Hauskoja hetkiä

The Project Gutenberg EBook of Hauskoja hetkið, by êrpÃd Berczik This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license Title: Hauskoja hetkið Author: êrpÃd Berczik Translator: Antti Jalava Release Date: March 31, 2012 [EBook #39317] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAUSKOJA HETKIá *** Produced by Tapio Riikonen HAUSKOJA HETKIá Kirj. êrpÃd Berczik Tekijðn luvalla Unkarin kielestð suomentanut Antti Jalava Otava, Helsinki, 1902. Suomal. Kirjallis. Seuran kirjapainossa. SISáLLYS: êrpÃd Berczik "Tytt—" Ilka Lintu laulaa! Surkea unkarilainen Komisioni Valkoiset ketut Lainanpyytðjðt Erððn parran historia Piippu CarriÒre! Orja Esikoispuhe Kahden tulen vðlillð Mitð kaunis nainen maksaa? Nimen-unkarilaistuttaja êRPêD BERCZIK. êrpÃd Berczik syntyi Heinðkuun 8 p:nð 1842 TemesvÃrin kaupungissa vanhasta unkarilaisesta aatelissuvusta. Opintonsa hðn alotti syntymðkaupungissaan, jatkoi niitð erððssð katolisessa kymnaasissa Pestissð ja pððtti ne yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa tohtorintutkinnolla. V. 1864 hðn astui virkamiesuralle ja sijoitettiin 1867, perustuslaillisen valtioelðmðn uudestaan voimaan pððstyð, sisðasiain ministeri——n, jossa vuodesta 1872 alkaen on johtanut painoasiain osastoa. Nimitettiin 1877 ministerineuvokseksi ja kutsuttiin 1888 Unkarin tiedeakatemian jðseneksi. Kaunokirjallisuudessa Berczik esiintyi 1859 runoilla ja jatkoi f—ljetongeilla, novelleilla sekð kirjallisuuden- ja taiteenarvosteluilla useammissa kaunokirjallisissa aikakauskirjoissa ja valtiollisissa sanomalehdissð. Varsinkin hðnen "causerie'nsa", juttelunsa, joita hðn kokonaisen vuosikymmenen kuluessa nimimerkillð "Argus" kirjoitteli, saavuttivat paljon lukijoita ja suurta suosiota. Tðmð hðnen toimintansa aikakauskirjallisuuden palveluksessa, johon yhteen aikaan kuului valtiollistenkin artikkelien laatiminen, kðsitti etenkin vuodet 1868-1875. Paljoa pysyvðisemmðllð halulla ja suuremmalla menestyksellð Berczik kuitenkin on ty—skennellyt nðytelmðkirjallisuuden alalla, ollen yksi Unkarin tuotteliaimpia ja paraimpia huvinðytelmðnkirjoittajia. Etevðn tekotavan, erinomaisen kekseliðisyyden ja sattuvan luonteenkuvauksen ohessa hðn varsinkin raittiilla, alkuperðisellð, kansanomaisella huumorillaan on voittanut yleis—n tunnustuksen ja suosion. "Berczik on", sanoo erðs unkarilainen kirjallisuudenarvostelija, "herttaisen mielialan, viattoman leikillisyyden runoilija. Hðnellð on tarkka silmð huomaamaan nykyajan yhteiskunnallisen elðmðn ilmi—itð ja suuri kyky niitð elðvðsti esittðð. Hðn liikkuu Unkarin keskisððdyn iloissa ja suruissa, tuon sððdyn, joka on omituinen sekoitus aatelia, porvareja ja n. s. latinalaisia. Hðnen runottarensa viihtyy paraiten kaupunkilaispiireissð, vaikka se toisinaan lðhtee maaseudullekin sen kirjavasta kansanelðmðstð aiheita etsimððn. Berczik on kadehdittavan pilvet—n luonne, joka kuvailee elðmðð ainoastaan mikðli se nðyttðð viehðttðvðltð. Hðnen miehevðð vakavuuttaan pitðð sulavana hðnen kevyt verensð. Hðn saattaa yhtaikaa hymyillð ja rypistðð otsaansa. Hðnen nuhdesaarnansa tahtovat huvittavalla tavalla parantaa, hðn ei heiluta ruoskaa, vaan koettaa makeisilla saada pahantapaisia lapsia siivoiksi. Ei hðn my—skððn paljasta mitððn mðrkðð-tekevið haavoja, tunnustelee vain tutkivin sormin kaikenlaisia yhdyselðmðn migrðnejð (pððnsðrkyjð). Hðn ei pauhaa syntejð vastaan, vaan viepi hairaukset ad absurdum (osottaa ne mielett—miksi). Mitð hðn tuo esiin, jðð alati iloiseksi leikiksi, hðnen kappaleensa pððttyvðt aina pðivðnpaisteesen." Berczikin ensimmðinen kappale, joka jo 1862 esitettiin Kansallisteatterissa, oli 1-nðyt—ksinen huvinðytelmð "Ei ole mammaa". Vielð samana vuonna joutui nðyteltðvðksi "Aatami ja Eeva", joka suuresti miellytti yleis—ð, samoin kuin sitð seurannut "álykðs nainen". Kirjallinen toiminta Budapestissð herðsi siihen aikaan uuteen eloon. Samassa mððrðssð kuin Unkari sai takaisin valtiollisen itsenðisyytensð, elpyi se taiteellisessakin suhteessa. V. 1867 kirjoittamallaan komedialla "Neljðnnes-magnaatit" Berczik saavutti suuren menestyksen. Siinð, niinkuin muutamissa muissakin nðytelmissððn, esim. "Bachhanantit", "Yhteiset asiat" (joka jðlkimmðinen on kððnnetty saksan ja ranskan kielillekin), kðsiteltiin pðivðn kysymyksið, enemmðn tai vðhemmðn ivallisella tavalla. Ytimekkððllð kansannðytelmðllððn "Szekely-maalla" Berczik 1874 voitti Kansallisteatterin 1000 tukaatin kilpapalkinnon. Tðllð etevðllð nðyttðm—llð esitettiin sittemmin vielð hðnen huvinðytelmðnsð "Epðilijð", "Kansanmieleisyys", "Tanssiaiskuningatar", "Naittajatar" (molemmat viimemainitut saksalaisillakin nðyttðm—illð esitetyt), "Hyvðntekevðisyystarkoitusta varten", "Sininen kamari", "Katso hðnen ðitiððn" (saksaksi kððnnetty), "Protektsioni", "Peterdin taistelu", "Himfyn laulut". Samaan aikaan esitettiin Budapestin Kansanteatterissa useampia Berczikin kirjoittamia, raitista, todellista kansanelðmðð uhkuvia kansannðytelmið, niinkuin "Vanha kupitsa", "Igmandin papinkokelas", "Talonpoikaisneiti", "Posti-Klaara", "Sotavanhukset". V. 1893 Berczik huvinðytelmðllððn "Uusi muoti" voitti 1500 floriinin suuruisen Garai-palkinnon ja "Pappa" nimisestð komediastaan hðn sai Unkarin akatemian jaettavan Teleki-palkinnon. Berczikin uusin, tðnð vuonna valmistunut nðytelmð on 3-nðyt—ksinen "Ministeripula"; sen aihe on otettu Unkarin nykyisestð valtiollisesta elðmðstð, taustana valtiopðivðtapaukset, ja siinð ruoskitaan valtiollisia onnenonkijoita. Kertomuksissaankin Berczik kðsittelee hupaisia ja leikillisið aineita, liikkuen niissð, kuten huvinðytelmissððn, sivistyneissð seurapiireissð ja pysyen aina sððdyllisyyden rajoissa. Hðnen humoreskeissaan vallitsee raitis, alkuperðinen henki, kansallisella pohjalla. Niitð on ilmestynyt kaksi kokoelmaa: Vig µrÃk, Hauskoja hetkið, 1888, ja øszi hajtÃs, Syysvesoja, 1897. Ne leikkisðt kertomukset, joilla êrpÃd Berczik nyt esitetððn suomenkieliselle yleis—lle, ovat valikoima vastamainitusta kahdesta kokoelmasta. Helsingissð, Toukokuulla 1902. A. J. "TYTTø." (Pienen vauvan itsetekemðstð elðmðkerrasta.) Tðssð lepððn sangen kauniissa, sinisellð katoksella varustetussa kehdossa, kasvot huolellisesti peitettyinð. Vasta puolitoista tuntia on kulunut siitð kuin nðin pðivðn valon. Ympðrillðni vallitsee syvð hiljaisuus, ainoastaan silloin tðll—in tullaan kehtoni luokse -- erðs hyvð tðti nostaa huivia ja nðyttðð minua erilaisille, minua paljoa isommille ihmisille, joitten kasvot ovat milloin parrakkaat milloin parrattomat. Silloin tðti sððnn—llisesti sanoo: -- Eik— ole kaunis pieni vauva? Taikka: -- Eik— se ole soma? Johon asianomainen hymyillen vastaa: "Kovin herttainen." Sitten arvellaan, kenenkð muotoinen olen. Olentoni, siltð nðyttðð, on kokoonpantu eri henkil—iden aineksista ja itsestðni minulla ei ole mitððn, sillð sen mukaan, mitð tðhðn asti olen kuullut, ovat silmðni mamman, otsani papan, nenðni isoisðn ja suuni useampien perheen muitten jðsenten. Tðhðn olisin tyytyvðinen, mutta on jotakin, joka nuorta mieltðni katkeroittaa; elðmðni aamutaivas ei ole mustaa pilkkua vailla. Kaunis, sangen kaunis nuori mies katsoo minuun usein. Tðmð kaunis mies on isðni, jolle jo nðin aikaisin ja varmaankin vastoin tahtoani lienen saattanut suurta surua. Hðnen kasvonsa ovat vakavat ja synkðt, olenpa joskus nðhnyt kyynelpisarankin hðnen silmðkulmassaan. Alussa luulin, ettð kenties hðn on nðin murheellinen ðidin tðhden, joka liikkumatonna lepðð vuoteessa lðhellð minua, mutta sittemmin sain tietðð, ettei ðidillð ole hðtðð. Hðnen ððntðnsð tosin vielð tuskin olen kuullut, vaikka en ole nukuksissa ja korvat pystyssð kuuntelen mitð ympðrillðni tapahtuu, mutta ðidin vaitioloon on syynð se, ettð tohtori sanoi isðlle: -- Teidðn vaimonne jaksaa asianhaarain mukaan erinomaisen hyvin, hðnen suonensa tykyttðð sððnn—llisesti, vaan ðlkðð kuitenkaan salliko hðnen vielð tðnððn puhella. áitið siis ei mikððn vaivaa. Sen jðlkeen lisðsi tohtori: -- Mutta te nðytðtte kovin juhlalliselta nuoreksi isðksi, sillðk— tavoin tervehditte esikoistanne? Isð ei vastannut siihen mitððn. Sen sijaan isoðidin minulle jo tuttu ððni lausui: -- Elek on niin lapsellinen. Hðn on suutuksissaan, ettei tullut... -- Ymmðrrðn, ymmðrrðn -- vastasi tohtori naurahtaen. -- Vaan tuleepa vielð sekin. Saatte nðhdð, ettð enemmðn iloa on tðstð. Hðntð ei ainakaan oteta sotamieheksi. Hðnen ei kai onnistunut liioin lohduttaa isðð, sillð kun isð nðytti minua tohtorille, heitti hðn semmoisen soimaavan silmðyksen minuun, kuin olisi tahtonut sanoa: "miks'et saattanut vielð tðtð pientð hyvðntahtoisuutta minulle osoittaa? Eihðn siihen enððn olisi paljon tarvittu." Ja hðn huokasi syvððn. Sen jo tiedðn, ettð olen jotakin pahasti tehnyt, jotain ajattelematonta, mutta haluaisin tietðð, mitð tuo jotakin on, ja olen vakavasti pððttðnyt saada siitð selkoa. Ajatusteni juoksun keskeyttðð tðti, joka teelusikalla ty—ntðð minuun haaleata teetð. Se ei ole erittðin maukasta, mutta se on, kuten kuulen, vaan vðliaikaista ravintoa; huomisesta alkaen saan parempaa ruokaa. Kuiskataan, ettð ðkkinðisellð esiintymisellðni suuresti hðmmðstytin perhettðni; eivðt vielð olleet odottaneet tuloani ja sentðhden eivðt olleet pitðneet huolta paremmasta ravinnosta. Taas johtuu vaan isð mieleeni. Jos eivðt olisi sitoneet pienið kðsivarsiani kapaloon, ojentaisin ne hðntð kohti, syleilisin hðntð ja pakottaisin hðnet tunnustamaan. Isoðiti astuu nyt huoneesen, tuoden koko joukon kðyntikortteja ja sðhk—sanomia, joista ðidille kertoo, kutka ovat onnentoivotuksia lðhettðneet. -- Elek -- sanoo hðn papalle, -- isðsikin toivottaa onnea. -- Mitenkð sðhk—sanoma kuuluu? -- kysyy isð. Isoðiti lukee: "Sydðmestðni tervehdin pienokaista; toivotan teille onnea, rakkaat lapseni; pidð hyvðð huolta Lillasta, ettei hðn sairastu; ensi kuun alussa tulen Budapestiin. PÃl." -- Tiesin sen! -- lausuu isð synkðsti. -- Mitð tiesit? -- kysyy isoðiti. -- Ettð hðn vasta ensi kuulla saapuu, sillð tuonnoin hðn kirjoitti minulle: jos tulee poika, lennðn, jos tytt—, konttaan Budapestiin. Siis hðn konttaa. Ahnaasti ahmin korviini nðmðt sanat, sillð sikðli kuin nuori jðrkeni kykenee johtopððt—ksið tekemððn, sisðltðð tðmð lause avaimen salaisuuteen. Jos tulee tytt—, isoisð vaan konttaa tðnne. No niin, tytt— on. Entðs sitte? Ettei vaan siinð olisi syy isðn suruun? -- Elek -- sanoo nyt isoðiti -- sopisihan sinun toki tulla jðrkeesi. Katso, Lilla raukka on surusta pakahtua. -- Suuttumukseni kyllð katoo parin pðivðn perðstð -- vastaa isð vðhðn kiivastuneena -- mutta tðnððn en siihen mitððn voi. Miksi kieltðisinkððn, ettð asia on minua harmittanut. Pidin sitð niin varmana. -- Sentðhden ettð teidðn perheessðnne olette vaan poikia! -- Eik— sekin ole ikðvðð -- jatkaa isð -- ettemme tiedð edes minkð nimen sille annamme. Odotimme alati vaan poikaa ja monen vaikeuden perðstð sovimme Ervin nimestð, sillð siinð on "e" kirjain Elekistð ja "i" Lillasta. Ja nyt tuli tytt—. Mikð sille nimeksi pannaan? Isð lausui nðmðt sanat sydðmeen koskevalla epðtoivolla ja minð rupesin vðhitellen kðsittðmððn, ettð olin tehnyt suuren tuhmuuden, kun vastoin vanhempieni tahtoa uskalsin syntyð tyt—ksi. Isoðiti kuitenkin alkoi asiatani hartaasti puolustaa. Hðn astuu luokseni, vetðð pois peitteen silmiltðni ja katsoo minuun pitkððn: "Sinð pikku pupu parka! Tðtðk— varten sinun tðytyi syntyð?... Mutta isðt ovat niin itsekkðitð. Ajattelevat vaan itseððn. Poika heillð pitðð olla, joka sðilyttðð heidðn nimeððn, jotta tuo nimi, tuo suuri nimi muka ei katoaisi. Jotta tulisi joku, joka kiipeisi kunnian kukkuloille ja siten heidðn turhamielisyyttððn kutkuttelisi. Jotta jos se saisi jotain suurta aikaan, voisivat sanoa: se on minun poikani! Vaan entðs jos hðnestð tuleekin heitti—, velantekijð, vekseliritari taikka jos hðn tapetaan sodassa tai kaksintaistelussa?... Tytt— sitð vastaan, kuinka toisin on tyt—n laita! Poikaa, joka kerran isðnsð laatikosta nðpistetystð sikarista on tullut kipeðksi ja tuntee itsensð mieheksi, ei hallitse isð eikð ðiti ja hðn tuskin jaksaa odottaa siksi kuin, heitettyðnsð vanhempainsa kodin, pððsee omaksi herrakseen, jota ei kukaan voi komentaa. Siitð alkaen hðn on vieras isðnsð talossa, hðnen kotinsa on muualla. Vaan tytt— hoitaa tulta vanhempiensa kotiliedessð. Hðn elðhyttðð kotia, kaunistaa, ilostuttaa ja pahoina pðivinð rakkaudellaan lðmmittðð sitð. Kun hðn viedððn pois -- sillð hðn ei mene, vaan viedððn pois -- eroo hðn kyynelsilmin rakkaasta kodista ja ikðv—ipi sinne takaisin. Hðnen kotinsa on vanhempien talo, jonne hðnen on tapa mennð vielð silloinkin, kun hðnellð itsellð jo on tyyssijansa. Ja kun vanhemmat kðyvðt vanhoiksi, ken silloin aina kðy heitð tervehtimðssð, ken rientðð heidðn luoksensa vðhimmðnkin! sairaudenkohtauksen heistð kuultuaan, ken hoitaa heitð, ken on heidðn paras tukensa? Tytðr! Ja kuitenkin, kuinka nyreillð mielin hðntð otetaan vastaan!" Isððn tðmð -- minð my—nnðn sen -- vðhðn pitkðveteinen puhe, joka tarkkaavaisuuttani kovasti rasitti, kuitenkin lienee jotain vaikuttanut, sillð hðn sanoi: -- No, enhðn sitð niin tarkoittanut... Kaikki vaikenivat. Nyt selvisi minulle koko asema. Sentðhden saattoi siis ensimmðinen ilmestymiseni niin suurta hðmmðstystð aikaan. Ensi kerran katsellessani huonetta, askaroitsivat useammat ympðrillðni ja virkkoivat, naamat hðmmðstyksissð, hiljaisella ððnellð: "tytt—!" Johon yksi tðdeistð lisðsi: "mitðhðn herra siitð sanonee?" Isðð en silloin nðhnyt. Hðn oli aamulla mennyt virkahuoneesensa ja hðntð tðytyi lðhettðð hakemaan, mutta isoðiti kðski kamaripiian sanoa palvelijalle, ettð ðlk——n hiiskuko sanaakaan tytt—ydestðni. Kutsukoon vaan herran heti kotia. Isð riensi ennen pitkðð huoneesen. Hðnen ensimmðinen kysymyksensð oli: Poika kai, eik— niin? Ei kukaan uskaltanut hðnelle vastata. -- Vastatkaa toki, mitð seisotte siinð pelðstyneinð kuin olisin santarmi! -- jatkoi isð ðreðsti. Vihdoin isoðiti ilmoitti asian: "Tðssð se lepðð, suutele tytt—ðsi!" -- Tytt—! -- huudahti isð, -- Se on mahdotonta. -- Niin on kuitenkin laita -- vakuutti isoðiti. Isð ei virkannut siihen mitððn, meni vaan ðidin luoksi, suuteli hðnen kðttðnsð, otsaansa. áiti kuiskasi: "oletko suuttunut?" -- Enpð suinkaan, -- vastasi isð ja istui nojatuoliin, vaipuen syviin ajatuksiin. Mutta isð on kuin onkin suuttunut. Hðn on ihan varmaan suuttunut minuun, etten ole tðyttðnyt lapsen velvollisuuttani ja syntynyt pojaksi. Sen huomaan siitð, ettð hðn ei vielð ole suudellut minua. Hyvð Jumala, minkðtðhden tulinkaan maailmaan, kun jo nðin nuorena saan sen katkeruutta kokea! Vaan onko se minun syyni? Mitð minð siihen olen voinut? -- Yhtð kaikki! My—hðistð tðssð enððn on surra, viisainta lienee olla koko asiasta sen enempðð huolimatta. Uusia katsojia, sukulaispiiriin kuuluvia, saapuu. Minua nðytetððn heille jðrjestððn, mutta kaikki katselevat minua jonkinlaisella ylenkatseella. Yksi sanoo: "Vahinko, ettei ole poika." Tðmð yhð jatkuva halveksiminen rupee vihdoin harmittamaan isðð. Suurella mielihyvðllð havaitsen, ettð hðn jo muutamia vastaan asettuu puolustuskannalle. Niinpð hðn erððlle nuorelle sukulaiselle, joka ivallisesti lausui: "Elek, sinun ei olisi pitðnyt edeltðpðin kerskailla", vastata tiuskasi: -- Odotappas vaan, jahka tytt— kasvaa isoksi, tulee hðnestð vielð semmoinen tanssiaiskuningatar, ettð saattaa molempien poikiesi pððt py—rðlle, mutta eipðs hðntð vain anneta kummallekaan. Minun on my—ntðminen, ettð tðmð luottamus lumoomiskykyyni teki hyvðð nuorelle sielulleni ja johonkin mððrin lepytti minua siihen jurouteen nðhden, jota isð tðhðn asti oli minulle osoittanut. Hðnen kðyt—ksensð yleensð nðyttðð alkavan muuttua. Jota enemmðn hðntð pistellððn, sitð enemmðn hðn minua puolustaa. Kerran hðn jo sanoi iloitsevansakin siitð, ettð oli saanut tyt—n ja puolusti itseððn juuri samoilla perusteilla, joita isoðiti vast'ikððn oli hðntð itseð vastaan kðyttðnyt. Omituisia olentoja nuot miehet, heidðn vakuutuksensa nðyttðð seisovan varsin heikolla pohjalla. Tðstð muutoksesta huolimatta yksi seikka kuitenkin mieltðni painaa. Isð on useamman kerran kumartunut puoleeni -- hðn tahtoo yrittðð jotakin -- hðn epðr—i -- hðn taistelee itsensð kanssa -- hðn mielisi tehdð ratkaisevan pððt—ksen, mutta ei kykene siihen. Isð, isð, etk— katso pienen vauvasi ansaitsevan edes ainoata suukkosta? Minð jo suipennan huuliani sitð varten! Vetðisin luokseni nuot minuun kððntyneet kasvot, mutta en kykene. Yht'ðkkið omituinen ððni tunkee korviini ðidin sðngystð pðin. Niinkuin hiljainen tukehutettu nyyhkytys. Isðkin sen kuulee, sillð hðmmðstyen hðn katsahtaa sinne. -- Lilla, mikð sinua vaivaa? -- kysyy hðn pelðstyneenð ja astuu sðngyn viereen. -- Mitð nðenkððn, sinð itket? Herran tðhden, tðmð mielenliikutus nykyisessð tilassasi saattaa kðydð vaaralliseksi. áiti ei vastaa, nyyhkytys hiljenee, vain silloin tðll—in sy—ksðhtðen esiin povesta huokaukseen yhdistyneenð. -- Miksi itket, kultaseni? -- kysyy isð huolestuneena. -- Sano! Mutta ðiti ei sano. Isð kyselee kyselemistððn, lempinimið kðyttðen, vastausta saamatta. Isoðiti astuu huoneesen ja osoittaa hðmmðstystð, nðhdessððn kyynelið ðidin silmissð. -- Olen joutua epðtoivoon, -- sanoo hðnelle isð. -- Lilla ei tahdo ilmoittaa minulle syytð murheesensa. -- Ja sinð et sitð arvaa? kysyy isoðiti. -- En. -- Ethðn ole vielð suudellut tytt—ðsi. Isð kavahtaa yl—s. -- Senk—tðhden itket, Lilla? Ja samassa astui hðn kehtoni ððreen, otti minut siitð ja vei ðidin luo, jonka kasvoista rakkaus, rakkaus loisti vastaani. Voi, kuinka lempeðt ðitini silmðt ovat! Sellaista katsetta ei vielð kukaan ole minuun luonut. Isð likisti minua rintaansa vastaan, lausuen: -- Rakas tytt—ni! Ja sitte hðn suuteli minua suutelemistaan, niin ettð hðnen partansa minua kutkutteli ja pisteli, josta purskahdin kovaan itkuun. -- Tukehutathan raukan -- sanoi ðiti -- antakaa tðnne! Ja minð laskettiin hðnen viereensð siniselle silkkipeitteelle. áiti katsoi minuun kauan -- kauan. Herkesin itkemðstð. -- Oletko onnellinen? -- kysyi ðiti. Isð suuteli ðitið. -- Olen! ILKA. Rakas ystðvðni! Kirjeesi on minua suuresti kummastuttanut. En tiedð, kuka on saattanut minusta kertoa sellaisen mahdottomuuden, ettð minð muka tahtoisin naida 18-vuotiaan tyt—n. Sinð tunnet minut ja tiedðt, mitkð periaatteet minua johtavat. Olen aina koettanut vðlttðð sellaisia kohtauksia, joissa mies nðyttelee surkuteltavaa tahi naurettavaa roolia. Ettð tðhðn asti olen ollut naimisiin menemðttð, siihenkin on vain tðmð syynð. Jokaista tytt—ð olen niin kauan joka puolelta katsellut, tutkistellut ja mietiskellyt, ettð lempeni sillð vðlin on ehtinyt kylmetð. Ja nyt 46:l1a ikðvuodellani tekisin tuommoisen tuhmuuden? En ikinð! Minð tiedðn hyvin, mitð avioelðmðn sopusointuun vaaditaan, enkð silloin, kun tarvitsen kymmenen tunnin unta ollakseni seuraavana pðivðnð virkeð, nai semmoista lasta, joka haitatta voipi lentðð tanssiaisissa viikon pðivðt yhtð mittaa vðhintðkððn nukkumatta. Muuten saatan sinulle selittðð tuon vððrinkðsityksen. Minð kðyn rouva VirÃg'in luona, se on kyllð totta, mutta en suinkaan hðnen sisarensa tyttðren Ilkan tðhden, joka vasta pari viikkoa sitte tuli maalta tðtiðnsð tervehtimððn, vaan emðnnðn takia, jonka olen mððrðnnyt itselleni tulevaksi elinkumppaniksi. Rouva VirÃg on leski, 42 vuoden iðllð. Ulkonð—ltððn hðn ei ole liioin hyvin sðilynyt, mutta luonteeltaan hðn on miellyttðvð nainen, aina hyvðllð tuulella; lisðksi hðnellð on sievð omaisuus ja kahden me saattaisimme viettðð huolettomia pðivið elðmðmme iltaan asti. Meidðn tapamme sopivat yhteen, alla 17 asteen hðnen on vilu, hðn suosii suuresti hyvðð ky—kkið, hðnen kotinsa on mukavasti sisustettu pehmeillð matoilla ja uutimilla. Viime syksynð me tutustuimme kylpylaitoksessa, jonne luuvalo vei meidðt yhteen. Mainiosti saattaa hðnelle vaikeroida. Jo silloin juurtui pððhðni se ajatus, ettð jos minð luopuisin vanhanpojan elðmðstðni, niin hðnestðpð voisi tulla pelastajani. Sen jðlkeen on yksinðinen asemani alkanut kðydð minulle sietðmðtt—mðksi. Minun on sanomattoman ikðvð. Minð tunnen jo ikðvyyden kaikki asteet: tavallisesta haukotuksesta alkaen siihen tilaan asti, jolloin ihminen rupee tuumimaan cyankalin hankkimista. Mutta minð haluan rauhallisia vanhoja pðivið, hauskojen vhisti-iltojen kanssa, ja rouva VirÃg'issa olen oppinut tuntemaan naisen, jolla on vain yksi toivomus: lepo, alituinen lepo. Toivon hðvittðneeni huolesi juurinensa. Ystðvðsi Eemil. Rakas Feri! Tee hyvin, ilmoita minulle ensi postissa sen pahansuojani nimi, joka herkeðmðtt—millð valheilla vaivaa my—tðtuntoista ystðvðsydðntðsi. Taas Ilka, alati Ilka! Saattaa vakavamielistð miestð heti hakkailijan huutoon, sentðhden ettð hðn on kohtelias nuorelle somalle tyt—lle, se ei ole liioin kauniisti tehty. Ilkassa l—ytyy kaikki ne ominaisuudet, joista minð kaksikymmentð vuotta sitten olisin hurmaantunut, mutta usko tai ole uskomatta, juuri sentðhden en rohkenisi naida hðntð. Hðn on suloinen, ruskeasilmðinen tytt—, hðnen hymynsð on viehðttðvð. Sellainen herttainen olento, johon on mahdoton suuttua. Mutta hðn himoitsee huvituksia, mikð onkin luonnollista, sillð niitð hðn tðhðn asti on saanut sangen vðhðn nauttia maalla, hðn kun on k—yhð orpotytt—, joka oleskelee milloin minkin sukulaisensa luona. Sððli hðntð; jos olisin kahtakymmentð vuotta nuorempi, naisin hðnet, mutta nyt -- olen kihlannut rouva VirÃg'in ja tðmð tapahtuma on iki pðiviksi saattava parjaajani vaikenemaan. Eilen illalla vietimme kihlajaisia aivan ahtaassa piirissð -- paitsi rouva VirÃg'ia oli vaan Ilka ja muuan vanha setð lðsnð -- ja silloin tapahtui erðs varsin vastenmielinen seikka. Rouva VirÃg'ilta putosi hammas suusta... En voi sanoakkaan, minkð masentavan vaikutuksen tðmð vðhðpðt—inen asia minuun teki. Kauniinta hðnessð oli juuri hammasrivi, sitð olin aina ihaillut ja ... yhtðkaikki! 46-vuotias mies ei saata vaatia todellisia hampaita. Jospa kuitenkin vasta puolen vuotta hðittemme jðlkeen olisin keksinyt tuon puutteen!... My—hðistð, my—hðistð! Miksi en ole aikaisemmin nainut? Oletko tyydytetty? Uskollinen ystðvðsi Eemil. Rakas ystðvðni Feri! Sinð et enðð kirjoita soimauksia; tuo tuntematon parjaaja on vaiennut. Siihen onkin kyllð syytð; nousevalla viikolla julistamme aikomuksemme mennð naimisiin. Olen jo rauhoittunut hampaasta, tðydellisesti! Ja vielð enemmðn tulen lohdutetuksi, kun Ilka lðhtee talosta, joka piammiten tapahtuu. Ilka ja rouva VirÃg rinnakkain on haitaksi jðlkimmðiselle; on mahdollista, ettð morsiamenikin on huomannut tðmðn ja sentðhden lðhettðð pois sisarensa tyttðren sedðn luokse. Iloitsen jo edeltðpðin siitð ajasta, jolloin leskeni vapautuu kilpailusta: varmaankin rakastun hðneen. Hðn on tekevð kaikki miellyttððksensð minua, hðn on kðyttðvð hyvðksensð kaikkia toaletin salaisuuksia ja tðmm—inen hyvðntahtoisuus on minulle mieliksi. Minð tulen onnelliseksi hðnen kanssaan, hyvin onnelliseksi! Kuinka kaunista, kun toisilleen sopivat olennot joutuvat yhteen! Jokaisen ajatukseni hðn ymmðrtðð, sen sijaan ettð Ilka vaan nauraa niille... Mutta tðstð huolimatta Ilka kuitenkin tulisi minulle, olen varma siitð, sillð hðn on kyllðstynyt tðhðnastiseen kulkurielðmððnsð, sukulaisten armoilla eloksimisesta hðn on saanut tarpeekseen eikð muuta tarvittaisi kuin sana minulta... Vaan tðtðpð sanaa hðn saa turhaan odottaa. En anna lumota itseðni nuoruuden hetkellisestð heijastuksesta, jota tunnen hðnen hurmaavassa seurassansa. Kun en vaan olisi 46-vuotias! 56-een asti kyllð vielð kestðisin, mutta silloin hðn vasta olisi 28-vuotias. Jumalallinen tiede, tuo matematiikka! Ei, ei, ja senkin uhalla, ettð vielð joutuisin erððn toisenkin rouva VirÃg'in salaisuuden perille, joka peittðð hðnen kauniin mustan tukkansa alkuperðn epðiltðvððn sumuun, minð niin selvðsti kðsitðn tulevan elðmðni kohtalon semmoisen lapsen rinnalla, ettð olen haarniskoitu kaikkia mahdollisuuksia vastaan. Nuoren vaimon vanha mies! Kuormajuhta armastelijalauman jatkoksi! Kiitoksia paljon! Ennemmin olen tekohampaista ja valetukasta vðlið pitðmðttð -- eihðn ihmisessð ole ainoastaan ruumis, vaan my—skin sielu, ja rouva VirÃg'in sielussa tavataan kaikki ne vakuudet, jotka jðrkevðt ihmiset laskevat avioelðmðnsð perusteiksi. Kesðllð lðhdemme Ostendeen, olemme jo miettineet ja jðrjestðneet matkan Bðdekerin johdolla: mukavia, lyhyitð pðivðmatkoja. Ilka purskahti pilkalliseen nauruun; hðn matkustaisi yhtð kyytið merelle asti! Jo yksistððn tðmð piirre riittðð sen todistamiseen, ettð rouva VirÃg on minulle otollinen ... rouva VirÃg ... ainoastaan rouva VirÃg! Oi, minun on tapa olla jðrkevð, varovainen. Ainainen ystðvðsi Eemil. Sðhk—sanoma: Herra Ferencz Aszaldylle. Aszald. Kihlaukseni rouva VirÃg'in kanssa purettu -- nain Ilkan. Olen onnellinen. Eemil. LINTU LAULAA! Tshi-tshi tshi-tshi-tshiritshi! Ei koskaan kuulunut iloisempaa viserrystð kevððllð metsðssðkððn kuin rððtðlilðisten tuvassa. Se tupa oli tðynnð lapsia, jotka kaikki pitivðt hirveðtð melua, mutta pieni laulaja tuolla seinðllð huonossa viheriðssð hðkissððn voitti livertelemisellððn melun, niinkuin hyvð-ððninen tenoori septetissð toverinsa ja orkesterin. Se visersi tðyttð kurkkua. Mutta sillð oli kiittðmðt—n yleis—, joka ei piitannut laulajasta mitððn; jokainen hððrðsi askareissaan, lapset leikkivðt, vanhat tekivðt ty—tð. Ei hðn kuitenkaan aivan turhaan lauleskellut -- hðnelle ilmestyi tarkkaavainen kuulija -- ei kuitenkaan sisðllð tuvassa, vaan ulkona kðytðvðssð. Ja mimmoinen kuulija! Kaunis, solakka, nuori nainen, jolla samassa kerroksessa, missð rððtðlin suuri perhe asustaa pienessð pihanpuolisessa tuvassa ja ky—kissð, on tilava, valoisa, komea kadunpuolella oleva asunto, jossa on kaksi salonkia, soma budoaari ja herra tiesi mitð kaikkea. Hðn seisoo kðytðvðn rauta-aidaketta vastaan nojautuneena ja on nðhtðvðsti ihastunut pienen laulajan kauniisen ððneen. Sillð vðlin aukenee rððtðlilðisten ovi, rððtðlin vaimo astuu ulos ja huomaa hðmmðstyen ylhðisen naisen seisovan siinð. -- Kuuntelen lintuanne -- sanoo jðlkimmðinen. -- Eik— totta, se laulaa kauniisti? Ei olekaan koko lintutorilla parempaa laulajaa kuin se. Sain sen lahjaksi veljeltðni, joka osaa kasvattaa lintuja, sillð hðnellð on, vaikka ammatiltaan onkin nikkari, paljon lintuja, hyvin paljon. Sitte hðn myyskentelee niitð. Se on hðnelle semmoinen sivuansio, josta hðn saa kauniin lisðtulon. Tðmð meidðn lintumme oli paras koko joukosta -- vastasi rððtðlin vaimo tuttavallisella puheliaisuudella. Sana synnyttðð sanan ja kaunis, solakka nainen kertoo ettð hðnellð ei ole onnea kanarilintuihin nðhden; hðnellð oli ollut niitð jo kaksi, mutta toisesta tuli ilmi ettð se kuuluu heikkoon rotuun eikð siis laula, toinen taas tuli kipeðksi ja kuoli. Mutta hðn kovasti haluaisi sellaista lintua. Hðnen asuntonsa on tyhjð, hiljainen, ikðvð. ("Huvitus ei olekaan lesken asia", ajattelee rððtðlin vaimo). Ellei parketin ja huonekalujen paukahdus joskus keskeyttðisi hiljaisuutta, luulisi olevansa haudassa. Pian hierottiin kauppaa; kaunis, solakka nainen tarjosi hyvðn hinnan ja rððtðlin vaimo oli, vaikka raskaalla mielellð, kuitenkin valmis luopumaan lintusesta. Pieni laulaja muutti jo iltapðivðllð komeaan katuasuntoon. Asunnon kera muuttui hðkkikin. Mihin katositkaan sinð viheriðksi maalatusta puusta ja yksinkertaisesta rautalangasta tehty pieni, jokapðivðisen mallin mukainen hðkki? Sinun tulikin hðvetð tuon uuden ihanan hðkin rinnalla! Se ei riipu seinðllð, se seisoo telineellð, omalla eri telineellððn; puun sijassa on siinð merenruokoa, rautalangan korvaa messinki. Ja kuinka mukava sitten, mukavammasti kanarilintu ei saata asua. Viisi puikkoa on asetettu leposijaksi; katosta riippuu alas pieni rengas; kuinka hauskalta tuntuneekaan hyppið puikolta puikolle ja sitten keinua renkaassa! Mainiointa oli kumminkin kylpylaitos. Uudenaikuista asuntoa ei voi ajatella ilman kylpyhuonetta -- uudenaikaista lintuhðkkið vielð vðhemmðn. Toimellinen emðntð oli asettanut hðkkiin punaiseksi maalatusta vaskesta tehdyn pienen kylpyammeen, jotta sen asukas ei kðrsisi mitððn puutetta. Joka asuu tðllð tavoin, sen tðytyy arvonsa mukaisesti elððkin. Missðpð lintu voi osoittaa ylellisyyttð? Sen yksinkertainen olemus sallii sitð vain ravintoon nðhden. Tuolla rððtðlilðisten luona sinua, pieni kanari, ei tosiaankaan pidetty liioin kehuttavassa ruoassa. Sait kyllð annoksesi hampunsiemenið, mutta ei minkððnlaista "extra" pistetty rautalankojen vðliin -- korkeintaan suurina juhlapðivinð palanen porkkanaa. Nyt ei ainoastaan ruokakupista hymyile vastaasi hyvðð sy—tðvðð, vaan hðkkisi raoista houkuttelee kaikenlaiset herkkupalat, niinkuin sokeria, omenaa, hðrkkið... Et suotta ole tenoristi lintujen joukossa -- teuoristeilla on hyvð olo tðhðn maailman aikaan. Toivon ettð sinðkin olet tyytyvðinen... Eipð vain, loistosta huolimatta nðyttðð siltð kuin tuossa pienessð talossa ei olisi hyvð olla. Jo on neljðs pðivð eikð lintu vielð ole edes ððnnðhtðnytkððn. Siitð asti kuin uuteen asuntoonsa muutti on hðn tullut kuin mykðksi. Kaunis, solakka nainen seisoskelee siellð pðivðt pððksytysten, kehottaa, hyvðilee, mielittelee hðntð kaikin tavoin, mutta tuota pientð houkkiota ei kðy mitenkððn saaminen laulamaan. Alussa hðn luuli vaitiolon syyksi pelkuruutta, tottumattomuutta uuteen hðkkiin ja ympðrist——n, mutta nyt on jo neljðs pðivð ja tuo oikullinen lintu vielð nytkin istua k—k—ttðð liikkumatonna yhdellð puikollaan. Ainoastaan suurin nðlkð ja jano saattavat pakottaa sitð hypðhtðmððn alas ruokakupille, ja kun hðnen hallitsijattarensa pistðð hðkkiin sormensa ja tahtoo veikostella hðnen kanssaan taikka tulee liian likelle hðkkið, tekee lintu mitð hurjimpia lentoyrityksið hðkissð. Kaunis nainen ei vielðkððn menetð kðrsivðllisyyttððn -- hðn tahtoo odottaa. Ja hðn -- todellakin odottaa viikon, odottaa kaksikin viikkoa -- turhaan. Muutamaa katkonaista ððnnðhdystð lukuun ottamatta kuuluisa laulaja ei anna mitððn kuulla. -- No, sitten minun tðytyy luopua siitð toiveestani, ettð hauskuuttaisit asuntoani, sinð pieni villilintu! -- sanoo hðn toisen viikon lopulla ja heittðytyy katkeroittuneena keinutuoliinsa, yrittðen keinumisella karkoittaa suuttumustaan. Kaunis vaimo parka, olet todellakin sððlittðvð! Tuskin olit mennyt miehelððn -- noin viisi vuotta sitten -- miehesi jðtti sinut iðksi. Puolen vuoden avioliiton jðlkeen sinun oli pukeutuminen suruvaatteisin. Noin kolme vuotta takaperin talosi kðvi vðhðisen hauskemmaksi... Erððn nuorukaisen seura oli sinusta sangen mieluisa... Mutta mihin hðn joutui? Hðn katosi. Ja siitð asti elðt yksinðsi, ihan yksinðsi! Sinulla on tosin seuranainen, mutta mitð siitð? Talo on mykkð, kuollut... Ja kuitenkin olet kaunis ja asuntosi todistaa hienoutta, varallisuutta... Vaan kohtalo ei suosinut sinua ja lopulta sinð luovuitkin kaikesta muunlaisesta toiveesta elðmðssð... Ainoastaan vðhðisen eloisuutta vielð halusit ... toiveesi perustit pikku keltalintuun ja siinðkin petyit... Paha, kiittðmðt—n sydðn lienee tuolla pienokaisella. Sillð jos joku -- olipa se lintukin -- kahteen viikkoon ei totu uuteen asuntoon, niin siihen ei voi olla syynð muu kuin ilkeys, varsinkin kun osoitetaan niin suurta ystðvðllisyyttð... Kaunis leski kavahtaa paikaltaan ja astuu hðkin luo. Silloin sattuu akkunaan leveð auringon sðde ja lankee juuri hðkkiin. Ja pieni lintu rupee laulamaan... Ja millð tapaa! Iloisemmin se ei visertðnyt rððtðlilðistenkððn tuvassa kuin nyt... Mikð saattoi hðnessð mielenmuutoksen aikaan: se auringon sðde, joka niin iloisesti tanssi hðnen hðkkinsð messinkilangoilla, vaiko hallitsijattarensa poveen luotu silmðys -- sitð ðlkððmme tutkiko. Siinð kyllð, ettð hðn liverteli suureksi iloksi emðnnðlleen, joka jo seisoo hðnen vieressððn, alottaen hðnen kanssaan mitð mielevintð pakinaa. -- Et siis olekaan mykkð, sinð-sinð-sinð? puhuu kaunis, solakka nainen suipentaen suutaan (lintujen kanssa on tapa siten haastella) ja sormellaan uhaten sitð, jota sinutteli. Ja "sinð" ei enððn pelðsty, ei rðpyttele siipiððn hðkin messinkilankaisia seinið vastaan, vaan vastaa ystðvðllisimmðsti: -- Ty ... ty -- tyy ... tshitshitshi! Kuinka hðmðrðltð nðitten sanain merkitys nðyttðneekððn, nainen ymmðrsi sen heti ja vastasikin heti: -- Vai niin! Etk— ole tuntenut olevasi kotona luonani? -- Sepð kaunista, sangen kaunista. Enk— ole muka tarpeeksi hemmotellut teitð? Te-te-te pieni veijari! -- Ymmðrrðn, ymmðrrðn, te lupaatte vastedes kðyttðytyð paremmin, te laulatte kauniisti emðnnðllenne koko pðivðn, eik— niin? -- Tytyty! -- No niin, minð annan anteeksi, kaikesta sydðmestðni. Niinkuin saattoi nðhdð, he ymmðrsivðt toisiaan varsin hyvin ja pakinaa heidðn vðlillððn kesti kauan -- kauan. Nainen ei lakannut jaarittelemasta, naljailemasta ihmiskielellð eikð kanari vastaamasta linnunkielellð. Ja tuttavuus heidðn kesken nðhtðvðsti kasvoi kasvamistaan! Seuranaisen, vielðpð kamarineidonkin tðytyi tulla ihmettelemððn, kuinka tuo pieni veitikka nipistelee emðntðnsð ruusukynsið, kun hðn pistðð ne ristikon vðliin. Hðnen ððnensð, no, se on lumoova, siitð rouva, seuranainen ja kamarineito ovat yksimieliset. Tðstð lðhtien tuli taloon eloa, iloa; aikaisesta aamusta alkaen iltaan saakka lintu liverteli, lauleskeli. Kaunis, solakka nainen, jolla ennen monta kertaa oli ollut niin kovin ikðvð (eikð mikððn niin rumenna kauniimpiakin kasvoja kuin ikðvyyden ilme), nðytti nyt aina tyytyvðiseltð, iloiselta. Ja kuinka ei, eihðn hðn enððn ollut yksin maailmassa! Olihan yksi olento, jota hðn saattoi rakastaa, josta hðn voi pitðð huolta. Ja kyllðpð pitikin huolta. Huonosti olisi kðynyt kamarineidon, jos hðn olisi koskenut hðkkiin. Laulamisen pðivðstð alkaen pienen tenoristin sekð ruumiillinen ettð henkinen hyvð oli kauniin, solakan naisen huolen ja johdon alaisena. Tietðen, kuinka tðrkeð puhdas asunto on elðmðn yllðpitðmiseksi hðn jokapðivð omakðtisesti suurimmalla huolella puhdisti hðkin ja ripoitti sen lattialle puhdasta hiekkaa. Sitten hðn niinikððn omin kðsin tðytti kylpyammeen vedellð sekð pani pðivðn ravinnon ruokakuppiin ja seinðlankojen vðliin, suorittaen tðten huolenpidon laulajan ruumiillisesta hyvinvoinnista. Mutta minne jðð henki, sielu? Linnullekaan ei ole kyllðksi parissa ruokapalassa; se tarvitsee pðivðnpaistetta, iloista hðlinðð, voidaksensa laulaa oikein sydðmestððn. Ja tuo hyvð emðntð ei unhottanut tðtðkððn. Huoneesta huoneesen, ikkunasta ikkunaan hðn kantoi hðkkið, sitð my—ten kuin aurinko liikkui, ja jotta hðnen henkensðkin saisi ravintoa ja pieni tenoristi ei jðisi takapajulle uusimmasta musiikkikirjallisuudesta, soitteli hðn sille operettihelmið osaksi pianolla, osaksi harmoonilla, ilolla kuullen ettð laulaja ennen pitkðð oppi muutamia sðveleitð. -- Mitð menisinkððn teatteriin? -- nauroi erððnð pðivðnð nainen -- onhan kotioopperassani semmoinen tenoristi, joka voittaa Perottinkin. Jotain puuttui kumminkin vielð kanarin omistajan onnellisuudessa. Kuinka selvið merkkejð hðn antoikin rakkaudestaan, niin paljon luottamusta hðn ei kumminkaan voinut valaa lintuseen, ettð kun se laskettiin hðkistððn, se olisi asettunut istumaan hðnen sormelleen, olalleen, pððlleen. Mieluisampi sille oli kova uuninreuna kuin ihoa-my—ten-istuvan liivin alta py—ristyvð olka, ennemmin se istui jollekin taulunraamille kuin sille valkealle kðt—selle, jonka suuteleminen lienee hurmaava nautinto, ja parempana olinpaikkana se piti salongissa olevan palmun latvaa kuin sitð pððtð, joka istuu palmuvartalolla ja ansaitsisi kruunun. -- Hyvð Jumala! Tðmðn ajan kuluessa ja tðllð vaivalla olisin jo valloittanut kymmenen miestð, -- huusi solakka, kaunis nainen erððnð pðivðnð, vðsyneenð huonosti onnistuneista kokeistaan. Vihdoin hðn kumminkin senkin saavutti. Suuri pðivð se oli talossa, kun pieni keltalintu lensi hðnen sormelleen... Ensimmðisen kerran se siihen jði hyvin vðhðksi aikaa, lensi melkein kohta pois, mutta parin pðivðn kuluttua se tottui siihen ja sittenkuin retkeilyt pððn tummaan hiusmereen ja olan valkealle lumivuorelle nðhtðvðsti olivat saavuttaneet sen suosion, vietti se tuntikausia nðillð suloisilla paikoilla kauniin rouvan kirjoittaessa tahi lukiessa. Joskus tðmð ei huomannutkaan ennenkuin tuo veitikka yhtðkkið istui hðnen kaulallaan. Olipa silloin naurua, riemua; hðn otti veitikan pehmeððn samettikðteensð, nosti sen suulleen ja -- sitten he suutelivat, muiskuttelivat toisiaan ja livertelivðt niin, ettð! Kaunis, sangen kaunis aika oli tðmð pienelle linnulle ja hðnen emðnnðlleenkin, ja sitð olisi ehkð kestðnyt ikuisesti, jos... Jos kaunis, solakka nainen erððnð pðivðnð ei olisi unhottanut antaa pienokaiselle sy—dð. Niin uskomattomalta kuin se kuuluukin, suvaitkaa suosiollisesti uskoa ettð tðmð ihme tapahtui. Heinðkuun 9 p:nð -- tiedðmme hyvin pðivðn -- kello 12 pðivðllð pienen linnun hðkki ei vielð ollut puhdistettu, sen ruokakuppi seisoi melkein tyhjðnð ja kylpyvesi nðytti selvðsti ettð se kðsi, jonka velvollisuutena hðkin jðrjestyksessð pitðminen on, oli tðmðn velvollisuutensa kokonaan unhottanut. Seuranainen suoritti varkain kaikki eikð hðnen emðntðnsð sitð huomannutkaan. Hðn pysyi enimmðkseen kamarissaan... Mitð hðn siellð tekikððn? -- Tullessaan sieltð ulos hðnen silmðnsð olivat punaiset, hðn pyyhki niitð nenðliinallaan... Pikku lintu huomasi sen heti. Se kaiuttelikin lohdutukseksi: tshitshitshi-tytyty!... Mutta iloinen viserrys, josta kaunis, solakka nainen muulloin keksi niin paljon ðlyð, henkeð ja jðrkevyyttð, kaikui nyt suotta, mitððn vaikuttamatta. Kaunis nainen meni hðkin ohitse, heittðmðttð siihen silmðystðkððn, ja kutsutti vaunut, istui niihin, ajoi pois... Miksikð kertoisin laveammalti nðiden pðivien tapahtumat? Lyhyesti lausuen, velvollisuuden laiminly—nnit alkoivat seurata toisiaan! Ainoastaan poikkeuksena tapahtuu enððn, ettð kaunis nainen puhuisi laulajan kanssa; kymmenen pðivðð on jo kulunut siitð kuin hðn pisti sormensa sen hðkkiin; sen ruumiillisen hoidon hðn tykkðnððn laiminly—, ja mitð henkiseen ravintoon tulee, niin koskahan hðn enððn on mitððn soittanut pianolla tai harmoonilla? Mutta lintunen ei ansaitse tðtð kohtelua. Se on pysynyt entisenððn, vielð nytkin se visertelee, hyppelee kuin ennen, mutta mikð on mennyt Teihin, kaunis solakka nainen? Kaiken todennðk—isyyden mukaan ja asianhaaroja tarkasti punnittuamme saatamme tehdð sen johtopððt—ksen, ettð hðnen eriskummainen kðyt—ksensð lintuun nðhden ehkð on likeisessð yhteydessð erððn kirjeen kanssa, jonka postiljooni muutamana aamuna oli tuonut. Se vain on varmaa, ettð siitð asti kuin tðmð kirje saapui, kaunis, solakka nainen oli mitð erilaisimpien tunnelmien vallassa; alakuloisuus vaihtui yhtðkkið mitð hilpeimpððn iloon, joskus hðn itki, toisinaan hðn hermostui niin, ettei voinut pysyð alallaan, vaan sy—ksyi ulos, ajeli AndrÃssy-kadulla, kððntyi taas ðkisti takaisin ja riensi kotia. Kamariinsa saapuneena hðn istui kirjoitusp—ytðnsð ððreen ja ryhtyi erinomaisen pððttðvðisesti kirjoittamaan kirjettð, jonka sitten taas yhtð monta, ainakin kymmenen eri kertaa repi rikki. Mutta tuo rikkirepiminen ei yleensð vaikuttanut hðneen hyvðð, hðnen mielialansa kðvi siitð vielð oikullisemmaksi, ðrtyisðmmðksi. Ihmeellinen kirje, joka voi synnyttðð semmoisen kððnteen ihmisessð. Kaunis leski ottaa sen esille monta kertaa, lukee sen alusta loppuun, kosto sðteilee hðnen kasvoillaan, sitten panee hðn sen takaisin laatikkoonsa ja lukitsee tðmðn suuttuneesti. Mitðhðn onkaan tuossa kirjeessð? Vastikððn otti hðn sen taas esiin -- katselee sitð, pððnsð kðsivarteen nojaten, mietiskelee... Nyt voimme sen lukea. "Korkeasti kunnioitettu rouva! Muistatteko vielð minua, muistatteko sitð, joka kolme vuotta takaperin jðtti Teidðt, sitð onnetonta, joka rohkeni sanoa Teitð koketiksi, nautinnonhimoiseksi?... Kuinka katkerasti hðn on saanut katua silloista jumalattomuuttaan... Hðn luuli voivansa unhottaa Teidðt, mutta kuukaudet ja vuodet vierivðt tuottamatta lepoa hðnen murtuneelle sielulleen. Ja mitð kaikkea hðnen sen jðlkeen on tðytynyt kokea?... Punastuen, hðveten lankeen jalkojenne juureen ja rukoilen: anteeksi, suokaa anteeksi aiheeton syyt—kseni! Kolme vuotta olen tarkkaavaisuudella seurannut elðmðtðnne ja olen aivan masennettu... Onko vielð anteeksiantoa maailman kiittðmðtt—mimmðlle olennolle, joka Teitð hautaan asti jumaloipi? Jen—." Tðhðn kirjeesen kaunis nainen ei l—ytðnyt vastausta, hðn etsi sitð pðivið, viikkoja... Vihdoin se kuitenkin meni. Se oli lyhyt -- sðhk—sanoma: "Herra Jen— ... lle Pozsonyissa. Tulkaa! Gabriella." "Tytyty-tshitshitshi!" kaikui hðkistð iloisesti, herttaisesti, ððnekkððsti. Se, jolla ei ole tðrykalvo kunnossa, pistðk——n korvaansa pumpulia, sillð muuten hðn saattaa tulla kuuroksi siitð. Monta kertaa tuo pieni tenoristi oli kaiutellut virsiððn, mutta tðnððn hðn tahtoi herðttðð aivan erityistð huomiota. Ehkðpð sen nuoren, kalpean herran kunniaksi, joka nyt astuu sisððn, hiljaa, pelonalaisena, melkein vapisevana ja seisahtuu kauniin, solakan naisen eteen, joka arastellen osoittaa hðnelle paikkaa. "Tytyty-tshitshitshi!" Tosiaankin, tuskin ymmðrtðð oman sanansa, ja kuitenkin nuot kaksi henkil—ð tahtoisivat sanoa toisilleen sangen tðrkeitð asioita. Nuorukainen, Jen—, yrittðð puhua kovemmin, mutta lintunen -- ikððnkuin suuttuisi hðneen ja tahtoisi hðntð soimata -- laulaa vielð ððnekkððmmin, virittðen mitð huimaavimpia koloratuureja pienestð kurkustaan. Gabriellan kasvot kirkastuvat vðhitellen -- tulevat loistavammiksi. Nðyttðð siltð, ettð yksityiset katkelmat Jen—n puheesta kuitenkin ovat vaikuttaneet hðneen. Jen— tulee rohkeammaksi ja jatkaisi itsepuhdistustaan, mutta "tytyty-tshitshitshi" kaiuttaa hðkin pieni asukas hðnen puheesensa, riitelee hðnen kanssaan, ikððnkuin ei pitðisi hðnen kðyt—stððn oikeutettuna, juurikuin ei olisi taipuvainen minkððnlaiseen anteeksiantoon. Nuorukainen vaikenee, hðn vðsyy kilpailemiseen, lintunen on voittanut... Hðnellð olisi vielð paljon sanottavaa, Gabriella odottaa jðnnitetyllð uteliaisuudella -- melkein ahnaasti riippuu hðn hðneen huulistaan. -- Jatkakaa ... jatkakaa, rakas Jen—! -- kehottaa hðn nuorukaista. -- En kykene -- vastaa tðmð -- kurkkuni on kðynyt kuivaksi ja pððtðnikin jo alkaa kivistðð siitð! -- Mistð? -- Teidðn lintunne laulusta. -- Vai niin! Sehðn on helposti autettavissa -- vastasi nainen hymyillen. Sen sanottuaan hðn nousee yl—s ja astuen hðkin luo peittðð sen huivilla. -- Oletko vaiti, sinð ilki—! -- lausuu hðn vaienneelle linnulle. Sen jðlkeen hðn, ojentaen kðtensð Jen—lle, istuu hðnen viereensð: -- Jatkakaa, lintu ei enðð laula! SURKEA UNKARILAINEN. Sisareni Editin puolesta sain omituisen tehtðvðn toimekseni: minun tuli mennð ystðvðni Ger— Avassyn luokse ja pyytðð hðntð heittðmððn unkarilainen kansallispuku, jossa hðnen oli tapa kðydð, pukeutumaan ranskalaisiin vaatteisin ja niissð tulemaan sisareni luokse saamaan vastausta kosintaansa. Tðmð vastaus tulee varmaankin my—ntðvðksi, koska Editillð ei ole mitððn muuta Ger—tð vastaan kuin vaan se, ettð hðn kðy unkarilaisessa puvussa. Parikymmentð vuotta takaperin ei kukaan olisi sitð kummastellut; silloinhan me kaikki, isðnmaallisesta innostuksesta, kðvimme niin puettuina. Vaan ettð nyt kaksi vuosikymmentð sen jðlkeen, kun perustuslait taasen voimaan saatettiin, nuori mies kðyttðð tuota vanhaa pukua muulloinkin kuin juhlatiloissa, se on vain eriskummallisuuden tavottamista. Nðin ajattelimme kaikki, emmekð saattaneet kðsittðð syytð siihen, Edit viittasi siihen monta kertaa Ger—n lðsnðollessa, odottaen hðnen joko luopuvan puvustaan taikka ilmoittavan syyn, miksi hðn siitð pitðð kiinni. Mutta kumpikaan ei tapahtunut. Ei selitystð eikð muutosta. Kaikki jði entiselleen, vaikka Ger— kovasti rakasti sisartani; se nðkyi kaikista hðnen toimistaan ja sanoistaan. Mutta siitð huolimatta viittaukset, kysymykset ponnahtivat hðnestð takaisin mitððn vaikuttamatta. Omituisella tavalla osasi hðn olla kysymyksiin vastaamatta. Siinð kyllð, ettð hðn kolmen kuukauden tuttavuuden jðlkeen kosi Editið, joka riemulla olisi antanut suostumuksensa, jos vaan ei olisi ollut tuota -- unkarilaista pukua. Pidettiin perheneuvottelu, jossa asia otettiin kaikenpuolisen harkinnan alaiseksi ja tultiin seuraaviin pððt—ksiin: a) Ger— Avassyssa on hyvðt naimiskaupat ja vahinko olisi laskea hðnet menemððn, vaikkapa ei Edit rakastaisikaan hðntð niin paljon kuin hðn todellakin rakastaa. b) Unkarilainen puku tðhðn aikaan saattaa kðydð pðinsð maaseuduilla. Jos yksi ja toinen vanha herra sitð kðyttðð, voipi sekin vielð mennð mukiin. Mutta Budapestissð ja nuoren miehen yllð se on kuin onkin jotain, jota vastaan neitosen sopii panna vastalause, koska se herðttðð huomiota ja antaa aihetta muistutuksiin. c) Kaiken tðmðn johdosta minð saan toimekseni puhutella Gcr—tð, selvittðð hðnelle asema ja saada hðnet kðymððn ajanmukaisesti puettuna. Minð tapasin Ger—n kotona ja muutamain alustavain lauseitten jðlkeen ryhdyin heti tehtðvðni suorittamiseen. Hðnen kauniit, vakavat, vðhðn ruskettuneet kasvonsa synkistyivðt. -- Neiti Edit tahtoo ettð heittðisin tðmðn pukuni? -- Ellei sinulla siihen ole mitððn tðrkeðð syytð. -- Ja jos olen siihen tottunut, jos minun on siinð hyvð olla, eik— se olisi kyllðksi? Yritin selittðmððn ettð seuraelðmðssð etenkin naiset usein paheksivat pientð takaperoisuutta, kummallisuutta tai tavattomuutta enemmðn kuin suurta vikaa. -- Tiedðn sen -- oli vastaus. -- Etkð sittenkððn taivu? -- En voi! Olisin tahtonut jatkaa kaupan hieromista, mutta eihðn tuolle vietðvðn miehelle voinut mitððn. Hðnen raskasmieliset kasvonsa pysyivðt aina niin vakavina ja mitð hðn sanoo, siinð hðn jðrkðhtðmðttð pysyy. Ettð myttyyn mennyt lðhetystoimi teki Editiin vastenmielisen vaikutuksen, on itsestððn selvð. Pieni siskoni itki kaksi pðivðð. Me kaikki haudoimme pððssðmme mitð tðstð nyt oli koituva Saapaspari, ahtaat housut ja attila hðvittðvðt kahden ihmisen onnen... Vai ottaisiko Edit hðnet kuitenkin, huolimatta muistutuksista ja pahansuopain neulanpistoista? Minð olin ensimmðinen, joka koetin sisartani siihen taivuttaa, selittðen hðnelle, kuinka se, mikð nyt on tavatonta, huomiota herðttðvðð, joku aika sitten oli muodinmukaista ja jokapðivðistð. Hðn on lapsi, hðn syntyi silloin, kun me panimme toimeen mielenosoituksia, hðn ei tahtonut uskoa, ettð kðvelypaikkana muodissa oleva VÃcz-katu 1860-luvulla oli kansanteatterin nðyttðm—n kaltainen silloin, kun siinð esitellððn kansannðytelmið. Kullankarvaiset alusliivit, helmillð kirjaellut pððhineet, koreat viitat, t—yht—illð varustetut hatut, kilisevðt kannukset, kðdessðmme kirveskeppi, kun olimme oikein suuttuneet itðvaltalaisiin, mutta pitkð paimensauva, jos olimme my—ntyvðisemmðllð tuulella. -- Ja te kðvelitte noin puettuina? -- kummasteli Edit. -- Se mies, jonka saappaissa suurimmat kannukset vðlkkyivðt. -- Kummallista! -- Miksi kummallista? Kðytðmmehðn vielðkin kansallispukuamme juhlatiloissa, ylpeilemme sen kauneudesta... -- Se on toista, ihan toista -- viisasteli Edit -- kruunaus, hovitanssiaiset, valtiopðivðin avajaiset eivðt olisi kauniita ilman unkarilaista juhlapukua, mutta jokapðivðisessð elðmðssð se ei sovi. Ja sehðn oli ennenaikaan, kun jokainen sellaista pukua kðytti, mutta meidðn pðivinðmme... Minð en pidð poikkeuksista. -- Kultaseni, vuonna 1862 minð matkustin lðpi puolen Eurooppaa attilassa. -- Kuinkahan sinua lie t—llistelty! -- T—llisteltiin kyllð, mutta minð kðrsin sen isðnmaan tðhden. Edit vaan ei tahtonut kðrsið rakkautensa tðhden. Jos tuo kosija vain sen verran rakastaa hðntð, ett'ei tahdo tehdð hðnelle mieliksi tuota pientð uhria, silloin hðn ei rakasta hðntð -- -- Ja Ger— ajatteli melkein samalla tavalla Editistð. Asettaessani hðnet sen vaihtoehdon alaiseksi, ettð joko saapuisi ranskalaisessa puvussa saamaan vastausta kosintaansa taikka ei ollenkaan -- hðn matkusti pois. Siinðpð vasta pommi! Pððkaupungin rakastuneille on todellakin onneksi, ettð vesijohto tykkðnððn on hðvittðnyt kaivot; onnettomille rakastuneille ei ainakaan enððn ole mihin hypðtð. Siitð tulee kaunis juttu, huokasi kanssani koko perhe ja ajatteli pððnsð puhki, mitenkð asia olisi autettava oikealle tolalle. Emmehðn saata Avassylle lðhettðð antautumiskirjettð? Saakelin poika! Hðn ei tuhlaa monta sanaa, ennemmin sopii hðntð sanoa vaiteliaaksi, mutta jos on toimittava, tekee hðn pian pððt—ksensð. Ja naisia tðmm—iset vakavat, toimintaan valmiit miehet enimmin miellyttðvðt. Sisareni oli ððrett—mðn onneton niitten kahden viikon kuluessa kuin neuvottelumme kestivðt. Lopulta kuitenkin sovimme, ettð olkoon menneeksi! Minð matkustan perheen nimessð Ger—n luokse ja ... ja ... ja niin edespðin. Aioin lðhteð kotia, joutuakseni pian matkalle, kun kðytðvðssð ulkopuolella eteisen ovea tapasin Ger—n. -- Sinð tððllð? -- kysyin kummastuneena. -- Niin, olen saanut sðhk—sanoman, ja riensin tapaamaan rakasta morsiantani. -- Minkð sðhk—sanoman? Hðn nðytti minulle sen: "Olen Teidðn, tulkaa ensi junalla. Edit." Hðijy tytt—, antaa meidðn turhaan neuvotella koko kaksi viikkoa! Ger— herra voitti: unkarilaisessa puvussa hðn vietti kihlauksensa; unkarilaisessa puvussa hðn kðvi vierailemassa morsiamensa kanssa; unkarilaisessa puvussa vei hðn hðnet alttarille ja unkarilaisessa puvussa lðksi hðn hððmatkalle ja palasi -- ranskalaisessa puvussa. Hðmmðstyksemme oli tietysti suuri, luulimme kaikki ettð nuori rouva oli vihdoinkin tuon pukumuutoksen aikaansaanut, mutta Edit selitti nauraen, ettð hðn ei suinkaan voinut sitð ansiokseen lukea. -- Vartokaa vaan, kyllð hðn itse kertoo, mistð syystð kðytti tuota pukua ja minkðtðhden sen heitti. Nuoren parin kotiintuloa vietettiin perheessð suurilla illallisilla ja kun sampanjan jðlkeen ensimmðinen puhe oli suoritettu, vaadimme uutta lankomiestðmme selittðmððn tuon omituisen arvoituksen. -- Te muistatte kai vielð kaikki -- alotti Ger— kertomuksensa -- noita kuudenkymmenen luvun aikoja. Elðmðmme oli tðynnð innokasta toivoa -- minð tarkoitan nuorisoa. Vanhat olivat huolestuneita, mutta me emme tietðneet heikkouskoisuudesta, me olimme pyhðsti vakuutetut siitð, ettð vðkisin valloitamme takaisin perustuslait, kun vaan panemme toimeen mielenosoituksia, mistð hinnasta hyvðnsð, millð tavalla tahansa. Unkarilaisia pukuja, isðnmaallisia lauluja, salaisia kokouksia, rahankerðyksið isðnmaallisiin tarkoituksiin, otteluja poliisien kanssa jne., jne. Olin silloin lakitieteen ylioppilas pððkaupungissa; monet tovereistani pistettiin salvan taa tahi sotamiesriviin, minð sattumalta pððsin kummastakin. Muutamain toverieni kanssa -- meitð lienee ollut viisitoista -- perustimme piirin, joka kokoontui kaksi kertaa viikossa erððn ravintolan sivuhuoneessa ja vietti iltansa onnellisissa, isðnmaallisissa haaveiluissa. Kuinka helpolta nðyttikððn meistð uuden Unkarin luominen, jahka vaan saisimme vallan kðsiimme! Paljon kauniita, jaloja aatteita vaihdoimme ja kerran teimme juhlallisen lupauksen, ettð kðytðmme kansallispukuamme kuolemaan asti. Vuodet vierivðt, minð pððtin lakitieteelliset opintoni, palasin kotia ja pysyin lupauksessani. -- Siis lupaus! -- huusi Editin ðiti. -- Kðrsivðllisyyttð, ðiti kulta, on vielð jatkoakin -- lausui Edit, luoden riemusta loistavat silmðnsð Ger——n. -- Kuulkaamme, kuulkaamme! -- kaikui joka taholta; -- pyydðmme jatkoa. -- Kerran sitten rakastuin, ensimmðisen kerran -- jatkoi Ger—. Uskomattomuuden mutina kuului seuran miespuolisista jðsenistð. -- Lasket joutavia! Olit ylioppilas Pestissð, etkð muka olisi ollut keneenkððn rakastunut? -- Nðillð sanoilla minð toin ilmi yleisen mielipiteen. -- Liehakoitsija! Puolisonsa tðhden hðn niin puhuu! -- vðitti erðs toinen seurassa. -- Rakkauteni esineen nimi oli Gabriella. Minð rakastin hðntð, mutta hðn ei huolinut rahtuakaan minusta. -- Ja sinut vastustus teki vielð tulisemmaksi, eik— niin? -- kysyi joku. -- En tiedð mikð sen vaikutti, se vaan on varma, ettð olin rakastunut. Silloin jo nuot isðnmaallista innostusta uhkuvat ajat olivat ohitse, alettiin luopua unkarilaisesta kansallispuvusta, eurooppalainen muoti rupesi taas pððsemððn valtaan ja laskiaisajan alussa siinð pienessð kaupungissa, missð tðmð tapahtui, kiisteltiin paljon siitð, mentðisiink— tanssiaisiin frakissa vai attilassa. Suurin osa naisia puolusti frakkia, tekivðtpð oikein propagandaa sen puolesta, Gabriellan johdon alaisena. Jos joku mies vastustikin muita, niin kaunis johtaja kyllð sai hðnet taivutetuksi. Sillð Gabriella oli kaunis, yhtð kaunis kuin rikas ja turhamielinen. Joka ei taipunut hðnen oikkunsa alaiseksi, se oli hukassa ainaiseksi. Attilan puoltajien joukko oli jo huvennut sangen pieneksi ja varmalta nðytti, ettð ensimmðisissð tanssiaisissa frakki voittaa, jos minðkin taipuisin. Sillð vastustus nojautui enðð vaan minuun. Antautuisinko vai enk—? Sitð mietiskelin. Minð tunsin, ettð jos Gabriella rakastaisi minua, ripustaisin mielipiteeni ja attilani naulaan. Tanssiaisilta lðhestyi; Gabriellan kunnia oli kysymyksessð. Hðn oli luvannut, ettei baalissa nðhtðisi ainoatakaan attilaa ja kutsutti minut luoksensa kuulusteltavaksi. Sykkivin sydðmin istuin hðnen huoneesensa; hðn oli kauniimpi kuin koskaan ennen. Hðn laski valloilleen kaiken kaunopuheisuutensa, kaiken viehðtysvoimansa, voittaaksensa minut puolelleen. Pyysi minua hðnen tðhtensð antamaan my—ten tuossa pikku asiassa; tanssiaisten jðlkeen saisin vaikka kuolinpðivððni saakka kðydð unkarilaisessa puvussa, mutta hðnen vastustajansa nauravat hðnelle, jos hðn ei pidð lupaustaan. Minð panin vastaan. Vihdoin hðn menetti malttinsa ja huudahti kiivastuneena: "Hyvð, silloin en minð ikinð tule omaksenne!" Maailma py—rðhti silmissðni. Tðhðn asti hðn ei koskaan ollut lausunut ainoatakaan sanaa, josta olisin saattanut pððttðð hðnen vðhimmðllðkððn tavalla suosivan minua; nyt hðn, ikððnkuin sydðmensð salpa olisi pamahtanut auki, yht'ðkkið ilmaisi itsensð! "Te siis voisitte rakastaa minua?" kysyin mielenliikutuksesta vavisten. Hðn katsoi minuun, ei minuun -- vaan sisimpððn sydðmeeni ja vastasi: "Sen sanon sitte tanssiaisissa!" Asia oli ratkaistu: frakki voitti. Mutta minð ... minð en voittanut! Tanssiaisissa pyytðessðni vastausta, tuo armoton koketti heleðsti naurahtaen vastasi: "laskin leikkið, paljasta leikkið!" Tuli ilmi, ett'ei hðnen ollut juolahtanut mieleenkððn minua rakastaa; hðn meneekin nðinð pðivinð kihloihin erððn husaariupseerin kanssa, jota joka hetki odotetaan Wienistð. Jouduin epðtoivoon ja tuskassani minulta pððsi tuo vðhðn omituinen kysymys: "miks' ette voi minua rakastaa?" Gabriella vastasi ilkkuen: "Miks' en? Siks' en, ettð minð pidðn iloisista, hauskoista ihmisistð, ja Te tuossa ijankaikkisessa unkarilaisessa puvussanne olette tuommoinen ... noh, tuommoinen surkea unkarilainen!" Enempðð en tarvinnut. Olin tullut jðrkiini. Mutta silloin tein sen pððt—ksen, ettð nain vaan sellaisen naisen, jolle kelpaan surkeanakin unkarilaisena. Sen vuoksi en tðtð ennen ole heittðnyt tuota pukua. -- Elðk——n surkea unkarilainen, elðk——n! --kajahti illallisp—ydðstð ja elðk——n-huutoa seurasi uuden sampanjapullon paukahdus. KOMISIONI. L—ytyy luonnossa lakeja, joita sopii epðillð, vaan kuitenkin on olemassa yksi epðilemðt—n, jðrkðhtðmðt—n laki, se nimittðin, ettð jos pððkaupunkilaisella on maalaistuttavia, nðmðt vallan varmaan kunnioittavat hðntð komisioneilla eli toimenannoilla. Maaseutulainen ei katso pððkaupunkilaista muuksi kuin komisariukseksi, jolla lyhintð tietð ja suurimmalla maksunsððst—llð eli pienimmðllð kustannuksella saattaa toimittaa ostoksensa taikka suorittaa minkð nimellistð tehtðvðð hyvðnsð. Pestissð asuva on maaseutulaisen silmissð toimeenpaneva viranomainen, sillð "teillð siellð pððkaupungissa" ei muutenkaan ole mitððn ty—tð, "te siellð Pestissð" ehditte kaikkiin, "te pestilðiset" paraiten tiedðtte, mitð ja mistð saapi ostaa halvalla ja hyvðð sanalla sanoen, me pestilðiset emme ole muuta kuin kauppapuotien edessð vetelehtivðð, kuljeksivaa, pasteerailevaa joutovðkeð, joitten oikeastaan pitðisi olla erittðin kiitolliset maalaistuttavillemme siitð, ettð he valmistavat meille tilaisuutta kðyttðð aikaamme hy—dyllisesti ja opettavaisesti. Kiittðmðt—n pestilðinen, joka pelonalaisena avaat jokaisen maaseudulta tulleen kirjeen ja tuskallisella aavistuksella luet siinð ilmi tuotuja ystðvyyden tunteita, hyvin tietðen, ettð lopuksi kirjeenkirjoittaja rohkealla kððnteellð lðhettðð sinut Alter & Kis'in, Lutvikki Posner'in tahi jonkun muun tunnetun firman luokse! Sinð tietysti et aavistakkaan, ettð maalaisystðvðsi tarkoittaa parastasi ja tahtoo pitðð huolta jostakin huvituksesta, jolla saatat edes vðhðisen lyhentðð ty—tt—myydestð pitkðksi ja ikðvðksi kðyvðð aikaasi. "Komisioni" on yleinen nimitys niitten kaikenlaisten toivomusten ja halujen merkitsemistð varten, joitten on tapa ilmaantua maaseutulaisten tarpeissa. Komisionit ovat tuhatlajisia, niinkuin niitten lðhettðjðtkin. Setð X'ltð on kansi lohjennut piipunpesðstð. Tðmðn merkillisen tapauksen johdosta saapuu ennen pitkðð pieni paketti veli Y'lle. Tðmð rientðð postiin siinð toivossa, ettð on tullut joku lahja. Katkera pettymys! Paketissa on vaan vanha, merenvahainen, tupakalta l—yhkððvð piipunpesð, joka on kultasepðlle korjattavaksi vietðvð. Ylioppilas odottaa kðrsimðtt—mðsti kuukauden loppua, jolloin hðnen on tapa saada rahoja kotoa. Menettðessððn viimeisen floriininsa kahvilassa biljardipeliin, kðy hðnen luonaan postiljooni, jðttðen palvelustyt—lle sen tiedon, ettð nuorelle herralle on tullut rahakirje, joka saadaan hðneltð k:lo 8-9 vðlillð postihuoneesta. Rakastunut ei koskaan niin suloisesti ikðv—iden ja sðntilleen ole saapunut sovitulle yhtymðpaikalle, kuin ylioppilaamme postihuoneesen mððrðtyllð ajalla. Sydðn sykðhdellen hðn allekirjoittaa kuitin, repðisee sitten auki kirjeen, mutta -- voi! rahaa-lðhettðvðn isðn kðsiala ei hymyile siitð hðnen vastaansa, vaan naapurisedðn, joka pyytðð hðntð ensi postissa lðhettðmððn kukansiemenið. Zsuzsika menee miehelððn pððkaupunkiin. Kyynelið vuodattaen hðn lðhtee kodistaan, vieden mukanaan onnentoivotuksia ja -- komisioneja. Hðnen sisarensa kirjoitti muistiin koko suvun komisionit: pikku Gyulalle talvivaatteet, BÕlalle ruoska, KlÃralle tusina valokuvia, Ferille revolveri, Imrelle kalenteri, Czilille hankkia tieto missð kartiineja paraiten pestððn, Julille urkkia mistð parasta hammaspulveria saadaan, KÃlmÃnille naula turkkilaista tupakkaa, Arankalle tiedustella mitð vanhasta pianosta annetaan, jos sen tahtoo vaihtaa uuteen, Pali sedðlle tilata sanomalehtið ... kynðni vðsyy kirjoittamasta kaikkea, mitð sisaren pitkðn pitkððn luetteloon on merkitty. Joskus katkeevat hellimmðtkin siteet, ystðvyys laimenee aikaa my—ten, tuttavuus haihtuu, rakkaus sammuu, mutta se, joka saattaa vanhat tunteet uudestaan hereille, taas kutoo ratkenneet siteet yhteen, se on komisioni. Olet lukenut iltalehtesi ja lepððt mukavassa nojatuolissasi, antaen ajatuksesi liidellð sinne tðnne. Koputus ovella, talon vartija astuu sisððn, kðdessð kirje. Kðsiala pððllekirjoituksessa tuntuu tutulta, olet sen joskus nðhnyt, et enðð muista milloin ja missð. Avaat kirjeen, katsahdat allekirjoitusta, "ZakariÃs PipaszÃr". ZakariÃs PipaszÃr! Tðmð nimi johtaa muistisi kouluaikoihin, sinð kerran l—ylytit kelpo lailla erðstð Sakari PipaszÃria, hðn antoi sinut ilmi rehtorille ja puolen vuorokauden aresti, levolle pyhitettynð sunnuntaipðivðnð, sovitti tðmðn oman kðden oikeutesi. Sakari raukka, mikðhðn lie hðnestð tullut? Kahteen vuosikymmeneen et ole kuullut hðnestð mitððn. Nyt hðn kððntyy puoleesi, sinð rupeet levottomalla mielellð kirjettð lukemaan. Sakari kirjoittaa olevansa notarius erððssð maakylðssð, mutta yhð seuraavan kohtaloasi suurella mielihartaudella. áskettðin hðn oli virallisessa lehdessð lukenut sinun tulleen ylennetyksi virassa ja tðllð tavoin saanut tietðð sinun vielð olevan elossa ja asuvan pððkaupungissa. Hðnellð on veljenpoika, suuri hulivili, joka ei viitsi lukea ja sen vuoksi on eroitettu koulun kolmannelta luokalta. Mutta poika on nero, hðntð suuresti miellyttðð piirustaminen, milloin vaan saa kynðn tahi vaikkapa vain hiilen kðteensð, rupee heti kuvaamaan ihmispðitð, jopa puitakin ja kotielðimið, niinkuin esim. aaseja, suurella kðtevyydellð. Semmoisen kyvyn hunningolle jðttðminen olisi vahinko isðnmaalle, joka ei ole liioin rikas neroista, ja sentðhden on pððtetty laskea ylempðnð mainittu hulivili isðnmaan alttarille. Lðhettðvðt hðnet sen vuoksi pððkaupunkiin ja, luottaen tunnettuun ystðvðllisyyteesi ja avuliaisuuteesi sekð vaikutusvoimaasi, ohjaavat suoraan sinun luoksesi sillð pienellð pyynn—llð, ettð suosiollisesti hankkisit hðnelle niin suuren stipendin kuin mahdollista maalaustaiteen oppimista varten. Vakuuttaen erinomaisesta kunnioituksestaan todellinen ja uskollinen vanha ystðvðsi ZakariÃs. Tðmð on semmoinen komisioni, jota sinun ainakin tðytyy yrittðð toimittamaan, mutta on niitð sellaisiakin, jotka tavallisesti jðtetððn suorittamatta. Sinulla on jossakin Unkarinmaan sopessa sangen, sangen hyvð ystðvð, niin hyvð, ettet enðð muista hðnen nimeðnsðkððn. Te olette joskus juoneet veljenmaljaa joissakin kemuissa, jolloin sinun ja muitten lðsnðolijain mielestð Euroopan tasapaino horjui. Saat sen johdosta kirjeen, jossa tuo hyvð ystðvðsi ei pyydð muuta kuin ettð hankkisit hðnelle sikðlðisen postimestarinviran. Mitenkð kykenisit sitð tekemððn, sinð, jolla ei ikinð ole postiviranomaisten joukossa muuta tuttavaa ollut kuin kirjeitðsi kotia tuova postiljooni? Tekisit kuitenkin suuren tuhmuuden, jos rupeisit sitð mahdottomuutta ystðvðllesi selittðmððn. Hðn ei uskoisi sinua. Asuthan sinð Pestissð ja Pestissð ovat hallitusmiehetkin; mahdotonta, ettette toisianne tuntisi, Pestilðinen tuntee tietysti jokaisen Pestissð. Jos et auta hðntð, olet "ylpeð" taikka ystðvyytesi on kylmennyt. Kðytettðvðnðsi on vaan yksi ainoa keino, se nimittðin ettð asianomaisella kunnioituksella heitðt kirjeen paperikoriin ja noudatat arvokasta vaitioloa. Kolmen kuukauden kuluttua tulee sitten toinen kirje, jossa ystðvðsi suurimmalla ihastuksella kiittðð mahtavaa suojelustasi, ilolla ilmoittaen ettð on saanut postimestarinviran ja vakuuttaen sinulle muuttumatonta ystðvyyttð ja ikuista kiitollisuuttaan. Sinð taitat kirjeen kokoon sillð rauhallisella omallatunnolla, ettð vaivasi ei ole hukkaan mennyt ja -- viskaat sen paperikoriin. Onnellinen se, joka voi nðin helpolla pððstð, mutta voi sitð, joka on joutunut tyytymðtt—mðn toimenantajan kynsiin! Maaseutulaisen pððhðn pistðð toisinaan se ajatus, ettð Pestissð aina ihmisið petetððn; pestilðinen firma ei muka ole muuta kuin etuoikeus peijaamiseen. Hðn pitðð kaikkea liian kalliina; se, mitð hðnelle lðhetetððn, ei koskaan ole hyvðð ja jos tavara ei ole kallista eikð huonoa, silloin on varmaa ettð hðntð on petetty. Hðn kirjoittaa sinulle: lðhetð semmoista ja semmoista kangasta. Sinð lðhetðt, mutta kangas saapuu takaisin, tee hyvin mene uudestaan kauppiaan luo, antakoon toista, sillð tðmð on liian vaaleata ja liian kallista. Sinð toimitat halvempaa ja tummempaa. Tulee takaisin: liian paksua. Lðhetðt ohuempaa. Saat takaisin: ei ole kestðvðð, mene toiseen puotiin; tðmð kauppias on hunsvotti, petturi. Kymmenen kertaa viet postiin yhð uutta ja uutta kangasta, ei vain tyydytð, kirjoitetaan ettð nðyttðð siltð ettet mielellðsi toimita komisionia, ehkðpð se sinua vaivaakin. Lðhetðt vimmastuneena vielð yhdennentoista kerran ja yhdennentoista kerran lðhetys palaa kuin palaakin takaisin, sillð ilmoituksella, ettð asianomainen ei enðð tahdo rasittaa sinua, ðlð osta enempðð, pððkaupunkiin joskus tullessaan hðn itse tekee ostoksen. Puolen vuoden pððstð niin tapahtuukin, hðn ostaa silloin sitð, mitð sinð ensi kerralla lðhetit, kalliimmasta hinnasta kuin sinð olisit maksanut ja -- luulee itseððn mainioksi kaupantekijðksi! Minulla on hallussani herttainen pieni kirje. Viehðttðvð komisioni, vielðpð mitð omituisimpia. Ei piippua, ei ruoskaa, ei hammaspulveria, vaan -- kuulkaamme koko kirje. "Rakas Argus setð!" Viikon pððstð tulemme papan ja mamman kanssa Pestiin ja silloin suuresti iloitsemme sekð mamma ettð minð jos saamme nðhdð sedðn sillð minð niin mielellððn muistelen niitð pðivið kuin yhdessð vietimme muistaako setð vielð minua? se pikku lintu on terve josta setð niin piti ja viihtyy hyvin ja minð pððsen ylioppilastanssiaisiin se tulee ensimmðiset julkiset tanssiaiset sillð tðhðn asti minð en vielð ole ollut suurissa tanssiaisissa vaan ainoastaan kotihuvituksissa niinkuin viininkorjuun aikana jolloin niin hirveðsti tanssimme ja minulla tulee olemaan valkoinen hame punaisilla nauhoilla minð olisin tahtonut viheriðð mutta se on myrkyllistð ja sentðhden lðhetðn tuhannen suuteloa sedðlle ja olen sedðn rakas sukulainen Irma. P. S. Pyydðn setð kultaa koska minulla ei ole tuttavia Pestissð ja minð en tahtoisi istua ylioppilastanssiaisissa persiljaa myymðssð ettð setð toimittaisi minulle kavaljeereja joille minð esitettðisiin mutta ettð ne olisivat pulskeita poikia ja hyvið tanssijoita sillð minð niin kovasti pidðn tanssista varsinkin tschaardaaschista. Sama. Jos pikku Irma olisi ollut rehellinen, olisi hðn ehkð pyytðnyt sitðkin, ettð tanssijain jðlkeen hankkisin hðnelle -- miehen. Voisihan sekin olla "komisioni". VALKOISET KETUT. Nathalie parka! Tuossa hðn venyi pehmeðllð matolla, joka peitti ruokasalin lattian, kovasydðmisen miehensð Alfredin kiiruhtaessa makuukamariin muuttaakseen pukuaan ja sitte lðhteðkseen pois kotoa. Monta katkeraa pettymystð tðmð nuori vaimo oli saanut kokea siitð asti kuin hðn neiti Nathalie Homokysta oli muuttunut rouva Illokyksi. Kovin katkeralta tuntui hðnestð ensinnðkin hððmatkan myttyyn meneminen, jota mies yritti hðnen mielestððn varsin huonosti puolustamaan asianajajatointensa kiireellisyydellð ja tðrkeydellð. Merkillistð oli edelleen se muutos, joka miehessð oli tapahtunut nuoren rouvan Rembrandt-hattuun nðhden: sulhasena hðn sitð oli ihaillut, nyt se hðnestð oli kummallinen ja liiaksi huomiota herðttðvð. Niinikððn ... mutta miksikð luettelisin erikseen niitð suurempia ja pienempið pilvið, joilla Alfred tuon tuostakin pimitti lempiviikkojen taivaan? Siirryn heti suurimpaan, siihen, joka saattoi Nathalien vaipumaan maahan, lattialle, matolle. Kuvitelkaamme mieleemme nuorta vaimoa, jolle hðnen onnellisuutensa ensi pðivinð mies ilmoittaa: "suo anteeksi, kultaseni, mutta tðnð iltana en voi olla kotona; minulla on vanha illallisseura, jonka on tapana kokoontua joka tiistai-ilta, ja minð olen luvannut naituanikin noudattaa tðtð hyvðð tapaa." Mitð ken vaimo hyvðnsð, jonka mies hðnet tðllð tavoin tahtoisi jðttðð, sanoisi, sen lausui Nathaliekin, itkien, soimaten, rukoillen. Hðn aloitti tuommoisilla yleisillð mietelmillð kuin "aviopuoliso ei saa huvitella itsekseen" ja lopetti tðllð itsekohtaisella huudahduksella: "ðitini, ðitini, jos olisit tðmðn tiennyt, etpð suinkaan olisi minua miehelððn laskenut!" Mutta Alfrediin tðmð perheellinen myrsky ei tehnyt vðhintðkððn vaikutusta. Uskalsipa hðn vielð pisteliððllð ivalla vðittðð, ettð hðn vain sðilyttððksensð Nathalien hyvðð mainetta lðhtee ulos, muuten hðnen pikku puolisonsa varmaan joutuisi ilkeðn kotityrannin huutoon, joka tahtoo sitoa miehensð k—ydellð kiinni p—ydðnjalkaan. Hðn suuteli vaimonsa kaunista otsaa ja poistui. Pois "valkoisten kettujen" luokse. Sillð niin nimitettiin tuota hðnen p—ytðseuraansa, muitten samanlaisten seurain esimerkin mukaan, joilla oli tapana ottaa itselleen varsin omituisia nimið. Kun Alfred palasi hyljðtyn kotilietensð ððreen, l—ysi hðn sen haltijattaren sortuneena matolle. Ei veressððn, ainoastaan aamupuvussaan, joka erittðin somisti hðnen solakkaa vartaloansa. Nathalie odotti tðstð asennosta suurta vaikutusta, se oli oleva mielenosoituksena miehen kovasydðmisyyttð vastaan. Alfred varmaankin sðikðhtyy, l—ytðessððn hðnet tðssð asennossa; kysyy, kauanko hðn siinð on ollut, ja saapi silloin kuulla tuon kauhistuttavan ilmoituksen, ettð Nathalie on tðllð tapaa viettðnyt koko pitkðn illan. Mahdotonta, ettei tðmð kohtaus herðtð sððlið hðnen kivisydðmessððn, ja hðn on rientðvð katuvaisella mielellð lupaamaan parannusta vastaisuudeksi. Nðin viisasteli itsekseen Nathalie, kun hðn kello kymmenen ajoissa kuuli miehensð tunnetut askeleet etehisestð lðhenevðn. Mutta mikð uusi pettymys! Alfred ei sðikðhtynyt tuosta asennosta eikð katunut pahaa tekoaan, vaan alkoipa vielð, ikððnkuin ei olisi mitððn erinomaista huomannut, iloisesti kertoa, kuinka hauskasti hðn oli iltansa viettðnyt. Tðllaisia kohtauksia oli Illoky-Homokyn avioliiton ensi kuukauden aikana tapahtunut jo kolme kertaa ja tðnððn -- kuukauden neljðntenð tiistaina -- oli se taas uudistuva. Mutta nyt juolahtaa Nathalien pððhðn jotakin, joka yht'ðkkið valaisee hðnen synkðt kasvonsa; hðn nojaa kauniin pððnsð kðteensð ja puhuu itsekseen: "minun tðytyy tietðð, missð hðn kðy, minð tahdon nðhdð nuot 'valkoiset ketut', jotka hðvittðvðt avioelðmððmme. Minð menen hðnen jðlkeensð. Naisena sitð en voi tehdð, mutta minð puen itseni mieheksi ja seuraan hðntð." Hðn kavahtaa tuoliltaan, hiipii vaatekammioon, anastaa sieltð yhden miehensð puvuista ja sulkeutuu sitte makuukamariinsa. Muutaman hetken kuluttua hymyilee hðntð vastaan peilissð sangen sievð poikanen, joka koettelee, mitenkð silinterihattu hðntð paremmin somistaisi, kallellaan sivulle vaiko niskaan tai otsaan painettuna. Y—lliseen seikkailuun paraiten soveltuvana viimeksi mainittu asento hyvðksytððn ja kun hðn vielð lisðksi veti kauluksen pystyyn, ei kasvoista pistðnyt esiin muuta kuin pieni viehðttðvð nenð. Tðmm—isenð hðn suuresti miellytti itseððn, ja tutkiessaan peilissð tuota somaa poikaa, joka pistðð kðtensð takin taskuihin, hðn purskahti iloiseen nauruun ja unhotti tykkðnððn, ettð tuo nuori poika oikeastaan oli maailman onnettomin vaimo, jonka hðnen armoton miehensð uskottomasti jðttðð muutamain valkoisten kettujen mieliksi. Vaan mikðhðn paperi takertuu taskussa kopeloivaan kðteen? Hðn vetðð sen esiin. Tunnettu kðsiala ... Pali Sz■cs'in, tuon heidðn vanhan hyvðn ystðvðnsð, joka ensiksi esitti Alfredin Nathalien kodissa ja sittemmin suuressa mððrðssð oli ollut avullisena siihen, ettð avioliitto heidðn vðlillððn syntyi. Kirje ei sentðhden joudu nuoren naisen kðsiin, ettð se jðisi lukematta, ja tðmð kirje oli vielð lisðksi sitð laatua, ettð jo sen ensimmðiset rivit herðttivðt aivan erityistð huomiota. Se kuului sanasta sanaan nðin: "Rakas Alfred! "Muutaman pðivðn perðstð sinð menet naimisiin ja minð toivotan sinulle onnea tðllð uudella uralla, jossa itsestðsi riippuu, onko siinð kasvava ruusuja vai ohdakkeita. Nathalie on kaunis, hyvð ja ðlykðs -- hðnellð on vain yksi vika, johon hðn ei kuitenkaan voi mitððn, ja se on se, ettð hðn on vanhempiensa ainoa lapsi. Semmoisena hðn on ollut kodin tðhtitarhan keskipisteenð, jonka ympðri kaikki on kierrellyt, jota kaikki ovat palvelleet, mairitelleet, hemmotelleet, sanalla sanoen Nathalie on pilalle hellitelty pieni velho." Historiallinen totuus vaatii meitð mainitsemaan, ettð lukijan pienet huulet tðssð paikassa vðhðisen ynseðsti vavahtivat. Hðn jðttikin lukemisen hetkeksi, katsoen eteensð ilmaan; sitten hðn taas jatkoi. "Tðllaiset naiset ovat tavallisesti taipuvaiset tekemððn miehestððn semmoisen koneen, joka kðy vaan heidðn mielikseen. Kihlausaikananne olen sinua silmðllð pitðnyt ja huomannut, ettð jos sinð, veli kulta, et ajoissa ala kasvattaa pikku puolisoasi ja totuttaa hðntð itseesi, niin hðn on kasvattava ja totuttava sinut itseensð. Ja silloin sinð et voi astua askeltakaan kynnyksesi ulkopuolelle ilman hðnen erityistð lupaansa, et voi venyð sohvalla, jos hðn tahtoo nðhdð sinut nojatuolissa, ja jos mielesi tekee polttaa sikari, on sinun siitð laadittava nimenomainen anomuskirja." -- Kas sitð vaan! -- sanoi itsekseen Nathalie. "Harvassa naisessa on sitð jðrkevyyttð, ettð jðttðisi miehensð vapauden rajoittamatta, ja minð luulen, Nathaliessa kaikista vðhimmin. Sinun tðytyy siis taistella ja voittaa itsellesi tðmð vapaus, ei vððrin kðyttððksesi sitð, vaan pðin vastoin laskeaksesi sen vapaaehtoisena uhrina hðnen jalkainsa juureen. Vangiksi minð suon miehen -- mutta sellaiseksi vangiksi, joka kantaa taskussaan vankilansa avainta. "Jos olisin sinuna, tiedðtk— mitð tekisin? Minð annan sinulle reseptin, jolla on se etu, ettð sitð on koeteltu ja tehokkaaksi havaittu; itse olen sitð noudattanut ensimmðiseen vaimooni nðhden. Minð aloittaisin sillð, ettð heittðisin hððmatkan siksensð ja saattaisin pikku puolisoni heti jokapðivðisen elðmðn raitioon, jotta hðn tottuisi taloni jðrjestykseen." -- Vai niin! Siitð syystð siis ei hððmatkastamme tullut mitððn! "Sen jðlkeen, ennenkuin l—isin esiin suurimman valttini, ottaisin selkoa, kuinka my—tenantava hðn on ja mitenkð suuri minun vaikutusvoimani. Vaadi hðneltð jotakin turhuuden uhria, esim. jostakin mielihatusta luopumista." -- Ahaa! Rembrandt-hattu! "Jos hðn siihen my—ntyy, ðlð silloin kammo uskaliainta yritystð, seuraten minun esimerkkiðni, joka heti avioliittoni ensipðivinð anastin itselleni yhden vapaan illan sillð tekosyyllð, ettð minun tðytyi viettðð se erððssð ystðvðpiirissð, jolle minð kiireessð annoin tuon kummallisen nimen 'valkoiset ketut'. Sangen raskaiksi kðvivðt minulle ne perheriidat, joita minun nðiden kettujen tðhden tðytyi kestðð. Kovin minua suretti tuolla tavoin kiduttaa vaimo parkaani ... mutta kasvatus pakoitti siihen. Ja vðhitellen tulivat hedelmðt nðkyviin. Nuori rouvani muuttui kokonaan..." Nathalie ei lukenut enempðð. Siinð oli jo tarpeeksi saattamaan hðnet sangen viekkaasti ja veitikkamaisesti hymyilemððn. Hðn riisuu heti yltððn miehen vaatteet ja sukeltaa sen sijaan viehðttðvðn aamuhameen pitsimereen. Katsahtaa vielð peiliin ... korjaa pikkuisen hiuksiaan ... ja sitte pois budoariin, jossa hðn heittðytyy mukavaan nojatuoliin, asettaen pienet jalkansa kamiinin rautaa vastaan. Ja hðn odottaa... Alfredin tðytyy astua tðmðn budoarin lðvitse, jos kamaristaan tahtoo mennð valkoisten kettujen luolaan. Hðn kuuluu jo lðhestyvðn. Ainakin oli Nathalie kuulevinaan askelia viereisestð huoneesta. Joku mies kðvi siellð, se on varma, mutta hðn seisahtui. Minkðtðhden hðn seisahtui? Ehkðpð hðn epðr—i? Niin, Alfred todellakin epðr—i. Hðn seisoo toisessa huoneessa ja kokoilee sielunsa voimia suoritettavaan otteluun. Sillð jos ihmisystðvðllinen sððli pusersi meistð huudahduksen "Nathalie parka!" niin saatamme saman tunteen valtaamana sanoa my—skin: "Alfred parka!" Mies kðrsi nðet yhtð paljon taistelusta kuin hðnen nuori vaimonsa, hðnen puolustuksensa kysyi yhtð paljon henkistð voimaa kuin tðmðn ryntðykset. Nuot kyyneleet tipahtelivat hðnen sieluunsa kuin palava —ljy; nuot soimaukset ja rukoukset, joitten tulvassa hðn ulos mennessððn kahlaili aina portille asti, tuskastuttivat hðntð sanomattomasti; hðnen rauhaa ikðv—ivð luonteensa olisi ottelujen kestðessð ollut sata kertaa valmiina sovinnon tekemiseen, ellei hðnelle taas olisi johtunut mieleen Pali Sz■cs'in kirje. Sillð hðn oli vakuutettu siitð, ettð Pali oli oikeassa ja ettð hðnen puolisollensa pieni pakkotaivutus oli erittðin tarpeen. Eikð ollut siinð kyllð, ettð nuo kotiottelut hðntð tuskastuttivat; yhtð ikðvystyttðvð oli se, mikð niitten jðlkeen seurasi, kun hðn oli asunnostaan lðhtenyt ja kadulle joutunut. "Valkoisia kettuja" ei ollut olemassa; hðnen ei siis ollut minnekððn mentðvð. Ei kukaan hðntð missððn odottanut. Hyvin lðmmitetty, mukavasti sisustettu asunto hðnen oli jðttðminen, yksin vetelehtiðksensð ulkona tyhjillð kaduilla, kylmðssð ja tuulessa; hðn tosin yritti pistðytymððn sellaiseen ravintolaan tahi kahvilaan, jossa ennen aikaan hðnen tuttavansa kðvivðt, mutta joko hðn ei tavannut heitð taikka tuntuivat he hðnestð nyt -- suoraan sanoen -- erinomaisen ikðviltð. Mikððn yhteinen harrastus ei enðð sitonut heitð toisiinsa, ja kun pðivðn tapaukset olivat pohditut, ei hðnellð enððn ollut heille mitððn sanottavaa. Mahdollista ettð hðnen mielentilansakin oli tðhðn syynð. Hðnen ajatuksensa lentelivðt aina vain kotia; siellð hðn nðki armaan puolisonsa ikðvissððn itkevðnð ja surevana, ja hðn harmistui siitð, ettð he nðin toisistaan erillððn olivat tuomitut kiusalliseen ikðvyyteen, sen sijaan ettð heidðn yhdessð olisi voinut olla hyvinkin hauska. Alfred ei viihtynyt kauemmin kahvilassa, hðn riensi taas ulos tyhjið, kylmið katuja mittelemððn. Jospa hðnen asunnossaan vaan olisi ollut kaksi sisððnkðytðvðð, niin hðn olisi kuin olisikin sievðsti puikahtanut huoneesensa ja viipynyt siinð puoli-y—h—n asti; silloin hðn olisi ollut tulevinaan kotia. Mutta siinð ei ollut kahta ovea. Mitð siis tehdð? Ei muuta kuin kuljeksia, vetelehtið, ikðvystyð. Eipð niinmuodoin ollut ihmettelemistð, ettð Alfred, tðmm—inen ikðvð ilta ja nuot sððnn—lliset ottelut tulossa, epðr—iden kðyskentelee kamarissaan. Onko hðnen enðð jatkaminen sotaa, tuumii hðn itsekseen ja tulee siihen pððt—kseen, ettð koska kerran on sen aloittanut, tðytyy se loppuunkin saattaa. Nathaliessa ei vielð huomaa merkkiðkððn my—ntyvðisyydestð, n—yrtymisestð -- siis pois! Vielð rohkaisee hðn mielensð, karaisee vielð kerran sydðmensð, katsahtaa peiliin ja huomaa unhottaneensa nðyttðð tarpeeksi ankaralta. Vetðsee pari ryppyð otsaansa... Kas niin! Ovi aukenee. Nathalie ja Alfred seisovat silmð vasten silmðð. Vaan mitðhðn tðmð merkitsee -- mikðhðn silmðnkððntðjð tðssð on temppujaan tehnyt? Myrskyisten pilvien sijasta tðyttðð budoarin herttainen pðivðnpaiste. Viehðttðvimmðllð hymyllð tervehtðð nuori rouva miestððn. -- Oletko vielð kotona? -- kysyy hðn iloisesti; -- luulin sinun jo aikoja sitte menneen. -- Tðytyi kirjoittaa pari kirjettð, se viivytti minua -- vastaa Alfred, joka tuskin kykenee kummastustaan salaamaan. -- Joudu, kultaseni, kello kðy jo yhdeksðttð ja kettu-toverisi suuttuvat sinuun, jos my—hðstyt... Mutta herran tðhden, miksi katsot minuun noin kummallisesti? -- Sitðpð vielð kysyt, -- vastaa Alfred, laskien hattunsa p—ydðlle; -- kummastelen kðyt—stðsi: ennen olet pidðttðnyt minua pois menemðstð ja nyt kehoitat siihen. -- álð enðð muistuta tuosta tuhmuudestani... Suo anteeksi, ettð olen kðyttðytynyt niin mielett—mðsti. Ja hðn ojensi hðnelle kðtensð. Alfred puristi, hyvðili sitð ja istui tietðmðttððn toiseen nojatuoliin ihan vaimonsa viereen. -- Sinð siis ... my—nnðt kðyttðytyneesi ... jos minðkin saan kðyttðð niin kovaa sanaa ... mielett—mðsti? -- jatkoi riemusilmin Alfred, hypistellen aamuhameen pitsejð. -- Tietysti! Olin itsekðs, tahdoin riistðð sinulta vapautesi... Mutta lupaan nyt kokonaan muuttua. Tðstedes saatat minun puolestani mennð mihin milloinkin mielit... Kuules, kello ly— jo neljðnneksen yli kahdeksan ... valkoiset ketut odottavat ... riennð! -- Odottakoot vielð hetkisen -- kuiskaa Alfred, nojaten pððnsð Nathalien olkaa vastaan. -- Mutta valkoinen karitsa pelkðð valkoisia kettuja ... ne raatelevat hðnet vielð, jos hðnen tðhtensð jððt kotia. Joku paperi putosi lattialle, Nathalien vetðessð esiin nenðliinan taskustaan. Molemmat purskahtavat nauruun, joka pððttyi pitkððn -- suuteloon. Tðstð hetkestð alkaen rouva Illoky ei ikinð enðð kuullut sanaakaan valkoisista ketuista. LAINANPYYTáJáT. Kenelle tuo nimi ei sopisi? Elððhðn koko maailma lainasta! Siitð elðð puhuja, joka erðsten kysymysten seikkaperðisellð valaisemisella herðttðð ihmettelyð jokaisessa, joka ei ole lukenut samain kysymysten seikkaperðistð valaisemista Stein'in, Stuart Mill'in tai Bluntschlin teoksissa. Tðmð on valtiollinen lainansaaja eikð hðn missðkððn suhteessa eroa kirjallisesta lainanottajasta, joka koputtaa jonkun ranskalaisen tai englantilaisen kirjailijan ovelle, sieppaa kainaloonsa jotain hðnen irtaimistostaan ja esiintyy sitten alkuperðisellð tuotteella kotimaan kirjallisuusmarkkinoille, kunnes sen ilmi tultua hðn ry—st—kynðilijðn nimellð ja arvolla asetetaan ansaittuun lepoon. Entðs tuo kaunis rouva, joka muodin hyvððtekevðn suojeluksen alaisena kðyttðð jonkun maalais-Maijan paksua palmikkoa, eik— hðnkin elð lainasta? Minð en jatka luetteloa, sitð vðhemmðn, kuin minun nyt ei ole aikomus puhua nðistð tðmm—isistð lainanhakijoista. Eikð niistðkððn, jotka sððnn—n mukaisessa jðrjestyksessð ovat sisððnkirjoitetut jonkun pankkilaitoksen kirjoihin. Minun lainanhakijani ovat toisenlaisia olentoja, semmoisia, joitten koko elinkeinona on yksinomaisesti lainaaminen. Todellakin mukava ammatti, josta on vielð sekin etu, ettei siitð tarvitse mitððn veroa maksaa. Ja tðmðn elinkeinon harjoittajia ei ole niinkððn harvassa. Rotu on hðviðmðt—n ja menestyy parhaiten pððkaupunkien kiviperðisessð maassa. Kuuleppa -- ovellesi koputetaan. -- Astukaa sisððn! Eteesi ilmestyy mies jotensakin kuluneissa vaatteissa. -- Kenen kanssa minun on kunnia puhua? -- kysyt kohteliaasti. -- Etk— enðð tunne minua? -- vastaa hðn. Sinð hðmmðstyt, kun vento vieras olento sinutellen takertuu itseesi, mutta tulokas antaa heti selityksen. Murheen ja soimauksen ilme kasvoissaan hðn muistuttaa sinua yhdessð vietetyistð kouluvuosista. Tietysti siitð on jo pitkð aika kulunut, mutta hðnellð ne vielð ovat unhottumattomassa muistossa. Hðn tietðð todellakin, missð sinð olet koulua kðynyt, mainitseepa vielð parin opettajasi ja muutaman koulutoverisi nimetkin. Hðnen nimensð ei tosin mitenkððn muistu mieleesi, mutta tðmðn vian vieras osaa selittðð. Sinð olet nðet sen jðlkeen tullut isoksi herraksi, olet elðnyt hyvin, ja hyvinvointi saattaa unhottamaan. Hðn sitð vastoin (surun pilvi nousee hðnen otsalleen) on uskollisessa muistossa sðilyttðnyt tuon unhottumattoman ajan, sillð hðnen on siitð asti tðytynyt kurjuudessa elðð. Niin, kurjuudessa, vaikka hðnessð kyllð on ty—n halua ja kykyð. Mutta hðn ei tahdo sinua enempðð hðiritð. (Hðnen ððnensð vðrisee tukehdutetusta murheesta.) Herran haltuun! Elð onnellisena! Hðn on jo menemðisillððn. Yht'ðkkið hðn kððntyy takaisin. Jotakin tuli hðnelle mieleen. Juuri nyt se juolahti hðnen pððhðnsð. -- Minð pyydðn, anna minulle lainaksi 10 floriinia, ainoastaan 10 floriinia -- taikka parempi on: anna 20! Huomenaamulla saan rahaa. Tðsmðlleen kello kymmenen tuon rahat takaisin. Missð olet kello kymmenen? Kotonako? Hyvð, vaan jos en tapaa sinua kotona, voinko antaa rahat palvelijallesi? Olen kovin sðntillinen, siinðpð juuri onnettomuuteni. Sinð tosin mietiskelet hetkisen ja taipuvaisuutesi vaakakieli hðilyy sinne tðnne, mutta lopulta hiisi viek——n -- annat hðnelle kaksikymmentð floriinia ja hðn lðhtee kiitollisena tiehensð. Seuraavana pðivðnð kello kymmenen, samoin kuin kolmantena, neljðntenð pðivðnð kello kymmenen ja vielð lukemattomina pðivinð kello kymmenen sinð turhaan odotat tuota sðntillistð maksajaa, joka epðilemðttð sentðhden ei ole saattanut luoksesi tulla, ettð hðn samaan aikaan jonkun toisen koulutoverinsa luona on nauttinut onnellisen jðlleennðkemisen riemua. Tðmð on "koulutoveri" tahi "vanha tuttava" tahi "muinoinen ystðvð" tahi "48-vuoden asekumppani" -- sanalla sanoen muistoista elðvð lainanetsijð. Hðn aina koskettaa hellið kielið. Szolnokin luona te yhdessð olitte leirissð, Budan te yhdessð valloititte. Jokaisen oloihin hðn on erinomaisesti perehtynyt. Lðhinnð hðntð seisoo "hyvð perheenisð" taikka "onneton mies", joka elðð mukavasti perheensð jðsenten kuolemantapauksista. Hðn kðy mustissa, suruharso pysyy alati hðnen hatussaan. Hðnen kasvonsakin ovat synkðn ja kolkon nðk—iset. Tðnððn hðn ilmestyy herra X:n luo, k—yhðnð virkamiehenð, jonka vaimo venyy kuolinvuoteellaan; hðn pyytðð lainaksi 3 floriinia ja lupaa maksaa ne takaisin tulevan kuun ensi pðivðnð. Huomenna hðn jo herra Y:lle ilmoittaa vaimonsa kuoleman ja pyytðð hautajaisia varten lainaksi 5 floriinia, jotka hðn palkkansa nostettuaan on varmaan suorittava. Vielð samana pðivðnð kuolee yksi lapsista, jonka johdosta hðn herra Z:lta saa 4 floriinia (kuukauden ensimmðisenð takaisin maksettavat), ja jo illan suussa makaa laudalla toinen lapsi, jota hðn ei voi saada hautaan ilman herra Q:n 2 floriinia (ensimmðisenð tuo takaisin!). Tðmð kaikki on vain yhden ainoan pðivðn surkuteltavat tapahtumat. Mutta tuo kovan onnen mies on jo seuraavaksi pðivðksi ehtinyt mennð uudestaan naimisiin, sillð hðnen eilen kuollut vaimonsa ei kai tðnððn saata maata lapsen vuoteessa, jota varten hðn vðlttðmðtt—mðsti tarvitsee 7 floriinia (maksetaan takaisin ensi kuun ensimmðisenð!), ja mikð on vielð ihmeteltðvðmpðð ja todistaa aivan tavatonta perheenlisððnnystð, eilen kuolleitten lasten sijaan on lyhyessð 24 tunnin ajassa syntynyt neljð uutta lasta, sillð niin monta on hðnen seuraavana pðivðnð hautaaminen. Mitð ovat Nioben kðrsimykset tðmðn miehen tuskien rinnalla? Erððn nimett—mðn tilastotieteilijðn laskujen mukaan on tuontapaisella miehellð vuosittain 365 vaimoa, jotka keskimððrin kaksi kertaa pðivðssð makaavat lapsenvuoteessa ja synnyttðvðt noin 400 lasta, jotka sððnn—llisesti heti kuolevat. Hirveitð kohtauksia elðmðn myrskyssð! Ei niin onnettomana, mutta kuitenkin omituisen kohtalon vainoomana huokailee "kðrðj—itsevð lainanhakija". Hðnellð on oikeusjuttuja, joihin tuomioistuimet eivðt koskaan anna pððt—stð. Tuo kunnon mies on jo viisitoista tai kaksikymmentð vuotta hoputtanut nðitten juttujen ratkaisemista, -- niin hðn ainakin itse vðittðð -- mutta turhaan; eihðn Unkarissa oikeutta saa. Hðn on kðynyt tuomarien, valtiosihteerin, ministerin luona -- se oli kauan aikaa turhaa vaivannðk—ð. Nyt vihdoin viimeinkin on hðnen hetkensð tullut; huomenna yksi hðnen juttunsa otetaan lopullisesti ratkaistavaksi ja hðn varmaan voittaa. Tarvitsee nyt vain 10 floriinia karttoihin, ei mihinkððn muuhun, ainoastaan karttoihin. Kun huomenna on asiansa voittanut, maksaa takaisin. Pyytðð anteeksi, ettð on vaivannut, mutta kunnioittaa suuresti nimeðsi. Jos ei niin kunnioittaisi, kððntyisi toisen puoleen. Etk— voi antaa kymmentð floriinia? No, kumminkin kolme floriinia. Huomenna se kaikella kunnialla suoritetaan. Mutta tuo "huomenna" ei, kumma kyllð, milloinkaan tule. Kaksi vuosikymmentð hðn jo on ollut varma siitð, ettð hðnen juttunsa "huomenna" otetaan ratkaistavaksi, mutta yhð vielð se vain on ratkaisematta. Ja seurauksena siitð hðn ei my—skððn ole saattanut maksaa lainaansa, sillð sehðn oli suoritettava vasta sitten kun oikeusjuttu oli voitettu. Jos vielð mainitsen "ujostelevan lainanhakijan", olen esittðnyt ainakin muutamia pððlajia lainanhakijain kelpo heimosta. Ujosteleva lainanhakija on sððnn—llisesti nuori mies, vasta-alkaja. Hðn kammoo lainanpyynt—ð, mutta hðn ei siihen voi mitððn, sillð vielð enemmðn hðn kammoo ty—ntekoa. Hðn pyytðð aina pienið rahamððrið; hðn tarvitsee vain 63 tai 52 tai 94 kreutzerið, sillð -- ja nyt hðn kertoo pitkðn, mutkikkaan historian -- ainoastaan nuot pari kreutzerið enðð puuttuu, tarvittava summa on muuten tðynnð. Sillð tavoin tahtoo hðn lainan pienuudella ja historian pituudella karkoittaa epðluulosi, tehdð esittelynsð todenmukaiseksi ja peitellð laiskuuttansa. Sinð annat hðnelle viisi-, kuusikymmentð kreutzerið ja sillð pððset hðnestð ainaiseksi. Sillð ujosteleva lainanhakija vðlttðð sinua tðmðn perðstð siihen mððrððn asti, ettð hðn jo kadun toisessa pððssð kððntyy pois, pððstðksensð sinua kohtaamasta. Hðnellð on tarkat silmðt sekð hyvð muisti, jokainen silmðyksesi on hðnelle tikari, nðytetty vekseli. Vuosikausia hðn sinua karttaa. Tðmð on paras laji lainanhakijoista, sillð hðnestð vapautuu helpoimmalla tavalla -- paitsi silloin kun ujostelevaisuus on vaan vðliaste ja hðn sittemmin siirtyy johonkin ylempðnð mainittuun luokkaan. ERááN PARRAN HISTORIA. (Nuoren rouvan pðivðkirjasta.) Venezia, huhtik. 15. Vasta kolme pðivðð olen ollut naimisissa ja jo sillð aikaa olen saanut kokea jotakin aivan odottamatonta. Tðnððn aamulla, kun Leo minua suutelee, jotain pistelee poskiani. Katson hðnen kasvoihinsa ja huomaan suurimmaksi hðmmðstyksekseni ettð ne, jotka ennen olivat niin sileðt, nyt ovat kuin pellonsðnki, tðynnð pienið parran piikkejð. -- Leo, sinð et kahteen pðivððn ole ajauttanut partaasi -- sanon soimaavalla ððnellð. Hðn kððntyy hymyillen puoleeni (Leo osaa kovin suloisesti hymyillð), syleilee minua ja kysyy leikillisesti: -- Ehk'en nðin miellytð Vikiðni? -- Ainakin vðhemmin kuin milloin partasi on ajettu. Sillð noin sinð olet ruma. -- Ruma? -- Usko pois, sangen ruma! -- Sinð siis vaan kauneuteni tðhden tulit vaimokseni? -- Epðilemðttð sekin siihen vaikutti, sillð se suuresti loukkaisi turhamielisyyttðni, jos ei mieheni pitðisi paikkaansa kaunistenkin miesten joukossa. Leo purskahtaa nauruun ja, tarttuen p—ydðllð olevaan kðsipeiliin, katselee siihen. -- Kuuleppas, pikku puolisoni, enhðn minð ole niin erittðin ruma... Pðin vastoin ... rupeen mielistymððn itseeni... Sangen sievð poika kurkistelee vastaani tðstð peilistð! -- inttailee hðn. -- Minulla on aivan toinen ajatus ja minð toivon, ettð tðssð yhdessð asiassa vaimosi mieltymys sinulle on suuremmanarvoinen kuin omasi eik— niin? -- vastaan mairittelevimmalla ððnellðni ja lisððn siihen, suloisesti hðnen silmiinsð katsoen: -- Mene parturille, minð pyydðn, mene pian! Tðstð hellðstð pyynn—stðni luulin Leon heti nousevan paikaltaan, antavan minulle pari suukkosta, tarttuvan hattuunsa ja rientðvðn likimpððn parturilaan, palataksensa neljðnneksen tunnin kuluttua maailman sileinposkisena miehenð ja polvilleen langeten lausuaksensa: "Kas niin, kultaseni, kuten olet kðskenyt!" Mutta tðnððn Leo on aivan kðsittðmðtt—mðllð tuulella; hðnen silmðnsð ovat niin veitikkamaiset, hðnen kasvojensa juonteet niin oikulliset ja vallattomat, hðn ei ota hattuaan, ei kiiruhda parturille, pðin vastoin ilmoittaa aikovansa vielð muutamat pðivðt pitðð tuota ilkeðð parransðnkið. -- Ystðvðni, minð en ymmðrrð sinua -- sanoin ihmetellen. -- Selitys on varsin yksinkertainen -- vastasi Leo -- minð luulin valloittaneeni sinut luonteeni ominaisuuksilla ja nyt tulee ilmi, ettð olitkin vaan kauneuteeni rakastunut. Tðtð en saata siksensð jðttðð; koettelen sinua siis, voitko rakastaa minua tðmðnkin muotoisena, nðin rumana, harjaksisena. Ja nyt, armahani, pue itsesi pian, sillð vielð emme ole Veneziasta mitððn nðhneet... Katsos tuota ihanaa nðk—alaa ikkunastamme, tuolla Dogana, Saluten kirkko... Joudu, tunnin pððstð tulen takaisin! Ja hðn rientðð ulos! Minð katsoin hðmmðstyneenð hðnen jðlkeensð. Mikð muutos! Hðn on vasta kolmipðivðinen aviomies eikð enðð tðytð pyynt—ðni! Olisiko hðn niin pian unhottanut kaikki sulhasajan herttaiset tavat, kalliit traditsionit? Olisiko totta, ettð mies sinð hetkenð muuttuu, jona hðn vihkituolista nousee; olisiko todellakin niin, ettð naisella on vaan yksi ihana ajanjakso -- morsiuskausi, koska mies vaan silloin on kohtelias, hellð, my—ntyvðinen ja kuuliainen; olisiko siinð perðð, ettð avioliitto, onnellisinkin, ei ole muuta kuin luonteiden taistelua? Mutta kuka olisi sitð uskonut hðnestð, joka nðytti niin my—denantavalta, niin hellðsydðmiseltð! Florens, huhtik. 20. Koko Veneziassa olomme aikana en puhunut parrasta enðð sanaakaan. Odotin, mitð hðn on tekevð. Ehkð hðn katuu ja omantunnonvaiva ajaa hðnet parturille... Mutta odotukseni on ollut turha. Leo ei tunne mitððn omantunnonvaivaa -- hðnen partansa kasvaa suurimmalla johdonmukaisuudella yhð pitemmðksi... Se on selvðð: Leo on peruuttanut kuuliaisuuden ja demonstreeraa! Parran kasvaminen on vastalause minun valtaani vastaan! Oi, Minka, Minka! Kuinka oikeassa olit, varoittaessasi varomaan Leoa; hðn ei ole semmoinen mies, joka notkistaa polvensa, kumartaa pððnsð vaimolleen; hðnen kohteliaan, tyvenen, iloisen kðyt—ksensð takana piilee paljon voimaa. Ja Minka antoi minulle sen neuvon, ettð jo kohta kihlauskautena rupeisin hðntð taivuttamaan -- silloin se kðy helpommin... Kauan neuvottelimme, mistð aloittaisin. Minka kesytti miehensð siten, ettð vieroitti hðnet jalanliikutuksesta. Hðnellð oli se paha tapa, ettð istuessaan heitti toisen jalkansa toisen yli ja liikutteli yhtð mittaa pððllimmðistð. Minka pyysi hðntð luopumaan tðstð tavasta, koska se hermostutti hðntð. Mutta jalanliikutus oli tullut Arthurille toiseksi luonnoksi; kun hðn unhotti itsensð, alkoi jalka itsestðnsð liikkua. Silloin Minka katsahti hðneen pitkððn ... heidðn silmðyksensð kohtasivat toisensa ... jalka herkesi liikkumasta. Sillð tavoin totuttaen miestðnsð siihen, ettð yhdestð silmðyksestð ymmðrsi hillitð luontonsa, Minka vðhitellen taivutti hðnet tahtonsa alaiseksi. -- Mutta eihðn Leo jalkaansa liikuta -- vastustelin minð, vaan Minkalla oli heti vastaus valmiina: --- Herran poika! Joka ei liikuta jalkaansa, se tupakoitsee, vaimon sopii siis vieroittaa hðnet tupakanpoltosta, taikka on hðnellð joku muu paha tapa... Oi! Viki -- nyt juolahtaa jotakin pððhðni! Entð, jos saattaisit Leon ajamaan partansa? Kauhistuen katsahdin Minkaan. Mikð ajatus! Leon parta on todellinen taideteos, niin pehmeð, niin tuuhea; lisðksi se kaunistaa hðntð, parrakkaana hðn nðyttðð paljoa komeammalta kuin muuten. -- Tðtð yhtð ðlð vaadi -- pistin minð vastaan. -- Hyvð, silloin luovut my—s vallasta. --- Minð viis siitð, luontoni ei muutenkaan ole vallanhimoinen -- oli vastaukseni, johon Minka ei kuitenkaan tyytynyt. Hðn selitti, ettð vaimon tulee johtaa miestððn ei vallanhimon tyydyttðmiseksi, vaan perheonnen sðilyttðmistð varten, sillð muuten saattaa mies turmeltua, ystðvðinsð vaikutuksen alaiseksi joutuen muuttua kevytmieliseksi, nautinnonhimoiseksi, irstaaksi ihmiseksi -- sen sijaan ettð hðnestð, jos hðn pysyy vaimonsa vaikutuksen alaisena, ei tarvitse mitððn pelðtð. -- Sitð paitsi -- jatkoi Minka -- voit tðstð uhrista pððttðð senkin, rakastaako sulhasesi sinua. Minð annoin my—ten ... kauniisti, lempeðsti, hellðsti pyysin Leoa ajauttamaan partansa, koska tuo parta minua ei ensinkððn miellytð ... ja hðn toi minulle tðmðn uhrin! Kun Minka hðitten jðlkeen saattoi minua rautatielle, kuiskasi hðn jððhyvðisiksi korvaani: "Pidð vaaria, ettei Leo millððn tavoin parroittuneena palaa kotia!" Juuri kuin olisi aavistanut tulevaisuutta! Florens, huhtik. 21. Asemani on todellakin erinomaisen vaikea en tiedð mitð tehdð. Vaimolla on kolme keinoa tarjona saadakseen jotain aikaan mieheensð nðhden; riita, itku ja ynseys -- mutta en voi pððttðð, mitð nðistð kðyttðisin, sillð ne sotivat kaikki luontoani vastaan... Mutta Minka, Minka! Nðen tððltðkin jo hðnen ivallisen katseensa, kuulenpa hðnen, Leon parran nðhtyððn, pilkallisella ððnellð sanovan "Leolla siis taas on parta?" Ja lisðksi olen huolestunut vaikutusvoimastanikin, sillð se vaimo, joka kadottaa vaikutusvoimansa, kadottaa miehensðkin... On niinmuodoin pakko -- parta on kuin onkin ajettava, ajattelin tðnððn itsekseni, kun Madonna della Saccoa katseltuamme jalkaisin palasimme Piazza della Signorialle, jossa aioimme suurustaa saksalaisessa ravintolassa. Silloin huomaan parturilan kymmenen askeleen pððssð. Seisahdun ðkkið ja sanon: -- Rakas Leoni! -- Kðske, nukkeni! -- Veneziasta asti en ole virkkanut parrasta sanaakaan, eik— totta? Tahdoit tietðð, rakastanko sinua vaan kauneutesi tðhden; olet toivoakseni jo tullut vakuutetuksi siitð, ettð niin ei ole laita, mene siis ja... Osoitin parturia. -- Nyt ei ole aikaa siihen, minun on kovin nðlkð -- vastasi hðn karttaen. -- Mitenkð saatat liikkua ihmisten joukossa, kasvot tuommoisina? -- sanoin vðhðn harmistuneena. -- Tððllð ei minua kukaan tunne. Matkustan incognito -- vastasi hðn nauraen. Tðmð nauru ðrsytti minua niin, ettð kiivastuin. -- Tiedð siis, ettð minð en tule kanssasi ravintolaan suurusta sy—mððn, ellet ensin ajauta partaasi! Leo siihen vastasi aivan yksinkertaisesti, ettð siinð tapauksessa hðn lðhettðð suuruksen huoneeseni. Ja suurimmaksi kiusakseni niin tapahtuikin -- hðn saattoi minut kotia hotelliin, huoneeseni, meni sitten alas, lðhetti yl—s ruoan ja minun tðytyi suurustaa yp— yksinðni! Oi lempiviikot, oi hððmatka, kuinka toisenlaisiksi minð niitð olin mielessðni kuvitellut! Pisa, huhtik. 24. Duotno, kallellinen torni -- mitð teistð olen nðhnyt? En mitððn, en tosiaankaan mitððn, sillð mieleni on alakuloinen, ajatukseni muualla. Esineet seisovat kyllð edessðni, mutta en kykene niihin huomiotani kiinnittðmððn. Sitð paremmalla tuulella on Leo. Pelkkðð hellyyttð, leikillisyyttð, hullunkurisuutta! Hðn suutelee -- vielðpð tulisestikin, jos tarvitaan. Hðn ei piittaa minun alakuloisuudestani; vaikkapa hðneen loisin kuinka soimaavan silmðyksen, se ei hðntð vðhintðkððn hðiritse. Leikkipuheillaan, sanasutkauksillaan hðn minuun vaikuttaa ja on saattanut minut monta kertaa vastoin tahtoani naurahtamaan. Mikð onnettomuus, kun ei voi nðyttðð tarpeeksi vakavalta, juhlalliselta -- niinkuin esim. minð. Kasvojeni ilme on sððnn—llisesti iloinen, ystðvðllinen ja synkeðltð nðyttððkseni minun tðytyy erityisellð ponnistuksella koota pilvið otsalleni. Mutta se ei, sen olen huomannut, hðmmðstytð Leoa. Jos olen synkeð, sanoo hðn: "Nukkeni, ðlð ole juro -- se ei sinulle onnistu." Jos kiivastun: "Nukkeni, ei mitððn intohimoa!" Aina vaan nukkeni, nukkeni!... Hðn pitðð minua nukkena, jolla sopii leikitellð. Siinð hðn on suuresti erehtyvð! Genua, huhtik. 26. Illalliseksi Leo tilasi sampanjaa ja tyhjensi melkein yksin koko pullon. Huoneesemme saavuttuamme hðn hellðsti syleili minua ... mutta minð peitin kasvoni. -- Mitð teet, nukkeni? -- kysyi hðn kummastellen. -- Nukkesi tekee sitð, ettei suutele partaisia kasvoja! -- vastasin minð jðykðsti. -- Taaskin tuo parta? -- Taaskin! Ja aina, aina -- siksi kuin se ajetaan pois! Lienen puhunut tavattomalla voimalla ja kiiholla, sillð Leo vðhðisen sðpsðhti. Hðnen leikillisyytensð katosi yht'ðkkið ja vakavan, melkein suuttuneen nðk—isenð hðn iski silmðnsð minuun, ikððnkuin olisi tahtonut lukea sielustani. Minð kestin hðnen silmðyksensð ... hetken aikaa heitimme toisillemme sudensilmðð! Yhtðkkið nuot vakavat kasvot muuttuvat -- aurinko pilkistðð -- Leo purskahtaa nauruun ja huudahtaa: -- Nukkeni! Onko todellakin pððtetty, ettet suutele minua ennen kuin parta on poissa? -- On kuin onkin! -- Hyvð, se on siis poistettava; anna minulle nyt vaan suukkonen! -- vastaa mieheni suurimmalla hellyydellð. -- Todellakin? -- Heti huomenna aamulla! Maailma melkein py—ri ympðrillðni -- riemun tunne valtasi koko olentoni. Ei voitto ilahuttanut minua, ei se, ettð Leo antautui, vaan se kokemus, ettð hðn tosiaan minua rakastaa! Kuinka hyvð ihminen hðn on, mieheni! Hðn rakastaa minua -- jðð siis vaikutusvoimani alaiseksi -- ei siis ole minulta katoova! Kyllðpð pidðn vaaria, ettei hðn turmellu. Vaan silti en anna hðnen tuntea valtaani -- hellðsti, huomaamatta olen hðntð taluttava -- ja Budapestiin palattuamme saattaa hðn huoleti taas antaa partansa kasvaa, minð en siitð vðlitð. Lankesin hðnen kaulaansa! Hehkuvassa suudelmassa huulemme kohtasivat toisensa... Katedraalin tornissa kello ilmoitti sydðny—n hetken... Suloisia sanoja kuiskaellen teimme sovinnon... Kuinka ihana sovinto on! Nizza, huhtik. 27. Olisin tahtonut ettð hðn sovintoillan jðlkeisenð aamuna heti olisi ajauttanut partansa, mutta juna lðhti aikaisin, parturilat olivat vielð suljetut, minun tðytyi luopua aikomuksestani. -- Mutta Nizzassa, siellð menemme heti parturille, eik— niin? -- Se on tietty! Kaunis on Riviera aina, viehðttðvð -- mutta kauniin, jos rakastavan miehen rinnalla sitð kulkee -- sovinnon jðlkeisenð pðivðnð! L—ytyyk— toista sen vertaista rautatietð -- nuorille, onnellisille hððmatkailijoille tarkoituksenmukaisempaa? Maanalaisia tunneleja ehtimiseen!... Tuo rata on teknillinen mestariteos! Erðs englantilainen istui samassa vaunussa vastapððtð meitð. Kymmenennestð tunnelista ulos pððstyðmme hðn nousi yl—s ja siirtyi toiseen vaunuun... -- Siihen me olemme syypððt -- naureskeli mieheni. -- Hðn pakeni muiskutulvaa, ettei hukkuisi siihen. -- Kuinka hðn sitð olisi nðhnyt -- tunneleissahan me vaan suutelimme. -- Hðn ei nðhnyt, mutta kuuli! -- Paha mies! Mikset ole varovaisempi, maiskutat aina niin! Nizza, huhtik. 28. Kavallusta! Olen petetty! Leo on sy—nyt sanansa! Tðnððn aamulla kðskin hðnen mennð parturille sill'aikaa kuin pukeudun -- hðn menikin ulos -- palasi my—s takaisin -- mutta parrakkaana! En uskonut silmiðni. -- Entð lupaus? -- Mikð lupaus? -- kysyy hðn viattomimmalla ððnellð. -- Etk— luvannut Genuassa, tuona ihanana iltana, ettð ajauttaisit partasi? -- Lupasin, se on totta -- vastaa hðn salaisella, viekkaalla hymyllð -- mutta en sitð tðyttððkseni. Olin muuttua kiveksi. -- Etk— aio pitðð lupaustasi? -- huudahdin suurimmalla suuttumuksella. -- Mielellðni sen tekisin -- vastaa hðn vðhintðkððn hðmille joutumatta -- mutta jo jonkun aikaa on hampaitani sðrkenyt, pelkððn niitten vilustuneen. Siten kðy usein niille, jotka kerran ovat tottuneet partaa pitðmððn, ja sentðhden olen pððttðnyt taas kokonaan parroittua. Maahan sortuneena tuijotin ððneti eteeni. -- Nukkeni, etk— tule kðvelemððn? -- En! -- oli lyhyt, terðvð vastaukseni. -- Siis nðkemiin asti! Ja samalla tuo ilki— lðhtee tepsuttaa tiehensð, melkein tanssiaskelin! Hðn on pettðnyt minut -- sy—nyt sanansa -- pettðnyt ehdon tahdon -- varastaaksensa lempeni... Oi! jos voisin riistðð takaisin ne suutelot, joita hðnelle tuhlasin!... Saatan arvata, kuinka hðn nyt nauraa minulle, kðsiððn hykerrellen, itsekseen jupisten: narrasin kuin narrasinkin nukkeni -- oi, kuinka suloinen nukkeni silloin oli!... Kun hðn tuli takaisin, oli oveni suljettu; hðn koputti -- minð vastasin, ettð jaksan huonosti, pððtðni kivistðð, ðlk——n hðiritk— mua. Hðn palasi kotia my—hððn illalla; oli kðynyt Monte-Carlossa, huvitellut hyvðsti, kehui suuresti seudun kauneutta ja kertoi pitkðpuheisesti havaintojaan. Minð en vastannut sanaakaan. Nizza, huhtik. 29. Mitð tðstð tulee? En tiedð itsekððn. Loukkaus on niin suuri, ettð sovinnosta ei voi tulla puhettakaan. Tðhðn asti en ole halunnut saavuttaa voittoa hðnestð, mutta sen perðstð mitð on tapahtunut, tðytyy, sen tunnen, tulla ratkaistuksi, kumpi meistð on voimakkaampi. Pððtin etten tðnððnkððn mene ulos huoneestani -- tulen taas huononvoivaksi -- saanpa nðhdð, eik— hðn sððli minua. Hðn ei osoita vðhintðkððn taipumusta mihinkððn sellaisiin. Koko pðivðn olin yp— yksinðni ikðvissðni kotona, hðn kuljeskeli ulkona ja palasi vasta illalla erððn vanhan rouvan seurassa. Ikðvin ihminen koko maan pððllð! Neuvoksetar S. Budapestista, joka on viettðnyt talvea tððllð ja pðivðllisp—ydðssð oli sattunut yhteen Leon kanssa. He olivat uudistaneet tuttavuutta; neuvoksetar, jolla on ollut hirveðn ikðvð, oli suurimmassa mððrðssð ihastunut siitð tiedosta, ettð minð jaksan huonosti -- hðn on muka seurustelullaan lyhentðvð minulle pitkðksi kðyvðn ajan. -- Olen sangen kiitollinen, jos tahdotte hauskuttaa rakasta Vikiðni -- puhui mieheni. Se petturi! Hðn tietðð hyvin, kuinka ikðvystyttðvð tuo neuvoksetar on ja etten koskaan ole voinut hðntð kðrsið. -- Suurimmalla ilolla -- vastaa tuo mielistelevð eukko. -- Minð lupaan olla joka pðivð Vikin luona siksi kuin hðn taas jaksaa mennð ulos. -- Te olette kovin ystðvðllinen ja saatatte sillð Vikille erinomaisen suuren ilon. Eik— niin, Viki? -- Epðilemðttð. (Mitð olisin muuta voinut vastata?). -- Nyt saatan huoleti poistua -- lausuu mieheni -- kun voin jðttðð sinut nðin hyvððn seuraan. Minð kiitðn, rouva neuvoksetar, osanotostanne, kiitoksia paljon! Hyvðsti, nukkeni! Ovesta hðn loi minuun silmðyksen, tðynnð pirullista pilkkaa. Nizza, huhtik. 30. Hirveðt pðivðt! Olla Nizzassa kauniimpana vuodenaikana ja viettðð koko pðivð huoneessaan -- ikðvðn, l—rp—ttelevðn vanhan neuvoksettaren seurassa! Kuinka kauan olen tðtð kestðvð? Tunnen jo kðrsimðtt—myyden heikkohermoisuutta joka jðsenessðni. Vaan tulisiko minun sitten antautua? Minðhðn aloitin tðmðn sodankðynnin, pððttðessðni pysyð sisðllð; enhðn saata astua ulos huoneestani ilman minkððnlaista my—nnytystð mieheni puolelta. Ja tuo parta -- oi, tuo parta, se kasvaa kasvamistaan, tihenee tihenemistððn pðivð pðivðltð. Kumma, etten jo ole tullut hulluksi! Nizza, toukok. 1. Ilma on tðynnð sðhk—ð -- tðtð tilaa ei voi kauan kestðð, tðytyy tapahtua jonkinlainen purkaus. Se vaan ikðvð, ettð Leo ei yllytð siihen... Minð taas en tahdo tuon ratkaisevan kohtauksen alkuunpanijaksi ruveta. Nizza, toukok. 2. Ilmoitin Leolle, etten tahdo kauemmaksi jððdð Nizzaan -- lðhdetððn Parisiin. -- Mutta, nukkeni, sinð et ole vielð mitððn nðhnyt tðstð ihanasta seudusta. Pelotan hðntð, ajattelin, ja huonolla tuulella ollen tokaisin siihen vastaukseksi, ettð Nizza ei viehðtð minua. Sadasta miehestð yhdeksðnkymmentð varmaankaan ei olisi sallinut vaimonsa lðhteð Nizzasta tekemðttð edes ainoata kðvelyð Promenade des Anglais'illð. Mutta Leossa oli kuin olikin miestð siihen! Hðn rupesi heti pakkaamaan vaatteita matkalaukkuun, maksoi hotellilaskun ja -- hetken pððstð matkustamme pois! Sydðmeni on haljeta jðttðessðni tðmðn kuuluisan paikan, jonne koko elinkauteni olen ikðv—inyt, tðllð tavoin. Mutta ylpeyteni oli kovasti loukattu... Suutelot Genuassa polttivat kasvojani -- niitten jðljet olivat poistettavat! Parisi, toukok. 10. Tððllð en ole uudistanut nizzalaista menetystapaani, vðlttððkseni katumusta perðstðpðin. Me siis liikumme ja kðvelemme yhdessð, katselemme kaupunkia, teattereja, museoita, mutta emme ole minkððnlaisessa niin sanoakseni sisðllisessð suhteessa toisiimme -- vðlimme on diplomaattisen kylmð. Parisi, toukok. 12. Vietimme illan ComÕdie franÓaisessa ja Leolla oli mainion hauskaa, niinkuin hðn yleensð ei anna minkððn hðiritð hððmatkaansa: hðnellð on erinomainen ruokahalu ja sampanjaa hðn ei sððstð -- ainoastaan minð olen pahalla tuulella. Tuskin saatan enðð tðtð tilaa kðrsið -- katkeruus tðyttðð sydðmeni ylimmilleen ja odottamalla odotan sitð hetkeð, jolloin myrsky vihdoinkin on puhkeeva esiin. Joko -- taikka! Joko hðn rakastaa minua taikka ei rakasta! Tðllaisissa tunteissa astuin yl—s portaita, kun Leo alkoi viheltðð erðstð kansanlaulua. Tuo vihellys tðllð hetkellð kiihoitti ððrett—mðsti hermojani ja loukkasi minua sanomattomasti, sillð se osoitti hðnen mielentilansa olevan huutavassa ristiriidassa oman mielentilani kanssa. Tunsin kyynelten valuvan poskiani my—ten; huoneesen astuttuani sydðmeeni kasaantunut murhe puhkesi ilmi ... heittðydyin nojatuoliin ja rupesin itkemððn. En tiedð, kuinka kauan tðtð itkua oli kestðnyt, kun yht'ðkkið tavaton, sððnn—llisillð vðliajoilla uudistuva ððni koskee korviini ... rupeen sitð tarkkaamaan ... se on kuorsausta. Leo kuorsasi! Minð olin hðvðisty! Minun katkerasti itkiessðni hðn oli muitta metkuitta, sanaakaan hiiskumatta, ainoatakaan kysymystð tekemðttð pannut maata, vielðpð nukkunutkin -- hðn saattoi nukkua! Hypðhdin yl—s, riensin vuoteelle ja tartuin Leon kðteen: "Herðð!" Hðn avaa kummastuen silmðnsð, hieroo niitð ja kysyy haukotellen: "Mikð on, nukkeni?" -- Pyydðn avaimia, tahdon pakata --- huomenna aamulla lðhden Budapestiin -- oli jyrkkð vastaukseni. -- Mutta minð en lðhde -- sanoo Leo vðhintðkððn hðmmðstymðttð. -- Siinð tapauksessa olen pakoitettu matkustamaan yksinðni! -- Yksinðsi? No, kuten mielit! -- vastaa mieheni, katsoo minuun ja laskee suurimmalla levollisuudella avaimet eteeni. Ja sitte hðn kððntyy seinððn pðin! Niin -- niin! Tuo hirvi— kððntyy todellakin selin minuun --- vetðð peitteen pððnsð yli -- sanalla sanoen asettuu sellaiseen asentoon, joka ei sallinut mitððn epðilystð siitð, ettð hðnen aikomuksensa todellakin oli taas ruveta unta vetðmððn. Vimmastuneena tempasin peitteen hðnen pððstððn ja huusin vapisevalla ððnellð: -- Sinð et saa nukkua, minð en salli sinun nukkua. -- Mutta minun on kovasti uni. -- En huoli siitð! -- huudahdin ja voimatta enðð kauemmin tunteitani hillitð lankesin epðtoivoissani Leon kaulaan: -- Minkðtðhden et enðð minua rakasta? Hyvð Jumala! Mikset mua enðð rakasta? -- Mistð sinð sen pððtðt? -- kysyi hðn hellðsti, laskien kðtensð kaulani ympðri. -- Miksi sitð kysyt, tiedðthðn sen kyllð. álð teeskentele! -- vastasin soimaavalla ððnellð. Leo vaikeni hetkeksi, sitten kuiskasi hðn kysyvðisesti korvaan: -- Partako? -- Tietysti! -- Mikð partaani vaivaa? -- Sinð ajautit sen kerran yhdestð sanastani. Oi, silloin olit vielð sulhanen ja morsian sitð pyysi, nyt sitð rukoilee vain puoliso ja hðnen rukouksistaan ei tarvitse lukua pitðð! Leo nousi vuoteessaan istualle, tarttui molemmin kðsin pððhðni, katsoi minua suoraan silmiin ja kysyi sitten hymyillen: -- Sinðk— minulta tðtð uhria pyydðt? -- Kukas muu sitten? -- Ehkð Minka! -- virkkoi Leo terðvðsti, verkkaisalla ððnellð, Oli kuin salama olisi iskenyt minuun -- tunsin punastuvani -- sydðmeni sykki kovasti. Hðn tietðð kaikki -- olin joutunut kiinni! Tahdoin irtaantua hðnen kðsistððn, mutta hðn ei laskenut, syleili minua vaan hellðsti. Sitten otti hðn esiin kirjeen ja antoi sen minulle. -- Lue, nukkeni! Minð luin: "Budapest, huhtik. 12. Rakas ystðvðni! Varmaankin kummastelet, ettð hððmatkasi ensimmðiseen pysðyspaikkaan, Veneziaan, saavuttuasi jo saat kirjeen minulta. En hðiritsisi sinua onnellisuudessasi, ellei minulla olisi tðrkeð asia ilmoitettavana. Hyvðksi onneksi tiedðn mihin hotelliin olet majoittuva. Siis ystðvðni, lyhyesti: sinua uhkaa suuri vaara! Kas tðssð sen yksinkertainen selitys: Rautatienasemalta Teitð saattamasta palatessamme vaimoni Minka erosi minusta ja meni V—lgyesylle. Vðhðn ajan perðstð juohtui mieleeni, ettð kirjoitusp—ytðni avain on Minkalla, jonka vuoksi minðkin menin V—lgyesyn luokse. Mitð sainkaan siellð kuulla! Vaimoni istui rouva V—lgyesyn kanssa viereisessð huoneessa ja kertoi nauraen olevansa utelias nðkemððn, palaatko sinð kotia parrakkaana vai et. Jos palaat parroittuneena, silloin sinð olet herra talossa, jos parroittumatta, silloin vaimosi pitðð valtikkaa. Rouva V—lgyesyn kysymyksen johdosta Minka vielð ilmaisi, ettð minutkin hðn vaan sentðhden oli totuttanut pois jalanliikuttamisesta, jotta joutuisin akkavallan alaiseksi -- ja sinultakin on Viktoriasi samasta syystð ajauttava partasi. Tðmðn kuultuani lðksin tieheni, kiiruhdin virkahuoneeseni, kirjoitin sinulle tðmðn kirjeen ja nyt menen kotia sillð lujalla pððt—ksellð, ettð heiluttelen koipiani oikein hiton lailla. Kasvakoon partasi! Uskollinen ystðvðsi Arthur." Minð olin kukistettu -- mutta Leo oli niin jalosydðminen, ettð teki kððntymyksen varsin helpoksi. Hðn peitti minut suuteloilla: -- álk——n kumpikaan meistð hallitko, jakakaamme valta. Oi Leo! Budapest, toukok. 30. Minka kðvi tðnððn ensi kerran, matkalta palattuamme, miehensð seurassa meitð tervehtimðssð. Astuttuaan sisððn hðn syleilee minua ja jðð sitten kummastuneen nðk—isenð Leon eteen seisomaan, katsoen hðneen ikððnkuin ei tuutisi hðntð. -- Eihðn se vain ole miehesi? -- On se! -- En tuntenut Teitð noin partaisena -- lausuu ystðvðttðreni. Sitten hðn jatkaa verkkaisella, pisteliððllð ððnellð: -- Teillð on siis taas parta? -- Niin on -- vastasi Leo; -- matkalla sain kovan hammassðryn ... ja Viki pyysi, ettð antaisin partani kasvaa, ehkð se auttaa. Ja sen jðlkeen hampaani ei enðð sðrjekððn. Loin kiitollisen silmðyksen Leoon -- kuinka hyvð, kelpo mies minulla on! Kðvimme istumaan... Arthur alkaa liikuttaa jalkaansa. Minka heittðð hðneen terðvðn silmðyksen. Arthur ei huomaa sitð, jatkaa vaan jalanliikutusta. Minka puree huultaan -- kalpenee. Arthur ei katso hðneen ja heiluttaa yhð vaan sððrtððn. -- Arthur, sinð hermostutat minua tuolla jalanliikunnollasi! -- puhkee vihdoin Minka puhumaan. -- Anteeksi! -- sanoo Arthur ja pysyy hetken alallaan; sitte hðn -- alkaa taas liikuttaa jalkaansa! PIIPPU. Adam setð on muutamia pðivið ollut kovin suruissaan. Ja hðn osasi surra kauhealla tavalla. Hðnen surressaan suri hðnen kanssaan koko talo ja mahdotonta oli kenenkððn sitð vastustaa. Sillð hðn suri todellisesti, sydðmestððn, syvðsti. Hðnen lihavista, leveistð kasvoistaan loisti sððnn—llisesti hyvyys ja tyytyvðisyys, mutta kun setð antautui surun valtaan, muuttuivat nuot kasvot pimeiksi ja synkiksi. áðnet—nnð, jolloinkulloin vaan huoahtaen hðn astuskeli huoneesta huoneesen, milloin istuutuen milloin nousten yl—s, l—ytðmðttð lepoa mistððn. Ja kun tðmð tunnelma oli todellinen, vilpit—n, tarttui se jokaiseen koko talossa, palkollisiin, lintuihin, koiraan. Kaikki vaikenivat alakuloisuuden ominaispainon alla, joka hyvðlle isðnnðlle kðvi yhð raskaammaksi; palkolliset eivðt rupattaneet, linnut eivðt visertðneet ja vanha BundÃs hiipi, pðð kumarassa, unisena kynnykseltð kynnykselle. Mistð tðmð musta pilvi muuten hiljaisessa, herttaisessa talossa? Sen sai aikaan semmoinen vðhðpðt—inen, mitðt—n asia, jota osa ihmiskuntaa -- varsinkin naispuolinen osa -- ei voi ansion mukaan arvostella, sentðhden ettð se ei kykene kðsittðmððn sen tðrkeyttð, painoa, merkitystð. Mutta minð vetoon teihin, Nikotinin palvelijoihin, tupakanlehden lemun ihailijoihin, jotka tunnette piipun ja sikarin roolin tupakoivan ihmiskunnan elðmðssð, ja kysyn keneltð hyvðnsð, eik— êdÃm sedðn ylenpaltinen suru ole kðsitettðvissð, kun armoton lððkðri on riistðnyt hðneltð hðnen ainoan ilonsa, huvituksensa, ajanvietteensð? Sillð êdÃm setð rakasti piippuansa ylitse kaikkien. Rikkaana miehenð hðn pysyi tavoissaan yksinkertaisena ja luonnollisena, ei ikðv—inyt ulkomaisia kalliita viinejð eikð Havannan vðkevið sikareja, mutta ilman mainion viinitarhansa puhdasta, hyvðð tuotetta ja omaa tupakkaansa -- tietysti siihen aikaan kun valtiolla ei vielð ollut tupakkamonopoolia -- elðmð hðnestð ei ollut minkððn arvoinen. Sillð hðn oli vetðynyt pois asioista, ruvennut elðkkeelle, luovutettuaan maatilansa lapsilleen, voidaksensa viettðð vanhat pðivðnsð levossa ja rauhassa ... taikka paremmin sanoen: savuttaa ne pois. Tuolla seisoi hðnen uuden uutukainen piippukaappinsa, tðynnð valituita merenvaha- ja turkkilaisia piippuja sekð varustettuna kaikella, mitð tupakoimiseen tarvitaan, niinkuin pitkðksi ja lyhyeksi leikatulla tupakalla, tuluksilla, taulalla, hammasluilla, sanalla sanoen kaikella, mitð rohkeimman tupakoitsijan mielikuvitus saattaa unissaan toivoa. Kuinka hauskaa oli valikoida nðistð piipuista joku, tðyttðð se tupakalla ja sen hienohajuisella savulla laittaa merenvaha ruskeaksi; kuinka nopeasti kuluivat sellaisessa vaihtelevaisuudessa tunnit ja pðivðt, ja kas nyt! muuan mustatakkinen herra, joka jollakin tavoin on hankkinut itselleen tohtorin arvokirjan, on kolmella-neljðllð esiin viskatulla sanallaan tehnyt lopun tðmðn onnellisen, yksinkertaisen elðmðn tyytyvðisyydestð. -- Tðytyy jðttðð tupakoiminen -- kuului armoton tuomio. êdÃm setð katsahti ðllistyneenð lððkðriin, ikððnkuin olisi tahtonut tulla vakuutetuksi siitð, oliko hðn tekemisissð tervejðrkisen miehen vai mielipuolen kanssa, joka ei tiedð mitð puhuu. -- Niinpð niin, êdÃm setð -- jatkoi tohtori hymyillen -- vaikkapa miten katselisitte ja tutkisitte minua, se ei voi olla toisin. Te olette limaantunut, mikð noin lihavissa ihmisissð on tavallista, te yskitte paljon, y—llð tuskin saatatte yskðltð nukkua, ergo: heittðkðð tupakoiminen, niin yskitte vðhemmin. -- Enk— sitð sanonut, êdÃm? -- lausuu Lina rouva, hðnen aviopuolisonsa. -- Sillð jo aikoja sitten olen sitð hðnelle saarnannut, mutta turhaan! Hðn on valmis ennemmin turmelemaan terveytensð kuin luopumaan tuosta siunatusta tupakasta. Tahtoisin tietðð mitð hyvðð tuossa ikuisessa savustuksessa on? êdÃm setð ei vastannut elinkumppauinsa kysymykseen; se sððlivð katse, jonka hðn hðneen loi, ilmaisi kuitenkin selvðsti hðnen ajatuksensa, ettð eukko ei ymmðrrð tuota. Lððkðri lðhti. Lina tðti taas uudelleen huomautti: -- êdÃm, ole jðrkevð, ðlð tupakoitse, ajattele terveyttðsi! Ja tðmðn sanottuaan hðn meni ulos ky—kkiin ruuanlaittoa valvomaan. Puolen tunnin kuluttua hðn palasi takaisin ja tunsi hðmmðstyksekseen ettð ilma huoneessa haisi tupakalta. Selityksen siihen antoivat kuitenkin heti viereisestð huoneesta tupruavat savupilvet, joita êdÃm setð lasketteli piipustaan. -- Joko taas tupakoitset? --- huudahti kauhistuen tðti -- oletko jo unhottanut tohtorin kiellon? -- En -- vastaa setð ja polttaa p—lðhyttelee edelleen. -- No, mitð sitte poltat? -- Heitðn jððhyvðiset tðlle piipulle -- vastaa êdÃm suruisesti. -- Jðtðn ne jðrjestððn hyvðsti. Sitte lakkaan polttamasta. Mutta Lina tðti ei kðsittðnyt lððkðrin mððrðystð sillð tavoin; hðn katsoi hyvðstijðtt—ð jokaiselle eri piipulle tarpeettomaksi, otti piipun pois miehensð suusta ja pani sen takaisin paikalleen. -- Jðtð se kokonaan ja heti! -- Tuon yhden ainakin poltan loppuun. -- Miksikð? -- Siksi, Lina, ettð tuo piippu tulee rumaksi, jos sen jðtðn puoleksi poltettuna -- vðitteli vanha herra, mutta tðti ei ottanut tðtð kuuleviin korviin. P—ytð katettiin ja pðivðllinen teki onneksi lopun enemmðstð vðittelystð. Pðivðllisen jðlkeen êdÃm setð nousi yl—s kuten ainakin ja meni ikivanhan tapansa mukaisesti piippukaappia kohti. -- Minne, minne? -- kysyy rouva. -- Ethðn toki aio polttaa? Muista lððkðrið! -- Se on totta! -- huokaa êdÃm, joka vasta nyt alkaa ymmðrtðð aseman sen koko todellisuudessa. -- Mutta eik—hðn sentððn olisi mahdollista atrian jðlkeen ... ainoastaan ruuan jðlkeen polttaa piipullinen taikkapa, en pidð sillð vðlið, vain yksi sikari? Lina tðti ei kumminkaan tiedð mistððn sopimuksen hieronnasta. Hðn on tarmokas nainen. Joko -- taikka! Mitð terveys vaatii, se on tehtðvð. Ja nðhdessððn ettð hðnen miehensð pððttðvðisyyteen nðhden seisoo heikolla pohjalla, hðn, tehdðksensð enemmðt viekotukset mahdottomiksi, menee piippukaapin luo, lukitsee sen ja pistðð avaimen taskuunsa. êdÃm setð nðkee kaiken tðmðn ja hðnessð on tarpeeksi mielenmalttia ollaksensa tðmðn vðkivaltaisen toimenpiteen johdosta sanomatta muuta kuin ettð se oli tarpeeton; jos tðytyy, hðn kyllð voi hillitð itsensð. Ja hðn pitikin sanansa. Hðnen itsensðhillitsemisensð ansaitsee erinomaista tunnustusta, sillð pðivðllisen jðlkeinen aika panee tupakoitsijan kovalle koetukselle. Milloin hyvðnððn hðn helpommin luopuu nautinnostaan kuin silloin, sillð vain tupakan kanssa mustalla kahvilla on joku arvo. Ja kuinka hitaasti tunnit kuluvat kuivin suin! Muulloin ... ennen ... tupakanpolton onnellisena aikakautena, kaksi piippua pðivðllisen jðlkeen tðytti juuri viisi neljðnnestuntia; tðsmðlleen kello kaksi hðn imaisi viimeisen sauhun, sitte hðn sytytti sikarin ja meni lankomiehensð luo vðhðisen pakinoimaan. Millð hðn nyt tappaa ajan kello kahteen asti? Ja nðmðt vaivat ja tuskat uudistuvat illallisen ja aamiaisenkin jðlkeen ... pðivðn joka aikana, sillð êdÃm setð oli mitð intohimoisimpia tupakoitsijoita. Mutta kun hðn ei mitenkððn voinut sulattaa Lina tðdin kivikovaa sydðntð, syntyi hðnen mielentilassaan se surullinen, ylenmððrin surullinen tunnelma, josta jo olemme kertoneet. Vihdoin Lina tðtikin huomasi, ettð asema kðvi mahdottomaksi ja ettð êdÃm setðð tðytyi jollakin tavoin auttaa. Hðn neuvotteli tohtorin kanssa ja seuraavana pðivðnð hðn hðmmðstytti miestððn reunoja my—ten tðytetyllð nuuskarasialla. -- Mitð minð tuolla teen? -- kummasteli vanha herra. -- Tohtori sanoi, ettð se helpottaa tupakasta vierottumista. Nuuska kutkuttaa suloisesti, ehkðpð nuuskaaminen korvaa sinulle tupakoimisen. -- En huoli siitð -- tiuskasi ðkeðsti êdÃm, ty—ntðen syrjððn jalomielisen lahjan. -- Elðn minð ilman sitðkin -- lisðsi hðn siihen katkeralla kaiholla. Lina kehoitti hðntð koettelemaan, hðn on siihen mielistyvð, ja kun tðmð ei auttanut, piti hðn rasiaa êdÃmin nenðn alla, joka sitte suureksi harmikseen oli pakotettu kovasti aivastelemaan. -- Katsoppas, mikð hyvð huvitus nuuskaaminen on! -- naureskeli rouva. -- Kyllð mar, aivastella aamusta iltaan! -- nurisi êdÃm. -- Anna tupakkaa ja sikaria, muuta en huoli. -- Mutta, ukko kulta, mitenkð saattaa jðrjellinen ihminen haluta semmoista, joka ehdottomasti vahingoittaa hðntð? -- vastaa talon emðntð. -- Olethan itsekin huomannut, kuinka vðhðn yskit y—llð ja aamulla, siitð asti kuin heitit tupakoimisen. Nukut my—skin paremmin, melkein yhtð mittaa illasta aamuun, kuusi-seitsemðn tuntia. Se korvaa todellakin tuon pienen uhrauksen. -- Pienen uhrauksen? Sinð rohkenet vielð sanoa, ettð se on pieni uhraus? Sillð tavoin puhukoon sokea vðreistð -- marisi êdÃm. -- Luopua siitð, johon neljðnkymmenenkahden vuoden kuluessa on tottunut, pðivðstð toiseen, sentðhden ettð herra tohtori suvaitsee niin kðskeð! Ainakin hðnen olisi pitðnyt kðsittðð, ettð tuo luopuminen olisi ollut tapahtuva verkalleen, vðhitellen, joka pðivð olisin polttanut yhtð sikaria, yhtð piipullista vðhemmðn ja sillð tavoin lopuksi... -- Et ikinð olisi sitð jðttðnyt, et ikinð, ymmðrrðtk—? -- vastasi hðnen puolisonsa syvimmðn vakuutuksen ððnellð ja istui ikkunan ððreen, jossa hðnen iltapðivðllð oli tapana neuloa. Hðn oli ty—skennellyt hyvðn aikaa, kun yht'ðkkið sattumalta katsahtaa vastapððtððn riippuvaan peiliin ja sen avulla nðkee êdÃm sedðn istuvan huoneen toisessa pððssð piippu suussa. Hyvillðnsð, tyytyvðisenð, rauhallisena. Saattaa ymmðrtðð tðdin hðmmðstyksen, kun hðn huomaa, ettð ukko mielihyvðllð ja innolla imee piippuaan, mutta ettei siitð tule mitððn savua. Hðn varmaankin nielee savun, sitð vahingollisempaa. Varovasti, verkkaisesti hðn kððntyy, yllðttððksensð vihollisen. Mitð suopeimmalla vðlinpitðmðtt—myydellð êdÃm setð jatkaa tointaan. -- Mitð teet? -- kysyy rouva. -- Imeskelen tðtð unhottunutta piippua, sekin on parempi kuin ei mitððn -- vastasi êdÃm, nauraen rouvan nolostusta, ja lðhti yht'ðkkið pois kotoa. Tðstð pðivðstð alkaen hðn yleensð jotensakin vðhðn oleskeli kotona, mutta sitð enemmðn viinitarhassa, josta Lina tðti ei ollut millðnsðkððn, pðin vastoin iloitsi siitð, ettð vanha herra alkaa harrastaa ja hommata jotakin. Sitð hðn vain ei voinut hyvðksyð, ettð ukko viipyy ulkona my—hððn iltaan asti; viileðssð iltailmassa hðn varmaankin vilustuu, sillð hðn on taas ruvennut yskimððn —isin -- toisinaan niin kovasti, ettð luulisi keuhkojen repeevðn. Ja Lina tðti pyytðð niin kauniisti, kosketellen hellið kielið, joihin ei enðð vuosikausiin ollut kajonnut. êdÃm setð istuu nojatuolissaan. Hðn on vðhðn vðsynyt pitkðstð kðvelystð, sillð hðn on vastikððn tullut kotia viinitarhasta. -- êdÃm, ole jðrkevð, -- lausuu puoliso, pyyhkien pois hien miehensð otsasta. -- Olen jo luopunut tupakasta, -- mutisee êdÃm -- ja vielð tðmðnkin uhraisin? Kaikella on toki rajansa. -- Mutta jos ei yskð lakkaa? Ennen kaikkia terveys! -- vastaa rouva, painaen pððnsð alas sedðn kasvoja vastaan, suudellaksensa hðntð (jota hðn ei enðð pitkiin aikoihin ollut tehnyt). Hyvð Jumala! mitð hðnen tðytyy kokea? Eik— hðn vain erehtynyt? Eipð suinkaan, hðnen hajuaistinsa on varsin kehittynyt. Mitð Linan nenð ei vainua, ei ylipððnsð ole olemassa. Ja hðnestð tuntui ... niinpð niin ... kuin êdÃm sedðn suusta leviðisi tupakanhaju. ákkið tarttuu hðn miehensð pððhðn ja painaa hðnen huulilleen pitkðn ... pitkðn ... hehkuvan suukkosen. êdÃm setð luopi hðmmðstyneen katseen Linaan, joka aina siitð asti, kuin heidðn avioliittonsa ensimmðinen ajanjakso oli loppuun kulunut, ei ollut tunteitaan tðllð tavoin ilmaissut. Ja hðn oli juuri aikeissa laskea leikkið moisesta hellyydenosoituksesta heidðn iðllððn, mutta katsellessaan vaimoaan sana takertui hðnen kurkkuunsa. Semmoiseksi tðytyy koston synkkðð hengetðrtð mielessððn kuvailla. -- Mistð suusi on tupakanhajuinen? -- kysyy kiukkuisesti tðmð Nemesis. -- Suuni ... minun suuni? -- ðnkyttðð êdÃm ja yrittðð peitellð sitð kðdellððn. -- Nyt ðlyðn, miksi niin paljon oleksit viinitarhassa. Kðyt siellð tupakoimassa. -- Mitð sinð ajattelet? -- inttðð hy—kkðyksen alainen ilman kaikkea vakaumusta. -- Hengitð minuun! -- kðskee vainio. -- Sehðn on sopimatonta! -- vastaa mies, -- Etk— uskalla hengittðð minuun? Sillðhðn tunnustat kaikki. Menen heti viinitarhaan ja tutkin tarkasti puserrushuoneen. Jos et ole puhunut totta, varo itseðsi! Hðn pððtti vaikuttavan lausuntonsa ja kððntyi ovea pðin tðyttððkseen sanansa. êdÃm huusi hðntð takaisin. -- Jðð tðnne, ennemmin tunnustan kaikki. Niin on, kuin sanoit. Olen kðynyt viinitarhassa tupakkaa polttamassa. Mutta en ole polttanut ylenmððrin. Ainoastaan kohtuullisesti. Lina meni enempðð keskustelematta piippukaapille, avasi sen oven, jðtti sen auki ja sanoi nðin: -- Jos et pidð mitððn vðlið terveydestðsi, niin syytð itseðsi! Minun puolestani saatat tupakoita niin paljon kuin tahdot. Ja vðhitellen palasivatkin entiset tupakoimisen ajat. Alussa êdÃm setð pelokkaana ja kenenkððn huomaamatta poltti yhden tai pari sikaria pðivðssð, sittemmin hðn salli itselleen yhden sikarin ja kaksi piippua, my—hemmin hðn ei paljoksunut kahta sikaria ja kolmea piippua, kunnes aikaa my—ten -- noin kuukauden kuluttua -- hðn ei enðð laskenut sikarien eikð piippujen lukumððrðð, vaan poltti niin paljon kuin hðntð miellytti; hðnen huoneessaan olisi voinut leikata savua. Lina tðti ei enðð puhunut sanaakaan tðstð asiasta, vaikka hðn miehensð yskimisen tðhden —isin tuskin saattoi nukkua. Lopulta hðn itse sairastui. Lððkðrin tutkimus osoitti keuhkotulehduksen merkkejð ja vanha Dorottya, joka ymmðrsi sairaanhoitoa, mððrðttiin Linaa hoitamaan. Mutta êdÃm setð ei tahtonut kuullakaan siitð, ettð kukaan muu kuin hðn hoitaisi vanhaa aviokumppaniansa; hðn tosin ei lðhettðnyt Dorottyaa pois, mutta ei jðttðnyt hðnelle liioin mitððn tointa sairaan hoitamisessa. Hðn istui y—t pðivðt vaimonsa vuoteen ððressð, hðn pani hðnelle kylmið kððreitð, hðn laittoi hðnen sijansa (siinð Dorottya sai hðntð auttaa) ja todellakin hðmmðstyttðvðð oli, kuinka suuresti vanha herra saattoi kestðð vðsymystð ja valvomista. Ei kukaan olisi luullut hðnessð sellaista sitkeyttð olevan. Rakkaudesta puolisoonsa hðn luopui kaikesta, vielðpð piipustakin. Alussa hðn meni ulos joka pðivð tunniksi tai puoleksi, mutta my—hemmin, kun sairaan tila kðvi yhð huolestuttavammaksi, hðn ei surussaan poistunut huoneesta hetkeksikððn. Suuri olikin sitte hðnen ilonsa, kun kððnnekohta onnellisesti oli ohi ja lððkðri lausui nuo odottamalla odotetut sanat: "Ei enðð tarvitse pelðtð mitððn." êdÃm setð elpyi uudestaan, nuorentui sitð my—ten kuin Lina tðti parani, kun hðn sai takaisin ruokahalunsa, kun hðn ensi kerran saattoi nousta vuoteestaan, kun hðnen kadonneet voimansa palasivat, kun hðn erððnð pðivðnpaisteisena kesðpðivðnð taas saattoi istua ulkona verannalla. êdÃm setð itse nosti sinne nojatuolin, tyynyt ja jakkarankin; hðnen olkapððhðnsð nojaten Lina astui ulos ja hðn kððri vaimonsa ympðrille suuren huivin, kun tðmð oli istuutunut nojatuoliin. Tauti katosi, ei kuitenkaan jðlkið jðttðmðttð. Heidðn oli lðhdettðvð kylpylaitokseen ja he lðhtivðtkin. Siellð he istuivat kauniissa vuoriseudussa olevan huvilansa balkongilla erððnð iltapðivðnð kahden kesken pakinoiden. Yhtðkkið juolahti Linalle jotakin mieleen. -- êdÃm, etk— sinð enðð tupakoitse? -- En, olen heittðnyt sen sikseen. -- Mitð, koska? -- Sairautesi aikana, enkð sen jðlkeen enðð ole aloittanut, sillð lððkðri sanoi, ettð savu vahingoittaa sinua. Linaan niin suuri itsensð uhraus, niin suuri hellðsydðmisyys teki syvðn vaikutuksen. -- Sehðn, ukkoseni, on toki vðhðn liikaa. Yhden sikarin pðivðssð saattanet huoleti polttaa -- lausui hðn, miehensð kðttð puristaen. -- Kolme kuukautta olen jo ollut polttamatta -- vastasi êdÃm setð -- eipð piippu enðð minulle maistuisikaan; olisi vaikea siihen taas tottua. -- Kolme kuukautta olet ollut tupakoimatta, minun tðhteni, -- lausuu rouva liikutettuna -- tee siis mielikseni ja sytytð heti piippu. Tðssð avoimella balkongilla savu minua ei vahingoita. Helppo on sitð tanssiaisiin viedð, joka mielellððn tanssii. êdÃm setð ryhtyi kohta korkeanasianomaisesti my—nnettyyn koetupakoimiseen ja havaitsi, ettð piippu tuotti hðnelle yhtð suurta nautintoa kuin ennenkin. Lina oli runsaasti palkittu my—nnytyksestððn, nðhdessððn miehensð mielihyvðstð loistavat kasvot. Tðmð laskea tuprutteli sakeita savupilvið, kiemuroivia renkaita; vanhus oli elementissððn: savussa. Mutta mitð se on? Lina tðti saa kauhean yskðkohtauksen, piippu putoo êdÃm sedðn suusta, hðn rientðð vaimonsa luo, syleilee, tyynnyttðð hðntð... Lopulta yskð taukosi ... ty—lððsti. Mutta êdÃm setð tarttuu piippuunsa ... rakkaimpaan, hopeakannelliseen merenvahapiippuunsa ja heittðð sen vihaisesti nurkkaan, niin ettð se murtui poikki. -- En polta enðð, en mar, sillð jos taas aloitan, totun siihen piankin ja se vahingoittaa keuhkojasi -- lupasi vanha herra. Hðn pitikin lupauksensa, lahjoitti pois kaikki piippunsa eikð koskaan enðð tupakoinnut. CARRIàRE! I. Ei kukaan osannut olla niin mieliksi mammoille kuin Jancsi Muky eli, nykyisen muodin mukaan, Jancsi Mukfalvi Muky. -- Teidðn armonne, neiti hurmaa koko seuran kauneudellaan, sulollaan. -- Herttainen olento, sen verran uskallan itsekin vðittðð -- vastaa vaatimattomasti ðiti. -- Teidðn armonne tarkka jðljenn—s! Joka piirre, joka liike, joka ajatus, ulkonaisesti, sisðllisesti, ruumis, sielu! Ja se ei ole yksistððn minun ajatukseni, vaan kaikkien. Se on yleinen mielipide. Ja tðllð tavoin osaa Jancsi Muky l—rp—tellð, jos tarvitaan, tuntikausia, jopa pðivið ja kuukausiakin. Hðn jaarittelee vakaumuksen puna poskillaan, vakaumuksen innostus ððnessððn. Ihmek— siis, jos niin turhamielinen mamma, kuin rouva Sz—gleti, piti hðntð hyvin miellyttðvðnð miehenð ja olisi tuntenut itsensð erinomaisen onnelliseksi, jos joskus voisi sanoa hðntð vðvykseen. Mutta ystðvðmme Muky miellytteli ennemmin ðitið, kuin hðnen tytðrtððn, jolle hðn kyllð osoitti vðsymðt—ntð huomaavaisuutta ja kohteliaisuutta, mutta ei mennyt askeltakaan sen pitemmðlle. Hðn ei salannut syytðkððn siihen; erððnð tuttavallisena hetkenð tunnusti hðn rouva Sz—gletille rakastavansa erðstð naista ... oikeammin sanoen erðstð neittð, mutta hðn katsoisi tunnottomaksi astua esiin niin kauan kuin hðn ei ole sellaisessa asemassa, jommoista tuo erðs nainen saattaa vaatia vastaiselta mieheltððn. Rouva Sz—gleti oli ðidin terðvðllð ðlyllð salaman nopeudella kðsittðnyt hienon salaviittauksen. Hðn katsoi sitð sangen jaloksi itsensðpuolustukseksi ja oli vakavasti vakuutettu siitð, ettð nykyajan turmeltuneessa nuorisossa ei ole montakaan niin arkatuntoista ja jðrkevðsti ajattelevaa miestð kuin Jancsi Muky. Ettei hðnen tyttðrensð MÃrtha katsonut asiaa samalta kannalta, tuotti hðnen ðidinsydðmelleen monta murheellista hetkeð, mutta hðn ei kumminkaan luopunut siitð toiveesta, ettð vielð onnistuu johtamaan tyttðrensð paremmalle tielle. MÃrtha seisoi tienhaarassa, jonka toisessa viitassa oli merkitty suunta: "Jancsi Mukyn syliin", toisessa ei ollut mitððn, ei niin mitððn. Tyhjð tienviitta! Ja kuitenkin MÃrtha tiesi, minne pðin se osoittaa, mutta sitð tietoaan hðn ei ilmaissut kenellekððn, ei ainakaan ðidilleen, sillð hðn aavisti ettð semmoinen ilmaiseminen tuottaisi hðnelle loppumattomia saarnoja ja houkutteluja eikð hðn tahtonut antaa houkutella itseððn. Kðrsivðllisesti hðn siis jði vartomaan, kðtkien sydðmensð pohjaan Pista SzÃnthµn kuvan, joka erððssð suuremmassa maaseutukaupungissa odotti ettð julkisen notariuksen viran iðkðs, kivulloinen haltija jðttðisi paikkansa. Enintððn puolen vuoden kuluttua notarius poistuu ja virka tulee avoimeksi, kuului uusin sanoma, ja MÃrtha pððtti itsekseen, ettð mitð hyvðnsð Jancsi Muky tðmðn ajan kuluessa tehneekððn, hðn asettuu jyrkðn vastustuksen kannalle. Mutta hðnen, niinkuin jo olemme nðhneet, ei tarvinnut pelðtð varsinaista piiritystð; Muky tyytyi viittauksiinsa ðidille eikð liikahtanut siitð suojustetusta asemasta tunnollisuutensa vallitusten takana, johon oli asettunut. II. Tuo asema tuntui vihdoin ðidistð mahdottomalta puolustaa. Hðn oli jo mielikuvituksessaan mitð vaihtelevimmilla vðreillð kuvaillut sitð tulevaisuutta, mikð ainaiseksi oli yhdistðvð hðnet ihaillun vðvynsð kanssa, joka loppumatta oli kaiuttava hðnen korviinsa kiitosvirsið ja kutkuttava hðnen nenððnsð uhrisavun pilvillð. Tðmðn ihanan aikakauden tuloa tðytyi mistð hinnasta hyvðnsð jouduttaa siten, ettð JÃnos Mukfalvi Muky saapi "vastaavan" aseman, jolloin hðn kai rohkenee paljastaa salassa pitðmðnsð vakavan aikomuksen. Vastaavalla asemalla on ymmðrrettðvð erððn viraston sihteerinvirka, kuten rouva Sz—gleti, kðyttðmðllð ðidillisen diplomatian koko viekkautta, herra Mukyltð erððnð heikkona hetkenð oli saanut tietoonsa. Yl—s siis, pappa Sz—gleti, toiminnan alalle, vaikutusvaltoinesi! Miksikð olisikaan sinulla tuttavuuksia, jos et niitð voisi kðyttðð tulevan vðvysi eduksi? Tðhðn asti olet menestyksellð toiminut korkeamman protektsioonin alalla ja sen seurauksena jo saanut kaksi tytðrtðsi miehelððn, sillð vaikka ahtaisin aineellisiin oloihisi nðhden et ole voinut my—tðjðisillð tai elðkkeellð tukea nuoria heidðn taistellessaan toimeentulosta, on sinun onnistunut sijoittaa vðvyt hyviin virkoihin. Sen kautta oletkin naimahaluisessa nuorisossa saavuttanut suosiota, se kun on tullut siihen luuloon, ettð joka naipi tyttðresi, tekee "carriÒre'ið", ylenee virkauralla. Nyt tarjoutuu uudestaan ja, koskei sinulla ole useampia naitettavia tyttðrið, viimeinen kerta tilaisuus nðyttððksesi, millð tavoin kaikin puolin kyvyt—ntð miestð kðypi voimakkaalla ty—nnillð virkaylennyksen tikapuilla puola puolalta ylemmðksi lykkððminen. Sillð Jancsi Mukfalvi Mukyn kyky ei ollut minkððn arvoinen ja sen tiesi jokainen, paitsi rouva Sz—gleti, joka piti hðntð vððrin arvosteltuna nerona ja alituisesti ahdisti miestððn hankkimaan hðnelle tuon sihteerinviran. Ja pappa Sz—gleti, perhemamelukkina pelðten jokaista pulaa, kulutti niin kauan koipiaan, ettð tosiaankin sai jotain aikaan. Sz—gletin perheessð on pðivðllisen aika kello yksi. Silloin istutaan p—ytððn, niin tðsmðlleen, ettð kello ei uskalla ennen ly—dð yhtð kuin he ovat istuutuneet. Perhetraditsiooni! Niin se on ollut Sz—gletin perheessð jo muutamia vuosisatoja. Ainoastaan MohÃcsin tappion pðivðnð ei aterioitu tðsmðlleen. Asianomainen Sz—gletin esi-isð, joka asui MohÃcsissa, istui, suuren kansallisen iskun sortamana, tuona pðivðnð p—ytððn puolta tuntia my—hemmin. Mitð tðmð? Onko Soliman sotajoukkoineen taas lðhtenyt meitð vastaan, onko nuori kuninkaamme uudelleen saanut surullisen lopun sankariveren punaamalla tappotanterella, koska Sz—gletin perhe yhð vielð ei ole istunut p—ytððn? Seinðkello vain epðr—iden ly— yksi, keittðjðtðr ky—kissð on aivan ymmðllððn ja rouva Sz—gleti ei kykene kðsittðmððn, missð hðnen miehensð viipyy. Kello ly— neljðnneksen yli yhden. Pappa Sz—gletin vartalo ei vaan miltðkððn nðk—piirin puolelta pistð nðkyviin. Puoli kaksi! Mamma Sz—gleti asettuu ikkunan ððreen ja ilmaisee hermostuneella koputuksella lasiin tunteitaan, pððttðen ettð jos isð ei vielð neljðnnestð vailla kaksi ole kotona, istutaan p—ytððn ilman hðntð. (Mikð ei ollut tapahtunut edes MohÃcsin turmapðivðnð). Neljðnnestð vailla kaksi! Mamma Sz—gleti kððntyy pois ikkunan ððrestð, astuu p—ydðn luo, ojentaa jo kðtensð sðhk—kilistimen nappulaa kohti, antaaksensa sitð painamalla keittðjðttðrelle kaikkeinkorkeimman kðskyn ruoantarjoiluun, kun huoneen kynnykselle ilmestyy hengðstyneenð ja hiestyneenð pappa Sz—gleti. -- Ettðpð vihdoinkin suvaitsit tulla kotia -- sanoo mamma kaikella kðytettðvissððn olevalla ivalla ja vetðen jalallaan tuolin allensa. -- Suo anteeksi, my—hðstyin Mukyn asian tðhden -- puolustelee itseððn pappa. Mukyn nimen mainitsemisesta asema heti muuttuu ja rouva Sz—gletin kasvoista, joista ilman Falb'in ennustustakin olisi saattanut lukea kriitillisen pðivðn lðhestymisen, katosi yht'ðkkið ilman mitððn vðliastetta epðystðvðllisyys. -- Onnistuitko? -- kysyi hðn soppaa tarjoten. -- Puolittain! -- Mitenkð puolittain? -- Vðhðn kðrsivðllisyyttð, kultaseni, kunnes olen sy—nyt sopan, minun on kovin nðlkð. Sopan nauttimisen jðlkeen rouva Sz—gleti kðrsimðt—nnð odotti "puolittain" sanan selitystð, mutta palvelustytt— toi naudanlihan ohessa ydinluun, joka oli isðnnðn mieliruokaa. Hðnen kaivaessaan ytimen luusta ja levittðessððn sen paahdetulle leivðlle sekð mitð tarkimmasti jakaessaan kolmeen osaan, yhden mammalle, yhden MÃrthalle ja yhden itselleen, rouva t—in tuskin jaksaa hillitð kðrsimðtt—myyttððn. Vihdoin oli paahdettu leipð sy—ty ja Sz—gleti selittðð hðmðrðltð nðyttðvðn sanansa "puolittain"; se merkitsee sitð, ettð tuossa virastossa ei ole mitððn avonaista paikkaa; hðnen tðytyi sentðhden suunnata ahkeroimisensa magneettineula toisaalle ja sen avulla hðnen onnistuikin keksið kyllðkin hyvð virka. -- Budapestissðk—? -- kysyy rouva. -- Maaseudulla! -- kuuluu kieltðvð vastaus. -- Missð? -- Abajdissa. MÃrtha ei kuulu noihin kaavamaisiin viattomiin teatteri- ja novellineitosiin, joiden kasvot heti lentðvðt tulipunaisiksi. Omaten sivistyksen tuottaman itsensðhillitsemiskyvyn, hðn ei ulkonaisesti ilmaise sitð, mitð hðnen sisðssððn tapahtuu, mutta kuullessaan nimen Abajd hðn ei kuitenkaan voinut estðð sydðntððn sykðhtðmðstð. Abajd on rautatieasema erððllð radalla, mutta niin vðhðpðt—inen asema, ettð pikajunat eivðt sitð ensinkððn ota huomioon ja tavallisetkin junat pysðhtyvðt siihen vain minuutiksi. MÃrtha neiden sydðn sitð vastoin jðisi siihen ikipðiviksi, sillð se on se Abajd, jossa asuu Pista SzÃnthµ ja jossa tðmð pyrkii julkiseksi notariukseksi. -- Abajdissa? -- kysyi mamma Sz—gleti halveksivasti. -- Mitð olet sellaisesta pesðstð l—ytðnyt? -- Tuottavan julkisen notariuksen viran! Mutta tðmðn kuultuaan MÃrtha ei enðð saattanut olla jokaisen muun nuoren teatteri- ja novellineitosen tavoin kovasti punastumatta. Pudottipa vielð veitsenkin kðdestððn! Mamma Sz—gletið tuo hanke ei liioin miellyttðnyt, sillð hðn tahtoi nðhdð tulevan vðvynsð jossakin virassa pððkaupungissa, voidakseen kðyttðð hðntð mielistelijðkseen, mutta vðliaikaisesti hðn sentððn tyytyisi tuohon julkisen notariuksen virkaan, jos vain Jancsi Muky siitð huolii, mikð on sangen epðtietoista. -- Eipð ensinkððn -- ilmoittaa isð. --- Minð kohtasin hðnet ja kysyin hðneltð ja hðn mielellððn ottaa viran. -- Silloin tðytyy hankkia se ja sitten ... loput on teidðn kahden asia -- sanoi rouva Sz—gleti MÃrthalle. -- áiti kulta! Eihðn hðn vielð ole sanonut sanaakaan minulle, ettð minua rakastaa -- vðittðð uhri lempeðsti vastaan. -- Hðn on sen minulle nðyttðnyt selvðð selvemmillð viittauksilla. Hðn tunnustaa sen sinulle milloin tahdot. Kun vaan saa viran! III. MÃrtha kðsitti ettð hðn tðssð asiassa ei voi mitððn. Hðnen ðidistðnsð Pista SzÃnthµ on jðykkð, juro, sivistymðt—n, sentðhden ettei hðn osaa mielistellð eikð kohteliaisuuksia lausua. He molemmat eivðt koskaan ymmðrtðneet toisiaan, ensi hetkestð alkaen he tunsivat molemminpuolista suvaitsemattomuutta. Pistassa tosin ei ollut vastenmielisyyttð ðitiin, pðin vastoin hðn herttaisena, hyvðsydðmisenð miehenð pyrki puolestansa mukaantumaan, mutta hðnen suora, teeskentelemðt—n, rehellinen luonteensa ei kyennyt imartelemaan. Kuinka kaunis hðnen armonsa on, kuinka hðnen hattunsa somistaa hðntð, kuinka hðn astuu kevein askelin, kuinka hðnen kukoistavaa terveyttððn kadehditaan ... kaikki sellaiset korulauseet jððk——t Jancsi Mukfalvi Mukyn asiaksi. Pista SzÃnthµ olisi ennemmin purrut kielensð poikki kuin lausunut mitððn sellaista. Hyvin tuntien oman ðitinsð ja armaansa vðlisen suhteen MÃrtha toistaiseksi tyytyi olemaan vaiti. Mutta hðn ajatteli pððnsð puhki saadakseen selville, millð tavoin voisi katkaista kaulan mamman suosikilta. Vaan hðnen ei juolahtanut pððhðnsð mitððn, mikð hðntð kovasti suretti, jopa siihen mððrððn asti, ettei hðnen enðð tehnyt mieli Kugler'iin [Budapestin etevin konditoria. Suoment. muist.] sy—mððn jððtel—ðkððn. Voipi kðsittðð sitð mielen tilaa, missð pððkaupungin neitonen on, kun hðnelle ei enðð kelpaa -- Kuglerkaan. Rouva Sz—gletin tðytyi mennð yksinððn vðlipalalle. MÃrtha ei katunutkaan kotiinjððmistð, sillð hðn sai varsin rakkaita vieraita. Rµzsa SzÕp ðitineen pistðysi hðnen luokseen. SzÕpilðiset oli upporikas maanomistajaperhe, joka asui maalla; Rµzsa oli MÃrthan koulutoveri, jonka kanssa hðn ennen oli vilkkaassa kirjevaihdossa. Kirjevaihto oli aikaa my—ten lakannut, mutta ystðvyys heidðn vðlillððn ei ollut h—ltynyt ja nyt he niin paljon jaarittelivat ja nauraa kikattivat, ettð rouva SzÕp ei enðð voinut sietðð sitð. -- Jðtðn teidðt itseksenne, rakas MÃrtha, koskei ðitisikððn ole kotona; tulen my—hemmin takaisin -- sanoo hðn. Kun molemmat ystðvðttðret olivat jððneet kahden kesken, lankesi MÃrtha Rµzsan kaulaan. -- Kuinka kaunista sinulta, ettð tulit luokseni. Siitð nðen, ettð vanha ystðvyytemme ei ole laimentunut. -- Eikð koskaan laimenekaan, rakas MÃrtha, mutta nyt minun tðytyy tavallisella suoruudellani ilmaista, ettð ystðvyys yksistððn ei tuonut minua tðnne. Kðyntini on yhteydessð kðytðnn—llisemmðn tarkoituksen kanssa. Ja sen jðlkeen hðn kertoi pienen jutun, joka yksinkertaisuudessaankin suurimmassa mððrðssð veti MÃrthan huomiota puoleensa ja lopuksi aiheutti ððret—ntð hðmmðstystð. Rµzsa SzÕp kertoi nðet, ettð hðntð hakkailee erðs nuori mies, johon ðitinsð on hassahtunut sentðhden, ettð hðn kovasti osaa olla ðidille mieliksi. Siihen mððrððn on hðn voittanut rouva SzÕpin suosion, ettð tðmð olisi ollut valmis heti antamaan tyttðrensð hðnelle, mutta herra SzÕp, isð, ei tahdo kuulla asiasta puhuttavankaan niin kauan kuin asianomaisella ei ole virkaa. Tðmð este kumminkin katoo ennen pitkðð, sillð tuo nuori mies voipi varmaan toivoa saavansa erððn julkisen notariuksen viran. áiti on sokaistu, mutta Rµzsa ei, ja hðn pððtti, Budapestiin saavuttuaan, tiedustella tuttaviltaan Jancsi Mukystð. -- Jancsi Muky! -- huudahti MÃrtha. -- Tunnetko hðnet? -- Kuinka en! -- Sitð parempi, voit sitten antaa haluamani tiedot. Ole suora, ðlð pelkðð mitððn. Minua hðn ei ensinkððn miellytð, enkð muutenkaan tahtoisi vielð tehdð loppua hauskoista tytt—vuosistani. -- Olet oikeassa; jos emme voi saada sellaista, joka tekee meidðt onnelliseksi, on parempi jððdð vanhaksi piiaksi -- oli MÃrthan vastaus. -- Minua Jancsi Muky, siltð tuntuu, ei voisi tehdð onnelliseksi. -- Oikealta tuntuu, sillð tðmð mies, kuten nyt huomaan, on sellainen otus, joka, jos hðnen syrjðyttðmðnsð tyt—t joskus kiitollisuudesta pystyttðisivðt hðnelle muistopatsaan, olisi valettava semmoiseksi, ettð hðn kumpaisessakin kðdessððn pitðð lekkerið -- puhkesi MÃrtha sanomaan. Rµzsa ei ymmðrtðnyt nðiden sanain tarkoitusta, mutta helppo oli se hðnelle selittðð. Muky parka, jospa olisit voinut kuulla sitð keskustelua, minkð molemmat nuoret tyt—t nyt sinusta virittivðt!... -- Sinut hðn tahtoi naida rikkautesi tðhden; minð taas olin vain vðlikappaleena hðnelle, jotta hðn isðni kautta saisi viran. Semmoinen se on, tuo kaikkien mammojen suosikki! En tiedð, iloitsenko vai suutun? -- Kaikissa tapauksissa meidðn tðytyy antaa hðnelle aika l—ylytys -- ehdoitti Rµzsa ja tðmðn ehdoituksen MÃrtha ilolla hyvðksyi. IV. Rouva Sz—gleti oli ylen onnellinen. MÃrtha oli nðet Mukyyn nðhden tðydellisesti muuttunut. Hðn oli paljasta huomaavaisuutta, kohteliaisuutta, herttaisuutta. -- Nðyttðð siltð kuin hðn ei minusta huolisi -- valitteli hðn ðidilleen. -- Tiedðthðn syyn, miksi hðn on niin ujo. Niin kauan kuin hðnellð ei ole virkaa, hðn ei uskalla esiintyð vakavalla aikomuksella. -- Entð jos hðn ei senkððn jðlkeen uskaltaisi? -- Mitð tarkoitat? -- Sitð, ðiti kulta, ettð meidðn pitðisi saada vakuutta. Sitoutukoon ensin, hðn kyllð sittenkin tarpeeksi aikaiseen saa viran. -- Mikð epðluottamus tunnolliseen ihmiseen -- nuhteli rouva Sz—gleti. Mutta ukko Sz—gletikin piti tyttðrensð puolta varovaisuuden kysymyksessð, niin ettð ðiti lopulta luopui vastustuksesta. Hðn otti suorittaaksensa asian herra Mukyn kanssa ja seuraavana pðivðnð hðn todellakin jo ilokseen saattoi perheneuvottelussa tehdð ilmoituksen toimensa onnistumisesta. -- Muky tulee meille tðnððn jðlkeen puolen pðivðn. Loput on sinun asiasi, MÃrtha, minð jðtðn sinut yksinðsi hðnen kanssaan. Iltapðivðllð kello neljð saapuu Muky loistavin kasvoin. Kymmenen minuutin kuluttua rouva Sz—gleti poistuu. Tuo suuri hetki on tullut ja Muky kðy innolla tilaisuuteen kðsiksi. Ikððnkuin tuliset tunteet jo vuosisatoja olisivat hðnessð raivonneet ja hðn vain suurimmalla voimainponnistuksella olisi saanut ne tukahutetuiksi, niin tulvaavat nyt sanat hðnen huuliltaan. -- Minð rakastan, rakastan, rakastan Teitð! -- Todellakin? -- Todellakin! -- Tuskin uskallan uskoa sitð. -- Miksi epðilisitte? -- Erðs aavistus ... oikeammin sanoen huoli vaivaa minua ... jo kauan aikaa. Entð jos te rakastatte toistakin kuin minua. -- Mitð ajattelettekaan? Vain teitð -- ei ketððn muuta! Ja tðmðn sanottuaan hðn tarttuu MÃrthan pikku kðt—seen, painaakseen sitð huulilleen. Mutta koputus ovella hðiritsee hðnen hankettaan. Hðn hellittðð ðkisti kðt—sen. Ja... Jos olisin maalari ja voisin kuvata millaiseksi Jancsi Mukfalvi Mukyn naama kðvi, kun hðn sisððnastuvassa naisessa tunsi Rµzsa SzÕpin, saisin varmaankin palkinnon taidenðyttelyssð. Molemmat ystðvðttðret syleilevðt toisiaan. MÃrtha esittðð herra Mukyn Rµzsalle, mutta Rµzsa ilmoittaa sen olevan tarpeetonta, he ovat hyvið tuttuja. Yleinen ihmettely! He ovat kaikki kolme yhteisið hyvið tuttavia ja se tulee vasta nyt ilmi. -- Ettette, herra Muky, koskaan ole minulle mitððn maininnut Rµzsasta! -- Ei ole juontunut mieleeni -- ankkasi hðmillððn kahden tulen vðliin joutunut armastelija. -- Mutta ettehðn minullekaan koskaan ole puhunut MÃrthasta -- hðrnðilee Rµzsa. -- Unhottanut minutkin! -- huudahtaa MÃrtha. Molemmat ystðvðttðret iskivðt salaa silmðð ja nyt alkoi hupaisin inkvisitsiooni, mikð koskaan on ketððn hyvðntekijðð kohdannut. Jota enemmðn he Muky ystðvððmme l—ylyttivðt, sitð suurempaa huvia hðnen kidutuksensa tuotti heille -- noille armottomille, sydðmett—mille! Ettei muutamissa tyt—issð ole sððlið ensinkððn! -- Kuinka minua ilahuttaa, ettð tulit juuri nyt, tðllð hetkellð -- sanoo MÃrtha. -- Et ikinð olisi tullut parempaan aikaan! -- Kuinka niin? -- utelee tulija. -- Oi, jospa tietðisit, jos edes voisit aavistaakaan mitð nðmðt seinðt vastikððn kuulivat! -- Mutta, neiti hyvð, -- vastustelee Muky -- on asioita, joita ei saa antaa ilmi! -- Rµzsalle minulla ei ole mitððn salaisuuksia! Hðn on paras ystðvðni! Ajatteles, ystðvðni, herra Muky tunnusti minulle juuri rakkautensa! Tuli ja leimaus! Jani Mukfalvi Muky katsahti lattiaan eik— siinð olisi syvennystð, josta voisi vajota alas. Sellaista ei l—ytynyt, mutta sitð ei ollut tarviskaan, sillð Rµzsa ei heittðnyt hðneen vihtrillið eikð tehnyt kohtausta tuskalloiseksi draamallisilla vihanpurkauksilla, vaan toivotti mitð ystðvðllisimmillð kasvoilla ja viehðttðvimmðllð hymyllð onnea. -- Minuako onnittelet? -- kysyi MÃrtha. -- En suinkaan sinua, vaan herra Mukyð! No, hyvð herra Muky, miksette anna minulle kðttðnne pudistettavakseni? Kuinka minua ilahuttaa nðhdð teitð tðmm—isenð kauniina hetkenð! -- Oi, neiti! -- ðhkyy nuori mies. -- Mutta teissðhðn, herra Muky, ei nðy iloa hiukkaakaan. Eik— totta, MÃrtha? Katsoppas vaan, kuinka surulliselta hðn nðyttðð! Minð todellakin loukkaantuisin, jos sulhaseni kymmenen minuuttia ensimmðisen lemmentunnustuksensa jðlkeen nðyttðisi moista naamaa. -- Minð olenkin loukattu -- vastasi MÃrtha -- ja kehoitan teitð, rakas Muky, nðyttðmððn asemaamme ja onnellisuuteemme paremmin soveltuvaa kasvojen ilmettð. -- Hymyilenhðn minð ... hymyilen -- vakuuttaa Jani Muky. -- Tuoko olisi muka hymyilyð? -- inttðð MÃrtha. -- Jos tahdotte saada tunnustusta, hymyilkðð leveðmmin, nðyttðkðð onnellisemmalta! Muky yrittðð kaikkia saadakseen kasvonsa iloisemman nðk—isiksi, mutta turhaan, nuot kyllðstymðtt—mðt naiset eivðt tyydy siihen. -- Mutta pitðisihðn teidðn loistaa onnesta, istuessanne kahden semmoisen tyt—n vðlissð, jotka molemmat yhtð paljon ihailevat teitð! MÃrtha katsoo hðmmðstyen Rµzsaan. -- Mitenkð, sinðkin? -- Saattaako hðntð vastustaa? -- kysyy mielenkiihkolla Rµzsa. Herra Muky olisi ollut valmis vannomaan, ettð huoneessa oli kolme tulikuumaa uunia, vaikka vain yksi semmoinen seisoi nurkassa eikð sekððn ollut lðmmitetty. MÃrtha on aivan kauhistunut. -- Ei hðn vain lie sinuakin miellytellyt? -- Vielðpð rakkautensakin tunnustanut -- vastasi Rµzsa -- mutta ðlð siitð ole millðsikððn. Minð olen jalomielinen ja luovutan hðnet sinulle. MÃrtha ei tahtonut suostua siihen. -- Ei, Rµzsa, niin paljon kuin hðntð rakastankin, sinua en saata tehdð onnettomaksi! Olkoon hðn sinun! -- Ja jos se tuottaa sinulle kuoleman? -- kysyy Rµzsa. -- Ei niin, MÃrtha, tulkoon hðn sinun omaksesi! Mukystð tuntuu kuin nuot kaksi tytt—letukkaa aikoisivat pitðð hðnestð huutokauppaa. -- Valitkoon hðn itse meidðn kesken! -- ehdoittaa MÃrtha. --- Mainio aate! -- huusi vakavimmalla ððnellð Rµzsa. -- No, herra Muky, kummanko meistð suvaitsette valita? -- Tehkðð hyvin, lausukaa arvoisa ajatuksenne, ja asianomainen on tunteva itsensð kunnioitetuksi siitð, ettð suvaitsette tehdð hðnestð rouva Mukyn -- tðydensi ystðvðnsð ehdoitusta MÃrtha. Herra Muky olisi tðllð hetkellð tahtonut muuttua Porticin mykðksi. -- No, ettek— valitse armoton? -- ahdistaa MÃrtha. -- Kauanko vielð pidðtte meitð piinapenkillð? -- lisðð siihen Rµzsa. -- Tulkoon mammojen luo, joiden ihanne hðn on; pyytðk——n siellð toista meistð! -- Molemmat mammat ovat viereisessð huoneessa. -- Tulkaa, tulkaa! Silloin Muky saa takaisin puhekykynsð. Hðn panee vastaan, pyytðð anteeksi. Mutta tyt—t eivðt anna perððn, tarttuvat hðnen kðteensð, toinen oikeaan, toinen vasempaan, ja, vastoin tahtoaan purskahtaen raikuvaan nauruun, alkavat raastaa hðntð toiseen huoneesen. -- Pian! -- Joutuun! -- Tuskin maltan odottaa ratkaisua. -- Valinneeko hðn minut? -- Mitð minusta silloin tulee? Hyppððn Tonavaan! ... Kun he saapuvat viereiseen huoneesen, Muky herra --- ei ole missððn! Nielik— hðnet maa? Haihtuiko hðn ilmaan? Sitð emme tiedð, se vaan on varma, ettð hðn oli kadonnut. * * * * * Puolen vuoden kuluttua MÃrtha lðhti Abajdiin julkisen notariuksen rouvaksi. ORJA. Puhelin odotussalissa SzervÃczin kanssa, odottaen junan lðht—ð. Piroska, jonka jo kokonaista kaksi tuntia saatoin sanoa vaimokseni, oli pakinoissa ðitinsð ja sukulaistensa kanssa. Hðn vuodatti kyynelið ja he vuodattivat kyynelið ja lohduttelivat toisiaan, ettð miksikð tðmð mielenliikutus, kun he kuuden viikon pððstð taas kohtaavat toisensa. Annettiin merkki, ensimmðinen soitto. Ovenvartija kðveli edestakaisin, kilistðen kelloansa odotussalissa ja huutaen pikajunan asemia: "VÃcz, Esztergom, ErsekºjvÃr, Pozsony, Marchegg, Wien". Syleilyjð, silmienhieromisia. SzervÃcz pudistaa kðttðni ja huokaa syvðsti liikutetulla ððnellð: -- Sinun siis todellakin tðytyy lðhteð, ystðvð raukkani! -- Miksi surkuttelet mua? Olen suunnattoman onnellinen! -- vastasin kummastellen. -- Niinkuin orja saattaa olla -- lausui SzervÃcz ja lisðsi siihen soimaavasti: -- Sinð menit naimisiin vastoin kaikkia varoituksiani, myit vapautesi, olet hukassa, vedðn ristin pððllesi. -- Mitð olisin voinut muuta tehdð, kun olin rakastunut? -- Hullutusta! Muuten on jo my—hðistð siitð kanssasi kiistellð. Mene, onneton, joka sidoit itsesi yhteen ainoaan ja luovuit suloisesta vaihtelusta, mikð minulle, joka olen varjellut vapauttani ja kaikkina aikoina sitð varjelen, vielð lupaa niin monta ihanaa hetkeð. Nytkin ... niin ... jospa tietðisit ... mitkð silmðt ... mitkð uhkuvat huulet ... uhkuvat ... oikein uhkuvat!... Se on todellinen onnellisuus. Onnellisuutta ei voi ajatella ilman vapautta ja vapauden perusehtona miehellð on naimattomuus, -- pððtti SzervÃcz pitkðksi vetðneen lausuntonsa. -- Alfred! Alfred! -- kuului sukulaisteni piiristð. -- Riennð, kohta soitetaan toinen kerta. Vain sen verran ehdin enðð sanoa SzervÃczille, ettð minð en vðlitð vapaudesta, vaan rakkaudesta. Johon hðn vastasi, ettð rakkaus on ikuinen, pysyvð, ainoastaan sen esineet vaihtelevat. Se oli hðnen kðsityksensð. Soitettiinkin toinen kerta. Kahden minuutin kuluttua istuin erittðin tilatussa vaununosastossa Piroskan kanssa. Kolmas soitto, nenðliinain huiskutusta... Herran haltuun! huusivat sukulaiset. "Elðk——n vapaus!" kaikui pienestð seurueesta. Tunsin SzervÃczin barytonin. Lempiviikkoni kestivðt kauemmin kuin mððrð oli. Kuusi viikkoa oli kulunut ja minð pyysin Salzburgista sðhk—tietð vielð yhden viikon vapautta. Sainkin sen. Takaisin palattuani odotti minua paljon virkat—itð; vieraissakðynnit ja kaikenlaiset ostot veivðt runsaasti aikaa, ja vilpitt—mðsti surkuttelin, ettð minulle jði vðhimmin aikaa siihen, mikð vastasolmitussa avioliitossa uutuutensa takia on niin suloista, jos naisen lempeys osaa sen semmoiseksi tehdð, nim. kotona olemiseen. Minun pitðisi oikeastaan aina istua kotona. Niin viehðttðvð on tðmð kotini. Piroska on todellisella kekseliðisyydellð jðrjestðnyt sen niin, ettð mielellðni pysyisin siellð, hyvin viihtyisin siellð, en haluaisi sieltð pois. Jðrjestyksellð en tarkoita huonekaluja, kapineita, mattoja, vaikka nekin kyllð olivat mukavia; siitð, mikð oikeastaan teki kotini niin viehðttðvðksi, saan kiittðð Piroskaa. Hymyily, tyytyvðisyys ja rauha odottavat minua aina kodissani. Niin hyvðð, niin suloista on minun tððllð olla. Ja tðmm—istð elðmðð rohkeni SzervÃcz sanoa orjuudeksi, tðmðk— koti olisi muka vankila? SzervÃcz, SzervÃcz, miksen voi sinulle nðyttðð orjuuttani? Varmaankin sitð kadehtisit! Mutta SzervÃcz ei nðyttðytynyt. Hðnen asuntonsa oli suljettu. Kulkupuheitten mukaan hðn on matkoilla. Useissa kotimaan kylpylaitoksissa hðnet on nðhty erððn naisen seurassa, jolla on kovin uhkuvat huulet. Ennen pitkðð hðn kyllð sanoo jððhyvðiset noille uhkuville huulille ja kulkee kai jonkun toisen kaunottaren kanssa maita mantereita. Ja sitð hðn sanoo onnellisuudeksi! Niin kului melkein puoli vuotta, vilaukseltakaan nðkemðttðni entistð ystðvððni, ja minð olin jo luopunut siitð toivostani, ettð tuo seikkailujen sankari joskus vielð astuisi vankilani kynnyksen yli, kun sattumalta sain tietðð, ettð hðn jo aikoja sitten on Budapestissð. Mutta hðn ei kðy missððn. Istuu alati kotona. Karttaa tuttaviaan. Sitð ei kestð kauan; moinen onnellisuus on tavallisesti ohimenevðð, vðliaikaista laatua. Tðllð kertaa kumminkin erehdyin. Tuo hðnen onnellinen erokaselðmðnsð ei tahdo loppua. Hðn oli tavannut mestarinsa. Noin kestðvðð suhdetta en vielð tietðnyt hðnestð; puolta vuotta kauemmin ei hðnen muulloin ollut tapana pysyð yhden ihanteen luona. Tuo Circe herðtti uteliaisuuttani ja kun Piroskakin alkoi kehoittaa minua tiedustelemaan SzervÃczia, miksei hðn tule vanhan ystðvðnsð luo, lðksin erððnð iltapðivðnð hðnen asunnolleen. Soitostani avaa palvelustytt— oven. (Ennen palvelija sen teki). -- Haen herra SzervÃcz KovÃcs'ia. -- Ei ole kotona -- kuuluu vastaus lyhyesti, miltei ylenkatseellisesti. -- Koska hðntð voi tavata? -- Se on epðtietoista. -- Tulen takaisin toiste. Tðssð kðyntikorttini. Pystynenðisen piian kasvoilla nðkyi ilkeð ilme, kun hðn otti korttini. Luulin ettð ystðvðni vastaa kðyntiini. Taaskin erehdyin. Viikon odotettuani pððtin ottaa selkoa, mikð hðntð pidðttðð. Soitan. Pystynenðn omistaja ilmestyy taas oveen. Sama ilkeð ihme, terðvð ððni, joka tuonnoin minua harmitti. SzervÃcz ei nytkððn ole kotona ja aivan epðtietoista on, milloinka hðn on tavattavissa. -- Annoitteko hðnelle kðyntikorttini viime kerralla? -- kysyin suuttuneena. -- Tietysti. -- Tehkðð hyvin ja antakaa tðmðkin! Ja nyt kirjoitin korttiin: "Odotan sinua niin pian kuin suinkin". Tein sen lujan pððt—ksen, ettð jos ei SzervÃcz ystðvðni nytkððn kðy luonani, minðkin luovun kaikesta enemmðstð jðlleennðkemisen yrityksestð, koska hðnen kðyt—ksestððn selvðsti nðkyy, ettei hðn tahdo minua tavata. Pysyk——n siis erillððn! Ja niin kðvikin. Luopunut ystðvð ei vielð kahden viikon kuluttuakaan ollut luokseni ilmestynyt. Erððnð pðivðnð kello kahdentoista ajoissa asioillani ollessani tullihuoneen tienoissa kððnnyin juuri Vala-torilta Tonavan rannalle, kun yht'ðkkið nðin edessðni SzervÃczin, joka talutti kainalossaan pitkðvartaloista, uhkuvahuulista naista. Molemmat katsahdamme hðmmðstyneinð toisiimme, minð tervehdðn, hðn my—s, vaikka arkamaisesti. Nainen luopi vihaisen silmðyksen minuun, vetðð SzervÃczia kðsivarresta ja he rientðvðt pois. Kotona kerroin vaimolleni tðmðn kohtauksen. -- Nyt ymmðrrðn jo, miksi emme saa nðhdð SzervÃczia tððllð. Tuo nainen ei laske hðntð. Itsenðistð, riippumatonta miestðk— ei laskisi hðnen naisensa? Semmoisessa orjuudessa vain me aviomiehet elðmme. Mutta SzervÃcz ei ole orja. Jos hðn ei tule luoksemme, niin on siihen syynð vain hðnen oma pððt—ksensð. Epðilemðttð hðn rakastaa tuota naista ja koskei hðn voi missððn esittðð hðntð, pysyy hðn ennemmin itsekin poissa. Tðmð oli minun ajatukseni, mutta se, mitð eri tahoilta pian sain kuulla, todisti vaimoni arvelun oikeaksi. Rupesin asiaa tarkemmin tiedustelemaan ja siitð tuli ilmi, ettei SzervÃcz raukan elðmð tosiaankaan ollut kadehdittava. Hðn on jo kauan aikaa asunut yhdessð tuon naisen kanssa, joka muutamain kertomuksen mukaan joskus on ollut muotitavarain kauppias, toisten vðitteen mukaan taas on tahtonut valmistua pianonsoittajaksi. Hðntð kutsutaan Celiaksi, joka kyllð on kaunis nimi, mutta samaa ei voi sanoa hðnen elðmðstððn. SzervÃczia hðn pitðð niin aisoissa, ettð tuskin pððstðð hðnet ulos; hðn seuraa hðntð kaikkialle ja jos hðnen joskus kuitenkin tðytyy laskea hðnet omille hoteilleen, mððrðð hðn tðsmðlleen ajan, milloin SzervÃczin on kotia tuleminen, ja jos tðmð my—hðstyy vain viisi minuuttia, odottaa hðntð ankarat kotiripitykset. Tuonnoin Celia semmoisen my—hðstymisen takia kaappasi hðnen pððstððn silinterin ja tallasi sen mðsðksi; toisen kerran tempasi hðn kðvelykepin hðnen kðdestððn ja, murtaen sen poikki polveansa vastaan, viskasi kappaleet hðnen eteensð. Ratkaiseviin toimiin hðnellð on suuri taipumus ja SzervÃczin kapinanyritykset hðn sððnn—llisesti sillð tapaa tukehuttaa. Kun ystðvðni kerran kyllðstyi tðhðn melkein liiaksi vaihtelevaan ja melskeiseen elðmððn ja uhkasi erolla, hyppðsi Celia yl—s ikkunalaudalle ja tahtoi heittðytyð siitð alas. SzervÃcz pelðstyy, tempaa naisen alas vaarallisesta asemasta ja pyytðð polvillaan anteeksi. Tðmðn kaiken sain juorutietð tietooni erððn tuttavani kautta, jonka palvelustytt— oli hyvð ystðvð SzervÃczin pystynenðisen piian kanssa. Tuohonko siis oli joutuva se, joka kammoksui kunnialliseen puolisoon sitoutumista? Ja tðmðk— se vapaus, jonka myymisestð hðn minua asemakartanolla pilkkasi! Saapuessani virastooni sinð pðivðnð, jolloin edellð mainitut tiedot SzervÃczin kotielðmðstð joutuivat korviini, l—ydðn p—ydðltðni suljetun kirjekortin. Pððllekirjoituksesta tunnen SzervÃczin kðsialan. Kirjeen sisðllys: "Rakas ystðvðni! Huomenna tiistaina aamupðivðllð kello 9 ja 10 vðlillð tulen luoksesi virastoosi. Laita niin, ettð puolen tunnin aikana saan hðiritsemðttð puhua kanssasi. Minulla on paljon ja tðrkeðtð sanottavaa. Ystðvðsi SzervÃcz." Seuraavana pðivðnð heti yhdeksðn jðlkeen kuulen kiireisen koputuksen ja puoleksi avoinna olevaan oveen ilmestyy kalpeat kasvot, kaksi tðhystðvðð silmðð. -- Olen yksinðni, astu huoleti sisððn! -- lausun nousten ja hðnen eteensð rientðen. Hðn astuu luokseni, pudistaa kðttðni ja heittðytyy hermostuneena sohvaan. -- Vihdoinkin olen tððllð. Jo kuukauden ajan olen aikonut tulla, mutta se ei kðynyt pðinsð. Tuo nainen ... tuo nainen! Mutta nyt hðnet petkutin. Hðn olisi tahtonut minua seuraamaan hðntð hammaslððkðrille, minð olin olevinani pahoinvoipa, panin maata vuoteeseni, hðn menee ulos, minð lðhetðn palvelustyt—n apteekkiin, hyppððn vuoteestani, puen kiiruusti pððlleni ja ilmestyn mððrðhetkenð luoksesi. Enk— ole taitavasti menetellyt? Vilkkaasti, melkein kehuen hðn toi esiin tðmðn, kuin jos olisi suorittanut jonkun suuren urosty—n. -- Niink— vaikea sinun on pððstð ystðvðsi luo? -- kysyin, lausuakseni jotakin, sillð en tietðnyt mitð sanoisin hðnen suuren uhkayrityksensð johdosta. SzervÃcz ei vastannut kysymykseeni, jatkoi, ikððnkuin vaan yhden ajatuksen valtaamana, kiivaasti puhettaan melkein kuin itsekseen. -- Hðn pelkðð kaikkia, yksin ystðviðnikin. Naisia en saa edes katsella. Hðnen kanssaan kadulla liikkuminen on todellinen piina. Enhðn alati voi silmiðni maahan luoda. Vaan olkoon se vielð menneeksi! Mutta mitð minð mahdan sille, jos naiset katsovat minuun? Silloin hðn nipistðð minua kðsivarresta. Ui! hirveð olento, kauhea! Minun tðytyy istua aina kotona ... aina ... ja hðntð huvitella. Se oli nautintoa ensi alussa ... mutta nyt se jo kðy yksitoikkoiseksi tuo ijankaikkinen istuskeleminen hameenliepeissð. Tahtoisin ty—skennellð jossain toimessa. Sinun ei ole pakko tehdð sitð, vastaa hðn; olet tarpeeksi varakas. Lyhyesti sanoen: sietðmðt—n elðmð, kðrsimðt—n tila, josta tðytyy tehdð loppu. Tulin luoksesi neuvoa pyytðmððn. -- No, eik— terve jðrkesi sitð anna? Jðtð hðnet! -- Niin, niin, jðtðn hðnet. Mutta tahtoisin sen tehdð ilman melua, huomiota herðttðmðttð, vaan hðn on eriskummainen olento. Alfred, entð jos sinð ottaisit jðrjestððksesi tðmðn asian? Minð pyydðn, tee se! -- rukoili SzervÃcz. -- Mitðpð siinð on jðrjestðmistð? Sinð et ole hðneen sidottu. Vapaana miehenð saatat heittðð hðnet muitta mutkitta. Mutta SzervÃcz ei tahtonut sitð kuullakaan, tuo nainen tekisi silloin tiesi mitð. Tunnollisesti on hðnen kanssaan meneteltðvð, sððdyllinen loppusuoritus tarjottava, jos hðn puolestaan lupaa olla uhriaan enempðð hðiritsemðttð. Hðn ei enðð mene kotiakaan, muuttaa hotelliin asumaan eikð tahdo nðhdð uhkuvien huulten omistajaa, jottei horjuisi pððt—ksessððn. Minð otin hieroakseni kaupan ja saattaakseni asian suoritukseen, SzervÃczin luvattua ettð hðn alistuu viisaan johtoni alaiseksi ja tarkasti seuraa mððrðyksiðni. Vielð samana pðivðnð menin Celian luokse, uteliaana odottaen, minkð vaikutuksen tuo huono uutinen saisi aikaan. Huudahuksia, raivostusta, uhkauksia ... valmistauduin jo edeltðpðin niihin annettavaan vastaukseen. Hðmmðstyksekseni sain kokea ihan pðinvastaista. Odotin haukkaa, tapasin kyyhkysen. Pelkkðð antaumusta, lempeyttð, kðrsivðllisyyttð, hyvyyttð, herttaisuutta. ServÃcz siis tahtoo luopua hðnestð, on kyllðstynyt hðneen? Tðmð tieto saattaa hðnen sydðmensð pakahtumaan, hðn ei vielð ikinð elðissððn ole sellaista tuskaa tuntenut -- hðnhðn jumaloipi hðntð ... niin, todellakin jumaloipi ... on uhrannut hðnelle hyvðn maineensa, kunniansa. Antoi kelpo kosijalle rukkaset, sillð tunsi heti ensikerran ystðvðni nðhtyððn, ettei voi elðð ilman hðntð. Ja nyt hðn kuitenkin heittðð hðnet oman onnensa nojaan! Mutta yhtð kaikki! Hðn ei pidðtð hðntð hetkeksikððn, pakollista rakkautta hðn ei tarvitse, antaa hðnelle takaisin vapautensa ja poistuu yksinðisyyteen, sillð iðti iankaikkisesta iankaikkiseen hðn vaan SzervÃczia, ainoastaan hðntð yksistððn on rakastava. Hðnen viimeiset sanansa tukehtuivat itkuun. Sortuneena, murtuneena istui hðn edessðni sohvalla. Merkillistð! Tðmðk— siis se kammottava olento, josta ystðvðni melkein vavisten puhui? -- Kiitoksia, hyvð, rouva -- vastasin hetken vaiettuani -- ettð teette toimeni suorittamisen niin helpoksi. Kauniit ja jalot sananne tulevat epðilemðttð liikuttamaan ystðvððni, vaikkeivðt ne saata mitenkððn muuttaa hðnen pððt—stððn. -- Hyvð Jumala, mitð minusta tulee? -- huokasi Celia. -- álkðð siitð huolestuko, ystðvðni tahtoo pitðð murhetta teistð. Vaikkei hðn voikaan vakuuttaa teille toimeentuloa koko elinkaudeksenne, niin hðn ainakin toistaiseksi... Celia keskeytti kiivaasti: Elatusta, eik— niin? Kahden viikon tai yhden kuukauden irtisanomisella? Uusi loukkaus! Sanokaa hðnelle, ettð rahaa en tarvitse. Ellei hðn voi antaa sydðntððn, luovun kaikesta muusta. -- Sek— viimeinen sananne? -- kysyin. -- Viimeinen -- vastasi hðn vakavalla ððnellð. Sitte hðn mietti vðhðisen ja jatkoi: -- Eipð sentððn ... viimeisen tahtoisin hðnelle itselle lausua. Ainoastaan hðnelle. Tehkðð hyvin, pyytðkðð hðntð tulemaan luokseni, vain puoleksi tunniksi ... lyhyeksi puoleksi tunniksi. Taivutattehan hðnet siihen, eik— niin? Tehkðð se, hyvð herra, armosta, sððlistð! Hurmaavan kaunis ja viehðttðvð hðn oli, nðin rukoillessaan. Tðmð intohimoiselta nðyttðvð olento osasi olla noin hellð, liikuttava! -- Olkaa huoleti, -- vakuutin -- tarkasti ilmoitan SzervÃczille kaikki, mitð tððllð olen nðhnyt ja kuullut, ja toivon hðnen suostuvan pyynt——nne. Totta puhuen, liikutettuna poistuin tðmðn naisen luota, joka niin vðhðn vastasi sitð kuvaa, minkð hðnestð olin luonut, ja tðysin tyytyvðisenð asian onnellisesta pððttymisestð lðksin SzervÃczin luo. -- Kaikki kðy hyvin, veikkoni, Celia luopuu sinusta eikð vaadi minkððnlaista korvausta. Sitte kerroin hðnelle koko kohtauksen, semmoisena kuin se oli vðlillðmme tapahtunut, ja ihmettelin suuresti, etteivðt sanani tehneet ystðvððni sitð suotuisaa vaikutusta, jota olin odottanut. Hermostuneesti hðn minua kuunteli, nðyttðen selvið kðrsimðtt—myyden ilmeitð, ja lopuksi hðn epðtoivoissaan hypðhti paikaltaan. -- Olen hukassa, hukassa! -- Mitenkð niin? Etk— ole minua ymmðrtðnyt? Pelkkðð hyvyyttð, lempeyttð! -- Muiden edessð; komediaa hðn nðytteli lumotaksensa sinua, mutta jos hðn jðlleen nðkee minut ja me olemme kahden kesken, alkavat taas nuot vanhat kohtaukset. SzervÃcz lausui nðmðt sanat suurimmalla mielenliikutuksella ja selvðsti nðkyi, kuinka vakuutettu hðn oli niitten oikeudesta. -- Sehðn on sangen helposti autettavissa: et nðe hðntð enðð ja sillð kuitti. -- Minð hðntð en, mutta hðn minua kyllð! Jos hðn olisi ottanut korvausta, olisin levollinen, mutta moinen jalomielisyys todistaa, ettei hðn tahdo laskea minua menemððn. -- Mitenkð mies saattaa noin puhua? -- puhkesi minusta suuttumus. -- Tuommoisiin naisiin nðhden kadotamme kaiken voimamme. Se, mikð hillitsee muita naisia, siveyden, kasvatukseen, uskonnollisuuden vaatimukset, sitð kaikkea ei ole olemassa nðille seikkailijoille. He eivðt vðlitð seuraelðmðn eikð muista siteistð. Ja juuri sen vuoksi he eivðt haikaile skandaaliakaan, pðin vastoin tietðessððn, mitenkð se kammottaa meitð, jotka seuraelðmðssð ehtimiseen tapaamme tuttavia, he ovat valmiit aikaan saattamaan hðvðistystð kuinka usein hyvðnsð, pitððksensð meitð siten kynsissððn. Huomasin ettð SzervÃcz ystðvðni silmððn vðhitellen alkaa hððm—ittðð erotus, nðitten ja noitten naisten vðlillð. -- Jos asian laita on semmoinen, -- vastasin -- niin ei ole muuta neuvoa kuin paeta hðnen tieltððn. Viekkaus viekkautta vastaan! Ilmoitan hðnelle, ettð ylihuomenna saavut hðnen luokseen, sillaikaa ehdit jðrjestðð asiasi ja lðhteð matkoihisi. Mutta ystðvðni ei saattanut noudattaa tðtð viisasta neuvoa siitð yksinkertaisesta syystð, ettð Celia asui hðnen asunnossaan; hðnen huonekalunsa, asiakirjansa, rahansa, kaikki oli hðnen luonaan; jos siis ei voinut hyvðllð saattaa naista huomiota, skandaalia herðttðmðttð muuttamaan pois, tðytyi SzervÃczin suostua hðnen ehtoonsa ja mennð hðntð viimeisen kerran tapaamaan. Yritin lohduttaa ystðvððni: -- Entð jos erehdyt hðnestð ja hðn sittenkin suostuu eroon? -- Eipð suinkaan suostu, sillð... Hðn ei jatkanut lausettaan. -- No, miksei hðn suostu? -- kysyin. SzervÃcz nðytti epðr—ivðn, ikððnkuin jatkaminen kysyisi suurta ponnistusta; sitte hðn kumminkin lausui ilmi sen, mikð hðnen mieltððn painoi, tukehutetulla, kolkolla ððnellð. -- Siksei, ettð hðn tahtoo naittaa itsensð minun kauttani. Kauhistuen katson ystðvððni. -- SzervÃcz! Ethðn toki ota sellaista naista vaimoksesi? -- En ikinð, Alfred, en ikinð; ennemmin menk——n kaikki omaisuuteni! Keskustelumme tulos oli se, ettð SzervÃczin on kuin onkin mentðvð kotia, mikð paon ja poissa vietetyn y—n jðlkeen kyllð on tuskallinen yritys, mutta minð rohkaisin, terðstin hðntð vastustukseen niin kauan, ettð vihdoin huoletta saatoin laskea hðnet matkalle. Hðn lupasi pitðð puoliaan. Kolmantena pðivðnð sen jðlkeen sain hðneltð seuraavan lyhyen kirjeen: "Rakas ystðvðni! Olen saanut kaikki kuntoon, matkustan pois. Kiitoksia hyvðntahtoisesta vðlityksestðsi! Ystðvðsi SzervÃcz." Iloitsin nðistð riveistð, ne kun todistivat ettð minð sittenkin olin oikeassa Celiaan nðhden. ártyneessð mielentilassaan SzervÃcz oli nðhnyt aseman liiaksi synkðssð valossa ja kuvaillut eteemme sellaisen naispaholaisen, jommoisia kaikeksi onneksi vaan poikkeuksena on olemassa. Piroska, jolle illallisp—ydðssð kerroin asian, ei ollut tyytyvðinen sen loppusuoritukseen. -- SzervÃcz pððsi liian helpolla pulasta. Tuo daami olisi saattanut hiukan enemmðn piinata hðntð. -- Oletpa sinð kostonhimoinen! -- Mitð se ansaitsee, joka kiihoittaa avioliittoa ... pyhðð avioliittoa ... avioliiton pyhyyttð vastaan? -- vastasi Piroska kiivaasti. -- Mitð ansaitsee, kysyn ma, se, joka kutsuu kunniallisten vaimojen miehið orjiksi ja l—ytðð onnellisuutta vain siinð, ettð saattaa vapaasti tyydyttðð himojaan moisten naisten parissa? Jos se olisi minusta riippunut, olisin paremmin tanssittanut tuota SzervÃcziamme ... mokomaa miestð, -- lisðsi hðn katkeralla ððnellð. Aikaa my—ten hðnkin sentððn tyytyi siihen, ettð kohtalo epðilemðttð lievittðviin asianhaaroihin katsoen oli mððrðnnyt ystðvðllemme vðhemmðn rangaistuksen kuin mitð hðn oli ansainnut, ja ennen pitkðð ilahuttava perhetapaus sai meidðt unhottamaan kaiken muun tðssð maailmassa. Pikku poikani ristiðisten jðlkeisenð pðivðnð toi postiljooni meille kimpun onnentoivotuskirjeitð, joitten kaikkien sisðllys eri toisinteluilla oli se, ettð uusi kansalainen toteuttaisi kaikki vanhempainsa toiveet hðnestð ja tulisi heille iloksi ja kunniaksi sekð heidðn vanhuutensa tueksi. Tuo yhtðlðinen nuotti alkoi minua ikðvystyttðð ja aioin jo heittðð viimeiset lukematta syrjððn, kun yhdessð pððllekirjoituksessa tunsin SzervÃczin kðsialan. Avoimessa kuoressa oli kaksi korttia. Toisessa seisoi: "SzervÃcz KovÃcs ilmoittaa ilolla avioliittonsa rouva Celia SzÕlin kanssa." Toisessa: "Celia SzÕl ilmoittaa ilolla avioliittonsa herra SzervÃcz KovÃcsin kanssa." * * * * * Sen jðlkeen nðin vaan kerran ystðvðni; satuimme yht'ðkkið yhteen Lloyd-rakennuksen kulmassa Dorottya-kadun varrella. -- SzervÃcz! -- huudahdin. Hðn joutui aivan hðmilleen, rohkeni tuskin katsoa minua silmiin. -- Alfred, kuinka jaksat? Hyvin! Se minua ilahuttaa. Hyvðsti! -- lausui hðn hðmillððn ja tahtoi paeta. Minð pidðtin hðntð: -- Olet siis kuitenkin nainut hðnet? -- Se oli velvollisuuteni. Hðn rakastaa minua, rakastaa suuresti! -- puolustelihe ystðvðni, jonka kasvoilla kummastuksekseni keksin muutamia kynsien jðlkið. Hðn huomasi sen. -- Vaimoni kissa raapaisi. Servus! Ne kissat! ESIKOISPUHE. Herra valtiopðivðmies on pitðvð puheen. Hðn on pððttðnyt sen. Hðn oli tullut valituksi ja saanut valtakirjan kðteensð. Saapui sitte pððkaupunkiin. Esitti itsensð klubissa sille ja tðlle, vertaisilleen, mutta erittðinkin ensi sijassa ylhðisille herroille. Ja hðn nautti edusmiestoimen ensimmðistð hauskuutta: ylhðiset herrat sinuttelivat hðntð, taikka, mikð oli vielð hurmaavampaa, hðn sanoi, sai sanoa heitð sinuksi. Sehðn on lapsellisuutta! sanovat jotkut; mutta niin se on: edusmiehyydellðkin on lapsentautinsa. Hðn kðveli edestakaisin klubihuoneissa ja katseli, kuinka maan isðt l—ivðt korttia. Jos hðn itsekin osaa korttia pelata, kotiutuu hðn pikemmin. Se on kuitenkin vaan alkusoittoa. Esirippu nousee vasta esikoispuhetta pitðessð. Onko hðn puhuva vai ei, ja koska? Onko odottaminen vai ei? Sy—kseek— hðn sisððn pðistikkaa vai tutustuuko ensin oloihin ja vasta sitte vðhitellen, tarpeeksi asioihin perehdyttyððn, uskaltaa astua tuon suuren askeleen? Siihen tarvitaan pððttðvðisyyttð, suurtakin. Huonosti onnistunut esikoispuhe voipi haudata hðnet ikipðiviksi, taikka ainakin pitkiksi ajoiksi. On tosin l—ytynyt valtiopðivðmiehið, jotka ovat osanneet nousta suuremmoisten kuperkeikkojenkin jðlestð. Mutta tokko hðn kuuluu niitten joukkoon! Tunnollinen mies, joka on kuluttanut ja ponnistanut paljon valituksi tullakseen, tuntee aseman painon. Sillð jos hðn ei onnistu, niin seuraavana pðivðnð sanomalehdet nolaavat koko maan ja -- mikð on vielð pahempi -- vaalipiirin edessð. Kaikkia nðitð seikkoja punnittuaan ja harkittuaan, hðn pððtti -- esiintyð. Otetaan kohta esille valtion tulo- ja menoarvio, siinðhðn on sopiva tilaisuus, jota tðytyy kðyttðð. Hðn vetosi sananlaskuihin ja vaikka moni niistð kehoittaa varovaisuuteen, sanoen ettð onnettaren vaunuissa on jðrkevðsti istuttava ja erittðin varottava ettei niistð keikahda maahan, niin muuan latinalainen sananlasku suosittaa rohkeutta, koska onni on muka rohkealle suotuisa. No, jos ei muuta tarvita kuin rohkeutta, niin sitð hðnessð kyllð on! Kun hðn aamulla, unettoman y—n perðstð, nousi yl—s sillð pððt—ksellð, ettð astuu kiistakentðlle esikoispuheellaan, sai koko perhe pian tuntea tðmðn pððt—ksen merkityksen, niin vaimo ja lapset kuin palkollisetkin. Nuori maanisð oli ðrtyisð, tavallista huonommalla tuulella, sillð aina siitð asti, kun hðn oli saanut valtakirjan edusmiestoimeen, oli hðnen ennen niin kirkas otsansa peittynyt synkkiin pilviin. Suuret huolet rasittavat hðntð. Herranen aika, eivðthðn kaikki sitð varten edusmiehiksi tule, ettð 3-4 vuoden kuluttua pððsisivðt osasto- tai ministerineuvoksiksi. Muutamat uneksivat Tiszasta, Apponyista, Szilagyista, vielðpð AndrÃssystakin. Entðpð jos hðnessð olisi vðhðisen Tiszaa taikka pikkuruisen AndrÃssyð? Sitð ei voi tietðð. Ihminen kasvaa tehtðviðnsð my—ten. Hyvð Jumala antaa jðrkeð ei ainoastaan viran, vaan ministerisalkunkin hoitamiseen, ja mitð ei ole, se saattaa vielð tulla. Ensimmðinen muutos, mikð sekð ruokap—ydðssð ettð ky—kissð herðtti huomiota, oli se, ettð kun hðn tðhðn asti oli sy—nyt kaikkea, mitð hðnen eteensð tuotiin, hðnelle nyt ei enðð maistu entinen mieliruokansa kaalitðytekððn. -- Tuommoistako tohditaan minulle tarjota? -- kysyy hðn vihaisesti. (Hðn katsoi sitð luultavasti vastapuolueen vastavðitteeksi.) Lapset tulevat ennen kouluunmenoaan nðyttðmððn itsensð isðlle. Hðn ei edes katso heihin! Hðn on hajamielinen. Rouva luopi hðneen huolestuneen silmðyksen, mutta mies vastaa vain: Lapset, jðttðkðð minut -- minun on pidettðvð puhe! Vai niin! Hðn pitðð puheen. Sillð on kaikki sanottu. Asema on nyt rouvalle selvð, ja hyvðnð puolisona, joka miehensð silmistð lukee hðnen toivomuksensa, hðn tietðð ettð hðn tarvitsee lepoa. Pst! Vaiti! Hiljaa! Isð on puhuva! Herra valmistaa puhetta! Hðntð ei saa hðiritð, ei millððn muotoa! Valtiopðivðmies ja vastainen esikoispuhuja sulkeutuu huoneesensa. Rouva lupaa, ettei kukaan hðntð hðiritse. Sððnn—llisesti hðn -- mies -- perheen yllðpitðjðnð maksaa kaikki laskut, sillð rouva laskee huonosti ja hðntð petetððn, mutta esikoispuheen valmistamiseen menevðn ajan kuluessa rouva suorittaa h—ystekauppiaan, teurastajan, leipurin ja muitten, uudenaikuiseen elðmððn kuuluvien iilimatojen laskut -- kahdenkymmenen prosentin koroituksella. Mies mietiskelee, mihin tapaan hðnen on puhuttava. Ihmiskunta on Demostheneen ajoista asti merkinnyt aikakirjoihinsa erilaisia puhujoita. Mirabeau, Dante ja niin edespðin. Yksi on semmoinen, toinen tðmm—inen. Yksi on teeskentelemðt—n, mutta vaikuttaa todisteittensa painolla; toinen on intohimoinen, tulinen, mukaansa tempaava; kolmas lðmmin, neljðs kylmð, viides... Millainen mikin lie ollutkaan -- se vaan on varma, ettð jokainen on onnistunut. Ja sehðn on pððasia! Uusimman ajan historiasta saattaa lukea sellaisistakin, jotka eivðt ole olleet suuria eikð merkillisið puhujoita, mutta jotka ahkerasti seurustelemalla sanomalehtikertojain kanssa ovat voittaneet itselleen tunnustusta. Erðs hðnen ystðvðnsð -- joka hyvin usein s—i illallista sanomalehtireferenttien seurassa -- sai sangen kauniin arvostelun sanomissa semmoisesta puheesta, josta Cicero olisi kððntynyt haudassaan, ei kerran, vaan pari kolmekin kertaa. Hirveðt pðivðt ja tunnit! Synnytystuskan hetket ovat kauheita. Jo hðn ajatteli sitðkin, mitð muuan hyvð ystðvð viime valtiopðiviltð oli hðnelle kuiskaissut, ettð hðn tuntee erððn referentti-hunsvotin, joka varsin halvalla sepittðð hðnelle puheen, minkð sitte vain tarvitsee ulkoa oppia. Kaksikymmentð floriinia on alhaisella, neljðkymmentð korkeammalla valtiomiehen asteella seisovan puheen hinta ja kahdeksastakymmenestð floriinista hðn kirjoittaa korkeimmalla asteella olevan puheen. Sadasta floriinista ... no, niin korkea-asteista puhetta ei ole olemassakaan, jonka siitð hinnasta kirjoittaisi. Mutta joko on olemassa itsetuntoa taikka ei. Hðn ei ryhdy moisiin keinoihin. Puhe olkoon hðnen henkensð tuote, ðlk——n vieras hikoilko hðnen kunniansa tðhden! Vuotakoon siis hiki hðnen omasta jalosta otsastaan! Ja se vuosikin. Puhe valmistui -- ensimmðisen kerran. Ettð hðn seuraavana pðivðnð pðivðllisen aikana repi sen rikki, oli luonnollista, sillð palatessaan kotia istunnosta hðn vakaantui siitð, ettð edellinen puhuja oli hðnen nenðnsð edessð kðyttðnyt hðnen todisteitaan. Hirmuista! Hðnellð ei ole puhetta! Entð jos ne yhdeksðn puhujaa, jotka ennen hðntð ovat puheenvuoroa pyytðneet, luopuisivat siitð ja notarius huutaisi hðnen nimensð? Pian ... pian! Tðytyy tekaista uusi puhe. Mutta mihin tapaan? Onko hðnen puhuminen niin, kuin DeÃk, vai niin, kuin Lutvikki Kossuth, vaiko ehkð niin, kuin -- Frans Kossuth? Toinen puhe valmistuu, varustettu tyhjillð paikoilla hyvð-huutojen varalle. Nðistð hðn jo oli pitðnyt huolta, ne olivat olemassa ennen kuin puhe. Hðn oli puhutellut ystðviðnsð, joitten kanssa hðnen oli tapa sy—dð illallista; he olivat luvanneet etteivðt jðtð hðntð tuona vaikeana hetkenð, vaan pysyvðt hðnen lðheisyydessððn. He muodostavat hðnen ympðrilleen ystðvðrenkaan. Kaksi oikealle, kolme vasemmalle, taakse neljð, eteen viisi. Todellinen henkivartio, joka puolustaa hðntð mahdollisia epðsuosionosoituksia vastaan ja rohkaisee, innostuttaa hðntð -- sanalla sanoen: tekee tunnelmaa. Ja lopuksi, jos puhe sattuisi erittðin hyvin onnistumaan, pakoittaa puhemiestð keskeyttðmððn istunnon viideksi minuutiksi. "Suuret" puheet ovat meillð tunnetut "viiden minuutin" nimellð. Jos presidentti jonkun puheen jðlkeen julistaa viiden minuutin paussin, on se puhe onnistunut mainiosti. Puoluelehdet riemuitsevat, asianomainen leimataan valtiomieheksi ja vastustajatkin -- vaikenevat. Mutta nuori maanisðmme ei uskalla uneksia viidestð minuutista. Hðn tyytyisi kolmen, kahden, jopa puolen minuutinkin paussiin. Ja tuo suuri, kammottava pðivð lðhenee lðhenemistððn. Onneksi ei kukaan luovu puheenvuorostaan, jððpi aikaa valmistamiseen. Sillð vðlin hðn kðy ahkerasti istunnoissa, tutkii ja painaa mieleensð yksityisten puhujain esiintymistapaa ja liikkeitð. Kotona, peilin edessð hðn harjoittelee, jota tarkoitusta varten hðn anastaa rouvan trymoon. Hðn huomaa pian, ettei tiedð mitð tehdð oikealla kðdellððn. Mieleensð juohtuu Bismarckin lyijykynð, jota hðn aina kuuluu pitðneen kðdessððn, pistellen sillð pulpettia. Siinðhðn on mainio vðlikappale, millð pitðð oikeaa kðttð johonkin toimeen sidottuna; se tekee kaikki liikkeet tarpeettomiksi ja antaa kðdelle olemassaolon oikeuden. Heti hankki hðn itselleen tusinan pitkið Bismarck-lyijykynið. Kaikki oli jo olemassa, paitsi puhe. Hðn istui kirjoitusp—ytðnsð ððreen ja valmisti neljðnnen esitelmðn -- puhtaimpaan klassilliseen tyyliin. Sitð hðn kuitenkin pððtti kðyttðð. Klassillinen, lainalauseilla h—ystetty ja johonkin mððrin akademillinen puhe tekee aina vaikutuksen. Vaikkapa hðn lausuisikin sen huonosti, ei sen sisðllystð sentððn voida kokonaan huomaamatta jðttðð; tunnustetaan ainakin, ettð siinð on oppia ja tietoja... Hðn siis vihdoinkin olisi tyytyvðinen, kotona vain hðntð ei tyydytð mikððn. -- NÃndor, mikðhðn sinulle enðð kelpaa? -- kysyy epðtoivoisena rouva, kun mies jðrjestððn ty—nsi luotaan kaikki kolme ruokalajia sy—tðvðksi kelpaamattomina. -- Puhe! Esikoispuhe! -- huusi itsensð unohtaen nuori maanisð, joka silloin aamulla oli polttanut viimeisen puheensa. Viimeisenð y—nð maanisð nukkui kovin levottomasti. Ilman puhetta hðn meni maata, ilman puhetta hðn nousi yl—s. Vain unissaan hðn puhui, milloin yksityisið sanoja ððneen huutaen, josta hðnen vaimoparkansa kovin pelðstyi. Hðn herðttikin miehensð, mutta pian tðmð uudelleen nukkui ja alkoi nyt kiristellð hampaitaan. Varmaankin vastustuspuolueen takia. Vðliin hðn purskahti nauruun, pilkallisesti virnistellen. Silloin hðn luultavasti uneksi olevansa vastustuspuoluelainen, joka tahtoo pilkkanaurulla masentaa aloittelevan puhujan. Tðmm—inen pahaa-ennustava y— oli sen pðivðn edellð, jonka tuli ratkaista, onko hðn nolla vai ei, edustaako hðnen vaalipiiriððn tyhjðnarvoinen mies vaiko semmoinen, jonka sana on lukuunotettava? Tðmð on kysymys; siihen hðn itsekin vasta tðnððn keskipðivðllð saa vastauksen. Se on totta, ettð hðn jo aikaisesta nuoruudestaan asti ei ole tuntenut itseððn nollaksi, ja kun hðn kirjoitti johtavia artikkeleja maaseutulehtiin, hððm—itti hðnen mielessððn jotain sellaista, ettð hðnelle kðy ahtaaksi -- Macedonia. Kello on kahdeksan -- hðn suurusti. Teetð, kaksi munaa ja kinkkua. Pittin oli tapana sy—dð suurukseksi kaksi munaa, Foxin kinkkua. Varmuuden vuoksi hðn s—i sekð munaa ettð kinkkua; ellei hðnestð tule Pitt, tulee ehkð Fox. Hðn olisi vielð tahtonut sy—dð pððlliseksi kðristettyð silavaa, sillð se on KÃroly E—tv—sin suurus -- mutta ei sattunut olemaan silavaa kotona. Ottaessaan hattunsa naulakosta juohtuu hðnen mieleensð: vielð on aikaa, vielð saatat ilmoittautua sairaaksi... Mutta ei! Sen ajatuksen hðn torjuu pois arvottomana. Mitð ajattelisi hðnestð hðnen vaimonsa, joka jo oli kutsunut kaikki ystðvðnsð tðhðn premieeriin. Sumuisessa, syksyisessð tunnelmassa hðn nðkee Kansallismuseon uljaan, kauniin pylvðist—n ilmestyvðn eteensð. Kuinka hyvð olisi pððstð ylihuoneen jðseneksi! [Yli- eli magnaattihuone on pitðnyt istuntonsa Unkarin kansallismuseon rakennuksessa, jonka vieressð on alihuoneen kokoushuone. Museorakennuksen edustalla seisoo Unkarin suurimman eepillisen runoilijan JÃnos Aranyin kuvapatsas, jonka jalustaa koristaa hðnen kirjoittamansa Toldi-nimisen eepoksen pððhenkil—n kuva. Suoment muist.] Sillð ei ole vaalipiirið, sen ei tarvitse puhua; vaikkapa kaiken ikðnsð vaikenee ja ððnestðð, ei sekððn tee mitððn! Hðn pysðhtyy JÃnos Aranyin kuvapatsaan eteen, hðnen silmðnsð kððntyvðt Nikolaus Toldiin. Kuinka rohkeana, uljaana istuu siinð sankari! Ja yht'ðkkið hðnkin alkaa rohkaistua... Onhan hðn aina ollut puhuja; parempaa maljanesittðjðð kuin hðn ei olisi koko komitaatista hakemallakaan l—ytðnyt. Hðn vaan nousi yl—s ja aatteet jo vðlðhtivðt hðnen pððssððn ja sanat tulvailivat hðnen huulilleen... Jos joku rohkeni siihen jotain pistðð vðliin, sai hðn heti sanan sanasta. Mitðpð hðn siis pelkðð, mikð hðntð vapisuttaa? Osaahan unkarilainen -- jos ei muuta -- ainakin puhua! Kummaa, ettð esi-isðmme êrpÃd aseella, eikð onnistuneella puheella, hankki itselleen tðmðn maan. Mikð niinmuodoin hðntð peloittaa? Hja, tietysti -- toista on komitaatti, tuttu piiri, sukulaiset, ystðvðt, jotka odottavat hðnen esiintymistððn, jotka ovat niin varmat siitð, ettð jos tðmð mies nousee puhumaan -- hðn ei lausu tyhmyyksið! Mutta valtiopðivðt! ... uusi yleis— ... epðilevðt puoluelaiset ... hðijy oppositsiooni ... vðijyvðt lehterit ... viekkaat ja ilkeðt sanomalehtikertojat!... Suuremmalla pððttðvðisyydellð ei vielð koskaan mikððn valtiopðivðmies ole antanut pððllystakkiaan vahtimestarille kuin hðn. Hðn tiesi ettð tðnððn pðivðllisen aikana, ennen kello kahta tuossa naulakossa on riippuva joko hðnen palttoonsa taikka hðn!... Hðn astuu istuntosaliin... Kðy istumaan... Puheenjohtajan ilmoituksia... Hðn katsoo kelloaan. Se raksuttaa ... hðnen sydðmensð sykkii... Puoli tuntia kuluu. Notarius huutaa erððn nimen: -- Tµdor Koronghy! Hðn kavahtaa pystyyn. Mutta istuutuu heti. Sillð hðn ei ole Tµdor Koronghy, vaan Ferdinand Kisfalusy. Ompa onni ettei ole unhottanut nimeððn. Tµdor Koronghy puhuu ... hðnkin on aloittelija ... lausuu esikoispuheensa, kangertaen. Hðn kuului oppositsiooniin ja niin hðnen puolueystðvðnsð, vaikka puhe olikin heikko, auttoivat hðntð pulasta hyvð- ja Õljen-huudoilla. Tµdor Koronghy istuutuu. Hðlinðð ... puheenjohtaja soittaa. Huone tðyttyy yhtðkkið. Hallituspuolue tulvailee sisððn kaikkialta kðytðvistð. Ystðvðrengas ympðr—i hðnet ... edestð, takaa ... sekð oikealta ettð vasemmalta. Notarius huutaa jo toisen kerran hðnen nimensð, hðn ei kuule. Oikeanpuolinen naapurinsa nykðisee hðntð kylkeen. Hðn kavahtaa yl—s. Ja lausuu kðheðsti: "Kunnioitettu huone!" Sillð hetkellð hðn katsahtaa taivaasen -- ei, lehterille. Ja siellð hðn huomaa -- vaimonsa, ystðvðttðriensð keskellð, joitten kiikarit kaikki ovat tðhdðtyt hðneen. Jonkinlainen lðmp— juoksee koko hðnen ruumiinsa lðvitse... Ja hðn alkaa puhua... Hðn ei oikeastaan tiedð mitð, sitð vðhemmin mitenkð --. mutta hðn puhuu, sujuvasti, helposti, ilman seisahdusta. Aluksi se oli vallan hyvð. Yhtðkkið hðn kuulee: "Oikein!" Se tuli tosin ystðvðpiiristð, mutta herðtti sen ulkopuolellakin vastakaikua. Hm! ... vai niin! eihðn tuo olekaan niin suuri konsti... Tðhðn asti hðn oli lausunut vaan sen, mitð vaalipuheessaan oli esiin tuonut... Nyt ... oi! takertuu heti!... Eipð niinkððn! Mieleensð juontuu muuan pððkirjoituksensa maaseutulehteen ... sitte vielð toinenkin pððkirjoitus... Tuossa maaseutulehdessð ei kukaan huomannut sitð; tððllð sille huudetaan hyvðkin... Naurua! Mikð se?... Ensimmðinen "hilpeyttð"! ... eikð tuolla puolella, vaan tððllð, omassa puolueessa, ystðvien joukossa. Oikealta naapuri kuiskaa: "varsin onnistunutta!" -- "Enemmðn, enemmðn!" kuuluu vasemmalta; "kðy hyvin". Ja viippunut tasapaino alkaa taas asettua... Hðnen suonensa eivðt enðð tykytð niin kovasti... Joku vastustuspuolueesta puuttuu puheesen... Hðn ei vastaa siihen. Jatkaa vain, katsoen vðliin muistoonpanoihinsa. Nðmðt kyllð eivðt ole muistoonpanoja, sikðli kuin hðn ei ollut kirjoittanut ainoatakaan sanaa paperille, mutta katsahdus paperiin nðyttðð hyvðltð ja tðyttðð paussit. Tðmð jo on edistystð, Ensimmðisten kymmenen minuutin kuluessa hðn ei mistððn hinnasta olisi uskaltanut pitðð paussia eikð katsahtaa paperiin. Hðn panee paperin pois ... jatkaa. Taas "oikein" huutoja ... ei, tðmðhðn jo on suosionosoitusta! Kas, kas! Ja mikð on vielð enemmðn, hðnen eteensð on muodostunut kokonainen piiri. Tðmð ei enðð ole ystðvien pieni rengas, tðmð on piiri ... niinpð niin, "piiri", kuulijain piiri, johon yksi ja toinen vastustuspuoluelainenkin eksyy. Yksi oppositsioonin pððjohtajista, joka puheen alussa otti hattunsa ja aikoi mennð ulos, pysðhtyikin matkalla puheenjohtajan lavan eteen ... siitð hðn, pilkallinen ilme silmissððn, kuunteli vðhðn aikaa aloittelijaa ... eikð mennytkððn ulos, pðin vastoin vðhitellen vetðytyi takaisin ja istui paikalleen! Tðmðn puhuja selvðsti nðkee ja sen johdosta tapahtuu hðnessð ðkkið suuri muutos. Nðmðthðn kuuntelevat minua, niinkuin kotona komitaatissa kuunneltiin; minðpð miellytðn, niinkuin kotona miellytin; nauretaan, niinkuin kotonakin; puheeni vaikutus on sama kuin siellð. Sen mukaan olen tððllð kotona! Itsetunto ja luottamus kasvoivat. Hðnen kielensð sujuu ja hðn puhuu niinkuin olisi kotona. Taitavasti, jðrkevðsti, lðmpimðsti. Ensimmðinen kðttentaputus!... Aurinko paistaa sisððn ja sen loisto valaisee hðnen vaimonsa kasvot, tuolla ylhððllð lehterillð. Nuot kasvot muutenkin loistavat, eivðt olisi tarvinneet auringonpaistetta. Tðmð hðntð vielð enemmðn innostuttaa. Hðn tuntee itsessððn leijonan herððvðn. Alussa hðn viisasteli, my—hemmin puolusteli, nyt jo hy—kkðilee. Noin oikein husaarimaisesti. Yksi isku ... kaksi iskua ... kolme iskua! Vielðpð useampiakin. Vaan se jo kirveltðð. Ivallinen keskeytys kuuluu toiselta puolelta. Tðhðn asti hðn ei ollut vastannut keskeytyksiin; hðn ei rohjennut riposteerata. Nyt hðn jo letkauttaa takaisin ja onnistuneesti. Hðnen puolueensa huutaa "elðk——n" ... tðmð on jo "innokas" elðk——nhuuto. Hðn tuntee olevansa hyvðllð tiellð, menestyksen tiellð. Mieliala on erinomainen, nyt vain onnistunut lopetus, vaikuttava pieni tulitus ja kaikki on voitettu. Ja hðn voitti pelin! Istuutuessaan hðntð joka taholta onniteltiin, kolme ministeriðkin tuli ja puristi hðnen kðttððn. -- Viisi minuuttia ... viisi minuuttia! -- kaikui kaikkialta. Puheenjohtaja soittaa: -- Istunto lakkautetaan viideksi minuutiksi. KAHDEN TULEN VáLILLá. Muutamia pðivið on jo sanomalehdissð kiertðnyt huhuja ministerimuutoksesta. Erðs salkku saa uuden isðnnðn, koska vapaamielinen puolue on suuresti suuttunut nykyiseen ministeriin. On mahdotonta hðntð enðð kannattaa. Kulunkiarviokeskustelun aikana hðn oli esiintynyt niin, ettð menetti kaiken luottamuksen. Ja jos siitð oli vilkas ajatustenvaihto valtiopðivðin kðytðvissð ja klubissa, niin mitð sitte ministeri—ssð! Meneek— "hðn" ja kuka tulee hðnen sijaansa? Sitð tahtoisi tietðð pieni ja suuri virkamieskunnassa. Ministerineuvos Alfons Szecs—dyn toimistossakin siitð keskustellaan. Tðmð toimisto on merkillinen paikka. Siellð voi saada paraimpia sikareja, parainta luumuviinaa ja tuoreimpia juoruja, jonka vuoksi on hyvin kðsitettðvissð se virallinen into, millð tðssð hauskassa toimistossa kðvivðt neuvokset, sihteerit ja jotkut semmoiset koncipistitkin, joita herra ministerineuvos suvaitsi kutsua pienelle -- "pakinalle". Kello yhdentoista ja kahdentoista vðlillð pidetððn siellð sððnn—llisesti kokouksia, joissa virtaa luumuviina ja sujuu pakina ministeri—tð koskevista ja koskemattomista asioista, viimeisestð premieeristð, odotettavista nimityksistð, jonkun virkaveljen hairahduksesta (hyvin suosittu puheenaine!), uusimmasta avioerojutusta, kaikki h—ystetty ahkerasti kokoon kerðtyillð pienillð skandaalijutuilla. Kieltðmðt—ntð on, ettð nðmðt tunnit kaikille osanottajille olivat virkatunneista hauskimmat. Vðhemmðn hauskoja ne tietysti olivat niille asiallisille, jotka nðitten "pakinain" aikana kðrsimðtt—myydellð vartoivat herra ministerineuvoksen etuhuoneessa ja p—yhkeðltð vahtimestarilta saivat sen tiedon, ettð siellð sisðllð pidetððn neuvottelua. Se heistð, joka oli hienommalla haistimella varustettu, saattoi neuvottelujen perðstð huomata vðkevðð luumuviinanhajua herra ministerineuvoksen huoneessa, vaikkei ministeri—n eikð esittelijðn toimialaan kuulunut vðkijuoma. -- Tuleeko todellakin Csetnekistð uusi esimiehemme? -- kysyi muuan koncipisti, joka, ollen kamariherra, sen perusteella oli pððssyt "neuvotteluun" osalliseksi. -- Tiedðn sen varmaan -- vastasi erðs osastoneuvos. -- Minulla on tuttavuuksia, se tietðkðð, ja jokaisen henkil—muutoksen minð voin ennustaa neljðkolmatta tuntia aikaisemmin kuin kukaan muu. Csetneki joutui sitte pðivðjðrjestykseen ja otettiin kaikenpuolisen arvostelun alaiseksi. Useammat tunsivat hðnet mieskohtaisesti, toiset olivat kuulleet hðnestð paljon kaikenlaista, mutta kaiken ytimenð oli se, ettð hðn oli "vastenmielinen" mies. -- Ylpeð ja ilman arvoa -- kuuluu mukavasta nojatuolista, jossa muuan isomahainen herra venyy. -- Jospa hðn vain sitð olisi, mutta hðnellð on muuan pððhðnpisto, mikð monelle teistð, jossa vanhuuden enteet ovat huomattavissa, voipi tuottaa ikðvið seurauksia -- lausuu siihen asian tietðvinððn oleva osastoneuvos jonkinlaisella vahingonilolla. -- LÃzÃr, tðmð tarkoittaa sinua! -- nauroi erðs ministerineuvos. -- Mitenkð ja mihin nðhden se saattaisi minua tarkoittaa? -- ðnkytti LÃzÃriksi nimitetty henkil—. -- Etk— kuullut mitð hðn sanoi vanhuuden enteistð? -- Minussa ei huomaa mitððn vanhenemisen merkkejð. Tunnen itseni sangen elinvoimaiseksi, varsinkin virkatoimiin nðhden, -- vastasi LÃzÃr, mutta hðnen kasvojensa vðri sillð vðlin melkoisesti kalpeni. -- Kuuletteko hðnen tunnussanansa? Virkatoimiin nðhden! Lazi virkansa hyvðksi kykenee kaikkiin, vielðpð siihenkin, ettð nuorentuu! -- ilkastelee kamariherra-koncipisti, seuran vanhempien ja nuorempien jðsenten nauraa hohottaessa. Sillð tðmðn seuran laskemien sukkeluuksien esineenð oli aina LÃzÃr. LÃzÃr KovÃcs, osastoneuvos, vanhan jðrjestelmðn jððnn—s, joka aloitti palveluksensa jo ennen perustuslaillista aikakautta, "saksalaisessa maailmassa", ja sen johdosta suuresti erosi uusista virkamiehistð. Hðn oli vielð pelokkaan, varovan, turhantarkan virkavaltaisuuden edustaja, joka tikapuitten alimmalta astuimelta kovin ty—lððsti ja hitaasti, ilman protektsioonia, ainoastaan ankaralla ty—llððn on noussut yl—spðin ja siten paljoa paremmin osaa kunnioittaa asemataan kuin nykyinen sukupolvi, joka joko valtiopðiviltð tipahtaa heti korkeihin virkoihin taikka, vaikkapa alkaakin alhaalta, protektsioonin, tungettelun ja muunlaisten edistyskeinojen avulla niin nopeasti liikkuu eteenpðin, ettð vanhaa "beamteria" rupee huimaamaan. Hðnen aikanaan, ennen kuusikymmentð-lukua ja sen kuluessa, mitð tulevaisuuden toiveita silloin virkamiehillð oli? Millaiseksi on siitð asti virkavalta Unkarissa kehittynyt? Mimmoisia virkaylennyksið saakaan nyt nðhdð! Ennen aikaan vanhenivat virkamiehet maaherraviraston koncipisteina ja se, joka kansliasihteerinð voi vetðytyð lepoon, saattoi jo kerskata kauniista edistyksestð. Sen sijaan jos nyt joku on pysynyt alallaan neljð-viisi vuotta jossakin virassa, hðn jo myllertðð maat ja taivaat pððstðksensð ylenemððn. Ennen ei uskallettu mukistakaan, kannettiin iestð hiljalleen ja oltiin vaiti, sillð silloin oli vielð auktoriteettia olemassa ja jos kansliapððllik—n apulainen tahi maaherraviraston varaesimies rypisti otsaansa, palautui h—llentynyt kuri. Nðissð traditsiooneissa, tðmm—isessð koulussa kasvoi LÃzÃr KovÃcs; nðitð vanhanaikaisia mielipiteitð vetivðt sitten esiin uudet, kðyttððkseen niitð leikintekoon. Ei ketððn ollut helpompi pelðstyttðð kuin LÃzÃria, joka aina pelkðsi ettð hðnet pannaan pensioonille tahi ainakin sivuutetaan. Hðn oli kuitenkin vanhin osastoneuvos, ensi vakanssissa hðn ylennetððn ministerineuvokseksi -- tietysti sillð edellytyksellð, ettð noudatetaan vuorojðrjestystð eikð lykðtð parlamentista hðnen eteensð mitððn "einschub'ia". Kaikissa tapauksissa, hðnellð on toiveita ylenemiseen. Tðmðn tietðvðt hyvin virkaveljet ja pistelevðt hðntð siitð. Oi, nuot uudet eivðt kunnioita ketððn ... varsinkin koncipisti-kamariherra hioo aina kieltððn hðnelle. Eikð hðn uskalla puolustaa itseððn, vaan kðrsii pistelyt, ja jota terðvðmmðt nðmðt ovat, sitð enemmðn hðn yrittðð niille nauraa, jotta kaikki katsottaisiin leikiksi. -- Turhaan sinð nuorennut, Lazikani, virkatoimiin nðhden; sinua odottaa pensiooni -- ilkkui koncipisti. -- Pensiooni? -- nauroi KovÃcs, ei ilman ponnistuksetta. -- Niinpð niin, pensiooni! -- sðestivðt toiselta taholta useammat, jotka huomasivat ettð tðssð taas tulee pieni jupakka huolestuneen ja pelonalaisen osastoneuvoksen kanssa, joka jokaisen ministeripulan aikana vapisi kuin haavanlehti. -- Jo monta kertaa olette minun peloittaneet, mutta vielð en ole pensioonille pantu -- koetti hðn leppeðsti puolustaa itseððn hy—kkððjið vastaan. -- Se vaan, Lazikani, ettð tuuli ei koskaan vielð ole niin puhaltanut vanhoja vastaan kuin nykyððn. Csetneki itsekin on nuori mies eikð voi sietðð vanhoja ihmisið viroissa. Hðnen periaatteensa on se, ettð vðistyk——t he syrjððn ja antakoot sijaa nuorille voimille! -- Hm! mutta sanotaanhan: hyvð on vanhus talossa -- intti KovÃcs, joka kaikin tavoin yritti peitellð pelðstystððn. Turhaan! -- koko seura huomasi jo, ettð tuo kelpo ukko taas meni ansaan ja ilman mitððn sopimustakaan jatkui pilanteko heti itsestððn. Ilkastelu on vain silloin jonkin arvoinen, kun se on tðydellinen. Ensimmðinen, joka kðsitti mitð asema vaati ja riensi koncipisti-kamariherralle avuksi, oli asiantuntija osastoneuvos. -- Ystðvðmme Hugo (se oli koncipistin ristinimi) on oikeassa. Csetneki kðy toisinaan vanhempaa sisartani tervehtimðssð ja ðskettðin hðn tðlle mainitsi, ettð hðnelle kelpaa vain nuoret ty—voimat. Tðmð tieto vakuutettiin joka taholta oikeaksi. Muutkin olivat kuulleet tulevan ministerin armottomista aikeista. Vahtimestari astui sisððn ja ilmoitti, ettð ministeri kutsuu kunnianarvoisaa herra Szecs—dyð, jonka johdosta neuvottelu lopetettiin ja ministerineuvos, suuri mytty asiakirjoja kainalossaan ja erinomaisen arvokkaan nðk—isenð, astui etuhuoneen lðvitse, ilmoittaen siinð odottaville asianosaisille surkuttelunsa, ettð hðnen tðytyy rientðð hðnen ylhðisyytensð luo eikð siten enðð tðnððn voi ottaa vastaan. Tehk——t hyvin ja vaivatkoot itsensð tðnne huomenna. -- Eik— huomenna taas ole neuvottelua, armollinen herra? -- kysyi vðhðisen epðhienolla ððnellð joku asianosainen, jossa neuvottelusta poistuvat punehtuneet ja naureskelevat virkamiehet olivat herðttðneet epðluuloa. -- Tuskin, tuskin -- vastasi armollinen herra kiireesti ja katosi. Mutta vahtimestari avasi ikkunan ja tuuletti huonetta puolen tunnin ajaksi -- neuvottelun jðlkeen. Se muodonmuutos, joka KovÃcsissa edellð kerrotun neuvottelun jðlkeen parin pðivðn kuluttua tapahtui, herðtti yleistð huomiota ministeri—ssð ja antoi aihetta hupaisimpiin kuiskutuksiin. Koncipisti-kamariherra oli pakahtua naurusta ja hðnen hðmðyksistððn ei tahtonut loppua tulla. -- Oi, oi! Lazikani, sinðhðn olet muuttanut karvasi, sinustapa on tullut tðydellinen keikari! Tuo lyhyt takki, sopiiko se sinun iðllesi ja asemallesi? Eik— vanha silinterisi olisi kelvannut vielð tðnð vuonna, miksi ostit uuden muodinmukaisen? Ja mitð kaulahuiviisi tulee, niin se jo apulaiskoncipististakin olisi liian rðikeð. Mutta vaatetuksessa tapahtuneet vaihdokset eivðt kumminkaan olleet niin suuret kuin se muutos, jonka alaiseksi KovÃcs itse oli joutunut. Ettð niin nuorekkaasen pukuun tarvitaan nuoret kasvotkin ja nuoriin kasvoihin taas notkeat liikkeet, se oli KovÃcsille heti selvð. Ja sen johdosta harmaitten viiksien sijasta ennen pitkðð tarkoituksenmukaisen voiteen avulla sysimustaksi muuttunut parta koristi hðnen huuliaan, joiden tavaton puna herðtti epðilyð ihomaalin kðyttðmisestð. Ja kun viikset olivat mustat, niin tietysti ei poskipartakaan saattanut jððdð harmahtavaksi. Mutta sen vðrjððminen kysyisi paljon ty—tð. Tðnne siis, parturi, saata se veitsellðsi katoamaan! Kasvot siitð varmaankin nuorentuvat, kuu ei se niitð varjosta. Nyt on enðð vain tuo tunnettu kaljupðisyys jollakin tavoin autettava, mutta ei sekððn kysynyt suurta ty—tð. LÃzÃr muutenkin jo aikoja sitten on valittanut vetoa virastohuoneissa, josta hðn on saanut kðrsið sððnn—llistð hammas-, pððn- ja muuta sðrkyð. Jos hðn vetðð tðmðn syyksi, ei kukaan saata kummastella, ettð hðn vaatimattomalla valetukalla yrittðð suojella itseððn ilmavirran vahingollisuudelta. Sellainen hðnen entisen olemuksensa perinpohjainen uudistus herðtti huomiota ei ainoastaan virastossa, vaan kotonakin, hðnen armonsa neuvoksettaren luona. LÃzÃr tunsi olevansa velvollinen antamaan aviovaimolleen selityksen asiasta. -- Sinð kummastelet, kultani, eik— totta, mikð minusta on tullut. Hja! Ministerimuutos! Saamme uuden ministerin, nuoren tarmokkaan, jolle vanhat eivðt kelpaa. Hðn etsii nuoria ty—voimia ... vanhoja uhkaa pensioonille-pano... Ymmðrrðtk—, pensioonille-pano? Mikð isku se olisi meille, joiden tðytyy elðð vain virastani... Emme voisikaan elðð arvomme mukaisesti muualla kuin linnassa... Ja sinne yl—s sinð et kernaasti muuttaisi. -- En tosiaankaan -- vastasi Milka. -- Pestissð olen elðnyt, Pestissð tahdon kuoliakin, Budaan en mene! LÃzÃr syleili puolisoaan hellðsti, mikð jo pitkððn aikaan ei ole kuulunut talon tapoihin. -- Emme menekððn, sillð, saakeli soikoon, minð olen vielð kaukana pensioonista. Ja sen jðlkeen pikaisilla, keveillð askelilla kðyskennellen edestakaisin, pullistaen rintaansa, keikutellen pððtððn, huitoen molempia kðsiððn hðn jatkoi: -- Laittakaamme niin, ettei ministeri huomaakaan vanhaksi! Katsoppas nyt, Milkaseni, sopiiko miestð, joka nðin kðy -- nðin katsoo -- nðin kðyttðytyy, lukea vanhojen joukkoon? Ja painaen innokkaan suutelon Milkan poskelle, mikð niinikððn oli kovin harvinainen herkku tðssð vanhentuneessa taloudessa, hðn ketterin askelin riensi ulos huoneesta, alas kðytðvðstð, pois talosta, pitkin katua, ja vaikka tuo ketteryys hðntð johonkin mððrin vðsytti, kulki hðn samalla ketteryydellð aina virastoonsa asti. Kun sitten uusi ministeri ryhtyi virkatoimeensa ja hðnen alaisensa virkamiehet valtiosihteerin johtamina kðvivðt hðnen luonaan kunniaterveisillð, niin hðnen ylhðisyytensð, vastatessaan valtiosihteerin tervehdyspuheesen, erityisellð painolla huomautti odottavansa jokaiselta harrasta, "vðsymðt—ntð" ahkeruutta ja ty—teliðisyyttð. (Yleistð hyvðksymystð.) Puheensa jðlkeen hðn astui ensimmðisessð rivissð seisovien ylempien virkamiesten luo, pudisti heidðn kðttððn ja vaihtoi pari sanaa heidðn kanssaan. KovÃcsista. tuntui kuin hðnen terðvðt, urkkivat silmðnsð olisivat tahtoneet jokaisesta saada ilmi, paljonko heissð vielð oli ty—kykyð ja vðsymðt—ntð voimaa, Vanhojen ja isopðisten joukosta kai LÃzÃr KovÃcs teki hðneen hauskimman, elðhyttðvimmðn ja joustavimman fyysillisen vaikutuksen, tðmð kun rintansa pullistuksella, kasvojensa hymyilyllð ja jðsentensð heilutuksella herðtti yleistð huomiota ja hupaisuutta. Ainakin KovÃcs itse oli tyytyvðinen tuohon vaikutukseen ja kertoi siitð innostuksella kotona epðilevðlle puolisolleen. Sillð Milka epðili, hðn kun ei mitenkððn voinut saada pððhðnsð, ettð kukaan mies tuolla tavoin sievistðisi itseððn jonkun ministerin mieliksi, joka ei ole -- nainen! Siitð huolimatta hðn pððtti toistaiseksi jððdð tarkkaavalle kannalle ja olla uskovinaan kaikkia noita taruja, joita hðnen miehensð hðnelle keksii. Hðn ei vain jðttðnyt silmðllð pitðmðttð sitð uutta muotikauppaa, joka menneen kuun alussa, neljðnnesvuoden alettua, oli heitð vastapððtð avattu, erððn sangen kauniin, vaaleaverisen leskirouvan johtamana. Niin usein kuin herra neuvos poistui kotoa, vaani neuvoksetar aina ikkunasta, eik— tðmð tapahtuma saanut aikaan mitððn liikuntoa muotikauppijattaren puodissa. Ennen pitkðð hðn tuli vakuutetuksi ... mistð? Kaikenlaisista epðilyttðvistð seikoista. Milloin tuo kaunis muotikauppijatar seisoi puotinsa ovessa, ikððnkuin tarkastaaksensa jotakin hattua, milloin hðntð ei tosin nðkynyt etualalla, mutta varmaankin hðn taampana keikaili herra neuvokselle, joka virastoonsa mennen sððnn—llisesti astui kadun poikki, muotikauppijattaren puodin ohitse, ja kulmassa kððntyi toiselle kadulle. Se on kyllð totta, ettð hðnen ennenkin, kun tuo puoti ei vielð ollut vaarallisenkauniin muotikauppijattaren, vaan vaarattoman ryytikauppiaan hallussa, oli ollut tapa kðyttðð juuri samaa tietð, mutta -- niin viisasteli neuvoksetar -- se mies, jolla on vðhðnkin velvollisuuden tuntoa, muuttaa matkasuuntansa asianhaarain mukaan ja kiertðð tiellð olevia muotikauppoja. Milka oli niitð rouvia, jotka ilman syyttð ovat mustasukkaisia. Jumala tietðð, ettð LÃzÃr KovÃcs ei iki pitkinð pðivinð ollut antanut aihetta siihen, mutta kuitenkin oli hðnen aviokumppaninsa altisna mustasukkaisuuden basilleille. Ruttona raivosi jo tðmð tauti hðnen sielussaan, mutta kahden viikon aikana hðnen onnistui salata se. Lopulta se puhkesi ilmi. LÃzÃr toi ministeri—stð tuoreita uutisia. Huhun mukaan oli kaksi hðnen virkatovereistaan jo pantu pensioonille korkean ikðnsð tðhden -- hðn oli pelastautunut, koska hðn hyvin nðyttelee nuoren roolia. -- Kyllðksi! álð ilveile enðð kauemmin! Olen saanut tarpeekseni valheistasi -- huudahti Milka raivostuneena. Herra KovÃcs oli miltei muuttua kiveksi pelðstyksestð, sillð hellyydenosoitusten ajanjakson loputtua olivat riidat, torat ja kiukunpurkauksetkin tauonneet ja jo pitkðn ajan kuluessa oli suloinen, hiljainen "ðlð loukkaa, en minðkððn loukkaamalla pððssyt voimaan heidðn kodissaan." -- Mikð nyt, Milka? -- Se vaan, ettet minua enðð saa nenðstð vedetyksi! Hðnen ylhðisyytensð sinne, hðnen eksellenssinsð tðnne! Kyllð minð tunnen sen eksellenssin, joka lðhettðð vanhukset pensioonille, sentðhden ettð hðn etsii vain nuoria ty—kykyjð -- se ministeri asuu tuolla -- tuossa vastapððtð! -- Mi ... missð? -- ðnkkðsi KovÃcs. Hðnen vaimonsa tarttui hðntð kðdestð ja talutti ikkunalle, josta nðytti vastapððtð olevaan puotiin: -- Tuossa! -- Kultaseni, minð en todellakaan kðsitð sinua. -- Kyllðpð vielð tulet kðsittðmððn, mutta aluksi tahdon ja vaadin, ettð muutut takaisin entisellesi. Minð olen aviovaimosi ja minun ei ole tarvis semmoista houkkiota, jonka olet itsestðsi tehnyt. Partasi saat antaa jðlleen kasvaa, viiksiðsi en salli maalattavan. Peruukkisi otetaan takavarikkoon. Anna hðnen eksellenssinsð vain nðhdð, mimmoinen kunnialla vanhentunut ja valtion palveluksessa voimansa kuluttanut neuvos hðnellð on! LÃzÃr KovÃcs yritti kaikkia rauhoittaaksensa puolisoaan ja selittððksensð asian. Mutta jota enemmðn hðn vakuutti ja vannoi viattomuutensa todeksi, sitð uhkaavampia sðkenið iskivðt Milkan silmðt. Hðn huomasi turhaan vetoovansa vaimonsa jðrkeen. Seuraavana aamuna olivat nuorekas takki, vðrikðs kaulaliina, muodinmukaiset housut ja silinteri kadonneet ja ainoastaan vanha vaattehisto oli kðytettðvissð. Mitðhðn ministeri ajattelisikaan hðnestð, jos hðn astuisi hðnen eteensð kaljupðisenð, viikset harmaina, siistitt—mðssð vanhassa puvussa, kun hðn vielð eilen esitteli hðnelle asiat hyvin sðilyneenð, nuorekkaana, somana keski-ikðisenð miehenð? Semmoinen nðky olisi tietysti omiaan suuressa mððrðssð jðrkðhyttðmððn sitð luottamusta, jonka hðn juuri oli saavuttanut hðnen ylhðisyytensð silmissð, ja turhaan hðn yrittðisi notkealla ryhdillð, vilkkailla liikkeillð korvaamaan ulkonaisesti nðkyvðð vanhuutta. Jota eloisampi tðmð "vanha herra" olisi, sitð naurettavammalta hðn nðyttðisi. Ja sitte hðnen virkaveljensð! Mitð muistutuksia he tekisivðtkððn tuosta ðkkið tapahtuneesta kððnteestð taaksepðin! Hðn palasi puolitiestð, ilmoitti virastoonsa sairauden kohtauksen ja pani kotona maata. Kuume valtasi hðnet paljaasta kiukusta. Mutta y—n hiljaisuudessa syntyi pelastava aate. Seuraavana pðivðnð aamulla hðn tavattoman aikaisin ja tavattomalla kiireellð poistui kotoa ja kðvi, ennenkuin meni virastoon, parturin luona, poikkesi suureen makasiiniin, jossa myydððn valmiita herrain vaatteita, sekð pistðytyi erððsen hajukauppiaan puotiin, josta sai ostaa ihomaalia ja kaunistavia aineita ... ja kun ministeri kello puoli yksitoista kutsutti hðnet luoksensa esittelemððn, riensi nuorekas, mustaviiksinen, vaaleatukkainen, somasti puettu neuvos kansliastaan esimiehen osastoon. Siitð alkaen LÃzÃr KovÃcs ilmestyi maan pððllð kaksinkertaisessa muodossa: toisessa kotona, toisessa ministeri—ssð. Kotoinen KovÃcs on jokapðivðinen poroporvari, joka jo on luopunut maailman turhamaisuuksista ja l—ytðð ainoan, puhtaan ja hðmmentymðtt—mðn ilonsa hyvðstð atriasta ja levollisesta y—unesta. Hðnen kasvonsa ovat ryppyiset, silmðnsð raukeat, ryhtinsð veltto, askeleensa hitaat, pukunsa vanhanaikainen. Mutta jos joku salapoliisi pitðisi herra neuvosta silmðllð, huomaisi hðn ettð KovÃcs muuttuu sellaiseksi rahjukseksi vasta siitð kulmasta, josta hðn kððntyy kadullensa. Sen kulman toiselta puolelta hðn nuorukaisen keveydellð rientðð ministeri——n, jossa -- pukeutuu toisiin vaatteisin. Nðitð naamiaisia helpoittaa se seikka, ettð hðn voi pððstð kansliaansa takaportista erððn pimeðn kðytðvðn kautta. Nyttemmin hðn sððnn—llisesti kðyttðð tðtð tietð. Kauaksi aikaa ei edes suurin taitavuus ja viekkaus voi jatkaa sellaista pelið ilman ikðvyyksið ja ne KovÃcsin virkaveljet, jotka iltapðivðllð tapasivat hðnet, kun hðn oli kðvelemðssð Milka rouvan kanssa, huomasivat jonkinmoisella hðmmðstyksellð, kuinka suuri eroitus on aamupðivðn ja iltapðivðn neuvoksen vðlillð. Kamariherra-koncipisti sanoikin suoraan: -- Lazikani, tiedðtk— etten ole nðhnyt ketðkððn, joka niin lyhyen ajan kuluessa osaa vanhentua kuin sinð. On kyllð totta, ettð sitte taas pian nuorennutkin? KovÃcs yritti kððntðð asian leikiksi, mutta vðhitellen hðnen tðytyi kðsittðð, ettð nðitð naamiaisia ei kðy kauan jatkaminen. Ministeri ei muutenkaan pidð hðntð vanhana, hðn siis saattaa heittðð nuoruuden naamarinsa. Asteettain hðn tahtoo vanhentua, ensiksi luopuu ihomaalista, sitte jðttðð viiksien mustaamisen, sen jðlkeen poskiparran maalaamisen (sillð siitð asti kuin hðnen tðytyi antaa partansa kasvaa, hðn virastossa maalaa senkin mustaksi) ja niin edespðin, jottei hðn yhtðkkið hðmmðstyttðisi ministerið. Noin kuusi viikkoa hðnen vielð tðytyy esiintyð kaksimuotoisena, sillð vðlin ratkaistaan hðnen asiansa ja hðn, ollen vanhin vuorossa, nimitetððn ministerineuvokseksi, joka merkitsee hðnen virkauransa huippua. Ihminen pððttðð, kohtalo sððtðð! Paljon on katuja Budapestissð ja niillð saattaa kaksi ihmistð vuosikausia kðvellð toisiaan kohtaamatta. Mutta se on tieteellisesti todeksi nðytetty ilmi—, ettð jos joku ihminen joko pððkaupungissamme taikka missð hyvðnsð muualla maan pððllð tahtoo karttaa jotakuta, hðn vðlttðmðtt—mðsti on sattuva yhteen juuri sen kanssa. Tðtð luonnonlakia saa LÃzÃr KovÃcskin kiittðð siitð yhtymyksestð, mikð erððnð iltapðivðnð kello 6 VÃcz-kadulla Krisztµf Nagyin apteekin edustalla tapahtui hðnen ja ministerin vðlillð. KovÃcs talutti Milkaansa kðsivarresta, astuen kaupungintalon puolelta Gizella-toria pðin: hðnen ylhðisyytensð tuli vastaista suuntaa -- molemmat sattuvat yhteen -- tervehtivðt toisiaan -- ministeri luopi terðvðn katseen neuvokseen, ikððnkuin ei heti tuntisi hðntð -- sitte hðn yhtðkkið tuntee hðnet, kasvoillaan jonkinlaisen kummastuksen ilme -- neuvos punastuu ja katukohtaus on ohitse. LÃzÃr KovÃcs nukkui y—nsð levottomasti ja hðnen vaimonsa herðtti hðntð kaksi kertaa, kysyen mitðhðn inuu. Hðn vastasi nðkevðnsð pahoja unia, sudet vainoovat hðntð ja ministerihuoneiston laki putosi hðnen pððllensð. Hðn ei puhunut totta ... hðn nðki unta siitð, ettð hðnen on mentðvð ministerin eteen eikð osaa pððttðð, missð muodossa hðnen tulee esiintyð. Hðn seisoo yhð peilin edessð, milloin maalaten viiksiððn, milloin pesten maalin niistð pois, milloin sovittaen peruukkia pððhðnsð, milloin taas temmaten sen siitð alas. Ministeri lðhetti jo kolmannen vahtimestarin hðntð hakemaan... Ja tðmð uni toteutui. Seuraavana pðivðnð hðn todellakin joutui siihen tilaan, josta koko y—n oli nðhnyt unta. Hðn ei voinut pððttðð, olisiko vanha vai nuori. Kummassakin tapauksessa hðn saattaa tulla naurettavaksi. Kello kahdeksitoista ministeri oli kutsuttanut hðnet luokseen esittelemððn erðstð monimutkaista asiaa. Hðn ei vielð ollut ehtinyt ottaa selkoa uudemmista siihen kuuluvista asiakirjoista, vaikka kello jo oli ly—nyt kymmenen. Mutta mitð hðn voi siihen, ettð hðnen oli saatava selville toinen tðrkeð kysymys, se, onko hðnen esiteltðvð peruukissa vai peruukitta, harmaa- vai mustapartaisena. Hðn oli jo suorittanut kolminkertaisen muutoksen... Milloin hðn istuu asiakirjain, milloin peilin ððressð, milloin tutkii esiteltðvðð asiaa, milloin kðyttðð ihomaalia. Ei kumpikaan toimi suju, ja mikð on pahinta, hðn joutuu niin sekaisin pððstððn, ettð pian unhoittaa koko asian, vielðpð senkin, mitð jo ennen on tarkoin tietðnyt. Jo on yhdestoista tuntikin kulunut. Vihdoin hðnen kuitenkin tðytyy tehdð pððt—s. Se tapahtuu... "Nuori" LÃzÃr KovÃcs on esittelevð. Pian peilin eteen ... riennð, maalaa pian viikset ja parta, sillð heti sinua kutsutaan. Hðn ei vielð ollut puoleksikaan valmis, kun jo kaksi vahtimestaria koputti ovella: "Hðnen ylhðisyytensð kutsuu, tulkaa pian!" Kohta, kohta! Kolmas koputus, kolmas vahtimestari! "No, ettek— jo tule?" Heti paikalla! Hðn vain etsii peruukkia -- mutta turhaan! Piru tietðk——n, mihin sen on pannut? Neljðs koputus, joka jo kuuluu kolkutukselta. Se ei olekaan enðð vahtimestari, vaan esimiehen koncipisti, joka oven takaa huutaa hoputtaen: -- Ministeri tulee kðrsimðtt—mðksi, hðnen tðytyy mennð valtiopðiville, tehkðð hyvin ja joutukaa! Onneksi KovÃcs l—ytðð asiakirjain sekaan joutuneen peruukkinsa, panee sen pððhðnsð ja, ehtimðttð enðð hðtðisestikððn luoda peiliin viimeistð silmðystð, sieppaa kðteensð asiakirjat, aukaisee oven ja rientðð yhdessð koncipistinsa kanssa ministerin luokse. Hðnen ylhðisyytensð ottaa hðnet vastaan nðillð sanoilla: -- Te olette antanut odottaa itseðnne, mutta minulla on paljon ty—tð... -- Anteeksi, teidðn ylhðisyytenne! ... mutta... -- Pian nyt! Tehkðð hyvin, istukaa! Istuttiin ja KovÃcs ryhtyi suurimmalla kiireellð asian esittðmiseen. Siinð hðneltð ei voi jððdð huomaamatta tavaton ilme ministerin kasvoissa. Ikððnkuin hðn vain sangen vaikeasti voisi tukehuttaa esiin tunkevaa naurua. Tðmð saattaa neuvoksen johonkin mððrin hðmille. Mikð lienee syynð siihen? Kenties hðn on pannut peruukkinsa huonosti pððhðn? Ministeri kððntðð kasvonsa pois hðnestð. On selvðð, ettð hðn vain siten saattaa pysyð vakavana. -- Herran tðhden! Mikðhðn minua vaivannee? -- ajattelee onneton referentti, jolta tðllð vðlin mielenmaltti alkaa loppua. Hðn kadottaa asian juonen, takertuu ja kððntelee vapisevin kðsin hermostuneesti papereita, joiden avulla tahtoo taas pððstð oikealle tolalle. Vihdoin hðn l—ysi juonen ja jatkaa esittelyð. Silloin hðn huomaa sivuseinðllð peilin. Hðn katsahtaa siihen ja -- on sortua maahan. Nyt hðn tietðð, mitð ministeri oli l—ytðnyt hðnessð naurettavaa -- hðnen toinen viiksensð oli musta, toinen harmaa! Tðstð kamalasta keksinn—stð sana jðhmettyy hðnen huulilleen ... hðnen kasvonsa lentðvðt tulipunaisiksi ... asiakirjat luiskahtavat hðnen kðsistððn ja putoovat lattialle. --- Herra neuvos ei jaksa hyvin? -- lausui ministeri, jonka kðvi esittelijð parkaa sððli. -- Jo eilisestð saakka olen kipeð, -- ðhkyi neuvos. -- No, menkðð kotia ja pankaa maata! Asiakirjat voitte jðttðð minulle, otan niistð selon. Pððsik— KovÃcs kansliaansa omin jaloin vai jonkun avustamana, sitð hðn ei itsekððn tiennyt. Vahtimestari saattoi hðnet ulos, auttoi vaunuihin ja toimitti kotia. Milka pelðstyi kovin, nðhdessððn miehensð riutunein kasvoin, kalpeana, vahtimestariin nojautuneena astuvan sisððn. -- Mitð hðnelle on tapahtunut? -- Herra neuvos rupesi voimaan pahoin hðnen ylhðisyytensð luona -- ilmoitti vahtimestari. Lopuksi jðivðt mies ja vaimo kahden kesken. Neuvos laskeutui sohvalle, hðnen vainionsa teki vuoteen. -- Pian sðnkyyn, sitte lðhetðn lððkðrið hakemaan. Siihen KovÃcs lausui: -- Minð viis lððkðristð. Voin minð mennð pensioonille ilman lððkðriðkin. Vðhitellen rouva sai tietðð kaikki. KovÃcsin alkoi kieli sujua ja hðn ty—nsi kaiken vastuunalaisuuden pensioonille joutumisesta vaimonsa niskoille. Hðn on syynð kaikkeen -- hðnen aiheeton mustasukkaisuutensa. Olkoon nyt valmis muuttamaan Budaan. Milka, joka nyt kðsitti, ettð LÃzÃr ei ollut tehnyt itseððn nuoreksi minkððn naisen, vaan ministerin tðhden, oli suuresti liikutettu. Hðn koitti kaikin tavoin tyynnyttðð miestððn eikð lakannut hðntð lohduttamasta. Asiahan on kovin vðhðpðt—inen, eihðn semmoisen takia pensioonille panna. -- Onneton vaimo! Kaikkiin sinð sekaannut etkð mitððn ymmðrrð. Jos olisit ollut siellð ja kuullut millð ððnellð ministeri sanoi: "menkðð kotia ja pankaa maata", niin et hetkeksikððn epðilisi. Sitte hðn piti asiakirjatkin luonaan. Hðn ei tahdo minua enðð esittelemððn. Ministerineuvoksen viran sijasta pensiooni! Mene ja etsi asuntoa linnasta! Pðivðt kuluivat, mutta KovÃcsia ei voitu saada virastoonsa menemððn. Mitð hðn sieltð etsisi? Kyllð hðn menee silloin kun tðytyy mennð viimeinen kerta: sanomaan jððhyvðiset virkaveljilleen, jðrjestðmððn kirjoitusp—ytðnsð, tyhjentðmððn laatikkonsa; eihðn pensioonille paneminen enðð kauan voi viipyð. Siitð vaan on kysymys, missð muodossa hðn saa sen. Otetaanko laskuun hðnen valtion palveluksessa monien vuosien kuluessa hankkimansa ansiot ja lievennetððn katkeruutta ainakin pienellð ritaritðhdellð vai eik— lievennetð millðkððn, eipð edes parilla tunnustavalla sanalla erokirjassa ("uutterasti ja menestyksellð"), vaan annetaan matkapassi muitta mutkitta? Kaksi viikkoa kului tðllð tavoin. Erððnð "kauniina" pðivðnð ... se on: pðivð ei suinkaan ollut kaunis ... sade valui virtana ulkona ja KovÃcsinkin mieliala oli synkkð. Siis erððnð synkkðnð ja sateisena pðivðnð tulee palvelija sisððn ilmoittamaan ettð viraston vahtimestari on tððllð. -- Tulkoon sisððn! -- sanoo pahalla tuulella LÃzÃr KovÃcs, ajatellen itsekseen: varmaan se nyt tuo erokirjan. Vahtimestarilla olikin muassaan kuittikirja ja siinð saattoi selvðsti nðhdð ison sinetillð suljetun kirjeen, No LÃzÃr, nyt on hetkesi ly—nyt. Mutta hillitse itseðsi, ðlk——n vahtimestari saako huomata mielenkuohuasi! -- No Balga, mitð hyvðð tuotte? -- Kirjeen, armollinen rouva -- vastasi vahtimestari ja kurotti kuittikirjaa herra neuvokselle, jotta hðn nimikirjoituksellaan todistaisi saaneensa lðhetteen. KovÃcs kirjoitti nimensð ja murahti, vahtimestarin mentyð, purevalla, katkeralla ððnellð: -- Aukase, neuvoksetar! -- Se tahtoo sanoa: ministerineuvoksetar! -- oikaisi Milka ja levitti voitonriemulla paperin miehensð eteen. KovÃcs jði silmðt, suu auki t—llistelemððn. -- Eihðn tðmð olekaan pensionille-panon mððrðys, vaan nimitys! Niin, nimitys ... ministerineuvokseksi! -- huudahti LÃzÃr KovÃcs sohvalta yl—s hypðten. -- Tuossa viisi floriinia, anna vahtimestarille! Mennessððn ministerin luo kiittðmððn nimityksestð, hðn esiintyi alkuperðisessð luonnollisessa muodossaan. Hðnen ylhðisyytensð otti hðnet vastaan sangen kohteliaasti ja sanoi nauraen: -- Minð en ulkonð—stð etsi nuorta ty—voimaa, vaan henkisestð joustavuudesta. Teistð valtio vielð kauan aikaa voi hy—tyð. Siitð saattoi huomata, ettð ministeri tiesi kaikki. -- Mutta keneltð hðn on saanut tietðð sen? -- kysyi KovÃcs kotona vaimoltaan. -- Mitð arvelet? Milka rouva hymyili salaperðisesti ja vastasi vain: -- Tyydy siihen, ettei meidðn tarvitse muuttaa linnaan. MITá KAUNIS NAINEN MAKSAA? (Erððn naistenihailijan muistoonpanoista). Erððnð pðivðnð nðen kadulla kaksi pienen pientð jalkaa. Koska pidðn itseðni etevðnð esteetikkona, koska edelleen kahdessa tuommoisessa pikkuruisessa jalassa on enemmðn estetiikkaa kuin monessa foliantissa ja koska lopuksi minð mieluisimmin opiskelen estetiikkaa sillð tavalla -- sy—ksen noiden kahden pikku jalkasen jðlkeen. Ne pakenevat kerkeðsti. Minð perðssð! Kiireessðni ty—nnðn kumoon ruukkuja kaupittelevan akan tahi ehkð vain hðnen ruukkunsa. Akka alkaa pahasti huutaa ja viihdyttððkseni hðnen vihaansa heitðn hðnelle setelin ... luulen ettð se oli 10 floriinia. -- Otaksukaamme siis -- 10 floriinia. Laastari auttoi, asianomainen lakkasi voivottamasta ja minð huolestuneena tðhystelin mihin jalkani -- tahdoin sanoa: hðnen jalkansa, joutuivat. Pian keksin ne. Samassa hetkessð jalkojen omistaja kððntyy, huomaa minut. Hðn suuntaa kulkunsa vuokravaunujen seisontapaikkaa kohti, jalat astuvat vaunuihin, minun jalkani niinikððn, hðn ajaa pois, minð hðnen jðlkeensð. Vaunujen hinta juomarahain kanssa nopeasta ajosta -- 5 floriinia. Sillð minun tðytyi ajaa nopeasti. Kuskimme ajoivat nðet kilpaa. Hðnen vaununsa pysðhtyivðt komean myymðlðn eteen -- minun my—skin. Hðn astuu alas vaunuista ja menee sisððn -- minð teen samoin. Yhtð haavaa astuimme vaunuista, yhtð haavaa menimme sisððn. Hðn katsoo minuun hðmmðstyneenð, silmðilee minua kiireestð kantapððhðn ja minð huomaan, ettð hðnen kasvonsa ovat kauniimmat kuin jalat, silmðt kauniimmat kuin kasvot ja vartalo vielð silmiðkin kauniimpi. Kauppias katsoo kysyvðisesti minuun, sanoo sitte: "Mitð suvaitsette?" Vieressðni kuulen sointuvan ððnen: "Nðyttðkðð silkkikankaita!" Tðmð taivaallinen ððni saattaa koko olentoni vðrðjðmððn. Mikð oli luonnollisempaa kuin ettð minðkin hðnen jðlkeensð kuiskaan: -- Nðyttðkðð silkkikankaita! -- Minkð vðrisið? Hðnen hiuksensa, silmðnsð olivat mustat. Siis: Mustia! Tuntematon nainen katsahti minuun pðin. Joku ilme kuvautui hðnen kasvoilleen, mutta mikð se oli ja mistð syystð, sitð en tosiaankaan voinut tutkia, sillð olin kokonaan sen hurmaavan lumouksen vallassa, johon silkkikangasten valikoitsija oli minut saattanut. Kauppias ... oi, tuo kauppias, tuo inhottava kauppias, kuinka hðn vaivaa kysymyksillððn! Aikooko hðn kuulustaa minua? Antakoon niin paljon kuin tahtoo ja mitð tahtoo, mitatkoon kyynðrpuullaan ja pankoon pakettiin, ottakoon maksun ja jðttðk——n minut rauhaan ... katselemaan tuota viehðttðvðð kaunotarta. Enhðn minð teidðn kangastenne takia, herra kauppias, tðnne tullut, vaan hðnen tðhtensð! .l. huomatkaa se ... ainoastaan hðnen tðhtensð... Olin pððttðnyt kauppani, mutta hðn ei vielð lðhde. Hðn tinkii. Tuo sydðmet—n kauppias, sen sijaan ettð lankeisi polvilleen tðmðn jumalattaren eteen, huudahtaen: "Koko puotini sisðllyksen lasken ilmaiseksi jalkainne juureen, kun vain sallitte minun rakastaa teitð" -- niin, tðmm—isen jðrkevðn ja asianhaarain tðysin oikeuttaman selityksen sijasta hðn hymyilee, yhð hymyilee eikð anna tinkið penniðkððn, vetoo siihen, ettð heillð muka on mððrðtyt hinnat ja ottaa, rohkenee todellakin ottaa koko hinnan. Voidakseni odottaa tðmðn tuskallisen kohtauksen loppua, minun vielð tðytyi ostaa kaikenlaisia kankaita ja kapineita, ajan kuluttamiseksi. Pakettieni luku kasvoi ja kun ne vietiin vaunuihini, hymyili tuo kaunis nainen kovin veitikkamaisesti. Maksoin kauppiaalle yhteensð 252 floriinia 52 kreutzerið. Astuimme vaunuihimme, ajoimme eteen pðin. Yht'ðkkið pysðhtyvðt vaununi. Mikð on? Jonkun vanhan rouvan pieni sylikoira oli joutunut hevosten jalkojen alle. Rouva nosti aika mellakan, seisautti vaunut, kirosi kuskia ja hevosia, huusi verikostoa, vaati verenhintaa viattomasti murhatusta lemmitystððn. Sill'aikaa kokoontui vðkeð, minð pelðstyneenð katsahdin ulos, huomasin ettð kaunottareni vaunut ovat katoomaisillaan nðkyvistðni. Pistðn kðteni taskuuni, heitðn rouvalle kourallisen kahden ja yhden floriinin sekð kahdenkymmenen kreutzerin kappaleita, huudan kuskilleni, lðhdemme taas eteenpðin. Paljonko heitin ikkunasta? Taskussani saattoi olla pientð rahaa -- 8 floriinia. Onnellisesti saavutamme hðnen vaununsa. Ne pysðhtyvðt erððn talon eteen; hðn astuu ulos ja menee portista sisððn. Minðkin pysðytðn vaununi ja odotan. Kuluu neljðnnestunti, puoli tuntia, kolme tuntia. Hðn ei tule, mutta ei kukaan tule hðnen ostoksiaankaan noutamaan; on siis selvðð, ettð hðn on vieraisilla. Mutta sill'aikaa kuin hðnellð oli hauskaa, oli minun ikðvð, vielðpð vilukin, sillð oli talvi, kylmð tuulinen ilma. Sen vuoksi menin lðmmittelemððn erððsen konditoriaan, joka oli vastapððtð sitð onnellista porttia, josta hðn oli mennyt sisððn. Konditorianeidet huomasivat pakettilðjðn vaunuissani ja minð kðytin tilaisuutta vapautuakseni niistð. Lahjoitin ne heille. Toinen neiti juoksikin heti ulos ja toi paketit sisððn juuri kuin,-- oi onnettomuutta! -- kaunis nainen tuli ulos talosta. Silmðmme kohtasivat toisensa. Huomasin hðnen katseessaan pilkkaa ja ylenkatsetta. Seuraavana pðivðnð tapahtui erinomainen kððnne asiassa. Tuli ilmi, ettð palvelijani ihailee tuntemattoman kaunottareni kamarineitsyttð. Hðn voipi antaa minulle mitð tarkimpia tietoja. Kauniin naisen nimi on rouva SzÃnfalvay ja hðn on leski. "Leski" sanasta palvelijani heti sai eri palkinnon -- 10 floriinia. Olin pian selvillð asiasta palvelijani kanssa. Korotin hðnen kuukauspalkkansa 5 floriinilla, mikð vuodessa tekee -- 60 floriinia. Kamarineitsyelle johdannoksi -- 10 floriinia. Rouva SzÃnfalvayn tuttavapiiristðkin sain tarkat tiedot. Jonkun yhteisen tuttavamme luona esitytðn itseni hðnelle. Merkillistð kyllð kului kaksi viikkoa, ilman ettð tðmð harras haluni meni tðytðnt——n. Sill'aikaa kulutin ainakin 200 floriinia enemmðn kuin muuten, vain suruani lievittððkseni. Liikamenoja siis -- 200 floriinia. Tilani alkoi minua kiukustuttaa! Kðrsivðllisyyteni oli lopussa. Jancsi huomasi sen. -- Armollista herraa suuresti vaivaa se, ettei voi tutustua armolliseen rouvaan. Mitð annatte minulle, jos laitan niin, ettð hðn ottaa teidðt vastaan? -- Jancsi, kuules, hðvytt—myydellðkin on rajansa. Julkeita palvelijoita minun on tapa ajaa pois. -- Minð en tee sitð julkeudesta, vaan sððlistð. Armollinen herrahan laihtuu laihtumistaan. Jancsin ððnessð oli todellista, vilpit—ntð osanottoa. Minð lepyin. Entð jos tuo veitikka todellakin voisi keksið keinon tahi ainakin opastaa oikealle tielle? -- No Jancsi! Sinð pðivðnð, jolloin armollinen rouva kutsuu minut luoksensa, on sadan floriinin seteli kourassasi. Kolmantena pðivðnð antaa Jancsi minulle pienen kirjeen: "Kunnioitettu herra! Olen iloitseva, jos tðnððn kello 1/2 1 pðivðllð kðytte luonani. Leskirouva SzÃnfalvay". Riemuiten kavahdin yl—s paikaltani; olin melkein langeta Jancsin kaulaan. Tuo veitikka on tosiaankin silmðnkððntðjð. -- Mitenkð olet tðmðn saanut aikaan? -- álkðð huoliko siitð, armollinen herra, suvaitkaa vain mennð mððrðhetkellð. Riemuissani annoin Jancsille -- 100 floriinia. Jancsi huomautti auttaessaan minua pukeutuessani, ettei koskaan ollut nðhnyt minua nðin kiihoittuneena. Senpð kyllð uskon. Vihdoin valmistuin. Tðsmðlleen kello 1/2 1 soi sðhk—kilistin rouva SzÃnfalvayn asunnon ovella. Juczi avasi oven. Hðn punastui ja otti vastaan ilmeisellð ilolla. -- Suvaitkaa vain astua sisððn, armollinen rouva odottaa! Palkinto -- 10 floriinia! Tuskin olin ehtinyt katsahtaa ympðrilleni salissa, kun hðn astui sisððn, tuo enkeli ... jumalatar! Olisin tahtonut vaipua hðnen jalkainsa juureen. Aloitan pyytðmðllð anteeksi... Hðn keskeyttðð hymyillen. Sanoo suuresti iloitsevansa, ettð minð olen ottanut ensi askelen, muuten hðnen olisi tðytynyt tehdð se. Hyvð Jumala ... taivas! mitð kuulen? -- Koskeehan asia meitð molempia ... meidðn molempien yhteinen etu... "Asia!"... Hðn sanoo sitð asiaksi... -- Te tiedðtte siis asian? -- ðnkytin vavisten. -- Tiedðn... Jancsi on sanonut sen Juczille, Juczi minulle... -- Ja teillð ei ole mitððn sitð vastaan? -- ðnkkðsin kuin ðsken. -- Kuka ottaisi vastustaaksensa rakkautta?... Minð puolestani en vastusta, suostunpa vielð avioliittoonkin! Olin vðhðllð keikahtaa alas tuoliltani. -- Avio ... liittoon? -- Tuohon kðteen! Ja hðn ojensi minulle pehmeðn kðt—sen, johon tarttuen lankesin polvilleni ja huusin melkein tajutonna: "Kiitoksia! -- Kiitoksia!" Rouva SzÃnfalvay vetðytyi pelðstyen takaisin. -- Minð pyydðn ... mitð tðmð merkitsee? -- Kiitoksia! oi kiitoksia! -- Mistð kiitðtte? En ymmðrrð! -- Siitð, ettð annoitte kðtenne ja suostuitte avioliittoomme... -- Avioliittoomme? Eihðn tðssð ole puhe meistð! -- No kenestð siis? -- Jancsista ja Juczista! Teidðn suosikeistanne. He tahtovat mennð naimisiin ja Juczi sanoi, ettð te Jancsin puolesta pyydðtte hðntð minulta, koska Juczi on orpotytt— ja minð olen hðnen kumminsa. -- Ja sen tðhden Te kutsuitte minut? -- Tietysti. Ikðvð kyllð minulle ei enðð tule onni tavata Teitð, sillð, ensi viikolla menen miehelððn ja muutan pois Budapestista. Kuka oli ilvehtinyt? Jancsi vai tðmð rouva? Vaiko molemmat hiukan? Tðmð huvitus maksoi minulle summa summarum... áh, laskekoon sen joku muu! NIMEN-UNKARILAISTUTTAJA. Ben— øsfalvi øsfalvy... Se oli hðnen nimensð! Hðnen yhteiskunnallinen asemansa ... no, se ei ollut niin etevð kuin hðnen nimensð. Sillð Ben— øsfalvy oli vain veronkantoviraston pððllikk— maaseudulla. Vaan mitð oli tekeminen, kun øsfalvi øsfalvyen perint—kartano oli mennyttð kalua ja ansioluetteloa ei voi tðydentðð etevðmmðllð kyvyllð? Hyvð on veronkantajankin virka. Kun ei vain tarvitsisi hallita moista roskavðkeð, kun vain jokaisella olisi vanha tai edes kunniallinen unkarilainen nimi. Mutta paljaita saksalaisia, slovakkilaisia, rumanilaisia, serbilðisið nimið!... Petrovics, Pfefferkorn, Schnabel, Dimitriu, Zinober, Hlavacsek, KraplovÃcz... Niihinhðn takertuu ihmisen kieli! Ben— øsfalvya tðmð baabelilainen nimensekoitus kovasti harmitti, sillð hðn on kelpo unkarilainen ... kiireestð kantapððhðn ... joka jðsenessððn, tunteessaan, ajatuksessaan. Unkarilainen ky—kki, unkarilaiset viinit, unkarilainen sauna, unkarilainen tytt— puolisona, kaikki, kaikki hðnen talossaan ja sen ympðrist—ssð oli unkarilaista. Ainoastaan virasto -- se ei ollut unkarilainen. Ei niin, ettð Petrovicsien ja Pfefferkornien unkarilaisuus olisi ollut epðilyksen alainen. Pfefferkorn on syntynyt JÃszberÕnyissð eikð osaa sanaakaan saksaa; Petrovics tosin on syntynyt Oedenburgissa, mutta kðynyt koulua Szegedissð, puhuu saksaa vain murtaen; kaikki viraston jðsenet puhuivat keskenððn unkaria, sillð muuta kieltð he, vieraista nimistððn huolimatta, eivðt liioin osanneet. Mutta se se juuri harmitti Ben— øsfalvya. Saakeli soikoon! Jos he ovat unkarilaisia kieleltððn, mieleltððn -- miksi pitðvðt sitte tuota vieraskielistð nimeð? Jotta heitð pidettðisiin vieraina ja muut kansallisuudet lukisivat heidðt omaan rotuunsa? Ben— øsfalvy luuli itseððn suureksi poliitikoksi ja semmoisena hðn surulla huomasi, ettð valtakunta ei ole puhtaasti unkarilainen. Jo tuhannen vuotta siinð on asunut paljon saksalaisia, slaavilaisia, valakkilaisia -- niitten lukumððrð kasvaa ... vanhoista periunkarilaisista perheistð monet joutuvat rappiolle, hðviðvðt. Jos vanha unkarilaisuus katoo, kuka luopi sen sijaan uutta, sillð ilman unkarilaisuutta valtakunta hajoo pirstaleiksi ja joutuu naapurien saaliiksi. Hðn haasteli tðstð iltapðivin kasinossa sielunheimolaisensa apteekkari NÃczi Farkasin kanssa, mutta he eivðt koskaan voineet sopia keskenððn. Sillð periaatteessa he kyllð olivat yksimielisið, mutta toimeenpanossa ei. Apteekkari oli luonteeltaan maltillinen, punnitsi asioita tyvenesti ja joutui usein kinaan kuumaverisen øsfalvyn kanssa. -- Olisinpa vain ministeripresidentti, kyllð nðyttðisin! -- Mutta rakas ystðvðni Ben—! Ei ketððn voi pakoittaa muuttamaan nimeððn unkarilaiseksi. Se riippuu jokaisen vapaaehtoisesta pððt—ksestð ja jos joku ei tunne niin ... ei ajattele niin kuin sinð ... jos hðn ei voi tai tahdo kðsittðð, kuinka tðrkeð maallemme mahtavan, nimeltððn, kieleltððn, mieleltððn, sivistykseltððn unkarilaisen kansan olemassa-olo on -- sille sinð turhaan saarnaat. Isðnmaallista kðsitystð ei kðy ihmisiin valaminen. Sitð, jolta se puuttuu, ei tule loukata. Ehkð sen tuopi vielð aika, asianhaarat... øsfalvya tðmm—inen viisasteleminen ei ensinkððn miellyttðnyt. -- Miksikð ei voisi hðntð siihen pakoittaa? Pieni pakko ei ole koko maailma. Ja hallituksen kðytettðvðnð on kaikenlaiset keinot. -- Hallituksen ei mielestðni pitðisi sekaantua siihen... Se ei ole sen velvollisuus... Pysyk——n se puolueettomana!... Mutta kðytðk——n asiaan yksityisesti, seuraelðmðssð. Koettakaamme ystðvyydellð, lempeydellð saattaa tuttaviamme nimeenkin nðhden liittymððn kansallisuuteemme, johon he jo kieleltððn ja kasvatukseltaan kuuluvat! Karttakaamme kaikkea vðkivaltaa. Tuli ja rauta synnyttðvðt vastavaikutusta. Minð olen DeÃkin ja E—tv—sin oppilas. Unkarilaisuutta, isðnmaallisuutta ilman chauvinismia! Maltillisella, jðrkevðllð politiikillaan he ovat enemmðn hy—dyttðneet yhteensulattamista kuin nuot tahdittomat, jotka jokaisesta hðrjðnsilmðstð tekevðt elefantin... Kðrsimðtt—mðsti vðitti siihen øsfalvy, ettð hansikoitulla kðdellð ei voi mitððn tulosta saavuttaa. Hðn oli kyllð jo yrittðnyt hyvðllð saada alaisiaan virkamiehið nimensð muuttamaan, olipa heille suositellut mitð kauniimpia unkarilaisia nimið, mutta ei yksikððn ollut siitð vðlittðnyt. Kaikilla on millð mikðkin syynsð nimensð pysyttðmiseen. Pfefferkornin isð on teurastaja ja ukko on sangen ylpeð nimestððn. Hðn suuttuisi poikaansa, jos tðmð heittðisi sen nimen, jota hðrjðt ja vasikat niin pelkððvðt. Petrovics pelkðð ettð hðntð sanottaisiin viidenkymmenen kreutzerin unkarilaiseksi ja tehtðisiin pilkan esineeksi. [Nimenmuuttamis-hakemukseen Unkarissa on pantava 50 kreutzerin leimamerkki. Suoment. muist.] Schnabel ei saata muuttaa nimeððn, sillð hðn odottaa perint—ð erððn tðtinsð jðlkeen, joka asuu Wienissð, saksalainen syntyððn. Tekisi hðnet perinn—tt—mðksi. Zinober vastustaa periaatteen kannalta nimenmuutosta. Mitð hy—tyð siitð olisi? Voihan olla hyvð unkarilainen saksalaisellakin nimellð. Hlavacsek loukkautui øsfalvyn ehdotuksesta. Eik— hðn tiedð, ettð Hlavacsek on vanha unkarilainen aatelissuku? HlavÃcsi Hlavacsek? Ja aatelisnimeð ei saa muuttaa, ei sitð tee ylimyst—kððn. HlavÃcsi Hlavacsek seuraa ylimyst—n esimerkkið. Dimitriulle oli øsfalvy ehdottanut "D—m—t—r" tai "Demeter". Uusi nimikin alkaisi D'llð; ei tarvitsisi paitoja uudestaan merkata. Mutta Dimitriu ei taipunut kumpaiseenkaan. Hðn tuntee itsensð rumanilaiseksi, tahtoo pysyð rumanilaisena, eikð hðnen esimiehellððn eikð kenellð muullakaan ole mitððn tekemistð hðnen nimensð kanssa. KraplovÃcz on rakastunut erððsen slovakkilaiseen neiteen, jonka isð on panslavisti. Jos muuttaisi nimensð, menettðisi tyt—n, joka on sekð sangen varakas ettð sangen kaunis. Nðmðt personalliset aiheet kutistuivat øsfalvyn silmissð mitðtt—miksi sen korkeamman kansallisen nðk—kannan rinnalla, johon asianomaiset eivðt voineet kohota. Mutta vielðpð hðn nðyttðð heille! Ylemmðt viranomaiset eivðt tosin sallineet hðnen kiertokirjeessð kehoittaa alaisiansa virkamiehið muuttamaan nimensð -- mutta viis siitð! Viraston pððllik—llð on kðytettðvinððn muitakin keinoja, joilla hðn voi heitð "valistaa". Niin kauniilta kaikuvia, vanhoja nimið, kuin hðnen, he tosin eivðt saa, mutta eivðtpð he olekaan etevðin, vanhojen perheitten jðsenið, vain tuommoisia nousukkaita, heille kyllð kelpaa tavallinenkin nimi. Sillð yhtð paljon kuin øsfalvy harrasti nimenmuuttamista, yhtð vðhðn hðn piti siitð, ettð otettiin "historiallisia", ylhðisten vanhain perheitten nimið. Humadyen, KÃllayen ja muitten vanhain nimien lisððntymistð sillð lailla hðn ei ensinkððn kðrsinyt. Eikð hðn aivan ilman huoletta lukenut nimenmuutosluetteloja. Entð jos jonkun pððhðn p—llðhtðisi muuttaa nimensð øsfalvyksi! Ja sattumus jonakin pðivðnð veisi hðnet yhteen jonkun "uuden" øsfalvyn kanssa... Jumala varjelkoon! Sellainen yllðtys ei olisi hðnelle mieleen, Lisððntyk——t Feketet, KovÃcsit, Kisit, NÕmetit ... mutta ðlk——n kajottako vanhoihin nimiin! Niihin, joitten omistajista tulee kamariherroja. Nðitð tðmm—isið hðn usein toi esiin, mutta kerran hðn siihen odottamatta lisðsi, ettð vastedes hðn suosittaa vain unkarinnimisið virassa ylennettðviksi. Se, jolla ei ole unkarinkielinen nimi, ei tule "avanceraamaan!" Kun virkamiehet kauhusta jðhmettyen t—llistelivðt hðneen, purskahti øsfalvy kovaan nauruun. -- Niin, niin, hyvðt ystðvðt, se on varma se! Jos sy—mme Unkarin valtion leipðð, niin osoittakaamme itsemme my—skin sen kunnian ansainneiksi! Sanoi ja lðksi pois. Pitðk——t hyvðnððn! Hðnpð nðyttðð, ettð ilman kiertokirjettðkin kðypi virallisesti vaikuttaminen ja hðn on sitð kaikella voimalla tekevð. Erðs virka on avoinna, siihen hðn suosittaa vain semmoisen, jolla on unkarilainen nimi. Mietiskelk——t nyt asiaa Pfefferkornit et consortes! Enimmin se koski KraplovÃcziin, jonka avioliitto riippui virkaylennyksestð. Joka pðivð hðn saa morsiameltaan ruikuttavia kirjeitð, joissa aina vedetððn samaa virttð, ettð isð jo on kovin suuttunut ja jos virkaylennys vielð viipyy kauan -- pakoitetaan hðnet menemððn toiselle. Muuan papan mieleinen slovakkilainen asianajaja kuluttaa alinomaa talon kynnystð. Oliko koskaan mikððn KraplovÃcz ollut vaikeammassa asemassa? Jos muuttaa nimensð, ei saa tytt—ð; jos jðttðð muuttamatta, ei saa virkaa. Mutta ilman virkaa ei mitððn tytt—ð. Kuinka monta unetonta y—tð KraplovÃcz vietti vuoteellaan! Mitð tehdð? Entð jos joku hðntð vuorossa alempana oleva suostuu ehtoon ja, puikahtaen hðnen ohitsensa, riistðð viran? Hðn tietðð kyllð Schnabelin, Petrovicsin, Zinoberin periaatteet ... mutta parin sadan floriinin palkankoroitus ja kauniilta kaikuva arvonimi -- ken voisi sitð vastustaa? -- øsfalvy! øsfalvy! -- huudahti hðn tuskissaan, mitð minð siihen voin, ettð synnyin KraplovÃcziksi enkð øsfalvyksi? Koko y—nð hðn ei saanut unta silmiinsð. Mutta aamulla hðn tyyntyi, sillð hðn oli keksinyt pelastavan aatteen. Parin pðivðn kuluttua lðhetyst— virkamiesten puolesta kðvi øsfalvyn luona. Sitð johti KraplovÃcz, joka valituin sanoin ilmoitti, ettð he, tðysin kðsittðen sen isðnmaallisen kehoituksen tðrkeyden, jonka hðn oli heille tehnyt, olivat kaikki taipuvaiset unkarilaistuttamaan nimensð. øsfalvy oli ilosta pakahtua. Kas siinð hðnen keinonsa oivallisuus! Pikkuisen pakkoa vain! Hðn kiitti heitð heidðn kauniista aikeestaan ja lupasi omista varoistaan suorittaa ne 50 kreutzerið, jotka menevðt jokaisen hakemuksen varustamiseen leimamerkillð. Yhtð hðn vain vielð pyytðð. Kirjoittakoon jokainen paperille, minkð nimen on valinnut. -- Olemme kaikki valinneet saman nimen -- vastasi KraplovÃcz. -- Koko virkamiehist—! -- Koko virkamiehist—! -- Ja mikðhðn se ihmenimi on, johon niin olette hassahtuneet? -- kysyi øsfalvy uteliaana. KraplovÃcz vðhðisen epðr—i, sitte rohkaisi mielensð. -- Kunnioituksesta rakastettuun esimieheemme muutamme kaikki nimemme øsfalvyksi. Rakastettu esimies oli heittðð lðhettilððt ulos ovesta. Olivatko he menettðneet jðrkensð? Mikð typeryys! øsfalvy on vanha, ikivanha nimi ja suku. Sillð on traditsiooneja, loistava menneisyys... KraplovÃcz oli loukattu. Hðn kysyy tuntehikkaasti, alentaisiko se heidðn rakastettua esimiestððn, jos he ottaisivat hðnen nimensð? Olkoon vakuutettu, ettð he tulevat sitð kunnioittamaan ja ylpeydellð kðyttðmððn. -- Senpð kyllð uskon... Osfalvyn nimeð saattaakin ylpeydellð kðyttðð... Mutta herrat eivðt saa sitð nimeð ottaa... Minð kiellðn sen... Valitkaa huomisillaksi toinen nimi! Seuraavana pðivðnð otettiin asia puheeksi paikkakunnan sanomalehdessð, vielðpð øsfalvylle sangen mielistelevðssð muodossa. Lehti esiin toi sen toivomuksen, ettð øsfalvy ei asettaisi esteitð tðmðn isðnmaallisen aikomuksen toteuttamiselle ja ettð hðn kðsittðisi sen jalon tarkoituksen, mikð on johtanut hðnen alaisiaan virkamiehið, kun he ovat yhdistðneet isðnmaallisuuden kunnioitukseen esimiestððn kohtaan. Mutta niin ei totta tosiaan rouva JolÃnta øsfalvy, omaa sukua VeÕry, asiaa kðsittðnyt. Ettð Hlavacsekeista, Pfefferkorneista y.m. tulisi yhtð monta øsfalvya; ettð hðnen, todellisen øsfalvyn jðlkelðisten kanssa istuisi samalla koulupenkillð vale-øsfalvyn lapsia; ettð hðn itse, todellinen rouva øsfalvy, olisi pakoitettu kaupungin perhepiireissð seurustelemaan ehkð puolen tusinan talmi-øsfalvyn rouvan kanssa ja ettð yhden sukupolven jðlkeen vale-øsfalvyjakin pidettðisiin todellisina øsfalvyina, ehkðpð, jos heidðn jðlkelðisensð sattuisivat k—yhtymððn, mutta talmilaiset rikastumaan, joku nðistð vielð pestaisi todellisen øsfalvyn palvelijakseen tai ky—kkipiiakseen, -- sehðn olisi kauheata! Rouva øsfalvy heitti raivoissaan sanomalehden lattiaan ja alkoi soimata miestððn raukkamaisuudesta, jos hðn sallisi moista vðkivaltaa. Onhan tuo nimenry—st— todellista rosvoilua! Jµska Sobri tai Marczi Z—ld ovat vieneet vain rahaa ihmisiltð, mutta jðttðneet heidðn nimensð rauhaan. Ben— øsfalvy asettui puolustusasemaan vaimonsa hy—kkðystð vastaan. Joutavia! Typeryyttð! Nuot kynðniekat osaavat vain valehdella. Jos toimittaja ei perðytð uutista, pieksðð hðn hðnet kadulla! Entð Kasinossa, mitenkð hðnet siellð otettiin vastaan! Siellð olivat jakautuneet kahteen puolueesen. Toinen oli sitð mieltð, ettð øsfalvy ei millððn muotoa saata suostua nimenanastukseen; kðrsivðllisyydellðkin on rajansa. Toinen puoli taas pðinvastoin katsoi suostumusta isðnmaalliseksi ansioksi. Ainoastaan sillð tavoin voipi unkarilaisuutta levittðð, yhteensulatusta edistðð. øsfalvyn kðvi sapelle. Hðn kutsutti luoksensa KraplovÃczin ja vaati hðneltð, ettð koko virkamiehist— julistaisi sanomalehdessð kerrotun uutisen perðtt—mðksi. Ennemmin hðn antaa perððn nimenmuutosasiassa, kun he vaan eivðt tahdo hðnen nimeððn. Viekas KraplovÃcz esiin toi syvðn surkuttelunsa tðmðn johdosta, mutta lupasi sentððn ottaa tðyttððksensð øsfalvyn vaatimuksen ... erððllð pienellð, sangen pienellð ehdolla kuitenkin. Esittðk——n hðnet avoimeen virkaan nimitettðvðksi, ðlk——nkð enðð vaivatko virkamiehiððn nimenmuutoskehoituksilla. Esitys lðhetettiin jo samana pðivðnð asianomaisille. Sanomalehdessð oli seuraavana pðivðnð kaikkien virkamiesten allekirjoittama pðtkð, jossa lehden kertoma uutinen nimenmuutoksesta julistettiin perðtt—mðksi. øsfalvy ei enðð kehoittanut ketððn nimeðnsð muuttamaan. End of the Project Gutenberg EBook of Hauskoja hetkið, by êrpÃd Berczik *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAUSKOJA HETKIá *** ***** This file should be named 39317-8.txt or 39317-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/3/9/3/1/39317/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org/license 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email [email protected]. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director [email protected] Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.