Iloisia juttuja II

The Project Gutenberg EBook of Iloisia juttuja II, by Kaapro J‰‰skel‰inen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Iloisia juttuja II Author: Kaapro J‰‰skel‰inen Release Date: March 7, 2007 [EBook #20760] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILOISIA JUTTUJA II *** Produced by Tapio Riikonen ILOISIA JUTTUJA II Kirj. Kaapro J‰‰skel‰inen Vihtori Kosonen, Helsinki, 1908. SISƒLLYS: Satu henkiherrasta ja H‰rk‰m‰en Jepest‰ K‰ynti Mahdin luona Sudanissa Liena J‰‰skel‰inen, syntyisin Tuppurainen Kasvatus tosi vaimon kaltaiseksi Lienan palaaminen Matti Juntusen matikan pyynti Kieroja kohtia el‰m‰ss‰ Kaksi kovaa "protestia" Kun kaikki rehelliset ihmiset kuolevat pois Viinajuttu Pikkukaupunki-kuvauksia: 1. Kuopion satama ennen aikaan 2. Kuopion kadut 3. Kuopion runollisuus 4. Kuopion uusin kirkko "Lainkuuliaista kansaa" Ylj‰n tulo N‰lk‰virkoja Totuuden tynk‰ Vaatteita pakanaraukoille Kuinka Matti Mˆnkkˆnen erosi sielunpaimenestaan Kansakoulun perustaminen Savossa "Siunaa valtakunnan sotajoukkoa!" "Maailman lopun" kirja Mik‰ on oikea erotus herran ja tyˆmiehen v‰lill‰. Nykyaikainen "hyv‰ paimen" SATU HENKIHERRASTA JA HƒRKƒMƒEN JEPESTƒ. Oli kerran mies maan p‰‰ll‰, kaukana vuorten, laaksojen ja j‰rvien takana. H‰nell‰ oli tapana kirjoittaa kerran vuodessa suureen kirjaan kaikkien niiden nimet, jotka sill‰ seudulla asuivat. Kun kuningas t‰m‰n kuuli, arveli h‰n, ett‰ miehen kirjoista voi olla valtakunnalle hyˆty‰, ja alkoi maksaa h‰nelle palkkaa. Silloin sanottiin, ett‰ h‰nell‰ oli virka. Ja koska h‰n ennest‰‰n oli mies, tuli h‰nest‰ "virkamies." Palkan maksamisesta oli se seuraus, ett‰ h‰nest‰ muutamien vuosien kuluessa tuli herra. Ja koska h‰ness‰ ennest‰‰n oli henki, sanottiin h‰nt‰ nyt "henkiherraksi." Mutta palkan maksamisesta oli toinenkin seuraus. Kaikissa muissakin paikoissa rupesi aina joku mies samalla tavalla panemaan ihmisten nimi‰ kirjaan, ja kuninkaalta meni paljo rahaa heid‰n palkoikseen. Sent‰hden t‰ytyi kuninkaan ruveta alamaisiltaan kantamaan rahaa sijaan, ettei tulisi konkurssia, ja ett‰ h‰n ja h‰nen virkamiehens‰ pysyisiv‰t hengiss‰. Siit‰ syyst‰ sanottiin sit‰ rahaa "henkirahaksi." Sit‰ kannettiin miehilt‰ 2 markkaa ja naisilta 1 markka. Yhteen aikaan, kun ihmisill‰ yleens‰ oli huono k‰sitys toisistaan ja korkea ajatus koirista, s‰‰dettiin kaupungin koirista maksettavaksi henkirahaa 6 markkaa ja maalla asuvista 2 markkaa, yht‰ paljon molemmilta sukupuolilta. * * * * * Oli H‰rk‰m‰en kyl‰ss‰ talo, jossa asui is‰nt‰ Aapeli, h‰nen kaksi t‰ysikasvuista poikaansa, Joel ja Jojakim sek‰ iso musta kartanokoira nimelt‰ Jeppe, ynn‰ tarpeellinen m‰‰r‰ naisv‰ke‰ talouden toimissa. Mutta pojilla ei ollut em‰nti‰. Sensijaan oli Jeppe heid‰n lemmikkin‰‰n, sill‰ se ei laskenut syrj‰isi‰ taloon p‰iv‰ll‰ eik‰ yˆll‰, ja piti varsinkin kes‰aikana talon aittaa silm‰ll‰. Eik‰ ollut viel‰ yhdess‰k‰‰n tappelussa j‰‰nyt "miest‰ huonommaksi." Kun koiraverosta alkoi huhuja liikkua, uhkasi ukko Aapeli ottaa Jepelt‰ hengen, sill‰ h‰n ei ollut sen hurskaan Aapelin luontoa, sen joka sai surmansa Kainin k‰dest‰. "Tapettavahan se on!" vastasivat pojat yhdest‰ suusta. Mutta kuitenkin p‰‰ttiv‰t molemmat veljet itsekseen tehd‰ kaikki, mit‰ suinkin voivat, Jepen pelastamiseksi. Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ katosi talosta Joel. H‰n tuli kotiin iltasella, oli vihainen ja ‰hki kuin olisi saanut selk‰‰ns‰, mutta ei kuitenkaan virkkanut kenellek‰‰n mit‰‰n. Se ei ollutkaan harvinaista, ett‰ Joel sai takkiinsa, sill‰ h‰n oli hintel‰ mies, vaan pahasisuinen. Ei l‰htenyt koskaan pakoon eik‰ pyyt‰nyt armoa, mutta kun h‰n ei kyennyt pit‰m‰‰n puoliaan, oli seuraus semmoisesta k‰ytˆksest‰ hyvin arvattava. Nyt oli h‰n k‰ynyt henkiherran luona. Se oli rotevanlainen mies ja hyvin pikainen. "Miste sine on?" "Olenpahan vaan tuolta sel‰n takaa." "Mike selen taka?" "H‰rk‰m‰est‰h‰n min‰ olen." "Numero?" "Viistoista on numero." "Asia?" "Olisi se meid‰n Jeppe pantava verolle." "Mike Jeppe?" "Se musta, jos henkipuukhollari on sattunut n‰kem‰‰n." "Ei mine on sattunu neke. Trenki Jeppe? -- Sukunime?" "Renkikˆ -- ei se ole renki." "No, piikako se p‰rkkele olla? -- Sukunime?" "Eih‰n sill‰ tietenk‰‰n ole sukunime‰." "Isen nime sitte?" "Sen pappilan Niilo-vainaan pentujahan se on." "Penttuja? -- Kuinka sine haastele sinu esimeehe kans?" Henkiherran sein‰ll‰ oli aina ase, notkeanlainen piiska jolla h‰n usein opetti lainkuuliaisuutta ja sopivia tapoja kihlakunnan talonpojille. Nyt sai h‰n yhden niit‰ nautintorikkaita hetki‰, ett‰ t‰m‰ ase p‰‰si viralliseen k‰yntiin. Pari kertaa se huiskahti l‰pi ilman ja lankesi Joelin uppiniskaiseen selk‰‰n. Mutta henkiherra tahtoi nauttia enemm‰n, tahtoi viel‰ kiduttaa uhriansa kysymyksill‰ ja sitte sopivassa tilaisuudessa jatkaa miehen pehmitt‰mist‰. Joel ei tapansa mukaan ryhtynyt mihink‰‰n varokeinoihin, ei mennyt pakoon eik‰ koettanut tehd‰ vastarintaa. "Mite sine nyt sano?" "Kiitos kysym‰st‰! Enp‰h‰n mit‰‰n." "Vai ei mitten? Sine teke jekku sinu esimeehe kans!" Taas pari huimausta. "Enh‰n min‰ mit‰ jekkua tee. Jos herra henkipuukhollari vaan panisi kirjaan sen meid‰n Jepen, niin t‰ss‰ olisi 2 markkaa." "2 marka! No kuittengin se ole trenki, ja sine sanno se olla piika." "Enh‰n min‰ ole sanonut." "Sine valehtele veel‰." Taas vonkui piiska. "Koirahan se on, meid‰n musta Jeppe", huusi Joel vihdoinkin h‰diss‰‰n. "Sine koira, iso koira! Paneko mine sinut kirjan vai kirjottako mine sinu selk‰ peel?" Sitte soitteli henkiherra viel‰ hetken Joelin selk‰‰ ja ajoi h‰net sit‰ tehden ulos. Koska henkiherra n‰in osoitti olevansa haluton jatkamaan keskustelua, p‰‰tti Joelkin j‰tt‰‰ asian t‰ll‰ kertaa sikseen. "Min‰ menen huomenna kynt‰m‰‰n", ajatteli h‰n. "Silloin otan ajaakseni vanhan Ruskon, jota ei kolmeen vuoteen ole tallista liikutettu. Se on ‰‰rettˆm‰n laiska, mutta tunnen ett‰ k‰sivarteni vaatii harjoitusta." H‰n leikkasi mets‰st‰ soveliaan vesan ja alkoi sill‰ hutkia pensaita tiepuolissa. "Noin, noin se henkiherra minua lˆi -- ja noin lyˆn min‰ huomenna ruunaa. Noin, noin..." H‰n puri hammasta, lˆi kiukkuisesti ja silpoi pahanp‰iv‰isesti nuoria puun taimia. Mutta h‰nen lyˆdess‰‰n tuntui sel‰ss‰ omituinen jomotus, ja kun h‰n takak‰teen sit‰ koetteli, oli siell‰ alankoja ja harjanteita, joita siell‰ ei aina ollut, vaan joita h‰n oli ennenkin poikkeustapauksissa huomannut. "Semmoinen se on huomenna ruunankin selk‰!" -- T‰m‰ ainoa ajatus toi edes hiukan lohdutusta Joelin synkk‰‰n mieleen. Jos h‰n olisi edes voinut voittaa Jojakimin, ja kostaa pahan mielens‰ h‰nelle! Mutta siin‰ oli poika, joka s‰ilytti ihonsa. Ihan syntyilt‰‰n tappelija, vahva ja roteva, ja luonto tulinen kuin mustalaisen. Jojakim oli tullut is‰‰ns‰, mutta Joel ‰itiins‰. N‰iss‰ mietteiss‰‰n tuli Joel kotiin. Siell‰ ei h‰n syˆnyt eik‰ juonut eik‰ puhunut yht‰‰n sanaa, vaan meni maata. Koetti niin paljon kuin mahdollista maata kylell‰‰n. Aamulla ei h‰n en‰‰ ollut niin tyytym‰tˆn kohtaloonsa kuin eilen. Ruuna j‰i sittekin talliin, ja p‰iv‰llisaikana Jojakim jo sai veljens‰ puhelemaan. "Miss‰ sin‰ eilen k‰vit?" "K‰vinp‰h‰n vaan." Jojakimin veri kuohahti. Aina kun Joel sanoi "k‰vinp‰h‰n vaan", oli h‰n k‰ynyt Lehm‰niemess‰. Siell‰ oli kaksi tyt‰rt‰, joista H‰rk‰m‰en pojat katsoivat velvollisuudekseen valita em‰nn‰n itselleen. Se sopi kaikin puolin ‰‰rettˆm‰n hyvin. Vanhukset olivat myˆten, eik‰ kukaan ollut vastaan. Mutta yksi kohta v‰h‰n kangerti t‰ss‰ asiassa. Tyttˆj‰ kyll‰ oli kaksi -- vaan kysymys oli siit‰, tokko kumpanenkaan olisi huolinut siit‰ toisesta. Ainakin Jojakimin mielest‰ oli se huonotekoinen, se vanhempi, ja kaikkein mielest‰ se oli toissilm‰. T‰m‰ on ymm‰rrett‰v‰ niin, ett‰ h‰nell‰ kyll‰ oli kaksi silm‰‰, mutta ainoastaan vasen oli k‰ytett‰v‰ss‰ kunnossa. Oikeassa ei n‰kynyt keskell‰ mit‰‰n semmoista mustempaa kuin muiden ihmisten silmiss‰, vaan kaikki oli yhdenn‰kˆist‰ vaalahtavaa, kuin jos olisi pannut munankuoren sinne silm‰kulman alle. Sent‰hden istui h‰n aina niin, ett‰ oikea silm‰ oli nurkkaan p‰in, ja yleens‰ piti huivia p‰‰ss‰‰n enemm‰n kuin ilmanlaadun vuoksi oli tarpeellista. Nuoremmasta taas ei riitt‰nyt molemmille. Tosin ei t‰st‰ asiasta ollut veljesten kesken koskaan pidetty tarkkaa neuvottelua. Mutta Jojakim pahoin pelk‰si, ett‰ Joelin maku, eli toisin sanoen syd‰n, oli valinnut saman kuin h‰nkin. Jojakim oli monasti ajatellut asiaa puhtaan oikeuden kannalta: vanhempi veli ja vanhempi sisar olivat luodut toisiansa varten, ja taas nuorempi nuoremmalle. Rippikoulussa oli h‰n kuullut kerrottavan hurskaasta Jaakopista, joka joutui pahaan pulaan, kun h‰nelle tyˆnnettiin kaksi sisarusta. Ennen olisi Jojakim kuitenkin ollut h‰nen sijassaan, sill‰ Jaakopille ei tullut muuta vahinkoa, kuin ett‰ menetti aikaa, sill‰ lopulta sai h‰n peri‰ molempain tytt‰rien osan. Mutta t‰ss‰ oli vaikeampi tapaus ratkaistavana. Itse asiassa se ei Jojakimia suuresti surettanut, vaikka Joel oli tuolla k‰ynytkin, sill‰ h‰n tunsi etevyytens‰ tarpeeksi hyvin. H‰nest‰ oli aina tuntunut silt‰ kuin olisivat tyttˆ-ihmiset olleet halukkaita hiukan tekem‰‰n pilkkaa Joelista. Ja siin‰ he Jojakimin mielest‰ eiv‰t suuresti erehtyneetk‰‰n. Mutta se pisti h‰nen vihakseen, ett‰ Joel siell‰, niinkuin h‰n luuli, kyˆnitti yksin‰‰n arkip‰ivin‰kin ja tahtoi h‰nelt‰ aina salata nuo retkens‰. Sit‰paitsi oli toiselta puolen v‰h‰n syyt‰ pelkoonkin. Joel oli vanhempi, h‰nest‰ tulisi siis H‰rk‰m‰en is‰nt‰, kun is‰ kuolee. Viel‰ pidettiin h‰nt‰ tyynemm‰n ja tasaisemman luontoisena kuin Jojakimia. Jos ne tytˆt hyvinkin ottavat tuommoisia asioita lukuun?... Jojakim mietti t‰t‰ ja katsoi velvollisuudekseen syˆty‰ l‰hte‰ vuorostaan h‰nkin Lehm‰niemeen -- jos ei muun vuoksi, niin Joelin kiusaksi. H‰n teki juuri niin, kuin oli ajatellutkin: meni Lehm‰niemeen, istui penkille siell‰ ja katseli, piippua poltellen, talon tytt‰ri‰. Nuorempi puuhaili tuvassa, keitti kahvia, ja Jojakim oli n‰kevin‰‰n, ett‰ h‰n katseli h‰nt‰ jokseenkin hellill‰ silm‰yksill‰. Vanhempi k‰vi myˆs tuvassa ehtimiseen, kulki huivi p‰‰ss‰ l‰pi tuvan ja koetti aina asettaa matkansa niin, ett‰ vasen silm‰ selv‰sti n‰kyi Jojakimille. Mutta n‰in keskell‰ p‰iv‰‰ kiireellisten kes‰tˆiden aikana ei puheleminen eik‰ muu leikinlyˆnti oikein tahtonut sujua. Jojakimia alkoi haukottaa. H‰n t‰ytteli ja tyhjenteli myˆt‰‰ns‰ piippuaan, mutta pohjatupakat j‰iv‰t useimmiten polttamatta. Lopulta h‰n kuitenkin kyll‰styi t‰h‰n turhaan haaveksimiseen eli "noljotukseen", jota sanaa h‰n itse olisi k‰ytt‰nyt. Kun tuli semmoinen loma, ettei tuvassa ollut asiaankuulumattomia henkilˆit‰, vaan ainoastaan h‰n ja talon nuorempi tyt‰r kahden kesken, otti h‰n lakin kouraansa ja kysyi: "Mit‰ sin‰ Anna oikein minusta arvelet?" "Pit‰isikˆ sinusta mit‰ arvella?" "El‰ viisastele, sano vaan mink‰lainen mies min‰ olen?" "Etkˆ tuota itse paraiten tienne." "El‰ sin‰ mahtaile, kuule! Luuletko sin‰, ettei muualla ole tyttˆj‰?" "Mit‰ sin‰ sitte t‰‰ll‰ teet?" "Ei nyt kiistell‰, Anna! Mutta etkˆh‰n saisi minusta semmoista miest‰ itsellesi kuin jostakusta toisestakin?" "Kest‰ toisesta?" "Vaikkapa Joelista!" "Saisi niit‰ kotiv‰vyj‰ muitakin." "Eip‰ minunlaistani!" "Mokomatakin viholaispensasta!" "Vai viholaispensasta! El‰p‰s mit‰‰n. Mik‰s sin‰ sitte ole? -- Ampiaispes‰!" "Sin‰ sit‰ olet ampiaispes‰, ja mustalainen, p‰‰tappelija oikein!" "Kyll‰ min‰ sinut viel‰ kengit‰n!" Mutta kosinta j‰i kesken, sill‰ samassa pist‰ytyi ‰iti tupaan. Ennen l‰htˆ‰‰n enn‰tti Jojakim kuitenkin vaihtaa Annan kanssa viel‰ muutamia haukkumasanoja, joka vaan todisti heid‰n likeist‰ v‰li‰‰n. Sill‰ samalla vaihdettiin myˆs silm‰niskuja, jotka puhuivat aivan toista kielt‰. Tultuaan eteiseen huomasi Jojakim konttorin oven olevan raollaan, ja raosta jotakin mustaa. Tarkemmin katsottuaan huomasi h‰n sen olevan makkaran. Ja makkaran toisessa p‰‰ss‰ h‰n arvasi olevan Marin, talon vanhemman tytt‰ren. Makkara oli luonnollisesti aijottu h‰nelle lahjaksi. Mutta Jojakimin rehellinen syd‰n ei suostunut sit‰ vastaanottamaan ihan kahden kesken. Samalla tarjoutui h‰nelle hyv‰ tilaisuus tehd‰ kiusaa molemmille tytt‰rille. H‰n painoi konttorin oven kiini, ett‰ makkara litistyi rakoon, v‰‰nsi pyˆr‰n oven taakse ja vilkutti sitte Annaa tuvasta eteiseen. H‰nen n‰htens‰ leikkasi Jojakim tyytyv‰isen‰ mukaansa sen osan makkaraa, joka oli oven ulkopuolella, pani sen taskuunsa ja meni mit‰‰n sanomatta pois. Mutta kun Anna avasi konttorin oven ja n‰ki siell‰ sek‰ j‰‰nnˆksen makkarasta ett‰ Marin, oli h‰n v‰h‰ll‰ sytty‰ el‰v‰lt‰ palamaan. Syyt‰ h‰nell‰ olikin ryhty‰ Marin kanssa kiivaaseen keskusteluun, sill‰ Mari oli salaa kuunnellut h‰nen ja Jojakimin puheita; konttori oli n‰et tuvan sein‰‰ vasten. Sit‰paitsi oli Mari koettanut lahjoilla viekotella puoleensa Jojakimin syd‰nt‰. Turhaan selitti Mari, ettei h‰n ollut ikip‰ivin‰ ajatellutkaan Jojakimia, vaan oli aikonut h‰nen mukanaan l‰hett‰‰ lahjan Joelille. Anna ei sit‰ uskonut, sill‰ vihastuneet naiset eiv‰t usko koskaan mit‰‰n. * * * * * Jojakim asteli hyvill‰ mielin tiet‰‰n sangen reippaasti. P‰‰sty‰‰n maantielle, juohtui h‰nelle mieleen, ett‰ nyt sopisi hyvin k‰yd‰ yksin tein henkikirjurin luona tuumaamassa siit‰ Jepen verottamisesta. Matka sinne ei ollut pitk‰, ja nyt olivat kerran semmoiset vaatteet yll‰. H‰n meni siis sinne. Ulko-ovi oli kiini, mutta Jojakim n‰ki siin‰ riippuvan nauhan ja alkoi siit‰ vet‰‰. Sis‰puolella helisi kello. Piika tuli aukasemaan. "Onko henkiherra kotona?" "On, mutta se makaa." "Menk‰‰ her‰tt‰m‰‰n, taikka min‰ menen." "Elk‰‰ Jumalan t‰hden! Herra on ruokalevollaan." "Olkoon vaikka mill‰, mutta noustava sen nyt on." Jojakim alkoi kiskoa nauhasta, niin ett‰ kello oli v‰h‰ll‰ haleta. Piika kyll‰ voivotteli ja siunaili mokomaa "mustalaista", mutta huoliko t‰m‰ siit‰. Viimein tuli henkiherra kamaristaan unisena ja pˆrrˆisen‰, v‰lj‰ yˆnuttu yll‰. "Mike jeeveli se olla?" "Jojakim min‰ olen. P‰iv‰‰ vaan, vaikka yˆt‰p‰ se on tainnut henkiherra pit‰‰." "Vaitti lurjus! Miks sine tulla, kun mine maka?" "Milloinkas Te ette maka? Onko nyt mik‰ makuun aika?" "Tules tenne!" "Kuulen min‰ t‰nnekin asti." Henkiherra oli jo hakenut notkean piiskansa. Mutta tarkemmin katsottuaan Jojakimin rotevaa vartaloa ja pelk‰‰m‰tˆnt‰ ryhti‰, j‰i h‰n hetkeksi arvelemaan. Se hetki tosin oli hyvin lyhyt, vaan Jojakim enn‰tti kuitenkin sill‰ v‰lin kysy‰: "K‰rp‰si‰kˆ se henkiherra nyt rupee ajelemaan?" Samassa halkesi ilma, ja piiskan siima vilahti. Jojakim v‰ltti kuitenkin iskun, tarttui sukkelasti piiskan siimaan ja k‰‰ri sen k‰tens‰ ymp‰rille. Henkiherra ei kuitenkaan hevill‰ heitt‰nyt piiskan vartta k‰dest‰‰n, vaan otti toiseen k‰teens‰ eteisess‰ olevan kalossin ja alkoi sill‰ takoa Jojakimia. T‰m‰ taas ei kiireess‰ lˆyt‰nyt sen mukavampaa asetta kuin makkaran p‰tk‰n taskustaan, ja sill‰ h‰n puolestaan suki henkiherran suupuolta. "Syˆpikˆ henkiherra Lehm‰niemen makkaraa?" kysyi h‰n aina lomaan. Jonkun aikaa siin‰ ponnisteltua alkoi henkiherra v‰sy‰, ja h‰nen t‰ytyi ruveta kyselem‰‰n Jojakimin asiaa. Taistelu silloin taukosi hetkeksi. Mutta kumpikaan ei uskaltanut luopua aseestaan. Siin‰ asennossa he sitten juttelivat. Mutta kuultuaan, ett‰ Jojakim oli H‰rk‰m‰est‰ numerolta viistoista ja alkoi puhua Jeppe-nimisest‰ mustasta koirasta, ponnisteli henkiherra viimeisetkin voimansa ja sai ‰killisell‰ tempauksella piiskan varren helti‰m‰‰n siimasta, joka j‰i Jojakimin k‰teen. Tulisella nopeudella k‰ytti h‰n hyv‰kseen vastustajansa h‰mm‰styst‰, sill‰ Jojakim ei osannut aavistaakaan niin raivoisaa hyˆkk‰yst‰. Henkiherra sai h‰net oven taakse, lukitsi oven eik‰ sit‰ en‰‰ avannut, vaikka Jojakim kuinka olisi kelloa helist‰nyt. Ei auttanut muu kuin l‰hte‰ pois, saamatta asiaa toimeen. Painoi se miehen mielt‰ n‰in l‰hte‰, kuin kulkukoiran, joka ajetaan talosta ulos. Mit‰ sanoisi is‰, joka oli h‰nest‰ niin paljon toivonut, ja mit‰ laulaisi Joel, jos saisi t‰m‰n tiet‰‰? Kun ei h‰n edes muistanut sit‰ lyˆd‰ korvalle! Piiskan siima oli h‰nell‰ viel‰ k‰tens‰ ymp‰ri k‰‰rittyn‰. Voiton merkkih‰n se oli tavallaan, mutta huononlaisen voiton. Ulos ovesta oli joutunut mies... Ja se kirveli syd‰nt‰ kuin suolavesi haavaa. Kotiin tullessa oli Jojakim melkein yht‰ harvapuheinen kuin Joel kerran ennen. Kysymykseen: "Miss‰ sin‰ k‰vit?" vastasi h‰n: "K‰vinp‰h‰n vaan." Ja siit‰ Joel heti p‰‰tti h‰nen k‰yneen Lehm‰niemess‰. Vierekk‰in maatessaan huomasi Joel Jojakimin pureksivan jotain. "Mit‰ sin‰ syˆt?" "Maista!" Se oli makkaraa. "Sielt‰kˆ se on?" "Sielt‰." "V‰h‰p‰ oli!" "Min‰ sit‰ jo enn‰tin muillakin syˆtt‰‰." Joel olisi mielell‰‰n ottanut asiasta tarkempia tietoja, mutta ei viitsinyt ruveta kyselem‰‰n. Sitte he nukkuivat. * * * * * Kun he aamulla p‰iv‰n vaietessa her‰siv‰t, ei is‰‰ n‰kynyt miss‰‰n. Pojat h‰nt‰ haikailivat, mutta h‰n oli kadonnut, ja pyh‰vaatteet h‰nen mukanaan. Varmaankin oli is‰nt‰ mennyt kirkolle. Niin olikin. Ukko oli ruvennut arvelemaan sit‰ Jepen kohtaa, ett‰ se oli kuitenkin tarpeellinen kappale talossa. Luultavasti olisi h‰n sen tappanut, jos pojat olisivat hyvin ruvenneet sen puolta pit‰m‰‰n, mutta kun pojat eiv‰t n‰ytt‰neet v‰hint‰k‰‰n h‰t‰ilemisen merkki‰, arveli ukko parhaaksi j‰tt‰‰ Jeppe henkiin ja panna se verolle. Joka ei edes n‰ˆlt‰‰n tunne H‰rk‰m‰en is‰nt‰‰, ei ehk‰ oikein ymm‰rr‰ t‰t‰ kertomusta. H‰n oli niit‰ miehi‰, joita ennen vanhaan kasvoi louhuisilla salomailla. Niit‰, jotka ovat luomisen tilaisuudesta kiiruhtaneet pois ennen aikojaan, ja siit‰ syyst‰ j‰‰neet ilman viimeist‰ sievistely‰. Sensijaan j‰i heihin ainetta sit‰ runsaammin. Mutta yleens‰ voi heid‰n sanoa vahingosta viisastuneen, sill‰ he eiv‰t ole sittemmin koskaan pit‰neet kiirett‰. Ne miehet eiv‰t ole kirjoittaneet ansioluetteloaan korkean kruunun "lanketeille", vaan ovat piirt‰neet sen kuokalla ja auralla kivikkom‰kiin ja kylm‰‰n korpeen. Ovat ehk‰ arvelleet sen siten s‰ilyv‰n kauemmin kuin paperilla. Jos itsep‰isyys on pahe, niin he ovat maailman pahimpia ihmisi‰. Jos se taas on hyve, niin he ovat parhaimpia. Henkiherran mielest‰ se oli pahe. Kun h‰n n‰ki H‰rk‰m‰en is‰nn‰n tulevan luoksensa, kiroili h‰n syd‰mess‰‰n maamme kulkuneuvoja, joiden huonouden t‰hden h‰n ei ollut viel‰ ehtinyt saada uutta piiskaa Kurkijoelta. "Terveisi‰ H‰rk‰m‰est‰!" "Onko sine taas nummero viistoista?" "Juu, kyll‰ min‰ olen silt‰ numerolta." "Taas se Jeppe?" "Enh‰n min‰ ole Jeppe. -- Mutta mist‰s henkiherra sen Jepen tuntee?" "Tuntteko mine? Ei mine tuntte." "Niinp‰h‰n siit‰ puhuitte kuin tuntisitte." "Mine ei puhu, mine ei tuntte! Kuuleko sine?" "Kuulenhan min‰, ja kuulin senkin, ett‰ Te Jeppe‰ kysyitte ensi sanoiksenne." "Mine ei kysy! Uskoko sine?" "Kyll‰ v‰hemm‰ll‰kin. Ei minulle tarvitse ‰rjy‰." "Erjykˆ mine? Mars ulos!" "Kunhan asia toimitetaan." "Ei teelle toimitta sinu asia." "L‰ht‰‰n sitte meille ja toimitetaan asia siell‰." Henkiherra aikoi tyˆnt‰‰ H‰rk‰m‰en is‰nt‰‰ pihalle, mutta ukko otti h‰net mukaansa. Vei portille asti ja puristeli pahanp‰iv‰isesti. Ei auttanut potkimiset eik‰ rimpuilemiset, ei kiroukset eik‰ sadatukset. T‰ytyi kulkea mukana vaan. Portille tultua henkiherra jo rupesi armoille. Pyysi kauniisti is‰nt‰‰ hellitt‰m‰‰n. "Jokos henkiherra nyt panee Jepen verolle?" kysyi H‰rk‰m‰en is‰nt‰, ennenkuin irrotti kouriaan. "Kuulka, hyve isente, se ei on minun asja. On komunaal-lauttakunnan asja. Mine vaan ihmisen henkiherra, ei koiran." "_Lautakunnanko asia_?" kysyi H‰rk‰m‰en mies ep‰luuloisesti ja puristeli v‰h‰n kovemmin, saadakseen totuutta ilmi. "Ai, ai, rakas isente! Kyll' on lauttakunnan asja. Mine saakos lupa fˆlja ysteve sinn' esimeehen tygˆn?" "Vaikkapa!" Sitte sit‰ l‰hdettiin ja kulettiin rinnakkain. H‰rk‰m‰en is‰nt‰ oli koko matkan varuillaan, ettei henkiherra vaan p‰‰sisi karkuun h‰nen k‰sist‰‰n. Sill‰ h‰n ei viel‰ oikein osannut uskoa, ett‰ hengillepano olisi "lauttakunnan asja". Sitte h‰n vasta uskoi, kun n‰ki lautakunnan esimiehen pitemmitt‰ mutkitta kirjoittavan kirjoihinsa Jepen nimen, kotipaikan y.m. asiaan kuuluvat seikat. Kaksi markkaa se maksoi, mutta sen p‰iv‰n per‰st‰ oli Jeppe yht‰ kunniallinen valtakunnan j‰sen kuin muutkin H‰rk‰m‰en miehet. Sai viel‰ kaulukseenkin kiilt‰v‰n levyn, joka kaikille ilmaisi h‰nen laillisen asemansa. * * * * * H‰rk‰m‰en pojat sill‰ v‰lin olivat p‰‰tt‰neet k‰ytt‰‰ hyv‰kseen is‰n poissaoloa ja l‰hteneet vihkasemaan Lehm‰niemeen. Mutta juuri kun he aikoivat poiketa kirkkotielt‰, n‰kyi is‰ tulevan vastaan. Halu olisi ollut paeta, vaan eih‰n sit‰ ilennyt eik‰ oikein uskaltanutkaan. Istuivat tiehaaraan ja odottivat is‰n tuloa. H‰rk‰m‰en Aapeli oli harvoin ollut niin hyv‰ll‰ tuulella kuin nyt. H‰n oli koko tulomatkan aprikoinut, ett‰ mist‰h‰n se henkiherra oli tuntenut Jepen. Ja lopulta h‰n sen sai selville. Pojat olivat ihan varmaan jo ennen k‰yneet samalla asialla kuin h‰nkin. Mutta niilt‰ oli j‰‰nyt asia kesken, vaan ei h‰nelt‰ -- ei viel‰ vanhoillaankaan... "Jepen panetin verolle", sanoi h‰n poikain luokse tultuaan, v‰h‰n niinkuin kehumalla. Ja pojat meniv‰t sanattomiksi h‰mm‰styksest‰, ei sent‰hden ett‰ is‰ oli saanut asian toimeen, vaan ett‰ _is‰_ oli ollenkaan l‰htenyt sille asialle. Tappaahan se oli uhannut Jepen. "Mutta minnek‰s te olette matkalla?" kysyi is‰. "Ei kuin vaan -- tuota -- niinkuin olisi ollut k‰ynti‰ v‰h‰ tuolla Lehm‰niemess‰..." "K‰yd‰‰np‰ miehiss‰!" Ja sitte sit‰ l‰hdettiin kolmesta miehin Lehm‰niemeen. Siell‰ olivat is‰nt‰ ja em‰nt‰ niin lempeit‰ ja herttaisen yst‰v‰llisi‰, ett‰ olivat v‰h‰ll‰ sulaa kuin voiharkko p‰iv‰npaisteessa. Tytt‰ret taas juoksivat ja l‰‰h‰ttiv‰t, hommasivat ja puuhasivat, mink‰ suinkin enn‰ttiv‰t. Marin yksiv‰rinen silm‰ loisti ja s‰teili kuin lahopuu pime‰ss‰, vaikka huivi sit‰ v‰h‰n varjosti. Kun sitte saatiin asia oikeaan k‰yntiins‰ -- kahvit naisv‰elle ja samaa ainetta "kahvilisien" kanssa miesv‰elle -- huomattiin, ett‰ kaikki meni ihan niinkuin kukin oli ajatellut. Joel ei koskaan ollut ket‰‰n muita aikonut saada kuin Marin, ja Jojakim sen syd‰mens‰ pohjasta soi h‰nelle, kun itse sai Annan pit‰‰. Vanhemmat siunasivat nuorten "aiottua edesottamista." Ja ne silloiset nuoret siunaavat sit‰ viel‰ nytkin toisinaan, ja toisinaan eiv‰t siunaa. Henkiherra kuuluu saaneen uuden piiskan Kurkijoelta, mutta eikˆ k‰ytt‰ne sit‰ ehk‰ harvemmin kuin entist‰. Ja H‰rk‰m‰en is‰nt‰ Aapelille h‰n aina nostaa lakkiaan. KƒYNTI MAHDIN LUONA SUDANISSA. Vapisematta olen katsellut aatelis- ja porvariss‰‰dyn viikinkej‰, perustuslaillisia poliiseja ja ryss‰n santarmeja. Mutta kuitenkin karmasi luontoani, kun astuin Sudanin "v‰‰r‰n profeetan" huoneesen. "Hyv‰‰ huomenta, herra profeetta -- vaikka ilta tuo jo taitaa ollakin." "Iltaa, iltaa! -- Myˆh‰‰np‰ olet liikkeell‰, valkeanaamainen mies. Aurinko jo laskee Saharan aavikoille. Mutta ryyppy ei tee pahaa v‰syneille kintuillesi." "Milloinkapas se ryyppy pahaa tekee!" sanoin min‰, ja haukkasin sokeria p‰‰lle. Mahdi kallisti myˆskin pari ryyppy‰ naamaansa. "Oikein sanot, muukalainen. Ei tee ryyppy koskaan pahaa. Kippis vaan! -- Mutta kuka sin‰ olet miehi‰si?" "Tuoltapa olen Pohjan puolelta, Kaapro J‰‰skel‰inen." "Kautta Muhametin kolmannen poskihampaan, vai Kaapro J‰‰skel‰inen! -- Terve tulemasta, veikkonen! Mutta minnek‰s Lienan j‰tit?" "Kuinka te, herra profeetta, minut tunnette ja Lienan?" "Ilmankos min‰ olisinkaan profeetta! -- Sano pois vaan, oletko karannut muijasi luota?" "Enk‰ ole. Liena olisi l‰htenyt mukaan, vaan min‰ pelottelin sill‰, ett‰ te, herra profeetta, kuulutte olevan hyvin -- elk‰‰ pahastuko -- vaarallinen vaimov‰elle." Mahdi nauraa hohotti. "Eip‰ t‰‰ll‰ semmoista naisv‰en puutetta ole, ett‰ toisten muijia viet‰isiin. T‰‰ll‰ meill‰p‰in niit‰ on riitt‰m‰‰n asti." Iltaruokaa odotellessa siin‰ maailman asioita haasteltiin, ja lupasi Mahdi minullekin sievoisen valtakunnan antaa, kunhan ensin itse saa k‰siins‰ hyv‰sti aluetta. Sellaisista toiveista iloisia unia n‰hden nukuin ensim‰isen yˆni Mahdin teltassa. LIENA JƒƒSKELƒINEN, SYNTYISIN TUPPURAINEN. Olen usein puhunut Lienastani, niinkuin kaikki tuntisivat h‰nt‰ yht‰ hyvin kuin min‰ tunnen. En ole koskaan h‰nt‰ oikein perusteellisesti ja luonnontieteellisesti teille esitellyt. Syy siihen on ollut se, ett‰ Liena tavallisesti on kotosalla, ja kaikkien hyv‰in vaimojen tavalla est‰‰ minun perhesalaisuuksia ilmaisemasta. Mutta nyt olen pett‰nyt Lienan. Halutti n‰et minua kerran vapaasti viett‰‰ Vapunp‰iv‰‰. Siit‰ ei tietysti olisi tullut mit‰‰n Lienan kotona ollessa. Sent‰hden jo edelt‰p‰in katosin pois kotoa, Esa Huttusen luokse. Ja h‰nen kanssansa keksimme keinon. Min‰ kirjoitin ihan toimessani, ett‰ olin mennyt Mahdin luo Sudaniin, ja Liena sen tietysti uskoi yht‰ vakaasti kuin muutkin lukijat. H‰vett‰‰ se v‰h‰n tunnustaa, ett‰ olen k‰ytt‰nyt julkista sanaa yksityisiin tarkoituksiin. Mutta emp‰ min‰ ole ensim‰inen enk‰ viimeinen siihen syntiin vikap‰‰. Sit‰paitsi se ajatus alkujaan syntyi Esa Huttusen p‰‰ss‰ eik‰ minun. Esa Huttusen kanssa makailimme ja harjoittelimme Vapunp‰iv‰‰ varten is‰nmaallisia lauluja, niinkuin "Ii-ii-illalla, Ison kirkon sillalla Ruikuttaa, ruikuttaa, Ruikuttakoon vaan. Ii-ii!" Vihdoin kertoi Esa Huttusen eukko kuulleensa, ett‰ J‰‰skel‰isen Liena oli aikonut l‰hte‰ Sudaniin Kaaproa etsim‰‰n, eik‰ ollut Huttuskakaan virkkanut mit‰‰n siit‰, ett‰ voisi sen lˆyt‰‰ likemp‰‰kin. Sitte jonkun p‰iv‰n per‰st‰ oli Esa Huttunen torilla kuullut, ett‰ Liena varmasti oli l‰htenyt matkalle. Vapunp‰iv‰n saimme rauhassa viett‰‰. Eik‰ iloamme mik‰‰n muu olisi h‰irinnyt kuin pelko siit‰, ett‰ Liena kenties katuisi kauppaansa ja k‰‰ntyisi takaisin. Mutta koska h‰n ei viel‰k‰‰n ole palannut, uskallan toivoa, ett‰ sille matkalle se Lienakulta j‰i. Ja sent‰hden on minusta paikallaan kirjoittaa h‰nest‰ muutama muistosana. H‰n ei ollut mik‰‰n Lotta Edgren eik‰ Minna Canth, vaan h‰n oli nainen, luotu toisen ihmisen akaksi. Ei h‰n kirjoittanut yht‰‰n n‰ytelm‰kappaletta eik‰ hakenut "erivapautusta sukupuolestaan", p‰‰st‰kseen miesten virkoihin, vaan h‰n teki k‰sityˆt‰ 37 tuntia viikossa ilman eri palkkiota. Voimistelun opetusta antoi h‰n ilmaiseksi minulle useampia kertoja p‰iv‰ss‰, etup‰‰ss‰ tukkavoimistelua. Voin vakuuttaa etten koko avioliittomme aikana muuta p‰‰n kipua tuntenut. H‰nen ulkon‰kˆns‰ voi vieh‰tt‰‰ haudankaivajaa, sill‰ h‰nest‰ se n‰ytt‰‰ tutulta. Mutta kuitenkin -- ja siin‰ on luonnontieteellinen salaisuus -- olivat h‰nen luiset k‰tens‰ sit‰ laatua, ett‰ minun vasten tahtoanikin t‰ytyy iloita siit‰, ett‰ ne nyt ovat Sudanissa. H‰nen ‰‰nest‰‰n ja puhelahjastaan on tarpeeton mit‰‰n virkkaa, sill‰ ne tuntee jokainen nainut mies omasta kohdastaan. H‰nen mielipiteens‰ p‰iv‰n kysymyksiss‰ olivat semmoiset, ett‰ aamiainen on ostettava torilta, ja ett‰ aamiaisen j‰lkeen syˆd‰‰n p‰iv‰llinen ja sitte iltaruoka. Naiskysymyksess‰ ei h‰n suvainnut mit‰‰n periaatteita. Edustuslaitoksemme muutoksesta kun kerran puhuin h‰nelle, oli lyhyk‰inen ajatuksensa: "Ole vaiti ja mene hakkaamaan puita!" Mutta nyt olet Lienani poissa! Anna anteeksi iloni sen johdosta! Sill‰ kumminkin itse‰ni lohdutan, etten ole sinua koskaan lyˆnyt. P‰invastoin. * * * * * Kun t‰m‰ jo oli valmiiksi kirjotettu, sain Mahdilta s‰hkˆsanoman, ett‰ Liena oli onnellisesti tullut Sudaniin. Mahdi oli niin mielistynyt Lienaan, ett‰ h‰n nyt pyysi minun suostumustani saadakseen korottaa h‰net aviopuolisokseen. Harvoin on Suomesta l‰hetetty niin iloista s‰hkˆsanomaa Afrikkaan kuin min‰ Mahdille l‰hetin. KASVATUS TOSI VAIMON KALTAISEKSI. Kirjoitettu Lienan poissa ollessa. Harvoilta miehilt‰ on niin vaikea saada hivuksia h‰vi‰m‰‰n p‰‰st‰ kuin Esa Huttuselta. H‰nell‰ on vaimo ja kahdeksan alaik‰ist‰ lasta -- poikia kaikki -- ja kuitenkin on h‰nell‰ viel‰ muutamia hivuksia niskapuolella p‰‰t‰. Minulla ei ole yht‰‰n lasta eik‰ yht‰‰n hivusta, vaan minulla on ollut Liena -- h‰n, joka minulta otettiin pois kev‰‰ll‰ ennen Vapunp‰iv‰‰. Esa Huttusella on erinomainen kyky hallita vaimoansa ja kasvattaa lapsiansa. Viime perjantaina kun l‰henin Esa Huttusen asuntoa, kuului sielt‰ semmoinen meteli, etten ole sen vertaista kuullut sitte Lienan l‰hdetty‰. Aloin jo arvella, ett‰ Esa on tainnut ruveta n‰yttelij‰ksi ja harjottelee kotonaan "Kovanonnen lapsia" tahi jotakin muuta korkealentoista kappaletta. Mutta tokkohan huolisivat teatteriin niin ahnasta tupakanpurijaa... Minun sis‰lle tullessani seisoi Esa Huttunen selin oveen, ja per‰ll‰ h‰nt‰ vastap‰‰t‰ Huttusen vaimo. Heid‰n v‰lill‰ns‰ seisoivat suorassa riviss‰ kaikki 8 pient‰ Huttusta. Molemmat vanhemmat alkoivat kulkea pitkin poikajonoa ja iskiv‰t itsekutakin otsaan, niin ett‰ ne ‰l‰htiv‰t ja j‰iv‰t sel‰lleen lattialle. "Mit‰ sin‰ nyt hurjastelet?" kysyin Esalta. Pojat nousivat ylˆs ja niiasivat minulle. "Lepo!" komensi Esa Huttunen. Poika Huttuset ottivat irtotukan p‰‰st‰‰n ja karistivat suustaan joukon tekohampaita kouraansa. "Min‰ opetin pojilleni _pyˆrtymistaidon_ alkeita", sanoi Esa Huttunen ja hengitti syv‰‰n. "Pyˆrtyy sit‰ pakkopeliss‰ oppimatonkin." "Mutta _tosi vaimon_ tavalla... Kuulepas Kaapro, sin‰ et taida tuntea uusinta suuntaa lastenkasvatuksessa. Er‰s kuuluisa kirjailija sen ensiksi hoksasi ja sitte sit‰ ovat ylistelleet Suomettaressa muutkin." "Mit‰ suuntaa?" "Kasvattaa sek‰ miehet ett‰ naiset tosi vaimon kaltaiseksi. Lˆnnrotkin kuuluu olleen tosi vaimo. Nyt olen min‰ p‰‰tt‰nyt kasvattaa kaikki Huttuset tosi vaimon kaltaisiksi. Pyˆrty‰ ne jo alkavat osata ja _rapakossa k‰vell‰_. Tulkaapas t‰nne, pojat!" Esa Huttunen teki hiilell‰ piirin lattialle. "T‰m‰ nyt on olevinaan rapakko", sanoi h‰n. "K‰yk‰‰p‰ sen yli -- ras dva, ras dva!" Pojat tarttuivat toisella k‰dell‰ takkinsa takahelmaan, toisella saapasvarsiinsa ja kulkivat puolentuuman pituisilla askelilla hiilipiirin l‰pi, ‰‰nt‰en tuontuostakin: "fyi!" Ett‰ Esa Huttunen oli etev‰ lastenkasvattaja, sit‰ en ollut koskaan ep‰illyt. Mutta t‰m‰ uusi kasvatustapa minua v‰h‰n arvelutti. "Aiotko sin‰ itsekin kehitty‰ tosi vaimoksi?" "Tietysti. Min‰ en en‰‰ pure tupakkaa, vaan konvehtia, enk‰ ryypp‰‰ muuta kuin kahvia, ootekolonia ja morfiinia. Lˆnnrotkin oli tosi vaimo." "Joko poikasi osaavat _kiivet‰ yli aidan_?" "Kyll‰. Kuulepas Antti, tule t‰nne ja sano sed‰lle, kuinka sivistyneen ihmisen pit‰‰ kiivet‰ yli aidan!" Pikku Antti laski kuin rullalta: "Tivittyneen ihmiten pit‰‰ tiivet‰ yli aian, niin ett‰ entin noutee aialle ittumaan, titte pulittaa t‰‰lent‰ ytteen, jottei taapatvallet n‰y, ja titte vatta tiilt‰‰ jalat aian toitelle puolelle." "Osaavatko ne _hymyill‰_?" "Jo toki. Eih‰n siin‰ ole muuta konstia kuin avata suunsa raolleen ja n‰ytt‰‰ yl‰leuan hampaita. Koettakaapas pojat!" Huttusen pojat hymyiliv‰t, eik‰ siin‰ n‰ytt‰nyt sen suurempaa konstia olevankaan. Mutta minuun katsoessaan muuan poika k‰ytti tuota hampaitten n‰ytt‰mist‰ syrj‰tarkoituksiin. Senjohdosta lausuin Huttuselle melkein n‰in: "Paljon olet sin‰ saanut aikaan, Esaias Huttunen, ja kaiketi viel‰ paljon toimitat, ennenkuin hautaan p‰‰set, eiv‰tk‰ sinun harrastuksesi tavallisesti ole j‰rke‰ vailla. Tosi on, ett‰ poikalapset sek‰ syntyv‰t ett‰ syntyiss‰‰n huutavat aivan niinkuin nekin, joista maailma t‰h‰n asti on saanut kaikki tosi vaimonsa. Mutta kun poikasi v‰h‰n vanhenevat ja alkavat kiroilla, t‰ytyy jokaisen tunnustaa, ett‰ he ovat tulleet is‰‰ns‰. En t‰ll‰ tahdo sanoa sit‰, ettei tosi vaimokin voisi kiroilemisen taitoa tuntea ja k‰ytt‰‰kin tilaisuuksissa semmoisissa kuin kahvipannun kaatuessa tahi tavatessaan piian suussa luvattomalla ajalla sokeripalasen. Kuitenkin min‰ v‰h‰n ep‰ilen, tokko sin‰ tulet onnistumaan kasvatuspuuhissasi. Jos sin‰ voisitkin est‰‰ poikasi irvist‰m‰st‰ kunniallisille ihmisille, naurishalmeita ryˆst‰m‰st‰ ja totia juomasta, on luullakseni sit‰ vaikeampi saada heid‰n kielt‰ns‰ siihen kuntoon, ett‰ se voisi t‰ytt‰‰ kaikki ne velvollisuudet, mit‰ tosi vaimolta siin‰ suhteessa vaaditaan." "Aina sin‰ olet semmoinen v‰tys. Kaikkia sin‰ ep‰iletkin! -- Tied‰tkˆ, mit‰ varten armollinen keisarimme on k‰skenyt sotav‰ess‰ komentaa: _rinta ulos ja vatsa sis‰‰n_! Ei mink‰‰n muun vuoksi kuin kasvattaakseen sotilaita tosi vaimon kaltaisiksi." "Mutta onko h‰n saanut niit‰ semmoisiksi?" "No, eih‰n niist‰ nyt ihan t‰ysi‰ akkoja ole tullut, kun ovat p‰‰sseet hyv‰‰n ik‰‰n ilman kunnollista kasvatusta. Mutta ruokansa ne keitt‰v‰t itse, itse pesev‰t lusikkansa ja housunsa, eiv‰tk‰ miss‰‰n ole niin uutterat kuin puhdistuksessa." "Saatat sittekin olla oikeassa. Jos Liena vaan ei kohta tule kotiin, t‰ytyy t‰ss‰ minunkin ruveta pyrkim‰‰n tosi vaimon kaltaiseksi. Kolmeen viikkoon en ole saanut ylleni puhdasta paitaa enk‰ keittoruokaa maistanut." Huttunen kutsui taas perheens‰ riviin. Min‰ l‰ksin pois, vakaasti ajatellen tulevaisuutta. Kotimatkalla juohtui mieleeni _kahvipannu_, joka aina Lienan l‰hdˆst‰ saakka oli ollut kylm‰n‰, vanhat sumpit pohjalla. Henkeni riemastui, ett‰ juuri se juohtui mieleeni, sill‰ tunsin olevani hyv‰ll‰ alulla kehittym‰‰n tosi vaimon kaltaiseksi. LIENAN PALAAMINEN. Er‰‰n‰ elokuun iltana tuli Esa Huttunen luokseni ja pyysi minua mukaansa Per‰niemelle "musiikkia kuulemaan." Vaikka en ole mik‰‰n taiteen tuntija, huomasin Esan puheesta heti, ett‰ h‰n "musiikilla" tarkoitti lasien kilin‰‰ Per‰niemen ravintolassa. Minulla tietysti ei ollut mit‰‰n _semmoista_ musiikkia vastaan. Olimme siis yksimieliset siit‰, ett‰ meid‰n sopi l‰hte‰ sinnep‰in. Menness‰ tuli meit‰ vastaan mies, jolla olivat sotilaan vaatteet yll‰. H‰n n‰ytti olevan hurnakalla tuulella, koska vaan lauleli ett‰: "Otetaan me pojat se sotav‰en pesti ja juodaan veremme hinta. Se harmaja takki selk‰h‰n ja ritarin nauhat rintaan." Tunsin heti, ett‰ mies oli vanha yst‰v‰ni Taskis-Ville. "No mik‰s se on Villen t‰nne kulettanut?" "Otin t‰ss‰ joulun rinnassa v‰h‰ lomaa ja pistime katsomaan ukko Tahvoa -- is‰miest‰ n‰et -- kuinka se jaksaa." "Vanhoja henttujasi et tainnut katsoakaan?" "V‰h‰np‰ ne katsoin paranevat. Tuntuvat saaneen uusia heiloja ja min‰ myˆs: "Ennen m‰ suutelin paimentyttˆ‰ kontti hartioilla; vaan nyt min‰ suutelen hienohelmoja Linnan markkinoilla." Oli hyv‰ ‰‰ni tuolla Taskis-Villell‰ laulaa. Sent‰hden pyysimme h‰nt‰ mukaamme "musiikkia kuulemaan." Eik‰ sit‰ tarvinnut kahdesti sanoa. Kun sitte saavuimme matkamme p‰‰h‰n, istuimme pˆyt‰‰n ja hankimme siihen tavaroita. Sitte kuuntelimme "musiikkia", Esa Huttusen "musiikkia." Ja Taskis-Ville laulaa hujautteli v‰liin. Toisinaan k‰vi talonv‰ki kieltelem‰ss‰, mutta Ville selitti jokaiselle, ett‰ h‰n oli yht‰ hyv‰ mies kuin muutkin, jotka siell‰ olivat. "Ja miksei sitte t‰mmˆisess‰ kapakassa saisi laulaa?" Vastausta odottamatta vet‰si h‰n aina vaan uusia virsi‰. Myˆhemm‰ll‰ aloimme haaveksia. Min‰ ainakin kallistin p‰‰ni pˆyt‰‰n ja kuuntelin, kuinka Esa Huttunen kuorsasi. Sitte olin kulkevinani punaisissa pilviss‰, joissa kuuntelin musiikkia -- oikeata torvisoittoa -- ja katselin enkeleit‰. Er‰s enkeleist‰ oli hyvin pitk‰ ja laiha ja p‰ivettynyt. Se kietoi k‰tens‰ kaulaani ja suuteli minua. Mutta se olikin _Lienan_ muisku, h‰nen tavallinen muiskunsa. Her‰sin n‰et siihen, ett‰ Liena iski k‰mmenell‰‰n suutani vasten. Jos muuten olisinkin kyennyt h‰nelt‰ matkoistaan jotakin tiedustamaan, en sit‰ enn‰tt‰nyt tehd‰, sill‰ nyt alkoi kotimatka. En tarvinnut vossikkata t‰ll‰ kertaa, menin aivan kuin ilmassa lent‰en. Niin kovaa vauhtia ei Liena ollut koskaan ennen minua kulettanut kotiin. Kaiketi oli h‰n tottunut antamaan Mahdille t‰mmˆisen liehkan kapakasta kotiin, sill‰ Mahdi lienee ollut kovempiluinen mies kuin min‰. Kotiin tultuamme oli meill‰ seuraava keskustelu: "Meid‰n avioliittomme ei ole ollut siveellinen, Kaapro hoi!" "Eip‰ oikein, sill‰ tuntuu silt‰ kuin en olisi ihan terve nyt t‰m‰n kotimatkan j‰lkeen." "Se on ollut vaan lihallinen yhteys eri sukupuolten v‰lill‰ --" "Niin on ollut, tahi oikeammin luullinen. Sinulla ovat kovin luiset nyrkit." "Mutta t‰st‰ p‰iv‰st‰ l‰htien se muuttuu --" "Sit‰ min‰kin toivon." "Me emme saa riippua toisistamme." "Emmek‰ toistemme tukasta." "Mutta Kaapro -- min‰ puhun tosissani!" Liena otti tuolin ja ojensi sen suoraan kalloani vastaan. "_Kuule_ sin‰ vaan, kun min‰ puhun." "Kyll‰ min‰ kuulen." "Asianlaita on semmoinen, ett‰ sin‰ olet pett‰nyt minut, ja min‰ sinut. Sin‰ viekottelit minut Mahdin luo. Min‰ rupesin h‰nen vaimokseen. Mutta nyt on Mahdi kuollut --" "Olisin suonut h‰nen viel‰ el‰v‰n." "Nyt saat vapaasti p‰‰tt‰‰, tahdotko minua viel‰ vaimoksesi, vai et. Miehi‰ kyll‰ saisin muitakin. Mutta aina annan sinulle tilaisuuden vapaasti valvoa oikeuksiasi --" "Niin teit Niemelt‰ tullessakin!" "Vai en tehnyt?" Ja taas vinkui tuoli ilmassa. "Antaapa olla -- jos min‰ sitte kerran valvoisin oikeuksiani. Onko sulla Mahdi vainaan j‰lkeen mit‰‰n perintˆ‰?" "On rahaa nelj‰kymment‰ markkaa ja kolmeviikkoinen poika." "Miss‰ se poika on?" "S‰ngyss‰." Siell‰ se todellakin oli, musta-ihoinen kuin itse peeveli, ja Lienan silm‰t p‰‰ss‰. "T‰m‰n olisit saanut j‰tt‰‰ tuomatta." "Siit‰ tulee hyv‰ mies, jos vaan tulee is‰‰ns‰. Mutta mit‰ sanot, tahdotko minut vaimoksesi viel‰, vai et?" "En suinkaan min‰ tuota murjaanipoikaa rupea el‰tt‰m‰‰n." "Ket‰ sin‰ sitte olet el‰tt‰nyt koskaan? Minuako? -- Ohoh! -- Poika on minun ja min‰ siit‰ pid‰n huolen. Tehd‰‰n nyt semmoinen sopimus, ett‰ ne nelj‰kymment‰ markkaa j‰‰v‰t minun hoitooni, ja poika myˆs. Sitte on avioliittomme siveellisell‰ pohjalla. Suostutko Kaapro?" "Pid‰tkˆ harjakaiset?" "Vaikkapa!" "No, annahan sitte olla! Min‰ k‰yn kutsumassa Esa Huttusen ja Taskis-Villen t‰nne." N‰in perustettiin uudestaan Kaapro J‰‰skel‰isen perhe-el‰m‰ ja sitte sit‰ myˆhemm‰ll‰ Esan ja Villen kanssa yh‰ mahtavammaksi rakennettiin. MATTI JUNTUSEN MATIKAN PYYNTI. Kertomus koskee nuorenlaista miest‰, jonka el‰m‰n teht‰v‰ oli saavuttaa parrallensa pituutta siihen m‰‰r‰‰n, ettei likitienoilla kukaan kykenisi h‰nen kanssaan siin‰ suhteessa kilpailemaan. Varovaisella ja huolellisella hoidolla oli h‰n t‰ss‰ harrastuksessaan p‰‰ssyt jotenkin pitk‰lle -- eli toisin sanoen, parta oli p‰‰ssyt jotenkin pitk‰ksi. Mustanruskeana ja ylpe‰n tuuheana ulottui se aina liivien alareunaan. Sanomattakin arvaa, mit‰ semmoinen parta vaikutti seudun tyttˆjen keskuudessa. Pikimusta kissannahka s‰kenˆi, kun sit‰ pime‰ss‰ sivelee, mutta Matti Juntusen parta synnytti s‰hkˆ‰ tyttˆv‰en povissa, iski salamoita heid‰n syd‰miins‰. Miten suloista olisi morsiamena k‰tke‰ nen‰nipukkansa ja mehev‰t "huulosensa" tuon parran pehmoisiin laineihin! Kuinka ihanaa sitte vaimona haudata k‰tens‰ ja kyntens‰ sen parran tuuheuteen ja tehd‰ siin‰ h‰vitystyˆt‰, joka oikein murtaisi miehen syd‰nt‰! Niin ajattelivat tytˆt, mutta Matti ajatteli vaan sit‰, kuinka saisi partansa viel‰ pitemm‰ksi. Oli pakkas-aamu syystalvella, kier‰n j‰‰n aikana. Matti oli aikonut ravita itse‰ns‰ matikoilla, ja p‰‰st‰kseen sen aikomuksensa perille, oli h‰n pannut rys‰n rantaselle. Viisaammin h‰n olisi tehnyt, jos olisi pannut niit‰ useamman, mutta h‰nell‰ ei ollut muuta kuin yksi. Eik‰ se asianhaara vaikuta mit‰‰n t‰m‰n kertomuksen juoksuun. Toista olisi, jos h‰n olisi itse mennyt rys‰‰n, sill‰ siin‰ tapauksessa ei h‰n olisi voinut tulla kokemaan rys‰‰ns‰. Nyt h‰n tuli sit‰ tarkastamaan. Vaikka matikka ei ole mik‰‰n ihana kala n‰hd‰, on se kuitenkin hyv‰ syˆd‰ ja viel‰ parempi antamaan lient‰. Siit‰ syyst‰ olisi Matti mielell‰‰n halunnut lˆyt‰‰ rys‰st‰‰n jonkun mustan vorrukan tai useampiakin. Mutta j‰‰n l‰pi ei ollut oikein hyv‰ n‰hd‰, oliko siell‰ mit‰‰n, vai ei. V‰h‰n h‰‰mˆtti silt‰ kuin olisi siell‰ jotain ollut. Paremmin n‰hd‰kseen lˆi Matti rei‰n j‰‰h‰n rys‰ns‰ etupuolelle. Sitte h‰n laskeusi vatsalleen ja koetti t‰st‰ rei‰st‰ katsoa, oliko rys‰ss‰ mit‰‰n longertelevaa esinett‰. H‰nen himonsa esinett‰. Kauan h‰n siin‰ katsoi ja tarkasteli, eik‰ sittek‰‰n tahtonut oikein selville p‰‰st‰. V‰list‰ n‰ytti silt‰ kuin olisi siell‰ joku matikan votkale ollut, mutta tarkemmin katsottua muuttui se mustaksi puuksi tai veden liottamaksi havuksi. Mutta paha henki, joka ei koskaan lep‰‰, tahtoi h‰irit‰ t‰t‰ matikan pyynti‰. H‰nell‰ olikin siihen hyv‰ tilaisuus. J‰‰ oli siksi ohutta, ett‰ se Matin alla hiukan painui, ja rei‰st‰ valui vett‰ hiljakseen j‰‰lle. Matti palavassa pyynti-innossaan ei huomannut sit‰, ennenkuin alapuoli ruumiista tuntui kostealta. Matti katsoi sent‰hden olevan syyt‰ nousta ylˆs ja keksi‰ joku toinen keino rys‰n tarkastamiseksi. Mutta ylˆs nouseminen ei ottanutkaan oikein sujuakseen. Oli n‰et siksi pakkanen, ett‰ Matin uljas parta oli j‰‰tynyt rei‰st‰ pulppuavaan veteen. Sen Matti tunsi leuassaan, kun yritti nousta. N‰hd‰ h‰n ei sit‰ voinut, sill‰ h‰n ei saanut p‰‰t‰ns‰ muuhun suuntaan kuin rys‰‰n p‰in, johonka asemaan se oli j‰‰tynyt. Ep‰toivon vihlaus k‰vi Matin syd‰men l‰vitse. Pitikˆ h‰nen n‰in nuorella ij‰ll‰‰n kuoleman, ja n‰in kunniattomalla tavalla? Jos h‰n edes olisi l‰htenyt Turkin sotaan ja siell‰ kaatunut, niin semmoinen kuolema olisi tuottanut kunniaa. Tahi jos h‰n olisi hukkunut huonoon j‰‰h‰n, pelaistaissaan kaunista neitoa, niin h‰nt‰ olisi moni syd‰n surkutellut. Mutta kuolla t‰h‰n rys‰ns‰ ‰‰reen, antaa henkens‰ muutaman matikan edest‰ -- se ei ollut kunniakasta. Jos tuossa rys‰ss‰ olisi ollut matikoita ja jos ne olisivat n‰hneet Matin tuskan, niin nauramatta ne eiv‰t olisi olleet -- nauramatta sille vahingolle, joka uhkasi niell‰ heid‰n vainoojansa. Mutta harvoin joutuu ihminen semmoiseen pulaan, ettei h‰h siit‰ jollain keinolla p‰‰se. Ja viel‰ harvemmin kohtaa kuolema ihmist‰ siin‰ muodossa kuin Matti sen nyt luuli l‰hestyv‰n. ƒkki‰ juohtui ajatus Matin mieleen. H‰n otti puukkonsa, jolla h‰n ennenkin oli pienist‰ vaaroista selviytynyt, ja surumielin, ep‰illen teki h‰n poikkileikkauksen parrastaan. J‰‰n pintaa myˆten h‰n sen viilsi poikki. Siihen j‰i Matin uhkea parta, j‰‰h‰n kiini, odottamaan tulevaa kev‰tt‰. "Henki on kuitenkin kalliimpi kuin parta", tuumaili Matti noustessaan. * * * * * "Mik‰ Matilta on parran vienyt?" kysyiv‰t kotona. "Leikkasin pois vastuksista." Itse‰‰n lohdutti h‰n sill‰ ajatuksella, ett‰ "kasvaahan se uudestaan, vaikka ei sen kasvaminen ole ihmisen omassa vallassa." KIEROJA KOHTIA ELƒMƒSSƒ. Oikeastaan minun ei t‰ss‰ kirjassa ensink‰‰n pit‰isi puhua niist‰ asioista, jotka tekev‰t maallisen vaelluksemme ik‰v‰ksi ja synkistytt‰v‰t el‰m‰mme p‰iv‰n paistetta. Mutta kuitenkaan en nyt malta olla kertomatta, kuinka maailma asettui kieroksi Esa Huttusta vastaan. H‰nen asunnossaan ei ollut muuta kuin yksi ainoa tuoli, mutta milloin h‰n vaan iltasella pime‰ss‰ tuli kotiin, ei h‰n mitenk‰‰n p‰‰ssyt sen sivu kolhasematta siihen s‰‰rt‰‰n. Se valvotti Huttusta aina puoleen yˆhˆn. Siin‰ muisteli h‰n kaikkia niit‰ vastoink‰ymisi‰, mit‰ h‰nelle oli p‰iv‰n kuluessa sattunut. H‰n oli ollut kalassa ja olisi saanut paljonkin kaloja, jos t‰m‰ maailma ei olisi ollut niin nurinpuolisesti j‰rjestetty kuin se oli. Kun kala putosi h‰nen ongestaan, niin se aina putosi takaisin j‰rveen eik‰ koskaan veneeseen. Sitte koetteli h‰n jatkaa pyynti‰ verkolla. Mutta verkko oli sattunut v‰h‰n repe‰m‰‰n, ja tuo rikkin‰inen kohta se sitte asettui jokaisen kalan eteen, niin ett‰ kaikki p‰‰siv‰t sit‰ tiet‰ pois. Viel‰ muisteli h‰n koko mennytt‰ el‰m‰‰ns‰ ja aprikoi, miksi pilkkaan ampuessa harvemmin sattuu pilkkaan kuin sen viereen, vaikka kuinka t‰ht‰isi keskelle pilkkaa. Mutta jos ihmiseen p‰ink‰‰n vahingossa ampuu, niin se tavallisesti k‰y hengen paikalle. Kivi‰ jos heitt‰‰, niin ne eiv‰t juuri k‰y muuhun pilkkaan kuin ikkunoihin, vaikka ei sinnep‰ink‰‰n tarkoita. Silm‰nkantaman laajuisella sel‰ll‰ ei tarvitse olla muuta kuin yksi salakari -- ja jok'ikinen laiva kolahtaa siihen, niinkauan kuin karia ei ole viitoitettu ja kartalle merkitty. Miksi sateenvarjo j‰‰ kotiin aina silloin, kun sade on tulossa, mutta polttavalla poudalla se hyvin mielell‰‰n l‰htee ulos? Eik‰ sit‰ kuitenkaan k‰ytet‰ ilman ennustajana! Miksi pime‰ll‰ luistellessaan tavallisesti osuu avantoon, silloinkin kun j‰‰t‰ on paljoa enemm‰n kuin avannoita? Jos yksi miehen kahdeksastatoista taskusta on rikki, niin miksi rahakukkaro ja avaimet aina pist‰kset juuri siihen taskuun ja putoavat? Miksi v‰kijuomat aina menev‰t ihmisen p‰‰h‰n ja pakoittavat h‰nen tekem‰‰n tuhmuuksia, vaikka niill‰ olisi paljoa v‰ljempi tila vatsassa? Miksik‰ papit ja koulunopettajat kysyv‰t tutkittaviltaan juuri sit‰ paikkaa, jota n‰m‰ eiv‰t osaa? Kun varkaus tapahtuu, niin miksi kruununpalvelijat tavallisesti ottavat kiini juuri sen, joka pahimmin t‰t‰ kiinijoutumista pelk‰‰, vaikka muita ihmisi‰ on paljoa enemm‰n? N‰ihin mietteihin Esa Huttunen nukkui. Kun h‰n aamulla yritti nousta ylˆs, kosketti h‰n s‰ngyn laitaan kipe‰n s‰‰rens‰, eik‰ mit‰‰n muuta j‰sent‰‰n. Sitte h‰n aikoi panna takin ylleen, mutta sen hihasta oli vuori rikki, ja h‰n tyˆnsikin k‰tens‰ vuorin ja p‰‰llisen v‰liin, vaikka sen olisi -- Huttusen mielest‰ -- ollut aivan yht‰ helppo menn‰ tavallista tiet‰. Kaulusta kiini pannessa katosi h‰nen n‰pist‰‰n yht'‰kki‰ ter‰ksinen rintanappi, eik‰ h‰n voinut ymm‰rt‰‰, mihin se joutui. Ennen minun tuloani oli h‰n jo k‰‰nt‰nyt nurin pˆyd‰t ja kaapit ja piirongit, penkonut s‰ngyt ja piessyt kaikki 8 poikaansa. Mutta ei sit‰ lˆytynyt sittek‰‰n. Minun tullessani h‰n oli paraiksi ehtinyt ajaa vaimonsa uunille, n‰ht‰v‰sti kesken kahvinkeiton, koska Huttuskalla oli kahvipannu muassaan. Esa seisoi halko k‰dess‰ lattialla, est‰‰kseen vaimoaan tulemasta alas uunilta. Huttuska taas uhkasi kaataa Esan silmille kiehuvaa kahvia, jos t‰m‰ yritt‰isi nousta uunille h‰nt‰ ahdistamaan. "P‰iv‰‰ taloon! Mit‰ temppuja sin‰ nyt opetat joukollesi, Esa?" "P‰iv‰‰, p‰iv‰‰! -- Tulehan sielt‰ alas, akka!" Esa heitti halkonsa nurkkaan. "T‰m‰ maailma on kuin noiduttu minua vastaan t‰n‰ p‰iv‰n‰. Hyv‰ oli, kun tulit, ett‰ saan sinulle oikein selvitt‰‰ ihmisel‰m‰n kieroja kohtia; sin‰h‰n aina otat ja k‰sket muidenkin ottaa el‰m‰‰ iloiselta puolelta." "Mik‰ sinulla nyt on h‰t‰n‰?" "Minulta putosi nappi ja sit‰ olen hakenut t‰m‰n aamua..." "Olisit malttanut olla hakematta, niin se kyll‰ olisi itsest‰‰n ilmaantunut." "Mit‰ viel‰! Kuulehan toinenkin seikka... Miksik‰ minun t‰n‰ aamuna noustessani piti kolauttaa s‰ngyn laitaan juuri kipe‰ s‰‰reni?" "Et olisi noussut ylˆs!" Sitte alkoi Esa Huttunen oikein pahasti ontua, ihmetellen, miksi saapas juuri t‰n‰‰n rupesi h‰nen jalkaansa vaivaamaan. "Katsopas, Kaapro, tuota saapasta! Siin‰ on v‰hint‰‰n sata puunaulaa, mutta kun suutari on j‰tt‰nyt yhden ainoan niist‰ liian pitk‰ksi, niin se nyt paraiksi osasi asettua vaivaamaan minun jalkaani." "Riisupas saapas jalastasi ja tunnustele sit‰ pitk‰‰ naulaa!" Esa teki niin, pisti k‰tens‰ saappaaseen ja alkoi kopeloida. Sitte n‰ytti h‰nt‰ v‰h‰ niinkuin h‰vett‰v‰n. "El‰p‰s nyt mit‰‰n! T‰‰ll‰h‰n se nappi onkin!" "Mit‰ sin‰ sitte tyhj‰‰ aina h‰t‰ilet ja tuskittelet? -- Enkˆ min‰ ole monasti sanonut, ett‰ _t‰m‰ maailma kuitenkin on paras, mit‰ nykyj‰‰n on olemassa_!" KAKSI KOVAA "PROTESTIA". Runoilija Leimun ja minun. V. 1888 ilmestyi er‰s harvinainen kirja, nimelt‰: "_Kev‰t-Unelmia_. Koelmoi _Leimu_." "Esipuheeksi" sanoo tekij‰ "tiet‰v‰ns‰ varsin hyvin, ettei nykyaika ole lyyrilliselle runoudelle suotuisa. T‰m‰ runous on aina suuremmassa tai v‰hemm‰ss‰ m‰‰r‰ss‰ unelmia. Vaan meid‰n aikamme on k‰yt‰nnˆllisyyden aika, se ei huoli unelmista eik‰ turhista tunteen ilmauksista. Jos lyyrillinen runoilija tahtoisi t‰ss‰ suhteessa muutosta aikaansaada, pit‰isi h‰nell‰ olla aivan tavatonta runokyky‰, jota ei minulla ole." Niin sanoo Leimu. "Ja kuitenkin ovat juuri nykyiset olot syyn‰ t‰m‰n runovihkosen painattamiseen. Se on, parhaiten sanottuna, minun protestini sit‰ aikaa vastaan, joka ei uskalla toivoa, ei rakastaa, ei innostua." Leimun protesti maksaa 1 m. 25 p. -- Oikeastaan on turhaa nyt en‰‰ kirjoittaa ainoatakaan rivi‰ suomenkielell‰, sill‰ nyky‰‰n voimme me suomalaiset 1 markalla 25 pennill‰ oppia toivomaan ja rakastamaan ja innostumaan. Ja mit‰p‰ meill‰ muuta on tarvis? Suomalainen kirjallisuus hamasta Agrikolan ajasta t‰h‰n p‰iv‰‰n asti ei ole n‰hnyt toista semmoista protestia. Nyt t‰m‰ katala aikakausi kerrankin saa, mit‰ se on ollut saapa, t‰m‰ toivoton, lemmetˆn ja innoton aikakausi. Melkein sopimattoman liialliseksi kainoudeksi t‰ytyy sanoa sit‰ tekij‰n arvelua, ettei h‰nell‰ muka olisi "aivan tavatonta runokyky‰..." H‰nell‰ on! On kerrankin Suomeen syntynyt mies, jolla on ihan tavaton runokyky. Tavalliset runoilijat kykenev‰t laulamaan ainoastaan kolmesta asiasta: rakkaudesta, is‰nmaasta ja omasta itsest‰‰n. Mutta Leimu laulaa kaikista n‰ist‰ ja sit‰paitsi viel‰ "koelmoi" viisi eri protestia _sinivuokoille_ ja yhden _kielolle_, sommelmoi kokonaista 13 "_ajatelmaa_" ja k‰‰nnelmˆi 10 Heinen "_lauleloa_" sek‰ 7 muuta vieraskielist‰. Eikˆ h‰n siis ole tavaton? Mahdoton on minun heikon, kˆyh‰n, kurjan syntisen luoda mit‰‰n kokonaiskuvaa tekij‰n valtaavasta nerosta. Henkeni on ryˆmyill‰‰n tuon voimakkaan protestin edess‰. Ja tˆintuskin saatan polvillani kirjoittaa n‰m‰ muutamat rivit. Leimu on sotainen, taistelua vailla, ja aina n‰ytt‰‰ h‰nell‰ olevan puukko hihassa: "-- ja k‰ten' jos onkin voimaton, tok' ainian valmis taistohon --." "Aina valmis, kuin lukkari sotaan." Eik‰ h‰n pelk‰‰ mit‰‰n, ei kuolematakaan: "-- ket' elo tenhois kurja t‰‰, kuin Tuonen tyt‰r hymy‰‰." Onneksi on h‰nell‰ semmoinen ruumiinrakennus, ettei h‰nen tarvitse pel‰t‰ vangiksi joutumistakaan: "-- ja jos m‰ kahleihin lyˆt‰nehen, niin vapaasti sykkivi syd‰mmen' ja vapaa on aattehen'." Tavallisten ihmisten syd‰n luultavasti halvautuu heti, kun he joutuvat kiinni. Mutta vapaa-aatteisten miesten syd‰n ei kahleissakaan pys‰hdy sykkim‰st‰, niiden aate on vapaa ja -- jos saavat v‰h‰nk‰‰n viilan tynk‰‰ -- on pian koko mieskin vapaana. Toinen n‰iden runojen johtava aate on se, ett‰ runoilija Leimun k‰siss‰ kaikki "_versoo_", mik‰ suinkin versoa voi. "Mut silloin sinut n‰in -- ja p‰iv‰ paistoi taas, nous puuhut vihert‰in ja kukka _versoi_ maass'." "-- ja metsolankin tiell‰i kukkainen _versoaa_." Kukat siis versovat. Mutta ei ainoastaan kukat, vaan myˆs neitoset: "Kaino kielo lehtosen,[1] valko kukka hieno, miss‰ kasvat _versoen_, v‰ilyy tuokse vieno. Ylh‰‰ll‰ myrskyt vaan tiet‰m‰tt‰s ‰rjyy, sin‰ _versot,_ nuovut vaan, vartes hieno v‰rjyy. Niinkuin kielo valkoinen, neito, _versoit_ mailla, eloa joit l‰htehen rannoill' varjokkailla." [1] Tuntien koko v‰h‰p‰tˆisyyteni, uskallan alamaisimmasti huomauttaa, ett‰ t‰ss‰ kukaties on painovirhe. Sen ei ehk‰ pit‰isi olla lehtosen kielo, vaan lehmosen, sill‰ "Lehm‰n kieleksi" kansa yleisimmin sanoo t‰t‰ kukkasta. Ah, kuinka ihanaa, kuinka hienoa, kuinka ihanteellista! Mit‰ runojen ulkomuotoon ja sointuun tulee, osoittavat edell‰ olevat otteet, ettei, suurempaa t‰ydellisyytt‰ en‰‰ voi kelt‰‰n kuolevaiselta vaatia. Joskus runotar t‰m‰n leimuavan, "rieh‰kk‰‰n" neron kynsiss‰ vinkuu: "oi", "voi!" ja ‰hk‰‰: "ah" ja "ooh!" Se ei muuta kuin kuvastaa hengen kiihkeytt‰. Vanhoja runouden kulta-aikoja muistuttaa sanasovitus semmoinen, kuin "-- mailla Pohjan kaukaisilla, joit' iki- vaivuttaapi j‰‰." Sama runohenki el‰‰ viel‰ siell‰ t‰‰ll‰ kansan keskuudessa. Niinp‰ kerrankin saunamuija kysyi minulta: "_Kaarko-herra_ tahtoo _paatia_, vai lauteilleko herra m‰nnˆˆ?" Nero tarttuu, sanotaan. Minuunkin on Leimun runohenke‰ tarttunut pieni osa, tosin niin ‰‰rettˆm‰n pieni, ett‰ ujostuttaa. Eik‰ minulla viel‰ suinkaan voi sanoa olevan "_aivan_ tavatonta runokyky‰." Mutta min‰kin innostuin heitt‰m‰‰n hansikkaani t‰t‰ materialistista aikakautta vastaan. V‰ltt‰‰kseni kirjallista lapsenmurhaa, t‰ytyy minun julaista runokokeeni, vaikka sit‰ voidaankin moittia itsen‰isyyden puutteesta, se kun on syntynyt minun ollessani Leimun "Kev‰t-Unelmain" vaikutuksen alaisena. Se on t‰mmˆinen: Kaapro J‰‰skel‰isen _Protesti_ sit‰ aikaa vastaan, joka ei uskalla toivoa, ei rakastaa, ei innostua. Oi, kielo vieno nuokkuu, hymyy; hui, liero hieno maassa lymyy. Versoo kielo kukaties... Vaikka usein kalamies lieroja turpeesta suinailee, ah, liero v‰rjyen uinailee, nahkasiima, rusohuul'... Hyntt‰ntyy ja purjetuul'. KUN KAIKKI REHELLISET IHMISET KUOLEVAT POIS. Er‰‰ss‰ hauskassa iltamassa viime sunnuntaina tunkeutui puheilleni muuan mieshenkilˆ, jonka nime‰ en saanut tiet‰‰, koska h‰n ei katsonut tarpeelliseksi esitell‰ itse‰‰n. N‰ˆst‰‰n p‰‰tt‰en -- sen mukaan kuin tunnen it‰suomalaisia kasvonmuotoja -- oli kysymyksess‰ oleva mies Mˆnkkˆsi‰, ja saappaista p‰‰tt‰en venemies. Minut h‰n n‰kyi tuntevan, koska heti kysyi: "Otettaisiinko lehteen pient‰ ilmoitusta?" "Kyll‰! Mist‰ asiasta se olisi?" "Se on v‰h‰n erikoisempaa. Ei se ole oikein ilmoitus, vaan jos toimitus muuten ottaisi siit‰ kirjottaakseen." "Mit‰ asiaa se koskee?" "Se on semmoista juttua, ett‰ min‰ en oikein luota n‰ihin nykyisiin lehtiin --" "So, so! Jos teill‰ on mit‰ meid‰n lehte‰ vastaan, niin kirjoittakaa siit‰ paikkakunnan toiseen lehteen. Koetetaan h‰neen sitte vastata. Mutta t‰ss‰ minua ei nyt haluta ruveta riitelem‰‰n." Olin aikeessa k‰‰nty‰ pois, mutta mies ei hellitt‰nyt. "Ei tuota nyt pid‰ olla noin arka nahkastaan", tuumaili h‰n. "En min‰ tarkoittanut eritt‰in teid‰n lehte‰, vaan kaikkia muita sanomalehti‰ myˆs. Katsokaahan nyt, ja kuunnelkaa rauhassa! -- Jos te otatte k‰sille mink‰ miehen tahansa, hyv‰n taikka huonon, niin ei siihen j‰‰ paljon ehytt‰ paikkaa. Mustaatte sen niin mustaksi kuin v‰h‰nk‰‰n osaatte --" "Niin, no, ei sit‰ sent‰‰n ket‰‰n ole moitittu ilman syytt‰." "En min‰ sit‰ sanokaan. Mutta mustaksi te vaan panette miehen, kun sattuu sille kohdalle. Ettek‰ te monta miest‰ kiit‰; pian ne ovat luetut, joista olette sanonut hyv‰n sanan. El‰vist‰ miehist‰ nimitt‰in. -- N‰ytt‰‰ silt‰ kuin ei olisi n‰ill‰ seuduin monta kunnon miest‰, tuskin kymment‰, koko l‰‰niss‰, yksin lukein. Mutta kun kuolee joku, niin sitte teilt‰ kyll‰ l‰htee koreat puheet. Kehua leikataan kuin urakalla: uutteran ja rehellisen tyˆmiehen on is‰nmaa taas menett‰nyt -- rehellisen‰ ja kunnon miehen‰ oli h‰n saavuttanut paikkakuntansa luottamuksen j.n.e. Jos milloin kuolleesta miehest‰ puhutaan, niin aina se oli rehellinen, suora, vilpitˆn ja jos kuinka hyv‰. Mutta sen el‰iss‰ ette olisi siit‰ sanonut yht‰‰n hyv‰‰ sanaa." "N‰hk‰‰s, ei ole hyv‰ menn‰ sanomaan. Kuka tiet‰‰, min‰ p‰iv‰n‰ se katoaa ja ottaa jonkun kassan mukaansa, tai kuinka monta v‰‰rennetty‰ vekseli‰ sill‰ on paraillaan pankissa." "Jaa, jaa. Kyll‰h‰n Teill‰ on oikein, kun sit‰ niin puolin ajattelee. Mutta min‰ olen sit‰ ajatellut v‰h‰ toiselta kannalta. -- Jos min‰ en muusta mist‰‰n tuntisi ihmisi‰ kuin sanomalehdist‰, niin luulisin, ett‰ kaikki rehelliset ihmiset v‰hitellen kuolevat pois, ja j‰lelle j‰‰ vaan hylkyv‰ke‰. Joka kerran kun lehdist‰ n‰en jonkun kuolleen, olen ajatellut ett‰ _viel‰p‰h‰n lˆytyi yksi rehellinen_. Mik‰ t‰st‰ maailmasta lopuksi tulee, jos se sit‰ menoaan menee?" "Eih‰n sanomalehti voi sit‰ auttaa. Jos maailma on aijottu sill‰ tavalla hukutettavaksi kurjuuteensa, ett‰ aina vaan paraimmat kuolevat ja huonot j‰‰v‰t t‰nne, niin ei sille ihmisvoimat voi mit‰‰n." "Mutta", jatkoi mies. "Papitkin pit‰v‰t t‰ss‰ asiassa teid‰n puolta, joshan ei miss‰‰n muussa. Joka pyh‰ ne pauhaavat seurakuntansa pahuutta. Ei ole melkein yht‰‰n oikeata kristitty‰. Mutta annas olla, kun kuolevat, niin ihan j‰rest‰‰n ne ovat autuaita. Jokaisella haudalla ne toivottavat, ett‰ me muutkin t‰m‰n kanssa nousisimme ijankaikkiseen el‰m‰‰n... Mik‰ niist‰ kuoltuaan tekee niin t‰ydellisi‰?" "Sit‰ min‰ en tied‰." "Eikˆh‰n asia kuitenkin ole niin, ett‰ yht‰ rintaa niit‰ kuolee oikeita ihmisi‰ ja heittiˆit‰, vaikka kaikkia kuoltuaan kiitet‰‰n, jos ei muuten, niin tavan vuoksi?" "Saattaa olla niin. Kun kerran p‰‰sev‰t niist‰ erilleen, niin iloissaan niit‰ kehuvat." "Alun pit‰in min‰ arvelin pyyt‰‰ Teit‰ lehdess‰ esitt‰m‰‰n parannuslaitoksen perustamista rehellisille ihmisille, etteiv‰t ne kuolisi ihan sukupuuttoon... Ja samalla olisi huomautettava henkivakuutusyhtiˆille, etteiv‰t ottaisi vakuutukseen ket‰‰n uutteraksi ja rehelliseksi tunnettua kunnon miest‰, sill‰ niit‰ kuolee niin paljo. Sent‰hden j‰‰pi yhtiˆilt‰ niin v‰h‰ voittorahoja jaettavaksi vakuutetuille. Panetteko sill‰ lailla lehteen?" "Voipihan tuota panna!" Sitte me l‰ksimme eri haaroille, ja min‰ puolestani v‰lttelin koko illan sit‰ seutua, miss‰ tuo mies istui. Sill‰ semmoisessa kevytluontoisessa tilaisuudessa kuin t‰m‰ iltama oli, on minusta rasittavaa kuulla j‰rkevi‰ ajatuksia lausuttavan. VIINAJUTTU. Viime lokakuun alkup‰ivin‰ palasi pari Nilsi‰n miest‰ "Kaino"-nimisess‰ hˆyryvenheess‰ Kuopiosta Muuruvedelle. "Kaino" oli matkustajia t‰ynn‰, mutta kukaan muu ei ollut niin humalassa kuin n‰m‰ kaksi miest‰. Paitsi sit‰, ett‰ heill‰ oli viinaa ruumiissaan, oli toisella viel‰ ev‰‰n‰ t‰ysin‰inen viinapullo. Selvyyden vuoksi sanon Sarkkaseksi sit‰, jolla pullo oli, ja toista sanon Markkaseksi. Jos kaikki ihmiset suostuisivat tavaran tasajakoon, olisi tarpeetonta mainita, kumpasenko oma t‰m‰ viinapullo oikeastaan oli. Mutta niin ei aina ole laita. Markkanen olisi kyll‰ t‰ll‰ kertaa hyv‰ksynyt omaisuuden yhteiseksi tekemisen aatteen, vaan Sarkkanen ei ollut siihen kovinkaan taipuvainen. Alussa he tosin olivat kiitett‰v‰sti yksimieliset, halailivat ja kehuivat toisiaan suloisimmassa sovinnossa. Ja ottivat pari ryyppy‰ puheen lomassa. Mutta sitte kuiskasi itsekk‰isyyden ja omanvoitonpyynnˆn paha henki Sarkkasen korvaan, ett‰ h‰nen olisi parempi pit‰‰ koko pullo yksin‰‰n kuin antaa siit‰ Markkaselle. Sill‰ tavalla siit‰ siistin pit‰in j‰isi viel‰ kotiinkin vied‰ h‰nen laskujensa mukaan noin puolen humalan arvo. Eik‰ h‰n voinut muistaa koskaan saaneensa Markkaselta yht‰‰n ryyppy‰, vaikka oli h‰nelle antanut monta. Onko se sit‰, ett‰ "hullun ev‰‰t ensin syˆd‰‰n;" narrinaanko Markkanen h‰nt‰ pit‰‰? T‰m‰ ajatus herasi Sarkkasessa jo ennenkuin tultiin Karhon salmeen. Mutta p‰‰tˆkseksi se kypsyi vasta J‰nnevirralle tullessa. Kuitenkin oli Sarkkanen viel‰ yht‰ humalaisen ja tyhm‰n n‰kˆinen ja yht‰ yst‰v‰llinen Markkaselle kuin ennenkin. Se vaan oli, ettei h‰nell‰ en‰‰ n‰ytt‰nyt olevan kiirett‰ ryypyn ottoon. Sent‰hden Markkanen viimein huomautti: "Eikˆh‰n oteta ryyppy‰ J‰nnevirran muistoksi?" "Jospa tuon ottaisi." Sarkkanen otti ryypyn. Mutta vaikka Markkasen huomautus oli tehty selv‰sti ymm‰rrett‰v‰ss‰ tarkoituksessa, pani h‰n kuitenkin pullonsa pois eik‰ antanutkaan sit‰ Markkasen k‰ytett‰v‰ksi. "Kuule, etkˆ sin‰ muista minulle antaakaan?" kysyi Markkanen. "En min‰ rupea sinua koko p‰iv‰‰ ilmaiseksi juottamaan." T‰m‰n sanoi Sarkkanen vakavasti ja jokseenkin sujuvasti, sill‰ h‰n oli sen jo edelt‰p‰in miettinyt valmiiksi. Markkaselle se oli aivan odottamatonta; sent‰hden h‰n ensin h‰mm‰styi niin, ettei saanut sanaa suustaan. Sitte kun h‰n olisi saanut useampiakin sanoja suustaan, katsoi h‰n parhaaksi pit‰‰ ne siell‰. H‰n oli saanut ilke‰n ajatuksen p‰‰h‰ns‰, h‰nkin. H‰n tahtoi kostaa. Selv‰n‰ ollessa on nilsi‰l‰isen ajatusjuoksu sangen hidas, mutta hieno humala on heid‰n aivoillensa kuin rasva rattaille. Markkasen mieleen v‰l‰hti hyvin pian eritt‰in kavala tuuma. H‰n kaivoi taskustaan 25-pennisen, ojensi sen Sarkkaselle ja sanoi loukatun yst‰v‰n ‰‰nell‰: "Tuossa on! Annathan nyt ryypyn?" Sarkkanen oli mielest‰‰n jo tarpeeksi nˆyryytt‰nyt toveriaan ja antoi h‰nelle ryypyn. Mutta piti rahan. Markkanen kun sai pullon huulilleen, otti siit‰ rahansa edest‰ kelpo siemauksen. Senj‰lkeen yst‰vykset taas jonkun aikaa juttelivat kaikessa sovinnossa ja ylistiv‰t viinan hyvi‰ ominaisuuksia. Mutta Markkasen suuta alkoi uudestaan kuivaa, ja silloin h‰n muisti keskenj‰‰neen kostonaikeensa. H‰n nousi ja hoiperteli laivan toiselle puolelle, jossa heit‰ vastap‰‰t‰ istui muuan kihlakunnan lautamies. "Kuulepas, lautamies! Min‰ olen se M‰ntyniemen Markkanen ja k‰sken sinun haastamaan t‰m‰n S‰nkiniemen Sarkkasen ensi k‰r‰jiin luvattomasta viinanmyynnist‰. Vieraiksimiehiksi n‰m‰ kaksi meid‰n kyl‰n miest‰." "Onko sulla haasteraha?" Markkanen alkoi kaivella taskujaan, joista tuskin olisi lˆytynyt niin paljoa. Ei h‰n ainakaan enn‰tt‰nyt lˆyt‰‰ rahoja, ennenkuin Sarkkanen ‰‰rettˆm‰sti h‰mm‰styneen‰ kysyi: "Mi -- mi -- milloinka min‰ olen viinaa myynyt? Ja kellenk‰, h‰h? Vastaatko puheesi mies?" "Minullekin mˆit ihan ‰sken 25 pennin edest‰. Kyll‰ n‰m‰ miehet t‰ss‰ n‰kiv‰t. Vai ettekˆ n‰hneet?" "N‰htiin, kyll‰ n‰htiin raha liikkuvan." Sarkkanen oli kuin ukkosen iskem‰. Tuo ei ollut h‰nelle ollenkaan juohtunut mieleen. H‰n tunsi olevansa voitettu ja Markkasen vallassa. "Kuule, heit‰ pois, Markkanen!" pyysi h‰n. "Yst‰vi‰h‰n tuota on oltu t‰nnekin asti." "En min‰ heit‰." "Saat rahasi takaisin, kuule!" "En tarvitse." "Saat ryypyn viel‰!" "En huoli." "No, mutta kuulehan nyt --" "Kymmenen markkaa kun maksat, niin min‰ saatan heitt‰‰." "Tuumataanhan." Siin‰ sit‰ sitte tuumattiin, seisaallaan huojuen milloin keskell‰ laivaa, milloin laivan parrasta vasten. Aallot huojuttivat laivaa ja laiva huojutti matkustajia, mutta ei se ket‰‰n niin pahasti huojuttanut kuin n‰it‰ kahta miest‰, joilla lis‰ksi viel‰ oli oma huojuttajansa. V‰hitellen aleni Markkasen vaatimus viiteen markkaan. Mutta Sarkkanen jatkoi v‰sym‰tt‰ tinkimist‰‰n. Lopuksi suostui Markkanen siihen, ett‰ sai rahansa takaisin ja Sarkkasen viinapullon. Haikealla mielell‰ katseli Sarkkanen kirkasta pulloaan, joka nyt keikkui Markkasen huulilla. Entinen omistaja ei saanut sille antaa edes l‰htˆmuiskuakaan, sill‰ Markkanen ei siihen suostunut. Yksin vaan ryypiskeli ja riemuitsi kostostaan. Markkanen oli tosin sovinnonteollaan sitonut itsens‰, ettei h‰n en‰‰ voi syytt‰‰ Sarkkasta tuosta 25 pennin viinakaupasta. Mutta jos min‰ Markkasta oikein tunnen, vet‰‰ h‰n ensi tilaisuudessa Sarkkasta siit‰, ett‰ t‰m‰ maksoi sovintonsa _viinalla_. Ellei h‰n sit‰ jo ole tehnyt, tekee h‰n sen ensi k‰r‰jiss‰. Ja siit‰ tulee tuomarille sotkuinen asia ratkaista. Sellaisia poikia ne ovat ne nilsi‰l‰iset. PIKKUKAUPUNKI-KUVAUKSIA. 1. Kuopion satama ennen aikaan. En ole koskaan moittinut sit‰, mik‰ on hyv‰. enk‰ pilkannut kaunista. Sent‰hden aina ja kaikissa tilaisuuksissa olen ylist‰nyt sit‰ hyv‰‰ ja kaunista kaupunkia, jonka nimi on Kuopio ja jonka sataman suulla on Vasikkasaari saunoineen ja myllyineen. Mutta kaikki eiv‰t ajattele minun tavallani. Er‰‰n Saimaan vesistˆ‰ kulkevan hˆyrylaivan kapteeni esimerkiksi oli niin syd‰metˆn, ett‰ t‰ss‰ ‰skett‰in otti ankarasti arvostellakseen Kuopion satamaoloja -- minun kuulteni. Enk‰ voi kielt‰‰ h‰nen puhuneen jokseenkin sujuvasti, vaikka ei niin sile‰sti kuin julkisuutta varten puhuessa on tavallista. Vaan ehk‰p‰ h‰n ei aikonutkaan puhettaan julkisuuteen. "Kahdeksan kertaa min‰ olen purjehtinut t‰m‰n maapallon ymp‰ri, mutta sen min‰ sanon, etten ole miss‰‰n n‰hnyt semmoisia satamaoloja kuin Kuopiossa ja Savonlinnassa", se oli h‰nen loppulausuntonsa. Mit‰ h‰n Savonlinnasta lausui, se ei kaikki kuulu t‰h‰n, eik‰ kuuluisi ollenkaan, ellei osa samalla olisi t‰hd‰nnyt Kuopiotakin. Satamalyhty oli semmoinen, ett‰ "kun meni hyvin l‰helle ja tulitikun valossa sit‰ katsoi, n‰ki ett‰ on siin‰ tuli." -- Virrassa olevaa lyhty‰ ei h‰nen tullessaan kerran ollut sytytetty; h‰n hiljensi vauhtia ja vihellytti. Mutta ei se syttynyt sittenk‰‰n. Kun laiva viimein oli joutunut lyhdyn kohdalle, kuului kiihke‰‰ kahmitusta. Mies siell‰ h‰‰mˆtti lyhtytynnyrin sel‰ss‰, ja k‰si k‰vi kiivaasti. Ilmaistakseen olemassaoloaan, ‰‰nti mies ik‰‰nkuin itsekseen: "Hittoko ne lie nuo tikut kastellut, kun ei syty!" Ja syttym‰tt‰ se j‰i. Kun h‰n ensi kertaa tuli Kuopioon, oli ilta pime‰. Satama oli t‰pˆsen t‰ynn‰ hˆyrylaivoja, lotjia ja halkoveneit‰. Ei ollut laivan pituutta tyhj‰n‰. H‰n huudatti huudattamistaan ja pys‰htyi viimein er‰‰n halkoveneen taakse. Rannassa n‰ytti olevan joku satamavirkamies. "Laittakaa tilaa!" huusi kapteeni. "Minulla on laiva t‰ynn‰ matkustavaisia." Rannalla p‰ivitteli virkamies, ett‰, "sanoinhan min‰ niille jo p‰iv‰ll‰, ett‰ pit‰isi siirty‰, vaan eih‰n nuo n‰y siirtyneen." "Sitte minun t‰ytyy ruveta yˆksi sel‰lle ankkuriin ja pit‰‰ matkustajat t‰‰ll‰ yˆt‰." "Ei toki sel‰lle ... tuumataanhan ... tuota..." "K‰skek‰‰ halkoveneen siirty‰!" Virkamies astui halkoveneesen ja alkoi koputtaa kajuutan ovelle. Ei kuulu mit‰‰n. "Taitavat jo maata..." arveli virkamies. "Ajakaa ylˆs!" Viimeinkin alkoi kajuutasta kuulua ‰reit‰ vastauksia: "Kuka sit‰ yˆll‰ ... keng‰tkin on jo kuivamassa ... ei me siirryt‰." "Eiv‰t kuulu siirtyv‰n", huusi virkamies. "No, minun t‰ytyy sitte k‰‰nt‰‰ sel‰lle." "Vuottakaahan -- jos t‰‰lt‰ hyvinkin lˆytyisi lankonkia. Eikˆ teill‰ ole?" "Ei minulla ole niin pitk‰‰, ett‰ ylett‰isi sel‰lt‰ asti rantaan." "Sel‰lt‰kˆ? -- Eih‰n sit‰ sel‰lt‰ -- kunhan ylett‰isi t‰st‰ halkoveneen takaa." "Ei ole minulla niink‰‰n pitk‰‰." Virkamies viipyi jonkun aikaa pime‰ss‰. Kuului rusketta, ja sielt‰ tuli kuin tulikin "lankonki", joka yletti halkoveneen yli. Sit‰ myˆten p‰‰siv‰t matkustajat maalle. Mutta sieti siin‰ olla "kieli keskell‰ suuta", ettei pime‰ss‰ pudonnut halkoveneen pohjalle. Viel‰ sanoi kapteeni kiitt‰v‰ns‰ onneaan, ettei h‰nelle k‰ynyt pahemmin. Moni ensikertalainen kuului s‰rkeneen laivansa potkurin keskell‰ kaupungin komeata satamaa. Paraalla paikalla satamakaarroksen pohjassa on n‰et vanhan pumppulaitoksen hirret pystyss‰. Kun t‰m‰ seutu muutenkin on kovin matala, on se tavallisesti tyhj‰n‰, ja ‰kkin‰inen ajaa hurauttaa siihen kuin hyv‰‰nkin suojapaikkaan. Mutta oman puolen miehet tiet‰v‰t v‰ltt‰‰ sit‰. Koetin puolestani kapteenille selitt‰‰, mist‰ arvosta t‰mmˆinen satamaj‰rjestys on strateegisessa suhteessa: kuinka vaikea vihollisen laivaston on laskea Kuopion laituriin, kuinka viettelev‰iset ja tuhoa tuottavat ovat nuo esi-isilt‰ j‰‰neet pumpun pohjahirret j.n.e. Mutta h‰n ei n‰ytt‰nyt tyytyv‰n n‰ihin selityksiin. Sill‰ mit‰p‰ Saimaan rauhallisilla vesill‰ kulkevan matkustajalaivan kapteeni ymm‰rt‰isi sotatieteest‰? 2. Kuopion kadut. Ne eiv‰t ainoastaan ole suorat ja s‰‰nnˆlliset, vaan myˆs sovitetut ihmisten erilaisen paksuuden mukaan: valtakadut raatimiehi‰ ja l‰hiseudun rovasteja varten, sek‰ r‰nnikadut uuden elinkeinolain alaisille k‰sityˆl‰isille. Er‰‰n‰ tautisena kev‰‰n‰, kun kirjailijoista oli suuri puute, nostettiin minut v‰h‰ksi aikaa muutaman kuopiolaisen sanomalehden toimittajaksi. Silloin lumen l‰hdetty‰ p‰‰tin kerran -- yleisˆ‰ palvellakseni -- koetella, joko voisi liikkua kaupungilla ilman kalossia. Mik‰p‰s siin‰ oli; voihan sit‰, ja t‰ytyi voida, kun ei ottanut kalossia mukaansa. Olihan siin‰ hyppimist‰, jos ei tahtonut oikein pahaan rapakkoon astua, jo senkint‰hden ett‰ luonto on pit‰nyt kohtuutta lahjoittaissaan s‰‰ri‰ minun ruumiilliselle olemukselleni. Sent‰hden oli oikein iloista n‰hd‰ Pekka Pehkosen levitt‰v‰n hienoa keltaista hiekkaa katuosalleen. Siin‰ oli pehme‰ ja verraten kuiva k‰vell‰. Kaikki kolot olivat tasoitetut ja sitte oli ylt‰‰ns‰ pantu paksu hiekkakerros. Pekka katseli teostaan ylen tyytyv‰isen‰ ja olisi luultavasti hymyillyt, jos h‰nen paksut poskensa olisivat siihen taipuneet. "Tyˆp‰ t‰t‰ nyt saitta uuvistoo, toimittaja. Jokohan tuo nyt kelepoo?" "Mik‰s sitte, jos ei t‰m‰! Niin paljon kun panette joka vuosi korotusta, niin on katu kohta r‰yst‰‰n tasalla." Ikkunain tasalla se jo oli. "Kuulkeepas!" sanoi Pekka ja alkoi puhua hiljemmin. "Eikˆh‰n ne nuo polliisit to'enkaan ou' v‰h‰n erreyksiss‰?" "Kuinka niin?" "Ett‰kˆ joutas' siss‰‰n, niin min‰ selevit‰n." Jousihan toki sanomalehden toimittaja, kun oli tarjona semmoinen makupala, ett‰ poliisit ovat erehtyneet. Siit‰h‰n syntyy kumma kirjoitus lehteen. Pekka ajoi hevosen pihaan ja sitte mentiin huoneesen. Pekka aukasi kaappinsa ja otti siit‰ esiin tyhji‰ rohtoputelia, kirjan kansia ja lopuksi aika nivakan papereita; siin‰ oli talonkirjoja, vanhoja sanomalehti‰, palotoimen luetteloita, viisuja ja jos mit‰. Vihdoin lˆysi h‰n sen, mit‰ haki. Se oli Kuopion kaupungin poliisij‰rjestys, "vahvistettu l‰‰nin kuvernˆˆrilt‰" elokuun 18 p:n‰ 1876. Sit‰ h‰n selaili ja sitte osoitti 20 ß:‰‰. Siin‰ oli luettavana: "Talonomistaja tahi hoitaja pit‰kˆˆn osansa kadusta, katur‰nneist‰ ja k‰yt‰v‰st‰ puhtaana." "Niin, mit‰p‰s siin‰ on?" "Sit‰p‰ sit‰ viimmest‰ sannoo. Mitenk‰s siin‰ lukkoo? _Pee-uu, pu, hoo ... puhassa_, eikˆs se sit‰ meinoo?" "Niin, ett‰ puhtaana on pidett‰v‰ katu ja..." "Sit‰p‰ min‰ justiin!" Sitte h‰n kertoi, mitenk‰ h‰n oli ollut herrasv‰ell‰ ennen renkin‰, "ennenkuin yhtyi t‰h‰n Liisaan", jolla h‰nen nykyinen talonsa oli alkujaan ollut. Siit‰ kertomuksesta ei kuulu asiaan muu kuin se osa, jossa h‰n kuvaili, kuinka herra ja rouva h‰nt‰ aina varoittivat pit‰m‰‰n puhtaana eteist‰ ja salia ja kaikkia huoneita. "Ja ve‰tinkˆs min‰ silloin hiekkakuormia huoneihin!" "No, se on eri asia!" Mutta Pekka intti vastaan lujasti, ett‰ se ei ole eri asiaa -- "puhas kuin puhas!" -- ja vakuutti, ettei katu mitenk‰‰n voi olla puhdas eik‰ koskaan tulla puhtaaksi, jos siihen aina vaan lis‰t‰‰n hiekkaa. Sitte h‰n oikein toimessaan rupesi t‰t‰ asiaa perustamaan kysymysten ja vastausten kautta. Mist‰ se on tuo kura tullut? Seh‰n on alkujaan ollut yht‰ puhdasta hiekkaa kuin t‰m‰kin viimeksi tuotu, mutta sitte ajan oloon jauhautunut hienoksi. Sama hiekka se sitte kes‰ll‰ pˆl‰j‰‰ ihmisten silmiin ja korviin ja suuhun. "Joka kuorma se on t‰lt‰'i ka'ulta syksyyn m‰nness‰ immeisten sisalmuksissa. Ilemankos niit‰ ryvitt‰‰!" Sitte h‰n pahasti nauraen osoitti toista kohtaa samassa pyk‰l‰ss‰. Se oli n‰in kuuluva: "K‰yt‰v‰lle tahi yleisen toripaikan kivitykseen sek‰ kadulle taikka katur‰nniin kasvava nurmi on kitkett‰v‰ ja viet‰v‰ pois." T‰m‰ m‰‰r‰ys vieh‰tti tavattomasti Pekan pahansuopaa syd‰nt‰. Nurmihan olisi erinomaisen hyv‰ est‰m‰‰n pˆl‰j‰mist‰; mutta se oli sakon uhalla kitkett‰v‰ pois. -- Pekka nauroi niin ilke‰sti, ett‰ minua jo melkein alkoi pist‰‰ vihaksi. "Miss‰ kohti ne poliisit sitte ovat erehtyneet?" H‰nen k‰sityksens‰ mukaan oli erehdys siin‰, ett‰ poliisit ved‰tt‰v‰t hiekkaa, vaikka pyk‰l‰ k‰skee pit‰‰ kadut _puhtaana_. Jos _h‰n_ olisi poliisina, niin k‰skisi yhden kymmenen vuotta tasoittaa katuja sill‰ tavalla, ett‰ niist‰ aina liika otettaisiin pois. Sile‰ se tulisi sill‰kin tavalla. Ja jos h‰nen turmeluksensa hiukankaan antaisi valtaa paremmille tunteille, niin s‰‰lisi h‰n sent‰‰n ihmisi‰ senverran, ettei vaatisi nyht‰m‰‰n nurmea pois katuvierilt‰. Mutta jos h‰n oikein hyv‰ olisi, niin kastelisi h‰n sit‰ viel‰. 3. Kuopion runollisuus. Samana sanomalehtimies-kev‰‰n‰, josta edell‰ puhuin, istui er‰s tuttavani, kuopiolainen nuori herrasmies, partaansa ajelemassa. Peilin oli h‰n nostanut akkunan edess‰ olevalle pˆyd‰lle ja itse asettunut tuolille sen eteen. Varomattomuudesta, johon luullakseni h‰nen nuoruutensa oli syyn‰, oli h‰n j‰tt‰nyt akkunansa verhoamatta niin tarkasti kuin olisi pit‰nyt. Uutimien v‰liin oli j‰‰nyt rakoa. Siit‰ raosta n‰ki h‰net muuan kadulla kulkeva eukko, tavallinen vaimoihminen, -- ei ollenkaan niit‰ kuuluja "Kuopion naisia." H‰neen teki syv‰n vaikutuksen tuon nuoren herran vaaranalainen asema: paljastettu kaula ja sit‰ kohden ojennettu v‰lkkyv‰ partaveitsi, ter‰v‰ kuin k‰‰rmeen kieli. Mahdoton sit‰ oli saada pois mielest‰‰n. Ja viel‰ mahdottomampi j‰tt‰‰ sit‰ kertomatta tuttavilleen. Mutta kuta useammin h‰n t‰t‰ juttua kertoi, sit‰ enemm‰n se poikkesi alkuper‰isest‰ yksinkertaisuudestaan. Eukko alkoi v‰hitellen itsekin luulla oikein todenteolla n‰hneens‰ verta vuotavan pitkin kaulaa. Ja lopuksi h‰n muisteli, ett‰ partaveitsen ter‰ oli ihan p‰‰t‰ myˆten kaulassa. Hirmuista! Ett‰ h‰nen vanhoilla p‰ivill‰‰n piti n‰hd‰ semmoista kauheutta... Nuori, kaunis herrasmies, ja sormetkin niin puhtaan valkoiset, tuossa kun piteliv‰t partaveitsen mustaa p‰‰t‰. Mik‰ piti juohtua miehen mieleen? Eikˆ ollut hyv‰ el‰‰? "Mik‰ piti juohtua mieleen?" kyseltiin muuallakin, miss‰ t‰t‰ juttua kerrottiin. Velatko painoivat, vai oliko h‰nell‰ muita pahoja asioita? Vai olisiko joku nuori ylpe‰povinen impi saanut h‰net valtaansa ja sitte armottomasti hylj‰nnyt? Monta vaiherikasta kertomusta syntyi itsekuhunkin suuntaan, ja liikuttavia ne olivat kaikki. Mutta silloin oli itse p‰‰asia jo saanut ihan toisen muodon. Partaveitseen oli v‰sytty ja vereen ja valkoisiin sormiin. Nyt kerrottiin, ett‰ h‰net oli n‰hty hyvin oudon n‰kˆisen‰ ja v‰hiss‰ vaatteissa k‰velev‰n j‰‰lautoilla, juuri kun j‰‰t olivat l‰htem‰isill‰‰n. Kaikeksi onnettomuudeksi oli kaukana sel‰ll‰ sattunut kaatumaan er‰s talvitien viitta, ja sen kaatumisen olivat n‰hneet jotkut j‰iden l‰hdˆn odottajat rannalta. Se tosiasia edisti kertomusta siin‰ m‰‰r‰ss‰, ett‰ nyt ei en‰‰ ollut yksi, vaan kolme kaupungin etevint‰ ja toivorikkainta nuorta herraa hukkumassa ihan keskell‰ p‰iv‰‰ ja koko tuon syd‰mettˆm‰n kaupungin silm‰in edess‰. "Syd‰metˆn" ei Kuopio kuitenkaan ollut. Sanan saatuaan oli puoli kaupunkia jalkeilla v‰hemm‰ss‰ kuin viidess‰ minutissa. Kaikki kiiruhtivat rantaan. Ne jotka eiv‰t ehtineet kuulla sinne l‰hdˆn oikeaa syyt‰, luulivat ensim‰isen hˆyrylaivan olevan tulossa. Uskalsivatpa sanoa senkin, mik‰ hˆyrylaiva jo oli tullut. Toiset taas varoivat, ett‰ joku keisarillinen alus olisi saapumaisillaan Kuopioon, sill‰ semmoisia arveluita oli kuulunut kaupungin korkeammista piireist‰. Rantaan tultua haihtuivat laivahaaveet, kun n‰htiin j‰‰t‰ viel‰ kaikkialla. Siell‰ ei kukaan en‰‰ myˆnt‰nyt koskaan ajatelleensakaan, ett‰ laivat n‰in aikaseen tulisivat. Keisarin odottajatkin olivat h‰vinneet ihan kuulumattomiin; ainoastaan joku myˆh‰stynyt viel‰ puhui siit‰ uudesta j‰‰ns‰rkij‰st‰, joka leikkaa j‰‰t‰ kuin juustoa vaan. Eik‰ keisarin edess‰ t‰mmˆiset j‰‰t paljoa paina, jos h‰n vaan on n‰hnyt hyv‰ksi tulla Suomen sis‰maan p‰‰kaupunkiin. Rohkeita miehi‰ l‰ksi veneiden varassa tiedustusretkelle. Naiset heit‰ surkuttelivat ja itkiv‰t, ett‰ "nyt ne taas vilustuttavat itsens‰." Heid‰n hukkumistaan ei tarvinnut pel‰t‰, kun heill‰ oli veneet mukana. Kauas he eteniv‰t, melkein sel‰n toiselle rannalle, ja sitte h‰visiv‰t illan h‰m‰r‰‰n ja usmaan. Aikansa siell‰ harhailtuaan palasi venekunta toisensa per‰st‰, palasi tyhjin toimin. Jo ennenkuin viimeiset veneet olivat tulleet, olivat melkein kaikki katsojat l‰hteneet takaisin kaupunkiin. Hyv‰ juttu n‰ytti luistavan ihan k‰sist‰. Ja synkk‰ ep‰toivo varjosti kuopiolaisten rauhallisia kasvoja, kun he verkalleen astuivat majoillensa. Mutta viel‰ kerran heid‰n kasvonsa kirkastuivat ja toivon tuli s‰teili silmist‰. Kaupungilta p‰in lensi kuin siivill‰ heit‰ vastaan riemullinen sanoma: "Se on jo leikkuuhuoneessa!" Armahtakoon! S‰‰li sent‰‰n niin nuorta ja kaunista miest‰! Puijon rinteelt‰ mets‰st‰ h‰net oli lˆydetty hirtt‰ytyneen‰ pet‰j‰n oksaan. Vyˆhˆns‰ oli hirtt‰ytynyt, vanhemmille menev‰ kirje oli ollut k‰teen puristettuna. Poliisit olivat ruumiin lˆyt‰neet. Moneen p‰iv‰‰n ei kaupungin seurael‰m‰ss‰ ollut muuta niin j‰nnitt‰v‰‰ keskusteluainetta kuin t‰m‰. Min‰, joka t‰t‰ kirjoitan, sain ehk‰ kaikkein monipuolisimmat ja tarkimmat tiedot, pannakseni ne "lehteen". Ja kun en pit‰nyt kiirett‰, kiroili useampi kuin yksi kuopiolainen sek‰ minua, saamatonta nahjusta, ett‰ kaikkia lehtemme toimittajia ja koko sit‰ lehte‰, "kurjaa matelijaa", joka itsekk‰ist‰ syist‰ j‰tt‰‰ kertomatta n‰in t‰rke‰n asian varoitukseksi kaikelle kansalle. "Ehk‰ arvoisa vainaja oli ollut herrain toimittajain hyv‰ tuttava ja henkiheimolainen", huomauttivat ilkeimm‰t. "Ne jotka ovat toimituksen suosiossa, ne saavat rauhassa tehd‰ vaikka mit‰, vaikka hirtt‰‰ itsens‰. Mutta jos se olisi ollut toimittajain vihoissa, kyll‰ sitte osaisivat." -- Loppup‰‰tˆs oli, ett‰ joutaisivat itsekin menem‰‰n samaa tiet‰, kun eiv‰t sen paremmin osaa yleisˆ‰ palvella. Kun sitte noin viikkokauden kuluttua el‰vin silmin n‰in keskell‰ Kuopion katua sen nuoren herrasmiehen, joka ennen mainitulla tavalla oli partaansa ajellut ja josta nuo mieli‰ j‰nnitt‰v‰t huhut olivat liikkeell‰, kysyin h‰nelt‰, miksik‰ h‰n ei pysynyt leikkuuhuoneessa ja kenenk‰ luvalla h‰n oli l‰htenyt siunaamattomasta haudastaan. Silloin tulin huomaamaan, ettei h‰n viel‰ tiennyt mit‰‰n niist‰ jutuista, jotka viime aikoina olivat pit‰neet kaupunkilaisten mieli‰ vireill‰. H‰n selitti j‰‰neens‰ ajastaan j‰lelle, kun oli antanut k‰‰nt‰‰ kes‰palttoonsa, ja siit‰ syyst‰ v‰hemm‰n liikkunut kaupungilla. 4. Kuopion uusin kirkko. "Baptistein kirkoksi" sanottiin Kuopiossa ennen er‰st‰ vanhaa puutaloa satamatorin laidassa. Risti‰ siin‰ ei ollut katolla eik‰ kynttil‰kruunuja riippunut katosta. Ainoana autuuden v‰likappaleena oli suuri vesisammio, johon portaita myˆten noustiin. Mutta "pyh‰n hengen" sanottiin siell‰ viihtyv‰n sangen hyvin ja tekev‰n tuontuostakin pieni‰ ihmeit‰ sek‰ suuria her‰tyksi‰. Se talo, jota baptistit k‰yttiv‰t kirkkonaan, oli ollut Kuopiossa paljoa ennen kuin mainitut lahkolaiset. Kerrotaan talon syntyneen kahteen er‰‰n, niin ett‰ ensin syntyi toinen p‰‰ ja vasta vuosien kuluttua toinen. Sill‰ v‰lin oli talon omistajan perhe lis‰‰ntynyt, ja koska oli syyt‰ toivoa viel‰ enemp‰‰ lis‰‰ntymist‰, rakennettiin j‰lkim‰inen talon puolisko leve‰mm‰ksi kuin ensim‰inen. Jos talon alkuper‰inen omistaja olisi voinut arvata siit‰ maailman ikin‰ tulevan kirkon, olisi h‰n luultavasti tehnyt toisen p‰‰n viel‰ monta vertaa leve‰mm‰ksi, sill‰ siihen aikaan sai kunniallinen ihminen Kuopion kaupungissa rakentaa kuinka tahtoi. Sai lyˆd‰ taloja t‰yteen vaikka koko tontin. Muutamat viel‰ tyˆnsiv‰t talonsa jonkun kyyn‰r‰n kadullekin. * * * * * "Kerran siihenkin kirkkoon kelloilla soitetaan", sanoivat kuopiolaiset, kun t‰ss‰ talossa er‰‰n‰ pyh‰aamuna syttyi tulipalo ja palokellot soivat. Talon nykyinen omistaja oli nikkari ja samalla nuoren baptistiseurakunnan ylimm‰inen pappi. Tuli oli p‰‰ssyt irti h‰nen mailmallisessa tyˆhuoneessaan, joka oli kapeammassa p‰‰ss‰, juuri kirkon viereisess‰ huoneessa. Ja kovasyd‰miset valtiokirkon yst‰v‰t siit‰ melkein iloitsivat, sill‰ kuka k‰ski tehd‰ nikkarintyˆt‰ kirkon sakaristossa ja j‰tt‰‰ lastut lattialle pyh‰p‰iv‰ksi? Ilkeimm‰t sanoivat, ett‰ siell‰ pyh‰n‰kin tehtiin tyˆt‰, vaikka siin‰ tiett‰v‰sti ei ollut per‰‰. T‰ss‰ tulipalossa kapeampi p‰‰ meni pilalle. Kastesammionkin sanoivat palaneen. Mutta leve‰mpi p‰‰ s‰ilyi ihmeellisen varjeluksen kautta, vaikka siin‰ asui kauppias, jolla m.m. oli oikeus myyd‰ v‰kijuomia. Mink‰t‰hden h‰n ja h‰nen v‰kijuomansa pelastuivat, kun kirkko vierest‰ paloi, on minun viel‰ t‰n‰kin p‰iv‰n‰ mahdoton k‰sitt‰‰ ja samalla j‰rk‰ht‰m‰tt‰ uskoa ylenluonnollista kaitselmusta. Jos t‰m‰ kaitselmus olisi ollut raittiuden harrastajain puolella, olisi vesisammio s‰ilynyt ja viinatynnyrit palaneet, ja jos se olisi ollut uskovaisten puolella, ei kumpanenkaan olisi palanut -- ei ainakaan sammio. Eikˆ siis kaitselmus olekaan heid‰n puolellaan? Onko se viinanjuojain ja maailmanlasten puolella, palkinnoksi siit‰, etteiv‰t he edes usko mit‰‰n semmoista kaitselmusta olevan? Palon j‰lkeen ei t‰ss‰ talossa en‰‰ k‰ynyt kirkkoa pit‰minen eik‰ juuri asuminenkaan. Mutta tonttiala oli niin pieni, ettei siihen ollut luvallista rakentaa puutaloa, vaan rakennuss‰‰nnˆn mukaan olisi koko vahingoittunut rakennus ollut purettava ja sijaan teht‰v‰ kivikartano, taikka sitte ei mit‰‰n. Mutta Kuopion kaupungin maistraatti oli n‰in‰ aikoina ollut sill‰ p‰‰ll‰, ett‰ se rikkoi rakennuss‰‰ntˆ‰ puoleen ja toiseen. Er‰‰t eiv‰t saaneet rakentaa semmoisillekaan paikoille, joihin rakennuss‰‰ntˆ olisi myˆnt‰nyt; toisille taas annettiin rakennuslupia semmoisiin paikkoihin, joihin rakennuss‰‰ntˆ kielsi puutaloa tekem‰st‰. Siit‰ syyst‰ uskalsi nyt puheena olevan talon omistajakin vied‰ piirustukset maistraattiin ja pyyt‰‰ lupaa rakentaakseen palaneen sijalle entist‰ uhkeamman puutalon. Ja h‰nell‰ oli syyt‰ olla vahvassa toivossa, ett‰ t‰m‰ h‰nen vilpitˆn pyyntˆns‰ hyv‰ksytt‰isiin. Sill‰ pitih‰n maallisen vallan osoittaa kunnioitusta kirkollisille hankkeille. Mutta maistraatti katsoi siin‰ jo olevan tarpeeksi paljon lain rikett‰, kun se antoi h‰nelle luvan _korjata_ palaneen talonsa siihen kuntoon, miss‰ se oli ollut ennen paloa. Vasten rakennuss‰‰ntˆ‰ tietysti. Sit‰ ei meid‰n rakennushaluinen nikkarimme ollut ensink‰‰n pyyt‰nyt, eik‰ h‰n aikonut tyyty‰ t‰h‰n lupaan. Koska maistraatti kerran rikkoi rakennuss‰‰ntˆ‰, p‰‰tti h‰n puolestaan rikkoa maistraatin p‰‰tˆst‰ ja ottaa oikeuden omaan k‰teens‰. H‰n "korjasi" talonsa, mutta korjasi sen niin, ett‰ kaikki vanhat hirret j‰iv‰t pois, kapeampi p‰‰ levisi yht‰ leve‰ksi kuin toinenkin, ja korkeutta kasvoi taloon l‰hes puoli lis‰‰ entisest‰‰n. Nikkari luuli n‰ill‰ muutoksilla parantavansa kaupungin ulkon‰kˆ‰, eik‰ mielest‰‰n tullut kenenk‰‰n naapurin tielle, vaikka nostikin talonsa ylemm‰ksi maasta. Mutta maistraatti ei ottanut asiaa samalta kannalta, vaan luuli h‰nen niskoittelevan lakia ja j‰rjestyst‰ vastaan. Sill‰ t‰ll‰ hetkell‰ ei maistraatti en‰‰ ollut leikkis‰ll‰ tuulella. Sen toimia oli sanomalehdiss‰ arvosteltu, ja sent‰hden se oli ruvennut hirmuisen tarkaksi. Rakennuss‰‰ntˆ‰ noudatettiin nyt kaikessa ankaruudessaan, mentiinp‰ siit‰ viel‰ hiukan ylikin. Maistraatti velvotti nikkarin sakon uhalla keskeytt‰m‰‰n rakennuksensa ja purkamaan, mit‰ jo oli saatu valmiiksi. Nikkari maksoi sakon, lis‰si tyˆv‰ke‰ ja joudutti talonsa katto p‰‰lle, ennenkuin valitusaika meni umpeen. Sitte h‰n valitti kuvernˆˆrin virastoon. Se puolestaan katsoi edullisemmaksi rikkoa rakennuss‰‰ntˆ‰ sill‰ tavalla kuin maistraatti alkujaan oli tehnyt, eik‰ nikkarin tavalla, ja vahvisti maistraatin p‰‰tˆksen. Mutta h‰nell‰ oli viel‰ j‰lell‰ valitusaika. Nyt h‰n vasta havaitsi olevansa _nikkari_ ja alkoi puhua kirkostaan aivan uudella tavalla. "Minulla on t‰ss‰ tekeill‰ isonlainen kaappi", sanoi h‰n kerran, kun n‰ytteli rakennustaan minulle. "Kuinkahan sille kaapille viel‰ k‰y? Kun eiv‰t purattaisi..." "Mink‰t‰hden? Olenhan min‰ nikkari ja saan harjoittaa ammattiani t‰ss‰ kaupungissa." "Tietysti. Mutta ette rakentaa taloja vasten maistraatin kieltoa." "Min‰ saan tehd‰ puuteoksia, suurempia ja pienempi‰, joko piirustusten mukaan taikka ilman. Tilauksesta min‰ teen vaikka mit‰, ja jos milloin ei tilauksia riit‰, niin min‰ teen myyt‰v‰ksi. T‰m‰ kaappi t‰ss‰ ei ole tilattu, vaan sen saa ostaa kuka tahansa. Se t‰ytyi tehd‰ pihalle, kun on niin iso, ettei sovi huoneesen." "Mutta Te voitte panna sille semmoisen hinnan ettei sit‰ rupea kukaan ostamaan." "Oma vahinkonipa se on, jos se j‰‰ tuohon m‰t‰nem‰‰n." "Sitteh‰n t‰‰ll‰ ei kenenk‰‰n tarvitsisi huolia mit‰‰n rakennuss‰‰nnˆst‰. Ottaisi vaan nikkarin luoksensa tyˆhˆn." "Se ei koske minuun... Ja kukapa t‰‰ll‰ sitte toisekseen rakennuss‰‰nnˆst‰ mit‰‰n huolii?" Nyt nikkari on k‰ynyt Helsingiss‰. Valitusajan kuluessa h‰n l‰hti jalan syten senaattiin puolustamaan kaappiansa. Asian p‰‰ttymisen voi itsekukin n‰hd‰ siit‰, ett‰ baptistien uusi kirkko t‰n‰kin p‰iv‰n‰ seisoo purkamattomana paikallaan. Uusi kastesammio on myˆs hankittu palaneen sijaan. "LAINKUULIAISTA KANSAA" Lainkuuliaista kansaa on Suomen kansa. Sen todistaa, paitsi kansamme koko kunniarikas historia, myˆs seuraava muutaman vuoden vanha tapaus, joka ansaitsee tulla historiamme lehti‰ kaunistamaan, yht‰ hyvin kuin moni kertomus vanhain spartalaisten tai roomalaisten pett‰m‰ttˆm‰st‰ kuuliaisuudesta is‰nmaansa laeille. Er‰‰n Joroisten lautamiehen luokse sattui muutaman syd‰nmaan mˆkin poika. Lautamies kys‰si muun puheen lomassa: "Kuinka vanha se teid‰n is‰ukko jo on?" "Jopa se on kuusissa kymmeniss‰." "Vai niin, johan se sitte kohta tulee pois hengilt‰." Nuori mies pˆrhisti korviaan ja kysyi varmuuden vuoksi: "Niin ... tuota ... milloinka se otetaan hengilt‰ pois?" "Kun t‰ytt‰‰ kuusikymment‰ vuotta. Niin on laki." Kotiin tultua ilmoitti poika asian heti is‰lleen, veljelleen sek‰ muulle mˆkin v‰elle. Ja se otettiin monipuolisen harkinnan alaiseksi. "Ei niit‰ minun nuoruudessani ollut semmoisia asetuksia", huokaili ukko. "Mutta eip‰h‰n t‰st‰ el‰m‰st‰k‰‰n minulle en‰‰ herkkua herune. Saattaa tuosta erit‰, kun kerran on tullut laki semmoinen." Kuta l‰hemm‰ksi l‰heni ukon 60:nnen vuoden p‰‰, sit‰ varmemmaksi h‰ness‰ ja h‰nen hyv‰sti kasvatetuissa pojissaan kypsyi p‰‰tˆs osoittaa kuuliaisuuttaan armolliselle esivallalle, ihan vapaasti. He p‰‰ttiv‰t itse kaikessa sovinnossa toimittaa t‰m‰n "hengilt‰ ottamisen", ettei esivallan tarvitseisi heid‰n t‰htens‰ n‰hd‰ mit‰‰n vaivaa. Ukon viimeisen‰ syntym‰p‰iv‰n‰ pidettiin mˆkiss‰ pyh‰‰ -- hiljaista rauhan juhlaa. Ei tartuttu muihin ruumiillisiin tˆihin, paitsi sauna pantiin l‰mmit‰, sill‰ pitih‰n ukon toki viimeisen‰ iltanaan saada kylpe‰. Kun h‰nell‰ aina oli ollut tapana sunnuntakia vasten kylpe‰, niin kuinka h‰n sitte nyt olisi kylpem‰tt‰ l‰htenyt viett‰m‰‰n ijankaikkista sapattia? Saunassa ukko pestiin puhtaaksi kaikesta maallisesta liasta. Oma armas eukkonsa h‰net pesi. Vanhempi poika hijoi sill‰ v‰lin kirvest‰ ja varusti hakkuupˆlkyn tupaan, nuorempi k‰vi hakemassa naapurimˆkin em‰nn‰n veisaamaan. "Kuka teill‰ on kuollut?" kysyi t‰m‰ h‰t‰iss‰‰n. "Ei siell‰ viel‰ ole kuollut kukaan, vaan is‰ nyt tulee hengilt‰ pois. Ja ensi vuonna tulee ‰iti." Eukko ei t‰t‰ oikein tajunnut. L‰hti kumminkin mukaan, saadakseen asiasta selon. Tuvassa vallitsi heid‰n tullessaan kuolon hiljaisuus. Ukko istui kalpeana, mutta tyynen‰ saunapuvussaan, eukko vanha hiljaista itkua tihersi. Virren v‰rsy oli valmiiksi etsitty, ja sit‰ nyt piti vieraan eukon ruveta veisaamaan. Olisi h‰n jotain kysynyt, vaan kun kaikki olivat niin mykki‰ ja juhlissaan, ei h‰n muuta kuin alkoi vet‰‰: "Pois makia maailma j‰‰." Mˆkin v‰ki yhtyi siihen hartaasti, ukko itsekin, v‰risevin ‰‰nin. Mutta kun ukko veisuun lopulla rupesi asettamaan p‰‰t‰‰n pˆlkylle, ja vanhin poika tarttui kirveesen, keskeytyi vieraalta veisuu. "Herra is‰, mit‰ t‰m‰ nyt oikein on?" "Se tulee hengilt‰, kun on t‰ytt‰nyt 60 vuotta. Ukko on nyt t‰n‰ p‰iv‰n‰ sen tehnyt." "Se uusi lakihan se k‰skee ottamaan hengilt‰ pois, siin‰ ij‰ss‰, ja kun esivallalla ei ole ollut ennenk‰‰n vaivaa meist‰, niin..." "Ei semmoista lakia ole! Kuka teille sit‰ on sanonut?" "Lautamies sanoi -- ja enemm‰n me h‰nt‰ uskomme kuin sinua." Eukko kuitenkin v‰itti niin lujasti vastaan, ett‰ toimitus j‰tettiin kesken, siksi kunnes k‰yt‰isiin tarkemmin tiedustamassa asiaa lautamiehelt‰. Siell‰ selvisi, ettei ukkoa ollut otettava hengilt‰ pois, vaan h‰net vapautetaan henkirahan maksusta. Tapaus on tullut ilmi senkautta, ett‰ pojat ovat myˆhemmin nostaneet kunnianloukkausjutun, kun ymm‰rt‰m‰ttˆm‰t ihmiset ovat heit‰ lainkuuliaisuudestaan pilkanneet kovin tavattomasti. YLJƒN TULO. Meid‰n ruununvouti otti terveytens‰ hoitamista varten kolmen kuukauden virkavapauden keskell‰ kes‰‰. Sen tiet‰‰, ett‰ terveys siit‰ pahasti k‰rsii, kun on talven pitk‰n kirjoitellut ryˆstˆk‰skyjen alle ja tehnyt tili‰, ja sitten kev‰‰ll‰ ollut alituisessa sielun j‰nnityksess‰, odotellessaan j‰iden l‰htˆ‰. Siin‰ melkein tulee tuskailemaan taivasta vastaan, kun iltasella on ihan varma, ett‰ yˆn seutuna selk‰ sulaa. Mutta yˆksi tulee kylm‰, ja aamulla saa n‰hd‰ j‰‰t paikoillaan. Kenenk‰ hermosto sit‰ kest‰‰? Muuten ruununvouti kyll‰ oli terve mies, pulska ja punakka, paraassa sek‰ ij‰ss‰ ett‰ lihassa. "Kuulehan Kaisa!" sanoi h‰n er‰‰n‰ aamuna em‰nnˆitsij‰lleen. "Min‰ saan nyt virkavapautta ja menen maatilalleni S‰rkel‰‰n kes‰ksi, niinkuin ennenkin. Sinun pit‰isi l‰hte‰ edelt‰p‰in, ett‰ kaikki olisi kunnossa silloin kuin min‰ tulen. Tavallisesti siell‰ on el‰m‰ niin hujan hajan, ettei ensim‰isell‰ viikolla saa edes kunnon ruokaa, ja s‰nkyvaatteet ovat likaiset kuin huonossa kievarissa. T‰ll‰ kertaa siin‰ t‰ytyy tapahtua muutos, sill‰ --" "Kyll‰ min‰ tied‰n, kyll‰!" keskeytti Kaisa ja r‰pytteli silmi‰‰n. "On niit‰ siksi juttuja kuultu." "Ole vaiti ja ala valmistautua l‰htˆˆn!" Ruununvoudilla oli se heikko puoli, ettei h‰n ollut naimisissa. Ja mik‰ pahinta, n‰ytti silt‰, ettei h‰n p‰‰sek‰‰n siihen asemaan. H‰nen vanha juoppo sihteerins‰, joka oikeastaan kaikki h‰nen virkatoimensa hoiti, selitti syyn siksi, ett‰ "ruununvouti ampuu liian ylˆs, pit‰‰ alentaa, alentaa..." Mutta ruununvouti ei alentanut. H‰n kulki j‰rest‰‰n seudun naimakuntoiset tytˆt, ja kun oli saanut rukkaset kaikilta, alkoi alusta taas. H‰n ei _voinut_ alentaa. Siihen ei ollut mahdollisuutta. Naisten makua naimisasioissa on vaikea ymm‰rt‰‰. Jokainen mies olisi varmaan ottanut ruununvoudin, jos olisi ollut naisena. Sill‰ niin hyv‰luontoista miest‰ kuin ruununvouti oli, sit‰ sai kauan hakea. Mutta naisilta h‰n oli saanut enemm‰n rukkasia kuin koko kihlakunnan muu miesv‰ki yhteens‰. Luultavasti siihen ei ollut muuta syyt‰ kuin ett‰ oli tullut tavaksi antaa niit‰ h‰nelle. Yksi kun kerran oli tehnyt alun, niin eiv‰t h‰nest‰ huolineet muutkaan. Olisivat ehk‰ muuten mielell‰‰n ottaneet, vaan eiv‰t ilenneet toisiltaan. T‰n‰ kev‰‰n‰ h‰n oli p‰‰ssyt pitemm‰lle kuin koskaan sitte sen ihan ensim‰isen yrityksen j‰lest‰. H‰n olikin menetellyt viisaasti ja taitavasti. Ei antautunut keskustelemaan muista kuin puhtaasti ruununvoudillisista asioista, paitsi yhden ainoan kerran pappilassa p‰iv‰llisill‰, kun rovasti nosti kysymyksen h‰nen toisesta mieliaineestaan, matikan pyynnist‰. Silloin h‰n kertoi avannosta n‰hneens‰, ett‰ matikat jo hankailivat mahojaan j‰rven pohjaa vasten. "Mit‰st‰ ne sill‰ tarkoittavat?" kys‰si rovasti. "N‰hk‰‰s, m‰‰hn‰ pakoittaa siell‰ mahassa ja luultavasti kutkuttaa. Naaraspuoli sent‰hden koettaa puristaa m‰‰hn‰n ulos, ja siihen sitte, niinkuin tied‰tte, koiraspuoli..." Selitys keskeytyi, sill‰ koko seura k‰vi kummallisen ‰‰nettˆm‰ksi. Muutamat iskiv‰t silm‰‰ toisilleen, naiset alkoivat yski‰ nen‰liinoihin ja herrat katsella pˆyt‰‰n tai pˆyd‰n alle. Siit‰ huomasi ruununvouti taas hairahtuneensa, kun oli antautunut n‰in pitkiin puheihin asioista, jotka eiv‰t kuuluneet h‰nen varsinaisen virkatoimensa alalle. Asian korjaamiseksi h‰n p‰‰tti turvautua siev‰‰n ja leikilliseen anteeksi pyyntiin. Ihanasti hymyillen h‰n katsahti naisiin ja sanoi: "Niin, kyll‰h‰n ne naiset t‰m‰n asian ymm‰rt‰v‰t!" Mutta se pikemmin pahensi kuin paranti seuran umpimielisyytt‰. Vasta kun rovasti k‰‰nsi puheen muihin asioihin, h‰visi painajainen. Ja iloisesti naurettiin niinkin pienille sukkeluuksille, ettei semmoisille tavallisissa oloissa juuri hym‰hdet‰k‰‰n. Ruununvoudin nykyisen‰ toivon esineen‰ oli pappilan kotiopettajatar, hiukan tosin ij‰ll‰ pilattu, mutta muuten kaikin puolin kaluksi k‰yp‰. H‰n oli vasta tullut t‰lle paikkakunnalle, ja kun h‰n sen ohessa oli jonkun verran v‰h‰kuuloinen, ei h‰nell‰ ollut ruununvoutia vastaan semmoisia ennakkoluuloja kuin paikkakunnan muilla tytˆill‰. Sill‰ mahdollisuutta myˆten oli ruununvouti h‰nen seurassaan koetellut pysytell‰ virallisten lauseparsien piiriss‰. Niit‰ alkoikin neiti Adolfina tuntea enemm‰n kuin yksik‰‰n muu Suomen nainen, joka ei ole tyˆskennellyt virastojen puhtaaksikirjoittajana. J‰iden l‰htˆ‰ oli ruununvouti niin hartaasti odottanut siit‰ syyst‰, kun h‰n aikoi esitt‰‰ neiti Adolfinalle, ett‰ t‰m‰ tulisi kes‰‰ viett‰m‰‰n h‰nen maatilalleen S‰rkel‰‰n, l‰helle Viipuria. H‰n melkein luuli asiansa olevan jo sill‰ asteella, ett‰ neiti Adolfina taipuisi t‰h‰n esitykseen. Ja silt‰ varalta h‰n l‰hetti Kaisan edelt‰k‰sin laittamaan kuntoon S‰rkel‰n ruoka- ja s‰nkyvaatepuolta. Itse h‰n lupasi tulla viikon per‰st‰; oli n‰et viel‰ j‰rjestett‰v‰ virkapapereita. Kaisa kun saapui S‰rkel‰‰n, oli v‰h‰ll‰ k‰‰nt‰‰ nurin koko talon ja kaiken sen aluskunnan sill‰ uutisella, ett‰ muutaman p‰iv‰n per‰st‰ "ruununvouti tulee ja tuo rouvan mukanaan -- tai morsiamen kumminkin, ja se nyt on melkein sama kuin rouva." Tuommoinen odottamaton suuri tapaus tavallaan ihastutti kaikkia, vaikka yleens‰ oltiin jotenkin yksimieliset siit‰, ett‰ t‰st‰ puoleen ei ole rauhaa S‰rkel‰ss‰ kes‰ll‰ eik‰ ruununvoudilla yhten‰k‰‰n vuodenaikana. Mutta ruununvouti ei saanutkaan neiti Adolfinaa l‰htem‰‰n S‰rkel‰‰n nyt viel‰. Savonlinnaan asti he tulivat yht‰ matkaa, vaan siin‰ nousi neiti Adolfina laivasta pois. Sill‰ h‰n tahtoi ensin tavata vanhempiansa, jotka asuivat Savonlinnassa, ja neuvotella asiasta heid‰n kanssaan. Sit‰paitsi oli h‰nell‰ yht‰ ja toista valmistamista. Itse puolestaan h‰n kyll‰ oli halukas tulemaan, eik‰ luullut vanhempainsakaan olevan vasten. Sovittiin siit‰, ett‰ ruununvouti menee edell‰ ja neiti Adolfina seuraa sitte viikon kuluttua. Ruununvoudin piti tulla takaisin Lappeenrantaan h‰nt‰ vastaanottamaan, ja sielt‰ he sitte yhdess‰ matkustaisivat S‰rkel‰‰n. Koko it‰iselle puolelle Suomea on tunnettu asia, ett‰ laivamatka Savonlinnasta Lappeenrantaan niin‰ aikoina k‰vi yˆt‰ myˆten. Illan h‰m‰r‰ss‰ kun l‰hdettiin Savonlinnasta, oltiin aamup‰iv‰ll‰ Lappeenrannassa. Ja koko Suomi, sek‰ it‰- ett‰ l‰nsipuoli, tuntee kuinka ihanalta toti maistaa "vetten p‰‰ll‰", varsinkin kun syd‰mell‰ asuu hauskoja muistoja, jotka ponnistelevat p‰‰st‰kseen ilmoille. Syd‰n riepu on kuin kuristuksissa, sit‰ ahdistaa ja kutkuttaa, kunnes se saa purkautua joko luotettavan yst‰v‰n poveen taikka sen puutteessa vanhoihin lauluihin kes‰isen illan raittiissa ilmassa. Ruununvoudilla oli Savonlinnasta l‰htein yst‰v‰, jota h‰n luuli luotettavaksi. H‰n oli aikoinaan ollut ruununvoudin koulukumppalina, samanlainen vanha poikamies kuin h‰nkin, ja mik‰ oli viel‰ parempi, h‰n oli myˆs neiti Adolfinan lapsuuden yst‰v‰. Yhdess‰ sitte ihailtiin neiti Adolfinan hyveit‰. "Se on niin viet‰v‰n siev‰ ihmisekseen..." "Ja tasainen luonnoltaan, helvetin tasainen." Toisin vuoroin taas laulettiin: "Minun kultani kaunis on, sen suu kuin auran kukka -- hei, rintava ja reitev‰, ja tumman pruuni tukka --" Yht‰ v‰sym‰tˆn kuin yst‰v‰ oli kehumaan tyttˆ‰, yht‰ uuttera oli ruununvouti t‰ytt‰m‰‰n laseja. Sit‰ kesti aina Lappeenrannan laituriin asti. Eik‰ terveydenhoito juontunut mieleenk‰‰n. Yleens‰ ruununvouti kyll‰ oli s‰‰st‰v‰inen mies, mutta t‰mmˆisiss‰ asioissa h‰n ei kitkutellut. Eih‰n sit‰ aina olla naimapuuhissa. Junan l‰htˆ‰ odotellessaan katselivat yst‰vykset Lappeenrannan kaupunkia. Heid‰n silmiss‰‰n se oli kaunis ja runollisen n‰kˆinen; vanha tuuhea puisto vilvoitti kuumaa p‰‰t‰ ja laajat n‰kˆalat Saimaalle p‰in selvittiv‰t sameaa silm‰‰. Maalaiset kaupitsivat kaloja rannassa, ja torilla oli myˆs maalaistavaraa kaikenlaista. Ruununvoudin huomio kiintyi pulskann‰kˆiseen lehm‰‰n, jota er‰s maalainen talutteli torin laidassa. Sill‰, paitsi hyv‰‰ taipumusta matikan pyyntiin, oli h‰ness‰ myˆs sek‰ maanviljelij‰n ett‰ karjanhoitajan vikaa, ja aina oli h‰n luullut itsell‰‰n olevan erityisen lahjan arvostella lypsylehmi‰. Sent‰hden h‰n ei malttanut olla menem‰tt‰ l‰hemm‰ksi, vaikka ei h‰nell‰ oikeastaan ollut muuta mieless‰ kuin katsoa ja osoittaa yst‰v‰lleen, kuinka hyv‰ lehm‰ntuntija h‰n oli. Jos tuo yst‰v‰ sattuisi kirjoittamaan matkastaan neiti Adolfinalle, niinkuin heill‰ v‰h‰ oli ollut puhetta, ja siin‰ sivumennen mainitsemaan h‰nest‰, niin sopisihan h‰nen huomauttaa t‰st‰kin taloudellisesta kyvyst‰. Se tekisi hyv‰n vaikutuksen, kun se tulisi noin syrj‰st‰. Lehm‰ miellytti ruununvoutia, poikimisaika myˆs, eik‰ hinta ollut kovinkaan paha. Silloin yht'‰kki‰ lensi h‰nen ep‰selv‰‰n p‰‰h‰ns‰ selv‰ ajatus; se iski kuin salama l‰pi aivojen, ja p‰‰tˆs oli valmis. Seh‰n sopisi kihlakaluksi S‰rkel‰n tulevalle em‰nn‰lle, tuo lehm‰. V‰h‰ omituinen se tosin oli laatuaan, mutta alkuper‰inen. Ihan h‰ness‰ itsess‰‰n oli syntynyt tuo ajatus. Mainio aate! Kuinka hyv‰sti, lyhyesti ja selv‰sti se kuvaa neiti Adolfinan vastaista vaikutusalaa! Totisesti ovat ne oikeassa, jotka sanovat, ett‰ nero silloin leimahtaa kirkkaimmin, kun mies on v‰h‰ viinoissa. Kauppa tehtiin, myyj‰ talutti lehm‰n rautatieasemalle, ja yst‰vykset seurasivat j‰less‰ juomaan harjakaisia. Varsinaisen tarkoituksensa ruununvouti kuitenkin salasi yst‰v‰lt‰‰n; sit‰ ei kenenk‰‰n muun pit‰nyt saaman tiet‰‰ kuin neiti Adolfinan. Mutta lehm‰‰ junaan pantaessa syntyi vaikeuksia. Sit‰ ei otettu vastaan matkustaja- eik‰ tavaravaunuihin, vaan ruununvoutia neuvottiin j‰tt‰m‰‰n se toisen p‰iv‰iseen tavarajunaan, johon oli muitakin el‰imi‰ tulevia. Siihen ruununvouti ei suostunut, vaan vaati sen nyt mukaansa, maksoi mit‰ maksoi. Ja h‰n sai tahtonsa toteutetuksi. H‰nen kustannuksellaan lis‰ttiin junaan el‰invaunu, ja lehm‰ vietiin siihen. Maksamaan se tuli, mutta t‰ll‰ kertaa ei ruununvouti siit‰ v‰litt‰nyt. Sitte h‰n meni ostamaan itselleen matkustajalippua. Vaan niiden myyj‰ -- aika virnake muuten n‰kˆj‰‰n -- huomautti sen olevan ilmeist‰ tuhlausta, kun h‰nell‰ kerran oli omituinen vaunu nimess‰‰n. "Jaa, perhana!" ajatteli ruununvouti. "Viel‰ t‰ss‰ joutavasta maksamaan!" H‰nen tuntoaan helpotti, ett‰ edes sill‰ voi s‰‰st‰‰. Ruununvouti sanoi j‰‰hyv‰iset yst‰v‰llens‰, jonka oli j‰‰t‰v‰ Lappeenrantaan, ja nousi sitte "omaan" el‰invaunuunsa. Sill'aikaa kun ruununvouti kulki valtion hˆyryvoimalla S‰rkel‰‰ kohti, kyh‰si yst‰v‰ kirjett‰ neiti Adolfinalle. Kaisa oli m‰‰r‰p‰iv‰n‰ pannut liikkeelle kaiken v‰en: rengit, piiat ja torpparit, vaimoineen ja lapsineen, yksin ruotuvaivaisetkin. Kuumana kes‰p‰iv‰n‰ he juhlapuvussa marssivat kaksi pitk‰‰ virstaa rautatieasemalle, ottamaan soveliaalla tavalla vastaan is‰nt‰‰ns‰ ja rouvaa tai "morsianta kumminkin", niinkuin Kaisan tapana oli ollut sanoa. Toista tuntia olivat he jo seisseet hyv‰ss‰ j‰rjestyksess‰ asemasillalla, kun juna vihdoin saapui. Sen pys‰htyess‰ kuuluu yhdest‰ vaunusta iloinen "am-muuh!" Kaikki k‰‰ntyv‰t sinne p‰in: ovi aukiaa ja alas astuu heid‰n rakastettu is‰nt‰ns‰, koko laajan aluskunnan toivo ja turva. Miehet paljastivat p‰‰ns‰ ja naiset notkauttivat syv‰‰n polviaan. Is‰nt‰ vastasi tervehdykseen arvokkaasti, iloinen hymy huulillaan. K‰‰ntyi sitte takaisin vaunuun p‰in ja sanoi yst‰v‰llisesti: "Tule pois sin‰kin!" Kaikki pid‰ttiv‰t henke‰‰n. Kaisan silm‰ys vaan esti heit‰ hyˆkk‰‰m‰st‰ vaunun ovelle. Oltiin valmiina uuteen tervehdykseen. Mutta ei se tullutkaan ulos. Silloin ruununvouti taas k‰‰ntyi kansansa puoleen ja viittasi luokseen pari hartiakasta miest‰: "Ota sarvista, Pekka, ja tyˆnn‰ sin‰, Jussi per‰puolista!" "_Sarvista_!" kuului hiljainen kuiskaus kautta koko S‰rkel‰n v‰en. Kaisankin kasvot v‰r‰hteliv‰t oudosti. Ja sitte se tuli vaunusta ulos, hyp‰hti kuin tanssiin l‰htev‰ neitonen, ja katseli isoilla, kirkkailla silmill‰‰n uusia yst‰vi‰. Kaisa oli ‰keiss‰‰n koko maailmalle ja varsinkin tuolle "kirotulle luontokappaleelle", joka puolueettomalta kannalta katsottuna kuitenkin oli koko talon karjan kaunistus. Kun ruununvouti viikon p‰‰st‰ l‰hti Lappeenrantaan ilman erityist‰ aihetta, korjautui Kaisan tuuli taas v‰h‰ksi aikaa. Nyt h‰n ei kumminkaan en‰‰ saanut asemalle l‰htem‰‰n muita kuin Pekan ja Jussin, jotka arvelivat heit‰ ehk‰ tarvittavan. Mutta silloin sielt‰ tuli is‰nt‰ yksin, synkk‰n‰ kuin ukkospilvi. Sanaakaan virkkamatta h‰n istui rattaille, ajoi S‰rkel‰‰n ja hoiti loppukes‰n terveytt‰‰n, joka ei ollut oikein kunnossa yht‰‰n p‰iv‰‰. Pahinta oli kumminkin, ett‰ ruununvouti t‰m‰n kes‰n kuluessa menetti paljon entist‰ hyv‰nluontoisuuttaan. Vanha yst‰v‰piiri tuskin h‰nt‰ tunsi. Ei tarvinnut muuta kuin kaukaa viitata ruununvoudin "kihlausmatkaan", ennenkuin h‰n sanaakaan sanomatta rynt‰si p‰‰lle. Ja aivan yht‰ vaarallista oli kysy‰ h‰nelt‰, milt‰ tuntui olla "kahden kesken". Ruununvoudin maallisten vihollisten -- ryˆstˆk‰skyjen ja tilien -- lis‰ksi oli tullut kaksi uutta, nim. kotiopettajattaret, joilla on lapsuuden yst‰vi‰, ja lypsylehm‰t. Sill‰ vaikka ruununvouti ei ollut n‰hnyt sit‰ kirjett‰, mink‰ yst‰v‰ l‰hetti neiti Adolfinalle, voi h‰n sent‰‰n aavistaa sen sis‰ltˆ‰ siit‰, ett‰ nuo kaksi viettiv‰t h‰it‰‰n syksymp‰n‰. NƒLKƒVIRKOJA. Min‰ olen tottunut enemm‰n harvoin saamaan kirjeit‰ naisilta; sent‰hden ne, joita saan, tekev‰t sit‰ suuremman vaikutuksen. Nyt on minulla taas monesta ajasta ollut se onni, ett‰ olen saanut naiselta kirjeen. Ei mik‰‰n est‰ minua siit‰ riemuitsemasta, sill‰ onhan sen kirjoittaja _nainen_, joka ei ole kirjoittaissaan ajatellut muita kuin minua. Jos se kirje olisi yksityist‰ laatua, en siit‰ kertoisi kellek‰‰n. Mutta se onkin aiottu julkisuuteen. Sent‰hden ei naisten tarvitse heret‰ minulle kirjoittamasta siin‰ pelossa, ett‰ min‰ antaisin heid‰n kirjeens‰ yleisˆn luettavaksi. Ei, en min‰ sit‰ tee miestenk‰‰n yksityisille kirjeille, viel‰ v‰hemm‰n naisten. Kirjoittakoot siis vaan naiset vastakin yksityisist‰ asioistaan minulle; salaisuudet s‰ilyv‰t hyvin. * * * * * Kun meid‰n Sipi Europaeus-vainaja runojen ker‰ysmatkoillaan painautui syv‰lle Ven‰j‰n Karjalaan, vaaleni h‰nen kirjoitusmusteensa sit‰ mukaa, kuinka kauan h‰n oli ollut kotoa poissa. H‰n n‰et aina jatkoi vedell‰ mustevarojaan. T‰st‰ on myˆhemmille k‰sikirjoitusten tutkijoille ollut se etu, ett‰ voivat suunnilleen p‰‰tt‰‰, mist‰ ja milloin Europaeus on minkin runon saanut, vaikka h‰n ei ole sit‰ pannut muistiin. Mutta kirjoitusmusteesta voi tehd‰ muitakin havainnoita. Jos esim. kauppiaan muste alkaa vaaleta, niin silloin eiv‰t asiat en‰‰ ole hyvin. Nyt puheena oleva naisen kirje on kirjoitettu niin vetisell‰ musteella, ett‰ jokainen k‰yt‰nnˆllinen nuori mies sen n‰hty‰‰n v‰ltt‰isi naimisiin joutumista t‰m‰n naisen kanssa. Kirje on er‰‰lt‰ l‰hikunnan _k‰tilˆlt‰_. Se on kyh‰tty siin‰ luulossa, ett‰ olisin "kohtelias heikommalle sukupuolelle". Olenhan min‰, se on yleisesti tunnettu. Asia h‰nell‰ on se, ett‰ min‰, joka "yleisˆlle lˆrpˆttelen milloin mit‰kin, v‰list‰ tarpeettomiakin v‰itˆksi‰", ottaisin selitt‰‰kseni, kuinka mit‰ttˆm‰n alhaiset palkat k‰tilˆill‰ on maalaiskunnissa, ja esitt‰‰kseni rokottajatoimen sek‰ sit‰ seuraavan palkan antamista k‰tilˆille. P‰‰sisin hyvin v‰h‰ll‰ vaivalla, jos painattaisin h‰nen kirjeens‰ semmoisenaan t‰h‰n. Mutta p‰‰asia siin‰ kirjeess‰ on tuo vetinen muste. Sen jos voisin saada lukijain n‰ht‰v‰ksi, niin ei muuta tarvittaisi: kaikki myˆnt‰isiv‰t k‰tilˆn palkat korotettaviksi. Sill‰ kuka tahtoisi, ett‰ k‰tilˆn vaatimaton lasku -- ensim‰inen, jonka is‰ saa poikansa puolesta suorittaa -- olisi niin vetisen n‰kˆinen? Mutta valitettavasti en mitenk‰‰n voi saada semmoista mustetta t‰h‰n n‰kyviin, niin t‰ydellisi‰ kuin nykyajan kirjapainot muuten ovatkin. Sent‰hden t‰ytyy minun ryhty‰ esitt‰m‰‰n asiaa omalla tavallani. Kyll‰ niill‰ on tuloja, jotka meit‰ auttavat _pois_ t‰st‰ maailmasta: sotilailla, l‰‰k‰reill‰, apteekkareilla y.m. Mutta ne ainoat olennot, joiden avulla me olemme p‰‰sseet t‰h‰n kauniiseen maailmaan, k‰tilˆt -- ne saavat valtiolta palkkaa ainoastaan 2-300 markkaa vuodessa ja toimituksistaan s‰‰tyhenkilˆilt‰ 5 mk, talollisilta 1-2 mk p‰iv‰lt‰, vaan kˆyhille heid‰n on annettava apu ilmaiseksi, useinpa l‰‰kkeetkin. Ja kuitenkin sit‰ ollaan pit‰vin‰‰n iloisena tapauksena, ett‰ ihminen syntyy t‰h‰n maailmaan, ja kuolemata taas surullisena tapauksena. Kuinka sitte hennotaan kiduttaa n‰in niukalla palkalla k‰tilˆ‰, h‰nt‰, joka auttaa p‰iv‰n valoon vastaiset valtiop‰iv‰miehet, kreivit, paroonit ja korkeat sek‰ hengelliset ett‰ maalliset virkamiehet? Ja nuo virkamiehet, jotka joskus ihmeeksi tekev‰t jotain kelvollista, vaan enimm‰n aikansa kalastavat ja mets‰st‰v‰t eli oikeammin peloittelevat rauhallisia j‰niksi‰ ja ampuvat ihmisten viattomia lampaita taikka kiert‰v‰t kieliasetuksia, -- ne saavat virkamatkoillaan valtiolta 2-4 tai 6-8 hevosen kyydin ja kymmenet markat p‰iv‰rahaa. Ne pojat kun ajelevat kuomireess‰‰n ja karhuntaljoissaan, niin saapi heid‰n edest‰‰n kunniallinen kuorman ved‰tt‰j‰ v‰ist‰‰ hevosensa korvia myˆten hankeen. Mutta k‰tilˆ parka saa virkamatkoillaan kulkea jalan, jollei joku armeliaisuudesta ota h‰nt‰ rekens‰ kuskilaudalle tai kannoille. Eiv‰t mitk‰‰n muut miehet tee tointaan niin huonosti kuin l‰‰k‰rit ja apteekkarit. Jos minun on korjattava rikkonainen uuni, niin siit‰ tulee entist‰‰n parempi moneksi vuodeksi, taikka jos otan tehd‰kseni kunnollisen saapasrasvan, niin sill‰ pit‰‰ pehmet‰ nahka, vaikka se olisi sarvikova. L‰‰k‰rin teht‰v‰ olisi sairaan ihmisen parantaminen. Mutta tavallisesti antaa h‰n pahemmin sairaan kuolla k‰siins‰, l‰‰kepullojen ja voidetˆlkkien keskelle. V‰hemm‰n sairaat taas paranevat ilman l‰‰k‰rin apua ja apteekkivoiteita, jos vaan malttavat odottaa. L‰‰k‰reill‰ kuitenkin on tuhansien markkain vuosipalkat ja sit‰paitsi on heille sairaan "hoitamisesta" ennen kuolemaa maksettava kymmeni‰ tai satoja markkoja aina sen mukaan, kuinka sitke‰ss‰ potilaan henki on ollut. Mutta kenties k‰visi koko l‰‰k‰rin toimi tarpeettomaksi, ellei olisi _rokottajia_. Rokottajahan istuttaa ensim‰isen ruton ihmiseen, silloin kun ihmisalku ei viel‰ kykene omin neuvoin mit‰‰n tautia itseens‰ hankkimaan. Kun h‰n kerran on taudin makuun p‰‰ssyt on sitte vastaisuudessa helppo saada h‰neen muitakin tauteja tarttumaan. Ja h‰nest‰ tulee sovelias tulol‰hde l‰‰k‰rille ja apteekkarille. Rokotustoimi on siis l‰‰k‰ritoimen sukua. Sent‰hden lieneekin rokottajilla yleens‰ enemm‰n valtion palkkaa kuin k‰tilˆill‰. Useat kunnat katsovat sen riitt‰v‰ksi, eiv‰tk‰ maksa puolestaan mit‰‰n. Siit‰ syyst‰ on rokottajan virka nykyj‰‰n yht‰ laiha kuin k‰tilˆnkin. Molemmat kituvat, sek‰ k‰tilˆ ett‰ rokottaja. Mutta jos n‰m‰ ammatit yhdistett‰isiin, niin voisivat ne ehk‰ el‰tt‰‰ yhden naisihmisen. Sitte ei tarvitseisi pel‰t‰, ett‰ rokottaja n‰liss‰‰n pist‰isi rokko-aineen suuhunsa, eik‰ lapsen k‰sivarteen, taikka ett‰ k‰tilˆ lasta kanneksiessaan laihoilla k‰sill‰‰n painaisi sen pehme‰t luut vialle. TOTUUDEN TYNKƒ. Matti Mˆnkkˆnen oli maksanut papin palkan ja saanut siit‰ kuitin, mutta rovastilta oli unehtunut panematta kantokirjaan kuittausta h‰nen nimens‰ kohdalle. Siit‰ syyst‰ tuli Matti Mˆnkkˆsen nimi ja maksu r‰stiluetteloon. R‰stiluettelo tuli nimismiehen peritt‰v‰ksi, ja nimismies tuli Mˆnkkˆsen kotiin. Mˆnkkˆnen vakuutti, ett‰ h‰n jo on maksanut papin saatavat, ja n‰ytti kuittia. Mutta nimismies ei ollut siit‰ mill‰ns‰k‰‰n. H‰n oli niit‰ vanhan aikaisia itsepintaisia virkamiehi‰, jotka t‰ytt‰v‰t velvollisuutensa kirjaimelleen, huolimatta mist‰‰n syrj‰vaikuttimista. "Jos et t‰ll‰ viikolla hanki rovastilta epuuta", sanoi h‰n, "niin min‰ ensi sunnuntaina kuulutan huutokaupan." Matti Mˆnkkˆnen oli esivallan kuuliainen alamainen eik‰ sent‰hden ottanut ajatellakseen, ett‰ nimismies kenties ei tehnyt laillisesti. Semmoinen ajatus ei olisi mahtunut h‰nen rehelliseen p‰‰h‰ns‰. Ei h‰n sent‰‰n ollut oikein hyv‰ll‰ tuulella, kun sai ajaa viidett‰ penikulmaa, p‰‰st‰kseen rovastin isoon pappilaan. H‰n seisoi pappilan eteisess‰, hattu kourassa, ja ryki kunnes rovasti raotti virkahuoneen ovea. Siin‰ luulossa, ett‰ Mˆnkkˆselt‰ kenties olisi em‰nt‰ kuollut, ja ett‰ h‰nelt‰ senjohdosta olisi lehm‰ tulossa, kehoitti rovasti "is‰nt‰ Mˆnkkˆsen" k‰ym‰‰n sis‰lle. H‰n melkein katui t‰t‰ kohteliaisuuttaan, kun sai kuulla, mille asialle Mˆnkkˆnen oli tullut. "Minulta kun uudestaan perit‰‰n maksettuja saatavia... Min‰ kolmantena kantop‰iv‰n‰ olin maksamassa, niinkuin rovasti ehk‰ muistaa." "En min‰ muista. Niit‰ on niin paljo maksajoita, etteih‰n niit‰ voi muistaa kukaan." "Kyll‰ min‰ kumminkin maksoin, pulskalla mitalla viel‰. Ja nyt minun pit‰isi saada rovastilta kirja semmoinen ... taikka epuu; muuten vallesmanni uhkasi kuuluttaa avisuonin. Sen jos p‰‰see tekem‰‰n, niin min‰ k‰‰nnyn syyttˆm‰sti vahingolle." Rovasti otti kirjat esille, selaili niit‰ ja sanoi p‰‰tt‰v‰sti: "En min‰ voi antaa sinulle kuittia, sill‰ --" "Enh‰n min‰ mit‰ kuittia tahdokaan -- semmoista epuukirjaahan se vallesmanni vaan tuntui kaipaavan." "Mutta sin‰ et n‰y maksaneen. T‰‰ll‰ ei lˆydy kuittausta kantokirjassa, siis sinun maksusi on r‰stin‰." "Sanoinhan min‰ jo, ett‰ min‰ kolmantena kantop‰iv‰n‰ maksoin, hyv‰ll‰ mitalla viel‰. Olihan siin‰ Pynnˆnm‰en Heikki ja S‰lev‰n Sakari, ja Pekka Takkusen eukkokin oli -- enk‰ min‰ heit‰ kaikkia maksajoita muista, min‰k‰‰n. Sanoivat viel‰ minulle, ett‰ ota liika pois, vaan enh‰n tuota viitsinyt." "Asia on niinkuin min‰ sanoin, ett‰ kuittausta t‰‰ll‰ ei lˆydy. Ja siit‰ syyst‰ en voi antaa kuittia enk‰ muuta epuuta. Eik‰ is‰nt‰ Mˆnkkˆsen pid‰ luulla, ett‰ t‰‰ll‰ tehd‰‰n v‰‰ryytt‰ kellek‰‰n, yhdelle enemm‰n kuin toiselle. V‰‰ryytt‰ min‰ vihaan enk‰ soisi sit‰ kenenk‰‰n harjoittavan, viel‰ v‰hemm‰n teen itse‰ni siihen syylliseksi." Matti Mˆnkkˆsess‰ alkoi v‰hitellen luonto nousta, kun n‰ki sanojansa ep‰ilt‰v‰n. H‰n oli aina tottunut pit‰m‰‰n itse‰‰n rehellisen‰ miehen‰, h‰nkin. Sent‰hden h‰n alkoi jotenkin kiivaasti kaivella liivintaskuaan ja sanoi p‰‰tt‰v‰sti: "On t‰‰ll‰ nyt v‰h‰ _totuuden tynk‰‰_, t‰‰ll‰kin." Ja n‰ytti rovastin antamaa kuittia. Silloin rovasti huomasi ja tunnusti erehdyksens‰ ja kirjoitti epuun. Mutta moitti Mˆnkkˆst‰ siit‰, ettei t‰m‰ heti tuonut kuittia esille. "Paremminkos se rovasti uskoo tuommoista paperilappua kuin minua? Sanoihan rovasti menn‰ pyh‰n‰ viimeksi, ett‰ autuaat ovat, jotka eiv‰t n‰e ja kuitenkin uskovat --" "Kyll‰ min‰ muistan sinut, Mˆnkkˆnen", ‰rj‰si rovasti ja aukasi oven eteiseen. Mutta vyˆt‰ kiinnitt‰iss‰‰n Mˆnkkˆnen viel‰ jupisi, melkein kuin itsekseen: "Kissallasiko potkitat? Saatavat kun maksan, niin saarnaat minulle yht‰ hyvin kuin muillekin. -- Ja hyv‰sti nyt!" VAATTEITA PAKANARAUKOILLE! Kun t‰‰ll‰ meid‰n j‰isess‰ maassamme pakkanen nurkissa paukkuu; kun kˆyh‰t, puolialastomat lapset vilusta v‰risev‰t -- silloin on l‰hin velvollisuutemme muistaa pakanoita, etup‰‰ss‰ Suomen l‰hetystoimen alalla Afrikassa. Ne onnettomat loikovat p‰iv‰kaudet polttavassa auringon paisteessa, ilman vaatteita, joihin hiki saisi imeyty‰. Seh‰n voi olla vaarallista heid‰n terveydelleen. Ja kuinka onnettomia ovat pienet, reippaat neekeripojat, kun eiv‰t koskaan saa heitt‰‰ rehellist‰ housunkauluspainia, sent‰hden ett‰ heill‰ ei ole housuja. Heid‰n t‰ytyisi iske‰ kyntens‰ toistensa alastomaan ihoon. -- Ja voipi aavistaa, mit‰ heid‰n suloinen, k‰h‰r‰, kiilt‰v‰n musta ja tuuhea tukkansa saa k‰rsi‰ t‰st‰ vaatteiden puutteesta. Jos poikaan tahtoo tarttua, t‰ytyy aina ottaa tukasta. Ja viel‰, mik‰ kurjuus, he eiv‰t ole el‰iss‰‰n saaneet pyyhki‰ nen‰‰ns‰ nutun hihalla! Ent‰s tytˆt? Heill‰ ei ole aavistustakaan siit‰, kuinka ohueksi, hoikaksi ja hienoksi kureuuma tekee valkoihoisen naisen. Mill‰ ihmeen tavalla he voivat vieh‰tt‰‰ itseens‰ neekerinuorukaisen syd‰men, kun eiv‰t voi n‰ytell‰ suloisuuksiaan v‰hitellen? Ja mit‰ tyˆt‰ heill‰ voi olla, kun he eiv‰t koskaan laittele pukuaan? Ja mist‰ he voivat puhella kesken‰‰n, kun he eiv‰t puhu toistensa puvuista? Kurjaa, kurjan kurjaa on pakanaraukkain el‰m‰, kun heill‰ ei ole vaatteita. Ajatelkaapa, hyv‰t lukijat, heid‰n onnettomuuttaan viel‰ yhdelt‰ kannalta. Heill‰ on ylt‰kyllin etel‰n hedelmi‰, heill‰ on kultaa, elehvantin luuta ja kalliita kivi‰, eiv‰tk‰ he tarvitse muuta kuin k‰tt‰ ojentaa, saadakseen mainion p‰iv‰llisen... Ei sent‰‰n ihan niin. Olettehan n‰hneet palmupuun kuvan? Sen p‰hkinˆit‰ neekerit k‰ytt‰v‰t yleisimp‰n‰ ruokanaan. Mutta pahaksi onneksi ovat nuo p‰hkin‰t puun latvassa, ja niiden saavuttamiseksi on kavuttava pitk‰‰, oksatonta, ryhmyist‰ vartta. Ehk‰ olette kuvassa n‰hneet pakanaraukan nousevan palmupuun runkoa. Eikˆ teid‰n ole silloin k‰ynyt s‰‰liksi h‰nen paljaita, mustia, pakanallisia s‰‰ri‰‰n? Aivanhan ne kuluvat nahkattomiksi, kun t‰ytyy kolmasti p‰iv‰ss‰ nousta puuhun. Voipi sent‰hden aavistaa, kuinka iloisen kiitollisuuden tunteet syttyisiv‰t mustan pojan povessa, kuinka h‰nen silm‰ns‰ s‰teilisiv‰t herttaisesta, lapsellisesta ilosta, ja kuinka h‰n luonnollisessa viattomuudessaan lipoisi kielt‰‰n, jos h‰nell‰ kavutessaan olisi s‰‰rten suojana hyv‰t Suomen sarkahousut ja pitk‰vartiset, tervatut lapikkaat. Sitte h‰n puusta alas tultuaan ehk‰ pist‰isi lapikas jalassa pienen polkan n‰iden vaatteiden antajain kunniaksi, saattaisipa viel‰ l‰hett‰‰ heille vastalahjaksi jonkun p‰hkin‰n tai elehvantin hampaan. P‰‰asia on kuitenkin se, ett‰ n‰m‰ p‰iv‰ntasaajan helteisten seutujen herkkusuut tarvitsevat vaatteita paljoa kipe‰mmin, kuin me kovakorvaiset, uppiniskaiset ja paatuneet suomalaiset. Neekereill‰ kyll‰ olisi, mill‰ ostaa vaatteita, mutta nyt he tarvitsevat kultansa, elehvantin luunsa y.m. _viinaan_, kun heill‰ ei ole vaatteita, joita k‰visi paneminen viinan panttiin. Mit‰ me t‰‰ll‰ Suomessa vaatteilla teemme? Meill‰ on suurin osa vuotta niin pime‰, ettei kukaan sit‰ n‰e, jos olemme alastikin. Eik‰ sek‰‰n ket‰‰n liikuta, jos v‰h‰ v‰risemme. Onhan meill‰ saunoja! Ja onhan meill‰ metsi‰, joissa kasvaa vahvasti polttopuuta. L‰mmitt‰k‰‰mme saunojamme ja asukaamme niiss‰! Mutta vaatteet tulee meid‰n l‰hett‰‰ pakanaraukoille kuumaan Ovambomaahan. KUINKA MATTI M÷NKK÷NEN EROSI SIELUNPAIMENESTAAN. Se ei tapahtunut t‰n‰ vuonna, vaan jonakin edellisen‰. Semmoisena vuotena, kun kykeni peltoja kynt‰m‰‰n huhtikuun lopulla. Silloin se tapahtui er‰‰ss‰ pit‰j‰ss‰, jonka nime‰ on vaarallinen mainita n‰in‰ ahtaina aikoina, kun ihmiset ovat kauhean riitaisia, ja asianajajia on yht‰ paljon kuin voimassa olevia asetuksiakin. Papin nime‰ on myˆs vaarallinen mainita, mutta Matti Mˆnkkˆnen ei kaihdi rehellist‰ nime‰‰n, jonka siis saatan huoleti ilmaista. Matti Mˆnkkˆsen pelto ulottui maantiehen asti. V‰h‰n matkan p‰‰ss‰ siit‰ oli kappalaisen pappila. Kappalainen oli p‰‰ssyt toiseen pit‰j‰‰n kirkkoherraksi ja oli ajellut j‰tt‰m‰ss‰ hyv‰sti‰ entisille uskollisille sanankuulijoilleen. Nyt h‰n ajoi kotiinsa maantiet‰ myˆten. Mˆnkkˆnenkin joutui samassa vakonsa p‰‰h‰n, ja pappi pys‰htyi h‰nt‰ puhuttelemaan. "Jumalan rauha, is‰nt‰ Mˆnkkˆnen!" "Antakoon!" "Meill‰ on nyt kaunis ilma, jumalalta." "On!" "Kun maamieskin ottaa ajasta vaarin, niin jumala maan kasvulle siunauksen antaa." "Siet‰‰h‰n t‰ss‰ leiv‰n jatkoa puuhata, ett‰ haju housuissa pysyisi." "Jokahisella on omat toimensa ja puuhansa. Min‰kin, niinkuin is‰nt‰ Mˆnkkˆnen tiet‰‰, olen saanut oman seurakunnan ja tulen t‰‰lt‰ nyt muuttamaan poijes, jumalan avulla." "Hyvin se ilahuttaa minua ja monta muuta t‰‰ll‰, ett‰ pastori olette saanut oman pit‰j‰n. -- Onnea vaan!" "Mutta kuulkaattenpas, is‰nt‰ Mˆnkkˆnen! Yht‰ min‰ Teilt‰ pyyd‰n: ei mit‰‰n l‰ksi‰isi‰ eik‰ kalaasia, ei mit‰‰n lahjotuksia! Se on vaan kulutusta kˆyh‰lle seurakunnalle, enk‰ min‰ ole niit‰k‰‰n ansainnut, kaikki tulee ylh‰‰lt‰. Jos minun sanani t‰‰ll‰ ovat mit‰maks jollekulle olleet rakennukseksi, niin se on minulle suurin kunnia ja kiitos, mutta se ei ole ollut minun omassa voimassani." "Olkaa huoletta, pastori! Ei suinkaan taida tulla mit‰‰n l‰ksi‰isi‰ eik‰ kunnialahjoja, ei ainakaan minun toimestani. -- No, ruuna, jopa t‰ss‰ on lev‰tty! T‰ytyy kunkin pit‰‰ huoli tyˆst‰‰n. -- Hyv‰sti vaan, pastori! Varsin hauskaa, ett‰ p‰‰sette toiseen pit‰j‰‰n!" Matti Mˆnkkˆnen k‰‰nsi hevosensa ja alotti uuden vaon; pastori jatkoi matkaansa pappilaan p‰in. Edellinen myh‰ili partaansa ja maiskutteli suutaan hevoselle. Pastori ajatteli uskollista laumaansa, joka h‰nen nyt t‰ytyi j‰tt‰‰, jumalan tahdosta. KANSAKOULUN PERUSTAMINEN SAVOSSA. Sivistyshistoriallinen kuvaus. Er‰‰n‰ kuumana lauantaina, v‰h‰ ennen hein‰ntekoa, v‰‰j‰ilee porttik‰yt‰v‰ss‰ni pari kolme maamiest‰. K‰yv‰t v‰list‰ eteisen ovella katsomassa, mutta aina vet‰ytyv‰t takaisin. Kuluu puoli tuntia, kuluu tunti. Minua alkoi vaivata uteliaisuus, ett‰ mik‰h‰n niill‰ on asiana. Viimeinkin pujahtivat he eteisen ovesta, hiljaa ja varovasti kuin varkaat. Tiedustivat piialta, "onko herra kotona." Tarpeeton kysymys, sill‰ olivathan he n‰hneet minut ikkunasta kymmeni‰ kertoja. Astuvat huoneeseeni ja tarkastelevat ensin, onko miss‰‰n nurkassa mit‰‰n vaarallista. Ryk‰stelev‰t sitte aikansa. "Tyˆkˆ sit‰ outta --?" "Kyll‰ min‰ olen. -- K‰yk‰‰ istumaan." "L‰mminp‰ nyt on se‰." Menn‰‰n sitte v‰hitellen l‰pi viimeisten vuosien ilmat ja nykyiset vuodentulon toiveet, kunnes lopulta laukiaa asia, jota varten olivat tulleet. "Myˆ on koulua tuumattu sinne meij‰nnii kyl‰lle, kun on nuitai lapsia siunautunna..." "Mist‰ kyl‰st‰ te olette?" "Korpsalamesta." "Vai jo Korpisalmeenkin kansakoulua!" Kyl‰, jolla joitakuita vuosia takaperin ei viel‰ ollut muuta yhteytt‰ "sivistyneen maailman" kanssa kuin ett‰ nuoret miehet juhannusaattoisin k‰viv‰t kaupungissa ja jahtailivat katupoikia, kun ne heit‰ haukkuivat "piim‰punniksi." Mutta sitte oli kyl‰n rantaan rakennettu laituri, jossa aina pyh‰n seutuna pistiin hˆyryvenhe, tuo jumalisten vaimojen kauhistus, ennenkuin he siihen tottuivat. Vanha kirkkovene poltettiin muutamana juhannusaattona suuren kokon keskess‰, sill‰ sit‰ ei oltu tarvittu moneen aikaan. Siit‰ p‰ivin vietettiin juhannusaatot omassa kyl‰ss‰. Kohta oli Korpisalmeen myˆs alkanut ilmesty‰ kerman-erottajia, sek‰ separaattoreja ett‰ sentrifuugia. Vaimot kyll‰ siin‰kin koettivat vet‰‰ vastakˆytt‰, sill‰ nyt kokoontui is‰nt‰in taskuun mik‰ ennen oli mennyt em‰nt‰in lihavuudeksi. Mutta ei auttanut. Maailma ja sen turmelus kulkivat vaan eteenp‰in. Ja nyt oli kansakoulu hankkeissa. Muutamain mieless‰ se ajatus oli kytenyt jo puolikymment‰ vuotta. Risti‰ispaikoissa ja h‰iss‰ siit‰ oli miehiss‰ juteltu. Joku oli innoissaan jo lahjoittanut koulun sijaksi maata, toinen hirsi‰, kolmas tiili‰ ja muita rakennustarpeita. Mutta sikseen oli asia aina j‰‰nyt. "On tuumattuna kokkousta pittee siell‰ kyl‰n kesken. Neuvoivat pyyt‰m‰‰n Teit‰ pit‰m‰‰n. Kyll‰ myˆ matka maksettas." "Milloinka se pidett‰isiin?" "No, t‰ss‰ jonakuna pyh‰n‰. Mitenk‰s Tyˆ joutasia?" "Vaikka viikko huomisesta." "Passoohan se." "Sitte pit‰‰ huomiseksi laittaa kuulutus kirkkoon ja ensi viikolla lehteen." "Jos pit‰nˆˆ... Tullookko siit‰ mit‰ maksoo?" "Maksaa se sanomalehdess‰ muutamia markkoja, -- pari kolme!" Kirjoitin sitte kuulutuksen, ett‰ "Korpisalmen kyl‰‰n perustettavan kansakoulun harrastajat kokoontukoot" j.n.e. "Oisko siihen viel‰ panna, ett‰ poikessa olijat soap tyytyv‰ l‰sn‰ olleihen pe‰tˆksiin?" "Turha se on; ei niihin kuitenkaan tarvitse tyyty‰ kenenk‰‰n, joka ei tahdo. -- Teid‰nkˆ nimet t‰h‰n pannaan alle?" "Kun nuo ei tuosta --? Pannoo voan!" Ukot l‰htiv‰t viem‰‰n kuulutusta kirkkoon ja sanomalehden konttoriin. N‰yttiv‰t olevan v‰h‰n niinkuin jotain vailla, kun eiv‰t saaneet asiasta enemm‰n "tuumata", vaan piti niin ‰kki‰ ryhty‰ toimeen. L‰htiv‰th‰n kumminkin. Sitte viikon p‰‰st‰ sunnuntai-iltapuolella tulin hˆyryveneell‰ Korpisalmeen. Laituri ja sen l‰heinen ranta kiehui kirjavana v‰ke‰. Kokoustalon pihamaa ja sit‰ ymp‰rˆiv‰t aidat olivat puolillaan. Seurakunnan kirkkoherrakin oli saapunut paikalle. Sanoi hyv‰n ilman vieh‰tt‰neen l‰htem‰‰n. Oli sit‰paitsi aina erityisesti huolehtinut t‰st‰ puolikunnasta, joka oli muita j‰lemp‰n‰ lasten lukutaidon ja kaiken sivistyksen suhteen. Minua h‰nen l‰sn‰olonsa ei erityisesti ilahuttanut, sill‰ kansakouluasioissa en ole tottunut odottamaan mit‰‰n vilpitˆnt‰ harrastusta silt‰ taholta. Minusta h‰n ei nytk‰‰n n‰ytt‰nyt tyytyv‰iselt‰, vaikka oli huoleton olevinaan. Juotiin kahvit aluksi, is‰nt‰v‰en ja etevimp‰in naapurein seurassa, ja "tuumattiin". Kirkkoherra oli jo saanut selville, ett‰ t‰ll‰ kertaa ei tainnut tulla koulun perustamisesta mit‰‰n; olivat niin erimielisi‰ _paikasta_. Toiset tahtoivat koulun sijoitettavaksi rantapuolelle kyl‰‰, toiset taas manteren puoleiseen laitaan. Molemmissa oli vankkoja taloja ja muita hyvi‰ etuisuuksia, eik‰ kumpanenkaan puoli aikonut antaa per‰‰n. Kirkkoherran mielest‰ oli aivan mahdoton keksi‰ keinoa t‰m‰n eripuraisuuden sovittamiseksi. Ja h‰nen olennostaan tuntui kuin olisi se ollut h‰nelle mieleinen vahinko. Sitte kokoonnuttiin pirttiin. Joukossa oli miehi‰ ja vaimoja, vanhempia ja nuorempia, talollisia ja talottomia; juuri kouluij‰n yli p‰‰sseit‰, aikamieheksi saapia poikia sek‰ vinkuvia sylilapsia, joita viimeksi mainituita v‰ltt‰m‰tt‰ pit‰‰ kulettaa kaunistamaan kaikkia tilaisuuksia. Aluksi puhuin kansakoulun tarkoituksesta, opin ja taidon arvosta y.m. vanhaan tavalliseen suuntaan. Ja kansakoulun vastustajat maalasin niin mustiksi, ettei luullakseni kenenk‰‰n olisi haluttanut n‰ytt‰yty‰ semmoiseksi, vaikka olisi siin‰ mieless‰ tullutkin kokoukseen. "Nyt on ensiksi p‰‰tett‰v‰, ryhdyt‰‰nkˆ kansakoulun perustamiseen, vai eikˆ. Lausukaa ajatuksenne!" Vasten ei ollut kukaan, kun se vaan jaksettaisiin saada toimeen. "P‰‰tet‰‰nkˆ se sitte perustaa?" "No pe‰ -- pe‰tet‰‰n voan." Toistaiseksi oli koulu sijoitettava vuokrahuoneihin ja siihen oli otettava naisopettaja, koska se tulisi ehk‰ huokeammaksi kannattajille kuin mies. Tuli sitte kysymykseen koulupiirin puolesta maksettava palkkalis‰ opettajalle. P‰‰tettiin vuokrata kouluhuoneen yhteydest‰ asetuksen m‰‰r‰‰m‰ asunto ja potaattimaa, antaa h‰nelle polttopuut ja ˆljyvalo sek‰ h‰nen lehm‰lleen kes‰laidun kyl‰n yhteisell‰ laitumella ja talvirehuksi tarpeellinen m‰‰r‰ heini‰. Mutta nyt tuli tiukka ottelu siit‰, kuinka paljo lehm‰ talvessa tarvitsee heini‰. Joku arvioi sen vaativan 250 leivisk‰‰. "Eikˆˆn piisois 200?" "Jo tok -- taikka 180." "Pannaan ies 240." "Ei panna liikoo!" T‰st‰ kiisteltiin enemm‰n kuin mist‰‰n muusta seikasta koko kansakoulun perustamisasiassa. Muuan kielev‰ em‰nt‰ sai siit‰ aiheen kertoa karjataloutensa edistymisest‰ viime aikoina, kuinka he "Iivo-vainoon kanssa alottivat viiell‰ lyps‰v‰ll‰, mutta nyt on viijett‰ kymment‰ pe‰t‰." Paljo heille oli karttunut lapsiakin n‰iden kahdenkymmenen vuoden kuluessa, mutta enemm‰n sent‰‰n karjaa. Ja vaikka naapurikateuden vuoksi heille oli pantu suuret verot, ei h‰nt‰ eik‰ lapsia kuitenkaan saatu maantielle... Kiistojen lopettamiseksi koetin selitt‰‰, kuinka v‰h‰p‰tˆist‰ oli n‰in kauan neuvotella yhden lehm‰n talvirehusta -- t‰mmˆisen kyl‰n, jossa on kymmenitt‰in vankkoja taloja ja niiss‰ satoja lehmi‰. Viimein suostuttiin m‰‰r‰‰m‰‰n 200 leivisk‰‰. Sitte kirjoitettiin sitoumus kaikkein nyt tehtyjen p‰‰tˆsten t‰ytt‰misest‰, huoneiden ja koulukapineiden hankkimisesta ja palkkalis‰n suorittamisesta. Sitoumuksen alle pantiin nimi‰, vaikka se tahtoi k‰yd‰ hitaasti. Kukaan ei olisi kirjoittanut nime‰‰n ensim‰iseksi, kun ei tiennyt, kuinka monta siihen karttuisi, Useat koettivat hiljakseen puikkia pois t‰st‰ vaarallisesta tilaisuudesta. Saatiin kuitenkin kokoon kymmenkunta nime‰. Loput arveltiin kyll‰ saatavan, kun kirjaa k‰ytet‰‰n heid‰n luonaan. Nyt vasta uskalsin ottaa puheeksi, miss‰ taloissa olisi sopivia huoneita. Mainittiin kolme, nelj‰ taloa ja tehtiin selkoa niist‰. Kiistojen v‰ltt‰miseksi j‰tettiin johtokunnan huoleksi vuokrata sopivat huoneet sopivalta paikalta. Johtokunta valtuutettiin myˆs pyyt‰m‰‰n apuvaroja kunnalta sek‰ valtioapua, niinkuin asetukset s‰‰t‰v‰t. Lopuksi lausui kirkkoherra muutamia sanoja kokoontuneille korpisalmelaisille. H‰n tahtoi vastustaa sit‰ ajatusta, jota "er‰‰lt‰ taholta" levitettiin, ett‰ muka papisto vastustaa kansakoulua. "Ei papisto vastusta kansakoulua, vaan hartaasti puolustaa sit‰ ja iloitsee niiden perustamisesta." Sen h‰n vaan tahtoi sanoa. -- Parasta onkin, ajattelin min‰, tulla mukaan vaan, kun ei muuta taida. Puhe k‰vi h‰nelt‰ v‰kin‰isesti, ja kasvot olivat happaman n‰kˆiset. Meni useita viikkoja, ennenkuin valtioavun hakemus joutui matkalle. Samoin viipyi kuntakokouksen kuulutus kovasti. Kirkkoherra, joka oli kunnan esimiehen‰, odotteli kunnes asioita karttuisi enemm‰n. "Eih‰n koulu kumminkaan voi viel‰ t‰n‰ syksyn‰ alkaa", oli h‰n arvellut. Ja ukot rupesivat itsekin luulemaan, ettei siit‰ viel‰ tule mit‰‰n. Er‰‰n‰ kauniina p‰iv‰n‰ tulivat entiset korpisalmelaisten l‰hettil‰‰t luokseni kertomaan, mink‰ uuden aatteen he nyt olivat keksineet. Aikoivat erota kunnasta omaksi koulupiirikseen ja perustaa -- _kiertokoulun_. Kirkkoherra oli sanonut heid‰n toistaiseksi tulevan toimeen kiertokoululla, joka olisi senkint‰hden mukavampi, kun kyl‰ oli niin laaja ja hajallinen. Jos he p‰‰sisiv‰t kunnan yhteisist‰ kansakoulumaksuista, saisivat he kiertokoulun ilman uusia uhrauksia. Vai sielt‰ se tuulee! "Mutta te ette p‰‰se kunnan kansakoulumaksuista, jos ette perusta kansakoulua, -- ettek‰ saa valtioapua." Se oli ik‰v‰ uutinen ukoille. Ei muuta kuin ruveta vaan kiireimmiten hankkimaan koulukapineita, siin‰ toivossa ett‰ kunta ja valtio antavat apunsa. Pian tiesiv‰tkin sanomalehdet kouluylihallituksen puoltaneen valtioavun antamista Korpisalmen koululle. V‰h‰ myˆhemmin tuli asia kuntakokoukseen. Kirkkoherra valitteli kansakoulukassan suurista menoista viime aikoina, mutta kuntalaiset eiv‰t kuitenkaan tahtoneet kielt‰‰ t‰lt‰ koululta samanlaista apua kuin mik‰ muillekin oli annettu. Ennen koulun alkua ilmoittivat sanomalehdet senaatin myˆnt‰neen pyydetyn valtioavun. Mutta itse p‰‰tˆs ei viel‰ ollut joutunut, ja kirkkoherra oli uskotellut, ettei koulua saa alottaa, ennenkuin senaatin p‰‰tˆs on k‰siss‰. Pelastettuani ukot t‰st‰ harhaluulosta, alkoi koulu kuin alkoikin ennen m‰‰r‰ttyn‰ aikana. Oppilaita tuli paljoa enemm‰n kuin tilan puutteessa voitiin vastaanottaa. Ensim‰isin‰ vuosina yksi ja toinen juonitteli p‰‰st‰kseen koulumaksuja suorittamasta. Mutta nyky‰‰n ei siit‰ en‰‰ ole mit‰‰n kuulunut. P‰invastoin sanotaan korpisalmelaisten olevan hyvin ihastuneet kouluunsa. "SIUNAA VALTAKUNNAN SOTAJOUKKOA!" Vuosisatojen kuluessa on kristittyjen maiden kaikissa kirkoissa jokaisena pyh‰p‰iv‰n‰ rukoiltu: "Siunaa valtakunnan sotajoukkoa maalla ja merell‰!" Satoja ja tuhansia kertoja on itsekukin pappi sit‰ rukoillut el‰m‰ns‰ pitk‰‰n. Ja melkein yht‰ monta kertaa ovat hartaat kirkossak‰vij‰t maallikot sit‰ rukoilleet. Suurinta hartautta siin‰ luultavasti ovat osottaneet sotilaat itse ja myˆs valtiomiehet, jotka muullakin tavalla, ei vaan rukouksella, tyˆskentelev‰t sotajoukkojen lis‰‰miseksi. Hartaasti lienev‰t sit‰ myˆs rukoilleet kaikki valtakunnan suutarit, r‰‰t‰lit ja satulasep‰t, sill‰ sotajoukkojen lis‰‰ntyminen tuottaa heid‰n liikkeelleen suurta etua. Mutta saman rukouksen on l‰hett‰nyt korkeuden herralle moni aseeton maamies ja moni hampaaton hurskas vaimo, jolle ei sotajoukkojen lis‰‰misest‰ suinkaan luulisi olevan mit‰‰n aineellista etua. Nyt herra on vihdoinkin kuullut tuon rukouksen. Kuullut sen ja t‰ytt‰nyt rukoilijain toivon niin t‰ydellisesti, ettei kukaan voi ep‰ill‰ sen kuulemista. Nyt on Europan suurvalloilla sotavoimaa pari kolme miljoonaa aina jalkeilla itsekullakin, ja tarpeen tullessa ne voivat panna liikkeelle monta miljoonaa lis‰‰. Kuitenkin on t‰t‰ rukousta pitkin aikoja rukoiltu aivan v‰‰rin. Ei ole ollenkaan pidetty v‰li‰ niist‰ ohjeista, joita meille on annettu sek‰ rukouksen ulkomuodosta ett‰ hengest‰. Valtakunnan sotavoiman siunaaminen tietenkin on "ajallista hyv‰‰" -- ja sellaistahan meid‰n k‰sket‰‰n katkismuksessamme "ehdolla pyyt‰m‰n, nimitt‰in, jos se on jumalalle otollinen ja meille hyˆdyllinen." Mutta nyt ei t‰h‰n rukoukseen ole liitetty mit‰‰n semmoista ehtoa. Se on luultavasti unohtunut lis‰‰m‰tt‰ siihen silloin kun tuo rukous tekastiin. Ehk‰ kiireess‰. Ja nyt on aikain kuluessa monen oppineen ja hurskaan papin senvuoksi t‰ytynyt l‰hett‰‰ muodoltaan virheellisi‰ rukouksia taivaaseen. Mutta se ei ole t‰m‰n rukouksen suurin vika. Se on sis‰llˆlt‰‰nkin v‰‰r‰. Sotajoukon "siunaamisella" ei suinkaan tarkoiteta ainoastaan sen lis‰‰mist‰, vaan myˆs menestyst‰ sotajoukon aseille. Meid‰n rauhallisten salojemme kirkoissa siis rukoillaan, ett‰ jumala antaisi sotav‰en tappaa niin monta ihmist‰ kuin mahdollista, h‰vitt‰‰ niin monta kaupunkia ja polttaa niin paljon kyli‰ kuin suinkin voivat. Varsinkin sodan aikana on t‰ll‰ rukouksella se tarkoitus. Rauhan aikana taas rukoillaan, ett‰ tuo tappajain ja murhapolttajain joukko yh‰ lis‰‰ntyisi, ett‰ se hyv‰sti edistyisi harjoituksissaan ja helposti oppisi vieh‰tt‰v‰n ammattinsa salaisuudet. Ei suinkaan "rauhan jumala" siis ole t‰t‰ rukousta kuullut _sent‰hden_, ett‰ se olisi h‰nelle mieleen. Ei suinkaan h‰n tahtone lis‰t‰ veritˆiden tekij‰in lukua, eik‰ vahvistaa heid‰n k‰tt‰‰n verta vuodattamaan. Sit‰paitsi on vallan turhaa rukoilla sotaonnea yhdess‰ maassa, sill‰ lieh‰n tuo jumala rajan toisellakin puolella, on siell‰kin kirkkoja, ja rukoillaan sit‰ siell‰kin. * * * * * Mink‰t‰hden sitte jumala on t‰m‰n rukouksen kuullut ja lis‰nnyt valtakunnan sotavoimaa niin suunnattomasti? Eikˆp‰ h‰n vaan lie tahtonut juuri t‰m‰n rukouksen kuulemisella rangaista v‰‰rinrukoilijoita. Sotajoukkoja on siunattu niin liian paljo, ett‰ ne ovat k‰yneet kansoille raskaimmaksi taakaksi, mit‰ niill‰ t‰t‰ nyky‰ on kannettavana. Kaikki Europan kansat huokailevat sotilasvallan ja sen yll‰pit‰miseksi tarvittavain verojen alla. Kansat saavat itse tuntea ja niiden t‰ytyy joskus tunnustaakin, ett‰ t‰m‰nlaatuinen "ajallinen hyv‰" ei ole niille hyˆdyllinen. Viel‰ v‰hemm‰n se voipi olla jumalalle otollinen. Sill‰ onhan h‰n opettanut meit‰ rukoilemaan: "anna meille t‰n‰p‰iv‰n‰ meid‰n jokap‰iv‰inen leip‰mme", eik‰ niin, ett‰ "_ota_ meilt‰ meid‰n jokap‰iv‰inen leip‰mme!" Tuskin mitk‰‰n miehet niin usein vetoavat ja niin suurellisesti kehuvat luottavansa omantuntonsa ‰‰neen kuin hengenmiehet. He n‰kyv‰t pit‰v‰n tarpeellisena huomauttaa hyvin usein, ett‰ heill‰ sellainen on. Mit‰ ‰‰ni‰ me muut seurannemmekaan, mutta omituinen kappale se omatunto ainakin n‰ytt‰‰ olevan. Kuulin ‰skett‰in puhuttavan papista, joka ei omaltatunnoltaan saattanut kuuluttaa kuntakokousta, sent‰hden ett‰ siin‰ oli aikomus ottaa k‰sitelt‰v‰ksi kysymys siitos-oriin hankkimisesta kuntaan. Mutta h‰nen omatuntonsa antoi h‰nen kuitenkin joka pyh‰ rukoilla valtakunnan sotajoukon lis‰‰mist‰. Ja h‰n tiesi aivan hyvin, kuinka siveellisesti valtakunnan sotajoukko el‰‰, sek‰ maasotav‰ki ett‰ meriv‰ki maalla k‰ydess‰‰n. * * * * * Kansat ovat saaneet raskaan verokuorman kantaakseen, rangaistukseksi t‰st‰ sopimattomasta rukouksesta. Kirkko joka sit‰ on kansalle tyrkytt‰nyt ja jonka rukoiltavaksi se rukous kaikkein v‰himm‰n sopii, on sekin saanut rangaistuksen. Se rangaistus on niin asianmukainen, niin selv‰sti juuri t‰t‰ asiaa koskeva, ettei sen tarkoituksesta voi erehty‰. Kirkon omasta helmasta on noussut sotav‰ke‰, oikein s‰‰nnˆllist‰ -- pataljooniin, komppanioihin ja plutooniin jaettua -- upseereineen, lippuineen ja rumpuineen. Se on "Pelastusarmeija", ja se tekee kiivaita rynn‰kˆit‰ kirkkoa vastaan sen omilla aseilla: raamatulla, rukouksella ja lauluilla. Niin ett‰ -- eikˆ kaikkeen t‰h‰n n‰hden nyt jo alkaisi olla aika ruveta rukoilemaan: "Herra, _v‰henn‰_ valtakunnan sotajoukkoa maalla ja merell‰!" Mutta varmuudeksi olisi t‰h‰n rukoukseen nyt muistettava liitt‰‰ tuo ehto: "nimitt‰in, jos se on j.n.e." "MAAILMAN LOPUN" KIRJA. Lehtemme p‰‰toimittaja l‰hetti kes‰kuumalla minulle luettavaksi ja arvosteltavaksi Werner Sˆderstrˆmin kustannuksella ilmestyneen Aatto S:n suomentaman kirjan nimelt‰: "_Kristuksen tulemisesta_ eli viimeiset tapaukset, jotka ovat ihmisille ja maailmalle tulossa, Raamatullisia tutkimuksia, tehnyt Ernst M¸he." Nuorempana ollessani min‰ tosin yrittelin yht‰ ja toista ja koetin onneani monella eri alalla, mutta koskaan ei juontunut mieleeni ruveta arvostelemaan hengellisi‰ kirjoja. Sent‰hden on minulle viel‰ t‰n‰kin p‰iv‰n‰ k‰sitt‰m‰tˆnt‰, kuinka se toimittaja l‰hetti t‰m‰n kirjan juuri minulle. Jos saisin otaksua h‰nen lukeneen kirjan, ennenkuin sen minulle l‰hetti, en sanoisi mit‰‰n. Sill‰ siin‰ tapauksessa pit‰isin h‰nen tekonsa aivan luonnollisena. Mutta jos h‰n sen olisi lukenut, olisi h‰n kaiketi sen sitte yksintein itse arvostellutkin. Olipa miten tahansa, kirja kuuluu kaikissa tapauksissa minun arvostelualaani. Minun arvosteltavikseni kuuluvat nimitt‰in kaikki _hyv‰t_ kirjat, varsinkin jos ovat viel‰ tavallista erinomaisemmat. Kun n‰in‰ nykyisin‰ vuosina tehd‰‰n raamatullisia tutkimuksia, niin ne tietysti ovat tavallista etev‰mpi‰, sill‰ raamattu on jo ollut tutkittavana niin kauan, ettei mit‰‰n keskenkertaista, mit‰‰n tavallista tutkimusta en‰‰ kannata yleisˆlle tarjota. Ja kun kerran Aatto S. ottaa suomentaakseen ja Werner Sˆderstrˆm kustantaakseen raamatullisia tutkimuksia, voipi olla varma siit‰, ett‰ ne ovat paraita mit‰ aikakaudellamme on saatavana. Min‰ ainakaan en ole n‰hnyt mit‰‰n t‰m‰n M¸hen tutkimuksen vertaista. Paljoa en kyll‰ ole t‰lt‰ alalta ennen n‰hnytk‰‰n, sill‰ olen yleens‰ kokenut v‰ltt‰‰ viimeisi‰ tapauksia koskevaa kirjallisuutta, koska olen luullut, etteiv‰t ne kumminkaan ehdi tapahtua minun el‰iss‰ni. T‰m‰n kirjan luettuani olen tullut toisiin ajatuksiin. N‰kyy saavan olla varuillaan t‰st‰puoleen itsekukin. Nyt ei maailmanlopun aika en‰‰ ole mik‰‰n salaisuus, jota eiv‰t taivaan enkelitk‰‰n tiet‰isi. Ernst M¸he tiet‰‰ sen aivan tarkalleen, vaikka h‰n luultavasti ei ole edes enkeli. Viel‰ v‰hemm‰n min‰ olen enkeli, mutta nyt tied‰n sen ajan h‰nen kirjastaan. Ja kuka tahansa saa sen nyt tiet‰‰ 1 markalla 60 pennill‰. On t‰ss‰ kirjassa tietoa sen rahan edest‰, on totisesti. Ei tarvitse lukea monta sivua, ennenkuin jo on saanut niin paljon viisautta kuin kerralla p‰‰h‰n mahtuukin. N‰ytteeksi panen t‰h‰n muutamia palasia: "Ennen meid‰n maatamme on jo ollut maa olemassa, jossa hyvin luultavasti on asunut enkeliolentoja ja joka on ollut valtakuntana sill‰ ylienkelill‰, joka sitte lankesi pois Jumalasta ja jonka nimi nyt on saatana. N‰iden enkelien syntiinlankeemuksen kautta joutui se maa kuolemaan ja turmioon sek‰ suuressa tulvassa (jossakin toisessa kuin tunnettu vedenpaisumus) t‰ydelliseen h‰viˆˆn. Mooses n‰ki pyh‰n Hengen ilmoituksen kautta sen maan autiona ja tyhj‰n‰. T‰m‰n ensim‰isen maan olemassaoloa ja sen onnetonta kuolemaa todistaa viel‰ t‰n‰kin p‰iv‰n‰ suuri joukko kivettyneit‰ muinaismaailman el‰inluita, puita, ja kasveja, joiden kaltaisia nykyisess‰ luonnossa ei ole, samoin myˆs maakerrosten ja kivihiilikerrosten ihmeelliset muodostukset, jotka n‰ytt‰v‰t olevan ‰‰rettˆm‰n vanhat, sek‰ er‰‰t merkit jotka osottavat kuoleman taistelua olleen." Kuopion pit‰j‰n R‰im‰n kyl‰ll‰ kertovat ennen olleen "patahurjain valtakunnan" -- mutta mit‰ se on t‰m‰n perkeleitten valtakunnan rinnalla! Pˆyristytt‰‰ ajatellessa sit‰ ilvett‰, mik‰ silloin on ollut t‰m‰n matoisen maan kuorella. Ja nyt me astumme samoilla tanhuvilla, joilla ennen saatana enkeleineen k‰vell‰ jylkytteli; ja kun me kuolemme, joutuvat luumme saatanen karjanluiden joukkoon. Ennen luultiin niit‰ mammutin, luolakarhun y.m. sukupuuttoon h‰vinneiden el‰inten sek‰ entisajan ihmisten luiksi. Mutta nyt kun "tiede on alistunut uskon palvelukseen", kuulemme niiden olevan pimeyden enkelien ja hiiden karjan luita. Toista t‰m‰ toki on kuin kaikki ne muka tieteelliset arvelut, jotka kulkevat maansynty- ja kehitysopin (geologian) nimell‰. T‰m‰ nyt on tieteellist‰ varmuutta, _sit‰_ luonnontiedett‰, joka ei tunnusta kehitysoppia. T‰m‰n luonnontieteen mukaan on pimeyden enkeleill‰ ollut pelottavan vankka hammasrakennus, voimakkaat s‰‰ret ja s‰rmik‰s kallo. Heid‰n juhtansa ovat olleet yh‰ lujempaa tekoa. * * * * * Luultavasti moni lukija ei oikein tarkkaan tied‰, miss‰ ja mink‰lainen helvetti on. Ernst M¸he tiet‰‰ sen. Kuulkaapas: "Kukaan vilpitˆn kristitty ei voi olla pulassa vastauksesta kysymykseen: onko helvetti‰ olemassa? H‰n tiet‰‰ myˆskin, miss‰ se on. P. raamattu sanoo h‰nelle, ett‰ niin kauan kuin t‰m‰ vanha maa seisoo, on se (alkukielen mukaan) sen syvyydess‰, sen syd‰mess‰. "Millaisiksi on meid‰n ajateltava helvetin vaivat? Onko siell‰ todellista tulta? On tosin. Ei tavallista tulta, sellaista kuin meid‰n liedess‰mme palaa. Se ei vahingoittaisi ruumiitonta sielua. Mutta onhan muitakin tulia t‰‰ll‰ maan p‰‰ll‰kin sellaisia, ett‰ vesi ei voi niit‰ sammuttaa." Suoraan sanoen, luulin min‰ ennenaikaan helvetin olevan jossakin paljoa kauempana. Mutta eth‰n sin‰, hyv‰ lukija, ole k‰ynyt maan syd‰mess‰? Ja kun en min‰k‰‰n ole k‰ynyt siell‰, ei meill‰ ole puolta ruveta v‰itt‰m‰‰n kirjantekij‰t‰ vastaan. Tottapa h‰n itse asiansa parhaiten tiennee. Sen vaan voisi huomauttaa, ett‰ t‰‰ll‰ pohjoisnavan puolella helvetti ei oikein taida pysy‰ l‰mpim‰n‰, koska sen katto t‰lt‰ kohdalta ei ole sen kuumempi. Mutta eip‰ meit‰ varten helvetin tarvitsekaan olla eritt‰in kuuman, sill‰ me s‰ik‰hd‰mme paljoa v‰hemp‰‰ kuin p‰iv‰ntasaajan seutujen asukkaat, jotka ovat tottuneet kovaan kuumuuteen jo t‰‰ll‰ maan (oikeammin: helvetin) "p‰‰ll‰" ollessaan. * * * * * Ennen en ole uskonut kummituksia olevan. Ehk‰ ette tek‰‰n. Mutta nyt min‰ jo alan uskoa, kun olen lukenut t‰m‰n kirjan. Siin‰ sanotaan: "Vainajat, ollen yhteydess‰ pyh‰in enkelein kanssa, jotka toimittavat Jumalan k‰skyj‰ maankin p‰‰ll‰, sek‰ joka p‰iv‰ maallisesta el‰m‰st‰ sinne kotiin tuotujen ihmisten kautta saavat kylliksi tietoja, niinhyvin siit‰, miten heid‰n j‰lkeenj‰‰neille omaisillensa k‰y, kuin muistakin t‰rkeimmist‰ tapahtumista maan p‰‰ll‰. -- Niinp‰ ei myˆsk‰‰n ole paheksuttava, ett‰ uskossaan vahvat ihmiset, kuten usein tapahtuu, l‰hett‰v‰t autuaallisesti kuolevaisten kanssa tervehdyksi‰ henkimaailmassa oleville vainajille, ja saavat myˆskin vilkkaina aavistuksina ja selvin‰ merkkein‰ heilt‰ vastaukset. -- On keksitty koneitakin, joilla tehd‰‰n kysymyksi‰ vainajille ja hirvitt‰vimm‰ll‰ tavalla saadaan heilt‰ omak‰tisi‰ vastakirjoituksia. -- Eih‰n itse raamattukaan miss‰‰n paikassa kiell‰ uskomasta kummituksia, jos niill‰ tarkoitamme ihmisvainajain tai pahojen enkelein henki‰. Viimemainittujen sanoo Paavali oleskelevan alemmalla pilvitaivaalla ja sielt‰ harjoittavan vihollista vehkeily‰ns‰ maan p‰‰ll‰ asuvia ihmisi‰ vastaan." Joko riitt‰‰? Vai viel‰kˆ uskallatte kulkea pime‰ll‰ hautausmaan ohi? * * * * * Kuka on Anttikristus? -- M¸he vastaa: "H‰nen esikuviansa ovat Antiokus, Nero, Attila, Napoleon I y.m. -- Sitte M¸he olettaa tuonelasta palaavan Napoleon I:sen tulevan Anttikristukseksi, ja kaikkein silm‰t kiintyv‰t t‰h‰n Ranskan kaikkein kristillisimp‰‰n hallitsijaan, joka j‰lleen Napoleon VIII:na on ilmestyv‰ Anttikristuksena. T‰m‰ on tapahtuva v. 1992 j.Kr. Anttikristillisten hallitsijain aika ulottuu vuodesta 673 vuoteen 1897. -- Silloin (v. 1897) on myˆskin pakanain aika t‰ytetty. Jumalaton maailma on hillittˆm‰st‰ riemusta iloitseva uuden vuosisadan alkaessa. Mutta ‰kisti keskell‰ vuotta 1900 tapahtuu ihme, ett‰ Jumalan kansan j‰‰nnˆs tulee Jumalan Hengen kautta her‰tetyksi ja kristilliseksi." H‰meenlinnasta v. 1889 karanneen juutalaisen teurastaja Rosenbergin saarnamiesten ei kuitenkaan pid‰ iloita h‰nen palaamisestaan. Jos Rosenberg keskell‰ vuotta 1900 palaa Amerikasta, ovat h‰nen velkansa paraiksi ehtineet p‰‰st‰ kymmenvuotisiksi ja siis vanhentuneet. Luultavasti h‰n arvasi t‰m‰n, koska ei lyk‰nnyt l‰htˆ‰‰n myˆhemm‰ksi. * * * * * Anttikristuksen hirmuvaltaa kest‰‰ ainoastaan 34 vuotta. "Silloin" (siis _vuonna 1995_) "tulee Herra Kristus, ihmisen poika, taivaan pilviss‰ tuomiolle. Anttikristus ja kaikki maailman valtakunnat h‰vitet‰‰n, mutta Herran kuningaskunta annetaan Israelin kansalle ja kaikille Herran uskovaisille." Sitte alkaa tuhatvuotinen valtakunta, joka ei tarkoita muuta kuin _kirkon valtaa_. "Silloin ainoastaan hyvin harvinaiset kiroilemisen, sabatin rikkomisen y.m. synnit rangaistaan heti ja hillit‰‰n hyvin j‰rjestetyll‰ kirkkokurilla. -- Suurimmassa m‰‰r‰ss‰ kehittyneet liikeneuvot yhdist‰v‰t suorinta tiet‰ kansat ja maat. -- Lukemattomat joukot Jerusalemiin vaeltavia pyhiss‰-matkustajia karavaaneissa, hˆyry- ja ilmalaivoissa ja rautateill‰. -- Petojen villeys ja surmaaminen toinen toistansa sek‰ vihollisuus ihmist‰ kohtaan lakkaavat. -- Aurinko ja kuu loistavat seitsem‰n kertaa kirkkaammasti. -- Ihmiset silloin taas niinkuin alussa el‰v‰t vanhoiksi, niin ett‰ satavuotista viel‰ sanotaan nuorukaiseksi." Viimeinen tuomio tapahtuu tuhatvuotisen valtakunnan lopulla. Luultavasti siis v. 2995. Esimerkkin‰ siit‰, kuinka pitk‰lle tekij‰ syventyy yksityiskohtiin, mainitsen ett‰ "autuasten ijankaikkisesta el‰m‰st‰" on nelj‰ eri lukua, nimitt‰in: a) Avioliitto, b) Autuasten perhe-el‰m‰, c) Autuasten kutsumus eli tyˆel‰m‰, d) Autuasten kirkollinen el‰m‰. Omasta puolestani pyyd‰n lopuksi, ettei toimittaja hyvin usein l‰hett‰isi minulle t‰m‰n laatuisia hartauskirjoja luettavakseni. Ne vaikuttavat minuun melkein liian syv‰sti. Nytk‰‰n en uskalla l‰hte‰ ulos huoneestani, kun on niin kovin pilvinen ilma, ja pahojen enkelein henki‰ luultavasti on hyvin paljo vehkeilem‰ss‰ alemmalla pilvitaivaalla. MIKƒ ON OIKEA EROTUS HERRAN JA TY÷MIEHEN VƒLILLƒ? Kun lehtemme p‰‰toimittaja minulle vastattavaksi asetti yll‰olevan kysymyksen, niin tuskinpa h‰n lienee itsek‰‰n aavistanut, kuinka pulmallinen h‰nen kysymyksens‰ oikeastaan oli. Sill‰ en uskoisi h‰nen tahallansa minulle laatineen mokomata ongelmaa, josta minulla on ollut p‰‰nvaivaa moneksi viikoksi. Ainoastaan n‰it‰ syystalven viileit‰ ilmoja saan kiitt‰‰, jos ihmiskunta t‰m‰n tutkimukseni luettuaan viel‰ pit‰‰ minua t‰ysj‰rkisen‰ henkilˆn‰ eik‰ "p‰‰ttˆm‰n‰ hurjastelijana" tai muuna yleiselle turvallisuudelle vaarallisena otuksena. N‰ˆlt‰‰n yksinkertaisimmat kysymykset ovat usein mit‰ vaikeimmat ratkaista. Ilmankos sanotaankin, ett‰ "yksi hullu voi kysy‰ enemm‰n kuin yhdeks‰n viisasta-vastata." Tuota lausetta en kuitenkaan tahdo sovittaa juuri t‰h‰n tapaukseen, koska min‰ lopultakin toivon p‰‰sseeni asiasta selville, vaikka olen yksin enk‰ n‰ihin asti ole tiennyt lukea itse‰ni noitten yhdeks‰n viisaan joukkoon. Ensin minulla oli aikomus muitta mutkitta vastata ett‰ erotus on vain pinnalla, s.o. vaatteissa ja hajussa -- anteeksi! -- lemussa, tuoksussa, tai miksi h‰nt‰ pit‰nee oikein hienolla kielell‰ sanoa. Ne ovat kuin kuusi ja koivu, ajattelin miltei runollisesti. Koivulla on sile‰, puhdas kuori, ja sis‰ll‰ on milloin terve puu, visainenkin kun sattuu, milloin ontto ja laho. Eik‰ sit‰ arvaa kuoren p‰‰lt‰. Kuusella on kuori karkea, rosoinen, mutta puuaine sis‰ll‰ on yht‰ puhtaan valkoinen kuin koivussakin -- jos sattuu terve. Ja kun sen panee palamaan, niin se paukkuu. Hyv‰ on! Mutta sittenk‰‰n kuusi ei ole koivu eik‰ koivu ole kuusi. Ovathan ne aivan eri sukua. Arvelin sent‰hden viisaammaksi rakentaa uuden vertailun: koivusta ja vaivaiskoivusta. Niiss‰ on erilaisuuden vaikuttanut kasvupaikka, maaper‰, siis olosuhteet. Vaivaiskoivu pohjan soilla -- ainahan sill‰ on vilu ja n‰lk‰, paitsi syd‰nkes‰ll‰. Ihan kuin kaupunkien rantaj‰tkill‰. Mik‰p‰ paremmin soveltuisi kˆyh‰listˆn vertauskuvaksi kuin tuo pensaaksi n‰ivettynyt puu? Ja sen vastakohtana muhkea piennarkoivu pappilan ver‰j‰n pieless‰. Imee mehuttomaksi puolen peltosarkaa, senkin kapitalisti. Annas, ett‰ yhten‰ kev‰‰n‰ p‰‰st‰‰n sun kimppuusi, sun kyljest‰si mahalaa laskemaan, kun pastorin silm‰ v‰ltt‰‰! Eikˆs t‰m‰ olisi ollut sattuva vertaus? Luultavasti olisin sen hyv‰ksynyt, jos olisin ollut varma siit‰, ett‰ herra ja tyˆmies todella ovat samaa alkujuurta niinkuin koivu ja vaivaiskoivu. Mutta sit‰ lienee vaikea sanoa, tieteen ollessa nykyisell‰ asteellaan. Ne lukuisat tyˆmiehet, joilta olen t‰t‰ asiaa tiedustellut, uskovat esi-is‰ksens‰ er‰st‰ Aatamia, joka luotiin maan tomusta ja jonka sieramiin jumala puhalsi el‰v‰n hengen. Mik‰li minun on onnistunut hankkia tarkempia tietoja t‰st‰ toverista Aatamista, oli h‰n seikkailijaluonne, jonkat‰hden h‰net kasvatuksellisista syist‰ pantiin tekem‰‰n kovaa tyˆt‰ leip‰palkoilla. S‰rpimest‰ ei ollut mink‰‰nlaista v‰lipuhetta. Tiedon puusta h‰n oli saanut maistaa varsin v‰h‰n, suupalan tai kaksi, arviolta noin puolen omenaa. Ja senkin varkain, vasten selv‰‰ kieltoa. Kaiken t‰m‰n nojalla en n‰e olevan syyt‰ v‰itt‰‰, ettei h‰n sopisi tyˆmiesrodun kantais‰ksi. Herrat taas sek‰ suullisten ett‰ kirjallisten ilmoitustensa mukaan polveutuvat mik‰ "solusta", mik‰ "itiˆst‰", mutta joka tapauksessa viimeksi apinasta. Miss‰ m‰‰rin apinaluonteen kaikki ominaisuudet tukevat sit‰ k‰sityst‰, ett‰ herrasrodun esi-is‰ olisi silt‰ taholta etsitt‰v‰, sen kysymyksen ratkaisua en ota tunnolleni. Yhden piirteen tahdon kuitenkin mainita. Neekerit niill‰ seuduin, miss‰ apinoita enemm‰lt‰ oleskelee, valittavat yhdest‰ suusta, ett‰ "maamies kylv‰‰ siemenen, mutta apinat korjaavat sadon." Min‰ en v‰it‰, ett‰ t‰m‰ seikka mit‰‰n todistaa. En myˆsk‰‰n tahdo sanoa, ett‰ se ei todistaisi mit‰‰n. J‰t‰n asian avonaiseksi, itsekunkin vapaasti harkittavaksi. Ainoa mink‰ min‰ otan vastuulleni, on se ett‰ herrasrotu ja tyˆmiesrotu kaikista eroavaisuuksistansa huolimatta sent‰‰n ovat siksi l‰heisi‰, ett‰ niit‰ voi risteytt‰‰ toisen jalostuttamiseksi ja toisen moukistuttamiseksi. Niin erilainen kuin onkin tyˆmieslapsen ja herraslapsen myˆhempi kehitys, ovat he varhaisemmilla asteillaan hyvin toistensa kaltaiset. Yhteinen on molemmilla taipumus itkulla, ja vaikeroimisella hankkimaan itsellens‰ aineellista etua, joka taipumus sittemmin tyˆmiehess‰ ilmestyy valituksena sorronalaisesta asemasta ja varallisuuteen perustuvasta ‰‰niasteikosta, mutta herrassa pukeutuu yh‰ uudistuviksi palkankorotusanomuksiksi. Henkiset harrastukset ovat myˆs alussa samat, rajottuen p‰‰asiallisesti kieliopinnoihin. Kuinka lehm‰ sanoo? "Am-muuh". Kuinka koira sanoo? "Hau-hau". Kuinka naski sanoo? "÷h-ˆh". Siihen tyˆmieslapsilla vieraitten kielien taito tavallisesti supistuukin. Sill‰ sitte tulee ‰idinkielen aika, s.o. suomenkielen, koska tarkoitukseni on puhua vain meik‰l‰isist‰ oloista. Mutta herrasvesa jatkaa kielellist‰ urheiluansa sangen pitk‰lle. On ensinn‰kin opittava naimattomain t‰tien rakas ruotsinkieli, ettei j‰isi perinnˆttˆm‰ksi, ja sitte se kolmas kieli, joka tuottaa etuoikeuden virkoihin, kun muut ansiot ovat tasav‰kiset. Koulussa sit‰ vasta opitaankin kieli‰, el‰vi‰ ja kuolleita. ƒidinkielen taito siin‰ menossa tosin voi j‰‰d‰ vaillinaiseksi ja kˆmpelˆksi, mutta siit‰ painajaisesta voi p‰‰st‰ "erivapautuksella." Voipihan herrasv‰ki erivapautuksella p‰‰st‰ sukupuolestaankin. Tyˆmies kyll‰ saattaa kehitty‰ mestariksi ‰idinkielens‰ k‰ytt‰misess‰, h‰nell‰ voivat olla vallassaan kaikki sen hienoudet, mutta sittenkin on h‰nen kielitaitonsa herrasmiehen monikielisyyteen verraten rastaan taito satakielen rinnalla. Vai kuinka? -- Lˆytyy niit‰kin, jotka v‰itt‰v‰t, ett‰ parempi on taitaa ‰idinkielens‰ kelvollisesti kuin osata v‰h‰ kutakin ja vierailla aineksilla turmella kieliaistiansa. Parempi yksi ainainen armas kuin monta hetkellist‰ lemmitty‰. Mutta vaikka t‰m‰ ajatustapa muualla pit‰isikin paikkansa, ei suinkaan suomenkielell‰ saa olla niin suuria vaatimuksia. Mit‰ suomenkielell‰ on muuta kuin omat kansalliset sanavaransa? Se ei ollenkaan auta asiaa, ett‰ se niill‰ tulee hyv‰sti toimeen. Toista on jo ruotsinkieli, jonka sanoista suurin osa on Europan sivistyskielist‰ saatuja. Tullaanhan sit‰ aikaan kotikutoisella sarallakin, mutta ei talonpoikainen sarka silt‰ ole saman veroista kuin herrasv‰elt‰ kerj‰tyt vanhat vaatteet, koreat ja kuosikkaat, vaikka v‰hin kuluneet. * * * * * Mit‰ ruumiinrakennukseen tulee, on jo luurangossa eroavaisuuksia. Herralla selk‰ on rakenteeltaan suora, viel‰p‰ julkisilla paikoilla esiintyess‰ hieman ketk‰, mutta voi tarpeen vaatiessa k‰yristy‰ aina 359 asteen kaareksi, josta p‰‰tt‰en selk‰nikamat p‰‰sev‰t vapaasti liikkumaan. Tyˆmiehen selk‰ on luonnonv‰‰r‰, eteenp‰in kumartunut, mutta sittep‰ se onkin hidas sen enemp‰‰ taipumaan, selk‰nikamat kun ovat melkein yhteenkasvettuneet. Toinen eroavaisuus on hammasrakennuksessa. Tyˆmiehen hampaat, olipa niit‰ paljo taikka v‰h‰n, ovat suussa vuorokauden umpeen, mutta herra pist‰‰ enimm‰t niist‰ yˆksi vesilasiin. Aistimien eroavaisuuksista mainittakoon, ett‰ herra enemm‰n kuin tyˆmies tarvitsee kaikenlaisia n‰ˆnjatkoja. Mutta makuaistin on herralla ep‰ilem‰tt‰ tuntuvasti edistyneempi kuin tyˆmiehell‰; samoin on herralla hajuaistin valppaampi, johonka mahdollisesti vaikuttavat kehittyneemm‰t turpakarvat. Ihon t‰rkein erilaisuus on k‰mmeniss‰, jotka tyˆmiehell‰ ovat karheat ja k‰ns‰iset, herralla sametinpehmoiset. Sisuksissa myˆs on perinpohjainen erotus, koska ravintoaineet tyˆmiehelle tuottavat voimaa, terveytt‰ ja hyvinvointia, mutta samat ja viel‰ paljoa paremmat aineet herroissa vaikuttavat ainoastaan suolistoh‰iriˆit‰. Henki -- se on herralla kymmenien tuhansien markkojen arvoinen, ellei h‰nelle itselleen, niin oikeudenomistajille. Tapaturmavakuutuksessa on osa tyˆmiehi‰ aivan samoilla perusteilla kuin hevoset, joita vakuutetaan sek‰ arvonalenemisen ett‰ kuolemantapauksen varalta. Mutta onko tyˆmiehell‰ sielua? En tied‰. Harvoin ainakin h‰nelle "sielukelloja" soitetaan. Vaikka eih‰n se taida olla ratkaiseva todistus myˆt‰ eik‰ vastaan, koska sielukellojen tarkoitus kansan k‰sityksen mukaan on "vain antaa jumalalle tiet‰‰, ett‰ saatana tappaa ihmisi‰." Ja mit‰p‰ jumala tyˆmiehest‰... Intelligenssia, s.o. korkeampaa ‰ly‰, tyˆmiehell‰ ei ole, sill‰ valtiollinen vaikutusvalta meid‰n maassa kuuluu olevan intelligenssin k‰siss‰, ja sellaista vaikutusvaltaa ei tyˆmiehell‰ ole. Sent‰hden eiv‰t sanomalehdetk‰‰n v‰lit‰ tyˆmiehen syntymisest‰ maailmaan enemm‰n kuin h‰nen kuolemastansakaan -- ellei h‰nen onnistu kuolla viinaan tai joutua junan alle. Herrastaimen syntym‰ ilmoitetaan lehdiss‰ etusivulla ja paksuilla kirjaimilla: "Terve poika." Ja kun herra kuolee, saadaan lukea muistosanoja vainajasta. Ainoastaan "Oikeus- ja poliisiasiain" osastossa on tyˆmiehen helppo saada nimens‰ aikakauden tiedoksi. Juopumuksesta y.m. pienemmist‰ rikoksista sakotetaan s‰‰nnˆllisesti "er‰s herrasmies", mutta jos sama hauskuus sattuu Matti Mˆnkkˆsen kohdalle, niin h‰net mainitaan surkeilematta nimelt‰‰n. * * * * * Mutta mik‰ on _oikea_ erotus herran ja tyˆmiehen v‰lill‰? -- Min‰ pelk‰‰n, ettei se kysymys ole sanottavasti selvinnyt kaikista n‰ist‰ vertailuista. Eroavaisuudet, niin todenper‰isi‰ ja asiallisia kuin ovatkin, eiv‰t kuitenkaan ole riitt‰v‰n selvi‰, sattuvia. Alkuper‰iset, ruumiilliset, henkiset ja sielulliset omituisuudet ovat viel‰ niin monenlaisten arvelujen alaiset, ettei niitten nojalla voi kysymyst‰ t‰ydell‰ varmuudella ratkaista. Tulee sit‰paitsi ottaa lukuun, ett‰ herraksi syntyneitten joukossa on niit‰, jotka mielenlaadultaan, elintavoiltaan ja harrastuksiltaan ovat aito tyˆmiehi‰, kun taas tyˆmieheksi syntyneiss‰ on paljo herruuden pyrintˆ‰, joka joskus onnistuukin. Ihmisarvon mittana, samoinkuin ihmist‰ alempien ja ylempien olentojen arvon m‰‰r‰‰j‰n‰ n‰yt‰‰n k‰ytt‰v‰n hengen ja aineen keskin‰ist‰ suhdetta. Kuta suurempi on hengen valta aineen rinnalla, sit‰ ylh‰isempi olento, ja kuta suurempi aineen valta, sit‰ alhaisempi olento. Mutta t‰m‰ mittauslaitos ei kelpaa nyt esill‰ olevaan asiaan. Sekalainen on n‰et seurakunta niin herroissa kuin tyˆmiehiss‰. Toinen mittapuu, jota myˆs n‰kee k‰ytett‰v‰n, on el‰m‰n tarkoitusper‰ -- t‰ss‰ tapauksessa vain ajallisen el‰m‰n, sill‰ tulevaisessa el‰m‰ss‰ ei en‰‰ myˆnnet‰ olevan mit‰‰n erotusta herran ja tyˆmiehen v‰lill‰. Mik‰ on herrasmiehen el‰m‰n p‰‰maali ja tarkoitus? Virkaero t‰ydell‰ el‰kkeell‰. Ent‰ tyˆmiehen? Vaivaishoito. -- Mutta onhan se _sama_ asia, vaikka nimess‰ on eroa; kumpikin pyrkii el‰m‰‰n yhteiskunnan niskoilla. Ei siis saada p‰tev‰‰ vastausta t‰lt‰k‰‰n mittapuulta. Turhaan olen etsinyt lopullista vastausta n‰ill‰ teill‰, mutta huomattava on, ett‰ kenties t‰rkein n‰kˆkohta onkin viel‰ tarkemmin koskettelematta. Koska tutkimukseni supistuu ainoastaan maanp‰‰llisen el‰m‰n aikaan, on sielu v‰hemm‰st‰ arvosta kuin _vaatteet_. Ei sielu ja ruumis, vaan vaatteet ja ruumis maailman silmiss‰ muodostavat niin herran kuin tyˆmiehen. Hyv‰t vaatteet ja heikko ruumis, se on useimmassa tapauksessa herra; huonot vaatteet ja vankka ruumis, mik‰s se on muu kuin tyˆmies?... Ei kuitenkaan aina, sill‰ poikkeuksia lˆytyy molemmin puolin. Herralla on monasti ruumis terve ja voimakas, ja tyˆmiehell‰ voi pyh‰p‰iv‰n‰ olla hyv‰t vaatteet. Asia ei siis nytk‰‰n ole niin yksinkertainen kuin ensi katsannolla luulisi. On viel‰ otettava huomioon ruumiin ja vaatetuksen keskin‰inen suhde. Kaikki tuskin tiennev‰t, mill‰ armottomilla kidutuskeinoilla herraskansa kirist‰‰ keskiruumiinsa hoikaksi eli, niinkuin sanotaan, "vartalonsa solakaksi". Tietysti tarkoitan etup‰‰ss‰ herrasnaisia, niin naimattomia kuin naimisissa olevia, jotka viimemainitut osottavat her‰‰v‰t‰ ‰idinrakkauttansa sill‰, ett‰ jo ajoissa totuttavat syntym‰ttˆm‰n sikiˆns‰ k‰rsim‰‰n vaatteen valtaa. Eik‰ t‰m‰ ole suinkaan ainoa. Mit‰ ponnistuksia vaatineekaan heikolta naisniskalta muodinmukaisten kukka- tai sammalm‰t‰sten taidokas kantaminen p‰‰laellaan. Eik‰ sill‰ hyv‰. Se paino koituu perheen kukkaroonkin, koituu ylen kipe‰sti. Ja muutenkin saa herrasmies tarpeeksi asti tuntea vaatetuksen ylivaltaa. Keikari ajaa jalkoihinsa keng‰t kuin p‰ssin sarvet. H‰n onkin narri, vastataan. Mutta mik‰s saattaa vakaisen arvonmiehen panemaan p‰‰h‰ns‰ liitosv‰lin nokista tehtaan savutorvea -- niin sanotun "tyhj‰n jatkon" -- taikka kunnioitettavan herra senaattorin juuri juhlallisimmissa tilaisuuksissa k‰velem‰‰n ihmisten kummana, alushousuillaan ja kalavene kumollaan p‰‰ss‰? Eikˆst‰ t‰m‰ ole vaattehen valtaa? -- Ihmekˆ sitte, jos jalat ovat t‰ynn‰ patteja ja ruumis lyˆttymiss‰ kuin pahimmalla markkinakonilla. Mutta tyˆmiehell‰ orjallisimmissakaan oloissa ei ruumis ole vaatteen orja. Jos kenk‰ ahdistaa, niin varvas empim‰tt‰ tunkeutuu ulos vapaaseen luontoon, jossa on ylt‰kyllin v‰lj‰‰, valoa ja ilmaa. Samoin tekee polvi ja kyyn‰rp‰‰, milloin vaate tuntuu olevan tiell‰. Hatussakin on tavallisesti sen verran reiki‰, ett‰ ilmanvaihto k‰y mahdolliseksi. Ruumis siis kohtelee vaatetta mit‰ suurimmalla ylenkatseella. Emmekˆh‰n nyt vihdoin ala olla perill‰, sill‰ t‰m‰ erotusperuste pit‰‰ itse asiassa paikkansa niittenkin suhteen, jotka edellisiss‰ yrityksiss‰ j‰iv‰t poikkeusasemaan, eli tyˆmiesluontoisten herrojen ja herruushaluisten tyˆmiesten. Siis -- ymp‰ri k‰yd‰‰n, yhteen tullaan. Tulimme siihen, mist‰ l‰ksimme. Se "oikea erotus" on kuin onkin vaatteissa, nimitt‰in siin‰ seikassa, ett‰ herralla ruumis on vaatteen orja, tyˆmiehell‰ vaate ruumiin palvelija. Eli: herralla on ruumis vaatetta varten, tyˆmiehell‰ vaate ruumista varten. Mutta yht‰ ‰lk‰‰mme unhottako: "keppi‰ vaille herra -- ja k‰rs‰‰ vaille sika". Herra ei ole valmis ilman k‰velykeppi‰, joka myˆs on ulkoasusta puhuessa mainittava. Noista kiver‰p‰ist‰ ja notkeista, ryhmysauvoista ja sileist‰ luup‰isist‰ aina tuohon elinkeinovapautta vastaan ojennettuun perintˆporvarin hopeanuppiseen asti -- niist‰ voisi saada kokoelman, joka verrattomalla selvyydell‰ kuvaisi nykyist‰ yhteiskuntalaitostamme. Ja tyˆmiest‰ siin‰ kokoelmassa edustaisi raskain kaikista -- kerjuusauva... Mutta ehk‰ on parasta, ettei tarpeettomasti oteta esille koko k‰velykeppi‰. NYKYAIKAINEN "HYVƒ PAIMEN". Olemme usein n‰hneet, kuinka t‰ss‰ maailmassa asiat hairahtuvat pois alkuper‰isest‰ tarkoituksestaan. Viina on luotu ihmisten iloksi, vaan paljoa useammin se tuottaa suurta surkeutta. Moni, jota on aiottu senaattoriksi tai kenraalikuvernˆˆrin apulaiseksi, on lopettanut ratansa k‰r‰j‰kirjurin vaatimattomalla paikalla. Toiselta puolen on moni etev‰ suutarin aines kiivennyt professorin istuimelle, kun taas monessa huonossa suutarissa piilev‰t ihanat papinlahjat. Min‰ puolestani en ryhdy arvailemaan, _kuka_ t‰ll‰ tavalla on sotkenut vakaisen maailmanj‰rjestyksen. Sotkettu se vaan on, niin ett‰ sit‰ tuskin en‰‰ mitenk‰‰n voipi saada kohdalleen... Viimeisten n‰lk‰vuosien aikana satuin kerran maalaiskirkkoon. Siell‰ saarnasi rovasti itse. Evankeliumin johdolla h‰n voimakkaasti kehotti seurakuntaa kavahtamaan, "ettei teid‰n syd‰menne koskaan raskauteta ylˆnsyˆmisest‰ ja juopumisesta ja elatuksen murheesta." Kˆyh‰in piti olla kiitolliset siit‰, etteiv‰t olleet jumalalta mit‰‰n saaneet. Sill‰ sit‰ selvempi tie heill‰ oli taivaaseen. Mutta ylen hankala p‰‰sy autuuden majoihin tuntui olevan niill‰, jotka ovat kovasti vet‰neet puoleensa t‰m‰n maailman hyvyytt‰ ja henkens‰ uuvuttaneet elatuksen murheessa. Kuta enemm‰n ovat tavaraa koonneet, sit‰ ankarampi tili on heid‰n kerran teht‰v‰. T‰t‰ saarnaa kuullessani min‰ johduin omituisiin mietelmiin, joista en tarkoin tied‰, olivatko ne kristinopin vai j‰rjen mukaisia. Minusta vaan tuntuivat rovastin sanat enemm‰n t‰ht‰‰v‰n h‰nt‰ itse‰‰n kuin seurakuntaa. Sill‰ h‰n oli rasvaisin olento ja rikkain mies kymmenen neliˆpeninkulman alalla, eik‰ h‰nen ruumiillinen painonsa nyt n‰lk‰vuonnakaan ollut halveksittava. V‰h‰ se vaihteli vuodenaikojen mukaan: kev‰‰ll‰ oli ollut seitsem‰ntoista vanhaa leivisk‰‰ ja syksyll‰ alennut kuuteentoista. Sit‰paitsi h‰n luonnoltaan oli yksi niit‰ ahneimpia. Seurakunta sensijaan oli laihaa, viheli‰ist‰, n‰lkiintynytt‰ joukkoa, silm‰t syv‰ll‰ p‰‰n sis‰ss‰, niskaan p‰in painumassa. Nuohan ovat kaikki valmiita taivaasen menijˆit‰, ajattelin. Mutta kuinkahan rovastin k‰y? Mik‰ teht‰v‰ sielunpaimenella oikeastaan on t‰mmˆisess‰ asemassa? -- N‰ytti tosiaan silt‰ kuin olisi ainakin t‰m‰ paimen katsonut asiakseen ime‰ _itseens‰_ koko pahan mammonan ja siten kevent‰‰ sanankuulijainsa tilivelvollisuutta. Valmistaakseen laumalleen hyv‰n tulevaisen el‰m‰n, n‰ytti paimen varustautuvan menem‰‰n aivan toiselle taholle. Uhraavan itsens‰... End of Project Gutenberg's Iloisia juttuja II, by Kaapro J‰‰skel‰inen *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILOISIA JUTTUJA II *** ***** This file should be named 20760-8.txt or 20760-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/2/0/7/6/20760/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.