Jean-Christophe X - Uusi työpäivä

The Project Gutenberg EBook of Jean-Christophe X, by Romain Rolland This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license Title: Jean-Christophe X Uusi ty—pðivð Author: Romain Rolland Release Date: March 31, 2019 [EBook #59173] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JEAN-CHRISTOPHE X *** Produced by Juhani Kðrkkðinen and Tapio Riikonen JEAN-CHRISTOPHE X Uusi ty—pðivð Kirj. ROMAIN ROLLAND Jean-Christophen I-IV ja VI-X osat ovat Joel Lehtosen suomentamia, V osa Huugo Jalkasen Porvoossa, Werner S—derstr—m Osakeyhti—, 1919. Pððttðessðni tðmðn teoksen omistan sen kaikille vapaille hengille, -- olkoot he mitð kansallisuutta hyvðnsð, -- jotka kðrsivðt, taistelevat ja kerran voittavat. _R. R._ ALKUSANANEN JEAN-CHRISTOPHEN VIIMEISEEN OSAAN. Olen kirjoittanut katoamaisillaan olevan sukupolven tragedian. Olen koettanut olla salaamatta sen paheita ja hyveitð, sen ahdistavaa raskasmielisyyttð, sen kaaosmaista ylpeyttð, sen sankarillisia ponnistuksia ja syvðð vðsymystð elðmðntehtðvðn yli-inhimillisen taakan alla: tehtðvðn, jona oli luoda kokonainen uusi maailma, uusi moraali, estetiikka, uskonto, uusi ihmisyys. -- Olen kuvannut, millaisia me olimme. Nykypðivien ihmiset, te nuoret miehet vuorostanne! Tehkðð meistð jalkojenne astinlauta, ja rientðkðð eteenpðin. Olkaa suurempia ja onnellisempia kuin me. Minð puolestani heitðn hyvðstit entiselle olemukselleni; minð riisun sen yltðni kuin tyhjðn kotelon. Elðmð on sarja kuolemista ja yl—snousemista. Kuolkaamme, Christophe, uudestisyntyðksemme. _Romain Rolland_. Lokakuulla 1912. Du holde Kunst, in wie viel grauen Stunden. Elðmð kulkee kulkuaan. Ruumis ja sielu katoavat kuin virran aallot. Vuosien luku piirtyy vanhenevan puun runkoon. Kokonaiset maailmat muotoja kuluvat ja uudistuvat. Sinð yksinðsi et hðvið, kuolematon musiikki. Sinð olet sisðmeri. Sinð olet syvin sielu. Kirkkaissa silmðterissðsi kuvastelevat elðmðn tylyt kasvot. Kaukana ja erillððn sinusta rientðvðt pois pðivðt kuumeisella kiihkolla, rientðvðt kuin pilvilaumat, polttavat tai kylmðnviiltðvðt pðivðt, joita levottomuus ajaa ja jotka kestðvðt tuskin tuokion. Sinð yksinðsi et horju. Sinð olet maailman ulkopuolella. Sinð elðt omassa maailmassasi. Sinulla ovat omat aurinkosi, lakisi, luoteesi ja vuoksesi. Sinð olet tðhtien rauha, tðhtien, jotka piirtðvðt —isiin avaruuksiin vðlkkyvðn vakonsa, -- hopeisilla auroilla, joita nðkymðtt—mðn kyntðjðn varma kðsi ohjaa. Musiikki, kirkas musiikki, kuinka sinun kuutamoinen valosi on maailman auringon raakojen sðteiden vðsyttðmille silmille lempeð! Sielu, joka on elðmðnsð elðnyt ja lðhtenyt yhteisen lammikon luota, minkð vettð ihmiset sotkevat jaloillaan, kun tulevat siitð juomaan, painautuu rintojasi vasten ja imee niistð unelmien raikasta mehua. Musiikki, neitsyt-ðiti, joka kannat tahrattomassa ruumiissasi kaikki intohimot, sinð, jonka silmiin sisðltyvðt hyvð ja paha, noihin ruovon vðrisiin silmiisi, kalpeasti vihertðviin kuin alppien jððtik—iltð juoksevat vedet, sinð olet ulkopuolella pahan, olet ylðpuolella hyvðn; ken sinuun turvautuu, elðð poissa vuosisatojen piiristð; lukemattomat pðivðt ovat yksi ainoa pðivð; ja kuolemalta, joka kaiken kalvaa, murtuvat hampaat. Oi musiikki, joka viihdytðt lepoon tuskantðyttð sieluani, musiikki, joka olet tehnyt minusta lujan, tyynen ja riemuitsevan, -- sinð, rakkauteni ja onneni, -- suutelen puhdasta suutasi, kðtken kasvoni hunajalta tuoksuvaan tukkaasi, painan polttavat silmðluomeni suloisiin kðsiisi. Me olemme vaiti, silmðmme ovat suljetut, ja kuitenkin nðen sinun silmiesi katoamattoman valon ja mykkðin huultesi jumalaisen hymyn; ja levðten sydðntðsi vasten kuuntelen iankaikkisen elðmðn suonentykytyksið. ENSIMáINEN OSA Christophe ei ajattele enðð vuosien katoamista. Pisara pisaralta tyhjenee elðmðn malja. Mutta _hðnen_ elðmðnsð on muualla. Sillð ei ole enðð historiaa. Sen historia on luotu ty—. Lakkaamatta pulppuava musiikki tðyttðð sielun ja tekee sen tunteettomaksi ulkomaailman telmeelle. Christophe on voittanut. Hðnen nimensð on valloittanut paikkansa. Ikð kasvaa. Hðnen tukassaan on valkeaa. Hðn ei siitð vðlitð; hðnen sydðmensð on yhð nuori; hðnen voimansa ei ole hervonnut, hðn ei ole tinkinyt uskostaan. Hðnen sielunsa on jðlleen tyyni; mutta se tyyneys ei ole samaa kuin silloin, kun hðn ei ollut vielð kulkenut Palavan Pensaan kautta. Hðnen olemuksensa pohjalla ovat myrskyn jðljet ja tunto siitð, ettð pauhannut meri on nðyttðnyt hðnelle syvyytensð. Christophe tietðð, ettei kukaan saa kehua olevansa elðmðnsð herra muuta kuin taisteluja vallitsevan Jumalan luvalla. Hðnen sielussaan on kaksi sielua. Toinen on ylðtasanko, jolla tuulet vinkuvat ja pilvet kiitðvðt. Toinen on vielð ylempðnð, luminen, auringon valossa kylpevð huippu. Siellð ei voi asua; mutta kun alhaalta tulevat usvat hyytðvðt, on tiedossa tie, joka johtaa aurinkoa kohti. Sumuisessa sielussaan ei Christophe ole yksin. Hðn tuntee nðkymðtt—mðn ystðvðttðrensð, vðkevðn pyhðn Cecilian lðheisyyden, jumalattaren, jolla on tyynet, avarat ja taivaaseen katselevat silmðt; ja hðn vaikenee, -- niinkuin apostoli Paavali Rafaelin taulussa, -- ja uneksii miekkaansa nojaten, ei enðð kiihdy, on jðttðnyt taisteluaikeet; hðn uneksii ja muovaa untansa. Christophe kirjoitti tðnð elðmðnsð kautena varsinkin piano- ja kamarimusiikki-sðvellyksið. Sellaisissa on tilaisuus uskaltaa enemmðn kuin muissa; niissð on vðhemmin vðlittðjið aatteesta toteuttamiseen: toteutumisella ei ole ollut aikaa heikontua matkalla. Frescobaldi, Couperin, Schubert ja Chopin ovat ilmaisumuotojensa ja tyylinsð rohkeuden puolesta olleet viisikymmentð vuotta orkesterin vallankumouksellisten edellð. Siitð kuulaasta massasta, jota Christophen vankat kðdet vanuttivat, syntyi vielð aivan tuntemattomien harmoniain sikermið, huimaavia sointusarjoja, joiden pohja-aihe oli niin kaukainen, ettð se tuskin oli sukuakaan nykyaikaiselle aistimukselle; ne valtasivat sielun suorastaan pyhðllð noituudella. Mutta yleis— tarvitsee pitkðt ajat ennenkuin se tottuu voittoihin, jotka suuri taiteilija on saavuttanut matkoilla valtamerensð pimeimpiin perukkoihin. Sangen harvat jaksoivat seurata Christophea hðnen viimeisten sðvellystensð uhkarohkeille retkille. Hðnen maineensa perustui kokonaan hðnen ensimðisiin teoksiinsa. Tietoisuus, ettei hðntð ymmðrretty, vaikka hðnellð olikin menestys puolellaan, se tietoisuus, vastoinkðymisiðkin katkerampi, koska se ei hðnestð ollut mitenkððn autettavissa, oli lisðnnyt Christophessa sitð sairaloista taipumusta eristðytyð maailmasta, joka hðnessð oli hðnen ainoan ystðvðnsð kuoleman jðlkeen kehittynyt. Sillðvðlin olivat Saksan ovet auenneet hðnelle. Ranskassa oli tðydellisesti unohdettu tuo hðnen traagillinen katukahakkansa. Hðn sai vapaasti kuljeksia missð tahtoi. Mutta hðn pelkðsi muistoja, joita hðnellð oli Parisissa, Ja vaikka hðn lðhtikin muutamaksi kuukaudeksi Saksaankin, ja kðvi siellð my—skin my—hemmin johtamassa sðvellystensð esityksið, ei hðn asettunut sinne my—tðm—isin. Oli monenmoista, joka hðntð siellð loukkasi. Se ei ollut erikoisesti Saksalle ominaista; sitð oli muuallakin. Mutta ihminen on vaativampi omaa maatansa kohtaan kuin vieraita ja kðrsii sen heikkouksista eniten. Sitðpaitsi olikin Saksan hartioilla Europan suurin syntitaakka. Kun on voittaja, on my—skin vastuunalainen ja joutunut voittamilleen velkaa; on tehnyt sanattoman sopimuksen kðydð niiden edellð, nðyttðð niillekin tietð. Voittava Ludvig XIV antoi Europalle ranskalaisen jðrjen loiston. Mitð valoa on Sedanin Saksa lahjoittanut maailmalle? Pistimien kiiltoa? Siivett—mðn aatteen, tarmokkaan ty—n, jossa ei ole ylevyyttð, hðikðilemðtt—mðn realismin, jota ei puolusta sekððn, ettð se on muka terveiden ihmisten katsomus; se on pannut voiman palvelemaan etujaan: Mars-jumala kauppamatkustajana. Neljðkymmentð vuotta oli Europa vavissut y—ssð ja pelossa. Aurinko oli pistetty voittajan piikkikypðrðn alle. Jos voitetuilla, jotka ovat liian heikkoja jaksaakseen nostaa pois kynttilðn hattua, ei ole oikeutta saada muuta kuin sððlið, ja ehkð hiukkasen halveksumista, niin mitð ansaitsee sitten tuo piikkikypðrðinen mies? Joku aika sitten oli pðivð alkanut sarastaa; valonvðlkðhdyksið pððsi pilvien raoista. Koska Christophe oli ensimðisinð pujahtanut pois kypðrin alta, nðki hðn my—skin ensimðisinð auringon; hðn palasi aina mielellððn maahan, jonka vieraana hðn ðskettðin oli pakosta ollut: Sveitsiin. Kuten niin monet muutkin silloiset vapaudenjanoiset henget oli hðnkin nððntyð toisilleen vihamielisten kansojen keskellð ja etsi maankulmaa, missð voi hengittðð ikððnkuin Europan ylðpuolella. Goethen aikoina oli vapaiden paavien Rooma ollut se saari, jossa kokonainen ihmispolvi haki turvaa niinkuin linnut myrskyltð. Mikð nyt oli turvapaikka? ásken mainitun saaren oli meri peittðnyt. Sitð Roomaa ei ole enðð olemassa. Linnut ovat "seitsemðn kukkulan kaupungista" paenneet. -- Alpit ovat niille vielð jðljellð. Siellð on yhð (kuinka pitkðn aikaa vielð?) neljðnkolmatta kantoonin saarelma ahnaan Europan sydðmessð. Tosin se ei hohda "ikuisen kaupungin" runollisia kangastuksia; historia ei ole antanut jumalien ja sankarien henkeð siellð sieraimiimme tunkeutuvaan ilmaan; mutta kaikessa alastomuudessaan lepððvðstð maasta nousee mahtava musiikki; vuorten viivoissa on sankariryhmið; ja tððllð tuntee olevansa alkeellisten voimien yhteydessð paremmin kuin muualla. Christophe ei palannut matkoiltaan sinne romantista huvia etsimððn. Hðnen ulkonaisen elðmðnsð piiriksi olisi riittðnyt joku pieni puiden ympðr—imð kenttð, pikku puro, avonainen taivas. Synnyinmaan tyynet kasvot olivat hðnelle tuttavallisemmat kuin alppien Gigantomachia. Mutta hðn ei voinut unohtaa menneisyyttððn muualla kuin tððllð: tððllð oli hðn l—ytðnyt jðlleen voimansa, tððllð oli jumala ilmestynyt hðnelle Palavassa Pensaassa. Aina tuli hðn tðnne vavisten kiitollisuudesta ja tðyttyen uskolla. Hðn ei ollut yksinððn sellainen. Miten monet elðmðntaistelijat, maailman murjomat ovat l—ytðneet tuosta maasta sen tarmon, joka on sallinut heidðn ryhtyð jðlleen taisteluun ja uskoa taisteluunsa! Asettumalla Sveitsiin oli hðn oppinut sitð tuntemaankin. Enimmðt, jotka siellð matkustavat, eivðt nðe muuta kuin sen pintapuoliset viat: hotellit, jotka rumentavat ilkeðnð spitaalina tuon vankan maan kauneimpia paikkoja, turistikaupungit, hirvittðvðt hyvinvointi-varastot, joista kaiken maailman rasvainen ylimyst— tulee ostamaan terveyttððn, mðssððvðt juhlap—ydðt, lihan, jota heitetððn haaskaten kuoppiin elukoille, kasinomusiikin, jonka hðlinð yhtyy karusellien soittoon, narrimaiset italialaiset, joiden inhoittava ulvonta saa kyllð rikkaat ja ikðvððnsð nððntyvðt p—lkkypððt kylpemððn taivaan autuudessa, kauppapuotien typerðt tavarat: puiset karhut, chalet-nimiset paiment—llit, kaikenlaiset muut pikkuiset rojut, aina ja alituisesti samanlaisina, ilman yhtððn uutta kekseliðstð vivahdusta; ja siistit kirjakaupat, joista matkailijalla on tilaisuus ostaa hðvytt—mið kirjoja. Niin, he nðkevðt pelkðstððn koko tuon moraalisen alhaisuuden, jossa tuhannet ihmiset siellð joka vuosi rypevðt, ilottomasti tuhlaten miljooniaan laiskuudessaan, pystymðttð l—ytðmððn itselleen sen parempia huvituksia kuin alhaisin rahvas, joka huvittelee sitðpaitsi rehevðmmin. Nðmð turistit eivðt tiedð mitððn sen kansan elðmðstð, jonka vieraina he siellð vetelehtivðt. He eivðt aavistakaan, mitð moraalisia ja kansalaisvapautta turvaavia voimia sen kansan sieluun on vuosisatojen kuluessa karttunut, Calvinin ja Zwinglin tulta, joka kiiluu siellð vielð tuhan alta, sitð vðkevðð demokraattista henkeð, joka on aina oleva esimerkiksi napoleonilaiselle tasavallalle varsin outo. He eivðt huomaa Sveitsin yhteiskuntajðrjestelmðn yksinkertaisuutta tai laajaa harrastusta sen yhteiskunnallisissa puuhissa; se yksinkertaisuus ja harrastus on sellaista, ettð Sveitsi, nuo Europan pienet Yhdysvallat, voisivat olla mallina Lðnnen kolmelle pððrodulle, nðytteenð tulevaisuuden Europasta. Vielð vðhemmin he tietðvðt, minkðlainen Daphne nukkuu piilossa tuon kovan kuoren sisðssð: B—cklinin salamoiva ja hurja unelma, Hodlerin jðyhð heroismi, Gottfried Kellerin selkeðt nðyt ja reipas suoruus. He eivðt aavista suurissa kansanjuhlissa yhð elðvið traditsioneja, eivðt metsissð kuohuvaa kevðistð mahlaa. Ja koko tðmð nuori taide, joka milloin raapii kitalakea kuin metsðpððrynðpuiden karheakiviset hedelmðt, milloin maistuu arkipðivðisen imelðltð kuin mustat ja siniset mustikat, mutta jossa on ainakin maan makua, se on kaikki autodidaktien ty—tð, sellaisten, joita perinnðiskulttuuri ei erota yhtððn heidðn omasta kansastaan, sillð he lukevat kansansa kanssa samaa elðmðn kirjaa. Christophea miellytti tuo maa, joka koettaa vðhemmðn esiintyð kuin todella olla; maa, jossa mitð uudenaikaisimman industrialismin pintakiilloituksen alta nðkyy vielð erðitð kaikkein rauhoittavimpia merkkejð muinaisesta talonpoikaisesta ja porvarillisesta europalaiskulttuurista. Hðn oli saanut siellð pari kolme hyvðð ystðvðð, vakavia ja uskollisia miehið, menneiden aikojen surulliseen muisteluun eristyneitð olentoja; he katselivat vanhan Sveitsin hidasta katoamista jollakin tavoin uskonnollis-fatalistisesti, kalvinilais-pessimistisesti: suurten harmaapðiden tavalla. Christophe ei nðhnyt heitð usein. Hðnen entiset haavansa olivat nðennðisesti arpeen kasvaneet, mutta ne olivat liian syvðt tðydellisesti parantuakseen. Hðn pelkðsi liittyð jðlleen ihmisiin. Pelkðsi tarttua rakkauden tai tuskien rattaaseen. Siitðkin syystð viihtyi hðn hyvin tðssð maassa, jossa hðnen oli helppo elðð syrjðssð, muukalaisena muukalaisten joukossa. Sitð paitsi hðn pysyi harvoin juuri samalla paikkakunnalla; hðn siirtyi tiheðsti sinne tðnne. Hðn oli vanha muuttolintu, joka tarvitsi vaihtuvaa ilmaa ja jonka isðnmaa oli ilmassa... "_Mein Reich ist in der Luft..._" Oli kesðilta. Christophe kðveli vuoristossa, erððn kylðn ylðpuolella olevalla rinteellð. Hðn kulki hattu kðdessð vuorelle mutkitellen nousevaa tietð. Erððllð kukkulalla teki tie melkein tðyden kððnteen, kahden mðen vðlissð, jotka sen sulkivat varjoonsa; tien kahden puolen kasvoi saksanpðhkinðpuita ja kuusia. Paikka oli aivan eristetty. Kummallakin haaralla nðytti tie katkeavan kesken, ikððnkuin jyrkðnne olisi leikannut sen poikki. Ilmanranta siinti kaukaa, ylðpuolella hohti valoisa taivas. Illan rauha laskeusi hiljalleen maahan, pisara pisaralta niinkuin pikku puro, joka soitteli sammalikossa. He nðkivðt toisensa yht'aikaa, kumpikin omalta suunnaltaan tullen. Nainen oli mustiin puettu, hðn erottui selvðsti taivaan kirkkaasta taustasta; hðnen takanaan juoksi kaksi lasta, pieni poika ja pikku tytt—, noin kuuden tai kahdeksan vuoden ikðisið, leikkien ja poimien kukkasia. Muutaman askeleen pððstð he tunsivat toisensa. Heidðn mielenliikutuksensa nðkyi heidðn silmistððn; mutta he eivðt ilmaisseet sitð ainoallakaan voimakkaalla sanalla tai liikkeellð. Christophe oli hyvin jðrkyttynyt; toinen... hðnen huulensa vapisivat hiukan. He pysðhtyivðt. Tuskin kuuluvasti lausuttiin: -- Grazia! -- Tek— tððllð! He antoivat toisilleen kðttð, eivðtkð puhuneet mitððn. Ensin koetti Grazia pððstð hiljaisuudesta. Hðn sanoi, missð hðn asui ja kysyi, missð Christophe. Jðykkið ja hajamielisið vastauksia, joita he tuskin kuuntelivatkaan ja jotka he kuulivat vasta sitten, kun he olivat jo toisistaan eronneet: niin olivat he nyt syventyneet katselemaan toisiaan. Lapset olivat tulleet heidðn luoksensa. Grazia kðski heidðn tervehtið Christophea. Christophella oli melkeinpð vihamielinen tunne niitð kohtaan. Hðn loi heihin kylmðn silmðyksen, eikð virkkanut mitððn; hðnen sielunsa oli pelkkðð Graziaa, hðn tahtoi ainoastaan tutkia hðnen kauniita, hiukan kðrsivið ja vanhentuneita kasvojaan, Grazia joutui hðnen tarkastelustaan hðmilleen, ja sanoi: -- Haluatteko tulla tðnððn? Ja hðn mainitsi hotellinsa nimen. Christophe kysyi, missð hðnen miehensð oli. Grazia nðytti surupukuaan. Christophe oli liian liikutettu voidakseen jatkaa. Hðn erosi k—mpel—sti Graziasta. Mutta tuskin hðn oli mennyt pari askelta, tuli hðn takaisin lasten luo, jotka poimivat mansikoita, tempaisi ne rajusti syliinsð, syleili niitð ja riensi sitten pois. Illalla tuli Christophe hotelliin. Grazia istui lasikuistilla, ikkunan vieressð. He asettuivat syrjðiseen paikkaan. Vðhðn vðkeð; pari, kolme vanhaa naista. Christophea suututti heidðn lðsnðolonsa. Grazia katseli hðntð. Christophe Graziaa, toistaen hðnen nimeðnsð aivan hiljaa. -- Minð olen muuttunut paljon, vai mitð? sanoi Grazia. Liikutus tðytti Christophen sydðmen. -- Te olette kðrsinyt, virkkoi hðn. -- Niin tekin, vastasi Grazia sððlien ja katsellen hðnen kasvojaan, joihin tuskat ja intohimot olivat uurtaneet syvðn vakonsa. He eivðt keksineet enðð sanoja. -- Pyydðn, alkoi Christophe hetken pððstð, mennððn muualle; emmek— saa puhella jossakin, jossa oltaisiin kahden? -- Ei, ystðvðni, olkaamme tððllð, tððllð on hyvð; kukapa meitð huomaa? -- Minð en voi puhua vapaasti. -- On parempi niin. Christophe ei ymmðrtðnyt, miksi oli parempi niin. Kun hðn sitten my—hemmin muisteli tðtð kohtausta, luuli hðn, ettei Grazia ollut luottanut hðneen. Mutta se johtui siitð, ettð Grazia aina vaistomaisesti pelkðsi mieltðjðrkyttðvið kohtauksia; itse tietðmðttððn hðn haki nyt turvaa heidðn omien sydðntensð yllðtyksið vastaan; ja sitðpaitsi hðn rakasti juuri tðllaista hotellisalongin hillittyð tuttavallisuutta; se suojasi hðnen hðveliðstð salaista levottomuuttaan. He kertoivat toisilleen hiljaisella ððnellð, keskeyttðen puhelun vðhðn vðlið tuokioksi, elðmðnsð pððpiirteet. Kreivi BerÕny oli muutama kuukausi sitten kaatunut kaksintaistelussa; ja Christophe aavisti Grazian puheesta, ettei Grazia ollut elðnyt hðnen kanssaan varsin onnellisessa avioliitossa. Hðn oli kadottanut yhden lapsensa, ensimðisen. Hðn ei millððn tavoin valitellut. Hðn kððnsi jutun itsestððn muualle ja ryhtyi kyselemððn Christophen vaiheita; ja nðki, ettð hðn sððlitteli syvðsti ystðvððnsð, kun kuuli hðnen kðrsimyksistððn. Kirkkojen kellot soivat. Oli sunnuntai-ilta. Elðmð seisahduksissa. Grazia pyysi hðntð tulemaan takaisin ylihuomenna. Christophe oli suruissaan, ettð Grazia tahtoi tavata hðntð vasta niin my—hððn. Ja onnen ja tuskan tunteet taistelivat hðnen sydðmessððn. Seuraavana pðivðnð pyysi Grazia kuitenkin kirjeellð Christophea tulemaan jo silloin, keksien jonkin tekosyyn. Tuo arkipðivðinen ja lyhyt kirje sai Christophen hurmauksiin. Grazia otti Christophen tðllð kertaa vastaan yksityishuoneistonsa salissa. Lapset olivat hðnen luonaan. Christophe katseli niitð vielð, hiukan ymmðllððn ja samalla kovin hellðsti. Hðn huomasi, ettð pikku tytt—, -- vanhempi lapsista, -- muistutti ðitiððn; hðn ei tahtonut ajatella, ketð poika muistutti. He juttelivat seudusta, ilmoista, kirjoista, joita oli levðllððn p—ydðllð; -- mutta heidðn silmistððn puhuivat toiset asiat. Christophe toivoi saavansa puhella Grazialle vielð lðheisemmin. Mutta silloin tuli sisððn erðs hotellissa asuva Grazian ystðvðtðr. Christophe nðki, miten rakastettavan kohteliaasti Grazia otti tuon vieraankin vastaan; hðnen kðyt—ksessððn tuota vierasta naista ja Christophea kohtaan ei tuntunut olevan mitððn eroa. Christophesta se oli tuskallista; mutta hðn ei ollut Grazialle suinkaan vihainen. Grazia esitteli, ettð he lðhtisivðt kolmisin kðvelemððn; tuon kolmannen seura, vaikka hðn olikin nuori ja viehðttðvð, teki Christophen jððkylmðksi; ja hðnen koko pðivðnsð meni pilalle. Christophe ei sitten nðhnyt Graziaa ennenkuin kahden pðivðn kuluttua. Ne kaksi pðivðð hðn vain odotti ja odotti pððstðkseen Grazian seuraan. -- Tðllðkððn kertaa ei hðnen onnistunut saada sen paremmin kuin ennen puhella Grazian kanssa. Vaikka Grazia olikin hðntð kohtaan hyvð, pysyi hðn aina hillittynð ja varovaisena. Ja Christophe lisðsi tietðmðttððn sitð varovaisuutta erðillð germaanilaismaisilla tunteenpurkauksillaan, sillð ne saattoivat Grazian hðmilleen ja tekivðt hðnen kðyt—ksensð vaistomaisesti torjuvaksi. Christophe kirjoitti hðnelle kirjeen, joka liikutti Graziaa. Christophe sanoi siinð, ettð elðmð oli niin lyhyt: heidðn elðmðnsð oli niin pitkðlle kulunut! Ehkðpð heillð ei ollut enðð runsaita aikoja nðhdð toisiaan: oli tuskallista ja melkein rikollista olla kðyttðmðttð hyvðkseen nðitð lyhyitð hetkið, jolloin he voisivat puhella vapaasti keskenððn. Grazia vastasi lyhyellð ja sydðmellisellð kirjeellð: hðn pyysi anteeksi, ettð hðn oli vastoin tahtoaankin ikððnkuin epðluuloinen; se johtui siitð, ettð elðmð oli tuottanut hðnelle haavoja; siitð arkuudestaan hðn ei saattanut pððstð; kaikki liian vilkkaat tunteenilmaukset, vaikkapa ne olivatkin vakavia, loukkasivat, pelðstyttivðt hðntð. Mutta hðn tunsi kyllð tðmðn uudestaan saadun ystðvyyden arvon; ja hðn oli siitð yhtð onnellinen kuin Christophe. Hðn pyysi Christophea tulemaan luokseen pðivðlliselle sinð iltana. Christophen sydðmen tðytti tulviva kiitollisuus. Hotellihuoneessaan hðn heittðysi sðnkyynsð, painoi pððnsð pieluksiin ja itki. Sillð tavoin purkautui ilmi kymmenen vuotta kestðnyt yksinðisyys. Sillð Olivier Jeanninin kuolemasta asti oli hðn ollut aivan yksin. Tðmð kirje toi nyt yl—snousemuksen suloisen sanoman hðnen hellyyttð janoavalle sydðmelleen. Hellyys!... Hðn luuli saaneensa siitð jo iðksi luopua: hðnen oli tðytynyt tottua olemaan sitð vailla. Nyt hðn tunsi, kuinka suuresti vailla hðn sitð oli ja miten suuri kaipuu hðnen rintaansa oli kerðytynyt: kaipuu saada rakastaa... Suloinen ja pyhð tuo yhdessð vietetty ilta... Christophe ei voinut puhua Grazialle muuta kuin aivan merkityksett—mið asioita, vaikka he olivatkin pððttðneet olla salaamatta mitððn toisiltaan. Mutta kuinka paljon hyvðð hðn puhuikaan sðvelillð, kun Grazia pyysi katseellaan hðntð asettumaan pianon ððreen ja musiikilla puhumaan hðnelle! Grazia hðmmðstyi, miten n—yrð tðmðn miehen sydðn nyt oli, miehen, jonka hðn oli nðhnyt ennen niin ylpeðnð ja kiivaana. Kun he erosivat, ilmaisi heidðn kðttensð hiljainen puserrus, ettð he olivat l—ytðneet toisensa, eivðtkð eroaisi enðð koskaan. -- Satoi, tuuli ei hengðhtðnytkððn. Christophen sydðn lauloi onnesta. Grazia ei voinut viipyð seudulla enðð muuta kuin jonkun pðivðn; hðn ei lykðnnyt lðht—ððn yhtððn tuntia my—hemmðksi eikð Christophe uskaltanut hðneltð sitð pyytðð tai edes valittaa suruaan. Viimeisenð pðivðnð kðvelivðt he kahdenkesken, lasten kanssa; kerran valtasi Christophen sellainen rakkauden ja onnen tunne, ettð hðn tahtoi lausua sen Grazialle, mutta hiljaisella, hellðllð liikkeellð Grazia keskeytti hðnen sanansa ja virkkoi hymyillen: -- Vaiti! Tunnen, mitð voitte sanoa. He istahtivat tien viereen sille paikalle, jossa he olivat tððllð toisensa ensi kertaa kohdanneet. Grazia katseli yhð hymyillen maisemaa, joka avautui alhaalla heidðn eteensð; mutta kuitenkaan hðn ei ajatellut tuota maisemaa, tuota laaksoa. Christophe katseli hðnen lempeitð kasvojaan, joihin kðrsimykset olivat jðttðneet merkkinsð; sakeassa, mustassa tukassa kiilsi jo kaikkialla valkeita hapsia. Hðnen sydðmeensð syttyi jumaloitseva ja intohimoinen sððlintunne tuota kðrsinyttð ihmistð kohtaan, tuota ruumisraukkaa kohtaan, johon sielulliset tuskat olivat painaneet selvðn leimansa. Sielu nðkyi kaikkialta ajan iskemistð haavoista. -- Ja Christophe pyysi hiljaisella ja vapisevalla ððnellð Grazialta suurinta lahjaa... yhtð hðnen valkeista hapsistaan. Grazia matkusti pois. Christophe ei voinut ymmðrtðð, minkð tðhden hðn ei tahtonut antaa Christophen saattaa hiukan hðntð. Christophe oli kyllð varma hðnen ystðvyydestððn; mutta moinen pidðttyvðisyys saattoi hðnet ymmðlle. Christophe ei jaksanut pysyð kahtakaan pðivðð enðð sillð seudulla; hðn tahtoi ryhtyð matkailemaan Sveitsissð. Hðn koetti kiinnittðð ajatuksensa matkoihin, ty—skentelyyn. Hðn kirjoitti Grazialle. Grazialta tuli vastaus pari kolme viikkoa my—hemmin: lyhyt kirje, joka ilmaisi tyyntð ystðvyyttð ja jossa ei ollut kðrsimðtt—myyden eikð levottomuuden merkkiðkððn. Christophelle se tuotti tuskaa, ja samalla hðn sellaista vastausta rakasti. Hðn ei my—ntðnyt itsellððn olevan oikeutta moittia Graziaa siitð; heidðn tunteensa oli liian ðsken herðnnyttð, liian ðsken uudistettua. Christophe pelkðsi kovasti, ettð heidðn vðlinsð katkeaisivat. Ja kuitenkin ilmeni sitten jokaisessa Grazian kirjeessð sellainen uskollinen rauha, ettð Christophe olisi saattanut olla tðysin varma. Mutta Grazia oli niin erilainen kuin hðn!... He olivat pððttðneet tavata toisensa loppupuolella syksyð Roomassa. Jollei Christophella olisi ollut toivoa nðhdð Graziaa siellð, olisi tuo matka houkutellut hðntð sangen vðhðn. Pitkð yksinðisyys oli tehnyt hðnestð kotielðjðn; hðntð ei miellyttðnyt turha paikaltaan muuttelehtiminen, sellainen, mihin nykyajan joutilaat ja hermostuneet ihmiset ovat ihastuneet. Hðn pelkðsi luopua tottumuksistaan. Sillð sellainen oli hðnestð sððnn—lliselle ðlylliselle ty—lle vaarallista. Italia ei erikoisesti kiehtonut hðntð. Hðn ei tuntenut siitð muuta kuin ne hðpeðmðtt—mðt tenoriaariat, joita Virgiliuksen maa panee matkustavat kirjailijat sððnn—llisesti virittðmððn. Hðn tunsi Italiaa vastaan samaa epðluuloista vihamielisyyttð kuin moni muukin valiotaiteilija, joka on kuullut liian usein pahimpien akateemisten jankuttajain vetoavan vanhan Rooman nimeen. Lisðksi tuli vielð se vaistomainen ja epðmððrðinen antipatia, joka piilee kaikkien pohjoismaalaisten sydðmessð etelðn ihmisið kohtaan, tahi ainakin sitð legendamaiseksi muuttunutta pateettista kerskailijatyyppið kohtaan, jonka parhaana ilmestyksenð pohjan miehistð on etelðn mies. Jos Christophe sellaista ajattelikin, niin nyrpisti hðn jo pilkallisesti suutaan... Ei, hðnellð ei ollut minkððnlaista halua tutustua lðhemmin musiikittomaan kansaan -- (mitð arvoa on mandolinin rðmpytyksellð ja loruavilla, ulvovilla melodraamoilla Europan nykyisessð musiikissa?) -- Mutta se kansa oli kuitenkin Grazian kansaa. Minne saakka ja mitð teitð hðn olisikaan kulkenut saadakseen Graziaa tavata! Muusta pððsisi hðn sulkemalla silmðnsð koko ajaksi, kunnes olisi Grazian luona. Hðn olikin jo tottunut sulkemaan silmðnsð jos joltakin. Monet vuodet olivat hðnen ikkunaluukkunsa olleet kiinni, hðn eristynyt sisðiseen elðmððnsð. Tðnð syksynð se oli vðlttðmðtt—mðmpðð kuin koskaan ennen. Kolme viikkoa oli satanut yhtðmittaa. Koko sen ajan olivat paksut pilvet peittðneet raskaana kalottina Sveitsin laaksoja ja kaupunkeja, mðrkið ja kylmðstð vðrisevið. Silmðt olivat menettðneet muiston auringon armaudesta. Jos tahtoi l—ytðð kðtkeytyneen tarmon itsestððn, oli pakko ensiksi tehdð ympðrilleen tðydellinen pimeys ja laskeutua luomet ummessa aivan sielunsa kaivoksien pohjaan, unelmien maanalaisiin kðytðviin. Siellð nukkui mustissa kivihiilissð kuolleiden pðivien aurinko. Mutta kun vietti sellaista elðmðð, paikalleen kyyristyneenð ja olemustaan kaivellen, nousi siitð sokaistuna ja selkðranka ja polvet jðykkinð, muodottomin jðsenin, puolittain kivettyneenð, samein katsein, y—linnun silmin. Monta kertaa olikin Christophe saanut kaivoksestaan ilmi vaivalla palamaan isketyn tulen, ja se tuli oli ihmisten jðhmettyneitð sydðmið lðmmittðnyt. Mutta Pohjolan unelmissa on uunin ja ummehtuneen huoneen ilkeð haju. Sitð ei huomaakaan sisðllð elðessððn; pðinvastoin tuollaisesta raskaasta lðmm—stð pitðð, ja rakastaa puolihðmðrðð ja raskaassa pððssð hautuvia sielullisia unia. Tðytyyhðn rakastaa ainoaansa. Ei auta muu kuin tyytyð!... Kun Christophe pððsi alppien rajamuurin etelðpuolelle ja huomasi rautatievaunun nurkassa istuskellen Italian tahrattoman taivaan ja lðpikuultavan valon, joka hðilyi vuorten rinteillð, luuli hðn nðkevðnsð unta. Muurin toiselle puolelle oli jððnyt sammunut taivas, hðmðrð pðivð. Muutos tuli niin yhtðkkið, ettð hðn ensin enemmðn ðllistyi kuin iloitsi. Tarvittiin jonkin verran aikaa ennen kuin hðnen kohmettunut sielunsa vðhitellen alkoi herðtð, ennenkuin vangitseva kuori suli ja sydðn pððsi irti entisyyden varjosta. Mutta kuta pitemmðlle pðivð kului, sitð suloisemmin ympðr—i pehmeð valo kðsivarsillaan hðnet; hðn unohti perinpohjin kaiken, mikð oli ollutta, ja nautti ahnaasti uuden nðkemisestð. Milanon tasangot. Pðivðntðhti heijastuu sinertðvistð kanavista, joiden verkko risteilee pehmeðpiirteisillð riisivainioilla. Syksyisið puita, laihoin ja notkein oksin, vððristynein ððriviivoin, siellð tððllð punaisia lehvðt—yht—jð. Vincin vuoret, lumiset ja lempeðnhohtoiset alpit, joiden ukkosta ennustavat piirteet kaartavat ilmanrantaa, reunattuina punaisella, oranssilla, vihertðvðllð kullalla ja kalpealla taivaansinisellð. Apenniineille vaipui illan tummuus. Mutkikas matka alas jyrkkien vuorenkukkulain kupeita pitkin, kððrmeenð kiemurtelevissa kððnteissð, joiden rytmi yhð toistuu ja yhdistyy samaksi kehðksi kuin farandolo-tanssi, -- Ja yhtðkkið vuoriston alla tuntuu meren henkðys ja oranssin kukkien tuoksu kuin suudelma. Tulee meri: latinalainen meri ja sen opaalinen valaistus, jonka helmassa liitðvðt pienet purret kokoon supistetuin siivin... Merenrannalla, erððn kalastajakylðn kohdalla juna pysðhtyi kesken matkaansa. Matkustajille selitettiin, ettð ankarat sateet olivat aiheuttaneet maanvieremðn jossakin tunnelissa Genovan ja Pisan vðlillð; kaikki junat olivat my—hðstyneet useita tunteja. Christophe, joka oli ostanut matkalipun suoraan Roomaan, oli tapaturmasta mielissððn, jota vastoin muut matkatoverit nurisivat kilpaa. Hðn kiiruhti asemalle ja kðytti tðtð odotusaikaa mennðkseen merenrannalle, jonka hohde kiehtoi hðntð. Ja se kiehtoi hðntð niin, ettð kun junan lðht—vihellys parin tunnin pððstð kuului, istui hðn merellð kalavenheessð ja huusi, nðhdessððn junan menevðn ohitse: "Onnea matkalle!" Kuultavassa y—ssð, hohtavalla merellð antoi hðn venheen liekuttaa itseððn pitkin tuoksuvaa rannikkoa, ympðri pienen ja sypressien kirjaaman niemen. Hðn jði kylððn, hðn vietti siellð kokonaista viisi pðivðð ainaisessa ilossa. Hðn oli kuin ihminen, joka kauan paastottuaan sy— ahmimalla. Kaikilla nðlkiintyneillð vaistoillaan hðn ahmi hðikðisevðð valoa... Valoa, kaikkeuden verta, joka juoksee avaruudessa elðmðn virtana ja tunkeutuu meihin silmiemme, huultemme, sieraimiemme, jokaisen ihomme huokosen kautta, aivan sydðmemme pohjimaiseen perukkaan, -- valo, sinð elðmðlle leipððkin tðrkeðmpi: kuka on pððssyt pohjolan harmaista harsoista ja nðkee sinut, puhtaana, polttavana ja alastomana, hðn ihmettelee, miten hðn on koskaan voinut elðð sinua tuntematta; ja hðn tietðð, ettei hðn enðð milloinkaan saata ilman sinua elðð... Viisi pðivðð Christophe suorastaan mðssðsi auringossa. Viisi pðivðð: silloin hðn unohti -- ensi kertaa elðmðssððn -- olevansa sðveltðjð. Hðnen olemuksensa musiikki oli muuttunut valoksi. Se oli ilmaa, merta ja maata: hðikðisevðð sinfoniaa, jota auringon orkesteri soittaa. Ja millð synnynnðisellð taidolla Italia hoitelee sitð orkesteria! Muut kansat kðyttðvðt luontoa maalausmallinaan; italialainen ty—skentelee luonnon kanssa yhdessð; hðn maalaa auringolla. Vðrien musiikkia. Kaikki on musiikkia, kaikki laulaa. Tavallinen aitamuuri tien varrella, punainen muuri, joka on tðynnð kullan vðrisið repeðmið; sen ylðpuolella kaksi tuuheaa ja karheaa sypressið; ympðrillð ahnaansininen taivas. Marmoriportaat, valkeat, kapeat ja suorat, jotka ruusunpunertavien muurien vðlitse nousevat sinistð kirkon julkisivua kohti. Jotkut noista kirjavista, aprikoosin, sitruunan, sedraaton vðrisistð taloista, jotka kiiluvat —ljypuiden keskeltð, ovat kuin mitkðkin ihmeelliset ja kypsðt hedelmðt, lehtiverhoistaan kuultavina. Italialainen nðkemys on aistillinen; silmðt nauttivat siellð vðreistð samaan tapaan kuin kieli ja kitalaki mehukkaasta ja hyvðlle tuoksuvasta hedelmðstð. Tðmðn uuden nautinnon kimppuun Christophe iskeytyi naivin herkkusuun koko ahnaudella; hðn korvasi nyt tappionsa, saatuaan siihen asti pelkðstððn harmaiden nðkemysten asketismia. Hðnen voimakas, kohtalon tukehduttama luonteensa huomasi yhtðkkið my—skin kykynsð nauttia, jota hðn ei ollut mihinkððn kðyttðnyt; se kyky karkasi tarjottuun saaliiseen heti kiinni: tuoksuihin, vðreihin, ððnten, kellojen ja meren sðveliin, ilman hyvðileviin leyhkiin, valon lðmp—iseen kylpyyn, johon vanhentunut ja vðsynyt sydðn mukavasti raukesi. Christophe ei ajatellut mitððn. Hðn eli ainaisessa autuaallisessa hekkumassa. Hðn herðsi siitð ainoastaan ilmaistakseen sen antamaa iloaan niille ihmisille, joiden kanssa hðn tððllð saattoi puhella: soutumiehelleen, vanhalle kalastajalle, jolla oli vilkkaat ja ryppyjen keskeltð kiiltelevðt silmðt ja muinaisen venetsialaisen senaattorin punainen myssy pððssð; -- ainoalle p—ytðkumppanilleen, erððlle milanolaiselle, joka s—i makaroonia ja jonka silmðt py—rivðt pððssð julmina ja hirveðstð vihasta mustina kuin Othellon, niin apaattinen ja uninen kuin mies muuten olikin; -- ravintolan tarjoilupojalle, joka lautasta kantaessaan kððnsi kaulaansa ja vððnteli kðsivarsiaan ja vartaloaan kuin mikðkin Berninin enkeli; -- sekð pienelle Pyhðlle Johannekselle, joka kerjðsi kiemailevin silmin maantiellð, tarjoten ohikulkeville vielð vihreðssð oksassaan riippuvaa appelsiinia. Christophe jutteli pari sanaa ajureille, jotka loikoivat velttoina rattaillaan, pðð ajoneuvojensa pohjassa ja lauloivat nenððnsð honottaen silloin tðll—in jos jonkinmoisia kupletteja, laiskoina ja suut selðllððn. Ja Christophe huomasi kummakseen hyrðilevðnsð _Cavalleria rusticanaa_. Matkan alkuperðinen tarkoitus oli tðydellisesti unohtunut: halu joutua perille, tavata Graziaa... Kunnes erððnð pðivðnð Grazian kuva herðsi hðnen mielessððn. Toiko sen joku kadulla ohimennen nðhty katse, jokin ððnen vivahde, vakava ja sointuva? Christophe ei sitð ymmðrtðnyt. Mutta yhtðkkið alkoivat ystðvðttðren hymyilevðt kasvot hohtaa kaikesta, mikð hðntð ympðr—i, —ljypuita kasvavien kukkulain piiristð, Apenninien kiiltðviltð harjanteilta, joilla varjo on tumma ja auringonpaiste palava, oranssilehdoista, joiden oksat olivat raskaat kukkasista ja hedelmistð, ja meren syvistð henkðyksistð. Taivaan lukemattomista silmistð sðteili Christophelle Grazian katse. Hðnen muistonsa puhkesi tðstð rakkaasta maasta aivan kuin ruusu puhkeaa pensaaseensa. Silloin Christophe herðsi. Hðn meni Rooman-junaan eikð pysðhtynyt vðlimatkalla missððn. Mitkððn italialaiset menneisyyden muistot, muinaiset taidekaupungit eivðt kiinnittðneet hðnen mieltððn. Roomaa ei hðn ensin huomannut laisinkaan, ei koettanut nðhdð siellð mitððn; ja se vðhð, minkð hðn ohimennen nðki, tyylitt—mðt uudet kaupunginkorttelit, neliskulmaiset kivimuurit, eivðt herðttðneet hðnessð halua tutustua siihen enempðð. Kohta Roomaan saavuttuaan hðn meni Grazian luo. Grazia kysyi hðneltð: -- Mitð kautta te tulitte? Poikkesitteko Milanoon, Firenzeen? -- En, vastasi Christophe; mitð sinne? Grazia nauroi: -- Sepð kysymys! Ja mitð arvelette Roomasta? -- En mitððn, sanoi Christophe; minð en ole nðhnyt mitððn. -- Mitð te puhutte? -- En mitððn. En yhtððn muistomerkkið. Hotellista pððstyðni tulin suoraan teidðn luoksenne. -- Roomaa nðhdðkseen ei tarvitse kðydð kuin kymmenen askelta... Katsokaapa tuota kiviseinðð tuossa vastapððtð... Sen valaistus on jotain. -- Minð en nðe muuta kuin teidðt, vastasi Christophe. -- Te olette barbaari, nðette ainoastaan oman aatteenne. Ja milloin lðhditte Sveitsistð? -- Noin viikko sitten. -- Mutta mitð te sitten olette tehnyt tðmðn ajan? -- En tiedð. Minð jðin erððseen kylððn meren rannalle, sattumankaupalla. Tuskin muistan sen kylðn nimeð. Olen tðmðn viikon ajan nukkunut. Nukkunut silmðt auki. En tiedð mitð olen nðhnyt, en tiedð mitð uneksinut. Luulen, ettð olen uneksinut teistð. Tiedðn, ettð se oli sangen ihanaa. Mutta ihaninta on, ettð olen unohtanut kaikki... -- Kiitos, virkkoi Grazia. (Christophe ei kuunnellut.) -- ... Kaikki, jatkoi hðn, mikð silloin ympðrillðni oli, mitð sitð ennen oli. Olen nyt kuin uusi ihminen, joka alkaa elðð jðlleen. -- Se on totta, vastasi Grazia katsellen Christophea hymyilevin silmin. Te olette muuttunut viime nðkemðstð. Christophe katseli samoin Graziaa ja huomasi puolestaan hðnet aivan toisenlaiseksi kuin muisti hðnet entisestððn. Ei silti, ettð Grazia olisi muuttunut nðiden kahden kuukauden ajalla. Mutta Christophe nðki hðnet nyt aivan uusin silmin. Siellð Sveitsissð oli muinaisten aikojen kuva Graziasta, nuoren Grazian kevyt varjo, asettunut hðnen katseensa ja nykyisen ystðvðttðren vðliin. Mutta Italian auringon paisteessa olivat Pohjolan unelmat haihtuneet; hðn nðki rakastetun olennon sielun ja ruumiin selvðssð pðivðn valossa. Miten vðhðn Grazia muistuttikaan sitð entistð Parisiin vangittua metsðkaurista, tai sitð Pyhðn Johanneksen hymyð sðteilevðð nuorta naista, jonka Christophe oli l—ytðnyt Parisissa muinoin, erððnð iltana juuri Grazian hðiden jðlkeen, l—ytðnyt kadottaakseen hðnet kohta uudestaan! Pienestð Umbrian madonnasta oli kehittynyt kaunis roomatar: _Color verus, corpus solidum et succi plenum._ Hðnen muotonsa olivat tulleet sopusuhtaisen tðytelðisiksi; hðnen ruumistaan ympðr—i itsetietoinen ikðv—innin tuntu. Levon henki. Grazialla oli tuo aurinkoisen hiljaisuuden nautiskelemisen halu, liikkumattoman ajattelun kaipuu, hekkumallinen elðmðnrauhan pyyde, jota Pohjolan ihmiset eivðt koskaan voi tðysin tuntea. Menneisyydestððn oli hðn sðilyttðnyt ennen kaikkea suuren hyvyytensð, joka voitti kaikki hðnen muut tunteensa. Mutta hðnen valoisassa hymyssððn huomasi my—skin paljon uutta: surumielisen anteeksiannon, hieman vðsymystð, runsaasti ihmissielun ymmðrtðmystð, hiukkasen ironiaa ja tyynen terveen jðrjen. Ikð oli verhonnut hðnet jonkinmoisella kylmyydellð, mikð oli hðnelle suojana sydðmen kuvitelmia vastaan; hðn avautui harvoin kokonaan; ja hðnen hellyytensð pysyttelihe intohimojen kiihkoja vastaan varuillaan, selvðnðk—inen hymy huulilla, kun taas Christophen oli niitð vaikea tukahduttaa. Grazian kuvaa tðydentðvðt vielð erððt itsensð valtaan raukeamisen heikot ja lyhyet hetket ja pienoinen keimailu, jota hðn itsekin ivaili mutta jota hðn ei voinut jðttðð. Hðnessð ei ollut minkððnlaista kapinanhalua maailmaa eikð itseððn vastaan: pelkkðð suloista fatalismia, ylen kiltissð ja hiukan vðsyneessð luonteessa. Grazia otti mielellððn vastaan vieraita, -- vielðpð juuri heitð valikoimatta, -- ainakin mitð syrjðstð katsoen voi pððttðð; mutta kun nuo lðheiset tutut kuuluivat yleensð samoihin piireihin kuin hðnkin ja hengittivðt samaa ilmaa ja olivat tottuneet samoihin tapoihin kuin hðn, niin muodosti hðnen seurueensa melko harmoonisen joukon, hyvin erilaisen kuin ne, joihin Christophe oli tottunut Saksassa ja Ranskassa. Enimmðt nðistð ihmisistð olivat italialaista rotua, joka oli erðissð heistð saanut uutta voimaa avioliitoista ulkomaalaisten kanssa; heidðn keskuudessaan vallitsi pintapuolinen kosmopolitismi; siellð kaikuivat yhtaikaa luontevasti kaikki Europan neljð valtakieltð ja esiintyivðt kaikki lðnnen neljðn suuren kansakunnan tietovarastot. Kukin kansakunta oli tuonut siihen piiriin oman persoonallisen lisðnsð, juutalaiset levottomuutensa ja anglosaksit levollisuutensa; mutta kaikki olivat ne sulaneet samaan italialaiseen muottiin. Kun suurten rosvoritarien vuosisadat ovat kaivertaneet rodun piirteisiin sellaisen ylpeðn ja rajun petolinnun profiilin, tulee valannasta aina sama, vaikka metalli muuttuisikin. Useat noista ihmisistð, jotka nðyttivðt kaikkein italialaisimmilta, noista, joilla oli Luinin hymy, Tizianin hekumoiva ja tyyni katse, noista Adrian rannikoiden tai Lombardian tasankojen kukista, useat heistð olivat lðht—isin Pohjolan puista, jotka oli siirretty vanhaan latinalaiseen maaperððn. Mitð vðrejð Rooman paletilla sekoitetaankin, aina syntyy lopulta puhdas roomalainen vðri. Christophe ei pystynyt analysoimaan vaikutelmiaan, mutta hðn ihaili sitð vuosituhansia vanhaa kulttuurin, ammoisen sivilisatsionin henkeð, joka oli painanut leimansa nðihin ihmisiin, vaikka he usein olivat lahjoiltaan jokseenkin keskinkertaisia ja erððt heistð alamittaisiakin. Hienon hienoa kulttuurin tuoksua, joka ilmeni aivan pikku seikoissa: kohteliasta siroutta, suloutta kðyt—ksessð, joka osasi olla herttainen ja sðilyttðð arvonsa ja pysyð samalla hðijysti varuillaan; se oli eleganttia hienoutta katseissa, hymyssð, pirteðð ja kursailematonta ðlyð, notkeaa ja mukavuutta rakastavaa skeptisismið. Ei missððn jðykkyyden eikð ðksypðisyyden vivahdusta. Eikð se ollut kirjallistakaan. Tððllð ei tarvinnut pelðtð kohtaavansa ainoaakaan tuollaista Parisin salonkien psykologia, joka piileskelee ja vaanii lorgnettinsa takaa, tahi joidenkin saksalaisten tohtorien "kaporalismia". Kaikki olivat pelkðstððn ihmisið, ja sangen inhimillisið ihmisið, samoja kuin aikoinaan jo Terentiuksen ja Scipio Emilianuksen ystðvðt... Homo sum... Kaunis ulkokuori. Elðmð paremminkin nðennðistð kuin todellista. Alla piili auttamaton, kaikkien maiden hienostoille yhteinen joutavuus. Mutta tðlle ylimyst—lle antoi sen erikoisluonteen tuon joutavuuden lauhkeus ja pehmeys. Ranskalaisten turhamaisuutta seuraa aina kuumeinen hermostuneisuus, -- lakkaamaton aivojen toiminta, silloinkin, kun sen toiminnan tulos tðhtðð tyhjyyttð. Italialaiset aivot osaavat levðtð. Ne osaavat sen taidon liiankin hyvin. On suloista unelmoida kuumassa varjossa, epikurolaisuuden ja ironisen ðlyn lðmp—isillð pieluksilla, hyvin mukautuvana, melkoisen uteliaana ja pohjaltaan sangen vðlittðmðtt—mðnð. Kenellðkððn nðistð ihmisistð ei ollut varmoja mielipiteitð. He sekautuivat politiikkaan ja taiteeseen aina samalla dilettantin epðvarmuudella. Heidðn piirissððn sai nðhdð viehðttðvið luonteita, kauniita italialaisten patriisien perikuvia, joilla oli hienot piirteet, ðlykkððt ja lempeðt silmðt, tyyni kðyt—stapa, ja jotka rakastavat syvðsti ja valioyksil—iden tavalla luontoa, vanhoja maalareita, kukkia, naisia, kirjoja, maukkaita ruokia, isðnmaata, musiikkia... He rakastivat kaikkea. Eivðt kuitenkaan mitððn aivan erikoisesti. Tuntui joskus siltð kuin he eivðt olisi rakastaneet yhtððn mitððn. Rakkaudella oli kuitenkin laaja paikka heidðn elðmðssððn; mutta sillð ehdolla, ettei se hðirinnyt heitð. Se rakkaus oli kivutonta ja laiskaa niinkuin he itsekin; yksinpð kiivas intohimokin sai heidðn keskuudessaan kotoisen luonteen. Heidðn ðlynsð, terve ja harmooninen, mukautui helposti elottomuuteen, jolloin toisilleen vastakkaiset ajatukset tapasivat toisensa toisiaan tyrkkimðttð, tyytyen olemaan rauhallisesti vierekkðin, hymyilevinð, pumpuliin kððrittyinð, vaarattomina. Nðmð ihmiset pelkðsivðt kokonaisuskoa, selvðsti rajoitettuja puolueita, ja viihtyivðt oivallisesti puolipððt—ksissð ja puolinaisissa ajatuksissa. He olivat katsantokannaltaan vanhoillisvapaamielisið. He kannattivat keskikorkuista politiikkaa ja taidetta ikððnkuin sellaista kesðnviettoseutua, jossa ei ole niin korkeita vuoria, ettð saa hengenahdistuksen tai sydðmentykytystð. He olivat tosiaan kuin kotonansa Goldonin laiskanomaisessa teatterissa taikka Manzonin tasaisessa ja laveassa valaistuksessa. Heidðn rakastettavaa vðlinpitðmðtt—myyttððn ei sellainen hðirinnyt. He eivðt olisi sanoneet niinkuin heidðn suuret kantaisðnsð: "_Primum vivere_...", vaan mieluumminkin: "_Dapprima, quieto vivere_." _Quieto vivere_: Elðð rauhassa! Se oli kaikkien salaisin halu, yksinpð tarmokkaimpienkin, niiden, jotka pitelivðt kðsissððn politiikan ohjaksia. Joku pikku Machiavelli, oman itsensð ja monien muiden herra, jonka sydðn oli yhtð kylmð kuin hðnen pððnsðkin ja ðly kuulas ja kuiva, mies, joka uskalsi kðyttðð mitð keinoja tahansa pððstðkseen tarkoitustensa perille ja oli valmis uhraamaan kaikki ystðvyyssuhteensa kunnianhimonsa alttarilla, hðn saattoi uhrata my—skin kunnianhimonsa erððn ja yhden ainoan pyyteen vuoksi: se oli tuo _quieto vivere_. Nðmð ihmiset tarvitsivat pitkið lepðilynkausia. Kun he pððsivðt niistð, ikððnkuin syvðstð unesta, olivat he reippaita ja virkeitð; silloin tuli noille vakaville miehille, levollisille madonnille yhtðkkið oikea puhelemisen, iloisuuden, yhteiskunnallisen elðmðn nðlkð: silloin heidðn tðytyi saada vðlttðmðttð tuhlata eleitð ja sanoja, purkaa rohkeita paradokseja, hullunkurista huumoria: he nðyttelivðt nyt _opera buffaa_. Tðssð italialaisessa muotokuvagalleriassa tapasi ylen harvoin kuluttavan ajatusty—n jðlkið, sellaista metallista kiiltoa silmðterissð, sellaisia ainaisen hengenponnistuksen uurtamia vakoja kasvoissa kuin pohjolassa usein tapaa. Kuitenkin oli siellð niinkuin kaikkialla muuallakin sieluja, jotka elivðt kalvavassa kðrsimyksessð ja kðtkivðt haavansa; kaipuita ja suruja, jotka piilivðt vðlinpitðmðtt—myyden peitossa ja ympðr—ivðt itsensð hekumoivalla horteella. Puhumattakaan erðistð omituisista ylti—pðistð, osaksi hullunkurisista ja ðllistyttðvistð, jotka olivat vanhoille roduille ominaisen, kðsittðmðtt—mðn epðtasapainon merkkejð, -- ikððnkuin halkeamia, joita nðkee _Campagna romanan_, Rooman ympðrist—n, kamarassa. Nðiden olentojen arvoituksellisessa vðlinpitðmðtt—myydessð oli paljon mieltð kiehtovaa, heidðn tyynissð ja ilveilevissð silmissððn, joissa nukkui kðtketty tragiikka. Mutta Christophe ei ollut nyt sillð tuulella, ettð olisi sitð ymmðrtðnyt. Christophea suututti nðhdð Grazia viisastelevien ja tyhjien maailmanmiesten keskellð. Hðn oli siitð kiukuissaan heille ja kiukuissaan Grazialle. Yhtð ðkðinen Grazialle kuin koko Roomallekin. Hðn kðvi Grazian luona nyt harvemmin ja pððtti matkustaa pois koko kaupungista. Hðn ei matkustanut. Hðn alkoi jo tietðmðttððn tuntea tuon vihaamansa italialaisen ympðrist—n lumoa. Nyt hðn vetðytyi joksikin aikaa erilleen muista. Hðn kuljeskeli Roomassa ja sen ympðrist—llð. Rooman seudun valaistus, riippuvat puutarhat, _Campagna_, jota aurinkoinen meri ympðr—i kuin kultainen vy—, paljastivat hðnelle vðhitellen tuon lumotun maan salaisuuden. Christophe oli vannonut, ettei hðn kulkisi askeltakaan mennðkseen katsomaan Rooman kuolleita muistomerkkejð, joita hðn oli halveksivinaan; hðn murahti, ettð ne saisivat tulla hðnen luokseen, jos tahtoisivat. Ja ne tulivatkin; hðn tapasi ne sattumoisin kðvelyretkillððn kukkulain kaupungissa. Hðn nðki punaisen Forumin sitð hakematta, auringonlaskun valossa, ja Palatinuksen puolittain luhistuneet kaaret, joiden vðlistð kuultaa tummana taivaan sini, ilmojen valon syvyys. Hðn kierteli ððrett—mðllð _Campagnalla_, pitkin ruskeahkon Tiberin rantoja, mudasta paksun, ikððnkuin maa olisi lðhtenyt jokena virtaamaan, -- ja vesijohtojen raunioiden juurella, noiden antediluviaanisten hirvi—iden luurankojen. Paksuja tummia pilvið vy—ryi sinisellð taivaalla. Talonpojat ajoivat ratsain ja pitkið piiskojaan lðiskytellen tasangon poikki suuria hðrkðlaumoja, helmenharmaita ja pitkðsarvisia hðrkið; ja muinaisella tiellð, suoralla, tomuisella ja varjottomalla, kulki hiljaa paimenia, joiden jalat ja hartiat olivat verhotut karvaiseen nahkaan. Ilmanrannalla kaukana hohti Sabinien vuoristoketju, olympolaisen mahtavasti aaltoilevine kukkuloineen; ja toisella taivaan reunalla nðkyivðt vanhan kaupungin muurit, San Giovannin fasaadi, jonka harjalla kuvapatsaat kuumottivat tummina silhuetteina, aivan kuin tanssien... Aivan hiljaista... Aurinko kuin tulta... Tuuli leyhyi yli Campagnan... Jonkin kuvapatsaan kupeessa, pððtt—mðn kuvan, jonka kðsivarsien ympðri kasvoi ruoho, loikoili liikkumattomana sisilisko; sen sydðn tykytti rauhallisesti, se nautti ahmimalla valoa. Ja Christophe, jonka pððtð auringonpaiste (ja joskus _Castelli_-viinikin) huumasi, istui mustan maan kamaralla, sðrkyneen kuvapatsaan vieressð, ja hðn hymyili uneliaasti, vaipui suloiseen unohdukseen, ja hðnen sielunsa joi Rooman tyyntð ja kiivasta voimaa. -- Aina y—n pimenemiseen. -- Silloin tunsi hðnen sydðmensð yhtðkkið kummallista ahdistusta, ja hðn pakeni yksinðisyyttð, synkkðð y—tð, joka nieli traagillisen valon... Oi sinð maa, palava maa, intohimojen mykkð maa! Kuumeisen rauhasi alta kuulen vielð kaikuvan legioonain pasuunain. Mikð elðmðn vimma on povesi kðtk—ssð! Mikð herððmisen kiihko! Christophe nðki sieluja, joissa hehkui hiilinð vielð vuosisatoja vanhaa tulta. Vainajien tomun alla oli se sðilynyt. Olisi luullut, ettð se liekki olisi sammunut Mazzinin silmien keralla. Se elikin yhð. Juuri se sama. Harvat tahtoivat nðhdð sitð. Se hðiritsi nukkuvien rauhaa. Se valo oli selvðð ja hðikðilemðt—ntð. Ne, joilla se oli, nuoret miehet (vanhimmat heistð eivðt olleet vielð viidenneljðttð-ikðisið), kaikilta ilmansuunnitta yhteen kokoontuneet maan parhaat voimat, -- vapaa-ajattelijoita, temperamenttinsa, kasvatuksensa, mielipiteittensð ja uskojensa puolesta erilaisia, -- he kaikki palvelivat kilvan tðtð uuden elðmðn tulta. Puolue-etiketit, vanhat aatejðrjestelmðt eivðt merkinneet heille mitððn: tðrkeintð heistð oli "ajatella rohkeasti". Olla suoria, olla miehekkðitð mieleltð ja teoilta. He ravistelivat rajusti kansaansa unesta. Italian valtiollisen yl—snousemuksen jðlkeen, sen kuolemasta herððmisen, jonka sankarien kutsu oli saanut aikaan, koko sen nykyisen taloudellisen yl—snousemuksen keskellð olivat nðmð nuoret ottaneet tehtðvðkseen nostaa haudasta my—skin italialaisen ajattelun. He kðrsivðt niinkuin pahimmasta parjauksesta, kun nðkivðt, kuinka unteloita ja pelkureita maan sivistyneet olivat, kuinka arkamaisia ðlynjuoksultaan ja samalla suurisanaisia. Heidðn ððnensð kaikui kðskevðnð siitð retoorisesta usvasta ja moraalisesta orjuudesta, joka oli vuosisatojen kuluessa kasvanut paksuksi kuoreksi isðnmaan hengen ympðrille. He puhalsivat maansa sieraimiin armotonta realismiaan ja jðrkkymðt—ntð rehellisyyttððn. He rakastivat intohimoisesti selvðð ðlyð, jota seuraa tarmokas toiminta. Asian vaatiessa pystyivðt he uhraamaan persoonallisen jðrkensð sille yhteiskurin velvollisuudelle, jota kansallinen elðmð yksil—ltð vaatii; mutta korkeimpanaan ja kaikkein puhtaimpanaan he palvelivat kuitenkin totuutta. He rakastivat sitð kiihkeðsti ja hurskain sydðmin. Erðs noiden nuorten johtaja vastasi vastustajilleen, jotka olivat saattaneet hðnet pahaan huutoon ja jotka uhkasivat hðntð tuholla, seuraavaan suurenmoiseen tyyneen tapaan: _"Kunnioittakaa totuutta. Puhun teille avoimin mielin, ilman mitððn kaunaa. Unohdan pahan, mitð olen teiltð osakseni saanut ja mitð ehkð olen teille tehnyt. Olkaa rehellisið. Ei ole omaatuntoa, ei korkeaa elðmðnkðsitystð, ei kykyð uhrautua eikð mielen ylhðisyyttð, missð ei ole uskonnollisen jyrkkðð ja ankaraa totuuden kunnioittamista. Harjoittakaa itseðnne tðhðn vaikeaan velvollisuuteen. Valhe turmelee ennemmin sen, joka siihen turvautuu, kuin voittaa toisen, jota vastaan sitð kðytetððn. Mitð hy—tyð olisi siitð, jos saisittekin sen avulla hetkellisen ja nopean menestyksen? Sielunne parhain jðð hðilymððn tyhjyyteen, se seisoo pohjalla, jota valhe jðytðð aitanne. En puhu teille enðð vastustajana. Me olemme nyt piirissð, joka on ylðpuolella erimielisyyksiðmme, vaikkapa kiivastuminen komeileekin suussanne isðnmaan nimellð. On korkeampaakin kuin isðnmaa, nimittðin ihmisen omatunto. On lakeja, joita ette koskaan saa loukata, muuten olette kehnoja italialaisia. Edessðnne on ainoastaan mies, joka etsii totuutta; teidðn on kuultava hðnen huutonsa. Edessðnne on ainoastaan mies, joka tahtoo palavasti nðhdð teidðt suurina ja puhtaina, ja tahtoo ty—skennellð kanssanne. Sillð, halutkaapa tai ette, me kaikki ty—skentelemme yhdessð niiden kanssa, jotka maailmassa ty—skentelevðt totuuden puolesta. Se, mikð meistð jðð jðljelle (se, mitð emme voi itse nðhdð), kantaa meidðn yhteistð leimaamme, jos olemme noudattaneet totuutta. Ihmisen suurin ominaisuus on se, ettð hðnellð on ihmeellinen kyky etsið totuutta, nðhdð se, rakastaa sitð, ja uhrautua sen vuoksi. -- Oi totuus, minkðlaisen lumotun terveyden hengen sinð puhallat niihin, joissa sinð vallitset!..."_ Kun Christophe ensi kerran kuuli nðmð sanat, olivat ne hðnestð kuin kaikua hðnen omasta rinnastaan; ja hðn tunsi, ettð nuo miehet ja hðn olivat veljið. Kansojen ja aatteiden keskinðisten taistelujen sattumissa saattoivat he kyllð joutua ryntððmððn rajusti toisiaan vastaan; mutta olivatpa he ystðvið tai vihamiehið, aina olivat he kuitenkin samaa inhimillisyyden perhettð. Nuo miehet ne tiesivðt sen yhtð hyvin kuin hðnkin. He tiesivðt sen jo ennen kuin hðn. He tunsivat Christophen aikaisemmin kuin Christophe heidðt. Sillð he olivat jo Olivier Jeanninin ystðvið. Christophe huomasi, ettð erððt hðnen ystðvðnsð teokset (muutama nide runoja ja kriitillisið esseitð), joita Parisissa luki ainoastaan sangen vðhðinen joukko, olivat kððnnetyt italiankielelle nðiden nuorten miesten toimesta ja ettð ne olivat heille yhtð rakkaita kuin hðnelle itselleenkin. My—hemmin joutui hðn kyllð nðkemððn, mikð ylitsepððsemðt—n juopa oli nðiden ihmisten ja Olivier Jeanninin hengen vðlillð. Muita arvostellessaan pysyivðt he aina ja ainoastaan italialaisina: he eivðt pystyneet irtautumaan omasta itsestððn, niin piintyneet he olivat juuri oman rotunsa ajatustapaan. Kaiken kaikkiaan eivðt he etsineet muukalaisten teoksista muuta kuin sitð, mitð heidðn kansallinen vaistonsa tahtoi niistð l—ytðð; ja usein he eivðt niistð saaneet muuta kuin mitð he itse tietðmðttððn olivat niihin panneet. He olivat keskinkertaisia arvostelijoina ja kehnoja psykologeina, liian kokonaisia ja tðynnð itseððn ja intohimojaan, silloinkin, kun he olivat palavimmin innostuneet totuuteen. Italialainen idealismi ei osaa unohtaa itseððn; sitð eivðt viehðtð pohjolan persoonattomat unelmat; se suuntaa ja kohdistaa kaiken itseensð, omiin pyyteisiinsð, rotunsa ylpeyteen, muuttaen ainoastaan sen muotoa. Tietoisesti tai ei tekee se aina ty—tð sitð tarkoitusta varten, jonka nimi on _terza Roma_. Tðytyy my—ntðð, ettð se on vuosisatojen kuluessa saanut sangen vðhðn aikaan. Nuo kunnon italialaiset, joilla on erinomaiset lahjat toimintaan, toimivat ainoastaan intohimon puuskien sattuessa ja vðsðhtðvðt aina nopeasti; mutta silloin, kun intohimon myrsky puhaltaa, nostaa se heidðt korkeammalle kaikkia muita kansoja: siitð on esimerkkinð italialaisten _Risorgimento_. -- Tðllainen myrsky alkoi nyt tuntua Italian nuorisossa, kaikissa puolueissa; olivatpa nuo nuoret natsionalisteja tai sosialisteja, uuskatolilaisia, riippumattomia tai idealisteja: kaikki olivat he kuitenkin tietðmðttððn ja tahtomattaan muuttumattomia italialaisia, keisarillisen Rooman, maailman kuningattaren, kansalaisia. Ensin Christophe ei huomannut muuta kuin heidðn suuren innostuksensa ja hðnen ja heidðn yhteisten antipatiainsa kohteet, ne Christophelle vastenmieliset seikat, joiden tðhden hðn osaltaan tunsi itsensð heille lðheiseksi. Nðmð nuoret halveksivat luonnollisestikin yhtð paljon kuin hðn sitð hienostoa, jolle Christophe oli katkeroitunut sen tðhden, ettð Grazia sitð suosi. He vihasivat vielðkin enemmðn kuin hðn tuon sivistyneist—n jðrkevðn kuivaa ajatustapaa, sen tylsyyttð, sen ryhdit—ntð sovinnollisuutta ja ulkokullattuja narrinkujeita, sen arkuutta ajatella loppuun asti, sen soutavaa ja huopaavaa aprikoimista, ovelaa hðilymistð kaikkien mahdollisuuksien vðlillð pððttðmðttð liittyð milloinkaan ratkaisevasti puolelle tai toiselle, sen koreita lauselmia ja lauhkeaa pehmoisuutta. Nðmð jykevðt autodidaktit, jotka olivat tehneet itse itsensð ja joilla ei ollut elðmðssððn ollut keinoa eikð tilaisuutta antaa olemukselleen viimeistð h—ylðnvetðisyð, nðmð tahtoivat oikein tahtomalla nðyttðð itseððn noiden sivistyneiden vastakohtana; sillð he pyrkivðt suorastaan liioittelemaan jo synnynnðistð t—keryyttððn: olivat mielellððn yleis—n silmissð huonosti kasvatettuja ja moukkia, contadini. He nðet tahtoivat pohjimmaltaan, ettð heitð oli ennen kaikkea kuultava. He tahtoivat, ettð heidðn kimppuunsa oli karattava. Kaikki oli heistð parempaa kuin vðlinpitðmðtt—myys heitð kohtaan. He olisivat ilomielin antautuneet aatteensa uhreiksi, kun he siten vain olisivat saaneet kansansa nukkuvan tarmon herððmððn. Heitð ei toistaiseksi rakastettu, eivðtkð he millððn tavoin koettaneet hankkia suosiota. Christophella oli huono menestys, kun hðn yritti puhua Grazialle nðistð uusista ystðvistððn. He eivðt miellyttðneet Grazian kohtuullisuutta ja rauhaa ihailevaa luonnetta. Ja tðytyikin yhtyð Grazian mielipiteeseen, ettð heillð oli sellainen tapa kannattaa parhaitakin asioita, ettð tuli usein halu sen vuoksi nousta vastustamaan niitð. He olivat ironisia ja hy—kkðilevið, niin tuimia tuomioissaan, ettð moinen arvostelu lðheni monesti herjausta, jopa sellaisiakin ihmisið kohtaan, joita he eivðt suinkaan tahtoneet loukata. He olivat liiaksi itsevarmoja, liian valmiita julistamaan aatteitaan aina yleispðteviksi, kiivaiksi uskonkappaleiksi. Koska he olivat joutuneet julkiseen elðmððn ennen kuin oman kehityksensð kypsyyteen, siirtyivðt he alinomaa ihastumisesta toiseen, ja aina yhtð suvaitsemattomasti. He olivat intohimoisen vilpitt—mið ja antautuivat aina kaikkeen kokonaan, sððstðmðttð itseððn koskaan; heitð kulutti intellektualinen rajuus, varhaiskypsð ja liian kiivas ty—tapa. Nuorille ajatuksille ei ole terveellistð joutua kohta siemenkotelosta pððstyð raakaan auringonvaloon. Sellainen polttaa sielun. Todella hedelmðllinen syntyy vasta pitkðn ajan kuluessa ja hiljaisuudessa. Nðmð olivat jððneet vaille aikaa ja hiljaisuutta. Se on monien italialaisten kykyjen onnettomuus. Liian raju ja kiireinen toiminta on alkoholia. Aivot, jotka ovat sellaista maistaneet, pððsevðt siitð tottumuksestaan vasta sangen vaikeasti; ja hengen normaali kasvu saattaa jððdð ainaiseksi pakotetuksi ja vððrðksi. Christophe osasi kyllð antaa arvon tðllaiselle kirpeðlle ja vihreðlle rehellisyydelle muistaessaan, minkðlaisia nuo muut olivat: nuo, joiden ohjeena oli kultainen keskitie, _via di mezzo_: ainainen pelko hðpðistð itseððn ja rikkiviisas kyky olla asettumatta puolelle tai toiselle. Mutta piankin hðn huomasi, ettð oma hyvð puolensa oli nðillð viimemainituillakin, heidðn tyynellð ja kohteliaalla ðlyllððn. Se ainainen taistelun ilma, jossa hðnen nykyiset nuoret ystðvðnsð elivðt, oli vðsyttðvðð. Christophe piti tosin velvollisuutenaan mennð Grazian luokse puolustamaan heitð. Mutta joskus hðn meni sinne ainoastaan heidðt unohtaakseen. Epðilemðttð he olivat paljonkin samanlaisia kuin hðn itse. Hyvinkin paljon. He olivat nykyððn sellaisia kuin hðn oli ollut kaksikymmenvuotiaana. Eikð ihminen pððse taaksepðin elðmðnsð kulussa. Pohjaltaan Christophe tunsi hyvin, ettð hðn oli jo omalta osaltaan sanonut jððhyvðiset tuollaiselle rajuudelle ja ettð hðn kulki nyt sitð rauhaa kohti, jonka salaisuuden Grazian silmðt nðyttivðt hðnelle parhaiten ilmaisevan. Minkð tðhden hðn sitten kapinoi vielð sitð rauhaa vastaan?... Ah, se johtui siitð, ettð hðn olisi rakkaudenitsekkyydessððn tahtonut nauttia siitð aivan yksin! Hðn ei voinut kðrsið, ettð Grazia jakeli sen hyvyyksið kenelle sattui, ettð hðnen vastaanottonsa oli yhtð antelias kaikille. Grazia aavisti hðnen ajatuksensa; ja rakastettavan suorasti kuin aina sanoi hðn hðnelle erððnð pðivðnð: -- Te olette minulle vihainen siitð, ettð olen sellainen kuin olen? álkðð ihannoiko minua, ystðvðni. Olen nainen, enkð sen kummempi kuin muutkaan. En hae noiden maailman ihmisten seuraa; mutta tunnustan, ettð se on minusta mieluisaa, samoin kuin kðyn mielellðni joskus teatterissa, jotka eivðt ole oikein hyvið, ja luen aika mitðtt—mið kirjoja, jollaisia te halveksitte; mutta minulle ne antavat lepoa ja huvittavat minua. Minð en voi kieltðð itseltðni mitððn. -- Kuinka te voitte kðrsið tuollaisia h—lm—jð? -- Elðmð on opettanut minut vaatimattomaksi. Siltð ei pidð pyytðð liikoja. Saatan teille vakuuttaa, ettð sekin on jo hyvð, jos joutuu tekemisiin pelkðstððn kunnon ihmisien kanssa, ei ilkeðin, vaan kohtalaisen hyvien... (tietystikððn ei saa odottaa heiltð mitððn; tiedðn erinomaisesti, ettð jos ihmisið tarvitsisin, en paljoakaan heiltð apua saisi...) Kuitenkin he ovat minuun kiintyneet; ja jos tapaan hiukankin todellista tunnetta, niin unohdan muun. Te olette minulle siitð vihainen, eik— niin? Antakaa anteeksi, ettð olen niin keskinkertainen. Osaanhan toki erottaa, mikð minussa on parempaa ja mikð huonompaa. Ja teidðn kanssanne on aina parempi minuuteni. -- Minð tahtoisin kaiken, sanoi Christophe jurottelevasti. Hðn tunsi kuitenkin hyvin, ettð Grazian puhe oli vilpit—ntð. Ja hðn oli niin varma Graziasta, ettð kysyi hðneltð erððnð pðivðnð, kauan epðr—ityððn: -- Ettek— te milloinkaan sitten tahtoisi...? -- Mitð? -- Olla minun. Christophe oikaisi: -- ... ettð olisin teidðn? Grazia hymyili: -- Mutta olettehan minun, ystðvðni. -- Te tiedðtte hyvin mitð tarkoitan. Grazia oli hiukan sekaannuksissaan; mutta sitten hðn otti Christophea kðdestð ja katsoi suoraan hðnen silmiinsð: -- En, ystðvðni, virkkoi hðn hellðsti. Christophe ei voinut puhua. Grazia nðki, ettð hðn oli tuskissaan. -- Anteeksi, minð tein teidðt suruiseksi. Minð tiesin, ettð te ottaisitte tðmðn puheeksi. Meidðn tðytyy nyt keskustella aivan vilpitt—mðsti, hyvinð ystðvinð. -- Ystðvinð, toisti Christophe murheellisena, eik— mitððn enempðð? -- Kiittðmðt—n! Mitð muuta tahdotte? Ottaako minut vaimoksenne?... Muistatteko entisið aikoja, jolloin ette voineet nðhdð muuta kuin kauniin serkkuni? Minð surin silloin, ettette ymmðrtðnyt, mitð minð tunsin teitð kohtaan. Koko elðmðmme olisi voinut kehittyð toiseksi. Nyt ajattelen, ettð on parempi nðin; on parempi, ettemme ole asettaneet ystðvyyttðmme alttiiksi yhteiselðmðn koetukselle, tðmðn arkipðivðisen elðmðn, jossa kaikkein puhtain lopulta aina madaltuu... -- Te puhutte noin sen vuoksi, ettð rakastatte minua nyt vðhemmin kuin silloin. -- Oi, ei suinkaan, minð rakastan yhð teitð yhtð paljon. -- Ah, tðmðnpð sanotte minulle ensi kertaa! -- Nyt ei saa olla enðð mitððn salattua meidðn vðlillðmme. Katsokaas, minð en usko kovinkaan paljoa avioliittoon. Tiedðn, ettei omani ole kyllðkððn esimerkiksi riittðvð. Mutta olen miettinyt asiaa ja katsellut ympðrilleni. Onnelliset avioliitot, ne ovat harvinaisia. Sellainen on hiukan kuin luontoa vastaan. Ei voi kytkeð yhteen kahta olentoa muuta kuin silpomalla toista niistð, ehkðpð molempiakin; ja ne kðrsimykset ovat kenties sitð laatua, ettei sielulle ole eduksi niihin joutua. -- Ah, huudahti Christophe, minð pðinvastoin nðen sen asian niin kauniina, tuollaisen kahden uhrautumisen toisilleen, kahden sielun sulautumisen yhdeksi! -- Kauniina... unelmissanne. Jos tosi tulisi, kðrsisitte te siitð enemmðn kuin kukaan muu. -- Mitð, luuletteko, ettei minulla voisi koskaan olla vaimoa, perhettð, lapsia?... Miksi uskotte sellaista! Minð rakastaisin heitð hyvin paljon! Te ette luule, ettð se onni on minulle luotu? -- En tiedð. En oikein usko. Ehkðpð jonkin hyvðn naisen kanssa, joka ei olisi kovin ðlykðs, ei kovin kauniskaan, vaan joka olisi teille uskollinen eikð ymmðrtðisi teitð. -- Kuinka olette paha!... Mutta te teette vððrin kun laskette sellaista leikkið. Hyvð nainen on hyvð, vaikkei hðn olisikaan ðlykðs. -- Sen kyllð tiedðn. Tahdotteko, niin valitsen teille sellaisen? -- álkðð puhuko noin, minð rukoilen, te raatelette sydðntðni. Kuinka saatoitte sanoa niin? -- Mitð minð siis sanoin? -- Te ette rakasta minua yhtððn, ette ollenkaan, koska voitte ajatella vaimon hakemista minulle? -- Mutta se johtuukin juuri siitð, ettð teitð rakastan, ettð olisin onnellinen, jos voisin tehdð jotain, mikð tekisi teidðt onnelliseksi. -- No, jos se on totta, niin... -- Ei, ei, siitð ei enðð sanaakaan. Tiedðn, ettð se olisi teidðn onnettomuutenne. -- álkðð te vðlittðk— minusta. Minð vannon, ettð minð olen onnellinen. Mutta sanokaapas totuus: te luulette, luulette, ettð tulisitte onnettomaksi minun kanssani? -- Oh, onnettomaksiko? En, ystðvðni. Minð kunnioitan ja ihailen teitð liiaksi, minkð vuoksi en voisi tulla kanssanne onnettomaksi... Ja sitðpaitsi, kuulkaa: luulen, ettei mikððn nykyððn voisi tehdð minua aivan onnettomaksi. Minð olen nðhnyt monenmoista, minusta on tullut filosofi... Mutta suoraan sanoen, -- (tehðn tahdotte minulta suoruutta, eik— niin? Ette siitð minulle suutu?) -- no niin, minð tiedðn jo omat heikkouteni: minð olisin ehkð muutaman kuukauden kuluttua niin tyhmð, etten olisi aivan onnellinen teidðn kanssanne; ja juuri sitð minð en tahdo, sen tðhden, ettð tunteeni teitð kohtaan on syvðsti pyhð; ja minð en tahdo, ettð mikððn maailmassa saisi sitð himmentðð. Christophe sanoi suruisesti: -- Niin, te puhutte ainoastaan tehdðksenne pahan palan minulle makeammaksi. En miellytð teitð. Minussa on luonteen puolia, jotka ovat teistð inhoittavia. -- Ei, ystðvðni, minð vakuutan. álkðð olko noin allapðin. Te olette hyvð ja minulle rakas ihminen. -- Silloinpa en ymmðrrð, miksi emme voisi viihtyð yhdessð? -- Siksi, ettð me olemme liian erilaisia, kaksi liian omintakeista, persoonallista luonnetta. -- Sen tðhden minð juuri teitð rakastankin. -- Ja sen tðhden minðkin teitð. Mutta juuri siksi joutuisimmekin ristiriitaan. -- Emme joutuisi. -- Joutuisimme. Tahi minð, koska tiedðn, ettð te olette enemmðn kuin minð, soimaisin itseðni siitð, ettð hðiritsisin teitð pienellð luonteellani; ja silloin minð tukehduttaisin luonnettani, olisin vaiti ja kðrsisin. Vedet tulivat Christophen silmiin. -- Oh, sitð minð en tahdo! En mitenkððn! Mieluummin kaikki onnettomuudet kuin ettð te saisitte kðrsið minun tðhteni, kun syy olisi minussa. -- Ystðvðni, ðlkðð olko pahoillanne. Te tiedðtte, ettð minð puhun nðin ehkð ainoastaan mielistellðkseni itseðni... Ehkð en olisikaan niin hyvð, ettð uhrautuisin tðhtenne. -- No, se olisikin paikallaan. -- Mutta silloin minð uhraisin teidðt, ja se jðlleen kiduttaisi minua... Nðette nyt, ettð pulma on ratkaisematon niin puolelta kuin toiselta. Olkaamme edelleen niinkuin nyt olemme. Onko mitððn parempaa kuin tðmð meidðn ystðvyytemme? Christophe pudisti pððtððn, hiukan katkerasti hymyillen: -- Niin, kaikki vie lopultakin siihen, ettð te ette rakasta minua tarpeeksi. Grazia hymyili niinikððn, lempeðsti, hiukan alakuloisesti. Hðn sanoi huokaisten: -- Ehkðpð se on totta. Olette oikeassa. En ole enðð kovinkaan nuori, ystðvðni. Olen vðsynyt. Elðmð kuluttaa, jos ei ihminen ole niin voimakas kuin te... Oi, joskus, kun katselen teitð, olette te minusta kuin mikðkin kahdeksantoistavuotias poika. -- Vai niin muka! Entðpð tðmð vanha pðð, nðmð rypyt, lakastunut iho! -- Tiedðn kyllð, ettð te olette kðrsinyt yhtð paljon kuin minðkin, kenties enemmðn. Minð nðen sen. Mutta joskus katselette minua aivan nuorukaisen silmin; ja minð tunnen teistð kðyvðn raikkaan elðmðnvirran. Minð sen sijaan olen sammunut. Kun ajattelen muinaista tultani! Silloin oli hyvð aika, muka... olin kovin onneton. Nyt minulla ei ole enðð tarpeeksi voimaa ollakseni onneton. Ainoastaan ripe elðmðð on jðljellð. En olisi enðð niin rohkea, ettð uskaltautuisin avioliiton kokeiluun. Ah, ennen, silloin!... Jos joku, jonka tunsin, olisi silloin antanut minulle merkin!... -- No niin, niin, puhukaa... -- Ei, eihðn se hy—dytð... -- Siis ennen muinoin, jos olisin... Oh, hyvð Jumala! -- Mitð jos olisitte? Enhðn sanonut mitððn. -- Minð ymmðrsin. Te olette julma. -- No niin, ennen muinoin minð olin hullu, siinð kaikki. -- Ja tðmð sana oli vielðkin pahempaa. -- Christophe-parka! En saa puhua hðnelle mitððn, kaikki koskee hðneen. En puhu siis enðð mitððn. -- Ei, ei! Puhukaa vain... Sanokaa nyt jotain. -- Mitð? -- Jotain hyvðð. Grazia nauroi. -- álkðð naurako! huudahti Christophe. -- Ja te: ðlkðð surko. -- Kuinka minð en mielestðnne surisi? -- Siihen ei teillð ole syytð, sen vakuutan. -- Minkð tðhden ei? -- Sen tðhden, ettð teillð on ystðvðtðr, joka pitðð teistð. -- Onko se totta? -- Ettek— te usko, kun sen teille sanon? -- Sanokaa se vielð. -- Ettek— tule silloin vielð surullisemmaksi? Oletteko sillð tyydytetty? Riittððk— teille rakas ystðvyytemme? -- Tðytynee kai! -- Kiittðmðt—n olette! Ja te sanotte rakastavanne? Lopultakin luulen, ettð rakastan teitð enemmðn kuin te minua. -- Ah, jospa olisi niin! Christophe lausui tðmðn sellaisella rakkauden itsekkððllð kiihkolla, ettð Grazia alkoi nauraa. Ja Christophe nauroi my—skin. Hðn hoki nyt yhð: -- Sanokaa se nyt!... Grazia oli tuokion vaiti, katseli Christopheen, painoi yhtðkkið kasvonsa lðhelle hðnen pððtððn ja suuteli hðntð. Se oli aivan odottamatonta! Christophen sydðntð vihlaisi. Hðn tahtoi siepata Grazian syliinsð. Grazia oli jo irtautunut hðnestð. Pienen salinsa ovelta hðn katsoi Christopheen sormi huulilla ja huudahti: "Vaiti!" -- ja katosi. Tðstð hetkestð alkaen ei Christophe enðð puhunut Grazialle rakkaudestaan, eikð hðn tuntenut enðð suhdettaan hðneen niin noloksi. Ennen olivat Christophessa vuorotelleet vðkinðinen vaiteliaisuus ja huonosti hillityt kiukunpuuskat; nyt tuli niiden paikalle koruton ja syvð tuttavallisuus. Se suuri hyvð on vilpitt—myydestð ystðvyyssuhteissa. Kun ei ole enðð selittelemðtt—mið asioita, ei ole vððrið kuvitelmiakaan eikð pelkoa. He tunsivat kumpikin pohjia my—ten toistensa katsomukset. Kun Christophe oli Grazian kanssa vieraiden maailmanihmisten seurassa ja ðrtyi heidðn tðhtensð, kun hðn tuli kðrsimðtt—mðksi, milloin ystðvðtðr jutteli heidðn kanssaan kaikenlaisista sellaisista joutavuuksista, jotka ovat herrasseuroissa tavallisia, niin huomasi Grazia kohta hðnen tuulensa, katsahti hðneen ja hymyili. Se riittikin: Christophe huomasi, ettð he olivat siellð yhdessð; ja hðnen sieluunsa tuli rauha jðlleen. Jos ihminen, jota rakastamme, on lðhellðmme, niin taittuu mielikuvituksemme myrkyllisen nuolen kðrki; kaipuun kiihko viihtyy; sielu tyytyy rakastetun olennon lðheisyyden puhtaaseen omistamiseen. -- Grazia sðteili muuten kaikkiin niihin, jotka hðnen ympðrillððn liikkuivat, sopusointuisen luonteensa hiljaista suloa. Kaikenlainen liioittelu kðyt—ksessð ja ððnenkorostuksessa, vaikkapa se olisi ollut vðlit—ntðkin, loukkasi hðntð kuten kaikki sellainen, mikð ei ollut yksinkertaista ja kaunista. Sillð tavoin hðn vaikutti ajan pitkððn mullistavasti Christopheen. Christophen kiihkomielisyys puri kyllð kauan suitsiaan, mutta turhaan, ja oppi vðhitellen hillitsemððn itseððn. Silloin se sai uuden voiman, joka oli hðnen entistðnsðkin suurempi, nyt, kun se ei tuhlannut itseððn turhiin riuhtomisiin. Heidðn sielunsa sulivat toisiinsa. Grazian puolittain horroksissa elðvð, elðmðn sulouteen hymyilevðnð antautuva sielu herðsi, kun se kosketti Christophen moraaliseen kuntoon. Grazia seurasi nyt henkisið asioita suoranaisemmalla ja aktiivisemmalla mielenkiinnolla kuin ennen. Hðn, joka ei yleensð lukenut ollenkaan, tai luki alinomaa ja laiskan hentomielisesti samoja vanhoja kirjoja, hðn alkoi jo tuntea uteliaisuutta uusiakin ajatuksia kohtaan, ja pian niiden viehðtystðkin. Nykyaikaisten aatteiden rikas maailma, jonka olemassaolon hðn kyllð tiesi mutta johon hðnellð ei ollut halua lðhteð yksinððn seikkailemaan, ei tehnyt hðntð enðð araksi, kun hðnellð nyt oli toveri oppaana. Huomaamattaan hðn antoi johtaa itsensð, samalla kuitenkin vastarintaa tehden, ymmðrtðmððn tuota nuorta Italiaa, jonka ikonoklastinen, jumalankuvat hðvittðvð, kiihko ei ollut hðntð ennen miellyttðnyt. Mutta paras osa tðstð sielujen lðhentymisen siunauksesta tuli Christophen osalle. Rakkausasioissa on huomattu usein, ettð heikompi yksil— antaa toiselle enemmðn: ei niin, ettð toinen rakastaisi vðhemmðn; mutta vðkevðmmðn luonteesta johtuu, ettð hðn ottaa enemmðn. Niinpð oli juuri Christophe rikastunut esimerkiksi Olivier Jeanninin ðlyllisyydestð. Mutta hðnen uusi mystillinen avioliittonsa oli hðnelle vielðkin hedelmðllisempðð: sillð Grazia toi hðnelle my—tðjðisinð kalliimman aarteen kuin mitð Olivier koskaan oli pystynyt antamaan: ilon. Sielun ja silmien ilon. Valon. Latinalaisen taivaan hymyn, joka kultaa rumimmatkin jokapðivðiset asiat ja peittðð kukkasin vanhojen muurien kivet, jopa antaa tyynen kauneutensa surullekin. Grazialla oli parhaillaan herððvð kevðt liittolaisena. Horteeseen vaivuttava ilma kypsytteli kohdussaan lðmmintð uutta elðmðð. Tuores nurmi hohti hopeanharmaiden —ljypuiden juurella. Raunioisten ja tummanpunaisten vesijohtojen kaarten alla kukkivat valkeat mantelipuut. Herðnneellð _Campagnalla_ alkoivat ruohikot lainehtia ja loistavanpunaiset unikot paistaa. Huvilain nurmikenttið halkoivat puroina malvanvðriset vuokkorivit, joiden keskellð oli ikððnkuin putouksina siellð tððllð tuoksuorvokkeja. Glysinien k—ynn—kset kiipesivðt leveðlatvaisten pinjain runkoja pitkin; ja kaupungin yli lentðvð tuuli kantoi Palatinuksen ruusujen tuoksua. He kðvelivðt yhdessð. Kun Grazia oli pððssyt itðmaalaisesta uneliaisuudestaan, jonka vallassa hðn vietti usein tuntikaudet, tuli hðnestð aivan toinen ihminen; hðn piti kðvelemisestð: hðn oli kookas, jalat pitkðt, vartalo voimakastekoinen ja notkea, aivan kuin mikð Diana-jumalatar. -- Tavallisimmin he menivðt johonkin kaupungin ulkopuolella olevaan vanhaan huvilaan, noihin huviloihin, jotka ovat Rooman loistavan _settecenton_ jðtteitð siitð haaksirikosta, johon se joutui piemontelaisen barbarian tulvan noustessa. Erityisesti sai heidðn ihailuaan _Villa Mattei_, tuo antiikin Rooman etuvarustus, jonka juurella aution _Campagnan_ viimeiset aallot raukeavat. He kulkivat pitkin tammikujaa, jonka tumma holvi ympðr—i Albano-vuorten sinistð ja ihanaa ketjua kuin kehys taulua, Albano-vuoristoa, pehmeðsti paisuvaa kuin rauhallisesti sykkivð sydðn. Tien kahden puolen nðkyi muinaisten roomalaisten aviopuolisoiden hautoja: lehvist—n lðpi heidðn surumieliset kasvonsa ja uskollisesti toisiinsa yhtyneet kðtensð. Grazia ja Christophe istahtivat puistokujan pððhðn, ruusumajan varjoon, valkean sarkofaagin viereen. Heidðn edessððn erðmaa. Suuri rauha. Hiljaa tiputtelevan suihkulðhteen kuiskailua, aivan kuin kaipuusta kuolevan huokausta. He juttelivat matalalla ððnellð. Grazian katse avautui luottavasti hðnen ystðvðlleen. Christophe kertoi elðmðstððn, taisteluistaan, menneistð tuskistaan. Niissð ei ollut enðð mitððn surullista. Lðhellð Graziaa, hðnen katseensa edessð, oli kaikki yksinkertaista, kaikki aivan niinkuin piti ollakin... Grazia kertoi my—skin puolestaan. Christophe tuskin kuuli, mitð hðn puhui. Mutta kaikki hðnen ajatuksensa Christophe huomasi tarkoin. Hðn omaksui Grazian sielun. Hðn nðki kaiken Grazian silmin. Hðn nðki aina hðnen silmðnsð, nuo tyynet silmðt, joissa paloi syvð tuli; hðn nðki ne muinaisten veistokuvien kauniissa ja rusikoiduissa kasvoissa ja heidðn mykkien silmiensð arvoituksessa; hðn nðki ne Rooman taivaassa, joka nauroi rakkautta hehkuen tuuheain sypressien ylðpuolella, ja nðki ne mustien, kiiltðvien ja auringon lðikkien kirjaamien _lecci_en sormien lomista. Grazian silmien kautta tihkui latinalaisen taiteen tajunta Christophen sydðmeen. Siihen saakka hðn oli ollut vðlinpitðmðt—n italialaisille taideteoksille. Hðn, barbaarinen idealisti, Germanian metsistð samonnut iso karhu, ei ollut vielð oppinut nauttimaan kauniiden marmoriveistosten hekkumallisesta suloudesta, kullanhohtoisista kuin hunaja. Vatikaanin antikviteetteja kohtaan oli hðn tuntenut suorastaan vihamielisyyttð. Hðnestð olivat nuo tylsðt pððt, naisellistuneet tai massiivit suhteet, banaali ja py—ristelty kaavailu, Gitonit ja gladiaattorit, inhoittavia. Tuskin saivat hðnen silmissððn armoa edes mitkððn muotokuvaveistokset; niiden mallit eivðt herðttðneet hðnessð mielenkiintoa. Paljoa hellempi ei hðn ollut kelmeðnvðrisið ja irvistelevið firenzelðisið kohtaan: sairaita madonnia, prerafaeliittisia Venuksia, vðhðverisið, rintatautisia, teeskentelevið ja surun riuduttamia. Kanuunanruokaa olivat hðnestð niiden elðimellisten matamorien ja punaisten ja hikisten atleettien jðykkð tolkuttomuus, joita sixtinilðisen kappelin esimerkki on lykðnnyt oikean tulvan maailmaan. Ainoastaan Michel-Angeloa kohtaan hðn tunsi salaista sððlið, hðnen traagillisten kðrsimystensð, hðnen jumalallisen halveksumisensa ja intohimojensa puhtaan vakavuuden tðhden. Hðn piti puhtaasta ja barbaarisesta rakkaudesta niinkuin tuo mestarikin, hðnen nuorukaistensa uskonnollisesta alastomuudesta, hðnen hallavanpunaisista ja aroista neitseistððn, jotka ovat kuin mitðkin ahdistettuja metsðnelðimið, tuskallisesta Aurorasta, Madonnasta peljðstynein ja hurjin silmin, jonka lapsi puree ðitinsð rintaa, ja kauniista Liasta, jollaisen hðn olisi tahtonut vaimokseen. Mutta kidutetun sankarin sielusta ei hðn erottanut muuta kuin oman olemuksensa kirkastuneen kaiun. Grazia avasi hðnelle aivan uuden taiteen. Hðn oppi kðsittðmððn Rafaelin ja Tizianin mahtavan kuulauden. Hðn nðki klassillisen hengen hallitsevan loiston, joka valtikoi kuninkaallisesti kaikkien muotojen valtakuntaa. Nðki suuren venezialaisen salamoivan visionin, joka viiltðð sydðmen pohjaan asti, halkaisten elðmðð kðtkevðt ja epðmððrðiset usvaesiriput; huomasi kaikkien latinalaisten nerojen valtavan voiman, jotka eivðt tiedð ainoastaan voittaa, vaan my—skin voittaa itsensð, ja jotka voittajana alistavat minuutensa mitð ankarimman kurin ikeeseen ja osaavat koota taistelukentðllð murskaamansa vihollisen jðttðmðstð saaliista juuri oleellisimman ja ottaa sen itselleen. Rafaelin olympialaiset muotokuvat ja _Stanzat_ tðyttivðt Christophen sydðmen musiikilla, joka oli paljon rikkaampaa kuin Wagnerin. Kuulaiden viivain, jalon arkitektuurin, harmoonisten ryhmðin musiikkia. Se sðteilee kasvojen, kðsien, kauniiden jalkain, puvunlaskosten ja liikkeiden tðydellistð kauneutta. ályð, Rakkautta. Rakkauden virtaa, joka solisee nuorukaisten sielusta ja ruumiista. Jðrjen ja nautinnon mahtia. Nuorta hellyyttð, ironista viisautta, rakastuneiden ruumiiden tartuttavaa ja lðmp—istð tuoksua, valoisaa hymyð, joka haihduttaa varjot ja uinuttaa intohimot uneen. Vðrisevið ja hurjina pystyyn karkaavia elðmðnvoimia, jotka mestarin tyyni kðsi hillitsee kuin Auringon hevoset... Ja Christophe mietti mielessððn: -- "Onko mahdotonta yhdistðð toisiinsa roomalainen voima ja rauha, niinkuin he ovat tehneet? Nykyððn parhaat italialaiset pyrkivðt ainoastaan toiseen nðistð ominaisuuksista, sillð seurauksella, ettð hðvittðvðt toisen. Kaikki nðyttðvðt he kadottaneen sen harmonian tajunnan, joka oli niin ominaista sellaisille kuin Poussin, Lorrain ja Goethe. Tðytyyk— muukalaisen vielð kerran ilmaista heille sen arvo?... Ja kuka sen ilmaisee meidðn sðveltðjillemme? Musiikilla ei ole vielð ollut Rafaelia. Mozart on vasta lapsi, saksalainen pikkuporvari, jonka kðdet ovat kuumeisen hermostuneet ja sielu sentimentaali ja joka puhuu liian paljon sanoja ja tekee liian paljon liikkeitð, puhuu ja itkee ja nauraa tyhjðstð. Eivðtkð goottilainen Bach tai tuo Bonnin Prometheus, joka taistelee korppikotkan kanssa, tahi hðnen jðlkeensð tulleet titaanit, jotka kasaavat Pelionin Ossan pððlle ja sðttivðt taivasta, ole my—skððn aavistaneet Jumalan hymyð..." Kun Christophe sen nðki, hðpesi hðn omaa musiikkiaan; hðnen turha kiihkonsa, pullistelevat intohimonsa, peittelemðtt—mðt valituksensa, itsensð kursailematta nðytteleminen, hðnen taiteensa sopusuhtaisuuden puute, kaikki se tuntui hðnestð nyt samalla kertaa sekð sððlittðvðltð ettð hðpeðlliseltð. Lauma ilman paimenta, kuningaskunta ilman kuningasta. -- Taiteen tðytyy olla pauhaavan sielun kuningas... Nðinð kuukausina Christophe nðytti aivan kuin unohtaneen musiikkinsa. Hðn ei juuri kirjoittanutkaan: hðn ei sitð kaivannut. Hðnen hengellððn, jonka Rooma oli hedelm—ittðnyt, oli raskaudenaikansa. Hðnen pðivðnsð menivðt ikððnkuin puoliunessa ja puolijuopumuksessa. Luonnossa vihannoi, niinkuin hðnessðkin, uusi kevðt; aika, jolloin herððmisen raukeuteen yhtyy hekkumallinen huumaus. Luonto ja hðn unelmoivat, toisiinsa kiintyneinð, syleillen kuin rakastavaiset unessa toisiaan. _Campagnan_ kuumeinen arvoitus ei ollut hðnelle enðð vihamielinen eikð levottomuutta herðttðvð; hðn oli pððssyt traagillisen kauneuden herraksi; hðn piteli sylissððn nukahtanutta Demeterið. Huhtikuulla sai Christophe Parisista ehdotuksen, ettð hðn menisi sinne johtamaan sarjan konsertteja. Asiaa sen enemmðn pohtimatta aikoi Christophe kieltðytyð; mutta hðn piti kuitenkin velvollisuutenaan puhua siitð Grazialle. Hðnestð tuntui nykyððn suloiselta neuvotella Grazian kanssa kaikista asioistaan; hðn saattoi siten kuvitella, ettð Grazia oli jollakin tavoin hðnen elðmðstððn eroamaton. Grazia tuotti tðllð kertaa hðnelle suuren pettymyksen. Hðn antoi Christophen selittðð tarkoin koko homman; sitten hðn kehoitti hðntð suostumaan pyynt——n. Christophe tuli surulliseksi; hðn oli siitð nðkevinððn, ettð Grazia oli hðnestð vðlinpitðmðt—n. Grazia suri varmaankin niinikððn, kun antoi Christophelle tðmðn neuvon. Mutta miksi Christophe kysyi sitð hðneltð? Kuta enemmðn Christophe otti tavakseen jðttðð asioittensa ratkaisun hðnen huolekseen, sitð vastuunalaisemmaksi tunsi hðn itsensð ystðvðnsð teoista. Kun he olivat vaihtaneet keskenððn ajatuksiaan, oli Grazia saanut Christophelta rahtusen hðnen tahdonvoimaansa; Christophe oli nðyttðnyt hðnelle, mitð on velvoitus ja miten kaunista toimintatarmo. Ainakin oli Grazia tunnustanut sen velvollisuudentunnon ystðvðssððn oikeaksi; eikð hðn toivonut Christophen ly—vðn sitð laimin. Paremmin kuin Christophe tiesi hðn, mikð riuduttava voima henkii Italian maasta, tunkeutuu suoniin aivan kuin lðmp—isen _sciroccon_ petollinen myrkky ja herpaisee ihmisen tahdon. Kuinka monta kertaa hðn oli kokenutkaan sen lumottua suloutta eikð ollut jaksanut sitð vastustaa! Koko hðnen seurapiiriinsð oli tðmð sielullinen malaria tarttunut, kehen lievemmin, kehen rajummin. Monet heitð voimakkaammatkin henget olivat ennen muinoin joutuneet sen saaliiksi; se oli peittðnyt homeella Rooman vaskisuden. Roomasta kðy kuoleman henkðys: siellð on liiaksi hautoja. On terveellisempðð kulkea sen kautta kuin elðð siellð. Siellð pððsee omasta ajastaan syrjððn liian helposti: ja se on vaarallista sellaisille nuorille voimille, joilla on laaja elðmðnty— edessððn. Grazia huomasi, ettð se piiri, joka hðntð ympðr—i, ei ollut taiteilijalle eloa antava. Ja vaikka hðn tunsikin Christophea kohtaan enemmðn ystðvyyttð kuin ketððn muuta... (uskalsiko hðn sen itselleen tunnustaa?), niin ei hðn pohjaltaan ollut pahoillaan, ettð Christophe lðhti loitommalle. Oi, Christophe vðsytti kuitenkin hðntð, kaikella sellaisellakin, mistð hðn Christophessa piti: liiallisella ðlyllisyydellð, vuosikausia kokoontuneella yltðkyllðisellð elðmðllððn, joka pyrki kuohumaan laitojensa ylitse; se hðiritsi Grazian lepoa. Ja Christophe oli hðnestð ehkð senkin vuoksi vðsyttðvð, ettð hðn tunsi hðnen rakkautensa aina uhkaavan hðntð, tuon kauniin ja liikuttavan, mutta tahtovan rakkauden, jota vastaan tðytyi joka hetki olla varuillaan; oli viisainta pitðð sitð etððmmðllð. Grazia ei suinkaan my—ntðnyt tðtð itselleen; hðn luuli pitðvðnsð huolta ainoastaan Christophen edusta. Grazia ei suinkaan ollut vailla hyvið jðrkisyitð neuvoihinsa. Siihen aikaan oli musiikkimiehen vaikea tulla Italiassa toimeen; hðnen ilmakehðnsð oli rajoitettu. Musikaalinen elðmð oli tukahdutettua ja muodottomaksi vððntynyttð. Teatterien tehtaat levittivðt nyt paksua savuaan ja polttavaa tuhkaansa tuon maan yli, josta musiikin kukkaistuoksu oli joku aika sitten levinnyt koko Europaan. Se, joka kieltðytyi pestautumasta nðyttðm—sðveltðjðin riveihin eikð tahtonut mennð noihin tehtaisiin, oli tuomittu elðmððn ikððnkuin maanpaossa tahi tukehtumaan. Nerouden lahjat eivðt kyllðkððn olleet ehtyneet. Mutta niiden annettiin vðljðhtyð kðyttðmðtt—minð ja nukkua. Christophe oli tavannut montakin musiikkimiestð, joissa eli heidðn rotunsa melodian mestarien henki ja se kauneuden vaisto, jonka lðpitunkema menneisyyden oppinut ja yksinkertainen taide oli. Mutta kuka vðlitti heistð? Heillð ei ollut tilaisuutta esittðð teoksiaan, eikð edes saada niille kustantajaa. Maassa ei ollut mielenkiintoa puhdasta sinfoniaa kohtaan. Ei korvia musiikille, joka ei tahrannut kuonoaan ihomaalilla!... Silloin nuo muusikot lauloivat itselleen, lauloivat toivottomin ððnin, joka lopulta sortui. Mitð varten? Nukkua... -- Christophe olisi sydðmen halusta tahtonut auttaa heitð. Mutta jos hðn olisi sen voinut tehdð, ei heidðn arka itserakkautensa olisi sellaista sallinut. Olipa Christophe mikð tahansa, hðn oli kuitenkin ulkomaalainen; ja oikeista rotuitalialaisista on muukalainen lopultakin aina barbaari, vaikka he ottaisivat hðnet vastaan kuinka ystðvðllisesti. Heidðn mielestððn oli heidðn, maansa taiteen surkeus sellainen perhekysymys, joka oli jðrjestettðvð heidðn omassa keskuudessaan. Joskin he osoittivat Christophelle ystðvyyttððn aivan ylenpalttisesti, eivðt he hyvðksyneet hðntð perheensð jðseneksi. -- Mitð Christophen nyt oli tehtðvð? Ainakaan ei hðn voinut kilpailla heidðn kanssaan eikð riistðð heiltð sitð vðhðistð paikkaa maan pððllð, minkð saannista he eivðt muutenkaan olleet varmoja!... Ja sitðpaitsi: neron henki ei tule toimeen ilman ravintoa. Musiikkimies tarvitsee musiikkia, -- hðnen tðytyy saada kuulla musiikkia, tðytyy saada antaa musiikkia. Hetkellisellð syrjððn vetðytymisellð on arvonsa henkiselle ty—lle, sillð se pakottaa sen keskittymððn. Mutta siitð syrjððn vetðytymisestð tðytyy tulla my—skin aikanaan loppu. Yksinðisyys on kyllð ylhðistð, mutta se on kuolettavaa taiteilijalle, jolla ei ole voimaa tempautua siitð irti. Tðytyy elðð oman aikansa elðmðð, vaikka se olisikin metel—ivðð ja saastaista; on lakkaamatta annettava ja saatava, annettava, annettava, ja saatava vielð enemmðn! -- Italia ei Christophen aikana ollut enðð se taiteen suurin kauppapaikka, mikð se oli ollut ennen muinoin ja mikð siitð ehkð kerran tulee. Ne aatteiden liikevðylðt, joita pitkin eri kansallisuuksien sielut vaihtuvat keskenððn, ovat nykyððn pohjoisempana. Ken tahtoo elðð, hðnen on elettðvð siellð. Jos Christophe olisi ollut omassa vallassaan, olisi hðnestð ollut vastenmielistð ty—ntðytyð takaisin tuohon tungokseen. Mutta Grazia tunsi selvemmin Christophen velvollisuuden kuin hðn itse saattoi sen nðhdð. Hðn vaati Christophelta enemmðn kuin itseltððn. Epðilemðttðkin siksi, ettð hðn kunnioitti hðntð enemmðn kuin itseððn. Mutta my—skin sen tðhden, ettð hðnestð oli mukavampaa niin. Hðn jðtti tarmonkaipuunsa Christophen toteutettavaksi. Hðn itse sðilytti siten rauhansa. -- Christophella ei ollut rohkeutta pahastua hðnelle siitð. Grazia oli kuin Maria: hðn oli parhaan osan valinnut. Kullakin on oma osansa tðssð maailmassa. Christophen oli toimia. Grazialle riitti olla olemassa. Eikð Christophe hðneltð muuta vaatinutkaan. Vaati ehkð ainoastaan, ettð Grazian oli, jos mahdollista, rakastettava hðntð hiukan vðhemmðn hðnen ja hiukan enemmðn Grazian itsensð vuoksi. Sillð Christophe ei osannut olla hðnelle kiitollinen siitð, ettð hðn oli ystðvyydessððn niin vailla itsekkyyttð, ettei ajatellut muuta kuin Christophen etua, -- vaikka Christophe juuri toivoi, ettei Grazia ajattelisi sitð. Christophe lðhti Roomasta. Lðhti Graziasta loitommalle. Hðn ei Graziaa silti suinkaan jðttðnyt. Aivan kuin muuan vanha truveeri sanoo: "_Ystðvð ei jðtð ystðvðð muutoin kuin silloin, kun hðnen sielunsa siihen suostuu_." TOINEN OSA Kun Christophe tuli Parisiin, viilsi tuska hðnen sydðntððn. Hðn tuli nyt sinne ensi kertaa Olivier-ystðvðnsð kuoleman jðlkeen. Hðn ei ollut tahtonut enðð takaisin tuohon kaupunkiin. Kun ajuri vei hðntð kuomurattailla asemalta hotelliin, ei hðn oikein uskaltanut vilkaista ulos kuomujen ikkunasta; hðn pysyttelihe ensimðiset pðivðt sisðllð, voimatta lðhteð kaupungille. Hðn kammoi muistoja, jotka odottivat ja vaanivat hðntð siellð. Mutta mitð tðmð ahdistus oikeastaan oli? Oliko hðn siitð selvillð? Oliko se, niinkuin hðn tahtoi uskoa, kauhua, ettð muistot nousisivat elðvine kasvoineen yl—s kuolleista? Tahi ettð hðn nðkisi ne tosiaan kuolleina, mikð olisi ollut vielðkin tuskallisempaa?... Tðllaista uutta surua vastaan nousivat hðnen puolittain itsetiedottomat vaistonsa kaikessa oveluudessaan ja kaikilla aseillaan. Siitð syystð hðn oli valinnut (ehkðpð aivan tarkoitustaan aavistamatta) -- erððn hotellin, joka oli mitð kauimpana hðnen entisestð asuinkorttelistaan. Ja kun hðn sitten ensi kertaa kðveli kadulla, kun hðnen tðytyi johtaa konserttisalissa orkesteriharjoituksia, ja kun hðn joutui kosketuksiin Parisin elðmðn kanssa, niin sulki hðn joksikin aikaa silmðnsð kaikelta, ettei olisi nðhnyt sitð, mitð kuitenkin nðki, eikð millððn ehdolla sitð, minkð hðn ennen muinoin oli nðhnyt. Hðn koetteli vakuutella itselleen jo etukðteen: "Minð tunnen sen, tunnen sen jo kaikki..." Entinen suvaitsematon anarkia vallitsi yhð Parisissa taiteessa niinkuin politiikassakin. Sama _Markkinatori_ siellð edelleen kuhisi. Nðyttelijðt ainoastaan olivat muuttaneet osiaan. Hðnen aikojensa vallankumouksellisista oli tullut porvareita; yli-ihmisistð muotileijonia. Silloiset riippumattomat koettivat tukahduttamalla tappaa nykyisið itsenðisið. Kaksikymmentð vuotta elðneet nuoret olivat nyt vanhoillisempia kuin ne mustat, joita vastaan he silloin taistelivat; ja heikðlðiset arvostelijat kielsivðt uusilta tulokkailta oikeuden hengittððkin. Nðk—jððn ei ollut muuttunut mikððn. Ja kaikki oli kuitenkin muuttunut... * * * * * "Ystðvð, antakaa minulle anteeksi. Olette kiltti, kun ette ole ollut minulle vihainen siitð, etten ole kirjoittanut teille. Kirjeenne tuntui minusta niin hyvðltð. Tððllð olin jonkin viikon aivan sekaannuksissa. Minulla ei ensin ollut mitððn. Olinhan kadottanut teidðt. Parisissa julma tyhjyys kaiken sen jðlkeen, mitð olen kadottanut. Kaikki ne entiset ystðvðt, joista olen teille puhunut, ovat hðvinneet. Filomela -- (muistattehan sen naisen, joka lauloi sinð surullisena ja minulle rakkaana iltana, jolloin harhaillessani outona ihmisparvessa nðin kuvastimesta teidðn minua katselevat silmðt) -- Filomela on toteuttanut jðrkevðn unelmansa; hðn sai pienen perinn—n; hðn on nyt Normandiessa; hðnellð on maatalo, jota hðn hoitaa. M. Arnaud on ottanut virkaeron; hðn on muuttanut vaimonsa kanssa kotiseudulleen, erððseen pikkukaupunkiin Angers'in puolelle. Monet aikani kuuluisuuksista ovat joko kuolleet tai kukistuneet; ainoastaan muutamat vanhat mannekiinit, jotka kaksikymmentð vuotta sitten nðyttelivðt taiteen ja politiikan nuorten leijonain osaa, nðyttelevðt sitð yhð vielðkin, entisin valheellisin kasvoin. Paitsi noita naamioita en nðe heissð mitððn. He ikððnkuin irvistelevðt haudalla. Se oli kauhea tunne. -- Sitðpaitsi olen tððllð ensi aikoina kðrsinyt aivan ruumiillisesti kaiken rumuudesta, pohjolan harmaasta valaistuksesta, koska juuri tulin sieltð kultaisesta auringonpaisteestanne; minua loukkasivat kovin talojen kolkot r—ykki—t, erðiden tuomiokirkkojen t—ykeðt ja rahvasmaiset piirteet, tai muistopatsaat, joita ennen tuskin olin huomannutkaan. Henkinen ilmakehð ei minusta ollut sen miellyttðvðmpðð. "Kuitenkaan ei minulla ole parisilaisia kohtaan nurkumisen syytð. Vastaanotto, jonka nyt tððllð sain, ei muistuta missððn suhteessa entisið. Luulenpa, ettð minusta on poissa ollessani tullut jonkinlainen kuuluisuus. En viitsi siitð teille puhua, tiedðn, minkð verran arvoa sille voi antaa. Kaikki ystðvðllinen ja hyvð, mitð nuo ihmiset minusta puhuvat tai kirjoittavat, liikuttaa minua; olen heille siitð kiitollinen. Mutta mitð ajatellakaan? Tunnen olevani lðhempðnð niitð, jotka ennen muinoin taistelivat minua vastaan, kuin niitð, jotka minua nykyððn ylistelevðt... Vika on minussa, sen tiedðn. álkðð toruko minua. Jouduin ensin tðstð huomiostani aivan ymmðlle. Meni aikaa ennenkuin saatoin kðsittðð sitð. Nyt se asia onkin minulle selvinnyt. Nyt sen ymmðrrðn. Niin, te olitte oikeassa, kun lðhetitte minut ihmisten joukkoon. Olin hyvðllð alulla ruveta hautautumaan yksinðisyyteeni. On epðterveellistð nðytellð Zarathustraa. Elðmðn virta vierii, eroaa meistð. Tulee hetki, jolloin ihmisen sielu on pelkkðð erðmaata. Jos tahtoo kaivaa hiekkaan uuden kanavan virtaan asti, vaaditaan monia ty—pðivið, ahkeroimista polttavan auringon alla. -- Nyt se on tehty, nyt ei pððtðni enðð py—rrytð. Olen pððssyt virran luokse. Katselen sitð ja nðen. "Ystðvðni, kuinka omituinen kansa nðmð ranskalaiset ovatkaan! Kaksikymmentð vuotta sitten luulin heidðn loppunsa tulleen... Mutta nytpð he vasta alkavatkin. Kallis toverini Jeannin ennusti sitð kyllð minulle. Mutta minð luulin hðnen kuvittelevan turhia. Kuinka olisikaan saattanut muuta silloin olettaa! Koko Ranska, niinkuin Parisikin, oli silloin yhtð hðvitystð; kalkinsoraa ja kuoppia. Minð sanoin: 'He ovat hðvittðneet kaikki... Sellaista repijðin rotua he ovat.' -- Eipðs: he ovat majavain rotua. Silloin, kun luulisi heidðn jððneen istumaan raunioille, tekevðt he juuri uuden kaupungin perustuksia raunioista. Nyt nðen kaikkialle nousevan uusia rakennustelineitð... "_Wenn ein Ding geschehen, Selbst die Narren es verstehen..._" [Kun kumma jo on tapahtunut, niin hullukin sen ymmðrtðð.] "Todellisuudessa vallitsee tððllð yhð entinen ranskalainen epðjðrjestys. Vain sangen tottunut voi huomata tungoksessa, joka t—ytðilee kaikille suunnille, tehtðviinsð kulkevat ty—miesten ryhmðt. Nðmð ovat, kuten tiedðtte, ihmisið, jotka eivðt osaa ryhtyð mihinkððn huutamatta katoilta, mitð he puuhaavat. Sitðpaitsi he ovat siitð omituisia, etteivðt osaa tehdð mitððn halventamatta lðhimðistensð t—itð. Moisesta saattaisi selvinkin pðð mennð py—rðlle. Mutta kun on elðnyt lðhes kymmenkunnan vuotta heidðn parissaan niinkuin minð, ei enðð anna heidðn melunsa pettðð. Huomaa vain, ettð he kiihoittavat sillð tavoin itseððn ty—h—n. Puhuessaan he koko ajan my—skin toimivat; ja kun jokainen ty—paikka rakentaa taloaan, niin lopulta syntyy uusi kaupunki. Ihmeellisintð on, ettð rakennusten kokonaisvaikutus ei ole ristiriitainen. Vaikka he kannattavatkin aivan vastakkaisia mielipiteitð, ovat he kuitenkin kaikki samaa maata. Joten heidðn anarkiansa alla piilee yhteisið vaistoja, rodun logiikka, joka korvaa heillð kurin, mikð kuri ehkð lopulta on lujempaa kuin parhainkin preussilainen sapelivalta. "Kaikkialla nðkyy sama innostus, sama rakentamisen kuume: politiikassa, jonka aloilla sosialistit ja natsionalistit koettavat kilvan vððntðð kiinni h—ltyneitð vallan rattaita, taiteessa, josta toiset tahtovat tehdð vanhan aristokraattisen palatsin etuoikeutettuja varten, toiset suuren hallin, missð kollektiivinen henki laulaisi: toiset ovat menneisyyden korjaajia, toiset tulevaisuuden rakentajia. Mitð nuo kekseliððt elðjðt muuten tekevðtkin, aina he muovaavat samoja kennoja. Heidðn majavan- tai mehilðisenvaistonsa saa heidðt liikkumaan lðpi vuosisatojen samanlaisin elein, l—ytðmððn aina samat muodot. Kaikkein vallankumouksellisimmat heistð ovat ehkð tietðmðttððn eniten kiintyneitð juuri vanhimpiin traditsioneihin. Olen huomannut syndikalistien ja merkittðvimpien nuorten kirjailijain joukossa oikeita aitokeskiaikaisia sieluja. "Nyt, kun olen jðlleen tottunut heidðn metel—ivððn ulkonaiseen kðyt—kseensð, nðen ilokseni heidðn ty—nsð. Tunnustakaamme suoraan: olen liian vanha karhu oppiakseni tuntemaan oloni mukavaksi heidðn asumuksissaan; minð tarvitsen laajalti ilmaa ympðrilleni. Mutta miten hyvið ty—ntekij—itð he ovat! Se on heidðn korkein hyveensð. Se aateloi keskinkertaisimmatkin ja turmeltuneimmat heistð. Ja minkðlainen kauneudenvaisto heidðn taiteilijoillaan on! Ennen en sitð selvðsti huomannut. Te olette opettanut minut nðkemððn sen. Silmðni ovat auenneet Rooman valolle. Teidðn renessansinne miehet ovat johtaneet minut ymmðrtðmððn nðitð. Debussyn sivut, Rodinin torsot, SuarÒsin lauselmat ovat teidðn _cinquecentistienne_ jðlkelðisið. "Ei silti, ettei monikin asia minua tððllð kiusaisi. Olen tavannut vanhoja _Markkinatorin_ aikuisia tuttavia, jotka ennen muinoin herðttivðt minussa niin paljon pyhðð vihaa. He eivðt ole laisinkaan muuttuneet. Mutta minð, oi, minð itse olen muuttunut! En uskalla enðð olla ankara. Kun minulle tulee halu tuomita tylysti jotakuta heistð, sanon itselleni: 'Siihen sinulla ei ole oikeutta. Sinð, joka uskoit olevasi vðkevð, olet tehnyt pahempaa kuin nuo miehet.' Olen my—skin oppinut huomaamaan, ettei auringon alla ole mitððn tarpeetonta, vaan ettð halpamaisimmillakin on oma tðrkeð osansa suuressa tragediassa. Turmeltuneet dilettantit, l—yhkðvðt epðmoralistit ovat suorittaneet termiitinty—nsð: oli hðvitettðvð vanha, huojuva h—kkeli ennenkuin voitiin rakentaa uusi. Juutalaiset ovat toteuttaneet pyhðð tehtðvððnsð, nimittðin pysyneet toisten rotujen keskellð vieraana kansana, rotuna, joka kutoo yhteisihmisyyden verkkoa maailman laidasta laitaan. He kaatavat kansakuntain vðlisið ðlyllisið rajamuureja, hankkiakseen jumalalliselle jðrjelle vapaata tilaa. Pahimmat turmelijat, ironiset hðvittðjðt, jotka repivðt maahan muinaisuutemme uskot ja tappavat kalliit vainajamme, he ovat tietðmðttððn mukana pyhðssð ty—ssð, uuden elðmðn luomisessa. Samalla tavoin luo kosmopoliittisten pankkiirien itsekðs etu (minkðlaisten onnettomuuksien hinnalla!), tahtoivatpa he itse sitð tai eivðt, tulevaisen maailmanrauhan perustuksia, yhteisty—ssð vallankumouksellisten kanssa, jotka taistelevat heitð vastaan; ja se luo niitð paljoa varmemmalla tavalla kuin pasifistien h—lm—t hommat. "Nðette, ettð olen vanhentunut. En pure enðð. Hampaani ovat murtuneet. Kun menen teatteriin, en ole enðð sellainen naivi katselija, joka haukkuu petturia ja hy—kkðilee nðyttelijðin kimppuun. "Tyyni sulotar, puhun teille ainoastaan itsestðni; ja kuitenkin minð ajattelen alinomaa pelkðstððn teitð. Jos tietðisitte, kuinka minun oma itseni harmittaa minua! Se on tungetteleva ja voimia viepð. Se on rautakuula, jonka Jumala on sitonut kaulaani. Kuinka mielellðni olisin jðttðnyt sen teidðn jalkojenne juureen! Mutta mitðpð olisitte sillð tehnyt? Se on surkea lahja... Teidðn jalkanne ovat luodut astelemaan lempeðn maan pintaa ja hiekkaa, joka soittaa askelten alla. Minð nðen nuo rakkaat jalat liikkumassa huolettomina vuokkojen kirjaamia nurmikenttið... (Oletteko ollut Villa Doriassa?)... Ja nyt ovat jalat jo vðsyneet. Nðen teidðt loikomassa mielipaikassanne, salinne nurkkamassa; nojaatte kyynðrpððhðnne, kðdessðnne on kirja, jota ette lue. Te kuuntelette minua hyvðsydðmisesti, kiinnittðmðttð erikoista huomiota siihen, mitð puhun: sillð olen ikðvystyttðvð; ja saadaksenne silloin tðll—in rauhaa palaatte omiin ajatuksiinne; mutta te olette kohtelias, ja kun ette tahdo loukata minua, niin tulee teidðn silmiinne tarkkaava ilme, jos milloin sanani kutsuvat teidðt kaukaisista haaveistanne. Ja minð, minðkin olen yhtð kaukana kuin te siitð, mistð puhun; minðkððn tuskin kuulen omien sanojeni sorinaa; ja samalla kuin seuraan niiden heijastuksia teidðn kauniissa kasvoissanne, kuuntelen oman olemukseni pohjalta toisia sanoja, joita en teille nðytð. Ne kuulette hyvin, tyyni sulotar, kaikkien muiden vastakohtana; mutta te ette ole vain niitð kuulevinanne... "Hyvðsti! Luulen, ettð saatte pian minut nðhdð. En jðð ikðvððn kuolemaan. Mitð minulla tððllð on tekemistð, kun nyt konserttinikin ovat annetut? -- Suukko lapsillenne, heidðn kilteille pikku poskilleen. He ovat samaa ainesta kuin te: siihen tðytyy tyytyð!... _Christophe_." * * * * * "Tyyni sulotar" vastasi: "Ystðvðni, sain teidðn kirjeenne ollessani tosiaan siinð salini pikku nurkkamassa, jonka te muistatte niin hyvin; ja minð luin sen sillð tavoin kuin minð osaan lukea, antaen kirjeenne silloin tðll—in levðtð, ja levðten itsekin samalla lailla. álkðð pahastuko. Tein sen siksi, ettð kirjettð kestðisi kauemmin. Siten vietimme siinð koko iltapðivðn. Lapset tulivat vðhðn vðlið kysymððn, mitð minð yhð luin. Sanoin, ettð luin kirjettðnne. Aurora katseli noita papereita surkuttelevin silmin ja virkkoi: 'Kuinka ikðvðð mahtaa olla kirjoittaa noin pitkið kirjeitð!' Minð koetin selittðð hðnelle, ettei kirje ollut mikððn ainekirjoitus, jonka olin antanut heille laiskanlðksyksi, vaan meidðn keskeistð vuoropuhelua. Aurora kuunteli sanaakaan virkkamatta, sitten hðn juoksi pois veljensð kanssa viereiseen huoneeseen leikkimððn; ja kun Lionello jonkun hetken pððstð alkoi pitðð kovaa melua, kuulin Auroran hðnelle sanovan: 'Ei saa huutaa; mamma puhuu herra Christophen kanssa.' "Se, mitð sanotte ranskalaisista, on minusta mielenkiintoista eikð silti minua hðmmðstytð. Muistattehan minun usein moittineen teitð, ettð olette heille epðoikeudenmukainen. Heitð voi kyllð olla rakastamatta. Mutta miten ðlykðs kansa! On muita, keskinkertaisia kansoja, joiden pelastuksena on hyvð sydðn ja fyysillinen voima. Ranskalaisten pelastus on heidðn ðlynsð. Se puhdistaa heidðn kaikki heikkoutensa. Se luo heidðt uudestaan. Juuri, kun luulee heidðn kukistuneen, maahan masentuneen ja pilalle turmeltuneen, l—ytðvðt he ðlynsð iankaikkisesti pulppuavasta lðhteestð uuden nuoruuden. "Mutta nyt minun tðytyy teitð torua. Te pyydðtte minulta anteeksi, ettette puhu muka muusta kuin itsestðnne. Olette suuri _ingannatore_! Tehðn ette puhu itsestðnne mitððn. Ette mitððn, mitð olette tehnyt, mitð olette nðhnyt. Serkkuni Coletten -- (miksi ette kðy hðntð katsomassa?) -- tðytyi lðhettðð minulle konserttejanne koskevia sanomalehtileikkeitð, muuten en olisi saanut tietðð mitððn menestyksestðnne. Te hiiskutte minulle siitð vain ohimennen. Oletteko niin irtaantunut kaikesta?... Niin ei ole laita. Tunnustakaahan toki, ettð se ilahduttaa teitð... Tðytyyhðn sen teitð ilahduttaa, ensinnðkin siksi, ettð minðkin olen siitð iloinen. Minð en pidð siitð, ettð valittelette erehdyksiðnne. Kirjeenne sðvy oli alakuloinen. Sitð se ei saa olla... On hyvð, ettð olette oikeudenmukainen muita kohtaan. Mutta tðstð ei seuraa, ettð teillð olisi oikeus murjoa itseðnne niinkuin teette, ja vðittðð olevanne muka pahempi kuin pahimmat heistð. Joku siivo kristitty kiittðisi moista mielenlaatuanne. Mutta minð sanon, ettð se on paha. Minð en ole mikððn siivo kristitty. Olen kunnon italiatar, joka ei pidð siitð, ettð ihminen kiusaa itseððn menneisyydellððn. Nykyhetki riittðð hðnelle. En tiedð, mitð olettekaan muinoin mahtanut tehdð. Olette minulle kertonut siitð jonkun sanan, ja luulen arvaavani loput. Se ei ollut varsin kaunista; mutta silti olette minulle yhtð rakas. Christophe-parka, nainen ei saavuta minun ikððni tietðmðttð, ettð kunnon mies saattaa usein olla sangen heikko. Ellei hðnen heikkouttaan tuntisi, ei hðntð niin rakastaisi. álkðð enðð ajatelko, mitð olette tehnyt. Ajatelkaa, mitð aiotte tehdð. Katuminen ei hy—dytð mitððn. Katuminen on taaksepðin menemistð. Ja niin hyvðssð kuin pahassakin tðytyy aina astua eteenpðin. _Sempre avanti, Savoia_!... Luuletteko, ettð minð antaisin teidðn tulla takaisin Roomaan! Teillð ei ole tððllð mitððn tekemistð. Pysykðð te Parisissa, luokaa, toimikaa, antautukaa taiteelliseen elðmððn. Minð en tahdo, ettð te hellitðtte otteenne. Minð tahdon, ettð teidðn on luotava kauniita t—itð ja ettð niiden on onnistuttava; tahdon, ettð te olette voimakas, voidaksenne auttaa uusia Christophe-nuorukaisia, jotka nyt aloittavat samat taistelut ja kokevat samoja kðrsimyksið kuin tekin aikoinanne. Menkðð heidðn luoksensa, auttakaa heitð ja olkaa nuoremmille veljillenne parempi kuin vanhemmat veljet ovat teille olleet. -- Ja lopuksi tahdon, ettð teidðn on oltava voimakas, tahdon vain sitð varten, ettð tietðisin teidðt voimakkaaksi: te ette aavista, minkðlaisen voiman se antaa minulle itselleni. "Minð kðyn melkein joka pðivð lapsien kanssa Villa Borghesessa. Toissapðivðnð lðksimme ajelulle Ponte Molleen, ja kiersimme jalkaisin Monte Marion ympðri. Te herjaatte jalkapoloisiani. Ne ovat nyt teille kovin vihoissaan. -- 'Mitð tuo herra puhuukaan, ettð me muka vðsymme heti, kun kðvelemme kymmenisen askelta, pelkðstððn Villa Doriaan? Hðn ei tunne meitð laisinkaan. Jos emme haluakaan itseðmme vaivata, johtuu se siitð, ettð olemme laiskat, eikð siitð, ettemme muka jaksaisi...' Unohdatte, ystðvðni, ettð minð olen maalaistytt—... "Menkðð kðymððn serkkuni Coletten luona. Oletteko yhð hðnelle nðrkðstynyt? Hðn on pohjaltaan hyvð nainen. Hðn vannoo nykyððn ainoastaan kautta teidðn pyhðn nimenne. Parisittaret tuntuvat olevan musiikkiinne hullaantuneet. (He lienevðt olleet sitð jo ennenkin.) Ainoastaan Bernin-karhustani itsestððn riippuu, tahtooko hðn olla Parisin leijona. Oletteko saanut kirjeitð? Onko teille tehty rakkaudentunnustuksia? Te ette hiisku minulle yhdestðkððn naisesta. Olettekohan rakastunut? Kertokaa minulle. Minð en ole mustasukkainen. _Ystðvðttðrenne G_." * * * * * -- "Jos luulette, ettð olen teille kiitollinen viimeisestð lauseestanne, niin erehdytte suuresti! Soisipa Jumala, ettð olisitte mustasukkainen, te pilkallinen sulotar! Mutta ðlkðð toivoko, ettð minð voisin teitð sellaiseksi opettaa. Minulla ei ole mitððn taipumusta pikiintyð nðihin hullaantuviin parisittariin, joiksi heitð kuvailette. Hullaantuviako luonteeltaan? Kunpa he sitð olisivat! Mutta sitð he ovat kaikkein vðhiten. álkðð toivoko, ettð pððni menee heidðn tðhtensð py—rðlle. Ehkð heillð olisi siihen suuntaan suurempi menestys, jos he olisivat musiikilleni vðlinpitðmðtt—mið. Mutta on liiankin totta: he pitðvðt siitð; ja kuinkapa voisin silloin enðð kuvitella heistð mitððn? Jos joku ihmiselle sanoo ymmðrtðvðnsð hðntð, saattaa olla varma, ettei hðn hðntð ymmðrrð... "álkðð kðsittðk— sutkauksiani liian vakaviksi. Tunteeni teitð kohtaan eivðt tee minua epðoikeudenmukaiseksi toisille naisille. Minð en ole tuntenut heitð kohtaan yleensð sympatiaa ennenkuin nyt, jolloin en katsele heitð rakastunein silmin. Heidðn suuri, kolmekymmentð vuotta kestðnyt yrityksensð vapautua siitð alentavasta ja epðterveestð puoliorjuudesta, johon meidðn miehinen tylsð itsekkyytemme on heidðt kammitsoinut, -- onnettomuudeksi sekð heille ettð meille, -- tuntuu minusta aikakautemme suurtapaukselta. Sellaisessa kaupungissa kuin tðmð oppii ihailemaan tðtð uutta tytt—polvea, joka lukemattomista esteistð vðlittðmðttð hy—kkðð vilpitt—mðllð innolla valloittamaan tieteen saavutuksia ja arvoasteita, -- tuota tiedettð ja noita arvoja, joiden he uskovat heidðt vapauttavan: avaavan heille kaikki tuntemattoman maailman salaisuudet, tekevðn heistð miesten vertaisia... "Tietysti on se usko kuvitelmaa ja hiukan naurettavaa. Mutta edistys ei kðy koskaan sillð tavoin kuin toivotaan; ja siitð huolimatta toteutuu se aina, joskin toisenlaisia teitð. Nykyisten naisten ponnistus ei mene hukkaan. Se luo tðydellisempið naisia, inhimillisempið kuin suurten vuosisatojen naiset olivat. He eivðt ole enðð elðvistð maailmankysymyksistð vðlinpitðmðtt—mið: seikka, mikð ennen muinoin oli suorastaan skandaali ja hirveð luonnottomuus; sillð eihðn ole siedettðvðð, ettð nainen, olipa hðn miten tarkka tahansa pitðmððn huolta kotivelvollisuuksistaan, luulee pððsevðnsð vapaaksi velvollisuuksistaan nykyaikaisena yhteiskunnan kansalaisena. Heidðn muinaiset kantaðitinsð, nuo Jeanne d'Arcin ja Catarina Sforzan aikalaiset, eivðt ajatelleet niin matalasti. Nainen on niistð ajoista nðivettynyt. Me olemme kieltðneet hðneltð auringon ja ilman. Hðn ottaa ne nyt meiltð vðkivalloin takaisin. Ah, noita uljaita pikku yrittðjið!... Tietysti monet nðistð nykyjððn taistelevista kuolevat tahi menevðt pilalle. Tðmð on murrosaikaa. Ponnistus on liian raju aikojen kuluessa veltostuneille voimille. Jos kasvi saa olla ylen kauan ilman vettð, polttaa sen ensimðinen sade. Mutta mitðpð sille voi! Se on aina kaiken edistyksen ehto. Jðlkeentulevat auttaa tðmð kðrsiminen kukkimaan. Nðmð nykyiset sotaiset pikku neitsyet, joista useatkaan eivðt pððse naimisiin, ovat tulevaisuudessa hedelmðllisempið kuin kokonaiset sukupolvet ennen heitð elðneitð ja lapsia synnyttðneitð perheenðitejð: sillð nðistð lðhtee uuden klassillisen aikakauden naissuku, ja se on heidðn uhrautumisensa ansiota. "Tðllaisia ahkeria mehilðisið ei tarvitse toivoa l—ytðvðnsð serkkunne Coletten salongissa. Mikð into teille on tullut yllytellð minua tuon naisen luokse? Minun tðytyi totella teitð; mutta ei ollut hyvðksi, ettð kðytitte valtaanne vððrin. Minð torjuin kolme hðnen vieraskutsuaan, jðtin vastaamatta kahteen hðnen kirjeeseensð. Hðn tuli hðtyyttðmððn minua erððssð orkesteriharjoituksessa -- (koetettiin kuudetta sinfoniaani). -- Nðin hðnen tulevan vðliajalla sisððn, nenð koholla, ilmaa haistellen, huudahtaen: 'Tðmð tuntuu rakkaudelta. Ah, miten minð rakastan tðllaista musiikkia!...' "Hðn on fyysillisesti muuttunut; ainoastaan hðnen kissansilmðnsð aukenevine silmðterineen ovat entiset ja samoin tuo fantastinen nenð, joka irvistelee ja vainuaa ilmaa. Mutta kasvot ovat levinneet, poskipððt vankentuneet, vðri raikastunut ja virkistynyt. Urheilu on ne muuttanut. Sillð hðn on antautunut sieluineen ruumiineen urheilemaan. Hðnen miehensð on, kuten tiedðtte, Automobiiliklubin ja Aeroklubin pomoja. Tððllð ei jðrjestetð ilmailukilpailuja tai pikamatkoja joko maata tai vettð pitkin, joissa Stevens-Delestradet eivðt olisi lðsnð; he pitðvðt sellaista suorastaan velvollisuutenaan. He ovat aina liikkeellð ja maanteillð. Mistððn muusta on mahdoton puhua. Heidðn suustaan ei lðhde muita sanoja kuin _Racing, Rowing, Rugby, Derby_. Aivan uusimuotista maailmanihmisten lajia! _PellÕas_-aika naisilta on mennyt. Sielu ei ole enðð muodissa. Nuoret tyt—t komeilevat punaisella, ahavoituneella hipiðllð, ilmaretkillð ja urheiluissa auringonpaisteessa paahtuneella; he katselevat meitð nyt miehen silmin; ja he nauravat hiukan karkeaa naurua. Sðvy on tullut hðikðilemðtt—mðksi ja raaemmaksi. Teidðn serkku-rouvanne puhuu usein kursailematta suorastaan hirveitð. Hðn on suursy—mðri, hðn, joka ennen s—i tuskin yhtððn. Hðn valittelee kyllð yhð huonoa vatsaansa, ettei se tottumus aivan unohtuisi; mutta hðn ei jðtð koskaan pistðmðttð sinne hyvið paistinpaloja. Hðn ei lue mitððn. Niissð piireissð ei enðð lueta mitððn. Musiikki yksin on saanut armon. Onpa se hy—tynytkin kirjallisuuden tappiosta. Kun tuollaiset ihmiset ovat perinpohjin itsensð uuvuttaneet, on musiikki heille turkkilaista kylpyð, h—yrysaunaa, hierontaa, _nargileen_ huumausta. Ajatella ei tarvitse. Musiikki on urheilun ja rakkauden vðliaste. Ja sekin on urheilua. Mutta muodikkain urheilu esteettisten huvitusten joukossa on nykyððn tanssi. Venðlðiset tanssit, kreikkalaiset tanssit, sveitsilðiset tanssit, amerikalaiset tanssit! Parisissa tanssitaan kaikkea: Beethovenin sinfonioita, Aiskhyloksen tragedioita, Vatikaanin antikviteetteja, _Orpheusta, Tristania_, 'Passionia', ja voimistelua. Noilla onnellisilla on oikea hyppytauti. "Huvittavinta on, miten serkkunne sulattaa tuon kaiken yhteen: estetisminsð, sporttinsa ja kðytðnn—llisen jðrkensð (sillð hðn on perinyt ðidiltððn raha-asiain tajunnan ja itsevaltiutensa kotihommissa). Siitð luulisi syntyvðn uskomattoman sekoituksen; mutta hðn viihtyy siinð mukavasti; hðnen hulluimmat omituisuutensa jðttðvðt hðnen ðlynsð selvðksi, aivan kuin hðnellð hurjimmilla automatkoilla on aina silmð ja kðsi varmana. Hðn on hallitseva naistyyppi: hðn ohjaa kaikkia muita loistavalla tavalla, miestððn, kylðilij—itððn, aivan vieraita. Hðn harrastaa my—skin politiikkaa; hðn kannattaa 'Monseigneurið', tahtoo tehdð maastansa kuningaskunnan: ei niin, ettð luulisin hðntð rojalistiksi; ei, hðn kðyttðnee sitð asiaa vain keppihevosenaan saadakseen touhuta kahta enemmðn. Ja vaikka hðn ei pysty oikealla tavalla lukemaan kymmentð sivua mitððn kirjaa, valitsee hðn Akatemiaan jðsenið. -- Hðn on nyt suvainnut vaatia minua suojeluksensa alle. Arvaatte, ettei se ole minulle mieleinen asia. Harmillisinta on, ettð kun menin teitð totellakseni hðnen luokseen, tuli hðn vakuutetuksi vaikutusvoimastaan minuun... Minð kostan hðnelle puhumalla hðnelle julmia totuuksia. Silloin hðn vain nauraa; ja hðn tietðð antaa sanan sanasta. 'Hðn on pohjaltaan hyvð nainen...' Kyllð, kun hðn vain on touhussa. Hðn tietðð sen seikan itsekin: ellei myllyllð olisi enðð mitððn jauhamista, olisi hðn valmis mihin tahansa, ainoastaan hankkiakseen jotain tuuttiinsa. -- Olen kðynyt kaksi kertaa hðnen luonaan. Nyt en enðð sinne mene. Se riittðð todistukseksi, ettð olen alistuvainen tahtoonne. Vai toivotteko suorastaan kuolemaani? Minð lðhden sieltð aina murjottuna, murskattuna, kiusattuna. Viime kerran, kun hðnet nðin, tuli minulle seuraavana y—nð kauhea painajainen: nðin unta, ettð olin hðnen miehensð; koko elðmðni oli kytketty tuohon pyrypilveen... Hupsua unta, jollaisesta hðnen miehensð ei varmaankaan mahtaisi pelðstyð: sillð kaikista henkil—istð, joita Coletten asunnossa nðkee, on hðnen miehensð ehkð juuri harvinaisin; ja kun he puhelevat keskenððn, eivðt he puhu muusta kuin urheilusta. He viihtyvðt erinomaisesti yhdessð. "Kuinka tuollaiset ihmiset ovat tahtoneet nostaa minun musiikkini yleis—menestyksen korkeaan arvoon? En koetakaan sitð ymmðrtðð. Oletan, ettð se ravistelee heidðn ruumistaan jollakin oudolla ja heistð reipastavalla tavalla. He ovat sille kai kiitollisia siitð, ettð se jotenkin rusikoi heitð. He rakastavat nykyððn taidetta, jolla on ruumis. Mutta sielusta, joka siinð ruumiissa piilee, ei heillð ole aavistustakaan; he siirtyvðt pian tðmðnpðivðn ihastuksesta huomisen vðlinpitðmðtt—myyteen, ja siitð vðlinpitðmðtt—myydestð ylihuomisen halveksimaan, eivðtkð nðe sitð sielua koskaan. Se on taiteilijan ainainen tarina. En kuvittele liikoja menestyksestðni: sitð ei riitð minulle kauan; he kyllð maksattavat sen minulla. -- Sitð odotellessani katselen tðtð kummallista nðytelmðð. Haltioitunein ihailijoistani on... (voitteko arvata?)... ystðvðmme LÕvy-Coeur. Muistatteko tuota somaa herrasmiestð, jonka kanssa, ennen muinoin jouduin naurettavaan kaksintaisteluun? Hðn pitðð nykyððn esitelmið niille, jotka eivðt silloin minua ymmðrtðneet. Ja ne esitelmðt ovat sangen hyviðkin. Kaikista, jotka minusta puhuvat, on hðn ðlykkðin. Voitte siis aavistaa, minkðlaisia toiset ovat! Minun ei tosiaan kannata ylpeillð, sen vakuutan teille. "Ylpeillð en haluakaan. Olen kovin n—yryytetty, kun kuuntelen noita teoksiani, joiden vuoksi minua ylistetððn. Tunnen niissð itseni, enkð nðe niissð itseðni kauniiksi. Miten armoton kuvastin onkaan sðvellys ihmiselle, joka siitð voi jotain nðhdð! Onneksi he ovat sekð kuuroja ettð sokeita. Olen usein pannut teoksiini niin paljon sekavia mielialojani ja heikkouksiani, ettð tunnen joskus tekevðni pahoin pððstðessðni maailmaan sellaisen piruparven. Rauhoitun kuitenkin, kun huomaan, miten levollinen yleis— on: sillð on kaksinkertainen haarniska; mitkððn nuolet eivðt pysty siihen: ellei niin olisi, olisin kadotukseen tuomittu... Te syytðtte minua liiasta ankaruudesta itseðni kohtaan. Se johtuu siitð, ettð te ette tunne minua niinkuin minð tunnen itseni. Ihmiset nðkevðt, mitð me taiteilijat olemme. He eivðt nðe, mitð me voisimme olla: ja meille annetaan kunnia sellaisesta, mikð ei ole niinkððn paljon meidðn omaa ansiotamme kuin niiden tapahtumien, jotka vievðt meitð mukanaan, ja voimien, jotka meitð vallitsevat. Sallinette minun kertoa tðssð teille erððn esimerkin. "Toissa iltana menin tððllð erððseen kahvilaan, jollaisissa saa kuulla melkoisen hyvðð musiikkia, vaikkakin hiukan eriskummaisella tavalla suoritettuna: viidellð, kuudella instrumentilla, tðydentðjðnð piano, soitetaan kaikki sinfoniat, messut, oratooriot. Samoin kuin Roomassa joissakin marmorikaupoissa my—dððn _Medicien_ kappelia uuninreunus-koristeina. Ja se nðyttðð olevankin taiteelle hy—dyllistð. Jotta se pððsisi liikkeelle ihmisten keskuudessa, tðytyy se pienentðð lantin rahoiksi. Muuten ei nðissð konserteissa haluta yleis—ð pettðð. Ohjelmat ovat pitkðt, suoritus kunnollista. Siellð tulin erððn sellonsoittajan tuttavaksi. Hðnen silmðnsð muistuttivat omituisesti isðni silmið. Hðn kertoi minulle elðmðnsð tarinan. Maalaisen, talollisen pojanpoika, pikkuvirkailijan poika, ollut mððrinvirastossa erððssð kylðssð Pohjois-Ranskassa. Hðnestð tahdottiin tehdð herra, asianajaja; hðnet pantiin naapurikaupunkiin kouluun. Terve ja talonpoikainen veitikka, joka soveltui huonosti pikkukirjurin napertelevaan ty—h—n eikð jaksanut pysyð hðkissð; hðn karkasi yli muurien, samoili metsissð, kuherteli tytt—jen kanssa, kðytti voimansa suurta ylijððmðð tappeluihin; loput aikaansa hðn laiskotteli, uneksi kaikkea sellaista, mihin hðn ei koskaan joutunut. Yksi ainoa seikka hðntð viehðtti: musiikki. Jumala tiesi, miksi. Hðnen suvussaan ei ollut musikaalisia muita paitsi erðs eno, joka oli ollut hiukan hassahtava: tuollaisia maaseudun originaaleja, joiden ðly ja lahjat, vaikka ne usein olisivatkin huomattavia, kuluvat hupsumaisiin joutavuuksiin heidðn ylpeðssð yksinðisyydessððn. Tuo eno oli keksinyt uuden nuottienmerkitsemistavan -- (jðlleen monien entisten lisðksi!); sen piti tehdð musiikissa oikea vallankumous. Ja hðn vðitti keksineensð my—skin pikakirjoituksen, jolla saattaisi merkitð yhtaikaa sanat, laulun ja sðestyksen. Hðn itse ei ollut oppinut lukemaan ainoaakaan nuottia. Suku pilkkasi ukko-parkaa; mutta samalla oltiin hðnestð ylpeitð. Ajateltiin: 'Hðn on hassu. Mutta kuka tietðð, ehkðpð hðnessð on neroutta...' -- Hðnestð siirtyi musiikkimania varmaankin nuoreen sukulaiseen. Mitðpð oikeaa musiikkia hðn olisi saanut kuulla tuossa maaseutukaupungissa... Mutta huono musiikki voi herðttðð yhtð suurta rakkautta kuin hyvðkin. "Onnetonta oli, ettei moinen intohimo ansainnut sen ympðrist—n ihmisten mielestð tunnustamista. Lapsi puolestaan ei ollut yhtð jðykkðpðinen jðrjett—myydessððn kuin hðnen enonsa, ja siksi lukikin hðn ainoastaan salaa tuon vanhan kiihkohullun kyhðyksið, joista siis tuli hðnen kummallisen musikaalisen kasvatuksensa ainoa perusta. Kun hðn oli turhamainen ja pelkðsi isððnsð ja yleistð mielipidettð, ei hðn tahtonut ilmaista kunnianhimoisia haaveitaan ennenkuin oli muka onnistunut. Perheen aisoissa ponnisteleva poika-parka menetteli silloin samoin kuin monet ranskalaisten pikku porvarien lapset, jotka eivðt, joko heikkoudesta tai hyvyydestð, uskalla pitðð puoliaan omaistensa tahtoa vastaan, vaan alistuvat nðennðisesti siihen ja elðvðt todellista sisðistð elðmððnsð ainaisessa salamyhkðisyydessð. Hðn ei seurannut omia taipumuksiaan, vaan alistui tuhertamaan sellaisella hðnelle vieraalla alalla, mikð hðnelle mððrðttiin: siinð hðn oli mahdoton sekð onnistumaan ettð menemððn kunnon tavalla nurin. Niin ja nðin sai hðn suoritetuksi tarvittavat tutkinnot. Niissð hðn nðki ainoastaan sen hyvðn puolen, ettð ne pððstivðt hðnet pikkukaupungin yleis—n ja perheen silmðllðpidon alta. Lakitiede oli hðnestð murhaavan ikðvðð. Hðn oli mielessððn pððttðnyt, ettei hðn jatkaisi sillð uralla. Mutta niin kauan kuin hðnen isðnsð eli, ei hðn uskaltanut ilmaista omaa tahtoaan. Ehkðpð hðnestð itsestððnkin oli mukavampi odottaa vielð jonkin aikaa, ennenkuin hðn tekisi varman pððt—ksen. Hðn oli tuollaisia olennoita, jotka hourailevat koko ikðnsð, mitð he kerran tekevðt ja mitð he osaisivat tehdð. Toistaiseksi ei hðn tehnyt mitððn. Juuriltaan temmaistuna ja juopuneena Parisin uudesta elðmðstð hðn heittðytyi koko nuoren talonpoikaisen pojan raivolla kahden suuren intohimonsa valtaan: naisten ja musiikin; joutui pððstððn sekaisin sekð konserteista ettð nautinnoista. Hðn hukkasi sellaiseen vuosia, yrittðmðttðkððn millððn tavoin tðydentðð musikaalisia tietojaan. Hðnen arka itserakkautensa ja huono, itsenðinen ja epðluuloinen luonne estivðt hðntð hankkimasta tunteja tahi kysymðstð neuvoja keneltðkððn. "Kun hðnen isðnsð kuoli, joutivat Themis ja Justinianus hðneltð nurkkaan. Hðn alkoi sðveltðð, vaikkei hðnellð ollut rohkeutta hommata itselleen tarvittavaa tekniikkaa. Tavaksi piintynyt laiskana vetelehtiminen ja nautinnonhalu olivat tehneet hðnet sellaiseksi, ettei hðn pystynyt mihinkððn vakavaan ponnistukseen. Hðnen tunteensa oli kyllð herkkð; mutta ajatus livisti aina niinkuin muotokin hðnen kðsistððn; kun hðn ryhtyi ty—h—n, ei hðn lopultakaan saanut esille muuta kuin joutavia tavallisuuksia. Surullisinta oli, ettð tuossa keskinkertaisessa olennossa oli tosiaan jotain suurta. Olen lukenut pari hðnen entistð sðvellystððn. Siellð tððllð on niissð mukaansatempaavia aatteita, jotka ovat jððneet keskenerðisiksi luonnoksiksi ja vððntyneet kohta muodottomiksi. Aivan kuin virvatulia hyllyvðllð suolla... Ja miten merkillinen ajatusrakenne! Hðn yritteli selitellð minulle Beethovenin sonaatteja. Hðn nðkee niissð naurettavia, lapsellisia satuja. Mutta kuitenkin on tðmð hðnen kðsityksensð intohimoista syvðsti vakavaa! Kyyneleet tulevat hðnelle silmiin, kun hðn niistð puhuu. Hðn antaisi itsensð tappaa sen puolesta, mitð hðn rakastaa. Hðn on liikuttava ja hassunkurinen. Juuri kun tekisi mieleni nauraa hðnelle vasten naamaa, tahtoisin hðntð syleillð... Perinpohjin kunniallinen sielu. Hðnessð asuu voimakas halveksiminen parisilaisia nurkkapyhimyskuntia kohtaan, -- (joskaan hðn ei voi estðð itseððn, enempðð kuin kukaan pikku porvari, ihailemasta suuruuksia, joilla on tuota siunattua menestystð)... "Hðn sai pienen perinn—n. Muutamassa kuukaudessa hðn pisti sen poskeensa; ja sitten, varattomana ollessaan pðlkðhti hðnen pððhðnsð, niinkuin monien muiden hðnenlaistensa, sellainen rikollinen kunniallisuus, ettð hðn nai k—yhðn tyt—n, jonka oli vietellyt; vaimolla oli kaunis ððni, ja hðn osasi soittaa, joskaan ei vðlittðnyt musiikista. Heidðn tðytyi nyt elðð hðnen ððnellððn ja miehen keskolaisella kyvyllð soittaa violonselloa. Tietysti he piankin huomasivat kumpikin toisensa lahjattomuuden eivðtkð voineet enðð toisiaan kðrsið. Heille oli syntynyt tytt—. Isð kohdisti nyt tuohon lapseen oman elðmðnsð haaveet; hðn ajatteli, ettð tyttðrestð tulisi se, mihin hðn itse ei ollut pððssyt. Tytðr tuli ðitiinsð: pianon rðmpyttðjð, jolla ei ollut lahjoja rahtuakaan; hðn jumaloi isððnsð ja antautui isðnsð mieliksi hðnen elðmðnuralleen. Monta vuotta kiertelivðt he pitkin kylpylðkaupunkeja saaden osakseen enemmðn hðvðistystð kuin rahaa kukkaroonsa. Lapsi, joka oli heiver—inen ja liiaksi rasitettu, kuoli. Vaimo muuttui epðtoivoissaan yhð ja yhð ðrtyisemmðksi. Ja heidðn elðmðnsð oli pohjatonta kurjuutta, josta ei ollut mitððn toivoa pððstð; heitð piti hengissð ainoastaan ihanteen haave, ihanteen, jota ei uskota saavutettavan... "Ja minð, ystðvðni, minð ajattelin, kun nðin tðmðn epðonnistuneen raukan, jonka elðmð oli ollut pelkkið pettymyksið: 'Kas tuollainen minusta olisi voinut tulla. Meissð molemmissa on ollut lapsina yhteisið piirteitð; ja erððt my—hemmðn elðmðmme seikkailut muistuttavat toisiaan; olenpa nðhnyt sukulaisuutta musikaalisten aatteittemmekin vðlillð; mutta hðnen aatteensa ovat jððneet keskelle taipaletta. Mistð se johtuu, etten minð ole sortunut niinkuin hðnkin? Epðilemðttð tahtoni voimasta. Mutta my—skin sattumasta. Ja tahtoni, onko se sitten pelkðstððn omaa ansiotani? Eik— paremmin rotuperðni, ystðvieni, sen Jumalan, joka on minua auttanut?...' Tðllaiset ajatukset tekevðt ihmisen n—yrðksi. Tuntee olevansa kaikkien veli, jotka rakastavat taidetta ja kðrsivðt sen puolesta. Alimmasta portaasta ylimpððn ei vðlimatka ole suuri... "Ja sitðpaitsi olen ajatellut, mitð minulle kirjoititte. Puhutte totta: taiteilijalla ei ole oikeutta vetðytyð syrjððn niin kauan kuin hðn voi auttaa muita. Minð jððn siis, pakotan itseni jððmððn, muutamiksi vuoden kuukausiksi joko tðnne tahi Wieniin tai Berliniin, vaikka minun on hyvin vaikea nyt enðð kotiutua nðihin kaupunkeihin. Mutta ei saa hellittðð. Joskaan ei minusta ole ehkð suurta hy—tyð muille, kuten minulla on tðysi syy pelðtð, niin kenties tðstð oleskelustani on hy—tyð edes minulle itselleni. Ja lohdutan itseðni sillð, ettð te tahdotte niin. Ja kaiken lopuksi... (en mieli valehdella)... se alkaa huvittaakin minua. Hyvðsti, tyranni. Te voitatte. Minð opin sekð tekemððn, mitð te tahdotte, ettð my—skin sellaisia tekoja rakastamaan. _Christophe_." * * * * * Niin ollen jði Christophe Parisiin, osaksi Grazian mieliksi, osaksi sentðhden, ettð hðnen taiteilijauteliaisuutensa oli herðnnyt ja tempautui mukaan uudistuvan taiteen nðyt—kseen. Mitð hðn nðki tai tekikin, aina oli Grazia hðnen mielessððn; ja hðn kirjoitti Grazialle kaikesta. Hðn tiesi kyllð vain kuvittelevansa, ettð sellainen aina ehdottomasti oli Grazialle mielenkiintoista; hðn epðili Graziaa nðitð asioita kohtaan hiukan vðlinpitðmðtt—mðksikin. Mutta hðn oli Grazialle kiitollinen, ettei Grazia liioin ilmaissut hðnelle mielialaansa. Grazia vastasi hðnelle sððnn—llisesti kaksi kertaa kuussa. Sydðmellisið ja hillittyjð kirjeitð, aivan kuin hðnen kðyt—ksensðkin oli. Kertoessaan Christophelle omasta elðmðstððn oli hðn aina jollain tavoin aran peittelevð ja ylpeð. Hðn tiesi, minkðlaisen kaiun rajut sanat herðttðisivðt Christophen sydðmessð; hðnestð oli mieluisempaa olla Christophea kohtaan nðk—jððn kylmðkin kuin sy—stð hðnet kiihkomielisyyteen, johon hðn ei tahtonut hðntð seurata. Mutta hðn oli liiaksi nainen, joten hðn tiesi sen salaisuuden, ettei ystðvðn rakkaudelta ole riistettðvð rohkeutta ja ettð vðlinpitðmðtt—millð sanoilla tehdyn syvðn pettymyksen haava on lððkittðvð kohta toisilla ja lempeillð. Christophe huomasi pian tðmðn taktiikan; ja rakkauden oveluus neuvoi hðnet puolestaan pidðttðmððn tunteitaan, kirjoittamaan hillitympið kirjeitð, niin ettð Grazian vastaukset muuttuisivat vðlitt—mðmmiksi. Kuta kauemmin hðn oli Parisissa, sitð enemmðn kiinnitti hðnen mieltðnsð tuossa jðttilðismuurahaispesðssð kuohuva uusi elðmðnhalu. Se oli hðnestð sitðkin mielenkiintoisempaa, kun hðn huomasi nuorten muurahaisten sympatian hðntð kohtaan vðhðiseksi. Hðn ei ollut suinkaan erehtynyt: hðnen menestyksensð oli Pyrrhoksen voitto. Hðn oli ollut kadoksissa kymmenkunnan vuotta, nyt hðnen paluunsa Parisiin herðtti hðlinðð. Mutta sattuipa sellainen hyvinkin tavallinen kohtalon iva, ettð hðnen entiset vihollisenpa, keikaroitsijat ja maailman-ihmiset, rupesivat tðllð kertaa hðntð suojelemaan; taiteilijat olivat hðntð kohtaan jðykðsti ja vaiteliaasti vihamielisið tai he pysyivðt varuillaan. Hðn sðilytti asemansa nimellððn, jolla oli jo vanha kaiku, laajoilla ty—nsð tuloksilla, koko sðvyllððn, josta puhui intohimoinen vakuutus, ja vilpitt—myytensð kiivaudella. Mutta joskin oltiin pakotetut ottamaan hðnet huomioon, joskin tðytyi hðntð sekð ihailla ettð kunnioittaakin, niin kuitenkin kðsitettiin hðntð vððrin, eikð hðntð rakastettu. Hðn oli joutunut syrjððn ajan taiteesta. Hðn oli epðsiki—, elðvð anakronismi. Sitð hðn oli ollut aina. Kymmenvuotinen yksinðisyys oli jyrkentðnyt hðnen ja maailman vastakohtaa. Hðnen poissa ollessaan oli Europassa ja varsinkin Parisissa tapahtunut uudistusty—, kuten hðn itsekin hyvin nðki. Uusi elðmðnkðsitys oli syntymðssð. Nousi sukupolvi, joka tahtoi enemmðn toimia kuin ymmðrtðð, janosi enemmðn onnea kuin totuutta. Se tahtoi elðð, se tahtoi valloittaa elðmðn, vaikkapa sen olisi tðytynyt valehdellakin. Ylpeyden valhe, ylpeyden kaikki aiheet: rotuylpeys, luokkaylpeys, uskontokunnallinen ylpeys, kulttuuri- ja taideylpeys, -- kaikki ne kelpasivat sille, kunhan ne vain antoivat sille rautaisen panssarin, sopivat sille miekaksi ja kilveksi, suojasivat sitð sen marssiessa voittoon. Niinpð siitð polvesta oli ilkeðð kuulla suutta surun sortamaa ððntð, joka puhui sille, ettð tuska ja epðilyskin ovat olemassa, nuo pahat ja ðsken vðistynyttð y—tð hðirinneet myrskyt, jotka uhkaavat yhð ihmiskuntaa vðlittðmðttð siitð, ettð niitð koetetaan kieltðð ja unohtaa. Sitð ððntð oli mahdoton olla kuuntelematta; mennyt y— oli vielð liian lðhellð. Silloin nuo nuoret miehet tukkivat uhallakin siltð korvansa; ja he huusivat tðyttð kurkkua, jotteivðt olisi sitð kuulleet. Mutta ððni puhui sittenkin voimakkaammin, ja siitð he olivat vihoissaan. Christophe puolestaan suhtautui heihin ystðvðllisesti. Hðn iloitsi maailman kulusta onnea kohti. Se, ettð tuossa liikkeessð oli paljon tahallisen ahdasta, ei pahoittanut hðntð. Jos tahtoo kulkea suoraan mððrðnpððhðn, tðytyy katsella suoraan eteensð. Hðn, joka oli joutunut maailmojen kððnnepaikkaan, nautti sekð siitð traagillisesta y—n sðteilystð, jonka hðn nðki takanaan, ettð nuorten toiveiden hymystð, raikkaan ja kuumeisen aamunkoiton epðmððrðisestð kauneudesta. Hðn oli heilurin liikkumattomassa napapisteessð silloin, kun heiluri nousi yl—s. Seuraamatta sen liikettð kuunteli hðn riemukseen elðmðn tahdikasta rytmið. Hðn yhtyi niiden toiveisiin, jotka kielsivðt hðnen menneet tuskansa. Mikð oli tuleva, se tuli nyt, niinkuin hðn itsekin oli uneksinut. Kymmenen vuotta sitten oli Olivier, -- tuo pieni gallialainen kukko, -- ennustanut heiver—isellð laulullaan y—ssð ja pimeðssð kaukaista pðivðð. Laulajaa ei enðð ollut olemassa; mutta hðnen laulunsa toteutui. Linnut herðsivðt Ranskan puutarhassa. Ja yhtðkkið kuuli Christophe selvempðnð muiden lintujen laulua, voimakkaampana ja onnellisempana, yl—snousseen Olivier Jeanninin ððnen. Christophe silmðili hajamielisenð erððn kirjakaupan nðytep—ydðn ððressð runovihkoa, jonka tekijðn nimi oli hðnelle tuntematon. Jokin lauselma kirjassa herðtti hðnen huomiotaan; teos alkoi kiinnittðð hðnen mieltððn. Kun hðn luki avaamattomien lehtien vðlistð edelleen, oli hðn erottavinaan tutun ððnensðvyn, nðkevinððn ikððnkuin jotkin ystðvðn kasvot... Oli mahdotonta mððritellð, mitð hðn tunsi, ja kun hðn ei voinut erota kirjasta, osti hðn sen. Kotonaan ryhtyi hðn kohta sitð lukemaan. Ja ðskeinen tunnelma tuli jðlleen takaisin. Runojen vðkevð henki johti hðnen mieleensð nðkyilmestyksen tarkkuudella vuosisatoja sitten elðneet miljoonat sielut, -- nuo jðttilðismðiset puut, joiden lehtið ja hedelmið me olemme, -- Maan henget. Sivuilta selkenivðt Emon yli-inhimilliset kasvot, -- hðnen, joka oli meitð ennen, joka sðilyy meidðn kadottuamme, joka istuu kuin bysantilainen Madonna vuorenkorkuisella valtaistuimella, minkð juurella ihmismuurahaiset rukoilevat. Runoilija lauloi suurten jumalatarten homeerisista taisteluista, heidðn miekkojensa kalskeesta aikojen alusta asti; hðn kuvaili tuota iankaikkista Iliadia, joka on Troian sotaan verraten sama kuin alpit pienten kreikkalaisten kukkulain rinnalla. Moinen ylpeyden ja sotaisen toiminnan epopeia oli kaukainen sellaisen europalaisen hengen ajatuksille kuin Christophen. Ja kuitenkin nðki hðn tuossa ranskalaisen hengen visionissa, -- (se oli siro neitsyt, Pallas-Athenen kilpeð kantava, -- jumalatar, jonka sinisten silmien katse tunkee lðpi pimeyksien: ty—n jumalatar, verraton taideniekka, vallitseva jðrki, jonka vðlkkyvð keihðs kaataa hðlisevin huudoin ryntððvðt barbaarit maahan) -- kuitenkin nðki hðn siinð vilahdukselta katseen ja hymyn, jotka hðn tunsi ja joita hðn oli ennen muinoin rakastanut. Mutta ennenkuin hðn pððsi selville huomiostaan, oli nðky haihtunut. Ja kun hðn sitten kiihtyen ajeli sitð takaa eikð saanut kiinni, niin kuuli hðn yhtðkkið erðstð sivua kððntðessððn tarinan, jonka Olivier Jeannin oli kertonut hðnelle joku pðivð ennen kuolemaansa... Christophe joutui aivan pððstð py—rðlle. Hðn juoksi kirjan kustantajan luokse ja kysyi runoilijan osotetta. Sitð kieltðydyttiin ilmoittamasta, kuten tapa vaatii. Christophe suuttui. Se ei auttanut. Viimein pðlkðhti hðnen pððhðnsð, ettð ehkðpð hðn saisi tarvitsemansa tiedon osoitekalenterista. Hðn l—ysikin siitð osoitteen, ja heti paikalla lðhti hðn kirjailijan luokse. Milloin hðn tahtoi jotain, ei hðn koskaan malttanut hetkeðkððn odottaa. Kortteli Batignolles, siellð talon ylimmðssð kerroksessa. Useita ovia yhteiseen eteiskðytðvððn. Christophe naputti oveen, jota hðnelle oli neuvottu. Aukeni viereinen ovi. Muuan nuori nainen, ei mitenkððn kaunis, -- hyvin ruskeaverinen, hiukset otsalla, ihonvðri samea, kasvot hermostuneet, silmðt vilkaseleiset, -- kysyi, mitð hðn tahtoi, ja nðytti epðluuloiselta. Christophe selitteli, ketð hðn oli tullut tapaamaan, ja kun uudestaan kysyttiin, ilmoitti nimensð. Nainen tuli nyt huoneestaan ja aukaisi toisen oven, avaimella, joka oli hðnen hallussaan. Mutta hðn ei vienyt Christophea heti sisððn. Hðn pyysi vierasta odottamaan kðytðvðssð, ja pujahti yksinððn sisððn, sulkien oven hðnen nenðnsð edessð. Viimein pððsi Christophe tuohon nðin vartioituun asumukseen. Hðn meni huoneen lðpi, joka oli melkeinpð tyhjð ja jota kðytettiin nðhtðvðsti ruokasalina: siellð oli ainoastaan muutamia vanhoja ja rikkonaisia huonekaluja; uutimettoman ikkunan edessð viserteli kymmenkunnan pikkulintua hðkissð. Taemmassa kamarissa loikoi kuluneella sohvalla mies. Hðn nousi nyt yl—s ottamaan Christophea vastaan. Nuo laihtuneet kasvot, joille sielu loi hohdettaan, nuo sametinpehmeðt, kauniit silmðt, joissa paloi kuumeinen tuli, ja pitkðt ðlykkððt kðdet, ruma ruumis, kðheðltð soiva ððni: Christophe tunsi heti paikalla... Emmanuelin! Sen sairaan pikku ty—lðisen, joka oli ollut tahtomattaan syypðð... My—skin Emmanuel kavahti yhtðkkið pystyyn ja tunsi Christophen. He eivðt puhuneet kotvaan mitððn. Molemmat nðkivðt he sillð hetkellð Olivier Jeanninin... He eivðt saaneet edes annetuksi toisilleen kðttð. Emmanuel oli ponnahtanut askeleen taapðin. Nyt, vielð kymmenen vuoden pððstð, nousi entinen salainen kauna, vanha kateus, jota hðn oli tuntenut Christophea kohtaan, esille hðnen vaistoelðmðnsð epðselvðstð syvyydestð. Emmanuel seisoi siinð epðluuloisena ja vihamielisenð. -- Mutta kun hðn nðki, miten liikutettu Christophe oli, ja luki jo hðnen huuliltaan sen nimen, jota he kumpikin ajattelivat: "Olivier...", niin voitti tunne hðnet: hðn heittðytyi Christophen avattuun syliin. Emmanuel kysyi: -- Minð tiesin, ettð te olitte Parisissa. Mutta kuinka te saatoitte l—ytðð minut? Christophe vastasi: -- Minð luin teidðn viimeisen kirjanne; sen rivien alta kuulin _hðnen_ ððnensð. -- Niink—? sanoi Emmanuel; ettð te siis sen tunsitte? Kaikesta, mitð nyt olen, olen hðnelle kiitollisuuden velassa. (Hðn ei millððn muotoa lausunut Olivier Jeanninin nimeð.) Tuokion kuluttua hðn jatkoi synkentyneenð: -- Hðn piti teistð enemmðn kuin minusta. Christophe hymyili: -- Se, joka rakastaa paljon, ei tiedð, mikð on enempi, mikð vðhempi; hðn antaa kaikkensa niille, joita hðn rakastaa. Emmanuel katsahti Christopheen; hðnen itsepðisten silmiensð vakavan traagilliseen katseeseen syttyi yhtðkkið syvðsti lempeð hohde. Hðn otti Christophea kðdestð ja pyysi hðntð istumaan viereensð sohvalle. He kertoivat toisilleen elðmðnsð vaiheita. Neljðntoista ja viidenkolmatta ikðvuoden vðlillð oli Emmanuel yrittðnyt jos jonkinlaisia ammatteja: hðn oli ollut latojana, verhoilijana, kiertðvðnð kaupustelijana, kirjakauppojen asiamiehenð, asianajajain kirjurina, erððn valtiomiehen sihteerinð, sanomalehtimiehenð... Kaikissa nðissð ammateissa hðn oli keksinyt tilaisuuksia opiskelemiseen yhð ja alinomaa; joskus hðn oli saanut tukea kunnon ihmisiltð, joita tuon pikku olennon tarmo hðmmðstytti; mutta enimmðkseen hðn oli joutunut sellaisten kynsiin, jotka kðyttivðt hðnen k—yhyyttððn ja lahjojaan vððrin. Pahimmistakin kokemuksistaan hðn oli rikastunut ja lðpðissyt ne pahasti katkeroitumatta, joskin yhð huonontuvalla terveydellð. Hðnen erikoinen taipumuksensa muinaisiin kieliin (se ei ole kovinkaan harvinaista ranskalaisen rodun keskuudessa, rodun, jonka vereen humanistiset traditsionit ovat sy—pyneet) oli hankkinut hðnelle erððn vanhan hellenisoivan papin suopeuden ja tuen. Nðmð kielitutkimukset, joita hðnellð ei ollut aikaa kehittðð kovin pitkðlle, opettivat hðnet ðlylliseen kuriin ja neuvoivat hðnelle tyylið. Siksi oli Emmanuel, tuo aivan kansan pohjasakasta kohonnut mies, jonka koko sivistys oli omatekoista, sattumalta saatua ja tðynnð hirveitð aukkoja, saavuttanut niin erinomaisen sanallisen ilmaisukyvyn, sellaisen taidon ajatuksen muotohallintaan, ettei nuori porvaristo pððse moiseen kymmenvuotisellakaan yliopistokasvatuksella. Emmanuel piti tðtð Olivier Jeanninin hyvðnð ty—nð hðntð kohtaan. Mutta oikeastaan olivat muut auttaneet hðntð tehokkaammin siinð suhteessa kuin Olivier, joskin se sðkene, joka sytytti hðnen sieluunsa ikuisesti palavan tulen, oli lðhtenyt Olivier Jeanninista. Toiset olivat ainoastaan kaataneet —ljyð lamppuun. Emmanuel sanoi: -- Minð aloin ymmðrtðð hðntð vasta siitð ajasta, jolloin hðn lðhti pois. Mutta kaikki, mitð hðn oli sanonut, oli mennyt olemukseeni. Hðnen valonsa ei ole hylðnnyt koskaan minua. Emmanuel puhui elðmðnty—stððn, siitð tehtðvðstð, jonka Olivier oli jðttðnyt hðnelle perinn—ksi, kuten Emmanuel pyhðsti uskoi: ranskalaisten voimien herððmisestð, sen sankarillisen idealismin syttymisestð, jonka airut Olivier oli ollut; tðmðn ihanteellisuuden kaikuvaksi ððneksi tahtoi Emmanuel tulla, ððneksi, joka kuuluisi yli kamppailun ja soittaisi lðhenevðð voittoa; hðn lauloi yl—snousseen rotunsa epopeiaa. Emmanuelin runot olivat hðnen rotunsa luonteenomaista luomaa, tuon omituisen rodun, joka on kautta vuosisatojen sðilyttðnyt voimakkaan kelttilðisen aroominsa, pitðen samalla merkillisenð ylpeytenððn pukea ajatuksensa muinaisen roomalaisen valloittajan jðttðmððn asuun ja hðnen mððrððmðnsð lakeihin. Niissð runoissa tapasi puhtaana koko gallialaisen rohkeuden, sankarillisen jðrjen ja ironian hengen, tuon sekoituksen kerskailua ja huimapðisyyttð, joka sai aikoinaan miehet tempaisemaan parrasta Rooman senaattoreja, ry—stðmððn Delphoin temppelið ja singauttamaan nauraen heittokeihððnsð pðin taivasta. Mutta tietysti oli tðmðn pienen parisilaisen suutarin tðytynyt ruumillistuttaa intohimonsa muinaisten, kaksituhatta vuotta sitten kuolleiden sankarien ja Kreikan jumalien hahmoon, aivan niinkuin aikoinaan olivat tehneet hðnen peruukkipðiset ammatti-isðnsð ja niinkuin varmaankin hðnen jðlkelðisettðkin tekevðt. Omituinen kansallisvaisto, jolla on oma varmuutensa: kun ranskalainen sijoittaa ajatuksensa menneiden vuosisatojen jðttðmiin py—rðn uurteisiin, tietðð hðn siten ohjaavansa nuo ajatuksensa vuosisatojen turvaan. Tðllainen klassillisen muodon pakko antoi Emmanuelin intohimoille sitðkin kiivaampaa purkautumisvoimaa. Olivier Jeanninin tyyni luottamus Ranskan kohtaloihin oli muuttunut hðnen pikku suojatissaan palavaksi uskoksi, joka himoitsi tekoja ja oli varma voitosta. Emmanuel tahtoi sitð voittoa, hðn nðki sen, hðn tervehti riemuin sitð. Haltioituneella uskollaan ja optimismillaan oli hðn innostuttanut ranskalaisen yleis—n. Hðnen kirjansa oli ollut yhtð tehokas kuin suuri aseellinen taistelu. Hðn oli murtanut aukon epðilyksen ja pelon rintavarustuksiin. Koko nuori polvi oli rynnðnnyt hðnen perðstððn siihen aukkoon, pðin uusia kohtaloita... Emmanuel vilkastui puhuessaan; hðnen silmðnsð hehkuivat, hðnen kelmeille poskilleen syttyi punaisia lðikkið, hðnen ððnensð tuli kimeðksi. Christophe ei saattanut olla huomaamatta, minkðlainen vastakohta oli tðmðn kuluttavan tulen ja sen surkean ruumiin vðlillð, jota se tuli poltti. Hðnestð tuntui katkeralta kohtalon ivalta, ettð tðmð tarmon laulaja, runoniekka, joka ylisti reippaan urheilun, toiminnan ja sodan sukupolvea, osasi kðydð tuskin askeltakaan hengðstymðttð, oli pidðttyvðinen ruokaan ja juomaan nðhden, noudatti ylen tarkkaa elðmðnjðrjestystð, joi ainoastaan vettð, ei voinut tupakoida, eli ilman rakastajattaria. Hðnessð hehkuivat kaikki intohimot, mutta huono terveys oli pakottanut hðnet surkeaan asketismiin. Christophe katseli Emmanuelia; ja hðn tunsi hðntð kohtaan sekð ihailua ettð veljellistð sððlið. Hðn ei suinkaan tahtonut mielialaansa ilmaista; mutta varmaankin nðkyi se kuitenkin hðnen silmistððn, tahi oli sitten Emmanuel, jonka povessa kirveli ainainen avoin haava, nðkevinððn Christophen katseessa sððlið, mitð hðn vihasi vielðkin enemmðn kuin vihaa. Sillð Emmanuelin innostus lamaantui yhtðkkið. Hðn herkesi puhumasta. Turhaan koetti Christophe enðð saada hðntð luottavaksi. Emmanuelin sielu oli sulkeutunut. Christophe huomasi loukanneensa Emmanuelia. Vihamielistð hiljaisuutta kesti kauan. Christophe nousi paikaltaan. Emmanuel saattoi hðntð sanaakaan virkkamatta ovelle. Hðnen kðyntitavastaan huomasi hðnen sairautensa; hðn tiesi sen; hðn koetti ylpeðsti olla siitð vðlinpitðmðt—n, mutta kumminkin hðn ajatteli, ettð Christophe katseli hðntð, ja hðnen katkeruutensa vain kasvoi. Juuri kun Emmanuel puristi kylmðsti vieraansa kðttð ja hyvðsteli hðntð, soitti ovikelloa muuan nuori ja hienosti puettu nainen. Hðnen seuralaisenaan oli joku vaativa keikari, jonka Christophe tunsikin ulkonð—ltð, sillð hðn oli nðhnyt hðnet ensimðisinð teatteri-iltoina: aina hymy huulilla, lavertelemassa, tervehtimðssð tuttaviaan kðttððn vilkuttamalla, suutelemassa naikkosten kðpðlið ja heittelemðssð orkesteripaikaltaan maireita hymyjð katsomon perille asti; koska Christophe ei tiennyt hðnen nimeððn, oli hðn mielessððn antanut hðnelle nimen "h—lm—". -- H—lm— ja hðnen naistoverinsa hy—kkðsivðt heti, kun nðkivðt Emmanuelin, hðnen kimppuunsa, kutsuivat hðntð "rakkaaksi mestarikseen" ja kukkuroivat hðnet kaikenlaisilla tutunomaisen tungettelevilla tunteenpurkauksilla. Christophe kuuli poistuessaan Emmanuelin vastaavan kuivalla ððnellð, ettei aika ollut vieraille soveltuva, sillð hðnellð oli ty—tð. Christophe ihaili Emmanuelin erinomaista kykyð olla epðmiellyttðvð. Hðn ei tiennyt, mistð syystð Emmanuel oli niin yrmeð ja j—r— noille rikkaille hienostelijoille, jotka tðten tulivat lahjoittamaan hðnelle oikeinpa hienoja ja lðhentelevið visiittejððnkin: heiltð riitti kyllð kauniita fraaseja ja ylistyksið, mutta Emmanuelin k—yhyyden vaivojen helpottamista he ajattelivat yhtð vðhðn kuin ennen muinoin Cesar Franckin kuuluisat ystðvðt: eivðt hekððn koettaneet vapauttaa hðntð pianotunneista, joita hðnen oli pakko antaa kuolinpðivððnsð asti. Christophe kðvi sitten useampia kertoja Emmanuelin luona. Hðn ei saanut seurustelua enðð lðheskððn niin vðlitt—mðksi kuin se oli ollut ensimðisellð kðynnillð. Emmanuel ei nðyttðnyt yhtððn iloitsevan hðnen tulostaan, ja hðn pysyttelihe epðluuloisen hillittynð. Joskus ainoastaan sai hðnelle luonteenomainen avomielisyyden kaipuu vallan hðnessð; Christophen sanat vapisuttivat hðntð jonkin kerran hðnen olemuksensa pohjiin asti; silloin hðn heittðytyi hetkellisen entusiastisen luottamuksensa lumoihin; ja hðnen idealisminsa valaisi silloin hðnen salatun sielunsa pauhaavan runouden salamoilla. Sitten hðn yhtðkkið suistui alas innostuksensa korkeudesta; hðn jðykistyi ja oli itsepintaisesti vaiti; ja Christophella oli jðlleen edessððn vihamies. Monenmoiset seikat erottivat heitð. Ikðero ei ollut niistð vðhðpðt—isin. Christophen kehitys lðheni tðyttð tietoisuutta ja tðydellistð itsensð hillitsemistð. Emmanuel eli vielð muuttumiskaudessa ja oli kaoottisempi kuin Christophe oli koskaan ollut. Hðnen luonteensa omalaatuisuus johtui sen ristiriitaisista aineksista, jotka olivat keskenððn ainaisessa taistelussa: niitð luonteen piirteitð oli voimakas stooalaisuus, joka koetti painaa atavististen himojen repimðð kokonaisuutta ikeensð alle, -- (olihan hðn alkohoolin turmeleman isðn ja prostitueeratun naisen poika); -- hillit—n mielikuvitus, joka nousi kapinaan terðksistð tahtoa vastaan; suunnaton itsekkyys ja yhtð suunnaton rakkaus toisia ihmisið kohtaan, -- eikð koskaan voinut arvata, itsekkyysk— vai rakkaus milloinkin voitti --; sankarillinen idealismi ja niin sairaloinen kunniannðlkð, ettð se sai hðnet aina levottomuudella ajattelemaan toisia, hðntð etevðmpið. Hðn oli kyllð syvðsti aatteellinen ja riippumaton kuten Olivier ja omaa etuaan katsomaton kuten hðn, ja mestaristaan voitollakin rahvasmaisen elinvoimaisuutensa puolesta, joka ei tuntenut mitððn inhoa toimintaa kohtaan; samoin hðn oli runollisilta lahjoiltaankin hðntð etevðmpi, ja karkea kuori suojeli hðntð hyvin kaikenlaiselta kyllðstymiseltð. Mutta Antoinetten veljen kuulautta ei hðnessð sensijaan lðheskððn ollut. Hðnen luonteensa oli turhamainen, rauhaton; ja hðnen sielunsa sekaisuutta lisðsivðt nyt vielð hðnen lðhimpðnsðkin. Emmanuel eli nðet riitaista yhdyselðmðð erððn nuoren naisen kanssa, joka oli hðnen seinðnaapurinaan: sen naisen, joka oli ottanut Christophen Emmanuelin luona ensi kerralla vastaan. Hðn rakasti Emmanuelia ja vaali hðntð mustasukkaisen hellðsti, hoiti hðnen taloutensa, kopioi hðnen kirjoituksiaan, kirjoitti hðnen sanelunsa mukaan. Hðn ei ollut kaunis, ja intohimojen raatelema sielu oli hðnellð elðmðn taakkana. Hðn oli kansanlapsi, oli ollut kauan ty—lðisenð erððssð pahvituotetehtaassa ja sitten postivirkailijana. Hðnen lapsuutensa oli mennyt Parisin k—yhien ty—lðisten tavallisissa tukehduttavissa oloissa: tehtaissa, joissa ruumiit ja sielut sullotaan sekaisin, jossa pðivðt ovat nððnnyttðvðð ty—tð kaikenkarvaisten toverien parissa, ei ilmaa, ei hiljaisuutta, ei saa koskaan olla yksinððn, mahdotonta koota itseððn, suojata oman sydðmensð pyhðkk—ð. Tytt— oli ylpeð henki; hðnen sielunsa pohjalla piili uskonnollisen palava ja sekava totuuden-ihanteen kaipuu; hðn oli turmellut silmðnsð kopioimalla —isin, ja useinkin ilman lamppua ja kynttilðð, pelkðstððn kuunvalossa, "Kurjia", Hugon _Les MisÕrables_-romaania. Hðn sattui kohtaamaan Emmanuelin aikana, jolloin runoilija oli vielðkin onnettomampi kuin hðn, sairas ja aivan ilman toimeentulon mahdollisuuksia; hðn oli silloin omistautunut ruumiineen ja sieluineen Emmanuelille. Tðmð intohimo oli tyt—n ensimðinen ja ainoa rakkaus. Hðn antautuikin siihen oikealla nðlkðisen kiihkolla. Hðnen tunteensa oli Emmanuelille hirvittðvð rasitus, sillð hðnen sydðmellððn ei ollut antaa niin paljon kuin se puolestaan sai vastaanottaa. Tyt—n uskollisuus liikutti hðntð; hðn tiesi, ettð tuo nainen oli hðnen parhain ystðvðnsð, ainoa olento, jolle hðn oli kaikki kaikessa ja joka ei voinut elðð ilman hðntð. Mutta juuri se tieto painoi hðntð raskaana taakkana. Emmanuel tarvitsi vapautta, hðnen tarvitsi saada olla yksin; hðnestð oli tuskastuttavaa, ettð nuo silmðt kerjðsivðt hðneltð alinomaa hellðð katsetta; Emmanuel puhutteli hðntð usein tylysti, hðnen teki mielensð sanoa hðnelle: "Mene matkaasi!" Emmanuelia kiusasi hðnen rumuutensa ja hðnen oikulliset tunteenpuuskansa. Vaikka Emmanuel oli nðhnyt niin vðhðn ylhðis—ð, ja vaikka hðn sitð oli halveksivinaankin, -- sillð hðn kðrsi, kun tiesi olevansa sen rinnalla ruma ja naurettava, -- niin oli hðn herkkð kaikelle hienolle, ja hðntð viehðttivðt vallasnaiset (oi, heidðn tunteensa Emmanuelia kohtaan olivat todellisuudessa samanlaisia kuin Emmanuelin tðtð hðnen oikeaa ystðvðtðrtððn; mutta sitð seikkaa ei Emmanuel aavistanut). Hðn koetti kohdella ystðvðtðrtððn hellyydellð, jota hðnellð ei pohjaltaan ollut tahi jota ainakin ohimenevðt vihanpuuskat vðkistenkin synkensivðt. Hðnen ei onnistunut niitð puuskiaan hillitð; hðnen rinnassaan oli jalo sydðn, joka tahtoi kiihkeðsti tehdð hyvðð, mutta my—skin vðkivaltainen demooni, joka osasi tehdð pahaa. Tðllainen sisðllinen taistelu ja tietoisuus, ettei hðn saisi sitð koskaan loppumaan, tekivðt Emmanuelin vaiteliaan ðrtyneeksi, ja siitð ðrtyneisyydestð sai my—skin Christophe nyt osansa. Emmanuel ei voinut mitððn sille, ettð Christophe oli hðnestð vastenmielinen; siihen oli kaksikin eri syytð: toinen oli hðnen vanha kateutensa (tuo hðnen lapsuudenaikainen intohimonsa: sellaisesta jðð ihmiseen aina jðljelle jokin yleinen sðvy, vaikkapa hðn olisikin itse asian jo unohtanut); toisena syynð oli Emmanuelin tulinen natsionalismi. Hðnelle oli Ranska kaikkien jalojen aatteitten ruumiillistunut ilmi—: oikeuden, sððlin, inhimillisen veljeyden, kaiken, mistð hðnen aikansa parhaat olivat uneksineet. Hðn ei asettanut sitð muun Europan vastakohdaksi, ei viholliseksi, jonka menestys kasvaa toisten kansojen raunioista; hðn asetti sen noiden kansojen johtajaksi, ikððnkuin lailliseksi hallitsijaksi, joka valtikoi kaikkien yhteiseksi hyvðksi; Ranska oli hðnelle ihanteen miekka, ihmissuvun yhteisen rintaman sivusmies. Hðn olisi mieluummin kuollut kuin nðhnyt Ranskan tekevðn vððryyttð. Mutta hðn ei voinut aavistaa ihanteessaan olevan mitððn heikkouksia. Hðn oli tðydellisesti ranskalainen, sydðmeltððn ja kulttuuriltaan, yksinomaan ranskalaisten traditsionien sy—vyttðmð, traditsionien, joiden oikeutusta hðnen ranskalainen vaistoelðmðnsð ei voinut epðillð. Hðn vðheksyi, aivan rehellisesti kyllð, muukalaista ajatustapaa ja suhtautui siihen halveksivan alentuvaisesti, -- olipa ðrtynytkin, ellei muukalainen tyytynyt hðnelle suotuun n—yryyttðvððn asemaan. Christophe nðki kaiken tðmðn hðnessð, mutta kun hðn oli vanhempi ja enemmðn elðmðn kokemuksia saanut, ei hðn siitð vðlittðnyt. Niin loukkaavaa kuin tuollainen rotuylpeys olikin, ei se Christopheen pystynyt; olihan se vain lapsenrakkauden kuvitelmien kaunis ilmaus, eikð Christophe tahtonut suinkaan tuomita mitððn pyhið tunteita, vaikkapa ne olisivat menneetkin liiallisuuksiin. Ja onhan muuten kansojen turhamaisesta uskosta oman kutsumuksensa pyhyyteen koko ihmisyydelle vain suurta etua. Kaikesta, mikð vieroitti hðntð Emmanuelista, oli hðnelle ainoastaan yksi seikka sietðmðt—n: Emmanuelin ððni, joka kohosi joskus ððrimðisen kimeððn sðvyyn. Christophen korva kðrsi siitð hirveðsti. Hðn ei aina voinut olla irvistðmðttð suutaan kuullessaan sitð. Hðn koetti salata mielialansa Emmanuelilta. Koetti kuulla itse musiikkia, eikð soittokonetta. Sðteilihðn sairaasta runoilijasta niin paljon sankarillisuuden kauneutta, kun hðn puhui haltioituneena hengen voitoista, -- noista toisten ja toisenlaisten voittojen edeltðjistð, -- ilmojen valloituksista, "lentðvðstð Jumalasta", joka kohotti joukot ja vei niinkuin Betlehemin tðhti ne innosta autuaina mukanaan kaukaisuuden ððriin, joissa Ranskaa odotti lðheinen _revanche_! Nðiden elðmðntarmon visionien loisto ei estðnyt Christophea huomaamasta vaaraa, johon tðllainen vðkirynnðkk— johti, eikð kuulemasta tðmðn uuden marseljeesin yhð kasvavaa pauhua. Hðn ajatteli, hiukan ironisesti, (kaipaamatta menneisyyttð tahi pelkððmðttð tulevaisuutta), ettð sitð laulua seuraisi kaiku, jota laulaja itse ei vielð aavistanutkaan, ja ettð tulisi pðivð, jolloin ihmiset pitðisivðt _Markkinatorin_ aikoja parempina kuin nykyistð aikaa... Silloin ajateltaisiin: Kuinka vapaita noina aikoina sittenkin oltiin! Todellista vapauden kulta-aikaa! Koskaan ei enðð saataisi sitð takaisin. Maailma kulki voiman, terveyden, miehekkððn puuhan aikakautta kohti, ehkðpð kunniankin, mutta kovan auktoriteetin ja ahtaan jðrjestyksen kahleisiin. Miten me ihannoimmekaan entisið rauta-aikojamme, klassillisuuden aikoja! Suuret klassilliset ajat, -- Ludvig XIV tai Napoleon, -- nðyttðvðt meistð kaukaa katsoen ihmisyyden huipuilta. Ja ehkðpð on kansamme niinð aikoina voitokkaimmin toteuttanut valtio-ihanteensa. Mutta kysykððmmepð silloisilta sankareilta, mitð he ajastaan arvelevat! Ystðvðnne Nicolas Poussin muutti elðmððn ja kuolemaan Roomaan; hðn oli tukehtua Ranskassa. Ystðvðnne Pascal ja Racine sanoivat maailmalle jððhyvðiset. Ja kuinka monet muut suurimmista elivðt silloin kaikesta tðydelleen syrjðssð, epðsuosiossa ja sorrettuina! Yksinpð sellainenkin kuin MoliÒre oli usein katkeroitunut. -- Mitð tulee teidðn jumaloimaanne Napoleoniin, jota te niin kaipaatte, isðnne eivðt nðy aavistaneen hðnen heille antamansa onnen suuruutta; eikð itse antajakaan ollut totuudesta epðtietoinen; hðn tunnusti, ettð kun hðn katoaisi, niin maailma huokaisisi helpotuksesta: "Ohhoi!"... Minkðlainen erðmaa olikaan _Imperatorin_ ympðrillð aatteisiin nðhden! áðrett—mðllð hietikolla afrikalainen aurinko... Christophe ei ilmaissut nðitð mietteitððn. Kun hðn oli sattunut niihin vihjaisemaankin, joutui Emmanuel vimman valtaan; eikð Christophe silloin uudistanut yritystððn. Mutta vaikka hðn sðilyttikin ajatuksensa ominaan, tiesi Emmanuel kuitenkin, mitð hðn ajatteli. Ja vielð selvemmin hðn jollakin epðmððrðisellð tavalla tunsi, ettð Christophe oli hðntð kaukonðk—isempi. Ja se ðrsytti hðntð yhð enemmðn. Nuoret eivðt anna vanhemmille veljilleen anteeksi, ettð nðmð pakottavat heitð nðkemððn, minkðlaisia he ovat kahdenkymmenen vuoden pððstð. Christophe arvasi hyvin Emmanuelin tunteet, ja hðn ajatteli itsekseen: -- Hðn on oikeassa. Pitðk——n kukin uskonsa. Tðytyy saada uskoa siihen, mitð uskoo. Jumala varjelkoon minua jðrkyttðmðstð hðnen vahvaa luottamustaan tulevaisuuteen! Mutta yksinpð Christophen lðsnðolokin hðiritsi Emmanuelia. Kun kaksi persoonallisuutta joutuu yhteen, painaa heistð aina toinen toista alleen, vaikka kumpikin koettaisi hðlventðð mahdollisimman paljon omaa vaikutustaan. Ja kukistettu tuntee silloin aina n—yryytetyn kaunaa. Emmanuelin ylpeys kðrsi Christophen kokemusten ja luonteen ylemmyydestð. Ja ehkðpð yritti Emmanuel vaistomaisesti ainoastaan torjua rakkautta, joka hðnessð kasvoi Christophea kohtaan... Emmanuel tuli yhð jðykemmðksi ja aremmaksi. Hðn lukitsi Christophelta ovensa. Hðn ei vastannut hðnen kirjeisiinsð. -- Christophen tðytyi tyytyð olemaan tapaamatta hðntð. Oli tullut heinðkuun alku. Christophe pððtteli, ettð nðmð muutamat Parisissa oleskelun kuukaudet olivat antaneet hðnelle paljon uusia aatteita, mutta vðhðn ystðvið. Loistavia ja samalla naurettavia voittoja: ei ollut liioin ilahduttavaa nðhdð omaa kuvaansa, teoksiaan, keskolaisten ðlyjen heikontamana tahi irvikuvaksi vððntðmðnð. Ja ne, joiden ymmðrtðmyksestð hðn olisi pitðnyt, eivðt tunteneet sympatiaa hðntð kohtaan; he eivðt vðlittðneet hðnen lðhentymisyrityksistððn; hðn ei voinut heihin yhtyð, vaikka hðn olisikin kannattanut heidðn toiveitaan, tahtonut olla heidðn liittolaisensa; tuntui siltð kuin heidðn itserakkautensa olisi levottomana kieltðytynyt hðnen ystðvyydestððn ja pitðnyt hðnet mieluummin vihamiehellð. Lyhyesti sanoen: hðn oli antanut oman sukupolvensa virran vierið ohitseen, sen mukana liikkumatta; eikð uuden polven virta nyt huolinut hðnestð. Hðn oli joutunut yksikseen, mitð seikkaa hðn ei kummastellutkaan, koska hðn oli koko ikðnsð tottunut elðmððn niin. Mutta nyt, tðmðn uuden yrityksen jðlkeen, oli hðn mielestððn saanut tðyden oikeuden palata sveitsilðiseen erakkomajaansa ja ryhtyð siellð toteuttamaan erðstð ty—tð, joka oli vðhitellen hðnen mielessððn selventðnyt. Sikðli kuin hðn vanheni, vaivasi hðntð yhð enemmðn kaipuu asettua tuohon kotimaahansa. Hðn ei tuntenut siellð enðð ketððn, ja hðn uskoi, ettð hðn tapaisi siellð hengenheimolaisia vielðkin vðhemmðn kuin tðssð hðnelle vieraassa kaupungissa; mutta olihan Sveitsi toki hðnen kotimaansa: niiltð, jotka ovat meidðn vertamme, emme vaadi, ettð heidðn on ajateltava samaan tapaan kuin me; heidðn ja meidðn vðlillðmme on tuhansia salaisia yhdyssiteitð; vaistot ovat oppineet lukemaan samaa taivaan ja maan kirjaa, sydðmemme puhuvat samaa kieltð. Christophe kertoi iloisella tavalla nðistð pettymyksistððn Grazialle ja ilmaisi hðnelle aikeensa lðhteð takaisin Sveitsiin; leikkið laskien pyysi hðn hðneltð lupaa saada poistua Paasista ja ilmoitti matkustavansa sieltð seuraavalla viikolla. Mutta kirjeen, loppuun tulikin sitten seuraava _post-scriptum_: "Olen nyt muuttanut pððt—kseni. Lðht— on lykðtty." Christophe luotti Graziaan tðydellisesti kaikissa asioissaan; hðn paljasti hðnelle aina syvimmðtkin salaisuudet. Ja kuitenkin oli hðnen sydðmessððn erðs pohjukka, mihin hðn ei laskenut ketððn muita kuin itsensð: se oli ne hðnen muistonsa, jotka eivðt olleet pelkðstððn hðnen omiaan, vaan niidenkin, joita hðn oli muinoin rakastanut. Niinpð hðn ei ollut hiiskunut Grazialle mitððn Olivier Jeanninia koskevaa. Sellaista salaamista ei hðn tehnyt tieten taiten. Sanat eivðt pððsseet hðnen suustaan, jos hðn aikoi puhua Grazialle tuosta ystðvðstððn. Eihðn Grazia ollut Olivier Jeanninia tuntenut... Sinð aamuna, jolloin Christophe kirjoitti ystðvðttðrelle tðtð kirjettð, tultiin kolkuttamaan hðnen oveensa. Hðn meni avaamaan, ja nurisi, ettð hðntð hðirittiin. Jokin nuori, noin neljðn-, viidentoista vuoden ikðinen poika kysyi, oliko monsieur Krafft tavattavissa. Christophe pyysi tulijaa ðkððntyneenð sisððn. Poika oli vaaleaverinen, silmðt siniset, piirteet hienot; hðn ei ollut kovin kookas, vartalo hento ja pysty. Hðn seisoi hetken Christophen edessð mitððn puhumatta, hiukan hðmillððn. Mutta nopeasti hðn siitð selvisi ja loi Christopheen kirkkaat silmðnsð ja katseli hðntð tarkastelevasti. Christophe hymyili katsoessaan noita kauniita kasvoja; ja poikanenkin hymyili silloin. -- No, virkkoi Christophe, mitð te nyt tahdotte? -- Minð tulin, alkoi poika... (Hðn sekautui uudestaan, punastui ja oli vaiti.) -- Kyllðhðn nðen, ettð tulitte, nauroi Christophe; mutta mitð varten tulitte? Katsokaa nyt minuun, pelkððttek— te minua? Poika hymyili jðlleen, pudisti pððtðnsð ja vastasi: -- En pelkðð. -- Hyvð! No, sanokaahan nyt ensin, kuka olette. -- Olen... yritti poika jðlleen. Hðn keskeytti taas. Hðnen katseensa, joka kierteli uteliaana pitkin huonetta, oli huomannut uunin reunalla Olivier Jeanninin valokuvan. Christophe silmðili vaistomaisesti sinne, minne poikakin. -- No niin, rohkeasti vaan! huudahti Christophe. Poika sanoi: -- Minð olen hðnen poikansa. Christophe hðtkðhti; hðn ponnahti tuoliltaan, tempasi pojan kaksin kðsin luokseen ja veti hðnet rintaansa vasten; hðn vaipui takaisin paikalleen ja pusersi hðntð syliinsð; heidðn kasvonsa koskivat melkein toisiinsa, ja Christophe katseli poikaa ja hoki: -- Pikkuiseni... rakkaani... Yhtðkkið hðn taittui pojan ohimoihin kaksin kðsin, ja suuteli hðntð otsalle, silmiin, poskille, nenððn, hiuksiin. Poika sðikðhti ja tuli nðin rajusta tunteenpurkauksesta noloksi ja vetðytyi irti hðnen kðsistððn. Christophe pððsti hðnet. Hðn kðtki kasvonsa kðsiinsð, hðn painoi otsansa seinðð vasten ja seisoi hetken niin. Poika oli perðytynyt toiselle puolelle huonetta. Christophe kohotti pððtðnsð. Hðnen kasvonsa olivat nyt rauhoittuneet; hðn katseli poikaa, hellð hymy huulillaan: -- Minð sðikðytin sinut, sanoi hðn. Anna anteeksi... Nðetk—s, minð rakastin hðntð niin paljon. Poika oli vaiti ja yhð arka. -- Miten sinð olet hðnen nðk—isensð! huudahti Christophe... Ja kuitenkaan en olisi sinua tuntenut. Mikð tehneekððn toiseksi? Hðn kysyi: -- Mikð on nimesi? -- Georges. -- Aivan niin. Muistan nyt. Christophe-Olivier-Georges... Miten vanha olet? -- Neljðtoista vuotta. -- Neljðtoista vuotta! Niin kauanko siitð jo on?... Se on minusta niinkuin eilinen pðivð, -- tai niinkuin pitkien aikakausien y—... Kuinka sinð oletkin hðnen nðk—isensð! Samat kasvojen muodot. Samat, ja kuitenkin toiset. Sama silmien vðri, eivðtkð kuitenkaan samat silmðt. Sama hymy, sama suu, eikð silti sama ððnensointu. Sinð olet voimakkaamman nðk—inen, ryhtisi parempi. Kasvosi tðytelððmmðt, mutta punastut aivan kuin hðn. Tule istumaan tðnne, niin jutellaan. Kuka sinut lðhetti minun luokseni? -- Ei kukaan. -- Itsestðsik— sinð siis tulit? Miten sinð minut tunsit? -- Olen kuullut puhuttavan teistð. -- Kuka on puhunut? -- áiti. -- Niink—! huudahti Christophe. Tiesik— hðn, ettð sinð lðhdit luokseni. -- Ei. Christophe oli hetkisen vaiti; sitten hðn kysyi: -- Missð te asutte? -- Parc Monceaun lðhist—llð. -- Tulitko sieltð jalkaisin? Niink—? Siinð on patikoimista. Taidatpa olla vðsynyt. -- Minð en ole vðsynyt milloinkaan. -- Kas vaan! Nðytðpðs kðsivarsiasi. (Christophe tunnusteli hðnen kðsivarsiaan.) Sinðpð olet luja miehenalku... Ja mikð sinut sai tulemaan minua katsomaan? -- Se, ettð isð piti teistð enemmðn kuin kenestðkððn. -- Niink— _hðn_ sinulle sanoi? (Tðmðn lauseensa Christophe oikaisi:) -- áitisik— sinulle on niin sanonut? -- áiti. Christophe hymyili mietteissððn. Hðn ajatteli: "Hðnkin, Jacqueline... Miten he kaikki rakastivat hðntð! Miksi he eivðt sitten rakkauttaan hðnelle nðyttðneet?..." Christophe jatkoi: -- Minkð tðhden sinð tulit vasta nyt? -- Minð halusin tulla jo ennemmin. Mutta luulin, ettð te ette tahtoisi minua nðhdð. -- Minðk—! -- Viikkoja sitten nðin teidðt Chevillardin-konserteissa; olin siellð ðitini kanssa, muutaman tuolirivin pððssð teistð; minð tervehdin teitð; te katsoitte aivan lðvitseni ja rypistitte kulmianne, ette vastannut minulle. -- Minðk— katsoin muka sinuun?... Rakas poikaseni, mitð sinð ajattelet?... Minð en sinua nðhnyt. Silmðni ovat heikontuneet. Siitð syystð minð vain rypistelen kulmiani... Niink— pahaksi minua luulit? -- Minð luulen, ettð te voitte olla _my—skin_ paha, jos tahdotte. -- Niink— arvelet? sanoi Christophe. No, jos luulit, etten minð tahtonut sinua nðhdð, niin kuinka uskalsit nyt tulla luokseni? -- Siksi, ettð minð tahdoin nðhdð teitð. -- Entðpð jos olisin ajanut sinut ulos? -- Minð en olisi antanut itseðni ajaa. Georges lausui tðmðn nopeasti ja pððttðvðsti, samalla sekð ymmðllððn ettð uhmaavasti. Christophe purskahti nauruun; ja samoin Georges. -- Olisit tainnut ty—ntðð minut itseni ulos?... Katsopas mokomaa vinti—tð!... Ei, toden totta, sinð et muistutakaan isððsi. Poikasen herkkðilmeiset kasvot synkkenivðt. -- Te sanotte, etten minð muistuta hðntð? Mutta ðskenhðn te vðititte, ettð...? Te siis luulette, ettei hðn olisi pitðnyt minusta? Ettekð siis tekððn pidð minusta? -- Mitð sinð siitð, pidðnk— sinusta? -- Paljonkin. -- Miksi? -- Siksi, ettð minð pidðn teistð. Ja yhdessð ainoassa tuokiossa vðlkðhti pojan silmissð, huulilla, koko kasvoilla kymmenenkin erilaisen tunteen ilmettð. Aivan kuin kevðttuuli lennðttðð huhtikuun pðivðnð pilvien varjoja yli peltojen ja niittyjen. Christophelle tuli suuri ilo nðhdð, kuulla hðntð; hðnestð tuntui aivan kuin hðn olisi vapautunut menneisyyden suruista; katkerat kokemukset, kðrsimykset ja Olivier-ystðvðnkin murheet, kaikki olivat kadonneet: Christophe tunsi syntyvðnsð uudestaan tðssð nuoressa Olivier'n elðmðn vesassa. He puhelivat keskenððn. Georges ei ollut tuntenut laisinkaan Christophen musiikkia ennenkuin nðinð viimeisinð kuukausina; mutta kun Christophe oli tullut Parisiin, oli hðn kðynyt kaikissa konserteissa, missð hðnen teoksiaan soitettiin. Kun Georges puhui niistð, oli hðnen kasvoillaan vilkas ilme ja silmissð riemukas sðteily, ja hðn oli aivanpa itkuun valmis: niinkuin rakastunut. Hðn tunnusti viimein Christophelle, ettð hðn piti musiikista tavattomasti ja ettð hðnkin olisi tahtonut sðveltðð. Mutta muutaman kysymyksen tehtyððn Christophe huomasi, ettei poikasella ollut musiikin alkutietojakaan. Hðn kyseli nyt, mitð Georges oli opiskellut. Nuori Jeannin kðvi lyseota; hðn sanoi iloisesti, ettei hðn ollut mikððn erinomainen oppilas. -- Mikð on vahvin puolesi? Matematiikka vai muut aineet? -- Melkein yhtð kehno olen kaikissa. -- Mitð ihmettð! Ethðn suinkaan liene laiska? Georges nauroi kursailematta ja vastasi: -- Taidanpa olla. Sitten hðn lisðsi ikððnkuin kahdenkeskeisenð salaisuutena: -- Mutta minð tiedðn, etten kuitenkaan ole. Christophe ei voinut olla purskahtamatta nauruun: -- No, miksi sinð et siis ole ahkera? Eik— mikððn herðtð haluasi? -- Pðinvastoin, kaikki sitð herðttðð. -- No, mikð sitten on esteenð? -- Kaikki onniin mieltðkiinnittðvðð, en jouda... -- Et jouda? Mitð peijakasta sinð sitten hommaat? Georges teki kðdellððn epðmððrðisen liikkeen: -- Vaikka mitð. Minð soitan, urheilen, minð kðyn nðyttelyissð, minð luen... -- Olisi kai parempi jos lukisit koulukirjojasi. -- Koulussa ei lueta koskaan mitððn mieltðkiinnittðvðð... Ja sitðpaitsi me matkustelemme. Viime kuussa minð kðvin Englannissa, nðkemðssð Oxfordin ja Cambridgen vðlistð _matchia_. -- Se mahtaa edistðð sinun oppimistasi! -- Mitð siitð. Sillð tavoin oppii enemmðn kuin koulussa. -- Entð ðitisi, mitð hðn sellaisesta sanoo? -- áiti on sangen jðrkevð. Hðn tekee, mitð minð tahdon. -- Peijakkaan poika!... Kiitðpðs onneasi, etten ole sinun isðsi. -- Te saatte kiiltðð onneanne, etten ole teidðn... Oli mahdotonta vastustaa pojan veikeilyð. -- No, sanopas sinð, suurmatkailija, tunnetko minun isðnmaatani, kysyi Christophe? -- Tunnen. -- Siitð olen varma, ettet osaa sanaakaan saksaa. -- Osaan pðinvastoin hyvinkin. -- No koetetaanpas vðhðn. He rupesivat puhumaan saksaa. Poika solkkasi sitð virheellisesti, mutta hupaisen varmasti ja rohkeasti; hðn oli sangen ðlykðs ja virkku ajatuksiltaan, joten hðn ymmðrsi aavistamalla enemmðn kuin tietðen; usein kðsitti hðn kyllð asian pðin seinið; ja itse hðn nauroi ensimðisenð omille virheilleen. Hðn kertoi matkastaan, lukemistaan kirjoista, ja kertoi ylen vauhdikkaasti. Hðn oli lukenut paljon, hðtik—iden, pintapuolisesti, hypðten yli sivujen, keksien omasta pððstððn sellaiset kohdat, joita ei ollut malttanut lukea; mutta hðntð kannusti virkku ja mehukas uteliaisuus, joka oli aina valmis innostumaan. Puhuessaan hðn hypðhteli asiasta toiseen; ja hðnen kasvonsa saivat vilkkaita eleitð, kun hðn kertoi joistakin nðytelmistð tai teoksista, jotka olivat hðntð liikuttaneet. Hðnen henkiset tuttavansa olivat jotakuinkin sekalaista seuraa. Oli vaikea kðsittðð, kuinka hðn oli joutunut lukemaan jonkin kymmenennen luokan kirjan, mutta ei tiennyt mitððn monista paremmista kirjailijoista. -- Tðmð kaikki on mukiinmenevðð, sanoi Christophe. Mutta sinð et saa aikaan mitððn, jos et tee ty—tð. -- Oh, ei minun tarvitse tehdð. Me olemme rikkaita. -- Hemmetti, sinun laitasi on hullusti! Tahdotko olla ihminen, joka ei kelpaa mihinkððn, joka ei tee mitððn? -- Pðinvastoin, minð tahtoisin tehdð kaikkea. On jðrjet—ntð sulkeutua koko iðkseen yhteen ammattiin. -- Mutta se on kuitenkin ainoa tapa oppia hoitamaan sitð ammattia hyvin. -- Niinhðn ne vðittðvðt. -- Mitð? Niink— "ne vðittðvðt"?... Minð todistan sen. Neljðkymmentð vuotta olen nyt koettanut ammattiani oppia. Minð tuskin alan sitð osata. -- Neljðkymmentð vuotta koettanut oppia! Ja milloin sitð ammattia sitten tekee? Christophe purskahti nauruun: -- Pieni viisasteleva ranskalainen! -- Minð tahtoisin musiikkimieheksi, sanoi Georges. -- No, sitð urakkaa ei aloiteta koskaan liian aikaisin. Tahdotko, niin minð opetan sinua? -- Oh, miten siitð olisin onnellinen! -- Tule tðnne huomenna. Koetetaan katsella, mihin sinusta on. Ellei sinulla tee mitððn, kiellðn sinua ty—ntðmðstð milloinkaan hyppysiðsi pianoon. Jos sinulla on taipumuksia, niin koetamme tehdð sinusta jotakin... Mutta sen sanon sinulle etukðteen: minð panen sinun tekemððn ty—tð. -- Minð teen kyllð ty—tð, vakuutti Georges hurmautuneena. He pððttivðt, ettð he tapaavat toisensa seuraavana pðivðnð. Mutta juuri lðhtiessððn muisti Georges, ettð hðnen oli seuraavana pðivðnð kohdattava erðitð toisia henkil—itð, ja my—skin sitð seuraavana. Tosiaankin, hðn ei ollut vapaa ennenkuin viikon lopulla. Pððtettiin uudelleen, minð pðivðnð ja millð hetkellð he tapaisivat toisensa. Mutta kun pðivð ja hetki tuli, sai Christophe odottaa turhaan. Hðn tunsi suurta pettymystð. Hðn oli iloinnut aivan lapsellisesti siitð, ettð saisi nyt uudestaan nðhdð Georges Jeanninin. Tðmð odottamaton vieras oli tuonut hðnen elðmððnsð valoa. Hðn oli ollut niin onnellinen ja liikutettu, ettei ollut voinut nukkua sen pðivðn jðlkeisenð y—nð, kun Georges oli kðynyt hðnen luonaan. Hðn ajatteli heltyneen kiitollisena tuota nuorta ystðvðð, joka oli tullut rakkaan ystðvðn puolesta hðntð tapaamaan; hðn hymyili ajatellessaan pojan viehkeitð kasvoja; hðnen luontevuutensa, siroutensa, veitikkamainen ja teeskentelemðt—n suoruutensa hurmasivat hðntð; hðnen sydðmensð tðytti samanlainen sanaton onnen-juopumus, hðnen korvissaan soi sama autuas humina kuin hðnen ja Olivier Jeanninin ystðvyyden ensimðisinð pðivinð. Silloisen tunteen lisðksi tuli nyt vielð uusi, luonteeltaan sangen vakava ja melkein uskonnollinen: elðvðn ihmisen takaa hymyili hðnelle menneisyys. -- Christophe odotti seuraavan pðivðn, ja sitðkin seuraavan. Poika ei tullut. Eikð edes anteeksipyytelykirjettð. Christophe tuli suruiseksi ja keksi itse kaikenlaisia syitð pojan puolustukseksi. Hðn ei tiennyt, minne olisi voinut hðnelle kirjoittaa: hðnellð ei ollut hðnen osoitettaan. Ja jos hðnellð olisi osoite ollutkin, ei hðn kuitenkaan olisi tohtinut kirjoittaa hðnelle. Kun vanha sydðn rakastuu nuoreen ihmiseen, estðð hðveliðisyys sitð ilmoittamasta tðlle, ettð se tarvitsee nuorta; vanha tietðð hyvin, ettei nuori kaipaa hðntð niin suuresti kuin hðn nuorta: osat ovat epðtasaiset; ihminen ei pelkðð mitððn niinkuin tungettelevuutta sellaista kohtaan, joka ei meistð vðlitð. Eikð sitten Georges Jeanninista kuulunut mitððn. Christophe kðrsi kyllð siitð, mutta hðn pakotti itsensð olemaan haeskelematta Jeanninia. Joka pðivð hðn kuitenkin odotti hðvinnyttð poikaa. Hðn ei lðhtenytkððn Sveitsiin. Hðn jði koko kesðksi Parisiin. Hðn piti tosin itseððn siinð suhteessa mielett—mðnð; mutta matkustaminen ei hðntð nyt huvittanut. Vasta syyskuussa sai hðn lðhdetyksi muutamaksi pðivðksi Fontainebleau'hon. Lokakuun lopulla tuli Georges Jeannin jðlleen naputtamaan hðnen oveensa. Hðn puolusteli itseððn tyynesti, eikð ollut yhtððn nolo, ettð oli sy—nyt sanansa. -- Minð en voinut silloin tulla, virkkoi hðn; ja sitten me kohta matkustimme kaupungista. Me olimme Bretagnen puolella. -- Olisit voinut minulle kirjoittaa, sanoi Christophe. -- Niinhðn minð aioinkin, mutta minulla ei ollut aikaa... Ja sitðpaitsi minð sen unohdin; minð unohdan aina kaikki, sanoi hðn nauraen. -- Milloin sinð tulit takaisin Parisiin? -- Tðmðn kuun alussa. -- Ja kolme viikkoa meni ennenkuin viimein tulit tðnne!... Kuulepas, sano minulle suoraan: ðitisik— sinua estðð tulemasta?... Eik— hðn pidð siitð, ettð sinð kðyt luonani. -- Pitðð pðinvastoin suurestikin. Hðn minua kðski tðnððn lðhtemððnkin. -- Onko se totta? -- Viime kerralla, kun teidðt nðin, silloin ennen koululomaa, kerroin hðnelle tððltð palattuani kaikki. Hðn sanoi minulle, ettð siinð olin tehnyt oikein; hðn tiedusteli kaikenlaista teistð, kyseli paljon. Kun kolme viikkoa sitten tulimme takaisin Bretagnen-matkalta, kehoitteli hðn minua kðymððn uudestaan teidðn luonanne. Viikko sitten muistutti hðn siitð minulle jðlleen. Ja kun hðn tðnð aamuna sai kuulla, etten minð ollut tððllð vielðkððn kðynyt, niin hðn suuttui ja kðski minun tulla tðnne heti pðivðllisen jðlkeen, yhtððn viivyttelemðttð. -- Etkð hðpeð kertoa minulle tuollaista! Sinua tðytyi ajaa pakosta minun luokseni? -- Ei, ei, ðlkðð luulko sitð... Oi, te olette suuttunut minuun! Anteeksi... Se on totta, minð olen niin huolimaton... Torukaa minua, mutta ðlkðð olko minulle vihainen. Minðhðn pidðn teistð. Ellen pitðisi, niin en olisi tðnne tullutkaan. En ole tullut pakosta. Minua ei yleensð voida pakottaa mihinkððn, mitð minð en itse tahdo. -- Senkin vinti—! huudahti Christophe ja nauroi vðkisinkin. Entðpð ne musikaaliset aikeet? Mitð niistð on tullut? -- Oh, minð ajattelen yhð niitð. -- Se ei vielð vie pitkðlle. -- Nyt minð ryhdynkin toimeen. Menneinð kuukausina minð en voinut, minulla oli niin paljon, niin paljon muuta tekemistð! Mutta nyt saatte nðhdð, miten minð teen ty—tð, jos tahdotte vielð ottaa minut... (Poika katseli Christopheen mairittelevasti.) -- Sinð vain ilveilet, sanoi Christophe. -- Te ette usko, ettð tarkoitan totta. -- En tosiaankaan. -- Se on kauheaa! Kukaan ei usko minua. Minð olen siitð surullinen. -- Minð uskon sinua, kun nðen sinut ty—ssð. -- Ruvetaan sitten heti. -- Minulla ei ole nyt aikaa. Huomenna. -- Huomiseen on liian pitkðltð. Minð en jaksa kestðð sitð, ettð te halveksitte minua kokonaisen pðivðn. -- Sinð alat kiusata minua! -- Mutta minð rukoilen!... Christophe hymyili omalle heikkoudelleen, antoi pojan asettua pianon ððreen ja puhui hðnelle musiikista. Hðn teki hðnelle kysymyksið, asetti hðnen ratkaistavakseen pienið harmoonisia probleemeja. Georges ei liikoja tiennyt; mutta hðnen musikaalinen vaistonsa korvasi hðnen suuren tietðmðtt—myytensð; hðn l—ysi soinnut, joita Christophe tahtoi, niiden nimið tuntematta; ja hðnen virheensð todistivat kaikessa k—mpelyydessððnkin, ettð hðnen tiedonhalunsa oli vilkas ja hðnen tunteensa erikoisen herkkð. Hðn ei hyvðksynyt Christophen huomautuksia ilman keskustelua; ja ðlykkððt kysymykset, joita hðn vuorostaan teki, osoittivat, ettð hðnen ajatustapansa oli totuutta rakastava eikð suostunut pitðmððn taidetta minkððnlaisena uskontunnustuksena, jota parpatetaan pelkðstððn suulla, vaan tahtoi taiteensa my—skin omakohtaisesti elðð. -- He eivðt puhelleet pelkðstððn musiikista. Opetuksen sattuessa harmonioihin Georges muisti tauluja, maisemia, henkil—itð, ja alkoi puhua niistð. Oli vaikeaa saada hðntð pysymððn aisoissaan; tðytyi alinomaa taluttaa hðnet pois syrjðteiltð; eikð Christophe aina sitð hennonut tehdð. Hðn nautti kuunnellessaan tuon ðlyð ja elðmðð sðihkyvðn pikku miehen lavertelua. Miten toisenlainen Georges oli luonteeltaankin kuin Olivier!... Isðssð oli elðmð ollut sisðinen joki, joka virtasi ððnett—mðsti; pojassa se oli aivan ulkopuolella: oikullinen puro, joka porisi ja leikki auringonpaisteessa. Ja kuitenkin oli vesi kummassakin samaa vettð, yhtð puhdasta kuin heidðn silmðnsð. Christophe hymyili ilosta, kun huomasi, ettð Georges tunsi vastenmielisyyttð, ihastusta tahi inhoa erðitð samoja seikkoja kohtaan kuin hðnen isðnsðkin aikoinaan; ja yhtð tuttua oli hðnelle pojan naivi itsenðisyyskin ja hðnen sydðmensð jalous, sellainen, ettð se antaa itsensð tðydellisesti, jos se ketð rakastaa... Isðn ja pojan erotus oli ainoastaan siinð, ettð Georges piti niin monenmoisista asioista, ettei hðnelle jððnyt aikaa pitðð kauan samasta. Georges tuli Christophen luokse seuraavana pðivðnð, ja vielð seuraavina. Hðn oli nuorekkaan kauniisti ja intohimoisesti rakastunut Christopheen, ja harjoitteli soittolðksyjððn ylen innostuneena... Ja sitten innostus heikkeni, kðynnit harvenivat. Georges ei tullut enðð niin usein kuin ennen... Ja viimein ei hðn enðð tullut ollenkaan. Hðntð ei nðkynyt, ei kuulunut viikkokausiin. Georges oli kevytluontoinen, helposti unohtava, naivin itsekðs ja vilpitt—mðn herttainen; hðnen sydðmensð oli hyvð, hðnen ðlynsð, jonka voimia hðn tuhlasi alinomaa kaikenlaisiin pikku hommiin, kovin vilkas. Hðnelle annettiin kaikki anteeksi, siksi, ettð hðntð oli hauska nðhdð: hðn oli onnellinen... Christophe ei tahtonut tuomita hðntð. Hðn ei valitellut, ettð Georges jðtti hðnet. Hðn kirjoitti Jacquelinelle ja kiitti hðntð siitð, ettð hðn oli lðhettðnyt poikansa hðnen luokseen. Jacqueline vastasi lyhyellð kirjeellð, hillityn liikutettuna; hðn lausui toivovansa, ettð Christophe muistaisi hðnen poikaansa ja ohjaisi hðntð hðnen elðmðssððn. Hðn ei sanallakaan hiiskunut, tahtoiko hðn tavata Christophea. Hðvyntunne ja ylpeys eivðt sallineet hðnen alistua sellaiseen kohtaamiseen. Eikð Christophe arvellut itsellððn olevan oikeutta mennð Jacquelinen luokse, kun hðntð ei kutsuttu. -- Niin elivðt he erossa toisistaan ja nðkivðt toisensa ainoastaan joskus konserteissa; ja ainoastaan pojan harvat kðynnit Christophen luona yhdistivðt heitð toisiinsa. Talvi meni. Grazia kirjoitti enðð vain joskus Christophelle. Hðnen sydðmessððn asui kyllð Christophea kohtaan yhð edelleen uskollinen ystðvyys; mutta kun hðn oli oikea Italian tytðr, ei sentimentaali, vaan todellisuuteen kiintynyt, niin tarvitsi hðnen saada nðhdð silmiensð edessð toisia ihmisið, joskaan ei heitð ajatellakseen, niin ainakin saadakseen huvia keskustelusta heidðn kanssaan. Grazian tðytyi saada silloin tðll—in uudistaa silmiensð muistoja, muuten hðnen sydðmensð muistot heikkenivðt. Nyt hðnen kirjeensð muuttuivat lyhyiksi ja sðvyltððn kaukaisiksi. Hðn oli yhð edelleen varma Christophesta, aivan kuin Christophe hðnestð. Mutta siitð varmuudesta lðhti enemmðn valoa kuin lðmp—ð. Christophe ei suuresti kðrsinyt uusista pettymyksistððn. Hðnen musiikkity—nsð tðyttivðt hðnen mielensð kokonaan. Erððseen ikðkauteen saavuttua elðð voimakas taiteilija enemmðn taiteessaan kuin elðmðssððn; elðmðstð on tullut uni, taiteesta todellisuus. Kun Christophe oli pððssyt kosketuksiin Parisin kanssa, oli hðnen luomisintonsa herðnnyt. Ei ole maailmassa parempaa kiihoitusta ty—h—n kuin tðmðn ty—n kaupungin nðkeminen. Kaikkein flegmaattisimpiinkin tarttuu jossakin mððrin sen kuume. Christophella, joka oli levðnnyt vuosikausia terveessð yksinðisyydessð, oli nyt ððret—n mððrð kðytettðvðð voimaa. Hðn oli Parisissa rikastunut niistð uusista voitoista, joita uupumattoman utelias ranskalainen henki oli saanut musiikkitekniikan aloilla; ja nyt lðhti Christophe puolestaan l—yt—matkoille; ollen rajumpi ja barbaarisempi ranskalaisia pððsikin hðn kauemmaksi heitð. Mutta nðistð uusista yrityksistððn ei hðn jðttðnyt enðð ainoaakaan vaistomaisen sattuman varaan. Christophen ty—skentelyyn oli nyt tullut suuri selvyyden vaatimus. Koko hðnen entisen elðmðnsð ajan oli hðnen neronsa totellut kaikenlaisten vastakkaisten ja vuorottelevain rytmien virtoja; hðnen lakinaan oli ollut heilahtaa ððrimðisestð kohdasta toiseen ja tðyttðð kaikki niiden vðlillð. Hðn oli edellisenð kautena antaunut hillitt—mðsti alttiiksi "_kaaoksen silmille, jotka kiiltðvðt jðrjestyksen harson lðpi_", antaunut siinð mððrin, ettð paremmin nðhdðkseen tahtoi repið tuon harson; nyt koetti hðn jðlleen pððstð noiden silmien lumouksesta, heittðð vallitsevan hengen taikaverkon takaisin noille sfinksinkasvoille. Rooman valtava tuuli oli puhaltanut hðnen lðvitseen. Niinkuin silloinen parisilainen taidekin, jonka vaikutusta hðn nyt jossakin mððrin oli saanut, kaipasi hðn jðrjestystð. Mutta ei sellaista moskovalaista jðrjestystð kuin vðsyneet vanhoillissielut, joiden tðytyy sððstellð kurjaa tarmoaan puolustaakseen untaan. Voi noita poloisia, jotka palaavat Brahmseihin, -- kaikkien taiteiden Brahmseihin, -- kuiviin aineenkirjoittajiin, homehtuneisiin neoklassikkoihin, palaavat ainoastaan siksi, ettð itse ovat uupuneet! Outo saattaisi luulla, ettð intohimon voimat ovat heidðt niin ruhjoneet. Pianpa se kipu teidðt kaatoi, ystðvð raukat... Ei, teidðn jðrjestystðnne minð en tðssð tarkoita; minun jðrjestykseni ei ole sitð laatua. Se on vapaiden intohimojen ja vapaan tahdon keskinðisen sopusoinnun jðrjestystð... Christophe koetteli nykyððn taiteessaan saattaa elðmðnvoimat tðsmðlliseen tasapainoon. Uusia sointuja, sðveldemooneja, jotka hðn oli loihtinut esille selkeðstð syvyydestð, niistð pððtti hðn rakentaa kirkkaita sinfonioita, suuria ja aurinkoisia arkkitehtuurisia suhteita, sellaisia kuin italialaiset basilikat ja kupoolit. Tðllainen henkinen leikki ja ottelu vei hðneltð kaiken talven. Ja talvi kului nopeasti, niin ettð kun Christophe joskus pðivðty—nsð pððtyttyð katseli taakseen menneitð aikoja, ei hðn tiennyt sanoa, olivatko ne olleet lyhyet vai pitkðt, oliko hðn vielð nuori vai jo sangen vanha. Silloin puhkaisi taas uusi inhimillisen auringon sðde unelmien harsot ja toi hðnelle vielð kerran uuden kevððn. Christophe sai Grazialta kirjeen, jossa Grazia sanoi tulevansa lapsineen Parisiin. Kauan oli hðnellð ollut jo se aikomus. Colette-serkku oli hðntð usein sinne kutsunut. Ponnistelujen ja totutuista tavoista luopumisen pelko oli saanut hðnet lykkððmððn matkansa vuodesta vuoteen; hðnestð oli vastenmielistð tempautua irti mukavasta rauhasta, vaikeaa jðttðð tuo _the home_, koti, jota hðn niin rakasti, ja antautua parisilaiseen ihmispy—rteeseen, jonka hðn niin hyvin jo tunsi. Tðnð kevððnð oli kuitenkin epðmððrðinen alakuloisuus saanut hðnet valtaansa, ja ehkðpð hðnelle oli tullut jokin salainen pettymyskin, -- (miten paljon sanattomia romaaneja tapahtuukaan naisen sydðmessð, toisten tietðmðttð niistð mitððn, vaikka hðn itselleen ne tunnustaisikin!) -- ja niinpð herðsi hðnessð halu lðhteð Roomasta. Siellð oli puhjennut muuan kulkutauti, ja se antoi hðnelle tekosyyn jouduttaa sieltð matkaansa lapsineen. Hðn itse tuli Parisiin muutama pðivð sen jðlkeen kuin Christophe sai hðnen kirjeensð. Tuskin kuuli Christophe hðnen olevan Coletten luona, niin juoksi hðn hðntð nðkemððn. Hðn nðki Grazian vielð hajamielisenð ja sðvyltððn vieraanlaisena. Se oli Christophesta tuskallista, mutta hðn ei ilmaissut Grazialle tunteitaan. Christophe oli nykyððn uhrannut oman itsekkyytensð jo melkein tðydellisesti; ja se seikka antoi hðnelle kyvyn aavistaa toisen sydðmen salaisuuksia. Hðn ymmðrsi, ettð Grazialla oli jokin suru, jota hðn tahtoi peittðð; ja hðn kielsi itseltððn oikeuden sitð urkkia. Hðn koetti ainoastaan tehdð Grazian olon hupaisaksi, kertoen hðnelle iloisesti vastoinkðymisistððn, puhuen hðnelle t—istððn, ilmaisten hðnelle suunnitelmiaan, kietoen hðnet hienotunteisella hellyydellððn. Grazia tunsi, ettð Christophe samalla koetti kaikin mokomin olla mitenkððn tunkeilematta, ja juuri sellainen hellyys kðvi aivan hðnen sydðmensð pohjaan asti; vaisto sanoi hðnelle, ettð Christophe aavisti jollakin tavoin hðnen surunsa; ja se liikutti hðntð. Hðnen hieman kipeð sydðmensð lepðsi nyt ystðvðn sydðmessð, ystðvðn, joka puhui kuitenkin hðnelle aivan toisista asioista kuin mitð he molemmat ajattelivat. Vðhitellen nðki Christophe melankolisen varjon hðlvenevðn ystðvðttðrensð silmistð, ja tunsi heidðn katseittansa tulevan toisilleen lðheisemmiksi, yhð lðheisemmiksi. Ja niinpð Christophe erððnð pðivðnð Grazialle puhellessaan pysðhtyi yhtðkkið ja katsoi vaiti hðneen. -- Mikð teidðn on? kysyi Grazia. -- Tðnððn te olette tullut kokonaan takaisin, vastasi Christophe. Grazia hymyili ja virkkoi aivan hiljaa: -- Se on totta. Heidðn ei ollut varsin helppo puhella rauhassa. Harvoin oli tilaisuutta olla kahden. Colette ihastutti heitð seurallaan enemmðn kuin he olisivat toivoneet. Hðn oli kaikkine virheineenkin erittðin hyvð nainen, vilpitt—mðsti Graziaan ja Christopheen kiintynyt; mutta hðnen pððhðnsðkððn ei pðlkðhtðnyt, ettð hðn saattoi joskus kðydð heistð ikðvðksi. Hðn oli kohta huomannut -- (hðnen silmðnsð huomasivat yleensð kaiken) -- tuon Grazian ja Christophen vðlisen "flirtin", kuten hðn sitð kutsui: sellainenhan oli hðnen oikeaa elementtiððn, se oli hðnestð ihastuttavaa; hðn oli aina valmis moista rohkaisemaan. Mutta tðllð kertaa ei hðneltð juuri sitð pyydetty; toivottiin ainoastaan, ettei hðn sekaantuisi asioihin, jotka eivðt hðneen kuuluneet. Hðnen ei tarvinnut muuta kuin ilmestyð huoneeseen tai virkkaa Grazialle ja Christophelle jokin hieno (siis jo tungetteleva) vihjaus heidðn ystðvyyteensð, niin heidðn molempien ilme muuttui kylmðksi ja he alkoivat puhua muista asioista. Colette arvaili tðhðn pidðttyvðisyyteen monenmoisia syitð, mutta ei yhtð ja ainoaa oikeaa. Onneksi ystðvyksille hðn ei voinut pysyð hetkeðkððn paikoillaan. Hðn kulki edestakaisin, tuli sisððn, meni ulos, piti huolta talostaan, hððrðsi kymmenissð hommissa yhtaikaa. Silloin, kun hðn oli poissa ja Christophe ja Grazia jðivðt yksin lasten kanssa, pððsivðt he kðsiksi viattoman seurustelunsa lankaan. He eivðt puhuneet koskaan yhteisestð tunteestaan. He kertoivat toisilleen koruttomasti pienið arkipðivðisið tapahtumia. Grazia tiedusteli naisellisen vaistonsa neuvomana, miten Christophen kotoiset talousasiat olivat: ne olivat aina hullusti; hðnelle tuli lakkaamatta rettel—itð emðnn—itsijðinsð kanssa; palvelijat petkuttivat ja varastivat hðntð yhtðmittaa. Grazia nauroi herttaisesti ja ðidillisen sððlivðsti tuolle epðkðytðnn—lliselle, isolle lapselle. Erððnð pðivðnð, kun Colette oli kiusannut heitð tavallista pitemmðn aikaa ja sitten lðhtenyt heidðn luotaan, huokasi Grazia: -- Colette-raukka! Minð pidðn hðnestð niin paljon. Hðn on niin ikðvð!... -- Minðkin pidðn hðnestð, jos tarkoitatte pitðmisellð sitð, ettð hðn on ikðvð, vastasi Christophe. Grazia nauroi: -- Kuulkaahan: sallitteko minun... (tððllð on mahdoton puhella rauhassa)... sallitteko minun tulla joskus luoksenne? Christophe oli aivan jðrkyttynyt: -- Luokseni! Tulisitteko te? -- Se on ehkð teistð vastenmielistð? -- Vastenmielistð! Minustako! Hyvð Jumala! -- No niin, sopiiko siis tiistaina. -- Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina, minð pðivðnð ikinð tahdotte! -- Siis tiistaina kello neljð. Onko se pððtetty? -- Oi kuinka te olette hyvð. -- Odottakaahan. Ainoastaan yhdellð ehdolla. -- Ehdollako? Minkð tðhden? Minð teen kaikki, mitð te tahdotte. Te tiedðtte, ettð minð suostun kaikkeen, ehdoilla tai ilman ehtoja. -- Minð mððrðisin mielellðni ehdon. -- Minð tðytðn sen. -- Te ette tiedð, mikð se on. -- Se on yhdentekevðð, minð tðytðn. Mitð vain tahdotte. -- Mutta kuulkaahan toki, jankkaaja! -- Sanokaa. -- Se on sellainen, ettette saa ennen tuloani koskea mihinkððn, -- mihinkððn -- asunnossanne; kaiken pitðð saada jððdð aivan nykyiselleen. Christophen kasvot venyivðt pitkiksi. Hðn oli tuskastuneen nðk—inen. -- Ah, tðmð ei ole leikkið. Grazia nauroi: -- Nðettek—s nyt, millaista oli luvata etukðteen! Mutta te olette luvannut. -- Mutta miksi te sitð tahdotte?... -- Siksi, ettð tahdon nðhdð teidðt kodissanne sellaisena kuin olette siellð joka pðivð, silloin, kun ette odota minua. -- No, mutta sallinette minun ainakin?... -- En mitððn. Minð en salli mitððn. -- Toki kuitenkin... -- En, en, en mitððn! Minð en tahdo kuulla mitððn. Tahi minð en sinne tulekaan, jos se on parempi... -- Tiedðtte hyvin, ettð minð taivun mihin tahansa, jos vain tulette. -- Te lupaatte? -- Lupaan. -- Kunniasanallanne? -- Niin, tyranni! -- Kiltti tyranni? -- Ei ole kilttejð tyranneja; on ainoastaan tyranneja, joita rakastaa, ja tyranneja, joita vihaa. -- Ja minð olen kumpaakin laatua. Eik— niin? -- Oh, ette; te olette tuota ensinmainittua laatua. -- Se on niin hauskasti n—yryyttðvðð. Pððtettynð pðivðnð Grazia tuli. Christophe oli kuten ainakin niin rehellinen, ettei ollut uskaltanut koskea ainoaankaan paperiliuskaan, mitð hðnen huoneessaan vetelehti siellð tððllð; jos hðn olisi senkin verran huonettaan jðrjestellyt, olisi hðn pitðnyt itseððn sanansasy—jðnð. Mutta suru kalvoi hðnen sydðntððn. Hðn ajatteli hðpeissððn, mitðhðn Grazia hðnestð ja hðnen kodistaan ajatteli. Hðn odotti, ja ahdistus vaivasi. Grazia oli tðsmðllinen, hðn tuli viitisen minuttia my—hemmin mððrðaikaa. Hðn nousi portaita, kevein ja varmoin askelin. Hðn soitti ovikelloa. Christophe seisoi jo oven takana, ja nyt hðn avasi. Grazia oli yksinkertaisesti ja solakan elegantisti puettu. Lðpi harson nðki Christophe hðnen tyynet silmðnsð. He sanoivat toisilleen hyvðð pðivðð matalalla ððnellð, ja antoivat kðttð; Grazia oli hiljaisempi kuin tavallisesti; Christophe k—mpel— ja kovin liikutettu ja koetteli salata mielensð jðrkytystð. Hðn vei Grazian sisððn, eikð osannutkaan lausua hðnelle niitð sanoja, jotka hðn oli jo valmistanut selitykseksi ja puolustukseksi, miksi hðnen huoneensa oli sellaisessa epðjðrjestyksessð. Grazia istahti parhaalle tuolille ja Christophe lðhelle hðntð. -- Tðssð on minun ty—huoneeni. Mitððn muuta ei Christophe voinut sanoa. Tuli hiljaisuus. Grazia katseli ympðrilleen, kiirehtimðttð, hyvð hymy huulillaan; hðnkin oli hiukan hðmillððn, vaikkei tahtonut sitð itselleen tunnustaa. (My—hemmin kertoi hðn Christophelle, ettð hðn ennen, lapsena, oli usein halunnut tulla Christophen luokse; mutta ettð hðn oli ruvennut pelkððmððn aina, kun aikoi astua sisððn.) Grazian sydðntð jðrkytti, kun hðn nyt nðki, miten yksinðinen ja surullinen Christophen asunto oli; eteinen ahdas ja pimeð; missððn ei ollut vðhimpiðkððn mukavuuksia, vaan sen sijaan ilmeistð k—yhyyttð, niin ettð se kouristi sydðntð; hðnelle tuli syvð ja hellð sððli vanhaa ystðvððnsð kohtaan, jota pitkð elðmðnty— ja kðrsimys ja pienoinen mainekaan ei ollut voinut auttaa aineellisista huolista. Samalla huvitti Graziaa se tðydellinen vðlinpitðmðtt—myys elðmðn hyvinvointia kohtaan, jonka saattoi tuosta huoneistosta huomata: ei ollut mattoja, ei tauluja, ei ainoaakaan taideteosta taikka nojatuolia; ei muita huonekaluja kuin p—ytð, kolme tuolia ja piano; ja kirjojen seassa kaikkialla papereita: papereita p—ydðllð, p—ydðn alla, nurkissa permannolla, pianon kannella, tuoleilla, -- (Graziaa hymyilytti se, ettð Christophe oli niin tunnollisesti pitðnyt sanansa). Hetken pððstð kysyi Grazia, nðyttðen paikkaa, jossa hðn itse istui: -- Tðssðk— te kirjoitatte? -- En, vastasi Christophe; tuolla. Hðn osoitti hðmðrintð kamarinsa kulmausta ja tuolia, joka oli siellð selin ikkunaan pðin. Grazia meni ja asettui sille tuolille, virkkamatta sanaakaan. He olivat molemmat jonkun hetken vaiti, eivðt tienneet, mitð puhua. Christophe nousi ja meni pianonsa ððreen. Hðn soitti, hðn improvisoi puolen tuntia; hðn tunsi aivan kuin ympðrillððn ystðvðnsð, ja ððret—n onni tðytti hðnen sydðmensð; silmðt ummessa soitti hðn jotain ihmeellisen ihanaa. Silloin Grazia ymmðrsi tðmðn huoneenkin kauneuden, huoneen, joka sðteili jumalallisten harmoniain loistetta; ja hðn kuuli ystðvðnsð rakastavan ja kðrsivðn sydðmen sykðhdykset niinkuin se sydðn olisi ollut hðnen omassa rinnassaan. Kun sðvelet vaikenivat, istui Christophe hetken vielð liikkumatta pianon edessð; sitten hðn kððnnðhti, sillð hðn kuuli Grazian kiihtyneen hengityksen, kuuli hðnen itkevðn. Grazia tuli hðnen luokseen: -- Kiitos, kuiskasi hðn, ottaen Christophea kðdestð. Grazian huulet vapisivat hiljaa. Hðn sulki silmðnsð. Samoin Christophe, Jonkun tuokion olivat he niin kðsi kðdessð; ja ajan kulku unehtui... Grazia avasi silmðnsð, ja pððstðkseen mielensð sekaannuksesta hðn kysyi: -- Annatteko minun katsella muuta asuntoanne? My—skin Christophe oli onnellinen saattaessaan vapautua tðten liikutuksestaan, ja hðn avasi viereisen huoneen oven; mutta heti hðnelle tuli kauhea hðpeð. Siellð oli kaita ja kova rautasðnky. (My—hemmin, kun hðn uskoi Grazialle senkin salaisuuden, ettei hðn ollut koskaan vienyt rakastajatarta kotiinsa, virkkoi Grazia hðnelle leikillð: -- Sen minð arvaan; siitðpð naiselta olisi rohkeutta vaadittu. -- Miksikð niin? -- Nukkua sellaisessa sðngyssð!) Makuuhuoneessa oli vielð jokin maalaiskaappi, seinðllð kipsinen Beethovenin pðð, ja vuoteen vieressð, muutaman kolikon kehyksissð, Christophen ðidin ja Olivier-ystðvðn valokuvat. Kaapin pððllð oli muuan toinen valokuva: Grazia viisitoista-vuotiaana. Christophe oli l—ytðnyt sen Grazian albumista Roomassa, ja oli sen varastanut. Nyt hðn tunnusti asian Grazialle ja pyysi anteeksi. Grazia katseli kuvaa, ja kysyi: -- Tunnetteko minut tðstð? -- Tunnen, ja muistan teidðt sellaisena. -- Minkðlaisena pidðtte minusta enemmðn? -- Te olette minulle aina sama. Minð pidðn teistð aina yhtð paljon. Minð tunnen teidðt vaikka mistð. Niistðkin valokuvista, joissa olette aivan pikkulapsena. Te ette arvaa, kuinka liikutettu olen, kun tunnen jo tuollaisesta kapalovauvasta teidðn koko sielunne. Mikððn ei osoita minulle paremmin kuin se, ettð te olette ikuinen. Minð rakastan teitð jo ennen syntymððnne. Ja rakastan teitð, kunnes... Christophe ei jatkanut. Grazia oli vaiti, rakkaudesta jðrkytyksissððn. Kun hðn meni sitten takaisin Christophen ty—huoneeseen ja Christophe nðytti ikkunasta hðnelle pientð puuta, tuota puu-ystðvððnsð, jonka oksilla nyt varpuset tuiskuttivat, niin sanoi Grazia hðnelle: -- Kuulkaas, tiedðttek—, mitð nyt teemme? Mepð herkuttelemme. Minð toin tullessani teetð ja sokerileivoksia, kun ajattelin, ettei teillð mahdollisesti niitð olisi. Ja toinpa vielð muutakin. Antakaa tðnne pððllystakkinne. -- Pððllystakkini? -- Niin, niin, antakaa vain. Grazia kaivoi kðsilaukustaan silmðneulan ja ompelurihmaa. -- Mitð, aiotteko te...? -- Pari nappia herðtti minussa ankaraa huolta toissa pðivðnð. Missðhðn ne tðnððn ovat? -- Se on totta, minð en ole vielð tullut ommelleeksi niitð kiinni. Se on niin ikðvðð! -- Poika-parka! antakaa ne tðnne. -- Minua hðvettðð. -- Menkðð te keittðmððn teetð. Christophe toi huoneeseen vesipannun ja vðkiviinakeitti—n, ettei olisi hetkeksikððn joutunut pois ystðvðnsð lðheisyydestð. Grazia katseli syrjðstð veitikkamaisesti Christophen k—mpel—itð puuhia. He joivat teetð haljenneista kupeista, jotka olivat Graziasta lievimmin sanoen aivan kauheat mutta joita Christophe vakavasti puolusti, koska ne olivat muistoja siltð ajalta, jolloin hðn ja Olivier olivat elðneet yhdessð. Kun Grazia lðhti, kysyi Christophe: -- Ettek— ole vihainen minulle? -- Mistð? -- Tðllaisesta epðjðrjestyksestð? Grazia nauroi: -- Minð hommaan tðnne jðrjestystð. Grazian avatessa ovea ja aikoessa astua kynnyksen yli, Christophe laskeusi polvilleen hðnen eteensð ja suuteli hðnen jalkojaan. -- Mitð te teettekððn! huudahti Grazia. Voi rakas, rakas hupsuni! Hyvðsti. Sovittiin, ettð Grazia tulisi Christophen luokse kerta viikossa mððrðpðivðnð. Grazia oli vaatinut lupauksen, ettei Christophe enðð hulluttelisi, ei rupeaisi polvilleen, ei suutelisi hðnen jalkojaan. Graziasta henki niin suuri rauha, ettð se tyynnytti Christophea sellaisinakin pðivinð, jolloin hðnellð oli raju tuulensa; ja vaikka Christophe yksin jððdessððn ajattelikin hðntð intohimoisella kiihkolla, niin yhdessð olivat he aina kilttejð tovereita. Koskaan ei Christophen huulilta lðhtenyt sanaa, koskaan ei hðn tehnyt liikettð, joka olisi tehnyt ystðvðttðren levottomaksi. Christophen-pðivðksi puki Grazia pikku tyttðrensð samanlaiseen asuun kuin hðnellð itsellððn oli ollut silloin, kun he ennen muinoin kohtasivat toisensa ensi kerran; ja hðn pani lapsen soittamaan samaa kappaletta, jota Christophe silloin oli hðnellð harjoituttanut. Graziassa tðmð sulous, hellyys, hyvðsydðminen ystðvyys oli yhtynyt aivan toisenlaisiin ominaisuuksiin. Hðn oli turhamainen. Hðn rakasti ylimyst—n seuraa, hðn piti siitð, ettð hðntð liehakoitiin, olivatpa liehittelijðt vaikka typeryksið; hðn oli melkoisen koketti muualla paitsi Christophen seurassa, -- niin, my—skin Christophen seurassa. Milloin Christophe oli hðnelle oikein hellð, tekeysi hðn mielellððn kylmðksi ja torjuvaksi. Milloin Christophe taasen oli kylmð ja hillitty, muuttui Grazia hellðksi ja ðrsytteli herttaisesti hðntð. Hðn oli, jos kukaan, kunnian nainen. Mutta parhaissa ja kunniakkaimmissakin naisissa piilee usein nuori tytt—. Hðn ei mielellððn loukannut maailmaa, hðn tyytyi halusta sovinnaisiin muotoihin. Hðn oli hyvinkin musikaalinen, ymmðrsi Christophen t—itð; mutta ne eivðt kiinnittðneet liioin hðnen harrastustaan -- (ja Christophe tiesikin sen hyvin). -- Oikeasta latinalaisesta naisesta on taiteelle arvoa ainoastaan sikðli, mikðli se liittyy elðmððn, ja elðmð rakkauteen... Rakkauteen, joka uneksii hekkumallisen ja horteessa nukkuvan ruumiin kðtk—ssð... Mitð kuuluvat hðneen pohjolan traagilliset aprikoimiset, tuskalliset sinfoniat, ðlylliset kiihkot? Hðn tahtoo musiikkia, joka kirkastaa hðnen salaiset kaipuunsa, kirkastaa kaikkein vðhimmðllð voimanponnistuksella; hðn tahtoo oopperaa, joka on tðynnð intohimoja, mutta vailla niiden tunteiden mukana tulevaa vðsymystð; tahtoo sentimentaalia, aistillista ja laiskaa taidetta. Grazia oli heikko ja hðilyvðinen; hðn pystyi vakavaan henkiseen uurasteluun ainoastaan epðtasaisin ajanjaksoin; hðn tarvitsi huvitusta; harvoin teki hðn seuraavana pðivðnð, mitð oli edellisenð pððttðnyt. Ja kuinka paljon hðnessð oli lapsellisuutta, ðllistyttðvið pikku oikkuja! Naisen luontaista, silloin tðll—in ilmenevðð sairaloista, jðrjet—ntð sekavuutta. Hðn tiesi nuo vikansa ja koetti oikullisina pðivinððn vetðytyð yksikseen. Koska hðn ne tiesi, moitti hðn itseððn, ettei jaksanut niitð paremmin vastustaa, vaikka ne tekivðt hðnen ystðvðnsð niin surulliseksi; ja joskus hðn suorastaan uhrasi omat halunsa saadakseen Christophen olon viihdyttðvðksi; mutta yleensð pððsi hðnessð luonto kuitenkin voitolle. Lisðksi ei Grazia voinut kðrsið sitð, ettð Christophe nðytti hðntð muka komentelevan; ja pari kertaa teki hðn aivan pðinvastoin kuin Christophe pyysi, ainoastaan nðyttððkseen, ettð hðn oli vapaa ja riippumaton. Sitten hðn sitð kyllð katui; y—llð oli hðnen omatuntonsa paha, ettei hðn voinut antaa Christophelle suurempaa onnea; hðn rakasti Christophea paljoa enemmðn kuin hðn hðnelle nðytti; hðn tunsi, ettð tðmð ystðvyyssuhde oli hðnen elðmðnsð parhain puoli. Niinkuin tavallisesi kðy kahden toisiaan rakastavan ja erilaisen olennon, olivat he toisilleen lðheisimpið silloin, kun eivðt olleet yhdessð. Ja joskin vððrinkðsitys oli aikoinaan erottanut heidðt toisistaan, niin ei siihen syynð ollut yksinomaan Christophe, kuten hðn itse vilpitt—mðsti luuli. Vaikka Grazia olikin rakastanut silloin Christophea enemmðn kuin Christophe hðntð, niin olisiko hðn silti mennyt Christophen vaimoksi? Hðn olisi ehkð antanut henkensð hðnen puolestaan; mutta olisiko hðn suostunut olemaan koko elðmðnsð hðnen kanssaan? Grazia tiesi (mutta ei suinkaan tunnustanut sitð Christophelle), tiesi hyvinkin, ettð hðn oli rakastanut puolisoaan ja ettð hðn rakasti hðntð yhð vielðkin, kaiken sen pahankin jðlkeen, mitð mies oli hðnelle tehnyt, rakasti niin suuresti, ettei hðn sillð tavoin ollut koskaan rakastanut Christophea... Sydðmen ja ruumiin salaisuuksia, joista ihminen ei tunne ylpeilevðnsð; ei, hðn salaa niitð siltð olennolta, joka on hðnelle rakas, salaa sekð kunnioituksesta hðntð kohtaan ettð my—ntyvðstð sððlistð omaa itseððn kohtaan. Christophe oli liiaksi mies voidakseen arvata tðllaista, mutta silloin tðll—in huomasi hðn kuitenkin aivan kuin vilahdukselta, kuinka vðhðn tuo rakkahin, joka piti tosiaan hðnestð, kuinka vðhðn se olento joskus oli hðnen omansa, -- ja ettei maailmassa saa lopullisesti turvautua kehenkððn, ei kehenkððn kokonaan. Hðnen rakkautensa ei siitð muuttunut. Eikð hðn ollut edes katkerakaan. Grazian rauha oli tullut hðnellekin. Hðn taipui. Oi elðmð, miksi moittia sinua sellaisesta, mitð sinð et voi antaa? Etk— ole ilman sitðkin ihmeen kaunis ja pyhð? Tðytyy rakastaa sinun hymyðsi, Gioconda... Christophe tarkasteli kauan ystðvðttðrensð kauniita kasvoja; hðnelle selveni niistð paljon menneitð ja tulevia. Niinð monina vuosina, jotka hðn oli elðnyt yksin, matkustellen siellð tððllð, puhellen vðhðn, mutta katsellen sitð enemmðn, oli Christophe saanut melkeinpð tahtomattaan erinomaisen taidon arvata asioita ihmisten kasvoista: saanut valtaansa koko tuon vuosisatojen muodostaman rikkaan ja mutkikkaan salakielen. Ah, se on tuhannesti rikkaampi ja oikullisempi kuin puhuttu! Sukupolvien vaiheet haastavat sitð kieltð... Ihmisten kaavojen ja hðnen sanojensa vðlillð on ainainen ristiriita. Tuossa nðet nuoren naisen, jonka piirteet ovat sievðt, hiukan kuivat, Á la Burne Jones, traagilliset, aivan kuin kðtketyn intohimon, mustasukkaisuuden, shakespearelðisen tuskan jðytðmðt... Mutta kun hðn puhuu, onkin hðn vain poroporvari, tyhmð kuin kana, keskinkertaisen koketti ja itsekðs; hðnellð ei ole aavistustakaan hirveistð voimista, jotka piilevðt hðnen lihassaan. Kuitenkin on se kiihko, kiivaus hðnessð. Missð muodossa se purkautuu kerran ilmi? Hðikðilemðtt—mðnð oman edun tavoittelunako, mustasukkaisuutena avioliitossa, jalona tarmona, sairaloisena hðijyytenð? Kuka arvaa! Saattavatpa ne ominaisuudet joutua jollekin toisellekin hðnen veriheimolaiselleen ennen kuin ne hðnessð ehtivðt puhjeta julki. Mutta kaikissa tapauksissa sopii ne elementit ottaa huomioon, nuo elementit, jotka liittyvðt kohtalon ankaruudella sukuperððn. Graziakin kantoi olemuksessaan tðllaista suvun raskasta lahjaa, perint—ð, jota vanhoista perinn—istð kaikkein vðhiten uhkaa vaara hðvitð aikojen varrella teille tietymðtt—mille. Mutta hðn ainakin tunsi sen perint—nsð. Ja tietðð heikkoutensa on suuri voima: sen avulla voi tehdð itsensð, ellei sukuhengen laivan pððllik—ksi, niin ainakin sen luotsiksi, -- noiden ammoisten vaistojen, joihin olemme sidotut ja jotka kuljettavat meitð mukanaan kuin pursi merellð. Silloin voi tehdð kohtalokkuudesta itselleen vðlikappaleen, kðyttðð sitð hyvðkseen kuin purjeita, joita saattaa tuulen mukaan lisðtð tai reivata. Kun Grazia sulki silmðnsð, kuuli hðn sielussaan montakin ððntð, joiden sðvy teki hðnet levottomaksi ja joiden vðrinð oli hðnelle tuttua. Mutta hðnen terveessð sielussaan sulivat soraððnetkin kokonaisuuteen; hðnen harmoonisen jðrkensð kosketuksesta muodostivat ne syvðn ja sametinpehmeðn yhteissoiton. Onnetonta kyllð, ei ole meidðn vallassamme jðttðð verisukulaisillemme perinn—ksi parhaimpia puolia verestðmme. Grazian lapsista muistutti toinen, tytðr Aurora, joka oli yhdentoista vuoden ikðinen, ðitiððn; hðn oli koko olemukseltaan hienostumattomampi eikð niin kaunis kuin ðiti; Aurora ontui hiukkasen; hðn oli kiltti lapsi, herttainen ja iloinen, aina terve; hðn oli hyvð ja lauhkea; erikoisia taipumuksia ei hðnellð ollut, paitsi ehkð taipumusta joutilaisuuteen, luontaista halua olla tekemðttð mitððn. Christophe piti hðnestð ððrett—mðsti. Hðn nautti, kun nðki tuon tyt—n Grazian vieressð, nautti heistð kuin kaksoisolennoista, joissa sai yhtaikaa omistaa kaksi ikðkautta, kaksi sukupolvea... Kaksi samasta varresta kasvanutta kukkaa: Vincin Pyhð Perhe, Neitsyt Maria ja Pyhð Anna. Saman hymyn kaksi vivahdetta. Nðkee yhdellð katseella koko naisellisen sielun kukoistuksen; ja se on samalla kertaa sekð ihanaa ettð alakuloista: sillð tietðð, miten se kukoistus tulee ja minne se menee. Mikððn ei ole syvðsti rakastavalle sydðmelle luonnollisempaa kuin rakastaa tulisesti ja puhtaasti yhtaikaa kahta sisarusta tai ðitið ja tytðrtð. Sitð naista, jota Christophe rakasti, olisi hðn tahtonut rakastaa koko hðnen sukunsa sarjana, niinkuin hðn rakasti Graziassa koko hðnen menneitð sukupolviaankin. Eik— jokainen Grazian hymy, nyyhkytys, jokainen hðnen rakkaiden kasvojensa ryppy ollut kokonainen erillinen elðmð, muisto niistð ajoista, jotka olivat, ennenkuin hðnen silmðnsð valolle aukesivat, ja ennustanut uutta olentoa, joka oli tuleva sitten, kun hðnen kauniit silmðnsð olisivat jo ummistuneet? Pikku poika, Lionello, oli yhdeksðnvuotias. Hðn oli paljon kauniimpi sisartaan ja hienompaa rotua, liian hienoa, vðhðveristð ja kulunutta; hðn muistutti isððnsð; hðn oli ðlykðs; hðnessð piili paljon huonoja vaistoja, hðn oli liehivð ja ovela. Lionellolla oli suuret siniset silmðt, pitkð vaalea tyt—ntukka, ihonvðri kalpea, rinta hentorakenteinen; hðn oli sairaloisen hermostunut, ja teeskentelikin hermostumista, kun asia hðnestð niin vaati, sillð hðn oli synnynnðinen nðyttelijð, ihmeellisen taitava l—ytðmððn ihmisten heikot puolet. Lionello oli Grazian lempilapsi, ðidithðn aina pitðvðt enemmðn niistð lapsistaan, jotka ovat raihnaampia; -- ja johtipa Graziaa tðhðn sekin hyvissð ja kunniallisissa naisissa varsin tavallinen tunne, ettð he rakastavat juuri niitð poikiaan, jotka ovat yhtð vðhðn hyvið kuin kunniallisiakaan; (tðllð tavoin ðidit ikððnkuin korvaavat sitð elðmðnsð puolta, ettð ovat itse ankarasti tukehduttaneet kaikki vallattomat tunteensa). Saattaapa tðllaiseen hellyyteen olla osaltaan syynð my—skin muisto puolisosta, joka on tuottanut heille kðrsimyksið ja jota he ovat rakastaneet, joskin ehkð halveksineetkin. Siinð rehoittaa koko ihmisen sielun hðmðrissð syvyyksissð kasvava kuumanilman kasvisto. Vaikkakin Grazia koetti kaikin tavoin olla lapsilleen puolueeton, tunsi Aurora kuitenkin erotuksen, ja hðn kðrsi hiukan siitð. Christophe aavisti hðnen tunteensa, ja Aurora puolestaan vainusi Christophen osanoton hðntð kohtaan; he lðhentyivðt silloin vaistomaisesti toisiaan. Christophen ja Lionellon vðlillð vallitsi antipatia, jonka poika kðtki liehakoivaan ja liialliseen kilttiyteen, -- ja jota Christophe ei suvainnut itsessððn, sillð se oli hðnestð hðpeðllistð. Hðn tahtoi pakottaa itsensð olemaan Lionellolle vilpitt—mðsti hyvð; hðn tahtoi hellið tðtðkin toisen lasta, kðyttðytyð niinkuin hðnestð olisi ollut erikoisen suloista saada rakastaa hðntð. Hðn koetti olla huomaamatta Lionellon huonoja puolia, kaikkea sitð mikð hðnessð muistutti "tuota toista"; hðn ei halunnut nðhdð hðnessð muuta kuin Grazian sielun. Grazia, joka oli selvðnðk—isempi kuin Christophe, ei kuvitellut pojastaan mahdottomia; ja siitð huolimatta hðn rakasti hðntð yhð enemmðn. Tauti, joka oli piillyt pojassa vuosikausia, puhkesi: keuhkotauti. Grazia pððtti lðhteð Lionellon kanssa erððseen sanatorioon Alpeille. Christophe pyysi saada tulla hðnen mukaansa. Grazia arasteli yleistð mielipidettð eikð my—ntynyt hðnen pyynt——nsð. Christophesta oli tuskallista, ettð Grazia tðssð mððrin vðlitti yleisistð pintapuolisista tavoista. Grazia matkusti. Hðn oli jðttðnyt tyttðrensð Coletten hoitoon. Piankin tunsi hðn itsensð hirveðn yksinðiseksi sanatoriossa, noiden tautisten joukossa, jotka puhuivat ainoastaan sairaudestaan, ja keskellð armotonta luontoa, joka kohotti jððkylmðnð kasvojaan yli kðrsivðn ihmissuvun. Pððstðkseen noiden onnetonten masentavasta lðheisyydestð, sairaiden, jotka vðijyivðt nenðliina kourassa toisiaan ja seurasivat toisissaan kuoleman kehityskulkua, muutti Grazia pois Palatsi-hospitaalista ja vuokrasi itselleen _chalet'n_, paimenmajan, missð hðn sai olla pikku sairaansa kanssa kahden kesken. Korkea vuoristoseutu ei parantanutkaan Lionellon tilaa, vaan pahensi sitð. Kuume tuli kiivaammaksi. Grazia vietti hðdðn ja tuskan —itð. Christophe tunsi kaukaa aavistukselta hðnen ahdistuksensa, vaikkei ystðvðtðr kirjoittanut hðnelle mitððn: sillð Grazia tahtoi ylpeðsti kðrsið yksinððn; hðn olisi toivonut, ettð Christophe olisi ollut siellð; mutta hðn oli kieltðnyt Christophea tulemasta mukaan: nyt hðn ei voinut taipua tunnustamaan: "Minð olen liian heikko, minð tarvitsen teitð..." Erððnð iltana, kun Grazia seisoi paimenmajan luhdilla, iltahðmðrðssð, joka on niin julma tuskanahdistamista sydðmistð, nðki hðn... oli k—ysirata-asemalta nousevalla tiellð nðkevinððn... Mies sieltð tuli, nopein askelin; hðn pysðhtyi epðr—iden, hiukan kumarassa. Nosti vðhðn pððtðnsð ja katsoi yl—s paimenmajaan. Grazia vetðytyi nopeasti huoneeseen, ettei hðntð nðkyisi; hðn painoi sydðntððn kaksin kðsin ja nauroi liikutettuna. Vaikkei hðn ollut laisinkaan uskonnollinen, vaipui hðn polvilleen ja kðtki kasvonsa kðsiinsð: hðn tahtoi, tahtoi kiittðð jotakin... Kuitenkaan ei tulija tullut. Grazia meni ikkunan luo, ja katseli jðlleen uutimien takaa. Nyt se oli seisahtunut ja nojailihe pellonaitaan, tuolla lðhellð paimenmajan porttia. Hðn ei uskaltanut tulla sisðlle. Ja Grazia oli vielðkin enemmðn sekaannuksissaan kuin hðn; hðn hymyili ja kuiski hiljaa: -- Tule... Viimein Christophe rohkaisi itsensð ja soitti kelloa. Hðn oli ovella. Grazia avasi. Christophen silmðt olivat kuin koira-raukan, joka luulee, ettð hðntð ly—dððn. Hðn sanoi: -- Minð tulin... Antakaa anteeksi... Grazia vastasi hðnelle: -- Kiitos. Sitten tunnusti hðn Christophelle, kuinka hðn oli hðntð odotellut. Christophe autteli hðntð hoidellessa poikaa, jonka tila paheni. Koko sydðmellððn antautui hðn siihen. Lapsi oli hðnelle ððrimðisen kiukkuinen; hðn ei enðð salannutkaan vihaansa; hðn keksi kaikenlaisia hðijyjð sanoja. Christophe piti vain tautia siihen syynð. Hðn oli niin kðrsivðllinen, ettð se oli hðnessð aivan hðmmðstyttðvðð. Grazia ja hðn viettivðt lapsen vuoteen ððressð monta vaikeaa vuorokautta, ja varsinkin oli tuskallinen erðs y—, taudin taitekohta, josta pððstyððn Lionello pelastui kuin ihmeellð. Ja silloin oli vaalijain onni niin puhdas, -- heidðn, jotka istuivat kðsi kðdessð uneen vaipuneen pikku sairaan vieressð, -- ettð Grazia nousi yhtðkkið paikaltaan, otti huppuviittansa ja vei Christophen ulos, lumiselle polulle, —iseen hiljaisuuteen, kylmðsti sðteilevien tðhtien alle. Hðn nojasi Christophen kðsivarteen, he vetivðt rintaansa jðisen maailman juovuttavaa rauhaa, he eivðt puhuneet keskenððn muuta kuin jonkun lyhyen sanan. Ei vihjaustakaan heidðn rakkauteensa. Grazia sanoi ainoastaan, kun he tulivat takaisin, ovella: -- Rakas, rakas ystðvð!... Ja hðnen silmistððn loisti onni, onni lapsen pelastumisesta. Ei muuta. Mutta he tunsivat, ettð heidðn tunteestaan oli nyt tullut pyhð. Poikansa pitkðn parantumisajan jðlkeen palasi Grazia Parisiin ja asui pienessð talossa, jonka hðn oli vuokrannut Passyn puolelta. Nyt hðn ei enðð ollenkaan vðlittðnyt "yleisestð mielipiteestð"; hðn tunsi uskaltavansa ystðvðnsð vuoksi uhmata sitð. Heidðn elðmðnsð kohtalot olivat tulleet niin lðheisiksi toisilleen, ettð Grazia olisi pitðnyt raukkamaisena salata ystðvyyttð, joka heitð toisiinsa yhdisti, vaikkapa sitð hðvðistðisiinkin, -- mikð oli luonnollinen seuraus. Hðn otti Christophen nykyððn luokseen vastaan minð aikoina pðivðstð tahansa; hðn esiintyi hðnen seurassaan kðvelyretkillð, teattereissa; hðn puheli tuttavallisesti hðnen kanssaan kaikkien nðhden. Kaikki olivat aivan varmat siitð, ettð Grazia oli Christophen rakastajatar. Yksinpð Colettenkin mielestð he olivat liian "rohkeita". Grazia katkaisi tðllaiset hðnen vihjailunsa ylimielisellð hymyllð ja eli aivan rauhallisesti niinkuin tahtoi. Kuitenkaan ei Grazia ollut antanut Christophelle minkððnlaisia uusia oikeuksia itseensð. He eivðt olleet mitððn muuta kuin ystðvyksið. Christophe puhui Grazialle aina entiseen hellððn ja kunnioittavaan tapaan. Mutta mitððn salaista ei heidðn vðlillððn enðð ollut; he kysyivðt toisiltaan neuvoa kaikissa asioissa; ja huomaamattaan sai Christophe Grazian kodissa jonkinlaisen isðnnðn vallan: Grazia kuunteli ja noudatti hðnen ohjeitaan. Vietettyððn edellisen talven sanatoriossa ei Grazia enðð ollut entinen ihminen; levottomuus ja ponnistukset olivat jðrkyttðneet hðnen siihen saakka vahvaa terveyttðnsð. Sielukin oli saanut siitð seurauksia. Joskin hðnelle tuli silloin tðll—in entisið oikkuja, oli hðn yleensð nyt muuttunut jollakin tavoin vakavaksi; hðn oli ikððnkuin hartaampi kaikessa, halusi entistð enemmðn olla aina hyvð, oppia ja olla tuottamatta ihmisille surua. Graziaa liikutti Christophen kiintymys hðneen, Christophen epðitsekkyys, hðnen sydðmensð puhtaus; ja Grazia aikoi jo antaa hðnelle kerran sen suuren onnen, jota Christophe ei enðð uskaltanut toivoakaan: mennð hðnen vaimokseen. Tðstð ei Christophe ollut puhunut Grazialle enðð koskaan sen jðlkeen kuin Grazia oli asettunut hðnen toivomustaan vastaan; Christophen mielestð ei hðnellð enðð ollut oikeutta tyrkyttðð itseððn. Mutta kuitenkin Christophe suri sitð, ettð tuo hðnen toivonsa oli turhaa. Vaikka hðn kunnioittikin niitð ystðvðttðrensð sanoja, joilla Grazia tuomitsi avioliiton erehdykseksi, eivðt ne olleet kuitenkaan saaneet hðntð vakuutetuksi; hðn uskoi yhð edelleen, ettð kahden syvðsti ja pyhðsti toisiaan rakastavan ihmisen yhtyminen sillð tavoin on korkein inhimillinen onni. -- Hðnen suruaan lisðsi nyt vielð muuan seikka, se, ettð hðn sai tavata Arnaud-vanhukset. M:me Arnaud oli yli viidenkymmenen vuoden ikðinen. Hðnen puolisonsa noin viiden- tai kuudenseitsemðttð. Molemmat nðyttivðt he paljon vanhemmilta. Mies oli suuresti tylsynyt; vaimo ohentunut, ikððnkuin kokoon kðpertynyt: jo ennen muinoin oli hðn ollut heiver—inen, nyt hðn oli kuin tyhjðð ilmaa. Kun herra Arnaud oli ottanut virkaeron, olivat he muuttaneet syrjðiseen elðmððn, maaseudulle. Unisessa pikkukaupungissa ei heitð yhdistðnyt enðð maailmaan mikððn muu kuin sanomalehti, joka herðtti heitð silloin tðll—in horteesta tuomalla heidðn kuuluviinsa suurten tapahtumien my—hðisið kaikuja. Kerran nðkivðt he lehdessð Christophen nimen. M:me Arnaud kirjoitti kohta hðnelle muutaman sydðmellisen ja hiukan juhlallisen rivin, ilmoittaakseen hðnelle, kuinka he iloitsivat hðnen kunniastaan. Silloin meni Christophe heti junaan ja matkusti heidðn luokseen, kirjoittamatta etukðteen heille tulostaan. Hðn tapasi heidðt puutarhassa; oli kuuman kesðpðivðn iltapuoli; he torkkuivat suuren saarnin varjossa. Olivat kuin tuo B—cklinin vanha aviopari, joka nukkuu lehtimajassa kðsi kðdessð. Auringonpaiste, uni, vanhuus huumaavat heitð; he uppoavat, ovat jo puolittain uponneet ikuiseen uneen. Ja elðmðn viimeinen hehku tuikkii vielð, heidðn hellyytensð viimeiseen sykðhdykseen asti, se tuntuu heidðn toisiinsa yhtyneistð kðsistððn, heidðn sammuvien ruumiittensa lðmm—stð... -- He iloitsivat kovasti Christophen tulosta, koko menneisyydestð, minkð hðn toi heille mukanaan. He juttelivat hðnen kanssaan entisistð ajoista, ja ne nðyttivðt heistð nðin kaukaa katsoen onnellisilta ja aurinkoisilta. Herra Arnaud olisi halunnut mielellððn puhua; mutta hðn oli jo unohtanut kaikki nimet. M:me Arnaud auttoi hðntð silloin kuiskaajana. Vaimo itse oli mieluummin vaiti; hðnestð oli hauskempaa kuunnella kuin puhua; mutta menneisyyden kuvat olivat sðilyneet tuoreina hðnen hiljaisessa sydðmessððn; ne vðlðhtivðt esiin aivan kuin kissankulta kirkkaasta purosta. Niissð kuvissa oli erðs, jonka Christophe nðki monta kertaa hohtavan rouvan sððlivðn ystðvðllisistð silmistð, milloin ne hðneen suuntautuivat; mutta Olivier Jeanninin nimeð ei m:me Arnaud kuitenkaan koskaan hiiskunut. Vanha Arnaud koetteli kaikin tavoin vaalia vaimoaan, k—mpel—sti ja liikuttavasti; hðn oli huolissaan, ettei toinen vain vilustuisi tai hiestyisi; hðn tarkasteli levottomana alinomaa puolisonsa rakkaita ja kuihtuneita kasvoja, joiden vðsynyt hymy jðlleen puolestaan koetti hðntð rauhoittaa. Christophe katseli heitð liikutettuna, jopa hiukan kateellisenakin... Saadapa vanheta tuolla tavoin, yhdessð! Rakastaa toisiaan raihnaisuuden vuosiin asti. Sanoa itselleen: "Nuo pikku rypyt, jotka ovat hðnen silmiensð ympðrillð, nenðn juuressa, minð ne tunnen, minð olen nðhnyt, miten ne ovat tulleet, tiedðn, milloin ne tulivat. Nuo harmaat hiusraukat ovat himmenneet pðivð pðivðltð minun seurassani, oi, hiukkasen minunkin tðhteni! Nuo hienot kasvot ovat p—h—ttyneet ja tulleet punaisiksi ponnistuksissa ja t—issð, joita olemme yhdessð suorittaneet. Rakkaani, kuinka paljon entistð enemmðn rakastan sinua nyt juuri siksi, ettð olet kðrsinyt ja vanhentunut minun kanssani. Jokainen kasvojesi ryppy on minulle menneisyyden soittoa."... Oi noita herttaisia vanhuksia, jotka pitkðn elðmðnvalvomisen jðlkeen olivat menossa nukkumaan y—n raahaan, vieretysten aivan niinkuin olivat elðneetkin! Heidðn nðkemisensð oli Christophelle samalla sekð virkistðvðð ettð tuskallista. Kuinka tuollainen elðmð ja kuolema olisi ollut kaunista!... Kun Christophe nðki jðlleen Grazian, ei hðn voinut olla hðnelle tðstð matkastaan kertomatta. Hðn ei ilmaissut Grazialle ajatuksia, joita se vierailu oli hðnessð herðttðnyt, mutta ystðvðtðr aavisti ne. Christophe oli hyvin hajamielinen puhuessaan. Hðn kððnsi tuon tuostakin kasvonsa pois, ja vðlistð hðn tuli ihan mykðksi. Grazia katseli hðntð ja hymyili, ja Christophen mielenjðrkytys tarttui hðneenkin. Kun Grazia sen pðivðn iltana jði yksin huoneeseensa, valvoi hðn kauan ja haaveili tðtð asiaa. Hðn kertaili mielessððn, mitð Christophe oli kuvaillut; mutta kuvatusta ei hðn muistanutkaan saarnin alla torkkuvaa vanhaa avioparia, vaan hðn nðki ystðvðnsð n—yrðn ja kiihkeðn unelman. Ja Grazia tunsi sydðmensð olevan tðynnð rakkautta Christophea kohtaan. Hðn oli sammuttanut lampun, ja ajatteli vuoteessa: -- "Niin, on luonnotonta, sekð luonnotonta ettð rikollista hylðtð tilaisuus tðllaiseen onneen. Mikð ilo maailmassa on suurempi kuin se, ettð saa tehdð onnelliseksi rakastamansa ihmisen?... Kuinka on laita! Rakastanko minð hðntð?..." Grazia vaikeni, ja kuuli liikutettuna sydðmensð vastaavan: -- "Minð rakastan hðntð." Silloin kuului viereisestð huoneesta, jossa lapset nukkuivat, kuivaa, kðheðð ja nopeaa yskimistð. Grazia teristi korvaansa; siitð saakka kuin poika oli sairastunut, oli Grazia ollut hðnestð aina levoton. Nyt kysyi Grazia hðneltð, miten hðn voi. Lionello ei vastannut, vaan yski yhð. Grazia hypðhti sðngystððn ja meni hðnen luokseen. Poika oli ylen rauhaton, hðn uikutteli, sanoi olevansa kipeð, ja keskeytti taas ja yski. -- Mihin koskee? Lionello ei vastannut; hðn vaikeroi, ettð hðneen koski. -- Puluseni, sano nyt, mihin koskee. -- En tiedð. -- Koskeeko tðnne? -- Koskee. Ei koske. En tiedð. Koskee joka paikkaan. Sitten tuli Lionellolle uusi yskðnpuuska, tahallisen raju. Grazia pelðstyi; hðn aavisteli kyllð, ettð lapsi koetti pakottaa itseððn yskimððn; mutta hðn moitti sellaista ajatustaankin, kun nðki pojan hien vallassa ja lððhðttðvðn. áiti syleili poikaa, puhui hðnelle hellðsti, ja poika nðytti rauhoittuvan: mutta heti kun Grazia koetti lðhteð hðnen luotaan, alkoi hðn jðlleen yskið. Grazian tðytyi istua hðnen sðnkynsð reunalla, vilusta vðristen: sillð Lionello ei antanut hðnen mennð edes pukeutumaan: Grazian oli pidettðvð hðntð kðdestð; eikð hðn hellittðnyt ðitinsð kðttð ennenkuin viimein nukkui. Silloin meni Grazia vuoteeseensa, kylmðstð kankeana, levottomana ja kovin vðsyneenð. Eikð hðn tavannut enðð ðskeisið unelmiaan. Tuolla lapsella oli omituinen taito aavistaa ðitinsð ajatuksia. Ihmisillð, jotka ovat samaa verta, on melkoisen usein se vaistomainen kyky, -- joskin se harvoin on niin kehittynyt kuin Lionellolla. Tuollaisten toisilleen lðheisten tarvitsee tuskin toisiinsa katsahtaa, niin he tietðvðt, mitð toinen ajattelee: he tuntevat toistensa ajatukset tuhansista aivan huomaamattoman pienistð merkeistð. Lionellossa teroitti vielð aina valvova hðijyys tðtð yhteisen elðmðn kehittðmðð luonnollista vaistoa. Hðnen selvðnðk—isyyttððn lisðsi halu tehdð ilkeyttð. Hðn vihasi Christophea. Mistð syystð? Mistð syystð tuntee lapsi usein vastenmielisyyttð jotakuta henkil—ð kohtaan, joka ei ole tehnyt hðnelle mitððn pahaa? Usein johtuu sellainen sattumasta. Monesti ei tarvita muuta kuin ettð lapsi joskus alkaa uskotella itselleen, ettð hðn tuota henkil—ð vihaa, niin se vihaaminen tulee tavaksi; ja kuta enemmðn hðntð koetetaan saada jðrkiinsð, sitð itsepintaisemmin hðn siihen piintyy: ensin hðn kuvitteli hðntð vihaavansa ja lopulta hðn tosiaan vihaa. Mutta toisinaan on tðhðn syvempiðkin syitð, joista lapsen aivoilla ei ole aavistustakaan... Alunpitðen, silloin, kun Lionello oli nðhnyt ensi kertaa Christophen, oli hðn, kreivi BerÕnyin poika, tuntenut kiukkua tuota miestð kohtaan, jota hðnen ðitinsð oli ennen rakastanut, tuntenut juuri sen silmðnrðpðyksen, jolloin Grazia ajatteli mennð Christophen vaimoksi. Tðstð hetkestð alkoi hðn pitðð ðitiððn ja Christophea tarkoin silmðllð. Hðn ty—ntyi alati heidðn vðliinsð, hðn ei suostunut poistumaan salongista, kun Christophe tuli heille; tahi ryntðsi hðn jostakin syystð yhtðkkið huoneeseen, missð Grazia ja Christophe istuivat yhdessð. Nðyttipð Lionello aavistavan ðitinsð ajatukset silloinkin, kun Grazia oli yksinððn ja ajatteli Christophea. Lionello istahti ðitinsð viereen ja tðhysteli ja vaaniskeli hðntð. Hðnen katseensa kiusasi Graziaa, se sai hðnet joskus melkein punastumaan. Grazia nousi salatakseen mielensð sekaannusta paikaltaan. -- Lionello alkoi huvitella itseððn puhumalla ðitinsð kuullen Christophesta kaikenlaista loukkaavaa. Grazia pyysi hðntð olemaan vaiti. Lionello melkein yltyi. Jos ðiti sanoi rankaisevansa hðntð, niin uhkasi poika tulla kipeðksi. Sitð taktiikkaa hðn oli noudattanut lapsesta saakka. Kun hðntð kerran aivan pienenð toruttiin, keksi hðn kostoksi sen tempun, ettð riisui vaatteensa ja heittðytyi alasti kylmðlle kivilattialle, jotta olisi vilustunut. -- Nyt, kun Christophe erððnð pðivðnð toi heille uuden sðvellyksen, jonka hðn oli tehnyt Grazian-pðivðn kunniaksi, kaappasi poika kðsikirjoituksen ja vei sen piiloon. Se l—ydettiin sitten revittynð erððstð puuarkusta. Grazian kðrsivðllisyys loppui; hðn torui Lionelloa ankarasti. Silloin poika itki, huusi, polki jalkaa, piehtaroi maassa; ja hðnelle tuli hermokohtaus. Grazia sðikðhti, syleili, suuteli ja rukoili hðntð, ja lupasi hðnelle kaiken, mitð hðn tahtoi. Siitð pðivðstð tuli Lionello tðysin itsevaltiaaksi: sillð silloin hðn huomasi, ettð nyt hðnellð se valta oli; ja vðhðn vðlið hðn sitten turvautui tðhðn aseeseen, jonka oli nðhnyt niin tehokkaaksi. Oli mahdotonta arvata, miten paljon hðnen hermokohtauksissaan milloinkin oli luonnollista, miten paljon teeskenneltyð. Eikð hðn turvautunut enðð niihin ainoastaan kostaakseen, jos hðnen oikkujaan vastustettiin, vaan tyydytti sillð tavoin pelkkðð ilkeyttððn, kiusasi ðitiððn ja Christophea aina, kun he aikoivat viettðð jonkin illan yhdessð. Lopulta leikki hðn tuota vaarallista leikkið pelkðstððn joutilaisuudesta ja koettaakseen, miten suuri hðnen mahtinsa oikein oli. Hðn keksi ihmeellisen ðlykkððsti mitð omituisimpia hermokohtauksen muotoja: joskus tuli hðnelle keskellð ateriaa vavistava suonenveto, hðn kaatoi lasinsa ja sðrki lautasensa; joskus portaissa takertui hðnen kðtensð kaiteeseen, hðnen sormensa vððntyivðt koukkuun: hðn vðitti, ettei hðn saanut niitð auki; tai tunsi hðn kauheita pistoksia kyljessð, ja py—riskeli huutaen maassa; taikka sitten hðntð muka tukehdutti. Luonnollisesti kehittyi siitð hðnelle todellinen hermotauti. Mutta hðnen vaivansa ei ollut mennyt hukkaan: Christophe ja Grazia elivðt ainaisen pelon vallassa. Heidðn yhdessðolonsa rauha, -- heidðn tyynet juttelunsa, lukeminen tai soitteleminen, joka oli ollut heille oikeaa juhlaa, -- koko heidðn vaatimaton onnensa oli ainaiseksi hðiritty. Silloin tðll—in antoi tuo pieni vinti— heille kuitenkin vðhðn lomaa, joko hðn sitten oli kujeisiinsa vðsynyt tai voitti hðnen lapsenluontonsa ja vietteli hðnet ajattelemaan muita asioita. (Nykyððn hðn oli muuten varma siitð, ettð oli tðydellisesti voittanut.) Sellaisia hetkið Grazia ja Christophe kðyttivðt nopeasti hyvðkseen. Jokainen hetki, jonka he siten saivat varastaa, oli heille sitðkin kalliimpi, kun he eivðt olleet varmat, saisivatko nauttia siitð loppuun asti rauhassa. Kuinka lðheisið he silloin tunsivat olevansa toisilleen! Miksi he eivðt aina saaneet olla nðin yhdessð... Erððnð pðivðnð Grazia tunnusti Christophelle tðmðn surunsa. Christophe tarttui hðnen kðteensð. -- Niin, miksikð emme? kysyi hðn, -- Tiedðttehðn sen, ystðvðni, vastasi Grazia ja hðnen huulillaan vðikkyi sydðntðsðrkevð hymy. Christophe tiesikin syyn. Tiesi, ettð Grazia uhrasi heidðn onnensa poikansa tðhden; tiesi, ettð vaikka Grazia ei antanut Lionellon valheiden johtaa itseððn harhaan, rakasti hðn poikaansa kuitenkin kuin epðjumalaa; hðn tiesi, kuinka sokean itsekkððt tuollaiset perhesiteet yleensð ovat: ne pakottavat kaikkein parhaat suvunjðsenet uhraamaan viimeisensðkin sellaisten toisten jðsenten puolesta, jotka ovat pahoja tai keskinkertaisen hyvið, niin, uhraamaan siinð mððrin, ettei heille jðð mitððn antamista vieraammille, jotka olisivat ansiokkaampia noita lahjoja saamaan, niille, joita he rakastavat enemmðn, mutta jotka eivðt ole heidðn omaa vertaan. Se hermostutti ja ðrsytti kyllð Christophea; joskus teki hðnen mielensð ihan tappaa tuo pieni epðsiki—, joka turmeli ja hðvitti heidðn elðmðnsð onnen; mutta lopulta hðn sittenkin hiljaa alistui ja ymmðrsi, ettei Grazia voinut menetellð toisin kuin hðn menetteli. Silloin he tyytyivðt kohtaloonsa, syyttelemðttð turhaan mitððn. Mutta vaikka heiltð voitiinkin riistðð onni, joka heidðn olisi ollut oikeus saada, ei mikððn saattanut estðð heidðn sydðmiððn yhtymðstð. Juuri kieltðytyminen ja yhteinen uhri sitoi heitð toisiinsa paljon lujemmin kuin ruumiin siteet. Kumpikin heistð kertoi kaikki surunsa ystðvðlleen, antoi toiselle taakkansa ja otti puolestaan ystðvðnsð tuskat kantaakseen; niin muuttui itse surukin iloksi, Christophe sanoi Graziaa "rippi-isðkseen". Hðn ei salannut hðneltð, ettð itserakkaus toi hðnelle paljon kðrsimyksið; hðn syytti kohtuuttomasti itseððn; ja Grazia rauhoitti hymyllððn vanhan ystðvðnsð turhat tunnontuskat. Jopa puhui Christophe Grazialle aineellisista vaikeuksistaankin. Siihen hðn ei kuitenkaan ryhtynyt ennen kuin hðn tuli heidðn vðlisestð keskustelustaan aivan varmaksi, ettei Grazia tarjoaisi hðnelle apuaan, sillð Christophe ei suostunut ottamaan hðneltð mitððn: se oli viimeinen ylpeyden muuri, se jði pystyyn ja Grazia kunnioitti sitð. Mutta kun Grazian ei sallittu hankkia ystðvðnsð elðmððn hyvinvointia ja mukavuutta, koetti hðn levittðð siihen hellyyttððn; ja se olikin Christophelle kaikkein kallein lahja. Christophe tunsi Grazian rakkauden aina ympðr—ivðn hðntð; aamuisin ei hðn avannut silmiððn eikð illoin niitð sulkenut rukoilematta sielussaan rakastavan siunausta Grazialle. Ja kun Grazia herðsi tai valvoi unettomana y—llð, niinkuin hðn usein tuntikausia teki, ajatteli hðn: -- "Ystðvðni ajattelee minua." Ja suuri rauha oli heille tullut. Sillðvðlin oli Grazian terveys heikontunut. Hðn oli alinomaa vuoteessa, tai hðnen tðytyi viettðð pðivðt pitkðt sohvalla loikoen. Christophe tuli joka pðivð puhelemaan ja lukemaan hðnen kanssaan, nðyttðmððn hðnelle uusia sðvellyksiððn. Grazia nousi silloin sohvalta ja meni ontuen, p—h—ttyneillð jaloillaan pianon luokse. Hðn soitti Christophen tuomia kappaleita. Suurempaa riemua ei hðn olisi voinut Christophelle keksið. Kaikista niistð, joita Christophe oli opettanut, olivat Grazia ja CÕcile ehdottomasti lahjakkaimmat. Mutta kun CÕcile kðsitti musiikin vaistomaisesti, melkeinpð sitð ymmðrtðmðttð, oli se Grazialle varsin hyvin tajuttu, kaunis ja sulosointuinen kieli. Elðmðn ja taiteen demooninen puoli jði hðneltð huomaamatta; hðn valoi niihin ðlykkððn sydðmensð kirkkauden. Se kirkkaus sy—pyi Christophen henkeen. Ystðvðttðren soitto sai hðnet ymmðrtðmððn paremmin niitð hðmðrið intohimoja, joita hðn oli itse sðvellyksissððn ilmaissut: suljetuin silmin Christophe kuunteli hðntð, kulki hðnen perðstððn, piti oman ajatuksensa sokkeloissa kiinni hðnen kðdestððn. Elðmðllð nðin musiikkinsa uudestaan Grazian sielun kautta, yhtyi hðn tuohon sieluun ja omisti sen. Siitð mystillisestð yhtymðstð syntyi sðvelteoksia, jotka olivat ikððnkuin heidðn toisiinsa sekautuneiden olemustensa yhteishedelmið. Christophe sanoikin Grazialle erððnð pðivðnð, tuodessaan hðnelle sarjan noita hðnen omista ja ystðvðttðren aineosista punottuja sðvellyksiððn: -- Meidðn lapsiamme. He olivat yhtð joka hetki, yhdessð, vaikkapa olivat erillððnkin. Miten suloisia siellð vanhan talon rauhassa vietetyt illat, talon, joka oli kuin Grazian kuvalle vartavasten tehty kehys! -- Siellð osoittivat hiljaiset, herttaiset ja uskolliset palvelijattaret Christopheakin kohtaan samaa kunnioittavaa kiintymystð kuin emðntððnsð. Pelkkðð iloa oli siellð kuunnella ohitsevierivien hetkien soittoa ja nðhdð elðmðnvirran kierivðn ohitse!... Nyt heitti Grazian horjuva terveys tuohon onneen varjonsa, joka teki heidðt levottomiksi. Mutta pikkusairauksistaankin huolimatta oli Grazia niin kuulas, ettð hðnen salatut kðrsimyksensð vain lisðsivðt hðnen sulouttaan. Hðn oli Christophen "rakas, kðrsivð, liikuttava ystðvðtðr; sðteilykasvoinen ystðvðtðr". Ja erðinð iltoina, kun Christophe oli tullut hðnen luotaan kotiinsa ja kun hðnen sydðmensð paisui rakkautta niin, ettei hðn jaksanut odottaa seuraavaan pðivððn siitð Grazialle kertoakseen, kirjoitti Christophe hðnelle: "_Liebe liebe liebe liebe liebe Grazia_..." Tðllaista rauhaa kesti monta kuukautta. He luulivat jo, ettð sitð kestðisi aina. Lapsi nðytti heidðt unohtaneen; hðn ei pitðnyt heitð niin tarkasti silmðllð kuin ennen. Mutta sen loman jðlkeen Lionello kðvi jðlleen heihin kiinni, eikð enðð pððstðnyt irti heitð. Se hirtehinen oli saanut pððhðnsð erottaa ðitinsð Christophesta. Hðn ryhtyi taas kujeisiinsa. Siinð ei ollut mitððn harkittua suunnitelmaa. Hðn seurasi joka pðivð aina uusia hðijyyden oikkuja. Hðn ei ajatellut, mitð pahaa hðn teki; hðn koetti huvittaa itseððn muita ikðvystyttðmðllð. Lionello jankkasi yhtðmittaa, ettð Grazian oli lðhdettðvð hðnen kanssaan Parisista ja matkustettava johonkin, kauas. Grazialla ei ollut voimaa hðntð vastustaa. Sitðpaitsi neuvoivat lððkðritkin hðntð menemððn joksikin aikaa Egyptiin. Hðnen piti karttaa pohjoisen ilmaston uutta talvea. Monetkin seikat oli jðrkyttðneet hðnen terveyttððn: viimeisten vuosien moraaliset taistelut, ainainen huoli sairastavan pojan vuoksi, pitkð epðvarmuus, ristiriita, joka repi hðnen sieluaan ja jota hðn ei ilmaissut; suru siitð, ettð hðn tuotti surua ystðvðlleen. Ollakseen lisððmðttð Grazian tuskaa, jonka hðn hyvin aavisti, Christophe kðtki oman tuskansa, vaikka hðn ajattelikin yhtðmittaa lðhestyvðð eronpðivðð; hðn ei koettanutkaan lykðtð sitð tuonnemmaksi; ja he olivat molemmat olevinaan tyynið, sitð sisðllisesti suinkaan olematta, ja saivat tuon nðennðisen tyyneytensð jossakin mððrin toisiinsakin tarttumaan. Se pðivð tuli. Syyskuinen aamu. Heinðkuussa he olivat lðhteneet yhdessð Parisista ja viettðneet viimeiset viikot, jotka he enðð saivat olla toistensa seurassa, Sveitsin vuoristossa erððssð hotellissa lðhellð samaa seutua, jossa he olivat kuusi vuotta sitten l—ytðneet jðlleen toisensa. Viiteen pðivððn eivðt he olleet voineet mennð ulos; satoi yhtðmittaa; enimmðt matkailijat olivat kaikonneet seudulta; he olivat melkein yksin jððneet hotelliin. Tðnð viimeisenð aamuna sade vihdoinkin lakkasi, mutta vuoristoa peittivðt yhð pilvet. Lapset lðhtivðt ensin palvelijattarien kanssa ensimðisillð vaunuilla. Sitten toisilla Grazia. Christophe saattoi hðntð vuoren harjalle asti, josta tie rupesi jyrkissð polvissa mutkitellen laskeutumaan Italian tasankoja kohti. Vaunujen kuomun alla tunkeutui kosteus aivan heidðn lðvitseen. He painautuivat toisiaan vasten eivðtkð puhuneet mitððn; tuskin katsoivatkaan toisiinsa. Heitð ympðr—i outo hðmðrð, —inen pimeys... Grazian hengitys teki hðnen harsonsa kosteaksi. Christophe puristi hðnen pientð kðttððn, joka jðisen kylmðssð hansikkaassaan tuntui lðmp—iseltð. Heidðn kasvonsa lðhentyivðt toisiinsa. Lðpi kostean harson Christophe suuteli Grazian rakasta suuta. Oli tultu tien kððnteeseen. Christophe laskeusi vaunuista. Vaunut etenivðt ja hðlvenivðt sumuun. Grazia oli kadonnut. Christophe kuuli vielð py—rien kolinaa ja hevosten kavioiden kapsutusta. Valkeita usvavaippoja leijui nurmikoilla. Niiden sakeasta harsosta kuulsivat vettð tippuvat puut. Ei tuulen henkðystð. Usva oli edessð kuin seinð. Christophe pysðhtyi, hðnen kurkkuaan tukehdutti tuska... Ei mitððn enðð. Kaikki on mennyt... Hðn veti usvaa rintaansa. Ja jatkoi matkaansa. Mikððn ei mene siltð, joka ei ole luotu menemððn. KOLMAS OSA Ero yhð vain lisðð niiden valtaa meihin, joita rakastamme. Sydðn sðilyttðð heistð ainoastaan sen, mikð meille on rakasta. Jokainen kaukaiselta ystðvðltð tuleva sana saa hiljaisuudessamme uskonnollisen ja hartaan kaiun. Christophen ja Grazian kirjeenvaihto muuttui sðvyltððn sellaiseksi syvðn vakavaksi kuin kaikkien todella rakastavien parien, joita ei enðð uhkaa rakkauden vaarallinen koettelemus, vaan jotka ovat pððsseet sen ohitse, tuntevat itsensð varmoiksi tiellððn ja kulkevat kðsi kðdessð. Kumpikin heistð oli kyllin vahva auttaakseen ja ohjatakseen toista, kyllin heikko antaakseen toisen auttaa ja ohjata itseððn. Christophe matkusti takaisin Parisiin. Hðn oli pððttðnyt olla sinne enðð palaamatta. Mutta mitðpð pððt—ksistð! Hðn tiesi tapaavansa siellð vielð edes Grazian varjon. Ja olosuhteet tekivðt hðnen tahtoaan vastaan salaliiton hðnen salaisen oman halunsa kanssa: ne nðyttivðt hðnelle uuden velvollisuuden, mihin hðnen oli sitouduttava Parisissa. Colette, joka oli perillð kaikista hienoston juoruista, oli ilmoittanut Christophelle, ettð Christophen nuori ystðvð, Georges Jeannin, nðytti aikovan tehdð hullutuksia. Jacqueline oli aina ollut kovin heikko poikaansa kohtaan, eikð koettanutkaan enðð hðntð pidðttðð. Hðnellð oli itsellððn omituinen taitekautensa: liikaa huolta itsestððn voidakseen vðlittðð pojasta. Siitð surullisesta seikkailusta saakka, joka oli rikkonut Jacquelinen avioliiton ja murtanut Olivier Jeanninin mielen, oli Jacqueline viettðnyt sangen kunniakasta ja syrjððn vetðytynyttð elðmðð. Hðn pysyi erillððn Parisin hienostosta, vaikka se oli uudestaan alkanut lðhennellð hðntð, pantuaan hðnet ulkokultaisesti joksikin aikaa ikððnkuin karanteeniin. Ne lðhentelyt Jacqueline torjui jyrkðsti. Tekoaan hðn ei hðvennyt tuollaisten ihmisten edessð laisinkaan; mielestððn ei hðn ollut mistððn tilivelvollinen heille: sillð he olivat vielðkin huonompia kuin hðn; sitð, minkð hðn oli tehnyt rehellisesti, tekivðt puolet noista hðnen tuntemistaan naisista salaa, kotilieden suojelevan varjon alla. Jacqueline kðrsi ainoastaan siitð, ettð hðn oli tehnyt pahaa parhaalle ystðvðlleen, ainoalle, jota hðn maailmassa tosiaan oli rakastanut. Hðn ei antanut itselleen anteeksi, ettð hðn oli hukannut sellaisen sydðmen keskelle nðin k—yhðð maailmaa. Hðnen katumuksensa ja tuskansa voima raukesi vðhitellen. Ei jððnyt jðljelle muuta kuin sanaton kðrsimys, n—yryyttðvð halveksima hðntð itseððn ja muita ihmisið kohtaan, ja ðidinrakkaus. Tðhðn tunteeseen keskittyi Jacquelinen koko kaipuu rakastaa; se teki hðnet suhteessa poikaan aivan aseettomaksi ja neuvottomaksi; hðn ei osannut vastustaa ainoaakaan lapsensa oikkua. Puolustaakseen heikkouttaan Jacqueline koetti vakuuttaa itselleen, ettð hðn muka sovitti siten rikostaan Olivier-vainajaa vastaan. Hðnen kiihkeitð hellyydenkausiaan seurasi aina vðsynyt vðlinpitðmðtt—myyden aika; milloin kiusasi hðn poikaansa vaativalla ja levottomalla rakkaudella, milloin nðytti hðn kyllðstyvðn poikaansa ja antoi hðnen tehdð, mitð hðn vain tahtoi. Jacqueline huomasi kyllð, ettð hðn oli huono kasvattaja, ja se oli hðnestð tuskallista; mutta hðn ei siitð sen kummemmaksi muuttunut. Jos hðn joskus (sangen harvoin) yritti noudattaa kasvatusperiaatteissaan Olivier Jeanninin kðsityksið, oli tulos surkea; moinen moraalinen pessimismi ei sopinut Jacquelinelle enempðð kuin pojallekaan. Kaiken kaikkiaan ei hðn tahtonut pojalleen muuta auktoriteettia kuin hellyytensð. Eikð hðn ollutkaan vððrðssð: sillð heidðn vðlillððn, vaikka he niin suuresti toisiaan muistuttivatkin, ei ollut muita yhdyssiteitð kuin sydðmen. Georges Jeannin tunsi vain ðitinsð fyysillisen viehðtyksen; hðn rakasti hðnen ððntððn, liikkeitððn, eleitððn, hðnen sirouttaan ja rakkauttaan. Mutta sielultaan tunsi hðn olevansa hðnelle vieras. Tðmðn huomasi Jacqueline vasta sitten, kun nuoruuden ensimðinen tuulenpuuska vei pojan hðnen luotaan. Silloin hðn sitð kummasteli, ja hðn suuttui, ja piti siihen syynð toisten naisten vaikutusta; tahtoessaan sitð vaikutusta hðvittðð hðn yhð vain karkoitti poikaansa loitommalle. Totuus oli se, ettð he olivat tosin aina elðneet yhdessð ja toistensa rinnalla, mutta kumpikin omissa erilaisissa sielullisissa askareissaan: siten he olivat tottuneet vðheksymððn kaikkea sellaista, mikð heitð erotti toimistaan, ja pitðmððn liian tðrkeinð kaikenlaisia pintapuolisia sympatioja tai antipatioja: kun nyt lapsesta (tuosta luonteeltaan sekalaisesta oliosta, jonka huokosista tuntui vielð naisen tuoksu) nyt kehkeytyi mies, ei nðistð pintaseikoista jððnyt enðð jðlkeðkððn. Ja nyt sanoi Jacqueline katkerana pojalleen: -- En tiedð, kehen sinð tulet. Sinð et muistuta isððsi etkð minua. Tðten nðytti hðn pojalleen vielðkin ilmeisemmin kaiken, mikð heitð erotti toisistaan; ja Georges oli siitð huomiostaan ylpeð, joskin samalla kuumeisen levoton. Kaksi toistaan seuraavaa sukupolvea tuntee terðvðmmin kaiken, mikð niitð toisistaan erottaa, kuin seikat, jotka ovat niille yhteisið; niiden kummankin tðytyy vakuutella itselleen oman olemassaolonsa tðrkeyttð, vaikka ne joutuisivatkin silloin tekemððn vððrin toiselle tahi valhettelemaan itselleen. Mutta tðmð ristiriita ei ole yhtð suuri kaikkina aikakausina. Klassillisina kausina, tuollaisina, joina toteutuu joksikin aikaa jonkin sivistysmuodon tðydellinen tasapaino, -- noilla ylðtasangoilla, joita jyrkðnteet ympðr—ivðt, -- ei erotus korkeustasojen, sukupolvien, vðlillð ole varsin tavaton. Mutta renessanssin tai dekadenssin aikoina jðttðvðt nuoret miehet, jotka kiipeðvðt yl—s huimaavaa rinnettð tai laskeutuvat siitð alas, kauas jðlkeensð ne, jotka kulkevat heitð ennen. -- Georges kiipesi ikðistensð kanssa nyt yl—s vuorelle pðin. Hðnessð ei mikððn puoli, ei ðlyllinen eikð luonteesta johtuva ominaisuus, ollut kehittynyt toisia suuremmaksi: mikððn hðnen tasamittaisista taipumuksistaan ei kohonnut elegantin keskinkertaisuuden tasoa korkeammalle. Ja kuitenkin oli hðn nyt, elðmðntaipaleen alussa, huomattavastikin muutaman askelman ylempðnð kuin hðnen isðnsð, joka oli kuluttanut ððrett—mðn mððrðn ðlyn ja tarmon voimia lyhyen elðmðnsð matkalla. Tuskin olivat pojan jðrjen silmðt auenneet, kun hðn jo huomasi ympðrillððn sen hðikðisevien valojen puhkaisemien varjojen paljouden, sen suunnattoman mððrðn kaikkea sekð tietoista ettð pelkðstððn aistimuksellista, ne toisilleen viholliset totuudet ja ristiriitaiset erehdykset, joiden usvassa hðnen isðnsð oli koko ikðnsð harhaillut, mutta samalla Georges huomasi my—skin, ettð hðnen vallassaan oli ase, jota nuo varjot eivðt olleet ennen tunteneet: hðnen voimansa... Mistð se oli hðnelle tullut?... Se on rodun yl—snousemuksen mysteerioita. Rotu saattaa olla jo menettðnyt kaikki voimansa ja nukkuu; ja sitten se herðð kuin vuoriston kevðtvirta ja kuohuu taas yli ðyrðittensð!... Mitð aikoi hðn tðllð voimallansa tehdð? Kðyttððk— sitð vuorostaan tutkiakseen modernin ajatuksen selvittðmðtt—mið tiheikk—jð? Se ei hðntð viehðttðnyt. Hðn tunsi niissð piilevðn uhkaavia vaaroja. Ne vaarat olivat murskanneet hðnen isðnsð. Mieluummin hðn olisi pistðnyt moisen traagillisen metsðn tuleen kuin matkinut isðnsð yritystð ja tunkeutunut sen sisððn. Hðn oli tuskin vilkaissut noihin viisauden tai pyhðn hulluuden kirjoihin, joista Olivier oli juopunut: niitð olivat Tolstoin nihilistinen sððli, Ibsenin synkkð ja hðvittðvð ylpeys, Nietzschen raivonvimma, Wagnerin sankarillinen ja aistillinen sensualismi, -- tuskin hðn oli sen tehnyt, niin hðn kððnsi niistð kasvonsa pois sekð suutuksissaan ettð kauhuissaan. Hðn vihasi sitð realististen kirjailijain sarjaa, joka oli puolen vuosisataa tappanut taiteen iloa. Georges ei kuitenkaan osannut hðivyttðð jðljiltððn hðnen kehtoaan aikoinaan ympðr—ineen suruisen unen varjoja, hðn ei tahtonut katsoa taakseen; mutta hðn tiesi hyvin, ettð varjo oli hðnen takanaan. Ollen liian terve l—ytððkseen lasku vðylðð levottomuudelleen edellisen aikakauden laiskasta skeptisismistð inhosi hðn sellaisten kuin Renanin ja Anatole Francen dilettantismia, tuota vapaan ðlyn turmeltuneisuutta, ilotonta naurua, ironiaa, jossa ei ollut suuruutta: sellainen on orjien arvoista hðpeðllisyyttð, orjien, jotka leikkivðt kahleillaan jaksamatta niitð katkaista. Georges oli liian voimakas tyytyðkseen epðilykseen ja liian heikko luodakseen itselleen varmuutta; ja kuitenkin hðn sitð varmuutta tahtoi. Hðn kyseli sitð, rukoili, vaati sitð itselleen. Mutta vððrðt suuret kirjailijat, yleis—nsuosion kahmijat, menestystð vaaniskelevat valheajattelijat kðyttivðt hðnen laistaan voittamatonta ja hðtðistð kaipuuta vððrin: he l—ivðt rumpua ja reklameerasivat yhð vain kukin yleislððkettððn. Puhujapukkinsa laudalta huusi jokainen Hippokrates, ettð hðnen eliksiirinsð oli ainoa oikea, ja parjasi toisten rohtoja. Heidðn kaikkien salaiset keinot olivat yhtð kehnoja. Kukaan nðistð kaupustelijoista ei ollut viitsinyt nðhdð vaivaa keksiðkseen uusia lððkkeitð. He olivat ainoastaan kaivaneet laatikoistaan vanhoja, vðljðhtyneitð pulloja. Yhden patenttilððkkeenð oli katolinen kirkko; toisen laillisesti rajoitettu kuningaskunta; kolmannen maan klassilliset traditsionit. Olipa sellaisiakin kujeilijoita, jotka kaiken pahan voiteeksi neuvoivat palautumista latinalaisuuteen. Toiset p—yhistelivðt aivan vakavasti ja h—lm—ihin vaikuttaenkin julistamalla tunnukseksi jotakin muka _vðlimerelðisen hengen_ valtaa. (He olisivat saattaneet jollakin toisella hetkellð puhua yhtð hyvin jostakin _atlantisesta hengestð_.) Pohjolan ja idðn barbaareja vastaan he asettivat muhkeasti uuden roomalaisen imperiumin perilliset... Sanoja, sanoja, ja lainattuja sanoja. Kokonainen vanha kirjasto, jota he nyt my—skentelivðt taivasalla. -- Nuori Jeannin kulki niinkuin kaikki muutkin hðnen toverinsa kaupustelijan luota toisen luokse, kuunteli heidðn kehuskelujaan, antoi heidðn joskus houkutella itsensð, pistðysi markkinakojuun, ja tuli sieltð takaisin pettyneenð ja hiukan hðpeissððn siitð, ettð oli tuhlannut rahaansa ja aikaansa noita kuluneihin trikoihin puettuja vanhoja klovneja ihaillakseen. Ja niin suuri on kuitenkin nuorison kuvitteluvoima, niin vahva on nuoriso uskossaan varmuuden saavuttamiseen, ettð Georges antoi puijata itsensð yhð uudestaan, aina, kun joku uusi toivojenkauppias lupasi jotakin uutta. Hðn oli aitoranskalainen: hðnen luonteensa oli tyytymðtt—mðsti tutkiva ja synnynnðisesti jðrjestystð rakastava. Hðn tarvitsi pððllikk—ð eikð voinut hyvðksyð heistð ainoaakaan: hðnen armoton ironiansa hylkðsi heidðt kaikki. Odottaessaan sellaista miestð, joka antaisi hðnelle pulman avaimen... hðnellð ei ollut aikaa odottaa. Hðn ei ollut luotu etsimððn totuutta kaiken ikðnsð, niinkuin hðnen isðnsð oli tehnyt. Hðnen nuori kðrsimðt—n voimansa vaati purkautua tekoihin. Johonkin suuntaan tuli hðnen saada pððttðð. Toimia, kðyttðð elðmðnsð tarmoa! Hðn sai ensin ajanvietettð, puuskittaista ja intohimoisesti innostuttavaa, matkailusta, taidenautinnoista ja varsinkin musiikista, jota hðn oli ahtanut itsensð tðyteen. Kun hðn oli kaunis poika, varhain kehittynyt ja viettelyksiin taipuisa, oli hðn aikaisin huomannut my—skin rakkauden maailman, mikð on pððltð katsoen niin lumoava; ja siihen hðn heittðytyi runollisella ja herkkusuisella ilolla. Sitten kyllðstyi tuo naivi ja hðvytt—myyteen saakka tðyttymðt—n keruubi naisiin: hðn tarvitsi toimintaa. Nyt ryhtyi hðn raivoisalla kiihkolla urheilemaan. Hðn koetteli kaikkia urheilualoja. Hðn kðvi uutterasti miekkailukoulussa, boksausmatcheissa; hðn oli Ranskan juoksu- ja korkeushyppymestari, jalkapalloilujoukkueen johtaja. Erðiden hðnenlaistensa rikkaiden ja hurjapðisten nuorten hupsujen kanssa hðn kilpaili uhkarohkeissa automobiilimatkoissa, niin jðrjett—missð, ettð siinð leikittiin tosiaan hengellð. Viimein hðn jðtti uuden lelun vuoksi kaiken edellðmainitun. Hðnelle tuli lentokonekuume niinkuin suurelle yleis—n laumallekin. Reimsin ilmailujuhlissa, ympðrillððn kolmesataatuhatta muuta samanlaista ihmistð, hðn kirkui ja itki ilosta. Hðn tunsi uskonriemussaan olevansa yhtð kokonaisen kansakunnan kanssa; ihmislinnut, jotka lensivðt hðnen ja tuon lauman pðitten ylitse, veivðt heidðt matkassaan; ensi kertaa suuren vallankumouksen aamunkoitosta asti kohottivat nuo yhteen kasaantuneet ihmiset nyt silmðnsð taivasta kohti ja nðkivðt sen aukenevan heille. -- Nuori Jeannin julisti ðitinsð kauhistukseksi, ettð hðn aikoi yhtyð ilmanvalloittajien riveihin. Jacqueline rukoili hðntð jðttðmððn moisen vaarallisen kunnianhimon. Hðn kielsi poikansa siitð. Georges piti itsepintaisesti pððnsð. Christophe, josta Jacqueline luuli saavansa liittolaisen, tyytyi siihen, ettð antoi nuorukaiselle ainoastaan joitakin varovaisia neuvoja, tietðen muuten varmasti, ettei Georges, niitð tottelisi: (sillð hðn itsekððn ei olisi pojan asemassa niitð totellut). Christophe ei luullut olevansa oikeutettu estelemððn nuorukaisen voimien tervettð ja normaalia kehitystð, vaikka hðn olisi siihen pystynytkin, -- ei silloinkaan, kun nuo toimettomuuteen kahlitut voimat ehkð saattoivat vapaaksi rynnðtessððn kulkea omaa hðvitystððn kohti. Jacqueline ei jaksanut alistua siihen, ettð nðki poikansa yhð enemmðn luisuvan hðnestð erilleen. Turhaan hðn oli uskotellut luopuneensa kokonaan rakkaudesta: hðn ei voinutkaan elðð ilman rakkauden kuvitelmaa; kaikki hðnen tunteensa, kaikki hðnen tekonsa olivat sen kuvitelman vðrittðmðt. Kuinka monet ðidit kohdistavatkaan poikiinsa koko sen salaisen sisðllisen lðmm—n, jota he eivðt ole saaneet antaa avioliitossa, -- eivðtkð avioliiton ulkopuolella! Ja kun he sitten nðkevðt, miten helposti pojat pððsevðt heistð irti, ja ymmðrtðvðt yhtðkkið, etteivðt he ole pojilleen tarpeellisia, niin tulee heille melkeinpð samanlainen murros kuin heille tuli ennen muinoin, kun rakastaja heidðt petti: tulee aivan kuin hyljðtyn rakastuneen katkeruus. -- Tðllaisen uuden sielullisen romahduksen sai Jacqueline nyt kokea. Georges ei sitð yhtððn huomannut. Nuoret miehet eivðt aavista, minkðlaisia sydðmentragedioja heidðn lðhist—llððn saattaa kehittyð: heillð ei ole aikaa jððdð niitð katselemaan; eivðtkð he tahdokaan niitð nðhdð: itsekkyyden vaisto varoittaa heitð ja kðskee heitð kulkemaan suoraan, kððntðmðttð pððtððn oikealle tai vasemmalle. Jacqueline kðrsi tðmðn uuden tuskansa yksinððn. Hðn ei pððssyt siitð ennenkuin se oli kalvanut itsensð loppuun. Ja kalvanut ja hðvittðnyt my—skin hðnen rakkautensa. Hðn rakasti kyllð yhðti poikaansa, mutta kaukaisella tavalla, siten, ettð hðn nyt oli saanut silmðnsð auki ja tiesi itsensð hy—dytt—mðksi ja oli vðlinpitðmðt—n itsestððn ja pojastaan. Niin meni hðneltð kokonainen synkkð ja surkea vuosi kenenkððn sitð edes aavistamatta. Ja sitten tðytyi tuon onnettoman sydðmen, joka ei voinut kuolla eikð elððkððn ilman rakkautta, keksið itselleen jokin uusi rakkaudenkohde. Jacqueline joutui silloin omituisen intohimon valtaan, joka tulee hyvin usein naisille, ja varsinkin kaikkein jaloimmille ja vaikeimmin saavutettaville naisille, tulee syksyisen kypsyyden iðssð, jos he eivðt ole poimineet kyllikseen elðmðn kauniita hedelmið. Jacqueline tutustui erððseen naiseen, joka lumosi hðnet heti kohta, kun he tapasivat toisensa ensi kertaa, mystillisellð viehðtysvoimallaan. Tuo nainen oli nunna, suunnilleen Jacquelinen ikðinen. Hðnen ammattinaan oli kristillinen hyvðntekevðisyys. Hðn oli kookas, lujatekoinen, lihavahko; ruskeaverinen; kasvot kauniit ja jyrkkðpiirteiset, silmðt vilkkaat ja terðvðt; leveð ja hieno suu hymyili alinomaa; leuka mahtavan voimakas. ályllisiltð lahjoiltaan hðn oli huomattava; sydðmeltððn ei laisinkaan sentimentaali; hðn oli talonpoikaisen ovela ja raha-asioissa selvðjðrkinen; ja kaikkeen edellðmainittuun yhtyi hðnessð etelðmaalainen mielikuvitus, joka on taipuisa nðkemððn asiat suuresti, mutta pystyy samalla, milloin se on vðlttðmðt—ntð, nðkemððn ne tarkassa ja selvðssð mittakaavassa; rehevð sekoitus ylevðð uskonnollista mystisismið ja vanhan nurkkanotaarin viekkautta. Sisar AngÒle oli tottunut hallitsemaan ja kðytti valtaansa luontevasti. Jacqueline jði heti kiinni. Hðn innostui pyhðsti jaloon aatteeseen. Ainakin uskoi hðn innostuneensa. Sisar tiesi kyllð, mihin moinen intohimo oikeastaan perustui; hðn oli tottunut herðttelemððn sellaisia intohimoja; hðn ei ollut muka sen syitð huomaavinaan, mutta kðytti sitð kylmðsti laupeuden hyvðksi ja Jumalan kunniaksi. Jacqueline antoi rahansa, antoi tahtonsa ja sydðmensð. Hðn oli armelias ihminen, ja hðn uskoi pyhððn asiaan, uskoi rakkaudesta. Piankin huomattiin, mihin lumoihin hðn oli joutunut. Hðn yksinððn ei sitð aavistanutkaan. Hðnen poikansa holhooja tuli levottomaksi. Georges oli liian antelias ja huimapðð vðlittððkseen yleensð raha-asioista; mutta nyt hðn kuitenkin nðki, minkð vaikutuksen alaiseksi hðnen ðitinsð oli joutunut, ja hðn ðllistyi. Liian my—hððn koetti hðn pððstð ðitinsð kanssa entisiin lðheisiin vðleihin: hðn huomasi, ettð heitð erotti jo kokonainen maailma. Hðn syytti siitð vehkeilijðn salaisia juonia; hðnet valtasi suuttumus tuota nunnaa kohtaan, ja samoin my—skin Jacquelinea, -- suuttumus, jota hðn ei suinkaan salannut; hðn ei hyvðksynyt sitð, ettð vieras oli anastanut hðnen ðitinsð sydðmen, sillð hðn oli pitðnyt sitð luonnollisena omaisuutenaan. Hðn ei ajatellut, ettð jos se sydðn oli hðneltð mennyt, johtui se siitð, ettð hðn itse oli sen hylðnnyt. Georges ei koettanutkaan valloittaa kðrsivðllisesti paikkaansa takaisin, vaan oli taitamaton ja loukkaava. áiti ja poika, molemmat kiihkeitð luonteita, vaihtoivat keskenððn kiivaita sanoja; juopa yhð vain syveni. Sisar AngÒle sai lopullisenkin vallan Jacquelineen; ja Georges lðhti pois, oman onnensa nojaan. Hðn heittðytyi suin pðin touhuavaan ja huikentelevaan elðmððn. Hðn pelasi ja menetti suuria summia; hðn oikein rehenteli kaikenlaisilla pððhðnpistoilla, sekð omaksi huvikseen ettð uhmatakseen tuota ðitið, jolla oli omat kummalliset oikkunsa. -- Georges tunsi Stevens-Delestradet. Colette oli hyvinkin huomannut moisen kauniin miehen ja koettanut hðneen viehðtyksensð tehokkuutta, sillð viehðtyshalu ei hðnestð loppunut milloinkaan. Hðn oli perillð kaikista Georges Jeanninin tyhmyyksistð; ne huvittivat hðntð. Mutta kun hðn oli pohjaltaan jðrkevð ja todella hyvð ihminen, vaikka nðmð ominaisuudet piilivðtkin hðnessð turhamaisen pinnan alla, niin ajatteli hðn my—skin, mikð vaara nuorta huimapððtð uhkasi. Ja koska hðn tiesi erinomaisesti, ettei hðn suinkaan itse pystyisi poikaa siitð varjelemaan, ilmoitti hðn asiasta Christophelle; ja Christophe riensi hðtððn. Christophe oli ainoa olento, jolla oli hiukan vaikutusta nuoreen Jeanniniin. Se vaikutus oli kyllðkin vðhðistð ja ainoastaan hetkittðistð, mutta sitðkin ihmeellisempðð, kun siihen oli vaikea ymmðrtðð syytð. Christophe oli jo tuota edellistð sukupolvea, jota kohtaan Georges ja hðnen toverinsa tunsivat kiivasta vastahakoisuutta. Hðn oli sen tuskien tðyttðmðn ja levottoman aikakauden korkeimpia edustajia, jonka taide ja aatteet herðttivðt heissð epðluuloa ja vihamielisyyttð. Christopheen eivðt pystyneet ne pikku profeettain uudet evankeliumit eivðtkð vanhain kamasaksain amuletit, joita nuorille tarjottiin maailman-, Rooman ja Ranskan pelastamiseksi ehdottomasti auttavina keinoina. Christophe pysyi yhð edelleen vapaa-ajattelijana: vapaana kaikista uskonnoista, vapaana kaikista puolueista, vapaana kaikista isðnmaista; ja sellainen katsomus ei ollut enðð muodissa, -- tai ei vielð ollut tullut muotiin uudestaan. Ja lisðksi: niin erillððn kuin hðn elikin kaikista kansallisuuksia koskevista kysymyksistð, oli hðn Parisissa kuitenkin ulkomaalainen, vielðpð aikana, jolloin kaikkien maiden synnynnðiset asukkaat pitivðt toisten maiden kansalaisia pelkkinð barbaareina. Ja kuitenkin kunnioitti tuo nuori Jeannin, iloinen, kevyt ja vaistomaisesti kaiken sellaisen vihamies, mikð saattoi tehdð hðnet surulliseksi tai ajattelevaksi, -- hðn, joka tavoitteli kiihkeðsti nautintoja, sy—ksyi rajuihin leikkeihin ja antoi aikansa iskusanain helposti itsensð pettðð, -- hðn, jonka lujat lihakset ja aivojen laiskuus tekivðt hyvin taipuvaiseksi _Action franÓaisen_, Ranskan kansalliskiihkoisten, kuningasmielisten ja imperialistien tylyihin oppeihin -- (Georges ei pohtinut, mitð ne opit olivat) -- kuitenkin kunnioitti hðn pohjaltaan ainoastaan yhtð ihmistð: Christophea. Hðnen aikaiskypsðt kokemuksensa ja hðnen ðidiltð peritty hieno vaistonsa olivat nðyttðneet hðnelle (hðnen elðmðnhaluaan silti muuttamatta), miten vðhðn arvoa tuolla maailmalla oli, jota ilman hðn ei voinut elðð, ja miten paljon parempi Christophe oli kuin se. Georges koetti nyt turhaan huumata itseððn liikunnolla ja touhulla: hðn ei voinut kieltðð ominaisuuksia, jotka oli perinyt isðltððn. Olivier Jeanninista johtui, ettð hðnelle tuli silloin tðll—in yhtðkkið epðmððrðinen ja pian haihtuva levottomuus, kaipuu l—ytðð ja mððritellð toiminnalleen tarkoitus. Ja isðstð oli ehkð lðht—isin se mystillinen vaistokin, joka veti hðntð Olivier Jeanninin rakastamaa ihmistð kohti. Georges kðvi usein katsomassa Christophea. Kun hðn oli avosydðminen ja hiukan l—yhðsuinen, puhui hðn aina asioistaan. Hðn ei vðlittðnyt ajatella, oliko Christophella aikaa hðntð kuunnella. Christophe kuunteli kuitenkin eikð ilmaissut koskaan kðrsimðtt—myyttððn. Joskus hðn oli vain hajamielinen, jos vieras tuli keskellð hðnen ty—tððn. Sitð ei kuitenkaan kestðnyt kuin hetkisen; Christophen ajatus liiti muualle, lisðsi joskus uuden piirteen tai vivahteen hðnen sisðiseen ty—h—nsð; sitten se palasi jðlleen Georges Jeanninin asiaan, eikð Georges ollut huomannut sen poistumista. Christophea huvittivat tðllaiset ajatusten karkuretket, aivan kuin ihmistð, joka tulee toisten luo sisððn varpaisillaan kenenkððn kuulematta. Mutta pari kertaa Georges huomasi kuitenkin hðnen menettelynsð ja huudahti loukkaantuneena: -- Mutta ethðn sinð minua kuuntelekaan! Silloin Christophe hðpesi; ja lauhkeasti lðhti hðn nyt kulkemaan kðrsimðtt—mðn kertojan perðstð ja oli entistð tarkkaavampi saadakseen vikansa anteeksi. Georges Jeanninin jutuilla oli kyllðkin hauskuttavat ja hassunkuriset puolensa, eikð Christophe voinut olla nauramatta jotakin ylen riehakasta kuullessaan: sillð Georges kertoi kaikki; hðn oli niin suora, ettð toinen tuli aivan neuvottomaksi. Aina ei Christophe kuitenkaan nauranut. Nuorukaisen kðyt—s oli hðnestð usein tuskastuttava. Christophe ei itsekððn ollut mikððn pyhyys; hðn ei uskonut olevansa oikeutettu saarnaamaan moraalia toisille. Georges Jeanninin lemmenseikkailut, hðikðilemðt—n tapa, millð hðn hðvitti hullutuksiin varojaan, eivðt loukanneet Christophea pahimmin; ei, vaikeinta oli hðnestð antaa anteeksi sitð keveyttð, jolla Georges suhtautui kaikkiin vikoihinsa: toden totta, ne eivðt hðntð painaneet; hðn piti niitð ihan luonnollisina. Hðnellð oli toisenlainen kðsitys moraalista kuin Christophella. Georges oli noita nuoria miehið, jotka eivðt nðe sukupuolten vðlisissð suhteissa juuri muuta kuin iloittelevan leikin, ilman moraalin vivahdustakaan. Jonkinmoinen nuoruus ja huoleton hyvyys riittðvðt heistð kunnon miehen koko elðmðnohjeeksi. Georges ei Christophen omantunnon-aprikoimisia ottanut liioin varteensa. Christophe vihastui. Vaikka hðn kuinka koetti olla tyrkyttðmðttð toisille omaa katsantokantaansa, suvaitsevainen hðn ei ollut; eikð hðnen entinen kiivautensa ollut vielð kuin puoleksi masentunut. Se purkausi yhð ilmi silloin tðll—in. Hðn ei saattanut olla halveksimatta likaisina hðvytt—myyksinð erðitð Georges Jeanninin kepposia, ja hðn ilmaisi nuorukaiselle ajatuksensa suoraan. Georges ei ollut sen maltillisempi kuin hðnkððn. Heidðn vðlillððn syntyi tuon tuostakin rajuja kohtauksia. Sellaisten jðlkeen eivðt he nðhneet toisiaan viikkokausiin. Christophe ajatteli kyllð, ettei suuttuminen ollut omiaan muuttamaan Georges Jeanninin elðmðð, ja ettð on vððrinkin koettaa sovittaa menneen sukupolven moraalia toisen sukupolven moraalisten aatteiden mittoihin. Mutta Christophe ei voinut itselleen mitððn: heti seuraavan kerran kiivastui hðn uudestaan. Kuinka osaisikaan ihminen epðillð uskoa, jonka puolesta hðn on elðnyt koko ikðnsð? Helpompi olisi luopua vaikka hengestððn. Mitð auttaa pakottaa itseððn ajattelemaan toisin kuin ajattelee, ainoastaan ollakseen toisen ihmisen nðk—inen tai sððstððkseen hðntð? Siten hðvittðð itsensð, eikð siitð ole toisellekaan apua. Ensimðinen velvollisuutemme on olla sitð, mitð olemme. Uskaltaa sanoa: "Tuo on hyvð, tuo on paha". Heikoille tekee enemmðn hyvðð, jos on itse vahva, kuin tekeytymðllð heikoksi kuten he ovat. Olkaa anteeksiantavia jo tapahtuneita heikkouksia kohtaan, jos tahdotte. Mutta ðlkðð koskaan kohdelko kursaillen vikaa, jonka valtaan toinen aikoo heittðytyð... Niin, mutta Georges ei kysynytkððn Christophelta neuvoa siihen nðhden, mitð hðn aikoi tehdð: -- (tiesik— hðn sitð itsekððn?) -- Hðn ei puhunut mistððn ennenkuin se oli jo tehty. -- Mitðpð voi silloin enðð muuta kuin katsella tuota lurjusta sanattomana ja moittien, kohauttaa olkapðitððn ja hymyillð, aivan kuin vanha eno, joka tietðð, ettei hðnen neuvojaan kuitenkaan kuunnella. Tðllaisina pðivinð saattoi heidðn vðlillððn tulla tuokion hiljaisuus. Georges katseli Christophea silmiin, ja niiden katse nðytti ikððnkuin tulevan jostakin hyvin kaukaa. Ja hðn tunsi itsensð aivan pikku pojaksi noiden silmien edessð! Hðn nðki itsensð sellaisena kuin hðn oli, nðki vanhan ystðvðnsð lðpitunkevan katseen kuvastimesta, josta nyt vilkkui pureva ilme; eikð Georges silloin ollut itseensð kovinkaan tyytyvðinen. Christophe kðytti harvoin hðntð vastaan niitð tietoja, jotka Georges oli hðnelle itsestððn antanut; olisi saattanut luulla, ettei hðn noita asioita muistanutkaan. Kun he olivat olleet hetken vaiti ja puhelleet ainoastaan tðten silmillððn, Christophe pudisti leikillisesti pððtðnsð; sitten hðn alkoi kertoa jotakin juttua, millð ei nðyttðnyt olevan mitððn yhteistð nuoren Jeanninin ðskeisten juttujen kanssa: jotain oman elðmðnsð muistelmaa tai jotakin aivan vieraita ihmisið koskevaa, toritapausta taikka kuvitelmaa. Ja silloin nðki Georges, ettð hðnen eteensð nousi vðhitellen, nousi uudessa valossa, joko suututtavana tai naurettavana, hðnen oma kaksoisolentonsa (hðn tunsi erinomaisesti itsensð siinð), joka teki aivan samanlaisia erehdyksið kuin hðn itse. Mahdotonta oli olla nauramatta sille ja omalle surkealle muodolleen. Christophe ei lisðnnyt juttuun selittelyjð. Ja vielð enemmðn kuin itse tarina tehosi kertojan mahtava leppoisuus. Hðn puhui itsestððn aivan kuin vieraista ihmisistð, yhtð vapaasti ja yhtð lauhkealla ja kirkkaalla huumorilla. Sellainen tyyneys tehosi Georges Jeanniniin. Sitð hðn oli tullutkin hakemaan. Kun hðn oli pððssyt loruavan rippinsð taakasta, tuntui hðnestð kuin hðn olisi saanut kesðisenð iltana heittðytyð suuren puun varjoon ja oikoa siinð jðseniððn. Polttavan pðivðn kuumeinen hðikðisy sammui. Hðn tunsi rauhan suojaavien siipien leviðvðn ylitseen. Lðhellð Christophea, tuota miestð, joka kantoi niin levollisesti raskaan elðmðnsð kuormaa, oli hðn turvassa omilta kiihkoiltaan. Christophea kuunnellessa tuli hðnelle rauhallinen olo. Georges ei itsekððn usein hðntð kuunnellut; hðn antoi ajatustensa kierrellð sinne tðnne; mutta minne ne samosivatkin, ympðr—i hðntð Christophen nauru. Siitð huolimatta jðivðt vanhan ystðvðn aatteet hðnelle vieraiksi. Georges ihmetteli, kuinka Christophe saattoi tyytyð sellaiseen sielulliseen yksinðisyyteen, olla kiintymðttð ainoaankaan taiteelliseen, poliittiseen, uskonnolliseen puolueeseen, mihinkððn inhimilliseen ryhmððn. Hðn kysyi Christophelta: "eik— Christophe tuntenut koskaan tarvetta vetðytyð ja sulkeutua johonkin leiriin?" -- Sulkeutua! sanoi Christophe nauraen. Eik— ulkopuolella sitten ole hyvð olla? Ja sinðk— puhut tðllaisesta salpojen taakse menemisestð, sinð, ulkoilman mies. -- Ah, sielullinen salpojen takana oleminen ei ole sama kuin jos ruumiillisesti pantaisiin salpojen taakse, vastasi Georges. Ajatus tarvitsee varmuutta; sen tðytyy saada liikkua toisten kanssa, turvautua periaatteisiin, jotka kaikki saman ajan ihmiset ovat hyvðksyneet. Minð kadehdin entisið klassillisen ajan ihmisið. Ystðvðni ovat oikeassa, he, jotka tahtovat palauttaa muinaisen kauniin jðrjestyksen. -- Uitettu kana! sanoi Christophe. Kuka sinuun on ty—ntðnyt tuollaista toivottomuutta? -- Minð en ole toivoton, intti Georges vastaan. Kukaan meistð ei ole! -- Kaipa te olette, koska pelkððtte itseðnne, virkkoi Christophe. Mitð kummaa, te tarvitsette jðrjestystð, ettekð osaa itse sitð itsellenne luoda? Teidðn tarvitsee mennð riippumaan isoðitienne hameissa! Hyvðnen aika, kðykðð omin jaloin. -- Tðytyy olla juuret syvðllð kiinni, vastasi Georges, ylen ylpeðnð tuosta keppihevosestaan, joka oli hðnen aikansa uutta keksint—ð. -- Pitððk— puu istuttaa laatikkoon, jotta sen juuret olisivat syvðllð? Vastaapas siihen? Tuossa on maata kaikille puille. Tunge siihen juuresi. L—ydð omat lakisi. Etsi omasta olemuksestasi. -- Ei siihen ole aikaa, sanoi Georges. -- Sinð pelkððt, vastasi Christophe. Georges kiivastui eikð sitð my—ntðnyt; mutta lopulta hðn kuitenkin tunnusti, ettei hðnellð ollut mitððn halua tuijottaa oman itsensð syvyyksiin; hðn ei ymmðrtðnyt, mitð iloa sellaisesta voisi olla: jos kumartui katselemaan tuohon mustaan kuiluun, saattoi siihen suistua. -- Pidðhðn minua kðdestð, sanoi Christophe. -- Ja hðn huvittelihe avaamalla luukkua, jonka alla hðnen realistisen ja traagillisen elðmðnkðsityksensð nðyt olivat. Georges heittðytyi takaisin. Christophe sulki nauraen luukun. -- Miten te jaksatte elðð tðllð tavoin? kysyi Georges. -- Elðnpð vain, ja olen onnellinenkin, sanoi Christophe. -- Minð kuolisin, jos minun olisi pakko nðhdð aina tuollaista. Christophe taputti hðntð olalle: -- Kas sellaista atleettia!... No niin, ðlð sinne katsele, ellet tunne pððsi kestðvðn. Mikððn ei sinua lopultakaan siihen pakota. Kðy eteenpðin, poikaseni. Mutta tarvitsetko vðlttðmðttð jotain isðntðð, joka merkitsee leiman lapaasi niinkuin naudalle? Mitð tunnuslausetta odottelet? Kauan sitten on signaali annettu! On kaikunut kðsky: "Satulaan". -- Ratsuvðki rientðð! álð vðlitð muusta kuin omasta hevosestasi. Pysy paikallasi! Tðyttð laukkaa! -- Mutta minne minð olen menossa? kysyi Georges. -- Sinne, minne eskadroonasi: maailmaa valloittamaan. Vallatkaa ilma, kukistakaa elementit, tunkeutukaa luonnon viimeisiin varustuksiin, ajakaa tieltðnne aika, karkoittakaa kuolema... "_Expertus vacuum Daedalus aera_..." ... Latinalaisuuden sankari, tunnetko tðmðn, sanopas? Pystytk— selvittðmððn minulle edes mitð se merkitsee? "_Perrupit Acheronta_..." ... Siinð on onnellinen osanne. Teille, te _conquistadores_! Christophe nðytti niin selvðsti uuden sukupolven osalle annetun sankarillisen toiminnan velvollisuuden, ettð Georges kysyi hðmmðstyneenð: -- Mutta jos te vanhat olette tðtð mieltð, miksi te ette tule meidðn kanssamme? -- Siksi, ettð meillð on toinen tehtðvð. Mene poikaseni, tee ty—si. Irtaudu minusta, jos voit. Minð jððn tðnne, ja valvon... Oletko lukenut sen Tuhannen ja yhden y—n sadun, jossa vuorenkorkuinen haltia on suljettuna pieneen lippaaseen, Salomonin sinetillð lukittuun?... Se haltia on tððllð, sielumme pohjassa, sielun, jota sinð pelkððt kumartua tarkastelemaan. Minð ja minun aikalaisemme olemme kuluttaneet elðmðmme kamppailussa sen kanssa; me emme ole hðntð voittaneet; hðnkððn ei ole voittanut meitð. Nyt me levðhdðmme hetkisen, hðn ja me; ja me katselemme toisiamme, vihaamatta ja pelkððmðttð, tyytyvðisinð otteluun, jonka olemme kestðneet, ja odotamme aselevon loppumista. Kðyttðkðð te aselevon aikaa kartuttaaksenne voimianne ja kootaksenne maailman kauneutta. Olkaa onnellisia, nauttikaa tyynentuokiosta. Mutta muistakaa, ettð kerran tðytyy teidðn tai niiden, jotka ovat poikianne, kerran tðytyy teidðn palata voiton juhlastanne siihen paikkaan, jossa nyt olen ja ryhtyð uudestaan taisteluun, uusilla voimilla, tuota vastaan, joka on tuossa ja jota minð pidðn silmðllð. Ja sitð aselepojen katkomaa taistelua kestðð, kunnes toinen taistelevista (ja ehkðpð molemmatkin) on murskattu. Teidðn tulee olla vðkevðmpið ja onnellisempia kuin me olimme... Toistaiseksi urheile, jos mielesi tekee; karaise lihaksiasi ja sydðntðsi; ðlðkð tuhlaa hullun tavoin kðrsimðtt—mðsti paisuvia voimiasi joutavuuksiin: sinð olet sellaisen ajan lapsi, ettð niille voimille (ole varma siitð!) l—ytyy kyllð paikkansa. Georges ei pitðnyt muistissaan paljoakaan siitð, mitð Christophe hðnelle puhui. Hðnen tajuntansa oli melkoisen avoin Christophen ajatuksille; mutta ne ajatukset menivðt toisesta korvasta sisððn ja tulivat toisesta ulos. Hðn ennðtti tuskin alas kadulle, kun jo unhotti kaikki. Siitð huolimatta sðilyi hðnessð jonkinlainen hyvinvoinnin tunne vielð sittenkin, kun syy, josta se oli aiheutunut, oli jo pitkðn aikaa haihtunut. Hðn kunnioitti Christophea. Hðn ei uskonut sellaiseen, mihin Christophe uskoi. (Pohjaltaan hðn nauroi kaikelle, hðn ei uskonut mihinkððn.) Mutta siitð huolimatta olisi hðn halkaissut pððn jokaiselta, joka olisi uskaltanut puhua pahaa hðnen vanhasta ystðvðstððn. Nuorukaisen onneksi ei juuri hðnelle satuttu puhumaankaan Christophesta pahaa: muutoin olisi hðnellð ollut paljon tekemistð. Christophe aavisti hyvin, minnepðin ajantuuli kiepahti. Ranskan nuorten musiikki-ihanteet erosivat suuresti hðnen ihanteistaan; mutta vaikka se seikka yhð vain lisðsi Christophen sympatiaa noita ihanteita kohtaan, eivðt nuoret puolestaan suinkaan suhtautuneet hðneen samoin. Christophe oli joutunut muotiin yleis—n keskuudessa, eikð se ollut omiaan tekemððn hðnelle suopeiksi nðlkðisimpið noista nuorista; heillð ei ollut vatsassaan paljoa, ja heidðn torahampaansa olivat siis sitðkin pitemmðt ja purevammat. Christophe ei pahastunut heidðn hðijyydestððn. -- Miten sisukkaita ne ovat! sanoi hðn. Niille tulee hampaita, piskuisille... Hðn piti heistð melkeinpð enemmðn kuin erðistð toisista rakeista, jotka mairittelivat hðntð sen vuoksi, ettð hðn oli saanut menestystð, -- tuollaisista, joista d'AubignÕ sanoo: "_Kun talonkoira on ty—ntðnyt kuononsa voipyttyyn, tulevat ne onnitellen nuoleskelemaan sen viiksið_". Christophe oli saanut uuden kappaleen Oopperaan. Tuskin se oli hyvðksytty, kun alettiin sitð harjoittaa. Erððnð pðivðnð huomasi Christophe sanomalehtien hy—kkðyksistð, ettð erððn nuoren sðveltðjðn teos, joka oli pððtetty esittðð, oli lykðtty epðmððrðiseen aikaan sen tðhden, ettð hðnen, Christophen, ooppera pððsisi nyt lavalle. Artikkelin kirjoittaja oli vihastunut tðllaisesta mahtiaseman vððrinkðyt—stð, josta hðn syytti Christophea. Christophe tapasi Oopperan johtajan ja sanoi hðnelle: -- Te ette ilmoittanut minulle, miten asianlaita oli. Tðllainen ei sovi. Te esitðtte ensin oopperan, joka on hyvðksytty ennenkuin minun. Johtaja huudahti hðmmðstyksissððn, alkoi nauraa, kieltðytyi tottelemasta, imarteli ylenpalttisesti Christophea, hðnen ylevyyttððn, hðnen teoksiaan, hðnen nerouttaan; puhui ylen halveksivasti tuon toisen sðveltðjðn ty—stð, vakuutti, ettei sillð ollut mitððn arvoa ja ettei se tuottaisi kolikkoakaan. -- No, miksi te sitten sen hyvðksyitte? -- Ihminen ei saa aina tehdð, mitð tahtoo. Tðytyy silloin tðll—in nðennðisesti antaa my—ten yleiselle mielipiteelle. Ennen muinoin nuo nuoret saivat kiljua mielin mððrin, kukaan ei heitð kuunnellut. Nyt ovat he keksineet sen keinon, ettð usuttavat meidðn kimppuumme kansallismielisen sanomalehdist—n, joka alkaa rððkkyð kavallusta ja haukkuu meitð huonoiksi ranskalaisiksi, jos emme kovaksi onneksemme voi innostua mokomaan nuoreen kouluun. Nuori koulu! Kyllð kai!... Sanonko teille suoraan? Siitð olen saanut tarpeekseni! Ja yleis—kin samoin. Nuorilla on aina huulilla tuo _Oremus_!... Se ikðvystyttðð meitð... Ei verta suonissaan; pikku pastoreita, jotka messuavat meille; kun he tekevðt lemmenduettoja, ovat ne kuin mikðkin _De profundis_... Jos olisin niin hullu, ettð ottaisin lavalle kaikki nðytelmðt, jotka minulle tyrkytetððn, ajaisin teatterini konkurssiin. Minð otan muutaman harvan niistð: se riittðð puolestani. -- Puhutaanpa oikeista asioista. Te saatte aina tðydet huoneet... Ylistykset alkoivat jðlleen. Christophe keskeytti hðnen juttunsa jyrkðsti ja sanoi vihoissaan: -- Minð en anna puijata itseðni. Nyt, kun olen vanha mies ja saanut itseni "lðpi", kðytðtte te minua nuorten murskaamiseksi. Silloin, kun minð olin nuori, olisitte murskanneet minut yhtð hyvin kuin nyt heidðtkin. Te joko esitðtte heti tuon pojan oopperan, tahi minð otan omani teiltð pois. Johtaja kohotti kðtensð taivasta kohti ja sanoi: -- Ettek— ymmðrrð, ettð jos tekisimme niinkuin tahdotte, nðyttðisi siltð kuin my—ntyisimme heidðn sanomalehtihy—kkðystensð vuoksi? -- Mitð se siihen kuuluu? virkkoi Christophe. -- Miten tahdotte! Te saatte siitð kaikkein ensimðisenð kðrsið. Nuoren sðveltðjðn ty— otettiin harjoitettavaksi keskeyttðmðttð Christophen oopperan valmistuksia. Toisen ooppera oli kolmi-, toinen kaksinðyt—ksinen; pððtettiin esittðð ne samana iltana. Christophe tapasi tuon nuoren suojattinsa: hðn oli halunnut itse ensimðisenð ilmoittaa hðnelle tðmðn hyvðn uutisen. Nuorukainen vakuutteli vakuuttamasta pððstyððn ikuista kiitollisuuttaan. Tietystikððn ei Christophe saanut aikaan sitð, ettð nuoren miehen oopperan valmistus olisi ollut mallikelpoinen. Tulkinta ja nðyttðm—asetus tuli hieman laiminly—dyksi. Christophe ei tiennyt siitð mitððn. Hðn oli pyytðnyt pððstð kuulemaan erðitð nuorukaisen teoksen harjoituksia; hðnenkin mielestððn oli kappale jotakuinkin heikko, niinkuin hðnelle oli sanottu; hðn oli tohtinut antaa pari kolme neuvoa: ne oli otettu epðsuopeasti vastaan; Christophe oli pysynyt mielipiteessððn eikð sitten ollut enðð sekaantunut asiaan. Sitðpaitsi oli johtaja vaatinut tulokasta hiukan lyhentelemððn kappalettaan, jos hðn halusi saada sen ajoissa esitetyksi. Tekijð suostui ensin helposti tðhðn uhraukseen, mutta sittemmin nðytti se tuntuvan hðnestð tuskalliselta. Ensi iltana ei vasta-alkajan teoksella ollut yhtððn menestystð; Christophen ooppera herðtti suurta huomiota. Silloin alkoivat erððt sanomalehdet mustata Christophea. He puhuivat salajuonesta; tahdottiin muka murskata nuori ja suuri ranskalainen taiteilija, vðitettiin, ettð hðnen teostaan oli silvottu saksalaisen mestarin mieliksi, Krafftin, jonka vihjailtiin kadehtivan halpamaisesti kaikkia uusia kykyjð. Christophe kohautti hartioitaan ja ajatteli: -- Hðn vastaa kyllð. "Hðn" ei vastannut. Christophe lðhetti hðnelle erððn leikkeleen noista sanomalehdistð lisðten siihen: -- Oletteko lukenut tðmðn? Toinen kirjoitti hðnelle nyt: -- Syvðsti valitettava asia! Tuo sanomalehtimies on aina ollut niin arkatuntoinen minusta! Minð olen vilpitt—mðsti pahoillani. Parasta on olla sellaisesta vðlittðmðttð. Christophe nauroi ja ajatteli: -- Se raukka on oikeassa. Ja hðn heitti tðmðn muiston "unhon kuiluun", niinkuin hðnen oli tapa sanoa. Mutta kðvipð nyt niin, ettð Georges, vaikka hðn luki sanomalehtið sangen harvoin ja silloinkin huonosti kaiken muun paitsi urheilua koskevat artikkelit, sattui nyt nðkemððn juuri rajuimmat hy—kkðykset Christophen kimppuun. Hðn tunsi tuon sanomalehtimiehen. Hðn meni kahvilaan, jossa tiesi hðnet varmasti tapaavansa, tapasikin hðnet siellð, antoi hðntð korville, joutui kaksintaisteluun hðnen kanssaan ja raapaisi kelpo tavalla miekallaan hðnen toista olkapððtððn. Seuraavana pðivðnð, aamiaisella istuessaan, sai Christophe kuulla tðmðn tapahtuman erððn ystðvðn kirjeestð. Se oli hðnestð kauheaa. Hðn jðtti aamiaisensa kesken ja juoksi Georges Jeanninin luokse. Georges tuli itse avaamaan, Christophe ryntðsi sisððn kuin myrskynpuuska, tarttui poikaa kaksinkðsin kðsivarsiin, ravisteli hðntð vihoissaan ja alkoi hðntð vimmoissaan haukkua. -- H—lm—! huusi hðn; sinð olet mennyt tappelemaan minun puolestani! Kuka sinulle siihen on antanut luvan? Nulikka, nuori nallikka, sekautua minun asioihini! Enk— minð osaa itse hoitaa itseni, sanopas? Tðmð nyt on kaunista! Mokomalle konnalle sellainen kunnia, ettð tappelit hðnen kanssaan. Sitð hðn juuri tahtoi. Sinð olet tehnyt hðnestð sankarin. Tolvana! Ja jospa olisi kðynyt niin... (Olen varma, ettð heittðydyit siihen aivan tosissasi, niin pððt—n kun olet)... jos olisit haavoittunut tai vaikka kuollut!... Onneton: silloin en olisi antanut sinulle anteeksi elðessðni!... Tðmðn uhkauksen kuullessaan nauroi Georges haljetakseen; ja sitð ilonpuuskaa kesti niin, ettð kyyneleet tippuivat hðnen silmistððn: -- Ah, vanha ystðvðni, kuinka olet hassu?! Sinð olet verrattoman koomillinen! Haukut minua siitð, ettð sinua puolustin. Toisen kerran hy—kkððn sinun kimppuusi. Ehkðpð silloin syleilet minua. Christophe tukki suunsa; hðn syleili Georges Jeanninia, suuteli hðntð kummallekin poskelle, ja suuteli uudestaan, ja sanoi: -- Rakas poikani!... Anteeksi. Minð olen vanha h—lm—... Mutta tðmð uutinen sai minut aivan sekaisin. Mikð pððhðnpisto tapella! Kannattaako tuonlaisten kanssa tapella? Lupaa heti paikalla, ettet enðð koskaan rupea sellaiseen. -- Minð en lupaa mitððn, sanoi Georges. Minð teen, mitð tahdon. -- Mutta minð kiellðn sinua, kuuletkos! Jos yritðt, minð en tahdo enðð sinua nðhdð, minð panen vastalauseen lehtiin, minð sinun... -- Teet tietysti perinn—tt—mðksi. -- Mutta kuulehan nyt, rakas Georges... Mitð sellainen toimittaa? -- Kunnon ystðvðni, sinð olet tuhat kertaa parempi kuin minð, sinð tiedðt paljon enemmðn maailman asioita kuin minð; mutta nuo lurjukset tunnen minð paremmin kuin sinð. Ole huoletta, tðmð tepsii; he kððntelevðt vasta kuusi kertaa suussaan myrkyllistð kieltððn ennenkuin pistðvðt sen ulos hðvðistðkseen sinua. -- Mitð minð noista pðsseistð? Minð vðlitðn vðhðt siitð, mitð he sanovat. -- Mutta minð vðlitðn siitð paljon. Pidð sinð huolta omista asioistasi. Sen jðlkeen vartioi Christophe, ettei mikððn uusi artikkeli herðttðisi Georges Jeanninin epðluuloa. Oli koomillista nðhdð hðntð seuraavina pðivinð k—k—ttðmðssð kahvilan p—ydðn ððressð ja nuuskimassa sanomalehdet, joita hðn ei tavallisesti koskaan lukenut, alusta loppuun; jos hðn olisi niistð l—ytðnyt jonkin hðvytt—mðn kirjoituksen, olisi hðn ollut valmis tekemððn mitð hyvðnsð (vaikkapa tarvittaessa halpamaisen kepposenkin), estððkseen noita rivejð joutumasta Georges Jeanninin nðhtðville. Viikon kuluttua hðn rauhoittui. Poika oli oikeassa. Hðnen ensimðinen varoituksensa nðytti antaneen haukkujille miettimisen aihetta. -- Ja vaikka Christophe olikin ðrtynyt nuorelle huimapððlle ystðvðlleen, joka oli vienyt hðneltð seitsemðn, kahdeksan ty—pðivðð, my—nsi hðn itselleen, ettei hðnellð lopultakaan ollut oikeutta hðntð lðksytellð. Hðn muisti, kuinka hðn itse aikoinaan, eikð siitð vielð ollut varsin pitkðlti, oli tapellut Olivier-ystðvðnsð puolesta. Ja hðn oli kuulevinaan Olivier Jeanninin ððnen: -- Annahan olla, Christophe, minð maksan lainani takaisin! Jos Christophe kuittasi helpolla hy—kkðykset hðntð vastaan, niin oli moinen ironinen vðlinpitðmðtt—myys kaukana erððstð toisesta. Tðmð oli Emmanuel. Europalaiset aatteet kehittyivðt huimaa vauhtia. Saattaisi sanoa, ettð niiden kiito lisððntyi sikðli kuin mekaaniset keksinn—t ja uudenaikaiset moottoritkin. Sellainen ennakkoluulojen ja toivojen varasto, joka riitti ennen ruokkimaan ihmiskuntaa kaksikymmentð vuotta, paloi nyt viidessð vuodessa loppuun. Henkiset sukupolvet laukkasivat yhð perðtysten ja usein toistensa pððlle. Aika toitotti hy—kkðykseen. -- Emmanuel oli sivuutettu. Emmanuel, Ranskan tarmon laulaja, ei ollut koskaan kieltðnyt mestarinsa, Olivier Jeanninin, idealismia. Niin kiivas kuin hðnen kansallistuntonsa olikin, yhtyi siihen hðnessð moraalisen suuruuden jumaloiminen. Se, ettð hðn julisti runojensa mahtavalla ððnellð Ranskan triumfia, johtui siitð, ettð hðn ihaili isðnmaassaan, jopa pitðen asiaansa selvðnð kuin uskonkappaletta, nykyisen Europan korkeinta aatteellisuutta, Athene Nikeð, voitollista Oikeutta, joka musertaa Vðkivallan. -- Ja nyt oli Vðkivalta, Voima nostanut pððnsð keskellð sitð Oikeutta itseððn ja se paljastui siinð kaikessa hurjassa alastomuudessaan! Uusi sukupolvi, vankka ja sotakuntoinen, kaipasi taistelua, ja sen katsantokanta oli jo ennen voittoa voittajan. Se ylpeili lihaksistaan, laajentuneesta rintakehðstððn, halustaan ja kyvystððn nauttia, yli laajan maan lennðttðvistð petolinnun-siivistððn; se tahtoi iskeð ja koetella kynsiððn. Kansan pððn panivat aivan py—rðlle sellaiset uroty—t kuin huimat lentoretket Alppien ja merten poikki, sankarisatuja muistuttavat ratsumatkat halki Afrikan erðmaiden, nuo uudet ristiretket, jotka olivat melkeinpð yhtð mystillisið ja yhtð paljon aineellisiin etuihin liittyvið kuin aikoinaan jotkin Filip-Augustin ja Villehardouin'in. Nðmð nykyajan lapset, jotka eivðt ole nðhneet sotaa muuta kuin kirjoista, saattoivat koristaa sen helposti kaikenlaisella kauniilla. He alkoivat uhkailla hy—kkðilyillð. He olivat vðsyneitð rauhaan ja aatteisiin, he ylistelivðt "taistelujen alasinta", jolla aktiivinen toiminta oli kerran takova verisin kðsin ehyeksi Ranskan mahdin. Reaktsionista inhoittavaa aatteiden vððrinkðytt—ð vastaan julistivat he ihanteiden halveksumista uskonkappaleenaan. He oikein rehentelivðt kehumalla tavallista, ahdasta kylmðð jðrkeð, vðkivaltaista realismia, sellaista hðpeðmðt—ntð kansallista itsekkyyttð, joka tallaa jalkoihinsa muitten kansojen ja ihmisyyden oikeuden, jos isðnmaan suuruuden etu sitð vaatii. He olivat kansanvallan vihaajia, demokratian vastustajia, -- ja epðuskoisimmatkin heistð veisasivat ylistysvirsið vanhaan katoliseen uskoon palaamiselle, koska oli muka kðytðnn—llistð "kanavoida absoluuttinen", sulkea ððret—n lujan jðrjestysvallan ja auktoriteetin vartioitavaksi. Eivðtkð he tyytyneet lauhkeita entisajan "lavertelijoita, tuulentupia rakentavia idealisteja", humaanisia ajattelijoita ainoastaan halveksimaan; ei, he pitivðt heitð oikeinpa pahantekij—inð. Emmanuel oli nðiden nuorten mielestð niitð. Hðn kðrsi heidðn kohtelustaan julmasti, ja hðnen oikeutettu suuttumuksensa oli suuri. Koska Christophe niinkuin hðnkin, -- ja vielð enemmðn kuin hðn, -- oli tuon vððryyden uhrina, tunsi Emmanuel nyt sympatiaa hðntð kohtaan. Ynseydellððn oli hðn katkaissut vðlinsð Christophen kanssa ja estðnyt hðntð kðymðstð luonaan. Nyt esti ylpeys hðntð ilmaisemasta katumustaan siten, ettð hðn olisi mennyt Christophea noutamaan. Mutta sattumalta tapasi hðn sitten kerran Christophen, ja silloin hðn itse alkoi ensin hðntð lðhentyð. Ja kun hðnen arka epðluulonsa pððsi siinð tilaisuudessa kohta rauhaan, ei hðn enðð salannutkaan iloaan, kun Christophe piankin tuli hðntð katsomaan. Siitð lðhtien tapasivat he toisiaan usein, joko Christophen tai Emmanuelin luona. Emmanuel ilmaisi Christophelle katkeruutensa. Hðn oli ensinnðkin syvðsti loukkaantunut erðistð arvosteluista; ja kun Christophe ei nðyttðnyt olevan niistð kylliksi huolissaan, luetti Emmanuel hðnellð erðitð lehtien artikkeleita, jotka koskivat Christophea itseððn. Niissð vðitettiin, ettei Christophe osannut muka taiteensa aakkosiakaan, ettei hðnellð ollut aavistusta harmoniasta, ettð hðn oli varastanut ammattiveljiensð aatteita; kaiken kaikkiaan: ettð hðn oli musiikkitaiteen hðpeð. Hðntð mainittiin nimellð: "Tuo vanha kuohupðð"... Ja sanottiin: "Me olemme saaneet sellaisista suonenvetoisista sielunvððntelyistð tarpeeksemme. Me olemme jðrjestys, jðrki, klassillinen sopusuhtaisuus..." Christophea huvitti tðmð suuresti. -- Niin pitðð ollakin, sanoi hðn. Nuoret miehet heittivðt meidðt vanhat suohautaan... Minun aikoinani tosin odotettiin, ettð mies tðytti kuusikymmentð vuotta ennenkuin hðntð pidettiin ukkona. Nyt menee kaikki kiireemmin... Langaton lennðtin, ilmalaivat... Entiset sukupolvet vðsðhtðvðt nopeammin... Nuo nuoret poloiset, heillð ei ole pitkðð aikaa! Kiiruhtakoot siis meitð halveksimaan ja p—yhistelemððn itse armaassa auringonpaisteessa! Mutta Emmanuelin luonne ei ollut nðin terve. Hðnen ajatuksensa oli pelkððmðt—ntð, mutta sairaloiset hermot kiduttivat hðntð; hðnen sielunsa oli palava, mutta ruumis riisitaudin kalvama; hðnen olisi pitðnyt saada taistella, mutta hðn ei ollut luotu taistelua varten. Erðiden arvostelujen vihamielisyys haavoitti hðntð sydðmenpohjiin asti. -- Ah, huudahti hðn, jos arvostelijat tietðisivðt, mitð pahaa he tekevðt taiteilijoille tuollaisilla vððrðmielisillð sanoilla, joita he ajattelemattomasti kylvðvðt, niin he hðpeðisivðt ammattiaan! -- Sen he tietðvðtkin, hyvð ystðvðni. Se on heidðn elðmðnsð kannustin. Tðytyyhðn heidðnkin saada elðð! -- He ovat py—veleitð. Ihminen on verissððn elðmðstð, siitð, ettð hðn on taistellut kuolemaan asti taiteen puolesta. Sen sijaan, ettð he ojentaisivat meille kðtensð ja puhuisivat heikkouksistamme armeliaasti, auttaisivat meitð veljellisesti korjaamaan puutteitamme, seisovat he siinð kðdet taskussa ja katselevat, kuinka me vieritðmme kivikuormaamme mðkeð yl—s, ja sanovat: "Ei osaa..." Ja kun ty— on tehty, tietðvðt toiset: "Kyllð, mutta hðn ei nouse mðkeð sillð tavoin kuin pitðð nousta." Kun taas toiset itsepintaisesti yhð jankkaavat: "Ei hðn olekaan noussut!..." Hyvð, etteivðt vieritð kivið kintuillemme meitð kaataakseen! -- No, on heissð hyviðkin ihmisið; ja miten paljon hyvðð he voivatkaan tehdð! Ilkeitð nautoja on kaikkialla; sellainen ei johdu ammatista. Sanopas, tunnetko sinð mitððn pahempaa kuin taiteilijan, jossa ei ole hyvyyden rahtua, joka on turhamainen ja kiukustunut, jolle koko maailma on pelkkðð saalista, joka hðnen tðytyy saada kynsiinsð, muuten hðn katkeroituu? Ihmisen on pukeuduttava kðrsivðllisyyden rintarautaan. Ei ole pahaa, jossa ei olisi jotain hyvðð. Kohtuuttominkin arvostelu on meille hy—dyksi. Se on meille kannustin; se ei anna meidðn laiskehtia matkalla. Joka kerta, kun luulemme pððsseemme matkan pððhðn, pureksii se ajokoira koipiamme. Eteenpðin! Kauemmaksi! Korkeammalle! Se vðsyy ennen minua ajamasta kuin minð kulkemasta sen edessð. Muistele aina arabialaista sananlaskua: "_Hedelmðtt—mistð puista ei vðlitetð; ainoastaan niitð kiitetððn, joiden otsaa kultaiset hedelmðt kruunaavat_"... Surkutelkaamme niitð taiteilijoita, joita sððstetððn! He jððvðt laiskotellen puolitiehen istumaan. Kun he tahtovat jðlleen nousta paikaltaan, eivðt heidðn kangistuneet jalkansa enðð jaksakaan. Elðk——t ystðvðni vihamiehet! He ovat tehneet minulle elðmðssðni enemmðn hyvðð kuin vihamieheni, nimittðin ystðvðt! Emmanuelin tðytyi vðkisinkin hymyillð. Sitten hðn sanoi: -- Eik— sinusta kuitenkin ole kovaa, ettð nuoret rekryytit, jotka ovat ensimðisessð taistelussaan, lðksyttðvðt sinua, sellaista vanhaa sotaurosta? -- He ovat minusta hauskoja, vastasi Christophe, Tuollainen ylpeys on nuoren ja kiehuvan mielen merkki, elðmðnhalun, joka tahtoo pððstð liikkeelle. Minðkin olin ennen muinoin sellainen. He ovat maaliskuista rankkasadetta maan uudistuessa kevððllð... Lðksyttðk——t meitð vain! He ovat kuitenkin kaikitenkin oikeassa. Vanhain on mentðvð nuorten kouluun! He ovat kðyttðneet meitð itse kehittyðkseen. He ovat kiittðmðtt—mið: niin tðytyy ollakin. Mutta meidðn ponnistuksistamme rikastuneina pððsevðt he tosiaan pitemmðlle kuin me; he toteuttavat sen, mitð me olemme yrittðneet. Jos meissð vielð on jðljellð hiukkakin nuoruutta, niin oppikaamme vuorostamme heistð ja koettakaamme itse uudistua. Ellemme sitð voi, vaan olemme jo liian vanhoja, niin riemuitkaamme heistð! On ihanaa nðhdð, kuinka ihmishenki, joka tuntuu jo vðsyneeltð, alkaa kukkia uudestaan; ihanaa nðhdð noiden nuorten vðkevðð optimismia, heidðn toimivaan seikkailuun pyrkivðð elðmðniloaan; ihanaa nðhdð sukupolvien syntyvðn uudestaan maailmaa valloittamaan. -- Mitð he olisivatkaan ilman meitð? Se elðmðnilo on lðht—isin meidðn kyynelistðmme. Se p—yhkeð voima on entisen polven kðrsimysten kukka. _Sic vos non vobis..._ -- Vanha sananlasku erehtyy. Itseðmme varten me olemme tehneet ty—tð luodessamme uuden ihmisrodun, joka sivuuttaa meidðt. Me olemme kerðnneet sille sen sððst—t, me olemme suojelleet sitð hatarassa h—kkelissð, jonka lðpi kaikki viimat vinkuivat; meidðn tðytyi nojautua koko ruumiillamme ovea vastaan, ettei kuolema olisi pððssyt sisððn. Meidðn kðtemme raivasivat riemukujan, jota pitkin poikamme marssivat. Meidðn tuskamme on pelastanut tulevaisuuden. Me olemme kantaneet liitonarkin luvatun maan kynnykselle. Se menee siihen maahan, heidðn kanssaan, ja meidðn voimallamme! -- Muistanevatko he koskaan niitð, jotka ovat pyhðð tulta kantaen samonneet halki erðmaan, samonneet kuljettaen mukanaan rotumme jumalia ja heitð, rotumme lapsia, nyt miehiksi varttuneita? Me olemme saaneet osaksemme kðrsimyksen ja kiittðmðtt—myyden. -- Suretko sitð? -- En. On juovuttavaa ajatella, miten traagillisen suurta on uhrata uudelle, meidðn aikamme synnyttðmðlle tulevaisuudelle sellainen mahtava aikakausi kuin meidðn oli. Nykypðivien ihmiset eivðt osaisi enðð nauttia kieltðytymisen ylpeðstð ilosta! -- Me olemme olleet onnellisempia. Me olemme nousseet Nebon vuorelle, jonka harjalta nðkyy Kaanaanmaa, minne jalkamme eivðt koskaan satu. Mutta me nautimme tðstð nðystð enemmðn kuin ne, jotka sinne pððsevðt. Kun laskeutuu tasangolle, niin kadottaa kðsityksen tasangon ððrett—myydestð, silmð ei nðe kaukaista ilmanrantaa. Sen rauhoittavan voiman, mikð Christophella oli Georges Jeanniniin ja Emmanueliin, sai hðn rakkaudestaan Graziaan. Se rakkaus johti hðnet vðkisinkin kiintymððn kaikkeen nuoreen, tuntemaan ainaista sympatiaa kaikkia uusia elðmðn muotoja kohtaan. Mitkð olivatkin maailmaa uudistavat voimat, hðn liittyi niihin, rakasti niitð silloinkin, kun ne taistelivat hðntð vastaan; hðn ei pelðnnyt uusien demokraattisten tapahtumien lðhentymistð, sellaisten, joista keskustellessaan kourallinen etuoikeutettuja pððsteli ahnaan lokin itsekkðitð huutoja; hðn ei ollut suinkaan epðtoivoinen eikð siis takertunut mihinkððn vanhentuneisiin taiteen isðmeitiin; hðn uskoi varmasti, ettð satumaisista visiooneista, tieteen ja ty—n toteutetuista unelmista, puhkeaisi ilmi entistðkin voimakkaampi taide; hðn tervehti ilolla elðmðn uutta aamuruskoa, vaikka vanhan maailman kauneus olisikin sen koittaessa kuoleva. Grazia tiesi, miten terveellinen hðnen rakkautensa oli Christophelle, ja sen vaikutusvoiman tunto nosti hðnet ylðpuolelle hðnen omaa itseððn. Kirjeillððn hðn viittoi selvðn tien ystðvðlleen. Ei silti, ettð hðn olisi ruvennut naurettavasti ohjailemaan hðntð taiteessa: hðn oli siihen liian hieno ja ðlykðs ja tunsi omat heikkoutensa. Mutta hðnen suora ja puhdas ððnensð oli ððnirautana, jonka mukaan Christophe viritti sielunsa. Kun Christophe vain kuvittelikin kuulevansa, miten se ððni hðnen ajatustaan toisti, niin ei hðn ajatellutkaan mitððn sellaista, joka ei ollut oikeaa, puhdasta ja toistamisen arvoista. Kauniin soittimen ððni on musiikkimiehelle ikððnkuin kaunis ruumis, jossa hðnen haaveensa saavat todellisuuden ilmenemismuodon. Kahden toisiaan rakastavan sielun mystillistð yhteensekaantumista: kumpikin riistðð toiselta, mitð toisella on parhainta; mutta sen hðn tekee antaakseen toiselle tuon parhaan takaisin oman rakkautensa rikastuttamana. Grazia ei pelðnnyt sanoa Christophelle, ettð hðn rakasti hðntð. Kaukainen vðlimatka teki hðnen puheensa vapaammaksi, samoin kuin varmuuskin, ettei hðn koskaan olisi Christophen. Tðllainen rakkaus, jonka uskollinen hartaus oli tarttunut my—skin Christopheen, oli Grazialle voiman ja rauhan lðhde. Sitð voimaa ja rauhaa antoi Grazia muille enemmðn kuin hðnellð itsellððn oli. Hðnen terveytensð oli murtunut, hðnen henkinen tasapainonsa oli pahoin vaarassa. Hðnen poikansa tila ei parantunut. Kaksi vuotta oli hðn elðnyt ainaisen kuolemanpelon vallassa, pelon, jota Lionello hðijyillð kujeillaan aiheettomasti lisðsi. Lionello oli saavuttanut virtuoosin taidon pitðð vireillð rauhattomuutta niissð ihmisissð, jotka hðntð rakastivat; hðnen joutilaat aivonsa olivat erinomaisen kekseliððt pitðmððn valveilla heidðn mielenkiintoaan ja kiusaamaan heitð: se kekseliðisyys oli muuttunut hðnessð oikeaksi maniaksi. Ja traagillisinta oli, ettð kun hðn nðytteli tautia, tauti kehittyikin tosiaan; kuolema tuli ovelle. Silloin kðvi niinkuin saattoi aavistaakin: Grazia, jota poika oli kiusannut vuosikausia teeskentelemðllð kipeðð, oli lakannut hðnen tautiinsa uskomasta silloin, kun tauti kiihtyi huippuunsa. Ihmisen tunteilla on rajansa. Grazia oli saanut valheen tðhden tuhlata saalinsa voimia. Nyt, kun Lionello puhui totta, luuli Grazia hðnen ainoastaan kujeilevan. Ja kun sitten perðstð pðin totuus tuli ilmi, niin myrkyttivðt tunnontuskat Grazian elðmðn. Lionellon hðijyys ei ollut vðhentynyt. Vaikkei hðn rakastanut ketððn, ei hðn sallinut kenenkððn lðheisistððn rakastaa muita kuin hðntð; kateudesta oli tullut hðnen ainoa intohimonsa. Hðn ei tyytynyt vielð siihen, ettð oli saanut ðitinsð erilleen Christophesta; hðn olisi tahtonut pakottaa Grazian lopettamaan ystðvyyssuhteensa Christopheen. Jo aikaisemmin oli hðn tavalliseen aseeseensa, -- tautiin, -- turvautuen saanut Grazian vannomaan, ettei hðn koskaan menisi uudestaan naimisiin. Nyt hðnelle ei enðð riittðnyt pelkðstððn se lupaus. Hðn ryhtyi vaatimaan, ettei ðiti saisi kirjoittaa Christophelle. Tðllð kertaa nousi Grazia vastarintaan ja kun itsevaltainen vððryys sai hðnet tðten viimein kapinaan ja vapaaksi, niin sanoi hðn Lionellolle suorat sanat hðnen valheistaan, niin ankarat, ettð hðn sittemmin syytti niistð itseððn kuin rikoksesta: sillð ne saattoivat Lionellon sellaisen raivon valtaan, ettð hðn tuli tosiaankin sairaaksi. Se sairaus paheni yhð, kun ðiti ei saattanut sitð uskoa. Silloin toivoi Lionello vimmoissaan, ettð hðn kostoksi kuolisi. Hðn ei aavistanut tðmðn toivomuksensa piankin tðyttyvðn. Kun lððkðrin tðytyi ilmaista Grazialle, ettð hðnen poikansa oli kuoleman oma, l—i se tieto Graziaan kuin salama. Hðnen tuli nyt kuitenkin salata epðtoivonsa, voidakseen pettðð lastaan, joka oli hðntð itseððn niin usein pettðnyt. Lionello aavisti kyllð, ettð leikki oli tðllð kertaa totta; mutta hðn ei tahtonut sitð uskoa, ja hðnen katseensa kerjðsi nyt ðidin silmistð samanlaista valheesta moittivaa katsetta, joka hðnet oli saanut vimmoihinsa, kun hðn todella valhetteli. Tuli sitten hetki, jolloin hðnen oli mahdotonta enðð olla epðtietoinen totuudesta. Se oli kauheaa hðnelle ja hðnen vaalijoilleen: hðn ei tahtonut kuolla... Nðhdessððn poikansa viimein nukkuvan kuoleman unta, ei Grazia huutanut, valitusððntð ei pððssyt hðnen huuliltaan; tuttavat ja lðheiset kummastelivat hðnen hiljaisuuttaan; hðnellð ei ollut enðð voimaa kðrsimykseen; hðn kaipasi ainoastaan yhtð: saada hðnkin vuorostaan nukkua. Kuitenkin puuhaili hðn edelleen kaikissa elðmðn tehtðvissð, nð—ltððn yhtð tyynenð kuin ennenkin. Muutaman viikon kuluttua palasi hymykin hðnen huulilleen, mutta hiljaisempana kuin ennen. Kukaan ei aavistanut hðnen sielunsa suurta lohduttomuutta. Christophe kaikkein vðhimmin. Grazia oli kirjoittanut Christophelle ainoastaan uutisen kuolemantapauksesta, puhumatta hðnelle mitððn itsestððn. Christophen levotonta hellyyttð tulviviin kirjeisiin ei hðn vastannut. Christophe tahtoi tulla hðnen luokseen: Grazia pyysi hðntð olemaan yhð vain Parisissa. Parin kolmen kuukauden pððstð saivat Grazian kirjeet saman vakavan ja kirkkaan sðvyn kuin ennenkin. Hðnestð olisi ollut rikollista sðlyttðð Christophen kannettavaksi oman heikkoutensa taakka. Hðn tiesi, minkðlainen voimakas kaiku hðnen tunteillaan aina oli Christophessa ja miten suuresti Christophe tarvitsi hðnen tukeaan. Grazian ei tarvinnut pakottaa itseððn tðhðn menettelyyn. Hðntð auttoi siinð hðnen tavallinen henkinen kurinsa. Ainoastaan kaksi seikkaa antoi hðnelle tðssð elðmðnvðsymyksessð voimia elðð: rakkaus Christopheen ja fatalismi, joka oli sekð surussa ettð ilossa hðnen italialaisen luonteensa pohjana. Se fatalismi ei ollut mitenkððn ðlyllistð: se oli elðimen vaistoa, sellaista, joka kuljettaa lopen vðsynyttð juhtaa eteenpðin, kuljettaa niin, ettei se tunne uupumustaan, tylsðssð unessa, tuijottavin silmin, ja saa sen unohtamaan tien kivet ja oman ruumiinsa, kunnes se kaatuu maahan. Sellainen fatalismi piti pystyssð Grazian ruumista. Rakkaus tuki hðnen sydðntððn. Nyt, kun hðnen oma elðmðnsð oli kulutettu loppuun, eli hðn Christophessa. Kuitenkin karttoi hðn suuremmalla huolella kuin koskaan ennen ilmaista kirjeissððn, miten syvðsti hðn Christophea rakasti. Se johtui varmaankin siitð, ettð rakkaus oli nyt entistð suurempi; mutta my—skin siitð, ettð hðntð esti rusentavana velvollisuutena pikku vainajan kielto, joka julisti hðnen tunteensa rikokseksi. Ja siispð Grazia vaikeni, ja hðn pakotti itsensð olemaan kirjoittamatta Christophelle muutamaan aikaan rakkaudestaan. Christophe ei ymmðrtðnyt, mikð tðhðn vaikenemiseen oli syynð. Joskus hðn tosin hðtkðhti, kun oli Grazian tyynessð ja nðk—jððn kylmðssðkin kirjeessð yhtðkkið huomaavinaan intohimolta vivahtavan ððnen. Se sai hðnet suunniltaan; mutta hðn ei uskaltanut siitð Grazialle puhua; tuskin tohti hðn sitð edes itsekððn huomata; hðn oli kuin ihminen, joka pidðttðð hengitystððn eikð uskalla hisahtaakaan pelosta, ettð hðnen kaunis kuvitelmansa katoaisi. Hðn tiesi, ettð tðllaiset ððnen vivahteet varmasti pyyhittðisiin tahallisella kylmyydellð pois seuraavassa Grazian kirjeessð... Seurasi jðlleen tyyni... _Meeresstille_... Georges ja Emmanuel olivat paraikaa Christophen luona. Oli iltapuoli pðivðð. He juttelivat kumpikin omista huolistaan: Emmanuel kirjallisista pettymyksistððn ja Georges jostakin epðonnistumisestaan urheilukilpailuissa. Christophe kuunteli heitð lauhkeasti ja laski heistð leppoisaa leikkið. Ovikello soi. Georges meni avaamaan. Coletten palvelijatar toi emðnnðltððn kirjeen. Christophe asettui ikkunan eteen sitð lukemaan. Hðnen ystðvðnsð jatkoivat pakinoimistaan; he eivðt nðhneet Christophea, sillð hðn istui heihin selin. Hðn poistui huoneesta; he eivðt sitð huomanneet. Ja kun he sen sitten huomasivat, ei se heitð hðmmðstyttðnyt. Mutta Christophe viipyi niin kauan, ettð Georges meni viimein ja naputti toisen kamarin oveen. Ei kuulunut vastausta. Georges tunsi vanhan ystðvðnsð omituisuudet eikð yrittðnyt uudestaan. Muutaman minutin kuluttua tuli Christophe takaisin. Hðn nðytti kovin tyyneltð. Hyvin vðsyneeltð, hyvin lempeðltð. Pyysi anteeksi, ettð oli jðttðnyt heidðt, ja alkoi jatkaa keskustelua siitð paikasta, mihin se oli katkennut, puhuen heidðn huolistaan sillð tavoin, ettð he tulivat jðlleen rohkealle mielelle. Heitð liikutti hðnen ððnensð sðvy, vaikkeivðt he tienneet, mistð syystð. He lðhtivðt hðnen luotansa. Georges meni sieltð Colettea katsomaan. Hðn tapasi Coletten kyyneleiden vallassa. Heti, kun Colette nðki hðnet, juoksi hðn hðnen luokseen ja kysyi: -- Kuinka hðn kesti tðmðn iskun? Ystðvðraukka! Se on julmaa! Georges ei hðnen sanojaan ymmðrtðnyt. Ja silloin ilmoitti Colette hðnelle lðhettðneensð kirjeessð Christophelle tiedon, ettð Grazia oli kuollut. * * * * * Grazia oli lðhtenyt pois ennðttðmðttð sanoa jððhyvðistð kenellekððn. Jo kuukausia oli hðnen elðmðnsð ollut melkein juuriltaan raastettua; pieninkin henkðys pystyi kaatamaan hðnet. Sen pðivðn edellisenð iltana, jolloin vanha katarri uudistui ja teki hðnestð lopun, oli hðn saanut Christophelta hyvðn kirjeen. Grazia oli siitð aivan heltynyt. Hðn olisi tahtonut kutsua Christophen luokseen; hðn tunsi, ettð kaikki muu, kaikki, mikð heitð erotti toisistaan, oli valhetta ja rikollista. Mutta hðn tunsi itsensð niin vðsyneeksi, ettð jðtti kirjoittamisen seuraavaan pðivððn. Sinð pðivðnð oli hðnen jððtðvð vuoteeseen. Hðn aloitti kirjeen, mutta ei jaksanut sitð lopettaa: hðnen pððtðnsð huimasi, ajatukset pimenivðt; sitðpaitsi arkaili hðn puhua sairaudestaan, sillð hðn pelkðsi hðiritsevðnsð Christophea. Christophella oli paraikaa erððn koraali- ja sinfoniaty—n harjoitukset, sðvellyksen, joka oli kirjoitettu Emmanuelin sanoihin: aihe haltioi syvðsti heitð molempia, sillð se symbolisoi hiukan heidðn kummankin omaa kohtaloa: runoelma oli nimeltððn Luvattu Maa. Christophe oli puhunut usein tðstð sðvellyksestððn Grazialle. Ensimðisen esityksen piti olla seuraavalla viikolla... Ei saanut tehdð Christophea rauhattomaksi. Grazia oli sattunut hiiskumaan kirjeessððn, ettð hðn oli hiukan vilustunut. Sekin oli hðnestð nyt liian suorasukaista. Hðn repi kirjeen, eikð hðnellð ollut voimaa alkaa uutta. Hðn ajatteli, ettð hðn kirjoittaisi toisen illalla. Illalla oli jo liian my—hðistð. Liian my—hðistð kutsuttaa Christophea luokseen. Liian my—hðistð hðnelle kirjoittaa... Kuinka nopeasti kaikki voi kðydð! Muutama tunti hðvittðð sellaisen, minkð muodostamiseen vuosisatoja on mennyt... Grazia tuskin ehti antaa tyttðrelleen sormuksen, joka hðnellð oli sormessa ja pyytðð Auroraa jðttðmððn sen hðnen ystðvðlleen. Siihen saakka eivðt Auroran ja ðidin keskinðiset vðlit olleet ennðttðneet aueta kovin lðheisiksi. Nyt, kun Grazia lðhti pois, katseli hðn kiihkeðn kaipaavasti toisen, jððvðn, kasvoja; hðn takertui Auroran kðteen, jossa hðnen oman kðtensð lðmp— sðilyisi; ja hðn ajatteli iloiten: -- Minð en katoa aivan kokonaan. "Quid? hic, inquam, quis est qui complet aures meas tantus et tam dulcis sonus!..." (Scipion uni.) Voittamaton osanotto kiidðtti Georges Jeanninia Christophen luokse heti, kun hðn lðhti Coletten kotoa. Jo kauan sitten oli hðn saanut tietðð Coletten l—yhðstð suusta, mikð paikka Grazialla oli hðnen vanhan ystðvðnsð sydðmessð; jopa oli hðn -- (nuorisohan ei kunnioita liioin mitððn) -- joskus ilakoinutkin asialle. Mutta tðllð hetkellð tunsi hðn ylevðð tuskaa, kun ajatteli, mitð sellainen tapaus mahtoi merkitð Christophelle; ja hðn tahtoi juosta hðnen luokseen, sulkea hðnet syliinsð, sððlið hðntð. Kun hðn tiesi, miten kiivas Christophe oli tunteissaan, niin alkoi Christophen ðskeinen rauhallisuus pelottaa hðntð. Georges soitti Christophen ovikelloa. Sisðltð ei kuulunut hiiskahdusta. Hðn soitti uudestaan, ja kolkutti ovea sillð tavoin kuin Christophe ja hðn olivat keskenððn sopineet. Kuului tuolin kolinaa, ja sitten lðhenevið, hitaita ja raskaita askeleita. Christophe avasi oven. Hðnen kasvonsa olivat niin tyynet, ettð Georges, joka aikoi heittðytyð hðnen syliinsð, jðykistyi paikalleen; hðn ei tiennyt, mitð sanoa. Christophe kysyi lempeðsti: -- Sinðk— se olit, ystðvð. Unohtuiko sinulta jotain? Georges sopersi sekaannuksissaan: -- -- Niin... -- Tule sisððn. Christophe meni ja asettui samaan nojatuoliin, jossa hðn oli istunut ennen Georges Jeanninin tuloa; ikkunan ððressð, nojaten pððtððn tuolin selustaan katseli hðn vastapððtð nðkyvið kattoja ja punertavaa iltataivasta. Hðn ei huomannutkaan nuorukaista. Georges oli etsivinððn jotakin p—ydðltð, vilkaisten silloin tðll—in salaa Christopheen. Christophen kasvot olivat liikkumattomat; laskevan auringon sðteet valaisivat hðnen poskipðitððn ja otsaa. Georges meni vaistomaisesti toiseen huoneeseen, -- sðnkykamariin, -- etsiðkseen muka sieltðkin. Sinne oli Christophe ðsken kirjeineen sulkeutunut. Kirje oli siellð yhð, vuoteessa, joka oli epðjðrjestyksessð ja jossa nðkyi vielð hðnen ruumiinsa painama kuoppa. Maassa, matolla oli kirja, siihen pudonneena. Se oli auki, lehdet olivat siltð kohdalta rypistyneet. Georges otti kirjan, ja luki Uudesta Testamentista Magdalenan ja Kristuksen kohtauksen haudalla. Georges meni takaisin etumaiseen huoneeseen, liikutteli siellð tððllð esineitð, jotta olisi nðyttðnyt luonnolliselta, ja katseli uudestaan Christophea, joka ei ollut hievahtanut paikaltaan. Hðn olisi tahtonut sanoa Christophelle, kuinka syvðsti hðn hðntð sððli, mutta Christophe loisti sellaista valoa, ettei Georges tuntenut sanojensa tðssð olevan laisinkaan paikallaan. Hðn itse olisi paremmin tarvinnut lohdutusta. Hðn virkkoi arasti: -- Minð menen nyt. Christophe vastasi pððtðnsð kððntðmðttð: -- Nðkemiin sitten, ystðvðni. Georges lðhti ja sulki hiljaa oven. Christophe istui kauan niin. Y— tuli. Hðn ei kðrsinyt tuskaa, hðn ei miettinyt mitððn, hðn ei nðhnyt sielussaan mitððn selvið kuvia. Hðn oli kuin vðsynyt ihminen, joka kuuntelee suurta, epðmððrðisenð kuuluvaa musiikkia, koettamatta sitð ymmðrtðð. Y— oli jo my—hð, kun hðn nousi lopen uupuneena paikaltaan. Hðn heittðysi sðnkyynsð ja nukkui raskaaseen uneen. Sinfonia humisi yhð hðnen sielussaan... Ja nyt nðki hðn _hðnet_, sielunsa rakastetun... Grazia ojensi hðnelle kðsiððn, hymyili ja sanoi: -- Nyt olet tulen piiristð pððssyt. Silloin Christophen sydðn suli. Kuvaamaton rauha levisi tðhtisiin avaruuksiin, jotka ilmojen musiikki tðytti liikkumattomilla ja syvillð utuaalloillaan... Kun hðn herðsi (pðivð oli tullut), oli omituinen onni yhð jðljellð, ja siinð noiden kuultujen sanain kaukainen hohde. Hðn nousi vuoteesta. Hðnen sielussaan kohosivat hiljaisen ja pyhðn haltioitumisen siivet. ...Or vedi, figlio, tra Beatrice e te Ò questo muro... Beatricen ja hðnen vðliltððn oli poistunut muuri. Jo kauan sitten oli enemmðn kuin puolet hðnen sieluaan ollut toisella puolella sitð. Mikðli ihminen elðð, mikðli hðn luo ja rakastaa ja kadottaa niitð, joita rakastaa, sikðli pððsee hðn yhð enemmðn kuolemasta. Aina, kun uusi isku meihin ly—, kun teemme uuden ty—n, vapaudumme itsestðmme, pelastumme ty—h—n, jonka olemme luoneet, siihen sieluun, jota olemme rakastaneet ja joka on meidðt jðttðnyt. Viimein ei Rooma ole enðð Roomassa; parhain puolemme on ulkopuolella meitð. Ainoastaan Grazia oli hðntð enðð pitðnyt muurin tðllð puolen. Ja nyt hðnkin... Nyt oli portti suljettu tuskien maailmaan pðin. Christophelle tuli pyhðn haltioitumisen aika. Hðn ei tuntenut enðð minkððnlaisten kahleiden painoa. Hðn ei odottanut enðð mitððn miltððn, Hðn ei riippunut enðð mistððn kiinni. Hðn oli vapautettu. Taistelu oli pððttynyt. Tultuaan kamppailujen kehðstð ja siitð piiristð, jossa vallitsi sankariponnistusten Jumala, _Dominus Deus Sabaoth_, nðki hðn jalkainsa edessð Palavan Pensaan soihdun hðlvenevðn y—h—n. Kuinka se oli jo kaukana. Silloin kun se oli hðnen polkuaan valaissut, luuli hðn saapuneensa jo melkein huipulle. Ja minkð matkan olikaan hðn vaeltanut! Kuitenkaan ei huippu nyt tuntunut sen lðheisemmðltð. Hðn ei saavuttaisi sitð koskaan, (sen hðn viimein hyvin nðki), vaikka hðn samoaisi kokonaisen iankaikkisuuden. Mutta kun on pððssyt valkeuden piiriin ja tietðð, ettei jðtð jðlkeensð rakkaitaan, ei iankaikkisuus heidðn kanssaan kuljettaessa ole liian pitkð. Hðn sulki ovensa. Kukaan ei tullut siihen kolkuttamaan. Georges oli tyhjentðnyt yhdellð kertaa koko saalinsa maljan; kotiin palattuaan hðn rauhoittui, eikð seuraavana pðivðnð enðð asiaa ajatellut. Colette oli matkustanut Roomaan. Emmanuel ei tiennyt mitððn tapahtumasta, ja kun hðn oli aina epðluuloinen, pahastui hðn nyt, koska Christophe ei tullut hðnen luokseen vastavierailulle, eikð kirjoittanut Christophelle riviðkððn. Christophea ei hðirinnyt mikððn hðnen mykðssð ja monet pðivðt kestðvðssð vuoropuhelussaan rakkaansa kanssa, jota hðn nyt kantoi sielussaan kuin raskas nainen kantaa kallista taakkaansa. Sitð liikuttavaa puhelua eivðt mitkððn sanat olisi tulkitsemaan pystyneet. Tuskinpa pystyi siihen edes musiikki. Kun Christophen sydðn oli tðynnð, ylitsetulvivan tðynnð, kuunteli hðn liikkumatta, silmðt suljettuina sen laulua. Tai antoi hðn, istuen pianon ððressð tuntikausia, sormiensa puhua. Tðnð ajanjaksona improvisoi hðn enemmðn kuin koko elðmðssððn. Hðn ei kumminkaan kirjoittanut ajatuksiaan. Mitð varten hðn olisi sen tehnyt? Monen viikon kuluttua lðhti hðn liikuskelemaan ja tapaamaan toisia ihmisið; kukaan hðnen lðheisimmistððnkððn ei tiennyt, mitð oli tapahtunut, paitsi Georges. Ja improvisoimisen demooni oli hðnen sielussaan vielð jonkin aikaa. Se tuli siihen hetkillð, joina Christophe saattoi sitð kaikkein vðhimmin odottaa. Erððnð iltana Coletten luona asettui Christophe pianon ððreen, ja soitti melkein kokonaisen tunnin, antautuen tðydellisesti, unohtaen, ettð salonki oli tðynnð vieraita ihmisið. Heillð ei ollut halua nauraa. Nuo hirvittðvðt sðvelet masensivat heidðt ikeensð alle ja myllersivðt heidðn sielunsa pohjia my—ten. Nekin, jotka eivðt ymmðrtðneet niiden sisðllystð, tunsivat sydðmessððn kouristuksen; ja kyyneleet olivat tulleet Coletten silmiin... Kun Christophe lopetti, kððnnðhti hðn yhtðkkið ihmisiin pðin; ja nðhdessððn heidðn liikutuksensa hðn kohautti hartioitaan, -- ja nauroi. Christophe oli pððssyt sille asteelle, jossa tuskakin on voimaa, -- voimaa, jota hðn hallitsi. Hðn ei ollut enðð tuskan vallassa, vaan tuska hðnen; se saattoi tempoa ja ravistella vankilansa ristikoita: hðn piti sen hðkissð. Tðltð kaudelta ovat Christophen kaikkein syvimmin jðrkyttðvðt ja samalla onnistuneimmat teokset: muuan kohtaus Evankeliumista, -- Georges tunsi sen: _"Mulier, quid ploras?" -- "Quia tulerunt Dominum meum, et nescio ubi posuerunt eum."_ _Et cum haec dixisset, conversa est retrorsum, et vidit Jesum stantem: et non sciebat quia Jesus est._ -- Sarja traagillisia _liedejð_ Espanjan kansanomaisten laulajain sanoihin, muun muassa erðs kaamean synkkð rakkaudenlaulu, ikððnkuin musta liekki: Quisiera ser el sepulcro Donde à ti te han de enterrar, Para tenerte en mis brazos Por toda la eternidad. ("Tahtoisin olla hauta, johon sinut suljetaan, pitððkseni sinut sylissðni tuomiopðivððn asti.") sekð kaksi sinfoniaa, nimeltð _Rauhan Saari_ ja _Scipion Uni_, joissa toteutuvat lðheisemmin kuin missððn muissa Jean-Christophe Krafftin sðvellyksissð hðnen aikansa kaikkein kauneimmat avut: Saksan syvðtunteinen ja perinpohjainen ajatus varjostavina laskoksina, Italian intohimoinen melodia ja Ranskan vilkas ðly, rikas hienoista rytmeistð ja vivahtelevista harmonioista. Tðtð "entusiasmia, jonka epðtoivo toi suuren surun hetkellð", kesti parisen kuukautta. Ja sen jðlkeen Christophe otti jðlleen paikkansa elðmðssð, varmoin askelin ja voimakkain sydðmin. Kuolon tuuli oli puhaltanut pois viimeisenkin pessimismin usvat, stooalaisen sielun harmauden ja mystillisen puolihðmðrðn haavekuvat. Taivaankaari oli syntynyt pilviin, jotka haipuivat. Taivaan katse hymyili hattarain lðvitse entistð puhtaampana, ikððnkuin kyynelten pesemðnð. Se oli vuoriston tyyntð iltaa. NELJáS OSA Kulo, joka kyti Europan kansojen metsðssð, alkoi loimahdella liekissð. Jos sitð koetettiin yhtððllð sammuttaa, syttyi se kauempana uudestaan; savupilvið py—ritellen ja kipenið sataen hyppðsi se paikasta toiseen ja poltti kuivat risut. Etuvartiotaistelut idðssð ennustivat jo suurta kansojen sotaa. Koko Europa, vielð eilen kuin kuollut puu, skeptillinen ja apaattinen Europa joutui tulen kynsiin. Taistelunhimo valtasi kaikki sielut. Joka hetki oli sota puhkeamaisillaan. Sitð sammutettiin, se syttyi taas. Mitðtt—minkin tekosyy voi sen saada aikaan. Maailma tunsi olevansa sattuman vallassa, joka voisi pððstðð kamppailun raivohenget irti. Se odotti. Kaikkein rauhallisimpiakin painoi kohtalon vðlttðmðtt—myyden tunne. Ja ideologit ylistelivðt Proudhon-kykloopin vankan varjon turvissa ihmisen ylevyyden korkeimpana ilmauksena sotaa... Sellainen siis oli oleva lðnnen kansojen fyysillisen ja moraalisen yl—snousemuksen lopputulos! Teurastukseen veivðt niitð kiihkeðn toiminnan ja uskon virrat. Ainoastaan jokin napoleonilainen nero olisi osannut antaa tðlle sokealle tulvalle selvðsti nðhdyn ja hy—dyllisen pððmaalin. Mutta toiminnan neroa ei nðkynyt Europassa missððn. Tuntui siltð kuin olisi maailma valinnut kaikkein keskolaisimmat itseððn hallitsemaan. Ihmishengen ðlynvoima missð lienee ollut. -- Silloin ei tiedetty muuta neuvoa kuin heittðytyð kosken vietðvðksi. Niin menettelivðt sekð hallitsevat ettð hallittavat. Europa oli kuin suunnaton asestettu y—vartio. Christophe muisti erððn entisen samanlaisen odotuksen y—n; silloin olivat hðnen lðhellððn Olivier Jeanninin huolestuneet kasvot. Mutta sillð kertaa oli sodan uhka ollut vain ohitsemenevð ukkospilvi. Nyt se synkensi varjollaan koko Europan. Ja Christophen sydðnkin oli niistð ajoista muuttunut. Nykyððn ei hðn voinut yhtyð tuollaiseen kansojen keskinðiseen vihaan. Hðnen mielialansa oli sama kuin Goethen vuonna 1813. Kuinka saattoi taistella, jos ei vihannut? Ja kuinka vihata, kun ei ollut nuori? Hðn oli jo pððssyt pois vihan ilmakehðstð. Mikð noista suurista kansoista ei ollut hðnelle yhtð rakas kuin toinenkin? Christophe oli oppinut niiden kunkin ansiot, ja tiesi, mistð kaikesta maailma oli niille jokaiselle kiitollisuuden velassa. Kun ihminen on pððssyt erððlle hengen kehitysasteelle, "_ei hðn tunne enðð kansakuntia; hðn tuntee vain naapurikansojen onnen tai onnettomuuden aivan kuin omansa_". Ukkospilvet ovat silloin hðnen jalkojensa juuressa. Ympðrillð on ainoastaan taivas, -- "_koko taivas, kotkan valtakunta_". Joskus Christophea kuitenkin vaivasi se kansalliskiihkoinen vihamielisyys, joka ympðr—i hðntð. Hðnelle osoitettiin Parisissa liian selvððn, ettð hðn oli viholliskansaa; eikð edes sellainen hðnelle rakas olento kuin Georges jaksanut olla lausumatta hðnen kuultensa Saksasta ilettðvið mielipiteitð, jotka tekivðt Christophen surulliseksi. Silloin lðhti Christophe joksikin aikaa pois Parisista; hðn otti tekosyykseen halunsa nðhdð Grazian tytðrtð; hðn matkusti muutamaksi ajaksi Roomaan. Mutta siellðkððn ei ilma ollut kuulaampi. Kansallisylpeyden paha rutto oli sinnekin levinnyt. Se oli aivan mullistanut italialaisen luonteen. Ihmiset, jotka Christophe oli ennen nðhnyt vðlinpitðmðtt—miksi ja veltonlauhkeiksi, haaveilivat nykyððn sellaisesta kuin sotakenttien kunniasta, tappeluista, valloituksista, Rooman kotkista, jotka lentðisivðt yli Libyan hietikoiden; he luulottelivat joutuneensa takaisin Rooman keisariaikaan! Kummallisinta oli, ettð kaikki toisilleen vastaiset puolueet, sosialistit yhtð hyvin kuin kirkollismieliset ja monarkistitkin, hourailivat kaikki pyhðssð viattomuudessa samaa; yksikððn niistð ei aavistanut olevansa uskoton omalle asialleen. Siitð nðkee, miten vðhðn valtiotaito tai inhimillinen jðrki painavat, milloin suurten, tarttuvien intohimojen tuulet puhaltavat kansojen yli. Ne intohimot eivðt koeta suinkaan tukahduttaa kunkin persoonallisia tunteita; ne vain kðyttðvðt niitð omaksi hyvðkseen: kaikki suuntautuu samaan pððtekohtaan. Teon aikakausina on ollut aina niin. Henrik IV:n armeijoissa ja Ludvig XIV:n neuvostoissa, jotka loivat Ranskan suuruuden, oli yhtð paljon jðrkevið ja hartaasti uskovaisia ihmisið kuin niitðkin, joita kannusti turhamaisuus, omanvoiton pyyde ja halpa epikuurolaisuus. Jansenistit ja libertinit, puritaanit ja naisten liehakoitsijat ovat palvelleet yhteistð tarkoitusta, omia persoonallisia vaistojaan tyydyttðessððn. Tulevissa sodissa riehuvat varmaankin internatsionalistit ja pasifistit yhtð julmasti ja uskovat, niinkuin heidðn Konventin aikuiset esi-isðnsðkin, tekevðnsð sitð ty—tðnsð kansojen ja ikuisen rauhan hyvðksi. Christophe katseli Janiculuksen terassilta hiukan ironisesti hymyillen tuota samalla sekð yhteensulautumatonta ettð harmoonista kaupunkia, sen hallitseman maailman symboolia: murenevia raunioita, "barokkeja" fasaadeja, nykyaikaisia rakennuksia, sypressejð ja ruusuja sekaisin, -- kaikkia vuosisatoja, kaikkia tyylejð, jotka olivat sulautuneet voimakkaaksi ja kiinteðksi ykseydeksi ðlyllisen valon alla. Niin on ðlyn sðteiltðvð taistelevaan kaikkeuteen olemuksensa jðrjestystð ja valoa. Christophe oleskeli Roomassa sangen vðhðn. Sen kaupungin vaikutus hðneen oli liian vðkevð: hðn pelkðsi sitð. Saadakseen sellaisesta harmoniasta hy—tyð tðytyi hðnen kuunnella sitð vðlimatkan pððstð; hðn tunsi, ettð jos hðn olisi sinne jððnyt, olisi hðntð uhannut paha vaara: se kaupunki olisi voinut niellð hðnet niinkuin monet muutkin muukalaiset. -- Silloin tðll—in pistðysi hðn my—skin Saksassa. Mutta kuitenkin viehðtti hðntð eniten Parisi, huolimatta siitð, ettð ranskalais-saksalainen yhteent—rmðys kðvi yhð uskottavammaksi. Luonnollisestikin veti Christophea Parisiin hðnen kasvattipoikansa Georges. Mutta tðllainen syy ei ollut ainoa. Toiset, ðlylliset, olivat yhtð voimakkaita. Taiteilijan, joka oli tottunut tðysin vapaaseen hengenelðmððn ja ottamaan osaa koko ihmiskunnan kðrsimyksiin, oli enðð vaikeaa mukautua asumaan Saksassa. Siellð ei kyllðkððn ollut puutetta taiteilijoista. Mutta taiteilijoilta puuttui ilmaa. He olivat aidatut erilleen muusta kansakunnasta; se ei vðlittðnyt heistð; muut hommat, yhteiskunnalliset tai kðytðnn—lliset, veivðt koko yleis—n mielenkiinnon. Runoilijat sulkeutuivat halveksivan ðrtyneinð halveksittuun taiteeseensa; heistð oli kunnianasia leikata poikki viimeisetkin siteet, jotka heitð yhdistivðt heidðn kansansa elðmððn; he kirjoittivat ainoastaan harvoja ja valituita varten: he muodostivat pienen, varsin lahjakkaan, ylen hienostuneen ja hedelmðtt—mðn aristokratian; se ylimyst— oli itsekin jakautunut keskenððn kilpaileviin yhtymiin, jotka pitivðt kukin arvossa ainoastaan itseððn; he nðivettyivðt siinð ahtaassa tilassa, johon he olivat sulkeutuneet; kun he eivðt pystyneet laajentumaan, koettivat he kaivautua syvðlle; he kððnsivðt samaa maata kunnes siitð ehtyi kaikki voima. Silloin vaipuivat he anarkististen unelmiensa horrostilaan eivðtkð vðlittðneet edes siitð, ettð olisivat puhuneet unelmistaan muille. Kukin kamppaili yksinððn, usvassa. Ei minkððnlaista yhteistð valoa. Jokaisen tðytyi odottaa valoa ainoastaan omasta itsestððn. Etelðmpðnð, Reinin toisella rannalla, Saksan lðntisen naapurin maassa puhalsi sen sijaan taiteessa silloin tðll—in kollektivisen innostuksen, huolestuttavien yleismaailmallisten aatteiden tuuli. Ja siellð loisti, niinkuin ranskalaisten Eiffel-torni yli tasangon ja Parisin, kauas klassillisen traditsionin koskaan sammumaton majakka, soihtu, joka oli satojen vuosien ty—n ja kunnian saavutus ja siirtyi kðdestð kðteen, orjuuttamatta tai pakottamatta katsontakantoja ja osoittaen niille tien, mitð my—ten tuhannet vuodet ovat kulkeneet; se yhdisti kokonaisen kansan saman valon ympðrille. Monikin saksalainen sielu, -- y—ssð eksynyt lintu -- liiti kaikin voimin tðtð etðistð majakkaa kohti. Mutta kukapa ranskalainen aavistaa, miten suuri sympatia ajaa naapurikansan jaloimpia henkið Ranskaan? Sieltð ojennetaan ranskalaisille uskollisia kðsið, jotka eivðt ole vastuunalaisia politiikan rikoksista!... Ettekð tekððn, saksalaiset veljet, kuule, kuinka teille sanomme: "Kas tðssð kðtemme. Valheiden ja vihan uhallakaan emme eroa toisistamme. Me tarvitsemme teitð, te meitð, tarvitsemme rotujemme yhteisen hengen ja suuruuden vuoksi. Me olemme lðnnen aatteiden siivet. Jos toinen niistð katkaistaan, herpoaa toisenkin lento. Tulkoon vain sota! Se ei repðise kðsiðmme irti toisistaan eikð estð meidðn veljellisten aatteittemme kiitoa". Nðin ajatteli Christophe. Hðn tiesi, miten suuresti nðmð kaksi kansaa tðydentðvðt toisiaan ja kuinka ontuvia niiden henki, niiden taide, niiden pyrkimykset olisivat, jos: ne eivðt auttaisi toisiaan. Hðn, joka oli syntyisin Reinin seuduilta, niissð noiden kahden kulttuurin virrat sekautuvat toisiinsa, hðn oli lapsesta asti aavistanut, ettð Ranskan ja Saksan yhteys olisi kummallekin maalle vðlttðmðt—ntð; se ajatus oli selvinnyt hðnen elðmðnsð varrella; hðnen aarteittensa itsetiedottomana pyrkimyksenð oli ollut pitðð yllð noiden kahden vierusvaltion tasapainoa ja kummankin voimakasta ryhtið. Kuta enemmðn hðnellð oli germaanilaisia unelmia, sitð enemmðn hðn tarvitsi latinalaista ðlyllistð selvyyttð ja jðrjestystð. Siitð johtui, ettð Ranska oli hðnelle niin rakas. Siellð hðn sai sen hyvðn, ettð tiesi siellð tuntevansa ja hallitsevansa itseððn parhaiten. Ainoastaan Ranskassa hðn oli tðydellisesti itseððn. Christophe oli oppinut hy—tymððn kaikista niistð henkisistð aineksista, jotka koettivat hðntð vahingoittaa. Hðn sulatti itseensð vieraat voimat. Kun vðkevð sielu on tðydessð kunnossa, nielee se kaikkien muiden voimat, nekin, jotka ovat vihamielisið sille, ja sulattaa ne omaksi lihakseen. Tuleepa viimein sekin aika, jolloin hðntð ei miellytð muu kuin sellainen, joka on kaikkein vðhimmðn hðnen kaltaistaan: sillð siinð on hðnelle kaikkein runsaimmin uutta ravintoa. Ja Christophe piti tosiaankin enemmðn hðnen kilpailijoikseen kðsitettyjen taiteilijain t—istð kuin matkijainsa: -- sillð hðnellð oli matkijoitakin. Hðnen epðtoivokseen sanoivat he olevansa hðnen oppilaitaan. He olivat kelpo poikia, kunnioittivat syvðsti hðntð, ahkeria, siivoja, kaikilla hyveillð varustettuja. Christophe olisi sydðmensð pohjasta tahtonut pitðð heidðn sðvellyksistððn; mutta -- (onneksi hðnelle itselleen!) -- hðn ei sitð voinut: ne olivat hðnestð ylen tyhjið. Tuhat kertaa enemmðn viehðttivðt hðntð toiset musiikkikyvyt, jotka olivat hðnelle persoonallisesti antipaattisia ja joiden taiteessa oli hðnen taiteelleen vastahakoisia piirteitð... Vðliðpð siitð! Ne miehet ainakin elivðt! Elðmð jo yksinððn on sellainen hyve, ettð jos sitð ei kenellð ole, ei hðn ole tðysin kunnon mies, vaikka hðnellð kaikki muut hyveet olisivatkin; sillð silloin hðn ei vielð ole tðysi mies. Christophe sanoi leikillððn, ettei hðn tunnustanut oppilaikseen muita kuin ne, jotka taistelivat hðntð vastaan. Ja kun muuan nuori taiteilija tuli puhumaan hðnelle musikaalisesta kutsumuksestaan ja luuli saavuttavansa hðnen suopeutensa imartelemalla hðntð, kysyi Christophe: -- Siis sðvellykseni tyydyttðvðt teitð? Tðllðk— tavalla te ilmaisette rakkauttanne tai vihaanne? -- Niin, mestari. -- No, pitðkðð sitten suunne kiinni. Teillðhðn ei ole itsellðnne sanomista mitððn. Christophen kauhuntunne orjuutettuja sieluja kohtaan, noita, jotka ovat luodut tottelemaan, hðnen voittamaton kaipuunsa saada hengittðð sisððnsð toisenlaisia ajatuksia kuin hðnen omansa olivat, vetivðt hðntð kaikkein mieluimmin sellaisiin piireihin, joiden aatemaailma erosi mitð jyrkimmðn hðnen omastaan. Hðnellð oli ystðvinð miehið, joille hðnen taiteensa, hðnen ihanneuskonsa ja moraalikðsityksensð olivat pelkkið kuolleita sanoja; heillð oli oma tapansa nðhdð elðmðð, rakkautta, avioliittoa, perhettð, kaikkia yhteiskunnallisia suhteita: -- sangen kunnollisia miehið, mutta he ikððnkuin kuuluivat jo toiseen moraalisen kehityksen sukupolveen; ne sielulliset suuret tuskat, joiden vallassa osa Christophen elðmðð on kulunut, nðyttivðt heille olevan kðsittðmðtt—mið. Hyvð heille itselleen tietysti! Christophe ei kaivannut saada heitð niitð ymmðrtðmððn. Hðn ei vaatinut, ettð toisten olisi ollut vahvistettava hðnen katsomustaan ajattelemalla samaan tapaan kuin hðn: hðn oli omasta kðsityksestððn nðet varma. Hðn tahtoi heiltð uusia ajatuksia niihin tutustuakseen, uusia sieluja niitð rakastaakseen. Rakastaa, tuntea yhð lisðð! Nðhdð ja oppia nðkemððn. Hðn oli viimeisinð vuosinaan alkanut hyvðksyð toisissa sellaisia mielipiteitð, joita vastaan hðn ennen muinoin oli taistellut, vielðpð my—skin nauttia niistð: sillð ne olivat hðnen mielestððn osaltaan merkki kaikkeuden hedelmðllisyydestð. Hðnestð oli Georges paras sellaisena kuin hðn oli, nimittðin sellaisena, ettei hðn kðsittðnyt elðmðð traagillisesti niinkuin Christophe itse. Ihmisyys olisi ollut liian k—yhðð ja harmaanvðristð, jos se olisi kokonaisuudessaan pukeutunut samaan moraaliseen vakavuuteen ja sankarilliseen pakkoon, johon Christophe oli haarniskoitunut. Maailma tarvitsi my—skin iloa, kevytmielisyyttð, rohkeaa epðkunnioitusta epðjumalia kohtaan, kaikkia epðjumalia, pyhimpiðkin. Elðk——n "_gallialainen maailmansuola_"! Skeptisismi ja usko ovat molemmat yhtð tðrkeitð. Skeptisismi, joka kalvaa eilispðivðn uskoja, valmistaa huomisuskolle tietð... Kuinka kaikki selvenneekin sille, joka on loitonnut elðmðstð ja nðkee sen kuin kauniin taulun: hðn huomaa silloin maagillisen harmonian sulattavan yhteen kaikki vðrit, jotka lðheltð katsoen loukkasivat toisiaan! Christophen silmðt olivat auenneet sekð aineellisen ettð sielullisen maailman ððrett—mðlle moninaisuudelle. Se oli hðnen suurimpia voittojaan ensimðiseltð Italian matkalta. Parisissa oli hðn antautunut lðheisesti varsinkin taidemaalarien ja kuvanveistðjien seuraan; hðnen mielestððn ilmeni ranskalaisen hengen parhain puoli heissð. Voitonriemuinen rohkeus, jolla he ajoivat takaa pððmððrððnsð ja tempasivat valtoihinsa liikkeen ja elðmðð vapisevan vðrin, ja riipivðt verhoavat harsot elðmðn todellisuuden ympðriltð, saivat Christophen sydðmen paisumaan ilosta. Miten loppumattoman rikas on ihmisestð, joka osaa nðhdð, yksi ainoa valonpisara, yksi ainoa elðmðn sekunti! Kuinka vðhðpðt—istð ovat ihmisten kiistat ja pauhaavat sodat tðllaisten ylimpðin hengen nautintojen rinnalla!... Mutta nekin kiistat ja sodat ovat osaltaan sen nautinnon luojia. Tðytyy antautua kaikkeen, rohkeasti, iloisesti, heittðð sekð kieltðvðt ettð my—ntðvðt voimat sydðmemme sulattimoon, heittðð siihen sekð meille vihamielinen ettð puolellamme oleva, kaikki elðmðn metalli. Lopullisena tuloksena on patsas, joka valmistuu hiljalleen sisðssðmme, hengen jumalainen hedelmð; ja kaikki, mikð voi tehdð sen yhð kauniimmaksi vaikkapa katkerain uhriemme kustannuksellakin, on hyvðð. Mitðpð vðlið teoksen luojasta? Ei ole muuta olennaista kuin se, mitð luomme... Te ette saa meitð kðsiinne, te viholliset, joiden on mieli meitð vahingoittaa. Iskunne eivðt meihin ylety... Te tavoitatte tyhjðð vaippaamme. Kauan sitten olemme jo olleet muualla. Christophen taiteellinen luomisty— oli saavuttanut kuulaamman muodon. Se ei ollut enðð kevðtmyrskyð, ukkosenilmaa, joka kokoontuu, jyrðhtðð ja yhtðkkið katoaa. Se oli valkeita kesðisið pilvið, kullalta hohtavaa lumivuoristoa, suuria valolintuja, jotka hiljaa leijaillen tðyttðvðt avaruuden... Luoda! Kypsyvið viljoja elokuun tyynessð auringonpaisteessa... Ensin epðmððrðistð ja vðkevðð horrosta, hðmðrðð tðytelðisen rypðleen, paisuvan tðhkðpððn iloa, raskaan naisen, joka kantaa kohdussaan kypsðð hedelmððnsð. Urkujen huminaa; pesðn pohjalla hurisevain mehilðisten laulua... Tuollaista tummaa ja kultaista musiikkia, kultaista kuin syksyinen hunaja; vðhitellen erottaa korva sitð johtavan rytmin; nðkyy planeettain tðhtitanssi, se alkaa kieppua... Silloin ilmestyy tahto. Se kavahtaa ohitserientðvðn, hirnuvan unelmaratsun selkððn, ja puristaa polvensa sen kupeisiin. Jðrki tuntee sitð kiidðttðvðn rytmin lait; se hallitsee epðjðrjestykselliset voimat ja mððrðð niille tien ja tarkoitusperðn. Jðrjen ja vaiston sinfonia muodostuu. Hðmðrð kirkastuu. Eteen aukeavalla, pitkðllð, nauhana ojentuvalla tiellð huomaa kahden puolen hohtavia nuotioita, joista tulee luomisty—ssð vuorostaan nikamia pienten tðhtimaailmain ketjuun, maailmain, jotka yhtyvðt kehðksi aurinkokunnan ympðrille... Taulun suuret piirteet on nyt vedetty. Nyt selvenevðt sen muodot epðvarmasta hðmystð. Yksityiskohdat tarkistuvat: vðrien harmonia ja henkil—iden piirteet. Ty—n toteuttamiseksi tarvitaan olemuksen kaikki varastot. Muistin suitsutusmaljakko on avattu, ja tuoksut alkavat levitð. Henki pððstðð aistit valloilleen; se antaa niiden hourailla haltioissaan ja on itse vaiti; mutta se lymyðð vieressð, vaaniskelee niitð ja valitsee niistð saaliinsa... Kaikki on sitð my—ten valmista; toiminnan sarja suorittaa aisteilta vallatuista aineksista hengen kðskemðn ty—n. Vaaditaan suuri arkkitehti ja hyvið ty—miehið, jotka osaavat ammattinsa eivðtkð sððstð voimiaan. Katedraali kohoaa. "Ja Jumala katsoi kaikkia tekojansa. Ja katso: ne _eivðt olleet vielð hyvðt_". Mestari silmðilee luomustaan; ja hðnen kðtensð tðydentðð harmonian... Unelma on tðyttynyt. _Te Deum_... Kesðn valkeat pilvet, suuret valon linnut, leijailevat hitaasti; ja niiden siivet leviðvðt yli taivaan. Christophen elðmð ei kuitenkaan supistunut pelkðstððn hðnen taiteeseensa; kaukana siitð. Hðnenlaisensa ihminen ei voi tyytyð olemaan rakastamatta; eikð tyytyð pelkðstððn siihen tasasuuntaiseen rakkauteen, minkð taiteilijan katsomus levittðð yleensð kaikkeen: ei, hðnen tðytyy saada rakastaa jotakin enemmðn kuin muuta; hðn tahtoo antaa itsensð juuri valitsemilleen. Siinð ovat hðnen elðmðnsð puun juuret. Siten uudistuu hðnen sydðnverensð yhðti. Christophen veri ei ollut lðhellðkððn ehtymistð. Hðnen olemuksensa uhkui rakkautta, ja se oli hðnen paras ilonsa. Kaksinkertaista rakkautta, Grazian tytðrtð ja Olivier Jeanninin poikaa kohtaan. Hðnen ajatuksissaan he olivat aina yhtð. Hðn oli pian todellakin heidðt yhdistðvð. Georges ja Aurora olivat tavanneet toisensa Coletten luona. Aurora asui tuon serkkunsa kodissa. Hðn oleskeli osan vuotta Roomassa, osan Parisissa. Hðn oli kahdeksantoista vuoden ikðinen, Georges viisi vuotta hðntð vanhempi. Aurora oli kookas, ryhdikðs ja elegantti; pðð pieni ja kasvot laajahkot; iho vaalea, pðivettynyt; ylðhuulessa kuulsi hienon hienoa haituvaa; silmðt kirkkaat, katse naurava eikð ajatuksilla itseððn vaivaava; leuka m—yheðnlainen, kðdet ruskeat, kðsivarret lujat ja py—reðt; kaula kaunistekoinen; yleensð oli hðn iloisen, aineellisen ja ylpeðn nðk—inen. Hðn ei ollut laisinkaan vilkasðlyinen, ja sangen vðhðn sentimentaali. áidiltððn oli hðn perinyt kursailemattoman laiskuutensa. Hðn nukkui silmiððn avaamatta yhtðmittaa kello yhteentoista joka aamu. Loput aikaansa hðn kuljeskeli joutilaana, nauru suulla ja puoliuntelona. Christophe oli antanut hðnelle nimen _Dornr—schen_, -- prinsessa Ruusunen. Aurora muistutti hieman Christophen Sabinaa. Hðn lauloi maata mennessððn, lauloi vuoteesta noustessaan; nauroi alinomaa, ilman mitððn syytð, lapsellista, hyvðð naurua, nieleskellen nauruaan kuin olisi nikotellut. Mahdotonta ymmðrtðð, missð hðnen pðivðnsð menivðt! Kaikki Coletten yritykset kaunistella hðntð tuolla teennðisyydellð, jolla yleensð on helppo nuorten tytt—jen sieluja silata, olivat olleet turhia: se lakkaus ei pysynyt. Aurora ei oppinut mitððn; hðneltð meni kuukausia jonkin kirjan lukemiseen, jota hðn piti sangen kauniina; eikð hðn sitten viikkoa my—hemmin muistanut lukemansa sisðll—stð mitððn, eikð edes kirjan nimeðkððn. Hðn teki kursailematta oikeinkirjoitusvirheitð ja tietoasioista puhuttaessa ylen hassunkurisia kompastuksia. Oli virkistðvðð nðhdð Auroraa, niin nuori, niin iloinen, niin viattomasti vailla intellektualismia hðn oli; hðnen vikansakin, hðnen huolimattomuutensa, joka lðheni vðlinpitðmðtt—myyttð, ja hðnen naivi itsekkyytensðkin viehðttivðt. Aina oli hðn aivan vðlit—n. Ja tuo pikku nainen, yksinkertainen ja laiska, osasi olla tarvittaessa viattomalla tavalla kokettikin: silloin hðn varusti koko olemuksensa nuorten herrain ihailtavaksi; hðn maalaili ulkoilmassa, soitti Chopinin nocturneja, kðveli runokirja kainalossa sitð ollenkaan lukematta, puheli ihanteellisia asioita ja kðytti yhtð ihanteellisia hattuja. Christophe tarkkasi hðntð ja nauroi partaansa. Hðn tunsi sydðmessððn Auroraa kohtaan isðllistð anteeksiantavaa ja leikkisðð hellyyttð. Ja vielð jotain salaista ja pyhðð tunnetta, joka kohdistui samalla siihen ihmiseen, jota hðn oli ennen muinoin rakastanut ja joka nyt tyttðressð ilmestyi uudestaan, valmistuen toiselle rakkaudelle kuin hðnen. Kukaan ei aavistanut, miten syvð hðnen kiintymisensð Auroraan oli. Ainoastaan Aurora aavisti sen. Lapsesta asti oli hðn nðhnyt Christophen melkein aina lðhist—llððn; hðn piti Christophea omaan perheeseensð kuuluvana. Kun Auroraa oli rakastettu vðhemmðn kuin hðnen veljeððn, oli hðn lðhestynyt surussaan vaistomaisesti Christophea. Aurora ikððnkuin tunsi Christophen kðrsivðn samantapaista surua; hðn nðkikin sen; ja he ottivat osaa toistensa kovaan kohtaloon puhumatta toisilleen siitð mitððn. My—hemmin oli Aurora huomannut, mitkð tunteet Christophea ja hðnen ðitiððn yhdistivðt; Christophesta nðytti siltð kuin olisi Aurora salaisuuden tietðnyt, vaikkeivðt hðn ja Grazia olleet sitð hðnelle koskaan ilmaisseet. Aurora kðsitti, mitð ne terveiset tarkoittivat, jotka kuoleva Grazia oli hðnen kauttaan lðhettðnyt Christophelle, ja mitð tuo sormus, joka nyt oli Christophen kðdessð. Niin ollen liittivðt Auroraa ja Christophea toisiinsa salaiset siteet. Auroran ei tarvinnut niitð selvðsti ymmðrtðð; hðn arvasi niiden vahvuuden. Hðn oli vilpitt—mðsti kiintynyt vanhaan ystðvððnsð, vaikkei hðn ollut esimerkiksi koskaan viitsinyt soittaa tai lukea hðnen teoksiaan. Aurora oli kyllð melkoisen musikaalinen; mutta ei edes niin utelias, ettð olisi avannut sðvellysvihon, jonka Christophe oli omistanut hðnelle. Aurorasta oli hauskaa tulla pakisemaan Christophen kanssa. -- Ja hðn tuli sinne vielð useammin, kun sai kuulla, ettð hðn voi tavata siellð Georges Jeanninin. Olivier Jeanninin poikakaan ei ollut pitðnyt Christophen seuraa ennen niin mielenkiintoisena kuin nykyððn. Siitð huolimatta eivðt nuoret pitkiin aikoihin aavistaneet oikeita tunteitaan. He olivat tarkastelleet toisiaan ensin ivallisin silmin. He eivðt olleet yhtððn samanlaiset. Toinen oli kuin elohopea, toinen kuin nukkuva lammikko. Mutta ei kulunut kauan, niin elohopea koetti nðyttðytyð tyynemmðltð, ja nukkuva lampi herðsi. Georges arvosteli itsekseen Auroran pukuja, hðnen italialaista makuaan, -- siinð suhteessa vaivasi tytt—ð pieni vivahteiden puute, jonkinlainen mieltymys rðikeihin vðreihin. Aurora pilkkaili Georges Jeanninia, matkien ilveilevðsti hðnen puhetapaansa, hðtðistð ja koko lailla mahtailevaa. Mutta toisilleen pilkallisinakin oli heidðn hauska olla toistensa seurassa... Oliko se ilveilemisen iloa vai todellista seurusteluhuvia? He saivat mukaansa leikkiin my—skin Christophen, joka ei hillinnyt heitð, vaan ðrsytti heitð molempia sinkoamaan pikku nuolia toisiinsa. Nuoret eivðt olleet toistensa pistoksista millðnsðkððn; mutta sitten he huomasivat, ettð he vðlittivðt niistð paljonkin; ja kun he kumpikaan eivðt osanneet salata harmiaan, ei varsinkaan Georges, niin alkoivat he heti, kun tapasivat jðlleen toisensa, kostoksi hðmmðstellð kiivaasti toisiaan. Pistokset olivat aina lauhkeita; he pelkðsivðt tehdð toisilleen todella pahaa; ja ly—vð kðsi oli kummastakin niin rakas, ettð he iloitsivat enemmðn saamistaan kuin antamistaan iskuista. He tarkastelivat uteliaasti toisiaan, etsivðt toisistaan vikoja, ja l—ysivðtkin pelkkðð viehðtystð. Mutta sitð ei kumpikaan heistð itselleen tunnustanut. Kumpikin vakuutteli Christophen kanssa kahden kesken joutuessaan, ettð tuo toinen oli hðnestð sietðmðt—n. Siitð huolimatta he olivat valmiit kðyttðmððn hyvðkseen jokaista tilaisuutta, milloin Christophe salli heidðn tavata toisiaan. Erððnð pðivðnð oli Aurora vanhan ystðvðnsð luona; siinð mainitsi hðn, ettð hðn tulisi Christophea katsomaan jðlleen seuraavana sunnuntaiaamuna. Silloin t—ytðsi my—skin Georges sisððn, t—ytðsi kuin tuulenpuuska, tapansa mukaan, ja sanoi Christophelle, ettð hðn tulisi Christophen luokse sunnuntaina iltapðivðllð. Sinð sunnuntaiaamuna odotti Christophe Auroraa turhaan. Mutta my—hemmin, samaan aikaan, jolloin Georges oli luvannut tulla, saapui my—skin Aurora, puolustellen itseððn, vðittðen, ettei hðn muka ollut pððssyt aikaisemmin, ja kaunistellen asiaansa oikealla pikku sepustuksella. Christophea huvitti hðnen viaton oveluutensa, ja hðn virkkoi: -- Se oli ikðvð. Sinð olisit tavannut tððllð Georges Jeanninin, hðn tuli tðnne aamulla, me aterioimme yhdessð; hðn ei voinut jððdð enðð iltapðivðksi. Aurora oli niin pettynyt, ettei enðð kuunnellut mitð Christophe hðnelle puhui. Christophe jutteli iloisesti kaikenlaista. Aurora vastaili hajamielisenð; hðn oli melkein vihoissaan Christophelle. Ovikello soi. Georges tuli. Aurora vilkastui ja innostui. Christophe katseli hðntð naurusuulla. Aurora kðsitti, ettð Christophe oli ilveillyt hðnen kustannuksellaan, ja hðn nauroi ja punastui. Christophe pudisti hðnelle ilveillen sormeaan. Yhtðkkið hypðhti Aurora rajusti Christophen kaulaan. Christophe supatti hðnelle korvaan: -- _Biricchina, ladroncella, furbetta_... Aurora ty—nsi kðtensð Christophen suulle ja tukki hðnen sanansa. Georges ei ymmðrtðnyt mitððn tðstð halailusta ja naureskelusta. Hðnen ðllistynyt ja hiukan harmistunut naamansa yhð vain lisðsi toisten iloa. Niin koetteli Christophe lðhentðð lapsukaisia toisiinsa. Ja milloin hðn onnistui, niin hðn melkein soimasi itseððn siitð. Hðn rakasti heitð yhtð paljon molempia: mutta hðn tuomitsi Georges Jeanninia ankarammin; hðn tunsi nuorukaisen heikkoudet ja hðn ihannoi Auroraa; hðn luuli olevansa suuremmassa vastuussa Auroran onnesta kuin Georges Jeanninin: sillð hðnestð oli Georges ikððnkuin hðnen poikansa, jotenkuten hðntð itseððn. Ja hðn pohti pððssððn, eik— ollut rikollista antaa viattomalle Auroralle toveria, joka ei suinkaan ollut viaton. Mutta kerran, kulkiessaan lehtimajan sivuitse, jossa nuoret istuivat yhdessð, -- (ei ollut kauan siitð kuin he olivat menneet kihloihin) -- kuuli hðn jotain, mikð sai hðnen sydðmensð tyrmistyksestð kouristumaan: Aurora kyseli kujeilevasti sulhaseltaan jotakin hðnen entistð seikkailuaan, ja Georges kertoi sen houkutteluita odottamatta. Muutkin heidðn keskinðiset tarinansa, joita jutellessaan he eivðt yhtððn kursailleet, ilmaisivat Christophelle, ettð Aurora sopeutui sulhasensa moraalikðsityksiin paljoa paremmin kuin hðn, Christophe. Vaikka he olivatkin toisiinsa rakastuneet, voi huomata, etteivðt he suinkaan pitðneet itseððn ainaiseksi toisiinsa sidottuina; heidðn rakkautta ja avioliittoa koskevissa keskusteluissaan oli sellainen vapaa henki, ettð se ehkð saattoi olla kaunista, mutta t—ykðisi omituisesti sitð Christophen tunnustamaa entistð systeemið, joka vaati keskinðistð uskollisuutta _usque ad mortem_. Ja Christophe oli tðtð miettiessððn hiukan alakuloinen... Kuinka he olivat jo etððllð hðnestð! Kuinka se pursi, joka lapsiamme vie, kulkee nopeasti!... Olkaamme rauhallisia. Tulee pðivð, jolloin me kaikki tapaamme toisemme samassa satamassa. Nykyððn ei tuo pursi vðlittðnyt ollenkaan tunnustella matkansa pððmaalia; se kððntelehti pðivðn kaikkiin tuuliin. -- Olisi luullut, ettð sukupuolten vðlisið entisið tapoja uudistava vapaus olisi pyrkinyt levittelemððn my—skin muille aloille ajatuksen ja toiminnan. Mutta siitð ei merkkiðkððn: ihmisen hommat ovat usein sangen ristiriitaisia. Samalla kuin sukupuolten tavat tulivat vapaammiksi, tuli ðly epðvapaaksi; se pyysi itselleen uskonnolta kammitsoita. Ja moinen kahteen vastakkaiseen suuntaan tapahtuva pyrkimys ilmeni ihmeellisen epðloogillisesti samoissa henkil—issðkin. Georges ja Aurora olivat antautuneet uuteen katolisuuden virtaukseen, joka parhaillaan voitti kannattajikseen hienostoa ja intelligenssia. Omituista oli, millð innolla Georges alkoi yhtðkkið julistaa, ettð totuus oli katolinuskossa, -- Georges, tuo luonnonilmi—iden tarkka tutkija, julki-jumalaton sielu, joka ei edes huomannut jumalattomuuttaan, hðn, joka ei ollut koskaan vðlittðnyt Jumalasta eikð paholaisesta, -- oikea kaikkea pilkkaileva gallialainen! Georges tarvitsi jotain totuutta; ja tðmð totuus soveltui hðnen toimintahaluunsa, hðnen ranskalaiseen porvaris-atavismiinsa ja siihen, ettð hðn oli nyt vapauteen kyllðstynyt. Varsa oli saanut tarpeeksi kuljeskella; se tuli nyt itsestððn takaisin ja antoi pistðð itsensð entisten sukumuotien aisoihin. Jonkun muun toverin esimerkki oli hðnelle riittðvð kððnnyttðjð. Georges oli ylen herkkð pienimmillekin hðntð ympðr—ivðn henkisen ilmakehðn puserruksille ja hðnestð tuli siis ensimðisið uhreja. Ja Aurora meni hðnen perðssððn, niinkuin hðn oli aina valmis menemððn minne hyvðnsð hðnen perðssððn. Heti kohta tulivat he kovin itsevarmoiksi ja halveksivat niitð, jotka eivðt ajatelleet heidðn tavallaan. Miten hullunkurista! Nuo kevytmieliset lapset olivat todella uskovaisia; kun taas Grazian ja Olivier Jeanninin moraalinen puhtaus ja ankara vakavuus ei heidðn omasta mielestððn ollut koskaan ansainnut uskonnollisuuden nimeð, niin pyhðsti kuin he pyrkivðtkin olemaan uskonnollisia. Christophe tarkasteli ihmetellen tðllaista ajankehitystð. Hðn ei koettanut taistella sitð vastaan, kuten Emmanuel olisi tahtonut, Emmanuel, jonka vapaa ihanteellisuus suuttui moisesta vanhan vihollisen ilmestymisestð taistelutantereelle. Hullu ohitselentðvðn tuulen kanssa taistelemaan! Ei; kun odottaa, niin se asettuu. Ihmisjðrki oli vðsynyt. Se oli tehnyt jðttilðisty—n. Nyt se antoi my—tð unelle; ja niinkuin lapsi, joka on pitkðn pðivðn valvottuaan uupunut, rukoili se nyt ennen nukkumaan menoaan rukouksensa. Unien ovi oli jðlleen auennut: uskonnon mukana pujahtivat teosoofiset, mystilliset, salatieteilevðt, okkultistiset hengðhdykset lðnnen aivoihin. Itse filosofiakin hoiperteli. Entiset ajatuksenjumalat, Bergson, William James, horjuivat. Ja tieteessðkin nðkyi jðrjenvðsymyksen merkkejð. Ohimenevð tuokio! Antakaamme heidðn hengðhtðð. Huomenna jðrki herðð entistð virkumpana ja vapaampana. Uni on hyvð, kun on tehnyt lujasti ty—tð. Christophe, joka ei ollut koskaan elðmðssððn ennðttðnyt siihen antautua, oli onnellinen, kun hðnen lapsensa nyt saivat hðnen asemastaan nauttia siitð, ettð heillð oli sielunrauha, uskonvarmuus, ehdoton, horjumaton luottamus unelmiin. Hðn ei olisi tahtonut eikð voinut vaihtaa omaa vakaumustaan heidðn vakaumukseensa. Mutta hðn ajatteli, ettð Grazian melankolia ja Olivier Jeanninin levottomuus saivat nyt rauhan heidðn lapsissaan, ja ettð se oli hyvð. "Kaiken, mitð minð, minun ystðvðni ja monet muut, joita en tunne ja jotka elivðt ennen meitð, kðrsimme, kaiken sen kðrsimme sitð varten, ettð nðmð lapset saavuttaisivat ilon... Sen ilon, Antoinette, johon sinð olit luotu, mutta joka sinulta kiellettiin!... Ah, jospa onnettomat voisivat jo elðessððn nauttia siitð onnesta, mikð kerran heidðn elðmðnsð tuskista kasvaa!" Miksi olisikaan hðn koettanut riistðð toisilta tðllaista onnea? Ei saa vaatia, ettð toiset olisivat onnellisia meidðn tavallamme; olkoot sitð omallaan. Enintððn hðn pyysi lauhkeasti, etteivðt Georges ja Aurora kovin pahoin halveksisi niitð, kuten esimerkiksi hðntð, jotka eivðt uskoneet samalla tapaa kuin he. Nuoret eivðt viitsineet edes ruveta vðittelemððn uskosta hðnen kanssaan. Tuntui siltð kuin he olisivat ajatelleet: -- Ei hðn voi tðtð ymmðrtðð... Christophe oli heille menneisyyttð. Ja suoraan puhuen: menneisyyttð he eivðt pitðneet kovinkaan tðrkeðnð. Joskus johtuivat he keskenððn aivan viattomasti pakinoimaan, mitð he tekisivðt sitten my—hemmin, kun Christophea "ei tððllð enðð olisi"... -- Ja kuitenkin he rakastivat hðntð paljon... Hirveðt lapset: ne kasvavat ympðrillemme kuin liaanit! Luonnonvoimalla on kiire karkoittaa meidðt pois... -- "Mene! Mene matkaasi! Vðisty nyt siitð! Nyt on minun vuoroni!..." Christophe kðsitti heidðn sanattomuutensa ja olisi halunnut heille vastata: -- álkððhðn hðtðilk— niin! Minð viihdyn tðssð hyvin. Pitðkðð minua vielð ikððnkuin elðvðnð. Heidðn naivi ðlytt—myytensð huvitti Christophea. -- Sanokaa suoraan, virkkoi hðn kerran leppoisasti, kun he olivat antaneet hðnelle vastaukseksi halveksivan katseen, -- sanokaa suoraan, ettð minð olen vanha h—lm—! -- Ette suinkaan, ette suinkaan, vanha ystðvðni, vastasi Aurora makeasti nauraen. Te olette ihmisistð kaikkein parhain; mutta on seikkoja, joita te ette tiedð. -- Ja mitð sinð tiedðt, tytt—-parka! Kas vain, sellaista viisasta! -- álkðð laskeko leikkið. Minð en paljoa tiedð. Mutta Georges tietðð. Christophea hymyilytti: -- Kyllð, sinð olet oikeassa, tytt—seni. Se, jota rakastamme, tietðð aina kaikki. Paljon vaikeampi kuin heidðn luuloteltua ðlyllistð ylemmyyttððn oli Christophen sietðð heidðn musiikkiaan. He panivat hðnet siinð suhteessa usein kovalle koetukselle. Piano veisasi koko ajan, kun he tulivat hðnen luokseen. Nðytti siltð kuin olisi rakkaus kiihoittanut heidðt laulamaan kuin linnut. Mutta heidðn laulunsa ei ollut suinkaan niin taitavaa kuin lintujen. Aurora ei tosin kuvitellutkaan kykyððn kovin suureksi, mutta toisin arvosteli hðn sulhasensa musikaalisia lahjoja: hðn ei huomannut minkððnlaista eroa Georges Jeanninin ja Christophen soiton vðlillð. Ehkðpð piti hðn sulhasensa soittoa parempanakin. Ja joskin Georges oli luonteeltaan ironinen ja selvðnðk—inen, niin antoi hðn nyt rakastettunsa uskon melkoisesti vaikuttaa itseensð. Christophe ei vðittðnyt vastaan; kujeillaan hðn pðinvastoin kannatti tðssð suhteessa tyt—n mielipidettð, (milloin hðn ei sitð enðð jaksanut, nousi hðn paikaltaan ja poistui tuskastuneena huoneesta, ly—den oven mennessððn hiukan liiankin lujasti kiinni.) Yleensð hðn kuunteli lempeðsti ja sððlivðsti hymyillen, kuinka Georges soitti esimerkiksi _Tristania_. Pikku nuorukaisparka tulkitsi nðitð kauhistavan vðkevið sivuja tarkan tunnollisesti ja miellyttðvðn suloisesti kuin nuori ja kiltti tytt—. Christophe nauraa tyrski itsekseen. Hðn ei tahtonut sanoa, sulhaselle, miksi hðn nauroi. Hðn syleili hðntð. Hðn piti hðnestð kovasti juuri sellaisena. Ehkðpð piti hðn hðnestð eniten juuri sellaisena... Miekkosesta!... Oi taiteen turhuutta!... Christophe puheli usein Emmanuelin kanssa "lapsistaan", -- niin hðn heitð nimitti. Emmanuel, joka piti Georges Jeanninista, sanoi leikillððn, ettð Christophe olisi voinut luovuttaa tuon pojan hðnelle, sillð olihan hðnellð Aurora: ei ollut oikein, ettð Christophe anasti kaikki. Christophen ja Emmanuelin ystðvyys oli saanut melkein satumaisen maineen parisilaisissa piireissð, vaikka he elivðtkin erillððn toisistaan. Emmanuel oli intohimoisesti kiintynyt Christopheen. Hðn oli niin ylpeð, ettei tahtonut niitð tunteitaan nðyttðð; hðn kðtki ne j—r—yteen; hðn oli usein Christophea kohtaan t—ykeð. Mutta Christophe ymmðrsi hðnet hyvin. Hðn tiesi, kuinka uskollinen tuo sydðn hðnelle nyt oli, ja osasi antaa sellaiselle arvon. Joka viikko nðkivðt he toisensa pari kolme kertaa. Kun heidðn huono terveytensð esti heitð lðhtemistð kotoaan, kirjoittivat he toisilleen. Ne kirjeet puhuivat aivan kuin toisen maailman asioista. Ulkonaiset tapahtumat eivðt kiinnittðneet heidðn mieltððn niin paljoa kuin jotkin hengen edistysaskeleet tieteiden ja taiteiden aloilla. He elivðt omissa ajatuksissaan, pohtien taiteensa ongelmia ja erottaen tapahtumien kaaoksessa silloin tðll—in pienið valon vðlðhdyksið: ihmishengen tienviittoja, jotka se jðttðð historiaan. Christophe kðvi Emmanuelin luona useammin kuin Emmanuel hðnen. Vaikkei hðnen vointinsa erððn ðskeisen sairauden jðlkeen ollut paljoa parempi kuin Emmanuelinkaan, oli heille tullut tavaksi pitðð luonnollisena, ettð Emmanuelin terveyttð tuli vaalia huolellisemmin. Christophe ei enðð pððssyt rasittumatta Emmanuelin luokse kuudenteen kerrokseen; ja kun hðn vaivalla oli sinne kiivennyt, meni hðneltð sievoinen hetki ennenkuin hðn sai henkðystð kurkustaan. He molemmat hoitivat yhtð huonosti itseððn. Heitð kumpaakin vaivasi rintakatarri ja hengenahdistus; mutta siitð huolimatta tupakoivat he molemmat kuin mielett—mðt. Tðstðkin syystð tahtoi Christophe tulla pakisemaan Emmanuelin luokse: sillð Aurora saarnasi aina hðnen tupakoimistaan vastaan, ja Christophe koetti pyrkið hðneltð piiloon. Joskus tuli ystðvyksille keskellð juttelua kova yskðnpuuska; silloin he eivðt saaneet sanaa suustaan ja katselivat nauraen toisiinsa niinkuin rikoksesta kiinni saadut koulupojat; ja useinkin torui toinen toista, joka paraikaa yski; mutta kun sitten toinen selvisi henkitoreistaan, vðitti hðn kiivaasti, ettei se yskð tupakasta johtunut. Emmanuelin p—ydðllð, pienellð tyhjðllð paikalla, niissð ei ollut papereita, k—k—tti aina harmaa kissa, joka katseli tupakoitsijoita vakavasti, moittivin silmin. Christophe sanoi, ettð se kissa oli heidðn omatuntonsa; tukahduttaakseen tðmðn omantunnon ððnen hðn pisti hattunsa kissan pððlle. Se oli kivuloinen uroskissa, kaikkein kurjinta lajia: Emmanuel oli l—ytðnyt sen kadulta puolikuoliaana ja korjannut luokseen; se ei koskaan parantunut kðrsimistððn kohluista, se s—i vðhðn, ei leikitellyt juuri milloinkaan, oli hyvin hiljainen; lempeðsti se seurasi ðlykkðillð silmillððn isðntðnsð kaikkia liikkeitð ja oli onneton, jos Emmanuel ei ollut kotona, ja tyytyvðinen saadessaan nukkua lðhellð hðntð hðnen p—ydðllððn. Mietelmiððn se ei antanut hðiritð minkððn muun kuin lintunakin, jota se katseli haltioissaan tuntikausia yhtðmittaa, sillð siellðhðn lentðð rðpyttelivðt nuo kynsin saavuttamattomat lintuset. Se kehrðsi kohteliaasti, jos vðhðnkin otettiin se huomioon, ja alistui kðrsivðllisesti Emmanuelin oikullisiin ja Christophen hiukan rajuihin hyvðilyihin; kertaakaan se ei yrittðnyt raapia eikð purra. Se oli raihnas, toinen silmð vuoti vettð; se yski hiljaa; jos se olisi osannut puhua, ei sillð varmaankaan olisi ollut julkeutta vðittðð, niinkuin noilla kahdella sen ihmisystðvðllð, ettei "se yskð tupakasta johtunut"; mutta heidðn puoleltaan se tyytyi vaikka mihin; tuntui kuin se olisi ajatellut: -- He ovat ihmisið, he eivðt tiedð, mitð he tekevðt. Emmanuel oli kovin kiintynyt tuohon sairaloiseen elðimeen, sillð sen ja hðnen kohtalonsa muistuttivat hðnen mielestððn toisiaan. Christophe vðitti, ettð heidðn silmiensð ilmekin oli samanlainen. -- Miksikð ei? sanoi Emmanuel. Kotielðimet ovat ympðrist—nsð selvð kuva. Niiden muoto hienostuu sikðli kuin ihmisetkin, joiden parissa ne oleksivat. Tylsðn ihmisen kissan katse ei ole samanlainen kuin ðlykkððn. Kotielðimestð saattaa tulla hyvð tai hðijy, vilpit—n tai kavala, viisas tai tuhma ei ainoastaan isðnnðn opetuksen mukaan, vaan pelkðstððn sen nojalla, millainen hðnen isðntðnsð on. Eikð tðhðn muovautumiseen tarvita ihmistðkððn. Maisematkin kehittðvðt oman kuvansa mukaisiksi. álykðs seutu hohtaa seudun elðintenkin silmistð. -- Emmanuelin harmaa kissa oli tðydessð sopusoinnussa hðnen sairaan isðntðnsð ja tuon ahtaan ullakkokamarin kanssa, johon Parisin taivas loi heikkoa valoaan. Emmanuel oli muuttunut luonteeltaan inhimillisemmðksi. Hðn ei ollut enðð sama kuin niinð aikoina, jolloin hðn oli lðhemmin tutustunut Christopheen. Muuan kotoinen tragedia oli syvðsti jðrkyttðnyt hðnen sieluaan. Hðnen elðmðntoverinsa, tuo nainen, joka asui hðnen luonaan, oli kerran yhtðkkið kadonnut, kun Emmanuel oli katkeruuden puuskassaan sattunut liian selvðsti ilmaisemaan, miten raskaaksi hðn tunsi itselleen hðnen rakkautensa. Emmanuel oli haeskellut hðntð kaiken y—tð, tyrmistyneen levottomana. Viimein oli hðn l—ytðnyt hðnet erððstð poliisikonttorista, jonne hðnet oli tuotu. Tytt— oli tahtonut heittðytyð Seine-jokeen; muuan ohikulkija oli tarttunut hðnen vaatteisiinsa, kun hðn oli kiipeðmðssð sillan kaiteen ylitse; hðn ei ollut suostunut ilmoittamaan osoitettaan eikð nimeððn; hðn aikoi toteuttaa uudestaan pððt—ksensð. Tðllainen tuskanilmaus oli aivan murtanut Emmanuelin; hðn ei jaksanut sietðð ajatusta, ettð hðn tuotti toiselle kðrsimyksið, vaikka hðn itsekin on saanut niin katkerasti kðrsið toisten vuoksi. Hðn oli vienyt epðtoivoon joutuneen takaisin luokseen, hðn oli ryhtynyt parantelemaan haavoja, joita oli ly—nyt, koetti saada vaativaisen ystðvðttðrensð uskomaan, ettð hðnen, Emmanuelin, sydðmessð oli tosiaan niitð tunteita, joita ystðvðtðr kaipasi. Hðn masensi oman kapinoimishalunsa, hðn alistui tuon kaikki tahtovan ja nielevðn rakkauden ikeeseen. Hðn omisti naiselle lopun elðmððnsð. Koko hðnen neroutensa oli nyt keskittynyt sydðmeen. Toiminnan apostoli Emmanuel oli pððtynyt lopulta sellaiseen vakaumukseen, ettei ole muuta hyvðð kuin yksi: olla tekemðttð pahaa. Hðnen elðmðnty—nsð oli pððttynyt. Tuntui siltð kuin se voima, joka nostaa ihmislaineet myrskyyn, olisi kðyttðnyt hðntð ainoastaan vðlikappaleenaan pððstððkseen toiminnan irralleen. Kun se ty— oli tehty, ei hðntð enðð tarvittu: toiminta jatkui ilman hðntðkin. Hðn nðki sen kehittyvðn yhð edelleen, ja hðn suhtautui melkein alistuvasti sellaisiin vððryyksiin, jotka koskivat hðntð persoonallisesti, mutta ei kokonaan niihin, jotka koskivat hðnen uskoaan. Sillð vaikka hðn olikin vapaa-ajattelija ja luuli vapautuneensa kaikesta uskonnollisesta, ja vaikka hðn leikillððn kutsuikin Christophea valepukuiseksi papiksi, niin oli hðnellðkin kuitenkin ollut oma pyhð alttarinsa, kuten kaikilla voimakkailla hengillð: nehðn kohottavat jumalakseen unelmansa, joiden puolesta ne uhrautuvat. Nyt oli Emmanuelin alttari tyhjð; ja hðn kðrsi siitð. Kuinka saattaisikaan tuskattomasti nðhdð tulevien polvien polkevan jalkoihinsa niitð pyhið aatteita, joiden puolesta on taistellut ja jotka on saanut suurella vaivalla voittaa, aatteita, joiden tðhden kokonaisen vuosisadan parhaat ovat niin paljon kðrsineet! Miten silmitt—mðn t—ykeðsti nuoriso paraikaa hðvittikððn koko ranskalaista idealismia, -- uskoa vapauteen, jolla oli omat pyhimyksensð, marttyyrinsa ja sankarinsa, ja rakkautta ihmisyyteen, syvðð uskollista pyrkimystð kaikkien kansakuntain ja rotujen veljeyteen! Mikð hulluus sille oli tullut ikðv—idð takaisin niitð hirvi—itð, jotka me olimme jo kerran voittaneet, ja tunkeutua sellaisen ikeen alle, minkð me olimme pððstðneet, tervehtið riemunkirkunalla vðkivaltaisen voiman aikaa, sytyttðð vihaa ja sodan mielipuolisuutta keskellð Ranskan omaa sydðntð! -- Se ei ole pelkðstððn ranskalainen ilmi—, se on ominainen koko maailmalle, virkkoi Christophe iloisen nðk—isenð. Espanjasta Kiinaan saakka kðy nyt sama hirmutuuli. Ei ole sitð kolkkaa, jossa olisi turvassa tðtð tuulta vastaan. Se muuttuu aivan koomilliseksi: yksinpð pikku Sveitsikin on tullut natsionalistiseksi. -- Ja onko se sinusta niin lohdullista? -- On varmasti. Siitð nðkee, etteivðt sellaiset virtaukset johdu joidenkuiden yksil—iden naurettavista intohimoista, vaan salatusta Jumalasta, joka johtaa kaikkeutta. Ja sen Jumalan edessð olen oppinut n—yrtymððn. Ellen hðntð ymmðrrð, ei se ole hðnen vikansa, vaan minun. Koeta hðntð ymmðrtðð. Mutta sitðk— ihmiset yleensð ajattelisivat? He elðvðt pðivðstð pðivððn, he eivðt nðe pitemmðlle kuin lðhimpððn pellonaitaan ja kuvittelevat, ettð siinð on tien pðð; he nðkevðt laineen, joka heitð vie, mutta eivðt nðe merta. Tðmðn pðivðn laine on eilispðivðn laineiden luoma; meidðn sielujemme liikunnat ovat avanneet sille tietð. Nykyinen aalto kyntðð vakoa huomiselle aallolle, joka unohtaa sen niinkuin meidðnkin vakomme on unohdettu. Minð en ihaile enkð pelkðð nykyistð natsionalismia. Se loppuu aikanaan, se vierii ohitse, se on jo vierinyt. Se on askelma portaissa. Kiertokulkua huippua kohti! Se on pððarmeijan majoitusmestari. Kuuletko, kuinka jo huilut ja rummut soivat!... (Christophe alkoi rummuttaa sormillaan p—ytððn, ja kissa hðtkðhti hereille.) ... Jokaisella kansalla on nykyððn vastustamaton halu kerðtð kaikki voimansa yhteen ja tehdð niistð pesðnselvitys. Se johtuu siitð, ettð kansat ovat viimeisen vuosisadan kuluessa muuttuneet suuresti, lðhestymðllð toisiaan ja saadessaan uusia talletuksia koko maailman jðrjenvoimien yhteisillð ponnistuksilla: ne ovat rakentaneet itselleen uutta moraalia, uutta tiedettð, uutta uskontoa. Nyt tðytyy jokaisen tutkia tarkoin omaisuuttaan ja saada selvð, mitð kukin oikeastaan on ja mitð hðn omistaa ennenkuin kukin ryhtyy toisten kanssa uuden aikakauden yhteiselðmððn. Sillð uusi aika tulee. Ihmiskunta tekee uuden kontrahdin elðmðn kanssa. Yhteiskunta herðð elðmððn uusien lakien perustalla. Huomenna on sunnuntai. Jokainen tekee nyt viikkotilinsð, siistii asuntonsa ja tahtoo kotinsa puhtaaksi ennenkuin hðn yhtyy toisiin, yhtyy yhteisen Jumalan edessð, jonka kanssa solmitaan uusi liitto. Emmanuel katseli Christophea; ja tðmð nðky heijasti hetken hðnen silmissððn. Kun Christophe oli jo lakannut puhumasta, oli Emmanuel tuokion vaiti; ja sitten hðn sanoi: -- Sinð olet onnellinen, Christophe! Sinð et nðe y—tð. -- Minð nðen y—ssð, vastasi Christophe; minð olen elðnyt siinð niin kauan. Minð olen vanha huuhkaja. Tðhðn aikaan huomasivat Christophen ystðvðt, ettð hðn muuttui yleensð kðyt—ksessððn. Hðn oli usein hajamielinen, aivan kuin tolalta poissa. Hðn ei kuunnellut tarkoin, mitð hðnelle sanottiin. Hðn nðytti mietteisiinsð vaipuneelta ja hymyili alinomaa. Kun huomautettiin tuosta tarkkaamattomuudesta hðnelle, pyysi hðn sydðmellisesti anteeksi. Hðn puhui joskus itsestððn kuin mistðkin vieraasta henkil—stð: -- Krafft kyllð sen tekee... taikka: -- Sille nauraa Christophe makeasti... Ne, jotka eivðt tunteneet hðntð, sanoivat: -- Miten itserakas hðn onkaan! Asia oli aivan pðinvastainen. Hðn nðki itsensð ulkopuolelta, aivan kuin vieraan ihmisen. Hðn oli joutunut sellaiselle asteelle, jolloin ei edes kauneuden puolesta kðyty taistelu ole mielenkiintoista, sillð kun on suorittanut oman tehtðvðnsð, on taipuvainen luulemaan, ettð muutkin suorittavat tehtðvðnsð ja ettei lopultakaan, kuten Rodin sanoo, "kauniin voittokulku koskaan lopu". Ihmisten ilkeys ja vððryydet eivðt enðð kiihdyttðneet hðntð. -- Oli varsin luonnollista, ettð elðmð riistðytyi hðnestð erilleen, sanoi hðn hymyillen. Tosiaan, hðn ei ollut enðð entisissð voimissaan, Pieninkin ruumiillinen ponnistus, pitkð kðvelyretki, nopea kulku rasittivat hðntð kovasti. Hðn hengðstyi hyvin pian; hðn tunsi sydðmessððn kipua. Hðn ajatteli joskus muinaista ystðvððnsð Schulzia. Hðn ei ilmaissut muille huomioitaan. Mitð varten hðn olisi sen tehnyt? Siten tekee ainoastaan muut levottomiksi, eikð itse siitð parane. Sitðpaitsi ei hðn ottanut vaivojaan vakavalta kannalta. Hðn ei pelðnnyt niin paljon sairautta kuin ettð hðnet pakotettaisiin hoitamaan itseððn. Salainen aavistus sai hðnet kaipaamaan vielð kerran synnyinseutuaan. Sen matkasuunnitelman oli hðn lykðnnyt vuodesta vuoteen. Oli sanonut itselleen aina, ettð ensi vuonna hðn sen tekee... Tðllð kertaa ei hðn sitð enðð lykðnnyt. Hðn lðhti salaa Saksaan, ilmoittamatta asiasta kenellekððn. Matkasta tuli lyhyt. Christophe ei l—ytðnyt enðð kotipuolestaan mitððn, mitð oli tullut sieltð etsimððn. Ne muutokset, joista hðnen viime retkellððn oli nðkynyt enteitð, olivat nyt toteutuneet: pikkukaupungista oli kasvanut suuri teollisuuskaupunki. Vanhat talot olivat hðvinneet. Kadonnut oli hautausmaakin, Sabinan maalaistalon paikalla kohosivat tehtaan savutorvet. Joki oli sy—nyt lopultakin ne rantanurmikot, joilla Christophe lapsena leikki. Erððllð kadulla (ja minkðlainen se katu oli!), likaisten kivimuurien vðlisellð kujalla, oli hðnen nimensð. Kaikki mennyt kuollutta, yksinpð kuolemakin... Olkoon! Elðmð jatkui kuitenkin; ehkðpð uneksivat, kðrsivðt ja taistelivat nyt toiset pikku Christophet tðmðn hðnen nimellððn koristetun kadun surkeissa taloissa. -- Konsertissa jðttilðissuuressa _Tonhallessa_ kuuli hðn esitettðvðn erðstð teostaan; se tulkittiin aivan vastoin sen perusajatusta; Christophe tuskin tunsi sitð omakseen... Tulkitkootpa miten tahansa! Vaikka ymmðrtðvðtkin sen vððrin, niin ehkð se herðttðð uusia aatteita. Me olemme kylvðneet jyvðn maahan. Tehkðð sillð mitð tahdotte; ravitkaa sillð itseðnne. -- Christophe kuljeskeli iltapimeðn tullessa kaupungin ympðrist—ssð, joissa usva alkoi leijua. Hðn ajatteli suurta usvaa, joka pian kietoisi helmaansa hðnenkin elðmðnsð; ajatteli rakkaita olentoja, jotka olivat vaipuneet maan alle, ei, paenneet turvaan hðnen sydðmeensð, jonka peittðisi tummuva y—, niinkuin hðnet itsensðkin... Peittðk——n vain! En sinua pelkðð, oi y—, aurinkojen ðiti! Jos tðhti sammuu, niin tuhannet toiset syttyvðt. Aivan kuin kiehuva maitokattila kuohuu kaikkeuden ððrett—myys valoa! Sinð et minua sammuta. Kuoleman henkðys puhaltaa elðmðni uudestaan tuleen. Paluumatkallaan Saksasta tahtoi Christophe kðydð my—skin siinð kaupungissa, jossa hðn oli tutustunut Annaan. Siitð saakka kuin hðn oli lðhtenyt Annan luota, ei hðn ollut kuullut hðnestð mitððn. Hðn ei ollut uskaltanut tiedustella uutisia Annasta. Vuosikausia oli hðn vavahtanut joka kerta, kun ajatteli hðnen nimeðnsðkin... -- Nyt hðn oli tyyni, hðn ei pelðnnyt enðð mitððn. Mutta kun hðn illalla istui hotellihuoneessa, joka oli Reinille pðin, niin herðttivðt huomista juhlaa soittavat kellot menneisyyden kuvat hðnessð valveille. Joesta henki jokin kaukainen ja vaarallinen tunnelma, jota hðnen oli vaikea ymmðrtðð; kaiken y—tð hðn muisteli entisið aikoja. Hðn tunsi vapautuvansa pelðttðvðstð Herrasta; ja se oli hðnestð surullisen suloista. Hðn ei ollut pððttðnyt, mitð hðn tekisi huomenna. Hðn ajatteli -- (mennyt aikahan oli jo niin kaukana!) -- kðydð Braunin luona. Mutta kun pðivð tuli, petti hðnen rohkeutensa; hðn ei tohtinut edes kysyð hotellista, elivðtk— tohtori Braun ja hðnen vaimonsa vielð. Hðn aikoi jo matkustaa kaupungista pois... Lðht—ajan tullessa vei jokin vastustamaton voima hðnet kuitenkin siihen kirkkoon, jossa Anna muinoin oli kðynyt; hðn asettui pylvððn taakse, paikalle, mistð hðn saattoi nðhdð sen penkin, jossa Anna ennen muinoin istui. Hðn odotti ja oli varma, ettð jos Anna elðisi, niin hðn vielð tulisi sinne. Kirkkoon tuli todellakin muuan nainen; eikð Christophe hðntð tuntenut. Hðn oli samanlainen kuin muutkin: lihavahko; kasvot tðytelðiset, leuka paksu, piirteet vðlinpitðmðtt—mðt ja kovat. Mustassa puvussa. Hðn istuutui penkkiinsð, eikð sitten liikahtanut. Hðn ei nðyttðnyt rukoilevan eikð kuuntelevan: hðn katsoi suoraan eteensð. Mikððn tuossa ihmisessð ei muistuttanut siitð naisesta, jota Christophe odotti. Pari kertaa hðn kuitenkin sipaisi kðdellððn polviaan, omituisella liikkeellð, varmaankin oikaistakseen hameensa laskoksia. Ennen oli se liike ollut ominainen _Annalle_... Mennessððn kirkosta ulos hðn kulki lðheltð Christophea, verkalleen, pðð pystyssð, kðdet virsikirjoineen vatsan pððllð. Hetkeksi loi hðn Christopheen silmðnsð, joissa kuulsi synkkð ja ikðvystynyt hohde. Ja he katsoivat toisiinsa. Eivðtkð he tunteneet toisiaan. Anna meni ohitse jðykkðnð ja suorana, pððtðnsð kððntðmðttð. Vasta hetken kuluttua muisti Christophe yhtðkkið, niinkuin vilahdukselta, tunsi tuon naisen jðykðn ja kylmðn hymyn alta, hðnen huultensa rypistymisestð Annan suun, jota hðn oli suudellut ennen... Hengitys salpautui hðnen kurkkuunsa, ja hðnen polvensa olivat pettðð. Hðn ajatteli: -- Herra, onko tuo se ruumis, jossa hðn, se, jota rakastin, asui? Missð hðn on? Missð? Ja missð minð olen? Missð se, joka on hðntð rakastanut? Mitð on meistð jðljellð, ja siitð julmasta rakkaudesta, joka runteli meitð? -- Tuhkaa. Missð tuli? Ja hðnen Jumalansa vastasi: -- Minussa. Silloin kohotti Christophe katseensa ja nðki keskellð muuta vðkeð viimeisen kerran Annan, joka meni ulos ovesta, auringonpaisteessa. * * * * * Tultuaan takaisin Parisiin hðn teki rauhan entisen vihollisensa LÕvy-Coeurin kanssa. Tuo mies oli kauan vainonnut hðntð, vainonnut yhtð petollisesti kuin ilkeðn lahjakkaastikin. Kun hðn sitten oli pððssyt menestyksensð huipulle, saanut kunniaa ja kyllðstynyt siihen ja rauhoittunut, oli hðn ollut niin ðlykðs, ettð oli salaisesti tunnustanut Christophen ylemmyyden; ja silloin oli hðn koettanut lðhestyð Christophea. Christophe ei ollut kuitenkaan huomaavinaan enemmðn nðitð lðhestymisyrityksið kuin oli vðlittðnyt hðnen hy—kkðyksistðnsðkððn. Ja LÕvy-Coeur oli silloin yritykseen vðsynyt. He asuivat samassa korttelissa ja nðkivðt toisensa usein kadulla. He eivðt olleet toisiaan tuntevinaan. Christophe katsoi usein ohimennessððn LÕvy-Coeuriin sillð tavoin kuin ei olisi hðntð huomannut. LÕvy-Coeur vimmastui kylmyydestð, jolla Christophe ikððnkuin kielsi hðnen koko olemassaolonsa. Tuolla arvostelijalla oli kahdeksantoista tai kahdenkymmenen ikðinen tytðr, sievð, hieno, elegantti: hðnen profiilinsa oli kuin tyhmðn pikku karitsan. Vaaleat, vðrisevðt hiukset ympðr—ivðt hðnen otsaansa sðdekehðnð. Hðnen silmðnsð olivat lempeðt ja kiemailevat; suun hymy Luinin. Isð ja tytðr kðvelivðt aina yhdessð; Christophe sattui usein heitð vastaan Luxembourgin hiekkakðytðvillð: he nðyttivðt olevan hyvin lðheisið toisilleen; nuori tytt— nojailihe herttaisesti LÕvy-Coeurin kðsipuoleen. Joskin Christophe nykyððn oli sangen hajamielinen, huomasi hðn toki kuitenkin aina kauniit naiskasvot, ja nðistð nuorista kasvoista hðn piti paljon. Hðn ajatteli vihamiehestððn: -- Sillð konnalla on onni aina. Mutta sitten lisðsi hðn ylpeðsti: -- On minullakin tytðr. Ja hðn vertaili mielessððn tytt—jð toisiinsa. Ja siitð vertailusta, jonka tulos muuten oli se, ettð Aurora oli muka parempi, johtui, ettð hðnen mielikuvituksensa rakensi jonkinlaisen ystðvyyssuhteen noiden tytt—jen vðlille, tytt—jen, jotka eivðt todellisuudessa tienneet mitððn toisistaan; jopa se vertailu lðhensi Christophea salaa itseensð LÕvy-Coeuriinkin. Kun Christophe tuli takaisin Saksasta, kuuli hðn, ettð "tyhmð pikkukaritsa" oli kuollut. Hðnen isðn-itsekkyytensð muisti silloin kohta: -- Jospa minun lapselleni olisi kðynyt nðin! Ja hðnessð herðsi LÕvy-Coeurið kohtaan suunnaton sððli. Ensi puuskassa hðn aikoi kirjoittaa hðnelle; hðn alkoi kaksikin kirjettð; hðn ei ollut niihin tyytyvðinen, hðnelle tuli turhamainen hðpeðn tunne: hðn ei niitð lðhettðnyt. Mutta kun hðn muutama pðivð my—hemmin sattui LÕvy-Coeurið vastaan ja nðki hðnen tuskankalvamat kasvonsa, voitti sððli hðnessð kaikki muut tunteet: hðn meni suoraan LÕvy-Coeurin luokse ja ojensi hðnelle molemmat kðtensð. LÕvy-Coeur ei enðð jðrkeillyt, vaan tarttui Christophen kðsiin. Christophe virkkoi: -- Te olette kadottanut!... Hðnen heltynyt ððnensðvynsð jðrkytti toista. Hðn tunsi kuvaamatonta kiitollisuutta Christophea kohtaan... He virkkoivat muutaman tuskaa vðrðhtelevðn sanan. Kun he sitten lðhtivðt kumpikin suunnalleen, ei enðð ollut jðljellð mitððn, mikð ennen oli erottanut heidðt toisistaan. He olivat taistelleet toisiaan vastaan: se oli kohtalokasta, epðilemðttð; tðyttðk——n jokainen luonteensa lain. Mutta kun nðkee tragikomedian lopun lðhenevðn, riisuu pois intohimot, joilla on itsensð naamioinut ja seisoo toisen edessð paljain kasvoin, -- molemmat ovat ihmisið, jotka eivðt ole suuresti toisiaan parempia, ja joilla on kai oikeus antaa toisilleen kðttð, kun ovat nðytelleet osansa parhaansa mukaan. Georges Jeanninin ja Auroran hððt oli pððtetty pitðð ensimðisinð kevðtpðivinð. Christophen terveys heikkoni nopeasti. Hðn huomasi, ettð hðnen lapsensa katselivat hðntð levottomasti. Kerran kuuli hðn heidðn puhuvan hiljaa keskenððn. Georges sanoi: -- Kuinka hðn nðyttðð huonolta! Hðn saattaa sairastua. Ja Aurora vastasi: -- Kunpa hðn ei viivðstyttðisi meidðn hðitðmme! Christophe otti sanan sanana. Nuoret raukat! Hðn ei tosiaan hðiritsisi heidðn onneaan. Mutta hðn oli niin tyhmð, ettð antoi hðiden aattopðivðnð, -- (hðn oli hððrðnnyt viime vuorokaudet aivan naurettavasti: tuntui kuin hðn itse olisi aikonut viettðð hðitððn), -- niin tyhmð, ettð antoi vanhan tautinsa karata kimppuunsa: keuhkotulehduksen, joka oli ahdistanut hðntð ensi kertaa _Markkinatorin_ aikoina ja joka nyt uudistui. Christophe oli siitð itselleen ðkðinen. Hðn haukkui itseððn raavaaksi. Hðn vannoi, ettei hðn alistuisi siihen ennenkuin hððt oli vietetty. Hðn muisti, kuinka Grazia ei kuollessaan ollut tahtonut ilmoittaa sairaudestaan ennen hðnen konserttiaan, ettei hðnen ty—nsð ja ilonsa hðiriytyisi. Se ajatus ilahdutti hðntð ja se vaati hðntð tekemððn Grazian tyttðrelle, -- Grazialle itselleen, -- saman hyvðn, minkð Grazia oli silloin tehnyt hðnelle. Christophe salasi siis vaivansa; mutta hðnen oli vaikea kestðð loppuun asti. Kuitenkin oli hðn niin onnellinen lasten onnesta, ettð pysyi pystyssð koko kirkollisten seremoniain pitkðn ajan. Tuskin pððsi hðn Coletten luokse, niin hðnen voimansa pettivðt. Hðn ennðtti parhaiksi sulkeutua eri huoneeseen, kun jo py—rtyi. Muuan palvelija l—ysi hðnet sieltð. Selvitessððn tajuihinsa kielsi Christophe hiiskumasta mitððn asiasta nuorelle parille, joka lðhti samana iltana hððmatkalleen. Vihityt olivat niin touhuissaan, etteivðt huomanneet mitððn. He jðttivðt Christophelle iloiset hyvðstit, lupasivat kirjoittaa hðnelle huomenna, ylihuomenna... Heti heidðn matkustettuaan meni Christophe vuoteeseen. Hðnelle tuli kuume, eikð se sitten enðð hðnestð eronnut. Hðn oli aivan yksin kotonaan. Emmanuel oli my—skin sairaana eikð voinut tulla hðnen luokseen. Christophella ei ollut lððkðrin apua. Hðn ei pitðnyt tautiaan vaarallisena. Sitðpaitsi ei hðnellð ollut palvelijaakaan, joka olisi noutanut lððkðrin. Siivoojanainen, joka kðvi hðnen luonaan kello kaksi pðivðllð, ei hðnestð liioin vðlittðnyt; ja keksipð Christophe keinon pððstð hðnen palveluksistaan kokonaankin. Christophe oli kymmenenkin kertaa kieltðnyt hðntð koskemasta jðrjestðessððn hðnen ty—huonettaan hðnen papereihinsa. Mutta tuo nainen oli itsepðinen; nyt, kun Christophen tðytyi pysyð sðngyssð, oli hðnen mielestððn tullut hetki, jolloin hðnen sopi toteuttaa tahtonsa. Vuoteessaan makaava Christophe nðki kaapin ovessa olevasta kuvastimesta, kuinka siivoojatar vððnteli viereisessð huoneessa kaikki nurin. Hðn vimmastui niin, ettð hyppðsi sðngystð, tempasi naisen kðsistð pinkan vanhoja papereita ja ajoi hðnet ulos, -- (ei, vanha aatami ei tosiaankaan ollut hðnestð vielð kuollut!). Tðstð vihanpuuskasta sai hðn palkakseen kovan kuumeen ja lisðksi sen hyvðn, ettei nðrkðstynyt siivoojatar enðð tullut takaisin eikð edes ilmoittanut poisjððmisestððn "mokomalle vanhalle hupsulle", kuten hðn Christophea kutsui. Christophe jði siis yksinððn sairastelemaan, ilman kenenkððn apua. Aamuisin hðn nousi vuoteesta ottamaan maitokuppia, joka oli tuotu hðnen ovensa taakse, ja katsomaan, eik— talonmiehen vaimo ollut pistðnyt ovenrakoon nuorten rakastavaisten lupaamaa kirjettð. Kirjettð ei tullutkaan; hððmatkalaiset olivat onnessaan hðnet unohtaneet. Christophe ei ollut siitð heille vihainen. Hðn ajatteli, ettð hðn olisi heidðn asemassaan tehnyt samoin. Hðn kuvitteli mielessððn heidðn huoletonta iloaan. Ja ajatteli, ettð hðn se oli sen heille antanut! Christophe voi jo vðhðn paremmin ja alkoi liikuskella pystyssðkin, kun viimein Auroralta tuli kirje. Georges oli ainoastaan pistðnyt nimensð sen loppuun. Aurora ei tiedustellut paljon Christophen asioita eikð kertonut uutisia. Mutta sen sijaan pyysi hðn Christophelta erðstð palvelusta: Christophen oli lðhetettðvð hðnelle pieni kaulapitsi, jonka hðn oli unohtanut Coletten kotiin. Vaikkei asia ollut sen tðrkeðmpi, -- (Aurora ei ollut sitð muistanutkaan muuten kuin juuri Christophelle kirjoittaessaan, ja kirjoitti siitð siksi, ettei tiennyt, mitð oikeastaan hðnelle kertoa), -- lðhti Christophe ulos noutamaan tuota esinettð, niin hyvillððn hðn oli, kun voi jotenkin olla hy—dyksi. Satoi rðntðð. Paha takatalvi. Sulavaa lunta, jððkylmð tuuli. Ei ajureita kadulla. Christophe odotteli erððssð ajurikonttorissa. Virkailijain epðkohteliaisuus ja heidðn tahallinen vitkastelunsa saivat hðnet kiivastumaan, eikð se silti jouduttanut asiaa. Tðllaisiin vihanpuuskiin oli hðnen sairaloinen tilansa osaltaan syynð; hðnen sielullinen tyyneytensð ei muuten niitð hyvðksynyt; ne jðristivðt hðnen ruumistaan aivan kuin kirves kaatuvaa tammea. Christophe palasi kotiin kylmðstð kohmettuneena. Talonmiehen vaimo antoi hðnelle ohimennen leikkeleen erððstð sanomalehdestð. Christophe vilkaisi siihen. Se oli ilkeð artikkeli, hy—kkðys hðntð vastaan. Sellaiset olivat nykyððn jo harvinaisia. On ikðvð karata ihmisen kimppuun, joka ei huomaa iskua. Kaikkein hðijyimpiinkin tarttui kunnioitus hðntð kohtaan, kunnioitus, joka hermostutti heitð itseððn, koska he pohjaltaan eivðt hðntð suvainneet. "_Luullaan_", tunnusti Bismarck ikððnkuin mielipahoissaan, "_ettei mikððn ole sen pakollisempaa kuin rakkaus! Kunnioitus on vielðkin pakollisempaa_..." Mutta tðmðn artikkelin tekijð oli vielð Bismarckiakin voimakkaampi ja paremmin haarniskoitu mies, sillð sekð kunnioitus ettð rakkaus kilpistyivðt hðnestð tðydellisesti. Hðn puhui Christophesta loukkaavan t—ykeðsti ja lupasi jatkaa hy—kkðyksiððn seuraavalla viikolla. Christophe purskahti nauruun, ja sanoi itsekseen maata mennessððn: -- Hðn saa pitkðn nenðn! Hðn ei saa minua enðð kðsiinsð! Talonmiehen vðki pyysi, ettð hðn ottaisi itselleen hoitajattaren; Christophe kieltðytyi jyrkðsti. Hðn sanoi elðneensð niin paljon yksinððn, ettð ansaitsi yksinðisyyden onnen tðllaisella hetkellð. Hðnen ei ollut laisinkaan ikðvð. Viime vuosina hðn oli aina tottunut puhelemaan itsensð kanssa: oli niinkuin hðnessð olisi ollut kaksi olentoa; ja ðskeisinð kuukausina oli hðnen sisðinen seuransa vielð paljon lisððntynytkin: hðnessð ei asunut enðð pelkðstððn kaksi olentoa, vaan kymmenen. Ne puhelivat keskenððn; ja tavallisimmin ne lauloivat. Ja hðn ryhtyi niiden kanssa pakinoihin, tai oli vaiti ja kuunteli niitð. Hðnellð oli aina vuoteellaan tai p—ydðllð sen vieressð nuottipaperia, niin lðhellð, ettð hðn yletti saada sen kðsiinsð; siihen merkitsi hðn noiden seuratoveriensa sanoja ja omia sanojaan, nauraen juttujen sukkeluuksille. Koneenomaista tottumusta; nuo kaksi eri toimintaa, ajattelu ja kirjoittaminen, olivat sulautuneet hðnessð aivan yhdenaikaisiksi; kirjoittaminen oli hðnelle selvðð ja valmista ajattelua. Kaikki, mikð hðiritsi hðnen ja noiden sielutoverien keskinðistð seurustelua, vðsytti, ðrsytti hðntð. Joskus harmittivat hðntð yksinpð hðnen rakkaimmatkin ystðvðnsð. Christophe koetti olla heille mielialaansa nðyttðmðttð; mutta hðn vðsyi hirveðsti sellaisesta kiusasta. Hðn oli aivan onnellinen, kun sitten pððsi yksin: sillð hðn oli ikððnkuin eksynyt; oli mahdotonta kuulla sisðisið ððniððn ihmisten l—rp—tellessð ympðrillð. Jumalainen hiljaisuus!... Ainoastaan talonmiehen vaimon tai jonkun hðnen lapsensa salli Christophe tulla pari kertaa pðivðssð katsomaan, tarvitsiko hðn mitððn. Heille jðtti hðn kirjelaputkin, joita hðn lðhetteli Emmanuelille viimeiseen pðivððnsð asti, samoin kuin Emmanuel hðnelle. Ystðvykset olivat nyt molemmat melkein yhtð sairaita; he eivðt uskotelleet enðð paranevansa. Eri teitð olivat Christophen vapaa uskonnollinen henki ja Emmanuelin vapaa uskottomuus saavuttaneet saman, veljellisen kirkkauden. Vapisevalla kðsialallaan josta toisen oli yhð ja yhð vaikeampi saada selvðð, jutteli kumpikin heistð toiselle -- ei taudistaan, vaan siitð, mikð oli aina ollut heidðn keskustelujensa tðrkeimpðnð kohtana: taiteestaan, aarteittensa tulevaisuudesta. Aina siihen asti, kunnes Christophe erððnð pðivðnð kirjoitti voimattomaksi herpoavalla kðdellððn nðmð taistelussa kuolevan Ruotsin kuninkaan sanat: "_Ich habe genug, Bruder; rette dich_". [Minun mððrðni on tðysi, hyvð mies, pelasta itsesi.] Aivan kuin kerrostumina nðki Christophe koko entisen elðmðnsð: ððrett—mðt nuoruutensa ponnistukset l—ytððkseen oman itsensð, vimmatun taistelun saadakseen muilta vðhðpðt—isen oikeutensa elðð, voittaakseen syntyperðnsð demoonit. Voitonkin jðlkeen oli pakko olla valveilla. Ei nukahtaa hetkeðkððn, vaan vartioida voittoaan, puolustaa sitð yksinpð itseððn voittoakin vastaan. Ystðvyyden sulot ja koettelemukset, jotka avaavat taistelun yksinðiseksi eristðmðlle sydðmelle suuren ihmisyysperheen ovet. Taiteen tðydellisyys, elðmðnpðivðn korkeus. Ylpeðsti hallita valloitettua henkeððn! Uskoa olevansa kohtalon herra. Ja yhtðkkið tien kððnteessð nðhdðkin vastassaan ilmestyskirjan ratsastajat, suru, intohimo, hðpeð, koko Mestarin etuvartio. Kaatua, joutua hevosten kavioiden alle, laahautua verissððn huipulle, jossa lekkuu pilvien keskellð raivoisa puhdistava liekki. Jumalan kasvojen eteen. Painiskella niinkuin Jakob enkelin kanssa. Lðhteð taistelusta runneltuna. Rakastaa tappiotaan, ymmðrtðð rajoituksensa, ponnistaa tahtonsa, jotta voisi tðyttðð Mestarin tahdon, sillð alalla, minkð hðn on meille mððrðnnyt. Viimein, kun kynt—, kylv—, sadonkorjuu on pððttynyt, kun kova ja ihana ty— on loppunut, saavuttaa oikeus levðtð aurinkoisten vuorten juurella ja sanoa niille: "Olkaat siunatut! En saa nauttia valostanne. Mutta varjonnekin on minusta suloinen..." Silloin oli rakkain hðnelle ilmestynyt; hðn oli ottanut hðntð kðdestð; ja kuolema oli valanut ystðvðttðren ruumiin esteet murtaessaan hðnen puhtaan sielunsa ystðvðn sieluun. Yhdessð olivat he ylenneet pðivien varjosta, olivat tulleet autuaille huipuille, missð menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus seisovat pidellen toisiaan kðdestð, ylhðisenð piirinð kuin kolme Sulotarta; siellð heidðn tyyntyneet sydðmensð nðkevðt ilojen ja surujen samalla kertaa syntyvðn, kukkivan ja lakastuvan; kaikki on harmoniaa... Hðn oli hðtðillyt liikaa, hðn oli luullut jo saapuneensa perille. Ahdistus, joka rutisti rautaisena hðnen lððhðttðvðð rintaansa, mielikuvien temmeltðvð hourailu, joka kiehui hðnen polttavassa pððssððn, muistuttivat hðnelle, ettð vielð oli edessð viimeinen taival, kaikkein ankarin... Eteenpðin!... Hðn oli vuoteessa, ei voinut liikahtaa. Ylemmðssð kerroksessa rðmpytti jokin naistyperys pianoa tuntikausia. Nainen ei osannut muuta kuin yhden kappaleen. Hðn hakkasi samaa lakkaamatta; se oli hðnestð niin mieluista! Siitð l—ysi hðn kaikkien vðrien ja haaveiden ilot ja tunteet. Ja Christophe ymmðrsi hðnen onnensa; mutta kuitenkin se hermostutti niin, ettð hðntð melkein itketti. Kun soittaja ei edes olisi hakannut niin kovasti! Kaikki meteli oli Christophesta yhtð inhoittavaa kuin jokin pahe... Lopulta hðn siihen alistui. Oli vaikea mukautua olemaan kuulematta. Eikð kuitenkaan niin vaikea kuin hðn ensin oli ajatellut. Hðn erosi ruumiistaan. Tuosta sairaasta ja aineellisen t—ker—stð ruumiista. Kuinka surkeaa oli, ettð hðn oli ollut siihen suljettuna niin monet pitkðt vuodet! Hðn seurasi sen luhistumista ja ajatteli: -- Se ei kestð enðð kauan. Hðn kysyi itseltððn, tunnustellen inhimillisen itsekkyytensð valtasuonta: "Mikð on sinusta parempi: sek—, ettð Christophen muisto, hðnen persoonansa ja nimensð ikuistuu mutta hðnen ty—nsð katoaa, -- vai se, ettð hðnen ty—nsð kestðð, mutta sinun olemuksestasi ja niinestðsi ei jðð jðljelle merkkiðkððn?" Epðr—imðttð vastasi hðn: -- "Minð tahdon kadota, ja ty—ni kestðk——n! Siten minð ainoastaan voitan: sillð silloin jðð minusta jðljelle kaikkein tosin, ainoa tosi. Kadotkoon Christophe!..." Mutta jonkun hetken pððstð hðn tunsi tulevansa yhtð vieraaksi ty—lleen kuin itselleenkin. Lapsellista on kuvitella taiteen kestðvyyttð! Hðn nðki selvðsti, ei ainoastaan kuinka vðhðn oli tehnyt, vaan my—skin sen hðvityksen, joka aina musiikkia odottaa. Sðvelten kieli vanhenee nopeammin kuin mikððn muu; vuosisadan tai parin kuluttua ymmðrtðvðt sitð ainoastaan jotkut harvat ja valitut. Kenelle ovat enðð Monteverdi ja Lully olemassa? Jo peittðð sammal klassillisuuden tammistoa. Meidðn kirkkaat temppelimme, joissa intohimomme laulavat, muuttuvat tyhjiksi rakennuksiksi, luhistuvat unohdukseen... Ja Christophe hðmmðstyi, kun hðn huomasi katselevansa nðitð raunioita aivan ilman surua. -- Rakastanko nyt vðhemmðn kuin ennen elðmðð? kysyi hðn kummastuneena itseltððn. Mutta hðn ymmðrsi heti, ettð hðn rakasti sitð entistððn paljoa enemmðn... Itkeðk— taiteen raunioilla? Ei maksa vaivaa. Taide on luontoa pimentðvð ihmisen varjo. Kadotkoot ne molemmat auringon hehkuun! Ne estðvðt minua nðkemðstð aurinkoa!... Luonnon ððrett—mðt aarteet luiskahtavat siten sormistamme. Ihmisen jðrki yrittðð siepata juoksevan virran haaviin. Musiikkimme on illusioni. áðnten portaat, sðvelasteikkomme ovat kuvitelmaa. Niille ei ole vastinetta elðvissð ððnissð. Ne ovat jðrjen tingintðð todellisista ððnistð, metrijðrjestelmðn sovittamista liikkuvaan ððrett—myyteen. Aivot tarvitsivat tðllaista valhetta kðsittððkseen kðsittðmðt—ntð; ja kun ne tahtovat siihen uskoa, niin ne uskovat. Mutta se ei ole silti totta. Se ei ole elðvðð. Ja se nautinto, minkð henki saa tðstð omatekoisesta jðrjestelmðstð, on hankittu vððrentðmðllð suoranainen intuitsioni todella olevasta. Silloin tðll—in huomaa nero, koskettaessaan ohimennen maata, yhtðkkið todellisuuden virran, joka kuohuu ylitse taiteen kehystðn. Pato alkaa rytistð. Luonto ty—ntyy halkeamasta sisððn. Mutta kohta sitten raot tukitaan. Se on vðlttðmðt—ntð ihmisjðrjen pelastamiseksi. Jðrki hukkuisi, jos se nðkisi Jehovan silmðt. Siksi alkaa se luoda ympðrilleen kammiota, johon ei ulkopuolelta pððse mitððn, mitð se ei ole itse muokkaillut. Ja sellainen on ehkð kaunista niistð ihmisistð, jotka eivðt tahdo nðhdð sitð. Mutta minð, minð tahdon nðhdð kasvosi, Jehova! Minð tahdon kuulla sinun ððnesi ukkosen, vaikka se minut surmaisi. Taiteen melske hðiritsee minua. Olkoon henki vaiti. Hiljaisuutta ihmiselle!... Mutta joku tuokio tðmðn kauniin pakinan jðlkeen hapuili hðn kðsiinsð paperiarkkeja, joita oli hajallaan hðnen sðnkynsð peitteellð, ja koetti kirjoittaa vielð muutaman nuotin. Kun hðn huomasi mietelmiensð ristiriitaisuuden, hymyili hðn ja sanoi: -- Oi vanha ystðvðttðreni, musiikki, sinð olet parempi minua. Minð olen kiittðmðt—n, minð tahdon hylðtð sinut. Mutta sinð, sinð et jðtð minua; sinð et anna ajaa itseðsi minun oikkujeni tðhden pois. Anteeksi, tiedðthðn hyvin, ettð tðllaiset ovat vain pððhðnpistoja. Minð en ole koskaan pettðnyt sinua. Etkð sinð koskaan minua: me olemme toisistamme varmat. Me lðhdemme yhdessð, ystðvðttðreni. Jðð luokseni loppuun asti. Bleib bei uns... Hðn oli herðnnyt kuumeisen raskaasta, unien tðyttðmðstð horroksesta. Ihmeellisten unien, jotka olivat nyt yhð vielð hðnen mielessððn. Ja nyt hðn katseli, kosketteli, etsi itseððn, eikð itseððn l—ytðnyt. Hðnestð tuntui kuin hðn olisi ollut joku "toinen". Toinen, hðntð itseððn rakkaampiko...? Kuka sitten?... Hðnestð oli niinkuin joku toinen olisi unessa ruumiillistunut hðnen hahmoonsa. Olivier? Grazia?... Hðnen sydðmensð, pððnsð olivat niin heikot! Hðn ei jaksanut enðð erottaa ystðviððn toisistaan. Miksikð heitð erottaakaan? Hðn rakasti heitð kaikkia yhtð paljon. Hðn makasi hievahtamatta, kuin sidottuna, mutta autuaassa mielentilassa. Hðn ei tahtonutkaan liikahtaa. Hðn tiesi, ettð tuska vaaniskeli hðntð piilosta niinkuin hiirtð. Hðn oli kuolemaisillaan. Niin, oli jo... Ei ketððn hðnen luonaan. Piano hðnen pððnsð ylðpuolella oli vaiennut. Yksinðisyys. Hiljaisuus. Christophe huokasi. -- Kuinka suloista on ajatella elðmðnsð loppuessa, ettei ole koskaan ollut yksin, silloinkaan, kun oli yksinðisin!... Te, olennot, joita olen matkallani tavannut, veljet, jotka olette ojentaneet hetkeksi minulle kðtenne, ajatusteni synnyttðmðt salaperðiset henget, kuolleet ja elðvðt, -- kaikki elðvð, -- oi kaikki, mitð olen rakastanut, mitð olen luonut: te ympðr—itte minua lðmp—isellð lðsnðolollanne, valvotte ððressðni, kuulen teidðn ððntenne musiikin! Siunattu olkoon sallima, joka antoi teidðt minulle! Olen rikas, niin rikas... Sydðmeni paisuu tðytelðisyyttððn!... Hðn katseli ikkunaan... Tuollainen kaunis auringoton pðivð, joka on "kuin kaunis, sokea ihminen", kuten Balzac aikoinaan sanoi... Christophe viehðttyi kiihkeðsti ihailemaan ikkunan -- edestð kuultavaa puunoksaa. Oksa versoi, pienet kosteat silmut aukenivat, valkeat kukat puhkesivat; ja noista kukista, lehdistð, koko herððvðstð puusta henki sellainen kiihkeð antautuminen uudistuvalle voimalle, ettei Christophe enðð tuntenut uupumustaan, rintansa ahdistusta, surkeaa, kuolevaa ruumistaan, vaan ikððnkuin eli puun elðmðssð. Sen elðmðn sðteily ympðr—i lempeðsti hðntð. Se oli kuin suudelma. Hðnen rakkautta uhkuva sydðmensð antautui tuolle kauniille puulle, joka hymyili hðnelle hðnen viime hetkinððn. Hðn ajatteli, ettð monet olennot rakastivat juuri nyt toisiaan; tðllð hetkellð, joka toi hðnelle kuolemaa, olivat toiset elðmðstð autuaita; hðn ajatteli, ettð aina on niin, ettei elðmðn mahtava ilo ehdy koskaan. Ja tukehtumaisillaan, ððnellð, joka ei enðð totellut hðnen ajatustaan, -- (ehkðpð ei hðnen kurkustaan ððntðkððn enðð tullut; mutta sitð hðn ei huomannut) -- hðn viritti laulun elðmðlle. Orkesteri, jota ei nðkynyt, vastasi hðnelle. Christophe sanoi itsekseen: -- Kuinka he tðmðn osaavat? Emmehðn ole harjoitelleet. Kunpa soittaisivat erehtymðttð loppuunkin. Hðn koetti nousta istualleen, niin ettð koko orkesteri nðkisi hyvin hðnet, ja l—i tahtia isoilla kðsillððn. Mutta orkesteri ei tehnyt virheitð; miehet olivat varmat itsestððn. Miten ihmeellistð musiikkia! Nyt ne improvisoivat vastaukset! Christophe ilveili heille: -- Odottakaahan vðhðn, veitikat. Kyllð joudutte satimeen. Ja ponnahuttaen sauvointaan ty—nteli hðn purtta oikullisesti vasemmalle ja oikealle, ylen vaikeissa mutkissa. -- Kuinkahan selviðtte tðstð?... Entðpð tðstð? Vastatkaapas... Ja tðstð sitten? Ne vastasivat yhð; vastasivat uskallettuihin sðvelmiin vielð vaarallisemmilla. -- Miten ne keksivðtkin? Senkin veitikat!... Christophe huusi _bravo_ ja nauroi ihastuksissaan. -- Peijakas! Tulee vaikeaksi seurata teitð. Saanko minð selkððni?... Tiedðttehðn, ettei se ole teidðn keksint—ðnne. Minð olen tðnððn vðsynyt... Mutta ei haittaa! En anna teidðn sanoa, ettð olette voittaneet... Mutta orkesteri kehitti niin rikassisðlt—isen, niin uuden ja omituisen fantasian, ettei hðn voinut muuta kuin jððdð paikalleen ja kuunnella sitð suu auki. Se aivan salpasi henkeð... Christophen tuli sððli itseððn: -- Tyhmyri! sanoi hðn itselleen; sinð olet tyhjð. Ole vaiti! Instrumentti antoi kaiken, mitð voi. Ei tðstð ruumiista ole enðð! Minun pitðð saada toinen. Mutta ruumis kosti hðnelle. Rajut yskðnpuuskat estivðt hðntð kuuntelemasta: -- Oletko vaiti! Hðn tarttui kurkkuunsa, hðn iski nyrkeillððn rintaansa, aivan kuin vihamiestð, joka oli voitettava. Hðn nðki itsensð keskellð jotain tappelua. Vðkijoukko huusi. Mies painiskeli hðnen kanssaan. He py—riskelivðt maassa. Toinen pusersi hðntð. Hðn oli tukehtua. -- Pððstð minut, minð tahdon kuunnella!... Tahdon kuunnella! Tai minð tapan sinut! Hðn jyskytti miehen pððtð seinððn. Toinen ei hellittðnyt... -- Mutta mitð on tðmð? Kenen kanssa minð tappelen? Mikð tðmð ruumis sylissðni on... Se polttaa minua?... Hourailevaa kamppailua. Kiihkojen ja pyyteiden kaaosta. Raivoa, irstaisuutta, murhanhimoa, pistoja lihaan ja luuhun, koko pohjasakka pinnalla, viimeisen kerran... -- Ah, eik— tðmð pian lopu? Enk— saa teitð ruumiistani irti, verenimijðt?... Vaivu siis, lihani, pohjaan niiden kanssa. Hartioillaan, lantioillaan, polvillaan Christophe ty—nsi, tyrkki pois nðkymðt—ntð vihamiestð... Nyt hðn oli vapaa!... Tuolla alhaalla sðvelet soivat yhðti, loitoten. Christophe ojensi kðsiððn niitð kohti, hien vallassa: -- Odottakaa! Odottakaa minua! Hðn juoksi saadakseen ne kiinni. Hðn kompastui. Hðn kaatoi kaikki tieltððn... Hðn oli juossut niin, ettei voinut hengittðð. Sydðn jyski, veri kohisi korvissa: juna, joka vy—ryy tunnelissa... -- Tðssð on helisemðssð, jumaliste. Hðn huitoi orkesterille epðtoivoissaan, ettei se saisi mennð ilman hðntð. ... Viimeinkin pððstiin tunnelista... Tuli hiljaisuus. Hðn kuuli taas jðlleen. -- Se on kaunista! Oikein kaunista! Uudestaan! Kas niin, te pojat!... Mutta ketðhðn tðmð on... Mitð sanotte? Sanotteko, ettð tðmð sðvellys on Jean-Christophe Krafftia? Mitð joutavia! Tyhmyyksið! Minðk— muka tuon tuntisin? Koskaan ei hðn ole osannut kirjoittaa tðllaista, ei kymmentðkððn tahtia... Kuka se vielð yskii? álkðð hðlisk— siellð! Mikð tuo akordi on?... Entð tuo?... Ei niin nopeasti!... Odottakaa!... Christophen suusta lðhti epðselvið ððnið; hðnen kðtensð liikkui aivan kuin kirjoittaen peitteen pððllð, jota hðn rutisteli sormiinsa; ja hðnen tyhjyvðt aivonsa koettivat konemaisesti yhð saada selvðð, mistð aineksista nuo akordit olivat ja mitð ne puhuivat. Hðn ei onnistunut: mielenliikutus hellitti otteen. Hðn yritti uudestaan... Ah nyt!... Tðmð on jo liikaa... -- Pysðhtykðð, keskeyttðkðð, minð en jaksa enðð... Hðnen tahtonsa pððsi yhtðkkið vireistð. Oli suloista. Christophe sulki silmðnsð. Onnen kyyneleet juoksivat hðnen ummistuneiden luomiensa raoista. Pikku tytt—, joka vaali hðnen tietðmðttððn hðntð, pyyhki hellðsti ne kyyneleet pois. Christophe ei tiennyt mistððn, mitð tððllð alhaalla tapahtui. Orkesteri oli vaiennut, jðttðen hðnet keskelle pððtðhuimaavaa harmoniaa, jonka arvoitus oli vielð ratkaisematta. Aivot toistivat itsepðisesti: -- Mutta mikð tðmð akordi on? Miten se on selitettðvissð. Tahtoisin vðlttðmðttð keksið sen ratkaisun, ennen loppua... Nyt kajahti ihmisððnið. Intohimoinen ððni. Annan traagilliset silmðt... Mutta sitten kohta se ei ollutkaan enðð Anna. Hellðt, hyvðt silmðt... -- Grazia, sinðk— siinð?... Kuka teistð? Kuka se teistð on? Minð en nðe teitð enðð hyvin... Miksi aurinko tulee niin hitaasti? Kolme kelloa soitti yhtaikaa rauhallisesti. Varpuset ikkunassa piipattivat muistuttaakseen hðnelle, ettð hðnen oli aika antaa heille muruja pðivðllisestððn... Christophe nðki unessaan pienen, lapsuutensa aikuisen kamarin... Kellot... on aamu! Kauniit, kirkkaat aallot vierivðt kevðisessð ilmassa. Ne tulevat hyvin kaukaa, alhaalta kylistð... Joen kohina nousee talon takaa... Christophe seisoo porraskðytðvðssð, nojailee kyynðrpðin ikkunaan. Koko elðmð vierii hðnen editseen kuin Rein. Koko hðnen elðmðnsð, kaikkien toistenkin: Louise, Gottfried, Olivier, Sabina... áiti, rakastetut, ystðvðt... Mitkð heidðn nimensð olivatkaan?... Rakkaus, missð olet? Missð olette, rakastettuni? Tiedðn, ettð olette siinð, enkð minð voi teitð saavuttaa. -- Me olemme kanssasi. Ole rauhassa, rakkaamme! -- En tahdo enðð teitð kadottaa. Minð olen etsinyt teitð niin kauan. -- Heitð huolesi. Me emme eroa enðð sinusta koskaan. -- Oi, virta vie minua! -- Virta, joka sinua vie, kuljettaa kanssasi meitð. -- Minne kuljemme? -- Sinne, jossa olemme aina yhdessð. -- Pianko? -- Katso. Ja Christophe ponnisti viimeiset voimansa kohottaakseen pððtðnsð, -- (hyvð Jumala, miten se oli raskas!) -- ja nðki virran, yli ðyrðittensð paisuneena: se peitti pellot ja niityt, se vy—ryi ylhðisenð, hiljaa, melkein liikkumatta. Ja taivaanrannalla vðlkðhti kuin terðs, nðytti rientðvðn hðntð kohti hopeinen aaltoviiva, joka vðrisi auringonpaisteessa. Valtameren pauhu... Ja hðnen onnesta raukeava sydðmensð kysyi: -- Onko se Hðn? Hðnen rakkaittensa ððni vastasi: -- Se on Hðn. Kun hðnen kuolevat aivonsa virkkoivat: -- Portti aukeaa... Tðssð sointu, jota hain!... Mutta se ei ole vielð lopussa? Mitð uutta aukeaa nyt?... Me jatkamme huomenna. Oi riemua, riemua nðhdð katoavansa Jumalan mahtavaan rauhaan, Jumalan, jota on koettanut palvella koko elðmðnsð ajan!... -- Herra, etk— ole hyvin tyytymðt—n palvelijaasi? Minð olen tehnyt niin vðhðn. En osannut tehdð enempðð... Minð taistelin, kðrsin, harhailin, minð loin. Anna minun levðhtðð isðllisessð sylissðsi. Sitten synnyn uudestaan, uusiin taisteluihin. Ja virran kohina ja meren pauhu lauloivat hðnen kanssaan: -- Sinð synnyt uudestaan. Lepðð. Kaikki on nyt yksi sydðn. Y—n ja pðivðn hymyt syleilevðt toisiaan. Harmonia, rakkauden ja vihan ylhðinen pari. Minð laulan Jumalaa, Sinua, joka kannat minua kaksin vðkevin siivin. Hosianna elðmðlle! Hosianna kuolemalle! Christofori faciem die quacumque tueris, Illa nempe die non morte mala morieris. Pyhð Kristofer, -- Christophe, -- on kulkenut tulvivan virran yli. Koko y—n on hðn astunut vastavirtaan. Niinkuin kallio nousee hðnen jðttilðismðinen ruumiinsa kuohujen keskeltð. Hðnen vasemmalla olkapððllððn istuu Lapsi, hento ja raskas. Pyhð Kristofer nojautuu honkaan, jonka hðn on kðteensð temmannut; se taipuu hðnen kðsissððn. Hðnen selkðrankansakin notkuu. Ne, jotka nðkivðt hðnen lðhtevðn, sanoivat, ettei hðn pððsisi toiselle puolen; ja kauan saattoi heidðn pilkkanaurunsa kulkijaa. Sitten tuli y—, ja he vðsyivðt. Nyt on Kristofer liian kaukana kuullakseen niiden huutoja, jotka rannalle jðivðt. Kosken kohinassa erottaa hðn ainoastaan Lapsen rauhallisen ððnen, Jumalan, joka pitðð pikku kðdellððn jðttilðisen kðhðrðstð otsat—yhd—stð ja hokee: "Kðy, kðy!" -- Jðttilðinen kðy, selkð kumarassa tuijottaen suoraan eteensð pimeððn rantaan, jonka jyrkðt ðyrððt alkavat vaaleta. Yhtðkkið helðhtðð _angelus_, ja kellojen parvi herðð soimaan. Uusi aamu on tullut! Mustan, jyrkðn rannan takaa ylenee vielð nðkymðtt—mðn auringon kultainen sðdekehð. Kristofer pððsee viimein, jo kaatumaisillaan, toiselle rannalle. Ja hðn sanoo Lapselle: -- Nyt olemme perillð! Kuinka painava sinð olit! Lapsi, kuka oletkaan? Ja Lapsi vastaa: -- Minð olen syntyvð uusi pðivð. End of the Project Gutenberg EBook of Jean-Christophe X, by Romain Rolland *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JEAN-CHRISTOPHE X *** ***** This file should be named 59173-8.txt or 59173-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/5/9/1/7/59173/ Produced by Juhani Kðrkkðinen and Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.