰ ilon liikutustaan, ja Dumbartonin kalliot toistelivat heid‰n innokkaiden hurraa-huutojensa kaikua. Laivaansa lastatessaan ja muonittaessaan John Mangles ei unohtanut varustaa lordi ja lady Glenarvanin hyttej‰ pitk‰‰ matkaa varten. Samoin oli h‰nen varustettava hytit kapteeni Grantin lapsille, sill‰ lady Helena ei ollut voinut kielt‰‰ Marylt‰ lupaa seurata _Duncanin_ mukana. Mit‰ pikku Robertiin tulee, h‰n olisi ennemmin piiloutunut aluksen ruumaan kuin j‰‰nyt pois laivasta. Jos h‰nen olisi pit‰nyt palvella laivapoikana, kuten Nelsonin ja Franklinin, h‰n olisi tullut _Duncaniin_. Mill‰p‰ sellaista pikkumiest‰ olisi voinut vastustaa! Sit‰ ei yritettyk‰‰n. T‰ytyip‰ suostua "kielt‰m‰‰n h‰nelt‰" matkustajan ominaisuus, sill‰ h‰n tosiaan tahtoi palvella laivapoikana, alokkaana tai matruusina. John Mangles sai toimekseen opettaa h‰nelle merimiehen ammattia. -- Hyv‰, Robert sanoi, -- eik‰ tarvitse s‰‰st‰‰ pamppua, ellen tee mit‰ k‰sket‰‰n. -- Siit‰ saat olla varmakin, poikani, vastasi Glenarvan vakavan n‰kˆisen‰ ja lis‰‰m‰tt‰, ett‰ 'yhdeks‰nh‰nt‰isen kissan' k‰yttˆ oli kielletty ja muuten aivan tarpeetontakin _Duncan_-laivalla. Matkustajaluettelon t‰ydennykseksi riitt‰‰ majuri MacNabbsin mainitseminen. Majuri oli viidenkymmenen ik‰inen, tyynen ja s‰‰nnˆllisen n‰kˆinen mies, joka meni minne h‰nen k‰skettiin menn‰, erinomainen ja ehe‰ luonne, vaatimaton, hiljainen, rauhallinen ja lempe‰; aina yht‰ mielt‰ vaikka mist‰ ja vaikka kenen kanssa; ei siis kinastellut mist‰‰n tai riidellyt tai tulistunut; sama oli h‰nell‰ askel, astuipa h‰n ylˆs makuuhuoneensa portaita tai rikkiammutun vallin rinnett‰: h‰nt‰ ei j‰rkytt‰nyt mik‰‰n maailmassa, eik‰ h‰n olisi v‰istynyt milloinkaan, ei edes kanuunankuulan vuoksi, ja ep‰ilem‰tt‰ h‰n ehtisi kuollakin, ennen kuin olisi saanut aihetta vimmastua. T‰ll‰ miehell‰ oli mit‰ suurimmassa m‰‰r‰ss‰ ei ainoastaan tavallista taistelukenttien rohkeutta, sit‰ ruumiillista urheutta, joka riippuu yksinomaan lihasten tarmosta, vaan viel‰ enemm‰n siveellist‰ rohkeutta, siis mielen lujuutta. Viaksi saattoi h‰ness‰ korkeintaan lukea sen, ett‰ h‰n oli ehdottomasti skotlantilainen kiireest‰ kantap‰‰h‰n, puhdasverinen kaledonialainen, maansa vanhojen tapojen itsepintainen noudattaja. Niinp‰ h‰n ei milloinkaan tahtonut palvella Englantia, ja majurin-arvonsa h‰n oli ansainnut Yl‰maan Mustan kaartin 42:nnessa rykmentiss‰, jonka komppanioissa oli yksinomaan skotlantilaisia aatelismiehi‰. Glenarvanien serkkuna MacNabbs asui Malcolmin linnassa ja majurina h‰n katsoi luonnolliseksi, ett‰ h‰nen oli l‰hdett‰v‰ _Duncanin_ matkaan. T‰llainen oli siis miehitys t‰ll‰ aluksella, jonka odottamattomat seikat olivat kutsuneet suorittamaan yht‰ nykyajan yll‰tt‰vimpi‰ matkoja. Sen saavuttua Glasgowin hˆyrylaivalaiturille oli yleisˆn uteliaisuus kohdistunut yksinomaan siihen; suuri joukko v‰ke‰ saapui joka p‰iv‰ sit‰ katsomaan; ei v‰litetty muuta kuin siit‰, ei puhuttu muusta kuin siit‰, sataman toisten kapteenien, muiden muassa kapteeni Burtonin, _Duncanin_ vieress‰ ankkuroivan ja Kalkuttaan l‰hdˆss‰ olevan _Scotia_-nimisen muhkean hˆyrylaivan p‰‰llikˆn suureksi mielipahaksi. Kokonsa puolesta saattoikin _Scotia_ katsoa _Duncanin_ mit‰ttˆm‰ksi k‰rp‰ssarjan laivaksi. Mutta kaikkien mielenkiinto keskittyi Glenarvanin huvipurteen ja suureni p‰iv‰ p‰iv‰lt‰. L‰hdˆn hetki olikin l‰hestym‰ss‰. John Mangles oli ollut taitava ja toimelias. Kuukausi Clyden lahdella tehdyn koematkansa j‰lkeen saattoi _Duncan_ l‰hte‰ merelle lastattuna, muonitettuna ja kaikin puolin muuten varustettuna. L‰htˆ m‰‰r‰ttiin elokuun 25. p‰iv‰ksi, joten alus saattoi kev‰‰n alkupuolella saapua etel‰isille leveysasteille. Niin pian kuin lordi Glenarvanin aikomus oli tullut tunnetuksi, oli h‰n saanut kuulla useitakin huomautuksia matkan rasituksista ja vaaroista; mutta h‰n ei v‰litt‰nyt niist‰ v‰h‰‰k‰‰n, vaan varustautui l‰htem‰‰n Malcolmin linnasta. Toisaalta monet h‰nen vilpittˆm‰t ihailijansakin moittivat h‰nt‰, kunnes yleinen mielipide asettui arkailematta skotlantilaisen lordin puolelle, ja kaikki sanomalehdet, lukuunottamatta hallituksen suoranaisia ‰‰nenkannattajia, yksimielisesti paheksuivat meriministeriˆn viranomaisten menettely‰ t‰ss‰ asiassa. Muuten lordi Glenarvania ei liikuttanut moite eik‰ kiitos: h‰n teki velvollisuutensa ja v‰litti v‰h‰t muusta. Elokuun 24. p‰iv‰n‰ l‰htiv‰t Glenarvan, lady Helena, majuri MacNabbs, Mary ja Robert Grant, herra Olbinett, laivan muonamestari, ja t‰m‰n puoliso, rouva Olbinett, lady Glenarvanin palvelijattarena, Malcolmin linnasta j‰tetty‰‰n liikuttavat j‰‰hyv‰iset perheen palvelijoille. Muutamia tunteja myˆhemmin he olivat sijoittuneet laivalle. Glasgowin v‰estˆ tervehti ihailevan myˆt‰tuntoisesti lady Helenaa, nuorta ja uljasta naista, joka luopui ylellisen el‰m‰n huolettomista huvituksista ja riensi auttamaan haaksirikkoisia. Lordi Glenarvanin ja h‰nen vaimonsa osastona olivat _Duncanin_ kaikki per‰hytit: kaksi makuusuojaa, salonki ja kaksi pukuhuonetta heit‰ itse‰‰n varten, sitten yhteinen seurustelusali ja sen ymp‰rill‰ kuusi kajuuttaa, joista Mary ja Robert Grantin, herra ja rouva Olbinettin sek‰ majuri MacNabbsin hallussa oli yhteens‰ viisi. John Manglesin ja Tom Austinin kajuutat olivat taaempana, ja niihin p‰‰stiin laivan yl‰kannelta. Miehistˆ oli sijoitettu v‰likannelle ja oli hyvin mieliss‰‰n siit‰, sill‰ laivassa ei ollut muuta lastia kuin hiilet, elintarvikkeet ja aseet. John Manglesilta ei siis ollut puuttunut tilaa sis‰varustuksille, ja h‰n oli k‰ytt‰nyt sen taitavasti hyv‰kseen. _Duncanin_ oli m‰‰r‰ l‰hte‰ yˆll‰ elokuun 25. p‰iv‰‰ vasten kello kolme aamulla, laskuveden aikaan. Mutta sit‰ ennen sai Glasgowin v‰estˆ n‰hd‰ liikuttavan juhlatoimituksen. Kello kahdeksan illalla l‰htiv‰t lordi Glenarvan ja h‰nen vieraansa sek‰ laivan koko miehistˆ, l‰mmitt‰jist‰ kapteeniin saakka, kaikki, joiden oli m‰‰r‰ olla mukana t‰ll‰ uhrautuvalla retkell‰, laivalta St. Mungoon, Glasgowin vanhaan tuomiokirkkoon. T‰m‰ vanha katolinen kirkko, joka oli s‰ilynyt koskemattomana uskonpuhdistuksen j‰tt‰mien raunioiden keskell‰ ja jota Walter Scott on niin verrattomasti kuvannut, sai nyt vastaanottaa valtavien holviensa alle _Duncanin_ matkustajat ja miehistˆn. Suunnaton v‰kijoukko saattoi heit‰. Siell‰, kirkon suuressa laivassa, joka on t‰ynn‰ hautoja kuin hautausmaa, rukoili kunnianarvoisa kirkkoherra Morton retkikunnalle taivaan siunausta ja kaitselmuksen suojelusta. Olipa rukousten aikana hetki, jolloin Mary Grantin ‰‰ni kaikui vanhassa kirkossa. Tyttˆ rukoili hyv‰ntekijˆidens‰ puolesta ja itki Jumalan edess‰ kiitollisuuden kauniita kyyneleit‰. Sitten seurue poistui syv‰n liikutuksen vallitessa. Kello yksitoista olivat kaikki palanneet laivalle. John Mangles ja miehistˆ suorittivat viimeisi‰ l‰htˆvalmisteluja. Puoliyˆn aikana alkoi l‰mmitys; kapteeni antoi k‰skyn lis‰t‰ sit‰ yht‰ mittaa, ja pian alkoivat mustat savupatsaat yhty‰ yˆn usviin. _Duncanin_ purjeet oli huolellisesti verhottu suojusk‰‰reisiin, joiden oli m‰‰r‰ varjella niit‰ kivihiilensavulta, sill‰ tuuli puhalsi lounaasta eik‰ ollut edullinen purjeiden k‰ytˆlle. Kello kahden aikana alkoi _Duncan_ puuskua hˆyrypannujen kuumetessa; hˆyry pihisi venttiileiss‰: vuorovesi oli alallaan; saattoi jo erottaa Clyden reitin reimarien ja kivirˆykkiˆmerkkien v‰lill‰, ja h‰m‰ryys alkoi v‰hitellen v‰isty‰ nousevan p‰iv‰nkoiton tielt‰. Oli l‰hdˆn aika. John Mangles l‰hetti sanan lordi Glenarvanille, joka kohta nousi kannelle. Samalla alkoi laskuvesi tuntua; _Duncan_ vihelteli voimakkaasti, hellitti kˆytens‰, irrottautui ymp‰rill‰ olevista laivoista, pani potkurit k‰yntiin ja lipui rannasta salmen reitille. John ei ollut ottanut luotsia; h‰n tunsi itse t‰ydellisesti Clyden solat eik‰ kukaan olisi voinut ohjata paremmin. Laiva liikehti h‰nen viittaustensa mukaan: oikealla k‰dell‰‰n h‰n ohjasi konetta, vasemmalla per‰sint‰ ‰‰nettˆm‰sti ja varmasti. Pian tekiv‰t viimeiset tehtaat tilaa tuolla t‰‰ll‰ rannan kukkuloilla kohoaville huviloille, ja kaupungin kohina vaimeni v‰limatkan kasvaessa. Tunnin per‰st‰ sivuutti _Duncan_ Dumbartonin kalliot, kahta tuntia myˆhemmin se oli Clyden lahdella, kello kuusi aamulla se kiersi Cantyren majakan, laski ulos Pohjois-Kanavasta ja kynti aavaa valtamerta. MATKUSTAJA HYTISSƒ NUMERO KUUSI. T‰m‰n ensimm‰isen purjehdusp‰iv‰n aikana oli meri hyvin kuoppainen, ja tuuli yltyi iltaan menness‰. _Duncan_ keinui kovasti; niinp‰ eiv‰t naiset n‰ytt‰ytyneetk‰‰n kannella, vaan pysyiv‰t makuulla hyteiss‰‰n ja tekiv‰t siin‰ viisaasti. Mutta seuraavana p‰iv‰n‰ tuuli k‰‰ntyi jonkun verran; kapteeni John avautti keula-, etu- ja m‰rssypurjeen; _Duncan_ kulki nyt tukevammin aalloilla eik‰ ollut en‰‰ yht‰ herkk‰ heilahtelemaan ja keinumaan. Lady Helena ja Mary Grant saattoivat jo p‰iv‰n koittaessa liitty‰ lordi Glenarvanin, majurin ja kapteenin seuraan kannelle. Auringonnousu oli suurenmoinen. P‰iv‰n t‰hti nousi kultakehr‰n‰ merest‰ ik‰‰n kuin suunnattomasta s‰hkˆkylvyst‰. _Duncan_ liukui niin s‰ihkyv‰n s‰teilyn keskell‰, ett‰ tosiaan olisi voinut sanoa sen purjeiden pullistuvan auringons‰teiden voimasta. Laivan matkustajat katselivat hiljaisissa mietteiss‰ t‰t‰ s‰teilev‰n taivaankappaleen ilmestyst‰: -- Mik‰ ihana n‰ky! lausui vihdoin lady Helena. -- Se lupaa kaunista p‰iv‰‰. Kunpa vain tuuli ei k‰‰ntyisi vastaiseksi, vaan suosisi _Duncanin_ kulkua! -- Ei voisi toivoa parempaa p‰iv‰‰, rakas Helena, lordi Glenarvan vastasi, -- eik‰ meill‰ tosiaan ole valittamista t‰t‰ matkan alkua vastaan. -- Kuinkahan kauan matka meren poikki kest‰‰, rakas Edward? -- Siihen on kapteeni Johnin vastattava, Glenarvan sanoi. -- Kuljemmeko hyvin? Oletteko tyytyv‰inen laivaanne, John? -- Perin tyytyv‰inen, teid‰n jalosukuisuutenne, John vastasi; -- t‰m‰ on verraton alus, mielikseen merimies astelee sen kannella. Milloinkaan ei laivan runkoa ja koneistoa ole saatu paremmin tasapainoon; katsokaahan kuinka vauhti on tasainen ja kuinka sulavasti alus liukuu aalloilla. Me kuljemme todellakin seitsem‰ntoista solmua tunnissa. Jos t‰t‰ vauhtia kest‰‰, olemme p‰iv‰ntasaajan kohdalla kymmeness‰ p‰iv‰ss‰ ja ennen viitt‰ viikkoa kiert‰neet Kap Hornin. -- Kuuletteko, Mary? lady Helena toisti, -- ennen viitt‰ viikkoa! -- Kuulen, rouva, tyttˆ vastasi -- ja syd‰meni syk‰htelee kovemmin kapteenin sanoista. -- Ent‰ kuinka te kest‰tte t‰t‰ purjehdusta, Mary-neiti? lordi Glenarvan kysyi. -- Aika hyvin, mylord, ei siit‰ ole sanottavaa haittaa. Kyll‰ min‰ siihen pian totun. -- Ent‰ pikku Robert? -- Robertko? John Mangles vastasi. -- Kun h‰n ei ole sukeltanut konehuoneeseen, h‰n on kiivennyt mastojen p‰‰h‰n. Se poika ilkkuu vain meritautia. Kas, tuollahan se on nytkin. Kapteenin viittauksen mukaan k‰‰ntyiv‰t kaikkien katseet kokkamastoa kohti, ja jokainen saattoi huomata Robertin kiikkumassa pramipurjeen raakapuulla kolmisenkymment‰ metri‰ kannen yl‰puolella. Mary ei voinut olla huudahtamatta. -- Oh, rauhoittukaa, neiti, John Mangles sanoi, -- min‰ vastaan h‰nest‰ ja lupaan ennen pitk‰‰ esitt‰‰ verrattoman velikullan kapteeni Grantille, sill‰ me lˆyd‰mme kyll‰ kapteenin. -- Kunpa taivas kuulisi teid‰n sananne, herra John, tyttˆ vastasi. -- Rakas lapseni, lordi Glenarvan lausui, -- koko t‰ss‰ asiassa on jotakin kaitselmuksen m‰‰r‰‰m‰‰, mink‰ tulee antaa meille hyvi‰ toiveita. Me emme mene, meit‰ vied‰‰n. Me emme etsi, meit‰ johdetaan. Ja katsokaa kaikkia n‰it‰ kunnon miehi‰, jotka ovat antautuneet niin hyv‰n asian palvelukseen! Me emme ainoastaan onnistu yrityksess‰mme, vaan p‰‰semme perille vaikeuksitta. Min‰ olen luvannut lady Helenalle huvimatkan, ja pahastipa erehtyisin, ellen pit‰isi sanaani. -- Edward, lady Glenarvan sanoi, -- sin‰ olet miehist‰ paras. -- En, mutta minulla on paras miehistˆ parhaalla laivalla. Ettekˆ ihaile _Duncania_, Mary-neiti? -- Min‰kˆ, mylord? tyttˆ vastasi. -- Tottahan sit‰ ihailen, kun olen todella asiantuntija. -- Ah, niinkˆ? -- Min‰ olen leikkinyt lapsena is‰ni laivoilla; h‰nen olisi pit‰nyt tehd‰ minusta merimies, ja jos tarvittaisiin, niin pystyisin kai reivaamaan tai punomaan kˆytt‰. -- Ah, neiti, mit‰ min‰ kuulenkaan! John Mangles huudahti. -- Tuolla puheella saatte kapteeni Johnista hartaan yst‰v‰n, lordi Glenarvan sanoi, -- sill‰ h‰n ei myˆnn‰ mit‰‰n maailmassa vet‰v‰n vertoja meriel‰m‰lle, ei edes naisten kuullen! Eikˆ totta, John? -- Ep‰ilem‰tt‰, teid‰n jalosukuisuutenne, nuori kapteeni vastasi, -- mutta myˆnn‰n, ett‰ neiti Grant on paremmin paikallaan per‰salongissa kuin reivaamassa pramipurjetta; mutta yht‰ mieluisaa on silti kuulla h‰nen puhuvan noin. -- Ja varsinkin kun h‰n ihailee _Duncania_, lordi Glenarvan lis‰si. -- Joka sen hyvin ansaitsee, John t‰ydensi. -- Kuulkaa, lady Helena sanoi, -- kun te olette niin ylpe‰ aluksestanne, her‰t‰tte minussa halun tutkia sen ruumanpohjaan saakka ja n‰hd‰, mink‰laiset olot kunnon matruuseillamme on v‰likannella. -- Mainiot, John vastasi, -- he ovat siell‰ kuin kotonaan. -- Ja he ovat todellakin kotonaan, rakas Helena, lordi Glenarvan lis‰si. -- T‰m‰ alus on kaistale vanhaa Kaledoniaamme! Se on irrallinen osa Dumbartonin kreivikuntaa, joka erikoisesta armosta on purjehtimassa, niin ettemme ole j‰tt‰neet maatamme! _Duncan_ on Malcolmin linna, ja valtameri on Lomond-j‰rvi. -- No hyv‰, rakas Edward, esittelep‰ siis meille t‰t‰ linnaa, lady Helena vastasi. -- Kuten k‰sket, Glenarvan lausui, -- mutta salli minun sit‰ ennen puhutella Olbinettia. Laivan muonamestari oli mainio ravintoasiantuntija, skotlantilainen, joka toimensa t‰rkeyden puolesta olisi ansainnut olla ranskalainen ja t‰ytti teht‰v‰ns‰ hartaasti ja taitavasti. H‰n asettui kuuntelemaan. -- Olbinett, me teemme pienen retken ennen aamiaista, Glenarvan sanoi, ik‰‰n kuin olisi ollut puhe huvimatkasta Tarbetille tai Katrine-j‰rvelle. -- Toivoakseni pˆyt‰ on katettu palatessamme. Olbinett kumarsi juhlallisesti. -- Tuletteko mukaan, majuri? lady Helena kysyi. -- Jos k‰skette, MacNabbs vastasi. -- No, lordi Glenarvan huomautti, -- majuri on uponnut sikarinsa savuun, siit‰ h‰nt‰ ei saa temmata pois; majuri on n‰hk‰‰s tuima tupakkamies, Mary-neiti. H‰n polttaa aina, nukkuessaankin. Majuri nyˆkk‰si hyv‰ksyv‰sti, ja lordi Glenarvanin vieraat l‰htiv‰t v‰likannelle. Yksin j‰‰ty‰‰n ja tapansa mukaan itsekseen puhellen, mutta v‰itt‰m‰tt‰ milloinkaan itse‰‰n vastaan, kietoutui MacNabbs yh‰ paksumpaan savupilveen; h‰n seisoi liikkumatta, katsellen taaksep‰in laivan vanaveteen. Hetken hiljaisen mietiskelyn j‰lkeen h‰n k‰‰ntyi ymp‰ri ja havaitsi seisovansa vastap‰‰t‰ er‰st‰ uutta henkilˆ‰. Jos mik‰‰n olisi voinut majuria h‰mm‰stytt‰‰, h‰n olisi nyt h‰mm‰stynyt, sill‰ t‰m‰ matkustaja oli h‰nelle t‰ysin outo. H‰n oli pitk‰, kuiva ja laiha, ehk‰ noin nelikymmenvuotias mies, n‰ˆlt‰‰n kuin pitk‰ suurinuppinen naula. H‰nen p‰‰ns‰ oli tosiaan iso ja voimakas, otsa oli korkea, nen‰ pitk‰hkˆ, suu iso, leuka hyvin jykev‰. H‰nen silmi‰‰n peittiv‰t suuret, pyˆre‰t silm‰lasit ja h‰nen katseessaan n‰ytti olevan sellaista erikoista ep‰varmuutta kuin ns. p‰iv‰sokeilla, jotka n‰kev‰t esineet vain h‰m‰r‰ss‰. Kasvoista p‰‰tt‰en h‰n oli ‰lyk‰s ja hilpe‰ mies; h‰nell‰ ei ollut jurojen ihmisten tyly‰ ilmett‰, jotka periaatteesta eiv‰t milloinkaan naura ja jotka peitt‰v‰t mit‰ttˆmyytens‰ yksivakaisuuden alle. Kaikkea muuta. Tuntemattoman herttaisen luonteva, koreilematon k‰ytˆs osoitti selv‰sti, ett‰ h‰n osasi ottaa ihmiset ja asiat niiden hyv‰lt‰ puolelta. Mutta vaikkei h‰n viel‰ ollut puhunut, h‰net tunsi puheliaaksi ja varsinkin hajamieliseksi niiden ihmisten tapaan, jotka eiv‰t n‰e, mit‰ katsovat, eiv‰tk‰ kuule, mit‰ kuuntelevat. H‰nell‰ oli p‰‰ss‰ matkalakki, jalassa paksut keltaiset keng‰t ja nahkas‰‰rystimet, pukunaan ruskeat samettihousut ja samasta kankaasta tehty takki, jonka lukemattomat taskut n‰yttiv‰t olevan t‰ynn‰ kaikenlaisia vihkosia, muisti- ja taskukirjoja ja lukemattomia muita yht‰ ep‰mukavia ja tarpeettomia esineit‰, puhumattakaan pitk‰st‰ kaukoputkesta, jota h‰n kantoi olkahihnassa. Tuntemattoman vilkkaus oli majurin tyyneyden r‰ike‰n‰ vastakohtana; h‰n liikuskeli MacNabbsin ymp‰rill‰, katseli t‰t‰, teki silmill‰‰n kysymyksi‰, kun taas majuri ei ollut v‰h‰‰k‰‰n utelias tiet‰m‰‰n, mist‰ h‰n tuli, ja minne h‰n oli menossa, mink‰ vuoksi h‰n oli mukana _Duncan_-laivalla. N‰hdess‰‰n yrityksens‰ raukeavan majurin v‰linpit‰m‰ttˆmyyteen, tuo arvoituksellinen henkilˆ tarttui kaukoputkeensa, joka pisimmill‰‰n oli reilun metrin mittainen, ja seisten liikkumatta kuin valtatien kilometripylv‰s, vaikka s‰‰ret hajallaan, h‰n suuntasi kojeensa kohtaan, jossa taivas ja meri yhtyiv‰t; viisi minuuttia sit‰ tutkittuaan h‰n laski kaukoputkensa, k‰‰nsi sen p‰‰n kantta vasten ja nojasi siihen ik‰‰n kuin se olisi ollut keppi; mutta silloinpa kiikarin putket solahtivat sis‰kk‰in, ja uusi matkustaja, jolta t‰ten ‰kki‰ katosi tukipiste, oli v‰h‰ll‰ suistua kumoon isonmaston juurelle. Jokainen muu olisi ainakin hymyillyt majurin asemassa. Majuri ei edes r‰p‰ytt‰nyt silmi‰‰n. Silloin tuntematon teki p‰‰tˆksens‰. -- Muonamestari! h‰n huusi, ja t‰m‰n ainoankin sanan ‰‰nt‰minen osoitti h‰nen olevan ulkomaalaisen. H‰n odotti. Ket‰‰n ei ilmestynyt. -- Muonamestari! h‰n toisti viel‰ kovemmalla ‰‰nell‰. Herra Olbinett sattui kulkemaan ohi matkallaan etukannen alla olevaan keittiˆˆn. Kuinka h‰n h‰mm‰styik‰‰n kuullessaan t‰m‰n kookkaan henkilˆn, jota h‰n ei tuntenut, tuolla lailla kutsuvan! -- Mist‰ ihmeest‰ tuo tulee? -- h‰n tuumi. -- Joku lordi Glenarvanin yst‰v‰? Mahdotonta! H‰n astui kuitenkin esiin ja l‰hestyi muukalaista. -- Oletteko te laivan muonamestari? t‰m‰ kysyi. -- Olen, herra, Olbinett vastasi, -- mutta minulla ei ole kunnia tuntea... -- Min‰ olen matkustaja hytist‰ numero kuusi. -- Numero kuusi? muonamestari toisti. -- Niinp‰ niin. Mik‰ teid‰n nimenne on? -- Olbinett. -- No niin, Olbinett, yst‰v‰ni, jatkoi outo hytist‰ numero kuusi, -- t‰ytyy ajatella aamiaista, hyvinkin pian. Min‰ en ole syˆnyt puoleentoista vuorokauteen, tai paremmin sanoen, min‰ olen nukkunut puolitoista vuorokautta, mik‰ on anteeksiannettavaa miehelle, joka tulee oikop‰‰t‰ Pariisista Glasgowiin. Mihin aikaan t‰‰ll‰ syˆd‰‰n aamiaista? -- Kello yhdeks‰n, Olbinett vastasi konemaisesti. Muukalainen aikoi katsoa kelloaan, mutta ei saanut sit‰ esiin pitk‰‰n aikaan, sill‰ h‰n lˆysi sen vasta yhdeks‰nnest‰ taskustaan. -- Kas, h‰n sanoi, -- kello ei ole viel‰ kahdeksaa. Tuokaa siis, Olbinett, minulle korppu ja lasi sherry‰ odottaessani, sill‰ min‰ olen n‰‰ntym‰ss‰ n‰lk‰‰n. Olbinett kuunteli k‰sitt‰m‰tt‰; tuntematon puhuikin lakkaamatta ja siirtyi asiasta toiseen verrattoman vilkkaasti. -- Ent‰ kapteeni! h‰n kysyi. -- Eikˆ kapteeni ole viel‰ noussut! Ja ensimm‰inen per‰mies? Mit‰ h‰n tekee? Nukkuuko h‰nkin viel‰? Ilma on onneksi kaunis, tuuli suotuisa, ja laiva kulkee omin nokkinsa. Samassa John Mangles ilmestyi per‰hytin portaille. -- Tuossa on kapteeni, Olbinett sanoi. -- Ah, mieluisaa, tuntematon huudahti, -- kapteeni Burton, mieluisaa tutustua teihin! John Mangles ‰llistyi pahanp‰iv‰isesti kuullessaan itse‰‰n puhuteltavan kapteeni Burtoniksi ja n‰hdess‰‰n oudon miehen laivallaan. Toinen jatkoi mit‰ luontevimmin: -- Sallikaa minun puristaa k‰tt‰nne, h‰n sanoi. -- Kun en tehnyt sit‰ toissailtana, se johtui siit‰, ett‰ l‰hdˆn hetkell‰ ei sovi h‰irit‰ p‰‰llikkˆ‰. Mutta nyt, kapteeni, olen todella hyvill‰ni p‰‰stess‰ni puheisiin kanssanne. Silm‰t suurina John Mangles katseli vuoroin Olbinettia, vuoroin t‰t‰ tulokasta. -- Nyt kun ollaan tuttavia, rakas kapteeni, outo mies sanoi, -- olkaamme kuin vanhoja yst‰vi‰. Jutellaan siis ja sanokaa, oletteko tyytyv‰inen _Scotiaan_? -- Mit‰ te _Scotialla_ tarkoitatte? John Mangles kysyi vihdoin. -- Heh, tietenkin t‰t‰ _Scotiaa_, jossa nyt olemme. T‰m‰ on hyv‰ laiva, ja minulle on kehuttu sen lujaa rakennetta samoin kuin p‰‰llikˆn, kunnon kapteeni Burtonin, henkisi‰ ominaisuuksia. Oletteko samannimisen, suuren Afrikan-tutkijan sukulaisia? H‰n oli uljas mies. Saan siis onnitella! -- Hyv‰ herra, John Mangles lausui, -- min‰ en ole ensink‰‰n matkailija Burtonin sukulaisia, enk‰ edes itse ole kapteeni Burton. -- Ah, p‰‰tteli tuntematon, -- min‰ olen siis puheissa _Scotian_ ensimm‰isen per‰miehen, herra Burdnessin, kanssa! -- Herra Burdnessinko? vastasi John Mangles, joka alkoi aavistaa asian oikean laidan. Mutta oliko h‰n tekemisiss‰ hullun vai laivasta erehtyneen kanssa? Se askarrutti h‰nen mielt‰‰n, ja h‰n oli juuri aikeissa antaa ratkaisevan selityksen, kun lordi Glenarvan, h‰nen vaimonsa ja neiti Grant nousivat kannelle. Vieras huomasi heid‰t ja huudahti: -- Ah, matkustajia! Matkustajia! Mainiota. Pyyd‰n, herra Burdness, teit‰ esittelem‰‰n minut... Ja sitten h‰n astui esille moitteettoman kohteliaasti, odottamatta John Manglesin esittely‰. -- Rouva, h‰n sanoi neiti Grantille; -- neiti, h‰n sanoi lady Helenalle; -- hyv‰ herra, h‰n lis‰si k‰‰ntyen lordi Glenarvanin puoleen. -- Lordi Glenarvan, John Mangles ilmoitti. -- Mylord, jatkoi silloin tuntematon, -- pyyd‰n anteeksi, ett‰ itse esittelen itseni; mutta merell‰h‰n on lupa hiukan hellitt‰‰ ankaria seurustelus‰‰ntˆj‰; toivoakseni teemme pian tuttavuutta, ja _Scotian_ matka n‰iden naisten seurassa tuntuu meist‰ yht‰ lyhyelt‰ kuin mieluisaltakin. Lady Helena ja neiti Grant eiv‰t olleet keksineet sanaakaan vastatakseen. He eiv‰t ymm‰rt‰neet mit‰‰n t‰m‰n kuokkavieraan ilmestymisest‰ _Duncanin_ kannelle. -- Arvoisa herra, lausui nyt lordi Glenarvan, -- kenen kanssa minulla on kunnia puhua? -- Min‰ olen Jacques-Eliacin-Francois-Marie Paganel, Pariisin Maantieteellisen seuran sihteeri, Berliinin, Bombayn, Darmstadtin, Leipzigin, Lontoon, Pietarin, Wienin, New Yorkin seurojen kirjeenvaihtajaj‰sen, It‰-Intian kuninkaallisen maan- ja kansatieteellisen seuran kunniaj‰sen, joka vietetty‰‰n kaksikymment‰ vuotta el‰m‰st‰‰n tutkimassa maantiedett‰ tyˆhuoneessaan on p‰‰tt‰nyt jatkaa tutkimuksiaan luonnossa ja on nyt matkalla Intiaan liitt‰‰kseen siell‰ yhteen suurten lˆytˆretkeilijˆiden tˆiden tulokset. MISTƒ JACQUES PAGANEL ON TULOSSA JA MINNE MENOSSA. Maantieteellisen seuran sihteeri oli varmaankin mukava henkilˆ, sill‰ kaikki t‰m‰ sanottiin hyvin miellytt‰v‰ll‰ tavalla. Lordi Glenarvan tiesi muuten t‰ydellisesti kenen kanssa oli tekemisiss‰, sill‰ Jacques Paganelin nimi ja ansiot olivat h‰nelle hyvin tutut. Kun otti huomioon h‰nen maantieteelliset tutkimuksensa, h‰nen seuran julkaisuissa esitt‰m‰ns‰ selostukset uusimmista lˆydˆist‰, h‰nen kirjeenvaihtonsa koko maailman kanssa, oli h‰nt‰ pidett‰v‰ yhten‰ Ranskan etevimmist‰ tiedemiehist‰. Niinp‰ Glenarvan ojensikin syd‰mellisesti k‰den odottamattomalle vieraalleen. -- Ja nyt, kun esittely on tapahtunut, h‰n lausui, -- sallinette, herra Paganel, minun tehd‰ teille yhden kysymyksen? -- Kaksikymment‰ kysymyst‰, mylord, Jacques Paganel vastasi. -- Minulle on alati mieluisaa keskustella teid‰n kanssanne. -- Toissa iltanako te tulitte t‰h‰n laivaan? -- Niin, mylord, toissa iltana kello kahdeksan. Min‰ hypp‰sin Kaledonian rautatievaunusta rattaille ja rattailta _Scotiaan_, jossa olin Pariisista tilannut hytin numero kuusi. Ilta oli pime‰. Laivalla en tavannut ket‰‰n. No, tuntien itseni v‰syneeksi kolmenkymmenen tunnin matkasta ja tiet‰en, ett‰ meritaudin v‰ltt‰miseksi on hyv‰ keino menn‰ nukkumaan heti laivaan tultua ja pysytell‰ vuoteessa matkan ensimm‰iset p‰iv‰t, menin suoraa p‰‰t‰ makuulle ja olen tunnollisesti nukkunut kolmekymment‰kuusi tuntia, jos uskotte. Jacques Paganelin kuuntelijat tiesiv‰t nyt, mit‰ piti ajatella h‰nen olostaan laivalla. Ranskalainen matkustaja oli osunut v‰‰r‰‰n laivaan ja tullut _Duncaniin_ sill‰ v‰lin kun sen miehistˆ oli St. Mungon kirkossa. Kaikki oli siis selv‰‰. Mutta mit‰ t‰m‰ tiedemies sanoisi kuullessaan, mihin laivaan h‰n oli joutunut ja minne nyt oltiin matkalla? -- Niinp‰ te, herra Paganel, lordi Glenarvan sanoi. -- olette valinnut tutkimusmatkojenne l‰htˆkohdaksi Kalkuttan? -- Juuri niin, mylord. Intian n‰keminen on ollut minun mielihalunani koko el‰m‰ni ajan. Se on ollut kaunein unelmani, joka nyt vihdoin toteutuu norsujen ja Brahman pappien maassa. -- Teille ei siis ole yhdentekev‰‰ joutua johonkin muuhun maahan, herra Paganel? -- Ei, mylord, se olisi minulle kiusallista, sill‰ minulla on suosituksia Intian varakuninkaalle, lordi Somersetille, ja Maantieteellisen seuran antama teht‰v‰ t‰ytett‰v‰n‰. -- Ah, onko teill‰ siis jokin m‰‰r‰tty teht‰v‰? -- On, minun pit‰isi yritt‰‰ tehd‰ hyˆdyllinen ja mielenkiintoinen matka, jonka ohjelman on laatinut oppinut yst‰v‰ni ja ammattiveljeni, herra Vivien de Saint-Martin. Olisi n‰et tarkoituksena seurata Schlagintweit-veljesten, eversti Waughin, Webbin, Hodgsonin, Huc- ja Gabet-nimisten l‰hetyssaarnaajien, Moorcroftin, hra Jules Remyn ja monen muun kuuluisan retkeilij‰n j‰lki‰. Min‰ koetan onnistua siin‰, miss‰ l‰hetyssaarnaaja Krick v. 1846 ep‰onnistui; sanalla sanoen kartoittaa Jaru-Dzangbo-Tshuvirta, joka viidentoistasadan kilometrin alalla kostuttaa Tiibeti‰, koskettaen Himalajan pohjoista juurta, ja vihdoin todeta, eikˆ t‰m‰ joki yhdy Brahmaputraan Assamin koillispuolella. Mylord, kultamitali on taattu sille tutkijalle, joka n‰in voi toteuttaa yhden hartaimmista toiveista Intian maantiedon alalla. Paganel oli suurenmoinen. H‰n puhui eritt‰in innostuneesti. H‰n heitt‰ytyi mielikuvituksen nopeille siiville. H‰nt‰ olisi ollut yht‰ mahdoton keskeytt‰‰ kuin Reini‰ Schaffhausenin putouksessa. -- Herra Jacques Paganel, lordi Glenarvan sanoi hetken hiljaisuuden j‰lkeen, -- se olisi ep‰ilem‰tt‰ hieno matka, josta tiede tulisi olemaan teille sangen kiitollinen. Mutta min‰ en tahdo enemp‰‰ pitkitt‰‰ teid‰n erehdyst‰nne; ainakin toistaiseksi t‰ytyy teid‰n luopua ilostanne p‰‰st‰ Intiaan. -- Luopuako siit‰? Ja mink‰ vuoksi? -- Koska te nyt matkustatte Intian niemimaasta poisp‰in. -- Kuinka?! Kapteeni Burton... -- Min‰ en ole kapteeni Burton, John Mangles vastasi. -- Mutta _Scotia_? -- T‰m‰ laivakaan ei ole _Scotia_. Paganelin ‰llistyst‰ olisi mahdoton kuvata. H‰n katsoi vuoronper‰‰n lordi Glenarvania, joka yh‰ oli vakava, lady Helenaa ja Mary Grantia, joiden ilmeet osoittivat s‰‰liv‰‰ myˆt‰tuntoa, John Manglesia, joka hymyili ja majuria, joka ei r‰v‰ht‰nyt; sitten h‰n kohautti harteitaan, siirsi silm‰lasinsa otsaltaan nen‰lle ja huudahti: -- Mit‰ pilantekoa t‰m‰ on! Mutta silloin sattui h‰nen katseensa per‰simen rattaaseen, jonka keh‰ss‰ n‰kyiv‰t n‰m‰ kaksi sanaa: DUNCAN GLASGOW -- _Duncan! Duncan!_ h‰n ‰‰nn‰hti p‰‰st‰en avuttoman ep‰toivonhuudon. Ja sitten h‰n syˆksyi p‰istikkaa alas per‰salongin rappusia hytti‰‰n kohti. Onnettoman tiedemiehen menty‰ ei kukaan laivalla voinut pysy‰ vakavana majuria lukuunottamatta, ja nauru levisi matruuseihin saakka. Astua v‰‰r‰‰n junaan! Sama se! Saapua Edinburghiin, kun olisi pit‰nyt l‰hte‰ Dumbartoniin! Olkoon menneeksi! Mutta eksy‰ v‰‰r‰‰n laivaan ja kellua Chile‰ kohti, kun on aikomus matkustaa Intiaan, se on jo hajamielisyyden huippu! -- Se ei sent‰‰n kummastuta minua, kun on puhe Jacques Paganelista, Glenarvan sanoi. -- H‰n on kuuluisa sentapaisista hairahduksista. Kerrankin h‰n julkaisi kartan Amerikasta, johon h‰n oli sijoittanut Japanin. Se ei kuitenkaan est‰ h‰nt‰ olemasta etev‰ tiedemies, ja h‰n on todella Ranskan parhaita maantieteilijˆit‰. -- Mutta mit‰ nyt teemme miesparalle? lady Helena kysyi. -- Emmeh‰n voi vied‰ h‰nt‰ v‰kisin Patagoniaan. -- Miksi emme? MacNabbs vastasi rauhallisesti. -- Me emme ole vastuussa h‰nen hajamielisyydest‰‰n. Olettakaa, ett‰ h‰n olisi astunut v‰‰r‰‰n junaan, pys‰htyisikˆ se? -- Ei, mutta h‰n p‰‰sisi pois l‰himm‰ll‰ asemalla, huomautti lady Helena. -- No niin, Glenarvan lausui, -- sen h‰n voi tehd‰, jos haluaa, ensimm‰isell‰ pys‰hdyspaikallamme. Samassa Paganel palasi per‰kannelle viheli‰isen‰ ja nolona, k‰yty‰‰n toteamassa, ett‰ h‰nen tavaransa olivat laivassa. H‰n toisteli lakkaamatta kohtalokkaita sanoja: _Duncan! Duncan!_ H‰nen sanavarastossaan ei ollut en‰‰ muuta. H‰n k‰veli edestakaisin, tarkastellen laivan taklausta ja t‰hyten rannattoman meren mykk‰‰ n‰kˆpiiri‰. Vihdoin h‰n palasi lordi Glenarvanin luo. -- Ja minne t‰m‰ _Duncan_ on menossa? h‰n kysyi. -- Amerikkaan, herra Paganel. -- Ja tarkemmin m‰‰ritellen? -- Concepcioniin. -- Chileen! Chileen! huudahti onneton tiedemies. -- Ent‰ Intian-retkeni? Ja mit‰ sanoo herra de Quatrefages, keskuskomitean esimies! Ja herrat d'Avezac ja Cortambert ja Vivien de Saint-Martin! Ja mit‰ sanon min‰ itse seuran istunnossa! -- Rauhoittukaa, herra Paganel, lordi Glenarvan vastasi, -- ‰lk‰‰ menett‰kˆ toivoanne. Kaikki voi j‰rjesty‰ niin, ett‰ teille tulee vain verrattain v‰h‰inen viiv‰stys. Jaru-Dzangbo-Tshu odottaa teit‰ aina Tiibetin vuoristossa. Me poikkeamme pian Madeiraan, ja siell‰ te tapaatte laivan, jolla p‰‰sette takaisin Eurooppaan. -- Kiit‰n teit‰, mylord, t‰ytyy myˆnty‰. Mutta sen saanee sanoa, ett‰ t‰m‰ on tavaton seikkailu eik‰ sellaisia satu muille kuin minulle. Ja minulla kun on varattu hytti _Scotiassa!_ -- No, _Scotia_ teid‰n pit‰nee toistaiseksi j‰tt‰‰ sikseen. -- Mutta, Paganel sanoi, tarkastettuaan alusta uudelleen. -- _Duncan_ on huvipursi. -- Niin on, hyv‰ herra, John Mangles vastasi, -- ja sen omistaja on h‰nen jalosukuisuutensa lordi Glenarvan. -- Joka pyyt‰‰ teit‰ mielin m‰‰rin k‰ytt‰m‰‰n vieraanvaraisuuttaan, Glenarvan lis‰si. -- Tuhansia kiitoksia, mylord, Paganel vastasi. -- Min‰ ymm‰rr‰n todellakin arvostaa teid‰n kohteliaisuuttanne; mutta sallikaa minun tehd‰ er‰s yksinkertainen huomautus: Intia on ihana maa; se tarjoaa matkustajille ihmeellisi‰ yll‰tyksi‰; naiset ep‰ilem‰tt‰ eiv‰t sit‰ tunne... No niin, ei tarvitse muuta kuin ett‰ per‰mies k‰‰nt‰‰ ruoria, ja _Duncan_ kulkisi yht‰ helposti Kalkuttaa kuin Chile‰ kohti; ja kun se kerran on huvimatkalla... P‰‰npudistukset, joita Paganelin ehdotus aiheutti, eiv‰t sallineet h‰nen jatkaa esityst‰‰n. H‰n vaikeni kesken. -- Herra Paganel, sanoi silloin lady Helena, -- jos olisi puhe vain huvimatkasta, niin vastaisin teille: l‰htek‰‰mme kaikki yhdess‰ Intiaan, eik‰ lordi Glenarvan sit‰ pyyntˆ‰ni hylk‰isi. Mutta _Duncan_ on matkalla pelastamaan Patagonian rannikolle joutuneita haaksirikkoisia eik‰ voi muuttaa niin ihmisyst‰v‰llisen matkansa suuntaa... Muutamassa minuutissa tehtiin ranskalaiselle matkustajalle selkoa tilanteesta, liikuttuneena h‰n kuunteli kertomuksen sattumalta lˆydetyist‰ asiakirjoista, kapteeni Grantin kohtalosta, lady Helenan jalomielisest‰ ehdotuksesta. -- Mylady, h‰n sanoi, -- sallikaa minun lausua ihailuni teid‰n menettelyst‰nne kaikessa t‰ss‰ ja tehd‰ se tinkim‰tt‰. Teid‰n aluksenne on jatkettava matkaansa, ja min‰ saisin tunnonvaivoja, jos hidastuttaisin sit‰ ainoatakaan p‰iv‰‰. -- Haluatteko siis ottaa osaa meid‰n etsiskelyymme? lady Helena kysyi. -- Se on mahdotonta, rouva, minun pit‰‰ suorittaa saamani teht‰v‰. Min‰ l‰hden laivasta ensimm‰isess‰ pys‰hdyspaikassanne... -- Madeirassa siis, John Mangles sanoi. -- Madeirassa, olkoon. Siell‰h‰n olen vain sadankahdenkymmenen peninkulman p‰‰ss‰ Lissabonista ja voin odottaa laivavuoroa. -- No niin, herra Paganel, Glenarvan sanoi, -- teid‰n toivomustanne noudatetaan, ja omasta puolestani olen hyvill‰ni voidessani tarjota teille vieraanvaraisuutta laivallani muutamiksi p‰iviksi. Toivoisin vain, ettette kovin ik‰vysty meid‰n seurassamme! -- Oo, mylord, tiedemies huudahti, -- min‰h‰n olen ylen onnellinen, ett‰ satuin erehtym‰‰n n‰in miellytt‰v‰ll‰ tavalla! Yht‰kaikki on sent‰‰n naurettava seikka, ett‰ mies l‰htee matkalle Intiaan ja purjehtiikin Amerikkaa kohti! T‰st‰ alakuloisesta ajatuksesta huolimatta Paganel mukautui myˆh‰stymiseen, jota ei voinut est‰‰. H‰n oli herttainen, hilpe‰, jopa hajamielinenkin; h‰n ihastutti naisia hyv‰ntuulisuudellaan; ennen p‰iv‰n loppua h‰n oli kaikkien yst‰v‰: H‰nen pyynnˆst‰‰n n‰ytettiin h‰nelle nuo merkilliset asiakirjat. H‰n tutki niit‰ huolellisesti, kauan, pienimpi‰ yksityiskohtia myˆten. Mik‰‰n muu tulkinta ei h‰nest‰k‰‰n n‰ytt‰nyt mahdolliselta. Mary Grant ja h‰nen veljens‰ her‰ttiv‰t h‰ness‰ mit‰ vilkkainta mielenkiintoa. H‰n antoi heille hyvi‰ toiveita. Se tapa, jolla h‰n selitti asiaa, ja eitt‰m‰tˆn menestys, jota h‰n ennusti _Duncanin_ retkelle, houkutteli hymyn nuoren neitosen huulille. Totisesti, jos h‰nell‰ ei olisi teht‰v‰‰ns‰, olisi h‰nkin l‰htenyt etsim‰‰n kapteeni Grantia! Ja kun h‰n kuuli, ett‰ lady Helena oli William Tuffnelin tyt‰r, h‰n puhkesi ihmetyksen huudahduksiin. H‰n oli tuntenut ladyn is‰n. Mik‰ uljas tiedemies! Ja kuinka vilkasta heid‰n kirjeenvaihtonsa oli ollut, kun William Tuffnel oli tullut seuran kirjeenvaihtajaj‰seneksi! Juuri h‰n, h‰n itse, oli esitt‰nyt toisilleen William Tuffnelin ja herra Malte-Brunin! Mik‰ tapaus, ja mik‰ ilo matkustaa yhdess‰ William Tuffnelin tytt‰ren kanssa! Lopulta h‰n pyysi lady Helenalta lupaa suudella h‰nt‰ poskelle. Ja siihen lady Glenarvan suostuikin, vaikka se ehk‰ oli hiukan "asiaankuulumatonta." YKSI KUNNON MIES LISƒƒ RETKELLE. Afrikan pohjoispuolen kohdalla kulkevien merivirtojen edist‰m‰n‰ kulki _Duncan_ nopeaa vauhtia p‰iv‰ntasaajaa kohti. Elokuun 30. p‰iv‰n‰ tuli Madeiran saariryhm‰ n‰kyviin. Lupauksensa mukaan tarjoutui lordi Glenarvan laskemaan uuden vieraansa siell‰ maihin. -- Lordi, Paganel vastasi, -- puhukaamme kursailematta. Oliko ennen minun tuloani laivalle aikomuksenne poiketa Madeirassa? -- Ei, Glenarvan sanoi. -- Ehk‰ sitten saisin k‰ytt‰‰ hyv‰kseni onnettoman hajamielisyyteni seurauksia. Madeiran saariryhm‰ on t‰ysin tunnettu. Maantieteilij‰lle ei siell‰ en‰‰ ole mit‰‰n mielenkiintoista. On jo sanottu ja kirjoitettu kaikki mit‰ voi siit‰ saariryhm‰st‰, joka muuten viininviljelykseen n‰hden on t‰ytt‰ p‰‰t‰ rappeutumassa. Ajatelkaa, ett‰ Madeirassa ei en‰‰ ole viinitarhoja! Viinisato, joka vuonna 1813 nousi miljoonaan sataantuhanteen hehtolitraan, teki vuonna 1845 ainoastaan satakolmekymment‰tuhatta nelj‰sataaviisikymment‰ hehtolitraa. Nyttemmin ei se ole edes kahtakymment‰viitt‰tuhatta! Se on masentava ilmiˆ. Olisiko teist‰ yhdentekev‰‰ laskea maihin Kanarian saarille? -- Lasketaan maihin Kanarian saarille, Glenarvan vastasi. -- Seh‰n ei tee mit‰‰n mutkaa meid‰n matkaamme. -- Min‰ tied‰n sen, lordi. Kanarian saarilla on, n‰hk‰‰s, viel‰ kolme saariryhm‰‰ tutkimatta, puhumattakaan Teneriffan vuoresta, jota aina olen halunnut n‰hd‰. Nyth‰n on tilaisuus. Min‰ k‰yt‰n sit‰ hyv‰kseni, ja odotellessani Eurooppaan menev‰‰ laivaa voin tehd‰ retken sinne. -- Kuten tahdotte, herra Paganel, vastasi lordi Glenarvan, joka ei voinut olla hymyilem‰tt‰. Ja h‰nell‰ oli syyt‰ hymyill‰. Kanarian saaret eiv‰t ole kaukana Madeirasta. N‰iden kahden saariryhm‰n v‰li‰ on tuskin kahtasataaviitt‰kymment‰ meripeninkulmaa, mik‰ matka _Duncanin_ nopeudella kulkevalle laivalle oli jokseenkin mit‰tˆn. 31. p‰iv‰n‰ elokuuta, kello kahden aikaan p‰iv‰ll‰, k‰veliv‰t John Mangles ja Paganel per‰kannella. Ranskalainen ahdisteli kumppaniaan vilkkailla kyselyill‰ Chilest‰; yht‰kki‰ kapteeni keskeytti h‰net ja sanoi, viitaten er‰st‰ etel‰ss‰ n‰kyv‰‰ pistett‰ kohti: -- Herra Paganel! -- Mit‰ nyt, herra kapteeni? tiedemies vastasi. -- Katsokaas tuohon ilmansuuntaan. Ettekˆ n‰e mit‰‰n? -- En. -- Te ette katso niin kuin pit‰‰. Ei pitkin merenpintaa, vaan sen yl‰puolelle, pilviin. -- Pilviinkˆ? Mit‰ siell‰ pit‰isi olla... -- No, nyt, tuosta noin, kokkapuun p‰itse. -- Min‰ en n‰e mit‰‰n. -- Kun ette tahdo n‰hd‰. Oli miten oli, ja vaikka olemme nelj‰nkymmenen meripeninkulman p‰‰ss‰, niin Teneriffan huippu on selv‰sti n‰ht‰viss‰ taivaanrannan yl‰puolella. Oliko Paganel t‰llˆin tahtonut n‰hd‰ vai ei, muutamaa hetke‰ myˆhemmin h‰nen t‰ytyi myˆnt‰‰ asia, ellei halunnut v‰itt‰‰ olevansa sokea. -- No, joko te nyt sen huomaatte? kysyi h‰nelt‰ John Mangles. -- Jo toki, selv‰sti, Paganel vastasi ja lis‰si, ‰‰ness‰‰n v‰linpit‰m‰tˆn s‰vy: -- Tuoko se nyt sitten on se Teneriffan huippu? -- Se se on. -- Eip‰ se n‰y olevan kovin korkea. -- On sen huippu sent‰‰n kolmetuhatta seitsem‰nsataa metri‰ merenpintaa korkeammalla. -- Se ei vastaa Mont-Blancia. -- Se on mahdollista, mutta kun kiipe‰tte sen laelle, niin pit‰nette sit‰ sent‰‰n kyllin korkeana. -- Oo, kiivet‰kˆ sen laelle, rakas kapteeni, mit‰ se kannattaa, pyyd‰n kysy‰, herrojen von Humboldtin ja Bonplanin j‰lkeen? Suuri nero, tuo Humboldt. H‰n nousi tuolle vuorelle; h‰n on laatinut siit‰ niin tyhjent‰v‰n kuvauksen, ett‰ siihen ei ole mit‰‰n lis‰‰mist‰; h‰n havaitsi siin‰ viisi vyˆhykett‰: viinivyˆhykkeen, lehtipuuvyˆhykkeen, havupuuvyˆhykkeen, alppikanervavyˆhykkeen ja vihdoin aivan kasvittoman vyˆhykkeen. H‰n nousi vuoren ylimm‰lle huipulle saakka, miss‰ ei ollut tilaa edes istua. Vuoren laelta n‰kyv‰ ala oli yht‰ suuri kuin nelj‰s osa Espanjaa. Sitten h‰n tutki tulivuoren sen uumenia myˆten ja tunkeutui sammuneen aukon pohjalle saakka. Mit‰ luulisitte minulla olevan tekemist‰ siell‰ t‰m‰n suurmiehen j‰lkeen, pyyd‰n kysy‰? -- Tosiaan, John Mangles vastasi, -- eip‰ siin‰ ole en‰‰ mit‰‰n haravoimista. Sep‰ ik‰v‰‰, sill‰ teid‰n aikanne tulee pitk‰ksi odotellessa laivaa Teneriffan satamassa. Siell‰ ei ole suurtakaan vaihtelua toivottavissa. -- Kuka tiet‰‰ mit‰ vaihtelua minun hajamielisyyteni saisi aikaan, Paganel sanoi nauraen. -- Mutta, rakas Mangles, eikˆ Kap Verden saarilla ole ankkuripaikkoja? -- On kyll‰. Villa Praiaan on mainion helppo laskea maihin. -- Puhumattakaan toisesta edusta, joka ei ole halveksuttava, Paganel lis‰si, -- siit‰, ett‰ Kap Verden saaret eiv‰t ole kaukana Senegalista, miss‰ voin tavata maanmiehi‰ni. Min‰ tied‰n kyll‰, ett‰ t‰t‰ villi‰ ja ep‰terveellist‰ saaristoa ei pidet‰ kovin mielenkiintoisena; mutta maantieteilij‰n kannalta on kaikki arvokasta. N‰keminen merkitsee tietoja. On ihmisi‰, jotka eiv‰t osaa n‰hd‰, ja jotka matkustavat ik‰‰n kuin olisi heill‰ kaihi. Voitte uskoa, ett‰ min‰ en kuulu niihin. -- Kuinka vain teille on mukavampaa, herra Paganel, John Mangles vastasi, -- min‰ olen varma, ett‰ maantiede hyˆtyy teid‰n oleskelustanne Kap Verden saarilla. Meid‰n t‰ytyy muutenkin poiketa sinne ottamaan hiili‰, joten teid‰n maihinlaskemisenne ei aiheuta meille mit‰‰n viiv‰styst‰. T‰m‰n keskustelun j‰lkeen p‰‰tti kapteeni suunnata matkan Kanarian saarten l‰nsipuolitse; kuuluisa vuori j‰tettiin vasemmalle k‰delle, ja nopeakulkuinen _Duncan_ kulki Kravun k‰‰ntˆpiirin poikki 2. p‰iv‰n‰ syyskuuta, kello viisi aamulla. S‰‰ alkoi sitten muuttua. Oli sadekauden kostea ja raskas ilmasto, _le tempo das aguas_, kuten espanjalainen sanoo, matkustajille rasittava, mutta puuttomuudesta ja siis myˆs vedettˆmyydest‰ k‰rsivien Afrikan saarten asukkaille hyˆtyis‰ aika. Ankara merenk‰ynti esti matkustajia oleilemasta kannella, mutta salongissa k‰vi keskustelu yht‰ vilkkaasti. 3. p‰iv‰n‰ syyskuuta ryhtyi Paganel kokoamaan matkatavaroitaan l‰hestyv‰‰ maihinnousua varten. _Duncan_ liikkui Kap Verden saarien lomassa; sivuuttaen Selin saaren, joka oli todella hedelm‰tˆn ja autio hietakumpu, ja kulkien laajojen koralliriuttojen ohi se j‰tti sivulleen St. Jacques-saaren, jonka l‰pi pohjoisesta etel‰‰n ulottuu basalttivuorien jono, p‰‰ttyen kahteen korkeaan kumpuun. Sitten John Mangles laski Villa Praian lahteen ja ankkuroi laivan kaupungin edustalle viidentoista metrin syv‰ll‰. S‰‰ oli kauhea, ja aallokko tavattoman ankara, vaikka lahti oli suojattu aavalta tulevilta tuulilta. Rankka sade oli sellaista ryˆppy‰, ett‰ tuskin saattoi n‰hd‰ kaupunkia, joka on sadan metrin korkeuteen nousevien, tuliper‰isten kallioiden hiukan matalamman haaran penkereell‰. Saari ei tosiaankaan t‰m‰n paksun sadeverkon l‰pi n‰ytt‰nyt houkuttelevalta. Lady Helena ei voinut toteuttaa ehdotustaan, ett‰ k‰yt‰isiin kaupungissa; hiilienkin laivaansaanti oli perin hankalaa. _Duncanin_ matkustajain oli siis pysytelt‰v‰ katoksen alla sill‰ v‰lin kun meri ja taivas suorastaan ryˆpyttiv‰t vesi‰‰n vastakkain. S‰‰kysymys kuului tietenkin p‰iv‰j‰rjestykseen laivalla olevien keskusteluissa. Itsekukin sanoi sanansa, paitsi majuri, joka olisi ollut mukana maailman vedenpaisumuksessa v‰litt‰m‰tt‰ siit‰ v‰h‰‰k‰‰n. Paganel k‰veli edestakaisin pudistellen p‰‰t‰‰n. -- T‰m‰ on ihan kuin tahallista, h‰n hoki. -- Niin, se ainakin on varmaa, lordi Glenarvan vastasi -- ett‰ luonnonvoimat asettuvat teit‰ vastaan. -- Kyll‰ min‰ niist‰ sittenkin suoriudun. -- Etteh‰n sent‰‰n voi uhmata t‰llaista sadetta, lady Helena sanoi. -- Min‰, rouva, ehdottomasti. En min‰ pelk‰‰ sit‰ muuten kuin matkatavaroiden ja kojeiden vuoksi. Ne menev‰t kaikki piloille. -- Eih‰n t‰ss‰ ole muuta pel‰tt‰v‰‰ kuin mill‰ keinolla ne saadaan laivasta pois, lordi Glenarvan sanoi. -- Niin pian kuin olette kampsuinenne Villa Praiassa, voitte siell‰ asua jokseenkin siedett‰v‰sti, vaikka ette juuri mukavasti: apinojen ja sikojen seura ei aina ole oikein miellytt‰v‰‰. Mutta matkamies ei turhia valita. Ja toivottavasti voitte seitsem‰n tai kahdeksan kuukauden kuluttua p‰‰st‰ l‰htem‰‰n Eurooppaan. -- Seitsem‰n tai kahdeksan kuukauden! Paganel huudahti. -- V‰hint‰‰n. Kap Verden saarille ei laivojen ole tapana poiketa sadekauden aikana. Mutta te voitte k‰ytt‰‰ aikaanne hyˆdyllisell‰ tavalla. T‰m‰ saaristo on viel‰ v‰h‰n tunnettu; sen topografian, klimatologian, etnografian ja hypsometrian alalla on viel‰ paljon tekemist‰. -- Siell‰ on ehk‰ virtoja tutkittavana, lady Helena sanoi. -- Siell‰ ei ole virtoja, rouva, Paganel sanoi. -- Ent‰ jokia? -- Ei niit‰k‰‰n. -- No puroja sitten? -- Ei edes niit‰. -- Hyv‰, majuri sanoi, -- sitten samoilette metsiss‰. -- Metsien muodostumiseen tarvitaan puita, mutta siell‰ ei ole puita. -- Mainio maa, majuri huomautti. -- Lohduttakaa itse‰nne, rakas Paganel, sanoi silloin Glenarvan. -- Onhan siell‰ ainakin vuoria. -- Oh, mylord, ihan matalia ja v‰h‰n mielenkiintoisia. Ja muuten, nekin on jo tutkittu. -- Niinkˆ? -- On, se on minun tavallista huonoa onneani. Kanarian saarilla oli edess‰ni Humboldtin tyˆt, t‰‰ll‰ on minut eh‰tt‰nyt er‰s geologi, herra Charles Sainte-Claire Deville. -- Onko se mahdollista? -- Niin on asia, Paganel vastasi surkealla ‰‰nell‰. -- Mainitsemani tiedemies oli mukana _La DÈcidÈe_-nimisess‰ valtion kornetissa sen poiketessa Kap Verden saarilla, ja h‰n k‰vi niiden mielenkiintoisimman kukkulan, Fogosaaren tulivuoren huipulla. Mit‰p‰ minulla olisi teht‰v‰‰ h‰nen j‰lkeens‰? -- Sep‰ on tosiaan ik‰v‰‰, lady Helena vastasi. -- Mit‰ te sitten teette, herra Paganel? Paganel oli hetkisen vaiti. -- Ep‰ilem‰tt‰ olisitte tehnyt paremmin, Glenarvan huomautti, -- jos olisitte noussut maihin Madeirassa, vaikka siell‰ ei en‰‰ olekaan viini‰. Maantieteellisen seuran oppinut sihteeri oli taas ‰‰neti. -- Min‰ puolestani odottaisin, majuri sanoi juuri samalla ‰‰nens‰vyll‰ kuin olisi sanonut: -- min‰ en odottaisi. -- Rakas Glenarvan, sanoi silloin Paganel, -- miss‰ aiotte ankkuroida t‰m‰n j‰lkeen? -- Oh, vasta Concepcionissa. -- Perhana, se vie minut yh‰ kauemmaksi Intiasta. -- Ei suinkaan. Niin pian kuin olette kiert‰neet Kap Hornin, tulette taas l‰hemm‰ksi Intiaa. -- Sit‰p‰ rohkenen ep‰ill‰. -- Muuten, Glenarvan sanoi ihan vakavissaan, -- kun kerran on ment‰v‰ Intiaan, niin samantekev‰‰h‰n on, joutuuko L‰nsi- vai It‰-Intiaan. -- Kuinka niin samantekev‰‰? -- Puhumattakaan siit‰, ett‰ Patagonian ruohoaavikkojen asukkaat toki ovat intiaaneja, elleiv‰t aivan intialaisia. -- Ah, tosiaan, mylord, Paganel huudahti, -- siin‰ on seikka, jota en koskaan olisi tullut ajatelleeksi. -- Ja sitten rakas Paganel, voi kultamitalin ansaita miss‰ tahansa; kaikkialla on tekemist‰, etsimist‰, tutkimista, Kordillieerien harjanteilla yht‰ hyvin kuin Tiibetin vuorilla. -- Mutta Jaru-Dzango-Tshun suunta? -- Hyv‰! Tutkikaa sen sijaan Rio Colorado! Se on v‰h‰n tunnettu virta, joka kartoilla juoksee melkoisia matkoja maantieteilijˆiden mielikuvituksen mukaan. -- Sen kyll‰ tied‰n, rakas lordi, siin‰ on useiden asteiden virheit‰. Ah, en ep‰ile, etteikˆ Maantieteellinen seura olisi l‰hett‰nyt minua Patagoniaan yht‰ hyvin kuin Intiaan. Mutta en ajatellut sit‰. -- Se oli teid‰n tavallista hajamielisyytt‰nne. -- No niin, herra Paganel, liityttekˆ meid‰n matkaamme? lady Helena kysyi kiehtovimmalla ‰‰nell‰‰n. -- Hyv‰ rouva, ent‰ minulle annettu teht‰v‰? -- Huomautan teille, ett‰ aiomme kulkea Magalh„esin salmen kautta, lordi Glenarvan mainitsi. -- Mylord, te houkuttelette. -- Min‰ lis‰‰n, ett‰ me k‰ymme Port Faminessa. -- Port Faminessa! huudahti ranskalainen, joka puolelta ahdistettuna. -- Siell‰kˆ maantieteen aikakirjojen kuulussa satamassa? -- Ajatelkaa myˆs, herra Paganel, lady Helena lausui, -- ett‰ ottamalla osaa meid‰n retkeemme teill‰ on oikeus liitt‰‰ Ranskan nimi Skotlannin nimeen. -- Niin tosiaan! -- Maantieteilij‰ voi olla retkikunnallemme suureksi hyˆdyksi, ja mik‰ on kauniimpaa kuin tieteen asettaminen ihmisyyden palvelukseen? -- Se on hyvin sanottu, rouva. -- Uskokaa minua. Antakaa sattuman tai paremmin sanoen kaitselmuksen ratkaista. Tehk‰‰ niin kuin me. Se on pannut meid‰n k‰teemme nuo asiakirjat, me olemme l‰hteneet. Se on tuonut teid‰t _Duncanin_ kannelle, ‰lk‰‰ sit‰ j‰tt‰kˆ. -- Tahdotteko, ett‰ puhun teille suoraan, hyv‰t yst‰v‰t? Paganel kysyi silloin. -- No niin, haluaisitteko todella hartaasti, ett‰ j‰isin? -- Ja te, Paganel, teh‰n aivan palatte halusta j‰‰d‰! v‰itti Glenarvan. -- Niinh‰n se on! tiedemies huudahti, -- mutta min‰ pelk‰sin olevani tunkeileva! MAGALH√ESIN SALMI. Ilo oli yleinen laivalla, kun Paganelin p‰‰tˆs tuli tiett‰v‰ksi. Pikku Robert kavahti v‰littˆm‰ss‰ vilkkaudessaan h‰nen kaulaansa niin rajusti, ett‰ kunnianarvoisa sihteeri oli menn‰ sel‰lleen. -- Siin‰ on reipas pikkumies, h‰n sanoi, -- minun pit‰‰ opettaa h‰nelle maantiedett‰. Niinp‰ kun John Mangles oli p‰‰tt‰nyt tehd‰ h‰nest‰ merimiehen, Glenarvan rohkean, majuri kylm‰verisen, lady Helena hyv‰n ja jalomielisen, Mary Grant t‰llaisille opettajille kiitollisen oppilaan, t‰ytyi Robertista v‰kisinkin ajan oloon kehitty‰ t‰ydellinen herrasmies. _Duncan_ t‰ytti hiilivarastonsa mahdollisimman ripe‰sti, l‰hti n‰ilt‰ ilottomilta seuduilta l‰ntt‰ kohti Brasiliaan p‰in, ja saapui, kuljettuaan 7. p‰iv‰n‰ syyskuuta p‰iv‰ntasaajan poikki vinhan pohjatuulen puhaltaessa, etel‰iselle pallonpuoliskolle. Matka tuntui sujuvan vaivattomasti. Kaikki olivat hyvin toiveikkaita. T‰ll‰ kapteeni Grantin etsint‰matkalla tuntui onnistumisen todenn‰kˆisyys kasvavan joka p‰iv‰. Kaikkein luottavaisin oli John. Mutta h‰nen luottavaisuutensa johtui suureksi osaksi halusta n‰hd‰ Mary-neiti lohdullisena ja onnellisena. H‰n oli aivan erikoisesti kiintynyt t‰h‰n nuoreen neitoon; ja t‰m‰n tunteen h‰n osasi salata niin hyvin, ett‰ Mary Grantia ja h‰nt‰ itse‰ns‰ lukuunottamatta jokainen _Duncanilla_ olija sen huomasi. Mit‰ maantieteilij‰‰n tulee, h‰n oli varmaankin koko etel‰isen pallonpuoliskon onnellisin ihminen; h‰n vietti p‰iv‰ns‰ tutkimalla karttoja, jotka oli levitt‰nyt ruokasalin pˆyd‰lle; siit‰ aiheutui jokap‰iv‰ist‰ kahnausta herra Olbinettin kanssa, joka ei voinut kattaa ateriaa. Mutta Paganel sai puolelleen kaikki per‰salongin matkustajat lukuunottamatta majuria, joka pysyi aivan v‰linpit‰m‰ttˆm‰n‰ maantieteellisten kysymysten ratkaisusta varsinkin aterioiden aikana. Sitten lˆydetty‰‰n kokonaisen kantamuksen mit‰ erilaisimpia kirjoja ensimm‰isen per‰miehen varusteista ja niiden joukossa erin‰isi‰ espanjalaisia teoksia, Paganel p‰‰tti opetella Cervantesin kielt‰, jota kukaan muu laivalla ei osannut. Se helpottaisi tutkimuksia Chilen rannikolla. Kun h‰nell‰ oli taipumuksia kieliopintoihin, h‰n uskoi varmasti osaavansa puhua t‰t‰kin uutta kielt‰ sujuvasti laivan saapuessa Concepcioniin. Niinp‰ h‰n sit‰ opiskeli hartaasti, ja h‰nen kuultiin lakkaamatta mutisevan itsekseen katkonaisia ‰‰nteit‰. Mutta h‰n ei kuitenkaan j‰tt‰nyt antamatta joutohetkin‰ pikku Robertille k‰yt‰nnˆn opetusta, vaan kertoi h‰nelle niiden seutujen historiaa, joita _Duncan_ nyt nopeaa vauhtia l‰hestyi. Sitten 10. p‰iv‰n‰ syyskuuta, tultiin 5∞ 73' leveys- ja 31∞ 15' pituusasteen kohdalle, ja silloin kuuli Glenarvan ensi kertaa er‰‰n asian, jota luultavasti ei moni muukaan tied‰. Paganel kertoi Amerikan historiaa, ja tullakseen suuriin lˆytˆretkeilijˆihin, joiden kynt‰m‰‰ reitti‰ alus juuri seurasi, h‰n alkoi Kristoffer Kolumbuksesta ja lopetti kertomuksensa h‰nest‰ mainitsemalla, ett‰ t‰m‰ suuri genovalainen kuoli tiet‰m‰tt‰, ett‰ oli lˆyt‰nyt uuden maailman. Kaikki huudahtivat ‰llistynein‰. Mutta Paganel pysyi v‰itteess‰‰n. -- Se on aivan totta, h‰n sanoi. -- Min‰ en suinkaan tahdo v‰hent‰‰ Kolumbuksen kunniaa, mutta n‰in on asia. Viidennentoista vuosisadan lopulla oli ihmisill‰ vain yksi pyrkimys: helpottaa yhteytt‰ Aasian kanssa ja etsi‰ it‰‰ l‰nnen kautta, sanalla sanoen: p‰‰st‰ lyhint‰ tiet‰ 'meden ja hunajan maahan'. Se se Kolumbusta kannusti. H‰n teki nelj‰ matkaa; tuli Amerikan rannikolle Kumanan, Hondurasin, Mosquitosin, Nicaraguan, Veraguan, Costa-Rican ja Panaman kohdilla, joita h‰n luuli Japanin tai Kiinan rannikoiksi, ja kuoli aavistamatta tulleensa ennest‰‰n tuntemattomaan maanosaan, joka ei edes saanut nime‰‰n h‰nen muistokseen. -- En tahdo ep‰ill‰ sanojanne, rakas Paganel, lordi Glenarvan lausui, -- mutta sallikaa minun ihmetellen kysy‰, ketk‰ purjehtijat sitten ensimm‰isin‰ ymm‰rsiv‰t, ett‰ Kolumbus oli lˆyt‰nyt uuden maanosan. -- Heti h‰nen seuraajansa. Jo h‰nen matkoillaan mukana ollut Ojeda, samoin kuin Vincent Pinzon, Vespucci, Mendoza, Bastidas, Cabral, Solis, Balboa. N‰m‰ purjehtijat kulkivat pitkin Amerikan it‰rantoja ja kartoittivat ne kiit‰en kolmesataakuusikymment‰ vuotta ennen meit‰ t‰m‰n saman merivirran viemin‰ etel‰‰ kohti. N‰hk‰‰s, yst‰v‰ni, me olemme leikanneet p‰iv‰ntasaajan aivan samalta kohtaa, miss‰ Pinzon kulki sen poikki viidennentoista vuosisadan viimeisen‰ vuonna, ja nyt l‰henemme sit‰ kahdeksatta etel‰ist‰ leveysastetta, jonka kohdalla h‰n laski Brasilian alueelle. Vuosi sen j‰lkeen eteni portugalilainen Cabral Seguron satamaan saakka. Kolmannella retkell‰‰n vuonna 1502 purjehti Vespucci viel‰ kauemmaksi etel‰‰n. Vuonna 1508 ryhtyiv‰t Vincent Pinzon ja Solis yhteisesti ottamaan selkoa Amerikan rannoista ja vuonna 1514 lˆysi Solis La Plata-virran suun, miss‰ alkuasukkaat sˆiv‰t h‰net suuhunsa, niin ett‰ uuden mantereen kiert‰misen kunnia j‰i Magalh„esin osaksi. T‰m‰ kuuluisa purjehtija l‰hti vuonna 1519 matkalle viidell‰ laivalla, seurasi Patagonian rannikkoa, lˆysi Desiren sataman, samoin San-Julianin, miss‰ h‰n viipyi pitki‰ aikoja, tapasi 52. leveysasteella sen Yhdentoistatuhannen Neitsyen salmen, joka myˆhemmin sai h‰nen nimens‰, ja 28. p‰iv‰n‰ marraskuuta 1520 h‰n p‰‰si salmesta ulos Tyynelle valtamerelle. Ah, mit‰ riemua h‰n lieneek‰‰n tuntenut, mit‰ liikutusta sykki h‰nen syd‰mess‰‰n, kun h‰n n‰ki uuden meren kimaltelevan n‰kˆpiiriss‰ auringonpaisteessa. -- Niin, herra Paganel! Robert Grant huudahti innostuneena maantieteilij‰n sanoista. -- Siin‰ min‰ olisin tahtonut olla mukana! -- Niin min‰kin, poikaseni, enk‰ olisi laiminlyˆnyt sellaista tilaisuutta, jos taivas olisi antanut minun synty‰ kolmesataa vuotta sitten! -- Mutta se olisi ollut ik‰v‰‰ meille, herra Paganel, lady Helena huomautti, -- sill‰ siin‰ tapauksessa te ette nyt olisi _Duncanin_ salongissa kertomassa meille t‰t‰ historiaa. -- Joku toinen olisi kertonut minun sijastani, rouva, ja lis‰nnyt, ett‰ l‰nsirannikon tutkimisesta kuuluu ansio Pizarron veljeksille. N‰ist‰ sitkeist‰ seikkailijoista tuli suurten kaupunkien perustajia. Cusco, Quito, Lima, Santiago, Villarica, Valparaiso ja Concepcion, jonne _Duncan_ meit‰ vie, ovat heid‰n tyˆt‰‰n. Pizarrojen lˆydˆt liittyiv‰t t‰h‰n aikaan Magalh„esin lˆytˆihin, ja Amerikan rannikoiden muoto ilmestyi kartoille vanhan maailman oppineiden suureksi iloksi. -- Min‰p‰, Robert sanoi, -- en olisi viel‰ siihen tyytynyt. -- Miksi et? Mary kysyi katsellen nuorta velje‰‰n, joka oli niin innostunut lˆytˆretkien historiasta. -- Niin, poikani, miksi? toisti lordi Glenarvankin rohkaisevasti hymyillen. -- Koska olisin tahtonut tiet‰‰, mit‰ oli Magalh„esin salmen toisella puolen. -- Oikein, yst‰v‰ni, Paganel vastasi. -- Min‰ myˆs olisin tahtonut tiet‰‰, jatkuiko mannerta etel‰navalle saakka, vai oliko siell‰ p‰in olemassa vapaa meri, kuten oletti Drake, muuten teid‰n maanmiehi‰nne, mylord. On siis selv‰‰, ett‰ jos Robert Grant ja Jacques Paganel olisivat el‰neet seitsem‰nnell‰toista vuosisadalla, he olisivat ruvenneet matkatovereiksi Shoutenille ja Lemairelle, kahdelle hollantilaiselle, jotka olivat kovin uteliaita ratkaisemaan lopullisesti t‰m‰n maantieteellisen arvoituksen. -- Olivatko he tiedemiehi‰? lady Helena kysyi. -- Ei, vaan rohkeita kauppiaita, joille lˆytˆjen tieteellinen puoli ei paljon merkinnyt. Silloin oli olemassa hollantilainen It‰-Intian yhtiˆ, jolla oli yksinoikeus kaikkeen Magalh„esin salmen kautta k‰yt‰v‰‰n kauppaan. Kun siihen aikaan ei tunnettu muuta tiet‰ Aasiaan l‰nnen kautta, oli t‰llainen etuoikeus suoranainen kaappaus. Er‰‰t kauppiaat yritt‰v‰tkin kamppailla t‰t‰ yksinoikeutta vastaan etsim‰ll‰ toista salmea, ja niiden joukossa oli er‰s Isaac Lemaire, ‰lyk‰s ja oppinut mies. H‰n kustansi retkikunnan, jonka johtajina olivat h‰nen veljenpoikansa Jacob Lemaire ja muuan Shouten-niminen kelpo merenkulkija, kotoisin Hornista. N‰m‰ uljaat lˆytˆretkeilij‰t l‰htiv‰t matkaan kes‰kuussa 1615, l‰hes sata vuotta Magalh„esin j‰lkeen; he lˆysiv‰t Lemairen salmen Tulimaan ja Staten-saaren v‰lill‰, ja 16. p‰iv‰n‰ helmikuuta 1616 he kiersiv‰t kuuluisan Kap Hornin, jota paremmin kuin sen velje‰, Hyv‰ntoivonnieme‰ olisi kannattanut sanoa Myrskyniemeksi! -- Niin, tosiaan, siell‰ min‰ olisin tahtonut olla! Robert huudahti. -- Ja olisit saanut ammentaa mit‰ suurimpien liikutusten l‰hteest‰, poikaseni, Paganel jatkoi innostuen. -- Onko tosiaan todellisempaa tyydytyst‰, oleellisempaa iloa kuin purjehtijan, joka laivallaan merkitsee kartalle lˆytˆj‰‰n? H‰n n‰kee maiden v‰hitellen muodostuvan silmiens‰ edess‰, saaren saaren j‰lkeen, vuorisen niemen toisen niemen j‰lkeen, ja niin sanoakseni sukeltavan ylˆs aaltojen helmasta! Aluksi ovat rajaviivat ep‰m‰‰r‰isi‰, erillisi‰, katkonaisia! Tuolla yksin‰inen kukkula, t‰‰ll‰ erillinen lahti, kauempana avaruuteen h‰ipyv‰ poukama. -- Sitten lˆydˆt t‰ydent‰v‰t toisiaan, piirrot yhtyv‰t, karttojen pisteet muuttuvat viivaksi; lahdet kaartuvat m‰‰r‰ttyyn muotoon, niemet liittyv‰t siihen ja siihen rantaan; uusi manner j‰rvineen, rantoineen, jokineen, vuorineen, laaksoineen ja tasankoineen, kylineen, kaupunkeineen ja p‰‰kaupunkeineen esiintyy kartalla koko suurenmoisessa loistossaan! Ah, yst‰v‰ni, lˆytˆretkeilij‰ on todellinen keksij‰! H‰n kokee odottamattomia yll‰tyksi‰! Mutta nyt t‰m‰ kultakaivos on melkein tyhjennetty! On n‰hty kaikki, lˆydetty, keksitty kaikki mantereet ja uudet maailmat, eik‰ meill‰, maantieteen alalle viimeksi tulleilla, ole en‰‰ mit‰‰n teht‰v‰‰. -- On kyll‰, rakas Paganel, Glenarvan vastasi. -- Ja mit‰ sitten? -- Se, mit‰ me juuri teemme! _Duncan_ kiiti t‰t‰ Vespuccin ja Magalh„esin tiet‰ erinomaisen nopeasti. Syyskuun 15. p‰iv‰n‰ se kulki Kauriin k‰‰ntˆpiirin poikki, ja keula k‰‰nnettiin kuuluisan salmen suuta kohti. Monta kertaa n‰kyi Patagonian matalaa rannikkoa kuin h‰m‰r‰n‰ viivana n‰kˆpiirin rajalla; niiden ohi kuljettiin yli kymmenen meripeninkulman p‰‰st‰ eik‰ edes Paganelin mainiolla kiikarilla voinut n‰ist‰ Amerikan rannoista saada kuin perin ep‰m‰‰r‰isen k‰sityksen. 25. p‰iv‰n‰ syyskuuta _Duncan_ oli Magalh„esin salmen kohdalla. Se laski siihen ep‰rˆim‰tt‰. Tyynelle valtamerelle kulkevat hˆyrylaivat k‰ytt‰v‰t yleens‰ mieluummin t‰t‰ v‰yl‰‰. Se ei ole kuin kolmesataaseitsem‰nkymment‰ meripeninkulmaa pitk‰, vesi on kyllin syv‰‰ suurimmillekin aluksille, jopa aivan rannallakin; siell‰ on mainio ankkuripohja, runsaasti juomaveden ottopaikkoja, kalaisia jokia, riistaisia metsi‰, kymmenitt‰in turvallisia ja helposti saavutettavia valkamia ja monia muita etuja, joita Lemairen salmen ja rajutuulen ja myrskyn yht‰ mittaa ahdistaman Kap Hornin v‰yl‰lt‰ puuttuu. Alkumatkalla, ensimm‰isen kuuden- tai kahdeksankymmenen meripeninkulman taipaleella, Kap Gregoryyn saakka, ovat rannat matalia ja hiekkaisia. Jacques Paganel ei tahtonut p‰‰st‰‰ ohitseen ainoatakaan salmen n‰ht‰vyytt‰. Sen l‰pikulku kest‰isi tuskin puoltatoista vuorokautta, ja rantojen ohi liukuva n‰kˆala maksoi hyvin vaivan, jonka maantieteilij‰ n‰ki saadakseen sit‰ ihailla etel‰n auringon h‰ik‰isev‰ss‰ valossa. Pohjoisella rannalla ei n‰kynyt ainoatakaan asukasta; vain muutamia surkeita alkuasukkaita harhaili Tulimaan karuilla kallioilla. Paganel ei siis saanut n‰hd‰ patagonialaisia, mit‰ h‰n matkakumppaniensa suureksi huviksi kovasti pahoitteli. -- Patagonia ilman patagonialaisia, h‰n sanoi, -- eih‰n se en‰‰ ole Patagonia! -- Malttia, arvoisa maantieteilij‰, lordi Glenarvan rauhoitti, -- me n‰emme viel‰ patagonialaisiakin. -- En ole siit‰ varma. -- Niit‰ on kuitenkin olemassa, lady Helena sanoi. -- Min‰ ep‰ilen sit‰ vahvasti, rouva, kun en n‰e yht‰‰n. -- Eih‰n patagonialaisen nime‰, joka espanjan kielell‰ merkitsee 'suuria jalkoja', ole voitu antaa olemattomille olioille. -- Oh, nimi ei merkitse mit‰‰n, vastasi Paganel, joka piti itsep‰isesti kiinni mielijohteestaan vilkastuttaakseen v‰ittely‰, -- ja muuten, totta puhuen, ei tiedet‰, miksi he itse itse‰‰n nimitt‰v‰t. -- Niinkˆ? Glenarvan huudahti. -- Tiesittekˆ sit‰, majuri? -- En, MacNabbs vastasi, -- enk‰ maksaisi viitt‰ penni‰ saadakseni tiet‰‰ sen. -- Te kuulette sen kuitenkin, Paganel huomautti, -- v‰linpit‰m‰tˆn majuri. Magalh„es on nimitt‰nyt n‰iden seutujen alkuasukkaita patagonialaisiksi, tulimaalaiset nimitt‰v‰t heit‰ tiremeeneiksi, chilel‰iset caucalhuiksi, Carmenin siirtolaiset tehuelcheiksi, araukaanit huilicheiksi; Bougainville antaa heille chaouhain, Falkner taas tehuelhetien nimen! Itse he nimitt‰v‰t itse‰‰n yleens‰ inakeiksi. Kysynp‰ siis teilt‰, kuinka t‰st‰ sekamelskasta voi saada selv‰‰ ja voiko sellaista kansaa olla olemassa, jolla on niin monta nime‰! -- Tuo on kyll‰ jonkinlainen peruste! lady Helena vastasi. -- Olkoon, lordi Glenarvan huomautti, -- mutta yst‰v‰mme Paganel myˆnt‰nee luullakseni, ett‰ jos patagonialaisten nimest‰ onkin ep‰tietoisuutta, heid‰n koostaan kuitenkin ollaan varmoja. -- Sit‰ en voi myˆnt‰‰, Paganel vastasi. -- He ovat kookkaita, Glenarvan sanoi. -- Sit‰ en tied‰. -- Pieni‰kˆ? lady Helena kysyi. -- Sit‰ ei voi kukaan todistaa. -- Ehk‰p‰ sitten keskikokoisia? esitti MacNabbs sovittaakseen kaikki. -- Siit‰k‰‰n en tied‰ sen enemp‰‰. -- Tuo menee jo hiukan pitk‰lle, Glenarvan huudahti. -- Tutkimusmatkailijat, jotka ovat heit‰ n‰hneet... -- Tutkimusmatkailijat, jotka heit‰ ovat n‰hneet, maantieteilij‰ vastasi, -- antavat aivan ristiriitaisia tietoja. Magalh„es sanoo, ett‰ h‰nen p‰‰ns‰ tuskin ulottui heid‰n vyˆt‰isilleen. -- N‰hk‰‰s nyt! -- Niin, mutta Drake v‰itt‰‰, ett‰ englantilaiset ovat kookkaampia kuin kookkain patagonialainen. -- Oh, englantilaiset, se on mahdollista, majuri huomautti halveksivasti, -- mutta jos olisi puhe skotlantilaisista! -- Cavendish vakuuttaa heid‰n olevan suuria ja rotevia, Paganel jatkoi. -- Hawkins tekee heist‰ j‰ttil‰isi‰. Lemaire ja Shouten sanovat heid‰n olevan yli kolmemetrisi‰. -- Neh‰n ovat uskottavaa v‰ke‰, Glenarvan sanoi. -- Ovat, aivan yht‰ hyvin kuin Wood, Narborough ja Falkner, jotka ovat katsoneet heid‰t keskikokoisiksi. Tosin Byron, la Giraudais, Bougainville, Wallis ja Carteret vakuuttavat, ett‰ patagonialaiset ovat kahden metrin pituisia, mutta n‰iden seutujen paras tuntija, herra d'Orbigny v‰itt‰‰ heid‰n olevan keskim‰‰rin 160 sentin pituisia. -- Mutta mik‰ sitten n‰in monesta ristiriitaisesta tiedosta on totuus? lady Helena kysyi. -- Totuus, rouva, Paganel vastasi, -- on t‰m‰: patagonialaisilla on lyhyet jalat ja pitk‰ yl‰ruumis. Voi siis m‰‰ritell‰ mielipiteens‰ hauskalla tavalla ja sanoa, ett‰ he ovat 180 sentin mittaisia istuessaan ja vain 150 seisaallaan. -- Mainiota, arvoisa tiedemies! Glenarvan huomautti. -- Tuo oli hauskasti sanottu. -- Paitsi, Paganel jatkoi, -- ellei heit‰ ole olemassa, jolloin koko t‰m‰ ristiriita h‰vi‰isi. Mutta oli miten oli, yst‰v‰ni, min‰ lis‰‰n lohdullisen huomautuksen: Magalh„esin salmi on suurenmoinen ilman patagonialaisiakin. T‰ll‰ hetkell‰ kiersi _Duncan_ luonnonkaunista Brunswickin nieme‰. Seitsem‰nkymmenen meripeninkulman p‰‰ss‰ Kap Gregoryn ohi kuljettuaan se j‰tti oikealle puolelle Punta Arenan vankilan. Chilen lippu ja kirkontapuli n‰kyiv‰t hetken puiden lomasta. Sitten salmi jatkui mahtavien kallioryhmien v‰liss‰; vuorten liepeet olivat suunnattomien metsien peitossa ja nostivat ikuisen lumen valkaisemat lakensa pilvien ylle; lounaassa kohosi Tarn-vuori kahdentuhannen metrin korkeuteen; pitk‰n h‰m‰r‰n j‰lkeen tuli pimeys; valo hupeni kuin huomaamatta; taivas syttyi t‰yteen t‰hti‰ ja Etel‰n Risti n‰ytti purjehtijoille etel‰navan suuntaa. T‰m‰n valoisan pimeyden keskess‰, tuikkivien t‰htien valossa, jotka korvaavat sivistyneiden seutujen majakat, jatkoi laiva rohkeasti matkaansa laskematta ankkuria mihink‰‰n rannikon monista mukavista valkamapaikoista; usein hipaisivat sen raakapuiden p‰‰t etel‰n pyˆkkien oksia, jotka rannasta ojentuivat v‰yl‰n ylle; usein myˆs myllersi sen potkuri suurten jokien vett‰, her‰tt‰en hanhet, sorsat, kurpat, tavit ja rantavesien koko linnuston. Sitten tuli esiin raunioita ja soral‰ji‰, jotka yˆss‰ n‰yttiv‰t valtavilta, surullinen j‰‰nnˆs hyl‰tyst‰ siirtolasta, jonka nimi on n‰iden seutujen hedelm‰llisyyden ja metsien riistan runsauden ikuisena vastakohtana. _Duncan_ lipui Port Faminen -- N‰lk‰sataman -- ohi. Sinne oli espanjalainen Sarmiento v. 1581 asettunut asumaan nelj‰nsadan siirtolaisen kanssa. H‰n perusti siihen St. Philippe-nimisen kaupungin; julman ankarat pakkaset tappoivat suuren osan asukkaita, n‰lk‰ riisti ne, jotka talvi oli s‰‰st‰nyt, ja v. 1587 tapasi merirosvo Cavendish n‰ist‰ nelj‰st‰sadasta onnettomasta viimeisen melkein n‰lk‰‰n kuolemaisillaan kuuden vuoden oleskelun j‰lkeen kaupungissa, joka n‰ytti olevan yht‰ monta vuosisataa vanha. _Duncan_ sivuutti n‰m‰ autiot rannat; p‰iv‰n noustessa se kulki pitkin kapeita salmia, pyˆkki-, saarni- ja koivumetsien v‰liss‰, joiden keskest‰ vilahteli leppoisia lehtoja, jykev‰‰ rautatammea kasvavia kumpuja ja ter‰vi‰ huippuja, joiden joukossa oli Bucklandin hyvin korkealle kohoava obeliski. Se kulki Pyh‰n Nikolain eli, kuten Bougainville aikanaan oli sen nimitt‰nyt, Ranskalaissalmen suun ohi; kaukana leikitteli joukko hylkeit‰ ja suuria valaita, p‰‰tellen niiden puhaltamista vesisuihkuista, jotka n‰kyiv‰t nelj‰n meripeninkulman p‰‰h‰n. Sitten se sivuutti Kap Forwardin, joka viel‰ oli talven viimeisten ahtoj‰iden vallassa. Salmen toisella puolen, Tulimaassa, kohosi 2300 metrin korkeuteen Sarmienton vuori, suunnaton rykelm‰ pilvien erottamia kallioita, jotka muodostivat taivaalle ik‰‰n kuin ilmojen saariston. Kap Forwardiin p‰‰ttyi itse asiassa Amerikan mantere, sill‰ Kap Horn ei ole kuin erillinen kallio kaukana meress‰ 56. leveysasteella. Kap Forwardin j‰lkeen on salmen toisella puolen Brunswickin niemi ja toisella Toivottomuuden maa, pitk‰nomainen saari, joka muistuttaa tuhansien pikkusaarten v‰liin somerikolle ajautunutta suunnatonta valasta. Mik‰ ero Amerikan n‰in sirpaleisen, ja Afrikan, Australian tai Intian selkeiden ja t‰sm‰llisten niemenk‰rkien v‰lill‰! Mik‰ tuntematon maanmullistus lieneek‰‰n n‰in murskannut t‰m‰n suunnattoman, kahden valtameren v‰lisen vuoriniemen? Sitten seurasi hedelm‰llisi‰ rantoja ja taas sarja alastomia seutuja, kolkkoja katsoa, t‰m‰n monimutkaisen sokkelon tuhanten solien uurtamia. Erehtym‰tt‰, ep‰rˆim‰tt‰ kulki _Duncan_ sokkeloiden l‰pi, sekoittaen savuaan kallioiden hajoittamaan usvaan. Vauhtiaan v‰hent‰m‰tt‰ se sivuutti muutamia n‰ille raukoille rajoille asettuneita espanjalaisia asutuksia. Kap Tamarin kohdalla v‰yl‰ v‰ljeni; alus saattoi lis‰t‰ vauhtiaan kaartaessaan ‰kkijyrk‰t Narboroughin saaret ja l‰hestyi etel‰rannikkoa. Vihdoin, samottuaan salmea puolitoista vuorokautta, se n‰ki Kap Pilaresin kallion Toivottomuuden maan ‰‰rimm‰isess‰ k‰rjess‰. M‰‰r‰tˆn, vapaa, kimmelt‰v‰ meri levisi sen keulan eteen, ja Jacques Paganel tervehti sit‰ intoutuneena ja tunsi yht‰ suurta liikutusta kuin Ferdinand Magalh„es itse sill‰ hetkell‰ kun h‰nen _Trinitad_ aluksensa liukui Tyynen valtameren laineille. 37. LEVEYSASTE. Kahdeksan p‰iv‰‰ Kap Pilaresin ohi kulkemisensa j‰lkeen laski _Duncan_ t‰ytt‰ hˆyry‰ Talkahuanon lahteen, kahdentoista meripeninkulman pituiseen, yhdeks‰n levyiseen poukamaan. S‰‰ oli mit‰ suotuisin. T‰m‰n maan taivaalla ei ole pilvenhattaraa marraskuusta maaliskuuhun, ja Andien vuorijonon suojaamaa rannikkoa pitkin puhaltaa jatkuvasti etel‰tuuli. Edward Glenarvanin k‰skyn mukaan oli John Mangles kulkenut aivan likelt‰ Chiloen saaristoa ja koko t‰m‰n Amerikan-seudun lukemattomia s‰rˆj‰. Joku mereen j‰‰nyt laivahylky tai murtunut masto tai muu sellainen olisi voinut saattaa _Duncanin_ haaksirikon vaaraan; mutta mit‰‰n ei n‰kynyt, ja alus jatkoi matkaansa ja ankkuroi Talkahuanon satamassa nelj‰kymment‰kaksi p‰iv‰‰ sen j‰lkeen kun oli j‰tt‰nyt Clyden myrskyis‰t vedet. Glenarvan k‰ski heti laskea veneen vesille ja soudatti itsens‰ Paganelin seurassa sillankorvaan. Maantieteilij‰ katsoi nyt asianmukaiseksi k‰ytt‰‰ espanjankielt‰, jota oli niin ahkerasti opiskellut, mutta h‰nen h‰mm‰styksekseen eiv‰t maan asukkaat h‰nt‰ ymm‰rt‰neet. -- Minulla on v‰‰r‰ ‰‰nt‰miskorko, h‰n sanoi. -- Menn‰‰n tullikamariin, Glenarvan vastasi. Siell‰ ilmoitettiin heille muutamien englantilaisten sanojen ja kuvaavien eleiden avulla, ett‰ Britannian konsuli asui Concepcionissa. Sinne oli tunnin matka. Glenarvanin onnistui saada kaksi lev‰nnytt‰ hevosta, ja hetken kuluttua saapuivat Paganel ja h‰n t‰h‰n vanhaan, yritteli‰‰n Valdivian, Pizarrojen muinaisen kumppanin, perustamaan kaupunkiin. Kuinka paljon se olikaan menett‰nyt vanhasta loistostaan! Usein olivat alkuasukkaat ryˆst‰neet sit‰, tulipalo oli tuhonnut sit‰ v. 1819, suuret alueet olivat revittyin‰ ja raunioina, muurit viel‰ n‰iden h‰vitysten j‰ljilt‰ mustuneina; Talkahuano oli jo aikoja sitten p‰‰ssyt sen edelle, eik‰ siell‰ en‰‰ ollut kuin tuskin kahdeksantuhatta asukasta. Sen laiskoilta asukkailta olivat kadut p‰‰sseet ruohottumaan. Ei kauppaa, ei mit‰‰n toimintaa, ei yritteli‰isyytt‰. Joka parvekkeella soiteltiin mandoliinia; hempe‰mielisi‰ lauluja kuului ikkunaverhojen takaa; Concepcionista, miesten muinaisesta p‰‰kaupungista, oli tullut naisten ja lasten mit‰tˆn kyl‰. Glenarvan ei ollut kovin halukas tutkimaan t‰m‰n rappeutumisen syit‰, vaikka Jacques Paganel kiinnitti siihen h‰nen huomiotaan, vaan menett‰m‰tt‰ hetke‰k‰‰n h‰n ratsasti suoraan h‰nen brittil‰isen majesteettinsa konsulin J.R. Bentockin luo. T‰m‰ otti h‰net vastaan hyvin kohteliaasti ja saatuaan kuulla kapteeni Grantin tarinan tarjoutui hankkimaan tietoja pitkin koko rannikkoa. Mit‰ tuli kysymykseen, oliko _Britannia_ tehnyt haaksirikkonsa 37. leveysasteen tienoilla Chilen tai Araucanian rannikolla, siihen annettiin kielt‰v‰ vastaus. Mit‰‰n ilmoitusta sentapaisesta onnettomuudesta ei ollut saapunut Englannin eik‰ muidenkaan maiden konsuleille. Glenarvan ei siit‰ masentunut. H‰n palasi Talkahuanoon eik‰ s‰‰st‰nyt omia vaivojaan, ei kuulusteluita eik‰ rahoja, vaan l‰hetti tiedustelijoita pitkin rannikkoa. Turhia retki‰. Rannikon v‰estˆn keskuudessa toimeenpannut mit‰ huolellisimmat tiedustelut j‰iv‰t tuloksettomiksi. T‰ytyi p‰‰tt‰‰, ett‰ _Britannian_ haaksirikosta ei ollut n‰ill‰ seuduilla olemassa v‰h‰isint‰k‰‰n merkki‰. Glenarvan ilmoitti sitten seuralaisilleen, ettei h‰nen ponnistuksistaan ollut mit‰‰n apua. Mary Grant ja h‰nen veljens‰ eiv‰t voineet olla ilmaisematta mielens‰ masennusta. _Duncanin_ saapumisesta Talkahuanaan oli silloin kulunut kuusi p‰iv‰‰. Matkustajat olivat koolla per‰salongissa. Lady Helena lohdutteli, ei sanoilla -- mit‰p‰ h‰n olisi saattanut sanoa? -- vaan hyv‰ilyill‰‰n kapteenin lapsia. Jacques Paganel oli ottanut uudelleen k‰sille asiakirjat ja tutki niit‰ niin tarkasti kuin olisi tahtonut saada niist‰ irti uuden ratkaisun. Kun h‰n oli katsellut niit‰ tunnin ajan, lordi Glenarvan kysyi: -- Paganel, min‰ luotan teid‰n ‰lyynne. Onko meid‰n tulkintamme n‰ist‰ papereista virheellinen? Onko siin‰ jotakin j‰rjenvastaista? Paganel ei vastannut. H‰n mietti. -- Erehdymmekˆ ehk‰ siin‰, mit‰ luulemme haaksirikon paikaksi? Glenarvan jatkoi. -- Eikˆ nimi _Patagonia_ pist‰ tyhmimm‰nkin ihmisen silm‰‰n? Paganel pysyi yh‰ vaiti. -- Ent‰s sana _indi_? Glenarvan sanoi. -- Eikˆ ainakin se osoita meid‰n olevan oikeassa? -- Ilmeisesti, MacNabbs vastasi. -- Ja sitten, eikˆ ole selv‰‰, ett‰ haaksirikkoiset kirjoittaessaan n‰m‰ rivit odottivat joutuvansa intiaanien vangeiksi? -- T‰ss‰ keskeyt‰n teid‰t, rakas lordi, Paganel vastasi vihdoin. -- Olkoon, ett‰ teid‰n muut p‰‰telm‰nne ovat oikeita, mutta t‰m‰ viimeinen ei tunnu minusta j‰rkev‰lt‰. -- Mit‰ tahdotte sanoa? lady Helena kysyi, kaikkien kiinnitt‰ess‰ katseensa maantieteilij‰‰n. -- Min‰ tahtoisin sanoa, Paganel vastasi korostaen sanojaan, -- ett‰ kapteeni Grant _on nyt intiaanien vankina_, ja lis‰‰n, ett‰ asiakirja ei t‰ss‰ suhteessa j‰t‰ mit‰‰n ep‰ilyst‰. -- Selitt‰k‰‰ ajatuksenne tarkemmin, herra Paganel, neiti Grant pyysi. -- Ei mik‰‰n ole helpompaa, rakas Mary. Jos emme oleta t‰ss‰ sanottavan _seront prisonniers_, vaan _sont prisonniers_,[5] niin kaikki on selv‰‰. -- Seh‰n on mahdotonta! Glenarvan huomautti. -- Mahdotonta! Mink‰ vuoksi, hyv‰ yst‰v‰ni? Paganel kysyi hymyillen. -- Koska pulloa ei ole voitu heitt‰‰ mereen muulloin kuin sill‰ hetkell‰, jolloin laiva murskautui kallioita vasten. Siit‰ se p‰‰telm‰, ett‰ pituus- ja leveysasteiden mainitseminen ilmaisee juuri haaksirikon paikkaa. -- Sit‰ ei todista mik‰‰n, Paganel huomautti vilkkaasti. -- Enk‰ min‰ n‰e, mink‰ vuoksi haaksirikkoiset sen j‰lkeen kun intiaanit ovat kuljettaneet heid‰t sis‰maahan, eiv‰t olisi koettaneet tuon pullon avulla ilmaista, miss‰ he ovat vankina. -- Yksinkertaisesti sen vuoksi, rakas Paganel, ett‰ pullon mereen heitt‰miseksi on ainakin tarpeen, ett‰ meri on l‰hell‰. -- Tai sen puuttuessa jokin virta, joka laskee mereen, Paganel lausui. T‰t‰ odottamatonta vastausta seurasi ‰llistynyt ja kuitenkin hyv‰ksyv‰ ‰‰nettˆmyys. Kuuntelijoiden katseiden v‰lkkeest‰ Paganel huomasi, ett‰ heiss‰ alkoi j‰lleen her‰t‰ uusia toiveita. Lady Helena rikkoi ensimm‰isen‰ ‰‰nettˆmyyden. -- Mik‰ ajatus! h‰n huudahti. -- Niin, ja mik‰ hyv‰ ajatus, maantieteilij‰ lis‰si itseluottavaisesti. -- No, mit‰ mielt‰ te sitten olette? Glenarvan kysyi. -- Minun mielipiteeni on se, ett‰ meid‰n on etsitt‰v‰ k‰siimme 37. leveysaste sill‰ kohtaa, miss‰ se osuu Amerikan rannikolle ja seurattava sit‰ puoltakaan astetta harhaan menem‰tt‰ siihen kohtaan saakka, miss‰ se yhtyy Atlantin valtamereen. Ehk‰p‰ sen varrelta lˆyd‰mme _Britannian_ haaksirikkoiset. -- Heikko toive! majuri huomautti. -- Olkoon kuinka heikko tahansa, Paganel vastasi, -- emme voi j‰tt‰‰ sit‰ huomioon ottamatta. Jos sattumalta olen oikeassa siin‰, ett‰ pullo on kulkeutunut mereen jotakin t‰m‰n mantereen virtaa myˆten, t‰ytyy meid‰n sen varrella tavata vankien j‰lki‰. Katsokaa, yst‰v‰ni, katsokaa t‰m‰n maan karttaa, ja min‰ voin sen teille todistaa! Paganel levitti pˆyd‰lle Chilen ja Argentiinan kartan. -- Katsokaa, h‰n sanoi, -- ja seuratkaa minua t‰ll‰ kartalla Amerikan poikki. Harpatkaamme ensin Chilen kapean alueen ja Andien vuorijonon yli. Laskeutukaamme pampalle. Puuttuuko n‰ilt‰ seuduilta virtoja, jokia tai puroja? Ei. Tuossa on Negro, t‰ss‰ Colorado, t‰ss‰ niiden lis‰jokia, jotka 37. leveysaste katkaisee ja jotka kaikki ovat voineet kuljettaa pullon mereen. Siell‰ kukaties jonkin heimon, vakinaista asuinsijaa pit‰vien intiaanien k‰siss‰, jonkin v‰h‰n tunnetun joen varrella, jonkin vuoren rotkossa odottavat yst‰v‰mme -- kuten saanen sanoa -- kaitselmuksen l‰hett‰m‰‰ apua! Sopiiko meid‰n pett‰‰ heid‰n toivoaan? Ettekˆ tekin kaikki ole sit‰ mielt‰, ett‰ meid‰n on kuljettava n‰iden seutujen halki tarkalleen t‰t‰ linjaa pitkin, jota sormeni nyt kartalla osoittaa, ja jos vastoin ilmeist‰ todenn‰kˆisyytt‰ viel‰kin erehtyisin, eikˆ meid‰n velvollisuutemme ole seurata 37. leveysastetta loppuun saakka, kiert‰‰ sit‰ myˆten vaikka koko maapallo, jos kerran tahdomme lˆyt‰‰ haaksirikkoiset? N‰m‰ jalon innostuksen vallassa lausutut sanat her‰ttiv‰t syv‰‰ liikutusta Paganelin kuulijoiden keskuudessa. Kaikki tulivat puristamaan h‰nen k‰tt‰‰n. -- Is‰ni on varmasti siell‰! Robert Grant huudahti ahmien karttaa silmill‰‰n. -- Miss‰ h‰n onkin, Glenarvan vastasi, -- me lˆyd‰mme h‰net, lapseni! Yst‰v‰mme Paganelin tulkinta on aivan j‰rkev‰ ja meid‰n on ep‰rˆim‰tt‰ seurattava h‰nen osoittamaansa uraa. Joko kapteeni on suurten indiaanijoukkojen k‰siss‰ tai vain heikon heimon vankina. J‰lkimm‰isess‰ tapauksessa me vapautamme h‰net. Edellisess‰ tapauksessa me palaamme _Duncaniin_ it‰rannalla saatuamme tiet‰‰ miss‰ h‰n on ja menemme Buenos Airesiin; siell‰ majuri MacNabbs j‰rjest‰‰ retkikunnan, joka pystyy voittamaan kaikki Argentiinan intiaanit. -- Hyv‰, hyv‰, teid‰n jalosukuisuutenne! John Mangles lausui ja lis‰si, ett‰ Amerikan mantereen poikki voi t‰lt‰ kohtaa kulkea ilman pienint‰k‰‰n vaaraa. -- Ilman vaaroja ja rasituksiakin, Paganel sanoi. -- Kuinka monet ovatkaan jo sen retken suorittaneet, joilla ei ole ollut k‰ytett‰v‰n‰ meid‰n apuneuvojamme ja joiden rohkeutta ei ollut kannustamassa yrityksen suurenmoisuus! Eikˆ er‰s Basilio Villarmo v. 1782 kulkenut Carmenista Kordillieereille? Eikˆ v. 1806 muuan Concepcionin maakunnasta kotoisin oleva chilel‰inen, don Luiz de la Cruz Antucosta l‰hdetty‰‰n seurannut juuri 37. astetta, ylitt‰nyt Andeja ja saapunut Buenos Airesiin vain nelj‰kymment‰ p‰iv‰‰ kest‰neen matkan j‰lkeen? Ja vihdoin ovat eversti Garcia, herra Alcide d'Orbigny ja arvoisa ammattitoverini, tohtori Martin de Moussy, kulkeneet t‰m‰n maan ristiin rastiin ja tehneet tieteelle yht‰ suuren palveluksen kuin me nyt aiomme tehd‰ inhimillisyydelle. -- Hyv‰t herrat, Mary Grant lausui liikutuksen murtamalla ‰‰nell‰, -- kuinka voi osoittaa kiitollisuuttaan uhrauksesta, joka saattaa teid‰t niin monille vaaroille alttiiksi? -- Vaaroille! Paganel huudahti. -- Kuka on lausunut sanan _vaara_? -- En ainakaan min‰! Robert Grant vastasi silm‰t loistaen ja katse p‰‰tt‰v‰isen‰. -- Vaaroja! Paganel toisti; -- mit‰ vaaroja siin‰ voisi olla? Mist‰ t‰ss‰ muuten on puhe? Tuhannestaviidest‰sadasta kilometrist‰, jotka kuljemme suoraa janaa, matkasta, joka suoritetaan samalla leveysasteella kuin Espanja, Sisilia ja Kreikka meid‰n pallonpuoliskollamme ja siis ilmaston puolesta jokseenkin samoissa oloissa, matkasta, joka saattaa kest‰‰ korkeintaan kuukauden! Seh‰n on vain k‰velyretki! -- Herra Paganel, lady Helena kysyi silloin, -- oletatteko te siis, ett‰ jos haaksirikkoiset ovat joutuneet intiaanien vangiksi, heid‰t on j‰tetty henkiin? -- Totta kai, rouva! Eiv‰th‰n intiaanit ole ihmissyˆji‰. Kaukana siit‰. Er‰s maanmieheni, johon muuten tutustuin Maantieteellisess‰ seurassa, herra Guinnard, oli kolme vuotta preerian intiaanien vankina. H‰nell‰ oli tukalat oltavat, h‰nt‰ kohdeltiin perin huonosti, mutta h‰n suoriutui lopulta t‰st‰ koettelemuksesta voitokkaana. Eurooppalainen, n‰hk‰‰s, on n‰ill‰ seuduilla hyˆdyllinen; intiaanit ymm‰rt‰v‰t h‰nen arvonsa ja hoitavat h‰nt‰ kuten kilpahevosta. -- Niinp‰ niin, ei siis haikailla en‰‰, Glenarvan sanoi, -- vaan nyt pit‰‰ l‰hte‰ liikkeelle viipym‰tt‰. Mit‰ tiet‰ meid‰n on kuljettava? -- Helppoa ja miellytt‰v‰‰ tiet‰, Paganel vastasi. -- Hiukan vuoria alussa, sitten Andien it‰rinnett‰ loivaa ja vihdoin yhten‰ist‰, nurmettunutta hiekkatasankoa, joka on kuin yrttitarha. -- Katsokaamme karttaa, majuri sanoi. -- Se on t‰ss‰, rakas MacNabbs. Me l‰hdemme 37. leveysasteen p‰‰st‰ Chilen rannikolta, Rumenan k‰rjen ja Carneron lahden v‰lilt‰. Kuljettuamme Araucanian p‰‰kaupungin l‰pi menemme Kordillieerien poikki Antucon solan kautta, tulivuoren pohjoispuolitse; ja laskien alas pitkin vuorien loivia rinteit‰, Neuquemin ja Coloradon poikki tulemme pampalle, Salinasiin, Guaminin rannalle, Sierra Tapalqueniin. Siell‰ on Buenos Airesin maakunnan raja. Me kuljemme sen yli, nousemme Sierra Tandilille ja jatkamme tutkimuksiamme Medanon k‰rkeen saakka Atlantin rannalla. N‰in puhuessaan ja esitt‰ess‰‰n retkikunnan matkasuuntaa Paganel tuskin vilkaisikaan eteens‰ levitettyyn karttaan; se oli h‰nell‰ p‰‰ss‰‰n. H‰n oli lukenut Frezierin, Molinan, Humboldtin, Miersin, d'Orbignyn teokset ja muisti kaikki selv‰sti ja tarkasti. P‰‰tetty‰‰n t‰m‰n maantieteellisten nimien luettelon h‰n lis‰si: -- Niinp‰, rakkaat yst‰v‰t, tie on suora. Kolmessakymmeness‰ p‰iv‰ss‰ ehdimme suorittaa koko matkan ja saapua ennen _Duncania_ it‰rannikolle, jos merituulet v‰h‰nkin hidastuttavat sen matkaa. -- _Duncanin_ on siis risteilt‰v‰ Corrientesin ja San Antonion niemien v‰lill‰? John Mangles tiedusti. -- Juuri niin. -- Ja keit‰ olette ajatellut retkikunnan j‰seniksi? Glenarvan kysyi. -- Mit‰s siin‰ on ajattelemista! Eih‰n ole puhe muusta kuin saada selko kapteeni Grantin olinpaikasta eik‰ suinkaan taisteluista intiaanien kanssa. Min‰ arvelin, ett‰ lordi Glenarvan on mukana, luonnollisena p‰‰llikkˆn‰mme; majuri, joka tietenk‰‰n ei luovuta paikkaansa kenellek‰‰n; teid‰n palvelijanne Jacques Paganel... -- Ja min‰! pikku Grant huudahti. -- Robert! Robert! Mary sanoi. -- Mutta miksei? Paganel huomautti. -- Matkat kehitt‰v‰t nuorisoa. Niinp‰ me nelj‰, ja kolme _Duncanin_ matruusia... -- Anteeksi, John Mangles sanoi k‰‰ntyen is‰nt‰ns‰ puoleen, -- unohtaako teid‰n jalosukuisuutenne minut? -- Hyv‰ John, Glenarvan vastasi, -- me j‰t‰mme laivaan naiset, siis rakkaimpamme maailmassa! Kuka hoivaisi heit‰, ellei _Duncanin_ uskollinen kapteeni? -- Emmekˆ siis me saa tulla mukaan? kysyi lady Helena, jonka silmiin ilmestyi surumielisyyden h‰ive. -- Helena-kulta, lordi Glenarvan vastasi, -- meid‰n matkamme t‰ytyy tapahtua poikkeuksellisen nopeasti; eromme j‰‰ siis lyhyeksi, ja... -- Niin, yst‰v‰ni, min‰ ymm‰rr‰n, lady Helena vastasi; -- menk‰‰ siis, ja onnistukoon yrityksenne! -- Eik‰ se muuten ole mik‰‰n matka, Paganel huomautti. -- Mik‰s se sitten on? lady Helena kysyi. -- Tavallinen k‰velyretki, ei enemp‰‰. Me vaellamme mantereen halki tehden niin paljon hyv‰‰ kuin voimme, siin‰ kaikki. _Transire benefaciendo_[6] -- se on tunnuksemme. T‰h‰n Paganelin sanaan p‰‰ttyi v‰ittely, jos sellaiseksi voi sanoa keskustelua, jossa kaikki olivat yksimielisi‰. Valmistuksiin ryhdyttiin heti samana p‰iv‰n‰. Retkelle l‰hteminen p‰‰tettiin pit‰‰ salassa, etteiv‰t intiaanit saisi siit‰ vihi‰. L‰htˆ m‰‰r‰ttiin lokakuun 14. p‰iv‰ksi. Kun oli valittava mukaan tulevat matruusit, tarjoutuivat kaikki, eik‰ Glenarvanilla ollut muuta pulmaa kuin valinta. Niinp‰ h‰n katsoi parhaaksi vedota arpaan ollakseen loukkaamatta ket‰‰n. N‰in tehtiinkin, ja merkityn arpalipun saivat laivan ensimm‰inen per‰mies Tom Austin, Wilson, vikkel‰ veitikka, ja Mulrady, joka olisi nyrkkeilyss‰ pit‰nyt puolensa itse Tom Sayersia vastaan. Glenarvan oli ryhtynyt toimiin mit‰ suurimmalla tarmolla. H‰n tahtoi olla valmis m‰‰r‰p‰iv‰n‰, ja niin k‰vikin. John Mangles puolestaan hankki hiili‰ kyet‰kseen heti l‰htem‰‰n merelle. H‰n aikoi olla Argentiinan rannikolla ennen maitse kulkevia. Siit‰ syntyi Glenarvanin ja nuoren kapteenin v‰lill‰ kilpailu, joka koitui kaikkien hyˆdyksi. M‰‰r‰aikana, 14. p‰iv‰n‰ lokakuuta, olikin kaikki valmista. Ennen l‰htˆ‰ kokoontuivat kaikki laivan matkustajat salonkiin. _Duncan_ oli l‰htˆkunnossa, ja sen potkurin lavat polskuttivat jo Talkahuanan leppoisia laineita. Glenarvan, Paganel, MacNabbs, Robert Grant, Tom Austin, Wilson ja Mulrady varustautuivat Colt-revolverein aseistettuina l‰htem‰‰n laivasta. Oppaat ja muulit odottivat heit‰ sataman suulla. -- Nyt on jo aika, lordi Edward sanoi vihdoin. -- L‰htek‰‰ siis, yst‰v‰ni! lady Helena vastasi, hilliten liikutuksensa. Lordi Glenarvan sulki h‰net syliins‰, ja Robert kiepsahti Mary Grantin kaulaan. -- Ja nyt, hyv‰t yst‰v‰t, Jacques Paganel sanoi, -- viimeinen k‰denpuristus, joka kest‰‰ Atlantin rannikolle asti! Se ei ollut v‰h‰inen vaatimus. Mutta syleiltiin sent‰‰n niin l‰mpim‰sti kuin arvoisa tiedemies ikin‰ saattoi toivoa. Noustiin kannelle ja nuo seitsem‰n retkeilij‰‰ l‰htiv‰t _Duncanilta_. Pian he olivat sillalla, jota alus oli l‰hestynyt vajaan sadan metrin p‰‰h‰n. Komentosillalla seisten huusi lady Helena viimeisen kerran: -- Yst‰v‰ni! Herran haltuun! -- H‰n kyll‰ auttaa meit‰, Jacques Paganel vastasi, -- sill‰ voitte uskoa, ett‰ me aiomme auttaa itse‰mme! -- Eteenp‰in, komensi John Mangles koneenk‰ytt‰j‰lle. -- Matkaan! Glenarvan k‰ski puolestaan. Ja samalla hetkell‰, kun retkeilij‰t hellitt‰en ratsujensa ohjaksia k‰‰ntyiv‰t kulkemaan rannikkoa pitkin, k‰‰ntyi _Duncan_ t‰ytt‰ hˆyry‰ j‰lleen kynt‰m‰‰n valtamerta. CHILEN HALKI. Glenarvanin j‰rjest‰m‰‰n alkuasukassaattueeseen kuului kolme miest‰ ja yksi poika. Muulip‰‰llikkˆn‰ oli muuan t‰‰ll‰ kaksikymment‰ vuotta asustanut englantilainen. H‰nen ammattinaan oli muulien vuokraaminen matkustajille ja n‰iden opastaminen l‰pi Kordillieerien eri solien. Sen j‰lkeen h‰n j‰tti heid‰t er‰‰n _baqueanon_, argentiinalaisen oppaan, haltuun, joka taas puolestaan tunsi pampan tiet. T‰m‰ englantilainen ei seurustellessaan muulien ja intiaanien kanssa ollut sent‰‰n siin‰ m‰‰r‰ss‰ unohtanut ‰idinkielt‰‰n, ettei olisi voinut keskustella saatettaviensa kanssa. Se helpotti h‰nen m‰‰r‰ystens‰ ymm‰rt‰mist‰ ja toteuttamista, ja sit‰ Glenarvan riensikin k‰ytt‰m‰‰n hyv‰kseen, sill‰ Jacques Paganelin espanjan kielt‰ eiv‰t saattajat viel‰ k‰sitt‰neet. T‰ll‰ muulip‰‰llikˆll‰ eli _catapazilla_, k‰ytt‰‰ksemme chilel‰ist‰ nimityst‰, oli mukanaan kaksi chilel‰ist‰ miest‰ ja kahdentoista ik‰inen poika. Miehet hoitelivat retkikunnan tavaroita kantavia muuleja, poika ohjasi _madrinaa_, pient‰ tammaa, joka kulki kellokkaana edell‰ kymmenen muulia per‰ss‰‰n. N‰ist‰ oli retkeilij‰in ratsuina seitsem‰n, catapaz ratsasti kahdeksannella; loput kaksi kantoivat elintarvikkeita ja muutamia kangaspakkoja, joiden avulla oli aikomus saavuttaa tasangon heimop‰‰llikˆiden luottamus. Oppaat kulkivat tapansa mukaan jalkaisin. Niinp‰ t‰m‰ matka Etel‰-Amerikan poikki n‰ytti turvallisuuden ja nopeuden kannalta voivan suoriutua mit‰ suotuisimmissa oloissa. Kulku Andien vuoriharjanteiden poikki ei ole ihan jokap‰iv‰inen matka. Sit‰ ei k‰y yritt‰minenk‰‰n ilman sitkeit‰ muuleja, joista parhaat ovat argentiinalaista rotua. Argentiinassa n‰m‰ etev‰t el‰imet ovat kehittyneet ominaisuuksiltaan alkuper‰ist‰ rotua paremmiksi. Niiden ruokinnasta ei ole paljon huolta. Ne juovat vain kerran p‰iv‰ss‰, kulkevat vaivattomasti nelj‰kymment‰nelj‰ kilometri‰ kahdeksassa tunnissa, kantaen nurkumatta nelj‰ntoista _arroben_ eli sadankahdentoista kilon kuormaa. T‰m‰n matkan varrella valtamerelt‰ toiselle ei ole majataloja. Syˆd‰‰n kuivattua lihaa, mausteilla hˆystetty‰ riisi‰ ja riistaa, mik‰li sit‰ matkan varrella onnistutaan kaatamaan. Vuorilla juodaan vett‰ koskista, tasangoilla puroista ja pannaan joukkoon pisara rommia, jota jokaisella on mukanaan _chiffle_-nimisess‰ h‰r‰nsarvessa. Muuten tulee varoa alkoholipitoisten juomien v‰‰rink‰yttˆ‰, sill‰ se on perin haitallista n‰ill‰ seuduilla, miss‰ ihmisen hermosto on erikoisen kiihtynyt. Vuoteena k‰ytet‰‰n yksinomaan _recadoa_, kuten paikkakuntalaiset nimitt‰v‰t satulalaitetta. Se on tehty _pelioneista_, toiselta puolen parkituista, toiselta villakankaalla vuoratuista lampaannahoista, ja varustettu leveill‰, kirjavilla vatsavˆill‰. N‰ihin l‰mpimiin peitteisiin kietoutunut matkamies kest‰‰ hyvin yˆn kosteuden ja nukkuu kuin tukki. Glenarvan, joka oli tottunut matkustamaan ja mukautumaan eri maiden tapoihin, oli valinnut itselleen ja seuralaisilleen chilel‰iset vaatteet. Paganel ja Robert, kaksi lasta -- toinen suuri, toinen pieni -- olivat ratketa riemusta tyˆnt‰ess‰‰n p‰‰ns‰ kansalliseen _ponchoon_, v‰lj‰‰n villaviittaan, jonka keskell‰ on reik‰, ja jalkansa nuoren hevosen takajalkojen nahasta tehtyihin pitk‰vartisiin saappaisiin. Kummankin runsassilainen muuli, arabialaiset kuolaimet suussa, pitk‰t nahkaohjakset, joiden p‰‰ oli punottu ruoskaksi, metalliheloilla kirjaillut p‰itset, ja _alforjat_, r‰ike‰v‰riset, kaksipuoliset kangaspussit, jotka sis‰lsiv‰t p‰iv‰n ruokavarat, olivat n‰kemisen arvoiset. Paganel, joka aina oli hajamielinen, sai mainiolta ratsultaan kolme tai nelj‰ potkua yritt‰ess‰‰n nousta sen selk‰‰n. Mutta kun h‰n, ikuinen kaukoputkensa olkahihnassa, kerran oli p‰‰ssyt satulaan ja saanut jalkansa tukevasti jalustimiin, h‰n antautui muulin ‰lyn varaan eik‰ h‰nell‰ ollut syyt‰ sit‰ katua. Mit‰ taas pikku Robertiin tuli, h‰n osoitti heti alusta etevi‰ ratsastajan taipumuksia. L‰hdettiin liikkeelle. S‰‰ oli mainio, taivas aivan sees, ja merelt‰ tulevat tuulet vilvoittivat riitt‰v‰sti muuten rasittavan helteist‰ ilmaa. Retkeilij‰t kulkivat ripe‰‰ vauhtia pitkin Talkahuanon poukaman mutkikkaita rantoja p‰‰st‰kseen noin viisikymment‰ kilometri‰ etel‰mp‰n‰ leveysasteen p‰‰h‰n. Ensimm‰isen‰ p‰iv‰n‰ samottiin reippaasti vanhojen kuivuneiden soiden kaislikossa, mutta oltiin v‰h‰puheisia. Eron hetki oli tehnyt haikean vaikutuksen retkeilij‰in mieliin. Kaukana saattoi viel‰ n‰hd‰ _Duncanin_ savua. Kaikki olivat vaiteliaita, lukuunottamatta Paganelia; t‰m‰ opinhaluinen maantieteilij‰ teki itselleen espanjankielisi‰ kysymyksi‰ ja vastaili niihin samalla kielell‰. Catapaz oli luonnostaankin vaitelias mies, eik‰ h‰nen ammattinsa ollut omiaan lis‰‰m‰‰n lˆrpˆttelyn halua. Vain joskus h‰n virkkoi jonkin sanan miehilleen. N‰m‰ puolestaan olivat alallaan kokeneita ammattimiehi‰. Jos joku muuli pys‰htyi, he p‰‰stiv‰t lyhyen kurkku‰‰nteen, mutta ellei se auttanut, auttoi heti varmalla k‰dell‰ annettu piiskansivallus. Jos jonkun satulavyˆ sattui hˆltym‰‰n tai suitset soljahtamaan irti, riisui saattomies heti ponchonsa ja peitti sill‰ muulin p‰‰n; kun sitten vika oli korjattu, muuli l‰hti jatkamaan matkaansa. Muulinajajien tapana on l‰hte‰ liikkeelle kello kahdeksan, kun on syˆty varhainen aamiainen, ja taivaltaa sitten yht‰ mittaa maatapanoon saakka kello nelj‰‰n iltap‰iv‰ll‰. Glenarvan noudatti samaa tapaa. Niinp‰ retkeilij‰t, juuri kun catapaz antoi pys‰hdysmerkin, saapuivat Araucon kaupunkiin, lahden etel‰pohjukkaan, koko ajan seurattuaan valtameren vaahtoavaa reunaa. Heid‰n olisi nyt pit‰nyt matkata viel‰ noin kolmekymment‰ kilometri‰ l‰nteen, Carneron lahteen saakka, tullakseen 37. leveysasteen kohdalle. Mutta Glenarvanin l‰hetit olivat jo samonneet t‰m‰n osan rannikkoa tapaamatta v‰h‰isint‰k‰‰n j‰lke‰ haaksirikkoisista. Oli siis tarpeetonta uudestaan tutkia niit‰ seutuja, ja niin p‰‰tettiin ottaa Araucon kaupunki l‰htˆpaikaksi. Sielt‰ l‰hdett‰isiin aivan suoraan it‰‰ kohti. Pieni retkikunta meni kaupunkiin ollakseen siell‰ yˆt‰ ja majoittui er‰‰n ravintolan pihalle, sill‰ itse ravintolan mukavuudet olivat viel‰ ylen alkeellisia. Arauco on Araucanian p‰‰kaupunki. T‰m‰ valtio on noin kuusisataa kilometri‰ pitk‰ ja vain satakaksikymment‰ leve‰, ja sen asukkaat on molucheja, runoilija Ercillan ylist‰mi‰ chilel‰isen rodun vanhempia j‰lkel‰isi‰. Se on ylv‰st‰ ja voimakasta rotua, Pohjois- ja Etel‰-Amerikan alueilla muuten ainoa, joka koskaan ei ole alistunut vieraan vallan alle. Joskin Arauco on joskus ollut espanjalaisten vallassa, niin sen v‰estˆ ei ainakaan ole alistunut; se vastusti silloin kuten nytkin Chilen valloitusyrityksi‰, ja sen oma lippu -- valkoinen t‰hti sinisell‰ pohjalla -- hulmuaa viel‰ kaupunkia suojelevan linnoitetun kukkulan laella. Illallista valmistettaessa k‰veliv‰t Glenarvan, Paganel ja catapaz katsellen olkikattoisia taloja. Paitsi kirkkoa ja fransiskaaniluostarin j‰‰nnˆksi‰ ei Araucossa ollut mit‰‰n erikoista n‰ht‰v‰‰. Glenarvan koetti saada joitakin tietoja, mutta siit‰ ei ollut mit‰‰n hyˆty‰. Paganel oli onneton, kun ihmiset eiv‰t ymm‰rt‰neet h‰nen puhettaan; mutta kun he puhuivat araucanian kielt‰, joka on yleisesti k‰ytetty p‰‰kieli Magalh„esin salmen seuduille saakka, ei Paganelin espanjantaito hyˆdytt‰nyt h‰nt‰ enemp‰‰ kuin heprea. H‰n k‰ytti siis silmi‰ns‰ korvien asemesta ja tunsi todellisen tiedemiehen iloa tarkatessaan siell‰ liikuskelevia moluchirodun eri tyyppej‰. Miehill‰ oli roteva vartalo, latuskainen naama, kuparinv‰rinen iho, sile‰ leuka, ep‰luuloinen katse, iso p‰‰ pitk‰n, mustan tukan peitossa. He tuntuivat antautuneen siihen erikoiseen laiskuuteen, joka on ominaista sotilaille, kun he eiv‰t keksi mit‰‰n tekemist‰ rauhan aikana. Heid‰n s‰‰litt‰v‰t ja uljaat naisensa toimittivat kaikki raskaat taloustyˆt, ruokkosivat hevoset, puhdistivat aseet, muokkasivat maata, mets‰stiv‰t miestens‰ puolesta ja saivat viel‰ aikaa kutoa hele‰nv‰risi‰ ponchoja, joiden valmistaminen vaatii kahden vuoden tyˆn ja joiden hinta on v‰hint‰‰n sata dollaria. Sanalla sanoen, moluchit ovat hyvin v‰h‰n mielenkiintoista ja jokseenkin raakatapaista kansaa. Heill‰ on melkein kaikki ihmispaheet yht‰ ainoata hyvett‰, riippumattomuuden rakkautta, vastaan. -- Ilmeisi‰ spartalaisia, Paganel sanoi palatessaan k‰velylt‰‰n ottamaan osaa ilta-ateriaan. Arvoisa tiedemies liioitteli, ja viel‰ oudommalta tuntui, kun h‰n lis‰si, ett‰ h‰nen ranskalainen syd‰mens‰ sykki kovemmin h‰nen ollessaan Araucon kaupungissa. Kun majuri tiedusti h‰nelt‰ t‰m‰n odottamattoman sykinn‰n syyt‰, h‰n vastasi, ett‰ h‰nen liikutuksensa oli varsin luonnollinen, sill‰ muuan h‰nen maanmiehi‰‰n oli hiljattain ollut Araucanian valtiaana. Majuri pyysi h‰nt‰ mainitsemaan t‰m‰n hallitsijan nimen. Jacques Paganel lausui ylv‰‰n‰ nimen de Tonneins; t‰m‰ oli ollut etev‰, kelpo mies, entinen asianajaja Perigueuxista, ehk‰ hiukan liian karkea, kukistunut "alamaistensa kiitt‰m‰ttˆmyyden takia", kuten karkotetut kuninkaat tavallisesti sanovat. Kun majuri hiukan hym‰hti ajatellessaan valtaistuimelta syˆsty‰ entist‰ asianajajaa, huomautti Paganel hyvin vakavasti, ett‰ asianajajan oli ehk‰ helpompi olla hyv‰ kuningas kuin kuninkaan hyv‰ asianajaja. T‰m‰n huomautuksen johdosta kohottivat kaikki nauraen maissiviinamaljan Orellie Antoine I:n, Araucanian entisen kuninkaan kunniaksi. Hetkist‰ myˆhemmin nukkuivat matkamiehet ponchoihinsa k‰‰riytynein‰ sike‰‰ unta. Seuraavana aamuna kello kahdeksan l‰hti retkikunta, kellokas edell‰, saattomiehet per‰ss‰, seuraamaan 37. leveysastetta it‰‰np‰in. He kulkivat ensin Araucanian hedelm‰llisen, viinitarhoista ja karjasta rikkaan alueen poikki. Mutta v‰hitellen maa autioitui. Vain tuolla t‰‰ll‰, peninkulmien p‰‰ss‰, joku _rastreadorien_, koko Amerikassa tunnettujen hevostenkesytt‰j‰-intiaanien hˆkkeli. Joskus vanhan majapaikan rauniot, joita tasangoilla harhaileva alkuasukas viel‰ k‰ytti yˆsijanaan. P‰iv‰n kuluessa oli kaksi jokea, Raque ja Tubal, katkaissut matkaajien tien. Mutta catapaz lˆysi kahlaamon, josta p‰‰si yli. Andien vuorijono kohosi n‰kˆpiiriin huippuinensa, joita pohjoisessa n‰ytti olevan yh‰ runsaammin. N‰m‰ olivat kuitenkin vasta pieni‰ nikamia siit‰ suunnattomasta selk‰rangasta, johon Uuden Maailman luusto nojautuu. Kello nelj‰ iltap‰iv‰ll‰, kun oli taivallettu viisikymment‰kuusi kilometri‰, pys‰hdyttiin er‰‰n j‰ttil‰ismyrtti-rykelm‰n suojaan. Muulit riisuttiin valjaista ja laskettiin vapaina syˆm‰‰n ruohikon rehev‰lle laitumelle. Ev‰spusseista otettiin esiin lihaa ja riisi‰. Maahan levitetyt, pehme‰t nahkasatulat olivat sek‰ peitteen‰ ett‰ patjana, ja jokainen sai n‰iss‰ satunnaisissa vuoteissa virkist‰v‰‰ lepoa, saattomiesten ja catapazin valvoessa vuoronper‰‰n. Kun s‰‰ oli niin suotuisa ja kaikki matkustajat, Robert mukaan luettuna, hyviss‰ voimissa ja matka oli alkanut n‰in onnekkain entein, t‰ytyi k‰ytt‰‰ olosuhteita hyv‰ksi ja puskea eteenp‰in, niin kuin peluri k‰ytt‰‰ hyv‰‰ onneaan. Se oli kaikkien mielipide. Seuraavana p‰iv‰n‰ kuljettiin eteenp‰in reippaasti, p‰‰stiin onnellisesti Bellin kosken yli ja illalla leiriydytt‰ess‰ Biobio-virran rannoille, joka on Espanjan alaisen ja itsen‰isen Chilen rajana, saattoi Glenarvan merkit‰ toiset viisikymment‰kuusi kilometri‰ retkikunnan hyv‰ksi. Maanlaatu oli samanlaista. Se oli yh‰ rehev‰‰, ja narsissililjoja, pensasmaisia orvokkeja, fuksioita, hulluruohoja ja kultakukkaisia kaktuksia kasvoi runsaasti. Tiheikˆiss‰ lymyili joitakin el‰imi‰, muiden mukana ilveksensukuisia otselotteja. Lintumaailmaa edusti ainoastaan joku haikara, yksin‰inen pˆllˆ ja joukko haukkaa pakenevia laulurastaita ja uikkuja. Mutta alkuasukkaita n‰kyi vain v‰h‰n. Silloin t‰llˆin joitakin _guassoja_, intiaanien ja espanjalaisten rappeutuneita sekasikiˆit‰, jotka painoivat veristen hevostensa kylkiin suuria, paljaisiin jalkoihinsa sidottuja kannuksia ja katosivat kuin varjot. Ei tavattu matkalla ket‰‰n, jota olisi voinut puhutella, eik‰ siis saatu mink‰‰nlaisia tietoja. Glenarvan teki siit‰ johtop‰‰tˆksens‰. H‰n arveli, ett‰ otettuaan kapteeni Grantin vangiksi oli intiaanien t‰ytynyt vied‰ h‰net Andien vuorten toiselle puolelle. Tiedusteluista saattaisi olla tuloksia vasta niiden takaisilla tasangoilla, ei t‰ll‰ puolen. Piti siis malttaa mielens‰ ja kulkea yh‰ ripe‰sti eteenp‰in. 17. p‰iv‰n‰ l‰hdettiin j‰lleen matkaan tavalliseen aikaan ja totutussa j‰rjestyksess‰. Robert alistui siihen vastenmielisesti, sill‰ h‰nen intonsa pakotti h‰nt‰ ajamaan kellokkaan edelle, muulinsa suureksi kiusaksi. Tarvittiin kerrassaan Glenarvanin ankara muistutus pit‰m‰‰n nuori poika paikallaan jonossa. Maa alkoi k‰yd‰ ep‰tasaisemmaksi; m‰kien runsaus ilmaisi vuorien olevan l‰hell‰; rinteiden oikkuja noudattavia kohisevia jokia oli yh‰ useampia. Paganel katsoi usein karttaansa; jos siit‰ puuttui joku n‰ist‰ virroista, mik‰ tapahtui varsin usein, kiehui maantieteilij‰veri h‰nen suonissaan, ja h‰n ‰k‰ili mit‰ lystikk‰imm‰ll‰ tavalla. -- Joki, jolla ei ole nime‰, h‰n sanoi, -- seh‰n on kuin ihminen ilman siviilis‰‰ty‰! Semmoista ei maantieteen laki voi hyv‰ksy‰! Niinp‰ h‰n katsoi velvollisuudekseen risti‰ n‰m‰ nimettˆm‰t joet; h‰n merkitsi ne karttaansa ja antoi niille mit‰ helisevimpi‰ espanjankielisi‰ nimi‰. -- Mik‰ kieli! h‰n toisteli, -- mik‰ t‰ytel‰inen ja kaunissointuinen kieli! Seh‰n on selv‰‰ metallia, ja min‰ olen varma, ett‰ siin‰ on seitsem‰nkymment‰kahdeksan osaa kuparia ja kaksikymment‰kaksi tinaa, niin kuin kirkonkellojen pronssissa! -- V‰hint‰‰nkin, Glenarvan vastasi, -- teh‰n alatte edisty‰! -- Varmasti, hyv‰ lordi! Ah, kun ei olisi vain sit‰ omituista korkoa! Mutta se juuri siin‰ on! Ja paremman puutteessa Paganel r‰‰kk‰si kurkkuaan ‰‰nt‰misharjoituksilla, unohtamatta silti maantieteellisi‰ havaintoja. Siin‰ h‰n oli todella h‰mm‰stytt‰v‰n taitava ja kerrassaan voittamaton. Kun lordi Glenarvan tiedusti catapazilta jotakin seudun erikoisuutta, eh‰tti h‰nen oppinut kumppaninsa aina vastaamaan ennen opasta. Catapaz tˆllisti h‰neen ‰llistyneen‰. Juuri t‰n‰ p‰iv‰n‰, noin kello kymmenen aikaan, satuttiin kohtaamaan tie, joka kulki retkikunnan seuraaman tien poikki. Glenarvan kysyi tietenkin sen nime‰, ja tietenkin ehti taas Jacques Paganel vastaamaan: -- Se on Yumbelista Los Angelosiin viev‰ tie. Glenarvan katsahti catapaziin. -- Niin on, t‰m‰ vastasi. Mutta h‰n k‰‰ntyi samalla maantieteilij‰n puoleen ja kysyi: -- Oletteko te sitten jo ennen kulkenut n‰it‰ teit‰? -- Totta kai, Paganel vastasi vakavasti. -- Muulillako? -- En, nojatuolissani. Catapaz ei ymm‰rt‰nyt, sill‰ h‰n kohautti olkap‰it‰‰n ja palasi joukon k‰rkeen. Kello viiden aikaan illalla h‰n pys‰htyi matalaan rotkoon, muutamia kilometrej‰ pienen Lojan kaupungin yl‰puolelle, ja t‰n‰ yˆn‰ leiriytyiv‰t matkustajat suurten Kordillieerien alkurinteiden liepeille. 3900 METRIN KORKEUDESSA. Matka Chilen poikki oli t‰h‰n saakka sujunut ilman sanottavia tapaturmia. Mutta sitten tulivatkin yhdell‰ kertaa vastaan kaikki vuorten ylityksen vaikeudet ja vaarat. Kamppailu luonnonesteiden kanssa alkoi nyt t‰ydell‰ todella. Ennen l‰htˆ‰ oli ratkaistava t‰rke‰ kysymys. Mink‰ solan kautta saattoi menn‰ Andien yli joutumatta pois m‰‰r‰tyst‰ suunnasta? Asiaa kysyttiin catapazilta. -- Min‰ en tied‰, t‰m‰ vastasi, -- t‰ll‰ kohtaa Kordillieereja kuin kaksi k‰yttˆkelpoista solaa. -- Varmaankin Arican solan, jonka lˆyt‰j‰ oli Valdivia Mendoza, Paganel sanoi. -- Niin kyll‰. -- Ja Villarican solan, Nevado de Villarican etel‰puolella. -- Niin oikein. -- Mutta, yst‰v‰ni, niiss‰ on vain se vika, ett‰ joudumme liian kauaksi pois m‰‰r‰suunnastamme joko etel‰‰n tai pohjoiseen. -- Onko teill‰ sitten muuta solaa tiedossa? majuri kysyi. -- On kyll‰, Paganel vastasi. -- Antucon sola, joka tosin on tuliper‰isell‰ rinteell‰, mutta 37. ja 38. asteen keskiv‰lill‰, siis puolen asteen p‰‰ss‰ meid‰n tiest‰mme. Se on ainoastaan tuhannen kahdeksansadan metrin korkeudella; sen keksi aikanaan Zamudio de Cruz. -- Hyv‰, Glenarvan sanoi, -- mutta tunnetteko te, catapaz, t‰t‰ Antucon solaa? -- Tunnen kyll‰, mylord, ja olen siit‰ kulkenutkin, mutta en esitt‰nyt sit‰ sen vuoksi, ett‰ se on oikeastaan vain it‰rinteiden intiaanipaimenten k‰ytt‰m‰ karjatie. -- No, yst‰v‰ni, Glenarvan vastasi, -- mist‰ pehuenchien hevos-, lammas- ja h‰rk‰laumat kulkevat, kykenemme mekin kulkemaan. Ja kun se on juuri meid‰n reitill‰mme, niin valitsemme Antucon solan. Niinp‰ annettiin l‰htˆmerkki ja painuttiin suurten kalkkipitoisten vuorten v‰liseen Lejas-laaksoon. Sitten noustiin loivaa rinnett‰ ylˆs. Kello yhdentoista tienoilla piti kiert‰‰ pieni j‰rvi, kaikkien l‰heisten purojen luontainen s‰iliˆ ja yhtym‰kohta; ne saapuivat sinne solisten ja laskeutuivat siell‰ leppoisaan rauhaan. J‰rven yl‰puolella levisi laajoja, ruohopeitteisi‰ aukeita, miss‰ intiaanien karjalaumoja oli laitumella. Sitten tuli etel‰st‰ pohjoiseen kulkeva r‰meinen notko, jota muulit vaistomaisesti karttoivat. Kello yhden aikaan tuli n‰kyviin Ballenaren linnoitus, jonka murtuneet muurit olivat er‰‰n vuoren ylimm‰ll‰ huipulla. Kuljettiin yh‰ eteenp‰in. Rinteet muuttuivat jo karuiksi ja kivisiksi, ja muulien kavioiden irrottamia mukulakivi‰ alkoi yh‰ tihe‰mmin rapista rinnett‰ alas. Kello kolmen korvilla n‰htiin kiehtovan kauniilla paikalla toiset, vuoden 1770 kapinassa h‰vitetyn linnoituksen rauniot. -- Niin se on, Paganel sanoi, -- vuoret eiv‰t riit‰ erottamaan ihmisi‰, ne pit‰‰ viel‰ linnoittaa. T‰st‰ alkaen k‰vi tie vaikeaksi, jopa vaaralliseksi; rinne jyrkkeni yh‰, kallioseinien v‰lit kapenivat, rotkoja kulki ristiin rastiin. Muulit astuivat varovasti, sieraimet maassa haistellen tiet‰. Marssittiin jonossa. Joskus, jossakin ‰kkimutkassa, katosi kellokas n‰kyvist‰, ja pienen karavaanin oppaana oli silloin vain kellon kaukainen kilin‰. Usein tien oikulliset kiemurat johtivatkin jonon kahdelle rinnakkaiselle polulle, ja catapaz saattoi puhella saattomiesten kanssa samalla kun tuskin kolmen metrin levyinen, mutta kolmensadan syvyinen halkeama loi heid‰n v‰lilleen ylip‰‰sem‰ttˆm‰n kuilun. Ruohokasvullisuus kamppaili kuitenkin viel‰ kiven hyˆkk‰yksi‰ vastaan, mutta kasvikunnan rinnalla tunsi jo kiven vallan. Antucon tulivuoren l‰heisyydest‰ kertoivat raudanv‰riset laavajuovat ja kellerv‰t, suipot kristallikalliot. P‰‰llekk‰in kasautuneet kivirˆykkiˆt n‰yttiv‰t olevan kaatumaisillaan ja pysyv‰n pystyss‰ vasten kaikkia painovoiman lakeja. Ilmeisesti v‰h‰inenkin mullistus saattoi muuttaa niiden muotoa, ja katsellessa n‰it‰ tasapainottomia kukkuloita, vinoja torneja, nurinp‰isi‰ nystyrˆit‰ saattoi helposti havaita, ett‰ lopullisen tasaantumisen hetki ei t‰lle vuoriseudulle viel‰ ollut tullut. N‰iss‰ oloissa oli tiet‰ luonnollisesti vaikea erottaa. Andien vuoriper‰n miltei lakkaamaton liikehtiminen muuttaa usein sen uraa, eiv‰tk‰ tuntomerkit en‰‰ ole paikallaan. Niinp‰ catapaz ep‰rˆikin, pys‰htyi usein ja katseli ymp‰rilleen; h‰n tutki kallioiden muotoa, etsi mureilta kivilt‰ intiaanien j‰lki‰. Oli mahdotonta p‰‰st‰ selvyyteen. Glenarvan seurasi opastaan askel askelelta; h‰n ymm‰rsi tilanteen, tajusi t‰m‰n tulevan huolestuneemmaksi sit‰ mukaa kuin tie k‰vi hankalammaksi eik‰ uskaltanut mit‰‰n kysell‰, vaan ajatteli, eik‰ ehk‰ syytt‰k‰‰n, ett‰ muulinajajalla on muulin vaisto ja ett‰ on parasta luottaa siihen. Viel‰ tunnin ajan harhaili catapaz niin sanoaksemme onnen kaupalla, mutta pysytellen aina vuoren korkeimmilla kohdilla. Vihdoin h‰nen oli pakko ‰kki‰ pys‰hty‰. Oltiin kapean notkon pohjalla, jollaisia intiaanit nimitt‰v‰t _quebradoiksi_. Laelta katkennut porfyyrimuuri sulki sen. Turhaan etsitty‰‰n jotakin solaa catapaz astui maahan, pani k‰sivartensa ristiin ja odotti. Glenarvan tuli h‰nen luokseen. -- Oletteko eksynyt? h‰n kysyi. -- En ole, mylord, catapaz vastasi. -- Mutta emmeh‰n ole Antucon solatiell‰? -- Ollaan kuin ollaankin. -- Ettekˆ erehdy? -- En. T‰ss‰ on t‰hteit‰ intiaanien nuotiosta ja tuossa h‰rk‰- ja lammaslaumojen j‰tt‰mi‰ j‰lki‰. -- Sittenh‰n t‰t‰ tiet‰ on kuljettu! -- On, mutta ei kuljeta en‰‰. Viimeinen maanj‰ristys on sen tukkinut... -- Muuleilta, majuri huomautti, -- mutta ei ihmisilt‰. -- Jaa, se on teid‰n asianne, catapaz vastasi, -- min‰ olen tehnyt voitavani. Min‰ olen valmis muuleineni l‰htem‰‰n takaisin, jos haluatte k‰‰nty‰ etsim‰‰n toisia Kordillieerien ylimenosolia. -- Kuinka paljon se veisi aikaa? -- V‰hint‰‰n kolme p‰iv‰‰. Glenarvan kuunteli ‰‰neti catapazin sanoja. T‰m‰ toimi t‰ysin sopimuksen mukaisesti. H‰nen muulinsa eiv‰t voineet kulkea kauemmaksi. Mutta kun oli tullut esiin kysymys k‰‰ntymisest‰ samaa tiet‰ takaisin, Glenarvan kysyi kumppaneiltaan: -- Tahdotteko jatkaa matkaa yht‰kaikki? -- Me seuraamme teit‰, Tom Austin vastasi. -- Menemmep‰ teid‰n edell‰nnekin, Paganel lis‰si. -- Mist‰ t‰ss‰ itse asiassa on puhe? Nousemisesta vuoren harjalle, jonka vastap‰isi‰ rinteit‰ on verrattomasti helpompi laskeutua alas. Sen j‰lkeen tapaamme argentiinalaisia, jotka opastavat meit‰ pampan halki, ja ripeit‰ hevosia, jotka ovat tottuneet nelist‰m‰‰n n‰it‰ maita. Eteenp‰in siis ja ep‰rˆim‰tt‰! -- Eteenp‰in! Glenarvanin kumppanit huusivat. -- Ettekˆ te liity mukaan? Glenarvan kysyi catapazilta. -- Min‰ olen muulien saattomies, t‰m‰ vastasi. -- Kuten haluatte. -- Tullaan toimeen ilmankin, Paganel sanoi. -- Tuon muurin takana me tapaamme j‰lleen Antucon solapolkuja, ja min‰ otan opastaakseni teid‰t vuoren juurelle yht‰ suoraan kuin Kordillieerien paras opas. Glenarvan selvitti siis v‰lit catapazin kanssa ja laski h‰net, saattomiehet ja muulit menem‰‰n. Aseet, koneet ja elintarpeet jaettiin seitsem‰n retkel‰isen kannettavaksi. Yhteisest‰ sopimuksesta p‰‰tettiin ryhty‰ heti kiipe‰m‰‰n ja tarpeen tullen kulkea osa yˆst‰kin. Vasenta rinnett‰ myˆten kiemurteli jyrkk‰ polku, jota muulit eiv‰t olisi voineet kulkea. Vaikeudet olivat suuret, mutta kahden tunnin ponnistusten ja kiertelyjen j‰lkeen olivat Glenarvan ja h‰nen kumppaninsa j‰lleen lˆyt‰neet Antucon solatien. He olivat silloin varsinaisten Andien siin‰ osassa, joka on l‰hell‰ Kordillieerien ylint‰ harjannetta, mutta raivattua polkua, m‰‰r‰tty‰ solaa ei en‰‰ n‰kynyt. Koko t‰m‰n seudun olivat ‰skeiset maanj‰ristykset myllert‰neet, ja heid‰n t‰ytyi kivuta yh‰ ylemm‰s harjanteen lakea kohti. Paganel pettyi pahasti huomatessaan, ettei tie ollut vapaa, ja ennusti vaativan ankaraa ponnistusta, kunnes p‰‰st‰isiin Andien harjalle, sill‰ niill‰ on keskim‰‰rin korkeutta 3500 ja 4100 metri‰. Onneksi ilma oli tyyni, taivas sees ja vuodenaika suotuisa; mutta talvella, toukokuusta lokakuuhun, olisi t‰llainen vuorten ylitys ollut mahdoton; ankarat pakkaset tappavat pian matkamiehen, ja ne, jotka se s‰‰st‰‰, eiv‰t p‰‰se pakoon ainakaan _temporalien_, n‰ille seuduille ominaisten rajutuulten voimaa, jotka joka vuosi t‰ytt‰v‰t ruumiilla Kordillieerien rotkot. Kiipeiltiin koko yˆ; kavuttiin k‰sivoimin melkein luoksep‰‰sem‰ttˆmille penkereille; hypeltiin leveiden ja syvien halkeamien yli; kˆysien puute korvattiin tarttumalla toisten k‰siin, ja hartiat saivat olla tikkaina; niinp‰ n‰m‰ uljaat miehet n‰yttiv‰t pelleilt‰, jotka olivat tekem‰ss‰ kaikenlaisia hassunkurisia kuperkeikkoja. T‰llˆin sai Mulrady lukemattomia kertoja n‰ytt‰‰ j‰ntevyytt‰‰n ja Wilson ketteryytt‰‰n. N‰m‰ kaksi kunnon skotlantilaista olivat kaikkialla apuna; monta kertaa olisi retkikunnalta tie noussut pystyyn ilman heid‰n alttiuttaan ja rohkeuttaan. Glenarvan ei j‰tt‰nyt n‰kyvist‰‰n pikku Robertia, jota ik‰ ja vilkkaus viekoittivat varomattomuuksiin. Paganel ponnisteli eteenp‰in aitoranskalaisella innolla. Majuri taas vaivasi itse‰‰n juuri sen verran kuin tarvittiin, ei enemp‰‰ eik‰ v‰hemp‰‰, ja kapusi miltei huomaamattomin liikkein. Tiesikˆ h‰n edes itse olleensa kiipe‰m‰ss‰ jo useita tunteja? Se ei ole varmaa. Kenties h‰n kuvitteli laskeuduttavan alasp‰in. Kello viisi aamulla olivat retkeilij‰t saavuttaneet kahdentuhannen nelj‰nsadan metrin korkeuden, mik‰ todettiin ilmapuntarin avulla. He olivat silloin myˆhemmin syntyneill‰ pengermill‰, puuvyˆhykkeen viimeisell‰ rajalla. Siell‰ hyp‰hteli joitakin el‰imi‰, jotka olisivat riemastuttaneet mets‰miehen mielt‰; ne tiesiv‰t itse sen hyvin, sill‰ ne pakenivat vikkel‰sti jo kaukaa ihmisten l‰hestyess‰. Niit‰ oli laama, vuorten arvokkain el‰in, joka vastaa lammasta, raavasta ja hevosta, ja el‰‰ siell‰, miss‰ ei muuli tulisi toimeen. Samoin chinchilla, siivo ja arka, tuuheaturkkinen pieni jyrsij‰, j‰niksen ja hyppyrotan v‰limuoto, joka takajaloistaan muistuttaa kengurua. Mik‰‰n ei ole hauskempaa kuin n‰hd‰ t‰m‰n kevyen el‰imen hyppelev‰n puiden latvoissa kuin oravan. -- Se ei ole viel‰ lintu, Paganel sanoi, -- mutta jo enemm‰n kuin nelijalkainen. N‰m‰ el‰imet eiv‰t kuitenkaan olleet vuorten viimeisi‰ asukkaita. Kahdentuhannen yhdeks‰nsadan metrin korkeudessa, ikuisen lumen rajalla, eli viel‰ jopa joukoittain verrattoman kauniita m‰rehtijˆit‰, pitk‰- ja kiilt‰v‰karvainen alpakkalaama ja siro ja ylv‰s sarveton vuohilaji, jonka villa on hienoa ja jota luonnontieteilij‰t nimitt‰v‰t vikunjaksi. Mutta sit‰ ei voinut kuvitellakaan l‰hesty‰; hyv‰ kun sen edes n‰ki; se pakeni salamannopeasti h‰viten kuin henk‰ys lumikenttien h‰ik‰isev‰‰n valkeuteen. T‰‰ll‰ oli maisema kokonaan muuttunut. Joka puolella kohosi, p‰iv‰n ensimm‰isi‰ s‰teit‰ heijastaen, suuria, r‰ikeit‰, er‰ill‰ rinteill‰ sinerv‰‰n vivahtavia j‰‰lohkareita. Kiipe‰minen k‰vi perin vaaralliseksi. Nyt ei en‰‰ uskaltanut menn‰ eteenp‰in, ennen kuin oli huolellisesti tunnustellut maaper‰‰ halkeamien selville saamiseksi. Wilson oli asettunut jonon k‰rkeen ja koetteli jalallaan j‰‰tikkˆjen kest‰vyytt‰. H‰nen kumppaninsa noudattivat tarkoin h‰nen askeliaan ja v‰lttiv‰t korottamasta ‰‰nt‰‰nk‰‰n, sill‰ v‰hinkin ilmaa v‰risytt‰v‰ melu saattoi syˆst‰ alas kaksisataa tai kaksisataa viisikymment‰ metri‰ heid‰n yl‰puolellaan olevat lumirˆykkiˆt. He olivat t‰llˆin saapuneet pensaspuiden piiriin, jotka nelj‰sataa viisikymment‰ metri‰ ylemp‰n‰ luovuttivat paikkansa ruoho- ja kaktuskasveille. Kolmentuhannen kolmensadan metrin korkeudessa j‰ttiv‰t n‰m‰kin kasvit mehuttoman maan, ja kasvullisuus loppui t‰ysin. Retkeilij‰t olivat pys‰htyneet vain yhden ainoan kerran, kello kahdeksan, virkist‰‰kseen voimiaan nopealla aterialla, ja ryhtyiv‰t yli-inhimillisen rohkeasti jatkamaan kiipe‰mist‰‰n, uhmaten yh‰ kasvavia vaaroja. Oli kuljettava yli suippok‰rkisten kukkulain ja p‰‰t‰ huimaavien kuilujen. Tuonne t‰nne oli pystytetty puisia ristej‰, jotka osoittivat t‰‰ll‰ tapahtuneiden monien tapaturmien tapahtumapaikkoja. Kello kahden aikaan avautui karujen kallioiden v‰lill‰ laaja tasanko, vailla merkki‰k‰‰n kasvullisuudesta, ilmeinen er‰maa. Ilma oli kuiva, taivas sinisenkylm‰; n‰in korkealla ovat sateet tuntemattomia, huurut muuttuvat vain lumeksi tai rakeiksi. Siell‰ t‰‰ll‰ pisti esiin porfyyri- tai basalttikallioita kuin luurankoja valkoisen k‰‰rinliinan keskelt‰, ja v‰liin aiheutti ilman vaikutuksen murentamien kvartsi- tai gneissij‰tteiden luhistuminen hiljaista rapinaa, jonka ohut ilmakerros teki melkein huomaamattomaksi. Tarmostaan huolimatta olivat retkel‰iset kuitenkin lopen v‰syneit‰. Huomatessaan toveriensa uupumuksen Glenarvan katui, ett‰ oli noustu n‰in kauas. Pikku Robert ponnisteli v‰symyst‰ vastaan, mutta ei jaksanut kulkea edemm‰ksi. Kello kolmen aikana pys‰htyi Glenarvan. -- T‰ytyy lev‰ht‰‰, h‰n sanoi, sill‰ h‰n huomasi, ett‰ kukaan muu ei sit‰ ehdottaisi. -- Lev‰ht‰‰kˆ? Paganel vastasi. -- Mutta meill‰h‰n ei ole mink‰‰nlaista suojaa. -- Se on kuitenkin v‰ltt‰m‰tˆnt‰ jo Robertin vuoksi. -- Ei, mylord, uljas poika v‰itti, -- kyll‰ min‰ viel‰ jaksan ... ‰lk‰‰ pys‰htykˆ... -- Sinua kannetaan, poika, Paganel selitti, -- mutta meid‰n t‰ytyy hinnalla mill‰ hyv‰ns‰ p‰‰st‰ it‰rinteelle. Siell‰ lˆyd‰mme kukaties jonkun majapaikan. Min‰ pyyd‰n viel‰ kahden tunnin marssia. -- Ovatko kaikki muutkin sit‰ mielt‰? Glenarvan kysyi. -- Ollaan, h‰nen seuralaisensa vastasivat. Mulrady lis‰si: -- Min‰ hoidan pojan. Ja niin jatkettiin matkaa it‰‰ kohti. Kesti viel‰ kaksi tuntia hirvitt‰v‰‰ kiipe‰mist‰, kunnes vihdoin oltiin vuoren harjalla. Ilman oheneminen aiheutti _punan_ nimell‰ tunnetun ahdistavan tunteen. Ikenist‰ ja huulista tihkui verta hengitysvaikeuksien vuoksi ja ehk‰ myˆs lumen vaikutuksesta, joka n‰in korkealla ilmeisesti t‰rvelee ilman. Sen tiheyden puutetta t‰ytyi verenkierron yll‰pit‰miseksi korvata l‰‰h‰tt‰v‰ll‰ hengitt‰misell‰, mik‰ v‰sytti yht‰ paljon kuin auringon s‰teilyn heijastuminen lumesta. Niin sitke‰ kuin n‰iden uljaiden miesten tarmo olikin, tuli kuitenkin hetki, jolloin voimakkaimmatkin herpoutuivat, ja pyˆrrytys, tuo hirve‰ vuoritauti, teki lopun sek‰ heid‰n ruumiinvoimistaan ett‰ myˆs heid‰n mielens‰ rohkeudesta. T‰llaisia vaikeuksia vastaan ei voi taistella rankaisematta. Pian kompastui yh‰ useampi eik‰ kyennyt en‰‰ kulkemaan kuin nelinkontin. Uupumus lopetti siis liian kauan kest‰neen kiipe‰misen, ja Glenarvan ajatteli huolestuneena lumen m‰‰r‰ttˆmyytt‰, kolean paikan hirve‰‰ kylmyytt‰, vuorille nousevaa h‰m‰ryytt‰ ja yˆsuojan puutetta, kun majuri pys‰ytti h‰net sanoen tyynell‰ ‰‰nell‰: -- Tuolla on maja. KORDILLIEERIEN RINNETTƒ ALAS. Kuka tahansa muu kuin MacNabbs olisi saattanut kulkea sata kertaa t‰m‰n majan ohi, ymp‰ri, jopa ylikin, aavistamatta sit‰ rakennukseksi. Se oli lumikumpu, joka ei n‰ytt‰nyt sanottavasti erottuvan ymp‰rill‰ olevista kallioista. Sis‰‰n p‰‰st‰kseen t‰ytyi luoda lumi pois. Puolen tunnin sitke‰n raivauksen j‰lkeen olivat Wilson ja Mulrady saaneet _casuchan_ oviaukon esiin, ja retkeilij‰t kˆmpiv‰t sinne innokkaina. T‰m‰ intiaanien rakentama kammio oli tehty er‰‰nlaisista auringossa poltetuista tiilist‰; se oli kuutionmuotoinen, kolme ja puoli metri‰ joka suuntaan ja sijaitsi er‰‰n basalttikallion laella. Kiviportaat johtivat sen ovelle, joka oli kammion ainoa aukko; lumi ja rakeet olivat oven ahtaudesta huolimatta tunkeutuneet sis‰lle myrskytuulten tuiskuttaessa niit‰ vuorilla. Siin‰ oli auttavasti tilaa kymmenelle hengelle, ja vaikkeiv‰t sen sein‰t olisi olleet riitt‰v‰n tiiviit sadekautena, oli niist‰ ainakin jotakin suojaa pakkasta vastaan; l‰mpˆmittari osoitti kymment‰ astetta alle nollan. Jonkunlainen hatarasti muuratulla savutorvella varustettu tulisija mahdollisti tulen sytytt‰misen ja tehokkaan taistelun ulkoilman kylmyytt‰ vastaan. -- T‰m‰h‰n on auttava suoja, Glenarvan sanoi, -- joskaan ei upea. Kaitselmus on ohjannut meid‰t t‰nne emmek‰ voi olla sit‰ siit‰ kiitt‰m‰tt‰. -- Mit‰? Paganel huudahti. -- T‰m‰h‰n on palatsi! Ei puutu muuta kuin kunniavahdit ja hoviherrat. T‰‰ll‰ on mainio olla. -- Varsinkin kun hyv‰ tuli loimuaa liedess‰, Tom Austin sanoi, -- sill‰ jos meid‰n on n‰lk‰, on meid‰n vilukin, ja minua puolestani miellytt‰isi nyt hyv‰ risukimppu enemm‰n kuin riistan viipale. -- No, Tom, Paganel lausui, -- yritet‰‰n etsi‰ jotakin poltettavaa. -- Poltettavaa Kordillieerien harjalta? Mulrady huudahti pudistellen p‰‰t‰ns‰ ep‰ilev‰sti. -- Kun kerran t‰h‰n luolaan on tehty tulisija, majuri huomautti, -- niin tottakai se on tapahtunut siksi, ett‰ t‰‰ll‰ on jotakin poltettavaa. -- Yst‰v‰mme MacNabbs on oikeassa, Glenarvan sanoi. -- Ottakaa esille illallisainekset, min‰ menen hakemaan polttopuita. -- Min‰ tulen mukaan Wilsonin kanssa, Paganel vastasi. -- Ehk‰ min‰kin voisin olla avuksi...? Robert lausui nousten pystyyn. -- Ei, poikaseni, lev‰hd‰ sin‰, Glenarvan vastasi. -- Sinusta tulee kyll‰ mies siin‰ i‰ss‰, kun muut ovat viel‰ lapsia! Glenarvan, Paganel ja Wilson l‰htiv‰t ulos casuchasta. Kello oli kuusi illalla. Pakkanen ahdisti ankarasti, mutta ilma oli aivan tyyni. Taivaan sini alkoi jo sumentua, ja aurinko kultasi viimeisill‰ s‰teill‰‰n Andien laen korkeimpia huippuja. Paganel, joka oli ottanut ilmapuntarinsa mukaan, totesi elohopean n‰ytt‰v‰n 495 millimetri‰. Ilmanpaineen alhaisuus vastasi kolmentuhannen kahdensadan metrin korkeutta. T‰m‰ Kordillieerien seutu oli siis ainoastaan tuhatkymmenen metri‰ Mont Blancin huippua alempana. Jos n‰ill‰ vuorilla olisi kohdattu sellaisia vastuksia, joita Sveitsin j‰ttil‰inen on t‰ynn‰, tai jos vain olisi ollut myrsky- ja pyˆrretuulien aika, yksik‰‰n retkeilijˆist‰ ei olisi saavuttanut Uuden Maailman suuren vuoriharjanteen lakea. Glenarvan ja Paganel kapusivat er‰‰lle porfyyrikalliolle ja t‰hysteliv‰t joka suunnalle. He olivat t‰llˆin Kordillieerien korkeimmalla kohdalla ja saattoivat n‰hd‰ yli nelj‰nkymmenen neliˆpeninkulman alan. It‰‰np‰in alenivat rinteet loivina pengermin‰, joita myˆten saattoi mukavasti liukua useita satoja metrej‰ kerrallaan. Kaukaa katsoen n‰yttiv‰t j‰‰kauden siirt‰m‰t irtonaiset kivet ja kalliot muodostavan suuria, yhten‰isi‰ sorakiviharjuja. Auringon laskiessa nousevan varjon alle peittyi jo Coloradon laakso, ja v‰hitellen h‰ipyiv‰t muutkin piirteet, ensin kalliot, sitten kukkulat, sitten niit‰ korkeammat harjut, jotka, ruskon viel‰ kerran niit‰ valaistua, asteittain sammuivat, ja pian pimeni Andien koko it‰inen rinne. L‰nness‰ valaisi p‰iv‰ rinteit‰ viel‰ alas saakka. Oli h‰ik‰isev‰‰ n‰hd‰ kallioiden ja j‰‰tikkˆjen kylpev‰n t‰ss‰ auringon s‰teilyss‰. Pohjoisessa n‰kyi jono vuorenharjanteita, jotka n‰yttiv‰t sekoittuvan toisiinsa ja muodostivat ik‰‰n kuin kˆmpelˆll‰ kyn‰ll‰ vedetyn murtoviivan. Se sekoitti silm‰‰. Mutta etel‰ss‰ oli n‰kˆala p‰invastoin loistava ja k‰vi yˆn ylt‰ess‰ suhteiltaan yh‰ suurenmoisemmaksi. Jos n‰et k‰‰ntyi Torbidon autioon laaksoon p‰in, saattoi ylh‰‰lt‰ katsella Antucoa, jonka ammottava kita aukeni kahden peninkulman p‰‰ss‰. Tulivuori s‰hisi kuin Ilmestyskirjan lohik‰‰rmeiden kaltainen hirviˆ ja syˆksi sis‰st‰‰n nokisten lieskojen sekaista hehkuvaa savua. Sit‰ ymp‰rˆivien vuorten keh‰ n‰ytti olevan tulessa; hehkuvia kivirakeita, punaisia hˆyrypilvi‰, laavavirtoja v‰l‰hteli yhten‰ tulipatsaana. Keskeytym‰tˆn, hetki hetkelt‰ yltyv‰ r‰iske ja h‰ik‰isev‰ loimu t‰ytti valtavien heijastusten laajan keh‰n, kun aurinko, jonka h‰m‰rtyv‰ valo v‰hitellen himmeni, h‰visi kuin sammunut t‰hti varjoihin. Paganel ja Glenarvan olisivat j‰‰neet pitk‰ksi aikaa katselemaan t‰t‰ maan ja taivaan tulien suurenmoista kamppailua; puunetsij‰t saivat antaa tilaa taiteilijoille; mutta Wilson, joka ei ollut taipuvainen innostumaan, palautti heid‰n mieleens‰ nykyisen teht‰v‰n. Puita ei ollut, se on totta; sen sijaan kallioita onneksi peitti laiha ja kuiva j‰k‰l‰; sit‰ koottiin suuret sylilliset samoin kuin er‰st‰ _llaretta_-nimist‰ kasvia, jonka juuri saattoi palaa riitt‰v‰sti. Kun n‰m‰ arvokkaat polttoaineet oli kannettu casuchaan, ne sullottiin lieteen. Tulta oli vaikea saada syttym‰‰n ja varsinkin palamaan. Perin ohentunut ilma ei sis‰lt‰nyt kylliksi happea sen pit‰miseksi yll‰; ainakin majuri selitti asian sill‰ tavoin. -- Mutta sen sijaan, h‰n lis‰si, -- ei vesi tarvitse sadan asteen kuumuutta kiehuakseen; ne, jotka pit‰v‰t sata-asteisessa vedess‰ keitetyst‰ kahvista, saavat siit‰ luopua, sill‰ t‰ll‰ korkeudella alkaa kiehuminen ennen yhdeks‰‰kymment‰ astetta.[7] MacNabbs ei erehtynyt, ja l‰mpˆmittari, joka oli pantu kattilan veteen siit‰ alkaen, kun se oli alkanut poreilla, osoitti vain kahdeksankymment‰seitsem‰‰ astetta. Jokainen joi mielihyv‰kseen muutaman siemauksen kuumaa kahvia. Kuiva liha sit‰ vastoin tuntui hiukan pilaantuneelta, mik‰ sai Paganelin tekem‰‰n j‰rkev‰n, mutta hyˆdyttˆm‰n huomautuksen. -- Peijakas, h‰n sanoi, -- t‰ytyy tunnustaa, ett‰ k‰ristetty laamanliha ei olisi pahitteeksi. Sanotaan t‰m‰n el‰imen vastaavan raavasta ja lammasta, ja min‰ olisin utelias tutkimaan, onko asia n‰in myˆs ravintoaineena! -- Mit‰! majuri huudahti, -- ettekˆ ole tyytyv‰inen illalliseemme, tiedemies Paganel? -- Ihastunut, arvoisa majuri, vaikka tunnustankin, ett‰ mets‰riista-annos olisi tervetullut. -- Te olette herkuttelija, MacNabbs sanoi. -- Hyv‰ksyn m‰‰ritelm‰nne, majuri; mutta ettep‰ te itsek‰‰n, sanokaa mit‰ tahansa, panisi pahaksenne, jos edess‰nne olisi hyv‰ pihvi! -- Luultavasti en, majuri myˆnsi. -- Ja jos teit‰ pyydett‰isiin l‰htem‰‰n v‰ijym‰paikalle pakkasesta ja pime‰st‰ huolimatta, ettekˆ tottelisi arvelematta? -- Kielt‰m‰tt‰; jos v‰h‰‰k‰‰n haluatte... MacNabbsin kumppaneilla ei ollut aikaa kiitt‰‰ h‰nt‰ tarjouksesta ja kielt‰yty‰ sit‰ k‰ytt‰m‰st‰, kun alkoi kuulua kaukaista mylvin‰‰. Se piteni pitenemist‰‰n. Se ei ollut yksin‰isten el‰inten ‰‰ntely‰, vaan kokonaisen karjan, joka l‰heni nopeasti. Aikoiko siis kaitselmus, joka oli antanut heille asunnon, tarjota heille viel‰ illallistakin? Se oli maantieteilij‰n p‰‰telm‰. Mutta Glenarvan hillitsi hiukan h‰nen iloaan huomauttamalla, ett‰ Kordillieerien nelijalkaiset eiv‰t koskaan kiipe‰ n‰in korkealle. -- Mist‰ sitten tuo melu johtuu? Tom Austin kysyi. -- ƒ‰nest‰ p‰‰tellen se l‰henee! -- Ehk‰p‰ se on lumivyˆry, Mulrady huomautti. -- Mahdotonta! Seh‰n on selv‰‰ mylvin‰‰, Paganel sanoi. -- Menk‰‰mme katsomaan, Glenarvan p‰‰tti. -- Ja mets‰st‰jin‰, majuri lis‰si ottaen pyssyns‰. Kaikki kˆmpiv‰t ulos casuchasta. Oli pime‰, mutta t‰htikirkas yˆ. Kuu ei viel‰ n‰ytt‰nyt viimeisen vaiheensa puoliksi jyrsitty‰ kehr‰‰. Pohjoisen ja id‰n kukkulat olivat pimeyden peitossa, eik‰ voinut n‰hd‰ muuta kuin muutamien vakavimpien vuorten ep‰m‰‰r‰iset ‰‰riviivat. Mylvin‰ -- pel‰styneiden el‰inten mylvin‰ -- kasvoi kahta kovemmaksi. Ne tulivat Kordillieerien pime‰lt‰ puolelta. Mit‰ tapahtui? ƒkki‰ tuli kamala vyˆry, ei lunta, vaan el‰vi‰ ja pelosta mielettˆmi‰ olentoja. Koko alue tuntui liikkuvan. N‰it‰ el‰imi‰, jotka ohenneesta ilmasta huolimatta pitiv‰t hirvitt‰v‰‰ melua, oli satoja, ehk‰ tuhansia. Olivatko ne tasangon petoja vaiko vain laama- ja vikunjalauma? Glenarvan, MacNabbs, Robert, Austin ja molemmat matruusit ehtiv‰t tˆin tuskin heitt‰yty‰ maahan, kun t‰m‰ el‰v‰ massa vyˆryi heid‰n ylitseen. P‰iv‰sokea Paganel j‰i pystyyn paremmin n‰hd‰kseen, mutta kellahti silm‰nr‰p‰yksess‰ nurinniskoin. Samalla hetkell‰ kuului pyssynpamahdus. Majuri oli ampunut arviolta. H‰nest‰ n‰ytti, ett‰ muuan el‰in kaatui muutaman askelen p‰‰ss‰ h‰nest‰, samalla kun koko lauma, vastustamatonta vauhtia ja viel‰kin hurjemmin mylvien katosi tulivuoren heijastuksen valaisemille rinteille. -- Ah, lˆysinp‰s ne! sanoi er‰s ‰‰ni -- Paganelin ‰‰ni. -- Ja mit‰ lˆysitte? Glenarvan kysyi. -- Silm‰lasini, helkkarissa! Helpostihan t‰llaisessa myll‰k‰ss‰ voi hukata silm‰lasinsa! -- Etteh‰n ole haavoittunut? -- En. Minua vain jokin v‰h‰n potkaisi. Mutta mik‰? -- T‰m‰ vain, majuri vastasi laahaten per‰ss‰‰n ampumaansa elukkaa. Kaikki kˆmpiv‰t takaisin kammioon, ja lieden valkean valossa tutkittiin majurin "pyssynpamausta." Se oli kaunis el‰in, joka muistutti kyttyr‰tˆnt‰ kamelia, sill‰ oli siro p‰‰, litte‰ ruumis, pitk‰t ja hoikat jalat, sile‰, vaaleanruskea, vatsan alta valkot‰pl‰inen karva. Tuskin oli Paganel siihen vilkaissut, kun h‰n huudahti: -- Se on guanakki! -- Mik‰ on guanakki? Glenarvan kysyi. -- Syˆt‰v‰ el‰in! Paganel vastasi. -- Onko se hyv‰‰kin? -- Maukasta. Jumalten ruokaa. Tiesinh‰n, ett‰ saisimme tuoretta lihaa illalliseksi. Ja mit‰ lihaa! Mutta kuka paloittelee elukan? -- Min‰, Wilson sanoi. -- Hyv‰, min‰ otan sen paistaakseni, Paganel ilmoitti. -- Oletteko te kokkikin, herra Paganel? Robert kysyi. -- Peijakas, poikaseni, olenhan min‰ ranskalainen! Jokaisen ranskalaisen ruumiissa on myˆs kokki. V‰h‰n ajan kuluttua asetteli Paganel suuria lihaviipaleita llaretta-kasvin juurista saaduille hiilille. Kymmenen minuuttia sen j‰lkeen h‰n tarjosi yst‰villeen hyvin maukkaalta n‰ytt‰v‰‰ "guanakinkyljyst‰". Kukaan ei kursaillut, vaan kaikki haukkasivat kuin haukat. Mutta maantieteilij‰n suureksi kummaksi seurasi ensimm‰ist‰ puraisua yleinen virnistys ja ‰‰nn‰hdys "hyhyh". -- Seh‰n on yˆkˆtt‰v‰‰! joku sanoi. -- Ei sit‰ voi syˆd‰! toinen vastasi. Miten olikaan, onnettoman tiedemiehen oli todettava, ett‰ t‰m‰ k‰riste ei kelvannut edes n‰lkiintyneille. Siksi alettiinkin heitell‰ h‰nelle pilapuheita, jotka h‰n muuten k‰sitti t‰ydellisesti, ja ivailla h‰nen "jumaltenruokaansa"; h‰n mietti vain syit‰, mink‰ vuoksi guanakin liha, jonka h‰n tiesi todella hyv‰ksi ja arvossapidetyksi, oli h‰nen k‰siss‰‰n k‰ynyt inhoittavaksi, kunnes h‰nen p‰‰h‰ns‰ ‰kki‰ p‰lk‰hti er‰s ajatus. -- Siin‰h‰n se on! h‰n huudahti. -- Peijakas, siit‰h‰n se riippuu! Nyt sen tied‰n! -- Oliko liha pahentunutta? MacNabbs kysyi tyynesti. -- Ei, malttamaton majuri, mutta se oli liiaksi juossutta. Kuinka saatoinkaan sen unohtaa. -- Mit‰ sill‰ tarkoitatte, herra Paganel? Tom Austin kysyi. -- Sit‰, ett‰ guanakin liha on syˆt‰v‰‰ vain silloin, kun el‰in on teurastettu rauhallisella laitumella; jos sit‰ ajetaan takaa kauan, niin ett‰ se joutuu juoksemaan pitki‰ matkoja, sen liha k‰y kelvottomaksi. T‰m‰n lihan mausta voin siis todeta, ett‰ otus, ja niin muodoin koko lauma, oli tullut hyvin kaukaa. -- Oletteko siit‰ varma? Glenarvan kysyi. -- Aivan varma. -- Mutta mik‰ tapahtuma, mik‰ ilmiˆ on saattanut s‰ikytt‰‰ n‰it‰ el‰imi‰ sill‰ tavoin ja ajaa ne pakoon juuri kun niiden olisi ollut rauhassa maattava yˆsijoillaan. -- Siihen, rakas Glenarvan, Paganel sanoi, -- on minun mahdotonta vastata teille. Uskokaa minua, meid‰n on itsemme paras panna maata enemp‰‰ aprikoimatta. Omasta puolastani olen jo torkahtamaisillani. Eikˆs nukuta, majuri? -- Nukutaan pois, Paganel. T‰m‰n j‰lkeen k‰‰riytyi kukin ponchoonsa, tulta kohennettiin yˆksi, ja pian kuului kaiken‰‰nisi‰ ja kaikentahtisia hirvitt‰vi‰ kuorsauksia, joiden sopusointuisuutta piti yll‰ maantieteilij‰n matala basso. Glenarvan yksin ei saanut unta. Salainen levottomuus piti h‰nt‰ v‰sytt‰v‰ss‰ unettomuuden tilassa. H‰nen t‰ytyi ajatella selitt‰m‰ttˆm‰n pelon vallassa yhteiseen suuntaan pakenevaa laumaa. Guanakit eiv‰t voineet olla petoel‰inten takaa-ajamina. T‰ll‰ korkeudella niit‰ tuskin on, mets‰st‰ji‰ viel‰ v‰hemm‰n. Mik‰ kammo ajoi niit‰ siis Antucon kuiluja kohti ja mik‰ oli sen syyn‰? Glenarvan aavisti vaaran l‰hestyv‰n. Puolihorroksessa haihtuivat h‰nen ajatuksensa v‰hitellen, ja pelko teki tilaa toivolle. H‰n kuvitteli olevansa seuraavana p‰iv‰n‰ Andien tasangolla. Siell‰ saattaisivat tiedustelut toden teolla alkaa, eik‰ menestys ehk‰ ollut kaukana. H‰n ajatteli kovaan orjuuteen joutunutta kapteeni Grantia ja h‰nen kahta matruusiaan. N‰m‰ kuvat v‰l‰hteliv‰t h‰nen mieless‰‰n, mutta tulen r‰iske, ilmassa r‰tisev‰t kipin‰t tai joku kirkkaampana loimuava lieska, jonka valossa h‰n n‰ki nukkuvat toverinsa ja joka loi valon v‰reily‰ casuchan seiniin, k‰‰nsiv‰t h‰nen ajatuksensa joka hetki toisaalle. Sitten alkoivat pahat aavistukset ahdistaa h‰nt‰ ankarammin. H‰n kuuli ep‰m‰‰r‰ist‰, n‰ill‰ yksin‰isill‰ huipuilla vaikeasti selitett‰v‰‰ jylin‰‰. Kerran h‰n luuli kuulevansa kaukaista, kumeaa, uhkaavaa ukkosenjylin‰n kaltaista jyly‰, joka ei tullut taivaasta. Niinp‰ ei t‰m‰ pauhu voinut johtua muusta kuin vuoren rinteill‰ raivoavasta rajuilmasta, joitakin tuhansia jalkoja sen harjan alapuolella. Glenarvan tahtoi saada siit‰ varmuuden ja l‰hti ulos. Kuu nousi. Ilma oli aivan tyyni. Ei ainoatakaan pilve‰, ei ylh‰‰ll‰ eik‰ alhaalla. Siell‰ t‰‰ll‰ vain Antucon liekkien liikahtelevaa kajastusta. Ei mit‰‰n myrskytuulta, ei ukkosta. Taivaalla tuikki tuhansia t‰hti‰. Mutta jylin‰‰ kesti yh‰; se tuntui l‰henev‰n ja kulkevan Andien vuorten poikki. Glenarvan palasi sis‰‰n levottomampana pohtien, mit‰ yhteytt‰ saattoi olla t‰m‰n maanalaisen jytin‰n ja guanakien paon kanssa. Oliko siin‰ tosiaan syy ja seuraus? H‰n katsoi kelloaan, joka osoitti kahta aamulla. Mutta kun h‰n ei ollut varma vaaran l‰heisyydest‰, h‰n ei her‰tt‰nyt kumppaneitaan, jotka v‰symys oli uuvuttanut sike‰‰n uneen. H‰n vaipui itsekin raskaaseen unenhorrokseen, jota kesti useita tunteja. ƒkki‰ sai ankara ryske h‰net jalkeille. Se oli korviahuumaavaa r‰tin‰‰, sentapaista t‰risev‰‰ jyry‰ kuin lukemattomia tykistˆn kuormastoja olisi vedetty kaikuvalla kivikadulla. Sitten Glenarvan tunsi maan vajoavan jalkojensa alla; h‰n n‰ki casuchan horjuvan ja halkeilevan. -- Huomio, h‰n huusi. Kaikki h‰nen kumppaninsa olivat her‰nneet ja syˆksyiv‰t suinp‰in ulos jyrk‰lle rinteelle. P‰iv‰ nousi juuri, ja n‰ky oli hirvitt‰v‰. Vuorien muoto muuttui ‰kki‰; kukkulat katkesivat, toiset horjahtelivat ensin ep‰vakaisina ja katosivat sitten ik‰‰n kuin jokin salahauta olisi auennut niiden juurelle. Kordillieereille erikoisena ilmiˆn‰ siirtyi useiden peninkulmien laajuinen mˆhk‰le sellaisenaan liukuen tasankoa kohti.[8] -- Maanj‰ristys! Paganel huudahti. H‰n oli oikeassa. Se oli yksi Chilen vuorialueella usein sattuvia maanmullistuksia, ja juuri sill‰ seudulla, miss‰ Copiapo on tuhottu kaksi ja Santiago myllerretty nelj‰ kertaa nelj‰ntoista vuoden kuluessa. T‰t‰ pallon kohtaa uurtavat maan tulet, ja t‰m‰n nuorta alkuper‰‰ olevan vuorijonon tulivuorilla ei viel‰ ole riitt‰v‰sti aukkoja maanalaisten hˆyryjen ulosp‰‰sy‰ varten. Siit‰ n‰m‰ alituiset _tremblore_-nimiset mullistukset. Alue, jolla nuo seitsem‰n h‰t‰‰ntynytt‰, s‰ik‰htynytt‰ ihmist‰ kyyhˆttiv‰t sammaleeseen tarrautuneina, liikkui nopeasti kuin pikajuna, siis kahdeksankymment‰ kilometri‰ tunnissa. Oli mahdotonta p‰‰st‰‰ ‰‰nt‰k‰‰n, tehd‰ ainoatakaan pakenemisyrityst‰ eteenp‰in tai taaksep‰in. Ei olisi voinut puhua toisilleen. Maanalainen jyrin‰, vuorenvyˆrym‰n ryske, graniitti- ja basalttirˆykkiˆiden kolina ja irtautuneen lumen pyry teki sen mahdottomaksi. Milloin liikkui pohja heid‰n allaan tˆyt‰yksitt‰ ja t‰r‰yksitt‰, milloin taas kiikkui ja heilahteli kuin hyˆkyaaltojen heittelem‰ laiva, sivuutti kuiluja, joihin putoili vuorenlohkareita, nyhti maasta juurineen vuosisataisia puita ja pyyhk‰isi kuin suunnaton viikate kaikki it‰rinteen ulkonemat. Ajatelkoon monta miljardia tonnia painavan ainejoukon voimaa, kun se kulkee viidenkymmenen asteen kulmassa yh‰ kiihtyv‰‰ vauhtia! Miten pitk‰‰n t‰t‰ sanoin kuvaamatonta kulkua kesti, ei kukaan olisi voinut arvioida. Mihin kuiluun se p‰‰ttyisi, sit‰ ei kukaan olisi uskaltanut ennustaa. Olivatko kaikki mukana ja hengiss‰, vai makasiko jo joku heist‰ jonkin rotkon pohjalla, ei kukaan olisi voinut viel‰ sanoa. Vauhdin huumaamina, l‰pitunkevan pakkasen j‰‰t‰min‰, lumen ryˆppyjen sokaisemina he l‰‰h‰ttiv‰t n‰‰ntynein‰, melkein hengettˆmin‰ ja piteliv‰t kivist‰ kiinni vain itses‰ilytyksen viimeisest‰ vaistosta. ƒkki‰ tempasi sanomattoman ankara t‰r‰ys heid‰t irti liukuvasta maankamarasta. He lenn‰htiv‰t eteenp‰in ja kieriv‰t vuoren alimmalle pengerm‰lle. Kiit‰v‰ vyˆrym‰ oli pys‰htynyt. Hetkeen kukaan ei hievahtanut. Vihdoin nousi yksi kyll‰kin huumaantuneena, mutta viel‰ sittenkin suoraselk‰isen‰ -- majuri. H‰n pudisti pois pˆlyn, joka sokaisi h‰nt‰, ja katseli sitten ymp‰rilleen. H‰nen toverinsa olivat kaikki yhdess‰ rykelm‰ss‰, kuin patruunaan sullotut pyssynhaulit, sikinsokin toinen toisensa p‰‰ll‰. Majuri laski heid‰t. Kaikki olivat paikalla yht‰ lukuunottamatta. Robert Grant puuttui. KAITSELMUKSEN PYSSYNLAUKAUS. Kordillieerien it‰rinteell‰ on t‰ll‰ kohtaa pitki‰ luiskia, ne h‰ipyv‰t huomaamatta tasangolle, jolle osa ‰sken liikkunutta maankamaraa oli ‰kki‰ pys‰htynyt. T‰ll‰ uudella, rehev‰n ruohikon peitt‰m‰ll‰ alueella kasvoi suurenmoisia puita. Kerrassaan metsikˆn kaltainen laaja tiheikkˆ valloituksen aikana istutettuja hedelm‰puita v‰lkytteli kultaisia tuotteitaan. Se oli kolkka vehmainta Normandiaa heitettyn‰ n‰ille tasangoille, ja miss‰ muissa oloissa tahansa olisi matkustajan katsetta kiehtonut t‰m‰ ‰killinen tulo er‰maasta keitaaseen, lumivuorilta viheriˆiville niityille, talvesta kes‰‰n. Maa oli muuten j‰lleen asettunut ehdottoman tukevaksi. Maanj‰ristys oli tyyntynyt, vaikka ep‰ilem‰tt‰ maanalaiset voimat jatkoivat kauempana mullistustaan sill‰ Andien vuorijono on aina jollakin kohtaa liikkumassa ja t‰risem‰ss‰. T‰ll‰ kertaa oli maanj‰ristys ollut tavattoman voimakas. Vuorijonon muoto oli t‰ysin muuttunut. Taivaan sine‰ vasten piirtyi uusia kallioita, kukkuloita ja vuoria ja Kordillieerien opas olisi turhaan etsinyt polkunsa vanhoja tuntomerkkej‰. Oli tulossa ihana p‰iv‰; aurinko, joka aikoja sitten oli noussut kostealta vuoteeltaan Atlantista, valaisi nyt s‰teill‰‰n Argentiinan tasankoja ja hipoi niill‰ kai jo toisenkin valtameren, viimeˆisen vuoteensa laineita. Kello oli kahdeksan aamulla. V‰hitellen lordi Glenarvan ja h‰nen kumppaninsa virkosivat majurin ravistelemina j‰lleen ennalleen. Oikeastaan heille ei ollut tapahtunut mit‰‰n; he olivat kokeneet vain hirve‰n j‰rkytyksen. Kordillieerit olivat laskeneet m‰ke‰, ja he olisivat voineet vain ylist‰‰ t‰t‰ luonnon suorittamaa pikamarssia, ellei nimenhuudossa olisi kaivattu yht‰ heist‰, heikointa, Robert Grantia. Kaikki rakastivat t‰t‰ uljasta poikaa, Paganel, joka oli erikoisesti kiintynyt h‰neen, majuri kylm‰kiskoisuudestaan huolimatta, kaikki ja varsinkin Glenarvan. Kuullessaan Robertin kadonneen h‰n tuli suorastaan ep‰toivoiseksi ja kuvitteli poikasen pudonneen johonkin kuiluun ja nyt turhaan huutelevan avukseen sit‰, jota piti ik‰‰n kuin toisena is‰n‰‰n. -- Yst‰v‰ni, yst‰v‰ni, h‰n sanoi tuskin saattaen pid‰tt‰‰ kyyneli‰‰n, -- meid‰n t‰ytyy etsi‰, t‰ytyy lˆyt‰‰ h‰net! Me emme voi j‰tt‰‰ h‰nt‰ n‰in! Jokainen syv‰nne, jokainen kuilu on tarkastettava perinpohjin! Min‰ laskeudun kˆyden varassa alas! Teid‰n t‰ytyy p‰‰st‰‰ minut! Min‰ tahdon, kuuletteko! Min‰ tahdon! Suokoon taivas, ett‰ Robert viel‰ on hengiss‰! Kuinka uskaltaisimme l‰hesty‰ h‰nen is‰‰ns‰ ilman h‰nt‰ ja mit‰ oikeutta olisi pelastaa kapteeni Grant, jos h‰nen pelastumisensa maksaa h‰nen lapsensa hengen! Glenarvanin kumppanit kuuntelivat vaieten; he tunsivat h‰nen etsiv‰n heid‰n silmist‰‰n jotakin toivon pilkett‰, ja he loivat katseensa maahan. -- Ah! Glenarvan jatkoi. -- Te olette ymm‰rt‰neet! Ja te vaikenette! Te ette siis toivo en‰‰ mit‰‰n, ette mit‰‰n! Tuli hetken ‰‰nettˆmyys. Sitten MacNabbs lausui: -- Kuka teist‰, yst‰v‰ni, voi muistaa, milloin Robert katosi? T‰h‰n kysymykseen ei kukaan vastannut. -- Ainakin voitte sanoa minulle, kenen vieress‰ lapsi oli, kun tultiin Kordillieereja alas, majuri jatkoi. -- Minun, Wilson vastasi. -- No, mihin saakka huomasit h‰net vierell‰si? Yrit‰ muistaa! Sano! -- Min‰ muistan vain sen, Wilson vastasi, -- ett‰ Robert Grant oli minun vieress‰ni, k‰det tarrautuneina j‰k‰liin, viel‰ kahta minuuttia ennen ‰kkipys‰yst‰. -- Kahta minuuttia ennen! Olepas tarkka, Wilson! Minuutit ovat voineet tuntua pitkilt‰. Etkˆ erehdy? -- En luule erehtyv‰ni ... en, niin se oli ... ei kahtakaan minuuttia! -- Hyv‰! MacNabbs sanoi. -- Kummallako puolella sinusta Robert oli, oikealla vai vasemmalla? -- Vasemmalla. H‰nen ponchonsa hulmusi kasvojani vasten. -- Ent‰ mill‰ puolella sin‰ olit meist‰? -- Niin ik‰‰n vasemmalla. -- Niin ollen ei Robert ole voinut kadota muulle kuin tuolle suunnalle, majuri sanoi k‰‰ntyen vuoristoon p‰in ja ojentaen oikeaa k‰tt‰‰n. -- Min‰ lis‰‰n, ett‰ ottaen lukuun sen ajan, joka on kulunut h‰nen katoamisestaan, lapsen on t‰ytynyt pudota jollekin kohtaa t‰m‰n vuorenjuuren ja kolmen kilometrin et‰isyyden v‰lisell‰ matkalla. Sielt‰ on h‰nt‰ etsitt‰v‰, ja ketjussa kulkemalla me lˆyd‰mme h‰net sielt‰. Ei sanottu sanaakaan enemp‰‰. Nuo kuusi miest‰ aloittivat heti etsinn‰n asettuen tietyin v‰lein ja ryhtyen kapuamaan ylˆs Kordillieerien rinnett‰. He pysytteliv‰t putoamislinjan oikealla puolella, tarkastaen pienimm‰tkin rakoset, laskeutuen rotkojen pohjalle, jotka olivat osaksi t‰yttyneet alas vyˆryneest‰ sorasta, ja useampi kuin yksi palasi vaatteet riekaleina, jalat ja k‰det verisin‰, henkens‰ vaarannettuaan. Koko t‰m‰ Andien osa, lukuunottamatta muutamia luoksep‰‰sem‰ttˆmi‰ paikkoja, tutkittiin perinpohjin, eik‰ kukaan moniin tuntikausiin ajatellutkaan lev‰ht‰‰. Turhaan! Poika ei ollut ainoastaan kohdannut kuolemaansa vuoristossa, vaan varmaan myˆs haudan, jonka kivi, jokin suuri kallio, oli i‰ksi peitt‰nyt h‰net alleen. Kello yhden aikana kohtasivat Glenarvan ja h‰nen kumppaninsa toisensa murtuneina, n‰‰nnyksiss‰ laakson pohjalla. Glenarvan oli ankaran surun vallassa; h‰n ei puhunut kenenk‰‰n kanssa, huokaili vain ja mutisi itsekseen: -- Min‰ en l‰hde t‰‰lt‰! Min‰ en l‰hde t‰‰lt‰! Kaikki oivalsivat t‰m‰n tulleen h‰nelle pakkomielteeksi ja antoivat h‰nen olla rauhassa. -- Odotetaan, Paganel sanoi majurille ja Tom Austinille. -- Lev‰t‰‰n hetki ja kootaan voimia. Me tarvitsemme niit‰ joko alkaaksemme uudelleen etsinn‰t tai jatkaaksemme matkaamme. -- Niin, MacNabbs vastasi, -- ja etsit‰‰n, koska Edwardkin haluaa etsi‰! H‰n toivoo. Mutta mit‰ h‰n toivoo? -- Jumala tiet‰‰, Tom Austin sanoi. -- Robert-parka! Paganel huoahti kuivaten silmi‰‰n. Laaksossa oli runsaasti puita. Majuri valitsi ryhm‰n korkeita johanneksenleip‰puita, joiden siimekseen j‰rjestettiin leiripaikka. Muutamia peitteit‰, aseet, hiukan kuivattua lihaa ja riisi‰ oli kaikki, mit‰ retkeilijˆille oli j‰‰nyt. Jonkin matkan p‰‰ss‰ virtasi puro, josta saatiin maanj‰ristyksest‰ viel‰ sameaa vett‰. Mulrady sytytti tulen ruohoista, ja pian h‰n tarjosi is‰nn‰lleen l‰mmint‰ ja virkist‰v‰‰ juomaa. Mutta Glenarvan ei huolinut sit‰, makasi vain ponchollaan syv‰n raukeuden tilassa. N‰in kului p‰iv‰. Tuli tyyni ja rauhallinen yˆ. Kumppaniensa maatessa alallaan, vaikka unettomina, l‰hti Glenarvan uudelleen kapuamaan Kordillieerien rinteit‰. H‰n kuunteli korvat tarkkoina, toivoen yh‰, ett‰ pojan avunhuuto kuuluisi jostakin. H‰n eteni kauas, korkealle, yksin‰‰n, painaen tuon tuostakin korvaansa maata vasten, kuunnellen ja hilliten syd‰mens‰ tykytyst‰, huudellen ep‰toivoisella ‰‰nell‰. Koko yˆn harhaili lordi-parka vuorella. Milloin Paganel, milloin majuri seurasi h‰nt‰ valmiina rient‰m‰‰n h‰nen avukseen, jos maa alkaisi vyˆry‰ tai h‰nen tarpeeton varomattomuutensa veisi h‰net johonkin kuiluun. Mutta lordin viimeisetkin ponnistukset j‰iv‰t tuloksettomiksi, ja h‰nen tuhat kertaa toistamaansa huutoon -- Robert! Robert! vastasi vain kaiku toistamalla kadonneen nime‰. P‰iv‰ nousi. T‰ytyi l‰hte‰ kaukaa etsim‰‰n Glenarvania ja tuoda h‰net leiripaikalle vaikka v‰kisin. H‰nen ep‰toivonsa oli hirvitt‰v‰. Kuka olisi rohjennut puhua l‰hdˆst‰ ja ehdottaa h‰nelle t‰m‰n surullisen laakson j‰tt‰mist‰? Mutta elintarvikkeet alkoivat loppua. Verrattain lyhyen matkan p‰‰ss‰ he varmaankin tapaisivat argentiinalaisia oppaita, joista muulinajaja oli puhunut, ja pampan ylip‰‰syyn tarvittavia hevosia. Entisille j‰ljille palaaminen oli vaikeampaa kuin meno eteenp‰in. Sit‰ paitsi oli m‰‰r‰ tavata _Duncan_ Atlantin valtameren puolella. Kaikki n‰m‰ painavat syyt kielsiv‰t viipym‰st‰ kauempaa, ja yhteinen etu vaati, ettei l‰hdˆn hetke‰ en‰‰ lyk‰tty. MacNabbs ryhtyi palauttamaan murheeseen vaipunutta Glenarvania toimintaan. H‰n puhui kauan, mutta h‰nen yst‰v‰ns‰ ei n‰ytt‰nyt h‰nt‰ kuuntelevan. Glenarvan ravisteli p‰‰t‰‰n. Mutta er‰s sana avasi h‰nen huulensa. -- L‰hdet‰‰nkˆ? h‰n sanoi. -- Niin. L‰hdet‰‰n. -- Viel‰ yksi tunti! -- Olkoon, viel‰ yksi tunti, arvoisa majuri vastasi. Mutta tunnin kuluttua Glenarvan pyysi, ett‰ h‰nelle myˆnnett‰isiin armosta toinen tunti. Olisi luullut kuolemaantuomitun rukoilevan el‰m‰ns‰ puolesta. N‰in kului aamu noin puolip‰iv‰‰n saakka. Silloin MacNabbs ilmoitti kaikkien puolesta p‰‰tt‰v‰sti Glenarvanille, ett‰ t‰ytyi l‰hte‰ ja ett‰ h‰nen toveriensa henki riippui ripe‰st‰ p‰‰tˆksest‰. -- Niin! Niin! Glenarvan vastasi. -- L‰hdet‰‰n! L‰hdet‰‰n! Mutta samalla h‰n katsoi MacNabbsista poisp‰in ja t‰hysti er‰st‰ mustaa pilkkua ilmassa. ƒkki‰ h‰n viittasi k‰dell‰‰n sit‰ kohti ja j‰i seisomaan kuin kivettyneen‰. -- Tuolla! Tuolla! h‰n sanoi. -- Katsokaa! Katsokaa! Kaikkien katseet k‰‰ntyiv‰t kohti taivasta Glenarvanin viittaamaan suuntaan. T‰ll‰ hetkell‰ oli musta pilkku suurentunut huomattavasti. Se oli lintu, joka liiteli tavattoman korkealla. -- Kondori, Paganel sanoi. -- Niin, kondori, Glenarvan vastasi. -- Kuka tiet‰‰? Se tulee, se laskeutuu maahan! Odottakaamme! Mit‰ Glenarvan toivoi? Oliko h‰n menett‰nyt j‰rkens‰? -- Kuka tiet‰‰? h‰n oli sanonut. Paganel ei ollut erehtynyt. Kondori tuli hetki hetkelt‰ selvemmin n‰kyviin. T‰m‰ mahtava, inka-kansan muinoin jumaloima lintu on etel‰isten Andien kuningas. N‰ill‰ seuduilla se kehittyy tavattoman kokoiseksi. Sen voima on suunnaton, ja usein se syˆksyy h‰rkien kimppuun rotkojen pohjalla. Se iskee tasangolla harhaileviin lampaisiin, hevosiin, nuoriin vasikkoihin ja nostaa ne kynsiss‰‰n huikean korkealle. Ei ole harvinaista, ett‰ se liitelee kuudentuhannen viidensadan metrin korkeudessa, rajalla, jota ihminen ei voi ylitt‰‰. Sielt‰, useimpien silmille n‰kym‰ttˆmiss‰, t‰m‰ ilmojen kuningas luo l‰pitunkevan katseen maahan ja erottaa pienimm‰tkin esineet tarkkuudella, jota luonnontieteilij‰t ihmettelev‰t. Mit‰ siis t‰m‰ kondori oli n‰hnyt? Ruumiinko, Robert Grantin ruumiin? -- Kuka tiet‰‰? Glenarvan toisteli p‰‰st‰m‰tt‰ sit‰ n‰kyvist‰‰n. J‰ttil‰islintu l‰hestyi, milloin liidellen, milloin syˆksyen alas nopeasti kuin putoava kivi. Sitten se alkoi tehd‰ laajoja kaarroksia tuskin sadan metrin korkeudella maasta. Sen saattoi n‰hd‰ erinomaisen hyvin. Kooltaan se oli melkein nelj‰ metri‰ siipien k‰rjist‰. Valtavat siivet kantoivat sit‰ ilmassa melkein liikkumattomina, sill‰ suuret linnut saattavat lent‰‰ majesteetillisen tyynesti, kun taas itikat tarvitsevat tuhat siivenr‰p‰yst‰ sekunnissa pysy‰kseen ilmassa. Majuri ja Wilson olivat tarttuneet pyssyihins‰. Glenarvan kielsi heit‰ k‰denliikkeell‰. Kondori kierteli kaarroillaan er‰st‰ luoksep‰‰sem‰tˆnt‰ tasannetta vain puolen kilometrin p‰‰ss‰ retkeilijˆist‰. Se k‰‰ntyi huimaavan nopeasti, aukoen ja taas yhteen puristaen hirvitt‰vi‰ kynsi‰‰n ja ravistellen rustomaista tˆyhtˆ‰‰n. -- Tuolla, tuolla h‰n on! Glenarvan huudahti. Silloin ‰kki‰ h‰nen mieleens‰ v‰l‰hti er‰s ajatus. -- Jos Robert on viel‰ elossa, h‰n huudahti p‰‰st‰en kauhean parahduksen, -- niin tuo lintu... Ampukaa, yst‰v‰t, ampukaa! Mutta se oli jo liian myˆh‰ist‰. Kondori oli kadonnut kallion korkeiden ulkonemien taakse. Kului sekunti, jonka tuska oli pitk‰ kuin vuosisata! Sitten ilmestyi j‰ttilintu j‰lleen jotakin raskasta taakkaa kantaen ja hitaammin lent‰en. Kuului kauhun huuto. Kondorin kynsiss‰ riippui elottoman n‰kˆinen ruumis -- Robert Grant. Lintu oli tarttunut h‰nen vaatteisiinsa ja liihotteli nyt tuskin viidenkymmenen metrin korkeudessa leiripaikan yl‰puolella; se oli huomannut retkeilij‰t ja koettaen paeta painavan saaliinsa kanssa iski ankarasti ilmaa siivill‰‰n. -- Ah! Glenarvan huudahti, -- murskautukoon Robertin ruumis ennemmin n‰ihin kallioihin kuin ett‰ se joutuu... H‰n ei jatkanut vaan tempasi Wilsonin pyssyn ja koetti t‰hd‰t‰ kondoriin. Mutta h‰nen k‰tens‰ vapisi. H‰n ei kyennyt tukemaan asettaan varmaksi. H‰nen silmi‰‰n sumensi. -- Antakaa minun ampua! majuri sanoi. Silm‰ tyynen‰, k‰si vakavana, ruumis liikkumattomana h‰n t‰ht‰si lintuun, joka oli jo ehtinyt sadan metrin p‰‰h‰n h‰nest‰. Mutta h‰n ei ollut viel‰ painanut pyssyns‰ liipasinta, kun laakson pohjasta kajahti pamahdus; kahden basalttirˆykkiˆn v‰list‰ pˆll‰hti valkoista savua, ja kondori alkoi p‰‰ luodin l‰vist‰m‰n‰ kieppuen pudota verkalleen, sen suuret levitetyt siivet kun olivat jonkinlaisena laskuvarjona. Se ei ollut hellitt‰nyt saalistaan; niinp‰ se liukui maahan verrattain hitaasti, kymmenen askelen p‰‰h‰n puron reunasta. -- Apuun, apuun! Glenarvan huusi. Ja kysym‰tt‰, mist‰ kaitselmuksen pyssynlaukaus tuli, h‰n riensi kondoria kohti. H‰nen kumppaninsa seurasivat h‰nt‰ juoksujalkaa. Kun he saapuivat perille, lintu oli kuollut, Robertin ruumis oli peittynyt siipien alle. Glenarvan heitt‰ytyi lapsen ruumiin ylle, irrotti sen linnun kynsist‰, laski nurmikolle ja painoi korvansa hengettˆm‰n rintaa vasten. Ei milloinkaan ole kuulunut iloisempaa riemunhuutoa kuin sill‰ hetkell‰, jolloin Glenarvan nousi hokien: -- H‰n el‰‰! H‰n el‰‰ viel‰! Silm‰nr‰p‰yksess‰ oli Robertilta riisuttu vaatteet ylt‰, ja h‰nen kasvojaan huuhdottiin raikkaalla vedell‰. Robert liikahti, avasi silm‰ns‰, katseli ja sanoi sitten: -- Ah, te mylord ... is‰...! Glenarvan ei voinut vastata; liikutus tukahdutti h‰nt‰, ja laskeutuen polvilleen h‰n purskahti itkuun n‰in ihmeellisesti pelastuneen lapsen vierell‰. JACQUES PAGANELIN ESPANJAN KIELI. Sen suunnattoman vaaran j‰lkeen, josta Robert Grant juuri oli pelastunut, h‰n joutui toiseen yht‰ suureen. Vaikka h‰n oli viel‰ hyvin heikko, eiv‰t nuo kunnon miehet voineet vastustaa haluaan puristaa h‰nt‰ rintaansa vasten ja olivat musertaa h‰net hyv‰ilyill‰‰n. T‰ytynee uskoa, ett‰ sellaiset hyv‰ntahtoiset puristelut eiv‰t ole turmiollisia sairaille, koska lapsi ei kuollut. P‰invastoin. Mutta pelastetun j‰lkeen ajateltiin pelastajaa, ja ensimm‰iseksi se tietenkin juolahti majurin mieleen. Viidenkymmenen askelen p‰‰ss‰ purosta seisoi er‰‰ll‰ vuoren ensi pengermist‰ liikkumatta hyvin kookas mies. Pitk‰ pyssy lojui maassa h‰nen edess‰‰n. T‰ll‰ n‰in ‰kki‰ ilmestyneell‰ miehell‰ oli leve‰t hartiat, pitk‰ tukka nahkahihnoilla sidottuna. H‰n oli runsaasti 180 sentti‰ pitk‰. H‰nen kasvonsa olivat pronssinv‰riset, silmien ja suun v‰li punainen, silm‰nalustat mustat ja otsa valkoinen. Rajaseudun patagonialaisten tapaan h‰nell‰ oli upea, punaisilla arabeskeilla kirjailtu viitta, joka oli tehty guanakin kaulan ja jalkojen alustanahasta ja ommeltu kamelikurjen j‰nteill‰, silkinpehmoinen karvapuoli k‰‰nnettyn‰ ulosp‰in. Viitan alle sopi ketunnahkainen, vyˆt‰isilt‰ tiukka puku, joka edest‰ p‰‰ttyi suippoon nipukkaan. Vyˆll‰ riippui h‰nell‰ pieni pussi, joka sis‰lsi kasvojen maalaamiseen tarvittavia v‰riaineita. Jalkineet oli tehty yhdest‰ ainoasta h‰r‰nnahan kappaleesta ja sidottu nilkkoihin ristikuvioita muodostavilla pauloilla. Patagonialaisen kasvot olivat uljaat ja ilmaisivat ‰lyk‰st‰ ymm‰rryst‰ kirjavista koristeista huolimatta. H‰n odotti arvokkaassa asennossa, seisoen liikkumatta, mahtipontisena kalliojalustallaan kuin kylm‰verisyyden muistopatsas. Miehen huomattuaan majuri osoitti h‰nt‰ Glenarvanille, joka riensi h‰nen luokseen. Patagonialainen astui kaksi askelta eteenp‰in. Glenarvan tarttui h‰nen k‰teens‰ molemmin k‰sin. Lordin katseessa, h‰nen kasvojensa riemuisassa ilmeess‰, koko h‰nen olemuksessaan oli sellainen kiitollisuuden tuntu, ett‰ patagonialainen ei voinut siit‰ erehty‰. H‰n kumarsi verkalleen p‰‰t‰‰n ja lausui muutamia sanoja, joita ei majuri eik‰ h‰nen yst‰v‰ns‰ voineet ymm‰rt‰‰. Silloin patagonialainen, katseltuaan tarkkaavasti muukalaista, vaihtoi kielt‰; mutta kuinka olikaan, t‰t‰ uutta kielt‰ ei ymm‰rretty enemp‰‰ kuin edellist‰k‰‰n. Mutta jotkut alkuasukkaan k‰ytt‰m‰t sanat her‰ttiv‰t Glenarvanin huomiota. Ne tuntuivat h‰nest‰ kuuluvan espanjan kieleen, josta h‰n osasi muutamia tavallisimpia sanoja. -- _Espanol_? h‰n kysyi. Patagonialainen nyˆk‰ytti p‰‰t‰‰n ylh‰‰lt‰ alas, mik‰ liike kaikkien kansojen keskuudessa on myˆnt‰v‰ merkki. -- Hyv‰! majuri sanoi, -- seh‰n on yst‰v‰mme Paganelin alaa. H‰n on varmasti mieliss‰‰n, ett‰ sai p‰‰h‰ns‰ opiskella espanjan kielt‰. Kutsuttiin Paganel. H‰n riensi paikalle nopeasti ja tervehti patagonialaista aitoranskalaisella kohteliaisuudella, josta t‰m‰ arvattavasti ei ymm‰rt‰nyt mit‰‰n. Tilanne selitettiin maantieteilij‰lle. -- Mainiota, t‰m‰ sanoi. Ja avaten suutaan tavallista enemm‰n ‰‰nt‰‰kseen sanat selv‰sti, h‰n lausui: -- _Vos sois um homem de bem_![9] Alkuasukas hˆristi korviaan eik‰ vastannut mit‰‰n. -- H‰n ei ymm‰rr‰, maantieteilij‰ sanoi. -- Ehk‰p‰ te ette painota oikealla kohdalla, majuri huomautti. -- Ehk‰ tosiaan en. Hemmetin korko! Ja Paganel lausui kohteliaisuutensa uudelleen. Sama tulos. -- Muutetaanpa lausetta, h‰n sanoi sitten ja lausui hitaasti kuin koulumestari seuraavat sanat: -- _Sem duvida, um Patago_.[10] Toinen pysyi mykk‰n‰, kuten ennenkin. -- _Dizeime_![11] Paganel lis‰si. Patagonialainen ei vastannut viel‰k‰‰n. -- _Vos compriendeis_?[12] Paganel huusi niin rajusti, ett‰ oli rikkoa ‰‰nij‰nteens‰. Oli selv‰‰, ett‰ intiaani ei ymm‰rt‰nyt, sill‰ h‰n vastasi, mutta espanjaksi: -- _No comprendo_.[13] Nyt oli Paganelin vuoro ‰llisty‰ ja h‰n vet‰isi hermostuneesti silm‰lasinsa otsalta nen‰lleen. -- Minut saa hirtt‰‰, h‰n sanoi, -- jos ymm‰rr‰n sanaakaan t‰m‰n seudun murteesta! Se on varmaankin araucanian kielt‰. -- Ei toki, Glenarvan vastasi, -- mies vastasi selv‰sti espanjan kielell‰. Ja k‰‰ntyen patagonialaisen puoleen h‰n toisti: -- _Espanol_? -- _Si, si_![14] alkuasukas vastasi. Paganelin h‰mm‰stys yltyi tyrmistykseksi. Majuri ja Glenarvan katsahtivat toisiinsa alta kulmien. -- Ahaa, oppinut yst‰v‰ni, majuri sanoi, pienen hymyn v‰reilless‰ huulillaan, -- olisikohan teille sattunut taas pieni hajamielisyyden hairahdus? -- H‰h? Paganel ‰‰nn‰hti hˆrist‰en korviansa. -- Niin, niin. Se on selv‰‰, ett‰ t‰m‰ patagonialainen puhuu espanjaa... -- H‰nkˆ! -- H‰n juuri! Olisitteko te sattumalta opetellut jotakin muuta kielt‰, kuvitellen opiskelevanne... MacNabbs ei jatkanut. Tiedemiehen kiivas huudahdus "oh!" ja olkienkohautus keskeytti h‰net. -- Majuri, te menette hiukan pitk‰lle, Paganel sanoi kuivahkosti. -- No, kun te ette ymm‰rr‰! MacNabbs vastasi. -- Min‰ en ymm‰rr‰, kun tuo alkuasukas puhuu huonosti! tiedemies selitti alkaen k‰yd‰ k‰rsim‰ttˆm‰ksi. -- Ett‰kˆ h‰n puhuisi huonosti sen vuoksi, ett‰ te ette h‰nt‰ ymm‰rr‰? majuri sinkautti tyynesti. -- MacNabbs, Glenarvan sanoi silloin, -- teid‰n olettamuksenne on sopimaton. Niin hajamielinen kuin yst‰v‰mme Paganel onkin, ei sovi sent‰‰n olettaa h‰nen hajamielisyytens‰ menev‰n niin pitk‰lle, ett‰ h‰n erehtyisi opettelemaan toista kielt‰ toisen asemesta. -- Niinp‰, rakas Edward, tai pikemminkin te, yst‰v‰ni Paganel, selitt‰k‰‰ minulle t‰m‰ tilanne! -- Min‰ en selit‰, Paganel vastasi, -- min‰ totean. T‰ss‰ on kirja, josta joka p‰iv‰ opiskelen espanjan kielt‰. Tutkikaa sit‰, majuri, niin n‰ette, olenko valehdellut teille! N‰in sanoen Paganel penkoi taskujaan ja lˆysikin vihdoin hyvin kuluneen kirjan, jonka h‰n ojensi majurille. Majuri otti kirjan ja katsoi sit‰. -- No niin, mik‰ teos t‰m‰ on? h‰n kysyi. -- Se on _Lusiadit_, Paganel vastasi, -- suurenmoinen eepos, joka... -- _Lusiadit_! Glenarvan huudahti. -- Niin, yst‰v‰ni, suuren CamoÎnsin teos _Lusiadit_, ei enemp‰‰ eik‰ v‰hemp‰‰! -- _CamoÎns_, Glenarvan toisti, -- mutta, yst‰v‰parkani, CamoÎns on portugalilainen! Te olette nyt kymmenen viikkoa opetellut portugalin kielt‰! -- CamoÎns, _Lusiadit_, portug...! Paganel ei saanut sanotuksi enemp‰‰. H‰nen silm‰ns‰ sumenivat lasien takana samalla kun hilpe‰ nauru kaikui h‰nen korvissaan, sill‰ kaikki seisoivat h‰nen ymp‰rill‰‰n. Patagonialainen ei v‰r‰ht‰nytk‰‰n; odotti vain k‰rsiv‰llisesti h‰nelle k‰sitt‰m‰ttˆm‰n v‰likohtauksen selvi‰mist‰. -- Ah! Olenko min‰ ihan hullu? Paganel sanoi vihdoin. -- Kuinka? Niinkˆ on laita? Eikˆ t‰m‰ ole huvin vuoksi keksitty‰ pilaa? Min‰kˆ sen olisin tehnyt, min‰? Mutta t‰m‰h‰n on Baabelin kieltensekoitusta! Ah, yst‰v‰ni, yst‰v‰ni! L‰hte‰ Intiaan ja saapua Chileen! Opetella espanjaa ja puhua portugalia! Se on jo paksua, ja jos t‰t‰ jatkuu, saattaa minulle viel‰ tapahtua, ett‰ hypp‰‰n itse ulos ikkunasta, kun pit‰isi heitt‰‰ sikarini! Oli mahdotonta kuulla Paganelin n‰in manailevan hairahdustaan ja n‰hd‰ h‰nen huvittavaa nolouttaan purskahtamatta uudelleen nauruun. H‰n muuten nauroi itse ensimm‰isen‰. -- Naurakaa, yst‰v‰ni! h‰n sanoi. -- Naurakaa kylliksenne! Te ette kuitenkaan voi nauraa minua niin paljon kuin nauran itse! Ja h‰n purskahti hirvitt‰vimp‰‰n naurunhohotukseen, mit‰ milloinkaan on kuultu kenenk‰‰n tiedemiehen suusta. -- Oli mit‰ oli, joka tapauksessa me olemme ilman tulkkia! majuri sanoi. -- Oh, ‰lk‰‰ surko, Paganel vastasi, -- portugalin ja espanjan kieli ovat niin toistensa kaltaisia, ett‰ min‰ olen erehtynyt niist‰. Mutta t‰m‰ yht‰l‰isyys auttaa minua korjaamaan hairahdukseni, ja ennen pitk‰‰ kykenen kiitt‰m‰‰n kunnon patagonialaista sill‰ kielell‰, jota h‰n osaa niin hyvin. Paganel oli oikeassa, sill‰ pian h‰n sai vaihdetuksi muutamia sanoja alkuasukkaan kanssa; saipa tiet‰‰, ett‰ patagonialaisen nimi oli Thalcave, mik‰ araucanialainen sana merkitsee "jyrisev‰". T‰m‰n nimen h‰n oli varmaankin saanut taidostaan k‰ytell‰ ampuma-asetta. Mutta erikoisesti Glenarvania ilahdutti tieto, ett‰ patagonialainen oli ammatiltaan pampan opas. T‰ss‰ kohtauksessa oli jotakin niin onnekasta, ett‰ yrityksen onnistuminen tuntui jo aivan varmalta eik‰ kukaan en‰‰ ep‰illyt kapteeni Grantin pelastumista. T‰ll‰ v‰lin matkamiehet ja patagonialainen olivat palanneet Robertin luo. T‰m‰ ojensi k‰tens‰ patagonialaista kohti, joka puolestaan laski sanaakaan sanomatta k‰tens‰ h‰nen p‰‰laelleen. H‰n tutki poikaa ja tunnusteli h‰nen kivist‰vi‰ j‰seni‰‰n. Meni sitten hymyillen poimimaan puron rannalta muutaman kourallisen villi‰ selleri‰, jolla hieroi pojan ruumista. T‰st‰ hell‰varaisesta hieronnasta poika tunsi voimiensa virkistyv‰n, ja pian k‰vi selv‰ksi, ett‰ muutaman tunnin lepo saattaisi h‰net entiselleen. P‰‰tettiin siis viett‰‰ viel‰ t‰m‰ p‰iv‰ ja seuraava yˆ leiripaikalla. Muuten pitikin ratkaista kaksi t‰rke‰‰ kysymyst‰, jotka koskivat ravintoa ja matkan jatkamista. Elintarvikkeita samoin kuin muulejakin puuttui. Onneksi Thalcave oli paikalla. T‰m‰ opas, joka oli tottunut saattamaan matkalaisia pitkin Patagonian rajoja ja oli maansa ‰lykk‰impi‰ baqueanoja, otti toimittaakseen Glenarvanille kaikki, mit‰ h‰nen pienelt‰ joukoltaan puuttui, ja tarjoutui saattamaan heid‰t er‰‰lle intiaanien _tolderialle_ enint‰‰n kuuden kilometrin p‰‰h‰n, mist‰ retkikunta saisi kaikkea tarvitsemaansa. Tarjous tehtiin osaksi eleill‰, osaksi espanjalaisilla sanoilla, joista Paganel sai selv‰n. Se hyv‰ksyttiin. Glenarvan ja Paganel sanoivat hyv‰sti kumppaneilleen ja l‰htiv‰t heti matkaan patagonialaisen opastamina. He astelivat puolentoista tunnin ajan ripe‰‰ vauhtia ja pitkin askelin voidakseen seurata j‰ttim‰ist‰ Thalcavea. Koko t‰m‰ Andien seutu oli ihanaa ja rehev‰kasvuista. Lihavaa laidunmaata oli tuhkatihe‰ss‰, ja se olisi huoleti voinut el‰tt‰‰ satatuhantista raavaslaumaa. Laajat, sinne t‰nne polveilevien purojen toisiinsa yhdist‰m‰t lammikot antoivat n‰ille laitumille vehmasta kosteutta. Mustap‰isi‰ joutsenia temmelsi niiss‰ huvikseen p‰‰st‰m‰tt‰ sinne lukuisia kamelikurkia, jotka kirmailivat pitkin ruohikkoa. Lintumaailma oli loistava, hyvin meluisakin, mutta mit‰ runsaslajisin, _Isaca_-linnut, sirot, harmahtavat, valkot‰pl‰iset turturikyyhkyt ja keltaiset kardinaalit hyp‰hteliv‰t puiden oksilla kuin el‰v‰t kukkaset; kirjekyyhkysi‰ lenteli korkeammalla ja koko varpusten hˆyhenpeitteinen heimo, "chingolot", "hilguerot", "monjitat", ajelivat toisiaan takaa ja t‰yttiv‰t ilman hilpe‰ll‰ kirkunalla. Jacques Paganel sai ihmetell‰ ihmettelem‰st‰ p‰‰sty‰‰n; h‰n huudahteli lakkaamatta patagonialaisen kummastukseksi, jonka mielest‰ oli ihan luonnollista, ett‰ ilmassa oli lintuja, lammissa joutsenia ja maassa ruohoa. Tiedemiehell‰ ei ollut syyt‰ pahoitella matkaa eik‰ sen pituutta. H‰nen mielest‰‰n oltiin tuskin matkan alussa, kun intiaanien leiripaikka jo n‰kyi. T‰m‰ tolderia oli Andien matalampien haarojen v‰lisen laakson pohjalla. Siell‰ eli risumajoissa kolmisenkymment‰ vaeltavaa alkuasukasta paimennellen suuria lypsylehm‰-, lammas-, h‰rk‰- ja hevoslaumoja. He siirtyiv‰t laitumelta toiselle ja tapasivat pˆyd‰n aina katettuna nelijalkaisille seuralaisilleen. Araucanien, pehuenchien ja ancain sekarotuna ei n‰ill‰ Andien perulaisilla, joilla oli oliivinv‰rinen iho, keskikokoinen vartalo, kˆmpelˆ ruumis, matala otsa, melkein pyˆre‰t kasvot, ohuet huulet, ulkonevat poskip‰‰t, naiselliset piirteet, kylm‰ ilme, ollut ihmistutkijan silmiss‰ mit‰‰n puhtaan rodun ominaisuuksia. He eiv‰t ylimalkaan olleet miss‰‰n suhteessa mielenkiintoisia. Mutta Glenarvan etsikin heid‰n karjaansa eik‰ heit‰. Kun heill‰ vain oli h‰rki‰ ja hevosia, h‰n ei muuta halunnut. Thalcave otti hieroakseen kaupan, josta sovittiinkin pian. Seitsem‰st‰ sitke‰st‰, argentiinalaisrotuisesta hevosesta, nelj‰st‰kymmenest‰viidest‰ kilosta kuivattua lihaa, pienehkˆst‰ er‰st‰ riisi‰ ja muutamista nahkaisista vesileileist‰ ottivat intiaanit viinan ja rommin asemesta, jota he mieluimmin olisivat halunneet, kaksikymment‰ unssia kultaa, jonka arvon he tarkalleen tunsivat. Glenarvan olisi tahtonut ostaa viel‰ kahdeksannen hevosen patagonialaiselle, mutta t‰m‰ teki ymm‰rrett‰v‰ksi, ett‰ se oli tarpeetonta. Kun kauppa oli tehty, Glenarvan hyv‰steli uudet "muonittajansa", kuten Paganel sanoi, ja palasi omalle leiripaikalleen v‰hemm‰ss‰ kuin puolessa tunnissa. H‰nen paluutansa tervehdittiin el‰kˆˆn-huudoilla, joiden h‰n katsoi oikeutta myˆten kuuluvan elintarvikkeille ja hevosille. Jokainen sˆi hyv‰ll‰ ruokahalulla. Robertkin sai syˆdyksi jonkin verran; h‰nen voimansa olivat jo melkein entisell‰‰n. Loppup‰iv‰ vietettiin t‰ydellisess‰ levossa. Puheltiin milloin mist‰kin, rakkaista poissaolevista, _Duncanista_, kapteeni John Manglesista, h‰nen kunnon miehist‰‰n, Harry Grantista, jota ehk‰ oltiin jo hyvinkin l‰hell‰. Paganel puolestaan ei luopunut intiaanista; h‰n oli Thalcaven varjo. H‰nelle oli nautinto n‰hd‰ todellinen patagonialainen, jonka rinnalla h‰n itse oli kuin k‰‰piˆ ja joka miltei olisi voinut kilpailla tiedemies van der Brockin n‰kemien keisari Maksiminin ja kongolaisneekerin kanssa, vaikka n‰m‰ molemmat olivat 244 sentin pituisia. Sitten h‰n kiusasi vakavaa intiaania espanjalaisilla lauseparsilla, ja toinen alistui siihen. Maantieteilij‰ opetteli t‰ll‰ kertaa ilman kirjaa. Kurkun, kielen ja leukaluiden avulla h‰n ‰‰nteli kajahtelevia sanoja. -- Ellen opi oikeata korkoa, h‰n selitti majurille, -- ‰lkˆˆn sit‰ pantako pahaksi! Mutta kukapa olisi saattanut aavistaa, ett‰ joutuisin kerran opettelemaan espanjaa patagonialaisen johdolla? COLORADO-VIRTA. Seuraavana eli 22. p‰iv‰n‰ lokakuuta kello kahdeksan aamulla antoi Thalcave l‰htˆmerkin. 32. ja 48. leveysasteen v‰lill‰ luisuu Argentiinan alue l‰nnest‰ it‰‰n; matkamiesten oli vain laskettava loivaa alam‰ke‰ mereen saakka. Kun patagonialainen ei huolinut Glenarvanin tarjoamasta hevosesta, lordi arveli h‰nen kulkevan mieluummin jalkaisin, kuten muutamien oppaiden tapa on, ja ep‰ilem‰tt‰ h‰nen pitk‰t s‰‰rens‰ olisivat tehneet k‰velyn helpoksi. Mutta Glenarvan erehtyi. L‰htˆhetkell‰ Thalcave vihelsi omituisella tavalla. L‰heisest‰ metsikˆst‰ ilmestyi heti uhkea argentiinalainen hevonen noudattaen is‰nt‰ns‰ kutsua. Se oli moitteettoman kaunis el‰in, v‰rilt‰‰n ruskea, ja n‰ytti tanakalta, ylpe‰lt‰, rohkealta ja vilkkaalta; sill‰ oli kevyt ja hienopiirteinen p‰‰, suuret sieraimet lev‰ll‰‰n, kirkkaat silm‰t, suuret polvet, hyvin ulkoneva s‰k‰, korkea rinta, pitk‰t nilkat -- kaikki voimaa ja notkeutta osoittavia ominaisuuksia. Majuri, joka oli asiantuntija, ihaili empim‰tt‰ t‰t‰ pamparodun malliratsua, jossa h‰n havaitsi jonkun verran yht‰l‰isyytt‰ englantilaisen mets‰styshevosen kanssa. Ratsun nimi oli "Thauka", joka patagonian kieless‰ merkitsi "lintua", ja se ansaitsi todella t‰m‰n nimens‰. Kun Thalcave nousi satulaan, kimmahti hevonen pystyyn. Patagonialaista, joka oli mestarillinen ratsastaja, oli suurenmoista katsella. H‰nen varusteisiinsa kuului kaksi Argentiinan tasangoilla k‰ytett‰v‰‰ mets‰stysasetta, _bola_ ja _lazo_. Edellisess‰ on kolme palloa sidottu yhteen nahkahihnalla, joka on kiinnitetty satulan etuosaan. Intiaani heitt‰‰ n‰m‰ pallot usein sadankin askelen p‰‰st‰ ahdistamaansa el‰int‰ tai vihollista kohti niin tarkasti, ett‰ ne kietoutuvat t‰m‰n jalkoihin ja kaatavat heti maahan. Se on h‰nen k‰siss‰‰n pelottava ase, ja h‰n k‰yttelee sit‰ h‰mm‰stytt‰v‰n tarkasti. Lazo, suopunki, taas ei irtoa milloinkaan heiluttajansa k‰dest‰. Se on kymmenen metri‰ pitk‰, kahdesta nahansuikaleesta hyvin punottu kˆysi, joka p‰‰ttyy rautarenkaassa liukuvaan silmukkaan. Oikealla k‰dell‰ heitet‰‰n silmukka ilmaan, ja vasemmalla pidell‰‰n suopungin muuta osaa, jonka p‰‰ on lujasti kiinnitetty satulaan. Pitk‰, selk‰hihnassa riippuva pyssy t‰ydensi patagonialaisen asevaraston. Luontaisen sulavuutensa, reippautensa ja ylv‰‰n rentoutensa her‰tt‰m‰‰ ihailua huomaamatta Thalcave asettui joukon k‰rkeen, ja niin l‰hdettiin matkaan, hevosten milloin nelist‰ess‰, milloin k‰velless‰, sill‰ ravi n‰ytti olevan niille tuntematonta. Robert ratsasti hyvin tukevasti ja sai Glenarvanin heti rauhoittumaan varmalla satulassa pysymisell‰‰n. Pampatasanko alkaa jo Kordillieerien juurelta. Sen voi jakaa kolmeen osaan. Ensimm‰inen ulottuu Andien vuorijonosta nelj‰nsadan kilometrin levyisen, matalia puita ja pensaita kasvavan alueen yli. Toista, jonka leveys on seitsem‰nsataakaksikymment‰ kilometri‰, peitt‰‰ rehev‰ ruohikko, joka p‰‰ttyy kolmensadan kilometrin p‰‰ss‰ Buenos Airesista. Siit‰ mereen asti saa matkustaja kulkea pitkin suunnattomia tasankoja, joilla kasvaa kylvˆmailasia ja ohdakkeita. T‰m‰ on ruohoaavikkojen kolmas alue. Kordillieerien rotkoista l‰htiess‰‰n Glenarvanin retkikunta kohtasi aluksi suuren joukon hiekkaharjanteita, _medanoja_, jotka olivat kuin aaltoja tuulen niit‰ lakkaamatta liikuttaessa, kun kasvien juuret eiv‰t niit‰ sido kiinni maahan. T‰m‰ hieta on tavattoman hienoa; niinp‰ se pienimm‰st‰kin tuulenpuuskasta l‰hti lent‰m‰‰n keve‰n‰ pˆlyn‰ tai muodosti todellisia pilvi‰, jotka kohosivat hyvinkin korkealle. T‰m‰ n‰ky oli silmille sek‰ mieluisa ett‰ kiusallinen: mieluisa, koska mik‰‰n ei ollut hauskempaa kuin nuo ilmassa harhailevat pilvet, jotka iskiv‰t yhteen, sekoittuivat toisiinsa, painoivat toisiaan alas ja nousivat taas ylˆs sanoin kuvaamattomassa sekasorrossa; kiusallinen, koska n‰ist‰ lukemattomista medanoista irtautui hienonhienoa pˆly‰, joka tunkeutui silm‰luomien alle, vaikka niit‰ yrittikin pit‰‰ tiiviisti kiinni. T‰t‰ ilmiˆt‰ kesti suuren osan p‰iv‰‰ pohjoistuulien puhaltaessa. Siit‰ huolimatta kuljettiin nopeasti, ja kello kuuden aikaan n‰yttiv‰t l‰hes kuudenkymmenen kilometrin p‰‰h‰n j‰‰neet Kordillieerit tummenneina h‰ipyv‰n illan usviin. Matkamiehet olivat hieman v‰syneit‰ matkastaan, jota oli arviolta kertynyt viisikymment‰seitsem‰n kilometri‰. Niinp‰ heist‰ olikin mieluisaa p‰‰st‰ levolle. He leiriytyiv‰t Neuquemin, er‰‰n koskisen, sameavetisen, korkeiden, punervien kallioiden v‰liss‰ virtaavan joen rannalle. Neuquem, jota muutamat maantieteilij‰t nimitt‰v‰t Ramidiksi, toiset Comoeksi, saa alkunsa j‰rvist‰, jotka vain intiaanit tuntevat. Yˆn ja seuraavan p‰iv‰n kuluessa ei tapahtunut mit‰‰n erikoista kerrottavaa. Kuljettiin nopeasti ja mukavasti. Tasainen maa ja siedett‰v‰ l‰mpˆ tekiv‰t etenemisen helpoksi. Puolenp‰iv‰n tienoilla aurinko paistoi kuitenkin aika kuumasti. Illan tultua nousi lounaiselle taivaanrannalle pilvisein‰, joka oli varma merkki s‰‰nvaihdoksesta. Patagonialainen ei voinut siit‰ erehty‰, ja h‰n viittasi sormellaan maantieteilij‰lle taivaan l‰ntist‰ rantaa. -- Hyv‰, min‰ tied‰n, Paganel sanoi, ja jatkoi toveriensa puoleen k‰‰ntyen: -- Tuuli on muuttumassa. Me saamme kokea hiukan _pamperoa_. Ja h‰n selitti, ett‰ t‰llainen pampero on hyvinkin tavallinen Argentiinan tasangoilla. Se on hyvin kuiva lounaistuuli. Thalcave ei ollut erehtynyt, ja yˆll‰ alkoi pampero puhaltaa melko tuimasti suureksi rasitukseksi vain ohueen ponchoon verhotuille matkailijoille. Hevoset laskeutuivat maahan, ja miehet painautuivat tiiviin‰ ryhm‰n‰ niiden suojaan. Glenarvan pelk‰si matkan hidastuvan, jos t‰t‰ myrsky‰ jatkuisi; mutta Paganel rauhoitti h‰nt‰, katsottuaan ilmapuntariaan. -- Tavallisesti, h‰n sanoi, -- pampero aloittaa kolmip‰iv‰isen myrskyn, jonka elohopean laskeminen varmasti ennustaa. Mutta kun ilmapuntari p‰invastoin nousee, kuten nyt, se on ohi muutamien tuntien hurjien puuskien j‰lkeen. Olkaa siis rauhassa, rakas yst‰v‰ni, p‰iv‰n noustessa taivas on j‰lleen kirkas. -- Te puhutte kuin kirja, Paganel, Glenarvan vastasi. -- Ja min‰ olen kirja, Paganel vastasi. -- Saatte vapaasti selailla sit‰ niin paljon kuin haluatte. Kirja ei erehtynyt. Kello yksi aamulla tuuli ‰kki‰ taukosi, ja jokainen saattoi nukahtaa saadakseen virkist‰v‰‰ lepoa. Seuraavana aamuna noustiin reippaina ja virkein‰, Paganel varsinkin, joka ‰‰nn‰hteli espanjalaisia sanojansa hilpe‰n ‰‰nekk‰‰sti ja venytteli j‰seni‰‰n kuin nuori koira. Oli 24. p‰iv‰ lokakuuta ja kymmenen p‰iv‰‰ siit‰, kun oli l‰hdetty Talkahuoanosta. Sataviisikymment‰ kilometri‰ oli viel‰ matkaa paikkaan, jossa Colorado-virta leikkaa 37. leveysasteen, toisin sanoen kolmen p‰iv‰n taival. Koko t‰m‰n retken aikana Amerikan mantereen poikki lordi Glenarvan p‰lyili tuskallisen tarkasti, olisiko alkuasukkaita l‰hell‰. H‰n halusi tiedustella heilt‰ kapteeni Grantia patagonialaisen v‰lityksell‰, jonka kanssa Paganel muuten alkoi tulla keskusteluissa riitt‰v‰sti toimeen. Mutta nyt kuljettiin intiaanien harvoin k‰ytt‰m‰‰ reitti‰, sill‰ ne ruohoaavikon tiet, jotka viev‰t Argentiinan tasavallasta Kordillieereille, ovat pohjoisemmassa. Eik‰ tavattukaan vaeltelevia intiaaneja tai p‰‰llikkˆns‰ alaisina el‰vi‰, kiinteille asumapaikoille asettuneita heimoja. Jos sattumalta joku harhaileva ratsumies n‰htiin kaukaa, t‰m‰ pakeni nopeasti, haluamatta asettua yhteyteen tuntemattomien kanssa. T‰llainen joukko saattoi tuntua ep‰ilytt‰v‰lt‰ kenest‰ hyv‰ns‰, joka sattui yksin vaeltamaan aavikolla, rosvosta, jota viisaus k‰ski olemaan varuillaan, h‰nen n‰hdess‰‰n kahdeksan hyvin aseistettua ja varustettua miest‰, niin kuin matkustajastakin, joka n‰ill‰ autioilla mailla saattoi pit‰‰ heit‰ pahaa aikovana joukkona. Niinp‰ oli mahdotonta p‰‰st‰ kosketuksiin kunniallisten ihmisten tai pahantekijˆidenk‰‰n kanssa. Oli ik‰v‰, ettei tavattu edes _rastreadorien_, pampan rosvojen, joukkoa, vaikkapa keskustelu olisi t‰ytynyt aloittaa laukaustenvaihdolla. Mutta vaikka Glenarvan tiedustelujensa vuoksi pahoitteli, ettei saanut tavata intiaaneja, sattui kuitenkin er‰s seikka, joka n‰ytti merkillisesti vahvistavan Grantin kirjeen tulkintaa. Useita kertoja leikkasi retkikunnan noudattama suunta polkuja, muiden muassa er‰st‰ varsin huomattavaakin tiet‰, joka vei Carmenista Mendozaan. Sen tunsi kotiel‰inten, muulien, hevosten, lampaiden tai h‰rkien luista, jotka petolintujen puhdistamilla ja ilman valkaisemilla j‰‰nnˆksill‰‰n reunustivat sit‰. Niit‰ oli tuhansittain, ja ep‰ilem‰tt‰ useampien kuin yhden ihmisluurangon j‰‰nteet olivat siell‰ el‰inten luiden joukossa. T‰h‰n saakka ei Thalcave ollut tehnyt ainoatakaan huomautusta tarkoin noudatetusta reitist‰. H‰n ymm‰rsi kuitenkin, ett‰ kun se ei suuntautunut millek‰‰n aavikon teist‰, se ei lopulta veisi mihink‰‰n kaupunkiin tai kyl‰‰n tai Argentiinan uutisasutukseen. Joka aamu kuljettiin auringonnousua kohti poikkeamatta suoralta linjalta, ja joka ilta oli aurinko laskiessaan t‰m‰n linjan vastakkaisessa p‰‰ss‰. Oppaana t‰ytyi Thalcaven siis oudoksua n‰hdess‰‰n, ett‰ h‰n ei ainoastaan ollut opastamatta, vaan ett‰ h‰nt‰ itse‰‰n opastettiin. Mutta mik‰li h‰n sit‰ oudoksui, h‰n pysyi intiaanien luontaiseen tapaan vaiti eik‰ ollut t‰h‰n saakka huomauttanut mit‰‰n siit‰, ett‰ oli j‰tetty k‰ytt‰m‰tt‰ tavallisia polkuja. Mutta t‰n‰ p‰iv‰n‰, kun tultiin yll‰mainitulle varsinaiselle tielle, h‰n pys‰ytti hevosensa ja k‰‰ntyi Paganelin puoleen sanoen: -- Carmenin tie. -- Niin on, Thalcave, maantieteilij‰ vastasi puhtaimmalla espanjallaan, -- tie Carmenista Mendozaan. -- Emmekˆ kulje sit‰? Thalcave kysyi. -- Emme, Paganel vastasi. -- Minnek‰s menemme? -- Aina vain it‰‰n. -- Se ei vie minnek‰‰n. -- Kuka tiet‰‰? Thalcave vaikeni ja katseli tiedemiest‰ hyvin kummissaan. H‰n ei kuitenkaan otaksunut, ett‰ Paganel v‰h‰‰k‰‰n laski leikki‰. Intiaani, joka on itse aina vakava, ei koskaan kuvittele toisen laskevan leikki‰. -- Te ette siis ole matkalla Carmeniin? h‰n lis‰si hetken vaiettuaan. -- Emme, Paganel vastasi. -- Ettek‰ Mendozaan? -- Emme sinnek‰‰n. T‰ll‰ hetkell‰ Glenarvan, joka oli tullut Paganelin luo, kysyi h‰nelt‰, mit‰ Thalcave sanoi ja miksi h‰n oli pys‰htynyt. -- H‰n kysyi minulta, menemmekˆ joko Carmeniin tai Mendozaan, Paganel vastasi, -- ja ihmettelee kovin kielt‰v‰‰ vastaustani kumpaankin kysymykseens‰. -- Tosiaankin, meid‰n matkamme t‰ytyy tuntua h‰nest‰ kovin oudolta! Glenarvan huomautti. -- Sen uskon. H‰n sanoi; ett‰ me emme mene minnek‰‰n. -- Kuulkaa, Paganel, ettekˆ voisi selitt‰‰ h‰nelle meid‰n matkamme tarkoitusta ja mit‰ varten meid‰n on kulkeminen aina vain it‰‰ kohti? -- Se on perin vaikeaa, Paganel vastasi, -- sill‰ intiaani ei tied‰ mit‰‰n maan asteista, ja Grantin kirjeen kertomus tuntuisi h‰nest‰ uskomattomalta jutulta. -- Sanokaa, majuri lausui vakavasti, -- kertomustako h‰n ei ymm‰rr‰ vai kertojaa? -- Ah, MacNabbs, Paganel vastasi, -- te siis ep‰ilette viel‰kin minun espanjaani! -- No, yritt‰k‰‰, arvoisa yst‰v‰ni! -- Yritet‰‰n. Paganel k‰‰ntyi j‰lleen patagonialaisen puoleen ja ryhtyi selittelyyn, joka usein keskeytyi sanojen puutteesta tai vaikeudesta tulkita erin‰isi‰ yksityiskohtia ja selitt‰‰ puolittain tiet‰m‰ttˆm‰lle villille vaikeasti k‰sitett‰vi‰ seikkoja. Tiedemies oli hassunkurisen n‰kˆinen. H‰n viittilˆi, ‰‰nteli, v‰‰nteli jos jollakin tavalla, ja hikikarpaloita putoili sateena otsalta rinnalle. Kun kieli ei en‰‰ k‰ynyt, tuli k‰si avuksi. Paganel laskeutui maahan ja piirsi hiekkaan kartan, jossa pituus- ja leveysasteet leikkasivat toisiaan, jossa esiintyiv‰t molemmat valtameret, ja jossa n‰kyi myˆs Carmeniin viev‰ tie. Milloinkaan ei opettaja ole ollut pahemmassa pulassa. Thalcave katseli n‰it‰ temppuja tyynen n‰kˆisen‰, n‰ytt‰m‰tt‰, ymm‰rsikˆ h‰n vai ei. Maantieteilij‰n luento kesti yli puoli tuntia. Sitten h‰n vaikeni, kuivasi likom‰rki‰ kasvojansa ja katsoi patagonialaista. -- Onko h‰n ymm‰rt‰nyt? Glenarvan kysyi. -- Saamme n‰hd‰, Paganel vastasi, -- mutta ellei h‰n ole ymm‰rt‰nyt, min‰ luovun yrityksest‰. Thalcave ei hievahtanut. Eik‰ myˆsk‰‰n sanonut mit‰‰n. H‰nen katseensa oli k‰‰ntynyt hiekkaan vedettyihin viivoihin, joita tuuli v‰hitellen puhalsi n‰kym‰ttˆmiin. -- No? Paganel kysyi h‰nelt‰. Thalcave ei n‰ytt‰nyt kuulevan. Paganel n‰ki jo pilkallisen hymyn piirtyv‰n majurin huulille ja tahtoen suoriutua asiasta kunnialla alkoi uudella tarmolla jatkaa maantieteellisi‰ selityksi‰‰n, kun patagonialainen keskeytti h‰net k‰denliikkeell‰. -- Te etsitte er‰st‰ vankia? h‰n kysyi. -- Niin, Paganel vastasi. -- Ja juuri t‰lt‰ laskevan ja nousevan auringon v‰liselt‰ linjalta, Thalcave lis‰si ilmaisten intiaanien tapaan suunnan l‰nnest‰ it‰‰n. -- Niin, juuri niin. -- Ja teid‰n Jumalanne, patagonialainen sanoi, -- on uskonut aavan meren aalloille vangin salaisuuden? -- Jumala itse. -- T‰yttykˆˆn siis h‰nen tahtonsa, Thalcave vastasi omituisen juhlallisesti, -- me kuljemme it‰‰n, jos tarvitaan, vaikka aurinkoon asti! Paganel riemuitsi oppilaansa puolesta ja k‰‰nsi heti kumppaneilleen intiaanin vastaukset. -- Kuinka ‰lyk‰st‰ rotua! h‰n lis‰si. -- Kahdestakymmenest‰ oman maani kansalaisesta ei yhdeks‰ntoista olisi ymm‰rt‰nyt selityksi‰ni. Glenarvan pyysi Paganelia kysym‰‰n patagonialaiselta, oliko h‰n kuullut puhuttavan, ett‰ muukalaisia oli joutunut pampan intiaanien vangiksi. Paganel kysyi ja odotti vastausta. -- Ehk‰, patagonialainen vastasi. Vastaus k‰‰nnettiin heti ja kaikki seitsem‰n matkustajaa kertyiv‰t Thalcaven ymp‰rille ja tuijottivat h‰nt‰ kysyv‰sti. Liikuttuneena ja tuskin sanoja lˆyt‰en Paganel jatkoi mielenkiintoista kysely‰‰n, samalla kun h‰nen vakavaan intiaaniin kiinnittynyt katseensa koetti onkia t‰lt‰ vastausta jo ennen kuin se ehti h‰nen suustaan. H‰n toisti patagonialaisen jokaisen sanan englanniksi, niin ett‰ h‰nen kumppaninsa kuulivat oppaan tavallaan puhuvan heid‰n kielell‰‰n. -- Ja se vanki? Paganel kysyi. -- Se oli er‰s muukalainen, Thalcave vastasi, -- er‰s eurooppalainen. -- N‰ittekˆ h‰net? -- En, mutta olen kuullut intiaanien puhuvan h‰nest‰. H‰n oli uljas mies. H‰nell‰ oli sonnin syd‰n. -- Sonnin syd‰n! Paganel sanoi. -- Voi suurenmoista patagonian puhetta! Ymm‰rr‰tteh‰n, yst‰v‰ni! Rohkea mies! -- Minun is‰ni! Robert Grant huudahti. Ja k‰‰ntyen Paganelin puoleen h‰n kysyi t‰lt‰: -- Kuinka sanotaan espanjaksi: "_se on minun is‰ni_"? -- _Es mio padre_, maantieteilij‰ vastasi. Silloin Robert, Thalcaven k‰teen tarttuen, sanoi hiljaisella ‰‰nell‰: -- _Es mio padre!_ -- _Suo padre!_[15] vastasi patagonialainen, jonka katse kirkastui. H‰n otti pojan syliins‰, nosti h‰net pois satulasta ja katseli h‰nt‰ mit‰ hartainta myˆt‰tuntoa osoittaen. H‰nen ‰lykk‰ilt‰ kasvoiltaan n‰kyi hiljainen liikutus. Mutta Paganel ei ollut lopettanut kysely‰‰n. Miss‰ t‰m‰ vanki oli? Kuinka h‰n nyt jaksoi? Milloin Thalcave oli kuullut h‰nest‰ puhuttavan? Kaikki n‰m‰ kysymykset pyˆriv‰t samalla kertaa h‰nen mieless‰‰n. Vastauksia ei tarvinnut odottaa, ja h‰n sai tiet‰‰, ett‰ eurooppalainen oli er‰‰n Colorado- ja Negro-virtojen v‰lisell‰ alueella kuljeskelevan intiaaniheimon orjana. -- Miss‰ h‰n oli viimeksi? Paganel kysyi. -- Heimop‰‰llikkˆ Calfucuran luona, Thalcave vastasi. -- T‰ll‰kˆ suunnalla, jota olemme t‰h‰n saakka noudattaneet? -- Niin. -- Ja mink‰lainen mies se heimop‰‰llikkˆ on? -- Pojuches-intiaanien p‰‰llikkˆ on mies, jolla on kaksi kielt‰ ja kaksi syd‰nt‰. -- Toisin sanoen: petollinen puheessa ja petollinen teossa, Paganel selitti tulkittuaan tovereilleen patagonialaisen sattuvan kuiskauksen. -- Ja voimmeko vapauttaa yst‰v‰mme? h‰n lis‰si. -- Mahdollisesti, jos h‰n viel‰ on intiaanien k‰siss‰. -- Ja milloin te olette kuullut h‰nest‰ puhuttavan? -- Siit‰ on jo kauan, ja sen j‰lkeen on aurinko jo kiert‰nyt kaksi kes‰‰ pampan taivaalla. Glenarvanin iloa ei voi kuvata. T‰m‰ vastaus sopi t‰sm‰llisesti yhteen Grantin kirjeen p‰iv‰m‰‰r‰n kanssa. Mutta viel‰ oli Thalcavelle teht‰v‰ yksi kysymys. Paganel tekikin sen heti. -- Te puhutte yhdest‰ vangista, sanoi h‰n. -- Eikˆ niit‰ ollut kolme? -- En tied‰, Thalcave vastasi. -- Ettekˆ tied‰ mit‰‰n h‰nen nykyisest‰ tilastaan? -- En mit‰‰n. T‰h‰n p‰‰ttyi keskustelu. Olihan mahdollista, ett‰ nuo kolme vankia olivat joutuneet erilleen jo kauan sitten. Mutta patagonialaisen antamista tiedoista selvisi ainakin se, ett‰ intiaanit olivat puhuneet vangikseen joutuneesta eurooppalaisesta. H‰nen vangiksi joutumisensa aika, seutu, miss‰ h‰nen piti olla, kaikki, jopa patagonialaisen k‰ytt‰m‰ vertaus, kun h‰n tahtoi kuvata vangin rohkeutta, sopi t‰ydellisesti kapteeni Harry Grantiin. Seuraavana p‰iv‰n‰, 25:nten‰ lokakuuta, jatkoivat retkeilij‰t matkaansa it‰‰n uuden innon el‰hdytt‰min‰. Yh‰ iloton ja yksitoikkoinen tasanko levisi nyt heid‰n eteens‰ sellaisena loputtomana maaper‰n‰, jonka nimi maan kielell‰ on _travesia_. Tuulille altis, savensekainen maa oli aivan tasainen, ei kive‰, ei edes kivensirpaletta, paitsi joissakin elottomissa ja kuivuneissa vesiuurroksissa tai intiaanik‰sien kaivamien keinotekoisten lammikoiden reunoilla. Pitkien matkojen p‰‰ss‰ n‰kyi matalaa, tummalatvaista mets‰‰ ja siin‰ paikoittain valkoisia johanneksenleip‰puita, joiden palko sis‰lt‰‰ sokerimaista, miellytt‰v‰‰ ja virkist‰v‰‰ ydint‰; lis‰ksi muutamia ryhmi‰ t‰rp‰ttipuita, "chanareja", villej‰ v‰riherneit‰ ja monenlaisia okaisia puita, joiden laihuus jo kertoi maan hedelm‰ttˆmyydest‰. Seuraava eli 26. p‰iv‰ oli v‰sytt‰v‰. Oli p‰‰st‰v‰ Colorado-virralle. Mutta ratsastajiensa kannustamat hevoset kulkivat niin rivakasti, ett‰ viel‰ samana iltana saavuttiin ruohikkojen komealle virralle, jonka pituusaste on 69∞ 45'. Sen intiaaninimi Cobu-Leubu merkitsee "suurta virtaa", ja pitk‰n juoksun j‰lkeen se laskee Atlantin valtamereen. Sen suulla tavataan omituinen ilmiˆ, sill‰ sen vesim‰‰r‰ v‰henee merta l‰hetess‰, joko imeytym‰ll‰ maan alle tai haihtumalla, joskaan sen syyt‰ ei ole viel‰ lopullisesti todettu. Coloradolle saavuttua oli Paganelin ensimm‰isen‰ huolena menn‰ "maantieteellisesti" kylpem‰‰n punervan saven v‰ritt‰m‰‰n veteen. H‰n h‰mm‰styi havaitessaan joen syv‰ksi, mik‰ johtui yksinomaan lumen sulamisesta kes‰n ensi p‰ivien paisteessa. Lis‰ksi joki oli liian leve‰, jotta hevoset olisivat voineet p‰‰st‰ sen yli uimalla. Onneksi muutaman sadan metrin p‰‰ss‰ yl‰virralle p‰in oli intiaanien rakentama oksista punottu ja nahkahihnoilla lujitettu riippusilta. Retkel‰iset p‰‰siv‰t siis kulkemaan joen yli ja saattoivat leiriyty‰ sen vasemmalle rannalle. Ennen makuulle menoaan Paganel halusi tarkasti m‰‰ritell‰ Coloradon syvyyden ja merkitsi sen kartalleen erikoisen huolellisesti Yaru-Dzangbo-Tshun asemesta, joka virtasi ilman h‰nt‰ Tiibetin vuoristossa. Kaksi seuraavaa p‰iv‰‰, 27. ja 28. lokakuuta, kului ilman mit‰‰n erikoisia tapahtumia. Samaa yksitoikkoisuutta ja aina yht‰ karua maata. Ei miss‰‰n ole v‰hemm‰n vaihtelevaa seutua, tyhjemp‰‰ maisemaa. Maa alkoi sent‰‰n k‰yd‰ kosteaksi. Piti kulkea _canadien_, er‰‰nlaisten tulvillaan olevien norojen yli ja kiert‰‰ _esteroita_, tihe‰‰ vesiruohoa kasvavia pysyvi‰ lampia. Illalla hevoset pys‰htyiv‰t Ure-Lanquem-nimisen laajan j‰rven rannalle, jonka vesi on hyvin mineraalipitoista, niin ett‰ intiaanit nimitt‰v‰t sit‰ "kitker‰ksi j‰rveksi", ja joka vuonna 1862 oli argentiinalaisen sotav‰en julmien kostotoimien todistajana. Leiriydyttiin totuttuun tapaan, ja lepoa olisi saatu riitt‰v‰sti, ellei l‰hell‰ olisi ollut apinoita, marakatteja ja villej‰ koiria. N‰m‰ metelˆiv‰t el‰imet panivat toimeen, ep‰ilem‰tt‰ eurooppalaisten korvien kunniaksi, mutta siit‰ huolimatta niiden r‰‰kk‰ykseksi yhden niit‰ luonnon sinfonioita, joita tulevaisuuden s‰velt‰j‰ ei olisi hyljeksinyt. PAMPA. Argentiinan pampa-alue ulottuu 34.-40. asteelle etel‰ist‰ leveytt‰. Sana _pampa_ on araucanialaista alkuper‰‰ ja merkitsee ruohotasankoa, joten se sopii juuri t‰lle seudulle. Sen l‰nsiosan mimosapuut, sen it‰osan rehev‰t laitumet antavat sille erikoisen leimansa. T‰m‰n kasvullisuuden juuret ovat maakerrostumassa, joka peitt‰‰ punertavaa tai keltaista savihietapohjaa. Geologi lˆyt‰isi runsaita aarteita penkoessaan n‰it‰ terti‰‰rikauden kerrostumia. Siell‰ piilee loppumaton m‰‰r‰ vedenpaisumusta aikaisempia luita, joiden intiaanit arvelevat kuuluneen h‰vinneiden vyˆti‰isten suurille heimoille, ja n‰iden j‰tteiden alle on haudattu t‰m‰n alueen esihistoria. Etel‰-Amerikan pampa on maantieteellinen erikoisuus, kuten Pohjois-Amerikan preeriat tai Siperian arot. Sen ilmasto on mantereisempana sek‰ kuumempi ett‰ kylmempi kuin Buenos Airesin maakunnan. Sill‰, Paganelin selityksen mukaan, valtameri varastoi kes‰n l‰mpˆ‰ ja luovuttaa sit‰ talven mittaan v‰hitellen takaisin. Siit‰ johtuu, ett‰ saarilla on tasaisempi l‰mpˆ kuin mantereiden sis‰osilla.[16] Niinp‰ ei myˆsk‰‰n l‰ntisen ruohoaavikon ilmasto ole niin tasainen kuin rannikkoseuduilla Atlantin valtameren l‰heisyyden vuoksi. Siin‰ tapahtuu ‰kkimuutoksia, jotka panevat l‰mpˆmittarin elohopean lakkaamatta siirtym‰‰n asteesta toiseen. Syksyll‰, toisin sanoen huhti- ja toukokuussa, on usein rankkasateita. Mutta t‰h‰n vuodenaikaan ilma oli hyvin kuivaa ja l‰mpˆasteet kovin korkealla. L‰hdettiin matkaan p‰iv‰n koittaessa, kun oli otettu selville suunta. Puiden ja pensaiden sitoma maaper‰ oli kiinte‰, ei ollut irtonaisia hiekka-aaltoja maassa eik‰ tuulen pyˆrittelemi‰ pˆlypilvi‰ ilmassa. Hevoset kulkivat ripe‰‰ vauhtia, keskell‰ _paja-bravaa_, n‰iden aavikkojen yleisint‰ ruohoa, joka antaa intiaaneille suojaa myrskyjen aikana. Siell‰ t‰‰ll‰, mutta v‰hitellen yh‰ harvemmin tavattiin kosteita noroja; niiss‰ kasvoi pajuja ja er‰st‰ _Gygnerium argenteum_-nimist‰ kasvia, joka viihtyy suolattoman veden l‰heisyydess‰. Silloin saivat hevoset nauttia raikkaasta vedest‰, k‰ytt‰en hyv‰kseen etua, kun tuli tilaisuus, ja sammuttaen janonsa vastaisen varalta. Thalcave samosi edell‰ pensaiden l‰pi. H‰n pelotteli sill‰ tavoin pakosalle _cholinat_, mit‰ vaarallisimmat kyyk‰‰rmeet, joiden purema tappaa h‰r‰n alle tunnissa. Ketter‰ Thauka hyppeli risukoiden yli ja auttoi is‰nt‰‰ns‰ raivaamaan tiet‰ per‰ss‰ tuleville hevosille. Matka n‰ill‰ tasaisilla ja mutkattomilla tasangoilla sujui niin ollen helposti ja ripe‰sti. Ruohokenttien luonnossa ei ollut mit‰‰n vaihtelua; ei kalliota, ei kivennyppyl‰‰ sadankaan kilometrin piiriss‰. Ei miss‰‰n muualla tavattu niin suurta ja niin itsep‰isesti jatkuvaa yksitoikkoisuutta. Maiseman vaihteluista, luonnon yll‰tyksist‰ ei varjoakaan. T‰ytyi olla Paganel, tiedemiesintoilija, joka n‰kee n‰kemisen arvoista siell‰kin, miss‰ ei ole mit‰‰n n‰ht‰v‰‰, voidakseen kiinnostua yksityiskohdista. Mik‰ siis kiinnitti h‰nen huomiotaan. H‰n ei olisi voinut sanoa sit‰. Korkeintaan joku pensas tai joku ruohonkorsi. Se riitti panemaan liikkeelle h‰nen ehtym‰ttˆm‰n sanatulvansa ja aiheeksi ryhty‰ opettamaan Robertia, joka aikansa kuluksi kuunteli h‰nt‰. Koko t‰m‰n p‰iv‰n, joka oli 29. lokakuuta, levisi tasanko ratsastajien edess‰ yh‰ vain samanlaisena. Kello kahden tienoissa sattui hevosten kavioiden alle suuri joukko el‰inten j‰‰nnˆksi‰. Suunnattoman h‰rk‰lauman haalistuneita luita kasoittain. N‰m‰ j‰tteet eiv‰t jatkuneet mutkittelevana jonona, jollainen j‰‰ n‰‰ntyneiden ja matkan varrella v‰hitellen kaatuneiden el‰inlaumojen j‰lkeen. Niinp‰ ei kukaan osannut selitt‰‰ t‰t‰ luurankojen kasautumista verrattain pienelle alueelle, ei edes Paganel, vaikka kuinkakin yritti. H‰n kysyi siis Thalcavelta, joka ei ep‰rˆinyt vastauksen antamisessa. Paganelin huudahdus "mahdotonta"! ja patagonialaisen ilmeinen vakuuttelu her‰ttiv‰t heid‰n matkakumppaneissaan suurta uteliaisuutta. -- Mit‰ t‰m‰ siis on? he kysyiv‰t. -- Taivaan tuli, maantieteilij‰ vastasi. -- Mit‰! Salamako olisi saanut aikaan t‰llaisen tuhon! Tom Austin sanoi. -- Iske‰ maahan viisisataa p‰‰t‰ k‰sitt‰v‰ lauma! -- Niin Thalcave vakuuttaa, eik‰ h‰n puhu turhia. Min‰ puolestani uskon sen, sill‰ Etel‰-Amerikan pampan rajuilmat viev‰t voiton kaikista muista. Kunpa vain emme saisi kokea niit‰! -- Nyt on aika kuuma, Wilson sanoi. -- L‰mpˆmittari osoittanee kolmekymment‰ astetta varjossa, Paganel vastasi. -- Se ei minua ihmetyt‰, Glenarvan sanoi. -- Min‰ tunnen jo s‰hkˆisyyden painostavan ruumistani. Toivokaamme, ett‰ t‰t‰ hellett‰ ei kest‰ kauan. -- Oi voi, Paganel sanoi, -- s‰‰nmuutoksesta ei ole toivoa, sill‰ taivas on aivan pilvetˆn. -- Sen pahempi, Glenarvan vastasi. -- sill‰ hevosemme ovat helteest‰ n‰‰nnyksiss‰. Onko sinun kovin kuuma, poikaseni? h‰n lis‰si, k‰‰ntyen Robertin puoleen. -- Ei, mylord, reipas pikkumies vastasi. -- Eih‰n l‰mmin luita riko. Hyv‰‰h‰n l‰mmin vain tekee. -- Varsinkin talvella, majuri huomautti mieliss‰‰n, puhaltaen sikarinsa savua taivasta kohti. Illalla pys‰hdyttiin er‰‰n autioksi j‰tetyn _ranchon_, savella tiivistetyist‰ oksista kyh‰tyn, olkikattoisen hˆkkelin luo; sen vieress‰ oli puoliksi lahonnut paaluaitaus, joka kuitenkin riitti suojelemaan hevosia kettujen yˆllisi‰ hyˆkk‰yksi‰ vastaan. Hevosilla ei tosin ollut mit‰‰n pel‰tt‰v‰‰ n‰iden el‰inten puolelta, mutta ne h‰ijyl‰iset pureksivat poikki riimunvarret, ja hevoset l‰htev‰t pakoon. Muutaman askelen p‰‰h‰n ranchosta oli kaivettu kuoppa, jota oli k‰ytetty keittiˆn‰, ja jossa oli kylmennytt‰ tuhkaa. Kalustona oli penkki, kurja h‰r‰nnahkainen vuode, pata, paistinvarras ja _matÈ_-kannu. MatÈ on er‰‰nlaista teet‰, jota juodaan yleisesti Etel‰-Amerikassa, varsinkin intiaanien keskuudessa. Se on tulella kuivattujen lehtien haudetta, ja sit‰ nautitaan, kuten amerikkalaisia juomia yleens‰, olkipillist‰ imem‰ll‰. Paganelin pyynnˆst‰ valmisti Thalcave kulhollisen t‰t‰ juomaa, joka hyvin edullisesti t‰ydensi kuivia ev‰it‰ ja julistettiin mainioksi. Seuraavana eli 30. p‰iv‰n‰ lokakuuta nousi aurinko polttavassa sumussa ja iski maahan kuumimmat s‰teens‰. Helle oli t‰n‰ p‰iv‰n‰ tosiaan tavaton, eik‰ tasanko tarjonnut sit‰ vastaan mink‰‰nlaista suojaa. Siit‰ huolimatta jatkettiin rohkeasti matkaa it‰‰np‰in. Monta kertaa kohdattiin suuria karjalaumoja, jotka jaksamatta edes syˆd‰ t‰ss‰ hehkuvassa helteess‰ makailivat laiskoina nurmikolla. Vartijoista tai paremmin sanoen paimenista ei ollut puhettakaan. Koirat, jotka ovat tottuneet janon ahdistaessa imem‰‰n uuhia, valvoivat yksin‰‰n suuria lehm‰-, h‰rk‰- ja sonnirykelmi‰. N‰m‰ elukat ovat muutoin s‰yse‰nluontoisia eiv‰tk‰ tunne sit‰ vaistomaista kammoa punaista kohtaan, joka on niiden eurooppalaisille serkuille ominainen. -- Se johtuu varmaankin siit‰, ett‰ ne syˆv‰t tasavallan ruohoa![17] Paganel lausui ihastuneena ehk‰ hieman liian ranskalaiseen leikinlaskuunsa. Puolenp‰iv‰n aikaan tapahtui maisemassa joitakin muutoksia, jota sen yksitoikkoisuuteen v‰syneet silm‰t eiv‰t voineet olla huomaamatta. Nurmikot k‰viv‰t harvinaisemmiksi. Ruohon sijasta kasvoi laihaa takkiaista ja kolmen metrin korkuisia j‰ttil‰isohdakkeita, jotka olisivat saaneet maapallon kaikki aasit onnellisiksi. Siell‰ t‰‰ll‰ kasvoi vaivais-chavareja ja muita tummanvihreit‰, kuiville seuduille ominaisia okaisia pensaita. T‰h‰n saakka oli ruohokent‰n savessa s‰ilynyt kosteus yll‰pit‰nyt laitumia; ruohopeite oli vehmasta ja runsasta; mutta sitten se paikoitellen nukkavieruna, monin kohdin paljaaksi kuluneena p‰‰sti loimet n‰kyviin ja levitti n‰ht‰v‰ksi maaper‰n kurjuuden. N‰it‰ lis‰‰ntyv‰n kuivuuden merkkej‰ ei voitu olla havaitsematta, ja Thalcave huomautti niist‰. -- Min‰ en ole t‰st‰ vaihdoksesta pahoillani, Tom Austin lausui; -- aina vain ruohoa ja ruohoa, se k‰y lopulta kyll‰stytt‰v‰ksi. -- Niin, mutta miss‰ aina on ruohoa, siell‰ on aina vett‰, majuri huomautti. -- Oh, meill‰ ei ole h‰t‰‰, Wilson sanoi, ainahan sit‰ matkan varrella jokin joki tavataan. Jos Paganel olisi kuullut t‰m‰n vastauksen, h‰n ei olisi ollut ilmoittamatta, ett‰ Coloradon ja Argentinan vuoriston v‰lill‰ ei ole monta jokea; mutta t‰ll‰ hetkell‰ h‰n selitti Glenarvanille er‰st‰ ilmiˆt‰, joka oli kiinnitt‰nyt t‰m‰n huomion. Jo jonkun aikaa oli ilma ollut t‰ynn‰ savun hajua. Taivaanrannalla ei kuitenkaan n‰kynyt tulta eik‰ kaukaista kuloa osoittavaa savua. T‰lle ilmiˆlle ei siis n‰ytt‰nyt saatavan luonnollista selityst‰. Pian kuitenkin k‰vi palaneen ruohon haju niin v‰kev‰ksi, ett‰ se h‰mm‰stytti kaikkia matkamiehi‰, lukuunottamatta Paganelia ja Thalcavea. Maantieteilij‰, jota ei mik‰‰n tapahtuma saattanut pulaan, antoi yst‰villeen seuraavan vastauksen: -- Me emme n‰e tulta, h‰n sanoi, -- mutta haistamme savua. No, ei savua ilman tulta: se sananlasku on yht‰ tosi Amerikassa kuin Euroopassa. Niinp‰ on nyt jossakin tulta. N‰m‰ ruoholakeudet ovat tosiaankin niin laakeita, ettei mik‰‰n est‰ tuulen kulkua, vaan t‰‰ll‰ saattaa usein tuntea kulon hajua sadankahdenkymmenen kilometrin p‰‰h‰n. -- Sadankahdenkymmenen kilometrinkˆ? majuri kysyi ep‰uskoisella ‰‰nell‰. -- Ainakin, Paganel vakuutti. -- Mutta min‰ lis‰‰n, ett‰ n‰m‰ kulot voivat levit‰ usein hyvin laajalle alalle. -- Kuka sitten sytytt‰‰ ruoholakeuden palamaan? Robert kysyi. -- Joskus ukkonen, kun ruoho on pitk‰llisest‰ helteest‰ kuivunut, joskus taas ehdoin tahdoin intiaanit. -- Mutta mit‰ varten? -- He v‰itt‰v‰t -- en tied‰, miss‰ m‰‰rin heid‰n v‰itteess‰‰n on per‰‰ -- ett‰ sellaisen kasken j‰lkeen laitumet kasvavat paremmin. Se olisi siis keino elvytt‰‰ maaper‰n toimintaa tuhkan avulla. Omasta puolestani luulen pikemminkin, ett‰ n‰m‰ kulot sytytet‰‰n niiden miljardien hyˆnteisten h‰vitt‰miseksi, jotka rasittavat heid‰n karjojaan. -- Mutta t‰m‰ raju keino, majuri sanoi, -- maksaa varmaankin monen tasangolla harhailevan raavaankin hengen. -- Tietysti, niit‰ palaa montakin. Mutta mit‰ se merkitsee niin suuressa joukossa? -- Min‰ en v‰lit‰ niist‰, MacNabbs vastasi, -- olkoon se intiaanien asia, mutta ajattelen n‰ill‰ tasangoilla vaeltavia matkustajia. Voihan sattua, ett‰ heit‰kin joutuu liekkien saarroksiin. -- Totta kai, Paganel huudahti ilmeisen tyytyv‰isen‰. -- Sattuuhan joskus niinkin, eik‰ minusta olisi hullumpaa, jos saisi olla mukana sellaisessa n‰ytelm‰ss‰. -- Katsokaapa tuota tiedemiest‰mme. H‰n on valmis antautumaan tieteens‰ vuoksi el‰v‰lt‰ poltettavaksi! Glenarvan huomautti. -- En sent‰‰n, rakas Glenarvan, mutta jokainenhan meist‰ on lukenut Cooperinsa, ja Nahkasukka on meille opettanut keinon pys‰ytt‰‰ kulon kitkem‰ll‰ maasta ruohot muutamien metrien alalta ymp‰rill‰mme. Mik‰‰n ei ole sen yksinkertaisempaa. Niinp‰ en pelk‰‰ kulon l‰henemist‰, vaan toivon sit‰ hartaasti! Mutta Paganelin toivon ei sallittu toteutua, ja kun h‰n kuitenkin paistui puoliksi, se johtui yksinomaan auringon siet‰m‰ttˆm‰st‰ kuumuudesta. Hevoset l‰‰h‰ttiv‰t t‰ss‰ troopillisessa helteess‰. Siimest‰ ei voinut toivoakaan, vaikka joskus jokin pilvenhattara sattui hehkuvan auringon eteen; silloin liukui varjo pitkin tasaista maata, ja ratsumiehet koettivat hevosiaan yllytt‰en pysytell‰ sen vilpoisessa katveessa, jota l‰nsituulet kiid‰ttiv‰t heid‰n edess‰‰n. Mutta hevoset eiv‰t olleet niin nopeita, vaan j‰iv‰t pian j‰lkeen, ja j‰lleen paljastunut aurinko syyti uutta hehkua pampan kalkiksi palaneelle kamaralle. Kun Wilson oli sanonut, ett‰ heilt‰ ei tulisi puuttumaan vett‰, h‰n ei ollut ottanut lukuun sit‰ sammumatonta janoa, joka t‰m‰n p‰iv‰n kuluessa ahdisti h‰nen kumppaneitaan; lis‰tess‰‰n, ett‰ matkan varrella aina kohdattaisiin joku joki, h‰n oli mennyt liian pitk‰lle. Itse asiassa t‰‰ll‰ ei ollut jokia, sill‰ maan tasaisuus ei suonut niille soveliaita uomia, mutta intiaanien kaivamat keinotekoiset lammikotkin olivat ehtyneet. N‰hdess‰‰n kuivuuden oireiden lis‰‰ntyv‰n joka kilometrilt‰, Paganel huomautti asiasta Thalcavelle ja kysyi, miss‰ t‰m‰ toivoi lˆyt‰v‰ns‰ vett‰. -- Salinas-j‰rvell‰, intiaani vastasi. -- Ja milloin saavumme sinne? -- Huomenillalla. Pampalla matkatessaan on argentiinalaisilla tapana kaivaa kaivoja, ja muutaman metrin syvyydest‰ he tavallisesti lˆyt‰v‰tkin vett‰. Mutta kun retkeilijˆill‰ ei ollut mukana t‰h‰n tarvittavia tyˆkaluja, he eiv‰t voineet turvautua t‰h‰n keinoon. T‰ytyi siis supistaa annoksia, ja vaikka ei suorastaan n‰‰nnyttyk‰‰n janoon, kukaan ei saanut t‰ydellisesti sammuttaa sit‰. Illalla pys‰hdyttiin noin viidenkymmenen kilometrin taipaleen j‰lkeen. Jokainen toivoi kunnon unta virkisty‰kseen p‰iv‰n rasituksista, mutta juuri sen vei s‰‰skien ja hyttysten lauma. Niiden ilmestyminen ennusti tuulen muutosta, ja tuuli k‰‰ntyikin todella, mutta pohjoiseksi. N‰m‰ kiusalliset hyˆnteiset h‰vi‰v‰t yleens‰ vain etel‰- tai lounaistuulessa. Yht‰ tyyni kuin majuri oli el‰m‰n pieniss‰ vastoink‰ymisiss‰, yht‰ k‰rttyis‰ oli Paganel, joka noitui kohtalon kiusantekoa. H‰n kiroili hyttysi‰ ja s‰‰ski‰ ja kaipasi kovasti hapensekaista vett‰, joka olisi lievitt‰nyt niiden pistosten kirvely‰. Vaikka majuri koetti h‰nt‰ lohduttaa sanomalla, ett‰ kun luonnontutkijoiden tiet‰m‰n mukaan on olemassa kolmesataatuhatta hyˆnteislajia, sopi katsoa itsens‰ onnelliseksi, ettei ole tekemisiss‰ kuin kahden kanssa, h‰n her‰si perin huonolla tuulella. Mutta h‰nt‰ ei tarvinnut pyydell‰ jatkamaan matkaa heti p‰iv‰n koittaessa, sill‰ viel‰ samana p‰iv‰n‰ oli m‰‰r‰ ehti‰ Salinas-j‰rvelle. Hevoset olivat lopen uupuneita; ne olivat kuolemaisillaan janoon; ja vaikka ratsastajat olivat supistaneet omia annoksiaan ratsujen hyv‰ksi, oli niille voitu antaa vain kovin v‰h‰n juotavaa. Kuivuus oli viel‰ ankarampi ja helle yht‰ siet‰m‰tˆn pˆly‰ tuovan pohjoistuulen, pampan samumin, puhaltaessa. T‰n‰ p‰iv‰n‰ matkan yksitoikkoisuus keskeytyi hetkeksi. Mulrady, joka kulki etunen‰ss‰, pyˆrsi takaisin ilmoittaen joukon intiaaneja olevan l‰histˆll‰. T‰st‰ kohtaamisesta oltiin eri mielt‰. Glenarvan ajatteli, ett‰ n‰m‰ alkuasukkaat ehk‰ saattaisivat antaa tietoja _Britannian_ haaksirikkoisista. Thalcave puolestaan ei lainkaan riemastunut aavikolla kuljeskelevien intiaanien kohtaamisesta, vaan piti heit‰ rosvoina ja varkaina ja koetti karttaa heit‰. H‰nen ohjeidensa mukaan retkikunta kokoontui tiiviimm‰ksi joukoksi, ja aseet pantiin kuntoon. T‰ytyi olla valmiina kaiken varalta. Pian tuli intiaanijoukko n‰kyviin. Siin‰ oli ainoastaan kymmenkunta alkuasukasta, mik‰ rauhoitti patagonialaista. Intiaanit l‰hestyiv‰t noin sadan askelen p‰‰h‰n. Heid‰t saattoi helposti erottaa. He kuuluivat n‰ht‰v‰sti siihen pampan heimoon, jonka kenraali Rosas vuonna 1833 oli lyˆnyt hajalle. Korkea, kaareva ja pysty otsa, kookas vartalo ja oliivia muistuttava v‰ri teki heist‰ uhkeita intiaanirodun edustajia. Heill‰ oli guanakki- tai lammasnahkaiset vaatteet ja aseina, lukuunottamatta kuuden ja puolen metrin pituista keih‰st‰, puukkoja, linkoja ja suopunkeja. Heid‰n k‰tevyytens‰ hevosten ohjaamisessa osoitti heid‰n olevan taitavia ratsumiehi‰. He pys‰htyiv‰t sadan askelen p‰‰h‰n ja n‰yttiv‰t neuvottelevan, huudellen ja huitoillen. Glenarvan ratsasti heit‰ kohti. Mutta h‰n oli edennyt tuskin kahta metri‰ kun joukko teki k‰‰nnˆksen ja katosi uskomattoman nopeasti. Matkalaisten v‰syneet hevoset eiv‰t ikin‰ olisi voineet saavuttaa heit‰. -- Lurjukset! Paganel huudahti. -- He pakenivat liian nopeasti ollakseen kunniallista v‰ke‰, MacNabbs sanoi. -- Mit‰ intiaaneja ne ovat? Paganel kysyi Thalcavelta. -- Gauchoja, patagonialainen vastasi. -- Gauchoja, Paganel toisti k‰‰ntyen tovereidensa puoleen, -- gauchoja! Sitten meid‰n ei olisi tarvinnut olla niin varuillamme. Ei ollut mit‰‰n pel‰tt‰v‰‰! -- Miksei? majuri kysyi. -- Koska gauchot ovat rauhallista v‰ke‰. -- Niinkˆ luulette, Paganel? -- Varmasti; nuo pit‰v‰t meit‰ varkaina ja pakenivat sen vuoksi. -- Min‰ luulen pikemminkin, ett‰ he eiv‰t vain uskaltaneet hyˆk‰t‰ meid‰n kimppuumme, Glenarvan vastasi pahoillaan siit‰, ettei ollut p‰‰ssyt puheisiin n‰iden alkuasukaisten kanssa, olivatpa he muuten mink‰laisia tahansa. -- Sit‰ mielt‰ olen min‰kin! majuri sanoi -- ja ellen erehdy, eiv‰t gauchot suinkaan ole rauhallisia, vaan p‰invastoin rˆyhkeit‰ ja hurjia rosvoja. -- Jopa nyt jotakin! Paganel huudahti. Ja h‰n ryhtyi v‰ittelem‰‰n innokkaasti t‰st‰ kansatieteellisest‰ aiheesta, jopa niin innokkaasti, ett‰ sai majurin kiihtym‰‰n ja lausumaan MacNabbsin sanomaksi tuiki tavattoman sanan: -- Min‰ luulen, ett‰ te olette v‰‰r‰ss‰, Paganel! -- V‰‰r‰ss‰? tiedemies kummasteli. -- Niin. Thalcavekin piti n‰it‰ intiaaneja varkaina, ja h‰nell‰ on siihen jokin peruste. -- Olkoon, mutta t‰ll‰ kertaa on Thalcave erehtynyt, Paganel intti ‰re‰nlaisesti. -- Gauchot ovat maanviljelijˆit‰ ja paimenia eik‰ mit‰‰n muuta, ja min‰ olen itse sanonut varsin huomattavassa kirjasessa samaa pampan alkuasukkaista. -- Sitten on siihen pujahtanut t‰m‰ erehdys, herra Paganel. -- Erehdyskˆ, minun kirjaani, herra MacNabbs. -- Hajamielisyydest‰ kukaties, majuri vastasi itsep‰isen‰, -- mutta senh‰n voitte oikaista seuraavassa painoksessa. Paganel oli syv‰sti loukkaantunut kuullessaan maantieteentuntemustaan ep‰ilt‰v‰n, jopa pilkattavankin ja kiivastui. -- Tiet‰k‰‰, herra, ett‰ minun teokseni eiv‰t kaipaa sellaisia oikaisuja! -- Kyll‰ ainakin t‰ss‰ kohdassa, MacNabbs intti h‰rk‰p‰isesti. -- Herra, te olette mielest‰ni t‰n‰‰n h‰rn‰ilev‰! Paganel lausui. -- Ja te k‰rttyis‰! majuri tokaisi. Kina kiihtyi, kuten n‰kyy, odottamattoman kiivaaksi ja lis‰ksi asiasta, joka tosiaan ei ollut sen arvoinen. Glenarvan katsoi sopivaksi ryhty‰ v‰litt‰m‰‰n. -- Herrat ovat ehdottomasti oikeassa molemmat: toinen h‰rn‰‰, toinen ‰rtyy, mutta sallikaa minun sanoa, ett‰ kummastelen teit‰ kumpaakin. Ymm‰rt‰m‰tt‰, mit‰ kiista koski, oli patagonialainen tietenkin huomannut yst‰vysten nyt riitelev‰n. H‰n alkoi hymyill‰ ja sanoi rauhallisesti: -- Se johtuu pohjoistuulesta. -- Pohjoistuulesta! Paganel huudahti. -- Mit‰ hemmetti‰ pohjoistuulella on tekemist‰ t‰m‰n asian kanssa? -- Hyvinkin paljon, Glenarvan vastasi, -- sill‰ juuri pohjoistuuli on saanut teid‰t huonolle tuulelle! Min‰ olen kuullut sanottavan, ett‰ se Etel‰-Amerikassa erikoisesti ‰rsytt‰‰ hermoja. -- Pyh‰n Patrikin nimess‰, Edward, te olette oikeassa! majuri lausui ja purskahti nauramaan. Mutta Paganel, joka oli tosiaan kimmastunut, ei hellitt‰nyt, vaan k‰‰ntyi Glenarvanin puoleen, jonka v‰liintulo tuntui h‰nest‰ v‰h‰n liian leikkis‰lt‰. -- Vai niinkˆ, mylord, ett‰ minun hermostoni on ‰rtynyt? -- Niin, Paganel, se johtuu pohjoistuulesta, t‰st‰ samasta, joka aiheuttaa rikoksia n‰ill‰ aavikoilla niin kuin V‰limerentuuli Rooman tasangolla! -- Rikoksia! tiedemies matki. -- Olenko min‰ rikollisen n‰kˆinen? -- No, en nyt juuri sit‰ voi sanoa. -- Sanokaa saman tien, ett‰ min‰ aion murhata teid‰t! -- Niinp‰ niin, Glenarvan vastasi, voimatta pid‰tt‰‰ nauruansa, -- sit‰ ei voi tiet‰‰. Mutta onneksi pohjoistuuli kest‰‰ t‰‰ll‰ vain yhden p‰iv‰n. T‰m‰n kuullessaan purskahtivat kaikki nauruun Glenarvanin mukana. Silloin Paganel kannusti ratsuaan ja ratsasti kaikkien ohi haihduttaakseen huonoa tuultaan. Nelj‰nnestunnin kuluttua h‰n ei en‰‰ ajatellut koko asiaa. N‰in sumeni tiedemiehen hyv‰ntuulisuus hetkiseksi; mutta kuten Glenarvan oli sanonut, t‰m‰ heikkous johtui aivan ulkonaisesta syyst‰. Kello kahdeksan aikaan illalla ilmoitti Thalcave, joka oli ratsastanut jonkun matkaa edell‰, saavuttavan kauan kaivatulle j‰rvelle. Nelj‰nnestunnin kuluttua laskeutui seurue alas Salinas-j‰rven rantatˆyr‰st‰. Mutta siell‰ odotti heit‰ raskas pettymys. J‰rvi oli kuivunut. JUOMAVETTƒ ETSIMƒSSƒ. Salinas-j‰rvi p‰‰tt‰‰ Ventanan ja Guaminin vuoristoon liittyv‰n vesistˆn. Ennen aikaan saapui Buenos Airesista useita retkikuntia noutamaan sielt‰ suolaa, sill‰ sen vesi sis‰lt‰‰ huomattavan m‰‰r‰n natriumkloridia eli keittosuolaa. Mutta nyt oli polttavan helteen haihduttama vesi j‰tt‰nyt pohjalle kaiken sis‰lt‰m‰ns‰ suolan, ja j‰rvi oli niin ollen kuin suunnattoman suuri v‰lkkyv‰ kuvastin. Kun Thalcave ilmoitti juotavaa vett‰ olevan saatavissa Salinas-j‰rvell‰, h‰n tarkoitti niit‰ makeavetisi‰ jokia, jotka monelta puolelta laskevat siihen. Mutta t‰ll‰ hetkell‰ olivat sen lis‰joet kuivuneet samoin kuin se itsekin. Auringon hehku oli imenyt kaikki. Siit‰ yleinen tyrmistys, kun janoiset retkeilij‰t saapuivat j‰rven kuivuneelle rannalle. T‰ytyi p‰‰tt‰‰ jotakin. Leileihin j‰‰nyt v‰h‰inen vesier‰ oli puoliksi pilaantunutta eik‰ voinut sammuttaa janoa, joka alkoi tuntua yh‰ pahemmin. N‰lk‰ ja v‰symys v‰istyiv‰t t‰m‰n ehdottoman kaipuun tielt‰. Er‰‰seen notkelmaan rakennettu, alkuasukkaiden kylmille j‰tt‰m‰ _ruka_, jonkinlainen nahkateltta, antoi v‰syneille matkamiehille suojaa, kun taas heid‰n hevosensa, maaten j‰rven mutaisella rannalla, pureksivat vastenmielisesti rannan vesikasveja ja kuivia kaisloja. Kun kaikki olivat sijoittuneet rukaan, Paganel kysyi Thalcavelta, mit‰ h‰nen mielest‰‰n nyt oli teht‰v‰. Maantieteilij‰n ja intiaanin v‰lill‰ syntyi t‰st‰ vilkas keskustelu, josta Glenarvan ymm‰rsi muutamia sanoja. Thalcave puhui tyynesti. Paganel viittilˆi molempien puolesta. T‰t‰ keskustelua kesti muutamia minuutteja, mink‰ j‰lkeen patagonialainen pani k‰sivartensa ristiin rinnalleen. -- Mit‰ h‰n sanoi? Glenarvan kysyi. -- Min‰ luulen k‰sitt‰neeni, ett‰ h‰n neuvoi meit‰ hajaantumaan. -- Niin, kahteen joukkoon, Paganel vastasi. -- Ne meist‰, joiden v‰symyksen ja janon n‰‰nnytt‰m‰t hevoset tˆin tuskin jaksavat en‰‰ siirrell‰ jalkojaan, jatkavat parhaansa mukaan matkaa pitkin 37. leveysastetta. Ne taas, joiden hevoset ovat paremmassa kunnossa, l‰htev‰t edelt‰ tutkimaan Guamin-joen rantaa; se laskee San-Lucas-j‰rveen viidenkymmenen kilometrin p‰‰ss‰ t‰‰lt‰. Jos siell‰ tavataan riitt‰v‰sti vett‰; he odottavat tovereitaan Guaminin rannalla. Jos taas vett‰ ei ole, he palaavat n‰it‰ vastaan s‰‰st‰‰kseen heilt‰ hyˆdyttˆm‰n matkan. -- Ent‰ sitten? Tom Austin kysyi. -- Sitten t‰ytyy yritt‰‰ satakaksikymment‰ kilometri‰ etel‰mm‰ksi, Sierra Ventanan ensimm‰isille haarautumille saakka, miss‰ on useita jokia. -- Se on hyv‰ neuvo, Glenarvan vastasi, -- ja me noudatamme sit‰ viipym‰tt‰. Minun hevoseni ei ole viel‰ paljon k‰rsinyt veden puutteesta, ja min‰ tarjoudun saattamaan Thalcavea. -- Voi, mylord, ottakaa minut mukaan! Robert pyysi ik‰‰n kuin olisi ollut puhe huvimatkalle p‰‰semisest‰. -- Mutta jaksatko sin‰ seurata meit‰, poika? -- Kyll‰. Minulla on hyv‰ hevonen, joka vain pyrkii kulkemaan edell‰. Sallittehan, mylord ... min‰ pyyd‰n. -- Tule siis, poikani, Glenarvan sanoi hyvill‰‰n siit‰, ettei tarvinnut erota Robertista. -- Kun meit‰ on kolme, h‰n lis‰si, -- olisimme jokseenkin saamattomia, ellemme lˆyd‰ jotakin raikkaan juomaveden saantipaikkaa. -- Mutta ent‰s min‰? Paganel kysyi. -- Te, rakas Paganel, majuri vastasi, -- te j‰‰tte j‰lkijoukkoon. Te tunnette 37. leveysasteen, Guamin-joen ja koko pampan hyvin, ja me tarvitsemme teit‰. Mulrady, Wilson tai min‰ emme osaisi j‰lleen lˆyt‰‰ Thalcavea, mutta sen sijaan me kuljemme turvallisesti kunnon Jacques Paganelin johdolla. -- Min‰ alistun, maantieteilij‰ vastasi hyvin mieliss‰‰n ylip‰‰llikkyydest‰‰n. -- Mutta ei mit‰‰n hajamielisyyksi‰! majuri lis‰si. -- ƒlk‰‰ johtako meit‰ sinne, miss‰ meill‰ ei ole mit‰‰n tekemist‰, esimerkiksi takaisin Tyynen valtameren rannalle! -- Teille se kyll‰ ei olisi muuta kuin oikein ja kohtuullista, siet‰m‰tˆn majuri, Paganel vastasi nauraen. -- Mutta sanokaa minulle, rakas Glenarvan, kuinka te tulette kielen puolesta toimeen Thalcaven kanssa? -- Min‰ arvelen, Glenarvan vastasi, -- ett‰ patagonialaisella ja minulla ei ole paljon halua lˆrpˆtell‰. Mutta vakavasti puhuen luulen v‰h‰isell‰ espanjallani voivani kuitenkin saada h‰net ymm‰rt‰m‰‰n ajatukseni. -- L‰htek‰‰ siis, arvoisa yst‰v‰ni, Paganel lausui. -- Syˆk‰‰mme ensin, Glenarvan huomautti, -- ja nukkukaamme, jos voimme, l‰htˆhetkeen saakka. Syˆtiin ilman pisaraakaan juotavaa, mik‰ ei tuntunut juuri virkist‰v‰lt‰, ja ryhdyttiin paremman puutteessa nukkumaan. Paganel n‰ki unta rankkasateista, koskista, virroista, joista, lammikoista, puroista, jopa t‰ysist‰ vesikarahveista, sanalla sanoen kaikesta, mik‰ vain jollakin tavoin sis‰lsi juotavaa vett‰. Siit‰ tuli h‰nelle suorastaan painajainen. Aamulla kello kuuden aikana satuloitiin Thalcaven, Glenarvanin ja Robert Grantin hevoset; niille annettiin viimeinen vesiannos, ja ne nieliv‰t sen suuremmalla halulla kuin nautinnolla, sill‰ vesi oli jo kovin pilaantunutta. Sitten ratsumiehet nousivat satulaan. -- N‰kemiin, sanoivat majuri, Austin, Wilson ja Mulrady. -- Ja ennen kaikkea, koettakaa olla palaamatta, Paganel lis‰si. Pian olivat patagonialainen, Glenarvan ja Robert kadottaneet n‰kyvist‰‰n maantieteilij‰n ‰lyn varaan uskotun osaston, ja heid‰n syd‰nt‰‰n ahdisti. Suola-aavikko, jonka poikki he nyt kulkivat, on savitasankoa, jolla kasvaa kolmen metrin korkuisia vaivaispensaita, pieni‰ mimoosia, joilla on intiaanien kielell‰ nimen‰ _curra-mammel_, ja soodapitoisia, _jume_-nimisi‰ pensaita. Siell‰ t‰‰ll‰ heijastivat laajat suolakent‰t auringons‰teit‰ h‰mm‰stytt‰v‰n kirkkaasti. Silm‰ olisi helposti erehtynyt luulemaan n‰it‰ _barreroja_ ankaran pakkasen j‰‰dytt‰miksi alueiksi, mutta auringon hehku oli omansa haihduttamaan sellaisen harhaluulon. Yht‰kaikki antoi t‰m‰ karun ja palaneen maan ja n‰iden kimmelt‰vien p‰ivien vastakohta aavikolle erikoisen, katsetta kiehtovan n‰yn. Mutta satakaksi- tai kolmekymment‰ kilometri‰ etel‰mp‰n‰ Sierra Ventanan luona, jota kohti Guaminin mahdollinen kuivuminen ehk‰ pakottaisi matkamiehet pyrkim‰‰n, oli maisema toisenn‰kˆinen. T‰m‰ alue, jonka vuonna 1835 lˆysi kapteeni Fitz-Roy, silloisen _Beagle_-laivan retkikunnan johtaja, on uhkean hedelm‰llist‰. Siell‰ vihannoivat parhaat laidunmaat; vuoriharjanteiden luoteinen rinne on siell‰ rehev‰n ruohon peitossa ja viett‰‰ alasp‰in mit‰ monivivahteisimpien puulajien verhoamana; siell‰ menestyy _algarrobo_, jonka kuivatuista ja jauhetuista hedelmist‰ intiaanit valmistavat herkullista leip‰‰; samoin valkoinen _quebracho_, jonka pitk‰t ja taipuisat oksat riippuvat kuin Euroopan raitapuut; punainen _quebracho_, jonka puu ei m‰t‰ne; _naudubay_, joka syttyy tuleen uskomattoman helposti ja aiheuttaa usein hirveit‰ kuloja; _viraro_, jonka sinipunertavat kukat kerrostuvat pyramidin tapaisiksi, ja vihdoin _timbo_, jonka suunnaton latvavarjostin kohoaa aina kahdenkymmenenkuuden metrin korkeuteen asti, niin ett‰ sen alla voivat kokonaiset karjalaumat saada suojaa auringons‰teilt‰. Argentiinalaiset ovat usein koettaneet asuttaa t‰t‰ rikasta maata, onnistumatta voittamaan intiaanien vihamielisyytt‰. Tietenkin piti olettaa, ett‰ vuolaat virrat toivat vuorten huipuilta t‰lle vehmaudelle tarpeellista vett‰, eik‰ pitk‰llisink‰‰n pouta ole milloinkaan kyennyt kuivattamaan n‰it‰ jokia; mutta niiden rannoille oli matkaa, kuten sanottu, toistasataa kilometri‰ etel‰‰n. Thalcave oli siis oikeassa k‰‰ntyess‰‰n ensin Guaminia kohti, joka suunnasta poikkeamatta oli paljon l‰hemp‰n‰. Hevoset nelistiv‰t virmasti. Ne tunsivat ep‰ilem‰tt‰ vaistonsa mukaan, minne ratsastajat tahtoivat ohjata niit‰. Thauka varsinkin osoitti virkeytt‰, jota ei v‰symys eik‰ jano tuntunut voivan v‰hent‰‰; se liiti kuin lintu kuivuneiden _canadien_ ja curra-mammel-pensaiden l‰pi, hyv‰enteisesti hirnahdellen. Glenarvanin ja Robertin hitaammat, mutta esikuvan innostuttamat hevoset seurasivat sit‰ uljaasti. Thalcave oli satulassaan tanakasti istumalla tovereilleen yht‰ hyv‰n‰ esimerkkin‰ kuin Thauka toisille hevosille. Patagonialainen k‰‰ntyi usein katsahtamaan Robert Grantia. N‰hdess‰‰n pojan lujana ja varmana, lanteet joustavina, hartiat luontevina, jalat vapaina, polvet kiintein‰ satulassa, h‰n ilmaisi tyytyv‰isyytt‰‰n rohkaisevalla huudahduksella. Robert Grant oli tosiaan mainio ratsastaja ja ansaitsi intiaanin tunnustuksen. -- Hyv‰, Robert, Glenarvan sanoi. -- Thalcave n‰ytt‰‰ olevan sinuun tyytyv‰inen! H‰n ylist‰‰ sinua, poikaseni! -- Ja mist‰ sitten, mylord? -- Hyv‰st‰ ratsastustaidostasi. -- No, min‰ istun tukevasti, siin‰ kaikki, Robert vastasi, punastuen kuitenkin mielihyv‰st‰. -- Se onkin p‰‰asia, Robert, Glenarvan lausui, -- mutta sin‰ olet liian vaatimaton, ja min‰ ennustan, ett‰ sinusta aikaa myˆten tulee ensiluokkainen urheilija. -- Hyv‰ on, Robert sanoi nauraen, -- mutta mit‰s is‰ sanoo, kun h‰n tahtoo tehd‰ minusta merimiehen? -- Onko se mik‰‰n este! Vaikkei kaikista ratsastajista tule hyvi‰ merimiehi‰, niin kaikista merimiehist‰ voi tulla hyvi‰ ratsastajia. Kun ratsastaa raakapuulla, niin oppii pysym‰‰n satulassa. Hevosen kurissapito ja siihen kuuluvat liikkeet tulevat taas kuin itsest‰‰n. -- Is‰-raukka! Robert lausui. -- Ah, kuinka h‰n teit‰ kiitt‰‰k‰‰n, mylord, kun olette h‰net pelastanut. -- Rakastatko h‰nt‰ paljon, Robert? -- Rakastan, mylord. H‰n oli niin hyv‰ sisarelleni ja minulle. H‰n ajatteli vain meit‰. Matkoiltaan h‰n toi meille aina jonkun muiston joka maasta, miss‰ oli k‰ynyt, ja viel‰ hauskempaa oli se, ett‰ h‰n palattuaan oli meille niin hell‰ ja herttainen. Ah, te opitte myˆs rakastamaan h‰nt‰, kun saatte tutustua h‰neen! Mary on h‰nen n‰kˆisens‰. Is‰ll‰ on yht‰ pehme‰ ‰‰ni kuin h‰nell‰. Eikˆ se ole omituista, kun h‰n on merimies? -- On, perin omituista, Robert, Glenarvan vastasi. -- Min‰ n‰en h‰net viel‰, poikanen jatkoi ik‰‰n kuin itsekseen puhua. -- Hyv‰, kunnon is‰! H‰n tuuditti minua polvillaan, kun olin pieni, ja hyr‰ili aina er‰st‰ vanhaa skotlantilaista laulua, jossa ylistet‰‰n meid‰n maamme j‰rvi‰. Sen s‰vel muistuu viel‰ joskus mieleeni, vaikka h‰m‰r‰sti. Mary muistaa sen myˆs. Ah, mylord, kuinka me h‰nt‰ rakastimme! Kuulkaa, min‰ luulen, ett‰ t‰ytyy olla pieni voidakseen oikein rakastaa is‰‰ns‰! -- Ja suuri h‰nt‰ kunnioittaakseen, lapseni, Glenarvan vastasi liikuttuneena nuoresta syd‰mest‰ puhjenneista sanoista. T‰m‰n keskustelun aikana olivat hevoset hiljent‰neet vauhtiaan ja kulkivat nyt vain k‰yden. -- Lˆyd‰mmeh‰n me h‰net, eikˆ niin? Robert sanoi hetken vaitiolon j‰lkeen. -- Lˆyd‰mme varmaan, Glenarvan vakuutti. -- Thalcave on johtanut meid‰t h‰nen j‰ljilleen, ja min‰ luotan h‰neen. -- Thalcave on kunnon intiaani, poika sanoi. -- On varmasti. -- Tied‰ttekˆ mit‰, mylord? -- Sanohan ensin, niin vastaan. -- Tarkoitan sit‰, ett‰ teid‰n kanssanne on vain hyvi‰ ihmisi‰. Lady Helena, jota niin rakastan, majuri, joka on aina niin tyyni, kapteeni Mangles ja herra Paganel ja _Duncanin_ niin uljaat ja uskolliset matruusit! -- Niin, sen tied‰n, poikani, Glenarvan vastasi. -- Tied‰ttekˆ, ett‰ te itse olette paras kaikista? -- En totisesti, sit‰ en tied‰. -- No sitten teid‰n tulee se tiet‰‰, mylord, Robert vastasi tarttuen lordin k‰teen ja suuteli sit‰. Glenarvan pudisti hiljaa p‰‰t‰‰n, mutta keskustelu ei jatkunut, sill‰ Thalcave viittasi heit‰ kiiruhtamaan. He olivat j‰‰neet kauas j‰lkeen. Eik‰ auttanut hukata aikaa, vaan piti ajatella taemmas j‰‰neit‰ kumppaneita. Hevoset kannustettiin taas neliin, mutta pian k‰vi selv‰ksi, etteiv‰t ne Thaukaa lukuunottamatta en‰‰ kest‰isi sit‰ kauan. Puolenp‰iv‰n aikaan niille t‰ytyi suoda tunnin lepo. Ne eiv‰t jaksaneet en‰‰ ja hylkiv‰t laihaa, auringons‰teiden kuivattamaa _alfafare_-ruohoa. Glenarvan k‰vi levottomaksi. Kuivuuden merkit eiv‰t v‰henneet, ja vedenpuutteesta saattoi tulla tuhoisia seurauksia. Thalcave ei puhunut mit‰‰n, luultavasti ajatellen, ett‰ jos Guamini oli kuivunut, silloin vasta olisi aika surra, jos ylimalkaan intiaani voi milloinkaan tuntea ep‰toivoa. L‰hdettiin j‰lleen liikkeelle ja ruoskan ja kannusten avulla saatiin hevoset kulkemaan, mutta vain k‰ym‰jalkaa, juosta ne eiv‰t jaksaneet. Thalcave olisi voinut hyvin menn‰ edelle, sill‰ Thauka olisi saattanut muutamassa tunnissa vied‰ h‰net joen rannalle. Ep‰ilem‰tt‰ h‰n ajatteli sit‰; mutta toisaalta h‰n ei tahtonut j‰tt‰‰ kumppaneitaan yksin keskelle t‰t‰ er‰maata, vaan pakotti Thaukan hillitsem‰‰n vauhtia. Mutta hevonen vastusteli, vikuroi ja hirnui rajusti ennen kuin suostui kulkemaan k‰ym‰jalkaa; se totteli enemm‰n is‰nt‰ns‰ sanoja kuin voimakeinoja. Thalcave keskusteli tosiaankin hevosensa kanssa, ja vaikka Thauka ei vastannut, niin se ainakin ymm‰rsi. Patagonialainen selitti sille varmaankin p‰tevi‰ syit‰, sill‰ jonkun aikaa kiistelty‰‰n Thauka taipui h‰nen todisteluihinsa ja totteli, vaikkakin kuolaimiaan pureskellen. Mutta jos Thauka ymm‰rsi Thalcavea, niin Thalcavekin oli ymm‰rt‰nyt Thaukaa. ƒlyk‰s el‰in oli herkill‰ aisteillaan tuntenut jotakin kosteutta ilmassa; se hengitti sit‰ ahnaasti liikutellen ja maiskutellen kielt‰‰n ik‰‰n kuin olisi tuonut hyv‰nmakuista nestett‰. Patagonialainen ei voinut siit‰ erehty‰: vesi ei ollut kaukana. H‰n rohkaisi siis kumppaneitaan kertoen Thaukan malttamattomuudesta, jonka molemmat toisetkin hevoset pian ymm‰rsiv‰t. Ne tekiv‰t viimeisen ponnistuksen ja l‰htiv‰t nelist‰m‰‰n intiaanin per‰ss‰. Kello kolmen seuduilla n‰kyi er‰‰ss‰ laaksossa valkoinen juova. Se v‰reili auringonpaisteessa. -- Vett‰! Glenarvan sanoi. -- Vett‰, niin vett‰! Robert huudahti. Heid‰n ei en‰‰ tarvinnut yllytt‰‰ hevosiaan. El‰inraukat tunsivat voimiensa virkistyv‰n ja riensiv‰t eteenp‰in hurjaa vauhtia. Muutaman minuutin kuluttua ne olivat saavuttaneet Guamin-joen ja syˆksyiv‰t, valjaiden riisumista odottamatta, rintaansa myˆten sen virkist‰v‰‰n veteen. Ratsastajat tekiv‰t samoin nopeammin kuin itse olivat aikoneet, ja saivat tahtomattaan kylvyn, jota kuitenkaan eiv‰t pahoitelleet. -- Voi, kuinka se on hyv‰‰! Robert sanoi juoden keskell‰ jokea. -- Varovasti, poikani, vastasi Glenarvan, joka itse teki samoin. Kuului vain tihe‰‰ hˆrppimist‰. Thalcave puolestaan joi tyynesti, h‰t‰ilem‰tt‰, pienin siemauksin, mutta "pitkin kuin suopunki" kuten h‰n itse sanoi. H‰n ei n‰ytt‰nyt lainkaan lopettavan, joten saattoi kerrassaan pel‰t‰ h‰nen nielev‰n koko joen. -- No, yst‰v‰mme eiv‰t pety toiveissaan, Glenarvan sanoi. -- Saapuessaan Guaminille he saavat tosiaan hyv‰‰ vett‰ ja runsaasti, jos vain Thalcave j‰tt‰‰ sit‰ j‰ljelle. -- Mutta emmekˆ voisi ratsastaa heit‰ vastaan? Robert kysyi. -- S‰‰stett‰isiin heilt‰ muutaman tunnin levottomuus ja k‰rsimykset. -- Ep‰ilem‰tt‰, poikani, mutta kuinka saamme kuljetetuksi t‰t‰ vett‰? Leilit j‰iv‰t Wilsonin haltuun. Ei, parempi on odottaa, kuten on sovittu. Ottaen huomioon matkan vaatiman ajan ja sen, ett‰ hevoset jaksavat kulkea vain k‰ym‰jalkaa, voimme odottaa yst‰vi‰mme t‰nne vasta yˆll‰. Valmistakaamme heille siis hyv‰ yˆsija ja hyv‰ ateria. Thalcave oli Glenarvanin ehdotusta odottamatta l‰htenyt etsim‰‰n leiripaikkaa. Onneksi h‰n oli joen rannalla lˆyt‰nyt _ramadan_, er‰‰nlaisen kolmelta sivulta suljetun karja-aitauksen. Se oli erinomainen majapaikka, kun vain ei pel‰tty nukkua paljaan taivaan alla, eik‰ se taas lainkaan huolettanut Thalcaven tovereita. Niinp‰ he eiv‰t parempaa etsineetk‰‰n, vaan heitt‰ytyiv‰t pitk‰lleen auringonpaisteeseen kuivatakseen veden kastelemat vaatteensa. -- No niin, kun meill‰ nyt on makuupaikka, Glenarvan sanoi, -- niin ajatelkaamme ateriaa. Yst‰viemme pit‰‰ olla tyytyv‰isi‰ edelle l‰hett‰miins‰ airuihin, ja pahasti erehtyisin, jos heill‰ tulee olemaan valittamisen syyt‰. Luulenpa, ett‰ tunnin mets‰stys ei olisi hukkaan heitetty‰ aikaa. Oletko valmis, Robert? -- Olen, mylord, poika vastasi nousten pyssy k‰dess‰. Glenarvan oli saanut t‰m‰n ajatuksen sen vuoksi, ett‰ Guaminin rannoille n‰ytti kokoontuvan ymp‰rˆivien tasankojen kaikki riista; siell‰ lenteli laumoittain _tinamuita_, ruohoaavikolle tyypillisi‰ peltopyit‰, mustia pyit‰, er‰st‰ _teruteru_ nimist‰ kurmitsalajia, keltaisia ruisr‰‰kki‰ ja hele‰nvihreit‰ kaislar‰‰kki‰. Nelijalkaisia el‰imi‰ ei n‰kynyt, mutta Thalcave viittasi korkeaan ruohistoon ja tiheihin pensastoihin, selitt‰en niiden piileksiv‰n siell‰. Mets‰st‰j‰in tarvitsi astua vain muutama askel ollakseen maailman parhaalla riistamaalla. Niinp‰ he l‰htiv‰t mets‰st‰m‰‰n ja aluksi pit‰en turkiksia hˆyheni‰ arvokkaampina t‰ht‰iliv‰t ensi laukauksillaan ruohoaavikon isoja otuksia. Pian ilmestyi heid‰n eteens‰, viel‰p‰ sadoittain, mets‰kauriita ja guanakkeja, samanlaisia kuin ne, jotka syˆksyiv‰t niin hurjasti heid‰n ohitseen Kordillieerien laella; mutta n‰m‰ eritt‰in arat el‰imet pakenivat niin nopeasti, ett‰ oli mahdotonta p‰‰st‰ ampumamatkan p‰‰h‰n. Mets‰miehet k‰‰ntyiv‰t silloin hitaamman riistan puoleen, joka sit‰ paitsi ravintoarvoltaan ei j‰tt‰nyt mit‰‰n toivomisen varaa. Toistakymment‰ peltopyyt‰ ja ruisr‰‰kk‰‰ pudotettiin, ja Glenarvan ampui _tay-tetren_, keltakarvaisen, paksunahkaisen, ruoaksi sopivan napasian, joka hyvinkin oli laukauksen arvoinen. Alle puolessa tunnissa olivat mets‰miehet vaivattomasti saaneet kokoon sen riistan, mik‰ tarvittiin; Robert puolestaan oli kaatanut omituisen hampaattoman el‰imen, _armadillon_, er‰‰nlaisen puoli metri‰ pitk‰n, luupanssarin peitt‰m‰n vyˆti‰isen. Se oli hyvin rasvainen, ja Thalcave sanoi siit‰ tulevan mainio ruokalaji. Robert oli kovin ylpe‰ menestyksest‰‰n. Thalcave n‰ytti yst‰villeen, kuinka _nandu_, aavikolle tyypillinen eritt‰in nopea kamelikurjen sukuinen lintu pyydystet‰‰n. Intiaani ei yritt‰nytk‰‰n pett‰‰ niin vikkel‰‰ el‰int‰, vaan ajoi Thaukalla t‰ytt‰ neli‰ suoraan sit‰ kohti p‰‰st‰kseen heti sen kimppuun, sill‰ jos ensi hyˆkk‰ys ei onnistuisi, v‰sytt‰isi nandu pian hevosen ja mets‰st‰j‰n nopeasti mutkitellen. Sopivan matkan p‰‰h‰n p‰‰sty‰‰n h‰n heitti voimakkaalla k‰dell‰ bolansa niin tarkasti, ett‰ ne kietoutuivat linnun jalkoihin ja tekiv‰t sen ponnistelut turhiksi. Muutaman sekunnin kuluttua se lojui maassa. Thalcave otti sen haltuunsa eik‰ vain turhan mets‰styshuvin vuoksi; nandun liha on hyvin herkullista, ja h‰n halusi puolestaan tarjota oman ruokalajinsa yhteiseen ateriaan. Ramadaan tuotiin siis joukko pyit‰, Thalcaven kamelikurki, Glenarvanin napasika ja Robertin vyˆti‰inen. Kamelikurki ja sika valmistettiin heti, siis nyljettiin ja leikattiin ohuiksi siivuiksi. Vyˆti‰inen taas on arvokas el‰in, jossa on paistorasva itsess‰‰n, ja se pantiin omassa kuoressaan hehkuville hiilille. Omaksi ateriakseen tyytyiv‰t mets‰miehet peltopyihin ja s‰‰stiv‰t p‰‰ruoat tovereilleen. Palanpaineeksi juotiin raikasta vett‰, joka julistettiin paremmaksi kuin kaikki maailman portviinit, jopa paremmaksi kuin kuuluisa _usquebaugh_, Skotlannin yl‰ngˆill‰ niin suosittu ohraviina. Hevosia ei unohdettu. Niille koottiin ramadaan suuret m‰‰r‰t kuivaa ruohoa sek‰ ravinnoksi ett‰ vuoteeksi. Kun kaikki oli n‰in valmistettu, Glenarvan, Robert ja intiaani k‰‰riytyiv‰t ponchoihin ja heitt‰ytyiv‰t alfafarepahnoille, pampan mets‰st‰jien tavallisille vuoteille. PUNAISET SUDET. Tuli yˆ. Oli uudenkuun aika, jolloin t‰m‰ yˆn lyhty on n‰kym‰tˆn maan asukkaille. Ainoastaan t‰hden tuike valaisi tasankoa. Horisontissa sammuivat el‰inradan t‰htisikerm‰t yh‰ tummempaan sumuun. Guaminin vesi virtasi ‰‰nettˆm‰sti kuin pitk‰ ˆljyjuova sile‰ll‰ marmorilla. Linnut, nelijalkaiset ja matelijat lep‰siv‰t p‰iv‰n vaivojen j‰lkeen, ja er‰maan hiljaisuus levisi aavikon suunnattoman alueen ylle. Glenarvan, Robert ja Thalcave olivat noudattaneet yhteist‰ lakia. Maaten paksuilla ruohopatjoillaan he nukkuivat sike‰‰ unta. V‰symyksen n‰‰nnytt‰min‰ olivat hevosetkin heitt‰ytyneet maahan; vain Thauka, todellinen rotuhevonen, nukkui seisaallaan yh‰ nelj‰n jalkansa varassa, ylv‰‰n‰ levossa kuin toimessakin ja valmiina rient‰m‰‰n esiin is‰nt‰ns‰ pienimm‰st‰kin viittauksesta. T‰ydellinen hiljaisuus vallitsi aitauksen sis‰ll‰, ja nuotion hiilet loivat, v‰hitellen sammuessaan, viimeist‰ hohdettaan ‰‰nettˆm‰‰n pimeyteen. Mutta noin kello kymmenen aikana, jokseenkin lyhyen unen j‰lkeen, intiaani her‰si. H‰n ter‰sti katsettaan, hˆristi korviaan kulmakarvat rypyss‰ ilmeisesti yritt‰en tavoittaa jotakin ‰‰rimm‰isen hiljaista ‰‰nt‰. Pian n‰kyi ep‰m‰‰r‰ist‰ levottomuutta h‰nen tavallisesti niin v‰r‰ht‰m‰ttˆmill‰ kasvoillaan. Oliko h‰n vainunnut kiertelevien intiaanien l‰hestyv‰n tai jaguaarien, vesitiikerien tai muiden pelottavien petojen, jotka eiv‰t ole harvinaisia jokien l‰histˆll‰? T‰m‰ j‰lkimm‰inen olettamus tuntui h‰nest‰ ep‰ilem‰tt‰ todenn‰kˆisemm‰lt‰, sill‰ h‰n loi nopean silm‰yksen aitaukseen ker‰ttyihin polttoaineisiin ja tuntui huolestuvan yh‰ enemm‰n. Tuo kuivien korsien l‰j‰ palaisi tosiaan pian loppuun eik‰ voisi kauan pid‰tt‰‰ rohkeita petoja. N‰in ollen ei Thalcavella ollut muuta mahdollisuutta kuin odottaa, mit‰ tuleman piti, ja h‰n odotti puolikyyryss‰, p‰‰ k‰sien varassa, kyyn‰rp‰‰t polvia vasten, silm‰ tarkkana, sellaisen ihmisen asennossa, jonka ‰killinen vaaran tunne on her‰tt‰nyt uudestaan. Kului tunti. Jokainen muu kuin Thalcave olisi ulkoisen hiljaisuuden tyynnytt‰m‰n‰ j‰lleen ruvennut nukkumaan. Mutta miss‰ muukalainen ei olisi ep‰illyt mit‰‰n, siin‰ vainusivat intiaanin kiihtyneet aistit ja peritty vaisto jo l‰hell‰ vaanivan vaaran. H‰nen t‰hyst‰ess‰‰n ja kuunnellessaan Thauka korskahti kire‰sti ja levitti sieraimiaan aitauksen aukkoa kohti. Thalcave hyp‰hti pystyyn. -- Thauka on tuntenut vihollisen l‰hestyv‰n, h‰n p‰‰tteli. H‰n l‰hti tarkastelemaan ymp‰ristˆ‰. Siell‰ oli viel‰ hiljaista, mutta ei rauhallista. Thalcave n‰ki varjojen liikkuvan pensaikossa. Tuolla t‰‰ll‰ v‰l‰hteli kiiluvia pisteit‰, jotka liikahtelivat joka suuntaan, vuoroin sammuivat ja syttyiv‰t. Niit‰ olisi voinut verrata vedenkalvon p‰‰ll‰ tanssiviin hyttysiin. Muukalainen olisi ep‰ilem‰tt‰ pit‰nyt niit‰ kiiltomatoina, jotka yˆll‰ v‰lk‰htelev‰t monin paikoin ruohoaavikolla, mutta Thalcave ei erehtynyt; h‰n ymm‰rsi heti, millaisten vihollisten kanssa oli jouduttu tekemisiin, viritti pyssyns‰ hanan ja asettui vartioimaan aitauksen ensimm‰isten paalujen tuntumaan. Kauan h‰nen ei tarvinnutkaan odottaa. Outo ‰‰ni, kuin haukahdus ja ulvahdus, kuului tasangolta. Siihen vastasi pyssynlaukaus, jota seurasi sata‰‰ninen, karmea ulina. Glenarvan ja Robert her‰siv‰t ‰kki‰ ja hyp‰htiv‰t pystyyn. -- Mik‰ nyt on? Robert kysyi. -- Intiaanejako? Glenarvan tiedusteli. -- Ei, Thalcave vastasi, -- _aguaroja_. Robert katsahti Glenarvaniin. -- Aguaroja? h‰n kysyi. -- Niin, Glenarvan vastasi, -- pampan punaisia susia. Kumpikin tarttui aseisiin ja riensi intiaanin luo. T‰m‰ viittasi tasangolle, josta nyt kuului kauheaa ulvontaa. Robert astahti vaistomaisesti askelen taaksep‰in. -- Pelk‰‰tkˆ sin‰ susia, poikani? Glenarvan rauhoitti. -- En, mylord, Robert vastasi lujalla ‰‰nell‰. -- Teid‰n rinnallanne en min‰ yleens‰k‰‰n pelk‰‰ mit‰‰n. -- Sen parempi. Aguarat ovat jokseenkin vaarattomia el‰imi‰, ja ellei niit‰ olisi niin paljon, en edes v‰litt‰isi niist‰. -- Olkoon vaikka viel‰ enemm‰n! Robert vastasi. -- Meill‰h‰n on aseet, antaa niiden tulla vain! -- Niinp‰ saavat hyv‰n vastaanoton! N‰in puhumalla Glenarvan tahtoi rauhoittaa poikaa, mutta itse h‰n ajatteli salaa kauhistuen t‰t‰ yˆn turvissa hyˆkk‰‰v‰‰ petolaumaa. Petoja oli ehk‰ satoja, eik‰ kolme miest‰, olkoot kuinka hyvin aseistettuja tahansa, voisi pitk‰‰n menestyksell‰ pit‰‰ puoliaan ylivoimaa vastaan. Kun patagonialainen mainitsi sanan "aguara", Glenarvan tunsi heti pampan intiaanien punaisille susille antaman nimen. T‰ll‰ pedolla, jolle el‰intieteilij‰t ovat antaneet nimen _Canis jubatus_, on ison koiran ruumis ja ketun p‰‰, v‰rilt‰‰n se on kanelinpunainen, ja pitkin koko selk‰‰ ulottuu musta harja. Se on hyvin ketter‰ ja voimakas, oleilee enimm‰kseen vesien l‰hell‰ ja sieppaa uiden saaliinsa vedest‰; ˆisin se hiipii esiin pimennoistaan, miss‰ piileksii p‰iv‰t nukkumassa; sit‰ pel‰t‰‰n varsinkin estancioilla, miss‰ karjaa kasvatetaan, sill‰ n‰l‰n ahdistamana se hyˆkk‰‰ isojenkin el‰inten kimppuun ja saa niiden keskuudessa aikaan suurta tuhoa. Yksin‰ist‰ aguaraa ei tarvitse pel‰t‰, mutta toisin on kun ne liikkuvat n‰lk‰isen‰ laumana, ja parempi olisi joutua tekemisiin jonkun kuguaarin tai jaguaarin kanssa, joita voi ahdistaa suoraan edest‰p‰in. Pampalta kuuluvasta ulvonnasta ja tasangolla liikkuvien varjojen paljoudesta Glenarvan ymm‰rsi, ett‰ Guaminin rannalle oli ker‰‰ntynyt valtava lauma punaisia susia, jotka olivat vainunneet siell‰ varman saaliin, hevos- tai ihmislihaa, eik‰ yksik‰‰n niist‰ palaisi pes‰‰ns‰ ottamatta osuuttansa saaliista. Tilanne oli siis perin huolestuttava. V‰hitellen susien piiri k‰vi yh‰ pienemm‰ksi. Her‰nneet hevoset olivat pelosta hurjistuneita. Vain Thauka polki maata ja riuhtoili riimuaan p‰‰st‰kseen laukkaamaan pois aitauksesta. Sen is‰nt‰ sai sen rauhoittumaan vasta pitkill‰ vihellyksill‰. Glenarvan ja Robert olivat asettuneet puolustamaan ramadan sis‰‰nk‰ynti‰. Pyssyt viritettyin‰ he aikoivat juuri ampua ensimm‰ist‰ susirivi‰, kun Thalcave tempasi heilt‰ jo poskelle kohotetut pyssyt. -- Mit‰ Thalcave tarkoittaa? Robert kysyi. -- H‰n kielt‰‰ meit‰ ampumasta, Glenarvan vastasi. -- Mink‰ vuoksi? -- Ehkei h‰n pid‰ hetke‰ sopivana. Mutta se ei ollut syyn‰ intiaanin menettelyyn, vaan h‰nell‰ oli toinen vakavampi peruste, ja Glenarvan ymm‰rsi sen, kun Thalcave ruutisarveaan nostaen ja k‰‰nt‰en n‰ytti, ett‰ se oli melkein tyhj‰. -- Mit‰ nyt? Robert kysyi. -- Meid‰n pit‰‰ s‰‰st‰‰ ammuksiamme. T‰m‰np‰iv‰inen mets‰stys kulutti niit‰ paljon, ja meill‰ on niukalti lyijy‰ ja ruutia. Meill‰ ei ole en‰‰ kahtakymment‰ panosta. Poika ei vastannut mit‰‰n. -- Eth‰n sin‰ pelk‰‰, Robert? -- En, mylord. -- Hyv‰, poikani. T‰ll‰ hetkell‰ kajahti uusi laukaus. Thalcave oli kaatanut maahan liian uskaliaan vihollisen; sudet, jotka l‰heniv‰t taajoissa riveiss‰, per‰ytyiv‰t ja j‰iv‰t sadan askelen p‰‰h‰n aitauksesta. Intiaanin antamasta merkist‰ asettui Glenarvan heti h‰nen paikalleen; Thalcave puolestaan kokosi korsia, ruohoja ja kaikkea poltettavaa, kasasi ne ramadan suuaukon luo ja heitti niihin viel‰ hehkuvan hiilen. Pian kohosi liekkisein‰ taivaan mustaa taustaa vasten, ja sen lomista n‰kyi tasanko suurten liikkuvien kajastusten valaisemana. Glenarvan saattoi nyt n‰hd‰ el‰inten lukemattoman lauman, jota vastaan oli puolustauduttava. Milloinkaan ei ollut n‰hty niin paljon susia yhdess‰ sellaisen saaliinhimon hurjistuttamina. Thalcaven niit‰ vastaan pystytt‰m‰ tulisein‰ oli yllytt‰nyt niiden raivoa yh‰ hurjemmaksi, se kun ehdottomasti pys‰ytti ne. Muutamat sent‰‰n uskalsivat liekkien loimuun saakka ja polttivat siin‰ k‰p‰l‰ns‰. Tuon tuostakin tarvittiin uusi laukaus pys‰ytt‰m‰‰n uliseva lauma, ja tunnin kuluttua virui jo noin viisitoista raatoa maassa. Piiritetyt olivat t‰llˆin verrattain turvallisemmassa asemassa; niin kauan kuin ammuksia riitti, niin kauan kuin tulta voitiin pit‰‰ yll‰ ramadan aukossa, ei rynn‰kkˆ‰ tarvinnut pel‰t‰. Mutta mit‰ sitten teht‰isiin, kun n‰m‰ susilauman torjumiskeinot yhdell‰ kertaa loppuisivat? Glenarvan katsoi Robertia ja tunsi syd‰nt‰‰n kouristavan. H‰n unohti itsens‰, ajatellen vain poikaparkaa, joka puolestaan osoitti ik‰isekseen kovin suurta rohkeutta. Robert oli kalpea, mutta ase k‰dess‰ h‰n odotti lujana ‰rtyneiden susien rynn‰kkˆ‰. Harkittuaan kylm‰sti asemaa Glenarvan p‰‰tti tehd‰ siit‰ lopun. -- Tunnin p‰‰st‰, h‰n sanoi, -- ei meill‰ ole en‰‰ ruutia, lyijy‰ eik‰ tulta. Me emme voi odottaa sit‰ hetke‰ p‰‰tt‰‰ksemme, mit‰ on teht‰v‰. H‰n k‰‰ntyi siis Thalcaven puoleen ja palauttaen mieleens‰ ne muutamat sanat espanjaa, jotka h‰n muisti, aloitti intiaanin kanssa pyssynlaukausten usein keskeytt‰m‰n keskustelun. Heid‰n oli vaikea ymm‰rt‰‰ toisiaan. Onneksi Glenarvan tunsi punasusien tavat. Ilman sit‰ h‰n ei olisi k‰sitt‰nyt patagonialaisen sanoja ja eleit‰. Kului kuitenkin nelj‰nnestunti, ennen kuin h‰n saattoi selitt‰‰ Robertille Thalcaven vastauksen. Glenarvan oli kysynyt intiaanin mielipidett‰ heid‰n melkein toivottomasta asemastaan. -- No, mit‰ h‰n vastasi? Robert kysyi. -- H‰n sanoi, ett‰ on kestett‰v‰ p‰iv‰nnousuun mill‰ hinnalla hyv‰ns‰. Aguara liikkuu vain yˆll‰ ja palaa aamun valjetessa pes‰‰ns‰. Se on pimeyden susi, katala peto, joka pelk‰‰ kirkasta p‰iv‰‰, nelijalkainen huuhkaja. -- No niin, puolustautukaamme p‰iv‰nkoittoon saakka! -- Niin, poikani, ja puukko kourassa, kun emme en‰‰ voi tehd‰ sit‰ pyssyll‰. Thalcave oli jo antanut esimerkin, ja kun muuan susi l‰heni tulta, s‰v‰hti patagonialaisen pitk‰ k‰sivarsi puukko kourassa l‰pi tulen ja oli palatessaan verest‰ punainen. Mutta puolustuskeinot alkoivat loppua. Noin kello kahden aikaan aamulla Thalcave heitti rovioon viimeisen sylyksen poltettavaa, eik‰ piiritetyill‰ ollut en‰‰ kuin viisi panosta. Glenarvan katseli ymp‰rilleen tuskaisesti. H‰n ajatteli mukanaan olevaa lasta, tovereitaan, kaikkia, joita h‰n rakasti. Robert ei puhunut mit‰‰n. Ehk‰p‰ vaara h‰nen luottavaisesta mielest‰‰n ei n‰ytt‰nyt perin uhkaavalta. Mutta Glenarvan ajatteli sit‰ h‰nen puolestaan ja kuvitteli v‰ltt‰m‰tˆnt‰, kauheata kohtaloa: joutua el‰v‰lt‰ syˆdyksi! H‰n ei voinut peitt‰‰ liikutustaan, vaan otti pojan syliins‰, puristi h‰nt‰ syd‰nt‰‰n vasten, ja painoi huulensa h‰nen otsalleen, kyynelten v‰kisinkin kihotessa h‰nen silmist‰‰n. Robert katsoi h‰nt‰ hymyillen. -- En min‰ pelk‰‰, h‰n sanoi. -- Et, lapseni, et, Glenarvan vastasi, -- ja siin‰ olet oikeassa. Kahden tunnin kuluttua nousee p‰iv‰, ja me olemme pelastetut! -- Hyv‰, Thalcave, hyv‰, kunnon patagonialainen! h‰n huudahti samalla, kun intiaani pyssynper‰ll‰ iskien tappoi kaksi isoa sutta, jotka yrittiv‰t tulla palavan sulun yli. Mutta samassa h‰n myˆs n‰ki tulen loimun alkaessa sammua aguarien lauman ryhtyv‰n taajoissa riveiss‰ hyˆkk‰‰m‰‰n ramadaan. Verisen n‰ytelm‰n loppu l‰hestyi; polttoaineiden puutteessa heikkeni tuli yh‰ nopeammin, liekit pieneniv‰t, t‰h‰n saakka valoisa ymp‰ristˆ alkoi pimet‰, ja pime‰ss‰ n‰kyiv‰t punasusien fosforisilm‰t. Muutamien minuuttien kuluttua syˆksyisi koko lauma aitaukseen. Thalcave laukaisi pyssyns‰ viimeisen kerran, kaataen maahan viel‰ yhden vihollisen ja ammusten nyt loputtua risti k‰sivartensa. H‰nen p‰‰ns‰ painui rinnalle. H‰n n‰ytti mietteli‰‰lt‰. Miettikˆ h‰n siis jotakin hurjaa, mahdotonta, mieletˆnt‰ keinoa t‰m‰n raivoisan lauman torjumiseksi? Glenarvan ei uskaltanut kysy‰. T‰ll‰ hetkell‰ tapahtui susien hyˆkk‰yksess‰ muutos. Ne n‰yttiv‰t vet‰ytyv‰n, ja niiden t‰h‰n saakka niin hurja ulvonta loppui ‰kki‰. Tasangolle levisi hirve‰ hiljaisuus. -- Ne l‰htev‰t pois! Robert sanoi. -- Kenties, Glenarvan vastasi tarkaten, kuuluisiko ulkopuolelta mit‰‰n. Mutta Thalcave arvasi h‰nen ajatuksensa ja pudisti p‰‰t‰‰n. H‰n tiesi hyvin, ett‰ pedot eiv‰t j‰tt‰isi varmaa saalistaan, ennen kuin p‰iv‰ karkottaisi ne pimeisiin loukkoihinsa. Vihollinen oli kuitenkin ilmeisesti muuttanut hyˆkk‰ystapaansa. Se ei yritt‰nyt en‰‰ tunkeutua ramadan aukosta, mutta sen uusi menetelm‰ tiesi viel‰ suurempaa vaaraa. Aguarat luopuivat yritt‰m‰st‰ sis‰‰n siit‰ paikasta, jota itsepintaisesti puolustettiin tulella ja raudalla, kiersiv‰t ramadan ja p‰‰ttiv‰t kuin yhteisest‰ sopimuksesta hyˆk‰t‰ sinne toiselta puolelta. Pian kuultiin niiden kynsien raapivan puolilahoa aitausta. Huojuvien paalujen v‰list‰ pisti jo esiin voimakkaita k‰p‰li‰ ja verisi‰ kitoja. Hevoset olivat pelosta hurjina riist‰ytyneet irti riimuistaan ja laukkasivat nyt kauhuissaan ymp‰ri aitausta. Glenarvan tempasi Robertin syliins‰ puolustaakseen h‰nt‰ viimeiseen hengenvetoon saakka. H‰n olisi kenties mahdotonta pakoa yritt‰en juossut poika syliss‰‰n ulos, ellei h‰nen katseensa olisi sattunut intiaaniin. Thalcave, joka oli kierrellyt ramadassa kuin villi peto, oli ‰kki‰ mennyt hevosensa luo, joka vapisi maltittomana, ja alkanut satuloida sit‰ huolellisesti, unohtamatta ainoatakaan hihnaa tai soikea. H‰n ei n‰ytt‰nyt v‰litt‰v‰n ulvonnasta, joka oli kaksin verroin voimistunut. Glenarvan katseli synk‰n kauhun vallassa h‰nen puuhiaan. -- H‰n j‰tt‰‰ meid‰t! Glenarvan huudahti n‰hdess‰‰n Thalcaven kokoavan ohjaksia kuten ainakin ratsastaja satulaan noustessaan. -- H‰nkˆ? Ei koskaan! Robert vastasi. Eik‰ intiaani aikonutkaan j‰tt‰‰ yst‰vi‰‰n pulaan, vaan pelastaa heid‰t uhraamalla itsens‰. Thauka oli valmis, pureskeli kuolaimiaan ja teutaroi levottomana, ja sen silm‰t s‰kenˆiv‰t ylv‰st‰ tulta; se oli ymm‰rt‰nyt is‰nt‰ns‰ aikeen. Kun intiaani tarttui hevosensa harjaan, Glenarvan puristi suonenvedontapaisesti h‰nen k‰sivarttaan. -- L‰hdetkˆ sin‰? h‰n kysyi viitaten t‰ll‰ hetkell‰ tyhj‰lle kent‰lle p‰in. -- Niin teen, vastasi intiaani, joka ymm‰rsi kumppaninsa eleen. Sitten h‰n lis‰si espanjaksi muutamia sanoja: -- Thauka. Hyv‰ hevonen. Nopea. Vie sudet per‰ss‰‰n. -- Ah! Thalcave! Glenarvan huudahti. -- Pian, pian! intiaani vastasi, samalla kun Glenarvan sanoi Robertille liikutuksesta murtuneella ‰‰nell‰: -- Robert, lapseni, kuuletko! H‰n aikoo uhrautua meid‰n puolestamme! H‰n tahtoo syˆksy‰ pampalle ja vet‰‰ vimmastuneet sudet per‰‰ns‰, niin ett‰ ne sen sijaan k‰visiv‰t h‰nen kimppuunsa! -- Thalcave-yst‰v‰! Robert vastasi heitt‰ytyen intiaanin jalkoihin, -- Thalcave, ‰l‰ j‰t‰ meit‰! -- Ei! Glenarvan sanoi, -- h‰n ei j‰t‰ meit‰! Ja k‰‰ntyen intiaanin puoleen h‰n lis‰si, viitaten paalujen luona v‰rjˆtt‰viin hevosiin: -- L‰hdet‰‰n yhdess‰! -- Ei! vastasi intiaani, joka oli ymm‰rt‰nyt n‰iden sanojen tarkoituksen. -- Huonoja hevosia. Pel‰styneit‰. Thauka hyv‰ hevonen. -- Hyv‰ on! Glenarvan sanoi. -- Thalcave ei sinua j‰t‰, Robert. H‰n osoittaa minulle, mit‰ minun on teht‰v‰! Min‰ l‰hden! H‰n j‰‰ sinun luoksesi! Sitten h‰n tarttui Thaukan suitsiin ja sanoi: -- Min‰ l‰hden! -- Ette, intiaani vastasi tyynesti. -- L‰hdenp‰, kuuletko sin‰! Glenarvan huusi, tempaisten ohjakset intiaanin k‰dest‰. -- Min‰ l‰hden! Pelasta sin‰ poika! Min‰ uskon h‰net sinun haltuusi, Thalcave! Kiihdyksiss‰‰n Glenarvan sekoitti englantia espanjan joukkoon. Mutta v‰h‰t kielest‰! Niin hirvitt‰viss‰ tilanteissa ilmaisevat eleet kaiken, ja ihmiset ymm‰rt‰v‰t toisiaan nopeasti. Mutta Thalcave vastusti. Keskustelu pitkittyi, ja vaara yltyi joka sekunti. Lahot paalut antoivat jo per‰‰n susien hampaille ja kynsille. Mutta Glenarvan ei n‰ytt‰nyt mukautuvan toisen tahtoon enemp‰‰ kuin Thalcavekaan. Intiaani oli vet‰nyt Glenarvanin aitauksen ver‰j‰‰ kohti ja n‰ytti h‰nelle susien hylk‰‰m‰‰ aukeaa, selitt‰en vilkkaasti, ettei ollut aikaa hukata sekuntiakaan; ett‰ vaara olisi suurempi niille, jotka j‰iv‰t t‰nne ellei yritys onnistuisi; ja ett‰ h‰n yksin tunsi Thaukaa kylliksi k‰ytt‰‰kseen sen erinomaista ketteryytt‰ ja nopeutta kaikkien yhteiseksi pelastukseksi. Sokeudessaan vaati Glenarvan itsep‰isesti saada uhrautua, kun h‰net ‰kki‰ voimakkaasti tyˆnnettiin syrj‰‰n. Thauka nousi takajaloilleen, riuhtaisi itsens‰ irti ja loikkasi hiipuvan tulen ja makaavien sudenraatojen yli, samalla kun hele‰ pojan‰‰ni huusi: -- Jumala varjelkoon teit‰, mylord! Ja Glenarvan ja Thalcave ehtiv‰t tuskin n‰hd‰ Robertin katoavan Thaukan harjasta kiinni pit‰en pimeyteen. -- Robert! Onneton! Glenarvan huusi. Mutta ei edes Thalcave voinut kuulla n‰it‰ sanoja, sill‰ samassa oli alkanut hirvitt‰v‰ ulina. Punasudet syˆksyiv‰t hevosen per‰‰n ja katosivat l‰nteen p‰in kuin taikatempun pyyhk‰isemin‰. Thalcave ja Glenarvan rynt‰siv‰t ramadan ulkopuolelle. Tasangolta ei en‰‰ kuulunut mit‰‰n; he saattoivat tuskin erottaa kaukana pime‰ss‰ h‰‰mˆtt‰v‰‰ aaltoilevaa jonoa. Glenarvan kaatui maahan masentuneena, toivottomana, k‰si‰‰n v‰‰nnellen. Sitten h‰n katsahti intiaaniin. T‰m‰ hymyili tapansa mukaan tyynen‰. -- Thauka. Hyv‰ hevonen! Poika rohkea! Pelastuu! Ja h‰n vahvisti sanansa p‰‰nnyˆkk‰yksell‰. -- Mutta jos h‰n putoaa? Glenarvan sanoi. -- Ei putoa! Thalcaven luottavaisuudesta huolimatta oli loppuyˆ lordi-paralle hirvitt‰v‰n tuskallinen. H‰n ei edes oikein tajunnut, ett‰ vaara oli v‰ltetty susilauman l‰hdetty‰ tiehens‰. H‰n tahtoi rient‰‰ etsim‰‰n Robertia, mutta intiaani esti sen, selitt‰en h‰nelle, ett‰ poikaa ei voisi saavuttaa n‰ill‰ hevosilla, ett‰ Thauka oli j‰tt‰nyt viholliset taakseen, ettei ratsastajaa miss‰‰n tapauksessa lˆydett‰isi pime‰ss‰ ja ett‰ t‰ytyi odottaa p‰iv‰nnousua, ennen kuin l‰hdett‰isiin Robertin j‰ljille. Kello nelj‰ aamulla alkoi p‰iv‰ sarastaa. Horisontin usva v‰rittyi pian kalpeasta hohteesta. Tasangolle levisi kirkas aamukaste, ja pitk‰ ruoho huojui aamun ensi tuulenvirin puhaltaessa. L‰hdˆn hetki oli tullut. -- Matkaan! intiaani sanoi. Glenarvan ei vastannut, vaan hypp‰si Robertin hevosen selk‰‰n. Pian nelistiv‰t molemmat miehet l‰ntt‰ kohti, samaa suoraa linjaa, jota heid‰n toveriensa piti tarkasti noudattaa. Tunnin verran he n‰in ratsastivat kovaa vauhtia etsien Robertia, pel‰ten joka hetki kohtaavansa joitakin verisi‰ j‰lki‰ h‰nest‰. Glenarvan raateli hevosensa kupeita kannuksillaan. Vihdoin kuului s‰‰nnˆllisten v‰liaikojen per‰st‰ ik‰‰n kuin merkiksi ammuttuja laukauksia. -- Tuolla he ovat! Glenarvan huudahti. Thalcave ja h‰n kannustivat hevosensa viel‰ nopeampaan vauhtiin, ja muutaman hetken p‰‰st‰ he kohtasivat Paganelin johtaman matkueen. Glenarvanin rinnasta kohosi riemuhuuto. Robert oli mukana, el‰v‰n‰, viel‰p‰ kovin pirte‰n‰, ratsastaen uljaalla Thaukalla, joka hirnui ilosta n‰hdess‰‰n j‰lleen is‰nt‰ns‰. -- Voi, lapseni, lapseni! Glenarvan huudahti sanomattoman hellyyden valtaamana. Ja Robert ja h‰n hypp‰siv‰t molemmat maahan rient‰en toinen toisensa syliin. Sitten tuli intiaanin vuoro puristaa povelleen kapteeni Grantin uljas poika. -- H‰n el‰‰! H‰n el‰‰! Glenarvan huudahti. -- Niin el‰nkin, kiitos Thaukan! Robert vastasi. Intiaani ei ollut odottanut t‰t‰ tunnustuksen sanaa kiitt‰‰kseen hevostaan, vaan puheli jo sille, silitteli, syleili sit‰, ik‰‰n kuin t‰m‰n ylv‰‰n el‰imen suonissa olisi virrannut ihmisverta. K‰‰ntyen sitten Paganelin puoleen h‰n viittasi Robertiin ja sanoi: -- Uljas poika! Ja k‰ytt‰en intiaanien vertauskuvaa rohkeudesta h‰n lis‰si: -- H‰nen kannuksensa eiv‰t t‰risseet! Glenarvan puolestaan syleili Robertia uudelleen ja kysyi: -- Miksi sin‰, poikani, et antanut Thalcaven tai minun yritt‰‰ t‰t‰ viimeist‰ pelastuksen mahdollisuutta? -- Mylord, poika vastasi, ‰‰ness‰‰n mit‰ vilpittˆmint‰ kiitollisuutta, -- eikˆ ollut minun vuoroni uhrautua? Thalcave on jo kerran pelastanut henkeni! Ja te, teh‰n olette matkalla pelastamaan is‰ni. ARGENTIINAN TASANGOT. Kun j‰lleenn‰kemisen ensi riemusta oli toinnuttu tajusivat Paganel, Austin, Wilson, Mulrady, kaikki, jotka olivat j‰‰neet j‰lkijoukkoon, majuri MacNabbsia ehk‰ lukuunottamatta, ett‰ he olivat n‰‰ntym‰isill‰‰n janoon. Onneksi Guamin ei ollut kaukana. Niinp‰ l‰hdettiin jatkamaan matkaa, ja kello seitsem‰n aikaan aamulla saapui retkikunta ramadan l‰helle. N‰hdess‰‰n sen edustalle kertyneet susien raadot heid‰n oli helppo ymm‰rt‰‰ hyˆkk‰yksen rajuus ja puolustuksen uljuus. Kun matkamiehet olivat kyllikseen virkist‰ytyneet, he ryhtyiv‰t ramadan aitauksessa syˆm‰‰n suurenmoista aamiaista. Nandu-viipaleet myˆnnettiin mainioiksi ja kuoressaan paistettu vyˆti‰inen harvinaiseksi herkuksi. -- Olisi kiitt‰m‰ttˆmyytt‰ kaitselmusta kohtaan, jos t‰t‰ sˆisi vain sen verran, ett‰ n‰lk‰ l‰htee, Paganel sanoi. -- T‰t‰ pit‰‰ syˆd‰ vatsan t‰ydelt‰. Ja h‰n sˆi suorastaan kuin ahmatti eik‰ voinut siit‰ pahoin, sill‰ h‰n joi runsaasti Guaminin raikasta vett‰, jolla h‰nen mielest‰‰n oli erinomaisia ruokaa sulattavia ominaisuuksia. Kello kymmenen aikaan aamulla Glenarvan, joka ei tahtonut toistaa Hannibalin hairahdusta Capuan luona, antoi l‰htˆmerkin. Nahkaleilit t‰ytettiin vedell‰ ja l‰hdettiin matkaan. Virkistyneet hevoset kulkivat halukkaasti, joten melkein koko p‰iv‰ edettiin lyhytt‰ neli‰. Maa oli kosteampaa ja vehmaampaa, mutta yh‰ vain autiota. Marraskuun 2. ja S. p‰iv‰n‰ ei tapahtunut mit‰‰n erikoista, ja illalla majoittuivat pitk‰st‰ matkasta v‰syneet vaeltajat pampan reunalle, Buenos Airesin maakunnan rajalle. He olivat l‰hteneet Talkahuanon lahdelta 14. p‰iv‰n‰ lokakuuta; niinp‰ he siis olivat kahdessakymmeness‰ p‰iv‰ss‰ kulkeneet yli seitsem‰nsataa kilometri‰ eli l‰hes kaksi kolmannesta koko matkasta. Seuraavana aamuna ylitettiin se sopimuksenvarainen raja, joka erottaa Argentiinan tasangot pampa-alueista. Siell‰ Thalcave toivoi tapaavansa ne heimot, joiden k‰siss‰ h‰n uskoi kapteeni Harry Grantin ja h‰nen molempien vankitoveriensa olevan. Niist‰ nelj‰st‰toista maakunnasta, jotka kuuluvat Argentiinan tasavaltaan, on Buenos Aires laajin ja v‰kirikkain. Sen raja ulottuu intiaanien alueille etel‰ss‰ 64. ja 65. asteen v‰lill‰. Maaper‰ on h‰mm‰stytt‰v‰n hedelm‰llist‰. Ilmanala on erinomaisen terveellinen t‰ll‰ tasangolla, joka on ruohojen ja pensasmaisten palkokasvien peitossa ja ulottuu melkein aivan vaakasuorana Tandilin ja Tapalquemin vuoriharjanteiden juurelle saakka. L‰hdetty‰‰n Guaminilta matkamiehet totesivat suureksi mielihyv‰kseen l‰mpˆtilan tuntuvasti parantuneen. Se ei noussut keskim‰‰rin yli seitsem‰ntoista asteen Celsiusta, sill‰ Patagoniasta p‰in puhalsi voimakkaita ja kylmi‰ tuulia, jotka pit‰v‰t siell‰ ilmaa alituisessa liikkeess‰. Niinp‰ el‰imill‰ ja ihmisill‰ ei ollut mit‰‰n valittamista, heid‰n k‰rsitty‰‰n niin paljon kuivuudesta ja kuumuudesta. Kuljettiin eteenp‰in innokkaasti ja toiveikkaina. Mutta Thalcaven sanoista huolimatta n‰ytti maa olevan aivan asumaton tai tarkemmin sanoen asukkaista tyhjentynyt. Matkamiesten it‰‰np‰in suuntautuva reitti sivuutti tai leikkasi usein pieni‰ laguuneja, joissa oli milloin suolatonta, milloin suolansekaista vett‰. Niiden rannoilla ja pensaiden suojassa hyppeli keveit‰ hippi‰isi‰ ja iloiset leivot liverteliv‰t yhdess‰ _tangarien_ kera, jotka kilpailivat v‰riloistossa v‰lkkyvien kolibrien kanssa. N‰m‰ sirot linnut lepattivat hilpe‰sti, kiinnitt‰m‰tt‰ huomiota sotaisiin kottaraisiin, jotka komeilivat rannoilla punaisine olkalappuineen ja rintoineen. Okaisissa pensaissa keinui _annubien_ irrallinen pes‰ kuin kreolittaren riippumatto, ja j‰rvien rannoilla marssi uhkeita flamingoja s‰‰nnˆllisin v‰lein, levitellen tulenv‰risi‰ siipi‰‰n tuuleen. T‰‰ll‰ n‰htiin niiden kolmenkymmenen sentin korkuisia, katkaistun kartion muotoisia pesi‰ tuhansittain ryhmiss‰, ik‰‰n kuin pienen‰ kaupunkina. Flamingot eiv‰t sanottavasti v‰litt‰neet matkamiesten l‰hestymisest‰. Sit‰ vastoin tiedemies Paganel ei j‰tt‰nyt niit‰ rauhaan. -- Jo kauan, h‰n sanoi majurille, -- olen kovasti halunnut n‰hd‰ flamingon lent‰v‰n. -- Vai niin, majuri sanoi. -- Ja kun nyt sattuu tilaisuus, k‰yt‰n sit‰ hyv‰kseni. -- Tehk‰‰ niin, Paganel. -- Tulkaa mukaani, majuri. Tule sin‰kin, Robert. Min‰ tarvitsen todistajia. Ja Paganel j‰tti kumppaninsa jatkamaan eteenp‰in ja l‰hti Robert Grantin ja majurin seuraamana lintujoukkoa kohti. Tultuaan sopivan matkan p‰‰h‰n h‰n ampui laukauksen tyhj‰‰ ruutia, sill‰ h‰n ei olisi tarpeettomasti vuodattanut edes linnun verta, ja kaikki linnut l‰htiv‰t kuin yhteisest‰ sopimuksesta lentoon Paganelin tarkkaillessa niit‰ tiiviisti silm‰lasiensa l‰pi. -- No, h‰n sanoi majurille lintuparven kadottua, -- n‰ittekˆ niiden lent‰v‰n? -- N‰in toki, MacNabbs vastasi, -- t‰ytyih‰n se n‰hd‰, ellei ole sokea. -- Muistuttivatko ne teid‰n mielest‰nne lent‰ess‰‰n sulitettuja nuolia? -- Ei v‰h‰‰k‰‰n. -- Ei ensink‰‰n, Robert vahvisti. -- Siit‰ olinkin varma, tiedemies selitti tyytyv‰isen n‰kˆisen‰. -- Mutta se ei ole est‰nyt vaatimattomista ihmisist‰ vaateliainta, kuuluisaa kansalaistani Chateaubriandia tekem‰st‰ t‰t‰ v‰‰r‰‰ vertausta flamingoista ja nuolista! Ah, Robert, vertaus, pane se mieleesi, on vaarallisin kielikuva, mit‰ tunnen. Kavahda sit‰ koko el‰m‰si aikana ‰l‰k‰ k‰yt‰ sit‰ kuin ‰‰rimm‰isess‰ h‰d‰ss‰. -- Te olette siis tyytyv‰inen kokeeseenne? majuri kysyi. -- Ihastunut. -- Ja min‰ myˆs; mutta kannustakaamme hevosiamme, sill‰ teid‰n kuuluisa Chateaubriandinne on saanut meid‰t j‰‰m‰‰n pari kilometri‰ muista j‰lkeen. Saavuttaessaan kumppaninsa Paganel tapasi Glenarvanin innokkaassa keskustelussa intiaanin kanssa, jota h‰n ei n‰ytt‰nyt ymm‰rt‰v‰n. Thalcave oli usein pys‰htynyt t‰hy‰m‰‰n taivaanrantaa, ja joka kerta h‰n oli n‰ytt‰nyt hyvin h‰mm‰styneelt‰. Glenarvan, jolla ei ollut apunaan tavallista tulkkiaan, oli turhaan koettanut kysell‰ asiaa intiaanilta. Niinp‰ h‰n heti tiedemiehen huomattuaan huusi t‰lle jo kaukaa: -- Tulkaa t‰nne, hyv‰ Paganel, Thalcave ja min‰ emme ymm‰rr‰ toisiamme! Paganel keskusteli muutaman minuutin intiaanin kanssa ja k‰‰ntyi sitten Glenarvanin puoleen sanoen: -- Thalcave ihmettelee er‰st‰ tosiaankin outoa seikkaa. -- Mit‰ sitten? -- Sit‰, ettei n‰y intiaaneja tai j‰lke‰k‰‰n heist‰ n‰ill‰ tasangoilla, joilla heit‰ tavallisesti samoilee tuhkatihe‰‰n joko ajamassa estancioilta varastamaansa karjaa tai menossa Andeille myym‰‰n zorillomattojaan ja punottuja nahkaruoskiaan. -- Ja mit‰ Thalcave arvelee t‰m‰n ilmiˆn syyksi? -- H‰n ei k‰sit‰ sit‰; h‰n vain ihmettelee, siin‰ kaikki. -- Mutta mit‰ intiaaneja h‰n odotti kohtaavansa t‰ss‰ osassa pampaa? -- Juuri niit‰, joilla on ollut muukalaisia vankeina, Calfucuran, Catrielin ja Janchetrutzin heimojen j‰seni‰. -- Mit‰ v‰ke‰ ne ovat? -- Heimojen p‰‰llikˆit‰, jotka olivat kaikkivaltiaita viel‰ kolmekymment‰ vuotta sitten, ennen kuin heid‰t tyˆnnettiin vuorten tuolle puolen. Siit‰ saakka he ovat alistuneet niin paljon kuin intiaani voi alistua ja samoilevat sek‰ pampan ett‰ Buenos Airesin maakunnan lakeuksia. Niinp‰ minusta samoin kuin Thalcavesta on perin outoa, ettei heist‰ n‰y edes j‰lki‰ maassa, jossa he yleisesti harjoittavat salteadorien, rosvojen ammattia. -- Mit‰ meid‰n n‰in ollen on teht‰v‰? Glenarvan kysyi. -- Min‰ kysyn, Paganel vastasi. Ja hetken keskusteltuaan Thalcaven kanssa h‰n sanoi: -- H‰n ehdottaa seuraavaa, mik‰ tuntuu minusta hyvinkin j‰rkev‰lt‰. Meid‰n on jatkettava matkaamme it‰‰n Independancen linnaan saakka -- se on matkamme varrella -- ja ellemme siell‰ saa tietoja kapteeni Grantista, saamme ainakin tiet‰‰, minne Argentiinan tasangon intiaanit ovat joutuneet. -- Onko tuo Independancen linna kaukanakin? Glenarvan tiedusteli. -- Ei, se on Tandil-vuoristossa, noin sadan kilometrin p‰‰ss‰. -- Ja milloin olemme siell‰? -- Ylihuomenna illalla. T‰m‰ vastoink‰yminen huolestutti Glenarvania suuresti. Ett‰ pampalla ei tavattu ainoatakaan intiaania, se oli todella odottamatonta. Tavallisesti niit‰ on siell‰ liiaksikin. Jonkin aivan erikoisen seikan oli siis t‰ytynyt karkottaa heid‰t. Mutta jos Harry Grant oli jonkin heimon vankina, oli ennen kaikkea t‰rke‰t‰ tiet‰‰, oliko h‰net kuljetettu pohjoiseen vai etel‰‰n. T‰m‰ ep‰tietoisuus ei antanut Glenarvanille rauhaa. Hinnasta mist‰ hyv‰ns‰ piti p‰‰st‰ kapteenin j‰ljille. Niinp‰ oli parasta noudattaa Thalcaven neuvoa ja pyrki‰ Tandilin kyl‰‰n. Siell‰ tavattaisiin ainakin joku, jonka kanssa p‰‰st‰isiin puheisiin. Kello nelj‰n aikaan illalla n‰kyi taivaanrannalla kumpu, joka n‰in tasaisella maalla k‰vi vuoresta. Se oli Tapalquemin harjanne, jonka juurella matkamiehet viettiv‰t seuraavan yˆn. T‰m‰n vuoren ylitt‰minen seuraavana p‰iv‰n‰ oli mit‰ helpoin asia maailmassa. Seurattiin hiekkakumpareita loivasti kohoavalla maaper‰ll‰. Kordillieerien yli kulkeneet eiv‰t voineet katsoa sellaista harjannetta juuri miksik‰‰n; tuskinpa hevosetkaan hiljensiv‰t nopeaa vauhtiaan. Puolenp‰iv‰n aikaan sivuutettiin autio Tapalquemin linna, ensimm‰inen rengas siin‰ linnoitusketjussa, joka oli rakennettu etel‰rajalle suojaksi rosvoilevia alkuasukkaita vastaan. Mutta intiaaneista ei n‰hty varjoakaan Thalcaven yh‰ suuremmaksi kummaksi. Kerran sent‰‰n, juuri keskip‰iv‰ll‰, t‰hysteli kolme hyvill‰ hevosilla ja aseilla varustettua ratsumiest‰ hetkisen t‰t‰ pient‰ joukkoa; mutta he eiv‰t p‰‰st‰neet sit‰ l‰helleen, vaan katosivat uskomattoman nopeasti. Glenarvan oli raivoissaan. -- Gauchoja, patagonialainen sanoi antaen n‰ille alkuasukkaille saman nimen, joka oli aiheuttanut majurin ja Paganelin riidan. -- Ah, gauchoja, MacNabbs huomautti. -- No, Paganel, t‰n‰‰n ei puhalla pohjoistuuli. Mit‰ te ajattelette niist‰? -- Min‰ ajattelen, ett‰ ne n‰ytt‰v‰t selvilt‰ rosvoilta, Paganel vastasi. -- Vai ainoastaan n‰ytt‰v‰t? Paljonko tarvitaan lis‰‰, jotta ne ovat rosvoja, kunnon tiedemies? -- Ei muuta kuin yksi askel, rakas majuri! Paganelin tunnustusta seurasi yleinen nauru, joka ei h‰nt‰ h‰mment‰nyt, vaan h‰n itse teki n‰ist‰ intiaaneista hyvin omituisen huomautuksen. -- Min‰ olen lukenut jostakin, h‰n sanoi, -- ett‰ arabialaisten suu on julma kun taas katse on inhimillinen. Amerikkalaisen villin laita on t‰ysin p‰invastoin. Heill‰ on erikoisen ilke‰t silm‰t. Varsinainen kasvonilmeisiin perehtynyt tiedemies ei olisi voinut sattuvammin kuvata intiaanirotua. Thalcaven ohjeiden mukaan kuljettiin t‰stedes yhten‰isen‰ ryhm‰n‰, sill‰ niin autiota kuin maa olikin, piti varautua yll‰tyksiin; mutta t‰m‰ varokeino oli tarpeeton, ja illalla majoituttiin suureen, tyhj‰‰n tolderiaan, jonne heimop‰‰llikkˆ Catiel tavallisesti kokosi joukkonsa. Maaper‰‰ tutkittuaan patagonialainen p‰‰tteli j‰lkien puutteesta, ett‰ tolderia oli kauan aikaa ollut autiona. Seuraavana p‰iv‰n‰ olivat Glenarvan ja h‰nen kumppaninsa j‰lleen tasangolla; nyt tavattiin ensimm‰iset estanciat, suuret argentiinalaiset karjatilat, Tandil-vuoriston l‰histˆll‰, mutta Thalcave ei halunnut pys‰hty‰, vaan jatkaa matkaa suoraan Independancen linnaan, jossa h‰n arveli saavansa tietoja etenkin t‰st‰ omituisesta maan autioitumisesta. Puita, jotka Kordillieereilta saakka olivat olleet kovin harvinaisia, alkoi j‰lleen n‰ky‰; ne olivat enimm‰kseen istutettu vasta eurooppalaisten saavuttua Amerikkaan. Siell‰ oli azedaracheja, persikkapuita, poppeleita, raitoja, akaasioita, jotka kasvoivat yksin‰isin‰, nopeasti ja hyvin, tavallisesti ymp‰rˆiden _corraleita_, suuria paalutettuja karja-aitauksia. Laitumella oli itse‰‰n lihottamassa tuhansittain h‰rki‰, lampaita, lehmi‰ ja hevosia, joihin kuumalla raudalla oli poltettu omistajan merkki, ja l‰hettyvill‰ oli lukuisasti valppaita, suuria koiria niit‰ paimentamassa. Hiukan suolapitoinen maaper‰ ulottuu vuorten juurelle saakka ja sopii erinomaisesti karjalle, tuottaen mainiota rehua. Niinp‰ juuri sinne etup‰‰ss‰ perustetaankin karjatiloja, joita hoitavat is‰nnˆitsij‰ ja tyˆnjohtaja, apunaan nelj‰ alkuasukasta kutakin tuhatta p‰‰t‰ kohti. N‰m‰ miehet viett‰v‰t raamatun suurten paimenten el‰m‰‰; heid‰n karjansa ovat yht‰ suuria, ehk‰p‰ suurempia kuin ne, jotka t‰yttiv‰t Mesopotamian laitumet; mutta t‰‰ll‰ puuttuu paimenelta perhe, ja pampan suuret _estancerot_ ovat kaikin puolin raakojen kalakauppiaiden eik‰ v‰h‰‰k‰‰n raamatullisten patriarkkojen kaltaisia. T‰t‰ Paganel selitti laveasti kumppaneilleen ja juontui siit‰ eritt‰in mielenkiintoisella tavalla vertailemaan eri rotuja. Onnistuipa h‰nen her‰tt‰‰ harrastusta itse majurissakin, joka ei sit‰ salannutkaan. Paganel sai myˆs tilaisuuden huomauttaa omituisesta kangastusilmiˆst‰, joka n‰ill‰ tasaisilla seuduilla on hyvin tavallinen. Kaukaa estanciat n‰yttiv‰t suurilta saarilta; niit‰ ymp‰rˆiv‰t poppelit ja raidat kuvastuivat kirkkaaseen veteen, joka h‰visi matkustajien l‰hestyess‰; mutta harhan‰ky oli niin el‰v‰, ett‰ siihen ei voinut tottua. T‰n‰ p‰iv‰n‰, marraskuun 6:ntena, tavattiin useita estancioita ja myˆs pari _saladeroa_. Niihin tuodaan rehevill‰ laitumilla lihomassa ollut karja, ojentamaan kaulansa teurastajan veitselle. Saladero on, kuten sen nimikin osoittaa, paikka, jossa lihat suolataan. N‰m‰ tympe‰t toimet alkavat kev‰‰n lopulla. Teurastajat l‰htev‰t silloin etsim‰‰n el‰imi‰ corraleista, vangitsevat ne suopungeilla, joita he k‰yttelev‰t perin taitavasti, ja kuljettavat sitten lauman saladeroon, miss‰ sadoittain h‰rki‰, lehmi‰ ja lampaita sitten tapetaan, nyljet‰‰n ja paloitellaan. Mutta usein h‰rk‰ ei antaudukaan ilman vastarintaa. Nylkij‰st‰ tulee silloin toreadori, h‰rk‰ taistelija, ja t‰t‰ vaarallista ammattia h‰n harjoittaa harvinaisen taidokkaasti ja, t‰ytyy sanoa, julmasti. Sanalla sanoen, t‰m‰ teurastus on inhottava n‰ytelm‰. Ei mik‰‰n ole tymp‰isev‰mp‰‰ kuin saladeron ymp‰ristˆ; karmean aitauksen sis‰lt‰ kuuluu lˆyhk‰‰vien laumojen kyll‰st‰m‰ss‰ ilmassa teurastajan raakoja huutoja, koirien hurjaa haukuntaa, kuolevien el‰inten jatkuvaa ulinaa, samalla kun _urubut_ ja _aurat_, Argentiinan tasangon korppikotkat, joita sadan kilometrin alalta on saapunut tuhansittain, koettavat kahmaista teurastajien k‰sist‰ uhrien viel‰ v‰risevi‰ sis‰lmyksi‰. Mutta t‰ll‰ hetkell‰ olivat saladerot hiljaisia, rauhallisia ja asumattomia. N‰iden j‰ttil‰isteurastusten aika ei ollut viel‰ tullut. Thalcave joudutti kulkua, sill‰ h‰n tahtoi viel‰ samana iltana ehti‰ Independancen linnaan, ja ratsastajien kannustamina, Thaukan esimerkki‰ seuraten kiitiv‰t hevoset korkean ruohikon halki. Kohdattiin useita taloja, jotka oli varustettu ampuma-aukoilla ja ymp‰rˆity syvill‰ puolustuskaivannoilla; p‰‰rakennuksessa oli korkea parveke, jolta talon sotilaallisesti j‰rjest‰ytyneet asukkaat voivat vaihtaa laukauksia tasangon rosvojen kanssa. Glenarvan olisi kenties t‰‰ll‰ saanut haluamiaan tietoja, mutta varminta oli menn‰ Tandilin kyl‰‰n. Ei siis pys‰hdytty. Kahlattiin Los Huesos-joen ja v‰h‰n kauempana Chapaleofun yli. Pian tallasivat hevoset Tandil-vuoriston ensimm‰isi‰ ruohoisia rinteit‰, ja tuntia myˆhemmin n‰kyi kyl‰ kapean laakson pohjalla, jota hallitsivat Independancen linnan ampuma-aukoilla varustetut muurit. INDEPENDANCEN LINNA. Tandil-vuoristo on noin kolmesataa metri‰ merenpintaa korkeammalla; se on alkuper‰inen vuori, toisin sanoen vanhempi kuin mik‰‰n elimellinen ja vaihtoper‰inen tuote siin‰ mieless‰, ett‰ sen rakenne ja kokoomus ovat v‰hitellen muuttuneet maan sis‰isen kuumuuden vaikutuksesta. Se on puoliympyr‰n muotoinen sarja ruohon peitt‰mi‰ gneissikukkuloita. Tandilin piiri, joka on siit‰ saanut nimens‰, k‰sitt‰‰ Buenos Airesin maakunnan koko etel‰osan ja rajoittuu rinteeseen, josta vedet virtaavat pohjoista kohti. T‰ss‰ piiriss‰ on noin nelj‰tuhatta asukasta, ja sen p‰‰paikkana on Tandilin kyl‰ vuoren pohjoisten huippujen juurella Independancen linnan suojassa; sill‰ on jokseenkin suotuisa sijaintipaikka Chapaleofun suurehkon joen varrella. Erikoinen ominaisuus, jonka Paganel varmaankin tiesi, oli se, ett‰ t‰ss‰ kyl‰ss‰ asuu p‰‰asiallisesti ranskalaisia baskeja ja italialaisia siirtolaisia. Juuri Ranska perustikin ensimm‰iset muukalaissiirtolat t‰h‰n osaan La Platan alankoa. Vuonna 1828 rakennettiin ranskalaisen Parchappen toimesta Independancen linna suojelemaan maata intiaanien alituisia hyˆkk‰yksi‰ vastaan. H‰nt‰ avusti t‰ss‰ yrityksess‰ ensiluokkainen tiedemies, Alcide d'Orbigny, joka on parhaiten tuntenut, tutkinut ja kuvannut kaikki Etel‰-Amerikan etel‰iset alueet. Tandilin kyl‰ on verrattain t‰rke‰ paikka. _Galereilla_, suurilla, h‰rkien vet‰mill‰ ja tasangon teille hyvin soveltuvilla rattailla, sielt‰ p‰‰see kahdessatoista p‰iv‰ss‰ Buenos Airesiin, ja siit‰ johtuu varsin vilkas kauppa; kyl‰ l‰hett‰‰ kaupunkiin estanciojensa karjaa, saladerojensa suolalihaa ja intiaaniteollisuuden erikoisia tuotteita, kuten pumpulikankaita, villakudoksia, nahanpunojien kysyttyj‰ teoksia ja muuta sellaista. Paitsi muutamia varsin mukavia taloja on Tandilissa myˆs kouluja ja kirkkoja t‰m‰n ja tulevan el‰m‰n opetusta varten. Kerrottuaan kaiken t‰m‰n Paganel lis‰si, ett‰ Tandilin kyl‰st‰ ep‰ilem‰tt‰ saataisiin kaivatut tiedot; sit‰ paitsi linnassa on aina osasto kansallista sotav‰ke‰. Glenarvan vei siis hevoset jokseenkin asialliselta n‰ytt‰v‰n _fondan_ talliin; sen j‰lkeen Paganel, majuri, Robert ja h‰n l‰htiv‰t Thalcaven saattamina Independancen linnaa kohti. Muutamassa minuutissa noustuaan er‰‰n vuoren harjalle he saapuivat ulkoportille, jota argentiinalainen vahtisotilas jokseenkin huolimattomasti vartioi. He p‰‰siv‰t sis‰‰n vaivattomasti, mik‰ osoitti joko suurta huolettomuutta tai varmaa turvallisuutta. Muutamia sotilaita oli parhaillaan harjoituksissa linnan ulkopihalla; mutta vanhin n‰ist‰ sotilaista oli kahdenkymmenen, nuorin tuskin seitsenvuotias. Totta puhuen oli siin‰ tusina lapsia ja nuoria poikia, jotka suorittivat teht‰v‰ns‰ aika hyvin. Heid‰n univormunaan oli nahkavyˆll‰ vyˆt‰rˆlle sidottu juovikas paita; housuista, sukista tai skotlantilaisesta housuhameesta ei ollut puhettakaan, varsinkin kun l‰mmin ilmanala salli n‰in kevyen asun. Paganel sai heti hyv‰n k‰sityksen hallituksesta, joka ei tuhlannut varojaan turhuuteen. Jokaisella n‰ist‰ nuorista pojista oli nallipyssy ja sapeli, j‰lkimm‰inen liian pitk‰ ja pyssy liian raskas poikasille. Kaikilla oli p‰ivettyneet kasvot ja sukulaisuudesta kertovat piirteet. Opettava korpraali, joka heit‰ komensi, oli myˆs toisten n‰kˆinen. Heid‰n t‰ytyi olla ja he olivatkin kaksitoista veljest‰, jotka tekiv‰t temppuja kolmannentoista johdolla. Se ei kummastuttanut Paganelia; h‰n tunsi argentiinalaisen tilastonsa ja tiesi, ett‰ t‰‰ll‰ lasten keskim‰‰r‰ perhett‰ kohti on yli yhdeks‰n; mutta enemm‰n h‰nt‰ h‰mm‰stytti n‰hd‰ n‰iden pikkusotilaiden harjoittelevan ranskalaiseen malliin ja suorittavan lataustemput t‰ysin t‰sm‰llisesti kahdellatoista otteella. Lausuttiinpa korpraalin komentosanatkin usein maantieteilij‰n ‰idinkielell‰. -- Sep‰ on omituista, h‰n sanoi. Mutta Glenarvan ei ollut tullut Independancen linnaan katsomaan poikasten aseharjoitusta, viel‰ v‰hemm‰n keskustelemaan heid‰n kansallisuudestaan tai alkuper‰st‰‰n. Niinp‰ h‰n ei antanut Paganelille aikaa sen enemp‰‰ kummastella, vaan pyysi h‰nt‰ kysym‰‰n varusv‰en p‰‰llikkˆ‰. Paganel teki niin, ja yksi argentiinalaisista sotilaista l‰hti pient‰, kasarmina k‰ytetty‰ rakennusta kohti. Hetken kuluttua saapui komentaja itse, viisikymmenvuotias, voimakas, sotilaallisen ryhdik‰s, karkeaviiksinen mies, jolla oli ulkonevat poskip‰‰t, harmahtavat hiukset ja k‰skev‰ katse, ainakin mik‰li h‰nen lyhytvartisesta piipustaan tupruavan savun seasta saattoi huomata. H‰nell‰ oli Paganelin mielest‰ hyvin samanlainen k‰velytapa kuin vanhoilla aliupseereilla h‰nen kotimaassaan. Thalcave k‰‰ntyi komentajan puoleen ja esitteli h‰nelle lordi Glenarvanin ja h‰nen seuralaisensa. Puhuessaan komentaja tarkasteli herke‰m‰tt‰ Paganelia kiusallisen itsepintaisesti. Tiedemies ei k‰sitt‰nyt, mit‰ t‰m‰ sill‰ tarkoitti, ja aikoi juuri kysy‰ sit‰, kun toinen arastelematta tarttui h‰nen k‰teens‰ ja lausui ilahtuneena maantieteilij‰n kielell‰: -- Ranskalainen? -- Niin, ranskalainen! Paganel vastasi. -- Hauska tavata! Tervetuloa, tervetuloa! Min‰ olen myˆs ranskalainen, komentaja lausui pudistaen tiedemiehen k‰tt‰ todellakin huolestuttavan voimakkaasti. -- Onko h‰n teid‰n yst‰vi‰nne? majuri kysyi Paganelilta. -- Tietenkin! t‰m‰ vastasi ylv‰‰sti. -- Onhan minulla yst‰vi‰ kaikissa viidess‰ maanosassa. Ja vapautettuaan vaivoin k‰tens‰ sit‰ puristavista el‰vist‰ pihdeist‰ h‰n aloitti kaikkien s‰‰ntˆjen mukaisen keskustelun vahvan komentajan kanssa. Glenarvan olisi mielell‰‰n ottanut v‰lill‰ esiin oman asiansa, mutta sotilas kertoi el‰m‰ntarinansa eik‰ olisi suvainnut keskeytyst‰. Saatiin tiet‰‰, ett‰ t‰m‰ kunnon mies oli l‰htenyt Ranskasta kauan sitten. ƒidinkielt‰‰n h‰n ei en‰‰ puhunut sujuvasti: tosin h‰n ei ollut unohtanut sanoja, mutta ei osannut sulavasti yhdistell‰ niit‰. H‰n puhui melkein kuin Ranskan siirtomaiden neekeri. Mutta n‰inkin saivat h‰nen vieraansa pian tiet‰‰, ett‰ Independancen linnan komentaja oli ranskalainen kersantti, entinen Parchappen alainen. H‰n ei ollut en‰‰ j‰tt‰nyt linnaa sitten sen rakentamisen vuonna 1828, ja nyt h‰n oli sen p‰‰llikkˆ Argentiinan hallituksen suostumuksella. H‰n oli viisikymmenvuotias ja kansallisuudeltaan baski; h‰nen nimens‰ oli Manuel Ipharaguerre. H‰n ei siis ollut espanjalainen, vaikka l‰helt‰ piti. Vuotta j‰lkeen maahantulonsa oli kersantti Manuel hankkinut kansalaisoikeudet, astunut Argentiinan armeijan palvelukseen ja nainut kunnon intiaaninaisen, joka nyt imetti kuuden kuukauden vanhoja kaksosia. Poikia tietenkin, sill‰ kersantin el‰m‰nkumppani ei olisi katsonut sopivaksi antaa h‰nelle tyttˆj‰. Manuel ei tunnustanut muuta s‰‰ty‰ kuin sotilaan, ja h‰n toivoi ajan ja Jumalan avulla voivansa tarjota tasavallalle kokonaisen komppanian nuoria sotilaita. -- T‰ss‰! h‰n sanoi. -- Hyv‰ poika. Hyv‰ sotamies. JosÈ. Juan. Miquele. Pepe. Pepe seitsem‰n vuotta. Puree jo itse lovet patruunoihin! Kuullessaan itse‰‰n kiitett‰v‰n Pepe lˆi pienet jalkansa yhteen ja teki kiv‰‰rill‰ kunniaa t‰ysin moitteettomasti. -- H‰n p‰‰see pitk‰lle, kersantti lis‰si. -- Kerran eversti tai kenraali. Kersantti Manuel oli niin innostunut, ett‰ h‰nen kanssaan ei olisi voinut v‰itell‰ sotilasammatin etev‰mmyydest‰ tai h‰nen sotaisten j‰lkel‰istens‰ tulevaisuudesta. H‰n oli onnellinen, ja kuten Goethe sanoo: -- Mi huvitusta sulle toi, ei kuvitusta olla voi. Koko t‰m‰ juttu kesti runsaan nelj‰nnestunnin Thalcaven suureksi kummastukseksi. Intiaani ei voinut k‰sitt‰‰, ett‰ yhdest‰ kurkusta saattoi l‰hte‰ sellaista sanatulvaa. Kukaan ei keskeytt‰nyt komentajaa. Kun kumminkin jokainen kersantti, ranskalainenkin, kerran vaikenee, niin Manuelkin vaikeni vihdoin, pyydetty‰‰n vieraitaan tulemaan asuntoonsa. N‰m‰ alistuivat esitt‰ytym‰‰n rouva Ipharaguerrelle, joka heist‰ tuntui olevan "kunnon ihminen", mik‰li t‰t‰ vanhan maailman sanaa voi k‰ytt‰‰ intiaaninaisesta puhuttaessa. Kun kersantin mieliksi oli tehty kaikki, mit‰ h‰n tahtoi, h‰n kysyi vierailtaan, mik‰ h‰nelle tuotti heid‰n k‰yntins‰ kunnian. Silloin, jos milloinkaan, se oli aika selitt‰‰. Paganel selvitti h‰nelle ranskaksi koko matkan pampan halki ja lopuksi tiedusteli, mink‰ vuoksi intiaanit olivat j‰tt‰neet maan. -- Ah...! eikˆ ket‰‰n! kersantti vastasi kohauttaen olkap‰it‰‰n. -- Tosiaankin...! Vai ei ket‰‰n...! Meik‰l‰isten t‰ytyy istua k‰det ristiss‰ ... ei ole mit‰‰n tekemist‰! -- Mutta mik‰ siihen on syyn‰? -- Sota. -- Sotako? -- Niin. Sis‰llissota... -- Sis‰llissotako? toisti Paganel, joka huomaamattaan hoki kuin neekeri. -- Niin. Sota paraguaylaisten ja buenosairesilaisten v‰lill‰, kersantti vastasi. -- Ent‰s intiaanit? -- No, kaikki intiaanit pohjoisessa, kenraali Floresin sel‰n takana. Intiaanit rosvoja, ryˆst‰v‰t. -- Ent‰ heimop‰‰llikˆt? -- P‰‰llikˆt mukana. -- Mit‰! Catrielko? -- Catriel. -- No Calfucura? -- Calfucura. -- Ent‰ Janchetrutz? -- Janchetrutz samoin! T‰m‰ vastaus tulkittiin Thalcavelle, joka nyˆk‰ytti p‰‰t‰‰n hyv‰ksyv‰sti. Thalcave joko ei tiennyt tai oli unohtanut, ett‰ raivosi sis‰llissota, joka myˆhemmin johti Brasilian v‰liintuloon ja aiheutti suuret menetykset tasavallan molemmille puolueille. Intiaaneilla oli vain etua n‰ist‰ keskin‰isist‰ kamppailuista eiv‰tk‰ he voineet j‰tt‰‰ niin mainiota ryˆstˆtilaisuutta k‰ytt‰m‰tt‰. Kersantti ei todella erehtynytk‰‰n selitt‰ess‰‰n pampan autiuden syyksi Argentiinan pohjoismaakunnissa raivoavan sis‰llissodan. Mutta t‰m‰ tapaus kumosi Glenarvanin suunnitelmat, jotka n‰in ollen meniv‰t myttyyn. Jos n‰et Harry Grant oli heimop‰‰llikˆiden vankina, h‰net oli viety heid‰n mukanaan pohjoisrajoille saakka. Mist‰ ja miten h‰net voisi lˆyt‰‰ sielt‰? Oliko l‰hdett‰v‰ vaaralliselle ja jokseenkin hyˆdyttˆm‰lle etsint‰retkelle pampan pohjoisrajalle asti? Se oli kohtalokas p‰‰tˆs, jota oli vakavasti harkittava. Mutta kersantille voitiin tehd‰ viel‰ yksi t‰rke‰ kysymys, ja se juolahti majurin mieleen, kun h‰nen yst‰v‰ns‰ katselivat toisiaan ‰‰nettˆmin‰. -- Onko kersantti kuullut puhuttavan, ett‰ pampan heimop‰‰llikˆt pitiv‰t joitakin eurooppalaisia vankeinaan? Manuel mietti hetken kuin tarkistaen muistiansa. -- Kyll‰, h‰n sanoi vihdoin. -- Ah! Glenarvan huudahti uuden toivon her‰tess‰ h‰nen mieless‰‰n. Paganel, MacNabbs, Robert ja h‰n kokoontuivat kersantin ymp‰rille. -- Puhukaa, puhukaa! he sanoivat katsellen h‰nt‰ silm‰t hehkuen. -- Siit‰ on muutamia vuosia, Manuel vastasi, -- niin ... niin on ... eurooppalaisia vankeja ... mutta en ole koskaan n‰hnyt... -- Muutamia vuosia, Glenarvan huomautti, -- te erehdytte... Haaksirikon aikam‰‰r‰ on tarkka... _Britannia_ hukkui kes‰kuussa 1862... Siit‰ ei siis ole t‰ytt‰ kahta vuotta. -- Oh, on enemm‰n, mylord. -- Mahdotonta! Paganel huudahti. -- On varmaan! Se oli Pepen syntym‰n aikana... Niit‰ oli kaksi miest‰. -- Ei, kolme! Glenarvan sanoi. -- Kaksi, kersantti vastasi v‰littˆm‰sti. -- Kaksi! Glenarvan kummasteli. -- Kaksi englantilaistako? -- Ei, kersantti vastasi. -- Kuka puhuu englantilaisista? Ei ... yksi ranskalainen ja yksi italialainen. -- Yksi italialainenko, jonka pojuchit tappoivat? Paganel huudahti. -- Niin, ja min‰ kuulin j‰lkeenp‰in ... ranskalainen pelastui. -- Pelastui! Robert huudahti henke‰‰n pid‰tt‰en. -- Niin, pelastui intiaanien k‰sist‰, Manuel vastasi. Kaikki katsahtivat tiedemieheen, joka ep‰toivoisen n‰kˆisen‰ lˆi otsaansa. -- Ah, nyt ymm‰rr‰n! h‰n sanoi vihdoin. -- Kaikki on selv‰‰, kaikki selvenee! -- Mutta mist‰ on puhe? Glenarvan tiedusteli levottomana ja malttamattomana. -- Yst‰v‰ni, Paganel vastasi tarttuen Robertin k‰teen, - meid‰n on alistuttava suureen pettymykseen! Me olemme v‰‰rill‰ j‰ljill‰! Asia ei koske lainkaan kapteenia, vaan er‰st‰ maanmiest‰ni, jonka toverin, Marco Vazellon, pojuchit todella tappoivat. Se ranskalainen joutui niiden julmien intiaanien mukana monta kertaa Coloradon rannoille saakka, mutta p‰‰sty‰‰n onnellisesti karkaamaan heid‰n k‰sist‰‰n h‰n palasi Ranskaan. Luullen olevamme Harry Grantin j‰ljill‰ olemmekin seuranneet nuoren Guinnardin j‰lki‰.[18] Syv‰ hiljaisuus seurasi t‰t‰ selityst‰. Erehdys oli ilmeinen. Kersantin antamat tiedot, vangin kansallisuus, h‰nen kumppaninsa murha, h‰nen karkaamisensa intiaanien k‰sist‰, kaikki n‰m‰ seikat tekiv‰t sen kouraantuntuvaksi. Glenarvan katsoi Thalcavea h‰mmentyneen‰. Silloin alkoi intiaani puhua: -- Ettekˆ koskaan ole kuullut puhuttavan kolmesta englantilaisesta vangista? -- En koskaan, Manuel vastasi. -- Siit‰ olisi kyll‰ kuultu Tandilissa ... min‰ tiet‰isin sen... Ei, sellaista ei ole tapahtunut... T‰m‰n varman vastauksen j‰lkeen ei Glenarvanilla ollut mit‰‰n tekemist‰ Independancen linnassa. H‰nen kumppaninsa ja h‰n l‰htiv‰t siis pois kiitetty‰‰n kersanttia ja puristettuaan h‰nen k‰tt‰‰n. Glenarvan oli masentunut t‰st‰ toiveidensa t‰ydellisest‰ romahduksesta. Robert k‰veli h‰nen rinnallaan mit‰‰n puhumatta, silm‰t kosteina kyynelist‰. Glenarvan ei lˆyt‰nyt sanoja lohduttaakseen h‰nt‰. Paganel mutisi itsekseen k‰sill‰‰n elehtien. Majuri puristi huuliaan tiukasti yhteen. Mit‰ Thalcaveen tuli, h‰nen itserakkautensa intiaanina n‰ytti saaneen kolauksen v‰‰rille j‰ljille eksymisest‰. Mutta kukaan ei ajatellutkaan moittia h‰nt‰ niin ymm‰rrett‰v‰st‰ erehdyksest‰. Palattiin fondaan. Illallinen oli murheellinen. Tosin kukaan n‰ist‰ uljaista ja uhrautuvista miehist‰ ei pahoitellut niin monia suotta n‰htyj‰ vaivoja, turhaan kestettyj‰ vaaroja. Mutta kaikki katsoivat menestyksen toivon t‰ll‰ hetkell‰ kokonaan h‰vinneen. Vai voisiko kapteeni Grant lˆyty‰ Tandil-vuoriston ja meren v‰lilt‰? Ei. Jos joku olisi joutunut intiaanien vangiksi Atlantin rannikolla, kersantti Manuel olisi ep‰ilem‰tt‰ saanut siit‰ tiedon. Senlaatuinen tapahtuma ei voi j‰‰d‰ huomaamatta niilt‰ alkuasukkailta, jotka alituisesti k‰yv‰t kauppaa Tandilin ja Negro-virran suulla olevan Carmenin v‰lill‰. Ja Argentiinan tasangolla kulkevat tiet‰v‰t kaiken, kaikki kerrotaan. Ei voinut tehd‰ mit‰‰n muuta kuin viipym‰tt‰ l‰hte‰ _Duncanin_ kanssa sovitulle kohtaamispaikalle Medanon niemen luo. T‰ll‰ v‰lin oli Paganel pyyt‰nyt Glenarvanilta sit‰ asiakirjaa, joka oli vienyt heid‰n etsint‰ns‰ n‰in surkeasti harhaan. H‰n luki sen uudelleen, voimatta salata suuttumustaan. H‰n koetti keksi‰ uutta selityst‰. -- T‰m‰ asiakirjahan on kuitenkin t‰ysin selv‰, Glenarvan lausui. -- Siit‰ selvi‰‰ mit‰ ratkaisevimmalla tavalla kapteenin haaksirikko ja paikka, jossa h‰n joutui vangiksi! Eip‰ selvi‰k‰‰n, ei! maantieteilij‰ v‰itti lyˆden nyrkkins‰ pˆyt‰‰n. -- Ei, sata kertaa ei! Kun Harry Grant ei ole pampalla, niin h‰n ei ole Amerikassa. Mutta miss‰ h‰n siis on, se t‰ytyy lˆyty‰ t‰st‰ paperista, ja se lˆytyy siit‰, yst‰v‰ni, tai min‰ en en‰‰ ole Jacques Paganel! TULVA. Independancen linnasta Atlannin valtamerelle on noin kahdensadanviidenkymmenen kilometrin matka. Ellei sattuisi odottamattomia viivytyksi‰, mik‰ ei ollutkaan luultavaa, piti Glenarvanin nelj‰n p‰iv‰n p‰‰st‰ kohdata _Duncan_. Mutta h‰n ei voinut mukautua ajatukseen palata laivalle ilman kapteeni Grantia ep‰onnistuttuaan t‰ysin surkeasti etsiskelyiss‰‰n eik‰ niin ollen seuraavana p‰iv‰n‰ tullut ajatelleeksikaan antaa l‰htˆk‰sky‰. Niinp‰ j‰i majurin asiaksi satuloida hevoset, hankkia muonaa ja m‰‰r‰t‰ kulkusuunta. H‰nen johdollaan l‰htikin retkikunta kello kahdeksan seuraavana aamuna laskeutumaan pitkin Tandil-vuoriston ruohoisia rinteit‰. Glenarvan nelisti eteenp‰in sanaakaan sanomatta, Robert rinnallaan; h‰nen uljas ja toimelias luonteensa ei voinut tyynesti alistua t‰h‰n vastoink‰ymiseen; h‰nen syd‰mens‰ jyskytti aivan haljetakseen ja h‰nen p‰‰t‰‰n s‰rki. Vaikeuksien kannustamana k‰‰nteli Paganel pullosta lˆytyneiden paperien sanoja kaikin mahdollisin tavoin lˆyt‰‰kseen niist‰ jotakin uutta. Thalcave pysyi vaiti ja antoi Thaukan pit‰‰ huolta eteenp‰in kulkemisesta. Aina luottavainen majuri oli tyyni ja varma kuin konsaan mies, joka ei anna vastoink‰ymisten masentaa itse‰‰n. Tom Austin ja h‰nen molemmat matruusinsa olivat is‰nt‰ns‰ tavoin niin alakuloisia, ett‰ kun j‰nis loikkasi heid‰n eteens‰ kapealla polulla, katsahtivat taikauskoiset skotlantilaiset toisiaan. -- Huono enne, Wilson sanoi. -- Niin, Yl‰mailla, Mulrady vastasi. -- Mik‰ on huonoa siell‰, ei ole parempaa t‰‰ll‰, Wilson huomautti miettiv‰isen‰. Puolenp‰iv‰n aikaan matkamiehet olivat jo j‰tt‰neet taakseen Tandil-vuoriston ja vaelsivat j‰lleen niit‰ kumpuilevia tasankoja, jotka ulottuvat mereen saakka. Joka askelella kostuttivat kirkkaat, korkeaan ruohikkoon katoavat joet t‰t‰ vehmasta seutua. Maa alkoi j‰lleen olla laakean tasaista, kuin valtameri aaltojen tyynnytty‰. Argentiinan pampan viimeiset vuoret oli sivuutettu, ja yksitoikkoinen, pitk‰, vihre‰ matto levisi hevosten jalkojen eteen. T‰h‰n saakka oli s‰‰ ollut kaunis, mutta nyt alkoi taivas n‰ytt‰‰ huolestuttavalta. Edellisten p‰ivien helteen kehitt‰mien ja tiheiksi pilviksi ker‰‰mien vesihˆyryjen paljous uhkasi puhjeta rankkasateiksi. Atlantin l‰heisyys ja siell‰ puhaltava l‰nsituuli teki ilmaston t‰ll‰ seudulla erikoisen kosteaksi, mik‰ n‰kyi maaper‰n hedelm‰llisyyten‰, rehevien laitumien runsaana ruohonkasvuna ja vihannan tummuutena. Mutta laajat pilvet eiv‰t sataneet viel‰ t‰n‰ p‰iv‰n‰, ja kun hevoset olivat vaivattomasti kulkeneet seitsem‰tt‰kymment‰ kilometri‰, ne pys‰htyiv‰t illalla syvien _canadien_, luonnon muovaamien kaivantojen ‰yr‰‰lle, jotka olivat t‰ynn‰ vett‰. Mit‰‰n suojaa ei ollut, vaan poncho sai olla sek‰ telttana ett‰ peitteen‰, ja kaikki nukkuivat taivaan alla, jonka uhkaukset kuitenkin onneksi j‰iv‰t toteuttamatta. Seuraavana p‰iv‰n‰ n‰kyi maanalaisten virtojen runsaus yh‰ selvemmin sit‰ mukaa kuin lakeus muuttui alavammaksi ja kosteus kihosi esiin maan joka huokosesta. Pian tien it‰‰np‰in sulkivat suuret lammikot, joista muutamat jo olivat syvi‰, toiset taas vasta puhkeamassa esiin. Niin kauan kuin ei ollut puhe muusta kuin "laguuneista", selv‰reunaisista ja vesikasvittomista vedenkertymist‰, hevoset selviytyiv‰t niist‰ hienosti; mutta hankalampia olivat hetteikˆt, _pentanot_, joita peitti pitk‰ ruoho ja joiden vaaroja ei voinut ennalta aavistaa. N‰m‰ rapakot olivat vieneet tuhoon useamman kuin yhden el‰v‰n olennon, ja Robert, joka oli ratsastanut jonkin matkaa edelle, palasi nelist‰en ja huusi: -- Herra Paganel! Herra Paganel! Sarvimets‰! -- Mit‰? tiedemies vastasi. -- Oletko lˆyt‰nyt sarvimets‰n? -- Olen, olen, ainakin metsikˆn. -- Sin‰ kuvittelet, poika, Paganel vastasi kohauttaen olkap‰it‰‰n. -- Min‰ en kuvittele, Robert intti, -- ja te saatte n‰hd‰ itse. T‰m‰ on merkillinen maa. T‰‰ll‰ kylvet‰‰n sarvia, jotka kasvavat kuin ruispelto. Tahtoisinpa n‰hd‰ sen viljaa. -- H‰n on tosissaan, majuri lausui. -- Niin olenkin, herra majuri, saatte kohta n‰hd‰. Robert ei ollut erehtynyt, ja pian oltiin suunnattoman lakeuden edess‰, johon oli suorastaan istutettu sarvia ja joka ulottui niin kauas kuin silm‰ kantoi. Se oli todellakin mets‰, matala ja tihe‰, mutta kummallinen. -- No? Robert kysyi. -- Se on perin merkillist‰, Paganel vastasi ja k‰‰ntyi kysyv‰sti intiaanin puoleen. -- Sarvet pist‰v‰t ylˆs maasta, Thalcave sanoi, -- mutta h‰r‰t ovat sen alla. -- Mit‰! Paganel huudahti, -- onko koko lauma uponnut tuohon mutaan? -- On, patagonialainen sanoi. Suunnattoman suuri karjalauma oli todellakin kohdannut kuolemansa t‰m‰n kamaran alla, joka oli vajonnut sen juostessa yli; satam‰‰rin h‰rki‰ oli kuollut vieri viereen, hyllyv‰n rimmen tukehduttamina. T‰llaista sattuu joskus Argentiinan alangoilla eik‰ ilmiˆ voinut olla tuntematon intiaanille, joka siit‰ sopivasti huomauttikin. Niinp‰ kierrettiin t‰m‰ komea uhrialttari, joka olisi voinut tyydytt‰‰ antiikin jumalien ahneimmatkin vaatimukset, ja tunnin kuluttua oli sarvikentt‰ j‰‰nyt jo yli kolmen kilometrin p‰‰h‰n. Thalcave pani jonkin verran levottomana merkille n‰m‰ oudot ilmiˆt, jotka eiv‰t tuntuneet h‰nest‰ tavallisilta. H‰n pys‰htyi usein kohottautuen jalustinten varaan. Kookkaana miehen‰ h‰n ylettyi katsomaan kauas; mutta kun h‰n ei huomannut mit‰‰n, mik‰ olisi selitt‰nyt t‰t‰ tilannetta, h‰n jatkoi taas pian keskeytt‰m‰‰ns‰ matkaa. Pari kilometri‰ kuljettuaan h‰n pys‰htyi j‰lleen, poikkesi sivuun reitilt‰ ja teki monen kilometrin kierroksen, milloin pohjoiseen, milloin etel‰‰n, eik‰ palattuaan joukon k‰rkeen sanonut, mit‰ h‰n pelk‰si tai toivoi. T‰m‰ toistui monta kertaa, kiihotti Paganelin uteliaisuutta ja her‰tti levottomuutta Glenarvanissa, joka pyysi tiedemiest‰ kysym‰‰n intiaanilta syyt‰ siihen, kuten Paganel kohta tekikin. Thalcave vastasi h‰nelle ihmettelev‰ns‰, miksi koko tasanko oli niin vetinen. Mik‰li h‰n muisti ja niin kauan kuin h‰n oli toiminut oppaana, h‰n ei milloinkaan ollut n‰hnyt maaper‰n olevan n‰in kostea; sadeaikanakin tapasi Argentiinan alangoilla aina kuivia kohtia. -- Mutta mist‰ t‰m‰ lis‰‰ntyv‰ kosteus johtuu? Paganel kysyi. -- En tied‰, intiaani vastasi. -- Jospa tiet‰isinkin...! -- Eiv‰tkˆ vuorilta tulevat joet koskaan tulvi sateiden j‰lkeen? -- Kyll‰ joskus. -- No, ehk‰ niin on nytkin? -- Ehk‰! Thalcave sanoi. Paganelin t‰ytyi tyyty‰ t‰h‰n puolinaiseen vastaukseen ja ilmoittaa Glenarvanille keskustelunsa tulos. -- Mit‰ Thalcave neuvoo tekem‰‰n? Glenarvan tiedusti. -- Mit‰ on teht‰v‰? Paganel kysyi patagonialaiselta. -- Ratsastettava ripe‰sti, intiaani vastasi. Neuvo oli helpompi antaa kuin noudattaa, sill‰ hevoset v‰syiv‰t pian polkiessaan maata, joka vajosi kavioiden alla; maa aleni v‰hitellen, ja t‰t‰ lakeuden osaa saattoi pit‰‰ suurena altaana, johon kaikkialta virtaavat vedet pian kokoontuisivat. Oli siis t‰rke‰t‰ p‰‰st‰ nopeasti t‰m‰n alangon poikki, jonka tulva heti muuttaisi j‰rveksi. Lis‰ttiin vauhtia. Mutta ei siin‰ kyllin, ett‰ vett‰ jo purskui hevosten kavioiden alla; noin kello kahden aikaan aamulla aukenivat taivaan sulkuportit, ja trooppinen sade syˆksyi ryˆppyn‰ avaraan rotkoon. Ei liene milloinkaan ollut parempaa tilaisuutta tuoda ilmi filosofista maailmankatsomusta; ei ollut mit‰‰n mahdollisuutta v‰ist‰‰ t‰t‰ vedenpaisumusta, ja niinp‰ oli parasta ottaa se vastaan tyynesti. Ponchot lirisiv‰t vett‰; hatut kastelivat niit‰ kuin katto, jonka r‰nnit ovat tukkeutuneet; satulojen tupsut n‰yttiv‰t olevan nestes‰ikeist‰ tehtyj‰, ja ratsastajat, joiden p‰‰lle hevosten kaviot joka askelella p‰rskyttiv‰t kuraa, kulkivat kahden ryˆpyn, taivaasta ja maasta tulevan v‰liss‰. L‰pim‰rkin‰, kohmettuneina ja v‰symyksen n‰‰nnytt‰min‰ he vihdoin illansuussa tapasivat kurjan ranchon. Ainoastaan kaikkein vaatimattomin ihminen saattoi katsoa sit‰ nimelliseksik‰‰n suojaksi ja vain lopen v‰synyt matkamies siihen turvautua. Mutta Glenarvanilla ja h‰nen kumppaneillaan ei ollut valinnan varaa. He ryˆmiv‰t siis t‰h‰n hylj‰ttyyn hˆkkeliin, jota pampan kˆyh‰ intiaanikin olisi halveksinut. Vaivoin saatiin sytytetyksi kurja ruohotuli, josta l‰hti enemm‰n savua kuin l‰mpˆ‰. Sade pieksi ankarasti ulkopuolta, ja m‰t‰ olkikatto valui vett‰. Ettei tuli sammunut kahtakymment‰ kertaa, se johtui vain siit‰, ett‰ Mulrady ja Wilson yht‰ usein estiv‰t vett‰ valumasta sis‰‰n. Niukka ja jokseenkin vaatimaton illallinen oli alakuloinen: ei ollut ruokahalua. Vain majuri sˆi lionnuttakin ruokaa j‰tt‰m‰tt‰ ainoatakaan suupalaa j‰ljelle; j‰rk‰ht‰m‰tˆn MacNabbs kesti hyvin n‰m‰kin vastukset. Mit‰ Paganeliin tuli, h‰n yritti ranskalaisena laskea leikki‰, mutta ilman menestyst‰. -- Minun vitsini ovat l‰pim‰rki‰, h‰n sanoi, -- ne eiv‰t syty. Mutta kun n‰iss‰ oloissa oli parasta panna maata, koetti kukin etsi‰ unesta hetkellist‰ unohdusta vaivoihinsa. Yˆ oli tympe‰; ranchon paalut natisivat kuin murtumaisillaan; hˆkkeli huojui tuulenpuuskissa ja tuntui olevan lent‰m‰isill‰‰n seuraavan viiman mukana; hevosparat huokailivat ulkopuolella avuttomina taivaan koko armottomuutta vastaan, vaikkei heid‰n is‰ntiens‰k‰‰n ollut paljon parempi olla kurjassa kojussaan. Vihdoin kuitenkin uni p‰‰si voitolle. Robert sulki ensimm‰isen‰ silm‰ns‰ antaen p‰‰ns‰ vaipua lordi Glenarvanin olkaa vasten, ja pian nukkuivat kaikki ranchossa Herran huomassa. Ja Herra tuntuikin olevan hyv‰ suojelija, sill‰ yˆ kului enemmitt‰ ik‰vyyksitt‰, kunnes yh‰ valvova Thauka her‰tti nukkujat hirnumalla ja kaapimalla kavioillaan hˆkkelin sein‰‰. Ellei Thalcave huomannut antaa l‰htˆmerkki‰, Thauka teki sen, jos tarvittiin; sit‰ oli ennest‰‰n kiitt‰minen siksi paljosta, ett‰ nytkin toteltiin ja l‰hdettiin. Sade oli hellitt‰nyt, mutta tiivis maaper‰ ei ollut niellyt valunutta vett‰. L‰p‰isem‰ttˆm‰n saven yll‰ paisuivat l‰t‰kˆt, suot ja lammet yli ‰yr‰idens‰ pett‰v‰n syvin‰ lammikkoina. Paganel tutki karttaansa ja p‰‰tteli hyv‰ll‰ syyll‰, ett‰ Grande- ja Vivarota-joet, joihin n‰iden lakeuksien vesi tavallisesti laskee, olivat yhtyneet monen kilometrin levyiseksi uomaksi. Nyt oli pakko edet‰ niin nopeasti kuin suinkin, sill‰ kaikkien henki oli vaarassa. Mist‰ saisi turvapaikan, jos tulva nousisi? Niin pitk‰lti kuin silm‰ kantoi, ei n‰kynyt ainoatakaan kumparetta, ja t‰ll‰ aavalla alangolla valtaisi vesi pian kaiken. Hevosia kannustettiin siis nelist‰m‰‰n niin nopeasti kuin ne suinkin jaksoivat. Thauka pysyi edell‰ ja osoitti ansaitsevansa paremmin tarumaisen hepokalan nimen kuin er‰‰t voimakasev‰iset sammakkoel‰imet, sill‰ se hyppi t‰‰ll‰ kuin kovalla maaper‰ll‰ ainakin. Noin kello kymmenen aikaan aamulla osoitti Thauka merkkej‰ hurjasta kauhusta. Se k‰‰ntyi usein ymp‰ri etel‰n ‰‰rettˆmi‰ lakeuksia kohti; hirnunta muuttui valittavaksi, ja sieraimet haistelivat kiihke‰sti ilmaa. Se nousi takajaloilleen niin ‰kki‰, ett‰ hevosen hallitsevan Thalcavenkin oli vaikea pysy‰ satulassa. Suusta pursuava vaahto punertui kuolainten esiin repim‰st‰ verest‰, eik‰ el‰in kuitenkaan tyyntynyt. Sen is‰nt‰ tunsi, ett‰ jos se olisi ollut vapaana, se olisi paennut pohjoista kohti, mink‰ kavioista ikin‰ olisi p‰‰ssyt. -- Mik‰ Thaukan on? Paganel kysyi. -- Ovatko Argentiinan vesill‰ niin ahnaat iilimadot purreet sit‰? -- Ei, intiaani vastasi. -- Pelk‰‰kˆ se sitten jotakin? -- Pelk‰‰, se tuntee vaaran l‰hestyv‰n... -- Millaisen? -- En tied‰. Joskaan silmin ei viel‰ voinut n‰hd‰ Thaukan aavistamaa vaaraa, niin korvin sen kuitenkin saattoi jo kuulla. Kumeaa kohinaa, kuin l‰henev‰n nousuveden pauhua, kuului kaukaisuudesta. Tuuli puhalsi kosteina, vesip‰rskeist‰ m‰rkin‰ puuskina; linnut lensiv‰t ohi nuolennopeasti paeten jotakin outoa ilmiˆt‰; ja hevoset, jotka kahlasivat vedess‰ melkein polviin saakka, tunsivat jo tulvan vuolteen. Pian kuului kauheaa mˆlin‰‰, ulinaa, hirnuntaa, m‰‰kyn‰‰, kaikki etel‰st‰ k‰sin, ja hetken kuluttua n‰htiin valtavia laumoja mit‰ erilaisimpia pel‰styneit‰ el‰imi‰ pakenevan huikeaa vauhtia, sikin sokin, kaatuen nurin ja taas nousten. Niiden nostattamassa vedenp‰rskeess‰ oli melkein mahdotonta n‰hd‰, mit‰ el‰imi‰ ne olivat. Sata suurinta valaskalaa ei olisi voinut p‰rskytt‰‰ meren aaltoja niin rajusti. -- _Anda! Anda!_[19] Thalcave huusi kaikuvalla ‰‰nell‰. -- Mit‰ nyt? Paganel kysyi. -- Tulva! Thalcave vastasi kannustaen hevostaan ja k‰‰nt‰en sen pohjoista kohti. -- Tulva! Paganel huusi, ja kaikki k‰‰ntyiv‰t seuraamaan Thaukan j‰lki‰. Olikin jo aika, sill‰ kahdeksan kilometrin p‰‰ss‰ etel‰ss‰ vyˆryi tasangon yli korkea ja leve‰ hyˆkyaalto muuttaen kaikki mereksi. Korkea ruoho kaatui kuin viikatteen leikkaamana, virran tempaisemat mimoosat kelluivat veden pinnalla ja ajelehtivat sen mukana uivina saarina. Vesimassa purkautui paksuina, levein‰ koskina vastustamattomalla voimalla. Ilmeisesti jossakin pampan suurten jokien padot olivat murtuneet ja kenties pohjoisesta Coloradon ja etel‰st‰ Negron vedet yhtyiv‰t nyt yhteiseen uomaan. Thalcaven ilmoittama tulva syˆksyi eteenp‰in nopeasti kuin kilpahevonen. Matkamiehet pakenivat sen alta kuin myrskytuulen ajama pilvi. Heid‰n katseensa etsiv‰t turhaan suojapaikkaa. Taivas ja vesi yhtyiv‰t horisontissa. Vaaran kannustamina kiitiv‰t hevoset hurjaa neli‰, ja ratsumiehet saattoivat tˆin tuskin pysy‰ satulassa. Glenarvan katsoi usein taakseen. -- Tulva saa meid‰t kiinni, h‰n ajatteli. -- _Anda! Anda!_ Thalcave huuteli. Ja hevosparkoja kannustettiin viel‰ enemm‰n. Kannusten repimist‰ kupeista vuoti l‰mmint‰ verta, joka j‰tti pitki‰ punaisia viiruja veteen. Ne kompastelivat maaper‰n kuopissa, sotkeutuivat n‰kym‰ttˆmiin ruohoihin ja kaatuilivat. Ne nostettiin pystyyn, kaatuivat taas, mutta nostettiin aina. Vesi kohosi tuntuvasti. Pitk‰t mainingit kertoivat l‰henev‰st‰ hyˆkyaallosta, jonka vaahtoava harja kohisi en‰‰ tuskin kolmen kilometrin p‰‰ss‰. Nelj‰nnestunnin ajan kesti t‰t‰ hurjaa kamppailua ankarimman luonnonvoiman kanssa. Pakenevat eiv‰t tienneet, kuinka kauan olivat kulkeneet, mutta vauhdista p‰‰tellen matkan t‰ytyi olla melkoinen. Mutta sitten hevoset, jotka kahlasivat vedess‰ rinnuksia myˆten, p‰‰siv‰t vain ‰‰rimm‰isen vaivalloisesti eteenp‰in. Glenarvan, Paganel, Austin, kaikki luulivat olevansa hukassa ja tuomitut meren ulapalle j‰‰neiden kauheaan kuolemaan. Hevoset alkoivat jo menett‰‰ jalansijan ja reilun metrin syv‰ vesi riitt‰isi hukuttamaan ne. On turhaa yritt‰‰k‰‰n kuvata n‰iden tulvan keskelle joutuneen kahdeksan ihmisen ahdistavaa tuskaa. He tunsivat olevansa voimattomia taistelemaan ihmisvoimia v‰kev‰mm‰n luonnon mullistusta vastaan. Heid‰n pelastumisensa ei en‰‰ ollut heid‰n omassa vallassaan. Viisi minuuttia myˆhemmin olivat hevoset uimassa; tulva kuljetti niit‰ tavattomalla voimalla ja yht‰ nopeasti kuin niiden nopein nelistys, joka vastasi ainakin kolmeakymment‰ kilometri‰ tunnissa. Pelastus n‰ytti jo aivan mahdottomalta, kun ‰kki‰ kuului majurin ‰‰ni. -- Puu, h‰n sanoi. -- Puuko? Glenarvan huudahti. -- Tuolla, tuolla! Thalcave vahvisti. Ja h‰n viittasi sormellaan j‰ttil‰ism‰ist‰ p‰hkin‰puuta kohti, joka hieman yli kilometrin p‰‰ss‰ pohjoiseen kohosi yksin‰isen‰ vedest‰. H‰nen tovereitaan ei tarvinnut k‰ske‰. Tuohon odottamatta ilmestyneeseen puuhun oli p‰‰st‰v‰ hinnalla mill‰ hyv‰ns‰. Hevoset eiv‰t kai p‰‰sisi sinne asti, mutta ihmiset saattaisivat pelastua. Virta vei heit‰ eteenp‰in. ƒkki‰ Tom Austinin hevonen hirnahti k‰he‰sti ja katosi. Sen jalustimista irrottautunut is‰nt‰ alkoi uida vimmatusti. -- Tartu minun satulaani! Glenarvan huusi h‰nelle. -- Kiitos, teid‰n armonne, Tom Austin vastasi -- k‰sivarret kest‰v‰t. -- Ent‰ sinun hevosesi, Robert? Glenarvan kysyi k‰‰ntyen nuoren Grantin puoleen. -- Hyvin menee, mylord, se ui kuin kala! -- Huomio! majuri huusi kovalla ‰‰nell‰. Tuskin t‰m‰ sana oli kuulunut, kun suunnaton hyˆkyaalto jo saapui. Hirve‰, toistakymment‰ metri‰ korkea aalto syˆks‰hti pakenevien p‰‰lle kauhistuttavalla kohinalla. Ihmiset ja el‰imet peittyiv‰t vaahtoryˆppyyn. Monen miljoonan tonnin painoinen vesiryˆppy kietoi heid‰t hurjiin aaltoihinsa. Kun sen harja oli mennyt ohi, nousivat ihmiset vedenpinnalle ja huomasivat yhdell‰ silm‰yksell‰ viel‰ olevansa kaikki el‰vin‰; mutta hevoset olivat ainiaaksi kadonneet lukuunottamatta Thaukaa, joka yh‰ kantoi is‰nt‰‰ns‰. -- Kest‰k‰‰! Kest‰k‰‰! huuteli Glenarvan, joka kannatti Paganelia toisella k‰dell‰‰n ja ui toisella. -- Kyll‰ t‰st‰ p‰‰st‰‰n, arvoisa tiedemies vastasi, -- enk‰ ole suinkaan pahoillani... Mist‰ h‰n ei ollut pahoillaan? Sit‰ ei koskaan saatu tiet‰‰, sill‰ miesparan oli pakko nielaista lauseensa loppu ja samalla aika kulaus mutaista vett‰. Majuri ui tyynesti, s‰‰nnˆllisin vedoin, jotka olisivat olleet uimamaisterille kunniaksi. Matruusit molskivat kuin pyˆri‰iset omassa m‰r‰ss‰ elementiss‰‰n. Robert oli tarttunut Thaukan harjaan ja antoi sen vied‰ itse‰‰n. Thauka halkoi vett‰ uhkean voimakkaasti ja ui vaistomaisesti suoraan puuta kohti, jonne virtakin vei. Puu ei ollut en‰‰ kuin vain kolmenkymmenen metrin p‰‰ss‰. Hetken kuluttua oli koko joukko saavuttanut sen. Onneksi, sill‰ ellei t‰t‰ turvapaikkaa olisi ollut, olisi kaikki toivo pelastumisesta mennyt ja edess‰ ollut menehtyminen aaltoihin. Vesi nousi alimmille oksille saakka. Oli siis helppo kiivet‰ puuhun nostaen sinne Robertin, ja pian h‰n oli voimakkailla k‰sill‰‰n auttanut v‰syneet uijat turvaan. Mutta Thauka et‰‰ntyi nopeasti virran viem‰n‰. Se k‰‰nsi ‰lyk‰st‰ p‰‰t‰‰n is‰nt‰‰ns‰ kohti ja pudistaen pitk‰‰ harjaansa kutsui h‰nt‰ hirnumalla. -- Annatko sen menn‰? Paganel sanoi Thalcavelle. -- Min‰kˆ! intiaani huudahti. Ja sukeltaen ryˆppy‰v‰‰n veteen h‰n kohosi j‰lleen pinnalle viidentoista metrin p‰‰ss‰. Hetken kuluttua oli h‰nen k‰tens‰ Thaukan kaulalla, ja hevonen ja sen is‰nt‰ h‰ipyiv‰t yhdess‰ pohjoisessa kohoavaan usvaan. ELETƒƒN LINTUJEN LAILLA. Puu, jossa Glenarvan kumppaneineen sai turvapaikan, muistutti p‰hkin‰puuta. Sill‰ oli yht‰ kiilt‰v‰t lehdet ja pyˆre‰ muoto. Todellisuudessa se oli _ombu_, jonka joskus yksin‰isen‰ tapaa Argentiinan tasangoilla. T‰t‰ vankkaa ja v‰‰r‰runkoista puuta eiv‰t pid‰ maassa kiinni ainoastaan sen paksut juuret, vaan myˆs voimakkaat vesat, jotka sitovat sen maahan mit‰ tukevimmin. Niinp‰ se olikin kest‰nyt tulvan hyˆkk‰yksen. T‰m‰ ombu oli noin kolmenkymmenen metrin korkuinen, ja sen lehvistˆn varjo peitti noin sadan metrin alan. Koko t‰m‰ latvus oli kolmen suuren haaran varassa, jotka levisiv‰t kolmelle taholle kahden metrin paksuisen rungon yl‰p‰‰ss‰. Kaksi n‰ist‰ haaroista kohosi melkein pystysuoraan kantaen valtavaa lehvistˆ‰ oksilla, jotka kulkivat ristiin rastiin ja ik‰‰n kuin korintekij‰n punomina muodostivat l‰p‰isem‰ttˆm‰n katoksen. Kolmas haara sit‰ vastoin tyˆntyi melkein vaakasuorana ryˆppy‰v‰n veden ylle; sen alimmat lehv‰t koskettivat jo vett‰; se oli kuin t‰st‰ meren ymp‰rˆim‰st‰ vihre‰st‰ saaresta ulkoneva niemeke. Tilaa ei t‰m‰n j‰ttil‰ispuun suojassa puuttunut; lehvistˆ, joka kasvoi oksien ulkokeh‰ss‰, j‰tti v‰liins‰ suuria avopaikkoja, todellisia aukeita, runsaasti ilmaa ja vilpoisuutta kaikkialle. Kun n‰ki t‰m‰n rungon haarojen kohottavan lukemattomia oksiaan miltei pilviin saakka, samalla kun loiskasvikˆynnˆkset yhdistiv‰t niit‰ toisiinsa ja auringons‰teen v‰l‰hteliv‰t lehtien lomissa, olisi tosiaan voinut sanoa, eit‰ t‰m‰n ombun runko kantoi yksin‰‰n kokonaista mets‰‰. Pakolaisten saapuessa lehahti suuri joukko lintuja ylemm‰s oksistoon pannen kirkuvan vastalauseen paikan h‰ik‰ilem‰ttˆm‰st‰ anastuksesta. N‰it‰ lintuja, jotka nekin olivat etsineet suojaa t‰ss‰ yksin‰isess‰ ombussa, oli siell‰ sadoittain, rastaita, kottaraisia, isaca-lintuja, hilgueroja ja varsinkin picafloreja, kiilt‰v‰nv‰risi‰, k‰rp‰sen n‰kˆisi‰ lintuja; ja kun ne lensiv‰t pois, oli kuin tuulenpuuska olisi riipinyt puusta kaikki sen kukat. T‰llainen oli Glenarvanin pienen joukon saama turvapaikka. Melkein heti puuhun p‰‰sty‰‰n kiiruhtivat nuori Grant ja notkea Wilson kiipe‰m‰‰n ylimmille oksille, kunnes heid‰n p‰‰ns‰ pistiv‰t esiin vihre‰st‰ latvasta. T‰lt‰ korkealta paikalta aukeni laaja n‰kˆala. Tulvan muodostama valtameri ymp‰rˆi heit‰ joka puolella, eik‰ silm‰, niin kauas kuin kantoikin, voinut n‰hd‰ sen reunaa. Ei yht‰‰n puuta kohonnut veden peitt‰m‰st‰ tasangosta; ombu seisoi yksin‰‰n keskell‰ tulvaa ja huojui sen kynsiss‰. Kaukana etel‰st‰ pohjoiseen p‰in ajelehti rajun virran viemin‰ juurineen irtautuneita runkoja, katkenneita oksia, jostakin luhistuneesta ranchosta temmattuja olkikattoja, veden irrottamia estancioiden kattohirsi‰, hukkuneiden el‰inten raatoja, verisi‰ vuotia ja er‰‰n huojahtelevan puun varassa kokonainen perhe ulvovia jaguaareja, jotka olivat kynsineen tarrautuneet kiinni heiverˆiseen lauttaansa. Viel‰ kauempana kiinnitti Wilsonin huomiota jo melkein n‰kym‰tˆn musta piste. Se oli Thalcave ja h‰nen uskollinen Thaukansa, jotka h‰visiv‰t n‰kym‰ttˆmiin. -- Thalcave! Thalcave-yst‰v‰! Robert huusi ojentaen k‰tt‰‰n uljasta patagonialaista kohti. -- H‰n pelastautuu kyll‰, Robert-herra, Wilson vastasi; -- mutta menn‰‰n nyt takaisin toisten luo. Hetkist‰ myˆhemmin olivat Robert Grant ja matruusi laskeutuneet alas oksien kolme kerrosta ja saapuneet rungon p‰‰h‰n. Glenarvan, Paganel, majuri, Austin ja Mulrady istuivat, kuka miss‰kin asennossa, kukin luontaisen taipumuksensa mukaan. Wilson teki selkoa k‰ynnist‰ ombun latvassa, ja kaikki olivat Thalcaven kohtalosta samaa mielt‰ kuin h‰n. Ep‰tietoisia oltiin vain siit‰ kysymyksest‰, pelastaisiko Thalcave Thaukan vai Thauka Thalcaven. Ombuun kavunneiden asema oli kielt‰m‰tt‰ paljon huolestuttavampi. Puu n‰ht‰v‰sti tosin kest‰isi tulvan rynnistyksen, mutta vesi saattoi kohota sen ylemmille oksille saakka, sill‰ maaper‰n aleneminen muodosti syv‰n altaan t‰h‰n osaan tasankoa. Glenarvanin ensimm‰isen‰ huolena oli veist‰‰ merkkej‰ puun kuoreen voidakseen niiden avulla seurata veden korkeuden muutoksia. Vedenpaisumus, joka nyt oli tasaantunut, n‰ytti saavuttaneen yl‰rajansa. Jo se oli rauhoittavaa. -- Ja mit‰ nyt teemme? Glenarvan kysyi. -- Pes‰mme tietenkin, Paganel vastasi hilpe‰sti. -- Pes‰mme! Robert huudahti. -- Tietenkin, poikaseni, ja el‰mme lintujen lailla, kun emme voi el‰‰ kalojen el‰m‰‰. -- Hyv‰, Glenarvan sanoi. -- mutta kuka antaa meille jotakin nokkaan? -- Min‰, majuri vastasi. Kaikkien katseet k‰‰ntyiv‰t MacNabbsin puoleen; majuri istui mukavasti kahden joustavan oksan muodostamassa luontaisessa nojatuolissa ja ojensi toisella k‰dell‰‰n m‰rki‰, mutta pulleita nassakoitaan. -- Ah, MacNabbs, Glenarvan huudahti, -- tuo on niin teid‰n kaltaistanne! Te ajattelette kaikkea sellaisissakin oloissa, joissa jo on lupa unohtaa kaikki. -- Ei kai sit‰ koetettu olla hukkumatta vain saadaksemme kuolla n‰lk‰‰n, majuri vastasi. -- Min‰ olisin sit‰ kyll‰ ajatellut, Paganel lausui miettiv‰isesti, -- mutta min‰ olen kovin hajamielinen. -- Mit‰s nuo nassakat sis‰lt‰v‰t? Tom Austin kysyi. -- Muonaa seitsem‰lle hengelle kahdeksi p‰iv‰ksi, MacNabbs vastasi. -- Hyv‰, Glenarvan lausui, -- toivottavasti tulva on laskenut riitt‰v‰sti kahdenkymmenen nelj‰n tunnin kuluttua. -- Tai me keksimme jonkin keinon p‰‰st‰ kuivalle maalle, Paganel arveli. -- Niinp‰ on ensimm‰inen velvollisuutemme ruokailla, Glenarvan sanoi. -- Mutta sit‰ ennen kuivaamme itsemme, majuri huomautti. -- Mutta mist‰ saamme tulta? Wilson kysyi. -- Sit‰ t‰ytyy tehd‰, Paganel vastasi. -- Mihin? -- Tuohon rungon p‰‰h‰n, esimerkiksi! -- Mist‰? -- Kuivista oksista, joita saamme puusta. -- Mutta mill‰ ne sytytet‰‰n? Glenarvan kysyi. -- Meid‰n taulamme on kuin m‰rk‰ sieni. -- Sit‰ ei tarvita! Paganel vastasi. -- V‰h‰n kuivaa sammalta, yksi auringons‰de, kaukoputkeni linssi, ja te saatte n‰hd‰ minun l‰mmittelev‰n tulella. Kuka menee hakemaan puita mets‰st‰? -- Min‰, Robert huusi. Ja yst‰v‰ns‰ Wilsonin seuraamana h‰n katosi kuin nuori kissa puun pimentoihin. Heid‰n poissaollessaan Paganel lˆysi riitt‰v‰sti kuivaa sammalta; h‰n k‰ytti hyv‰kseen auringons‰dett‰, mik‰ olikin helppoa, sill‰ aurinko paistoi parhaillaan hehkuvan kuumasti; sitten h‰n helposti sytytti linssins‰ avulla sammalet, jotka oli pantu kosteiden lehtien p‰‰lle ombun kolmen suuren haaran juurelle. Siin‰ oli luonnollinen lieden paikka, jossa ei ollut mit‰‰n tulipalon vaaraa. Pian Wilson ja Robert palasivat mukanaan kantamus kuivia oksia, jotka pantiin sammalten p‰‰lle. Saadakseen aikaan vetoa Paganel istuutui lieden yl‰puolelle, pitk‰t s‰‰ret ristiss‰ arabialaiseen tapaan; sitten kumartuen ja suoristuen nopeassa tahdissa h‰n sai ponchonsa avulla syntym‰‰n voimakkaan vedon. Puut syttyiv‰t, ja pian loimusi melko hyv‰ roihu t‰st‰ tilap‰isest‰ nuotiosta. Jokainen kuivasi itse‰‰n mielens‰ mukaan, puuhun ripustettujen ponchojen hulmutessa tuulen kuivattavina; sitten syˆtiin varovasti annostettu ateria, sill‰ t‰ytyi ajatella huomistakin p‰iv‰‰; tulva laskisi ehk‰ hitaammin kuin Glenarvan toivoi, ja muonaa oli v‰h‰n. Ombu ei kantanut mink‰‰nlaista hedelm‰‰, mutta onneksi se saattoi tarjota huomattavan m‰‰r‰n tuoreita munia, sen oksilla kun oli lukuisia linnunpesi‰, lukuunottamatta satunnaisesti vierailevia lintuja. T‰t‰ lis‰ravintoa ei suinkaan saanut halveksia. Mutta ensi sijassa oli nyt ryhdytt‰v‰ j‰rjest‰m‰‰n asuntoa mukavaksi silt‰ varalta, ett‰ olo tulisi pitk‰aikaiseksi. -- Kun keittiˆ ja ruokasali ovat kellarikerroksessa, Paganel sanoi, -- niin me nukumme ensimm‰isess‰ kerroksessa; talo on laaja, vuokra ei ole kallis, eik‰ meid‰n siis tarvitse nirsoilla. Ylh‰‰ll‰ n‰en luonnollisia lehtimajoja, joissa hyvin kiinnisidottuina nukumme kuin maailman parhaissa vuoteissa. Meill‰ ei ole mit‰‰n pel‰tt‰v‰‰, voimmehan muuten pit‰‰ vahtia ja meit‰ on kyllin monta torjuaksemme intiaanien laivastot tai el‰inten hyˆkk‰ykset. -- Meilt‰ ei puutu kuin aseita, Tom Austin sanoi. -- Minulla on revolverini, Glenarvan sanoi. -- Ja minulla omani, Robert vastasi. -- Mit‰ niist‰, Tom Austin huomautti, -- ellei herra Paganel keksi keinoa ruudin valmistamiseen? -- Se on tarpeetonta, MacNabbs lausui n‰ytt‰en moitteettomassa kunnossa olevaa ruutisarvea. -- Mist‰ te sen olette saanut, majuri? Paganel kysyi. -- Thalcavelta. H‰n arveli sen saattavan olla meille hyˆdyksi ja j‰tti sen minulle ennen l‰htˆ‰‰n Thaukan avuksi. -- Jalomielinen ja uljas intiaani! Glenarvan huudahti. -- Niin on, Tom Austin vastasi. -- Jos kaikki patagonialaiset ovat samanlaisia, niin onnittelen Patagoniaa. -- Pyyd‰n, ettei unohdeta hevosta! Paganel sanoi. -- Se on osa patagonialaista, ja yhdess‰ me heid‰t j‰lleen tapaamme. -- Kuinka kaukana olemme Atlantin rannikolta? majuri kysyi. -- Noin kuudenkymmenen kilometrin p‰‰ss‰, Paganel vastasi. -- Ja nyt, yst‰v‰ni, koska meill‰ kaikilla on toimintavapaus, pyyd‰n saada j‰tt‰‰ teid‰t; min‰ menen etsim‰‰n ylh‰‰lt‰ t‰hystyspaikkaa ja ottamaan kaukoputkeni avulla selkoa t‰m‰n maailman tapahtumista. Tiedemiehen annettiin tehd‰ kuten h‰n halusi, ja hyvin nopeasti h‰n kapusikin oksalta oksalle ja katosi paksun lehtiverhon suojaan. H‰nen kumppaninsa alkoivat katsella makuupaikkoja ja rakennella vuoteitaan. Se ei ollut vaikeaa eik‰ aikaa viev‰‰. Ei ollut lakanoita levitett‰v‰n‰ eik‰ huonekaluja siirrelt‰v‰n‰, ja pian palasi kukin paikalleen nuotion ‰‰reen. Puheltiin, mutta ei en‰‰ hetken tilanteesta, johon t‰ytyi k‰rsiv‰llisesti alistua. Palattiin loppumattomaan keskusteluaineeseen kapteeni Grantista. Kun vesi laskisi, olisivat matkamiehet kolmen p‰iv‰n kuluttua _Duncanin_ kannella. Mutta Harry Grantia ja h‰nen kahta matruusiaan, onnettomia haaksirikkoisia, ei olisi heid‰n mukanaan. T‰m‰n ep‰onnistumisen, t‰m‰n hyˆdyttˆm‰n Amerikan halki samoamisen j‰lkeen n‰ytti ett‰ viimeinenkin toivo heid‰n lˆyt‰misest‰‰n oli auttamattomasti mennyt. Mist‰ p‰in en‰‰ etsi‰? Kuinka suuri olisikaan lady Helenan ja Mary Grantin suru heid‰n kuullessaan, ett‰ tulevaisuus ei suonut heille en‰‰ mit‰‰n toiveita. -- Sisko-parka! Robert sanoi. -- Meilt‰ on kaikki lopussa! Ensimm‰ist‰ kertaa Glenarvanin oli mahdotonta keksi‰ ainoatakaan lohdutuksen sanaa. Mit‰ toiveita h‰n saattoi antaa pojalle? Eikˆ h‰n ollut tarkoin seurannut asiakirjan vihjeit‰? -- Eik‰ t‰m‰ 37. leveysaste kuitenkaan ole vain tyhj‰ numero. Ei ole olettamus, tulkinta, arvaus, ett‰ se koskee Harry Grantin haaksirikkoa tai vankeutta! Me olemme sen omin silmin lukeneet! -- Se on kaikki totta, teid‰n armonne, Tom Austin vastasi, -- mutta etsiskelymme eiv‰t ole onnistuneet. -- Se on sek‰ kiusallista ett‰ masentavaa, Glenarvan huudahti. -- Kiusallista, olkoon, MacNabbs huomautti tyynell‰ tavallaan, -- mutta ei masentavaa. Juuri sen vuoksi, ett‰ meille on annettu kiist‰m‰tˆn numero, t‰ytyy meid‰n suorittaa etsiskelymme loppuun saakka. -- Mit‰ te tarkoitatte? Glenarvan kysyi. -- Mit‰ teid‰n mielest‰nne viel‰ voisi olla teht‰v‰‰? -- Perin yksinkertainen ja looginen asia, rakas Edward. K‰‰nt‰k‰‰mme keula it‰‰ kohti, kun olemme _Duncanin_ kannella, ja seuratkaamme t‰t‰ 37. leveysastetta, jos tarvitaan, vaikka l‰htˆkohtaamme saakka. -- Luuletteko sitten, MacNabbs, etten min‰ ole sit‰ ajatellut? Glenarvan vastasi. -- Olen kyll‰, sata kertaa! Mutta mit‰ onnistumisen mahdollisuutta meill‰ on? Eikˆ Amerikan manterelta poistuminen ole loittonemista silt‰ paikalta, jonka Harry Grant itse on ilmoittanut, t‰st‰ Patagoniasta, joka niin selke‰sti on asiakirjassa mainittu? -- Aiotteko siis uudelleen aloittaa etsiskelynne pampalla, majuri kysyi. -- vaikka olette saanut varmuuden, ett‰ _Britannian_ haaksirikko ei ole tapahtunut t‰‰ll‰, ei Tyynen valtameren eik‰ Atlantin rannikolla? Glenarvan ei vastannut. -- Ja niin heikko kuin toivo Harry Grantin lˆyt‰misest‰ seuraamalla h‰nen ilmoittamaansa leveysastetta onkin, eikˆ meid‰n pid‰ sit‰ kuitenkin yritt‰‰? -- Min‰ en kiell‰ ... Glenarvan vastasi. -- Ent‰ te, yst‰v‰ni, majuri lis‰si k‰‰ntyen merimiesten puoleen, -- ettekˆ ole samaa mielt‰ kuin min‰kin? -- T‰ydellisesti, vastasi Tom Austin, jota Mulrady ja Wilson s‰estiv‰t p‰‰t‰ nyˆkytt‰en. -- Kuulkaa minua, yst‰v‰ni, Glenarvan lausui hetken harkittuaan, -- ja kuule sin‰kin, Robert, sill‰ t‰m‰ on t‰rke‰ asia. Min‰ teen kaiken voitavani kapteeni Grantin lˆyt‰miseksi, min‰ olen siihen ryhtynyt, ja min‰ uhraan siihen koko el‰m‰ni, jos tarvitaan. Koko Skotlanti yhtyisi minuun pelastaakseen t‰m‰n uljaan miehen, joka on uhrautunut sen hyv‰ksi. Min‰kin ajattelen, ett‰ olkoon toive kuinka heikko tahansa, meid‰n on teht‰v‰ matka maapallon ymp‰ri pitkin t‰t‰ 37. leveysastetta, ja min‰ teen sen. Mutta nyt ratkaistava kysymys ei ole t‰m‰. Se on paljon t‰rke‰mpi ja kuuluu n‰in: Onko meid‰n nyt lopullisesti luovuttava etsiskelyist‰ Amerikan mantereella? T‰m‰ t‰sm‰llisesti esitetty kysymys j‰i vastausta vaille. Kukaan ei uskaltanut sanoa siihen mit‰‰n. -- No, Glenarvan toisti, k‰‰ntyen erikseen majurin puoleen. -- Rakas Edward, MacNabbs vastasi, -- siihen on kovin vastuunalaista vastata oikop‰‰t‰. Se vaatii harkintaa. Ennen kaikkea haluan tiet‰‰, mit‰ seutuja 37. etel‰inen leveysaste koskettaa. -- Senh‰n tiet‰‰ Paganel, Glenarvan lausui. -- Kysyk‰‰mme siis h‰nelt‰, majuri sanoi. Ombun tihe‰n lehvistˆn lomitse ei n‰kynyt tiedemiest‰. T‰ytyi siis huutaa h‰nt‰. -- Paganel! Paganel! Glenarvan huusi. -- T‰‰ll‰, vastasi ‰‰ni, joka tuntui tulevan taivaasta. -- Miss‰ te olette? -- Tornissani. -- Mit‰ te siell‰ teette? -- Tutkin laajaa n‰kˆpiiri‰. -- Voitteko tulla hetkeksi alas? -- Tarvitaanko minua? -- Tarvitaan. -- Mit‰ varten? -- Saadaksemme tiet‰‰, mit‰ maita 37. leveysaste koskettaa. -- Mik‰s on sen helpompaa! Paganel vastasi. -- Sit‰ varten minun ei tarvitse vaivautua alas. -- Sanokaa siis! -- No. Amerikan j‰tetty‰‰n kulkee etel‰inen 37. leveysaste poikki Atlantin valtameren. -- Hyv‰. -- Se koskettaa Tristan da Cunhan saaria. -- Jaha. -- Menee kaksi astetta Hyv‰ntoivonniemen etel‰puolitse. -- Sitten. -- Menee Intian valtameren poikki. -- Sen j‰lkeen? -- Hipaisee St. Pierre-saarta Amsterdamin saaristossa. -- Ent‰ sitten? -- Leikkaa Australiaa Viktorian maakunnan kohdalla. -- Jatkakaa! -- L‰htiess‰‰n Australiasta... T‰t‰ lausetta ei jatkunut. Ep‰rˆikˆ maantieteilij‰? Eikˆ tiedemies tiennyt? Kyll‰; mutta kauhea kirkaisu, hirve‰ huudahdus kuului ombun yl‰kerrasta. Glenarvan ja h‰nen kumppaninsa katsahtivat kalveten toisiinsa. Oliko tapahtunut uusi onnettomuus? Oliko Paganel-parka pudonnut? Wilson ja Mulrady riensiv‰t jo h‰nen avukseen, kun pitk‰ hahmo lipui alas. Paganel syˆksyi oksalta oksalle. H‰nen k‰tens‰ eiv‰t ehtineet tarttua mihink‰‰n. Oliko h‰n hengiss‰? Oliko h‰n kuollut? Ei tiedetty, ja h‰n oli juuri putoamassa kuohuvaan veteen, kun majuri voimakkaalla otteella keskeytti h‰nen matkansa. -- Paljon kiitoksia, MacNabbs, Paganel huudahti. -- Mit‰? Mik‰ teid‰n on? majuri kysyi. -- Mik‰ teille tuli? Taasko niit‰ ikuisia hajamielisyyden puuskia? -- Niin, niin! Paganel vastasi liikutuksesta k‰he‰ll‰ ‰‰nell‰. -- Niin, hajamielisyys ... ja tavaton t‰ll‰ kertaa! -- Mik‰? -- Me olemme erehtyneet! Me erehdymme viel‰! Me erehdymme aina! -- Selitt‰k‰‰! -- Glenarvan, majuri, Robert, Paganel huudahti, -- kuunnelkaa minua kaikki: me etsimme kapteeni Grantia sielt‰, miss‰ h‰n ei ole! -- Mit‰ te sanotte? Glenarvan huudahti. -- Eik‰ ainoastaan sielt‰, miss‰ h‰n ei ole, Paganel lis‰si, -- mutta miss‰ h‰n ei ole edes ollutkaan! JATKETAAN LINTUJEN ELƒMƒƒ. N‰m‰ odottamattomat sanat otettiin vastaan perin h‰mm‰stynein‰. Mit‰ maantieteilij‰ tahtoi sanoa? Oliko h‰n menett‰nyt j‰rkens‰? H‰n puhui kuitenkin niin vakuuttavasti, ett‰ kaikkein katseet k‰‰ntyiv‰t Glenarvaniin. T‰m‰ Paganelin v‰ite oli suoranainen vastaus h‰nen esitt‰m‰‰ns‰ kysymykseen. Mutta Glenarvan tyytyi tekem‰‰n kielt‰v‰n eleen, joka ei puoltanut tiedemiest‰. Mutta Paganel hillitsi mielens‰ ja alkoi puhua. -- Niin, h‰n sanoi vakaumuksellisella ‰‰nell‰, -- me olemme erehtyneet etsiskelyss‰mme ja lukeneet asiakirjasta sellaista, mit‰ siin‰ ei ole! -- Selitt‰k‰‰ l‰hemmin, Paganel, majuri sanoi tyynesti. -- Se on hyvin yksinkertaista, majuri. Samoin kuin te olin min‰kin erehtynyt, samoin kuin te olin min‰ v‰‰r‰n tulkinnan eksytt‰m‰, kunnes hetki sitten, tuolta puun latvasta vastatessani kysymyksiinne ja pys‰htyen sanaan Australia, salama v‰l‰hti p‰‰ni l‰pi ja valaisi sen. -- Mit‰? Glenarvan huudahti. -- v‰it‰ttekˆ te, ett‰ Harry Grant...? -- Min‰ v‰it‰n, Paganel vastasi, -- ett‰ sana _austral_, joka on asiakirjassa, ei ole t‰ydellinen sana, merkiten _etel‰ist‰_, kuten me t‰h‰n sakka olemme uskoneet, vaan on osa sanasta _Australie_. -- Sep‰ olisi omituista, majuri sanoi. -- Omituista! Glenarvan toisti kohauttaen olkap‰it‰‰n. -- Se on yksinkertaisesti mahdotonta! -- Mahdotonta! Paganel sanoi. -- Sit‰ sanaa me emme k‰yt‰ Ranskassa. -- Kuinka? Glenarvan lis‰si mit‰ syvint‰ uskomattomuutta osoittavalla ‰‰nell‰, -- uskallatteko te, asiakirja k‰dess‰nne, v‰itt‰‰, ett‰ _Britannian_ haaksirikko on tapahtunut Australian rannikolla? -- Min‰ olen siit‰ varma! Paganel vastasi. -- Totisesti, Paganel, Glenarvan sanoi, -- tuo v‰ite h‰mm‰stytt‰‰ minua suuresti Maantieteellisen seuran sihteerin suusta kuultuna. -- Mist‰ syyst‰? kysyi Paganel, jota oli osunut arkaan kohtaan. -- Siit‰, ett‰ jos te oletatte sanan _Australie_, niin oletatte samalla, ett‰ Australiassa on intiaaneja, mit‰ t‰h‰n saakka ei ole koskaan kuultu. Paganel ei laisinkaan h‰mmentynyt t‰st‰ huomautuksesta. Ep‰ilem‰tt‰ h‰n sit‰ odottikin; sill‰ h‰n hymyili. -- Rakas Glenarvan, h‰n sanoi, -- ‰lk‰‰ riemuitko etuk‰teen; min‰ lyˆn teid‰t lyttyyn, kuten Ranskassa sanotaan, eik‰ englantilaista ole viel‰ milloinkaan voitettu niin perinpohjaisesti. Se on kosto Crecyn ja Azincourtin tappioista! -- Min‰ en pyyd‰ parempaa. Lyˆk‰‰, Paganel! -- Kuulkaa siis. Asiakirjan tekstiss‰ ei puhuta enemp‰‰ intiaaneista kuin Patagoniastakaan! Sanantynk‰ _indi_ ... ei merkitse _indiens_ -- intiaaneja -- vaan _indigenes_ -- alkuasukkaita. No, myˆnn‰ttekˆ, ett‰ niit‰ on Australiassa? T‰ytyy tunnustaa, ett‰ Glenarvan t‰ll‰ hetkell‰ katsoi kiinte‰sti Paganeliin. -- Hyv‰, Paganel! majuri lausui. -- Hyv‰ksyttekˆ minun tulkintani, rakas lordi? -- Hyv‰ksyn, Glenarvan vastasi, -- jos todistatte minulle, ett‰ sanantynk‰ _gonie_ ei tarkoita patagonialaisten maata! -- Ei, varmasti ei! Paganel huudahti. -- Siin‰ ei ole puhetta Patagoniasta! Lukekaa se miten tahansa, paitsi niin! -- Mutta kuinka? -- _Cosmogonie, theogonie, agonie_ -- kosmogonia, teogonia, agonia, siis kuolinkamppailu... -- Kuolinkamppailu! majuri sanoi. -- Se on minusta yhdentekev‰, Paganel vastasi, -- sana on toisarvoinen. Min‰ en edes rupea harkitsemaan, mit‰ se voi merkit‰. P‰‰asia on ett‰ _austral_ merkitsee Australiaa, ja t‰ytyi olla sokeasti piintynyt v‰‰r‰‰n tulkintaan, kun ei heti alussa huomattu n‰in ilmeist‰ selityst‰. Jos min‰ olisin lˆyt‰nyt t‰m‰n asiakirjan ja ellei teid‰n tulkintanne olisi eksytt‰nyt ajatusjuoksuani, niin en olisi ikin‰ k‰sitt‰nyt sit‰ toisin! T‰ll‰ kertaa Paganelin sanoja tervehdittiin hurraahuudoin, onnitteluin, ylistelyin. Austin, matruusit, majuri ja varsinkin Robert kiitteliv‰t kunnianarvoisaa tiedemiest‰ onnellisina uudelleen her‰nneest‰ toivosta. Glenarvan, joka alkoi v‰hitellen ymm‰rt‰‰, oli, kuten h‰n sanoi, melkein valmis antautumaan. -- Yksi viimeinen huomautus viel‰, rakas Paganel, ja min‰ kumarran teid‰n nerokkuudellenne. -- Puhukaa, Glenarvan. -- Kuinka te sovitatte kesken‰‰n yhteen n‰in tulkitut sanat, ja kuinka asiakirja kuuluu teid‰n lukemananne? -- Mik‰‰n ei ole helpompaa. T‰ss‰ on asiakirja, Paganel sanoi, n‰ytt‰en kallisarvoista paperia, jota h‰n niin tunnollisesti oli jo muutamia p‰ivi‰ tutkinut. Tuli syv‰ hiljaisuus, kun maantieteilij‰, ajatuksiaan kooten valmistautui vastaamaan. H‰n seurasi sormellaan asiakirjan katkelmallisia rivej‰ ja luki sitten varmalla ‰‰nell‰, erin‰isi‰ sanoja korostaen: -- _Kes‰kuun 7. p‰iv‰n‰ 1862 on fregatti Britannia Glasgowista uponnut_... Olettakaamme, kuinka vain tahdotte ... kahden p‰iv‰n, kolmen p‰iv‰n tai pitk‰llisen kamppailun j‰lkeen ... sill‰ ei ole v‰li‰, se on ihan toisarvoista ... Australian rannikolla. Maihin pyrkien kaksi matruusia ja kapteeni Grant koettavat p‰‰st‰ tai ovat p‰‰sseet mantereelle, miss‰ he joutuvat tai ovat joutuneet julmien alkuasukkaiden vangiksi. He ovat heitt‰neet t‰m‰n asiakirjan ... ja niin edesp‰in. Onko se selv‰‰? -- Se on selv‰‰, Glenarvan vastasi, -- jos Australiaa sopii nimitt‰‰ mantereeksi, vaikka se on ainoastaan saari. -- Rauhoittukaa, rakas Glenarvan, parhaat maantieteilij‰t nimitt‰v‰t yksimielisesti t‰t‰ saarta Australian mantereeksi. -- Silloin on minulla vain yksi asia sanottavana, yst‰v‰ni, Glenarvan huudahti. -- Australiaan! Ja taivas meit‰ auttakoon! -- Australiaan, toistivat h‰nen kumppaninsa yksimielisesti. -- Tied‰ttekˆ, Paganel, Glenarvan lis‰si, -- ett‰ teid‰n tulonne _Duncaniin_ on kaitselmuksen tyˆt‰? -- No niin, Paganel vastasi. -- Olettakaamme, ett‰ min‰ olen kaitselmuksen l‰hettil‰s, mutta ‰lk‰‰mme puhuko siit‰ enemp‰‰. N‰in p‰‰ttyi t‰m‰ keskustelu, josta tulevaisuudessa oli niin suuret seuraukset. Se muutti kokonaan matkamiesten mielialan. He lˆysiv‰t j‰lleen langan t‰ss‰ labyrintissa, jossa jo luulivat ainiaaksi eksyneens‰. Uusi toivo nousi murskaantuneista raunioista. He saattoivat ep‰rˆim‰tt‰ j‰tt‰‰ taakseen Amerikan mantereen, ja kaikki heid‰n ajatuksensa lensiv‰t jo Australiaa kohti. Noustessaan _Duncanin_ kannelle matkamiehet eiv‰t toisi sen kannelle toivottomuutta, eik‰ lady Helenan ja Mary Grantin tarvitsisi itke‰ kapteeni Grantin toivotonta menett‰mist‰! Niinp‰ matkalaiset unohtivat vaarallisen asemansa iloitakseen, eik‰ heill‰ ollut kuin yksi huoli, se, etteiv‰t voineet l‰hte‰ matkaan viipym‰tt‰. Kello oli nyt nelj‰ iltap‰iv‰ll‰. P‰‰tettiin syˆd‰ kello kuusi. Paganel halusi pit‰‰ t‰n‰ onnenp‰iv‰n‰ loistavat juhlat. Mutta kun ruokatavarat olivat niukat, h‰n ehdotti Robertille, ett‰ he l‰htisiv‰t mets‰st‰m‰‰n "l‰heiseen mets‰‰n." Robert taputti k‰si‰‰n t‰lle mainiolle ajatukselle. Otettiin Thalcaven ruutisarvi, puhdistettiin revolverit, ladattiin ne pienill‰ hauleilla ja l‰hdettiin. -- ƒlk‰‰ menkˆ kauas, majuri lausui vakavasti molemmille mets‰st‰jille. Heid‰n l‰hdetty‰‰n Glenarvan ja MacNabbs meniv‰t tutkimaan puuhun tekemi‰‰n merkkej‰, kun Wilson ja Mulrady puolestaan sytyttiv‰t j‰lleen nuotion hiilet. Laskeuduttuaan rannattoman j‰rven tasalle ei Glenarvan havainnut mit‰‰n merkkej‰ vedenpinnan laskemisesta. Vesi n‰ytti kuitenkin saavuttaneen lakikorkeutensa; mutta etel‰st‰ pohjoiseen kulkevan virtauksen vauhti osoitti, ett‰ tasapainoa ei ollut viel‰ palautunut Argentiinan jokien v‰lille. Ennen vedenpinnan laskemista t‰ytyi virran ensin lakata liikkumasta kuten merikin sill‰ hetkell‰, jolloin vuoksi loppuu ja luode alkaa. Ei siis voitu odottaa veden v‰henev‰n niin kauan kuin se virtasi pohjoiseen t‰t‰ kohisevaa vauhtia. Glenarvanin ja majurin tehdess‰ havaintojaan, kuului puusta paukahduksia ja niiden per‰‰n melkein yht‰ kaikuvia riemuhuutoja. Robertin sopraano kuului kirkkaana liverryksen‰ Paganelin basson seassa. Saattoi kysy‰, kumpi heist‰ oli poikamaisempi. Mets‰stys tuntui onnistuvan hyvin ja toi edelt‰k‰sin veden kielelle. Majurin ja Glenarvanin oli saapuessaan nuotiolle ensinn‰kin onniteltava Wilsonia mainiosta aatteesta. H‰n oli oivana merimiehen‰ neulan ja langanp‰tk‰n avulla laatinut itselleen mainion kalanpyydyksen. Tusinoittain pieni‰, kuoreiden tapaisia _mojarra_-nimisi‰ kaloja s‰tkytteli h‰nen ponchonsa poimussa luvaten erinomaista ruokalajia. T‰ll‰ hetkell‰ mets‰miehet palasivat ombun latvasta. Paganel kantoi varovasti mustan p‰‰skysen munia ja rihmassa varpusia, joita h‰n myˆhemmin aikoi tarjoilla syˆm‰kelpoisina. Robert oli taitavasti ampunut useita hilgueroja, pieni‰ vihreit‰ ja keltaisia erinomaisen maukkaita ja Montevideon torilla kovin kyseltyj‰ lintuja. Paganelin, joka tunsi viisikymment‰yksi munanvalmistustapaa, t‰ytyi t‰ll‰ kertaa tyyty‰ antamaan niiden kypsy‰ kuuman tuhkan alla. Siit‰ huolimatta oli ateria yht‰ vaihteleva kuin maukaskin; kuiva liha, kovat munat, k‰ristetyt mojarrat, paistetut varpuset ja hilguerot muodostivat yhden niit‰ juhla-aterioita, joiden muisto on unohtumaton. Keskustelu oli hyvin hilpe‰‰. Paganelia kiitettiin paljon sek‰ mets‰st‰j‰n‰ ett‰ kokkina. Tiedemies otti n‰m‰ ylistelyt vastaan niin vaatimattomasti kuin ne ansaitsevalle on ominaista. Ja h‰n alkoi esitt‰‰ merkillisi‰ mietelmi‰ t‰st‰ suurenmoisesta ombusta, joka suojasi heit‰ lehvistˆll‰‰n ja oli h‰nen sanojensa mukaan ‰‰rettˆm‰n laaja. -- Robert ja min‰, h‰n lis‰si leikkis‰sti, -- luulimme todella olevamme oikeassa mets‰ss‰. Kerran jo luulin, ett‰ eksyisimme. En osannut en‰‰ tiet‰ takaisin! Aurinko alkoi painua taivaanrannan taakse. Etsin turhaan j‰lki‰ni. N‰lk‰ alkoi tuntua ankarana. Viidakon pimennosta kuului jo petojen karjuntaa ... tai oikeastaan ei, sill‰ t‰‰ll‰h‰n ei ole petoel‰imi‰, valitettavasti. -- Kuinka! Glenarvan sanoi. -- Pahoitteletteko sit‰? -- Totta kai! -- Mutta kun t‰ytyy pel‰t‰ niiden julmuutta... -- Julmuutta ei ole ... tieteellisesti puhuen, tiedemies selitti. -- No no, Paganel, majuri sanoi, -- te ette koskaan saa minua myˆnt‰m‰‰n petoel‰inten hyˆdyllisyytt‰! Mit‰ hyv‰‰ niist‰ on? -- Majuri, Paganel huudahti, -- jo se hyv‰, ett‰ niiden avulla saadaan aikaan luokitteluja, heimoja, sukuja, lajeja, alalajeja, muunnoksia... -- Mokomakin etu! MacNabbs sanoi. -- Min‰ tulisin hyvin toimeen ilman niit‰. Jos olisin ollut Nooan mukana vedenpaisumuksen alkaessa, olisin varmaan est‰nyt sit‰ ajattelematonta patriarkkaa ottamasta arkkiinsa parittain leijonia, tiikereit‰, panttereita, karhuja ja muita yht‰ vahingollisia kuin hyˆdyttˆmi‰kin el‰imi‰. -- Olisitteko tehnyt niin? Paganel kysyi. -- Olisin. -- Silloin olisitte tehnyt v‰‰ryytt‰ el‰intieteelle. -- En ihmisen kannalta, majuri vastasi. -- Tuo on hirve‰‰! Paganel lausui. -- Min‰ puolestani olisin p‰invastoin s‰ilytt‰nyt viel‰ megatheriumit, pterodactylit ja kaikki esihistorian el‰imet, jotka meilt‰ onnettomuudeksi ovat h‰vinneet... -- Min‰ taas sanon teille, ett‰ Nooa menetteli moitittavasti, majuri intti, -- ja ett‰ h‰n on ansainnut oppineiden kirouksen aikojen loppuun saakka! Paganelin ja majurin kuulijat eiv‰t voineet olla nauramatta, kun yst‰vykset kiisteliv‰t ukko Nooan kustannuksella. Majuri, joka ei koko el‰m‰ss‰‰n ollut kiistellyt kenenk‰‰n kanssa, oli nyt vastoin periaatteitansa joka p‰iv‰ kinassa Paganelia vastaan. Arvattavasti tiedemies aivan erikoisesti ‰rsytti h‰nt‰. Tapansa mukaan Glenarvan ryhtyi v‰litt‰m‰‰n ja sanoi: -- Olkoon petoel‰inten puute tieteen tai ihmisen kannalta valitettavaa tai ei, nyt ainakin meid‰n t‰ytyy alistua niiden poissaoloon. Paganel ei voisi odottaa kohtaavansa niit‰ t‰ss‰ ilmassa riippuvassa mets‰ss‰. -- Miksei? tiedemies uteli. -- Petoel‰imi‰kˆ puussa? Tom Austin kysyi. -- Niin, miksei? Amerikkalainen tiikeri, jaguaari, pakenee puihin, kun mets‰st‰j‰ sit‰ kovasti ahdistaa! Tulvan yll‰tt‰m‰n‰ olisi joku niist‰ varsin hyvin voinut etsi‰ turvapaikan ombun oksilla. -- Mutta arvelen, ettette sent‰‰n tavannut niit‰? majuri lausui. -- En, Paganel vastasi, -- vaikka samoilimme l‰pi koko mets‰n. Se oli ik‰v‰‰, sill‰ siit‰ olisi syntynyt suurenmoinen mets‰stys. Jaguaari on julma raatelija. Yhdell‰ ainoalla k‰p‰l‰ns‰ iskulla se katkaisee hevosen kaulan. Kun se on saanut maistaa ihmislihaa, se ei muuta huolikaan. Eniten se pit‰‰ intiaanista, sitten neekerist‰, sitten mulatista, sitten valkoisesta. -- Mieluisaa olla vasta nelj‰nnell‰ sijalla! MacNabbs huomautti. -- Se todistaa vain, ett‰ olette ‰itel‰, Paganel lausui halveksuen. -- Mielell‰ni olen ‰itel‰ jaguaarin ruoaksi! majuri myˆnsi. -- Mutta se on nˆyryytt‰v‰‰! itsep‰inen Paganel selitti. -- Valkoinen julistaa olevansa ihmisrodun valtias. Mutta se ei n‰y olevan herrojen jaguaarien mielipide. -- Olkoon miten tahansa, hyv‰ Paganel, Glenarvan lausui, -- mutta ottaen huomioon, ett‰ meid‰n joukossamme ei ole intiaaneja, neekereit‰ eik‰ mulatteja, olen iloinen teid‰n rakkaiden jaguaarienne poissaolosta. Meid‰n asemamme ei ole niin miellytt‰v‰... -- Mit‰, eikˆ miellytt‰v‰? Paganel huudahti tarttuen t‰h‰n sanaan, joka saattoi antaa uuden suunnan keskustelulle. -- Valitatteko te kohtaloanne, Glenarvan? -- Ep‰ilem‰tt‰, Glenarvan vastasi. -- Onko teist‰ hauskaa keikkua n‰ill‰ ep‰mukavilla ja p‰‰llyst‰m‰ttˆmill‰ oksilla. -- Minulla ei milloinkaan ole ollut mukavampaa, edes kotonani. Me viet‰mme lintujen el‰m‰‰, me laulamme, hyppelemme! Min‰ alan luulla, ett‰ ihmiset on luotu el‰m‰‰n puissa. -- Heilt‰ ei puutu kuin siivet, majuri huomautti. -- He tekev‰t nekin itselleen kerran. -- Mutta siihen menness‰, Glenarvan vastasi, -- sallikaa minun, rakas yst‰v‰ni, pit‰‰ puiston hiekkak‰yt‰vi‰, talon lattiaa tai laivan kantta t‰t‰ ilma-asumusta parempana. -- Glenarvan, Paganel huomautti, -- pit‰‰ tyyty‰ oloihin sellaisina kuin ne ovat. Jos ne ovat hyv‰t, sen parempi. Jos huonot, niin ei kiinnitet‰ siihen huomiota. Mutta te ik‰vˆitte Malcolmin linnan mukavuuksia! -- En, mutta... -- Min‰ olen varma, ett‰ Robert on t‰ysin tyytyv‰inen, Paganel kiiruhti sanomaan saadakseen ainakin yhden kannattajan aatteilleen. -- Niin olenkin, herra Paganel! Robert huudahti iloisella ‰‰nell‰. -- Se kuuluu h‰nen ik‰‰ns‰, Glenarvan huomautti. -- Ja minun! tiedemies tiukkasi. -- Mit‰ v‰hemm‰n mukavuuksia, sit‰ v‰hemm‰n tarpeita. Ja mit‰ v‰hemm‰n ihmisell‰ on tarpeita, sit‰ onnellisempi h‰n on. -- Kas Paganelia, joka halveksii rikkauksia ja kullattuja kattolistoja, majuri lausui. -- Ei, sit‰ en tee, MacNabbs, tiedemies vastasi, -- mutta jos sallitte, kerron teille t‰t‰ koskevan pienen arabialaisen tarinan, joka muistuu mieleeni. -- Kertokaa, herra Paganel! Robert pyysi. -- Ja mit‰ teid‰n tarinanne todistaa? majuri kysyi. -- Samaa kuin kaikki tarinat, kunnon kumppanini. -- Se ei ole paljon, MacNabbs vastasi. -- Mutta kertokaa kuitenkin, Seherazade! Jokin niit‰ satuja, joita tarinoitte niin hyvin! -- Suurella Harun-ar-Rasidilla, Paganel alkoi, -- oli poika, joka ei ollut onnellinen. H‰n meni kysym‰‰n neuvoa vanhalta dervissilt‰. Viisas vanhus vastasi h‰nelle, ett‰ onnea oli perin vaikea lˆyt‰‰ t‰ss‰ maailmassa. -- Min‰ tunnen kuitenkin, h‰n lis‰si, -- pett‰m‰ttˆm‰n keinon, joka tekee teid‰t onnelliseksi. -- Mik‰ se on? nuori prinssi kysyi. -- Pukekaa p‰‰llenne onnellisen miehen paita. Se auttaa varmasti, dervissi sanoi. Silloin prinssi syleili vanhusta ja l‰hti etsim‰‰n t‰t‰ taikakalua. H‰n k‰vi kaikkien valtakuntien p‰‰kaupungeissa. Koetti kuninkaiden, keisarien, prinssien, ylimysten paitoja. Turha vaiva. H‰n ei tullut siit‰ onnellisemmaksi. Sitten h‰n koetti taiteilijoiden, sotilaiden, kauppiaiden paitoja. Sama juttu. N‰in h‰n kulki suunnattomia matkoja lˆyt‰m‰tt‰ onnea. Vihdoin, kun h‰n lukemattomien paitojen turhasta koettelemisesta ep‰toivoissaan palasi is‰ns‰ palatsiin, h‰n kohtasi er‰‰ll‰ pellolla tyˆmiehen, joka tyˆnsi raskaita rattaita hilpe‰sti laulellen. -- Tuossa on kuitenkin mies, joka on onnellinen, h‰n ajatteli, -- tai sitten ei onnea olekaan maailmassa. H‰n meni miehen luo. -- Hyv‰ mies, h‰n kysyi, -- oletko onnellinen? -- Olen, vastasi toinen. -- Etkˆ kaipaa mit‰‰n? -- En. -- Etkˆ vaihtaisi kohtaloasi kuninkaan asemaan? -- En ikin‰! -- No, kuule! Myy minulle paitasi! -- Paitaniko? Minulla ei ole paitaa! TULEN JA VEDEN VƒLISSƒ. Jacques Paganelin tarinaa kuunneltiin suurella mielihyv‰ll‰. H‰nt‰ kiiteltiin kovasti, mutta kukin piti oman mielipiteens‰, ja tiedemies saavutti kaikesta v‰ittelyst‰ tavallisen tuloksen, sen, ettei kukaan h‰nt‰ uskonut. Siit‰ kuitenkin oltiin yht‰ mielt‰, ett‰ "se t‰ytyy kest‰‰, mit‰ ei voi est‰‰" ja tyyty‰ puuhun, kun ei ollut palatsia eik‰ hˆkkeli‰. N‰it‰ ja muita jutellessa oli tullut ilta. Hyv‰ uni yksin saattoi arvokkaasti p‰‰tt‰‰ t‰m‰n j‰rkytt‰v‰n p‰iv‰n. Ombun asukkaat eiv‰t ainoastaan olleet tulvan vaiheista v‰syneit‰, vaan varsinkin helteen rasittamia, joka p‰iv‰ll‰ oli ollut ylenpalttinen. Heid‰n siivekk‰‰t kumppaninsa n‰yttiv‰t jo levolle menon esimerkki‰; hilguerot, pampan satakielet, lopettivat sointuisan livertelyns‰, ja kaikki puun linnut olivat kadonneet tummenneen lehvistˆn piiloihin. Parasta oli tehd‰ niin kuin nekin. Mutta ennen "pes‰‰n asettumista", kuten Paganel sanoi, Glenarvan, Robert ja h‰n kiipesiv‰t t‰hystystorniin tarkastamaan viel‰ kerran veden vallassa olevaa tasankoa. Kello oli noin yhdeks‰n. Aurinko oli juuri laskenut l‰ntisen taivaan v‰lkkyv‰‰n sumuun. Koko sen puolen taivaankansi keskitaivaalle saakka oli l‰mpim‰n usvan vallassa. Etel‰isen taivaan niin kirkkaat t‰htisikerm‰t n‰yttiv‰t keve‰n hunnun verhoamilta ja n‰kyiv‰t vain ep‰selv‰sti. Sen verran niit‰ kuitenkin erotti, ett‰ ne saattoi tuntea, ja Paganel n‰ytti yst‰v‰lleen Robertille, mutta yst‰v‰ns‰ Glenarvaninkin opiksi, napaseudun piiri‰, miss‰ t‰hdet ovat loistavimmat. Muun muassa h‰n n‰ytti Etel‰n Risti‰, nelj‰n ensimm‰isen ja toisen luokan t‰hden vinoneliˆnmuotoista ryhm‰‰ jokseenkin navan kohdalla; Kentauria, jossa maata l‰hin t‰hti loistaa vain kolmenkymmenenviiden miljardin kilometrin p‰‰ss‰; Magalh„esin pilvi‰, kahta laajaa t‰htisumua, joista suurempi peitt‰‰ kaksisataa kertaa niin suuren alan kuin kuun n‰kyv‰ pinta; ja vihdoin "mustan aukon", josta t‰htiaines n‰ytt‰‰ tykk‰n‰‰n puuttuvan. H‰nen suureksi mielipahakseen ei viel‰ n‰kynyt Orionia, jota saa katsella molemmilla pallonpuoliskoilla; mutta Paganel kertoi molemmille oppilailleen omituisen seikan patagonialaisten maailmank‰sityksest‰. N‰iden runollisten intiaanien silmiss‰ Orion edustaa suunnatonta suopunkia ja kolmea palloa, jotka taivaan pampaa samoileva mets‰st‰j‰ on heitt‰nyt. Kaikki n‰m‰ t‰htisikerm‰t, joiden kuvia vedenkalvo heijasti, olivat ihastuttavat katsoa, ymp‰rill‰ oli ik‰‰n kuin kaksi taivasta. Oppineen Paganelin selitelless‰ n‰it‰ sai koko it‰inen taivaanpuolisko myrsky‰ ennustavan luonteen. Sinne nousi paksu ja musta, jyrkk‰reunainen sein‰ ja se sammutti v‰hitellen sen puolen t‰hdet. T‰m‰ synkk‰ pilvi valtasi pian toisen puolen taivasta, jonka se n‰ytti peitt‰v‰n. Sen liikkumisvoiman t‰ytyi olla siin‰ itsess‰‰n, sill‰ tuulenhenk‰yst‰k‰‰n ei tuntunut. Ilmakerrokset olivat t‰ysin tyyni‰. Puussa ei ainoakaan lehti liikahtanut, vedenkalvossa ei n‰kynyt v‰rett‰k‰‰n. Ilmakin tuntui ohentuneen kuin jonkin suunnattoman imukoneen voimasta. Mutta sen t‰ytti painostava s‰hkˆisyys, jonka jokainen el‰v‰ olento tunsi kulkevan pitkin hermojaan. Glenarvan, Paganel ja Robert tunsivat n‰iden s‰hkˆaaltojen voimakkuuden. -- Nousee rajuilma, Paganel sanoi. -- Eth‰n sin‰ pelk‰‰ ukkosta? Glenarvan kysyi pojalta. -- Mit‰ viel‰, mylord, Robert vastasi. -- Sen parempi, sill‰ rajuilma ei ole kaukana. -- Ja se tulee olemaan ankara, Paganel selitti, -- p‰‰tellen taivaanmerkeist‰. -- Ukonilma ei minua huolestuta, Glenarvan lausui, -- mutta kyll‰kin ne sadekuurot, jotka tulevat sen mukana. Me kastumme ytimi‰ myˆten. Sanokaa, mit‰ haluatte, Paganel, mutta linnunpes‰ ei riit‰ ihmiselle, sen saatte pian havaita omissa nahoissanne. -- No, hiukan filosofiaa avuksi! tiedemies vastasi. -- Filosofia ei est‰ kastumasta. -- Ei, mutta se virkist‰‰. -- Kuinka tahansa, Glenarvan sanoi, -- menk‰‰mme yst‰viemme luo ja neuvokaamme heit‰ k‰‰riytym‰‰n filosofiaansa ja ponchoihinsa niin tiiviisti kuin suinkin ja varsinkin varaamaan itselleen k‰rsiv‰llisyytt‰, sill‰ sit‰ tarvitsemme pian. Glenarvan loi viel‰ kerran katseen uhkaavalle taivaalle. Pilvet peittiv‰t sen nyt kokonaan. Auringonlaskun suunnalla valaisi vain ep‰m‰‰r‰inen valojuova yltyv‰‰ pimeytt‰. Vesi musteni ja n‰ytti suurelta pilvelt‰, joka alhaalta p‰in yhtyisi raskaisiin huuruihin. Varjojakaan ei en‰‰ n‰kynyt. Valon ja ‰‰nen vaikutelmia ei silmin eik‰ korvin tavoittanut. Pimeys oli yht‰ syv‰ kuin ‰‰nettˆmyys. -- Laskeutukaamme alas, Glenarvan sanoi. -- Pian leimahtaa! He alkoivat lipua alas sileit‰ oksia myˆten ja h‰mm‰styiv‰t aikalailla joutuessaan omituiseen puolivalaistukseen; se johtui lukemattomista kiiluvista pisteist‰, jotka suristen liikkuivat vedenkalvossa. -- Onko tuo vesis‰ihky‰? Glenarvan kysyi. -- Ei, Paganel vastasi, -- vaan fosforihohtoisia hyˆnteisi‰, todellisia kiiltomatoja, el‰vi‰ ja halpahintaisia timantteja, joista Buenos Airesin naiset saavat suurenmoisia koruja! -- Mit‰! Robert huudahti, -- ovatko nuo hyˆnteisi‰, jotka lent‰v‰t kuin kipin‰t? -- Ovat, poikani. Robert kaappasi yhden n‰ist‰ kiiluvista hyˆnteisist‰. Paganel ei ollut erehtynyt. Se oli er‰‰nlainen suuri, kahden ja puolen sentin pituinen kovakuoriainen, jolle intiaanit ovat antaneet nimen _tuco-tuco_. T‰m‰ omituinen kovakuoriainen l‰hetti kahdesta rintakilvess‰‰n olevasta t‰pl‰st‰ niin voimakasta valoa, ett‰ sen ‰‰rell‰ olisi voinut lukea pime‰ss‰. Kun Paganel pani hyˆnteisen l‰helle kellonsa lasin, h‰n saattoi n‰hd‰, ett‰ kello oli kymmenen illalla. Kun Glenarvan oli saapunut majurin ja kolmen merimiehen luo, h‰n neuvoi heit‰ varustautumaan yˆn varalle. Ankara rajuilma oli tulossa. Ensimm‰isten ukkosenjyr‰hdysten j‰lkeen puhkeaisi ep‰ilem‰tt‰ myrsky, joka ravistaisi ombua tuimasti. Jokaista kehotettiin siis sitomaan itsens‰ lujasti kiinni oksavuoteeseensa. Ellei voitu v‰ltt‰‰ taivaan vett‰, oli ainakin kartettava maanp‰‰llist‰ ja katsottava, ettei pudottu alla kiit‰v‰‰n virtaan. Toivotettiin hyv‰‰ yˆt‰, vaikka sellaista ei ollut odotettavissa. Sitten kukin laskeutui ilmassa keinuvalle vuoteelleen, k‰‰riytyi ponchoonsa ja odotti unta. Mutta suurten luonnonilmiˆiden l‰hestyminen valaa jokaisen el‰v‰n olennon syd‰meen ep‰m‰‰r‰ist‰ levottomuutta, jota voimakkaimmatkaan eiv‰t voi v‰ltt‰‰. Ombun vieraat eiv‰t ahdistukseltaan voineet ummistaa silmi‰‰n, ja he olivat kaikki valveilla ensimm‰isen kerran jyr‰ht‰ess‰. Se tapahtui v‰h‰n ennen kello yht‰toista kaukaisena jyrin‰n‰. Glenarvan konttasi vaakasuoran oksan p‰‰h‰n ja pisti p‰‰ns‰ ulos lehvistˆst‰. Yˆn mustaa taustaa silpoivat jo s‰kenˆiv‰t ja leimahtelevat salamat, joita vedenkalvo tarkoin heijasti. Pilvi oli jo monesta kohdin repeytynyt, mutta niin kuin pehme‰ villakangas, hiljaa rasahtaen. Tarkasteltuaan taivaankantta ja piiri‰, jotka olivat yht‰l‰isen pimeyden peitossa, Glenarvan palasi rungon p‰‰h‰n. -- Mit‰ sanotte, Glenarvan? Paganel kysyi. -- Min‰ sanon, ett‰ se alkaa hyvin, yst‰v‰ni, ja ett‰ jos n‰in jatkuu, tulee hirve‰ ukkonen. -- Sen parempi, vastasi innostunut Paganel, -- sit‰ enemm‰n pid‰n komeasta n‰yst‰, koska en voi sit‰ paeta. -- Siin‰ taas teid‰n merkillisi‰ ajatuksianne, majuri sanoi. -- Ja yksi parhaita, MacNabbs. Min‰ olen samaa mielt‰ kuin Glenarvan, rajuilma tulee olemaan suurenmoinen. ƒsken juuri, yritt‰ess‰ni nukkua, palasi muistiini monta seikkaa, jotka saavat minut toivomaan sit‰, sill‰ me olemme t‰‰ll‰ suurten s‰hkˆmyrskyjen alueella. Olen jostakin tosiaan lukenut, ett‰ vuonna 1793, juuri Buenos Airesin maakunnassa, salama iski maahan kolmekymment‰seitsem‰n kertaa yhden ainoan ukonilman aikana. Virkatoverini, Martin de Moussy totesi jopa viisikymment‰ minuuttia kest‰neen yht‰mittaisen jyrin‰n. -- Kello k‰dess‰? majuri kysyi. -- Kello k‰dess‰. Yksi ainoa seikka minua huolestuttaisi, Paganel lis‰si, -- jos huolestumisella voisi karkottaa vaaran, nimitt‰in se, ett‰ ainoa vedenpinnan yl‰puolella oleva on juuri t‰m‰ ombu, jonka oksilla me olemme. Ukkosenjohdatin olisi t‰ss‰ nyt hyv‰ olemassa, sill‰ juuri t‰m‰ puu on kaikista pampan puulajeista se, johon salama erikoisesti iskee. Ja tied‰tteh‰n toisekseen, yst‰v‰ni, ett‰ tiedemiehet varoittavat etsim‰st‰ suojaa puiden alta ukonilman aikana. -- Kas, se oli paikalle osunut varoitus! majuri sanoi. -- T‰ytyy myˆnt‰‰, Paganel, Glenarvan huomautti, -- ett‰ te valitsette omituisen hetken kertoaksenne meille n‰it‰ rauhoittavia asioita. -- Mit‰ viel‰! Paganel vastasi. -- Oppia voi aina! Ah, se alkaa! Ankarat jyr‰htelyt keskeyttiv‰t t‰m‰n loputtoman keskustelun; niiden ‰‰ni k‰vi rajummaksi, ja r‰ike‰mm‰ksi; se l‰hestyi ja muuttui bassosta baritoniksi k‰ytt‰‰ksemme sopivaa musiikin alaan kuuluvaa vertausta. Pian se k‰vi kiihke‰ksi ja pani ilman harpunkielet v‰risem‰‰n tiuhasti. Avaruus oli tulessa, eik‰ sen lieskassa voinut erottaa, mihin salamanleimauksiin nuo yh‰ pitenev‰t jyr‰htelyt kuuluivat, jotka jatkuvana kaikuna kulkivat taivaan kaukaisimpaan soppiin. Salamat leimahtelivat lakkaamatta ja mit‰ erilaisimpina. Jotkut iskiv‰t kohtisuoraan maahan, viisi, kuusi kertaa per‰kk‰in samaan kohtaan. Toiset taas olisivat j‰nnitt‰neet tiedemiehen mielenkiinnon huippuunsa, sill‰ kun Argo omituisessa tilastossaan mainitsee vain kaksi hajasalamaa, oli niit‰ t‰‰ll‰ sadoittain. Muutamat hajaantuivat tuhansiin haaroihin, kierteliv‰t korallimaisena sokkelona ja loivat tummalle taivaalle h‰mm‰stytt‰vi‰, puiden muotoisia valoilmiˆit‰. Pian oli koko taivas id‰st‰ pohjoiseen huikaisevan kirkkaita fosforiviiruja t‰ynn‰. T‰m‰ palo levisi v‰hitellen silm‰nkantamattomiin sytytt‰en pilvet kuin kasan kuivaa puuta, ja muodosti kimaltelevan veden peiliss‰ suunnattoman tulipallon, jossa ombu oli keskipisteen‰. Glenarvan ja h‰nen kumppaninsa katselivat ‰‰nettˆmin‰ t‰t‰ hirvitt‰v‰‰ n‰ytelm‰‰. He eiv‰t olisi voineet kuulla toistensa ‰‰nt‰. Valkoisia valol‰ikki‰ iski aivan heid‰n l‰helleen, ja n‰iden ‰kkileimahduksissa v‰l‰htiv‰t ja taas h‰visiv‰t milloin majurin tyynet kasvot, milloin Paganelin utelias katse tai Glenarvanin tarmokkaat piirteet, milloin Robertin kauhistunut p‰‰ tai matruusien huoleton ilme ‰killisen salaman valaisemana. Viel‰ ei kuitenkaan satanut, ja ilma oli yh‰ tyyni. Mutta pian aukenivat taivaan sulut, ja sen mustalle pohjalle ilmestyi kohtisuoria viiruja, kuin kankaan loimia. Kun suuret sadepisarat sattuivat vedenpintaan, ne ponnahtivat siit‰ tuhansina salamien kirkastamina kipinˆin‰. Tiesikˆ t‰m‰ sade ukonilman loppumista? P‰‰sisiv‰tkˆ Glenarvan ja h‰nen kumppaninsa siit‰ muutamalla rankalla ryˆpyll‰? Eiv‰t. Ilmojen tulien kamppaillessa ankarimmillaan ilmestyi ‰kki‰ puun vaakasuoran valtahaaran p‰‰h‰n noin nyrkin kokoinen, mustan savun ymp‰rˆim‰ tulipallo. Se kieppui paikallaan muutaman sekunnin, r‰j‰hti kuin pommi ja niin kovasti pamahtaen, ett‰ se kuului ukkosen yli. Rikkipitoinen hˆyry t‰ytti ilman. Silm‰nr‰p‰yksess‰ tuli hiljaista, ja sitten kuultiin Tom Austinin huutavan: -- Puu on tulessa! Tom Austin ei erehtynyt. Kuin valtavaan ilotulituslaitteeseen pantuna levisi tuli tuokiossa ombun l‰ntist‰ reunaa pitkin; kuivuneet oksat, kuivista korsista tehdyt linnunpes‰t ja yleens‰ koko puun hohkoinen pinta olivat sille suotuisaa virikett‰. Samassa tuuli nousi ja kiihdytti tulta. T‰ytyi paeta. Glenarvan miehineen riensi kiireesti ombun id‰npuoliseen osaan, johon tuli viel‰ ei ulottunut, mykkin‰, levottomina, pel‰stynein‰, kiiveten, liukuen ja uskaltaen oksille, jotka taipuilivat heid‰n painonsa alla. Heid‰n takanaan k‰pristyiv‰t, r‰tisiv‰t ja kiemurtelivat oksat tulessa kuin el‰v‰lt‰ palavat k‰‰rmeet; niiden palavia rippeit‰ putoili tulvivaan veteen ja kulki sen mukana levitt‰en hirve‰‰ loimua. Milloin loimotti liekki suunnattoman korkealle yhtyen tulenv‰riseen ilmaan; milloin painoi tuuli ne alas ja verhosi ombun kuin Nessoksen paitaan. Glenarvan, Robert, majuri, Paganel ja matruusit olivat kauhuissaan; paksu savu tunkeutui keuhkoihin, ja siet‰m‰tˆn kuumuus poltti; tuli tarttui jo heid‰n puolellaan puun alaosaan; ei mik‰‰n voinut hillit‰ saati sammuttaa sit‰, ja he ymm‰rsiv‰t olevansa auttamatta tuomitut samaan rangaistukseen kuin hindulaisen ep‰jumalankuvan hehkuviin kylkiin suljetut uhrit. Vihdoin heid‰n olonsa k‰vi siet‰m‰ttˆm‰ksi, ja on vain valittava kahdesta kuolemasta v‰hemm‰n julma. -- Veteen! Glenarvan huusi. Wilson, johon liekit jo ulottuivat, oli juuri syˆksym‰ss‰ veteen, kun h‰nen kuultiin mit‰ suurimman kauhun vallassa parkaisevan: -- Auttakaa! Austin riensi h‰nen luokseen ja auttoi h‰net taas rungon p‰‰h‰n. -- Mik‰ nyt on? -- Kaimaaneja! Kaimaaneja! Wilson vastasi. Puun tyvi olikin n‰iden pelottavien krokotiilien ymp‰rˆim‰. Niiden suomut v‰lkkyiv‰t tulen valaisemassa laajassa piiriss‰, niiden lattea pyrstˆ, keih‰‰n ter‰‰ muistuttava p‰‰, ulkonevat silm‰t, korvien taakse asti aukeavat leuat, kaikki n‰m‰ tunnusmerkit olivat niin selv‰t, ettei Paganel voinut erehty‰. H‰n n‰ki, ett‰ ne olivat Amerikalle ominaisia julmia alligaattoreita, joita espanjalaisissa maissa sanotaan kaimaaneiksi. Niit‰ oli siin‰ kymmenkunta pieksem‰ss‰ vett‰ pelottavalla pyrstˆll‰‰n ja pureksimassa ombua alaleukojensa pitkill‰ hampailla. T‰m‰ n‰ky sai kovaonniset tuntemaan olevansa hukassa. Hirvitt‰v‰ kuolema oli heid‰n osanaan, joko heid‰t k‰rvent‰isi tuli tai repisi kaimaanien hammas. Jopa itse majurinkin kuultiin tyynell‰ ‰‰nell‰ sanovan: -- Nyt taitaa tulla loppujen loppu. Er‰iss‰ oloissa ihminen on kykenem‰tˆn taistelemaan, eik‰ riehuvaa luonnonvoimaa voi torjua kuin toinen luonnonvoima. Glenarvan tuijotti vastaansa liittoutuneita tulta ja vett‰ ymm‰rt‰m‰tt‰, mit‰ apua pyyt‰isi taivaalta. Ukkonen oli loppumassa, mutta se oli kehitt‰nyt ilmassa suuren m‰‰r‰n kaasuja, joita s‰hkˆilmiˆt olivat juuri rajusti purkamaisillaan. Etel‰ss‰ muodostui v‰hitellen mahtava pilvenpatsas, nurinp‰inen usvakartio, joka ulottui vaahtoavasta vedest‰ ukkospilviin. Se alkoi pian kulkea eteenp‰in huimaavaa vauhtia pyˆrien kuin hyrr‰ ja pakotti ylˆs keskustaansa kohti tulvavedest‰ kiskomansa patsaan, samalla kun sen kehitt‰m‰n pyˆriv‰n liikkeen v‰kev‰ vetovoima syˆksi sit‰ kohti ymp‰rˆiv‰n ilman virtaukset. T‰m‰ huikea vesipatsas iski muutaman sekunnin kuluttua ombun kimppuun ja kietoi sen pyˆrteeseens‰. Puu j‰rkkyi juuriaan myˆten. Glenarvan luuli aluksi, ett‰ kaimaanit ravistelivat sit‰ voimakkailla leuoillaan ja tempasivat sen irti maasta. H‰nen kumppaninsa ja h‰n itse pitiv‰t toisistaan kiinni ja tunsivat vahvan puun antavan periksi ja kaatuvan; sen palavat oksat sukelsivat kuohuvaan veteen hurjasti sihisten. Se tapahtui silm‰nr‰p‰yksess‰. Vesipatsas oli jo ohittanut alueen tuhoisana ja siirtyi nyt muualle niellen samalla yh‰ enemm‰n vett‰ pyˆrteeseens‰, niin ett‰ koko alue tuntui hetkess‰ kuivuvan. Veteen kaatunut ombu ajelehti virran ja tuulen yhteisvoimin viem‰n‰. Kaimaanit olivat paenneet lukuunottamatta yht‰, joka kiipesi pystyss‰ olevia juuria pitkin leuat lev‰ll‰‰n; mutta Mulrady tempasi puoliksi palaneen oksan ja antoi sill‰ pedolle niin voimakkaan iskun, ett‰ sen selk‰ranka murtui. Kaimaani molskahti takaisin veteen, jota sen pelottava pyrstˆ viel‰ hurjasti pieksi. Glenarvan kumppaneineen siirtyi nopeasti tuulen puolisille oksille p‰‰sty‰‰n eroon alligaattoreista, ja ombu, jonka liekkej‰ myrsky paisutti kuin tuulessa lepattavia purjeita, kiiti loimuavana kokkona yˆn pimeydess‰. ATLANTTI. Kaksi tuntia purjehti ombu valtavalla j‰rvell‰ kohtaamatta maata. Sit‰ syˆneet liekit olivat v‰hitellen sammuneet. Suurin vaara t‰ss‰ hirvitt‰v‰ss‰ purjehduksessa oli siis ohi. Majuri rajoittui lausumaan, ettei tulisi kummastua vaikka pelastuttaisiin. Tulvavirta piti alkuper‰isen suuntansa, yh‰ lounaasta koilliseen. Pimeys, jota vain silloin t‰llˆin valaisi joku myˆh‰stynyt salama, oli j‰lleen k‰ynyt synk‰ksi, ja Paganel etsi turhaan tuttuja maamerkkej‰. Rajuilma oli loppumassa. Suurien pisaroiden asemesta satoi kevytt‰ tihkua, jonka tuuli hajotti, ja suuret, tyhjentyneet pilvet ker‰‰ntyiv‰t ryhmiin korkealle. Ombun kulku kuohuvassa vedess‰ oli nopeaa; se kiiti h‰mm‰stytt‰v‰‰ vauhtia kuin sen sis‰lle olisi k‰tketty jokin voimakas moottori. Ei mik‰‰n osoittanut, ettei se t‰ll‰ tavoin ajelehtisi p‰iv‰kausia. Mutta kello kolmen aikaan aamulla huomautti majuri, ett‰ sen juuret silloin t‰llˆin raapaisivat maata. Pitk‰ll‰, katkaistulla oksalla Tom Austin tunnusteli huolellisesti syvyytt‰ ja totesi, ett‰ maa oli kohoavaa rinnett‰. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua tapahtui tˆyt‰ys, ja ombu pys‰htyi. -- Maa! Maa! Paganel huusi kaikuvalla ‰‰nell‰. Hiiltyneiden oksien p‰‰t olivat tˆrm‰nneet er‰‰seen kukkulaan. Milloinkaan eiv‰t merenkulkijat ole enemm‰n iloinneet karille joutumisesta. Seh‰n oli t‰ss‰ sama kuin satama. Robert ja Wilson olivat jo hyp‰nneet kovalle maalle ja hurrasivat ilosta, kun kuului tuttu vihellys ja intiaanin kookas vartalo kohosi esiin. -- Thalcave! Robert huusi. -- Thalcave! kaikki toistivat yhdest‰ suusta. -- _Amigos_![20] vastasi patagonialainen, joka oli odottanut tulijoita kohdalla, johon virran t‰ytyi heid‰t tuoda, se kun oli h‰nen itsens‰kin sinne tuonut. T‰ll‰ hetkell‰ h‰n otti syliins‰ Robert Grantin, v‰litt‰m‰tt‰ siit‰, ett‰ Paganel piti h‰nest‰ takaap‰in kiinni, ja puristi h‰nt‰ poveaan vasten. Glenarvan, majuri ja merimiehet puristivat pian sen j‰lkeen syd‰mellisesti ja voimakkaasti uskollisen oppaansa k‰tt‰ iloissaan h‰nen tapaamisestaan. Sitten patagonialainen saattoi heid‰t er‰‰n aution estancian vajaan. Siell‰ loimusi hyv‰ tuli, joka l‰mmitti heit‰, ja siell‰ paistettiin mehevi‰ lihaviipaleita, joista he eiv‰t j‰tt‰neet j‰ljelle palaakaan. Ja kun he olivat lev‰nneet ja voivat taas ajatella rauhassa, heid‰n mielest‰‰n tuntui uskomattomalta, ett‰ he olivat pelastuneet t‰st‰ seikkailusta, jossa oli niin monta vaaraa, tulta ja vett‰ ja Argentiinan virtojen hirveit‰ kaimaaneja. Muutamin sanoin Thalcave kertoi oman tarinansa Paganelille ja antoi kaiken kunnian pelastumisestaan uljaalle hevoselleen. Sitten Paganel koetti selitt‰‰ h‰nelle asiakirjan uutta tulkintaa, ja mit‰ toiveita heill‰ sen johdosta oli. Ymm‰rsikˆ intiaani tiedemiehen nerokkaita olettamuksia? Sit‰ sopii ep‰ill‰, mutta h‰n n‰ki yst‰v‰ns‰ onnellisina ja luottavaisina, ja se riitti h‰nelle. On helppo ymm‰rt‰‰, ett‰ n‰m‰ v‰sym‰ttˆm‰t vaeltajat ombussa vietetyn lepop‰iv‰ns‰ j‰lkeen halusivat jatkaa matkaansa. Kello kahdeksan aamulla he olivat valmiit l‰htem‰‰n. Oltiin liian kaukana etel‰ss‰ estancioista ja saladeroista, jotta olisi voitu hankkia kulkuneuvoja, ja siksi oli pakko kulkea jalkaisin. Eih‰n muuten matkaa en‰‰ ollutkaan kuin noin kuusikymment‰ kilometri‰, ja Thauka ottaisi kyll‰ silloin t‰llˆin kantaakseen jonkun v‰syneen jalkamiehen, jopa tarpeen tullen kaksikin. Kolmessakymmeness‰kuudessa tunnissa oltaisiin Atlantin rannalla. L‰htˆhetken tultua j‰tti opas seuralaisineen taakseen laajan alankomaan, joka viel‰ oli veden vallassa, ja matka suunnattiin ylempi‰ tasankoja pitkin. Seutu oli j‰lleen yht‰ yksitoikkoista; siell‰ t‰‰ll‰ n‰kyi joku eurooppalaisten istuttama puurykelm‰ pist‰v‰n esiin laitumilta, muuten yht‰ harvinaisena kuin Tandilin ja Tapalquemin vuoriharjanteiden tienoilla; kotimaisia puita kasvaa vain pitkien ruohoaavikkojen laidoilla ja Cap Corrientesin l‰histˆll‰. Niin kului t‰m‰ p‰iv‰. Seuraavana p‰iv‰n‰ alkoi valtameren l‰heisyys tuntua parikymment‰ kilometri‰ ennen sen rantaan saapumista. _Virazon_, omituinen tuuli, joka puhaltaa s‰‰nnˆllisesti p‰iv‰n ja yˆn j‰lkipuoliskolla, taivutti korkeata ruohoa. Laihalla maaper‰ll‰ kasvoi harvaa mets‰‰, puumaisia mimoosalajeja, akaasioita ja curramabol-pensaita. Muutamia suolapitoisia laguuneja kimmelsi kuin rikkilyˆdyn lasin kappaleita haitaten matkaa, sill‰ ne t‰ytyi kiert‰‰. Lis‰ttiin vauhtia, jotta samana p‰iv‰n‰ olisi ehditty Salado-j‰rvelle, valtameren rannikolle, ja totta puhuen matkamiehet olivat aika lailla v‰syneit‰, kun he kello kahdeksan illalla n‰kiv‰t kolmenkymmenen metrin korkuiset hietatˆyr‰‰t, jotka rajoittavat sen vaahtoavaa rantaa. Pian heid‰n korviinsa kuului aaltoilevan meren pitk‰llinen kohina. -- Valtameri! Paganel huudahti. -- Niin, valtameri! Thalcave vahvisti. Ja vaeltajat, joiden voimat n‰yttiv‰t olevan melkein lopussa, kiipesiv‰t pian hiekkatˆyr‰st‰ ylˆs huomattavan vikkel‰sti. Mutta nyt oli jo hyvin h‰m‰r‰, ja katse harhaili turhaan pitkin rannatonta pimeytt‰ etsien _Duncania_, mutta ei kuitenkaan havainnut sit‰. -- Se on kuitenkin t‰‰ll‰, Glenarvan huudahti, -- ja risteilee edestakaisin meit‰ odottaen. -- Saamme n‰hd‰ huomenna, MacNabbs lausui. Tom Austin huuteli umpim‰hk‰‰n n‰kym‰tˆnt‰ laivaa saamatta mit‰‰n vastausta. Tuuli oli sit‰ paitsi verrattain navakka ja merell‰ kova aallokko. Pilvi‰ nousi l‰nnest‰, ja aaltojen vaahtoavat harjat lensiv‰t hienona vihmana tˆyr‰‰n ylikin. Jos _Duncan_ oli sovitulla m‰‰r‰paikalla, sen t‰hyst‰j‰ ei kuitenkaan voinut heit‰ kuulla tai n‰hd‰. Rannalla ei ollut mit‰‰n suojaa. Ei lahtea, ei satamaa, ei mink‰‰nn‰kˆist‰ poukamaakaan. Siin‰ oli vain pitki‰ hiekkas‰rkki‰, jotka ulottuivat mereen ja joita on vaarallisempi l‰hesty‰ kuin vedenp‰‰llisi‰ kareja. S‰rk‰t n‰et nostavat maininkeja; aallokko on niiden kohdalla erikoisen raju, ja ne alukset ovat varmasti tuhon omat, jotka kovassa tuulessa ajavat n‰ihin hiekkakasoihin. Siksi oli luonnollista, ett‰ _Duncan_, joka tiesi rannikon olevan vaarallinen, pysytteli suojaavan sataman puuttuessa ulompana. John Mangles tietenkin varovana miehen‰ odotti mahdollisimman kaukana. Se oli Tom Austinin mielipide, ja h‰n vakuutti, ett‰ _Duncan_ ei voinut tulla viitt‰ meripeninkulmaa l‰hemm‰ksi rantaa. Majuri kehotti siis k‰rsim‰tˆnt‰ yst‰v‰‰ns‰ malttamaan mielens‰. Ei ollut mit‰‰n keinoa h‰lvent‰‰ l‰pitunkematonta pimeytt‰. Miksi siis vaivata silmi‰‰n tuijottamalla pimeyteen? Niinp‰ pystytettiin jonkinlainen leiripaikka s‰rkkien suojaan; viimeiset ruokavarat k‰ytettiin matkan viimeiseen ateriaan; sitten jokainen noudatti majurin esimerkki‰ ja kaivoi itselleen kuopan, josta tuli jokseenkin mukava makuusija, ja vajosi sike‰‰n uneen yll‰‰n leukaan saakka ulottuva hietapeite. Glenarvan yksin valvoi. Tuuli pysyi navakkana, ja valtameri kuohui viel‰ ‰skeisen myrskyn j‰lkeen. Sen yh‰ ankarammat aallot murtuivat s‰rk‰n reunaan pauhaten kuin ukkonen. Glenarvan ei voinut tottua siihen ajatukseen, ett‰ _Duncan_ oli niin l‰hell‰. Mit‰ taas tuli siihen, ett‰ se ei olisi saapunut sovitulle kohtaamispaikalle, ei sit‰ voinut ajatellakaan. Glenarvan oli l‰htenyt Talkahuanon lahdesta 14. p‰iv‰n‰ lokakuuta ja saapui marraskuun 12:ntena Atlantin rannalle. N‰iden kolmenkymmenen p‰iv‰n kuluessa, jolloin he olivat samonneet halki Chilen, Kordillieerien, pampan ja Argentiinan tasangon poikki, oli _Duncanilla_ ollut aikaa kiert‰‰ Cap Horn ja ehti‰ vastap‰iselle rannalle. Niin hyv‰ laiva ei voinut myˆh‰sty‰; myrsky oli varmaan ollut kova ja ankara Atlantin aavalla ulapalla, mutta _Duncan_ oli tukeva alus ja sen kapteeni hyv‰ merimies. Niinp‰ h‰n oli paikalla, kun kerran oli m‰‰r‰ olla. N‰m‰ ajatukset eiv‰t sittenk‰‰n saaneet Glenarvania rauhoittumaan. Kun syd‰n ja j‰rki ovat ristiriidassa, ei j‰lkimm‰inen aina voita. Malcolmin linnan lordi kaipasi t‰ss‰ pimeydess‰ kaikkia rakkaitaan, rakasta Helenaansa, Mary Grantia ja _Duncanin_ miehistˆ‰. H‰n harhaili autiolla rannalla, jota laineet vihmoivat p‰rskeell‰‰n. Katseli, kuunteli. Silloin t‰llˆin h‰n oli havaitsevinaan ep‰m‰‰r‰ist‰ valoa merelt‰. -- Min‰ en erehdy, h‰n ajatteli, -- min‰ n‰in laivan valoa, _Duncanin_ lyhdyt. Ah, miksi min‰ en n‰e pimeyden l‰pi? Silloin h‰nen mieleens‰ v‰l‰hti er‰s ajatus. Paganelhan sanoi olevansa nyktalooppi, toisin sanoen h‰n n‰ki pime‰ss‰. H‰n meni siis her‰tt‰m‰‰n Paganelin. Tiedemies nukkui kuopassaan kuin myyr‰, kun v‰kev‰ k‰si tempaisi h‰net hiekkavuoteeltaan. -- Kuka siin‰ on? h‰n huudahti. -- Min‰, Paganel. -- Kuka min‰? -- Glenarvan. Tulkaa, min‰ tarvitsen silmi‰nne. -- Minun silmi‰ni? Paganel toisti niit‰ hieroen. -- Niin, teid‰n silmi‰nne, erottaaksemme _Duncanin_ t‰ss‰ pimeydess‰. Tulkaa. -- Hemmettiin koko nyktalopia! Paganel mutisi, mutta oli sent‰‰n mielell‰‰n valmis auttamaan Glenarvania. H‰n nousi, ravisteli puutuneita j‰seni‰‰n, muristen kuin ainakin kesken unia her‰nneet ja seurasi yst‰v‰‰ns‰ rannalle. Glenarvan pyysi h‰nt‰ t‰hyst‰m‰‰n synkk‰‰ maisemaa. Kun Paganel oli muutaman minuutin ajan ponnistellut, Glenarvan kysyi: -- No, ettekˆ n‰e mit‰‰n? -- En. Ei kissakaan n‰kisi t‰ss‰ kahta askelta kauemmaksi. -- Etsik‰‰ punaista tai vihre‰‰ valoa, jompaakumpaa laivalyhty‰. -- En n‰e vihre‰‰ enk‰ punaista. Kaikki on mustaa, vastasi Paganel, jonka silm‰t v‰kisinkin meniv‰t umpeen. Puolen tunnin ajan h‰n seurasi malttamatonta yst‰v‰‰ns‰ konemaisesti, p‰‰n retkahtaessa rinnalle, mist‰ sen taas ‰kki‰ nosti pystyyn. H‰n ei vastannut, ei puhunut. H‰nen hoipertelevat askelensa olivat kuin juopuneen. Glenarvan katsoi Paganelia. Paganel nukkui k‰velless‰‰n. Glenarvan tarttui silloin h‰nen k‰sipuoleensa, talutti h‰net her‰tt‰m‰tt‰ j‰lleen kuoppaansa ja sijoitti siihen mukavasti makaamaan. P‰iv‰n koittaessa hyp‰htiv‰t kaikki ylˆs huutoon: -- _Duncan! Duncan!_ -- Hurraa, hurraa! vastasivat toverit Glenarvanille rient‰en rannalle. Laiva oli todellakin viiden meripeninkulman p‰‰ss‰, purjeet huolellisesti kokoonk‰‰rittyin‰ edeten hˆyryn voimalla. Sen savu h‰lveni aamun usviin. Merenk‰ynti oli kova, eik‰ sen kokoinen alus voinut vaaratta l‰hesty‰ s‰rkki‰. Glenarvan tarkasteli Paganelin kaukoputkella _Duncanin_ liikkeit‰. John Mangles ei arvatenkaan huomannut matkamiehi‰, sill‰ h‰n ei k‰‰nt‰nyt alusta, vaan n‰ytti jatkavan samaan suuntaan. Mutta Thalcave, joka oli pannut vahvan panoksen pyssyyns‰, laukaisi sen t‰ll‰ hetkell‰ laivaa kohti. Kuunneltiin, katsottiin. Kolme kertaa pamahti intiaanin pyssy, hiekkas‰rkki‰ kajahduttaen. Vihdoin n‰kyi valkoista savua laivan kyljest‰. -- He ovat n‰hneet meid‰t! Glenarvan huudahti. -- Se on _Duncanin_ kanuuna! Muutaman sekunnin kuluttua kuului kumea pamaus rannalle, mink‰ j‰lkeen _Duncan_ heti k‰‰ntyi ja alkoi l‰hesty‰ rantaa varovasti niin l‰helle kuin mahdollista. Kaukoputkella n‰htiin pian venett‰ laskettavan vesille. -- Lady Helena ei voi tulla, Tom Austin sanoi. -- Meri on liian myrskyis‰. -- Eik‰ John Mangles, MacNabbs lausui, -- h‰n ei voi j‰tt‰‰ laivaansa. -- Siskoni! Siskoni! Robert huudahti ojentaen k‰si‰‰n keinuvaa laivaa kohti. -- Ah, kuinka mieleni tekee p‰‰st‰ laivalle! Glenarvan huokasi. -- Malttia, Edward! Te olette siell‰ kahden tunnin kuluttua, majuri vastasi. Kaksi tuntia! Lyhyemm‰ss‰ ajassa ei kuuden miehen soutama vene tosiaankaan ehtisi tehd‰ edestakaista matkaa. Glenarvan meni nyt Thalcaven luo, joka k‰sivarret ristiss‰ rinnallaan ja Thauka vierell‰‰n katseli tyynesti meren aaltoilua. Glenarvan tarttui h‰nen k‰teens‰ ja n‰ytti laivaa: -- Tule! h‰n sanoi. Intiaani pudisti hiljaa p‰‰t‰‰n. -- Tule, yst‰v‰! Glenarvan toisti. -- En, Thalcave vastasi hiljaa. -- T‰‰ll‰ on Thauka ja tuolla pampa, h‰n lis‰si viitaten laajalla k‰denliikkeell‰ aavaa tasankoa kohti. Glenarvan ymm‰rsi hyvin, ett‰ intiaani ei halunnut milloinkaan luopua ruohoaavikoista, miss‰ h‰nen isiens‰ luut olivat valkenemassa. H‰n tunsi n‰iden aavikonlasten uskonnollisen kiintymyksen synnyinmaahansa. H‰n puristi siis Thalcaven k‰tt‰ eik‰ ollut itsep‰inen. Ei silloinkaan, kun intiaani erikoisella tavallaan hymyillen kielt‰ytyi ottamasta maksua palveluksistaan, sanoen: -- Yst‰vyydest‰. Glenarvan ei voinut vastata h‰nelle. H‰n olisi sent‰‰n tahtonut j‰tt‰‰ kelpo intiaanille edes jonkin muiston eurooppalaisista yst‰vist‰. Mutta mit‰ h‰nell‰ oli? Aseensa, hevosensa, kaikki h‰n oli menett‰nyt tulvan tuhoissa. H‰nen kumppaninsa eiv‰t olleet sen rikkaampia. H‰n ei siis tiennyt, miten osoittaisi kiitollisuuttaan kunnon oppaalle, mutta silloin h‰nen mieleens‰ juolahti muuan ajatus. H‰n otti poveltaan kallisarvoisen medaljongin, jonka sis‰ll‰ oli eritt‰in kaunis kuva, Lawrencen mestariteos, ja ojensi sen intiaanille. -- Minun vaimoni, h‰n sanoi. Thalcave katseli kuvaa hell‰sti ja lausui vain n‰m‰ koruttomat sanat: -- Hyv‰ ja kaunis. Sitten Robert, Paganel, majuri, Tom Austin ja matruusit tulivat liikuttuneina hyv‰stelem‰‰n patagonialaista. Heist‰ oli haikea erota uljaasta ja aina valmiista yst‰v‰st‰. Thalcave syleili kaikkia. Paganel sai h‰net ottamaan Etel‰-Amerikan ja molempien valtamerien kartan, jota intiaani oli usein hartaasti katsellut. Se oli tiedemiehen kallein omaisuus. Robertilla ei ollut antaa kuin k‰tt‰ pelastajalleen, eik‰ myˆsk‰‰n Thauka j‰‰nyt siit‰ osattomaksi. Nyt _Duncanin_ vene l‰hestyi; se laski pieneen kanavaan kahden s‰rk‰n v‰liin ja osui pian rantaan. -- Kuinka vaimoni voi? Glenarvan kysyi. -- Ja sisareni? Robert huusi. -- Lady Helena ja miss Grant odottavat teit‰ laivalla, veneen per‰mies vastasi. -- Mutta l‰hdet‰‰n matkaan, teid‰n jalosukuisuutenne, meill‰ ei ole minuuttiakaan menetett‰v‰n‰, sill‰ laskuvesi alkaa jo tuntua. Viimeiset k‰denpuristukset vaihdettiin intiaanin kanssa. H‰n saattoi yst‰v‰ns‰ veneelle saakka, joka pian tyˆnnettiin vesille. Kun Robertin piti astua veneeseen, intiaani otti h‰net syliins‰ ja katseli h‰nt‰ hetken. -- Mene nyt, h‰n sanoi. -- Sin‰ olet mies. -- Hyv‰sti, yst‰v‰ni, hyv‰sti! Glenarvan sanoi viel‰ kerran. -- Emmekˆ en‰‰ milloinkaan tapaa toisiamme? Paganel huudahti. -- _Quien sabe_? Kuka tiet‰‰? Thalcave vastasi kohottaen k‰tens‰ taivasta kohti. Intiaanin viimeiset sanat h‰ipyiv‰t tuuleen. Vene l‰hti liikkeelle kulkien luoteen mukana. Thalcaven liikkumaton vartalo n‰kyi kauan rannalla kuohujen keskelt‰. Sitten se pieneni ja katosi vihdoin kokonaan h‰nen uusien yst‰viens‰ silmist‰. Tunnin kuluttua nousi Robert ensimm‰isen‰ _Duncanin_ kannelle ja hypp‰si Mary Grantin kaulaan, laivan miehistˆn huutaessa iloisesti hurraata. N‰in oli tehty matka Etel‰-Amerikan poikki aivan suoraa linjaa pitkin. Vuoret tai virrat eiv‰t olleet saaneet vaeltajia v‰istym‰‰n varmalta uraltaan, ja vaikka heid‰n ei ollut tarvinnut taistella vihamielisi‰ ihmisi‰ vastaan, olivat luonnonvoimat usein nousseet heit‰ ahdistamaan ja panneet heid‰n miehekk‰‰n pelottomuutensa ankaralle koetukselle. VIITESELITYKSET: [1] Cliquot on vanha, kautta maailman tunnettu samppanjamerkki. -- _Suom._ [2] Kristoffer Kolumbuksen nelj‰s matka tehtiin nelj‰ll‰ laivalla. Suurin, johtava laiva, jossa Kolumbus kulki, oli 70 tonnin kantoinen; pienin ainoastaan 50. Ne olivat tosiaan vain rannikkoaluksia. [3] Patenttilogi on sellainen laite, joka asteisiin jaetussa ympyr‰ss‰ kiert‰vill‰ neuloilla ilmoittaa laivan nopeuden. [4] 17 meripeninkulmaa. Kun meripeninkulma eli solmu on 1,852 metri‰, tekee 17 solmua l‰hes 31,5 km tunnissa. [5] Siis ei: _joutuvat vangeiksi_, vaan _ovat vankeina_. -- Suom. [6] Vaeltaa hyv‰‰ tehden. [7] Veden kiehumapisteen aleneminen tekee noin 1 asteen joka 324 metrin nousua kohti. [8] Melkein samanlainen ilmiˆ tapahtui Mont Blancin laella vuonna 1820 ja aiheutti sen j‰rkytt‰v‰n tapaturman, joka maksoi kolmen chamounixilaisen oppaan hengen. [9] Te olette kunnon mies. [10] Ep‰ilem‰tt‰ patagonialainen? [11] Vastatkaa! [12] Ymm‰rr‰ttekˆ? [13] En ymm‰rr‰. [14] Niin, niin. [15] H‰nen is‰ns‰. [16] Islannin talvet ovat t‰st‰ syyst‰ lauhkeampia kuin Lombardian. [17] Ranska oli t‰m‰n kertomuksen aikana keisarikunta. -- _Suom_. [18] A. Guinnard oli todella pojuch-intiaanien vankina kolme vuotta, vuodesta 1856 vuoteen 1859. H‰n kesti tavattoman uljaasti ne kauheat koettelemukset, joiden alaiseksi h‰n joutui, ja p‰‰si vihdoin pakenemaan ylitt‰m‰ll‰ Andit Upsallata-solan kautta. H‰n saapui takaisin Ranskaan 1861 ja on nyt kunnianarvoisan Paganelin virkavelji‰ Maantieteellisess‰ seurassa. [19] Pian, pian! [20] Yst‰v‰t! End of the Project Gutenberg EBook of Kapteeni Grantin lapset, by Jules Verne *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAPTEENI GRANTIN LAPSET *** ***** This file should be named 39058-8.txt or 39058-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/9/0/5/39058/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.