Kaksi laukausta

The Project Gutenberg EBook of Kaksi laukausta, by Holger Drachmann This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Kaksi laukausta Author: Holger Drachmann Translator: Elisabeth L—fgren Release Date: July 16, 2007 [EBook #22006] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSI LAUKAUSTA *** Produced by Tapio Riikonen KAKSI LAUKAUSTA Kirj. Holger Drachmann Suomentanut ["To Skud"] E. [Elisabeth L—fgren] Helsingissð, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1877. Uuden Suomettaren kustantama. I. Suurelta maantieltð eli postitieltð kððntyi tiehaara lðnteen pðin, kankaan yli viljellyille maille merenrannikolla. Suuria niittymaita levisi molemmille puolille kuin paisunut virta, ja nuo vihertðvðt aallot valuivat paikottain taivaan kanssa yhteen. Haaratie loppui missð niittymaa alkoi, ei nimittðin ollut syytð sen jatkamiseen. Siellð oli muutamia taloja, puutarhoja sen verran kuin raivoisa lðnsituuli salli; matalia ulkohuoneita; korkeita heinðkasoja; siellð oli joki eli leveð oja, hajoavainen porrassilta, joka vei vanhalle linnalle. Vielð taisi nðhdð missð saarto-kaivannot olivat olleet ja missð vallien jððnn—kset olivat. Jos katsoja oli varustettu hyvðllð mielikuvituksella taisi hðn ehkð my—skin tuosta hðvinneestð herras-linnasta punaisella muurilla muodostaa itselleen kaksi kulmatornia, koira-koppelin, linnakaivon, hedelmðtarhan, joka viimeinen varsinkin nðyttðð niin runolliselle hyvissð runoelmissa tai taulukankaalla. Mutta hedelmð-tarha olikin siinð vielð; vielðpð ikivanhoja ruosteen-karvaisia runkojakin, jotka eivðt kantaneet hedelmið, tuskin lehtiðkððn, vaan kuitenkin olivat jððneet paikoilleen, syystð ettð "kartanon" nykyinen omistaja ylimalkain antoi kaiken seisoa ja kasvaa miten vaan taisi. Toisella puolella linnaa, jos nimittððn otaksumme ettð vanhat omenapuut mððrððvðt rajan, oli muinainen karja-kartano eli nykyinen "kartano". Kaksi rakennusta siinð nðhtðvðsti oli rakennettu linnan punaisista kivistð, vaan toiset kaksi rakennusta olivat uudemmat. Siinð oli ajo-portti korkealla otsipuolella ja muutamilla hajonneilla jððnn—ksillð erððstð herras-vaakunasta. Ulkopuolella etelððn pðin oli pitkð sarja sarapuita, my—skin jotensakin vanhat, ruosteenkarvaiset ja tuulen rððkkððmðt. Haka, jossa kasvoi pðhkinðpuita, oli tððllð lðheisyydessð. Se ei ollut millððn lailla merkillinen, ei tarkoittanut huvitusta eikð hy—tyð; aidan vieressð oli pieni kumpu ja kummulla penkki ja erððn kesðpðivðn iltapuolella seisoi tðssð kaksi nuorta ihmistð katselemassa tuota avarata lakeaa. Nðitten nuorten ihmisten oli kðynyt niinkuin usein vanhojen ja viisaittenkin kðy; iltapðivðn valaistus, vðhitellen laskeva aurinko sinð kirkkaana pðivðnð oli keskeyttðnyt heidðn puheensa. Laita on se, ettð illassa on jotakin hillitsevðð, surumielistð, jota ainoastaan hyvin pintapuoliset ihmiset voivat vastustaa. Kieli ei kðy puheliaaksi kun varjot tummenevat, lintujen laulu vaikenee ja vðrit itðisellð taivaan-rannalla kðyvðt harmaiksi kunnes kokonaan hðviðvðt. Nuo kaksi tuolla pienellð kummulla katselivat ððnett—minð, selin aurinkoon pðin, kuinka puna-sinervðt varjot vanhoista, kuluneista puista kðvivðt yhð pitemmiksi tasaisilla niityillð. He nðkivðt kuinka vðrit yhð sinertyivðt ja harmaantuivat kaakossa; he nðkivðt niitty-maan ja kankaan sulaavan yhteen hðmðrðssð, nðkivðt mðttðiden muuttuvan tuhkan-vðrisiksi vuorisiksi, nðkivðt puuttoman seudun ihan paljastettuna. Ikððnkuin keskinðisestð sopimuksesta nostivat he pððtðnsð taivasta kohti ja tuijoittivat tuohon mahtavaan holviin. Jok'ainoa kirjava elðhyttðvð freski [kallio-maalaus, katto- tai seinð-maalaus] oli hðvinnyt holvista, se oli tumma, sinertðvðn harmaa ja kaikki nðytti sen kautta vielð enemmðn yksitoikkoiselle, mutta my—skin vielð avarammalle, melkein tuskallisen rajattomalle. Nyt kððntyivðt he penkillð ja katselivat aurinkoa. Se oli likellð taivaan rantaa ja lðhetti ulos kultaisen valovirran pitkðkkððn pilven alta, jonka taakse oli kðtkeynyt hetki sitten -- ikððnkuin sotapððllikk—, joka pakoretkellðnsð heittðytyy johonkin tyhjððn linnoitukseen, koettaaksensa jos mahdollista pysðyttðð pakoa. Kaikki nðmð kultaiset sðtehet olivat tiedustajia, joita oli lðhetetty ulos tutkimaan olisiko pysðhtyminen mahdollista. Tila oli toivotoin. Hetkeð my—hemmin jatkettiin pakoa alaspðin, linna oli tyhjð. Kilvet ja keihððt, kivðripiiput ja miekat kiiltelivðt; pako kðvi ainakin jðrjestyksessð. Mutta ððrimmðisellð taivaan-rannalla, missð niitty-maat pððttyivðt ja meri alkoi, nðkyi tumma aaltojen muotoinen jakso, niinkuin miehið rinnatuksin, muutamat pððt korkeammalla, muutamat matalammalla. Tuo nðytti hyvin uhkaavaiselle, ja mitð enemmðn ylhððllð kiilsi ja kimalsi, sitð synkempðnð, totisempana seisoi rivi tuossa. Ne oli hietasðrkðt meren rannalla. Nuo, molemmat nuoret ihmiset olivat niin vaipuneet katsomiseen, kuin tðmð nðytelmð olisi ollut heille ihan uutta. Vaan niin ei suinkaan ollut laita. Elðmð nðillð paikoilla oli niin vðhðn vaihtelevaista, ettð ilmi—t taivaalla aamulla ja illalla saivat palkita paljon, mikð muualla tyydytti nuorten katselemis- ja nauttimishalua aivan erilaisilla muutoksilla ja vaihtelevaisunksilla. Nðille tienoille tuli harvoin vieraita ja kartanon-omistaja ei seurustellut monen naapurin kanssa. Lðhin kaupunki oli hyvinkin neljðn peninkulman pððssð, ja tðmð oli pitkð matka kun muistaa ettð tiet olivat suureksi osaksi huonoja. Harvoin joku soittoniekka tai muu vapaiden taiteiden rakastaja sinne eksyi, ja jos se joskus tapahtui, niin sitð pððlliseksi ei juuri mielellððn nðhnyt kartanon-omistaja, joka nuoruudessaan oli saanut sen verran kasvatusta, ettð hðn mielellððn luopui tuonkaltaisesta taidenautinnosta. Kartanon omistaja, jota ylt'ympðri nimitettiin "omituiseksi kartanon-haltijaksi", ei huolinut oikein yllðpitðð haltijan-arvoansa. Hðn nimitti itseðnsð aivan yksinkertaisesti Jansen'iksi. Omituisuus oli kuitenkin niin kiintynyt hðnen luonteesensa ja olentoonsa, ettð hðn oli pakoitettu sitð kantamaan sekð arvonimenð ettð luonteen osoitteena. Kymmenkunta vuotta sitten oli hðn saapunut seudulle reippaana, toimeliaana nuorena miehenð, joka jo silloinkin oli jotensakin umpimielinen luonnoltaan, eikð seurustellut naapurien kanssa. Asuttuansa niillð paikoin jonkun ajan ja ostettuansa kartanon, lðksi hðn pois ja palasi nuoren kauniin vaimon kanssa. Hðn eli tðmðn kanssa jos mahdollista vielð suuremmassa yksinðisyydessð, kuin ennen, ja piti hðntð suuressa arvossa, jos saa pððttðð papin ja lððkðrin kertomuksista pitðjðllð. Sitð huhua, joka oli tietðvinðnsð ettð kartanon-omistajan vaimo oli mykkð, sokea tai jotakin semmoista, vðittivðt mainitut henkil—t perðtt—mðksi. Se oli hyvin kaunis nainen, vakuutti pappi, hyvin arvokas nainen, todisti lððkðri, ja muuten aivan sððnn—llinen, vakuuttivat molemmat. Hðn kuoli vðhðn ajan perðstð synnytettyðnsð tyttðren. Maahanpaniaisiin oli seudun asukkaat kokountuneet hyvin lukuisasti. Tahdottiin nðhdð millð lailla "hðn otti sen". _Hðn_ oli tullut hautausmaalle tavallisessa puvussaan, ruskeassa niinsanotussa metsðstys-nutussa, suurissa kiiltðvissð saappaissa ja harmaassa huopahatussa, jonka ympðri oli kððritty kappale suruharsoa; huhu tiesi ettð mejerin-hoitaja viimeisellð hetkellð oli sitonut sen hattuun. Hautausmaalla oli hðn kohteliaasti, mutta ððnet—innð vastaan-ottanut enemmðn ja vðhemmðn hienontapaiset surkuttelemiset, jotka aina semmoista tilaisuutta seuraavat. Kaikkien menojen aikana, sekð sisðllð kirkossa ettð ulkona haudalla, ei hðnen kasvoissansa huomattu vðhintðkððn muutosta. Ainoastaan sinð hetkenð, jolloin ensimmðinen lapiollinen hietaa oli pudonnut arkulle, vðrisi hðnen lyhytniskainen olentonsa, niinkuin vilusta, ja vieressð seisova lððkðri oli nðhnyt ettð hðn painoi etuhampaat useita kertoja ali-huuleen kunnes verta tippui alas hðnen parralleen. Silloin oli hðn ðkisti pyyhkinyt huulia nenðliinallaan ja kun kaukana seisovat olivat nðhneet ettð nenðliina nostettiin kasvoille, olivat he tyytyvðiset, sillð arvelivat ettð kyyneleitð oli vuotanut ja ettð kaikki siis oli niinkuin olla piti. Sitten oli hðn pudistanut papin, tohtorin ja muutamain lðhellð seisovain kðttð, oli mennyt vaunuillensa, kðskenyt ajomiehen ajaa ja itse mennyt kankaan yli jalkasin kartanolle pðin. Poika, joka paimensi muutamia laihoja lampaita, oli seuraavana pðivðnð tullut tohtorin luo tuomaan erððn veitsen, hammas-tikkuja ynnð tasku-kirjan, jotka oli l—ytðnyt kanervikosta, ja hðnen kertomuksensa mukaan kanervat siinð paikassa olivat taittuneet ja alas painetut, niinkuin joku olisi siinð istunut tai maannut kauan aikaa. Tohtori oli ottanut kapineet ja antanut pojalle 4 killinkið, mutta samalla ilmoittanut hðnelle ettð kalut varmaankin olivat kartanon-haltijan ja ettð hðn, lððkðri, toimittaisi ne omistajalle. Samana pðivðnð iltapuolella eteni hðn kartanoon ja tapasi tuon muuten toimeliaan miehen pitkðllð kovalla sohvalla jokapðivðishuoneessa, joka nðytti oudolle ja tyhjðlle. Kartanon-haltija piti toisessa kðdessððn kirjan, jota hðn luki sill'aikaa kun hðn toisella silitteli ruskea-pilkkuista lintu-koiraa, joka uskollisena katseli makaajaa ja nðytti ihmettelevðn tðtð tavatointa toimettomuutta. -- Suokaa anteeksi ettð hðiritsen! Nils Kristensen'in poika toi minulle nðmð kapineet, jotka oli l—ytðnyt kanervikosta. Ne ovat varmaan teidðn! Makaava nousi puoleksi ja laski kirjan p—ydðlle viereensð. Lððkðrin silmð katseli sen nimilehteð. Se oli Don Quixote. -- Oi! se on taskukirjani ja veitseni. Kiitoksia paljon. Minð kaipasin niitð aamulla! Kun lððkðrille ei tarjottu tuolia, otti hðn semmoisen itse. Kartanon-omistaja katseli hðntð vðhðn epðillen, vaan tarttui kohta taas kirjaan ja rupesi koiraa silittðmððn. Lððkðri antoi tietoa lðsnðolostaan sanoilla: -- Herra kartanon-haltija...! -- Suokaa anteeksi: Jansen! oikaisi tðmð. -- Herra Jansen; minð en olisi jððnyt istumaan jos en olisi katsonut velvollisuudekseni astua teidðn ja teidðn surunne vðliin, puhumaan totisesti teidðn kanssanne siitð pienestð olennosta, joka teillð nyt on talossa ja jota minusta nðytðtte... -- Suru! pieni olento! velvollisuus! mutta jðttðkðð minut toki rauhaan nðistð puheenparsista. Olenhan omassa talossani, luulisin minð! Tðmð puhe aloitettiin ðkðisellð ððnellð; mutta lauseen lopussa makaavan ððni heltyi, hðn kallistui koiran yli ja nosti sen pððtð. Koira veti pððnsð pois hðnen kðsistððn, aivasti, meni takaperin p—ydðn alta pois, aivasti taas, juoksi uunin viereen ja laski kðpðlðnsð kuonolle. Tohtori ajatteli itsekseen ettð Jansen'in kyyneleet olivat hyvin suolaiset. Hetken ððnett—myys vallitsi. -- Minð en tiedð mitð syytð teillð on hðvetð suruanne minun lðsnðollessani! sanoi tohtori. Ei seurannut mitððn vastausta. Puhuja jatkoi: -- Vaikk'en tiedð sitð, tðytyy minun teidðn lððkðrinðnne, huolimatta mistððn, kertoa mitð jo sanoin lapsen synnyttyð, kun ei paljon toivoa ollut sen ðidistð, ja se asia on jðrjestettðvð niin pian kuin mahdollista. Mejerihoitajan pullo voi kyllð olla hyvð, mutta minð en puolusta sitð ruoan lajia. Joko te annatte minulle eron lððkðritoimestani teidðn luonanne taikka minð vaadin mitð olen vaatinut: lapsen pitðð saada imettðjðð! Kartanon-omistaja ei liikahtanut. Hðn oli laskenut kirjan kasvoilleen. Outoa oli nðhdð kuvat kirjan kansilla tuon surun peittona. Toisella puolella La Mancha-ritarin laiha, luinen muoto ja toisella puolella aseen-kantajan t—rkeð kyynillinen naama. Tohtori nousi ja astui sohvan viereen sekð taputti makaajaa olkapððlle. -- Hra Jansen. Minð olisin huonompi lððkðri kuin olen, jos en olisi oppinut surua kunnioittamaan pitkðnð virka-aikanani, varsinkin kun on niin paljon syytð siihen kuin teillð on. Minð tunnen surun omasta kokemuksestani. Mutta ðlkðð rakkaudesta siihen, minkð olette kadottanut, unhottako sitð pienokaista, joka on tullut teidðn taloonne. Minð tahdon unhottaa mitð lausuitte minulle taannoin. Ensi surussaan ihminen voi lausua yhtð ja toista. Vaan eihðn pienokainen ole syypðð siihen. Olkaa nyt mies ja jos ette tahdo itse ryhtyð toimiin, niin valtuuttakaa minua siihen. Minð hankin imettðjðn, eik— niin? Kirjan alta kuului: Tehkðð niin, vaan antakaa minun olla rauhassa! Tohtori otti hattunsa, seisoi vielð hetken aikaa ja meni sitten ulos mejerinhoitajan luo. Seuraavana aamuna hðn palasi, tuoden mukanansa voimakkaan nðk—isen naisen, jolla oli korkea rinta, ruskeat posket, kirjava liina pððssð ja kuopakkaat silmðt. Hðn astui tohtorin jðljissð katsomatta oikealle tai vasemmalle. Ajo-portilla oli hðn seisahtunut ja tuttavasti hymyillyt sen pððllð olevalle herras-vaakunalle. Tohtori astui huoneesen; nais-ihminen hðnen jðljessððn jði ovelle odottamaan. Hra Jansen astui edes takaisin lattialla suurissa ty—saappaissaan. Niiden varsista nðkyi ettð hðn oli ollut niityillð. Hðn poltti piippua niin ankarasti ettð savu kiertyi hðnen ympðrilleen kuin kotona kudotut lakanat. Tohtori ilmestyi semmoisen lakanan alta tervehtien kartanon-omistajaa. -- Tððllð tuon imettðjðn, johon voin luottaa. Te voitte olla tyytyvðinen! Hra Jansen otti piipun suustansa ja katseli tohtoria niinkuin hðn ei ollenkaan olisi ymmðrtðnyt mistð tðmð puhui. Tohtori katkaisi puheensa ja katseli ensin hra Jansenia ja sitten naista. Kummallista! Kartanon-omistaja oli astunut askeleen taaksepðin ja teki kieltðvðn liikunnon piipullaan. Nainen, joka lðhestyessð oli kðynyt kallistunein pðin, katseli nyt n—yrðllð tuttavaisuudella hra Jansen'in kasvoihin. Hra Jansen maltti mieltðnsð. -- Mistð sinð tulet? -- Pohjoisesta, pitkðn matkan pððstð. Minð kuulin mitð oli tapahtunut ja ilmoitin itseni tðlle miehelle lapsen imettðjðksi! -- Oletko ... onko sinulla ... onko miehesi tððllð muassa? -- Ei, hðn jði sinne; hðn hoitaa lapsia! -- Kuinka monta...? -- Ensin poika, sitten tytt—. Viime kuulla syntyi vielðkin yksi tytt—, mutta se on nyt vieroitettu ja sy— puuroa! Tðtð viimeistð selitystð antaessaan oli nainen tehnyt suullansa jotakin temppua, joka oli olevinaan naurua. Ainakin nðkyi pari rivið valkosia hampaita huulien vðliltð sill'aikaa kun silmðt supistuivat ja himmenivðt. Hðn nosti toisen kðtensð sarkaleningin kaulukselle, avasi pari hakaa ja, kððntyessð puoleksi tohtorin puoleen, kysyi hðn: Missð on lapsi? Hra Jansen astui askeleen eteenpðin, mietiskeli hetken aikaa, pisti piipun taka-taskuunsa ja sanoi lyhyesti: -- Hyvð; sinð voit jððdð. Mene ulos mejerinhoitajan luo, tuonne, tuosta ovesta! Hðn meni nopeasti ulos ovesta. Tohtori katseli vðhðn hðmmðstyneenð ensin hðnen jðlkeensð ja sitten hra Jansen'ia, joka ujosti oli kallistanut pððtðnsð. -- Te nðytðtte tunteman hðntð...? kysyi tohtori. Hra Jansen heilutti piipuntupsua. -- Minulla oli kerran vðhðn tekemistð tuon joukon kanssa! vastasi hðn vðlttðen. Mies oli varastanut hiukan minulta. Nainen oli kuitenkin liian hyvð orjaksi! -- Minð takaan hðnestð! sanoi tohtori. L—ydettyðnsð mejerinhoitajan huoneen, joka oli ky—kin vieressð, riensi nainen tðyttð kiirettð kehdon luo, jossa pienokainen makasi, ja, vðhintðkððn huolimatta tuon vðliaikaisen kasvatus-ðidin kysymyksistð hðnen valtuuskirjastansa, otti hðn pullon lapselta ja painoi varovasti, mutta huomattavalla taidolla tuon pienen kolmikulmaisen suun paljastettua rintaansa vasten. Lapsi nðytti hyvðksyvðn muutosta; vaan tuo hyvð mejerin-hoitaja, joka kaikessa hyvðntahtoisuudessaan vanhanpiian tavalla kadehti nuorta ðitið, pani ehtimiseen vastalauseita ja vaati saada tietðð, mistð vieras tuli, millð oikeudella ja niin edespðin j.n.e. Uusi imettðjð kuunteli tðtð kauan aivan huoletoinna, niin kauan kuin pienokainen s—i mielukkaasti. Kun nuoren neiti Jansen'in nðlkð oli asettumaisillaan ja eron-saanut kasvatus-ðiti yhð pitkitti saarnaansa, nousi imettðjð tuoliltaan, otti toisen kauniisti kðsivarresta kiinni ja py—rðhytti sitð ulos ovesta sanaakaan sanomatta. Raivoisena riensi tðmð nðin loukattu hra Jansen'in luo. Hra Jansen, tohtori ja mejerin-hoitaja palasivat sitten yhdessð. Lððkðri oli hyvin hyvillðnsð tutkittuansa imettðjðn ja lapsen tilaa. Tuon tummanverisen naisen oikeudet vahvistettiin laillisesti ja lapsenhuone jðrjestettiin nðille uusille "eroamattomille". Mejerin-hoitaja uhkasi jðttðð talon muutto-pðivðnð, mutta tohtorin leikillinen muistutus ettð hðn vaan pitðisi huolta omasta maidostaan (mejerissð nimittðin), sovitti viimein asiat. Hra Jansen oli tðmðn keskustelun aikana seisonut erillðnsð. Kun olivat lðhtemðisillððn huoneesta oli hðn ikððnkuin vastoin tahtoansa katsellut kehdolle pðin. Tðtð kohtaa tohtori pani muistiin. Aika kului kuin kuluikin kartanossa. Isðntð oli umpimielinen ja outo, mutta teki ty—tð sððnn—llisesti ja vanhalla voimallansa jokapðivðisissð toimissa sisðllð ja ulkona. Vieraita ei tullut kartanoon, ainoastaan tohtori kðvi silloin tðll—in ja oli tyytyvðinen pienokaisen edistykseen hiljaisen imettðjðn hoidossa. Mutta ihmiset sillð tienoolla rupesivat nurisemaan. Tiettiin ett'ei pienokainen ollut kastettu, ja vaikka semmoinen hðiri— sai tapahtua suuressa kaupungissa, jossa tapahtuu niin paljon muutakin hðiri—tð, niin sitð ei kðrsitty maalla, missð kaikki voitiin silmðllð pitðð, vaikka tiet olisivat olleet kuinka huonot ja talojen vðlit vielð pitemmðt. Tohtori oli ottanut ollaksensa tðmðn tyytymðtt—myyden tulkkina huolimattoman kartanon-omistajan luona -- pappi arveli nimittðin ett'ei hðn voinut olla oikein puolueetoin tðssð asiassa. Hra Jansen kuunteli tohtoria, hðmmðstystð taikka mielipahaa ilmoittamatta: -- Ihmiset nðkevðt niin paljon vaivaa toisten asiain tðhden. Mutta jos te, tohtori, tahdotte jðrjestðð tuota asiaa, niin olkaa niin hyvð, ja kiitoksia vaivastanne. Minulla on ollut muuta ajateltavana! Lððkðri, joka oli leskimies ja lapsetoin, tuli erððnð kauniina aamuna yhden hevosen vetðmissð vaunuissaan noutamaan lasta, imettðjðð ja mejerinhoitajaa. Rauha ei ollut vielð vahvistettu viimeiksi mainittujen vðlillð, mutta tðllaisessa juhla-tilassa semmoiset unhoitetaan ainakin juhlamenojen kestðessð. Ajettiin kirkolle. Imettðjð kantoi lasta, mejerin-hoitaja myssyð, tohtori oli kummina ja pappi risti lapsen. Tiellð sovittiin siitð ettð pienokainen saisi nimen Ellen. Mejerinhoitaja oli uppiniskaisesti vaatinut pitempðð ja paremmin soivaa nimeð, mutta tohtori rakasti vanhoja runoja ja yhdestð semmoisesta hðn oli ottanut nimen Ellen ja pappi vahvisti sen. Kun taas seisottiin kirkkomaalla ristiðisten jðlkeen, tuli hra Jansen. Hðn oli kðynyt kanervakankaan yli. Ihmisið kirkkomaalta tuli hðntð vastaan. Hðn tervehti jðykðsti, meni seuransa kanssa vaunuin luo ja sanoi joitakuta sanoja tohtorille. -- Hðn sai nimeksi Ellen! sanoi tðmð. Hra Jansen hengitti nðhtðvðsti helpommin. -- Minð kðvin niin rajusti sentðhden ettð pðlkðhti pððhðni siellð kotona ettð ... s.o. minð pelkðsin ettð hðnelle annettaisiin ðitinsð nimi! Vuosi kului toisensa perðstð. Kehto oli aikoja sitten pantu ylisille ja oli ollut kissojen asuntona jo monta sukupolvea. Lapsen imettðjð oli jo kauan ollut poissa. Hðn oli mennyt, niinkuin oli tullut. Erððnð pðivðnð hðn oli hoksannut ettð hðnen aikansa oli ohitse ja oli ilmoittanut sen kartanon isðnnðlle. Tðmð oli antanut hðnelle sððst—pankki-kirjan ja lisðnnyt ettð hðnelle arvattavasti olisi hy—dyllistð, jos hðn voisi taivuttaa itsensð ja miehensð siihen pððt—kseen, ettð muuttaisivat likimðiseen kaupunkiin ja aloittaisivat jonkinmoista pientð kauppaa. Imettðjð oli kððnnellyt kirjaa kðsissððn ja viimein pyytðnyt "oikeita" rahoja. Niitð hðn oli saanut ja oli sitten mennyt ulos talosta, suuri nyytti kainalossa. Tultuansa maantielle pani hðn nyytin erððsen pensaasen ja palasi lapsenhuoneesen, missð pieni Ellen kulki tuolilta tuolille erððn piian lðsnð ollessa. Mustaverinen imettðjð otti lapsen syliinsð ja suuteli sitð niin hartaasti, ettð lapsi rupesi itkemððn. Silloin koetti hðn saada sitð vaikenemaan, ja kun se onnistui, kððntyi hðn piian puoleen ja sanoi uhkaavalla ððnellð: -- Nyt sinð vastaat hðnestð ett'ei hðn putoo kaivoon, eikð suohon, eikð pððse hevostalliin. Taudit eivðt hðntð uhkaa, sillð hðn on imenyt minun rintojani. Vaan kaikki, joka muuten voi hðnelle tapahtua, on tuleva sinun pððsi pððlle ja minð olen sinua merkitsevð siitð, muista se! Tðmð oli pitempi sarja sanoja perðtysten, kuin kukaan ihminen kartanossa oli kuullut imettðjðn suusta. Vaikea on sanoa vaikuttiko tðmð niin mahtavasti piikaan ettð hðn sen kautta tuli tarkemmaksi ja huolellisemmaksi kuin piiat tavallisesti ovat, tai seurasiko hyvð onni muuten nuorta Ellen'ið retkillðnsð. Varmaa vaan on ett'ei mitððn tapahtunut hðnen lapsuutensa aikana, josta hðnelle olisi ollut pahoja seurauksia. Hðn ei pudonnut kaivoon, eikð suohon, eikð hevonen hðntð potkaissut. Hðn kasvoi pitkðksi ja hoikaksi, mutta samalla voimalliseksi ja kestðvðksi. Ei mikððn lapsentauti ollut heikontanut hðnen ruumistansa. Kun hðn joskus oli vilustunut ja saanut kuumetta, pantiin hðn vuoteelle, houraili pari tuntia, nukkui, ja nousi seuraavana pðivðnð niin raittiina, kuin tuuli, joka kðvi kankaan yli. Silmin-nðhtðvð oli ettð imettðjðn maito oli ollut parempaa laatua kuin mejerin-hoitajan. Tuon hauskan vanhan-piian aika kartanossa oli my—skin lopussa. Erðs vanhan-puolinen naapuritalollinen oli jo kauan aikaa ollut niin mieltynyt mejerinhoitajan juustoihin, ettð hðn viimein, kun ei hðn muulla lailla voinut itselleen saada hðnen taitavaa kðttðnsð, teki korkeimman tarjouksen, minkð taisi tehdð tðstð kðdestð: hðn tarjosi mejerin-hoitajalle itsensð tiloineen pðivineen. Mejerinhoitaja oli suostunut ja Ellen oli nyt jðtetty melkein ihan itseksensð. Hðn nðkyi joka paikassa kartanon-omistajan tiluksilla, vaan ei kðynyt kenenkððn tielle eikð hðirinnyt mitððn ty—ntekoa. Hðn katseli kaikkea omituisella totisella tarkkuudella, leikki ja jutteli itsekseen, oli ystðvðllinen vð'elle, jonkatðhden kaikki hðntð rakastivat, vaan ei hðn ketðkððn pitðnyt erittðin hyvðnð. Kun hðn oli kymmenen vuoden vanha tiesi hðn lukea ulkoa kaikki kartanon hevoisten ja lehmðin, lampaitten ja sikojen nimet. Hðn tiesi mitkð linnut tulivat kevððn ennustajina ja mitð ty—tð kullakin vuoden-ajalla tehtiin. Hðn tunsi tienoota kauas ylt'ympðri, oli monta kertaa ollut meren rannalla kun ko'ottiin hauraa ja joka kerta oli hðn ihmetellyt sen suuruutta ja ettð se pauhasi niin kummallisesti. Hðn osasi matkia sitð ððntð ja monta muutakin ððntð. Kun suinkin oli mahdollista oleskeli hðn ulkona, talvella hðnen rakkahin paikkansa oli vðen lðmp—sessð tuvassa, jossa hðn puhui niinkuin miehet ja oppi pitkið surullisia lauluja pii'oilta. Kuului hyvin kummalliselta kun pieni kymmen-vuotias lauloi kaikesta tuosta onnettomasta rakkaudesta ja tuota surusðvelistð valitusta, joka on omituinen pohjoismaiden asukkaille ja niin hyvin sointuu yhteen aution unisen talvimaiseman ja kesðn lyhyen ilon kanssa. Mutta tðstð seurasta hðn eroitettiin. Erððnð lauantai-iltana oli muutamia miehið ollut markkinoilla ja olivat palanneet vðhðn humalapðissð. Vðen tuvassa syntyi riita, mustasukkaisuudesta, niinkuin my—hemmin saatiin selville. Suuri vðkevð mies oli pahasti rððkðnnyt kilpailijaansa, ja voitettu oli vaipunut laattialle poikkily—dyllð nenðluulla. Tytt— oli erððstð nurkasta katsellut tappelua. Pelkððmðttð ja huutamatta oli hðn seurannut tðtð nðytelmðð mielenmaltilla, jota olisi luullut kymmentð vuotta vanhemmaksi. Ainoastaan kun voitettu kaatui ja tytt— nðki hðnen veriset kasvonsa oli hðn noussut pystyyn ja sðken—ivin silmin katsellut raakaa tappelijaa, jonka, nyt kun oli my—hðistð, toiset miehet ottivat takaa kiinni. Samassa ovi aukeni ja hra Jansen astui sisððn. Tuvassa valitsi heti ððnett—myys. Hðn silmðili eri joukkoja siinð siksi ettð silmiðnsð nurkassa kohtasivat pienet vaaleat kasvot, sðken—ivillð silmillð. Hðn kðvi nopeasti laattian yli, tarttui tyttðrensð kðsivarteen ja talutti hðntð ulos ovesta ja sisððn talon jokapðivðishuoneesen. -- On parasta ettð tðstðlðhin pysyt erillðsi vðestð! sanoi hðn harvapuheisella tavallansa. Hðn aikoi mennð, mutta seisahtui ja taputti tyt—n pððtð. -- Ethðn sinð ole pelðstynyt? Ellen ei vastannut, vaan katseli isððnsð suurilla silmillð. Hra Jansen meni vðen tupaan. Ellen kuunteli. Hðn kuuli isðnsð syvðð ððntð ja meluavaista vastausta. Sitten melske ja jyrinð. Hðn juoksi ikkunalle, joka oli pihalle pðin, ja tuli sinne juuri kuin mies heitettiin ulos tuvasta ja py—ri pðistikkaa alas kivisillalle. Ellen taputti kðsiðnsð, mutta lakkasi samassa; isð oli taas huoneessa. -- Siis, Ellen, me emme enðð mene vðen tupaan! Hðn kulki nopeasti edestakaisin lattialla ja hengitti syvðsti. Viimein seisahtui hðn ja lausui tyt—lle: -- Sinð voit pukea pððllesi ja ajaa minun kanssani kaupunkiin. Minð tarvitsen pari uutta miestð! II. Tðmð oli ensi kerta kun Ellen oli isðn kanssa ajamassa ja ensimmðinen kerta kun hðn lðksi kaupunkiin. Tavallisuuden mukaan ei heidðn kesken lausuttu monta sanaa. Ellen istui koko pitkðn matkan omissa ajatuksissaan seuduista ja kaikesta, mikð heitð kohtasi. Kaupungissa hðnen toiveensa pettivðt toinen toisensa perðstð. Hðn havaitsi ettð maaherra asui kartanossa, jok'ei ollut paljon komeampi kuin pððrakennus siellð kotona; kirkontorni ei ylettynytkððn taivaasen asti ja hevoset kaupungissakin kðvivðt neljðllð jalalla eivðtkð suinkaan olleet niin hyvðssð kunnossa kuin maalla. Hðn oli iloinen kun taas istui vaunuissa ja ajettiin kotiapðin. Kuu nousi ja reippaitten hevoisten varjot yhð pitenivðt maantiellð; hðn katseli isðn liikkumatointa varjoa ja omaansa, joka oli alituisessa liikunnossa, katseli kuinka py—rðt py—rivðt nopeasti ja kilpaa niiden kanssa nuo kahdeksan hevoisjalkaa. Vierto-tie rupesi hðnen mielestðnsð lainehtimaan yl—s-alasin kuin valkoinen nauha; tðhðn lainehtivaan liikuntoon rupesi pian kangaskin, joka uneksi kuutamossa, ja sitten maat molemmin puolin tietð. Yht'ðkkið hðn huomasi ettð hðn itse istui nyykytellen pððtððn. -- Ethðn sinð vaan nuku! kuului isðn ððni. Ellen hðpesi ja nðki paljon vaivaa pitððkseen silmið avoimina. -- Parasta on ettð saat jotakin toimittaaksesi! sanoi isð ja antoi ohjakset Ellenin kðsiin, nðyttðen samalla kuinka ne oli pidettðvðt ja kuinka hevosia ajetaan. Ellen ryhtyi kohta asiaan tðydellð toimella. Se seikka, ettð molemmat hevoset tottelivat pienintðkin nykðystð hðnen kðdestðnsð, ettð juoksivat nopeammin kuullessansa piiskan lðjðhdystð, ettð ylipððtð elðvðt olennot tottelivat hðnen tahtoansa, se oli jotakin aivan uutta ja viehðttðvðð. Paikalla sai hðn koko ajamisen taidon pððhðnsð, ja koska hðn ei pelðnnyt, meni kaikki niinkuin itsestððn. Tultiin sille paikalle, jossa haara-tie poikkesi vierto-tiestð. Siellð hra Jansen tahtoi ottaa ohjakset, mutta Ellen oli jo nostanut piiskaa ja pienellð lðjðhdyksellð sekð sanoilla: hop Rusko! poikkesi hðn haaratielle ja katkaisi kummallisen ððnett—myyden. Vaunujen py—rðt py—rivðt eteenpðin ihan keskellð tuota kapeaa tietð, Ruskot juoksivat lystikkððsti ja hra Jansen nyykkðsi tyytyvðisnð pððtðnsð, hymy huulillaan. Ellen pitkitti ajamista ja sama ððnett—myys vallitsi heidðn vðlillð. Yht'ðkkið pidðtti hðn hevoset. Pilvi, joka oli kðynyt kuun eteen, oli estðnyt hðntð nðkemðstð kahta ihmistð, ja hðn oli melkein ajaa heidðn yli. He hyppðsivðt syrjðlle, kuu kumotti taas pilven alta, hra Jansen tervehti; ne oli pappi ja tohtori. Ellen ei huolinut muusta kuin ajamisesta. Kun tie oli tyhjð, antoi hðn hevoisten juosta ja eteenpðin ajoivat isð ja tytðr. -- Hullu ihminen! sanoi pappi vielðkin sðikðhtyneenð. Luulen ettð hðn pððlliseksi antaa lapsen ajaa noita kaihtivia hevoisia! -- Niin hðn on omituinen mies! sanoi tohtori. -- Sivistymðt—in mies hðn on! jatkoi pappi. Hðn olisi ainakin voinut seisahtaa ja pyytðð anteeksi! -- Hðn istuu aina ajatuksissaan! vðitti tohtori. -- Niin, ja antaa lapsen ajaa. Se on arvattavasti ainoata, mitð hðn sille opettaa. Kuulkaa tohtori, vaikka te aina otatte sen asian niin kevytmielisesti, en minð todellakaan kauemmin voi sitð jðttðð siksensð; minð en voi sitð kðrsið virkani kannalta. Kouluneuvoston puolesta tðytyy minun tiedustaa saako lapsi mitððn opetusta vai ei! -- Voimmehan mennð yhdessð sinne huomenna! esitti tohtori. Seuraavana pðivðnð jðlkeen puolen-pðivðn tulivat nuo herrat kðvellen kartanoon, Hra Jansen oli ulkona; Ellen istui jokapðivðishuoneessa tuolilla ja ajoi toista kahta tuolia seili-langasta tehdyillð ohjaksilla. Pappi ja tohtori kðvivðt istumaan, Ellen jatkoi ajamista. Pappi kysyi: -- Nimesi on Ellen, eik— niin? -- Niin on! -- Kuinka vanha olet Ellen? -- Pian yksitoista vuotta. Hop heisa! -- Sinð osaat kaiketi lukea? -- Lukeako? Hðn pani ohjakset tuolin selkðpuulle ja katseli suurilla totisilla silmillððn papin kasvoihin. Tðmð joutui hðmille. Tohtori jatkoi: -- Tule tðnne Ellen ja juttele vðhðn tuon vieraan miehen kanssa! Ellen hyppðsi alas tuolilta, meni tohtorin luo ja pani kðtensð tohtorin kðteen. Tðmð piti siitð kiinni ja otti sanomalehden p—ydðltð. -- Voitko sinð lukea meille vðhðisen tðstð? Lapsi katseli tuskastuneena kirjaimia ja rupesi sitten suurella vaivalla tavailemaan aivan uusien ja hðmmðstyttðvien sððnt—jen mukaan. Pappi pani kðtensð ristiin ja py—ritteli suuria sineettisormuksiansa: -- Tðmð on todellakin peloittavaa! Tohtori taputti lapsen pððtð: -- Kuka on opettanut sinua lukemaan, lapsi? -- Lypsðjð-Tiina! kuului vastaus. -- Vai niin! Tohtori otti taskustaan lyijykynðn ja osoitti sanomalehden reunusta! -- Voitko kirjoittaa nimesi tðhðn? Tytt— otti kynðn, tarkasti sitð molemmista pðistð, nojautui sitten lehteen, pðð kallella ja kieli hampaitten vðlissð. Hetken perðstð oli siinð muutamia koukeroita paperilla, joiden tohtori ystðvðllisyydessððn sanoi merkitsevðn: Ellen. Pappi ei tyytynyt selitykseen. -- Se on peloittavaa, oikein peloittavaa! Kymmen-vuotias eikð ... sano lapseni, tunnetko katkismusta? Tytt— katseli hðntð taas suurilla silmillðnsð ja hymyili. -- Mitð sinð sanot? kysyi hðn. Sineettisormuksia hierottiin toisiansa vastaan. -- Villi, tðydellinen villi; mutisi pappi. Samassa hra Jansen astui sisððn suurissa saappaissaan. -- Minð kuulin vðeltð ettð hra pastori -- hyvðð pðivðð tohtori! -- teki minulle kunnian! Pappi nousi vðhðn hðmmðstyneenð. -- Me olemme juuri keskustelleet tyttðrenne kanssa. Hðnellð ei ole paljon koulutietoja! Pappi katseli terðvðsti kartanon-omistajaa. Tðmð vastasi samanlaisella silmðyksellð: -- Hðn ei ole ollenkaan kðynyt koulua, hra pastori! -- Ei ole, siitð olen todellakin saanut todistuksia. Mutta kuinka voitte te, lapsen isðnð, vastata siitð? -- ei minkððnlaisia tietoja? -- Minð en ole koskaan havainnut ettð se, jota hra pastori nimittðð "tiedoiksi", on ollut miksikððn hy—dyksi ihmisille. Kristilliseltð kannalta tiedot ovat tarpeettomat, jopa syntisetkin. Paitsi sitð, onhan hðnellð vielð aikaa oppia tarpeellisinta! Pappi vððnteli ruumistansa: -- Sallikaa minun lisðtð pari sanaa, hra kartanon-haltija; minð en tahdo puhua siitð, mikð kðsitys kouluneuvostolla mahdollisesti voi olla ajasta, jolloin lapsen pitðð oppia _tarpeellisinta_. Mutta sivistyneenð miehenð te kaiketi huomaatte mitð teidðn on tehtðvð kun nyt olen muistuttanut teitð asiasta. Kristilliseltð kannalta taas ... hm! ... minð pitðjðn pappina ... hm! ... hra kartanonhaltija ... minð, minð kuitenkin ... ei, se on todellakin ... lystillistð! Hra Jansen pani kðsivartensa ristiin ja vastasi hitaasti ja tyynesti: -- Mitð hengellisiin seikkoihin tulee, en koskaan rupee keskusteluun niistð. Minusta te, pððttðessð nðistð asioista, aina viittaatte papilliseen arvoonne. Jos ei oteta lukuun virkanne kðytðnn—llistð puolta, niin teidðn suorittamanne tutkinto yliopistossa on antanut teille tðmðn arvon. Mutta siinð suhteessa me olemme yhtð-arvoiset, hra pastori. Minð olen my—skin saanut todistukset tutkinnon suorittamisesta teologiassa. -- Mitð se tietðð? -- Se tietðð mitð sanon. Minun aikanani, ja me olemme arvattavasti yhden-ikðiset, hra pastori, kaikki ylioppilaat saivat suorittaa jumaluus-opillisen pððs—tutkinnon. Se oli silloin tapana, my—hemmin tuli luullakseni lain-opin vuoro. Vaan minð en tuntenut itseðni kutsutuksi enkð valituksi ja pððtin ruveta maata viljelemððn, niinkuin meidðn kanta-isðmme. Tðssð toimessani olen ollut niin ahkera ettð olen unhoittanut koko kouluneuvoston olemisen. Vaan, hra pastori, koska te tðnð pðivðnð kunnioitatte minun taloani lðsnðolollanne, tðmðn kouluneuvoston jðsenenð, niin pyydðn teitð sanomaan kouluneuvostolle terveisið: Teologian kandidaati Kristian Jansen on huomispðivðstð alkaen antava tyttðrellensð tarpeellista opetusta. Pappi kumarsi. Hetken ððnett—myys vallitsi. -- Siis olemme tehneet tehtðvðmme tððllð? sanoi tohtori. -- Tietysti! _Tuon_ tutkinnon suoritettua... Pyydðn saada sulkeutua teidðn suosioonne! sanoi pappi. Hra Jansen saattoi herrat ulos. Ovessa tohtori kððntyi hðnen puolehensa: -- Teidðn pitðisi antaa Ellenin tulla toisten lasten seuraan. -- Minð en usko ettð hðnellð on taipumusta seura-elðmððn enkð minð juuri ole pahoillani siitð. Vaan nyt hðn kuitenkin pian tulee saamaan leikkitoverin! Ellen oli seurannut tðtð keskustelua suurella tarkkuudella. Hðn sangen paljon mietti tðtð uutta seikkaa, ettð hðn tulisi saamaan opetusta isðltðnsð ja olemaan jokapðivðisessð keskuudessa hðnen kanssa. Hðn nukkui levottomasti y—llð; seuraavana aamuna herðsi hðn varhain, nousi, puki nopeasti pððllensð ja meni ulos hakaan, jossa rupesi kðvelemððn edes-takaisin pðhkinðpensastoa my—ten. Hðn hðpesi ettð oli niin levotoin. Eihðn nyt ollut puhetta muusta, kuin ettð Lypsðjð-Tiina saisi sijaisen, ja mitð hðnen tuli oppia, ei varmaankaan voinut olla niin vaikeata. Olihan tuo ajamisen oppikin vaunuissa ollut niin helppoa. Ja kuitenkin tðytyi hðnen tunnustaa itsellensð ettð oli toista ajaa hevoisia isðn vieressð illalla kuutamossa, kuin pðivðllð istua hðnen vieressðnsð kirjoittamassa kirjaimia. Kirjaimia! noita ilkeitð vaikeita merkkið, jotka milloin seisovat pystyssð kuin seipððt, milloin makaavat kuin leikattu otrapelto. Ja sitten lukeminen! Huolta pitðminen siitð, mitð kirjaimien pððhðn pisti merkitð, kun seisovat tðssð tai tuossa jðrjestyksessð. Ja Lypsðjð-Tiina oli sanonut ettð tðmð oli osattava niin hyvin, ettð kðvi sirip, sirap vaan, niinkuin maito-suihku kiuluun lypsðessð. Hðn hyppðsi yl—s aidalle ja katseli yli niittyjen ja kankaan. Aamun raittius peitti vielð sumuna tuon ððrett—mðn tasangon. Sumun takana arvasi l—ytyvðn pilvið, ja niiden pððltð kimalteli jotain, joka pyrki esille, aurinko, joka oli nousemassa. Ellen pani kðsivartensa ristiin rinnan yli ja hengitti syvððn. Oi, se teki hyvðð tðmð raittius tðlle hoikalle ruumiille. Hðn mielestðnsð tunsi tuon virkistðvðn ilmavirran vuotavan koko ruumiinsa lðpi, sððriin ja varpaisin asti. Hðn ojensi ensin toista sððrtð, sitten toista, katseli ensin toista kenkðð ja sitten toista. Hðn nauroi, eikð oikeastaan tietðnyt mitð hðn nauroi, vaan yht'ðkkið kaikki oli hðnestð niin naurettavaa. Leivonen lensi yl—s avaruuteen tien toiselta puolelta. Se, joka osaisi lentðð! Viime aikoina oli hðn ehtimiseen uneksinut ettð lensi, mutta se oli aina tapahtunut vaivalla, sððret olivat aina niin raskaat. Ei, tuolla lailla kuin leivonen! Hðn teki muutamia hyppðyksið aidalla, kadotti tasapainon ja hðnen tðytyi juosta alas tielle asti, ett'ei samassa menisi kupperikeikkaa. Hðn pððsikin ojan yli, vaan sai ainoastaan puoleksi sijaa jaloillensa. Toinen jalka niukahtui, hðn vaipui alas ja huomasi, kun taas koetti nousta, ettð ei voinut astua sillð jalalla. Ellen istui ojan reunalle vðhðn huonolla tuulella, mitð hðnen nyt oli tehtðvð? Nyt kuului kellojen kilinð ja raskas h—lkkððminen tietð my—ten. Lehmið ajettiin laitumelle. Ellen nðki ettð lðhestyivðt lðhestymistððn, muutamain pððt olivat alasvaipuneina, muutamat pitivðt pððnsð pystyssð. Siinð oli Musta-Lðsi ja Valko-Lðsi, siinð oli Vlak, Viktoria ja Ejegod. Jumala tiesi mitð ne hðnestð ajattelivatkaan, joka istui siinð niin levollisna? Tuskin tahtoivat hðntð kiertððkððn. Musta-Lðsi nuuski ohitse mennessððn, Viktoria heilutti hðntððnsð niin ettð se melkein sattui Ellenin silmiin, Ejegod pelðstyi, hyppðsi sivulle ja Vlakin selkððn, sekð saattoi koko karjan suurimpaan hðmmðstykseen. Ellen sai oksan kðteensð ja l—i sillð rohkeimman kuonolle. Viimeiseksi tuli paimenpoika karjan jðlessð. Hðnen nimensð oli Andreas ja hðn oli vasta ollut vðhðn aikaa kartanossa. -- Etk— sinð voi ajaa lehmið paremmin? huusi Ellen pojalle. Tðmð katseli hðntð suu avoinna eikð kðsittðnyt miks'ei hðn noussut ja mennyt pois tieltð. -- Minð olen loukannut jalkaani enkð voi astua! sanoi Ellen. Juokse kartanoon ja kutsu Liina tðnne; mutta kuules, ðlð sano mitððn isðlle! Poika katseli Ellenið ja lehmið. Ne olivat jo muodostaneet kaksi joukkoa, toinen seisoi ojassa ja toinen lðhestyi ohrapeltoa. -- Voitko sinð pitðð huolta elukoista sillð aikaa? kysyi paimenpoika viivytellen. -- Juokse vaan! huusi tytt—. Poika kððntyi ja meni takaisin kartanoon, heiluttaen salava-keppiðnsð. Jalka oli nyt pahasti kipeð. Mutta Vlak ja toinen Lðsi pyrkivðt ohrapeltoon, jotta Ellen, maalais-tyt—n luonteen mukaan, koetti vastustaa niiden hankkeita ja ontuen seurasi nðitð syntisið, kunnes hðnen onnistui saada ne oikealle tielle jðlleen. Vaan sitten ei hðn jaksanut enempðð. Pððstðmðttð tuskanhuutoa vaipui hðn alas pientarelle, noin sata askelta siitð paikasta, missð oli langennut. Sill'aikaa oli Andreas saapunut kartanoon ja oli, vðhðn aikaa etsittyðnsð, vihdoin l—ytðnyt Lypsðjð-Tiinan. -- Ellen ei voi astua, hðn makaa siellð lehmien keskellð! kertoi hðn. -- Mitð, onko hðn puskettu kuoliaaksi! huusi piika. Hra Jansen meni samassa ohitse, kuuli huudahduksen ja karkasi hðmmðstyneen pojan kaulukseen kiinni. -- Sinð l—ntti. Nopeasti, missð hðn on? Hðn juoksi ulos portista, poika itkien hðnen jðlessðnsð. -- Ei hðn olekkaan tððllð! huusi kartanonhaltija, kun olivat saapuneet aidan viereen. Poika seisoi aivan epðtietoisena ja pisti ruskeat ryst—sensð silmð-kuoppiin. -- Minð puin sinut oljiksi, poika, jos et saa suustasi sanoja. Missð on Ellen, mitð on tapahtunut? Liina, joka nyt my—skin oli ehtinyt paikalle, pelðstyi yhtð paljon kuin Andreas parka. Hðn ei koskaan ollut kuullut kartanonhaltijan kðyttðvðn semmoisia sanoja. Hra Jansen kðveli hartaasti etsien aitaa my—ten. Nyt kððntyi hðn yht'ðkkið. Hðn oli kuullut hiljaista voivotusta. Tuolla ohrassa makasi hðnen tyttðrensð. Kun hra Jansen kumartui alas; aukasi Ellen yhteenpuserretut huulensa: -- Minð putosin alas aidalta. álð tee Andreakselle mitððn! Hra Jansen nosti tyt—n varovasti yl—s, kantoi hðntð huoneesen, pani hðnet sohvalle ja kysyi oliko hðnellð vaivoja? -- On! vastasi Ellen. Hra Jansen valjasti itse hevoiset ja ajoi tðyttð laukkaa ulos kartanosta lððkðrið hakemaan. Tðmð tuli, taputti Ellen'in pððtð ja tutkiskeli sððrtð. Se oli taittunut nilkka-luun ylðpuolelta. Sairas lapsi kannettiin sohvalta vuoteellensa ja kðrsi siinð, pððstðmðttð hiiren hiiskaustakaan, suurta tuskaa ennenkuin sððri oli saatu oikeaan asemaansa ja sidotuksi paperikansiin. Hra Jansen ei ollut huoneessa kun tðmð ty— tehtiin. Kun kaikki oli jðrjestyksessð tuli hðn sisððn, seisoi pððn-aluksen takana ja katseli kauan tytðrtðnsð sill'aikaa kuin ystðvðllinen tohtori tahtoi saada hðnen asemaansa niin mukavaksi kuin mahdollista, puhuen ettð hðnen nyt ei tarvinnut oppia lukemaan, koska oli itse sidottu kuin kirja, kaikella kunnialla liisterineen pðivineen, nyt hðnen vaan pitðisi maata ihan liikkumatta eikð ajatella yhtððn mitððn, niin viisaus tulisi ihan itsestððn. Ellen makasikin liikahtamatta ja nðki paljon vaivaa, voidaksensa olla ajattelematta. Ja kuitenkin tuli hðnen mieleensð aina tuo juttu kirjasta. Oliko hðn todellakin nyt muuttunut kirjaksi ja eik— hðnen enðð tarvinnut lukea! Vaan olihan se mahdotointa! Tiesihðn hðn ettð nimensð oli Ellen ja ettð hðn oli pieni tytt—. Vaan kuitenkin takeltui hðn tuohon ajatukseen. Hðnen pððnsð oli muka suuri paksu kirja, lehmðt tulivat kððntðmððn sen lehtið ja Andreas sai suurella vaivalla niitð pois ajetuksi. Se oli kuumeen houreita. Sitð kesti pari pðivðð, ja nðiden kuluessa isð istui lakkaamatta vuoteen vieressð ja piti huolta siitð, ett'ei Ellen liikuttaisi kipeðð jðsentðnsð houreissansa. Nðin herðsi Ellen erððnð aamuna ja ymmðrsi kuinka asian laita oli. Suuressa nojatuolissa, jossa oli korkea selkðpuu, istui isð kasvot pðivðð vasten; valo, joka tuli puoleksi lasketun kartiinin alta, valaisi niitð. Hðn oli hetkeksi ummistanut silmðnsð. Sairas oli maannut niin rauhallisesti. Ellen katseli tarkasti isðnsð kasvoja ja ajatteli ettð oikeastaan oli kummallista, ett'ei hðn ennen ollut nðhnyt niitð. Kuinka vieraat ne kuitenkin olivat hðnelle! -- Ja ne nðyttivðt niin ankarille, vanhoille, huolistuneille nuo kasvot, vaikka hðn tiesi ettð isðnsð ei ollut vanha; sen oli Lypsðjð-Tiina sanonut usein kyllð, ja joka kerta lisðnnyt, ettð oli kumma kun ei kartanonhaltija nainut uudestaan; olihan hðn mies parhaimmassa ijðssððn. Ellen makasi siinð ja ajatteli tðtð hetken aikaa. Silloin juolahti mieleensð ettð hðnellð kerran oli ollut ðitikin, niin oli ainakin Lypsðjð-Tiina kertonut. Kummallista, ettð hðnellð oli ollut ðiti, jota hðn ei ollenkaan tuntenut, eikð koskaan ollut nðhnyt. Kyllð kai hðn kuitenkin oli ollut olemassa, tuo ðiti, arveli Ellen, ja oli my—skin rakastanut hðntð, isðð, tuossa nojatuolissa; sillð kun ihmiset olivat naimisessa, niin rakastivat he toinen toistansa, oli Lypsðjð-Tiina sanonut. Isð ei ollut ajanut partaansa pariin pðivððn. Se pisti esiin joka paikassa kasvojen alapuolella ja hiustupsu oli valunut otsalle. Oliko hðnen, Ellen'in ðiti todellakin rakastanut isðð? No niin, siitð oli pitkð aika. Mutta kuitenkin! Hðn katseli yl—s kattoon ja tietðmðttðnsð hiipi mieleensð yksinðisyyden tunne. Talonkoira Tyra, lehmðt, hevoset, lampaat, siat, pienet porsaatkin, Liina, isð, kaikkien antoi hðn mielessðnsð kulkea ohitsensa ja kaikissa oli joku vaillinaisuus. Ett'ei l—ytynyt ainoatakaan, jota hðn olisi oikein rakastanut! Hðn kuuli jotain ððntð kamarista ja kððntyi sinne pðin. Siinð istui, selin hðneen, poika harmaassa takissa, kyynyspððt p—ydðllð, peukalot korvien alla. Hðn luki varmaankin. áðni, joka oli Ellen'ille ilmoittanut hðnen lðsnðolonsa, oli lehden kððntðmisestð syntynyt. Oliko se Andreas? Ei, se ei ollut mahdollista. Andreas tððllð sisðllð? Ja lukemassa kirjaa? Vaan kuka se oli? Isð avasi silmðnsð! -- Kuinka sinð voit? -- Hyvin! Kuka tuo poika on tuolla p—ydðn ððressð? Vieras nousi ja tuli vðhðn ujosti Ellenin luo. Se oli suuri pulska poika neljðnnellð- tai viidennellðtoista, haparoivilla liikunnoilla, vaaleakasvoinen ja omituisilla silmillð, jotka aina ikððnkuin etsivðt jotain huoneessa. -- Se on Henrik serkkusi! sanoi hra Jansen. Hðn jðð tðnne luoksesi sinulle seurakumppaliksi. -- Tuleeko hðn aina olemaan minun luonani? -- Nii-in! -- Se on hyvð. Saanko minð jotakin sy—tðvðksi. Henrik oli hra Jansen'in velipuolen poika. Tðmðn velipuolen oli, niinkuin sanotaan, kðynyt huonosti elðmðssð. Hðn oli nuorena nainut ja oli saanut vaimoksi sellaisen, joka huonosti osasi taloutta hoitaa. Hðn kuoli pois mieheltððn ja suurelta lapsijoukolta. Miehen toimet oli aina kðyneet ala-mðkeð, hðn oli epðkðytðnn—llinen ja herkkðuskoinen. Hyvð mielensð oli mennyt samaa tietð kuin toimensakin, ja niinpð terveyskin. Kuolinvuoteellansa oli hðnellð vielð puoli-tusina ala-ikðisið lapsia ympðrillðnsð. Mutta nyt ystðvðt ja sukulaiset riensivðt avuksi ja auttoivat miten taisivat. Onhan sððnt—nð ettð kaikki ensin pitðð olla hukassa ennenkuin "avuksi riennetððn". Lapset jaettiin. Hra Jansen sai Henrikin. Tðmðn, joka tðhðn asti oli ollut vapaa-oppilaana latina-koulussa, mððrðsi suku-neuvosto maanviljelijðksi. Hðnen selkðnsð leveyttð mitattiin ja erðs setð ynnð tðti kirjoittivat hra Jansen'ille. Poika, puoli-tusina paitoja ja muutamat koulukirjat pistettiin postivaunuihin ja saapuivat kartanoon samana pðivðnð kuin onnettomuus oli tapahtunut Ellen'ille. Hra Jansen mieltyi kohta poikaan. Se seikka ettð tðmð oli noin kummallinen ja haparoiva, Ellen taas lujamielinen ja selvð-tahtoinen, lisðsi tðtð mieltymystð. Aluksi teki hðn hðnet yksistððn sairashoitajaksi. Hðnen tðytyi kantaa Ellen sohvalle, kun sija oli laitettava uudestaan, hðnen tðytyi lukea ððneen, ja kun tðmð rupesi vðsyttðmððn Ellen'ið, tðytyi hðnen kertoa koulusta, toisista pojista ja opettajista. Ellen huomasi viimein ettð se oli sangen hauska asia tuo sððren taittaminen, varsinkin kun opetus lukemisessa ja kirjoittamisessa sen kautta jðisi siksensð. Tohtori kðvi joka pðivð Ellenið katsomassa. Alussa oli hðn tyytyvðinen parantumiseen, mutta vðhitellen rupesi hðn arvelevaiseksi. Sððri ei tahtonut tulla eheðksi. Hðn puhui asiasta isðn kanssa ja molemmat herrat ottivat sen hyvin totisesti. Olisiko imettðjð kenties ollut huonossa terveydessð? Niin, kaikissa tapauksissa oli nyt my—hðistð kuulustella hðntð, Hðn oli jo kaikkien vuorien takana. Taikka olisiko hra Jansen...? Hðn kielsi juhlallisesti. Lððkðri pudisti pððtðnsð ja Ellen huvitteli mainiosti uuden toverin kanssa. Viimein pisti jotain tohtorin pððhðn. Hðn tuli erððnð pðivðnð edellð puolen pðivðð, jolloin tiesi kartanon-haltijan olevan niityillð. Henrik istui lukemassa satuja Ellen'ille. Tohtori pyysi pojan hakea itsellensð lasin maitoa mejeristð, ja jððtyðnsð yksin sairaan kanssa sanoi tohtori: -- Terveisið papilta, Ellen. Hðn kysyi minulta kuinka sinulta kðvi lukeminen ja kirjoittaminen. Ellen punastui eikð sanonut mitððn. Tohtori jatkoi: -- Papin tulee kuukausittain kirjoittaa kuninkaalle kaikista pienistð tyt—istð tððllð maalla, mitenkð he kðyttðvðt itsiðnsð ja varsinkin kuinka he lukevat ja kirjoittavat. Jok'ei mitððn osaa lðhetetððn kauas pois tððltð suureen kaupunkiin, jossa saa tavata ja piirtðð kirjaimia koko pðivðn, ei ensinkððn saa leikkið. Mutta minð sanoin nyt papille ettð sinð olit ollut kipeðn jalan tðhden vuoteen omana, vaan ettð pian tulisit terveeksi ja silloin olisit hyvin ahkera, kun vaan pððsisit yl—s. Tohtori tietðð nimittðin varsin hyvin kuinka pitkðð aikaa tuommoinen jalka tarvitsee parantuaksensa! Ellen oli kðynyt tulipunaiseksi. Hðn katseli lððkðrið aralla silmðyksellð: -- Tiedðtk— aivan varmaan kuinka pitkð aika...? -- Aivan tðsmðlleen! Henrik tuli maidon kanssa ja vetðysi kohta ikkunan loukkoon, kun huomasi ettð tohtori rupesi siteisin kðsiksi. -- Sinð makaat varmaankin levottomasti y—llð, side on aivan h—llð. Ei taida olla hyvð ettð Henrik lukee sinulle kaikki nuo sadut! Ellen puri peitteesen eikð sanonut mitððn. Tðnð iltapðivðnð ja seuraavina pðivinð kartanonhaltija otti Henrik'in mukaansa ulkot—ihin. Kun tohtori kðvi katsomassa viikon lopussa oli sððri terve. Hðn pusersi kovasti hellðð paikkaa. Ellen ei paljon aristellut. Tohtori kumartui ja suuteli hðnen otsaansa. Mennessðnsð ovesta ulos mutisi hðn itsekseen: -- Tahtoa hðnellð on ja hermoja my—skin. Tuo pikku noita! Hðn olisi voinut kauan pitðð minua narrina. Ja minð rupeen arvaamaan pahaa verta! Ulkopuolella kartanoa tapasi hðn sen haltijan. -- Nousevalla viikolla voi hðn jðttðð sðngyn; ja silloin ei taida olla haitaksi ajatella opetusta? Herra Jansen nyykðhytti pððtðnsð. Ja Ellen nousi ja opetus alkoi. Se kðvi hitaasti eteenpðin. Paha kyllð Ellen ei enðð ollut siinð ijðssð, jolloin lapsi tekee ty—tð ihan koneentapaisesti yhtð paljon matkimis-halusta kuin torujen pelosta. Ellen'in matkimis-halu oli jo mallikseen ottanut ympðr—ivðn luonnon ja pelkoa hðn ei tuntenut. Kðvellð kðsillððn, liverrellð kuin leivonen, laulaa rakkauden lauluja, sitð hðn teki kðskemðttðkin. Mutta ankarasti tuli hðnen kðrsimys-voimansa koetelluksi kun hðn pantiin piirtðmððn noita ikðvið viivoja toisten viivojen mukaan ja ððntðmððn kummallisia ððnið toisien ððnien mukaan, joita hðnelle lausuttiin. Isð tuli kðrsimðtt—mðksi. Hðn rupesi pelkððmððn ettð tyttðrensð oli tyhmð, ehkð jotain vielð pahempaakin. Hðn ei tahtonut koulunkðynnillð pilata lapsen luontoa, mutta hðnen tðytyi toki osata lukea ja kirjoittaa; se seikka, ettð jok'ainoa pitkðllinen ja tuskallinen opetustunti oli tuottanut Ellen'ille yhtð vðhðn tietoja kuin edelliset, loukkasi hðnen isðllistð ylpeyttððn. Hðn otti Henrik'in tallista ja ulkoty—stð ja pani hðnet opettajaksi. Tðmð muutos miellytti Ellen'ið ja hðn teki muutamia voimallisia ponnistuksia aapisissa ja kirjoitus-vihossansa. Mutta siihen se jði. Oli nðet paljon hauskempi laskea vðhðn leikkið tuon nuoren opettajan kanssa, varsinkin kun tðmð salli sitð. Kun puoli sivua oli kirjoitettu ja raapitettu, esitteli Ellen ettð mentðisiin ulos kðvelemððn, ja kun tðtð ei sallittu piirsi hðn niin kauheita irvi-kuvia M:stð ja O:sta ja luki lauseen: "lammas mððkyy karsinassa" niin monilla luonnon mukaisilla ððnillð, ettð Henrik naurettavassa epðtoivossa totisesti kysyi hðneltð, oliko Ellen'in aikomus tehdð hðntð yhtð hulluksi kuin itse oli? -- En olekkaan hullu enkð tahdo sinuakaan hulluksi tehdð! sanoi Ellen halaten ja suudellen Henrikið. Viimein tðmð kðvi liian pitkðlliseksi Henrikille. Erððnð pðivðnð opetustunnin loppupuolella nousi hðn yht'ðkkið p—ydðn ððrestð ja katseli Ellen'ið ylenkatseellisella silmðyksellð! -- Sinð olet tyhmin tytt—, mitð elðissðni olen tuntenut! Hðn meni ovesta ulos ja heitti sen kiinni jðlkeensð niin ettð pamahti. Ellen katseli hðmmðstyneenð yl—s irvi-kuvistansa. No, kyllð kai hðn pian palajaa! Mutta kun kului neljðnnestunti eikð Henrik palannutkaan, rupesi asia nðyttðmððn arveluttavalta Ellenin mielestð. -- Tyhmð tytt—! Tyhmin mitð hðn elðissðnsð oli tuntenut! Hðn rupesi miettimððn kuinka monta hðn mahdollisesti oli elðissðnsð tuntenut, ja kun hðn, purren kynð-varttansa, tuli siihen pððt—kseen, ett'ei voinut olla niin varsin suuri eroitus heidðn ikðnsð vðlillð, niin hðn suuttui. Ei, _hðn_ oli tyhmð poika! Hðn otti lðkkiastian ja tyhjensi sen kirjoitusviholle, pani tðmðn kiinni ja hyppðsi ikkunasta ulos tarhaan. Henrik oli kiinni saatava, vaan hðn ei ollut siellð ulkona. Ellen hyppðsi aidan yli, ajatteli sitð kertaa, jolloin viimein oli hypðnnyt sen yli ja toivoi tapaavansa Andreasta. Ehkð oli Andreas niityillð. Ellen juoksi nopeasti sinne pðin, missð nðki lehmið kuin kirjavia pilkkuja etððltð. Kun hðn saapui sinne, nðki hðn Andreaksen. Tðmð istui mðttððllð, heilutti sarakeppiðnsð ja s—i voitaleipðð. -- Hyvðð pðivðð, Andreas, kuinka jaksat? Hðn lakkasi sy—mðstð ja pudotti keppinsð. -- Kiitoksia, hyvin vaan. Oletko sinð terve nyt? -- Olen; voithan sinð nðhdð sen. Ellen otti kepin ja meni lehmien luo. Ne kðrsivðt kuumuudesta ja hðnnðt liikkuivat ehtimiseen. Hðn ajoi pois paarmoja sara-oksalla ja palasi sitten Andreaksen luo. -- Anna mulle palanen voi-leivðstðs! Andreas taittoi kohta suuren palasen leivðstð ja antoi Ellenille. Ellen istui hðnen viereensð sy—mððn. -- Osaatko lukea? kysyi Ellen pojalta, suu tðynnð ruokaa. -- Osaan jotensakin! -- Ja kirjoittaa? -- O-jaa kðyhðn se! -- Kuinka vanha olet oikeastaan? -- Mikonpðivðnð tðytðn kolmetoista! Ellen vaikeni ja katseli eteensð. -- Kestik— oppiminen sinulta kauan? kysyi hðn viimein. -- Alussa kyllð kðvi huonosti, mutta kerran koulumestari sanoi minua tyhmðksi elukaksi, ja sitð minð en tahtonut hyvðnð pitðð, sillð minð tiesin ett'en ollut tyhmempi kuin Mathias, joka oli minua nuorempi, ja osasi lukea, kuin pappi! Ellen oli taas tarttunut keppiin ja heilutti sitð ankarasti. Sitten nousi hðn ja jðtti ruoan. -- Mettetk—? kysyi poika. -- Menen! -- Etk— tahdo sy—dð enempðð? -- En! -- Anna minulle keppi! -- Sinð voit hankkia itsellesi toisen! Hðn juoksi kappaleen matkaa, seisahtui, mietti hetken, palasi pojan luo ja antoi hðnelle kepin ja kðden yht'aikaa. -- Hyvðsti Andreas, minun tðytyy palata kartanoon lukemaan Henrikin kanssa. Uh! -- Etk— kðrsi lukemista? -- En! -- Etk— kðrsi Henrikið my—skððn? -- En kðrsi hðntð! Ellen kððntyi ja juoksi kotia tðyttð laukkaa. Koski vielð vðhðn jalkaan, vaan hðn astui sitð kovemmin sillð. Hðn kðvi samaa tietð aidan yli ja ikkunasta sisððn. Henrik seisoi p—ydðn ððressð ja kððnsi lehtið kirjoitusvihossa. Ellen meni nopeasti hðnen luo, otti tuolin ja istui p—ydðn ððreen. -- Pitððk— meidðn aloittaa taas, Henrik? Hðn ei vastannut, vaan koetti saada erillensð lðkkiset lehdet. -- Minð kysyin: pitððk— meidðn aloittaa? -- Sinð olet aika porsas, sanoi Henrik. Tulinen puna lensi kuin leimaus Ellen'in poskille, hðn nousi samassa ja antoi Henrikille aika voimallisen korvapuustin. Henrik oli kaatua taaksepðin; tytt— riensi ovesta ulos ky—kkiin Tiinan luo, josta hðn otti kiinni molemmin kðsin, huutaen: Henrik on jðlessðni; hðn tahtoo minua ly—dð! -- Mitð, tahtooko hðn ly—dð sinua! Koettakoon vaan! sanoi Tiina, kiertðen hameen lemmikkinsð ympðri. Hra Jansen tuli ovesta sisððn ja kuuli heidðn puheensa. Hðn rypisti silmð-kulmiansa ja astui huoneesen, jossa Henrik vielð seisoi hðmmðstyneenð, kirjoitus-vihko toisessa kðdessð ja toinen kðsi poskellansa. -- Minð pyysin sinua lukemaan Ellen'in kanssa enkð nðyttðmððn koulumestarin tapoja, sanoi kartanon-haltija ankarasti. -- Minð ... minð ... hðn...! ðnkkðsi poika ja piti kirjaa edessðnsð _corpus delicti'nð_. -- Hyvð. Jos tahdot Ellen'istð valittaa, niin tule minun luo, mutta ðlð itse rupee oikeutta harjoittamaan, kuuletkos! Hra Jansen'in suuret saappaat tekivðt tavattoman paljon melua, kun hðn astui vð'en tuvan kautta ky—kkiin. Siellð Ellen makasi polvillansa ja itki Lypsðjð-Tiinan hameisin. Hra Jansen seisahtui ohitse mennessððn, taputti Ellenin pððtð ja sanoi: -- Nyt olen nuhdellut Henrik'ið; ei hðn enðð ole sinua kiusaava. Nðytð nyt ettð tahdot olla pieni hyvð tytt—! Ellen nousi kun isð oli mennyt. Hðnen ððnensð oli ollut niin hellð ja hðnen kðtensð oli levðnnyt niin k—ykðisesti hðnen pððlaellansa; isðn sanat olivat soineet niin ystðvðlisiltð ja puolustavaisilta. Mutta mitð tðmð oli? Olihan _hðn_ ly—nyt Henrikið ja olisi itse tarvinnut nuhdetta ... niin, mutta Henrik oli soimannut hðntð!... Ja hðn oli kiusannut Henrikið... Hðn olisi mielellððn puolustanut itseðnsð. Kaikki sitð tahtovat ja varsinkin lapset. Mutta rakkaus totuuteen oli Ellenissð voimakkaampi. Hðn oli nyt joutunut vððrðlle kannalle ja vetðnyt Henrikin mukaansa. Hðn tahtoi sisððn Henrikin luo ja soi ettð Henrik hðntð l—isi. Vaikka Tiina koetti hðntð pidðttðð, meni hðn kuitenkin huoneesen. Hðn avasi oven. Henrik istui p—ydðn ððressð pðð kðsien nojalla ja tuijotti alakuloisesti eteensð. Ellen lðhestyi aivan hitaasti, seisahtui keskellð lattiaa ja juoksi sitten oikein karkaamalla Henrikin kaulaan. Tðmð koetti irroittaa itseðnsð, mutta tytt— kiertyi kuin kððrme hðnen ympðrinsð ja istui viimein hðnen syliinsð. Silloin pojan mieleen hiipi outo tunne, jota hðn ei sinð hetkenð ymmðrtðnyt, mutta hðn punastui kuitenkin, vðhðn sðikðhtyneenð siitð, ikððnkuin ei olisi ollut kaikki, niinkuin pitðisi olla. Hðn asetti tyt—n tuolille viereensð. Ellen piti hðnen kðdestðnsð kiinni ja kysyi oliko hðn kovasti suuttunut hðneen. -- En nyt enðð! vastasi hðn. Enkð minð oikeastaan ole ollut niin suuttunut kuin murheellinen! -- Murheellinenko? kysyi Ellen. -- Niin, nðetk—s ... olisi ollut eri asia jos minð esim. olisin ollut sun veljesi. -- Miksi niin? -- Etk— ymmðrrð ... ettð kun isðsi sanoo semmoista minulle, huolimatta siitð olenko sitð ansainnut vai en, niin minun asemani tððllð tulee vielð tukalammaksi! -- En ymmðrrð! -- Sinð oletkin vaan pieni tytt—! -- Ethðn sinðkððn niin suuri ole. Et ole vielð ripillð kðynyt! -- álkððmme siitð riidelk—. Minð olen tððllð niinkuin armosta, ymmðrrðtk—s! Ellen katseli hðntð hetken aikaa epðillen. Ja vihdoin hðn sai kun saikin jonkinmoisen kðsityksen asiasta. -- Sinð olet tððllð minun luonani! sanoi hðn niin totisesti ja vakaasti ett'ei suinkaan olisi luullut hðnellð olevan mitððn yhteistð sen lðkkisen kirjoitusvihon kanssa, jota Henrik piteli kðdessðnsð. Henrik hymyili tuolla hajamielisellð tavallansa. Hðnen hymynsð muistutti Lokakuun auringosta, johon ei ole varsin kauan luottamista. -- Tuo tyhmð vihko, sen me poltamme ja aloitamme kohta uutta! huusi Ellen ja pani kohta tuomionsa toimeen. Laitettiin uusi vihko ja aloitettiin uudestaan. Kaksi kuukautta my—hemmin Ellen osasi kirjoittaa ja lukea sujuvasti. III. Henrik kðvi nyt papin luona. Ellen meni aina hðntð vastaan-ottamaan, kun hðnen opetus-tuutinsa siellð oli loppunut, ja silloin he tavallisesti kðvelivðt kankaalla tai talon mailla. Henrik puhui siitð, mitð oli keskusteltu papin kanssa. Hðn oli ylimalkain taipunut hengellisyyteen puritanin tavalla. Elðmð hðnen kodissaan ei voinut tehdð hðnen luontoansa iloiseksi; hðnen olemisensa koulussa k—yhðnð vapaa-oppilaana ei my—skððn ollut ruusunkarvainen. Hðn oli sanalla sanoen saanut synkðn katsantotavan ylipððtð. Hðnen elðmðnsð maalla, voimallinen ravinto, raitis ilma ja ruumiillinen ty— oli hiukan helpoittanut tðtð. Vaan luonto on luonto ja vaaleankarvainen lehmð ei koskaan muutu punaiseksi, vaikka sille kuinka paljon nauriita sy—tettðisiin, sanoi Lypsðjð-Tiina. Ellen kuunteli alussa hurskaasti, sillð hðn oli kuullut ettð niin oli tehtðvð. Mutta kun Henrikin esitelmðt eivðt erittðin kðsittðneet jumaluus-oppia, vaan pyhið taruja ja kertomuksia vanhasta testamentista, niin tðmð kuunteleminen viran puolesta muuttui elðvðksi osan-otoksi. Hðn sai kertoa niitð uudestaan monta kertaa ja kun sitten rupesi puhumaan papin selityksistð, niin Ellen itsekseen jatkoi tarua samaan suuntaan, kuin se oli aloitettu, lisðten siihen yhtð ja toista omasta havainto-piiristððn. Siten luonto hðnen ympðrillðnsð tuli hðnelle yhð elðvðmmðksi. Puut ja pensaat, kukkaset ja ruohot, niin, itse kivetkin puhuivat hðnelle, elðimið mainitsematta, jotka olivat hðnen likeiset tuttavansa. Ja tðll'aikaa Henrik kðvi hðnen vieressðnsð ja vaivasi itseðnsð kaikenlaisilla mutkallisilla jumaluus-opillisilla kysymyksillð n.k. pyhentðmisestð lihankiduttamisen kautta, syntisyyden eri asteista, puhumattakaan Pyh. Kolminaisuuden suuresta arvoituksesta. Erððnð iltapðivðnð, ennenkuin syys-y—t olivat aloitetut, oli Ellen tavallisuuden mukaan tullut Henrikið vastaan pappilan edustalle ja he olivat menneet yhdessð kotiapðin kankaan yli. He kðvivðt istumaan vanhalle rauniolle, mðellð saartokaivannon toisella puolella, ja katselivat sieltð niittyjen yli. Pelloilta lðheisyydessð tuli kypsyneen viljan tuoksua sinne asti, missð he istuivat. Ellen levitti sieraimiansa ja hengitti tuoksua. -- Sinð Henrik menet varmaankin leikkuusen huomenna? -- Menen! -- Sitten sinun tðytyy tðnð iltana kertoa tuosta vanhasta kartanosta, joka oli tððllð. Sinð kerrot niin kauniisti siitð. Henrik oli vaipunut mietteisin. Hðn oli kaukana vanhasta kartanosta, kaukana uudessa testamentissa. Kun Ellen ei saanut mitððn vastausta, kððntyi hðn pahoillansa pois. Vaan koska Henrik ei nðyttðnyt tulevan sen hupaisemmaksi, laski Ellen kðtensð polvilleen ja rupesi laulamaan laulua, jonka oli kuullut vðen tuvassa ja monta asiaa lensi sill'aikaa hðnen pððnsð lðpi. Kun palasi karua ja pimeni y— Mð itkien odotin siellð, Ja kun oli loppunut pðivðn ty— Mð vuoteella valitin vielð. Hðn vastaan tuli, hðn katsonut ei, Loi syrjðhðn silmðnsð; tiennyt En oisi mð kaikki! Hðn rauhani vei, Ja siitð on vuosia vierryt. Kaks' kieltð on suussa tuon pettðjðn Mist' toinen vei mielenkin multa. Oi, vaikka hðn tiesi mun lempivðn, On hðnellð toinen jo kulta. Vaan joskin mun suruni kuolohon vie, Jos tylsðksi mieleni vuoli: Hðn rakkahin kaikista mulle lie, En ikðnð toisesta huoli. Henrik herðsi unelmistaan. -- Mitð lauluja sinð laulat! -- Mitðk— lauluja laulan? kertoi hðn kummastellen. -- Niin, se ei ollut mikððn laulu sinulle! -- Ah! se on kaunis laulu. Se soi niin kauniille ja Tiina laulaa sitð aina! Henrik puri huultansa ja ymmðrsi ett'ei hðn voinut ruveta tarkempiin selityksiin. -- Sinun pitðisi ennemmin oppia joitakuita kauniita iltalauluja, sanoi hðn hetken ððnett—myyden jðlkeen. -- Niin opeta joku minulle. Onhan nyt ilta; laula joku! Henrik punastui ja katsoi ympðrillensð. Kun oli vakuutettu siitð, ettð olivat yksin, aloitti hðn ððnellð, joka, niinkuin sanotaan, on karkenemassa, erððn virren nuottia. Hðn oli aloittanut liian matalalta ja oli milt'ei vaipua vanhaan saartokaivantoon asti ennenkuin loppuun pððsi. Hðn lauloi: Jo pðivð menee mailleen, Levolle laskeuu, Ja illan hetket rientðð -- Sieluni valmistu! Et tiedð kesðn tullen Min syksy tuottavi! Jo ehkð tðnð y—nð Sua kutsuu tuomari. Pukusi huonon koitat Sð vaippaan kðtkeð, Vaan kerjðlðisen nuttu On vihdoin nðkyvð. Jos aurinkokin laski, On moni vartia, Mi sydðn-y—llð tutkii Jokaista soppea. Kas, illan hetket rientðð, Soi ððni kellojen! Oo valmis joka hetki, Lðhenee viimeinen. Laulettuansa hðn nousi. Ellen jði istumaan, veti jalat allensa ja liikkui edes-takaisin. -- Se kðy niin hitaasti ja siitð tulee mieli niin oudoksi! sanoi hðn. -- Eik— se ole kaunis mielestðs? kysyi Henrik ðreðsti. Hðn alensi toista olkapððtðnsð vðhðn ja pani pððnsð kallelle. -- Sanoakseni totuuden, niin pidðn Tiinan laulua parempana! Henrik tuijoitti melkein kauhistuneena Elleniin. Mutta Ellen katseli hymyillen ja niin viattomasti hðnen kasvoihinsa, niin tietðmðt—innð rikoksestaan, ettð Henrik kauhistuksen sijassa tunsi sððlið ja paitsi sitð vielð toistakin tunnetta, jota hðn olisi ollut ensimðinen kieltðmððn ja viimeinen ymmðrtðmððn jos olisi viitattu siihen. Ja kuitenkin tuo salakðhmðinen hellð tunne asui vakaantumattoman pojan sydðmessð, jossa se kuiskasi ettð Ellen, joka tuossa istui sammuvassa iltavalossa, suuret tummat silmðt hðneen luotuna, tuuhea tukka valuen alas niskaa my—ten, hienosti muodostetuilla pðivettyneillð kasvoilla, jotka eivðt enððn olleet ainoastaan lapsellisia, ja hienoilla kðsivarsilla, paljaat olkapðihin asti, vðkevðt jos kohta hienot, -- ettð tðmð puoleksi haaveellinen olento, joka niin lujamielisenð kulki maailman lðpi ja aina tiesi mitð hðn arveli kaikista asioista ja mitð hðnen oli tekeminen; ettð tðmð keijukainen, joka samalla oli niin inhimillinen, oli hðnet valloittanut ja ahdisti hðntð tðllð vallallansa tavalla, joka hðnestð jo nytkin tuntui pððsemðtt—mðltð. Rakkaus tðllð ijðllð on kaikissa tapauksissa onnetoin. Tarvitaan yhtð paljon jðrkeð kuin sydðntð rakastaaksensa eikð samalla siitð kðrsið. Henrik oli tuskauntunut ja tyytymðt—in. Ja kuitenkin olisi hðn mielellððn vielð hetken aikaa tahtonut seisoa Ellen'in edessð. Mutta nyt Ellen nousi, sysðsi tukkansa taaksepðin ja pudisti pððtððn niin ettð kiharat taas levisivðt ja tummana kehyksenð ympðr—ivðt kasvoja, joidenka muoto siitð tuli vielð haaveellisemmaksi ja silmðt vielð loistavammiksi. -- Menkððmme sisððn! sanoi hðn. Kaste on jo laskenut, minð olen ihan mðrkð selðstðni! Ellen juoksi edeltð, Henrik ramusi jðlessð. Kun olivat tulleet kartanoon, seisahtui Henrik ja pidðtti Ellen'in, sanoen: -- Kuules Ellen, sinun pitðisi ottaa kelvollisia runokirjoja kirjakaapista tuolla sisðllð. Ja sitten saisit koettaa unohtaa runot vðentuvasta. Ei ne ole kauniita eikð ne sovi sinulle! Kun kalkki muut kartanossa olivat levolle menneet, meni Ellen puoleksi riisuttuna kynttilð kðdessð jokapðivðis-huoneesen ja avasi kirjakaapin. Se nirisi ja narisi niinkuin olisi tahtonut panna vastalauseensa tðtð hðiri—tð vastaan monivuotisessa rauhassa. Ellen katseli kummastellen kaikkia nðitð sidotuita ja nidotuita kirjoja, jotka osasivat kertoa niin paljon. Nyt hðn oli aivan ylpeð lukemistaidostansa ja otti joukosta tusinan kirjoja, joissa hðn huomasi olevan runoja. Ne, jotka eivðt runoutta sisðltðneet, pisti hðn ylenkatseella paikoilleen jðlleen. Sitten palasi hðn kamariinsa, pani pitkðkseen sðngylle ja veti peitteen pððllensð. Kynttilð seisoi niin rauhaisasti keltaisella valollansa pienellð y—-p—ydðllð. Ellen tarttui kirjoihin yksittðin ja luki vðhðn sieltð tððltð. Kaksi niistð oli ihan yhtðlðiset ja sisðlsivðt semmoista, kuin Henrik oli laulanut. Niiden kanssa oli hðn pian valmis. Puolia, niin enemmðn kuin puolia, toisten kirjain sisðll—stð hðn ei ymmðrtðnyt, mutta kun hðn suotta koetti laulaa vðrssyjð aivan hiljaa, niin se onnistui paremmin. Niin hðn makasi hehkuvilla poskilla ja kuume veressð ja luki ja lauleskeli siksi kun kynttilð yht'ðkkið leimahti ja samassa valittavalla ððnellð sammui. Ellen sðikðhtyi ja huomasi ettð ensimðinen pðivðnvalo valaisi sitð osaa huoneesta, joka oli lðhinnð ikkunaa. Valtimuksellinen tunne kðski hðnen kðtkeð nðmð kirjat, ett'ei kukaan arvaamatta l—ytðisi niitð, kun my—hemmin aamulla hðntð herðttðisivðt. Hðn tuuppasi kaikki kirjat sðnkyyn ja riisui vaatteet pððltðnsð. Hðn istui hetken aikaa sðngyssð ja katseli itseðnsð uteliaasti. Vaan yht'ðkkið hðn sðikðhtyi, katseli nopeasti taaksensa ikkunaan pðin, kurkistaisiko kenties joku lintu tai muu elðvð olento ikkunasta sisððn. Vaan ulkona oli kaikki hiljaa ja ððnet—intð, ainoastaan pðivð katsoi ikkunasta sisððn aivan pienillð unisilla silmillð, katseli lasta, jolla ensi kerran oli ollut neidontapaisia tunteita ja nyt kiireesti veti peitteen pððlleen. Samassa kun heittðysi pitkðlleen huudahti Ellen hiljaa, sillð hðn satutti itseðnsð kirjoja vastaan, joita ei muistanut olevan siinð. Ellen oli tðyttðnyt kaksitoista vuotta. Hðn oli voimakas ja solakka, ehkð vielð liian laiha. Ennen oli hðn aina ottanut hartaasti osaa syksyt—ihin; tðnð vuonna ei hðn edes tehnyt niin paljon, ettð olisi sitonut yhtððn lyhdettð. Hðn oli varsin iloinen siitð, ettð kalkilla oli niin kiire, Henrikillð my—skin; hðn sai tðten olla rauhassa eikð hðnen tarvinnut kðyttðð —itð lukemiseen. Hðn luki koko syksyn, luki vielð ripillelaskentajuhlan aikana, istui penkissð pappilan perheen takana ja lausui runoja itsekseen. Ei hðn nðhnytkððn papin molempia tyttðrið, jotka seisoivat lattialla kuorissa silkkihameissa ja ruusuisissa ranskalaisissa shaaleissa vastapððtð Henrikið. Hetken aikaa tarkasteli hðn Henrikið ja oli tyytyvðinen hðneen niinkuin hevoisvðen eversti pulskaan adjutanttiinsa. Hðn oli kovin kalpea tðnð pðivðnð ja tuo epðmððrðinen hiusten vðri teki hðnen kasvonsa vielð kalpeammiksi. Mutta hðn oli niin hyvðnnðk—inen talollisten poikien rinnalla huonosti leikatuissa vaatteissaan, sileiksi nuollulla tukallaan ja kiiltðvðt kultanapit korvissa. Henrik oli saanut pððllensð tohtorin mustan takin -- kartanonhaltija ei koskaan muistanut vaatteita. -- Se oli hiukan ahdas kainaloista, mutta sitð paremmin tuli hðnen nuori voimakas vartalonsa nðkyviin. Itse Henrik ei katsellut ketðkððn, ei edes pappia, kun tðmð kyseli hðntð. Hðn vastasi vakaasti ja nopeasti kysymyksiin, vaikka pidðtetyllð ððnellð, ja kun pappi jatkoi matkaansa hðnen naapurinsa luo, katseli Henrik yl—s holviin siksi kun juhlallisuus oli pððttynyt ja tohtori vei hðnet ulos kirkosta. Hra Jansen odotti ulkopuolella vaunuissaan. Ellen hyppðsi reippaasti yl—s niihin, mutta Henrik jði seisomaan kirkon ovelle sekð puhumaan papin ja tohtorin kanssa. -- Tule tervehtimððn meitð! sanoi pappi. Minun taloni on teille aina avoinna! Henrik kumarsi ujosti ja meni takaperin ulos vaunujen luo. -- Se on esikuvallinen nuori ihminen! sanoi pappi, kun vaunut olivat lðhteneet. -- Poika parka! sanoi lððkðri. Minð soisin ettð hðn olisi vðhemmðn esikuvallinen, niin hðnen matkansa elðmðn kautta tulisi hðnelle helpommaksi! -- Materialisti! sanoi pappi. Molemmat herrat kðvivðt kiistellen pappilaan pðin. Jonkun ajan kuluttua hðmmðstytti Ellen toveriansa lukemalla toisen runon toisensa perðstð, sieltð tððltð otettuja. -- Mitð tðmð kaikki on? kysyi Henrik. -- Se on koko ylimðinen hylly kirjakaapissa! vastasi hðn. -- Oletko sinð lukenut kaikki ne kirjat? -- Olen; tule kanssani, saat nðhdð! Hðn veti Henrikið mukaansa kamariin ja nðytti hðnelle piironkilaatikon. Se ali kirjoja tðynnð. Henrik pudisti pððtðnsð. -- Sitð minð en tarkoittanut! -- No olisitpa sitten todellakin voinut sanoa mitð tarkoitit! sanoi Ellen pahoillansa. Vaan nyt olet vaiti kuin myyrð, ymmðrrðtk—s! Hðn pani sormen huulilleen. Henrik katseli hðntð. Ellen otti hðntð kðsivarsista kiinni, nousi varpailleen ja suuteli hðntð. -- Et saa minua suudella! sanoi Henrik ðkðisesti ja tuuppasi hðntð pois. Ellen suuttui ja osoitti hðnelle ovea. Monta pðivðð perðtysten meni Ellen pois Henrikin tieltð. Kun huomasi ettð Henrik koetti lðhestyð hðntð, vðltti hðn sitð vielð enemmðn. Ei enððn ollut kartanossa kukaan, jolla olisi ollut mitððn sanomista Ellen'in suhteen. Hðn sai mennð ja tulla ihan mielensð mukaan. Hðn sulki itsensð tavallisesti illalla sisððn kamariinsa kun Henrik ty—n loputtua tuntikausia pelasi shakkia kartanonhaltijan kanssa, joka rupesi tulemaan harmaapðiseksi ja lihavaksi. Erððnð pðivðnð juoksi hðn kuitenkin Henrikin luo vanhalla tavallansa. Hðnellð oli muutamia kirjoja kainalossa. -- Mitð tðmð on? kysyi hðn ja nðytti Henrikille kirjan. -- Se on saksaa! vastasi Henrik. -- Ja tðmð? -- Se on ranskaa? -- Osaako kukaan sitð lukea? -- Osaan minð esimerkiksi. -- Voitko opettaa sitð minulle? -- Kyllð, jos sinun tekee mieli ja tahdot olla ahkera! He hankkivat kiireesti itselleen kielioppia ja sanakirjoja, ja sitð aikaa, mikð Henrikiltð jði ty—stð ja shakki-pelistð, pani hðn vieraitten kielien opettamiseen Ellenille. Ellen oli ahkera ja edistyi nopeasti. Tðllð tavalla aika kului sððnn—llisesti ja samalla nopeasti ja huomaamatta. Henrik oli vðhitellen tullut kartanonhaltijan lemmikiksi, ja mitð enemmðn lihavuus ja huono vointi rupesi vaivaamaan herra Jansen'ia, sitð enemmin kartanon hoito ja hallitus tuli hðnen nuoren voimakkaan apulaisensa osaksi. Henrik oli yhtð luotettava ty—ssðnsð kuin hðn oli harva-puheinen; tðmð viimeksi mainittu omaisuus miellytti my—s sangen paljon hra Jansen'ia. Kartanon-omistaja oleskeli nyt enimmiten sisðllð ja aika rupesi kðymððn hðnelle pitkðksi. Tðhðn asti oli hðnen kirjalliset tarpeensa supistuneet ainoastaan muutamiin kirjoihin, joita hðn alinomaa luki uudestaan; paitsi nðitð luki hðn vaan sanomalehtið. Nyt pisti erððnð pðivðnð pððhðnsð etsið jonkun kirjailijan teoksia kaapista. Hðn huomasi epðjðrjestyksen, joka vallitsi siinð, ja kðvi ympðri koko taloa, etsien puuttuvia kirjoja. Ellen oli lðhtenyt ulos ajamaan; hðnen kamarinsa ovi oli auki ja kartanon-haltija astui sinne. Kummaksensa l—ysi hðn siellð laatikot kaikenlaisia kirjoja tðynnð ynnð sanakirjoja ja kieli-oppia. Herra Jansen otti joukosta erððn kirjan -- ja rypisti silmð-kulmiansa. Siinð oli kaikenlaisia vanhoja englantilaisia ja saksalaisia romaneja, ranskalaisia nðytelmið, kirjailijoita, jotka olivat olleet pðivðn sankaria aikoja sitten. Siinð oli semmoisiakin kirjoja, joita ei herra Jansen tietðnyt omistavansakaan, ja semmoisia, jotka hðn heti pisti metsðstystakin suuriin taskuihin. Tðmð oli ikðvð seikka isðlle, joka juuri oli koettanut sulkea tuota piirið tyttðreltðnsð. Hðn katseli tarkasti koko pakan lðpi ja meni ky—kkiin, syli tðynnð kirjoja; siellð teki hðn takkaan suuren rovion risuista ja heitti kirjat sinne. Vielð kerran meni hðn kirjakaapin luo, tuomitsi sen sisðlt—ð seisoalta ja pani tuomion toimeen ulkona takassa. Kun Ellen tuli kotia, l—ysi hðn takassa suuren joukon tuhkaa ja puoleksi palaneita kirja-kansia. Hðn ei tehnyt kysymyksið; hðn arvasi mitð oli tapahtunut ja kuka oli tðmðn tehnyt. Tavan mukaan ei tðstð sanaakaan puhuttu isðn ja hðnen vðlillð. Hðnen luonteensa oli kðytðnn—llistð laatua ja hðn kunnioitti tekoja enemmðn kuin sanoja. Kun hðn taas seisoi pahasti kohdellun kirjakaapin edessð, olisi hðn, jos hðn ylimalkain olisi miettinyt kirjallisuutta, sen nykyisestð sisðll—stð voinut pððttðð kuinka vðhðn hyvið kirjoja oli kirjallisuuden alalla. IV. Ei tðmð seikka suuresti vaikuttanut Ellen'iin. Hðn oli, kuten jo sanottiin, kðytðnn—llinen luonnoltaan. Koska hðnen isðnsð oli sulkenut hðnet ulos kirjallisuudesta, niin hðnellð arvattavasti oli tukevat syyt siihen. Ilman tukevia syitð hðn ei luullut mitððn tapahtuvan, ja kun vðlistð silloin tðll—in joku asia nðytti jðrjett—mðltð, tuli se vaan siitð ett'emme voineet nðhdð noita salaisia syitð -- samalla tavalla kuin ei voinut huoneessa, jossa puimakone ty—skenteli, nðhdð hevoista ulkopuolella, joka vetðmðllð sen liikkeelle pani. Ja kun hðn mietteissððn oli nðin pitkðlle pððssyt, oli hðn melkein tyytyvðinen siihen ettð hðnen kirjallinen aikakautensa oli ohitse. Hðn oli lukenut kaikki ne kirjat, jotka olivat jðlellð, ja hankkia jollakin lailla itselleen uusia hukkuneiden sijaan, sitð ei hðn ajatellutkaan. Arvattavasti hðn ei ollut vielð saanut kðsiinsð kaikkein vaarallisimpia kirjoja taikka hðnen luontonsa oli niin raitis, niin vðhðn hermoista kokoonpantu, ett'ei kielletty hedelmð ollut erittðin houkuttelevainen. Ellen'in mielestð oli hauska taas olla entisillððn, liikkua vapaasti kuin lintu ja tuuli, ilman tuota surinaa korvissansa ja uneksimatta y—kaudet kaikenlaista kummaa. Kun hðn niin tunsi kuinka iloinen ja raitis hðn taas oli, pððtti hðn perinpohjin nauttia tðtð tuntoa ja luonnon ihanuutta. Hðn pððtti olla tekemðttð niin mitððn. Ja hðn ei todellakaan tehnyt mitððn. Vaan ennen pitkðð tðmð maleksiminen ympðri tienoota peninkulman pituisia matkoja jalkasin taikka vaunuissa kðvi ikðvðksi, varsinkin kun pðivð saattoi kulua ilman ettð hðn kohtasi ihmisið tai elukoita. Eikð suinkaan ollut hupaista kohdata papin tyttðrið silloin tðll—in, jotka rypistivðt nenððnsð "villille", niinkuin Ellenið pappilassa nimitettiin, kun ei ollut ketððn ihmistð, jolle olisi voinut uskoa ettð hðn suuresti ylenkatsoi papin tyttðrið, jotka jo olivat olevinansa "damia" ja ottivat vastaan ylioppilas-visitið lukukausien vðliaikoina, sekð vetivðt kalossia jalkaansa kun taivaasta oli pudonnut pari tippaa vettð. Henrikillð oli nyt aina kiire. Ellen'in mieleen muistui silloin Andreas, jonka hðn kokonaan oli unohtanut kirjallisella aikakaudellansa. Sillð voimalla, millð hðn hallitsi kaikkia kartanossa, isððnsð siihen luettuna, sai hðn aikaan ettð Andreas tuli hðnen henkivartijakseen. Tðmðn henkivartijansa kanssa kulki hðn sitten ympðri seutua, ajoi hðnen kanssa pienissð vaunuissaan, taikka kðveli hðnen kanssansa hietasðrkkið my—ten meren rannalla, jossa hðn istui hiedalle katsomaan auringon laskua tai kuulemaan mielihyvðllð tyrskyn tohisevaa laulua. Pian kaikki tunsivat heitð tðllð harvaan asutulla seudulla. Kun Ellen antoi Ruskon juosta vaunujen edessð ohjakset h—llðssð jonkun talon ohitse, tulivat ihmiset ulos, nostivat kðdet varjoksi silmiensð yli ja katselivat heidðn jðlkeensð hymyten tai puhuivat jotakin kuivaa leikkið. Pappilassa kielet olivat ahkerassa liikkeessð, varsinkin kun huomattiin ettð Ellen pðivð pðivðltð enemmðn ansaitsi kaunottaren nimeð; kaikenlaisia ulkonaisia temppuja halveksien oli hðn majesteetillinen, vaikk'ei ollut pððkaupungin mallin mukaan leikattu, vielð vðhemmin pikkukaupungin. Erðs haaveksiva ylioppilas joutui aivan epðsuosioon, kun kerran koetti lðhestyð Ellen'ið matkoillansa, vielðpð jðlestðpðin kirjoitti runoelman hðnestð, jotta tohtori sai taistella ristityttðrensð puolesta, kunnes viimein vðsyi ja vetðysi pois tuosta muuten vieraanvaraisesta talosta. Andreas ei ollut oikein iloinen asemastansa. Ei puhettakaan siitð ettð Ellen tahallansa olisi asettunut millekððn korkealle kannalle hðnen suhteen. Mutta tahtomattansa, tietðmðttððn oli Ellen korkeammalla kannalla. Hðn oli aina alkuunpanija pienimmissðkin asioissa ja Andreaksen tuli vaan totella ja seurata hðntð my—tð- ja vastoinkðymisessð. Vðlistð puhui Ellen asioita, jotka olivat yhteydessð hðnen kirjallisen aikakautensa kanssa, ainakin olivat sen synnyttðmið. Silloin poika parka tarpeeksi tunti eroituksen heidðn vðlillðnsð, ei ainoastaan sððty-eroitusta, vaan my—skin eroituksen heidðn kasvatuksessaan, ja, kiintynyt kun oli Elleniin, niin kiintynyt ettð mielellððn olisi mennyt tuleen hðnen edestðnsð, oli kuitenkin aikoja, jolloin hðn mieluummin olisi kðynyt hðnen takanansa tai olisi jðttðnyt sijansa pienissð vaunuissa toiselle. Aivan hullua oli kun Ellen'in terðvð silmð huomasi tðmðn epðkohdan ja koetti sivistðð Andreasta. Hðnen hidas luontonsa ei voinut seurata kaikkia hyppðyksið Ellen'in opetuksessa taikka hðneltð puuttui ne alkeis-tiedot, jotka olisivat tehneet sen mahdolliseksi. Silloin tapahtui vðlistð ettð opettaja kðvi kðrsimðtt—mðksi, vaan Andreaksen rehelliset uskolliset silmðt saattoivat pian Ellenin mieleen sen ajan, jok'ei ollut niin kaukana, milloin Andreas laitumella lehmien keskellð oli ollut hðnen opettajansa, oli saattanut hðnen tekemððn ainoan pððt—ksen, mikð oli ollut hðnelle vaikea tehdð elðmðssðnsð. Tuli nðille kahdelle valmistus-aika pyh. Ehtoolliselle. Andreas oli vðhðn vanhempi tavallista ikðð, Ellen taas tavallista nuorempi. Mutta herra Jansen oli juuri tahtonut ettð he yhdessð kðvisivðt papin luona. Andreas ei ollut niin vðkevð ruumiiltaan kuin muut pojat talossa; kðytyðnsð ripillð kuului hðn miesten pariin ja hðnellð oli silloin kyllð vaikutus-alaa, jossa voimia kysyttiin; ei hðnelle vahingoksi ollut ettð hðn oli odottanut hiukan. Ellen, niin Ellen oli jo niin tðysikasvuinen ett'ei enðð kðynyt pðinsð pitðð hðntð pikku-tytt—nð. Hðnen vaatteensa olivat kðyneet liian ahtaiksi ja lyhyeiksi; hðn oli tehtðvð "kartanon neidoksi" juhlallisessa tilaisuudessa. He kðvivðt yhdessð papin luona ja Ellen tuli vðhðn rauhallisemmaksi. Useimmat heidðn huvimatkoistaan jðivðt siksensð ja supistuivat pieniin kðvelymatkoihin, niinkuin ennen Henrikin kanssa. Andreaksen oli my—skin parempi olla kuin ennen. Hðn eli jo huomaamatta saanut lyijy-renkaat korviinsa ja pappi kiitti hðntð aina toisten lðsnðollessa. Andreas oli mielestðnsð tullut ikððnkuin enemmðn samalle kannalle herrasvðen ja tuon neidon kanssa, joka puoleksi oli hðnen leikkisiskonsa, puoleksi hðnen haltijattarensa. Erððllð kðvelymatkalla tuli hðn maininneeksi jotakin tðhðn suuntaan, mutta hðn asetti sanansa vðhðn sopimattomasti, jotta sattui mennð vðhðn yli rajan. Ellen rypisti hienoja silmð-kulmiansa, vaan ei sanonut mitððn. Tultuansa kartanoon, ei hðn mennyt tapansa mukaan ensiksi talliin Andreaksen kanssa Ruskoa taputtamaan, vaan astui suoraan sisððn talon suuresta ovesta, jonka paiskasi kiinni saattajansa nenðn edessð. Herra Jansen istui sohvassa ja oli huonon-voipa. -- álð toki paiskaa ovea tuolla lailla! sanoi hðn ðreðsti kuin kipeðt ihmiset ainakin. Ellen kððntyi, nousi varpailleen ja katseli hðntð suuttuneena. Puri sitten huultansa ja astui teeskennellyllð hiljaisuudella taasen ulos. Ulkona seisoi Andreas alla pðin. -- Mitð sinð t—llistelet? kysyi Ellen kohdatessansa hðnen silmðilystððn. Andreas katseli hðntð pelðstyneenð, kððntyi ja juoksi raskaasti ravaten talliin pihan poikki. Ellen'in teki mieli nauraa, vaan outo tunne sanoi hðnelle, ett'ei se nauru tekisi hðnelle hyvðð. Hðn meni talliin. Andreas seisoi siellð taputellen Ruskoa ja kyyneleet juoksivat karpaloina alas poskia my—ten. Ellen meni hðnen luoksensa ja kysyi hðneltð kovalla ððnellð miksi hðn itki! -- Sen sinð tiedðt varsin hyvin! vastasi Andreas nyyhkien. -- álð itke! huusi Ellen. En kðrsi itkevið poikia! Andreas pyyhkðsi heti silmistðnsð kyyneleet pois. Ellen meni hðnen luoksensa ja tarttui hðnen kðteensð. Samassa loi Andreas silmðnsð Ellen'iin niin surumielisesti ja rukoilevasti. Ellen pani kðsivartensa hðnen kaulaansa. -- Hei hei! kuului ððni oven suusta: vai tððllð leikitellððn rakastajia! Se oli Henrikin ððni, vaikka se soi niin vieraalta ja pilkkaavaiselta. Ellen tuskin tunsi sitð ja tuijoitti hðneen niinkuin aaveesen. Siinð seisoivat kaikki kolme ja katselivat toisiansa. -- Ulos! huusi Ellen ja juoksi lðpi koko tallin ja toisesta ovesta ulos sille tielle, joka aitaa my—ten meni niityille. Ei hðn ymmðrtðnyt itseðnsð, hðnessð kuohui ja kiehui; hðn oli suuttunut koko maailmaan, Andreakseen, Henrikiin, isððn. He saisivat kaikki olla maan alla! Siellð tuli ihmisið tietð my—ten -- papin tyttðret. Ettð nðmðkin tulivat juuri nyt, se pani kiusaukset kukkuroilleen. He seisoivat hetken aikaa ja osoittivat hðntð. Ellen kumartui niinkuin hðn olisi etsinyt jotakin maasta. Hðnestð tuntui niinkuin sydðn olisi rikki rðjðhtðmðisillððn, ja hðn juoksi erðstð vakoa my—ten kunnes oli kanervakankaalla. Siinð heittðysi hðn maahan, itki nyyhkytti ja repi kanervia ympðriltðnsð siksi ettð oli aivan uupunut. Makasi sitten liikkumatta ja ajatteli koko juttua alusta asti ja rupesi yht'ðkkið nauramaan, nousi ja meni hymyten kotiapðin; tultuansa sinne olivat hðnen kasvonsa kirkkaat ja ystðvðlliset kuin pðivðn valo. Henrik seisoi pihalla ja korjasi vaunuja. -- Sinð melkein peloitit minua tallissa! sanoi Ellen ððneensð. -- Sinun ei tarvitsisi olla niin tuhlaavainen hyvðilemisessð! vastasi Henrik lyhyesti. Ellen nauroi ja lðhestyi hðntð. -- Puhukaamme asiasta. Minð olin menetellyt pahasti Andreasta kohtaan enkð voinut nðhdð hðnen itkevðn. Anna tðnne kðtesi! -- En! -- Joutavia; anna tðnne, sanon minð! Hðn otti Henrikin korvasta kiinni, kððnsi hðnen pððtððn puolehensa ja suuteli hðntð poskelle. -- Sinð olet noita! sanoi Henrik puoleksi totisesti ja puoleksi vðlttððksensð muuta sanomista. -- En ole, vaan imettðjðni oli noita. Ripille-laskennon pðivð oli kðsissð, se oli palmusunnuntai. Pððsiðinen tuli my—hððn sinð vuonna ja kevðt aikaisin! Ellen nousi pðivðn kanssa. Hðn oli oikein toimissaan. Tiina oli edellisenð pðivðnð pannut hðnelle esille mustan silkki-hameen ja shalin. Ellen'in tðytyi kohta saada ne pððllensð. Kun hðn seisoi tðydessð puvussa loi hðn silmðnsð tuohon vanhaan hameesen, joka, vaikka se oli pitennetty, kuitenkin nðytti niin naurettavalle ja halvalle tðmðn uuden rinnalla, jolla oli leveðt hihat ja pitkð lieve. Hðn astui peilin eteen. Shali ei hðntð miellyttðnyt, hðn nðytti niin vilustuneelle siinð. Hðn hajoitti pitkðð tukkaansa selðlle. Nðin oli hðn paljon paremman nðk—inen; niin, hðn oli tyytyvðinen itseensð tðllaisena! Hðn katseli peiliin, katseli kaunista nuorta neitoa, joka seisoi siinð. Hðn pudisti noita leveitð hihoja, nosti ne yl—s kyynyspððn ylðpuolelle, veti ne alas jðlleen, katseli kðsivarsiansa, jotka olivat py—reðt, vðkevðt ja pðivettyneet. Ne eivðt oikein sopineet tðhðn komeuteen! Hðn otti esille palasen liitua ja hieroi niitð sillð. Ei hyi! se oli kahta hullumpi. Hðn otti pððllensð valkoset hienot alushihat. Niin, se kðvi laatuun! Ja kun hðn seisoi noin koristamassa itseðnsð ja neuvottelemassa peilin kanssa, muistui mieleensð ettð hðn nyt oli tðysikasvuinen ja ettð paljon, jota ennen oli sopinut tehdð lyhyeissð hameissa, ei nyt enðð kðynyt laatuun. Hðn huokaili ja ajatteli papin tyttðrið. Ei, semmoiseksi hðn ei tahtonut tulla! Hðn astui askeleen taaksepðin ja takeltui liepeesen. Tyhmð liete! Hðn kumartui ja nosti sen kðsivarrelleen. Ratsastus-hame! hm! siksi se oli melkein lyhyt, mutta ... kuinka olisi nyt, ennenkuin vðki nousi, lðhteð pikkusen ratsastamaan Ruskolla? Sitð ei kukaan nðkisi, ja paitsi sitð ei hðn vielð ollut ripillð kðynyt! Ei koskaan kauan viipynyt ennen kun hðn pani tuumansa toimeen. Hðn meni talliin, pani loimen ja mahavy—n Ruskon selkððn ja vei sen taka-ovesta ulos niitty-tielle. Rusko tunsi Ellenin ja nuoli hðnen kðttðnsð. Hðn lupasi sille suuren ruiskakun jos se kantaisi hðntð oikein sievðsti eikð heittðisi hðntð selðstðnsð, ja sitten kapusi hðn yl—s hevosen selkððn. Eteenpðin Rusko juoksi hiljaisesti ravaten viljamaiden ohitse kankaalle, jossa kðveli kunnes Ellen l—ysi kanerva-tien, missð hðn taas pani sen ravaamaan. Ellen oli iloinen sielunsa sisimmðssð sopukassa. Raitis kevðt-aamu, rehoittava vilja, leivoset, jotka nyt lensivðt ilmaan, kanervat, jotka eivðt koskaan riisuneet pois pukuansa, olkoon ilma minkðlainen tahansa -- kaikki kiittivðt hðnen kanssansa tðtð oivallista tuumaa: tðydessð neiti-komeudessa lopettaa lapsuuden aika ulkona luonnossa, Jumalan avaran taivaan alla, tutuilla rakkailla paikoilla. Kuinka hðmmðstyisivðtkððn talossa, jos tietðisivðt missð neiti Ellen nyt oli! Hðn nauroi ððneen tðtð ajatellessaan ja oli oikein huvitettu ajatellessansa Henrikið, joka otti kaikki niin totisesti. Niin, kuinka asian laita Henrikin suhteen olikaan? Mitð Ellen'in tunteet Henrikin suhteen olivat? Mistð syystð hðn aina ajatteli Henrikið...? Tosi kyllð ettð hðn enimmiten tahtoi pikkusen, aivan pikkusen kiusata Henrikið. Se on, ei millððn lailla harmittaa! Ei, siksi Henrik oli liian suuri ja kaunis, ja paitsi sitð -- hðn ei voinut Ellen'ið vastustaa. Siinðpð solmu. Siinðpð se, joka oikeastaan oli niin viehðttðvðð Henrikissð. Hðn oli suuri ja vðkevð ja kaunis katsella, tiesi niin paljon enemmðn kuin Ellen, eikð kuitenkaan voinut hðntð vastustaa. Ja kuka oikeastaan osasi hðntð vastustaa? Isð, Tiina, Andreas? ei kukaan. Andreas? Pitihðn Ellen Andreaksestakin, niin, oikein paljon. Mutta hðn oli liian itkusuinen ja mieto; hðn ihan hðvisi sormien vðlissð, niinkuin tuo hieno hieta meren rannalla. -- Hop Rusko! Ellen istui suorana ja loistavana hevosen selðssð, katsellen ympðrillensð kuin nuori ruhtinatar, joka tuntee voimansa. Hðnestð tuntui ikððnkuin tðllð hetkellð kaikkien pitðisi olla mieltyneet hðneen, pitðisi tuntea kuinka nuori ja voimakas, kuinka terve ja itseensð-luottava hðn oli ja kumartua hðnen edessððn. Hðn ei enðð ollut tyytyvðinen ratsastamiseen, hðnen tðytyi alas maahan, istumaan kanervikkoon ja ruohikkoon, missð hðn tiesi herððvðn kevððn hengittðvðn, itikkojen lentðvðn ja liikkuvan. Hðnen tðytyi, kðdet polvien ympðri, painaa notkea selkðnsð taaksepðin niin ettð silmillð osasi seurata leivosia, jotka, nopeasti siipiðnsð siuvahuttaen, lensivðt suoraan yl—s ilmaan, niinkuin nuo pienet noitaukot tohtorin pullossa, jota hðn kerran Ellen'ille oli nðyttðnyt kotonansa. Jumala tiesi mitð kaikkia nðki kun oli niin korkealla kuin leivoset! Hðn yhð tirkisteli noihin mustiin pilkkuihin; hðn nðki taivaan niiden ylðpuolella suurena vaalean sinisenð lasiholvena, jossa pilvien hattarat hðmðhðkin verkkoina liikkuivat sinne tðnne tuulessa. Tuon lasiholven lðpi oli hðn nðkevinðnsð suuren, suuren salin, jossa Herra Jumala istui sohvassa, paljo kauniimmassa sohvassa kuin se, joka oli kotona kartanossa. Suuri joukko enkeleitð hyvin epðselvillð kasvoilla seisoi hðnen ympðrillðnsð ja kuuntelivat hðnen kðskyjðnsð. Ellen nðki Hðnen kasvonsa, Hðnellð oli pitkð valkoinen parta ja Hðn nðytti ystðvðlliselle ja sððlivðlle. Tðmð ei varmaankaan ollut sama, kuin Henrikin Jumala. Vaan niitð olikin kolme! Tðrkeintð Ellenille tðllð kertaa oli ettð se Jumala, jota hðn nðki, ei voinut olla suuttunut hðneen sentðhden ettð hðn ripillepððst—-aamuna oli ratsastanut ulos luontoa ihailemaan. Olihan tððllð paljo kauniimpi, kuin siellð sisðllð. Hðnen tðllð lailla ilmaan katsoessaan, nousi aurinko nousemistaan. Kuiva tuoksuva kevðt-ilma aaltoeli hðnen ympðrillðnsð. Kðvi ikððnkuin suhina ilosta ja lðmpimðstð hðnen ympðrillðnsð. Linnut ja ilman itikat aloittivat nyt noita suuria soittajaisia, joiden oli kestðminen syksyyn asti. Oli palmusunnuntai-aamu, raitis lðmp—nen kevðt-aamu, tðynnð suuria aavistuksia. Sillð tavalla Ellen vietti ripillepððst—-juhlaa luonnon helmassa. Hðn kðvi hitaasti kartanoon pðin ja veti Ruskoa jðlkeensð. Kun hðn avasi tallin oven, pisti erðs mies pððnsð ulos siitð ja oikein ðllistyi nðhdessðnsð silkkiin puetun neiti Ellen'in hevosen kanssa. Ellen jðtti huoletoinna Ruskon miehen haltuun ja meni pihan yli huoneisin. Herra Jansen seisoi mustissa vaatteissa ja nðytti olevan oikein hðdissððn. -- Mutta mitð sinð ajattelet, lapsi, kun p—tkit tiehesi tuolla lailla? Pitððhðn meidðn mennð kirkkoon! -- Sinð my—skin? Sitð en tietðnyt! vastasi hðn lyhyesti. Henrik my—skin mustissa oli tullut huoneesen. -- Ellen...! sanoi hðn nuhdellen. -- álð kiusaa minua! huusi Ellen sðken—ivin silmin. Minð olen tðysikasvuinen; minð teen mitð tahoon! Tultuansa kirkosta kotia kðveli hra Jansen edestakaisin huoneen lattialla ja hieroi kðsiðnsð. Henrik seisoi ikkunan vieressð. Ellen oli mennyt kamariinsa. -- Onpa tuo mainio vaja Jumalan palvelusta varten! sanoi kartanonhaltija. Onhan ihmisen niin vilu siellð ettð hampaat kalisevat suussa! Henrik ei sanonut mitððn. -- Nðetk— Ellen'ið? kysyi kartanonhaltija. Sieluni autuuden kautta! En ole koskaan nðhnyt semmoista nðk—ð! Hðn muistutti...! Hðn mutisi jotakin itsekseen ja jatkoi vaivaloista kðyntiðnsð edestakaisin lattialla. Henrik mulkoitti silmðnsð; ei hðn koskaan ollut kuullut kartanon-haltijan puhuvan tðllð tavalla. Ellen astui samassa sisððn. Hðn oli vielð mustassa silkki-hameessansa kapealla valkoisella kauluksella. Hðn oli jðrjestðnyt hiuksiaan kiharoiksi ja pannut pððllensð kultaneulan, rannerenkaita, kaulavitjoja ja sormuksia, joita oli l—ytðnyt kokonaisen varaston p—ydðllð kotiin tultuansa. Ehkð oli hðnen huomionsa vielð liian kiintynyt nðihin tavattomiin koristuksiin, mutta hðnen tummat silmðnsð loistivat sen kautta kahta enemmðn ja hðnen pulskea vartalonsa sekð se tapa, millð hðn astui, laskien varpaansa vakaasti lattiaan, kaikki osoitti ettð hðn oli nainen, joka taisi kantaa koristuksia niin, ett'ei koristukset kantaneet hðntð. Herra Jansen meni tytðrtðnsð vastaan, syleili hðntð ja suuteli hðnen otsaansa. Kðsivarsi hðnen vy—llðnsð vei hðn Ellen'in ikkunalle, jossa Henrik seisoi. Sinne tultuaan sai hðn pahan yskðnsð ja meni huoneesta ulos. Ellen katseli kummastellen isðn jðlkeen ja sitten Henrikiin. -- Mitð isð tarkoitti? kysyi hðn. Henrik oli kðynyt veri-punaiseksi ja katseli lattiaa. -- Mihinkð menet iltapðivðllð? kysyi Ellen hetken perðstð. -- Minð ... en tiedð. Ehkð minð menen pappilaan. He pyysivðt minua kirkkomaalla! Ellen mittasi hðntð silmillðnsð kireestð kantapððhðn. -- Kuule Henrik, minð sanon sulle jotakin. Minð en huoli sinusta rahtuakaan jos vielð menet noiden ihmisten luo. Minð kyllð huomasin kirkossa kuinka nuo tummat tyt—t t—llistelivðt sinuun lakkaamatta, paitsi silloin, kuin tarkastelivat minua ja kuiskasivat keskenðnsð. Tiedðn my—s varsin hyvin ettð tuo ystðvðllisyys kirkkomaalla tuli minun osaksi ainoastaan sentðhden, ettð tohtori seisoi vieressðni. Minð en voi niitð kðrsið enkð tiedð miksi minð sitð salaisin! Sinð et saa mennð sinne enðð. Anna minulle kðttð sen lupauksen vahvistukseksi? Henrik tahtoi sanoa jotakin. Ellen rypisti silmð-kulmansa ja ojensi hðnelle kðttð. -- Ei sanaakaan, se ei maksa vaivaa. Anna mulle vaan kðtesi! Henrik puristi hðnen kðttðnsð. Ellen hymyili, kumartui ikððnkuin suutelemaan, mutta vetðytyi kohta sðikðhtyneenð takaisin, rupesi hyrðilemððn laulua ja meni ulos huoneesta. Ovessa seisahtui hðn ja lausui leikillisesti: tapaamme toisiamme hetken perðstð tuolla kummulla penkin tyk—nð! Henrik jði seisomaan. Hðn pani kðdet silmiensð eteen, ikððnkuin sillð tavalla olisi tahtonut sðilyttðð ihanaa nðkyð, niin kauan kuin mahdollista. V. Kevððn ja kesðn kuluessa yhtyivðt molemmat sððnn—llisesti joka ilta siinð paikassa, missð tðmð kertomus alussa heitð kuvaa. He katselivat auringon laskua, katselivat toisiansa, puhuivat joutavia asioita ja vaikenivat viimein. Hðmðrðssð he nousivat ja menivðt kðsityksin huoneisin, missð Henrik pelasi shakkia kartononhaltijan kanssa, taikka Ellen luki ððneen hðnelle. Syyspuolella kartanonhaltijan terveys rupesi kðymððn hyvin huonoksi. Ellen ja Henrik hoitivat hðntð niin hyvin kuin mahdollista koko talven. Seuraavana kevððnð oli hðn hyvin heikko ja erððnð pðivðnð, kðytyðnsð hðntð katsomassa, tohtori otti Ellen'in erikseen ja sanoi hðnelle ett'ei hðnen isðnsð voinut kauan elðð enðð. Ellen kðvi kalman kalpeaksi, puri huuleensa eikð sanonut mitððn. Koko y—n oli sairas kðrsinyt paljon ja hengittðminen oli varsinkin ollut vaikea hðnelle. Seuraavana aamuna kysyi Ellen tohtorilta uskoiko tðmð ettð isð saisi kðrsið paljon ennen kuolemaansa. -- Minð toivon ettð niin ei tule tapahtumaan! sanoi tuo hyvðntahtoinen mies. Kaikissa tapauksissa tahdon tehdð kaikki mitð voin lieventððkseni hðnen viimeisið hetkiðnsð. Luultava on ettð hðn, kun otetaan lukuun hðnen ruumiinrakennuksensa, on halvaukseen kuoleva. Joku veren-pesð on sðrkyvð hengittðmisen vaikeudesta, hðn on niin verevð mies, ett'ei tauti voi aivan kauan hðntð kiduttaa ... mutta mitð minð seison ja l—rp—ttelen sinulle, lapseni! Ellen oli kuunnellut tarkasti. -- Et siis usko ettð isð on kðrsivð paljon kuollessansa. Se on hyvð. -- On kauhea ettð ihmisen pitðð kðrsið niin paljon! Ellen hengitti helpommin ja meni taas sisððn isðn luo. -- Mistð sinð puhuit tohtorin kanssa? kysyi sairas. Ei suinkaan hðn tahtonut saada teitð uskomaan ettð minð kauan tulen olemaan tððllð. Tule tðnne! Hðn viittasi Henrikille, joka seisoi vuoteen jalkapuolella, ja puhui vaivalla, tarttuen molempien kðsiin! -- Minð lðhden pois, se on selvð. Testamenttia ja semmoista minð en ole tehnyt; mitð hy—tyð siitð olisi ollut. Kartano on tietysti Ellenin. Minð olisin pitðnyt huolta sinusta, Henrik, toisella lailla, jos en olisi luullut ettð sinulla jo on sijasi... Erehdynk—? Voinko jðttðð tðmðn kartanon sinun haltuusi siksi ettð Ellen antaa sulle luvan samalla hoitaa itseðnsð ... kuinka on laitanne, lapset, teidðn keskinðinen vðlinne? Hðn haparoi heidðn kðsiðnsð ja koetti suurella vaivalla nousta katselemaan heitð. Ellen katseli vapaasti Henrikið; tðmðn silmðt olivat tavan mukaan muualla, ja hðnen kðtensð vapisi. Samassa pððsti Ellen huudon. Isð oli vaipunut taaksepðin. Verikuohua nðkyi hðnen suupielissððn ja silmðt py—rivðt hðnen pððssðnsð. -- Juokse, juokse! huusi Ellen Henrikille. Tohtori on tuskin vielð ehtinyt kartanosta ulos. Hðn painoi kuolevan kðttð tuskissaan vasten rintaansa ja katseli sanomattomalla sððlivðisyydellð vððntynyttð muotoa. Tðllð hetkellð, kun hðn ensi kerran seisoi silmð vasten silmðð kuoleman kanssa, ei hðntð kauhistuttanut kuoleman tulo, vaan kuolevan vaivat koskivat kipeðsti jok'ainoaan tunnokkaasen paikkaan hðnen olennossaan. Hðn, jonka jalo sydðn sykki niin jalosti kaikkea elðmðð kohtaan eikð koskaan tahalla olisi rððkðnnyt pienintðkððn itikkaa, kauhistui sen voiman edessð, joka noin musersi tuota vðkevðð miestð. Pitik— ihmisten siis aina kðrsið pððstðksensð elðmðstð, joka, miten pappi oli sanonut, alkoi velalla ja monelle, ehkð useimmallekin oli vaan pitkð sarja suruja ja huolia? Satoja ajatuksia lensi tðllð hetkellð pððnsð lðpi. Miksi ei tullut suuri jalka musertamaan kðrsivðð ihmisraukkaa kantapððnsð alle, niinkuin Ellen oli tehnyt hiirelle, joka oli purtu puolikuolleeksi? Ja miksi ei tohtori voinut antaa hðnen isðparalleen ainoastaan muutamia pisaroita kaikkein vðkevintð...? Tohtori seisoi hðnen vieressðnsð. -- Nyt jo! mutisi hðn, minð olisin luullut kestðvðn vielð vðhðn aikaa! Hðn tarttui kuolevan kðteen, nosti hðnen pððtðnsð ja laski sitten kðtensð hðnen sydðmelleen. -- Se on loppunut, kuiskasi hðn. Henrik kððnsi itsensð pois ja itki. Ellen katseli vakaasti kuolleen kasvoja, nðki kuinka tuo ennen niin elðvð muoto hyytyi hyytymistððn, kuinka silmð-laudat vðhittðin sulkeutuivat ja leuka painui sisððnpðin. Ellen huokasi syvððn ja heitti lakanan kulmaa yli kuolleen kasvojen. -- Tule lapseni! sanoi tohtori. Se nðky ei tee sinulle hyvðð! -- Minð _olen nðhnyt_! sanoi Ellen ja meni ulos huoneesta. Kun maahan-paniaiset olivat ohitse ja saattojoukko oli jðttðnyt kirkkomaan, kððntyi pappi Ellenin puoleen, joka seisoi kuorissa kanttorin vieressð. -- Eik— teidðn tekisi mieli tulla vðhðn kotia meidðn luokse tðmðn jðlkeen ... suruissanne! -- Ei, kiitoksia. Minð lðhden kotia kartanoon! -- Mutta te jððtte niin yksinðnne! -- Onhan minulla Henrik! -- Henrik? -- Niin, hðn jðð edeskinpðin kartanoa hoitamaan isðn tahdon mukaan! -- Vai ni-in! Ellen nousi vaunuihin. Henrik oli mennyt tohtorin kanssa. Mitð harvemmin asuttu seutu on, mitð vðhemmin ihmisið yhdessð paikassa asuu, sitð vðhemmin heitð haluttaa antaa toinen toisensa olla rauhassa. Kevðt kului ja siellð tððllð kuiskattiin nurkissa. Kesð tuli ja puhe kiihtyi Ellenistð ja Henrikistð. Olivathan molemmat tðysikasvuiset. Ellen oli kaunis tytt—, eikð vðhðn innoitseva, Henrik my—skin pitkð, kaunis mies, joka ei ainoastaan pistðnyt papintyttðrien silmiin, vaan monen talon-omistajankin tyttðren likeltð ja kaukaa. Mutta kun kaikki heidðn ponnistuksensa menivðt hukkaan, tarttuivat he tuohon vanhaan kelpoaseesen, jonka nimi on panetteleminen. Ellenille olivat jo kauan olleet velkaa jotakin samanlaista. Nyt molemmat saivat sekð pussittain ettð sðkittðin pitðð hyvðnðnsð tðtð tavaraa. Erððnð iltana kohtasi Henrik pappia maantiellð. Pappi sanoi hyvðð iltaa, puhui kaikenlaisista pitðjðn pienistð asioista ja sanoi viimein, pistðen kðsivartensa Henrikin kainaloon: -- Kuulkaappas, kelpo nuori ystðvðni; en tahdo vaivata teitð, mutta ettek— pian ai'o tehdð loppua tðstð? -- Mitð tarkoitatte? -- kysyi Henrik hðmmðstyneenð. -- Jos ette pian ai'o mennð naimiseen Ellenin kanssa? jatkoi pappi. Henrik tunsi punastuvansa, vaan ei paikalla tietðnyt mitð vastata. -- Tietysti kuitenkin on teidðn aikomuksenne mennð hðnelle mieheksi -- olettehan kelpo kunniallinen ihminen, ja kartano on hyvð -- sentðhden en voi ymmðrtðð miksi ette pian voi jðrjestðð tuota asiaa. Ellen on vðhðn nuori vielð, totta kyllð, mutta onhan se kuitenkin parempi kuin ettð ihmiset puhuvat ... no niin, en minð epðile teitð ... mutta kuten sanottu...! Henrik otti kðsivartensa pois papin kðsivarresta. -- Suokaa anteeksi, hra pastori, vaan minð en tietðnyt ettð nðin puhutaan, muuten olisin jo aikoja sitten ollut poissa tððltð. En minð kuitenkaan kauan nyt enðð ai'o antaa sy—tettð kulkupuheille! -- Niin niin, nuori ystðvðni, hyvð omatunto on aina perustus. Mutta miettikðð toki asiaa! Henrik sanoi kohta sen jðlkeen hyvðsti ja jði tielle seisomaan siksi ettð pappi oli kadonnut hðmðrðssð. Sitten meni hðn nopeasti suoraan kankaan poikki kartanoon. Ellen oli jokapðivðishuoneessa, jossa hðn oli sytyttðnyt valkean ja tarkasti nyt tili-kirjoja meijerinhoitajan kanssa. Kun olivat kahden kesken sanoi Henrik levottomasti: -- Minð en voi jððdð tðnne. Meistð puhutaan! Ellen oli tyynesti pannut pois tilikirjansa paikoilleen. -- Sen tiedðn kyllð! vastasi hðn. -- Sinð tiedðt sen? kysyi Henrik kummastellen. -- Tietysti. Kyllð he avaavat suutansa tarpeeksi. Mutta mitð se sinuun koskee? -- Ellen! sanoi Henrik. Sinð olet niin kummallinen. Sinun tðhtesihðn minð tahdon pois. Minð en voi kðrsið ettð moittivat sinua! -- Se on minun asiani, anna niiden l—rp—tellð. Olemmehan kuitenkin mððrðtyt toisillemme. Taikka -- hðn meni hymyillen Henrikin luo -- emmek— ole? Henrik kallisti pððtððn. -- Ellen...! -- Tunnethan sinð minun ajatukseni asiasta! sanoi Ellen hypistellen Henrikin takinkaulusta. Minusta olen vielð liian nuori mennðkseni naimiseen ja sinðkin voit vielð oppia yhtð ja toista tðmm—isen suuren kartanon hallinnon suhteen, ennenkuin me yhdessð rupeemme siihen. Jðð sinð tðnne aivan huoletoinna; eihðn kukaan sinua kiusaa! Henrik taisteli itsensð kanssa ja hðnen silmðnsð lensivðt levottomasti sinne tðnne. -- Ei, Ellen, ei, joko et ymmðrrð minua tai et tahdo minua ymmðrtðð. Ihmiset, pahakieliset ovat laillansa oikeassa, mutta minð olen syyllinen etkð sinð. Vaikka sinð tyynesti, jopa leikillisestikin voit puhua tðstð naimisesta, niin minð en ole samalla kannalla kuin sinð ja minun on tuskallista sitð tunnustaa. Jumala, joka sydðmið tutkii, tietðð minkðlaisia ajatuksia vðlistð pistðð pððhðni, ja on minua rankaiseva niistð, vaan tðnne en voi enkð tahdo jððdð niin kauan kuin asiat ovat tðllð kannalla. Meidðn tðytyy erota toisistamme kunnes -- kunnes sinð...! Hðn ei lopettanut lausetta. Hðn tunsi ett'ei ððni ollut hðnen vallassansa, ja meni nopeasti ovesta ulos. Ellen katsoi hðnen jðlkeensð rypistetyillð kulmakarvoilla. -- Niin mene sinð vaan, koska olet niin uppiniskainen! sanoi hðn. Hðn yhð pitkitti tuota mutisemista itsekseen sill'aikaa kun toimitti mitð vielð oli tehtðvð talossa ennenkuin hðn pani maata. Riisuessansa kamarissaan jði hðn yht'ðkkið miettimððn hiusneula suussa ja hame kðdessð. Hðn muisteli taas mitð Henrik oli sanonut ja vðhitellen hðnen katsantonsa kirkastui. Niin, kun hðn laski pððnsð vuoteelle hymyili hðn ja kuiskasi Henrikin nimen, kasvot seinðlle pðin kððnnettyinð. Seuraavina pðivinð Henrik ei Ellenið lðhestynyt. Viimein tuli Henrik erððnð pðivðnð ilmoittamaan ettð oli vastaan-ottanut kartanon-hoitajan paikan ainoassa suuremmassa kartanossa lðhiseuduilla, jonka entinen hoitaja oli vðhðn vanhentunut. -- Vai niin! sanoi Ellen, niinkuin se olisi ollut luonnollisin asia maailmassa. Niin, siellð sinð varmaankin voit oppia yhtð ja toista; karja on vielð suurempi kuin meidðn ja heinðnteko sekð turpeiden leikkaaminen samaten! -- Minð lðhden sinne nyt paikalla! sanoi Henrik, osoittaen vaunuja, joihin oli asettanut kapineensa. -- Todellakin, no hyvðsti sitten! Luultavasti tulet pian tðnne kðymððn, tie ei ole pitðð ja minð olen aina kotona! lisðsi Ellen hymyten ja ojentaen Henrikille kðttð. Henrik pusersi sitð, seisoi hetken aikaa niinkuin hðn olisi tahtonut jotakin sanoa, mutta maltti mieltðnsð ja hyppðsi yl—s vaunuihin, heilutti piiskaa ja oli ulkona kartanosta. Ei kukaan enðð olisi tuntenut tuota ennen niin pintapuolista tytt—ð. Tai oikeemmin: joka ennen pintapuolisesti oli tuntenut Ellenið, hðn nyt hðmmðstyi nðhdessððn sitð muutosta, joka hðnessð oli tapahtunut. Asia oli se, ettð Ellen, luonnollinen ja terveellinen kuin kasvatuksensa oli ollut, ainoastaan oli koettanut kuluttaa aikaansa niin hyvin ja hauskasti kuin mahdollista, niin kauan kuin ajalla ei ollut mitððn vaatimuksia hðnen suhteen. Nyt hðn ei ainoastaan ollut kartanon neito, vaan my—skin sen omistaja. Mikð ennen oli hðntð karkoittanut kartanosta, se piti hðntð nyt kotona. Tððllð oli alaa hðnen voimillensa; tðmð monipuolinen raitis elðmð keskellð hðnen vðkeðnsð, jotka kaikki _hðntð_ tottelivat, se oli Ellenin mieleen. -- Hðn taisi ehdottomasti saada tahtonsa tðytetyksi ainoastaan sentðhden, ettð hðn niin tahtoi, ja paitsi sitð sai hðn vielð kokea kuinka yhden tahdon johtamana suuri ja suuremmoisesti kokoonpantu kone liikkui kun tuo johtava tahto samalla oli jðrkevð, tai paremmin sanoen: kun sillð oli pðð ja sydðn paikoillansa. Hðn nousi auringon kanssa ja meni kohta katsomaan ettð pðivðn ty— alkoi sekð sisðllð ettð ulkona. Joka paikassa kartanossa ja sen mailla nðhtiin hðnen hoikka korkea vartalonsa. Hðnen pukunsa oli yksinkertainen, mutta kuitenkin semmoinen, ettð se soveltui hðnen vartaloonsa ja salli kaikkien jðsenten vapaasti liikkua. Pappilassa hðntð nimitettiin "neidoksi ilman kure-liivið". Kesðllð kðytti hðn huivia, jotka milloin veti varjoksi kasvoilleen, milloin sysðsi niskaan, niin ettð ruskeat tiheðt kiharat muodostivat tumman kehyksen kasvoille. Talvella taas, kun aurinko ei silmið vaivannut, kðvi hðn joko paljaalla pððllð, taikka pienessð myssyssð, joka oli reunustettu joutsenen utuvilla ja jonka Andreas oli hðnelle lahjoittanut; se soveltui hðnelle niin erinomaisen hyvin ettð olisi voinut luulla hðnen valinneen sen tarkoin mietittyðnsð sen etuja ja vaikutusta. Hðnen muotonsa oli nyt tðydellisesti kehinnyt ja hðnen kasvoissaan vallitsi tuo tyynyys ja varmuus, jota nimitetððn majesteetilliseksi ja sanotaan ruhtinaitten ja maailman suurten tunnus-merkiksi ja joka mahtavasti vaikutti kansaan. Kohta kun hðntð lðhestyi, tunsi ettð seisoi ihmisen edessð, joka oli pððssyt selville oman itsensð suhteen ja menetteli sen mukaan -- harvinainen seikka aikakaudessa, jolloin itsenðisyyden puutetta vaan huutamalla valitetaan. Samaten kuin isðnsð, oli Ellenkin harvapuheinen, vaan sen sijaan ettð isðn harvapuheisuus vaikutti peloittavasti, oli Ellenillð omituinen viehðtysvoima, jotta ihmiset mielellððn palvelivat hðntð, ja kartanon "nuorta haltijaa" tavallisesti mainittiin kiitoksella. Andreas seisoi, ripillð kðytyðnsð, miesten rivissð. Hðnen ruumiinrakennuksensa oli heikko ja luontonsa hellð. Ellen sððsti hðntð niin paljon kuin mahdollista, jðtti helpoimmat ty—t hðnen tehtðviksi, jðtti hðnelle niin paljon vapautta kuin suinkin oli mahdollista hðnen asemaansa katsoen, ja nðytti ylimalkain niin pienissð kuin suurissa asioissa kuinka paljon hðn ajatteli Andreaksen parasta, melkein niinkuin sisar veljensð etua. Andreaksen kumppanit olisivat kenties pahastuneet nðistð pienistð etuoikeuksista, jos ei koko olentonsa olisi ollut hðnellð kilpenð. Lempeð ja hiljainen kuin Andreas oli, valmis palvelemaan ja kaikkiin osaa ottamaan, vðisti hðn tietðmðttððn edeltðkðsin kaikki kateuden loukkaukset. Usein kðvi hðnen muotonsa surumielisen nðk—iseksi, ja Lypsðjð-Tiina, jota hienotuntoisuus ei sanottavasti vaivannut, sanoi hðnelle erððnð pðivðnð vasten silmið: -- Sinð et varmaankaan kauan elð, pieni Andreas! Ellen, joka kuuli tðmðn, nuhteli Lypsðjð-Tiinaa. Andreas huokaeli, hðn katseli samassa niin ihaellen haltijatarta kuin hðn olisi tahtonut sanoa: kauan tai ei, kun vaan saan elðð hðnen lðheisyydessððn niin kauan kuin elðn! Ellen taputti hðntð olkapððlle ja Tiina asetti hðnen etehensð vahvasti ruokaa sanoen: -- Sy—, pieni Anders! Ainakin tarvitset vðhðn lihaa luittesi pððlle! Henrik oli antanut Ellenin kauan odottaa tuloansa. Viimein Ellen ei voinut enðð malttaa mieltðnsð, vaan lðhetti hðnelle kirjeen. Se kuului nðin: "Rakas Henrik! Joo aiot jððdð tulematta siksi kun oikein ikðv—itsisin sinua, niin olet pððssyt tarkoituksesi perille. Jos et huomenna illalla tule minua tapaamaan penkillð tuolla tarhassa, niin tulen itse ylihuomenna vaunuissa sun hakemaan kotiin mukaani. Sen pituinen se. Sinun tuleva Ellenisi". Seuraavana iltana Henrik hyppðsi aidan yli vanhojen puiden vðlillð. Hðnen "tuleva Elleninsð" istui kun istuikin penkillð ylhððllð, mutta Andreas oli siellð my—skin. Henrik puri hampaitansa yhteen ja meni yl—s kummulle: -- Ehkð minð hðiritsen! sanoi hðn lyhyesti. Ellen katsahti hðneen. Andreas astui muutamia askeleita taaksepðin. -- Mitð sinð puhut hðiritsemisestð? Tule tðnne istumaan, mutta anna ensin Andreakselle kðttð. Noin! Henrik kðvi istumaan; kohta sen jðlkeen meni Andreas. -- Sinð et kaipaa seuraa, nðen minð! -- En. Kun sinð et ole tððllð, tðytyy minun tulla toimeen miten paraiten voin. -- Kuinka on kartanon laita? -- Kiitos vaan. Kuten nðet tullaan ilman sinuttakin toimeen! -- Oletko sinð kutsunut minua tðnne sanoaksesi minulle tuota? Olisit yhtð hyvin voinut sitð kirjoittaakin! Henrik nousi. Ellen veti hðnet penkille takaisin. -- Mutta Henrik, mikð sinua vaivaa? Minð luulen, Herra paratkoon, ettð olet luulevainen Andreaksen suhteen. Hyi hðpeð! Henrik istui hetken aikaa ja liikutti huuliansa. Viimein puhkesi kauan pidðtetty sanavirta sulkujen yli: -- Sinð arvelet ettð minð olen mustasukkainen. Niin ehkð olenkin! Sinð et koskaan voi olla mustasukkainen, luulen ma, sillð sinð et voi rakastaa, luulen ma. Ja vaikka minð tiedðn sitð synniksi, tðytyy minun sanoa: minð olen luulevainen jokaisen esineen suhteen sinun lðheisyydessðsi, eikð ainoastaan Andreaksen, vaikka en luule ettð hðn juuri voi olla minun kilpailijani, minð olen luulevainen kaiken suhteen, johonka kosket, jota katselet. Sano minulle nyt suoraan, tahdotko todellakin tulla omaksein, ja mððrðð sitten aika. Jos ainoastaan aiot leikkið kanssani ja sill'aikaa kenties ajattelet toista, niin minð lðhden tððltð kauas pois. Lu'in vðhðn aikaa sitten Skotlannista ja maanviljelyksestð siellð. Hiukan rahoja olen sððstðnyt ja kðdet minulla on, jotka voivat ty—tð tehdð. Jos tahdot jatkaa tðllð lailla, niin minð lðhden ja Jumala antakoon sinulle anteeksi ettð olet menetellyt nðin minua kohtaan! Hðn hyppðsi yl—s, mutta Ellen veti hðnet toistamiseen vierehensð, vaan tðllð kertaa syleili hðn Henrikið hartaasti. -- Miksi et ole koskaan puhunut minulle tðllð lailla? Tahdoitko ettð minð kosisin sinua? Henrik vapisi ankarasti. Hðnen silmðnsð tahtoi niinkuin ennenkin karttaa Ellenin silmðystð, vaan tðllð kertaa Ellenin katsannossa oli jotakin sanomattoman viehðttðvðð, jotta Henrikin silmðt eksyivðt kun eksyivðtkin kauas neiden tummien silmien syvyyteen, kunnes kaikki hðnen ympðrillðnsð ikððnkuin muuttui sumuksi ja Ellenin lðmp—nen hengðhdys tuntui yhð lðmp—isemmðlle. Veri kiehui hðnen suonissaan, silmðt himmentyivðt ja hðn tunsi ettð lðmp—set, pehmoset huulet kohtasivat hðnen huuliansa, ja onnen huudahduksella sulki hðn Ellenin syliinsð, suuteli hðntð innokkaasti ja -- pyysi samalla ett'ei hðn pahastuisi. -- Nyt minð kuitenkin otin sinut! sanoi Ellen veitikkamaisesti, vapauttaen itsensð hðnen syleilyksistððn. -- Niin, mutta nyt menemme pian naimiseen, eik— totta? -- Menemme, etk— sinð lðhde Skotlantiin? -- En. Ai! mitð se oli! Hðn oli istunut jonkun kovan esineen pððlle, joka oli Ellenin taskussa. -- Se on tosi, sanoi Ellen hymyillen, en ole nðyttðnyt sitð sinulle vielð. Ostin sen kaupungissa kun olin siellð markkinoilla, siellð sanottiin ettð vankeja oli pððssyt irti ja minð ajan aina yksin. Kun taas lðhden kaupunkiin, ostan minð sinullekin tðmm—isen! Yhð hymyillen veti hðn esille revolverin, jolla oli varsi norsunluusta. Kesð-illan valossa loistivat sen piiput sinisellð hohteella. Henrik otti sen varovasti kðteensð ja aikoi antaa hanan langeta alas. -- Ei, pidð vaari. Patruunit ovat kaikki siinð. Nðetk— noita pienið messinkinappia. Tðmð ei ole niinkuin toiset pistolit tuli-hatukoilla. Tðhðn tartutaan, tuohon painetaan, ja -- yks, kaks, kolme, neljð, viisi, kuusi! siinð makaa kuusi karkuria. Useampia ei taida tulla samalla kertaa! ha, ha, ha! -- Ole varovainen! sanoi Henrik, kun Ellen taas pisti sen taskuunsa. -- Ole sinð huoleti, ne luodit kyllð tietðvðt mihinkð tahtovat! He nousivat ja kðvivðt kðsi kðdessð valoisana kesð-y—nð edestakaisin, keskustellen tulevaisuudesta. VI. Henrik tuli nyt melkein joka ilta. Hðn eli ja hengitti nðitð kðyntið varten, ja se seikka, ettð hðnellð oli kappaleen matka kðytðvðnð eikð hðn saanut nðhdð Ellenið koko pðivðnð, teki jos mahdollista nðitð iltakohtauksia vielð suloisemmiksi. Hðn oli tðydellisesti viehðtetty siitð, jota nyt saattoi nimittðð omakseen, oli tðydellisesti valloitettu, oli hðnen leikillisen suloutensa orja, ja Ellen taisi niin kðyttðidð, kuin ei mitððn vielð olisi pððtetty, vaan hðn ainoastaan oli suosittu kosija. Sill'aikaa kysyi Henrik vðhðn hðpeissðnsð, oliko miehuullista ja kristillistð varastaa tytt—ð tðllð tavalla, hðn kuvaeli itselleen sisimmðssð sydðn-sopukassa heidðn rakkautensa erilaisuutta, ja hðnen vanha puritanillinen ajatustapansa nousi kuin harmaa aave ja nuhteli hðntð siitð, ettð muka hðnen rakkautensa tðhðn ylevððn neitoon ei ollut kyllðksi puhdas. Ikððnkuin poistaaksensa tuota vanhaa varjoa ja pððstðksensð enemmðn samalle kannalle kuin Ellen, osti hðn erððnð pðivðnð kaupungissa kaksi siloista kultasormusta, joihin oli piirretty heidðn nimensð ja tuon penkillð tarhassa vietetyn illan pðivðmððrð. Kun Henrik hieman juhlallisesti tarjosi toisen sormuksen Ellenille, vastasi tðmð hymyten: -- Mitð hy—tyð nðistð narri-koristuksista? Mutta kun huomasi ettð leikkipuheensa loukkasivat Henrikið ja ettð sormus oli kaunis hðnen ruskeassa sormessansa, niin Ellen kiitti ja suuteli Henrikið. Nyt tðytyi hðnen panna se sormus, jossa hðnen oma nimensð oli, Henrikin sormeen. Sitten nostivat molemmat sormensa vierekkðin ja katselivat kuin lapset noita kiiltðvið leikkikaluja. -- Nyt minð kyllð pidðn huolta siitð, ettð nostan kðteni aurinkoa vasten kðydessðni pappilan ohitse, sanoi Ellen ylpeðsti. -- Niin nyt ihmiset saavat nðhdð ettð me todellakin olemme pariskunta, ja nyt menemme pian naimiseen, eik— totta? sanoi Henrik. -- Kun syksy on ohitse vietðmme hðitð! nauroi Ellen. Oli varhain iltapðivðllð, kun Henrik tðrkeðssð asiassa oli tullut kartanoon. Andreas kðvi heidðn ohitse. -- Sinun pitðð hðissðni tanssia Ellenin kanssa, huusi Henrik loistaen ilosta. Andreas kumarsi hoikkaa vartaloansa ja katseli syvðllð kunnioituksella Henrikið sekð ihaellen Ellenið. -- Niin, sinð iltana ei sinun tarvitse viulua vinguttaa, vaan morsiamen kanssa pitðð sun tanssia! huusi Ellen. Andreaksessa oli taipumus soittamiseen ja Ellen oli antanut koulun-opettajan antaa hðnelle opetusta. Hðn oli tienoon tanssisoittaja tðtð nykyð ja ansaitsi sillð niin paljon rahaa, ettð taisi kðydð yhtð hyvissð vaatteissa melkein kuin "kartanonhoitaja", Henrik, ja siihen pani hðn suurta arvoa. -- Huomenna mielellðni soittaisin Mortensenin ristiðisissð! sanoi Andreas. -- Mitð? Onko Mortensen'issa taas ristiðiset? kysyi Ellen, ja se seikka nðytti suuresti hðntð hðmmðstyttðvðn. -- Onpa kyllð. Ja tðllð kertaa heillð on kaksoiset. Tulee oikein suuret ristiðiset! -- Suuret ristiðiset todellakin! nauroi Ellen. Mene sinð vaan. Onko viulu saanut uusia kielið? -- On, kiitos. Nyt se soi niin lystikkððsti kuin hautajaisissa! -- Mitenkð? -- En tiedð. Sanotaan niin. Ja sana pððsi suustani. Henrikillð oli kiireet ty—t tðhðn aikaan. Hðnen piti nyt palata, ennenkuin tuli pimeð. Ellen saattoi hðntð tielle. He seisahtuivat erððn pellon reunalle. Ellen huomasi jotakin liikkuvan aidan ja pellon vðlillð. He menivðt likemmðksi. Se oli jðnis parka, jonka takajalat olivat rikki ammutut. -- Jumalattomat ihmiset, jotka voivat ampua jðniksið tðhðn aikaan; kenties sillð on poikasiakin. Katso kuinka raukka tuskissansa pyrkii pois. Ellen meni sen luo. Se oli menehtymðisillððn ja oli nðhtðvðsti heittðnyt kaiken toivon. Kummallinen ihmisen tapainen valitus-ððni pððsi sen suusta, joka oli tðynnð multaa ja roskaa tuosta alituisesta lankeemisesta. Se ojensi kipeitð takajalkojaan ja liikutti hðdissððn pitkið korviansa edestakaisin ja katseli sill'aikaa jðniksen kaikella arkuudella niitð molempia, jotka seisoivat sen vieressð. -- Tule -- menkððmme! sanoi Henrik. Ellen jði seisomaan: -- Kun minulla nyt vaan olisi revolverini tððllð! Katso kuinka se vððntelee itseðnsð. Luuletko ettð se kðrsii yhtð paljon kuin me kðrsisimme sen asemassa? -- Varmaankin se sen tekee. Tule! -- En voi mennð sen luota pois. Meidðn tðytyy tappaa se! -- Ei ole niin helppo tappaa jðnistð! -- Jos et sinð tahdo, niin minð sen teen! Ellen katsoi ympðrilleen, etsien asetta, millð hðn voisi pððttðð elðin rauhan kðrsimykset. Viimein huomasi hðn suuren kiven. Hðn meni sitð noutamaan. Hðn lðhestyi jðnistð nostetulla kðdellð. Hðn heitti, vaan ei osannut. Jðnis py—rðhti ympðri ja vinkui surkeasti. -- En -- en voi! sanoi Ellen ja puri huuleensa. -- En minð my—skððn! huusi Henrik. Tule, tule! Ellen kððntyi mennðksensð. Yht'ðkkið otti hðn uudestaan kiven kðteensð, nousi varpailleen ja heitti kaikella voimallaan. Pðð oli muserrettu. Pari liikahdusta vielð ja jðnis oli kuollut. Hðn juoksi niin paljon kuin jaksoi; Henrik hðnen jðlkeensð. -- No niin! huusi Ellen seisahtuessa, nyt se on ohitse! Hðn saattoi Henrikið vielð kappaleen matkaa, eivðtkð puhuneet mitððn; ojensi viimein hðnelle kðtensð ja lðksi paluumatkalle. Kulkiessansa tuon paikan ohitse seisattui hðn, ja katseli kuollutta elðintð. Hðn meni kotiin alla pðin ja ajatuksiin vaipuneena. Seuraavana pðivðnð seisoi Andreas kartanon pihalla ja muutamia miehið hðnen ympðrillðnsð, jotka puhuivat noista suurista pidoista, joita aiottiin viettðð Jens Mortensenin luona. Hðn oli tðydessð juhlapuvussa, pðð siloiseksi laitettu, suuret kultarenkaat korvissa, mustassa hðnnystakissa ja lumivalkoisella kauluksella. Kainalossa kantoi hðn viulua ketunnahkaisessa pussissa. Vasemman kðsivarren ympðri oli liina kððritty. Ellen tuli ulos: -- Joko menet Andreas! Mikð kðsivartta vaivaa? -- Ei se ole mitððn. Kevððllð puri minua koira Ulkemose'ssa. Nyt se on vðhðn paisunut, mutta minð olen hautonut sitð viinalla ja voin kyllð pelata kuitenkin. -- Sinun pitðisi olla varovainen. Oletko nðyttðnyt sen tohtorille? Andreas oli vðhðn hðmillðnsð: -- Jos kerran menee tohtorin luo, niin siellð saa tutustua noiden ilkeðin veisten kanssa! sanoi hðn. -- Se on mahdollista; mutta sinun pitðisi yhtð kaikki nðyttðð se hðnelle kun hðn tulee tðnne. Hauskaa iltaa! -- Kiitos! Eihðn neiti suutu jos tðmð kestðisi hieman kauan, -- ehkð aamuun asti? -- En, sinð voit tulla koska tahdot. Odota vðhðn! eik— kukaan teistð ole kuullut mitððn noista vanki-karkureista? Ellen katseli kysyvðisesti vðkeð. He kuiskaelivat ja tuuppasivat toinen toistansa kyynyspððhðn. Viimein oli joku, joka uskalsi sanoa ettð hðnen luullaksensa semmoisia "tovereita" oli nðhty edellisenð iltana hietasðrkðin lðheisyydessð. "Mutta se oli kyllð mahdollista ettð tðmð oli erehdys". Muutamat miehet nauroivat ja Tiina, joka seisoi panokodan ovella, huusi, ettð oli paljo luultavampi ettð oli ollut kalastajia ja pelastajia rannikolta, jotka humalapðissððn olivat siellð kuljeskelleet, jotta tuuli muka puhaltaisi heidðt selvðpðisiksi jðlleen. "Ne ihmiset ovat sitð paitsi paljoa pahemmat karkureita, varsinkin jos viinan haju jossakin pistðð heidðn nenððnsð. Sentðhden olisi parasta ettð Andreas pitðisi vaaria kðdestððn ja pistðisi sen viulunsa nahkapussiin, ett'ei siitð tuntuisi viinan hajua". Kaikki nauroivat. Ellen viittasi ja ððnett—myys vallitsi kohta. -- Minð annan sulle revolverini mukaan! sanoi hðn Andreakselle. Sillð tavoin voit olla huoleti: Pieni laukaus pððn yli vaikuttaa sekin! Hðn juoksi sisððn asetta tuomaan ja pisti sen, leikkipuheita lausuen, Andreaksen hðnnystakin taskuun ja saattoi hðntð ulos portista. Oli tuskallisen kuuma iltapðivð, aurinko paistoi ja taivaan rannalle nousi raskaita punertavia pilvið. Ruohot melkein kuihtuivat auringon helteessð, joen pinta oli rasvatyyni. Varjot olivat tumman punertavia, valo tuolla avaralla lakealla oli tuhkan karvainen tomusta ja aurinko seisoi taivahalla niin, kuin kummallinen punainen sineetti. Ellen saattoi Andreasta sinne, missð kanervakangas alkoi. -- Onko oikeastaan terveellistð sinulle pelata koko y—, kysyi Ellen miettivðisesti seisahtuen. -- Oi, se ei tee minulle mitððn, varsinkin kun minun ei tarvitse juoda lasia toisensa perðstð, kuin muiden soittoniekkain! -- Puh, on kuuma! sanoi Ellen. Paluumatka tulee sinulle helpommaksi, jos nimittðin ei ukkonen rupee kðymððn y—llð tai aamulla! -- Kyllð kai sitð kestðð, tai rupee ukkonen jyrisemððn vielð niinkauan kuin tanssivat. Kuule, neiti Ellen, ðlð pahastu, mutta tuo kapine tuossa taskussa on niin painava. Ja paitsi sitð luulen ettð tuskin uskaltaisin sitð kðyttðð jos kohtaisinkin vihollisia. Enkð usko ettð kukaan tekee minulle pahaa! lisðsi hðn huokauksella kohottaen heikkoja hartioitaan. Ellen otti revolverin ja pisti sen taskuunsa. -- Tyhmð juttu. Vaan niinkuin tahdot. Minð ajattelin vaan parastasi! -- Tiedðn ettð aina ajattelet parastani. Jumala siunatkoon teitð, neiti Ellen. Hyvðsti! Ellen katseli vielð hetken aikaa Andreaksen jðlkeen kun tðmð kulki kanervapolkua my—ten; vðhitellen hðvisi hðn tuohon harmaasen vaihtelevaan valoon. Kerran seisahtui Andreas ja rupesi tarkastelemaan jotakin; lieneek— tarkastanut viulua vai kðttðnsð? Ellenin mieleen muistui Tiinan juttu liinasta, joka haisi paloviinalle ja sen kautta muka herðttðisi "kalastajien ja pelastajien" huomiota. Ellen ei voinut olla nauramatta. Kun taas katseli Andreaksen jðlkeen, oli tðmð hðvinnyt. Ellen ei voinut oikein pððstð selville itsestðnsð sinð iltana; hðnessð vallitsi kummallinen levottomuus, jota hðn ei voinut poistaa. Mutta se tuli tietysti ilmasta, raskaasta ilmasta! Puh! Hðn avasi ikkunan toisensa perðstð huoneissa, rupesi johonkin ty—h—n ja heitti sen jðlleen ja meni viimein hðmðrðssð ulos tarhaan. Ei kastetta eikð vilpoisuutta tðnð iltana! Tuli vihdoinkin muutamia salaman vðlðhdyksið etððltð, samalla tuulikin rupesi kðymððn ja vanhat puut humisivat. Neljðnneksen tunnin kuluessa kuului jyrinð kðyvðn kaukana, sitten se lakkasi, ikððnkuin olisi vðsynyt tðllð kertaa ja tahtonut jatkaa vasta kun soittokunta oli lisððntynyt. Tuuli oli my—skin tyyntynyt jðlleen, mutta ukkonen ja tuulen puuskat, vaikka vðhðpðt—iset, olivat kuitenkin keventðneet ilmaa. Ellen hengitti taas vapaammin; taivas oli taas puhdas, valoisa tanskalainen kesðy— loisti alas tuosta mahtavasta holvesta. Hiljaisuus ja ððnett—myys vallitsi ja ainoastaan koiran haukkuminen kuului kaukaa tuon tyynen tumman lakean yli, joka nukkui rauhallisinta unta. Ellen meni huoneesen ja sytytti valkean. Tðmð huone ei ollut pihan puolella, vaan sen ikkunat olivat kanervakankaalle pðin, jonka poikki Henrikin piti tulla. Kumma ett'ei hðn vielð ollut tullut! Vaan hðnellð oli niin kiire tðhðn aikaan, oli hðn sanonut; ehk'ei hðn ehtinyt tullakaan, tai vasta my—hððn. Tðytyi malttaa mieltðnsð. Ellen tarttui ensimðiseen kirjaan, jonka l—ysi. Aikoja oli kulunut siitð kun hðn oli lukenut jotakin kirjaa. Nyt se enemmiten ikðvystytti hðntð. Kirjassa puhuttiin nuorista ihmisistð, kuinka rakastivat toisiansa ja mitð puhuivat toisilleen, mitð nuorukainen sanoi tyt—lle, mitð tytt— vastasi. Ei se ollenkaan liikuttanut Ellenið. Tiesihðn hðn nyt paljo paremmin, kuin kirjan tekijð mitð sellaisessa tilaisuudessa sanotaan. Oikeastaan olivat sanat tuossa kirjassa melkein yhtðlðiset kuin ne, joita Henrik oli kðyttðnyt. Mutta se oli kuitenkin toista kun ne tulivat hðnen suustansa! Oi, jos hðn pian tulisi! Ellen koski hiusneulalla lampunsydðmeen ja tirkisteli liekkiin. Vðhitellen rupesi hðn nyykðhyttðmððn pððtðnsð ja vðhitellen punertava lampunvalo muuttui kuutamoksi. Varjoja nðkyi tiellð. Tðmð lainehti. Siinð liikkui vaunuin py—rið ja hevosen-jalkoja. Hðn istui ja torkkui vaunuissa isðnsð vieressð ja avara kangas nðkyi liikkuvan yl—salas. Isð kutsui hðntð nimellð ja antoi hðnelle ohjakset. Hðn tarttui niihin ja heilutti piiskaa. Pappi ja tohtori juoksivat pois tieltð. Hðn katsoi niiden kasvoihin ja ne olikin Henrik ja Andreas. Henrik huusi: pidð vaari! vaan Andreas ei sitð kuullut, hevoset kaasivat hðnet maahan. Uha! Ellen pidðtti hevoset, vaan se oli my—hðistð. Hðn ikððnkuin tunsi omissa sððrissððn miltð se tuntui, kun etu-py—rðt vy—rivðt Andreaksen ruumiin yli; sitten tuli takapy—rðt, vaunut hypðhtivðt ilmaan... Neiti! Neiti Ellen! Hyvð Jumala neiti!... Ellen herðsi ja hieroi silmiðnsð. -- Mikð on? Kuka kutsuu? -- Oi Jumala, neiti, tððllð on tapahtunut hirveð onnettomuus. Hðn makaa tuolla ulkona pihalla. Joutukaa, joutukaa! Ellen pusersi huulensa yhteen ja nojasi p—ytððn. Hðn hengðhteli niinkuin olisi ollut puettu ahtaimpiin rautaisiin kure-liiviin. Hðn ajatteli kohta Henrikið. Vaan samassa silmðnrðpðyksessð kun hðn oli saanut asiasta sen kðsityksen ettð hðn oli hengen vaarassa, kenties kuollut, palasi hðnen mielen-lujuutensa kahdenkertaisella voimalla. -- Tule, missð hðn on? sanoi Ellen melkein juhlallisesti ja seurasi pauhaavaa palvelus-piikaa. Pihalla juuri portin kohdalla oli hietakuoppa. Muurarit, jotka olivat porttia paikanneet, olivat jðttðneet sen jðlkeensð. Tðssð hietakuopassa makasi Andreas. Muutamia miehið, jotka olivat kantaneet hðnet sinne ja joista ainakin pari oli vðhðn humalassa, seisoi siinð vieressð talonvðen kanssa. Erðs mies piti sytytetyn rasvapðreen ilmassa, jotta se valaisi onnetointa. Niin, onnetointa! Veri melkein hyytyi Ellenin suonissa, kun nðki Andreaksen ja nðki hðnen semmoisena, kuin hðn oli jðttðnyt hðnet levottomassa unessaan. Andreas vððnteli itseðnsð kuin piinattu mato, piti kðdet silmiensð edessð ja ðhkyi, suu vaahtoisena. Ellen kokosi kaikki voimansa ja astui hðnen luoksensa. -- Andreas, rakas Andreas, mitð tðmð on! Sen enempðð hðn ei voinut, ei taitanut sanoa. Hðn tarkasteli Andreaksen tahraantuneita vaatteita, pððstðksensð selville siitð, miten hðn oli joutunut tðhðn kauheaan tilaan. Vielðkin luuli Ellen ettð oli ajettu Andreaksen yli. Toinen kðsi putosi raskaasti Andreaksen silmien edestð ja nðmð silmðt eivðt enðð tuijoittaneet Elleniin ihastuksesta loistaen, kuinka hyvin Ellen muistikaan sitð silmðystð, vaan kammolla semmoisella, ettð Ellen vetðytyi pois ja jok'ainoa hermo hðnessð vapisi. -- Tuokaa hðnelle vettð! huusi hðn. Oli kuin kðrsivðn kauheat tuskat olisivat odottaneet tðtð sanaa, kiihtyðksensð korkeimmilleen. Hðn ei enðð ðhkðillyt, vaan valitteli kuin pieni lapsi ja tðmð valitus muuttui vðhitellen elðimen ulvonnaksi. Hðn sy—ksi sormensa hietaan, vððnteli itseðnsð, kuin kððrme, niin ettð vaatteet menivðt rikki ja silmðt melkein pullistuivat ulos hðnen pððstðnsð, kun hðn sitð pudisteli. Ellen kððnsi pois kasvonsa kauhistuen. -- Se on vesi-kauhua, kuiskasi joku hðnen vieressðnsð. -- Tuo koira Ulkemose'ssa on, piru viek——n, tðhðn syypðð! huusi erðs pðihtynyt mies. -- Suus kiinni! huusi toinen. Tðð ei ole naaraskoiran tekoa, vaan uros-koiran! Inhimillinen kauhistus onnettomuudesta ilmaisee itseðnsð usein eriskummallisella tavalla. Ellen kððntyi salaman nopeudella nðitð kahta miestð vastaan ja osoitti niille porttia nyrkillðnsð. Selvðpðisempi miehistð tahtoi vetðð toveria mukanansa; tðmð teki vastarintaa, vaan talon vðki heitti ne pian ulos portista. Sitten saatiin tietðð ettð molemmat olivat sððnn—llisið miehið ja olivat juoneet liiaksi vasta kun tauti ilmauntui Andreaksessa. -- Nostakaa hðnet! sanoi Ellen ja kantakaa hðntð niin varovaisesti, kuin suinkin on mahdollista kamariinsa. Ja sinð Hans lðhdet niin nopeasti kuin hevonen jaksaa tohtoria hakemaan! -- Oi neiti! valitti erðs ristiðisvieras. Tohtori ei voi tulla. Hðntð lðhetti Jens Mortensen hakemaan, kun me veimme Andreaksen tðnne. Vaimonsa tuli kuolonkipeðksi kun Andreas sairastui salissa, ja Jens Mortensen arveli ettð vaimosta kuitenkin riippui kahden henki, paitsi hðnen omaa henkeðnsð, ja ettð Andreas oli poiskannettava ja jðlestðpðin autettava. -- Tohtori! sanoi toinen mies lyhyesti ja vakaasti. Tðssð ei mikððn tohtori auta; -- sen lapsikin tietðð! Ellen huokasi. Pari pðivðð sitten oli tohtori vakuuttanut samaa kuin tuo mies nyt sanoi. Ihmiset, jotka olivat nostaneet Andreaksen, seisoivat vielð odottaen kðskyjð. Sairas, joka huomasi ett'ei hðnelle tuotukaan tuota kammottua juomaa, nðytti hiukan tyyntyneen. Neiti! ðnkytti hðn heikolla ððnellð. -- Neiti Ellen! Ellen kumartui hðnen puolehensa. -- Mitð tahdot, rakas Andreas? sano mitð me voimme sinun hyvðksesi tehdð! -- Viekðð minut kamariini, pimeððn ihan yksinðni. Ei mitððn elðvðð likelleni. Minð pelkððn itseðni, vaan pelkððn muitten puolesta vielð enemmðn. Oi jos olisinkin kuollut, minð onnetoin, minð onnetoin! Ellen viittasi ððnet—innð. Andreas kannettiin pihan poikki kamariinsa. Ellen meni huoneesen, jossa lamppu paloi p—ydðllð ja kirja makasi niinkuin hðn oli sen jðttðnyt. Hðn tuskin kðsitti ett'eivðt olleet liikkuneet. Hðn kðveli edestakaisin lattialla. Alussa hðn ei voinut ajatellakaan, oli niinkuin hðnen pððnsð olisi ollut ihan tyhjð. Vaan vðhitellen tulivat kaikki yksityis-seikat hðnen mieleensð: hðnen valitusððnensð, kuohu hðnen huulillaan, hðnen tuskastunut silmðyksensð kuullessaan kðskyn veden tuomisesta, ja viimein tuo heikko epðtoivon lause: jos olisinkin kuollut, minð onnetoin! Ellen pani kðdet silmien eteen, mutta silloin astui koko kohtaus vaan sitð selvemmin esiin, ja hðn kertoi itsekseen tohtorin sanat: toivotonta, ihan toivotonta! Ovea kolkutettiin. Se Oli Tiina: -- Oi neiti, semmoinen onnettomuus on kuitenkin kauhea! Jens ja Hans sanovat ettð hðn nyt taas on raivoissaan ja ehtimiseen huutaa: oi jos olisin kuollut! Kaikki miehet ovat laittaneet y—sijoja itselleen riihessð. Ei kukaan uskalla maata siinð talon-osassa, missð Andreaksen huone on, ja Pikku-S—ren, joka varmaankin on "herðnnyt", sanoo ettð paholainen riivaa Andreasta ja ettð se voi saastuttaa koko kartanon, kun vaan sielu on jðttðnyt pienen Andreaksen ruumiin! -- Hiljaa! huusi Ellen. Ei mitððn melua sinulta eikð muilta. álk——n kukaan uskaltako...! Hðn malttoi mieltðnsð ja jatkoi tyynesti: -- Jos Pikku-S—ren pelkðð jotakin pahaa, niin hðnen omatuntonsa varmaankin on kipeð ja hðn voi kohta ottaa kapineensa ja mennð. Minð en tahdo mitððn pelkuria talossa, eikð sellaisia, jotka yllyttðvðt toisten pelkurimaisuutta. Jokainen pysyk——n tyynenð ja hiljaisna ja vðhðn pððstð on kysyminen Andreaksen oven ulkopuolella tarvitseeko hðn jotakin. Mene! Ellen kðvi istumaan. Aina sama nðky, sama kuva ja korvissa soi: jos olisinkin kuollut! ja: toivotonta, ihan toivotonta! Hðn meni ikkunan luo, avasi sen ja katsoi ulos hiljaiseen, valoisaan, kauniisen y—h—n. Tðmð oli melkein katkeraa ivaa. Hðn kallisti pððtðnsð ja mietti. Meni piirongin luo ja etsiskeli. Revolveri oli siinð. Samassa kuului Henrikin ððni ikkunan ulkopuolelta. -- Minð nðin ettð tððllð oli valkeaa. Tuletko ulos tarhaan vai tulenko minð sisðlle luoksesi? Hðnen pððnsð nðkyi jo ikkunassa. Hðnen ððnensð soi niin huolettomalle kaiken tuskan ja kurjuuden ohessa. -- Jumalan tðhden, jðð sinne, missð olet. Ellen meni ikkunan luo, revolveri kðdessð. -- Miten on? kysyi Henrik my—skin levotoinna. Ellen etsi sanoja, tuijoitti Henrikiin, hðnen ohitse, ja oli taas nðkevinðnsð Andreaksen vððntelevðn itseðnsð. -- Tððllð on tapahtunut kauheata. Andreas on hullu, hullun koiran purema. En voi sitð kuvailla... Mene lðnsipuolista rakennusta my—ten. Sinð tiedðt missð hðnen ikkunansa on, likellð tallia. Arvattavasti ovi ei ole ha'assa, harvoin se tapahtuu. Hðn makaa siellð. Mene katsomaan, kuules, mutta palaa pian luokseni! Ellen seisoi ikkunan edessð ja katseli ulos kesð-y—h—n. Hðn arveli tarpeelliseksi ettð hðnen rakastajansa nðkisi ja kuulisi samaa, mitð hðn oli nðhnyt ja kuullut. Nyt seisoi Henrik taas ikkunan alla. Ellenin ei tarvinnut kysellð. Siitð, mitð hðn hðmðrðssð taisi nðhdð, nðki hðn tarpeeksi, ja Henrikin henkðyksestð kuuli hðn tarpeeksi minkð vaikutuksen hðnen kðyntinsð oli tehnyt. -- Henrik! lausui hðn ððnellð, joka oli niin luonnottoman tyyni, ettð se saattoi Henrikin vapisemaan. Henrik, ota tðmð, mene hðnen luokseen, anna se hðnelle ikkunasta sisððn ja sano ettð Ellen sen lðhetti hðnelle. Ellen, "joka ainoastaan hðnen parastansa ajattelee"; sano noilla sanoilla! Hðn antoi revolverin ulos Henrikille. -- Ellen...! kuului kolkosti sieltð alhaalta. -- Ota se, ota se! sanoi Ellen jyrkðsti, mutta lisðsi tyynemmin: Sinð teet sen, jos sinulla on sydðn rinnassa, ajatellessasi ihmistð, joka on enemmðn kuin onnetoin. Sinð teet sen jos sinð rakastat minua, ja -- jos et sitð tee, niin minð teen sen itse! -- Ellen...! kuului taas, vaan tðllð kertaa lðhemmðltð. Henrik oli kiivennyt yl—s muurille ja hðnen silmðnsð katsoivat nyt suoraan Ellenin silmiin. Ellen pani liikutettuna kðsivarret hðnen kaulaansa, painoi hðntð rintaansa vasten ja kuiskasi: Lemmitk— minua todellakin? -- Lemmin! vastasi Henrik. Enemmðn kuin elðmððni! -- Mene siis! Hðn pikemmin putosi kuin hyppðsi maahan. Ruoho ja kanervat suhisivat hðnen nopeista askeleistaan ja Ellen oli yksinððn. Ei suinkaan kestðnyt enemmin aikaa, kuin kaksi minuuttia, vaan nðmð minuutit olivat sata ja kaksikymmentð sekuntia, ja joka sekunti oli ijankaikkisen pitkð odottavalle. Ellen sðpsðhti; Henrik seisoi taas siellð alhaalla. -- Se on hðnellð! kuiskasi ððni yl—s. Ellen ei kohta voinut tuntea sitð Henrikin ððneksi. -- Oletko varma siitð ett'ei kukaan ole sinua nðhnyt? -- Olen! vastasi hðn sortuneella ððnellð. -- Tule tðnne yl—s luokseni! Henrikin pðð nðkyi taas ikkunassa, Ellenin kðsivarret olivat taas hðnen kaulassaan ja tðllð kertaa oli hðnen halailemisensa vielð enemmðn sydðmelliset. Henrik tunsi polttavan kuumain huulten koskevan omiansa. Hðnen omat huulensa olivat jððkylmðt. Silloin kuului laukaus, vaikka epðselvðsti, ikððnkuin ovea olisi paiskattu kiinni suljetussa huoneessa. Molemmat sðpsðhtivðt. Ellen kuiskasi Henrikin korvaan -- Mitð Andreas sanoi? -- "Jumala siunatkoon neiti Ellenið!" -- Juokse siis! tðnð y—nð et ole ollut tððllð! VII. Tohtori seisoi kamarissa Ellenin luona seuraavana pðivðnð. Ellen istui p—ydðn ððressð kartanon laskukirjat edessðnsð; hðn luki numerosarjat yhteen ja kirjoitti nopealla vakavalla kðdellð. -- Niin, varmaankin se oli paha y—, lapseni! Me lððkðrit nðemme ja kuulemme niin paljon ihmisten kðrsimyksistð ja kuitenkin l—ytyy asioita, joita emme mielellððn nð'e, kovasydðmiset vaikka olemmekin, varsinkin kun tðytyy seisoa ainoastaan katselijana, joka ei voi vðhððkððn auttaa. Nðin oli laita Andreas raukankin suhteen. -- Olisiko hðntð voinut auttaa? kysyi Ellen katsomalta yl—s ty—stðnsð. -- Sillð kannalla kuin tiede nyt on tðmðn kauhean taudin suhteen tðytyy sanoa: Ei! Mahdollisesti jos hðn olisi tullut luokseni kohta ja minð olisin saanut polttaa haavaa, mutta sittenkin se olisi ollut aivan epðtietoista. Se myrkky tekee pilkkaa meidðn taidostamme. Oi, l—ytyy niin monenkaltaisia myrkkyjð, jotka surmanty—tð tekevðt kurjassa ihmissuvussa, vaan tðmðn vaikutus nðyttðð olevan pahin. Kumma ettð meidðn silloisen keskustelun valaisemiseksi tuli tðmm—inen esimerkki! Minð en ole ennen hoitanut vesikauhuisia; niin, ennenkuin tulin ulos maalle olin skeptillinen koko asian suhteen...! -- "Skeptillinen" mitð se on? kysyi Ellen niinkuin ennen. -- Minð olen epðillyt ettð se todellakin oli niin pahaa, mutta sinun ja vðen kertomuksista sekð niistð merkistð pððttðen, joita huomasin tutkiessani ruumista... Vaan asiasta toiseen! Minð olen todellakin ylpeð sinusta kummi-tyttðrestðni, sinun kðyt—ksestðsi. -- Tiina kertoi kuinka sinð kðytit itseðsi tðnð y—nð. Semmoinen mielen-maltti ja vakavuus sinun ijðllðsi... Mitð aion sanoakaan -- sinulla on varmaankin lasillinen viinið tuossa kaapissasi? Minð olen ollut tuon ristiðis-vaimon luona koko y—n. Se oli paha sairauden kohtaus, johon tuo vesi-kauhu oli syypðð. Nyt hðn, kiitos Jumalalle, ei ole enðð hengenvaarassa, ja minð toivon ettð voin hðnen parantaa ja ettð hðn pian voi imettðð pienokaisia. Kyllð vielð on ydintð ihmisrodussa tððllð maalla! Ellen toi viinið kaapista ja arveli itsekseen ettð hyvð tohtori huomattavasti oli vanhentunut. Puheliaisuutta Ellen ei rakastanut. Tohtori joi viinið ja maiskutti huuliansa: -- Tðmð on varmaan maannut siinð isðsi ensimmðisistð ajoista asti, vai kuinka? Hðn, minun neuvoni mukaan, ei juonut paljon viinið. Hðn oli liian verevð siksi. Vaan sinð kyllð tarvitsisit lasillisen kaiken sðikðhdyksen perðstð. Arvattavasti et ole saanut unta, nðytðt kalpealle ja vðsyneelle... Sinð et tahdo?... No, sitten minð juon vielð tðmðnkin lasin sinun onneksesi: Sinun ja Henrikin malja! Oliko hðn tððllð eilen illalla kun he tulivat Andreaksen kanssa? Ellen pudotti kirjan ja kðytti ahkerasti imupaperia. -- Ei, kun he tulivat Andreaksen kanssa, hðn, paha kyllð, ei ollut tððllð. Mutta tðnð iltana minð odotan hðntð. Ehkðpð tuleekin varhemmin tðnðpðivðnð! -- Niin tðmm—isestð tapauksesta leviðð huhu pian. Nyt tððllð tietysti tulee ruumiin-tutkimuksia y.m. semmoista, ja kartanon haltijana sinð tietysti saat antaa kertomustasi. Vaan onhan se asia aivan yksinkertainen ja ruumista sinun ei tarvitse nðhdð. Se ei ole sinua varten. Kumma ettð sinð juuri satuit lainaamaan hðnelle tuon aseen. Sinð oletkin tavaton tytt—lapsi, joka aina kannat aseita! Vaan se on sinun kaltaistasi. Ja lððkðrinð sekð tððllð kahden kesken en voi muuta sanoa kuin ettð hðn kðytti pistolia sangen viisaasti. Poika parka, hðn vaan lyhensi kðrsimyksensð silla, ja kukatiesi minð olisin tehnyt samoin, minulla kun ei ole lapsia eikð omaisia. Vaan ts! semmoista ei uskalla sanoa kun muut sitð kuulevat! Hðnen mentyðnsð Ellen nousi ja avasi ikkunan, nauttien ahnaasti raitista ilmaa kankaalta. Istui sitten taas ja lopetti luvunlaskunsa. Aamiaista sy—tyðnsð ja juotuansa kaksi suurta lasillista maitoa, meni hðn ulos, kðvelemððn niittyjen ja peltojen kautta. Mennessðnsð paalu-sillan yli ja edemmðksi ohrapellon ohitse kankaalle, oli hðnestð melkein mahdotointa ettð kaikki tðmð oli eilisestð tapahtunut. Olihan se mahdotointa. Tððllð oli silta ja joki kurisevineen sammakkoineen, tððllð oli kanerva-tie kankaan yli, se tie, jota my—ten Andreas oli astunut, kaikki aivan muuttumatointa, valaistus ja ilma toisenlaiset, vaan muuten oli jok'ainoa lehti samassa paikassa, ja siihen tiehen, jota hðn eilen oli astunut, ei ollut ainoatakaan mutkaa lisððn tullut. Hðn vaipui vðhitellen samaan tyyneen mieli-alaan, joka maisemassa vallitsi, ja tosi-tapaukset hðvisivðt sinertðvððn etðisyyteen, jotta Ellen joka hetki odotti Andreaksen tulevan portista ketunnahkainen pussi heikoilla hartioillaan. Portista tuli kun tulikin joku. Se oli poika, joka juoksi tðyttð laukkaa. Hðnen tuli tervehtið neitið ja pyytðð hðntð tulemaan sisððn; siellð oli tohtori ja maaherran asia-mies, sekð muita miehið kaupungista ja pitðjðstð. Ellen taittoi oksan ja kðytti sitð auringon-varjona palatessaan kartanoon. Asia oli pian jðrjestetty. Tohtori puhui ja sðesti puhettaan selittðvillð liikunnoilla; hðn puhui Ellenin nuoruudesta ja kuinka tðmð, nuori vaikka oli, ei tehnyt niinkuin "mikð toinen nainen hyvðnsð" olisi tehnyt: mennyt tainnoksiin, vaan ettð Ellen oli antanut, sairaan selvððn lausutun toiveen mukaan, kantaa hðnet erillðnsð olevaan kamariinsa. Vielð puhui hðn siitð kummallisesta sattumuksesta ettð Ellen, "juuri tðssð paikassa, missð nyt seisomme, hyvðt herrat", oli pistðnyt aseen hðnen taskuunsa, jotta voisi olla huoleti noitten "karanneitten vankien" suhteen! Tyhmð juttu noista karkureista; vaan ihmiset maalla ovat niin herkkð-uskoiset. Valitettavasti tuo nuori ihmisraukka oli kðyttðnyt asetta toisessa tarkoituksessa, kun olisi pitðnyt antaa kohtalonsa riippua Jumalasta. Vaan olihan se tapahtunut sairaudessa ja hðn, tohtori, aikoi todistaa ettð itsemurha oli tapahtunut houreissa, jotta ruumis ainakin pððsisi siunattuun maahan. Ellen nyykðhytti pððtððn; arvellen ettð tuo oli paikallaan, ja my—nsi kun hðnen todistuksensa vaadittiin. Herrat menivðt sitten miesten asuinriviin. Ellen aikoi seurata heitð, mutta tohtori kutsui hðnet takaisin ja selitti ett'ei se hðnelle sopinut. Hðn kðveli sitten edestakaisin niinkauan, kuin tutkimusta kesti lðnsi puolisessa rakennus-sarjassa. Kartanon vðki seisoi ympðrillð pienissð hiljaisissa joukoissa ja kuiskasi tai puhui matalalla ððnellð toinen toisilleen. Ellen piti vielð suurta oksaa kðdessððn, jota silloin tðll—in kðytti pðivð-varjoksi. Herrat palasivat. Muutamat heistð nðyttivðt liikutetuilta, toiset taas olivat sðilyttðneet viralliset muotonsa; asiamies, joka oli nuori ja nðhtðvðsti kotoisin pððkaupungista sekð vaatetettu uusimman mallin mukaan, puhui erittðin kovalla ððnellð tohtorin kanssa ja nðytti esiintuovan neroansa, lððkðrin katsannosta pððttðen. Hðn pyysi ettð lððkðri juhlallisesti esittelisi hðntð kartanon "nuorelle kauniille haltijattarelle", sanoi Ellenille joukon kohteliaisuuksia ja lopetti sillð toivomuksella ettð saisi tavata Ellenið iltahuveissa kaupungissa talvella. Sitten kumarsi hðn, sanoi hyvðsti, kððntyi vielð pari kertaa ja katseli Ellenið puoleksi ihaellen, puoleksi uskaliaasti, ja siihen se 'ruumiin-tutkiminen,' pððttyi. Nðmð ihmiset ja tuo somaksi laitettu pieni asiamies olivat nðhneet Ellenin alakuloisena. Vaan alakuloisuus ei ollut Ellenin asia. Hðn pudisti sen pððltðnsð voimakkaalla tahdollansa ja heitti alakuloisuuden sikseen. Loppupuoli pðivðstð pððttyi siten ettð hðn taas pani vðkensð jðrjestettyyn ty—h—n. Se olikin tarpeellista. Heidðn oli taas tunteminen ettð oli yksi tahto, joka voitti mielen heikkouden, ettð yhdellð ainakin oli mielen malttia tðssð levottomuudessa. Kun ilta lðhestyi, ei hðn voinut kieltðð ettð hartaasti odotti Henrikin tuloa. Hðn meni tarhaan, ulos kankaalle ja taas tarhaan. Pðivðn kuumuutta seurasi vilponen ilta. Se nðytti tulevan noista suurista pilvistð, jotka olivat auringonlaskun synnyttðmðt ja viimein levisivðt yli puolen taivaan. Ehkðpð ukkonen, joka eilen ei ruvennut kðymððn, tðnð iltana tunkisi esille! Siltð melkein nðytti. Hðn odotti ja odotti. Muutamia pisaroita oli jo satanut, pimeni pimenemistððn ja jyrinð kuului etððltð. Henrik ei tullut. Vaan raju-ilma kiihtyi ja ajoi Ellenin sisððn jðlleen. Se kelpasi kyllð esteeksi Henrikille lðhtemðstð matkalle, vaan pitðisihðn hðnen tulla huolimatta ilmasta! Ellen kðveli levottomasti edestakaisin kamarin lattialla. Raju-ilma yhð vaan kiihtyi. Rohkeinkin ihminen tuntee itseðnsð vðhðn masennetuksi ankarassa ukkosen-ilmassa, siinð on jotakin, joka ahdistaa rintaa ja painaa aivoja. Ellen kðveli ihan yksinðnsð tuossa suuressa huoneessa. Y—n tapaukset astuivat taas esille kaikista piilopaikoistansa. Hðn rupesi tuntemaan ettð, jos hðn nyt vðhðnkin antautuisi alakuloisuuteen, pelko ehkð kuvailisi hðnelle kauheuksia ja ry—stðisi hðneltð tuon tðydellisesti selvðn kðsityksen, joka hðnellð oli siitð ettð oli tehnyt oikein ja hyvðð kanssaihmiselleen. Leimaukset lensivðt ulkopuolella ristin rastin ja kaikki esineet ilmestyivðt niiden sinisessð, kalman kalpeassa valossa. Kerran oli hðn nðkevinðnsð Andreaksen vððnnetyt kasvot ja suuren veripilkun hðnen otsassansa. Ei, ei, huusi hðn ja juoksi ikkunalle, jossa pakoitti itseðnsð katselemaan leimauksia. Te ette minua voita! Ja sinð Herra Jumala taivaassa, sinð et sano ettð olen vððrin tehnyt. Sanoihan tohtori, ett'ei hðn olisi elðnyt, ja omatuntoni sanoo minulle ettð minð annoin hðnelle ainoan avun, mikð oli minun vallassani antaa. Miksi ei kukaan auttanut hðntð paremmin? Hðn seisoi siinð kðdet kohoitettuina. Hðnestð nuo viheltðvðt leimaukset ja jyrinð olivat hðnen syyttðjðnsð. Vaan urhoollinen neito oli vakava ja taisteli voittoisasti luonnon voimia ja -- itseðnsð vastaan. Ovi avattiin. Tiina oli siinð. Nðytti todellakin siltð kuin eilispðivðn kohtaukset uudistettaisiin. -- Oi eik— neiti tahtoisi tulla vðentupaan. Kaikki, sekð miehet ettð naiset seisovat siinð yhdessð joukossa ja ovat hyvin tuskissaan, ja Pikku-S—ren sanoo...! Ellen oli taas heti entisellððn ja meni Tiinan edellð vðen joukkoon. -- Sytyttðkðð kynttilðt! sanoi hðn. Vapisevat kðdet haparoivat tulitikkuja, ja vihdoin sytytettiin kynttilðt, kun pari kertaa oli turhaan sitð koetettu. Ellen nðki vðkensð pienissð joukoissa penkillð ja laattialla. Muutamat pii'oista olivat laskeneet pððnsð miesten polville. Ei miehet eikð naiset puhuneet. P—ydðllð istui Pikku-S—ren. -- Mitð pelkððtte? kysyi Ellen. Ettek— koskaan ennen ole nðhneet ukkosen ilmaa? Sanokaa! Toiset olivat ððneti. Pikku-S—ren katseli Ellenið kiihtyneenð: -- Se on Jumalan rangaistus, neiti! Baal'in ja Belim'in henget vallitsevat talossa, neiti! Tððllð on vietetty syntistð elðmðð sy—misellð ja juomisella ja riettaudella ja kaikenlaisella pahuudella...! Piika, joka taas oli tullut rohkeaksi neiden lðsnð ollessa, rupesi naureskelemaan erððssð nurkassa. Saarnaaja katseli hðntð tulta iskevillð silmillð: -- Niin, sillð lailla hðn nauraa tuo Babylon'in portto. Mutta onko hðn my—skin naurava kun hðnen aikansa on kðsissð? Sillð on kirjoitettu: se aika on tuleva, jolloin hedelmð on kypsynyt, ja silloin ðitien pitðð valittaman lapsistansa. Vaan tðmð huone on lankeeva, sillð sen herra oli jumalatoin herra, jota ei koskaan temppelissð nðhty, eikð hðnen palvelijansa rauhassa lðhtenyt maailmasta, vaan paholainen koiran muodossa vei hðnet pois. Ja te, neiti...! Tiina pani kðtensð hðnen suulleen. Muutamat miehistð nousivat. -- Anna hðnen olla, kðski Ellen tyynesti. Tðnð iltana panee hðn kapineensa kokoon ja huomenna saa hðn palkkansa, jotta voi mennð saarnaamaan minne tahtoo, vaan _minun_ kartanossani se ei ole enðð tapahtuva. Ja te toiset! Teidðn pitðisi hðvetð. Onko koskaan ennen kuultu ettð ihmiset maalla istuvat tuvassa ukkosen ilmalla? Luuletteko ettð isðni osti tuon uuden ruiskun sitð vasten, ettð se palaisi tuolla riihessð? Ainoa mitð saa pelðtð ukkosen ilmassa, on ettð salama iskee alas ja sytyttðð. Emme voi sitð estðð tapahtumasta. Vaan sammuttaa te voitte ja se pitðð teidðn tehdð, taikka minð otan palvelukseeni uutta vðkeð muuttopðivðnð! Mutinaa kuului, kaikki nousivat ja menivðt ulos. Tiina rupesi rukoilemaan Pikku-S—ren'in puolesta, vaan Ellen ei leppynyt tðllð kertaa. -- Ei, ei mitððn joutavaa hyvyyttð. Hðn turmelee muita saarnoillansa. Kuukauden palkka pitðð hðnen saada edeltðkðsin, sentðhden ettð hðn eroitetaan keskellð vuotta. Mutta pois hðnen pitðð mennð! Ellen meni huoneesensa ja sytytti lampun. Raju-ilmaa kesti vielð hetken aikaa, vaan hðn tuskin sitð huomasi enðð. Hðn oli kovasti suuttunut Henrikiin, ja kun levon hetki oli tullut ja hðnen tðytyi sanoa itselleen ettð kaikki odottaminen oli turha, meni hðn makuuhuoneesen, repðisi vaatteet pððltðnsð ja hyppðsi vuoteelle. Ei hðn tuntenut pelkoa eikð omantunnon vaivoja, vaan hðntð suututti rakastajansa miehuuden puute, joka suuttumus vihdoin heltyi unen helmoissa samassa kun kaiku viimeisestð jyrinðstð hðvisi kolkossa synkeðssð y—ssð. Aamu, joka seurasi tðtð y—tð, oli synkkð ja sumuinen. Pðivð ei ollut paljon valoisampi. Ellen istui tarhassa kivi-vati sylissð ja noukki siihen palkoja. Henrik seisoi hðnen edessðnsð. Ellen ei ollut hðntð huomaavinansa, vaan jatkoi ty—tðnsð. Viimein sanoi hðn katsomatta yl—s: -- Vai olet sinð siinð? Pelkðsit varmaan tulevasi mðrðksi eilen. Henrik ei vastannut. Ellen katseli hðntð. Hðn seisoi siinð pðð kallella, tavallista kalpeampi ja oli vðsyneen, hajamielisen nðk—inen. -- Henrik! sanoi Ellen. Hðn sðpsðhti: -- Mitð sinð tahdot, kysyi hðn matalalla ððnellð. Tðmð oli Ellenistð liikaa. -- Mitð minð sinulta tahdon? Se on kummallinen kysymys. Miksi et tullut eilen? Vastaa toki! Henrik pudisti pððtðnsð ja liikkui niinkuin unessa kðvijð. Ellen laski vatin maahan, nousi ja tarttui Henrikin kðsivarteen: -- Kuuletko Henrik! -- Minð matkustan pois! kuiskasi tðmð. -- Sinð matkustat pois! huudahti Ellen, astuen askeleen taaksepðin ja silmillððn mitaten Henrikið kiireestð kantapððhðn. -- Niin minð lðhden, lausui Henrik samalla hiljaisella hajamielisellð tavalla, nðhtðvðsti huomaamatta Ellenin mielen tilaa. Minun tðytyy lðhteð pois tððltð. Tðmð viimeinen y— oli minulle liiaksi! Ellen istui taas ja rupesi uudestaan ty—h—n. Henrik seisoi ja katseli kuinka palot ja herneet putosivat vatiin. Hðn hymyili: -- Sinð olet minua vðkevðmpi Ellen. Minulle oli tuo tapaus liiaksi. Minð lðhden Skotlantiin. -- Onnea matkalle! -- Onko se kaikki, mitð sinulla on minulle sanottavaa? -- On. Vai tahdotko ettð vielð sinua kiitðnkin? No, kiitokset voin sulle my—skin antaa, ja herneitð my—skin. -- Kas tðssð, ole niin hyvð, ole niin hyvð! Ellen sysðsi vatia niin ettð se kaatui ja laski kðdet syliinsð katsomatta Henrikiin. -- Hyvðsti sitten! -- Hyvðsti! Henrik seisoi vielð ja odotti hetken aikaa, vaan kun Ellen yhð oli liikkumatta, kððntyi hðn pois, meni hitaasti kðytðvðð my—ten ja astui aidan yli. Ellen nousi hðnen mentyðnsð. Hðnen silmðnsð sðken—ivðt. _Tðmð_ y— oli ollut hðnelle liiaksi! Ja se oli kaikki, mitð Henrikillð oli hðnelle sanomista. Ja hðn oli mies. Oi kuinka Ellen oli taistellut tðmðn y—n lðpi. Ja nyt Henrik aikoi lðhteð noin ilman muuta. Sepð vasta kaunista! Ja hðnen rakkautensa? Ei, hðn oli kurjamainen pelkuri, eikð ansainnut _hðnen_ rakkauttansa! Ellen astui vatiin ja musersi sekð sen ettð herneet. Sitten meni hðn yl—s kummulle. Niin, tððllð olivat he usein istuneet, ja Henrik oli puhunut niin koreasti hðnelle, oli aina kiittðnyt hðnen vakavuuttansa ja iloinnut siitð, ettð se tulevaisuudessa olisi hðnen apunansa. Ja nyt? Tðmð ainoa tapaus, tðmð laukaus, tðmð apu hðdðssð: ja hðn, hðn astui tuolla ja horjui, kuin ruohon korsi! Kah, kuinka hðn kðveli! Oliko tuo miehen ryhtið, sen miehen, jolle Ellen vaimoksi menisi? Ei, ei. Sinð et ole minua saava! Hðnen suuttumuksensa oli noussut korkeimmilleen, Henrikin ulkomuotokin, josta hðn muutoin oli niin ylpeð, iletti hðntð nyt. Aalto oli noussut niin ettð sen tðytyi sy—ksyð takaisin. Ellen nðki hðnen korkean vartalonsa tuolla ohrapellon takana. Nyt, kun Henrik oli kaukana, ei hðn ottanut lukuun tuota kallistunutta pððtð, vaan arveli ettð hðn kuitenkin oli pulska mies. Mutta heikko hðn oli. Niin kyllð. Vaan eihðn kaikki ihmiset voineet olla yhtð voimakkaita. Jos hðn nyt olisi niinkuin ... niinkuin Ellen itse esim.? Niin, mutta silloin hðn ei olisikaan Henrik. Hðn nðytti niin sanomattoman toivottomalle. Se raukka! Tðmðn viimeisen sanan lausuttuansa oli ikððnkuin olisi koskettu koko joukkoon hellðsti helisevið kielið Ellenin sydðmessð. Hðnen luontonsa sisimmðstð syvyydestð kasvoi ja puhkesi kukkanen hðnen etehensð. Eihðn Henrik ollut kasvanut, niinkuin kasvi vapaassa, raittiissa ilmassa, joka sai kehitð voimiensa mukaan. Hðnen lapsuutensa, hðnen nuoruutensa, ja hðnen... Ei. Ellen oli heistð onnellisempi, rikkaampi, se, jonka velvollisuus oli antaa; ja, jos se oli vðlttðmðt—intð, ettð hðn lðhtisi pois pððstðksensð taas entisilleen, niin Ellen ainakin tahtoi lausua hðnelle jððhyvðiset! Ja tuulen nopeudella riensi hðn ohrapellon lðpi, ja vaatteet suhisivat hðnen ympðrillðnsð. Hðn pudotti huivinsa, hðn kaatui pari kertaa, kun jalka takeltui olkiin, kðdet tulivat verisiksi epðtasaisesta maasta, mutta hðn pððsi kuitenkin hengðstyneenð yl—s lðhimmðlle aidalle ja sieltð huusi hðn niin paljon kuin suinkin jaksoi: -- Henrik, Henrik, kuule minua! Henrik seisahtui. Ellen aukasi hðnelle sylinsð; hðn palasi takaisin; Ellen meni hðntð vastaan. Monta sanaa ei puhuttu. -- Tðytyyk— sinun lðhteð pois? kysyi Ellen, kðdet Henrikin kaulassa. -- Tðytyy, vastasi Henrik hiljaa ja silitteli kðdellððn Ellenin otsaa. -- No lðhde siis! sanoi Ellen ja suuteli hðnen poskiansa, huuliansa, kaulaansa ja kðsiðnsð. Minð odotan sinua! VIII. Henrik oli lðhtenyt. Naapuristossa oli siitð juteltu vðhðn. Olivathan nuo kaksi jo kihloissa; heillð oli nðhty sormukset sormissa, ja nyt olivat he nðhtðvðsti rikkoneet kihlansa. Toiset arvelivat taas ettð niin ei ollut laita; Ellen kantoi vielðkin sormusta. Vaan sitten pððtettiin ettð he kuitenkin olivat melkein rikkoneet kihlansa, ja ettð se kyllð tuli siitð, ettð Henrik oli ollut luulevainen sen osan-oton johdosta, jota Ellen oli osoittanut Andreaksen suhteen. Kðvipð vielð muitakin huhuja. Silloin puhuttiin yht'ðkkið -- ja tðmðn romantillisen kððnteen huhu varmaankin oli saanut kaupungissa, jossa ei voitu omin silmin seurata asioita -- ettð kartanon nuori haltijatar omalla kðdellððn oli ampunut erððn miehen, joka oli palannut pidoista ja yrittðnyt vðkivaltaa hðntð vastaan. Tuo pieni asia-mies vastusti kyllð tðtð huhua klubbissa, vaan puhuessansa Ellenistð, jonka kanssa olisi luullut hðnen olleen erinomaisen tutulla kannalla, puheistansa pððttðen, osasi hðn aina tehdð sitð niin salakðhmðisellð tavalla, ettð hðn, kaupungin naisten silmissð ainakin, oli hðnen rakastajansa, vielðpð kasvoi hðn kolmen edellisen maamoukka-rakastajan murhaajaksikin. Rohkein huhu oli kuitenkin seuraava, jonka synnyttðjð arvattavasti oli poisajettu S—ren saarnaaja. Sanottiin ettð kartano haltija-vainajan aikana oli kuuluisa siitð, ettð oli oikea mustalaistytt—jen ja maatakuljeksijain pesðpaikka, missð haltija itse antoi hyvðð esimerkkið kaikenlaisessa irstaisuudessa. Ei oltu aivan varmat siitðkððn, ken oli ollut Ellenin ðiti. Haltija oli ollut jumalatoin ja huono ihminen, joka ei koskaan kðynyt kirkossa ja joka niin kauheasti oli laiminly—nyt lapsensa kasvatuksen, ett'ei hðn nytkððn kahdeksantoista vuoden ijðllð osannut lukea eikð kirjoittaa. Ettð Ellenistð, hðnen lapsuuteensa ja laiminly—tyyn kasvatukseensa katsoen, voitiin ajatella mitð hyvðnðnsð, oli pðivðn selvð asia. Ellen, joka tðhðn aikaan vielð vðhemmin kuin ennen seurusteli ihmisten kanssa, ei tietðnyt mitððn kaikesta tðstð. Erððnð pðivðnð hðmmðstyi hðn koko lailla kun hðnelle sanottiin ettð oli tullut kaupunkilaisia hðnen luo, jotka tahtoivat nðhdð vanhoja raunioita ja kartanoa. Ensi hetkenð aikoi hðn antaa jonkun miehistð kðskeð heitð pois, vaan samassa pisti pððhðnsð ettð olisi hauska kerran vastaan-ottaa kaupunkilaisia luonansa, ja hðn menetteli sentðhden toisin. Hðn pani huivin pððhðnsð ja meni ulos vieraitten luo. Siellð oli koko vaunullinen herroja ja naisia. He t—llistivðt hðneen ja hðn niihin, vaan, luonnollinen ja suora kun oli, kðski hðn heitð astumaan ulos vaunuista paikkoja katselemaan. Hðn kertoi sitten kaikki, mitð muisti Henrikin kertoneen vanhoista linnoista ja raunioista ylimalkain, sillð mitððn tarkempia tietoja hðnellð ei niistð ollut, ja koska hðnestð kerraksi oli jotensakin hupaista olla emðntðnð, pyysi hðn herrasvðkeð huoneisin, tarjosi heille maitoa, viinið, makeisia ja mitð talo voi tarjota. Aivan vastoin tapaansa oli hðn tðllð kertaa se, joka enimmin puhui, ja oli niin huvitettu tðstð pienestð poikkeuksesta talon yksitoikkoisessa elðmðssð, ett'ei hðn ollenkaan huomannut mitð vieraat hðnen puheistansa pitivðt. He lðksivðt sitten pois ja Ellen nyykðytti pððtðnsð jððhyvðiseksi portailla; meni sitten taas jokapðivðiseen ty—h—nsð ja oli pian unohtanut koko tðmðn tapauksen ja vieraat my—skin. Vaan mitð vieraisin tuli, niin herrat kotimatkalla arvelivat ettð hðn oli "suoraluontoinen ja sangen kaunis katsella", mutta naiset sitð vastoin eivðt l—ytðneet sanoja selittððkseen kuinka varmat olivat huhujen todenperðisyydestð, "ettð hðn sydðmen pohjasta oli mielistelevðinen ja aika lailla koketti". Vaan ei kauan kestðnyt ennenkuin tuli toinen kuormallinen ihmisið, jotka my—skin tahtoivat nðhdð kartanon merkillisyyksið. Ellen kummasteli ettð vanha kartano yht'ðkkið oli tullut niin mainioksi. Hðn suostui nytkin maksusta vaieten pyynt——n, vaan antoi Tiinan -- jolla nyt oli mejerinhoitajan arvo -- nðyttðð heille paikat, ja tðmð ei aivan ollut vieraitten laskujen mukaista. Vaan kun vðhðn aikaa sen jðlkeen tuli vielð kolmaskin kuorma, tuli Ellen kðrsimðtt—mðksi ja antoi vieraille isðntðrengin kautta sen sanan, ett'ei tðmð alituinen ajaminen kartanolle ollut kartanon haltijattarelle mieleen. Heidðn tðytyi siis palata ilman muita mutkia ja olivat pððlliseksi niin varomattomat ettð lausuivat kaikkea muuta kuin kohteliaita asioita lðhtiessððn. Tðmð herðtti Ellenissð epðluuloa. Hðn pani oikean kðtensð, Tiinan, onkimaan kuulumisia naapureista, varsinkin pappilasta, ja nyt huhut tulivat kuuluville. Ellen kohotti kyllð olkapðitðnsð kuullessansa nðitð juttuja ja hymyili ylenkatseella; mutta rypistyneet silmðkulmansa sanoivat samalla ettð hðn ymmðrsi kuka oli nðiden juttujen alku ja juuri ja ettð hðn aikoi olla varoillansa. Erððnð aamuna tapahtui ettð tohtori oli ajanut kaupunkiin omalla hevosella. Kun ajoi pððkatua alas, seisattui hðn klubbin edustalle. Hðn oli erððn lukuyhti—n jðsenenð ja meni klubbista noutamaan viimeiset kirjallisuuden uutiset. Siellð tapasi hðn tuon ennen mainitun asiamiehen. Nuori mies seisoi somilla sððrillðnsð, nojasi milloin toiseen, milloin toiseen, ojensi niitð ja kierteli viiksiðnsð. Hiuksensa olivat kutrisiksi poltetut ja nðytti siltð kuin hðnellð olisi ollut aikomus tehdð ihmiskunnalle kunnian ilmestyð sen eteen vierailevana nðyttelijðnð jossakin nðytelmðssð, jossa pððhenkil—n tehtðvð tulisi hðnen osaksensa. -- Kuulkaa tohtori! minulla ei ole mitððn tekemistð konttorissa tðnðpðivðnð ja minun tekisi, piru viek——n, mieli ajaa kotia teidðn kanssanne tðnððn. Niin, teidðn ei tarvitse kiittðð minua tðstð tarjomuksesta, sillð oikeastaan tahtoisin uudistaa tuttavuuteni teidðn kummi-tyttðrenne kanssa! Tohtori oli todellakin niin hyvðntahtoinen, ettð hðn piti hyvðnðnsð tuota hðvytt—myyttð; saihan hðn sen kautta seuran pitkðllð kotimatkalla. Herra asiamies huusi palvelijaa sisimmðstð ravintolahuoneesta auttamaan yllensð pððllystakkia, joka oli hðnen omalla kðsivarrellansa. Sitten nðki hðn vaivaa astuessaan vaunuihin tuon hieman maamoukkamaisen tohtorin viereen. -- Nyt te voitte ajaa! sanoi asiamies, sytytettyðnsð sikarrin ja kððrittyððn pððllystakin ympðrillensð. Asiamies hyvin mielellððn ajoi mukavissa vaunuissa ja hyvin mielellððn puhui kuunteleville korville. Nyt nðmð molemmat ehdot olivat tðytetyt ja asiamies oli oikein hyvillðnsð. -- Oikeastaan tðmð kaupunki on oikea hiiren-lðpi; vaan hiukan vaihetusta pððkaupungin elðmðstð voi olla sekin hyvð. Naiset kðyvðt laatuun ja -- Jumala paratkoon, tytt—-raiskoilla ei ole monta, jotka heitð huvittaisivat! -- Niin, te olette oikea veitikka, niin olette! nauroi tohtori. -- Hm! Jokainen tekee parastansa. Miksi teidðn kummityttðrenne ei koskaan tule kaupunkiin? -- Se ei koskaan ole ollut hðnelle mieleen, ja nyt hðnellð ei suinkaan ole siihen syytð, katsoen kaikkiin juttuihin ja juoruihin, jotka ovat liikkeenð! -- Se en totta. Hðnestð puhutaan todellakin yhtð ja toista! -- Aivan liiaksi! m—risi tohtori. -- Ja mikð on pahempi! jatkoi asiamies, hðn ei ole oikein varovainen! -- Eik— hðn ole, tuhat tulimmaista! vastasi tohtori ðkðisesti: Eihðn se lapsi parka tee mitððn. Vaan pahoista kielistð ei ole puutetta eikð ihmisistð, jotka kielivðisyydellð aikaansa kuluttavat! -- Jos te tuolla puheellanne tarkoitatte minua! sanoi asia-mies kylmðsti, niin erehdytte. Minð pidðn aina velvollisuutenani olla niiden kilvenkantajana, jotka eivðt ole lðsnð! Sitten seurasi kertomus mitenkð herra asia-mies kilpeð kantoi ynnð pitempi esitelmð pððkaupungista, sen asujamista ja oloista. Tohtori istui niinkuin olisi kadottanut nenðnsð ja suunsa kuullessaan kaikkea tðtð viisautta. Kun hðn sai vðhðn suunvuoroa, sanoi hðn: -- Nuorukaiset tekevðt jyrkkið pððt—ksið meidðn aikanamme. Minusta nðyttðð siltð kuin te olisitte puhuneet niin kuin todellinen tðmðn aikakauden lapsi! -- Hyvð tohtori, me olemme kaikki aikakauden lapsia! sanoi asia-mies, silittðen partaansa ja nojaten taaksepðin siinð varmassa vakuutuksessa ettð hðn tðllð mahtavalla totuuden lauseella oli tehnyt tohtorin mykðksi. Eik— nuo hevoset voisi juosta vðhðn paremmin? Kun pysðhdyttiin tohtorin asunnon ulkopuolelle, kysyi lððkðri vieraalta eik— hðn tahtoisi sy—dð leipðpalasta hðnen talossansa. -- Kiitoksia; teidðn kaunis kummi-tyttðrenne on kyllð tydyttðvð toiveitani enemmðn kuin ruoan suhteen! sanoi nuori mies huolettomasti ja osoitti kartanoa. Ellen seisoi pihalla paljain pðin ja katseli kuinka lampaita kerittiin. Hðn nosti kðden silmiensð varjoksi ja katseli ðllistyneenð yksinðistð vierasta, joka niin reippaasti tuli portista sisððn kuin se olisi ollut hðnen jokapðivðinen ty—nsð. Kun Ellen viimein tunsi hðnet ruumiin-tutkimisessa olleeksi mieheksi, teki hðn jyrkðn liikunnon, vaan malttoi samassa mieltðnsð ja vastaan-otti tyynesti hðnen imartelevaa tervehdystðnsð. -- Minua ilahuttaa nðhdð teitð nðin kukoistavana ja terveenð neitoseni. Minulla oli asioita nðillð paikoilla enkð hennonut mennð teidðn ovenne ohitse, vaikk'ette olekaan erittðin kuuluisa vieraan-varaisuudesta! On olemassa kohtelias hðvytt—myys, jota nuoret miehet, joilla on siihen tarpeellisia luonnonlahjoja, oppivat pððkaupungin kahvila-elðmðssð ja pintapuolisista nais-tuttavuuksista. Maalainen hðmmðstyy tavallisesti kun hðntð kohdellaan tuolla lailla, sillð se kohteleminen on maksettava samanlaisella rahalla taikka kaikkein karheimmalla konsehtilla. Ellen oli jððkylmð tuota miestð kohtaan, vaan tðmð ei kadottanut rohkeuttansa. Mutta yht'ðkkið nðki hðn jotakin salamantapaista Ellenin silmðssð -- hðn otaksui ettð se oli hymy ja suosiollinen hðnelle. -- Ettek— astu sisððn? kysyi Ellen. Hðn kiitti itsetunnolla ja astui teikkarimaisesti Ellenin jðljissð. He istuivat p—ydðn ððreen, jolle Ellen asetti virvoituksia vieraan eteen. -- Ettek— itse ota lasillista? kysyi herra, nostaen lasia pðivðð vasten. -- En koskaan juo vieraitten kanssa! sanoi Ellen kuivasti. -- Te olette julma, neitoni! Minð toivon kuitenkin ettð se aika on tuleva, jolloin voimme juoda yhdessð kuin tuttavat! -- Siinð tapauksessa teidðn tulisi menetellð aivan toisella tavalla kuin olette tehneet siitð, kuin te viimein olitte tððllð! -- Mitð sillð tarkoitatte? -- Tarkoitan ettð tiedðn kuka on levittðnyt noita juttuja minusta kaupungissa! -- Ah, hyvð neiti, minð huomaan ettð on koetettu minua panetella teidðn luona...! -- Se on mahdotointa. Sillð ei kukaan rohkenisi puhua teistð minulle. On ainoastaan mainittu teidðn nimenne niiden juttujen ohessa, joita olette minusta levittðneet! -- Niin, siinð nðette ettð kuitenkin on mainittu halpa nimeni teille! Vaan ei ole huolimista siitð, mitð puhutaan. Paitsi sitð voin minð puhdistaa itseðni kaikista... --- Se ei ole tarpeen! sanoi Ellen ja nousi. Asia-mies nðki ettð peli olisi kadotettu jos ei hðn nyt laskisi valttia ulos. Hðn nojautui p—ydðn yli ja aikoi tarttua Ellenin kðteen: -- Olkaamme hyvðt ystðvðt! sanoi hðn imartelevalla ððnellð ja hymyilevin silmin. Ellen seisoi hðnen edessðnsð tðydessð mitassaan. Sen kðden, jota herra oli tavoittanut, oli Ellen samassa laskenut alas. Toista kohotti hðn kðskevðsti. -- Ulos! huusi hðn ja rypisti silmðkulmiansa. -- Olkaamme nyt hyvðt jo, sanoi herra tyynesti ja aikoi istuutua jðlleen. Tðmð hðvytt—myys hðmmðstytti Ellenið. Hðn ei olisi tahtonut mennð liian pitkðlle, mutta asian nðin ollen oli hðn pakoitettu astumaan viimeisenkin askeleen. -- Te arvattavasti ette kuulleet mitð sanoin. Pitððk— minun kertoa se teille? Te menette heti ulos tðstð huoneesta taikka vðkeni on teitð auttava! Asiamies hohotti olkapðitðnsð ja sysðsi tuolinsa p—ydðn vierestð. Ellenin silmðt seurasivat hðntð miekan tavalla askel askeleelta ovelle saakka. Siinð mies pysðhtyi. Hðnen ylpeytensð oli loukattu, hðnen ilkeytensð riensi avuksi. -- Te ette ole kohtelias, nukkeni; vaan koska se nðyttðð olevan talon tapa, enkð minð voi sitð noudattaa, niin minð menen. Ymmðrtðkðð minua oikein! minð menen itsestðni, en anna kðskeð itseðni ulos! Ellenin huulet vapisivat, hðn etsi sanoja, vaan ei l—ytðnyt muuta kuin: -- Vðstðrðkki! Sen perðstð ovi suljettiin asia-miehen jðlkeen. Ikkunasta nðki Ellen hðnen kðyvðn ohitse. Vielðpð seisattui hðn ja sytytti sikarinkin itselleen pihalla. Vihdoin viimeinkin oli hðn ulkona portista. Ellen istui tuolille. Nyt kun tuo mies oli poissa, vapisivat Ellenin polvet. Tðmm—istð ei hðn vielð ollut kokenut. Ajateltuansa tðtð seikkaa hetken aikaa, muistui hðnen mieleensð tuo sana: Vðstðrðkki! Tðtð ajatellessaan rupesi hðn nauramaan, niin ettð Tiina, joka samassa tuli sisðlle, ei voinut ymmðrtðð mitð oli tapahtunut. -- Oliko hðn niin hupainen? kysyi uusi mejerinhoitaja. Siltð hðn ei nðyttðnyt! -- Niin, hðn oli todellakin sangen hupainen! vastasi Ellen yhð nauraen ja lisðsi totisemmin: -- Jos tuo hupakko tulisi tðnne vielð kerran, niin annan Jens'in ja Hans'in ottaa hðnet kðsivarsista kiinni ja hieman kylvettðð hðntð tuossa joessa; kuuletko! -- Vai sen kaltaista hupaisuutta se olikin! vastasi Tiina. Kyllð neiti voi luottaa siihen, ettð hðntð kyllð kylvetetððn. Minð tunnen niin mainion sopivan ja mutaisen paikan joessa! Tohtori seisoi oven ulkopuolella kun asiamies kðvi ohitse. -- No, pianpa hðn toiveenne tðyttikin! huusi hðn. Teidðn olisi ennemmin pitðnyt sy—dð aamiaista minun luonani, kun tarjosin sitð teille! Asiamies nosti ainoastaan hattuansa ja jatkoi matkaa raivoissaan. Hðn sai kðvellð hyvðn matkan ennenkuin sai erððn talonpojan ajamaan itseðnsð kaupunkiin. Koti-matkallaan vannoi hðn itsekseen vihaa ja vainoa Ellenille. Illalla klubbissa kertoi hðn hartaasti kuuntelevalle kuulijalaumalle, sipristðen silmiðnsð ja vaieten hetkeksi silloin tðll—in, kðynnistðnsð kartanossa ja ettð uusi linna oli yhtð vðhðn valloittamatoin kuin vanha oli ollut. Ettð sota oli julistettu, siitð oli Ellen vakuutettu ja sai sitð tarpeeksi kokeakin. Kun hðn tarvitsi ty—vðkeð, varsinkin syyst—ihin, niin hðn ei saanut taikka sai kaikkein huonoimmat. Hðnen palvelijansa jðttivðt hðnet kaikenlaisista tekosyistð; saipa my—s tuntemattomalla tavalla tuon pienen kaupungin sanomalehden p—ydðllensð ja oli tilaisuudessa lukea siitð kuinka laita oli erððssð kartanossa -- pitðjðssð. Koko joukko pikku harmia sateli hðnen pððllensð, mutta hðn seisoi vakavana kengissððn ja kaalasi mudan lðpi sekð koroitti sitð muuria, joka hðntð eroitti ympðr—ivðstð maailmasta. Tiina oli hðnen uskollinen apulaisensa ja muutamia luotettavia miehið sai hðn my—skin pysymððn korkeasta palkasta. Mutta kasvonsa olivat kðyneet entistð totisemmiksi, ja revolveri, jonka tohtori oli lðhettðnyt hðnelle puhdistettuna takaisin, riippui seinðllð hðnen sðnkynsð yli kiiltðvine piippuineen ja messinkinappineen. Nðin odotti hðn Henrikið. IX. Vihdoin viimeinkin sai Ellen hðneltð kirjeen. Hðn oli arvannut jo edeltðkðsin ett'ei hðnelle tulisi paljon auringon paistetta siltð puolelta, mutta ne skotlantilaiset suvut, jotka kirjeestð ilmestyivðt, melkein masensivat hðnen mielensð. Kirje antoi sen tiedon ettð Henrik oli suorittanut oppijakson erððssð mallikartanossa ja sitten ruvennut palvelemaan suuressa maahovissa alainspehtorina. Kirje kuului nðin (Henrikin kaikella jðrjestyksellð kokoonpantu): Stonehouse Court. County Fife Skotland. 9 p:nð Lokakuuta 18--. Neiti Ellen Jansen'ille. Rakas Ellen! Nðiden kuukausien kuluessa, siitð kun tðnne tulin, olen alinomaa sinua ajatellut ja monta kertaa aikonut sinulle kirjoittaa, mutta minulta on aina puuttunut rohkeutta siihen. Minð olin merikipeð matkalla Leith'iin ja toivoin sen kestðessð usein ettð Jumala kuulisi rukoukseni ja lopettaisi minun kðrsimykset. Minua ei ainoastaan vaivannut merikipu, vaan —isin maatessani tuossa ahtaassa majassa, laivan vy—riessð py—riessð aalloilla, oli minulla aina tuo tapaus silmieni edessð ja Andreas semmoisena kuin hðn silloin y—llð makasi vuoteellansa voivotellen. Minð koetin tuskissani muistella noita sanoja, joilla hðn vastaan-otti onnettoman aseen minun kðdestðni: Jumala siunatkoon neiti Ellenið! ja minð sain niistð suuren lohdutuksen, sillð tunsin samalla ettð erððllð toisella oli ainakin yhtð suuri edesvastaus, kuin minulla, ja ettð minð laillansa olin ollut tuon toisen tottelevainen vðlikappale. Vaan tðmð oli pelkurimainen lohdutus ja suureksi hðpeðksi minulle, sinuun verrattuna, mutta tðstð tunnustuksesta saatkin nðhdð, ettð sen kadotin yhtð pian kuin sen sain, joka oli ansaittu rangaistus. Sillð hetkellð nimittðin, kun seisoin ikkunalla ja ojensin hðnelle pistolin, juolahti se ajatus pððhðni: nyt ei Ellen enðð minun poissa ollessani puhu hðnen kanssansa eikð taputa hðntð olkapððlle! Ja tðtð ajatellessani annoin hðnelle aseen. Sinð nðet siis ettð meistð molemmista minð olen enemmðn rikoksellinen kuin sinð ja rangaistus ei ole viipyvð, sillð minun korvissani soivat lain sanat: "Minð Herra sinun Jumalasi olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isðin pahat teot lasten pððlle kolmanteen ja neljðnteen polveen!" Semmoinen oli matka, jotta joka hetki toivoin ettð loppuni tulisi. Kun me tulimme Skotlannin rannikoille oli ilma parempi ja minð taisin mennð laivan kannelle katsomaan maata. Se ilmestyi suurina harmaina kukkuloina, joista muutamat nðyttivðt nousevan suorastaan merestð. Me menimme erððsen lahteen, jonka nimi on Firth of Forth, ja saavuimme siten Edinhurg'iin, Skotlannin pððkaupunkiin, joka on rakennettu monelle vðelle, joista korkein nimitetððn _Calton Hill_. Ei voi purjehtia pððkaupunkiin asti, vaan tðytyy jððdð satamakaupunkiin, jonka nimi on Leith ja jossa l—ytyy ððret—in joukko laivoja ja rakennetuita lampia, joita nimitetððn _Docks_. Kuten tiedðt luen jokseenkin hyvin englannin kieltð, vaan alussa en voinut tehdð itseðni ymmðrretyksi, ja skotlantilaiset puhuvat paitsi sitð murteellista kieltð. Muutamat ihmiset, jotka tulivat minua vastaan, antoivat minulle painetuita lehtið ja kirjasia ihan ilmaiseksi. Minð nðin ettð ne oli hurskaita kirjoja ja miellyin heti kansaan. Minð menin majailemaan erððn kadun varrelle, joka oli vðhemmðn likanen ja pimeð kuin kaikki muut. Ensimmðisessð huoneessa oli sahajauhoja lattialla; siinð istui ihmisið suurten tinapullojen ððressð, ja he polttivat liitu-piippuja. Emðntð, joka oli leski, oli ystðvðllisen nðk—inen ja punatukkainen sekð jokseenkin Tiinan muotoinen tuolla kotona. Sain itselleni huoneen ja kðvin sitten katselemassa Edinburgh'in kaupunkia, kunnes vðsyin sekð siihen ettð asuntooni. Kun tahdoin muuttaa pois, pyysi emðntðni minua jððmððn, vaan kun kuitenkin pysyin pððt—ksessðni, sanoi hðn minulle suoraan, ettð hðn piti minusta paljon ja ettð minð voisin tulla tuon paikan omistajaksi sekð hðnen mieheksensð. Kiitin minulle ai'otusta kunniasta ja nðytin sormukseni; mutta sitten hðn aikoi minua suudella, niin ettð minun vðkisin tðytyi vapauttaa itseni kaikkein nauraessa, jotka istuivat porstuassa ja polttivat tupakkaa. Minð kuljin alakuloisena dokkia my—ten ja mietin jo lðhtisink— pois tðstð jumalattomasta maasta. Ajattelin sinua, Ellen, ajattelin kartanoa tuolla kotona, syyst—itð, jotka nyt varmaan olivat lopussa, ajattelin kaikkea sitð, joka oli ollut jokapðivðinen toimeni ja ty—ni pitkðn ajan kuluessa. Mutta samansa tuntui tuskalliselle palaaminen siihen paikkaan, joka oli aatteeni kauhistus. Minð olin joutua epðtoivoon ja vððntelin kðsiðni, rukoillen Jumalaa sydðmessðni ettð hðn tekisi matkani maailmassa hiukan huokeammaksi ja mieltðni valoisammaksi. Samassa erðs mies, joka ennen oli antanut minulle noita kirjaisia, puhutteli minua. Jouduin keskusteluun hðnen kanssansa ja hðn lupasi viedð minut kirkkoon, joka olisi minun mieltðni my—ten. Me tulimme erððsen kirkkoon, joka minusta nðytti kolkolle ja paljaalle; ei siinð ollut niinkððn monta koristusta, kuin meidðn pienessð kirkossa tuolla kotona. Mutta siellð oli saarnaaja, jonka puhe heti liikutti minua, ja seuraavana sunnuntaina vielð enemmðn kun olin tutkinut pienið hengellisið kirjojani sekð englantilaisia evankelioita. Raamatun lause, josta saarna pidettiin, oli Salomonin sananlaskujen 10:nen luvun 24 v., "Mitð jumalatoin pelkðð, se hðntð johtaa; ja mitð vanhurskaat himoitsevat, sitð my—s annetaan". Minusta jok'ainoa sana tarkoitti minua ja vaikka olisin osannut huonomminkin englannin kieltð, niin ei sanaakaan olisi korvani sivutse luikahtanut. Rukous vahvistaa ja rukouksen kautta uskovainen voi syntivaivoistansa pððstð. Minð rukoilinkin hartaasti sill'aikaa kun seurakuntaa siunattiin. Kirkon ovella kysyi palvelija, joka jollakin lailla oli saanut kðskyn siitð, mikð nimeni oli ja missð asuin ja viikolla tuli luokseni pappi, hra Goldman. Hðn ei ollenkaan kysellyt minua, vaan puhui ainoastaan minulle millainen vanhurskaan elðmð pitðð olla, jotta hðn pððsisi pahasta, joka uhkaa koko ihmissukua ja jokaista yksityistð pahantekojensa tðhden. Hðn antoi minulle kirjan pððllekirjoituksella: _The Saints everlasting rest_ [suomeksi: vanhurskaan ijankaikkisesti kestðvð rauha] ja pyysi minua kðymððn hðnen luonansa. Seuraavana sunnuntaina olin taas kirkossa, mutta hðn melkein masensi minua, sillð hðn puhui ainoastaan synnistð ja Jumalan vihasta, jota kyllð itsekin tunsin. Seisoin kirkon ulkopuolella ja odotin pappia ja seurasin hðntð kotiin sekð menin sitten sinne monta kertaa jðlestðpðin. Huomattuansa ettð aina olin pehmeð kuin vaha ja yhð jotakin mietin, sanoi hðn ettð ihmisen tuli tehdð ty—tð ja ettð minun oli ryhtyminen maanviljelmiini. Hðn kðski minun mennð erððn ystðvðnsð luo, jolla oli malli-kartano lahden toisella puolla. Hðnen luonansa olin sitten jonkun aikaa, perehdyin sen tienoon maamies-toimiin ja kieleen samaten. Kartanossa oli monta oppilasta, joka pðivð pidettiin Jumalanpalvelusta ja sunnuntaisin olimme kaikki koko pðivðn kirkossa. Vaan ei mikððn vaikuttanut minuhun, minð kðvin yhð rangaistusta odottamassa, jonka tunsin riippuvan pððni pððllð, ja pelkðsin ettð jotakin olisi sinulle tapahtunut; enkð kuitenkaan rohjennut sinulle kirjoittaa. Hyvillð todistuksilla varustettuna tulin sitten tðhðn suureen maahoviin, jossa nyt olen ja missð vielð voin paljon oppia. Niin kauan kun ala-inspehtorin toimet tðydellisesti minua vangitsevat, olen jotensakin levollinen; vaan kun tulee hetken loma-aikaa, niin rauhattomuus taas minussa vallitsee. Nyt olen kuitenkin ko'onnut kaikki rohkeuteni, kirjoittaakseni sinulle, sillð muuten ehkð uskoisit ettð olen kuollut tai tullut sinulle uskottomaksi. Sitð en ole. Minð olen, vaikka raskaalla mielellð ja yhð odottaen ylhððltð armoa, jota en ansaitse, sinua alati uskollisesti rakastava Henrik. Ellen luki tðtð kirjettð monta kertaa ja kantoi sitð useita pðivið rinnallansa. Erððnð pðivðnð kun oli kðvelemðssð, otti hðn sen esille, luki sitð viimeisen kerran hitaasti lðpi, repi sen sitten pieniksi palasiksi ja antoi niiden lentðð valkoisina perhoisina kankaan yli. Tultuansa kotia, otti hðn kynðn ja paperia, kðvi istumaan p—ydðn viereen, jonka ððressð oli saanut ensimmðistð opetusta leikkitomeriltaan, ja kirjoitti: ---- kartano. 18 p:nð Lokakuuta 18-. Rakas Henrik! Suurella mielihyvðllð olen lukenut kirjeesi, jonka pari pðivðð sitten sain; se on, siinð on paljon, josta en juuri voi iloita ja josta nyt ai'on kirjoittaa, koska tiedðn asuntopaikkasi. Sainhan minð oikein pitkðn kirjeen, vaan sinð oletkin ollut vieraassa maassa ja nðhnyt niin paljon, kun minð sitð vastoin yhtð mittaa istun tððllð kotona, jossa ei mitððn tapahdu. Syys-sato on meillð tullut kuivana ja onnellisesti katon alle ja on keskinkertaista parempi. Paha kyllð, mehilðiset ovat pistðneet Tiinaa, mutta nyt hðn on parempi. Ruskoa on minun ollut pakko antaa -- se on, se tuli niin vanhaksi ja s—i suurella vaivalla, jotta elðinlððkðrin tðytyi saada se, vaikka se kyllð koski kipeðsti minuun. Kauan odottelin kirjettð sinulta ja rupesin jo ajattelemaan yhtð ja toista, vaan tunnethan sinð minut ja tiedðt ett'en aivan ðkkið sðikðhdy, ja viimein tuli kun tulikin kirje. Minusta sinulla ei suinkaan ole hyvð olla tuolla Skotlannissa. Se on varmaankin hyvin pimeð ja synkkð maa, paljon synkempi, kuin meidðn k—yhð kangas. Varmaankin ihmiset, joista puhut, ovat noiden mðkien nðk—iset, joita nðit purjehtiessanne tuoton kummallisella nimellð varustettuun lahteen. Sinulle ei voi olla mitððn hyvðð noista harmaista ihmisistð, jotka ovat ikððnkuin merestð yl—s kasvaneet, ilman lðmmintð verta suonissaan. Kðvellessðni rannalla eilen illalla, kun aurinko laskeusi ja hietasðrkðt seisoivat niin autioina vettð my—ten, ajattelin sinua ja sinun seuralaisiasi. Luulen ettð Ellen oli paljon sopivampi sinulle seuraksi, sillð hðn taisi ainakin kertoa sinulle ettð olet niin herttainen ja hyvð, ett'ei kukaan ihminen, vielð vðhemmin Herra Jumala sinua vihata tai rangaista, josta aina puhut. Minð en kðsitð ett'et voi jðttðð tuota aikaa, _joka on meidðn keskenðmme_, siksensð ja olla sitð surematta. Miksi sinð et voi ajatella niinkuin minð? Tai, jos se on mahdotointa, miksi et voi jðttðð minulle tuota edesvastausta, sillð, miten nðet, minð varsin hyvin voin sitð kantaa, koska siinð ei mitððn palaa ole? Jos tahdot kðydð kirkossa tððllð kotona, niin voit sitð tehdð varsin hyvin, sillð pappi on hyvðsydðminen ja ystðvðllinen mies, joka on pitðnyt minunkin puoltani, kun juorut kaupungissa tulivat lilan hulluiksi. Toinen hðnen tyttðristððn on naimisessa ja toinen kihloissa ja aina poissa sulhonsa vanhempien luona pððkaupungissa. Ja mitð ty—h—n tulee, niin tððllð on sitð yltðkyllin, kun ensin olet kotona ja naimisessa minun kanssani. Kartanon toimet ovat laajennettavat, sanovat kaikki, jotka semmoista ymmðrtðvðt. Tððllð ei sinun tarvitse olla kartanon inspehtorin alamainen. Minð tiedðn varsin hyvin, ettð sinð olet minua paljon viisaampi, ja nyt olet vielð lisðksi ollut ulkomailla, missð aina niin paljon oppii. Ja nyt tðmð kirje on tullut pitemmðksi kuin itse olin aikonut, ja minð tahdon nyt lopettaa, ollen sinun oma Ellenisi. P. S. Tahtoisin vaan lisðtð ettð minusta sinun pitðisi tulla kotia. Tðmð syksy on niin ihana, aivan kuin Juhannuksena, ja kangas hengittðð tuoksua sisððn avonaisista ikkunoista. Tahdotko sanoa tyhmðlle Ellenille mitð Skotlantilaiset puhuvat: murrettako? Onko se jotain pahaa? E. Tðhðn kirjeesen tuli jonkun ajan kuluttua vastaus, johon Ellen ei ollut oikein tyytyvðinen, niin ettð hðn taas pian kirjoitti. Sillð lailla pððstiin joulun yli lakkaamattomalla kirjevaihdolla, ja kevðt lðheni lðhenemistððn. Nyt tuli Ellen kðrsimðtt—mðksi. Hðn kirjoitti lyhyen totisen kirjeen rakastajalleen, jossa hðn kðski tðmðn tulla kotia ja omituisella tavallansa selitti hðnelle ettð erððllð tanskalaisella kankaalla kðveli hðntð odottamassa tytt—, joka oli jokseenkin eriskummallisella tavalla hðneen sidottu ja nyt tahtoi ettð tðmð side vahvistettaisiin taikka -- kohta katkaistaisiin. Tðmð vaikutti. Seuraava kirje mððrðsi pðivðn, jolloin Henrik palajaisi. Kotimatka kðvisi Hamburg'in kautta, sieltð uutta rautatietð my—ten pohjoiseen pðin ja postivaunuissa kaupungista kartanoon. Ellen oli nyt taas tyyni, ja iloinen. Nyt kaikki oli pððtetty, Henrik tuli ja Ellen ei epðillyt ettð, kun Henrik kerran olisi kotona, hðnen kyllð onnistuisi hajoittaa sekð kotimaiset ettð ulkomaiset sumut Henrikin kipeðstð mielestð. Ellen ei vielð ollut ruvennut mihinkððn, joka ei olisi hðneltð onnistunut. Oli taas pððsiðispðivðt. Lumi ja kylmyys, nuo suosimattomat vieraat, olivat jo paenneet. Kevððn viheriðiset esikot ilmestyivðt kaikkialla, ilma oli kuiva ja tðynnð tuoksuja kaikista nesteistð, joita aurinko pusersi ulos. Tððllð kankaalla ei huomattukaan ett'ei metsð vielð ollut viheriðinen. Tððllð ei ollut metsðð ja ainoastaan muutamia puita, jotka eivðt koskaan olleet oikein viheriðisið. Luuli olevansa keskellð kevðttð ja siinð luulossa leivosetkin livertelivðt kahta iloisemmin. Varpuset lentelivðt ulos-heitettyin hernevarsien ympðrillð ja Ellen itse juoksi kuin kili, melkein niinkuin lapsena polkua my—ten rakastajaansa vastaan. Ellen oli kðynyt pitkðn matkan ja oli nyt sillð kohdalla, missð haara-tie poikkesi suurelta tieltð. Siinð hðn seisahtui ja hengitti syvððn, katsoen kðden alta, jota kðytti auringon varjoksi, ja tuon varman hienon kðden alla levisi purppurahohde kaulalle ja poskille. Hðn oli kaukana nðhnyt postivaunut. Hðn hyppðsi tien viereen ja kðtkeytyi suuren mðttððn taakse. Vaunut lðhestyivðt; Ellen tunsi hðnet, vaikka tuuhea parta peitti hðnen kasvojansa. Hðn mietti hengðhtðen josko se Henrikið kaunisti tai ei, ja tuli siihen iloiseen pððt—kseen, ettð se hðntð kaunisti. Vaunut lðhestyivðt yhð; Henrik katseli maisemaa ja sillð hetkellð rauhallinen tunnustuksen hymy kirkasti hðnen kasvojansa. Ellen hyppðsi yl—s, lensi tielle ja vaunuihin Henrikin syliin. Tðmð syleili ððnet—innð ihanaa neitoa ja ðnkytti muutamia sanoja, jotka panivat posteljonin pððn aivan py—rille, sill'aikaa kun Ellen suuteli Henrikið ja nauroi ylenmððrðisestð ilosta. -- Tððllðhðn olet, olet todellakin tððllð, minun oma Henrikini, ja mikð kauhea parta sinulla on! Noin he istuivat vaihtamassa senkaltaisia tðrkeitð mietteitð, suutelivat toisiansa eivðtkð osanneet sanoa muuta kuin: olet todellakin tððllð! ja: kuinka kaunis sinð olet Ellen! ja: minkð kauhean parran olet saanut! -- ja tuota tuommoista, vaikka ajoivat ihan pappilan ja tohtorin asunnon ohitse. Kuka ajattelee pappia ja tohtoria semmoisina hetkinð. Ja sitten olivat kotona. He istuivat juttelemassa my—hððn illalla. Ellen ei ollenkaan koskenut tuohon kipeððn kohtaan; Henrik ei ollenkaan nðyttðnyt sitð muistavan. Hðn kertoi asioita niin vilkkaasti ja nðytti ajattelevan kaikkea paitsi entisyyttð. Hðn eli ainoastaan nykyisessð hetkessð, ajatteli ainoastaan Ellenið, lðhintð tulevaisuutta ja ettð he pian yhdistettðisiin ja hðnen rauhaton silmðnsð etsi ja l—ysi lepoa siinð, missð se oli etsittðvð ja l—ydettðvð. Oli jo hyvin my—hðistð kun Ellen katkaisi heidðn keskustelunsa: -- Nyt tðytyy meidðn mennð levolle, Henrik! -- Tðytyyk— meidðn nyt erota? kysyi Henrik alakuloisena. Ellen punastui, irroitti itsensð hðnen syleilyksistððn, antoi hðnelle viimeisen suutelon ja juoksi nopeasti ulos ovesta, jonka lukitsi toiselta puolelta. Henrik nousi vitkalleen ja meni vanhaan huoneesensa. Kun hðn seisoi siinð ikkunan ððressð ja nðki pimeðn lðnsipuolisen rakennus-sarjan, synkistyivðt hðnen kasvonsa ðkkið. Hðn kððntyi nopeasti pois ikkunasta, laski kartiinit alas ja sytytti kynttilðn. Hðn kðveli kauan edestakaisin lattialla, ja kun hðn viimein pani maata, olisi nðkymðt—in katsoja voinut kuulla hengityksestððn, jos ei olisi sitð hðnen kasvoistaan nðhnyt, ett'ei rauha ollut unen kanssa astunut yksinðiseen huoneesen. Muutamia pðivið sen jðlkeen pappi vihki tuon kauniin parin vanhassa kirkossa, joka tðtð tilaisuutta varten oli koristettu niin hyvin kuin mahdollista tohtorin ja Tiinan toimesta. Kun Ellen ja Henrik illalla seisoivat morsiushuoneen kynnyksellð, sanoi Ellen pðð Henrikin rinnalle kallistuneena: -- Tðnð hetkenð minð lupaan sinulle, Henrik, olla sinulle hyvð ja uskollinen vaimo! Hðmmðstyneenð Ellenin tavattomasta juhlallisuudesta ja viehðtettynð hetken suloudesta, nosti Henrik hðnet lattialta ja, puoleksi kantaen hðntð sylissððn, sanoi hðn loistavin silmin: -- Ja minð, Ellen, minð lupaan sinulle ettð kaikki, mikð mennyttð on, pitðð mennyttð olla, sekð ettð vaan ððret—in rakkauteni on seuraava sinua tðmðn kynnyksen yli! * * * * * Semmoisina hetkinð on annettu ja annetaan monta lupausta. Vanhat sanoivat ettð Jupiter nauroi niille. Vaan ne ei ole ollenkaan naurettavia. Semmoisissa lupauksissa ilmestyy aina ihmisen parhaimmat tunteet sillð hetkellð; vaan voimia l—ytyy, jotka ovat noita hetkið voimakkaammat. Kun Henrik kauan aikaa tuon illan jðlkeen oli herðnnyt ððrett—mðn pitkðstð unelmasta, ððrett—mðn pitkðstð onnesta, kun ulkonaiset seikat taas rupesivat vaikuttamaan hðneen, niin menneistð ajoista palasi jotain, joka ei tahtonut pysyð kynnyksen toisella puolella. Muuan vðhðpðt—inen sattumus saattoi hðnen sisðllisen silmðnsð eteen erððn kuvan, ja siitð kuvasta lðhti koko joukko ajatuksia ulos, jotka tunkeusivat hðnen ja hðnen onnensa vðliin. Ehkð hðn oli rientðnyt liian nopeasti onnensa helmaan; ehkð oli hðn liian hartaasti sitð toivonut! Tuo laukaus ajoi hðntð vielð takaa. Ellen koetti, kohta kun oli sen huomannut, kaikilla rakkauden ja hellyyden keksimillð keinoilla poistaa tuota varjoa miehensð heikommasta mielestð. Turhaan. Kun ei enðð l—ytynyt mitððn, jota hðn olisi toivonut, niin ajatuksensa olivat paljon enemmðn entisyydessð kuin nykyisyydessð. Unensa oli levotoin. Usein herðtti hðn vaimonsa y—llð, kun hðnellð oli ollut joku paha uni, ja vielð puoli-unessa puhui hðn hðnelle rangaistuksesta, joka hðntð odotti ja joka juuri nyt oli kahta varmemmin hðntð kohtaava, sillð nyt hðnellð oli jotain, joka hðneltð riistðð voitiin. Ellen rupesi tuskastumaan Henrikin puolesta, ja huomattuansa tðmðn tuli Henrik umpimieliseksi ja rupesi miettimððn kuinka estðisi rangaistuksen suorastaan kohtaamasta Ellenið. Hðn ryhtyi kaikenlaisiin hurjiin koetuksiin. Astui ikððnkuin sattumalta vihaisten hðrkien tielle tai ratsasti kaihtivilla hevosilla. Vaan hðn ei tullut pusketuksi eikð hevosen selðstð heitetyksi. Sitten rupesi hðn tekemððn kaikenlaisia koetuksia kartanon hoidossa. Hyvðn ymmðrryksensð ja tarkan silmðnsð avulla oli hðn oppinut paljon Skotlannissa laajennetun maatalo-hoidon suhteen. Nyt teki hðn suuria muutoksia talon hoidossa. Hðn pani suuria summia uusiin yrityksiin, ottipa lainojakin ja osti uusia suuremmoisia maanviljelyskoneita. Hðn tuli yhð rohkeammaksi "laajennuksissaan". Kaikki seudun ymmðrtðvðiset talolliset ja kartanon-omistajat pudistivat pððtððn. Henrik ei ollut heitð ymmðrtðvinðnsð; hðn oli oikein ðkðinen vaimollensakin, kun tðmð vastusti nðitð yrityksið. Ja kokeet onnistuivat kun onnistuivatkin. Henrik yhð kiihtyi. Hðn pani vetoa suurten kartanoin haltijain kanssa liki-paikoilla; hðn pani vetoa oman itsensð kanssa niin sanoaksemme Jehovan pitkðmielisyydestð; tai kenties oikeammin tuon leppymðtt—mðn vanhan testamentin Jumalan kanssa, joka ainoastaan odotti oikeata hetkeð, ly—dðksensð sitten sitð kovemmasti. Vaan kaikki yrityksensð kartanon suhteen onnistuivat. Erððnð unettomana y—nð ilmaisi hðn vaimollensa tðmðn hurjamielisyytensð. Vaimonsa vakavuus oli yhtð suuri kuin hðnen rakkautensa, ja hðn osasi Henrikið hillitð. Kartanon kukoistus oli silloin korkeimmillaan ja Ellen'ið sekð Henrikið kadehdittiin ylt'ympðrillð. Ellen oli tuleva ðidiksi. Kun synnyttðmisen hetki oli tullut, nðytti kuin ei kaikki olisi ollut niin kuin olla piti ja tohtori, jota oli lðhetetty noutamaan niin nopeasti kuin hevonen jaksoi, otti asian ensin hyvin totisesti. Henrik seisoi lðnsipuolisen rakennus-sarjan edessð kðsivarret ristissð ja kallella pðin kuin vanki, joka tuomiotansa odottaa. Nyt tuli tohtori juosten kuin nuori poika ulos hðnen luoksensa ja huusi jo kaukaa: Iloitkaa. Ei se ollut mitððn; te olette nyt pulskan pojan isð. Joutukaa sisððn; kaikki on hyvin. Henrik katseli yl—s ja tohtori sai suuret silmðt nðhdessðnsð hðnen kasvonsa. Hðn oli sellaisen vðsyneen miehen nðk—inen, joka on saanut tiedon siitð, ettð hðnellð vielð on pitkð matka kuljettavana. -- Tuhat tulimmaista, ihminen; sanonhan minð teille ettð kaikki on hyvin. Joutukaa sisððn! kuuletteko tuota pientð laulajaa! Henrik meni sisððn kamariin, lankesi polvilleen Ellenin vuoteen viereen ja suuteli hðnen kðttðnsð. Ellen hymyili ja kðski Tiinan nðyttðð Henrikille hðnen poikansa. Henrik kumartui lapsen yli ja kyyneleensð putoelivat sen pððlle. -- Voisi melkein luulla ettð sinð olet sen synnyttðnyt nyt, enkð minð! sanoi hðnen reipas vaimonsa. Tiina nauraa hohotti kyyneleet silmissð ja itku kulkussa. -- Voi teitð rakkaita pelkuria kaikki! sanoi Ellen. Kutsukaa tohtoria, hðn on ainoa jðrkevð ihminen tððllð! Tðmðn "tapauksen" jðlkeen oli Henrik vðhðn aikaa muuttuneena. Hðn laski leikkipuheita pienokaisen kehdon ððressð ja oli ylimalkain niin onnellinen nuorena isðnð, ettð kaikki muut ajatukset siirtyivðt syrjðlle. Vaan sitð my—ten kuin pienokainen kasvoi pois kapaloista ja kehdosta, kasvoi isðn levottomuuskin. Hðn rakasti hyvin paljon lastansa, mutta senpð tðhden pelkðsi hðn ettð jotain tapahtuisi, jota hðn ei uskaltanut itsekseen ajatella, vielð vðhemmin muille ilmoittaa. Ellen nðki hðnen tuskansa ja se kðvi kipeðsti hðnen sydðmelleen. Hðn oli, kuin kaikki nuoret ðidit, varmaan luottanut siihen, ettð lapsen syntyminen muuttaisi miehen mieltð. Nyt kun tðmðkin toivo oli tyhjiin rau'ennut, ei Ellen enðð tietðnyt mikð auttaisi miehen synkkðmielisyyttð, joka eneni enenemistððn mitð enemmðn pienokainen kukoisti ja kasvoi; ja tðmð synkkðmielisyys kasvoi niin ettð se uhkasi Henrikin jðrkeð. Hðn vartioitsi lasta niin tarkasti ettð se melkein hulluudelle nðytti. Hðn vartioitsi lapsen jokaista liikuntoa ja antoi samalla kðsiensð riippua niin hermottomina ja oli niin toivottoman nðk—inen kuin hðn olisi tahtonut sanoa: Mitð se kaikki hy—dyttðð? Mitð tulla pitðð, se tulee kuitenkin! Kun Ellen leikkipuheilla koetti poistaa Henrikin ajatuksia siitð, jota hðn tðydellð syyllð nimitti Henrikin houreeksi, niin tðmð taisi soimata hðntð siitð, ettð hðn oli "uskoa" vailla; ja jos Ellen silloin vðsyneenð ja alakuloisena kadotti mielensð tavallisen vahvuuden, synkistyivðt Henrikin kasvot, jotta Ellen vðlistð sai pahintakin pelðtð. Tohtori oli kerran kðrsimðtt—myydessðnsð tðstð, jota hðn kyllð nðki, vaan johon hðn ei tietðnyt syytð, huudahtanut: -- Niin Ellen parka; miehesi on todellakin kipeð; se on -- hðn on hullu. Nðin Ellen sai kokea ja kðrsið yhtð ja toista, Henrik kðrsi my—skin ja heittðysi tunteittensa valtaan. Jos synti olisi ollut kysymyksessð, niin molemmat tðten kðrsimyksillððn kyllð saivat sitð palkita. Kaikesta huolimatta oli Ellen lupauksensa mukaan hyvð ja uskollinen vaimo, joka kðrsi miehensð kanssa ja piti huolta hðnestð, vaan ei koskaan ollut jyrkkð eikð oikullinen kuin menneinð aikoina. Tuo kðrsivð mies jumaloitsi vaimoansa hðnkin ja katui valoisilla hetkillð ettð hðn synkillð teki hðnelle surua. Hðn tahtoi "merkin", tahtoi yhden ainoan merkin, oli hðn sanonut Ellenille erððnð unettomana y—nð, kun tðmð tyynellð tavallansa oli koettanut hðnelle osoittaa, kuinka vðhðn syytð _hðnellð_ oli levottomuuteen, hðntð kun ympðr—i rakkaus. Hðn osoitti samalla nukkuvaa lasta vieressðnsð ja nðytti isðlle kuinka terveenð ja rauhallisena se nukkui. -- Kerran merkin, julkisen merkin Jumalalta; tðhðn asti kaikki on voinut olla sattumusta! Vaan kun semmoisen saisin, olisin tyytyvðinen ja saisin rauhaa! Ellen huokaeli. Hðn oli niin usein puhunut siihen suuntaan, vaikk'ei nðillð sanoilla juuri. Ellen ei ollut niitð, joita sanotaan hurskaiksi; miehensð esimerkki olisi varmaan hðntð peloittanut, jos hðnellð olisikin ollut taipumusta siihen. Nyt kuitenkin muistui hðnen mieleensð se Raamatun paikka, jossa puhutaan niistð, jotka aina vaativat merkkið ja ihmet—itð. Vaan hðn salasi mielen-liikutustaan ja huokaeli. Joku tðrkeð ty— oli tehtðvð varhain aamulla. Henrik nousi ja meni vðen luo. Ellen puki poikaansa. Tðmð osasi jo melkein selvðsti puhua, ja kun isð ei ollut huoneessa hðntð pidðttðmðssð, antoi ðiti hðnen aina vapaasti juosta ympðri. Se oli sille parasta, arveli hðn. Kun Henrik pðivðllð tuli sisððn ja tapansa mukaan meni katsomaan istuiko poika paikallansa tuolillaan leikkimðssð kalujensa kanssa, niin tðmð ei siinð ollutkaan. Henrik meni ky—kkiin, jossa Ellen seisoi puhumassa erððn vaimon kanssa. -- Missð on poika? kysyi hðn. -- En tiedð; hetken aikaa sitten oli hðn siellð sisðllð! -- Sinð olet velvollisuuden tuntoa vailla -- aloitti Henrik, mutta maltti kuitenkin mieltðnsð vieraan vaimon lðsnð ollessa. Tðmð sanoi ettð hðn juuri oli nðhnyt pojan niitty-tiellð. Henrik ajatteli kohta jokea sillan alla ja riensi ulos ovesta. áiti seurasi. He tulivat jðlleen sisððn molemmat yhtð levottomina ja tahtoivat uudestaan kysellð vaimolta, mutta kuulivat samassa makuuhuoneesta pojan iloisen ððnen. He menivðt sinne, mutta seisahtuivat molemmat kuin kivettyneinð kynnykselle. Laattialla istui poika ja piti kðdessððn leikkikalua, vaan se ei ollutkaan hðnen puuhevosensa. Se kiertyi hðnen pienen kðsivartensa ympðri. Sillð oli kirjava raita selkðð my—ten ja se pisti lyhyen paksun pððnsð esille, ikððnkuin suudellaksensa lðmp—stð punasta lapsen-suuta. Henrikin polvet vapisivat ja silmiensð edessð pimeni. Sitten tunsi hðn kuinka vaimonsa pisti hðnen kðteensð kylmðn raskaan rautaisen koneen, ja hðnen ððnensð lausui kuin maan-alaisesta holvista: -- Ammu! Henrik ojensi eteensð kiiltðvðt torvet. Samassa tuli hðnen kðtensð vakavaksi kuin pistolin varsi ja silmðnsð terðvðksi kuin pajonetti. Vaan vðkevð mies kaatui kumoon kohta kun laukauksen kuuli. My—hemmin illalla istui ðiti poika sylissð Henrikin vuoteella. Hðn avasi silmðnsð. Iltarusko kohtasi kuin pehmonen hyvðilevð kðsi hðnen pððn-alustansa, melkein kuin se kðsi, joka otsaansa hyvðili. Hðn katseli loistavin silmin vaimoansa ja lastansa: -- Kiitos Ellen! Nyt olen terve! Tohtori lðheni heitð nurkastaan. -- Kuulkaappas! _tðtð_ laukausta ette voi tehdð toistamiseen. Kun tohtori meni kotia, oli hðnellð lasi-purkki muassa, jonka pani talteen. Siinð oli suuri kððrme muserretulla pððllð. Saahan talonlððkðri viimein kaikki tietðð. Tohtori arveli ettð tðtð purkkia voisi kðyttðð jos Henrik uudestaan tulisi surupðiseksi. Vaan vuodet vierivðt; kððrme ei tullut kaapista tohtorin elin-aikana. Tohtori eli tavattoman ijðkkððksi mieheksi. End of the Project Gutenberg EBook of Kaksi laukausta, by Holger Drachmann *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSI LAUKAUSTA *** ***** This file should be named 22006-8.txt or 22006-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: https://www.gutenberg.org/2/2/0/0/22006/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at https://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at https://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit https://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: https://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.